1 files changed, 1908 insertions, 0 deletions

diff --git a/78347-0.txt b/78347-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..5cfb303
--- /dev/null
+++ b/78347-0.txt
@@ -0,0 +1,1908 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78347 ***
+
+
+
+
+MEREN ÄÄRILLÄ
+
+Kirj.
+
+Larin-Kyösti
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1921.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Vapaapurjehtija
+Meren saaressa
+Saarikuja
+Hiljaisia heijastuksia.
+Helatuorstain helkkeitä
+Verkot välkkyy
+Tullinuukari
+»Rantakäräjät»
+Kaupungin ryökkinä
+Saaren sunnuntai
+Vanha saarni
+Kalastajatuvassa
+Kukkashäälaulu
+Lapset liivalla
+Saaren ukko ja akka.
+Saaren suutari.
+Myrsky-yö.
+Kalastajapojan kaipaus.
+Ilta merellä.
+Kangastuksia.
+Merimietteitä.
+Lauantai-ilta.
+All right!
+Rannan hiekka helkkää.
+Kuolemannäky
+Kalastaja-äidin tuutulaulu
+Meren partaalla.
+Meri kuutamolla.
+Meri sumussa.
+»Tyhjän kukkaron» krouvari.
+Iltavarjoja.
+Syksyn säveliä.
+Aamu kalastajakylässä.
+Syksy soittaa.
+Seprain juhlille!
+Suursaarelaishäät.
+Meren laulu.
+Sanaselityksiä.
+
+
+
+
+VAPAAPURJEHTIJA.
+
+
+Läpi hyrskyjen haapion luovin
+ja pingotan purjeeni tiukkaan,
+minä kiidätän kiireellä kuovin
+yli laskien lainehen liukkaan.
+
+Karit kierrän, kun tiirat tirskuu,
+päin merta ja kiinnitän kuotin,
+kohun suola mun silmiini pirskuu,
+näin onneeni ennenkin luotin.
+
+Käsi tarkkana tarttuvi ruoriin,
+meri katseeni varmaksi kiintää,
+kokan noustessa vaahtojen vuoriin
+minun silmiini taivahat siintää.
+
+Sodin myrskyltä tarmon ja tahdon.
+oman alkuni, voimani vaistoon,
+minä hallitsen vaihtuvan vahdon,
+minä riennän kuin riemuiten taistoon.
+
+Oma syy, jos en kuohuissa kestä,
+ja jos pettävi otteeni rauta,
+tuho uhkavi syvyydestä,
+yö yllä ja hyrskyissä hauta.
+
+Pois, pursi, mun kauas sa kannat
+yli vaahtovan, valkeaa pinnan,
+koska saavutan taivahan rannat,
+elost' annoin ma kallihin hinnan!
+
+Pois, pois! Soi mieleni myrsky,
+minun henkeni hehkuu ja laulaa,
+ylt'ympäri yltyvi tyrsky,
+en käskyä kärsi, en paulaa.
+
+Ura uus! läpi pilvien puuntaa,
+tiet viittovat voitosta voittoon,
+minä tähdistä etsin suuntaa
+päämääräni suureen soittoon.
+
+                Suursaari, 18.7;20.
+
+
+
+
+MEREN SAARESSA.
+
+
+Kuljen saarikylän kujaa,
+kujan päässä päilyy meri,
+ikkunoissa »verikyynel»
+hohtaa niinkuin hylkeenveri.
+
+Päivänkukat kartanoilla
+levein lehdin rehoittavat,
+verkkoaidan suojuksessa
+puuntaa pienet kukkalavat.
+
+Vanhat vaimot aitoistansa
+punaraita-hameissansa
+kulkee kotaan rantatietä
+kantain hailimolttejansa.
+
+Päivä paahtaa päätä, rintaa,
+ruskeeks posket ahavoittaa,
+voiman virttä veri soittaa,
+valtavammin meri soittaa.
+
+Purjeet vilkkuu, purjeet katoo,
+minne päivä juuri laski,
+maan ja taivaan silta säihkyy
+kimmeltäin kuin kirkas vaski.
+
+Astuu rantaan neito nuori,
+katsoo ulko-ulapoita,
+sinne kulki kullan pursi,
+sit' ei mitkään myrskyt voita.
+
+Kauas kyntää meripoika
+suuren suvenpuolen pohjaa,
+silmiin siintää onnensaaret,
+lemmenaatos kättä ohjaa.
+
+      Kaunissaari, kesällä, 1914.
+
+
+
+
+SAARIKUJA.
+
+
+Kuin aatos, jota outo oikku ohjaa,
+niin vanha kuja mäkiin kiemuroi,
+pää puuntaa vasten taivaan tulipohjaa,
+sen raskas askel kerran kiviin loi.
+
+Se yllättää ja sinne tänne harhaa
+kuin miettis minne milloin mennäkään,
+pysähtyy, katsoo pihan ruusutarhaa,
+min immet istuttivat lemmessään.
+
+Se nähnyt on kai monen polven vaivat
+ja ahkeroivain aamu-askareet,
+on nähnyt kauas katoavat laivat
+ja monen äidin kurjat kyyneleet.
+
+Yöss' on se nähnyt monen kiistan kiivaan,
+syysmyrskyn kovan, karun kamppailun,
+kuin uneen uppoo lentohiekan liivaan
+kuin muisto monen mereen haudatun.
+
+Kuin ystävä se polut yhteen liittää,
+ja merenkulkijan se kotiin vie,
+se alla astujan vain häntä kiittää,
+se vanha, vanha saaren kujatie.
+
+Se poikkee, palaa alkukohtaan jälleen
+kuin elontyöstään näin se tarinois,
+hyvästit heittää viime veräjälleen
+ja meren hiekkaan hiutuu hiljaa pois.
+
+                       Suursaari, 1921.
+
+
+
+
+HILJAISIA HEIJASTUKSIA.
+
+
+Päivä paistaa kodan eteen
+hopeassa hohtain kaareen,
+hoikat hongat väikkyy veteen,
+laineet liukuu lehtosaareen.
+
+Hyttysparvi piiriin hyörii
+heilahdellen hetken häissä,
+tulipisteet veellä pyörii
+sannan, suomun kimmeltäissä.
+
+Tyynnä merenlahti läikkyy,
+lokit leijaa alla taivaan,
+taivaan seiniin siinnot väikkyy,
+pilvet päilyy purjelaivaan.
+
+Luodon luona tiirat tirskuu
+kiertäin kallioiden kaarta,
+hylkeen hyrske pintaan pirskuu,
+päivä soutaa suvisaarta.
+
+Kummelit ne kaukaa hohtaa,
+kaukaa oudot purret puuntaa,
+outo kaiho niitä johtaa,
+etsii aavan aamun suuntaa.
+
+Lepää luonto, luomakunta,
+tuutii päivän teitä tähtiin,
+nähden alkuaikain unta,
+jolloin suuret ihmeet nähtiin.
+
+Hiljaist' on kuin henki Herran
+lepäis jälkeen tähti-yönsä,
+kun hän luomisaikaan kerran
+valmiiks katsoi kaiken työnsä.
+
+                    Uuraa, 1919.
+
+
+
+
+HELATUORSTAIN HELKKEITÄ.
+
+
+Helky helkaa, hieno hilke,
+paista pilveen, päivänpilke,
+kun jo viidat vihannoi,
+suuret suvisoinnut soi!
+
+Pilvet, ääntä paisutelkaa,
+kun nyt neidot huutaa helkaa,
+kätkee kukkain taikavyön
+kastehelmiin kuulaan yön.
+
+Satu käy nyt kautta tarhain,
+soi nyt, soitto, ettei varhain,
+liian varhain syksyyn vain
+satu loppuis alkuun ain.
+
+Helkahuutoon vastaa vuori,
+laula, naura, kun oot nuori,
+ettei valheen peikko vois
+viedä vuoren valtaan pois.
