diff options
Diffstat (limited to '59915-8.txt')
| -rw-r--r-- | 59915-8.txt | 3278 |
1 files changed, 0 insertions, 3278 deletions
diff --git a/59915-8.txt b/59915-8.txt deleted file mode 100644 index 311fb04..0000000 --- a/59915-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3278 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Suomi Jäämerellä, by Väinö Voionmaa - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Suomi Jäämerellä - - -Author: Väinö Voionmaa - - - -Release Date: July 13, 2019 [eBook #59915] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMI JÄÄMERELLÄ*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -SUOMI JÄÄMERELLÄ - -Kirj. - -VÄINÖ VOIONMAA - - - - - - -Helsingissä, -Edistysseurojen Kustannusosakeyhtiö, -1918. - - - -SISÄLLYS: - - Alkulause. - 1. Jäämeri ja Jäämeren maat. - 2. Muinaisaikain talous- ja valtasuhteet Jäämerellä. - 3. Uusi aika. Jäämeren rannikkojen valtiolliset jaot. - 4. Suomen pyrkimys Itä-Varankiin. - 5. Suomalaiset siirtolaiset Jäämerellä. - 6. Maailmantalous ja Jäämeren kysymys. - 7. Muurmanin rata. - 8. Suomen satama Jäämerellä. - Jäämeren kirjallisuutta. - - - - -ALKULAUSE. - - -Koko kansamme, erotuksetta kaikki sen kerrokset ovat täydellisesti -yksimielisiä siitä, että nyt on tullut hetki Suomen päästä Jäämerelle, -josta maamme nurjain kohtalojen kautta vastoin kaikkea oikeutta on -vuosisatoja ollut suljettuna pois. Jäämeren avaaminen Suomelle ei -merkitse ainoastaan vanhan vääryyden hyvittämistä ja pohjoisimman -Suomen paikallisen elinkysymyksen ratkaisemista, vaan myöskin -suurenarvoisen tuotantolähteen ja tärkeän siirtola-alueen avaamista -koko maallemme. Se on lisäksi oleva itsenäisen Suomen ensi askel ulos -suureen vapaaseen maailmaan. Ja se on oleva ensimäinen elonmerkki -"suurenevasta Suomesta". - -Kun ei ole olemassa suorastaan mitään ajanmukaista kirjallisuutta, joka -yleistajuisessa muodossa esittäisi kansalaisille Jäämeren kysymystä -suomalaiselta kannalta, voinevat seuraavat lehdet täyttää jonkinlaisen -puutteen. Tämä kirjanen tahtoo ennen kaikkea asiallisesti valaista -Jäämeren kysymyksen eri puolia: uuden tarkastelun perusteella osoittaa -Suomen historialliset, maantieteelliset ja kansalliset oikeudet pääsyyn -Jäämerelle sekä uusimpain luotettavain lähteitten mukaan esittää -Jäämeren luonnosta, talouselämästä ja tulevaisuuden toiveista tietoja -ja näkökohtia jatkuvan keskustelun pohjaksi. Toisinaan on täten tullut -poiketuksi aineen ahtaimmista rajoista. Mutta Suomen Jäämeren -kysymyksen ymmärtäminen ja arvosteleminen vaatii vertailuja ja laajoja -näköaloja. Siltä on päähuomio aina luonnollisesti ollut keskitetty -siihen Jäämeren nurkkaan, joka kaikissa oloissa ja suhteissa on meille -tärkein ja johon meillä on riidaton oikeus, nim. Itä-Varankiin. - -Helsingissä, keväällä 1918. - -V. V. - - - - -1. JÄÄMERI JA JÄÄMEREN MAAT. - - -Pohjoisnapaa ympäröivä Pohjois-Jäämeren alue eli "arktinen alue" on -saanut muusta maailmasta eroavan luonteensa etupäässä maapalloisen -asemansa ja siitä johtuvain luonto-olojen vuoksi. Silmäys karttaan -sanoo, että arktiseen alueeseen kuuluu keskellä oleva laaja meri ja -sitä ympäröivät kapeat kaistaleet Europan, Aasian ja Amerikan -mantereista ynnä niitä reunustavat tiheämmät tai harvemmat saaristot. -Alueen etelärajana on matematismaantieteellisesti pidettävä napapiiriä -(66 1/2° pohj. leveyttä). Muissa suhteissa sitävastoin ei näin -säännöllistä rajaa voida vetää arktisen alueen ympärille. Jos pidämme -alueen ilmastollisena rajana sitä lämpökäyrää (isotermiä), joka -ilmaisee 0 asteen keskimääräistä vuotuista lämpötilaa, niin raja painuu -Itä-Siperiassa ja Labradorin seuduilla Pohjois-Amerikassa 50. -leveysasteelle saakka, mutta nousee Ruijan tienoilla paljon yli 70. -leveysasteen, s.o. melkoista pohjoisemmaksi napapiiriä. Samoin -metsäraja, jota kasvistollisesti pidetään arktisen ja viileän -kasvillisuusvyöhykkeen rajana ja joka yleensä seuraa sitä lämpökäyrää, -joka osoittaa keskimääräistä 10 asteen lämpötilaa vuoden lämpimimpänä -kuukautena, on Beringin salmen ja Labradorin seuduilla paljon -etelämpänä, mutta Keski-Siperiassa, Suomi-Skandinaviassa -(Fennoskandiassa) ja Länsi-Kanadassa melkoista pohjoisempana -napapiiriä. Arktisten merienkään rajaksi ei napapiiri hyvin sovellu, -sillä Jäämeren lahdista Vienanmeri ja Hudsoninlahti tunkeutuvat -napapiiriä paljon etelämmäksi. Jäämeren alueen rajat ovat siis -melkoisen horjuvia. Jonkinlaisena yleispiirteisenä rajana voidaan -kuitenkin aina pitää napapiiriä. - -_Pohjois-Jäämeri_ eli arkipäiväisemmin vain _Jäämeri_ on oikeastaan -suuri Atlantin valtameren lahti, joka ulettuu Islannista Beringin -salmelle saakka. Jäämeren yhteyttä Atlantin kanssa välittävät -Grönlannin itäpuolella olevat leveät ja länsipuolella olevat kapeat -salmimeret. Merimaantieteellisesti voisi Jäämeren etelärajana pitää -Grönlannin kaakkoisnurkan, Islannin ja Färsaarten merkitsemää linjaa, -jolla kohdalla meren pohjassakin on korkeampi kynnys; jos merenpinta -alenisi viisisataa metriä, syntyisi tälle linjalle kuiva maasilta -Europasta Amerikkaan. Asemaltaan Jäämeri on sellainen kolmen mantereen -"välimeri" kuin etelässä oleva Europan Välimeri; suuruudeltaan se -viimeisten laskujen mukaan on 14.3 milj. km s.o. viisi kertaa suurempi -kuin Europan Välimeri; muodoltaan se on epäsäännöllinen ympyrä; -jokseenkin keskellä sitä on pohjoisnapa. - -Tehkäämme kartalla nopea kiertoretki Jäämeren eri osiin. -Norjan-Islannin-Grönlannin-Huippuvuorten välillä on n. 4 milj. km2 -laaja tuhansiin metreihin syvä _Europan Pohjoismeri_ eli _Norjanmeri_. -Se on luonteeltaan puolittain atlanttinen meri, ja toiset -maantieteilijät sen lukevatkin Atlantin meren osaksi. Sen läntinen osa, -_Grörlanninmeri_, on maajäisine rantoineen, uiskentelevine -jäävuorineen, ajojäineen ja kylmine merivirtoineen täysin Jäämeren -luontoinen. Ikuisen jään valtakunnan tultasyöksevinä portinvartijoina -ovat täällä suuri "satujen saari" _Islanti_ ja pieni meren keskellä -seisova _Jan Mayenin_ saari. Tämän meren itäinen, Norjaan rajoittuva, -varsinaiseksi _Norjanmereksi_ kutsuttu, Golf-virran sulana pitämä, -kalastukselle ja meriliikkeelle sopiva osa taas on kaikissa kohdin -Atlantin meren kaltainen, johon se taloudellisesti ja politisestikin -mitä lähimmin liittyy. - -Huippuvuorten ja Grönlannin välisen n. 600 km:n leveän salmen kautta -tullaan Grönlannin merestä pohjoisnapaa ympäröivälle _Napamerelle_. -Mikäli sitä tunnetaan, se on 9.3 milj. km2 laaja, hyvin syvä, melkein -saareton, alituisen jääkannen peittämä ulappa, ikuisen jään rajaton -valtakunta, jossa ei ole mitään sanottavaa kasvi- tai eläinelämää. - -Napameren kummallakin puolella on matalampia saarekkaita lahtimaisia -merenosia eli rantameriä. Amerikan puolella olevassa rantameressä on -lukuisain suurten mannersaarien muodostama Kanadan arkipelagi -vaarallisine jäävirtoineen. Aasian ja Europan puolella olevassa -rantamerialueessa on ensinnäkin huomattava luoteisimman Siperian edessä -oleva _Karan- eli Kaarianmeri_ (n. 0.3 milj. km2). Se on Napameren -avonainen lahti, jonka Novaja Semljan kaksoissaari erottaa -läntisemmistä merialueista. Vaikka Karanmeri tavattoman kylmyytensä -vuoksi onkin "Europan jääkellari", niin sen asema Europan lähellä, sen -osittainen soveltuvaisuus laivaliikkeelle ja sinne laskevat mahtavat Ob -ja Jenisei joet antavat sille jonkinlaisen taloudellisen merkityksen. -Karanmeren kaikki taloudelliset ja politiset suhteet ovat suuntautuneet -länteenpäin, minne tärkeimpinä pääsyväylinä ovat Novaja Semljan -eteläisen saaren ja Vaigatsh-saaren välinen _Karansalmi_ (Karan portti) -sekä Vaigatshin ja mantereen välillä oleva _Jugor-salmi_. - -Novaja Semljan länsipuolella olevaa merialuetta voisi nimittää _Europan -Jäämereksi_; sen rajoina olevat saaret, Karhusaari, Huippuvuoret, Frans -Joosefin maa ja Novaja Semlja, kuuluvat kaikki Europpaan, ja se on itse -välittömässä avonaisessa yhteydessä Europan Pohjoismeren kanssa, jonka -lahtena tai rantamerenä sitä parhaiten onkin pidettävä. Muodoltaan -Europan Jäämeri on neliömäinen, alasivu kuitenkin eteläänpäin -taittunut, ja pinta-alaltaan n. 1 milj. km2. - -Se on kieltämättä koko Jäämeren tärkein osa. Atlantin meren laivaliike -voi sinne esteettömästi jatkua, sen eläimistö tarjoo pyyntimiehille -runsaita ja arvokkaita saaliita, sinne laskevat Pohjois-Venäjän suuret, -kulkuteiksi enemmän tai vähemmän kelpoiset joet ja sen rannoilla asuvat -Europan sivistyskansain pohjoisimmat etuvartijat. - -Niinkuin Europan Pohjoismeressä, niin Europan Jäämeressäkin on jyrkkä -vastakohta olemassa Europpaa lähempänä ja siitä ulompana olevan -merialueen välillä. Eteläpuoli, jota sen ääressä olevan Lapinmaan -mukaan on kutsuttu _Lapinmereksi_, on suuressa määrin Norjan -länsipuolella olevan meren kaltainen. Norjasta Kuollan niemen -puoliväliin saakka Lapinmeren rannat pysyvät vuoden ympäri sulina ja -paljon laajemmillakin aloilla vesi on vaarallisista jäävuorista vapaa -sekä pitemmän tai lyhemmän osan vuotta merenkululle auki. Runsaan -merieläimistönsä ja luontaisten elinkeinojensakin kautta se lähinnä -kuuluu varsinaisen Norjanmeren yhteyteen. Paljon pienempi taloudellinen -arvo on Lapinmeren pohjoispuolella olevalla _Barentsinmerellä_, joka -monessa suhteessa on verrattava Grönlannin mereen, sekä Lapinmerestä -lounaaseen pistävällä matalalla _Vienanmerellä_, joka viimemainittu -kuitenkin asuttujen, kehityskykyisten ympäristöjensä ja eteläisten -liikeyhteyksiensä vuoksi välillisesti on Jäämeren tärkein perukka. - -Europan Jäämeren talouselämälle tarjoavat sen saaret sopivia -tukipisteitä. Seitsemän suuren ja monen pienen saaren muodostama, n. -65.000 km2:n laajuisen _Huippuvuorten_ saariston läntisiä, jopa -pohjoisiakin salmia ja vuonoja Golfvirran vielä lämmin vesi pitää -kesäisin sulana, jotavastoin saariston itäpuoliset vedet, missä kulkee -kylmä polarivirta, ovat aina täynnä ajojäitä. Huippuvuoria paljon -kylmempi ja vaikeapääsyisempi on vasta v. 1873 löydetty _Frans Joosefin -maa_, Jäämeren ahdistetun eläimistön etäinen pakopaikka, sekin n. -50.000 km2 laaja saaristo. _Novaja Semljan_ kaksoissaaret, alaltaan -91.791 km2 ovat kesäisin sulan Europan Jäämeren ja kylmän, harvoin -kesälläkään jäistä vapaan Karanmeren jyrkkänä rajana. Kaikki nämä -Jäämeren saaret ovat korkeita, jäitten ja aaltojen epätasaisiksi -syövyttämiä vuorimaita. Huippuvuorilla ja Frans Joosefin maassa -on alkuvuoren päällä samanlaisia vaakasuoria hietakivi- ym. -vuorikerroksia, joita tavataan Grönlannissa, joten ne kaikki näyttävät -olevan jätekappaleita samasta muinaisesta laajasta mantereesta. Novaja -Semljan vuorirakenne muistuttaa lähinnä Uralin vuoristoa. Kaikkien -näiden jää- ja lumipeitteisten saarten vuorissa on säilynyt merkkejä -täällä aikain aikoina vallinneesta lämpimästä ilmastosta ja -etelämaisesta palmukasvillisuudesta. Silloin varmaan ovat syntyneet -Huippuvuorten kivihiilikerrokset ja Novaja Semljan petrolilähteet, -jotka samoinkuin Grönlannin ja Ruijan rannikkojen malmit ja muut -vuorenaarteet ovat pakottaneet Jäämerellä uudelleen arvioimaan melkein -kaikki entiset arvot. - -Jäämeren alueelle ominaista on sen luonnonelämän suuri yhdenmukaisuus. -Jää on siellä yhdistänyt meren ja maan suureksi yhtenäiseksi luonnon -valtakunnaksi. Kaikkialla samanlaatuinen ilmasto, yli koko Jäämeren -liikkuvat jäävirrat ja koko alueen ympäri ulettuva melkein katkeamaton -maavyöhyke ovat siinä määrin helpottaneet kasvien ja eläinten yleistä -leviämistä, että ne joka paikassa Jäämeren piirissä ovat -pääpiirteittäin samanlaatuisia. - -Kaiken elimellisen elämän alkuna näyttävät täällä olevan pienet -leväkasvit, joita on kaikkialla, merivedessä, jäissä, lumissa ja -mailla. Meri on täynnä pienen pieniä pii-leviä; niitä esiintyy usein -niin suurin määrin, että jäät niistä saavat keltaisen värin. Täällä -kirjaimellisesti toteutuu sana: "missä on vettä, siellä on elämää"; jos -sulattaa kivikovan jääpalan, niin keskeytynyt elämä siinä heti alkaa -uudelleen. Jäämeren pohjassa kasvaa suuria ruskoleviä, joita tuulet -ajavat rannoille korkeiksi röykkiöiksi. Meren kasvillisuudesta viime -kädessä saa ravintonsa Jäämeren suunnaton eläinmaailma, ensin pienimmät -vesieläimet, sitten kalaparvet, lukemattomat linnut, hylkeet ja vihdoin -jättiläismäiset valaat. - -Maalla on omat pii-levänsä, jotka joskus värjäävät lumen punaiseksi. -Kukintakasveja on Jäämeren mailla tavattu n. 400 eri laatua, joten -sikäläinen kasvillisuus ei ole lainkaan niin köyhä kuin luulisi. "On -merkittävä seikka -- Jäämeren tutkija William S. Bruce kirjoittaa -- -että kulkekoonpa retkeilijä kuinka kauas pohjoiseen hyvänsä, käyköön -kuinka autiossa seudussa tahansa, niin varmasti hän tapaa yhden tai -useamman lajin kukallisia kasveja. Ainakin hän löytää siellä unikon, -voikukan tai kivirikon, ja kaikista niistä Jäämeren unikko (_Papaver -radicatum_) on kestävin. Ei ole sitä paikkaa Huippuvuorilla, Frans -Joosefin maalla, Novaja Semljalla tai muualla niin karua, autiota ja -tuulenpieksämää, etten siellä olisi löytänyt Jäämeren unikkoa -kasvamassa, vaikkapa surkastuneenakin, niin kasvamassa ja kukkimassa -kuitenkin; ja missä olot ovat vähänkään suotuisammat, siellä se aivan -rehoittaa ja loistaa. Samaten Jäämeren unikko tavataan Grönlannin -rannikoilla ja Amerikan pohjoispuolella olevassa saaristossa, missä -vain mitään voi kasvaa. Unikon jälkeen punainen kivirikko (_Saxifraga -oppositifolia_) on luultavasti sitkein arktinen siemenkasvi, ja -suotuisissa paikoissa se on vielä rehevämpi kuin unikko..." - -Arktiseen kasvillisuusvyöhykkeeseen luetaan metsärajan pohjoispuolella -olevat seudut. Tämän vyöhykkeen kasviyhdyskuntia on tapana yhteisellä -nimellä kutsua "tundraksi", jolla nimityksellä kuitenkin varsinaisesti -tarkoitetaan sammal- ja jäkäläkankaita ja soita, jotka peittävät -Jäämeren rannikoilla olevia tasankoalueita Pohjois-Venäjällä, -Siperiassa ja Kanadassa. "Arktisen alueen kasvillisuuden yleinen luonne -on erittäin yksitoikkoinen. Karua on koko luonto. Silmän kantamalta ei -näy ainoatakaan puuta, tuskin edes pensasta, ainoastaan pieniä maassa -matavia varpuja, kituvia ruohoja ja heiniä, joiden varret ja korret -ovat suureksi osaksi sammalten ja jäkäläin peitossa. Tundran yleinen -väri on ikävänlainen, ruskean vihertävä, mutta syyspuoleen on -väririkkaus runsaampaa. Silloin saavat kasvien lehdet koreat -syysvärinsä. Seutujen valtavärit vaihtelevat silloin ruskeasta -(vaivaiskoivu ym.) heleän tulipunaiseen (karhunmarja) ja -koreankeltaiseen (enimmät pajut). Missään muualla eivät kasvien koreat -syysvärit pistä niin selvästi silmään kuin autiolla tundralla... -Poikkeuksena tundraseutujen yksitoikkoisuudessa ovat viljavimmat -vuorten rinteet, kalliopengermät ym. sellaiset paikat, jonne on -keräytynyt rapautumissoraa riittävästi ja jotka ovat edes jonkun verran -suojattuina tuulilta. Etenkin ovat kalkkikalliot kasveille suotuisia. -Puita ja isoja pensaita ei tosin ole sielläkään, mutta sinne ovat -saapuneet pohjoisten seutujen kauneimmat kukkakasvit. Tunturivuokon -kukkiessa ovat rinteet lumivalkeita sen runsaista kukista; toiset -rinteet saattavat olla punasinerviä _Saxifraga oppositifolian_ -kukkiessa (esim. Varankivuonossa). Varsinkin lintuvuorien penkereillä -on kasvillisuus keräytynyt todellisiksi luonnon kukkatarhoiksi. Mutta -nämä ovat vain vähäpätöisiä poikkeuksia, jotka ainoastaan hyvin vähässä -määrässä häiritsevät arktisten seutujen kasvillisuuden suurta -yksitoikkoisuutta." (A.K. Cajander.) - -Eläimistökin on kaikkialla Jäämeren alueella pääasiallisesti -yhdenlaatuinen. Koko alueen tunnuksellisin eläin, jään valtakunnan -kuningas, on jääkentillä lakkaamatta kuljeskeleva, hylkeitä -pyydystelevä jääkarhu (_Ursus maritimus_). Varsinaisista maaeläimistä -ovat ihmiselle hyödyllisimmät myskihärkä (_Ovibos moschatus_) ja peura -(_Rangifer tarandus_). Enemmän lampaan kuin naudan sukuinen myskihärkä -elää nykyään ainoastaan Amerikan napamaissa, mutta on muinoin ollut -yleinen pohjoisessa Europassakin. Peura elää villinä kaikissa Jäämeren -maissa ja on levinnyt kauas napapiirin eteläpuolellekin; Suomessa se on -aikoinaan ollut yleinen Laatokan seuduillakin. Sen esiintymistä Frans -Joosefin maalla ja Huippuvuorilla on pidetty todisteena siitä, että -nämä saaret ovat ennen olleet mantereitten yhteydessä; edellisestä -saaristosta peura kuitenkin on jo hävinnyt ja jälkimäisessä saaristossa -on se häviämäisillään, kun europpalaiset urheilijat sitä kilvan -surmaavat ja norjalaiset metsästäjät ovat viime aikoina ruvenneet sitä -myrkylläkin tappamaan, "hävittäen ei ainoastaan villipeuroja, vaan -myöskin karhuja, naaleja, lintuja ja muita eläimiä ja muuttaen siten -luonnonrikkaat Huippuvuoret kolkoksi kalmistoksi". Lappalaiset ja -jotkut muut pohjoiset kansat ovat kesyttäneet peuran "poroksi" ja -saaneet siitä mitä monipuolisimman hyötyeläimen. Muista maaeläimistä -mainittakoon vielä sukunsa tuhkimus, typerän tunkelias Jäämeren kettu -eli naali (_Canis lagopus_), ja pari jyrsijöihin kuuluvaa sopulilajia -(_Myodes_), jotka usein suunnattomin joukoin kulkevat tundroilla, jänis -ja susi. Varsinaisista metsäeläimistäkin monet ovat levinneet -lähimmille napamaa-alueille. - -Yleisin kaikista arktisista linnuista on pulmunen (_Plectrophanes -nivalis_), "joka esiintyy suunnattomin joukoin ja löytää itselleen -koti- ja pesäpaikan jokaisessa arktisessa maassa, olkoon se kuinka -kolkko hyvänsä". Frans Joosefin maalle se saapuu huhtikuun puolivälissä -ja muuttaa sieltä lokakuun loppupuolella. Tärkeimpiin Jäämeren maitten -lintuihin kuuluvat metsäkanan sukuiset kiirunalajit (_Lagopus_), joiden -liha on maukasta ravintoa. Arktisten lintujen oikea valtakunta on -kuitenkin itse Jäämeren avaroilla vesillä. Siellä tavataan -"lintuvuoria", korkeita ja jyrkkiä rantakallioita, joilla kiislat, -ruokit, lunnit, lokit, merimetsot ja muut vesilinnut pesivät -suunnattomin joukoin; aurinkoa pimentävinä pilvinä lentelee lintuja -sellaisten lintuvuorien ympärillä. Taloudellista hyötyä kaikki nämä -lintuparvet tuottavat ainoastaan höyhenillään ja munillaan. -Arvokkaimpia siinä suhteessa ovat haahkat (_Somateria mollissima_ ja -_spectabilis_). Islannissa, Huippuvuorilla ja muilla Jäämeren saarilla -pesivät haahkat sisustavat pesänsä mitä hienoimmilla untuvilla, joita -ne nyppivät omasta rinnastaan. Ihminen riistää pesästä untuvat ja -munat, ja haahkaemä kahdesti uudelleen sisustaa pesänsä, toisella -kerralla uroslinnultakin otetuilla untuvilla; 24 pesän lasketaan tällä -tavoin tuottavan kilon untuvia. - -Jäämeren merieläimistön runsaudelle vetää koko maailmassa vertoja -ainoastaan Eteläisen Jäämeren eläimistö. Tämä Jäämeren eläinrikkaus ei -riipu niin paljon lajien lukuisuudesta kuin saman lajin yksilöjen -paljoudesta. Merieläimistä herättävät enintä huomiota valaat, joita on -sekä suuria hetulasuisia että pienempiä hammasvalaita. Valaitten -kuningas, 24 m:n pituuden ja 150.000 kg:n painavuuden saavuttava musta -Grönlannin valas (_Balcena mysticetus_), joka ennen tuhansittain -risteili Jäämeren selillä, on jo luultavasti sukupuuttoon hävinnyt; v. -1897 skotlantilaiset valaanpyytäjät vielä saivat saaliikseen 13 näitä -valaita, mutta v. 1907 eivät enään ainoatakaan. Sen sijaan porhaltelee -Jäämerellä vielä mahtava sinivalas eli jättiläisvalas (_Balanoptera -Sibbaldii_); se ei ole yhtä painava ja paksu kuin Grönlannin valas, -mutta on sitä pitempi, maailman pisin eläin, joskus 30 metrin -mittainen! Pienemmistä valaslajeista ovat muita merkittävämpiä -maitovalas (_Delphinopterus leucas_) ja sarvivalas (_Monodon -monoceros_). Ne ovat molemmat 4-6 m:n pituisia ja monessa muussakin -suhteessa toistensa kaltaisia, ja niitä pyydystetään ahkerasti sekä -rasvan että nahan ja ravinnoksi käytetyn lihansa vuoksi. Maitovalas -liikkuu kaikilla arktisilla rantavesillä ja se on helposti tunnettava -kermanvaaleasta väristään. Sen retket ovat niin säännöllisiä, että -kokeneet pyytäjät, jotka tarkoin tuntevat, mitä rantaa ja mitä tietä se -milloinkin kulkee, tavallisesti saavat ajetuksi maalle koko matkueen. -Sarvivalas on tunnettava uroksen 2-3 m:n pituiseksi, suoraan eteenpäin -ulkonevaksi kasvaneesta yläleuan etuhampaasta. Tällä kierteisellä -hammasluulla oli ennen vanhaan kaupassa hyvin suuri arvo, sitä kun -näette luultiin raamatun pyhän "yksisarvisen" sarveksi ja sen jauhetta -kun senvuoksi pidettiin ihmelääkkeenä. Jäämeren lämpimämmissä osissa -tavataan myöskin pyöriäinen eli merisika (_Phocaena communis_), -mustaselkäinen ja valkovatsainen, lihava ja iloinen, parin metrin -pituinen pikkuvalas. - -Jäämeren lukuisista hyljelajeista on arvokkain mursu (_Trichechus -rosmarus_). Se on jykevä otus, painoltaan 1000-2500 kg ja koiras -varustettu 2/3 m:n pituisilla alaspäin kasvavilla torahampailla, joita -se käyttää simpukkain kaivamiseen ja taisteluaseekseen. Mursukin on -ennen ollut yleinen Jäämerellä, mutta hillittömän pyynnin vuoksi se jo -on hävinnyt laajoilta alueilta. Jäämeren tavallisia hylkeitä ovat -Grönlannin hylje (_Phoca groenlandica_), muita suurempi partahylje -(_Ph. barbata_), kuplahylje (_Cystophora cristata_) ja Suomenkin -vesillä tavattavat norppa eli kiehkuraishylje (_Phoca foetida_), -kirjava hylje (_Phoca vitulina_) ja halli eli harmaahylje (_Halichoerus -grypus_). Hylkeenpyynti on yhä vielä Jäämeren tärkeimpiä elinkeinoja ja -kymmeniä ellei satojatuhansia hylkeitä saadaan joka vuosi Europan -lähellä olevista Jäämeren osista. - -Lintujen, valaitten ja hylkeitten ohella vilisee Jäämeressä lukematon -joukko alempia eläimiä