summaryrefslogtreecommitdiff
diff options
context:
space:
mode:
Diffstat
-rw-r--r--.gitattributes3
-rw-r--r--78347-0.txt1908
-rw-r--r--78347-h/78347-h.htm1969
-rw-r--r--LICENSE.txt11
-rw-r--r--README.md2
5 files changed, 3893 insertions, 0 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/78347-0.txt b/78347-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..5cfb303
--- /dev/null
+++ b/78347-0.txt
@@ -0,0 +1,1908 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78347 ***
+
+
+
+
+MEREN ÄÄRILLÄ
+
+Kirj.
+
+Larin-Kyösti
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1921.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Vapaapurjehtija
+Meren saaressa
+Saarikuja
+Hiljaisia heijastuksia.
+Helatuorstain helkkeitä
+Verkot välkkyy
+Tullinuukari
+»Rantakäräjät»
+Kaupungin ryökkinä
+Saaren sunnuntai
+Vanha saarni
+Kalastajatuvassa
+Kukkashäälaulu
+Lapset liivalla
+Saaren ukko ja akka.
+Saaren suutari.
+Myrsky-yö.
+Kalastajapojan kaipaus.
+Ilta merellä.
+Kangastuksia.
+Merimietteitä.
+Lauantai-ilta.
+All right!
+Rannan hiekka helkkää.
+Kuolemannäky
+Kalastaja-äidin tuutulaulu
+Meren partaalla.
+Meri kuutamolla.
+Meri sumussa.
+»Tyhjän kukkaron» krouvari.
+Iltavarjoja.
+Syksyn säveliä.
+Aamu kalastajakylässä.
+Syksy soittaa.
+Seprain juhlille!
+Suursaarelaishäät.
+Meren laulu.
+Sanaselityksiä.
+
+
+
+
+VAPAAPURJEHTIJA.
+
+
+Läpi hyrskyjen haapion luovin
+ja pingotan purjeeni tiukkaan,
+minä kiidätän kiireellä kuovin
+yli laskien lainehen liukkaan.
+
+Karit kierrän, kun tiirat tirskuu,
+päin merta ja kiinnitän kuotin,
+kohun suola mun silmiini pirskuu,
+näin onneeni ennenkin luotin.
+
+Käsi tarkkana tarttuvi ruoriin,
+meri katseeni varmaksi kiintää,
+kokan noustessa vaahtojen vuoriin
+minun silmiini taivahat siintää.
+
+Sodin myrskyltä tarmon ja tahdon.
+oman alkuni, voimani vaistoon,
+minä hallitsen vaihtuvan vahdon,
+minä riennän kuin riemuiten taistoon.
+
+Oma syy, jos en kuohuissa kestä,
+ja jos pettävi otteeni rauta,
+tuho uhkavi syvyydestä,
+yö yllä ja hyrskyissä hauta.
+
+Pois, pursi, mun kauas sa kannat
+yli vaahtovan, valkeaa pinnan,
+koska saavutan taivahan rannat,
+elost' annoin ma kallihin hinnan!
+
+Pois, pois! Soi mieleni myrsky,
+minun henkeni hehkuu ja laulaa,
+ylt'ympäri yltyvi tyrsky,
+en käskyä kärsi, en paulaa.
+
+Ura uus! läpi pilvien puuntaa,
+tiet viittovat voitosta voittoon,
+minä tähdistä etsin suuntaa
+päämääräni suureen soittoon.
+
+ Suursaari, 18.7;20.
+
+
+
+
+MEREN SAARESSA.
+
+
+Kuljen saarikylän kujaa,
+kujan päässä päilyy meri,
+ikkunoissa »verikyynel»
+hohtaa niinkuin hylkeenveri.
+
+Päivänkukat kartanoilla
+levein lehdin rehoittavat,
+verkkoaidan suojuksessa
+puuntaa pienet kukkalavat.
+
+Vanhat vaimot aitoistansa
+punaraita-hameissansa
+kulkee kotaan rantatietä
+kantain hailimolttejansa.
+
+Päivä paahtaa päätä, rintaa,
+ruskeeks posket ahavoittaa,
+voiman virttä veri soittaa,
+valtavammin meri soittaa.
+
+Purjeet vilkkuu, purjeet katoo,
+minne päivä juuri laski,
+maan ja taivaan silta säihkyy
+kimmeltäin kuin kirkas vaski.
+
+Astuu rantaan neito nuori,
+katsoo ulko-ulapoita,
+sinne kulki kullan pursi,
+sit' ei mitkään myrskyt voita.
+
+Kauas kyntää meripoika
+suuren suvenpuolen pohjaa,
+silmiin siintää onnensaaret,
+lemmenaatos kättä ohjaa.
+
+ Kaunissaari, kesällä, 1914.
+
+
+
+
+SAARIKUJA.
+
+
+Kuin aatos, jota outo oikku ohjaa,
+niin vanha kuja mäkiin kiemuroi,
+pää puuntaa vasten taivaan tulipohjaa,
+sen raskas askel kerran kiviin loi.
+
+Se yllättää ja sinne tänne harhaa
+kuin miettis minne milloin mennäkään,
+pysähtyy, katsoo pihan ruusutarhaa,
+min immet istuttivat lemmessään.
+
+Se nähnyt on kai monen polven vaivat
+ja ahkeroivain aamu-askareet,
+on nähnyt kauas katoavat laivat
+ja monen äidin kurjat kyyneleet.
+
+Yöss' on se nähnyt monen kiistan kiivaan,
+syysmyrskyn kovan, karun kamppailun,
+kuin uneen uppoo lentohiekan liivaan
+kuin muisto monen mereen haudatun.
+
+Kuin ystävä se polut yhteen liittää,
+ja merenkulkijan se kotiin vie,
+se alla astujan vain häntä kiittää,
+se vanha, vanha saaren kujatie.
+
+Se poikkee, palaa alkukohtaan jälleen
+kuin elontyöstään näin se tarinois,
+hyvästit heittää viime veräjälleen
+ja meren hiekkaan hiutuu hiljaa pois.
+
+ Suursaari, 1921.
+
+
+
+
+HILJAISIA HEIJASTUKSIA.
+
+
+Päivä paistaa kodan eteen
+hopeassa hohtain kaareen,
+hoikat hongat väikkyy veteen,
+laineet liukuu lehtosaareen.
+
+Hyttysparvi piiriin hyörii
+heilahdellen hetken häissä,
+tulipisteet veellä pyörii
+sannan, suomun kimmeltäissä.
+
+Tyynnä merenlahti läikkyy,
+lokit leijaa alla taivaan,
+taivaan seiniin siinnot väikkyy,
+pilvet päilyy purjelaivaan.
+
+Luodon luona tiirat tirskuu
+kiertäin kallioiden kaarta,
+hylkeen hyrske pintaan pirskuu,
+päivä soutaa suvisaarta.
+
+Kummelit ne kaukaa hohtaa,
+kaukaa oudot purret puuntaa,
+outo kaiho niitä johtaa,
+etsii aavan aamun suuntaa.
+
+Lepää luonto, luomakunta,
+tuutii päivän teitä tähtiin,
+nähden alkuaikain unta,
+jolloin suuret ihmeet nähtiin.
+
+Hiljaist' on kuin henki Herran
+lepäis jälkeen tähti-yönsä,
+kun hän luomisaikaan kerran
+valmiiks katsoi kaiken työnsä.
+
+ Uuraa, 1919.
+
+
+
+
+HELATUORSTAIN HELKKEITÄ.
+
+
+Helky helkaa, hieno hilke,
+paista pilveen, päivänpilke,
+kun jo viidat vihannoi,
+suuret suvisoinnut soi!
+
+Pilvet, ääntä paisutelkaa,
+kun nyt neidot huutaa helkaa,
+kätkee kukkain taikavyön
+kastehelmiin kuulaan yön.
+
+Satu käy nyt kautta tarhain,
+soi nyt, soitto, ettei varhain,
+liian varhain syksyyn vain
+satu loppuis alkuun ain.
+
+Helkahuutoon vastaa vuori,
+laula, naura, kun oot nuori,
+ettei valheen peikko vois
+viedä vuoren valtaan pois.
+
+Helky hiljaa, hieno hilke,
+syty silmään, päivänpilke,
+paista paateen pimeään,
+soita sielun sisimpään!
+
+Helkatuorstain vuorivalkeet
+hulmutkaa, kun paisuu palkeet;
+kaikki taivaan tuulet soi,
+laakson viidat vihannoi!
+
+ Oulunkylä, 26.4.21.
+
+
+
+
+VERKOT VÄLKKYY.
+
+
+Verkot välkkyy vapeillaan,
+meren suuri silmä kiiltää
+siintäin yli mannermaan,
+vilpas viri vettä viiltää.
+
+Päivänpaahde paaden kohtaa,
+lentohiekkaan loiston luo,
+valkopurje kaukaa hohtaa,
+tuuli suolatuoksun tuo.
+
+On kuin taivaan peili päilyis
+säkenöiden särmineen,
+on kuin Herran henki häilyis
+luomisaikaan yllä veen.
+
+Ikivanhat vuoret kaartaa,
+miettii alkuaikojaan,
+somerikko nientä saartaa,
+missä meri peitti maan.
+
+Astuu aamu pitkin merta,
+luonnon luomislaulu soi
+kuin soi aikaa sitte kerta,
+kun sen soimaan Luoja loi.
+
+Niin ma katson kuin ma oisin
+alku-aikain ihminen,
+kuin ma rantaan luolan loisin
+merta, maata mittaillen.
+
+On kuin oisi alku-aamu
+autio kun oli maa,
+nousee yöstä harjun haamu,
+tutkii tuntemattomaa...
+
+ Suursaari, 1920.
+
+
+
+
+TULLINUUKARI.
+
+
+Nenä kuin kolmen korpin lepopuu,
+ja leukaa leikkaa vanhat synnin arvet,
+kuin muna mättäältään pään kohoo kuu,
+on hyljeviikset viinin tuntosarvet.
+
+Hän hännin katsein merta mittailee,
+ja laiskoin länkisäärin liivaa luistaa,
+ja noukka naukuu, puhkuu, puhisee,
+se palmuviinit, kipparkermat muistaa.
+
+Hän muistaa Honoluulun mustat yöt.
+Sumatran sulosiipat mangopuissa,
+kuparikuvut, kaulain hammasvyöt,
+ja vanha kutka kiehuu sääriluissa.
+
+Kas Portkundasta pyrkii matkoiltaan
+taas vanha viinalasti oottain tuulta,
+hän kiroo, katsoo kaukoputkellaan,
+taas myhäilee ja maiskuttavi huulta.
+
+Kun kippar' rantaan jahdin suojaan saa,
+jo vanha nuuskunenä tutkii ruumaa,
+heh, Viron viljoille tää haiskahtaa,
+jo tyhjät kanisterit hengen huumaa.
+
+— »John Bohman, Tallinnasta terve, hei,
+maatäitä täällä vain John Bohman tappaa,
+on lasti selvä kai, sen myrsky vei!»
+John Bohman nauraa, pestin paaluun nappaa.
+
+— »Good morning, Tilsa, tunnen tuhmat ties,
+taas kätkit kanisteris varmaan Viiriin,
+sun perskuta, oot karski merimies,
+mut eihän Viiri kuulu meidän piiriin!»
+
+Mut kippari vain iskee silmää nyt
+ja pyytää kajuuttaansa tuopin juomaan,
+ja ennenkuin on tuoppi tyhjennyt,
+John Bohman heittää kaikki herran huomaan.
+
+— »Hehhee!», niin nauraa vanha tullimies,
+— »juu, juu, oot viekas niinkuin Spanskan viini,
+ma tunnen jutkus, julkeet salaties,
+mut katso, junkkari, jos joudut kiinni!
+
+Niin silloin viipotan sun Viipuriin,
+saat linnass' olla ehkä pari vuotta,
+sun viinis, silkkis seilaa Meemeliin,
+saat silkkaa vettä juoda etkä suotta!
+
+John Bohman vihdoin vallan huumaantuu
+ja höystää juttujansa kannen alla,
+hän San Franciscoss' on, pää on kuin kuu,
+täyskuu, mi paistaa Päiväntasaajalla.
+
+Hän muistaa Singapooren simasuut,
+myös neekerkuninkaan, sen kuulun,
+min kruunun, tyttären ja norsunluut
+hän saanut ois ja koko Honoluulun.
+
+— »Ja bila, bangala ja tshing, tsjung, sjaa,
+all right, John Bohman, terve, Tilsa veikko!»
+John Bohman huokaa, kannun kallistaa,
+hohoo, kun ihminen on sentään heikko!
+
+— »Maakravun lailla täällä homehtuu
+ja ränstyy niinkuin vanha Nooan arkki,
+on ilmapuntarina sääriluu,
+mut viel' on nahka niinkuin vanha parkki!»
+
+John Bohman maihin hiljaa hoippuaa,
+hän ruumankannen on jo sinetöinyt,
+hän kipparille tuulta toivottaa,
+kaksioista kajuutassa kello löi nyt.
+
+Hän kompassitta kotiin keikkaloi,
+all right, hän virnistellen vielä kääntyy,
+lävitse yön kun ruutuun myrsky soi,
+hän tulta iskee, vaimon viereen vääntyy.
+
+Ja uness' silmiin siintää palmumaa,
+käy korpin lepopuu kuin sateenkaareen,
+John muistaa mustaa, pikku prinsessaa,
+John Bohman seilaa Honoluulun saareen.
+
+ O.-kylä, 30.8.21.
+
+
+
+
+»RANTAKÄRÄJÄT».
+
+
+Saarenmiehet seisoo kalliolla
+niin kuin pingviinit ja kiikaroivat,
+toisten toimet siin' on tuomiolla,
+samaa vatkuttaa ne viikot voivat.
+
+Oisko vaarit nähneet koiranunta,
+nähdä voi nyt koko saarikunta:
+neljä venhekuntaa karin alta
+etsii ankkuria kaikkialta.
+
+Kieli käy ja pyörii niinkuin harkki:
+hukkui muinoin riigalainen parkki,
+mereen luisui ketjut, ankkuritkin,
+niitä etsitään nyt merta pitkin.
+
+— »Monta tuhatmarkkaa nyt ne raastaa!»
+— »Kyll’ ne löytää?» — »Ei ne löydä!» —
+ Niin ne haastaa,
+kademielin miehet naurain ilkkuu
+tilkat olkapäillä, nilkat vilkkuu.
+
+— »Jumal' anna syys ja haaksirikko,
+rantaoikeus on, sopii ottaa!»,
+virnuu luotsin vanhin, viekas Mikko,
+— »tässä haudattiin kai laivarottaa!»
+
+— »Meri kurittaa ja meri kostaa»,
+virkkaa tulli-Bohman, piipuin näyttää:
+— »Voi sun perskuta, ne jotain nostaa,
+vinhaan vipuaan ne kälmit käyttää!»
+
+— »Tuhat sarvipäätä, sus ja siunaa»,
+saarenvanhin noituu, mällin nukkaa,
+»saaliist' emme saa nyt ristin riunaa,
+saimme, pölkkypäät, vain ajanhukkaa!
+
+Muistan vielä kuinka Hanski häissään
+ankkurpaikan neuvoi, puhui päissään,
+vaan ei hoksattu, — lyö pääsi puihin,
+viina parempain nyt viruu suihin.»
+
+Mutta saareneukot kahvin luona
+käräjöiden miesten pontta pohtii;
+— »nostettu on veestä vanha kuona,
+ken sen hintaa vielä tietää tohtii!»
+
+Nauraa ankkurmiesten vingat muijat:
+— »teidän miehillä on hameet, pelkään,
+meidän miehet on kuin visanuijat,
+teidän miesten tarttis saada selkään.
+
+Nyt käyn silkissä ja elän voilla,
+nyt kai ukko uuden tuvan laittaa,
+meidän Miinan voin nyt kapioilla
+vaikka Kiinan keisarille naittaa!»
+
+ Suursaaren Kiiskinkylä, 30. 7. 20.
+
+
+
+
+KAUPUNGIN RYÖKKINÄ.
+
+(Kuvaus, kuinka hän astuu laivasta saarikylään.)
+
+
+Hän korkokengillä kepsuttaa,
+häntä hupsuttaa ja hepsuttaa,
+käy, kurkkaa kenokauloin
+ja kureliivipauloin.
+
+Hän nenää nyrppii ja nirputtaa,
+ja kieli käy ja Urputtaa:
+onks täällä vossakoita,
+voi, näitä tossakoita!
+
+Ei saa, ei saa mua lykkiä;
+onks täällä miehet mykkiä,
+hyi, onks noi hyljekoirii,
+pian lenninkiin ne loirii!
+
+Onks hattuaskin kantajaa,
+onks opastuksen antajaa,
+ja kahren henken huane,
+eiks laukkua jo tua ne!
+
+Saaks täällä syärä mansikkaa,
+eiks täällä kukaan tanssikkaa
+one steppiä, foxtrottia,
+onks salissanne rottia!
+
+Onks täällä kunnon puatia,
+on uimahousuni muatia
+ihan viimestä — ja maine
+kuin puhras merenlaine!
+
+Mulla piäni koira Lolly on,
+mutta fiini parasolli on,
+jätinks laivaan hajupullon,
+ei, täällähän se mull' on!
+
+Voi, Helsingissä, hupakkaa,
+hän polttaa salonkitupakkaa,
+käy, kurkkaa kenokauloin
+ja kureliivipauloin.
+
+ Suursaaressa, kesällä, 1920.
+
+
+
+
+SAAREN SUNNUNTAI.