+
+Helky hiljaa, hieno hilke,
+syty silmään, päivänpilke,
+paista paateen pimeään,
+soita sielun sisimpään!
+
+Helkatuorstain vuorivalkeet
+hulmutkaa, kun paisuu palkeet;
+kaikki taivaan tuulet soi,
+laakson viidat vihannoi!
+
+            Oulunkylä, 26.4.21.
+
+
+
+
+VERKOT VÄLKKYY.
+
+
+Verkot välkkyy vapeillaan,
+meren suuri silmä kiiltää
+siintäin yli mannermaan,
+vilpas viri vettä viiltää.
+
+Päivänpaahde paaden kohtaa,
+lentohiekkaan loiston luo,
+valkopurje kaukaa hohtaa,
+tuuli suolatuoksun tuo.
+
+On kuin taivaan peili päilyis
+säkenöiden särmineen,
+on kuin Herran henki häilyis
+luomisaikaan yllä veen.
+
+Ikivanhat vuoret kaartaa,
+miettii alkuaikojaan,
+somerikko nientä saartaa,
+missä meri peitti maan.
+
+Astuu aamu pitkin merta,
+luonnon luomislaulu soi
+kuin soi aikaa sitte kerta,
+kun sen soimaan Luoja loi.
+
+Niin ma katson kuin ma oisin
+alku-aikain ihminen,
+kuin ma rantaan luolan loisin
+merta, maata mittaillen.
+
+On kuin oisi alku-aamu
+autio kun oli maa,
+nousee yöstä harjun haamu,
+tutkii tuntemattomaa...
+
+                Suursaari, 1920.
+
+
+
+
+TULLINUUKARI.
+
+
+Nenä kuin kolmen korpin lepopuu,
+ja leukaa leikkaa vanhat synnin arvet,
+kuin muna mättäältään pään kohoo kuu,
+on hyljeviikset viinin tuntosarvet.
+
+Hän hännin katsein merta mittailee,
+ja laiskoin länkisäärin liivaa luistaa,
+ja noukka naukuu, puhkuu, puhisee,
+se palmuviinit, kipparkermat muistaa.
+
+Hän muistaa Honoluulun mustat yöt.
+Sumatran sulosiipat mangopuissa,
+kuparikuvut, kaulain hammasvyöt,
+ja vanha kutka kiehuu sääriluissa.
+
+Kas Portkundasta pyrkii matkoiltaan
+taas vanha viinalasti oottain tuulta,
+hän kiroo, katsoo kaukoputkellaan,
+taas myhäilee ja maiskuttavi huulta.
+
+Kun kippar' rantaan jahdin suojaan saa,
+jo vanha nuuskunenä tutkii ruumaa,
+heh, Viron viljoille tää haiskahtaa,
+jo tyhjät kanisterit hengen huumaa.
+
+— »John Bohman, Tallinnasta terve, hei,
+maatäitä täällä vain John Bohman tappaa,
+on lasti selvä kai, sen myrsky vei!»
+John Bohman nauraa, pestin paaluun nappaa.
+
+— »Good morning, Tilsa, tunnen tuhmat ties,
+taas kätkit kanisteris varmaan Viiriin,
+sun perskuta, oot karski merimies,
+mut eihän Viiri kuulu meidän piiriin!»
+
+Mut kippari vain iskee silmää nyt
+ja pyytää kajuuttaansa tuopin juomaan,
+ja ennenkuin on tuoppi tyhjennyt,
+John Bohman heittää kaikki herran huomaan.
+
+— »Hehhee!», niin nauraa vanha tullimies,
+— »juu, juu, oot viekas niinkuin Spanskan viini,
+ma tunnen jutkus, julkeet salaties,
+mut katso, junkkari, jos joudut kiinni!
+
+Niin silloin viipotan sun Viipuriin,
+saat linnass' olla ehkä pari vuotta,
+sun viinis, silkkis seilaa Meemeliin,
+saat silkkaa vettä juoda etkä suotta!
+
+John Bohman vihdoin vallan huumaantuu
+ja höystää juttujansa kannen alla,
+hän San Franciscoss' on, pää on kuin kuu,
+täyskuu, mi paistaa Päiväntasaajalla.
+
+Hän muistaa Singapooren simasuut,
+myös neekerkuninkaan, sen kuulun,
+min kruunun, tyttären ja norsunluut
+hän saanut ois ja koko Honoluulun.
+
+— »Ja bila, bangala ja tshing, tsjung, sjaa,
+all right, John Bohman, terve, Tilsa veikko!»
+John Bohman huokaa, kannun kallistaa,
+hohoo, kun ihminen on sentään heikko!
+
+— »Maakravun lailla täällä homehtuu
+ja ränstyy niinkuin vanha Nooan arkki,
+on ilmapuntarina sääriluu,
+mut viel' on nahka niinkuin vanha parkki!»
+
+John Bohman maihin hiljaa hoippuaa,
+hän ruumankannen on jo sinetöinyt,
+hän kipparille tuulta toivottaa,
+kaksioista kajuutassa kello löi nyt.
+
+Hän kompassitta kotiin keikkaloi,
+all right, hän virnistellen vielä kääntyy,
+lävitse yön kun ruutuun myrsky soi,
+hän tulta iskee, vaimon viereen vääntyy.
+
+Ja uness' silmiin siintää palmumaa,
+käy korpin lepopuu kuin sateenkaareen,
+John muistaa mustaa, pikku prinsessaa,
+John Bohman seilaa Honoluulun saareen.
+
+                        O.-kylä, 30.8.21.
+
+
+
+
+»RANTAKÄRÄJÄT».
+
+
+Saarenmiehet seisoo kalliolla
+niin kuin pingviinit ja kiikaroivat,
+toisten toimet siin' on tuomiolla,
+samaa vatkuttaa ne viikot voivat.
+
+Oisko vaarit nähneet koiranunta,
+nähdä voi nyt koko saarikunta:
+neljä venhekuntaa karin alta
+etsii ankkuria kaikkialta.
+
+Kieli käy ja pyörii niinkuin harkki:
+hukkui muinoin riigalainen parkki,
+mereen luisui ketjut, ankkuritkin,
+niitä etsitään nyt merta pitkin.
+
+— »Monta tuhatmarkkaa nyt ne raastaa!»
+— »Kyll’ ne löytää?» — »Ei ne löydä!» —
+                        Niin ne haastaa,
+kademielin miehet naurain ilkkuu
+tilkat olkapäillä, nilkat vilkkuu.
+
+— »Jumal' anna syys ja haaksirikko,
+rantaoikeus on, sopii ottaa!»,
+virnuu luotsin vanhin, viekas Mikko,
+— »tässä haudattiin kai laivarottaa!»
+
+— »Meri kurittaa ja meri kostaa»,
+virkkaa tulli-Bohman, piipuin näyttää:
+— »Voi sun perskuta, ne jotain nostaa,
+vinhaan vipuaan ne kälmit käyttää!»
+
+— »Tuhat sarvipäätä, sus ja siunaa»,
+saarenvanhin noituu, mällin nukkaa,
+»saaliist' emme saa nyt ristin riunaa,
+saimme, pölkkypäät, vain ajanhukkaa!
+
+Muistan vielä kuinka Hanski häissään
+ankkurpaikan neuvoi, puhui päissään,
+vaan ei hoksattu, — lyö pääsi puihin,
+viina parempain nyt viruu suihin.»
+
+Mutta saareneukot kahvin luona
+käräjöiden miesten pontta pohtii;
+— »nostettu on veestä vanha kuona,
+ken sen hintaa vielä tietää tohtii!»
+
+Nauraa ankkurmiesten vingat muijat:
+— »teidän miehillä on hameet, pelkään,
+meidän miehet on kuin visanuijat,
+teidän miesten tarttis saada selkään.
+
+Nyt käyn silkissä ja elän voilla,
+nyt kai ukko uuden tuvan laittaa,
+meidän Miinan voin nyt kapioilla
+vaikka Kiinan keisarille naittaa!»
+
+        Suursaaren Kiiskinkylä, 30. 7. 20.
+
+
+
+
+KAUPUNGIN RYÖKKINÄ.
+
+(Kuvaus, kuinka hän astuu laivasta saarikylään.)
+
+
+Hän korkokengillä kepsuttaa,
+häntä hupsuttaa ja hepsuttaa,
+käy, kurkkaa kenokauloin
+ja kureliivipauloin.
+
+Hän nenää nyrppii ja nirputtaa,
+ja kieli käy ja Urputtaa:
+onks täällä vossakoita,
+voi, näitä tossakoita!
+
+Ei saa, ei saa mua lykkiä;
+onks täällä miehet mykkiä,
+hyi, onks noi hyljekoirii,
+pian lenninkiin ne loirii!
+
+Onks hattuaskin kantajaa,
+onks opastuksen antajaa,
+ja kahren henken huane,
+eiks laukkua jo tua ne!
+
+Saaks täällä syärä mansikkaa,
+eiks täällä kukaan tanssikkaa
+one steppiä, foxtrottia,
+onks salissanne rottia!
+
+Onks täällä kunnon puatia,
+on uimahousuni muatia
+ihan viimestä — ja maine
+kuin puhras merenlaine!
+
+Mulla piäni koira Lolly on,
+mutta fiini parasolli on,
+jätinks laivaan hajupullon,
+ei, täällähän se mull' on!
+
+Voi, Helsingissä, hupakkaa,
+hän polttaa salonkitupakkaa,
+käy, kurkkaa kenokauloin
+ja kureliivipauloin.
+
+       Suursaaressa, kesällä, 1920.
+
+
+
+
+SAAREN SUNNUNTAI.
+
+
+On saaren suvisunnuntai,
+ei meri punapaasiin pauhaa,
+jo kirkonkellot kaiun sai,
+ne värjyy valkeuden rauhaa.
+
+Kuin pyhäuntaan unelmois
+niin meren silmä luomen sulkee,
+kuin syvyydenkin sielu sois,
+kun vanhat vaimot kirkkoon kulkee.
+
+Sen soiton saarnit kuulla saa,
+myös pienet sinikellot kaikaa,
+sen kuulee musta, mykkä maa,
+kun tarhat tuoksuu kesä-aikaa.
+
+Nyt silmän siintämättömiin
+pois pitkin merta kaiku soittaa,
+se menneisyyden mietteisiin
+maan mielen hartaaks haltioittaa.
+
+Se korkeuteen kumajaa
+ja Luojan luo se kaihon kantaa,
+mies vanha päänsä paljastaa
+kuin katsois iäisyyden rantaa.
+
+              Suursaari, 21.7.20.
+
+
+
+
+VANHA SAARNI
+
+
+Vanha, suhiseva saarni soittaa
+yllä vanhan, valkeen pappilan,
+merentuuli latvaa tarinoittaa
+on kuin kuulis öin sen kuiskaavan.
+
+Niin se katsoo kautta pienen puiston
+kuin se virttä säistäin vaikerois,
+kuin se kätkis jonkun vanhan muiston,
+illoin itsekseen se tarinois.
+
+Vanhan tarinan kun kirkko kuulee,
+tapulille kertoo kummissaan
+öin, kun haahdet hukkuu, syys kun tuulee,
+vanhat ristit kaatuu kummuillaan.
+
+Saarni huokaa hiljaa huokauksen
+kuin sen suruun sielukellot sois,
+kuin se kuulis kuolinkuulutuksen.
+liian kauan yksin yössä ois.
+
+             Suursaari, heinäk. 1920.
+
+
+
+
+KALASTAJATUVASSA.
+
+
+Tupa henkii hiljaisuutta, rauhaa,
+kaukokaiuin meri louhiin pauhaa
+meurutessa myrskyn mainingin.
+Ikkunalla palsami ja hajuheinä
+hiljaa tuoksuu alla enkelin;
+monta kuvaa kantaa tuvanseinä,
+näkinkenkätähti-puitteissaan
+vanha muisto, purjealus hohtaa,
+vaarinkuva lapsenkatseellaan
+Vapahtajan kirkkaan katseen kohtaa,
+vanha virsikannel vailla kieltä
+pohtii jotain mykkää murheen mieltä.
+Päivä paistaa läpi ikkunoiden
+kimmellyttäin vanhan kanteleen,
+niinkuin vireissään se virsin soiden
+heljään hymniin hiutuis hiljakseen.
+
+                  Suursaari, kesällä, 1920.
+
+
+
+
+KUKKASHÄÄLAULU.
+
+
+Armas tuoksu vanhan tuvan täyttää,
+kukat jotain kuuntelevan näyttää.
+Mustanmerenruusu, annansilmä,
+kodinilo etsii elvykettä
+päivän hohtaessa huoneeseen,
+nooanarkki pyytää hiukan vettä,
+palsami vain nyökkää kukkineen,
+minttu miettii turvanansa seinä,
+kaikki kaihoin katsoo ikkunasta,
+hiljaa huojuu heljä hajuheinä,
+myrtti tuutii untaan niinkuin lasta,
+kukkaset kun kuiskaa keskenään
+riemurikkaan kesän kyllyyttään.
+Elonlanka kiertäin monta vuotta
+pitkin kattoa vain kiemuroi,
+kasvanut ei yljänyrtti suotta,
+yhteen kasvamaan ne Luoja loi,
+elonlanka katsoo yljänyrttiin,
+kunnes yhtyy kerran morsiusmyrttiin.
+Kohoo kaikkein kukkain kruunupäät,
+liljat laulaa, pienet perhot soittaa:
+kohta aurinkoisin aika koittaa,
+kohta meill' on onnellisten häät!
+
+                      Suursaari; 9.8.20.
+
+
+
+
+LAPSET LIIVALLA,
+
+
+Liivalla lapset
+hajalla hapset
+melskaa ja molskaa,
+veessä ne virskuu ja vingahtaa,
+hahhaa, hahhaa,
+ne työkkää, teiskaa ja tirskuaa
+ja teuhaa niinkuin pienet peikkoset polskaa.
+
+Santaa ne kaivaa
+ja ohjaa laivaa,
+ne leikkii ja luikkaa,
+kaikuvi kallio, mätkyvi maa,
+hahhaa, hahhaa,
+ja lastina luumut liekojen taa
+ne laskevat laivat ja silmät siintäen tuikkaa.
+
+Ne häärii ja hyörii
+ja palloina pyörii,
+ne tuuppaa ja telmii,
+hatrusta linnat ne valmiiksi saa,
+hahhaa, hahhaa,
+linnoissa kruunut kimmaltaa
+ja kristalliluolat ne loistaen helmii.
+
+Merirosvo on tullut!
+Ne huutaa kuin hullut,
+ne airoilla kolskaa,
+piikeillä pistää ne murjaanaa,
+hahhaa, hahhaa,
+ja kalliot kaikuvat, hahhahhaa,
+kun ne teuhaa kuin pienet peikkoset polskaa!
+
+
+
+
+SAAREN UKKO JA AKKA.
+
+
+Jos mies on juhta, niin työ on synti,
+on kaikkein kauheinta akkavalta,
+mies kiskoi auraa ja akka kynti
+ja huusi: hii, hepo, hei, ja alta!
+
+Ken heistä lieneekin ollut laiskin,
+sai niille saaressa aina nauraa,
+se akka höplitti, hyppi, mäiski,
+kun ukko ähkyi ja kiskoi auraa.
+
+Kuin kiusaks akka vain syvään kynti,
+niin aura tarttui jo puolitiehen,
+se akka, akka kuin vanha synti
+näin aivan näännytti nurjan miehen.
+
+Kai aika rientää ja aika ryntää,
+miesraukan huolet kai kerran haihtuu,
+kai kerran kuoleman kenttää kyntää
+se ukko, akka ja vaiheet vaihtuu.
+
+Käy ukko jäljessä auran silloin,
+ja akka kiskoo kai kalmanauraa,
+ja entisyyttään kun muistaa milloin,
+niin vaon vieriltä korpit nauraa.
+
+On siellä pitkälti surman sarkaa,
+on siellä kynnöttä kyiset pellot,
+ei siellä auralta akka karkaa,
+kun akan kaulass' on narrinkellot.
+
+
+
+
+SAAREN SUUTARI.
+
+
+Se saaren suutari, suutarismies,
+päänpistot sillä on hullut,
+hän yltä ja alta ja päältä on piess',
+ja se turhaan touhuten kääntyä saa,
+jok' on lahjatta tupaan tullut.
+
+Kyiäsuutari kenkäsi tarkastaa
+kuin oisi se raihnainen rääsy,
+mut jos hyvän palturin piippuun hän saa,
+kaks toppaa, niin, ja mälliksi myös,
+niin pirttihin sulla on pääsy.
+
+Mut jos olet saita ja saakutin mies
+ja silmäsi ilme ilkkuu,
+niin karta kinttujas, turha on ties,
+ei kouraansa laske hän kenkääsi,
+vaikka kärjestä varpaasi vilkkuu.
+
+Ilo ainoa hällä on piippu ja pii,
+hylemassi, kun massin täyttää,
+valo sammunut silmissä välkehtii,
+hän lestinsä kikkaa, on uuttera mies,
+ja työhönsä tyytyvän näyttää.
+
+Tuo itse nahka ja rasvo se myös
+ja paina massilla pöytää
+ja paikkaa itse pahkuratyös,
+sinä aamulla pilkkasi pilkkana saat,
+voit rääsysi raitilta löytää.
+
+
+
+
+MYRSKY-YÖ.
+
+
+Hylekoirat ne hurjina haukkuu
+päin merta, kun yltyvi yö,
+kujaportit niin kummasti paukkuu,
+meri kummasti kallioon lyö.
+
+Korahduksissa yö nyt yskii,
+käy kuoleman kamppailuun,
+se raivoten rannoilla ryskii
+ja kaataa kallion puun.
+
+Ken aitassa yöllä nyt nukkuu,
+hätähuudot kun laivoista soi!
+Kuka onneton myrskyhyn hukkuu,
+kuka vaarassa valvoa voi!
+
+Meri tiemme nyt hautana sulkee,
+Herra siunaa ja ohjaa sun ties,
+yöss' yksin karjuen kulkee
+vain saaren hullu mies. —
+
+            Suursaari, kesäk. 1920.
+
+
+
+
+KALASTAJAPOJAN KAIPAUS.
+
+
+Ma merta, merta kuljen,
+en rauhaa, rauhaa saa.
+Vain yöllä kun silmät suljen,
+maa kaukaa kangastaa.
+
+Nään armaan synnyinsaaren,
+sen vanhat, vakaat puut,
+nään taivaan tyynen kaaren,
+kun kalvoon kuultaa kuut.
+
+Käy tanssin telme yöllä,
+nyt immet ilkamoi,
+soi helmet kaulavyöllä,
+kun vanha viulu soi.
+
+Mut missä kulkee kulta,
+sit' en nyt tiedäkään,
+vain murheen sai hän multa,
+kai yöss' on yksinään.
+
+Miks hylkäsin ma hurja
+maan maireen, saaren sen,
+ma merta kuljen kurja,
+kuin hullu harhailen!
+
+Kun laivan laine läikkyy,
+yön tähdet välkähtää,
+mun silmihini väikkyy
+kaks silmää siintävää.
+
+Ne seuraa kunne kuljen
+maan ääriin, merten taa,
+ne nään kun silmät suljen,
+kun mietin kuolemaa. —
+
+           Suursaari, 25.7.21.
+
+
+
+
+ILTA MERELLÄ.
+
+
+Sinipunaan pinta peittyy,
+tyrsky luotaan tyrskyn tyrkkää,
+somerikkoon soreet heittyy,
+meri huokaa, hengittää,
+hyökkää hurja vaahtopää
+vasten vuorenseinää jyrkkää.
+
+Möyryy, meuraa merenlahti,
+riuttain ryske rymyyn yhtyin.
+Kaksimasto purjejahti
+kuohuistansa kohoaa,
+loistaessa laivalyhtyin
+välkkeet veessä kimmaltaa.
+
+Vihrein virvoin vilkut väilyy,
+iltapilvet puuntaa verta,
+mastolyhdyt pintaan päilyy,
+sammuu, syttyy valovyö,
+merten yllä yltyy yö,
+vuoret syöksyy kohti merta.
+
+       Suursaaren Kiiskinkylässä, 30.7.20.
+
+
+
+
+KANGASTUKSIA.
+
+
+Kauniit kaupungit kangastaa,
+mainingit keinuvat kirkkaalla säällään,
+luodot ne leijuu kuin yllä veen,
+pilvet ne vaeltavat varjoineen,
+ja tornit seisovat päällään.
+
+Saaret ne soutaa kuin laivueet,
+mastoina haapaiset metsät häilyy,
+siinnossa kimmeltää kaukainen maa,
+aavelaivana laskettaa
+taivahan taa, joka päilyy.
+
+Nousee kuin Yoldian alkumeri,
+korkeimmat huiput ne luotoina hohtaa,
+näön Atlantican muinaisen
+nousevan, laskevan merehen,
+kangastus katseeni kohtaa.
+
+    Suursaaren Kiiskinkylässä, elok. 1920.
+
+
+
+
+MERIMIETTEITÄ.
+
+
+
+1.
+
+MA ETSIN,
+
+Maa, meri yhtyy, taivas tavoittaa
+maan äärtä, kaikkeuden kunniaa,
+ja rauhan saa.
+
+Ja kaikki auringot ne kumartaa
+sen hengen eessä, joka meitä johtaa,
+ne Luojan katseen kohtaa
+ja rauhan saa.
+
+Ma etsin suuruutensa syvyyttä,
+min kaikkeuden kaaret kirkastaa,
+ma etsin Luojaani ja hyvyyttä,
+en rauhaa saa. —
+
+                Suursaari, syysk. 1920
+
+
+
+2.
+
+MERI JA MINÄ.
+
+
+Mun ylläni on aamun avaruus,
+on eessäin merten mittaamattomuus.
+Yks purje kaukaa kiitää kulkuaan,
+ja yksin rannall' istun minä vaan.
+Kai joku haahden kantta yksin käy
+ja katsoo tänne, vaikkei häntä näy.
+Saan silloin voiman, voiton varmuuden:
+tuoll' ihminen on, tääll' on ihminen.
+Käy sielussani aamun avaruus,
+syvällä merten mittaamattomuus.
+
+           Suursaari, elok. lopulla 1920.
+
+
+
+
+LAUANTAI-ILTA.
+
+
+On tyyni ilta,
+jo saunat sauhuaa,
+ja kanervilta
+maa tumman tuoksun saa.
+
+Soi lasten luike,
+jo pirtti pimenee,
+vain päreen tuike
+sen himmeeks valaisee.
+
+Soi hongat hiljaa,
+jo kuusiin kohoo kuu,
+käy välke viljaa,
+kun hohtaa salmensuu.
+
+Ennustaa rusko poutaa,
+puut, pilvet purppuroi,
+kun sulhot soutaa,
+ja niemeen nauru soi.
+
+Pois äänet hukkuu,
+sen aitat aavistaa,
+joiss' immet nukkuu,
+yön yrtit tuoksuaa.
+
+Jo laitaan lahden
+kuu kultakaiteet luo,
+ja kohta kahden
+yö lemmen lohdun suo.
+
+Ei hiisku hiiri,
+ynähtää lehmä vain,
+nyt virskuu viiri
+kuin vaaraa varoittain.
+
+Nyt taittui aita. —
+Ken aitan varjoon jää?
+Nyt puuntaa paita
+ja nuoren neidon pää.
+
+Kuu kujaa kulkee
+kuin ei se huomaiskaan,
+vain silmän sulkee
+mut vait on, valveillaan.
+
+
+
+
+ALL RIGHT!
+
+
+Hän hyllyen heiluu, ei käydä hän voi,
+merilt' tullut hän on, kirot kimmoten soi:
+            hii, hei!
+            Hällä knalli on päässä,
+            ja nenä on räässä,
+            all right!
+
+— »Pois jänkkeen tieltä!», hän tanssissa huus,
+— »joka tyttö on mun; maakrapu, tuki suus,
+            hii, hei!
+            Well, seilasin merta,
+            veti puukkoni verta,
+            all right!
+
+Ei puosu, ei kokki, ei timperikään
+mua kannelle kaada, ma puhkasen pään,
+            ne ei piisaa, ei!
+            Sitä vain minä pelkään,
+            niin sai monet selkään,
+            all right!»
+
+Hän hyppi kuin rienalta riivattu ois,
+tytöt tanssista kaikki nyt karkasi pois,
+            hii, hei!
+            Vaikka puukko oli vyöllä,
+            sai selkäänsä yöllä,
+            all right!
+
+Kuin uitettu koira nyt maalla hän käy,
+on arka kuin alli, ei uhmaa näy,
+            hii, hei!
+            Kuin miehenä muuna
+            käy tuppisuuna,
+            all right!
+
+
+
+
+RANNAN HIEKKA HELKKÄÄ.
+
+
+Rannan hiekka helkkää,
+hieno henki käy,
+leikkii pursipuulla;
+jossain telkkä telkkää
+kutsuu vaikkei näy
+salmensuulla.
+
+Ohi rannan rattain
+kukkassaarten vyö
+pilven varjoon väilyy;
+kautta nienten kaitain
+laine laitaan lyö,
+haaksi häilyy.
+
+Laulain laineet läikkyy,
+kukkastuoksut tuo
+autuaiden saariin;
+päivä vaahtoon väikkyy,
+loistolinnat luo
+pilvikaariin.
+
+Kiilto keulan eessä
+hyrskeen hopeoi,
+kiitäessä kuovin
+välkkyy rannan veessä;
+hiljaa hiekka soi
+kultajuovin.
+
+Pieni pilvi päilyy,
+tyyntyy tuulen tie,
+nukkuu rauhan rantaan,
+kaislan korret häilyy;
+hiljaa venhe vie,
+soiluu santaan.
+
+       Keurunselällä, kesällä, 1918.
+
+
+
+
+KUOLEMANNÄKY.
+
+
+Tuijotin tummaa
+taivahan rantaa kuin tuonelan tarhaan,
+kaikkeus, yö oli kummaa,
+sinne mun henkeni eksyi harhaan.
+
+Tuijotin merta,
+kuin olis vieras astunut laivaan,
+pilvillä välkkynyt verta,
+kaikki se sai minun mieleni vaivaan.
+
+Niinkuin hukkuva haave
+syyn, olemuksen ouruja pohjais,
+laiva se liikkui kuin aave
+kuin käsi kohtalon kulkua ohjais.
+
+Kuin maapallo
+vierisi pois alas liukuen veteen
+nousi nyt kuolemankallo
+väylingin varjosta katseeni eteen.
+
+Polkevin pauhuin
+käy kone kuin sydän liikkuvan ruumiin,
+kahleissa kalskuvin kauhuin
+henkeni nostaen näkyihin kuumiin.
+
+Saanko ma armon? —
+Aattelin, enteiden raivoa estin,
+ponnistin tahtoni tarmon,
+kuoleman suoran katseen ma kestin.
+
+Pois näky haihtui,
+kaamea kallo ja polttava piina,
+väylingin varjoksi vaihtui,
+kuin ohi liukunut ois tuhomiina.
+
+Taivaalle tähti
+syttyi ja lauhtuivat lainehet laivan,
+haaksi nyt huokaillen lähti
+kuin olis välttänyt vaaran ja vaivan.
+
+Kuuntelin vielä
+surman soittoa uhkaani vailla,
+tyrskyjen tyynellä tiellä
+käynyt kuin öisin tuonelan mailla.
+
+
+
+
+KALASTAJA-ÄIDIN TUUTULAULU.
+
+
+Nukkuos nyt hiljaa, hiljaa,
+äiti lastaan kiikuttaa,
+liekuttaen lemmen liljaa,
+lempeet laineet, laulakaa.
+
+Tuutikaatte kultahasta,
+kultalatvaa kulkemaan
+valkeasta valkamasta
+untensaarten onnelaan.
+
+Tuutikaatte tuskan tyrskyt
+kauas toivon taivaan taa,
+hillitkäätte hurjat myrskyt,
+että raukka rauhan saa.
+
+Mustat pilvet päätä peittää,
+taatto merta purjehtii,
+minne myrskyt häntä heittää,
+kun hän kantta kuljeksii?
+
+Katsoo kaukaa onnensaarta,
+jossa pitkät palmut soi,
+katsoo tähtitaivaan kaarta,
+kun sen pilvet purppuroi.
+
+Kohta taatto saareen soutaa,
+auringossa aukee tie,
+hempeimmälleen helmen noutaa,
+liljallensa lemmen vie.
+
+Uinu, uinu, lemmenlilja,
+päivä, sille soittos suo,
+uinu, kirkkaan kaihon vilja,
+äidin riemun rintaa juo!
+
+
+
+
+MEREN PARTAALLA.
+
+I.
+
+
+Vasten särkkää särkyy kirkas laine,
+paasiin pirstaleiks sen myrsky lyö,
+niin myös murtuu moni mainen maine,
+unhoon vaipuu niin myös monen työ.
+
+Alust' aikain tänne luokse luodon
+maailmoiltaan meri vaeltain
+muovannut on rantavyölle muodon,
+meren aallot täytti luonnon lain.
+
+Vasten särkkää särkyy hyrskyn harja,
+vesipatsaat pilviin kiemuroi.
+Syntyy, kuolee uusi ihmissarja,
+ikisäveleitään meri soi.
+
+     Uuraan Ryövälinniemessä, 2.7.1919.
+
+
+
+II.
+
+
+Hongat huokuu yllä merenpartaan,
+meri vastaan huokaa hengen hartaan,
+alku-ajoist' yhtyneinä soimaan
+nyt kuin ennen aamun alkuvoimaan.
+
+Meri vei jo monen miehen parhaan,
+haaksirikkona sen heitti harhaan;
+meri kaikkeuden kuvaa kantoi,
+meri rohkeuden rautaa antoi.
+
+Meri antoi mulle tahdon terää,
+myrskyssä mun henkeni taas herää,
+myrsky saa taas luonnonlaulut soimaan
+yhtyneinä kaiken alkuvoimaan.
+
+                   Uuraassa, 2.7.1919,
+
+
+
+
+MERI KUUTAMOLLA.
+
+
+Kala-aittain hahmot häilyy
+tuijotellen paatten eteen,
+kuu käy taivaan lakeutta
+heijastuen rantaveteen.
+
+Sinimusta meri vyöryy,
+matkaa maihin maininkina,
+vaahdot välkkyy, syöksyt säihkyy
+kimmaltain kuin sula tina.
+
+Avaruuden aallokoilla
+kultakeulahaaksi huopaa,
+tulipisteet piiriin pyörii
+pitkin kuisen kujan juopaa.
+
+Vavetarhain verkot välkkyy
+niinkuin hienot harsopoimut,
+yllä taivaan keltarannan
+heijaa päivän viime loimut.
+
+Kuu käy niinkuin kummitellen,
+niinkuin enne eessä taivaan
+on kuin korkeet kuohut nousis,
+henget huojuis aavelaivaan.
