Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 2893 insertions, 3278 deletions

diff --git a/59915-0.txt b/59915-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..37a7805
--- /dev/null
+++ b/59915-0.txt
@@ -0,0 +1,2893 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59915 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+SUOMI JÄÄMERELLÄ
+
+Kirj.
+
+VÄINÖ VOIONMAA
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Edistysseurojen Kustannusosakeyhtiö,
+1918.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+    Alkulause.
+ 1. Jäämeri ja Jäämeren maat.
+ 2. Muinaisaikain talous- ja valtasuhteet Jäämerellä.
+ 3. Uusi aika. Jäämeren rannikkojen valtiolliset jaot.
+ 4. Suomen pyrkimys Itä-Varankiin.
+ 5. Suomalaiset siirtolaiset Jäämerellä.
+ 6. Maailmantalous ja Jäämeren kysymys.
+ 7. Muurmanin rata.
+ 8. Suomen satama Jäämerellä.
+    Jäämeren kirjallisuutta.
+
+
+
+
+ALKULAUSE.
+
+
+Koko kansamme, erotuksetta kaikki sen kerrokset ovat täydellisesti
+yksimielisiä siitä, että nyt on tullut hetki Suomen päästä Jäämerelle,
+josta maamme nurjain kohtalojen kautta vastoin kaikkea oikeutta on
+vuosisatoja ollut suljettuna pois. Jäämeren avaaminen Suomelle ei
+merkitse ainoastaan vanhan vääryyden hyvittämistä ja pohjoisimman
+Suomen paikallisen elinkysymyksen ratkaisemista, vaan myöskin
+suurenarvoisen tuotantolähteen ja tärkeän siirtola-alueen avaamista
+koko maallemme. Se on lisäksi oleva itsenäisen Suomen ensi askel ulos
+suureen vapaaseen maailmaan. Ja se on oleva ensimäinen elonmerkki
+"suurenevasta Suomesta".
+
+Kun ei ole olemassa suorastaan mitään ajanmukaista kirjallisuutta, joka
+yleistajuisessa muodossa esittäisi kansalaisille Jäämeren kysymystä
+suomalaiselta kannalta, voinevat seuraavat lehdet täyttää jonkinlaisen
+puutteen. Tämä kirjanen tahtoo ennen kaikkea asiallisesti valaista
+Jäämeren kysymyksen eri puolia: uuden tarkastelun perusteella osoittaa
+Suomen historialliset, maantieteelliset ja kansalliset oikeudet pääsyyn
+Jäämerelle sekä uusimpain luotettavain lähteitten mukaan esittää
+Jäämeren luonnosta, talouselämästä ja tulevaisuuden toiveista tietoja
+ja näkökohtia jatkuvan keskustelun pohjaksi. Toisinaan on täten tullut
+poiketuksi aineen ahtaimmista rajoista. Mutta Suomen Jäämeren
+kysymyksen ymmärtäminen ja arvosteleminen vaatii vertailuja ja laajoja
+näköaloja. Siltä on päähuomio aina luonnollisesti ollut keskitetty
+siihen Jäämeren nurkkaan, joka kaikissa oloissa ja suhteissa on meille
+tärkein ja johon meillä on riidaton oikeus, nim. Itä-Varankiin.
+
+Helsingissä, keväällä 1918.
+
+V. V.
+
+
+
+
+1. JÄÄMERI JA JÄÄMEREN MAAT.
+
+
+Pohjoisnapaa ympäröivä Pohjois-Jäämeren alue eli "arktinen alue" on
+saanut muusta maailmasta eroavan luonteensa etupäässä maapalloisen
+asemansa ja siitä johtuvain luonto-olojen vuoksi. Silmäys karttaan
+sanoo, että arktiseen alueeseen kuuluu keskellä oleva laaja meri ja
+sitä ympäröivät kapeat kaistaleet Europan, Aasian ja Amerikan
+mantereista ynnä niitä reunustavat tiheämmät tai harvemmat saaristot.
+Alueen etelärajana on matematismaantieteellisesti pidettävä napapiiriä
+(66 1/2° pohj. leveyttä). Muissa suhteissa sitävastoin ei näin
+säännöllistä rajaa voida vetää arktisen alueen ympärille. Jos pidämme
+alueen ilmastollisena rajana sitä lämpökäyrää (isotermiä), joka
+ilmaisee 0 asteen keskimääräistä vuotuista lämpötilaa, niin raja painuu
+Itä-Siperiassa ja Labradorin seuduilla Pohjois-Amerikassa 50.
+leveysasteelle saakka, mutta nousee Ruijan tienoilla paljon yli 70.
+leveysasteen, s.o. melkoista pohjoisemmaksi napapiiriä. Samoin
+metsäraja, jota kasvistollisesti pidetään arktisen ja viileän
+kasvillisuusvyöhykkeen rajana ja joka yleensä seuraa sitä lämpökäyrää,
+joka osoittaa keskimääräistä 10 asteen lämpötilaa vuoden lämpimimpänä
+kuukautena, on Beringin salmen ja Labradorin seuduilla paljon
+etelämpänä, mutta Keski-Siperiassa, Suomi-Skandinaviassa
+(Fennoskandiassa) ja Länsi-Kanadassa melkoista pohjoisempana
+napapiiriä. Arktisten merienkään rajaksi ei napapiiri hyvin sovellu,
+sillä Jäämeren lahdista Vienanmeri ja Hudsoninlahti tunkeutuvat
+napapiiriä paljon etelämmäksi. Jäämeren alueen rajat ovat siis
+melkoisen horjuvia. Jonkinlaisena yleispiirteisenä rajana voidaan
+kuitenkin aina pitää napapiiriä.
+
+_Pohjois-Jäämeri_ eli arkipäiväisemmin vain _Jäämeri_ on oikeastaan
+suuri Atlantin valtameren lahti, joka ulettuu Islannista Beringin
+salmelle saakka. Jäämeren yhteyttä Atlantin kanssa välittävät
+Grönlannin itäpuolella olevat leveät ja länsipuolella olevat kapeat
+salmimeret. Merimaantieteellisesti voisi Jäämeren etelärajana pitää
+Grönlannin kaakkoisnurkan, Islannin ja Färsaarten merkitsemää linjaa,
+jolla kohdalla meren pohjassakin on korkeampi kynnys; jos merenpinta
+alenisi viisisataa metriä, syntyisi tälle linjalle kuiva maasilta
+Europasta Amerikkaan. Asemaltaan Jäämeri on sellainen kolmen mantereen
+"välimeri" kuin etelässä oleva Europan Välimeri; suuruudeltaan se
+viimeisten laskujen mukaan on 14.3 milj. km s.o. viisi kertaa suurempi
+kuin Europan Välimeri; muodoltaan se on epäsäännöllinen ympyrä;
+jokseenkin keskellä sitä on pohjoisnapa.
+
+Tehkäämme kartalla nopea kiertoretki Jäämeren eri osiin.
+Norjan-Islannin-Grönlannin-Huippuvuorten välillä on n. 4 milj. km2
+laaja tuhansiin metreihin syvä _Europan Pohjoismeri_ eli _Norjanmeri_.
+Se on luonteeltaan puolittain atlanttinen meri, ja toiset
+maantieteilijät sen lukevatkin Atlantin meren osaksi. Sen läntinen osa,
+_Grörlanninmeri_, on maajäisine rantoineen, uiskentelevine
+jäävuorineen, ajojäineen ja kylmine merivirtoineen täysin Jäämeren
+luontoinen. Ikuisen jään valtakunnan tultasyöksevinä portinvartijoina
+ovat täällä suuri "satujen saari" _Islanti_ ja pieni meren keskellä
+seisova _Jan Mayenin_ saari. Tämän meren itäinen, Norjaan rajoittuva,
+varsinaiseksi _Norjanmereksi_ kutsuttu, Golf-virran sulana pitämä,
+kalastukselle ja meriliikkeelle sopiva osa taas on kaikissa kohdin
+Atlantin meren kaltainen, johon se taloudellisesti ja politisestikin
+mitä lähimmin liittyy.
+
+Huippuvuorten ja Grönlannin välisen n. 600 km:n leveän salmen kautta
+tullaan Grönlannin merestä pohjoisnapaa ympäröivälle _Napamerelle_.
+Mikäli sitä tunnetaan, se on 9.3 milj. km2 laaja, hyvin syvä, melkein
+saareton, alituisen jääkannen peittämä ulappa, ikuisen jään rajaton
+valtakunta, jossa ei ole mitään sanottavaa kasvi- tai eläinelämää.
+
+Napameren kummallakin puolella on matalampia saarekkaita lahtimaisia
+merenosia eli rantameriä. Amerikan puolella olevassa rantameressä on
+lukuisain suurten mannersaarien muodostama Kanadan arkipelagi
+vaarallisine jäävirtoineen. Aasian ja Europan puolella olevassa
+rantamerialueessa on ensinnäkin huomattava luoteisimman Siperian edessä
+oleva _Karan- eli Kaarianmeri_ (n. 0.3 milj. km2). Se on Napameren
+avonainen lahti, jonka Novaja Semljan kaksoissaari erottaa
+läntisemmistä merialueista. Vaikka Karanmeri tavattoman kylmyytensä
+vuoksi onkin "Europan jääkellari", niin sen asema Europan lähellä, sen
+osittainen soveltuvaisuus laivaliikkeelle ja sinne laskevat mahtavat Ob
+ja Jenisei joet antavat sille jonkinlaisen taloudellisen merkityksen.
+Karanmeren kaikki taloudelliset ja politiset suhteet ovat suuntautuneet
+länteenpäin, minne tärkeimpinä pääsyväylinä ovat Novaja Semljan
+eteläisen saaren ja Vaigatsh-saaren välinen _Karansalmi_ (Karan portti)
+sekä Vaigatshin ja mantereen välillä oleva _Jugor-salmi_.
+
+Novaja Semljan länsipuolella olevaa merialuetta voisi nimittää _Europan
+Jäämereksi_; sen rajoina olevat saaret, Karhusaari, Huippuvuoret, Frans
+Joosefin maa ja Novaja Semlja, kuuluvat kaikki Europpaan, ja se on itse
+välittömässä avonaisessa yhteydessä Europan Pohjoismeren kanssa, jonka
+lahtena tai rantamerenä sitä parhaiten onkin pidettävä. Muodoltaan
+Europan Jäämeri on neliömäinen, alasivu kuitenkin eteläänpäin
+taittunut, ja pinta-alaltaan n. 1 milj. km2.
+
+Se on kieltämättä koko Jäämeren tärkein osa. Atlantin meren laivaliike
+voi sinne esteettömästi jatkua, sen eläimistö tarjoo pyyntimiehille
+runsaita ja arvokkaita saaliita, sinne laskevat Pohjois-Venäjän suuret,
+kulkuteiksi enemmän tai vähemmän kelpoiset joet ja sen rannoilla asuvat
+Europan sivistyskansain pohjoisimmat etuvartijat.
+
+Niinkuin Europan Pohjoismeressä, niin Europan Jäämeressäkin on jyrkkä
+vastakohta olemassa Europpaa lähempänä ja siitä ulompana olevan
+merialueen välillä. Eteläpuoli, jota sen ääressä olevan Lapinmaan
+mukaan on kutsuttu _Lapinmereksi_, on suuressa määrin Norjan
+länsipuolella olevan meren kaltainen. Norjasta Kuollan niemen
+puoliväliin saakka Lapinmeren rannat pysyvät vuoden ympäri sulina ja
+paljon laajemmillakin aloilla vesi on vaarallisista jäävuorista vapaa
+sekä pitemmän tai lyhemmän osan vuotta merenkululle auki. Runsaan
+merieläimistönsä ja luontaisten elinkeinojensakin kautta se lähinnä
+kuuluu varsinaisen Norjanmeren yhteyteen. Paljon pienempi taloudellinen
+arvo on Lapinmeren pohjoispuolella olevalla _Barentsinmerellä_, joka
+monessa suhteessa on verrattava Grönlannin mereen, sekä Lapinmerestä
+lounaaseen pistävällä matalalla _Vienanmerellä_, joka viimemainittu
+kuitenkin asuttujen, kehityskykyisten ympäristöjensä ja eteläisten
+liikeyhteyksiensä vuoksi välillisesti on Jäämeren tärkein perukka.
+
+Europan Jäämeren talouselämälle tarjoavat sen saaret sopivia
+tukipisteitä. Seitsemän suuren ja monen pienen saaren muodostama, n.
+65.000 km2:n laajuisen _Huippuvuorten_ saariston läntisiä, jopa
+pohjoisiakin salmia ja vuonoja Golfvirran vielä lämmin vesi pitää
+kesäisin sulana, jotavastoin saariston itäpuoliset vedet, missä kulkee
+kylmä polarivirta, ovat aina täynnä ajojäitä. Huippuvuoria paljon
+kylmempi ja vaikeapääsyisempi on vasta v. 1873 löydetty _Frans Joosefin
+maa_, Jäämeren ahdistetun eläimistön etäinen pakopaikka, sekin n.
+50.000 km2 laaja saaristo. _Novaja Semljan_ kaksoissaaret, alaltaan
+91.791 km2 ovat kesäisin sulan Europan Jäämeren ja kylmän, harvoin
+kesälläkään jäistä vapaan Karanmeren jyrkkänä rajana. Kaikki nämä
+Jäämeren saaret ovat korkeita, jäitten ja aaltojen epätasaisiksi
+syövyttämiä vuorimaita. Huippuvuorilla ja Frans Joosefin maassa
+on alkuvuoren päällä samanlaisia vaakasuoria hietakivi- ym.
+vuorikerroksia, joita tavataan Grönlannissa, joten ne kaikki näyttävät
+olevan jätekappaleita samasta muinaisesta laajasta mantereesta. Novaja
+Semljan vuorirakenne muistuttaa lähinnä Uralin vuoristoa. Kaikkien
+näiden jää- ja lumipeitteisten saarten vuorissa on säilynyt merkkejä
+täällä aikain aikoina vallinneesta lämpimästä ilmastosta ja
+etelämaisesta palmukasvillisuudesta. Silloin varmaan ovat syntyneet
+Huippuvuorten kivihiilikerrokset ja Novaja Semljan petrolilähteet,
+jotka samoinkuin Grönlannin ja Ruijan rannikkojen malmit ja muut
+vuorenaarteet ovat pakottaneet Jäämerellä uudelleen arvioimaan melkein
+kaikki entiset arvot.
+
+Jäämeren alueelle ominaista on sen luonnonelämän suuri yhdenmukaisuus.
+Jää on siellä yhdistänyt meren ja maan suureksi yhtenäiseksi luonnon
+valtakunnaksi. Kaikkialla samanlaatuinen ilmasto, yli koko Jäämeren
+liikkuvat jäävirrat ja koko alueen ympäri ulettuva melkein katkeamaton
+maavyöhyke ovat siinä määrin helpottaneet kasvien ja eläinten yleistä
+leviämistä, että ne joka paikassa Jäämeren piirissä ovat
+pääpiirteittäin samanlaatuisia.
+
+Kaiken elimellisen elämän alkuna näyttävät täällä olevan pienet
+leväkasvit, joita on kaikkialla, merivedessä, jäissä, lumissa ja
+mailla. Meri on täynnä pienen pieniä pii-leviä; niitä esiintyy usein
+niin suurin määrin, että jäät niistä saavat keltaisen värin. Täällä
+kirjaimellisesti toteutuu sana: "missä on vettä, siellä on elämää"; jos
+sulattaa kivikovan jääpalan, niin keskeytynyt elämä siinä heti alkaa
+uudelleen. Jäämeren pohjassa kasvaa suuria ruskoleviä, joita tuulet
+ajavat rannoille korkeiksi röykkiöiksi. Meren kasvillisuudesta viime
+kädessä saa ravintonsa Jäämeren suunnaton eläinmaailma, ensin pienimmät
+vesieläimet, sitten kalaparvet, lukemattomat linnut, hylkeet ja vihdoin
+jättiläismäiset valaat.
+
+Maalla on omat pii-levänsä, jotka joskus värjäävät lumen punaiseksi.
+Kukintakasveja on Jäämeren mailla tavattu n. 400 eri laatua, joten
+sikäläinen kasvillisuus ei ole lainkaan niin köyhä kuin luulisi. "On
+merkittävä seikka -- Jäämeren tutkija William S. Bruce kirjoittaa --
+että kulkekoonpa retkeilijä kuinka kauas pohjoiseen hyvänsä, käyköön
+kuinka autiossa seudussa tahansa, niin varmasti hän tapaa yhden tai
+useamman lajin kukallisia kasveja. Ainakin hän löytää siellä unikon,
+voikukan tai kivirikon, ja kaikista niistä Jäämeren unikko (_Papaver
+radicatum_) on kestävin. Ei ole sitä paikkaa Huippuvuorilla, Frans
+Joosefin maalla, Novaja Semljalla tai muualla niin karua, autiota ja
+tuulenpieksämää, etten siellä olisi löytänyt Jäämeren unikkoa
+kasvamassa, vaikkapa surkastuneenakin, niin kasvamassa ja kukkimassa
+kuitenkin; ja missä olot ovat vähänkään suotuisammat, siellä se aivan
+rehoittaa ja loistaa. Samaten Jäämeren unikko tavataan Grönlannin
+rannikoilla ja Amerikan pohjoispuolella olevassa saaristossa, missä
+vain mitään voi kasvaa. Unikon jälkeen punainen kivirikko (_Saxifraga
+oppositifolia_) on luultavasti sitkein arktinen siemenkasvi, ja
+suotuisissa paikoissa se on vielä rehevämpi kuin unikko..."
+
+Arktiseen kasvillisuusvyöhykkeeseen luetaan metsärajan pohjoispuolella
+olevat seudut. Tämän vyöhykkeen kasviyhdyskuntia on tapana yhteisellä
+nimellä kutsua "tundraksi", jolla nimityksellä kuitenkin varsinaisesti
+tarkoitetaan sammal- ja jäkäläkankaita ja soita, jotka peittävät
+Jäämeren rannikoilla olevia tasankoalueita Pohjois-Venäjällä,
+Siperiassa ja Kanadassa. "Arktisen alueen kasvillisuuden yleinen luonne
+on erittäin yksitoikkoinen. Karua on koko luonto. Silmän kantamalta ei
+näy ainoatakaan puuta, tuskin edes pensasta, ainoastaan pieniä maassa
+matavia varpuja, kituvia ruohoja ja heiniä, joiden varret ja korret
+ovat suureksi osaksi sammalten ja jäkäläin peitossa. Tundran yleinen
+väri on ikävänlainen, ruskean vihertävä, mutta syyspuoleen on
+väririkkaus runsaampaa. Silloin saavat kasvien lehdet koreat
+syysvärinsä. Seutujen valtavärit vaihtelevat silloin ruskeasta
+(vaivaiskoivu ym.) heleän tulipunaiseen (karhunmarja) ja
+koreankeltaiseen (enimmät pajut). Missään muualla eivät kasvien koreat
+syysvärit pistä niin selvästi silmään kuin autiolla tundralla...
+Poikkeuksena tundraseutujen yksitoikkoisuudessa ovat viljavimmat
+vuorten rinteet, kalliopengermät ym. sellaiset paikat, jonne on
+keräytynyt rapautumissoraa riittävästi ja jotka ovat edes jonkun verran
+suojattuina tuulilta. Etenkin ovat kalkkikalliot kasveille suotuisia.
+Puita ja isoja pensaita ei tosin ole sielläkään, mutta sinne ovat
+saapuneet pohjoisten seutujen kauneimmat kukkakasvit. Tunturivuokon
+kukkiessa ovat rinteet lumivalkeita sen runsaista kukista; toiset
+rinteet saattavat olla punasinerviä _Saxifraga oppositifolian_
+kukkiessa (esim. Varankivuonossa). Varsinkin lintuvuorien penkereillä
+on kasvillisuus keräytynyt todellisiksi luonnon kukkatarhoiksi. Mutta
+nämä ovat vain vähäpätöisiä poikkeuksia, jotka ainoastaan hyvin vähässä
+määrässä häiritsevät arktisten seutujen kasvillisuuden suurta
+yksitoikkoisuutta." (A.K. Cajander.)
+
+Eläimistökin on kaikkialla Jäämeren alueella pääasiallisesti
+yhdenlaatuinen. Koko alueen tunnuksellisin eläin, jään valtakunnan
+kuningas, on jääkentillä lakkaamatta kuljeskeleva, hylkeitä
+pyydystelevä jääkarhu (_Ursus maritimus_). Varsinaisista maaeläimistä
+ovat ihmiselle hyödyllisimmät myskihärkä (_Ovibos moschatus_) ja peura
+(_Rangifer tarandus_). Enemmän lampaan kuin naudan sukuinen myskihärkä
+elää nykyään ainoastaan Amerikan napamaissa, mutta on muinoin ollut
+yleinen pohjoisessa Europassakin. Peura elää villinä kaikissa Jäämeren
+maissa ja on levinnyt kauas napapiirin eteläpuolellekin; Suomessa se on
+aikoinaan ollut yleinen Laatokan seuduillakin. Sen esiintymistä Frans
+Joosefin maalla ja Huippuvuorilla on pidetty todisteena siitä, että
+nämä saaret ovat ennen olleet mantereitten yhteydessä; edellisestä
+saaristosta peura kuitenkin on jo hävinnyt ja jälkimäisessä saaristossa
+on se häviämäisillään, kun europpalaiset urheilijat sitä kilvan
+surmaavat ja norjalaiset metsästäjät ovat viime aikoina ruvenneet sitä
+myrkylläkin tappamaan, "hävittäen ei ainoastaan villipeuroja, vaan
+myöskin karhuja, naaleja, lintuja ja muita eläimiä ja muuttaen siten
+luonnonrikkaat Huippuvuoret kolkoksi kalmistoksi". Lappalaiset ja
+jotkut muut pohjoiset kansat ovat kesyttäneet peuran "poroksi" ja
+saaneet siitä mitä monipuolisimman hyötyeläimen. Muista maaeläimistä
+mainittakoon vielä sukunsa tuhkimus, typerän tunkelias Jäämeren kettu
+eli naali (_Canis lagopus_), ja pari jyrsijöihin kuuluvaa sopulilajia
+(_Myodes_), jotka usein suunnattomin joukoin kulkevat tundroilla, jänis
+ja susi. Varsinaisista metsäeläimistäkin monet ovat levinneet
+lähimmille napamaa-alueille.
+
+Yleisin kaikista arktisista linnuista on pulmunen (_Plectrophanes
+nivalis_), "joka esiintyy suunnattomin joukoin ja löytää itselleen
+koti- ja pesäpaikan jokaisessa arktisessa maassa, olkoon se kuinka
+kolkko hyvänsä". Frans Joosefin maalle se saapuu huhtikuun puolivälissä
+ja muuttaa sieltä lokakuun loppupuolella. Tärkeimpiin Jäämeren maitten
+lintuihin kuuluvat metsäkanan sukuiset kiirunalajit (_Lagopus_), joiden
+liha on maukasta ravintoa. Arktisten lintujen oikea valtakunta on
+kuitenkin itse Jäämeren avaroilla vesillä. Siellä tavataan
+"lintuvuoria", korkeita ja jyrkkiä rantakallioita, joilla kiislat,
+ruokit, lunnit, lokit, merimetsot ja muut vesilinnut pesivät
+suunnattomin joukoin; aurinkoa pimentävinä pilvinä lentelee lintuja
+sellaisten lintuvuorien ympärillä. Taloudellista hyötyä kaikki nämä
+lintuparvet tuottavat ainoastaan höyhenillään ja munillaan.
+Arvokkaimpia siinä suhteessa ovat haahkat (_Somateria mollissima_ ja
+_spectabilis_). Islannissa, Huippuvuorilla ja muilla Jäämeren saarilla
+pesivät haahkat sisustavat pesänsä mitä hienoimmilla untuvilla, joita
+ne nyppivät omasta rinnastaan. Ihminen riistää pesästä untuvat ja
+munat, ja haahkaemä kahdesti uudelleen sisustaa pesänsä, toisella
+kerralla uroslinnultakin otetuilla untuvilla; 24 pesän lasketaan tällä
+tavoin tuottavan kilon untuvia.
+
+Jäämeren merieläimistön runsaudelle vetää koko maailmassa vertoja
+ainoastaan Eteläisen Jäämeren eläimistö. Tämä Jäämeren eläinrikkaus ei
+riipu niin paljon lajien lukuisuudesta kuin saman lajin yksilöjen
+paljoudesta. Merieläimistä herättävät enintä huomiota valaat, joita on
+sekä suuria hetulasuisia että pienempiä hammasvalaita. Valaitten
+kuningas, 24 m:n pituuden ja 150.000 kg:n painavuuden saavuttava musta
+Grönlannin valas (_Balcena mysticetus_), joka ennen tuhansittain
+risteili Jäämeren selillä, on jo luultavasti sukupuuttoon hävinnyt; v.
+1897 skotlantilaiset valaanpyytäjät vielä saivat saaliikseen 13 näitä
+valaita, mutta v. 1907 eivät enään ainoatakaan. Sen sijaan porhaltelee
+Jäämerellä vielä mahtava sinivalas eli jättiläisvalas (_Balanoptera
+Sibbaldii_); se ei ole yhtä painava ja paksu kuin Grönlannin valas,
+mutta on sitä pitempi, maailman pisin eläin, joskus 30 metrin
+mittainen! Pienemmistä valaslajeista ovat muita merkittävämpiä
+maitovalas (_Delphinopterus leucas_) ja sarvivalas (_Monodon
+monoceros_). Ne ovat molemmat 4-6 m:n pituisia ja monessa muussakin
+suhteessa toistensa kaltaisia, ja niitä pyydystetään ahkerasti sekä
+rasvan että nahan ja ravinnoksi käytetyn lihansa vuoksi. Maitovalas
+liikkuu kaikilla arktisilla rantavesillä ja se on helposti tunnettava
+kermanvaaleasta väristään. Sen retket ovat niin säännöllisiä, että
+kokeneet pyytäjät, jotka tarkoin tuntevat, mitä rantaa ja mitä tietä se
+milloinkin kulkee, tavallisesti saavat ajetuksi maalle koko matkueen.
+Sarvivalas on tunnettava uroksen 2-3 m:n pituiseksi, suoraan eteenpäin
+ulkonevaksi kasvaneesta yläleuan etuhampaasta. Tällä kierteisellä
+hammasluulla oli ennen vanhaan kaupassa hyvin suuri arvo, sitä kun
+näette luultiin raamatun pyhän "yksisarvisen" sarveksi ja sen jauhetta
+kun senvuoksi pidettiin ihmelääkkeenä. Jäämeren lämpimämmissä osissa
+tavataan myöskin pyöriäinen eli merisika (_Phocaena communis_),
+mustaselkäinen ja valkovatsainen, lihava ja iloinen, parin metrin
+pituinen pikkuvalas.
+
+Jäämeren lukuisista hyljelajeista on arvokkain mursu (_Trichechus
+rosmarus_). Se on jykevä otus, painoltaan 1000-2500 kg ja koiras
+varustettu 2/3 m:n pituisilla alaspäin kasvavilla torahampailla, joita
+se käyttää simpukkain kaivamiseen ja taisteluaseekseen. Mursukin on
+ennen ollut yleinen Jäämerellä, mutta hillittömän pyynnin vuoksi se jo
+on hävinnyt laajoilta alueilta. Jäämeren tavallisia hylkeitä ovat
+Grönlannin hylje (_Phoca groenlandica_), muita suurempi partahylje
+(_Ph. barbata_), kuplahylje (_Cystophora cristata_) ja Suomenkin
+vesillä tavattavat norppa eli kiehkuraishylje (_Phoca foetida_),
+kirjava hylje (_Phoca vitulina_) ja halli eli harmaahylje (_Halichoerus
+grypus_). Hylkeenpyynti on yhä vielä Jäämeren tärkeimpiä elinkeinoja ja
+kymmeniä ellei satojatuhansia hylkeitä saadaan joka vuosi Europan
+lähellä olevista Jäämeren osista.
+
+Lintujen, valaitten ja hylkeitten ohella vilisee Jäämeressä lukematon
+joukko alempia eläimiä kaloista yksisoluisiin alkueläimiin saakka. Nämä
+eläjät saavat ravintonsa mittaamattomain kelluvain leväjoukkojen
+muodostamilta meren niityiltä ja itse ne ovat meren korkeampain
+asukkaitten loppumattomina laitumina. "Kahta katkalajia (_Anonys nugax_
+ja _Onissimus Edwardsii_) vilisee Jäämeren vesissä niin suuria
+joukkoja, että ne syövät suuren linnun ruhon kaikki pehmeät osat ja
+jättävät käsistään putipuhtaan luurangon 24 tunnin kuluessa.
+Luonnontutkijat ovat usein käyttäneet tätä apukeinoa työssänsä.
+Huippuvuorten Jäävuonon suusta, 197 syllän syvyydestä Monacon ruhtinas
+sai haaviinsa koko neljäkymmentä naulaa suuria punaisia äyriäisiä
+(_Pandanus borealis_), yhteensä 1.775 kappaletta; nämä äyriäiset eivät
+ainoastaan olleet eläintieteellisesti mielenkiintoisia, mutta ne
+havaittiin myös erinomaisen maukkaaksi syötäväksi ja ne käytettiin
+siihen tarkoitukseen laivalla. Vesi kihisee kotiloeläimiä, etenkin
+_Clio borealis_ lajia, jolla Grönlannin valas elää, ja nuolimatoja
+(_Sagitta_), joilla on läpinäkyvä kotilo. Barentsinmeressä olen koonnut
+haaviini naulan toisia pieniä hankajalkaisia (_Calanus jinmarchicus_)
+muutamassa minutissa. Nämä äärettömät joukot eläineliöitä ovat
+perusravintona lintu-myriadeille, hylje- ja mursuparville ja lukuisille
+valaille. Ja on muistettava sekin, että itse ihminenkin tarpeen
+tullessa voi saada runsaan ruuan meren pienistä äyriäisistä, jos
+hänellä vain on keinoja, millä koota niitä." (William S. Bruce.)
+
+Surkein olento Jäämeren maailmassa lienee ihminen. Arktiset maat ovat
+näihin saakka olleet maailman harvimpaan asuttuja, niiden väestö on
+kuulunut kansain alimpaan köyhälistöön. Miljonain neliökilometrien
+laajuisissa Jäämeren maissa asuva väkiluku nousee tuskin yli
+800.000-900.000 hengen. Tähän väestöön on silloin luettu Jäämeren
+rannikoilla ja saarilla asuvat arktiset alkukansat, vaikka niiden
+asuma-alat osittain ulettuvat napapiiriä melkoista etelämmäksikin, sekä
+mainituille seuduille muuttaneet sivistyskansoihin kuuluvat asukkaat.
+Alkukansoista ovat lukuisimmat Europassa asuvat lappalaiset (n. 30.000
+henkeä), Siperian jakutit (230.000) ja Amerikan eskimot (40.000
+henkeä). Viimemainitut ovat melkein yksinomaisesti merikansaa, joka
+kalastuksen ja hylkeenpyynnin alalla on saavuttanut melko korkean
+kulttuurikannan; Europan ja Aasian arktiset kansat taas ovat parhaasta
+päästä mannerkansoja, joiden pääelinkeinoja ovat metsästys,
+sisävesikalastus ja poronhoito. Europpalainen kulttuuri on jo
+kuitenkin tunkeutunut Jäämerellekin ja saanut johtavan aseman sen
+talouselämässäkin, josta alkukansat vuosi vuodelta joutuvat yhä
+syrjemmälle. Niin on käynyt erityisesti siinä Jäämeren alueen osassa,
+joka tässä on tutkielmamme esineenä.
+
+Pohjoisimman Europan rannikko on vuonojen ja lahtien uurtelema. Norjan
+pohjoisrannikolla, _Ruijassa_, on vuono vuonon, niemi niemen, saari
+saaren vieressä Suomen Enontekiön lähelle pistävästä komeasta
+Jyykeänvuonosta (Lyngenfjord) Utsjokea lähellä olevaan avaraan
+Varanginvuonoon saakka. Tämän vuonon itäpuolella on kapean kannaksen
+mantereeseen yhdistämä Kalastajaniemi. Varangista itäänpäin kutsutaan
+rannikkoa _Muurmanin-rannaksi_. Se on matalampi kuin Ruijan rannikko ja
+Kuollanvuonoa lukuunottamatta lahdeton. Suuren Kuollan niemimaan alavan
+itä- ja kaakkoisrannikon nimenä on _Turjan-ranta_.
+
+Kapeahkon merensalmen kautta päästään Jäämerestä monihaaraiseen
+Vienanmereen. Se päättyy luoteessa vuori- ja vuonorantaiseen, saariston
+reunustamaan _Kannanlahteen_, jonka molemmin puolin olevia rantoja
+kutsutaan _Karjalan-rannaksi_. Vienanmeren eteläisenä päänä on
+satamaton, matala _Äänislahti_, jonka rannat pakoveden aikana ovat
+kuivilla kilometrien leveydeltä. Lahden suussa ovat kuuluisat
+Solovetsin luostarisaaret. Kolmas Vienanmeren perukka on suppilomainen
+_Vienanlahti_, mihin suuri Vienanjoki laskee. Laivaliikkeestä
+johtuneella nimityksellä kutsutaan Vienanlahden länsirantaa
+_Kesärannaksi_ ja itärantaa _Talvirannaksi_. -- Itäpuolella Vienanmeren
+suuta on _Meseninlahti_ ja sen takana pistää kauas mereen omituisen
+muotoinen _Kanin-niemi_, jonka takana alkavat Petshoran seudut.
+
+Taloudellisesti voidaan Europan Jäämeren maat sopivasti jakaa eri
+vyöhykkeisiin. (1) "Merivyöhykkeessä", s.o. Jäämeren saarilla ja
+lähimmillä rannikoilla ovat vanhastaan tärkeimpiä olleet
+merieläimistöön perustuvat elinkeinot: meri- ja jokikalastus,
+"lintuvuorilla" pesiväin vesilintujen untuvain ja munain keräys,
+hylkeen- ja valaanpyynti. (2) Mantereella saa kasvillisuus etelään
+mennessä yhä suuremman arvon, vaikka sillä täälläkin on eläimistön
+rinnalla ainoastaan toisarvoinen merkitys. Pitkin Europan koko
+pohjoisinta rannikkoa kulkee missä kapeampana missä leveämpänä korkea,
+vesiköyhä "tunturivyöhyke", jota käytetään porojen syöttömaaksi ja
+jolla on merkitystä myöskin villipeurain, syötäväin lintujen
+(riekkojen, kiirunain) ja turkiseläinten pyydysmaana. Tämä vyöhyke
+täyttää koko Ruijan, pohjoisimman ja koillisen osan Kuollanniemeä,
+Vienanmeren suun seudut, koko Kaninniemen ja sen takaiset rannikot sekä
+etelämpäinkin seutujen korkeimmat kohdat. (3) Tunturivyöhykkeen
+eteläpuolella alkaa vähitellen varsinainen "metsä- ja järvivyöhyke",
+monipuolisen metsästyksen ja sisävesikalastuksen vanha tuottoisa alue.
+
+Tämä alkuperäinen elinkeinojärjestelmä on parin viime vuosisadan
+kuluessa perinpohjin muuttunut. Etelästä käsin Jäämeren rannikoille
+muuttaneet uutisasukkaat ovat sopiviin paikkoihin vuonojen pohjiin ja
+jokivarsille raivanneet niittyjä sarvikarjanhoitoa varten ja pieniä
+viljelysmaita perunan, ohran ja muidenkin viljelyskasvien kasvattamista
+varten. Sen ohella ovat merenkulku ja kauppa kehittyneet. Viime
+vuosikymmenet ja viime vuodet vihdoin ovat nähneet metsäliikkeen,
+vuorityön, suurkaupan ja suurmeriliikkeen Jäämeren maissa nopeasti
+nousevan ja alkavan siellä aivan uutta aikakautta.
+
+Jos Europan Jäämeren maihin luemme, paitsi tähän mereen kuuluvia
+saaria, kaikkien Europasta Jäämereen laskevain jokien alueet (Jäämeren
+vesistöalueen), siitä karttuu n. 1,4 milj. km2:n laajuinen maa-alue,
+jolla nykyään asuu päälle miljonan ihmistä. Meidän kannaltamme on
+kuitenkin oikeampaa lukea Europan Jäämeren maihin ainoastaan ne seudut,
+jotka luonto-olojensa puolesta ratkaisevasti kuuluvat Jäämeren piiriin
+ja joiden talouselämä kokonaan tai hyvin huomattavaksi osaksi on
+Jäämerestä riippuva. Täten kuuluvat Jäämeren maihin Finmarkin amtti
+(Ruija) Norjasta, Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat Suomesta, koko
+Arkangelin lääni (siihen luettuna Novaja Semlja) sekä kaukaiset
+isännättömät ja asumattomat saaret Karhusaari, Huippuvuoret ja Frans
+Joosefin maa. Koko tämän maa-alueen pinta-ala tekee miljonan km2 ja
+väkiluku viimeisten tietojen mukaan tasaluvuin 1/2 miljonaa. Tarkemmin
+laskelmat näkyvät seuraavasta:
+
+      Jäämeren maita          km2        asukkaita
+
+    Norjassa (Ruija)        40 815         38 065
+    Suomessa                29 175          3 582
+    Venäjällä              836 059        449 400
+    Isännättömiä saaria    119 656           --
+                yhteensä 1 025 705        491 047
+
+Europan valtoihin kuuluvat Jäämeren maat jakaa Vienanmeri kahteen
+luonnon- ja talousmaantieteellisesti erilaiseen osaan, joista
+läntiseen, Lapin alueeseen, kuuluvat Norjan ja Suomen osat Jäämeren
+rannikosta sekä Kuollan piirikunta Arkangelin lääniä ja itäiseen,
+Vienan-Petshoran alueeseen, taas Arkangelin lääni ilman Kuollan
+piirikuntaa seuraavalla tavalla:
+
+      alueet                 km2        asukkaita
+
+    Lapin alue             224 990        50 787
+    Vienan-Petshoran alue  681 059       440 260
+                  yhteensä 906 049       491 047
+
+Vertailu näiden alueiden välillä osoittaa maa-alan ja väkiluvun etujen
+olevan kokonaan Vienan-Petshoran alueen puolella. Eteläisemmän
+asemansa, maaliikenteensä ja suunnattomain metsävarainsa kautta tällä
+alueella on puolellaan kaikki taloudellisetkin tulevaisuuden edut.
+Näissä kohdin tuo pienialaisempi ja pieniväkisempi Lapin alue ei voi
+kilpailla sen kanssa. Välittömään kilpailuun samoilla urilla ne eivät
+muutenkaan sovellu, koska Vienan-Petshoran alue on pääasiassa maa-alue,
+Lapin alue taas pääasiallisesti merialue. Mutta suhteellista kilpailua
+niiden välillä voi syntyä, ja silloin Lapin alueella suurempia
+mahdollisuuksia tarjoavain meri- ja vuorityöetujensa vuoksi kenties
+kuitenkin on voiton mahdollisuuksia.
+
+Edellä esitettyjä laskelmia katsellessa näyttää Suomen osuus Jäämeren
+maissa ja niiden talouselämässä tosiaan vain pisaralta meressä. Mitä
+merkitsevät Suomelle kuuluvat 2.8 % Europan Jäämeren maitten
+pinta-alasta ja viheliäinen 0.7 % sen kokonaisuudessaankin vähäisestä
+väestöstä! Hiukan toivokkaammalta näyttää maamme osuus Jäämeren maitten
+Lapin alueesta: 13 % pinta-alasta ja 7 % väestöstä. Mutta tältä
+pieneltä saavutukselta riistää melkeinpä kaiken todellisen arvon se,
+ettei Suomen alue uletu Jäämeren rantaan asti. Suomi on tässä
+merimaassa usealla sopimuksella, viimeksi v. 1826 tehdyllä, jolloin
+Suomen etujen valvominen on törkeästi laiminlyöty, työnnetty mereltä
+pois, siltä mielivaltaisesti suljettu pääsy Jäämerelle. Siten on
+epäsuotuisten valtiollisten olojen vuoksi Suomelle tullut
+kokonaisuudessaan mitä luonnottomin pohjoisraja. "Suomenmaa on, näet,
+-- lausuu K.F. Ignatius -- tällä rajalla kokonaan pois suljettu
+kalarikkaasta, Lapinmaan väestölle välttämättömän tarpeellisesta
+Pohjois-Jäämeren rannikosta, vieläpä monessa paikoin aivan soukalla
+maakaistaleella siitä eroitettu. Niin on esm. matka Koltapahdasta
+Jyykeän- (Lyngen-) tai Kaavuonolle (Kaafjord) 3.5 peninkulmaa,
+Somasoaivista Naavuonolle (Quaanangerfjord) 2.5 peninkulmaa ja
+Rajalasta Utsjoen pitäjässä Varankivuonolle niin-ikään ainoastaan 2.5
+peninkulmaa."
+
+Suomen Jäämeri-asema ei kuitenkaan ole niin huono kuin miltä se
+näyttää. Jos Suomen Lapilta vastaiseksi puuttuukin merta, niin puuttuu
+Ruijalta sisämaata; ja se on meidän aikanamme hyvin arveluttava puute
+sekin. Se nyt tosin ei meille ole mikään apu. Mutta Suomella on
+muutamia etujakin, joita toisilla ei ole. Suomen Lapin asema koko
+Jäämeren Lapin alueen keskustassa, lähellä tärkeää Varanginvuonoa,
+Jäämeren Lapin suurimman sisämaanvesistön ympäristöllä, on huomattavan
+edullinen. Suomen Lapilla on paremmat metsänkasvuolot, mukavammat
+sisämaiset luonnolliset kulkuväylät, edullisemmat asutusalueet,
+suuremmat talous- ja kulttuurielämän mahdollisuudet kuin sen
+naapurialueilla. Suomen Lappi on lyhyesti sanoen koko Jäämeren Lapin
+alueen maantieteellinen sydän ja siitä syystä myös sen tuleva talous-
+ja sivistyskeskus. Sen erottaminen Jäämereltä on väkivaltaa Jäämeren
+omaa talous- ja sivistyselämää vastaan.
+
+Kuten seuraavasta tulemme näkemään, on Suomella ilmeisiä ja
+kumoamattomia historiallisia, kansallisia ja taloudellisia oikeuksia
+päästä Jäämerelle. Ennen tai myöhemmin, tavalla tai toisella ovat ne
+oikeudet toteutuvat. Suomen valtiollinen itsenäisyys on luonnollisena
+seuraamuksenan vaativa meille kauan kaivattua itsenäisyyttä myöskin
+Jäämerellä.
+
+
+
+
+2. MUINAISAIKAIN TALOUS- JA VALTASUHTEET JÄÄMERELLÄ.
+
+
+Jäämeri ja sen pitkät rannikot olivat vanhempina aikoina kauan aikaa
+ihmeitten, noituuden ja kauhujen satuseutuja etelämmässä asuvain
+kansain mielikuvituksessa. Jossakin sielläpäin oli skandinavialaisten
+muinaistarujen sumuinen "Niflheim", toinen maailman kuohuvista
+alkuääristä. Jäämeren skandinavialaisia toisintonimiä oli "Trollabotn"
+(Noitapohja), ja karjalaisesta "Kannanlahden" nimestä skandinavialaiset
+väänsivät Vienanmerelle nimen "Gandvik" (Taikalahti). Suomalaistenkin
+aikaisimmat käsitykset Jäämeren seuduista ovat olleet aivan taru- ja
+taikaperäisiä. Sinne esi-isämme sijoittivat "summan Sariolan", joka on
+Niflheimin suomalainen vastine, sinne salaperäisen "Ruijan" ja
+"Turjan". Suuren loitsumaineensa kaikkien naapuriensa keskuudessa
+lappalaiset saivat kaiketi osaksi siitäkin, että asuivat tuon kammotun
+taikameren puolella.
+
+Näitä satuja ja käsityksiä vielä paransivat ja levittivät klassillisen
+muinaisajan ja keskiajan kirjailijat, etunenässä kunnianarvoisa
+kirkonmies Bremenin Aatami (kirjoitti v:n 1070 vaiheilla), joka
+Jäämeren seutujen asukkaiden joukkoon pani myöskin yksisilmäiset
+kyklopit, yksijalkaiset, koirankuonolaiset, ihmissyöjät ja
+suomensukuisista vepsäläisistä (ves, wizzi) tekaisi "valkoisen kansan"
+(weiss, vit -- valkoinen), jonka lapset muka syntyivät valkoisen karvan
+peittäminä; siitä lorusta sitten sai "Valkoinen meri" pysyvän nimensä.
+
+Mutta oli sellaisiakin miehiä, jotka ennakkoluulottomina uskalsivat
+lähteä omin silmin tutkimaan tuon tuntemattoman maailman salaisuuksia.
+Englannin kuninkaan Alfred Suuren (871-901) kirjoittamassa
+maantieteessä on jälkimaailmalle säilynyt kertomus merkillisestä
+matkasta, jonka kuninkaan palveluksessa oleva norjalainen Ottar oli
+tehnyt Vienanmerelle. Suomennamme tähän kertomuksen mielenkiintoisimmat
+kohdat:
+
+"Ottar sanoi herrallensa kuningas Alfredille, että hän asui kaikista
+norjalaisista pohjoisimpana. Hän kertoi asuvansa sen maan pohjoisessa
+osassa Länsimeren rannalla. Kuitenkin sanoi hän tämän maan siitä
+ulottuvan vielä kauas pohjoiseen; mutta maan siellä olevan asumattoman,
+paitsi mitä muutamissa paikoin silloin tällöin oleskelee lappalaisia
+(Finnas), jotka talvella metsästävät ja kesällä kalastavat heidän
+meressänsä.
+
+"Hän sanoi kerran halunneensa tulla tietämään, kuinka kauas tämä maa
+ulottuisi pohjoiseen, taikka asuisiko ketään ihmisiä tämän autiomaan
+pohjoispuolella. Hän läksi siis ja purjehti pitkin rannikkoa pohjoiseen
+päin, pitäen koko ajan aution maan oikealla kädellänsä ja aukean meren
+vasemmallansa. Kolmen päivän kuluttua tuli hän niin kauas pohjoiseen
+kuin valaanpyytäjät tavallisesti kauimmaksi menevät. Sitten kulki vielä
+pohjoista kohti, niin kauas kuin toisten kolmen päivän kuluessa voi
+purjehtia. Sen jälkeen maa kääntyi itäänpäin, taikka meri antoi maahan
+päin; kumminko oikein, ei hän tiennyt, sen hän vaan tiesi, että hän
+siellä odotti länsituulta, tahi vähän pohjoisempaa, ja laski sitten
+itää kohti, pitkin maata, niin paljon kuin neljässä päivässä voi
+purjehtia. Tällöin piti hänen taas odottaa tuulta, täyttä pohjoista,
+siitä syystä että maa siellä kääntyy etelään taikka meri antautuu
+maahan päin, kumminko oikein, ei hän tiennyt. Sitten hän laski etelää
+kohti pitkin maata, niin kauas kuin viidessä päivässä voi purjehtia.
+Silloin tuli hänelle siellä lahdessa suuri joki vastaan. He kääntyivät
+joella takaisin, sillä he eivät uskaltaneet jokea myöten purjehtia
+ylemmäksi, peljäten vihollisuutta; koska maa joen toisella puolella oli
+sangen asuttua. Ja hän ei ollut tavannut asuttua maata sitten kotoa
+lähtönsä, vaan oli hänellä kaikkialla asumaton maa oikealla kädellänsä,
+paitsi muutamia kalastajia ja linnustajia ja metsästäjiä, jotka olivat
+lappalaisia. Ja vasemmalla kädellänsä oli hänellä aava meri.
+
+"Permalaiset (Beormas) olivat varsin hyvin viljelleet maansa; mutta he
+(Ottar ja hänen miehensä) eivät uskaltaneet nousta maalle. Vaan Turjan
+lappalaisten maa (Terfenna land) oli kaikkialla autiota, paitsi missä
+metsästäjiä oleskeli tahi kalastajia taikka linnustajia.
+
+"... Hänestä tuntui, että lappalaiset ja permalaiset puhuivat
+jokseenkin yhtäläistä kieltä. Hän matkusti sinne pääasiallisesti,
+paitsi halusta tullakseen tuntemaan maan luonteen, mursujen tähden;
+sillä näillä on sangen jaloa luuta hampaissansa; joita matkustajat
+toivat mukanansa muutamia kuninkaalle. Ja niiden nahka sopii hyvästi
+laivanköydeksi. Nämä valaat (mursut) ovat paljon pienempiä kuin muut
+valaat; eivätkä ole seitsemää kyynärää pitempiä...
+
+"Hän oli sangen varakas mies... Mutta heidän (norjalaisten)
+varallisuutensa riippuu enimmästi siitä verosta, jonka lappalaiset
+heille suorittavat. Tämä vero on enimmäkseen otusten nahkoja ja
+linnunhöyheniä ja mursunluuta ja sellaista laivanköyttä, joka on tehty
+mursun ja hylkeen nahkasta. Kukin maksaa varojensa mukaan. Rikkaimman
+pitää suorittaa viisitoista näädännahkaa, viisi porontaljaa, yksi
+karhuntalja, kymmenen vasua höyheniä, yksi karhun- tai saukonnahkainen
+peski ja kaksi laivanköyttä, kumpikin kuuttakymmentä kyynärää pitkä,
+toinen mursun ja toinen hylkeen nahkasta.
+
+"Hän sanoi, että Norja on sangen pitkä ja sangen kapea... Asumaton
+vuorenseljänne on itäisellä puolella, ulettuen yhtä pitkältä kuin
+asuttu maa. Tällä seljänteellä oleskelee lappalaisia..."
+
+Ottar nimenomaan mainitsee tehneensä retkensä tiedonhalusta, joskin
+mursunluun hankkiminen oli sivutarkoituksena. Se oli sekä
+tarkoituksiltaan että tuloksiltaan suurenmoinen löytöretki. Sen
+kertomuksesta, niin harvasanainen kuin se onkin, selviää useita
+tärkeitä seikkoja.
+
+Jäämeren luonto monipuolisine riistarikkauksineen on siinä kuvattu.
+Näemme siitä, että lappalaisia jo kauan ennen Ottarin retkeä oli asunut
+Jäämeren rannikkoseuduilla osittain sisämaan tuntureilla poronhoitoa ja
+villipeuran ja turkiseläinten metsästystä, osittain autiolla
+merenrannalla kalastusta, linnustusta sekä hylkeen- ja mursunpyyntiä
+harjoittaen. Kaikesta päättäen jo kauan ennen Ottarin aikoja
+norjalaiset olivat joutuneet suhteisiin lappalaisten kanssa ja
+ruvenneet tekemään heidän alueellaan maitse kauppa- ja verotusretkiä,
+joilta saivat saaliikseen pohjan peräin ja Jäämeren arvokkaita
+tuotteita.
+
+Ottarin antaman kuvauksen vahvistavat ja täydentävät merkilliset
+lappalaiset muinaislöydöt, joita on kaivettu esille Varanginvuonon
+rantamilta, etenkin Kälmeijän (Kjelmön) saarelta Paatsjoen suun
+lähellä. Löydöt ovat 7-11. vuosisadoilta ja sisältävät monenlaisia,
+parhaasta päästä peuranluisia esineitä, kuten ongenkoukkuja,
+nuolenkärkiä, hylkeenpyynnissä käytettyjen harpuunien kärkiä, ahraimia
+jokilohien pyyntiä varten ym. Löydöissä on joukoittain kalain, lintujen
+-- kuten meidän aikanamme jo sukupuuttoon hävinneiden siivettömäin
+ruokkien (_Alea impennis_) --, peurain, kirjavain hylkeiden, Grönlannin
+hylkeiden, harmaiden hylkeiden, merisikain eli pyöriäisten, majavain
+ym. ravinnoksi käytettyjen eläinten luita; sitävastoin on vähemmin
+jälkiä mursunpyynnistä. Saviastiain kappaleet ja pienet rautaesineet
+osoittavat, ettei Jäämeren lappalaisten silloinen kulttuuri ollut
+niinkään alhainen. "Tunkeutuessaan pitkin Pohjois-Norjan rannikkoa
+pohjoiseen norjalaiset tapasivat lappalaisia erämiehiä eli
+merilappalaisia. Tästä kosketuksesta korkeamman kulttuurin kanssa ovat
+lappalaiset paljon oppineet, mutta toiselta puolen ovat norjalaisetkin
+saaneet oppia lappalaisten pyynti- ja metsästyskulttuurista, joka hyvin
+soveltui niihin seutuihin. Sen kautta syntyi meripyynnin korkeampi
+kehitys." (Fridtjof Nansen.)
+
+Luonnon edut, s.o. lauha talvi, ympäri vuoden sula meri ja meren sekä
+lintuvuorien riistarikkaus, siten näille kaukaisille rannoille
+houkuttelivat ja siellä ylläpitivät alallaan verraten korkealle
+kehittynyttä lappalaisasutusta ja -kulttuuria jo silloin kuin paljon
+etelämmässä olevat sisämaat vielä olivat asumattomia erämaita.
+
+Ottarin retki avasi tien muille norjalaisille retkeilijöille, joiden
+kautta koko Ruijan ranta ja myöhemmin "Muurmaninrannan" (s.o.
+Normannien eli Norjalaisten rannan) nimellä tunnettu Kuollanniemen
+pohjoisrannikko tulivat Norjan vaikutuksen ja vallan alaisiksi.
+Norjalaisten ja islantilaisten satujen tietopiiri ulettui vielä paljon
+kauemmaksikin itäänpäin, aina Petshoran tienoille saakka. V. 1194
+norjalaiset valaanpyytäjät löysivät Jäämeren äärillä uuden,
+"Svalbard'iksi" nimittämänsä kylmän maan, luultavasti Huippuvuoret, ja
+v. 1307 Norjan hallitusmiehet perustivat Varanginvuonon suulle Varjakan
+eli Vuoreijan linnan (Vardöhus). Meren herruus Jäämerellä joutui täten
+pysyvästi Norjalle.
+
+Muistettavalla matkallaan Ottar päätyi Vienanmeren rannalle, suuren
+Vienanjoen suuhunko, kuten yleensä on luultu, vaiko Kuollan niemen
+etelärannikolle laskevan vuolaan Varsugan suuhun, kuten Nansen olettaa,
+jääköön tässä ratkaisematta. Hän tapasi siellä kukoistavan permalaisen
+asutuksen ja viljelyksen. Hyvään alkuun päästyään norjalaiset tämän
+tästäkin tekivät kauppa- ja ryöstöretkiä permalaisten maahan. Kuuluisin
+niistä on Thore Hundin ja hänen miestensä v. 1026 tekemä Vienan retki,
+jolloin norjalaiset permalaisten kauppapaikalle tultuaan ensinnä
+ostelivat paljon oravan-, majavan- ja soopelinnahkoja ja sen jälkeen
+kaupparauhan irtisanottuaan yöllä ryöstivät metsässä olevan aidatun
+kalmiston ja Jumalan-kuvan saaden saaliikseen suuret määrät hopeaa ja
+muita kalleuksia.
+
+Norjalaisten kertomukset permalaisten oloista ovat kaikissa kohdissaan
+uskottavia -- pitäähän A. Ahlqvist Jumalan-kuvan jutussa "ihan jokaista
+sanaa totena" -- ja kaikki epäilykset haihtuvat, kun luemme vanhain
+arabialaisten maantieteilijäin kertomuksia heille tunnetuista
+pohjoisimmista maista. Eräs näistä arabialaisista kirjoittajista,
+1100-luvulla elänyt Abu Hamid kertoo, kuinka kauppiaat matkustivat
+Bulgarista Isu nimiseen uskottomain maahan, josta saatiin majavia;
+siellä kauppiaat persialaisilla miekanterillä ostivat itselleen
+majavannahkoja; Isun asukkaat taas veivät nämä miekat pimeyden
+läheiseen maahan synkeän meren äärelle, missä möivät ne
+soopelinnahkoihin; tuon äärimmäisen maan asukkaat vihdoin uhrasivat
+miekat mereen, josta Allah antoi nousta vuorenkokoisia kaloja.
+Permalaisten rikkauden lähde oli siis Mustan- ja Kaspianmeren
+takaisessa arabialaisessa maailmassa, jonne Volgan kauppiaiden
+välityksellä hankittiin Jäämeren maitten kallisarvoisia turkiksia.
+Muutamalla mielikuvituksen värittämällä piirteellä Abu Hamid kuvaa koko
+vaihtokaupan Persiasta Jäämeren valaanpyyntivesille ja Jäämereltä
+Persiaan. Arabialaisten käyttämä Isu nimi lienee sama kuin muitten
+keskiajan kirjailijain mainitsemat Ves ja Wizzi, jotka tarkoittavat
+vepsäläistä heimoa, jonka alueen kautta luonnolliset kauppatiet muinoin
+kulkivat Vienanmerelle ja Jäämerelle.