+
+
+On saaren suvisunnuntai,
+ei meri punapaasiin pauhaa,
+jo kirkonkellot kaiun sai,
+ne värjyy valkeuden rauhaa.
+
+Kuin pyhäuntaan unelmois
+niin meren silmä luomen sulkee,
+kuin syvyydenkin sielu sois,
+kun vanhat vaimot kirkkoon kulkee.
+
+Sen soiton saarnit kuulla saa,
+myös pienet sinikellot kaikaa,
+sen kuulee musta, mykkä maa,
+kun tarhat tuoksuu kesä-aikaa.
+
+Nyt silmän siintämättömiin
+pois pitkin merta kaiku soittaa,
+se menneisyyden mietteisiin
+maan mielen hartaaks haltioittaa.
+
+Se korkeuteen kumajaa
+ja Luojan luo se kaihon kantaa,
+mies vanha päänsä paljastaa
+kuin katsois iäisyyden rantaa.
+
+ Suursaari, 21.7.20.
+
+
+
+
+VANHA SAARNI
+
+
+Vanha, suhiseva saarni soittaa
+yllä vanhan, valkeen pappilan,
+merentuuli latvaa tarinoittaa
+on kuin kuulis öin sen kuiskaavan.
+
+Niin se katsoo kautta pienen puiston
+kuin se virttä säistäin vaikerois,
+kuin se kätkis jonkun vanhan muiston,
+illoin itsekseen se tarinois.
+
+Vanhan tarinan kun kirkko kuulee,
+tapulille kertoo kummissaan
+öin, kun haahdet hukkuu, syys kun tuulee,
+vanhat ristit kaatuu kummuillaan.
+
+Saarni huokaa hiljaa huokauksen
+kuin sen suruun sielukellot sois,
+kuin se kuulis kuolinkuulutuksen.
+liian kauan yksin yössä ois.
+
+ Suursaari, heinäk. 1920.
+
+
+
+
+KALASTAJATUVASSA.
+
+
+Tupa henkii hiljaisuutta, rauhaa,
+kaukokaiuin meri louhiin pauhaa
+meurutessa myrskyn mainingin.
+Ikkunalla palsami ja hajuheinä
+hiljaa tuoksuu alla enkelin;
+monta kuvaa kantaa tuvanseinä,
+näkinkenkätähti-puitteissaan
+vanha muisto, purjealus hohtaa,
+vaarinkuva lapsenkatseellaan
+Vapahtajan kirkkaan katseen kohtaa,
+vanha virsikannel vailla kieltä
+pohtii jotain mykkää murheen mieltä.
+Päivä paistaa läpi ikkunoiden
+kimmellyttäin vanhan kanteleen,
+niinkuin vireissään se virsin soiden
+heljään hymniin hiutuis hiljakseen.
+
+ Suursaari, kesällä, 1920.
+
+
+
+
+KUKKASHÄÄLAULU.
+
+
+Armas tuoksu vanhan tuvan täyttää,
+kukat jotain kuuntelevan näyttää.
+Mustanmerenruusu, annansilmä,
+kodinilo etsii elvykettä
+päivän hohtaessa huoneeseen,
+nooanarkki pyytää hiukan vettä,
+palsami vain nyökkää kukkineen,
+minttu miettii turvanansa seinä,
+kaikki kaihoin katsoo ikkunasta,
+hiljaa huojuu heljä hajuheinä,
+myrtti tuutii untaan niinkuin lasta,
+kukkaset kun kuiskaa keskenään
+riemurikkaan kesän kyllyyttään.
+Elonlanka kiertäin monta vuotta
+pitkin kattoa vain kiemuroi,
+kasvanut ei yljänyrtti suotta,
+yhteen kasvamaan ne Luoja loi,
+elonlanka katsoo yljänyrttiin,
+kunnes yhtyy kerran morsiusmyrttiin.
+Kohoo kaikkein kukkain kruunupäät,
+liljat laulaa, pienet perhot soittaa:
+kohta aurinkoisin aika koittaa,
+kohta meill' on onnellisten häät!
+
+ Suursaari; 9.8.20.
+
+
+
+
+LAPSET LIIVALLA,
+
+
+Liivalla lapset
+hajalla hapset
+melskaa ja molskaa,
+veessä ne virskuu ja vingahtaa,
+hahhaa, hahhaa,
+ne työkkää, teiskaa ja tirskuaa
+ja teuhaa niinkuin pienet peikkoset polskaa.
+
+Santaa ne kaivaa
+ja ohjaa laivaa,
+ne leikkii ja luikkaa,
+kaikuvi kallio, mätkyvi maa,
+hahhaa, hahhaa,
+ja lastina luumut liekojen taa
+ne laskevat laivat ja silmät siintäen tuikkaa.
+
+Ne häärii ja hyörii
+ja palloina pyörii,
+ne tuuppaa ja telmii,
+hatrusta linnat ne valmiiksi saa,
+hahhaa, hahhaa,
+linnoissa kruunut kimmaltaa
+ja kristalliluolat ne loistaen helmii.
+
+Merirosvo on tullut!
+Ne huutaa kuin hullut,
+ne airoilla kolskaa,
+piikeillä pistää ne murjaanaa,
+hahhaa, hahhaa,
+ja kalliot kaikuvat, hahhahhaa,
+kun ne teuhaa kuin pienet peikkoset polskaa!
+
+
+
+
+SAAREN UKKO JA AKKA.
+
+
+Jos mies on juhta, niin työ on synti,
+on kaikkein kauheinta akkavalta,
+mies kiskoi auraa ja akka kynti
+ja huusi: hii, hepo, hei, ja alta!
+
+Ken heistä lieneekin ollut laiskin,
+sai niille saaressa aina nauraa,
+se akka höplitti, hyppi, mäiski,
+kun ukko ähkyi ja kiskoi auraa.
+
+Kuin kiusaks akka vain syvään kynti,
+niin aura tarttui jo puolitiehen,
+se akka, akka kuin vanha synti
+näin aivan näännytti nurjan miehen.
+
+Kai aika rientää ja aika ryntää,
+miesraukan huolet kai kerran haihtuu,
+kai kerran kuoleman kenttää kyntää
+se ukko, akka ja vaiheet vaihtuu.
+
+Käy ukko jäljessä auran silloin,
+ja akka kiskoo kai kalmanauraa,
+ja entisyyttään kun muistaa milloin,
+niin vaon vieriltä korpit nauraa.
+
+On siellä pitkälti surman sarkaa,
+on siellä kynnöttä kyiset pellot,
+ei siellä auralta akka karkaa,
+kun akan kaulass' on narrinkellot.
+
+
+
+
+SAAREN SUUTARI.
+
+
+Se saaren suutari, suutarismies,
+päänpistot sillä on hullut,
+hän yltä ja alta ja päältä on piess',
+ja se turhaan touhuten kääntyä saa,
+jok' on lahjatta tupaan tullut.
+
+Kyiäsuutari kenkäsi tarkastaa
+kuin oisi se raihnainen rääsy,
+mut jos hyvän palturin piippuun hän saa,
+kaks toppaa, niin, ja mälliksi myös,
+niin pirttihin sulla on pääsy.
+
+Mut jos olet saita ja saakutin mies
+ja silmäsi ilme ilkkuu,
+niin karta kinttujas, turha on ties,
+ei kouraansa laske hän kenkääsi,
+vaikka kärjestä varpaasi vilkkuu.
+
+Ilo ainoa hällä on piippu ja pii,
+hylemassi, kun massin täyttää,
+valo sammunut silmissä välkehtii,
+hän lestinsä kikkaa, on uuttera mies,
+ja työhönsä tyytyvän näyttää.
+
+Tuo itse nahka ja rasvo se myös
+ja paina massilla pöytää
+ja paikkaa itse pahkuratyös,
+sinä aamulla pilkkasi pilkkana saat,
+voit rääsysi raitilta löytää.
+
+
+
+
+MYRSKY-YÖ.
+
+
+Hylekoirat ne hurjina haukkuu
+päin merta, kun yltyvi yö,
+kujaportit niin kummasti paukkuu,
+meri kummasti kallioon lyö.
+
+Korahduksissa yö nyt yskii,
+käy kuoleman kamppailuun,
+se raivoten rannoilla ryskii
+ja kaataa kallion puun.
+
+Ken aitassa yöllä nyt nukkuu,
+hätähuudot kun laivoista soi!
+Kuka onneton myrskyhyn hukkuu,
+kuka vaarassa valvoa voi!
+
+Meri tiemme nyt hautana sulkee,
+Herra siunaa ja ohjaa sun ties,
+yöss' yksin karjuen kulkee
+vain saaren hullu mies. —
+
+ Suursaari, kesäk. 1920.
+
+
+
+
+KALASTAJAPOJAN KAIPAUS.
+
+
+Ma merta, merta kuljen,
+en rauhaa, rauhaa saa.
+Vain yöllä kun silmät suljen,
+maa kaukaa kangastaa.
+
+Nään armaan synnyinsaaren,
+sen vanhat, vakaat puut,
+nään taivaan tyynen kaaren,
+kun kalvoon kuultaa kuut.
+
+Käy tanssin telme yöllä,
+nyt immet ilkamoi,
+soi helmet kaulavyöllä,
+kun vanha viulu soi.
+
+Mut missä kulkee kulta,
+sit' en nyt tiedäkään,
+vain murheen sai hän multa,
+kai yöss' on yksinään.
+
+Miks hylkäsin ma hurja
+maan maireen, saaren sen,
+ma merta kuljen kurja,
+kuin hullu harhailen!
+
+Kun laivan laine läikkyy,
+yön tähdet välkähtää,
+mun silmihini väikkyy
+kaks silmää siintävää.
+
+Ne seuraa kunne kuljen
+maan ääriin, merten taa,
+ne nään kun silmät suljen,
+kun mietin kuolemaa. —
+
+ Suursaari, 25.7.21.
+
+
+
+
+ILTA MERELLÄ.
+
+
+Sinipunaan pinta peittyy,
+tyrsky luotaan tyrskyn tyrkkää,
+somerikkoon soreet heittyy,
+meri huokaa, hengittää,
+hyökkää hurja vaahtopää
+vasten vuorenseinää jyrkkää.
+
+Möyryy, meuraa merenlahti,
+riuttain ryske rymyyn yhtyin.
+Kaksimasto purjejahti
+kuohuistansa kohoaa,
+loistaessa laivalyhtyin
+välkkeet veessä kimmaltaa.
+
+Vihrein virvoin vilkut väilyy,
+iltapilvet puuntaa verta,
+mastolyhdyt pintaan päilyy,
+sammuu, syttyy valovyö,
+merten yllä yltyy yö,
+vuoret syöksyy kohti merta.
+
+ Suursaaren Kiiskinkylässä, 30.7.20.
+
+
+
+
+KANGASTUKSIA.
+
+
+Kauniit kaupungit kangastaa,
+mainingit keinuvat kirkkaalla säällään,
+luodot ne leijuu kuin yllä veen,
+pilvet ne vaeltavat varjoineen,
+ja tornit seisovat päällään.
+
+Saaret ne soutaa kuin laivueet,
+mastoina haapaiset metsät häilyy,
+siinnossa kimmeltää kaukainen maa,
+aavelaivana laskettaa
+taivahan taa, joka päilyy.
+
+Nousee kuin Yoldian alkumeri,
+korkeimmat huiput ne luotoina hohtaa,
+näön Atlantican muinaisen
+nousevan, laskevan merehen,
+kangastus katseeni kohtaa.
+
+ Suursaaren Kiiskinkylässä, elok. 1920.
+
+
+
+
+MERIMIETTEITÄ.
+
+
+
+1.
+
+MA ETSIN,
+
+Maa, meri yhtyy, taivas tavoittaa
+maan äärtä, kaikkeuden kunniaa,
+ja rauhan saa.
+
+Ja kaikki auringot ne kumartaa
+sen hengen eessä, joka meitä johtaa,
+ne Luojan katseen kohtaa
+ja rauhan saa.
+
+Ma etsin suuruutensa syvyyttä,
+min kaikkeuden kaaret kirkastaa,
+ma etsin Luojaani ja hyvyyttä,
+en rauhaa saa. —
+
+ Suursaari, syysk. 1920
+
+
+
+2.
+
+MERI JA MINÄ.
+
+
+Mun ylläni on aamun avaruus,
+on eessäin merten mittaamattomuus.
+Yks purje kaukaa kiitää kulkuaan,
+ja yksin rannall' istun minä vaan.
+Kai joku haahden kantta yksin käy
+ja katsoo tänne, vaikkei häntä näy.
+Saan silloin voiman, voiton varmuuden:
+tuoll' ihminen on, tääll' on ihminen.
+Käy sielussani aamun avaruus,
+syvällä merten mittaamattomuus.
+
+ Suursaari, elok. lopulla 1920.
+
+
+
+
+LAUANTAI-ILTA.
+
+
+On tyyni ilta,
+jo saunat sauhuaa,
+ja kanervilta
+maa tumman tuoksun saa.
+
+Soi lasten luike,
+jo pirtti pimenee,
+vain päreen tuike
+sen himmeeks valaisee.
+
+Soi hongat hiljaa,
+jo kuusiin kohoo kuu,
+käy välke viljaa,
+kun hohtaa salmensuu.
+
+Ennustaa rusko poutaa,
+puut, pilvet purppuroi,
+kun sulhot soutaa,
+ja niemeen nauru soi.
+
+Pois äänet hukkuu,
+sen aitat aavistaa,
+joiss' immet nukkuu,
+yön yrtit tuoksuaa.
+
+Jo laitaan lahden
+kuu kultakaiteet luo,
+ja kohta kahden
+yö lemmen lohdun suo.
+
+Ei hiisku hiiri,
+ynähtää lehmä vain,
+nyt virskuu viiri
+kuin vaaraa varoittain.
+
+Nyt taittui aita. —
+Ken aitan varjoon jää?
+Nyt puuntaa paita
+ja nuoren neidon pää.
+
+Kuu kujaa kulkee
+kuin ei se huomaiskaan,
+vain silmän sulkee
+mut vait on, valveillaan.
+
+
+
+
+ALL RIGHT!
+
+
+Hän hyllyen heiluu, ei käydä hän voi,
+merilt' tullut hän on, kirot kimmoten soi:
+ hii, hei!
+ Hällä knalli on päässä,
+ ja nenä on räässä,
+ all right!
+
+— »Pois jänkkeen tieltä!», hän tanssissa huus,
+— »joka tyttö on mun; maakrapu, tuki suus,
+ hii, hei!
+ Well, seilasin merta,
+ veti puukkoni verta,
+ all right!
+
+Ei puosu, ei kokki, ei timperikään
+mua kannelle kaada, ma puhkasen pään,
+ ne ei piisaa, ei!
+ Sitä vain minä pelkään,
+ niin sai monet selkään,
+ all right!»
+
+Hän hyppi kuin rienalta riivattu ois,
+tytöt tanssista kaikki nyt karkasi pois,
+ hii, hei!
+ Vaikka puukko oli vyöllä,
+ sai selkäänsä yöllä,
+ all right!
+
+Kuin uitettu koira nyt maalla hän käy,
+on arka kuin alli, ei uhmaa näy,
+ hii, hei!
+ Kuin miehenä muuna
+ käy tuppisuuna,
+ all right!
+
+
+
+
+RANNAN HIEKKA HELKKÄÄ.
+
+
+Rannan hiekka helkkää,
+hieno henki käy,
+leikkii pursipuulla;
+jossain telkkä telkkää
+kutsuu vaikkei näy
+salmensuulla.
+
+Ohi rannan rattain
+kukkassaarten vyö
+pilven varjoon väilyy;
+kautta nienten kaitain
+laine laitaan lyö,
+haaksi häilyy.
+
+Laulain laineet läikkyy,
+kukkastuoksut tuo
+autuaiden saariin;
+päivä vaahtoon väikkyy,
+loistolinnat luo
+pilvikaariin.
+
+Kiilto keulan eessä
+hyrskeen hopeoi,
+kiitäessä kuovin
+välkkyy rannan veessä;
+hiljaa hiekka soi
+kultajuovin.
+
+Pieni pilvi päilyy,
+tyyntyy tuulen tie,
+nukkuu rauhan rantaan,
+kaislan korret häilyy;
+hiljaa venhe vie,
+soiluu santaan.
+
+ Keurunselällä, kesällä, 1918.
+
+
+
+
+KUOLEMANNÄKY.
+
+
+Tuijotin tummaa
+taivahan rantaa kuin tuonelan tarhaan,
+kaikkeus, yö oli kummaa,
+sinne mun henkeni eksyi harhaan.
+
+Tuijotin merta,
+kuin olis vieras astunut laivaan,
+pilvillä välkkynyt verta,
+kaikki se sai minun mieleni vaivaan.
+
+Niinkuin hukkuva haave
+syyn, olemuksen ouruja pohjais,
+laiva se liikkui kuin aave
+kuin käsi kohtalon kulkua ohjais.
+
+Kuin maapallo
+vierisi pois alas liukuen veteen
+nousi nyt kuolemankallo
+väylingin varjosta katseeni eteen.
+
+Polkevin pauhuin
+käy kone kuin sydän liikkuvan ruumiin,
+kahleissa kalskuvin kauhuin
+henkeni nostaen näkyihin kuumiin.
+
+Saanko ma armon? —
+Aattelin, enteiden raivoa estin,
+ponnistin tahtoni tarmon,
+kuoleman suoran katseen ma kestin.
+
+Pois näky haihtui,
+kaamea kallo ja polttava piina,
+väylingin varjoksi vaihtui,
+kuin ohi liukunut ois tuhomiina.
+
+Taivaalle tähti
+syttyi ja lauhtuivat lainehet laivan,
+haaksi nyt huokaillen lähti
+kuin olis välttänyt vaaran ja vaivan.
+
+Kuuntelin vielä
+surman soittoa uhkaani vailla,
+tyrskyjen tyynellä tiellä
+käynyt kuin öisin tuonelan mailla.
+
+
+
+
+KALASTAJA-ÄIDIN TUUTULAULU.
+
+
+Nukkuos nyt hiljaa, hiljaa,
+äiti lastaan kiikuttaa,
+liekuttaen lemmen liljaa,
+lempeet laineet, laulakaa.
+
+Tuutikaatte kultahasta,
+kultalatvaa kulkemaan
+valkeasta valkamasta
+untensaarten onnelaan.
+
+Tuutikaatte tuskan tyrskyt
+kauas toivon taivaan taa,
+hillitkäätte hurjat myrskyt,
+että raukka rauhan saa.
+
+Mustat pilvet päätä peittää,
+taatto merta purjehtii,
+minne myrskyt häntä heittää,
+kun hän kantta kuljeksii?
+
+Katsoo kaukaa onnensaarta,
+jossa pitkät palmut soi,
+katsoo tähtitaivaan kaarta,
+kun sen pilvet purppuroi.
+
+Kohta taatto saareen soutaa,
+auringossa aukee tie,
+hempeimmälleen helmen noutaa,
+liljallensa lemmen vie.
+
+Uinu, uinu, lemmenlilja,
+päivä, sille soittos suo,
+uinu, kirkkaan kaihon vilja,
+äidin riemun rintaa juo!
+
+
+
+
+MEREN PARTAALLA.
+
+I.
+
+
+Vasten särkkää särkyy kirkas laine,
+paasiin pirstaleiks sen myrsky lyö,
+niin myös murtuu moni mainen maine,
+unhoon vaipuu niin myös monen työ.
+
+Alust' aikain tänne luokse luodon
+maailmoiltaan meri vaeltain
+muovannut on rantavyölle muodon,
+meren aallot täytti luonnon lain.
+
+Vasten särkkää särkyy hyrskyn harja,
+vesipatsaat pilviin kiemuroi.
+Syntyy, kuolee uusi ihmissarja,
+ikisäveleitään meri soi.
+
+ Uuraan Ryövälinniemessä, 2.7.1919.
+
+
+
+II.
+
+
+Hongat huokuu yllä merenpartaan,
+meri vastaan huokaa hengen hartaan,
+alku-ajoist' yhtyneinä soimaan
+nyt kuin ennen aamun alkuvoimaan.
+
+Meri vei jo monen miehen parhaan,
+haaksirikkona sen heitti harhaan;
+meri kaikkeuden kuvaa kantoi,
+meri rohkeuden rautaa antoi.
+
+Meri antoi mulle tahdon terää,
+myrskyssä mun henkeni taas herää,
+myrsky saa taas luonnonlaulut soimaan
+yhtyneinä kaiken alkuvoimaan.
+
+ Uuraassa, 2.7.1919,
+
+
+
+
+MERI KUUTAMOLLA.
+
+
+Kala-aittain hahmot häilyy
+tuijotellen paatten eteen,
+kuu käy taivaan lakeutta
+heijastuen rantaveteen.
+
+Sinimusta meri vyöryy,
+matkaa maihin maininkina,
+vaahdot välkkyy, syöksyt säihkyy
+kimmaltain kuin sula tina.
+
+Avaruuden aallokoilla
+kultakeulahaaksi huopaa,
+tulipisteet piiriin pyörii
+pitkin kuisen kujan juopaa.
+
+Vavetarhain verkot välkkyy
+niinkuin hienot harsopoimut,
+yllä taivaan keltarannan
+heijaa päivän viime loimut.
+
+Kuu käy niinkuin kummitellen,
+niinkuin enne eessä taivaan
+on kuin korkeet kuohut nousis,
+henget huojuis aavelaivaan.
+
+Seisoo synkkä, harmaa harju,
+uhkaa hiiden halkeemasta,
+vilkkuliekin leimut loistaa
+korkeasta majakasta.
+
+Yössä hiljaa uiskii miina
+hirviönä hyrskysäässä,
+puuntaa pää kuin hornan hehku,
+syttyy surman sarvet päässä.
+
+Kuuluu ryske, räiskähdellen
+kalliohon miina paukkuu,
+pirstoo paadet, somer sinkuu,
+hyljekoirat kaukaa haukkuu.
+
+On kuin tuska tuvat täyttäis,
+hirmu-untaan huoneet häilyis,
+aika seisois, mailma hukkuis,
+kuu kuin suuri pommi päilyis.
+
+Taas on hiljaa. — Kylä nukkuu. —
+Luodot loistaa, välkkeet värjyy,
+kuulle ulvoo hyljekoirat,
+yö kun yltyy, meri ärjyy.
+
+ Suursaari, 1920.
+
+
+
+
+MERI SUMUSSA.
+
+
+Kuulen kaukaa kuohun kumun,
+usviin karit kietoontuu,
+päivä kuultaa kautta sumun
+niinkuin kuumottava kuu.
+
+Sumuvyöryt ryömii, raahaa,
+louhikäärmein kiemuroi,
+harmaat pilvet pintaa laahaa,
+sumukellot kaukaa soi.
+
+Hätähuuto huudon kohtaa,
+haahdet harhaa eksyksiin,
+kummelit kuin haamut hohtaa,
+vaipuu vaahdon maininkiin.
+
+Sumu soutaa parkkilaivaan,
+purjeet sumuun sekaantuu,
+alla tahraantuneen taivaan
+masto on kuin hirsipuu.
+
+Pintaa käy kuin peikkoin juoksu,
+palaa metsät, mantereet,
+merta kiertää käryn tuoksu,
+on kuin virvaa välkkyis veet.
+
+On kuin vuoren onkaloissa
+noidat liehtois kattilaa,
+surman sauhu suitsuu soissa
+kiertäin harmaan harjun taa.
+
+Noidat nostaa kalmankaihin,
+noidat vyöryy vuoreltaan,
+lentää merta, kahlaa maihin,
+velhot ryskää rummuillaan.
+
+Silloin mielet kaartaa kauhu,
+sumu sielun saastuttaa,
+tunteet tahraa taikasauhu,
+uunat usviin uppoaa.
+
+ Suursaari, kesällä, 1920.
+
+
+
+
+»TYHJÄN KUKKARON» KROUVARI.
+
+Ja »Tyhjän kukkaron» krouvari, mies turkasen tuiman tarkka,
+ain pöydän luona istui hän kuin vanha patriarkka,
+hänen partansa polviin ulettui niin kiertäin pitkin pöytää,
+ei vertaistansa taivaan alla taida mistään löytää.
+Oli kerran vilkas stewardi, vaan joutui haaksirikkoon,
+karille elämän laivan vei ja joutui matalikkoon,
+nyt krouviss' istuu, punafetsi kaljun päänsä kuulla,
+olalla papukaija on ja nahkapullo suulla,
+Hollannin tulivettä juo ja turhaan aikaa vuottaa,
+kun inglit, kulit, lasjkarit sai pöydän alle juottaa,
+kun maihin saapui »kultakalat», sinitakkijoukot,
+ja naurusta ja kaskuista kajahti krouvin loukot.
+
+Ei Tyhjän kukkaron nurkissa soi enään naurut, kaskut,
+on merikarhut kadonneet, kun tyhjentyivät taskut,
+ei olvikulluun poikkea tseinmanni, rantasouvi,
+ne naapurissa nauraa nyt, on yöllä tyhjä krouvi,
+ei runnareita piilossa oo ketään ullakolla,
+pois arka askel loittonee kadulla autiolla.
+
+Päin pöytää vaipuu patriarkan vanha, kalju kallo,
+sen tunsi moni merimies, sen tunsi kai maapallo,
+Shanghai, Nord Cap ja Tulimaa, Port Said ja Pernambuco,
+kun muinoin merta kynti hän ja vyöllä heilui puukko.
+Hän satamaan on saapunut jo vanhuutensa vaivaan,
+hän purjehtii nyt uness' alla Tyynenmeren taivaan,
+yön myrskyssä, kuin skanssissa nyt naukuis laivakissa,
+kuin keula uppois, rotat ryskyis ruuman liitoksissa. —
+Nyt papukaija torkahtaa, kun krouvari jo nukkuu,
+kai seisoo käkikellokin, kun korahtain se kukkuu.
+
+ Oulunkylä, 28.9.21.
+
+
+
+
+ILTAVARJOJA.
+
+
+Rannan ruovot hiljaa häilyy,
+hiljaa liejuun laine lyö,
+lahdenpohjaan taivas päilyy,
+hiljaa hiipii ilta-yö.
+
+Hämyn henki vettä hiipii,
+kiiltäin kylmä kaisla soi,
+rantasipi puulta piipii,
+maassa mato kiemuroi.
+
+Neito yli lahden luikkaa
+vastarantaan rakkaalleen,
+aalto ajaa kahta kuikkaa
+himmeyteen hiljakseen.
+
+Rauhanraskas rannan raita
+kaihoin kaartuu yllä veen,
+kaislaan syöksyy vanha aita,
+luisuu lettoon kallelleen.
+
+Missä hauki haukkoo kitaa
+kiertäin, kaartain katiskaa,
+välkkyy vihreätä vitaa,
+pohjaa poreet samentaa.
+
+Lahdenpäästä valo tuikkaa
+yksinäisen torpan taa,
+yksinäistä kahta kuikkaa
+aalto kauas kuljettaa.
+
+Tuikkeen juopa kaislaan kiiltää,
+kuikkain varjot vaipuu pois,
+outo murhe mieltä viiltää
+kuin jo kesä kuollut ois....
+
+ Kaukola, Kapeasalmi, kesällä, 1918.
+
+
+
+
+SYKSYN SÄVELIÄ.
+
+
+Soittaa syksy säveleillään
+suuren saaren saarnipuissa,
+neidot notkuu metsäteillään
+harhaillen ja haaveiluissa.
+
+Saaren sulhot lehtoon luikkaa,
+rotkot nauruun retkahtaa,
+pienten piikain silmät luikkaa,
+kangas kaikuu, mätkyy maa.
+
+Nauru, laulu mäiskyy mäissä,
+kuuluu kutsu, soitto soi,
+neidot käyvät käsi käissä,
+nurmen kisaan karkeloi.
+
+Jopa joutuu sulhot joukkoon
+hihkaisten jo, heijuvei,
+huuto hyppää louhi loukkoon,
+vuori vastaa: hei ja hei!
+
+Taivas tanssii, riemuun ryhtyy,
+meri melskaa, meuruaa,
+koko luonto lempeen yhtyy:
+saakos, saakos armast.
+
+— »Eipäs, eipäs!» »Saapas kiinni!»
+— »Saanko, saanko! Saan ja sain,
+kun sa oot kuin marjaviini,
+helluntaiks sun ehkä nain!»
+
+— »Pyh ja pytty! Vai jo naisit,
+pahkapää ja piimäsuu!»
+— »Sulhon oikein sorjan saisit,
+huimat häät ja hui ja huu!»
+
+Niin ne huitoo, niin ne huikkaa,
+kunnes koittaa kuudanyö,
+yöstä neitten silmät luikkaa,
+kengät kuultain kiviin lyö.
+
+Kutsu kiehtoo, huivin huiske
+lehdonlaitaan, luhdan taa,
+metsään hiljaa hiutuu kuiske,
+katajikkoon kaarestaa. —
+
+ Suursaari, 1920.
+
+
+
+
+AAMU KALASTAJAKYLÄSSÄ.
+
+
+Vinttikaivon-miekka varjon heitti,
+päivä metsänrantaan kohoaa,
+aidanseipään päissä välkkyy seitti,
+päivän pienoispyörää kuvastaa.
+
+Valo voittaa asteeltansa asteen,
+aittain ristiharjat kimmeltää,
+alla syyskuun aamun raikkaan kasteen
+vielä nukkuu vanhan riihen pää.
+
+Ilma värjyy, huhdat, luhdat puuntaa
+kivi-aidoin harmaa-hohdossaan,
+viirin kieli kirskuu tuulen suuntaa,
+päivä kiertää myllyn mäkimaan.
+
+Mutta kukonlauluun väki herää,
+renki miedoin mielin haukottaa,
+haparoiden nurkkaa vaatteet kerää,
+emäntä jo astuu aitan taa.
+
+Päivä poskeen kullan välkkeen valaa,
+liina loistaa niinkuin norsunluu,
+päivän tulipallo puissa palaa,
+hetkeks vaimo tiellään seisahtuu.
+
+Katsoo kirkonkylää yli lahden,
+katsoo nientä hiljaa haaveissaan,
+niinkuin nuorna armaan kanssa kahden
+katsoi kerran käyden pappilaan.
+
+Hiljaa huokaa, muistaa valan kalliin
+säpsähtäissään läävän hämärää,
+musta mies kun tallustavi talliin,
+pörröpäisnä piipun sytyttää.
+
+Kirkontornin tulipatsas kiiltää,
+hautain rautaristit loiston luo,
+vieno viri rantavettä viiltää,
+tuuli hanhenpajun tuoksun tuo
+
+suolta, missä vielä usvat soutaa,
+kirkuu kakarit ja sorsat, muut,
+päivä lupaa hyvää kaurapoutaa,
+punatertuin puuntaa pihlapuut.
+
+Armas aamu niinkuin pohja seulan,
+jonka reijät säihkyy säteillään,
+kultaa joka mäen männyn neulan
+kuusten välkyttäissä käpyjään.
+
+Poika metsään astuu, suorii saittaa,
+pitkin pitkospuita hyräilee,
+katsoo hetken taakseen armaan aittaa,
+haavat hilpeästi helisee.
+
+Äsken aitasta hän hiljaa hiipi
+vielä neidon hehku huulillaan;
+saloon suikahtaa nyt metsonsiipi,
+metsä valveentui jo vuoteellaan.
+
+Jänöt jumppii yli pensastöyrään,
+pyyt ne pilleillänsä piipittää,
+naaras-äänet vaihtuu sointuun nöyrään,
+tulta tuikkii palokärjen pää.
+
+Metsän yllä poutahaukka harhaa
+levein siivin vaakaa muistuttain
+niinkuin mittais aikaa, taivaan tarhaa,
+maitaan kuninkaana kaartaa vain.
+
+Poika astuu pitkin piennarviljaa,
+päivän polku tanssii silmissään,
+metsä kuuntelee ja on niin hiljaa,
+hiljaa tarjoo salo siimestään.
+
+Hiljaa laulun kantaa kylään tuuli,
+puutuu niinkuin lehti puusta pois,
+aitantiellään nyt sen armas kuuli
+kuin se sydämessä vielä sois.
+
+ Kesällä, 1919.
+
+
+
+
+SYKSY SOITTAA.
+
+
+Vanha syksy soittain
+istuu pieni pilli suussa,
+luonnon haltioittain
+keltaisessa kultapuussa.
+
+Kautta kelmeen puiston
+suven sorjat soinnut toistain
+syksy soittaa muiston,
+päivä kuulee, hetken loistain.
+
+Vanha syksy solkkaa
+jotain, jot' ei enään muista,
+pilkaks pistää polkkaa
+lehtein, lentäessä puista.
+
+Syksy turhaan tyytyy,
+ei saa ääntä vauhtiin, villiin,
+kesän kentät hyytyy,
+kylmä koura kiertyy pilliin.
+
+Soita, syksy, teillä
+kunnes viime polskas päätyy,
+sorasäveleillä
+kunnes pieni pillis jäätyy!
+
+ Suursaarella, 24.9.20.
+
+
+
+
+SEPRAIN JUHLILLE!
+
+
+Hei, löysää purje, lasketaan
+nyt seprain suuriin juhliin,
+nyt Viroon hailit haalitaan
+ja vaihdetaan ne tuhliin.
+Kas, jaalat, jahdit kelluaa,
+jo tummuu taivaanpiiri,
+
+jo Tytärsaari haamoittaa,
+kun kaukaa viittoo Viiri,
+mut Haapasaari heijastaa
+kuin sädeheitto laivaan,
+Suursaaren paadet paukkuaa,
+käy hyrskyt taakse taivaan,
+kun välkkyy vilkku majakkain
+kuin katinkullan kuori,
+sinessä usviin uinahtain
+jo nukkuu Haukkavuori.
+
+Kaljaasein lyhdyt loistelee
+kuin virvat hiitten häissä,
+kun kuohut kokkaan kohisee,
+vöin välkkyy lakkapäissä.
+Kai saarten neidot noudetaan,
+mi kallioilla huiskaa,
+mut kiihkeämmin kuisteillaan
+meille eestein Madlit kuiskaa.
+
+Portkundaan nyt, Portkundaan nyt
+kuin alli aallokosta!
+Näät kirkkoristin säteilyt,
+jo lippu mastoon nosta!
+Tollsburgin tornit kohoaa
+ja Räävellinnan päädyt,
+kas rantaa laajaa, laakeaa,
+se kimmeltää kuin käädyt.
+
+Maan tuuli telmii touveissa,
+se satamaan jo ohjaa,
+ankkuriketjut kalisee
+ja vanhaan paikkaan pohjaa,
+nyt souda maihin jolla jo,
+kas rannan teltat hohtavat,
+käy kujaa kansansaatto,
+maanmainiot on markkinat,
+on vielä vasta aatto,
+kas täällä vast’ on vilinää
+ja mastometsää häilyy,
+soi sirmankkojen kilinää,
+ja keulat veessä päilyy.
+Kas mekkomiehet moisioin
+ja yljät ylämaiden,
+nyt ystävinä yhtyy noin
+myös sinkut setukkaiden.
+Hei, terve, Tani mestari,
+John Bohman, Talsa, Tilsa,
+viel’ eletään kuin ennenkin,
+nyt täältä viedään hilsa.
+Hoi, vanha tuttu kippari,
+onks sulla kihlaliinaa,
+niin telttahan me työnnytään,
+nyt virtaa Viron viinaa,
+nyt seprain suuret juhlat on,
+nyt, seprat, saamme laulaa,
+ja alla armaan auringon
+nyt kastakaamme kaulaa
+tiistaista sunnuntaihin,
+niin haihtukoon kuin häissä yö,
+jo heitä pesti maihin,
+käy kajuuttaan ja tuoppis tuo,
+nyt et saa olla heikko,
+ka »tere tulemasta, no juo,
+»suur tänu»! vanha veikko!
+
+
+
+
+SUURSAARELAISHÄÄT.
+
+
+SULHOLAAN TULO.
+
+
+Nyt täynnä on taas tupa taattolan,
+jo saapuvi sulhaskansa,
+helykruunussa kiiltävi morsian
+kun päivä on laskussansa,
+nyt kummit ja kaimat ne kättelee,
+puhemies oven onnelle aukaisee.
+
+Parikunnan pappi on vihkinyt
+ja veisannut lukkari virttä;
+on morsian »siteet» nästäillyt,
+nyt kiertäen aitanhirttä
+pojat arkkuja, kirstuja kuljettaa,
+häämuistoina kirjavat siteet ne saa.
+
+Pelimannien haiturit, viulut soi,
+puhemies nyt kuuluta kompaas,
+nyt läksiäissoitossa nauraa jo voi,
+pelimies, sinä käytä nyt sompaas,
+kujatietä kun sulho ja morsian käy,
+jäless' ei vakamustaa pappia näy!
+
+Ristkansaa sulholan portilla lie,
+sukukunta on alla peilin,
+parin hää-ilo soi, käy kukkainen tie,
+nyt kiertäissä tuliaisleilin,
+sajaspoikaset morsion nostattaa
+ylös ilmaan, jo pyssyt paukkua saa!
+
+Hei, kuule nyt, hei, meri myrskyten lyö
+nyt paasiin, kun pyssyt paukkuu,
+käy kallion kaiku, on häitten yö,
+sitä hyljekoiratkin haukkuu,
+nyt onneks onnellisten juo,
+ristkansan kauniina riemuta suo!
+
+Puhemies nyt morsion tanssitun vie
+ja sitten nanna ja taata,
+oma kulta se kullakin tiedossa lie,
+tänä yönä ei surra saata,
+lyö, polje ja paukuta lattiaa,
+edeskäyvät kun kannuja kuljettaa!
+
+Häälaulut soi yli merten ja maan;
+siks kunnes aamu jo koittaa,
+pelimies vedä viulua vinhempaan,
+saat ortta, kun voit vain soittaa,
+kiva kopse käy, jymy jyskyen soi,
+tytöt hulluiks jo heitoista tulla' voi!
+
+Tupa täynnä on tulta ja temmontaa,
+katon parrutkin vuotaa jo pihkaa,
+merikarhutkin koipiinsa kiihkon saa,
+pojat ulkona huutaa ja hihkaa,
+tulen turkaset, hei, hii, hei, hei, hei,
+taas sulhanen morsion tanssihin vei!
+
+
+
+
+HÄÄLAULU.
+
+
+Kolme tiedän saaren sorjaa,
+huiskaa hienot hunnunpäät,
+ken ne kerran, kerran korjaa,
+kell' on kerran huimat häät!
+
+Yhden hiusten hohtaa oljet,
+silmät siintää simpukkaa,
+toisen tumman tuikkaa soljet,
+kolmannella punertaa!
+
+Täyttäkää nyt täydet kulhot,
+muistonmaljat täyttäkää,
+katsokaa, te saaren sulhot
+ettei ykskään yksin jää!
+
+Meill' on kolme ruusunpuuta,
+jotka tuoksun tarhassaan,
+kolme sievää suppusuuta,
+jotka oottaa onneaan.
+
+Kun käy häitten tuimin telme,
+lehtoon astuu autuaat,
+morsiuskruunun hohtaa helme,
+onnes antain onnen saat!
+
+
+
+
+LÄHTÖLAULU.
+
+
+Tuuli kantaa häistä telmeen,
+kautta myrskyn viulu soi,
+helmen hilke helkkyy helmeen,
+nuoret neijot karkeloi.
+
+Viulu soi ja kaunis kilke
+häitten huoneen kaikuun saa,
+saaren päällä pilven pilke
+karkelossa kaarestaa.
+
+Niin ne notkuu neijot saaren
+niinkuin korjat kaislanpäät
+permannolla kiertäin kaaren,
+kerran, kerran vain on häät.
+
+Morsiolla helkyt häilyy
+niinkuin päivä mereen käy,
+häikäisten se pilviin päilyy,
+kun ei murheen varjot näy.
+
+Tanssikaa, te vihreet vuoret,
+häitten hilke kuunnelkaa,
+tanssikaa, te lehdot nuoret,
+mainingit ja mannermaa!
+
+Käykööt laineet lakkapäissä,
+liehukoot nyt seppelpäät,
+soikoon soitto saaren häissä,
+kerran, kerran vain on häät!
+
+ Suursaari, 1920.
+
+
+
+
+HÄISTÄ LÄHTÖ.
+
+
+Kuule, soiton sävel taikaa,
+viime kerran korot lyö,
+marssi toistaa lähtöaikaa,
+himmeä on aamu-yö!
+
+Pitkin kujaa rientää remu,
+kalamiesten nauru soi,
+päättyy häitten kestein ketun,
+taatat rantaan hoiperoi.
+
+Huippupurjeet, touvit hohtaa,
+merest' astuu aamun koi,
+morsiamen sulho kohtaa,
+hyvästiksi huilut soi.
+
+Jaalat kelluu, laineet loistaa,
+mastot tekee kunniaa,
+tiirat tuiman tahdin toistaa,
+taivaan portit punertaa.
+
+Hienot helmat nurmeen kastuu,
+kyynelsilmin, kruunupäin
+morsian nyt purteen astuu,
+kotirannat jättää näin.
+
+Peräpuulla sulho ohjaa,
+myötätuulet, tuutikaa
+kohti illan päilypohjaa,
+siellä siintää saarimaa!
+
+Saaren immet, itkekäätte,
+kohta ette neittä nää,
+ikäviinne iltaan jäätte,
+pois nyt kiitää kruunupää.
+
+Toiset aallot sinne soutaa
+tiirat sorjat seurassaan,
+toiset aallot neijon noutaa
+unten uuteen valkamaan.
+
+Sinne hienohelma hiipi,
+kauas pienen pilven taa,
+nyt vain väikkyy valkosiipi,
+sitten kaikki katoaa.
+
+ Suursaari, kesällä, 1920,
+ O.-kylä, syksyllä, 1921.
+
+
+
+
+MEREN LAULU,
+
+
+Meri eeltään esteensä raivaa,
+oman voimansa mittaa ja lyö,
+syvän tuskansa pohjia kaivaa,
+salamoissa kun yhtyy yö.
+
+Meri paasihin pärskyen pauhaa,
+ylös hurjina hyrskyt soi,
+meri saarilta ei saa rauhaa,
+se ei tähtihin nousta voi.
+
+Yhä uusia kuohuja kantain
+kuni kruunuja kulmillaan j
+ohi kaukaisten maiden ja rantain
+meri laukovi laumojaan.
+
+Sotasoittoon käy syöksyjen sarjat,
+lyö laivat, mastot ja muut,
+ne liehuu kuin leijonaharjat,
+käy kalvolla tähdet ja kuut.
+
+Maapalloll' ei mahtia, voimaa,
+joka kahlein sun kytkeä vois,
+sinä uhmasit taivaankin soimaa,
+yhä rynnistät riemussa pois.
+
+Sinun sointusi soittooni soivat,
+sinun voimasi voimaan mun saa,
+sinun taistosi tarmoa toivat,
+jota ei voi lannistaa.
+
+Sinä huuhdot mun mieleni hyrskyyn,
+päämäärään mun voimasi vie,
+vielä tahdon ma miehuuden myrskyyn,
+on eessäni elämän tie.
+
+Käy korkeena maininkis maine,
+sinä kuohujen kruunupää,
+kerran jäähtyvi loistoisin laine,
+ja jäykäksi jäytää sen jää.
+
+Minun uskoni uhkuu nyt verta,
+minä taistelen taivaiden taa,
+minä mittaan maata ja merta,
+meri, soittoni seppele saa!
+
+ Uuraa, kesällä, 1919.
+
+
+
+
+SANASELITYKSIÄ.
+
+
+Uiva = Ientohiekkaranta.
+
+hatru = levä.
+
+»Saaren ukko ja akka»-runon johdosta huomautettakoon, ettei
+ulkosaarilla ole hevosia.
+
+tseineman, tsenman — kiinalainen; merimieskieltä.
+
+Juhannuksen aikaan purjehtivat ulkosaarelaiset Viron puolelle sopimaan
+syksyltä tapahtuvasta hailien ja »tuhtien», perunoiden vaihtokaupasta,
+jolloin vietetään »seprojen», vaihtajien tuliaisjuhlia Virossa.
+
+pesti = keulaköysi.
+
+»siteet» — punakirjavat pieksunauhat.
+
+nanna = vanha vaimo.
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78347 ***
diff --git a/78347-h/78347-h.htm b/78347-h/78347-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..6d1486e
--- /dev/null
+++ b/78347-h/78347-h.htm
@@ -0,0 +1,1969 @@
+<!DOCTYPE html>
+<html lang="fi">
+<head>
+ <meta charset="UTF-8">
+ <meta name="viewport" content="width=device-width, initial-scale=1">
+ <title>
+ Meren äärillä | Project Gutenberg
+ </title>
+ <style>
+
+body {
+ margin-left: 10%;
+ margin-right: 10%;
+}
+
+h1,h2,h3,h4,h5,h6 {
+ text-align: center; /* all headings centered */
+ clear: both;
+}
+
+p {
+ margin-top: .5em;
+ text-align: justify;
+ margin-bottom: .5em;
+}
+
+.p2 {margin-top: 2em;}
+.p4 {margin-top: 4em;}
+.p6 {margin-top: 6em;}
+
+hr {
+ width: 33%;
+ margin-top: 2em;
+ margin-bottom: 2em;
+ margin-left: 33.5%;
+ margin-right: 33.5%;
+ clear: both;
+}
+
+hr.tb {width: 45%; margin-left: 27.5%; margin-right: 27.5%;}
+hr.chap {width: 65%; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;}
+@media print { hr.chap {display: none; visibility: hidden;} }
+hr.full {width: 95%; margin-left: 2.5%; margin-right: 2.5%;}
+
+hr.r5 {width: 5%; margin-top: 1em; margin-bottom: 1em; margin-left: 47.5%; margin-right: 47.5%;}
+hr.r65 {width: 65%; margin-top: 3em; margin-bottom: 3em; margin-left: 17.5%; margin-right: 17.5%;}
+
+div.chapter {page-break-before: always;}
+h2.nobreak {page-break-before: avoid;}
+
+.center {text-align: center; text-indent: 0;}
+
+/* Poetry */
+/* uncomment the next line for centered poetry */
+/* .poetry-container {display: flex; justify-content: center;} */
+.poetry-container {text-align: center;}
+.poetry {text-align: left; margin-left: 5%; margin-right: 5%;}
+.poetry .stanza {margin: 1em auto;}
+.poetry .verse {text-indent: -3em; padding-left: 3em;}
+
+ </style>
+</head>
+<body>
+<div style='text-align:center'>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78347 ***</div>
+
+<h1>
+MEREN ÄÄRILLÄ
+</h1>
+
+
+<p class="center">Kirj.<br>
+<br>
+<b>Larin-Kyösti</b></p>
+
+<p class="p6">
+
+<p class="center">Porvoossa,<br>
+Werner Söderström Osakeyhtiö,<br>
+1921.</p>
+
+<p class="p6">
+
+<p>
+SISÄLLYS:<br>
+ <br>
+ Vapaapurjehtija<br>
+ Meren saaressa<br>
+ Saarikuja<br>
+ Hiljaisia heijastuksia.<br>
+ Helatuorstain helkkeitä<br>
+ Verkot välkkyy<br>
+ Tullinuukari<br>
+ »Rantakäräjät»<br>
+ Kaupungin ryökkinä<br>
+ Saaren sunnuntai<br>
+ Vanha saarni<br>
+ Kalastajatuvassa<br>
+ Kukkashäälaulu<br>
+ Lapset liivalla<br>
+ Saaren ukko ja akka.<br>
+ Saaren suutari.<br>
+ Myrsky-yö.<br>
+ Kalastajapojan kaipaus.<br>
+ Ilta merellä.<br>
+ Kangastuksia.<br>
+ Merimietteitä.<br>
+ Lauantai-ilta.<br>
+ All right!<br>
+ Rannan hiekka helkkää.<br>
+ Kuolemannäky<br>
+ Kalastaja-äidin tuutulaulu<br>
+ Meren partaalla.<br>
+ Meri kuutamolla.<br>
+ Meri sumussa.<br>
+ »Tyhjän kukkaron» krouvari.<br>
+ Iltavarjoja.<br>
+ Syksyn säveliä.<br>
+ Aamu kalastajakylässä.<br>
+ Syksy soittaa.<br>
+ Seprain juhlille!<br>
+ Suursaarelaishäät.<br>
+ Meren laulu.<br>
+ Sanaselityksiä.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ VAPAAPURJEHTIJA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Läpi hyrskyjen haapion luovin<br>
+ ja pingotan purjeeni tiukkaan,<br>
+ minä kiidätän kiireellä kuovin<br>
+ yli laskien lainehen liukkaan.<br>
+ <br>
+ Karit kierrän, kun tiirat tirskuu,<br>
+ päin merta ja kiinnitän kuotin,<br>
+ kohun suola mun silmiini pirskuu,<br>
+ näin onneeni ennenkin luotin.<br>
+ <br>
+ Käsi tarkkana tarttuvi ruoriin,<br>
+ meri katseeni varmaksi kiintää,<br>
+ kokan noustessa vaahtojen vuoriin<br>
+ minun silmiini taivahat siintää.<br>
+ <br>
+ Sodin myrskyltä tarmon ja tahdon.<br>
+ oman alkuni, voimani vaistoon,<br>
+ minä hallitsen vaihtuvan vahdon,<br>
+ minä riennän kuin riemuiten taistoon.<br>
+ <br>
+ Oma syy, jos en kuohuissa kestä,<br>
+ ja jos pettävi otteeni rauta,<br>
+ tuho uhkavi syvyydestä,<br>
+ yö yllä ja hyrskyissä hauta.<br>
+ <br>
+ Pois, pursi, mun kauas sa kannat<br>
+ yli vaahtovan, valkeaa pinnan,<br>
+ koska saavutan taivahan rannat,<br>
+ elost' annoin ma kallihin hinnan!<br>
+ <br>
+ Pois, pois! Soi mieleni myrsky,<br>
+ minun henkeni hehkuu ja laulaa,<br>
+ ylt'ympäri yltyvi tyrsky,<br>
+ en käskyä kärsi, en paulaa.<br>
+ <br>
+ Ura uus! läpi pilvien puuntaa,<br>
+ tiet viittovat voitosta voittoon,<br>
+ minä tähdistä etsin suuntaa<br>
+ päämääräni suureen soittoon.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 8.0em;">Suursaari, 18.7;20.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ MEREN SAARESSA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Kuljen saarikylän kujaa,<br>
+ kujan päässä päilyy meri,<br>
+ ikkunoissa »verikyynel»<br>
+ hohtaa niinkuin hylkeenveri.<br>
+ <br>
+ Päivänkukat kartanoilla<br>
+ levein lehdin rehoittavat,<br>
+ verkkoaidan suojuksessa<br>
+ puuntaa pienet kukkalavat.<br>
+ <br>
+ Vanhat vaimot aitoistansa<br>
+ punaraita-hameissansa<br>
+ kulkee kotaan rantatietä<br>
+ kantain hailimolttejansa.<br>
+ <br>
+ Päivä paahtaa päätä, rintaa,<br>
+ ruskeeks posket ahavoittaa,<br>
+ voiman virttä veri soittaa,<br>
+ valtavammin meri soittaa.<br>
+ <br>
+ Purjeet vilkkuu, purjeet katoo,<br>
+ minne päivä juuri laski,<br>
+ maan ja taivaan silta säihkyy<br>
+ kimmeltäin kuin kirkas vaski.<br>
+ <br>
+ Astuu rantaan neito nuori,<br>
+ katsoo ulko-ulapoita,<br>
+ sinne kulki kullan pursi,<br>
+ sit' ei mitkään myrskyt voita.<br>
+ <br>
+ Kauas kyntää meripoika<br>
+ suuren suvenpuolen pohjaa,<br>
+ silmiin siintää onnensaaret,<br>
+ lemmenaatos kättä ohjaa.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 3.0em;">Kaunissaari, kesällä, 1914.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SAARIKUJA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Kuin aatos, jota outo oikku ohjaa,<br>
+ niin vanha kuja mäkiin kiemuroi,<br>
+ pää puuntaa vasten taivaan tulipohjaa,<br>
+ sen raskas askel kerran kiviin loi.<br>
+ <br>
+ Se yllättää ja sinne tänne harhaa<br>
+ kuin miettis minne milloin mennäkään,<br>
+ pysähtyy, katsoo pihan ruusutarhaa,<br>
+ min immet istuttivat lemmessään.<br>
+ <br>
+ Se nähnyt on kai monen polven vaivat<br>
+ ja ahkeroivain aamu-askareet,<br>
+ on nähnyt kauas katoavat laivat<br>
+ ja monen äidin kurjat kyyneleet.<br>
+ <br>
+ Yöss' on se nähnyt monen kiistan kiivaan,<br>
+ syysmyrskyn kovan, karun kamppailun,<br>
+ kuin uneen uppoo lentohiekan liivaan<br>
+ kuin muisto monen mereen haudatun.<br>
+ <br>
+ Kuin ystävä se polut yhteen liittää,<br>
+ ja merenkulkijan se kotiin vie,<br>
+ se alla astujan vain häntä kiittää,<br>
+ se vanha, vanha saaren kujatie.<br>
+ <br>
+ Se poikkee, palaa alkukohtaan jälleen<br>
+ kuin elontyöstään näin se tarinois,<br>
+ hyvästit heittää viime veräjälleen<br>
+ ja meren hiekkaan hiutuu hiljaa pois.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 11.5em;">Suursaari, 1921.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ HILJAISIA HEIJASTUKSIA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Päivä paistaa kodan eteen<br>
+ hopeassa hohtain kaareen,<br>
+ hoikat hongat väikkyy veteen,<br>
+ laineet liukuu lehtosaareen.<br>
+ <br>
+ Hyttysparvi piiriin hyörii<br>
+ heilahdellen hetken häissä,<br>
+ tulipisteet veellä pyörii<br>
+ sannan, suomun kimmeltäissä.<br>
+ <br>
+ Tyynnä merenlahti läikkyy,<br>
+ lokit leijaa alla taivaan,<br>
+ taivaan seiniin siinnot väikkyy,<br>
+ pilvet päilyy purjelaivaan.<br>
+ <br>
+ Luodon luona tiirat tirskuu<br>
+ kiertäin kallioiden kaarta,<br>
+ hylkeen hyrske pintaan pirskuu,<br>
+ päivä soutaa suvisaarta.<br>
+ <br>
+ Kummelit ne kaukaa hohtaa,<br>
+ kaukaa oudot purret puuntaa,<br>
+ outo kaiho niitä johtaa,<br>
+ etsii aavan aamun suuntaa.<br>
+ <br>
+ Lepää luonto, luomakunta,<br>
+ tuutii päivän teitä tähtiin,<br>
+ nähden alkuaikain unta,<br>
+ jolloin suuret ihmeet nähtiin.<br>
+ <br>
+ Hiljaist' on kuin henki Herran<br>
+ lepäis jälkeen tähti-yönsä,<br>
+ kun hän luomisaikaan kerran<br>
+ valmiiks katsoi kaiken työnsä.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 10.0em;">Uuraa, 1919.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ HELATUORSTAIN HELKKEITÄ.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Helky helkaa, hieno hilke,<br>
+ paista pilveen, päivänpilke,<br>
+ kun jo viidat vihannoi,<br>
+ suuret suvisoinnut soi!<br>
+ <br>
+ Pilvet, ääntä paisutelkaa,<br>
+ kun nyt neidot huutaa helkaa,<br>
+ kätkee kukkain taikavyön<br>
+ kastehelmiin kuulaan yön.<br>
+ <br>
+ Satu käy nyt kautta tarhain,<br>
+ soi nyt, soitto, ettei varhain,<br>
+ liian varhain syksyyn vain<br>
+ satu loppuis alkuun ain.<br>
+ <br>
+ Helkahuutoon vastaa vuori,<br>
+ laula, naura, kun oot nuori,<br>
+ ettei valheen peikko vois<br>
+ viedä vuoren valtaan pois.<br>
+ <br>
+ Helky hiljaa, hieno hilke,<br>
+ syty silmään, päivänpilke,<br>
+ paista paateen pimeään,<br>
+ soita sielun sisimpään!<br>
+ <br>
+ Helkatuorstain vuorivalkeet<br>
+ hulmutkaa, kun paisuu palkeet;<br>
+ kaikki taivaan tuulet soi,<br>
+ laakson viidat vihannoi!<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">Oulunkylä, 26.4.21.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ VERKOT VÄLKKYY.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Verkot välkkyy vapeillaan,<br>
+ meren suuri silmä kiiltää<br>
+ siintäin yli mannermaan,<br>
+ vilpas viri vettä viiltää.<br>
+ <br>
+ Päivänpaahde paaden kohtaa,<br>
+ lentohiekkaan loiston luo,<br>
+ valkopurje kaukaa hohtaa,<br>
+ tuuli suolatuoksun tuo.<br>
+ <br>
+ On kuin taivaan peili päilyis<br>
+ säkenöiden särmineen,<br>
+ on kuin Herran henki häilyis<br>
+ luomisaikaan yllä veen.<br>
+ <br>
+ Ikivanhat vuoret kaartaa,<br>
+ miettii alkuaikojaan,<br>
+ somerikko nientä saartaa,<br>
+ missä meri peitti maan.<br>
+ <br>
+ Astuu aamu pitkin merta,<br>
+ luonnon luomislaulu soi<br>
+ kuin soi aikaa sitte kerta,<br>
+ kun sen soimaan Luoja loi.<br>
+ <br>
+ Niin ma katson kuin ma oisin<br>
+ alku-aikain ihminen,<br>
+ kuin ma rantaan luolan loisin<br>
+ merta, maata mittaillen.<br>
+ <br>
+ On kuin oisi alku-aamu<br>
+ autio kun oli maa,<br>
+ nousee yöstä harjun haamu,<br>
+ tutkii tuntemattomaa...<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 8.0em;">Suursaari, 1920.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ TULLINUUKARI.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Nenä kuin kolmen korpin lepopuu,<br>
+ ja leukaa leikkaa vanhat synnin arvet,<br>
+ kuin muna mättäältään pään kohoo kuu,<br>
+ on hyljeviikset viinin tuntosarvet.<br>
+ <br>
+ Hän hännin katsein merta mittailee,<br>
+ ja laiskoin länkisäärin liivaa luistaa,<br>
+ ja noukka naukuu, puhkuu, puhisee,<br>
+ se palmuviinit, kipparkermat muistaa.<br>
+ <br>
+ Hän muistaa Honoluulun mustat yöt.<br>
+ Sumatran sulosiipat mangopuissa,<br>
+ kuparikuvut, kaulain hammasvyöt,<br>
+ ja vanha kutka kiehuu sääriluissa.<br>
+ <br>
+ Kas Portkundasta pyrkii matkoiltaan<br>
+ taas vanha viinalasti oottain tuulta,<br>
+ hän kiroo, katsoo kaukoputkellaan,<br>
+ taas myhäilee ja maiskuttavi huulta.<br>
+ <br>
+ Kun kippar' rantaan jahdin suojaan saa,<br>
+ jo vanha nuuskunenä tutkii ruumaa,<br>
+ heh, Viron viljoille tää haiskahtaa,<br>
+ jo tyhjät kanisterit hengen huumaa.<br>
+ <br>
+ — »John Bohman, Tallinnasta terve, hei,<br>
+ maatäitä täällä vain John Bohman tappaa,<br>
+ on lasti selvä kai, sen myrsky vei!»<br>
+ John Bohman nauraa, pestin paaluun nappaa.<br>
+ <br>
+ — »Good morning, Tilsa, tunnen tuhmat ties,<br>
+ taas kätkit kanisteris varmaan Viiriin,<br>
+ sun perskuta, oot karski merimies,<br>
+ mut eihän Viiri kuulu meidän piiriin!»<br>
+ <br>
+ Mut kippari vain iskee silmää nyt<br>
+ ja pyytää kajuuttaansa tuopin juomaan,<br>
+ ja ennenkuin on tuoppi tyhjennyt,<br>
+ John Bohman heittää kaikki herran huomaan.<br>
+ <br>
+ — »Hehhee!», niin nauraa vanha tullimies,<br>
+ — »juu, juu, oot viekas niinkuin Spanskan viini,<br>
+ ma tunnen jutkus, julkeet salaties,<br>
+ mut katso, junkkari, jos joudut kiinni!<br>
+ <br>
+ Niin silloin viipotan sun Viipuriin,<br>
+ saat linnass' olla ehkä pari vuotta,<br>
+ sun viinis, silkkis seilaa Meemeliin,<br>
+ saat silkkaa vettä juoda etkä suotta!<br>
+ <br>
+ John Bohman vihdoin vallan huumaantuu<br>
+ ja höystää juttujansa kannen alla,<br>
+ hän San Franciscoss' on, pää on kuin kuu,<br>
+ täyskuu, mi paistaa Päiväntasaajalla.<br>
+ <br>
+ Hän muistaa Singapooren simasuut,<br>
+ myös neekerkuninkaan, sen kuulun,<br>
+ min kruunun, tyttären ja norsunluut<br>
+ hän saanut ois ja koko Honoluulun.<br>
+ <br>
+ — »Ja bila, bangala ja tshing, tsjung, sjaa,<br>
+ all right, John Bohman, terve, Tilsa veikko!»<br>
+ John Bohman huokaa, kannun kallistaa,<br>
+ hohoo, kun ihminen on sentään heikko!<br>
+ <br>
+ — »Maakravun lailla täällä homehtuu<br>
+ ja ränstyy niinkuin vanha Nooan arkki,<br>
+ on ilmapuntarina sääriluu,<br>
+ mut viel' on nahka niinkuin vanha parkki!»<br>
+ <br>
+ John Bohman maihin hiljaa hoippuaa,<br>
+ hän ruumankannen on jo sinetöinyt,<br>
+ hän kipparille tuulta toivottaa,<br>
+ kaksioista kajuutassa kello löi nyt.<br>
+ <br>
+ Hän kompassitta kotiin keikkaloi,<br>
+ all right, hän virnistellen vielä kääntyy,<br>
+ lävitse yön kun ruutuun myrsky soi,<br>
+ hän tulta iskee, vaimon viereen vääntyy.<br>
+ <br>
+ Ja uness' silmiin siintää palmumaa,<br>
+ käy korpin lepopuu kuin sateenkaareen,<br>
+ John muistaa mustaa, pikku prinsessaa,<br>
+ John Bohman seilaa Honoluulun saareen.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 12.0em;">O.-kylä, 30.8.21.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ »RANTAKÄRÄJÄT».<br>
+ <br>
+ <br>
+ Saarenmiehet seisoo kalliolla<br>
+ niin kuin pingviinit ja kiikaroivat,<br>
+ toisten toimet siin' on tuomiolla,<br>
+ samaa vatkuttaa ne viikot voivat.<br>
+ <br>
+ Oisko vaarit nähneet koiranunta,<br>
+ nähdä voi nyt koko saarikunta:<br>
+ neljä venhekuntaa karin alta<br>
+ etsii ankkuria kaikkialta.<br>
+ <br>
+ Kieli käy ja pyörii niinkuin harkki:<br>
+ hukkui muinoin riigalainen parkki,<br>
+ mereen luisui ketjut, ankkuritkin,<br>
+ niitä etsitään nyt merta pitkin.<br>
+ <br>
+ — »Monta tuhatmarkkaa nyt ne raastaa!»<br>
+ — »Kyll’ ne löytää?» — »Ei ne löydä!» —<br>
+ <span style="margin-left: 12.0em;">Niin ne haastaa,</span><br>
+ kademielin miehet naurain ilkkuu<br>
+ tilkat olkapäillä, nilkat vilkkuu.<br>
+ <br>
+ — »Jumal' anna syys ja haaksirikko,<br>
+ rantaoikeus on, sopii ottaa!»,<br>
+ virnuu luotsin vanhin, viekas Mikko,<br>
+ — »tässä haudattiin kai laivarottaa!»<br>
+ <br>
+ — »Meri kurittaa ja meri kostaa»,<br>
+ virkkaa tulli-Bohman, piipuin näyttää:<br>
+ — »Voi sun perskuta, ne jotain nostaa,<br>
+ vinhaan vipuaan ne kälmit käyttää!»<br>
+ <br>
+ — »Tuhat sarvipäätä, sus ja siunaa»,<br>
+ saarenvanhin noituu, mällin nukkaa,<br>
+ »saaliist' emme saa nyt ristin riunaa,<br>
+ saimme, pölkkypäät, vain ajanhukkaa!<br>
+ <br>
+ Muistan vielä kuinka Hanski häissään<br>
+ ankkurpaikan neuvoi, puhui päissään,<br>
+ vaan ei hoksattu, — lyö pääsi puihin,<br>
+ viina parempain nyt viruu suihin.»<br>
+ <br>
+ Mutta saareneukot kahvin luona<br>
+ käräjöiden miesten pontta pohtii;<br>
+ — »nostettu on veestä vanha kuona,<br>
+ ken sen hintaa vielä tietää tohtii!»<br>
+ <br>
+ Nauraa ankkurmiesten vingat muijat:<br>
+ — »teidän miehillä on hameet, pelkään,<br>
+ meidän miehet on kuin visanuijat,<br>
+ teidän miesten tarttis saada selkään.<br>
+ <br>
+ Nyt käyn silkissä ja elän voilla,<br>
+ nyt kai ukko uuden tuvan laittaa,<br>
+ meidän Miinan voin nyt kapioilla<br>
+ vaikka Kiinan keisarille naittaa!»<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 4.0em;">Suursaaren Kiiskinkylä, 30. 7. 20.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ KAUPUNGIN RYÖKKINÄ.<br>
+ <br>
+ (Kuvaus, kuinka hän astuu laivasta saarikylään.)<br>
+ <br>
+ <br>
+ Hän korkokengillä kepsuttaa,<br>
+ häntä hupsuttaa ja hepsuttaa,<br>
+ käy, kurkkaa kenokauloin<br>
+ ja kureliivipauloin.<br>
+ <br>
+ Hän nenää nyrppii ja nirputtaa,<br>
+ ja kieli käy ja Urputtaa:<br>
+ onks täällä vossakoita,<br>
+ voi, näitä tossakoita!<br>
+ <br>
+ Ei saa, ei saa mua lykkiä;<br>
+ onks täällä miehet mykkiä,<br>
+ hyi, onks noi hyljekoirii,<br>
+ pian lenninkiin ne loirii!<br>
+ <br>
+ Onks hattuaskin kantajaa,<br>
+ onks opastuksen antajaa,<br>
+ ja kahren henken huane,<br>
+ eiks laukkua jo tua ne!<br>
+ <br>
+ Saaks täällä syärä mansikkaa,<br>
+ eiks täällä kukaan tanssikkaa<br>
+ one steppiä, foxtrottia,<br>
+ onks salissanne rottia!<br>
+ <br>
+ Onks täällä kunnon puatia,<br>
+ on uimahousuni muatia<br>
+ ihan viimestä — ja maine<br>
+ kuin puhras merenlaine!<br>
+ <br>
+ Mulla piäni koira Lolly on,<br>
+ mutta fiini parasolli on,<br>
+ jätinks laivaan hajupullon,<br>
+ ei, täällähän se mull' on!<br>
+ <br>
+ Voi, Helsingissä, hupakkaa,<br>
+ hän polttaa salonkitupakkaa,<br>
+ käy, kurkkaa kenokauloin<br>
+ ja kureliivipauloin.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 3.5em;">Suursaaressa, kesällä, 1920.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SAAREN SUNNUNTAI.<br>
+ <br>
+ <br>
+ On saaren suvisunnuntai,<br>
+ ei meri punapaasiin pauhaa,<br>
+ jo kirkonkellot kaiun sai,<br>
+ ne värjyy valkeuden rauhaa.<br>
+ <br>
+ Kuin pyhäuntaan unelmois<br>
+ niin meren silmä luomen sulkee,<br>
+ kuin syvyydenkin sielu sois,<br>
+ kun vanhat vaimot kirkkoon kulkee.<br>
+ <br>
+ Sen soiton saarnit kuulla saa,<br>
+ myös pienet sinikellot kaikaa,<br>
+ sen kuulee musta, mykkä maa,<br>
+ kun tarhat tuoksuu kesä-aikaa.<br>
+ <br>
+ Nyt silmän siintämättömiin<br>
+ pois pitkin merta kaiku soittaa,<br>
+ se menneisyyden mietteisiin<br>
+ maan mielen hartaaks haltioittaa.<br>
+ <br>
+ Se korkeuteen kumajaa<br>
+ ja Luojan luo se kaihon kantaa,<br>
+ mies vanha päänsä paljastaa<br>
+ kuin katsois iäisyyden rantaa.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 7.0em;">Suursaari, 21.7.20.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ VANHA SAARNI<br>
+ <br>
+ <br>
+ Vanha, suhiseva saarni soittaa<br>
+ yllä vanhan, valkeen pappilan,<br>
+ merentuuli latvaa tarinoittaa<br>
+ on kuin kuulis öin sen kuiskaavan.<br>
+ <br>
+ Niin se katsoo kautta pienen puiston<br>
+ kuin se virttä säistäin vaikerois,<br>
+ kuin se kätkis jonkun vanhan muiston,<br>
+ illoin itsekseen se tarinois.<br>
+ <br>
+ Vanhan tarinan kun kirkko kuulee,<br>
+ tapulille kertoo kummissaan<br>
+ öin, kun haahdet hukkuu, syys kun tuulee,<br>
+ vanhat ristit kaatuu kummuillaan.<br>
+ <br>
+ Saarni huokaa hiljaa huokauksen<br>
+ kuin sen suruun sielukellot sois,<br>
+ kuin se kuulis kuolinkuulutuksen.<br>
+ liian kauan yksin yössä ois.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 6.5em;">Suursaari, heinäk. 1920.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ KALASTAJATUVASSA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Tupa henkii hiljaisuutta, rauhaa,<br>
+ kaukokaiuin meri louhiin pauhaa<br>
+ meurutessa myrskyn mainingin.<br>
+ Ikkunalla palsami ja hajuheinä<br>
+ hiljaa tuoksuu alla enkelin;<br>
+ monta kuvaa kantaa tuvanseinä,<br>
+ näkinkenkätähti-puitteissaan<br>
+ vanha muisto, purjealus hohtaa,<br>
+ vaarinkuva lapsenkatseellaan<br>
+ Vapahtajan kirkkaan katseen kohtaa,<br>
+ vanha virsikannel vailla kieltä<br>
+ pohtii jotain mykkää murheen mieltä.<br>
+ Päivä paistaa läpi ikkunoiden<br>
+ kimmellyttäin vanhan kanteleen,<br>
+ niinkuin vireissään se virsin soiden<br>
+ heljään hymniin hiutuis hiljakseen.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 9.0em;">Suursaari, kesällä, 1920.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ KUKKASHÄÄLAULU.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Armas tuoksu vanhan tuvan täyttää,<br>
+ kukat jotain kuuntelevan näyttää.<br>
+ Mustanmerenruusu, annansilmä,<br>
+ kodinilo etsii elvykettä<br>
+ päivän hohtaessa huoneeseen,<br>
+ nooanarkki pyytää hiukan vettä,<br>
+ palsami vain nyökkää kukkineen,<br>
+ minttu miettii turvanansa seinä,<br>
+ kaikki kaihoin katsoo ikkunasta,<br>
+ hiljaa huojuu heljä hajuheinä,<br>
+ myrtti tuutii untaan niinkuin lasta,<br>
+ kukkaset kun kuiskaa keskenään<br>
+ riemurikkaan kesän kyllyyttään.<br>
+ Elonlanka kiertäin monta vuotta<br>
+ pitkin kattoa vain kiemuroi,<br>
+ kasvanut ei yljänyrtti suotta,<br>
+ yhteen kasvamaan ne Luoja loi,<br>
+ elonlanka katsoo yljänyrttiin,<br>
+ kunnes yhtyy kerran morsiusmyrttiin.<br>
+ Kohoo kaikkein kukkain kruunupäät,<br>
+ liljat laulaa, pienet perhot soittaa:<br>
+ kohta aurinkoisin aika koittaa,<br>
+ kohta meill' on onnellisten häät!<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 11.0em;">Suursaari; 9.8.20.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ LAPSET LIIVALLA,<br>
+ <br>
+ <br>
+ Liivalla lapset<br>
+ hajalla hapset<br>
+ melskaa ja molskaa,<br>
+ veessä ne virskuu ja vingahtaa,<br>
+ hahhaa, hahhaa,<br>
+ ne työkkää, teiskaa ja tirskuaa<br>
+ ja teuhaa niinkuin pienet peikkoset polskaa.<br>
+ <br>
+ Santaa ne kaivaa<br>
+ ja ohjaa laivaa,<br>
+ ne leikkii ja luikkaa,<br>
+ kaikuvi kallio, mätkyvi maa,<br>
+ hahhaa, hahhaa,<br>
+ ja lastina luumut liekojen taa<br>
+ ne laskevat laivat ja silmät siintäen tuikkaa.<br>
+ <br>
+ Ne häärii ja hyörii<br>
+ ja palloina pyörii,<br>
+ ne tuuppaa ja telmii,<br>
+ hatrusta linnat ne valmiiksi saa,<br>
+ hahhaa, hahhaa,<br>
+ linnoissa kruunut kimmaltaa<br>
+ ja kristalliluolat ne loistaen helmii.<br>
+ <br>
+ Merirosvo on tullut!<br>
+ Ne huutaa kuin hullut,<br>
+ ne airoilla kolskaa,<br>
+ piikeillä pistää ne murjaanaa,<br>
+ hahhaa, hahhaa,<br>
+ ja kalliot kaikuvat, hahhahhaa,<br>
+ kun ne teuhaa kuin pienet peikkoset polskaa!<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SAAREN UKKO JA AKKA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Jos mies on juhta, niin työ on synti,<br>
+ on kaikkein kauheinta akkavalta,<br>
+ mies kiskoi auraa ja akka kynti<br>
+ ja huusi: hii, hepo, hei, ja alta!<br>
+ <br>
+ Ken heistä lieneekin ollut laiskin,<br>
+ sai niille saaressa aina nauraa,<br>
+ se akka höplitti, hyppi, mäiski,<br>
+ kun ukko ähkyi ja kiskoi auraa.<br>
+ <br>
+ Kuin kiusaks akka vain syvään kynti,<br>
+ niin aura tarttui jo puolitiehen,<br>
+ se akka, akka kuin vanha synti<br>
+ näin aivan näännytti nurjan miehen.<br>
+ <br>
+ Kai aika rientää ja aika ryntää,<br>
+ miesraukan huolet kai kerran haihtuu,<br>
+ kai kerran kuoleman kenttää kyntää<br>
+ se ukko, akka ja vaiheet vaihtuu.<br>
+ <br>
+ Käy ukko jäljessä auran silloin,<br>
+ ja akka kiskoo kai kalmanauraa,<br>
+ ja entisyyttään kun muistaa milloin,<br>
+ niin vaon vieriltä korpit nauraa.<br>
+ <br>
+ On siellä pitkälti surman sarkaa,<br>
+ on siellä kynnöttä kyiset pellot,<br>
+ ei siellä auralta akka karkaa,<br>
+ kun akan kaulass' on narrinkellot.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SAAREN SUUTARI.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Se saaren suutari, suutarismies,<br>
+ päänpistot sillä on hullut,<br>
+ hän yltä ja alta ja päältä on piess',<br>
+ ja se turhaan touhuten kääntyä saa,<br>
+ jok' on lahjatta tupaan tullut.<br>
+ <br>
+ Kyiäsuutari kenkäsi tarkastaa<br>
+ kuin oisi se raihnainen rääsy,<br>
+ mut jos hyvän palturin piippuun hän saa,<br>
+ kaks toppaa, niin, ja mälliksi myös,<br>
+ niin pirttihin sulla on pääsy.<br>
+ <br>
+ Mut jos olet saita ja saakutin mies<br>
+ ja silmäsi ilme ilkkuu,<br>
+ niin karta kinttujas, turha on ties,<br>
+ ei kouraansa laske hän kenkääsi,<br>
+ vaikka kärjestä varpaasi vilkkuu.<br>
+ <br>
+ Ilo ainoa hällä on piippu ja pii,<br>
+ hylemassi, kun massin täyttää,<br>
+ valo sammunut silmissä välkehtii,<br>
+ hän lestinsä kikkaa, on uuttera mies,<br>
+ ja työhönsä tyytyvän näyttää.<br>
+ <br>
+ Tuo itse nahka ja rasvo se myös<br>
+ ja paina massilla pöytää<br>
+ ja paikkaa itse pahkuratyös,<br>
+ sinä aamulla pilkkasi pilkkana saat,<br>
+ voit rääsysi raitilta löytää.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ MYRSKY-YÖ.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Hylekoirat ne hurjina haukkuu<br>
+ päin merta, kun yltyvi yö,<br>
+ kujaportit niin kummasti paukkuu,<br>
+ meri kummasti kallioon lyö.<br>
+ <br>
+ Korahduksissa yö nyt yskii,<br>
+ käy kuoleman kamppailuun,<br>
+ se raivoten rannoilla ryskii<br>
+ ja kaataa kallion puun.<br>
+ <br>
+ Ken aitassa yöllä nyt nukkuu,<br>
+ hätähuudot kun laivoista soi!<br>
+ Kuka onneton myrskyhyn hukkuu,<br>
+ kuka vaarassa valvoa voi!<br>
+ <br>
+ Meri tiemme nyt hautana sulkee,<br>
+ Herra siunaa ja ohjaa sun ties,<br>
+ yöss' yksin karjuen kulkee<br>
+ vain saaren hullu mies. —<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">Suursaari, kesäk. 1920.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ KALASTAJAPOJAN KAIPAUS.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Ma merta, merta kuljen,<br>
+ en rauhaa, rauhaa saa.<br>
+ Vain yöllä kun silmät suljen,<br>
+ maa kaukaa kangastaa.<br>
+ <br>
+ Nään armaan synnyinsaaren,<br>
+ sen vanhat, vakaat puut,<br>
+ nään taivaan tyynen kaaren,<br>
+ kun kalvoon kuultaa kuut.<br>
+ <br>
+ Käy tanssin telme yöllä,<br>
+ nyt immet ilkamoi,<br>
+ soi helmet kaulavyöllä,<br>
+ kun vanha viulu soi.<br>
+ <br>
+ Mut missä kulkee kulta,<br>
+ sit' en nyt tiedäkään,<br>
+ vain murheen sai hän multa,<br>
+ kai yöss' on yksinään.<br>
+ <br>
+ Miks hylkäsin ma hurja<br>
+ maan maireen, saaren sen,<br>
+ ma merta kuljen kurja,<br>
+ kuin hullu harhailen!<br>
+ <br>
+ Kun laivan laine läikkyy,<br>
+ yön tähdet välkähtää,<br>
+ mun silmihini väikkyy<br>
+ kaks silmää siintävää.<br>
+ <br>
+ Ne seuraa kunne kuljen<br>
+ maan ääriin, merten taa,<br>
+ ne nään kun silmät suljen,<br>
+ kun mietin kuolemaa. —<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 5.5em;">Suursaari, 25.7.21.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ ILTA MERELLÄ.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Sinipunaan pinta peittyy,<br>
+ tyrsky luotaan tyrskyn tyrkkää,<br>
+ somerikkoon soreet heittyy,<br>
+ meri huokaa, hengittää,<br>
+ hyökkää hurja vaahtopää<br>
+ vasten vuorenseinää jyrkkää.<br>
+ <br>
+ Möyryy, meuraa merenlahti,<br>
+ riuttain ryske rymyyn yhtyin.<br>
+ Kaksimasto purjejahti<br>
+ kuohuistansa kohoaa,<br>
+ loistaessa laivalyhtyin<br>
+ välkkeet veessä kimmaltaa.<br>
+ <br>
+ Vihrein virvoin vilkut väilyy,<br>
+ iltapilvet puuntaa verta,<br>
+ mastolyhdyt pintaan päilyy,<br>
+ sammuu, syttyy valovyö,<br>
+ merten yllä yltyy yö,<br>
+ vuoret syöksyy kohti merta.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 3.5em;">Suursaaren Kiiskinkylässä, 30.7.20.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ KANGASTUKSIA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Kauniit kaupungit kangastaa,<br>
+ mainingit keinuvat kirkkaalla säällään,<br>
+ luodot ne leijuu kuin yllä veen,<br>
+ pilvet ne vaeltavat varjoineen,<br>
+ ja tornit seisovat päällään.<br>
+ <br>
+ Saaret ne soutaa kuin laivueet,<br>
+ mastoina haapaiset metsät häilyy,<br>
+ siinnossa kimmeltää kaukainen maa,<br>
+ aavelaivana laskettaa<br>
+ taivahan taa, joka päilyy.<br>
+ <br>
+ Nousee kuin Yoldian alkumeri,<br>
+ korkeimmat huiput ne luotoina hohtaa,<br>
+ näön Atlantican muinaisen<br>
+ nousevan, laskevan merehen,<br>
+ kangastus katseeni kohtaa.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 2.0em;">Suursaaren Kiiskinkylässä, elok. 1920.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ MERIMIETTEITÄ.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ 1.<br>
+ <br>
+ MA ETSIN,<br>
+ <br>
+ Maa, meri yhtyy, taivas tavoittaa<br>
+ maan äärtä, kaikkeuden kunniaa,<br>
+ ja rauhan saa.<br>
+ <br>
+ Ja kaikki auringot ne kumartaa<br>
+ sen hengen eessä, joka meitä johtaa,<br>
+ ne Luojan katseen kohtaa<br>
+ ja rauhan saa.<br>
+ <br>
+ Ma etsin suuruutensa syvyyttä,<br>
+ min kaikkeuden kaaret kirkastaa,<br>
+ ma etsin Luojaani ja hyvyyttä,<br>
+ en rauhaa saa. —<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 8.0em;">Suursaari, syysk. 1920</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ 2.<br>
+ <br>
+ MERI JA MINÄ.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Mun ylläni on aamun avaruus,<br>
+ on eessäin merten mittaamattomuus.<br>
+ Yks purje kaukaa kiitää kulkuaan,<br>
+ ja yksin rannall' istun minä vaan.<br>
+ Kai joku haahden kantta yksin käy<br>
+ ja katsoo tänne, vaikkei häntä näy.<br>
+ Saan silloin voiman, voiton varmuuden:<br>
+ tuoll' ihminen on, tääll' on ihminen.<br>
+ Käy sielussani aamun avaruus,<br>
+ syvällä merten mittaamattomuus.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 5.5em;">Suursaari, elok. lopulla 1920.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ LAUANTAI-ILTA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ On tyyni ilta,<br>
+ jo saunat sauhuaa,<br>
+ ja kanervilta<br>
+ maa tumman tuoksun saa.<br>
+ <br>
+ Soi lasten luike,<br>
+ jo pirtti pimenee,<br>
+ vain päreen tuike<br>
+ sen himmeeks valaisee.<br>
+ <br>
+ Soi hongat hiljaa,<br>
+ jo kuusiin kohoo kuu,<br>
+ käy välke viljaa,<br>
+ kun hohtaa salmensuu.<br>
+ <br>
+ Ennustaa rusko poutaa,<br>
+ puut, pilvet purppuroi,<br>
+ kun sulhot soutaa,<br>
+ ja niemeen nauru soi.<br>
+ <br>
+ Pois äänet hukkuu,<br>
+ sen aitat aavistaa,<br>
+ joiss' immet nukkuu,<br>
+ yön yrtit tuoksuaa.<br>
+ <br>
+ Jo laitaan lahden<br>
+ kuu kultakaiteet luo,<br>
+ ja kohta kahden<br>
+ yö lemmen lohdun suo.<br>
+ <br>
+ Ei hiisku hiiri,<br>
+ ynähtää lehmä vain,<br>
+ nyt virskuu viiri<br>
+ kuin vaaraa varoittain.<br>
+ <br>
+ Nyt taittui aita. —<br>
+ Ken aitan varjoon jää?<br>
+ Nyt puuntaa paita<br>
+ ja nuoren neidon pää.<br>
+ <br>
+ Kuu kujaa kulkee<br>
+ kuin ei se huomaiskaan,<br>
+ vain silmän sulkee<br>
+ mut vait on, valveillaan.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ ALL RIGHT!<br>
+ <br>
+ <br>
+ Hän hyllyen heiluu, ei käydä hän voi,<br>
+ merilt' tullut hän on, kirot kimmoten soi:<br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">hii, hei!</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">Hällä knalli on päässä,</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">ja nenä on räässä,</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">all right!</span><br>
+ <br>
+ — »Pois jänkkeen tieltä!», hän tanssissa huus,<br>
+ — »joka tyttö on mun; maakrapu, tuki suus,<br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">hii, hei!</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">Well, seilasin merta,</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">veti puukkoni verta,</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">all right!</span><br>
+ <br>
+ Ei puosu, ei kokki, ei timperikään<br>
+ mua kannelle kaada, ma puhkasen pään,<br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">ne ei piisaa, ei!</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">Sitä vain minä pelkään,</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">niin sai monet selkään,</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">all right!»</span><br>
+ <br>
+ Hän hyppi kuin rienalta riivattu ois,<br>
+ tytöt tanssista kaikki nyt karkasi pois,<br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">hii, hei!</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">Vaikka puukko oli vyöllä,</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">sai selkäänsä yöllä,</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">all right!</span><br>
+ <br>
+ Kuin uitettu koira nyt maalla hän käy,<br>
+ on arka kuin alli, ei uhmaa näy,<br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">hii, hei!</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">Kuin miehenä muuna</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">käy tuppisuuna,</span><br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">all right!</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ RANNAN HIEKKA HELKKÄÄ.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Rannan hiekka helkkää,<br>
+ hieno henki käy,<br>
+ leikkii pursipuulla;<br>
+ jossain telkkä telkkää<br>
+ kutsuu vaikkei näy<br>
+ salmensuulla.<br>
+ <br>
+ Ohi rannan rattain<br>
+ kukkassaarten vyö<br>
+ pilven varjoon väilyy;<br>
+ kautta nienten kaitain<br>
+ laine laitaan lyö,<br>
+ haaksi häilyy.<br>
+ <br>
+ Laulain laineet läikkyy,<br>
+ kukkastuoksut tuo<br>
+ autuaiden saariin;<br>
+ päivä vaahtoon väikkyy,<br>
+ loistolinnat luo<br>
+ pilvikaariin.<br>
+ <br>
+ Kiilto keulan eessä<br>
+ hyrskeen hopeoi,<br>
+ kiitäessä kuovin<br>
+ välkkyy rannan veessä;<br>
+ hiljaa hiekka soi<br>
+ kultajuovin.<br>
+ <br>
+ Pieni pilvi päilyy,<br>
+ tyyntyy tuulen tie,<br>
+ nukkuu rauhan rantaan,<br>
+ kaislan korret häilyy;<br>
+ hiljaa venhe vie,<br>
+ soiluu santaan.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 3.5em;">Keurunselällä, kesällä, 1918.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ KUOLEMANNÄKY.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Tuijotin tummaa<br>
+ taivahan rantaa kuin tuonelan tarhaan,<br>
+ kaikkeus, yö oli kummaa,<br>
+ sinne mun henkeni eksyi harhaan.<br>
+ <br>
+ Tuijotin merta,<br>
+ kuin olis vieras astunut laivaan,<br>
+ pilvillä välkkynyt verta,<br>
+ kaikki se sai minun mieleni vaivaan.<br>
+ <br>
+ Niinkuin hukkuva haave<br>
+ syyn, olemuksen ouruja pohjais,<br>
+ laiva se liikkui kuin aave<br>
+ kuin käsi kohtalon kulkua ohjais.<br>
+ <br>
+ Kuin maapallo<br>
+ vierisi pois alas liukuen veteen<br>
+ nousi nyt kuolemankallo<br>
+ väylingin varjosta katseeni eteen.<br>
+ <br>
+ Polkevin pauhuin<br>
+ käy kone kuin sydän liikkuvan ruumiin,<br>
+ kahleissa kalskuvin kauhuin<br>
+ henkeni nostaen näkyihin kuumiin.<br>
+ <br>
+ Saanko ma armon? —<br>
+ Aattelin, enteiden raivoa estin,<br>
+ ponnistin tahtoni tarmon,<br>
+ kuoleman suoran katseen ma kestin.<br>
+ <br>
+ Pois näky haihtui,<br>
+ kaamea kallo ja polttava piina,<br>
+ väylingin varjoksi vaihtui,<br>
+ kuin ohi liukunut ois tuhomiina.<br>
+ <br>
+ Taivaalle tähti<br>
+ syttyi ja lauhtuivat lainehet laivan,<br>
+ haaksi nyt huokaillen lähti<br>
+ kuin olis välttänyt vaaran ja vaivan.<br>
+ <br>
+ Kuuntelin vielä<br>
+ surman soittoa uhkaani vailla,<br>
+ tyrskyjen tyynellä tiellä<br>
+ käynyt kuin öisin tuonelan mailla.<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ KALASTAJA-ÄIDIN TUUTULAULU.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Nukkuos nyt hiljaa, hiljaa,<br>
+ äiti lastaan kiikuttaa,<br>
+ liekuttaen lemmen liljaa,<br>
+ lempeet laineet, laulakaa.<br>
+ <br>
+ Tuutikaatte kultahasta,<br>
+ kultalatvaa kulkemaan<br>
+ valkeasta valkamasta<br>
+ untensaarten onnelaan.<br>
+ <br>
+ Tuutikaatte tuskan tyrskyt<br>
+ kauas toivon taivaan taa,<br>
+ hillitkäätte hurjat myrskyt,<br>
+ että raukka rauhan saa.<br>
+ <br>
+ Mustat pilvet päätä peittää,<br>
+ taatto merta purjehtii,<br>
+ minne myrskyt häntä heittää,<br>
+ kun hän kantta kuljeksii?<br>
+ <br>
+ Katsoo kaukaa onnensaarta,<br>
+ jossa pitkät palmut soi,<br>
+ katsoo tähtitaivaan kaarta,<br>
+ kun sen pilvet purppuroi.<br>
+ <br>
+ Kohta taatto saareen soutaa,<br>
+ auringossa aukee tie,<br>
+ hempeimmälleen helmen noutaa,<br>
+ liljallensa lemmen vie.<br>
+ <br>
+ Uinu, uinu, lemmenlilja,<br>
+ päivä, sille soittos suo,<br>
+ uinu, kirkkaan kaihon vilja,<br>
+ äidin riemun rintaa juo!<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ MEREN PARTAALLA.<br>
+ <br>
+ I.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Vasten särkkää särkyy kirkas laine,<br>
+ paasiin pirstaleiks sen myrsky lyö,<br>
+ niin myös murtuu moni mainen maine,<br>
+ unhoon vaipuu niin myös monen työ.<br>
+ <br>
+ Alust' aikain tänne luokse luodon<br>
+ maailmoiltaan meri vaeltain<br>
+ muovannut on rantavyölle muodon,<br>
+ meren aallot täytti luonnon lain.<br>
+ <br>
+ Vasten särkkää särkyy hyrskyn harja,<br>
+ vesipatsaat pilviin kiemuroi.<br>
+ Syntyy, kuolee uusi ihmissarja,<br>
+ ikisäveleitään meri soi.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 2.5em;">Uuraan Ryövälinniemessä, 2.7.1919.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ II.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Hongat huokuu yllä merenpartaan,<br>
+ meri vastaan huokaa hengen hartaan,<br>
+ alku-ajoist' yhtyneinä soimaan<br>
+ nyt kuin ennen aamun alkuvoimaan.<br>
+ <br>
+ Meri vei jo monen miehen parhaan,<br>
+ haaksirikkona sen heitti harhaan;<br>
+ meri kaikkeuden kuvaa kantoi,<br>
+ meri rohkeuden rautaa antoi.<br>
+ <br>
+ Meri antoi mulle tahdon terää,<br>
+ myrskyssä mun henkeni taas herää,<br>
+ myrsky saa taas luonnonlaulut soimaan<br>
+ yhtyneinä kaiken alkuvoimaan.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 9.5em;">Uuraassa, 2.7.1919,</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ MERI KUUTAMOLLA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Kala-aittain hahmot häilyy<br>
+ tuijotellen paatten eteen,<br>
+ kuu käy taivaan lakeutta<br>
+ heijastuen rantaveteen.<br>
+ <br>
+ Sinimusta meri vyöryy,<br>
+ matkaa maihin maininkina,<br>
+ vaahdot välkkyy, syöksyt säihkyy<br>
+ kimmaltain kuin sula tina.<br>
+ <br>
+ Avaruuden aallokoilla<br>
+ kultakeulahaaksi huopaa,<br>
+ tulipisteet piiriin pyörii<br>
+ pitkin kuisen kujan juopaa.<br>
+ <br>
+ Vavetarhain verkot välkkyy<br>
+ niinkuin hienot harsopoimut,<br>
+ yllä taivaan keltarannan<br>
+ heijaa päivän viime loimut.<br>
+ <br>
+ Kuu käy niinkuin kummitellen,<br>
+ niinkuin enne eessä taivaan<br>
+ on kuin korkeet kuohut nousis,<br>
+ henget huojuis aavelaivaan.<br>
+ <br>
+ Seisoo synkkä, harmaa harju,<br>
+ uhkaa hiiden halkeemasta,<br>
+ vilkkuliekin leimut loistaa<br>
+ korkeasta majakasta.<br>
+ <br>
+ Yössä hiljaa uiskii miina<br>
+ hirviönä hyrskysäässä,<br>
+ puuntaa pää kuin hornan hehku,<br>
+ syttyy surman sarvet päässä.<br>
+ <br>
+ Kuuluu ryske, räiskähdellen<br>
+ kalliohon miina paukkuu,<br>
+ pirstoo paadet, somer sinkuu,<br>
+ hyljekoirat kaukaa haukkuu.<br>
+ <br>
+ On kuin tuska tuvat täyttäis,<br>
+ hirmu-untaan huoneet häilyis,<br>
+ aika seisois, mailma hukkuis,<br>
+ kuu kuin suuri pommi päilyis.<br>
+ <br>
+ Taas on hiljaa. — Kylä nukkuu. —<br>
+ Luodot loistaa, välkkeet värjyy,<br>
+ kuulle ulvoo hyljekoirat,<br>
+ yö kun yltyy, meri ärjyy.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 10.5em;">Suursaari, 1920.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ MERI SUMUSSA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Kuulen kaukaa kuohun kumun,<br>
+ usviin karit kietoontuu,<br>
+ päivä kuultaa kautta sumun<br>
+ niinkuin kuumottava kuu.<br>
+ <br>
+ Sumuvyöryt ryömii, raahaa,<br>
+ louhikäärmein kiemuroi,<br>
+ harmaat pilvet pintaa laahaa,<br>
+ sumukellot kaukaa soi.<br>
+ <br>
+ Hätähuuto huudon kohtaa,<br>
+ haahdet harhaa eksyksiin,<br>
+ kummelit kuin haamut hohtaa,<br>
+ vaipuu vaahdon maininkiin.<br>
+ <br>
+ Sumu soutaa parkkilaivaan,<br>
+ purjeet sumuun sekaantuu,<br>
+ alla tahraantuneen taivaan<br>
+ masto on kuin hirsipuu.<br>
+ <br>
+ Pintaa käy kuin peikkoin juoksu,<br>
+ palaa metsät, mantereet,<br>
+ merta kiertää käryn tuoksu,<br>
+ on kuin virvaa välkkyis veet.<br>
+ <br>
+ On kuin vuoren onkaloissa<br>
+ noidat liehtois kattilaa,<br>
+ surman sauhu suitsuu soissa<br>
+ kiertäin harmaan harjun taa.<br>
+ <br>
+ Noidat nostaa kalmankaihin,<br>
+ noidat vyöryy vuoreltaan,<br>
+ lentää merta, kahlaa maihin,<br>
+ velhot ryskää rummuillaan.<br>
+ <br>
+ Silloin mielet kaartaa kauhu,<br>
+ sumu sielun saastuttaa,<br>
+ tunteet tahraa taikasauhu,<br>
+ uunat usviin uppoaa.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 8.0em;">Suursaari, kesällä, 1920.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ »TYHJÄN KUKKARON» KROUVARI.<br>
+ <br>
+ Ja »Tyhjän kukkaron» krouvari, mies turkasen tuiman tarkka,<br>
+ ain pöydän luona istui hän kuin vanha patriarkka,<br>
+ hänen partansa polviin ulettui niin kiertäin pitkin pöytää,<br>
+ ei vertaistansa taivaan alla taida mistään löytää.<br>
+ Oli kerran vilkas stewardi, vaan joutui haaksirikkoon,<br>
+ karille elämän laivan vei ja joutui matalikkoon,<br>
+ nyt krouviss' istuu, punafetsi kaljun päänsä kuulla,<br>
+ olalla papukaija on ja nahkapullo suulla,<br>
+ Hollannin tulivettä juo ja turhaan aikaa vuottaa,<br>
+ kun inglit, kulit, lasjkarit sai pöydän alle juottaa,<br>
+ kun maihin saapui »kultakalat», sinitakkijoukot,<br>
+ ja naurusta ja kaskuista kajahti krouvin loukot.<br>
+ <br>
+ Ei Tyhjän kukkaron nurkissa soi enään naurut, kaskut,<br>
+ on merikarhut kadonneet, kun tyhjentyivät taskut,<br>
+ ei olvikulluun poikkea tseinmanni, rantasouvi,<br>
+ ne naapurissa nauraa nyt, on yöllä tyhjä krouvi,<br>
+ ei runnareita piilossa oo ketään ullakolla,<br>
+ pois arka askel loittonee kadulla autiolla.<br>
+ <br>
+ Päin pöytää vaipuu patriarkan vanha, kalju kallo,<br>
+ sen tunsi moni merimies, sen tunsi kai maapallo,<br>
+ Shanghai, Nord Cap ja Tulimaa, Port Said ja Pernambuco,<br>
+ kun muinoin merta kynti hän ja vyöllä heilui puukko.<br>
+ Hän satamaan on saapunut jo vanhuutensa vaivaan,<br>
+ hän purjehtii nyt uness' alla Tyynenmeren taivaan,<br>
+ yön myrskyssä, kuin skanssissa nyt naukuis laivakissa,<br>
+ kuin keula uppois, rotat ryskyis ruuman liitoksissa. —<br>
+ Nyt papukaija torkahtaa, kun krouvari jo nukkuu,<br>
+ kai seisoo käkikellokin, kun korahtain se kukkuu.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 15.5em;">Oulunkylä, 28.9.21.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ ILTAVARJOJA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Rannan ruovot hiljaa häilyy,<br>
+ hiljaa liejuun laine lyö,<br>
+ lahdenpohjaan taivas päilyy,<br>
+ hiljaa hiipii ilta-yö.<br>
+ <br>
+ Hämyn henki vettä hiipii,<br>
+ kiiltäin kylmä kaisla soi,<br>
+ rantasipi puulta piipii,<br>
+ maassa mato kiemuroi.<br>
+ <br>
+ Neito yli lahden luikkaa<br>
+ vastarantaan rakkaalleen,<br>
+ aalto ajaa kahta kuikkaa<br>
+ himmeyteen hiljakseen.<br>
+ <br>
+ Rauhanraskas rannan raita<br>
+ kaihoin kaartuu yllä veen,<br>
+ kaislaan syöksyy vanha aita,<br>
+ luisuu lettoon kallelleen.<br>
+ <br>
+ Missä hauki haukkoo kitaa<br>
+ kiertäin, kaartain katiskaa,<br>
+ välkkyy vihreätä vitaa,<br>
+ pohjaa poreet samentaa.<br>
+ <br>
+ Lahdenpäästä valo tuikkaa<br>
+ yksinäisen torpan taa,<br>
+ yksinäistä kahta kuikkaa<br>
+ aalto kauas kuljettaa.<br>
+ <br>
+ Tuikkeen juopa kaislaan kiiltää,<br>
+ kuikkain varjot vaipuu pois,<br>
+ outo murhe mieltä viiltää<br>
+ kuin jo kesä kuollut ois....<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 3.0em;">Kaukola, Kapeasalmi, kesällä, 1918.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SYKSYN SÄVELIÄ.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Soittaa syksy säveleillään<br>
+ suuren saaren saarnipuissa,<br>
+ neidot notkuu metsäteillään<br>
+ harhaillen ja haaveiluissa.<br>
+ <br>
+ Saaren sulhot lehtoon luikkaa,<br>
+ rotkot nauruun retkahtaa,<br>
+ pienten piikain silmät luikkaa,<br>
+ kangas kaikuu, mätkyy maa.<br>
+ <br>
+ Nauru, laulu mäiskyy mäissä,<br>
+ kuuluu kutsu, soitto soi,<br>
+ neidot käyvät käsi käissä,<br>
+ nurmen kisaan karkeloi.<br>
+ <br>
+ Jopa joutuu sulhot joukkoon<br>
+ hihkaisten jo, heijuvei,<br>
+ huuto hyppää louhi loukkoon,<br>
+ vuori vastaa: hei ja hei!<br>
+ <br>
+ Taivas tanssii, riemuun ryhtyy,<br>
+ meri melskaa, meuruaa,<br>
+ koko luonto lempeen yhtyy:<br>
+ saakos, saakos armast.<br>
+ <br>
+ — »Eipäs, eipäs!» »Saapas kiinni!»<br>
+ — »Saanko, saanko! Saan ja sain,<br>
+ kun sa oot kuin marjaviini,<br>
+ helluntaiks sun ehkä nain!»<br>
+ <br>
+ — »Pyh ja pytty! Vai jo naisit,<br>
+ pahkapää ja piimäsuu!»<br>
+ — »Sulhon oikein sorjan saisit,<br>
+ huimat häät ja hui ja huu!»<br>
+ <br>
+ Niin ne huitoo, niin ne huikkaa,<br>
+ kunnes koittaa kuudanyö,<br>
+ yöstä neitten silmät luikkaa,<br>
+ kengät kuultain kiviin lyö.<br>
+ <br>
+ Kutsu kiehtoo, huivin huiske<br>
+ lehdonlaitaan, luhdan taa,<br>
+ metsään hiljaa hiutuu kuiske,<br>
+ katajikkoon kaarestaa. —<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 10.0em;">Suursaari, 1920.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ AAMU KALASTAJAKYLÄSSÄ.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Vinttikaivon-miekka varjon heitti,<br>
+ päivä metsänrantaan kohoaa,<br>
+ aidanseipään päissä välkkyy seitti,<br>
+ päivän pienoispyörää kuvastaa.<br>
+ <br>
+ Valo voittaa asteeltansa asteen,<br>
+ aittain ristiharjat kimmeltää,<br>
+ alla syyskuun aamun raikkaan kasteen<br>
+ vielä nukkuu vanhan riihen pää.<br>
+ <br>
+ Ilma värjyy, huhdat, luhdat puuntaa<br>
+ kivi-aidoin harmaa-hohdossaan,<br>
+ viirin kieli kirskuu tuulen suuntaa,<br>
+ päivä kiertää myllyn mäkimaan.<br>
+ <br>
+ Mutta kukonlauluun väki herää,<br>
+ renki miedoin mielin haukottaa,<br>
+ haparoiden nurkkaa vaatteet kerää,<br>
+ emäntä jo astuu aitan taa.<br>
+ <br>
+ Päivä poskeen kullan välkkeen valaa,<br>
+ liina loistaa niinkuin norsunluu,<br>
+ päivän tulipallo puissa palaa,<br>
+ hetkeks vaimo tiellään seisahtuu.<br>
+ <br>
+ Katsoo kirkonkylää yli lahden,<br>
+ katsoo nientä hiljaa haaveissaan,<br>
+ niinkuin nuorna armaan kanssa kahden<br>
+ katsoi kerran käyden pappilaan.<br>
+ <br>
+ Hiljaa huokaa, muistaa valan kalliin<br>
+ säpsähtäissään läävän hämärää,<br>
+ musta mies kun tallustavi talliin,<br>
+ pörröpäisnä piipun sytyttää.<br>
+ <br>
+ Kirkontornin tulipatsas kiiltää,<br>
+ hautain rautaristit loiston luo,<br>
+ vieno viri rantavettä viiltää,<br>
+ tuuli hanhenpajun tuoksun tuo<br>
+ <br>
+ suolta, missä vielä usvat soutaa,<br>
+ kirkuu kakarit ja sorsat, muut,<br>
+ päivä lupaa hyvää kaurapoutaa,<br>
+ punatertuin puuntaa pihlapuut.<br>
+ <br>
+ Armas aamu niinkuin pohja seulan,<br>
+ jonka reijät säihkyy säteillään,<br>
+ kultaa joka mäen männyn neulan<br>
+ kuusten välkyttäissä käpyjään.<br>
+ <br>
+ Poika metsään astuu, suorii saittaa,<br>
+ pitkin pitkospuita hyräilee,<br>
+ katsoo hetken taakseen armaan aittaa,<br>
+ haavat hilpeästi helisee.<br>
+ <br>
+ Äsken aitasta hän hiljaa hiipi<br>
+ vielä neidon hehku huulillaan;<br>
+ saloon suikahtaa nyt metsonsiipi,<br>
+ metsä valveentui jo vuoteellaan.<br>
+ <br>
+ Jänöt jumppii yli pensastöyrään,<br>
+ pyyt ne pilleillänsä piipittää,<br>
+ naaras-äänet vaihtuu sointuun nöyrään,<br>
+ tulta tuikkii palokärjen pää.<br>
+ <br>
+ Metsän yllä poutahaukka harhaa<br>
+ levein siivin vaakaa muistuttain<br>
+ niinkuin mittais aikaa, taivaan tarhaa,<br>
+ maitaan kuninkaana kaartaa vain.<br>
+ <br>
+ Poika astuu pitkin piennarviljaa,<br>
+ päivän polku tanssii silmissään,<br>
+ metsä kuuntelee ja on niin hiljaa,<br>
+ hiljaa tarjoo salo siimestään.<br>
+ <br>
+ Hiljaa laulun kantaa kylään tuuli,<br>
+ puutuu niinkuin lehti puusta pois,<br>
+ aitantiellään nyt sen armas kuuli<br>
+ kuin se sydämessä vielä sois.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 12.5em;">Kesällä, 1919.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SYKSY SOITTAA.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Vanha syksy soittain<br>
+ istuu pieni pilli suussa,<br>
+ luonnon haltioittain<br>
+ keltaisessa kultapuussa.<br>
+ <br>
+ Kautta kelmeen puiston<br>
+ suven sorjat soinnut toistain<br>
+ syksy soittaa muiston,<br>
+ päivä kuulee, hetken loistain.<br>
+ <br>
+ Vanha syksy solkkaa<br>
+ jotain, jot' ei enään muista,<br>
+ pilkaks pistää polkkaa<br>
+ lehtein, lentäessä puista.<br>
+ <br>
+ Syksy turhaan tyytyy,<br>
+ ei saa ääntä vauhtiin, villiin,<br>
+ kesän kentät hyytyy,<br>
+ kylmä koura kiertyy pilliin.<br>
+ <br>
+ Soita, syksy, teillä<br>
+ kunnes viime polskas päätyy,<br>
+ sorasäveleillä<br>
+ kunnes pieni pillis jäätyy!<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 4.5em;">Suursaarella, 24.9.20.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SEPRAIN JUHLILLE!<br>
+ <br>
+ <br>
+ Hei, löysää purje, lasketaan<br>
+ nyt seprain suuriin juhliin,<br>
+ nyt Viroon hailit haalitaan<br>
+ ja vaihdetaan ne tuhliin.<br>
+ Kas, jaalat, jahdit kelluaa,<br>
+ jo tummuu taivaanpiiri,<br>
+ <br>
+ jo Tytärsaari haamoittaa,<br>
+ kun kaukaa viittoo Viiri,<br>
+ mut Haapasaari heijastaa<br>
+ kuin sädeheitto laivaan,<br>
+ Suursaaren paadet paukkuaa,<br>
+ käy hyrskyt taakse taivaan,<br>
+ kun välkkyy vilkku majakkain<br>
+ kuin katinkullan kuori,<br>
+ sinessä usviin uinahtain<br>
+ jo nukkuu Haukkavuori.<br>
+ <br>
+ Kaljaasein lyhdyt loistelee<br>
+ kuin virvat hiitten häissä,<br>
+ kun kuohut kokkaan kohisee,<br>
+ vöin välkkyy lakkapäissä.<br>
+ Kai saarten neidot noudetaan,<br>
+ mi kallioilla huiskaa,<br>
+ mut kiihkeämmin kuisteillaan<br>
+ meille eestein Madlit kuiskaa.<br>
+ <br>
+ Portkundaan nyt, Portkundaan nyt<br>
+ kuin alli aallokosta!<br>
+ Näät kirkkoristin säteilyt,<br>
+ jo lippu mastoon nosta!<br>
+ Tollsburgin tornit kohoaa<br>
+ ja Räävellinnan päädyt,<br>
+ kas rantaa laajaa, laakeaa,<br>
+ se kimmeltää kuin käädyt.<br>
+ <br>
+ Maan tuuli telmii touveissa,<br>
+ se satamaan jo ohjaa,<br>
+ ankkuriketjut kalisee<br>
+ ja vanhaan paikkaan pohjaa,<br>
+ nyt souda maihin jolla jo,<br>
+ kas rannan teltat hohtavat,<br>
+ käy kujaa kansansaatto,<br>
+ maanmainiot on markkinat,<br>
+ on vielä vasta aatto,<br>
+ kas täällä vast’ on vilinää<br>
+ ja mastometsää häilyy,<br>
+ soi sirmankkojen kilinää,<br>
+ ja keulat veessä päilyy.<br>
+ Kas mekkomiehet moisioin<br>
+ ja yljät ylämaiden,<br>
+ nyt ystävinä yhtyy noin<br>
+ myös sinkut setukkaiden.<br>
+ Hei, terve, Tani mestari,<br>
+ John Bohman, Talsa, Tilsa,<br>
+ viel’ eletään kuin ennenkin,<br>
+ nyt täältä viedään hilsa.<br>
+ Hoi, vanha tuttu kippari,<br>
+ onks sulla kihlaliinaa,<br>
+ niin telttahan me työnnytään,<br>
+ nyt virtaa Viron viinaa,<br>
+ nyt seprain suuret juhlat on,<br>
+ nyt, seprat, saamme laulaa,<br>
+ ja alla armaan auringon<br>
+ nyt kastakaamme kaulaa<br>
+ tiistaista sunnuntaihin,<br>
+ niin haihtukoon kuin häissä yö,<br>
+ jo heitä pesti maihin,<br>
+ käy kajuuttaan ja tuoppis tuo,<br>
+ nyt et saa olla heikko,<br>
+ ka »tere tulemasta, no juo,<br>
+ »suur tänu»! vanha veikko!<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ SUURSAARELAISHÄÄT.<br>
+ <br>
+ <br>
+ SULHOLAAN TULO.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Nyt täynnä on taas tupa taattolan,<br>
+ jo saapuvi sulhaskansa,<br>
+ helykruunussa kiiltävi morsian<br>
+ kun päivä on laskussansa,<br>
+ nyt kummit ja kaimat ne kättelee,<br>
+ puhemies oven onnelle aukaisee.<br>
+ <br>
+ Parikunnan pappi on vihkinyt<br>
+ ja veisannut lukkari virttä;<br>
+ on morsian »siteet» nästäillyt,<br>
+ nyt kiertäen aitanhirttä<br>
+ pojat arkkuja, kirstuja kuljettaa,<br>
+ häämuistoina kirjavat siteet ne saa.<br>
+ <br>
+ Pelimannien haiturit, viulut soi,<br>
+ puhemies nyt kuuluta kompaas,<br>
+ nyt läksiäissoitossa nauraa jo voi,<br>
+ pelimies, sinä käytä nyt sompaas,<br>
+ kujatietä kun sulho ja morsian käy,<br>
+ jäless' ei vakamustaa pappia näy!<br>
+ <br>
+ Ristkansaa sulholan portilla lie,<br>
+ sukukunta on alla peilin,<br>
+ parin hää-ilo soi, käy kukkainen tie,<br>
+ nyt kiertäissä tuliaisleilin,<br>
+ sajaspoikaset morsion nostattaa<br>
+ ylös ilmaan, jo pyssyt paukkua saa!<br>
+ <br>
+ Hei, kuule nyt, hei, meri myrskyten lyö<br>
+ nyt paasiin, kun pyssyt paukkuu,<br>
+ käy kallion kaiku, on häitten yö,<br>
+ sitä hyljekoiratkin haukkuu,<br>
+ nyt onneks onnellisten juo,<br>
+ ristkansan kauniina riemuta suo!<br>
+ <br>
+ Puhemies nyt morsion tanssitun vie<br>
+ ja sitten nanna ja taata,<br>
+ oma kulta se kullakin tiedossa lie,<br>
+ tänä yönä ei surra saata,<br>
+ lyö, polje ja paukuta lattiaa,<br>
+ edeskäyvät kun kannuja kuljettaa!<br>
+ <br>
+ Häälaulut soi yli merten ja maan;<br>
+ siks kunnes aamu jo koittaa,<br>
+ pelimies vedä viulua vinhempaan,<br>
+ saat ortta, kun voit vain soittaa,<br>
+ kiva kopse käy, jymy jyskyen soi,<br>
+ tytöt hulluiks jo heitoista tulla' voi!<br>
+ <br>
+ Tupa täynnä on tulta ja temmontaa,<br>
+ katon parrutkin vuotaa jo pihkaa,<br>
+ merikarhutkin koipiinsa kiihkon saa,<br>
+ pojat ulkona huutaa ja hihkaa,<br>
+ tulen turkaset, hei, hii, hei, hei, hei,<br>
+ taas sulhanen morsion tanssihin vei!<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ HÄÄLAULU.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Kolme tiedän saaren sorjaa,<br>
+ huiskaa hienot hunnunpäät,<br>
+ ken ne kerran, kerran korjaa,<br>
+ kell' on kerran huimat häät!<br>
+ <br>
+ Yhden hiusten hohtaa oljet,<br>
+ silmät siintää simpukkaa,<br>
+ toisen tumman tuikkaa soljet,<br>
+ kolmannella punertaa!<br>
+ <br>
+ Täyttäkää nyt täydet kulhot,<br>
+ muistonmaljat täyttäkää,<br>
+ katsokaa, te saaren sulhot<br>
+ ettei ykskään yksin jää!<br>
+ <br>
+ Meill' on kolme ruusunpuuta,<br>
+ jotka tuoksun tarhassaan,<br>
+ kolme sievää suppusuuta,<br>
+ jotka oottaa onneaan.<br>
+ <br>
+ Kun käy häitten tuimin telme,<br>
+ lehtoon astuu autuaat,<br>
+ morsiuskruunun hohtaa helme,<br>
+ onnes antain onnen saat!<br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ LÄHTÖLAULU.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Tuuli kantaa häistä telmeen,<br>
+ kautta myrskyn viulu soi,<br>
+ helmen hilke helkkyy helmeen,<br>
+ nuoret neijot karkeloi.<br>
+ <br>
+ Viulu soi ja kaunis kilke<br>
+ häitten huoneen kaikuun saa,<br>
+ saaren päällä pilven pilke<br>
+ karkelossa kaarestaa.<br>
+ <br>
+ Niin ne notkuu neijot saaren<br>
+ niinkuin korjat kaislanpäät<br>
+ permannolla kiertäin kaaren,<br>
+ kerran, kerran vain on häät.<br>
+ <br>
+ Morsiolla helkyt häilyy<br>
+ niinkuin päivä mereen käy,<br>
+ häikäisten se pilviin päilyy,<br>
+ kun ei murheen varjot näy.<br>
+ <br>
+ Tanssikaa, te vihreet vuoret,<br>
+ häitten hilke kuunnelkaa,<br>
+ tanssikaa, te lehdot nuoret,<br>
+ mainingit ja mannermaa!<br>
+ <br>
+ Käykööt laineet lakkapäissä,<br>
+ liehukoot nyt seppelpäät,<br>
+ soikoon soitto saaren häissä,<br>
+ kerran, kerran vain on häät!<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 8.0em;">Suursaari, 1920.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ HÄISTÄ LÄHTÖ.<br>
+ <br>
+ <br>
+ Kuule, soiton sävel taikaa,<br>
+ viime kerran korot lyö,<br>
+ marssi toistaa lähtöaikaa,<br>
+ himmeä on aamu-yö!<br>
+ <br>
+ Pitkin kujaa rientää remu,<br>
+ kalamiesten nauru soi,<br>
+ päättyy häitten kestein ketun,<br>
+ taatat rantaan hoiperoi.<br>
+ <br>
+ Huippupurjeet, touvit hohtaa,<br>
+ merest' astuu aamun koi,<br>
+ morsiamen sulho kohtaa,<br>
+ hyvästiksi huilut soi.<br>
+ <br>
+ Jaalat kelluu, laineet loistaa,<br>
+ mastot tekee kunniaa,<br>
+ tiirat tuiman tahdin toistaa,<br>
+ taivaan portit punertaa.<br>
+ <br>
+ Hienot helmat nurmeen kastuu,<br>
+ kyynelsilmin, kruunupäin<br>
+ morsian nyt purteen astuu,<br>
+ kotirannat jättää näin.<br>
+ <br>
+ Peräpuulla sulho ohjaa,<br>
+ myötätuulet, tuutikaa<br>
+ kohti illan päilypohjaa,<br>
+ siellä siintää saarimaa!<br>
+ <br>
+ Saaren immet, itkekäätte,<br>
+ kohta ette neittä nää,<br>
+ ikäviinne iltaan jäätte,<br>
+ pois nyt kiitää kruunupää.<br>
+ <br>
+ Toiset aallot sinne soutaa<br>
+ tiirat sorjat seurassaan,<br>
+ toiset aallot neijon noutaa<br>
+ unten uuteen valkamaan.<br>
+ <br>
+ Sinne hienohelma hiipi,<br>
+ kauas pienen pilven taa,<br>
+ nyt vain väikkyy valkosiipi,<br>
+ sitten kaikki katoaa.<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 4.5em;">Suursaari, kesällä, 1920,</span><br>
+ <span style="margin-left: 4.5em;">O.-kylä, syksyllä, 1921.</span><br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ <br>
+ MEREN LAULU,<br>
+ <br>
+ <br>
+ Meri eeltään esteensä raivaa,<br>
+ oman voimansa mittaa ja lyö,<br>
+ syvän tuskansa pohjia kaivaa,<br>
+ salamoissa kun yhtyy yö.<br>
+ <br>
+ Meri paasihin pärskyen pauhaa,<br>
+ ylös hurjina hyrskyt soi,<br>
+ meri saarilta ei saa rauhaa,<br>
+ se ei tähtihin nousta voi.<br>
+ <br>
+ Yhä uusia kuohuja kantain<br>
+ kuni kruunuja kulmillaan j<br>
+ ohi kaukaisten maiden ja rantain<br>
+ meri laukovi laumojaan.<br>
+ <br>
+ Sotasoittoon käy syöksyjen sarjat,<br>
+ lyö laivat, mastot ja muut,<br>
+ ne liehuu kuin leijonaharjat,<br>
+ käy kalvolla tähdet ja kuut.<br>
+ <br>
+ Maapalloll' ei mahtia, voimaa,<br>
+ joka kahlein sun kytkeä vois,<br>
+ sinä uhmasit taivaankin soimaa,<br>
+ yhä rynnistät riemussa pois.<br>
+ <br>
+ Sinun sointusi soittooni soivat,<br>
+ sinun voimasi voimaan mun saa,<br>
+ sinun taistosi tarmoa toivat,<br>
+ jota ei voi lannistaa.<br>
+ <br>
+ Sinä huuhdot mun mieleni hyrskyyn,<br>
+ päämäärään mun voimasi vie,<br>
+ vielä tahdon ma miehuuden myrskyyn,<br>
+ on eessäni elämän tie.<br>
+ <br>
+ Käy korkeena maininkis maine,<br>
+ sinä kuohujen kruunupää,<br>
+ kerran jäähtyvi loistoisin laine,<br>
+ ja jäykäksi jäytää sen jää.<br>
+ <br>
+ Minun uskoni uhkuu nyt verta,<br>
+ minä taistelen taivaiden taa,<br>
+ minä mittaan maata ja merta,<br>
+ meri, soittoni seppele saa!<br>
+ <br>
+ <span style="margin-left: 6.0em;">Uuraa, kesällä, 1919.</span><br>
+<br>
+<br>
+<br>
+<br>
+SANASELITYKSIÄ.<br>
+<br>
+<br>
+<p>liiva = Ientohiekkaranta.</p>
+
+<p>hatru = levä.</p>
+
+<p>»Saaren ukko ja akka»-runon johdosta huomautettakoon, ettei
+ulkosaarilla ole hevosia.</p>
+
+<p>tseineman, tsenman — kiinalainen; merimieskieltä.</p>
+
+<p>Juhannuksen aikaan purjehtivat ulkosaarelaiset Viron puolelle sopimaan
+syksyltä tapahtuvasta hailien ja »tuhtien», perunoiden vaihtokaupasta,
+jolloin vietetään »seprojen», vaihtajien tuliaisjuhlia Virossa.</p>
+
+<p>pesti = keulaköysi.</p>
+
+<p>»siteet» — punakirjavat pieksunauhat.</p>
+
+<p>nanna = vanha vaimo.</p>
+
+
+<div style='text-align:center'>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78347 ***</div>
+</body>
+</html>
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..3af3e97
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78347
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/78347)
generated by cgit v1.2.3 (git 2.25.1) at 2026-06-30 17:03:57 +0000