kaloista yksisoluisiin alkueläimiin saakka. Nämä -eläjät saavat ravintonsa mittaamattomain kelluvain leväjoukkojen -muodostamilta meren niityiltä ja itse ne ovat meren korkeampain -asukkaitten loppumattomina laitumina. "Kahta katkalajia (_Anonys nugax_ -ja _Onissimus Edwardsii_) vilisee Jäämeren vesissä niin suuria -joukkoja, että ne syövät suuren linnun ruhon kaikki pehmeät osat ja -jättävät käsistään putipuhtaan luurangon 24 tunnin kuluessa. -Luonnontutkijat ovat usein käyttäneet tätä apukeinoa työssänsä. -Huippuvuorten Jäävuonon suusta, 197 syllän syvyydestä Monacon ruhtinas -sai haaviinsa koko neljäkymmentä naulaa suuria punaisia äyriäisiä -(_Pandanus borealis_), yhteensä 1.775 kappaletta; nämä äyriäiset eivät -ainoastaan olleet eläintieteellisesti mielenkiintoisia, mutta ne -havaittiin myös erinomaisen maukkaaksi syötäväksi ja ne käytettiin -siihen tarkoitukseen laivalla. Vesi kihisee kotiloeläimiä, etenkin -_Clio borealis_ lajia, jolla Grönlannin valas elää, ja nuolimatoja -(_Sagitta_), joilla on läpinäkyvä kotilo. Barentsinmeressä olen koonnut -haaviini naulan toisia pieniä hankajalkaisia (_Calanus jinmarchicus_) -muutamassa minutissa. Nämä äärettömät joukot eläineliöitä ovat -perusravintona lintu-myriadeille, hylje- ja mursuparville ja lukuisille -valaille. Ja on muistettava sekin, että itse ihminenkin tarpeen -tullessa voi saada runsaan ruuan meren pienistä äyriäisistä, jos -hänellä vain on keinoja, millä koota niitä." (William S. Bruce.) - -Surkein olento Jäämeren maailmassa lienee ihminen. Arktiset maat ovat -näihin saakka olleet maailman harvimpaan asuttuja, niiden väestö on -kuulunut kansain alimpaan köyhälistöön. Miljonain neliökilometrien -laajuisissa Jäämeren maissa asuva väkiluku nousee tuskin yli -800.000-900.000 hengen. Tähän väestöön on silloin luettu Jäämeren -rannikoilla ja saarilla asuvat arktiset alkukansat, vaikka niiden -asuma-alat osittain ulettuvat napapiiriä melkoista etelämmäksikin, sekä -mainituille seuduille muuttaneet sivistyskansoihin kuuluvat asukkaat. -Alkukansoista ovat lukuisimmat Europassa asuvat lappalaiset (n. 30.000 -henkeä), Siperian jakutit (230.000) ja Amerikan eskimot (40.000 -henkeä). Viimemainitut ovat melkein yksinomaisesti merikansaa, joka -kalastuksen ja hylkeenpyynnin alalla on saavuttanut melko korkean -kulttuurikannan; Europan ja Aasian arktiset kansat taas ovat parhaasta -päästä mannerkansoja, joiden pääelinkeinoja ovat metsästys, -sisävesikalastus ja poronhoito. Europpalainen kulttuuri on jo -kuitenkin tunkeutunut Jäämerellekin ja saanut johtavan aseman sen -talouselämässäkin, josta alkukansat vuosi vuodelta joutuvat yhä -syrjemmälle. Niin on käynyt erityisesti siinä Jäämeren alueen osassa, -joka tässä on tutkielmamme esineenä. - -Pohjoisimman Europan rannikko on vuonojen ja lahtien uurtelema. Norjan -pohjoisrannikolla, _Ruijassa_, on vuono vuonon, niemi niemen, saari -saaren vieressä Suomen Enontekiön lähelle pistävästä komeasta -Jyykeänvuonosta (Lyngenfjord) Utsjokea lähellä olevaan avaraan -Varanginvuonoon saakka. Tämän vuonon itäpuolella on kapean kannaksen -mantereeseen yhdistämä Kalastajaniemi. Varangista itäänpäin kutsutaan -rannikkoa _Muurmanin-rannaksi_. Se on matalampi kuin Ruijan rannikko ja -Kuollanvuonoa lukuunottamatta lahdeton. Suuren Kuollan niemimaan alavan -itä- ja kaakkoisrannikon nimenä on _Turjan-ranta_. - -Kapeahkon merensalmen kautta päästään Jäämerestä monihaaraiseen -Vienanmereen. Se päättyy luoteessa vuori- ja vuonorantaiseen, saariston -reunustamaan _Kannanlahteen_, jonka molemmin puolin olevia rantoja -kutsutaan _Karjalan-rannaksi_. Vienanmeren eteläisenä päänä on -satamaton, matala _Äänislahti_, jonka rannat pakoveden aikana ovat -kuivilla kilometrien leveydeltä. Lahden suussa ovat kuuluisat -Solovetsin luostarisaaret. Kolmas Vienanmeren perukka on suppilomainen -_Vienanlahti_, mihin suuri Vienanjoki laskee. Laivaliikkeestä -johtuneella nimityksellä kutsutaan Vienanlahden länsirantaa -_Kesärannaksi_ ja itärantaa _Talvirannaksi_. -- Itäpuolella Vienanmeren -suuta on _Meseninlahti_ ja sen takana pistää kauas mereen omituisen -muotoinen _Kanin-niemi_, jonka takana alkavat Petshoran seudut. - -Taloudellisesti voidaan Europan Jäämeren maat sopivasti jakaa eri -vyöhykkeisiin. (1) "Merivyöhykkeessä", s.o. Jäämeren saarilla ja -lähimmillä rannikoilla ovat vanhastaan tärkeimpiä olleet -merieläimistöön perustuvat elinkeinot: meri- ja jokikalastus, -"lintuvuorilla" pesiväin vesilintujen untuvain ja munain keräys, -hylkeen- ja valaanpyynti. (2) Mantereella saa kasvillisuus etelään -mennessä yhä suuremman arvon, vaikka sillä täälläkin on eläimistön -rinnalla ainoastaan toisarvoinen merkitys. Pitkin Europan koko -pohjoisinta rannikkoa kulkee missä kapeampana missä leveämpänä korkea, -vesiköyhä "tunturivyöhyke", jota käytetään porojen syöttömaaksi ja -jolla on merkitystä myöskin villipeurain, syötäväin lintujen -(riekkojen, kiirunain) ja turkiseläinten pyydysmaana. Tämä vyöhyke -täyttää koko Ruijan, pohjoisimman ja koillisen osan Kuollanniemeä, -Vienanmeren suun seudut, koko Kaninniemen ja sen takaiset rannikot sekä -etelämpäinkin seutujen korkeimmat kohdat. (3) Tunturivyöhykkeen -eteläpuolella alkaa vähitellen varsinainen "metsä- ja järvivyöhyke", -monipuolisen metsästyksen ja sisävesikalastuksen vanha tuottoisa alue. - -Tämä alkuperäinen elinkeinojärjestelmä on parin viime vuosisadan -kuluessa perinpohjin muuttunut. Etelästä käsin Jäämeren rannikoille -muuttaneet uutisasukkaat ovat sopiviin paikkoihin vuonojen pohjiin ja -jokivarsille raivanneet niittyjä sarvikarjanhoitoa varten ja pieniä -viljelysmaita perunan, ohran ja muidenkin viljelyskasvien kasvattamista -varten. Sen ohella ovat merenkulku ja kauppa kehittyneet. Viime -vuosikymmenet ja viime vuodet vihdoin ovat nähneet metsäliikkeen, -vuorityön, suurkaupan ja suurmeriliikkeen Jäämeren maissa nopeasti -nousevan ja alkavan siellä aivan uutta aikakautta. - -Jos Europan Jäämeren maihin luemme, paitsi tähän mereen kuuluvia -saaria, kaikkien Europasta Jäämereen laskevain jokien alueet (Jäämeren -vesistöalueen), siitä karttuu n. 1,4 milj. km2:n laajuinen maa-alue, -jolla nykyään asuu päälle miljonan ihmistä. Meidän kannaltamme on -kuitenkin oikeampaa lukea Europan Jäämeren maihin ainoastaan ne seudut, -jotka luonto-olojensa puolesta ratkaisevasti kuuluvat Jäämeren piiriin -ja joiden talouselämä kokonaan tai hyvin huomattavaksi osaksi on -Jäämerestä riippuva. Täten kuuluvat Jäämeren maihin Finmarkin amtti -(Ruija) Norjasta, Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat Suomesta, koko -Arkangelin lääni (siihen luettuna Novaja Semlja) sekä kaukaiset -isännättömät ja asumattomat saaret Karhusaari, Huippuvuoret ja Frans -Joosefin maa. Koko tämän maa-alueen pinta-ala tekee miljonan km2 ja -väkiluku viimeisten tietojen mukaan tasaluvuin 1/2 miljonaa. Tarkemmin -laskelmat näkyvät seuraavasta: - - Jäämeren maita km2 asukkaita - - Norjassa (Ruija) 40 815 38 065 - Suomessa 29 175 3 582 - Venäjällä 836 059 449 400 - Isännättömiä saaria 119 656 -- - yhteensä 1 025 705 491 047 - -Europan valtoihin kuuluvat Jäämeren maat jakaa Vienanmeri kahteen -luonnon- ja talousmaantieteellisesti erilaiseen osaan, joista -läntiseen, Lapin alueeseen, kuuluvat Norjan ja Suomen osat Jäämeren -rannikosta sekä Kuollan piirikunta Arkangelin lääniä ja itäiseen, -Vienan-Petshoran alueeseen, taas Arkangelin lääni ilman Kuollan -piirikuntaa seuraavalla tavalla: - - alueet km2 asukkaita - - Lapin alue 224 990 50 787 - Vienan-Petshoran alue 681 059 440 260 - yhteensä 906 049 491 047 - -Vertailu näiden alueiden välillä osoittaa maa-alan ja väkiluvun etujen -olevan kokonaan Vienan-Petshoran alueen puolella. Eteläisemmän -asemansa, maaliikenteensä ja suunnattomain metsävarainsa kautta tällä -alueella on puolellaan kaikki taloudellisetkin tulevaisuuden edut. -Näissä kohdin tuo pienialaisempi ja pieniväkisempi Lapin alue ei voi -kilpailla sen kanssa. Välittömään kilpailuun samoilla urilla ne eivät -muutenkaan sovellu, koska Vienan-Petshoran alue on pääasiassa maa-alue, -Lapin alue taas pääasiallisesti merialue. Mutta suhteellista kilpailua -niiden välillä voi syntyä, ja silloin Lapin alueella suurempia -mahdollisuuksia tarjoavain meri- ja vuorityöetujensa vuoksi kenties -kuitenkin on voiton mahdollisuuksia. - -Edellä esitettyjä laskelmia katsellessa näyttää Suomen osuus Jäämeren -maissa ja niiden talouselämässä tosiaan vain pisaralta meressä. Mitä -merkitsevät Suomelle kuuluvat 2.8 % Europan Jäämeren maitten -pinta-alasta ja viheliäinen 0.7 % sen kokonaisuudessaankin vähäisestä -väestöstä! Hiukan toivokkaammalta näyttää maamme osuus Jäämeren maitten -Lapin alueesta: 13 % pinta-alasta ja 7 % väestöstä. Mutta tältä -pieneltä saavutukselta riistää melkeinpä kaiken todellisen arvon se, -ettei Suomen alue uletu Jäämeren rantaan asti. Suomi on tässä -merimaassa usealla sopimuksella, viimeksi v. 1826 tehdyllä, jolloin -Suomen etujen valvominen on törkeästi laiminlyöty, työnnetty mereltä -pois, siltä mielivaltaisesti suljettu pääsy Jäämerelle. Siten on -epäsuotuisten valtiollisten olojen vuoksi Suomelle tullut -kokonaisuudessaan mitä luonnottomin pohjoisraja. "Suomenmaa on, näet, --- lausuu K.F. Ignatius -- tällä rajalla kokonaan pois suljettu -kalarikkaasta, Lapinmaan väestölle välttämättömän tarpeellisesta -Pohjois-Jäämeren rannikosta, vieläpä monessa paikoin aivan soukalla -maakaistaleella siitä eroitettu. Niin on esm. matka Koltapahdasta -Jyykeän- (Lyngen-) tai Kaavuonolle (Kaafjord) 3.5 peninkulmaa, -Somasoaivista Naavuonolle (Quaanangerfjord) 2.5 peninkulmaa ja -Rajalasta Utsjoen pitäjässä Varankivuonolle niin-ikään ainoastaan 2.5 -peninkulmaa." - -Suomen Jäämeri-asema ei kuitenkaan ole niin huono kuin miltä se -näyttää. Jos Suomen Lapilta vastaiseksi puuttuukin merta, niin puuttuu -Ruijalta sisämaata; ja se on meidän aikanamme hyvin arveluttava puute -sekin. Se nyt tosin ei meille ole mikään apu. Mutta Suomella on -muutamia etujakin, joita toisilla ei ole. Suomen Lapin asema koko -Jäämeren Lapin alueen keskustassa, lähellä tärkeää Varanginvuonoa, -Jäämeren Lapin suurimman sisämaanvesistön ympäristöllä, on huomattavan -edullinen. Suomen Lapilla on paremmat metsänkasvuolot, mukavammat -sisämaiset luonnolliset kulkuväylät, edullisemmat asutusalueet, -suuremmat talous- ja kulttuurielämän mahdollisuudet kuin sen -naapurialueilla. Suomen Lappi on lyhyesti sanoen koko Jäämeren Lapin -alueen maantieteellinen sydän ja siitä syystä myös sen tuleva talous- -ja sivistyskeskus. Sen erottaminen Jäämereltä on väkivaltaa Jäämeren -omaa talous- ja sivistyselämää vastaan. - -Kuten seuraavasta tulemme näkemään, on Suomella ilmeisiä ja -kumoamattomia historiallisia, kansallisia ja taloudellisia oikeuksia -päästä Jäämerelle. Ennen tai myöhemmin, tavalla tai toisella ovat ne -oikeudet toteutuvat. Suomen valtiollinen itsenäisyys on luonnollisena -seuraamuksenan vaativa meille kauan kaivattua itsenäisyyttä myöskin -Jäämerellä. - - - - -2. MUINAISAIKAIN TALOUS- JA VALTASUHTEET JÄÄMERELLÄ. - - -Jäämeri ja sen pitkät rannikot olivat vanhempina aikoina kauan aikaa -ihmeitten, noituuden ja kauhujen satuseutuja etelämmässä asuvain -kansain mielikuvituksessa. Jossakin sielläpäin oli skandinavialaisten -muinaistarujen sumuinen "Niflheim", toinen maailman kuohuvista -alkuääristä. Jäämeren skandinavialaisia toisintonimiä oli "Trollabotn" -(Noitapohja), ja karjalaisesta "Kannanlahden" nimestä skandinavialaiset -väänsivät Vienanmerelle nimen "Gandvik" (Taikalahti). Suomalaistenkin -aikaisimmat käsitykset Jäämeren seuduista ovat olleet aivan taru- ja -taikaperäisiä. Sinne esi-isämme sijoittivat "summan Sariolan", joka on -Niflheimin suomalainen vastine, sinne salaperäisen "Ruijan" ja -"Turjan". Suuren loitsumaineensa kaikkien naapuriensa keskuudessa -lappalaiset saivat kaiketi osaksi siitäkin, että asuivat tuon kammotun -taikameren puolella. - -Näitä satuja ja käsityksiä vielä paransivat ja levittivät klassillisen -muinaisajan ja keskiajan kirjailijat, etunenässä kunnianarvoisa -kirkonmies Bremenin Aatami (kirjoitti v:n 1070 vaiheilla), joka -Jäämeren seutujen asukkaiden joukkoon pani myöskin yksisilmäiset -kyklopit, yksijalkaiset, koirankuonolaiset, ihmissyöjät ja -suomensukuisista vepsäläisistä (ves, wizzi) tekaisi "valkoisen kansan" -(weiss, vit -- valkoinen), jonka lapset muka syntyivät valkoisen karvan -peittäminä; siitä lorusta sitten sai "Valkoinen meri" pysyvän nimensä. - -Mutta oli sellaisiakin miehiä, jotka ennakkoluulottomina uskalsivat -lähteä omin silmin tutkimaan tuon tuntemattoman maailman salaisuuksia. -Englannin kuninkaan Alfred Suuren (871-901) kirjoittamassa -maantieteessä on jälkimaailmalle säilynyt kertomus merkillisestä -matkasta, jonka kuninkaan palveluksessa oleva norjalainen Ottar oli -tehnyt Vienanmerelle. Suomennamme tähän kertomuksen mielenkiintoisimmat -kohdat: - -"Ottar sanoi herrallensa kuningas Alfredille, että hän asui kaikista -norjalaisista pohjoisimpana. Hän kertoi asuvansa sen maan pohjoisessa -osassa Länsimeren rannalla. Kuitenkin sanoi hän tämän maan siitä -ulottuvan vielä kauas pohjoiseen; mutta maan siellä olevan asumattoman, -paitsi mitä muutamissa paikoin silloin tällöin oleskelee lappalaisia -(Finnas), jotka talvella metsästävät ja kesällä kalastavat heidän -meressänsä. - -"Hän sanoi kerran halunneensa tulla tietämään, kuinka kauas tämä maa -ulottuisi pohjoiseen, taikka asuisiko ketään ihmisiä tämän autiomaan -pohjoispuolella. Hän läksi siis ja purjehti pitkin rannikkoa pohjoiseen -päin, pitäen koko ajan aution maan oikealla kädellänsä ja aukean meren -vasemmallansa. Kolmen päivän kuluttua tuli hän niin kauas pohjoiseen -kuin valaanpyytäjät tavallisesti kauimmaksi menevät. Sitten kulki vielä -pohjoista kohti, niin kauas kuin toisten kolmen päivän kuluessa voi -purjehtia. Sen jälkeen maa kääntyi itäänpäin, taikka meri antoi maahan -päin; kumminko oikein, ei hän tiennyt, sen hän vaan tiesi, että hän -siellä odotti länsituulta, tahi vähän pohjoisempaa, ja laski sitten -itää kohti, pitkin maata, niin paljon kuin neljässä päivässä voi -purjehtia. Tällöin piti hänen taas odottaa tuulta, täyttä pohjoista, -siitä syystä että maa siellä kääntyy etelään taikka meri antautuu -maahan päin, kumminko oikein, ei hän tiennyt. Sitten hän laski etelää -kohti pitkin maata, niin kauas kuin viidessä päivässä voi purjehtia. -Silloin tuli hänelle siellä lahdessa suuri joki vastaan. He kääntyivät -joella takaisin, sillä he eivät uskaltaneet jokea myöten purjehtia -ylemmäksi, peljäten vihollisuutta; koska maa joen toisella puolella oli -sangen asuttua. Ja hän ei ollut tavannut asuttua maata sitten kotoa -lähtönsä, vaan oli hänellä kaikkialla asumaton maa oikealla kädellänsä, -paitsi muutamia kalastajia ja linnustajia ja metsästäjiä, jotka olivat -lappalaisia. Ja vasemmalla kädellänsä oli hänellä aava meri. - -"Permalaiset (Beormas) olivat varsin hyvin viljelleet maansa; mutta he -(Ottar ja hänen miehensä) eivät uskaltaneet nousta maalle. Vaan Turjan -lappalaisten maa (Terfenna land) oli kaikkialla autiota, paitsi missä -metsästäjiä oleskeli tahi kalastajia taikka linnustajia. - -"... Hänestä tuntui, että lappalaiset ja permalaiset puhuivat -jokseenkin yhtäläistä kieltä. Hän matkusti sinne pääasiallisesti, -paitsi halusta tullakseen tuntemaan maan luonteen, mursujen tähden; -sillä näillä on sangen jaloa luuta hampaissansa; joita matkustajat -toivat mukanansa muutamia kuninkaalle. Ja niiden nahka sopii hyvästi -laivanköydeksi. Nämä valaat (mursut) ovat paljon pienempiä kuin muut -valaat; eivätkä ole seitsemää kyynärää pitempiä... - -"Hän oli sangen varakas mies... Mutta heidän (norjalaisten) -varallisuutensa riippuu enimmästi siitä verosta, jonka lappalaiset -heille suorittavat. Tämä vero on enimmäkseen otusten nahkoja ja -linnunhöyheniä ja mursunluuta ja sellaista laivanköyttä, joka on tehty -mursun ja hylkeen nahkasta. Kukin maksaa varojensa mukaan. Rikkaimman -pitää suorittaa viisitoista näädännahkaa, viisi porontaljaa, yksi -karhuntalja, kymmenen vasua höyheniä, yksi karhun- tai saukonnahkainen -peski ja kaksi laivanköyttä, kumpikin kuuttakymmentä kyynärää pitkä, -toinen mursun ja toinen hylkeen nahkasta. - -"Hän sanoi, että Norja on sangen pitkä ja sangen kapea... Asumaton -vuorenseljänne on itäisellä puolella, ulettuen yhtä pitkältä kuin -asuttu maa. Tällä seljänteellä oleskelee lappalaisia..." - -Ottar nimenomaan mainitsee tehneensä retkensä tiedonhalusta, joskin -mursunluun hankkiminen oli sivutarkoituksena. Se oli sekä -tarkoituksiltaan että tuloksiltaan suurenmoinen löytöretki. Sen -kertomuksesta, niin harvasanainen kuin se onkin, selviää useita -tärkeitä seikkoja. - -Jäämeren luonto monipuolisine riistarikkauksineen on siinä kuvattu. -Näemme siitä, että lappalaisia jo kauan ennen Ottarin retkeä oli asunut -Jäämeren rannikkoseuduilla osittain sisämaan tuntureilla poronhoitoa ja -villipeuran ja turkiseläinten metsästystä, osittain autiolla -merenrannalla kalastusta, linnustusta sekä hylkeen- ja mursunpyyntiä -harjoittaen. Kaikesta päättäen jo kauan ennen Ottarin aikoja -norjalaiset olivat joutuneet suhteisiin lappalaisten kanssa ja -ruvenneet tekemään heidän alueellaan maitse kauppa- ja verotusretkiä, -joilta saivat saaliikseen pohjan peräin ja Jäämeren arvokkaita -tuotteita. - -Ottarin antaman kuvauksen vahvistavat ja täydentävät merkilliset -lappalaiset muinaislöydöt, joita on kaivettu esille Varanginvuonon -rantamilta, etenkin Kälmeijän (Kjelmön) saarelta Paatsjoen suun -lähellä. Löydöt ovat 7-11. vuosisadoilta ja sisältävät monenlaisia, -parhaasta päästä peuranluisia esineitä, kuten ongenkoukkuja, -nuolenkärkiä, hylkeenpyynnissä käytettyjen harpuunien kärkiä, ahraimia -jokilohien pyyntiä varten ym. Löydöissä on joukoittain kalain, lintujen --- kuten meidän aikanamme jo sukupuuttoon hävinneiden siivettömäin -ruokkien (_Alea impennis_) --, peurain, kirjavain hylkeiden, Grönlannin -hylkeiden, harmaiden hylkeiden, merisikain eli pyöriäisten, majavain -ym. ravinnoksi käytettyjen eläinten luita; sitävastoin on vähemmin -jälkiä mursunpyynnistä. Saviastiain kappaleet ja pienet rautaesineet -osoittavat, ettei Jäämeren lappalaisten silloinen kulttuuri ollut -niinkään alhainen. "Tunkeutuessaan pitkin Pohjois-Norjan rannikkoa -pohjoiseen norjalaiset tapasivat lappalaisia erämiehiä eli -merilappalaisia. Tästä kosketuksesta korkeamman kulttuurin kanssa ovat -lappalaiset paljon oppineet, mutta toiselta puolen ovat norjalaisetkin -saaneet oppia lappalaisten pyynti- ja metsästyskulttuurista, joka hyvin -soveltui niihin seutuihin. Sen kautta syntyi meripyynnin korkeampi -kehitys." (Fridtjof Nansen.) - -Luonnon edut, s.o. lauha talvi, ympäri vuoden sula meri ja meren sekä -lintuvuorien riistarikkaus, siten näille kaukaisille rannoille -houkuttelivat ja siellä ylläpitivät alallaan verraten korkealle -kehittynyttä lappalaisasutusta ja -kulttuuria jo silloin kuin paljon -etelämmässä olevat sisämaat vielä olivat asumattomia erämaita. - -Ottarin retki avasi tien muille norjalaisille retkeilijöille, joiden -kautta koko Ruijan ranta ja myöhemmin "Muurmaninrannan" (s.o. -Normannien eli Norjalaisten rannan) nimellä tunnettu Kuollanniemen -pohjoisrannikko tulivat Norjan vaikutuksen ja vallan alaisiksi. -Norjalaisten ja islantilaisten satujen tietopiiri ulettui vielä paljon -kauemmaksikin itäänpäin, aina Petshoran tienoille saakka. V. 1194 -norjalaiset valaanpyytäjät löysivät Jäämeren äärillä uuden, -"Svalbard'iksi" nimittämänsä kylmän maan, luultavasti Huippuvuoret, ja -v. 1307 Norjan hallitusmiehet perustivat Varanginvuonon suulle Varjakan -eli Vuoreijan linnan (Vardöhus). Meren herruus Jäämerellä joutui täten -pysyvästi Norjalle. - -Muistettavalla matkallaan Ottar päätyi Vienanmeren rannalle, suuren -Vienanjoen suuhunko, kuten yleensä on luultu, vaiko Kuollan niemen -etelärannikolle laskevan vuolaan Varsugan suuhun, kuten Nansen olettaa, -jääköön tässä ratkaisematta. Hän tapasi siellä kukoistavan permalaisen -asutuksen ja viljelyksen. Hyvään alkuun päästyään norjalaiset tämän -tästäkin tekivät kauppa- ja ryöstöretkiä permalaisten maahan. Kuuluisin -niistä on Thore Hundin ja hänen miestensä v. 1026 tekemä Vienan retki, -jolloin norjalaiset permalaisten kauppapaikalle tultuaan ensinnä -ostelivat paljon oravan-, majavan- ja soopelinnahkoja ja sen jälkeen -kaupparauhan irtisanottuaan yöllä ryöstivät metsässä olevan aidatun -kalmiston ja Jumalan-kuvan saaden saaliikseen suuret määrät hopeaa ja -muita kalleuksia. - -Norjalaisten kertomukset permalaisten oloista ovat kaikissa kohdissaan -uskottavia -- pitäähän A. Ahlqvist Jumalan-kuvan jutussa "ihan jokaista -sanaa totena" -- ja kaikki epäilykset haihtuvat, kun luemme vanhain -arabialaisten maantieteilijäin kertomuksia heille tunnetuista -pohjoisimmista maista. Eräs näistä arabialaisista kirjoittajista, -1100-luvulla elänyt Abu Hamid kertoo, kuinka kauppiaat matkustivat -Bulgarista Isu nimiseen uskottomain maahan, josta saatiin majavia; -siellä kauppiaat persialaisilla miekanterillä ostivat itselleen -majavannahkoja; Isun asukkaat taas veivät nämä miekat pimeyden -läheiseen maahan synkeän meren äärelle, missä möivät ne -soopelinnahkoihin; tuon äärimmäisen maan asukkaat vihdoin uhrasivat -miekat mereen, josta Allah antoi nousta vuorenkokoisia kaloja. -Permalaisten rikkauden lähde oli siis Mustan- ja Kaspianmeren -takaisessa arabialaisessa maailmassa, jonne Volgan kauppiaiden -välityksellä hankittiin Jäämeren maitten kallisarvoisia turkiksia. -Muutamalla mielikuvituksen värittämällä piirteellä Abu Hamid kuvaa koko -vaihtokaupan Persiasta Jäämeren valaanpyyntivesille ja Jäämereltä -Persiaan. Arabialaisten käyttämä Isu nimi lienee sama kuin muitten -keskiajan kirjailijain mainitsemat Ves ja Wizzi, jotka tarkoittavat -vepsäläistä heimoa, jonka alueen kautta luonnolliset kauppatiet muinoin -kulkivat Vienanmerelle ja Jäämerelle. - -Vienanmeren rannoilla asuvain turkis- ja hopearikkaiden permalaisten -kansallisuudesta tuskin voi olla eri mieliä. He olivat kaikissa -tapauksissa suomensukuisia ja kaikesta päättäen karjalaisia, tarkemmin -sanoen nykyisten Vienan karjalaisten esi-isiä, jotka jo varhain olivat -saapuneet Vienan vesille ja siellä kehittyneet eteviksi Jäämeren -pyytäjiksi ja turkiskauppiaiksi. Siihen saamme todisteita monelta -taholta. Vienanmeren ympäristöissä on permalais-aikaan palautuvia -karjalaisia paikannimiä (Kannanlahti -- Gandvik). Kun myöhemmin Vienan -permalaisten nimi historiasta katoo, karjalaiset esiintyvät heidän -yleisperillisinään sillä tavoin, ettei mikään todellinen kansanvaihdos -tunnu mahdolliselta. Kalevalakin näyttää käsitystämme tukevan. -Karjalaisille runoille on koko Jäämeren elämä tutunomainen ja kotoinen. -Niinkuin omista näkemistään ne puhuvat Jäämeren luonnosta, valaista, -mursuista ja mursunluisista hevossuista ja ruoskanvarsista. Sivumennen -sanoen ovat karjalaiset kuten lappalaisetkin nähtävästi oppineet -mursunpyynnin norjalaisilta, koskapa sana "mursu" lienee lainaus -norjalaisesta "rosmar" sanasta; muuten on meidän "norsummekin" alkuaan -sama kuin mursu ja norsunluu siis oikeastaan karjalaista mursunluuta. - -V. 1137 mainitaan Vienanmeren rannalla suolan keittämistä -- sekin -varmaan vanha karjalainen merielinkeino. Myöhempäin historiallisten -tietojen mukaan ovat Vienan-karjalaiset olleet tunnettuja Jäämeren -valaanpyytäjiä, kalastajia ja laivanrakentajia. Koko tämä keskiaikainen -karjalainen Jäämeren-kulttuuri ei voi olla aivan lyhyessä ajassa -kehittynyt, vaan täytyy sillä olla juurensa Ottarin ja permalaisten -ajoissa. - -Vienan karjalaisten ja norjalaisten kauppa- ja sotasuhteita jatkui -vuosisatain halki. Norjalaiset sadut kerskuvat senpuolisten monista -voitokkaista Vienan-retkistä. Ja vienalaiset kostivat parhaansa mukaan -tekemällä maitse ja meritse sotaretkiä Pohjois-Norjaan. Kilpailun ja -vihollisuuden pääsyynä olivat varmaan lappalaiset, joita Vienan -karjalaiset todennäköisesti jo ammoisista ajoista verottivat ja -riistivät samaan tapaan kuin norjalaiset. - -Kesken näitä norjalais-lappalais-karjalaisia suhteita esiintyy Jäämeren -näyttämölle uusi tekijä: venäläiset. Kun jo v. 1096 etäisen Petshoran -asukkaita ja parin vuosikymmenen kuluttua Laatokan seutuja mainitaan -Novgorodin verollisina, lienee venäläisten valtiollinen ylivalta jo -siihen aikaan ollut pohjattuna Vienan-karjalaisillakin alueilla. -Kreikkalaisen kirkon ja edistyneempien elinkeinojen yhteisin voimin -novgorodilainen valta ja asutus varmoin askelin lähenivät Jäämeren -rantoja. Novgorodin ja Norjan hallitsijain kesken syntyi vähitellen -vallanjako Jäämerellä. V. 1251 mainitaan Novgorodin ruhtinaan -toimittaneen lähettiläitä Norjan kuninkaan luo, ja lienee silloin -syntynyt jonkinlainen sopimus riidanalaisten seutujen käyttämisestä. -Uusi pysyvämpi sopimus tehtiin v. 1326. Sen mukaan kumpikin valta sai -määrätyllä tavalla verottaa omia lappalaisiansa koko sillä alueella, -joka ulettui Malangin vuonolta pitkin Kuollan rantoja Kannanlahden -Vieljokeen saakka; muuten oli veronalaisuuteen nähden rotu ratkaiseva, -niin että karjalaiset jäivät Novgorodin alaisiksi ja että norjalaiset -saivat verottaa "puolikarjalaisia", joilla oli lappalainen (s.o. Norjan -alainen lappalainen) äiti; kummankin valtakunnan kauppiaat saivat -esteettömästi kulkea toisen valtakunnan alueella. - -Vaikka Norja nimellisesti pysyi Muurmaninkin rannan valtiollisena -yliherrana, jolle vielä 1600-luvun alussa Kuollan kaupungin asukkaat -maksoivat lohiveroa, niin tosiasiallisesti kuitenkin Norjan valta -täällä jo keskiajalla taantui ja Venäjän kasvoi. Syynä Norjan -vaikutuksen heikkenemiseen oli pohjoismaiden unionista aiheutuva Norjan -valtiollinen taantuminen, Norjan kaupan syrjäytyminen Hansan -kauppavallan tieltä ja ehkäpä myöskin kalastuksen vilkastuminen Norjan -länsirannikolla, joka veti huomiota pois Jäämereltä. Sillä välin -venäläisen kirkon valta 1300-luvulla vakaantui Vienansuun pääpaikassa -Holmogorissa; v. 1429 perustettiin Vienanmeren saaristoon Solovetsin -luostari, koko Vienan-Petshoran alueen kuuluisa kulttuurikeskus. -Seuraavalla vuosisadalla kohosi jo venäläisiä luostarirakennuksia -Kuollan ja Petsamon vuonojen perukoille Muurmaninrannalla. - -Jäämeren rannikkojen isäntäin joukkoon ilmestyivät viimeisiksi -vielä suomalaiset ja ruotsalaiset. Samalla tavoin kuin -Jäämeren kalastajalappalaiset olivat joutuneet norjalaisten ja -karjalais-venäläisten alaisiksi, Fennoskandian sisäosissa kiertelevät -lappalaiset joutuivat voimakkaampien ja edistyneempien naapurikansain, -suomalaisten (hämäläisten) ja ruotsalaisten riistettäviksi. -Lappalaisten alamaisuus oli järjestynyt yksinkertaisen rotu- ja -perheorjuuden tapaan, siten että suomalaisilla tai ruotsalaisilla -isännillä oli takamailla lappalaiset orjaperheensä, joiden tuli -suorittaa omistajilleen tietyt verot. Isännyys niinkuin orjuuskin -jatkuivat perintönä polvesta polveen. Lappalainen pysyi isäntänsä -veronalaisuudessa kaikkialla, missä kiertelikin; asiakirjallisten -tietojen mukaan hämäläiset isännät keskiajalla omistivat -verolappalaisia kaukana Perä-Pohjolassa ja Länsipohjassa. - -Ottarin usein mainitussa kertomuksessa sanotaan, että pohjoisen Norjan -erotti Ruotsista ja Kainuunmaasta (Pohjanlahden suomalaisista -seuduista) niin leveä seljänne, että sen yli kulkemiseen tarvittiin -paikoin kaksi viikkoa, paikoin vain kuusi päivää ja että kainulaiset -(suomalaiset) kevyillä veneillään tunturijärviä pitkin soutaen ja -veneitään maata myöten kantaen toisinaan kävivät hävittämässä Norjan -seutuja ja norjalaiset samoin Kainuunmaata. Sodalliset suhteet -kuitenkin aikaa myöten muuttuivat rauhallisemmiksi. Lappalaisten -perääntyessä viimein Ruijan alueelle saakka heidän suomalaiset ja -ruotsalaiset isäntänsäkin joutuivat veroasioissaan kulkemaan Jäämeren -rannoilla. Tällaisia verotusretkiä pidettiin muinoin niin luonnollisina -ja oikeutettuina, etteivät norjalaiset niitä estäneet; he itsekin -nauttivat samanlaisia oikeuksia vieraalla alueella. Näin suomalaiset ja -ruotsalaiset saivat ensimäisen jalansijan Jäämerellä. - -Suomalais-ruotsalaisten Lapinoikeuksien omistajina esiintyivät -myöhemmällä keskiajalla "pirkkalaiset". Todennäköisesti he olivat -Pohjanlahden perukoille asettuneita suomalaisia ja ruotsalaisia -ammattikauppiaita, jotka vähitellen olivat hankkineet itselleen -hämäläisten ja muitten vanhain Lapinkävijäin oikeuksia. Nähtävästi jo -1200-luvulla Pohjanlahden pirkkalaiset olivat järjestyneet -säännöllisiksi kauppiaskunniksi, jotka määrättyjen lappalaisten -keskuudessa tai määrätyissä lappalaiskylissä harjoittivat kauppaa ja -verotusta Ruijaan saakka. V. 1498 mainitaan pirkkalaisilla olleen -esi-isiltä perittyjä oikeuksia sellaiseen Lapinkäyntiin. - -Unioniajalla, jolloin kaikki Skandinavian maat ja Suomi kuuluivat -samaan valtakuntaan ja Norja oli joutunut sisällisen heikkouden tilaan, -olivat olot Ruotsin valtakunnan turvissa toimiville pirkkalaisille -varsin suotuisat. Ruotsalaisen vaikutusvallan kasvaminen näkyy -siinäkin, että läntisten lappalaisten käännytys suureksi osaksi -tapahtui Upsalan arkkipiispan johdolla. - -Keskiajan loppuun päättyy Jäämeren kysymyksen ensimäinen pitkä -aikakausi. Sen kuluessa aluksi kolmen kansan, lappalaisten, -norjalaisten ja karjalaisten pohjoisimmat etuvartijat asettuivat -pysyvästi Jäämeren äärille, lappalaiset varsinaisen Jäämeren -rannikoille, norjalaiset heidän länsipuolelleen Haalogalantiin ja -karjalaiset itäpuolelle, Vienaan. Yhteisesti ja toisiltaan oppia ottaen -nämä kansat harjoittivat tuottavia Jäämeren elinkeinoja ja kohottivat -nämä elinkeinot verraten korkealle kannalle. Lappalaiset kuitenkin jo -varhain menettivät elinkeinollisen itsenäisyytensä -- mikäli heillä -sitä oli ollutkaan -- ja joutuivat norjalaisten ja karjalaisten -riistettäviksi. - -Ensimäinen tärkeä tapahtuma Jäämeren tunnetussa historiassa oli -norjalaisen meriurhon Ottarin Vienan retki, jonka kautta norjalaiset -joutuivat Vienan karjalaisten kanssa vuosisatoja kestäneisiin -kaupallisiin ja sodallisiin kosketuksiin ja joiden aikana norjalaiset -Jäämeren vesillä ja rannoilla saavuttivat pysyvän valtiollisen -ylivallan. Toinen suuri vaihe oli se, kun Novgorodin valta saatettuaan -Vienan karjalaiset alaisuuteensa ja perittyään karjalaisten vanhat -Lapin oikeudet alkoi merkillisen venäläisen vaikutuskauden Jäämerellä. -Vaikka Jäämeren rannikko nimellisesti jäi suureksi yhteisalueeksi, -jossa kumpikin valta sai verottaa omia lappalaisiansa, niin -tosiasiallisesti koko Kuollan puoli Jäämeren aluetta joutui pysyvästi -venäläisen vaikutuksen alaiseksi. Kolmas merkkitapaus Jäämeren -kysymyksen vanhassa historiassa vihdoin oli suomalais-ruotsalaisten -pirkkalaisten saapuminen lappalaisineen Jäämeren rannikoille ja siitä -johtuneet Ruotsi-Suomen oikeudet Jäämereen. - -Suuressa maailmassa ei kaikesta tästä kehityksessä tiedetty mitään; -Europan sivistyskansain tietopiirissä Jäämeren seudut koko ajan -pysyivät merihirviöitten ja satujen Taikamerenä. - - - - -3. UUSI AIKA: JÄÄMEREN RANNIKON VALTIOLLISET JAOT. - - -Uusi sangen vaiherikas aikakausi alkoi Jäämeren äärillä, kun nämäkin -etäiset seudut joutuivat suurten löytöretkien tielle, Länsi-Europan -kauppakansain vaikutusalaksi ja yritteliäiden merkantilististen -hallitsijain koekentäksi. - -Kun espanjalaiset ja portugalilaiset sulkivat muitten kansain -merenkulkijoilta eteläiset pääsytiet Intiaan ja Kiinaan, englantilaiset -ja hollantilaiset alkoivat etsiä luoteisia ja koillisia pääsyväyliä -idän rikkauksien lähteille. V. 1553 Hugh Willoughby ja Richard -Chancellor lähtivät kolmella laivalla Englannista purjehtimaan -"koillisväylän" kautta Kiinaan. Norjan rannikolla laivat myrskyssä -eksyivät toisistaan. Willoughby harhailtuaan siellä täällä Jäämerellä -kuoli miehistöineen viluun ja puutteeseen jossakin samojedien -rannoilla. Chancellor oli onnekkaampi. Hänen laivansa saapui Vienanjoen -suuhun, länsieuroppalaisille uuteen, tuntemattomaan maailmaan. -Englantilaiset heti ymmärsivät löytönsä merkityksen. He ryhtyivät -viipymättä kauppasuhteisiin moskovalaisten kanssa, jotka Novgorodin -valloitettuaan olivat tulleet Vienankin herroiksi. Englantilaisten -perustama kauppaseura, "Moskovan kauppakomppania", sai Venäjällä -tullivapauden ja muita erioikeuksia, joita se nautti lähes sata vuotta. -Vienan suulla olevan P. Mikaelin luostarin lähelle englantilaiset -perustivat pienen Archangelin (Arkkienkelin) linnoituksen ja -kauppasiirtolan, jonka viereen venäläiset puolestaan v. 1584 perustivat -samannimisen kaupungin. Ennen Pietarin kaupungin perustamista (1703) -Arkangeli oli lähes vuosisadan ajan Venäjän ainoa ja senvuoksi -korvaamaton merisatama. - -Pian ilmestyivät hollantilaisetkin Jäämeren markkinoille. -Hollantilainen Willem Barents löysi v. 1594 Novaja Semljan ja kahden -vuoden kuluttua Karhusaaren sekä Huippuvuoret. Täyteen lastattuja -kauppalaivoja jo lähetettiin Karanmeren kautta pyrkimään Intiaan, mutta -takaisin niiden täytyi palata ja sankarillinen Barents kuoli kylmän -kouriin talvehtiessaan Novaja Semljalla. V. 1871, lähes kolmesataa -vuotta myöhemmin, löydettiin se huone, jossa Barents miehineen oli -talvea viettänyt; kaikki oli koskemattomassa kunnossa ja erinomaisen -hyvin säilynyt. Tästä etevästä, onnettomasta tutkijasta on -Barentsinmeri saanut nimensä. - -Paremmalla menestyksellä hollantilaiset ryhtyivät Vienan kauppaan, jota -varten he v. 1608 perustivat suurehkon kauppaseuran. Mutta Venäjän -kauppaa monin verroin tuottavammaksi tuli 1600-luvun alkupuolella -vauhtiin päässyt valaanpyynti Jäämerellä. Englantilainen Moskovan -komppania sai v. 1613 Englannin kuninkaalta yksinoikeuden -valaanpyyntiin "pohjoisella valtamerellä". Englantilaiset eivät -kumminkaan voineet sulkea Jäämerta sinne pyrkiviltä Tanskan, Hampurin, -Bremenin, Hollannin, Ranskan ja Espanjan pyyntilaivoilta. Pulasta -koetettiin päästä jakamalla Jäämeren lahdet, satamat ja rannikot eri -kansain valaanpyytäjäin kesken, mutta jättiläisosan veivät -hollantilaiset, jotka nyt pitkiksi ajoiksi saivat isäntävallan -Jäämerellä. Valaan (Grönlannin valaan) pyyntiä he harjoittivat -pääasiallisesti Huippuvuorten ja Novaja Semljan vesillä. Pienelle -Huippuvuoriin kuuluvalle Amsterdamin saarelle syntyi "Smeerenbergin" -(Rasvalan) kauppala, johon oli ajopuista tai Hollannista tuoduista -palkeista rakennettu taloja, varastohuoneita ja kapakoita ja jossa -2.000 hengen suuruinen väestö kesäkuukausina ahkeroi valaanrasvan -keittämisessä ja valaanluun valmistamisessa. Niin suuressa -kukoistuksessa oli nyt valaanpyynti, että Hollannissa väiteltiin siitä, -kumpiko siirtolakaupunki oli kaupalle tärkeämpi, Javan Batavia vaiko -Huippuvuorten Smeerenberg. Tilaston mukaan kuului Hollannin Jäämeren -laivastoon v:n 1680 aikoina 200 alusta ja 14.000 merimiestä, ja -aikajaksona 1669-1778 hollantilaiset tappoivat Huippuvuorten vesillä -57.590 valasta, arvoltaan 93 milj. Suomen markkaa. Mutta jo 1600-luvun -lopulla Huippuvuorten pyynti alkoi vähentyä, Smereenberg autioitua ja -valaanpyynnin keskus siirtyä Grönlannin puolelle. Kuitenkin ehti -englantilainen valaanpyytäjä Scoresby v. 1822 päättyneen -merimiesaikansa kuluessa Huippuvuorten vesillä yhdellä ainoalla -laivalla pyydystää valaita 4 miljonan markan arvosta, ja pienempäin -valaitten ja hylkeitten pyynti kukoistaa siellä tänäkin päivänä. - -Ajan henki saattoi Skandinaviankin valtakunnat uskonpuhdistusajalla -lujittamaan valtaansa äärimmäisessä pohjolassa ja pyrkimään mikäli -mahdollista osallisiksi Jäämeren uuteen talouselämään. Tarmokkaimmin -vaikkeivät onnekkaimmin näitä päämääriä tavoittelivat Ruotsin -Vaasa-kuninkaat. Heidän alotteestaan Jäämeren kysymyksessä tapahtui -tärkeitä valtiollisia ratkaisuja. - -Kustaa Vaasa otti kruunun haltuun pirkkalaisten oikeudet ja laski siten -pohjan Ruotsin valtakunnalliselle politikalle Jäämeren puolella. -Veronkanto ja oikeudenkäyttö pirkkalaisten Lapin alueilla joutui -valtion voutien käsiin. Levittääkseen Ruotsin valtaa Jäämeren -rannikolla Kustaa Vaasa asetti sinne erityisiä kruununkalastajia. Hän -ei näytä kuitenkaan pyrkineen siellä mihinkään määrättyihin tai -kaukaisempiin päämääriin, vaan tavoitelleen kahmalokaupalla kaikkia -mahdollisia hetkellisiä etuja. Harkitumman merkantilistisen ohjelman -merkkejä näkyy Kaarle IX:n toimissa Jäämerellä. Hän m.m. kehitti -monipuolisemmin Lapin verotusta, edisti ruotsalaissuomalaista -uutisasutusta Jäämeren rannikolla ja antoi perustamalleen Gööteporin -kaupungille erioikeuden Jäämeren kauppaan. - -Nämä pyrkimykset pakottivat selvittämään epäselviä valtiollisia -valtasuhteita ja valtakuntain rajoja Jäämeren Lapissa. - -Siellä oli jo vanhastaan olemassa jonkinlaisia alueellisia ylioikeuksia -eli valtiollisia alueita. Norjalaiset olivat jo varhain ottaneet -valtiollisen ylivallan merellä ja sen likimmällä rannikkovyöhykkeellä, -maa Kölin tunturien itä- ja eteläpuolella oli riidatonta Ruotsin -valta-alaa ja Kuollan niemellä oli Venäjä vähitellen vallannut -itselleen alueellisen isännyyden. Mutta koko tämä alueellinen valta oli -sangen horjuvaa laatua. Sen näet ei katsottu rikkovan niitä -_henkilöllisiä verotusoikeuksia_, joita eri valtakunnilla vanhastaan -oli toistensakin nimellisillä alueilla. "Asukkaiden verotusta vieraan -valtakunnan alueella -- Isak Fellman näistä seikoista kirjoittaa -- -oltiinkin sellaisen valtakunnan puolelta taipuvaisia hyväksymään, -milloin se perustui vanhaan tapaan. Sillä ainakin alkuansa vaadittiin -sellaisissa tapauksissa ainoastaan henkilöllistä veroa, eikä sen -kautta tahdottu omistaa mitään alueellista yliherruutta enempää kuin -sitä sen kautta katsottiin perustetuksikaan. Huolimatta siitä, mihin -valtakuntaan maan voitiin katsoa kuuluvan, tavattiinkin senvuoksi -Lapissa eri valtakuntain veronkantajia ottamassa veroja samoilla -seuduilla toistensa rinnalla ja yhdessä. Kun joku suurempi tai pienempi -joukko jonkun valtakunnan veronalaisia lappalaisia asettui toisen -valtakunnan alueelle, seurasivat siis heitä sinne myöskin heidän -entiset veronkantajansa, ottivat siellä esteettömästi heiltä veron, -saivatpa päälle päätteeksi vapaan kyydin ja kestityksen. Omain -voutiensa avulla siten Ruotsi kantoi Lapinveroa Norjan alueella, Norja -sekä Ruotsin että Venäjän ja Venäjä niin Ruotsin kuin Norjankin -alueella." - -Lapin vanhimmissa oloissa tämä järjestelmä oli aivan luonnollinen. -Niinkauan kuin lappalaiset olivat näiden seutujen ainoita asukkaita ja -viettivät kiertelevää metsästäjän, kalastajan ja poronpaimentajan -elämää, jossa kaikki riippui pyydystäjän nuolesta ja suksesta, hänen -henkilöllisestä taidostaan ja kyvystään, ei muunlainen verotus kuin -henkilöllinen ollut mahdollinen. - -Maata ei voitu verottaa, koska sen tuottavaisuus niinkuin sen asutuskin -olivat aivan epämääräisiä. Näin ollen ei maan omistamisella ja -hallitsemisella Lapissa voinut olla suurtakaan taloudellista tai -valtiollista arvoa. Lappalaisten henkilöllinen verotus sitävastoin oli -taloudellisten ja valtiollisten oikeuksien yleisesti tunnustettu -perustus; kaikki sen hyväksyivät, koska kaikki sitä tarvitsivat. -Ylipäiset aluerajat eivät voineet eivätkä saaneet estää laillista -verottajaa vapaasti verottamasta omia lappalaisia toisenkin valtakunnan -nimellisellä alueella. - -Muinainen aluevalta Jäämeren mailla siis suuresti poikkesi itsenäisten -valtakuntain säännöllisestä aluevallasta. Koko Lappi oli ikäänkuin -kaikkien pohjoisten valtakuntain yhteinen suuri siirtomaa, _suuri -yhteisalue_, jonne ne kukin olivat karkoittaneet lappalaisensa siltä -vapauttamatta heitä vanhoista alamaisuussiteistä. - -Ajan pitkään ei tällainen järjestelmä kumminkaan voinut kestää. Pohjan -perille kaikkialta mantereen puolelta tunkeutuvan uutisasutuksen kautta -lappalaisten alueet pienenemistään pienenivät. Heidän täytyi lakata -kovin laajoista kiertoretkistä ja supistaa elinkeinollinen toimintansa -rajoitetuille pienille maa-alueille. Kun lappalaisten olot jonkinverran -vakaantuivat tällaisiksi, voitiin ruveta verottamaan lappalaiskyliä tai -niiden metsästys- ja kalastusalueita, joilla nyt oli säännölliset -asukkaansa ja käyttäjänsä. Siten Lapissakin pääsi alkuun puhdas -maaverotus ja verottajan maavalta. Kun eri valtakuntain virkamiesten -toiminta tämän mukaisesti yhä enemmän keskittyi ja rajoittui -määrättyihin paikkoihin ja alueisiin, niin sekin oli omiaan tukemaan -käsityksiä tästä uudenlaisesta _maaverotukseen_ perustuvasta -valtakuntain _aluevallasta_. - -Tämä valtakunnallinen maavalta ja aluevalta nyt vuorostaan tuli uusien -oikeuksien lähtökohdaksi ja perusteeksi. Lappalaisilta, jotka syystä -tai toisesta pitemmäksi tai lyhemmäksi ajaksi asettuivat vieraan -valtakunnan alueelle, ruvettiin siellä maan käyttämisen korvaukseksi -ottamaan veroa, kiinnittämättä huomiota siihen, oliko tulokkaan jo -ennestään maksettava veroa toiselle valtakunnalle. Näin syntyi tuo -Jäämeren seuduilla niin yleinen ja ominainen verotapa, että samat -lappalaiset saattoivat maksaa veroja kahdelle jopa kolmelle -valtakunnalle. Tällaisia kaksinais- ja kolminaisveroja saattoi syntyä -muillakin tavoin, esim. siten, että lappalainen turvaa tai muuta -sentapaista etua saadakseen oli ruvennut antamaan vieraalle -verottajalle lahjoja tai kestitystä, joista sitten tuli pysyvä vero, -mutta maavalta sittenkin lienee ollut pääsyitä mainitun omituisen -verotavan syntymiseen. Niinpä Kaarle IX koetti v. 1593 saada -selvitetyksi, keneltä niistä kolmesta kuninkaasta, joille Tornion ja -Kemin lappalaiset maksoivat veroa, he olivat "saaneet maan ja veden, -josta he voivat saada elatuksensa", ja Tornaeus kertoo lappalaisten -maksavan veroja kahdelle kolmelle hallitsijalle ei senvuoksi, että he -tunnustaisivat heidät kaikki herroikseen, vaan senvuoksi, "että heillä -on vapaus niiden herrain maalla kalastaa ja metsästää". Kun 19. -vuosisadan alussa tutkittiin, mistä syystä Kemin Lapista maksettiin -veroa Venäjälle, niin havaittiin, että se oli ennen muinoin suostuttu -maksu metsästys- ja kalastusoikeuksista Venäjän puolella, ja koska -majavain ja villipeurain pyynti Venäjän puolella oli lakannut, mainittu -verokin lakkautettiin v. 1814. - -Lapin ja Jäämeren valtiollisia kysymyksiä eivät mainitunlaiset olot -olleet omiaan selvittämään. Päinvastoin; kilpailevat ja toisiaan -kadehtivat valtakunnat siitä saivat vain tervetulleen aiheen verotuksen -ohella nyt aluevallankin perusteella pyrkiä täydelliseen politiseen -ylivaltaan Jäämerellä. Kustaa Vaasan valtio-oppi oli siinä kohden hyvin -yksinkertainen: missä Ruotsilla oli verotusoikeus, siellä sillä oli -maa, ja missä sillä oli maa, siellä sillä oli verotusoikeus. -Sellaisilla perusteilla ruotsalaiset katsoivat valtapiirinsä ilman -muuta ulettuvan Jäämereen, ja Olaus Magnus merkitsi karttaansa Jäämeren -rannalle: "Hvcvsq' exteditr regnv svecie" (Tänne saakka ulettuu Ruotsin -kuningaskunta). - -Vastakkaisten alue- ja verotusvaatimusten yhteensovituksesta syntyi -Jäämeren riitain kuluessa vielä sellainenkin käsitys ja vaatimus, että -seuduilla, joissa oli kahden valtakunnan lappalaisia, oli veroista -tuleva kummallekin osalliselle puolet, seuduilla taas, joissa oli kolme -valtaa, kullekin kolmannes. Tämän mukaan siis jakamattomat alueet -olivat yhteismaita, joiden alueeseen kullakin osakkaalla oli yhtä -suuret oikeudet -- selvä teoria kylläkin, mutta ilman historiallista -pohjaa. - -Ruotsin ja Venäjän v. 1595 Täyssinässä tekemä rauha ei Jäämeren -kysymystä ratkaissut. Rauhansopimuksessa jälkimäinen valta myönsi -edelliselle oikeuden kantaa veroa lappalaisilta Pohjanmaalta Varankiin -saakka, toisin sanoen Venäjä luopui tältä alueelta kantamasta -Lapinveroa ja jätti oikeutensa Ruotsille. Ruotsin ja Venäjän välille -samassa rauhanteossa määrätty raja käytiin seuraavana vuonna etelästä -käsin Rajasuohon (Kuhmoniemellä) saakka pohjoisessa. Siitä eteenpäin -piti rajan kulkea suoraa linjaa Inarijärven poikki ja sieltä Varangin -ja Näytämön välitse Jäämereen. Tämä raja ei kuitenkaan ollut mikään -tavallinen valtakunnan raja, koska ei Venäjällä enempää kuin -Ruotsillakaan ollut mitään ehdottomia alueellisia yli-oikeuksia -Jäämeren rannoilla, jotka päinvastoin valtiollisesti ja alueellisesti -vanhastaan kuuluivat Tanska-Norjalle. Täyssinän rauhan raja siis oli -yksinomaan vain kahden valtakunnan veroalueellinen raja, eli -nykyaikaista sanontaa käyttääksemme "intressipiirien" raja, jonka -länsipuolella Venäjä luovutti veronkanto-oikeutensa Ruotsille. Sovitun -rajan perusteella ruotsalaiset eivät vaatineetkaan itselleen mitään -määrättyä aluetta tai yksinoikeutettua aluevaltaa Jäämeren rannalla, -vaan ainoastaan Venäjän ja Ruotsin osaa eli 2/3 Varangin länsipuolelta -tulevasta Lapinverosta ja sen mukaista oikeutta alueeseen. Kuinka -vähän Täyssinän rauhan kautta vanhat olot Ruotsin ja Venäjän -rajaseuduillakaan muuttuivat, näkyy siitä, että Maanselän, Kitkan ja -Kuolajärven lappalaiskyläin asukkaat, joiden piti muuttaa Venäjän -puolelle rajaa, mutta jotka sitä eivät tehneet, Täyssinän rauhan -jälkeenkin vanhaan tapaansa maksoivat veroa Venäjälle, vaikka asuivat -Ruotsin kiistämättömällä alueella. Samalla tavoin jäi Ruotsille -edelleen vero-oikeuksia itäpuolella Täyssinän rauhan rajan. - -Tällaisesta epäselvästä tilasta Jäämeren rannoilla Kaarle IX tahtoi -irtautua. Hän asettui Jäämeren politikassaan lopuksi _täydellisen -valtakunnallisen aluevallan_ kannalle, jonka mukaan toisella -valtakunnalla ei tulisi olla minkäänlaisia oikeuksia toisen valtakunnan -alueella, ja pyrki saamaan sellaista järjestystä aikaan Jäämeren -rannikoilla. Lähtien siitä vaatimuksesta, että Ruotsille kuului 2/3 -isäntävallasta n. 30 peninkulman pituisella alueella Jäämeren -rannikkoa, hän oli taipuvainen luopumaan tästä vaatimuksesta ainoastaan -sillä ehdolla, että Ruotsille lohkaistaisiin yksinomaisuudeksi -Alattion-Varangin välinen kappale mainitusta rannikosta. - -Kaarle IX:n vaatimuksissa ilmestyy ensi kertaa täysin selvänä määrätty -maantieteellinen ajatus, joka ei milloinkaan sen jälkeen ole menettänyt -oikeutustaan, nimittäin se, että Jäämeren rannikko olisi jaettava -siihen ulettuvain valtakuntain kesken _poikittain_, niin että kukin -valtakunta saisi yhteisen meren ääreltä rannikkokappaleen täydelliseksi -omaisuudekseen. - -"Varmasti voi otaksua -- lausuu tämän johdosta Santeri Ingman (Ivalo) -tutkimuksessaan 'Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka vuosilta 1603-1613' --- ettei Kaarlo ajaessaan mainittua suunnitelmaansa paljokaan tullut -ajatelleeksi riidanalaisella paikkakunnalla elävän asujamiston etuja. -Hänen pääpyrintönään oli epäilemättä vain saada Ruotsi pohjoisessakin -ulottumaan meren partaalle ja se seikka, että hän jo selvästi oivalsi -tuon tärkeyden, osottaa sekin kuinka etäälle tähtäävä valtiollinen -silmä oli tällä Kustaa Vaasan nuorimmalla pojalla. Mutta meille on -aivan ilmeistä, että Kaarlon tarkottama politiikka ja Lapin kansan etu -sulivat yhteen. Sillä Kaarlon tavottelema Jäämeren maiden jako olisi -ollut luonnollisin, näiden seutujen oloja, niiden elinkeinoja, niiden -tarpeita vastaava jako. Lapissa kuuluvat näet rannikko ja sisämaan -tunturit niin läheisesti toisiinsa, ihmiset ja eläimet tarvitsevat -elääkseen niitä molempia niin tärkeästi yhteen aikaan, että niiden -erottaminen toisistaan pakostakin koituu turmioksi noille seuduille -- -kuten se on koitunut." - -Tanska-Norjalla näet oli Jäämeren kysymyksessä myöskin maantieteellinen -kanta, vanha aluevaltainen kantansa, josta se väsymättömällä -sitkeydellä piti kiini. Se kanta oli aivan päinvastainen kuin Kaarle -IX:n; sen mukaan rannikko oli jaettava _pitkinpäin_, niin että koko -rannikko pitkin pituuttaan oli kuuluva Norjaan, sisämaa taas jäävä -muille. Kölin tuntureja oli vanhaan tapaan pidettävä valtakuntain -rajana ja sen pohjoispuolella asuvain merilappalaisten verottamisoikeus -jätettävä Norjan yksinoikeudeksi. Tanskan kuninkaan Jäämeren ja Lapin -asiantuntijana käyttämä hollantilainen Simon van Salinghen, joka -matkusteli Ruijassa ja Kuollassa vv. 1597-1598, arveli, että siitä -lähtien, missä Kölin tunturit päättyivät, olisi niitä jatkavaa Jäämeren -ja Pohjanlahden vedenjakajaa pidettävä Norjan ja muitten valtain -rajana, joten koko Kuollan niemimaa olisi edelleenkin jäävä Norjalle. - -Osoitteeksi siitä, kuinka suurta huomiota näihin aikoihin puolelta jos -toiseltakin pantiin Lapin kysymyksiin, mainittakoon, että Simon van -Salinghen laati riidanalaisista Jäämeren seuduista ensimäisen -seikkaperäisen kartan (julaissut E.G. Palmén Fenniassa 31, n:o 6) ja -että Kaarle IX:n toimesta ruotsalaiset retkikunnat tekivät Lapissa -tutkimuksia, joiden tuloksena m.m. oli Andreas Bureuksen v. 1611 -julkaisema huomattava Ruotsin valtakunnan pohjoisinten osain kartta. - -Ruotsin ja Tanskan-Norjan Jäämeririidat ratkaistiin Knäredin -rauhantekoon v. 1613 päättyneessä sodassa. Tässä rauhassa Ruotsin -täytyi luopua kaikista vaatimuksistaan Jäämeren rannikon herruuteen ja -tunnustaa Tanskan-Norjan ylivalta näillä seuduin aina Varankiin saakka -idässä. - -Lapin alueellinen jako astui tässä rauhanteossa suuren askeleen -lopullista ratkaisuaan kohden. Jako tapahtui Tanskan-Norjan vaatimalla -tavalla; Ruotsi-Suomi teljettiin sisämaahan ja jäi yksinomaan -mannervallaksi, rannikko ja sen mukana merivalta joutui entistä -lujemmin Tanskan-Norjan käsiin. Jäämeren rannikoilla tuli nyt olemaan -kahdenlaisia selvästi erotettavia valtiollisia alueita, nim. erityisiä -ja yhteisiä. Norjan erityiseksi alueeksi jäi rannikkovyöhyke Varankiin -saakka idässä; sen eteläpuolella oleva sisämaa tuli Ruotsin erityiseksi -alueeksi; Venäjän erityiseksi alueeksi olivat Täyssinän rauhan ja -käytännön kautta tosiasiallisesti joutuneet Kuollan seudut. -Jakamattomaksi yhteisalueeksi jäi se Varanginvuonon eteläpuolella oleva -epämääräinen alue, jossa kaikkien kolmen valtakunnan erityiset alueet -lähenivät toisiaan. Tämä _yhteisalue_, norjalaisten Faellesdistrikt, ei -ollut muuta kuin viimeinen valtiollisesti jakamatta jäänyt kappale -muinaisesta koko Lapinmaan käsittävästä yhteismaasta, joka nyt oli -supistunut näin vähiin. Se pysyi edelleenkin kolmen valtakunnan -yhteisenä taloudellisena alueena, jossa lappalaiset vanhaan tapaansa -harjoittivat kierteleviä elinkeinojansa, maksaen veroa kahdelle tai -kaikille kolmelle isännälle. - -Mutta yhteisalueenkin valtiollinen jako oli vain ajan kysymys. -Käytännössä näet Norjan valtiollinen valta oli yhteisalueen -rannikolla ainoa mahdollinen ja sisämaassa taas valtiollinen valta -tosiasiallisesti yhä enemmän keskittyi Ruotsille. Näiden olojen -mukaisesti Ruotsi ja Tanska-Norja Strömstadin rajasopimuksessa v. 1751 -jakoivat niille kahden kuuluvan osan yhteismaasta siten, että raja -vedettiin Tenojoelta kaakkoiseen päin Kolmisoaivin rajapaikkaan; -rannikkopuoli jäi Norjalle, sisämaan puoli Ruotsille. Kun täten jaetun -alueen itäpuolella oleva rannikkoseutu Strömstadin sopimukseen mukaan -oli Norjan ja Venäjän yhteismaata, josta ainoastaan Norja ja Venäjä -olivat oikeutettuja kantamaan veroja, niin siis Ruotsi-Suomi jo -Strömstadin sopimuksen kautta tuli valtiollisesti _lopullisesti -suljetuksi Jäämereltä_. Tämän mukaisesti Venäjä ja Norja sitten v. 1826 -keskenänsä jakoivat viimeisenkin jakamatta jääneen osan Jäämeren -rannikkoa. Niiden välinen raja -- Norjan Jäämeren rannikon nykyinen -itäraja -- tuli kulkemaan osittain hyvin mutkikkaalla tavalla: ensin -Mutkavaarasta Paatsjoelle, sitten Paatsjokea myöten Boris-Glebin -kreikkalaiskatoliselle kirkolle, joka ynnä sitä ympäröivä maa-alue -virstan laajuudelta joka taholle tuli Venäjän puolelle, vaikka kirkko -oli joen länsirannalla; sitten raja kulki kaakkoiseen päin pienen -Jaakopin joen lähteille ja vihdoin tätä jokea myöten Jäämereen. - -Suomea, jonka alueeseen Haminan rauhassa v. 1809 oli yhdistetty Kemin -ja Tornion Lapit Muonion ja Tornion jokiin saakka lännessä ja joka siis -näissä Lapinmaan osissa oli perinyt Ruotsin kaikki oikeudet, ei Venäjän -ja Norjan välillä v. 1826 sovittu raja suoranaisesti koskenut. -Kuitenkin Suomea kohtaan silloin tapahtui huutava vääryys, kun Suomen -valtiolaitoksia kysymättä, Suomen saamatta edes omain edustajainsa -kautta ottaa osaa rajaneuvotteluihin, v:n 1826 sopimuksen tekijät -yksipuolisesti menivät määräämään myöskin Norjan ja Suomen välisen -rajan Kolmisoaivista Norjan, Suomen ja Venäjän rajain yhtymäkohtaan, -Mutkavaaraan. - -Näin oli vuosisatain kuluessa Lapin valtiollinen ositus vihdoinkin -tullut loppuun suoritetuksi. Mutta vieläkään ei Lapin taloudellinen -jako ollut täydellinen. Strömstadin sopimuksessa v. 1751 nimenomaan -vahvistettiin Ruotsi-Suomen lappalaisten vanhat oikeudet harjoittaa -kalastusta, hylkeenpyyntiä ja porojen kesälaiduntamista Norjan -alueella, samoinkuin Norjan lappalaisten oikeudet syöttää -porolaumojansa talvisin Ruotsi-Suomen alueella. Mutta v:n 1826 -sopimuksessa Norja ja Venäjä, taaskin asianosaista kysymättä, -mielivaltaisesti syrjäyttivät Suomen lappalaisten vanhat vahvistetut -taloudelliset oikeudet Jäämeren rannikolla. Mainitussa sopimuksessa -kiellettiin nimenomaan toisen sopimusvallan alamaisia syöttämästä -porojaan toisen alueella ja kalastusoikeudetkin määrättiin lyhyen ajan -kuluessa kokonaan lakkautettaviksi. Sillä perusteella norjalaiset -alkoivat estää Suomen asukkaiden elinkeinollista toimintaa Ruijan -puolella. Turhaan tehtiin Suomen puolelta yrityksiä saada asiat -palautetuksi Strömstadin sopimuksen pohjalle. Kun mitkään sovittelut -eivät auttaneet, niin keisari Nikolai määräsi, että Suomen raja oli -syksystä 1852 suljettava Norjan lappalaisten poroilta ja Suomen -alamaisten luovuttava syöttämästä poroja, kalastelemasta ja -metsästämästä Norjan puolella. Itämaisen sodan selkkaukset kuitenkin -keskeyttivät enemmät toimenpiteet tältä puolelta ja antoivat -Ruotsi-Norjalle tilaisuuden v. 1855 maksaa Venäjälle kukkuramitalla. -Marraskuussa 1855 Ruotsi ja Norja tekivät Englannin ja Ranskan kanssa -sopimuksen, jossa Ruotsi ja Norja sitoutuivat olemaan vaihtamatta -Venäjälle mitään osaa alueestaan tai sallimatta Venäjän miehittää -mitään osaa alueestaan tai nauttia siellä mitään laiduntamis-, -kalastus- tai muuta oikeutta; Englanti ja Ranska puolestaan sitoutuivat -asevoimin auttamaan Ruotsi-Norjaa torjumaan Venäjän sellaiset -yritykset. Selvää selvemmin oli tällä "marraskuun sopimuksella" -riistetty Suomelta viimeisimmätkin toiveet Länsi-Varangissa. Kaikki -taloudellinenkin yhteisyys Lapin valtiollisten eri osain välillä oli -näin lopullisesti lakannut. - -Sillä tavoin, monisatavuotisen kehityksen uurtamina piirteinä, ovat -Jäämeren seutujen nykyiset valtiolliset rajat syntyneet. Uuden ajan -ensimäisinä vuosikymmeninä Jäämeri tuli äkisti vedetyksi silloisen -maailmantalouden toimintapiiriin. Pohjois-Europan taloudellisesti -kehittymättömät vallat eivät pystyneet siellä astumaan mahtavampain -englantilaisten ja hollantilaisten kilpailijain rinnalle. Mutta niiden -merkantilistinen etu vaati niitä kuitenkin tekemään voitavansa Venäjän -merikaupan palauttamiseksi Itämerelle ja itse pyrkimään niin suurelle -osalle Jäämeren rikkauksista kuin mahdollista. Varmaan sellaisissa -uudenlaisissa tarkoituksissa pohjoiset valtiot ryhtyivät valtiollisesti -ja taloudellisesti valtaamaan ja jakamaan Jäämeren rannikoita. -Kilpailussa Ruotsi-Suomi jäi vähimmälle osalle ja tuli kokonaan -tungetuksi pois mereltä. Vuosien 1613, 1751 ja 1826 rajasopimukset ja -vihdoin kahden suurvallan takaukset ovat täydellisesti musertaneet -Kaarle IX:n suuret suunnitelmat ja Suomen toiveet Ruijassa. Mutta -kasvuvoimaisen kansan ja maan luonnollisia oikeuksia eivät -keinotekoiset ja väkivaltaiset salvat ajan pitkään voi ehkäistä, ja -niinpä on Suomi löytänyt uusia teitä ja keinoja pohjoisten päämääräinsä -saavuttamiseksi. - - - - -4. SUOMEN PYRKIMYS ITÄVARANKIIN. - - -Jäämeren vuonoista on avara _Varanginvuono_ Suomea lähin ja Suomelle -tärkein. Joukko jokia -- _Näytämönjoki, Uutuanjoki_ ja suuri -_Paatsjoki_ --, joiden kautta Inarijärven ja Suomen Pohjois-Lapin -vesistöt laskevat Varanginvuonoon, muodostavat leveän luonnollisen -valtatien Suomesta Jäämerelle. Ikäänkuin tämän valtatien mahtavina -portinpielinä seisovat molemmin puolin Varanginvuonon 5-6 peninkulman -levyistä suuaukkoa suuret Jäämereen pistävät vuoristoniemet, -_Varjakanniemi_ (Varjaknjarg) lännen ja _Kalastajaniemi_ idän puolella. -Itse Varanginvuono on suuri kengänmuotoinen merenaukko, jonka kärki on -länteen ja kanta itään päin. Vuonon leveästä anturasta pistää vielä -eteläänpäin lukuisia pienempiä vuonoja, jotka osittain ulettuvat -aivan lähelle Suomen rajaa ja joista tärkeimmät ovat _Reisivuono_ -(Buggöfjord) ja _Näytämönvuono_ (Neidenfjord), johon Näytämön ja Uutuan -joet laskevat. Kaksihaaraisen _Utsavuonon_ idempään haaraan laskee -Paatsjoki. Molempain haarain välisen niemen nenässä on Etelä-Varangin -kirkko ja sen vieressä _Akkulanniemen_ (Kirkenäs) tunnettu liikepaikka -satamineen. Länteenpäin Utsavuono mantereen ja Saalomansaaren (Skogerö) -välisen Ristivuonon (Korsfjord) salmen kautta on yhteydessä -Näytämönvuonon kanssa. Varanginvuonon kantapäästä pistää etelään pitkä -_Petsamonvuono_ (Peisenfjord) ja itäänpäin Kalastajaniemen sisään kaksi -vuonoa, _Maattivuono_ (Maddefjord) etelämpänä ja suustaan peninkulman -leveä, syvä _Pummanginvuono_ (Bumenifjord) pohjoisempana. - -Varanginvuonon vedet ovat ikivanhoista ajoista saakka olleet tunnettuja -riistarikkaudestaan. Siellä on vanhastaan pyydetty useampia lajeja -turskaa, silliä, Ruijan-pallasta (suurta kampelaa), Ruijan-ahventa ja -muita arvokkaita syömäkaloja sekä rasvarikkaita haikaloja, hylkeitä -jopa valaitakin. Valaat ovat kuitenkin jo niin harventuneet, että -niiden pyytäminen Norjan merialueella on viime aikoina ollut kokonaan -kielletty, jotavastoin taas hylkeet ovat niin lisääntyneet, että -kalastajat ovat niistä pääsemättömissä. - -Luonnonrikkautensa ja liikenteelle sopivan asemansa vuoksi -Varanginvuono jo varhain tuli laajan rannikkoalueen merielämän -keskukseksi. Sen rannoilla ovat muinaislappalaisen kulttuurin -huomattavimmat jäännökset (vrt. edellä), Varjakan niemen koillisimpaan -kärkeen norjalaiset keskiajalla rakensivat Varjakan eli _Vuoreijan -linnan_ (Vardöhus) ja 1500-luvun lopulla perustettiin Varjakan niemen -etelärannalle _Vesisaaren kaupunki_ (Vadsö). - -On helppo käsittää, että Varangin kalastus ja kauppa vähitellen tulivat -suorastaan elämäntarpeeksi sisämaan lappalaisillekin. Mitä kipeimmin -senvuoksi koski Suomen Lapin asukkaisiin v. 1826 tapahtunut -yhteisalueen jako, jolla suurin ja paras osa Varanginvuonon rannikosta -erotettiin Norjan yksinomaiseksi alueeksi ja joka Suomen Lapin -väestöltä riisti sen vanhat oikeudet ja edut Varanginvuonolla. -Myöhempäin aikain kehitys on tehnyt tämän tappion kahta kipeämmäksi. -Suomen ollessa teljettynä sisämaahan ovat näet norjalainen asutus ja -kulttuuri Varangissa viime vuosisadan ja erittäinkin viime -vuosikymmenien kuluessa ihmeteltävästi edistyneet. Kymmeniätuhansia -ihmisiä asuu nyt tuon vuonon ympärillä. Vilkkain elämä on keskittynyt -Vesisaaren ja Vuoreijan kaupunkeihin, joista edellisessä v. 1910 oli -1.905 ja jälkimäisessä 3.014 asukasta, sekä Kirkenäsin tehdaskylään. -Tärkeimmät asutukset ovat yhdistetyt toisiinsa hyvillä maanteillä, ja -säännöllinen höyrylaivaliike pitää yllä läpi vuoden keskeytymätöntä -yhteyttä eteläisen Norjan kanssa. Elinkeinot ovat viime aikoina -Varangissa suuresti edistyneet, varallisuus kasvanut ja suuret -tulevaisuudentoiveet pitävät asukkaissa vireillä tarmoa ja -yritteliäisyyttä. - -Varanginvuonon itäpuoliset seudut, s.o. Petsamonvuonon ja sinne -laskevan Petsamonjoen, Maattivuonon ja Pummanginvuonon rannat sekä koko -Kalastajaniemen läntinen osa, kuuluivat vanhastaan venäläisten -vaikutuspiiriin ja tulivat ne v:n 1826 jaossa lopullisesti -yhdistetyiksi Venäjän alueeseen. Pitkin Paatsjokea ja pientä -Jaakopinjokea kulkeva valtakunnan raja tuli rajaksi norjalaisen Ruijan -ja venäläisen Muurmanin rannikon välillä. Varanginvuonon itäisilläkin -seuduilla olivat olleet loistoaikansa. Venäläinen lähetyssaarnaaja -Trifon oli 16. vuosisadan keskivaiheilla Petsamonvuonon pohjukkaan -perustanut väekkään luostarin, joka suuren pyhyytensä, tsaarin antamain -erioikeuksien ja hollantilaisten kauppiaiden kanssa tehtyjen -kauppasopimusten kautta sai yhtä suuren kirkollisen kuin taloudellisen -merkityksen koko Muurmanin rannikolla. Mutta jouluna 1589 Pekka -Vesaisen johtama suomalainen partiojoukko hävitti mainion Petsamon niin -perinjuurin, ettei se siitä ole milloinkaan noussut, vaikkei -viroittamisyrityksiä ole puuttunut. Kukoistavaan norjalaiseen -Länsi-Varankiin verrattuna venäläinen Itä-Varanki on tähän päivään asti -pysynyt yksinäisenä hyljättynä takamaana. Se on sekä maan että meren -puolella ollut vailla väestöllisiä ja taloudellisia tukikohtia ja hyviä -kulkuneuvoja eikä senvuoksi ole vielä tullut mainittavasti asutuksi ja -taloudellisesti käytetyksi. - -Vuoden 1826 onnettoman sopimuksen jälkeen Itä-Varangin seudut äkkiä -saivat Suomeen nähden uuden arvon. Ensimäinen, joka sen täydellisesti -oivalsi ja joka siihen johti Suomen viranomaisten huomion, lienee ollut -Utsjoen kirkkoherra, Lapin suuri tuntija ja kuvaaja Jaakko Fellman. -Tarmokkaasti hän kokonaisen sukupolven ajan ponnisteli pelastaakseen -Suomen oikeuksia Jäämerellä. Jo v. 1822, kysymyksen herättyä -yhteisalueen jakamisesta, Fellman valtiosihteeri R.H. Rehbinderille -toimittamassaan kertomuksessa esitti, ettei Varanginvuonon -eteläpuolisia seutuja luovutettaisi Norjalle, ja teki samalla -ehdotuksia kauppalan perustamiseksi Paatsjoen suuhun, valaanpyynnin -alkuunpanemiseksi ym. Mutta eivät hänen kirjalliset esityksensä eivätkä -hänen suulliset huomautuksensa v:n 1826 jakoa toimittavan komisionin -jäsenille saaneet torjutuksi Suomea vastaan tapahtuvaa kuulumatonta -väkivaltaa. Fellman alkoi silloin ajatella, että Suomen lappalaisille -ja siirtolaisille olisi hankittava korvaus Venäjän alueella -Itä-Varangissa. Jo v:n 1825 muistoonpanoissaan hän suunnittelee -Suomen Lapille ja erityisesti Lappiin perustettavalle Viaporin -rangaistusvankien siirtolalle "mukavaa kauppa- ja laivauspaikkaa", -joksi olisi sopiva "Jäämeren rannalla Paatsjoen ja Karelsgammenin eli -Bommensnäsin (= Kalastajaniemen luoteiskärjen) välinen autio Jäämeren -rannikko, jota nykyään käyttävät jotkut harvat Venäjän lappalaiset ja -nekin vain kesän aikana". Keväällä 1826 Fellman hyvästellessään -merenrannalle muuttavia lappalaisia kirjoittaa päiväkirjaansa: -"Yksinäisyydessäni usein ajattelin, että jos suuri Keisarimme tuntisi -asian oikean laidan, niin hän tälle kovaosaiselle kansalle lahjoittaisi -KaJastajaniemen eli Carlsgammenin kesäoleskelupaikaksi ja -kalastuspaikaksi, missä he oman pappinsa palvelemina omassa kirkossaan -voisivat rukoilla Jumalaa ja kiittää häntä meren yltäkylläisyydestä -saamastaan jokapäiväisestä leivästä; sillä tämä kalainen rannikko on -asumaton, autio ja tyhjä, ja meikäläiset lappalaiset mieluummin -maksaisivat tästä edusta kymmenyksiä eli veroa Venäjälle kuin, niinkuin -nyt tapahtuu, verottomina viruvat köyhässä seudussa ilman kiinnekohtaa -lähellä olevassa meressä." - -Paria vuotta myöhemmin Fellman Oulun läänin ja Arkangelin kuvernementin -vv. 1828-1829 toimitetun rajajärjestelyn johdosta samasta asiasta -kirjoittaa: "Mitä hartaimmin toivottavaa sen vuoksi olisi, että Hänen -Keisarillinen Majesteettinsa Suomen ja Arkangelin kuvernementin -nykyään tapahtuvan rajajärjestelyn yhteydessä luovuttaisi meidän -lappalaisillemme yhden tai kaksi niistä Jäämeren rannalla olevista -niemistä, joita he ikimuistoisista ajoista ovat kesäisin porolaumojansa -varten käyttäneet, mutta joita Kuollan piirikunnan asukkaat yhä enemmän -ovat alkaneet pitää yksinomaisena omaisuutenaan, koska heillä niiden -rannoilla 50-100 vuoden aikana on ollut kalastuskotansa, kun taas -meikäläiset, paimentolaisia ollen, eivät ole älynneet hankkia itselleen -pysyvää jalansijaa maassa." Tällä kerralla Fellman kuitenkin näyttää -arvelleen, että Jäämeren kalastus olisi edelleenkin jäävä Kuollan -lappalaisille, poronhoito Jäämeren rannalla taas Suomen lappalaisille. - -Mutta viranomaiset v. 1829 olivat yhtä välinpitämättömiä ja kuuroja -kuin v. 1826. Lapin oikeudet ja edut tulivat toistamiseen täydellisesti -syrjäytetyiksi. Vasta vuosikymmeniä myöhemmin näkyy Suomen korkeimmissa -hallituspiireissä heränneen tunto siitä, että Suomelle v. 1826 tosiaan -oli tehty vääryyttä. Venäjän taholla suunniteltiin voimakeinoihin -ryhtymistä Varanginvuonon uudelleen avaamiseksi Suomen Lapin -asukkaille. Kun siinä