+
+Vienanmeren rannoilla asuvain turkis- ja hopearikkaiden permalaisten
+kansallisuudesta tuskin voi olla eri mieliä. He olivat kaikissa
+tapauksissa suomensukuisia ja kaikesta päättäen karjalaisia, tarkemmin
+sanoen nykyisten Vienan karjalaisten esi-isiä, jotka jo varhain olivat
+saapuneet Vienan vesille ja siellä kehittyneet eteviksi Jäämeren
+pyytäjiksi ja turkiskauppiaiksi. Siihen saamme todisteita monelta
+taholta. Vienanmeren ympäristöissä on permalais-aikaan palautuvia
+karjalaisia paikannimiä (Kannanlahti -- Gandvik). Kun myöhemmin Vienan
+permalaisten nimi historiasta katoo, karjalaiset esiintyvät heidän
+yleisperillisinään sillä tavoin, ettei mikään todellinen kansanvaihdos
+tunnu mahdolliselta. Kalevalakin näyttää käsitystämme tukevan.
+Karjalaisille runoille on koko Jäämeren elämä tutunomainen ja kotoinen.
+Niinkuin omista näkemistään ne puhuvat Jäämeren luonnosta, valaista,
+mursuista ja mursunluisista hevossuista ja ruoskanvarsista. Sivumennen
+sanoen ovat karjalaiset kuten lappalaisetkin nähtävästi oppineet
+mursunpyynnin norjalaisilta, koskapa sana "mursu" lienee lainaus
+norjalaisesta "rosmar" sanasta; muuten on meidän "norsummekin" alkuaan
+sama kuin mursu ja norsunluu siis oikeastaan karjalaista mursunluuta.
+
+V. 1137 mainitaan Vienanmeren rannalla suolan keittämistä -- sekin
+varmaan vanha karjalainen merielinkeino. Myöhempäin historiallisten
+tietojen mukaan ovat Vienan-karjalaiset olleet tunnettuja Jäämeren
+valaanpyytäjiä, kalastajia ja laivanrakentajia. Koko tämä keskiaikainen
+karjalainen Jäämeren-kulttuuri ei voi olla aivan lyhyessä ajassa
+kehittynyt, vaan täytyy sillä olla juurensa Ottarin ja permalaisten
+ajoissa.
+
+Vienan karjalaisten ja norjalaisten kauppa- ja sotasuhteita jatkui
+vuosisatain halki. Norjalaiset sadut kerskuvat senpuolisten monista
+voitokkaista Vienan-retkistä. Ja vienalaiset kostivat parhaansa mukaan
+tekemällä maitse ja meritse sotaretkiä Pohjois-Norjaan. Kilpailun ja
+vihollisuuden pääsyynä olivat varmaan lappalaiset, joita Vienan
+karjalaiset todennäköisesti jo ammoisista ajoista verottivat ja
+riistivät samaan tapaan kuin norjalaiset.
+
+Kesken näitä norjalais-lappalais-karjalaisia suhteita esiintyy Jäämeren
+näyttämölle uusi tekijä: venäläiset. Kun jo v. 1096 etäisen Petshoran
+asukkaita ja parin vuosikymmenen kuluttua Laatokan seutuja mainitaan
+Novgorodin verollisina, lienee venäläisten valtiollinen ylivalta jo
+siihen aikaan ollut pohjattuna Vienan-karjalaisillakin alueilla.
+Kreikkalaisen kirkon ja edistyneempien elinkeinojen yhteisin voimin
+novgorodilainen valta ja asutus varmoin askelin lähenivät Jäämeren
+rantoja. Novgorodin ja Norjan hallitsijain kesken syntyi vähitellen
+vallanjako Jäämerellä. V. 1251 mainitaan Novgorodin ruhtinaan
+toimittaneen lähettiläitä Norjan kuninkaan luo, ja lienee silloin
+syntynyt jonkinlainen sopimus riidanalaisten seutujen käyttämisestä.
+Uusi pysyvämpi sopimus tehtiin v. 1326. Sen mukaan kumpikin valta sai
+määrätyllä tavalla verottaa omia lappalaisiansa koko sillä alueella,
+joka ulettui Malangin vuonolta pitkin Kuollan rantoja Kannanlahden
+Vieljokeen saakka; muuten oli veronalaisuuteen nähden rotu ratkaiseva,
+niin että karjalaiset jäivät Novgorodin alaisiksi ja että norjalaiset
+saivat verottaa "puolikarjalaisia", joilla oli lappalainen (s.o. Norjan
+alainen lappalainen) äiti; kummankin valtakunnan kauppiaat saivat
+esteettömästi kulkea toisen valtakunnan alueella.
+
+Vaikka Norja nimellisesti pysyi Muurmaninkin rannan valtiollisena
+yliherrana, jolle vielä 1600-luvun alussa Kuollan kaupungin asukkaat
+maksoivat lohiveroa, niin tosiasiallisesti kuitenkin Norjan valta
+täällä jo keskiajalla taantui ja Venäjän kasvoi. Syynä Norjan
+vaikutuksen heikkenemiseen oli pohjoismaiden unionista aiheutuva Norjan
+valtiollinen taantuminen, Norjan kaupan syrjäytyminen Hansan
+kauppavallan tieltä ja ehkäpä myöskin kalastuksen vilkastuminen Norjan
+länsirannikolla, joka veti huomiota pois Jäämereltä. Sillä välin
+venäläisen kirkon valta 1300-luvulla vakaantui Vienansuun pääpaikassa
+Holmogorissa; v. 1429 perustettiin Vienanmeren saaristoon Solovetsin
+luostari, koko Vienan-Petshoran alueen kuuluisa kulttuurikeskus.
+Seuraavalla vuosisadalla kohosi jo venäläisiä luostarirakennuksia
+Kuollan ja Petsamon vuonojen perukoille Muurmaninrannalla.
+
+Jäämeren rannikkojen isäntäin joukkoon ilmestyivät viimeisiksi
+vielä suomalaiset ja ruotsalaiset. Samalla tavoin kuin
+Jäämeren kalastajalappalaiset olivat joutuneet norjalaisten ja
+karjalais-venäläisten alaisiksi, Fennoskandian sisäosissa kiertelevät
+lappalaiset joutuivat voimakkaampien ja edistyneempien naapurikansain,
+suomalaisten (hämäläisten) ja ruotsalaisten riistettäviksi.
+Lappalaisten alamaisuus oli järjestynyt yksinkertaisen rotu- ja
+perheorjuuden tapaan, siten että suomalaisilla tai ruotsalaisilla
+isännillä oli takamailla lappalaiset orjaperheensä, joiden tuli
+suorittaa omistajilleen tietyt verot. Isännyys niinkuin orjuuskin
+jatkuivat perintönä polvesta polveen. Lappalainen pysyi isäntänsä
+veronalaisuudessa kaikkialla, missä kiertelikin; asiakirjallisten
+tietojen mukaan hämäläiset isännät keskiajalla omistivat
+verolappalaisia kaukana Perä-Pohjolassa ja Länsipohjassa.
+
+Ottarin usein mainitussa kertomuksessa sanotaan, että pohjoisen Norjan
+erotti Ruotsista ja Kainuunmaasta (Pohjanlahden suomalaisista
+seuduista) niin leveä seljänne, että sen yli kulkemiseen tarvittiin
+paikoin kaksi viikkoa, paikoin vain kuusi päivää ja että kainulaiset
+(suomalaiset) kevyillä veneillään tunturijärviä pitkin soutaen ja
+veneitään maata myöten kantaen toisinaan kävivät hävittämässä Norjan
+seutuja ja norjalaiset samoin Kainuunmaata. Sodalliset suhteet
+kuitenkin aikaa myöten muuttuivat rauhallisemmiksi. Lappalaisten
+perääntyessä viimein Ruijan alueelle saakka heidän suomalaiset ja
+ruotsalaiset isäntänsäkin joutuivat veroasioissaan kulkemaan Jäämeren
+rannoilla. Tällaisia verotusretkiä pidettiin muinoin niin luonnollisina
+ja oikeutettuina, etteivät norjalaiset niitä estäneet; he itsekin
+nauttivat samanlaisia oikeuksia vieraalla alueella. Näin suomalaiset ja
+ruotsalaiset saivat ensimäisen jalansijan Jäämerellä.
+
+Suomalais-ruotsalaisten Lapinoikeuksien omistajina esiintyivät
+myöhemmällä keskiajalla "pirkkalaiset". Todennäköisesti he olivat
+Pohjanlahden perukoille asettuneita suomalaisia ja ruotsalaisia
+ammattikauppiaita, jotka vähitellen olivat hankkineet itselleen
+hämäläisten ja muitten vanhain Lapinkävijäin oikeuksia. Nähtävästi jo
+1200-luvulla Pohjanlahden pirkkalaiset olivat järjestyneet
+säännöllisiksi kauppiaskunniksi, jotka määrättyjen lappalaisten
+keskuudessa tai määrätyissä lappalaiskylissä harjoittivat kauppaa ja
+verotusta Ruijaan saakka. V. 1498 mainitaan pirkkalaisilla olleen
+esi-isiltä perittyjä oikeuksia sellaiseen Lapinkäyntiin.
+
+Unioniajalla, jolloin kaikki Skandinavian maat ja Suomi kuuluivat
+samaan valtakuntaan ja Norja oli joutunut sisällisen heikkouden tilaan,
+olivat olot Ruotsin valtakunnan turvissa toimiville pirkkalaisille
+varsin suotuisat. Ruotsalaisen vaikutusvallan kasvaminen näkyy
+siinäkin, että läntisten lappalaisten käännytys suureksi osaksi
+tapahtui Upsalan arkkipiispan johdolla.
+
+Keskiajan loppuun päättyy Jäämeren kysymyksen ensimäinen pitkä
+aikakausi. Sen kuluessa aluksi kolmen kansan, lappalaisten,
+norjalaisten ja karjalaisten pohjoisimmat etuvartijat asettuivat
+pysyvästi Jäämeren äärille, lappalaiset varsinaisen Jäämeren
+rannikoille, norjalaiset heidän länsipuolelleen Haalogalantiin ja
+karjalaiset itäpuolelle, Vienaan. Yhteisesti ja toisiltaan oppia ottaen
+nämä kansat harjoittivat tuottavia Jäämeren elinkeinoja ja kohottivat
+nämä elinkeinot verraten korkealle kannalle. Lappalaiset kuitenkin jo
+varhain menettivät elinkeinollisen itsenäisyytensä -- mikäli heillä
+sitä oli ollutkaan -- ja joutuivat norjalaisten ja karjalaisten
+riistettäviksi.
+
+Ensimäinen tärkeä tapahtuma Jäämeren tunnetussa historiassa oli
+norjalaisen meriurhon Ottarin Vienan retki, jonka kautta norjalaiset
+joutuivat Vienan karjalaisten kanssa vuosisatoja kestäneisiin
+kaupallisiin ja sodallisiin kosketuksiin ja joiden aikana norjalaiset
+Jäämeren vesillä ja rannoilla saavuttivat pysyvän valtiollisen
+ylivallan. Toinen suuri vaihe oli se, kun Novgorodin valta saatettuaan
+Vienan karjalaiset alaisuuteensa ja perittyään karjalaisten vanhat
+Lapin oikeudet alkoi merkillisen venäläisen vaikutuskauden Jäämerellä.
+Vaikka Jäämeren rannikko nimellisesti jäi suureksi yhteisalueeksi,
+jossa kumpikin valta sai verottaa omia lappalaisiansa, niin
+tosiasiallisesti koko Kuollan puoli Jäämeren aluetta joutui pysyvästi
+venäläisen vaikutuksen alaiseksi. Kolmas merkkitapaus Jäämeren
+kysymyksen vanhassa historiassa vihdoin oli suomalais-ruotsalaisten
+pirkkalaisten saapuminen lappalaisineen Jäämeren rannikoille ja siitä
+johtuneet Ruotsi-Suomen oikeudet Jäämereen.
+
+Suuressa maailmassa ei kaikesta tästä kehityksessä tiedetty mitään;
+Europan sivistyskansain tietopiirissä Jäämeren seudut koko ajan
+pysyivät merihirviöitten ja satujen Taikamerenä.
+
+
+
+
+3. UUSI AIKA: JÄÄMEREN RANNIKON VALTIOLLISET JAOT.
+
+
+Uusi sangen vaiherikas aikakausi alkoi Jäämeren äärillä, kun nämäkin
+etäiset seudut joutuivat suurten löytöretkien tielle, Länsi-Europan
+kauppakansain vaikutusalaksi ja yritteliäiden merkantilististen
+hallitsijain koekentäksi.
+
+Kun espanjalaiset ja portugalilaiset sulkivat muitten kansain
+merenkulkijoilta eteläiset pääsytiet Intiaan ja Kiinaan, englantilaiset
+ja hollantilaiset alkoivat etsiä luoteisia ja koillisia pääsyväyliä
+idän rikkauksien lähteille. V. 1553 Hugh Willoughby ja Richard
+Chancellor lähtivät kolmella laivalla Englannista purjehtimaan
+"koillisväylän" kautta Kiinaan. Norjan rannikolla laivat myrskyssä
+eksyivät toisistaan. Willoughby harhailtuaan siellä täällä Jäämerellä
+kuoli miehistöineen viluun ja puutteeseen jossakin samojedien
+rannoilla. Chancellor oli onnekkaampi. Hänen laivansa saapui Vienanjoen
+suuhun, länsieuroppalaisille uuteen, tuntemattomaan maailmaan.
+Englantilaiset heti ymmärsivät löytönsä merkityksen. He ryhtyivät
+viipymättä kauppasuhteisiin moskovalaisten kanssa, jotka Novgorodin
+valloitettuaan olivat tulleet Vienankin herroiksi. Englantilaisten
+perustama kauppaseura, "Moskovan kauppakomppania", sai Venäjällä
+tullivapauden ja muita erioikeuksia, joita se nautti lähes sata vuotta.
+Vienan suulla olevan P. Mikaelin luostarin lähelle englantilaiset
+perustivat pienen Archangelin (Arkkienkelin) linnoituksen ja
+kauppasiirtolan, jonka viereen venäläiset puolestaan v. 1584 perustivat
+samannimisen kaupungin. Ennen Pietarin kaupungin perustamista (1703)
+Arkangeli oli lähes vuosisadan ajan Venäjän ainoa ja senvuoksi
+korvaamaton merisatama.
+
+Pian ilmestyivät hollantilaisetkin Jäämeren markkinoille.
+Hollantilainen Willem Barents löysi v. 1594 Novaja Semljan ja kahden
+vuoden kuluttua Karhusaaren sekä Huippuvuoret. Täyteen lastattuja
+kauppalaivoja jo lähetettiin Karanmeren kautta pyrkimään Intiaan, mutta
+takaisin niiden täytyi palata ja sankarillinen Barents kuoli kylmän
+kouriin talvehtiessaan Novaja Semljalla. V. 1871, lähes kolmesataa
+vuotta myöhemmin, löydettiin se huone, jossa Barents miehineen oli
+talvea viettänyt; kaikki oli koskemattomassa kunnossa ja erinomaisen
+hyvin säilynyt. Tästä etevästä, onnettomasta tutkijasta on
+Barentsinmeri saanut nimensä.
+
+Paremmalla menestyksellä hollantilaiset ryhtyivät Vienan kauppaan, jota
+varten he v. 1608 perustivat suurehkon kauppaseuran. Mutta Venäjän
+kauppaa monin verroin tuottavammaksi tuli 1600-luvun alkupuolella
+vauhtiin päässyt valaanpyynti Jäämerellä. Englantilainen Moskovan
+komppania sai v. 1613 Englannin kuninkaalta yksinoikeuden
+valaanpyyntiin "pohjoisella valtamerellä". Englantilaiset eivät
+kumminkaan voineet sulkea Jäämerta sinne pyrkiviltä Tanskan, Hampurin,
+Bremenin, Hollannin, Ranskan ja Espanjan pyyntilaivoilta. Pulasta
+koetettiin päästä jakamalla Jäämeren lahdet, satamat ja rannikot eri
+kansain valaanpyytäjäin kesken, mutta jättiläisosan veivät
+hollantilaiset, jotka nyt pitkiksi ajoiksi saivat isäntävallan
+Jäämerellä. Valaan (Grönlannin valaan) pyyntiä he harjoittivat
+pääasiallisesti Huippuvuorten ja Novaja Semljan vesillä. Pienelle
+Huippuvuoriin kuuluvalle Amsterdamin saarelle syntyi "Smeerenbergin"
+(Rasvalan) kauppala, johon oli ajopuista tai Hollannista tuoduista
+palkeista rakennettu taloja, varastohuoneita ja kapakoita ja jossa
+2.000 hengen suuruinen väestö kesäkuukausina ahkeroi valaanrasvan
+keittämisessä ja valaanluun valmistamisessa. Niin suuressa
+kukoistuksessa oli nyt valaanpyynti, että Hollannissa väiteltiin siitä,
+kumpiko siirtolakaupunki oli kaupalle tärkeämpi, Javan Batavia vaiko
+Huippuvuorten Smeerenberg. Tilaston mukaan kuului Hollannin Jäämeren
+laivastoon v:n 1680 aikoina 200 alusta ja 14.000 merimiestä, ja
+aikajaksona 1669-1778 hollantilaiset tappoivat Huippuvuorten vesillä
+57.590 valasta, arvoltaan 93 milj. Suomen markkaa. Mutta jo 1600-luvun
+lopulla Huippuvuorten pyynti alkoi vähentyä, Smereenberg autioitua ja
+valaanpyynnin keskus siirtyä Grönlannin puolelle. Kuitenkin ehti
+englantilainen valaanpyytäjä Scoresby v. 1822 päättyneen
+merimiesaikansa kuluessa Huippuvuorten vesillä yhdellä ainoalla
+laivalla pyydystää valaita 4 miljonan markan arvosta, ja pienempäin
+valaitten ja hylkeitten pyynti kukoistaa siellä tänäkin päivänä.
+
+Ajan henki saattoi Skandinaviankin valtakunnat uskonpuhdistusajalla
+lujittamaan valtaansa äärimmäisessä pohjolassa ja pyrkimään mikäli
+mahdollista osallisiksi Jäämeren uuteen talouselämään. Tarmokkaimmin
+vaikkeivät onnekkaimmin näitä päämääriä tavoittelivat Ruotsin
+Vaasa-kuninkaat. Heidän alotteestaan Jäämeren kysymyksessä tapahtui
+tärkeitä valtiollisia ratkaisuja.
+
+Kustaa Vaasa otti kruunun haltuun pirkkalaisten oikeudet ja laski siten
+pohjan Ruotsin valtakunnalliselle politikalle Jäämeren puolella.
+Veronkanto ja oikeudenkäyttö pirkkalaisten Lapin alueilla joutui
+valtion voutien käsiin. Levittääkseen Ruotsin valtaa Jäämeren
+rannikolla Kustaa Vaasa asetti sinne erityisiä kruununkalastajia. Hän
+ei näytä kuitenkaan pyrkineen siellä mihinkään määrättyihin tai
+kaukaisempiin päämääriin, vaan tavoitelleen kahmalokaupalla kaikkia
+mahdollisia hetkellisiä etuja. Harkitumman merkantilistisen ohjelman
+merkkejä näkyy Kaarle IX:n toimissa Jäämerellä. Hän m.m. kehitti
+monipuolisemmin Lapin verotusta, edisti ruotsalaissuomalaista
+uutisasutusta Jäämeren rannikolla ja antoi perustamalleen Gööteporin
+kaupungille erioikeuden Jäämeren kauppaan.
+
+Nämä pyrkimykset pakottivat selvittämään epäselviä valtiollisia
+valtasuhteita ja valtakuntain rajoja Jäämeren Lapissa.
+
+Siellä oli jo vanhastaan olemassa jonkinlaisia alueellisia ylioikeuksia
+eli valtiollisia alueita. Norjalaiset olivat jo varhain ottaneet
+valtiollisen ylivallan merellä ja sen likimmällä rannikkovyöhykkeellä,
+maa Kölin tunturien itä- ja eteläpuolella oli riidatonta Ruotsin
+valta-alaa ja Kuollan niemellä oli Venäjä vähitellen vallannut
+itselleen alueellisen isännyyden. Mutta koko tämä alueellinen valta oli
+sangen horjuvaa laatua. Sen näet ei katsottu rikkovan niitä
+_henkilöllisiä verotusoikeuksia_, joita eri valtakunnilla vanhastaan
+oli toistensakin nimellisillä alueilla. "Asukkaiden verotusta vieraan
+valtakunnan alueella -- Isak Fellman näistä seikoista kirjoittaa --
+oltiinkin sellaisen valtakunnan puolelta taipuvaisia hyväksymään,
+milloin se perustui vanhaan tapaan. Sillä ainakin alkuansa vaadittiin
+sellaisissa tapauksissa ainoastaan henkilöllistä veroa, eikä sen
+kautta tahdottu omistaa mitään alueellista yliherruutta enempää kuin
+sitä sen kautta katsottiin perustetuksikaan. Huolimatta siitä, mihin
+valtakuntaan maan voitiin katsoa kuuluvan, tavattiinkin senvuoksi
+Lapissa eri valtakuntain veronkantajia ottamassa veroja samoilla
+seuduilla toistensa rinnalla ja yhdessä. Kun joku suurempi tai pienempi
+joukko jonkun valtakunnan veronalaisia lappalaisia asettui toisen
+valtakunnan alueelle, seurasivat siis heitä sinne myöskin heidän
+entiset veronkantajansa, ottivat siellä esteettömästi heiltä veron,
+saivatpa päälle päätteeksi vapaan kyydin ja kestityksen. Omain
+voutiensa avulla siten Ruotsi kantoi Lapinveroa Norjan alueella, Norja
+sekä Ruotsin että Venäjän ja Venäjä niin Ruotsin kuin Norjankin
+alueella."
+
+Lapin vanhimmissa oloissa tämä järjestelmä oli aivan luonnollinen.
+Niinkauan kuin lappalaiset olivat näiden seutujen ainoita asukkaita ja
+viettivät kiertelevää metsästäjän, kalastajan ja poronpaimentajan
+elämää, jossa kaikki riippui pyydystäjän nuolesta ja suksesta, hänen
+henkilöllisestä taidostaan ja kyvystään, ei muunlainen verotus kuin
+henkilöllinen ollut mahdollinen.
+
+Maata ei voitu verottaa, koska sen tuottavaisuus niinkuin sen asutuskin
+olivat aivan epämääräisiä. Näin ollen ei maan omistamisella ja
+hallitsemisella Lapissa voinut olla suurtakaan taloudellista tai
+valtiollista arvoa. Lappalaisten henkilöllinen verotus sitävastoin oli
+taloudellisten ja valtiollisten oikeuksien yleisesti tunnustettu
+perustus; kaikki sen hyväksyivät, koska kaikki sitä tarvitsivat.
+Ylipäiset aluerajat eivät voineet eivätkä saaneet estää laillista
+verottajaa vapaasti verottamasta omia lappalaisia toisenkin valtakunnan
+nimellisellä alueella.
+
+Muinainen aluevalta Jäämeren mailla siis suuresti poikkesi itsenäisten
+valtakuntain säännöllisestä aluevallasta. Koko Lappi oli ikäänkuin
+kaikkien pohjoisten valtakuntain yhteinen suuri siirtomaa, _suuri
+yhteisalue_, jonne ne kukin olivat karkoittaneet lappalaisensa siltä
+vapauttamatta heitä vanhoista alamaisuussiteistä.
+
+Ajan pitkään ei tällainen järjestelmä kumminkaan voinut kestää. Pohjan
+perille kaikkialta mantereen puolelta tunkeutuvan uutisasutuksen kautta
+lappalaisten alueet pienenemistään pienenivät. Heidän täytyi lakata
+kovin laajoista kiertoretkistä ja supistaa elinkeinollinen toimintansa
+rajoitetuille pienille maa-alueille. Kun lappalaisten olot jonkinverran
+vakaantuivat tällaisiksi, voitiin ruveta verottamaan lappalaiskyliä tai
+niiden metsästys- ja kalastusalueita, joilla nyt oli säännölliset
+asukkaansa ja käyttäjänsä. Siten Lapissakin pääsi alkuun puhdas
+maaverotus ja verottajan maavalta. Kun eri valtakuntain virkamiesten
+toiminta tämän mukaisesti yhä enemmän keskittyi ja rajoittui
+määrättyihin paikkoihin ja alueisiin, niin sekin oli omiaan tukemaan
+käsityksiä tästä uudenlaisesta _maaverotukseen_ perustuvasta
+valtakuntain _aluevallasta_.
+
+Tämä valtakunnallinen maavalta ja aluevalta nyt vuorostaan tuli uusien
+oikeuksien lähtökohdaksi ja perusteeksi. Lappalaisilta, jotka syystä
+tai toisesta pitemmäksi tai lyhemmäksi ajaksi asettuivat vieraan
+valtakunnan alueelle, ruvettiin siellä maan käyttämisen korvaukseksi
+ottamaan veroa, kiinnittämättä huomiota siihen, oliko tulokkaan jo
+ennestään maksettava veroa toiselle valtakunnalle. Näin syntyi tuo
+Jäämeren seuduilla niin yleinen ja ominainen verotapa, että samat
+lappalaiset saattoivat maksaa veroja kahdelle jopa kolmelle
+valtakunnalle. Tällaisia kaksinais- ja kolminaisveroja saattoi syntyä
+muillakin tavoin, esim. siten, että lappalainen turvaa tai muuta
+sentapaista etua saadakseen oli ruvennut antamaan vieraalle
+verottajalle lahjoja tai kestitystä, joista sitten tuli pysyvä vero,
+mutta maavalta sittenkin lienee ollut pääsyitä mainitun omituisen
+verotavan syntymiseen. Niinpä Kaarle IX koetti v. 1593 saada
+selvitetyksi, keneltä niistä kolmesta kuninkaasta, joille Tornion ja
+Kemin lappalaiset maksoivat veroa, he olivat "saaneet maan ja veden,
+josta he voivat saada elatuksensa", ja Tornaeus kertoo lappalaisten
+maksavan veroja kahdelle kolmelle hallitsijalle ei senvuoksi, että he
+tunnustaisivat heidät kaikki herroikseen, vaan senvuoksi, "että heillä
+on vapaus niiden herrain maalla kalastaa ja metsästää". Kun 19.
+vuosisadan alussa tutkittiin, mistä syystä Kemin Lapista maksettiin
+veroa Venäjälle, niin havaittiin, että se oli ennen muinoin suostuttu
+maksu metsästys- ja kalastusoikeuksista Venäjän puolella, ja koska
+majavain ja villipeurain pyynti Venäjän puolella oli lakannut, mainittu
+verokin lakkautettiin v. 1814.
+
+Lapin ja Jäämeren valtiollisia kysymyksiä eivät mainitunlaiset olot
+olleet omiaan selvittämään. Päinvastoin; kilpailevat ja toisiaan
+kadehtivat valtakunnat siitä saivat vain tervetulleen aiheen verotuksen
+ohella nyt aluevallankin perusteella pyrkiä täydelliseen politiseen
+ylivaltaan Jäämerellä. Kustaa Vaasan valtio-oppi oli siinä kohden hyvin
+yksinkertainen: missä Ruotsilla oli verotusoikeus, siellä sillä oli
+maa, ja missä sillä oli maa, siellä sillä oli verotusoikeus.
+Sellaisilla perusteilla ruotsalaiset katsoivat valtapiirinsä ilman
+muuta ulettuvan Jäämereen, ja Olaus Magnus merkitsi karttaansa Jäämeren
+rannalle: "Hvcvsq' exteditr regnv svecie" (Tänne saakka ulettuu Ruotsin
+kuningaskunta).
+
+Vastakkaisten alue- ja verotusvaatimusten yhteensovituksesta syntyi
+Jäämeren riitain kuluessa vielä sellainenkin käsitys ja vaatimus, että
+seuduilla, joissa oli kahden valtakunnan lappalaisia, oli veroista
+tuleva kummallekin osalliselle puolet, seuduilla taas, joissa oli kolme
+valtaa, kullekin kolmannes. Tämän mukaan siis jakamattomat alueet
+olivat yhteismaita, joiden alueeseen kullakin osakkaalla oli yhtä
+suuret oikeudet -- selvä teoria kylläkin, mutta ilman historiallista
+pohjaa.
+
+Ruotsin ja Venäjän v. 1595 Täyssinässä tekemä rauha ei Jäämeren
+kysymystä ratkaissut. Rauhansopimuksessa jälkimäinen valta myönsi
+edelliselle oikeuden kantaa veroa lappalaisilta Pohjanmaalta Varankiin
+saakka, toisin sanoen Venäjä luopui tältä alueelta kantamasta
+Lapinveroa ja jätti oikeutensa Ruotsille. Ruotsin ja Venäjän välille
+samassa rauhanteossa määrätty raja käytiin seuraavana vuonna etelästä
+käsin Rajasuohon (Kuhmoniemellä) saakka pohjoisessa. Siitä eteenpäin
+piti rajan kulkea suoraa linjaa Inarijärven poikki ja sieltä Varangin
+ja Näytämön välitse Jäämereen. Tämä raja ei kuitenkaan ollut mikään
+tavallinen valtakunnan raja, koska ei Venäjällä enempää kuin
+Ruotsillakaan ollut mitään ehdottomia alueellisia yli-oikeuksia
+Jäämeren rannoilla, jotka päinvastoin valtiollisesti ja alueellisesti
+vanhastaan kuuluivat Tanska-Norjalle. Täyssinän rauhan raja siis oli
+yksinomaan vain kahden valtakunnan veroalueellinen raja, eli
+nykyaikaista sanontaa käyttääksemme "intressipiirien" raja, jonka
+länsipuolella Venäjä luovutti veronkanto-oikeutensa Ruotsille. Sovitun
+rajan perusteella ruotsalaiset eivät vaatineetkaan itselleen mitään
+määrättyä aluetta tai yksinoikeutettua aluevaltaa Jäämeren rannalla,
+vaan ainoastaan Venäjän ja Ruotsin osaa eli 2/3 Varangin länsipuolelta
+tulevasta Lapinverosta ja sen mukaista oikeutta alueeseen. Kuinka
+vähän Täyssinän rauhan kautta vanhat olot Ruotsin ja Venäjän
+rajaseuduillakaan muuttuivat, näkyy siitä, että Maanselän, Kitkan ja
+Kuolajärven lappalaiskyläin asukkaat, joiden piti muuttaa Venäjän
+puolelle rajaa, mutta jotka sitä eivät tehneet, Täyssinän rauhan
+jälkeenkin vanhaan tapaansa maksoivat veroa Venäjälle, vaikka asuivat
+Ruotsin kiistämättömällä alueella. Samalla tavoin jäi Ruotsille
+edelleen vero-oikeuksia itäpuolella Täyssinän rauhan rajan.
+
+Tällaisesta epäselvästä tilasta Jäämeren rannoilla Kaarle IX tahtoi
+irtautua. Hän asettui Jäämeren politikassaan lopuksi _täydellisen
+valtakunnallisen aluevallan_ kannalle, jonka mukaan toisella
+valtakunnalla ei tulisi olla minkäänlaisia oikeuksia toisen valtakunnan
+alueella, ja pyrki saamaan sellaista järjestystä aikaan Jäämeren
+rannikoilla. Lähtien siitä vaatimuksesta, että Ruotsille kuului 2/3
+isäntävallasta n. 30 peninkulman pituisella alueella Jäämeren
+rannikkoa, hän oli taipuvainen luopumaan tästä vaatimuksesta ainoastaan
+sillä ehdolla, että Ruotsille lohkaistaisiin yksinomaisuudeksi
+Alattion-Varangin välinen kappale mainitusta rannikosta.
+
+Kaarle IX:n vaatimuksissa ilmestyy ensi kertaa täysin selvänä määrätty
+maantieteellinen ajatus, joka ei milloinkaan sen jälkeen ole menettänyt
+oikeutustaan, nimittäin se, että Jäämeren rannikko olisi jaettava
+siihen ulettuvain valtakuntain kesken _poikittain_, niin että kukin
+valtakunta saisi yhteisen meren ääreltä rannikkokappaleen täydelliseksi
+omaisuudekseen.
+
+"Varmasti voi otaksua -- lausuu tämän johdosta Santeri Ingman (Ivalo)
+tutkimuksessaan 'Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka vuosilta 1603-1613'
+-- ettei Kaarlo ajaessaan mainittua suunnitelmaansa paljokaan tullut
+ajatelleeksi riidanalaisella paikkakunnalla elävän asujamiston etuja.
+Hänen pääpyrintönään oli epäilemättä vain saada Ruotsi pohjoisessakin
+ulottumaan meren partaalle ja se seikka, että hän jo selvästi oivalsi
+tuon tärkeyden, osottaa sekin kuinka etäälle tähtäävä valtiollinen
+silmä oli tällä Kustaa Vaasan nuorimmalla pojalla. Mutta meille on
+aivan ilmeistä, että Kaarlon tarkottama politiikka ja Lapin kansan etu
+sulivat yhteen. Sillä Kaarlon tavottelema Jäämeren maiden jako olisi
+ollut luonnollisin, näiden seutujen oloja, niiden elinkeinoja, niiden
+tarpeita vastaava jako. Lapissa kuuluvat näet rannikko ja sisämaan
+tunturit niin läheisesti toisiinsa, ihmiset ja eläimet tarvitsevat
+elääkseen niitä molempia niin tärkeästi yhteen aikaan, että niiden
+erottaminen toisistaan pakostakin koituu turmioksi noille seuduille --
+kuten se on koitunut."
+
+Tanska-Norjalla näet oli Jäämeren kysymyksessä myöskin maantieteellinen
+kanta, vanha aluevaltainen kantansa, josta se väsymättömällä
+sitkeydellä piti kiini. Se kanta oli aivan päinvastainen kuin Kaarle
+IX:n; sen mukaan rannikko oli jaettava _pitkinpäin_, niin että koko
+rannikko pitkin pituuttaan oli kuuluva Norjaan, sisämaa taas jäävä
+muille. Kölin tuntureja oli vanhaan tapaan pidettävä valtakuntain
+rajana ja sen pohjoispuolella asuvain merilappalaisten verottamisoikeus
+jätettävä Norjan yksinoikeudeksi. Tanskan kuninkaan Jäämeren ja Lapin
+asiantuntijana käyttämä hollantilainen Simon van Salinghen, joka
+matkusteli Ruijassa ja Kuollassa vv. 1597-1598, arveli, että siitä
+lähtien, missä Kölin tunturit päättyivät, olisi niitä jatkavaa Jäämeren
+ja Pohjanlahden vedenjakajaa pidettävä Norjan ja muitten valtain
+rajana, joten koko Kuollan niemimaa olisi edelleenkin jäävä Norjalle.
+
+Osoitteeksi siitä, kuinka suurta huomiota näihin aikoihin puolelta jos
+toiseltakin pantiin Lapin kysymyksiin, mainittakoon, että Simon van
+Salinghen laati riidanalaisista Jäämeren seuduista ensimäisen
+seikkaperäisen kartan (julaissut E.G. Palmén Fenniassa 31, n:o 6) ja
+että Kaarle IX:n toimesta ruotsalaiset retkikunnat tekivät Lapissa
+tutkimuksia, joiden tuloksena m.m. oli Andreas Bureuksen v. 1611
+julkaisema huomattava Ruotsin valtakunnan pohjoisinten osain kartta.
+
+Ruotsin ja Tanskan-Norjan Jäämeririidat ratkaistiin Knäredin
+rauhantekoon v. 1613 päättyneessä sodassa. Tässä rauhassa Ruotsin
+täytyi luopua kaikista vaatimuksistaan Jäämeren rannikon herruuteen ja
+tunnustaa Tanskan-Norjan ylivalta näillä seuduin aina Varankiin saakka
+idässä.
+
+Lapin alueellinen jako astui tässä rauhanteossa suuren askeleen
+lopullista ratkaisuaan kohden. Jako tapahtui Tanskan-Norjan vaatimalla
+tavalla; Ruotsi-Suomi teljettiin sisämaahan ja jäi yksinomaan
+mannervallaksi, rannikko ja sen mukana merivalta joutui entistä
+lujemmin Tanskan-Norjan käsiin. Jäämeren rannikoilla tuli nyt olemaan
+kahdenlaisia selvästi erotettavia valtiollisia alueita, nim. erityisiä
+ja yhteisiä. Norjan erityiseksi alueeksi jäi rannikkovyöhyke Varankiin
+saakka idässä; sen eteläpuolella oleva sisämaa tuli Ruotsin erityiseksi
+alueeksi; Venäjän erityiseksi alueeksi olivat Täyssinän rauhan ja
+käytännön kautta tosiasiallisesti joutuneet Kuollan seudut.
+Jakamattomaksi yhteisalueeksi jäi se Varanginvuonon eteläpuolella oleva
+epämääräinen alue, jossa kaikkien kolmen valtakunnan erityiset alueet
+lähenivät toisiaan. Tämä _yhteisalue_, norjalaisten Faellesdistrikt, ei
+ollut muuta kuin viimeinen valtiollisesti jakamatta jäänyt kappale
+muinaisesta koko Lapinmaan käsittävästä yhteismaasta, joka nyt oli
+supistunut näin vähiin. Se pysyi edelleenkin kolmen valtakunnan
+yhteisenä taloudellisena alueena, jossa lappalaiset vanhaan tapaansa
+harjoittivat kierteleviä elinkeinojansa, maksaen veroa kahdelle tai
+kaikille kolmelle isännälle.
+
+Mutta yhteisalueenkin valtiollinen jako oli vain ajan kysymys.
+Käytännössä näet Norjan valtiollinen valta oli yhteisalueen
+rannikolla ainoa mahdollinen ja sisämaassa taas valtiollinen valta
+tosiasiallisesti yhä enemmän keskittyi Ruotsille. Näiden olojen
+mukaisesti Ruotsi ja Tanska-Norja Strömstadin rajasopimuksessa v. 1751
+jakoivat niille kahden kuuluvan osan yhteismaasta siten, että raja
+vedettiin Tenojoelta kaakkoiseen päin Kolmisoaivin rajapaikkaan;
+rannikkopuoli jäi Norjalle, sisämaan puoli Ruotsille. Kun täten jaetun
+alueen itäpuolella oleva rannikkoseutu Strömstadin sopimukseen mukaan
+oli Norjan ja Venäjän yhteismaata, josta ainoastaan Norja ja Venäjä
+olivat oikeutettuja kantamaan veroja, niin siis Ruotsi-Suomi jo
+Strömstadin sopimuksen kautta tuli valtiollisesti _lopullisesti
+suljetuksi Jäämereltä_. Tämän mukaisesti Venäjä ja Norja sitten v. 1826
+keskenänsä jakoivat viimeisenkin jakamatta jääneen osan Jäämeren
+rannikkoa. Niiden välinen raja -- Norjan Jäämeren rannikon nykyinen
+itäraja -- tuli kulkemaan osittain hyvin mutkikkaalla tavalla: ensin
+Mutkavaarasta Paatsjoelle, sitten Paatsjokea myöten Boris-Glebin
+kreikkalaiskatoliselle kirkolle, joka ynnä sitä ympäröivä maa-alue
+virstan laajuudelta joka taholle tuli Venäjän puolelle, vaikka kirkko
+oli joen länsirannalla; sitten raja kulki kaakkoiseen päin pienen
+Jaakopin joen lähteille ja vihdoin tätä jokea myöten Jäämereen.
+
+Suomea, jonka alueeseen Haminan rauhassa v. 1809 oli yhdistetty Kemin
+ja Tornion Lapit Muonion ja Tornion jokiin saakka lännessä ja joka siis
+näissä Lapinmaan osissa oli perinyt Ruotsin kaikki oikeudet, ei Venäjän
+ja Norjan välillä v. 1826 sovittu raja suoranaisesti koskenut.
+Kuitenkin Suomea kohtaan silloin tapahtui huutava vääryys, kun Suomen
+valtiolaitoksia kysymättä, Suomen saamatta edes omain edustajainsa
+kautta ottaa osaa rajaneuvotteluihin, v:n 1826 sopimuksen tekijät
+yksipuolisesti menivät määräämään myöskin Norjan ja Suomen välisen
+rajan Kolmisoaivista Norjan, Suomen ja Venäjän rajain yhtymäkohtaan,
+Mutkavaaraan.
+
+Näin oli vuosisatain kuluessa Lapin valtiollinen ositus vihdoinkin
+tullut loppuun suoritetuksi. Mutta vieläkään ei Lapin taloudellinen
+jako ollut täydellinen. Strömstadin sopimuksessa v. 1751 nimenomaan
+vahvistettiin Ruotsi-Suomen lappalaisten vanhat oikeudet harjoittaa
+kalastusta, hylkeenpyyntiä ja porojen kesälaiduntamista Norjan
+alueella, samoinkuin Norjan lappalaisten oikeudet syöttää
+porolaumojansa talvisin Ruotsi-Suomen alueella. Mutta v:n 1826
+sopimuksessa Norja ja Venäjä, taaskin asianosaista kysymättä,
+mielivaltaisesti syrjäyttivät Suomen lappalaisten vanhat vahvistetut
+taloudelliset oikeudet Jäämeren rannikolla. Mainitussa sopimuksessa
+kiellettiin nimenomaan toisen sopimusvallan alamaisia syöttämästä
+porojaan toisen alueella ja kalastusoikeudetkin määrättiin lyhyen ajan
+kuluessa kokonaan lakkautettaviksi. Sillä perusteella norjalaiset
+alkoivat estää Suomen asukkaiden elinkeinollista toimintaa Ruijan
+puolella. Turhaan tehtiin Suomen puolelta yrityksiä saada asiat
+palautetuksi Strömstadin sopimuksen pohjalle. Kun mitkään sovittelut
+eivät auttaneet, niin keisari Nikolai määräsi, että Suomen raja oli
+syksystä 1852 suljettava Norjan lappalaisten poroilta ja Suomen
+alamaisten luovuttava syöttämästä poroja, kalastelemasta ja
+metsästämästä Norjan puolella. Itämaisen sodan selkkaukset kuitenkin
+keskeyttivät enemmät toimenpiteet tältä puolelta ja antoivat
+Ruotsi-Norjalle tilaisuuden v. 1855 maksaa Venäjälle kukkuramitalla.
+Marraskuussa 1855 Ruotsi ja Norja tekivät Englannin ja Ranskan kanssa
+sopimuksen, jossa Ruotsi ja Norja sitoutuivat olemaan vaihtamatta
+Venäjälle mitään osaa alueestaan tai sallimatta Venäjän miehittää
+mitään osaa alueestaan tai nauttia siellä mitään laiduntamis-,
+kalastus- tai muuta oikeutta; Englanti ja Ranska puolestaan sitoutuivat
+asevoimin auttamaan Ruotsi-Norjaa torjumaan Venäjän sellaiset
+yritykset. Selvää selvemmin oli tällä "marraskuun sopimuksella"
+riistetty Suomelta viimeisimmätkin toiveet Länsi-Varangissa. Kaikki
+taloudellinenkin yhteisyys Lapin valtiollisten eri osain välillä oli
+näin lopullisesti lakannut.
+
+Sillä tavoin, monisatavuotisen kehityksen uurtamina piirteinä, ovat
+Jäämeren seutujen nykyiset valtiolliset rajat syntyneet. Uuden ajan
+ensimäisinä vuosikymmeninä Jäämeri tuli äkisti vedetyksi silloisen
+maailmantalouden toimintapiiriin. Pohjois-Europan taloudellisesti
+kehittymättömät vallat eivät pystyneet siellä astumaan mahtavampain
+englantilaisten ja hollantilaisten kilpailijain rinnalle. Mutta niiden
+merkantilistinen etu vaati niitä kuitenkin tekemään voitavansa Venäjän
+merikaupan palauttamiseksi Itämerelle ja itse pyrkimään niin suurelle
+osalle Jäämeren rikkauksista kuin mahdollista. Varmaan sellaisissa
+uudenlaisissa tarkoituksissa pohjoiset valtiot ryhtyivät valtiollisesti
+ja taloudellisesti valtaamaan ja jakamaan Jäämeren rannikoita.
+Kilpailussa Ruotsi-Suomi jäi vähimmälle osalle ja tuli kokonaan
+tungetuksi pois mereltä. Vuosien 1613, 1751 ja 1826 rajasopimukset ja
+vihdoin kahden suurvallan takaukset ovat täydellisesti musertaneet
+Kaarle IX:n suuret suunnitelmat ja Suomen toiveet Ruijassa. Mutta
+kasvuvoimaisen kansan ja maan luonnollisia oikeuksia eivät
+keinotekoiset ja väkivaltaiset salvat ajan pitkään voi ehkäistä, ja
+niinpä on Suomi löytänyt uusia teitä ja keinoja pohjoisten päämääräinsä
+saavuttamiseksi.
+
+
+
+
+4. SUOMEN PYRKIMYS ITÄVARANKIIN.
+
+
+Jäämeren vuonoista on avara _Varanginvuono_ Suomea lähin ja Suomelle
+tärkein. Joukko jokia -- _Näytämönjoki, Uutuanjoki_ ja suuri
+_Paatsjoki_ --, joiden kautta Inarijärven ja Suomen Pohjois-Lapin
+vesistöt laskevat Varanginvuonoon, muodostavat leveän luonnollisen
+valtatien Suomesta Jäämerelle. Ikäänkuin tämän valtatien mahtavina
+portinpielinä seisovat molemmin puolin Varanginvuonon 5-6 peninkulman
+levyistä suuaukkoa suuret Jäämereen pistävät vuoristoniemet,
+_Varjakanniemi_ (Varjaknjarg) lännen ja _Kalastajaniemi_ idän puolella.
+Itse Varanginvuono on suuri kengänmuotoinen merenaukko, jonka kärki on
+länteen ja kanta itään päin. Vuonon leveästä anturasta pistää vielä
+eteläänpäin lukuisia pienempiä vuonoja, jotka osittain ulettuvat
+aivan lähelle Suomen rajaa ja joista tärkeimmät ovat _Reisivuono_
+(Buggöfjord) ja _Näytämönvuono_ (Neidenfjord), johon Näytämön ja Uutuan
+joet laskevat. Kaksihaaraisen _Utsavuonon_ idempään haaraan laskee
+Paatsjoki. Molempain haarain välisen niemen nenässä on Etelä-Varangin
+kirkko ja sen vieressä _Akkulanniemen_ (Kirkenäs) tunnettu liikepaikka
+satamineen. Länteenpäin Utsavuono mantereen ja Saalomansaaren (Skogerö)
+välisen Ristivuonon (Korsfjord) salmen kautta on yhteydessä
+Näytämönvuonon kanssa. Varanginvuonon kantapäästä pistää etelään pitkä
+_Petsamonvuono_ (Peisenfjord) ja itäänpäin Kalastajaniemen sisään kaksi
+vuonoa, _Maattivuono_ (Maddefjord) etelämpänä ja suustaan peninkulman
+leveä, syvä _Pummanginvuono_ (Bumenifjord) pohjoisempana.
+
+Varanginvuonon vedet ovat ikivanhoista ajoista saakka olleet tunnettuja
+riistarikkaudestaan. Siellä on vanhastaan pyydetty useampia lajeja
+turskaa, silliä, Ruijan-pallasta (suurta kampelaa), Ruijan-ahventa ja
+muita arvokkaita syömäkaloja sekä rasvarikkaita haikaloja, hylkeitä
+jopa valaitakin. Valaat ovat kuitenkin jo niin harventuneet, että
+niiden pyytäminen Norjan merialueella on viime aikoina ollut kokonaan
+kielletty, jotavastoin taas hylkeet ovat niin lisääntyneet, että
+kalastajat ovat niistä pääsemättömissä.
+
+Luonnonrikkautensa ja liikenteelle sopivan asemansa vuoksi
+Varanginvuono jo varhain tuli laajan rannikkoalueen merielämän
+keskukseksi. Sen rannoilla ovat muinaislappalaisen kulttuurin
+huomattavimmat jäännökset (vrt. edellä), Varjakan niemen koillisimpaan
+kärkeen norjalaiset keskiajalla rakensivat Varjakan eli _Vuoreijan
+linnan_ (Vardöhus) ja 1500-luvun lopulla perustettiin Varjakan niemen
+etelärannalle _Vesisaaren kaupunki_ (Vadsö).
+
+On helppo käsittää, että Varangin kalastus ja kauppa vähitellen tulivat
+suorastaan elämäntarpeeksi sisämaan lappalaisillekin. Mitä kipeimmin
+senvuoksi koski Suomen Lapin asukkaisiin v. 1826 tapahtunut
+yhteisalueen jako, jolla suurin ja paras osa Varanginvuonon rannikosta
+erotettiin Norjan yksinomaiseksi alueeksi ja joka Suomen Lapin
+väestöltä riisti sen vanhat oikeudet ja edut Varanginvuonolla.
+Myöhempäin aikain kehitys on tehnyt tämän tappion kahta kipeämmäksi.
+Suomen ollessa teljettynä sisämaahan ovat näet norjalainen asutus ja
+kulttuuri Varangissa viime vuosisadan ja erittäinkin viime
+vuosikymmenien kuluessa ihmeteltävästi edistyneet. Kymmeniätuhansia
+ihmisiä asuu nyt tuon vuonon ympärillä. Vilkkain elämä on keskittynyt
+Vesisaaren ja Vuoreijan kaupunkeihin, joista edellisessä v. 1910 oli
+1.905 ja jälkimäisessä 3.014 asukasta, sekä Kirkenäsin tehdaskylään.
+Tärkeimmät asutukset ovat yhdistetyt toisiinsa hyvillä maanteillä, ja
+säännöllinen höyrylaivaliike pitää yllä läpi vuoden keskeytymätöntä
+yhteyttä eteläisen Norjan kanssa. Elinkeinot ovat viime aikoina
+Varangissa suuresti edistyneet, varallisuus kasvanut ja suuret
+tulevaisuudentoiveet pitävät asukkaissa vireillä tarmoa ja
+yritteliäisyyttä.
+
+Varanginvuonon itäpuoliset seudut, s.o. Petsamonvuonon ja sinne
+laskevan Petsamonjoen, Maattivuonon ja Pummanginvuonon rannat sekä koko
+Kalastajaniemen läntinen osa, kuuluivat vanhastaan venäläisten
+vaikutuspiiriin ja tulivat ne v:n 1826 jaossa lopullisesti
+yhdistetyiksi Venäjän alueeseen. Pitkin Paatsjokea ja pientä
+Jaakopinjokea kulkeva valtakunnan raja tuli rajaksi norjalaisen Ruijan
+ja venäläisen Muurmanin rannikon välillä. Varanginvuonon itäisilläkin
+seuduilla olivat olleet loistoaikansa. Venäläinen lähetyssaarnaaja
+Trifon oli 16. vuosisadan keskivaiheilla Petsamonvuonon pohjukkaan
+perustanut väekkään luostarin, joka suuren pyhyytensä, tsaarin antamain
+erioikeuksien ja hollantilaisten kauppiaiden kanssa tehtyjen
+kauppasopimusten kautta sai yhtä suuren kirkollisen kuin taloudellisen
+merkityksen koko Muurmanin rannikolla. Mutta jouluna 1589 Pekka
+Vesaisen johtama suomalainen partiojoukko hävitti mainion Petsamon niin
+perinjuurin, ettei se siitä ole milloinkaan noussut, vaikkei
+viroittamisyrityksiä ole puuttunut. Kukoistavaan norjalaiseen
+Länsi-Varankiin verrattuna venäläinen Itä-Varanki on tähän päivään asti
+pysynyt yksinäisenä hyljättynä takamaana. Se on sekä maan että meren
+puolella ollut vailla väestöllisiä ja taloudellisia tukikohtia ja hyviä
+kulkuneuvoja eikä senvuoksi ole vielä tullut mainittavasti asutuksi ja
+taloudellisesti käytetyksi.
+
+Vuoden 1826 onnettoman sopimuksen jälkeen Itä-Varangin seudut äkkiä
+saivat Suomeen nähden uuden arvon. Ensimäinen, joka sen täydellisesti
+oivalsi ja joka siihen johti Suomen viranomaisten huomion, lienee ollut
+Utsjoen kirkkoherra, Lapin suuri tuntija ja kuvaaja Jaakko Fellman.
+Tarmokkaasti hän kokonaisen sukupolven ajan ponnisteli pelastaakseen
+Suomen oikeuksia Jäämerellä. Jo v. 1822, kysymyksen herättyä
+yhteisalueen jakamisesta, Fellman valtiosihteeri R.H. Rehbinderille
+toimittamassaan kertomuksessa esitti, ettei Varanginvuonon
+eteläpuolisia seutuja luovutettaisi Norjalle, ja teki samalla
+ehdotuksia kauppalan perustamiseksi Paatsjoen suuhun, valaanpyynnin
+alkuunpanemiseksi ym. Mutta eivät hänen kirjalliset esityksensä eivätkä
+hänen suulliset huomautuksensa v:n 1826 jakoa toimittavan komisionin
+jäsenille saaneet torjutuksi Suomea vastaan tapahtuvaa kuulumatonta
+väkivaltaa. Fellman alkoi silloin ajatella, että Suomen lappalaisille
+ja siirtolaisille olisi hankittava korvaus Venäjän alueella
+Itä-Varangissa. Jo v:n 1825 muistoonpanoissaan hän suunnittelee
+Suomen Lapille ja erityisesti Lappiin perustettavalle Viaporin
+rangaistusvankien siirtolalle "mukavaa kauppa- ja laivauspaikkaa",
+joksi olisi sopiva "Jäämeren rannalla Paatsjoen ja Karelsgammenin eli
+Bommensnäsin (= Kalastajaniemen luoteiskärjen) välinen autio Jäämeren
+rannikko, jota nykyään käyttävät jotkut harvat Venäjän lappalaiset ja
+nekin vain kesän aikana". Keväällä 1826 Fellman hyvästellessään
+merenrannalle muuttavia lappalaisia kirjoittaa päiväkirjaansa:
+"Yksinäisyydessäni usein ajattelin, että jos suuri Keisarimme tuntisi
+asian oikean laidan, niin hän tälle kovaosaiselle kansalle lahjoittaisi
+KaJastajaniemen eli Carlsgammenin kesäoleskelupaikaksi ja
+kalastuspaikaksi, missä he oman pappinsa palvelemina omassa kirkossaan
+voisivat rukoilla Jumalaa ja kiittää häntä meren yltäkylläisyydestä
+saamastaan jokapäiväisestä leivästä; sillä tämä kalainen rannikko on
+asumaton, autio ja tyhjä, ja meikäläiset lappalaiset mieluummin
+maksaisivat tästä edusta kymmenyksiä eli veroa Venäjälle kuin, niinkuin
+nyt tapahtuu, verottomina viruvat köyhässä seudussa ilman kiinnekohtaa
+lähellä olevassa meressä."
+
+Paria vuotta myöhemmin Fellman Oulun läänin ja Arkangelin kuvernementin
+vv. 1828-1829 toimitetun rajajärjestelyn johdosta samasta asiasta
+kirjoittaa: "Mitä hartaimmin toivottavaa sen vuoksi olisi, että Hänen
+Keisarillinen Majesteettinsa Suomen ja Arkangelin kuvernementin
+nykyään tapahtuvan rajajärjestelyn yhteydessä luovuttaisi meidän
+lappalaisillemme yhden tai kaksi niistä Jäämeren rannalla olevista
+niemistä, joita he ikimuistoisista ajoista ovat kesäisin porolaumojansa
+varten käyttäneet, mutta joita Kuollan piirikunnan asukkaat yhä enemmän
+ovat alkaneet pitää yksinomaisena omaisuutenaan, koska heillä niiden
+rannoilla 50-100 vuoden aikana on ollut kalastuskotansa, kun taas
+meikäläiset, paimentolaisia ollen, eivät ole älynneet hankkia itselleen
+pysyvää jalansijaa maassa." Tällä kerralla Fellman kuitenkin näyttää
+arvelleen, että Jäämeren kalastus olisi edelleenkin jäävä Kuollan
+lappalaisille, poronhoito Jäämeren rannalla taas Suomen lappalaisille.
+
+Mutta viranomaiset v. 1829 olivat yhtä välinpitämättömiä ja kuuroja
+kuin v. 1826. Lapin oikeudet ja edut tulivat toistamiseen täydellisesti
+syrjäytetyiksi. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin näkyy Suomen korkeimmissa
+hallituspiireissä heränneen tunto siitä, että Suomelle v. 1826 tosiaan
+oli tehty vääryyttä. Venäjän taholla suunniteltiin voimakeinoihin
+ryhtymistä Varanginvuonon uudelleen avaamiseksi Suomen Lapin
+asukkaille. Kun siinä tarkoituksessa kysymys Suomen rajan sulkemisesta
+Norjaa vastaan oli tullut päiväjärjestykseen, Fellman v. 1851 vielä
+kerran tarttui kynään Lapin purevassa kysymyksessä.