+
+Seisoo synkkä, harmaa harju,
+uhkaa hiiden halkeemasta,
+vilkkuliekin leimut loistaa
+korkeasta majakasta.
+
+Yössä hiljaa uiskii miina
+hirviönä hyrskysäässä,
+puuntaa pää kuin hornan hehku,
+syttyy surman sarvet päässä.
+
+Kuuluu ryske, räiskähdellen
+kalliohon miina paukkuu,
+pirstoo paadet, somer sinkuu,
+hyljekoirat kaukaa haukkuu.
+
+On kuin tuska tuvat täyttäis,
+hirmu-untaan huoneet häilyis,
+aika seisois, mailma hukkuis,
+kuu kuin suuri pommi päilyis.
+
+Taas on hiljaa. — Kylä nukkuu. —
+Luodot loistaa, välkkeet värjyy,
+kuulle ulvoo hyljekoirat,
+yö kun yltyy, meri ärjyy.
+
+                     Suursaari, 1920.
+
+
+
+
+MERI SUMUSSA.
+
+
+Kuulen kaukaa kuohun kumun,
+usviin karit kietoontuu,
+päivä kuultaa kautta sumun
+niinkuin kuumottava kuu.
+
+Sumuvyöryt ryömii, raahaa,
+louhikäärmein kiemuroi,
+harmaat pilvet pintaa laahaa,
+sumukellot kaukaa soi.
+
+Hätähuuto huudon kohtaa,
+haahdet harhaa eksyksiin,
+kummelit kuin haamut hohtaa,
+vaipuu vaahdon maininkiin.
+
+Sumu soutaa parkkilaivaan,
+purjeet sumuun sekaantuu,
+alla tahraantuneen taivaan
+masto on kuin hirsipuu.
+
+Pintaa käy kuin peikkoin juoksu,
+palaa metsät, mantereet,
+merta kiertää käryn tuoksu,
+on kuin virvaa välkkyis veet.
+
+On kuin vuoren onkaloissa
+noidat liehtois kattilaa,
+surman sauhu suitsuu soissa
+kiertäin harmaan harjun taa.
+
+Noidat nostaa kalmankaihin,
+noidat vyöryy vuoreltaan,
+lentää merta, kahlaa maihin,
+velhot ryskää rummuillaan.
+
+Silloin mielet kaartaa kauhu,
+sumu sielun saastuttaa,
+tunteet tahraa taikasauhu,
+uunat usviin uppoaa.
+
+                Suursaari, kesällä, 1920.
+
+
+
+
+»TYHJÄN KUKKARON» KROUVARI.
+
+Ja »Tyhjän kukkaron» krouvari, mies turkasen tuiman tarkka,
+ain pöydän luona istui hän kuin vanha patriarkka,
+hänen partansa polviin ulettui niin kiertäin pitkin pöytää,
+ei vertaistansa taivaan alla taida mistään löytää.
+Oli kerran vilkas stewardi, vaan joutui haaksirikkoon,
+karille elämän laivan vei ja joutui matalikkoon,
+nyt krouviss' istuu, punafetsi kaljun päänsä kuulla,
+olalla papukaija on ja nahkapullo suulla,
+Hollannin tulivettä juo ja turhaan aikaa vuottaa,
+kun inglit, kulit, lasjkarit sai pöydän alle juottaa,
+kun maihin saapui »kultakalat», sinitakkijoukot,
+ja naurusta ja kaskuista kajahti krouvin loukot.
+
+Ei Tyhjän kukkaron nurkissa soi enään naurut, kaskut,
+on merikarhut kadonneet, kun tyhjentyivät taskut,
+ei olvikulluun poikkea tseinmanni, rantasouvi,
+ne naapurissa nauraa nyt, on yöllä tyhjä krouvi,
+ei runnareita piilossa oo ketään ullakolla,
+pois arka askel loittonee kadulla autiolla.
+
+Päin pöytää vaipuu patriarkan vanha, kalju kallo,
+sen tunsi moni merimies, sen tunsi kai maapallo,
+Shanghai, Nord Cap ja Tulimaa, Port Said ja Pernambuco,
+kun muinoin merta kynti hän ja vyöllä heilui puukko.
+Hän satamaan on saapunut jo vanhuutensa vaivaan,
+hän purjehtii nyt uness' alla Tyynenmeren taivaan,
+yön myrskyssä, kuin skanssissa nyt naukuis laivakissa,
+kuin keula uppois, rotat ryskyis ruuman liitoksissa. —
+Nyt papukaija torkahtaa, kun krouvari jo nukkuu,
+kai seisoo käkikellokin, kun korahtain se kukkuu.
+
+                               Oulunkylä, 28.9.21.
+
+
+
+
+ILTAVARJOJA.
+
+
+Rannan ruovot hiljaa häilyy,
+hiljaa liejuun laine lyö,
+lahdenpohjaan taivas päilyy,
+hiljaa hiipii ilta-yö.
+
+Hämyn henki vettä hiipii,
+kiiltäin kylmä kaisla soi,
+rantasipi puulta piipii,
+maassa mato kiemuroi.
+
+Neito yli lahden luikkaa
+vastarantaan rakkaalleen,
+aalto ajaa kahta kuikkaa
+himmeyteen hiljakseen.
+
+Rauhanraskas rannan raita
+kaihoin kaartuu yllä veen,
+kaislaan syöksyy vanha aita,
+luisuu lettoon kallelleen.
+
+Missä hauki haukkoo kitaa
+kiertäin, kaartain katiskaa,
+välkkyy vihreätä vitaa,
+pohjaa poreet samentaa.
+
+Lahdenpäästä valo tuikkaa
+yksinäisen torpan taa,
+yksinäistä kahta kuikkaa
+aalto kauas kuljettaa.
+
+Tuikkeen juopa kaislaan kiiltää,
+kuikkain varjot vaipuu pois,
+outo murhe mieltä viiltää
+kuin jo kesä kuollut ois....
+
+      Kaukola, Kapeasalmi, kesällä, 1918.
+
+
+
+
+SYKSYN SÄVELIÄ.
+
+
+Soittaa syksy säveleillään
+suuren saaren saarnipuissa,
+neidot notkuu metsäteillään
+harhaillen ja haaveiluissa.
+
+Saaren sulhot lehtoon luikkaa,
+rotkot nauruun retkahtaa,
+pienten piikain silmät luikkaa,
+kangas kaikuu, mätkyy maa.
+
+Nauru, laulu mäiskyy mäissä,
+kuuluu kutsu, soitto soi,
+neidot käyvät käsi käissä,
+nurmen kisaan karkeloi.
+
+Jopa joutuu sulhot joukkoon
+hihkaisten jo, heijuvei,
+huuto hyppää louhi loukkoon,
+vuori vastaa: hei ja hei!
+
+Taivas tanssii, riemuun ryhtyy,
+meri melskaa, meuruaa,
+koko luonto lempeen yhtyy:
+saakos, saakos armast.
+
+— »Eipäs, eipäs!» »Saapas kiinni!»
+— »Saanko, saanko! Saan ja sain,
+kun sa oot kuin marjaviini,
+helluntaiks sun ehkä nain!»
+
+— »Pyh ja pytty! Vai jo naisit,
+pahkapää ja piimäsuu!»
+— »Sulhon oikein sorjan saisit,
+huimat häät ja hui ja huu!»
+
+Niin ne huitoo, niin ne huikkaa,
+kunnes koittaa kuudanyö,
+yöstä neitten silmät luikkaa,
+kengät kuultain kiviin lyö.
+
+Kutsu kiehtoo, huivin huiske
+lehdonlaitaan, luhdan taa,
+metsään hiljaa hiutuu kuiske,
+katajikkoon kaarestaa. —
+
+                    Suursaari, 1920.
+
+
+
+
+AAMU KALASTAJAKYLÄSSÄ.