tarkoituksessa kysymys Suomen rajan sulkemisesta -Norjaa vastaan oli tullut päiväjärjestykseen, Fellman v. 1851 vielä -kerran tarttui kynään Lapin purevassa kysymyksessä. - -"Keskustellessani kuvernööri Lagerborgin kanssa -- hän kertoo -- ja -puheen sattuessa Venäjän ja Norjan v. 1826 toimitettuun -rajanjärjestelyyn, tulin minä lausuneeksi, ettei Utsjoen ja Inarin -lappalaisia sen kautta muodostuneissa oloissa suurimmillakaan -uhrauksilla Suomen valtion puolelta voitaisi tehdä niin onnellisiksi, -kuin he tulisivat Norjaan yhdistymisen kautta. Heiltä on nyt, minä -lisäsin, riistetty ikivanha oikeutensa Jäämeren kalastukseen, joka -osalle heistä on mitä tärkein toimeentulon lähde; ja Norja olisi aivan -varmaan mielellänsä ottanut vastaan ne monet sadat miehet, jotka siten -olisi saanut avukseen ammentamaan runsasta turskaa ja pyydystämään -meren petoja Varanginvuonon tyhjentymättömästä kalasumpusta. Suomen -valtiolle taas, jolle nämä pitäjät tuottavat ainoastaan menoja, olisi -sellainen luovutus ollut puhtaaksi voitoksi, edellyttäen, että sopiva -korvaus olisi saatu sikäläisistä laajoista metsämaista." - -Kuvernööri siihen vastasi vain, ettei kukaan uskaltaisi keisarille -esittääkään, että mitään osaa valtakunnan alueesta luovutettaisiin -pois. - -"Niinpä niin; sellaista toimenpidettä en minäkään tosissani -tarkoittanut, varsinkin kun on käytettävänä toinenkin keino sikäläisen -väestön hyvinvointiin kohottamiseksi. Se voisi nimittäin tapahtua -- ja -siten tehtäisiin meidän lappalaisillemme ainoastaan kohtuullista -oikeutta -- luovuttamalla heille alue, ei kuitenkaan liian ahdas, -pohjoisen valtameren äärellä..." - -"Mutta joskin kalastus Norjan alueella inarilaisilta kiellettäisiin -- -hän jatkaa -- niin eihän puutu keinoja hankkia heille toiselta taholta -korvausta siitä, mitä he ovat menettäneet, Holmgårdsfjällin luona oleva -oivallinen Brashamnin satama, joka ympäristöineen olisi siksi hyvin -sopiva, on v:n 1826 rajanjärjestelyn kautta joutunut Norjalle. Se ei -voi siis enään tässä asiassa tulla kysymykseen. Mutta kaikki olisi -autettu, jos maamme menestystä harrastava Hallitsijamme tahtoisi Suomen -lappalaisten käytettäväksi luovuttaa joitakuita venäläisten -käyttämättömiä tunturiseutuja Jäämeren rannalla, itäpuolella -Jaakopinjokea. Mitäpä Venäjän lappalaiset, kun ei heillä ole edes -poroja, tekevät Petsamon tai Pummangin tuntureilla, jotka sitävastoin -lienevät meidän tarkoitukseemme sopivia, koska kummankin näiden -tunturin luona on, mikäli muistan, sellainen satama, johon suuremmatkin -alukset pääsevät. Mutta jos ei tahdota meikäläisille luovuttaa Petsamon -suuta, jossa on Venäjän lappalaisten kylä ja lähettyvillä myöskin -Trifonin muinaisen luostarin paikka, niin voitaisiin kaiketi haitatta -heille luovuttaa Karelsgammen eli Kalastajaniemi. Sillä siellä ei -luultavasti asu ainoatakaan venäläistä. Yksi ainoa Venäjän -lappalaisperhe siellä kalasteli lohta pienessä joessa siihen aikaan -kuin minä sillä seudulla kävin; ja ainoastaan ulkona olevalla -avomerellä harjoitti joukko Muurmaninkävijöitä turskankalastusta. -Siellä ei puutu poronlaidunta, ja siellä on hyviä kalastuspaikkoja, -joskaan ehkä ei yhtä edullisia kuin lännempänä. Läheisillä -Haaneiansaarilla (Henöarne) on myöskin hyvä tilaisuus kerätä munia, -untuvia ja lakkoja. Kalastajaniemen rannoille ajautuu joskus valaita, -joiden korjaaminen tuottaa hyviä tuloja. Olen itse nähnyt -Grönlanninvalaan joutuvan sillä tavoin korjatuksi sen itärannalla. - -"Mutta luonnollista on, että meikäläisten lappalaisten sen korvaukseksi -pitäisi maksaa joku pienempi vuotuinen vero Venäjän kruunulle. Sen -pitäisi kuitenkin olla kiinteä ja senvuoksi kerta kaikkiaan määrätty, -kenties korkeintaan viisi hopearuplaa kultakin venekunnalta. Maksua -poronlaitumesta pitäisi tuskin ottaa kysymykseen. Arvatenkaan ei -ainakaan sikäläinen väestö pitäisi sitä tarpeenvaatimana. Sillä meidän -lappalaistemme porolaumat ovat aina olleet hyvänä ruoka-aittana sille -väestölle ja vielä parempana Kuollan alemmalle kansanluokalle. - -"Viimemainittu järjestely olisi epäilemättä parempi kuin kaikki -sovittelut Norjan kanssa. Sillä niinkauan kuin Suomen lappalaisilla on -mitään 'faelles' (yhteistä) norjalaisten kanssa, eivät asianomaiset -hallitukset voi olla, kuten sanottu, silloin tällöin joutumatta -ikävyyksiin näiden lappalaisten keskinäisten riitaisuuksien -vuoksi, jotka ainoastaan olisivat omiaan häiritsemään valtakuntain -naapurirauhaa ja joiden ratkaiseminen vaatisi kalliita -sovinto-oikeuksia." - -Fellmanin valaisevat ja asialliset esitykset ja neuvot eivät kuitenkaan -vaikuttaneet asiain kulkuun; Suomen lappalaisille ruvettiin hankkimaan -korvausta Norjan puolelta sillä seurauksella, että Länsi-Varanki v. -1855 tuli vielä entistäkin jyrkemmin ja lopullisesti suljetuksi -Suomelta. - -Suomen Jäämeren kysymys oli enään mahdollinen ratkaista ainoastaan -Venäjän puolella. Kuusikymmentä vuotta on se kysymys sen jälkeen -odottanut ratkaisuaan, toisinaan pitempiä aikoja unohdettuna, mutta -aina avonaisena, aina kiristävänä. Koska asian vaiheitten -seikkaperäinen esitys, niin mielenkiintoinen kuin se muutamissa -suhteissa voisikin olla, tässä tulisi liian pitkäveteiseksi, -merkitsemme tähän vain lyhyesti tärkeimmät pääkohdat siitä painetusta -selostuksesta, jonka toht. Gunnar Sarva on kesällä 1917 Senaatin -Kulkulaitostoimituskunnan toimesta laatinut. [Suomen pääsy -Jäämerelle. Selonteko kysymyksen aikaisemmista vaiheista. Senaatin -Kulkulaitostoimituskunnan toimesta laatinut Gunnar Sarva. Helsinki -1917.] - -Jotta Suomen Lapin asukkaat saisivat jotain korvausta niiden tulojen -menettämisestä, jotka aiheutuivat Norjan rajan sulkemisesta, keisari v. -1854 antoi Suomen lappalaisille oikeuden harjoittaa kalastusta ja -hylkeenpyyntiä sillä kohdalla Venäjän Jäämeren rannikkoa, joka oli -lähinnä Norjan rajaa, lukuunottamatta jokisuita, jotka rantaoikeuden -mukaan kuuluivat niiden varsilla asuville asukkaille, niitä -kalastusalueita, joita Venäjän lappalaiset jo aikaisemmin olivat -ruvenneet käyttämään, ja niitä lahdelmia, joihin jo oli järjestetty -maihinnousupaikkoja. Oulun läänin kuvernööriä kehoitettiin varustamaan -valtion laskuun kaksi tai kolme laivakuntaa, jotka harjoittaisivat -kalastusta kesän tai kaksi Jäämeren rannikolla, jotta saataisiin -selville, kannattiko tämä elinkeino kaukana asuville Suomen -lappalaisille. - -Oulun läänin kuvernöörin toimesta pantiin v. 1858 toimeen koekalastus, -jolloin huomattiin, että kalastaminen Jaakopinjoen itäpuolella ei -tuottanut sen suurempia vaikeuksia kuin Norjankaan puolella, jota -paitsi kalansaaliskin oli yhtä runsas. Mutta Suomen alamaiset eivät -voineet matkan pituuden takia kuljettaa saalistaan kotiin, jonka takia -heidän oli pakko myydä kalansa itse paikalla usein polkuhintaan -jollekin venäläiselle kauppiaalle, jollei heille hankittu kalain -säilytyshuonetta ja heille myönnetty oikeutta harjoittaa kauppaa myös -ulkomaalaisten kanssa. Siitä syystä kuvernööri v. 1861 ehdotti, että -Suomen alamaisia varten perustettaisiin kaksi kalastusasemaa, että koko -se asumaton rannikkoalue, joka Jaakopinjoesta ulettuu toiselle puolelle -Falkvuonoa, sekä noin 30 virstan levyinen alue sisämaasta ynnä -Heinäsaaret ja jos mahdollista Kalastajasaarennon länsirannikko -liitettäisiin näihin kalastusasemiin niiden yksinomaan käytettäviksi -ilman veronmaksuvelvollisuutta sekä riippumatta Venäjän viranomaisista, -että kalastusasemilla käyvät suomalaiset matkoillaan saisivat laiduntaa -porojaan sekä käyttää metsää kotitarpeikseen ja tullitta myydä -kalastustuotteitaan ja samoin tullitta tuottaa tavaroita omiksi -tarpeikseen sekä että Suomen alamaisille määrättäisiin Boris Glebin -tienoilla Paatsjoen rannalla paikka, jonne he saisivat sijoittaa -aluksensa ja kalastustarpeensa siksi ajaksi, jolloin kalastusta ei -harjoiteta, sekä rakentaa varastohuoneita ja asumuksia. - -Tämän kysymyksen käsittelyn aikana tuli päiväjärjestykseen toinen -siihen läheisesti liittyvä kysymys. Hallitsijan tiedustellessa senaatin -mieltä Rajajoen asetehtaan alueen luovuttamisesta Venäjälle senaatti v. -1863 ehdotti, että jos Rajajoen alue erotettaisiin Suomesta, olisi -Suomelle korvaukseksi luovutettava se Jäämeren rannikkoalue, jonka -järjestämisestä kalastusasemaksi aikaisemmin oli ollut puhe. - -Tämä mielipide saavuttikin keisarin huomion ja 15 p. helmik. 1864 -julaistiin asetuskokoelmassa keisarillinen julistus, joka määräsi -Rajajoen asetehtaan erotettavaksi Suomesta, mutta samassa ilmoitti, -"että vastineeksi kysymyksessä olevasta maasta vasta tulee annettavaksi -Suomelle joko se rantamaa Jäämeren luona itäpuolella Jaakopinjokea ja -lähellä Stolboan lahtea, jonka heittämisestä kalastuspaikaksi -suomalaisille lappalaisille kysymys tätä ennen on nostettu, taikka, -krateerauksen ja arvostelemisen jälkeen, rajalla Suomea kohtaan olevia -käytettäviä tiloja yllämainitusta (Arkangelin) kuvernementistä." - -Venäjän ministerien rettelöimisien tähden ei lupausten lunastamisesta -kumminkaan tullut mitään. Keisari ei ratkaissut riitaisuuksia puoleen -eikä toiseen ja Pohjois-Suomen Jäämerenkävijäin asema jäi yhtä kurjaksi -kuin ennenkin. - -Tämä Pohjois-Suomen asukkaiden hädänalainen tila saattoi kuitenkin -Oulun läänin kuvernöörin uudestaan tarttumaan asiaan käsiksi. Hän -hankki asiantuntijain lausunnon oloista Jäämeren rannikolla sekä siellä -kalastavain Suomen lappalaisten tilasta. Nämä lausunnot hän oman -kirjelmänsä ohella v. 1880 lähetti senaatille, ehdottaen, että -korvaukseksi v. 1864 luovutetusta Rajajoen asetehtaan alueesta sekä -myös niistä tappioista, joita Pohjois-Suomen asukkaat olivat kärsineet -Norjan rajan sulkemisen johdosta, Suomelle luovutettaisiin ikuiseksi -omaisuudeksi se osa Jäämeren rannikkoa, joka ulettuu Jaakopinjoen -suusta Petsamonvuonoon, sekä rannikon takana olevaa sisämaata 20:n tai -30:n virstan leveydeltä ynnä Heinäsaaret ja alueeseen kuuluva kalavesi. -Sitäpaitsi kuvernööri ehdotti, että Norjan rajan itäpuolelta Suomelle -luovutettaisiin kapea, useimmilta kohdilta vain kilometrin tai kahden -levyinen maakaistale, jolle voitaisiin rakentaa tarpeellinen kulkutie -ja pysähdyspaikkoja, jossa porolaumoja saatettaisiin laiduntaa matkalla -Jäämeren rannikolle ja sieltä palatessa ja josta voitaisiin koota -tarpeellisia rakennusaineita ja rehuvaroja. Viimemainitun alueen -sisäpuolelle jäisi myös Boris Glebin kreikkalaiskatolinen kirkko, joka -joutuisi samanlaiseen asemaan kuin Valamon ja Konevitsan luostarit -Laatokassa. Suomelle luovutetulla alueella olisi voimassa Suomen oikeus -ja sitä hallitsisivat suomalaiset viranomaiset, mutta kaikki asukkaat, -niin suomalaiset kuin venäläiset, säilyttäisivät omistus- ja -nautinto-oikeuden taloihinsa ja kalastuspaikkoihinsa. - -Ennenkuin kuvernöörin ehdotus ehti tulla käsittelyn alaiseksi -senaatissa, oli samasta asiasta nostettu kysymys myös eduskunnassa. -Valtiopäivillä 1882 edustaja Rob. Castrén porvarissäädyssä ehdotti -anottavaksi, että v:n 1864 julistuksessa annettua lupausta -ryhdyttäisiin täyttämään. Asiasta antamassaan mietinnössä -talousvaliokunta huomautti, ettei v. 1854 suomalaisille myönnetty -oikeus kalastuksen ja hylkeenpyynnin harjoittamiseen Venäjälle -kuuluvalla Jäämeren rannikolla ollut osoittautunut suomalaisille -edulliseksi, vaan että suomalaiset pyrkivät yhä edelleen Norjan -rannikolle niin suurissa joukoin, että se muistutti todellista -siirtolaisliikettä. Tämä johtui monesta asianhaarasta. Norjan puolella -suomalaiset helpommin saivat asuinsijoja siellä ennestään runsaasti -asuvain suomalaisten luona; Norjassa oikeuslaitos muistutti enemmän -kotimaan oloja; uskonto oli siellä sama; kalansaalis oli helpommin -myytävissä ja tarvittava pääoma helpommin saatavissa, sillä kaikissa -kalastuspaikoissa oli suomalaisia ja suomea taitavia kauppiaita; siellä -oli sitäpaitsi lääkärejä ja sairaaloita, liikevälineitä ja muita -sivistyksen tarjoamia etuja. Näin ollen ei siirtyminen Norjaan ollut -ehkäistävissä muilla keinoin kuin siten, että Suomen alamaisille rajan -itäpuolella valmistettiin samoja etuja kuin heillä oli tarjolla sen -länsipuolella. Siitä syystä oli välttämätöntä, jos tahdottiin saada -suomalainen siirtokunta syntymään Jaakopinjoen itäpuolelle, että siellä -pantiin voimaan suomalainen hallinto- ja oikeusjärjestelmä. Tähän -tuntuikin olevan tilaisuus, koska v:n 1864 julistuksessa oli luvattu -korvaukseksi Rajajoen asetehtaan alueelta vaihtoehtoisesti maakappale -Jäämeren rannikolla. Ottaessaan harkittavaksi, kuinka laajaksi -viimemainittu maakappale oli mitattava, oli talousvaliokunta -erikoisesti pitänyt silmällä, että siinä ensiksikin tulisi olla hyvin -suojattu merisatama, jonka ääreen voitaisiin perustaa kaupunki tai -kauppala, että siihen toiseksi kuuluisi edes pieni metsäalue, josta -asukkaat saisivat välttämättömimmät rakennus- ja polttopuutarpeensa, ja -että se lopuksi käsittäisi ne alueet, joissa jo ennestään asui -suomalaisia. Rannikko Jaakopinjoesta itään on aluksi jyrkkärantaista, -joten siihen ei voida perustaa minkäänlaatuista kalastajapaikkaa. Vasta -Petsamonvuonon suulla on kauppalan perustamiseksi sopiva paikka -Nurmensätti (Normansset). Tämä paikka on suojattu Jäämeren myrskyiltä, -ja jos mieli mitään kauppalaa ollenkaan perustaa Suomelle -luovutettavalle alueelle, oli alue ulotettava ainakin puheena olevaan -satamaan. Yhtä tärkeätä oli myös, että alue sisältäisi sopivan -metsäpalstan, sillä Jäämeren rannikko on aivan puutonta. Metsäalue -alkaa vasta 10-12 peninkulmaa etelämpänä, missä metsää kasvaa sekä -Paatsjoen että Petsamonjoen rannalla. Edelliseltä joelta olisivat puut -kuljetettavat vaikeaa kiertotietä Jäämeren kautta. Senvuoksi oli -välttämätöntä, että luovutettava alue ulotettaisiin Petsamonjokeen -saakka. Talousvaliokunta ehdotti siis, että luovutettavan maa-alueen -raja kulkisi Konnustunturista kolme peninkulmaa suoraan itään sille -pienelle järvelle, josta Paatsjoen itäinen lähdehaara saa alkunsa, -sitten 4 peninkulmaa koillista kohti Petsamonjoen lähteille ja edelleen -mainittua jokea pitkin Petsamonvuonon pohjaan. Tämä maa on noin 40 -neliöpeninkulman laajuinen ja se saattoi ensi silmäyksellä tuntua -kovinkin suurelta verrattuna Rajajoen asetehtaan 12 neliökilometrin -suuruiseen alaan. Mutta jos otti huomioon, että se käsitti ainoastaan -vuoria, vaaroja ja soita ja vain eteläosassa jonkun verran -kitukasvuista metsää, joten maanviljelys siellä oli aivan mahdoton ja -koko alue niin ollen oli katsottava joutomaaksi, ei sen arvoa suinkaan -sopinut pitää suurempana kuin Rajajoen asetehtaan alueen. Suomelle -sillä oli arvoa yksinomaan siltä kannalta, että Suomi jälleen pääsisi -nauttimaan sopimuksen mukaista kalastusta Jäämeressä. Jos vielä -otettiin huomioon kolmas näkökohta, nimittäin että alueeseen -liitettäisiin ne rannikkoseudut, joissa jo oli suomalainen asutus, tuli -sen käsittää vielä Kalastajaniemen _läntinen_ rannikko, jossa sijaitsi -useita suomalaisia asutusryhmiä, jotka olivat omiaan antamaan tukea -suomalaiselle uutisasutukselle. Siitä syystä raja olisi vedettävä -Petsamonvuonon pohjukasta Kalastajasaarennon kannakseen Muotkaan sekä -sieltä edelleen pohjoista kohti mereen itäpuolella Vaitokupaa. Koko -tällä alueella ei ollut mitään vakituista venäläistä asutusta, vaikka -muutamia venäläisiä kalastajia kesäiseen aikaan saapui Nurmensättiin -kalastusta harjoittamaan. Sitävastoin on Paatsjoen rannalla Boris -Glebin kreikkalaiskatolinen kirkko, johon saapuu venäläinen pappi pari -kertaa vuodessa pitämään jumalanpalvelusta. Tämän kirkon asema -voitaisiin helposti järjestää jotenkin samalla tavalla kuin Valamon ja -Konevitsan luostarien. Luonnollisesti venäläiset kalastajat saisivat -vapaasti käydä kalastusta harjoittamassa sillä alueella, joka -luovutettaisiin Suomelle, joten ystävälliset suhteet suomalaisten ja -venäläisten välillä edelleen pysyisivät rikkumatta. - -Tämän anomusehdotuksen kaikki säädyt hyväksyivät, pappissäädyssä -lausuttiin kuitenkin epäilyksiä, että anottu maa-alue oli liian pieni -eikä siltä kannalta vastannut täysin tarkoitustaan. - -Hallitsijalle antamassaan lausunnossa, joka myöskin koski Oulun läänin -kuvernöörin v. 1880 tekemää esitystä, senaatti lämpimästi puolsi -valtiopäiväin anomusta, huomauttaen, että se nojautui oikeudenmukaisiin -ja tunnustettuihin perusteihin, nimittäin osittain siihen, että -asujamisto maan pohjoisimmassa ja köyhimmässä osassa oli menettänyt -ikivanhan oikeutensa tärkeään tulolähteeseen sekä että edullisesti -sijaitseva maa-alue maan kaakkoisrajalla oli erotettu Suomesta ja -yhdistetty keisarikuntaan, osittain taas siihen, että keisari -Aleksanteri II jo v. 1864 nimenomaan oli luvannut korvaukseksi -luovuttaa Suomelle maa-alueen, jolloin hän ensi sijassa oli ajatellut -Jäämeren rannikkoa. - -Edellä selostetuista esityksistä ja lausunnoista tulee kaikella -selvyydellä näkyviin, kuinka moninkertaisilla perusteilla Suomella on -ollut oikeus vaatia pääsyä Itä-Varankiin ja mistä syistä Suomi on ollut -pakotettu ja oikeutettu vaatimaan tämän alueen täydellistä liittämistä -Suomeen. Olisi nyt luullut, että tuo vuosikymmeniä avoinna ollut -kysymys nyt vihdoinkin v:n 1882 valtiopäiväin anomuksen johdosta olisi -saanut Suomelle suotuisan ratkaisun. Mutta paha onni ei vieläkään -luopunut Suomen Jäämeren kysymystä seuraamasta. Valtiopäiväin -anomukseen ei tullut mitään vastausta. Vanhentuneena ja unohtuneena -koko asia lienee 1890-luvulle tullut poistetuksi Senaatinkin -diarioista. Venäjällä jo silloin alkanut vihamielisyys Suomea vastaan -ja Venäjän vallan viimeiset vuosikymmenet Suomessa, maamme sortovuodet, -eivät luonnollisesti lisänneet asian onnellisen ratkaisemisen toiveita. -Mutta vaikka hetken toiveet raukesivatkin, niin itse kysymys ei kuollut -eikä Suomen hyvä oikeus Jäämereen voinut raueta. Se jäi odottamaan -tulevaisuutta, joka vihdoin onkin tullut, paljon suurempana ja -lupaavampana sekä Jäämerelle että Suomelle kuin menneen vuosisadan -kuusi- ja kahdeksankymmenluvuilla osattiin ajatella. - - - - -5. SUOMALAISET SIIRTOLAISET JÄÄMERELLÄ. - - -Ennen Suomen pääsyä Jäämerelle ovat suomalaiset ehtineet sinne. -Suomalainen siirtolaisuus Jäämeren rannalla taas on lähinnä ollut -seuraus kansallisesta ja valtiollisesta kehityksestä Lapissa. - -Nykyinen Suomen Lappi ei muodosta erityistä luonnonmaantieteellistä -kokonaisuutta eikä sillä ole selviä luonnollisia rajoja; Lapin nykyiset -rajat ovat suureksi osaksi jokia, vaikka jokien väliset tunturit -olisivat rajoiksi paljon sopivammat. Sen vesistöt laskevat -Pohjanlahteen, Vienanmereen ja Jäämereen. Se on Ruotsin, Norjan ja -Venäjän Lappien yhteinen yhtymäkohta, ja kaikilla niillä on ollut -monenlaisia suhteita siihen. Sen lappalainen asutus ja kulttuuri on -ollut hyvin hajanainen. Jaakko Fellman lausuu, että Suomen Lapin eri -osain asukkailla on vain vähän tai ei mitään kosketuksia sen toisten -seutujen asukkaiden kanssa. "Viimemainittu seikka -- hän jatkaa -- -riippuu kuitenkin, paitsi pitkistä matkoista ja vaivaloisista -kulkulaitoksista, myöskin maakunnan pinnanmuodostuksesta, joka sen -jakaa toisistaan erillisiin alueisiin. Likemmin kuin muihin Lapin osiin -liittyy näet tässä suhteessa Utsjoki Ruijaan, Inari Venäjän Lappiin, -Enontekiö Länsipohjaan ja Ruotsin ja Norjan Lappeihin, Kuolajärvi ja -osa Sodankylää osittain Venäjän Lappiin, osittain Pohjanmaahan ja -Venäjän Karjalaan, Kuusamo viimemainittuun maakuntaan ja etelässä -lähellä oleviin Oulun läänin osiin." Mahtavain Kemin ja Tornion jokien -ja niiden laajain vesitieverkkojen kautta Suomen Lapin suuri pääosa -kuitenkin on aina ollut luonnollisessa ja historiallisessa yhteydessä -suomalaisen Pohjanmaan ja sen kautta koko Suomen kanssa. Nämä Lapin -seudut, ns. Kemin ja Tornion Lapit, tosin pirkkalaisajan jälkeen -hallinnollisesti yhdistettiin Ruotsin Länsipohjaan, joten Suomelle ei -jäänyt mitään sanottavaa Lappia. Mutta rauhallisella viljelys- ja -kulttuurityöllä Suomi valloitti itselleen Lapin. Pohjanmaan ja Tornion -kauppiaat pitivät edelleenkin Kemin ja Tornion Lappien kauppaa -käsissään. Enemmän merkitsi, että Kemin Lappi ja Inari v. 1633 ja -Utsjoki v. 1747 tulivat yhdistetyiksi Suomen kirkon piiriin, vaikka -valtiollisesti vielä jäivätkin varsinaisen Ruotsin yhteyteen. Tuo -kirkollinen valloitus oli suomalaisten pappien työtä, jotka -lähetyssaarnaajain tavoin perustivat kirkkoja Lappiin ja siellä -suomenkielellä opettivat kansaa ja sille saarnasivat. - -Lapin varsinaisia valloittajia kuitenkin ovat suomalaiset -uutisasukkaat. Ensin kalastajina, sitten kaskenpolttajina ja vihdoin -säännöllisinä maanviljelijöinä suomalaiset tulokkaat vähitellen ovat -asuttaneet Lapin ja työntäneet pois lappalaisen asutuksen Saariselkään -asti. Saariselän pohjoispuolellakin ovat lappalaiset jo Inarissa -vähemmistönä ja ainoastaan Utsjoella on heillä vielä vastaiseksi -suojattu turvapaikka. Asutustaistelu Lapissa on, useista -vastenmielisistä piirteistään huolimatta, ollut korkeamman talous- ja -kulttuurimuodon taistelua alhaisempaa vastaan. V. 1754 todistettiin -Kuusamosta, että "maa, jonka muinoin yksi ainoa lappalainen oli -omistanut, on nyt riittävä kahdellekymmenelle uutisasukkaalle". -Rotutaistelu, joka aikaisemmin tavallisesti päättyi lappalaisten -peräytymiseen ja pakenemiseen, on myöhempinä historiallisina aikoina -useimmiten saanut ratkaisunsa siten, että lappalaiset ovat -vapaaehtoisesti sulautuneet suomalaisiin ja omistaneet heidän -elintapansa ja elinkeinonsa. - -Omalla työllään siis Suomi jo oli valloittanut Kemin ja Tornion Lapit, -kun ne Haminan rauhassa 1809 Muonion ja Tornion jokia myöten Suomen -Lappina valtiollisestikin yhdistettiin Suomeen. - -Näin oli Suomi saavuttanut ensimäisen pysyvän jalansijan matkallansa -Jäämerelle. Asutun Suomen luonnollisena pohjoisena jatkona Suomen Lappi -oli tullut suomalaiseksi. Se pistää nyt korkeampaa taloutta, -kansallisuutta ja kulttuuria edustavana niemenä Ruotsin, Norjan ja -Venäjän lappalaisalueitten keskelle. Historiallisen kehityksen kautta -Suomen Lappi on lakannut olemasta sitä ympäröiväin lappalaisalueitten -yhteisenä takamaana ja on muuttunut niiden kaikkien keskukseksi. Siitä -on tullut uusi, omanlaatuinen kokonaisuus, joka pyrkii saavuttamaan -luonnollisia rajoja tullakseen maantieteelliseksi kokonaisuudeksi. -Hyvän asemansa, Suomeen johtavain yhä paranevain yhteyksiensä, -pintasuhteittensa ja maataloudelliselle toiminnalle soveltuvain -luonnonetujensa kautta sillä on mahdollisuuksia edelleenkin pysyä -hallitsevassa keskusasemassaan. Tällä mantereisella pohjallaan ja -etelästä voimia imevillä juurillaan Suomen Lappi ja Suomi ovat Jäämeren -rannikollakin saavuttavat tärkeissä suhteissa turvatumman ja -edullisemman aseman kuin niiden yksinomaan meren varassa elävät -naapurialueet. - -Suomen tie Jäämerelle on täten tullut viitoitetuksi. Yhtä -suoraviivainen ja luonnollinen kuin sen kulku Saariselälle on ollut, -yhtä selväsuuntainen on sen ura Jäämerelle. Helposti ja luontevasti -kulki Suomen kirkko ja valtio vedenjakajan yli Inarin laajalle -vesistölle ja Tenojoen latvoille. Maantieteellinen pääväylä -Saariselältä Jäämerelle kulkee Inarinjärven ja sen suuren laskujoen -Paatsjoen mukana läheiselle ja leveälle Varanginvuonolle. Tätä päätietä -ja useita sivuteitä pitkin ovat suomalaiset etujoukot jo kauan sitten -saapuneet Jäämerelle. - -Vanhimpana ja suurimpana ryhmänä heistä ovat _Ruijan suomalaiset_, -joita norjalaiset kutsuvat kainulaisiksi (kvaener). Lapin kuuluisa -tuntija Jaakko Fellman esittää heidät v. 1821 seuraavin sanoin: "He -ovat merkillisiä siitä, että he ovat maapallon pohjoisimpia -maanviljelijöitä ja ensimäisiä, jotka ovat alkaneet tähän osaan maata -vakavasti asuttua. Koskei maanviljelys ilmaston ankaruuden vuoksi ole -kannattavaa, ovat he asuinpaikoikseen valinneet sellaisia paikkoja, -missä he edullisesti voivat harjoittaa karjanhoitoa. He eivät eroa -lappalaisista niin paljon vaatetukseltaan kuin tavoiltaan. Kainulaiset -ovat Ruijan kunnollisimpia asukkaita, norjalaisiakaan luvusta -poisjättämättä, erittäinkin mitä uutteruuteen, huolellisuuteen, -rauhalliseen ja hiljaiseen olemukseen ja varsinkin mitä -uutisviljelysten ja kotiteollisuuden harrastukseen tulee. -Merimieselämän turmiollinen vaikutus, suuremman voiton levoton -tavoittelu, ilman että sitä osataan hoitaa ja säästää siitä pahan -päivän varalle, ei ole koskaan ilmennyt kainulaisissa siinä määrin kuin -näiden seutujen lappalaisissa ja norjalaisissa. Kainulaisten muuttoa -ylös Ruijaan tapahtui jo vanhempina aikoina, mutta pääasiallisesti -kuningas Kaarle XII:n hallitusaikana, jolloin he tässä etäisessä -maanääressä etsivät turvapaikkaa sodan levottomuuksilta. Sen jälkeen on -heidän lukunsa vähitellen lisääntynyt ja kasvaa yhä sillä tavoin, että -monet Lapin rajoilla tai Lapissa asuvat uutisasukkaat katovuosina -muuttavat tänne, sekä joskus sitenkin, että kun yksi ja toinen -rikollinen onnistuu karkaamaan vankeudestaan, hän rangaistusta -välttääkseen etsii itselleen asuinpaikan täällä Ruijan rannoilla jonkun -syrjäisen kallion lovessa. Nykyään on näiden kainulaisten lukumäärä -niin suuresti kasvamassa, että itse lappalaiset pelkäävät joutuvansa -heidän tungettavakseen pois omalta maaltaan. Heidän asuntonsa ovat -enimmäkseen Sisä-Suomessa yleisten pirttien tapaisia, ja nämä -suomalaiset ovat päälle päätteeksi näillä tienoilla ainoita, jotka -vielä käyttävät saunoja. -- Ruijan huomattavin suomalainen siirtola on -Alattiossa (Alten), sekä vuonon että joen varrella. Siellä asuu toista -tuhatta henkeä. Vain harvat heistä osaavat norjankieltä." - -Viime vuosikymmeniin saakka on Ruijan suomalainen asutus ollut -kasvamaan päin. Taloudellisena syynä tähän siirtolaisuuden -lisääntymiseen lienee ollut vilkastunut Jäämeren kalastus. Suomalaisia -tavataan Ruijassa nykyään sekä talollisina että kalastajina ja -kaupunkilaisina. V:n 1900 väenlaskun mukaan oli Tromssan ja Ruijan -amteissa 7176 suomalaista asukasta. Muutamin paikoin suomalaisten -suhteellinen lukumäärä oli sangen huomattava: Vesisaaren kaupungin -(Vadsö) asukkaista oli suomalaisia yli 44 %, Etelä- ja Pohjois-Varangin -pitäjissä 43-46 %, parissa muussa pitäjässä 34 %. Viimeisten tietojen -mukaan olisi Pohjois-Norjassa suomalaisia noin 12.200. Suomeapuhuvain -lukumäärän on arveltu nousevan ainakin noin 30.000:een, sillä suuri -joukko Ruijan lappalaisista ja norjalaisista on suomentaitoisia. -Suomalaisten kansallinen tulevaisuus Ruijassa näyttää kuitenkin -synkältä sen jälkeen kuin Norja on ruvennut kaikin keinoin suomalaista -väestöä norjalaistuttamaan. Perikato on kaiketi ensimäiseksi perivä -Länsi-Ruijan (Tromssan amtin) suomalaisen kansallisuuden. "Että se -vielä on siksikin voimakas... niin että se yksityisissä tapauksissa -saattaa voittaakin maata norjalaiselta kielialueelta ja paljon -suuremmassa määrässä lapinkieleltä, se johtuu suomalaisten tunnetusta -kielikonservatismista, Suomen rajan ja suomeapuhuvan Pohjois-Ruotsin -läheisyydestä, tämän asutun ja yhtenäisen suomalaisen kielialueen -välisistä kauppasuhteista, lukuisain suomalaisten osallisuudesta -merikalastukseen ja tunturilappalaisten suomenkielen taidosta" -(J.E. Rosberg 1915). - -Itä-Ruijan, semminkin Varangin seutujen suomalaisten kansallisuusoloja -1880-luvun alussa on A.V. Ervasti laajasti kuvaillut klassillisessa -matkakertomuksessaan "Suomalaiset Jäämeren rannalla". Joka taholla hän -siellä näki suomalaisten ja norjalaisten välillä kansallisuusvihan -leimuavan. Ervastin parannusehdotukset tätä pahaa vastaan eivät näinä -maailmansodan aikoina ole huvittavaisuutta vailla. "Ei sovi kieltää -- -hän kirjoittaa --, että suomalaisilla on syytä valituksiin. Niinkuin -norjalaiset itse myöntävät, on suomalainen ainaki yhtä kelvollinen -työhön kuin norjalainen ja molemmille olisi siis sama arvo annettava; -sen sijaan suomalaista koetaan alentaa lappalaistaki alemmaksi. -Suomalaisia vihataan siksi, että he eivät tahdo äitinkielestään luopua, -vaan onko rakkaus äitinkieleen mikään rikos? Ja missä on sanottu, että -paitsi lapin kieltä ainoastaan norja saa Ruijan rannalle kuulua? Ja -tyytymättömyys yleensä itä-Ruijan suomalaisissa onki todella niin -suuri, että meikäläinen hämmästyy. Kun olin Tenon varrelle tullut, olin -täydellisesti vakuutettu siitä, että jos suomalainen armeija voisi -ilmestyä Varangin tienoille, jokainoa suomalainen itäpuolella Tenoa -yhtyisi siihen ja nousisi kapinaan Norjaa vasten." - -"Liian etäälle -- Ervasti lopettaa -- sentään sorruttaisiin -aineestamme, jos tässä ruvettaisiin miettimään kaikkia mahollisia -keinoja, joilla voitaisiin puheenalaisen tarkotuksen perille päästä; -meillä nyt vain on kysymyksenä, mihin suuntaan Varangin tulevaisuuden -pitäisi muodostua. Se vain olkoon sivumennen sanottu, että kun Norjan -paras tuki sen alueen loukkaamattomuuden suhteen on länsivaltain -suojelus, näille voitaisiin Suomen toimesta antaa tarkempi ja oikeampi -käsitys asiain oikeasta laadusta itä-Ruijassa ja siten ehkä saada -heidän suostumuksensa esim. yleiseen _kansan-äänestykseen_ -etelä-Varangissa, jonka kautta riitaseikat siellä rauhallisella tavalla -tulisivat ratkaistuksi." - -Kuluneet kolmekymmentäviisi vuotta ovat osoittaneet, etteivät olot -Varanginvuonolla ehkä kuitenkaan ole juuri niin hullusti, kuin -innokas fennomani luuli, eivätkä myöskään parannettavissa hänen -suosittelemallaan lievemmälläkään keinolla. - -Venäjälle kuuluvalla _läntisellä Muurmanin rannikolla_, s.o. Norjan -rajan ja Kuollanvuonon välisellä rannikkoalueella, asui 1880-luvun -alussa päälle 700 suomalaista. Kuinka suuri heidän lukumääränsä -nykyänsä on, emme voi arvioltakaan sanoa; moninkerroin suurempi -mainittua lukua se ei kumminkaan voi olla. Pääosa suomalaisia asunee -nyt niinkuin ennenkin Petsamon ja Kalastajaniemen länsirannikon -seuduilla, s.o. Itä-Varangissa. Itäisellä Muurmanin rannikolla on -suomalaisten lukumäärä ollut hyvin vähäinen. Ervastin retken aikana ei -suomalaisten tila Länsi-Muurmanin eli "Ryssän rannalla" ollut -ilahduttava. Siirtolaisten valitukset koskivat hänen mukaansa -pääasiallisesti hengellisen hoidon puutetta, maanomistuksen -turvattomuutta ja oikeudenhoidon kehnoutta. Ervasti puolestaan lisäsi -niihin vielä yhden valituksen: väkijuomain ylenmääräisen nauttimisen -tuottaman turmion. Huonojen olojen vuoksi Ryssän rannan suomalaiset -olivat ruvenneet joukoittain siirtymään Amerikkaan; yhtenä ainoana -keväänä 1882 läksi sieltä uudelle siirtoretkelle Atlantin yli 60-70 -henkeä eli noin 1/12 rannikon koko suomalaisväestöä. Suomalaisten tilan -parantamiseksi ajateltiin papin ja opettajan lähettämistä heidän -luoksensa, mikä ohjelma sitten on osittain tullutkin toteutetuksi. -"Vaan paras neuvo -- Ervasti arveli -- ja ainoa tehollinen olisi -epäilemättä, jos se kävisi laatuun, koko ryssän rannan yhistäminen -Suomen suuriruhtinaskuntaan ja siis laskeminen Suomen lakien alaiseksi. -Ne epäkohdat, joista siirtolaiset nykyään, ja syystä, valittavat ja -jotka etupäässä pakottavat heitä miettimään Amerikaan muuttamista, -katoaisivat silloin yhellä haavaa tykkänään. - -"Suomen lakeja -- sitähän kaikki ne siirtolaiset kaipaavatki, joissa ei -muutto Amerikaan vielä ole vakaantunut järkähtämättömäksi päätökseksi; -vaan yhistymistä Suomeen he eivät olleet tulleet ajatelleeksi. Suuri -oli sentähen kaikkein ilo, kun meiltä kuulivat, että tämmöinen tuuma -paraikaa oli hankkeessa. Uuran puolelaisissa tämä ilo kohta kyllä -paljon masentui, kun meidän täytyi selittää, että kysymyksessä vain oli -läntinen osa ryssän rantaa. Vaan kovin hyvästi käsittäin, kuinka -täydellisesti siirtokuntain tila muuttuisi parempaan päin, jos ne -voisivat Suomen alle tulla, eivät hekään kuitenkaan voineet kaikista -toivoista luopua ja viimeinen sana, minkä muuan uuralainen lausui, kun -hänen kanssa tästä puhelin, oli: 'Laittakaa te raja Tuulomajokea -myöten, että meki pääsemme Suomen alle'." - -Vuosisatoja kestäneen, voimakkaan ja voitokkaan pohjoiseen -suuntautuneen suomalaisen kansanpaineen äärimmäisenä kärkenä unohdetut -kansalaisemme ovat saapuneet Jäämeren rannoille. Karkoittaen heikompia -lappalaisia tieltään suomalaiset uutisasukkaat kaskitulineen ja -sahroineen kävivät Lapin rajain yli. Sulattaen lappalaiset joukkoonsa, -temmaten heidät mukaansa toiset polvet uutisasukkaita sitten -katkaisivat Saariselän taipaleet. Koko Suomen Lappi on ollut heidän -mukanaan kulkemassa pohjoista kohti. Kuta pohjoisemmaksi Suomen Lapin -eteläraja takautui, sitä kauemmaksi pohjoiseen siirtyi sen pohjoinen -kärkikin. Haluttu päämäärä on jo vähäksi osaksi saavutettu: suomalainen -kansallisuus on jo kauan elänyt hiljaista elämäänsä _Jäämeren_ -rannoilla. Viimeinen ja pahin sulku, valtiollinen rajaeste, on -kuitenkin vielä lopullisesti puhkaisematta. Vasta sen murruttua voi -myöskin pohjoisimmalle suomalaiselle taloudelle ja suomalaiselle -kulttuurille alkaa uusi odotettu vaikutusaika ja Jäämeren seuduille se -edistyksen ja vaurastumisen aika, jonka luonnon ja historian olot -näyttävät määränneen siellä alkamaan suomalaisessa muodossa. - - - - -6. MAAILMANTALOUS JA JÄÄMEREN KYSYMYS. - - -Viimeisten vuosikymmenien kuluessa on Europan Jäämeren ja sen maiden -taloudellisessa käytössä tapahtunut perinpohjainen muutos. Sorrettu -lappalainen pyyntimies ei siellä enään maksa turkiksia ja -mursunnahkaköysiä norjalaisille verottajilleen, norjalaiset kalamiehet -eivät siellä enään yksinään kalastele eivätkä etuoikeutetut -englantilaiset ja hollantilaiset kipparit ole ainoita Vienankävijöitä. -Kaikki Pohjois-Atlantin merenkulkijat ottavat nyt osaa Jäämeren -meriliikkeeseen. Kaikilta tahoilta kiiruhtaa sinne pyyntiaikoina -kalastajia ja Jäämeren eränkävijöitä. Suuret kansainväliset yhtiöt -harjoittavat siellä nykyaikaista puutavaraliikettä ja vuorityötä. -Kahdessa kohdassa tulevat jo suuret rautatiet sisämaasta Jäämeren -rannalle. Rotuvaltaiset, luonnontaloudelliset alkuajat samoinkuin -ahtaan merkantilisminkin vuosisadat ovat Jäämerellä olleet ja menneet -ja uusi, maailmantaloudellinen aikakausi on siellä alkanut. - -_Kalastus_ on yhä edelleenkin Jäämeren tärkein elinkeino. Lapinmerestä -saadaan pääasiallisesti turskia, silliä, kilohailia, lohia ym. -maailmanmarkkinoilla haluttuja kaloja. Korkeimmalla kannalla on Ruijan -kalastus, jota tuhannet norjalaiset ja suomalaiset kalastajat siellä -harjoittavat koko kevät- ja kesäkauden ja jonka vuotuinen tuotantoarvo -paikalla on viime aikoina tehnyt 12-14 milj. kruunua (nykyisin -moninkertaisesti enemmän). - -Norjan kalastuselinkeinossa viime vuosikymmeninä tapahtuneet suuret -edistykset ovat perinpohjin muuttaneet Ruijankin kalastuksen luonteen. -Työläs ja hengenvaarallinen kalastus avonaisista veneistä on suuresti -helpottunut ja tullut turvalliseksi moottorialusten tultua yleiseen -käytäntöön. V. 1901 oli Norjan kalastajilla vasta yksi ainoa -moottorialus; v. 1914 niitä oli 7.352, joista 4.882 katettua. -Tällaisten tukevain katettujen moottorialusten varassa on ulkomerellä -vuoden kylmimpänä ja pimeimpänä aikana tapahtuva suursillinpyynti ja -Islannin kalastus tullut mahdolliseksi. Toisen suuren edistyksen ovat -saaneet aikaan uudet keinokkaat säilytystavat: ilmanpitävä (hermetinen) -rasioiminen ja keinotekoinen jäähdytys. Näillä keinoin ei ainoastaan -ole paljon edullisempi ja paljon laajempi kalainvienti tullut -mahdolliseksi, vaan itse kalastuskin on suuresti hyötynyt, kun -syöttikala voidaan jäähdyttää ja sitä siten entistä mukavammin hankkia -ja säilyttää. Kun vielä lisäämme, että Norjassa on viime aikoina otettu -käytäntöön kokonaan uusia kalastusalueita (matalikkoja) ja että ennen -halveksituistakin kalalajeista sopivalla valmistamisella on ruvettu -saamaan hyviä hintoja, niin eipä ihmettä, että Norjan ja Ruijan -kalastajista, joita vielä vuosikymmen pari sitten pidettiin -säälittävinä "kalastajaparkoina", nyt on tullut omavaraista, -itsetietoista ja yhä korkeammalle sivistystasolle pyrkivää väkeä. - -Siinä on esimerkki valmiina ja ura osoitettu tulevalle suomalaiselle -kalastukselle Itä-Varangissa! - -Hartaasti kalastelevat venäläisetkin Muurmanin rannallaan. Ennen sotaa -siellä tavallisesti oli kesäisin kalassa nelisentuhatta kalastajaa -tuhannella vanhanaikaisella aluksella. Miljoniin rupliin on kuitenkin -senkin kalastuksen vuotuinen tuotantoarvo laskettava. - -Tärkeitä merielinkeinoja Jäämerellä ovat _valaan- ja hylkeenpyynti_, -vaikka ne ovatkin entisestään taantuneet. Vielä 1880-luvulla saivat -ruijalaiset vuosittain satoja suuria valaita. Nykyään pyydetään -Länsi-Siperian ja Novaja Semljan vesillä ahkerasti viiden metrin -pituista valkovalasta eli "bjelugaa" (_Delphinopterus leucas_), jota -väestö sielläpäin käyttää ravinnokseenkin. Vahingollisuutensa ja -öljyisen maksansa vuoksi on jää-hai vihaisen ajon esineenä kaikkialla, -missä se vain esiintyy. Hylkeitä pyydetään yleisesti eikä mursunkaan -pyynti ole vielä loppunut. Kansainvälisten sopimusten mukaan pitäisi -ranta-asukkaiden erioikeutetun hylkeenpyynnin Jäämerelläkin ulettua -ainoastaan kolmen meripeninkulman (à 1,852 km) päähän rannasta. -Valkoisellamerellä ei Venäjä kuitenkaan ole myöntänyt vieraille -hylkeenpyytäjille oikeutta harjoittaa pyyntiä 12 meripeninkulmaa -lähempänä maata. - -Vienanmerelle ja Petshoran alueelle keskittyneen _metsäliikkeen_ uusin -kehitys on ollut suurenmoinen, mutta kun lukija oman maamme vastaavasta -kehityksestä voi itselleen luoda kuvan Jäämerenkin metsäliikkeestä, -sivuutamme sen tässä kokonaan kiinnittääksemme huomiomme -mielenkiintoisempaan seikkaan -- Jäämeren _vuorityöhön_. - -Kuten tunnettu on Ruotsin Lapissa yksi Europan tärkeimpiä -rautavuorialueita (Gellivaara, Kiirunavaara, Svappavaara ym.), jonka -malmeja Ofotenin vuonon perällä olevan Narvikin sataman kautta -laivataan suureen maailmaan. Kun vuoripohja koko Fennoskandian -pohjoisosassa on samaa laatua, luulisi raudanpitoisia vuorilajeja -löytyvän muittenkin maitten Lapeissa eikä vain Ruotsin. Todella onkin -viime vuosikymmeninä Ruijassa löydetty uusia suuria rautamalmialueita. -Niiden malmi ei tosin ole parhaanlaatuista. Mutta sen louhiminen on -kuitenkin osoittautunut kannattavaksi, sillä malmilöydökset ovat -maanpinnalla tai lähellä sitä, joten niitä ei tarvitse kaivaa suurista -syvyyksistä, ja rouhentamalla malmi sekä magnettisella tavalla -erottamalla siitä arvokkaampi rauta-aine (ruotsalaisen Gröndalin -menettelytapa) saadaan jopa 68 % puhdasta rautaa sisältävää -malmijauhetta, jolla on suuri kauppa-arvo. Vv. 1908-1909 rupesi mahtava -norjalais-saksalainen yhtiö tämän ohjelman mukaan käyttämään Paatsjoen -suun länsipuolella olevia Kontionveden (Björnvandet) malmivuoria. -Malmin kuljetusta varten rakennettiin sieltä 8 km:n pituinen rata -Etelä-Varangin kirkolle eli Kirkeneesin (Akkulanniemen) satamapaikalle, -jonne sijoitettiin suurenmoiset rouhennus- ja eristyslaitokset. -Tuotanto on lyhyessä ajassa noussut huomattavan suureksi, mihin -tietysti sota-ajan huippuhinnatkin ovat yllyttävästi vaikuttaneet. Vv:n -1913-1915 on siellä valmistettu keskimäärin yli 1/2 milj. tonnia -malmijauhetta eli "konsentraattia", josta melkoinen osa on vielä -puristettu kokoon sopiviksi "briketeiksi". Työvoiman luku -Etelä-Varangin rautakaivoksilla on viime aikoina noussut -puoleentoistatuhanteen mieheen, joille v. 1915 maksettiin työpalkkoja -3 milj. kruunua. Mainittakoon vielä, että tätä suuremmoista liikettä -harjoittavan yhtiön (Aktieselskabet Sydvaranger) osakepääoma nykyisin -tekee 23 milj. kruunua, josta ruotsalaiset äskettäin ovat saaneet -haltuunsa 3 milj. - -Ja kaikki tämä tapahtuu Inarinjärvestä laskevan Paatsjoen suussa, vain -kappaleen matkaa Suomen rajasta! Kun lännessä Ruotsi ja pohjoisessa -Norja ovat Lapeissaan saaneet käyntiin näin suurenmoisia laitoksia, -olisi ihmeellistä, ellei Suomenkin Lapissa ja Suomelle tulevalla -Itä-Varangin alueella olisi samansuuntaisia mahdollisuuksia; -anteeksiantamatonta on, ellei Suomen puolelta tehdä yrityksiä näiden -mahdollisuuksien tutkimiseen ja toteuttamiseen. - -Samaan aikaan kuin Jäämeren yhdellä äärellä näin on pantu alkuun -rautakaivostyö, on sen toisella äärellä, Huippuvuorilla ruvettu -kaivamaan kivihiiliä, joilla jo nyt on ja vielä enemmän vastaisuudessa -tulee olemaan suuri, ellei aivan ratkaiseva merkitys Ruijan ja -Muurmanin rannikkojen talouselämässä. - -Jo vanhat hylkeen- ja valaanpyytäjät palellessaan Huippuvuorilla -kaivoivat maasta pienempiä määriä "merihiiliä" polttoaineekseen. Meidän -aikamme tutkijat ovat todenneet melkein kaikkialla Huippuvuorilla -olevan kivihiillä ja viime vuosikymmenen uudistetut tutkimukset ovat -saaneet selville, että Huippuvuorten kivihiilikerrokset ovat -suunnattomat, kuuluvat maailman rikkaimpiin hiilikerroksiin. -Hiilikerrokset ovat siellä lähellä maanpintaa ja helpot kaivaa ja -Huippuvuorten pitkät vuonot helpottavat hiilen laivaamista. Kun -Huippuvuoret ovat herratonta maata, on siellä kaivosalueitten -valtaaminen ollut vapaa, kunhan siitä vain on tehty ilmoitus siellä -olevaan yhteiseen konttoriin; tapalaki kuitenkin säätää, että ken ei -kahteen vuoteen valtaamaansa maata asuta tai muuten käytä, menettää -oikeutensa. Nyt on siellä jo toistakymmentä vuotta ollut työn alaisena -suurempia säännöllisiä kivihiilikaivoksia. Amerikkalaisten perustama -yhtiö "The Arctic Coal Cy" alkoi v. 1905 kaivaa Advent Bay'n vuonon -eteläpuolella olevia hiilikerroksia. Saatiin mainiota hiiltä, joka -ilmarataa myöten voitiin lastata kaivoksesta suoraan laivoihin ja sitä -tietä edelleen kuljettaa Norjaan. Vuotuinen tuotanto on tehnyt muutamia -kymmeniätuhansia tonneja. Kaivospaikan viereen on kasvanut pieni -Longyear'in kaupunki, jossa asuu väkeä ympäri vuoden. Yhtiön -työntekijäin lukumäärä on ollut kesäisin 300 ja talvisin 100 miestä. - -V. 1916 tämä yhtiö joutui suuren "Det store Norske Spitsbergen -Kulkompani" nimisen yhtiön haltuun. Sen osakepääoma on 9 1/2 milj. -kruunua ja sen aikomus kuuluu olevan kohottaa vuotuinen -hiilentuotantonsa 200-300.000 tonniksi. V. 1917 saatiin kaivetuksi -vain 30.000 tonnia, mutta niistä saatiin Longyear Cityn rannassa 4 1/2 -milj. kruunua! Osataan sitä siis "gulashata" nykyään Huippuvuorillakin. - -Hiilikaivoksilla ovat Huippuvuorilla kokeilleet useat muutkin yhtiöt, -jotka kumminkaan eivät ole jatkaneet työtään alkua pitemmälle. Jo v. -1913 oli Huippuvuorten huijaushalu niin suuri, että sinne tehtiin koko -17 tutkimusretkeä. Tarmokkaimmin on toiminut äskettäin perustettu -Bergenissä sijaitseva norjalainen miljonayhtiö "AS. De norske -Kulfelter", jolla on kaivoksensa englantilaisten perustaman ja -huligaanien v. 1909 hävittämän hiilikaivossiirtolan Advent Cityn -lähellä. Yhtiö arvioi alueensa hiilivarat 500 miljonaksi tonniksi ja -laskee voivansa ensi vuosinaan lähettää vuosittain 70.000-150.000 -tonnia hiiliä Arkangeliin, Kuollaan, Ruijaan ja Islantiin. - -Varmalta näyttää, että hiilensaanti Suomen tulevalla Jäämeren alueella -on oleva varsin mukava. Se on Jäämeren tulevalle laivaliikkeelle ja -teollisuudelle suurenarvoinen etu, joka tulisi vieläkin suuremmaksi, -jos olisi meikäläisissä