+
+"Keskustellessani kuvernööri Lagerborgin kanssa -- hän kertoo -- ja
+puheen sattuessa Venäjän ja Norjan v. 1826 toimitettuun
+rajanjärjestelyyn, tulin minä lausuneeksi, ettei Utsjoen ja Inarin
+lappalaisia sen kautta muodostuneissa oloissa suurimmillakaan
+uhrauksilla Suomen valtion puolelta voitaisi tehdä niin onnellisiksi,
+kuin he tulisivat Norjaan yhdistymisen kautta. Heiltä on nyt, minä
+lisäsin, riistetty ikivanha oikeutensa Jäämeren kalastukseen, joka
+osalle heistä on mitä tärkein toimeentulon lähde; ja Norja olisi aivan
+varmaan mielellänsä ottanut vastaan ne monet sadat miehet, jotka siten
+olisi saanut avukseen ammentamaan runsasta turskaa ja pyydystämään
+meren petoja Varanginvuonon tyhjentymättömästä kalasumpusta. Suomen
+valtiolle taas, jolle nämä pitäjät tuottavat ainoastaan menoja, olisi
+sellainen luovutus ollut puhtaaksi voitoksi, edellyttäen, että sopiva
+korvaus olisi saatu sikäläisistä laajoista metsämaista."
+
+Kuvernööri siihen vastasi vain, ettei kukaan uskaltaisi keisarille
+esittääkään, että mitään osaa valtakunnan alueesta luovutettaisiin
+pois.
+
+"Niinpä niin; sellaista toimenpidettä en minäkään tosissani
+tarkoittanut, varsinkin kun on käytettävänä toinenkin keino sikäläisen
+väestön hyvinvointiin kohottamiseksi. Se voisi nimittäin tapahtua -- ja
+siten tehtäisiin meidän lappalaisillemme ainoastaan kohtuullista
+oikeutta -- luovuttamalla heille alue, ei kuitenkaan liian ahdas,
+pohjoisen valtameren äärellä..."
+
+"Mutta joskin kalastus Norjan alueella inarilaisilta kiellettäisiin --
+hän jatkaa -- niin eihän puutu keinoja hankkia heille toiselta taholta
+korvausta siitä, mitä he ovat menettäneet, Holmgårdsfjällin luona oleva
+oivallinen Brashamnin satama, joka ympäristöineen olisi siksi hyvin
+sopiva, on v:n 1826 rajanjärjestelyn kautta joutunut Norjalle. Se ei
+voi siis enään tässä asiassa tulla kysymykseen. Mutta kaikki olisi
+autettu, jos maamme menestystä harrastava Hallitsijamme tahtoisi Suomen
+lappalaisten käytettäväksi luovuttaa joitakuita venäläisten
+käyttämättömiä tunturiseutuja Jäämeren rannalla, itäpuolella
+Jaakopinjokea. Mitäpä Venäjän lappalaiset, kun ei heillä ole edes
+poroja, tekevät Petsamon tai Pummangin tuntureilla, jotka sitävastoin
+lienevät meidän tarkoitukseemme sopivia, koska kummankin näiden
+tunturin luona on, mikäli muistan, sellainen satama, johon suuremmatkin
+alukset pääsevät. Mutta jos ei tahdota meikäläisille luovuttaa Petsamon
+suuta, jossa on Venäjän lappalaisten kylä ja lähettyvillä myöskin
+Trifonin muinaisen luostarin paikka, niin voitaisiin kaiketi haitatta
+heille luovuttaa Karelsgammen eli Kalastajaniemi. Sillä siellä ei
+luultavasti asu ainoatakaan venäläistä. Yksi ainoa Venäjän
+lappalaisperhe siellä kalasteli lohta pienessä joessa siihen aikaan
+kuin minä sillä seudulla kävin; ja ainoastaan ulkona olevalla
+avomerellä harjoitti joukko Muurmaninkävijöitä turskankalastusta.
+Siellä ei puutu poronlaidunta, ja siellä on hyviä kalastuspaikkoja,
+joskaan ehkä ei yhtä edullisia kuin lännempänä. Läheisillä
+Haaneiansaarilla (Henöarne) on myöskin hyvä tilaisuus kerätä munia,
+untuvia ja lakkoja. Kalastajaniemen rannoille ajautuu joskus valaita,
+joiden korjaaminen tuottaa hyviä tuloja. Olen itse nähnyt
+Grönlanninvalaan joutuvan sillä tavoin korjatuksi sen itärannalla.
+
+"Mutta luonnollista on, että meikäläisten lappalaisten sen korvaukseksi
+pitäisi maksaa joku pienempi vuotuinen vero Venäjän kruunulle. Sen
+pitäisi kuitenkin olla kiinteä ja senvuoksi kerta kaikkiaan määrätty,
+kenties korkeintaan viisi hopearuplaa kultakin venekunnalta. Maksua
+poronlaitumesta pitäisi tuskin ottaa kysymykseen. Arvatenkaan ei
+ainakaan sikäläinen väestö pitäisi sitä tarpeenvaatimana. Sillä meidän
+lappalaistemme porolaumat ovat aina olleet hyvänä ruoka-aittana sille
+väestölle ja vielä parempana Kuollan alemmalle kansanluokalle.
+
+"Viimemainittu järjestely olisi epäilemättä parempi kuin kaikki
+sovittelut Norjan kanssa. Sillä niinkauan kuin Suomen lappalaisilla on
+mitään 'faelles' (yhteistä) norjalaisten kanssa, eivät asianomaiset
+hallitukset voi olla, kuten sanottu, silloin tällöin joutumatta
+ikävyyksiin näiden lappalaisten keskinäisten riitaisuuksien
+vuoksi, jotka ainoastaan olisivat omiaan häiritsemään valtakuntain
+naapurirauhaa ja joiden ratkaiseminen vaatisi kalliita
+sovinto-oikeuksia."
+
+Fellmanin valaisevat ja asialliset esitykset ja neuvot eivät kuitenkaan
+vaikuttaneet asiain kulkuun; Suomen lappalaisille ruvettiin hankkimaan
+korvausta Norjan puolelta sillä seurauksella, että Länsi-Varanki v.
+1855 tuli vielä entistäkin jyrkemmin ja lopullisesti suljetuksi
+Suomelta.
+
+Suomen Jäämeren kysymys oli enään mahdollinen ratkaista ainoastaan
+Venäjän puolella. Kuusikymmentä vuotta on se kysymys sen jälkeen
+odottanut ratkaisuaan, toisinaan pitempiä aikoja unohdettuna, mutta
+aina avonaisena, aina kiristävänä. Koska asian vaiheitten
+seikkaperäinen esitys, niin mielenkiintoinen kuin se muutamissa
+suhteissa voisikin olla, tässä tulisi liian pitkäveteiseksi,
+merkitsemme tähän vain lyhyesti tärkeimmät pääkohdat siitä painetusta
+selostuksesta, jonka toht. Gunnar Sarva on kesällä 1917 Senaatin
+Kulkulaitostoimituskunnan toimesta laatinut. [Suomen pääsy
+Jäämerelle. Selonteko kysymyksen aikaisemmista vaiheista. Senaatin
+Kulkulaitostoimituskunnan toimesta laatinut Gunnar Sarva. Helsinki
+1917.]
+
+Jotta Suomen Lapin asukkaat saisivat jotain korvausta niiden tulojen
+menettämisestä, jotka aiheutuivat Norjan rajan sulkemisesta, keisari v.
+1854 antoi Suomen lappalaisille oikeuden harjoittaa kalastusta ja
+hylkeenpyyntiä sillä kohdalla Venäjän Jäämeren rannikkoa, joka oli
+lähinnä Norjan rajaa, lukuunottamatta jokisuita, jotka rantaoikeuden
+mukaan kuuluivat niiden varsilla asuville asukkaille, niitä
+kalastusalueita, joita Venäjän lappalaiset jo aikaisemmin olivat
+ruvenneet käyttämään, ja niitä lahdelmia, joihin jo oli järjestetty
+maihinnousupaikkoja. Oulun läänin kuvernööriä kehoitettiin varustamaan
+valtion laskuun kaksi tai kolme laivakuntaa, jotka harjoittaisivat
+kalastusta kesän tai kaksi Jäämeren rannikolla, jotta saataisiin
+selville, kannattiko tämä elinkeino kaukana asuville Suomen
+lappalaisille.
+
+Oulun läänin kuvernöörin toimesta pantiin v. 1858 toimeen koekalastus,
+jolloin huomattiin, että kalastaminen Jaakopinjoen itäpuolella ei
+tuottanut sen suurempia vaikeuksia kuin Norjankaan puolella, jota
+paitsi kalansaaliskin oli yhtä runsas. Mutta Suomen alamaiset eivät
+voineet matkan pituuden takia kuljettaa saalistaan kotiin, jonka takia
+heidän oli pakko myydä kalansa itse paikalla usein polkuhintaan
+jollekin venäläiselle kauppiaalle, jollei heille hankittu kalain
+säilytyshuonetta ja heille myönnetty oikeutta harjoittaa kauppaa myös
+ulkomaalaisten kanssa. Siitä syystä kuvernööri v. 1861 ehdotti, että
+Suomen alamaisia varten perustettaisiin kaksi kalastusasemaa, että koko
+se asumaton rannikkoalue, joka Jaakopinjoesta ulettuu toiselle puolelle
+Falkvuonoa, sekä noin 30 virstan levyinen alue sisämaasta ynnä
+Heinäsaaret ja jos mahdollista Kalastajasaarennon länsirannikko
+liitettäisiin näihin kalastusasemiin niiden yksinomaan käytettäviksi
+ilman veronmaksuvelvollisuutta sekä riippumatta Venäjän viranomaisista,
+että kalastusasemilla käyvät suomalaiset matkoillaan saisivat laiduntaa
+porojaan sekä käyttää metsää kotitarpeikseen ja tullitta myydä
+kalastustuotteitaan ja samoin tullitta tuottaa tavaroita omiksi
+tarpeikseen sekä että Suomen alamaisille määrättäisiin Boris Glebin
+tienoilla Paatsjoen rannalla paikka, jonne he saisivat sijoittaa
+aluksensa ja kalastustarpeensa siksi ajaksi, jolloin kalastusta ei
+harjoiteta, sekä rakentaa varastohuoneita ja asumuksia.
+
+Tämän kysymyksen käsittelyn aikana tuli päiväjärjestykseen toinen
+siihen läheisesti liittyvä kysymys. Hallitsijan tiedustellessa senaatin
+mieltä Rajajoen asetehtaan alueen luovuttamisesta Venäjälle senaatti v.
+1863 ehdotti, että jos Rajajoen alue erotettaisiin Suomesta, olisi
+Suomelle korvaukseksi luovutettava se Jäämeren rannikkoalue, jonka
+järjestämisestä kalastusasemaksi aikaisemmin oli ollut puhe.
+
+Tämä mielipide saavuttikin keisarin huomion ja 15 p. helmik. 1864
+julaistiin asetuskokoelmassa keisarillinen julistus, joka määräsi
+Rajajoen asetehtaan erotettavaksi Suomesta, mutta samassa ilmoitti,
+"että vastineeksi kysymyksessä olevasta maasta vasta tulee annettavaksi
+Suomelle joko se rantamaa Jäämeren luona itäpuolella Jaakopinjokea ja
+lähellä Stolboan lahtea, jonka heittämisestä kalastuspaikaksi
+suomalaisille lappalaisille kysymys tätä ennen on nostettu, taikka,
+krateerauksen ja arvostelemisen jälkeen, rajalla Suomea kohtaan olevia
+käytettäviä tiloja yllämainitusta (Arkangelin) kuvernementistä."
+
+Venäjän ministerien rettelöimisien tähden ei lupausten lunastamisesta
+kumminkaan tullut mitään. Keisari ei ratkaissut riitaisuuksia puoleen
+eikä toiseen ja Pohjois-Suomen Jäämerenkävijäin asema jäi yhtä kurjaksi
+kuin ennenkin.
+
+Tämä Pohjois-Suomen asukkaiden hädänalainen tila saattoi kuitenkin
+Oulun läänin kuvernöörin uudestaan tarttumaan asiaan käsiksi. Hän
+hankki asiantuntijain lausunnon oloista Jäämeren rannikolla sekä siellä
+kalastavain Suomen lappalaisten tilasta. Nämä lausunnot hän oman
+kirjelmänsä ohella v. 1880 lähetti senaatille, ehdottaen, että
+korvaukseksi v. 1864 luovutetusta Rajajoen asetehtaan alueesta sekä
+myös niistä tappioista, joita Pohjois-Suomen asukkaat olivat kärsineet
+Norjan rajan sulkemisen johdosta, Suomelle luovutettaisiin ikuiseksi
+omaisuudeksi se osa Jäämeren rannikkoa, joka ulettuu Jaakopinjoen
+suusta Petsamonvuonoon, sekä rannikon takana olevaa sisämaata 20:n tai
+30:n virstan leveydeltä ynnä Heinäsaaret ja alueeseen kuuluva kalavesi.
+Sitäpaitsi kuvernööri ehdotti, että Norjan rajan itäpuolelta Suomelle
+luovutettaisiin kapea, useimmilta kohdilta vain kilometrin tai kahden
+levyinen maakaistale, jolle voitaisiin rakentaa tarpeellinen kulkutie
+ja pysähdyspaikkoja, jossa porolaumoja saatettaisiin laiduntaa matkalla
+Jäämeren rannikolle ja sieltä palatessa ja josta voitaisiin koota
+tarpeellisia rakennusaineita ja rehuvaroja. Viimemainitun alueen
+sisäpuolelle jäisi myös Boris Glebin kreikkalaiskatolinen kirkko, joka
+joutuisi samanlaiseen asemaan kuin Valamon ja Konevitsan luostarit
+Laatokassa. Suomelle luovutetulla alueella olisi voimassa Suomen oikeus
+ja sitä hallitsisivat suomalaiset viranomaiset, mutta kaikki asukkaat,
+niin suomalaiset kuin venäläiset, säilyttäisivät omistus- ja
+nautinto-oikeuden taloihinsa ja kalastuspaikkoihinsa.
+
+Ennenkuin kuvernöörin ehdotus ehti tulla käsittelyn alaiseksi
+senaatissa, oli samasta asiasta nostettu kysymys myös eduskunnassa.
+Valtiopäivillä 1882 edustaja Rob. Castrén porvarissäädyssä ehdotti
+anottavaksi, että v:n 1864 julistuksessa annettua lupausta
+ryhdyttäisiin täyttämään. Asiasta antamassaan mietinnössä
+talousvaliokunta huomautti, ettei v. 1854 suomalaisille myönnetty
+oikeus kalastuksen ja hylkeenpyynnin harjoittamiseen Venäjälle
+kuuluvalla Jäämeren rannikolla ollut osoittautunut suomalaisille
+edulliseksi, vaan että suomalaiset pyrkivät yhä edelleen Norjan
+rannikolle niin suurissa joukoin, että se muistutti todellista
+siirtolaisliikettä. Tämä johtui monesta asianhaarasta. Norjan puolella
+suomalaiset helpommin saivat asuinsijoja siellä ennestään runsaasti
+asuvain suomalaisten luona; Norjassa oikeuslaitos muistutti enemmän
+kotimaan oloja; uskonto oli siellä sama; kalansaalis oli helpommin
+myytävissä ja tarvittava pääoma helpommin saatavissa, sillä kaikissa
+kalastuspaikoissa oli suomalaisia ja suomea taitavia kauppiaita; siellä
+oli sitäpaitsi lääkärejä ja sairaaloita, liikevälineitä ja muita
+sivistyksen tarjoamia etuja. Näin ollen ei siirtyminen Norjaan ollut
+ehkäistävissä muilla keinoin kuin siten, että Suomen alamaisille rajan
+itäpuolella valmistettiin samoja etuja kuin heillä oli tarjolla sen
+länsipuolella. Siitä syystä oli välttämätöntä, jos tahdottiin saada
+suomalainen siirtokunta syntymään Jaakopinjoen itäpuolelle, että siellä
+pantiin voimaan suomalainen hallinto- ja oikeusjärjestelmä. Tähän
+tuntuikin olevan tilaisuus, koska v:n 1864 julistuksessa oli luvattu
+korvaukseksi Rajajoen asetehtaan alueelta vaihtoehtoisesti maakappale
+Jäämeren rannikolla. Ottaessaan harkittavaksi, kuinka laajaksi
+viimemainittu maakappale oli mitattava, oli talousvaliokunta
+erikoisesti pitänyt silmällä, että siinä ensiksikin tulisi olla hyvin
+suojattu merisatama, jonka ääreen voitaisiin perustaa kaupunki tai
+kauppala, että siihen toiseksi kuuluisi edes pieni metsäalue, josta
+asukkaat saisivat välttämättömimmät rakennus- ja polttopuutarpeensa, ja
+että se lopuksi käsittäisi ne alueet, joissa jo ennestään asui
+suomalaisia. Rannikko Jaakopinjoesta itään on aluksi jyrkkärantaista,
+joten siihen ei voida perustaa minkäänlaatuista kalastajapaikkaa. Vasta
+Petsamonvuonon suulla on kauppalan perustamiseksi sopiva paikka
+Nurmensätti (Normansset). Tämä paikka on suojattu Jäämeren myrskyiltä,
+ja jos mieli mitään kauppalaa ollenkaan perustaa Suomelle
+luovutettavalle alueelle, oli alue ulotettava ainakin puheena olevaan
+satamaan. Yhtä tärkeätä oli myös, että alue sisältäisi sopivan
+metsäpalstan, sillä Jäämeren rannikko on aivan puutonta. Metsäalue
+alkaa vasta 10-12 peninkulmaa etelämpänä, missä metsää kasvaa sekä
+Paatsjoen että Petsamonjoen rannalla. Edelliseltä joelta olisivat puut
+kuljetettavat vaikeaa kiertotietä Jäämeren kautta. Senvuoksi oli
+välttämätöntä, että luovutettava alue ulotettaisiin Petsamonjokeen
+saakka. Talousvaliokunta ehdotti siis, että luovutettavan maa-alueen
+raja kulkisi Konnustunturista kolme peninkulmaa suoraan itään sille
+pienelle järvelle, josta Paatsjoen itäinen lähdehaara saa alkunsa,
+sitten 4 peninkulmaa koillista kohti Petsamonjoen lähteille ja edelleen
+mainittua jokea pitkin Petsamonvuonon pohjaan. Tämä maa on noin 40
+neliöpeninkulman laajuinen ja se saattoi ensi silmäyksellä tuntua
+kovinkin suurelta verrattuna Rajajoen asetehtaan 12 neliökilometrin
+suuruiseen alaan. Mutta jos otti huomioon, että se käsitti ainoastaan
+vuoria, vaaroja ja soita ja vain eteläosassa jonkun verran
+kitukasvuista metsää, joten maanviljelys siellä oli aivan mahdoton ja
+koko alue niin ollen oli katsottava joutomaaksi, ei sen arvoa suinkaan
+sopinut pitää suurempana kuin Rajajoen asetehtaan alueen. Suomelle
+sillä oli arvoa yksinomaan siltä kannalta, että Suomi jälleen pääsisi
+nauttimaan sopimuksen mukaista kalastusta Jäämeressä. Jos vielä
+otettiin huomioon kolmas näkökohta, nimittäin että alueeseen
+liitettäisiin ne rannikkoseudut, joissa jo oli suomalainen asutus, tuli
+sen käsittää vielä Kalastajaniemen _läntinen_ rannikko, jossa sijaitsi
+useita suomalaisia asutusryhmiä, jotka olivat omiaan antamaan tukea
+suomalaiselle uutisasutukselle. Siitä syystä raja olisi vedettävä
+Petsamonvuonon pohjukasta Kalastajasaarennon kannakseen Muotkaan sekä
+sieltä edelleen pohjoista kohti mereen itäpuolella Vaitokupaa. Koko
+tällä alueella ei ollut mitään vakituista venäläistä asutusta, vaikka
+muutamia venäläisiä kalastajia kesäiseen aikaan saapui Nurmensättiin
+kalastusta harjoittamaan. Sitävastoin on Paatsjoen rannalla Boris
+Glebin kreikkalaiskatolinen kirkko, johon saapuu venäläinen pappi pari
+kertaa vuodessa pitämään jumalanpalvelusta. Tämän kirkon asema
+voitaisiin helposti järjestää jotenkin samalla tavalla kuin Valamon ja
+Konevitsan luostarien. Luonnollisesti venäläiset kalastajat saisivat
+vapaasti käydä kalastusta harjoittamassa sillä alueella, joka
+luovutettaisiin Suomelle, joten ystävälliset suhteet suomalaisten ja
+venäläisten välillä edelleen pysyisivät rikkumatta.
+
+Tämän anomusehdotuksen kaikki säädyt hyväksyivät, pappissäädyssä
+lausuttiin kuitenkin epäilyksiä, että anottu maa-alue oli liian pieni
+eikä siltä kannalta vastannut täysin tarkoitustaan.
+
+Hallitsijalle antamassaan lausunnossa, joka myöskin koski Oulun läänin
+kuvernöörin v. 1880 tekemää esitystä, senaatti lämpimästi puolsi
+valtiopäiväin anomusta, huomauttaen, että se nojautui oikeudenmukaisiin
+ja tunnustettuihin perusteihin, nimittäin osittain siihen, että
+asujamisto maan pohjoisimmassa ja köyhimmässä osassa oli menettänyt
+ikivanhan oikeutensa tärkeään tulolähteeseen sekä että edullisesti
+sijaitseva maa-alue maan kaakkoisrajalla oli erotettu Suomesta ja
+yhdistetty keisarikuntaan, osittain taas siihen, että keisari
+Aleksanteri II jo v. 1864 nimenomaan oli luvannut korvaukseksi
+luovuttaa Suomelle maa-alueen, jolloin hän ensi sijassa oli ajatellut
+Jäämeren rannikkoa.
+
+Edellä selostetuista esityksistä ja lausunnoista tulee kaikella
+selvyydellä näkyviin, kuinka moninkertaisilla perusteilla Suomella on
+ollut oikeus vaatia pääsyä Itä-Varankiin ja mistä syistä Suomi on ollut
+pakotettu ja oikeutettu vaatimaan tämän alueen täydellistä liittämistä
+Suomeen. Olisi nyt luullut, että tuo vuosikymmeniä avoinna ollut
+kysymys nyt vihdoinkin v:n 1882 valtiopäiväin anomuksen johdosta olisi
+saanut Suomelle suotuisan ratkaisun. Mutta paha onni ei vieläkään
+luopunut Suomen Jäämeren kysymystä seuraamasta. Valtiopäiväin
+anomukseen ei tullut mitään vastausta. Vanhentuneena ja unohtuneena
+koko asia lienee 1890-luvulle tullut poistetuksi Senaatinkin
+diarioista. Venäjällä jo silloin alkanut vihamielisyys Suomea vastaan
+ja Venäjän vallan viimeiset vuosikymmenet Suomessa, maamme sortovuodet,
+eivät luonnollisesti lisänneet asian onnellisen ratkaisemisen toiveita.
+Mutta vaikka hetken toiveet raukesivatkin, niin itse kysymys ei kuollut
+eikä Suomen hyvä oikeus Jäämereen voinut raueta. Se jäi odottamaan
+tulevaisuutta, joka vihdoin onkin tullut, paljon suurempana ja
+lupaavampana sekä Jäämerelle että Suomelle kuin menneen vuosisadan
+kuusi- ja kahdeksankymmenluvuilla osattiin ajatella.
+
+
+
+
+5. SUOMALAISET SIIRTOLAISET JÄÄMERELLÄ.
+
+
+Ennen Suomen pääsyä Jäämerelle ovat suomalaiset ehtineet sinne.
+Suomalainen siirtolaisuus Jäämeren rannalla taas on lähinnä ollut
+seuraus kansallisesta ja valtiollisesta kehityksestä Lapissa.
+
+Nykyinen Suomen Lappi ei muodosta erityistä luonnonmaantieteellistä
+kokonaisuutta eikä sillä ole selviä luonnollisia rajoja; Lapin nykyiset
+rajat ovat suureksi osaksi jokia, vaikka jokien väliset tunturit
+olisivat rajoiksi paljon sopivammat. Sen vesistöt laskevat
+Pohjanlahteen, Vienanmereen ja Jäämereen. Se on Ruotsin, Norjan ja
+Venäjän Lappien yhteinen yhtymäkohta, ja kaikilla niillä on ollut
+monenlaisia suhteita siihen. Sen lappalainen asutus ja kulttuuri on
+ollut hyvin hajanainen. Jaakko Fellman lausuu, että Suomen Lapin eri
+osain asukkailla on vain vähän tai ei mitään kosketuksia sen toisten
+seutujen asukkaiden kanssa. "Viimemainittu seikka -- hän jatkaa --
+riippuu kuitenkin, paitsi pitkistä matkoista ja vaivaloisista
+kulkulaitoksista, myöskin maakunnan pinnanmuodostuksesta, joka sen
+jakaa toisistaan erillisiin alueisiin. Likemmin kuin muihin Lapin osiin
+liittyy näet tässä suhteessa Utsjoki Ruijaan, Inari Venäjän Lappiin,
+Enontekiö Länsipohjaan ja Ruotsin ja Norjan Lappeihin, Kuolajärvi ja
+osa Sodankylää osittain Venäjän Lappiin, osittain Pohjanmaahan ja
+Venäjän Karjalaan, Kuusamo viimemainittuun maakuntaan ja etelässä
+lähellä oleviin Oulun läänin osiin." Mahtavain Kemin ja Tornion jokien
+ja niiden laajain vesitieverkkojen kautta Suomen Lapin suuri pääosa
+kuitenkin on aina ollut luonnollisessa ja historiallisessa yhteydessä
+suomalaisen Pohjanmaan ja sen kautta koko Suomen kanssa. Nämä Lapin
+seudut, ns. Kemin ja Tornion Lapit, tosin pirkkalaisajan jälkeen
+hallinnollisesti yhdistettiin Ruotsin Länsipohjaan, joten Suomelle ei
+jäänyt mitään sanottavaa Lappia. Mutta rauhallisella viljelys- ja
+kulttuurityöllä Suomi valloitti itselleen Lapin. Pohjanmaan ja Tornion
+kauppiaat pitivät edelleenkin Kemin ja Tornion Lappien kauppaa
+käsissään. Enemmän merkitsi, että Kemin Lappi ja Inari v. 1633 ja
+Utsjoki v. 1747 tulivat yhdistetyiksi Suomen kirkon piiriin, vaikka
+valtiollisesti vielä jäivätkin varsinaisen Ruotsin yhteyteen. Tuo
+kirkollinen valloitus oli suomalaisten pappien työtä, jotka
+lähetyssaarnaajain tavoin perustivat kirkkoja Lappiin ja siellä
+suomenkielellä opettivat kansaa ja sille saarnasivat.
+
+Lapin varsinaisia valloittajia kuitenkin ovat suomalaiset
+uutisasukkaat. Ensin kalastajina, sitten kaskenpolttajina ja vihdoin
+säännöllisinä maanviljelijöinä suomalaiset tulokkaat vähitellen ovat
+asuttaneet Lapin ja työntäneet pois lappalaisen asutuksen Saariselkään
+asti. Saariselän pohjoispuolellakin ovat lappalaiset jo Inarissa
+vähemmistönä ja ainoastaan Utsjoella on heillä vielä vastaiseksi
+suojattu turvapaikka. Asutustaistelu Lapissa on, useista
+vastenmielisistä piirteistään huolimatta, ollut korkeamman talous- ja
+kulttuurimuodon taistelua alhaisempaa vastaan. V. 1754 todistettiin
+Kuusamosta, että "maa, jonka muinoin yksi ainoa lappalainen oli
+omistanut, on nyt riittävä kahdellekymmenelle uutisasukkaalle".
+Rotutaistelu, joka aikaisemmin tavallisesti päättyi lappalaisten
+peräytymiseen ja pakenemiseen, on myöhempinä historiallisina aikoina
+useimmiten saanut ratkaisunsa siten, että lappalaiset ovat
+vapaaehtoisesti sulautuneet suomalaisiin ja omistaneet heidän
+elintapansa ja elinkeinonsa.
+
+Omalla työllään siis Suomi jo oli valloittanut Kemin ja Tornion Lapit,
+kun ne Haminan rauhassa 1809 Muonion ja Tornion jokia myöten Suomen
+Lappina valtiollisestikin yhdistettiin Suomeen.
+
+Näin oli Suomi saavuttanut ensimäisen pysyvän jalansijan matkallansa
+Jäämerelle. Asutun Suomen luonnollisena pohjoisena jatkona Suomen Lappi
+oli tullut suomalaiseksi. Se pistää nyt korkeampaa taloutta,
+kansallisuutta ja kulttuuria edustavana niemenä Ruotsin, Norjan ja
+Venäjän lappalaisalueitten keskelle. Historiallisen kehityksen kautta
+Suomen Lappi on lakannut olemasta sitä ympäröiväin lappalaisalueitten
+yhteisenä takamaana ja on muuttunut niiden kaikkien keskukseksi. Siitä
+on tullut uusi, omanlaatuinen kokonaisuus, joka pyrkii saavuttamaan
+luonnollisia rajoja tullakseen maantieteelliseksi kokonaisuudeksi.
+Hyvän asemansa, Suomeen johtavain yhä paranevain yhteyksiensä,
+pintasuhteittensa ja maataloudelliselle toiminnalle soveltuvain
+luonnonetujensa kautta sillä on mahdollisuuksia edelleenkin pysyä
+hallitsevassa keskusasemassaan. Tällä mantereisella pohjallaan ja
+etelästä voimia imevillä juurillaan Suomen Lappi ja Suomi ovat Jäämeren
+rannikollakin saavuttavat tärkeissä suhteissa turvatumman ja
+edullisemman aseman kuin niiden yksinomaan meren varassa elävät
+naapurialueet.
+
+Suomen tie Jäämerelle on täten tullut viitoitetuksi. Yhtä
+suoraviivainen ja luonnollinen kuin sen kulku Saariselälle on ollut,
+yhtä selväsuuntainen on sen ura Jäämerelle. Helposti ja luontevasti
+kulki Suomen kirkko ja valtio vedenjakajan yli Inarin laajalle
+vesistölle ja Tenojoen latvoille. Maantieteellinen pääväylä
+Saariselältä Jäämerelle kulkee Inarinjärven ja sen suuren laskujoen
+Paatsjoen mukana läheiselle ja leveälle Varanginvuonolle. Tätä päätietä
+ja useita sivuteitä pitkin ovat suomalaiset etujoukot jo kauan sitten
+saapuneet Jäämerelle.
+
+Vanhimpana ja suurimpana ryhmänä heistä ovat _Ruijan suomalaiset_,
+joita norjalaiset kutsuvat kainulaisiksi (kvaener). Lapin kuuluisa
+tuntija Jaakko Fellman esittää heidät v. 1821 seuraavin sanoin: "He
+ovat merkillisiä siitä, että he ovat maapallon pohjoisimpia
+maanviljelijöitä ja ensimäisiä, jotka ovat alkaneet tähän osaan maata
+vakavasti asuttua. Koskei maanviljelys ilmaston ankaruuden vuoksi ole
+kannattavaa, ovat he asuinpaikoikseen valinneet sellaisia paikkoja,
+missä he edullisesti voivat harjoittaa karjanhoitoa. He eivät eroa
+lappalaisista niin paljon vaatetukseltaan kuin tavoiltaan. Kainulaiset
+ovat Ruijan kunnollisimpia asukkaita, norjalaisiakaan luvusta
+poisjättämättä, erittäinkin mitä uutteruuteen, huolellisuuteen,
+rauhalliseen ja hiljaiseen olemukseen ja varsinkin mitä
+uutisviljelysten ja kotiteollisuuden harrastukseen tulee.
+Merimieselämän turmiollinen vaikutus, suuremman voiton levoton
+tavoittelu, ilman että sitä osataan hoitaa ja säästää siitä pahan
+päivän varalle, ei ole koskaan ilmennyt kainulaisissa siinä määrin kuin
+näiden seutujen lappalaisissa ja norjalaisissa. Kainulaisten muuttoa
+ylös Ruijaan tapahtui jo vanhempina aikoina, mutta pääasiallisesti
+kuningas Kaarle XII:n hallitusaikana, jolloin he tässä etäisessä
+maanääressä etsivät turvapaikkaa sodan levottomuuksilta. Sen jälkeen on
+heidän lukunsa vähitellen lisääntynyt ja kasvaa yhä sillä tavoin, että
+monet Lapin rajoilla tai Lapissa asuvat uutisasukkaat katovuosina
+muuttavat tänne, sekä joskus sitenkin, että kun yksi ja toinen
+rikollinen onnistuu karkaamaan vankeudestaan, hän rangaistusta
+välttääkseen etsii itselleen asuinpaikan täällä Ruijan rannoilla jonkun
+syrjäisen kallion lovessa. Nykyään on näiden kainulaisten lukumäärä
+niin suuresti kasvamassa, että itse lappalaiset pelkäävät joutuvansa
+heidän tungettavakseen pois omalta maaltaan. Heidän asuntonsa ovat
+enimmäkseen Sisä-Suomessa yleisten pirttien tapaisia, ja nämä
+suomalaiset ovat päälle päätteeksi näillä tienoilla ainoita, jotka
+vielä käyttävät saunoja. -- Ruijan huomattavin suomalainen siirtola on
+Alattiossa (Alten), sekä vuonon että joen varrella. Siellä asuu toista
+tuhatta henkeä. Vain harvat heistä osaavat norjankieltä."
+
+Viime vuosikymmeniin saakka on Ruijan suomalainen asutus ollut
+kasvamaan päin. Taloudellisena syynä tähän siirtolaisuuden
+lisääntymiseen lienee ollut vilkastunut Jäämeren kalastus. Suomalaisia
+tavataan Ruijassa nykyään sekä talollisina että kalastajina ja
+kaupunkilaisina. V:n 1900 väenlaskun mukaan oli Tromssan ja Ruijan
+amteissa 7176 suomalaista asukasta. Muutamin paikoin suomalaisten
+suhteellinen lukumäärä oli sangen huomattava: Vesisaaren kaupungin
+(Vadsö) asukkaista oli suomalaisia yli 44 %, Etelä- ja Pohjois-Varangin
+pitäjissä 43-46 %, parissa muussa pitäjässä 34 %. Viimeisten tietojen
+mukaan olisi Pohjois-Norjassa suomalaisia noin 12.200. Suomeapuhuvain
+lukumäärän on arveltu nousevan ainakin noin 30.000:een, sillä suuri
+joukko Ruijan lappalaisista ja norjalaisista on suomentaitoisia.
+Suomalaisten kansallinen tulevaisuus Ruijassa näyttää kuitenkin
+synkältä sen jälkeen kuin Norja on ruvennut kaikin keinoin suomalaista
+väestöä norjalaistuttamaan. Perikato on kaiketi ensimäiseksi perivä
+Länsi-Ruijan (Tromssan amtin) suomalaisen kansallisuuden. "Että se
+vielä on siksikin voimakas... niin että se yksityisissä tapauksissa
+saattaa voittaakin maata norjalaiselta kielialueelta ja paljon
+suuremmassa määrässä lapinkieleltä, se johtuu suomalaisten tunnetusta
+kielikonservatismista, Suomen rajan ja suomeapuhuvan Pohjois-Ruotsin
+läheisyydestä, tämän asutun ja yhtenäisen suomalaisen kielialueen
+välisistä kauppasuhteista, lukuisain suomalaisten osallisuudesta
+merikalastukseen ja tunturilappalaisten suomenkielen taidosta"
+(J.E. Rosberg 1915).
+
+Itä-Ruijan, semminkin Varangin seutujen suomalaisten kansallisuusoloja
+1880-luvun alussa on A.V. Ervasti laajasti kuvaillut klassillisessa
+matkakertomuksessaan "Suomalaiset Jäämeren rannalla". Joka taholla hän
+siellä näki suomalaisten ja norjalaisten välillä kansallisuusvihan
+leimuavan. Ervastin parannusehdotukset tätä pahaa vastaan eivät näinä
+maailmansodan aikoina ole huvittavaisuutta vailla. "Ei sovi kieltää --
+hän kirjoittaa --, että suomalaisilla on syytä valituksiin. Niinkuin
+norjalaiset itse myöntävät, on suomalainen ainaki yhtä kelvollinen
+työhön kuin norjalainen ja molemmille olisi siis sama arvo annettava;
+sen sijaan suomalaista koetaan alentaa lappalaistaki alemmaksi.
+Suomalaisia vihataan siksi, että he eivät tahdo äitinkielestään luopua,
+vaan onko rakkaus äitinkieleen mikään rikos? Ja missä on sanottu, että
+paitsi lapin kieltä ainoastaan norja saa Ruijan rannalle kuulua? Ja
+tyytymättömyys yleensä itä-Ruijan suomalaisissa onki todella niin
+suuri, että meikäläinen hämmästyy. Kun olin Tenon varrelle tullut, olin
+täydellisesti vakuutettu siitä, että jos suomalainen armeija voisi
+ilmestyä Varangin tienoille, jokainoa suomalainen itäpuolella Tenoa
+yhtyisi siihen ja nousisi kapinaan Norjaa vasten."
+
+"Liian etäälle -- Ervasti lopettaa -- sentään sorruttaisiin
+aineestamme, jos tässä ruvettaisiin miettimään kaikkia mahollisia
+keinoja, joilla voitaisiin puheenalaisen tarkotuksen perille päästä;
+meillä nyt vain on kysymyksenä, mihin suuntaan Varangin tulevaisuuden
+pitäisi muodostua. Se vain olkoon sivumennen sanottu, että kun Norjan
+paras tuki sen alueen loukkaamattomuuden suhteen on länsivaltain
+suojelus, näille voitaisiin Suomen toimesta antaa tarkempi ja oikeampi
+käsitys asiain oikeasta laadusta itä-Ruijassa ja siten ehkä saada
+heidän suostumuksensa esim. yleiseen _kansan-äänestykseen_
+etelä-Varangissa, jonka kautta riitaseikat siellä rauhallisella tavalla
+tulisivat ratkaistuksi."
+
+Kuluneet kolmekymmentäviisi vuotta ovat osoittaneet, etteivät olot
+Varanginvuonolla ehkä kuitenkaan ole juuri niin hullusti, kuin
+innokas fennomani luuli, eivätkä myöskään parannettavissa hänen
+suosittelemallaan lievemmälläkään keinolla.
+
+Venäjälle kuuluvalla _läntisellä Muurmanin rannikolla_, s.o. Norjan
+rajan ja Kuollanvuonon välisellä rannikkoalueella, asui 1880-luvun
+alussa päälle 700 suomalaista. Kuinka suuri heidän lukumääränsä
+nykyänsä on, emme voi arvioltakaan sanoa; moninkerroin suurempi
+mainittua lukua se ei kumminkaan voi olla. Pääosa suomalaisia asunee
+nyt niinkuin ennenkin Petsamon ja Kalastajaniemen länsirannikon
+seuduilla, s.o. Itä-Varangissa. Itäisellä Muurmanin rannikolla on
+suomalaisten lukumäärä ollut hyvin vähäinen. Ervastin retken aikana ei
+suomalaisten tila Länsi-Muurmanin eli "Ryssän rannalla" ollut
+ilahduttava. Siirtolaisten valitukset koskivat hänen mukaansa
+pääasiallisesti hengellisen hoidon puutetta, maanomistuksen
+turvattomuutta ja oikeudenhoidon kehnoutta. Ervasti puolestaan lisäsi
+niihin vielä yhden valituksen: väkijuomain ylenmääräisen nauttimisen
+tuottaman turmion. Huonojen olojen vuoksi Ryssän rannan suomalaiset
+olivat ruvenneet joukoittain siirtymään Amerikkaan; yhtenä ainoana
+keväänä 1882 läksi sieltä uudelle siirtoretkelle Atlantin yli 60-70
+henkeä eli noin 1/12 rannikon koko suomalaisväestöä. Suomalaisten tilan
+parantamiseksi ajateltiin papin ja opettajan lähettämistä heidän
+luoksensa, mikä ohjelma sitten on osittain tullutkin toteutetuksi.
+"Vaan paras neuvo -- Ervasti arveli -- ja ainoa tehollinen olisi
+epäilemättä, jos se kävisi laatuun, koko ryssän rannan yhistäminen
+Suomen suuriruhtinaskuntaan ja siis laskeminen Suomen lakien alaiseksi.
+Ne epäkohdat, joista siirtolaiset nykyään, ja syystä, valittavat ja
+jotka etupäässä pakottavat heitä miettimään Amerikaan muuttamista,
+katoaisivat silloin yhellä haavaa tykkänään.
+
+"Suomen lakeja -- sitähän kaikki ne siirtolaiset kaipaavatki, joissa ei
+muutto Amerikaan vielä ole vakaantunut järkähtämättömäksi päätökseksi;
+vaan yhistymistä Suomeen he eivät olleet tulleet ajatelleeksi. Suuri
+oli sentähen kaikkein ilo, kun meiltä kuulivat, että tämmöinen tuuma
+paraikaa oli hankkeessa. Uuran puolelaisissa tämä ilo kohta kyllä
+paljon masentui, kun meidän täytyi selittää, että kysymyksessä vain oli
+läntinen osa ryssän rantaa. Vaan kovin hyvästi käsittäin, kuinka
+täydellisesti siirtokuntain tila muuttuisi parempaan päin, jos ne
+voisivat Suomen alle tulla, eivät hekään kuitenkaan voineet kaikista
+toivoista luopua ja viimeinen sana, minkä muuan uuralainen lausui, kun
+hänen kanssa tästä puhelin, oli: 'Laittakaa te raja Tuulomajokea
+myöten, että meki pääsemme Suomen alle'."
+
+Vuosisatoja kestäneen, voimakkaan ja voitokkaan pohjoiseen
+suuntautuneen suomalaisen kansanpaineen äärimmäisenä kärkenä unohdetut
+kansalaisemme ovat saapuneet Jäämeren rannoille. Karkoittaen heikompia
+lappalaisia tieltään suomalaiset uutisasukkaat kaskitulineen ja
+sahroineen kävivät Lapin rajain yli. Sulattaen lappalaiset joukkoonsa,
+temmaten heidät mukaansa toiset polvet uutisasukkaita sitten
+katkaisivat Saariselän taipaleet. Koko Suomen Lappi on ollut heidän
+mukanaan kulkemassa pohjoista kohti. Kuta pohjoisemmaksi Suomen Lapin
+eteläraja takautui, sitä kauemmaksi pohjoiseen siirtyi sen pohjoinen
+kärkikin. Haluttu päämäärä on jo vähäksi osaksi saavutettu: suomalainen
+kansallisuus on jo kauan elänyt hiljaista elämäänsä _Jäämeren_
+rannoilla. Viimeinen ja pahin sulku, valtiollinen rajaeste, on
+kuitenkin vielä lopullisesti puhkaisematta. Vasta sen murruttua voi
+myöskin pohjoisimmalle suomalaiselle taloudelle ja suomalaiselle
+kulttuurille alkaa uusi odotettu vaikutusaika ja Jäämeren seuduille se
+edistyksen ja vaurastumisen aika, jonka luonnon ja historian olot
+näyttävät määränneen siellä alkamaan suomalaisessa muodossa.
+
+
+
+
+6. MAAILMANTALOUS JA JÄÄMEREN KYSYMYS.
+
+
+Viimeisten vuosikymmenien kuluessa on Europan Jäämeren ja sen maiden
+taloudellisessa käytössä tapahtunut perinpohjainen muutos. Sorrettu
+lappalainen pyyntimies ei siellä enään maksa turkiksia ja
+mursunnahkaköysiä norjalaisille verottajilleen, norjalaiset kalamiehet
+eivät siellä enään yksinään kalastele eivätkä etuoikeutetut
+englantilaiset ja hollantilaiset kipparit ole ainoita Vienankävijöitä.
+Kaikki Pohjois-Atlantin merenkulkijat ottavat nyt osaa Jäämeren
+meriliikkeeseen. Kaikilta tahoilta kiiruhtaa sinne pyyntiaikoina
+kalastajia ja Jäämeren eränkävijöitä. Suuret kansainväliset yhtiöt
+harjoittavat siellä nykyaikaista puutavaraliikettä ja vuorityötä.
+Kahdessa kohdassa tulevat jo suuret rautatiet sisämaasta Jäämeren
+rannalle. Rotuvaltaiset, luonnontaloudelliset alkuajat samoinkuin
+ahtaan merkantilisminkin vuosisadat ovat Jäämerellä olleet ja menneet
+ja uusi, maailmantaloudellinen aikakausi on siellä alkanut.
+
+_Kalastus_ on yhä edelleenkin Jäämeren tärkein elinkeino. Lapinmerestä
+saadaan pääasiallisesti turskia, silliä, kilohailia, lohia ym.
+maailmanmarkkinoilla haluttuja kaloja. Korkeimmalla kannalla on Ruijan
+kalastus, jota tuhannet norjalaiset ja suomalaiset kalastajat siellä
+harjoittavat koko kevät- ja kesäkauden ja jonka vuotuinen tuotantoarvo
+paikalla on viime aikoina tehnyt 12-14 milj. kruunua (nykyisin
+moninkertaisesti enemmän).
+
+Norjan kalastuselinkeinossa viime vuosikymmeninä tapahtuneet suuret
+edistykset ovat perinpohjin muuttaneet Ruijankin kalastuksen luonteen.
+Työläs ja hengenvaarallinen kalastus avonaisista veneistä on suuresti
+helpottunut ja tullut turvalliseksi moottorialusten tultua yleiseen
+käytäntöön. V. 1901 oli Norjan kalastajilla vasta yksi ainoa
+moottorialus; v. 1914 niitä oli 7.352, joista 4.882 katettua.
+Tällaisten tukevain katettujen moottorialusten varassa on ulkomerellä
+vuoden kylmimpänä ja pimeimpänä aikana tapahtuva suursillinpyynti ja
+Islannin kalastus tullut mahdolliseksi. Toisen suuren edistyksen ovat
+saaneet aikaan uudet keinokkaat säilytystavat: ilmanpitävä (hermetinen)
+rasioiminen ja keinotekoinen jäähdytys. Näillä keinoin ei ainoastaan
+ole paljon edullisempi ja paljon laajempi kalainvienti tullut
+mahdolliseksi, vaan itse kalastuskin on suuresti hyötynyt, kun
+syöttikala voidaan jäähdyttää ja sitä siten entistä mukavammin hankkia
+ja säilyttää. Kun vielä lisäämme, että Norjassa on viime aikoina otettu
+käytäntöön kokonaan uusia kalastusalueita (matalikkoja) ja että ennen
+halveksituistakin kalalajeista sopivalla valmistamisella on ruvettu
+saamaan hyviä hintoja, niin eipä ihmettä, että Norjan ja Ruijan
+kalastajista, joita vielä vuosikymmen pari sitten pidettiin
+säälittävinä "kalastajaparkoina", nyt on tullut omavaraista,
+itsetietoista ja yhä korkeammalle sivistystasolle pyrkivää väkeä.
+
+Siinä on esimerkki valmiina ja ura osoitettu tulevalle suomalaiselle
+kalastukselle Itä-Varangissa!
+
+Hartaasti kalastelevat venäläisetkin Muurmanin rannallaan. Ennen sotaa
+siellä tavallisesti oli kesäisin kalassa nelisentuhatta kalastajaa
+tuhannella vanhanaikaisella aluksella. Miljoniin rupliin on kuitenkin
+senkin kalastuksen vuotuinen tuotantoarvo laskettava.
+
+Tärkeitä merielinkeinoja Jäämerellä ovat _valaan- ja hylkeenpyynti_,
+vaikka ne ovatkin entisestään taantuneet. Vielä 1880-luvulla saivat
+ruijalaiset vuosittain satoja suuria valaita. Nykyään pyydetään
+Länsi-Siperian ja Novaja Semljan vesillä ahkerasti viiden metrin
+pituista valkovalasta eli "bjelugaa" (_Delphinopterus leucas_), jota
+väestö sielläpäin käyttää ravinnokseenkin. Vahingollisuutensa ja
+öljyisen maksansa vuoksi on jää-hai vihaisen ajon esineenä kaikkialla,
+missä se vain esiintyy. Hylkeitä pyydetään yleisesti eikä mursunkaan
+pyynti ole vielä loppunut. Kansainvälisten sopimusten mukaan pitäisi
+ranta-asukkaiden erioikeutetun hylkeenpyynnin Jäämerelläkin ulettua
+ainoastaan kolmen meripeninkulman (à 1,852 km) päähän rannasta.
+Valkoisellamerellä ei Venäjä kuitenkaan ole myöntänyt vieraille
+hylkeenpyytäjille oikeutta harjoittaa pyyntiä 12 meripeninkulmaa
+lähempänä maata.
+
+Vienanmerelle ja Petshoran alueelle keskittyneen _metsäliikkeen_ uusin
+kehitys on ollut suurenmoinen, mutta kun lukija oman maamme vastaavasta
+kehityksestä voi itselleen luoda kuvan Jäämerenkin metsäliikkeestä,
+sivuutamme sen tässä kokonaan kiinnittääksemme huomiomme
+mielenkiintoisempaan seikkaan -- Jäämeren _vuorityöhön_.
+
+Kuten tunnettu on Ruotsin Lapissa yksi Europan tärkeimpiä
+rautavuorialueita (Gellivaara, Kiirunavaara, Svappavaara ym.), jonka
+malmeja Ofotenin vuonon perällä olevan Narvikin sataman kautta
+laivataan suureen maailmaan. Kun vuoripohja koko Fennoskandian
+pohjoisosassa on samaa laatua, luulisi raudanpitoisia vuorilajeja
+löytyvän muittenkin maitten Lapeissa eikä vain Ruotsin. Todella onkin
+viime vuosikymmeninä Ruijassa löydetty uusia suuria rautamalmialueita.
+Niiden malmi ei tosin ole parhaanlaatuista. Mutta sen louhiminen on
+kuitenkin osoittautunut kannattavaksi, sillä malmilöydökset ovat
+maanpinnalla tai lähellä sitä, joten niitä ei tarvitse kaivaa suurista
+syvyyksistä, ja rouhentamalla malmi sekä magnettisella tavalla
+erottamalla siitä arvokkaampi rauta-aine (ruotsalaisen Gröndalin
+menettelytapa) saadaan jopa 68 % puhdasta rautaa sisältävää
+malmijauhetta, jolla on suuri kauppa-arvo. Vv. 1908-1909 rupesi mahtava
+norjalais-saksalainen yhtiö tämän ohjelman mukaan käyttämään Paatsjoen
+suun länsipuolella olevia Kontionveden (Björnvandet) malmivuoria.
+Malmin kuljetusta varten rakennettiin sieltä 8 km:n pituinen rata
+Etelä-Varangin kirkolle eli Kirkeneesin (Akkulanniemen) satamapaikalle,
+jonne sijoitettiin suurenmoiset rouhennus- ja eristyslaitokset.
+Tuotanto on lyhyessä ajassa noussut huomattavan suureksi, mihin
+tietysti sota-ajan huippuhinnatkin ovat yllyttävästi vaikuttaneet. Vv:n
+1913-1915 on siellä valmistettu keskimäärin yli 1/2 milj. tonnia
+malmijauhetta eli "konsentraattia", josta melkoinen osa on vielä
+puristettu kokoon sopiviksi "briketeiksi". Työvoiman luku
+Etelä-Varangin rautakaivoksilla on viime aikoina noussut
+puoleentoistatuhanteen mieheen, joille v. 1915 maksettiin työpalkkoja
+3 milj. kruunua. Mainittakoon vielä, että tätä suuremmoista liikettä
+harjoittavan yhtiön (Aktieselskabet Sydvaranger) osakepääoma nykyisin
+tekee 23 milj. kruunua, josta ruotsalaiset äskettäin ovat saaneet
+haltuunsa 3 milj.
+
+Ja kaikki tämä tapahtuu Inarinjärvestä laskevan Paatsjoen suussa, vain
+kappaleen matkaa Suomen rajasta! Kun lännessä Ruotsi ja pohjoisessa
+Norja ovat Lapeissaan saaneet käyntiin näin suurenmoisia laitoksia,
+olisi ihmeellistä, ellei Suomenkin Lapissa ja Suomelle tulevalla
+Itä-Varangin alueella olisi samansuuntaisia mahdollisuuksia;
+anteeksiantamatonta on, ellei Suomen puolelta tehdä yrityksiä näiden
+mahdollisuuksien tutkimiseen ja toteuttamiseen.
+
+Samaan aikaan kuin Jäämeren yhdellä äärellä näin on pantu alkuun
+rautakaivostyö, on sen toisella äärellä, Huippuvuorilla ruvettu
+kaivamaan kivihiiliä, joilla jo nyt on ja vielä enemmän vastaisuudessa
+tulee olemaan suuri, ellei aivan ratkaiseva merkitys Ruijan ja
+Muurmanin rannikkojen talouselämässä.
+
+Jo vanhat hylkeen- ja valaanpyytäjät palellessaan Huippuvuorilla
+kaivoivat maasta pienempiä määriä "merihiiliä" polttoaineekseen. Meidän
+aikamme tutkijat ovat todenneet melkein kaikkialla Huippuvuorilla
+olevan kivihiillä ja viime vuosikymmenen uudistetut tutkimukset ovat
+saaneet selville, että Huippuvuorten kivihiilikerrokset ovat
+suunnattomat, kuuluvat maailman rikkaimpiin hiilikerroksiin.
+Hiilikerrokset ovat siellä lähellä maanpintaa ja helpot kaivaa ja
+Huippuvuorten pitkät vuonot helpottavat hiilen laivaamista. Kun
+Huippuvuoret ovat herratonta maata, on siellä kaivosalueitten
+valtaaminen ollut vapaa, kunhan siitä vain on tehty ilmoitus siellä
+olevaan yhteiseen konttoriin; tapalaki kuitenkin säätää, että ken ei
+kahteen vuoteen valtaamaansa maata asuta tai muuten käytä, menettää
+oikeutensa. Nyt on siellä jo toistakymmentä vuotta ollut työn alaisena
+suurempia säännöllisiä kivihiilikaivoksia. Amerikkalaisten perustama
+yhtiö "The Arctic Coal Cy" alkoi v. 1905 kaivaa Advent Bay'n vuonon
+eteläpuolella olevia hiilikerroksia. Saatiin mainiota hiiltä, joka
+ilmarataa myöten voitiin lastata kaivoksesta suoraan laivoihin ja sitä
+tietä edelleen kuljettaa Norjaan. Vuotuinen tuotanto on tehnyt muutamia
+kymmeniätuhansia tonneja. Kaivospaikan viereen on kasvanut pieni
+Longyear'in kaupunki, jossa asuu väkeä ympäri vuoden. Yhtiön
+työntekijäin lukumäärä on ollut kesäisin 300 ja talvisin 100 miestä.
+
+V. 1916 tämä yhtiö joutui suuren "Det store Norske Spitsbergen
+Kulkompani" nimisen yhtiön haltuun. Sen osakepääoma on 9 1/2 milj.
+kruunua ja sen aikomus kuuluu olevan kohottaa vuotuinen
+hiilentuotantonsa 200-300.000 tonniksi. V. 1917 saatiin kaivetuksi
+vain 30.000 tonnia, mutta niistä saatiin Longyear Cityn rannassa 4 1/2
+milj. kruunua! Osataan sitä siis "gulashata" nykyään Huippuvuorillakin.
+
+Hiilikaivoksilla ovat Huippuvuorilla kokeilleet useat muutkin yhtiöt,
+jotka kumminkaan eivät ole jatkaneet työtään alkua pitemmälle. Jo v.
+1913 oli Huippuvuorten huijaushalu niin suuri, että sinne tehtiin koko
+17 tutkimusretkeä. Tarmokkaimmin on toiminut äskettäin perustettu
+Bergenissä sijaitseva norjalainen miljonayhtiö "AS. De norske
+Kulfelter", jolla on kaivoksensa englantilaisten perustaman ja
+huligaanien v. 1909 hävittämän hiilikaivossiirtolan Advent Cityn
+lähellä. Yhtiö arvioi alueensa hiilivarat 500 miljonaksi tonniksi ja
+laskee voivansa ensi vuosinaan lähettää vuosittain 70.000-150.000
+tonnia hiiliä Arkangeliin, Kuollaan, Ruijaan ja Islantiin.
+
+Varmalta näyttää, että hiilensaanti Suomen tulevalla Jäämeren alueella
+on oleva varsin mukava. Se on Jäämeren tulevalle laivaliikkeelle ja
+teollisuudelle suurenarvoinen etu, joka tulisi vieläkin suuremmaksi,
+jos olisi meikäläisissä tarmoa perustaa hiiliyhtiö itse Huippuvuorille.
+
+Huippuvuorilla on muitakin arvokkaita mineraaleja kuin hiiliä. Jo v.
+1872 muudan ruotsalainen yhtiö siellä yritti fosfattien kaivattamista.
+Äskettäin on siellä englantilainen yhtiö louhinut marmoria.
+
+Valaanpyynti-, hiili- ja matkailijalaivat tekevät kesäelämän
+Huippuvuorilla sangen vilkkaaksi. Laivaliikettä kestää vain kolme
+kuukautta, mutta jäänmurtajain avulla voisi purjehduskautta helposti
+pidentää. Langattomalla lennätinlaitoksella Huippuvuorten asukkaat
+voivat laivaliikkeen estettynä ollessa seurata maailmantapauksia, joten
+elämä talvisinkaan ei siellä enään ole niin yksinäistä ja
+yksitoikkoista kuin luulisi.
+
+Sitä myöten kuin Jäämeren seutujen elinkeinoelämä ja asutus on
+edistynyt, on yleinen meriliikekin siellä vilkastunut. Ruijan
+rannikolla on jo kauemman aikaa ylläpidetty säännöllistä nopeaa
+höyrylaivaliikettä, mikä onkin koko Ruijan elinehto. Arkangelin vanha
+historiallinen meriliike on Vienanmeren puuliikkeen ja Arkangelin
+rautatien valmistuttua saanut uuden merkityksen ja vihdoin on
+maailmansota synnyttänyt Muurmaninkin rannoilla suuren meriliikenteen,
+josta sodan alkaessa ei kenelläkään ollut vähintäkään aavistusta.
+
+Mutta maailmansodan päätyttyä on poikkeuksellinen meriliike Jäämerellä
+lakkaava ja ovat Jäämeren maitten omat vakinaiset talouskysymykset
+jälleen astuvat etualalle. Vanha kysymys "koillisväylästä" on silloin
+tuleva uudelleen esille ei kuitenkaan enään Kiinan uneksittuna
+porttina, vaan Siperian suurten Ob- ja Jenisseijokien suuhun johtavana
+meritienä. Länsi-Siperia on meidän aikanamme jättiläisaskelin edistynyt
+ja sen voin ja vehnän tuotanto sekä muukin maataloudellinen tuotanto on
+jo tullut tärkeäksi tekijäksi Pohjois- ja Länsi-Europan taloudellisessa
+elämässä. Siperian voin vienti, joka alkaessaan v. 1894 teki vain 6.500
+kg, nousi v. 1911 jo 70 miljonaan kg:aan; voita on kannattanut lähettää
+sieltä Englantiin saakka, vaikka kuljetusmatka on ollut äärettömän
+pitkä ja hankala. Siperian vehnän tuotanto taas on viime aikoina tehnyt
+vuosittain n. 100 milj. puutaa (à 16.38 kg). Tätä suurtuotantoa
+ei Siperian rata kykene palvelemaan ja tulisi viljan pitkä
+rautatiekuljetus muutenkin aivan liian kalliiksi. Siitä hinnasta, mikä
+Englannissa on saatu Siperian vehnästä, on suurempi puoli mennyt
+kuljetusmaksuihin, vaikka onkin käytetty kaikkein halvinta tietä,
+nimittäin Arkangelin kautta. Näin ollen on ruvettu harkitsemaan, eikö
+Siperian tärkeitä tuotteita tai osaa niistä voitaisi edullisemmin
+kuljettaa Europpaan pitkin Ob- ja Jenissei-jokia Karanmerelle ja sieltä
+laivoilla edelleen. Jokikuljetusta Siperiassa on jo kauan voitu
+harjoittaa niiden suulle saakka. Enemmän on epäillyttänyt Karanmeren
+laivaliikekysymys. Jo 1500-luvun lopulla englantilaiset löysivät
+Karanmeren ja seuraavan vuosisadan alkupuolella he ja hollantilaiset
+harjoittivat uutteraa turkiskauppaa Obin ja Jenissein suuseutujen
+alkuasukkaiden kanssa. Sittemmin Karanmeren kulku jäi täydelliseen
+unheeseen, kunnes P. v. Krusenstern ja A.E. Nordenskiöld 1860- ja
+1870-luvuilla tekivät sinne retkiä ja ihmeekseen havaitsivat sikäläisen
+meren sulaksi. Aivan niin mukavaksi tämä meritie ei kuitenkaan ole
+osoittautunut; niistä 140 laivasta, jotka v:n 1887 jälkeen näihin
+saakka ovat Siperiaan pyrkineet, on ainoastaan 92 päässyt perille; muut
+ovat joutuneet haaksirikkoon tai jäät ovat ne pakottaneet palaamaan
+takaisin. Toisin vuoroin on laivaliike ollut kokonaan mahdoton. Kun
+lisäksi purjehdusaikakin Karanmerellä on ainoastaan kahden kuukauden
+pituinen ja jokien suut hiekkasärkkäin vuoksi kovin matalat ja hankalat
+liikkua, näyttää tämän meritien käytännöllinen arvo olevan sangen
+kyseenalainen.
+
+Muutama vuosi sitten teki itse Fridtjof Nansen venäläisten vieraana
+Karanmeren kautta matkan Siperiaan selvittääkseen sikäläisiä
+merenkulkumahdollisuuksia, mutta vaikka hän antoi Karanmerestä varsin
+edullisen arvostelun, ovat toiset asiantuntijat tuominneet
+"koillisväylän" aivan kelvottomaksi. Sen sijaan he puolestaan
+suosittelevat uuden pohjoisen tien avaamista Siperiaan sillä tavoin,
+että Obin varrella olevasta Obdorskista, minne jokikulku on hyvä,
+rakennettaisiin 425 km:n pituinen, verraten halvoilla kustannuksilla
+aikaansaatava rautatie Karanmeren ja Europan Jäämeren välillä olevalle
+Jugorin salmelle, mistä meriliike länteenpäin on suuren osan vuotta
+esteetön; vielä parempi olisi, jos rata rakennettaisiin Petshoran
+suulle. Monet katsovat, että "koillisväylän" kysymys tällä tavoin
+tulisi parhaiten ratkaistuksi ja että siten saataisiin avatuksi uusi
+tärkeä liikeväylä maailmankaupalle. Kysymys ei ole Suomenkaan
+Jäämeren-politikalle aivan vähäarvoinen.
+
+Jäämeren politikka ei meille ole maailmanpolitikkaa, vaan omaa
+kotimaista politikkaamme. Me emme pyri Jäämerelle maailmankaupan
+keinottelijoina hyötyäksemme muitten tarpeilla ja muitten
+kustannuksella, vaan me pyrimme sinne niin sanoaksemme napapiiriläisinä
+ja kotiseutulaisina avataksemme omalle syrjäiselle maallemme uusia
+tarpeellisia toimeentulolähteitä, oman kansamme yritteliäisyydelle ja
+tarmolle uusia tarpeellisia koetuskenttiä "jään ja tulen pohjolassa".
+Tämäkin taloudellisten tarkoitustemme vilpittömyys ja luonnollisuus
+antaa Jäämeren pyrkimyksillemme erityisen siveellisen oikeutuksen.
+
+Suomelle kuuluu asema keskellä Jäämeren kalastusalueita,
+vuorikaivoksia, meriteitä. Mutta voidakseen käyttää hyväkseen tätä
+asemaa, järjestääkseen siellä kalastuksen ja kalantuonnin etelään,
+löytääkseen ja avatakseen Lapin vuorenaarteet, päästäkseen välittömään
+liikeyhteyteen Siperian tuotantolähteitten kanssa täytyy Suomen päästä
+Jäämeren kanssa mukavaan ja katkeamattomaan maayhteyteen, jonka
+ainoastaan rautatien rakentaminen voi tarjota. Se johtaa huomiomme
+Jäämeren mielenkiintoisiin rautatiekysymyksiin.
+
+
+
+
+7. MUURMANIN RATA.
+
+
+Enemmän kuin edelläkerrotut länsimaiset yritykset Jäämerellä ovat
+Suomen Jäämeren kysymykseen vaikuttaneet ne suuret muutokset, joita
+viime aikoina on tapahtunut Venäjän suhteissa Jäämereen. Tarkoitamme
+tietysti Venäjän Jäämerelle rakentamia rautateitä, etupäässä Suomen
+itärajan takana kulkevaa suurta Muurmanin rataa.
+
+Venäjän Jäämeren-radat on osittain suunniteltu ja rakennettukin jo
+ennen maailmansotaa. Vanhin näistä radoista on _Arkangelin-Vologdan
+rautatie_. Kun Venäjä 1700-luvun alussa oli päässyt Itämerelle ja
+silloin perustetusta pääkaupungistaan saanut uuden tärkeän merisataman,
+Vienanmeren kauppa rupesi suuresti taantumaan. Yhdeksännentoista
+vuosisadan kuluessa se kuitenkin jälleen alkoi vilkastua, etupäässä
+Vienan seutujen puutavarain kasvavan kysynnän ja viennin johdosta, joka
+erityisemmin v:n 1894 jälkeen voimakkaasti nousi. Arkangelista tuli
+uudelleen laajain alueitten taloudellisen elämän reippaasti edistyvä
+keskus. Menneen vuosisadan lopussa Arkangelissa ja sen esikaupungissa
+Solombalassa oli jo 20.000 asukasta. V. 1900 klareerattiin sieltä 528
+lähtevää laivaa, joiden kantavuus nousi 281.454 rek. tonniin.
+Tärkeimpänä vientitavarana olivat puutavarat, mutta sen ohella
+lähetettiin ulkomaille myöskin joltisia määriä pellavia, pellavan
+siemeniä, kauroja ja rukiita.
+
+Tämä huomattava liike oli antanut aiheen yksinkertaisen kapearaiteisen
+radan rakentamiseen Arkangelista Vologdaan, joka rata valmistui v.
+1898. Vologdan kautta kulkee Pietarin-Siperian pohjoinen rata, ja
+Arkangeli ja Vienanmeren seudut pääsivät täten kauan kaivattuun joskin
+puutteelliseen rautatieyhteyteen Venäjän pääpaikkain ja koko suuren
+maailman kanssa.
+
+Maailmansodan syttyessä ja Itämeren meriteitten täydellisesti katkettua
+Arkangelista äkkiä tuli koko Europan-Venäjän tärkein tuontisatama. V.
+1914 sen liike muutamassa kuukaudessa kasvoi kymmenkertaiseksi
+edelliseen vuoteen verrattuna. Sellaiseen tehtävään Arkangeli ei ollut
+valmistunut, ja kuumeellisella kiireellä ryhdyttiin sen kaikkia
+liikennelaitoksia parantamaan. Satamaa korjattiin ja tarpeellisia
+varastosuojia rakennettiin. Vienanjokea myöten järjestettiin tavarain
+laivaus Kotlasiin ja sieltä Suhonaa myöten Vologdaan ja Pietariin.
+Arkangelin ja Pietarin välille järjestettiin suora automobilikulku.
+Arkangelin-Vologdan rata levennettiin normaalilevyiseksi ja
+varustettiin kaksiraiteiseksi. Pitkin Vienanjoen vartta rakennettiin
+sitten aivan uusi 500 km:n pituinen _rata Arkangelista Kotlasiin_, joka
+viimemainittu paikka jo ennestään oli yhteydessä Pietarin-Siperian
+radan kanssa. Vienanmeri oli näin päässyt entistä paljon parempaan
+yhteyteen Pietarin ja entistä paljon suorempaan yhteyteen Siperian
+kanssa.
+
+Mutta kaikilla näillä ponnistuksilla vaikeudet vain osaksi saatiin
+voitetuksi. Arkangeliin johtavaa laivareittiä vaivasivat Vienanjoen
+suussa olevat hiekkasärkät ja itse Arkangelin satamakin oli liian
+matala. Suuri haitta oli siitäkin, että Arkangelin radan päätekohta oli
+joen etelärannalla, mutta satama pohjoisrannalla. Pahinta kumminkin oli
+se, että voittamattomat jääesteet keskeyttivät Arkangelin meriliikkeen
+seitsemän kahdeksan kuukauden aikana vuodessa.
+
+Tehtiin suunnitelmia Arkangelin radan jatkamiseksi Mesenin lahden
+suussa olevaan Lapomushaan, jonka satama on jäässä ainoastaan kaksi
+kuukautta vuodessa. Mutta kun ei siitäkään näyttänyt tulevan sitä apua,
+jota valtakunnan äärimmilleen kiristynyt tarve ehdottomasti vaati,
+kääntyivät katseet kokonaan uudelle taholle -- Muurmanin rannikolle.
+
+Kuollan niemimaan pohjoisrannikon suuret luonnolliset ja taloudelliset
+edut olivat jo vanhastaan tunnetut. Muurmanin rannikko itäpuolella
+Kalastajanientä on yksijonoista kasvutonta vuorirantaa, jonka
+saarettomia rantajyrkänteitä vastaan Jäämeren aallot rajusti
+ryntäilevät. Satamia on harvassa, sillä suojaisia lahtia on vähän ja
+jokien suut ovat hiekkasärkkien tukkeamat. Mutta verrattoman edun tälle
+kolealle rannikolle tuottaa Golfvirta, joka täällä saakka jaksaa pitää
+meren ympäri vuoden sulana. Talvi on täällä lauhempi kuin Pietarissa ja
+Moskovassa, kesä sen sijaan on viileämpi. Katariinan satamassa tehtyjen
+havaintojen mukaan on ilman keskilämpötila keväällä (maaliskuun lopulta
+kesäkuun puoliväliin) lähes +3°, kesällä (kesäkuun puolivälistä elokuun
+alkuun) yli +11°, syksyllä (elokuun alusta lokakuun puoliväliin) yli
++3° ja talvella (lokakuun puolivälistä maaliskuun loppuun) -7 1/2° C.
+Kevät on sateitten ja sumujen aika. Silloin muuttolinnut saapuvat ja
+kalastus alkaa. Maaliskuun puolivälissä saapuvat vieraat kalastajat
+Muurmanille ja huhtikuun alussa alkaa säännöllisesti kalastuskausi.
+Elokuun puolivälissä lähenee syksy, sumut leviävät taas merelle,
+vaivaiskoivuista varisee lehti, muuttolinnut ja vieraat kalastajat
+lähtevät, ja syyskuun lopussa on rannikko autiona ja tyhjänä. Talvi on
+tavallisesti hyvin luminen, mutta kylmä on harvoin -10 tai 15°:tta
+suurempi.
+
+Jonkun matkaa Kalastajaniemen itäpuolella pistää suoraan etelään
+mantereeseen 60 km:n pituinen, syvä Kuollanvuono. Sen pohjukassa, jonne
+lounaasta päin laskee Suomen puolelta alkunsa saava suuri Tuulomanjoki
+ja kaakosta päin Kuollanjoki, on jokien välisellä niemekkeellä Kuollan
+kaupunki. Tämä nykyisin mitätön kaupunkipahanen on aikoinaan ollut koko
+Kuollan hallinnollinen ja taloudellinen keskus. Kuudennellatoista
+vuosisadalla siellä oli venäläinen luostari ja v. 1582 paikka
+linnoitettiin suureksi harmiksi norjalaisille, jotka siten menettivät
+viimeisenkin valtansa Muurmanin rannikolla. Jäämeren kalastuksen sekä
+hollantilaisten ja englantilaisten ylläpitämän kaupan varassa Kuollan
+kaupunki pysyi voimissa läpi vuosisatain. Sata vuotta sitten laskettiin
+siellä olevan 1.100 asukasta. Jaakko Fellman ja M.A. Castrén, joista
+edellinen vieraili Kuollan kaupungissa kesällä 1829 ja jälkimäinen
+talvella 1841, antavat sen oloista myötätuntoisia kuvauksia;
+kaupungissa on niihin aikoihin varallisuutta ja alkuperäisten tapain
+keskellä hiukan suuren maailmankin kulttuuria. V. 1854 pitivät
+englantilaiset kaupunkia pommittamisen arvoisena. Sen jälkeen Kuollan
+kaupunki näyttää melkoisesti taantuneen, niin että siellä 1860-luvulla
+oli ainoastaan 500 asukasta. Hiljoilleen mutta varmasti on sieltä
+kuitenkin venäläinen asutus ja kulttuuri levinnyt Jäämeren rannoille.
+
+Yhdeksänkymmenluvun alussa Muurmanin kysymys rupesi Venäjällä tulemaan
+yleisemmän huomion esineeksi. Silloisina hätäaikoina muistuivat
+mieleen Jäämeren loppumattomat ja niin helposti saatavissa olevat
+kalarikkaudet. Arkangelin kuvernöörin Engelhardtin ja ministeri Witten
+alotteesta hallitus ryhtyi tarmokkaisiin toimiin Muurmanin kalastuksen
+ja venäläisen asutuksen edistämiseksi. Ensimäisenä työnä oli sopivan
+sataman hankkiminen Muurmanin rannalla. Siksi olisi kyllä kelvannut
+Kuollan kaupunkikin, sillä Kuollanvuonon pohjukka on talvisin vain niin
+heikossa jäässä, että nykyaikaiset höyrylaivat siinä helposti tulevat
+toimeen eikä Tuulomanjoen luomia hiekkasärkkiäkään ole vaikea ruopata.
+Mutta koska lähempänä merta vuono tarjosi paljon avarampia ja
+mukavampia satamapaikkoja, niin valittiin uuden sataman paikaksi
+Kuollan kaupungista nelisen peninkulmaa pohjoisempana oleva mainioksi
+tunnettu Katariinan satama. Sen viereen, alastomille kallioille vuonon
+länsirannalle ryhdyttiin v. 1895 rakentamaan _Aleksandrovskin_
+kaupunkia ja satamalaitoksia, jotka v. 1898 juhlallisesti vihittiin
+tarkoitukseensa. Katariinan satama on niin syvä, että suuret
+valtamerilaivat voivat laskea suoraan rantalaitureihin, mutta pääsy
+satamaan on siksi kapea, ettei kaksi laivaa voi siinä sivuuttaa
+toisiaan; asia näytti kuitenkin olevan helposti autettavissa. Amiraali
+Makarovin alotteesta ruvettiin puuhaamaan erityisen sotalaivaston
+perustamista Jäämerelle ja sen sijoittamista Kuollanvuonolle.
+
+Engelhardt ja Witte olivat suunnitelleet rautatienkin rakentamista
+Kuollaan. Myöhemmin ruvettiin sitäkin yritystä alulle panemaan,
+kuuleman mukaan Makarovin vaatimuksesta. Rata Pietarista Petroskoihin
+(Petrosavodskiin) Äänisen länsirannalla oli jo melkein valmiiksi
+rakennettu ja linja Petroskoista Muurmanille saakka viitoitettu, kun
+syttyi maailmansota, joka näytti pitkiksi ajoiksi keskeyttävän kaikki
+ajatuksetkin Muurmanin radan rakentamisesta.
+
+Mutta se ei ole ollut ainoa asia, joka tässä sodassa on käynyt toisin
+päin kuin on laskettu. Kuta ilmeisemmäksi Arkangelin sataman ja ratain
+riittämättömyys suunnattoman valtakunnan palvelemiseen kävi, sitä
+suuremmaksi havaittiin ympäri vuoden sulan Kuollanvuonon ja sen monen
+peninkulman pituisen yhtämittaisen satama-alueen arvo. Matka sinne oli
+yhtäkaikki kovin pitkä ja rautatie vasta viitoitettu. Ajateltiin
+senvuoksi ensiksi johtaa rata Kuollanvuonolta Suomen Rovaniemeen. Mutta
+kun Rovaniemestä Pietariin oli vielä 1.207 km:n matka ja kun nähtävästi
+ei tahdottu tuottaa Suomelle Kuollan liikenteen etua, Venäjä v. 1915
+päätti muitta mutkitta jatkaa Pietarin-Petroskoin rataa suorinta tietä
+Kuollaan. Ja se rata on rakennettu.
+
+_Muurmanin rata_ alkaa Laatokan eteläpuolella Svankan asemalta
+Pietarin-Vologdan radalla ja kulkee ensin koillista ja sitten pohjoista
+suuntaa Petroskoihin, jatkuu sieltä Sorokkaan Vienanmeren rannalla,
+kulkee edelleen pitkin rannikkoa yhä pohjoisessa suunnassa
+Kannanlahteen ja menee sieltä suoraan Kuollan niemimaan poikki suuren
+Imandran järven ohi Kuollanvuonolle. Rata on kokonaisuudessaan 1.456
+km:n pituinen s.o. kilometriä pitempi kuin rautatiematka Joensuusta
+Rovaniemelle ja suunnilleen yhtä pitkä kuin matka Berlinistä Napoliin.
+Radan rakennuskustannukset laskettiin 150-180 milj. markaksi, mutta ne
+ovat luultavasti olleet paljon suuremmat. Syksyllä 1915 valmistui
+rataosa Petroskoista Sorokkaan saakka ja Kannanlahden-Kuollanvuonon
+rataosa avattiin suurilla juhlallisuuksilla lokakuussa 1916;
+Sorokan-Kannanlahden rataosa jäi muita myöhäisemmäksi, mutta sekin
+valmistui keväällä 1917, jolloin siis koko Muurmanin rata oli
+liikenteelle avattuna.
+
+Merkillisintä tässä jättiläisyrityksessä on ollut sen nopea
+suorittaminen. Sanomalehdissä ja aikakauslehdissä siitä on ollut
+päätähuimaavia kertomuksia. Työhön ryhdyttiin eteväin amerikkalaisten
+ja venäläisten insinöörien johdolla. Amerikkalaisilla insinööreillä oli
+hämmästyttävä kyky viedä rataa eteenpäin monta kilometriä päivässä
+vaikka minkälaisten esteitten läpi. Soihin ajettiin kiviä ja puita
+loppumattomiin, kunnes rata vihdoin kesti; on laskettu, että
+kymmenesosa koko radan pituudesta on rakennettu puisille
+porrastuksille. Sääskistä oli radan rakentajille hirvittävä vitsaus.
+Sääskipilviä leijaili soitten päällä, eivätkä työmiehet voineet millään
+puolustautua niitä vastaan. Amerikkalaiset, jotka Panaman kanavan
+rakennuksella olivat tapelleet moskitoja vastaan, vaativat petrolia
+ruiskuttaakseen sitä suot täyteen, mutta he vaativat petrolia niin
+mahdottoman paljon, etteivät saaneet mitään. Amerikkalaiset eivät
+saaneet rataa valmiiksi syksyksi 1915 ja talven pakkasten ja lumien
+tullessa he pettyneinä matkustivat pois. Mutta venäläiset jatkoivat
+työtä 40-50 asteen pakkasessa ja riehuvassa lumimyrskyssäkin ja lopuksi
+rata tuli kuin tulikin valmiiksi. Mustimpana ja surullisimpana
+piirteenä radan kuuluisassa rakennushistoriassa on työhön käytettyjen
+itävaltalaisten ja saksalaisten sotavankien kohtalo. Siitä julmasta
+maailmansodasta, jota Muurmanin rataa rakennettaessa käytiin Karjalan
+korvissa ja Kuollan tunturilaaksoissa antavat Gustav Schröerin
+koruttoman totuuden kielellä kirjoitetut yksinkertaiset kuvaukset mitä
+järkyttävimmän kuvan.
+
+Muurmanin radan päätekohdaksi Kuollanvuonolla ei valittu
+Aleksandrovskia. Witten kukistumisen jälkeen jätettiin tämä
+satamapaikka rappeutumaan, vaikka siihen valtio oli uhrannut jo 1 1/2
+milj. ruplaa. Keinottelijat olivat Aleksandrovskista hyötyneet kylliksi
+ja tarvitsivat uusia ansioaloja. Aleksandrovskia vastaan tehtiin se
+muistutus, että siellä saattoi jonkun päivää vuodessa olla jääesteitä,
+jotavastoin vuonon itäpuoli oli ehdottomasti koko vuoden sula. Siitä
+saatiin syy etsiä radalle uusi päätesatama vuonon itärannalla.
+Kulkulaitosministeri Trepov valitsi siksi Kuollan kaupungista 10 km
+pohjoisempana olevan Semenovin pienen kylän. Paikalle annettiin nimeksi
+_Romanov_ -- senhän piti tehdä Venäjän keisarisuvun nimi vielä yhdellä
+tavalla kuuluisaksi koko maailmassa ja alkaa uusi loistava Venäjän
+valtakausi pohjoisilla valtamerillä.
+
+Venäjän sota on nyt loppunut ja aika tulee arvostella Muurmanin radan
+merkitystä rauhan aikana. Epäilemättä on radalla oleva taloudellista
+arvoa; sen eteläosa tulee varmaan olemaan tärkeä karjantuotteiden
+kuljetustie Pietariin, sen keskinen osa on vilkastuttava metsäliikettä
+ja metsäteollisuutta Vienan Karjalassa ja sen pohjoispää on tuleva
+suureksi vientitieksi Muurmanin rannikon kalastustuotteille. Radan
+suuret nähtävyydet -- Karjalan komeat kosket ja sinisalot, Imandran
+suuri tunturijärvi ja vihdoin itse Jäämeri -- tulevat vetämään sinne
+matkailija- ja urheilijaliikettä. Mutta yleensä eivät asiantuntijat
+sittenkään ennusta radalle suurempaa tulevaisuutta, sillä siltä
+puuttuvat tarpeelliset talousmaantieteelliset edellytykset: tuottoisa
+maa ja luomiskykyinen kansa. Ruotsalainen Kjellén pitää Muurmanin rataa
+vain Venäjän "syrjäkatuna". Ei ole luultavaa, että Muurmanin radan
+yhdistäminen Arkangeliin Sorokasta lähtevällä yhdysradalla on
+suuremmassa määrässä lisäävä Kuollan radan merkitystä.
+
+Mutta vaikkapa Muurmanin radan merkitys suurelle Venäjälle ei
+tulisikaan niin mullistavaksi kuin sen intoilijat ovat luulotelleet,
+niin pienelle Suomelle tällä radalla on tavattoman suuri ja muutamissa
+suhteissa suorastaan ratkaiseva merkitys. Meidän maamme itäisten ja
+pohjoisten osain talouselämälle ei tuollainen pitkin koko itärajaamme
+paikoin hyvinkin lähellä kulkeva suuri kantarautatie voi olla
+yhdentekevä. Tapahtuisi varmaan suuri virhe, jos Suomi jättäisi
+yhdistämättä rautatieverkkonsa Muurmanin rataan ja siten hylkäisi sen
+meille tarjoamat ilmeiset edut. Mutta ei yksinomaan etuja tarjoa
+Suomelle itärajamme takainen Jäämeren rata. Se on venäläinen rata, joka
+kaikkialle varsillensa levittää ja juurruttaa venäläistä kansallisuutta
+ja venäläistä talouselämää. Samalla kuin se rautaisena rajana kerta
+kaikkiaan katkaisee suomalaisen ja karjalaisen kansallisuuden ja
+sivistyksen pääsyn Vienanmerelle se muodostaa pitkän ja tukevan
+kantalinjan koko Vienan Karjalan lopullista venäläistyttämistä varten.
+
+Mutta Suomen Jäämeren kysymyksen kannalta on arveluttavinta se, että
+suurvenäläinen Jäämeren rata varmaan on yhä enemmän levittävä ja
+vahvistava Jäämerellä Venäjän taloudellista ja valtiollista vaikutusta,
+jonka kanssa suomalainen vaikutus ei pysty kilpailemaan edes Itä-Ruijan
+jo suomalaistuneilla seuduillakaan, ellei Suomi kiireesti seuraa
+Venäjän esimerkkiä hankkimalla itselleen oman Jäämeren sataman ja
+Jäämeren rautatien.
+
+
+
+
+8. SUOMEN SATAMA JÄÄMERELLÄ.
+
+
+Sama maailmansota, joka loihti rajamme taakse Muurmanin radan, saattoi
+Suomenkin Jäämeren kysymyksen päiväjärjestykseen.
+
+Edellä on jo kerrottu vireillä olleista aikeista johtaa Muurmanin rata
+Suomen Rovaniemeen. Vaikka rata tuli rakennetuksi toiselle taholle,
+katsoi Venäjän sotahallitus kuitenkin tarpeelliseksi, arvatenkin Norjan
+rajan valvomiseksi ja mahdollisten sota- ja muonitusliikkeiden
+helpottamiseksi Lapin alueilla, rakennuttaa maantien Inarin Kyrön
+kylästä (mihin Rovaniemeltä tuleva maantie päättyi) pitkin Inarijärven
+etelärantaa ja Paatsjoen vartta Petsamonvuonolle. Hanketta kannatti
+parhaansa mukaan hra Borovitinovin johtama Suomen suuriruhtinaanmaan
+senaatti, joka nöyräselkäisesti tarjoutui rakennuttamaan tuon 217
+kilometriä pitkän, suurimmaksi osaksi Venäjän puolella kulkevan tien --
+Suomen valtionvaroilla. Tierakennus olikin Suomen tie- ja
+vesirakennusten ylihallituksen johdolla jo täydessä käynnissä, kun
+viime vuoden maaliskuun vallankumous saattoi koko kysymyksen uuteen
+asemaan.
+
+Tien rakentamiskustannukset oli alkuperäisesi laskettu 2 1/2 milj.
+markaksi. Selvisi kuitenkin, että rakennustyön loppuunsaattaminen
+suuresti vaikeutuneissa elintarve-, työ- y.m. oloissa olisi nostanut
+kustannukset kokonaiseen 10 milj. markkaan. Samalla heräsi aivan
+luonnollisesti se ajatus, että Suomen valtio voisi omaan laskuunsa
+rakennuttaa koko tien ja jättää sen sodan ajaksi venäläisten
+sotilasviranomaisten käytettäväksi sillä ehdolla, että tie ynnä siihen
+liittyvä, Suomelle v. 1864 luvattu Jäämeren alue sodan loputtua
+yhdistettäisiin Suomeen; ellei tähän ehtoon suostuttaisi, olisi Venäjän
+itsensä kustannettava Venäjän puolella oleva osa tiestä. Uusi
+suomalainen senaatti ei kuitenkaan katsonut hetkeä sopivaksi Suomen
+Jäämeren kysymyksen esilleottamiseen ja kun tien edelleen
+rakennuttaminen kaikesta päättäen olisi jäänyt Suomen yksinänsä
+kustannettavaksi, senaattimme viime syksynä kokonaan keskeytti tien
+rakentamisen.
+
+Harrastus Suomen pääsyyn Jäämerelle on kuitenkin kansassamme
+lakkaamatta pysynyt vireillä. Suomen itsenäisen tasavallan syntyminen
+ja Venäjän täydellinen murskautuminen ovat avanneet aivan uusia
+mahdollisuuksia kysymyksen onnelliseen ratkaisemiseen. Koko maamme ja
+kansamme on täysin yksimielinen siitä, että nyt jos koskaan on ratkaisu
+tapahtuva ja isänmaallemme tehty vuosisatain vääryys hyvitettävä.
+
+Kuten tunnettu ehti "punainen hallitus" tehdä Venäjän
+bolshevikkihallituksen kanssa sopimuksen Suomen pääsystä Jäämerelle.
+Kohtuullinen alue Jäämeren rannikolla luovutettiin Suomelle, mutta
+asiaankuulumattomilla ehdoilla, jota paitsi alue luovutettiin Suomen
+sosialistiselle tasavallalle eikä Suomen tasavallalle. Tunnustettu
+oikeusvaatimuksemme on senvuoksi uudelleen tunnustettava ja tällä
+kertaa ilman mitään korvausehtoja; korvaus on jo ennakolta maksettu.
+Kun Suomen kansa vihdoinkin on ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, on se
+myöskin ratkaiseva Jäämeren kysymyksensä järkkymättömän oikeutensa
+perustuksella.
+
+Ei mikään kansa voi menestyä, ellei sillä ole elämäänsä ja toimintaansa
+varten riittävää ja sopivaa alaa. Tarpeellisen tilan hankkiminen ja sen
+oikein käyttäminen on senvuoksi aina ollut kansain ensimäisiä ja
+tärkeimpiä pyrkimyksiä, niiden keskinäisen kilpailun ja kiistan arimpia
+esineitä.
+
+Kun siis kohtalo tai historia on kaikilta puolin ahdistetulle Suomen
+kansalle säilyttänyt Jäämeren rannalla sopivan alueen ja siihen
+liittyvät arvaamattomat kehitysmahdollisuudet, niin kansamme
+varmaankaan ei ymmärtäisi omaa historiaansa, omaa elämäntehtäväänsä,
+ellei se rientäisi tarjona olevaa tilaisuutta hyväksensä käyttämään.
+
+Jäämeri ei ole enään lappalainen meri eikä Jäämeren kysymys enään koske
+vain muutaman lappalaisen kalakeittoa ja jäkälämaata. Ei ole mitään
+järkeä eikä oikeutta pidättää jonkun sadan taantuneen ja jälkeenjääneen
+eläjän hyväksi, olkoonpa heidän kielensä ja kulttuurinsa muuten kuinka
+mielenkiintoinen ja säilymisen arvoinen tahansa, suuria taloudellisia
+etuja, joita sadattuhannet ihmiset ja kokonaiset valtiot voivat
+hyödyksensä käyttää. Lappalaiskysymykset täytyy voida ja ne epäilemättä
+voidaankin ratkaista tyydyttävällä tavalla uhraamatta niiden vuoksi
+koko maallemme tärkeitä etuja.
+
+Jäämeri on aina ollut suomalaisille läheinen meri. Puolentuhatta vuotta
+ovat suomalaiset hellittämättä sinne pyrkineet. Turhaa työtä kumminkin
+tekivät siellä pirkkalaiset ja Pekka Vesaisen partiojoukot. Riistämällä
+ja väkivallalla ei Jäämeren rannikkoa ole saatu Suomelle vallatuksi.
+Vasta rauhallisina uutisasukkaina ja kalastajina ovat meikäläiset
+saaneet Ruijassa ja Muurmanin rannalla jalansijaa, vaikka sen
+pysyväisyys uusissa oloissa onkin tullut kyseenalaiseksi.
+
+Mutta Jäämeren kysymys ei ole muutaman tuhannen tai kymmentuhannen
+suomalaisen siirtolaisenkaan kysymys. Se on koko Suomen yhteinen
+elinkysymys. Itsenäisen Suomen valtiolliselle asemalle on Jäämeren asia
+mitä tärkein. Kaikilla muilla pohjoismailla ja Itämeren mailla, niin
+monta kuin niitä onkin, kaikilla muilla paitsi Suomella, on tie vapaa
+muillekin merille kuin Itämerelle; kaikilla Skandinavian mailla on
+esteetön ja turvattu pääsy Pohjanmerelle ja Atlantin valtamerelle.
+Suomi yksin on aidattu Itämeren piiriin, sen meriliike ja kauppa muun
+maailman kanssa on kokonaan riippuva Itämerestä ja sen valtasuhteista.
+Saksalaisten suurten voittojen kautta on Itämeren vapaus mennyttä ja
+tämä meri uudelleen, niinkuin ennen keskiajalla, tullut suljetuksi
+saksalaiseksi mereksi. Epäitsenäisellä pohjalla on itsenäisen Suomen
+meripolitikka, jos sen täytyy rajoittua yksinomaan Itämerelle. Suomen
+heikko meriasema kaipaa kipeästi vahvistamista. On suorastaan
+onnellinen sattuma, että meillä tällaisessa tukalassa asemassa on
+käsissämme avain uudelle ovelle, pääsy vapaalle, suurelle, sulalle
+Jäämerelle. Olkoon, että Itä-Varankiin on pitkä matka, että paljon on
+tehtävä ennenkuin siellä saadaan suomalainen meriliike ja merielämä
+edes alkuunkaan. Suomen tasavallan tulevaisuudelle on kuitenkin
+suurenarvoinen jo se paljas tietoisuuskin, että maallamme kuitenkin on
+mahdollisuus päästä maailman merille elintarpeita noutamaan ja etujamme
+valvomaan, jos vastoin luuloa Itämeren meritiet meillä vielä kerta
+katkaistaisiin.
+
+Edellisillä sivuilla on useammastikin huomautettu, mikä suuri
+taloudellinen merkitys itse Jäämerelläkin on koko maallemme yleensä ja
+Pohjois-Suomelle erikseen. Varanginvuono on yhä edelleenkin Jäämeren
+"tyhjentymätön kalasumppu" ja sen edessä avautuvat vapaat kalastus- ja
+pyyntialueet, jotka voivat tuottaa hyvän toimeentulon suomalaiselle
+kalastajalle siinä kuin norjalaisellekin sekä hankkia meille
+suomalaista silliä ja livekalaa siinä kuin norjalaistakin. Itä-Varangin
+päästyä liikenneyhteyteen Suomen kanssa on Pohjois-Suomen tuonti ja sen
+metsäntuotteiden vienti varmaan melkoiseksi osaksi kulkeva Jäämeren
+kautta.
+
+Eivät ainoastaan saavutettavat isänmaalliset edut vedä Suomea
+Jäämerelle, vaan sillä taholla uhkaavat kansalliset ja taloudelliset
+vaarat käskevät meitä kiiruhtamaan askeleitamme. Ennen Suomea ovat
+Suomen naapurit ehtineet Jäämerelle ja lujittaneet siellä asemansa.
+Norjalaiset ovat jo ammoin sitte tulleet sinne laivoillansa, venäläiset
+ovat nyt uudella voimalla saapuneet sinne koko valtakuntansa
+ponnistuksella ja englantilaisilla pääomilla rakennetulla rautatiellä.
+Jäämerestä kannattaa nyt mahtavainkin valtioiden kilpailla.
+Tosiasiallisesti on parhaillaan kaikessa äänettömyydessä käymässä
+Jäämeren uusi taloudellinen ja kansallinen jako, jossa Suomi taaskin
+jää paljaille puille, ellei se nyt valvo etujansa paremmin kuin oli
+mahdollista valvoa v. 1826, 1864 ja 1882.
+
+Mutta tällä kertaa me tahdomme ja voimme valvoa etujamme. Suomi on
+tosin myöhästynyt Jäämereltä. Se ei ole sinne rientänyt höyrylaivoilla
+ja vetureilla, vaan on sinne tullut pitkällisellä, hitaasti etenevällä
+uutisasutuksella. Tässä seikassa sekä Suomen Lapin ja Itä-Varangin
+erinomaisessa asemassa kaikkien Lappien ja koko Jäämeren rannikon
+keskuksessa on meillä etukin, joka oikein käytettynä on korjaava
+entiset erehdykset ja laiminlyönnit. Suomen kasvot ja kädet ovat
+Jäämerta lähempänä kuin muitten ja sen on velvollisuus nyt siellä
+käyttää silmiään ja käsiään.
+
+Suomen kaikkien tähänastisten vaivaloisten saavutusten säilyttäminen ja
+Suomen tulevaisuuden perustaminen Jäämerellä edellyttää kahta ehdotonta
+asiaa: _satamaa_ ja sinne johtavaa _rautatietä_.
+
+Itä-Varangin suurin merkitys Suomelle on siinä, että siellä on tarjona
+sopivia ympäri vuoden sulia luonnonsatamia. Ensi sijassa siinä kohden
+tullevat kysymykseen lännestä Kalastajaniemeen pistävät Maattivuono ja
+suustaan peninkulman levyinen Pummanginvuono. Tarkempia tietoja
+Itä-Varangin satamaoloista ei tosin ole käytettävissämme. Mutta A.V.
+Ervasti, joka kesällä 1883 kävi katsomassa Suomelle pyydettyä aluetta
+Jäämeren rannalla, kirjoittaa näistä seuduista:
+
+"Tarkotusperällemme sovelias ja meille siis arvokas on vasta rannikko
+itäpuolella Petsamonvuonoa eli Karabellan niemimaan (Kalastajaniemen)
+länsisyrjä. Täällä löytyy Pummankin, Kervanan ja Vaitokupan
+kylänpaikoilla tasaista maata vähän enemmän, niin että ensimainittuun
+paikkaan voisi rakentaa pienen kauppalan ja Kervana-Vaitokupan väliin
+varsinaisen kaupunginki. Kalastuksesta puhumatta nämät paikat olisivat
+laivaliikkeelleki sopivat asemansa kautta ulkona meressä; Pummanki
+tosin on sisempänä vuonon syrjällä, vaan vuono on sekä leveä että syvä
+(kylänki kohalla sanottiin syvyyden pohjoisrannalla vielä olevan 40-50
+syltää)."
+
+Satamaa meidän tuskin tarvitsee Jäämerellä etsiä; me voimme nähtävästi
+sen vain valita.
+
+Suomelle on Jäämerellä riittävä yksi ainoa nykyaikainen satama. Ne,
+jotka tätä vähäksyvät, muistakoot historian opetuksia, että yksi hyvä
+satama on parempi kuin kymmenen tai sata huonompaa. Yhdestä ainoasta
+satamasta Venetsia ja Genova muinoin hallitsivat Välimeren jopa
+Mustanmerenkin maailmoita; syrjäisestä Traven nurkastaan Lyypekki
+keskiajalla piti käsissään koko Itämeren kauppavaltaa. Omana aikanamme
+on Itävallalla yksi ainoa huomattavampi satama (Triest) ja kuitenkin se
+on merivalta, ja Unkarin meriliike edistyy edistymistään ainoastaan
+Fiumen sataman nojalla. Mitä haittaa, jos meilläkin on Jäämerellä
+yksi ainoa satama, kunhan sieltä on tie auki avaraan maailmaan!
+Ja maailmalle meidän täytyy päästä. "Eihän nykyaikana ole
+ajateltavissakaan sellaista kulttuurikansaa, jonka tieteellinen ja
+taloudellinen toiminta ei käsittäisi koko maailmaa" (Fr. Ratzel). Me
+emme pyri satamastamme maailmanmeriä hallitsemaan; meille riittää, kun
+kesäisin näemme Jäämeren suomalaisen kalastajalaivaston satain
+moottorien ja kalastushöyryjen viilettävän Suomen satamasta Jäämeren
+riista-aitoille tai kun Jäämeren leudossa talviyössä kirkkaassa
+sähkövalossa Pummangin möljillä katselemme tavarain kiireellistä
+siirtämistä suomalaisiin juniin mahtavista suomalaisista
+höyrylaivoista, jotka välittävät Suomen ja Amerikan liikennettä
+lyhempää ja joutuisampaa tietä kuin Hangon laivat...
+
+Jos vielä rohkenisimme tulevaisuutta kuvitella, niin näkisimme
+suomalaisten tieteellisten retkikuntain omasta satamastamme suuntaavan
+hyvin varustettuja laivojaan mainehikkaille tutkimusmatkoille
+napaseutujen maailmoihin, joissa monet koko maailmalle tärkeät ja
+mielenkiintoiset tutkimustehtävät odottavat ratkaisuansa; onhan -- vain
+yhden sellaisen mainitaksemme -- äskettäin aljettu aavistaa Jäämeren
+ilmaston ja Intian monsuunien ja Itä-Europan ilmain keskinäisiä
+riippuvaisuussuhteita, joista samalla riippuu satain miljonain ihmisten
+toimeentulo. Ja näkisimme edessämme uudet virkistys-, matkailu- ja
+urheilualueet, bakterittoman ilmansa, ylhän luontonsa, hurmaavain valo-
+ja väri-ilmiöittensä, ihmeellisen eläinmaailmansa kautta verrattomasti
+paljon viehättävämmät kuin mitkään muut...
+
+Mutta palatkaamme nykyisyyteen.
+
+Suomen Jäämeren sataman elinehtona on rautatie, joka yhdistää
+isänmaamme uuden etäisen osan sen vanhaan suureen runkoon, luo liikettä
+maantieteellisesti tärkeällä Itämeren-Jäämeren kannaksella ja ylläpitää
+Suomen molempain meririntamain taloudellista yhteyttä. Rata
+Rovaniemestä Itä-Varankiin tulisi olemaan 50-55 penikulmaa pitkä. Sen
+rakentaminen meidän oloissamme olisi kansallinen suurtyö, mutta suurtyö
+kansallisesti suuria tarkoituksia varten. Vaikka keskustelu radan
+tarkemmasta suunnasta ja sen merkityksestä vielä on liian aikaista ja
+valmistamatonta, lainattakoon tähän kohtia hra Ali Tornbergin
+"Perä-Pohjalaisessa" v. 1917 julkaisemasta kirjoituksesta, josta näkyy,
+mitä Lapin rajoilla ajatellaan tästä rautatiestä.
+
+Rata lähtisi Rovaniemen radan päästä pohjoista kohden pitkin Ounasjoen
+länsirantaa noin 60 kilometriä sekä siitä mainitun joen poikki edelleen
+Kittilän-Sodankylän rajaseutuja Vesman ja Porkosen sekä Sattasen
+ranta-alueiden kautta Inarin kultamaille sekä edelleen Inarin Törmäsen
+ja Kyrön kylien kautta Paatsjoen suuhun ja pitkin Paatsjokea rajan yli
+Venäjän puolelle Salmijärveen sekä sieltä sulaan talvisatamaan
+Pohjois-Jäämeren rannalla.
+
+Kiistämättä olisi tällä radalla maailman kauppaan nähden suurempi
+kantavaisuus kuin millään nykyisin rakennettavaksi esitetyistä
+radoista.
+
+Vaikeasti rakennettava ei mainittu rata myöskään olisi, ja
+tarvittaisiin siinä tuskin ainoaakaan isompaa siltaa. Paikoin
+tulisi rata kulkemaan kilometrejä tasaisia kangasmaita, ja
+kulun tunturienkin yli voisi ehkä suuremmitta vaikeuksitta
+järjestää loivia tunturirinteitä ja kuruja pitkin. Lisäksi olisi
+Sodankylän-Inarin-Petsamon maantiestä suuri apu rakennusaineiden ja
+ruokavarojen kuljettamiseen rakennusaikana ja varmastikin voitaisiin
+rata kuljettaa isoimman osaa pitkin mainittua maantietä ja vähillä
+kustannuksilla.
+
+Pakkolunastuskustannukset tästä radasta, verrattuina Tornion-Lyngenin
+rataan, olisivat aivan mitättömän pienet, se kun tulisi kulkemaan
+miltei yksinomaan Suomen valtion omistamia metsämaita paitsi pienen
+matkan Ounasjoen varrella, jonka asukkaat luultavasti olisivat
+halukkaat tätä tarkoitusta varten luovuttamaan ilmaiseksi tarvittavan
+rata-alueen.
+
+Empimättä olisi tällä matkalla monia arvokkaita vesiputouksia --
+mainitakseni vain Paatsjoen voimakkaat kosket ja putoukset -- jotka
+helposti radan valmistuttua saataisiin teollisuuden palvelukseen.
+
+Vaieten ei myöskään voi sivuuttaa sitä raaka-aineitten runsautta, mitä
+olisi tämän radan varrella ja mikä voitaisiin edullisesti käyttää
+teollisuuden hyväksi, jos rata kerran saataisiin rakennetuksi. Tällä
+alueellahan ovat Suomen valtion suurimmat metsäalueet ja lisäksi osa
+sellaisissa paikoissa, joista ei edes arvottomamman puun hakkuu ja
+uitto kannata.
+
+Ikävä seikka on myöskin se, että me kotimaassa tiedämme vähemmän ja
+toivomme yhäkin vähemmän tämän tien varrella olevista malmi- ja
+kultakaivoksista, joihin kumminkin useat siellä vuosikausia toimineet
+ulkomaalaiset kiinnittävät huomionsa ja toiveensa ja joista radan
+valmistuttua voitaisiin varmastikin saada koko joukon rikkauksia.
+
+Sanotaan ehkä, että maassa on nyt muuta tehtävää kuin Jäämeren satamain
+ja rautateitten suunnittelemista. Siihen vastaamme, että nyt juuri, kun
+seisomme valtiollisen itsenäisyytemme alkupäässä, kun juuri olemme
+päässeet suuresta sisällisestä onnettomuudesta, kun kansan kaikki
+voimat ovat äärimmilleen jännittyneet, kun sadan ja satain vuosien
+säästetty ja hillitty tarmo vihdoinkin pääsee purkautumaan, nyt juuri
+on aika suurtekoihin, nyt on sellainen hetki, jolloin muitten suurten
+tehtäväin joukossa Jäämeren kysymyskin on ratkaistava sillä ainoalla
+tavalla, jolla se todella voi tulla ratkaistuksi -- ajanmukaisen
+sataman perustamisella Itä-Varankiin ja suuren rautatien rakentamisella
+Rovaniemeltä sinne.
+
+Nyt tai ei koskaan.
+
+
+
+
+JÄÄMEREN KIRJALLISUUTTA.
+
+
+Seuraavassa ei luetella lähimainkaan kaikkea Suomen Jäämeren kysymystä
+koskevaa kirjallisuutta, vaan ainoastaan se tärkein kirjallisuus, jota
+tätä teosta varten on voitu hyödyksi käyttää.
+
+_Suomenkielistä kirjallisuutta_.
+
+Ahlqvist, Aug., Kalevalan karjalaisuus. 1887.
+Ailio, Julius, Kesäkausi Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla. 1899.
+Brehm, A.E., Pohjoisnavalta päiväntasaajalle (ss. 1-24 Lintuvuoret
+   Pohjolassa, 25-44 Tundra ja sen eläinmaailma). 1891.
+Cajander, A.K., Suomen kartasto 1910 (Karttalehti n:o 20 Lapin
+   kasvillisuusvyöhykkeet). 1911.
+Ervasti, A.V., Suomalaiset Jäämeren rannalla. 1884.
+Grotenfelt, Kustavi, Suomen historia uskonpuhdistuksen aikakaudella
+   1521-1617 (ss. 265, 290, 385-386 Ruotsin ja Venäjän Jäämerta
+   koskevia sopimuksia). 1902.
+Ingman (Ivalo), Santeri, Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka I
+   (väitöskirja). 1894.
+Ingman (Ivalo), Santeri, Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka vuosilta
+   1603-1613 (Hist. Arkisto XIV). 1895.
+Inha, I.K., Maantiede ja löytöretket I (ss. 214-220 Pohjan miesten
+   retket Vienaan, 229-245 Amerikan ensimäiset löytäjät), II
+   (ss. 438-457 Koillisväylä. 457-462 Luoteisväylä). 1912-1914.
+Ivalo, Santeri, Juho Vesainen. Romaani. 1909.
+Koskinen, Yrjö, Suomalaisten uutis-asutuksesta Jäämeren rannikolla
+   (Kirjall. Kuukauslehti 1868, ss. 63-69).
+Nansen, Fridtjof, Pohjan pimeillä perillä. Norjalainen Napaseuturetki
+   1893-1896. I-II. 1897.
+Nansen, Suksilla poikki Grönlannin. 1896.
+Nybergh, Hugo, Jäämerenrata (Uusi Päivä 1918: 10).
+Rosberg, J.E., Lappi. 1911.
+(Samzelius, Hugo,) Arkkienkelin kaupunki (U. Suometar 1901,
+   14 p. maalisk.).
+Sarva, Gunnar, Suomen pääsy Jäämerelle. Selonteko kysymyksen
+   aikaisemmista vaiheista. Senaatin Kulkulaitostoimituskunnan
+   toimesta laadittu. 1917.
+Ståhlberg, Ossian, Jäämeri-satama (Uusi Päivä 1918: 16).
+Thauvon, J.F., Matkamuistelmia Venäjän Lapista. 1868. Tietosanakirja,
+   art. Kuollan niemimaa, Lappi, Napamaat.
+Tornberg, Ali, Rautatie Pohjois-Jäämerelle (Perä-Pohjolainen 1917: 71).
+Viitanen, F.O., Pohjois-Ruotsin suomalaiset. 1917.
+
+_Muunkielistä kirjallisuutta_.
+
+Aktieselskabet Sydvaranger (Farmand 1916, ss. 59, 76).
+AS, Sydvaranger (Affärsvärlden 1916, ss. 1221-1227).
+Andersson, Gunnar, Spetsbergens koltillgångar och Sveriges kolbehov
+   (Svensk Export 1917, ss. 673-683, 703-712). -- Valaiseva esitys.
+Andree, Karl, Geographie des Welthandels. Mit geschichtlichen
+   Erläuterungen. I (ss. 412-429 jäämeristä, 493-512 valaan- ja
+   hylkeenpyynnistä). 1867.
+Balen, C.L. van, De handelsweg over zee naar Siberië (Tijdschrift
+   voor Economische Geographie 1915, ss. 299 seur.).
+Blink, H., De russische gewesten en zeehavens aan de noordelijk
+   ijszee en de spoorweg naar de Moermanskust (Tijdschrift voor
+   Econ. Geogr. 1917, ss. 273-280).
+Bruce, William S., Polar exploration (Home University Library). 1911.
+Castrén, M.A., Nordiska resor och forskningar I (ss. 143-151 kuvaus
+   Kuollan kaupungista). 1852.
+Fellman, Isak, Handlingar och uppsatser angående Finska Lappmarken
+   och lapparne. 1915.
+Fellman, Jacob, Anteckningar under min vistelse i Lappmarken I-IV
+   (I ss. 564-577 kuvaus Kuollan kaupungista, I ss. 224, 382-383,
+   388, III ss. 290-291, IV ss. 206-219, 246- 247, 258-259 lausuntoja
+   lappalaisten pääsemisestä Jäämerelle). 1906.
+Friis, J.A. En Sommer i Finmarken, Russisk Lapland og Nordkarelen.
+   1871.
+Friis, J.A., Klosteret i Petschenga. Skildringer fra Russisk Lapland.
+   1884. -- Viehättäviä historiallisia ja romantisia kuvauksia
+   Petsamon vanhasta luostarista.
+De Geer, Gerard, The Coal Region of Central Spitzbergen (Ymer 1912,
+   ss. 335-380).
+Holten-Bechtolsheim, H., Norsk-russiske greensestridigheder indtil
+   freden i Teusina 1595 (Nordisk Tidskrift 1915, ss. 256-270).
+Ignatius, K.E.F., Några anteckningar rörande nordliga Finlands
+   östra gräns (Hist. Ark. V. ss. 10-21). 1875.
+Kihlman (Kairamo), A. Osw., Pflanzenbiologische Studien aus Russisch
+   Lappland (Acta Soc. Pro fauna et flora fennica T. VI, Nr 3). 1890.
+   -- Perustava teos alallaan.
+(Koroleff, Herman,) Finlands rätt till område vid Ishafskusten I-II
+   (Hufvudstadsbladet 1918: 13, 15),
+Krassnow, Andreas v., Russland (Länderkunde von Europa von Alfred
+   Kirchhoff, III). 1907.
+Nansen, Fridtjof, Gjennem Sibirien. 1914.
+Nansen, Fridtjof, Nebelheim. Entdeckung und Erforschung der
+   nördlichen Länder und Meere I (ss. 181-206 Ottarin ja Adam
+   Bremeniläisen ajat, 229-249 lappalaisten muinaisuus), II
+   (ss. 78-127 Vienanmeren vanha taloushistoria). 1911.
+Nordenskiöld, A.E., Vegas färd kring Asien och Europa I (ss. 35-65
+   koillisimman Europan löytöhistoria). 1880.
+Nordenskiöld, Otto, I Vegas fotspår, Ymer 1915: ss. 16-26
+   (Siperian laivaliikkeen kehityksestä).
+Palmén, E.G., Simon van Salinghens karta öfver Norden 1601
+   (Fennia 31, n:o 6). 1912.
+Pohle, Richard, Wald- und Baumgrenze in Nord-Russland (Zeitschrift
+   der Gesellschaft für Erdkunde zu Berlin 1917, ss. 205-229).
+Relation om förhållandet med gränsen emellan Norrige och Finland,
+   afgifven af Landshöfdingen i Uleåborg (Suomi 1843, ss. 291 seur.)
+Rosberg, J.E., Finnarna i Tromsö amt (Terra 1915).
+Rydberg, O.S., Sverges traktater med främmande magter. I
+   (ss. 504-513: Freds- och gränstraktat mellan Norge och Novgorod
+   1326, juni 3). 1877.
+Schott, Gerh., Geographie des Atlantischen Ozeans. 1912.
+Schröer, Gustav, Flykten från Murmanbanan. 1917.
+Sibiriens udenrigshandel gjennem Obs og Jenissejs mundinger
+   (Meddelelser fra Norges oplysningskontor for naeringsvejene
+   1916, s. 144).
+Staël von Holstein, Lage, Ett svenskt-norskt Spetsbergen
+   (Statsvetenskaplig Tidskrift 1917, ss. 217-237).
+Sund, Oscar, Udviklingen af Norges fiskerier. (Farmand 1916,
+   ss. 78-80).
+Welle-Strand, Edvard, Det russiske hinterland (Nordisk Tidskrift 1917,
+   ss. 18-26).
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59915 ***
diff --git a/59915-8.txt b/59915-8.txt
deleted file mode 100644
index 311fb04..0000000
--- a/59915-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3278 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Suomi Jäämerellä, by Väinö Voionmaa
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Suomi Jäämerellä
-
-
-Author: Väinö Voionmaa
-
-
-
-Release Date: July 13, 2019  [eBook #59915]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMI JÄÄMERELLÄ***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-SUOMI JÄÄMERELLÄ
-
-Kirj.
-
-VÄINÖ VOIONMAA
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Edistysseurojen Kustannusosakeyhtiö,
-1918.
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    Alkulause.
- 1. Jäämeri ja Jäämeren maat.
- 2. Muinaisaikain talous- ja valtasuhteet Jäämerellä.
- 3. Uusi aika. Jäämeren rannikkojen valtiolliset jaot.
- 4. Suomen pyrkimys Itä-Varankiin.
- 5. Suomalaiset siirtolaiset Jäämerellä.
- 6. Maailmantalous ja Jäämeren kysymys.
- 7. Muurmanin rata.
- 8. Suomen satama Jäämerellä.
-    Jäämeren kirjallisuutta.
-
-
-
-
-ALKULAUSE.
-
-
-Koko kansamme, erotuksetta kaikki sen kerrokset ovat täydellisesti
-yksimielisiä siitä, että nyt on tullut hetki Suomen päästä Jäämerelle,
-josta maamme nurjain kohtalojen kautta vastoin kaikkea oikeutta on
-vuosisatoja ollut suljettuna pois. Jäämeren avaaminen Suomelle ei
-merkitse ainoastaan vanhan vääryyden hyvittämistä ja pohjoisimman
-Suomen paikallisen elinkysymyksen ratkaisemista, vaan myöskin
-suurenarvoisen tuotantolähteen ja tärkeän siirtola-alueen avaamista
-koko maallemme. Se on lisäksi oleva itsenäisen Suomen ensi askel ulos
-suureen vapaaseen maailmaan. Ja se on oleva ensimäinen elonmerkki
-"suurenevasta Suomesta".
-
-Kun ei ole olemassa suorastaan mitään ajanmukaista kirjallisuutta, joka
-yleistajuisessa muodossa esittäisi kansalaisille Jäämeren kysymystä
-suomalaiselta kannalta, voinevat seuraavat lehdet täyttää jonkinlaisen
-puutteen. Tämä kirjanen tahtoo ennen kaikkea asiallisesti valaista
-Jäämeren kysymyksen eri puolia: uuden tarkastelun perusteella osoittaa
-Suomen historialliset, maantieteelliset ja kansalliset oikeudet pääsyyn
-Jäämerelle sekä uusimpain luotettavain lähteitten mukaan esittää
-Jäämeren luonnosta, talouselämästä ja tulevaisuuden toiveista tietoja
-ja näkökohtia jatkuvan keskustelun pohjaksi. Toisinaan on täten tullut
-poiketuksi aineen ahtaimmista rajoista. Mutta Suomen Jäämeren
-kysymyksen ymmärtäminen ja arvosteleminen vaatii vertailuja ja laajoja
-näköaloja. Siltä on päähuomio aina luonnollisesti ollut keskitetty
-siihen Jäämeren nurkkaan, joka kaikissa oloissa ja suhteissa on meille
-tärkein ja johon meillä on riidaton oikeus, nim. Itä-Varankiin.
-
-Helsingissä, keväällä 1918.
-
-V. V.
-
-
-
-
-1. JÄÄMERI JA JÄÄMEREN MAAT.
-
-
-Pohjoisnapaa ympäröivä Pohjois-Jäämeren alue eli "arktinen alue" on
-saanut muusta maailmasta eroavan luonteensa etupäässä maapalloisen
-asemansa ja siitä johtuvain luonto-olojen vuoksi. Silmäys karttaan
-sanoo, että arktiseen alueeseen kuuluu keskellä oleva laaja meri ja
-sitä ympäröivät kapeat kaistaleet Europan, Aasian ja Amerikan
-mantereista ynnä niitä reunustavat tiheämmät tai harvemmat saaristot.
-Alueen etelärajana on matematismaantieteellisesti pidettävä napapiiriä
-(66 1/2° pohj. leveyttä). Muissa suhteissa sitävastoin ei näin
-säännöllistä rajaa voida vetää arktisen alueen ympärille. Jos pidämme
-alueen ilmastollisena rajana sitä lämpökäyrää (isotermiä), joka
-ilmaisee 0 asteen keskimääräistä vuotuista lämpötilaa, niin raja painuu
-Itä-Siperiassa ja Labradorin seuduilla Pohjois-Amerikassa 50.
-leveysasteelle saakka, mutta nousee Ruijan tienoilla paljon yli 70.
-leveysasteen, s.o. melkoista pohjoisemmaksi napapiiriä. Samoin
-metsäraja, jota kasvistollisesti pidetään arktisen ja viileän
-kasvillisuusvyöhykkeen rajana ja joka yleensä seuraa sitä lämpökäyrää,
-joka osoittaa keskimääräistä 10 asteen lämpötilaa vuoden lämpimimpänä
-kuukautena, on Beringin salmen ja Labradorin seuduilla paljon
-etelämpänä, mutta Keski-Siperiassa, Suomi-Skandinaviassa
-(Fennoskandiassa) ja Länsi-Kanadassa melkoista pohjoisempana
-napapiiriä. Arktisten merienkään rajaksi ei napapiiri hyvin sovellu,
-sillä Jäämeren lahdista Vienanmeri ja Hudsoninlahti tunkeutuvat
-napapiiriä paljon etelämmäksi. Jäämeren alueen rajat ovat siis
-melkoisen horjuvia. Jonkinlaisena yleispiirteisenä rajana voidaan
-kuitenkin aina pitää napapiiriä.
-
-_Pohjois-Jäämeri_ eli arkipäiväisemmin vain _Jäämeri_ on oikeastaan
-suuri Atlantin valtameren lahti, joka ulettuu Islannista Beringin
-salmelle saakka. Jäämeren yhteyttä Atlantin kanssa välittävät
-Grönlannin itäpuolella olevat leveät ja länsipuolella olevat kapeat
-salmimeret. Merimaantieteellisesti voisi Jäämeren etelärajana pitää
-Grönlannin kaakkoisnurkan, Islannin ja Färsaarten merkitsemää linjaa,
-jolla kohdalla meren pohjassakin on korkeampi kynnys; jos merenpinta
-alenisi viisisataa metriä, syntyisi tälle linjalle kuiva maasilta
-Europasta Amerikkaan. Asemaltaan Jäämeri on sellainen kolmen mantereen
-"välimeri" kuin etelässä oleva Europan Välimeri; suuruudeltaan se
-viimeisten laskujen mukaan on 14.3 milj. km s.o. viisi kertaa suurempi
-kuin Europan Välimeri; muodoltaan se on epäsäännöllinen ympyrä;
-jokseenkin keskellä sitä on pohjoisnapa.
-
-Tehkäämme kartalla nopea kiertoretki Jäämeren eri osiin.
-Norjan-Islannin-Grönlannin-Huippuvuorten välillä on n. 4 milj. km2
-laaja tuhansiin metreihin syvä _Europan Pohjoismeri_ eli _Norjanmeri_.
-Se on luonteeltaan puolittain atlanttinen meri, ja toiset
-maantieteilijät sen lukevatkin Atlantin meren osaksi. Sen läntinen osa,
-_Grörlanninmeri_, on maajäisine rantoineen, uiskentelevine
-jäävuorineen, ajojäineen ja kylmine merivirtoineen täysin Jäämeren
-luontoinen. Ikuisen jään valtakunnan tultasyöksevinä portinvartijoina
-ovat täällä suuri "satujen saari" _Islanti_ ja pieni meren keskellä
-seisova _Jan Mayenin_ saari. Tämän meren itäinen, Norjaan rajoittuva,
-varsinaiseksi _Norjanmereksi_ kutsuttu, Golf-virran sulana pitämä,
-kalastukselle ja meriliikkeelle sopiva osa taas on kaikissa kohdin
-Atlantin meren kaltainen, johon se taloudellisesti ja politisestikin
-mitä lähimmin liittyy.
-
-Huippuvuorten ja Grönlannin välisen n. 600 km:n leveän salmen kautta
-tullaan Grönlannin merestä pohjoisnapaa ympäröivälle _Napamerelle_.
-Mikäli sitä tunnetaan, se on 9.3 milj. km2 laaja, hyvin syvä, melkein
-saareton, alituisen jääkannen peittämä ulappa, ikuisen jään rajaton
-valtakunta, jossa ei ole mitään sanottavaa kasvi- tai eläinelämää.
-
-Napameren kummallakin puolella on matalampia saarekkaita lahtimaisia
-merenosia eli rantameriä. Amerikan puolella olevassa rantameressä on
-lukuisain suurten mannersaarien muodostama Kanadan arkipelagi
-vaarallisine jäävirtoineen. Aasian ja Europan puolella olevassa
-rantamerialueessa on ensinnäkin huomattava luoteisimman Siperian edessä
-oleva _Karan- eli Kaarianmeri_ (n. 0.3 milj. km2). Se on Napameren
-avonainen lahti, jonka Novaja Semljan kaksoissaari erottaa
-läntisemmistä merialueista. Vaikka Karanmeri tavattoman kylmyytensä
-vuoksi onkin "Europan jääkellari", niin sen asema Europan lähellä, sen
-osittainen soveltuvaisuus laivaliikkeelle ja sinne laskevat mahtavat Ob
-ja Jenisei joet antavat sille jonkinlaisen taloudellisen merkityksen.
-Karanmeren kaikki taloudelliset ja politiset suhteet ovat suuntautuneet
-länteenpäin, minne tärkeimpinä pääsyväylinä ovat Novaja Semljan
-eteläisen saaren ja Vaigatsh-saaren välinen _Karansalmi_ (Karan portti)
-sekä Vaigatshin ja mantereen välillä oleva _Jugor-salmi_.
-
-Novaja Semljan länsipuolella olevaa merialuetta voisi nimittää _Europan
-Jäämereksi_; sen rajoina olevat saaret, Karhusaari, Huippuvuoret, Frans
-Joosefin maa ja Novaja Semlja, kuuluvat kaikki Europpaan, ja se on itse
-välittömässä avonaisessa yhteydessä Europan Pohjoismeren kanssa, jonka
-lahtena tai rantamerenä sitä parhaiten onkin pidettävä. Muodoltaan
-Europan Jäämeri on neliömäinen, alasivu kuitenkin eteläänpäin
-taittunut, ja pinta-alaltaan n. 1 milj. km2.
-
-Se on kieltämättä koko Jäämeren tärkein osa. Atlantin meren laivaliike
-voi sinne esteettömästi jatkua, sen eläimistö tarjoo pyyntimiehille
-runsaita ja arvokkaita saaliita, sinne laskevat Pohjois-Venäjän suuret,
-kulkuteiksi enemmän tai vähemmän kelpoiset joet ja sen rannoilla asuvat
-Europan sivistyskansain pohjoisimmat etuvartijat.
-
-Niinkuin Europan Pohjoismeressä, niin Europan Jäämeressäkin on jyrkkä
-vastakohta olemassa Europpaa lähempänä ja siitä ulompana olevan
-merialueen välillä. Eteläpuoli, jota sen ääressä olevan Lapinmaan
-mukaan on kutsuttu _Lapinmereksi_, on suuressa määrin Norjan
-länsipuolella olevan meren kaltainen. Norjasta Kuollan niemen
-puoliväliin saakka Lapinmeren rannat pysyvät vuoden ympäri sulina ja
-paljon laajemmillakin aloilla vesi on vaarallisista jäävuorista vapaa
-sekä pitemmän tai lyhemmän osan vuotta merenkululle auki. Runsaan
-merieläimistönsä ja luontaisten elinkeinojensakin kautta se lähinnä
-kuuluu varsinaisen Norjanmeren yhteyteen. Paljon pienempi taloudellinen
-arvo on Lapinmeren pohjoispuolella olevalla _Barentsinmerellä_, joka
-monessa suhteessa on verrattava Grönlannin mereen, sekä Lapinmerestä
-lounaaseen pistävällä matalalla _Vienanmerellä_, joka viimemainittu
-kuitenkin asuttujen, kehityskykyisten ympäristöjensä ja eteläisten
-liikeyhteyksiensä vuoksi välillisesti on Jäämeren tärkein perukka.
-
-Europan Jäämeren talouselämälle tarjoavat sen saaret sopivia
-tukipisteitä. Seitsemän suuren ja monen pienen saaren muodostama, n.
-65.000 km2:n laajuisen _Huippuvuorten_ saariston läntisiä, jopa
-pohjoisiakin salmia ja vuonoja Golfvirran vielä lämmin vesi pitää
-kesäisin sulana, jotavastoin saariston itäpuoliset vedet, missä kulkee
-kylmä polarivirta, ovat aina täynnä ajojäitä. Huippuvuoria paljon
-kylmempi ja vaikeapääsyisempi on vasta v. 1873 löydetty _Frans Joosefin
-maa_, Jäämeren ahdistetun eläimistön etäinen pakopaikka, sekin n.
-50.000 km2 laaja saaristo. _Novaja Semljan_ kaksoissaaret, alaltaan
-91.791 km2 ovat kesäisin sulan Europan Jäämeren ja kylmän, harvoin
-kesälläkään jäistä vapaan Karanmeren jyrkkänä rajana. Kaikki nämä
-Jäämeren saaret ovat korkeita, jäitten ja aaltojen epätasaisiksi
-syövyttämiä vuorimaita. Huippuvuorilla ja Frans Joosefin maassa
-on alkuvuoren päällä samanlaisia vaakasuoria hietakivi- ym.
-vuorikerroksia, joita tavataan Grönlannissa, joten ne kaikki näyttävät
-olevan jätekappaleita samasta muinaisesta laajasta mantereesta. Novaja
-Semljan vuorirakenne muistuttaa lähinnä Uralin vuoristoa. Kaikkien
-näiden jää- ja lumipeitteisten saarten vuorissa on säilynyt merkkejä
-täällä aikain aikoina vallinneesta lämpimästä ilmastosta ja
-etelämaisesta palmukasvillisuudesta. Silloin varmaan ovat syntyneet
-Huippuvuorten kivihiilikerrokset ja Novaja Semljan petrolilähteet,
-jotka samoinkuin Grönlannin ja Ruijan rannikkojen malmit ja muut
-vuorenaarteet ovat pakottaneet Jäämerellä uudelleen arvioimaan melkein
-kaikki entiset arvot.
-
-Jäämeren alueelle ominaista on sen luonnonelämän suuri yhdenmukaisuus.
-Jää on siellä yhdistänyt meren ja maan suureksi yhtenäiseksi luonnon
-valtakunnaksi. Kaikkialla samanlaatuinen ilmasto, yli koko Jäämeren
-liikkuvat jäävirrat ja koko alueen ympäri ulettuva melkein katkeamaton
-maavyöhyke ovat siinä määrin helpottaneet kasvien ja eläinten yleistä
-leviämistä, että ne joka paikassa Jäämeren piirissä ovat
-pääpiirteittäin samanlaatuisia.
-
-Kaiken elimellisen elämän alkuna näyttävät täällä olevan pienet
-leväkasvit, joita on kaikkialla, merivedessä, jäissä, lumissa ja
-mailla. Meri on täynnä pienen pieniä pii-leviä; niitä esiintyy usein
-niin suurin määrin, että jäät niistä saavat keltaisen värin. Täällä
-kirjaimellisesti toteutuu sana: "missä on vettä, siellä on elämää"; jos
-sulattaa kivikovan jääpalan, niin keskeytynyt elämä siinä heti alkaa
-uudelleen. Jäämeren pohjassa kasvaa suuria ruskoleviä, joita tuulet
-ajavat rannoille korkeiksi röykkiöiksi. Meren kasvillisuudesta viime
-kädessä saa ravintonsa Jäämeren suunnaton eläinmaailma, ensin pienimmät
-vesieläimet, sitten kalaparvet, lukemattomat linnut, hylkeet ja vihdoin
-jättiläismäiset valaat.
-
-Maalla on omat pii-levänsä, jotka joskus värjäävät lumen punaiseksi.
-Kukintakasveja on Jäämeren mailla tavattu n. 400 eri laatua, joten
-sikäläinen kasvillisuus ei ole lainkaan niin köyhä kuin luulisi. "On
-merkittävä seikka -- Jäämeren tutkija William S. Bruce kirjoittaa --
-että kulkekoonpa retkeilijä kuinka kauas pohjoiseen hyvänsä, käyköön
-kuinka autiossa seudussa tahansa, niin varmasti hän tapaa yhden tai
-useamman lajin kukallisia kasveja. Ainakin hän löytää siellä unikon,
-voikukan tai kivirikon, ja kaikista niistä Jäämeren unikko (_Papaver
-radicatum_) on kestävin. Ei ole sitä paikkaa Huippuvuorilla, Frans
-Joosefin maalla, Novaja Semljalla tai muualla niin karua, autiota ja
-tuulenpieksämää, etten siellä olisi löytänyt Jäämeren unikkoa
-kasvamassa, vaikkapa surkastuneenakin, niin kasvamassa ja kukkimassa
-kuitenkin; ja missä olot ovat vähänkään suotuisammat, siellä se aivan
-rehoittaa ja loistaa. Samaten Jäämeren unikko tavataan Grönlannin
-rannikoilla ja Amerikan pohjoispuolella olevassa saaristossa, missä
-vain mitään voi kasvaa. Unikon jälkeen punainen kivirikko (_Saxifraga
-oppositifolia_) on luultavasti sitkein arktinen siemenkasvi, ja
-suotuisissa paikoissa se on vielä rehevämpi kuin unikko..."
-
-Arktiseen kasvillisuusvyöhykkeeseen luetaan metsärajan pohjoispuolella
-olevat seudut. Tämän vyöhykkeen kasviyhdyskuntia on tapana yhteisellä
-nimellä kutsua "tundraksi", jolla nimityksellä kuitenkin varsinaisesti
-tarkoitetaan sammal- ja jäkäläkankaita ja soita, jotka peittävät
-Jäämeren rannikoilla olevia tasankoalueita Pohjois-Venäjällä,
-Siperiassa ja Kanadassa. "Arktisen alueen kasvillisuuden yleinen luonne
-on erittäin yksitoikkoinen. Karua on koko luonto. Silmän kantamalta ei
-näy ainoatakaan puuta, tuskin edes pensasta, ainoastaan pieniä maassa
-matavia varpuja, kituvia ruohoja ja heiniä, joiden varret ja korret
-ovat suureksi osaksi sammalten ja jäkäläin peitossa. Tundran yleinen
-väri on ikävänlainen, ruskean vihertävä, mutta syyspuoleen on
-väririkkaus runsaampaa. Silloin saavat kasvien lehdet koreat
-syysvärinsä. Seutujen valtavärit vaihtelevat silloin ruskeasta
-(vaivaiskoivu ym.) heleän tulipunaiseen (karhunmarja) ja
-koreankeltaiseen (enimmät pajut). Missään muualla eivät kasvien koreat
-syysvärit pistä niin selvästi silmään kuin autiolla tundralla...
-Poikkeuksena tundraseutujen yksitoikkoisuudessa ovat viljavimmat
-vuorten rinteet, kalliopengermät ym. sellaiset paikat, jonne on
-keräytynyt rapautumissoraa riittävästi ja jotka ovat edes jonkun verran
-suojattuina tuulilta. Etenkin ovat kalkkikalliot kasveille suotuisia.
-Puita ja isoja pensaita ei tosin ole sielläkään, mutta sinne ovat
-saapuneet pohjoisten seutujen kauneimmat kukkakasvit. Tunturivuokon
-kukkiessa ovat rinteet lumivalkeita sen runsaista kukista; toiset
-rinteet saattavat olla punasinerviä _Saxifraga oppositifolian_
-kukkiessa (esim. Varankivuonossa). Varsinkin lintuvuorien penkereillä
-on kasvillisuus keräytynyt todellisiksi luonnon kukkatarhoiksi. Mutta
-nämä ovat vain vähäpätöisiä poikkeuksia, jotka ainoastaan hyvin vähässä
-määrässä häiritsevät arktisten seutujen kasvillisuuden suurta
-yksitoikkoisuutta." (A.K. Cajander.)
-
-Eläimistökin on kaikkialla Jäämeren alueella pääasiallisesti
-yhdenlaatuinen. Koko alueen tunnuksellisin eläin, jään valtakunnan
-kuningas, on jääkentillä lakkaamatta kuljeskeleva, hylkeitä
-pyydystelevä jääkarhu (_Ursus maritimus_). Varsinaisista maaeläimistä
-ovat ihmiselle hyödyllisimmät myskihärkä (_Ovibos moschatus_) ja peura
-(_Rangifer tarandus_). Enemmän lampaan kuin naudan sukuinen myskihärkä
-elää nykyään ainoastaan Amerikan napamaissa, mutta on muinoin ollut
-yleinen pohjoisessa Europassakin. Peura elää villinä kaikissa Jäämeren
-maissa ja on levinnyt kauas napapiirin eteläpuolellekin; Suomessa se on
-aikoinaan ollut yleinen Laatokan seuduillakin. Sen esiintymistä Frans
-Joosefin maalla ja Huippuvuorilla on pidetty todisteena siitä, että
-nämä saaret ovat ennen olleet mantereitten yhteydessä; edellisestä
-saaristosta peura kuitenkin on jo hävinnyt ja jälkimäisessä saaristossa
-on se häviämäisillään, kun europpalaiset urheilijat sitä kilvan
-surmaavat ja norjalaiset metsästäjät ovat viime aikoina ruvenneet sitä
-myrkylläkin tappamaan, "hävittäen ei ainoastaan villipeuroja, vaan
-myöskin karhuja, naaleja, lintuja ja muita eläimiä ja muuttaen siten
-luonnonrikkaat Huippuvuoret kolkoksi kalmistoksi". Lappalaiset ja
-jotkut muut pohjoiset kansat ovat kesyttäneet peuran "poroksi" ja
-saaneet siitä mitä monipuolisimman hyötyeläimen. Muista maaeläimistä
-mainittakoon vielä sukunsa tuhkimus, typerän tunkelias Jäämeren kettu
-eli naali (_Canis lagopus_), ja pari jyrsijöihin kuuluvaa sopulilajia
-(_Myodes_), jotka usein suunnattomin joukoin kulkevat tundroilla, jänis
-ja susi. Varsinaisista metsäeläimistäkin monet ovat levinneet
-lähimmille napamaa-alueille.
-
-Yleisin kaikista arktisista linnuista on pulmunen (_Plectrophanes
-nivalis_), "joka esiintyy suunnattomin joukoin ja löytää itselleen
-koti- ja pesäpaikan jokaisessa arktisessa maassa, olkoon se kuinka
-kolkko hyvänsä". Frans Joosefin maalle se saapuu huhtikuun puolivälissä
-ja muuttaa sieltä lokakuun loppupuolella. Tärkeimpiin Jäämeren maitten
-lintuihin kuuluvat metsäkanan sukuiset kiirunalajit (_Lagopus_), joiden
-liha on maukasta ravintoa. Arktisten lintujen oikea valtakunta on
-kuitenkin itse Jäämeren avaroilla vesillä. Siellä tavataan
-"lintuvuoria", korkeita ja jyrkkiä rantakallioita, joilla kiislat,
-ruokit, lunnit, lokit, merimetsot ja muut vesilinnut pesivät
-suunnattomin joukoin; aurinkoa pimentävinä pilvinä lentelee lintuja
-sellaisten lintuvuorien ympärillä. Taloudellista hyötyä kaikki nämä
-lintuparvet tuottavat ainoastaan höyhenillään ja munillaan.
-Arvokkaimpia siinä suhteessa ovat haahkat (_Somateria mollissima_ ja
-_spectabilis_). Islannissa, Huippuvuorilla ja muilla Jäämeren saarilla
-pesivät haahkat sisustavat pesänsä mitä hienoimmilla untuvilla, joita
-ne nyppivät omasta rinnastaan. Ihminen riistää pesästä untuvat ja
-munat, ja haahkaemä kahdesti uudelleen sisustaa pesänsä, toisella
-kerralla uroslinnultakin otetuilla untuvilla; 24 pesän lasketaan tällä
-tavoin tuottavan kilon untuvia.
-
-Jäämeren merieläimistön runsaudelle vetää koko maailmassa vertoja
-ainoastaan Eteläisen Jäämeren eläimistö. Tämä Jäämeren eläinrikkaus ei
-riipu niin paljon lajien lukuisuudesta kuin saman lajin yksilöjen
-paljoudesta. Merieläimistä herättävät enintä huomiota valaat, joita on
-sekä suuria hetulasuisia että pienempiä hammasvalaita. Valaitten
-kuningas, 24 m:n pituuden ja 150.000 kg:n painavuuden saavuttava musta
-Grönlannin valas (_Balcena mysticetus_), joka ennen tuhansittain
-risteili Jäämeren selillä, on jo luultavasti sukupuuttoon hävinnyt; v.
-1897 skotlantilaiset valaanpyytäjät vielä saivat saaliikseen 13 näitä
-valaita, mutta v. 1907 eivät enään ainoatakaan. Sen sijaan porhaltelee
-Jäämerellä vielä mahtava sinivalas eli jättiläisvalas (_Balanoptera
-Sibbaldii_); se ei ole yhtä painava ja paksu kuin Grönlannin valas,
-mutta on sitä pitempi, maailman pisin eläin, joskus 30 metrin
-mittainen! Pienemmistä valaslajeista ovat muita merkittävämpiä
-maitovalas (_Delphinopterus leucas_) ja sarvivalas (_Monodon
-monoceros_). Ne ovat molemmat 4-6 m:n pituisia ja monessa muussakin
-suhteessa toistensa kaltaisia, ja niitä pyydystetään ahkerasti sekä
-rasvan että nahan ja ravinnoksi käytetyn lihansa vuoksi. Maitovalas
-liikkuu kaikilla arktisilla rantavesillä ja se on helposti tunnettava
-kermanvaaleasta väristään. Sen retket ovat niin säännöllisiä, että
-kokeneet pyytäjät, jotka tarkoin tuntevat, mitä rantaa ja mitä tietä se
-milloinkin kulkee, tavallisesti saavat ajetuksi maalle koko matkueen.
-Sarvivalas on tunnettava uroksen 2-3 m:n pituiseksi, suoraan eteenpäin
-ulkonevaksi kasvaneesta yläleuan etuhampaasta. Tällä kierteisellä
-hammasluulla oli ennen vanhaan kaupassa hyvin suuri arvo, sitä kun
-näette luultiin raamatun pyhän "yksisarvisen" sarveksi ja sen jauhetta
-kun senvuoksi pidettiin ihmelääkkeenä. Jäämeren lämpimämmissä osissa
-tavataan myöskin pyöriäinen eli merisika (_Phocaena communis_),
-mustaselkäinen ja valkovatsainen, lihava ja iloinen, parin metrin
-pituinen pikkuvalas.
-
-Jäämeren lukuisista hyljelajeista on arvokkain mursu (_Trichechus
-rosmarus_). Se on jykevä otus, painoltaan 1000-2500 kg ja koiras
-varustettu 2/3 m:n pituisilla alaspäin kasvavilla torahampailla, joita
-se käyttää simpukkain kaivamiseen ja taisteluaseekseen. Mursukin on
-ennen ollut yleinen Jäämerellä, mutta hillittömän pyynnin vuoksi se jo
-on hävinnyt laajoilta alueilta. Jäämeren tavallisia hylkeitä ovat
-Grönlannin hylje (_Phoca groenlandica_), muita suurempi partahylje
-(_Ph. barbata_), kuplahylje (_Cystophora cristata_) ja Suomenkin
-vesillä tavattavat norppa eli kiehkuraishylje (_Phoca foetida_),
-kirjava hylje (_Phoca vitulina_) ja halli eli harmaahylje (_Halichoerus
-grypus_). Hylkeenpyynti on yhä vielä Jäämeren tärkeimpiä elinkeinoja ja
-kymmeniä ellei satojatuhansia hylkeitä saadaan joka vuosi Europan
-lähellä olevista Jäämeren osista.
-
-Lintujen, valaitten ja hylkeitten ohella vilisee Jäämeressä lukematon
-joukko alempia eläimiä kaloista yksisoluisiin alkueläimiin saakka. Nämä
-eläjät saavat ravintonsa mittaamattomain kelluvain leväjoukkojen
-muodostamilta meren niityiltä ja itse ne ovat meren korkeampain
-asukkaitten loppumattomina laitumina. "Kahta katkalajia (_Anonys nugax_
-ja _Onissimus Edwardsii_) vilisee Jäämeren vesissä niin suuria
-joukkoja, että ne syövät suuren linnun ruhon kaikki pehmeät osat ja
-jättävät käsistään putipuhtaan luurangon 24 tunnin kuluessa.
-Luonnontutkijat ovat usein käyttäneet tätä apukeinoa työssänsä.
-Huippuvuorten Jäävuonon suusta, 197 syllän syvyydestä Monacon ruhtinas
-sai haaviinsa koko neljäkymmentä naulaa suuria punaisia äyriäisiä
-(_Pandanus borealis_), yhteensä 1.775 kappaletta; nämä äyriäiset eivät
-ainoastaan olleet eläintieteellisesti mielenkiintoisia, mutta ne
-havaittiin myös erinomaisen maukkaaksi syötäväksi ja ne käytettiin
-siihen tarkoitukseen laivalla. Vesi kihisee kotiloeläimiä, etenkin
-_Clio borealis_ lajia, jolla Grönlannin valas elää, ja nuolimatoja
-(_Sagitta_), joilla on läpinäkyvä kotilo. Barentsinmeressä olen koonnut
-haaviini naulan toisia pieniä hankajalkaisia (_Calanus jinmarchicus_)
-muutamassa minutissa. Nämä äärettömät joukot eläineliöitä ovat
-perusravintona lintu-myriadeille, hylje- ja mursuparville ja lukuisille
-valaille. Ja on muistettava sekin, että itse ihminenkin tarpeen
-tullessa voi saada runsaan ruuan meren pienistä äyriäisistä, jos
-hänellä vain on keinoja, millä koota niitä." (William S. Bruce.)
-
-Surkein olento Jäämeren maailmassa lienee ihminen. Arktiset maat ovat
-näihin saakka olleet maailman harvimpaan asuttuja, niiden väestö on
-kuulunut kansain alimpaan köyhälistöön. Miljonain neliökilometrien
-laajuisissa Jäämeren maissa asuva väkiluku nousee tuskin yli
-800.000-900.000 hengen. Tähän väestöön on silloin luettu Jäämeren
-rannikoilla ja saarilla asuvat arktiset alkukansat, vaikka niiden
-asuma-alat osittain ulettuvat napapiiriä melkoista etelämmäksikin, sekä
-mainituille seuduille muuttaneet sivistyskansoihin kuuluvat asukkaat.
-Alkukansoista ovat lukuisimmat Europassa asuvat lappalaiset (n. 30.000
-henkeä), Siperian jakutit (230.000) ja Amerikan eskimot (40.000
-henkeä). Viimemainitut ovat melkein yksinomaisesti merikansaa, joka
-kalastuksen ja hylkeenpyynnin alalla on saavuttanut melko korkean
-kulttuurikannan; Europan ja Aasian arktiset kansat taas ovat parhaasta
-päästä mannerkansoja, joiden pääelinkeinoja ovat metsästys,
-sisävesikalastus ja poronhoito. Europpalainen kulttuuri on jo
-kuitenkin tunkeutunut Jäämerellekin ja saanut johtavan aseman sen
-talouselämässäkin, josta alkukansat vuosi vuodelta joutuvat yhä
-syrjemmälle. Niin on käynyt erityisesti siinä Jäämeren alueen osassa,
-joka tässä on tutkielmamme esineenä.
-
-Pohjoisimman Europan rannikko on vuonojen ja lahtien uurtelema. Norjan
-pohjoisrannikolla, _Ruijassa_, on vuono vuonon, niemi niemen, saari
-saaren vieressä Suomen Enontekiön lähelle pistävästä komeasta
-Jyykeänvuonosta (Lyngenfjord) Utsjokea lähellä olevaan avaraan
-Varanginvuonoon saakka. Tämän vuonon itäpuolella on kapean kannaksen
-mantereeseen yhdistämä Kalastajaniemi. Varangista itäänpäin kutsutaan
-rannikkoa _Muurmanin-rannaksi_. Se on matalampi kuin Ruijan rannikko ja
-Kuollanvuonoa lukuunottamatta lahdeton. Suuren Kuollan niemimaan alavan
-itä- ja kaakkoisrannikon nimenä on _Turjan-ranta_.
-
-Kapeahkon merensalmen kautta päästään Jäämerestä monihaaraiseen
-Vienanmereen. Se päättyy luoteessa vuori- ja vuonorantaiseen, saariston
-reunustamaan _Kannanlahteen_, jonka molemmin puolin olevia rantoja
-kutsutaan _Karjalan-rannaksi_. Vienanmeren eteläisenä päänä on
-satamaton, matala _Äänislahti_, jonka rannat pakoveden aikana ovat
-kuivilla kilometrien leveydeltä. Lahden suussa ovat kuuluisat
-Solovetsin luostarisaaret. Kolmas Vienanmeren perukka on suppilomainen
-_Vienanlahti_, mihin suuri Vienanjoki laskee. Laivaliikkeestä
-johtuneella nimityksellä kutsutaan Vienanlahden länsirantaa
-_Kesärannaksi_ ja itärantaa _Talvirannaksi_. -- Itäpuolella Vienanmeren
-suuta on _Meseninlahti_ ja sen takana pistää kauas mereen omituisen
-muotoinen _Kanin-niemi_, jonka takana alkavat Petshoran seudut.
-
-Taloudellisesti voidaan Europan Jäämeren maat sopivasti jakaa eri
-vyöhykkeisiin. (1) "Merivyöhykkeessä", s.o. Jäämeren saarilla ja
-lähimmillä rannikoilla ovat vanhastaan tärkeimpiä olleet
-merieläimistöön perustuvat elinkeinot: meri- ja jokikalastus,
-"lintuvuorilla" pesiväin vesilintujen untuvain ja munain keräys,
-hylkeen- ja valaanpyynti. (2) Mantereella saa kasvillisuus etelään
-mennessä yhä suuremman arvon, vaikka sillä täälläkin on eläimistön
-rinnalla ainoastaan toisarvoinen merkitys. Pitkin Europan koko
-pohjoisinta rannikkoa kulkee missä kapeampana missä leveämpänä korkea,
-vesiköyhä "tunturivyöhyke", jota käytetään porojen syöttömaaksi ja
-jolla on merkitystä myöskin villipeurain, syötäväin lintujen
-(riekkojen, kiirunain) ja turkiseläinten pyydysmaana. Tämä vyöhyke
-täyttää koko Ruijan, pohjoisimman ja koillisen osan Kuollanniemeä,
-Vienanmeren suun seudut, koko Kaninniemen ja sen takaiset rannikot sekä
-etelämpäinkin seutujen korkeimmat kohdat. (3) Tunturivyöhykkeen
-eteläpuolella alkaa vähitellen varsinainen "metsä- ja järvivyöhyke",
-monipuolisen metsästyksen ja sisävesikalastuksen vanha tuottoisa alue.
-
-Tämä alkuperäinen elinkeinojärjestelmä on parin viime vuosisadan
-kuluessa perinpohjin muuttunut. Etelästä käsin Jäämeren rannikoille
-muuttaneet uutisasukkaat ovat sopiviin paikkoihin vuonojen pohjiin ja
-jokivarsille raivanneet niittyjä sarvikarjanhoitoa varten ja pieniä
-viljelysmaita perunan, ohran ja muidenkin viljelyskasvien kasvattamista
-varten. Sen ohella ovat merenkulku ja kauppa kehittyneet. Viime
-vuosikymmenet ja viime vuodet vihdoin ovat nähneet metsäliikkeen,
-vuorityön, suurkaupan ja suurmeriliikkeen Jäämeren maissa nopeasti
-nousevan ja alkavan siellä aivan uutta aikakautta.
-
-Jos Europan Jäämeren maihin luemme, paitsi tähän mereen kuuluvia
-saaria, kaikkien Europasta Jäämereen laskevain jokien alueet (Jäämeren
-vesistöalueen), siitä karttuu n. 1,4 milj. km2:n laajuinen maa-alue,
-jolla nykyään asuu päälle miljonan ihmistä. Meidän kannaltamme on
-kuitenkin oikeampaa lukea Europan Jäämeren maihin ainoastaan ne seudut,
-jotka luonto-olojensa puolesta ratkaisevasti kuuluvat Jäämeren piiriin
-ja joiden talouselämä kokonaan tai hyvin huomattavaksi osaksi on
-Jäämerestä riippuva. Täten kuuluvat Jäämeren maihin Finmarkin amtti
-(Ruija) Norjasta, Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat Suomesta, koko
-Arkangelin lääni (siihen luettuna Novaja Semlja) sekä kaukaiset
-isännättömät ja asumattomat saaret Karhusaari, Huippuvuoret ja Frans
-Joosefin maa. Koko tämän maa-alueen pinta-ala tekee miljonan km2 ja
-väkiluku viimeisten tietojen mukaan tasaluvuin 1/2 miljonaa. Tarkemmin
-laskelmat näkyvät seuraavasta:
-
-      Jäämeren maita          km2        asukkaita
-
-    Norjassa (Ruija)        40 815         38 065
-    Suomessa                29 175          3 582
-    Venäjällä              836 059        449 400
-    Isännättömiä saaria    119 656           --
-                yhteensä 1 025 705        491 047
-
-Europan valtoihin kuuluvat Jäämeren maat jakaa Vienanmeri kahteen
-luonnon- ja talousmaantieteellisesti erilaiseen osaan, joista
-läntiseen, Lapin alueeseen, kuuluvat Norjan ja Suomen osat Jäämeren
-rannikosta sekä Kuollan piirikunta Arkangelin lääniä ja itäiseen,
-Vienan-Petshoran alueeseen, taas Arkangelin lääni ilman Kuollan
-piirikuntaa seuraavalla tavalla:
-
-      alueet                 km2        asukkaita
-
-    Lapin alue             224 990        50 787
-    Vienan-Petshoran alue  681 059       440 260
-                  yhteensä 906 049       491 047
-
-Vertailu näiden alueiden välillä osoittaa maa-alan ja väkiluvun etujen
-olevan kokonaan Vienan-Petshoran alueen puolella. Eteläisemmän
-asemansa, maaliikenteensä ja suunnattomain metsävarainsa kautta tällä
-alueella on puolellaan kaikki taloudellisetkin tulevaisuuden edut.
-Näissä kohdin tuo pienialaisempi ja pieniväkisempi Lapin alue ei voi
-kilpailla sen kanssa. Välittömään kilpailuun samoilla urilla ne eivät
-muutenkaan sovellu, koska Vienan-Petshoran alue on pääasiassa maa-alue,
-Lapin alue taas pääasiallisesti merialue. Mutta suhteellista kilpailua
-niiden välillä voi syntyä, ja silloin Lapin alueella suurempia
-mahdollisuuksia tarjoavain meri- ja vuorityöetujensa vuoksi kenties
-kuitenkin on voiton mahdollisuuksia.
-
-Edellä esitettyjä laskelmia katsellessa näyttää Suomen osuus Jäämeren
-maissa ja niiden talouselämässä tosiaan vain pisaralta meressä. Mitä
-merkitsevät Suomelle kuuluvat 2.8 % Europan Jäämeren maitten
-pinta-alasta ja viheliäinen 0.7 % sen kokonaisuudessaankin vähäisestä
-väestöstä! Hiukan toivokkaammalta näyttää maamme osuus Jäämeren maitten
-Lapin alueesta: 13 % pinta-alasta ja 7 % väestöstä. Mutta tältä
-pieneltä saavutukselta riistää melkeinpä kaiken todellisen arvon se,
-ettei Suomen alue uletu Jäämeren rantaan asti. Suomi on tässä
-merimaassa usealla sopimuksella, viimeksi v. 1826 tehdyllä, jolloin
-Suomen etujen valvominen on törkeästi laiminlyöty, työnnetty mereltä
-pois, siltä mielivaltaisesti suljettu pääsy Jäämerelle. Siten on
-epäsuotuisten valtiollisten olojen vuoksi Suomelle tullut
-kokonaisuudessaan mitä luonnottomin pohjoisraja. "Suomenmaa on, näet,
--- lausuu K.F. Ignatius -- tällä rajalla kokonaan pois suljettu
-kalarikkaasta, Lapinmaan väestölle välttämättömän tarpeellisesta
-Pohjois-Jäämeren rannikosta, vieläpä monessa paikoin aivan soukalla
-maakaistaleella siitä eroitettu. Niin on esm. matka Koltapahdasta
-Jyykeän- (Lyngen-) tai Kaavuonolle (Kaafjord) 3.5 peninkulmaa,
-Somasoaivista Naavuonolle (Quaanangerfjord) 2.5 peninkulmaa ja
-Rajalasta Utsjoen pitäjässä Varankivuonolle niin-ikään ainoastaan 2.5
-peninkulmaa."
-
-Suomen Jäämeri-asema ei kuitenkaan ole niin huono kuin miltä se
-näyttää. Jos Suomen Lapilta vastaiseksi puuttuukin merta, niin puuttuu
-Ruijalta sisämaata; ja se on meidän aikanamme hyvin arveluttava puute
-sekin. Se nyt tosin ei meille ole mikään apu. Mutta Suomella on
-muutamia etujakin, joita toisilla ei ole. Suomen Lapin asema koko
-Jäämeren Lapin alueen keskustassa, lähellä tärkeää Varanginvuonoa,
-Jäämeren Lapin suurimman sisämaanvesistön ympäristöllä, on huomattavan
-edullinen. Suomen Lapilla on paremmat metsänkasvuolot, mukavammat
-sisämaiset luonnolliset kulkuväylät, edullisemmat asutusalueet,
-suuremmat talous- ja kulttuurielämän mahdollisuudet kuin sen
-naapurialueilla. Suomen Lappi on lyhyesti sanoen koko Jäämeren Lapin
-alueen maantieteellinen sydän ja siitä syystä myös sen tuleva talous-
-ja sivistyskeskus. Sen erottaminen Jäämereltä on väkivaltaa Jäämeren
-omaa talous- ja sivistyselämää vastaan.
-
-Kuten seuraavasta tulemme näkemään, on Suomella ilmeisiä ja
-kumoamattomia historiallisia, kansallisia ja taloudellisia oikeuksia
-päästä Jäämerelle. Ennen tai myöhemmin, tavalla tai toisella ovat ne
-oikeudet toteutuvat. Suomen valtiollinen itsenäisyys on luonnollisena
-seuraamuksenan vaativa meille kauan kaivattua itsenäisyyttä myöskin
-Jäämerellä.
-
-
-
-
-2. MUINAISAIKAIN TALOUS- JA VALTASUHTEET JÄÄMERELLÄ.
-
-
-Jäämeri ja sen pitkät rannikot olivat vanhempina aikoina kauan aikaa
-ihmeitten, noituuden ja kauhujen satuseutuja etelämmässä asuvain
-kansain mielikuvituksessa. Jossakin sielläpäin oli skandinavialaisten
-muinaistarujen sumuinen "Niflheim", toinen maailman kuohuvista
-alkuääristä. Jäämeren skandinavialaisia toisintonimiä oli "Trollabotn"
-(Noitapohja), ja karjalaisesta "Kannanlahden" nimestä skandinavialaiset
-väänsivät Vienanmerelle nimen "Gandvik" (Taikalahti). Suomalaistenkin
-aikaisimmat käsitykset Jäämeren seuduista ovat olleet aivan taru- ja
-taikaperäisiä. Sinne esi-isämme sijoittivat "summan Sariolan", joka on
-Niflheimin suomalainen vastine, sinne salaperäisen "Ruijan" ja
-"Turjan". Suuren loitsumaineensa kaikkien naapuriensa keskuudessa
-lappalaiset saivat kaiketi osaksi siitäkin, että asuivat tuon kammotun
-taikameren puolella.
-
-Näitä satuja ja käsityksiä vielä paransivat ja levittivät klassillisen
-muinaisajan ja keskiajan kirjailijat, etunenässä kunnianarvoisa
-kirkonmies Bremenin Aatami (kirjoitti v:n 1070 vaiheilla), joka
-Jäämeren seutujen asukkaiden joukkoon pani myöskin yksisilmäiset
-kyklopit, yksijalkaiset, koirankuonolaiset, ihmissyöjät ja
-suomensukuisista vepsäläisistä (ves, wizzi) tekaisi "valkoisen kansan"
-(weiss, vit -- valkoinen), jonka lapset muka syntyivät valkoisen karvan
-peittäminä; siitä lorusta sitten sai "Valkoinen meri" pysyvän nimensä.
-
-Mutta oli sellaisiakin miehiä, jotka ennakkoluulottomina uskalsivat
-lähteä omin silmin tutkimaan tuon tuntemattoman maailman salaisuuksia.
-Englannin kuninkaan Alfred Suuren (871-901) kirjoittamassa
-maantieteessä on jälkimaailmalle säilynyt kertomus merkillisestä
-matkasta, jonka kuninkaan palveluksessa oleva norjalainen Ottar oli
-tehnyt Vienanmerelle. Suomennamme tähän kertomuksen mielenkiintoisimmat
-kohdat:
-
-"Ottar sanoi herrallensa kuningas Alfredille, että hän asui kaikista
-norjalaisista pohjoisimpana. Hän kertoi asuvansa sen maan pohjoisessa
-osassa Länsimeren rannalla. Kuitenkin sanoi hän tämän maan siitä
-ulottuvan vielä kauas pohjoiseen; mutta maan siellä olevan asumattoman,
-paitsi mitä muutamissa paikoin silloin tällöin oleskelee lappalaisia
-(Finnas), jotka talvella metsästävät ja kesällä kalastavat heidän
-meressänsä.
-
-"Hän sanoi kerran halunneensa tulla tietämään, kuinka kauas tämä maa
-ulottuisi pohjoiseen, taikka asuisiko ketään ihmisiä tämän autiomaan
-pohjoispuolella. Hän läksi siis ja purjehti pitkin rannikkoa pohjoiseen
-päin, pitäen koko ajan aution maan oikealla kädellänsä ja aukean meren
-vasemmallansa. Kolmen päivän kuluttua tuli hän niin kauas pohjoiseen
-kuin valaanpyytäjät tavallisesti kauimmaksi menevät. Sitten kulki vielä
-pohjoista kohti, niin kauas kuin toisten kolmen päivän kuluessa voi
-purjehtia. Sen jälkeen maa kääntyi itäänpäin, taikka meri antoi maahan
-päin; kumminko oikein, ei hän tiennyt, sen hän vaan tiesi, että hän
-siellä odotti länsituulta, tahi vähän pohjoisempaa, ja laski sitten
-itää kohti, pitkin maata, niin paljon kuin neljässä päivässä voi
-purjehtia. Tällöin piti hänen taas odottaa tuulta, täyttä pohjoista,
-siitä syystä että maa siellä kääntyy etelään taikka meri antautuu
-maahan päin, kumminko oikein, ei hän tiennyt. Sitten hän laski etelää
-kohti pitkin maata, niin kauas kuin viidessä päivässä voi purjehtia.
-Silloin tuli hänelle siellä lahdessa suuri joki vastaan. He kääntyivät
-joella takaisin, sillä he eivät uskaltaneet jokea myöten purjehtia
-ylemmäksi, peljäten vihollisuutta; koska maa joen toisella puolella oli
-sangen asuttua. Ja hän ei ollut tavannut asuttua maata sitten kotoa
-lähtönsä, vaan oli hänellä kaikkialla asumaton maa oikealla kädellänsä,
-paitsi muutamia kalastajia ja linnustajia ja metsästäjiä, jotka olivat
-lappalaisia. Ja vasemmalla kädellänsä oli hänellä aava meri.
-
-"Permalaiset (Beormas) olivat varsin hyvin viljelleet maansa; mutta he
-(Ottar ja hänen miehensä) eivät uskaltaneet nousta maalle. Vaan Turjan
-lappalaisten maa (Terfenna land) oli kaikkialla autiota, paitsi missä
-metsästäjiä oleskeli tahi kalastajia taikka linnustajia.
-
-"... Hänestä tuntui, että lappalaiset ja permalaiset puhuivat
-jokseenkin yhtäläistä kieltä. Hän matkusti sinne pääasiallisesti,
-paitsi halusta tullakseen tuntemaan maan luonteen, mursujen tähden;
-sillä näillä on sangen jaloa luuta hampaissansa; joita matkustajat
-toivat mukanansa muutamia kuninkaalle. Ja niiden nahka sopii hyvästi
-laivanköydeksi. Nämä valaat (mursut) ovat paljon pienempiä kuin muut
-valaat; eivätkä ole seitsemää kyynärää pitempiä...
-
-"Hän oli sangen varakas mies... Mutta heidän (norjalaisten)
-varallisuutensa riippuu enimmästi siitä verosta, jonka lappalaiset
-heille suorittavat. Tämä vero on enimmäkseen otusten nahkoja ja
-linnunhöyheniä ja mursunluuta ja sellaista laivanköyttä, joka on tehty
-mursun ja hylkeen nahkasta. Kukin maksaa varojensa mukaan. Rikkaimman
-pitää suorittaa viisitoista näädännahkaa, viisi porontaljaa, yksi
-karhuntalja, kymmenen vasua höyheniä, yksi karhun- tai saukonnahkainen
-peski ja kaksi laivanköyttä, kumpikin kuuttakymmentä kyynärää pitkä,
-toinen mursun ja toinen hylkeen nahkasta.
-
-"Hän sanoi, että Norja on sangen pitkä ja sangen kapea... Asumaton
-vuorenseljänne on itäisellä puolella, ulettuen yhtä pitkältä kuin
-asuttu maa. Tällä seljänteellä oleskelee lappalaisia..."
-
-Ottar nimenomaan mainitsee tehneensä retkensä tiedonhalusta, joskin
-mursunluun hankkiminen oli sivutarkoituksena. Se oli sekä
-tarkoituksiltaan että tuloksiltaan suurenmoinen löytöretki. Sen
-kertomuksesta, niin harvasanainen kuin se onkin, selviää useita
-tärkeitä seikkoja.
-
-Jäämeren luonto monipuolisine riistarikkauksineen on siinä kuvattu.
-Näemme siitä, että lappalaisia jo kauan ennen Ottarin retkeä oli asunut
-Jäämeren rannikkoseuduilla osittain sisämaan tuntureilla poronhoitoa ja
-villipeuran ja turkiseläinten metsästystä, osittain autiolla
-merenrannalla kalastusta, linnustusta sekä hylkeen- ja mursunpyyntiä
-harjoittaen. Kaikesta päättäen jo kauan ennen Ottarin aikoja
-norjalaiset olivat joutuneet suhteisiin lappalaisten kanssa ja
-ruvenneet tekemään heidän alueellaan maitse kauppa- ja verotusretkiä,
-joilta saivat saaliikseen pohjan peräin ja Jäämeren arvokkaita
-tuotteita.
-
-Ottarin antaman kuvauksen vahvistavat ja täydentävät merkilliset
-lappalaiset muinaislöydöt, joita on kaivettu esille Varanginvuonon
-rantamilta, etenkin Kälmeijän (Kjelmön) saarelta Paatsjoen suun
-lähellä. Löydöt ovat 7-11. vuosisadoilta ja sisältävät monenlaisia,
-parhaasta päästä peuranluisia esineitä, kuten ongenkoukkuja,
-nuolenkärkiä, hylkeenpyynnissä käytettyjen harpuunien kärkiä, ahraimia
-jokilohien pyyntiä varten ym. Löydöissä on joukoittain kalain, lintujen
--- kuten meidän aikanamme jo sukupuuttoon hävinneiden siivettömäin
-ruokkien (_Alea impennis_) --, peurain, kirjavain hylkeiden, Grönlannin
-hylkeiden, harmaiden hylkeiden, merisikain eli pyöriäisten, majavain
-ym. ravinnoksi käytettyjen eläinten luita; sitävastoin on vähemmin
-jälkiä mursunpyynnistä. Saviastiain kappaleet ja pienet rautaesineet
-osoittavat, ettei Jäämeren lappalaisten silloinen kulttuuri ollut
-niinkään alhainen. "Tunkeutuessaan pitkin Pohjois-Norjan rannikkoa
-pohjoiseen norjalaiset tapasivat lappalaisia erämiehiä eli
-merilappalaisia. Tästä kosketuksesta korkeamman kulttuurin kanssa ovat
-lappalaiset paljon oppineet, mutta toiselta puolen ovat norjalaisetkin
-saaneet oppia lappalaisten pyynti- ja metsästyskulttuurista, joka hyvin
-soveltui niihin seutuihin. Sen kautta syntyi meripyynnin korkeampi
-kehitys." (Fridtjof Nansen.)
-
-Luonnon edut, s.o. lauha talvi, ympäri vuoden sula meri ja meren sekä
-lintuvuorien riistarikkaus, siten näille kaukaisille rannoille
-houkuttelivat ja siellä ylläpitivät alallaan verraten korkealle
-kehittynyttä lappalaisasutusta ja -kulttuuria jo silloin kuin paljon
-etelämmässä olevat sisämaat vielä olivat asumattomia erämaita.
-
-Ottarin retki avasi tien muille norjalaisille retkeilijöille, joiden
-kautta koko Ruijan ranta ja myöhemmin "Muurmaninrannan" (s.o.
-Normannien eli Norjalaisten rannan) nimellä tunnettu Kuollanniemen
-pohjoisrannikko tulivat Norjan vaikutuksen ja vallan alaisiksi.
-Norjalaisten ja islantilaisten satujen tietopiiri ulettui vielä paljon
-kauemmaksikin itäänpäin, aina Petshoran tienoille saakka. V. 1194
-norjalaiset valaanpyytäjät löysivät Jäämeren äärillä uuden,
-"Svalbard'iksi" nimittämänsä kylmän maan, luultavasti Huippuvuoret, ja
-v. 1307 Norjan hallitusmiehet perustivat Varanginvuonon suulle Varjakan
-eli Vuoreijan linnan (Vardöhus). Meren herruus Jäämerellä joutui täten
-pysyvästi Norjalle.
-
-Muistettavalla matkallaan Ottar päätyi Vienanmeren rannalle, suuren
-Vienanjoen suuhunko, kuten yleensä on luultu, vaiko Kuollan niemen
-etelärannikolle laskevan vuolaan Varsugan suuhun, kuten Nansen olettaa,
-jääköön tässä ratkaisematta. Hän tapasi siellä kukoistavan permalaisen
-asutuksen ja viljelyksen. Hyvään alkuun päästyään norjalaiset tämän
-tästäkin tekivät kauppa- ja ryöstöretkiä permalaisten maahan. Kuuluisin
-niistä on Thore Hundin ja hänen miestensä v. 1026 tekemä Vienan retki,
-jolloin norjalaiset permalaisten kauppapaikalle tultuaan ensinnä
-ostelivat paljon oravan-, majavan- ja soopelinnahkoja ja sen jälkeen
-kaupparauhan irtisanottuaan yöllä ryöstivät metsässä olevan aidatun
-kalmiston ja Jumalan-kuvan saaden saaliikseen suuret määrät hopeaa ja
-muita kalleuksia.
-
-Norjalaisten kertomukset permalaisten oloista ovat kaikissa kohdissaan
-uskottavia -- pitäähän A. Ahlqvist Jumalan-kuvan jutussa "ihan jokaista
-sanaa totena" -- ja kaikki epäilykset haihtuvat, kun luemme vanhain
-arabialaisten maantieteilijäin kertomuksia heille tunnetuista
-pohjoisimmista maista. Eräs näistä arabialaisista kirjoittajista,
-1100-luvulla elänyt Abu Hamid kertoo, kuinka kauppiaat matkustivat
-Bulgarista Isu nimiseen uskottomain maahan, josta saatiin majavia;
-siellä kauppiaat persialaisilla miekanterillä ostivat itselleen
-majavannahkoja; Isun asukkaat taas veivät nämä miekat pimeyden
-läheiseen maahan synkeän meren äärelle, missä möivät ne
-soopelinnahkoihin; tuon äärimmäisen maan asukkaat vihdoin uhrasivat
-miekat mereen, josta Allah antoi nousta vuorenkokoisia kaloja.
-Permalaisten rikkauden lähde oli siis Mustan- ja Kaspianmeren
-takaisessa arabialaisessa maailmassa, jonne Volgan kauppiaiden
-välityksellä hankittiin Jäämeren maitten kallisarvoisia turkiksia.
-Muutamalla mielikuvituksen värittämällä piirteellä Abu Hamid kuvaa koko
-vaihtokaupan Persiasta Jäämeren valaanpyyntivesille ja Jäämereltä
-Persiaan. Arabialaisten käyttämä Isu nimi lienee sama kuin muitten
-keskiajan kirjailijain mainitsemat Ves ja Wizzi, jotka tarkoittavat
-vepsäläistä heimoa, jonka alueen kautta luonnolliset kauppatiet muinoin
-kulkivat Vienanmerelle ja Jäämerelle.
-
-Vienanmeren rannoilla asuvain turkis- ja hopearikkaiden permalaisten
-kansallisuudesta tuskin voi olla eri mieliä. He olivat kaikissa
-tapauksissa suomensukuisia ja kaikesta päättäen karjalaisia, tarkemmin
-sanoen nykyisten Vienan karjalaisten esi-isiä, jotka jo varhain olivat
-saapuneet Vienan vesille ja siellä kehittyneet eteviksi Jäämeren
-pyytäjiksi ja turkiskauppiaiksi. Siihen saamme todisteita monelta
-taholta. Vienanmeren ympäristöissä on permalais-aikaan palautuvia
-karjalaisia paikannimiä (Kannanlahti -- Gandvik). Kun myöhemmin Vienan
-permalaisten nimi historiasta katoo, karjalaiset esiintyvät heidän
-yleisperillisinään sillä tavoin, ettei mikään todellinen kansanvaihdos
-tunnu mahdolliselta. Kalevalakin näyttää käsitystämme tukevan.
-Karjalaisille runoille on koko Jäämeren elämä tutunomainen ja kotoinen.
-Niinkuin omista näkemistään ne puhuvat Jäämeren luonnosta, valaista,
-mursuista ja mursunluisista hevossuista ja ruoskanvarsista. Sivumennen
-sanoen ovat karjalaiset kuten lappalaisetkin nähtävästi oppineet
-mursunpyynnin norjalaisilta, koskapa sana "mursu" lienee lainaus
-norjalaisesta "rosmar" sanasta; muuten on meidän "norsummekin" alkuaan
-sama kuin mursu ja norsunluu siis oikeastaan karjalaista mursunluuta.
-
-V. 1137 mainitaan Vienanmeren rannalla suolan keittämistä -- sekin
-varmaan vanha karjalainen merielinkeino. Myöhempäin historiallisten
-tietojen mukaan ovat Vienan-karjalaiset olleet tunnettuja Jäämeren
-valaanpyytäjiä, kalastajia ja laivanrakentajia. Koko tämä keskiaikainen
-karjalainen Jäämeren-kulttuuri ei voi olla aivan lyhyessä ajassa
-kehittynyt, vaan täytyy sillä olla juurensa Ottarin ja permalaisten
-ajoissa.
-
-Vienan karjalaisten ja norjalaisten kauppa- ja sotasuhteita jatkui
-vuosisatain halki. Norjalaiset sadut kerskuvat senpuolisten monista
-voitokkaista Vienan-retkistä. Ja vienalaiset kostivat parhaansa mukaan
-tekemällä maitse ja meritse sotaretkiä Pohjois-Norjaan. Kilpailun ja
-vihollisuuden pääsyynä olivat varmaan lappalaiset, joita Vienan
-karjalaiset todennäköisesti jo ammoisista ajoista verottivat ja
-riistivät samaan tapaan kuin norjalaiset.
-
-Kesken näitä norjalais-lappalais-karjalaisia suhteita esiintyy Jäämeren
-näyttämölle uusi tekijä: venäläiset. Kun jo v. 1096 etäisen Petshoran
-asukkaita ja parin vuosikymmenen kuluttua Laatokan seutuja mainitaan
-Novgorodin verollisina, lienee venäläisten valtiollinen ylivalta jo
-siihen aikaan ollut pohjattuna Vienan-karjalaisillakin alueilla.
-Kreikkalaisen kirkon ja edistyneempien elinkeinojen yhteisin voimin
-novgorodilainen valta ja asutus varmoin askelin lähenivät Jäämeren
-rantoja. Novgorodin ja Norjan hallitsijain kesken syntyi vähitellen
-vallanjako Jäämerellä. V. 1251 mainitaan Novgorodin ruhtinaan
-toimittaneen lähettiläitä Norjan kuninkaan luo, ja lienee silloin
-syntynyt jonkinlainen sopimus riidanalaisten seutujen käyttämisestä.
-Uusi pysyvämpi sopimus tehtiin v. 1326. Sen mukaan kumpikin valta sai
-määrätyllä tavalla verottaa omia lappalaisiansa koko sillä alueella,
-joka ulettui Malangin vuonolta pitkin Kuollan rantoja Kannanlahden
-Vieljokeen saakka; muuten oli veronalaisuuteen nähden rotu ratkaiseva,
-niin että karjalaiset jäivät Novgorodin alaisiksi ja että norjalaiset
-saivat verottaa "puolikarjalaisia", joilla oli lappalainen (s.o. Norjan
-alainen lappalainen) äiti; kummankin valtakunnan kauppiaat saivat
-esteettömästi kulkea toisen valtakunnan alueella.
-
-Vaikka Norja nimellisesti pysyi Muurmaninkin rannan valtiollisena
-yliherrana, jolle vielä 1600-luvun alussa Kuollan kaupungin asukkaat
-maksoivat lohiveroa, niin tosiasiallisesti kuitenkin Norjan valta
-täällä jo keskiajalla taantui ja Venäjän kasvoi. Syynä Norjan
-vaikutuksen heikkenemiseen oli pohjoismaiden unionista aiheutuva Norjan
-valtiollinen taantuminen, Norjan kaupan syrjäytyminen Hansan
-kauppavallan tieltä ja ehkäpä myöskin kalastuksen vilkastuminen Norjan
-länsirannikolla, joka veti huomiota pois Jäämereltä. Sillä välin
-venäläisen kirkon valta 1300-luvulla vakaantui Vienansuun pääpaikassa
-Holmogorissa; v. 1429 perustettiin Vienanmeren saaristoon Solovetsin
-luostari, koko Vienan-Petshoran alueen kuuluisa kulttuurikeskus.
-Seuraavalla vuosisadalla kohosi jo venäläisiä luostarirakennuksia
-Kuollan ja Petsamon vuonojen perukoille Muurmaninrannalla.
-
-Jäämeren rannikkojen isäntäin joukkoon ilmestyivät viimeisiksi
-vielä suomalaiset ja ruotsalaiset. Samalla tavoin kuin
-Jäämeren kalastajalappalaiset olivat joutuneet norjalaisten ja
-karjalais-venäläisten alaisiksi, Fennoskandian sisäosissa kiertelevät
-lappalaiset joutuivat voimakkaampien ja edistyneempien naapurikansain,
-suomalaisten (hämäläisten) ja ruotsalaisten riistettäviksi.
-Lappalaisten alamaisuus oli järjestynyt yksinkertaisen rotu- ja
-perheorjuuden tapaan, siten että suomalaisilla tai ruotsalaisilla
-isännillä oli takamailla lappalaiset orjaperheensä, joiden tuli
-suorittaa omistajilleen tietyt verot. Isännyys niinkuin orjuuskin
-jatkuivat perintönä polvesta polveen. Lappalainen pysyi isäntänsä
-veronalaisuudessa kaikkialla, missä kiertelikin; asiakirjallisten
-tietojen mukaan hämäläiset isännät keskiajalla omistivat
-verolappalaisia kaukana Perä-Pohjolassa ja Länsipohjassa.
-
-Ottarin usein mainitussa kertomuksessa sanotaan, että pohjoisen Norjan
-erotti Ruotsista ja Kainuunmaasta (Pohjanlahden suomalaisista
-seuduista) niin leveä seljänne, että sen yli kulkemiseen tarvittiin
-paikoin kaksi viikkoa, paikoin vain kuusi päivää ja että kainulaiset
-(suomalaiset) kevyillä veneillään tunturijärviä pitkin soutaen ja
-veneitään maata myöten kantaen toisinaan kävivät hävittämässä Norjan
-seutuja ja norjalaiset samoin Kainuunmaata. Sodalliset suhteet
-kuitenkin aikaa myöten muuttuivat rauhallisemmiksi. Lappalaisten
-perääntyessä viimein Ruijan alueelle saakka heidän suomalaiset ja
-ruotsalaiset isäntänsäkin joutuivat veroasioissaan kulkemaan Jäämeren
-rannoilla. Tällaisia verotusretkiä pidettiin muinoin niin luonnollisina
-ja oikeutettuina, etteivät norjalaiset niitä estäneet; he itsekin
-nauttivat samanlaisia oikeuksia vieraalla alueella. Näin suomalaiset ja
-ruotsalaiset saivat ensimäisen jalansijan Jäämerellä.
-
-Suomalais-ruotsalaisten Lapinoikeuksien omistajina esiintyivät
-myöhemmällä keskiajalla "pirkkalaiset". Todennäköisesti he olivat
-Pohjanlahden perukoille asettuneita suomalaisia ja ruotsalaisia
-ammattikauppiaita, jotka vähitellen olivat hankkineet itselleen
-hämäläisten ja muitten vanhain Lapinkävijäin oikeuksia. Nähtävästi jo
-1200-luvulla Pohjanlahden pirkkalaiset olivat järjestyneet
-säännöllisiksi kauppiaskunniksi, jotka määrättyjen lappalaisten
-keskuudessa tai määrätyissä lappalaiskylissä harjoittivat kauppaa ja
-verotusta Ruijaan saakka. V. 1498 mainitaan pirkkalaisilla olleen
-esi-isiltä perittyjä oikeuksia sellaiseen Lapinkäyntiin.
-
-Unioniajalla, jolloin kaikki Skandinavian maat ja Suomi kuuluivat
-samaan valtakuntaan ja Norja oli joutunut sisällisen heikkouden tilaan,
-olivat olot Ruotsin valtakunnan turvissa toimiville pirkkalaisille
-varsin suotuisat. Ruotsalaisen vaikutusvallan kasvaminen näkyy
-siinäkin, että läntisten lappalaisten käännytys suureksi osaksi
-tapahtui Upsalan arkkipiispan johdolla.
-
-Keskiajan loppuun päättyy Jäämeren kysymyksen ensimäinen pitkä
-aikakausi. Sen kuluessa aluksi kolmen kansan, lappalaisten,
-norjalaisten ja karjalaisten pohjoisimmat etuvartijat asettuivat
-pysyvästi Jäämeren äärille, lappalaiset varsinaisen Jäämeren
-rannikoille, norjalaiset heidän länsipuolelleen Haalogalantiin ja
-karjalaiset itäpuolelle, Vienaan. Yhteisesti ja toisiltaan oppia ottaen
-nämä kansat harjoittivat tuottavia Jäämeren elinkeinoja ja kohottivat
-nämä elinkeinot verraten korkealle kannalle. Lappalaiset kuitenkin jo
-varhain menettivät elinkeinollisen itsenäisyytensä -- mikäli heillä
-sitä oli ollutkaan -- ja joutuivat norjalaisten ja karjalaisten
-riistettäviksi.
-
-Ensimäinen tärkeä tapahtuma Jäämeren tunnetussa historiassa oli
-norjalaisen meriurhon Ottarin Vienan retki, jonka kautta norjalaiset
-joutuivat Vienan karjalaisten kanssa vuosisatoja kestäneisiin
-kaupallisiin ja sodallisiin kosketuksiin ja joiden aikana norjalaiset
-Jäämeren vesillä ja rannoilla saavuttivat pysyvän valtiollisen
-ylivallan. Toinen suuri vaihe oli se, kun Novgorodin valta saatettuaan
-Vienan karjalaiset alaisuuteensa ja perittyään karjalaisten vanhat
-Lapin oikeudet alkoi merkillisen venäläisen vaikutuskauden Jäämerellä.
-Vaikka Jäämeren rannikko nimellisesti jäi suureksi yhteisalueeksi,
-jossa kumpikin valta sai verottaa omia lappalaisiansa, niin
-tosiasiallisesti koko Kuollan puoli Jäämeren aluetta joutui pysyvästi
-venäläisen vaikutuksen alaiseksi. Kolmas merkkitapaus Jäämeren
-kysymyksen vanhassa historiassa vihdoin oli suomalais-ruotsalaisten
-pirkkalaisten saapuminen lappalaisineen Jäämeren rannikoille ja siitä
-johtuneet Ruotsi-Suomen oikeudet Jäämereen.
-
-Suuressa maailmassa ei kaikesta tästä kehityksessä tiedetty mitään;
-Europan sivistyskansain tietopiirissä Jäämeren seudut koko ajan
-pysyivät merihirviöitten ja satujen Taikamerenä.
-
-
-
-
-3. UUSI AIKA: JÄÄMEREN RANNIKON VALTIOLLISET JAOT.
-
-
-Uusi sangen vaiherikas aikakausi alkoi Jäämeren äärillä, kun nämäkin
-etäiset seudut joutuivat suurten löytöretkien tielle, Länsi-Europan
-kauppakansain vaikutusalaksi ja yritteliäiden merkantilististen
-hallitsijain koekentäksi.
-
-Kun espanjalaiset ja portugalilaiset sulkivat muitten kansain
-merenkulkijoilta eteläiset pääsytiet Intiaan ja Kiinaan, englantilaiset
-ja hollantilaiset alkoivat etsiä luoteisia ja koillisia pääsyväyliä
-idän rikkauksien lähteille. V. 1553 Hugh Willoughby ja Richard
-Chancellor lähtivät kolmella laivalla Englannista purjehtimaan
-"koillisväylän" kautta Kiinaan. Norjan rannikolla laivat myrskyssä
-eksyivät toisistaan. Willoughby harhailtuaan siellä täällä Jäämerellä
-kuoli miehistöineen viluun ja puutteeseen jossakin samojedien
-rannoilla. Chancellor oli onnekkaampi. Hänen laivansa saapui Vienanjoen
-suuhun, länsieuroppalaisille uuteen, tuntemattomaan maailmaan.
-Englantilaiset heti ymmärsivät löytönsä merkityksen. He ryhtyivät
-viipymättä kauppasuhteisiin moskovalaisten kanssa, jotka Novgorodin
-valloitettuaan olivat tulleet Vienankin herroiksi. Englantilaisten
-perustama kauppaseura, "Moskovan kauppakomppania", sai Venäjällä
-tullivapauden ja muita erioikeuksia, joita se nautti lähes sata vuotta.
-Vienan suulla olevan P. Mikaelin luostarin lähelle englantilaiset
-perustivat pienen Archangelin (Arkkienkelin) linnoituksen ja
-kauppasiirtolan, jonka viereen venäläiset puolestaan v. 1584 perustivat
-samannimisen kaupungin. Ennen Pietarin kaupungin perustamista (1703)
-Arkangeli oli lähes vuosisadan ajan Venäjän ainoa ja senvuoksi
-korvaamaton merisatama.
-
-Pian ilmestyivät hollantilaisetkin Jäämeren markkinoille.
-Hollantilainen Willem Barents löysi v. 1594 Novaja Semljan ja kahden
-vuoden kuluttua Karhusaaren sekä Huippuvuoret. Täyteen lastattuja
-kauppalaivoja jo lähetettiin Karanmeren kautta pyrkimään Intiaan, mutta
-takaisin niiden täytyi palata ja sankarillinen Barents kuoli kylmän
-kouriin talvehtiessaan Novaja Semljalla. V. 1871, lähes kolmesataa
-vuotta myöhemmin, löydettiin se huone, jossa Barents miehineen oli
-talvea viettänyt; kaikki oli koskemattomassa kunnossa ja erinomaisen
-hyvin säilynyt. Tästä etevästä, onnettomasta tutkijasta on
-Barentsinmeri saanut nimensä.
-
-Paremmalla menestyksellä hollantilaiset ryhtyivät Vienan kauppaan, jota
-varten he v. 1608 perustivat suurehkon kauppaseuran. Mutta Venäjän
-kauppaa monin verroin tuottavammaksi tuli 1600-luvun alkupuolella
-vauhtiin päässyt valaanpyynti Jäämerellä. Englantilainen Moskovan
-komppania sai v. 1613 Englannin kuninkaalta yksinoikeuden
-valaanpyyntiin "pohjoisella valtamerellä". Englantilaiset eivät
-kumminkaan voineet sulkea Jäämerta sinne pyrkiviltä Tanskan, Hampurin,
-Bremenin, Hollannin, Ranskan ja Espanjan pyyntilaivoilta. Pulasta
-koetettiin päästä jakamalla Jäämeren lahdet, satamat ja rannikot eri
-kansain valaanpyytäjäin kesken, mutta jättiläisosan veivät
-hollantilaiset, jotka nyt pitkiksi ajoiksi saivat isäntävallan
-Jäämerellä. Valaan (Grönlannin valaan) pyyntiä he harjoittivat
-pääasiallisesti Huippuvuorten ja Novaja Semljan vesillä. Pienelle
-Huippuvuoriin kuuluvalle Amsterdamin saarelle syntyi "Smeerenbergin"
-(Rasvalan) kauppala, johon oli ajopuista tai Hollannista tuoduista
-palkeista rakennettu taloja, varastohuoneita ja kapakoita ja jossa
-2.000 hengen suuruinen väestö kesäkuukausina ahkeroi valaanrasvan
-keittämisessä ja valaanluun valmistamisessa. Niin suuressa
-kukoistuksessa oli nyt valaanpyynti, että Hollannissa väiteltiin siitä,
-kumpiko siirtolakaupunki oli kaupalle tärkeämpi, Javan Batavia vaiko
-Huippuvuorten Smeerenberg. Tilaston mukaan kuului Hollannin Jäämeren
-laivastoon v:n 1680 aikoina 200 alusta ja 14.000 merimiestä, ja
-aikajaksona 1669-1778 hollantilaiset tappoivat Huippuvuorten vesillä
-57.590 valasta, arvoltaan 93 milj. Suomen markkaa. Mutta jo 1600-luvun
-lopulla Huippuvuorten pyynti alkoi vähentyä, Smereenberg autioitua ja
-valaanpyynnin keskus siirtyä Grönlannin puolelle. Kuitenkin ehti
-englantilainen valaanpyytäjä Scoresby v. 1822 päättyneen
-merimiesaikansa kuluessa Huippuvuorten vesillä yhdellä ainoalla
-laivalla pyydystää valaita 4 miljonan markan arvosta, ja pienempäin
-valaitten ja hylkeitten pyynti kukoistaa siellä tänäkin päivänä.
-
-Ajan henki saattoi Skandinaviankin valtakunnat uskonpuhdistusajalla
-lujittamaan valtaansa äärimmäisessä pohjolassa ja pyrkimään mikäli
-mahdollista osallisiksi Jäämeren uuteen talouselämään. Tarmokkaimmin
-vaikkeivät onnekkaimmin näitä päämääriä tavoittelivat Ruotsin
-Vaasa-kuninkaat. Heidän alotteestaan Jäämeren kysymyksessä tapahtui
-tärkeitä valtiollisia ratkaisuja.
-
-Kustaa Vaasa otti kruunun haltuun pirkkalaisten oikeudet ja laski siten
-pohjan Ruotsin valtakunnalliselle politikalle Jäämeren puolella.
-Veronkanto ja oikeudenkäyttö pirkkalaisten Lapin alueilla joutui
-valtion voutien käsiin. Levittääkseen Ruotsin valtaa Jäämeren
-rannikolla Kustaa Vaasa asetti sinne erityisiä kruununkalastajia. Hän
-ei näytä kuitenkaan pyrkineen siellä mihinkään määrättyihin tai
-kaukaisempiin päämääriin, vaan tavoitelleen kahmalokaupalla kaikkia
-mahdollisia hetkellisiä etuja. Harkitumman merkantilistisen ohjelman
-merkkejä näkyy Kaarle IX:n toimissa Jäämerellä. Hän m.m. kehitti
-monipuolisemmin Lapin verotusta, edisti ruotsalaissuomalaista
-uutisasutusta Jäämeren rannikolla ja antoi perustamalleen Gööteporin
-kaupungille erioikeuden Jäämeren kauppaan.
-
-Nämä pyrkimykset pakottivat selvittämään epäselviä valtiollisia
-valtasuhteita ja valtakuntain rajoja Jäämeren Lapissa.
-
-Siellä oli jo vanhastaan olemassa jonkinlaisia alueellisia ylioikeuksia
-eli valtiollisia alueita. Norjalaiset olivat jo varhain ottaneet
-valtiollisen ylivallan merellä ja sen likimmällä rannikkovyöhykkeellä,
-maa Kölin tunturien itä- ja eteläpuolella oli riidatonta Ruotsin
-valta-alaa ja Kuollan niemellä oli Venäjä vähitellen vallannut
-itselleen alueellisen isännyyden. Mutta koko tämä alueellinen valta oli
-sangen horjuvaa laatua. Sen näet ei katsottu rikkovan niitä
-_henkilöllisiä verotusoikeuksia_, joita eri valtakunnilla vanhastaan
-oli toistensakin nimellisillä alueilla. "Asukkaiden verotusta vieraan
-valtakunnan alueella -- Isak Fellman näistä seikoista kirjoittaa --
-oltiinkin sellaisen valtakunnan puolelta taipuvaisia hyväksymään,
-milloin se perustui vanhaan tapaan. Sillä ainakin alkuansa vaadittiin
-sellaisissa tapauksissa ainoastaan henkilöllistä veroa, eikä sen
-kautta tahdottu omistaa mitään alueellista yliherruutta enempää kuin
-sitä sen kautta katsottiin perustetuksikaan. Huolimatta siitä, mihin
-valtakuntaan maan voitiin katsoa kuuluvan, tavattiinkin senvuoksi
-Lapissa eri valtakuntain veronkantajia ottamassa veroja samoilla
-seuduilla toistensa rinnalla ja yhdessä. Kun joku suurempi tai pienempi
-joukko jonkun valtakunnan veronalaisia lappalaisia asettui toisen
-valtakunnan alueelle, seurasivat siis heitä sinne myöskin heidän
-entiset veronkantajansa, ottivat siellä esteettömästi heiltä veron,
-saivatpa päälle päätteeksi vapaan kyydin ja kestityksen. Omain
-voutiensa avulla siten Ruotsi kantoi Lapinveroa Norjan alueella, Norja
-sekä Ruotsin että Venäjän ja Venäjä niin Ruotsin kuin Norjankin
-alueella."
-
-Lapin vanhimmissa oloissa tämä järjestelmä oli aivan luonnollinen.
-Niinkauan kuin lappalaiset olivat näiden seutujen ainoita asukkaita ja
-viettivät kiertelevää metsästäjän, kalastajan ja poronpaimentajan
-elämää, jossa kaikki riippui pyydystäjän nuolesta ja suksesta, hänen
-henkilöllisestä taidostaan ja kyvystään, ei muunlainen verotus kuin
-henkilöllinen ollut mahdollinen.
-
-Maata ei voitu verottaa, koska sen tuottavaisuus niinkuin sen asutuskin
-olivat aivan epämääräisiä. Näin ollen ei maan omistamisella ja
-hallitsemisella Lapissa voinut olla suurtakaan taloudellista tai
-valtiollista arvoa. Lappalaisten henkilöllinen verotus sitävastoin oli
-taloudellisten ja valtiollisten oikeuksien yleisesti tunnustettu
-perustus; kaikki sen hyväksyivät, koska kaikki sitä tarvitsivat.
-Ylipäiset aluerajat eivät voineet eivätkä saaneet estää laillista
-verottajaa vapaasti verottamasta omia lappalaisia toisenkin valtakunnan
-nimellisellä alueella.
-
-Muinainen aluevalta Jäämeren mailla siis suuresti poikkesi itsenäisten
-valtakuntain säännöllisestä aluevallasta. Koko Lappi oli ikäänkuin
-kaikkien pohjoisten valtakuntain yhteinen suuri siirtomaa, _suuri
-yhteisalue_, jonne ne kukin olivat karkoittaneet lappalaisensa siltä
-vapauttamatta heitä vanhoista alamaisuussiteistä.
-
-Ajan pitkään ei tällainen järjestelmä kumminkaan voinut kestää. Pohjan
-perille kaikkialta mantereen puolelta tunkeutuvan uutisasutuksen kautta
-lappalaisten alueet pienenemistään pienenivät. Heidän täytyi lakata
-kovin laajoista kiertoretkistä ja supistaa elinkeinollinen toimintansa
-rajoitetuille pienille maa-alueille. Kun lappalaisten olot jonkinverran
-vakaantuivat tällaisiksi, voitiin ruveta verottamaan lappalaiskyliä tai
-niiden metsästys- ja kalastusalueita, joilla nyt oli säännölliset
-asukkaansa ja käyttäjänsä. Siten Lapissakin pääsi alkuun puhdas
-maaverotus ja verottajan maavalta. Kun eri valtakuntain virkamiesten
-toiminta tämän mukaisesti yhä enemmän keskittyi ja rajoittui
-määrättyihin paikkoihin ja alueisiin, niin sekin oli omiaan tukemaan
-käsityksiä tästä uudenlaisesta _maaverotukseen_ perustuvasta
-valtakuntain _aluevallasta_.
-
-Tämä valtakunnallinen maavalta ja aluevalta nyt vuorostaan tuli uusien
-oikeuksien lähtökohdaksi ja perusteeksi. Lappalaisilta, jotka syystä
-tai toisesta pitemmäksi tai lyhemmäksi ajaksi asettuivat vieraan
-valtakunnan alueelle, ruvettiin siellä maan käyttämisen korvaukseksi
-ottamaan veroa, kiinnittämättä huomiota siihen, oliko tulokkaan jo
-ennestään maksettava veroa toiselle valtakunnalle. Näin syntyi tuo
-Jäämeren seuduilla niin yleinen ja ominainen verotapa, että samat
-lappalaiset saattoivat maksaa veroja kahdelle jopa kolmelle
-valtakunnalle. Tällaisia kaksinais- ja kolminaisveroja saattoi syntyä
-muillakin tavoin, esim. siten, että lappalainen turvaa tai muuta
-sentapaista etua saadakseen oli ruvennut antamaan vieraalle
-verottajalle lahjoja tai kestitystä, joista sitten tuli pysyvä vero,
-mutta maavalta sittenkin lienee ollut pääsyitä mainitun omituisen
-verotavan syntymiseen. Niinpä Kaarle IX koetti v. 1593 saada
-selvitetyksi, keneltä niistä kolmesta kuninkaasta, joille Tornion ja
-Kemin lappalaiset maksoivat veroa, he olivat "saaneet maan ja veden,
-josta he voivat saada elatuksensa", ja Tornaeus kertoo lappalaisten
-maksavan veroja kahdelle kolmelle hallitsijalle ei senvuoksi, että he
-tunnustaisivat heidät kaikki herroikseen, vaan senvuoksi, "että heillä
-on vapaus niiden herrain maalla kalastaa ja metsästää". Kun 19.
-vuosisadan alussa tutkittiin, mistä syystä Kemin Lapista maksettiin
-veroa Venäjälle, niin havaittiin, että se oli ennen muinoin suostuttu
-maksu metsästys- ja kalastusoikeuksista Venäjän puolella, ja koska
-majavain ja villipeurain pyynti Venäjän puolella oli lakannut, mainittu
-verokin lakkautettiin v. 1814.
-
-Lapin ja Jäämeren valtiollisia kysymyksiä eivät mainitunlaiset olot
-olleet omiaan selvittämään. Päinvastoin; kilpailevat ja toisiaan
-kadehtivat valtakunnat siitä saivat vain tervetulleen aiheen verotuksen
-ohella nyt aluevallankin perusteella pyrkiä täydelliseen politiseen
-ylivaltaan Jäämerellä. Kustaa Vaasan valtio-oppi oli siinä kohden hyvin
-yksinkertainen: missä Ruotsilla oli verotusoikeus, siellä sillä oli
-maa, ja missä sillä oli maa, siellä sillä oli verotusoikeus.
-Sellaisilla perusteilla ruotsalaiset katsoivat valtapiirinsä ilman
-muuta ulettuvan Jäämereen, ja Olaus Magnus merkitsi karttaansa Jäämeren
-rannalle: "Hvcvsq' exteditr regnv svecie" (Tänne saakka ulettuu Ruotsin
-kuningaskunta).
-
-Vastakkaisten alue- ja verotusvaatimusten yhteensovituksesta syntyi
-Jäämeren riitain kuluessa vielä sellainenkin käsitys ja vaatimus, että
-seuduilla, joissa oli kahden valtakunnan lappalaisia, oli veroista
-tuleva kummallekin osalliselle puolet, seuduilla taas, joissa oli kolme
-valtaa, kullekin kolmannes. Tämän mukaan siis jakamattomat alueet
-olivat yhteismaita, joiden alueeseen kullakin osakkaalla oli yhtä
-suuret oikeudet -- selvä teoria kylläkin, mutta ilman historiallista
-pohjaa.
-
-Ruotsin ja Venäjän v. 1595 Täyssinässä tekemä rauha ei Jäämeren
-kysymystä ratkaissut. Rauhansopimuksessa jälkimäinen valta myönsi
-edelliselle oikeuden kantaa veroa lappalaisilta Pohjanmaalta Varankiin
-saakka, toisin sanoen Venäjä luopui tältä alueelta kantamasta
-Lapinveroa ja jätti oikeutensa Ruotsille. Ruotsin ja Venäjän välille
-samassa rauhanteossa määrätty raja käytiin seuraavana vuonna etelästä
-käsin Rajasuohon (Kuhmoniemellä) saakka pohjoisessa. Siitä eteenpäin
-piti rajan kulkea suoraa linjaa Inarijärven poikki ja sieltä Varangin
-ja Näytämön välitse Jäämereen. Tämä raja ei kuitenkaan ollut mikään
-tavallinen valtakunnan raja, koska ei Venäjällä enempää kuin
-Ruotsillakaan ollut mitään ehdottomia alueellisia yli-oikeuksia
-Jäämeren rannoilla, jotka päinvastoin valtiollisesti ja alueellisesti
-vanhastaan kuuluivat Tanska-Norjalle. Täyssinän rauhan raja siis oli
-yksinomaan vain kahden valtakunnan veroalueellinen raja, eli
-nykyaikaista sanontaa käyttääksemme "intressipiirien" raja, jonka
-länsipuolella Venäjä luovutti veronkanto-oikeutensa Ruotsille. Sovitun
-rajan perusteella ruotsalaiset eivät vaatineetkaan itselleen mitään
-määrättyä aluetta tai yksinoikeutettua aluevaltaa Jäämeren rannalla,
-vaan ainoastaan Venäjän ja Ruotsin osaa eli 2/3 Varangin länsipuolelta
-tulevasta Lapinverosta ja sen mukaista oikeutta alueeseen. Kuinka
-vähän Täyssinän rauhan kautta vanhat olot Ruotsin ja Venäjän
-rajaseuduillakaan muuttuivat, näkyy siitä, että Maanselän, Kitkan ja
-Kuolajärven lappalaiskyläin asukkaat, joiden piti muuttaa Venäjän
-puolelle rajaa, mutta jotka sitä eivät tehneet, Täyssinän rauhan
-jälkeenkin vanhaan tapaansa maksoivat veroa Venäjälle, vaikka asuivat
-Ruotsin kiistämättömällä alueella. Samalla tavoin jäi Ruotsille
-edelleen vero-oikeuksia itäpuolella Täyssinän rauhan rajan.
-
-Tällaisesta epäselvästä tilasta Jäämeren rannoilla Kaarle IX tahtoi
-irtautua. Hän asettui Jäämeren politikassaan lopuksi _täydellisen
-valtakunnallisen aluevallan_ kannalle, jonka mukaan toisella
-valtakunnalla ei tulisi olla minkäänlaisia oikeuksia toisen valtakunnan
-alueella, ja pyrki saamaan sellaista järjestystä aikaan Jäämeren
-rannikoilla. Lähtien siitä vaatimuksesta, että Ruotsille kuului 2/3
-isäntävallasta n. 30 peninkulman pituisella alueella Jäämeren
-rannikkoa, hän oli taipuvainen luopumaan tästä vaatimuksesta ainoastaan
-sillä ehdolla, että Ruotsille lohkaistaisiin yksinomaisuudeksi
-Alattion-Varangin välinen kappale mainitusta rannikosta.
-
-Kaarle IX:n vaatimuksissa ilmestyy ensi kertaa täysin selvänä määrätty
-maantieteellinen ajatus, joka ei milloinkaan sen jälkeen ole menettänyt
-oikeutustaan, nimittäin se, että Jäämeren rannikko olisi jaettava
-siihen ulettuvain valtakuntain kesken _poikittain_, niin että kukin
-valtakunta saisi yhteisen meren ääreltä rannikkokappaleen täydelliseksi
-omaisuudekseen.
-
-"Varmasti voi otaksua -- lausuu tämän johdosta Santeri Ingman (Ivalo)
-tutkimuksessaan 'Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka vuosilta 1603-1613'
--- ettei Kaarlo ajaessaan mainittua suunnitelmaansa paljokaan tullut
-ajatelleeksi riidanalaisella paikkakunnalla elävän asujamiston etuja.
-Hänen pääpyrintönään oli epäilemättä vain saada Ruotsi pohjoisessakin
-ulottumaan meren partaalle ja se seikka, että hän jo selvästi oivalsi
-tuon tärkeyden, osottaa sekin kuinka etäälle tähtäävä valtiollinen
-silmä oli tällä Kustaa Vaasan nuorimmalla pojalla. Mutta meille on
-aivan ilmeistä, että Kaarlon tarkottama politiikka ja Lapin kansan etu
-sulivat yhteen. Sillä Kaarlon tavottelema Jäämeren maiden jako olisi
-ollut luonnollisin, näiden seutujen oloja, niiden elinkeinoja, niiden
-tarpeita vastaava jako. Lapissa kuuluvat näet rannikko ja sisämaan
-tunturit niin läheisesti toisiinsa, ihmiset ja eläimet tarvitsevat
-elääkseen niitä molempia niin tärkeästi yhteen aikaan, että niiden
-erottaminen toisistaan pakostakin koituu turmioksi noille seuduille --
-kuten se on koitunut."
-
-Tanska-Norjalla näet oli Jäämeren kysymyksessä myöskin maantieteellinen
-kanta, vanha aluevaltainen kantansa, josta se väsymättömällä
-sitkeydellä piti kiini. Se kanta oli aivan päinvastainen kuin Kaarle
-IX:n; sen mukaan rannikko oli jaettava _pitkinpäin_, niin että koko
-rannikko pitkin pituuttaan oli kuuluva Norjaan, sisämaa taas jäävä
-muille. Kölin tuntureja oli vanhaan tapaan pidettävä valtakuntain
-rajana ja sen pohjoispuolella asuvain merilappalaisten verottamisoikeus
-jätettävä Norjan yksinoikeudeksi. Tanskan kuninkaan Jäämeren ja Lapin
-asiantuntijana käyttämä hollantilainen Simon van Salinghen, joka
-matkusteli Ruijassa ja Kuollassa vv. 1597-1598, arveli, että siitä
-lähtien, missä Kölin tunturit päättyivät, olisi niitä jatkavaa Jäämeren
-ja Pohjanlahden vedenjakajaa pidettävä Norjan ja muitten valtain
-rajana, joten koko Kuollan niemimaa olisi edelleenkin jäävä Norjalle.
-
-Osoitteeksi siitä, kuinka suurta huomiota näihin aikoihin puolelta jos
-toiseltakin pantiin Lapin kysymyksiin, mainittakoon, että Simon van
-Salinghen laati riidanalaisista Jäämeren seuduista ensimäisen
-seikkaperäisen kartan (julaissut E.G. Palmén Fenniassa 31, n:o 6) ja
-että Kaarle IX:n toimesta ruotsalaiset retkikunnat tekivät Lapissa
-tutkimuksia, joiden tuloksena m.m. oli Andreas Bureuksen v. 1611
-julkaisema huomattava Ruotsin valtakunnan pohjoisinten osain kartta.
-
-Ruotsin ja Tanskan-Norjan Jäämeririidat ratkaistiin Knäredin
-rauhantekoon v. 1613 päättyneessä sodassa. Tässä rauhassa Ruotsin
-täytyi luopua kaikista vaatimuksistaan Jäämeren rannikon herruuteen ja
-tunnustaa Tanskan-Norjan ylivalta näillä seuduin aina Varankiin saakka
-idässä.
-
-Lapin alueellinen jako astui tässä rauhanteossa suuren askeleen
-lopullista ratkaisuaan kohden. Jako tapahtui Tanskan-Norjan vaatimalla
-tavalla; Ruotsi-Suomi teljettiin sisämaahan ja jäi yksinomaan
-mannervallaksi, rannikko ja sen mukana merivalta joutui entistä
-lujemmin Tanskan-Norjan käsiin. Jäämeren rannikoilla tuli nyt olemaan
-kahdenlaisia selvästi erotettavia valtiollisia alueita, nim. erityisiä
-ja yhteisiä. Norjan erityiseksi alueeksi jäi rannikkovyöhyke Varankiin
-saakka idässä; sen eteläpuolella oleva sisämaa tuli Ruotsin erityiseksi
-alueeksi; Venäjän erityiseksi alueeksi olivat Täyssinän rauhan ja
-käytännön kautta tosiasiallisesti joutuneet Kuollan seudut.
-Jakamattomaksi yhteisalueeksi jäi se Varanginvuonon eteläpuolella oleva
-epämääräinen alue, jossa kaikkien kolmen valtakunnan erityiset alueet
-lähenivät toisiaan. Tämä _yhteisalue_, norjalaisten Faellesdistrikt, ei
-ollut muuta kuin viimeinen valtiollisesti jakamatta jäänyt kappale
-muinaisesta koko Lapinmaan käsittävästä yhteismaasta, joka nyt oli
-supistunut näin vähiin. Se pysyi edelleenkin kolmen valtakunnan
-yhteisenä taloudellisena alueena, jossa lappalaiset vanhaan tapaansa
-harjoittivat kierteleviä elinkeinojansa, maksaen veroa kahdelle tai
-kaikille kolmelle isännälle.
-
-Mutta yhteisalueenkin valtiollinen jako oli vain ajan kysymys.
-Käytännössä näet Norjan valtiollinen valta oli yhteisalueen
-rannikolla ainoa mahdollinen ja sisämaassa taas valtiollinen valta
-tosiasiallisesti yhä enemmän keskittyi Ruotsille. Näiden olojen
-mukaisesti Ruotsi ja Tanska-Norja Strömstadin rajasopimuksessa v. 1751
-jakoivat niille kahden kuuluvan osan yhteismaasta siten, että raja
-vedettiin Tenojoelta kaakkoiseen päin Kolmisoaivin rajapaikkaan;
-rannikkopuoli jäi Norjalle, sisämaan puoli Ruotsille. Kun täten jaetun
-alueen itäpuolella oleva rannikkoseutu Strömstadin sopimukseen mukaan
-oli Norjan ja Venäjän yhteismaata, josta ainoastaan Norja ja Venäjä
-olivat oikeutettuja kantamaan veroja, niin siis Ruotsi-Suomi jo
-Strömstadin sopimuksen kautta tuli valtiollisesti _lopullisesti
-suljetuksi Jäämereltä_. Tämän mukaisesti Venäjä ja Norja sitten v. 1826
-keskenänsä jakoivat viimeisenkin jakamatta jääneen osan Jäämeren
-rannikkoa. Niiden välinen raja -- Norjan Jäämeren rannikon nykyinen
-itäraja -- tuli kulkemaan osittain hyvin mutkikkaalla tavalla: ensin
-Mutkavaarasta Paatsjoelle, sitten Paatsjokea myöten Boris-Glebin
-kreikkalaiskatoliselle kirkolle, joka ynnä sitä ympäröivä maa-alue
-virstan laajuudelta joka taholle tuli Venäjän puolelle, vaikka kirkko
-oli joen länsirannalla; sitten raja kulki kaakkoiseen päin pienen
-Jaakopin joen lähteille ja vihdoin tätä jokea myöten Jäämereen.
-
-Suomea, jonka alueeseen Haminan rauhassa v. 1809 oli yhdistetty Kemin
-ja Tornion Lapit Muonion ja Tornion jokiin saakka lännessä ja joka siis
-näissä Lapinmaan osissa oli perinyt Ruotsin kaikki oikeudet, ei Venäjän
-ja Norjan välillä v. 1826 sovittu raja suoranaisesti koskenut.
-Kuitenkin Suomea kohtaan silloin tapahtui huutava vääryys, kun Suomen
-valtiolaitoksia kysymättä, Suomen saamatta edes omain edustajainsa
-kautta ottaa osaa rajaneuvotteluihin, v:n 1826 sopimuksen tekijät
-yksipuolisesti menivät määräämään myöskin Norjan ja Suomen välisen
-rajan Kolmisoaivista Norjan, Suomen ja Venäjän rajain yhtymäkohtaan,
-Mutkavaaraan.
-
-Näin oli vuosisatain kuluessa Lapin valtiollinen ositus vihdoinkin
-tullut loppuun suoritetuksi. Mutta vieläkään ei Lapin taloudellinen
-jako ollut täydellinen. Strömstadin sopimuksessa v. 1751 nimenomaan
-vahvistettiin Ruotsi-Suomen lappalaisten vanhat oikeudet harjoittaa
-kalastusta, hylkeenpyyntiä ja porojen kesälaiduntamista Norjan
-alueella, samoinkuin Norjan lappalaisten oikeudet syöttää
-porolaumojansa talvisin Ruotsi-Suomen alueella. Mutta v:n 1826
-sopimuksessa Norja ja Venäjä, taaskin asianosaista kysymättä,
-mielivaltaisesti syrjäyttivät Suomen lappalaisten vanhat vahvistetut
-taloudelliset oikeudet Jäämeren rannikolla. Mainitussa sopimuksessa
-kiellettiin nimenomaan toisen sopimusvallan alamaisia syöttämästä
-porojaan toisen alueella ja kalastusoikeudetkin määrättiin lyhyen ajan
-kuluessa kokonaan lakkautettaviksi. Sillä perusteella norjalaiset
-alkoivat estää Suomen asukkaiden elinkeinollista toimintaa Ruijan
-puolella. Turhaan tehtiin Suomen puolelta yrityksiä saada asiat
-palautetuksi Strömstadin sopimuksen pohjalle. Kun mitkään sovittelut
-eivät auttaneet, niin keisari Nikolai määräsi, että Suomen raja oli
-syksystä 1852 suljettava Norjan lappalaisten poroilta ja Suomen
-alamaisten luovuttava syöttämästä poroja, kalastelemasta ja
-metsästämästä Norjan puolella. Itämaisen sodan selkkaukset kuitenkin
-keskeyttivät enemmät toimenpiteet tältä puolelta ja antoivat
-Ruotsi-Norjalle tilaisuuden v. 1855 maksaa Venäjälle kukkuramitalla.
-Marraskuussa 1855 Ruotsi ja Norja tekivät Englannin ja Ranskan kanssa
-sopimuksen, jossa Ruotsi ja Norja sitoutuivat olemaan vaihtamatta
-Venäjälle mitään osaa alueestaan tai sallimatta Venäjän miehittää
-mitään osaa alueestaan tai nauttia siellä mitään laiduntamis-,
-kalastus- tai muuta oikeutta; Englanti ja Ranska puolestaan sitoutuivat
-asevoimin auttamaan Ruotsi-Norjaa torjumaan Venäjän sellaiset
-yritykset. Selvää selvemmin oli tällä "marraskuun sopimuksella"
-riistetty Suomelta viimeisimmätkin toiveet Länsi-Varangissa. Kaikki
-taloudellinenkin yhteisyys Lapin valtiollisten eri osain välillä oli
-näin lopullisesti lakannut.
-
-Sillä tavoin, monisatavuotisen kehityksen uurtamina piirteinä, ovat
-Jäämeren seutujen nykyiset valtiolliset rajat syntyneet. Uuden ajan
-ensimäisinä vuosikymmeninä Jäämeri tuli äkisti vedetyksi silloisen
-maailmantalouden toimintapiiriin. Pohjois-Europan taloudellisesti
-kehittymättömät vallat eivät pystyneet siellä astumaan mahtavampain
-englantilaisten ja hollantilaisten kilpailijain rinnalle. Mutta niiden
-merkantilistinen etu vaati niitä kuitenkin tekemään voitavansa Venäjän
-merikaupan palauttamiseksi Itämerelle ja itse pyrkimään niin suurelle
-osalle Jäämeren rikkauksista kuin mahdollista. Varmaan sellaisissa
-uudenlaisissa tarkoituksissa pohjoiset valtiot ryhtyivät valtiollisesti
-ja taloudellisesti valtaamaan ja jakamaan Jäämeren rannikoita.
-Kilpailussa Ruotsi-Suomi jäi vähimmälle osalle ja tuli kokonaan
-tungetuksi pois mereltä. Vuosien 1613, 1751 ja 1826 rajasopimukset ja
-vihdoin kahden suurvallan takaukset ovat täydellisesti musertaneet
-Kaarle IX:n suuret suunnitelmat ja Suomen toiveet Ruijassa. Mutta
-kasvuvoimaisen kansan ja maan luonnollisia oikeuksia eivät
-keinotekoiset ja väkivaltaiset salvat ajan pitkään voi ehkäistä, ja
-niinpä on Suomi löytänyt uusia teitä ja keinoja pohjoisten päämääräinsä
-saavuttamiseksi.
-
-
-
-
-4. SUOMEN PYRKIMYS ITÄVARANKIIN.
-
-
-Jäämeren vuonoista on avara _Varanginvuono_ Suomea lähin ja Suomelle
-tärkein. Joukko jokia -- _Näytämönjoki, Uutuanjoki_ ja suuri
-_Paatsjoki_ --, joiden kautta Inarijärven ja Suomen Pohjois-Lapin
-vesistöt laskevat Varanginvuonoon, muodostavat leveän luonnollisen
-valtatien Suomesta Jäämerelle. Ikäänkuin tämän valtatien mahtavina
-portinpielinä seisovat molemmin puolin Varanginvuonon 5-6 peninkulman
-levyistä suuaukkoa suuret Jäämereen pistävät vuoristoniemet,
-_Varjakanniemi_ (Varjaknjarg) lännen ja _Kalastajaniemi_ idän puolella.
-Itse Varanginvuono on suuri kengänmuotoinen merenaukko, jonka kärki on
-länteen ja kanta itään päin. Vuonon leveästä anturasta pistää vielä
-eteläänpäin lukuisia pienempiä vuonoja, jotka osittain ulettuvat
-aivan lähelle Suomen rajaa ja joista tärkeimmät ovat _Reisivuono_
-(Buggöfjord) ja _Näytämönvuono_ (Neidenfjord), johon Näytämön ja Uutuan
-joet laskevat. Kaksihaaraisen _Utsavuonon_ idempään haaraan laskee
-Paatsjoki. Molempain haarain välisen niemen nenässä on Etelä-Varangin
-kirkko ja sen vieressä _Akkulanniemen_ (Kirkenäs) tunnettu liikepaikka
-satamineen. Länteenpäin Utsavuono mantereen ja Saalomansaaren (Skogerö)
-välisen Ristivuonon (Korsfjord) salmen kautta on yhteydessä
-Näytämönvuonon kanssa. Varanginvuonon kantapäästä pistää etelään pitkä
-_Petsamonvuono_ (Peisenfjord) ja itäänpäin Kalastajaniemen sisään kaksi
-vuonoa, _Maattivuono_ (Maddefjord) etelämpänä ja suustaan peninkulman
-leveä, syvä _Pummanginvuono_ (Bumenifjord) pohjoisempana.
-
-Varanginvuonon vedet ovat ikivanhoista ajoista saakka olleet tunnettuja
-riistarikkaudestaan. Siellä on vanhastaan pyydetty useampia lajeja
-turskaa, silliä, Ruijan-pallasta (suurta kampelaa), Ruijan-ahventa ja
-muita arvokkaita syömäkaloja sekä rasvarikkaita haikaloja, hylkeitä
-jopa valaitakin. Valaat ovat kuitenkin jo niin harventuneet, että
-niiden pyytäminen Norjan merialueella on viime aikoina ollut kokonaan
-kielletty, jotavastoin taas hylkeet ovat niin lisääntyneet, että
-kalastajat ovat niistä pääsemättömissä.
-
-Luonnonrikkautensa ja liikenteelle sopivan asemansa vuoksi
-Varanginvuono jo varhain tuli laajan rannikkoalueen merielämän
-keskukseksi. Sen rannoilla ovat muinaislappalaisen kulttuurin
-huomattavimmat jäännökset (vrt. edellä), Varjakan niemen koillisimpaan
-kärkeen norjalaiset keskiajalla rakensivat Varjakan eli _Vuoreijan
-linnan_ (Vardöhus) ja 1500-luvun lopulla perustettiin Varjakan niemen
-etelärannalle _Vesisaaren kaupunki_ (Vadsö).
-
-On helppo käsittää, että Varangin kalastus ja kauppa vähitellen tulivat
-suorastaan elämäntarpeeksi sisämaan lappalaisillekin. Mitä kipeimmin
-senvuoksi koski Suomen Lapin asukkaisiin v. 1826 tapahtunut
-yhteisalueen jako, jolla suurin ja paras osa Varanginvuonon rannikosta
-erotettiin Norjan yksinomaiseksi alueeksi ja joka Suomen Lapin
-väestöltä riisti sen vanhat oikeudet ja edut Varanginvuonolla.
-Myöhempäin aikain kehitys on tehnyt tämän tappion kahta kipeämmäksi.
-Suomen ollessa teljettynä sisämaahan ovat näet norjalainen asutus ja
-kulttuuri Varangissa viime vuosisadan ja erittäinkin viime
-vuosikymmenien kuluessa ihmeteltävästi edistyneet. Kymmeniätuhansia
-ihmisiä asuu nyt tuon vuonon ympärillä. Vilkkain elämä on keskittynyt
-Vesisaaren ja Vuoreijan kaupunkeihin, joista edellisessä v. 1910 oli
-1.905 ja jälkimäisessä 3.014 asukasta, sekä Kirkenäsin tehdaskylään.
-Tärkeimmät asutukset ovat yhdistetyt toisiinsa hyvillä maanteillä, ja
-säännöllinen höyrylaivaliike pitää yllä läpi vuoden keskeytymätöntä
-yhteyttä eteläisen Norjan kanssa. Elinkeinot ovat viime aikoina
-Varangissa suuresti edistyneet, varallisuus kasvanut ja suuret
-tulevaisuudentoiveet pitävät asukkaissa vireillä tarmoa ja
-yritteliäisyyttä.
-
-Varanginvuonon itäpuoliset seudut, s.o. Petsamonvuonon ja sinne
-laskevan Petsamonjoen, Maattivuonon ja Pummanginvuonon rannat sekä koko
-Kalastajaniemen läntinen osa, kuuluivat vanhastaan venäläisten
-vaikutuspiiriin ja tulivat ne v:n 1826 jaossa lopullisesti
-yhdistetyiksi Venäjän alueeseen. Pitkin Paatsjokea ja pientä
-Jaakopinjokea kulkeva valtakunnan raja tuli rajaksi norjalaisen Ruijan
-ja venäläisen Muurmanin rannikon välillä. Varanginvuonon itäisilläkin
-seuduilla olivat olleet loistoaikansa. Venäläinen lähetyssaarnaaja
-Trifon oli 16. vuosisadan keskivaiheilla Petsamonvuonon pohjukkaan
-perustanut väekkään luostarin, joka suuren pyhyytensä, tsaarin antamain
-erioikeuksien ja hollantilaisten kauppiaiden kanssa tehtyjen
-kauppasopimusten kautta sai yhtä suuren kirkollisen kuin taloudellisen
-merkityksen koko Muurmanin rannikolla. Mutta jouluna 1589 Pekka
-Vesaisen johtama suomalainen partiojoukko hävitti mainion Petsamon niin
-perinjuurin, ettei se siitä ole milloinkaan noussut, vaikkei
-viroittamisyrityksiä ole puuttunut. Kukoistavaan norjalaiseen
-Länsi-Varankiin verrattuna venäläinen Itä-Varanki on tähän päivään asti
-pysynyt yksinäisenä hyljättynä takamaana. Se on sekä maan että meren
-puolella ollut vailla väestöllisiä ja taloudellisia tukikohtia ja hyviä
-kulkuneuvoja eikä senvuoksi ole vielä tullut mainittavasti asutuksi ja
-taloudellisesti käytetyksi.
-
-Vuoden 1826 onnettoman sopimuksen jälkeen Itä-Varangin seudut äkkiä
-saivat Suomeen nähden uuden arvon. Ensimäinen, joka sen täydellisesti
-oivalsi ja joka siihen johti Suomen viranomaisten huomion, lienee ollut
-Utsjoen kirkkoherra, Lapin suuri tuntija ja kuvaaja Jaakko Fellman.
-Tarmokkaasti hän kokonaisen sukupolven ajan ponnisteli pelastaakseen
-Suomen oikeuksia Jäämerellä. Jo v. 1822, kysymyksen herättyä
-yhteisalueen jakamisesta, Fellman valtiosihteeri R.H. Rehbinderille
-toimittamassaan kertomuksessa esitti, ettei Varanginvuonon
-eteläpuolisia seutuja luovutettaisi Norjalle, ja teki samalla
-ehdotuksia kauppalan perustamiseksi Paatsjoen suuhun, valaanpyynnin
-alkuunpanemiseksi ym. Mutta eivät hänen kirjalliset esityksensä eivätkä
-hänen suulliset huomautuksensa v:n 1826 jakoa toimittavan komisionin
-jäsenille saaneet torjutuksi Suomea vastaan tapahtuvaa kuulumatonta
-väkivaltaa. Fellman alkoi silloin ajatella, että Suomen lappalaisille
-ja siirtolaisille olisi hankittava korvaus Venäjän alueella
-Itä-Varangissa. Jo v:n 1825 muistoonpanoissaan hän suunnittelee
-Suomen Lapille ja erityisesti Lappiin perustettavalle Viaporin
-rangaistusvankien siirtolalle "mukavaa kauppa- ja laivauspaikkaa",
-joksi olisi sopiva "Jäämeren rannalla Paatsjoen ja Karelsgammenin eli
-Bommensnäsin (= Kalastajaniemen luoteiskärjen) välinen autio Jäämeren
-rannikko, jota nykyään käyttävät jotkut harvat Venäjän lappalaiset ja
-nekin vain kesän aikana". Keväällä 1826 Fellman hyvästellessään
-merenrannalle muuttavia lappalaisia kirjoittaa päiväkirjaansa:
-"Yksinäisyydessäni usein ajattelin, että jos suuri Keisarimme tuntisi
-asian oikean laidan, niin hän tälle kovaosaiselle kansalle lahjoittaisi
-KaJastajaniemen eli Carlsgammenin kesäoleskelupaikaksi ja
-kalastuspaikaksi, missä he oman pappinsa palvelemina omassa kirkossaan
-voisivat rukoilla Jumalaa ja kiittää häntä meren yltäkylläisyydestä
-saamastaan jokapäiväisestä leivästä; sillä tämä kalainen rannikko on
-asumaton, autio ja tyhjä, ja meikäläiset lappalaiset mieluummin
-maksaisivat tästä edusta kymmenyksiä eli veroa Venäjälle kuin, niinkuin
-nyt tapahtuu, verottomina viruvat köyhässä seudussa ilman kiinnekohtaa
-lähellä olevassa meressä."
-
-Paria vuotta myöhemmin Fellman Oulun läänin ja Arkangelin kuvernementin
-vv. 1828-1829 toimitetun rajajärjestelyn johdosta samasta asiasta
-kirjoittaa: "Mitä hartaimmin toivottavaa sen vuoksi olisi, että Hänen
-Keisarillinen Majesteettinsa Suomen ja Arkangelin kuvernementin
-nykyään tapahtuvan rajajärjestelyn yhteydessä luovuttaisi meidän
-lappalaisillemme yhden tai kaksi niistä Jäämeren rannalla olevista
-niemistä, joita he ikimuistoisista ajoista ovat kesäisin porolaumojansa
-varten käyttäneet, mutta joita Kuollan piirikunnan asukkaat yhä enemmän
-ovat alkaneet pitää yksinomaisena omaisuutenaan, koska heillä niiden
-rannoilla 50-100 vuoden aikana on ollut kalastuskotansa, kun taas
-meikäläiset, paimentolaisia ollen, eivät ole älynneet hankkia itselleen
-pysyvää jalansijaa maassa." Tällä kerralla Fellman kuitenkin näyttää
-arvelleen, että Jäämeren kalastus olisi edelleenkin jäävä Kuollan
-lappalaisille, poronhoito Jäämeren rannalla taas Suomen lappalaisille.
-
-Mutta viranomaiset v. 1829 olivat yhtä välinpitämättömiä ja kuuroja
-kuin v. 1826. Lapin oikeudet ja edut tulivat toistamiseen täydellisesti
-syrjäytetyiksi. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin näkyy Suomen korkeimmissa
-hallituspiireissä heränneen tunto siitä, että Suomelle v. 1826 tosiaan
-oli tehty vääryyttä. Venäjän taholla suunniteltiin voimakeinoihin
-ryhtymistä Varanginvuonon uudelleen avaamiseksi Suomen Lapin
-asukkaille. Kun siinä tarkoituksessa kysymys Suomen rajan sulkemisesta
-Norjaa vastaan oli tullut päiväjärjestykseen, Fellman v. 1851 vielä
-kerran tarttui kynään Lapin purevassa kysymyksessä.
-
-"Keskustellessani kuvernööri Lagerborgin kanssa -- hän kertoo -- ja
-puheen sattuessa Venäjän ja Norjan v. 1826 toimitettuun
-rajanjärjestelyyn, tulin minä lausuneeksi, ettei Utsjoen ja Inarin
-lappalaisia sen kautta muodostuneissa oloissa suurimmillakaan
-uhrauksilla Suomen valtion puolelta voitaisi tehdä niin onnellisiksi,
-kuin he tulisivat Norjaan yhdistymisen kautta. Heiltä on nyt, minä
-lisäsin, riistetty ikivanha oikeutensa Jäämeren kalastukseen, joka
-osalle heistä on mitä tärkein toimeentulon lähde; ja Norja olisi aivan
-varmaan mielellänsä ottanut vastaan ne monet sadat miehet, jotka siten
-olisi saanut avukseen ammentamaan runsasta turskaa ja pyydystämään
-meren petoja Varanginvuonon tyhjentymättömästä kalasumpusta. Suomen
-valtiolle taas, jolle nämä pitäjät tuottavat ainoastaan menoja, olisi
-sellainen luovutus ollut puhtaaksi voitoksi, edellyttäen, että sopiva
-korvaus olisi saatu sikäläisistä laajoista metsämaista."
-
-Kuvernööri siihen vastasi vain, ettei kukaan uskaltaisi keisarille
-esittääkään, että mitään osaa valtakunnan alueesta luovutettaisiin
-pois.
-
-"Niinpä niin; sellaista toimenpidettä en minäkään tosissani
-tarkoittanut, varsinkin kun on käytettävänä toinenkin keino sikäläisen
-väestön hyvinvointiin kohottamiseksi. Se voisi nimittäin tapahtua -- ja
-siten tehtäisiin meidän lappalaisillemme ainoastaan kohtuullista
-oikeutta -- luovuttamalla heille alue, ei kuitenkaan liian ahdas,
-pohjoisen valtameren äärellä..."
-
-"Mutta joskin kalastus Norjan alueella inarilaisilta kiellettäisiin --
-hän jatkaa -- niin eihän puutu keinoja hankkia heille toiselta taholta
-korvausta siitä, mitä he ovat menettäneet, Holmgårdsfjällin luona oleva
-oivallinen Brashamnin satama, joka ympäristöineen olisi siksi hyvin
-sopiva, on v:n 1826 rajanjärjestelyn kautta joutunut Norjalle. Se ei
-voi siis enään tässä asiassa tulla kysymykseen. Mutta kaikki olisi
-autettu, jos maamme menestystä harrastava Hallitsijamme tahtoisi Suomen
-lappalaisten käytettäväksi luovuttaa joitakuita venäläisten
-käyttämättömiä tunturiseutuja Jäämeren rannalla, itäpuolella
-Jaakopinjokea. Mitäpä Venäjän lappalaiset, kun ei heillä ole edes
-poroja, tekevät Petsamon tai Pummangin tuntureilla, jotka sitävastoin
-lienevät meidän tarkoitukseemme sopivia, koska kummankin näiden
-tunturin luona on, mikäli muistan, sellainen satama, johon suuremmatkin
-alukset pääsevät. Mutta jos ei tahdota meikäläisille luovuttaa Petsamon
-suuta, jossa on Venäjän lappalaisten kylä ja lähettyvillä myöskin
-Trifonin muinaisen luostarin paikka, niin voitaisiin kaiketi haitatta
-heille luovuttaa Karelsgammen eli Kalastajaniemi. Sillä siellä ei
-luultavasti asu ainoatakaan venäläistä. Yksi ainoa Venäjän
-lappalaisperhe siellä kalasteli lohta pienessä joessa siihen aikaan
-kuin minä sillä seudulla kävin; ja ainoastaan ulkona olevalla
-avomerellä harjoitti joukko Muurmaninkävijöitä turskankalastusta.
-Siellä ei puutu poronlaidunta, ja siellä on hyviä kalastuspaikkoja,
-joskaan ehkä ei yhtä edullisia kuin lännempänä. Läheisillä
-Haaneiansaarilla (Henöarne) on myöskin hyvä tilaisuus kerätä munia,
-untuvia ja lakkoja. Kalastajaniemen rannoille ajautuu joskus valaita,
-joiden korjaaminen tuottaa hyviä tuloja. Olen itse nähnyt
-Grönlanninvalaan joutuvan sillä tavoin korjatuksi sen itärannalla.
-
-"Mutta luonnollista on, että meikäläisten lappalaisten sen korvaukseksi
-pitäisi maksaa joku pienempi vuotuinen vero Venäjän kruunulle. Sen
-pitäisi kuitenkin olla kiinteä ja senvuoksi kerta kaikkiaan määrätty,
-kenties korkeintaan viisi hopearuplaa kultakin venekunnalta. Maksua
-poronlaitumesta pitäisi tuskin ottaa kysymykseen. Arvatenkaan ei
-ainakaan sikäläinen väestö pitäisi sitä tarpeenvaatimana. Sillä meidän
-lappalaistemme porolaumat ovat aina olleet hyvänä ruoka-aittana sille
-väestölle ja vielä parempana Kuollan alemmalle kansanluokalle.
-
-"Viimemainittu järjestely olisi epäilemättä parempi kuin kaikki
-sovittelut Norjan kanssa. Sillä niinkauan kuin Suomen lappalaisilla on
-mitään 'faelles' (yhteistä) norjalaisten kanssa, eivät asianomaiset
-hallitukset voi olla, kuten sanottu, silloin tällöin joutumatta
-ikävyyksiin näiden lappalaisten keskinäisten riitaisuuksien
-vuoksi, jotka ainoastaan olisivat omiaan häiritsemään valtakuntain
-naapurirauhaa ja joiden ratkaiseminen vaatisi kalliita
-sovinto-oikeuksia."
-
-Fellmanin valaisevat ja asialliset esitykset ja neuvot eivät kuitenkaan
-vaikuttaneet asiain kulkuun; Suomen lappalaisille ruvettiin hankkimaan
-korvausta Norjan puolelta sillä seurauksella, että Länsi-Varanki v.
-1855 tuli vielä entistäkin jyrkemmin ja lopullisesti suljetuksi
-Suomelta.
-
-Suomen Jäämeren kysymys oli enään mahdollinen ratkaista ainoastaan
-Venäjän puolella. Kuusikymmentä vuotta on se kysymys sen jälkeen
-odottanut ratkaisuaan, toisinaan pitempiä aikoja unohdettuna, mutta
-aina avonaisena, aina kiristävänä. Koska asian vaiheitten
-seikkaperäinen esitys, niin mielenkiintoinen kuin se muutamissa
-suhteissa voisikin olla, tässä tulisi liian pitkäveteiseksi,
-merkitsemme tähän vain lyhyesti tärkeimmät pääkohdat siitä painetusta
-selostuksesta, jonka toht. Gunnar Sarva on kesällä 1917 Senaatin
-Kulkulaitostoimituskunnan toimesta laatinut. [Suomen pääsy
-Jäämerelle. Selonteko kysymyksen aikaisemmista vaiheista. Senaatin
-Kulkulaitostoimituskunnan toimesta laatinut Gunnar Sarva. Helsinki
-1917.]
-
-Jotta Suomen Lapin asukkaat saisivat jotain korvausta niiden tulojen
-menettämisestä, jotka aiheutuivat Norjan rajan sulkemisesta, keisari v.
-1854 antoi Suomen lappalaisille oikeuden harjoittaa kalastusta ja
-hylkeenpyyntiä sillä kohdalla Venäjän Jäämeren rannikkoa, joka oli
-lähinnä Norjan rajaa, lukuunottamatta jokisuita, jotka rantaoikeuden
-mukaan kuuluivat niiden varsilla asuville asukkaille, niitä
-kalastusalueita, joita Venäjän lappalaiset jo aikaisemmin olivat
-ruvenneet käyttämään, ja niitä lahdelmia, joihin jo oli järjestetty
-maihinnousupaikkoja. Oulun läänin kuvernööriä kehoitettiin varustamaan
-valtion laskuun kaksi tai kolme laivakuntaa, jotka harjoittaisivat
-kalastusta kesän tai kaksi Jäämeren rannikolla, jotta saataisiin
-selville, kannattiko tämä elinkeino kaukana asuville Suomen
-lappalaisille.
-
-Oulun läänin kuvernöörin toimesta pantiin v. 1858 toimeen koekalastus,
-jolloin huomattiin, että kalastaminen Jaakopinjoen itäpuolella ei
-tuottanut sen suurempia vaikeuksia kuin Norjankaan puolella, jota
-paitsi kalansaaliskin oli yhtä runsas. Mutta Suomen alamaiset eivät
-voineet matkan pituuden takia kuljettaa saalistaan kotiin, jonka takia
-heidän oli pakko myydä kalansa itse paikalla usein polkuhintaan
-jollekin venäläiselle kauppiaalle, jollei heille hankittu kalain
-säilytyshuonetta ja heille myönnetty oikeutta harjoittaa kauppaa myös
-ulkomaalaisten kanssa. Siitä syystä kuvernööri v. 1861 ehdotti, että
-Suomen alamaisia varten perustettaisiin kaksi kalastusasemaa, että koko
-se asumaton rannikkoalue, joka Jaakopinjoesta ulettuu toiselle puolelle
-Falkvuonoa, sekä noin 30 virstan levyinen alue sisämaasta ynnä
-Heinäsaaret ja jos mahdollista Kalastajasaarennon länsirannikko
-liitettäisiin näihin kalastusasemiin niiden yksinomaan käytettäviksi
-ilman veronmaksuvelvollisuutta sekä riippumatta Venäjän viranomaisista,
-että kalastusasemilla käyvät suomalaiset matkoillaan saisivat laiduntaa
-porojaan sekä käyttää metsää kotitarpeikseen ja tullitta myydä
-kalastustuotteitaan ja samoin tullitta tuottaa tavaroita omiksi
-tarpeikseen sekä että Suomen alamaisille määrättäisiin Boris Glebin
-tienoilla Paatsjoen rannalla paikka, jonne he saisivat sijoittaa
-aluksensa ja kalastustarpeensa siksi ajaksi, jolloin kalastusta ei
-harjoiteta, sekä rakentaa varastohuoneita ja asumuksia.
-
-Tämän kysymyksen käsittelyn aikana tuli päiväjärjestykseen toinen
-siihen läheisesti liittyvä kysymys. Hallitsijan tiedustellessa senaatin
-mieltä Rajajoen asetehtaan alueen luovuttamisesta Venäjälle senaatti v.
-1863 ehdotti, että jos Rajajoen alue erotettaisiin Suomesta, olisi
-Suomelle korvaukseksi luovutettava se Jäämeren rannikkoalue, jonka
-järjestämisestä kalastusasemaksi aikaisemmin oli ollut puhe.
-
-Tämä mielipide saavuttikin keisarin huomion ja 15 p. helmik. 1864
-julaistiin asetuskokoelmassa keisarillinen julistus, joka määräsi
-Rajajoen asetehtaan erotettavaksi Suomesta, mutta samassa ilmoitti,
-"että vastineeksi kysymyksessä olevasta maasta vasta tulee annettavaksi
-Suomelle joko se rantamaa Jäämeren luona itäpuolella Jaakopinjokea ja
-lähellä Stolboan lahtea, jonka heittämisestä kalastuspaikaksi
-suomalaisille lappalaisille kysymys tätä ennen on nostettu, taikka,
-krateerauksen ja arvostelemisen jälkeen, rajalla Suomea kohtaan olevia
-käytettäviä tiloja yllämainitusta (Arkangelin) kuvernementistä."
-
-Venäjän ministerien rettelöimisien tähden ei lupausten lunastamisesta
-kumminkaan tullut mitään. Keisari ei ratkaissut riitaisuuksia puoleen
-eikä toiseen ja Pohjois-Suomen Jäämerenkävijäin asema jäi yhtä kurjaksi
-kuin ennenkin.
-
-Tämä Pohjois-Suomen asukkaiden hädänalainen tila saattoi kuitenkin
-Oulun läänin kuvernöörin uudestaan tarttumaan asiaan käsiksi. Hän
-hankki asiantuntijain lausunnon oloista Jäämeren rannikolla sekä siellä
-kalastavain Suomen lappalaisten tilasta. Nämä lausunnot hän oman
-kirjelmänsä ohella v. 1880 lähetti senaatille, ehdottaen, että
-korvaukseksi v. 1864 luovutetusta Rajajoen asetehtaan alueesta sekä
-myös niistä tappioista, joita Pohjois-Suomen asukkaat olivat kärsineet
-Norjan rajan sulkemisen johdosta, Suomelle luovutettaisiin ikuiseksi
-omaisuudeksi se osa Jäämeren rannikkoa, joka ulettuu Jaakopinjoen
-suusta Petsamonvuonoon, sekä rannikon takana olevaa sisämaata 20:n tai
-30:n virstan leveydeltä ynnä Heinäsaaret ja alueeseen kuuluva kalavesi.
-Sitäpaitsi kuvernööri ehdotti, että Norjan rajan itäpuolelta Suomelle
-luovutettaisiin kapea, useimmilta kohdilta vain kilometrin tai kahden
-levyinen maakaistale, jolle voitaisiin rakentaa tarpeellinen kulkutie
-ja pysähdyspaikkoja, jossa porolaumoja saatettaisiin laiduntaa matkalla
-Jäämeren rannikolle ja sieltä palatessa ja josta voitaisiin koota
-tarpeellisia rakennusaineita ja rehuvaroja. Viimemainitun alueen
-sisäpuolelle jäisi myös Boris Glebin kreikkalaiskatolinen kirkko, joka
-joutuisi samanlaiseen asemaan kuin Valamon ja Konevitsan luostarit
-Laatokassa. Suomelle luovutetulla alueella olisi voimassa Suomen oikeus
-ja sitä hallitsisivat suomalaiset viranomaiset, mutta kaikki asukkaat,
-niin suomalaiset kuin venäläiset, säilyttäisivät omistus- ja
-nautinto-oikeuden taloihinsa ja kalastuspaikkoihinsa.
-
-Ennenkuin kuvernöörin ehdotus ehti tulla käsittelyn alaiseksi
-senaatissa, oli samasta asiasta nostettu kysymys myös eduskunnassa.
-Valtiopäivillä 1882 edustaja Rob. Castrén porvarissäädyssä ehdotti
-anottavaksi, että v:n 1864 julistuksessa annettua lupausta
-ryhdyttäisiin täyttämään. Asiasta antamassaan mietinnössä
-talousvaliokunta huomautti, ettei v. 1854 suomalaisille myönnetty
-oikeus kalastuksen ja hylkeenpyynnin harjoittamiseen Venäjälle
-kuuluvalla Jäämeren rannikolla ollut osoittautunut suomalaisille
-edulliseksi, vaan että suomalaiset pyrkivät yhä edelleen Norjan
-rannikolle niin suurissa joukoin, että se muistutti todellista
-siirtolaisliikettä. Tämä johtui monesta asianhaarasta. Norjan puolella
-suomalaiset helpommin saivat asuinsijoja siellä ennestään runsaasti
-asuvain suomalaisten luona; Norjassa oikeuslaitos muistutti enemmän
-kotimaan oloja; uskonto oli siellä sama; kalansaalis oli helpommin
-myytävissä ja tarvittava pääoma helpommin saatavissa, sillä kaikissa
-kalastuspaikoissa oli suomalaisia ja suomea taitavia kauppiaita; siellä
-oli sitäpaitsi lääkärejä ja sairaaloita, liikevälineitä ja muita
-sivistyksen tarjoamia etuja. Näin ollen ei siirtyminen Norjaan ollut
-ehkäistävissä muilla keinoin kuin siten, että Suomen alamaisille rajan
-itäpuolella valmistettiin samoja etuja kuin heillä oli tarjolla sen
-länsipuolella. Siitä syystä oli välttämätöntä, jos tahdottiin saada
-suomalainen siirtokunta syntymään Jaakopinjoen itäpuolelle, että siellä
-pantiin voimaan suomalainen hallinto- ja oikeusjärjestelmä. Tähän
-tuntuikin olevan tilaisuus, koska v:n 1864 julistuksessa oli luvattu
-korvaukseksi Rajajoen asetehtaan alueelta vaihtoehtoisesti maakappale
-Jäämeren rannikolla. Ottaessaan harkittavaksi, kuinka laajaksi
-viimemainittu maakappale oli mitattava, oli talousvaliokunta
-erikoisesti pitänyt silmällä, että siinä ensiksikin tulisi olla hyvin
-suojattu merisatama, jonka ääreen voitaisiin perustaa kaupunki tai
-kauppala, että siihen toiseksi kuuluisi edes pieni metsäalue, josta
-asukkaat saisivat välttämättömimmät rakennus- ja polttopuutarpeensa, ja
-että se lopuksi käsittäisi ne alueet, joissa jo ennestään asui
-suomalaisia. Rannikko Jaakopinjoesta itään on aluksi jyrkkärantaista,
-joten siihen ei voida perustaa minkäänlaatuista kalastajapaikkaa. Vasta
-Petsamonvuonon suulla on kauppalan perustamiseksi sopiva paikka
-Nurmensätti (Normansset). Tämä paikka on suojattu Jäämeren myrskyiltä,
-ja jos mieli mitään kauppalaa ollenkaan perustaa Suomelle
-luovutettavalle alueelle, oli alue ulotettava ainakin puheena olevaan
-satamaan. Yhtä tärkeätä oli myös, että alue sisältäisi sopivan
-metsäpalstan, sillä Jäämeren rannikko on aivan puutonta. Metsäalue
-alkaa vasta 10-12 peninkulmaa etelämpänä, missä metsää kasvaa sekä
-Paatsjoen että Petsamonjoen rannalla. Edelliseltä joelta olisivat puut
-kuljetettavat vaikeaa kiertotietä Jäämeren kautta. Senvuoksi oli
-välttämätöntä, että luovutettava alue ulotettaisiin Petsamonjokeen
-saakka. Talousvaliokunta ehdotti siis, että luovutettavan maa-alueen
-raja kulkisi Konnustunturista kolme peninkulmaa suoraan itään sille
-pienelle järvelle, josta Paatsjoen itäinen lähdehaara saa alkunsa,
-sitten 4 peninkulmaa koillista kohti Petsamonjoen lähteille ja edelleen
-mainittua jokea pitkin Petsamonvuonon pohjaan. Tämä maa on noin 40
-neliöpeninkulman laajuinen ja se saattoi ensi silmäyksellä tuntua
-kovinkin suurelta verrattuna Rajajoen asetehtaan 12 neliökilometrin
-suuruiseen alaan. Mutta jos otti huomioon, että se käsitti ainoastaan
-vuoria, vaaroja ja soita ja vain eteläosassa jonkun verran
-kitukasvuista metsää, joten maanviljelys siellä oli aivan mahdoton ja
-koko alue niin ollen oli katsottava joutomaaksi, ei sen arvoa suinkaan
-sopinut pitää suurempana kuin Rajajoen asetehtaan alueen. Suomelle
-sillä oli arvoa yksinomaan siltä kannalta, että Suomi jälleen pääsisi
-nauttimaan sopimuksen mukaista kalastusta Jäämeressä. Jos vielä
-otettiin huomioon kolmas näkökohta, nimittäin että alueeseen
-liitettäisiin ne rannikkoseudut, joissa jo oli suomalainen asutus, tuli
-sen käsittää vielä Kalastajaniemen _läntinen_ rannikko, jossa sijaitsi
-useita suomalaisia asutusryhmiä, jotka olivat omiaan antamaan tukea
-suomalaiselle uutisasutukselle. Siitä syystä raja olisi vedettävä
-Petsamonvuonon pohjukasta Kalastajasaarennon kannakseen Muotkaan sekä
-sieltä edelleen pohjoista kohti mereen itäpuolella Vaitokupaa. Koko
-tällä alueella ei ollut mitään vakituista venäläistä asutusta, vaikka
-muutamia venäläisiä kalastajia kesäiseen aikaan saapui Nurmensättiin
-kalastusta harjoittamaan. Sitävastoin on Paatsjoen rannalla Boris
-Glebin kreikkalaiskatolinen kirkko, johon saapuu venäläinen pappi pari
-kertaa vuodessa pitämään jumalanpalvelusta. Tämän kirkon asema
-voitaisiin helposti järjestää jotenkin samalla tavalla kuin Valamon ja
-Konevitsan luostarien. Luonnollisesti venäläiset kalastajat saisivat
-vapaasti käydä kalastusta harjoittamassa sillä alueella, joka
-luovutettaisiin Suomelle, joten ystävälliset suhteet suomalaisten ja
-venäläisten välillä edelleen pysyisivät rikkumatta.
-
-Tämän anomusehdotuksen kaikki säädyt hyväksyivät, pappissäädyssä
-lausuttiin kuitenkin epäilyksiä, että anottu maa-alue oli liian pieni
-eikä siltä kannalta vastannut täysin tarkoitustaan.
-
-Hallitsijalle antamassaan lausunnossa, joka myöskin koski Oulun läänin
-kuvernöörin v. 1880 tekemää esitystä, senaatti lämpimästi puolsi
-valtiopäiväin anomusta, huomauttaen, että se nojautui oikeudenmukaisiin
-ja tunnustettuihin perusteihin, nimittäin osittain siihen, että
-asujamisto maan pohjoisimmassa ja köyhimmässä osassa oli menettänyt
-ikivanhan oikeutensa tärkeään tulolähteeseen sekä että edullisesti
-sijaitseva maa-alue maan kaakkoisrajalla oli erotettu Suomesta ja
-yhdistetty keisarikuntaan, osittain taas siihen, että keisari
-Aleksanteri II jo v. 1864 nimenomaan oli luvannut korvaukseksi
-luovuttaa Suomelle maa-alueen, jolloin hän ensi sijassa oli ajatellut
-Jäämeren rannikkoa.
-
-Edellä selostetuista esityksistä ja lausunnoista tulee kaikella
-selvyydellä näkyviin, kuinka moninkertaisilla perusteilla Suomella on
-ollut oikeus vaatia pääsyä Itä-Varankiin ja mistä syistä Suomi on ollut
-pakotettu ja oikeutettu vaatimaan tämän alueen täydellistä liittämistä
-Suomeen. Olisi nyt luullut, että tuo vuosikymmeniä avoinna ollut
-kysymys nyt vihdoinkin v:n 1882 valtiopäiväin anomuksen johdosta olisi
-saanut Suomelle suotuisan ratkaisun. Mutta paha onni ei vieläkään
-luopunut Suomen Jäämeren kysymystä seuraamasta. Valtiopäiväin
-anomukseen ei tullut mitään vastausta. Vanhentuneena ja unohtuneena
-koko asia lienee 1890-luvulle tullut poistetuksi Senaatinkin
-diarioista. Venäjällä jo silloin alkanut vihamielisyys Suomea vastaan
-ja Venäjän vallan viimeiset vuosikymmenet Suomessa, maamme sortovuodet,
-eivät luonnollisesti lisänneet asian onnellisen ratkaisemisen toiveita.
-Mutta vaikka hetken toiveet raukesivatkin, niin itse kysymys ei kuollut
-eikä Suomen hyvä oikeus Jäämereen voinut raueta. Se jäi odottamaan
-tulevaisuutta, joka vihdoin onkin tullut, paljon suurempana ja
-lupaavampana sekä Jäämerelle että Suomelle kuin menneen vuosisadan
-kuusi- ja kahdeksankymmenluvuilla osattiin ajatella.
-
-
-
-
-5. SUOMALAISET SIIRTOLAISET JÄÄMERELLÄ.
-
-
-Ennen Suomen pääsyä Jäämerelle ovat suomalaiset ehtineet sinne.
-Suomalainen siirtolaisuus Jäämeren rannalla taas on lähinnä ollut
-seuraus kansallisesta ja valtiollisesta kehityksestä Lapissa.
-
-Nykyinen Suomen Lappi ei muodosta erityistä luonnonmaantieteellistä
-kokonaisuutta eikä sillä ole selviä luonnollisia rajoja; Lapin nykyiset
-rajat ovat suureksi osaksi jokia, vaikka jokien väliset tunturit
-olisivat rajoiksi paljon sopivammat. Sen vesistöt laskevat
-Pohjanlahteen, Vienanmereen ja Jäämereen. Se on Ruotsin, Norjan ja
-Venäjän Lappien yhteinen yhtymäkohta, ja kaikilla niillä on ollut
-monenlaisia suhteita siihen. Sen lappalainen asutus ja kulttuuri on
-ollut hyvin hajanainen. Jaakko Fellman lausuu, että Suomen Lapin eri
-osain asukkailla on vain vähän tai ei mitään kosketuksia sen toisten
-seutujen asukkaiden kanssa. "Viimemainittu seikka -- hän jatkaa --
-riippuu kuitenkin, paitsi pitkistä matkoista ja vaivaloisista
-kulkulaitoksista, myöskin maakunnan pinnanmuodostuksesta, joka sen
-jakaa toisistaan erillisiin alueisiin. Likemmin kuin muihin Lapin osiin
-liittyy näet tässä suhteessa Utsjoki Ruijaan, Inari Venäjän Lappiin,
-Enontekiö Länsipohjaan ja Ruotsin ja Norjan Lappeihin, Kuolajärvi ja
-osa Sodankylää osittain Venäjän Lappiin, osittain Pohjanmaahan ja
-Venäjän Karjalaan, Kuusamo viimemainittuun maakuntaan ja etelässä
-lähellä oleviin Oulun läänin osiin." Mahtavain Kemin ja Tornion jokien
-ja niiden laajain vesitieverkkojen kautta Suomen Lapin suuri pääosa
-kuitenkin on aina ollut luonnollisessa ja historiallisessa yhteydessä
-suomalaisen Pohjanmaan ja sen kautta koko Suomen kanssa. Nämä Lapin
-seudut, ns. Kemin ja Tornion Lapit, tosin pirkkalaisajan jälkeen
-hallinnollisesti yhdistettiin Ruotsin Länsipohjaan, joten Suomelle ei
-jäänyt mitään sanottavaa Lappia. Mutta rauhallisella viljelys- ja
-kulttuurityöllä Suomi valloitti itselleen Lapin. Pohjanmaan ja Tornion
-kauppiaat pitivät edelleenkin Kemin ja Tornion Lappien kauppaa
-käsissään. Enemmän merkitsi, että Kemin Lappi ja Inari v. 1633 ja
-Utsjoki v. 1747 tulivat yhdistetyiksi Suomen kirkon piiriin, vaikka
-valtiollisesti vielä jäivätkin varsinaisen Ruotsin yhteyteen. Tuo
-kirkollinen valloitus oli suomalaisten pappien työtä, jotka
-lähetyssaarnaajain tavoin perustivat kirkkoja Lappiin ja siellä
-suomenkielellä opettivat kansaa ja sille saarnasivat.
-
-Lapin varsinaisia valloittajia kuitenkin ovat suomalaiset
-uutisasukkaat. Ensin kalastajina, sitten kaskenpolttajina ja vihdoin
-säännöllisinä maanviljelijöinä suomalaiset tulokkaat vähitellen ovat
-asuttaneet Lapin ja työntäneet pois lappalaisen asutuksen Saariselkään
-asti. Saariselän pohjoispuolellakin ovat lappalaiset jo Inarissa
-vähemmistönä ja ainoastaan Utsjoella on heillä vielä vastaiseksi
-suojattu turvapaikka. Asutustaistelu Lapissa on, useista
-vastenmielisistä piirteistään huolimatta, ollut korkeamman talous- ja
-kulttuurimuodon taistelua alhaisempaa vastaan. V. 1754 todistettiin
-Kuusamosta, että "maa, jonka muinoin yksi ainoa lappalainen oli
-omistanut, on nyt riittävä kahdellekymmenelle uutisasukkaalle".
-Rotutaistelu, joka aikaisemmin tavallisesti päättyi lappalaisten
-peräytymiseen ja pakenemiseen, on myöhempinä historiallisina aikoina
-useimmiten saanut ratkaisunsa siten, että lappalaiset ovat
-vapaaehtoisesti sulautuneet suomalaisiin ja omistaneet heidän
-elintapansa ja elinkeinonsa.
-
-Omalla työllään siis Suomi jo oli valloittanut Kemin ja Tornion Lapit,
-kun ne Haminan rauhassa 1809 Muonion ja Tornion jokia myöten Suomen
-Lappina valtiollisestikin yhdistettiin Suomeen.
-
-Näin oli Suomi saavuttanut ensimäisen pysyvän jalansijan matkallansa
-Jäämerelle. Asutun Suomen luonnollisena pohjoisena jatkona Suomen Lappi
-oli tullut suomalaiseksi. Se pistää nyt korkeampaa taloutta,
-kansallisuutta ja kulttuuria edustavana niemenä Ruotsin, Norjan ja
-Venäjän lappalaisalueitten keskelle. Historiallisen kehityksen kautta
-Suomen Lappi on lakannut olemasta sitä ympäröiväin lappalaisalueitten
-yhteisenä takamaana ja on muuttunut niiden kaikkien keskukseksi. Siitä
-on tullut uusi, omanlaatuinen kokonaisuus, joka pyrkii saavuttamaan
-luonnollisia rajoja tullakseen maantieteelliseksi kokonaisuudeksi.
-Hyvän asemansa, Suomeen johtavain yhä paranevain yhteyksiensä,
-pintasuhteittensa ja maataloudelliselle toiminnalle soveltuvain
-luonnonetujensa kautta sillä on mahdollisuuksia edelleenkin pysyä
-hallitsevassa keskusasemassaan. Tällä mantereisella pohjallaan ja
-etelästä voimia imevillä juurillaan Suomen Lappi ja Suomi ovat Jäämeren
-rannikollakin saavuttavat tärkeissä suhteissa turvatumman ja
-edullisemman aseman kuin niiden yksinomaan meren varassa elävät
-naapurialueet.
-
-Suomen tie Jäämerelle on täten tullut viitoitetuksi. Yhtä
-suoraviivainen ja luonnollinen kuin sen kulku Saariselälle on ollut,
-yhtä selväsuuntainen on sen ura Jäämerelle. Helposti ja luontevasti
-kulki Suomen kirkko ja valtio vedenjakajan yli Inarin laajalle
-vesistölle ja Tenojoen latvoille. Maantieteellinen pääväylä
-Saariselältä Jäämerelle kulkee Inarinjärven ja sen suuren laskujoen
-Paatsjoen mukana läheiselle ja leveälle Varanginvuonolle. Tätä päätietä
-ja useita sivuteitä pitkin ovat suomalaiset etujoukot jo kauan sitten
-saapuneet Jäämerelle.
-
-Vanhimpana ja suurimpana ryhmänä heistä ovat _Ruijan suomalaiset_,
-joita norjalaiset kutsuvat kainulaisiksi (kvaener). Lapin kuuluisa
-tuntija Jaakko Fellman esittää heidät v. 1821 seuraavin sanoin: "He
-ovat merkillisiä siitä, että he ovat maapallon pohjoisimpia
-maanviljelijöitä ja ensimäisiä, jotka ovat alkaneet tähän osaan maata
-vakavasti asuttua. Koskei maanviljelys ilmaston ankaruuden vuoksi ole
-kannattavaa, ovat he asuinpaikoikseen valinneet sellaisia paikkoja,
-missä he edullisesti voivat harjoittaa karjanhoitoa. He eivät eroa
-lappalaisista niin paljon vaatetukseltaan kuin tavoiltaan. Kainulaiset
-ovat Ruijan kunnollisimpia asukkaita, norjalaisiakaan luvusta
-poisjättämättä, erittäinkin mitä uutteruuteen, huolellisuuteen,
-rauhalliseen ja hiljaiseen olemukseen ja varsinkin mitä
-uutisviljelysten ja kotiteollisuuden harrastukseen tulee.
-Merimieselämän turmiollinen vaikutus, suuremman voiton levoton
-tavoittelu, ilman että sitä osataan hoitaa ja säästää siitä pahan
-päivän varalle, ei ole koskaan ilmennyt kainulaisissa siinä määrin kuin
-näiden seutujen lappalaisissa ja norjalaisissa. Kainulaisten muuttoa
-ylös Ruijaan tapahtui jo vanhempina aikoina, mutta pääasiallisesti
-kuningas Kaarle XII:n hallitusaikana, jolloin he tässä etäisessä
-maanääressä etsivät turvapaikkaa sodan levottomuuksilta. Sen jälkeen on
-heidän lukunsa vähitellen lisääntynyt ja kasvaa yhä sillä tavoin, että
-monet Lapin rajoilla tai Lapissa asuvat uutisasukkaat katovuosina
-muuttavat tänne, sekä joskus sitenkin, että kun yksi ja toinen
-rikollinen onnistuu karkaamaan vankeudestaan, hän rangaistusta
-välttääkseen etsii itselleen asuinpaikan täällä Ruijan rannoilla jonkun
-syrjäisen kallion lovessa. Nykyään on näiden kainulaisten lukumäärä
-niin suuresti kasvamassa, että itse lappalaiset pelkäävät joutuvansa
-heidän tungettavakseen pois omalta maaltaan. Heidän asuntonsa ovat
-enimmäkseen Sisä-Suomessa yleisten pirttien tapaisia, ja nämä
-suomalaiset ovat päälle päätteeksi näillä tienoilla ainoita, jotka
-vielä käyttävät saunoja. -- Ruijan huomattavin suomalainen siirtola on
-Alattiossa (Alten), sekä vuonon että joen varrella. Siellä asuu toista
-tuhatta henkeä. Vain harvat heistä osaavat norjankieltä."
-
-Viime vuosikymmeniin saakka on Ruijan suomalainen asutus ollut
-kasvamaan päin. Taloudellisena syynä tähän siirtolaisuuden
-lisääntymiseen lienee ollut vilkastunut Jäämeren kalastus. Suomalaisia
-tavataan Ruijassa nykyään sekä talollisina että kalastajina ja
-kaupunkilaisina. V:n 1900 väenlaskun mukaan oli Tromssan ja Ruijan
-amteissa 7176 suomalaista asukasta. Muutamin paikoin suomalaisten
-suhteellinen lukumäärä oli sangen huomattava: Vesisaaren kaupungin
-(Vadsö) asukkaista oli suomalaisia yli 44 %, Etelä- ja Pohjois-Varangin
-pitäjissä 43-46 %, parissa muussa pitäjässä 34 %. Viimeisten tietojen
-mukaan olisi Pohjois-Norjassa suomalaisia noin 12.200. Suomeapuhuvain
-lukumäärän on arveltu nousevan ainakin noin 30.000:een, sillä suuri
-joukko Ruijan lappalaisista ja norjalaisista on suomentaitoisia.
-Suomalaisten kansallinen tulevaisuus Ruijassa näyttää kuitenkin
-synkältä sen jälkeen kuin Norja on ruvennut kaikin keinoin suomalaista
-väestöä norjalaistuttamaan. Perikato on kaiketi ensimäiseksi perivä
-Länsi-Ruijan (Tromssan amtin) suomalaisen kansallisuuden. "Että se
-vielä on siksikin voimakas... niin että se yksityisissä tapauksissa
-saattaa voittaakin maata norjalaiselta kielialueelta ja paljon
-suuremmassa määrässä lapinkieleltä, se johtuu suomalaisten tunnetusta
-kielikonservatismista, Suomen rajan ja suomeapuhuvan Pohjois-Ruotsin
-läheisyydestä, tämän asutun ja yhtenäisen suomalaisen kielialueen
-välisistä kauppasuhteista, lukuisain suomalaisten osallisuudesta
-merikalastukseen ja tunturilappalaisten suomenkielen taidosta"
-(J.E. Rosberg 1915).
-
-Itä-Ruijan, semminkin Varangin seutujen suomalaisten kansallisuusoloja
-1880-luvun alussa on A.V. Ervasti laajasti kuvaillut klassillisessa
-matkakertomuksessaan "Suomalaiset Jäämeren rannalla". Joka taholla hän
-siellä näki suomalaisten ja norjalaisten välillä kansallisuusvihan
-leimuavan. Ervastin parannusehdotukset tätä pahaa vastaan eivät näinä
-maailmansodan aikoina ole huvittavaisuutta vailla. "Ei sovi kieltää --
-hän kirjoittaa --, että suomalaisilla on syytä valituksiin. Niinkuin
-norjalaiset itse myöntävät, on suomalainen ainaki yhtä kelvollinen
-työhön kuin norjalainen ja molemmille olisi siis sama arvo annettava;
-sen sijaan suomalaista koetaan alentaa lappalaistaki alemmaksi.
-Suomalaisia vihataan siksi, että he eivät tahdo äitinkielestään luopua,
-vaan onko rakkaus äitinkieleen mikään rikos? Ja missä on sanottu, että
-paitsi lapin kieltä ainoastaan norja saa Ruijan rannalle kuulua? Ja
-tyytymättömyys yleensä itä-Ruijan suomalaisissa onki todella niin
-suuri, että meikäläinen hämmästyy. Kun olin Tenon varrelle tullut, olin
-täydellisesti vakuutettu siitä, että jos suomalainen armeija voisi
-ilmestyä Varangin tienoille, jokainoa suomalainen itäpuolella Tenoa
-yhtyisi siihen ja nousisi kapinaan Norjaa vasten."
-
-"Liian etäälle -- Ervasti lopettaa -- sentään sorruttaisiin
-aineestamme, jos tässä ruvettaisiin miettimään kaikkia mahollisia
-keinoja, joilla voitaisiin puheenalaisen tarkotuksen perille päästä;
-meillä nyt vain on kysymyksenä, mihin suuntaan Varangin tulevaisuuden
-pitäisi muodostua. Se vain olkoon sivumennen sanottu, että kun Norjan
-paras tuki sen alueen loukkaamattomuuden suhteen on länsivaltain
-suojelus, näille voitaisiin Suomen toimesta antaa tarkempi ja oikeampi
-käsitys asiain oikeasta laadusta itä-Ruijassa ja siten ehkä saada
-heidän suostumuksensa esim. yleiseen _kansan-äänestykseen_
-etelä-Varangissa, jonka kautta riitaseikat siellä rauhallisella tavalla
-tulisivat ratkaistuksi."
-
-Kuluneet kolmekymmentäviisi vuotta ovat osoittaneet, etteivät olot
-Varanginvuonolla ehkä kuitenkaan ole juuri niin hullusti, kuin
-innokas fennomani luuli, eivätkä myöskään parannettavissa hänen
-suosittelemallaan lievemmälläkään keinolla.
-
-Venäjälle kuuluvalla _läntisellä Muurmanin rannikolla_, s.o. Norjan
-rajan ja Kuollanvuonon välisellä rannikkoalueella, asui 1880-luvun
-alussa päälle 700 suomalaista. Kuinka suuri heidän lukumääränsä
-nykyänsä on, emme voi arvioltakaan sanoa; moninkerroin suurempi
-mainittua lukua se ei kumminkaan voi olla. Pääosa suomalaisia asunee
-nyt niinkuin ennenkin Petsamon ja Kalastajaniemen länsirannikon
-seuduilla, s.o. Itä-Varangissa. Itäisellä Muurmanin rannikolla on
-suomalaisten lukumäärä ollut hyvin vähäinen. Ervastin retken aikana ei
-suomalaisten tila Länsi-Muurmanin eli "Ryssän rannalla" ollut
-ilahduttava. Siirtolaisten valitukset koskivat hänen mukaansa
-pääasiallisesti hengellisen hoidon puutetta, maanomistuksen
-turvattomuutta ja oikeudenhoidon kehnoutta. Ervasti puolestaan lisäsi
-niihin vielä yhden valituksen: väkijuomain ylenmääräisen nauttimisen
-tuottaman turmion. Huonojen olojen vuoksi Ryssän rannan suomalaiset
-olivat ruvenneet joukoittain siirtymään Amerikkaan; yhtenä ainoana
-keväänä 1882 läksi sieltä uudelle siirtoretkelle Atlantin yli 60-70
-henkeä eli noin 1/12 rannikon koko suomalaisväestöä. Suomalaisten tilan
-parantamiseksi ajateltiin papin ja opettajan lähettämistä heidän
-luoksensa, mikä ohjelma sitten on osittain tullutkin toteutetuksi.
-"Vaan paras neuvo -- Ervasti arveli -- ja ainoa tehollinen olisi
-epäilemättä, jos se kävisi laatuun, koko ryssän rannan yhistäminen
-Suomen suuriruhtinaskuntaan ja siis laskeminen Suomen lakien alaiseksi.
-Ne epäkohdat, joista siirtolaiset nykyään, ja syystä, valittavat ja
-jotka etupäässä pakottavat heitä miettimään Amerikaan muuttamista,
-katoaisivat silloin yhellä haavaa tykkänään.
-
-"Suomen lakeja -- sitähän kaikki ne siirtolaiset kaipaavatki, joissa ei
-muutto Amerikaan vielä ole vakaantunut järkähtämättömäksi päätökseksi;
-vaan yhistymistä Suomeen he eivät olleet tulleet ajatelleeksi. Suuri
-oli sentähen kaikkein ilo, kun meiltä kuulivat, että tämmöinen tuuma
-paraikaa oli hankkeessa. Uuran puolelaisissa tämä ilo kohta kyllä
-paljon masentui, kun meidän täytyi selittää, että kysymyksessä vain oli
-läntinen osa ryssän rantaa. Vaan kovin hyvästi käsittäin, kuinka
-täydellisesti siirtokuntain tila muuttuisi parempaan päin, jos ne
-voisivat Suomen alle tulla, eivät hekään kuitenkaan voineet kaikista
-toivoista luopua ja viimeinen sana, minkä muuan uuralainen lausui, kun
-hänen kanssa tästä puhelin, oli: 'Laittakaa te raja Tuulomajokea
-myöten, että meki pääsemme Suomen alle'."
-
-Vuosisatoja kestäneen, voimakkaan ja voitokkaan pohjoiseen
-suuntautuneen suomalaisen kansanpaineen äärimmäisenä kärkenä unohdetut
-kansalaisemme ovat saapuneet Jäämeren rannoille. Karkoittaen heikompia
-lappalaisia tieltään suomalaiset uutisasukkaat kaskitulineen ja
-sahroineen kävivät Lapin rajain yli. Sulattaen lappalaiset joukkoonsa,
-temmaten heidät mukaansa toiset polvet uutisasukkaita sitten
-katkaisivat Saariselän taipaleet. Koko Suomen Lappi on ollut heidän
-mukanaan kulkemassa pohjoista kohti. Kuta pohjoisemmaksi Suomen Lapin
-eteläraja takautui, sitä kauemmaksi pohjoiseen siirtyi sen pohjoinen
-kärkikin. Haluttu päämäärä on jo vähäksi osaksi saavutettu: suomalainen
-kansallisuus on jo kauan elänyt hiljaista elämäänsä _Jäämeren_
-rannoilla. Viimeinen ja pahin sulku, valtiollinen rajaeste, on
-kuitenkin vielä lopullisesti puhkaisematta. Vasta sen murruttua voi
-myöskin pohjoisimmalle suomalaiselle taloudelle ja suomalaiselle
-kulttuurille alkaa uusi odotettu vaikutusaika ja Jäämeren seuduille se
-edistyksen ja vaurastumisen aika, jonka luonnon ja historian olot
-näyttävät määränneen siellä alkamaan suomalaisessa muodossa.
-
-
-
-
-6. MAAILMANTALOUS JA JÄÄMEREN KYSYMYS.
-
-
-Viimeisten vuosikymmenien kuluessa on Europan Jäämeren ja sen maiden
-taloudellisessa käytössä tapahtunut perinpohjainen muutos. Sorrettu
-lappalainen pyyntimies ei siellä enään maksa turkiksia ja
-mursunnahkaköysiä norjalaisille verottajilleen, norjalaiset kalamiehet
-eivät siellä enään yksinään kalastele eivätkä etuoikeutetut
-englantilaiset ja hollantilaiset kipparit ole ainoita Vienankävijöitä.
-Kaikki Pohjois-Atlantin merenkulkijat ottavat nyt osaa Jäämeren
-meriliikkeeseen. Kaikilta tahoilta kiiruhtaa sinne pyyntiaikoina
-kalastajia ja Jäämeren eränkävijöitä. Suuret kansainväliset yhtiöt
-harjoittavat siellä nykyaikaista puutavaraliikettä ja vuorityötä.
-Kahdessa kohdassa tulevat jo suuret rautatiet sisämaasta Jäämeren
-rannalle. Rotuvaltaiset, luonnontaloudelliset alkuajat samoinkuin
-ahtaan merkantilisminkin vuosisadat ovat Jäämerellä olleet ja menneet
-ja uusi, maailmantaloudellinen aikakausi on siellä alkanut.
-
-_Kalastus_ on yhä edelleenkin Jäämeren tärkein elinkeino. Lapinmerestä
-saadaan pääasiallisesti turskia, silliä, kilohailia, lohia ym.
-maailmanmarkkinoilla haluttuja kaloja. Korkeimmalla kannalla on Ruijan
-kalastus, jota tuhannet norjalaiset ja suomalaiset kalastajat siellä
-harjoittavat koko kevät- ja kesäkauden ja jonka vuotuinen tuotantoarvo
-paikalla on viime aikoina tehnyt 12-14 milj. kruunua (nykyisin
-moninkertaisesti enemmän).
-
-Norjan kalastuselinkeinossa viime vuosikymmeninä tapahtuneet suuret
-edistykset ovat perinpohjin muuttaneet Ruijankin kalastuksen luonteen.
-Työläs ja hengenvaarallinen kalastus avonaisista veneistä on suuresti
-helpottunut ja tullut turvalliseksi moottorialusten tultua yleiseen
-käytäntöön. V. 1901 oli Norjan kalastajilla vasta yksi ainoa
-moottorialus; v. 1914 niitä oli 7.352, joista 4.882 katettua.
-Tällaisten tukevain katettujen moottorialusten varassa on ulkomerellä
-vuoden kylmimpänä ja pimeimpänä aikana tapahtuva suursillinpyynti ja
-Islannin kalastus tullut mahdolliseksi. Toisen suuren edistyksen ovat
-saaneet aikaan uudet keinokkaat säilytystavat: ilmanpitävä (hermetinen)
-rasioiminen ja keinotekoinen jäähdytys. Näillä keinoin ei ainoastaan
-ole paljon edullisempi ja paljon laajempi kalainvienti tullut
-mahdolliseksi, vaan itse kalastuskin on suuresti hyötynyt, kun
-syöttikala voidaan jäähdyttää ja sitä siten entistä mukavammin hankkia
-ja säilyttää. Kun vielä lisäämme, että Norjassa on viime aikoina otettu
-käytäntöön kokonaan uusia kalastusalueita (matalikkoja) ja että ennen
-halveksituistakin kalalajeista sopivalla valmistamisella on ruvettu
-saamaan hyviä hintoja, niin eipä ihmettä, että Norjan ja Ruijan
-kalastajista, joita vielä vuosikymmen pari sitten pidettiin
-säälittävinä "kalastajaparkoina", nyt on tullut omavaraista,
-itsetietoista ja yhä korkeammalle sivistystasolle pyrkivää väkeä.
-
-Siinä on esimerkki valmiina ja ura osoitettu tulevalle suomalaiselle
-kalastukselle Itä-Varangissa!
-
-Hartaasti kalastelevat venäläisetkin Muurmanin rannallaan. Ennen sotaa
-siellä tavallisesti oli kesäisin kalassa nelisentuhatta kalastajaa
-tuhannella vanhanaikaisella aluksella. Miljoniin rupliin on kuitenkin
-senkin kalastuksen vuotuinen tuotantoarvo laskettava.
-
-Tärkeitä merielinkeinoja Jäämerellä ovat _valaan- ja hylkeenpyynti_,
-vaikka ne ovatkin entisestään taantuneet. Vielä 1880-luvulla saivat
-ruijalaiset vuosittain satoja suuria valaita. Nykyään pyydetään
-Länsi-Siperian ja Novaja Semljan vesillä ahkerasti viiden metrin
-pituista valkovalasta eli "bjelugaa" (_Delphinopterus leucas_), jota
-väestö sielläpäin käyttää ravinnokseenkin. Vahingollisuutensa ja
-öljyisen maksansa vuoksi on jää-hai vihaisen ajon esineenä kaikkialla,
-missä se vain esiintyy. Hylkeitä pyydetään yleisesti eikä mursunkaan
-pyynti ole vielä loppunut. Kansainvälisten sopimusten mukaan pitäisi
-ranta-asukkaiden erioikeutetun hylkeenpyynnin Jäämerelläkin ulettua
-ainoastaan kolmen meripeninkulman (à 1,852 km) päähän rannasta.
-Valkoisellamerellä ei Venäjä kuitenkaan ole myöntänyt vieraille
-hylkeenpyytäjille oikeutta harjoittaa pyyntiä 12 meripeninkulmaa
-lähempänä maata.
-
-Vienanmerelle ja Petshoran alueelle keskittyneen _metsäliikkeen_ uusin
-kehitys on ollut suurenmoinen, mutta kun lukija oman maamme vastaavasta
-kehityksestä voi itselleen luoda kuvan Jäämerenkin metsäliikkeestä,
-sivuutamme sen tässä kokonaan kiinnittääksemme huomiomme
-mielenkiintoisempaan seikkaan -- Jäämeren _vuorityöhön_.
-
-Kuten tunnettu on Ruotsin Lapissa yksi Europan tärkeimpiä
-rautavuorialueita (Gellivaara, Kiirunavaara, Svappavaara ym.), jonka
-malmeja Ofotenin vuonon perällä olevan Narvikin sataman kautta
-laivataan suureen maailmaan. Kun vuoripohja koko Fennoskandian
-pohjoisosassa on samaa laatua, luulisi raudanpitoisia vuorilajeja
-löytyvän muittenkin maitten Lapeissa eikä vain Ruotsin. Todella onkin
-viime vuosikymmeninä Ruijassa löydetty uusia suuria rautamalmialueita.
-Niiden malmi ei tosin ole parhaanlaatuista. Mutta sen louhiminen on
-kuitenkin osoittautunut kannattavaksi, sillä malmilöydökset ovat
-maanpinnalla tai lähellä sitä, joten niitä ei tarvitse kaivaa suurista
-syvyyksistä, ja rouhentamalla malmi sekä magnettisella tavalla
-erottamalla siitä arvokkaampi rauta-aine (ruotsalaisen Gröndalin
-menettelytapa) saadaan jopa 68 % puhdasta rautaa sisältävää
-malmijauhetta, jolla on suuri kauppa-arvo. Vv. 1908-1909 rupesi mahtava
-norjalais-saksalainen yhtiö tämän ohjelman mukaan käyttämään Paatsjoen
-suun länsipuolella olevia Kontionveden (Björnvandet) malmivuoria.
-Malmin kuljetusta varten rakennettiin sieltä 8 km:n pituinen rata
-Etelä-Varangin kirkolle eli Kirkeneesin (Akkulanniemen) satamapaikalle,
-jonne sijoitettiin suurenmoiset rouhennus- ja eristyslaitokset.
-Tuotanto on lyhyessä ajassa noussut huomattavan suureksi, mihin
-tietysti sota-ajan huippuhinnatkin ovat yllyttävästi vaikuttaneet. Vv:n
-1913-1915 on siellä valmistettu keskimäärin yli 1/2 milj. tonnia
-malmijauhetta eli "konsentraattia", josta melkoinen osa on vielä
-puristettu kokoon sopiviksi "briketeiksi". Työvoiman luku
-Etelä-Varangin rautakaivoksilla on viime aikoina noussut
-puoleentoistatuhanteen mieheen, joille v. 1915 maksettiin työpalkkoja
-3 milj. kruunua. Mainittakoon vielä, että tätä suuremmoista liikettä
-harjoittavan yhtiön (Aktieselskabet Sydvaranger) osakepääoma nykyisin
-tekee 23 milj. kruunua, josta ruotsalaiset äskettäin ovat saaneet
-haltuunsa 3 milj.
-
-Ja kaikki tämä tapahtuu Inarinjärvestä laskevan Paatsjoen suussa, vain
-kappaleen matkaa Suomen rajasta! Kun lännessä Ruotsi ja pohjoisessa
-Norja ovat Lapeissaan saaneet käyntiin näin suurenmoisia laitoksia,
-olisi ihmeellistä, ellei Suomenkin Lapissa ja Suomelle tulevalla
-Itä-Varangin alueella olisi samansuuntaisia mahdollisuuksia;
-anteeksiantamatonta on, ellei Suomen puolelta tehdä yrityksiä näiden
-mahdollisuuksien tutkimiseen ja toteuttamiseen.
-
-Samaan aikaan kuin Jäämeren yhdellä äärellä näin on pantu alkuun
-rautakaivostyö, on sen toisella äärellä, Huippuvuorilla ruvettu
-kaivamaan kivihiiliä, joilla jo nyt on ja vielä enemmän vastaisuudessa
-tulee olemaan suuri, ellei aivan ratkaiseva merkitys Ruijan ja
-Muurmanin rannikkojen talouselämässä.
-
-Jo vanhat hylkeen- ja valaanpyytäjät palellessaan Huippuvuorilla
-kaivoivat maasta pienempiä määriä "merihiiliä" polttoaineekseen. Meidän
-aikamme tutkijat ovat todenneet melkein kaikkialla Huippuvuorilla
-olevan kivihiillä ja viime vuosikymmenen uudistetut tutkimukset ovat
-saaneet selville, että Huippuvuorten kivihiilikerrokset ovat
-suunnattomat, kuuluvat maailman rikkaimpiin hiilikerroksiin.
-Hiilikerrokset ovat siellä lähellä maanpintaa ja helpot kaivaa ja
-Huippuvuorten pitkät vuonot helpottavat hiilen laivaamista. Kun
-Huippuvuoret ovat herratonta maata, on siellä kaivosalueitten
-valtaaminen ollut vapaa, kunhan siitä vain on tehty ilmoitus siellä
-olevaan yhteiseen konttoriin; tapalaki kuitenkin säätää, että ken ei
-kahteen vuoteen valtaamaansa maata asuta tai muuten käytä, menettää
-oikeutensa. Nyt on siellä jo toistakymmentä vuotta ollut työn alaisena
-suurempia säännöllisiä kivihiilikaivoksia. Amerikkalaisten perustama
-yhtiö "The Arctic Coal Cy" alkoi v. 1905 kaivaa Advent Bay'n vuonon
-eteläpuolella olevia hiilikerroksia. Saatiin mainiota hiiltä, joka
-ilmarataa myöten voitiin lastata kaivoksesta suoraan laivoihin ja sitä
-tietä edelleen kuljettaa Norjaan. Vuotuinen tuotanto on tehnyt muutamia
-kymmeniätuhansia tonneja. Kaivospaikan viereen on kasvanut pieni
-Longyear'in kaupunki, jossa asuu väkeä ympäri vuoden. Yhtiön
-työntekijäin lukumäärä on ollut kesäisin 300 ja talvisin 100 miestä.
-
-V. 1916 tämä yhtiö joutui suuren "Det store Norske Spitsbergen
-Kulkompani" nimisen yhtiön haltuun. Sen osakepääoma on 9 1/2 milj.
-kruunua ja sen aikomus kuuluu olevan kohottaa vuotuinen
-hiilentuotantonsa 200-300.000 tonniksi. V. 1917 saatiin kaivetuksi
-vain 30.000 tonnia, mutta niistä saatiin Longyear Cityn rannassa 4 1/2
-milj. kruunua! Osataan sitä siis "gulashata" nykyään Huippuvuorillakin.
-
-Hiilikaivoksilla ovat Huippuvuorilla kokeilleet useat muutkin yhtiöt,
-jotka kumminkaan eivät ole jatkaneet työtään alkua pitemmälle. Jo v.
-1913 oli Huippuvuorten huijaushalu niin suuri, että sinne tehtiin koko
-17 tutkimusretkeä. Tarmokkaimmin on toiminut äskettäin perustettu
-Bergenissä sijaitseva norjalainen miljonayhtiö "AS. De norske
-Kulfelter", jolla on kaivoksensa englantilaisten perustaman ja
-huligaanien v. 1909 hävittämän hiilikaivossiirtolan Advent Cityn
-lähellä. Yhtiö arvioi alueensa hiilivarat 500 miljonaksi tonniksi ja
-laskee voivansa ensi vuosinaan lähettää vuosittain 70.000-150.000
-tonnia hiiliä Arkangeliin, Kuollaan, Ruijaan ja Islantiin.
-
-Varmalta näyttää, että hiilensaanti Suomen tulevalla Jäämeren alueella
-on oleva varsin mukava. Se on Jäämeren tulevalle laivaliikkeelle ja
-teollisuudelle suurenarvoinen etu, joka tulisi vieläkin suuremmaksi,
-jos olisi meikäläisissä tarmoa perustaa hiiliyhtiö itse Huippuvuorille.
-
-Huippuvuorilla on muitakin arvokkaita mineraaleja kuin hiiliä. Jo v.
-1872 muudan ruotsalainen yhtiö siellä yritti fosfattien kaivattamista.
-Äskettäin on siellä englantilainen yhtiö louhinut marmoria.
-
-Valaanpyynti-, hiili- ja matkailijalaivat tekevät kesäelämän
-Huippuvuorilla sangen vilkkaaksi. Laivaliikettä kestää vain kolme
-kuukautta, mutta jäänmurtajain avulla voisi purjehduskautta helposti
-pidentää. Langattomalla lennätinlaitoksella Huippuvuorten asukkaat
-voivat laivaliikkeen estettynä ollessa seurata maailmantapauksia, joten
-elämä talvisinkaan ei siellä enään ole niin yksinäistä ja
-yksitoikkoista kuin luulisi.
-
-Sitä myöten kuin Jäämeren seutujen elinkeinoelämä ja asutus on
-edistynyt, on yleinen meriliikekin siellä vilkastunut. Ruijan
-rannikolla on jo kauemman aikaa ylläpidetty säännöllistä nopeaa
-höyrylaivaliikettä, mikä onkin koko Ruijan elinehto. Arkangelin vanha
-historiallinen meriliike on Vienanmeren puuliikkeen ja Arkangelin
-rautatien valmistuttua saanut uuden merkityksen ja vihdoin on
-maailmansota synnyttänyt Muurmaninkin rannoilla suuren meriliikenteen,
-josta sodan alkaessa ei kenelläkään ollut vähintäkään aavistusta.
-
-Mutta maailmansodan päätyttyä on poikkeuksellinen meriliike Jäämerellä
-lakkaava ja ovat Jäämeren maitten omat vakinaiset talouskysymykset
-jälleen astuvat etualalle. Vanha kysymys "koillisväylästä" on silloin
-tuleva uudelleen esille ei kuitenkaan enään Kiinan uneksittuna
-porttina, vaan Siperian suurten Ob- ja Jenisseijokien suuhun johtavana
-meritienä. Länsi-Siperia on meidän aikanamme jättiläisaskelin edistynyt
-ja sen voin ja vehnän tuotanto sekä muukin maataloudellinen tuotanto on
-jo tullut tärkeäksi tekijäksi Pohjois- ja Länsi-Europan taloudellisessa
-elämässä. Siperian voin vienti, joka alkaessaan v. 1894 teki vain 6.500
-kg, nousi v. 1911 jo 70 miljonaan kg:aan; voita on kannattanut lähettää
-sieltä Englantiin saakka, vaikka kuljetusmatka on ollut äärettömän
-pitkä ja hankala. Siperian vehnän tuotanto taas on viime aikoina tehnyt
-vuosittain n. 100 milj. puutaa (à 16.38 kg). Tätä suurtuotantoa
-ei Siperian rata kykene palvelemaan ja tulisi viljan pitkä
-rautatiekuljetus muutenkin aivan liian kalliiksi. Siitä hinnasta, mikä
-Englannissa on saatu Siperian vehnästä, on suurempi puoli mennyt
-kuljetusmaksuihin, vaikka onkin käytetty kaikkein halvinta tietä,
-nimittäin Arkangelin kautta. Näin ollen on ruvettu harkitsemaan, eikö
-Siperian tärkeitä tuotteita tai osaa niistä voitaisi edullisemmin
-kuljettaa Europpaan pitkin Ob- ja Jenissei-jokia Karanmerelle ja sieltä
-laivoilla edelleen. Jokikuljetusta Siperiassa on jo kauan voitu
-harjoittaa niiden suulle saakka. Enemmän on epäillyttänyt Karanmeren
-laivaliikekysymys. Jo 1500-luvun lopulla englantilaiset löysivät
-Karanmeren ja seuraavan vuosisadan alkupuolella he ja hollantilaiset
-harjoittivat uutteraa turkiskauppaa Obin ja Jenissein suuseutujen
-alkuasukkaiden kanssa. Sittemmin Karanmeren kulku jäi täydelliseen
-unheeseen, kunnes P. v. Krusenstern ja A.E. Nordenskiöld 1860- ja
-1870-luvuilla tekivät sinne retkiä ja ihmeekseen havaitsivat sikäläisen
-meren sulaksi. Aivan niin mukavaksi tämä meritie ei kuitenkaan ole
-osoittautunut; niistä 140 laivasta, jotka v:n 1887 jälkeen näihin
-saakka ovat Siperiaan pyrkineet, on ainoastaan 92 päässyt perille; muut
-ovat joutuneet haaksirikkoon tai jäät ovat ne pakottaneet palaamaan
-takaisin. Toisin vuoroin on laivaliike ollut kokonaan mahdoton. Kun
-lisäksi purjehdusaikakin Karanmerellä on ainoastaan kahden kuukauden
-pituinen ja jokien suut hiekkasärkkäin vuoksi kovin matalat ja hankalat
-liikkua, näyttää tämän meritien käytännöllinen arvo olevan sangen
-kyseenalainen.
-
-Muutama vuosi sitten teki itse Fridtjof Nansen venäläisten vieraana
-Karanmeren kautta matkan Siperiaan selvittääkseen sikäläisiä
-merenkulkumahdollisuuksia, mutta vaikka hän antoi Karanmerestä varsin
-edullisen arvostelun, ovat toiset asiantuntijat tuominneet
-"koillisväylän" aivan kelvottomaksi. Sen sijaan he puolestaan
-suosittelevat uuden pohjoisen tien avaamista Siperiaan sillä tavoin,
-että Obin varrella olevasta Obdorskista, minne jokikulku on hyvä,
-rakennettaisiin 425 km:n pituinen, verraten halvoilla kustannuksilla
-aikaansaatava rautatie Karanmeren ja Europan Jäämeren välillä olevalle
-Jugorin salmelle, mistä meriliike länteenpäin on suuren osan vuotta
-esteetön; vielä parempi olisi, jos rata rakennettaisiin Petshoran
-suulle. Monet katsovat, että "koillisväylän" kysymys tällä tavoin
-tulisi parhaiten ratkaistuksi ja että siten saataisiin avatuksi uusi
-tärkeä liikeväylä maailmankaupalle. Kysymys ei ole Suomenkaan
-Jäämeren-politikalle aivan vähäarvoinen.
-
-Jäämeren politikka ei meille ole maailmanpolitikkaa, vaan omaa
-kotimaista politikkaamme. Me emme pyri Jäämerelle maailmankaupan
-keinottelijoina hyötyäksemme muitten tarpeilla ja muitten
-kustannuksella, vaan me pyrimme sinne niin sanoaksemme napapiiriläisinä
-ja kotiseutulaisina avataksemme omalle syrjäiselle maallemme uusia
-tarpeellisia toimeentulolähteitä, oman kansamme yritteliäisyydelle ja
-tarmolle uusia tarpeellisia koetuskenttiä "jään ja tulen pohjolassa".
-Tämäkin taloudellisten tarkoitustemme vilpittömyys ja luonnollisuus
-antaa Jäämeren pyrkimyksillemme erityisen siveellisen oikeutuksen.
-
-Suomelle kuuluu asema keskellä Jäämeren kalastusalueita,
-vuorikaivoksia, meriteitä. Mutta voidakseen käyttää hyväkseen tätä
-asemaa, järjestääkseen siellä kalastuksen ja kalantuonnin etelään,
-löytääkseen ja avatakseen Lapin vuorenaarteet, päästäkseen välittömään
-liikeyhteyteen Siperian tuotantolähteitten kanssa täytyy Suomen päästä
-Jäämeren kanssa mukavaan ja katkeamattomaan maayhteyteen, jonka
-ainoastaan rautatien rakentaminen voi tarjota. Se johtaa huomiomme
-Jäämeren mielenkiintoisiin rautatiekysymyksiin.
-
-
-
-
-7. MUURMANIN RATA.
-
-
-Enemmän kuin edelläkerrotut länsimaiset yritykset Jäämerellä ovat
-Suomen Jäämeren kysymykseen vaikuttaneet ne suuret muutokset, joita
-viime aikoina on tapahtunut Venäjän suhteissa Jäämereen. Tarkoitamme
-tietysti Venäjän Jäämerelle rakentamia rautateitä, etupäässä Suomen
-itärajan takana kulkevaa suurta Muurmanin rataa.
-
-Venäjän Jäämeren-radat on osittain suunniteltu ja rakennettukin jo
-ennen maailmansotaa. Vanhin näistä radoista on _Arkangelin-Vologdan
-rautatie_. Kun Venäjä 1700-luvun alussa oli päässyt Itämerelle ja
-silloin perustetusta pääkaupungistaan saanut uuden tärkeän merisataman,
-Vienanmeren kauppa rupesi suuresti taantumaan. Yhdeksännentoista
-vuosisadan kuluessa se kuitenkin jälleen alkoi vilkastua, etupäässä
-Vienan seutujen puutavarain kasvavan kysynnän ja viennin johdosta, joka
-erityisemmin v:n 1894 jälkeen voimakkaasti nousi. Arkangelista tuli
-uudelleen laajain alueitten taloudellisen elämän reippaasti edistyvä
-keskus. Menneen vuosisadan lopussa Arkangelissa ja sen esikaupungissa
-Solombalassa oli jo 20.000 asukasta. V. 1900 klareerattiin sieltä 528
-lähtevää laivaa, joiden kantavuus nousi 281.454 rek. tonniin.
-Tärkeimpänä vientitavarana olivat puutavarat, mutta sen ohella
-lähetettiin ulkomaille myöskin joltisia määriä pellavia, pellavan
-siemeniä, kauroja ja rukiita.
-
-Tämä huomattava liike oli antanut aiheen yksinkertaisen kapearaiteisen
-radan rakentamiseen Arkangelista Vologdaan, joka rata valmistui v.
-1898. Vologdan kautta kulkee Pietarin-Siperian pohjoinen rata, ja
-Arkangeli ja Vienanmeren seudut pääsivät täten kauan kaivattuun joskin
-puutteelliseen rautatieyhteyteen Venäjän pääpaikkain ja koko suuren
-maailman kanssa.
-
-Maailmansodan syttyessä ja Itämeren meriteitten täydellisesti katkettua
-Arkangelista äkkiä tuli koko Europan-Venäjän tärkein tuontisatama. V.
-1914 sen liike muutamassa kuukaudessa kasvoi kymmenkertaiseksi
-edelliseen vuoteen verrattuna. Sellaiseen tehtävään Arkangeli ei ollut
-valmistunut, ja kuumeellisella kiireellä ryhdyttiin sen kaikkia
-liikennelaitoksia parantamaan. Satamaa korjattiin ja tarpeellisia
-varastosuojia rakennettiin. Vienanjokea myöten järjestettiin tavarain
-laivaus Kotlasiin ja sieltä Suhonaa myöten Vologdaan ja Pietariin.
-Arkangelin ja Pietarin välille järjestettiin suora automobilikulku.
-Arkangelin-Vologdan rata levennettiin normaalilevyiseksi ja
-varustettiin kaksiraiteiseksi. Pitkin Vienanjoen vartta rakennettiin
-sitten aivan uusi 500 km:n pituinen _rata Arkangelista Kotlasiin_, joka
-viimemainittu paikka jo ennestään oli yhteydessä Pietarin-Siperian
-radan kanssa. Vienanmeri oli näin päässyt entistä paljon parempaan
-yhteyteen Pietarin ja entistä paljon suorempaan yhteyteen Siperian
-kanssa.
-
-Mutta kaikilla näillä ponnistuksilla vaikeudet vain osaksi saatiin
-voitetuksi. Arkangeliin johtavaa laivareittiä vaivasivat Vienanjoen
-suussa olevat hiekkasärkät ja itse Arkangelin satamakin oli liian
-matala. Suuri haitta oli siitäkin, että Arkangelin radan päätekohta oli
-joen etelärannalla, mutta satama pohjoisrannalla. Pahinta kumminkin oli
-se, että voittamattomat jääesteet keskeyttivät Arkangelin meriliikkeen
-seitsemän kahdeksan kuukauden aikana vuodessa.
-
-Tehtiin suunnitelmia Arkangelin radan jatkamiseksi Mesenin lahden
-suussa olevaan Lapomushaan, jonka satama on jäässä ainoastaan kaksi
-kuukautta vuodessa. Mutta kun ei siitäkään näyttänyt tulevan sitä apua,
-jota valtakunnan äärimmilleen kiristynyt tarve ehdottomasti vaati,
-kääntyivät katseet kokonaan uudelle taholle -- Muurmanin rannikolle.
-
-Kuollan niemimaan pohjoisrannikon suuret luonnolliset ja taloudelliset
-edut olivat jo vanhastaan tunnetut. Muurmanin rannikko itäpuolella
-Kalastajanientä on yksijonoista kasvutonta vuorirantaa, jonka
-saarettomia rantajyrkänteitä vastaan Jäämeren aallot rajusti
-ryntäilevät. Satamia on harvassa, sillä suojaisia lahtia on vähän ja
-jokien suut ovat hiekkasärkkien tukkeamat. Mutta verrattoman edun tälle
-kolealle rannikolle tuottaa Golfvirta, joka täällä saakka jaksaa pitää
-meren ympäri vuoden sulana. Talvi on täällä lauhempi kuin Pietarissa ja
-Moskovassa, kesä sen sijaan on viileämpi. Katariinan satamassa tehtyjen
-havaintojen mukaan on ilman keskilämpötila keväällä (maaliskuun lopulta
-kesäkuun puoliväliin) lähes +3°, kesällä (kesäkuun puolivälistä elokuun
-alkuun) yli +11°, syksyllä (elokuun alusta lokakuun puoliväliin) yli
-+3° ja talvella (lokakuun puolivälistä maaliskuun loppuun) -7 1/2° C.
-Kevät on sateitten ja sumujen aika. Silloin muuttolinnut saapuvat ja
-kalastus alkaa. Maaliskuun puolivälissä saapuvat vieraat kalastajat
-Muurmanille ja huhtikuun alussa alkaa säännöllisesti kalastuskausi.
-Elokuun puolivälissä lähenee syksy, sumut leviävät taas merelle,
-vaivaiskoivuista varisee lehti, muuttolinnut ja vieraat kalastajat
-lähtevät, ja syyskuun lopussa on rannikko autiona ja tyhjänä. Talvi on
-tavallisesti hyvin luminen, mutta kylmä on harvoin -10 tai 15°:tta
-suurempi.
-
-Jonkun matkaa Kalastajaniemen itäpuolella pistää suoraan etelään
-mantereeseen 60 km:n pituinen, syvä Kuollanvuono. Sen pohjukassa, jonne
-lounaasta päin laskee Suomen puolelta alkunsa saava suuri Tuulomanjoki
-ja kaakosta päin Kuollanjoki, on jokien välisellä niemekkeellä Kuollan
-kaupunki. Tämä nykyisin mitätön kaupunkipahanen on aikoinaan ollut koko
-Kuollan hallinnollinen ja taloudellinen keskus. Kuudennellatoista
-vuosisadalla siellä oli venäläinen luostari ja v. 1582 paikka
-linnoitettiin suureksi harmiksi norjalaisille, jotka siten menettivät
-viimeisenkin valtansa Muurmanin rannikolla. Jäämeren kalastuksen sekä
-hollantilaisten ja englantilaisten ylläpitämän kaupan varassa Kuollan
-kaupunki pysyi voimissa läpi vuosisatain. Sata vuotta sitten laskettiin
-siellä olevan 1.100 asukasta. Jaakko Fellman ja M.A. Castrén, joista
-edellinen vieraili Kuollan kaupungissa kesällä 1829 ja jälkimäinen
-talvella 1841, antavat sen oloista myötätuntoisia kuvauksia;
-kaupungissa on niihin aikoihin varallisuutta ja alkuperäisten tapain
-keskellä hiukan suuren maailmankin kulttuuria. V. 1854 pitivät
-englantilaiset kaupunkia pommittamisen arvoisena. Sen jälkeen Kuollan
-kaupunki näyttää melkoisesti taantuneen, niin että siellä 1860-luvulla
-oli ainoastaan 500 asukasta. Hiljoilleen mutta varmasti on sieltä
-kuitenkin venäläinen asutus ja kulttuuri levinnyt Jäämeren rannoille.
-
-Yhdeksänkymmenluvun alussa Muurmanin kysymys rupesi Venäjällä tulemaan
-yleisemmän huomion esineeksi. Silloisina hätäaikoina muistuivat
-mieleen Jäämeren loppumattomat ja niin helposti saatavissa olevat
-kalarikkaudet. Arkangelin kuvernöörin Engelhardtin ja ministeri Witten
-alotteesta hallitus ryhtyi tarmokkaisiin toimiin Muurmanin kalastuksen
-ja venäläisen asutuksen edistämiseksi. Ensimäisenä työnä oli sopivan
-sataman hankkiminen Muurmanin rannalla. Siksi olisi kyllä kelvannut
-Kuollan kaupunkikin, sillä Kuollanvuonon pohjukka on talvisin vain niin
-heikossa jäässä, että nykyaikaiset höyrylaivat siinä helposti tulevat
-toimeen eikä Tuulomanjoen luomia hiekkasärkkiäkään ole vaikea ruopata.
-Mutta koska lähempänä merta vuono tarjosi paljon avarampia ja
-mukavampia satamapaikkoja, niin valittiin uuden sataman paikaksi
-Kuollan kaupungista nelisen peninkulmaa pohjoisempana oleva mainioksi
-tunnettu Katariinan satama. Sen viereen, alastomille kallioille vuonon
-länsirannalle ryhdyttiin v. 1895 rakentamaan _Aleksandrovskin_
-kaupunkia ja satamalaitoksia, jotka v. 1898 juhlallisesti vihittiin
-tarkoitukseensa. Katariinan satama on niin syvä, että suuret
-valtamerilaivat voivat laskea suoraan rantalaitureihin, mutta pääsy
-satamaan on siksi kapea, ettei kaksi laivaa voi siinä sivuuttaa
-toisiaan; asia näytti kuitenkin olevan helposti autettavissa. Amiraali
-Makarovin alotteesta ruvettiin puuhaamaan erityisen sotalaivaston
-perustamista Jäämerelle ja sen sijoittamista Kuollanvuonolle.
-
-Engelhardt ja Witte olivat suunnitelleet rautatienkin rakentamista
-Kuollaan. Myöhemmin ruvettiin sitäkin yritystä alulle panemaan,
-kuuleman mukaan Makarovin vaatimuksesta. Rata Pietarista Petroskoihin
-(Petrosavodskiin) Äänisen länsirannalla oli jo melkein valmiiksi
-rakennettu ja linja Petroskoista Muurmanille saakka viitoitettu, kun
-syttyi maailmansota, joka näytti pitkiksi ajoiksi keskeyttävän kaikki
-ajatuksetkin Muurmanin radan rakentamisesta.
-
-Mutta se ei ole ollut ainoa asia, joka tässä sodassa on käynyt toisin
-päin kuin on laskettu. Kuta ilmeisemmäksi Arkangelin sataman ja ratain
-riittämättömyys suunnattoman valtakunnan palvelemiseen kävi, sitä
-suuremmaksi havaittiin ympäri vuoden sulan Kuollanvuonon ja sen monen
-peninkulman pituisen yhtämittaisen satama-alueen arvo. Matka sinne oli
-yhtäkaikki kovin pitkä ja rautatie vasta viitoitettu. Ajateltiin
-senvuoksi ensiksi johtaa rata Kuollanvuonolta Suomen Rovaniemeen. Mutta
-kun Rovaniemestä Pietariin oli vielä 1.207 km:n matka ja kun nähtävästi
-ei tahdottu tuottaa Suomelle Kuollan liikenteen etua, Venäjä v. 1915
-päätti muitta mutkitta jatkaa Pietarin-Petroskoin rataa suorinta tietä
-Kuollaan. Ja se rata on rakennettu.
-
-_Muurmanin rata_ alkaa Laatokan eteläpuolella Svankan asemalta
-Pietarin-Vologdan radalla ja kulkee ensin koillista ja sitten pohjoista
-suuntaa Petroskoihin, jatkuu sieltä Sorokkaan Vienanmeren rannalla,
-kulkee edelleen pitkin rannikkoa yhä pohjoisessa suunnassa
-Kannanlahteen ja menee sieltä suoraan Kuollan niemimaan poikki suuren
-Imandran järven ohi Kuollanvuonolle. Rata on kokonaisuudessaan 1.456
-km:n pituinen s.o. kilometriä pitempi kuin rautatiematka Joensuusta
-Rovaniemelle ja suunnilleen yhtä pitkä kuin matka Berlinistä Napoliin.
-Radan rakennuskustannukset laskettiin 150-180 milj. markaksi, mutta ne
-ovat luultavasti olleet paljon suuremmat. Syksyllä 1915 valmistui
-rataosa Petroskoista Sorokkaan saakka ja Kannanlahden-Kuollanvuonon
-rataosa avattiin suurilla juhlallisuuksilla lokakuussa 1916;
-Sorokan-Kannanlahden rataosa jäi muita myöhäisemmäksi, mutta sekin
-valmistui keväällä 1917, jolloin siis koko Muurmanin rata oli
-liikenteelle avattuna.
-
-Merkillisintä tässä jättiläisyrityksessä on ollut sen nopea
-suorittaminen. Sanomalehdissä ja aikakauslehdissä siitä on ollut
-päätähuimaavia kertomuksia. Työhön ryhdyttiin eteväin amerikkalaisten
-ja venäläisten insinöörien johdolla. Amerikkalaisilla insinööreillä oli
-hämmästyttävä kyky viedä rataa eteenpäin monta kilometriä päivässä
-vaikka minkälaisten esteitten läpi. Soihin ajettiin kiviä ja puita
-loppumattomiin, kunnes rata vihdoin kesti; on laskettu, että
-kymmenesosa koko radan pituudesta on rakennettu puisille
-porrastuksille. Sääskistä oli radan rakentajille hirvittävä vitsaus.
-Sääskipilviä leijaili soitten päällä, eivätkä työmiehet voineet millään
-puolustautua niitä vastaan. Amerikkalaiset, jotka Panaman kanavan
-rakennuksella olivat tapelleet moskitoja vastaan, vaativat petrolia
-ruiskuttaakseen sitä suot täyteen, mutta he vaativat petrolia niin
-mahdottoman paljon, etteivät saaneet mitään. Amerikkalaiset eivät
-saaneet rataa valmiiksi syksyksi 1915 ja talven pakkasten ja lumien
-tullessa he pettyneinä matkustivat pois. Mutta venäläiset jatkoivat
-työtä 40-50 asteen pakkasessa ja riehuvassa lumimyrskyssäkin ja lopuksi
-rata tuli kuin tulikin valmiiksi. Mustimpana ja surullisimpana
-piirteenä radan kuuluisassa rakennushistoriassa on työhön käytettyjen
-itävaltalaisten ja saksalaisten sotavankien kohtalo. Siitä julmasta
-maailmansodasta, jota Muurmanin rataa rakennettaessa käytiin Karjalan
-korvissa ja Kuollan tunturilaaksoissa antavat Gustav Schröerin
-koruttoman totuuden kielellä kirjoitetut yksinkertaiset kuvaukset mitä
-järkyttävimmän kuvan.
-
-Muurmanin radan päätekohdaksi Kuollanvuonolla ei valittu
-Aleksandrovskia. Witten kukistumisen jälkeen jätettiin tämä
-satamapaikka rappeutumaan, vaikka siihen valtio oli uhrannut jo 1 1/2
-milj. ruplaa. Keinottelijat olivat Aleksandrovskista hyötyneet kylliksi
-ja tarvitsivat uusia ansioaloja. Aleksandrovskia vastaan tehtiin se
-muistutus, että siellä saattoi jonkun päivää vuodessa olla jääesteitä,
-jotavastoin vuonon itäpuoli oli ehdottomasti koko vuoden sula. Siitä
-saatiin syy etsiä radalle uusi päätesatama vuonon itärannalla.
-Kulkulaitosministeri Trepov valitsi siksi Kuollan kaupungista 10 km
-pohjoisempana olevan Semenovin pienen kylän. Paikalle annettiin nimeksi
-_Romanov_ -- senhän piti tehdä Venäjän keisarisuvun nimi vielä yhdellä
-tavalla kuuluisaksi koko maailmassa ja alkaa uusi loistava Venäjän
-valtakausi pohjoisilla valtamerillä.
-
-Venäjän sota on nyt loppunut ja aika tulee arvostella Muurmanin radan
-merkitystä rauhan aikana. Epäilemättä on radalla oleva taloudellista
-arvoa; sen eteläosa tulee varmaan olemaan tärkeä karjantuotteiden
-kuljetustie Pietariin, sen keskinen osa on vilkastuttava metsäliikettä
-ja metsäteollisuutta Vienan Karjalassa ja sen pohjoispää on tuleva
-suureksi vientitieksi Muurmanin rannikon kalastustuotteille. Radan
-suuret nähtävyydet -- Karjalan komeat kosket ja sinisalot, Imandran
-suuri tunturijärvi ja vihdoin itse Jäämeri -- tulevat vetämään sinne
-matkailija- ja urheilijaliikettä. Mutta yleensä eivät asiantuntijat
-sittenkään ennusta radalle suurempaa tulevaisuutta, sillä siltä
-puuttuvat tarpeelliset talousmaantieteelliset edellytykset: tuottoisa
-maa ja luomiskykyinen kansa. Ruotsalainen Kjellén pitää Muurmanin rataa
-vain Venäjän "syrjäkatuna". Ei ole luultavaa, että Muurmanin radan
-yhdistäminen Arkangeliin Sorokasta lähtevällä yhdysradalla on
-suuremmassa määrässä lisäävä Kuollan radan merkitystä.
-
-Mutta vaikkapa Muurmanin radan merkitys suurelle Venäjälle ei
-tulisikaan niin mullistavaksi kuin sen intoilijat ovat luulotelleet,
-niin pienelle Suomelle tällä radalla on tavattoman suuri ja muutamissa
-suhteissa suorastaan ratkaiseva merkitys. Meidän maamme itäisten ja
-pohjoisten osain talouselämälle ei tuollainen pitkin koko itärajaamme
-paikoin hyvinkin lähellä kulkeva suuri kantarautatie voi olla
-yhdentekevä. Tapahtuisi varmaan suuri virhe, jos Suomi jättäisi
-yhdistämättä rautatieverkkonsa Muurmanin rataan ja siten hylkäisi sen
-meille tarjoamat ilmeiset edut. Mutta ei yksinomaan etuja tarjoa
-Suomelle itärajamme takainen Jäämeren rata. Se on venäläinen rata, joka
-kaikkialle varsillensa levittää ja juurruttaa venäläistä kansallisuutta
-ja venäläistä talouselämää. Samalla kuin se rautaisena rajana kerta
-kaikkiaan katkaisee suomalaisen ja karjalaisen kansallisuuden ja
-sivistyksen pääsyn Vienanmerelle se muodostaa pitkän ja tukevan
-kantalinjan koko Vienan Karjalan lopullista venäläistyttämistä varten.
-
-Mutta Suomen Jäämeren kysymyksen kannalta on arveluttavinta se, että
-suurvenäläinen Jäämeren rata varmaan on yhä enemmän levittävä ja
-vahvistava Jäämerellä Venäjän taloudellista ja valtiollista vaikutusta,
-jonka kanssa suomalainen vaikutus ei pysty kilpailemaan edes Itä-Ruijan
-jo suomalaistuneilla seuduillakaan, ellei Suomi kiireesti seuraa
-Venäjän esimerkkiä hankkimalla itselleen oman Jäämeren sataman ja
-Jäämeren rautatien.
-
-
-
-
-8. SUOMEN SATAMA JÄÄMERELLÄ.
-
-
-Sama maailmansota, joka loihti rajamme taakse Muurmanin radan, saattoi
-Suomenkin Jäämeren kysymyksen päiväjärjestykseen.
-
-Edellä on jo kerrottu vireillä olleista aikeista johtaa Muurmanin rata
-Suomen Rovaniemeen. Vaikka rata tuli rakennetuksi toiselle taholle,
-katsoi Venäjän sotahallitus kuitenkin tarpeelliseksi, arvatenkin Norjan
-rajan valvomiseksi ja mahdollisten sota- ja muonitusliikkeiden
-helpottamiseksi Lapin alueilla, rakennuttaa maantien Inarin Kyrön
-kylästä (mihin Rovaniemeltä tuleva maantie päättyi) pitkin Inarijärven
-etelärantaa ja Paatsjoen vartta Petsamonvuonolle. Hanketta kannatti
-parhaansa mukaan hra Borovitinovin johtama Suomen suuriruhtinaanmaan
-senaatti, joka nöyräselkäisesti tarjoutui rakennuttamaan tuon 217
-kilometriä pitkän, suurimmaksi osaksi Venäjän puolella kulkevan tien --
-Suomen valtionvaroilla. Tierakennus olikin Suomen tie- ja
-vesirakennusten ylihallituksen johdolla jo täydessä käynnissä, kun
-viime vuoden maaliskuun vallankumous saattoi koko kysymyksen uuteen
-asemaan.
-
-Tien rakentamiskustannukset oli alkuperäisesi laskettu 2 1/2 milj.
-markaksi. Selvisi kuitenkin, että rakennustyön loppuunsaattaminen
-suuresti vaikeutuneissa elintarve-, työ- y.m. oloissa olisi nostanut
-kustannukset kokonaiseen 10 milj. markkaan. Samalla heräsi aivan
-luonnollisesti se ajatus, että Suomen valtio voisi omaan laskuunsa
-rakennuttaa koko tien ja jättää sen sodan ajaksi venäläisten
-sotilasviranomaisten käytettäväksi sillä ehdolla, että tie ynnä siihen
-liittyvä, Suomelle v. 1864 luvattu Jäämeren alue sodan loputtua
-yhdistettäisiin Suomeen; ellei tähän ehtoon suostuttaisi, olisi Venäjän
-itsensä kustannettava Venäjän puolella oleva osa tiestä. Uusi
-suomalainen senaatti ei kuitenkaan katsonut hetkeä sopivaksi Suomen
-Jäämeren kysymyksen esilleottamiseen ja kun tien edelleen
-rakennuttaminen kaikesta päättäen olisi jäänyt Suomen yksinänsä
-kustannettavaksi, senaattimme viime syksynä kokonaan keskeytti tien
-rakentamisen.
-
-Harrastus Suomen pääsyyn Jäämerelle on kuitenkin kansassamme
-lakkaamatta pysynyt vireillä. Suomen itsenäisen tasavallan syntyminen
-ja Venäjän täydellinen murskautuminen ovat avanneet aivan uusia
-mahdollisuuksia kysymyksen onnelliseen ratkaisemiseen. Koko maamme ja
-kansamme on täysin yksimielinen siitä, että nyt jos koskaan on ratkaisu
-tapahtuva ja isänmaallemme tehty vuosisatain vääryys hyvitettävä.
-
-Kuten tunnettu ehti "punainen hallitus" tehdä Venäjän
-bolshevikkihallituksen kanssa sopimuksen Suomen pääsystä Jäämerelle.
-Kohtuullinen alue Jäämeren rannikolla luovutettiin Suomelle, mutta
-asiaankuulumattomilla ehdoilla, jota paitsi alue luovutettiin Suomen
-sosialistiselle tasavallalle eikä Suomen tasavallalle. Tunnustettu
-oikeusvaatimuksemme on senvuoksi uudelleen tunnustettava ja tällä
-kertaa ilman mitään korvausehtoja; korvaus on jo ennakolta maksettu.
-Kun Suomen kansa vihdoinkin on ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, on se
-myöskin ratkaiseva Jäämeren kysymyksensä järkkymättömän oikeutensa
-perustuksella.
-
-Ei mikään kansa voi menestyä, ellei sillä ole elämäänsä ja toimintaansa
-varten riittävää ja sopivaa alaa. Tarpeellisen tilan hankkiminen ja sen
-oikein käyttäminen on senvuoksi aina ollut kansain ensimäisiä ja
-tärkeimpiä pyrkimyksiä, niiden keskinäisen kilpailun ja kiistan arimpia
-esineitä.
-
-Kun siis kohtalo tai historia on kaikilta puolin ahdistetulle Suomen
-kansalle säilyttänyt Jäämeren rannalla sopivan alueen ja siihen
-liittyvät arvaamattomat kehitysmahdollisuudet, niin kansamme
-varmaankaan ei ymmärtäisi omaa historiaansa, omaa elämäntehtäväänsä,
-ellei se rientäisi tarjona olevaa tilaisuutta hyväksensä käyttämään.
-
-Jäämeri ei ole enään lappalainen meri eikä Jäämeren kysymys enään koske
-vain muutaman lappalaisen kalakeittoa ja jäkälämaata. Ei ole mitään
-järkeä eikä oikeutta pidättää jonkun sadan taantuneen ja jälkeenjääneen
-eläjän hyväksi, olkoonpa heidän kielensä ja kulttuurinsa muuten kuinka
-mielenkiintoinen ja säilymisen arvoinen tahansa, suuria taloudellisia
-etuja, joita sadattuhannet ihmiset ja kokonaiset valtiot voivat
-hyödyksensä käyttää. Lappalaiskysymykset täytyy voida ja ne epäilemättä
-voidaankin ratkaista tyydyttävällä tavalla uhraamatta niiden vuoksi
-koko maallemme tärkeitä etuja.
-
-Jäämeri on aina ollut suomalaisille läheinen meri. Puolentuhatta vuotta
-ovat suomalaiset hellittämättä sinne pyrkineet. Turhaa työtä kumminkin
-tekivät siellä pirkkalaiset ja Pekka Vesaisen partiojoukot. Riistämällä
-ja väkivallalla ei Jäämeren rannikkoa ole saatu Suomelle vallatuksi.
-Vasta rauhallisina uutisasukkaina ja kalastajina ovat meikäläiset
-saaneet Ruijassa ja Muurmanin rannalla jalansijaa, vaikka sen
-pysyväisyys uusissa oloissa onkin tullut kyseenalaiseksi.
-
-Mutta Jäämeren kysymys ei ole muutaman tuhannen tai kymmentuhannen
-suomalaisen siirtolaisenkaan kysymys. Se on koko Suomen yhteinen
-elinkysymys. Itsenäisen Suomen valtiolliselle asemalle on Jäämeren asia
-mitä tärkein. Kaikilla muilla pohjoismailla ja Itämeren mailla, niin
-monta kuin niitä onkin, kaikilla muilla paitsi Suomella, on tie vapaa
-muillekin merille kuin Itämerelle; kaikilla Skandinavian mailla on
-esteetön ja turvattu pääsy Pohjanmerelle ja Atlantin valtamerelle.
-Suomi yksin on aidattu Itämeren piiriin, sen meriliike ja kauppa muun
-maailman kanssa on kokonaan riippuva Itämerestä ja sen valtasuhteista.
-Saksalaisten suurten voittojen kautta on Itämeren vapaus mennyttä ja
-tämä meri uudelleen, niinkuin ennen keskiajalla, tullut suljetuksi
-saksalaiseksi mereksi. Epäitsenäisellä pohjalla on itsenäisen Suomen
-meripolitikka, jos sen täytyy rajoittua yksinomaan Itämerelle. Suomen
-heikko meriasema kaipaa kipeästi vahvistamista. On suorastaan
-onnellinen sattuma, että meillä tällaisessa tukalassa asemassa on
-käsissämme avain uudelle ovelle, pääsy vapaalle, suurelle, sulalle
-Jäämerelle. Olkoon, että Itä-Varankiin on pitkä matka, että paljon on
-tehtävä ennenkuin siellä saadaan suomalainen meriliike ja merielämä
-edes alkuunkaan. Suomen tasavallan tulevaisuudelle on kuitenkin
-suurenarvoinen jo se paljas tietoisuuskin, että maallamme kuitenkin on
-mahdollisuus päästä maailman merille elintarpeita noutamaan ja etujamme
-valvomaan, jos vastoin luuloa Itämeren meritiet meillä vielä kerta
-katkaistaisiin.
-
-Edellisillä sivuilla on useammastikin huomautettu, mikä suuri
-taloudellinen merkitys itse Jäämerelläkin on koko maallemme yleensä ja
-Pohjois-Suomelle erikseen. Varanginvuono on yhä edelleenkin Jäämeren
-"tyhjentymätön kalasumppu" ja sen edessä avautuvat vapaat kalastus- ja
-pyyntialueet, jotka voivat tuottaa hyvän toimeentulon suomalaiselle
-kalastajalle siinä kuin norjalaisellekin sekä hankkia meille
-suomalaista silliä ja livekalaa siinä kuin norjalaistakin. Itä-Varangin
-päästyä liikenneyhteyteen Suomen kanssa on Pohjois-Suomen tuonti ja sen
-metsäntuotteiden vienti varmaan melkoiseksi osaksi kulkeva Jäämeren
-kautta.
-
-Eivät ainoastaan saavutettavat isänmaalliset edut vedä Suomea
-Jäämerelle, vaan sillä taholla uhkaavat kansalliset ja taloudelliset
-vaarat käskevät meitä kiiruhtamaan askeleitamme. Ennen Suomea ovat
-Suomen naapurit ehtineet Jäämerelle ja lujittaneet siellä asemansa.
-Norjalaiset ovat jo ammoin sitte tulleet sinne laivoillansa, venäläiset
-ovat nyt uudella voimalla saapuneet sinne koko valtakuntansa
-ponnistuksella ja englantilaisilla pääomilla rakennetulla rautatiellä.
-Jäämerestä kannattaa nyt mahtavainkin valtioiden kilpailla.
-Tosiasiallisesti on parhaillaan kaikessa äänettömyydessä käymässä
-Jäämeren uusi taloudellinen ja kansallinen jako, jossa Suomi taaskin
-jää paljaille puille, ellei se nyt valvo etujansa paremmin kuin oli
-mahdollista valvoa v. 1826, 1864 ja 1882.
-
-Mutta tällä kertaa me tahdomme ja voimme valvoa etujamme. Suomi on
-tosin myöhästynyt Jäämereltä. Se ei ole sinne rientänyt höyrylaivoilla
-ja vetureilla, vaan on sinne tullut pitkällisellä, hitaasti etenevällä
-uutisasutuksella. Tässä seikassa sekä Suomen Lapin ja Itä-Varangin
-erinomaisessa asemassa kaikkien Lappien ja koko Jäämeren rannikon
-keskuksessa on meillä etukin, joka oikein käytettynä on korjaava
-entiset erehdykset ja laiminlyönnit. Suomen kasvot ja kädet ovat
-Jäämerta lähempänä kuin muitten ja sen on velvollisuus nyt siellä
-käyttää silmiään ja käsiään.
-
-Suomen kaikkien tähänastisten vaivaloisten saavutusten säilyttäminen ja
-Suomen tulevaisuuden perustaminen Jäämerellä edellyttää kahta ehdotonta
-asiaa: _satamaa_ ja sinne johtavaa _rautatietä_.
-
-Itä-Varangin suurin merkitys Suomelle on siinä, että siellä on tarjona
-sopivia ympäri vuoden sulia luonnonsatamia. Ensi sijassa siinä kohden
-tullevat kysymykseen lännestä Kalastajaniemeen pistävät Maattivuono ja
-suustaan peninkulman levyinen Pummanginvuono. Tarkempia tietoja
-Itä-Varangin satamaoloista ei tosin ole käytettävissämme. Mutta A.V.
-Ervasti, joka kesällä 1883 kävi katsomassa Suomelle pyydettyä aluetta
-Jäämeren rannalla, kirjoittaa näistä seuduista:
-
-"Tarkotusperällemme sovelias ja meille siis arvokas on vasta rannikko
-itäpuolella Petsamonvuonoa eli Karabellan niemimaan (Kalastajaniemen)
-länsisyrjä. Täällä löytyy Pummankin, Kervanan ja Vaitokupan
-kylänpaikoilla tasaista maata vähän enemmän, niin että ensimainittuun
-paikkaan voisi rakentaa pienen kauppalan ja Kervana-Vaitokupan väliin
-varsinaisen kaupunginki. Kalastuksesta puhumatta nämät paikat olisivat
-laivaliikkeelleki sopivat asemansa kautta ulkona meressä; Pummanki
-tosin on sisempänä vuonon syrjällä, vaan vuono on sekä leveä että syvä
-(kylänki kohalla sanottiin syvyyden pohjoisrannalla vielä olevan 40-50
-syltää)."
-
-Satamaa meidän tuskin tarvitsee Jäämerellä etsiä; me voimme nähtävästi
-sen vain valita.
-
-Suomelle on Jäämerellä riittävä yksi ainoa nykyaikainen satama. Ne,
-jotka tätä vähäksyvät, muistakoot historian opetuksia, että yksi hyvä
-satama on parempi kuin kymmenen tai sata huonompaa. Yhdestä ainoasta
-satamasta Venetsia ja Genova muinoin hallitsivat Välimeren jopa
-Mustanmerenkin maailmoita; syrjäisestä Traven nurkastaan Lyypekki
-keskiajalla piti käsissään koko Itämeren kauppavaltaa. Omana aikanamme
-on Itävallalla yksi ainoa huomattavampi satama (Triest) ja kuitenkin se
-on merivalta, ja Unkarin meriliike edistyy edistymistään ainoastaan
-Fiumen sataman nojalla. Mitä haittaa, jos meilläkin on Jäämerellä
-yksi ainoa satama, kunhan sieltä on tie auki avaraan maailmaan!
-Ja maailmalle meidän täytyy päästä. "Eihän nykyaikana ole
-ajateltavissakaan sellaista kulttuurikansaa, jonka tieteellinen ja
-taloudellinen toiminta ei käsittäisi koko maailmaa" (Fr. Ratzel). Me
-emme pyri satamastamme maailmanmeriä hallitsemaan; meille riittää, kun
-kesäisin näemme Jäämeren suomalaisen kalastajalaivaston satain
-moottorien ja kalastushöyryjen viilettävän Suomen satamasta Jäämeren
-riista-aitoille tai kun Jäämeren leudossa talviyössä kirkkaassa
-sähkövalossa Pummangin möljillä katselemme tavarain kiireellistä
-siirtämistä suomalaisiin juniin mahtavista suomalaisista
-höyrylaivoista, jotka välittävät Suomen ja Amerikan liikennettä
-lyhempää ja joutuisampaa tietä kuin Hangon laivat...
-
-Jos vielä rohkenisimme tulevaisuutta kuvitella, niin näkisimme
-suomalaisten tieteellisten retkikuntain omasta satamastamme suuntaavan
-hyvin varustettuja laivojaan mainehikkaille tutkimusmatkoille
-napaseutujen maailmoihin, joissa monet koko maailmalle tärkeät ja
-mielenkiintoiset tutkimustehtävät odottavat ratkaisuansa; onhan -- vain
-yhden sellaisen mainitaksemme -- äskettäin aljettu aavistaa Jäämeren
-ilmaston ja Intian monsuunien ja Itä-Europan ilmain keskinäisiä
-riippuvaisuussuhteita, joista samalla riippuu satain miljonain ihmisten
-toimeentulo. Ja näkisimme edessämme uudet virkistys-, matkailu- ja
-urheilualueet, bakterittoman ilmansa, ylhän luontonsa, hurmaavain valo-
-ja väri-ilmiöittensä, ihmeellisen eläinmaailmansa kautta verrattomasti
-paljon viehättävämmät kuin mitkään muut...
-
-Mutta palatkaamme nykyisyyteen.
-
-Suomen Jäämeren sataman elinehtona on rautatie, joka yhdistää
-isänmaamme uuden etäisen osan sen vanhaan suureen runkoon, luo liikettä
-maantieteellisesti tärkeällä Itämeren-Jäämeren kannaksella ja ylläpitää
-Suomen molempain meririntamain taloudellista yhteyttä. Rata
-Rovaniemestä Itä-Varankiin tulisi olemaan 50-55 penikulmaa pitkä. Sen
-rakentaminen meidän oloissamme olisi kansallinen suurtyö, mutta suurtyö
-kansallisesti suuria tarkoituksia varten. Vaikka keskustelu radan
-tarkemmasta suunnasta ja sen merkityksestä vielä on liian aikaista ja
-valmistamatonta, lainattakoon tähän kohtia hra Ali Tornbergin
-"Perä-Pohjalaisessa" v. 1917 julkaisemasta kirjoituksesta, josta näkyy,
-mitä Lapin rajoilla ajatellaan tästä rautatiestä.
-
-Rata lähtisi Rovaniemen radan päästä pohjoista kohden pitkin Ounasjoen
-länsirantaa noin 60 kilometriä sekä siitä mainitun joen poikki edelleen
-Kittilän-Sodankylän rajaseutuja Vesman ja Porkosen sekä Sattasen
-ranta-alueiden kautta Inarin kultamaille sekä edelleen Inarin Törmäsen
-ja Kyrön kylien kautta Paatsjoen suuhun ja pitkin Paatsjokea rajan yli
-Venäjän puolelle Salmijärveen sekä sieltä sulaan talvisatamaan
-Pohjois-Jäämeren rannalla.
-
-Kiistämättä olisi tällä radalla maailman kauppaan nähden suurempi
-kantavaisuus kuin millään nykyisin rakennettavaksi esitetyistä
-radoista.
-
-Vaikeasti rakennettava ei mainittu rata myöskään olisi, ja
-tarvittaisiin siinä tuskin ainoaakaan isompaa siltaa. Paikoin
-tulisi rata kulkemaan kilometrejä tasaisia kangasmaita, ja
-kulun tunturienkin yli voisi ehkä suuremmitta vaikeuksitta
-järjestää loivia tunturirinteitä ja kuruja pitkin. Lisäksi olisi
-Sodankylän-Inarin-Petsamon maantiestä suuri apu rakennusaineiden ja
-ruokavarojen kuljettamiseen rakennusaikana ja varmastikin voitaisiin
-rata kuljettaa isoimman osaa pitkin mainittua maantietä ja vähillä
-kustannuksilla.
-
-Pakkolunastuskustannukset tästä radasta, verrattuina Tornion-Lyngenin
-rataan, olisivat aivan mitättömän pienet, se kun tulisi kulkemaan
-miltei yksinomaan Suomen valtion omistamia metsämaita paitsi pienen
-matkan Ounasjoen varrella, jonka asukkaat luultavasti olisivat
-halukkaat tätä tarkoitusta varten luovuttamaan ilmaiseksi tarvittavan
-rata-alueen.
-
-Empimättä olisi tällä matkalla monia arvokkaita vesiputouksia --
-mainitakseni vain Paatsjoen voimakkaat kosket ja putoukset -- jotka
-helposti radan valmistuttua saataisiin teollisuuden palvelukseen.
-
-Vaieten ei myöskään voi sivuuttaa sitä raaka-aineitten runsautta, mitä
-olisi tämän radan varrella ja mikä voitaisiin edullisesti käyttää
-teollisuuden hyväksi, jos rata kerran saataisiin rakennetuksi. Tällä
-alueellahan ovat Suomen valtion suurimmat metsäalueet ja lisäksi osa
-sellaisissa paikoissa, joista ei edes arvottomamman puun hakkuu ja
-uitto kannata.
-
-Ikävä seikka on myöskin se, että me kotimaassa tiedämme vähemmän ja
-toivomme yhäkin vähemmän tämän tien varrella olevista malmi- ja
-kultakaivoksista, joihin kumminkin useat siellä vuosikausia toimineet
-ulkomaalaiset kiinnittävät huomionsa ja toiveensa ja joista radan
-valmistuttua voitaisiin varmastikin saada koko joukon rikkauksia.
-
-Sanotaan ehkä, että maassa on nyt muuta tehtävää kuin Jäämeren satamain
-ja rautateitten suunnittelemista. Siihen vastaamme, että nyt juuri, kun
-seisomme valtiollisen itsenäisyytemme alkupäässä, kun juuri olemme
-päässeet suuresta sisällisestä onnettomuudesta, kun kansan kaikki
-voimat ovat äärimmilleen jännittyneet, kun sadan ja satain vuosien
-säästetty ja hillitty tarmo vihdoinkin pääsee purkautumaan, nyt juuri
-on aika suurtekoihin, nyt on sellainen hetki, jolloin muitten suurten
-tehtäväin joukossa Jäämeren kysymyskin on ratkaistava sillä ainoalla
-tavalla, jolla se todella voi tulla ratkaistuksi -- ajanmukaisen
-sataman perustamisella Itä-Varankiin ja suuren rautatien rakentamisella
-Rovaniemeltä sinne.
-
-Nyt tai ei koskaan.
-
-
-
-
-JÄÄMEREN KIRJALLISUUTTA.
-
-
-Seuraavassa ei luetella lähimainkaan kaikkea Suomen Jäämeren kysymystä
-koskevaa kirjallisuutta, vaan ainoastaan se tärkein kirjallisuus, jota
-tätä teosta varten on voitu hyödyksi käyttää.
-
-_Suomenkielistä kirjallisuutta_.
-
-Ahlqvist, Aug., Kalevalan karjalaisuus. 1887.
-Ailio, Julius, Kesäkausi Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla. 1899.
-Brehm, A.E., Pohjoisnavalta päiväntasaajalle (ss. 1-24 Lintuvuoret
-   Pohjolassa, 25-44 Tundra ja sen eläinmaailma). 1891.
-Cajander, A.K., Suomen kartasto 1910 (Karttalehti n:o 20 Lapin
-   kasvillisuusvyöhykkeet). 1911.
-Ervasti, A.V., Suomalaiset Jäämeren rannalla. 1884.
-Grotenfelt, Kustavi, Suomen historia uskonpuhdistuksen aikakaudella
-   1521-1617 (ss. 265, 290, 385-386 Ruotsin ja Venäjän Jäämerta
-   koskevia sopimuksia). 1902.
-Ingman (Ivalo), Santeri, Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka I
-   (väitöskirja). 1894.
-Ingman (Ivalo), Santeri, Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka vuosilta
-   1603-1613 (Hist. Arkisto XIV). 1895.
-Inha, I.K., Maantiede ja löytöretket I (ss. 214-220 Pohjan miesten
-   retket Vienaan, 229-245 Amerikan ensimäiset löytäjät), II
-   (ss. 438-457 Koillisväylä. 457-462 Luoteisväylä). 1912-1914.
-Ivalo, Santeri, Juho Vesainen. Romaani. 1909.
-Koskinen, Yrjö, Suomalaisten uutis-asutuksesta Jäämeren rannikolla
-   (Kirjall. Kuukauslehti 1868, ss. 63-69).
-Nansen, Fridtjof, Pohjan pimeillä perillä. Norjalainen Napaseuturetki
-   1893-1896. I-II. 1897.
-Nansen, Suksilla poikki Grönlannin. 1896.
-Nybergh, Hugo, Jäämerenrata (Uusi Päivä 1918: 10).
-Rosberg, J.E., Lappi. 1911.
-(Samzelius, Hugo,) Arkkienkelin kaupunki (U. Suometar 1901,
-   14 p. maalisk.).
-Sarva, Gunnar, Suomen pääsy Jäämerelle. Selonteko kysymyksen
-   aikaisemmista vaiheista. Senaatin Kulkulaitostoimituskunnan
-   toimesta laadittu. 1917.
-Ståhlberg, Ossian, Jäämeri-satama (Uusi Päivä 1918: 16).
-Thauvon, J.F., Matkamuistelmia Venäjän Lapista. 1868. Tietosanakirja,
-   art. Kuollan niemimaa, Lappi, Napamaat.
-Tornberg, Ali, Rautatie Pohjois-Jäämerelle (Perä-Pohjolainen 1917: 71).
-Viitanen, F.O., Pohjois-Ruotsin suomalaiset. 1917.
-
-_Muunkielistä kirjallisuutta_.
-
-Aktieselskabet Sydvaranger (Farmand 1916, ss. 59, 76).
-AS, Sydvaranger (Affärsvärlden 1916, ss. 1221-1227).
-Andersson, Gunnar, Spetsbergens koltillgångar och Sveriges kolbehov
-   (Svensk Export 1917, ss. 673-683, 703-712). -- Valaiseva esitys.
-Andree, Karl, Geographie des Welthandels. Mit geschichtlichen
-   Erläuterungen. I (ss. 412-429 jäämeristä, 493-512 valaan- ja
-   hylkeenpyynnistä). 1867.
-Balen, C.L. van, De handelsweg over zee naar Siberië (Tijdschrift
-   voor Economische Geographie 1915, ss. 299 seur.).
-Blink, H., De russische gewesten en zeehavens aan de noordelijk
-   ijszee en de spoorweg naar de Moermanskust (Tijdschrift voor
-   Econ. Geogr. 1917, ss. 273-280).
-Bruce, William S., Polar exploration (Home University Library). 1911.
-Castrén, M.A., Nordiska resor och forskningar I (ss. 143-151 kuvaus
-   Kuollan kaupungista). 1852.
-Fellman, Isak, Handlingar och uppsatser angående Finska Lappmarken
-   och lapparne. 1915.
-Fellman, Jacob, Anteckningar under min vistelse i Lappmarken I-IV
-   (I ss. 564-577 kuvaus Kuollan kaupungista, I ss. 224, 382-383,
-   388, III ss. 290-291, IV ss. 206-219, 246- 247, 258-259 lausuntoja
-   lappalaisten pääsemisestä Jäämerelle). 1906.
-Friis, J.A. En Sommer i Finmarken, Russisk Lapland og Nordkarelen.
-   1871.
-Friis, J.A., Klosteret i Petschenga. Skildringer fra Russisk Lapland.
-   1884. -- Viehättäviä historiallisia ja romantisia kuvauksia
-   Petsamon vanhasta luostarista.
-De Geer, Gerard, The Coal Region of Central Spitzbergen (Ymer 1912,
-   ss. 335-380).
-Holten-Bechtolsheim, H., Norsk-russiske greensestridigheder indtil
-   freden i Teusina 1595 (Nordisk Tidskrift 1915, ss. 256-270).
-Ignatius, K.E.F., Några anteckningar rörande nordliga Finlands
-   östra gräns (Hist. Ark. V. ss. 10-21). 1875.
-Kihlman (Kairamo), A. Osw., Pflanzenbiologische Studien aus Russisch
-   Lappland (Acta Soc. Pro fauna et flora fennica T. VI, Nr 3). 1890.
-   -- Perustava teos alallaan.
-(Koroleff, Herman,) Finlands rätt till område vid Ishafskusten I-II
-   (Hufvudstadsbladet 1918: 13, 15),
-Krassnow, Andreas v., Russland (Länderkunde von Europa von Alfred
-   Kirchhoff, III). 1907.
-Nansen, Fridtjof, Gjennem Sibirien. 1914.
-Nansen, Fridtjof, Nebelheim. Entdeckung und Erforschung der
-   nördlichen Länder und Meere I (ss. 181-206 Ottarin ja Adam
-   Bremeniläisen ajat, 229-249 lappalaisten muinaisuus), II
-   (ss. 78-127 Vienanmeren vanha taloushistoria). 1911.
-Nordenskiöld, A.E., Vegas färd kring Asien och Europa I (ss. 35-65
-   koillisimman Europan löytöhistoria). 1880.
-Nordenskiöld, Otto, I Vegas fotspår, Ymer 1915: ss. 16-26
-   (Siperian laivaliikkeen kehityksestä).
-Palmén, E.G., Simon van Salinghens karta öfver Norden 1601
-   (Fennia 31, n:o 6). 1912.
-Pohle, Richard, Wald- und Baumgrenze in Nord-Russland (Zeitschrift
-   der Gesellschaft für Erdkunde zu Berlin 1917, ss. 205-229).
-Relation om förhållandet med gränsen emellan Norrige och Finland,
-   afgifven af Landshöfdingen i Uleåborg (Suomi 1843, ss. 291 seur.)
-Rosberg, J.E., Finnarna i Tromsö amt (Terra 1915).
-Rydberg, O.S., Sverges traktater med främmande magter. I
-   (ss. 504-513: Freds- och gränstraktat mellan Norge och Novgorod
-   1326, juni 3). 1877.
-Schott, Gerh., Geographie des Atlantischen Ozeans. 1912.
-Schröer, Gustav, Flykten från Murmanbanan. 1917.
-Sibiriens udenrigshandel gjennem Obs og Jenissejs mundinger
-   (Meddelelser fra Norges oplysningskontor for naeringsvejene
-   1916, s. 144).
-Staël von Holstein, Lage, Ett svenskt-norskt Spetsbergen
-   (Statsvetenskaplig Tidskrift 1917, ss. 217-237).
-Sund, Oscar, Udviklingen af Norges fiskerier. (Farmand 1916,
-   ss. 78-80).
-Welle-Strand, Edvard, Det russiske hinterland (Nordisk Tidskrift 1917,
-   ss. 18-26).
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMI JÄÄMERELLÄ***
-
-
-******* This file should be named 59915-8.txt or 59915-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/9/9/1/59915
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-