+
+
+Vinttikaivon-miekka varjon heitti,
+päivä metsänrantaan kohoaa,
+aidanseipään päissä välkkyy seitti,
+päivän pienoispyörää kuvastaa.
+
+Valo voittaa asteeltansa asteen,
+aittain ristiharjat kimmeltää,
+alla syyskuun aamun raikkaan kasteen
+vielä nukkuu vanhan riihen pää.
+
+Ilma värjyy, huhdat, luhdat puuntaa
+kivi-aidoin harmaa-hohdossaan,
+viirin kieli kirskuu tuulen suuntaa,
+päivä kiertää myllyn mäkimaan.
+
+Mutta kukonlauluun väki herää,
+renki miedoin mielin haukottaa,
+haparoiden nurkkaa vaatteet kerää,
+emäntä jo astuu aitan taa.
+
+Päivä poskeen kullan välkkeen valaa,
+liina loistaa niinkuin norsunluu,
+päivän tulipallo puissa palaa,
+hetkeks vaimo tiellään seisahtuu.
+
+Katsoo kirkonkylää yli lahden,
+katsoo nientä hiljaa haaveissaan,
+niinkuin nuorna armaan kanssa kahden
+katsoi kerran käyden pappilaan.
+
+Hiljaa huokaa, muistaa valan kalliin
+säpsähtäissään läävän hämärää,
+musta mies kun tallustavi talliin,
+pörröpäisnä piipun sytyttää.
+
+Kirkontornin tulipatsas kiiltää,
+hautain rautaristit loiston luo,
+vieno viri rantavettä viiltää,
+tuuli hanhenpajun tuoksun tuo
+
+suolta, missä vielä usvat soutaa,
+kirkuu kakarit ja sorsat, muut,
+päivä lupaa hyvää kaurapoutaa,
+punatertuin puuntaa pihlapuut.
+
+Armas aamu niinkuin pohja seulan,
+jonka reijät säihkyy säteillään,
+kultaa joka mäen männyn neulan
+kuusten välkyttäissä käpyjään.
+
+Poika metsään astuu, suorii saittaa,
+pitkin pitkospuita hyräilee,
+katsoo hetken taakseen armaan aittaa,
+haavat hilpeästi helisee.
+
+Äsken aitasta hän hiljaa hiipi
+vielä neidon hehku huulillaan;
+saloon suikahtaa nyt metsonsiipi,
+metsä valveentui jo vuoteellaan.
+
+Jänöt jumppii yli pensastöyrään,
+pyyt ne pilleillänsä piipittää,
+naaras-äänet vaihtuu sointuun nöyrään,
+tulta tuikkii palokärjen pää.
+
+Metsän yllä poutahaukka harhaa
+levein siivin vaakaa muistuttain
+niinkuin mittais aikaa, taivaan tarhaa,
+maitaan kuninkaana kaartaa vain.
+
+Poika astuu pitkin piennarviljaa,
+päivän polku tanssii silmissään,
+metsä kuuntelee ja on niin hiljaa,
+hiljaa tarjoo salo siimestään.
+
+Hiljaa laulun kantaa kylään tuuli,
+puutuu niinkuin lehti puusta pois,
+aitantiellään nyt sen armas kuuli
+kuin se sydämessä vielä sois.
+
+                         Kesällä, 1919.
+
+
+
+
+SYKSY SOITTAA.
+
+
+Vanha syksy soittain
+istuu pieni pilli suussa,
+luonnon haltioittain
+keltaisessa kultapuussa.
+
+Kautta kelmeen puiston
+suven sorjat soinnut toistain
+syksy soittaa muiston,
+päivä kuulee, hetken loistain.
+
+Vanha syksy solkkaa
+jotain, jot' ei enään muista,
+pilkaks pistää polkkaa
+lehtein, lentäessä puista.
+
+Syksy turhaan tyytyy,
+ei saa ääntä vauhtiin, villiin,
+kesän kentät hyytyy,
+kylmä koura kiertyy pilliin.
+
+Soita, syksy, teillä
+kunnes viime polskas päätyy,
+sorasäveleillä
+kunnes pieni pillis jäätyy!
+
+         Suursaarella, 24.9.20.
+
+
+
+
+SEPRAIN JUHLILLE!
+
+
+Hei, löysää purje, lasketaan
+nyt seprain suuriin juhliin,
+nyt Viroon hailit haalitaan
+ja vaihdetaan ne tuhliin.
+Kas, jaalat, jahdit kelluaa,
+jo tummuu taivaanpiiri,
+
+jo Tytärsaari haamoittaa,
+kun kaukaa viittoo Viiri,
+mut Haapasaari heijastaa
+kuin sädeheitto laivaan,
+Suursaaren paadet paukkuaa,
+käy hyrskyt taakse taivaan,
+kun välkkyy vilkku majakkain
+kuin katinkullan kuori,
+sinessä usviin uinahtain
+jo nukkuu Haukkavuori.
+
+Kaljaasein lyhdyt loistelee
+kuin virvat hiitten häissä,
+kun kuohut kokkaan kohisee,
+vöin välkkyy lakkapäissä.
+Kai saarten neidot noudetaan,
+mi kallioilla huiskaa,
+mut kiihkeämmin kuisteillaan
+meille eestein Madlit kuiskaa.
+
+Portkundaan nyt, Portkundaan nyt
+kuin alli aallokosta!
+Näät kirkkoristin säteilyt,
+jo lippu mastoon nosta!
+Tollsburgin tornit kohoaa
+ja Räävellinnan päädyt,
+kas rantaa laajaa, laakeaa,
+se kimmeltää kuin käädyt.
+
+Maan tuuli telmii touveissa,
+se satamaan jo ohjaa,
+ankkuriketjut kalisee
+ja vanhaan paikkaan pohjaa,
+nyt souda maihin jolla jo,
+kas rannan teltat hohtavat,
+käy kujaa kansansaatto,
+maanmainiot on markkinat,
+on vielä vasta aatto,
+kas täällä vast’ on vilinää
+ja mastometsää häilyy,
+soi sirmankkojen kilinää,
+ja keulat veessä päilyy.
+Kas mekkomiehet moisioin
+ja yljät ylämaiden,
+nyt ystävinä yhtyy noin
+myös sinkut setukkaiden.
+Hei, terve, Tani mestari,
+John Bohman, Talsa, Tilsa,
+viel’ eletään kuin ennenkin,
+nyt täältä viedään hilsa.
+Hoi, vanha tuttu kippari,
+onks sulla kihlaliinaa,
+niin telttahan me työnnytään,
+nyt virtaa Viron viinaa,
+nyt seprain suuret juhlat on,
+nyt, seprat, saamme laulaa,
+ja alla armaan auringon
+nyt kastakaamme kaulaa
+tiistaista sunnuntaihin,
+niin haihtukoon kuin häissä yö,
+jo heitä pesti maihin,
+käy kajuuttaan ja tuoppis tuo,
+nyt et saa olla heikko,
+ka »tere tulemasta, no juo,
+»suur tänu»! vanha veikko!
+
+
+
+
+SUURSAARELAISHÄÄT.
+
+
+SULHOLAAN TULO.
+
+
+Nyt täynnä on taas tupa taattolan,
+jo saapuvi sulhaskansa,
+helykruunussa kiiltävi morsian
+kun päivä on laskussansa,
+nyt kummit ja kaimat ne kättelee,
+puhemies oven onnelle aukaisee.
+
+Parikunnan pappi on vihkinyt
+ja veisannut lukkari virttä;
+on morsian »siteet» nästäillyt,
+nyt kiertäen aitanhirttä
+pojat arkkuja, kirstuja kuljettaa,
+häämuistoina kirjavat siteet ne saa.
+
+Pelimannien haiturit, viulut soi,
+puhemies nyt kuuluta kompaas,
+nyt läksiäissoitossa nauraa jo voi,
+pelimies, sinä käytä nyt sompaas,
+kujatietä kun sulho ja morsian käy,
+jäless' ei vakamustaa pappia näy!
+
+Ristkansaa sulholan portilla lie,
+sukukunta on alla peilin,
+parin hää-ilo soi, käy kukkainen tie,
+nyt kiertäissä tuliaisleilin,
+sajaspoikaset morsion nostattaa
+ylös ilmaan, jo pyssyt paukkua saa!
+
+Hei, kuule nyt, hei, meri myrskyten lyö
+nyt paasiin, kun pyssyt paukkuu,
+käy kallion kaiku, on häitten yö,
+sitä hyljekoiratkin haukkuu,
+nyt onneks onnellisten juo,
+ristkansan kauniina riemuta suo!
+
+Puhemies nyt morsion tanssitun vie
+ja sitten nanna ja taata,
+oma kulta se kullakin tiedossa lie,
+tänä yönä ei surra saata,
+lyö, polje ja paukuta lattiaa,
+edeskäyvät kun kannuja kuljettaa!
+
+Häälaulut soi yli merten ja maan;
+siks kunnes aamu jo koittaa,
+pelimies vedä viulua vinhempaan,
+saat ortta, kun voit vain soittaa,
+kiva kopse käy, jymy jyskyen soi,
+tytöt hulluiks jo heitoista tulla' voi!
+
+Tupa täynnä on tulta ja temmontaa,
+katon parrutkin vuotaa jo pihkaa,
+merikarhutkin koipiinsa kiihkon saa,
+pojat ulkona huutaa ja hihkaa,
+tulen turkaset, hei, hii, hei, hei, hei,
+taas sulhanen morsion tanssihin vei!
+
+
+
+
+HÄÄLAULU.
+
+
+Kolme tiedän saaren sorjaa,
+huiskaa hienot hunnunpäät,
+ken ne kerran, kerran korjaa,
+kell' on kerran huimat häät!
+
+Yhden hiusten hohtaa oljet,
+silmät siintää simpukkaa,
+toisen tumman tuikkaa soljet,
+kolmannella punertaa!
+
+Täyttäkää nyt täydet kulhot,
+muistonmaljat täyttäkää,
+katsokaa, te saaren sulhot
+ettei ykskään yksin jää!
+
+Meill' on kolme ruusunpuuta,
+jotka tuoksun tarhassaan,
+kolme sievää suppusuuta,
+jotka oottaa onneaan.
+
+Kun käy häitten tuimin telme,
+lehtoon astuu autuaat,
+morsiuskruunun hohtaa helme,
+onnes antain onnen saat!
+
+
+
+
+LÄHTÖLAULU.
+
+
+Tuuli kantaa häistä telmeen,
+kautta myrskyn viulu soi,
+helmen hilke helkkyy helmeen,
+nuoret neijot karkeloi.
+
+Viulu soi ja kaunis kilke
+häitten huoneen kaikuun saa,
+saaren päällä pilven pilke
+karkelossa kaarestaa.
+
+Niin ne notkuu neijot saaren
+niinkuin korjat kaislanpäät
+permannolla kiertäin kaaren,
+kerran, kerran vain on häät.
+
+Morsiolla helkyt häilyy
+niinkuin päivä mereen käy,
+häikäisten se pilviin päilyy,
+kun ei murheen varjot näy.
+
+Tanssikaa, te vihreet vuoret,
+häitten hilke kuunnelkaa,
+tanssikaa, te lehdot nuoret,
+mainingit ja mannermaa!
+
+Käykööt laineet lakkapäissä,
+liehukoot nyt seppelpäät,
+soikoon soitto saaren häissä,
+kerran, kerran vain on häät!
+
+                Suursaari, 1920.
+
+
+
+
+HÄISTÄ LÄHTÖ.
+
+
+Kuule, soiton sävel taikaa,
+viime kerran korot lyö,
+marssi toistaa lähtöaikaa,
+himmeä on aamu-yö!
+
+Pitkin kujaa rientää remu,
+kalamiesten nauru soi,
+päättyy häitten kestein ketun,
+taatat rantaan hoiperoi.
+
+Huippupurjeet, touvit hohtaa,
+merest' astuu aamun koi,
+morsiamen sulho kohtaa,
+hyvästiksi huilut soi.
+
+Jaalat kelluu, laineet loistaa,
+mastot tekee kunniaa,
+tiirat tuiman tahdin toistaa,
+taivaan portit punertaa.
+
+Hienot helmat nurmeen kastuu,
+kyynelsilmin, kruunupäin
+morsian nyt purteen astuu,
+kotirannat jättää näin.
+
+Peräpuulla sulho ohjaa,
+myötätuulet, tuutikaa
+kohti illan päilypohjaa,
+siellä siintää saarimaa!
+
+Saaren immet, itkekäätte,
+kohta ette neittä nää,
+ikäviinne iltaan jäätte,
+pois nyt kiitää kruunupää.
+
+Toiset aallot sinne soutaa
+tiirat sorjat seurassaan,
+toiset aallot neijon noutaa
+unten uuteen valkamaan.
+
+Sinne hienohelma hiipi,
+kauas pienen pilven taa,
+nyt vain väikkyy valkosiipi,
+sitten kaikki katoaa.
+
+         Suursaari, kesällä, 1920,
+         O.-kylä, syksyllä, 1921.
+
+
+
+
+MEREN LAULU,
+
+
+Meri eeltään esteensä raivaa,
+oman voimansa mittaa ja lyö,
+syvän tuskansa pohjia kaivaa,
+salamoissa kun yhtyy yö.
+
+Meri paasihin pärskyen pauhaa,
+ylös hurjina hyrskyt soi,
+meri saarilta ei saa rauhaa,
+se ei tähtihin nousta voi.
+
+Yhä uusia kuohuja kantain
+kuni kruunuja kulmillaan j
+ohi kaukaisten maiden ja rantain
+meri laukovi laumojaan.
+
+Sotasoittoon käy syöksyjen sarjat,
+lyö laivat, mastot ja muut,
+ne liehuu kuin leijonaharjat,
+käy kalvolla tähdet ja kuut.
+
+Maapalloll' ei mahtia, voimaa,
+joka kahlein sun kytkeä vois,
+sinä uhmasit taivaankin soimaa,
+yhä rynnistät riemussa pois.
+
+Sinun sointusi soittooni soivat,
+sinun voimasi voimaan mun saa,
+sinun taistosi tarmoa toivat,
+jota ei voi lannistaa.
+
+Sinä huuhdot mun mieleni hyrskyyn,
+päämäärään mun voimasi vie,
+vielä tahdon ma miehuuden myrskyyn,
+on eessäni elämän tie.
+
+Käy korkeena maininkis maine,
+sinä kuohujen kruunupää,
+kerran jäähtyvi loistoisin laine,
+ja jäykäksi jäytää sen jää.
+
+Minun uskoni uhkuu nyt verta,
+minä taistelen taivaiden taa,
+minä mittaan maata ja merta,
+meri, soittoni seppele saa!
+
+            Uuraa, kesällä, 1919.
+
+
+
+
+SANASELITYKSIÄ.
+
+
+Uiva = Ientohiekkaranta.
+
+hatru = levä.
+
+»Saaren ukko ja akka»-runon johdosta huomautettakoon, ettei
+ulkosaarilla ole hevosia.
+
+tseineman, tsenman — kiinalainen; merimieskieltä.
+
+Juhannuksen aikaan purjehtivat ulkosaarelaiset Viron puolelle sopimaan
+syksyltä tapahtuvasta hailien ja »tuhtien», perunoiden vaihtokaupasta,
+jolloin vietetään »seprojen», vaihtajien tuliaisjuhlia Virossa.
+
+pesti = keulaköysi.
+
+»siteet» — punakirjavat pieksunauhat.
+
+nanna = vanha vaimo.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78347 ***