tarmoa perustaa hiiliyhtiö itse Huippuvuorille. - -Huippuvuorilla on muitakin arvokkaita mineraaleja kuin hiiliä. Jo v. -1872 muudan ruotsalainen yhtiö siellä yritti fosfattien kaivattamista. -Äskettäin on siellä englantilainen yhtiö louhinut marmoria. - -Valaanpyynti-, hiili- ja matkailijalaivat tekevät kesäelämän -Huippuvuorilla sangen vilkkaaksi. Laivaliikettä kestää vain kolme -kuukautta, mutta jäänmurtajain avulla voisi purjehduskautta helposti -pidentää. Langattomalla lennätinlaitoksella Huippuvuorten asukkaat -voivat laivaliikkeen estettynä ollessa seurata maailmantapauksia, joten -elämä talvisinkaan ei siellä enään ole niin yksinäistä ja -yksitoikkoista kuin luulisi. - -Sitä myöten kuin Jäämeren seutujen elinkeinoelämä ja asutus on -edistynyt, on yleinen meriliikekin siellä vilkastunut. Ruijan -rannikolla on jo kauemman aikaa ylläpidetty säännöllistä nopeaa -höyrylaivaliikettä, mikä onkin koko Ruijan elinehto. Arkangelin vanha -historiallinen meriliike on Vienanmeren puuliikkeen ja Arkangelin -rautatien valmistuttua saanut uuden merkityksen ja vihdoin on -maailmansota synnyttänyt Muurmaninkin rannoilla suuren meriliikenteen, -josta sodan alkaessa ei kenelläkään ollut vähintäkään aavistusta. - -Mutta maailmansodan päätyttyä on poikkeuksellinen meriliike Jäämerellä -lakkaava ja ovat Jäämeren maitten omat vakinaiset talouskysymykset -jälleen astuvat etualalle. Vanha kysymys "koillisväylästä" on silloin -tuleva uudelleen esille ei kuitenkaan enään Kiinan uneksittuna -porttina, vaan Siperian suurten Ob- ja Jenisseijokien suuhun johtavana -meritienä. Länsi-Siperia on meidän aikanamme jättiläisaskelin edistynyt -ja sen voin ja vehnän tuotanto sekä muukin maataloudellinen tuotanto on -jo tullut tärkeäksi tekijäksi Pohjois- ja Länsi-Europan taloudellisessa -elämässä. Siperian voin vienti, joka alkaessaan v. 1894 teki vain 6.500 -kg, nousi v. 1911 jo 70 miljonaan kg:aan; voita on kannattanut lähettää -sieltä Englantiin saakka, vaikka kuljetusmatka on ollut äärettömän -pitkä ja hankala. Siperian vehnän tuotanto taas on viime aikoina tehnyt -vuosittain n. 100 milj. puutaa (à 16.38 kg). Tätä suurtuotantoa -ei Siperian rata kykene palvelemaan ja tulisi viljan pitkä -rautatiekuljetus muutenkin aivan liian kalliiksi. Siitä hinnasta, mikä -Englannissa on saatu Siperian vehnästä, on suurempi puoli mennyt -kuljetusmaksuihin, vaikka onkin käytetty kaikkein halvinta tietä, -nimittäin Arkangelin kautta. Näin ollen on ruvettu harkitsemaan, eikö -Siperian tärkeitä tuotteita tai osaa niistä voitaisi edullisemmin -kuljettaa Europpaan pitkin Ob- ja Jenissei-jokia Karanmerelle ja sieltä -laivoilla edelleen. Jokikuljetusta Siperiassa on jo kauan voitu -harjoittaa niiden suulle saakka. Enemmän on epäillyttänyt Karanmeren -laivaliikekysymys. Jo 1500-luvun lopulla englantilaiset löysivät -Karanmeren ja seuraavan vuosisadan alkupuolella he ja hollantilaiset -harjoittivat uutteraa turkiskauppaa Obin ja Jenissein suuseutujen -alkuasukkaiden kanssa. Sittemmin Karanmeren kulku jäi täydelliseen -unheeseen, kunnes P. v. Krusenstern ja A.E. Nordenskiöld 1860- ja -1870-luvuilla tekivät sinne retkiä ja ihmeekseen havaitsivat sikäläisen -meren sulaksi. Aivan niin mukavaksi tämä meritie ei kuitenkaan ole -osoittautunut; niistä 140 laivasta, jotka v:n 1887 jälkeen näihin -saakka ovat Siperiaan pyrkineet, on ainoastaan 92 päässyt perille; muut -ovat joutuneet haaksirikkoon tai jäät ovat ne pakottaneet palaamaan -takaisin. Toisin vuoroin on laivaliike ollut kokonaan mahdoton. Kun -lisäksi purjehdusaikakin Karanmerellä on ainoastaan kahden kuukauden -pituinen ja jokien suut hiekkasärkkäin vuoksi kovin matalat ja hankalat -liikkua, näyttää tämän meritien käytännöllinen arvo olevan sangen -kyseenalainen. - -Muutama vuosi sitten teki itse Fridtjof Nansen venäläisten vieraana -Karanmeren kautta matkan Siperiaan selvittääkseen sikäläisiä -merenkulkumahdollisuuksia, mutta vaikka hän antoi Karanmerestä varsin -edullisen arvostelun, ovat toiset asiantuntijat tuominneet -"koillisväylän" aivan kelvottomaksi. Sen sijaan he puolestaan -suosittelevat uuden pohjoisen tien avaamista Siperiaan sillä tavoin, -että Obin varrella olevasta Obdorskista, minne jokikulku on hyvä, -rakennettaisiin 425 km:n pituinen, verraten halvoilla kustannuksilla -aikaansaatava rautatie Karanmeren ja Europan Jäämeren välillä olevalle -Jugorin salmelle, mistä meriliike länteenpäin on suuren osan vuotta -esteetön; vielä parempi olisi, jos rata rakennettaisiin Petshoran -suulle. Monet katsovat, että "koillisväylän" kysymys tällä tavoin -tulisi parhaiten ratkaistuksi ja että siten saataisiin avatuksi uusi -tärkeä liikeväylä maailmankaupalle. Kysymys ei ole Suomenkaan -Jäämeren-politikalle aivan vähäarvoinen. - -Jäämeren politikka ei meille ole maailmanpolitikkaa, vaan omaa -kotimaista politikkaamme. Me emme pyri Jäämerelle maailmankaupan -keinottelijoina hyötyäksemme muitten tarpeilla ja muitten -kustannuksella, vaan me pyrimme sinne niin sanoaksemme napapiiriläisinä -ja kotiseutulaisina avataksemme omalle syrjäiselle maallemme uusia -tarpeellisia toimeentulolähteitä, oman kansamme yritteliäisyydelle ja -tarmolle uusia tarpeellisia koetuskenttiä "jään ja tulen pohjolassa". -Tämäkin taloudellisten tarkoitustemme vilpittömyys ja luonnollisuus -antaa Jäämeren pyrkimyksillemme erityisen siveellisen oikeutuksen. - -Suomelle kuuluu asema keskellä Jäämeren kalastusalueita, -vuorikaivoksia, meriteitä. Mutta voidakseen käyttää hyväkseen tätä -asemaa, järjestääkseen siellä kalastuksen ja kalantuonnin etelään, -löytääkseen ja avatakseen Lapin vuorenaarteet, päästäkseen välittömään -liikeyhteyteen Siperian tuotantolähteitten kanssa täytyy Suomen päästä -Jäämeren kanssa mukavaan ja katkeamattomaan maayhteyteen, jonka -ainoastaan rautatien rakentaminen voi tarjota. Se johtaa huomiomme -Jäämeren mielenkiintoisiin rautatiekysymyksiin. - - - - -7. MUURMANIN RATA. - - -Enemmän kuin edelläkerrotut länsimaiset yritykset Jäämerellä ovat -Suomen Jäämeren kysymykseen vaikuttaneet ne suuret muutokset, joita -viime aikoina on tapahtunut Venäjän suhteissa Jäämereen. Tarkoitamme -tietysti Venäjän Jäämerelle rakentamia rautateitä, etupäässä Suomen -itärajan takana kulkevaa suurta Muurmanin rataa. - -Venäjän Jäämeren-radat on osittain suunniteltu ja rakennettukin jo -ennen maailmansotaa. Vanhin näistä radoista on _Arkangelin-Vologdan -rautatie_. Kun Venäjä 1700-luvun alussa oli päässyt Itämerelle ja -silloin perustetusta pääkaupungistaan saanut uuden tärkeän merisataman, -Vienanmeren kauppa rupesi suuresti taantumaan. Yhdeksännentoista -vuosisadan kuluessa se kuitenkin jälleen alkoi vilkastua, etupäässä -Vienan seutujen puutavarain kasvavan kysynnän ja viennin johdosta, joka -erityisemmin v:n 1894 jälkeen voimakkaasti nousi. Arkangelista tuli -uudelleen laajain alueitten taloudellisen elämän reippaasti edistyvä -keskus. Menneen vuosisadan lopussa Arkangelissa ja sen esikaupungissa -Solombalassa oli jo 20.000 asukasta. V. 1900 klareerattiin sieltä 528 -lähtevää laivaa, joiden kantavuus nousi 281.454 rek. tonniin. -Tärkeimpänä vientitavarana olivat puutavarat, mutta sen ohella -lähetettiin ulkomaille myöskin joltisia määriä pellavia, pellavan -siemeniä, kauroja ja rukiita. - -Tämä huomattava liike oli antanut aiheen yksinkertaisen kapearaiteisen -radan rakentamiseen Arkangelista Vologdaan, joka rata valmistui v. -1898. Vologdan kautta kulkee Pietarin-Siperian pohjoinen rata, ja -Arkangeli ja Vienanmeren seudut pääsivät täten kauan kaivattuun joskin -puutteelliseen rautatieyhteyteen Venäjän pääpaikkain ja koko suuren -maailman kanssa. - -Maailmansodan syttyessä ja Itämeren meriteitten täydellisesti katkettua -Arkangelista äkkiä tuli koko Europan-Venäjän tärkein tuontisatama. V. -1914 sen liike muutamassa kuukaudessa kasvoi kymmenkertaiseksi -edelliseen vuoteen verrattuna. Sellaiseen tehtävään Arkangeli ei ollut -valmistunut, ja kuumeellisella kiireellä ryhdyttiin sen kaikkia -liikennelaitoksia parantamaan. Satamaa korjattiin ja tarpeellisia -varastosuojia rakennettiin. Vienanjokea myöten järjestettiin tavarain -laivaus Kotlasiin ja sieltä Suhonaa myöten Vologdaan ja Pietariin. -Arkangelin ja Pietarin välille järjestettiin suora automobilikulku. -Arkangelin-Vologdan rata levennettiin normaalilevyiseksi ja -varustettiin kaksiraiteiseksi. Pitkin Vienanjoen vartta rakennettiin -sitten aivan uusi 500 km:n pituinen _rata Arkangelista Kotlasiin_, joka -viimemainittu paikka jo ennestään oli yhteydessä Pietarin-Siperian -radan kanssa. Vienanmeri oli näin päässyt entistä paljon parempaan -yhteyteen Pietarin ja entistä paljon suorempaan yhteyteen Siperian -kanssa. - -Mutta kaikilla näillä ponnistuksilla vaikeudet vain osaksi saatiin -voitetuksi. Arkangeliin johtavaa laivareittiä vaivasivat Vienanjoen -suussa olevat hiekkasärkät ja itse Arkangelin satamakin oli liian -matala. Suuri haitta oli siitäkin, että Arkangelin radan päätekohta oli -joen etelärannalla, mutta satama pohjoisrannalla. Pahinta kumminkin oli -se, että voittamattomat jääesteet keskeyttivät Arkangelin meriliikkeen -seitsemän kahdeksan kuukauden aikana vuodessa. - -Tehtiin suunnitelmia Arkangelin radan jatkamiseksi Mesenin lahden -suussa olevaan Lapomushaan, jonka satama on jäässä ainoastaan kaksi -kuukautta vuodessa. Mutta kun ei siitäkään näyttänyt tulevan sitä apua, -jota valtakunnan äärimmilleen kiristynyt tarve ehdottomasti vaati, -kääntyivät katseet kokonaan uudelle taholle -- Muurmanin rannikolle. - -Kuollan niemimaan pohjoisrannikon suuret luonnolliset ja taloudelliset -edut olivat jo vanhastaan tunnetut. Muurmanin rannikko itäpuolella -Kalastajanientä on yksijonoista kasvutonta vuorirantaa, jonka -saarettomia rantajyrkänteitä vastaan Jäämeren aallot rajusti -ryntäilevät. Satamia on harvassa, sillä suojaisia lahtia on vähän ja -jokien suut ovat hiekkasärkkien tukkeamat. Mutta verrattoman edun tälle -kolealle rannikolle tuottaa Golfvirta, joka täällä saakka jaksaa pitää -meren ympäri vuoden sulana. Talvi on täällä lauhempi kuin Pietarissa ja -Moskovassa, kesä sen sijaan on viileämpi. Katariinan satamassa tehtyjen -havaintojen mukaan on ilman keskilämpötila keväällä (maaliskuun lopulta -kesäkuun puoliväliin) lähes +3°, kesällä (kesäkuun puolivälistä elokuun -alkuun) yli +11°, syksyllä (elokuun alusta lokakuun puoliväliin) yli -+3° ja talvella (lokakuun puolivälistä maaliskuun loppuun) -7 1/2° C. -Kevät on sateitten ja sumujen aika. Silloin muuttolinnut saapuvat ja -kalastus alkaa. Maaliskuun puolivälissä saapuvat vieraat kalastajat -Muurmanille ja huhtikuun alussa alkaa säännöllisesti kalastuskausi. -Elokuun puolivälissä lähenee syksy, sumut leviävät taas merelle, -vaivaiskoivuista varisee lehti, muuttolinnut ja vieraat kalastajat -lähtevät, ja syyskuun lopussa on rannikko autiona ja tyhjänä. Talvi on -tavallisesti hyvin luminen, mutta kylmä on harvoin -10 tai 15°:tta -suurempi. - -Jonkun matkaa Kalastajaniemen itäpuolella pistää suoraan etelään -mantereeseen 60 km:n pituinen, syvä Kuollanvuono. Sen pohjukassa, jonne -lounaasta päin laskee Suomen puolelta alkunsa saava suuri Tuulomanjoki -ja kaakosta päin Kuollanjoki, on jokien välisellä niemekkeellä Kuollan -kaupunki. Tämä nykyisin mitätön kaupunkipahanen on aikoinaan ollut koko -Kuollan hallinnollinen ja taloudellinen keskus. Kuudennellatoista -vuosisadalla siellä oli venäläinen luostari ja v. 1582 paikka -linnoitettiin suureksi harmiksi norjalaisille, jotka siten menettivät -viimeisenkin valtansa Muurmanin rannikolla. Jäämeren kalastuksen sekä -hollantilaisten ja englantilaisten ylläpitämän kaupan varassa Kuollan -kaupunki pysyi voimissa läpi vuosisatain. Sata vuotta sitten laskettiin -siellä olevan 1.100 asukasta. Jaakko Fellman ja M.A. Castrén, joista -edellinen vieraili Kuollan kaupungissa kesällä 1829 ja jälkimäinen -talvella 1841, antavat sen oloista myötätuntoisia kuvauksia; -kaupungissa on niihin aikoihin varallisuutta ja alkuperäisten tapain -keskellä hiukan suuren maailmankin kulttuuria. V. 1854 pitivät -englantilaiset kaupunkia pommittamisen arvoisena. Sen jälkeen Kuollan -kaupunki näyttää melkoisesti taantuneen, niin että siellä 1860-luvulla -oli ainoastaan 500 asukasta. Hiljoilleen mutta varmasti on sieltä -kuitenkin venäläinen asutus ja kulttuuri levinnyt Jäämeren rannoille. - -Yhdeksänkymmenluvun alussa Muurmanin kysymys rupesi Venäjällä tulemaan -yleisemmän huomion esineeksi. Silloisina hätäaikoina muistuivat -mieleen Jäämeren loppumattomat ja niin helposti saatavissa olevat -kalarikkaudet. Arkangelin kuvernöörin Engelhardtin ja ministeri Witten -alotteesta hallitus ryhtyi tarmokkaisiin toimiin Muurmanin kalastuksen -ja venäläisen asutuksen edistämiseksi. Ensimäisenä työnä oli sopivan -sataman hankkiminen Muurmanin rannalla. Siksi olisi kyllä kelvannut -Kuollan kaupunkikin, sillä Kuollanvuonon pohjukka on talvisin vain niin -heikossa jäässä, että nykyaikaiset höyrylaivat siinä helposti tulevat -toimeen eikä Tuulomanjoen luomia hiekkasärkkiäkään ole vaikea ruopata. -Mutta koska lähempänä merta vuono tarjosi paljon avarampia ja -mukavampia satamapaikkoja, niin valittiin uuden sataman paikaksi -Kuollan kaupungista nelisen peninkulmaa pohjoisempana oleva mainioksi -tunnettu Katariinan satama. Sen viereen, alastomille kallioille vuonon -länsirannalle ryhdyttiin v. 1895 rakentamaan _Aleksandrovskin_ -kaupunkia ja satamalaitoksia, jotka v. 1898 juhlallisesti vihittiin -tarkoitukseensa. Katariinan satama on niin syvä, että suuret -valtamerilaivat voivat laskea suoraan rantalaitureihin, mutta pääsy -satamaan on siksi kapea, ettei kaksi laivaa voi siinä sivuuttaa -toisiaan; asia näytti kuitenkin olevan helposti autettavissa. Amiraali -Makarovin alotteesta ruvettiin puuhaamaan erityisen sotalaivaston -perustamista Jäämerelle ja sen sijoittamista Kuollanvuonolle. - -Engelhardt ja Witte olivat suunnitelleet rautatienkin rakentamista -Kuollaan. Myöhemmin ruvettiin sitäkin yritystä alulle panemaan, -kuuleman mukaan Makarovin vaatimuksesta. Rata Pietarista Petroskoihin -(Petrosavodskiin) Äänisen länsirannalla oli jo melkein valmiiksi -rakennettu ja linja Petroskoista Muurmanille saakka viitoitettu, kun -syttyi maailmansota, joka näytti pitkiksi ajoiksi keskeyttävän kaikki -ajatuksetkin Muurmanin radan rakentamisesta. - -Mutta se ei ole ollut ainoa asia, joka tässä sodassa on käynyt toisin -päin kuin on laskettu. Kuta ilmeisemmäksi Arkangelin sataman ja ratain -riittämättömyys suunnattoman valtakunnan palvelemiseen kävi, sitä -suuremmaksi havaittiin ympäri vuoden sulan Kuollanvuonon ja sen monen -peninkulman pituisen yhtämittaisen satama-alueen arvo. Matka sinne oli -yhtäkaikki kovin pitkä ja rautatie vasta viitoitettu. Ajateltiin -senvuoksi ensiksi johtaa rata Kuollanvuonolta Suomen Rovaniemeen. Mutta -kun Rovaniemestä Pietariin oli vielä 1.207 km:n matka ja kun nähtävästi -ei tahdottu tuottaa Suomelle Kuollan liikenteen etua, Venäjä v. 1915 -päätti muitta mutkitta jatkaa Pietarin-Petroskoin rataa suorinta tietä -Kuollaan. Ja se rata on rakennettu. - -_Muurmanin rata_ alkaa Laatokan eteläpuolella Svankan asemalta -Pietarin-Vologdan radalla ja kulkee ensin koillista ja sitten pohjoista -suuntaa Petroskoihin, jatkuu sieltä Sorokkaan Vienanmeren rannalla, -kulkee edelleen pitkin rannikkoa yhä pohjoisessa suunnassa -Kannanlahteen ja menee sieltä suoraan Kuollan niemimaan poikki suuren -Imandran järven ohi Kuollanvuonolle. Rata on kokonaisuudessaan 1.456 -km:n pituinen s.o. kilometriä pitempi kuin rautatiematka Joensuusta -Rovaniemelle ja suunnilleen yhtä pitkä kuin matka Berlinistä Napoliin. -Radan rakennuskustannukset laskettiin 150-180 milj. markaksi, mutta ne -ovat luultavasti olleet paljon suuremmat. Syksyllä 1915 valmistui -rataosa Petroskoista Sorokkaan saakka ja Kannanlahden-Kuollanvuonon -rataosa avattiin suurilla juhlallisuuksilla lokakuussa 1916; -Sorokan-Kannanlahden rataosa jäi muita myöhäisemmäksi, mutta sekin -valmistui keväällä 1917, jolloin siis koko Muurmanin rata oli -liikenteelle avattuna. - -Merkillisintä tässä jättiläisyrityksessä on ollut sen nopea -suorittaminen. Sanomalehdissä ja aikakauslehdissä siitä on ollut -päätähuimaavia kertomuksia. Työhön ryhdyttiin eteväin amerikkalaisten -ja venäläisten insinöörien johdolla. Amerikkalaisilla insinööreillä oli -hämmästyttävä kyky viedä rataa eteenpäin monta kilometriä päivässä -vaikka minkälaisten esteitten läpi. Soihin ajettiin kiviä ja puita -loppumattomiin, kunnes rata vihdoin kesti; on laskettu, että -kymmenesosa koko radan pituudesta on rakennettu puisille -porrastuksille. Sääskistä oli radan rakentajille hirvittävä vitsaus. -Sääskipilviä leijaili soitten päällä, eivätkä työmiehet voineet millään -puolustautua niitä vastaan. Amerikkalaiset, jotka Panaman kanavan -rakennuksella olivat tapelleet moskitoja vastaan, vaativat petrolia -ruiskuttaakseen sitä suot täyteen, mutta he vaativat petrolia niin -mahdottoman paljon, etteivät saaneet mitään. Amerikkalaiset eivät -saaneet rataa valmiiksi syksyksi 1915 ja talven pakkasten ja lumien -tullessa he pettyneinä matkustivat pois. Mutta venäläiset jatkoivat -työtä 40-50 asteen pakkasessa ja riehuvassa lumimyrskyssäkin ja lopuksi -rata tuli kuin tulikin valmiiksi. Mustimpana ja surullisimpana -piirteenä radan kuuluisassa rakennushistoriassa on työhön käytettyjen -itävaltalaisten ja saksalaisten sotavankien kohtalo. Siitä julmasta -maailmansodasta, jota Muurmanin rataa rakennettaessa käytiin Karjalan -korvissa ja Kuollan tunturilaaksoissa antavat Gustav Schröerin -koruttoman totuuden kielellä kirjoitetut yksinkertaiset kuvaukset mitä -järkyttävimmän kuvan. - -Muurmanin radan päätekohdaksi Kuollanvuonolla ei valittu -Aleksandrovskia. Witten kukistumisen jälkeen jätettiin tämä -satamapaikka rappeutumaan, vaikka siihen valtio oli uhrannut jo 1 1/2 -milj. ruplaa. Keinottelijat olivat Aleksandrovskista hyötyneet kylliksi -ja tarvitsivat uusia ansioaloja. Aleksandrovskia vastaan tehtiin se -muistutus, että siellä saattoi jonkun päivää vuodessa olla jääesteitä, -jotavastoin vuonon itäpuoli oli ehdottomasti koko vuoden sula. Siitä -saatiin syy etsiä radalle uusi päätesatama vuonon itärannalla. -Kulkulaitosministeri Trepov valitsi siksi Kuollan kaupungista 10 km -pohjoisempana olevan Semenovin pienen kylän. Paikalle annettiin nimeksi -_Romanov_ -- senhän piti tehdä Venäjän keisarisuvun nimi vielä yhdellä -tavalla kuuluisaksi koko maailmassa ja alkaa uusi loistava Venäjän -valtakausi pohjoisilla valtamerillä. - -Venäjän sota on nyt loppunut ja aika tulee arvostella Muurmanin radan -merkitystä rauhan aikana. Epäilemättä on radalla oleva taloudellista -arvoa; sen eteläosa tulee varmaan olemaan tärkeä karjantuotteiden -kuljetustie Pietariin, sen keskinen osa on vilkastuttava metsäliikettä -ja metsäteollisuutta Vienan Karjalassa ja sen pohjoispää on tuleva -suureksi vientitieksi Muurmanin rannikon kalastustuotteille. Radan -suuret nähtävyydet -- Karjalan komeat kosket ja sinisalot, Imandran -suuri tunturijärvi ja vihdoin itse Jäämeri -- tulevat vetämään sinne -matkailija- ja urheilijaliikettä. Mutta yleensä eivät asiantuntijat -sittenkään ennusta radalle suurempaa tulevaisuutta, sillä siltä -puuttuvat tarpeelliset talousmaantieteelliset edellytykset: tuottoisa -maa ja luomiskykyinen kansa. Ruotsalainen Kjellén pitää Muurmanin rataa -vain Venäjän "syrjäkatuna". Ei ole luultavaa, että Muurmanin radan -yhdistäminen Arkangeliin Sorokasta lähtevällä yhdysradalla on -suuremmassa määrässä lisäävä Kuollan radan merkitystä. - -Mutta vaikkapa Muurmanin radan merkitys suurelle Venäjälle ei -tulisikaan niin mullistavaksi kuin sen intoilijat ovat luulotelleet, -niin pienelle Suomelle tällä radalla on tavattoman suuri ja muutamissa -suhteissa suorastaan ratkaiseva merkitys. Meidän maamme itäisten ja -pohjoisten osain talouselämälle ei tuollainen pitkin koko itärajaamme -paikoin hyvinkin lähellä kulkeva suuri kantarautatie voi olla -yhdentekevä. Tapahtuisi varmaan suuri virhe, jos Suomi jättäisi -yhdistämättä rautatieverkkonsa Muurmanin rataan ja siten hylkäisi sen -meille tarjoamat ilmeiset edut. Mutta ei yksinomaan etuja tarjoa -Suomelle itärajamme takainen Jäämeren rata. Se on venäläinen rata, joka -kaikkialle varsillensa levittää ja juurruttaa venäläistä kansallisuutta -ja venäläistä talouselämää. Samalla kuin se rautaisena rajana kerta -kaikkiaan katkaisee suomalaisen ja karjalaisen kansallisuuden ja -sivistyksen pääsyn Vienanmerelle se muodostaa pitkän ja tukevan -kantalinjan koko Vienan Karjalan lopullista venäläistyttämistä varten. - -Mutta Suomen Jäämeren kysymyksen kannalta on arveluttavinta se, että -suurvenäläinen Jäämeren rata varmaan on yhä enemmän levittävä ja -vahvistava Jäämerellä Venäjän taloudellista ja valtiollista vaikutusta, -jonka kanssa suomalainen vaikutus ei pysty kilpailemaan edes Itä-Ruijan -jo suomalaistuneilla seuduillakaan, ellei Suomi kiireesti seuraa -Venäjän esimerkkiä hankkimalla itselleen oman Jäämeren sataman ja -Jäämeren rautatien. - - - - -8. SUOMEN SATAMA JÄÄMERELLÄ. - - -Sama maailmansota, joka loihti rajamme taakse Muurmanin radan, saattoi -Suomenkin Jäämeren kysymyksen päiväjärjestykseen. - -Edellä on jo kerrottu vireillä olleista aikeista johtaa Muurmanin rata -Suomen Rovaniemeen. Vaikka rata tuli rakennetuksi toiselle taholle, -katsoi Venäjän sotahallitus kuitenkin tarpeelliseksi, arvatenkin Norjan -rajan valvomiseksi ja mahdollisten sota- ja muonitusliikkeiden -helpottamiseksi Lapin alueilla, rakennuttaa maantien Inarin Kyrön -kylästä (mihin Rovaniemeltä tuleva maantie päättyi) pitkin Inarijärven -etelärantaa ja Paatsjoen vartta Petsamonvuonolle. Hanketta kannatti -parhaansa mukaan hra Borovitinovin johtama Suomen suuriruhtinaanmaan -senaatti, joka nöyräselkäisesti tarjoutui rakennuttamaan tuon 217 -kilometriä pitkän, suurimmaksi osaksi Venäjän puolella kulkevan tien -- -Suomen valtionvaroilla. Tierakennus olikin Suomen tie- ja -vesirakennusten ylihallituksen johdolla jo täydessä käynnissä, kun -viime vuoden maaliskuun vallankumous saattoi koko kysymyksen uuteen -asemaan. - -Tien rakentamiskustannukset oli alkuperäisesi laskettu 2 1/2 milj. -markaksi. Selvisi kuitenkin, että rakennustyön loppuunsaattaminen -suuresti vaikeutuneissa elintarve-, työ- y.m. oloissa olisi nostanut -kustannukset kokonaiseen 10 milj. markkaan. Samalla heräsi aivan -luonnollisesti se ajatus, että Suomen valtio voisi omaan laskuunsa -rakennuttaa koko tien ja jättää sen sodan ajaksi venäläisten -sotilasviranomaisten käytettäväksi sillä ehdolla, että tie ynnä siihen -liittyvä, Suomelle v. 1864 luvattu Jäämeren alue sodan loputtua -yhdistettäisiin Suomeen; ellei tähän ehtoon suostuttaisi, olisi Venäjän -itsensä kustannettava Venäjän puolella oleva osa tiestä. Uusi -suomalainen senaatti ei kuitenkaan katsonut hetkeä sopivaksi Suomen -Jäämeren kysymyksen esilleottamiseen ja kun tien edelleen -rakennuttaminen kaikesta päättäen olisi jäänyt Suomen yksinänsä -kustannettavaksi, senaattimme viime syksynä kokonaan keskeytti tien -rakentamisen. - -Harrastus Suomen pääsyyn Jäämerelle on kuitenkin kansassamme -lakkaamatta pysynyt vireillä. Suomen itsenäisen tasavallan syntyminen -ja Venäjän täydellinen murskautuminen ovat avanneet aivan uusia -mahdollisuuksia kysymyksen onnelliseen ratkaisemiseen. Koko maamme ja -kansamme on täysin yksimielinen siitä, että nyt jos koskaan on ratkaisu -tapahtuva ja isänmaallemme tehty vuosisatain vääryys hyvitettävä. - -Kuten tunnettu ehti "punainen hallitus" tehdä Venäjän -bolshevikkihallituksen kanssa sopimuksen Suomen pääsystä Jäämerelle. -Kohtuullinen alue Jäämeren rannikolla luovutettiin Suomelle, mutta -asiaankuulumattomilla ehdoilla, jota paitsi alue luovutettiin Suomen -sosialistiselle tasavallalle eikä Suomen tasavallalle. Tunnustettu -oikeusvaatimuksemme on senvuoksi uudelleen tunnustettava ja tällä -kertaa ilman mitään korvausehtoja; korvaus on jo ennakolta maksettu. -Kun Suomen kansa vihdoinkin on ottanut kohtalonsa omiin käsiinsä, on se -myöskin ratkaiseva Jäämeren kysymyksensä järkkymättömän oikeutensa -perustuksella. - -Ei mikään kansa voi menestyä, ellei sillä ole elämäänsä ja toimintaansa -varten riittävää ja sopivaa alaa. Tarpeellisen tilan hankkiminen ja sen -oikein käyttäminen on senvuoksi aina ollut kansain ensimäisiä ja -tärkeimpiä pyrkimyksiä, niiden keskinäisen kilpailun ja kiistan arimpia -esineitä. - -Kun siis kohtalo tai historia on kaikilta puolin ahdistetulle Suomen -kansalle säilyttänyt Jäämeren rannalla sopivan alueen ja siihen -liittyvät arvaamattomat kehitysmahdollisuudet, niin kansamme -varmaankaan ei ymmärtäisi omaa historiaansa, omaa elämäntehtäväänsä, -ellei se rientäisi tarjona olevaa tilaisuutta hyväksensä käyttämään. - -Jäämeri ei ole enään lappalainen meri eikä Jäämeren kysymys enään koske -vain muutaman lappalaisen kalakeittoa ja jäkälämaata. Ei ole mitään -järkeä eikä oikeutta pidättää jonkun sadan taantuneen ja jälkeenjääneen -eläjän hyväksi, olkoonpa heidän kielensä ja kulttuurinsa muuten kuinka -mielenkiintoinen ja säilymisen arvoinen tahansa, suuria taloudellisia -etuja, joita sadattuhannet ihmiset ja kokonaiset valtiot voivat -hyödyksensä käyttää. Lappalaiskysymykset täytyy voida ja ne epäilemättä -voidaankin ratkaista tyydyttävällä tavalla uhraamatta niiden vuoksi -koko maallemme tärkeitä etuja. - -Jäämeri on aina ollut suomalaisille läheinen meri. Puolentuhatta vuotta -ovat suomalaiset hellittämättä sinne pyrkineet. Turhaa työtä kumminkin -tekivät siellä pirkkalaiset ja Pekka Vesaisen partiojoukot. Riistämällä -ja väkivallalla ei Jäämeren rannikkoa ole saatu Suomelle vallatuksi. -Vasta rauhallisina uutisasukkaina ja kalastajina ovat meikäläiset -saaneet Ruijassa ja Muurmanin rannalla jalansijaa, vaikka sen -pysyväisyys uusissa oloissa onkin tullut kyseenalaiseksi. - -Mutta Jäämeren kysymys ei ole muutaman tuhannen tai kymmentuhannen -suomalaisen siirtolaisenkaan kysymys. Se on koko Suomen yhteinen -elinkysymys. Itsenäisen Suomen valtiolliselle asemalle on Jäämeren asia -mitä tärkein. Kaikilla muilla pohjoismailla ja Itämeren mailla, niin -monta kuin niitä onkin, kaikilla muilla paitsi Suomella, on tie vapaa -muillekin merille kuin Itämerelle; kaikilla Skandinavian mailla on -esteetön ja turvattu pääsy Pohjanmerelle ja Atlantin valtamerelle. -Suomi yksin on aidattu Itämeren piiriin, sen meriliike ja kauppa muun -maailman kanssa on kokonaan riippuva Itämerestä ja sen valtasuhteista. -Saksalaisten suurten voittojen kautta on Itämeren vapaus mennyttä ja -tämä meri uudelleen, niinkuin ennen keskiajalla, tullut suljetuksi -saksalaiseksi mereksi. Epäitsenäisellä pohjalla on itsenäisen Suomen -meripolitikka, jos sen täytyy rajoittua yksinomaan Itämerelle. Suomen -heikko meriasema kaipaa kipeästi vahvistamista. On suorastaan -onnellinen sattuma, että meillä tällaisessa tukalassa asemassa on -käsissämme avain uudelle ovelle, pääsy vapaalle, suurelle, sulalle -Jäämerelle. Olkoon, että Itä-Varankiin on pitkä matka, että paljon on -tehtävä ennenkuin siellä saadaan suomalainen meriliike ja merielämä -edes alkuunkaan. Suomen tasavallan tulevaisuudelle on kuitenkin -suurenarvoinen jo se paljas tietoisuuskin, että maallamme kuitenkin on -mahdollisuus päästä maailman merille elintarpeita noutamaan ja etujamme -valvomaan, jos vastoin luuloa Itämeren meritiet meillä vielä kerta -katkaistaisiin. - -Edellisillä sivuilla on useammastikin huomautettu, mikä suuri -taloudellinen merkitys itse Jäämerelläkin on koko maallemme yleensä ja -Pohjois-Suomelle erikseen. Varanginvuono on yhä edelleenkin Jäämeren -"tyhjentymätön kalasumppu" ja sen edessä avautuvat vapaat kalastus- ja -pyyntialueet, jotka voivat tuottaa hyvän toimeentulon suomalaiselle -kalastajalle siinä kuin norjalaisellekin sekä hankkia meille -suomalaista silliä ja livekalaa siinä kuin norjalaistakin. Itä-Varangin -päästyä liikenneyhteyteen Suomen kanssa on Pohjois-Suomen tuonti ja sen -metsäntuotteiden vienti varmaan melkoiseksi osaksi kulkeva Jäämeren -kautta. - -Eivät ainoastaan saavutettavat isänmaalliset edut vedä Suomea -Jäämerelle, vaan sillä taholla uhkaavat kansalliset ja taloudelliset -vaarat käskevät meitä kiiruhtamaan askeleitamme. Ennen Suomea ovat -Suomen naapurit ehtineet Jäämerelle ja lujittaneet siellä asemansa. -Norjalaiset ovat jo ammoin sitte tulleet sinne laivoillansa, venäläiset -ovat nyt uudella voimalla saapuneet sinne koko valtakuntansa -ponnistuksella ja englantilaisilla pääomilla rakennetulla rautatiellä. -Jäämerestä kannattaa nyt mahtavainkin valtioiden kilpailla. -Tosiasiallisesti on parhaillaan kaikessa äänettömyydessä käymässä -Jäämeren uusi taloudellinen ja kansallinen jako, jossa Suomi taaskin -jää paljaille puille, ellei se nyt valvo etujansa paremmin kuin oli -mahdollista valvoa v. 1826, 1864 ja 1882. - -Mutta tällä kertaa me tahdomme ja voimme valvoa etujamme. Suomi on -tosin myöhästynyt Jäämereltä. Se ei ole sinne rientänyt höyrylaivoilla -ja vetureilla, vaan on sinne tullut pitkällisellä, hitaasti etenevällä -uutisasutuksella. Tässä seikassa sekä Suomen Lapin ja Itä-Varangin -erinomaisessa asemassa kaikkien Lappien ja koko Jäämeren rannikon -keskuksessa on meillä etukin, joka oikein käytettynä on korjaava -entiset erehdykset ja laiminlyönnit. Suomen kasvot ja kädet ovat -Jäämerta lähempänä kuin muitten ja sen on velvollisuus nyt siellä -käyttää silmiään ja käsiään. - -Suomen kaikkien tähänastisten vaivaloisten saavutusten säilyttäminen ja -Suomen tulevaisuuden perustaminen Jäämerellä edellyttää kahta ehdotonta -asiaa: _satamaa_ ja sinne johtavaa _rautatietä_. - -Itä-Varangin suurin merkitys Suomelle on siinä, että siellä on tarjona -sopivia ympäri vuoden sulia luonnonsatamia. Ensi sijassa siinä kohden -tullevat kysymykseen lännestä Kalastajaniemeen pistävät Maattivuono ja -suustaan peninkulman levyinen Pummanginvuono. Tarkempia tietoja -Itä-Varangin satamaoloista ei tosin ole käytettävissämme. Mutta A.V. -Ervasti, joka kesällä 1883 kävi katsomassa Suomelle pyydettyä aluetta -Jäämeren rannalla, kirjoittaa näistä seuduista: - -"Tarkotusperällemme sovelias ja meille siis arvokas on vasta rannikko -itäpuolella Petsamonvuonoa eli Karabellan niemimaan (Kalastajaniemen) -länsisyrjä. Täällä löytyy Pummankin, Kervanan ja Vaitokupan -kylänpaikoilla tasaista maata vähän enemmän, niin että ensimainittuun -paikkaan voisi rakentaa pienen kauppalan ja Kervana-Vaitokupan väliin -varsinaisen kaupunginki. Kalastuksesta puhumatta nämät paikat olisivat -laivaliikkeelleki sopivat asemansa kautta ulkona meressä; Pummanki -tosin on sisempänä vuonon syrjällä, vaan vuono on sekä leveä että syvä -(kylänki kohalla sanottiin syvyyden pohjoisrannalla vielä olevan 40-50 -syltää)." - -Satamaa meidän tuskin tarvitsee Jäämerellä etsiä; me voimme nähtävästi -sen vain valita. - -Suomelle on Jäämerellä riittävä yksi ainoa nykyaikainen satama. Ne, -jotka tätä vähäksyvät, muistakoot historian opetuksia, että yksi hyvä -satama on parempi kuin kymmenen tai sata huonompaa. Yhdestä ainoasta -satamasta Venetsia ja Genova muinoin hallitsivat Välimeren jopa -Mustanmerenkin maailmoita; syrjäisestä Traven nurkastaan Lyypekki -keskiajalla piti käsissään koko Itämeren kauppavaltaa. Omana aikanamme -on Itävallalla yksi ainoa huomattavampi satama (Triest) ja kuitenkin se -on merivalta, ja Unkarin meriliike edistyy edistymistään ainoastaan -Fiumen sataman nojalla. Mitä haittaa, jos meilläkin on Jäämerellä -yksi ainoa satama, kunhan sieltä on tie auki avaraan maailmaan! -Ja maailmalle meidän täytyy päästä. "Eihän nykyaikana ole -ajateltavissakaan sellaista kulttuurikansaa, jonka tieteellinen ja -taloudellinen toiminta ei käsittäisi koko maailmaa" (Fr. Ratzel). Me -emme pyri satamastamme maailmanmeriä hallitsemaan; meille riittää, kun -kesäisin näemme Jäämeren suomalaisen kalastajalaivaston satain -moottorien ja kalastushöyryjen viilettävän Suomen satamasta Jäämeren -riista-aitoille tai kun Jäämeren leudossa talviyössä kirkkaassa -sähkövalossa Pummangin möljillä katselemme tavarain kiireellistä -siirtämistä suomalaisiin juniin mahtavista suomalaisista -höyrylaivoista, jotka välittävät Suomen ja Amerikan liikennettä -lyhempää ja joutuisampaa tietä kuin Hangon laivat... - -Jos vielä rohkenisimme tulevaisuutta kuvitella, niin näkisimme -suomalaisten tieteellisten retkikuntain omasta satamastamme suuntaavan -hyvin varustettuja laivojaan mainehikkaille tutkimusmatkoille -napaseutujen maailmoihin, joissa monet koko maailmalle tärkeät ja -mielenkiintoiset tutkimustehtävät odottavat ratkaisuansa; onhan -- vain -yhden sellaisen mainitaksemme -- äskettäin aljettu aavistaa Jäämeren -ilmaston ja Intian monsuunien ja Itä-Europan ilmain keskinäisiä -riippuvaisuussuhteita, joista samalla riippuu satain miljonain ihmisten -toimeentulo. Ja näkisimme edessämme uudet virkistys-, matkailu- ja -urheilualueet, bakterittoman ilmansa, ylhän luontonsa, hurmaavain valo- -ja väri-ilmiöittensä, ihmeellisen eläinmaailmansa kautta verrattomasti -paljon viehättävämmät kuin mitkään muut... - -Mutta palatkaamme nykyisyyteen. - -Suomen Jäämeren sataman elinehtona on rautatie, joka yhdistää -isänmaamme uuden etäisen osan sen vanhaan suureen runkoon, luo liikettä -maantieteellisesti tärkeällä Itämeren-Jäämeren kannaksella ja ylläpitää -Suomen molempain meririntamain taloudellista yhteyttä. Rata -Rovaniemestä Itä-Varankiin tulisi olemaan 50-55 penikulmaa pitkä. Sen -rakentaminen meidän oloissamme olisi kansallinen suurtyö, mutta suurtyö -kansallisesti suuria tarkoituksia varten. Vaikka keskustelu radan -tarkemmasta suunnasta ja sen merkityksestä vielä on liian aikaista ja -valmistamatonta, lainattakoon tähän kohtia hra Ali Tornbergin -"Perä-Pohjalaisessa" v. 1917 julkaisemasta kirjoituksesta, josta näkyy, -mitä Lapin rajoilla ajatellaan tästä rautatiestä. - -Rata lähtisi Rovaniemen radan päästä pohjoista kohden pitkin Ounasjoen -länsirantaa noin 60 kilometriä sekä siitä mainitun joen poikki edelleen -Kittilän-Sodankylän rajaseutuja Vesman ja Porkosen sekä Sattasen -ranta-alueiden kautta Inarin kultamaille sekä edelleen Inarin Törmäsen -ja Kyrön kylien kautta Paatsjoen suuhun ja pitkin Paatsjokea rajan yli -Venäjän puolelle Salmijärveen sekä sieltä sulaan talvisatamaan -Pohjois-Jäämeren rannalla. - -Kiistämättä olisi tällä radalla maailman kauppaan nähden suurempi -kantavaisuus kuin millään nykyisin rakennettavaksi esitetyistä -radoista. - -Vaikeasti rakennettava ei mainittu rata myöskään olisi, ja -tarvittaisiin siinä tuskin ainoaakaan isompaa siltaa. Paikoin -tulisi rata kulkemaan kilometrejä tasaisia kangasmaita, ja -kulun tunturienkin yli voisi ehkä suuremmitta vaikeuksitta -järjestää loivia tunturirinteitä ja kuruja pitkin. Lisäksi olisi -Sodankylän-Inarin-Petsamon maantiestä suuri apu rakennusaineiden ja -ruokavarojen kuljettamiseen rakennusaikana ja varmastikin voitaisiin -rata kuljettaa isoimman osaa pitkin mainittua maantietä ja vähillä -kustannuksilla. - -Pakkolunastuskustannukset tästä radasta, verrattuina Tornion-Lyngenin -rataan, olisivat aivan mitättömän pienet, se kun tulisi kulkemaan -miltei yksinomaan Suomen valtion omistamia metsämaita paitsi pienen -matkan Ounasjoen varrella, jonka asukkaat luultavasti olisivat -halukkaat tätä tarkoitusta varten luovuttamaan ilmaiseksi tarvittavan -rata-alueen. - -Empimättä olisi tällä matkalla monia arvokkaita vesiputouksia -- -mainitakseni vain Paatsjoen voimakkaat kosket ja putoukset -- jotka -helposti radan valmistuttua saataisiin teollisuuden palvelukseen. - -Vaieten ei myöskään voi sivuuttaa sitä raaka-aineitten runsautta, mitä -olisi tämän radan varrella ja mikä voitaisiin edullisesti käyttää -teollisuuden hyväksi, jos rata kerran saataisiin rakennetuksi. Tällä -alueellahan ovat Suomen valtion suurimmat metsäalueet ja lisäksi osa -sellaisissa paikoissa, joista ei edes arvottomamman puun hakkuu ja -uitto kannata. - -Ikävä seikka on myöskin se, että me kotimaassa tiedämme vähemmän ja -toivomme yhäkin vähemmän tämän tien varrella olevista malmi- ja -kultakaivoksista, joihin kumminkin useat siellä vuosikausia toimineet -ulkomaalaiset kiinnittävät huomionsa ja toiveensa ja joista radan -valmistuttua voitaisiin varmastikin saada koko joukon rikkauksia. - -Sanotaan ehkä, että maassa on nyt muuta tehtävää kuin Jäämeren satamain -ja rautateitten suunnittelemista. Siihen vastaamme, että nyt juuri, kun -seisomme valtiollisen itsenäisyytemme alkupäässä, kun juuri olemme -päässeet suuresta sisällisestä onnettomuudesta, kun kansan kaikki -voimat ovat äärimmilleen jännittyneet, kun sadan ja satain vuosien -säästetty ja hillitty tarmo vihdoinkin pääsee purkautumaan, nyt juuri -on aika suurtekoihin, nyt on sellainen hetki, jolloin muitten suurten -tehtäväin joukossa Jäämeren kysymyskin on ratkaistava sillä ainoalla -tavalla, jolla se todella voi tulla ratkaistuksi -- ajanmukaisen -sataman perustamisella Itä-Varankiin ja suuren rautatien rakentamisella -Rovaniemeltä sinne. - -Nyt tai ei koskaan. - - - - -JÄÄMEREN KIRJALLISUUTTA. - - -Seuraavassa ei luetella lähimainkaan kaikkea Suomen Jäämeren kysymystä -koskevaa kirjallisuutta, vaan ainoastaan se tärkein kirjallisuus, jota -tätä teosta varten on voitu hyödyksi käyttää. - -_Suomenkielistä kirjallisuutta_. - -Ahlqvist, Aug., Kalevalan karjalaisuus. 1887. -Ailio, Julius, Kesäkausi Jäämeren ja Vienanmeren rannoilla. 1899. -Brehm, A.E., Pohjoisnavalta päiväntasaajalle (ss. 1-24 Lintuvuoret - Pohjolassa, 25-44 Tundra ja sen eläinmaailma). 1891. -Cajander, A.K., Suomen kartasto 1910 (Karttalehti n:o 20 Lapin - kasvillisuusvyöhykkeet). 1911. -Ervasti, A.V., Suomalaiset Jäämeren rannalla. 1884. -Grotenfelt, Kustavi, Suomen historia uskonpuhdistuksen aikakaudella - 1521-1617 (ss. 265, 290, 385-386 Ruotsin ja Venäjän Jäämerta - koskevia sopimuksia). 1902. -Ingman (Ivalo), Santeri, Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka I - (väitöskirja). 1894. -Ingman (Ivalo), Santeri, Kaarlo IX:nen Jäämerenpolitiikka vuosilta - 1603-1613 (Hist. Arkisto XIV). 1895. -Inha, I.K., Maantiede ja löytöretket I (ss. 214-220 Pohjan miesten - retket Vienaan, 229-245 Amerikan ensimäiset löytäjät), II - (ss. 438-457 Koillisväylä. 457-462 Luoteisväylä). 1912-1914. -Ivalo, Santeri, Juho Vesainen. Romaani. 1909. -Koskinen, Yrjö, Suomalaisten uutis-asutuksesta Jäämeren rannikolla - (Kirjall. Kuukauslehti 1868, ss. 63-69). -Nansen, Fridtjof, Pohjan pimeillä perillä. Norjalainen Napaseuturetki - 1893-1896. I-II. 1897. -Nansen, Suksilla poikki Grönlannin. 1896. -Nybergh, Hugo, Jäämerenrata (Uusi Päivä 1918: 10). -Rosberg, J.E., Lappi. 1911. -(Samzelius, Hugo,) Arkkienkelin kaupunki (U. Suometar 1901, - 14 p. maalisk.). -Sarva, Gunnar, Suomen pääsy Jäämerelle. Selonteko kysymyksen - aikaisemmista vaiheista. Senaatin Kulkulaitostoimituskunnan - toimesta laadittu. 1917. -Ståhlberg, Ossian, Jäämeri-satama (Uusi Päivä 1918: 16). -Thauvon, J.F., Matkamuistelmia Venäjän Lapista. 1868. Tietosanakirja, - art. Kuollan niemimaa, Lappi, Napamaat. -Tornberg, Ali, Rautatie Pohjois-Jäämerelle (Perä-Pohjolainen 1917: 71). -Viitanen, F.O., Pohjois-Ruotsin suomalaiset. 1917. - -_Muunkielistä kirjallisuutta_. - -Aktieselskabet Sydvaranger (Farmand 1916, ss. 59, 76). -AS, Sydvaranger (Affärsvärlden 1916, ss. 1221-1227). -Andersson, Gunnar, Spetsbergens koltillgångar och Sveriges kolbehov - (Svensk Export 1917, ss. 673-683, 703-712). -- Valaiseva esitys. -Andree, Karl, Geographie des Welthandels. Mit geschichtlichen - Erläuterungen. I (ss. 412-429 jäämeristä, 493-512 valaan- ja - hylkeenpyynnistä). 1867. -Balen, C.L. van, De handelsweg over zee naar Siberië (Tijdschrift - voor Economische Geographie 1915, ss. 299 seur.). -Blink, H., De russische gewesten en zeehavens aan de noordelijk - ijszee en de spoorweg naar de Moermanskust (Tijdschrift voor - Econ. Geogr. 1917, ss. 273-280). -Bruce, William S., Polar exploration (Home University Library). 1911. -Castrén, M.A., Nordiska resor och forskningar I (ss. 143-151 kuvaus - Kuollan kaupungista). 1852. -Fellman, Isak, Handlingar och uppsatser angående Finska Lappmarken - och lapparne. 1915. -Fellman, Jacob, Anteckningar under min vistelse i Lappmarken I-IV - (I ss. 564-577 kuvaus Kuollan kaupungista, I ss. 224, 382-383, - 388, III ss. 290-291, IV ss. 206-219, 246- 247, 258-259 lausuntoja - lappalaisten pääsemisestä Jäämerelle). 1906. -Friis, J.A. En Sommer i Finmarken, Russisk Lapland og Nordkarelen. - 1871. -Friis, J.A., Klosteret i Petschenga. Skildringer fra Russisk Lapland. - 1884. -- Viehättäviä historiallisia ja romantisia kuvauksia - Petsamon vanhasta luostarista. -De Geer, Gerard, The Coal Region of Central Spitzbergen (Ymer 1912, - ss. 335-380). -Holten-Bechtolsheim, H., Norsk-russiske greensestridigheder indtil - freden i Teusina 1595 (Nordisk Tidskrift 1915, ss. 256-270). -Ignatius, K.E.F., Några anteckningar rörande nordliga Finlands - östra gräns (Hist. Ark. V. ss. 10-21). 1875. -Kihlman (Kairamo), A. Osw., Pflanzenbiologische Studien aus Russisch - Lappland (Acta Soc. Pro fauna et flora fennica T. VI, Nr 3). 1890. - -- Perustava teos alallaan. -(Koroleff, Herman,) Finlands rätt till område vid Ishafskusten I-II - (Hufvudstadsbladet 1918: 13, 15), -Krassnow, Andreas v., Russland (Länderkunde von Europa von Alfred - Kirchhoff, III). 1907. -Nansen, Fridtjof, Gjennem Sibirien. 1914. -Nansen, Fridtjof, Nebelheim. Entdeckung und Erforschung der - nördlichen Länder und Meere I (ss. 181-206 Ottarin ja Adam - Bremeniläisen ajat, 229-249 lappalaisten muinaisuus), II - (ss. 78-127 Vienanmeren vanha taloushistoria). 1911. -Nordenskiöld, A.E., Vegas färd kring Asien och Europa I (ss. 35-65 - koillisimman Europan löytöhistoria). 1880. -Nordenskiöld, Otto, I Vegas fotspår, Ymer 1915: ss. 16-26 - (Siperian laivaliikkeen kehityksestä). -Palmén, E.G., Simon van Salinghens karta öfver Norden 1601 - (Fennia 31, n:o 6). 1912. -Pohle, Richard, Wald- und Baumgrenze in Nord-Russland (Zeitschrift - der Gesellschaft für Erdkunde zu Berlin 1917, ss. 205-229). -Relation om förhållandet med gränsen emellan Norrige och Finland, - afgifven af Landshöfdingen i Uleåborg (Suomi 1843, ss. 291 seur.) -Rosberg, J.E., Finnarna i Tromsö amt (Terra 1915). -Rydberg, O.S., Sverges traktater med främmande magter. I - (ss. 504-513: Freds- och gränstraktat mellan Norge och Novgorod - 1326, juni 3). 1877. -Schott, Gerh., Geographie des Atlantischen Ozeans. 1912. -Schröer, Gustav, Flykten från Murmanbanan. 1917. -Sibiriens udenrigshandel gjennem Obs og Jenissejs mundinger - (Meddelelser fra Norges oplysningskontor for naeringsvejene - 1916, s. 144). -Staël von Holstein, Lage, Ett svenskt-norskt Spetsbergen - (Statsvetenskaplig Tidskrift 1917, ss. 217-237). -Sund, Oscar, Udviklingen af Norges fiskerier. (Farmand 1916, - ss. 78-80). -Welle-Strand, Edvard, Det russiske hinterland (Nordisk Tidskrift 1917, - ss. 18-26). - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMI JÄÄMERELLÄ*** - - -******* This file should be named 59915-8.txt or 59915-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/9/9/1/59915 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |