diff options
| -rw-r--r-- | 59917-0.txt | 2493 | ||||
| -rw-r--r-- | 59917-8.txt | 2872 |
2 files changed, 2493 insertions, 2872 deletions
diff --git a/59917-0.txt b/59917-0.txt new file mode 100644 index 0000000..da993b3 --- /dev/null +++ b/59917-0.txt @@ -0,0 +1,2493 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59917 *** + + + + + + + + + + + +SUOMEN KANSAN ELÄINSATUJA + +Ensimäinen sarja suomalaisia satuja lapsille + + +Kertonut + +IIVO HÄRKÖNEN + + + + + +Helsingissä, +Kansanopettajain O.-Y. Valistus, +1912. + + + +SISÄLLYS: + +Johdatukseksi. + +I OSA: + +Ketun kalansaalis. +Karhun kalanpyyntö. +Kettukarhun selässä. +Mistä päin nyt tuulee? +Karhun koreilemishalu. +Karhun, suden ja ketun yhteinen maanviljelysyritys. +Elojen jauhatus ja keittäminen. +Karhu miehen kera maanviljelijänä. +Voipytyt ja kumminakäynnit. +Eläimet maailmanloppua paossa eli syömässä toisiaan. +Eläimet toisen kerran yhteisellä metsätiellä eli kuollut ukko. +Susi ja kettu kuopassa 1-2. +Ketun ja jäniksen kiista juoksusta eli jäniksen ajo. +Ketun kyyti. +Susi kantelijana. +Kettu suksipuuta katsomassa. +Korpin laulu. +Vuoroin vieraissa. +Yleinen rauha eläinten kesken. +Jäniksen mahti. +Jäniksen itsemurha-aie. +Jäniksen viisaus. +Hiirten apu. +Suden laulu. +Suuret syömäjuhlat. +"Saarnamies". +Sota ja sodan seuraukset. +Kissan ainoa taito ja ketun konstipussi. +Karhun halu saada lihaa. +Karhun mahtava kyyti. +Kumpi näkee ennemmin päivännousun eli Sian viisaus. +Susi etsimässä ateriaansa. +Suden vierailu sian, pässin, jäniksen ja kukon luona. +Vanhan miehen kertomus. +Kettu tuomarina. +Miesten syöjä ja karhujen sitoja. +Pojan konstit eli Eläimet lattian alla. + +II OSA: + +Karhu tiaisen pesällä. +Havukka ja kuovi. +Hiiri ja sammakko. +Hiiri kissalla räätälinä. +"Itseensäpäinhän tuo vetää!". +Orava ja metsämiehet. +Västäräkki ja koskikara koskenlaskussa. +Koppelon "maailmanloppu". +Kukko ja kana. +Kotka ja talitiainen. +Mistä kyntörastas, tiltaltti ja laulurastas kielensä saivat. +Loppusatu. + + + + +Johdatukseksi. + + +Huolimatta siitä, että suomalaisia kansansatuja on verrattain monessa +yhteydessä julaistu, on allekirjottanut, Kansanopettajain Osakeyhtiö +Valistuksen kera tehdyn sopimuksen perusteella, uskaltanut ryhtyä +toimittamaan sitä suomalaisten satujen sarjaa, josta ensimäinen osa +täten ilmestyy. + +Häntä on kehottanut siihen silmämäärä antaa nykyaikaisempaan tapaan +laadittu järjestelmällinen satusarja Suomen lapsille. + +Kokoelmiin otetaan kaikki tarkotukseen sopivat tähän asti muistiin +pannut arvokkaat pää-sadut, t.t.s. muodostetaan kunkin sopivan +satu-aiheen toisinnoista yksi niitä edustava satu. Kuitenkin tehdään +tästä säännöstä poikkeus, milloin aihe on jakautunut moneen osaan ja +kukin osa sisältää lukuisia hyviä toisintoja, -- silloin muodostetaan +aiheesta useampia satuja. (Niin on tässä ensi kokoelmassa käsitelty +aiheita: kuoppaan lankeaminen, toistensa syöminen, hevosen selässä ajo +ja kissan pelkääminen). Tämä on katsottu oikeutetuksi siitäkin syystä, +kun monta aihetta on täytynyt tarkotukseen sopimattoman sisällyksensä +tai vähäpätöisyytensä vuoksi jättää kokonaan käyttämättä. -- +Järjestelmällisyyttä ilmenee kokoelmissa siten, että niissä esiintyvä +satujen luokitus ja niiden sisältö järjestykseenkin asettelu seuraa +tohtori Aarneen äsken julkaisemaa suurisuuntaista satuluetteloa. + +Tämä ilmestyvä ensi osa sisältää edustuksen eläinsaduista, seuraavat +tulevat sisältämään muita satuja. + +Toimitustyö on ollut sekä kiitollista että vaikeaa. Aiheisto on yleensä +mielenkiintoista, mutta samalla täytyy sanoa, että siihen syventyminen +on mitä hankalinta, joka aiheesta kun on toisintoja kymmen- jopa +satamäärin ja ne kaikki ovat vain paloja, epätäydellisiä ja hajanaisia. +Luonnollisesti kuitenkaan ei tämä työ, jolla ei ole tieteellistä +tarkotusta, ole voinut pakottaa tutustumaan joka toisintoon, ja sehän +on suuresti helpottanut työtä. Sitäpaitsi on toimittajalle ollut suurta +apua äskenmainitusta tri Aarneen teoksesta. Tästä välillisestä avustaan +sen tekijälle sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle siitä, että se +on antanut käyttää käsikirjotuskokoelmiaan, lausutaan täten sulimmat +kiitokset. + +Helsingissä marraskuun 25 p:nä 1912. + +_Iivo Härkönen_. + + + + + + +ENSI OSA + + + + +Ketun kalansaalis. + + +Näkipä kerran kettu kierrellessään Metsolan takamaita miehen ajavan +maantietä, suuri kalareki kuormanaan. Hänellä oli kova nälkä ja +sentähden hän ajatteli, että mitenkähän hän saisi tuosta ukon +kalakuormasta osan itselleen. Yht'äkkiä hän keksikin keinon: heittäytyi +kuolleen tavoin tiepuoleen loikomaan. + +Ukko oli erinomaisen hyvällä päällä, laulaa rallatteli vain ja +heilutteli jalkojaan laulun tahdissa reen sivulla, eikä huomannut +mitään ympäriltään; mutta huomasipas kuolleennäköisenä loikovan ketun +tiepuolesta. Huomasi ja ajatellen, että kylläpäs häntä suosii tänään +erinomainen onni, meni ja nosti ketun rekensä perälle. Sitten lähti hän +rallatellen edelleen ajamaan. + +Mutta kettu päästyään kuorman päälle oli vain hetken kuolleennäköisenä; +huomattuaan ukon painuneen rallatuksiinsa, kohoutui hän verkalleen +loikoma-asennostaan ja rupesi hiljaa viskelemään kaloja ukon kuormasta +maantielle. Saatuaan niitä viskellyksi tarpeellisen määrän hyppäsi hän +itsekin pois reestä ja koottuaan kalat tiepuoleen rupesi niitä siellä +tyytyväisin mielin syömään. + +Ukko kun tuli kotiin, niin hän jo kaukaa huusi eukolleen, että tuleppas +nyt, eukko, katsomaan, mitä olen tänä päivänä saanut. Reen täyden +kaloja ja lisäksi komean ketun kuorman perälle. + +Eukko tuli, mutta ei huomannut mitään kettua. + +-- Missä se on, en minä näe, sanoi. + +-- Siellä, siellä, korin vieressä, virkkoi ukko hoputellen hevostaan +liiteriin ja katsahtamatta taakseen. + +-- Missä korin vieressä, en minä sitä näe, intti akka. + +-- No sepä kummaa; kyllä se siellä on, väitti ukko ja kääntyi +katsomaan. Mutta eihän sitä hänkään huomannut. Tyhjän paikan vain ja +vielä loven kuormassa. + +Silloin raapaisi hän korvallistaan ja kääntyen jälleen hevoseensa +arveli itsekseen: + +-- No jopa se kettu-pakana teki aika kepposen. + +Eikä hän senjälkeen puhunut mitään mainiosta kalamatkastaan. + + + + +Karhun kalanpyyntö. + + +Sattuipa siitä karhu osumaan ketun kala-aterialle ja hänkös +ihmettelemään, että mistä kuoma oli saanut niin paljon kaloja. + +Kettu ei ollut ensin mikseenkään, söi vain salamyhkäisesti hymyillen, +mutta sitten pyyhkäisi viiksiään ja virkahti: + +-- Mistäkö? Järvestä, niinkuin aina! Menin tuonne avannolle, pistin +häntäni veteen, ja kun olin pitänyt sitä siellä kotvasen, tarttui se +kaloja täyteen. Vedin ylös, ja tässä ovat kalat. Niin sitä kaloja +saadaan! + +-- Mutta neuvopa, velikulta, minullekin se konsti, lausui karhu +naurusuin. Minä tahtoisin myöskin kaloja. + +-- Mitäs neuvomista siinä tarvitaan, tee vain niinkuin minäkin tein, +siinä kaikki. Pistä häntä avantoon, anna olla siellä sinnes, kunnes +rupeaa sitä puristelemaan ja sitten vedä. Mutta mene yöllä ja vielä +kovin kylmänä yönä, silloin on parempi onni! + +Karhu kiitti neuvosta ja lähti eräänä pakkasyönä järven jäälle ja pisti +häntänsä avantoon. Antoi sen olla siellä siihen asti, kunnes rupesi +sitä puristelemaan, ja sitten vetäsi. Mutta mitä, eihän se tullutkaan +sieltä. Mikä sille tuli, ihmetteli karhu ja tempasi rajummin. Silloin +se tuli, mutta katkenneena, sillä se oli niin kovin avantoon jäätynyt. +-- Siitä asti on karhu ollut töppöhäntänä. + + + + +Kettu karhun selässä. + + +Sen jälkeen oli kettu syönyt erään talon aitasta maitoa ja tuli karhua +vastaan kuono ja korvat kirnupiimässä. Karhu kantoi kovaa kaunaa kettua +kohtaan edellisen kolttosen johdosta ja aikoi ensin antaa aika +löylytyksen ketulle, mutta nähtyään hänet tässä asussa unohti aikeensa +ja kysyi ihmetellen: + +-- Mikäs sinulle on tullut? + +Kettu heittäytyi varsin surkuteltavan näköiseksi ja lausui, pää +painuksissa: + +-- Voi, veikkonen, minulle sattui käymään niin hullusti, että kun menin +tässä erään talon eteiseen, noin ikään katsastamaan vain, niin tuli +tuvasta akka ja pieksi minut korennollaan pahanpäiväisesti. Niinkuin +näet: pään mäsälle. + +Karhu unohti silloin kaiken kaunansa kettua kohtaan ja sanoi +säälitellen: + +-- Voi sinua ukkoparkaa, kylläpä sinulle on todella huonosti käynyt. +Nousehan, veikkoseni, tuonne hartioilleni, niin kannan sinua, +kovaosaista, kotvasen. + +No mitäs: kettu nousi karhun selkään ja antoi tämän kantaa itseään. +Mutta kun hän oli ollut siellä kotvasen, teki hänen mielensä ruveta +karhua, tuota tyhmeliiniä, pilkkaamaan. Hän alkoi hyräillä +pilkallisesti: + +-- Voi sentään tätä maailman menoa, kun kaikki on täällä nurinpäin. +Tässäkin: sairas tervettä kantaa, vähämieli veitikkata! + +Karhu ei ensin kiinnittänyt tähän mitään huomiota, mutta sitten jo +kohotti päätänsä ja kysäsi: + +-- Mitä sinä oikein laulat? + +-- E-en mitään, virkkoi kettu, -- sitä vain, että se on aivan oikein, +että terve sairasta kantaa, pieksämätön pieksettyä. + +-- Et sinä niin laula, toisin laulat. Mutta sen minä sanon sinulle, +että ellet ole hiljaa, niin minä näytän sinulle laulelemisen. + +-- En minä enää mitään laula, kuomaseni. + +Mutta mitäs se kettu olisi voinut sanaansa pitää, se taas rupesikin +laulelemaan: + +-- Voi sentään tätä maailman menoa, kun kaikki on täällä nurinpäin. +Tässäkin: sairas tervettä -- -- -- + +Mutta pitemmälle hän ei päässyt laulussaan, sillä karhu käänsi äkkiä +päänsä ja tarrautui hampain hänen koipeensa. Ja täytyi ketun panna +esille kaikki keinonsa ennenkuin pääsi pälkähästä. + + + + +Mistä päin nyt tuulee? + + +Sattuipa sitten karhu saamaan elävän teeren hampaisiinsa. Kettu tuli +vastaan ja tahtoi kaikin mokomin saada häneltä tuon makupalan. Hän +mietti keinoa hetken, ja sanoi: + +-- Kuomaseni, mistä päin nyt tuuleekaan? + +Karhu muisti hyvin ketun entiset kolttoset häntä kohtaan, eikä halunnut +tällä kertaa joutua nenästävedetyksi, ja sentähden hän ei virkkanut +ketun kysymykseen mitään, töllisti voin taivaalle ja pudisti päätänsä. + +Mutta kettu ei halunnut mitenkään jättää teertä karhun suuhun ja +sentähden hän keksi kiverämmän juonen ja kysyi: + +-- Kuomaseni, mistä päin silloin tuulee, kun puolenpäivän aikaan päivä +silmiin paistaa, mutta tuuli sattuu selkään? + +Karhu mietti hetken asiaa ja vastasi: + +-- Ka, pohjoisesta! + +Silloin avautui hänen suuri suunsa ja teeri pääsi siitä maahan ja kohta +oli se ketun hampaissa, joka tämän saatuaan viiletti vikkelästi +metsään. + + + + +Karhun koreilemishalu. + + +Harvoin karhu kiinnitti huomiota muotoseikkoihin ja ulkonaiseen +koreuteen, mutta kerran sentään sattui hänen silmiinsä pistämään ketun +turkin suuri kauneus. Hän tähysteli kauvan kettua ja lausui vihdoin: + +-- Kuoma, mistä sinä olet saanut noin korean puvun? + +-- Minäkö? Nousin erään heinäsuovan päälle ja annoin pistää tulen sen +alle; ja kun olin ollut kotvasen sen päällä, kun tuli oli sen alla, oli +kohta karvani näin kaunis! + +-- Hehehe! Etkö minuakin toimittaisi jonkun suovan päälle? lausui karhu +naurusuin. Minäkin tahtoisin saada samanlaisen kauniin karvan! + +-- Hyvin mielelläni! Tuossa onkin heinäsuova, ei muuta kuin mennään sen +luo ja sinä nouset sen päälle ja minä pistän tulen alle. + +-- Mennään, mennään, veikkonen, sen luo, hypähteli karhu. + +Mentiin sen ketun osottaman heinäsuovan luo ja karhu kömpi sen päälle +ja kettu pisti tulen sen alle. Suova alkoi kohisten palaa ja peitti +kohta savuunsa karhun. + +-- Polttaa, polttaa! huusi karhu savun sisästä. + +-- Elä veikkonen, luuletko sinä, että niin pian ja niin vähällä +vaivalla kauniiksi tullaan! Kestä, kestä vain vielä -- mitä polte +polttavampi, sitä karva kirjavampi! + +Mutta karhu, jonka karva alkoi pahoin palaa, ei enää mitenkään jaksanut +olla suovan päällä, vaan korvat pystyssä, silmät harallaan, hyppäsi +sieltä kohti metsää, jossa syöksyi ensimäiseen ojaan turkkiaan +sammuttelemaan ja ihoaan jäähdyttelemään. + +Karhun karva on siitä vieläkin kärventynyt. + + + + +Karhun, suden ja ketun yhteinen maanviljelysyritys. + + +Päättivätpä sitten karhu, susi ja kettu jättää entiset metsäiset +elinkeinonsa ja ruveta harjottamaan Metsolan rintamailla oikeita +ihmisellisiä elinkeinoja, aluksi maanviljelystä. Päättivät kaataa, +polttaa ja kyntää kasken, kylvää siihen siemenen ja laatia sen sadosta +sitten ihmisten tapaan syötävää. + +Mutta jo heti, kaskea kaadettaessa, huomasivat he, karhu ja susi +nimittäin, kuinka kovaonniseen puuhaan he olivat ryhtyneet. Kettu näet +ensinnäkin kartteli kaikin mokomin kaskenkaatoa, viikelehti vain +lähimetsissä, toiseksi ei karhusta ollut muuksi kuin kivien ja kantojen +kera painiskelijaksi ja hukan oli vaikea pysyä siinä asennossa, mitä +kirveen käyttö vaati. Saatiin kuitenkin työ suoritetuksi ja ryhdyttiin +kasken polttoon. Tämänkin työn aikana pysytteli kettu kaukana +työpaikasta, häntä kun muka tuli ja savu pyörrytti; karhu taas putosi +tuontuostakin rovioihin ja tuhkaan, poltellen ja kärvennellen +karvojaan, ja susi paralta sokasi savu silmät ja saattoi ne vettä +vuotamaan. + +Saatiin kuitenkin sekin työ suoritetuksi, kaski poltetuksi, mutta entäs +kyntö ja kylvö? + +Kynnettäessä oli karhu köntistyä raskaan kuormansa alle, hän kun oli +vetäjänä, ja susi ei pysynyt mitenkään auran kuressa, kädet pääsivät +irti ja jalat kompastelivat; ja kaiken lisäksi istui repo aisalla, muka +johti työtä. Saatiin sentään sekin työ toimitetuksi. + +Eloja leikattaessa ja korjattaessa valitsi kettu lyhteiden laittamisen +ja kuhilastamisen, siis kaikkein helpoimman työn, muu, raskaampi työ, +jäi muille. Siitä tämäkin työ muodostui hankalaksi ja hitaaksi, sillä +eihän tahtonut mitenkään tällainen kyyryasennossa käypä työ +kömpelöruumiiselta karhulta ja sudelta sujua. Koettaa kuitenkin täytyi, +ja saatiinhan se viimein sekin työ suoritetuksi. + +Mutta tulipa elojen puinti. Siinä kettu, joka karttoi kaikkein enimmän +tätä työtä, valitsi sellaisen osan, että nousi riihen partisille ja +selittäen niiden olevan putoamaisillaan rupesi niitä muka pitelemään. +Se olisi kuitenkin ollut vielä siedettävää, mutta kaiken lisäksi rupesi +hän sieltä pudottelemaan partisia toisten päälle, näiden puida +juhkaroidessa permannolla. Siitä tämä työ kävi tekijöilleen kahta +vertaa vaikeammaksi. Tuontuostakin saivat he paukun päähänsä, ja kun he +toisaalta saivat pölyä ja ruumenta suut ja silmät täyteen, niin he +eivät muuta kuin valittelivat ja yskiä röhkyttelivät permannolla. + +Kun sitten elojen jaossa karhu ja susi tekivät vielä sellaisen +tyhmyyden, että suostuivat sellaiseen jakoon, että isommalle tuli +isompi kasa, pienemmälle pienempi, jolloin he saivat toinen olet, +toinen ruumenet, sitävastoin kuin kettu sai jyvät, epäonnistui yritys +täydelleen, ja karhu ja susi päättivät etteivät he suinkaan toista +kertaa ryhdy tällaisia outoja elinkeinoja harjottamaan, vaan pysyvät +aina entisissä, tutuissa ja varmoissa. + + + + +Elojen jauhatus ja keittäminen. + + +Olivat kuitenkin elot jauhettavat ja keitettävät puuroksi. No, he +menivät yhdessä Hukkalan myllylle ja kaatoivat siellä viljansa kiven +silmään, ja rupesivat kuuntelemaan, kuinka kunkin viljat ääntäisivät +kivessä. + +No, ketun viljat panivat kuten tulikin: "jyrin järin", mutta karhun ja +suden viljat panivat "tissis tassis, litsis lätsis". + +-- Mikäs siihen on syynä? kysyivät karhu ja susi. + +-- Se, että minä panin eloihin, ennen niiden kaatamista kiven silmään, +hiekkaa, vastasi repo. + +No, karhu ja susi kaatoivat hiekkaa kiven silmään ja heidänkin +jauhettavansa panivat nyt "jyrin, järin". Mutta sitten tuli jauhojen +keittämisen vuoro. Tässä kiintyi karhun ja suden huomio siihen että +ketun puurosta tuli valkoista ja makeaa, mutta heidän keitoksistaan +kovin mustaa ja katkeraa. + +-- Mikäs tähän on syynä? kysyivät he ihmetellen. + +-- Ei mikään muu kuin se, että minä jauhoni ennen pataan panemista +pesin joessa, josta ne tulivat valkoisiksi ja puhtaiksi. + +-- No niin teemme mekin seuraavalla kerralla, sanoivat karhu ja susi, +ja kaatoivat seuraavalla kerralla jauhonsa jokeen. Mutta sinne +jouduttuaan menivät ne virran mukana, eikä niistä tullut enää valkoista +eikä mustaa puuroa. + + + + +Karhu miehen kera maanviljelijänä. + + +Kaikesta edellisestä huolimatta ryhtyi karhu kuitenkin vielä +maanviljelystä harjottamaan. Mutta nyt ryhtyi hän tähän toimeen miehen +kera, ajatellen, että tämän oikean ammattilaisen kera yritys paremmin +onnistuu. Onnistuiko se? + +Kun kaski oli yhteisesti kaadettu, poltettu ja kynnetty, joissa +kaikissa toimissa oli karhu nyt jo paremmin perillä kuin ensimäisellä +kerralla, tuli kysymykseen, mitä kaskeen kylvettäisiin. Mies siitä +nosti puheen, kehottaen valikoimaan rukiin ja nauriin välillä. Karhu +mietti hetkisen asiaa ja, saatuaan mieheltä tarkan selon näiden +viljalajien laadusta, valitsi rukiin. + +-- Mutta mitkä sinä sitten sadosta haluat, tyvetkö vai latvat? kysyi +mies edelleen. + +Karhu arveli, että tyvet ovat aina paremmat ja ilmotti ottavansa ne. + +No, kylvettiin ruis halmeeseen ja ruvettiin vuottamaan viljan +valmistumista. Kun se valmistui, mentiin yhdessä halmeelle, jossa mies +sanoi, että nyt hän erisin ottaa oman osansa, korret ja latvat, sitten +karhu saisi ottaa omansa, tyvet. Karhu suostui siihen ja mies +leikkautti viljan, panetti lyhteisiin ja kuljetutti pois. Kun oli +jäänyt jälelle vain tyhjä sänki, sanoi hän karhulle: + +-- No nyt on siinä jälellä sinun osasi, ota se pois! + +Karhu rupesi nyhtämään juuria, mutta ennenpitkää huomasikin, että hän +oli tullut surkeasti petetyksi. + +Mutta kun oli ollut puhe sellainen, niin ei voinut mitään, täytyi +tyytyä vaan. Mutta toisella kertaa hän onkin viisaampi, arveli hän. + +Toisella kertaa ilmotti hän kylvettäväksi nauriin. + +-- No mitkäs sinä sen sadosta tahdot osaksesi, tyvetkö vai latvat? + +-- Latvat, vastasi karhu empimättä. + +Kun sitten nauris valmistui, vei mies karhun halmeelle ja sanoi: + +-- No, otahan nyt osuutesi, latvat, että minä saan sitten oman +osuuteni, tyvet! + +Karhu nauroi sydämessään viisaudelleen, ja leikkasi riemuiten naatit +nauriista sekä jätti miehelle tyvet. Mutta kun hän näki, että mies +nosti tyvinä kauniita, valkoisia ja punaisia nauriita, jotka olivat +aivan toista kuin raa'at naatit, vetäytyi hänen naamansa pitkää +pitemmäksi, ja hän käsitti, ettei hänestä ole kenenkään kanssa noiden +vieraiden elinkeinojen harjottajaksi. + + + + +Voipytyt ja kumminakäynnit. + + +Olivatpa karhu, susi ja kettu kerran jossain metsätyössä ja karhulla ja +sudella oli kummallakin pytty voita eväinään, jotka he olivat jättäneet +vähän matkan päähän pensaikkoon. Ketun teki mieli näitä voipyttyjä ja +kun hänen ei suinkaan tehnyt mieli tehdä työtä, sanoi hän +kumppaneilleen: + +-- Kuulkaahan, kuomat, kun minut on pyydetty kummiksi Sikalaan ja sinne +minun pitäisi heti mennä. + +-- No mene häntä, kun kerran on pyydetty, kyllä me teemme tätä työtä +tämän ajan kahdenkin. + +No, kettu lähti ja söi matkallaan toisen voipytyn lopuilleen. Hänen +tultuaan takaisin kysyivät kuomat: + +-- No mikä sille Sikalan lapselle pantiin nimeksi? + +Kettu esiintyi niinkuin olisi täyttänyt hyvin vastenmielisen ja ikävän +velvollisuuden ja lausui kohauttaen olkapäitään. + +-- Hmh, mikä sille Sikalan lapselle! Sikama! + +-- Hyväh, hyvä sekin! lausuivat toiset ja painuivat työhönsä. + +Mutta ketun teki mieli toistakin voipyttyä ja hän ehdotti vähän ajan +perästä: + +-- Kuulkaahan, kun se Siililänkin akka aamulla puhui, että heillä olisi +lapsi ristittävänä, enkö minä saisi mennä heillekin kummiksi? + +-- No mene häntä, kun kerran puhui, kyllä me teemme tätä työtä +kahdenkin, lausuivat karhu ja susi, jotka olivat näissä suhtein kovin +pehmeäluontoisia. + +No repo meni ja söi toisen voipytyn lopuilleen. + +Kun hän tuli siltä matkalta kysyivät kumppanit: + +-- No mikä sille Siililän akan lapselle pantiin nimeksi? + +Repo oli taaskin kuin olisi täyttänyt ikävän velvollisuuden ja lausui +kohauttaen olkapäitään: + +-- Ka mikä sille Siililän lapselle nimeksi! Siilimö. + +-- No hyvä sekin, nimihän se on sekin, virkahtivat toiset ja painuivat +työhönsä. + +Mutta vähän ajan perästä juohtui ketulle mieleen, että sinne kummankin +pytyn pohjaan oli jäänyt vielä vähän voita ja hän tahtoi mennä nekin +syömään. Lausui hän siis: + +-- Vaan, veikkoset, kun se Pupulankin akka aamulla puputti, että +hänelläkin olisi lapsi kastettavana, niin että enkö tästä saisi vielä +sinnekin mennä? + +Tämän kysymyksen kuultuaan toverit jo suuresti kummastelivat tätä +kumminakäyntien paljoutta ja katsoivat ihmetellen kettuun, mutta +antoivat kuitenkin hänen vielä mennä. + +Kun kettu tuli tältä matkaltaan, jolla hän söi puhtaaksi molemmat +voipytyt, kysyivät toverit: + +-- No mikäs sille Pupulan lapselle pantiin nimeksi? + +Kettu vastasi maiskutellen suutaan: + +-- No tälle sentään pantiin jo hiukan ihmisellisempi nimi -- ne +pupulaiset ovat sentään parempaa väkeä. Tämän lapselle pantiin nimeksi +Tyhjäpytty! + +Silloin karhu ja susi eivät enää ymmärtäneet ketun lukuisia +kumminakäyntejä, vaan, arvaten asian, hyökkäsivät ketun päälle ja +antoivat hänelle sellaisen selkäsaunan, että hän sitä kauvan muisti. + + + + +Eläimet maailmanloppua paossa eli syömässä toinen toisiaan. + + +Putosipa kerran herne kanalle päähän ja hänelle oli silmänräpäyksessä +selvää, että nyt tuli maailmanloppu. Hän sanoi sen sialle. Sika, hänen +hyvä ja rauhallinen ystävänsä, röhkäsi aprikoimatta, että sehän oli +selvää. Mutta mitäs sitte? röhkäsi hän jatkoksi. + +-- Ka lähdetään pakoon metsään. + +-- Lähdetään vaan. Mutta entäs toiset? + +-- Ne otetaan mukaan, kaikki: lehmä, koira, kukko. + +No otettiin ne kaikki mukaan ja lähdettiin maailmanloppua pakoon +metsään. Yhtyivät heihin vielä kettu, karhu ja susi metsässä ja niin +lähdettiin joukolla kauheaa tapausta pakoon synkkään saloon. + +Mutta täällä tuli heille ennenpitkää kova nälkä, varsinkin karhulle ja +sudelle. + +-- Mitäs täällä syödään? kysyivät he. + +Kettu rupesi katselemaan kanaan. + +-- Ka, tuohan se kana on tämän kaiken syy, eiköhän syötäisi sitä. + +-- Ka, syödään. + +No, syötiin kana, sen kaakotuksista huolimatta. + +Mutta se ei mitenkään riittänyt, piti saada lisää. + +-- Syödään nyt tuo sika. Se on muutenkin niin sikamainen, sanoi kettu. + +-- No, syödään. + +No, syötiin sika, sen vastalauseista huolimatta. + +Mutta sekään ei riittänyt. + +-- Mitäs nyt syödään? + +-- Tuo koira-roikale, osotti kettu, + +No syötiin koira, ja sitten lehmä, ja vihdoin viimeksi kiekahteleva +kukko. + +Vaan eihän sitä niistäkään sellaisille vahvoille miehille kuin karhu ja +susi kauvaksi ollut, piti taas ajatella lisän saamista. + +-- Nyt... nyt... nyt en tiedä, mitä nyt syödään, aprikoi kettu, joka +pelkäsi joutuvansa nyt itse uhriksi. Mutta -- minä ainakin syön itseni, +mitä te toiset sitten tehnettekin, jatkoi hän ja käänsi äkkiä päänsä +rintansa alle ja rupesi sitä kuin repimään. + +-- Ka sehän tuuma, sanoivat karhu ja susi ilostuen ja rupesivat +rintojansa repimään. + +Mutta silloin kettu hyppäsi loitos kuomiensa luota ja nauroi sieltä, +pakotieltään: + +-- Hulluhan se on joka itseään syöpi ja vielä hullumpi, joka jättäytyy +kahden sellaisen tyhmeliinin syötäväksi kuin te olette. + +Ja hän livahti metsään. + + + + +Eläimet toisen kerran yhteisellä metsätiellä eli kuollut ukko. + + +-- Ohhoh, onpa siinä käynyt hullusti, huudahti kettu tavatessaan +metsämies-ukon kontistuneena pyydystensä vierelle, niihin +sotkeutuneena. + +Ja hän pani ukon kelkkaan ja lähti sitä Metsolaan päin vetämään. + +Vetää, vetää, tulee hukka vastaan. + +-- Uh, huh, minne menet, mitä vedät? kysyy tämä. + +-- Vedän ukkoa, joka pani metsään loukut meitä varten, mutta +kontistuikin itse niihin. + +-- Oh, voh, etkö minuakin ota sitä vetämään? + +-- Tule veikkonen! + +Lähtevät he siitä kaksin miehin vetämään kontistunutta ukkoa. + +Tulee vähän ajan perästä karhu vastaan ja sanoo: + +-- Höh, mitä vedätte? + +-- Ka, ukkoa, joka pani metsään loukut meitä varten, mutta kupertuikin +itse niiden viereen kuoliaaksi. + +-- Pöh, ottakaa minutkin vetämään. + +-- Hyvin mielellämme! + +Vedetään siitä sitten kolmisin ukkoa ja tullaan yhä syvemmä metsään. +Tulee siellä jänöjussi vastaan ja sanoo: + +-- Pupupu, mitä vedätte? + +-- Ukkoa, joka pani metsään loukut meitä varten, mutta kuolikin itse +niihin. + +-- Lelele, ottakaa minutkin mukaan! + +-- Tule vain! + +Vedetään siitä sitten nelisin kontistunutta ukkoa ja kun kappale on +kuljettu, tulee orava vastaan. + +-- Nak, nak, mitä vedätte? + +-- Ukkoa, joka pani metsään loukut meitä varten, mutta tarttuikin itse +niihin. + +-- Rak, rak, ottakaa minutkin mukaan! + +Otetaan oravakin ja niin lähdetään viisin miehin kontistunutta ukkoa +kulettamaan. Kuletetaan se päiväkausi, tulee ilta eteen. Tuleepa +silloin nälkä miekkosille ja he rupeavat tuumimaan, mistä saataisiin +syötävää. + +Ei näytä olevan mitään muuta keinoa kuin ruveta syömään toinen +toisiaan. Kettu siitä taas ehdotuksen tekee ja sanoo: + +-- Pienin paras alkajaisiksi! + +No mitäs muuta kuin syödään orava, ja sen perästä jänis. Mutta mitäs +sitten, -- sitten seuraisi kettu, ehdotuksen tekijä, johon karhu ja +susi jo kovin katselevatkin. + +Silloin kettu hätäpäissään sanoo: + +-- Nyt syödään ukko! + +-- Ukko, ukko, ulvahtavat toiset, ja kohta ollaan käsin kelkassa +köllöttävässä ukossa. Mutta ukkopa ei ollutkaan kuollut, ainoastaan +kontistunut. Kun tätä ruvetaan kopeloimaan, herää hän ja huomatessaan, +mitä hänelle aiotaan tehdä, kavahtaa äkkiä pystyyn kelkassaan, tempaa +kirveensä vyön takaa ja alkaa voimainsa takaa huimia kopeloitsijoitaan. +Ken saa korville, ken lantioille, ken mihinkin. Silloin jäähtyy metsän +kuomaksilta syönti-into, ja he lähtevät, hännät suorina, pökäsemään +suorinta tietä pakoon. + + + + +Susi ja kettu kuopassa. + + +1. + +Sattuipa se sellainenkin seikka, että susi ja kettu kerran +viiletellessään Metsolan takamaita putosivat suurensuureen kuoppaan, +samaan suurensuureen ja syvään maahautaan. + +No, ollaan siellä yökausi, toinen, niin jopa heille käy olo siellä +tukalaksi, jo pitäisi päästä pois. Mutta mitenkä? -- se on aivan +mahdotonta. Ei löydy keinoa pariin, kolmeen päivään. + +Vihdoin kolmannen päivän aamulla löytää kettu keinon itselleen ja sanoo +sudelle: + +-- Kuulehan kuomaseni, päivä taitaa nousta ja sinä kun olet pitempi, +niin nousepas tuohon seinää vasten ja katsahda, joko se todella nousee. +Nousehan! + +No susi nousee. + +Mutta silloin kettu yht'äkkiä kapsahtaa suden selkään ja kiipeää sitä +myöten ylös kuopan reunalle ja sanoo sudelle pilkaten: tule sinäkin! +Mutta mitenkä se susi pääsee, hänen täytyy vain kuunnella pilkkaa. + +Mutta juohtuupa siitä hänellekin sukkela temppu mieleen ja hän päättää +panna sen toimeen. Laskeutuu hän siitä kuopan pohjaan ja lausuu sieltä +nöyrästi ketulle: + +-- Kuulehan, kuomaseni, kun sinä nyt siellä kuopan reunalla näet hyvin +päivän nousun niin istuudupas siihen kuopan reunalle ja ilmota minulle, +joko se todella nousee. Olisi niin hyvä saada se tieto tänne yksinäisen +olon iloksi. + +Kettu, joka ei hoksaa mitään pahaa tästä pyynnöstä, täyttää sen. +Käännähtää kuopan reunalla, istuutuu siihen ja rupeaa päivään päin +katsomaan. Mutta silloin hänen häntänsä putoaa kuopan seinää vasten +riippumaan ja susi, joka on vuottanut tätä, kohoaa uudestaan kuopan +seinää vasten, tempaa hännän käpäliinsä ja vetäisee ketun tästä alas +kuoppaan. Siellä hän tälle sangen nolostuneelle kumppanilleen lausuu +ylen yksivakaisesta: + +-- Ikävä täällä, veikkoseni, on yksin olla! + + +2. + +Vaan ikävä siellä kuopassa on kaksinkin olla. Siitä taas hyviksi +ystäviksi ja neuvottelemaan, miten sieltä päästäisiin pois. + +Sanoo vihdoin kettu: + +-- Nyt, veikkoseni, teemme näin. Nyt olemme täällä kärsivällisesti +sinnes, kunnes tulee mies tätä hautaa katsomaan, -- tulee, sillä tämä +on, veliseni, hukanhauta. Silloin, kun kuulemme hänen askeleensa kuopan +ulkopuolelta, heittäydymme molemmat kuoliaiksi tänne kuopan pohjalle, +ja mies tulee kuopan reunalle. Tulee, kumartuu näkee: Täällä hukka ja +repo sorkat suorina, kuolleina. Sanoo: no tämä hyvä, siellä hukka ja +repo sorkat suorina. Pitää mennä pakanat nostamaan ylös. Sanoo, ja +tulee tänne kuopan pohjalle. Täällä puhelee vielä jotakin itsekseen ja +sitten viskaa minut kuopan reunalle. Nyt olen minä pelastunut ja minä +viiletän metsään. Mutta kun hän sitten kumartuu sinua nostamaan, +asettuu kyrmyyn näinikään, niin silloin sinä äkkiä kavahda ylös ja +kapsahda hänen selkäänsä ja potkastaudu siitä ylös kuopan reunalle. +Niin me molemmat täältä pelastumme! + +No niin tehdäänkin. Mies tulee kuopan reunalle, huomaa kuopassa +kuoliaat, laskee kuoppaan, puhelee jotakin itsekseen ja viskaa ketun +pois ja sitten kumartuu nostamaan sutta. Mutta silloin susi kavahtaa +äkkiä miehen selkään ja pökäsee sitä myöten pois kuopasta. Niin +pelastuivat susi ja kettu pahasta hukanhaudasta, ja siitä on susi +ikikiitollinen ketulle, vaikka tämä tekeekin hänelle alituiseen pahoja +kolttosia. + + + + +Ketun ja jäniksen kiista juoksusta eli jäniksen ajo. + + +Kerran sattuivat kettu ja jänis yhteen ja heille syntyi kiista siitä, +kumpi heistä olisi etevämpi juoksussa. Jänis väitti kivenkovaan, että +hän on etevämpi, mutta kettu väitti toisin. + +-- Lyödään vetoa, ehdotti jänis. + +-- No lyödään! + +Veto lyötiin ja lähdettiin kilpapaikalle. Mutta juuri juoksuun +ryhdyttäessä sanookin kettu: + +-- En minä viitsikään, sillä minä tiedän erään eläimen, joka on meitä +kumpaakin vikkelämpi. Mitäpä silloin tämä toimi hyödyttää? + +-- No minkälainenhan tuo eläin on, ja missä se on? kysyy jänis +ylenkatseellisesti. + +-- Täällä se on, täällä aholla, sanoo kettu. Mutta sen minä sanon, että +sen eläimen perässä ei todellakaan meikäveli pysy, eikä pysy moni +muukaan! + +-- No annahan olla, kunhan nähdään. Kunhan nähdään, niin eiköhän +sentään sen perässä pysyttäne! + +-- Ei. + +No tultiin siitä aholle, ja kettu osotti hevosta, nuorta kaunista +hevosta, joka makasi aholla. + +-- Tuoko se on, tuoko? räjähti jänis pilkallisesti nauramaan. + +-- Se. + +-- Mutta jopa sinä toit laitoksen luo. Tuon kanssa nyt kilpailee kuka +tahansa. Sano minulle, tokko se pääsee edes nousemaan jaloilleen. + +-- No -- voisithan koettaa. Hyppää sen selkään! + +Jänis teki niin. Hyppäsi makaavan hevosen selkään ja lisäksi purasi +sitä lautasille. + +Mutta silloin nuori hevonen kavahti yhtäkkiä ylös ja lähti hurjaan +laukkaan. Lähti niin hurjaan ja niin äkkiä, ettei jänis ehtinyt +lautasilta mihinkään, vaan jäi sinne selkään. Siinä kauhistuneena +riippuessaan kysäsi hän ketulta, että mihinkähän tämä mahtaa mennä, +mutta kettu lausui siihen vain, että kyllä se johonkin menee, ja nauroi +niin, että oli pakahtua. + + + + +Ketun kyyti. + + +Mutta kerran kävi ketulle samalla tapaa. Hän astuskeli uneliaana ja +laiskana ahon laitaa ja huomaamatta, että hevonen makasi suuren kiven +takana, laskeutui levolle hevosen hännän päälle, ja nukkui siihen. + +Eikä herännyt ennen kun hevonen, joka tunsi omituista painoa häntänsä +päällä, yhtäkkiä hyppäsi pystyyn ja lähti hurjaan laukkaan. Silloin +kettu heräsi, mutta hätäytyneenä näki parhaaksi tarrautua hevosen +häntään ja siitä koettaa pyrkiä tämän lautasille. + +Tämän kyydin sattui näkemään jänis, sama, jonka samallaisen kyydin +kettu oli joku aika sitten nähnyt. No, hänellekös kelpaa nauru, nauru +sydämen pohjainen, eikä hän malta mitenkään olla kysymättä +kohtalokumppaniltaan sieltä tiepuolesta: + +-- No, minnekäs sitä repoveikkoa viedään? + +Kettu huutaa huiman kyydin kynsissä: + + -- Jumala tiesi, jussikulta, + yliukko, ystäväni, + minne miestä vietänee, + missä yötä lietänee, + taian mennä taivahasen, + tahi tuonelle pudota! + + + +Susi kantelijana. + + +Mahtoipa susi kerran kannella ketusta jalopeuralle, eläinten +kuninkaalle. Menee hän jalopeuran luo ja sanoo: + +-- Vou, vou, armollinen eläinten kuningas, se kettu on sellainen, että +sillä on aina petos mielessä, kuje sydämessä. Se aina yhteisestä työstä +pakenee, aina yksin raatamaan jättää. Tänäpäivänäkin se jätti minut +yksin yhteistä muurahaiskekoa ylitöiseen aittaamme kantamaan. Anon +tästä hänelle mitä suurinta rangaistusta. + +Jalopeura, joka sattui sinä päivänä olemaan vähän sairaana, suuttui +kovin tämän kuultuaan. Vai sellainen se on! sanoi hän ja antoi heti +kutsua ketun luoksensa. Kettu tuli ja asettui nöyränä eläinten +kuninkaan eteen. Jalopeura katsahti häneen vihaisesti ja sanoi: + +-- Vai sellainen sinä olet, vai sellainen! Vai on sinulla aina petos +sydämessä, aina kuje mielessä -- vai jätit sinä taas tänäpäivänäkin +tämän susikuomasi yksin yhteistä muurahaiskekoa kantamaan! Sanoppas, +onko se totta? + +Kettu ensin säikähti tästä, mutta sitten notkisti toisen etujalkansa +herra eläinten kuninkaan edessä ja lausui nöyrästi: + +-- Kyllä, herra eläinten kuningas, kyllä se niin on, että jätin hänet +tänään yksin yhteistä muurahaiskekoa kantamaan. Mutta tämän tein siksi, +kun kuulin herra eläinten kuninkaan niin kovasti sairastuneen -- lähdin +hänen tautiinsa parannuskeinoa etsimään. + +-- Mitä, niinkö? No löysitkö sen? Sano! + +-- Olin juuri löytämäisilläni -- saamaisillani neuvon Ahonrannan +hämähäkiltä, mutta silloin tultiin minua kutsumaan tänne, tälle suden +asialle. + +-- Mene, veikkonen, aivan heti takaisin ja viivy matkallasi miten +kauvan tahansa, miten kauvan vain asia vaatii, elä kuule kenenkään +kutsua. Mene, mene, ja ota tarkka selko siltä Ahorannan hämähäkiltä, +miten paranisin. + +Kettu kiitti ja kumarsi, ja meni. + +Ketun tultua takaisin kysyi jalopeura: + +-- Mitä se sanoi? + +-- Se sanoi, se Ahorannan hämähäkki, että jos tämä susi tapettaisiin ja +nahka nyljettäisiin ja pantaisiin se nahka sairaan paikan päälle, niin +silloin herra eläinten kuningas heti paranisi. + +Sen kuultuaan ei susi, joka tähän asti oli kovin uskollisesti +pysytellyt jalopeuran vieressä, kauvoja tässä pysynyt, vaan lähti +viilettämään metsään minkä vain käpälistä sai. -- Eikä sen jälkeen +kannellut ketun päälle. + + + + +Kettu suksipuuta katsomassa. + + +Tuleepa kettu kerran puun juurelle, jossa on harakalla pesä ja +poikaset. Tulee ja käy kovin katselemaan puun puoleen, sinne, missä on +harakalla pesä ja missä tämä kovin mahtavana istuu alas katsellen. +Kyllästyy vihdoin harakka ketun katseluun ja kysyy: + +-- Mitä sinä liuhuparta siellä katselet? + +-- Katselenpahan, kun tässä olisi niin hyvä puu sukseksi. En ole +muualla missään näin hyvää suksipuuta tavannut. Arvelen tämän kaataa. + +-- Elä veikkonen, elä mitenkään sitä tee, hätäytyy harakka, -- elä +mitenkään kaada tätä puuta, sillä minulla on tässä pesä ja poikaset. + +-- Vai niin! No, jos annat yhden pojan syötäväkseni, niin en kaada, -- +kun sinulla kerran on tässä pesä. + +-- Olkoon menneeksi, ota se, elä vaan kaada! + +Kettu saa poikasen, syö, ja lähtee pois. + +Mutta toisena päivänä tulee hän uudestaan ja rupeaa samalla tapaa +katselemaan puuhun. + +Harakka taas kysyy: + +-- Mitä sinä häilyhäntä siellä taas katselet? + +-- Katsonpahan vain, kun en todellakaan mistään löydä näin hyvää puuta +suksipuuksi. Kyllä se minun täytyy sittenkin kaataa, täytyy! + +-- Elä veikkonen, elä mitenkään, sillä minullahan on tässä puussa pesä +ja poikaset. + +-- No, jos annat yhden poikasen syötäväkseni, niin en kaada. + +-- No olkoon menneeksi! + +Kettu saa poikasen, syö ja menee pois. + +Mutta kolmantenakin päivänä hän tulee uudestaan ja saa taas poikasen. + +Tuleepa sitten sen kolmannen päivän iltana varis harakan luo vieraaksi +ja kun harakka kertoo hänelle seikkansa, niin sanoo varis hänelle: + +-- No oletpas sinä aika pöhkö, kun annat poikasiasi mokomalle ja +mokomasta syystä. Olet tosiaankin, sanon, sillä millä se kettu tämän +tai muunkaan puun kaataisi, sillä kun ei ole kirvestä, ei kassaraa. Jos +se tulee vielä, niin sano vain niin, että milläs sinä pitkähäntä tämän +puun kaadat? Sano niin! + +Harakka lupasi ja varis lähti. + +Tuli sitten kettu neljäntenä päivänä taas puun juurelle ja sanoi: + +-- Pakana, kun en mistään löydä näin sopivaa puuta suksipuukseni. Kyllä +se minun täytyy kaataa. + +-- Mutta milläs sinä pitkähäntä sen kaadat? kysyi silloin harakka ja +kävi makeasti nauramaan. + +-- Vai niin, vai olet jo viisastunut, vai on varis käynyt sinua +neuvomassa! No, eipä mitään, pannaan mieleen, ja näytetään, että vielä +se neuvojakin kaipaa neuvoa! + +Ja hän lähti pois ja heittäytyi eräälle kauniille ahonrinteelle +kuolleen tavoin loikomaan kuten kerran kalaukkoa peijatessaan ja pisti +kielensä loitos ulos. Vähän ajan päästö lensi siihen se varis, joka oli +harakkaa neuvonut, ja rupesi kiihkeästi kiertämään kettua, jonka hän +katsoi kuolleeksi. Kierreltyään kotvasen kävi hän aivan lähelle tätä ja +nokata jyrskäytti tämän pitkällä olevaa, houkuttelevaa kieltä, jota hän +himoitsi. Mutta silloin kettu yhtäkkiä kaapsahti ylös ja koppasi +suuhunsa kieltähimoitsevan variksen ja vei pesälleen maukkaaksi +päivälliseksi. + + + + +Korpin laulu. + + +Olipa kettu kulkenut taas monta päivää saamatta mitään einettä ja hän +oli kovin nälkäinen ja alakuloinen. Sattuupa hän silloin tulemaan erään +ahon laitaan, jonka eräässä puussa istua kekottaa suuri korppi, iso +juustopala suussa. Ketulle valahtaa vesi kielelle ja hän rupeaa +tuumimaan, miten hän saisi tuon juustopalan. + +Heittäytyy hän silloin polvilleen puunjuurelle aholle, ottaa +kasvoilleen mitä makeimman ilmeen ja käy mitä herkimmillä hännän +häilyttelyillä sanojaan säestäen puhumaan korpille: + +-- Voi korppi-serkkuseni, kuinka sinä olet kaunis ja ihana, eipä sinun +puvullesi ja vaatteillesi, eikä koko olennollesi vedä vertoja mikään, +ei mikään. Mutta minkälainen sinun äänesi lienee, minkälainen sinun +laulusi, siitä ei minulla ole aavistusta, miten suloinen, miten ihana +se lienee. Sentähden, serkkukultaiseni, laulappas tässä lyhyt laulu, +anna armas heimolaiseni, armaan äänesi kaikua! + +Korppi ei voi kyllin ihmetellä tätä puhetta. Mitä tuo pitkähäntä +tarkottaa, ajattelee hän. Narraako vai todella ylistelee? Mutta mitäpä +hän narraisikaan, mitä pahaa minä olen hänelle tehnyt? Ei, ei se +narraa, vaan todella ylistelee, todella kiittelee minua -- tuo mainio, +vilpitön ystävä. + +Ja hän täyttää ketun jalon toiveen ja makean pyynnön: avaa suuren +suunsa ja rupeaa laulaa ronkkumaan. Mutta silloin tuo suuri juustopala +putoaa suusta, ja samassa on harras ihailija poistunut puun juurelta -- +nyt hänen suussaan suuri juustopala. + + + + +Vuoroin vieraissa. + + +Antoipa kurki kerran ketulle kutsun tulla hänen vieraakseen. Antoi +kutsun, ja keitti velliä. + +Kun kettu tuli hänen vieraakseen, kaatoi hän vellinsä korkeaan, +ahdassuiseen kirnuun ja tarjosi sen siten vieraalleen. Mutta eihän +kettu siitä semmoisesta astiasta saanut mitään suuhunsa -- eihän hänen +päänsä mitenkään mahtunut sen suusta sisään. Hänen täytyi tyytyä vain +kielen maiskutteluun. Sensijaan kurki pitkällä kaulallaan koukki minkä +kerkisi velliä kirnusta suuhunsa ja oli tyytyväinen. + +Kun ei kettu mitään syönyt, kysyi kurki: + +-- Miks'ei vieras velliä syö, eikö se ole hyvää? + +-- Hyvää on, hyvää on, mutta minä syön sitten huomenna, kun tulet +meille vastavierailulle. -- Tulethan vastavierailulle huomenna, +serkkuseni? + +-- Tulen, tulen mielelläni. + +No tuli huomenna kurki vastavierailulle, ja kettu kaatoi vellinsä +suurelle, lavealle lautaselle. + +-- Käydään syömään, käydään syömään! + +Käytiin syömään sitä ketun velliä, mutta nytpä ei vuorostaan kurki +saanut mitään suuhunsa, sensijaan kuin kettu latki sitä kuin kauhalla +ikään. + +Kun kettu näki, ettei kurki syö mitään, kysyi hän tältä -- veitikka +sydämessä: + +-- Miks'ei vieras velliä syö, vai eikö se ole hyvää? + +-- Hyvää on, hyvää, mutta minä söin eilen tämän päivänkin tarpeeksi, +sanoi kurki, vaikka hänen mielensä teki niin syödä ketun keittoa ja +nälkä soitteli suolissaan. + + + + +Yleinen rauha eläinten kesken. + + +Kukko ja kana istuivat kettua paossa korkealla orrella, eivätkä +aavistaneetkaan, kun kettu yht'äkkiä ilmestyi heidän eteensä ja julisti +heille: + +-- Hyvät ystävät, nyt on tullut yleinen rauha eläinten kesken ja minä +sanon teille: tulkaatte alas, teille ei tehdä mitään pahaa! + +Sattuipa silloin tulemaan siihen eräs vanha ukonrahjus kylältä ja +sanoi, iskien silmää kukolle ja kanalle: + +-- Kah, mitäs ne nuo kaksi suurta koiraa juosta viuhottavat tänne +tuolta kylältäpäin! + +Silloin kettu rupeaa katselemaan, mistä päin oisi paras pakoon mennä, +ja sanoo: + +-- Vai niin, vai viuhottavat. Pitäisi tästä jo edelleenkin lähteä. + +-- No, no, mikäs kiire, mitäs pelkoa nyt, kun on yleinen rauha eläinten +kesken, lausuu ukko salamyhkäinen hymy huulilla. + +-- Niin, niin, vaan minä luulen, etteivät koirat tiedä tästä rauhasta +vielä mitään, lausuu kettu ja pinkasee pakoon minkä ennättää. + + + + +Jäniksen mahti. + + +Kerran kettu tapasi taas jäniksen ja sanoi hänelle: + +-- On siinäkin mies, jota ei kukaan pelkää. + +-- Kukas sinua sitten pelkää? pöyhisteli jänis. + +-- Voi veikkonen, kaikki, vastasi mahtavasti kettu. Minä kun vain tätä +häntääni näytän, niin kaikki lentävät ken minne kerkiää. Mutta sinua -- +milläs sinä pelotat? + +-- No lyödään vetoa, kummalla meistä on suurempi mahti, virkkoi jänis. + +-- Lyödään vain. + +Lyötiin vetoa ja lähdettiin astelemaan tietä pitkin. Tulipa siitä +lammaskatras eteen ja jänis, hoksaten, että tuossahan hänellä on hyvä +tilaisuus osottaa mahtiaan, yhtäkkiä hypätä kopsahti lammaskatraan +keskeen ja päästi pahan äänen. Arka lammaskarja siitä kovasti säikähti +ja lensi yksi sinne, toinen tänne. + +Silloin jänis oli voittanut vedon ja tästä riemusta hän rähähti +sellaiseen nauruun, että suu halkeili ristiin, rastiin. + + + + +Jäniksen itsemurha-aie. + + +Mutta valtasipa sentään jänöpojan kerran kova alakuloisuus ja hän sanoi +itselleen: + +-- Ei minua sentään kukaan pelkää! Kyllä minun mahtini on mitätöntä. Ja +sentähden: mitä maksaa elellä täällä, menenpä ja hukutan itseni tuonne +jokeen. + +Mutta mentyään joen rannalle kuuli hän jonkun hyppäävän edestään +veteen. + +-- Mikä se? Ken se siitä edestäni niin rutosti jokeen hyppäsi? Ka, +koppakuoriainen. -- No, enpä vielä hukuttaudukaan, kun tuo +koppakuoriainenkin minua niin pelkää, että hyppää edestäni sellaisella +kiireellä jokeen, en mitenkään! -- sanoi jänis itselleen. + +Ja hän kääntyi pois joen rannalta ja elellä puputtelee vielä nytkin. + + + + +Jäniksen viisaus. + + +Kerran jänis osotti aito kettumaista viisautta ja vieläpä ollessa ketun +kera asiassa. + +Tavatessaan toisensa asettivat he itselleen erään määräpaikan ja löivät +vetoa, kumpi heistä ennemmin hyppäisi sen toiselle puolelle. Se joka +ennemmin hyppää, se saa osuuden toisen valtakuntaan. + +Kettu sanoi: + +-- Jokos sitä koetellaan? + +Jänis virkkoi: + +-- Elähän vielä, annahan kun tässä ensin vähän ajattelen. + +-- No ajattele, ajattele sitten, eläkä lorvaile! + +-- No, no, ajattelenhan tässä parast'aikaa! + +Sitä ajattelua odotellessaan kääntyi kettu jotakin katsomaan. + +Silloin jänis virkahti että "jo ajattelin!" ja hypätä kopsautti +määräviivan toiselle puolelle ja sai osuuden ketun valtakuntaan. + + + + +Hiirten apu. + + +Sattuipa kerran karhu tarttumaan metsämiehen ansaan. Hoikka oli lanka, +mutta vahvoissa puissa kiinni, niin että karhu jäi kuin jäikin ansaan +kiini. No hän, kun ei päässyt, nukahti siihen. + +Tuli siihen hiiriä kopare ja ne alkoivat pitää kisaa karhun tienoilla. +Karhu tuosta heräsi ja koppasi puolenkymmentä kisaavaa pikkuelävää +kouraansa ja aikoi pistää ne kaikki kerralla suuhunsa. + +-- Elä, veikkonen, elä meitä syö, me teemme sinulle vielä joskus hyvän +työn, valittivat ja rukoilivat hiiret. + +-- Huih, teistäkö hyväntyön tekijöiksi, hymähti pilkallisesti karhu. +Vaan kun tosiaankin olette niin vähäpätöisen mitättömiä, niin enpä +teitä syö, vaan saatte mennä minne haluatte. + +Ja samassa hän viskasi heidät loitos luotaan. Ja nukahti taas. + +Mutta kun hän keräsi, huomasi hän olevansa vapaana. Lanka oli +keritetty. + +-- No, kukas tämän teki! kysäsi hän tyhmän-ällistyneesti. + +-- Me, vastasivat äsken vapautetut hiiret siitä lähitienoolta. Me +nakertelimme solmun auki, teimme sen lupaamamme hyvän työn. + +-- Vai te, vai teitte te sen lupaamanne hyvän työn, lausui karhu +hämmästyneen-nolostuneella äänellä ja lähti lönkkimään pois. + +Sen pituinen se. + + + + +Buden laulu. + + +Kerran susi tapasi koiran ja sanoi tälle: + +-- Nyt veikkonen toimita kuinka tahansa minulle jotain syötävää, +minulla on semmoinen nälkä! + +Koira sanoi: + +-- Ka, talossa olisi häät ja helposti voisin viedä sinut väkijoukon +lomitse pitopöydän alle, jossa on kaikkea yllinkyllin, mutta sinun +pitäisi olla siellä niin hiljaa, niin hiljaa, jotta ei kuuluisi +hiiskaustakaan, muuten käy hullusti. + +-- Ole, veikkonen, minäkö en olisi hiljaa! Kuinka sitä kysytkään! + +-- No, tule sitten! + +Koira lähti viemään sutta pitopöydän alle ja saikin sen sinne. Ja +siellä oli, niinkuin koira oli sanonut, kaikenlaista yllinkyllin, ja +susi alkoi ahmimalla syödä niitä. Mutta siellä oli myös eräässä kipossa +jotain väkevää juotavaa ja susi ryyppäsi siitä palan paineeksi. +Ryyppäsipä muutenkin. Mutta siitä tuli hän kovaan humalaan. + +Ja hän tahtoi kaikinmokomin laulaa -- häiden kunniaksi. Mitäs, kun +muutkin laulavat! + +Koira varotteli: + +-- Elä, veikkonen, elä, veikkonen, siitä voi turmiot tulla! Elä +hiiskahdakaan! + +-- Vielä mitä, -- mitkä turmiot siitä! Laulan kuin laulaakin! + +-- Elä laula, minä sanon vakavasti! + +Mutta mitäs se susi välitti sellaisessa hääinnossa, hän lauloi niin, +että tupa raikui. + +Mutta voi sitä suden kohtaloa sen laulun johdosta. Hääväki, keskeyttäen +juhlimisensa, koppasi yht'äkkiä korennot käsiinsä ja rupesi antamaan +sutta selkään niin että luut ruski. Ja niin kovan selkäsaunan sai +susiparka laulustaan, että sen selkä on siitä tönkkönä vielä tänäkin +päivänä. + + + + +Suuret syömäjuhlat. + + +Tahtoivatpa karhu ja susi pitää kerran oikein suuret syömäjuhlat ja +vain kahden, ilman kettua, ilman ketään. Tappoivat he sitä varten pari +kolme lehmää ja määräsivät juhlapäivän. + +Kettu kun sai kuulla tuosta, päätti tehdä kuomaksille pienen kepposen, +eikä aivan pientäkään: pilata kokonaan kuomaksien pito-ilot ja päästä +itse niiden pääosakkaaksi. + +Hän otti sitä varten palvelukseensa kissan, kissan ylen marisevaisen ja +julmannäköisen, ja kun oli tehnyt sen, meni pitojen valmistajain luo ja +sanoi: + +-- Minä tulisin myös pitoihin, mutta minulla on sellainen vieras, etten +sen kera uskalla tulla! + +-- Mikä vieras se on, minkänäköinen se on? kysäsivät pitojen +valmistajat kohottaen korviaan. + +-- No ompahan semmoinen mokoma, ei kovin suuri, eikä kovin pienikään, +sellainen pitkäviiksi, pitkähäntä marrittaja. En minä hänestä muuten +välittäisi, vaan sillä kun on se ääni sellainen, -- jotta kerrassaan +luonnon ottaa! + +-- No tuohan hänet tänne juhlaamme, niin emmeköhän tuosta selvinne! On +sitä tässä sentään monenlaista pitkähäntää nähty, niin että eiköhän +häntä tuotakin kestettäne, mahtailivat juhlan valmistajat, ja kutsuivat +ketun vieraineen juhliinsa. + +Tuli sitten pitojen alkamishetki ja karhu ja susi saapuivat +juhla-asuissa pitopaikalle. Arvelivat ensin käydä heti ateriaan +käsiksi, mutta sitten muistivat sopimuksensa ketun kanssa ja kävivät +vuottamaan vieraitaan. Asettuivat ylen mahtaviin asentoihin pitopöydän +taa ja kävivät silmäilemään kankaalle, mistä päin piti vieraiden tulla. + +Eikä aikaakaan kun jo alkoi kankaalta kuulua risujen rapse ja jalan +kapse. Sieltä ne tulevat, sanoivat odottelijat toisilleen ja korjasivat +asentoa. Onpa lysti nähdä, mikä pöpö sieltä tulee, tuumivat he hetken +päästä pilkallisesti toisilleen. + +Kettu ja kissa lähenivät. Kissaa ei vielä näkynyt, mutta ketun +kolmikulmainen pää ja pystyt korvat jo vilkkivät puiden lomista. No +eipä se ainakaan ole suuren suuri, kun ei vielä näy, vaikka kettu jo +näkyy, tuumivat toisilleen odottelijat ja taas naurahtivat +pilkallisesti. + +Mutta samassa alkoi kuulua kankaalta omituinen, pitkäveteinen, +pahaääninen marina, hiukan sammakon kurinaa muistuttava, pitkäveteinen +ja omituisesti hiljenevä ja koveneva. Se jo hiukkasen hipasi karhun ja +suden sydäntä, jo hipasi ja säpsähytti, ja he jo tuumasivat toisilleen, +että mikähän otus se oikein lieneekään! No, eihän he sentään vielä +malttiaan menettäneet. + +Mutta samassa kissa ilmestyy heidän näkyviinsä, -- tuo pitkäviiksinen, +pitkähäntäinen, pahasti mariseva olento. Lähestyy selkänsä korkeaan +köyryyn nostaen ja maristen mitä surkeimmalla äänellä ja samalla mitä +ilkeimmästi irvistäen ja väliin sylkeä sähistäen. + +Silloin hipasee jo karhun ja suden sydäntä aivan arveluttavasti ja jopa +katoaa myös heidän juhlallinen asentonsa, ja he jo rupeavat kovin +omituisesti katselemaan toisiinsa. Lempo, tämä taitaa ollakin eri otus, +arvelevat he. + +Ja kun kissa alkaa sitten, heihin tiukasti tuijotellen, yhä lähestyä +heitä, astua vakain askelin juhlapöytää kohti, ja kun kettu vielä +jättäytyy hiukan jälelle, niin jopa eivät juhlanpitäjät kestä +paikoillaan, vaan hyökkäävät kumpikin pakoon, toinen pitkään puuhun, +toinen suuren risukasaan, unohtaen juhlansa, pöytänsä. Eivätkä uskalla +piilopaikoissaan hiiskahtaa. + +Kettua tämä naurattaa makeasti, mutta hän tahtoo saada nautintonsa +vielä täydellisemmäksi. + +Sentähden hän osottaa kissalle hukan vilkkavaa korvaa risukasasta, ja +kissa kun näkee sen, töytää heti sitä kohti. Mutta sitä ei suden luonto +kestä, vaan hän nähdessään kissan lähestyvän, syöksähtää äkkiä pois +piilopaikastaan ja ryntää samaan puuhun, mihin karhu oli mennyt. Vaan +tämä taas säikähdyttää karhun niin, että hän ryntää sieltä puustaan +alas ja iskee sutta vastaan niin kovasti, että he putoavat molemmat +sieltä alas. Ja siitä pudottua molemmat hirmuisella voimalla pakoon +metsään, josta eivät suinkaan palaa takaisin. + +Niin jäi ketulle ja kissalle koko suuri syömäpöytä ja ketun toivo +päästä näiden suurten juhlain pääosakkaaksi toteutui. + +Semmoinen satu se! + + + + +"Saarnamies". + + +Toisen kerran tuli kissan avulla petetyksi paitsi karhua ja sutta itse +kettukin. Sen teki mies. + +Hän istui joen rannalla ja pesi tuohia. + +Tuli siihen karhu ja kysyi, että mitä sinä teet? + +-- Pesen karhun suolia, vastasi mies. + +-- Mitenkä sinä vanha mies olet karhun saanut?, kysyi karhu hämmästyen. + +-- En minä olekkaan, vaan minun apulaiseni Saarnamies, se sen sai, minä +vain tässä pesen suolia. + +-- Mikä se semmoinen Saarnamies on ja missä se on? kysyi karhu enemmän +hämmästyen. + +-- Apulaiseni, niinkuin jo sanoin, ja on tuolla pirtissä, sanoi mies ja +jatkoi rauhallisesti tuohien pesentää. + +Tästä täytyy mennä sanomaan toisille, arveli karhu ja jätti miehen. + +Tuli siitä susikin miehen luo ja kysyi: + +-- Mitä sinä teet? + +-- Suden suolia pesen. + +-- Mitenkä sinä vanha mies olet suden saanut? + +-- En itse, vaan apulaiseni Saarnamies, se sen sai, minä vain tässä +pesen suolia. + +-- Mikä se semmoinen Saarnamies on ja missä se on? + +-- Apulaiseni, niinkuin jo sanoin, ja on tuolla pirtissä. + +Tästä täytyy mennä toisille sanomaan, arveli susi ja meni metsään. + +Sitten tuli vihdoin kettukin miehen luo ja joutui samanlaiseen +keskusteluun hänen kanssaan. + +Kohtasivat he sitten toisensa metsässä ja kertoivat toisilleen, mitä +mies oli sanonut. Tulos tästä tapaamisesta oli, että he tahtoivat +kaikin mokomin nähdä Saarnamiehen. + +Menivät he miehen luo ja ilmottivat halunsa -- kysyivät häneltä, +mitenkä se olisi mahdollista. + +-- Siten, että laitatte suuren juhlapöydän pirttiin ja sitten menette +ken minnekin piilopaikkaansa sitä vuottamaan. Minä pidän Saarnamiestä +sen aikaa poissa pirtistä ja sitten päästän sisään. Mutta tietäkääkin, +että teidän täytyy olla piilopaikoissanne tuiki hiljaa, muuten käy +huonosti. + +Karhu, susi ja kettu suostuivat tähän. + +Ja he laittoivat suuren juhlapöydän miehen pirttiin ja asettuivat: +karhu uunille, susi lattian alle ja kettu päreortten päälle +Saarnamiestä vuottamaan. + +Mies aukasi tuvan oven ja Saarnamies -- pitkäviiksi ja pitkähäntä kissa +-- hyppäsi sisään ja samalla pöydällekin. Siellä se rupesi kovin +maristen syömään pöydän herkkuja. + +Karhu ja kettu näkivät tämän mahtavan miehen, mutta susi oli asettunut +selin pöytään eikä nähnytkään lattianraostaan häntä. Sentähden hän +käännähti piilopaikassaan ja samalla sattui hänen korvansa +vilkahtamaan lattianraossa. Sen huomasi kissa ja syöksähti pahoin +sähisten kiinni siihen. Sitä ei odottanut susi ja säikähti +pahanpäiväisesti siitä sekä hyppäsi pois lattian alta. Kissa kun näki, +että täällä oli tämmöinen elävä, säikähti hänkin ja syöksähti uunille. +Mutta täällä ei karhun luonto kestänyt tätä asiainkäännettä ja +ryöpsähti nurinniskoin lattialle. Kissa nähdessään, että täällä oli +vielä suurempi elävä, kauhistui siinä määrin ja potkasihe kohti ketun +olinpaikkaa, päreortta. Siellä oli kettu tähän asti ollut rauhallisena, +mutta nyt ei hänenkään luontonsa enää kestänyt, vaan lennähti hän +sieltä suden ja karhun selkään ovensuussa. Siitä nämä syöksähtivät ulos +ovesta ja samaa tietä meni kettukin, ja niin jäi suuri juhlapöytä +miehen ja kissan kahden nautittavaksi. + + + + +Sota ja sodan seuraukset. + + +Olivat susi ja koira ystävyksiä, mutta sitten kerran riitaantuivat. +Sanoi susi koiralle: + +-- Ja koska nyt on tullut riita välillemme, niin kokoa sinä kaikki +piha-eläimet puolellesi, minä taas kokoan kaikki metsäeläimet +puolelleni ja pannaan käymään julma sota keskellämme. + +-- Tehdään niin, sanoi koira tyynesti. + +Ja koira kokosi lehmän, sian, lampaan ja kissan omalle puolelleen ja +susi karhun, ketun, ilveksen, jäniksen ja oravan omalle puolelleen, ja +pantiin toimeen suuri sota suden ja koiran keskelle. + +Kun sotajoukot lähenivät toisiaan, niin kuiskasi koira kissalle, +viiksisuulle, että: + +-- Lyykistäydyppäs nyt oikein matalaksi ja hiivi nopeaan ja kenenkään +huomaamatta karhun alle ja tartu yhtäkkiä hänen kurkkuunsa, ja pysy +siinä niinkauan kuin jaksat. + +-- Hyvä, sanoi kissa ja hiipi matalana, kenenkään huomaamatta suden +sotajoukon puolelle, ja tarttui yht'äkkiä karhun kurkkuun ja jäi siihen +riippumaan. Karhu, joka ei aavistanut tällaista, säikähti tästä +pahanpäiväisesti ja karjasten: "kuka se minun kurkkuuni tarttuu!" +kellahti selälleen. + +Silloin suden sotajoukon valtasi suuri kauhu ja hämminki, kaikki +lähtivät vilistämään pakoon, ken minnekin, ja sota oli voitettu. Orava +huomattuaan tämän kiipesi puuhun ja löi kahta kämmentänsä yhteen ja +huutaa huikahutti: + +-- No nythän on tapahtunut kuulumaton kumma, kun koiran sotajoukon +pienin elävä kaatoi meidän sotajoukkomme suurimman elävän, -- nyt en +minä enää maassa liiku. + +Ja siitä päivin onkin hän pysytellyt puussa. + + + + +Kissan ainoa taito ja ketun konstipussi. + + +Kerran matkustivat kissa ja kettu yhdessä. Kissa oli kovin peloissaan +ja sanoi: + +-- Minä pahoin pelkään, että joudumme tästä vielä kovaan paikkaan! + +Kettu sanoi: + +-- Elä pelkää mitään, minulla on suuri konstipussi mukanani, ja sen kun +vain avaan, niin ei mikään vaara kohtaa. + +-- Minulla taas ei ole muuta kuin yksi ainoa taito, sanoi kissa. + +Tulipa siitä suuri koirajoukko vastaan ja hyökkäsi matkustavaisten +kimppuun. Kissa pääsi kiipeämään puuhun, mutta kettu jäi koirain +kynsiin. Ketun voivotellessa ja huutaessa apua huusi kissa puusta: + +-- Minut pelasti se ainoa taitoni, mutta missä se on se sinun suuri +konstipussisi? + +-- Voi, voi, se jäi kotiin, vaikeroitsi kettu ja töintuskin pääsi +koirain hampaista. + + + + +Karhun halu saada lihaa. + + +Tapasi karhu kerran ketun lihaa syömässä. Hänelle valahti vesi suuhun +ja hän kysyi: + +-- Mistä sinä velikulta, lihaa sait? + +-- Hmh, saat sitä sinäkin, kun vain menet tuonne aholle. Siellä seisoo +eräs vanha hevonen, ja sen alahuuli on putoamaisillaan. Kun vain +hetkisen odotat, putoaa se ja siitä saat lihaa aivan kylliksesi. + +No, karhu lähti osotetulle paikalle odottelemaan vanhan hevosen huulen +putoamista. Odotti, odotti, mutta eihän se pudonnutkaan. Ei, vaikka +kuinka kauvan odotti. Nolona tuli hän ketun luo ja sanoi: + +-- Eihän se pudonnutkaan! + +-- Sekö alahuuli? + +-- Se. + +-- No mene uudestaan ja jos ei se nytkään rupea putoamaan, niin mene +hevosen takapuolelle ja nykäse sitä vähän hännästä. Silloin se putoaa +-- sen kun hevonen herää ja ravistaa päätänsä. + +-- Hyvä, teen niin! + +Karhu meni uudestaan hevosen luo ja kun se huuli ei ruvennut nytkään +putoamaan, meni hän hevosen takapuolelle ja nykäsi sitä vähäsen +hännästä. Silloin hevonen heräsi, ja antoi nykäisijälle sellaisen +potkun, että se lensi monen sylen päähän hevosesta, eikä tullut toista +kertaa sen huulen putoamista odottamaan. + + + + +Karhun mahtava kyyti. + + +Sattuipa kerran karhu olemaan makaamassa heinäladossa, ja sinne tuli +rovastilan renki hakemaan heiniä heinähäkillä. Kallistettuaan häkin +sopivasti ladon oven eteen, meni renki heinälatoon ja rupesi mättämään +heiniä hangolla häkkiin. Mutta hanko sattui jotenkin pistämään karhua +ja tämäkös siitä ryöpsähti kohti ladon ovea. Mutta kun sen edessä oli +heinähäkki, joutui hän siihen ja tämä taas hänen tähtensä kallistui +oikeaan asentoonsa ja tästä kaikesta taas säikähti hevonen ja lähti +hirveätä vauhtia kylään päin juoksemaan. Karhu tapautui häkin laitoihin +ja lähti siinä mahtavana pystyasennossa ajamaan kylään päin. + +Kun hän näin ikään ajoi kylän läpi, niin kaikki vastaan tulevaiset, +pastori, lukkari ja vallesmanni, jäivät suuresti ihmettelemään, että +mistä se rovasti ajoi niin hirmuista vauhtia ja niin äkäisen näköisenä. +Ei edes tervehdystäkään kellekään tehnyt! + +Mutta kun karhu saapui rovastilan pihaan, niin rovasti kammarissaan +säikähti pahanpäiväisesti, että mitenkä se piispa nyt näin +sopimattomalla ajalla saapui pappilaan, ja hän hyökkäsi kiireellä +korkeata vierasta vastaanottamaan. Mutta suuripa oli rovastiukon +hämmästys, kun näki pihaan ajaneen karhun, itsensä ilmeisen karhun. +Mutta tämä hämmästys ei kestänyt kauvan, vaan muuttui kohta iloiseksi +riemuksi, sillä karhu otettiin kiinni ja pidettiin sen saannin johdosta +suuret, mainiot peijaiset. + + + + +Kumpi näkee ennemmin päivännousun eli Sian viisaus. + + +Kettu se tahtoi olla kaikkia viisaampi kaikessa ja löi kerran vetoa +sian kanssa, kumpi ensiksi näkisi päivän nousun aamulla. Sika ei +virkkanut mitään, löi vaan vetoa ja liippasi silmäänsä. + +Ruvettiin siitä yhdessä maata erään vuoren juurelle, laaksoon, jonka +toiselta puolelta nousi toinen vuori. Kettu rupesi maata tuohon toiseen +vuoreen päin, jonka takaa oli päivä nouseva, uskoen siten näkevänsä +ennemmin päivän nousun, mutta sika asettui maata siihen vuoreen päin, +jonka takaa päivä ei ollut nouseva, -- jolle asettumiselle kettu +makeasti nauroi. + +No, aamulla kun päivä nousi, näki sika ensiksi sen, sillä sen säteet +sattuivat ensiksi sen vuoren harjaan, johonka hän katseli, eikä sen, +jonne päin kettu katseli. Nousi siis ylös ja röhkäsi: + +-- Röh, röh, johan se päivä nousee! + +-- Mitä, joko se nousee? Eikö mitä, lausui kettu. + +Mutta kun hän käännähti katsomaan samaan suuntaan kuin sika, huomasi +hän päivän todella nousevan ja myönsi häpeällä sian hänet voittaneen. + + + + +Susi etsimässä ateriaansa. + + +Kerran käveli susi nälkäisenä metsässä ja tapasi sian porsaineen +aholla. Ahaa, tuostahan minä saankin aterian, sanoi itsekseen ja tuli +sikaperheen luo. Sanoi emäsialle: + +-- Kuulehan, minä syön poikasi! + +-- Elä veikkonen vielä syö, anna minun ne ensin kastaa. Ne ovat vielä +kastamattomia. + +-- No kasta heidät sitten! + +Sika kokosi porsaat ja vei ne joen rannalle, josta äkkiä syöksähti +veteen ja ui joen toiselle rannalle, ja pelasti siten poikansa sekä +itsensä. + +Susi nolostui suuresti tuosta ja lähti alakuloisena uutta parempaa +tilaisuutta etsimään. + +Tuli hän kahden pässin luo, jotka riitelivät kovasti keskenään. No nuo +riitapukarit minä syön, ajatteli susi ja sanoi pässeille: + +-- Kuulkaapas, minä syön teidät. + +-- Elä veikkonen vielä syö, anna meidän ensin sopia, sillä muutenhan me +vielä sinun vatsassasikin riitelisimme ja pilaisimme nautintosi. Anna +meidän ensin sopia. + +-- No sopikaa sitten! + +Silloin pässit lähtivät voimainsa takaa pinkasemaan taloon päin ja +pääsivät siten suojaan sudelta. + +Susi tuli entistä alakuloisemmaksi ja lähti aivan epätoivoisena +jatkamaan matkaansa. + +Eräällä kedolla kohtasi hän kuitenkin kaksi pukkia, ja hän lausui, +sydämessään iloiten, heille: + +-- Syön teidät. + +-- Elä veikkonen heti syö, vaan odota, kunnes laulamme tässä pienen +iltaveisuun. + +-- No laulakaa sitten! + +Vuohet nostivat silloin kovan huudon ja herättivät lähitalon huomion, +josta tuli väkeä ajamaan suden kauvas pukkien luota. + +Jopa susi tuli surulliselle mielelle tästä kaikesta, ja hän sanoi +itselleen ylen onnettomana: + +-- No olinpa minä aika hullu, kun annoin kaikkien pettää itseäni! +Olinko minä pappi, että minun piti ruveta vuottamaan porsaitten +kastamista, ja olinko minä mikään tuomari, että minun piti odotella, +kunnes pässit sopisivat? Ja olinko minä vihdoin mikä lukkari, että +minun piti ruveta vuottelemaan vuohien iltaveisuuta! Ei, ei, ei minusta +tule enää mitään ja parasta taitaa olla kuin päätän päiväni. + + + + +Suden vierailu sian, pässin, jäniksen ja kukon luona. + + +Pitivätpä sika, pässi, jänis ja kukko kerran asuntoa yhdessä, omassa +rakentamassaan pirtissä metsässä. Kerran he näkivät suden tulevan +heille vieraiksi. He tiesivät hänet pahaksi vieraaksi ja sentähden +varustautuivat häntä sen mukaa vastaanottamaan. Sika sanoo: + +-- Oh, kyllä minä sille näytän, minä torahampaillani sitä noin ikään +reidestä sipasen! + +Pässi päkättää: + +-- Minä sitä noin ikään vasten otsaa pusken. + +Jänis sanoo: + +-- Minä sille näin ikään vasten naamaa irvistän. + +Kukko kiekuu: + +-- Minä sille näin ikään siipeä lyön ja huudan kohti kitaa "lähde +lietsuun, lähde lietsuun!" + +Näin urmakasti he päättivät ottaa vastaan lähestyvän vieraansa. + +No, tulee susi tupaan. + +Samassa silmänräpäyksessä töytää sika minkä kerkiää pöydän alle, käyden +siellä hätäisesti hampaita louskuttamaan, pässi kavahtaa penkille +pöydän taa ja käy siellä kauhistuneena päkättämään, jänis keikahtaa +uunille ja alkaa siellä surkeasti lelettää ja kukko lentää ryöpsähtää +orrelle, jossa alkaa hirmuisen hätä-kiekunnan ja siivenlyömisen. Niin +urmakasti he ottivat vieraansa vastaan. + +Mutta kummiinsapa joutui itse susikin tästä. Hän katseli hetken kaikkea +tätä, katsoi sikaa, katsoi pässiä, katsoi jänistä ja kukkoa, ja sitten +pudisti päätään ja lähti kiireisesti pois tuvasta. Ja tultuaan +pesälleen kertoi hän siellä pojilleen: + +-- Olipa se vastaanotto ja talonväki! Kun minä menin tupaan, niin mikä +lie vanha akka töydännyt pöydän alle ja alkanut siellä hampaitaan +louskuttaa, räätäli päkkäotsa taas oli pöydän takaa minut saksillaan +pistää ja poika pihkakoipi kiipesi uunille ja alkoi siellä tehdä +taikoja ja vihdoin kukkokiekuu punasilmä lensi orrelle ja alkoi sieltä +koko maailmaa apuun huutaa! Ei siellä voinut mitenkään pitempään +viipyä! + + + + +Vanhan miehen kertomus. + + +Vanha mies kertoo: + +Satuinpa minä kerran pyytämään yösijaa talosta, jossa kävi pahamies. +Minulle vastattiin: + +-- Kyllä muuten mielellämme antaisimme, mutta tässä meillä käy öisin +vitsaahousu ja mitenkä sinä miekkonen voinet tässä saada rauhaa. + +-- Kyllä minä saan, sanoin minä, olkaa huoleti minun puolestani! +Minulla on näettekö semmoista kansaa mukana, joka kyllä selviää yksistä +vitsahousuista! + +-- No, ole häntä sitten! + +Ja minä kävin viettämään yötäni talossa, jossa kävi öisin pahamies. +Asetin joukkoni omille paikoilleen tuvassa: kukon pöydälle, sian penkin +alle, kissan uuninedustalle, pässin oven suuhun ja pukin eteiseen sekä +kävin muiden kera nukkumaan. + +No kun yö tuli, niin tuli vitsahousu tupaan ja alkoi kuukkia siellä. +Mutta kun se tuli pöydän luo, niin kukko sitä nokkasi keskelle kuonoa, +kun se meni penkin luo, niin sika sitä haukkasi reiteen ja kun se meni +uunin edustalle, niin kissa siltä repi siinä toisen silmän, ja kun se +meni oven luo, niin pässi sitä puski kylkeen ja kun se lähti tuvasta ja +tuli ulko-ovelle, niin pukki antoi sille sellaisen takapotkun, että se +lensi monen sylen päähän pihalle. + +Niin lähti vitsahousu pois tuvasta, ja kun se piestynä ja revityin +silmin tuli kotiin, niin olipa sillä kertomista käynnistään: + +-- Se oli vasta kerta! sanoi hän. Kun menin pöydän ääreen, niin eikös +siinä istu räätäli ja nappase saksillaan kappaletta nenästäni ja kun +menin penkin luo, niin siellä seisoo nikkari työssään ja sipasee +höylällään minulta palan reidestäni ja kun menin lieden luo, niin +siellä kaivaa emäntä kalavartaalla toisen silmän päästäni, ja kun +rupean lähtemään ovesta, niin siellä lyö suutari minua lestillään +kylkeeni ja kun yritin ulko-ovesta ulos, niin siellä antaa isäntä +minulle sellaisen potkun, että lensin monen sylen päähän pihalle. Se +oli kerta, se oli kerta! päätti pahamies kertomuksensa. + +Semmoinen oli vanhan miehen kertomus yön vietosta talossa, jossa kävi +pahamies. + + + + +Kettu tuomarina. + + +Rupesipa karhu käymään miehen kaurahuuhdassa. Käy, käy, joka päivä käy +tallaamassa ja repimässä kaunista, valmistuvaa viljaa. Silloin mies +vihdoin päättää panna loukun karhua varten lähelle huuhtaa. Paneekin +sen, ja toisena päivänä tarttuu karhu siihen. + +Karhu siinä rimpuilemaan ja kauheasti mörisemään. Rimpuiltuaan ja +möristyään puolisen päivää, saa hän vihdoin jalkansa irti loukusta ja +lähtee etsimään miestä, voidakseen hänet syödä. Löytääkin hänet ja +ilmottaa hänelle aikeensa. Mies sanoo siihen: + +-- Elä veikkonen tutkimatta syö, lähdetään ensin etsimään tuomari ja +annetaan hänen asia ratkaista. + +-- No mennään! + +Ja lähdetään etsimään tuomaria. Tulee kettu vastaan. Kysytään häneltä, +eikö hän rupeisi heille tuomariksi. No mikä on asia? kysyy kettu. +Sellainen ja sellainen -- hänelle asia juurta jaksain selvitetään. +Kettu kuultuaan tämän suostuu toimeen. Mutta sanoo: + +-- Ensin on käytävä paikan päällä asiaa aprikoimassa, sitten vasta +käydään lopullista harkintaa pitämään! + +No, mennään paikan päälle, kaurahuuhdan laitaan, jossa loukku on, +siihen seisahdutaan. Kettu kysyy, osottaen kaurahuuhtaa, karhulta: + +-- No tässäkö sinä olet käynyt viljaa tallaamassa? + +-- Siinä. + +Sitten osottaa kettu loukkua ja kysyy mieheltä: + +-- Entä, tässäkö on se laitos, johon karhu tarttui? + +-- Siinä. + +-- No laitapa sitten, virkkaa hän edelleen miehelle, loukkusi siihen +kuntoon missä se oli ennen laukeamista! + +Mies laittaa. + +-- No käyppäs sinä karhu tuohon loukkuun ja näytä tarkoin, mitenkä sinä +siihen tartuit, sanoo sitte kettu karhulle. + +Karhu näyttää. Mutta silloin loukku laukeaa ja karhu jää eturuumiistaan +kiinni siihen. Miehen hämmästellessä ketun toimia sanoo kettu hänelle: + +-- Lyö päälle, lyö päälle, siinä oikeus, siinä tuomio! + + + + +Miesten syöjä ja karhujen sitoja. + + +Kerran mies kynti kaskihalmetta ja kun hevonen potki ja vinkui, niin +sanoi hän sitä karhun syötäväksi. + +-- No, kun kerran lienee minun syötäväni, niin anna tänne! ilmestyi +karhu halmeen laitaan ja lausahti miehelle. + +Mies säikähti suuresti tästä, eikä tietysti tahtonut mitenkään antaa +hevostaan karhulle, vaikka se olikin potkija ja vinkuja. Lausui hän +karhulle rukoilevasti: + +-- Elä veikkonen vielä heti vaadi, vaan tule ottamaan vasta huomenna! + +-- No, olkoon menneeksi! Mutta silloin sinun on oltava varmasti tässä +hevosinesi, tässä samassa paikassa! + +-- Olen, olen. + +Karhu meni metsään, mies lähti alakuloisena hevosineen kotiin. + +Tuli häntä vastaan kettu ja kysyi, että miksi mies oli niin +alakuloisella mielellä, Niin ja niin, kertoi mies hänelle asiansa. + +-- Voi veikkonen, kuinka vähään sinä hätäydyt, lausui kettu asian +kuultuaan ja tarjoutui miehelle apulaiseksi huomenna, jolloin karhu +tulisi hevosta hakemaan. + +-- Hyvin mielelläni otan sinut apuun, lausui mies ja kiitti +kiittämistään kettua. + +He määräsivät ajan ja yhdyntäpaikan ja lähtivät omille teilleen. + +Huomenna he kohtasivat toisensa määräaikana määräpaikassa. Siinä opetti +kettu miestä: + +-- Kun nyt menet määräpaikkaasi, niin elä hätäile eläkä hämmästele, +vaan ole niinkuin ei olisi tapahtunut mitään! Kun sitten karhu rupeaa +pyytämään hevosta, elä anna heti vastausta, vaan kuuntele kunnes minä +alan rämistellä ja kolistella kovasti metsän laidasta. Silloin karhu +kysyy sinulta: "mikä se on?" Sinä vastaat: "Se on miesten sitoja ja +karhujen tappaja ja taitaa se sinutkin tappaa." "Voi, voi, sanoo +silloin karhu, minne minä nyt? sehän syö minut tuohon paikkaan!" +Silloin sinä sanot: "käy tuohon kantturaksi reen viereen!" Tämän kun se +on tehnyt, menee loppu itsestään, ei muuta kuin teet vaan, miten sieltä +metsän laidasta käsken. Muistatko nyt? + +-- Muistan, muistan, vakuutti mies sanomattoman iloisena. + +No, meni mies hevosineen karhunkohtaamismääräpaikkaan ja kettu meni +metsään. + +Tuli sitten karhu määräpaikalle ja pyysi heti hevosta. Mies ei antanut +heti vastausta, vaan kuulosteli, kunnes rupesi metsän laidasta +kuulumaan pahaa räminää ja kolinaa. Karhu säikähti tuota ja kysyi: + +-- Mikä se? + +-- Se on miesten sitoja ja karhujen tappaja ja taitaa se sinutkin +tappaa. + +-- Voi veikkonen, mihinkäs minä? Sehän syö minut tuohon paikkaan. + +-- Käy tuohon kantturaksi reen vierelle! + +Karhu ihastui tästä mainiosta ehdotuksesta ja kävi heti kantturamaiseen +asentoon reen vierelle. + +Nyt tuli kettu lähemmä halmetta ja kysyi kolealla äänellä mieheltä: + +-- Mikäs siinä sinulla reen vieressä on? + +-- Ka kanttura, niinkuin näet, vastasi mies. + +-- Vai kanttura! Mutta miksi et kantturaa kumoon kaada? Ennen mies aina +moisen hyvän kantturan kumoon kaatoi. Kaada pois! + +-- Elä veikkonen pahasti kaada; kuiskasi silloin karhu pyytävästi +miehelle. + +-- Ka, voipihan tuon kaataa, tuumi mies ketulle ja kaatoi karhun +kyljelleen. + +-- No, etkö kaadettua kantturaa rekeen nosta? jatkoi repo halmeen +laidasta. Ennen mies aina kaadetun kantturan rekeen nosti. Nosta pois! + +-- Elä veikkonen rutosti nosta, kuiskasi karhu miehelle pyytävästi. + +-- Ka, voipihan tuon nostaa, sanoi mies ketulle ja nosti karhun kankien +avulla rekeen. + +-- No, nyt kai sen nuorinnetkin, sanoi repo metsän laidasta. Ennen mies +aina suuren kantturan rekeensä nuoritsi. Nuoritse pois, nuoritse pois! + +-- Elä veikkonen lujasti nuoritse, kuiskasi karhu miehelle nöyrästi, -- +nuoritse varovasti! + +-- Voipihan tuon nuoritakin, lausui mies ketulle ja nuoritsi karhun +rekeen. + +-- No, nyt kai kantoinesi kotiinkin ajanet, virkkoi kettu metsän +laidasta ja mies, huomaten juonen, lähti kiireellä ajamaan kotiaan +kohden ja piti siellä vielä samana iltana suuret karhun peijaiset. + + + + +Pojan konstit eli Eläimet lattian alla. + + +Oli kerran pieni poika, oli mäkeä laskemassa. Laski, laski, tuli siihen +jänis ja sanoi: + +-- Ota minuakin liukumaan? + +-- Otan, otan, tule, sanoi poika ja asetti jänön kelkkaansa. Sitten vei +sen kotiinsa ja pani lattian alle. + +Toisena päivänä laski hän taas mäkeä ja tuli kettu pyytämään päästä +hänen kanssaan mäkeä laskemaan. + +-- Tule, tule, otan, sanoi poika ja kun kettu oli tullut hänen +kelkkaansa, vei hän sen samoin kuin jäniksen kotiinsa lattian alle. + +Kolmantena päivänä tuli susi ja neljäntenä päivänä karhu, ja kaikki +joutuivat hänen vangikseen lattian alle. + +Rupesi sitten poika veistä hiomaan -- jätti mäenlaskemisen. + +Kysyi sieltä lattian alta silloin karhu: + +-- Mitä sinä siitä veitsestäsi hiot? + +-- Ka, hion sinun pääsi varalta, sen poikki leikatakseni. + +-- Elä veikkonen, poikakulta, minun päätäni poikki leikkaa, minä +sinulle, kun minun pääni säästät ja minut täältä pois päästät, tuon +suuren lauman hevosia talliin. + +-- Ka tuonet, niin en leikkaa ja poiskin päästän! + +Karhu toimitti pojalle suuren lauman hevosia ja poika päästi hänet pois +vankeudestaan. + +Mutta toisena päivänä hioi poika taas veistään. + +-- Mitä sinä nyt siitä veitsestäsi hiot? kysyi susi lattian alta. + +-- Ka, sinun pääsi varalta. + +-- Elä veikkonen minun päätäni leikkaa, minä toimitan sinulle, kun +minut vielä täältä poiskin päästät, suuren karjan lehmiä. + +-- Ka toimittanet, niin en tapa, päästänpä poiskin! + +Susi toimitti pojalle suuren karjan lehmiä ja poika säästi hänet sekä +päästi. + +Kolmantena päivänä hioi poika uudestaan veistä, + +-- Miksi sinä nyt hiot sitä veistäsi? kysyi kettu lattian alta. + +-- Ka sinun pääsi varalta. + +-- Elä veikkonen minunkaan päätäni leikkaa, ja kun päästät minut vielä +täältä poiskin, niin toimitan sinulle suuren katraan lampaita. + +-- No toimittanet, niin säästän sekä päästän. + +Toimitti kettu pojalle suuren katraan lampaita ja poika säästi sekä +päästi ketun. + +Hioi poika sitten taas neljäntenäkin päivänä veistä tuvassa. + +-- No kelles sinä nyt hiot sitä veistäsi? kysyi lattian alta jänöjussi. + +-- Ka sinulle, sinun pääsi varalta, lausui poika. + +-- Elä veiklonen, poikakulta, minuakaan tapa. + +-- No mitäs sinä toimittaisit minulle, mitä, kun minulta ei enää mitään +puutu? lausui poika. + +-- Minä toimitan sinulle nuoren, kauniin emännän, lausui jänis +lattianalainen helkähtävällä äänellä. + +Silloin poika päästi jäniksen tulisella kiireellä lattian alta ja -- +sai palkaksi nuoren, kauniin emännän. + + + + + + +TOINEN OSA + + + + +Karhu tiaisen pesällä. + + +Kävipä kerran karhu tiaisen pesällä, sillä aikaa kun tiainen ei ollut +kotona. Tuli tiainen illalla kotiin ja pojat kertoivat hänelle: + +-- Kävipä täällä, isä, päivällä otus, joka oli niin suuri, että sinä +siihen verrattuna et ole muuta kuin muurahaisen kokoinen! + +-- No vaikka olenkin näin pieni, niin jospa olisin ollut kotona, niin +kyllä olisin sille näyttänyt, kenenkä luona hän kävi, lausui tämän +johdosta mahtavasti tiainen. Antaahan, kun toisen kerran tulee! + +No, karhu tulikin toisen kerran tiaisen pesälle, silloin kun tiainen +oli kotona. Isä, isä, nyt se tulee taas se suuri vieras, huusivat +lapset ikkunasta isälleen. Antaa tulla vaan! virkkoi mahtavasti tiainen +ja varustautui tulijaa rohkeasti vastaanottamaan. Sanoi: + +-- Minä kun sille noinikään korvaan lentää tuiskahdan, niin lähtee se +siinä hengenvedossa pois tuvasta, eikä tule toiste. + +No, tuli karhu tupaan. Mutta tiainen, nähtyään hänet, ei kyennyt +mihinkään, vaan lentää tuiskahti suinpäin tuvan lakeisaukkoon, jossa +pysyi koko sen ajan, minkä karhu vieraili hänen tuvassaan. + + + + +Havukka ja kuovi. + + +Kerran havukka, joka istui aina puussa, näki suokuovin ja huomaten +hänen pitkän nokkansa sanoi: + +-- No onpa sinulla nokkaa! + +Kuovi häpesi tuosta kovin, eikä osannut sanoa muuta kuin: + +-- Onhan tuota, vaan mitäs siitä, kun se on niin heikkoa! + +Silloin havukka arveli, että mitäpäs, kun sillä on niin heikko nokka, +niin töytäänpä sen päälle ja syön sen suuhuni. + +Ja hän tekikin niin -- töytäsi päälle. + +Mutta silloin kuovi, huomaten tässä olevankin toisenlaisen leikinlaskun +kysymyksessä, unohti häpeänsä ja kävi pitkällä nokallaan nokkimaan +julkeata hätyyttäjäänsä niin, että tämä töintuskin hänen kynsistään +pääsi. + + + + +Hiiri ja sammakko. + + +Kerran sammakko huomasi hiiren juoksentelevan puron laidalla ja kun +hänen mielensä rupesi kovin tekemään tuota samettiturkkista pikku +veikkoa, sanoi hän makeasti tälle: + +-- Tuleppas tänne lammikkoon, täällä on toista kuin siellä kuivalla +maalla! + +Hiiri arveli, että niinpä taitaa ollakin, ja lupasi tulla. + +Mutta sammakko pelkäsi petosta -- arveli, että se tulee, mutta sitten +uipikin rantaan -- ja sentähden hän sanoi: + +-- Mutta käypäs ensin hakemassa lankaa, jotta sitten kun tulet tänne, +voin sitoa jalkasi kiini minun jalkaani, jolloin sinun on turvallisempi +liikkua täällä. + +Hiiri katsoi sen hyväksi ja lähti hakemaan lankaa. + +Tultuaan takasin lammikolle laskeutui hän levollisesti veteen ja +sammakko sitoi langan toisen pään omaan jalkaansa ja toisen hiiren +jalkaan ja sukelsi sitten veteen ja rupesi vetämään hiirtä mukaansa. + +Mutta silloin sattui huomaamaan hiiren haukka ilmassa ja samassa +silmänräpäyksessä lentää tuijasi tämä alas ja koppasi hänet kynsiinsä +sekä nosti ilmaan. + +Mutta samalla kohosi yläilmoihin sammakkokin, ja joutui saman kohtalon +alaiseksi kuin pikku hiirikin -- haukan suuhun. + + + + +Hiiri kissalla räätälinä. + + +Rupesipa hiiri kerran kissalle räätäliksi. Kissa käski tehdä takin. +Hiiri lupasi. + +Meni kissa takkiaan hakemaan. Sanoi hiiri: + +-- Ei tästä takkia tullut. + +-- No, mikäs siitä tulisi? + +-- Housut. + +-- No, tee no! + +Meni kissa housujaan hakemaan, sanoo hiiri: + +-- Ei tästä housuja tullut. + +-- No mikäs siitä tulisi? + +-- Tulisi liivit. + +-- No, tee ne! + +Meni kissa liivejään hakemaan, sanoo hiiri: + +-- Ei tästä liivejä tullut. + +-- Mikäs siitä sitten tulisi! + +-- Tulisi lakki. + +-- No, tee se! + +Meni kissa lakkiaan hakemaan, sanoo hiiri: + +-- Ei tästä lakkia tullut. + +-- No, mitäs siitä sitten tulisi? + +-- Tulisi kintaat. + +-- No, tee ne! + +Meni kissa kintaitaan hakemaan, taas sanoi hiiri: + +-- Ei tästä kintaita tullut. + +-- No mikäs siitä sitten tulisi? + +-- Tulisi tuluskukkaro. + +-- No, tee se! + +Meni kissa tuluskukkaroaan hakemaan. Mutta kun ei siitäkään ollut +tullut mitään, töytäsi kissa hiiren niskaan ja söi sen. Siitä päivin +kissa aina syö hiiren, milloin saa sen. Sen pituinen se. + + + + +"Itseensä päinhän tuo vetää!" + + +Kerran metsämies käveli jousineen metsässä ja korppi ja teeri istuivat +läheisessä puussa. Nähtyään miehen sanoi korppi kumppanilleen: + +-- Voi, veikkonen, nyt ei ole hyvä tässä olla, lennetään pois! Katso, +metsämies jännittää joustansa! + +Teeri katsoa töllisteli metsämiestä ja lausui tyhmästi: + +-- Vielä mitä, mitä hätää tässä! Katso: itseensäpäinhän tuo sitä vetää! + +Korppi tiesi kuitenkin sen itseenpäinvetämisen tarkoituksen ja lähti +lentämään kiireisesti pois puusta, sensijaan kun teeri jäi puuhun. +Mutta kohtapa hän kellahtikin pois siitä ja sai hengellään maksaa +suuren tyhmyytensä. + + + + +Orava ja metsämiehet. + + +Ennen oli oravalla yhdeksän poikaa. Hän makaa metsässä pesässä. Lähtee +mies oravia etsimään, tulee siihen oravan pesälle, kolkkaa kirveellä, +arvelee: taitaa olla pesä! + +Orava käskee poikiaan katsomaan, että minkälainen on ampuja. + +-- Voi, emokulta, ylen on hyvin puettu, mitä parhaimmissa vaatteissa! + +-- No sitten ei mitään hätää, maatkaa rauhassa! + +Tulee toisenkerran toinen oravanampuja samalle oravan pesälle, käskee +orava taas poikiaan katsomaan: katsokaa, millainen on ampuja! + +-- Voi emokulta, ylen on komea mies, mitä parhaissa vaatteissa, ja +koirakin sillä on sellainen sileäkarva, silaloimi! + +-- No oi tälläkään kertaa mitään hätää, maatkaa vain rauhassa! + +Tuleepa sitten kolmannen kerran oikein karuissa vaatteissa oleva mies +oravan pesälle ja käskee tämä poikiaan katsomaan. + +Pojat katsovat, näkevät miehen, kiirehtivät sanomaan: + +-- Voi, emokulta, siellä on oikein karuissa vaatteissa oleva mies +ampujana, ja koirakin sillä on kuin mikähän nälkäkurki. + +-- Nyt armaat poikaseni, olisi parasta katsoa, mistä suorin tie pakoon +mennä, sillä tuo mies voi tehdä ihmeitä! + + + + +Västäräkki ja koskikara koskenlaskussa. + + +Löivätpä kerran västäräkki ja koskikara vetoa, kumpi heistä paremmin +laskisi pölkyllä kosken alas. Koskikara oli kaikkien tietäen parempi +laskija kuin västäräkki ja sentähden hän puhuikin kovin ylvästellen +itsestään sekä oli varma voitostaan. Västäräkki vain nöyrästi hyppeli +rantakivillä kilpalaskua odotellessa. + +Tuli sitten kilpalaskun hetki. Koskikara asettui ylpeästi pölkyn +nenälle, västäräkki sijottui nöyrästi sen takapäähän. + +Lähdettiin laskemaan. + +Koskikara keikaili mahtavasti pölkyn nenällä, löi siipeä ja hypästeli. +Västäräkki ei virkkanut mitään -- kunnes tuli kosken kiivain kohta. +Siinä hän yht'äkkiä kohotti vartaloaan, iski siipiään ja huudahti: + +-- Nyt sitä mennään! + +-- Vai jo mennään! naurahti koskikara pölkyn nenällä ja käännähti +katsomaan västäräkin menoa koskeen. Mutta västäräkkipä pysyikin +tukevasti pölkyllä, sensijaan kuin koskikara kääntyessään kosken +kiivaimmassa kohdassa ympärinsä putosi pois pölkyltä ja sai kauvan +räpistellä vedessä ennenkun pääsi pois sieltä. + + + + +Koppelon "maailmanloppu". + + +Kerran koppelo kysyi kukolta: + +-- Miksi kukko puulla nukkuu? + +-- Siksi, jotta paremmin tietäisin, konsa tulee maailmanloppu ja se +suuri tulipalo ja vedenpaisumus. + +-- Voi jos minäkin saisin sen tiedon, sanoi koppelo. + +-- Saat sinäkin kun käyt puulle minun tapaani nukkumaan. Istu vaan ja +purista kynsiä kovasti puun ympäri, niin kohta saat tietää, milloin on +maailman loppu. + +No käy koppelo kukon tavoin puulle nukkumaan, puristaa kynsiään kovasti +puun ympäri ja ummistaa silmänsä. + +Mutta kun hän on siinä hetkisen istua kököttänyt, rupeaa kynsiä kovin +kuumottamaan ja hän pyörähtää puun ympäri ja putoaa maahan, sekä pää +kiveen kolahtaa. + +-- Nytkö se jo tuli maailmanloppu? + +-- Nyt! + +Silloin lähtee koppelo hurjaa vauhtia juoksemaan metsään ja huutaa +mennessään: maailmanloppu, maailmanloppu! Eikä hän ole sen jälkeen +pihailmoille tullut eikä käynyt puuhun nukkumaan. + + + + +Kukko ja kana. + + +Kerran kukko ja kana menivät saunaan. Siellä ei ollut vettä. Käski +kukko kanan hakemaan vettä ja itse löi löylyä ja nousi lavoille. + +Kana meni kaivolle, sanoi: + +-- Hyvä kaivo, armas kaivo, anna minulle vettä! + +-- Annan, jos tuot minulle kipon! + +Kana meni emännän luo ja sanoi, tietäen tällä olevan kipon: + +-- Hyvä emäntä, armas emäntä, anna minulle kippo! + +-- Annan, jos tuot kengät! + +Kana meni suutarin luo ja sanoi: + +Hyvä suutari, kaunis suutari, anna minulle kengät! + +-- Annan, jos tuot minulle naskalin. + +Kana meni sepän luo ja sanoi: + +-- Hyvä seppä, kaunis seppä, anna minulle naskali! + +-- Annan, jos tuot rautaa. + +Kana meni suon luo ja sanoi: + +-- Hyvä suo, kaunis suo, anna minulle rautaa. + +Antoi suo rautaa, vei kana raudan sepälle; antoi seppä naskalin, vei +kana naskalin suutarille; antoi suutari kengät, vei kana kengät +emännälle. Emäntä antoi kipon ja kana vei kipon kaivolle; kaivo antoi +vettä ja kana vei veden kukolle. Mutta kukko oli sillä välin saunassa +kuollut. + + + + +Kotka ja talitiainen. + + +Muinoin, kun linnut valitsivat itselleen kuningasta, niin tekivät +sellaisen määrän, että se, joka korkeimmalle lentää, se on oleva heidän +kuninkaansa. No, kotka tietysti lensi korkeimmalle. Lennettyään niin +korkealle, ettei muita enää näkynyt, lepäsi hän ja arveli: Nyt olen +kaikkien kuningas! + +Mutta talitiainen olikin istuutunut kotkan niskaan ja kun kotka +katsahti ympärilleen, näki hän hänet itseään ylempänä. Siitä suuttui +kotka ja karkotettuaan tiaisen niskaltaan lähti yhä ylemmäs lentämään. +Mutta hän oli jo väsynyt, sensijaan kun talitiainen oli parhaissa +voimissaan ja jaksoi lentää paljon korkeammalle häntä. Siitä päivin on +kotka kyllä muiden lintujen kuningas, mutta talitiainen ei tunnusta +häntä siksi. + + + + +Mistä kyntörastas, tiltaltti ja laulurastas kielensä saivat. + + +Lähtivät kyntörastas, tiltaltti ja laulurastas kieliä hakemaan. Tulivat +ensin metsähalmeelle kyntäjän luo. Tämä täällä edestakaisin ajoi ja +vaon päässä aina käänsi ja tuontuostakin sanoi: "ptruu!" Siihen mieltyi +kovin kyntörastas, ja rupesi samalla tapaa halmeella edestakaisin +lentämään, pää alaspäin, siivet tönkällään sivuilla, halmeen reunassa +aina kääntäen ja tuontuostakin sanoen: "ptruu". Siitä kyntörastas +kielensä ja tapansa sai. + +Tultiin sitten miehen luo, joka laski tynnöristä kaljaa. Aukasi tapin, +antoi kaljan juosta tiltattaa astiaan ja sitten kääntää narahutti tapin +kiini. Tähän mieltyi kovin tiltaltti ja rupesi samalla tapaa laulaa +tiltattamaan ja narisuttamaan: "tilt-talt, nart, nart!" + +Sattui vihdoin siihen kaksi saksalaista, jotka kulkivat maantietä ja +puhuivat kiireisesti saksaa keskenään. Näihin mieltyi laulurastas ja +lähti heitä seuraamaan sekä rupesi heidän tapaansa laulelemaan saksaa +Suomen metsistöissä. + + + + +Loppusatu. + + +Kun kaikki tarinat eläimistä oli kerrottu, kysyi niiden kertoja +kuulijoiltaan: + +-- No lapset, mikä eläin teitä näistä saduissa esiintyneistä eläimistä +on kaikista enimmän miellyttänyt? + +Lapset miettivät hetken ja kohta lausui heistä Timo terhakasti: + +-- Minua miellytti kaikkein enimmän karhu, se oli niin mukava ja +lystikäs, sellainen köllerö. + +-- Minua miellytti kaikista enimmän susi, se oli niin yksivakainen ja +uskollinen, lausui Lauri. + +-- Minusta oli kettu paras, -- se pääsi aina niin hyvin kaikista +pälkähistä ja osasi keksiä niin sukkelia juonia. Kettu, kettu -- se oli +paras. + +Ja toisista oli pupu, toisista orava, toisista kissa ja koira paras +eläin. Eikä tullut yhteistä päätöstä. + +Silloin sanoi kertoja: + +-- Ei, lapset, nämä kaikki olivat yhtä hauskoja ja miellyttäviä. Kaikki +nämä olivat samoja sadun eläimiä, ja kaikissa oli joku puoli kaunis ja +miellyttävä. Kaikissa oli jonkun verran sukkeluutta ja lystikkyyttä. +Mutta kettukin, joka oli niin sukkela ja taitava, joutui joskus pulaan. +Ja jos te vielä tarkemmin tutustutte niihin, huomaatte, kuinka ne +kaikki olivat niin kovin oman itsensä mukaisia, kuinka kaikki +noudattivat omia luonteenominaisuuksiaan ja taipumuksiaan. He olivat +niinkuin me ihmiset: oman itsensä laatuiset. Sentähden emme voi pitää +heistä toista emmekä toista parempana, vaan olivat he kaikki +samanarvoisia. Ja kun me näin ymmärrämme heidät, saamme heistä +parhaimman opin. Ja näin ymmärrettyämme nämä sadun eläimet, voimme +käydä rauhallisesti toisia satuja odottamaan. + +Ja sadunkertoja päätti tarinansa eläimistä. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Suomen kansan eläinsatuja, by Iivo Härkönen + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59917 *** diff --git a/59917-8.txt b/59917-8.txt deleted file mode 100644 index d183f6a..0000000 --- a/59917-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2872 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Suomen kansan eläinsatuja, by Iivo Härkönen - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Suomen kansan eläinsatuja - Ensimmäinen sarja suomalaisia satuja lapsille - -Author: Iivo Härkönen - -Release Date: July 14, 2019 [EBook #59917] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN ELÄINSATUJA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -SUOMEN KANSAN ELÄINSATUJA - -Ensimäinen sarja suomalaisia satuja lapsille - - -Kertonut - -IIVO HÄRKÖNEN - - - - - -Helsingissä, -Kansanopettajain O.-Y. Valistus, -1912. - - - -SISÄLLYS: - -Johdatukseksi. - -I OSA: - -Ketun kalansaalis. -Karhun kalanpyyntö. -Kettukarhun selässä. -Mistä päin nyt tuulee? -Karhun koreilemishalu. -Karhun, suden ja ketun yhteinen maanviljelysyritys. -Elojen jauhatus ja keittäminen. -Karhu miehen kera maanviljelijänä. -Voipytyt ja kumminakäynnit. -Eläimet maailmanloppua paossa eli syömässä toisiaan. -Eläimet toisen kerran yhteisellä metsätiellä eli kuollut ukko. -Susi ja kettu kuopassa 1-2. -Ketun ja jäniksen kiista juoksusta eli jäniksen ajo. -Ketun kyyti. -Susi kantelijana. -Kettu suksipuuta katsomassa. -Korpin laulu. -Vuoroin vieraissa. -Yleinen rauha eläinten kesken. -Jäniksen mahti. -Jäniksen itsemurha-aie. -Jäniksen viisaus. -Hiirten apu. -Suden laulu. -Suuret syömäjuhlat. -"Saarnamies". -Sota ja sodan seuraukset. -Kissan ainoa taito ja ketun konstipussi. -Karhun halu saada lihaa. -Karhun mahtava kyyti. -Kumpi näkee ennemmin päivännousun eli Sian viisaus. -Susi etsimässä ateriaansa. -Suden vierailu sian, pässin, jäniksen ja kukon luona. -Vanhan miehen kertomus. -Kettu tuomarina. -Miesten syöjä ja karhujen sitoja. -Pojan konstit eli Eläimet lattian alla. - -II OSA: - -Karhu tiaisen pesällä. -Havukka ja kuovi. -Hiiri ja sammakko. -Hiiri kissalla räätälinä. -"Itseensäpäinhän tuo vetää!". -Orava ja metsämiehet. -Västäräkki ja koskikara koskenlaskussa. -Koppelon "maailmanloppu". -Kukko ja kana. -Kotka ja talitiainen. -Mistä kyntörastas, tiltaltti ja laulurastas kielensä saivat. -Loppusatu. - - - - -Johdatukseksi. - - -Huolimatta siitä, että suomalaisia kansansatuja on verrattain monessa -yhteydessä julaistu, on allekirjottanut, Kansanopettajain Osakeyhtiö -Valistuksen kera tehdyn sopimuksen perusteella, uskaltanut ryhtyä -toimittamaan sitä suomalaisten satujen sarjaa, josta ensimäinen osa -täten ilmestyy. - -Häntä on kehottanut siihen silmämäärä antaa nykyaikaisempaan tapaan -laadittu järjestelmällinen satusarja Suomen lapsille. - -Kokoelmiin otetaan kaikki tarkotukseen sopivat tähän asti muistiin -pannut arvokkaat pää-sadut, t.t.s. muodostetaan kunkin sopivan -satu-aiheen toisinnoista yksi niitä edustava satu. Kuitenkin tehdään -tästä säännöstä poikkeus, milloin aihe on jakautunut moneen osaan ja -kukin osa sisältää lukuisia hyviä toisintoja, -- silloin muodostetaan -aiheesta useampia satuja. (Niin on tässä ensi kokoelmassa käsitelty -aiheita: kuoppaan lankeaminen, toistensa syöminen, hevosen selässä ajo -ja kissan pelkääminen). Tämä on katsottu oikeutetuksi siitäkin syystä, -kun monta aihetta on täytynyt tarkotukseen sopimattoman sisällyksensä -tai vähäpätöisyytensä vuoksi jättää kokonaan käyttämättä. -- -Järjestelmällisyyttä ilmenee kokoelmissa siten, että niissä esiintyvä -satujen luokitus ja niiden sisältö järjestykseenkin asettelu seuraa -tohtori Aarneen äsken julkaisemaa suurisuuntaista satuluetteloa. - -Tämä ilmestyvä ensi osa sisältää edustuksen eläinsaduista, seuraavat -tulevat sisältämään muita satuja. - -Toimitustyö on ollut sekä kiitollista että vaikeaa. Aiheisto on yleensä -mielenkiintoista, mutta samalla täytyy sanoa, että siihen syventyminen -on mitä hankalinta, joka aiheesta kun on toisintoja kymmen- jopa -satamäärin ja ne kaikki ovat vain paloja, epätäydellisiä ja hajanaisia. -Luonnollisesti kuitenkaan ei tämä työ, jolla ei ole tieteellistä -tarkotusta, ole voinut pakottaa tutustumaan joka toisintoon, ja sehän -on suuresti helpottanut työtä. Sitäpaitsi on toimittajalle ollut suurta -apua äskenmainitusta tri Aarneen teoksesta. Tästä välillisestä avustaan -sen tekijälle sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle siitä, että se -on antanut käyttää käsikirjotuskokoelmiaan, lausutaan täten sulimmat -kiitokset. - -Helsingissä marraskuun 25 p:nä 1912. - -_Iivo Härkönen_. - - - - - - -ENSI OSA - - - - -Ketun kalansaalis. - - -Näkipä kerran kettu kierrellessään Metsolan takamaita miehen ajavan -maantietä, suuri kalareki kuormanaan. Hänellä oli kova nälkä ja -sentähden hän ajatteli, että mitenkähän hän saisi tuosta ukon -kalakuormasta osan itselleen. Yht'äkkiä hän keksikin keinon: heittäytyi -kuolleen tavoin tiepuoleen loikomaan. - -Ukko oli erinomaisen hyvällä päällä, laulaa rallatteli vain ja -heilutteli jalkojaan laulun tahdissa reen sivulla, eikä huomannut -mitään ympäriltään; mutta huomasipas kuolleennäköisenä loikovan ketun -tiepuolesta. Huomasi ja ajatellen, että kylläpäs häntä suosii tänään -erinomainen onni, meni ja nosti ketun rekensä perälle. Sitten lähti hän -rallatellen edelleen ajamaan. - -Mutta kettu päästyään kuorman päälle oli vain hetken kuolleennäköisenä; -huomattuaan ukon painuneen rallatuksiinsa, kohoutui hän verkalleen -loikoma-asennostaan ja rupesi hiljaa viskelemään kaloja ukon kuormasta -maantielle. Saatuaan niitä viskellyksi tarpeellisen määrän hyppäsi hän -itsekin pois reestä ja koottuaan kalat tiepuoleen rupesi niitä siellä -tyytyväisin mielin syömään. - -Ukko kun tuli kotiin, niin hän jo kaukaa huusi eukolleen, että tuleppas -nyt, eukko, katsomaan, mitä olen tänä päivänä saanut. Reen täyden -kaloja ja lisäksi komean ketun kuorman perälle. - -Eukko tuli, mutta ei huomannut mitään kettua. - --- Missä se on, en minä näe, sanoi. - --- Siellä, siellä, korin vieressä, virkkoi ukko hoputellen hevostaan -liiteriin ja katsahtamatta taakseen. - --- Missä korin vieressä, en minä sitä näe, intti akka. - --- No sepä kummaa; kyllä se siellä on, väitti ukko ja kääntyi -katsomaan. Mutta eihän sitä hänkään huomannut. Tyhjän paikan vain ja -vielä loven kuormassa. - -Silloin raapaisi hän korvallistaan ja kääntyen jälleen hevoseensa -arveli itsekseen: - --- No jopa se kettu-pakana teki aika kepposen. - -Eikä hän senjälkeen puhunut mitään mainiosta kalamatkastaan. - - - - -Karhun kalanpyyntö. - - -Sattuipa siitä karhu osumaan ketun kala-aterialle ja hänkös -ihmettelemään, että mistä kuoma oli saanut niin paljon kaloja. - -Kettu ei ollut ensin mikseenkään, söi vain salamyhkäisesti hymyillen, -mutta sitten pyyhkäisi viiksiään ja virkahti: - --- Mistäkö? Järvestä, niinkuin aina! Menin tuonne avannolle, pistin -häntäni veteen, ja kun olin pitänyt sitä siellä kotvasen, tarttui se -kaloja täyteen. Vedin ylös, ja tässä ovat kalat. Niin sitä kaloja -saadaan! - --- Mutta neuvopa, velikulta, minullekin se konsti, lausui karhu -naurusuin. Minä tahtoisin myöskin kaloja. - --- Mitäs neuvomista siinä tarvitaan, tee vain niinkuin minäkin tein, -siinä kaikki. Pistä häntä avantoon, anna olla siellä sinnes, kunnes -rupeaa sitä puristelemaan ja sitten vedä. Mutta mene yöllä ja vielä -kovin kylmänä yönä, silloin on parempi onni! - -Karhu kiitti neuvosta ja lähti eräänä pakkasyönä järven jäälle ja pisti -häntänsä avantoon. Antoi sen olla siellä siihen asti, kunnes rupesi -sitä puristelemaan, ja sitten vetäsi. Mutta mitä, eihän se tullutkaan -sieltä. Mikä sille tuli, ihmetteli karhu ja tempasi rajummin. Silloin -se tuli, mutta katkenneena, sillä se oli niin kovin avantoon jäätynyt. --- Siitä asti on karhu ollut töppöhäntänä. - - - - -Kettu karhun selässä. - - -Sen jälkeen oli kettu syönyt erään talon aitasta maitoa ja tuli karhua -vastaan kuono ja korvat kirnupiimässä. Karhu kantoi kovaa kaunaa kettua -kohtaan edellisen kolttosen johdosta ja aikoi ensin antaa aika -löylytyksen ketulle, mutta nähtyään hänet tässä asussa unohti aikeensa -ja kysyi ihmetellen: - --- Mikäs sinulle on tullut? - -Kettu heittäytyi varsin surkuteltavan näköiseksi ja lausui, pää -painuksissa: - --- Voi, veikkonen, minulle sattui käymään niin hullusti, että kun menin -tässä erään talon eteiseen, noin ikään katsastamaan vain, niin tuli -tuvasta akka ja pieksi minut korennollaan pahanpäiväisesti. Niinkuin -näet: pään mäsälle. - -Karhu unohti silloin kaiken kaunansa kettua kohtaan ja sanoi -säälitellen: - --- Voi sinua ukkoparkaa, kylläpä sinulle on todella huonosti käynyt. -Nousehan, veikkoseni, tuonne hartioilleni, niin kannan sinua, -kovaosaista, kotvasen. - -No mitäs: kettu nousi karhun selkään ja antoi tämän kantaa itseään. -Mutta kun hän oli ollut siellä kotvasen, teki hänen mielensä ruveta -karhua, tuota tyhmeliiniä, pilkkaamaan. Hän alkoi hyräillä -pilkallisesti: - --- Voi sentään tätä maailman menoa, kun kaikki on täällä nurinpäin. -Tässäkin: sairas tervettä kantaa, vähämieli veitikkata! - -Karhu ei ensin kiinnittänyt tähän mitään huomiota, mutta sitten jo -kohotti päätänsä ja kysäsi: - --- Mitä sinä oikein laulat? - --- E-en mitään, virkkoi kettu, -- sitä vain, että se on aivan oikein, -että terve sairasta kantaa, pieksämätön pieksettyä. - --- Et sinä niin laula, toisin laulat. Mutta sen minä sanon sinulle, -että ellet ole hiljaa, niin minä näytän sinulle laulelemisen. - --- En minä enää mitään laula, kuomaseni. - -Mutta mitäs se kettu olisi voinut sanaansa pitää, se taas rupesikin -laulelemaan: - --- Voi sentään tätä maailman menoa, kun kaikki on täällä nurinpäin. -Tässäkin: sairas tervettä -- -- -- - -Mutta pitemmälle hän ei päässyt laulussaan, sillä karhu käänsi äkkiä -päänsä ja tarrautui hampain hänen koipeensa. Ja täytyi ketun panna -esille kaikki keinonsa ennenkuin pääsi pälkähästä. - - - - -Mistä päin nyt tuulee? - - -Sattuipa sitten karhu saamaan elävän teeren hampaisiinsa. Kettu tuli -vastaan ja tahtoi kaikin mokomin saada häneltä tuon makupalan. Hän -mietti keinoa hetken, ja sanoi: - --- Kuomaseni, mistä päin nyt tuuleekaan? - -Karhu muisti hyvin ketun entiset kolttoset häntä kohtaan, eikä halunnut -tällä kertaa joutua nenästävedetyksi, ja sentähden hän ei virkkanut -ketun kysymykseen mitään, töllisti voin taivaalle ja pudisti päätänsä. - -Mutta kettu ei halunnut mitenkään jättää teertä karhun suuhun ja -sentähden hän keksi kiverämmän juonen ja kysyi: - --- Kuomaseni, mistä päin silloin tuulee, kun puolenpäivän aikaan päivä -silmiin paistaa, mutta tuuli sattuu selkään? - -Karhu mietti hetken asiaa ja vastasi: - --- Ka, pohjoisesta! - -Silloin avautui hänen suuri suunsa ja teeri pääsi siitä maahan ja kohta -oli se ketun hampaissa, joka tämän saatuaan viiletti vikkelästi -metsään. - - - - -Karhun koreilemishalu. - - -Harvoin karhu kiinnitti huomiota muotoseikkoihin ja ulkonaiseen -koreuteen, mutta kerran sentään sattui hänen silmiinsä pistämään ketun -turkin suuri kauneus. Hän tähysteli kauvan kettua ja lausui vihdoin: - --- Kuoma, mistä sinä olet saanut noin korean puvun? - --- Minäkö? Nousin erään heinäsuovan päälle ja annoin pistää tulen sen -alle; ja kun olin ollut kotvasen sen päällä, kun tuli oli sen alla, oli -kohta karvani näin kaunis! - --- Hehehe! Etkö minuakin toimittaisi jonkun suovan päälle? lausui karhu -naurusuin. Minäkin tahtoisin saada samanlaisen kauniin karvan! - --- Hyvin mielelläni! Tuossa onkin heinäsuova, ei muuta kuin mennään sen -luo ja sinä nouset sen päälle ja minä pistän tulen alle. - --- Mennään, mennään, veikkonen, sen luo, hypähteli karhu. - -Mentiin sen ketun osottaman heinäsuovan luo ja karhu kömpi sen päälle -ja kettu pisti tulen sen alle. Suova alkoi kohisten palaa ja peitti -kohta savuunsa karhun. - --- Polttaa, polttaa! huusi karhu savun sisästä. - --- Elä veikkonen, luuletko sinä, että niin pian ja niin vähällä -vaivalla kauniiksi tullaan! Kestä, kestä vain vielä -- mitä polte -polttavampi, sitä karva kirjavampi! - -Mutta karhu, jonka karva alkoi pahoin palaa, ei enää mitenkään jaksanut -olla suovan päällä, vaan korvat pystyssä, silmät harallaan, hyppäsi -sieltä kohti metsää, jossa syöksyi ensimäiseen ojaan turkkiaan -sammuttelemaan ja ihoaan jäähdyttelemään. - -Karhun karva on siitä vieläkin kärventynyt. - - - - -Karhun, suden ja ketun yhteinen maanviljelysyritys. - - -Päättivätpä sitten karhu, susi ja kettu jättää entiset metsäiset -elinkeinonsa ja ruveta harjottamaan Metsolan rintamailla oikeita -ihmisellisiä elinkeinoja, aluksi maanviljelystä. Päättivät kaataa, -polttaa ja kyntää kasken, kylvää siihen siemenen ja laatia sen sadosta -sitten ihmisten tapaan syötävää. - -Mutta jo heti, kaskea kaadettaessa, huomasivat he, karhu ja susi -nimittäin, kuinka kovaonniseen puuhaan he olivat ryhtyneet. Kettu näet -ensinnäkin kartteli kaikin mokomin kaskenkaatoa, viikelehti vain -lähimetsissä, toiseksi ei karhusta ollut muuksi kuin kivien ja kantojen -kera painiskelijaksi ja hukan oli vaikea pysyä siinä asennossa, mitä -kirveen käyttö vaati. Saatiin kuitenkin työ suoritetuksi ja ryhdyttiin -kasken polttoon. Tämänkin työn aikana pysytteli kettu kaukana -työpaikasta, häntä kun muka tuli ja savu pyörrytti; karhu taas putosi -tuontuostakin rovioihin ja tuhkaan, poltellen ja kärvennellen -karvojaan, ja susi paralta sokasi savu silmät ja saattoi ne vettä -vuotamaan. - -Saatiin kuitenkin sekin työ suoritetuksi, kaski poltetuksi, mutta entäs -kyntö ja kylvö? - -Kynnettäessä oli karhu köntistyä raskaan kuormansa alle, hän kun oli -vetäjänä, ja susi ei pysynyt mitenkään auran kuressa, kädet pääsivät -irti ja jalat kompastelivat; ja kaiken lisäksi istui repo aisalla, muka -johti työtä. Saatiin sentään sekin työ toimitetuksi. - -Eloja leikattaessa ja korjattaessa valitsi kettu lyhteiden laittamisen -ja kuhilastamisen, siis kaikkein helpoimman työn, muu, raskaampi työ, -jäi muille. Siitä tämäkin työ muodostui hankalaksi ja hitaaksi, sillä -eihän tahtonut mitenkään tällainen kyyryasennossa käypä työ -kömpelöruumiiselta karhulta ja sudelta sujua. Koettaa kuitenkin täytyi, -ja saatiinhan se viimein sekin työ suoritetuksi. - -Mutta tulipa elojen puinti. Siinä kettu, joka karttoi kaikkein enimmän -tätä työtä, valitsi sellaisen osan, että nousi riihen partisille ja -selittäen niiden olevan putoamaisillaan rupesi niitä muka pitelemään. -Se olisi kuitenkin ollut vielä siedettävää, mutta kaiken lisäksi rupesi -hän sieltä pudottelemaan partisia toisten päälle, näiden puida -juhkaroidessa permannolla. Siitä tämä työ kävi tekijöilleen kahta -vertaa vaikeammaksi. Tuontuostakin saivat he paukun päähänsä, ja kun he -toisaalta saivat pölyä ja ruumenta suut ja silmät täyteen, niin he -eivät muuta kuin valittelivat ja yskiä röhkyttelivät permannolla. - -Kun sitten elojen jaossa karhu ja susi tekivät vielä sellaisen -tyhmyyden, että suostuivat sellaiseen jakoon, että isommalle tuli -isompi kasa, pienemmälle pienempi, jolloin he saivat toinen olet, -toinen ruumenet, sitävastoin kuin kettu sai jyvät, epäonnistui yritys -täydelleen, ja karhu ja susi päättivät etteivät he suinkaan toista -kertaa ryhdy tällaisia outoja elinkeinoja harjottamaan, vaan pysyvät -aina entisissä, tutuissa ja varmoissa. - - - - -Elojen jauhatus ja keittäminen. - - -Olivat kuitenkin elot jauhettavat ja keitettävät puuroksi. No, he -menivät yhdessä Hukkalan myllylle ja kaatoivat siellä viljansa kiven -silmään, ja rupesivat kuuntelemaan, kuinka kunkin viljat ääntäisivät -kivessä. - -No, ketun viljat panivat kuten tulikin: "jyrin järin", mutta karhun ja -suden viljat panivat "tissis tassis, litsis lätsis". - --- Mikäs siihen on syynä? kysyivät karhu ja susi. - --- Se, että minä panin eloihin, ennen niiden kaatamista kiven silmään, -hiekkaa, vastasi repo. - -No, karhu ja susi kaatoivat hiekkaa kiven silmään ja heidänkin -jauhettavansa panivat nyt "jyrin, järin". Mutta sitten tuli jauhojen -keittämisen vuoro. Tässä kiintyi karhun ja suden huomio siihen että -ketun puurosta tuli valkoista ja makeaa, mutta heidän keitoksistaan -kovin mustaa ja katkeraa. - --- Mikäs tähän on syynä? kysyivät he ihmetellen. - --- Ei mikään muu kuin se, että minä jauhoni ennen pataan panemista -pesin joessa, josta ne tulivat valkoisiksi ja puhtaiksi. - --- No niin teemme mekin seuraavalla kerralla, sanoivat karhu ja susi, -ja kaatoivat seuraavalla kerralla jauhonsa jokeen. Mutta sinne -jouduttuaan menivät ne virran mukana, eikä niistä tullut enää valkoista -eikä mustaa puuroa. - - - - -Karhu miehen kera maanviljelijänä. - - -Kaikesta edellisestä huolimatta ryhtyi karhu kuitenkin vielä -maanviljelystä harjottamaan. Mutta nyt ryhtyi hän tähän toimeen miehen -kera, ajatellen, että tämän oikean ammattilaisen kera yritys paremmin -onnistuu. Onnistuiko se? - -Kun kaski oli yhteisesti kaadettu, poltettu ja kynnetty, joissa -kaikissa toimissa oli karhu nyt jo paremmin perillä kuin ensimäisellä -kerralla, tuli kysymykseen, mitä kaskeen kylvettäisiin. Mies siitä -nosti puheen, kehottaen valikoimaan rukiin ja nauriin välillä. Karhu -mietti hetkisen asiaa ja, saatuaan mieheltä tarkan selon näiden -viljalajien laadusta, valitsi rukiin. - --- Mutta mitkä sinä sitten sadosta haluat, tyvetkö vai latvat? kysyi -mies edelleen. - -Karhu arveli, että tyvet ovat aina paremmat ja ilmotti ottavansa ne. - -No, kylvettiin ruis halmeeseen ja ruvettiin vuottamaan viljan -valmistumista. Kun se valmistui, mentiin yhdessä halmeelle, jossa mies -sanoi, että nyt hän erisin ottaa oman osansa, korret ja latvat, sitten -karhu saisi ottaa omansa, tyvet. Karhu suostui siihen ja mies -leikkautti viljan, panetti lyhteisiin ja kuljetutti pois. Kun oli -jäänyt jälelle vain tyhjä sänki, sanoi hän karhulle: - --- No nyt on siinä jälellä sinun osasi, ota se pois! - -Karhu rupesi nyhtämään juuria, mutta ennenpitkää huomasikin, että hän -oli tullut surkeasti petetyksi. - -Mutta kun oli ollut puhe sellainen, niin ei voinut mitään, täytyi -tyytyä vaan. Mutta toisella kertaa hän onkin viisaampi, arveli hän. - -Toisella kertaa ilmotti hän kylvettäväksi nauriin. - --- No mitkäs sinä sen sadosta tahdot osaksesi, tyvetkö vai latvat? - --- Latvat, vastasi karhu empimättä. - -Kun sitten nauris valmistui, vei mies karhun halmeelle ja sanoi: - --- No, otahan nyt osuutesi, latvat, että minä saan sitten oman -osuuteni, tyvet! - -Karhu nauroi sydämessään viisaudelleen, ja leikkasi riemuiten naatit -nauriista sekä jätti miehelle tyvet. Mutta kun hän näki, että mies -nosti tyvinä kauniita, valkoisia ja punaisia nauriita, jotka olivat -aivan toista kuin raa'at naatit, vetäytyi hänen naamansa pitkää -pitemmäksi, ja hän käsitti, ettei hänestä ole kenenkään kanssa noiden -vieraiden elinkeinojen harjottajaksi. - - - - -Voipytyt ja kumminakäynnit. - - -Olivatpa karhu, susi ja kettu kerran jossain metsätyössä ja karhulla ja -sudella oli kummallakin pytty voita eväinään, jotka he olivat jättäneet -vähän matkan päähän pensaikkoon. Ketun teki mieli näitä voipyttyjä ja -kun hänen ei suinkaan tehnyt mieli tehdä työtä, sanoi hän -kumppaneilleen: - --- Kuulkaahan, kuomat, kun minut on pyydetty kummiksi Sikalaan ja sinne -minun pitäisi heti mennä. - --- No mene häntä, kun kerran on pyydetty, kyllä me teemme tätä työtä -tämän ajan kahdenkin. - -No, kettu lähti ja söi matkallaan toisen voipytyn lopuilleen. Hänen -tultuaan takaisin kysyivät kuomat: - --- No mikä sille Sikalan lapselle pantiin nimeksi? - -Kettu esiintyi niinkuin olisi täyttänyt hyvin vastenmielisen ja ikävän -velvollisuuden ja lausui kohauttaen olkapäitään. - --- Hmh, mikä sille Sikalan lapselle! Sikama! - --- Hyväh, hyvä sekin! lausuivat toiset ja painuivat työhönsä. - -Mutta ketun teki mieli toistakin voipyttyä ja hän ehdotti vähän ajan -perästä: - --- Kuulkaahan, kun se Siililänkin akka aamulla puhui, että heillä olisi -lapsi ristittävänä, enkö minä saisi mennä heillekin kummiksi? - --- No mene häntä, kun kerran puhui, kyllä me teemme tätä työtä -kahdenkin, lausuivat karhu ja susi, jotka olivat näissä suhtein kovin -pehmeäluontoisia. - -No repo meni ja söi toisen voipytyn lopuilleen. - -Kun hän tuli siltä matkalta kysyivät kumppanit: - --- No mikä sille Siililän akan lapselle pantiin nimeksi? - -Repo oli taaskin kuin olisi täyttänyt ikävän velvollisuuden ja lausui -kohauttaen olkapäitään: - --- Ka mikä sille Siililän lapselle nimeksi! Siilimö. - --- No hyvä sekin, nimihän se on sekin, virkahtivat toiset ja painuivat -työhönsä. - -Mutta vähän ajan perästä juohtui ketulle mieleen, että sinne kummankin -pytyn pohjaan oli jäänyt vielä vähän voita ja hän tahtoi mennä nekin -syömään. Lausui hän siis: - --- Vaan, veikkoset, kun se Pupulankin akka aamulla puputti, että -hänelläkin olisi lapsi kastettavana, niin että enkö tästä saisi vielä -sinnekin mennä? - -Tämän kysymyksen kuultuaan toverit jo suuresti kummastelivat tätä -kumminakäyntien paljoutta ja katsoivat ihmetellen kettuun, mutta -antoivat kuitenkin hänen vielä mennä. - -Kun kettu tuli tältä matkaltaan, jolla hän söi puhtaaksi molemmat -voipytyt, kysyivät toverit: - --- No mikäs sille Pupulan lapselle pantiin nimeksi? - -Kettu vastasi maiskutellen suutaan: - --- No tälle sentään pantiin jo hiukan ihmisellisempi nimi -- ne -pupulaiset ovat sentään parempaa väkeä. Tämän lapselle pantiin nimeksi -Tyhjäpytty! - -Silloin karhu ja susi eivät enää ymmärtäneet ketun lukuisia -kumminakäyntejä, vaan, arvaten asian, hyökkäsivät ketun päälle ja -antoivat hänelle sellaisen selkäsaunan, että hän sitä kauvan muisti. - - - - -Eläimet maailmanloppua paossa eli syömässä toinen toisiaan. - - -Putosipa kerran herne kanalle päähän ja hänelle oli silmänräpäyksessä -selvää, että nyt tuli maailmanloppu. Hän sanoi sen sialle. Sika, hänen -hyvä ja rauhallinen ystävänsä, röhkäsi aprikoimatta, että sehän oli -selvää. Mutta mitäs sitte? röhkäsi hän jatkoksi. - --- Ka lähdetään pakoon metsään. - --- Lähdetään vaan. Mutta entäs toiset? - --- Ne otetaan mukaan, kaikki: lehmä, koira, kukko. - -No otettiin ne kaikki mukaan ja lähdettiin maailmanloppua pakoon -metsään. Yhtyivät heihin vielä kettu, karhu ja susi metsässä ja niin -lähdettiin joukolla kauheaa tapausta pakoon synkkään saloon. - -Mutta täällä tuli heille ennenpitkää kova nälkä, varsinkin karhulle ja -sudelle. - --- Mitäs täällä syödään? kysyivät he. - -Kettu rupesi katselemaan kanaan. - --- Ka, tuohan se kana on tämän kaiken syy, eiköhän syötäisi sitä. - --- Ka, syödään. - -No, syötiin kana, sen kaakotuksista huolimatta. - -Mutta se ei mitenkään riittänyt, piti saada lisää. - --- Syödään nyt tuo sika. Se on muutenkin niin sikamainen, sanoi kettu. - --- No, syödään. - -No, syötiin sika, sen vastalauseista huolimatta. - -Mutta sekään ei riittänyt. - --- Mitäs nyt syödään? - --- Tuo koira-roikale, osotti kettu, - -No syötiin koira, ja sitten lehmä, ja vihdoin viimeksi kiekahteleva -kukko. - -Vaan eihän sitä niistäkään sellaisille vahvoille miehille kuin karhu ja -susi kauvaksi ollut, piti taas ajatella lisän saamista. - --- Nyt... nyt... nyt en tiedä, mitä nyt syödään, aprikoi kettu, joka -pelkäsi joutuvansa nyt itse uhriksi. Mutta -- minä ainakin syön itseni, -mitä te toiset sitten tehnettekin, jatkoi hän ja käänsi äkkiä päänsä -rintansa alle ja rupesi sitä kuin repimään. - --- Ka sehän tuuma, sanoivat karhu ja susi ilostuen ja rupesivat -rintojansa repimään. - -Mutta silloin kettu hyppäsi loitos kuomiensa luota ja nauroi sieltä, -pakotieltään: - --- Hulluhan se on joka itseään syöpi ja vielä hullumpi, joka jättäytyy -kahden sellaisen tyhmeliinin syötäväksi kuin te olette. - -Ja hän livahti metsään. - - - - -Eläimet toisen kerran yhteisellä metsätiellä eli kuollut ukko. - - --- Ohhoh, onpa siinä käynyt hullusti, huudahti kettu tavatessaan -metsämies-ukon kontistuneena pyydystensä vierelle, niihin -sotkeutuneena. - -Ja hän pani ukon kelkkaan ja lähti sitä Metsolaan päin vetämään. - -Vetää, vetää, tulee hukka vastaan. - --- Uh, huh, minne menet, mitä vedät? kysyy tämä. - --- Vedän ukkoa, joka pani metsään loukut meitä varten, mutta -kontistuikin itse niihin. - --- Oh, voh, etkö minuakin ota sitä vetämään? - --- Tule veikkonen! - -Lähtevät he siitä kaksin miehin vetämään kontistunutta ukkoa. - -Tulee vähän ajan perästä karhu vastaan ja sanoo: - --- Höh, mitä vedätte? - --- Ka, ukkoa, joka pani metsään loukut meitä varten, mutta kupertuikin -itse niiden viereen kuoliaaksi. - --- Pöh, ottakaa minutkin vetämään. - --- Hyvin mielellämme! - -Vedetään siitä sitten kolmisin ukkoa ja tullaan yhä syvemmä metsään. -Tulee siellä jänöjussi vastaan ja sanoo: - --- Pupupu, mitä vedätte? - --- Ukkoa, joka pani metsään loukut meitä varten, mutta kuolikin itse -niihin. - --- Lelele, ottakaa minutkin mukaan! - --- Tule vain! - -Vedetään siitä sitten nelisin kontistunutta ukkoa ja kun kappale on -kuljettu, tulee orava vastaan. - --- Nak, nak, mitä vedätte? - --- Ukkoa, joka pani metsään loukut meitä varten, mutta tarttuikin itse -niihin. - --- Rak, rak, ottakaa minutkin mukaan! - -Otetaan oravakin ja niin lähdetään viisin miehin kontistunutta ukkoa -kulettamaan. Kuletetaan se päiväkausi, tulee ilta eteen. Tuleepa -silloin nälkä miekkosille ja he rupeavat tuumimaan, mistä saataisiin -syötävää. - -Ei näytä olevan mitään muuta keinoa kuin ruveta syömään toinen -toisiaan. Kettu siitä taas ehdotuksen tekee ja sanoo: - --- Pienin paras alkajaisiksi! - -No mitäs muuta kuin syödään orava, ja sen perästä jänis. Mutta mitäs -sitten, -- sitten seuraisi kettu, ehdotuksen tekijä, johon karhu ja -susi jo kovin katselevatkin. - -Silloin kettu hätäpäissään sanoo: - --- Nyt syödään ukko! - --- Ukko, ukko, ulvahtavat toiset, ja kohta ollaan käsin kelkassa -köllöttävässä ukossa. Mutta ukkopa ei ollutkaan kuollut, ainoastaan -kontistunut. Kun tätä ruvetaan kopeloimaan, herää hän ja huomatessaan, -mitä hänelle aiotaan tehdä, kavahtaa äkkiä pystyyn kelkassaan, tempaa -kirveensä vyön takaa ja alkaa voimainsa takaa huimia kopeloitsijoitaan. -Ken saa korville, ken lantioille, ken mihinkin. Silloin jäähtyy metsän -kuomaksilta syönti-into, ja he lähtevät, hännät suorina, pökäsemään -suorinta tietä pakoon. - - - - -Susi ja kettu kuopassa. - - -1. - -Sattuipa se sellainenkin seikka, että susi ja kettu kerran -viiletellessään Metsolan takamaita putosivat suurensuureen kuoppaan, -samaan suurensuureen ja syvään maahautaan. - -No, ollaan siellä yökausi, toinen, niin jopa heille käy olo siellä -tukalaksi, jo pitäisi päästä pois. Mutta mitenkä? -- se on aivan -mahdotonta. Ei löydy keinoa pariin, kolmeen päivään. - -Vihdoin kolmannen päivän aamulla löytää kettu keinon itselleen ja sanoo -sudelle: - --- Kuulehan kuomaseni, päivä taitaa nousta ja sinä kun olet pitempi, -niin nousepas tuohon seinää vasten ja katsahda, joko se todella nousee. -Nousehan! - -No susi nousee. - -Mutta silloin kettu yht'äkkiä kapsahtaa suden selkään ja kiipeää sitä -myöten ylös kuopan reunalle ja sanoo sudelle pilkaten: tule sinäkin! -Mutta mitenkä se susi pääsee, hänen täytyy vain kuunnella pilkkaa. - -Mutta juohtuupa siitä hänellekin sukkela temppu mieleen ja hän päättää -panna sen toimeen. Laskeutuu hän siitä kuopan pohjaan ja lausuu sieltä -nöyrästi ketulle: - --- Kuulehan, kuomaseni, kun sinä nyt siellä kuopan reunalla näet hyvin -päivän nousun niin istuudupas siihen kuopan reunalle ja ilmota minulle, -joko se todella nousee. Olisi niin hyvä saada se tieto tänne yksinäisen -olon iloksi. - -Kettu, joka ei hoksaa mitään pahaa tästä pyynnöstä, täyttää sen. -Käännähtää kuopan reunalla, istuutuu siihen ja rupeaa päivään päin -katsomaan. Mutta silloin hänen häntänsä putoaa kuopan seinää vasten -riippumaan ja susi, joka on vuottanut tätä, kohoaa uudestaan kuopan -seinää vasten, tempaa hännän käpäliinsä ja vetäisee ketun tästä alas -kuoppaan. Siellä hän tälle sangen nolostuneelle kumppanilleen lausuu -ylen yksivakaisesta: - --- Ikävä täällä, veikkoseni, on yksin olla! - - -2. - -Vaan ikävä siellä kuopassa on kaksinkin olla. Siitä taas hyviksi -ystäviksi ja neuvottelemaan, miten sieltä päästäisiin pois. - -Sanoo vihdoin kettu: - --- Nyt, veikkoseni, teemme näin. Nyt olemme täällä kärsivällisesti -sinnes, kunnes tulee mies tätä hautaa katsomaan, -- tulee, sillä tämä -on, veliseni, hukanhauta. Silloin, kun kuulemme hänen askeleensa kuopan -ulkopuolelta, heittäydymme molemmat kuoliaiksi tänne kuopan pohjalle, -ja mies tulee kuopan reunalle. Tulee, kumartuu näkee: Täällä hukka ja -repo sorkat suorina, kuolleina. Sanoo: no tämä hyvä, siellä hukka ja -repo sorkat suorina. Pitää mennä pakanat nostamaan ylös. Sanoo, ja -tulee tänne kuopan pohjalle. Täällä puhelee vielä jotakin itsekseen ja -sitten viskaa minut kuopan reunalle. Nyt olen minä pelastunut ja minä -viiletän metsään. Mutta kun hän sitten kumartuu sinua nostamaan, -asettuu kyrmyyn näinikään, niin silloin sinä äkkiä kavahda ylös ja -kapsahda hänen selkäänsä ja potkastaudu siitä ylös kuopan reunalle. -Niin me molemmat täältä pelastumme! - -No niin tehdäänkin. Mies tulee kuopan reunalle, huomaa kuopassa -kuoliaat, laskee kuoppaan, puhelee jotakin itsekseen ja viskaa ketun -pois ja sitten kumartuu nostamaan sutta. Mutta silloin susi kavahtaa -äkkiä miehen selkään ja pökäsee sitä myöten pois kuopasta. Niin -pelastuivat susi ja kettu pahasta hukanhaudasta, ja siitä on susi -ikikiitollinen ketulle, vaikka tämä tekeekin hänelle alituiseen pahoja -kolttosia. - - - - -Ketun ja jäniksen kiista juoksusta eli jäniksen ajo. - - -Kerran sattuivat kettu ja jänis yhteen ja heille syntyi kiista siitä, -kumpi heistä olisi etevämpi juoksussa. Jänis väitti kivenkovaan, että -hän on etevämpi, mutta kettu väitti toisin. - --- Lyödään vetoa, ehdotti jänis. - --- No lyödään! - -Veto lyötiin ja lähdettiin kilpapaikalle. Mutta juuri juoksuun -ryhdyttäessä sanookin kettu: - --- En minä viitsikään, sillä minä tiedän erään eläimen, joka on meitä -kumpaakin vikkelämpi. Mitäpä silloin tämä toimi hyödyttää? - --- No minkälainenhan tuo eläin on, ja missä se on? kysyy jänis -ylenkatseellisesti. - --- Täällä se on, täällä aholla, sanoo kettu. Mutta sen minä sanon, että -sen eläimen perässä ei todellakaan meikäveli pysy, eikä pysy moni -muukaan! - --- No annahan olla, kunhan nähdään. Kunhan nähdään, niin eiköhän -sentään sen perässä pysyttäne! - --- Ei. - -No tultiin siitä aholle, ja kettu osotti hevosta, nuorta kaunista -hevosta, joka makasi aholla. - --- Tuoko se on, tuoko? räjähti jänis pilkallisesti nauramaan. - --- Se. - --- Mutta jopa sinä toit laitoksen luo. Tuon kanssa nyt kilpailee kuka -tahansa. Sano minulle, tokko se pääsee edes nousemaan jaloilleen. - --- No -- voisithan koettaa. Hyppää sen selkään! - -Jänis teki niin. Hyppäsi makaavan hevosen selkään ja lisäksi purasi -sitä lautasille. - -Mutta silloin nuori hevonen kavahti yhtäkkiä ylös ja lähti hurjaan -laukkaan. Lähti niin hurjaan ja niin äkkiä, ettei jänis ehtinyt -lautasilta mihinkään, vaan jäi sinne selkään. Siinä kauhistuneena -riippuessaan kysäsi hän ketulta, että mihinkähän tämä mahtaa mennä, -mutta kettu lausui siihen vain, että kyllä se johonkin menee, ja nauroi -niin, että oli pakahtua. - - - - -Ketun kyyti. - - -Mutta kerran kävi ketulle samalla tapaa. Hän astuskeli uneliaana ja -laiskana ahon laitaa ja huomaamatta, että hevonen makasi suuren kiven -takana, laskeutui levolle hevosen hännän päälle, ja nukkui siihen. - -Eikä herännyt ennen kun hevonen, joka tunsi omituista painoa häntänsä -päällä, yhtäkkiä hyppäsi pystyyn ja lähti hurjaan laukkaan. Silloin -kettu heräsi, mutta hätäytyneenä näki parhaaksi tarrautua hevosen -häntään ja siitä koettaa pyrkiä tämän lautasille. - -Tämän kyydin sattui näkemään jänis, sama, jonka samallaisen kyydin -kettu oli joku aika sitten nähnyt. No, hänellekös kelpaa nauru, nauru -sydämen pohjainen, eikä hän malta mitenkään olla kysymättä -kohtalokumppaniltaan sieltä tiepuolesta: - --- No, minnekäs sitä repoveikkoa viedään? - -Kettu huutaa huiman kyydin kynsissä: - - -- Jumala tiesi, jussikulta, - yliukko, ystäväni, - minne miestä vietänee, - missä yötä lietänee, - taian mennä taivahasen, - tahi tuonelle pudota! - - - -Susi kantelijana. - - -Mahtoipa susi kerran kannella ketusta jalopeuralle, eläinten -kuninkaalle. Menee hän jalopeuran luo ja sanoo: - --- Vou, vou, armollinen eläinten kuningas, se kettu on sellainen, että -sillä on aina petos mielessä, kuje sydämessä. Se aina yhteisestä työstä -pakenee, aina yksin raatamaan jättää. Tänäpäivänäkin se jätti minut -yksin yhteistä muurahaiskekoa ylitöiseen aittaamme kantamaan. Anon -tästä hänelle mitä suurinta rangaistusta. - -Jalopeura, joka sattui sinä päivänä olemaan vähän sairaana, suuttui -kovin tämän kuultuaan. Vai sellainen se on! sanoi hän ja antoi heti -kutsua ketun luoksensa. Kettu tuli ja asettui nöyränä eläinten -kuninkaan eteen. Jalopeura katsahti häneen vihaisesti ja sanoi: - --- Vai sellainen sinä olet, vai sellainen! Vai on sinulla aina petos -sydämessä, aina kuje mielessä -- vai jätit sinä taas tänäpäivänäkin -tämän susikuomasi yksin yhteistä muurahaiskekoa kantamaan! Sanoppas, -onko se totta? - -Kettu ensin säikähti tästä, mutta sitten notkisti toisen etujalkansa -herra eläinten kuninkaan edessä ja lausui nöyrästi: - --- Kyllä, herra eläinten kuningas, kyllä se niin on, että jätin hänet -tänään yksin yhteistä muurahaiskekoa kantamaan. Mutta tämän tein siksi, -kun kuulin herra eläinten kuninkaan niin kovasti sairastuneen -- lähdin -hänen tautiinsa parannuskeinoa etsimään. - --- Mitä, niinkö? No löysitkö sen? Sano! - --- Olin juuri löytämäisilläni -- saamaisillani neuvon Ahonrannan -hämähäkiltä, mutta silloin tultiin minua kutsumaan tänne, tälle suden -asialle. - --- Mene, veikkonen, aivan heti takaisin ja viivy matkallasi miten -kauvan tahansa, miten kauvan vain asia vaatii, elä kuule kenenkään -kutsua. Mene, mene, ja ota tarkka selko siltä Ahorannan hämähäkiltä, -miten paranisin. - -Kettu kiitti ja kumarsi, ja meni. - -Ketun tultua takaisin kysyi jalopeura: - --- Mitä se sanoi? - --- Se sanoi, se Ahorannan hämähäkki, että jos tämä susi tapettaisiin ja -nahka nyljettäisiin ja pantaisiin se nahka sairaan paikan päälle, niin -silloin herra eläinten kuningas heti paranisi. - -Sen kuultuaan ei susi, joka tähän asti oli kovin uskollisesti -pysytellyt jalopeuran vieressä, kauvoja tässä pysynyt, vaan lähti -viilettämään metsään minkä vain käpälistä sai. -- Eikä sen jälkeen -kannellut ketun päälle. - - - - -Kettu suksipuuta katsomassa. - - -Tuleepa kettu kerran puun juurelle, jossa on harakalla pesä ja -poikaset. Tulee ja käy kovin katselemaan puun puoleen, sinne, missä on -harakalla pesä ja missä tämä kovin mahtavana istuu alas katsellen. -Kyllästyy vihdoin harakka ketun katseluun ja kysyy: - --- Mitä sinä liuhuparta siellä katselet? - --- Katselenpahan, kun tässä olisi niin hyvä puu sukseksi. En ole -muualla missään näin hyvää suksipuuta tavannut. Arvelen tämän kaataa. - --- Elä veikkonen, elä mitenkään sitä tee, hätäytyy harakka, -- elä -mitenkään kaada tätä puuta, sillä minulla on tässä pesä ja poikaset. - --- Vai niin! No, jos annat yhden pojan syötäväkseni, niin en kaada, -- -kun sinulla kerran on tässä pesä. - --- Olkoon menneeksi, ota se, elä vaan kaada! - -Kettu saa poikasen, syö, ja lähtee pois. - -Mutta toisena päivänä tulee hän uudestaan ja rupeaa samalla tapaa -katselemaan puuhun. - -Harakka taas kysyy: - --- Mitä sinä häilyhäntä siellä taas katselet? - --- Katsonpahan vain, kun en todellakaan mistään löydä näin hyvää puuta -suksipuuksi. Kyllä se minun täytyy sittenkin kaataa, täytyy! - --- Elä veikkonen, elä mitenkään, sillä minullahan on tässä puussa pesä -ja poikaset. - --- No, jos annat yhden poikasen syötäväkseni, niin en kaada. - --- No olkoon menneeksi! - -Kettu saa poikasen, syö ja menee pois. - -Mutta kolmantenakin päivänä hän tulee uudestaan ja saa taas poikasen. - -Tuleepa sitten sen kolmannen päivän iltana varis harakan luo vieraaksi -ja kun harakka kertoo hänelle seikkansa, niin sanoo varis hänelle: - --- No oletpas sinä aika pöhkö, kun annat poikasiasi mokomalle ja -mokomasta syystä. Olet tosiaankin, sanon, sillä millä se kettu tämän -tai muunkaan puun kaataisi, sillä kun ei ole kirvestä, ei kassaraa. Jos -se tulee vielä, niin sano vain niin, että milläs sinä pitkähäntä tämän -puun kaadat? Sano niin! - -Harakka lupasi ja varis lähti. - -Tuli sitten kettu neljäntenä päivänä taas puun juurelle ja sanoi: - --- Pakana, kun en mistään löydä näin sopivaa puuta suksipuukseni. Kyllä -se minun täytyy kaataa. - --- Mutta milläs sinä pitkähäntä sen kaadat? kysyi silloin harakka ja -kävi makeasti nauramaan. - --- Vai niin, vai olet jo viisastunut, vai on varis käynyt sinua -neuvomassa! No, eipä mitään, pannaan mieleen, ja näytetään, että vielä -se neuvojakin kaipaa neuvoa! - -Ja hän lähti pois ja heittäytyi eräälle kauniille ahonrinteelle -kuolleen tavoin loikomaan kuten kerran kalaukkoa peijatessaan ja pisti -kielensä loitos ulos. Vähän ajan päästö lensi siihen se varis, joka oli -harakkaa neuvonut, ja rupesi kiihkeästi kiertämään kettua, jonka hän -katsoi kuolleeksi. Kierreltyään kotvasen kävi hän aivan lähelle tätä ja -nokata jyrskäytti tämän pitkällä olevaa, houkuttelevaa kieltä, jota hän -himoitsi. Mutta silloin kettu yhtäkkiä kaapsahti ylös ja koppasi -suuhunsa kieltähimoitsevan variksen ja vei pesälleen maukkaaksi -päivälliseksi. - - - - -Korpin laulu. - - -Olipa kettu kulkenut taas monta päivää saamatta mitään einettä ja hän -oli kovin nälkäinen ja alakuloinen. Sattuupa hän silloin tulemaan erään -ahon laitaan, jonka eräässä puussa istua kekottaa suuri korppi, iso -juustopala suussa. Ketulle valahtaa vesi kielelle ja hän rupeaa -tuumimaan, miten hän saisi tuon juustopalan. - -Heittäytyy hän silloin polvilleen puunjuurelle aholle, ottaa -kasvoilleen mitä makeimman ilmeen ja käy mitä herkimmillä hännän -häilyttelyillä sanojaan säestäen puhumaan korpille: - --- Voi korppi-serkkuseni, kuinka sinä olet kaunis ja ihana, eipä sinun -puvullesi ja vaatteillesi, eikä koko olennollesi vedä vertoja mikään, -ei mikään. Mutta minkälainen sinun äänesi lienee, minkälainen sinun -laulusi, siitä ei minulla ole aavistusta, miten suloinen, miten ihana -se lienee. Sentähden, serkkukultaiseni, laulappas tässä lyhyt laulu, -anna armas heimolaiseni, armaan äänesi kaikua! - -Korppi ei voi kyllin ihmetellä tätä puhetta. Mitä tuo pitkähäntä -tarkottaa, ajattelee hän. Narraako vai todella ylistelee? Mutta mitäpä -hän narraisikaan, mitä pahaa minä olen hänelle tehnyt? Ei, ei se -narraa, vaan todella ylistelee, todella kiittelee minua -- tuo mainio, -vilpitön ystävä. - -Ja hän täyttää ketun jalon toiveen ja makean pyynnön: avaa suuren -suunsa ja rupeaa laulaa ronkkumaan. Mutta silloin tuo suuri juustopala -putoaa suusta, ja samassa on harras ihailija poistunut puun juurelta -- -nyt hänen suussaan suuri juustopala. - - - - -Vuoroin vieraissa. - - -Antoipa kurki kerran ketulle kutsun tulla hänen vieraakseen. Antoi -kutsun, ja keitti velliä. - -Kun kettu tuli hänen vieraakseen, kaatoi hän vellinsä korkeaan, -ahdassuiseen kirnuun ja tarjosi sen siten vieraalleen. Mutta eihän -kettu siitä semmoisesta astiasta saanut mitään suuhunsa -- eihän hänen -päänsä mitenkään mahtunut sen suusta sisään. Hänen täytyi tyytyä vain -kielen maiskutteluun. Sensijaan kurki pitkällä kaulallaan koukki minkä -kerkisi velliä kirnusta suuhunsa ja oli tyytyväinen. - -Kun ei kettu mitään syönyt, kysyi kurki: - --- Miks'ei vieras velliä syö, eikö se ole hyvää? - --- Hyvää on, hyvää on, mutta minä syön sitten huomenna, kun tulet -meille vastavierailulle. -- Tulethan vastavierailulle huomenna, -serkkuseni? - --- Tulen, tulen mielelläni. - -No tuli huomenna kurki vastavierailulle, ja kettu kaatoi vellinsä -suurelle, lavealle lautaselle. - --- Käydään syömään, käydään syömään! - -Käytiin syömään sitä ketun velliä, mutta nytpä ei vuorostaan kurki -saanut mitään suuhunsa, sensijaan kuin kettu latki sitä kuin kauhalla -ikään. - -Kun kettu näki, ettei kurki syö mitään, kysyi hän tältä -- veitikka -sydämessä: - --- Miks'ei vieras velliä syö, vai eikö se ole hyvää? - --- Hyvää on, hyvää, mutta minä söin eilen tämän päivänkin tarpeeksi, -sanoi kurki, vaikka hänen mielensä teki niin syödä ketun keittoa ja -nälkä soitteli suolissaan. - - - - -Yleinen rauha eläinten kesken. - - -Kukko ja kana istuivat kettua paossa korkealla orrella, eivätkä -aavistaneetkaan, kun kettu yht'äkkiä ilmestyi heidän eteensä ja julisti -heille: - --- Hyvät ystävät, nyt on tullut yleinen rauha eläinten kesken ja minä -sanon teille: tulkaatte alas, teille ei tehdä mitään pahaa! - -Sattuipa silloin tulemaan siihen eräs vanha ukonrahjus kylältä ja -sanoi, iskien silmää kukolle ja kanalle: - --- Kah, mitäs ne nuo kaksi suurta koiraa juosta viuhottavat tänne -tuolta kylältäpäin! - -Silloin kettu rupeaa katselemaan, mistä päin oisi paras pakoon mennä, -ja sanoo: - --- Vai niin, vai viuhottavat. Pitäisi tästä jo edelleenkin lähteä. - --- No, no, mikäs kiire, mitäs pelkoa nyt, kun on yleinen rauha eläinten -kesken, lausuu ukko salamyhkäinen hymy huulilla. - --- Niin, niin, vaan minä luulen, etteivät koirat tiedä tästä rauhasta -vielä mitään, lausuu kettu ja pinkasee pakoon minkä ennättää. - - - - -Jäniksen mahti. - - -Kerran kettu tapasi taas jäniksen ja sanoi hänelle: - --- On siinäkin mies, jota ei kukaan pelkää. - --- Kukas sinua sitten pelkää? pöyhisteli jänis. - --- Voi veikkonen, kaikki, vastasi mahtavasti kettu. Minä kun vain tätä -häntääni näytän, niin kaikki lentävät ken minne kerkiää. Mutta sinua -- -milläs sinä pelotat? - --- No lyödään vetoa, kummalla meistä on suurempi mahti, virkkoi jänis. - --- Lyödään vain. - -Lyötiin vetoa ja lähdettiin astelemaan tietä pitkin. Tulipa siitä -lammaskatras eteen ja jänis, hoksaten, että tuossahan hänellä on hyvä -tilaisuus osottaa mahtiaan, yhtäkkiä hypätä kopsahti lammaskatraan -keskeen ja päästi pahan äänen. Arka lammaskarja siitä kovasti säikähti -ja lensi yksi sinne, toinen tänne. - -Silloin jänis oli voittanut vedon ja tästä riemusta hän rähähti -sellaiseen nauruun, että suu halkeili ristiin, rastiin. - - - - -Jäniksen itsemurha-aie. - - -Mutta valtasipa sentään jänöpojan kerran kova alakuloisuus ja hän sanoi -itselleen: - --- Ei minua sentään kukaan pelkää! Kyllä minun mahtini on mitätöntä. Ja -sentähden: mitä maksaa elellä täällä, menenpä ja hukutan itseni tuonne -jokeen. - -Mutta mentyään joen rannalle kuuli hän jonkun hyppäävän edestään -veteen. - --- Mikä se? Ken se siitä edestäni niin rutosti jokeen hyppäsi? Ka, -koppakuoriainen. -- No, enpä vielä hukuttaudukaan, kun tuo -koppakuoriainenkin minua niin pelkää, että hyppää edestäni sellaisella -kiireellä jokeen, en mitenkään! -- sanoi jänis itselleen. - -Ja hän kääntyi pois joen rannalta ja elellä puputtelee vielä nytkin. - - - - -Jäniksen viisaus. - - -Kerran jänis osotti aito kettumaista viisautta ja vieläpä ollessa ketun -kera asiassa. - -Tavatessaan toisensa asettivat he itselleen erään määräpaikan ja löivät -vetoa, kumpi heistä ennemmin hyppäisi sen toiselle puolelle. Se joka -ennemmin hyppää, se saa osuuden toisen valtakuntaan. - -Kettu sanoi: - --- Jokos sitä koetellaan? - -Jänis virkkoi: - --- Elähän vielä, annahan kun tässä ensin vähän ajattelen. - --- No ajattele, ajattele sitten, eläkä lorvaile! - --- No, no, ajattelenhan tässä parast'aikaa! - -Sitä ajattelua odotellessaan kääntyi kettu jotakin katsomaan. - -Silloin jänis virkahti että "jo ajattelin!" ja hypätä kopsautti -määräviivan toiselle puolelle ja sai osuuden ketun valtakuntaan. - - - - -Hiirten apu. - - -Sattuipa kerran karhu tarttumaan metsämiehen ansaan. Hoikka oli lanka, -mutta vahvoissa puissa kiinni, niin että karhu jäi kuin jäikin ansaan -kiini. No hän, kun ei päässyt, nukahti siihen. - -Tuli siihen hiiriä kopare ja ne alkoivat pitää kisaa karhun tienoilla. -Karhu tuosta heräsi ja koppasi puolenkymmentä kisaavaa pikkuelävää -kouraansa ja aikoi pistää ne kaikki kerralla suuhunsa. - --- Elä, veikkonen, elä meitä syö, me teemme sinulle vielä joskus hyvän -työn, valittivat ja rukoilivat hiiret. - --- Huih, teistäkö hyväntyön tekijöiksi, hymähti pilkallisesti karhu. -Vaan kun tosiaankin olette niin vähäpätöisen mitättömiä, niin enpä -teitä syö, vaan saatte mennä minne haluatte. - -Ja samassa hän viskasi heidät loitos luotaan. Ja nukahti taas. - -Mutta kun hän keräsi, huomasi hän olevansa vapaana. Lanka oli -keritetty. - --- No, kukas tämän teki! kysäsi hän tyhmän-ällistyneesti. - --- Me, vastasivat äsken vapautetut hiiret siitä lähitienoolta. Me -nakertelimme solmun auki, teimme sen lupaamamme hyvän työn. - --- Vai te, vai teitte te sen lupaamanne hyvän työn, lausui karhu -hämmästyneen-nolostuneella äänellä ja lähti lönkkimään pois. - -Sen pituinen se. - - - - -Buden laulu. - - -Kerran susi tapasi koiran ja sanoi tälle: - --- Nyt veikkonen toimita kuinka tahansa minulle jotain syötävää, -minulla on semmoinen nälkä! - -Koira sanoi: - --- Ka, talossa olisi häät ja helposti voisin viedä sinut väkijoukon -lomitse pitopöydän alle, jossa on kaikkea yllinkyllin, mutta sinun -pitäisi olla siellä niin hiljaa, niin hiljaa, jotta ei kuuluisi -hiiskaustakaan, muuten käy hullusti. - --- Ole, veikkonen, minäkö en olisi hiljaa! Kuinka sitä kysytkään! - --- No, tule sitten! - -Koira lähti viemään sutta pitopöydän alle ja saikin sen sinne. Ja -siellä oli, niinkuin koira oli sanonut, kaikenlaista yllinkyllin, ja -susi alkoi ahmimalla syödä niitä. Mutta siellä oli myös eräässä kipossa -jotain väkevää juotavaa ja susi ryyppäsi siitä palan paineeksi. -Ryyppäsipä muutenkin. Mutta siitä tuli hän kovaan humalaan. - -Ja hän tahtoi kaikinmokomin laulaa -- häiden kunniaksi. Mitäs, kun -muutkin laulavat! - -Koira varotteli: - --- Elä, veikkonen, elä, veikkonen, siitä voi turmiot tulla! Elä -hiiskahdakaan! - --- Vielä mitä, -- mitkä turmiot siitä! Laulan kuin laulaakin! - --- Elä laula, minä sanon vakavasti! - -Mutta mitäs se susi välitti sellaisessa hääinnossa, hän lauloi niin, -että tupa raikui. - -Mutta voi sitä suden kohtaloa sen laulun johdosta. Hääväki, keskeyttäen -juhlimisensa, koppasi yht'äkkiä korennot käsiinsä ja rupesi antamaan -sutta selkään niin että luut ruski. Ja niin kovan selkäsaunan sai -susiparka laulustaan, että sen selkä on siitä tönkkönä vielä tänäkin -päivänä. - - - - -Suuret syömäjuhlat. - - -Tahtoivatpa karhu ja susi pitää kerran oikein suuret syömäjuhlat ja -vain kahden, ilman kettua, ilman ketään. Tappoivat he sitä varten pari -kolme lehmää ja määräsivät juhlapäivän. - -Kettu kun sai kuulla tuosta, päätti tehdä kuomaksille pienen kepposen, -eikä aivan pientäkään: pilata kokonaan kuomaksien pito-ilot ja päästä -itse niiden pääosakkaaksi. - -Hän otti sitä varten palvelukseensa kissan, kissan ylen marisevaisen ja -julmannäköisen, ja kun oli tehnyt sen, meni pitojen valmistajain luo ja -sanoi: - --- Minä tulisin myös pitoihin, mutta minulla on sellainen vieras, etten -sen kera uskalla tulla! - --- Mikä vieras se on, minkänäköinen se on? kysäsivät pitojen -valmistajat kohottaen korviaan. - --- No ompahan semmoinen mokoma, ei kovin suuri, eikä kovin pienikään, -sellainen pitkäviiksi, pitkähäntä marrittaja. En minä hänestä muuten -välittäisi, vaan sillä kun on se ääni sellainen, -- jotta kerrassaan -luonnon ottaa! - --- No tuohan hänet tänne juhlaamme, niin emmeköhän tuosta selvinne! On -sitä tässä sentään monenlaista pitkähäntää nähty, niin että eiköhän -häntä tuotakin kestettäne, mahtailivat juhlan valmistajat, ja kutsuivat -ketun vieraineen juhliinsa. - -Tuli sitten pitojen alkamishetki ja karhu ja susi saapuivat -juhla-asuissa pitopaikalle. Arvelivat ensin käydä heti ateriaan -käsiksi, mutta sitten muistivat sopimuksensa ketun kanssa ja kävivät -vuottamaan vieraitaan. Asettuivat ylen mahtaviin asentoihin pitopöydän -taa ja kävivät silmäilemään kankaalle, mistä päin piti vieraiden tulla. - -Eikä aikaakaan kun jo alkoi kankaalta kuulua risujen rapse ja jalan -kapse. Sieltä ne tulevat, sanoivat odottelijat toisilleen ja korjasivat -asentoa. Onpa lysti nähdä, mikä pöpö sieltä tulee, tuumivat he hetken -päästä pilkallisesti toisilleen. - -Kettu ja kissa lähenivät. Kissaa ei vielä näkynyt, mutta ketun -kolmikulmainen pää ja pystyt korvat jo vilkkivät puiden lomista. No -eipä se ainakaan ole suuren suuri, kun ei vielä näy, vaikka kettu jo -näkyy, tuumivat toisilleen odottelijat ja taas naurahtivat -pilkallisesti. - -Mutta samassa alkoi kuulua kankaalta omituinen, pitkäveteinen, -pahaääninen marina, hiukan sammakon kurinaa muistuttava, pitkäveteinen -ja omituisesti hiljenevä ja koveneva. Se jo hiukkasen hipasi karhun ja -suden sydäntä, jo hipasi ja säpsähytti, ja he jo tuumasivat toisilleen, -että mikähän otus se oikein lieneekään! No, eihän he sentään vielä -malttiaan menettäneet. - -Mutta samassa kissa ilmestyy heidän näkyviinsä, -- tuo pitkäviiksinen, -pitkähäntäinen, pahasti mariseva olento. Lähestyy selkänsä korkeaan -köyryyn nostaen ja maristen mitä surkeimmalla äänellä ja samalla mitä -ilkeimmästi irvistäen ja väliin sylkeä sähistäen. - -Silloin hipasee jo karhun ja suden sydäntä aivan arveluttavasti ja jopa -katoaa myös heidän juhlallinen asentonsa, ja he jo rupeavat kovin -omituisesti katselemaan toisiinsa. Lempo, tämä taitaa ollakin eri otus, -arvelevat he. - -Ja kun kissa alkaa sitten, heihin tiukasti tuijotellen, yhä lähestyä -heitä, astua vakain askelin juhlapöytää kohti, ja kun kettu vielä -jättäytyy hiukan jälelle, niin jopa eivät juhlanpitäjät kestä -paikoillaan, vaan hyökkäävät kumpikin pakoon, toinen pitkään puuhun, -toinen suuren risukasaan, unohtaen juhlansa, pöytänsä. Eivätkä uskalla -piilopaikoissaan hiiskahtaa. - -Kettua tämä naurattaa makeasti, mutta hän tahtoo saada nautintonsa -vielä täydellisemmäksi. - -Sentähden hän osottaa kissalle hukan vilkkavaa korvaa risukasasta, ja -kissa kun näkee sen, töytää heti sitä kohti. Mutta sitä ei suden luonto -kestä, vaan hän nähdessään kissan lähestyvän, syöksähtää äkkiä pois -piilopaikastaan ja ryntää samaan puuhun, mihin karhu oli mennyt. Vaan -tämä taas säikähdyttää karhun niin, että hän ryntää sieltä puustaan -alas ja iskee sutta vastaan niin kovasti, että he putoavat molemmat -sieltä alas. Ja siitä pudottua molemmat hirmuisella voimalla pakoon -metsään, josta eivät suinkaan palaa takaisin. - -Niin jäi ketulle ja kissalle koko suuri syömäpöytä ja ketun toivo -päästä näiden suurten juhlain pääosakkaaksi toteutui. - -Semmoinen satu se! - - - - -"Saarnamies". - - -Toisen kerran tuli kissan avulla petetyksi paitsi karhua ja sutta itse -kettukin. Sen teki mies. - -Hän istui joen rannalla ja pesi tuohia. - -Tuli siihen karhu ja kysyi, että mitä sinä teet? - --- Pesen karhun suolia, vastasi mies. - --- Mitenkä sinä vanha mies olet karhun saanut?, kysyi karhu hämmästyen. - --- En minä olekkaan, vaan minun apulaiseni Saarnamies, se sen sai, minä -vain tässä pesen suolia. - --- Mikä se semmoinen Saarnamies on ja missä se on? kysyi karhu enemmän -hämmästyen. - --- Apulaiseni, niinkuin jo sanoin, ja on tuolla pirtissä, sanoi mies ja -jatkoi rauhallisesti tuohien pesentää. - -Tästä täytyy mennä sanomaan toisille, arveli karhu ja jätti miehen. - -Tuli siitä susikin miehen luo ja kysyi: - --- Mitä sinä teet? - --- Suden suolia pesen. - --- Mitenkä sinä vanha mies olet suden saanut? - --- En itse, vaan apulaiseni Saarnamies, se sen sai, minä vain tässä -pesen suolia. - --- Mikä se semmoinen Saarnamies on ja missä se on? - --- Apulaiseni, niinkuin jo sanoin, ja on tuolla pirtissä. - -Tästä täytyy mennä toisille sanomaan, arveli susi ja meni metsään. - -Sitten tuli vihdoin kettukin miehen luo ja joutui samanlaiseen -keskusteluun hänen kanssaan. - -Kohtasivat he sitten toisensa metsässä ja kertoivat toisilleen, mitä -mies oli sanonut. Tulos tästä tapaamisesta oli, että he tahtoivat -kaikin mokomin nähdä Saarnamiehen. - -Menivät he miehen luo ja ilmottivat halunsa -- kysyivät häneltä, -mitenkä se olisi mahdollista. - --- Siten, että laitatte suuren juhlapöydän pirttiin ja sitten menette -ken minnekin piilopaikkaansa sitä vuottamaan. Minä pidän Saarnamiestä -sen aikaa poissa pirtistä ja sitten päästän sisään. Mutta tietäkääkin, -että teidän täytyy olla piilopaikoissanne tuiki hiljaa, muuten käy -huonosti. - -Karhu, susi ja kettu suostuivat tähän. - -Ja he laittoivat suuren juhlapöydän miehen pirttiin ja asettuivat: -karhu uunille, susi lattian alle ja kettu päreortten päälle -Saarnamiestä vuottamaan. - -Mies aukasi tuvan oven ja Saarnamies -- pitkäviiksi ja pitkähäntä kissa --- hyppäsi sisään ja samalla pöydällekin. Siellä se rupesi kovin -maristen syömään pöydän herkkuja. - -Karhu ja kettu näkivät tämän mahtavan miehen, mutta susi oli asettunut -selin pöytään eikä nähnytkään lattianraostaan häntä. Sentähden hän -käännähti piilopaikassaan ja samalla sattui hänen korvansa -vilkahtamaan lattianraossa. Sen huomasi kissa ja syöksähti pahoin -sähisten kiinni siihen. Sitä ei odottanut susi ja säikähti -pahanpäiväisesti siitä sekä hyppäsi pois lattian alta. Kissa kun näki, -että täällä oli tämmöinen elävä, säikähti hänkin ja syöksähti uunille. -Mutta täällä ei karhun luonto kestänyt tätä asiainkäännettä ja -ryöpsähti nurinniskoin lattialle. Kissa nähdessään, että täällä oli -vielä suurempi elävä, kauhistui siinä määrin ja potkasihe kohti ketun -olinpaikkaa, päreortta. Siellä oli kettu tähän asti ollut rauhallisena, -mutta nyt ei hänenkään luontonsa enää kestänyt, vaan lennähti hän -sieltä suden ja karhun selkään ovensuussa. Siitä nämä syöksähtivät ulos -ovesta ja samaa tietä meni kettukin, ja niin jäi suuri juhlapöytä -miehen ja kissan kahden nautittavaksi. - - - - -Sota ja sodan seuraukset. - - -Olivat susi ja koira ystävyksiä, mutta sitten kerran riitaantuivat. -Sanoi susi koiralle: - --- Ja koska nyt on tullut riita välillemme, niin kokoa sinä kaikki -piha-eläimet puolellesi, minä taas kokoan kaikki metsäeläimet -puolelleni ja pannaan käymään julma sota keskellämme. - --- Tehdään niin, sanoi koira tyynesti. - -Ja koira kokosi lehmän, sian, lampaan ja kissan omalle puolelleen ja -susi karhun, ketun, ilveksen, jäniksen ja oravan omalle puolelleen, ja -pantiin toimeen suuri sota suden ja koiran keskelle. - -Kun sotajoukot lähenivät toisiaan, niin kuiskasi koira kissalle, -viiksisuulle, että: - --- Lyykistäydyppäs nyt oikein matalaksi ja hiivi nopeaan ja kenenkään -huomaamatta karhun alle ja tartu yhtäkkiä hänen kurkkuunsa, ja pysy -siinä niinkauan kuin jaksat. - --- Hyvä, sanoi kissa ja hiipi matalana, kenenkään huomaamatta suden -sotajoukon puolelle, ja tarttui yht'äkkiä karhun kurkkuun ja jäi siihen -riippumaan. Karhu, joka ei aavistanut tällaista, säikähti tästä -pahanpäiväisesti ja karjasten: "kuka se minun kurkkuuni tarttuu!" -kellahti selälleen. - -Silloin suden sotajoukon valtasi suuri kauhu ja hämminki, kaikki -lähtivät vilistämään pakoon, ken minnekin, ja sota oli voitettu. Orava -huomattuaan tämän kiipesi puuhun ja löi kahta kämmentänsä yhteen ja -huutaa huikahutti: - --- No nythän on tapahtunut kuulumaton kumma, kun koiran sotajoukon -pienin elävä kaatoi meidän sotajoukkomme suurimman elävän, -- nyt en -minä enää maassa liiku. - -Ja siitä päivin onkin hän pysytellyt puussa. - - - - -Kissan ainoa taito ja ketun konstipussi. - - -Kerran matkustivat kissa ja kettu yhdessä. Kissa oli kovin peloissaan -ja sanoi: - --- Minä pahoin pelkään, että joudumme tästä vielä kovaan paikkaan! - -Kettu sanoi: - --- Elä pelkää mitään, minulla on suuri konstipussi mukanani, ja sen kun -vain avaan, niin ei mikään vaara kohtaa. - --- Minulla taas ei ole muuta kuin yksi ainoa taito, sanoi kissa. - -Tulipa siitä suuri koirajoukko vastaan ja hyökkäsi matkustavaisten -kimppuun. Kissa pääsi kiipeämään puuhun, mutta kettu jäi koirain -kynsiin. Ketun voivotellessa ja huutaessa apua huusi kissa puusta: - --- Minut pelasti se ainoa taitoni, mutta missä se on se sinun suuri -konstipussisi? - --- Voi, voi, se jäi kotiin, vaikeroitsi kettu ja töintuskin pääsi -koirain hampaista. - - - - -Karhun halu saada lihaa. - - -Tapasi karhu kerran ketun lihaa syömässä. Hänelle valahti vesi suuhun -ja hän kysyi: - --- Mistä sinä velikulta, lihaa sait? - --- Hmh, saat sitä sinäkin, kun vain menet tuonne aholle. Siellä seisoo -eräs vanha hevonen, ja sen alahuuli on putoamaisillaan. Kun vain -hetkisen odotat, putoaa se ja siitä saat lihaa aivan kylliksesi. - -No, karhu lähti osotetulle paikalle odottelemaan vanhan hevosen huulen -putoamista. Odotti, odotti, mutta eihän se pudonnutkaan. Ei, vaikka -kuinka kauvan odotti. Nolona tuli hän ketun luo ja sanoi: - --- Eihän se pudonnutkaan! - --- Sekö alahuuli? - --- Se. - --- No mene uudestaan ja jos ei se nytkään rupea putoamaan, niin mene -hevosen takapuolelle ja nykäse sitä vähän hännästä. Silloin se putoaa --- sen kun hevonen herää ja ravistaa päätänsä. - --- Hyvä, teen niin! - -Karhu meni uudestaan hevosen luo ja kun se huuli ei ruvennut nytkään -putoamaan, meni hän hevosen takapuolelle ja nykäsi sitä vähäsen -hännästä. Silloin hevonen heräsi, ja antoi nykäisijälle sellaisen -potkun, että se lensi monen sylen päähän hevosesta, eikä tullut toista -kertaa sen huulen putoamista odottamaan. - - - - -Karhun mahtava kyyti. - - -Sattuipa kerran karhu olemaan makaamassa heinäladossa, ja sinne tuli -rovastilan renki hakemaan heiniä heinähäkillä. Kallistettuaan häkin -sopivasti ladon oven eteen, meni renki heinälatoon ja rupesi mättämään -heiniä hangolla häkkiin. Mutta hanko sattui jotenkin pistämään karhua -ja tämäkös siitä ryöpsähti kohti ladon ovea. Mutta kun sen edessä oli -heinähäkki, joutui hän siihen ja tämä taas hänen tähtensä kallistui -oikeaan asentoonsa ja tästä kaikesta taas säikähti hevonen ja lähti -hirveätä vauhtia kylään päin juoksemaan. Karhu tapautui häkin laitoihin -ja lähti siinä mahtavana pystyasennossa ajamaan kylään päin. - -Kun hän näin ikään ajoi kylän läpi, niin kaikki vastaan tulevaiset, -pastori, lukkari ja vallesmanni, jäivät suuresti ihmettelemään, että -mistä se rovasti ajoi niin hirmuista vauhtia ja niin äkäisen näköisenä. -Ei edes tervehdystäkään kellekään tehnyt! - -Mutta kun karhu saapui rovastilan pihaan, niin rovasti kammarissaan -säikähti pahanpäiväisesti, että mitenkä se piispa nyt näin -sopimattomalla ajalla saapui pappilaan, ja hän hyökkäsi kiireellä -korkeata vierasta vastaanottamaan. Mutta suuripa oli rovastiukon -hämmästys, kun näki pihaan ajaneen karhun, itsensä ilmeisen karhun. -Mutta tämä hämmästys ei kestänyt kauvan, vaan muuttui kohta iloiseksi -riemuksi, sillä karhu otettiin kiinni ja pidettiin sen saannin johdosta -suuret, mainiot peijaiset. - - - - -Kumpi näkee ennemmin päivännousun eli Sian viisaus. - - -Kettu se tahtoi olla kaikkia viisaampi kaikessa ja löi kerran vetoa -sian kanssa, kumpi ensiksi näkisi päivän nousun aamulla. Sika ei -virkkanut mitään, löi vaan vetoa ja liippasi silmäänsä. - -Ruvettiin siitä yhdessä maata erään vuoren juurelle, laaksoon, jonka -toiselta puolelta nousi toinen vuori. Kettu rupesi maata tuohon toiseen -vuoreen päin, jonka takaa oli päivä nouseva, uskoen siten näkevänsä -ennemmin päivän nousun, mutta sika asettui maata siihen vuoreen päin, -jonka takaa päivä ei ollut nouseva, -- jolle asettumiselle kettu -makeasti nauroi. - -No, aamulla kun päivä nousi, näki sika ensiksi sen, sillä sen säteet -sattuivat ensiksi sen vuoren harjaan, johonka hän katseli, eikä sen, -jonne päin kettu katseli. Nousi siis ylös ja röhkäsi: - --- Röh, röh, johan se päivä nousee! - --- Mitä, joko se nousee? Eikö mitä, lausui kettu. - -Mutta kun hän käännähti katsomaan samaan suuntaan kuin sika, huomasi -hän päivän todella nousevan ja myönsi häpeällä sian hänet voittaneen. - - - - -Susi etsimässä ateriaansa. - - -Kerran käveli susi nälkäisenä metsässä ja tapasi sian porsaineen -aholla. Ahaa, tuostahan minä saankin aterian, sanoi itsekseen ja tuli -sikaperheen luo. Sanoi emäsialle: - --- Kuulehan, minä syön poikasi! - --- Elä veikkonen vielä syö, anna minun ne ensin kastaa. Ne ovat vielä -kastamattomia. - --- No kasta heidät sitten! - -Sika kokosi porsaat ja vei ne joen rannalle, josta äkkiä syöksähti -veteen ja ui joen toiselle rannalle, ja pelasti siten poikansa sekä -itsensä. - -Susi nolostui suuresti tuosta ja lähti alakuloisena uutta parempaa -tilaisuutta etsimään. - -Tuli hän kahden pässin luo, jotka riitelivät kovasti keskenään. No nuo -riitapukarit minä syön, ajatteli susi ja sanoi pässeille: - --- Kuulkaapas, minä syön teidät. - --- Elä veikkonen vielä syö, anna meidän ensin sopia, sillä muutenhan me -vielä sinun vatsassasikin riitelisimme ja pilaisimme nautintosi. Anna -meidän ensin sopia. - --- No sopikaa sitten! - -Silloin pässit lähtivät voimainsa takaa pinkasemaan taloon päin ja -pääsivät siten suojaan sudelta. - -Susi tuli entistä alakuloisemmaksi ja lähti aivan epätoivoisena -jatkamaan matkaansa. - -Eräällä kedolla kohtasi hän kuitenkin kaksi pukkia, ja hän lausui, -sydämessään iloiten, heille: - --- Syön teidät. - --- Elä veikkonen heti syö, vaan odota, kunnes laulamme tässä pienen -iltaveisuun. - --- No laulakaa sitten! - -Vuohet nostivat silloin kovan huudon ja herättivät lähitalon huomion, -josta tuli väkeä ajamaan suden kauvas pukkien luota. - -Jopa susi tuli surulliselle mielelle tästä kaikesta, ja hän sanoi -itselleen ylen onnettomana: - --- No olinpa minä aika hullu, kun annoin kaikkien pettää itseäni! -Olinko minä pappi, että minun piti ruveta vuottamaan porsaitten -kastamista, ja olinko minä mikään tuomari, että minun piti odotella, -kunnes pässit sopisivat? Ja olinko minä vihdoin mikä lukkari, että -minun piti ruveta vuottelemaan vuohien iltaveisuuta! Ei, ei, ei minusta -tule enää mitään ja parasta taitaa olla kuin päätän päiväni. - - - - -Suden vierailu sian, pässin, jäniksen ja kukon luona. - - -Pitivätpä sika, pässi, jänis ja kukko kerran asuntoa yhdessä, omassa -rakentamassaan pirtissä metsässä. Kerran he näkivät suden tulevan -heille vieraiksi. He tiesivät hänet pahaksi vieraaksi ja sentähden -varustautuivat häntä sen mukaa vastaanottamaan. Sika sanoo: - --- Oh, kyllä minä sille näytän, minä torahampaillani sitä noin ikään -reidestä sipasen! - -Pässi päkättää: - --- Minä sitä noin ikään vasten otsaa pusken. - -Jänis sanoo: - --- Minä sille näin ikään vasten naamaa irvistän. - -Kukko kiekuu: - --- Minä sille näin ikään siipeä lyön ja huudan kohti kitaa "lähde -lietsuun, lähde lietsuun!" - -Näin urmakasti he päättivät ottaa vastaan lähestyvän vieraansa. - -No, tulee susi tupaan. - -Samassa silmänräpäyksessä töytää sika minkä kerkiää pöydän alle, käyden -siellä hätäisesti hampaita louskuttamaan, pässi kavahtaa penkille -pöydän taa ja käy siellä kauhistuneena päkättämään, jänis keikahtaa -uunille ja alkaa siellä surkeasti lelettää ja kukko lentää ryöpsähtää -orrelle, jossa alkaa hirmuisen hätä-kiekunnan ja siivenlyömisen. Niin -urmakasti he ottivat vieraansa vastaan. - -Mutta kummiinsapa joutui itse susikin tästä. Hän katseli hetken kaikkea -tätä, katsoi sikaa, katsoi pässiä, katsoi jänistä ja kukkoa, ja sitten -pudisti päätään ja lähti kiireisesti pois tuvasta. Ja tultuaan -pesälleen kertoi hän siellä pojilleen: - --- Olipa se vastaanotto ja talonväki! Kun minä menin tupaan, niin mikä -lie vanha akka töydännyt pöydän alle ja alkanut siellä hampaitaan -louskuttaa, räätäli päkkäotsa taas oli pöydän takaa minut saksillaan -pistää ja poika pihkakoipi kiipesi uunille ja alkoi siellä tehdä -taikoja ja vihdoin kukkokiekuu punasilmä lensi orrelle ja alkoi sieltä -koko maailmaa apuun huutaa! Ei siellä voinut mitenkään pitempään -viipyä! - - - - -Vanhan miehen kertomus. - - -Vanha mies kertoo: - -Satuinpa minä kerran pyytämään yösijaa talosta, jossa kävi pahamies. -Minulle vastattiin: - --- Kyllä muuten mielellämme antaisimme, mutta tässä meillä käy öisin -vitsaahousu ja mitenkä sinä miekkonen voinet tässä saada rauhaa. - --- Kyllä minä saan, sanoin minä, olkaa huoleti minun puolestani! -Minulla on näettekö semmoista kansaa mukana, joka kyllä selviää yksistä -vitsahousuista! - --- No, ole häntä sitten! - -Ja minä kävin viettämään yötäni talossa, jossa kävi öisin pahamies. -Asetin joukkoni omille paikoilleen tuvassa: kukon pöydälle, sian penkin -alle, kissan uuninedustalle, pässin oven suuhun ja pukin eteiseen sekä -kävin muiden kera nukkumaan. - -No kun yö tuli, niin tuli vitsahousu tupaan ja alkoi kuukkia siellä. -Mutta kun se tuli pöydän luo, niin kukko sitä nokkasi keskelle kuonoa, -kun se meni penkin luo, niin sika sitä haukkasi reiteen ja kun se meni -uunin edustalle, niin kissa siltä repi siinä toisen silmän, ja kun se -meni oven luo, niin pässi sitä puski kylkeen ja kun se lähti tuvasta ja -tuli ulko-ovelle, niin pukki antoi sille sellaisen takapotkun, että se -lensi monen sylen päähän pihalle. - -Niin lähti vitsahousu pois tuvasta, ja kun se piestynä ja revityin -silmin tuli kotiin, niin olipa sillä kertomista käynnistään: - --- Se oli vasta kerta! sanoi hän. Kun menin pöydän ääreen, niin eikös -siinä istu räätäli ja nappase saksillaan kappaletta nenästäni ja kun -menin penkin luo, niin siellä seisoo nikkari työssään ja sipasee -höylällään minulta palan reidestäni ja kun menin lieden luo, niin -siellä kaivaa emäntä kalavartaalla toisen silmän päästäni, ja kun -rupean lähtemään ovesta, niin siellä lyö suutari minua lestillään -kylkeeni ja kun yritin ulko-ovesta ulos, niin siellä antaa isäntä -minulle sellaisen potkun, että lensin monen sylen päähän pihalle. Se -oli kerta, se oli kerta! päätti pahamies kertomuksensa. - -Semmoinen oli vanhan miehen kertomus yön vietosta talossa, jossa kävi -pahamies. - - - - -Kettu tuomarina. - - -Rupesipa karhu käymään miehen kaurahuuhdassa. Käy, käy, joka päivä käy -tallaamassa ja repimässä kaunista, valmistuvaa viljaa. Silloin mies -vihdoin päättää panna loukun karhua varten lähelle huuhtaa. Paneekin -sen, ja toisena päivänä tarttuu karhu siihen. - -Karhu siinä rimpuilemaan ja kauheasti mörisemään. Rimpuiltuaan ja -möristyään puolisen päivää, saa hän vihdoin jalkansa irti loukusta ja -lähtee etsimään miestä, voidakseen hänet syödä. Löytääkin hänet ja -ilmottaa hänelle aikeensa. Mies sanoo siihen: - --- Elä veikkonen tutkimatta syö, lähdetään ensin etsimään tuomari ja -annetaan hänen asia ratkaista. - --- No mennään! - -Ja lähdetään etsimään tuomaria. Tulee kettu vastaan. Kysytään häneltä, -eikö hän rupeisi heille tuomariksi. No mikä on asia? kysyy kettu. -Sellainen ja sellainen -- hänelle asia juurta jaksain selvitetään. -Kettu kuultuaan tämän suostuu toimeen. Mutta sanoo: - --- Ensin on käytävä paikan päällä asiaa aprikoimassa, sitten vasta -käydään lopullista harkintaa pitämään! - -No, mennään paikan päälle, kaurahuuhdan laitaan, jossa loukku on, -siihen seisahdutaan. Kettu kysyy, osottaen kaurahuuhtaa, karhulta: - --- No tässäkö sinä olet käynyt viljaa tallaamassa? - --- Siinä. - -Sitten osottaa kettu loukkua ja kysyy mieheltä: - --- Entä, tässäkö on se laitos, johon karhu tarttui? - --- Siinä. - --- No laitapa sitten, virkkaa hän edelleen miehelle, loukkusi siihen -kuntoon missä se oli ennen laukeamista! - -Mies laittaa. - --- No käyppäs sinä karhu tuohon loukkuun ja näytä tarkoin, mitenkä sinä -siihen tartuit, sanoo sitte kettu karhulle. - -Karhu näyttää. Mutta silloin loukku laukeaa ja karhu jää eturuumiistaan -kiinni siihen. Miehen hämmästellessä ketun toimia sanoo kettu hänelle: - --- Lyö päälle, lyö päälle, siinä oikeus, siinä tuomio! - - - - -Miesten syöjä ja karhujen sitoja. - - -Kerran mies kynti kaskihalmetta ja kun hevonen potki ja vinkui, niin -sanoi hän sitä karhun syötäväksi. - --- No, kun kerran lienee minun syötäväni, niin anna tänne! ilmestyi -karhu halmeen laitaan ja lausahti miehelle. - -Mies säikähti suuresti tästä, eikä tietysti tahtonut mitenkään antaa -hevostaan karhulle, vaikka se olikin potkija ja vinkuja. Lausui hän -karhulle rukoilevasti: - --- Elä veikkonen vielä heti vaadi, vaan tule ottamaan vasta huomenna! - --- No, olkoon menneeksi! Mutta silloin sinun on oltava varmasti tässä -hevosinesi, tässä samassa paikassa! - --- Olen, olen. - -Karhu meni metsään, mies lähti alakuloisena hevosineen kotiin. - -Tuli häntä vastaan kettu ja kysyi, että miksi mies oli niin -alakuloisella mielellä, Niin ja niin, kertoi mies hänelle asiansa. - --- Voi veikkonen, kuinka vähään sinä hätäydyt, lausui kettu asian -kuultuaan ja tarjoutui miehelle apulaiseksi huomenna, jolloin karhu -tulisi hevosta hakemaan. - --- Hyvin mielelläni otan sinut apuun, lausui mies ja kiitti -kiittämistään kettua. - -He määräsivät ajan ja yhdyntäpaikan ja lähtivät omille teilleen. - -Huomenna he kohtasivat toisensa määräaikana määräpaikassa. Siinä opetti -kettu miestä: - --- Kun nyt menet määräpaikkaasi, niin elä hätäile eläkä hämmästele, -vaan ole niinkuin ei olisi tapahtunut mitään! Kun sitten karhu rupeaa -pyytämään hevosta, elä anna heti vastausta, vaan kuuntele kunnes minä -alan rämistellä ja kolistella kovasti metsän laidasta. Silloin karhu -kysyy sinulta: "mikä se on?" Sinä vastaat: "Se on miesten sitoja ja -karhujen tappaja ja taitaa se sinutkin tappaa." "Voi, voi, sanoo -silloin karhu, minne minä nyt? sehän syö minut tuohon paikkaan!" -Silloin sinä sanot: "käy tuohon kantturaksi reen viereen!" Tämän kun se -on tehnyt, menee loppu itsestään, ei muuta kuin teet vaan, miten sieltä -metsän laidasta käsken. Muistatko nyt? - --- Muistan, muistan, vakuutti mies sanomattoman iloisena. - -No, meni mies hevosineen karhunkohtaamismääräpaikkaan ja kettu meni -metsään. - -Tuli sitten karhu määräpaikalle ja pyysi heti hevosta. Mies ei antanut -heti vastausta, vaan kuulosteli, kunnes rupesi metsän laidasta -kuulumaan pahaa räminää ja kolinaa. Karhu säikähti tuota ja kysyi: - --- Mikä se? - --- Se on miesten sitoja ja karhujen tappaja ja taitaa se sinutkin -tappaa. - --- Voi veikkonen, mihinkäs minä? Sehän syö minut tuohon paikkaan. - --- Käy tuohon kantturaksi reen vierelle! - -Karhu ihastui tästä mainiosta ehdotuksesta ja kävi heti kantturamaiseen -asentoon reen vierelle. - -Nyt tuli kettu lähemmä halmetta ja kysyi kolealla äänellä mieheltä: - --- Mikäs siinä sinulla reen vieressä on? - --- Ka kanttura, niinkuin näet, vastasi mies. - --- Vai kanttura! Mutta miksi et kantturaa kumoon kaada? Ennen mies aina -moisen hyvän kantturan kumoon kaatoi. Kaada pois! - --- Elä veikkonen pahasti kaada; kuiskasi silloin karhu pyytävästi -miehelle. - --- Ka, voipihan tuon kaataa, tuumi mies ketulle ja kaatoi karhun -kyljelleen. - --- No, etkö kaadettua kantturaa rekeen nosta? jatkoi repo halmeen -laidasta. Ennen mies aina kaadetun kantturan rekeen nosti. Nosta pois! - --- Elä veikkonen rutosti nosta, kuiskasi karhu miehelle pyytävästi. - --- Ka, voipihan tuon nostaa, sanoi mies ketulle ja nosti karhun kankien -avulla rekeen. - --- No, nyt kai sen nuorinnetkin, sanoi repo metsän laidasta. Ennen mies -aina suuren kantturan rekeensä nuoritsi. Nuoritse pois, nuoritse pois! - --- Elä veikkonen lujasti nuoritse, kuiskasi karhu miehelle nöyrästi, -- -nuoritse varovasti! - --- Voipihan tuon nuoritakin, lausui mies ketulle ja nuoritsi karhun -rekeen. - --- No, nyt kai kantoinesi kotiinkin ajanet, virkkoi kettu metsän -laidasta ja mies, huomaten juonen, lähti kiireellä ajamaan kotiaan -kohden ja piti siellä vielä samana iltana suuret karhun peijaiset. - - - - -Pojan konstit eli Eläimet lattian alla. - - -Oli kerran pieni poika, oli mäkeä laskemassa. Laski, laski, tuli siihen -jänis ja sanoi: - --- Ota minuakin liukumaan? - --- Otan, otan, tule, sanoi poika ja asetti jänön kelkkaansa. Sitten vei -sen kotiinsa ja pani lattian alle. - -Toisena päivänä laski hän taas mäkeä ja tuli kettu pyytämään päästä -hänen kanssaan mäkeä laskemaan. - --- Tule, tule, otan, sanoi poika ja kun kettu oli tullut hänen -kelkkaansa, vei hän sen samoin kuin jäniksen kotiinsa lattian alle. - -Kolmantena päivänä tuli susi ja neljäntenä päivänä karhu, ja kaikki -joutuivat hänen vangikseen lattian alle. - -Rupesi sitten poika veistä hiomaan -- jätti mäenlaskemisen. - -Kysyi sieltä lattian alta silloin karhu: - --- Mitä sinä siitä veitsestäsi hiot? - --- Ka, hion sinun pääsi varalta, sen poikki leikatakseni. - --- Elä veikkonen, poikakulta, minun päätäni poikki leikkaa, minä -sinulle, kun minun pääni säästät ja minut täältä pois päästät, tuon -suuren lauman hevosia talliin. - --- Ka tuonet, niin en leikkaa ja poiskin päästän! - -Karhu toimitti pojalle suuren lauman hevosia ja poika päästi hänet pois -vankeudestaan. - -Mutta toisena päivänä hioi poika taas veistään. - --- Mitä sinä nyt siitä veitsestäsi hiot? kysyi susi lattian alta. - --- Ka, sinun pääsi varalta. - --- Elä veikkonen minun päätäni leikkaa, minä toimitan sinulle, kun -minut vielä täältä poiskin päästät, suuren karjan lehmiä. - --- Ka toimittanet, niin en tapa, päästänpä poiskin! - -Susi toimitti pojalle suuren karjan lehmiä ja poika säästi hänet sekä -päästi. - -Kolmantena päivänä hioi poika uudestaan veistä, - --- Miksi sinä nyt hiot sitä veistäsi? kysyi kettu lattian alta. - --- Ka sinun pääsi varalta. - --- Elä veikkonen minunkaan päätäni leikkaa, ja kun päästät minut vielä -täältä poiskin, niin toimitan sinulle suuren katraan lampaita. - --- No toimittanet, niin säästän sekä päästän. - -Toimitti kettu pojalle suuren katraan lampaita ja poika säästi sekä -päästi ketun. - -Hioi poika sitten taas neljäntenäkin päivänä veistä tuvassa. - --- No kelles sinä nyt hiot sitä veistäsi? kysyi lattian alta jänöjussi. - --- Ka sinulle, sinun pääsi varalta, lausui poika. - --- Elä veiklonen, poikakulta, minuakaan tapa. - --- No mitäs sinä toimittaisit minulle, mitä, kun minulta ei enää mitään -puutu? lausui poika. - --- Minä toimitan sinulle nuoren, kauniin emännän, lausui jänis -lattianalainen helkähtävällä äänellä. - -Silloin poika päästi jäniksen tulisella kiireellä lattian alta ja -- -sai palkaksi nuoren, kauniin emännän. - - - - - - -TOINEN OSA - - - - -Karhu tiaisen pesällä. - - -Kävipä kerran karhu tiaisen pesällä, sillä aikaa kun tiainen ei ollut -kotona. Tuli tiainen illalla kotiin ja pojat kertoivat hänelle: - --- Kävipä täällä, isä, päivällä otus, joka oli niin suuri, että sinä -siihen verrattuna et ole muuta kuin muurahaisen kokoinen! - --- No vaikka olenkin näin pieni, niin jospa olisin ollut kotona, niin -kyllä olisin sille näyttänyt, kenenkä luona hän kävi, lausui tämän -johdosta mahtavasti tiainen. Antaahan, kun toisen kerran tulee! - -No, karhu tulikin toisen kerran tiaisen pesälle, silloin kun tiainen -oli kotona. Isä, isä, nyt se tulee taas se suuri vieras, huusivat -lapset ikkunasta isälleen. Antaa tulla vaan! virkkoi mahtavasti tiainen -ja varustautui tulijaa rohkeasti vastaanottamaan. Sanoi: - --- Minä kun sille noinikään korvaan lentää tuiskahdan, niin lähtee se -siinä hengenvedossa pois tuvasta, eikä tule toiste. - -No, tuli karhu tupaan. Mutta tiainen, nähtyään hänet, ei kyennyt -mihinkään, vaan lentää tuiskahti suinpäin tuvan lakeisaukkoon, jossa -pysyi koko sen ajan, minkä karhu vieraili hänen tuvassaan. - - - - -Havukka ja kuovi. - - -Kerran havukka, joka istui aina puussa, näki suokuovin ja huomaten -hänen pitkän nokkansa sanoi: - --- No onpa sinulla nokkaa! - -Kuovi häpesi tuosta kovin, eikä osannut sanoa muuta kuin: - --- Onhan tuota, vaan mitäs siitä, kun se on niin heikkoa! - -Silloin havukka arveli, että mitäpäs, kun sillä on niin heikko nokka, -niin töytäänpä sen päälle ja syön sen suuhuni. - -Ja hän tekikin niin -- töytäsi päälle. - -Mutta silloin kuovi, huomaten tässä olevankin toisenlaisen leikinlaskun -kysymyksessä, unohti häpeänsä ja kävi pitkällä nokallaan nokkimaan -julkeata hätyyttäjäänsä niin, että tämä töintuskin hänen kynsistään -pääsi. - - - - -Hiiri ja sammakko. - - -Kerran sammakko huomasi hiiren juoksentelevan puron laidalla ja kun -hänen mielensä rupesi kovin tekemään tuota samettiturkkista pikku -veikkoa, sanoi hän makeasti tälle: - --- Tuleppas tänne lammikkoon, täällä on toista kuin siellä kuivalla -maalla! - -Hiiri arveli, että niinpä taitaa ollakin, ja lupasi tulla. - -Mutta sammakko pelkäsi petosta -- arveli, että se tulee, mutta sitten -uipikin rantaan -- ja sentähden hän sanoi: - --- Mutta käypäs ensin hakemassa lankaa, jotta sitten kun tulet tänne, -voin sitoa jalkasi kiini minun jalkaani, jolloin sinun on turvallisempi -liikkua täällä. - -Hiiri katsoi sen hyväksi ja lähti hakemaan lankaa. - -Tultuaan takasin lammikolle laskeutui hän levollisesti veteen ja -sammakko sitoi langan toisen pään omaan jalkaansa ja toisen hiiren -jalkaan ja sukelsi sitten veteen ja rupesi vetämään hiirtä mukaansa. - -Mutta silloin sattui huomaamaan hiiren haukka ilmassa ja samassa -silmänräpäyksessä lentää tuijasi tämä alas ja koppasi hänet kynsiinsä -sekä nosti ilmaan. - -Mutta samalla kohosi yläilmoihin sammakkokin, ja joutui saman kohtalon -alaiseksi kuin pikku hiirikin -- haukan suuhun. - - - - -Hiiri kissalla räätälinä. - - -Rupesipa hiiri kerran kissalle räätäliksi. Kissa käski tehdä takin. -Hiiri lupasi. - -Meni kissa takkiaan hakemaan. Sanoi hiiri: - --- Ei tästä takkia tullut. - --- No, mikäs siitä tulisi? - --- Housut. - --- No, tee no! - -Meni kissa housujaan hakemaan, sanoo hiiri: - --- Ei tästä housuja tullut. - --- No mikäs siitä tulisi? - --- Tulisi liivit. - --- No, tee ne! - -Meni kissa liivejään hakemaan, sanoo hiiri: - --- Ei tästä liivejä tullut. - --- Mikäs siitä sitten tulisi! - --- Tulisi lakki. - --- No, tee se! - -Meni kissa lakkiaan hakemaan, sanoo hiiri: - --- Ei tästä lakkia tullut. - --- No, mitäs siitä sitten tulisi? - --- Tulisi kintaat. - --- No, tee ne! - -Meni kissa kintaitaan hakemaan, taas sanoi hiiri: - --- Ei tästä kintaita tullut. - --- No mikäs siitä sitten tulisi? - --- Tulisi tuluskukkaro. - --- No, tee se! - -Meni kissa tuluskukkaroaan hakemaan. Mutta kun ei siitäkään ollut -tullut mitään, töytäsi kissa hiiren niskaan ja söi sen. Siitä päivin -kissa aina syö hiiren, milloin saa sen. Sen pituinen se. - - - - -"Itseensä päinhän tuo vetää!" - - -Kerran metsämies käveli jousineen metsässä ja korppi ja teeri istuivat -läheisessä puussa. Nähtyään miehen sanoi korppi kumppanilleen: - --- Voi, veikkonen, nyt ei ole hyvä tässä olla, lennetään pois! Katso, -metsämies jännittää joustansa! - -Teeri katsoa töllisteli metsämiestä ja lausui tyhmästi: - --- Vielä mitä, mitä hätää tässä! Katso: itseensäpäinhän tuo sitä vetää! - -Korppi tiesi kuitenkin sen itseenpäinvetämisen tarkoituksen ja lähti -lentämään kiireisesti pois puusta, sensijaan kun teeri jäi puuhun. -Mutta kohtapa hän kellahtikin pois siitä ja sai hengellään maksaa -suuren tyhmyytensä. - - - - -Orava ja metsämiehet. - - -Ennen oli oravalla yhdeksän poikaa. Hän makaa metsässä pesässä. Lähtee -mies oravia etsimään, tulee siihen oravan pesälle, kolkkaa kirveellä, -arvelee: taitaa olla pesä! - -Orava käskee poikiaan katsomaan, että minkälainen on ampuja. - --- Voi, emokulta, ylen on hyvin puettu, mitä parhaimmissa vaatteissa! - --- No sitten ei mitään hätää, maatkaa rauhassa! - -Tulee toisenkerran toinen oravanampuja samalle oravan pesälle, käskee -orava taas poikiaan katsomaan: katsokaa, millainen on ampuja! - --- Voi emokulta, ylen on komea mies, mitä parhaissa vaatteissa, ja -koirakin sillä on sellainen sileäkarva, silaloimi! - --- No oi tälläkään kertaa mitään hätää, maatkaa vain rauhassa! - -Tuleepa sitten kolmannen kerran oikein karuissa vaatteissa oleva mies -oravan pesälle ja käskee tämä poikiaan katsomaan. - -Pojat katsovat, näkevät miehen, kiirehtivät sanomaan: - --- Voi, emokulta, siellä on oikein karuissa vaatteissa oleva mies -ampujana, ja koirakin sillä on kuin mikähän nälkäkurki. - --- Nyt armaat poikaseni, olisi parasta katsoa, mistä suorin tie pakoon -mennä, sillä tuo mies voi tehdä ihmeitä! - - - - -Västäräkki ja koskikara koskenlaskussa. - - -Löivätpä kerran västäräkki ja koskikara vetoa, kumpi heistä paremmin -laskisi pölkyllä kosken alas. Koskikara oli kaikkien tietäen parempi -laskija kuin västäräkki ja sentähden hän puhuikin kovin ylvästellen -itsestään sekä oli varma voitostaan. Västäräkki vain nöyrästi hyppeli -rantakivillä kilpalaskua odotellessa. - -Tuli sitten kilpalaskun hetki. Koskikara asettui ylpeästi pölkyn -nenälle, västäräkki sijottui nöyrästi sen takapäähän. - -Lähdettiin laskemaan. - -Koskikara keikaili mahtavasti pölkyn nenällä, löi siipeä ja hypästeli. -Västäräkki ei virkkanut mitään -- kunnes tuli kosken kiivain kohta. -Siinä hän yht'äkkiä kohotti vartaloaan, iski siipiään ja huudahti: - --- Nyt sitä mennään! - --- Vai jo mennään! naurahti koskikara pölkyn nenällä ja käännähti -katsomaan västäräkin menoa koskeen. Mutta västäräkkipä pysyikin -tukevasti pölkyllä, sensijaan kuin koskikara kääntyessään kosken -kiivaimmassa kohdassa ympärinsä putosi pois pölkyltä ja sai kauvan -räpistellä vedessä ennenkun pääsi pois sieltä. - - - - -Koppelon "maailmanloppu". - - -Kerran koppelo kysyi kukolta: - --- Miksi kukko puulla nukkuu? - --- Siksi, jotta paremmin tietäisin, konsa tulee maailmanloppu ja se -suuri tulipalo ja vedenpaisumus. - --- Voi jos minäkin saisin sen tiedon, sanoi koppelo. - --- Saat sinäkin kun käyt puulle minun tapaani nukkumaan. Istu vaan ja -purista kynsiä kovasti puun ympäri, niin kohta saat tietää, milloin on -maailman loppu. - -No käy koppelo kukon tavoin puulle nukkumaan, puristaa kynsiään kovasti -puun ympäri ja ummistaa silmänsä. - -Mutta kun hän on siinä hetkisen istua kököttänyt, rupeaa kynsiä kovin -kuumottamaan ja hän pyörähtää puun ympäri ja putoaa maahan, sekä pää -kiveen kolahtaa. - --- Nytkö se jo tuli maailmanloppu? - --- Nyt! - -Silloin lähtee koppelo hurjaa vauhtia juoksemaan metsään ja huutaa -mennessään: maailmanloppu, maailmanloppu! Eikä hän ole sen jälkeen -pihailmoille tullut eikä käynyt puuhun nukkumaan. - - - - -Kukko ja kana. - - -Kerran kukko ja kana menivät saunaan. Siellä ei ollut vettä. Käski -kukko kanan hakemaan vettä ja itse löi löylyä ja nousi lavoille. - -Kana meni kaivolle, sanoi: - --- Hyvä kaivo, armas kaivo, anna minulle vettä! - --- Annan, jos tuot minulle kipon! - -Kana meni emännän luo ja sanoi, tietäen tällä olevan kipon: - --- Hyvä emäntä, armas emäntä, anna minulle kippo! - --- Annan, jos tuot kengät! - -Kana meni suutarin luo ja sanoi: - -Hyvä suutari, kaunis suutari, anna minulle kengät! - --- Annan, jos tuot minulle naskalin. - -Kana meni sepän luo ja sanoi: - --- Hyvä seppä, kaunis seppä, anna minulle naskali! - --- Annan, jos tuot rautaa. - -Kana meni suon luo ja sanoi: - --- Hyvä suo, kaunis suo, anna minulle rautaa. - -Antoi suo rautaa, vei kana raudan sepälle; antoi seppä naskalin, vei -kana naskalin suutarille; antoi suutari kengät, vei kana kengät -emännälle. Emäntä antoi kipon ja kana vei kipon kaivolle; kaivo antoi -vettä ja kana vei veden kukolle. Mutta kukko oli sillä välin saunassa -kuollut. - - - - -Kotka ja talitiainen. - - -Muinoin, kun linnut valitsivat itselleen kuningasta, niin tekivät -sellaisen määrän, että se, joka korkeimmalle lentää, se on oleva heidän -kuninkaansa. No, kotka tietysti lensi korkeimmalle. Lennettyään niin -korkealle, ettei muita enää näkynyt, lepäsi hän ja arveli: Nyt olen -kaikkien kuningas! - -Mutta talitiainen olikin istuutunut kotkan niskaan ja kun kotka -katsahti ympärilleen, näki hän hänet itseään ylempänä. Siitä suuttui -kotka ja karkotettuaan tiaisen niskaltaan lähti yhä ylemmäs lentämään. -Mutta hän oli jo väsynyt, sensijaan kun talitiainen oli parhaissa -voimissaan ja jaksoi lentää paljon korkeammalle häntä. Siitä päivin on -kotka kyllä muiden lintujen kuningas, mutta talitiainen ei tunnusta -häntä siksi. - - - - -Mistä kyntörastas, tiltaltti ja laulurastas kielensä saivat. - - -Lähtivät kyntörastas, tiltaltti ja laulurastas kieliä hakemaan. Tulivat -ensin metsähalmeelle kyntäjän luo. Tämä täällä edestakaisin ajoi ja -vaon päässä aina käänsi ja tuontuostakin sanoi: "ptruu!" Siihen mieltyi -kovin kyntörastas, ja rupesi samalla tapaa halmeella edestakaisin -lentämään, pää alaspäin, siivet tönkällään sivuilla, halmeen reunassa -aina kääntäen ja tuontuostakin sanoen: "ptruu". Siitä kyntörastas -kielensä ja tapansa sai. - -Tultiin sitten miehen luo, joka laski tynnöristä kaljaa. Aukasi tapin, -antoi kaljan juosta tiltattaa astiaan ja sitten kääntää narahutti tapin -kiini. Tähän mieltyi kovin tiltaltti ja rupesi samalla tapaa laulaa -tiltattamaan ja narisuttamaan: "tilt-talt, nart, nart!" - -Sattui vihdoin siihen kaksi saksalaista, jotka kulkivat maantietä ja -puhuivat kiireisesti saksaa keskenään. Näihin mieltyi laulurastas ja -lähti heitä seuraamaan sekä rupesi heidän tapaansa laulelemaan saksaa -Suomen metsistöissä. - - - - -Loppusatu. - - -Kun kaikki tarinat eläimistä oli kerrottu, kysyi niiden kertoja -kuulijoiltaan: - --- No lapset, mikä eläin teitä näistä saduissa esiintyneistä eläimistä -on kaikista enimmän miellyttänyt? - -Lapset miettivät hetken ja kohta lausui heistä Timo terhakasti: - --- Minua miellytti kaikkein enimmän karhu, se oli niin mukava ja -lystikäs, sellainen köllerö. - --- Minua miellytti kaikista enimmän susi, se oli niin yksivakainen ja -uskollinen, lausui Lauri. - --- Minusta oli kettu paras, -- se pääsi aina niin hyvin kaikista -pälkähistä ja osasi keksiä niin sukkelia juonia. Kettu, kettu -- se oli -paras. - -Ja toisista oli pupu, toisista orava, toisista kissa ja koira paras -eläin. Eikä tullut yhteistä päätöstä. - -Silloin sanoi kertoja: - --- Ei, lapset, nämä kaikki olivat yhtä hauskoja ja miellyttäviä. Kaikki -nämä olivat samoja sadun eläimiä, ja kaikissa oli joku puoli kaunis ja -miellyttävä. Kaikissa oli jonkun verran sukkeluutta ja lystikkyyttä. -Mutta kettukin, joka oli niin sukkela ja taitava, joutui joskus pulaan. -Ja jos te vielä tarkemmin tutustutte niihin, huomaatte, kuinka ne -kaikki olivat niin kovin oman itsensä mukaisia, kuinka kaikki -noudattivat omia luonteenominaisuuksiaan ja taipumuksiaan. He olivat -niinkuin me ihmiset: oman itsensä laatuiset. Sentähden emme voi pitää -heistä toista emmekä toista parempana, vaan olivat he kaikki -samanarvoisia. Ja kun me näin ymmärrämme heidät, saamme heistä -parhaimman opin. Ja näin ymmärrettyämme nämä sadun eläimet, voimme -käydä rauhallisesti toisia satuja odottamaan. - -Ja sadunkertoja päätti tarinansa eläimistä. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Suomen kansan eläinsatuja, by Iivo Härkönen - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN ELÄINSATUJA *** - -***** This file should be named 59917-8.txt or 59917-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/9/9/1/59917/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |