diff options
Diffstat (limited to '59471-0.txt')
| -rw-r--r-- | 59471-0.txt | 11933 |
1 files changed, 11933 insertions, 0 deletions
diff --git a/59471-0.txt b/59471-0.txt new file mode 100644 index 0000000..cf5ab9d --- /dev/null +++ b/59471-0.txt @@ -0,0 +1,11933 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59471 *** + + + + + + + + + + + +HAAKSIRIKKO + +Kirj. + +Rabindranath Tagore + + +Tekijän luvalla suomentanut + +J. Hollo + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Otava, +1922. + + + + +ENSIMMÄINEN LUKU + + +Kaikki uskoivat varmasti, että Ramesh tulisi hyvin suoriutumaan +lainopillisesta tutkinnostansa. Oppineisuuden jumalatar, yliopistojen +kaitsija, oli alinomaa karistellut hänen kiireellensä terälehtiä +kultaisesta lootuskukastansa, mitaleja oli tullut kuin sataen ja +stipendejä lisäksi. + +Rameshin oli määrä tutkintonsa jälkeen lähteä kotiin, mutta hän ei +näyttänyt erikoisesti kiirehtivän matkatavaroitansa kasaamaan. Hänen +isänsä oli kirjoittanut kehoittaen häntä heti tulemaan. Ramesh oli +vastannut lähtevänsä kohta, kun tutkinnon tulos oli ilmoitettu. + +Dzhogendra, Annada Babun poika, oli Rameshin opintotoveri ja naapuri. +Annada Babu kuului Brahma Samadzhiin, ja hänen tyttärensä Hemnalini +oli hiljattain ilmoittautunut yliopistolliseen kypsyystutkintoon. +Ramesh vieraili alinomaa heidän luonansa. Hän ilmaantui säännöllisesti +teenjuonnin aikaan, mutta tee ei nähtävästi ollut ainoa houkutus, koska +hänet nähtiin siellä muinakin aikoina. + +Hemnalinin tapana oli kylvyn jälkeen käyskellä katolla ja lukea +käyskellessään. Ramesh puolestaan tapasi istua asumuksensa katolla, +porrassuojan kupeella, yksinäisiin opintoihin vajonneena. Sellainen +paikka on epäilemättä sovelias hiljaisiin lukuihin, mutta oli siinä +melkoisia häiritseviäkin seikkoja, kuten helposti saattaa arvata. + +Toistaiseksi ei ollut kummaltakaan taholta puhuttu naimisiinmenosta. +Annada Babulla oli hieman syytä jättää kysymys koskettelematta: eräs +hänen nuoria ystäviänsä oli matkustanut Englantiin valmistuakseen +asianajajaksi, ja vanha herra ei pitänyt ollenkaan mahdottomana, että +hänestä voisi tulla talon vävypoika. + +Eräänä iltapäivänä oli teepöydän ääressä vilkas väittely käynnissä. +Nuori Akshai ei ollut erikoisen onnekas tutkintoja suorittaessaan, +mutta mitä teen janoon ja muihin viattomiin hyveihin tulee, piti +hän hyvin puolensa oppineempien toveriensa rinnalla. Niinpä hänkin +ilmaantui sangen usein Hemnalinin teepöydän ääreen. Hän väitti nyt, +että miehen äly on kuin miekka, joka teroittamattomanakin on pelkän +painonsa nojalla peloittava ase, kun sitävastoin naisen ymmärrys on +kynäveitseen verrattava -- kuinka teräväksi se luottaneenkin, se ei +kykene mihinkään vakavaan tehtävään, ja niin edespäin. + +Hemnalini aikoi vaieten sivuuttaa Akshain typerän riidanhaasteen, +mutta samassa hänen veljensä Dzhogendrakin esitti naisen älyä +halventavia näkökohtia. Tuo ärsytti Rameshia; hän vilkastui ja alkoi +kaunopuheisesti ylistää naissukupuolta. + +Ramesh oli feministisessä innossaan tyhjentänyt pari ylimääräistä +teekupposta, kun palvelija toi kirjeen, jonka osoitteen hän tunsi +isänsä käsialaksi. Nopeasti kirjeen sisältöä silmäiltyänsä hän +havaitsi, että oli pakko vetäytyä pois tantereelta taistelun ollessa +vielä täydessä käynnissä. Hän nousi lähteäkseen. Kaikki kehoittivat +häntä jäämään, joten hänen oli selitykseksi ilmoitettava, että isäukko +oli äsken saapunut kaupunkiin. + +"Pyydä Ramesh Babun isää tulemaan tänne", sanoi Hemnalini +Dzhogendralle, "voimmehan tarjota hänelle kupposen teetä." + +"Ei, ei, älkäähän vaivautuko", kiirehti Ramesh kiertelemään, "on +parempi, kun kohta lähden häntä tapaamaan." + +Akshai oli mielissään. "Vanha herra kenties ei katsoisi voivansa +nauttia täällä mitään", huomautti hän viitatakseen siihen, että Annada +Babu kuului Brahma Samadzhiin ja Rameshin isä oli oikeauskoinen hindu. + +Bradzha Mohan Babu, Rameshin isä, tervehti poikaansa näin sanoen: "Sinä +lähdet huomenna aamujunassa kotiin minun kanssani." + +Ramesh kynsäisi korvallistansa. "Mitä on tapahtunut, kun asia on niin +kiireellinen?" kysyi hän. + +"Ei mitään erikoista", virkkoi Bradzha Mohan. + +Ramesh silmäili kysyvästi isäänsä ihmetellen, miksi hän niin ollen piti +sellaista kiirettä, mutta Bradzha Mohan ei katsonut tarpeelliseksi +tyydyttää poikansa uteliaisuutta. + +Iltasella, isän lähdettyä tervehtimään kalkuttalaisia ystäviänsä, +Ramesh istuutui sepittämään hänelle kirjettä, mutta kun oli saanut +kirjoitetuksi tavanomaiset isää kunnioittavat puhuttelusanat "Sinun +kalliille lootusjalallesi", ei kynä ottanutkaan totellaksensa, vaikka +kirjoittaja itsekseen toisteli, että oli lausumattomin lupauksin +Hemnaliniin sidottu ja että olisi väärin yhä vielä isältä salata +tätä sanatonta kihlaustansa. Hän sepitti useita eri luonnoksia eri +tyyliparsiin, mutta repi ne vihdoin kaikki. + +Bradzha Mohan meni illallisen jälkeen kaikessa rauhassa nukkumaan. +Ramesh nousi katolle ja harhaili siellä epätoivoisena edestakaisin +kuin öinen haamu, katse kiinteästi suunnattuna naapuritaloon. +Yhdeksän aikaan näkyi Akshai vihdoin lähtevän, ja kello puoli +kymmenen suljettiin katuovi. Kymmenen aikaan sammui Anna da Babun +oleskeluhuoneesta valo, ja puoli yksitoista lepäsi koko talo unen +helmoissa. + +Rameshin oli määrä lähteä Kalkuttasta varhain seuraavana aamuna. +Bradzha Mohan piti huolta siitä, ettei hän pääsisi junasta myöhästymään. + + + + +TOINEN LUKU + + +Kotiin saavuttuansa Ramesh sai kuulla, että hänelle oli morsian +jo katsottuna ja hääpäivä määrätty. Nuoruudessaan Bradzha Mohan +oli joutunut kovia kokemaan ja oli myöhemmin saavuttamastansa +varallisuudesta kiitollisuudenvelassa eräälle Isan-nimiselle +asianajajalle, lapsuudenystävällensä. Isan kuoli ennen aikojansa, +ja kävi ilmi, että hän oli jättänyt jälkeensä pelkkää velkaa. Hänen +leskensä ja heidän ainoa lapsensa -- tytär -- olivat yht'äkkiä puilla +paljailla. Tämä tytär, joka nyt oli naimaiässä, oli Bradzha Mohanin +Rameshille valitsema morsian. Eräät nuorukaisen parasta katsovat +henkilöt olivat olleet asiaa vastaan, huomauttaen, ettei tyttö ollut +kaunis. Sellaisiin kriitillisiin huomautuksiin oli Bradzha Mohanilla +yksi ainoa vastaus. "En käsitä, mitä tarkoitatte", sanoi hän. "Kukkaa +tai perhosta sopii arvostella kauneutta silmällä pitäen mutta ei +inhimillistä olentoa. Jos tytöstä koituu yhtä hyvä vainio kuin äidistä, +niin Ramesh voi pitää itseänsä onnellisena." + +Ramesh kävi aivan alakuloiseksi kuullessaan juteltavan tulevasta +avioliitostansa ja alkoi vaellella ilman päämäärää yrittäen keksiä +jotakin pelastuskeinoa. Mutta mikään ei näyttänyt mahdolliselta. +Vihdoin hän rohkaisi mielensä ja sanoi isällensä: "Isä, minä en +tosiaankaan voi ottaa tuota tyttöä vaimokseni; minua sitoo lupaus +toiseen." + +_Bradzha Mohan_: "Mitä sanotkaan! Onko tapahtunut oikea kihlaus?" + +_Ramesh_: "Ei, oikeastaan ei, mutta -- --" + +_Bradzha Mohan_: "Oletko puhunut asiasta tytön vanhemmille? Onko se +kaikin puolin päätetty?" + +_Ramesh_: "Minä en ole siitä vielä puhunut, mutta -- --" + +_Bradzha Mohan_: "Vai et ole puhunut? No, kun et ole vielä mitään +sanonut, voit hyvinkin hieman jatkaa vaikenemistasi." + +Lyhyen vaitiolon jälkeen Ramesh ampui viimeisen panoksensa. "Tekisin +hänelle vääryyttä, jos naisin jonkin toisen, tytön." + +"Tekisit vielä suurempaa vääryyttä, jos kieltäytyisit naimasta +morsiamen, jonka olen sinulle valinnut", vastasi Bradzha Mohan. + +Rameshilla ei ollut enää mitään sanottavaa; hän voi ainoastaan toivoa, +että jokin odottamaton tapaus estäisi suunnitellun naimisen. + +Astrologien lausunnon mukaan oli määrättyä hääpäivää seuraava +koko vuosi epäsuotuisa, ja Rameshin mieleen johtui, että hän tuon +kohtalokkaan päivän ohi päästyä saisi kokonaisen vuoden lykkäyksen. + +Morsian asui eräällä kaukaisella paikkakunnalla, johon pääsi vain +virtaa pitkin kulkien. Siinäkin tapauksessa, että kulki lyhyintä tietä, +käyttäen hyväkseen oikokanavia, kului matkaan kuitenkin kolme neljä +päivää. Bradzha Mohan varasi hyvän määrän aikaa sattumien varalle, ja +seurue lähti matkaan, vaikka määrättyyn hääpäivään oli vielä viikko. +Lähtöpäivän olivat tähdistäkatsojat havainneet suotuisaksi. Tuuli +suosi heitä pitkin matkaa, ja he saapuivat Simulghataan jo kolmantena +päivänä, joten hääjuhlaan oli vielä neljä päivää. Vanhalla herralla +oli muutakin syytä aikaiseen saapumiseensa. Morsiamen äiti eleli +kovin kehnoissa olosuhteissa, ja Bradzha Mohan oli jo kauan halunnut +saada hänet lähtemään kotipaikaltansa ja siirtymään hänen kyläänsä, +missä voisi häntä helposti avustaa, siten maksaen velkaansa vanhalle +nuoruudenystävällensä. Niin kauan kuin ei mikään sukulaisuus-side ollut +heitä yhdistänyt, oli hänen hienotunteisuutensa estänyt sellaista +leskelle ehdottelemasta, mutta nyt, naimisliiton ollessa tekeillä, +hän oli asian esittänyt ja saanut myöntävän vastauksen. Leski, jolla +ei ollut muita omaisia kuin ainoa tyttärensä, suostui mielellänsä +olemaan äidin sijaisena äidittömälle vävypojallensa. Hän ratkaisi asian +virkkamalla: "Jutelkoot juorukellot mitä tahansa, minun paikkani on +tyttäreni ja hänen miehensä luona." + +Niin vietti Bradzha Mohan odotuspäivät valmistelemalla lesken +siirtymistä uusille olosijoille. Toivoen hänen liittyvän palaavaan +seurueeseen hän oli tuonut mukanansa muutamia naisia, joiden tuli olla +avullisena matkavalmistuksia suoritettaessa. + +Vihkiminen tapahtui asianmukaisessa järjestyksessä, mutta Ramesh +jätti pyhän kaavan kunnolla lausumatta, sulki silmänsä, kun tuli +"hyväenteisen katseen hetki" (se hetki, jolloin sulhanen ja morsian +ensi kerran toisensa näkevät), käyskeli allapäin kuin uhriteuras, +piti häähuoneessa, ilon ja leikinlaskun kaikuessa, huulensa tarkoin +suljettuina, makasi koko yön selin tyttöön ja lähti morsiuskammiosta +aamulla ani varhain. + +Kaikista juhlamenoista suoriuduttua seurue lähti matkaan, yhdessä +venheessä naiset, toisessa vanhemmat miehet, sulhanen ja nuoremmat +miehet kolmannessa; soittajat, jotka olivat pitäneet huolen +häämusiikista, sijoitettiin neljänteen, ja he kuluttelivat omaa ja +toisten aikaa soittelemalla kaikenlaisin lauluja ja pieniä kappaleita. + +Koko päivän vallitsi sietämätön helle. Taivas oli pilvetön, mutta +taivaanrantaa verhosi kevyt harmaja sumu. Rannan puut seisoivat +kaameina, lyijynkarvaisina. Yksikään lehti ei liikahtanut. Soutajat +hikoilivat ankarasti. Auringon ollessa vielä taivaanrannan yläpuolella +venhemiehet sanoivat Bradzha Mohanille: "Meidän on laskettava maihin +tässä; seuraavaan soveliaaseen paikkaan on peninkulmia." + +Mutta Bradzha Mohan tahtoi päästä perille mahdollisimman pian. + +"Tänne emme voi jäädä", sanoi hän, "iltayöstä paistaa kuu; me jatkamme +matkaa Baluhataan ja laskemme siellä maihin. Minä pidän huolta siitä, +ettei teille koidu asiasta vahinkoa." + +Miehet lähtivät soutamaan eteenpäin. Toisella puolen näkyi helteessä +kimaltelevia hiekkasärkkiä, toisella puolen korkea sorainen ranta. Kuu +tuijotteli sumun halki jäykin katsein kuin juopuneen silmä. Taivas oli +yhä pilvetön. Sitten keskeytti hiljaisuuden yht'äkkiä kumea jyrinä, +ikäänkuin ukkonen. Katsoessaan taaksensa matkustajat näkivät korkean, +taajan joukon katkenneita oksia, heinä- ja olkitukkoja ikäänkuin +valtavan luudan lakaisemina liikkumassa heitä kohti. + +Kuului hurjia huutoja: "Istukaa hiljaa! Pitäkää kiinni! Pitäkää kiinni! +Taivas varjelkoon! Apua!" + +Siitä, mitä sitten tapahtui, ei koskaan saada tietoa. + +Tuulenpyörre, joka nyt, kuten tavallisesti, noudatteli kapeata +hävitysuraa, repi ja kaatoi kaikki, mitä sen tielle sattui, osui +venheisiin, ja seuraavassa silmänräpäyksessä oli onneton pikku laivue +olemattomissa. + + + + +KOLMAS LUKU + + +Sumu hälveni ja laajan hiekkakentän peitti kirkas kuunvalo häikäisevän +valkoisella, leskiemme vaatetusta muistuttavalla verholla. Virralla ei +näkynyt venhettä, eipä laineen värettäkään, rauha, sellainen rauha, +jonka kuolema suo kiusatulle kärsijälle, levisi yli virran ja rantojen. + +Tullessaan tajuihinsa Ramesh havaitsi makaavansa hiekkasaaren +rantamalla. Kului hetkinen, ennenkuin hän kykeni muistamaan, mitä +oli tapahtunut. Sitten koko onnettomuus palasi hänen mieleensä kuin +kuumeuni, ja hän hyppäsi jaloilleen. Ensi työkseen hän tahtoi saada +selville, kuinka isän ja hänen ystäviensä oli käynyt. Hän silmäili +ympärillensä, mutta missään ei näkynyt jälkeäkään ihmisistä. Hän kulki +pitkin rantaa turhaan etsien. Lumivalkea saari lepäsi kuin lapsi suuren +Padma-virran, Gangesin lisäveden sylissä. Ramesh kuljeskeli ristiin +rastiin saaren toista rantaa ja oli aikeissa ryhtyä tutkimaan toista, +kun samassa havaitsi jotakin punaisen puvun tapaista. Hän joudutti +askeliansa ja löysi punaiseen morsiuspukuun puetun nuoren tytön, joka +makasi hiekassa ikäänkuin kuolleena. + +Ramesh tiesi, miten hukkuneita oli eloon elvytettävä. Hän ponnisteli +pitkän aikaa saadakseen hänet jälleen hengittämään, veti tytön kädet +kauas pään taakse ja puristi ne sitten jälleen hänen kylkiänsä vasten, +kunnes tointunut vihdoin alkoi hengittää ja avasi silmänsä. + +Ramesh oli ponnistuksistaan ihan uupunut eikä kyennyt pariin +minuuttiin mitään kysymään. Tyttökään ei näyttänyt tulleen täysin +tajuihinsa, sillä hän oli tuskin avannut silmänsä, kun jo väsyneenä +ne jälleen sulki. Ramesh kuitenkin havaitsi, että hänen hengityksensä +oli esteetön. Pitkän aikaa hän istui siinä, kelmeässä kuunvalossa, +katsellen neitoa. Omituinen oli heidän ensimmäisen todellisen +kohtaamisensa paikka, tämä autio rantahietikko, jota maa ja vesi +rajoittivat kuin elämä ja kuolema. + +Kuka olikaan sanonut, ettei Susila ollut kaunis? Kuutamo valoi +maisemaan hopeista hohdettansa, ja heidän ylitsensä kaareutuva taivas +näytti äärettömältä, mutta Rameshista näytti siltä, kuin olisi luonnon +koko suurenmoisuus vain kehystänyt pienen nukkujan kasvoja. + +Kaikki muu oli unohtunut. "Nyt olen iloinen", ajatteli Ramesh, "etten +tullut häntä nähneeksi häiden hälinässä ja levottomuudessa. Minä en +olisi missään tapauksessa nähnyt häntä niinkuin nyt. Herättämällä +hänet jälleen eloon olen tehnyt hänet omakseni paljon oikeammin kuin +toistamalla määrättyjä vihkimiskaavoja. Kaavoja toistamalla olisin +tehnyt hänet omakseni ainoastaan ihmisten nähden, mutta nyt olen saanut +hänet erikoisena lahjana suopealta kohtalolta." + +Neito tuli tajuihinsa ja nousi istumaan. Hän suori epäjärjestykseen +joutunutta pukuansa ja veti harson kasvoillensa. + +"Tiedätkö mitään siitä, kuinka on käynyt toisten samassa venheessä +olijain?" kysyi Ramesh. + +Neito pudisti päätänsä mitään virkkamatta. + +"Voinko jättää sinut muutamaksi hetkeksi yksin ja lähteä heitä +haeskelemaan?" jatkoi Ramesh. Neito ei vastannut, mutta hänen värähtävä +ruumiinsa virkkoi selvemmin kuin mitkään sanat: "Älä jätä minua tänne +yksin!" + +Ramesh ymmärsi hänen sanattoman pyyntönsä. Hän nousi seisomaan ja +silmäili ympärillensä, mutta heleällä hiekka-aavikolla ei näkynyt +minkäänlaista elonmerkkiä. Hän huusi jokaista ystäväänsä nimeltänsä, +niin äänekkäästi kuin suinkin voi, mutta vastausta ei kuulunut. + +Havaittuaan ponnistuksensa turhiksi Ramesh jälleen istuutui. Neito oli +nyt kätkenyt kasvonsa käsiinsä ja yritti pidättää itkuansa, mutta hänen +povensa kohoili kiivaasti. Ramesh tajusi vaistomaisesti, ettei pelkistä +lohdutuksen sanoista ollut hyötyä, istuutui neidon viereen ja silitti +hellävaroen hänen kumartunutta päätänsä ja niskaansa. Neito ei voinut +enää hillitä itkuansa: hänen murheensa purkautui ilmi epämääräisinä +valitusääninä. Rameshin silmiin kohosivat myötätunnon kyynelet. + +Heidän kyllikseen itkettyänsä kuu oli painunut näkymättömiin. Pimeyden +peitosta kuumotti autio maa kuin kaamea unennäkö, ja valkoinen +hiekkaranta hohteli aavemaisena. Paikoitellen kimalteli virta tähtien +heikossa valossa kuin jättiläiskäärmeen kiiltäväsuomuinen selkä. + +Ramesh tarttui neidon käsiin -- hentoisiin kätösiin, joita vilu +värisytti -- ja veti hänet hellävaroen puoleensa. Neito ei ollenkaan +vastustellut; pelko oli jättänyt häneen yhden ainoan tunnon: halun +saada olla toisten ihmisten seurassa. Pohjattomassa pimeydessä hän +löysi kaipaamansa turvapaikan Rameshin sykkivällä lämpöisellä rinnalla. +Nyt ei ollut turhan ujostelun aika: hän antautui luottavaisesti +suojaavaan syleilyyn. + +Aamutähti laski; virran harmajan pinnan yläpuolella idän taivas +vaaleni, sitten punertui. Ramesh makasi hietikolla sikeässä unessa, +ja hänen vieressään nukkui nuori morsian, pää hänen käsivarsiensa +varassa. Aamuauringon säteet hipaisivat heidän silmiänsä, ja molemmat +kavahtivat hereille. Hetkisen he tuijottivat ihmeissään ympärillensä +kohta tajutakseen, että olivat ajautuneet oudolle rannalle ja että koti +oli kaukana. + + + + +NELJÄS LUKU + + +Pian vilisi virralla kalastajien venheitä ja valkoisia purjeita. +Ramesh huusi erään aluksen luoksensa ja sai kalastajien avulla ison +soutuvenheen kotimatkaa varten. Ennen lähtöä hän antoi poliisille +ohjeita kovaonnisten matkakumppaniensa etsimistä varten. + +Venheen saavuttua kylän laituriin Ramesh sai kuulla, että hänen isänsä, +anoppinsa ja useiden sukulaistensa ruumiit oli löydetty; muutamien +venhemiesten arveltiin voineen pelastua, mutta kaikki muut olivat +nähtävästi hukkuneet. + +Rameshin vanha isoäiti oli jäänyt kotiin. Hän tervehti pojanpoikaansa +ja hänen morsiantansa ääneen valittaen, ja kaikissa perheissä, joiden +jäseniä oli ollut mukana hääretkellä, vallitsi nyt itku ja murhe. +Simpukkatorvet eivät soineet, tavanomaisia tervehdyshuutoja nuorikon +kunniaksi ei kuulunut. Kukaan ei osoittanut hänelle vieraanvaraisuutta; +kaikki kerrassaan häntä karttelivat. + +Ramesh oli päättänyt poistua vaimoineen paikkakunnalta niin pian kuin +hautausmenot olisivat ohi, mutta ei päässyt lähtemään, ennenkuin oli +saattanut järjestykseen isänsä asiat. Perheen leskeytyneet naiset +olivat pyytäneet häneltä lupaa saada lähteä pyhiinvaellusretkelle, ja +sekin vaati valmistuksia. + +Niinä lomahetkinä, joita nämä murheelliset tehtävät hänelle jättivät, +hän ei kokonaan unhottanut rakkauden vaatimuksia. Hänen vaimonsa ei +enää ollut pelkkä lapsi, kuten hänelle oli kerrottu -- kiusoittelivatpa +kylän naiset häntä väittämällä hänen jo ehtineen tavallisen +naimisiinmeno-iän ohi -- mutta kun tuli kysymykseen armastelu, ei +nuori ylioppilas saanut mitään apua kirjoistansa. Hänen ymmärryksensä +sanoi, että sellaiseen tehtävään ryhtyminen ei ollut mahdollista eikä +oikeatakaan. Mutta sittenkin, kumma kyllä, vaikka kirjaviisaudesta ei +ollut vähääkään hyötyä, hän tunsi omituista vetoa nuoren tytön puoleen, +ja hänen oppinut mielensäkään ei kyennyt vastustamaan voittoisaa suloa. + +Ramesh näki hänet mielikuvituksessaan tulevana elämänkumppaninansa. Hän +väikkyi uneksijan mielessä eri hahmoin: neitsytmorsiamena, jumaloituna +rakastettuna ja hänen lastensa siveänä äitinä. Samoinkuin maalaaja +säilyttää sydämessään mielikuvituksensa luomaa täydellistä kuvaa ja +runoilija täydellistä runoelmaa, uhraten sille koko kiintymyksensä, +samoin vaali Ramesh mielessään tätä hentoa neitosta sydämensä riemuna +ja kotinsa ilon- ja onnentuojana. + + + + +VIIDES LUKU + + +Rameshilta kului lähes kolme kuukautta isänsä asioiden järjestelemiseen +ja naisten pyhiinvaellusretken valmistuksiin. Pari naapurinaista +oli alkanut suhtautua ystävällisemmin hänen nuorikkoonsa. Se höllä +kiintymyksen side, joka liitti häntä Rameshiin, kävi päivä päivältä +lujemmaksi. + +Nuori pariskunta otti tavaksensa levittää katolle mattoja ja +viettää iltansa siellä ulkoilmassa. Ramesh rohkeni jo käyttäytyä +tutunomaisesti: hän syöksähti takaapäin neidon luo, painoi kätensä +hänen silmilleen ja veti hänen päänsä rintaansa vasten. Jos tyttö +nukahti illalla ennen ateriaa, niin Ramesh säikähdytti hänet hereille +ja sai nuhteet palkaksensa. Eräänä iltana Ramesh leikillään tarttui +hänen palmikkoihinsa, pudisteli niitä ja virkkoi: + +"Susila, sinun hiuslaitteesi ei tänään minua miellytä." + +Tyttö nousi. "Kuulehan, miksi te kaikki yhä nimitätte minua Susilaksi?" +kysyi hän. Ramesh tuijotti häneen hämmästyneenä voimatta tajuta +kysymyksen tarkoitusta. "Nimeä muuttamalla te ette voi muuttaa +kohtaloani", jatkoi hän. "Minä olen ollut lapsuudestani saakka onneton +ja pysyn onnettomana koko elinikäni." + +Rameshin sydän hytkähti säikähdyksestä, ja hänen kasvonsa kalpenivat. +Hän johtui yht'äkkiä pakostakin ajattelemaan, että asiassa täytyi +piillä kamalan salaisuuden. + +"Miksi sanotkaan olleesi onneton kaiken ikäsi?" kysyi hän. + +"Isäni kuoli ennen syntymääni, ja minä en ollut vielä kuuden kuukauden +ikäinen, kun äitinikin kuoli. Enoni luona minä sain kovaa kokea. Sitten +sain yht'äkkiä tietää, että sinä olit ilmaantunut jostakin ja mieltynyt +minuun. Kahden päivän kuluttua meidät vihittiin. Sinä tiedät, mitä +sitten seurasi." + +Ramesh painui neuvotonna pieluksellensa. Kuu oli noussut, mutta sen +säteissä ei näyttänyt olevan mitään valovoimaa. Ramesh ei uskaltanut +kysyä enempää ja koki karkoittaa kuulemaansa mielestänsä kuin unennäköä +tai harha-aistimusta. Lämpöinen etelätuuli alkoi kohista hiljaa kuin +unesta heräävän huokaus, ja valvova käki huhuili yksitoikkoista +säveltänsä kuutamoiseen yöhön. Läheisessä laiturissa olevista venheistä +kohosi ilmoille soutumiesten laulu. Kun Ramesh tuntui hänet kerrassaan +unhottaneen, kosketti tyttö häneen kevyesti. "Nukutko sinä?" kysyi hän. + +"En", vastasi Ramesh sen enempää selittelemättä, ja tyttö vaipui +hiljalleen uneen. Ramesh kohottautui ja katseli häntä kauan löytämättä +hänen otsastansa sen salaisuuden selitystä, jonka sallimus oli siihen +kirjoittanut. Kuinka olikaan mahdollista, että niin kamala kohtalo voi +piillä tuollaisen sulon verhossa? + + + + +KUUDES LUKU + + +Ramesh tiesi nyt, ettei tyttö ollut hänen vihitty vaimonsa, mutta +ei ollut helppoa saada selville, kenen vaimo hän oli. Kerran Ramesh +tiedusteli viekkaasti: "Mitä ajattelitkaan, kun vihittäessä ensi kerran +minut näit!" + +"Minä en sinua nähnyt", vastasi tyttö, "minä en kohottanut kertaakaan +silmiäni." + +_Ramesh_: "Etkö kuullut minun nimeänikään?" + +_Tyttö_: "Minä kuulin sinusta ensi kerran vasta häiden aattopäivänä. +Tätini tahtoi päästä minusta niin nopeasti, ettei edes maininnut +minulle nimeäsi." + +_Ramesh_: "Minulle kerrottiin, että osaat lukea ja kirjoittaa; +näytähän, osaatko kirjoittaa nimesi." Hän ojensi tytölle paperiarkin ja +lyijykynän. + +"Ettenkö osaisi nimeäni kirjoittaa!" huudahti tyttö ylpeästi. "Se onkin +muuten aivan helppo." Hän piirsi suurin kirjaimin "Shrimati Kamila +Debi." + +_Ramesh_: "Kirjoita nyt enosi nimi." + +Kamila piirsi "Shrijukta Tarini Tsharan Tshattopadhjai." + +"Teinkö virheitä?" kysyi hän. + +"Et", vastasi Ramesh. "Kirjoita nyt vielä kylänne nimi." + +Hän kirjoitti "Dhobapukur." + +Siten Ramesh vähitellen keräsi koko joukon yksityiskohtaisia tietoja +tytön menneisyydestä, mutta havaitsi päähän päästyänsä olevansa +kysymysten varsinaisesta tarkoitusperästä yhtä kaukana kuin ennenkin. + +Ramesh ryhtyi nyt sommittelemaan suunnitelmaa tulevalle +menettelyllensä. Kamilan mies oli todennäköisesti hukkunut. Siinäkin +tapauksessa, että voisi saada tietoonsa, missä miehen sukulaiset +asuivat, ja lähettäisi Kamilan heidän luoksensa, oli sangen +epätietoista, suostuisivatko he ottamaan hänet vastaan, ja toisaalta +olisi armotonta lähettää hänet takaisin enonsa luo. Miten ihmiset +häntä kohtelisivatkaan, jos tulisi ilmi, että hän oli koko ajan elänyt +vieraan miehen luona? Mistä hän voisikaan löytää turvapaikan? Jos +hänen miehensä sattuisikin olemaan elossa, niin oliko todennäköistä, +että hän haluaisi tai uskaltaisi ottaa hänet luoksensa? Minne Ramesh +hänet lähettäisikin, hän jäisi aina ajelehtimaan oman onnensa nojassa +tuntemattomalla merellä. Hän voi pitää hänet luonansa ainoastaan +vaimonansa, ja kenellekään muulle hän ei voinut häntä luovuttaa; mutta +toisaalta he eivät voineet elää yhdessä miehenä ja vaimona. Rameshin +täytyi nopeasti hävittää mielestänsä se viehättävä kuva, joka oli +hänelle esittänyt tätä tyttöä tulevana elämänkumppanina, vaikka olikin +maalannut sen ylen hehkuvaksi, rakkauden toimiessa värien sekoittajana! + +Pitempiaikainen oleskelu kylässä olisi käynyt sietämättömäksi; +Kalkuttan vilinässä hän sitävastoin voi jäädä huomaamatta, ja siellä +saattoi kukaties löytyä jonkinlainen ratkaisukin. Niinpä hän veikin +Kamilan mukanansa Kalkuttaan ja vuokrasi huoneiston melkoisen kaukana +entisestä asumuksestansa. + +Kamilan mieltä nämä kokemukset kovin kiihdyttivät. He olivat tuskin +ehtineet asettua huoneistoonsa, kun hän jo istuutui ikkunan ääreen. +Loppumaton ihmisvirta oli näytelmä, joka herätti hänessä ehtymätöntä +uteliaisuutta. Heillä oli palvelijatar, jolle ei Kalkuttan katuelämässä +ollut mitään uutta ja jonka mielestä tytön ihmettely oli pelkkää +hullutusta. + +"Mitä ihmettä siinä on tuijoteltavaa? Ettekö lähde kylpemään? On jo +myöhä!" huudahteli hän äreästi. + +Tämän naishenkilön piti olla palveluksessa päivisin ja mennä iltaisin +kotiinsa, koska oli mahdotonta löytää palvelijatarta, joka olisi jäänyt +yöksi. + +"Minun ei käy enää nukkuminen Kamilan kanssa", mietti Ramesh, "mutta +kuinka voi lapsi viettää yönsä yksinään vieraassa paikassa?" + +Illallisen jälkeen palvelijatar poistui. Ramesh osoitti Kamilalle, +missä hänen tuli nukkua, ja sanoi: "Mene nyt makuulle; minä tulen +myöhemmin vielä hieman luettuani." + +Hän avasi kirjan ja oli lukevinansa. Kamila oli väsynyt ja vaipui pian +uneen. + +Ensimmäisenä iltana asia luonnistui. Seuraavanakin iltana Ramesh keksi +keinon lähettääkseen Kamilan yksin vuoteeseen. Päivä oli ollut erittäin +helteinen. Ramesh levitti peitteen makuuhuoneen parvekkeelle ja asettui +sinne yöksi. Hän makasi kauan miettien ja viuhkoen itseänsä, mutta +puolenyön tienoissa hän vihdoin vaipui uneen. + +Kahden-kolmen tienoissa aamupuolella hän hieman havahtui ja +huomasi, ettei ollut yksin: joku leyhytteli hiljakseen viuhkaa +hänen vierellänsä. Täysin heräämättä hän veti tytön puoleensa ja +hymisi unissaan: "Mene nukkumaan, Susila; älä minua viuhko?" Kamila, +joka pimeässä pelkäsi, sujuttautui hänen käsivarrellensa siihen +rauhallisesti nukahtaen. + +Ramesh heräsi varhain ja oli kovin hämmästyksissään. Kamila vielä +nukkui, oikea käsivarsi hänen kaulallansa. Hän oli vastustamattoman +luottavaisesti käytellyt oikeuksiansa ottaen Rameshin rinnan +pielukseksensa. Rameshin silmät kyyneltyivät, kun hän katseli nukkuvaa +tyttöä. Kuinka hän voisikaan karusti rikkoa näiden luottavaisten +lapsenkätten lempeän paulan? Nyt hän muisti, että Kamila oli hiipinyt +hänen luoksensa keskellä yötä viuhkoakseen häntä. + +Syvään huoaten hän hellävaroen irtautui Kamilan syleilystä ja nousi. + +Kauan huolestuneena asiaa harkittuansa hän päätti toistaiseksi +ratkaista ongelman siten, että lähettäisi Kamilan erääseen koulukotiin, +ja otti asian kohta puheeksi. + +"Etkö haluaisi saada hieman opetusta, Kamila?" + +Kamilan ilme lausui selvemmin kuin sanat: "Mitä ihmettä tarkoitatkaan?" + +Ramesh ryhtyi seikkaperäisesti selvittelemään sivistyksestä koituvia +etuja ja opintojen aiheuttamaa iloa, mutta olisi yhtä hyvin voinut olla +mitään sanomatta, sillä Kamila vastasi vain: "Hyvä, opeta sinä minua." + +"Sinun on mentävä kouluun", virkkoi Ramesh. + +"Kouluun!" huudahti Kamila. "Minun, ison tytön!" + +Rameshia hymyilyttivät Kamilan kypsyysvaatielmat. "Paljoa vanhemmatkin +tytöt käyvät koulua", sanoi hän. + +Kamila ei tietänyt enää mitään vastata, ja niin hän eräänä päivänä ajoi +Rameshin kanssa kouluun. Se oli ankaran suuri laitos, ja tyttöjä siellä +näytti olevan lukematon määrä, vanhempia ja nuorempia kuin Kamila. + +Ramesh uskoi hänet johtajattaren hoiviin ja teki lähtöä, kun Kamila +samassa valmistelihe hänkin matkaan. + +"Mihin sinä aiot?" kysyi Ramesh. "Sinun on jäätävä tänne." + +"Etkö sinä jää tänne?" tiedusteli Kamila vavahtavin äänin. + +"Ei käy päinsä", virkkoi Ramesh. + +"Niinpä en minäkään voi jäädä", sanoi Kamila tarttuen hänen käteensä. +"Ota minut mukaasi." + +"Älä ole hupsu, Kamila", sanoi Ramesh irroittaen kätensä. + +Tämä moite sai Kamilan mykistymään; hän seisoi siinä ikäänkuin +loihdittuna, ja pelko näytti kutistavan hänen kasvonsa melkein +olemattomiin. Ramesh riensi pois ahdistavin sydämin, mutta kiiruhtipa +miten hyvänsä, ei hän kuitenkaan voinut unhottaa somien pienten +kasvojen avutonta ja säikähtynyttä ilmettä. + + + + +SEITSEMÄS LUKU + + +Ramesh aikoi nyt ryhtyä harjoittautumaan käytännölliseksi lakimieheksi +Alipurin oikeudessa Kalkuttassa, mutta näytti menettäneen kaiken +tarmonsa. Hänellä ei ollut riittävästi päättäväisyyttä ryhtyäkseen +määräperäiseen työhön ja voittaakseen kaikki ne esteet, joita +aloitteleva asianajaja urallansa kohtaa. Hän tottui päämäärättömiin +vaelteluihin, kulki Hovrah-sillan yli tai College Squaren ympäri ja +suunnitteli parhaillaan pientä retkeä luoteiseen, kun samassa sai +kirjeen Annada Babulta. Vanha herra kirjoitti: + +"Luin sanomalehdestä, että olette suorittanut tutkintonne, mutta minua +suretti, etten saanut kuulla sitä teiltä itseltänne. Teidän tulee +hälventää vanhojen ystävienne huolestuneisuus ilmoittamalla meille, +kuinka voitte ja milloin saavutte Kalkuttaan." + +Lienee syytä huomauttaa, että se Englannissa opiskelemassa ollut +nuorukainen, josta Annada Babu oli ajatellut saavansa vävyn, oli jo +palannut Intiaan valmiina asianajajana, vieläpä mennyt kihloihinkin +erään varakkaan naishenkilön kanssa. Rameshia epäilytti kovin, +kävisikö hänen kaikkien äskeisten tapahtumien jälkeen uudistaminen +tuttavuuttansa Hemnalinin kanssa asiain entisellä pohjalla. +Toistaiseksi hän ei missään tapauksessa voinut kenellekään ilmaista +suhdettansa Kamilaan, koska viaton tyttö siten joutuisi yhteiskunnan +ylenkatseen esineeksi. Toisaalta oli hänen, jos mieli uudistaa +suhteensa Hemnaliniin, avoimesti kerrottava kaikki. + +Missään tapauksessa hän ei voinut jättää Annada Babun kirjettä +vastaamatta, ellei tahtonut olla epäkohtelias: + +"Suokaa hyväntahtoisesti anteeksi, etten ole käynyt teitä +tervehtimässä; minua ovat siitä estäneet seikat, joita en ole kyennyt +vallitsemaan." + +Mutta uuden osoitteensa hän jätti ilmoittamatta. + +Lähetettyään vastauksensa hän seuraavana päivänä lähti ensi kerran +Alipurin oikeuteen, päässänsä asianajajien tavanomainen päähine. Eräänä +päivänä hän oli kulkenut osan kotimatkaansa jalkaisin ja oli juuri +aikeissa ottaa ajurin, kun tuttu ääni kuului huutavan: "Isä, näetkö, +tuolla on Ramesh Babu!" + +"Seis, ajuri, seis!" kaikui miehen ääni, ja vaunut pysähtyivät ihan +Rameshin viereen. Annada Babu palasi tyttärineen Alipurin eläintarhaan +tekemältänsä huviretkeltä. Siitä tämä odottamaton kohtaus. + +Ramesh oli tuskin ehtinyt nähdä vaunuissa istuvan Hemnalinin, hänen +suloiset kirkkaat kasvonsa, hänen pukunsa ja tuttuun aistikkaaseen +tapaan asetetut hiuksensa, koruttomat käsivarsirenkaat ja kultaiset, +särmäiset rannerenkaat, kun äkkiä nouseva tunteen hyöky oli hänet +tukehduttaa. + +"Ramesh, totisesti!" huudahti Annada Babu. "Onnellinen sattuma, että +tapaamme teidät tässä kadulla! Te ette enää meille kirjoita, ja jos +kirjoitatte, ette mainitse osoitettanne. Mihin olettekaan nyt menossa? +Onko teillä joitakin erikoissuunnitelmia?" + +"Ei ole, minä palaan oikeudesta", vastasi Ramesh. + +"Niinpä tulette meille teetä juomaan." + +Rameshin sydän oli pakahtua; siinä ei ollut tilaa epäröimiselle. Hän +nousi vaunuihin, voitti ankarasti ponnistaen arkuutensa ja kysyi +Hemnalinilta, kuinka hän voi. + +"Miksi ette ilmoittanut minulle, että olette suorittanut tutkintonne?" +kysyi puhuteltu kysymykseen vastaamatta. + +Rameshin oli vaikea keksiä mitään kunnollista, joten hän vain +huomautti: "Minä huomasin, että tekin olette suorittanut tutkintonne." + +Hemnalini nauroi. "Onpa hyvä, että meitä hieman vielä muistatte, onhan +se sentään jotakin!" + +"Missä te nyt asustatte?" tiedusteli Annada Babu. + +"Dardzhiparassa", vastasi Ramesh. + +"Mutta olihan vanha asuntonne Kalitolassa aivan hyvä", huomautti vanha +herra. + +Hemnalini loi katseensa Rameshiin ylen uteliaana kuulemaan, mitä hän +vastaisi. Ramesh huomasi hänen katseensa ja tajusi siihen sisältyvän +moitteen. + +"Epäilemättä. Minä olenkin päättänyt palata sinne", tuli hän +sanoneeksi. Ramesh oli täysin tietoinen siitä, että Hemnalini oli +asunnonvaihdon vuoksi käynyt häntä tuomitsemaan ja oli mielessään +havainnut hänet vakavaan rikokseen vikapääksi. Ajatus kiusasi häntä +kovin, eikä hän kyennyt heti keksimään puolustuskeinoa. Ristikuulustelu +kuitenkin samassa taukosi, ja Hemnalini suuntasi katseensa +mielenosoituksellisesti kadulle. + +Vaitiolon käytyä sietämättömäksi Ramesh selitti vapaaehtoisesti: + +"Eräs sukulaiseni asuu Heduan lähistöllä, joten minä asetuin +Dardzhiparaan voidakseni olla kosketuksissa hänen kanssansa." + +Tuo ei ollut suoranainen valhe, mutta kuulosti surkean riittämättömältä +selitykseltä: ikäänkuin Kalitola olisi ollut niin kaukana Heduasta, +ettei sieltä käsin voinut toisinaan käydä tapaamassa etäistä sukulaista! + +Hemnalinin katse oli yhä kiinteästi suunnattu kadulle, ja Ramesh raukka +vaivasi kovin päätänsä keksiäkseen vielä jotakin sanottavaa. Vihdoin +hän kysyi: "Kuinka jakselee Dzhogen?" + +Hänelle vastasi Annada Babu. + +"Hän ei suoriutunut tutkinnostansa ja on nyt maalla virkistymässä." + +Vaunujen saavuttua perille vaikuttivat tutut huoneet ja huonekalut +loihtuisasti Rameshiin. Hänen vaieten istuutuessaan ilmaisi huokaus +mielenkevennystä ja tunnonvaivaa omituisesti toisiinsa yhtyneinä. + +"Teitä pidättivät varmaan liikeasiat niin kauan kotosalla?" tiedusteli +samassa Annada Babu. + +"Isäni kuoli -- --", aloitti Ramesh. + +"Mitä sanottekaan! Sepä surullista! Kuinka se tapahtui?" + +"Hän palasi kotiin Padmaa pitkin. Tuli äkkinäinen myrsky, venhe +kaatui, ja hän hukkui." Niinkuin äkkinäinen, ankara tuulenpuuska +ajaa tuulirykelmiä edellänsä ja kirkastaa taivaan, niin lakaisi tuon +onnettomuuden ilmoittaminen pois kaiken väärinkäsityksen Rameshin ja +Hemnalinin väliltä. + +Hemnalini ajatteli katuen: "Minä tein Ramesh Babulle vääryyttä. Häntä +askarrutti isän menettämisen aiheuttama suru ja kaikki siitä johtuvat +huolet. Ehkäpä rasittaa murhe häntä yhä vieläkin. Me pidimme häntä +vikapäänä, vaivautumatta milloinkaan ottamaan selkoa, estivätkö häntä +kenties perhehuolet tai muut auttamattomat asiat." Hemnalini alkoi +kohdella isätöntä nuorukaista erittäin huomaavaisesti. + +Rameshin ei tehnyt erikoisesti mieli nauttia ravintoa, mutta Hemnalini +yllytti häntä syömään. + +"Te ette näytä ollenkaan terveeltä", virkkoi hän, "teidän tulee pitää +huolta terveydestänne." Sitten hän kääntyi Annada Babun puoleen. "Isä, +kuulehan, Ramesh Babun pitää jäädä illalliselle." + +"Tietysti", virkkoi ukko. + +Samassa ilmestyi näyttämölle Akshai. Hän oli joitakin aikoja ollut +ilman kilpailijaa Annada Babun teevieraana, ja Rameshin odottamaton +ilmaantuminen vaikutti häneen epämiellyttävästi. Hän malttoi kumminkin +mielensä ja huudahti hilpeästi: + +"Mitä ihmettä? Tekö täällä, Ramesh Babu! Minä jo luulin, että olette +kokonaan unohtanut meidän olemassaolomme." + +Ramesh vain heikosti hymyili, ja Akshai jatkoi: "Kun näin, kuinka +pontevasti isänne kuljetti teidät pois, olin varma siitä, että hän +pitää teitä valvontansa alaisena, kunnes olette naimisissa. Onko teidän +sittenkin onnistunut välttää se kohtalo?" + +Hemnalinin närkästynyt katse sai Akshain vaikenemaan. + +"Ramesh on menettänyt isänsä, Akshai", virkkoi Annada Babu. + +Ramesh kumartui salatakseen äkillistä kalpenemistansa. Akshain +tahdittomuudesta närkästyneenä Hemnalini kiiruhti asiaa korjaamaan. +"Minä en ole vielä näyttänyt teille uutta albumiani, Ramesh Babu", +sanoi hän, toi albumin Ramesh Babun eteen pöydälle ja alkoi jutella +hänen kanssansa valokuvista. Samalla hän sai tilaisuutta salavihkaa +kysäistä: "Asuttehan yksin uudessa huoneistossanne, Ramesh Babu?" + +"Asun", vastasi Ramesh, "ihan yksin." + +"Nyt teidän pitää mahdollisimman pian palata vanhaan asuntoonne." + +"Epäilemättä. Minä muutan maanantaina, kävipä miten tahansa." + +"Minä, nähkääs, tarvitsen silloin tällöin apuanne valmistuessani +filosofian tutkintoon", lisäsi Hemnalini avomielisesti. + +Rameshia tuo ajatus kovin ilahdutti. + + + + +KAHDEKSAS LUKU + + +Ramesh muutti aivan pian entiseen asuntoonsa. Se väärinkäsitys, joka +oli hämmentänyt hänen ja Hemnalinin välistä suhdetta, oli kerrassaan +hälvennyt. Häntä kohdeltiin kuin talon omaa poikaa, hän laski leikkiä +toisten keralla ja otti osaa kaikkiin juhlatilaisuuksiin. + +Pitkäaikaiset rasittavat opinnot olivat tehneet Hemnalinin hentoisen +näköiseksi; tuntui melkein siltä, kuin olisi kova tuulen puuska voinut +murtaa hänen hoikan vartensa. Hän oli aina ollut hillitty ja vaitelias, +ja hänen ystävättärensä arkailivat hänelle mitään sanoa, koska +pelkäsivät hänen loukkaantuvan. + +Nyt hänen ulkomuotonsa ja käytöksensä muuttuivat hämmästyttävästi +muutamassa päivässä. Vieno punerrus karkoitti hänen poskiensa +kalpeuden, ja jokaista sanaa säesteli katseen hilpeys. Aikaisemmin +hän oli pitänyt kovin suurta vaatetukseen kohdistuvaa huomiota +turhamaisuutena, jopa rikoksenakin. Jäänee ikuiseksi salaisuudeksi, +mikä hänet nyt sai muuttamaan tuota seikkaa koskevia mielipiteitänsä, +sillä hän ei uskonut asioitansa kenellekään. + +Ramesh puolestaan oli ollut aivan yhtä vakaa ja tunnollinen. Henkeä +samoinkuin ruumistakin näytti rasittavan ankara velvollisuuksien tunto. +Tähdet kiertelevät vapaina ratojansa, mutta tähtitornin kaikkine +kojeinensa tulee seisoa vakavana pettämättömillä perustuksillansa. +Niin oli Rameshkin maailman elämän huimaavassa pyörteessä kiinteästi +juurtunut kirjoihinsa ja niiden filosofiaan. Mutta nyt hänet valtasi +uusi, arvaamaton hilpeys kirkastaen hänen koko olemustansa. Hänen oli +tosin yhä vieläkin vaikea keksiä kärkeviä vastauksia kiusoitteleviin +huomautuksiin, mutta hyväksymistänsä hän osasi ilmaista sydämellisellä +kelpo naurulla. Jos hänen tukkansa ei vielä tuntenutkaan hyvätuoksuisia +voiteita, ei ainakaan hänen puvussansa ollut milloinkaan moitteen +sijaa. Hän näytti sekä henkisesti että ruumiillisesti reippaammalta ja +sävyllisemmältä. + + + + +YHDEKSÄS LUKU + + +Kalkuttasta puuttuu nimenomaisesti kaikki se, mikä runoilijain +mielestä välttämättä kuuluu nuoren lemmen näyttämöön. Kukkivat +_ashoka_- ja _bakul_-lehdot, _madabhi_-pensastojen lehvärikkaus ja +Intian käen huhuilu -- kaikki tuo loistaa poissaollen. Sittenkään +ei lemmen loihtuisa jumala väisty masentuneena tästä arkisesta, +viehätyksettömästä uudenaikaisesta kaupungista. Kukapa voikaan seurata +tuota jumalista nuorinta ja samalla vanhinta, kun se jousinensa +seikkailee tiheimmässä katuvilinässä, väistää ankaraa raitiovaunua ja +piiloutuu punaturbaaniselta poliisimieheltä? + +Ramesh ja Hemnalini asuivat Kalitolan monikerroksisissa taloissa, +lähimpinä naapureinansa suutari ja sekatavarakauppias, mutta siitä +huolimatta heidän rakkautensa kasvoi niin soreasti kuin he olisivat +asustaneet romanttisissa paimenlehdoissa. Se seikka, että heidän +kohtauksensa tapahtui Annada Babun huojuvan teepöydän vaiheilla +eikä lootusjärven rantamalla, ei vaikuttanut Rameshiin ollenkaan +häiritsevästi. Mikään tarun paimen ei ole milloinkaan osoittanut +antaumuksellisempaa hellyyttä valtiattarensa kesyä kauriinvuonaa +silitellessään kuin Ramesh kutkutellessaan Hemnalinin lempikissan +kaulaa, ja kun mirri sitten köyristi selkäänsä ja ryhtyi pesuhommiin, +niin se oli rakastuneen nuorukaisen mielestä kaunein kaikista +turkkiansa nuolevista olennoista. + +Siihen aikaan, jolloin Hemnalinin kaikki ajatukset keskittyivät +tutkintoon, hän oli laiminlyönyt neulomuksensa, ja senvuoksi hän nyt +kävi oppimassa tätä taitoa eräältä ystävättäreltänsä. Ramesh piti +ompelemista täysin tarpeettomana askareena, johon ei kannattanut +kiinnittää mitään vakavaa huomiota. Kirjallisuuden yhteisellä pohjalla +hän ja Hemnalini voivat ymmärtää toisiansa hyvin, mutta kun tuli +kysymykseen ompeleminen, niin Rameshin täytyi vetäytyä taka-alalle. + +"Minkä tähden olettekaan nykyjään niin kärkäs ompelemaan?" huudahti +hän toisinaan hieman äreästi. "Se työ sopii hyvin henkilöille, joilla +ei ole mitään parempaa tekemistä." Hemnalini vain hymyili ja pujotti +lankaa neulansilmään. + +Akshai huomautti kerran ivallisesti: "Ramesh Babu halveksii kaikkea, +mikä on jollakin tavoin hyödyllistä tässä maailmassa. Hänen Armonsa +saattaa olla suuri filosofi ja runoilija, mutta pelkkä moitiskeli! ei +sittenkään vie häntä pitkälle." + +Tuo vaikutti Rameshiin ärsyttävästi, ja hän vyötti jo kupeitansa +käydäkseen vastahyökkäykseen. + +Hemnalini ehti kuitenkin väliin. "Ramesh Babu, kuulkaahan, miksi +tahdotte aina hänelle vastata? Maailmassa on jo muutenkin riittävästi +joutavaa jaaritusta." Hän kumartui laskemaan pisteitänsä ja kuljetti +jälleen neulaansa huolellisesti silkin läpi. + +Eräänä aamuna, työhuoneeseensa astuessaan, Ramesh löysi pöydältä +kirjoitussalkun, jonka silkkikannet oli kukin kirjaeltu. Eräässä +kulmassa oli "R", toisessa kullankirjaeltu lootuskukka. Ramesh arvasi +aivan helposti, kuka lahjoittaja oli ja millainen tunne oli lahjan +aiheuttanut. Hänen sydämensä tykytti kiivaasti. Käsitöihin kohdistuva +halveksiminen oli kohta tiessään, ja hän oli valmis puolustamaan tätä +askarrusta kaikilta hyökkäyksiltä. Puristaessaan siinä kirjoitussalkkua +poveansa vasten hän olisi ollut valmis myöntämään itse Akshaillekin +erehtyneensä. + +Hän avasi salkun, otti esiin kirjearkin ja kirjoitti: + +"Jos olisin runoilija, niin lähettäisin teille runoelmani, mutta kun en +ole runoilija, en voi antaa teille mitään. Antamisen lahjaa ei minulle +ole suotu, mutta on olemassa myös jonkinlainen vastaanottamisen lahja. +Kaikkitietävän Jumalan ja minun väliseksi salaisuudeksi jää, mitä tämä +lahja minulle merkitsee. Itse lahja on näkyvä ja käsin koskettava, +mutta kiitollisuuteni on aistimaton asia, jonka sijasta teidän on +otettava minun sanani. Ikuinen velkamiehenne Ramesh." + +Hemnalini sai tämän kirjeen aikanansa, mutta ei -- enempää kuin +Rameshkaan -- virkkanut siitä mitään. + +Oli tulossa sadeaika. Sateiden siunaus tulee etupäässä maaseudun +hyväksi; kaupunkilaisille niistä ei ole mitään jakamatonta iloa. +Heidän on kaikin tavoin yritettävä suojella itseänsä kosteudelta, +ja siinä tarkoituksessa talonomistajat sulkevat tarkoin ikkunat ja +paikkaavat kattojansa, jalankävijät kohottavat sateenvarjonsa ja +raitiovaunut suojaverhonsa, mutta sittenkään ei kestä kauan, ennenkuin +kaikki kahlaavat kosteudessa ja mudassa. Virta, vuori, metsä ja +pelto tervehtivät sadekuuroja hilpein huudahduksin. Luonnollisessa +ympäristössään näemme sateen todellisessa suurenmoisuudessaan, ja +riemua ei häiritse mikään soraääni, kun taivas ja maa yksiäänisesti +tervehtivät sadepilvien saapumista. + +Nuoret rakastavaiset ovat vuorten kaltaiset. Alinomaisen sateen +vaikuttaessa haitallisesti Annada Babun ruoansulatukseen Rameshin ja +Hemnalinin mieliala säilyi erinomaisena. Sade esti kuitenkin usein +Rameshia menemästä oikeuden istuntoihin. Päivät pääksytysten tulvi +vettä niin ankarasti, että Hemnalini huolestuneena huudahti: "Ramesh +Babu, kuinka aiottekaan päästä kotiin tällaisessa ilmassa?" + +"Eipä hätää", vastasi Ramesh hämillään, "tavalla tai toisella minä +siitä suoriudun." + +"Mitä hyötyä on siitä, että kastutte ja vilustutte?" jatkoi Hemnalini. +"Jääkää mieluummin aterioimaan meidän kerallamme." + +Ramesh ei arkaillut terveyttänsä. Hänen ystävänsä ja sukulaisensa +eivät olleet milloinkaan havainneet hänen helposti vilustuvan, mutta +sadepäivinä hän alistui erittäin mielellään Hemnalinin määräyksiin. +Pidettiin kerrassaan jumalattomana kevytmielisyytenä, jos hän tahtoi +lähteä ulos, vaikkapa vain parin askelen päässä olevaan asuntoonsa. +Taivaankannen näyttäessä tavallista uhkaavammalta Ramesh kutsuttiin +Hemnalinin huoneeseen _kedzhiri_-aamiaiselle [riisistä, herneistä, +sipulista, munista, voista y.m. keitetty ruokalaji] tai paistetuista +herkuista kokoonpannulle illalliselle, riippuen siitä, mikä päivänaika +kulloinkin sattui olemaan. Hänen keuhkoihinsa kohdistuva huolekkuus +nähtävästi ei ulottunut hänen ruoansulatukseensa. + +Niin viettivät nuoret päivän toisensa jälkeen, kokonaan tunteisiinsa +verhoutuneina. Ramesh ei milloinkaan kysynyt itseltänsä, mihin +tämä tulisi johtamaan, mutta Annada Babu kysyi, ja hänen ystävänsä +ja sukulaisensa saivat siitä ehtymättömän puheenaiheen. Rameshin +arkinen ymmärrys ei ollut hänen oppineisuutensa veroinen, ja hänen +rakastuneisuutensa samensi sitäkin enemmän hänen käytännöllistä +katsettansa. Annada Babu tutki alinomaa odottavaisesti hänen +kasvojansa, mutta ei löytänyt niistä mitään vastausta. + + + + +KYMMENES LUKU + + +Akshain ääni oli aivan keskinkertainen, mutta kun hän lauloi ja +säesteli itseänsä viululla, pidättyi ainoastaan erittäin ankara +arvostelija häntä kiittämästä. Annada Babu ei musiikista paljoa +välittänyt. Sitä hän ei milloinkaan myöntänyt, mutta hänellä oli +eräitä puolustuskeinoja, joita hän käytteli ollessaan sitä mieltä, +että musiikinharrastajat olivat riittävän kauan saaneet tehdä, mitä +tahtoivat. + +Jos joku pyysi Akshaita laulamaan lisää, niin Annada Babu puuttui +asiaan: + +"Ei, riittää jo; miksi ahdistatte poika parkaa alinomaa vain sen +vuoksi, että hän osaa laulaa?" + +Akshai vastasi leppoisasti: "Aivan oikein, Annada Babu, epäilemättä. +Sopii vain kysyä, kuka tässä ahdistaa ja ketä." + +Ensimmäinen puhuja huudahti siihen: "Sen kysymyksen me ratkaisemme, +kunhan laulatte vielä vähän." + +Eräänä iltapäivänä taivas oli sankassa pilvessä. Tuli ilta, ja satoi +yhä taukoamatta. Rajuilma esti Akshaita lähtemästä. Hemnalini ehdotti, +että hän laulaisi, ja alkoi näppäillä pienten, Bengalissa yleisesti +käytettyjen kamariurkujen koskettimia. + +Akshai viritti viulunsa ja lauloi hindustanisen laulun: + + Bajti bahin purbaina + Nida nahin bin saina. + +Kuulijat eivät ymmärtäneet laulun sanoja, mutta se ei haitannut, sillä +kun tunteet ovat korkeassa vireessä, riittää pieninkin vihjaus. Yleinen +sisällys oli selvä: sade kohisi, riikinkukot huusivat, ja rakastavainen +ikävöi rakastettuansa. + +Akshai yritti laulun välityksellä esittää lausumattomia ajatuksiansa, +mutta laulu toimi kahden muun läsnäolevan henkilön tunteiden +ilmauksena. Kaksi sydäntä sykki yhteen tahtiin sukeltaen sointujen +virtaan. Kaikki näytti korkenevan ja kirkastuvan; koko maailma ui +ruusuisessa hohteessa. Tuntui siltä, kuin olisivat kaikki ihmissydäntä +milloinkaan sykähdyttelevät tunteet keräytyneet näihin kahteen sydämeen +luoden niihin autuuden ja tuskan, kaipuun ja pelon rajattoman runsauden. + +Laulu oli yhtä taukoamaton kuin sadekin. Hemnalinin tarvitsi vain sanoa +"Älkäähän lakatko, Akshai Babu, laulakaa vielä jotakin", ja laulaja +kajahdutti heti ilmoille uuden laulun. Nyt oli sävel kuin synkeä +pilvirykelmä, jota salama halkoi, mutta siinäkin piili ihmissydämen +kaipaus. + +Oli jo myöhä, kun Akshai sinä iltana asteli kotiinsa. Hyvästellessään +silmäili Ramesh Hemnalinia hetkisen ikäänkuin sävelten sumun läpi. +Hemnalini puolestaan loi häneen hämmentyneen katseen, sillä sointujen +taika oli vallannut hänetkin. + +Sade oli tauonnut vain hetkiseksi, ja kun Ramesh meni kotiin, tulvi +vettä jälleen tulvimalla. Hän ei voinut nukkua sinä yönä. Hemnalinikin +istui kauan aikaa pimeässä uneksien ja kuunnellen pisarain alinomaista +sorinaa. Samalla hänen mielessään yhä soivat laulun kertosäkeet: + + Baju bahin purbaina + Nida nahin bin saina. + +Seuraavana aamuna Ramesh virkkoi itsekseen: "Kunpa osaisin laulaa! +Luovuttaisin siitä hyvästä mielelläni kaikki muut taitoni." Hän tiesi +kuitenkin, ettei hänestä parhaallakaan harjoituksella tulisi laulajaa. +Jotakin soittokonetta hän sentään voisi oppia käyttelemään. Hän +muisti kerran Annada Babun luona yksin ollessaan yrittäneensä saada +viulusta ilmoille säveltä, mutta yksi ainoa tempaus oli riittänyt. +Soiton jumalatar oli nuhdellut häntä niin ankarasti, ettei hän ollut +myöhemmin milloinkaan uskaltanut koettansa uudistaa. Niin ollen hän +hillitsi kunnianhimoansa ja hankki itselleen kamariurut. Hän toimitti +soittokoneen huoneeseensa, sulki oven ja alkoi arastellen sitä +kosketella. Aivan pian hän havaitsi, etteivät urut olleet läheskään +niin vaativainen soitin kuin viulu. Kun hän saapui seuraavan kerran +Annada Babun luo, tervehti häntä Hemnalini huomauttaen: "Me kuulimme +eilen jonkun soittavan urkuharmonia teidän huoneistossanne." + +Ramesh oli otaksunut, ettei kukaan voisi häntä keksiä, kun ovi oli +suljettuna, mutta joku oli ilmeisesti niin tarkkakuuloinen, että äänet +saapuivat hänen korviinsa lukittujen ovienkin takaa. Rameshin täytyi +hieman hämillään tunnustaa. + +"Teidän ei kannata sulkeutua kammioonne ja suotta yrittää opetella omin +päin", virkkoi Hemnalini. "Tulkaa mieluummin tänne harjoittelemaan. +Minä ymmärrän asiaa hieman ja voin luullakseni olla teille avuksi." + +"Minä olen kovin kömpelö", vastasi Ramesh, "kärsivällisyytenne joutuu +kovalle koetukselle." + +"Sen, mitä osaan, minä opetan teille", sanoi Hemnalini, "vaikka ette +olisikaan taitava." + +Pian kävi ilmi, ettei Ramesh ollut esiintynyt itseänsä kömpelöksi. +Innostuneenkin opettajan oli vaikea saada hänen päähänsä aavistustakaan +musiikista. Olemme nähneet henkilön, joka ei osaa uida, putoavan +lammikkoon ja huitovan käsin ja jaloin kuin mieletön. Sellainen tapaus +antaa meille jonkinlaisen käsityksen Rameshin järjestyksettömistä +ponnistuksista, vaikka tässä tapauksessa olikin vettä vain korkeintaan +polviin saakka. Hänellä ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä +kunkin sormen oli tehtävä; hän iski silmää räpähdyttämättä väärän äänen +jokaisessa tahdissa; sointu ja epäsointu olivat hänelle sama asia, ja +hän rikkoi ylevän aavistamattomasti kaikkia sääntöjä. Kun Hemnalini +huudahti: "Mitä teettekään, sehän on kaikki ihan väärin!" niin hän +ehdätti korjaamaan virhettänsä tekemällä toisen. Vakaa, vääjäämätön +miehemme ei kuitenkaan hevillä irroittanut kättänsä auran kahvasta. +Niinkuin höyryjyrä kulkee tyynesti kulkuansa välittämättä siitä, +mitä sen alle murskautuu, niin vyöryi Ramesh vastustamattomasti ja +häikäilemättä onnettomien urkujensa koskettimiston yli. + +Hemnalini nauroi hänen virheillensä, ja hän itse nauroi mukana. +Hemnalinia huvitti hänen harvinainen kykynsä menetellä säännöllisesti +väärin. Rakkaus osaa iloita erehdyksistä, epäsoinnuista ja +taitamattomuudestakin. Äidinrakkaus kuohuu yli äyräittensä, kun lapsi +kävelemään opetettaessa astuu mahdottomia askeleita, ja Rameshin +tavaton epämusikaalisuus herätti Hemnalinissa salaista riemastusta. + +Ramesh sanoi pari kertaa: "Teidän on hyvä nyt nauraa, mutta olettehan +itsekin tehnyt virheitä opetellessanne?" + +"Epäilemättä", vastasi Hemnalini, "mutta totta puhuen, Ramesh Babu, en +läheskään niin paljon kuin te." + +Rameshia ei masentanut mikään; hän vain nauroi ja alkoi jälleen alusta. +Annada Babu, kuten sanottu, ei ollut mikään musiikin tuntija, mutta +toisinaan hänen kasvoihinsa kohosi tärkeä ilme, hän heristi korviansa +ja virkkoi: "Sanokaa mitä tahdotte, Rameshista tulee tuossa paikassa +mestari." + +_Hemnalini_: "Epäsointujen mestari." + +_Annada Babu_: "Eikö mitä, hän on edistynyt kelpo tavalla ensi +kuulemastani. Saat olla varma siitä, että jos Ramesh jatkaa +harjoituksiansa, niin hänestä koituu ajan pitkään kelpo soittoniekka. +Siihen tarvitaan vain alinomaista harjoitusta. Kunhan nuotit on opittu, +käy kaikki ihan itsestään." + +Sellaisia lausuntoja ei käynyt vastustaminen. Kun ukko ilmaisi +mielipiteensä, oli perheen sitä kuunneltava kunnioittaen ja ääneti. + + + + +YHDESTOISTA LUKU + + +Bengalin _pudzha_-juhla vastaa merkitykseltänsä länsimaiden joulua. +Suunnilleen kymmenen päivää lepäävät silloin kaikki työt, ja perheen +jäsenet ovat koolla. + +Melkein joka syksy käyttivät Annada Babu ja Hemnalini hyväkseen +tilaisuutta huokeiden lomapilettien ostamiseen ja matkustivat +Dzhabalpuriin virkistymään. He olivat Annada Babun lankomiehen, +sikäläisen hallituksen virkamiehen vieraina, ja Annada Babu arveli +tämän jokavuotisen retken vaikuttavan melkoisen kohentavasti +ruoansulatukseen. + +Nyt oli syyskuun alku, loma-aika oli tulossa, ja Annada Babu +askarteli matkavalmisteluissa. Hemnalinin poistuminen tulisi +keskeyttämään soittotunnit, joten Ramesh yritti käyttää jäljelläolevan +ajan mahdollisimman tyystin hyväkseen. Eräänä päivänä Hemnalini +keskusteltaessa huomautti:. "Kuulkaahan, Ramesh Babu, minä uskon, että +ilmanalanvaihdos olisi teille hyödyksi. Teidän olisi hyvä poistua +Kalkuttasta vaikkapa vain lyhyeksi ajaksi. Mitä arvelet sinä, taatto?" + +Annada Babu piti ehdotusta kannatettavana. Ramesh oli joutunut +kuolemantapauksen johdosta suremaan, ja ilmanalanvaihdos saattaisi +hänen mieltänsä virkistää. + +"Epäilemättä", sanoi hän, "on muutaman päivän retki toiseen ilmanalaan +erinomainen asia. Tiedättekö, Ramesh, minä olen pannut merkille, että +retkestä -- lähtipä sitten maalle tai minne tahansa -- on hyötyä vain +muutamana päivänä. Ensimmäisenä viikkona ruokahaluni paranee, minä syön +kelpo tavalla, mutta sitten on asia kuten ennenkin, vatsassa tuntuu +jälleen vanha tuttu painostus, sattuu närästyksiä, ja söinpä mitä +tahansa -- --" + +_Hemnalini_: "Oletteko käynyt Narbadassa, Ramesh Babu?" + +_Ramesh_: "En, minä en ole käynyt siellä milloinkaan." + +_Hemnalini_: "Teidän pitäisi se tehdä. Eikö totta, isä?" + +_Annada Babu_: "Niin, mitäpä olisi, jos Ramesh lähtisi mukaamme? +Silloinhan hän pääsee nauttimaan ilmanalanvaihdoksesta ja saa samalla +nähdä marmorikalliot." + +Koska tuota kaksinkertaista vahvistuslääkettä tovin suositeltiin, ei +Ramesh tahtonut kiistellä määräystä vastaan. + +Hänen koko olemuksensa tuntui tänä päivänä kuin ilmassa leijuvan. +Tyynnyttääkseen sisäistä kuohuansa hän sulki oven ja kävi soittimensa +ääreen, mutta hänen sielunsa kohosi kaiken turhanaikaisen +täsmällisyyden yläpuolelle, ja sormet kiiriskelivät sekasortoisesti +koskettimilla aiheuttaen hurjan sekamelskan sointuja ja epäsointuja. +Se ajatus, että hänen täytyisi piankin erota Hemnalinista, oli hänet +kerrassaan masentanut. Nyt, ylenpalttisen ilonsa vallassa, hän heitti +tuskalla ja vaivalla hankkimansa opin kaikkien tuulten teille. + +Ovelle koputettiin. "Taivaan tähden, lakatkaa, Ramesh Babu!" kuului +ääni huutavan. "Mitä ihmettä teettekään?" + +Ramesh joutui hämilleen, sävähti punaiseksi ja meni avaamaan ovea. +Akshai astui sisään ja huomautti: "Kuulkaahan, Ramesh Babu, voi käydä +niin, että joudutte oman oikeutenne eteen vastaamaan, jos tuolla +tavalla harjoitatte salaista pahettanne!" + +Ramesh nauroi: "Minä tunnustan syyllisyyteni." + +"Minä haluaisin keskustella kanssanne eräästä asiasta, jos teille +sopii", jatkoi Akshai. + +Ihmetellen, mitä nyt seuraisi, Ramesh odotti mitään virkkamatta. + +_Akshai_: "Te lienette jo havainnut, ettei Hemnalinin menestys ole +minulle yhdentekevä asia?" + +Ramesh ei myöntänyt eikä kieltänyt, odottihan vain, mitä vielä piti +tuleman. + +_Akshai_: "Annada Babun ystävänä minulla on oikeus kysyä, mitkä ovat +aikeenne Hemnaliniin nähden." + +Sekä sanat että niiden sävy loukkasivat Rameshia, mutta hän ei halunnut +eikä osannutkaan lausua vastaukseksi mitään kärkevää. Hän virkkoi +rauhallisesti: "Onko teillä jotakin aihetta otaksua, että minulla on +huonot tarkoitukset?" + +_Akshai_: "Nähkääs, te olette hinduperheen jäsen, ja isänne oli +hindu. Hän pelkäsi teidän ottavan itsellenne vaimon Brahma Samadzhiin +kuuluvasta perheestä, ja senvuoksi hän nouti teidät kotiin naittaakseen +teidät siellä -- sen tiedän." Akshailla olikin täysi syy se tietää, +koska hän itse oli asiasta vihjaissut vanhalle herralle. Muutamaan +hetkeen Ramesh ei kyennyt katsomaan Akshaita silmiin. "Luuletteko", +jatkoi Akshai, "että isänne äkillinen kuolema on tehnyt teille +mahdolliseksi menetellä ihan oman mielenne mukaan? Jos hänen +toivomuksensa -- --" + +"Kuulkaahan, Akshai Babu", keskeytti hänen puheensa Ramesh, "jos on +olemassa jokin asia, jossa te olette pätevä minua neuvomaan, niin +neuvokaa, ja minä kuuntelen, mutta minun ja isäni välinen suhde ei +suinkaan koske teitä." + +"Hyvä", virkkoi Akshai, "jättäkäämme se sikseen. Mutta haluaisinpa +tietää, onko aikomuksenne naida Hemnalini ja voitteko sen tehdä." + +Näitä uudistuvia hyökkäyksiä ei Rameshinkaan lauhkea luonto sietänyt. + +"Kuulkaahan, Akshai Babu", sanoi hän, "vaikka te olisittekin Annada +Babun ystävä, emme me molemmat kuitenkaan ole niin läheisissä +suhteissa, että teillä olisi oikeus puhutella minua tuolla tavalla. +Jättäkää se asia, olkaa hyvä." + +_Akshai_: "Jos asian käsittelemättä jättäminen merkitsisi koko jutun +syrjäyttämistä ja te voisitte loppumattomiin jatkaa elämännautintoanne +seurauksia ajattelematta, niin ei olisi enää mitään sanomista, mutta +inhimillinen yhteiskunta ei ole pelkkä miellyttävä metsästysalue +teidänlaisillenne henkilöille, jotka eivät huoli seurauksista. Teidän +vaikuttimenne voivat olla mitä jaloimmat ja teistä voi olla kerrassaan +yhdentekevää, mitä ihmiset sanovat, mutta teidän tulisi yrittää +ymmärtää, että joudutte vastaamaan, jos pelaatte Hemnalinin asemassa +olevan tytön kanssa väärää peliä. On olemassa henkilöitä, jotka tulevat +vaatimaan teiltä selitystä, ja jos tarkoituksenne on saattaa huonoon +huutoon henkilöitä, joita kunnioitatte, niin olette hyvällä alulla." + +_Ramesh_: "Minä kiitän teitä neuvostanne. Minä teen oikeaan aikaan +päätökseni ja pysyn siinä. Olkaa te ihan huoletta. Voimme lopettaa +tämän keskustelun." + +_Akshai_: "Se, mitä kuulen, ilahduttaa minua. Mieleni keventyy kovin, +saadessani tietää, että vihdoinkin tahdotte tehdä päätöksen ja aiotte +siinä pysyä. Olisitte voinut tehdä sen jo hieman aikaisemmin. En +kumminkaan tahdo asiaa enempää pohtia kanssanne. Suokaa anteeksi, että +keskeytin soitannollisia opintojanne. Ryhtykää niitä jälleen jatkamaan, +minä en teitä enää häiritse." Samassa Akshai kiiruhti pois. + +Ramesh ei kumminkaan tuntenut enää halua minkäänlaisen musiikin +harjoittamiseen. + +Hän lepäsi patjallansa, kädet pään alla, tuntien liukuessa ohi. +Yht'äkkiä kello löi viisi, ja hän nousi kiireesti. Taivas yksin +tietää, minkä päätöksen hän oli tehnyt, mutta varmaa on, että hän piti +ehdottomana velvollisuutenansa lähteä viipymättä naapuriin juomaan pari +kupposta teetä. + +"Oletteko sairas, Ramesh Babu?" huudahti Hemnalini hänet nähdessään. + +"Eipä mitään erinomaista", vastasi Ramesh. + +"Ruoansulatuksenne ei varmaankaan ole kunnossa", huomautti Annada Babu. +"Vika on sapessa. Koettakaapa minun marjakkeitani -- --" + +Hemnalini keskeytti hymyillen: "Sinä, taatto, tahdot saada kaikki +ystäväsi nauttimaan noita marjakkeita, mutta minä en ole vielä nähnyt +kenenkään niistä kostuvan." + +_Annada_: "Eipä ole niistä ollut kenellekään vahinkoakaan. Minä olen +kokeilemalla saanut selville, etteivät mitkään muut marjakkeet ole +olleet minulle niin otolliset." + +_Hemnalini_: "Joka kerta, kun koettelet uusia marjakkeita, ne tuntuvat +sinusta muutaman päivän ajan niitä ihmeellisimmältä yleislääkkeeltä." + +_Annada_: "Te ette tahdo koskaan minua uskoa. No, kysykää Akshailta, +onko lääkkeeni ollut hänelle hyödyksi vai eikö." + +Hemnalini jätti väittelyn sikseen, koska pelkäsi, että Akshai +kutsuttaisiin todistajaksi. Mutta samassa silmänräpäyksessä todistaja +jo ilmaantuikin kutsumatta ja lausui ensimmäisiksi sanoikseen Annada +Babulle: + +"Antakaahan minulle vielä pari marjaketta; ne ovat vaikuttaneet minuun +erinomaisesti. Minä olen tänään oivallisessa kunnossa." + +Annada Babu loi tyttäreensä voitonriemuisen silmäyksen. + + + + +KAHDESTOISTA LUKU + + +Annada Babu oli siinä määrin vieraanvaraisuuteen taipuvainen, ettei +sallinut Akshain lähteä heti marjakkeen nautittuansa, ja Akshai +puolestaan ei näyttänyt ollenkaan haluavan rientää pois. Hän loi +tavan takaa Rameshiin karsaanlaisen syrjäsilmäyksen. Ramesh ei ollut +mikään erikoisen tarkka havaitsija, mutta hänen täytyi huomata Akshain +moittivat katseet, ja ne häiritsivät hänen mielenrauhaansa. + +Hemnalini oli hautonut mielessään pian tapahtuvan Diabalpurinretken +ajatusta ja oli päättänyt Rameshin ensi vierailun aikana pohtia hänen +kanssaan loma-ajan ohjelmaa: heidän piti yhdessä laatia luettelo +kirjoista, jotka he aikoivat ottaa mukaan vapaiden hetkien varalle. +Senvuoksi oli päätetty, että Rameshin piti tulla tavallista varhemmin, +sillä jos hän tulisi vasta iltapäiväteen aikaan, voisi _téte-à-téte_ +häiriytyä Akshain tai jonkun muun satunnaisen vieraan saapuessa. + +Mutta nyt olikin Ramesh tullut tavallista myöhemmin ja näytti vihdoin +ilmaantuessaan mietteisiinsä vajonneelta. Hemnalinin mieliala niin +ollen kovin masentui. Hän sai tilaisuutta kuiskata Rameshille: "Te +olette tänään kovin myöhästynyt, eikö totta?" + +Rameshin ajatukset näyttivät olevan jossakin muualla. + +"Niin, pelkäänpä, että on niin laita", vastasi hän hetkisen kuluttua. + +Hemnalini oli pitänyt aivan erikoista huolta siitä, että oli ajoissa +valmiina. Hän oli jo aikaisin iltapäivällä järjestänyt hiuksensa +ja vaihtanut pukua ja oli sitten istuutunut odottamaan, kelloon +tuijotellen. + +Kauan aikaa hän lohdutteli itseänsä sillä ajatuksella, että Rameshin +kello kävi jäljessä ja että hän kohta saapuu. Kun tämä otaksuma +osoittautui kestämättömäksi, asettui hän ompeluksinensa ikkunanpieleen +hilliten kärsimättömyyttänsä parhaansa mukaan. Ja nyt, vihdoin +tullessaan, Ramesh oli kaiken lisäksi hajamielinen eikä yrittänytkään +selittää myöhästymistänsä. Hän ei näyttänyt ollenkaan muistavan, että +oli luvannut saapua aikaisin. + +Teetunti pani sinä päivänä Hemnalinin kärsivällisyyden kovalle +koetukselle. Kun se vihdoin oli ohi, hän suoritti erikoisen +ponnistuksen hälventääkseen Rameshin hajamielisyyttä. Seinällä olevalla +pöydällä lepäsi joukko kirjoja, jotka hän otti syliinsä aikoen lähteä +kuljettamaan niitä pois huoneesta. Hänen liikkeensä herätti Rameshin +huumauksestansa. "Mihin aiotte ne viedä?" kysyi hän Hemnalinin luo +astuen. "Eikö meidän ollut määrä tänään valita mukaanotettavat kirjat?" + +Hemnalinin huulet värähtivät, ja hän voi vaivoin pidättää silmiin +tulvivia kyyneliä. + +"Jääköön tekemättä", virkkoi hän, "meillä ei nyt ole siihen +tilaisuutta." Samassa hän jo kiiruhti yläkertaan ja heitti kirjat +makuuhuoneensa lattialle. + +Hemnalinin pakeneminen äidytti Rameshin mielenapeutta. + +"Te ette näytä voivan tänään oikein hyvin, Ramesh Babu", huomautti +Akshai salavihkaa nauraen. + +Ramesh mutisi jotakin aivan käsittämätöntä. Mutta Annada Babu +oli heristänyt korviansa kuullessaan Akshain viittaavan Rameshin +terveydentilaan. + +"Sitähän minäkin sanoin hänet nähdessäni", huomautti hän. + +"Sellaiset henkilöt kuin Ramesh Babu", jatkoi Akshai sala-ivaisesti, +"pitävät arvoansa alentavana omistaa mitään huomiota terveydellensä. He +elävät älyllisissä maailmoissa, ja jos potevat ruoansulatushäiriöitä, +niin pitävät epähienona ryhtyä tutkimaan, mistä sairaus johtuu." + +Annada Babu alkoi leveästi todistella, että hyvä ruoansulatus on +filosofille yhtä tärkeä kuin kenelle muulle tahansa. Ramesh istui +heidän vieressään kärsien ja vaieten. + +"Kuulkaahan neuvoani, Ramesh Babu", päätti Akshai puheensa, "nauttikaa +yksi Annada Babun marjake ja menkää varhain nukkumaan." + +"Minulla on asiaa Annada Babulle", vastasi Ramesh, "ja minä odotan +tässä vain tilaisuutta." + +Akshai nousi. + +"Tuhat tulimmaista, olisitte voinut sanoa tuon hieman aikaisemmin. +Ramesh Babu hautoo asiaa tuntikausia ja sinkoaa sen vihdoin vasten +otsaa, kun on jo liian myöhäistä." Hän sanoi hyvästi isännällensä. + +Ramesh tuijotteli kenkiensä kärkiin ja aloitti: + +"Annada Babu, minä pidän erinomaisena onnena, että olen saanut käydä +talossanne, jossa minua on kohdeltu kuin perheen jäsentä; en osaa +sanoa, kuinka paljon se minulle merkitsee." + +"Sehän on luonnollista" vastasi Annada Babu. "Te olette Dzhogenin +ystävä, ja me kohtelemme teitä tietenkin hänen veljenänsä." + +Ramesh oli tavallaan käynyt tanssimaan, mutta ei nyt tietänyt, miten +suoriutuisi seuraavasta askelesta. + +Tehtävää huojentaakseen Annada Babu jatkoi: "Itse asiassa, Ramesh, +tulee meidän kiittää onneamme, että saamme pitää teidänlaistanne +nuorukaista poikanamme ja veljenämme." + +Mutta tuokaan ei auttanut Rameshia oikealle tolalle. + +"Nähkääs", jatkoi Annada Babu, "teidän nimeänne on alettu mainita +Hemnalinin nimen ohella. Ihmiset ovat sitä mieltä, että naimaikäisen +tytön tulee valita seuransa erittäin huolellisesti. Minä vastaan heille +aina näin: 'Minä luotan Rameshiin ehdottomasti; hän ei voi meitä +pettää'." + +_Ramesh_: "Te, Annada Babu, tunnette minut hyvin; jos pidätte minua +Hemnalinille soveliaana puolisona, niin -- --" + +_Annada_: "Riittää. Minä puolestani olen näet jo asian päättänyt. +Nimenomaisesta ehdotuksesta minua esti vain se seikka, että te vielä +suritte isäänne. Nyt ei ole mitään syytä siirtää asiaa tuonnemmaksi, +poikaseni. Ihmiset puhuvat liikaa, ja me teemme mahdollisimman pian +kaikista juoruista lopun. Eikö totta?" + +_Ramesh_: "Niinkuin hyväksi näette. Tyttärellänne on tietenkin lähinnä +valta ratkaista asia." + +_Annada_: "Epäilemättä, mutta luulenpa tietäväni, kuinka hän sen +ratkaisee. Joka tapauksessa me puhumme siitä huomenna varhain ja +sovimme lopullisesta järjestelystä." + +_Ramesh_: "Pelkään jo vallanneeni liian paljon aikaanne. Lienee +parasta, kun nyt poistun." + +_Annada_: "Vielä hetkinen. Luulenpa, että on yhtä hyvä viettää häät jo +ennen Dzhabalpuriin lähtöä." + +_Ramesh_: "Siis aivan pian." + +_Annada_: "Niin, tässähän on jäljellä vain kymmenen päivää. Vihkiminen +voisi tapahtua ensi sunnuntaina; silloin meille jäisi vielä pari +kolme päivää matkan valmisteluihin. Nähkääs, Ramesh, minä en tahtoisi +mitenkään kiirehtiä, mutta minun täytyy ajatella terveyttäni." + +Ramesh myöntyi. Hän nielaisi Annada Babun tarjoaman marjakkeen ja lähti. + + + + +KOLMASTOISTA LUKU + + +Kamilan koulussa piti loman alkaa jo aikaisin, mutta Ramesh oli sopinut +johtajattaren kanssa, että tyttö saisi jäädä opistoon koko loma-ajaksi. + +Annada Babun kanssa tapahtunutta keskustelua seuraavana aamuna Ramesh +nousi varhain ja lähti kävelylle valiten erään yksinäisen tien +Maidanista, Kalkuttan suurimmasta puistosta. Hän päätti jo ennen +häitä kertoa Hemnalinille kaikki Kamilaa koskevat seikat ja ajatteli +selittää asiain todellisen tilan Kamilalle myöhemmin. Siten menetellen +ei voisi syntyä mitään väärinymmärrystä. Kamila havaitsisi Hemnalinin +ystäväksensä ja suostuisi mielellään asettumaan heidän kotiinsa +asumaan. Koska saattaisi syntyä juoruja, jos he jäisivät tänne, missä +oli tuttavia, hän päätti muuttaa Hazaribaghiin harjoittamaan siellä +ammattiansa. + +Kävelyltä palatessaan Ramesh päätti käydä Annada Babua tervehtimässä +ja kohtasi portaissa Hemnalinin. Tavallisissa oloissa sellainen +kohtaus olisi antanut aihetta ystävälliseen jutteluun, mutta tällä +kertaa Hemnalini punastui -- hänen kasvoissansa väikkyi, päivän ensi +sarastusta muistuttava hymyn häivä -- ja kiiruhti pois, silmät maahan +luotuina. + +Ramesh tuli takaisin asuntoonsa ja alkoi takoa soittimestansa irti +säveltä, jonka Hemnalini oli hänelle opettanut -- mutta samaa säveltä +ei voi soittaa koko päivää, joten hänen oli vihdoin turvauduttava +johonkin runokirjaan. Kohta hän kuitenkin oivalsi, ettei mikään runous +kyennyt kohoamaan hänen rakkautensa korkeuksiin. + +Hemnalinikin käyskeli koko aamun kuin ilmassa leijuen. Keskipäivän +tienoissa hän oli suorittanut talousaskarensa, vetäytyi omaan +huoneeseensa ja istuutui ompelemaan. Hänen rauhallisissa kasvoissaan +asui korkean onnen hehku, ja se tietoisuus, että oli löytänyt elämänsä +tarkoituksen, näytti vallanneen hänen koko olemuksensa. + +Oli vielä melkoisen pitkä aika tavanomaiseen teenjuontihetkeen, kun +Ramesh viskasi runokirjan kädestänsä ja riensi Annada Babun asuntoon. +Tavallisissa oloissa Hemnalini ilmestyi heti näkyviin, mutta nyt oli +huone tyhjä, ja ylhäältä oleskeluhuoneestakaan ei löytynyt ketään; +Hemnalini viipyi vielä omassa huoneessaan. Annada Babu ilmaantui +tavalliseen aikaansa ja istuutui teepöydän ääreen Rameshin silmäillessä +levottomana ovea. + +Kuului askelia, mutta tulija olikin vain Akshai. + +Hän tervehti Rameshia erinomaisen ystävällisesti. "Hei, Ramesh Babu, +minä kävin vast'ikään teitä tapaamassa." Ramesh näytti tuon kuultuansa +hieman levottomalta. + +Akshai nauroi ja jatkoi: "Ei mitään pelon syytä, Ramesh Babu, +tarkoitukseni olivat aivan viattomat. Onhan oikeus ja kohtuus, että +ystävänne teitä onnittelevat kuullessaan hyvän uutisen, ja juuri tämä +oli käyntini tarkoituksena." + +Akshain sanat johtivat Annada Babun huomion Hemnalinin poissaoloon. +Hän huusi, mutta vastausta ei kuulunut, joten hänen oli lähdettävä +yläkertaan tytärtänsä hakemaan. "Mitä tämä merkitsee, Hem?" huusi hän. +"Yhä ompelemassa? Tee on valmiina, ja Ramesh ja Akshai ovat täällä." + +"Käskehän tuoda tee minulle tänne, taatto", virkkoi Hemnalini lievästi +punastuen. "Minun täytyy tosiaankin saada tämä työ valmiiksi." + +"Se on taaskin sinun tapaistasi, Hem. Kerran johonkin asiaan +intouduttuasi sinä unhotat kaiken muun. Kun teit uutterasti työtä +tutkintoasi varten, et irroittanut nokkaasi kirjasta. Nyt sinua +askarruttaa ompeleminen siinä määrin, ettet halua tehdä mitään muuta. +Ei, ei, tämä ei käy päinsä. Sinun pitää lähteä alas teetä juomaan." +Hänen täytyi kerrassaan vetämällä vetää tyttö mukaansa. Hemnalini astui +suoraa päätä tarjottimen luo ja näytti syventyvän teen kaatamiseen +siinä määrin, ettei voinut kohottaa katsettansa tervehtiäkseen vieraita. + +"Mitä teetkään, Hem?" huudahti Annada Babu. "Sokeria minulle! +Tiedäthän, etten minä koskaan käytä sokeria." + +Akshai alkoi nauraa salavihkaa. "Hän ei voi tänään hillitä +anteliaisuuttansa. Hänen tekee mieli jaella makeisia kaikille!" + +Rameshista tuntui sietämättömältä, että Akshai laski leikkiä Hemnalinin +kustannuksella, ja hän päätti kohta naimisiin päästyänsä pyyhkiä +Akshain nimen tuttavaluettelostansa. -- + +Muutamia päiviä myöhemmin sama seura oli jälleen koolle teepöydän +ääressä, Akshai huomautti: "Kuulkaahan, Ramesh Babu, teidän olisi paras +heti vaihtaa nimeä." Akshain leikinlaskuyritykset tekivät hänet sitäkin +vastenmielisemmäksi Rameshille. + +"Miksi niin?" kysyi hän. + +"Nähkääs", sanoi Akshai avaten sanomalehden. "Eräs Ramesh-niminen +ylioppilas on saanut toverinsa esiintymään hänen sijastansa tutkinnossa +tullen siten hyväksytyksi. Mutta lopulta hänet kumminkin keksittiin." +Hemnalini tiesi, ettei Rameshilla ollut milloinkaan vastausta valmiina +kielenkärjessä, joten hän otti huolekseen aina torjua Akshain +hyökkäykset. Nyt oli hänen jälleen käytävä asiaan käsiksi. Todellisen +närkästyksensä hilliten hän lausui leikkisästi: "Niin ollen täytyy +vankiloissa olla useampia kuin yksi Akshai." + +"Kuulkaahan vain!" huudahti Akshai. "Minä yritän ystävällisesti +varoittaa, ja te loukkaannutte. Minun on siis kerrottava koko juttu. +Tunnettehan Sarat-siskoni, joka on oppilaana naisopistossa? Hän tuli +kotiin eilen illalla ja ilmoitti: 'Tiedätkö, Ramesh Babun vaimo on +meidän koulussamme'. Minä sanoin: 'Hassutuksia! Luuletko, ettei +maailmassa ole yhtäkään muuta Ramesh Babua?' 'Kuka hän lieneekin', +sanoi Sarat, 'joka tapauksessa hän on kovin tyly vaimollensa. Melkein +kaikki tytöt lähtivät loma-ajaksi kotiinsa, mutta hän on järjestänyt +asiat siten, että hänen vaimonsa jää opistolle. Lapsi raukka, hän itkee +silmät itseltänsä.' Silloin minä ajattelin: 'Tämä ei käy päinsä; toiset +henkilöt voivat johtua samaan erehdykseen kuin Sarat.'" + +Annada Babu ratkesi nauramaan. "Oletko ihan mieletön, Akshai? Pitääkö +Rameshimme muuttaa nimensä vain sen vuoksi, että jokin Ramesh itkettää +vaimoansa pitämällä häntä koulussa?" Mutta Ramesh kalpeni äkkiä ja +lähti huoneesta. + +"Mikä teitä vaivaakaan, Ramesh Babu?" huusi Akshai. "Minne menette? +Olenko teitä loukannut? Ette suinkaan luule minun teitä epäilevän?" Hän +riensi Rameshin jälkeen. + +"Mitä ihmettä tämä merkitsee?" huudahti Annada Babu. Hänen +hämmästyksekseen Hemnalini alkoi itkeä. "Mikä sinua vaivaa, Hem? Miksi +itket?" + +"Akshai Babu on liian ilkeä", nyyhkytti tyttö. "Miksi hän loukkaakaan +vierastamme tuolla tavalla?" + +"Akshai vain laski leikkiä; miksi panetkaan sen niin pahaksesi?" + +"Minä en voi sietää sellaista leikinlaskua." Samassa Hemnalini pakeni +yläkertaan. + +Kalkuttaan palattuansa Ramesh oli tehnyt kaikki voitavansa keksiäkseen +jotakin jälkeä Kamilan miehestä. Suurella vaivalla hän oli saanut +selville, missä Dhobapukur oli, ja oli kirjoittanut Kamilan enolle +Tarini Tsharanille. + +Vastaus saapui äsken kuvailtua kohtausta seuraavana päivänä. Tarini +Tsharan kirjoitti, ettei ollut onnettomuustapauksen jälkeen kuullut +mitään Nalinakshasta, sisarentyttärensä miehestä. Nalinaksha oli ollut +Rangpurissa toimiva lääkäri. Tarini Tsharan oli tiedustellut asiaa +sieltä, mutta kukaan ei ollut hänestä mitään tietänyt. Nalinakshan +syntymäpaikastakaan ei hänellä ollut tietoa. + +Ramesh luopui nyt kerrassaan siitä ajatuksesta, että Kamilan mies voisi +olla vielä elossa. + +Samassa postissa saapui hänelle koko joukko muita kirjeitä. Useat +tuttavat olivat kuulleet pian tapahtuvasta naimisiinmenosta +ja onnittelivat häntä. Muutamat kehoittivat häntä tarjoamaan +juhla-ateriaa, toiset leikkisästi kiusoittelivat sen vuoksi, että hän +oli niin kauan pitänyt asiaa salassa. Hänen näitä kirjeitä lukiessaan +saapui eräs Annada Babun palvelija tuoden kirjeen. Rameshin sydän +tykytti kiivaasti, kun hän tunsi Hemnalinin käsialan. "Hänen on +täytynyt Akshain kertoman johdosta alkaa epäillä", mietti Ramesh, "ja +nyt hän kirjoittaa minulle rauhoittaakseen itseänsä." + +Hän avasi kirjeen. Se oli hyvin lyhyt. "Akshai Babu kohteli teitä eilen +kovin sopimattomasti", kirjoitti hän. "Miksi ette tullut tänä aamuna? +Minä odotin teitä. Miksi välitättekään siitä, mitä Akshai Babu sanoo? +Tiedättehän, etten koskaan ota huomioon hänen typeryyksiänsä. Tulkaa +tänään hyvissä ajoin. Minä en ota käsille ompelustani." Ramesh luki +rivien välistä, kuinka kovin Hemnalinin hellä, myötätuntoinen sydän oli +kärsinyt, ja kyynelet kohosivat hänen silmiinsä. Tapahtuman jälkeen +neidon oli tehnyt sanomattomasti mieli valaa palsamia hänen haavaansa, +ja tämä mieliteko ei ollut jättänyt häntä rauhaan koko yönä ja aamuna, +vaan oli pakottanut hänet sen vihdoin kirjeen avulla ilmaisemaan. +Ramesh tajusi asian aivan selvästi. + +Edellisestä illasta lähtien hän oli tuntenut, että asian todellinen +tila oli Hemnalinille heti selitettävä, mutta eilinen kohtaus oli +tehnyt asian entistä vaikeammaksi. Nyt hän tulisi esiintymään +verekseltä kiinnisaatuna rikoksentekijänä, joka yrittää puolustellen +päästä asiasta. Mikä pahempi: ilmitulo muodostuisi Akshain voitoksi, ja +se ajatus tuntui ylen nöyryyttävältä. + +Hän arveli Akshain täytyvän otaksua, että Kamilan mies oli joku toinen +Ramesh-niminen, koska hän muussa tapauksessa tuskin olisi niin kauan +vaiennut ja tyytynyt peitettyihin vihjauksiin, vaan olisi varmaan +huutanut keksintönsä julki kaikilta katoilta. Nämä mietteet saivat +Rameshin yrittämään siirtää epämieluisat seikat tuonnemmaksi, sen +sijaan että olisi valinnut suoran tien. + +Samassa saapui vielä toinenkin kirje. Ramesh avasi sen ja havaitsi +sen olevan naisopiston johtajattarelta, joka kirjoitti Kamilan olevan +niin epätoivoissaan koululle jäämisensä vuoksi, ettei hän, johtajatar, +voinut ottaa hänestä vastataksensa; koulutyön oli määrä päättyä +lauantaina, ja Rameshin piti valmistautua ottamaan hänet silloin kotiin. + +Kamilan piti tulla kotiin lauantaina, ja häät oli määrätty +vietettäviksi sunnuntaina! + +"Ramesh Babu, teidän on tosiaankin annettava minulle anteeksi!" Akshai +siinä syöksähti sisään asiain jouduttua tähän kriitilliseen vaiheeseen. +"Jos olisin arvannut tuollaisen jokapäiväisen pilan teitä loukkaavan, +olisin pysynyt vaiti. Ihmiset panevat muuten tavallisesti pilan +pahaksensa, jos siinä piilee jotakin totta, mutta tässä tapauksessa ei +ollut perää pahaakaan, joten en käsitä, miksi menetitte hyvän tuulenne +toisten seurassa. Annada Babu sättii minua lakkaamatta, ja Hemnalini +ei puhu minulle mitään. Minä kävin siellä tänään aamupäivällä, ja hän +lähti pois huoneesta. Miksi olette kaikin minulle vihoissanne?" + +"Minulla ei nyt ole tilaisuutta ryhtyä sitä selittämään. Minun täytyy +pyytää anteeksi; minulla on kova kiire." + +"Vai niin! Häävalmistuksia! Soittajatko vaativat hieman etukäteen, ja +te ette tahdo menettää aikaa. Hyvä, minä en pidätä teitä kauemmin. +Näkemiin!" + +Akshain poistuttua Ramesh riensi kohta Annada Babun luo. Hemnalini oli +arvannut hänen saapuvan varhain ja istui odotellen oleskeluhuoneessa. +Käsityö lepäsi kokoonkäärittynä pöydällä ja pienoisurut olivat hänen +vieressään. Hän oli kaiketi ajatellut tavanomaista soiton harjoittelua, +mutta on olemassa toisenkinlaista soitantoa, jonka vain sielu kuulee, +ja sen odotus eli myös hänen mielessään. + +Hieno hymy väikkyi hänen huulillansa Rameshin astuessa huoneeseen, +mutta häipyi kohta hänen kysyessään: "Missä on isänne?" + +"Huoneessansa. Onko teidän välttämättä häntä puhuteltava? Hän tulee +kohta alas teetä juomaan." + +_Ramesh_: "Minun täytyy puhutella häntä heti. Kysymyksessä on erittäin +kiireellinen asia." + +_Hemnalini_: "Hyvä, te löydätte hänet huoneestansa." + +Ramesh lähti. + +Kiireellinen asia, eikö totta? Silloin täytyy tietenkin kaiken muun +syrjäytyä! Rakkaudenkin on jäätävä ovelle odottamaan vuoroansa! +Aurinkoinen syyspäivä tuntui huokaavan, kun sen ilojen aitan kultaiset +ovet kimmahtivat kiinni. Hemnalini vetäytyi pois soittimensa luota ja +istuutui ompeluksineen pöydän ääreen, mutta hänen siinä askarrellessa +tunkihe näkymätön neula hänen sydämeensä. Rameshin tärkeä asia näytti +vaativan aikaa, ja rakkaus sai käydä kerjuulla. + + + + +NELJÄSTOISTA LUKU + + +Annada Babun huoneeseen astuessaan Ramesh näki isännän nukkumassa +nojatuolissaan, sanomalehti kasvoillansa. Rameshin yskähtäessä hän +säpsähti hereille, ojensi tulijalle sanomalehden ja pyysi kiinnittää +hänen huomiotansa kaupungissa raivoavan koleran aiheuttamaan pitkään +vainajien luetteloon. + +Ramesh kävi kuitenkin heti asiaan. + +"Minä pyydän teitä siirtämään häät muutamia päiviä tuonnemmaksi", sanoi +hän, "minulla on esteenä eräs erittäin tärkeä asia." + +Tämä yllättävä tiedonanto karkoitti heti Kalkuttan vainajien luettelon +Annada Babun mielestä. Hän tuijotti Rameshiin. + +"Mitä tarkoitatte, Ramesh? Kaikki kutsukirjeet on jo lähetetty." + +"Voisitte tänään kirjoittaa ja sanoa, että häät on siirretty viikkoa +tuonnemmaksi, seuraavaan sunnuntaihin." + +"Te saatte minut ihan sanattomaksi, Ramesh. Eihän ole kysymyksessä +mikään oikeusjuttu, jonka käsittelyn voi siirtää tuonnemmaksi, ellei +määrätty päivä satu oikein soveltumaan. Mikä onkaan teidän tärkeä +asianne?" + +_Ramesh_: "Se on erittäin kiireellinen. Sitä ei käy siirtäminen +tuonnemmaksi." + +Annada Babu horjahti takaisin nojatuoliinsa kuin rajuilman kaatama puu. + +_Annada_: "Ei käy siirtäminen tuonnemmaksi! Sepä oivallinen ajatus, +ihan erinomainen! Hyvä, tehkää, mitä tahdotte. Minä jätän teidän +huoleksenne selittää asian kutsutuille vieraille. Jos joku minulta +kysyy, niin minä sanon: 'Minä en tiedä yhtään mitään. Sulhasella on +selko asioistansa, ja hän voi teille sanoa, milloin hänelle soveltuu +mennä naimisiin.'" + +Rameshin katse oli kaiken aikaa maahan luotuna. "Oletteko puhunut siitä +Hemnalinille?" jatkoi Annada Babu. + +_Ramesh_: "En, hän ei tiedä siitä vielä mitään." + +_Annada_: "Hänen tulee heti saada se tietää. Häät ovat Hemnalinin yhtä +hyvin kuin teidänkin." + +_Ramesh_: "Minä ajattelin, että olisi parempi sanoa se ensin teille." + +"Hem, Hem!" kutsui Annada Babu. Hemnalini tuli. "Mitä, taatto?" + +_Annada_: "Ramesh sanoo, että hänellä on kiireellisiä toimitettavia; +hänellä ei ole nyt aikaa mennä naimisiin." + +Hemnalini kalpeni, ja hänen silmänsä etsivät Rameshin katsetta. +Verekseltä tavattu rikoksentekijä ei olisi voinut näyttää +syyllisemmältä. + +Ramesh ei ollut aavistanut, että uutinen ilmoitettaisiin Hemnalinille +näin kömpelöllä tavalla, ja hänen omat tunteensa sanoivat hänelle, +miten järkyttävästi sellaisen häikäilemättömän tiedonannon täytyi +vaikuttaa. Mutta ammuttu nuoli ei palaa, ja Ramesh tiesi, että tämä +nuoli oli lävistänyt Hemnalinin sydämen. + +Nyt ei ollut enää mitään keinoa karkean totuuden lieventämiseksi, +sillä tosiasioita ei käynyt muuttaminen: naimisiinmeno täytyi siirtää +tuonnemmaksi, Rameshilla oli kiireellisiä tehtäviä, eikä hän voinut +ilmoittaa, mitä nuo tehtävät olivat. Miten hän asiaa kaunistaisi? + +"Asia on teidän", virkkoi Annada Babu Hemnalinin puoleen kääntyen. +"Teidän tulee ratkaista, mitä on tehtävä." + +"Minä en tiedä siitä mitään, taatto." Hemnalini kohotti silmänsä, +joiden katse oli kuin ukonpilveen sattuva painuvan päivän säde, ja +lähti huoneesta. Annada Babu tarttui sanomalehteen ja oli lukevinansa, +mutta itse asiassa hän oli ankaroissa mietteissä. Ramesh istui +äänetönnä pari minuuttia, nousi sitten äkkiä ja lähti. + +Hänen astuessaan isoon oleskeluhuoneeseen Hemnalini seisoi ikkunassa +kadulle tuijotellen. Kaikilta sivukaduilta suikertava ihmisten paljous +muistutti tulvivaa virtaa, ja kaikkien kasvoissa säteili tulevan juhlan +odotus. + +Ramesh epäröi astua hänen luoksensa ja jäi seisomaan kynnykselle, katse +luotuna liikkumattomaan hahmoon. Avoimesta ikkunasta sisäänlankeavassa +pehmeässä syysvalaistuksessa syntyi siinä kuva, joka oli jäävä +lähtemättömäksi hänen mieleensä. Jokainen yksityiskohta -- posken +viehkeä kaariviiva, hiusten kaunis runsaus, niskan hieno haituva, sen +alla kimalteleva kultainen kaulakääty, vasemmalta olkapäältä sirosti +valahtava vaate -- kaikki tuo teki pysyvän vaikutuksen hänen kipeihin +aivoihinsa. + +Hän astui vitkaan lähemmäksi. Tyttö ei ollut rakastajaansa +huomaavinaan, katseli vain entistä tarkkaavammin katujen vilinää. +Nuorukaisen ääni värähteli, kun hän keskeytti vaitiolon. "Minun täytyy +pyytää teiltä jotakin." + +Hemnalini tunsi hänen sanoissansa sykähtelevän tuskan ja kääntyi hänen +puoleensa. + +"Älä lakkaa minuun luottamasta!" huudahti nuorukainen. "Sano minulle, +että luotat minuun aina. Taivas olkoon todistajanani, että olen aina +pysyvä luottamuksesi arvoisena." Hän sinutteli neitoa ensi kerran. + +Enempää hän ei saanut sanotuksi; kyynelet hämärsivät hänen katseensa. + +Hemnalini katsahti häneen säälien, katsoi häntä suoraan silmiin. Sitten +hänen mielensä äkkiä suli, ja kyynelet vierivät hänen poskillensa. +Kun he seisoivat siinä vieretysten ikkunankomerossa, sattuivat heidän +katseensa yhteen. Vaikka sanaakaan ei lausuttu, laskeutui heidän +vaiheellensa leppoisa rauha, joka toi mukanansa taivaisen onnentunnon. + +Syvään ja keventyneesti huoaten Ramesh keskeytti vaitiolon. "Tiedätkö, +miksi minä ehdotin häitämme siirrettäviksi viikkoa tuonnemmaksi?" kysyi +hän. Hemnalini pudisti päätänsä. Hän ei halunnut sitä tietää. + +"Minä kerron koko asian, kun olemme naimisissa", virkkoi Ramesh. +Viittaus uuteen olotilaan kohotti kevyen punan tytön kasvoihin. + +Valmistautuessaan varhain iltapuolella ottamaan vastaan Rameshia +Hemnalini oli hilpein mielin odottanut vilkasta keskustelua, +tutunomaista tulevaisuudensuunnitelmien pohtimista ja kevein vedoin +suoritettua odottavan onnen kuvailua. Hän ei voinut aavistaakaan, että +muutaman minuutin kuluttua vakuuteltaisiin toisilleen uskollisuutta +ja vuodatettaisiin kyyneleitä, että he mistään keskustelematta +seisoisivat sanattomina vieretysten, ja yhtä vähän oli hänellä voinut +olla käsitystä siitä, kuinka täydellinen mielenrauha ja epäluuloton +luottamus oli oleva seurauksena. + +"Sinun pitää heti mennä isän luo", virkkoi Hemnalini. "Hän oli ihan +ärtynyt." + +Ramesh lähti ilomielin, valmiina ottamaan vastaan jokaisen iskun, joka +elämän kohtaloilla saattoi olla hänen varallensa. + + + + +VIIDESTOISTA LUKU + + +Rameshin astuessa jälleen huoneeseen Annada Babu loi häneen tutkivan +katseen. + +"Jos annatte minulle kutsuttujen luettelon", sanoi Ramesh, "niin minä +kirjoitan tänään kaikille määräpäivän muutoksesta." + +"Olette siis päättänyt siirtää häät tuonnemmaksi?" + +"Olen kyllä, muuta neuvoa ei ole." + +"Kuulkaahan, poikaseni", virkkoi Annada Babu, "painakaa mieleenne, että +minä pesen käteni tähän asiaan nähden. Saatte järjestää sen kaikin +puolin itse; minä en halua joutua naurun esineeksi. Jos teitä haluttaa +tehdä naimisasiasta pelkkä lastenleikki, niin minun ikäiselläni +miehellä ei voi olla siinä osaa eikä arpaa. Tässä on vieraiden +luettelo. Minä olen jo kuluttanut koko joukon rahoja ja melkoisen +määrän varmaankin suotta. Minun on mahdoton sillä tavoin rahoja +tuhlata." + +Ramesh selitti olevansa valmis suorittamaan kaikki kustannukset ja +järjestämään asian joka suhteessa. + +Hän teki lähtöä, kun Annada Babu jatkoi: "Oletteko jo päättänyt, missä +alatte harjoittaa käytännöllistä toimintaanne naimisiin mentyänne, +Ramesh? Arvatenkaan ette ajattele Kalkuttaa?" + +"En, minä etsin sopivaa paikkaa sisämaasta." + +_Annada Babu_: "Sisämaasta? Sepä järkevä ajatus. Etavah ei ole mikään +kehno paikka. Ilmanala on ruoansulatukselle erittäin edullinen. Minä +vietin siellä kerran kuukauden ajan ja huomasin voivani syödä kaksin +verroin. Nähkääs, poikaseni, hän on minun ainoa lapseni, ja me emme +olisi onnelliset, jos meidän täytyisi elää etäällä toisistamme. +Senvuoksi toivon teidän valitsevan terveellisen paikkakunnan." + +Koska Ramesh oli häntä loukannut, käytti Annada Babu hyväkseen +tilaisuutta saadakseen hieman vaateliaat toivomuksensa +huomioonotetuiksi. Nykyisessä mielentilassaan Ramesh olisi +vastustelematta suostunut muuttamaan Tsherra Pundiin tai +Garo-vuoristoon tai jollekin muulle sumunkietomalle kukkulalle, jos +Annada Babu olisi sattunut ehdottelemaan Etavahin asemasta näitä +paikkakuntia. + +"Hyvä", virkkoi hän, "minä asetun asianajajaksi Etavahiin." Otettuaan +tehtäväksensä peruuttaa kutsut hän meni menojansa. + +Kohta hänen poistuttuansa saapui Akshai ja sai kuulla Annada Babulta, +että Ramesh oli siirtänyt häänsä viikkoa tuonnemmaksi. + +_Akshai_: "Tosiaanko? Mutta sehän ei käy päinsä! Hääthän on määrätty +ylihuomiseksi." + +_Annada_: "Sen ei pitäisi käydä päinsä. Minunlaiseni vanhanaikaiset +ihmiset eivät menettele siten, mutta nykyaikaiselle nuorisolle on +kaikki mahdollista." + +Akshai paneutui ankaran vakavaksi, ja hänen aivonsa alkoivat vilkkaasti +työskennellä. Vihdoin hän virkkoi: + +"Luullessanne löytäneenne Hemnalinille hyvän miehen te suljette +silmänne kaikilta muilta mahdollisuuksilta. Miehestä, jolle uskoo +tyttärensä eliniäksi, pitäisi ottaa joka suhteessa täysi selko. +Minkäänlaista varovaisuustoimenpidettä ei tulisi jättää käyttämättä, +vaikkapa hän olisi itse taivaan enkeli." + +_Annada_: "Jos Rameshin laista nuorta miestä pitää epäillä, niin +silloin ei voi maailmassa luottaa kehenkään." + +_Akshai_: "Onko hän maininnut mitään nimenomaista syytä?" + +"Ei, hän ei ole ilmaissut meille mitään syytä", virkkoi Annada Babu +korvallistaan raapaisten. "Kun sitä häneltä tiedustelin, niin hän puhui +ylen tärkeistä tehtävistä." + +Akshai kääntyi salatakseen iloista irvistystänsä. "Otaksun hänen +ilmaisseen syyn tyttärellenne?" + +_Annada_: "Todennäköisesti hän on sen tehnyt." + +_Akshai_: "Eikö olisi parasta kutsua Hemnalini ja saada asiasta +varmuus?" + +"Olisipa kyllä." Annada Babu huusi Hemnalinin tulemaan. Saapuessaan ja +nähdessään, kuka vieras oli, tyttö asettui isänsä taakse, joten Akshai +ei voinut nähdä hänen kasvojansa. + +"Onko Ramesh maininnut sinulle jonkin syyn häiden siirtämiseen?" kysyi +Annada Babu. + +"Ei." Hemnalini pudisti päätänsä. + +_Annada Babu_: "Etkö ole häneltä sitä kysynyt?" + +_Hemnalini_: "En." + +_Annada Babu_: "Sepä merkillinen juttu! Siinäpä pari! Hän tulee ja +sanoo: 'Minulla ei ole nyt aikaa ajatella naimisiinmenoa', ja sinä +sanot: 'Hyvä, mennään naimisiin joskus toiste', ja asia on valmis." + +Akshai asettui nyt Hemnalinin puolelle. "Oikeastaan", sanoi hän, +"kun joku henkilö selvästi osoittaa, ettei tahdo ilmaista syitänsä, +ei häneltä sovi niitä sen enempää tiedustella. Jos asia olisi ollut +sellainen, että Rameshin olisi käynyt se ilmaiseminen, niin hän olisi +epäilemättä sen tehnyt." + +Hemnalinin kasvoihin kohosi närkästyksen puna. "Minä en tarvitse +kenenkään vieraan mielipiteitä. Olen puolestani täysin tyytyväinen +asiain tilaan." Samassa hän kiiruhti pois huoneesta. + +Akshai kävi kiukusta viheriäksi, mutta pakottautui hymyilemään. +"Se on maailman meno -- kun yrittää tehdä ystävälle palveluksen, +saa haukkumisen palkaksensa. Se vain osoittaa, kuinka verrattoman +arvokas tosi ystävyys on. Ystävänänne minä katson velvollisuudekseni +ilmaista Rameshiin kohdistuvat epäilykseni, vaikka se onkin teille +epämieluista ja vaikka minua senvuoksi herjaattekin. Minä en voi pysyä +rauhallisena, kun näen vaaran teitä uhkaavan. Myönnän mielelläni, että +se on heikkoutta. Mutta Dzhogendrahan saapuu huomenna. Jos hän kaikki +kuultuansa suhtautuu ihan levollisesti sisarensa kohtaloon, niin minä +en sano enää sanaakaan." + +Annada Babu oli täysin selvillä siitä, että nyt oli otollinen hetki +tiedustella Akshailta Rameshin käyttäytymisen todellista syytä; +mutta se, joka pyrkii saamaan selkoa salaisuudesta, laskee helposti +liikkeelle tuulispään, ja Annada ukko oli luonnostansa sellaisia +kokeita vastaan. + +Hänen tunteensa purkautuivat vieraaseen. + +"Te olette liian epäluuloinen, Akshai! Koska teillä ei ole mitään +todistuksia, ei teidän -- --" + +Akshai kykeni huomattavassa määrässä hillitsemään itseänsä, mutta +alinomainen torjuminen oli vihdoin kuluttanut loppuun hänen +kärsivällisyytensä. "Kuulkaahan, Annada Babu", huudahti hän, "te +otaksutte minulla olevan kaikenlaisia kehnoja vaikuttimia! Te teette +ymmärrettäväksi, että minä kannan kaunaa tulevalle vävyllenne ja +epäilen viatonta miestä. Minä en ole kyllin nokkela kyetäkseni +opettamaan naisväelle filosofiaa enkä voi kehua osaavani kiistellä +heidän kanssaan runoudesta; minä olen aivan tavallinen ihminen, mutta +olen aina tuntenut teitä ja teidän perhettänne kohtaan vilpitöntä +kiintymystä. Vaikka en kykenekään missään muussa suhteessa kilpailemaan +Ramesh Babun kanssa, voin kuitenkin kehua, ettei minulla ole +milloinkaan ollut mitään teiltä salattavaa. Minä voin ilmaantua eteenne +ryysyihin puettuna ja anoa teiltä almua, mutta en kykene varkaan tavoin +tunkeutumaan taloonne. Huomenna saatte tietää, mitä tarkoitan." + + + + +KUUDESTOISTA LUKU + + +Oli iltamyöhä, ennenkuin kaikki kirjeet olivat matkassa. Ramesh +meni levolle, mutta ei päässyt uneen. Hänen ajatuksensa liikkuivat +kahtena virtana, kirkkaana ja sameana, niinkuin Gangesin ja Dzhumnan +yhtymävedet. Virrat sekaantuivat toisiinsa häiriten hänen lepoansa. +Hetken aikaa hän kieriskeli kyljeltä toiselle, heitti sitten peitteen +pois ja nousi. + +Hän astui ikkunaan ja silmäili ulos. Kadun toisella puolella olivat +rakennukset syvässä varjossa, toisella puolella niitä valaisi kirkas +kuutamo. Ramesh seisoi siinä hiljaa mietteissään. Tuntui siltä, kuin +olisi hänen sisin olemuksensa karistanut pois aineellisen ympäristön +kahleet, vapautunut sen taisteluista ja huolista ja liitänyt +äärettömän, iäti rauhallisen kaikkeuden helmaan. + +Hän näki syntymän ja kuoleman, työn ja levon, alun ja lopun +lakkaamattomana virtana kumpuavan näkyväisyyden äänettömältä ja +äärettömältä taustalta rajallisuuden näyttämölle, hän näki miehen +ja naisen rakkauden sukeltavan tämän maailman tähtivaloon siitä +rajattomuudesta, jossa ei ole valoa enempää kuin pimeyttäkään. + +Ramesh nousi verkalleen katolle. Hänen katseensa suuntautui Annada +Babun taloon. Yksikään ääni ei häirinnyt hiljaisuutta. Kuutamo ja +varjo kutoivat kudelmaansa talon seinään, vesikourujen alle, ovien ja +ikkunoiden väripintoihin ja katon laastitukseen. Kuinka ihmeellistä! +Tuolla, tuossa mitättömässä talossa, kuhisevan kaupungin sydämessä, +asui ihmeellinen olento vaatimattoman ylioppilasneidon hahmossa. + +Pääkaupungissa vilisi Rameshin kaltaisia ihmisiä -- asianajajia, +oppineita, vieraita ja maan omia asukkaita. Miksi piti yksin hänen +osaksensa tulla jumalallisen suosion merkki, kaikkien muiden jäädessä +sitä vaille? Miksi pitikään juuri hänen olla se, joka oli seisonut +ikkunan ääressä tuon neidon rinnalla syysauringon leppoisassa +loisteessa ja oli nähnyt koko luomakunnan keinuvan salaperäisen +riemun rajattomalla merellä? Millainen ihme se olikaan! Ihme, joka +oli muuttanut toiseksi hänen sisimmän sielunsa ja koko maailman hänen +ympärillänsä! + +Hän käyskeli katolla edestakaisin, kunnes yö oli kulunut pitkälle. +Laskeva kuu oli piiloutunut vastapäätä olevan talon taakse, ja yön +pimeys levisi yli maan, taivaankannen vielä hohdellessa häipyvän valon +jäähyväissuuteloa. + +Rameshin uupuneet jäsenet värisivät vilusta, ja hänet valtasi +äkkinäinen pelko iskien kyntensä hänen sydämeensä. Aamulla hänen +piti jälleen käydä elämän areenalle taistelemaan. Taivaan kasvoissa +ei ollut yhtäkään huolen piirrettä, mikään taukoamaton toimeliaisuus +ei häirinnyt kuutamon hiljaista kirkkautta, mikään ei keskeyttänyt +yön rauhaa, ja koko maailmankaikkeus lukemattomine tähtinensä lepäsi +alinomaisesta liikkeestänsä huolimatta ikuisen rauhan helmassa; +ainoastaan ihmisen levoton taistelu on lakkaamaton. Onnessa samoin +kuin onnettomuudessakin on inhimillinen elämä taukoamatonta kamppailua +ylivoimaa vastaan. + +Toisaalla äärettömyyden ikuinen rauha, toisaalla maailman ikuinen +taistelu! Kuinka voivatkaan ne molemmat olla olemassa toistensa +rinnalla? Omia vaikeuksiansa hautoen Ramesh pakostakin johtui +hetkiseksi mietiskelemään tuota ratkaisematonta kysymystä. + +Äsken oli hänelle ilmestynyt näkynä Rakkaus, luomiston ikuisessa ja +rajattomassa rauhassa. Nyt hän näki Rakkauden maailman koskettamana, +elämän tungoksessa, pahoinpideltynä. Kumpi näky oli oikea, kumpi pelkkä +harhakuva? + + + + +SEITSEMÄSTOISTA LUKU + + +Dzhogendra palasi seuraavana päivänä aamujunassa sisämaanretkeltänsä. +Oli lauantai, ja sunnuntaina piti Hemnalinin viettää häitänsä, mutta +Dzhogendra ei taloa lähestyessään havainnut jälkeäkään odottamistansa +juhlavalmistuksista. _Debdar-köynnöksiä_ ei näkynyt kuistikkoa +koristamassa, ja yleensäkään ei talo millään tavoin eronnut likaisista +ja rumista naapureistansa. + +Hän pelkäsi saavansa kuulla ikävän uutisen äkillisestä sairastumisesta, +mutta ehtiessään sisään ei näkynyt merkkiäkään mistään sellaisesta. +Hänelle oli varattu aamiainen, ja Annada Babu istui pöydän ääressä +sanomalehteä lukien, puolillaan oleva teekupponen edessänsä. + +"Kuinka Hem voi?" huudahti Dzhogendra astuessaan huoneeseen. + +_Annada Babu_: "Hän voi aivan hyvin." + +_Dzhogendra_: "Miten on häiden laita?" + +_Annada Babu_: "Ne kuuluvat olevan seuraavana sunnuntaina." + +_Dzhogendra_: "Miksi ne on siirretty tuonnemmaksi?" + +_Annada Babu_: "Kysy mieluummin ystävältäsi. Ramesh Babu ilmoitti +meille vain, että hänellä on tärkeitä tehtäviä ja ettei häitä voida +viettää sunnuntaina." + +Dzhogendra manaili mielessään isänsä velttoutta. "Kun minä olen poissa, +niin täällä joutuvat asiat kamalan sekasorron valtaan, taattoseni", +sanoi hän. "Mitä tärkeitä tehtäviä hänellä voisikaan olla? Hän on +oma herransa. Hänellä ei ole ketään sukulaisia, jotka voisivat tulla +kysymykseen. Jos hän on joutunut pulaan jonkin liikeasian vuoksi, +en käsitä, mikä häntä voisi estää sitä teille ilmoittamasta. Miksi +tyydyittekään hänen esityksiinsä?" + +"Eihän hän ole tiehensä juossut! Tiedustele mieluummin häneltä +itseltänsä." + +Dzhogendra tyhjensi teekupposensa yhdellä siemauksella ja riensi +matkaan. "Odotahan, Dzhogen", huusi Annada Babu hänen jälkeensä, +"miksi pidät sellaista kiirettä? Ethän ole vielä mitään syönyt!" Mutta +Dzhogendra oli jo äänen kantamattomissa. Hän syöksyi naapuritaloon +ja harppoi portaita ylös huutaen "Ramesh, Ramesh!" Mutta Rameshista +ei näkynyt jälkeäkään, vaikka Dzhogendra etsi häntä makuuhuoneesta, +oleskeluhuoneesta, katolta ja alakerrasta. Tutkimuksensa suoritettuaan +hän tapasi palvelijan ja kysyi, missä herra oli. "Hän lähti ulos +varhain aamulla", kuului vastaus. + +"Milloin hän palaa?" + +Palvelija tiesi, että Ramesh oli ottanut mukaansa vaatteita ja sanonut +palaavansa vasta neljän tai viiden päivän kuluttua, mutta minne hän oli +matkustanut, ei mies tietänyt. + +Dzhogendra oli mietteliään näköinen istuutuessaan jälleen +aamiaispöytään. + +"No, mitä kuuluu?" kysyi Annada Babu. + +"Eihän tässä ole paljoa odottamista", vastasi hänen poikansa jurosti. +"Tulee mies, joka haluaa naida tyttärenne, ja te ette välitä mitään +hänen olostaan ja elostaan, vaikka hän asuu viereisessä talossa!" + +"Mutta hän oli täällä vielä eilen illalla!" virkkoi Annada Babu. + +"Sinä et tietänyt mitään siitä, että hän matkustaa pois", huudahti +Dzhogendra, "ja hänen palvelijansa ei tiedä, minne hän on matkustanut! +Siinä on jotakin epäilyttävää. Asia ei näytä minusta ollenkaan +miellyttävältä, taattoseni. Kuinka voitkaan suhtautua siihen niin +kylmästi?" + +Tämä lausunnon johdosta Annada Babu piti velvollisuutenansa ryhtyä +pohtimaan asemaa vakavasti. + +"Mitä tämä kaikki sitten merkitsee?" kysyi hän ottaen juhlallisen +ilmeen, jota tilaisuus tuntui vaativan. + +Ramesh oli edellisenä iltana tosiaankin päässyt kovin helposti +pälkähästä, mutta oli liian kokematon sitä ymmärtääkseen. Hän otaksui +sanoneensa, mitä sanoa tarvitsi, kun oli selittänyt joutuneensa +tärkeihin tehtäviin, ja oli nyt lähtenyt selvittelemään asioitansa +siinä uskossa, että tuo selitys soi hänelle täyden toimintavapauden. + +_Dzhogendra_: "Missä on Hemnalini?" + +_Annada Babu_: "Hän on juonut teensä tänä aamuna tavallista aikaisemmin +ja on lähtenyt yläkertaan." + +"Tyttö parka!" huudahti Dzhogendra. "Hän on luultavasti siinä +määrin häpeissään Rameshin omituisen käyttäytymisen vuoksi, ettei +tahdo tulla näkyviini." Dzhogendra lähti yläkertaan lohduttamaan +häpeävää ja huolestunutta sisartansa. Hemnalini oli yksinään isossa +oleskeluhuoneessa. Kuullessaan Dzhogendran askelet hän tarttui nopeasti +kirjaan ja oli lukevinansa. Dzhogendran astuessa huoneeseen hän laski +kirjan kädestään ja tervehti veljeänsä hilpeästi: + +"Kas vaan, milloin sinä olet saapunut? Sinä et näytä voivan niin hyvin +kuin olisi toivottavaa." + +"Eipä ihmekään!" huudahti Dzhogendra viskautuen istumaan. "Minä olen +kuullut koko jutun, Hem. Älä kuitenkaan ole huolissasi; niin voi +tapahtua ainoastaan sen vuoksi, etten minä ollut kotona. Minä kyllä +asiat selvitän! Ohimennen kysyen, Hem, eikö Ramesh maininnut sinulle +mitään syytä?" + +Hemnalini oli pahassa pulassa. Akshain ja Dzhogendran epäluuloinen +suhtautuminen närkästytti häntä, ja hänen oli senvuoksi vaikea +Dzhogendralle tunnustaa, ettei Ramesh ollut ilmoittanut mitään syitä +vaatiessaan häitä siirrettäviksi tuonnemmaksi. Toisaalta hän ei +tahtonut lausua nimenomaista valhettakaan. + +"Hän oli valmis ne minulle ilmoittamaan, mutta minä en pitänyt sitä +tarpeellisena", vastasi hän. + +"Pelkkää ylpeyttä", ajatteli Dzhogendra, "aivan hänen tapaistansa!" +Ääneen hän sanoi: "Hyvä, älä ole peloissasi; minä saan hänet varmaan jo +tänään ilmaisemaan syynsä." + +"Minä en pelkää ollenkaan", virkkoi Hemnalini selaillen kirjansa +lehtiä, "enkä tahtoisi sinun kiusaavan häntä kyselyilläsi." + +"Taaskin ylpeyttä!" ajatteli Dzhogendra. "Hyvä", sanoi hän, "ole siinä +suhteessa ihan huoletta", ja alkoi tehdä lähtöä. + +Hemnalini nousi. "Kuuletko, et saa sanoa hänelle siitä mitään. Te muut +voitte minun puolestani ajatella, mitä tahdotte, mutta _minä_ en epäile +häntä ollenkaan." + +Dzhogendra säpsähti; tuo ei kuulostanut ylpeydeltä. Sisareen +kohdistuva rakkaus ja sääli pääsivät voitolle, ja hän hymyili salaa +virkkaessaan: "Oppineilla naisillamme ei ole aavistustakaan maailmasta; +he osaavat koko joukon kirjoista oppimiansa asioita, mutta kun sattuu +epäluulon aihetta, ovat he viattomat kuin vastasyntynyt lapsi." +Sitten hän kuvaili Hemnalinin luonnollista luottavaisuutta Rameshin +kaksimielisyyden vastakohtana. Hänen sydämensä paatui Rameshia kohtaan, +ja hän päätti entistä lujemmin pakottaa miehen ilmaisemaan "syynsä"; +Hän nousi jälleen lähteäkseen, mutta Hemnalini ehti tarttua häntä +käsipuoleen. + +"Lupaa minulle, ettet hiisku tästä sanaakaan Rameshille", sanoi hän. + +"Saadaanhan nähdä", vastasi Dzhogendra. + +"Siinä ei ole mitään 'näkemistä'! Lupaa se minulle, ennenkuin lähdet. +Minä vakuutan sinulle, ettei ole mitään huolestumisen syytä. Täytä tämä +pieni pyyntöni!" + +Hemnalinin vääjäämättömyys sai Dzhogendran vakuutetuksi siitä, että +Ramesh oli hänelle kaikki selittänyt. Siitä ei kumminkaan vielä +johtunut, että selitys oli tosi; ei olisi suinkaan ollut vaikea pettää +häntä kertomalla jokin joutava tarina. Niinpä hän sanoikin: "Kuulehan, +Hem, tässä ei ole kysymys epäluuloisuudesta; kun nuori tyttö on menossa +naimisiin, on hänen omaisillansa eräitä velvollisuuksia. Hän on kenties +antanut sinulle selityksen, jonka pidät omana tietonasi, mutta se ei +riitä: hänen on selitettävä asia meillekin. Totta puhuen, Hem, on +nyt pikemmin meidän kuin sinun asiana vaatia häneltä selitystä. Kun +olet naimisissa, ei meillä ole enää paljoakaan sanottavaa." Samassa +Dzhogendra riensi pois. + +Siitä harsosta, jonka suojaan rakastavat yrittävät piilottaa omia +asioitansa, ei jäänyt siekalettakaan jäljelle! Rameshin ja Hemnalinin +välistä yhdyssidettä, sitä sidettä, jonka he toivoivat käyvän yhä +lujemmaksi, kunnes se aikojen kuluessa loisi heille kahdelle oman +elämänkehän -- käsittelivät nyt kovakouraisesti tunteettomat sivulliset. + +Myrskyn ensimmäinen puuska kiihdytti Hemnalinia siinä määrin, että +hän säikkyi ystäviensä ja sukulaistensakin kohtaamista. Dzhogendran +lähdettyä hän vaipui tuolille ja vietti lopun päivää yksinään +huoneessansa. + +Talosta poistuessaan Dzhogendra kohtasi Akshain, joka tervehti häntä +huutaen: "Hei, Dzhogen, siinäpä sinä oletkin! Joko kuulit asian? Mitä +siitä arvelet?" + +_Dzhogendra_: "Minä olen sitä miettinyt kelpo tavalla. En aio ryhtyä +pitämään siitä pitkiä juttuja ja esittämään tarpeettomia arveluita. +Nyt ei ole aika istua teepöydän ääressä harjoittamassa psykologista +hiuksenhalkomista." + +_Akshai_: "Hiustenhalkominen ei miellytä minuakaan, kuten tiedät, +enempää kuin filosofia tai runouskaan. Minä olen toiminnan mies -- sitä +minä tulin sinulle sanomaan." + +"Hyvä, minä suosin myös toimintaa", virkkoi raju Dzhogendra. "Voitko +sanoa minulle, minne Ramesh on matkustanut?" + +"Voin kyllä." + +"Minne?" + +"Sitä en vielä sano", vastasi Akshai. "Kello kolmen aikaan iltapuolella +minä vien sinut hänen puheillensa." + +"Miksi et voi minulle sanoa, mitä tämä kaikki merkitsee?" huudahti +Dzhogendra. "Te olette kaikki niin hiton salaperäisiä! Minä matkustan +pariksi päiväksi lomalle ja olen tuskin ehtinyt kääntää selkäni, kun jo +syntyy kamalia salaisuuksia joka kulmalla. Kuulehan, Akshai, lopetetaan +tämä sokkosillaolo! Sano mitä tiedät, mies!" + +_Akshai_: "Olen iloinen, kun kuulen sinun puhuvan noin. Juuri sen +vuoksi, etten ole tahtonut asioita salata, olen joutunut epäsuosioon. +Sisaresi ei suvaitse minuun katsahtaakaan, isäsi moittii epäluuloista +luonnonlaatuani, ja Ramesh Babukaan ei juuri ilosta hypähtele, kun +kohtaamme toisemme. Nyt olet sinä yksin jäljellä, joten minun täytyy +varoa. Sinä et ole rikkiviisaiden väitteiden mies. Välitön toiminta +sopii sinulle paremmin. Ruumiinvoimani eivät salli minun ryhtyä +kanssasi voittosille!" + +_Dzhogendra_: "Kuulehan, Akshai, minä en pidä tällaisesta kiertelystä. +Minä tiedän, että sinulla on minulle jotakin sanottavaa. Miksi et sitä +ilmoita, vaan tunnut tahtovan tehdä sillä kauppaa? Sano minulle nyt +koko totuus, sano se heti paikalla!" + +_Akshai_: "Hyvä, minä kerron sinulle koko jutun alusta alkaen; +enimmältä osalta se varmaankin on sinulle outoa." + + + + +KAHDEKSASTOISTA LUKU + + +Dardzhiparassa sijaitsevan asunnon vuokra-aika ei ollut vielä kulunut +loppuun, mutta Ramesh ei ajatellutkaan antaa sitä vuorostaan vuokralle. +Hän oli elänyt muutamia kuukausia maailmassa, jossa raha-asiat eivät +merkinneet mitään. Mutta Kamilalla täytyi koulusta palatessaan olla +katto päänsä päällä. Senvuoksi Ramesh lähti päivänkoitteessa asuntoonsa, +antoi siivota huoneet, hankki tarvittavat matot ja peitot ja piti +huolta ruokakammion varustamisesta. + +Näiden valmistusten päätyttyä oli vielä muutamia tunteja Kamilan +saapumiseen. Ramesh vietti tämän ajan puupenkillä istuen ja +mietiskellen, mitä tulevaisuus saattoi hänelle tuoda. Hän ei ollut +milloinkaan käynyt Etavahissa, mutta maan luoteisosassa ovat seudut +jokseenkin toistensa näköiset, joten hänen oli helppo kuvailla +mieleensä tuleva koti: yksikerroksinen bungalow kaupungin ulkolaidalla, +leveän, puiden reunustaman tien varrella: tien toisella puolella +leviävät laajat pellot; siellä täällä näkyy kaivoja ja korokkeitta, +joilta käsin pellonvartijat karkoittavat lintuja ja metsäneläimiä +kypsyvästä viljasta; ammennusrattaat valittelevat lakkaamatta +kärsivällisten härkien nostaessa niiden avulla ilmoille vettä +peltojen kastelemista varten; toisinaan kiitävät pitkin tietä kevyet +ekka-rattaat kohottaen sankan pölypilven ja häiriten valjaskulkusillaan +helteisen ilman hiljaisuutta. Ramesh ajatteli kauhistuen niitä +yksitoikkoisia ehtoopäiviä, joita Hemnalini tulisi viettämään +yksinäisessä asumuksessaan etsien suljettujen ovien ja ikkunaluukkujen +takaa suojaa polttavalta kuumuudelta ja kaivaten entistä kotiansa. +Ainoastaan siinä tapauksessa, että antaisi hänelle Kamilan +alinomaiseksi seuralaiseksi, hän voisi tuomita vaimonsa sellaiseen +olotilaan. + +Ramesh oli päättänyt olla häihin saakka Kamilalle mitään ilmoittamatta. +Sitten sopisi Hemnalinin pitää silmällä sopivaa tilaisuutta, sulkea +Kamila syliinsä ja hellävaroen paljastaa hänelle oma elämäntarinansa +-- mahdollisimman kivuttomasti selvitellen sen sotkuisen verkon +silmukat, johon kohtalo oli hänet kietonut. Siten voisi Kamila, kaukana +kodistansa ja kaikista tuttavistansa, ilman minkäänlaista järkytystä +sujuttautua omalle paikallensa heidän pienessä taloudessaan. + +Keskipäivän hiljaisuus oli laskeutunut kadulle. Työmiehet olivat +jälleen lähteneet työpaikoillensa, ja toimettomat nauttivat +päivällislepoansa. Lähestyvän talven kylmyys tuntui jo hieman +lieventävän hellettä, ja ilma oli täynnä tulevan juhlan elähdyttävää +tuntoa. Mikään ei häirinnyt Rameshia hänen kuvaillessaan mieleensä +tulevaista onneansa, ja hän käytteli värejä rohkein ottein. + +Hänen unelmansa keskeytti rattaiden rämy: isot ajoneuvot olivat ajaneet +oven eteen siihen pysähtyen. Ramesh tiesi, että se oli koulun omnibus, +joka toi Kamilan, ja hänen sydämensä alkoi tykyttää kiivaammin. Kuinka +hän ottaisikaan vastaan Kamilan? Mitä yhteisiä keskustelunaiheita +heillä voisikaan olla? Miten tulisi Kamila suhtautumaan häneen? Ne +olivat levottomuutta herättäviä kysymyksiä, eikä Ramesh kyennyt +suhtautumaan niihin tyynesti. Hänen molemmat palvelijansa odottivat +alhaalla. He ilmaantuivat ensin, vetäen jäljessään Kamilan +matkakirstua, jonka sijoittivat kuistikolle. Kamila seurasi heitä +ovelle saakka ja seisahtui siihen. + +"Astu sisään, Kamila", kehoitti Ramesh. Hetkellisen arkuudentuntonsa +voittaen Kamila astui huoneeseen. Ramesh oli aikonut jättää hänet +loma-ajaksi koululle, ja hänen näennäinen välinpitämättömyytensä oli +vaatinut tytöltä monta kyyneltä. Tuon seikan muistaminen aiheutti +pitkän erossaolon ohella vierauden tunnetta. Niinpä ei Kamila +huoneeseen astuessaan luonut katsettansa Rameshiin, vaan kiinnitti sen +avoimeen ikkunaan. + +Kamilan näkeminen vaikutti Rameshiin yllättävästi: hän näytti +katselevan ihan vierasta olentoa. Näiden muutamien kuukausien kuluessa +tyttö oli hämmästyttävästi muuttunut. Hän oli kehittynyt kuin nuori +kasvi. Se terveyden kukoistus, joka oli hohdellut maalaistytön +muotoutumattomissa jäsenissä, oli hävinnyt. Hänen kasvonsa olivat +menettäneet nuorekkaan pyöreytensä, ja piirteet olivat käyneet +ilmeikkäämmiksi ja hienommiksi. Päivettyneet posket olivat muuttuneet +vienon kalpeiksi, ja ryhti ja liikkeet olivat vapaat, pakottomat. + +Sisään astuttuansa hän seisoi paikallansa, pää puolittain kääntyneenä, +avoimen ikkunan edessä, ja syksyisen ehtoopäivän valo hyväili hänen +kasvojansa. Hänellä ei ollut mitään päähinettä, punaisen nauhan sitomat +palmikot riippuivat selällä, ja safraninvärinen merino-leninki kietoi +tiukasti hänen nuorta varttansa. + +Ramesh silmäili häntä hetkisen ääneti. + +Viimeksi kuluneiden kuukausien aikana Kamilan kauneus oli ollut hänelle +vain himmeä muisto. Nyt, kun tuon kauneuden loiste oli käynyt entistä +ilmeisemmäksi, se häntä kovin hämmästytti, ja hänen oli mahdoton +vastustaa sen tenhoa. + +"Istuhan, Kamila", sanoi hän. Kamila istuutui mitään virkkamatta. + +"Miten on koulun laita?" jatkoi Ramesh. + +"Hyvin", vastasi Kamila lyhyesti. + +Ramesh vaivasi päätänsä keksiäkseen jotakin muuta sanottavaa, kun hänen +mieleensä samassa johtui eräs ajatus. + +"Sinä et varmaankaan ole syönyt mitään pitkään aikaan", sanoi hän. +"Sinua varten on ateria valmiina. Tahdotko, että käsken tuoda sen +sisään?" + +"Ei, kiitoksia", virkkoi Kamila. "Minä olen syönyt ennen lähtöäni." + +"Etkö siis halua mitään?" tiedusteli Ramesh. "Täällä on hedelmiä, ellet +tahdo mitään makeata -- omenia ja muita." + +Kamila vain pudisti päätänsä. + +Ramesh silmäili jälleen tytön kasvoja. Kamila katseli englantilaisen +lukukirjansa kuvia, pää kevyesti kumartuneena. Kauniit kasvot ovat kuin +taikavapa: ne vetävät esille kaiken läheisyydessä piilevän kauneuden. +Leppoinen päivänpaiste näytti tuona hetkenä muuttuvan tuntevaksi +olennoksi; syyspäivä tuntui muotoutuvan, hahmoutuvan. Niinkuin aurinko +vallitsee kiertäjiänsä, veti tämä neito taivaan, valon, ilman ja +kaikki, mitä hänen ympärillänsä oli, omaan kehäänsä, itse istuen mitään +aavistamatta ja äänetönnä, koulukirjansa kuvia katsellen. + +Ramesh kiiruhti ulos ja toi lautasen omenia, pääryniä ja +granaattiomenia. + +"Sinä et näytä haluavan syödä mitään, Kamila", virkkoi hän, "mutta +minun on nälkä ja minun täytyy syödä." Kamila hymyili, ja tämän +odottamattoman hymyn valo karkoitti heidän välillensä keräytyneen +sumun. Ramesh otti veitsen ja alkoi kuoria omenaa, mutta hänen +taitavuutensa oli kerrassaan tiessään. Hänen kiireensä ja kömpelöt +veitsenkäyttöyrityksensä saivat Kamilan auttamattomasti nauramaan. + +Kamilan hillitön hilpeys ihastutti Rameshia. "Sinä kai naurat sen +vuoksi, että omenan kuoriminen käy minulta huonosti", virkkoi hän. +"Näytähän sinä, kuinka hyvin itse osaat sen suorittaa." + +"Keittiöveitsellä sen kyllä osaan tehdä", virkkoi Kamila, "tuollaisella +en." + +"Sinä taidat luulla, ettei meillä täällä ole sellaisia kojeita", sanoi +Ramesh, kutsui palvelijan ja kysyi, oliko mainittu ase olemassa. "On +kyllä, armollinen herra", kuului vastaus, "me toimme eilen mukanamme +kaikki, mitä keittiössä tarvitaan." + +"Puhdista se kunnollisesti ja tuo tänne", käski Ramesh. + +Kun veitsi oli tuotu, riisui Kamila jalkineensa, avasi veitsen ja kuori +omenan taitavasti; sitten hän alkoi leikkoa sitä kappaleiksi. Ramesh +istuutui vastapäätä ja piteli lautasta, jolle Kamila laski palaset. +"Sinunkin täytyy syödä muutamia", sanoi hän. + +"Ei, kiitos", sanoi Kamila. + +"Niinpä en syö minäkään." + +Kamila katsahti häneen. "Hyvä; syö sinä ensin, minä syön sitten +minäkin." + +"Mutta pidäthän sanasi?" kysyi Ramesh. + +"Aivan varmasti", vakuutti Kamila, pontevasti päätänsä nyökäten. + +Tähän vakuutukseen tyytyen Ramesh otti lautaselta hedelmänkappaleen ja +pisti sen suuhunsa. + +Samassa ilmestyi hänen näkyviinsä jotakin, mikä sai hänet unohtamaan +pureksimisen. Dzhogendra ja Akshai seisoivat ovella hänen edessänsä. + +Akshai alkoi ensinnä puhua. "Suo anteeksi, Ramesh Babu. Minä luulin, +että tapaisimme sinut yksinäsi. Dzhogen, meidän ei olisi pitänyt näin +varoittamatta syöksyä hänen luoksensa. Tulehan, mennään alakertaan +odottamaan." + +Kamila oli pudottanut veitsen kädestään ja hypähtänyt seisaalleen. +Vieraat sulkivat ulospääsyn. Dzhogendra väistyi hieman syrjään +päästääkseen Kamilan ohitsensa, mutta ei irroittanut katsettansa hänen +kasvoistansa, vaan tuijotti niihin kiinteästi. Kamila pakeni hämillään +viereiseen huoneeseen. + + + + +YHDEKSÄSTOISTA LUKU + + +"Kuulehan, Ramesh, kuka on tuo tyttö?" kysyi Dzhogendra. + +"Eräs sukulaiseni", vastasi Ramesh. + +"Millainen sukulainen?" tiedusteli Dzhogendra. "Tätisi hän ei ole, ja +minä otaksun, ettei sukulaisuutta ole luonut lemmen side. Sinä olet +kertonut minulle kaikista sukulaisistasi, mutta tästä en ole kuullut +mitään." + +"Ota huomioon, Dzhogen", keskeytti Akshai, "että on olemassa asioita, +joita mielellään salataan ystäviltäkin." + +"Miten on laita, Ramesh", tiedusteli Dzhogendra, "onko tämä sellainen +suuri salaisuus?" + +Ramesh punastui. "On, se on salaisuus", vastasi hän. "Minä olisin +mieluummin keskustelematta kanssanne tästä tytöstä." + +"Pahaksi onneksi", virkkoi Dzhogendra, "haluan minä aivan erikoisesti +keskustella juuri hänestä sinun kanssasi. Ellet olisi Hemnalinin +sulhanen, ei minun tarvitsisi syventyä sukupuusi haarautumiin, ja sinä +saisit pitää salaisuutesi omana tietonasi." + +"Sen verran voin sanoa", virkkoi Ramesh, "ettei maailmassa ole ketään, +joka suhteessansa minuun estäisi minua menemästä hyvällä omallatunnolla +naimisiin Hemnalinin kanssa." + +_Dzhogendra_: "Sinun kannaltasi kenties ei ole mitään estettä olemassa, +mutta Hemnalinin sukulaisten näkökannalta voi asian laita olla toisin. +Minä kysyn sinulta nyt vain tätä: olitpa tytön sukulainen tai et, miksi +pidät häntä täällä piilossa?" + +_Ramesh_: "Jos sanon syyni, niin minun täytyy samalla ilmaista +salaisuuteni. Etkö voi tyytyä minun sanaani syitä tiedustelematta?" + +_Dzhogendra_: "Onko tämän tytön nimi Kamila vai eikö?" + +_Ramesh_: "On kyllä." + +_Dzhogendra_: "Etkö ole maininnut häntä vaimonasi?" + +_Ramesh_: "Olen." + +_Dzhogendra_: "Voitko niin ollen odottaa, että uskon, mitä sanot? Sinä +tahdot väittää, ettei hän ole vaimosi. Kaikille muille olet sanonut +aivan toisin. Totuudenrakkautesi ei näytä aivan ehdottomalta." + +_Akshai_: "Sinä tarkoitat, ettei tätä tapausta sopisi käyttää +esimerkkinä, kun koulussa tulee totuudenrakkaus käsittelyn alaiseksi. +Mutta sittenkin, rakas Dzhogen, saattaa käytännöllisen elämän +erinomaisissa tapauksissa käydä välttämättömäksi kertoa kaksille eri +henkilöille kaksi erilaista tarinaa. Kaiken todennäköisyyden mukaan +toinen näistä tarinoista vastaa totuutta. Kenties on se, mitä Ramesh +Babu sinulle kertoo, lopultakin totta." + +_Ramesh_: "Minä en ryhdy tekemään mitään tiliä teille kummallekaan. +Sanon vain sen, etten tee Hemnalinille mitään vääryyttä mennessäni +naimisiin hänen kanssaan. Minulla on pätevä syy kieltäytyä pohtimasta +Kamilan asioita teidän kerallanne. Jos niin tekisin, menettelisin +väärin, miten epäilyttävältä menettelyni teistä tuntuneekin. Jos +kysymyksessä olisi ainoastaan oma onneni ja maineeni, en salaisi teiltä +mitään. Mutta kun niin tehden panen vaaralle alttiiksi toisen henkilön +tulevaisuuden, niin kieltäydyn virkkamasta mitään." + +_Dzhogendra_: "Oletko kertonut kaikki Hemnalinille?" + +_Ramesh_: "En, minä kerron asian hänelle, kun olemme naimisissa. Jos +hän tahtoo, kerron sen heti." + +_Dzhogendra_: "Hyvä; saanko nyt hieman tiedustella asiaa Kamilalta?" + +_Ramesh_: "Et missään tapauksessa! Jos pidät minua vikapäänä, voit +tuomita minut miten hyväksi näet. Kamila on ihan viaton, enkä minä +tahdo luovuttaa häntä ristikuulustelusi alaiseksi." + +_Dzhogendra_: "On aivan suotta tiedustella enää mitään keneltäkään. +Minä tiedän kaikki mitä tietää tarvitsen. Sinä olet antanut minulle +riittävät todistukset. Minä sanon sinulle tässä mitä ehdottomimmin, +että jos astut vielä jalkasi taloomme, niin voit joutua solvausten +esineeksi." + +Ramesh kalpeni, mutta ei virkkanut mitään. Dzhogendra jatkoi: "Minulla +ei ole enempää sanottavana. Sinä et saa kirjoittaa Hemnalinille etkä +yrittää päästä minkäänlaiseen yhteyteen hänen kanssaan -- julkisesti +enempää kuin salaakaan. Jos kirjoitat hänelle, niin minä teen sen +asian, jota sinä tahdot pitää salassa, yleisesti tunnetuksi, käytellen +hyväkseni kaikkia niitä todisteita, jotka minulla on hallussani. +Jos joku nyt tiedustelee, miksi sinun ja Hemnalinin välinen kihlaus +on purkautunut, niin minä sanon kieltäytyneeni siihen suostumasta; +todellista syytä en mainitse. Mutta ellet ole varuillasi, niin koko +juttu tulee julkiseksi. Sinä kenties ihmettelet, miksi kohtelen sinua, +sydämetöntä, näin säälivästi. Älä luule, että minussa on minkäänlaista +myötätuntoa sinua kohtaan; kun päästän sinut näin vähällä, tapahtuu +se ainoastaan sisareni Hemnalinin vuoksi. Viimeinen sanani sinulle +on tämä: älä anna kenenkään sanoistasi tai käytöksestäsi aavistaa, +että olet milloinkaan kuulunut Hemnalinin tuttaviin. Ei hyödytä +vaatia sinulta lupausta; sellaisen petoksen jälkeen en voi odottaa +sinun puoleltasi vilpittömyyttä. Mutta jos sinussa on jälkeäkään +häpeäntunnosta, jos vähänkään pelkäät ilmitulemista, niin et jätä tätä +varoitusta huomioonottamatta, tahallisesti enempää kuin muutenkaan." + +_Akshai_: "Riittää jo, Dzhogen! Ramesh Babulla ei ole hätää. Näethän, +kuinka rauhallisesti hän asiaan suhtautuu! Meidän on nyt paras lähteä. +Älä pane pahaksesi, Ramesh Babu, me poistumme." + +Dzhogendra ja Akshai lähtivät. Ramesh jäi kuin huumautuneena +paikoilleen. Alkaessaan jälleen toipua hän ajatteli ensinnä suorittaa +kunnollisen kävelyretken ja harkita asemaa ulkoilmassa, mutta samassa +hän muisti, ettei voinut jättää Kamilaa yksinään vieraisiin suojiin. + +Hän meni viereiseen huoneeseen ja näki tytön istumassa ikkunan luona +katsellen kadulle hieman kohottamansa uutimen lomitse. Kuullessaan +Rameshin askelet hän laski sen kädestänsä ja katsahti taaksensa. Ramesh +istuutui lattialle. + +"Keitä nuo miehet olivat?" kysyi Kamila. "He kävivät koulussamme tänä +aamuna." + +"Kävivät koulussanne, tosiaanko?" huudahti Ramesh. + +"Niin", vastasi Kamila. "Mitä he sinulle sanoivat?" + +"He tiedustelivat, miten sinä olet sukua minulle." + +Kamila ei ollut milloinkaan saanut anopiltansa oppia, millaisissa +tilaisuuksissa nuoren aviovaimon on soveliasta osoittaa ujoutta. +Rameshin sanat saivat hänet vaistomaisesti punastumaan. + +"Minä sanoin heille", jatkoi Ramesh, "ettemme ole minkäänlaisessa +sukulaisuussuhteessa keskenämme." + +Kamila piti sellaista leikinlaskua ylen mauttomana. Hän kääntyi +vihaisesti pois huudahtaen: "Älä puhu mielettömiä!" + +Ramesh kyseli itseltään, olisiko mahdollista ilmoittaa Kamilalle koko +totuus. + +Samassa Kamila hypähti seisaalleen ja huudahti: "Katsohan, tuolla on +varis sinun hedelmiäsi varastamassa!" Hän riensi toiseen huoneeseen, +ajoi variksen pois ja toi palatessaan hedelmälautasen. "Etkö halua +syödä?" kysyi hän asettaen lautasen Rameshin eteen. + +Rameshin ruokahalu oli kadonnut, mutta tämä pieni huomaavaisuus +liikutti häntä. "Etkö tahdo niitä itse, Kamila?" kysyi hän. + +"Ota sinä ensin", vastasi Kamila paneutuen aviovaimoksi, joka syö vasta +sitten, kun mies on tyydyttänyt nälkänsä. Se oli vain vähäpätöinen +seikka, mutta viattoman tytön harhaluulo liikutti hänet melkein +kyyneliin. Hän ei saanut mitään sanotuksi, mutta hillitsi itsensä ja +alkoi syödä. Lopetettuansa hän huomautti: "Meidän täytyy lähteä tänä +iltana kotiin, Kamila." + +Tuon kuullessaan Kamilan kasvot synkkenivät. "Minä en tahtoisi lähteä +sinne", sanoi hän. + +_Ramesh_: "Haluatko siis jäädä kouluun?" + +_Kamila_: "En; älä lähetä minua enää kouluun; tytöt siellä vain +kyselevät sinusta ja saavat minut hämilleni." + +_Ramesh_: "Mitä sinä heille sanot?" + +_Kamila_: "Minä en sano heille mitään. He kyselivät minulta, miksi sinä +tahdoit minun jäävän loma-ajaksi koululle. Minä -- --" Kamila ei saanut +lausettansa päätetyksi. Muisto avasi jälleen sydämessä piilevän haavan. + +_Ramesh_: "Miksi et sanonut heille, ettet ole missään tekemisissä +kanssani?" + +Kamila loi häneen kärsimättömän syrjäsilmäyksen. "Älä puhu +mielettömiä!" sanoi hän jälleen. + +"Mitä ihmettä minun onkaan tehtävä?" kysyi Ramesh itseltänsä. Hänen +salaisuutensa oli kuin sisuksia kalvava mato, joka yritti kaivautua +ulos ja tuotti hänelle kärsimystä. Hänen mieltänsä ahdistivat +lukemattomat kysymykset. Mitä oli Dzhogendra tällä välin kertonut +Hemnalinille. Kuinka hän voi selittää neidolle asiain todellisen +laidan? Kuinka hän voisi kestää ikuisen Hemnalinista eroamisen? Mutta +hän oli liian hajamielinen keksiäkseen niihin vastausta. + +Sen verran hän nyt tiesi, että hänen ja Kamilan välinen suhde oli nyt +muodostunut sekä hänen kalkuttalaisten ystäviensä että myös hänen +vihamiestensä kaikkein vilkkaimman mielenkiinnon esineeksi. Erehdys, +jonka hän oli tehnyt ilmoittaessaan Kamilan vaimoksensa, oli omansa +kiihtämään jo liikkeellä olevia huhuja. Ramesh ei tahtonut jäädä hänen +kanssaan enää päiväksikään tälle paikkakunnalle. + +Kamila huomasi varsin hyvin, että hänen ajatuksensa askartelivat +joissakin vieraissa asioissa, ja loi häneen kysyvän katseen. + +"Mikä sinua rasittaa?" virkkoi hän sitten. "Jos tosiaankin tahdot +lähteä kotiin asumaan, niin minä lähden mukaasi." + +Ramesh tunsi sydämessään uuden piston havaitessaan tytön helposti +myöntyvän hänen toivomuksiinsa. Hän kysyi itseltänsä jälleen, miten +olisi meneteltävä. Hän vaipui takaisin mietteisiinsä ja tuijotti +Kamilaan vastaamatta hänen viimeksi tekemäänsä huomautukseen. Kamila +tunsi tilanteen vakavuuden. "Kuulehan, ethän ole minulle vihainen sen +vuoksi, etten tahtonut jäädä koululle loma-ajaksi?" kysyi hän. "Sanohan +minulle, miten on laita!" + +"Asian laita on niin, että minä olen vihoissani itselleni enkä +sinulle", vastasi Ramesh. + +Hän ponnistautui irralleen ajatustensa sekavasta verkosta ja alkoi +keskustella Kamilan kanssa. "Kuulehan, Kamila", virkkoi hän reippaasti, +"kerro minulle, mitä olet koko tänä aikana koulussa oppinut." + +Kamila alkoi varsin mielellään esittää oppimiansa. Hän yritti +hämmästyttää Rameshia sillä tiedolla, että maa on pallonmuotoinen. +Ramesh tietenkin selitti asiaa epäilevänsä ja kysyi, kuinka se oli +mahdollista. Kamila levitti silmiänsä: "Mutta sehän on kirjassamme; me +olemme oppineet siitä kaikki." + +"Mitä sanotkaan?" virkkoi Ramesh ollen hämmästyvinänsä. "Onko se +tosiaankin kirjassa? Kuinka paksu se kirja on?" + +Se kysymys sai Kamilan haarniskaan. "Ei se niin kovin paksu ole, mutta +se on painettu ja siinä on kuviakin." Se oli vastaansanomaton todistus; +Rameshin täytyi tyytyä häviöönsä. + +Esitettyään kaikki oppimansa Kamila ryhtyi kertomaan toisista +tytöistä, opettajista ja koulun järjestyksestä. Ramesh kävi jälleen +hajamieliseksi, mutta mutisi silloin tällöin jotakin hyväksyvää. +Toisinaan hän kuuli lauseen jälkipuolen ja oli jotakin kysyvinänsä. +Yht'äkkiä Kamila huudahti: "Sinä et kuuntele ollenkaan!" ja nousi +loukkaantuneena seisomaan. + +"Kuule, Kamila", kiirehti Ramesh sanomaan, "älä ole vihainen; minä en +ole tänään oikeassa kunnossa." + +"Etkö ole terve? Mikä sinua vaivaa?" tiedusteli Kamila kääntyen +takaisin. + +"Ei minua oikeastaan vaivaa mikään; se ei merkitse mitään, sellaista +sattuu toisinaan. Kerro lisää, ole hyvä." + +"Etkö halua nähdä maantieteen oppikirjassa olevaa kuvaa?" kysyi Kamila, +joka mielellään toi julki kaikki uudet tietonsa. + +Ramesh näytti erittäin vilkkaalta ja kehoitti häntä tuomaan kuvan +nähtäväksi. + +Kamila toi kirjan heti ja piti sitä avoinna hänen nähtävissään. +"Nämä molemmat maapallot, jotka tässä näet", selitti hän, "ovat +todellisuudessa yksi. Tiedäthän, ettei pallomaista esinettä voi nähdä +samalla kertaa kummaltakin puolelta." + +Ramesh näytti asiaa harkitsevan. "Lattean esineen laita on samoin", +huomautti hän. + +"Senvuoksi ovatkin molemmat puoliskot tässä erikseen nähtävinä", jatkoi +Kamila; ja niin he viettivät lupa-ajan ensimmäisen ehtoon. + + + + +KAHDESKYMMENES LUKU + + +Annada Babu rukoili hartaasti, että Dzhogendran suotaisiin tuoda hyviä +uutisia ja että koko väärinymmärrys selviäisi. Dzhogendran ja Akshain +astuessa huoneeseen hän loi heihin hermostuneen katseen. + +"Taattoseni", aloitti hänen poikansa, "enpä olisi uskonut, että +sallitte Rameshin menevän niin pitkälle. Minä en olisi tuonut häntä +taloon, jos olisin tämän aavistanut." + +_Annada Babu_: "Olet useasti itse minulle sanonut, kuinka mielelläsi +näkisit Rameshin ottavan Hemnalinin vaimoksensa. Jos tahdoit sitä +estää, niin miksi -- --" + +_Dzhogendra_: "Minä en ole tietenkään koskaan ajatellut sitä estää, +mutta -- --" + +_Annada Babu_: "Minä en ymmärrä, mitä 'muttaa' siinä voi olla! Asiaan +oli joko suostuttava tai oli se ehkäistävä; kolmatta mahdollisuutta ei +ole." + +_Dzhogendra_: "Mutta se seikka, että annettiin sen kehittyä niin +pitkälle -- --" + +Nyt keskeytti hänen puheensa Akshai mielevästi muhoillen: "On olemassa +asioita, jotka kehittyvät itsestänsä; niitä ei tarvitse ollenkaan +edistää. Ne vyöryvät edelleen ja paisuvat, kunnes puhkeavat. Mutta +kaatunutta maitoa ei kannata itkeä. Parempi on nyt päättää, mihin +toimenpiteisiin on lähinnä ryhdyttävä." + +"Oletteko tavanneet Rameshin?" kysyi Annada Babu jännityksissään. + +_Dzhogendra_: "Olemme kyllä. Me tapasimme hänet perheensä keskuudessa +ja tutustuimme tosiaankin hänen rouvaansa." + +Annada Babu oli kuin ukkosen iskemä. "Tutustuitte hänen rouvaansa?" +toisti hän saatuaan puhekykynsä takaisin. + +_Dzhogendra_: "Niin, Rameshin aviopuolisoon." + +_Annada Babu_: "Minä en oikein ymmärrä. Kenen Rameshin puolisoon?" + +_Dzhogendra_: "Meidän Rameshimme! Matkustaessaan taanoin kotiinsa hän +matkusti viettämään häitä." + +_Annada Babu_: "Minä luulin hänen isänsä kuoleman tehneen sen tyhjäksi." + +_Dzhogendra_: "Hänen häänsä vietettiin ennen isän kuolemaa." + +Annada Babu, kerrassaan ymmällä, pyyhkieli päälakeansa. "Siinä +tapauksessa hän ei voi naida meidän Hemiä!" virkkoi hän kotvan kuluttua. + +_Dzhogendra_: "Niin ollen me tahtoisimme huomauttaa --" + +_Annada Babu_: "Huomauttakaa, mitä tahdotte; tosiasiana pysyy, että +kaikki häävalmistukset on jo suoritettu. Me olemme kirjoittaneet +kaikille vieraillemme, ettei häitä voida viettää tänä sunnuntaina +ja että ne on siirretty viikkoa tuonnemmaksi. Nyt te luullakseni +arvelette, että meidän on jälleen kirjoitettava kaikille ja +ilmoitettava, ettei koko asiasta tulekaan mitään?" + +"Meidän ei tarvitse häitä enää siirtää; tarvitsee vain suorittaa eräs +muutos, ja kaikki toimenpiteet voivat jäädä täyteen voimaansa", virkkoi +Dzhogendra. + +"Minkä muutoksen voisittekaan tehdä?" kysyi Annada Babu ihmeissään. + +_Dzhogendra_: "Onhan se sangen ilmeistä. Meidän on asetettava Rameshin +sijaan toinen sulhanen ja toimitettava vihkiminen suunnitelman +mukaisesti ensi sunnuntaina. Muuten emme voi enää julkisuudessa +näyttäytyä." Dzhogendra loi silmäyksen Akshaihin. + +Akshain katse oli vaatimattomasti maahan luotuna. + +_Annada Babu_: "Mistä löydätte niin pian uuden sulhasen?" + +_Dzhogendra_: "Siihen nähden teidän ei tarvitse olla huolissanne." + +_Annada Babu_: "Mutta teidän täytyy saada Hem suostumaan." + +_Dzhogendra_: "Hän suostuu varmaan, kun kuulee, miten Ramesh on +käyttäytynyt." + +_Annada Babu_: "Hyvä, tehkää mitä tahdotte, mutta vahinko se sittenkin +on. Ramesh oli hyvissä varoissa ja lahjakas ja sivistynyt mies. Vielä +eilen me sovimme siitä, että hän häiden jälkeen asettuu Etavahiin, ja +mitä onkaan senjälkeen tapahtunut!" + +_Dzhogendra_: "Älkää olko enää siitä huolissanne, taatto. Antakaa +Rameshin asettua Etavahiin, jos haluaa. Olisi parasta heti kutsua Hem. +Ei ole paljon aikaa menetettävänä." + +Hän lähti ja palasi hetkisen kuluttua Hemnalini mukanansa. Akshai +piiloutui nurkkaan kirjakaapin taakse. + +"Istuhan, Hem", sanoi Dzhogendra, "meillä on jotakin sanottavaa +sinulle." + +Hem otti sanaakaan sanomatta tuolin ja valmistautui kuulusteltavaksi. + +"Eikö Rameshin käytös ole sinusta tuntunut mitenkään epäilyttävältä?" +aloitti Dzhogendra esittääkseen oman tietonsa mahdollisimman +varovaisesti. + +Hemnalini vain pudisti päätänsä. + +"Hän siirsi häät viikkoa tuonnemmaksi; mikä voi olla se syy, jota hän +ei tahtonut meille ilmaista?" + +"Jokin syy hänellä varmaan oli?" virkkoi Hemnalini katsettaan +kohottamatta. + +"Olet aivan oikeassa; jokin syy hänellä varmaan oli, mutta eikö juuri +se seikka ole epäilyttävä?" + +Hemnalini osoitti päätänsä pudistamalla olevansa toista mieltä. + +Tämä sukulaisten sokea usko ärsytti Dzhogendraa. Hän ei yrittänytkään +enää asiaa kaunistella, vaan puhkesi häikäilemättä puhumaan: +"Muistattehan, kuinka Ramesh matkusti kotiin isänsä seurassa? Me emme +kuulleet hänestä mitään pitkiin aikoihin, ja hänen käytöksensä tuntui +meistä tietenkin omituiselta. Tiedätte myös, että hän aikaisemmin asui +lähimpänä naapurinamme ja kävi meillä pari kertaa päivässä; palattuansa +Kalkuttaan hän sitävastoin kaivautui jonnekin peninkulmien päähän eikä +käynyt kertaakaan meitä tervehtimässä. Sittenkin te yhä luotitte häneen +ja kutsuitte hänet seurustelemaan kuten ennenkin. Niin ei olisi voinut +käydä, jos minä olisin ollut kotona." + +Hemnalini oli yhä vaiti. + +_Dzhogendra_: "Onko kumpikaan teistä yrittänyt ottaa selkoa hänen +merkillisestä käyttäytymisestänsä? Herättikö se teissä vähintäkään +uteliaisuutta? Te näytätte luottavan häneen lujasti." + +Hemnalini ei virkkanut vieläkään mitään. + +_Dzhogendra_: "Hyvä. Täytyy johtua päättelemään, että te tunnette +luontaista vastenmielisyyttä kaikkia epäluuloja kohtaan. Toivottavasti +uskotte, mitä nyt teille kerron. Minä menin itse siihen naisopistoon, +josta oli taanoin teepöydässä puhe, ja sain kuulla, että Rameshin +vaimo on siellä oppilaana ja että Ramesh oli aikonut jättää hänet +loma-ajaksi sinne. Pari kolme päivää sitten tuli kuin salama selkeältä +taivaalta johtajattaren kirje, josta Ramesh luki, ettei Kamilaa -- +Rameshin vaimoa -- voitu pitää siellä loma-aikana. Koulu loppui +tänään, ja koulun omnibus kuljetti Kamilan heidän entiseen asuntoonsa +Dardzhiparaan. Minä lähdin itse sinne ja näin perille saapuessani +Kamilan kuorimassa ja paloittelemassa omenaa ja Rameshin istumassa +lattialla hänen edessään pistellen omenan kappaleita poskeensa. Minä +vaadin Rameshilta selitystä, mutta hän ei suostunut meille mitään +ilmoittamaan. Jos hän olisi vähänkään yrittänyt kieltää, että Kamila on +hänen vaimonsa, olisimme ottaneet hänen sanansa täydestä ja yrittäneet +vaimentaa epäilyksiämme, mutta hän ei tahtonut asiaa myöntää enempää +kuin kieltääkään. Voitko sinä, Hem, kaiken tämän jälkeen yhä luottaa +Rameshiin?" + +Dzhogendra odotti vastausta, katse suunnattuna sisaren kasvoihin. +Hemnalini oli omituisesti kalvennut, ja hänen kätensä puristivat +suonenvedontapaisesti tuolin käsinojaa. Sitten hänen päänsä hervahti +alas ja hän vaipui tajuttomana lattiaan. + +Annada Babu oli surkean hädän vallassa. Hän kohotti tyttärensä päätä ja +painoi sitä rintaansa huudahtaen: "Mikä sinun onkaan, rakkaani, mikä +sinun onkaan? Älä usko sanaakaan siitä, mitä he kertovat! Se on kaikki +valhetta." + +Dzhogendra työnsi isänsä syrjään ja nosti Hemnalinin heti sohvaan. +Vesiruukku oli saatavilla, Ja hän pirskoitteli pisaroita sisarensa +kasvoille Akshain leyhytellessä uutterasti viuhkaa. + +Hemnalini avasi pian silmänsä ja nousi säikähtyneenä. Sitten hän +kääntyi isänsä puoleen ja huudahti: "Taatto, taatto, sano Akshai +Babulle, että hänen on poistuttava." + +Akshai laski vikkelästi viuhkan kädestänsä ja lähti eteiseen. + +Annada Babu istuutui sohvaan Hemnalinin viereen ja silitti leppoisasti +hänen hiuksiansa ja niskaansa. Hän kykeni ainoastaan huokailemaan ja +huudahtelemaan: "Tyttö kultani, tyttö kultani." + +Yht'äkkiä tulvahtivat tytön silmät täyteen kyyneliä ja hänen povensa +alkoi väkivaltaisesti kohoilla. Hän nojasi päänsä isänsä polveen ja +yritti tukahduttaa rajua tuskaansa. + +"Älä ole milläsikään, kultaseni", kuului Annada Babu tuskin +ymmärrettävästi lausuvan. "Minä tunnen Rameshin hyvin ja tiedän, +ettei hän voisi missään tapauksessa meitä pettää. Dzhogen on varmaan +erehtynyt." + +Dzhogendran kärsivällisyys loppui. "Älä sinä, taatto, pettele siskoa +turhilla toivoilla!" huudahti hän. "Jos nyt yrität säästää hänen +tunteitansa, niin sitä pahempi hänelle jälkeenpäin. Suo hänelle +tilaisuutta harkita asiaa." + +Hemnalini kohotti päänsä isänsä polvelta, nousi istumaan ja katsoi +Dzhogendraa suoraan silmiin. "Minä sanon sinulle peittelemättä, etten +usko, ennenkuin kuulen sen häneltä itseltänsä." Samassa hän nousi +horjuen jaloillensa. Annada Babu hypähti säikähtyneenä häntä tukemaan +ja varjeli hänet kaatumasta. + +Hemnalini tarttui Annada Babun käsivarteen, ja viimeksimainittu talutti +hänet hänen, omaan huoneeseensa. + +"Jätä minut hetkiseksi yksin, taatto; minä menen sitten nukkumaan", +sanoi Hemnalini paneutuessaan pitkäkseen. + +"Lähetänkö vanhan hoitajattaresi sinua viuhkomaan?" kysyi isä. + +"Ei, kiitoksia, tahtoisin mieluummin olla yksin." + +Annada Babu vetäytyi viereiseen huoneeseen. Hänen ajatuksensa +palautuivat Hemin äitiin, joka oli kuollut tytön ollessa kolmen +vuoden ikäinen. Hänen mieleensä muistui hänen antaumuksensa, +kärsivällisyytensä ja koskaan ehtymätön hilpeytensä. Hänen sydäntänsä +raateli pelko, miten tulisi käymään tyttären, jolle hän oli kaikkina +kuluneina vuosina kokenut korvata äitiä ja joka oli kasvanut vainajan +ilmetyksi kuvaksi. Hänen henkensä ei välittänyt erottavasta seinästä, +ajatuksissaan hän polvistui tytön viereen ja lausui hänelle: "Rakas +tyttäreni, minä rukoilen taivasta raivaamaan kaikki esteet sinun +tieltäsi ja suomaan sinulle onnea koko iäksesi. Minä rukoilen saavani +ennen äitisi luo lähtemistä nähdä sinut tyytyväisenä ja onnellisena +varmassa suojassa sen miehen luona, jota rakastat!" Annada Babu kuivasi +kostuneet silmänsä nutunliepeeseen. + +Dzhogendra ei ollut millonkaan arvioinut naisen älyä suureksi, ja +päivän tapahtumat vahvistivat hänen käsitystänsä. Mitäpä voikaan +sukupuolelle, joka ei välittänyt selvimmästäkään todistuksesta? +Nainen on aivan valmis kieltämään, että kaksi kertaa kaksi on neljä, +jos kysymyksessä on hänen persoonallinen onnensa. Jos ymmärrys sanoo +hänelle, että musta on mustaa, ja rakkaus väittää mustan olevan +valkoista, niin ymmärrys parka joutuu surkeasti häviölle. Kuinka +maailma naisista huolimatta yhä pysyy pystyssä, oli Dzhogendralle +arvoitus! + +Hän huusi Akshaita. + +Akshai tulla nyhji huoneeseen. "Sinä olet kuullut kaikki. Mitä nyt on +tehtävä?" kysyi Dzhogendra. + +"Miksi sekoitat asiaan minut, poikaseni? Se ei koske minua. Minä olen +käyttäytynyt pidättyvästi koko ajan. Ei ollut aivan oikein tehty, että +vedit minutkin leikkiin!" + +_Dzhogendra_: "Valituksesi otetaan huomioon myöhemmin. Toistaiseksi en +näe muuta neuvoa kuin sen, että taivutamme Rameshin tunnustamaan koko +asian Hemnalinille itsellensä." + +_Akshai_: "Oletko mieletön! huuletko, että mies -- --?" + +_Dzhogendra_: "Vielä parempi olisi, jos voisimme saada hänet +Hemnalinille kirjoittamaan. Se tehtävä sopii sinulle. Mutta työhön on +käytävä heti." + +_Akshai_: "Sopiipa katsoa, mitä voin tehdä." + + + + +YHDESKOLMATTA LUKU + + +Ramesh ajoi samana iltana kello yhdeksän aikaan Kamila mukanansa +Sealdahin asemalle. Hänen käskystään ajomies suuntasi matkan +kiertoteitse Kalitolan katuja pitkin, ja Ramesh kurkisteli uteliaasti, +kun vaunut vierivät erään talon ohi. Sen tutussa ulkomuodossa ei voinut +havaita minkäänlaista muutosta. + +Hän huokasi niin syvään, että Kamila säpsähti hereille horroksestansa +ja kysyi, mikä häntä vaivasi. "Ei mikään", vastasi Ramesh ja painui +jälleen nojaavaan asentoonsa pysyen siinä matkan perille saakka. +Toisessa nurkassa istuva Kamila vaipui kohta jälleen uneen. Ramesh ei +voinut vastustaa hänen pelkkään olemassaoloonsa kohdistuvaa hetkellistä +vihankaunan virikettä. + +He saapuivat asemalle hyvissä ajoin ja olivat pian sijoittuneet siihen +toisen luokan osastoon, jonka Ramesh oli matkaa varten tilannut. Ramesh +järjesti kuntoon Kamilan vuoteen toiselle alasijalle, pienensi lampun +liekkiä, sulki uutimen ja sanoi: "Sinun makuullemenoaikasi on jo ohi; +on parasta, ettet enää viivyttele." + +"Enkö saa istua ja katsella, kunnes juna lähtee? Minä menen sitten +kohta nukkumaan." Ramesh suostui, ja Kamila veti hunnun kasvoillensa +ja asettui ikkunan pieleen katselemaan ihmisvilinää Rameshin +istuessa taempana hajamielisesti silmäillen ulos. Juna oli juuri +alkanut liikkua, kun hänen katseensa sattui erääseen myöhästyneeseen +matkustajaan, joka hyppäsi vaunun tasanteelle ja jonka piirteet +tuntuivat hänestä tutuilta. + +Samassa Kamila alkoi ääneen nauraa. Ramesh kumartui katsomaan ja näki +myöhään saapuneen henkilön rimpuilevan erään asema virkailijan käsissä, +joka yritti häntä estää pääsemästä mukaan. Miehen onnistui kuitenkin +jäädä junaan; virkailijan käteen jäi vain hänen kaulahuivinsa. Kun +myöhästynyt kumartui ikkunasta sitä ottamaan, Ramesh tunsi hänet -- +Akshaiksi. + +Kamila ei voinut pitkään aikaan lakata nauramasta näkemällensä +kahakalle. + +"Kello on puoli yksitoista ja juna liikkeessä; sinun on parasta mennä +nyt nukkumaan", virkkoi Ramesh. + +Tyttö meni kuuliaisena vuoteeseensa, mutta ennen uneenvaipumista häntä +yhä vielä tavan takaa kovin nauratti. + +Ramesh sitävastoin ei voinut käsittää asiaa leikin kannalta. Hän tiesi, +ettei Akshai ollut sisämaasta kotoisin; hänen sukunsa oli asunut +Kalkuttassa useiden miespolvien ajan. Miksi olikaan hänellä niinmuodoin +ollut sellainen epätoivoinen hätä päästä juuri tähän junaan? Ainoa +mahdollinen selitys oli se, että hän, Ramesh, ja Kamila olivat +alinomaisen silmälläpidon alaisina. + +Se ajatus, että Akshai voisi toimittaa tiedusteluja hänen +kotikylässänsä, tuntui Rameshista hirvittävältä: hänen maineensa +joutuisi riitelevien puolueiden kiistakapulaksi, ja koko asia ilmenisi +sanomattoman likaisena. + +Hän voi hyvin kuvitella, millainen häpeänhälinä kylässä syntyisi. +Kalkuttan laisessa suuressa kaupungissa voi aina löytää syvänteitä, +mihin sukeltaa, maakylän matala vesi sitävastoin joutuu pienimmästäkin +sysäyksestä ankaraan liikkeeseen. Mitä enemmän Ramesh asiaa ajatteli, +sitä enemmän tämä mahdollisuus häntä kauhistutti. + +Junan pysähtyessä Barrakpurissa Ramesh kurkisti ulos, mutta ei nähnyt +Akshain astuvan pois junasta. Naihatiin jäi paljon matkustajia, mutta +Akshai ei ollut niiden joukossa. Bogulassa Ramesh taasen kurkisti +ikkunasta, mutta jälleen suotta. Oli ylen epätodennäköistä, että Akshai +astuisi junasta millään muulla asemalla. + +Vaikka Ramesh oli väsynyt, pääsi hän vasta myöhään uneen. Varhain +aamulla juna saapui Goalundoon, niiden matkustajien pääteasemalle, +jotka pyrkivät Itä-Bengaliin, ja Ramesh näki Akshain kiiruhtavan kohti +jokialuksia, pää ja kasvot huivin peitossa, matkalaukku kädessään. +Aluksen, joka kulki Rameshin kylän ohi, oli määrä lähteä vasta parin +tunnin kuluttua, mutta laiturissa lepäsi toinenkin, täydessä höyryssä +ja kärsimättömästi viheltäen. "Mihin tämä lähtee?" kysyi Ramesh. + +"Länteen", kuului vastaus. + +"Kuinka kauas?" + +"Benaresiin, jos virrassa vettä riittää." + +Ramesh sijoitti Kamilan heti erääseen hyttiin ja kiiruhti jälleen +maihin hankkiakseen muonavaroja matkaa varten. Akshai oli sillävälin +astunut ennen kaikkia muita matkustajia toisen aluksen kannelle +asettuen sellaiseen kohtaan, josta saattoi nähdä koko väenpaljouden. +Tämän aluksen matkustajat eivät pitäneet mitään erikoista kiirettä, +koska lähtö oli vielä tuntien päässä. He kuluttivat odotusaikaa +peseytyen ja uiden, keittivätpä jotkut itselleen ruokaakin rannalla. + +Akshai otaksui Rameshin ja Kamilan menneen johonkin läheiseen +ravintolaan aamiaiselle, mutta kun Goalundo oli hänelle outo, piti hän +varmempana jäädä laivaan. + +Vihdoin annettiin lähtömerkki, mutta Rameshista ei näkynyt vielä +jälkeäkään. Matkustajat alkoivat virrata laivaan pitkin notkuvaa +lankkua, joka oli siltana. Vihellyksen käydessä kiihkeämmäksi +kiiruhtivat myöhästyneetkin laivaan, mutta Rameshia ei näkynyt nytkään +uusien tulokasten enempää kuin jo laivalla olevienkaan joukossa. + +Kaikki olivat laivassa, lankku oli vedetty pois ja kapteeni oli +käskenyt nostaa ankkurin, kun Akshai vihdoin huudahti: "Minä tahtoisin +päästä takaisin maihin!" Mutta kukaan ei hänestä välittänyt. Alus oli +aivan likellä rantaa, joten hän voi hyppäämällä saavuttaa terra firman. + +Rannalla ei Rameshista näkynyt jälkeäkään. Kalkuttaan menevä aamujuna +oli vast'ikään lähtenyt, ja Akshai johtui päättelemään, että Ramesh oli +hänet havainnut, ei ollutkaan lähtenyt kotipuoleensa, vaan oli palannut +aamujunassa Kalkuttaan. Kalkuttan kokoiselta paikkakunnalta olisi ylen +vaikea löytää piiloutunutta. + + + + +KAHDESKOLMATTA LUKU + + +Akshai vietti koko pitkän päivän Goalundossa ja lähti illalla +postijunassa takaisin Kalkuttaan. Saavuttuaan perille varhain +seuraavana aamuna hän meni ensi töikseen Dardzhparassa sijaitsevalle +Rameshin asunnolle, mutta havaitsi oven olevan lukossa ja sai tietää, +ettei siellä ollut kukaan käynyt. + +Sitten hän lähti Kalitolaan, mutta sielläkään ei huoneissa ollut +asujaimia. Niinpä hän siirtyi viereiseen taloon, Annada Babun luo, ja +ilmoitti Dzhogendralle: "Hän on tiessään! Minä en saanut häntä käsiini." + +"Mitä tarkoitat?" huudahti Dzhogendra. + +Akshai kertoi yksityiskohtaisesti kokemuksensa. Dzhogendran Rameshiin +kohdistuva epäluulo muuttui ehdottomaksi varmuudeksi, kun hän kuuli +miehen paenneen Kamilan keralla heti Akshain havaittuansa. "Mutta", +virkkoi hän, "tämäkään todistus ei meitä auta. Kysymyksessä ei ole +vain Hemnalini; isä puhuu vielä yhtä mielettömiä, sanoo luottavansa +yhä Rameshiin, kunnes saa kuulla kaikki hänen omasta suustansa. Asiat +ovat kehittyneet niin pitkälle, että jos Ramesh tänään saapuisi +ja sanoisi: 'Minä en voi vielä teille mitään ilmaista', niin isä +suostuisi empimättä siihen, että hän nai Hemnalinin. Miten onkaan +sellaisia ihmisiä käsiteltävä? Isä ei voi sietää, että Hemnalini +mitenkään kärsii. Jos Hemnalini menee tänään hänen luoksensa ja vikisee +tahtovansa mennä Rameshille, vaikka hänellä olisikin toinen vaimo, niin +uskon varmaan, että hän suostuu. Meidän on jollakin tavoin puristettava +Rameshista täysi tunnustus ja mitä pikemmin, sitä parempi. Älkäämme +joutuko epätoivoon. Minä kävisin asiaan käsiksi itse, mutta en tiedä, +miten siinä on meneteltävä, ja joutuisin luultavasti vain ankaraan +riitaan Rameshin kanssa. Mutta nyt otaksun, että haluat peseytyä ja +juoda hieman teetä." + +Akshai toimitti pesunsa ja istuutui sitten juomaan teetä aivojen +ankarasti työskennellessä. Hänen mietteensä keskeytti Annada Babu, +joka astui sisään tytärtänsä taluttaen. Nähdessään Akshain Hemnalini +pyörähti ja lähti huoneesta. + +"Tämä on liikaa!" kiivastui Dzhogendra. "Kuulehan, taatto, sinä et saa +rohkaista häntä tuollaiseen epäkohteliaisuuteen. Sinun pitäisi pakottaa +hänet palaamaan." Samassa hän huusi: "Hem, Hem!" Mutta Hemnalini oli jo +yläkerrassa. + +Nyt puuttui asiaan Akshai. "Luulenpa, että teet minut mahdottomaksi, +Dzhgen. Olisi paljon parempi, ellet virkkaisi hänelle mitään minusta. +Anna ajan tehdä tehtävänsä! Jos nyt yrität häntä pakottaa, niin +aiheutat korjaamattoman onnettomuuden." + +Akshai tyhjensi kupposensa ja lähti. Tämän nuoren miehen kärsivällisyys +oli ehtymätön. Kun merkit olivat epäsuotuisat, niin hän tiesi, +ettei voinut tehdä mitään parempaa kuin istuutua odottamaan. Hänen +mielenlaatunsa oli erittäin tasainen. Joutuessaan loukkauksen esineeksi +hän ei paneutunut kopean näköiseksi eikä kääntynyt vihoissaan pois. Hän +ei ollut suinkaan herkkätunteinen: ylenkatse ja torjuminen eivät häntä +lainkaan liikuttaneet. Toverit voivat kohdella häntä mitä kopeimmin +hänen silti silmäänsäkään räpähdyttämättä. + +Hänen lähdettyänsä Annada Babu kohta haki Hemnalinin takaisin. Tytön +poskista oli hävinnyt puna, ja silmien alla oli tummat renkaat. +Huoneeseen astuessaan hän ei kohottanut katsettansa, sillä hän ei +voinut katsoa Dzhogendraa silmiin. Hän tiesi veljen olevan kiukuissaan +hänelle ja Rameshille, tiesi hänen jo langettaneen ankaran tuomion +heistä kumpaisestakin ja varoi sen vuoksi hänen katsettansa. + +Vaikka rakkaus olikin pitänyt yllä Hemnalinin luottamusta Rameshiin, +ei järjen ääni kumminkaan ollut täysin vaimennettavissa. Pari päivää +aikaisemmin hän oli Dzhogendralle julistanut luottavansa Rameshiin, +mutta unettomien öiden yksinäisyydessä hänen uskonsa oli heikontunut. + +Hän ei tosiaankaan keksinyt mitään todennäköistä selitystä Rameshin +merkilliseen käyttäytymiseen. Hän yritti parhaansa mukaan torjua +epäluuloa uskonsa varustuksesta, mutta epäilykset pommittivat ankarasti +linnan takaporttia. Kuin äiti, joka kokee suojata lastansa painamalla +sitä rintaansa vasten, painoi hän sydämellensä Rameshiin kohdistuvaa +luottamusta tuomitsevien seikkojen käydessä häntä ahdistamaan. Mutta +riittäisivätkö hänen voimansa yhä vielä hyökkäystä vastustamaan? + +Annada Babu oli jälleen nukkunut viereisessä huoneessa ja tiesi, +kuinka levottoman yön Hemnalini oli viettänyt. Hän oli käynyt useita +kertoja huoneessa ja havainnut Hemnalinin valvovan. Huolestuneisiin +kysymyksiinsä hän oli saanut vastaukseksi: "Miksi et itse nuku, taatto? +Minä olen jo väsynyt ja nukun aivan pian." + +Hemnalini nousi varhain ja meni katolle. Rameshin asunnossa olivat +kaikki ovet ja ikkunat suljetut. Aurinko nousi verkalleen idänpuolisten +kattojen yli, mutta Hemnalinista vastasyntynyt päivä tuntui niin +ikävältä ja ilottomalta, että hän vaipui erääseen kattotasanteen +kulmaukseen, peitti käsillään kasvonsa ja purskahti itkuun. Päivä +tulisi kulumaan mielitietyn saapumatta. Juhlaisana ehtoonakaan ei voisi +toivoa hänen tulevan eikä olisi edes sitä tyhjää lohdutusta, että +tietäisi hänen olevan läheisyydessä. + +Hänet säpsähdytti unelmista hereille isän ääni: "Hem, Hem!" Hän kuivasi +nopeasti kyynelet ja vastasi: "Täällä, isä." + +"Minä olen noussut myöhään tänä aamuna", virkkoi Annada Babu katolle +ehdittyään ja silitteli hellästi tyttärensä olkapäätä. + +Tyttäreen kohdistuva huolestuminen oli häirinnyt hänen lepoansa, ja hän +oli vaipunut uneen vasta aamupuolella. Kasvoihin paistava aurinko oli +hänet jälleen herättänyt, ja hän oli nopeasti pukeuduttuansa lähtenyt +tytärtänsä katsomaan. Mutta huone oli tyhjä, ja se ajatus, että +Hemnalini yhä etsi yksinäisyyttä, tuotti hänelle uutta tuskaa. + +"Tulehan alas aamiaiselle, kultaseni", kehoitti hän. + +Hemnalini ajatteli säikähtäen, että joutuisi istumaan teepöydässä +Dzhogendraa vastapäätä, mutta tiesi, että jokainen tavallisesta +elämänjärjestyksestä poikkeaminen huolestuttaisi isää; sitäpaitsi +hänellä oli tapana aina täyttää isän kupponen, joten hän ei halunnut +nytkään laiminlyödä tätä vähäistä huomaavaisuutta. + +Ehdittyään ovelle hän kuuli Dzhogendran juttelevan jonkin toisen +henkilön kanssa, ja hänen sydäntänsä vavahdutti ajatus, että siellä +voisi, olla Ramesh, koska ei ollut todennäköistä, että kukaan muu +tulisi niin aikaisin. Hän astui huoneeseen, koko ruumis väristen, ja +näki -- Akshain! Se oli liikaa: hän kääntyi ja pakeni. Kun isä sitten +oli hakenut hänet takaisin, niin hän istui isän viereen ja keskitti +koko tarkkaavaisuutensa hänen teekupposeensa. + +Dzhogendraa hänen käyttäytymisensä ankarasti närkästytti. Hänestä +tuntui sietämättömältä, että Hem pani Rameshin uskottomuuden siinä +määrin pahaksensa. Hänen harmistumistansa kiihti se, että isänsä otti +osaa sisaren suruun ja että sisar käytti rakkauttansa kilpenä maailmaa +vastaan. "Me olemme hänen mielestään kaikin rikoksentekijöitä!" mietti +Dzhogendra. "Kun häneen kohdistuva rakkautemme saa meidät tekemään +velvollisuutemme ja toimimaan hänen todellisen onnensa hyväksi, niin +emme saa yhtään kiitoksen sanaa, vaan esiinnymmepä hänen silmissään +väärintekijöinäkin. Isä ei kykene ollenkaan tilannetta vallitsemaan; +asiain nykyisellä kannalla ollen hänen ei pitäisi yrittää lohdutella, +vaan olisi turvauduttava ratkaisevaan leikkaukseen. Peläten tuottavansa +hänelle tuskaa isä vain yhä torjuu hänen luotansa epämieluista +totuutta." + +"Tiedätkö, taatto, mitä on tapahtunut?" kysyi Dzhogendra ääneen. + +"En, mitä sitten?" tiedusteli Annada Babu jännittyneenä. + +"Ramesh lähti toissa iltana Goalundon junassa kotiinsa vieden +vaimonsa mukanaan. Havaitessaan Akshain olevan junassa hän muutti +suunnitelmaansa ja palasi Kalkuttaan." + +Hemnalinin käsi vapisi, ja teen kaataminen epäonnistui. Hän istuutui +nopeasti tuolillensa. + +Dzhogendra loi häneen syrjäsilmäyksen. "Minä en voi käsittää, mitä +syytä hänellä oli paeta, koska hän oli jo aikaisemmin nähnyt, että +Akshai tietää kaikki. Hänen aikaisempi käytöksensä oli jo kyllin +viheliäinen, mutta kerrassaan inhoittavaa on mielestäni se, että mies +vielä säikähtää ja pakenee kuin varas. En tiedä, mitä Hem asiasta +ajattelee, mutta minä pidän hänen pakoansa riittävänä syyllisyyden +todistuksena." + +Hemnalini nousi seisaalleen, koko ruumis vapisten. "Minä en tarvitse +sinun todistuksiasi", sanoi hän veljellensä, "sinä voit hänet tuomita, +jos tahdot, mutta minä en ole hänen tuomitsijansa." + +_Dzhogendra_: "Eikö se mies, jonka oli määrä saada sinut vaimoksensa, +ollenkaan liikuta meitä?" + +_Hemnalini_: "Minä en puhu naimisiinmenosta. Kumoa sinä kihlaus, jos +hyväksi näet, mutta älä yritä saada minua horjumaan." + +Nyyhkytyksen puuska tukahdutti hänen puheensa; Annada Babu nousi ja +painoi hänen kyyneleiset kasvonsa poveansa vasten. + +"Tule, kultaseni, mennään yläkertaan." Enempää ei hänkään kyennyt +sanomaan. + + + + +KOLMASKOLMATTA LUKU + + +Höyryalus, johon Ramesh ja Kamila olivat sijoittuneet, lähti +Goalundosta oikeaan aikaan. Ketään muita ensimmäisen tai toisen luokan +matkustajia ei ollut, ja Ramesh otti haltuunsa erään hytin sijoittaen +sinne heidän tavaransa. + +Kamila nautti aamujuomakseen maitoa ja istuutui sitten avoimelle +hytinovelle ihailemaan alativaihtuvaa virran näkymöä. + +"Tiedätkö, minne olemme menossa, Kamila?" kysyi Ramesh. + +"Kotiin", vastasi Kamila. + +_Ramesh_: "Sinähän et halua sinne lähteä, ja niinpä emme lähdekään." + +_Kamila_: "Luovuitko siitä ajatuksesta minun tähteni?" + +_Ramesh_: "Luovuin." + +"Miksi teitkään niin?" kysyi Kamila nyreissään. "Sinun ei olisi +tarvinnut välittää satunnaisesta sanastani. Sinä loukkaannut kovin +helposti." + +Ramesh hymyili. "Minä en ole ollenkaan loukkaantunut. Minun ei tee +itsenikään mieli lähteä kotiin." + +"Mihin me siis matkustamme?" tiedusteli Kamila jännittyneenä. + +_Ramesh_: "Me matkustamme länteen." Kamilan silmät suurenivat, kun +hän tuon kuuli. Millainen merkityksen runsaus onkaan sanassa "länsi" +niille, jotka ovat tottuneet kotona kyyhöttämään! Pyhiä lippaita, +voimistuttavaa ilmaa, uusia paikkakuntia, uusia nähtävyyksiä, vanhojen +kuninkaiden ja keisarien jättämiä muistomerkkejä, ihmeellisiä +temppeleitä, satuja ja sankari-ajan tarinoita! + +"Mihin paikkoihin me matkustamme?" kysyi Kamila iloisen kiihtymyksen +valtaamana. + +"En ole vielä päättänyt. Me sivuutamme Monghirin, Patnan, Dinapurin, +Buksarin, Ghazipurin ja Benaresin, ja jossakin näistä paikoista meidän +täytyy astua maihin." Toiset noista nimistä olivat Kamilalle tutut, +toiset eivät, mutta hänen mielikuvituksensa loimahti heleään lieskaan +Rameshin niitä luetellessa. + +"Sepä hauskaa!" huudahti hän käsiänsä taputtaen. + +"Hauskuus tulee myöhemmin", virkkoi Ramesh. "Sitä ennen meidän on +pidettävä huolta siitä, että saamme jotakin syödäksemme. Et kai halua +käydä laivamiesten kanssa aterioimaan!" + +"Taivas varjelkoon! Enpä suinkaan!" huudahti Kamila kauhistunein ilmein. + +_Ramesh_: "Mitä siis teemmekään?" + +_Kamila_: "Minä keitän." + +_Ramesh_: "Osaatko sinä keittää?" + +Kamila alkoi nauraa: "Mitä minusta ajatteletkaan? Osaanko keittää? +Millaisena pikku houkkiona minua pidätkään! Minähän pidin enon luona +huolen kaikesta keittämisestä." + +Ramesh ryhtyi puolustautumaan. "Minun ei olisi pitänyt kysyä siten. +Mutta nyt olisi parasta hankkia tarvittavat tavarat." Hän lähti +ja palasi aivan pian tuoden rautaisen keittolieden. Eikä siinä +kyllin. Laivalla oli eräs Umesh-niminen nuorukainen kajastha- eli +kirjoittajakastia, jota korkeampi Bengalissa on ainoastaan bramaanien +kasti; Ramesh otti hänet Kamilan keittiöapulaiseksi lupaamalla määrätyn +päivärahan ja vapaan matkan Benaresiin. + +"Mitä saammekaan aamiaiseksi, Kamila?" kysyi hän sitten. + +"Mitä voit erinomaista odottaa, kun tuot minulle vain riisiä ja +palkohedelmiä? Tänään syömme _kedzhri_-aamiaisen." + +Kamilan ohjeiden mukaan Ramesh hankki laivamiehiltä hieman mausteita. +"Mitä luulet minun nyt näillä tekevän?" kysyi Kamila, jota toisen +keittotaidollinen tietämättömyys kovin huvitti. "Enhän voi niitä +hienontaa, ellei minulla ole huhmaria ja survinta! Oletpa tosiaankin +mainio!" + +Ramesh piti saadun nuhteen hyvänänsä ja riensi hakemaan vaadittuja +kojeita. Hän ei tosin löytänyt juuri sitä, mitä tahtoi, mutta hänen +onnistui sentään saada laivamiehiltä lainaksi malminen petkel ja +huhmarintapainen. Sellaisiin välineisiin Kamila ei ollut tottunut, +mutta hänen täytyi niihin tyytyä. Ramesh ehdotteli mausteiden +hienontamista jätettäväksi jonkun toisen tehtäväksi, mutta Kamila ei +ottanut ehdotusta kuulevaan korvaansa, vaan ryhtyi itse innokkaasti +työhön. Outojen kojeiden kanssa taisteleminen huvitti häntä +tavattomasti; hän vain nauroi, kun maustejyväset sinkoilivat joka +suuntaan. Hilpeys tarttui Rameshiinkin: hän nauroi toisen keralla. + +Mausteiden hienontamisesta aiheutuneen välikohtauksen jälkeen Kamila +sonnusti hameensa ja erotti itsellensä erään kulmauksen keittiöksi. Iso +saviruukku, jonka he olivat tuoneet Kalkuttasta mukanansa säilyttäen +siinä makeisia, kelpasi keittoastiaksi. Asetettuansa sen liedelle +Kamila kehoitti Rameshia kylpemään luvaten sillä aikaa valmistaa +aamiaisen. Ramesh teki työtä käskettyä, ja hänen palattuansa ruoka +tosiaankin oli valmis. Lähin pulma oli siinä, ettei ollut tietoa +lautasista. + +Ramesh rohkeni ehdottaa, että he lainaisivat jonkin kulhon +muhamettilaisilta laivamiehiltä, mutta Kamilaa ajatus kauhistutti, +vaikka Ramesh kaikessa hiljaisuudessa tunnusti, ettei hän niin +menetellen loukkaisi ensimmäistä kertaa hindulaisia puhtaussääntöjä. + +"Tehtyä et voi saada tekemättömäksi", selitti Kamila, "mutta älä +menettele enää milloinkaan siten. Minä en voi sitä sietää." Samassa hän +otti keittoastian lattean kannen, puhdisti sen perinpohjin ja asetti +hänen eteensä. "Tänään sinun täytyy käyttää tätä; hankitaan tuonnempana +jotakin parempaa, jos käy päinsä." + +Ramesh nouti vettä, huuhteli puhtaaksi kappaleen laivan kantta ja +istuutui aterioimaan mielissään siitä, että oli noudattanut säädettyjä +seremonioita. + +Hän oli tuskin ehtinyt nauttia pari suupalaa, kun jo huudahti: +"Kuulehan, sinä olet mainio keittäjä!" + +"Älä huoli tehdä pilkkaa!" torjui Kamila hämmentyneenä. + +"Minä en tee pilkkaa; saat itse nähdä, kun tulee vuorosi." Ramesh oli +aivan pian tyhjentänyt lautasensa ja vaati lisää. Kamila antoi hänelle +tällä kertaa melkoista enemmän. + +"Mitä teetkään?" huudahti Ramesh. "Jääkö sinulle itsellesi riittämään +asti?" + +"Jää kyllä; täällä on miten paljon hyvänsä." Kamila oli kovin +iloissaan, kun näki, kuinka hyvältä ruoka Rameshista maistui. + +"Mistä sinä nyt saat lautasen?" kysyi Ramesh sitten. + +"Kannesta tietenkin", vastasi Kamila, vilpittömästi uskoen, että saisi +aviovaimona käyttää miehensä lautasta. + +"Ei, sitä et saa tehdä!" huudahti Ramesh kauhistuneena, + +"Miksi ei?" kysyi Kamila ihmeissään. + +"Ei, se ei käy päinsä." + +"Käypä tietenkin; minä tiedän, mitä teen. Mutta mistä syöt sinä, Umesh?" + +"Tuolla alhaalla on sokerileipuri, jolta voin saada pari _sal_-lehteä +lautasekseni", vastasi Umesh. + +"Jos aiot käyttää tuota kantta", huomautti Ramesh vieläkin, "niin +annahan minun ainakin se kunnollisesti huuhdella." + +"Mitä joutavia!" vastasi Kamila torjuen hänen auliutensa. + +Vähän ajan kuluttua hän huudahti: "Sinä et olekaan tuonut +betelpähkinöitä, joten en voi valmistaa sinulle mitään pureksittavaa." + +"Alhaalla on mies, joka myy niitä", huomautti Ramesh, ja niin tulivat +vaatimattomat tarpeet pian tyydytetyiksi. Mutta Rameshin mieltä +askarruttivat levottomuutta herättävät ajatukset. "Miten ihmeessä +saankaan hänen päästänsä lähtemään sen ajatuksen, että me olemme mies +ja vaimo?" kysyi hän itseltänsä. + +Kamila oli aivan valmis omaksumaan emännän tehtävät odottamatta mitään +enempää apua tai opetusta toisilta, sillä hänen elämänsä enon luona +oli ollut alinomaista keittämistä, lasten vaalimista ja siivousta. +Hänen siisteytensä, taitavuutensa ja raikas hilpeytensä ihastuttivat +Rameshia, mutta samalla häntä ahdistivat kiduttavat kysymykset: +Millaiseksi tulisikaan heidän suhteensa muodostumaan? Mahdotonta oli +pitää hänet luonansa ja yhtä mahdottomalta tuntui lähettää häntä +poiskin. Miten olikaan vedettävä rajaviiva heidän jokapäiväisessä +seurustelussaan? Jos Hemnalini olisi mukana, olisi kaikki aivan +yksinkertaista! Mutta se oli mahdotonta, ja mitään muuta pelastuskeinoa +ei näissä vaikeuksissa näyttänyt olevan. Vihdoin Ramesh päätti lopettaa +salaamisen: Kamilan piti saada tietää koko totuus. + + + + +NELJÄSKOLMATTA LUKU + + +Varhain iltapäivällä alus iskeytyi hiekkasärkkään. Sitä yritettiin +irroittaa, mutta turhaan: se oli vielä illallakin karilla. Korkeasta +tulvavetten uurtelemasta rantatörmästä painui tasaisesti kohti +vesirajaa leveä hietikko, joka oli täynnä vesilintujen jalanjälkiä. + +Kylän tytöt, jotka olivat suurin parvin saapuneet virran rantaan +täyttämään ruukkunsa vielä kerran ennen pimeän tuloa, loivat alukseen +uteliaita silmäyksiä, toiset arastellen harsojensa lomitse, rohkeammat +sellaisesta varovaisuudesta välittämättä. + +Rantatörmällä hyppi ja kirkui joukko poikaviikareita pilkaten +voimatonta Leviathania, joka tavallisesti höyrysi heidän ohitsensa +kopeasti, nokka pystyssä. + +Aurinko painui hieta-aavikon taakse. Ramesh nojasi laivanpartaaseen +katsellen virran yli lännen taivasta, jota laskevan auringon viimeiset +säteet valaisivat, kun Kamila astui keittiökulmauksestansa, pysähtyi +hytin ovelle ja yskähti herättääkseen Rameshin huomiota. Kun Ramesh ei +kääntänyt päätänsä, hän otti avainkimppunsa ja kolisteli sillä ovea. +Hänen täytyi kolistella kovasti, ennenkuin Ramesh kääntyi, näki hänet +ja asteli hänen luoksensa toiselle puolelle laivankantta. + +"Tuollako tavalla sinä minua kutsut?" kysyi Ramesh. + +"Ei johtunut mieleeni mitään muuta keinoa." + +"Miksi sitten luulet vanhempieni antaneen minulle nimen, ellei sitä +varten, että sitä käytettäisiin? Miksi et huuda 'Ramesh'! jos minulta +jotakin tahdot?" + +Jälleen huonoa pilaa! Eihän hindulainen vaimo milloinkaan puhuttele +miestään nimeltä! Kamilan kasvojen puna kilpaili iltaruskon kanssa. +"Minä en tiedä, mitä tarkoitat!" huudahti hän kääntäen päänsä +toisaanne. "Illallinen on muuten valmiina; on parasta, että syöt sen +heti, kun et ole saanut mitään kunnollista aamiaiseksi." + +Raikas tuulenhenki oli kiihtänyt Rameshin ruokahalua, mutta hän ei +maininnut asiasta mitään Kamilalle, koska pelkäsi hänen arvioivan +rajoitetut varansa liian suuriksi. Kamilan omasta aloitteestaan +ilmoittaessa illallisen olevan valmiina Rameshin ilo ei kuitenkaan +ollut aivan yksinkertainen tunne. Se ajatus, että pääsisi tyydyttämään +ruumiillista nälkäänsä, tosin aiheutti välitöntä ennakkomielihyvää, +mutta lisäksi tuli se ilahduttava tietoisuus, että joku oli häntä +ajatellut ja että ystävällinen olento oli puuhaillut; hänen hyväksensä. +Viimeksimainitun tekijän olemassaoloa hän ei voinut itseltänsä salata, +mutta samalla hänen täytyi tunnustaa se epämieluisa totuus, että tämä +hänen hyvinvoinnistansa huolehtiminen, miten suuressa arvossa hän sitä +pitikin, perustui harhaluuloon. Niinpä hän astuikin hyttiin huoaten ja +alakuloisen näköisenä. + +Hänen ilmeensä ei jäänyt Kamilalta havaitsematta. "Sinunpa ei näytäkään +tekevän mieli illallista", sanoi hän ihmeissään. "Minä ajattelin, +että olet nälissäsi. Olen pahoillani, jos ajoin sinut sisään vastoin +tahtoasi." + +Ramesh paneutui heti hilpeäksi. "Et sinä minua sisään ajanut, sen teki +oma ruokahaluni. Jos vieläkin helistät avaimiasi niin äänekkäästi +herättääksesi huomiotani, niin saat piankin nähdä ahmatin hyökkäävän +aterialle." + +"Mitä ihmettä", jatkoi hän sitten ympärillensä silmäillen, "enhän näe +tässä mitään syötävää. Olen nälkäinen aivan riittämään asti, mutta +tällaista minä kumminkaan en kykene sulattamaan!" Samassa hän viittasi +vuodevaatteisiin ja hytinsisustukseen. "Sellaiseen muonaan minä en ole +tottunut." + +Kamila helähti nauramaan. Puuskan ohimentyä hän sanoi: "Merkillistä, +ettet nyt voi yhtään odottaa! Auringonlaskua katsellessasi et näyttänyt +tietävän mitään nälästä enempää kuin janostakaan. Ruokahalusi +luullakseni heräsi aivan äkkiä, kun sinua kutsuin. Hyvä, odotahan +hetkinen, niin tuon iltaruokasi." + +"Kehoitanpa sinua liikkumaan ketterästi; saat syyttää itseäsi, jos +sänkyvaatteet ovat sill'aikaa hävinneet." + +Leikkipuhe ei näyttänyt toistumisesta ollenkaan kärsivän: Kamila +joutui jälleen ankaran naurunpuuskan valtoihin. Hänen hopeinen äänensä +kaikui vielä hytissä, kun hän oli lähtenyt illallista hakemaan. Hänen +käännyttyään menemään Rameshin teeskennelty hilpeys hävisi heti, ja +äskeinen synkeys astui sen sijaan. + +Kamila tuli pian takaisin, mukanansa _sal_-lehdillä peitetty kulho. Hän +laski sen vuoteeseen ja pyyhki lattian puhtaaksi hameensa helmalla. + +"Mitä teetkään?" huudahti Ramesh. + +"Se ei haittaa, minähän joka tapauksessa kohta vaihdan vaatteet." +Samassa hän otti pois lehdet ja tarjosi Rameshille maukkaita ohukaisia +ja vihanneksia. + +"Mitä ihmettä!" huudahti Ramesh. "Mistä saitkaan ohukaisia?" + +Kamila ei halunnut heti ilmaista salaisuuttansa. "Koeta arvata!" +kehoitti hän salaperäisen näköisenä. + +Ramesh kävi käsiksi ohukaisiin samalla esittäen niiden alkuperää +koskevia haaveellisia arvailuja. Kun hän vihdoin arveli Aladdinin, +_Tuhannen ja yhden yön_ ihmelamppunuorukaisen, lähettäneen jonkin +hengen tuomaan ne tulikuumina Belutsistanista, niin Kamilalta loppui +kärsivällisyys, hän kääntyi pois ja uhkasi olla kerrassaan sanomatta, +ellei Ramesh lakkaisi typeryyksiä latelemasta. + +"Lakkaanhan minä", suostutteli Ramesh. "Sanohan, miten asian laita +on. Minä en tosiaankaan voi arvata, mistä olet keskellä virtaa saanut +ohukaisia, mutta joka tapauksessa ne ovat erinomaisia." Hän osoittikin +havainnollisesti, kuinka paljon voimakkaampi hänen oli ruokahalunsa +kuin tiedonjanonsa. + +Seikka oli seuraavanlainen. Aluksen ollessa karilla Kamila oli +lähettänyt Umeshin lähimpään kylään täydentääkseen jälleen +varastojansa. Hänellä oli vielä pari rupiaa niitä taskurahoja, jotka +Ramesh oli antanut jättäessään hänet kouluun, ja ne hän nyt uhrasi +jauhoihin ja voihin. "Mitä haluat ostaa itsellesi?" kysyi hän Umeshilta. + +"Maammoseni, minä näin kylässä maitomyymälässä hyvää hapanta kermaa. +Hytissä meillä on banaaneja yllin kyllin, ja jos saisin vähän +riisijauhoja, voisin valmistaa itselleni hienon vanukkaan." + +Kamila suhtautui myötätuntoisesti nuoren herkkusuun suunnitelmiin. +"Onko sinulla vielä rahaa, Umesh?" kysyi hän. + +"Ei yhtään, maammoseni." + +Se oli kiperä juttu, sillä Kamila arasteli mennä suoraan pyytämään +rahaa Rameshilta. Hieman harkittuansa hän sanoi: "Ellet nyt tänään +saakaan vanukastasi, niin onhan meillä ohukaisia. Tule nyt auttamaan +minua taikinan valmistuksessa." + +"Entä se hapan kerma, maammoseni?" + +"Kuulehan, Umesh, odota siksi, kunnes isäntäsi tulee illalliselle, ja +sano hänelle sitten, että tarvitset rahoja ostoksiin." + +Rameshin parhaillaan aterioidessa ilmaantui Umesh, jäi seisomaan ja +kynsi huolestuneena korvallistansa. + +Rameshin katsahtaessa häneen hän sopersi: "Tulin kysymään sitä rahaa +ostoksia varten, maammoseni." + +Rameshille selvisi äkkiä, että henkilö, joka ei halua maksaa, ei saa +mitään syödäksensä, ellei hänellä ole hallussaan Aladdinin taikalamppua. + +"Sinullahan ei tietenkään ole rahaa, Kamila!" + +Kamila tunnusti vaieten puutteensa, ja illallisen jälkeen Ramesh antoi +hänelle pienen lippaan huomauttaen: "Sinun olisi parasta toistaiseksi +säilyttää rahojasi ja arvoesineitäsi tässä." + +Oivaltaen varsin hyvin, että olosuhteiden pakko nyt sälytti +Kamilan harteille talouden koko taakan, hän palasi laivankaiteen +ääreen katselemaan, kuinka lännen taivaan viimeinenkin valo häipyi +olemattomiin. + +Umesh valmisti itselleen vanukkaan riisijauhoista, happamasta kermasta +ja banaaneista Kamilan istuessa vieressä kysellen hänen elämänsä +kohtaloita. + +Äitipuolen vallitsemassa kodissa poika oli ollut vihapito, oli paennut +ja matkusti nyt Benaresiin, missä asui eräs hänen äitinsä sukulainen. + +"Jos sallitte minun jäädä luoksenne, maammoseni, niin ei tee mieleni +lähteä minnekään muualle", sanoi hän lopuksi. + +Se lapsellinen luottavaisuus, jota poika osoitti puhutellessaan häntä +"maammoseksensa", valveutti tytön sydämen syvyydessä äidin vaistot. + +"Päätetty asia, Umesh", sanoi hän rohkaisevasti, "sinä lähdet meidän +mukaamme." + + + + +VIIDESKOLMATTA LUKU + + +Rantaäyrästä reunustava pensaikko näytti myöhäisen illan kellervän +viitan tummalta päärmeeltä. Ankat, jotka olivat päiväkauden oleskelleet +ruokapaikoillansa, palasivat sankkenevan pimeän suojassa yösijoillensa +hietasärkkien välillä sijaitseviin lammikkoihin. Varikset olivat +vetäytyneet yöpuullensa ja painuneet äänettömiksi. Kaikki venheet +olivat hakeutuneet rantaan, lukuunottamatta erästä isoa alusta, jota +hitaasti hinattiin vastavirtaan ja joka kynti tyyneen kullanvihertävään +pintaan tumman juovan. + +Ramesh vei ruokotuolin peränpuolelle ja istui siellä kapean kuunsirpin +heikossa valossa. Läntisellä taivaalla yön varjot sulkivat syliinsä +illan viimeisen kultaisen kajasteen, ja kuutamon loihtuisassa valossa +näytti maan kamara sulavan kevyeksi sumuksi. Ramesh kuiskaili itsekseen +"Hem, Hem", ja rakastettu nimi kietoutui sanomattoman suloisesti hänen +sydämensä ympärille. Pelkkä nimen kuiskaaminen loihti esiin kadotetun +rakastetun katseen, joka ikäänkuin sumun halki suuntautui häneen +sanomattoman hellänä ja samalla surunvoittoisena. Rameshia puistatti, +ja kyynelet nousivat hänen silmiinsä. + +Viimeksikuluneiden kahden vuoden kokemukset siirtyivät näkynä hänen +silmiensä ohi. Hän palautti mieleensä ensimmäisen kohtauksen. Eipä +hän ollut silloin aavistanut, kuinka kohtalokkaaksi tuo päivä hänelle +muodostui! Dzhogendra oli vienyt hänet mukanaan kotiinsa, ja ujo +nuorukainen oli kovin hämillänsä nähdessään Hemnalinin istumassa +teepöydän päässä. Vähitellen hänen arkuutensa hävisi, ja hän alkoi +viihtyä hyvin uudessa seurassa. Lähemmin tutustuttuaan hän kääntyi +runolliseksi ja näki Hemnalinissa kaikkien lukemiensa rakkausrunoelmien +esineen. Hän alkoi salaa ylpeillä rakastumisestansa ja sääli niitä +tovereitansa, joiden täytyi tutkintojansa varten tutkia rakkauslauluja +hänen sitävastoin kokiessa rakkautta elävänä todellisuutena. + +Siinä muistellessaan hän oivalsi olleensa noina aikoina vain rakkauden +esikartanoissa. Vasta kun näkymölle ilmaantui Kamila tehden hänen +elämänsä ongelman ratkaisemattomaksi, vasta silloin, ristiaallokossa, +hänen rakkautensa sai oikean muotonsa ja muuttui eläväksi +todellisuudeksi. + +Ramesh antoi pään painua käsien varaan siinä miettiessään. Hänen +eteensä levisi elämä, elämä täynnä kyltymätöntä rakkauden kaipausta, +sellaisen olennon elämä, joka on kietoutunut paulaan ja suotta +ponnistelee siitä vapautuakseen. Eikö hän kykenisi paulaa rikkomaan, +jos keräisi voimansa valtavaan yritykseen? + +Kohottaessaan päänsä ankaran päättäväisesti hän näki Kamilan, joka +seisoi aivan lähellä, kädet toisen ruokotuolin selustalla. Rameshin +äkkinäinen liike sai hänet säpsähtämään. "Sinä varmaan nukuit, ja minä +sinut herätin!" huudahti hän ja kääntyi katuvaisena menemään, kun +Ramesh samassa kutsui hänet takaisin. "Älä ole milläsikään, Kamila, +minä en nukkunut. Tulehan tänne istumaan; minä kerron sinulle tarinan." + +Toivo saada kuulla tarina ihastutti Kamilaa; hän veti istuimensa aivan +lähelle ja sijoittautui siihen. Ramesh oli päättänyt ilmaista hänelle +koko totuuden, mutta hänestä tuntui siltä, että isku muodostuisi liian +ankaraksi, jos hän tekisi tunnustuksensa ihan valmistelematta. Siksipä +hän kehoittikin Kamilaa kuuntelemaan tarinaa. + +"Olipa kerran eräs Radzhputien heimo", aloitti hän, "ja se heimo -- --" + +"Milloin tämä tapahtui?" tiedusteli Kamila. + +"Onko siitä jo hyvinkin pitkä aika?" + +"On kyllä, hyvin pitkä; sinä et ollut silloin vielä syntynytkään!" + +_Kamila_: "Mutta sinä tietenkin olit! Sinähän oletkin koko vanhus, eikö +totta? No, jatkahan!" + +_Ramesh_: "Nämä Radzhputit noudattivat omituista tapaa. Kun joku +heistä oli menossa naimisiin, niin hän ei lähtenyt morsiamen luo, +vaan lähetti miekkansa. Vihkimismenot toimitettiin miekan ollessa +sulhasen sijaisena, ja sitten saapui morsian Radzhputien taloon ja tuli +asianmukaisesti naitetuksi." + +_Kamila_: "Sepä tosiaankin oli merkillinen tapa!" + +_Ramesh_: "En minäkään sitä oikein käsitä, mutta eipä asiaa käy muuksi +muuttaminen. Se kuuluu tarinaan. Näetkös, nuo Radzhputit katsoivat +arvoonsa soveltumattomaksi lähteä henkilökohtaisesti morsiamen taloon. +Se kuningas, josta tarina kertoo, kuului samaan heimoon Eräänä päivänä +hän -- --" + +_Kamila_: "Sinä et ole sanonut, minkä maan kuningas hän oli." + +_Ramesh_: "Hän oli Maduran kuningas; eräänä päivänä hän -- --" + +"Sanohan ensin hänen nimensä", virkkoi Kamila, joka tahtoi +kuulla kaikki oikeassa järjestyksessä eikä halunnut ilman muuta +hyväksyä mitään. Jos Ramesh olisi tämän aavistanut, niin hän olisi +valmistautunut paremmin. Nyt hän huomasi, että miten halukas Kamila +olikin tarinaa kuulemaan, hän ei kumminkaan suostuisi minkään +yksityiskohdan poisjättämiseen. + +"Hänen nimensä oli Randzhit Singh", jatkoi Ramesh hieman epäröityänsä. + +"Randzhit Singh, Maduran kuningas", toisti Kamila; "no jatkahan!" + +_Ramesh_: "Eräänä päivänä kuningas kuuli vaeltavalta laulajalta, että +eräällä toisella kuninkaalla, hänen heimolaisellansa, oli erinomaisen +kaunis tytär." + +_Kamila_: "Minkä maan kuninkaalla?" + +_Ramesh_: "Voimmehan otaksua, että hän oli Kondzheveramin kuningas." + +_Kamila_: "Miksi sen otaksuisimme? Eikö hän todellisuudessa ollutkaan +Kondzheveramin kuningas?" + +_Ramesh_: "Olipa tietenkin! Haluatko tietää hänenkin nimensä? Hänen +nimensä oli Amar Singh." + +_Kamila_: "Tytön, hänen erinomaisen kauniin tyttärensä nimeä sinä et +ole minulle vielä sanonut." + +_Ramesh_: "Ikävä kyllä en tullut huomanneeksi Hänen nimensä oli -- +hänen nimensä oli -- niin, hänen nimensä oli Tshandra -- --" + +_Kamila_: "Merkillistä, miten helposti unohdat asioita. Olithan +unohtanut minunkin nimeni!" + +_Ramesh_: "Kun siis Audhin kuningas oli kuullut sen vaeltavalta +laulajalta -- --" + +_Kamila_: "Mikä se Audhin kuningas on? Sinähän puhuit Maduran +kuninkaasta!" + +_Ramesh_: "Et suinkaan luule hänen olleen yhden ainoan valtakunnan +kuninkaana! Hän oli sekä Audhin että Maduran kuningas." + +_Kamila_: "Kuningaskunnat kai sijaitsivat vierekkäin?" + +_Ramesh_: "Ihan naapuruksia ne olivat." + +Kertomuksen edetessä valpas Kamila keksi lisää ristiriitoja, mutta +lopulta Rameshin onnistui ne kaikki hälventää, joten hän voi kutoa +seuraavan tarinan: + +"Randzhit Singh, Maduran kuningas, toimitti lähettilään Kondzheveramin +kuninkaan luo pyytämään hänelle prinsessaa puolisoksi. Amar Singh, +Kondzheveramin kuningas, suostui mielellään ehdotukseen. + +"Sitten lähti Indradzhit Singh, Randzhit Singhin nuorempi veli, +sotajoukkoinensa Amar Singhin valtakuntaan liehuvin lipuin, rumpujen ja +torvien ankarasti pauhatessa, ja leiriytyi kuninkaalliseen puistoon. +Kondzheveramin kaupunki vietti suuren juhlan iloisen tapahtuman +kunniaksi. + +"Kuninkaalliset astrologit toimittivat laskelmansa ja määräsivät +hyväenteisen päivän hääpäiväksi. Määrätty ajankohta oli pimeän +kuukaudenpuoliskon kahdestoista yö, kaksi tuntia puolenyön jälkeen. +Sinä yönä olivat kaikki talot köynnöksin kaunistetut ja koko kaupunki +oli juhlallisesti valaistu prinsessa Tshandran häitten kunniaksi. + +"Prinsessa ei kumminkaan tietänyt, kuka hänen tuleva puolisonsa +oli. Prinsessan syntyessä oli viisas Paramananda Svami ilmoittanut +hänen isällensä: 'Erään kiertotähden asema ennustaa tyttärellesi +onnettomuutta. Kun tulee hänen naimisiinmenoaikansa, älä mainitse +hänelle sen miehen nimeä, joka hänen tulee ottaa miehekseen.' + +"Määrättyyn aikaan prinsessa vihittiin miekkaan. Indradzhit Singh toi +tavanomaiset sulhasen lahjat ja kumarsi veljensä vaimoa. Indradzhit +oli veljellensä yhtä uskollinen kuin Lakshmana Ramalle, ei kohottanut +katsettansa jalon neidon kasvoihin, jotka harson verhossa punastuivat, +vaan kiinnitti sen hänen somiin pieniin jalkoihinsa, jotka olivat +kiiltoöljyllä voidellut ja helisevin nilkkarenkain koristetut. + +"Häitten jälkeisenä päivänä Indradzhit sijoitti prinsessan jalokivin +kaunistettuun ja suojakatoksella varustettuun kantotuoliin ja lähti +kulkemaan kotimaahansa. Pelko sydämessään muistellen sitä pahaa +kiertotähteä, joka oli uhannut hänen tytärtänsä onnettomuudella, +Kondzheveramin kuningas laski oikean kätensä hänen päälaellensa +ja antoi hänelle jäähyväissiunauksen. Kuningatar, joka ei kyennyt +hillitsemään kyyneliänsä, suuteli tytärtänsä huulille. Temppeleissä +tuhannet papit toistelivat loitsuja torjuaksensa kovaa kohtaloa. + +"Kondzheveram on kaukana Madurasta, melkein kuukauden matkan päässä. +Toisena iltana Radzhputit olivat pystyttäneet telttansa Vetsha-virran +rannalle ja valmistautuivat menemään levolle, kun samassa havaittiin +soihtuvalkeita läheisessä metsässä. Indradzhit lähetti erään aseistetun +miehen ottamaan asiasta selkoa, ja mies toi palatessaan seuraavan +tiedon: 'Teidän ylhäisyytenne, valot ovat erään seurueen, joka palaa +hääretkeltä samoinkuin mekin. Ne ovat Radzhputeja, meidän omaa +heimoamme, ja saattavat aseistetuin seuruein morsianta puolisonsa luo. +Tiet ovat epävarmat, ja sen vuoksi he pyytävät teidän korkeuttanne +heitä suojelemaan ja saattelemaan osan matkaa!' + +"Prinssi vastasi: 'On oikeus ja kohtuus, että apua suodaan sitä +anoville. Puolustakaamme heitä niin hyvin kuin voimme.' Sitten +molempain seurueiden taisteluvoimat yhtyivät. + +"Kolmas yö oli pimeän kuukaudenpuoliskon viimeinen. Heidän edessänsä +oli vuorijono, takanansa taaja metsä. Väsyneet sotilaat lepäsivät +kohta sikeässä unessa, sirkkojen sirityksen ja vesiputousten kohinan +tuudittelemina. + +"Yht'äkkiä syntyi sellainen meteli, että kaikki heräsivät unesta. +Maduralaisten leirissä laukkasivat ratsut valtoiminaan, sillä joku oli +katkaissut niiden kiinnityshihnat. Siellä täällä loimahti palamaan +teltta, ja liekit punersivat kuutamotonta taivasta. + +"Sotilaat huomasivat heti rosvojen hyökänneen heidän kimppuunsa. Seurasi +hurja käsikähmä. Pimeässä oli vaikea erottaa ystävää vihollisesta, ja +seurauksena oli auttamaton sekamelska. Sekasorron suojissa hyökkääjät +ryöstivät leirin ja pakenivat saaliinensa vuoristoon. + +"Taistelun tauottua ei prinsessaa näkynyt missään. Hän oli säikähtyneenä +paennut leiristä ja oli liittynyt erääseen pakolaisparveen luullen +siihen kuuluvansa. + +"Itse asiassa nämä pakolaiset kuuluivat toiseen hääseurueeseen. +Sekamelskan vallitessa olivat rosvot vieneet heidän saattamansa +morsiamen, mutta nyt he luulivat Tshandra-prinsessaa heidän haltuunsa +uskotuksi morsiameksi ja kiiruhtivat mitä pikimmin omaan maahansa. + +"Tämä seurue kuului erääseen mitättömään Radzhput-heimon sukuun, joka +asui kaukaisella rannikkoseudulla. Prinsessa saatettiin asianmukaisesti +päällikön -- Tshet Singhin -- luo, jolle olisi oikeastaan kuulunut +toinen morsian. + +"Tshet Singhin äiti lausui tytön tervetulleeksi ja vei hänet kammioonsa, +kokoontuneiden sukulaisten kuiskutellessa: 'Näin kaunista morsianta +emme ole milloinkaan nähneet!' + +"Tshet Singh näki kilvoitelleensa hyvän kilvoituksen ja palvellen +kumarsi vaimoansa mielessänsä, kokonaan hänen sulonsa lumoissa. +Prinsessa puolestansa tiesi, mikä hyvälle vaimolle sopii. Pitäen Tshet +Singhiä laillisena puolisonansa hän päätti omistaa elämänsä hänen +palvelukseensa. + +"Muutaman päivän kuluessa hälveni heidän keskinäinen arkuutensa, ja kun +he sitten juttelivat, niin Tshet Singh havaitsi, että tyttö, jonka hän +oli ottanut morsiamenansa taloonsa, ei ollut kukaan muu kuin prinsessa +Tshandra!" + + + + +KUUDESKOLMATTA LUKU + + +"Entä sitten?" kysyi Kamila jännittyneenä. Hän oli kuunnellut +kertomusta henkeänsä pidättäen. + +"Minä tiedän vain sen verran, enempää en tiedä. Sano sinä minulle, +miten arvelet lopulta käyneen." + +_Kamila_: "Ei, ei, se ei käy päinsä! Sinun pitää kertoa tarina loppuun +asti." + +"Kunniasanani, Kamila: minä puhun totta! Sitä kirjaa, josta olen +tarinan lukenut, on ilmestynyt vasta ensimmäinen nidos, ja minulla ei +ole aavistustakaan, milloin seuraava osa tulee julkaistavaksi." + +"Oletpa sinä heittiö! Tuo ei ole kaunista!" huudahti Kamila ärtyneenä. + +_Ramesh_: "Kirjan tekijää sinun olisi moitittava. Minä tahdon vain +sinulta kysyä: Miten piti Tshet Singhin menetellä Tshandraan nähden?" + +Kamila mietti pitkän aikaa katse suunnattuna virralle. + +"Minä en tiedä, mitä hänen olisi pitänyt tehdä; minä en osaa mitään +ajatella", virkkoi hän vihdoin. + +Ramesh oli hetkisen vaiti ja jatkoi sitten: "Olisiko Tseth Singhin +pitänyt kertoa Tshandralle kaikki?" + +"Mitä ihmettä puhutkaan! Ellei hän olisi mitään sanonut, olisi syntynyt +kamala sekaannus; sehän olisi ollut kerrassaan kauheata! Paljoa parempi +on sanoa totuus." + +"Paljoa parempi", toisti Ramesh konemaisesti. Jälleen hetkisen vaiti +oltuaan hän jatkoi: "Kuulehan, Kamila, jos otaksumme -- --" + +_Kamila_: "Mitä meidän tulee otaksua?" + +_Ramesh_: "Otaksukaamme, että minä olen Tseth Singh ja sinä olet +Tshandra." + +_Kamila_: "Älä juttele minulle tuollaisia! Se ei minua miellytä!" + +_Ramesh_: "Niin, mutta minun täytyy se sanoa. Mikä olisi minun +velvollisuuteni siinä tapauksessa ja mikä sinun?" + +Kamila ei vastannut. Sensijaan hän äkkiä nousi ja lähti pois. Hän +kohtasi Umeshin, joka istui heidän hyttinsä ovella ääneti virralle +silmäillen. + +"Umesh, oletko milloinkaan nähnyt aavetta?" kysyi hän. + +"Olen kyllä, maammoseni." + +"Millainen aave se oli? Kerrohan minulle siitä!" Hän otti ruokotuolin +ja istuutui pojan viereen. Yksin jäätyänsä Ramesh päätti mieluummin +olla kutsumatta takaisin Kamilaa, joka näytti tosiaankin käyneen +apeamieliseksi. Kuun pienoinen sirppi katosi bambutiheikön taakse. +Aluksen kannelta oli sammutettu valot, ja ihmiset olivat vetäytyneet +kannen alle syömään ja nukkumaan. Ketään muita hyttimatkustajia ei +ollut, ja useimmat kolmannen luokan matkustajat olivat kahlanneet +maihin keittääkseen siellä illallisensa. Maissa näkyi siellä täällä +tiheikön lomitse tuikkavia kylätien tulia. Keskivirran väkevä juoksu +tempoi ankkuriköyttä, ja silloin tällöin vavahdutteli suuren kymen +tykytys koko alusta. + +Tässä oudossa ympäristössä, taivaan valtaisan kumon alla Ramesh yritti +parhaansa mukaan ratkaista omantunnon hänelle asettamaa ongelmaa. Oli +selvää, että hänen täytyi luopua joko Kamilasta tahi Hemnalinista; ei +ollut olemassa minkäänlaisia sovittelumahdollisuuksia, joiden nojalla +hän olisi voinut säilyttää molemmat. Selvää oli myös, mihin suuntaan +velvollisuus viittasi. Hemnalinilla oli vielä muita mahdollisuuksia; +hän voi häätää Rameshin sydämestänsä ja ojentaa kätensä jollekin +toiselle kosijalle, mutta Kamilan hylkääminen merkitsi hänen ajamista +armottomaan maailmaan. Mutta sittenkään -- niin itsekäs olento on +ihminen -- Ramesh ei saanut mitään lohdutusta siitä ajatuksesta, että +Hemnalini saattoi hänet unohtaa, että hänellä oli muita mahdollisuuksia +ja ettei hänen ainoa autuutensa sisältynyt häneen, Rameshiin. +Päinvastoin: tuo ajatus vain äidytti hänen kaipaustansa. Neito +näytti väikkyvän hänen edessänsä, melkein saavutettavissa, niin että +hänestä tuntui siltä, kuin olisi tarvinnut vain kätensä ojentaa hänet +saavuttaakseen. + +Ramesh oli antanut päänsä painua käsien varaan siinä miettiessään. +Kaukaa kuului shakaalin ulvonta, ja kohta alkoivat kylän koirat +haukkua. Hän kohotti päätänsä, ja hänen katseensa sattui Kamilaan, joka +seisoi vähän matkan päässä pimeässä, laivankaiteen luona. Ramesh nousi. +"Etkö ole vielä mennyt levolle, Kamila? On jo myöhä." + +"Etkö sinä lähde levolle?" + +"Olen juuri lähdössä. Olen vienyt sänkyvaatteeni oikeanpuoliseen +hyttiin. Älä sinäkään enää viivyttele." + +Kamila hiipi ääneti hänelle osoitettuun hyttiin. Hän ei voinut +kertoa Rameshille, että oli vastikään kuunnellut kummitusjuttua ja +pelkäsi yksinäisyyttä. Hänen epäröivän käyntinsä selvästi ilmaisema +vastahakoisuus aiheutti Rameshissa tunnonvaivaa. + +"Älä pelkää, Kamila", huusi hän toisen poistuessa, "minun hyttinihän on +siinä ihan vieressä, ja minä jätän välioven auki." + +Kamila kohotti ylpeästi päätänsä. "Mitäpä tässä olisi pelättävää?" + +Ramesh sammutti valon hytistänsä ja paneutui makuulle. + +"Minä en voi jättää Kamilaa", mietti hän. "Hyvästi siis, Hemnalini! +Tämä on lopullinen päätökseni, ja sen tulee olla järkkymätön." Mutta +siinä pimeässä maatessaan hän hautoi mielessänsä, mitä kaikkea +menettäisi, jos Hemnalinista luopuisi, ja lopulta kävivät ajatukset +niin sietämättömiksi, että hän hypähti ylös ja lähti pois hytistänsä. +Korkean taivaankannen syvä tummuus johti hänen mieleensä sen varman +tunnon, että kaikki hänen häpeänsä ja huolensa ei lopultakaan ollut +mitään ääretöntä, vaan ajan ja paikan rajoittamaa. Nuo ylhäällä +tuikkavat tähdet olivat ikuiset, ja Rameshin ja Hemnalinin rakkaudesta +kertova pieni tarina parka ei ulottuisi edes niihin asti. Kuinka +monta syksyistä yötä virtailisikaan suuri kymi vielä myöhemminkin +tähtien alla, ohi tämän hiekkaisen särkän, häilyvän kaisliston ja +puiden ympäröimän nukkuvan kylän, silloinkin, kun Rameshin kuolevaisen +ruumiin olisi rovio aikoja sitten muuttanut tuhkaksi heittäen sen +paljonsietävän maan helmaan ja kun hänen rauhaton henkensä olisi +saavuttanut iäisen levon. + + + + +SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU + + +Kamilan herätessä oli vielä pimeä. Ympärilleen katsahtaessaan hän +havaitsi olevansa yksin; kului pari minuuttia, ennenkuin hän tajusi, +missä oli. Hän nousi vaivalloisesti vuoteestansa, avasi oven ja katsoi +ulos. Tyynen veden pinnalla lepäsi kevyt usvaverho, pimeys tuntui +käyvän harmaan kalpeaksi, ja itäisellä taivaalla, rannan puitten +takana, näkyi päivänkoiton ensi kajaste. Hänen siinä katsellessaan +alkoi kalastajavenheiden valkoisia purjeita sukeltaa esiin +teräksenkarvaisella vedenpinnalla. + +Kamilan sydämessä asui kumea tuska, jonka syytä hän ei osannut arvata. +Miksi näyttikään sumuinen syysaamu niin epämiellyttävältä? Mistä +johtuivatkaan nämä huokaukset, jotka kohotessaan salpasivat henkeä ja +uhkasivat hersyttää silmiin kyynelet? Miksi hautoikaan hän mielessänsä +hylättyä olotilaansa? Vuorokausi sitten häneltä oli vielä ollut ihan +unohduksissa se tosiasia, että hän ja hänen miehensä olivat orpoja, +ettei heillä ollut yhtään sukulaista eikä seuralaista. Mikä olikaan +tällä välin saanut hänet yksinäisyytensä tajuamaan? Eikö Ramesh yksin +riittänyt hänen tueksensa ja turvaksensa? Miksi painoikaan häntä niin +kovin se tunto, että hän oli yksin ja mitättömänä tässä äärettömässä +kaikkeudessa? + +Hänen seisoessaan siinä avoimella ovella alkoi virran syvyydessä hehkua +välkkyvä kultainen juova. Miehistö ryhtyi jälleen töihinsä, ja koneet +alkoivat jälleen rämistä. Ketjujen ratiseminen ja väkipyörien narske +herätti kylän poika viikarit ja houkutteli heidät rantamalle. + +Meteli herätti Rameshinkin. Hän astui hyttinsä ovelle nähdäkseen, +missä Kamila oli. Hänet havaitessaan Kamila säpsähti ja, vaikka olikin +jo huolellisesti hunnutettu, yritti vetää huntua vielä kiinteämmin +kasvoillensa. + +"Oletko jo peseytynyt, Kamila?" kysyi Ramesh. + +Kysymys oli varsin viaton eikä sinänsä antanut aihetta minkäänlaiseen +pahastumiseen, mutta siitä huolimatta Kamila tuntui loukkaantuvan, +sillä hän kääntyi pois ja pudisti vain päätänsä. + +"Tulee kohta ihmisiä", jatkoi Ramesh, "olisi parasta, että laittaudut +kuntoon." + +Kamila ei vastannut mitään; hän tempasi äkkiä tuolilta vaatteensa ja +lähti hänen ohitsensa kylpyhuoneeseen. + +Se seikka, että Ramesh nousi aikaisin valvoakseen hänen toimiansa, +tuntui Kamilasta turhalta, jopa nenäkkäältäkin. Hän tiesi varsin hyvin +Rameshin noudattavan käyttäytymisessään pidättyväisyyttä, tiesi, että +hänen tutunomaisuutensa aina pysyi määrätyissä rajoissa. Kamilalla +ei ollut milloinkaan ollut tilaisuutta oppia anopilta tavanomaisia +käyttäytymissääntöjä -- milloin ja missä soveliaisuus vaatii käyttämään +huntua. Mutta tänä aamuna oli Rameshin läsnäolo herättänyt hänessä +vaistomaista arkuudentuntoa. + +Kun Kamila kylvyn jälkeen palasi hyttiinsä, odottivat häntä siellä +päivän työt. Hän otti avainkimpun olkapäänsä yli heittämästään viitan +kulmasta ja avasi vaatearkkunsa. Samassa hänen katseensa sattui siihen +pieneen lippaaseen, jonka Ramesh oli hänelle antanut. Eilen se oli +häntä ilahduttanut, sen omistaminen oli herättänyt hänessä voiman ja +riippumattomuuden tuntoa, ja hän oli sulkenut sen arkkuunsa kalliina +aarteena, mutta tänään hänen iloinen ihastuksensa oli kadonnut. +Kuuluihan lipas sittenkin Rameshille eikä hänelle, hän ei ollut sen +ainoa omistaja eikä voinut sitä mielin määrin vallita; hänessä se +herätti vain vastuunalaisuuden tuntoa. + +"Sinä olet kovin hiljainen", huomautti Ramesh hyttiin astuessaan, +"löysitkö lippaasta aaveen, kun sen avasit?" + +"Tämä on sinun", virkkoi Kamila ojentaen lipasta hänelle. + +"Mitäpä minä sillä?" kysyi Ramesh. + +"Kunhan vain minulle ilmoitat, mitä tarvitset, niin minä hankin sen +sinulle." + +"Mutta etkö itse mitään tarvitse?" + +"Minä en tarvitse rahaa", vastasi Kamila kevyesti päätänsä heittäen. + +Ramesh hymyili. "Eipä ole paljon sellaisia ihmisiä, jotka voivat niin +sanoa! Mutta jos tosiaankaan et sitä pidä missään arvossa, miksi et +lahjoita sitä jollekin vieraalle? Miksi juuri minulle?" Sanaakaan +sanomatta Kamila laski lippaan lattialle. + +"Sanohan minulle totuus, Kamila", jatkoi Ramesh, "etkö ole harmistunut +sen vuoksi, etten kertonut tarinaa loppuun?" + +"Minä en ole harmistunut", vastasi Kamila, katse lattiaan luotuna. + +_Ramesh_: "Niinpä pidät tuon lippaan itselläsi. Jos niin teet, niin +tiedän, että puhut totta." + +_Kamila_: "Minä en näe asiain yhteyttä. Se on sinun omaisuuttasi, ja +sinun tulee pitää se hallussasi." + +_Ramesh_: "Mutta sehän ei ole minun! Henkilöt, jotka ottavat lahjoja +takaisin, muuttuvat kuoltuansa aaveiksi, huuletko minun mielivän +muuttua aaveeksi?" + +Se ajatus, että Ramesh voisi esiintyä aaveena, huvitti Kamilaa siinä +määrin, ettei hän voinut olla nauramatta. + +"Enpä tietenkään. Muuttuvatko henkilöt, jotka ottavat lahjoja takaisin, +tosiaankin aaveiksi? Minä en ole sitä koskaan kuullut." Kamilan tahaton +hilpeys lopetti kaikki vihollisuudet. "Totuudesta voi saada selkoa +yhdellä ainoalla tavalla", sanoi Ramesh. "Sinun täytyy itse kysyä asiaa +aaveelta, kun ensi kerran sellaisen kohtaat." + +Kamilan uteliaisuus oli herännyt. "Vakavasti puhuen: oletko milloinkaan +nähnyt aavetta?" kysyi hän. + +"En mitään oikeata; olen nähnyt koko joukon jäljennöksiä; oikea laji on +harvinainen!" + +_Kamila_: "Mutta Umesh sanoo -- --" + +_Ramesh_: "Umesh? Kuka on Umesh?" + +_Kamila_: "Kuka? Se poika, joka matkustaa kanssamme. Hän on nähnyt +aaveen." + +_Ramesh_: "Silloin minun täytyy tunnustaa, että hän on sikäli minua +etevämpi." + +Sillävälin miehistön oli onnistunut suurin ponnistuksin saada alus +karilta. Se ei ollut ehtinyt paljoakaan liikkua, kun rannalle ilmaantui +eräs poika. Hänellä oli kori päälaellansa, ja hän juoksi niin nopeasti +kuin suinkin voi, viittilöiden alusta pysähtymään. Kapteeni ei +välittänyt hänestä mitään. Huomatessaan Rameshin poika kääntyi hänen +puoleensa huutaen: "Babu! Babu!" + +"Hän luulee minua kapteeniksi", virkkoi Ramesh viittoen pojalle, ettei +mahtanut alukselle mitään. + +"Mitä, sehän on Umesh!" huudahti Kamila. "Me emme voi häntä jättää. +Sinun täytyy toimittaa hänet laivaan." + +"He eivät tottele minua, jos pyydän pysähdyttämään", vastasi Ramesh. + +"Sano heille, että pysähdyttävät!" huudahti Kamila aivan hädissään. +"Käske pysähdyttämään. Mehän olemme aivan lähellä rantaa." + +Ramesh astui kapteenin luo ja pyysi häntä pysähdyttämään aluksen. + +"Ohjesääntö ei sitä salli, herrani", kuului lyhyt vastaus. + +Kamila oli seurannut Rameshia ja alkoi nyt hänkin anoa. "Te ette saa +häntä jättää! Pysähtykää hetkiseksi! Umesh parkani!" + +Ramesh turvautui nyt yksinkertaiseen menetelmään saadakseen kapteenin +luopumaan epäilyksistänsä. Soveliaan rahasumman saatuansa mies +pysähdytti aluksen ja otti pojan siihen. Sitten hän ryhtyi pitämään +asianmukaista nuhdesaarnaa, mutta Umesh ei ollut millänsäkään, asetti +korinsa Kamilan jalkojen eteen ja irvisteli, ikäänkuin ei olisi mitään +tapahtunut. + +"Tämä ei ole mikään naurun asia", virkkoi Kamila, joka ei ollut +vieläkään toipunut säikähdyksestään. "Miten sinun olisi käynyt, ellei +laiva olisi pysähtynyt?" + +Vastauksen asemasta Umesh kumosi korinsa, josta vieri kannelle rykelmä +vihreitä banaaneja, jokin määrä spenaattia ja joukko kurpitsoja. + +"Mistä olet kaiken tuon saanut?" kysyi Kamila. + +Umeshin antamaa selitystä ei poliisi olisi pitänyt tyydyttävänä. +Edellisenä päivänä, mennessään kylään ostoksille, hän oli pannut +merkille, missä nämä hedelmät ja vihannekset kasvoivat eri puutarhoissa +ja eri kattotasanteilla, ja oli nyt varhain aamulla, aluksen ollessa +vielä karilla, suorittanut valintansa kysymättä lupaa keneltäkään. + +"Mitä pälkähtääkään päähäsi, kun lähdet varkaisiin ihmisten +puutarhoihin?" kovisteli Ramesh. + +"Ei se ollut varastamista; minä otin vain vähän joka kohdasta. Siitä ei +ole kenellekään vahinkoa." + +"Eikö siis ole varastamista, jos otat vain vähän. Sinä lurjus! Lähde +pois näkyvistäni ja ota nuo mukaasi!" + +Umesh silmäili Kamilaa apua anoen. "Maammoseni, tällaisen spenaatin +nimenä on meidän puolessa _pairing_; siitä tulee hieno muhennos; +tällaisen nimenä taas on _bito_, ja -- --" + +"Pidä kiirettä!" huusi Ramesh jo ihan suunniltansa. "Ja korjaa +spenaattisi, muuten minä heitän koko saaliisi virtaan." + +Umesh silmäili kysyvästi Kamilaa, joka viittoen kehoitti häntä viemään +pois vihannekset. Umesh päätteli, ettei hänen sydämensä ollut vielä +käynyt aivan ynseäksi, kokosi saaliinsa koriin ja astuskeli pois. + +"Hän on menetellyt kovin väärin; sinä et saa rohkaista häntä +sellaiseen", virkkoi Ramesh lähtien hyttiinsä kirjoittamaan kirjettä. + +Kamila katsahti ympärillensä ja näki Umeshin istumassa laivan perässä +toisen luokan kannen takana, lähellä improvisoitua keittiötä. + +Koska aluksessa ei ollut ketään toisen luokan matkustajia, lähti Kamila +hänen luoksensa kääriydyttyään sitä ennen hartiahuiviinsa. "No, oletko +heittänyt ne pois?" kysyi hän. + +"Enhän toki; ne ovat kaikki täällä kansikomerossa." + +"Tiedätkö, sinä olet menetellyt kovin kehnosti", virkkoi Kamila +yrittäen näyttää ankaralta. "Et saa enää koskaan tehdä niin. +Ajattelehan, miten olisi käynyt, jos olisivat jättäneet sinut sinne!" +Hän meni kansikomeroon ja huusi käskevästi: "Tuo minulle veitsi!" + +Umesh totteli, ja Kamila alkoi käsitellä anastettuja vihanneksia. + +"Hienonnettu sinappi sopii erittäin hyvin tähän spenaattiin, +maammoseni", huomautti Umesh. + +"Hyvä, valmista sitä", käski Kamila. + +Hän varoi kovin herättämästä sitä luuloa, että kannattaisi Umeshin +temppuja, ja käsitteli vihanneksia niinmuodoin erittäin ankaran +näköisenä. + +Mitäpä muuta hän voikaan tehdä kuin tukea avutonta kulkijapoikaa! +Hänenkin mielestänsä oli pieni kasvitarhavarkaus mitätön asia +verrattuna kodittoman pojan suojantarpeeseen. Koko jutussa oli jotakin +liikuttavaa, naissydämeen vetoavaa: hänen tähtensä tuo veitikka oli +käynyt kasvitarhoja ryöstämässä ja siten ollut myöhästymäisillään +laivasta. + +"Eilisestä vanukkaasta on vielä vähän jäljellä, Umesh", sanoi hän, "sen +voit syödä. Mutta muista, ettet milloinkaan enää menettele siten." + +"Ettekö te syönytkään eilen vanukasta, maammoseni?" kysyi poika +katuvaisena. + +"Minä en ole siihen niin mielistynyt kuin sinä. Kuulehan nyt, meillä +on kaikkea muuta paitsi kalaa. Miten saamme herrallesi hieman kalaa +aamiaiseksi?" + +"Minä voin toimittaa teille kalaa, maammoseni, mutta tällä kertaa +teidän täytyy siitä maksaa." + +Kamilan täytyi ryhtyä jälleen nuhtelemaan. "Enpä ole milloinkaan nähnyt +sinunlaistasi tuhmaa poikaa, Umesh", sanoi hän yrittäen kurtistaa +kauniita kulmiansa. "Olenko minä milloinkaan käskenyt hankkia tavaroita +niitä maksamatta?" + +Edellisen päivän tapahtumista Umesh oli jollakin tavoin saanut sen +käsityksen, että Kamilan oli vaikea saada Rameshilta rahoja. Tästä +ja muista syistä hän oli alkanut tuntea vastenmielisyyttä isäntäänsä +kohtaan. Suunnitellessaan nälän loitollapitämistä hän niin ollen otti +huomioon ainoastaan molemmat riippuvaisuussuhteessa olevat henkilöt, +itsensä ja Kamilan. Ramesh ei tullut ollenkaan kysymykseen. + +Vihannesten hankkiminen oli verrattain helppo asia, kalan saanti +sitävastoin hankalampi. Maailma, joka oli niin järjestetty, ettei +voinut rahatta saada pientäkään määrää kalaa ja hapanta kermaa +ihailunsa esineelle, tuntui Kamilan nuoresta ihailijasta ankaralta ja +tunteettomalta paikalta. + +"Jos vain voisitte saada herralta viisi annaa", virkkoi hän arasti, +"niin minä voisin toimittaa teille ison karpin, maammoseni." + +"Se ei käy päinsä", sanoi Kamila moittivasti. "Minä en voi enää päästää +sinua pois laivalta. Jos vielä kerran myöhästyt, niin he eivät ota +sinua laivaan." + +"Minä en haluakaan lähteä maihin; laivamiehet ovat tänä aamuna saaneet +verkkoonsa pari isoa kalaa ja voisivat myydä meille toisen tai osan +siitä." + +Kamila nouti kohta rupian ja antoi sen pojalle. "Maksa tuosta ja tuo +loput takaisin." Umesh toikin kalan, mutta rahasta ei tullut mitään +takaisin. "He eivät huolineet rupiaa vähemmästä", ilmoitti hän. + +Kamila tiesi, ettei se ollut sananmukaisesti totta, ja virkkoi +hymyillen: + +"Lähimmässä pysähdyspaikassa meidän täytyy vaihtaa pari rupiaa." + +"Epäilemättä", lausui Umesh soveliaan vakaasti, "jos niille näyttää +kokonaista rupiaa, on aika vaiva saada siitä jotakin takaisin." + +"Totisesti! Tämähän on hyvää!" huomautti hieman myöhemmin Ramesh +ryhtyessään murkinoimaan. "Mutta mistä oletkaan tämän saanut? Hei, +tuossahan on karpinpää!" Hän kohotti sitä juhlallisesti ilmoille. "Se +ei ole unta, ei näköharhaa eikä pettävää kuvittelua, vaan todellinen +cyprinus rohitan pää!" + +Päivän aamiainen muodostui suureksi menestykseksi. Rameshin +vetäydyttyä kannelle lepotuoliin ateriaansa sulattelemaan tuli Umeshin +vuoro. Kalamuhennos miellytti häntä siinä määrin, että hän jatkoi +aterioimistansa järkkymättä, kunnes Kamilan ilo alkoi muuttua vakavaksi +huolestumiseksi. "Älä syö enempää tällä kertaa, Umesh", huudahti hän +pelokkaasti, "minä olen säästänyt sinulle osan iltasta varten." + +Monet puuhat ja huumorintaju auttoivat Kamilaa huomaamattansa +vapautumaan aamuisesta masennuksen puuskasta. Päivä jatkui tasaisesti, +ja länteen painuva aurinko pääsi vähitellen kurkistamaan laivankannelle +telttakatoksen alitse. Puuskuttavan aluksen yläpuolella auterehti +ehtoopäivän helteinen ilma. Kapeita, syysviljan raikkaan vihreyden +halki johtavia polkuja astelivat maalaiseukot, ruukku lanteella, +matkalla iltakylpyynsä. Kamila puuhaili koko ehtoopuolen valmistellen +beteliä, peseytyen, järjestellen hiuksiansa ja vaihtaen vaatteitansa, +ja aurinko oli jo ehtinyt painua bambuviidakkojen taakse, jotka +osoittivat kyläpaikkoja, ennenkuin hän oli valmis illan askareisiin. + +Samoinkuin edellisenä päivänä pysähtyi alus nytkin erääseen +säännönmukaiseen laituripaikkaansa. Kamila oli juuri ajatellut, että +aamiaisesta jääneet vihannekset riittäisivät vielä illalliseksikin ja +ettei olisi paljon keittämisvaivoja, kun Ramesh tuli sanomaan, että oli +nauttinut päivälliseksi niin vankan aterian, ettei kaivannut illallista. + +"Etkö siis halua syödä mitään", kysyi Kamila surkutellen, "etkö edes +hieman paistettua kalaa?" + +"En, kiitos", vastasi Ramesh lyhyeen ja lähti pois. Senjälkeen Kamila +kumosi maukkaan ruokalajin Umeshin lautaselle. + +"Ettekö ole jättänyt mitään itsellenne?" kysyi poika. + +"Minä olen jo syönyt illallisen", kuului vastaus, ja niin olivat pienen +laineilla liikkuvan talouden päivänaskareet suoritetut. + +Kuun sirppi valoi nyt hohdettansa virralle ja rannoille, laivalaiturin +läheisyydessä ei ollut kylää, ja hiljainen, heleä yö näytti valvoen +vartioivan avaroita pehmeänvihreitä riisivainioita, niinkuin nainen, +joka turhaan odottaa rakastajansa tuloa. + +Tinakattoisessa konttorissansa rannalla istui kurttuinen pieni +kirjuri toimittaen yhteenlaskua öljylampun valossa. Ramesh voi hänet +nähdä avoimesta ovesta. "Kunpa kohtalo olisikin sijoittanut minut +johonkin tuollaiseen kirjurinkoppiin", huokasi hän, "ahtaaseen, mutta +tehtäviltänsä selvään olopiiriin! Mitä pahaa voisikaan ihmiselle +sattua sellaisessa elämässä, kun koko päivän kirjoittelee laskuja, +saa erehtyessään nuhteita esimieheltänsä ja lähtee illalla, päivätyön +päätyttyä, kotiinsa?" + +Pian sammui valo konttorista. Kirjuri kääri päänsä ympäri huivin +suojatakseen itseänsä yöilmalta ja lähti kävelemään halki autioiden +vainioiden häviten vähitellen näkymättömiin. + +Kamila oli jo vähän aikaa seisonut Rameshin takana laivankaiteen luona, +mutta Ramesh ei ollut häntä huomannut. Kamila oli odottanut Rameshin +kutsuvan hänet luoksensa illallisen jälkeen. Ilta-askaret olivat nyt +suoritetut, mutta mitään kutsua ei ollut kuulunut, joten hän vihdoin +nousi hiljaa laivankannelle. + +Rameshin nähdessään hän kuitenkin äkkiä pysähtyi; jalat eivät kantaneet +häntä kauemmaksi. Kuu valaisi Rameshin kasvoja, joiden ilmeestä +näkyi, että hänen mielensä oli kaukana, ylen kaukana, ettei hänellä, +Kamilalla, ollut mitään sijaa hänen ajatuksissaan. Hänestä tuntui +siltä, kuin olisi nähnyt itsensä ja haaveisiinsa vaipuneen Rameshin +välillä yön hengen valtaisana vartijana, kiireestä kantapäähän kuutamon +verhoamana ja sormi huulillansa. + +Kun Ramesh sitten peitti kasvonsa käsiinsä ja antoi päänsä vaipua +pöydän varaan, hiipi Kamila pois omaan hyttiinsä. Hän ei uskaltanut +liikkua äänekkäästi, koska pelkäsi Rameshin kuulevan ja havaitsevan +hänen lähteneen etsintäretkelle. + +Hytti näytti synkältä ja vastenmieliseltä. Astuessaan kynnyksen yli +hän tunsi puistatusta, ja hyljätyn ja yksinäisen olotilan tunto +tulvahti ehdottomana vakaumuksena hänen mieleensä. Hänestä tuntui +pimeässä siltä, kuin olisi pieni rappeutunut huone yrittänyt outona +hirviönä hänet nielaista. Mutta mitä muuta suojaa hän voikaan etsiä? +Ei ollut olemassa sellaista paikkaa, johon hän olisi voinut laskea +pienen ruumisparkansa sulkien silmänsä siinä tiedossa, että paikka oli +oikeudenmukaisesti hänen. + +Hän kurkisti vielä kerran hyttiin, mutta väistyi jälleen takaisin. +Hänen astuessaan kynnyksen yli Rameshin sateenvarjo putosi tinalipasta +vasten aiheuttaen äänekästä kolinaa. + +Melun säpsähdyttämänä Ramesh katsahti taaksensa ja nousi. "Sinäkö +siellä, Kamila!" huudahti hän nähdessään hänen seisovan hyttinsä +ovella. "Minä luulin sinun menneen levolle jo aikoja sitten. Pelkäänpä, +että olet hieman arka. Olehan huoletta, minä en jää enää ulos. Minä +menen makuulle viereiseen hyttiin ja jätän välioven auki." + +"Minä en pelkää", virkkoi Kamila vilkkaasti. Hän astui nopeasti +takaisin hyttiinsä ja sulki oven, jonka Ramesh oli avannut. Sitten hän +heittäytyi vuoteeseensa ja peitti kasvonsa huiviinsa. Hänen mielensä +valtasi pistävä yksinäisyyden ja orpouden tunne. Koko hänen olemuksensa +nousi kapinaan. Ellei hänen pitänyt saada suojelijaa eikä olla oma +käskijänsä, niin elämä tosiaankin kävisi sietämättömäksi! + +Aika kului vitkalleen. Ramesh nukkui sikeästi viereisessä hytissä. +Kamila ei voinut enää jäädä paikoilleen, hän nousi hitaasti, astui ulos +ja jäi laivan partaalle tuijottelemaan kohti virran rantaa. + +Ei näkynyt eikä kuulunut yhtäkään elävää olentoa. Kuu oli jo painunut +lähelle taivaanrantaa, ja viljavainioiden halki suikertavat polut +olivat jo häipyneet näkymättömiin, mutta Kamila yritti sittenkin niitä +katseellansa tavoittaa. "Kuinka monet naiset ovatkaan kantaneet vettä +noita polkuja pitkin, kukin matkalla omaan kotiinsa!" mietti hän. +Kotiin! Tuo ajatus sylkähdytti hänen sydäntänsä. Kunpa olisi hänelläkin +jossakin pieni koti! Mutta missä? + +Virran rantamat näyttivät jatkuvan äärettömiin. Pään päällä kaareutui +valtava taivaanlaki Maa ja taivas, molemmat äärettömät, olivat hänelle +yhtä hyödyttömät. Pienelle ihmisolennolle koko tuo rajaton avaruus oli +hyödytön, sillä hän kaipasi pientä kotia. + +Kamila säpsähti havaitessaan jonkun seisovan vieressään. "Älkää +säikähtykö, maammoseni, minä tässä vain -- --", kuului Umeshin ääni. +"On jo kovin myöhä; miksi ette mene nukkumaan?" + +Silloin tulvahtivat vihdoin kyynelet Kamilan silmiin; niitä oli +mahdoton pidättää, ne valuivat suurina pisaroina. Kamila kääntyi pois, +jottei Umesh näkisi hänen kasvojansa. + +Sadepilvi liukuu eteenpäin, kunnes kohtaa matkakumppanin, tuulenhengen. +Silloin se ei voi enää kantaa taakkaansa. Samoin oli Kamilan laita. +Kodittoman kulkijapojan tarvitsi vain lausua sana, ja hän ei voinut +enää pidättää kyyneltensä tulvaa. Hän yritti puhua, mutta nyyhkytys +tukehdutti hänen äänensä. + +Umesh etsi hätääntyneenä jotakin lohdutuskeinoa. Oltuaan pitkän aikaa +vaiti hän tokaisi: "Tiedättekö, maammoseni, minulla on vielä jäljellä +seitsemän annaa siitä rupiasta, jonka annoitte minulle." + +Kamilan kyynelvirta taukosi, ja hän hymyili ja oli mielissään tuosta +asiattomasta huomautuksesta. "Pidä rahat toistaiseksi hallussasi", +sanoi hän. "Ja nyt lähde levolle." + +Kuu laskeutui puiden taakse. Tällä kertaa Kamilan väsyneet silmät +painuivat kiinni kohta, kun hän oli laskenut päänsä pielukselle. +Auringon käskevän herätyshuudon aamulla kaikuessa hän oli vielä +sikeässä unessa. + + + + +KAHDEKSASKOLMATTA LUKU + + +Herätessään Kamila tunsi itsensä raukeaksi; päivänpaiste näytti +loistottomalta, kymi virtaili väsyneenä eteenpäin, ja rannan puut +nuokkuivat kuin uupuneet vaeltajat. + +Kun Umesh tuli auttamaan häntä askareissaan, hän virkkoi laimeasti: +"Mene matkaasi, Umesh; älä kiusaa minua tänään." Mutta Umesh ei +ollutkaan niin helposti torjuttavissa. + +"Minä en tahdo teitä kiusata, maammoseni; minä tulen hienontamaan +mausteita." + +Myöhemmin herätti hänen riutunut näkönsä Rameshin huomiota. "Etkö voi +hyvin, Kamila?" kysyi hän saamatta kuitenkaan mitään vastausta. Kamila +pudisti tarmokkaasti päätänsä tehden siten tiettäväksi, että piti +kysymystä tarpeettomana ja tahdittomana, ja lähti keittiöönsä. + +Ramesh oivalsi, että pulma kävi päivä päivältä vaikeammaksi ja että +vihdoinkin täytyi löytää ratkaisu. Hän johtui päättelemään, että kunhan +vain saisi purkaa sydämensä Hemnalinille, kävisi helpoksi ratkaista, +mihin suuntaan velvollisuus viittasi. Pitkänlaisen harkinnan jälkeen +hän istuutui kirjoittamaan Hemille. + +Hän oli vähän aikaa kirjoittanut ja pyyhkinyt kirjoittamaansa pois, kun +kuuli vieraan äänen. "Saanko kysyä nimeänne, hyvä herra?" Hän katsahti +ihmeissään kysyjään ja näki vanhanpuoleisen herrasmiehen, jolla oli +harmaat viikset ja päälaelta harvenneet hiukset. + +Rameshin ajatukset olivat kiintyneet kirjeeseen, joten hän ei kyennyt +heti tointumaan. + +"Olettehan bramaani, eikö totta?" jatkoi vieras. "Minä toivotan teille +hyvää huomenta. Teidän nimenne on Ramesh Babu; sen verran jo tiedän. +Meidän maassamme, nähkääs, on ensimmäinen askel tutustumiseen se, +että kysytään henkilön nimeä. Se siis on oikeastaan kohteliaisuutta, +mutta nykyjään monet siitä loukkaantuvat. Jos olette loukkaantunut, +niin teidän tulee maksaa loukkaus takaisin korkoinensa! Teidän on vain +kysyttävä vuorostanne minulta, ja minä sanon teille sekä oman nimeni +että isäni nimen. Enpä pidä väliä, vaikka ilmoitan vielä isoisänikin +nimen!" + +Ramesh nauroi. "Minä en ole niin kovin loukkaantunut! Jos sanotte oman +nimenne, olen aivan tyytyväinen." + +"Minun nimeni on Trailokja Tshakrabartti, ja ylempänä virran varsilla +minut tuntee jokainen 'Sedän' nimellä. Olette kai historiaa lukenut? +Bharata oli Hindostanin 'Kuningas Tshakrabartti' -- toisin sanoen +'Hallitsija' -- ja samalla tavalla olen minä koko Lännen 'Setä +Tshakrabartti'. Te saatte varmaan kuulla minusta paljonkin, kun +matkustatte Länteen. Mihin muuten olette menossa, hyvä herra?" + +"En ole vielä päättänyt, mihin pysähdyn." + +_Tshakrabartti_: "Pysähtymisestä ei tarvitse olla niinkään huolissaan. +Kun on kysymys laivaan tulosta, on päätös tehtävä nopeammin!" + +"Minä kuulin laivan viheltävän, kun astuin Goalundossa junasta. Käsitin +hyvin, ettei se rupeaisi odottamaan, kunnes saisin päätetyksi, minne +matkustan. Pidin niinmuodoin kiirettä, missä kiire oli paikallaan." + +_Tshakrabartti_: "Minä paljastan pääni, hyvä herra; te olette mies, +jota ihailen. Te ja minä olemme selvät vastakohdat. Minun täytyy +tehdä päätös ennen alukseen astumista, koska olen epäröivä ihminen. +Minä kunnioitan miestä, joka voi päättää lähteä matkaan, vaikka ei +tiedäkään, minne on menossa. Onko puolisonne laivassa, hyvä herra?" + +Rameshia hieman arvelutti vastata kysymykseen myöntävästi. + +Tshakrabartti huomasi hänen epäröintinsä ja jatkoi: "Älkää panko +pahaksenne, mutta minä olen jo saanut mitä luotettavimmalta taholta +tietää, että hän on laivassa. Armas puolisonne sattui olemaan +keittämispuuhissa, kun nälkäni johdatti minut keittiön puoleen. +Minä sanoin hänelle: 'Armollinen rouva, teidän ei tarvitse arkailla +minua. Minä olen Lännenmaan setä Tshakrabartti.' Onpa hän oivallinen +pikku emäntä! Minä jatkoin: 'Huomaanpa, että omistatte keittiön. +Minulla ei ole ketään huoltajaa, joten toivon, että päästätte minut +hyvyyksistänne osalliseksi.' Hän hymyili niin suloisesti, että tiesin +hänen tahtovan suhtautua minuun suopeasti ja tiesin vaikeuksieni olevan +lopussa. Nähkääs, minä etsin aina ennen matkallelähtöä almanakasta +onnea lupaavan päivän, mutta tällaista onnea minulle ei usein satu! +Mutta havaitsenpa, että teillä on kiire, joten en tahdo teitä enempää +häiritä. Jos sallitte, lähden auttamaan pikku emäntää. Pihtien ei pidä +noeta hänen kauniita kätösiänsä minun täällä ollessani. Ei, älkää +huoliko nousta. Jatkakaa kirjoittamistanne. Minä kyllä osaan esitellä +itseni." Setä Tshakrabartti jätti Rameshin ja lähti keittiöön päin. + +"Onpa täällä mainio tuoksu", huomautti hän sisään astuessaan. "Tietää +heti, että se on kalakeittoa, tietää maistamatta. Minun täytyy +kumminkin valmistaa teille hieman hapantamaitoa. Ainoastaan me, kuuman +Luoteisen asukkaat, osaamme kunnollisesti suorittaa sen tehtävän. +Tiedän kyllä, mitä ajattelette: te ihmettelette, mitä tuo ukko +tuossa jaarittelee ja miten hän aikoo valmistaa hapantamaitoa ilman +tamarindeja! Mutta tamarindeista teillä ei ole hätää niin kauan kuin +minä olen täällä. Odottakaahan hetkinen!" Hän nouti pienen, paperiin +käärityn ruukun, jossa oli etikkaan upotettuja hedelmiä. "Kunhan saan +sen valmiiksi, niin otatte mitä tänään tarvitsette ja pidätte jäännöstä +neljä päivää hallussanne. Sitten maistatte sitä ja saattepa nähdä, +ettei setä Tshakrabartti tässä turhia kerskaile. Lähtekää nyt pesemään +käsiänne, on kohta aamiaisaika. Minä kyllä pidän huolen keittämisestä. +Älkää olko huolissanne; minulla on laaja kokemus tällä alalla. Vaimoni +on aina ollut nirso, joten minun on täytynyt oppia valmistamaan +kirnumaitoa niin hyvää, että se kiihoittaa hänen ruokahaluansa. Te +nauratte vanhalle miehelle, mutta minä en laske leikkiä, se on totinen +tosi!" + +"Teidän pitää opettaa se taito minullekin", virkkoi Kamila hymyillen. + +"Eipä pidetä sellaista kiirettä. Minä en voi jakaa tietojani niin +sukkelasti. Oppineisuuden jumalatar silmäilisi minua karsaasti, jos +kaventaisin tiedon arvoa ilmoittamalla sen tuttavuutemme ensimmäisenä +päivänä. Teidän on ensinnä mielisteltävä ukkoa kolme-neljä päivää. +Teidän ei kumminkaan tarvitse vaivata päätänne keksiäksenne keinoja +minua miellyttääksenne; minä selitän asian teille itse. Ensimmäinen +sääntö on tämä: minä pureksin mielelläni beteliä, mutta en tahdo pistää +pähkinää suuhuni kokonaisena. Minä en ole helposti valloitettavissa, +mutta te, lapsukaiseni, olette jo voittanut pahimmat vaikeudet +suloisilla kasvoillanne. Hei, kuulehan, mikä sinä olet miehiäsi?" Umesh +ei vastannut, sillä häntä ei laisinkaan ilahduttanut ukon näkymölle +ilmaantuminen, koska kilpailija ei ollut hänelle suinkaan tervetullut. + +"Sievä poika!" jatkoi setä. "Hän ei ilmaise heti ajatuksiansa, mutta +olenpa varma siitä, että me molemmat tulemme erinomaisesti toimeen +toistemme kanssa. Nyt emme saa enää menettää aikaa, minun täytyy +kiirehtiä keittämään." + +Sedän seura täytti Kamilan olemassaolon tyhjyyttä, ja Rameshillekin +hänen ilmaantumisensa merkitsi helpotusta. Se nimenomainen +vastakohtaisuus, joka ilmeni Rameshin nykyisessä käytöksessä verrattuna +siihen pakottomaan tuttavallisuuteen, joka oli heidän kesken +vallinnut niinä aikoina, jolloin Ramesh oli pitänyt häntä vihittynä +vaimonansa, tietenkin loukkasi tytön tunteita. Kaikki, mikä oli omansa +suuntaamaan hänen ajatuksiansa pois Rameshista, oli viimeksimainitulle +tervetullutta, koska se soi hänelle tilaisuutta etsiä parannuskeinoa +omalle sydämenkivullensa. + +Rameshin istuessa sellaisissa mietteissä ilmaantui Kamila oman +hyttinsä ovelle. Hän aikoi pyytää Tshakrabarttia seuralaisekseen +pitkän, toimettoman ehtoopuolen ajaksi, mutta hänet havaitessaan +setä heti huudahti: "Se ei kelpaa mihinkään, lapsukaiseni! Ei, se ei +käy laatuun." Kamila ei ymmärtänyt tuota hämärää lausumaa; huudahdus +hämmästytti häntä ja herätti samalla hänen uteliaisuuttansa. + +"Minä tarkoitan tietenkin jalkineitanne", jatkoi setä hänen kysyvään +katseeseensa vastaten. "Kuulkaahan, Ramesh Babu, tämä on teidän +omallatunnollanne. Sanokaa, mitä tahdotte, mutta se on kerrassaan +synti. Isänmaansa halveksija on se, joka asettaa jotakin jalkojensa ja +sen pyhän maaperän välille. Jos Rama Tshandra olisi pakottanut Sitan +käyttämään 'Dawsonin' kenkiä, luuletteko, että Lakshamana olisi pysynyt +uskollisesti heidän luonansa ne neljätoista vuotta, jotka he viettivät +metsissä? Naurakaa vain, Ramesh Babu! Minä en saa teitä vakuutetuksi +enkä sitä ihmettele. Henkilöille, jotka hyppäävät alukseen kuullessaan +sen viheltävän, ollenkaan välittämättä matkansa päämäärästä, on kaikki +mahdollista!" + +"Kuulkaahan, setä", virkkoi Ramesh, "olisi parasta, jos te +ratkaisisitte, missä meidän on noustava maihin. Teidän ehdotuksenne +merkitsee enemmän kuin höyrylaivan vihellys." + +"Te, veikkoseni, olette oppinut tekemään päätöksenne sukkelasti. Mehän +tutustuimme toisiimme vasta pari tuntia sitten. No niin, on parasta, +että astutte maihin Ghazipurissa. Tahdotteko tulla Ghazipuriin, +lapsukaiseni? Siellä kasvaa kauniita ruusuja, ja sieltä on kotoisin +tämä teidän iäkäs ihailijannekin." + +Ramesh katsahti Kamilaan, joka kohta nyökkäsi osoittaen ehdotukseen +suostuvansa. + +Tshakrabartti ja Umesh asettuivat nyt iltapäivän ajaksi Kamilan +hyttiin -- Kamila ei ollut siitä aivan mielissään -- ja jättivät +Rameshin istua murjottelemaan ulkopuolelle. Alus kynteli yhä eteenpäin, +ja syysauringon kirkkaassa valaistuksessa liukuivat rannat ohi +rauhallisena, mutta alinomaa vaihtelevana näkynä -- riisivainioita, +laitureita, hiekanhohtelevia rantapengermiä, maakyliä ja peltikattoisia +kauppaloita, joissa siellä täällä odotteli matkustajaryhmä lautturin +venhettä ikivanhan viikunapuun alla istuen. Silloin tällöin helähti +viereisestä hytistä Kamilan nauru kantautuen syksyisen ehtoopäivän +miellyttävässä hiljaisuudessa Rameshin korvaan. "Kuinka kaunista se +kaikki onkaan ja kuinka saavuttamatonta!" sylkähteli alinomaa hänen +sydämessänsä. + + + + +YHDEKSÄSKOLMATTA LUKU + + +Kamilan iällä eivät epäilys, pelko ja murhe saa mitään pysyväistä +asuinsijaa ihmisen sydämestä. Aika ei enää käynyt hänelle pitkäksi, +eikä hänellä ollut ollenkaan halua hautoa mielessään Rameshin +käyttäytymistä koskevia ajatuksia. + +Syysauringon paiste näytti tienoon vaihtelevine näköaloinensa, joita +kaikkia kultainen virta kehysteli. Kamilaa ilahdutti pienen talouden +emäntänä oleminen, ja jokainen päivä oli kuin uusi sivu korutonta +runoelmaa. + +Hän kävi joka aamu uusin innoin päivän työhön. Umesh ei enää +myöhästynyt laivasta ja palasi aina muonanhankintaretkiltänsä täysin +korein, jonka sisällys joka kerta herätti pienessä seurueessa ihmetystä. + +"Hyväinen aika, katsokaahan näitä kurpitsoja! Mistä ihmeestä oletkaan +saanut papuja? Katsokaa, setä, hän on tuonut punajuurikkaita! Enpä +olisi uskonut, että sellaisia voi löytää näiltä sisämaan seuduilta." +Sellaisia huudahduksia kuultiin joka aamu Umeshin korin vaiheilla. + +Ainoastaan Rameshin läsnäollessa sekaantui puheisiin soraääni, sillä +hän epäili aina kysymyksessä olevan näpistelyn. Kamila huudahti +silloin: "Mutta minähän annoin itse hänelle rahat!" Ramesh vastasi: +"Siitä koituu hänelle sitä parempi tilaisuus: hän voi varastaa sekä +rahat että kaalikset!" Sitten hän kutsui Umeshin ja vaati häntä +tekemään tiliä menoistansa. + +Pojan mainitsemat summat eivät tietenkään pitäneet koskaan paikkaansa. +Jos teki laskelman hänen tiedonantojensa nojalla, niin hänen +kuluttamansa summa oli aina hänen käytettäväkseen jätettyä summaa +suurempi, mutta se ei huolestuttanut Umeshia ollenkaan. Hän arveli +itse: "Jos olisin hyvä laskija, niin en suinkaan olisi tässä, vaan +toimisin tilanhoitajana, eikö totta, isoisä?" Silloin puuttui asiaan +Tshakrabartti: "Siirtäkää jutun käsittely aamiaisen jälkeen, Ramesh +Babu; silloin voitte arvostella sitä oikein. Tällä hetkellä minun +täytyy asettua pojan puolelle. Umesh, poikaseni, tavaran hankkimisen +taito ei suinkaan ole helppo, eikä ole olemassa paljon sellaisia, +jotka sen osaavat. Monet yrittävät, harvat onnistuvat. Minä osaan +pitää arvossa kykyä, missä sen tavannenkin, Ramesh Babu. Nyt ei ole +papujen aika, ja luulenpa, ettei moni poika olisi kyennyt niitä teille +hankkimaan varhain aamulla vieraalla paikkakunnalla. Helppo on henkilöä +epäillä, mutta vain yksi tuhannesta osaa hyvin hankkia itsellensä +tavaraa." + +_Ramesh_: "Tuo ei ole oikein, setä; teidän ei pitäisi häntä puolustaa." + +_Tshakrabartti_: "Hänellä ei ole paljon kykyjä, ja jos annamme tuon +kyvyn kuihtua rohkaisun puutteeseen, niin joudumme sitä pahoittelemaan +jo ennenkuin laivasta lähdemme. Kuulehan, Umesh, minä tarvitsen +huomenna muutamia _nim_-lehtiä -- mitä korkeammalta puusta, sitä +parempi. Minä tarvitsen sentapaista, poikaseni. Ihmiset nimittävät +minua lääkäriksi -- mutta hitto sen nyt vieköön, minähän vain tuhlaan +aikani! Muista pestä vihannekset hyvin, Umesh!" + +Mitä enemmän Ramesh epäili ja sätti Umeshia, sitä lujemmin +viimeksimainittu kiintyi Kamilaan. Tshakrabarttin yhtyessä liittoon +Kamilan puolue muodostui Rameshista riippumattomaksi. Rameshin täytyi +epäilyksinensä pysytellä loitolla Tshakrabarttin, Umeshin ja Kamilan +työskennellessä ja leikkiessä yksissä, keskinäinen myötätunto liiton +siteenä. Tshakrabarttin lämmin kiintymys Kamilaan oli jossakin määrin +tarttunut Rameshiinkin, joka ei kumminkaan voinut mennä niin pitkälle, +että olisi liittynyt hänen seurueeseensa. Hän oli kuin syvässä uiva +lastialus, joka ei voi laskea rantaan, vaan pakostakin ankkuroituu +keskelle virtaa katsellakseen kaukaa laituria, johon pienet venheet +vaivatta liukuvat yli matalikon. + +Kuun kehä oli melkein täysi. Eräänä aamuna herätessään matkustajat +huomasivat taivaan olevan synkässä pilvessä. Tuuli pyörähti toiseen +ilmansuuntaan. Sadekuurot ja päivänpaiste vuorottelivat. Mitään muuta +alusta ei keskivirralla ollut. Rannempana näkyi pari venhettä, mutta +niiden liikkeet ilmaisivat miehistön hätäytyneisyyttä. Naiset, jotka +tulivat rantaan ruukkujansa täyttämään, eivät siellä kauan viipyneet, +ja toisinaan näytti siltä, kuin olisi virta värissyt rannasta toiseen. + +Laiva kulki tavallista kulkuansa, eikä Kamilakaan sallinut elementtien +häiritä keittiöaskareitansa. + +"On mahdollista, ettei tänä iltana käy keittäminen", huomautti +Tshakrabartti taivaalle tähyttyänsä. "Senvuoksi on parasta, että +valmistatte illallisen jo nyt. Jos asetatte _kedzhrin_ kiehumaan, niin +minä sekoitan leipätaikinan." + +Oli jo myöhä, kun he kaikki olivat päässeet aamiaiselta. Tuulenpuuskat +kävivät vähitellen yhä rajummiksi, ja virran aallot vyöryivät +vaahtopäinä. Aurinko katosi jo aikaisin sankkaan pilveen, eikä kukaan +huomannut sen mailleenmenoa. Ankkuri laskettiin varhain. + +Tuli yö, ja kuu kurkisti silloin tällöin pilvien repeämistä +mielettömästi hymyillen. Tuuli yltyi rajumyrskyksi, ja satoi kaatamalla. + +Kamila oli kerran ennen ollut mukana haaksirikossa, ja valtava myrsky +tietenkin peloitti häntä. "Tässä ei ole mitään pelättävää, Kamila", +virkkoi Ramesh rauhoittaen, "höyrylaivassa me olemme hyvässä turvassa. +Mene nukkumaan äläkä huoli mitään. Minä olen viereisessä hytissä enkä +mene vielä aivan pian makuulle." + +Pian sen jälkeen saapui Kamilan hytin ovelle Tshakrabartti. "Älkää +pelätkö, lapsukaiseni; yrittäköönpä tämä kirottu myrsky vain teihin +koskea!" Mutta miten kirottu myrsky olikin, joka tapauksessa se +Kamilaan vaikutti. Hän syöksyi ovelle ja huusi rukoillen: "Tulkaa +luokseni istumaan, setä, olkaa hyvä!" + +Tshakrabartti epäröi. "Teidän molempien olisi aika mennä levolle. +On parempi, kun -- --" Samassa hän astui hyttiin ja huomasi heti, +ettei siellä ollut Rameshia. "Missä onkaan Ramesh Babu?" huudahti hän +ihmeissään. "Ei suinkaan hän ole lähtenyt vihanneksia varastamaan +tällaisena rajuna yönä!" + +"Hei, tekö siellä, setä? Minä olen täällä viereisessä hytissä." + +Tshakrabartti kurkisti ovesta ja näki Rameshin vuoteessa lukemassa +jotakin kirjaa lampun valossa. + +"Rakas puolisonne pelkää täällä yksinään", huomautti hän. "On parasta, +että heitätte kirjanne pois, kun ette kumminkaan voi sillä myrskyä +karkoittaa! Tulkaahan tänne!" + +Vastustamaton vaisto teki Kamilalle mahdottomaksi hillitä itseänsä. +"Ei, ei, setä!" huudahti hän tukehtuvin äänin, tarttuen Tshakrabarttin +käteen. Myrskyn ulvoessa hänen sanansa eivät kantautuneet Rameshin +korviin, mutta Tshakrabartti ne kuuli ja kääntyi säikähtyneenä +katsomaan. + +Ramesh laski kirjan kädestänsä ja tuli sisään. "Miten on laita, setä +Tshakrabartti?" kysyi hän. "Kamila ja te näytätte -- --" + +"Ei, ei!" keskeytti hänet Kamila häneen katsahtamatta. "Minä olen +vain pyytänyt setää tulemaan hetkiseksi luokseni juttelemaan." Hän ei +tietänyt itsekään, mitä nuo "ei"-huudot tarkoittivat, mutta sanojen +pohjalla oli tämä ajatus: "Jos luulet minun tarvitsevan jotakin +henkilöä pelkoani haihduttamaan, niin erehdyt; niin ei ole laita! Jos +luulet minun kaipaavan seuraa, niin luulet väärin; minä en kaipaa +ketään!" + +"On jo myöhä, setä", jatkoi hän, "on parasta, että menette levolle. +Ehkäpä katsotte, kuinka on Umeshin laita. Pelkään hänen säikkyvän +myrskyä." + +"Minä en säiky mitään, maammoseni", kuului ääni ulkoa pimeästä. Umesh +nähtävästi istui vilusta väristen emäntänsä ovella. + +Tuntien liikutusta sellaisen kiintymyksen johdosta Kamila riensi ulos. +"Umesh, kuulehan, sinä kastut sateessa läpimäräksi! Pidä kiirettä, sinä +paha poika, ja laittaudu makuulle sedän hyttiin." + +Umesh tallusti kuuliaisena pois setä Tshakrabarttin seurassa. Vaikka +Kamila olikin lausunut sanansa lämpimästi, painosti Umeshia sentään +jossakin määrin se tosiasia, että hän oli nimittänyt häntä pahaksi +pojaksi. + +"Juttelenko kanssasi, kunnes nukut?" kysyi Ramesh Kamilalta. + +"Ei, kiitos. Minua kovin unettaa." + +Ramesh tiesi varsin hyvin Kamilan ajatusten juoksun, mutta ei yrittänyt +väittää mitään vastaan. Yhdellä ainoalla silmäyksellä hän havaitsi +loukatun ylpeyden ilmeen ja pujahti omaan hyttiinsä. + +Kamila oli liian kiihtynyt päästäkseen uneen, mutta pakottautui +pysymään makuulla. Aallot vyöryivät nyt valtavina myrskyn kiihtyessä. +Laivamiehet liikkuivat vilkkaasti, ja aika ajoin kilisi sähkölennätin +kuljettaen jotakin kapteenin komennusta konehuoneeseen. Ankkuri yksin +ei riittänyt puolustamaan alusta myrskyltä: koneet olivat hitaassa +käynnissä. + +Kamila heitti peitteen pois ja lähti kannelle. Sade oli hetkiseksi +tauonnut, mutta tuuli ulvoi kuin piesty elukka kääntyessään suunnasta +toiseen. + +Yö oli pimeä; täysikuu valaisi vain himmeästi vellovaa taivasta, missä +pilvet kiitivät myrskyn edellä kuin hävityksen henget. Rannat olivat +häipyneet näkymättömiin, virran pinta oli tuskin havaittavissa, taivas +ja maa, läheisyys ja kaukaisuus, näkyvä ja näkymätön, kaikki kietoutui +sekasortoiseksi pyörteeksi, joka näytti hahmoutuvan kuoleman ruhtinaan +tarumaiseksi mustaksi puhveliksi, innoittavaksi kummitukseksi, joka +raivostuen heittää sarviansa. + +Kamila ei tietänyt, mitä lajia oli se tunne, joka liikkui hänen +povessansa, kun hän silmäili pilvien riehuvaa laumaa ja öistä +sekamelskaa. Se saattoi olla pelkoa, mutta yhtä hyvin se saattoi olla +iloakin. + +Elementtien riehunnassa oli kesytöntä voimaa, kahleetonta vapautta, +joka helähdytti jotakin uinuvaa kieltä hänen sielussansa. Luonnon +kapinoiva raivokkuus lumosi hänet. Ketä vastaan luonto kapinoi? Ulvova +myrsky ei kuulunut vastaavan Kamilan kysymykseen. Sen vastaus oli +käsittämätön, samoinkuin myrsky hänen omassa povessansa. Epäilemättä +oli tämä kapina, joka järisytti maan uumenia ja jota säesteli myrskyn +valitushuuto, yritys ratkoa ja heittää pois jokin näkymätön ja käsin +koskematon petoksen, valheen ja pimeyden verkko. + +Tiettömän avaruuden äärimmiltä rajoilta tullen rajumyrsky +huusi alinomaista kieltoansa "Ei, ei!" yön pimeyteen. Mistä se +kieltäytyikään? Sitä oli mahdoton varmasti sanoa, mutta se kaikui +ponnekkaana, ehdottomana: "Ei, ei, ei milloinkaan; ei, ei, ei!" + + + + +KOLMASKYMMENES LUKU + + +Seuraavana aamuna myrsky oli hieman tyyntynyt, mutta tuuli yhä vielä +ankarasti. Kapteeni tähysteli huolestuneena taivasta epäröiden, pitikö +nostaa ankkuri vai eikö. + +Tshakrabartti kävi varhain aamulla Rameshia tervehtimässä. Ramesh oli +vielä makuulla, mutta nousi heti Tshakrabarttin nähtyänsä. Havaitessaan +hänen viettäneen yönsä yksin hytissänsä ja muistaessaan edellisen illan +tapahtuman ukko liitti asiat toisiinsa. "Te kai olette nukkunut yönne +täällä?" tiedusteli hän. + +Ramesh väisti kysymystä. "Onpa mahdoton ilma tänäkin aamuna", virkkoi +hän. "Kuinka olette nukkunut, setä?" + +"Kuulkaahan, Ramesh Babu", vastasi Tshakrabartti, "te pidätte minua +varmaan vanhana hupsuna, ja puheistani päättäen minä epäilemättä se +olenkin. Mutta enpä ole ehtinyt tähän ikään sitä ennen pohtimatta +useitakin ongelmia. Useimmat niistä olen osannut ratkaista, mutta te +olette vaikein kaikista eteeni sattuneista!" + +Ramesh sävähti punaiseksi, mutta hillitsi itsensä pian ja virkkoi +hymyillen: "Ratkaisemattomuus ei ole mikään rikos, setä. Ajatelkaamme +jotakin vaikeata kieltä, esimerkiksi telegua. Meistä tuntuu hankalalta +käsittää sen alkeitakaan, mutta telingalaiset lapset oppivat sen +itsestään. Sitä, mitä ei ymmärrä, ei pidä heti tuomita. Kohdatessaan +omituisia piirteitä ei pidä heti suhtautua niihin epäilevästi eikä +menettää kaikkea niiden käsittämisen toivoa." + +"Anteeksi, Ramesh Babu", virkkoi ukko. "Olisi julkeata, jos yrittäisin +ymmärtää henkilöä, joka ei minuun luota, mutta toisinaan, sattuu, +että kohtaamme lähimmäisen, jonka kanssa tulee hyväksi ystäväksi +ensi näkemällä. Tämän voi todistaa parrakas ukko, kapteenimme. Hän +epäilemättä myöntää pitävänsä pikku vaimoanne kalliina ystävänänsä. +Kysykää häneltä, ja jos hän kieltää, niin hän ei ole oikea +muhamettilainen. Asiain ollessa sillä kannalla käy kovin hankalaksi, +jos äkkiä joutuu tekemisiin telegua muistuttavan ongelman kanssa. +Kunhan ajattelette asiaa, Ramesh Babu, ette enää tunne itseänne +loukkaantuneeksi." + +"Juuri sen vuoksi, että olen sitä ajatellut, en ole loukkaantunut. +Mutta olinpa loukkaantunut tai en ja olinpa käsitellyt tunteitanne +kovakouraisesti tai en, joka tapauksessa telegu pysyy teleguna. Se on +armoton luonnon laki." -- Ramesh huokasi. + +Ramesh alkoi nyt harkita, oliko lopultakaan otollista asettua +Ghazipuriin. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli ollut, että ukko +saattaisi olla heille hyödyksi asetuttaessa asumaan vieraalle +paikkakunnalle, mutta nyt hän havaitsi, että paikallisista tuttavista +olisi haittaakin. Jos hänen suhteensa Kamilaan joutuisi pohdinnan ja +tutkistelun esineeksi, niin Kamila voisi joutua ikävyyksiin. Olisi +parempi uppoutua jonnekin, missä ei ollut yhtään tuttavaa ja missä ei +kukaan tulisi kyselemään. + +Niinpä hän virkkoikin Tshakrabarttille ennen laivan saapumista +Ghazipuriin: "Kuulkaahan, setä, minä luulen sittenkin, ettei Ghazipur +ole oikea paikka minun ammattini harjoittamiseen, joten jatkan matkaa +Benaresiin." + +Rameshin päättäväinen sävy huvitti ukkoa. "Alinomaa suunnitelmia +muutellessaan ei menettele päättävästi vaan epäröiden! Tällä hetkellä +olette siis joka tapauksessa päättänyt matkustaa Benaresiin?" + +"Niin olen", vastasi Ramesh lyhyesti. + +Ukko lähti sanaakaan sanomatta ja alkoi koota matkatavaroitansa. + +"Ettekö voi minua tänään ollenkaan sietää, setä?" kysyi Kamila +veitikkamaisesti. + +"Mitäpä voitte odottaakaan, kun riitelemme aamusta iltaan?" vastasi +hän. "Tiedättehän, etten ole vielä milloinkaan pitänyt puoliani!" + +_Kamila_: "Te olette väistellyt minua koko aamun." + +_Tshakrabartti_: "Uskallatteko väittää minun väistelleen teitä? Tehän +aiotte kerrassaan paeta luotani." + +Kamila tuijotti häneen, mitään käsittämättä. "Eikö Ramesh Babu ole +vielä teille sanonut?" jatkoi ukko. "On päätetty asia, että matkustatte +Benaresiin." + +Kamila ei myöntänyt eikä kieltänyt. "Te ette suoriudu tuosta +mitenkään", virkkoi hän hetkisen vaiti oltuansa. "Antakaahan, kun +kokoan tavaranne." + +Tshakrabartti oli kovin loukkaantunut, kun Kamila suhtautui niin +välinpitämättömästi Ghazipur-suunnitelman raukeamiseen. "Ehkäpä onkin +yhdentekevää", sanoi hän itsekseen. "Mitäpä hyödyttää solmia uusia +siteitä minun iälläni?" + +Samassa saapui itse Ramesh ilmoittamaan suunnitelman muutoksesta. +"Minä tässä juuri haeskelin sinua", sanoi hän Kamilan alkaessa kohta +järjestellä kokoon Tshakrabarttin vaatteita. + +"Me emme nyt menekään Ghazipuriin", jatkoi Ramesh. "Olen päättänyt +aloittaa ammattini harjoittamisen Benaresissa. Suostutko siihen?" + +"En, minä menen Ghazipuriin", vastasi Kamila kohottamatta katsettansa +Tshakrabarttin matkalaukusta. "Minä olen jo koonnut kaikki tavarani." + +"Lähdetkö sinne yksin?" kysyi Ramesh, jota Kamilan päättävä +kieltäytyminen kummastutti. + +"Enpä tietenkään; onhan siellä setä -- --" Samassa hän loi ukkoon +lempeän silmäyksen. + +Tshakrabarttille tilanne oli hieman kiusallinen. "Lapsukaiseni", +huomautti hän, "jos asetatte minut etusijalle, niin teette Ramesh +Babun mustasukkaiseksi." Mutta Kamila toisti vieläkin: "Minä menen +Ghazipuriin." Äänen sävy ilmaisi, että hän katsoi voivansa toimia, +miten mieli teki. + +"Olkoon menneeksi, setä", virkkoi Ramesh, "valitaan Ghazipur." + +Illalla taivas kirkastui sateen jälkeen, ja Ramesh istui vielä kauan +kuutamossa mietiskellen. "Tällä tavoin asia ei voi jatkua", sanoi hän +itsekseen. "Tilanne saattaa käydä mahdottomaksi, jos Kamila kääntyy +kapinalliseksi. En käsitä, kuinka voin alkaa elää hänen kanssaan +samalla säilyttäen välttämättömän etäisyyden. En voi tätä enää jatkaa. +Kamilahan on todellakin vaimoni. Minä olen alusta asti pitänyt +häntä vaimonani eikä minun tarvitse arkailla, vaikka emme olekaan +suorittaneet määrättyjä menoja. Itse Kuolema antoi hänet minulle +ja yhdisti meidät toisiimme tuona yönä hiekkasärkällä, ja hän on +epäilemättä kaikkia maallisia pappeja voimallisempi!" + +Hänen ja Hemnalinin välillä oli vihollisarmeija täysissä varuksissaan. +Hänen olisi pitänyt raivata itselleen tie esteiden, epäilysten ja +häpeän halki, ennenkuin olisi voinut pää pystyssä astua neidon +eteen, ja hän säikkyi ajatellessaan suoritettavia taisteluita. +Millaiset olivatkaan hänen voitontoiveensa? Miten hän voi todistaa +syyttömyytensä? Ja vaikka voisikin sen todistaa, karttaisi yhteiskunta +sittenkin hänen seuraansa; ja seuraukset olisivat Kamilalle niin +tuhoisat, että tämä tie oli mahdoton. Pelkuruudesta ja epäröinnistä oli +siis tehtävä loppu! Ei ollut muuta mahdollisuutta kuin ottaa Kamila +todellakin vaimoksensa. Hemnalini varmaan ajatteli häntä nyt inhoten, +ja tämä inho taivuttaisi häntä suostumaan jonkin toisen kosijan +morsiameksi. Ramesh huokasi ja luopui kaikista Hemnalinia koskevista +toiveistansa. + + + + +YHDESNELJÄTTÄ LUKU + + +"Hei, Umesh", huudahti Ramesh, "mihin sinä lähdet?" + +"Minä lähden maammosen mukaan." + +_Ramesh_: "Mutta minähän olen ostanut sinulle matkalipun Benaresiin +asti, ja tämä on vasta Ghazipur. Me emme matkusta Benaresiin." + +_Umesh_: "En minäkään." + +Ramesh ei ollut arvannut Umeshin liittyvän alinomaiseksi +perheenjäseneksi, mutta pojan tyyni varmuus hämmästytti häntä. + +"Otammeko siis Umeshin mukaamme?" kysyi hän Kamilalta. + +"Hänellä ei ole ketään muutakaan, kenen luo menisi." + +_Ramesh_: "Onhan hänellä joitakin sukulaisia Benaresissa." + +_Kamila_: "Hän haluaa mieluummin lähteä meidän matkaamme. Muista nyt, +Umesh, että olemme vieraalla paikkakunnalla, ja pysyttele lähellä +setää, jottemme tungoksessa sinua kadota." + +Oli ilmeistä, että Kamila oli ottanut yksinomaisesti johtaakseen +matkaseuruetta ja vastatakseen siitä. Se vaihe, jossa hän oli nöyrästi +tyytynyt Rameshin määräyksiin, oli kulunut nopeasti loppuun. Niinpä +Umesh enemmittä puheitta lähti heidän mukaansa, pieni vaatemytty +kainalossaan. + +Setä asui pienessä talossa kaupungin ja eurooppalaiskorttelin välillä. +Talon edessä oli kivikehäinen kaivo ja takana puutarha, jossa kasvoi +mangopuita. Taloa erotti kadusta matala muuri, ja muurin ja talon +välissä oli pienoinen kasvitarha, jota kasteltiin kaivon vedellä. +Rameshille ja Kamilalle tarjottiin vieraanvaraisuutta, kunnes he +löytäisivät oman asunnon. + +Sedän vaimossa, Haribhabhinissa, jota hänen miehensä oli aina kuvaillut +aran heiveröiseksi, ei näkynyt mitään ulkonaisia heikon rakenteen +merkkejä. Hän oli ehtinyt keski-iän ohi, mutta näytti terveeltä ja +voimakkaalta, ja ainoastaan ohimoilla näkyi muutamia harmaita hiuksia. +Vanhuus näytti niin sanoaksemme saaneen oikeuden häneen, mutta ei ollut +vielä käyttänyt sitä hyväksensä. + +Tosiasia oli, että hän pian sen jälkeen, kuin Tshakrabartti oli hänet +nainut, oli sairastunut malariakuumeeseen, josta hänen miehensä +mielipiteen mukaan ainoastaan ilmanalanvaihdos voi hänet parantaa. +Senvuoksi Tshakrabartti oli siirtynyt koulumestariksi Ghazipuriin +ottaen perheensä mukaansa. + +Haribhabhinin terveys oli aikoja sitten entisellään, mutta hänen +miehensä huolehti hänestä yhä vieläkin alinomaa. + +Tshakrabartti vei vieraansa erääseen ulompaan huoneeseen ja lähti +sitten sisäsuojiin etsimään eukkoansa, joka löytyi takapihalta, missä +hän asetteli ruukkujansa ja pannujansa auringonpaisteeseen ja viskoi +vehniä. + +"Täälläkö sinä oletkin!" huudahti Tshakrabartti. "Tänään on sangen +kylmä. Etkö ota huivia hartioillesi?" + +_Haribhabhini_: "Mitä ajatteletkaan? Kylmä! Aurinko tässä korventaa +selkääni." + +_Tshakrabartti_: "Se ei käy päinsä. Sinun täytyy ottaa päivänvarjo." + +_Haribhabhini_: "Olkoon menneeksi, nouda se. Sanohan nyt, missä olet +niin kauan viipynyt." + +_Tshakrabartti_: "Se on pitkä juttu. Minä olen tuonut pari vierasta; +heistä on ensin pidettävä huolta." Sitten hän lyhyesti kertoi, keitä +vieraat olivat. + +Tshakrabartti ei suinkaan tuonut ensi kertaa vieraita kotiinsa, mutta +Haribhabhini oli tuskin valmistautunut ottamaan vastaan pariskuntaa. +"Siunatkoon, mihin me ne sijoitamme!" huudahti hän. + +"Tulehan ensin heitä näkemään", virkkoi hänen miehensä, "sitten voimme +ratkaista, mihin heidät sijoitamme. Missä onkaan Saila?" + +"Hän on pesemässä lasta." + +Tshakrabartti nouti nyt Kamilan ja esitteli hänet vaimollensa. + +Kamila tervehti Haribhabhinia niin kunnioittavasti kuin eukon ikä +vaati. Eukko puolestaan kosketti Kamilan leukaa, suuteli sitten omaa +sormeansa ja sanoi miehellensä: "Eikö hän sinunkin mielestäsi muistuta +suuressa määrin meidän Bidhuamme?" -- Bidhu oli vanhempi tytär, +Allahabadissa naimisissa. + +Tshakrabarttia keksitty yhtäläisyys salaa hymyilytti. Todellisuudessa +Bidhu ja Kamila eivät olleet vähimmässäkään määrässä toistensa +näköiset, mutta Haribhabhini ei tahtonut milloinkaan myöntää, että +mikään muu tyttö oli kauneudeltaan tai muilta eduiltaan hänen +tytärtänsä parempi. Toinen tytär, Sailadzha, eli vanhempien luona eikä +kenties voinut kilpailua kestää, joten äiti piti lippua korkealla +vertailemalla vierasta poissaolevaan. + +"Olemme kovin iloiset saadessamme ottaa teidät vastaan", jatkoi +Haribhabhini, "mutta pelkään, että olonne tulee hieman epämukavaksi. +Uutta taloamme parhaillaan korjataan, joten meidän täytyy sujuttautua +tänne." Tshakrabarttilla oli tosiaankin kauppakujan varrella toinen +pieni rakennus, joka oli parhaillaan korjattavana, mutta se ei suinkaan +ollut sellainen paikka, jossa olisi voinut asua, eivätkä he olleet +milloinkaan sitä ajatelleetkaan. + +Tshakrabartti nauroi itsekseen eukkonsa kerskailulle, mutta ei antanut +häntä ilmi. "Jos te pelkäisitte epämukavuutta, en olisi kehoittanut +teitä tänne tulemaan", huomautti hän Kamilalle. Sitten hän kääntyi +vaimonsa puoleen: "On parasta, ettet jää tänne. Syysaurinko voi olla +sinulle vahingoksi." Hän lähti katsomaan, kuinka oli Rameshin laita. + +Jäätyään yksin Kamilan seuraan Haribhabhini alkoi ahdistella tyttöä +kysymyksillä. + +"Miehenne on asianajaja, eikö totta? Kuinka kauan hän on jo +harjoittanut ammattiansa? Paljonko hänellä on siitä tuloja? Vai +niin, hän ei ole vielä harjoittanut käytännöllistä toimintaa? Mistä +hän sitten elää? Onko appenne jättänyt hänelle hyvän omaisuuden? +Ettekö tiedä? Olettepa te merkillinen tyttö! Ettekö tiedä mitään +miehenne sukulaisista? Paljonko miehenne antaa teille taloutta varten +kuukaudessa? Teidänkö, teidän iällänne, on pidettävä huolta kaikesta, +kun teillä ei ole anoppia! Minun tyttäreni Bidhun mies jättää koko +ansionsa hänen käytettäväkseen." + +Tuollaisella loppumattomalla kysymysten ja huomautusten sarjalla eukko +piankin todisti Kamilan kyvyttömyyden, ja tyttö käsitti selvästi, +kuinka tavattomalta ja hävettävältä täytyi tuntua, ettei hän tietänyt +mitään miehensä ulkonaisesta asemasta ja suvusta. Kamila huomasi, ettei +hänellä ollut milloinkaan ollut tilaisuutta tutunomaisesti jutella +Rameshin kanssa asioistansa ja ettei hän tietänyt miehestänsä juuri +mitään. Ensi kerran hän tajusi asemansa omituisuuden ja joutui mieltä +hämmentävän oman kelvottomuutensa tunnon valtaan. + +"Saanko katsoa rannerenkaitanne, lapsukaiseni?" aloitti Haribhabhini +jälleen. "Hyvää kultaa ne eivät ole, eiväthän? Eikö isänne antanut +teille mitään koruja, kun menitte naimisiin? Ah, teillä ei ole isää? +Mutta pitäisihän teillä sentään joitakin koruja olla. Eikö miehenne ole +teille mitään lahjoittanut? Bidhulle hänen miehensä antaa jonkin korun +joka toinen kuukausi." + +Tämä ristikuulustelu keskeytyi, kun saapui Sailadzha taluttaen +kaksivuotiasta tytärtänsä Umia. Sailadzha oli tummaverinen, ja hänen +kasvonsa olivat pienet, mutta niiden ilme oli eloisa ja otsa leveä. +Näytti siltä, kuin hänellä olisi ollut tervettä järkeä ja leppoinen +luonnonlaatu. + +Hetkisen Kamilaa tarkasteltuansa Sailadzhan pieni tyttö tervehti häntä +"tätinä". Ei sen vuoksi, että hän olisi huomannut vähintäkään Bidhuun +viittaavaa yhtäläisyyttä -- hän sijoitti jokaisen naisolennon, joka +häntä miellytti, empimättä "tätien" luokkaan. Kamila nosti tytön heti +syliinsä. + +Haribhabhini esitteli Kamilan Sailadzhalle: "Tämän rouvan mies on +asianajaja ja aikoo asettua tänne ammattiansa harjoittamaan. Isä on +matkalla heidät tavannut ja tuonut tänne." + +Nuorten naisten katseet osuivat yhteen, ja tämä yksi silmäys teki +heistä hyvät ystävät. + +Haribhabhini lähti pitämään huolta vieraittensa hyvinvoinnista, ja +Sailadzha tarttui Kamilan käteen vieden hänet omaan huoneeseensa. + +Aivan pian he juttelivat aivan tuttavallisesti. Ikäero oli tuskin +huomattavissa. + +Tiedoiltansa ja ajatuskyvyltänsä Kamila oli ikäisiänsä +melkoisesti kehittyneempi. Tämä saattoi johtua siitä, ettei hänen +yksilöllisyyttänsä ollut milloinkaan tukahduttanut anopin kuri. Hänen +korvissaan eivät olleet milloinkaan kaikuneet sellaiset sanat kuin "Ole +vaiti!" "Tee mitä käsken!" "Nuorten tyttöjen ei pidä niin usein sanoa +'ei'!" Niinpä hän katselikin maailmaa kasvoihin seisoen suorana ja +pystyin päin: soma kasvi tanakkoine varsineen. + +Uudet ystävykset olivat pian syventyneet keskusteluun huolimatta +siitä, että pikku Umi lakkaamatta yritti vetää huomiota puoleensa. +Kamilan täytyi pakostakin havaita, kuinka paljoa heikompi hänen +keskustelukykynsä oli. Sailadzhalla oli paljon sanottavaa, hänellä +tuskin mitään. Se avioelämää kuvaileva luonnos, jonka Kamila esitti, +oli pelkkä kynäpiirros, epätäydellinen ja ihan väritön. + +Tätä ennen hänellä ei ollut milloinkaan ollut tilaisuutta huomata +sen puutteellisuutta. Hän oli vaistomaisesti tuntenut, että jotakin +puuttui, olipa toisinaan ollut kapinoimaisillaankin, mutta ei ollut +koskaan itsellensä selvittänyt, mitä oikeastaan puuttui. + +Kohta kun jää oli murtunut, Sailadzha alkoi jutella miehestänsä; +tarvitsi vain koskettaa sitä kieltä, joka edusti hänen elämänsä +perussäveltä, ja se soi aivan kirkkaana. Mutta Kamila tiesi, ettei +osannut tätä kieltä soittaa; hänellä ei ollut mitään sanottavaa +miehestänsä; sellaiseen keskusteluun hänellä ei ollut ainesta eikä +haluakaan. Sailadzhan aluksen liukuessa iloisesti myötävirtaan +onnenlasteinensa Kamilan tyhjä pursi oli surkeasti kiinni karilla. + +Sailadzhan miehellä, Bipinillä, oli toimi Ghazipurin oopiumitehtaassa. +Tshakrabarttilla oli vain kaksi tytärtä, ja vanhempi eli miehensä +perheessä, Ukko ei voinut sietää nuoremmasta eroamista ja oli senvuoksi +valinnut hänen mieheksensä varattoman nuorukaisen, joka mielellään +otti vastaan sen toimen, jonka Tshakrabartti neuvokkailla tempuillansa +onnistui hänelle hankkimaan, ja suostui asumaan vaimonsa vanhempien +luona. Yht'äkkiä Sailadzha katkaisi keskustelun lausumalla: "Anteeksi, +ystäväiseni, minä palaan aivan pian." Sitten hän ryhtyi hieman +itsetietoisesti selittämään, että hänen miehensä oli vast'ikään tullut +kylpemästä ja että hänelle oli toimitettava aamiaista, ennenkuin hän +lähti toimeensa. + +"Kuinka voitte tietää, että hän on tullut?" kysyi Kamila sydämensä +yksinkertaisuudessa. + +"Älkää pitäkö minua pilkkananne", vastasi Sailadzha. "Mistä sen tietää? +Ettekö te tunne miehenne askeleita, kun ne kuulette?" + +Hän nauroi, nipisti Kamilan poskea, heitti vaatteensa irrallisen +kulman, johon avainkimppu oli solmittu, yli olkapäänsä, sieppasi Umin +käsivarrellensa ja kiiruhti pois. + +Kamila ei ollut tietänyt, että askelten kieli on niin helposti +opittavissa. Hän silmäili mietteissään ulos ikkunasta. + +Ulkona kasvoi guava-puu, jonka kukkivien oksien ympärillä hymisivät +mehiläiset varkautta suunnitellen. + + + + +KAHDESNELJÄTTÄ LUKU + + +Ramesh ajatteli ostaa erään talon, joka sijaitsi yksinäisessä paikassa +Gangesin rannalla. Hänen olisi oikeastaan pitänyt matkustaa Kalkuttaan +hakemaan tavaroitansa ja täyttämään välttämättömiä muodollisuuksia, +jotka tekisivät hänelle mahdolliseksi toimia Ghazipurissa asianajajana, +mutta hänen ei ollenkaan tehnyt mieli käydä jälleen tuossa kaupungissa. +Eräs hänen muistissaan oleva katu lepäsi ikäänkuin taakkana hänen +mielessään. Hän oli vielä kokonaan häilyväisyyden valloissa, ja +kumminkin olivat asiat kehittyneet niin pitkälle, että hänen täytyi +sopeutua olemaan Kamilan puolisona ja tyytymään kaikkiin tämän olotilan +seurauksiin. + +Kykenemättä uhmaamaan välttämättömyyttä hän siirsi matkansa yhä +tuonnemmaksi. + +Koska Tshakrabarttin pienen talon tilat olivat rajoitetut, asui Kamila +naisten huoneissa, _zenanassa_, Ramesh taas ulommissa suojissa, joten +hän ja Kamila tuskin koskaan näkivät toisiansa. Sailadzha sanoi +Kamilalle kaikessa tuttavuudessa, kuinka kovin hän pahoitteli tätä +välttämätöntä puolisoiden erottamista. + +"Miksi teet siitä niin suuren asian?" kysyi Kamila. "Eihän se mitään +kauheata ole!" + +Sailadzha nauroi: "Oletpa sinä kovasydäminen nuori vaimo! Mutta minua +sinä et niin helposti petä! Minä tiedän varsin hyvin, mitä ajattelet!" + +"Sanohan minulle aivan vilpittömästi", aloitti Kamila, "jos Bipin Babu +ei tulisi muutamaan päivään luoksesi, niin olisitko -- --?" + +"Mitä vielä! Hän ei voisi pysyä kahtakaan päivää poissa luotani!" +kehuskeli Sailadzha ja alkoi kertoa esimerkkejä Bipin Babun +rajattomasta kiintymyksestä. Hän luetteli kaikki ne temput, joita +nuorukainen oli heidän naimisiin mentyänsä käyttänyt päästäkseen +vihollisten -- vanhempain -- linjojen läpi nuoren puolisonsa pakeille, +kertoi, kuinka yritys oli toisinaan epäonnistunut ja hänet oli saatu +kiinni, kertoi, kuinka he sinä aikana, jolloin kaikki kohtaaminen oli +ollut kielletty, olivat lohduttaneet itseänsä vaihtamalla vanhempien +tietämättä silmäyksiä kuvastimessa Bipinin ollessa päivällisellä. +Sailadzhan kasvot säteilivät, kun hän ajatteli noiden menneiden päivien +huvia. + +Oli sitten tullut aika, jolloin Bipinin täytyi olla koko päivä +toimessaan, ja Sailadzha kuvaili nyt seikkaperäisesti, kuinka he olivat +toisiansa kaivanneet ja kuinka Bipin toisinaan oli heittänyt työnsä +sikseen ja karannut kotiin. + +Erään kerran hänen oli pitänyt matkustaa muutamaksi päiväksi Patnaan +järjestämään isänsä liikeasioita. Sailadzha oli kysynyt häneltä: +"Luuletko voivasi Patnaan matkustaa ja sinne jäädä." Bipin oli +kehuskellut: "Tietysti voin sen tehdä." Vastauksen sävy oli loukannut +Sailadzhan ylpeyttä, ja hän oli vannonut itselleen, ettei osoittaisi +lähdön aattopäivänä vähintäkään pahoittelun merkkiä; mutta hänen +päätöksensä olikin sulanut kyynelvirraksi, ja seuraavana päivänä, kun +kaikki oli valmiina matkaa varten, oli Bipinin päätä alkanut äkkiä +särkeä, ja hän oli tuntenut salaperäisen taudin oireita, joten kaikki +toimenpiteet oli peruutettava. Sitten oli tullut tohtori ja määrännyt +hänelle jotakin, ja hän ja Sailadzha olivat salaa kumonneet lääkkeen +viemäriputkeen, ja potilas oli toipunut ihmeen nopeasti! + +Sailadzha näytti olevan siinä määrin muisteloihinsa vajonneena, +ettei tietänyt mitään ajan kulumisesta, mutta sittenkin sai portin +hiljainen narahdus hänet hypähtämään jalkeilleen. Bipin Babu siellä +palasi toimestansa. Näennäisesti vaipuneena hupaisiin menneisyyden +muisteloihin hän oli tarkkaavasti kuunnellut puutarhanportin edustalta +kaikuvia etäisiä askelia. + +Ei pidä luulla, että Kamila katsoi Sailadzhan suhtautumisen avioelämään +pelkäksi harhakäsitykseksi. Hän oli tuntenut itsessään saman tunnon +kyteilyä. Ensimmäisinä Rameshin kanssa vietettyinä kuukausina hänen +sielussansa oli toisinaan soinut kieli, joka tuntui antavan hänelle +aavistusta avioelämän salaisuudesta. Myöhemmin, kun hän oli päässyt +vapaaksi koulun siteistä ja oli palannut Rameshin luo, oli sattunut +tuokioita, joina hänen sielunsa oli tuntunut värähtelevän jonkin +mystillisen tanssin ihmeellisessä tahdissa. Sailadzhan kertomusta +kuunnellessaan hän käsitti jotakin noiden tuntojen merkityksestä. +Mutta hänen omat elämyksensä eivät silloin olleet millään tavoin syviä +eivätkä kestäviä: vaikutus oli jäänyt häipyväksi. Hänen ja Rameshin +kesken ei ollut sattunut mitään Sailadzhan ja Bipinin välisiin +kiihkeihin suhteisiin verrattavaa. Eroaminen Rameshista joksikin aikaa +ei ollut aiheuttanut hänelle mitään syvää surua, eikä hän voinut +kuvitella Rameshin istuvan _zenana_n ulkopuolella yrittäen keksiä +tekosyytä saadakseen nähdä häntä edes vilahdukselta. + +Sunnuntaihin tultaessa Sailadzha joutui pahaan pulaan. Hän ei halunnut +jättää uutta ystävätärtänsä koko päiväksi yksinään, mutta toisaalta hän +ei tuntenut olevansa riittävässä määrin epäitsekäs uhratakseen ainoaa +viikon päivää, jonka sai viettää Bipinin seurassa. Hän ei kumminkaan +voinut täysin nauttia juhlapäivästä niin kauan kuin tiesi, että Ramesh +ja Kamila asuivat saman katon alla pääsemättä toistensa luo. Kunpa +hänen vain onnistuisi saada aikaan heidän kohtauksensa! + +Hän ei kertonut vanhemmilleen mitään suunnitelmistansa, mutta +Tshakrabartti ei ollutkaan se mies, joka odottaa, kunnes häneltä neuvoa +kysytään. Hän selitti aikovansa lähteä maalle järjestämään jotakin +kiireellistä asiaa ja teroitti Rameshin mieleen, ettei ketään vieraita +ollut odotettavissa ja että hän sulkisi lähtiessään ulko-oven. Hän piti +huolta siitä, että hänen tyttärensä tämän kuuli, ja tiesi varsin hyvin +tämän huomautuksen tulevan onkeen otetuksi. + +"Tulehan, ystäväiseni, kuivataan sinun hiuksesi", virkkoi Sailadzha +Kamilalle, kun he palasivat joelta kylpemästä. + +"Onko tänään erikoinen kiire?" + +"Sen sanon myöhemmin; annahan, kun ensin järjestän hiuksesi", vastasi +Sailadzha ryhtyen kohta työhön. Siinä näytti olevan monta mutkaa, ja +valmis tukkalaite olikin oikea taideteos. Seuraavaan pykälään sisältyi +innokas keskustelu siitä, miten Kamilan oli pukeuduttava. + +Sailadzha vaati välttämättä jotakin värikästä; Kamila taas ei voinut +käsittää, miksi hän niin innokkaasti sitä ehdotteli. Vihdoin hän +myöntyi, Sailadzhan mieliksi. + +Päivällisen jälkeen Sailadzha kuiskasi jotakin miehellensä, joka antoi +hänelle lyhyen loman. Sen hän käytti taivuttaakseen Kamilan käymään +miesten puolella. + +Aikaisemmin Kamila ei ollut näyttänyt erikoisesti arkailevan lähteä +Rameshia etsimään; hänelle ei ollut milloinkaan opetettu, että siihen +sisältyisi jotakin sopimatonta. Ramesh itse oli alun pitäen murtanut +kaikki varovaisuuden raja-aidat, eikä Kamilalla ollut ketään hänen +omaan sukupuoleensa kuuluvaa uskottua, joka olisi soimannut häntä +sopimattomuudesta. Tällä kertaa hän kumminkin arkaili noudattaa +Sailadzhan kiihkeätä kehoittelua. Hän tiesi, mikä antoi Sailadzhalle +oikeuden lähteä miehensä luo. Itse hän tunsi olevansa vailla tuota +oikeutta, ja hänen oli mahdoton lähestyä Rameshia anelijan hahmossa. + +Havaitessaan, etteivät yllytykset mitään hyödyttäneet, Sailadzha +päätteli Kamilan olevan liian ylpeän astuakseen ensimmäistä askelta; +luonnollisesti täytyi vaikuttimena olla ylpeyden! Aviopuolisot olivat +olleet jo useita päiviä erillään, ja sittenkään ei Ramesh ollut etsinyt +mitään tekosyytä käydäkseen vaimonsa luona! + +Talon emäntä nukkui suljettujen ovien takana päivällisuntansa, ja +Sailadzha lähti Bipinin luo. "Sinun pitää viedä Ramesh Babulle +terveiset Kamilalta, käskeä häntä käymään Kamilan huoneessa", sanoi +hän. "Isällä ei ole mitään sitä vastaan, eikä äiti saa sitä tietää." + +Bipin oli hiljainen, ujo nuorukainen, joten tällainen tehtävä ei +häntä ilahduttanut, mutta hän ei halunnut häiritä sunnuntairauhaansa +ryhtymällä vastustelemaan vaimonsa määräyksiä. + +Ramesh makasi huoneessansa polvi polvelle nostettuna ja luki +_Pionieeriä_. Hän oli tutkinut kaikki päivän tiedot ja paremman +puutteessa alkanut syventyä ilmoituksiin, kun Bipin astui huoneeseen. +Ramesh nousi vikkelästi. "Käykää sisään, Bipin Babu, käykää sisään!" +Vaikka Bipin ei ollutkaan mikään erinomainen seuramies, merkitsi +hän kuitenkin ilmeistä voittoa, kun oli kysymyksessä ehtoopäivän +viettäminen vieraalla paikkakunnalla. + +Bipin ei kumminkaan suostunut istuutumaan, seisoi vain ja kynsi +korvallistansa. "Hän tahtoisi, että tulette hänen luoksensa", virkkoi +hän. + +"Kuka? Kamilako?" + +"Niin." + +Ramesh hämmästyi. Hän oli päättänyt, että Kamilan piti tästä puoleen +olla hänen vaimonsa todellisuudessa eikä vain nimeksi, mutta vallitseva +pakollinen erossaolo oli hänelle ollut jonkinlainen odotusaika, ja hän +oli mielellänsä vaipunut takaisin entiseen epäröinnin tilaan. Hänen +mielessään tosin väikkyi houkuttelevana kuvana se onni, joka tulisi +hänen omakseen, kun Kamila olisi hänen oikea puolisonsa, mutta miten +oli jää murrettava? Ei olisi kovinkaan yksinkertainen asia yht'äkkiä +luopua siitä pidättyväisyydestä, joka oli viime aikoina vallinnut +Kamilan ja hänen välisiä suhteita, ja hän oli aivan epätietoinen, miten +asian aloittaisi. Niinmuodoin hän ei ollut pitänyt mitään erikoista +kiirettä talonkaupan solmimisessa. + +Kuullessaan Bipinin tuoman sanoman hän otaksui Kamilan vain haluavan +keskustella hänen kanssaan jostakin taloudellisesta asiasta, mutta +vaikka hänen raitis ymmärryksensä olikin sitä mieltä, sykki sydän +kuitenkin kiivaammin, kun hän kehoituksen kuuli. Laskiessaan +_Pionieerin_ kädestänsä ja seuratessaan Bipiniä syksyisen iltapäivän +painostavassa hiljaisuudessa, jota häiritsi ainoastaan mehiläisten +unelias surina, hän tunsi jotakin sentapaista suloista väristystä kuin +lemmenkohtaukseen kulkeva rakastavainen. + +Bipin osoitti erästä ovea ja jätti hänet yksin. + +Kamila oli johtunut päättelemään, että Sailadzha oli luopunut +suunnitelmistansa ja mennyt miehensä luo, ja istui nyt ulko-oven +kynnyksellä silmäillen puutarhaan. Sailadzha oli tietämättänsä +virittänyt Kamilan lempeen. Samoinkuin lämpöinen tuulenhenki ulkona sai +lehdet kuiskimaan ja värähtelemään, samoin Kamilan povesta aika ajoin +kohoava huokaus sai hänen sydämessään omituisesti värisemään nimettömän +pelon. + +Yht'äkkiä Ramesh astui huoneeseen, seisahtui hänen taaksensa ja lausui +hiljaa: "Kamila!" Kamila hypähti seisaalleen, veri kiiteli hänen +suonissaan, ja hän, joka ei ollut milloinkaan ollut hämillään Rameshin +seurassa, seisoi nyt katse alas luotuna, voimatta sitä kohottaa, ja +sävähti veripunaiseksi. + +Juhlapuvussaan ja äskettäin tietoiseksi selvinneessä naisellisuudessaan +Kamila näytti Rameshista uudelta olennolta. Nähdessään hänet +äkkiarvaamatta tässä asussa Ramesh unohti kaiken varuillansaolon ja +joutui hänen viehätyksensä valtoihin Hän lähestyi verkalleen ja epäröi +pari silmänräpäystä, ennenkuin leppoisasti puhutteli toista. "Lähetitkö +sinä minua hakemaan, Kamila?" + +Kamila säpsähti hänen kysymystänsä. "Enpä tietenkään! Kuinkapa +olisinkaan lähettänyt? En ole sellaista ajatellutkaan!" vastasi hän +tarpeettoman kiivaasti. + +"Eihän se olisi mikään rikos ollut, vaikka lähetitkin, Kamila." + +"Minä en ole milloinkaan lähettänyt sinua hakemaan!" toisti Kamila +vieläkin ponnekkaammin. + +"No, hyvä, niinpä olen tullut kutsumatta. Ethän minua senvuoksi +ynseästi lähetä pois luotasi?" + +"He saavat kaikin tietää, että olet täällä ollut, ja suuttuvat. Lähde +heti pois, ole hyvä! Minä en ole lähettänyt sinua kutsumaan!" + +"Hyvä", virkkoi Ramesh tarttuen hänen käteensä, "tule sinä minun +huoneeseeni; siellä ei ole ketään muuta." + +Koko ruumis vapisten Kamila tempasi kätensä pois, pakeni viereiseen +huoneeseen ja sulki oven. + +Ramesh käsitti nyt, mitä oli tapahtunut: koko juttu oli jonkin +naisihmisen keksimää juonta. Joka hermo värähdellen hän palasi +omaan suojaansa, paneutui jälleen makuulle, otti taasen käteensä +_Pionieerin_, silmäili ilmoituksia, mutta ei tajunnut niistä mitään. +Toinen hämmentävä ajatus toisensa jälkeen kiiteli hänen mielessään +niinkuin pilvi tuulen ajamana. + +Sailadzha koputti Kamilan salpaamaan oveen, mutta vastausta ei +kuulunut. Hän pisti kätensä ristikon läpi, työnsi salvan syrjään +ja astui sisään. Ihmeeksensä hän näki Kamilan makaavan pitkänänsä +lattialla, kasvot käsien peitossa ja itkien kykenemättä käsittämään, +miten Kamila oli voinut joutua tähän tilaan, hän kyykistyi makaavan +viereen ja kuiskasi lempeästi: "Mikä sinua vaivaakaan, rakkaani? Miksi +itket?" + +"Miksi lähetitkään häntä hakemaan? Teit kovin väärin!" + +Kamila, enempää kuin kukaan muukaan, ei voinut ilmoittaa mitään syytä +äkilliseen ja ankaraan tuskanpurkautumiseen. Kukaan ei tuntenut sitä +salaista murhetta, joka oli kauan häntä kalvanut. + +Hän oli rakennellut itsellensä ilmalinnoja ja oli parhaillaan ollut +niitä viimeistelemässä, kun Ramesh astui huoneeseen. Jos tulija olisi +varovammin tunkeutunut hänen unelmiensa maailmaan, olisi kaikki voinut +olla hyvin, mutta Rameshin otaksuessa, että hän, Kamila, oli lähettänyt +häntä hakemaan, linnat sortuivat soraläjäksi. Hänen mieleensä muistui, +kuinka Ramesh oli aikonut jättää hänet vankeuteen loma-ajaksi, kuinka +kylmäkiskoinen hän oli ollut laivalla, muistui tuo ja paljon muutakin. +Omaehtoinen tuttavallisuus oli aivan toista kuin pelkkä kutsun +noudattaminen. Vasta heidän Ghazipuriin tultuansa hänelle oli selvinnyt +heidän välillään vallitsevan eron valtavuus. + +Saila ei kumminkaan voinut sitä ymmärtää. Hänen käsityskykynsä ei +riittänyt oivaltamaan, että Rameshin ja Kamilan välillä saattoi olla +todellinen, estävä raja. + +Hän kohotti Kamilan pään syliinsä ja huudahti: "Kerrohan, rakkaani, +sanoiko Ramesh Babu sinulle jotakin epäystävällistä? Ehkäpä häntä +harmitti se, että mieheni hänet haki. Olisit sanonut, että syy on yksin +minun." + +"Ei, ei, hän ei virkkanut siitä mitään! Mutta miksi lähetitkään häntä +hakemaan!" + +"Minä tein väärin", tunnusti Saila syvästi katuen, "sinun pitää antaa +minulle anteeksi." + +Kamila nousi kohta istualleen ja kiersi kätensä Sailan kaulaan. +"Riennä nyt pois, ystäväiseni", sanoi hän, "Bipin Babu käy varmaan +kärsimättömäksi." + +Sillävälin Ramesh oli jotakin tehdäkseen tutkinut kaikki _Pionieerin_ +sivut, kunnes vihdoin kokosi tarmonsa ja heitti sanomalehden menemään. +"Riittäköön", sanoi hän itsekseen, "minä lähden huomenna Kalkuttaan ja +järjestän asiani siellä. Mitä kauemmin viivyttelen tekemästä Kamilaa +vaimokseni, sitä suurempi konna tunnen olevani!" + + + + +KOLMASNELJÄTTÄ LUKU + + +Ramesh oli vakaasti päättänyt suorittaa tehtävänsä Kalkuttassa +mahdollisimman pian ja olla missään tapauksessa menemättä Kalitolan +seuduille. + +Hän asettui vanhaan asuntoonsa Dardzhiparaan, mutta asiain järjestely +vaati ainoastaan vähäisen osan hänen päiväänsä, joten vuorokauden monet +jäljelläolevat tunnit kuluivat äärettömän hitaasti. Hän ei voinut +käydä tervehtimässä ketään tuttavaansa, välttipä ketään kohtaamasta +kadullakin. + +Hän havaitsi kuitenkin, että vanhaan asuntoon palaaminen sai hänessä +aikaan vaistomaisen muutoksen. Avaran taivaan alla, maaseudun +häiriytymättömässä rauhassa Kamilan nuorekas kauneus oli hänet +lumonnut, mutta täällä, suuressa meluisassa kaupungissa, tuo lumous +oli melkein kerrassaan hälvennyt. Dardzhiparassa Ramesh yritti +loitsia esiin tytön kuvaa ihastuneen katseensa iloksi, mutta +mielikuvitus ei totellut. Ramesh vannoi itsellensä kerran toisensa +jälkeen, ettei milloinkaan enää ajattelisi Hemnalinia, mutta neidon +kuva kohosi eloisana hänen muistiinsa öin ja päivin. Hänen jäykkä +unohtamispäätöksensä muuttui voimalliseksi muistin liittolaiseksi. + +Jos Ramesh olisi ollut liukasliikkeisempi, niin hän olisi suorittanut +tehtävänsä paljon nopeammin ja palannut jo aikoja sitten; mutta +hidastelun vuoksi kului vähäpätöisimpiinkin seikkoihin peloittava +aikamäärä. Vihdoin hän sentään selviytyi niistä kaikista, ja tuli +päivä, jolloin hän päätti matkustaa seuraavana päivänä Allahabadiin ja +sieltä Ghazipuriin. Hänen harjoittamansa ankara itsensähillitseminen +oli jäänyt ihan palkitsematta. Ei haittaisi, arveli hän, vaikka kävisi +ennen Kalkuttasta lähtöä salaa Kalitolassa. + +Tämän päätöksen tehtyänsä hän istuutui kirjoittamaan kirjettä +Hemnalinille. Hän selitti juurta jaksain suhteensa Kamilaan, ilmoittipa +vielä aikovansa Ghazipuriin palattuansa ottaa tuon avuttoman onnettoman +todella vaimoksensa. Siitä syntyi jäähyväiskirje, jossa hän purki +sydämensä entiselle rakastetullensa, ennenkuin hänestä lopullisesti ja +täydellisesti erosi. + +Hän sulki kirjeen kuoreen, mutta ei kirjoittanut mitään osoitetta. +Hän tiesi saavansa apua Annada Babun palvelijoilta, sillä Ramesh oli +leppoinen kaikille, jotka olivat tekemisissä Hemnalinin kanssa, ja +oli pienimmänkin tilaisuuden sattuessa jaellut tuhlaavasti rahaa ja +muita lahjoja. Senvuoksi hän ajatteli asettua pimeän tultua talon +läheisyyteen ja yrittää nähdä Hemnalinia, kaukaa vilahdukselta, +ajatteli sitten antaa kirjeen jollekin palvelijalle neuvoen häntä +jättämään sen kenenkään huomaamatta Hemnalinille. Siten piti heitä +yhdistävien vanhain siteiden lopullisesti katketa. + +Pimeän tullen hän lähti matkaan ja hiipi vapisevin ja tykyttävin +sydämin haihtumattomien muisteloiden kadulle. Perille saavuttuansa hän +huomasi, että ovi oli suljettu, ja ylös katsahtaessaan näki kaikissa +ikkunoissa kaihtimet. Talo oli asumaton ja pimeä. + +Hän koputti ovelle. Kolmannen tai neljännen koputuksen jälkeen joku +palvelija työnsi salvan syrjään ja avasi. + +"Sinähän olet Sukhan, eikö totta?" kysyi Ramesh. + +"Olen kyllä, armollinen herra, minä olen Sukhan." + +_Ramesh_: "Mihin isäntäsi on lähtenyt?" + +_Palvelija_: "Hän on lähtenyt neidin kanssa maalle virkistymään." + +_Ramesh_: "Minne he ovat lähteneet?" + +_Palvelija_: "Sitä en tiedä." + +_Ramesh_: "Onko joku muu matkustanut heidän kanssansa?" + +_Palvelija_: "On, Nalin Babu?" + +_Ramesh_: "Kuka on Nalin Babu?" + +_Palvelija_: "Sitä en tiedä." + +Ramesh sai houkutelluksi Sukhanista sen tiedon, että tämä Nalin +oli eräs nuori herra, joka oli viime aikoina käynyt tuhka tiheään +talossa. Vaikka Ramesh puolestaan olikin luopunut kaikista +toivelmistaan Hemnaliniin nähden, tunsi hän kuitenkin nimenomaista +ennakkoluuloisuutta Nalin Babua kohtaan. + +"Oliko neidin terveydentila hyvä hänen lähtiessään?" kysyi hän. + +"Oli kyllä, hän voi varsin hyvin." Vastaus oli tarkoitettu Rameshia +rauhoittamaan ja miellyttämään, mutta taivas yksin tietää, kuinka +Sukhan erehtyi laskelmissaan! + +"Haluaisin käydä pikimmiten huoneistossa." + +Palvelija otti käryävän öljylamppunsa ja lähti häntä saattamaan. + +Ramesh vaelsi kuin aave huoneesta toiseen istuutuen silloin tällöin +jollekin tutulle tuolille tai sohvalle. Huonekalut, koko sisustus, +kaikki oli entisellään, mutta lisäksi oli tullut tuo tungettelija +Nalin, mistä lieneekään esille sukeltanut. Luonto vihaa tyhjyyttä ja +rientää sen aina nopeasti täyttämään! Tuossa oli se ikkunankomero, +jossa Ramesh ja Hemnalini olivat vierekkäin seisoneet syyspäivän +hämärtyessä illaksi ja molempien sydämien sykkiessä yhteen tahtiin. +Mennessään mailleen aurinko varmaan joka päivä kirkasti säteillänsä +tätä huonetta. Pitikö Rameshin saada seuraaja, joka yrittäisi uudelleen +luoda ikkunan kehystämää kahden kuvaa. Eikö menneisyyden henki astuisi +heidän väliinsä ja sormi varoittamaan kohotettuna ajaisi heitä pois +toistensa luota? Rameshin povessa riehui loukattu ylpeys. + +Seuraavana päivänä hän ei matkustanutkaan Allahabadiin, vaan lähti +suoraa päätä Ghazipuriin. + + + + +NELJÄSNELJÄTTÄ LUKU + + +Ramesh oli viipynyt Kalkuttan-matkallansa lähes kuukauden, ja Kamilan +laisesta, keskellä parasta kehitysikäänsä olevasta tytöstä kuukausi +tuntuu pitkältä ajalta. Samoinkuin aamuhämärä äkkiä muuttuu ihanaksi +päivänkoitoksi, samoin hänen naisellisuutensa heti herättyään puhkesi +täyteen tietoisuuteen. Tämä herääminen olisi kenties tapahtunut paljon +myöhemmin, ellei kiinteä ystävyyssuhde Sailadzhaan ja viimeksimainitun +olemuksesta tulviva valo ja lämpö olisi muuntumista edistänyt. + +Sillävälin oli setä Tshakrabartti Rameshin vitkastelun ja Sailadzhan +alinomaisten kehoitusten yllyttämänä alkanut vakavasti hakea asuntoa +ja oli vuokrannut kaupungin ulkopuolelta Gangesin rannalta pienen +bungalow'n nuorta pariskuntaa varten. Hän oli uutterasti etsinyt +kokoon välttämättömintä sisustusta, olipa vielä palkannut sen verran +palvelijoitakin, että taloudenpito voitiin aloittaa. + +Kun Ramesh palasi Ghazipuriin pitkän poissaolonsa jälkeen, oli +Kamilalla vihdoin oma koti, joten nuorikkojen ei enää tarvinnut käyttää +siinä suhteessa hyväkseen sedän vieraanvaraisuutta. + +Taloa ympäröi riittävä puutarha-alue. Korkeat _sisu_-puut muodostivat +varjoisan kujanteen. Virta oli vetäytynyt kuivan ajan uomaan, ja sen +ja talon välillä levisi hiekkalakeus, jossa näkyi vuorotellen nuoren +vehnän ja melonilavojen värikkäitä täpliä. Alueen eteläkulmassa, virran +puolella, kasvoi jättiläiskokoinen _nim_-puu, jonka juurella oleva +tanner oli kivetty. + +Talo oli ollut kauan asumattomana, ja rakennus, samoinkuin koko +aluekin, näytti olevan pahasti rappiolla. Puutarha oli muuttunut +viidakoksi, ja huoneet olivat siivoamattomat; mutta Kamila ei siitä +välittänyt. Hän oli niin ihastunut päästessään emännöimään omassa +kodissa, että kaikki tuntui hänestä kauniilta. Hän päätti viipymättä, +miten kutakin huonetta oli käytettävä ja mitä kuhunkin puutarhan +kulmaan oli istutettava, ja suunnitteli, sedän neuvoa kysyen, koko +alueen viljelemistä. Hän valvoi itse keittiön lieden paikoilleen +asettamista ja välttämättömien muutosten suorittamista viereisessä +varastohuoneessa. Koko päivän hän lakaisi, pesi ja puhdisti, ja hänen +tarmonsa keksi yhä uusia esineitä. + +Taloustyöt ilmaisevat naisen kauneutta mitä vaihtelevimmissa ja +viehättävimmissä muodoissa, ja askarteleva Kamila muistutti Rameshin +mielestä lintua, joka on vapautunut häkistänsä ja kohoaa ilmoille. +Hänen säteilevät kasvonsa ja se taitavuus, joka hänen toimissaan +ilmeni, herättivät Rameshissa aivan uusia ihmettelyn ja ihailun +tunteita. + +Ramesh näki hänet ensi kerran emäntänä. Kamila näytti tulleen +valtakuntaansa, ja jonkinlainen arvokkuuden sävy liittyi nyt hänen +kauneuteensa. + +"Mitä teetkään, Kamila?" kysyi hän. "Sinähän uuvutat itsesi!" + +Kamila keskeytti askarensa hetkiseksi ja katsahti Rameshiin, +huulilla onnen hymy. "Älä pelkää, tämä ei väsytä minua ollenkaan." +Samassa hän jo jatkoi työtänsä iloiten siitä, että Ramesh suhtautui +myötätuntoisesti hänen toimiinsa. + +Rameshin johti hänen rakastuneisuutensa kohta jälleen Kamilan luo erään +toisen tekosyyn nojalla. "Joko olet syönyt aamiaista, Kamila?" kysyi +hän. + +"Tietysti! Jo monta tuntia sitten!" kuului vastaus. + +Ramesh tiesi sen yhtä hyvin kuin Kamilakin, mutta ei voinut olla +kysymättä, koska tahtoi osoittaa hänelle pientä huomaavaisuutta; Kamila +puolestaan ei turhasta tiedustelusta pahastunut. + +Pitääkseen keskustelua yllä Ramesh jatkoi: "Miksi teet tuon kaikki +itse, Kamila? Antaisit minun suoritettavakseni osan siitä." + +Kuten tiedämme, on hyvissä työntekijöissä se heikko puoli, että +he epäilevät toisten kelpoisuutta. Niinpä Kamilakin vain virkkoi +hymyillen: "Ei, tämä ei ole miesten työtä." + +"Me miehet olemme suvaitsevaisia", vastasi Ramesh, "me kuuntelemme +vastaan sanomatta, sukupuoleemme kohdistuvia loukkauksia. Jos minä +olisin nainen, niin tässä syntyisi kelpo kahakka. Mutta sinähän +käyttelet setää töissäsi. Miksi pidät minua aivan kelvottomana?" + +"En tiedä, mutta minua naurattaisi, jos näkisin sinut keittiötä +lakaisemassa! Sinun olisi paras lähteä. Minä tässä saan aikaan ankaran +pölyn!" + +Pitääkseen pyörää liikkeellä Ramesh jatkoi: "Pöly ei kunnioita ketään; +käsittelee sinua aivan samoin kuin minuakin." + +"Minä siedän sen, koska minun täytyy", sanoi Kamila, "mutta en käsitä, +miksi sinä, jonka ei tarvitse, sen tekisit." + +Ramesh alensi ääntänsä, jotta palvelijat eivät kuulisi: "Minä tahtoisin +osan kaikesta siitä, mitä sinun on siedettävä, olipa se työtä tai mitä +muuta tahansa." + +Kamilan poskiin nousi kevyt puna. Mitään vastaamatta hän astui +syrjemmälle ja huusi Umeshille: + +"Umesh, tuo tänne vielä yksi vesisanko; katsohan, kuinka paksuna pöly +tässä lepää. Anna luuta minulle!" Samassa hän jo alkoi voimallisesti +lakaista. + +"Mitä teetkään, Kamila?" huudahti Ramesh; pahoillaan siitä, että näki +hänet niin halvassa työssä. + +"Miksi niin, Ramesh Babu", kuului ääni hänen takaansa, "eihän +kunniallinen työ vahingoita? Te englantilaisen kasvatuksen saaneet +henkilöt puhutte aina ihmisten yhdenvertaisuudesta. Jos pidätte +lakaisemista arvoanne alentavana työnä, niin miksi annatte palvelijanne +sitä suorittaa? Minä en ole niin sivistynyt kuin te, mutta mielipiteeni +on tämä: kun näen hyveillä kaunistetun naisen käsittelevän luutaa, +niin jokainen risu hohtelee silmissäni kuin auringonsäde! -- Olen nyt +saanut viidakkonne jonkinmoiseen kuntoon, lapsukaiseni (tämä sanottiin +Kamilalle), ja pyydän nyt osoittamaan, missä vihanneslavojen tulee +sijaita." + +"Odottakaahan hetkinen, setä; tämä huone ei ole vielä täysin kunnossa." +Kamila ryhtyi jälleen työhönsä. + +Saatuaan huoneen siivotuksi hän irroitti vyötäisille kietomansa +vaatteen, veti sen pään yli yllensä ja ryhtyi setä Tshakrabarttin +kanssa vakavasti neuvottelemaan kasvislavojen parhaasta sijoittamisesta. + +Päivä oli kohta lopussa, mutta talo ei vielä vastannut Kamilan +ankaroita puhtausvaatimuksia. Pitkäaikaisen laiminlyönnin jäljet eivät +olleet helposti poistettavissa, ja oli ilmeistä, että muutamat huoneet +eivät kelvanneet käytettäviksi, ellei niitä vieläkin siivottu ja +tuuletettu. Rameshin suureksi pettymykseksi täytyi heidän, Kamilan ja +hänen, viettää vielä yksi yö setälässä. Ramesh oli koko ajan odotellut +iltahetkeä omassa kodissa ja oli kuvaillut mielessään, kuinka Kamila +istuisi ujosti hymyillen hänen vieressään lampun valossa kuunnellen, +mitä hänellä oli sydämellänsä. Koska talon kuntoonpano saattoi kestää +vielä kolmeneljä päivää, ei hän voinut siirtää asianajotoiminnan +edellyttämien oikeutusten hankkimista tuonnemmaksi, vaan matkusti jo +seuraavana päivänä Allahabadiin. + + + + +VIIDESNELJÄTTÄ LUKU + + +Setä itse lähti paria päivää myöhemmin Allahabadiin käydäkseen, +vanhemman tyttärensä Bidhun luona. + +Sinä aamuna, jolloin ukko matkusti, Kamila kutsui Sailadzhan +kekkereihin uuteen kotiinsa, ja Saila saapuikin tarjoiltuaan toimeensa +lähtevälle Bipinille aamiaista. + +Ystävättäret ryhtyivät Umeshin avustamina järjestämään ateriaa +_nim_-puun alle. Kun aamiainen oli nautittu, he asettuivat puun +juurelle mielin määrin juttelemaan. Viileä varjo, lempeä auringonpaiste +ja virralle avautuva näköala tuntuivat Kamilasta mainiolta keskustelun +kehykseltä, ja se epämääräinen kaipaus, joka hänen sydämessänsä asui, +muuttui niin etäiseksi kuin haarahaukka, joka kaarteli ylhäällä heidän +päittensä päällä näyttäen pieneltä pilkulta korkeuden sinessä. + +Iltapäivä ei ollut vielä pitkälle kulunut, kun Saila alkoi tehdä +lähtöä. Hän sanoi miehensä kohta palaavan työstä, joten hänen oli +mentävä. + +"Etkö voisi yhtä ainoata kertaa poiketa tottumuksestasi?" kysyi Kamila. +Mutta Saila vain hymyili ja pudisti päätänsä koskettaen samalla +hyväillen Kamilan leukaa. Lähtiessään hän kehoitti Kamilaa palaamaan +ennen pimeän tuloa. + +Aurinko oli vielä taivaanrannan yläpuolella, kun Kamila sai +talousaskarensa suoritetuiksi. Hän kääriytyi hartiahuiviin ja istuutui +jälleen _nim_-puun alle katselemaan, kuinka aurinko painui korkean +virranäyrään taakse, missä lepäsi pari kalastajavenhettä kuvastellen +mastojansa hehkuvan iltataivaan taustalle. + +Nyt saapui Umesh jonkin tekosyyn nojalla voidakseen aloittaa +keskustelun hänen kanssaan. "Teillä ei ole ollut pitkään aikaan +beteliä, maammoseni", sanoi hän. "Minä olen valmistanut sitä sedän +talossa ja tuon sitä tässä." Hän ojensi Kamilalle paperiin käärittyä +beteliä. + +Kamila huomasi äkkiä, että tuli pimeä, ja hypähti seisaalleen. + +"Setä Tshakrabartti on lähettänyt teitä varten vaunut", lisäsi Umesh. + +Kamila astui sisään katsahtaakseen ympärilleen vielä kerran, ennenkuin +lähti pois. Oleskeluhuoneessa oli englantilaismallinen liesi, johon +voitiin sytyttää tuli, jos sattui talvella tulemaan liian kylmä, ja +lieden reunuksella paloi öljylamppu. Kamila laski betelkäärön lieden +reunalle ja aikoi jatkaa kierrostansa, kun katse sattui omaan nimeen, +joka oli Rameshin käsialalla kirjoitettu käärepaperiin. + +"Mistä olet tämän paperin löytänyt?" kysyi hän Umeshilta. + +"Se oli herran huoneen nurkassa. Minä nostin sen sieltä lattiaa +lakaistessani." + +Kamila tarttui paperiin ja alkoi lukea. Se oli sama kirje, jossa Ramesh +oli tunnustanut kaikki Hemnalinille ja jonka hän huolimattomana oli +viskannut lattialle. + +Kamila luki kirjeen loppuun asti. + +"Miksi seisotte siinä mitään virkkamatta, maammoseni?" kysyi Umesh. +"Tulee pimeä." + +Huoneessa olisi kuullut neulasen putoamisen, ja Kamilan ilme +huolestutti Umeshia. "Ettekö kuule, maammoseni? Meidän täytyy lähteä +kotiin; on jo myöhä", kehoitteli hän. Mutta Kamila liikahti vasta +sitten, kun sedän palvelijat saapuivat ponnekkaasti ilmoittamaan, että +vaunut olivat jo kauan odottaneet. + + + + +KUUDESNELJÄTTÄ LUKU + + +"Etkö voi hyvin, ystäväiseni?" kysyi Sailadzha Kamilan saavuttua. +"Kivistääkö päätäsi?" + +"Ei, minua ei vaivaa mikään; miksi ei setä ole kotona?" + +"Äiti lähetti hänet Allahabadiin sisareni luo, joka on ollut joitakin +aikoja sairaalloinen." + +"Milloin hän palaa?" + +"Hän kuuluu viipyvän ainakin viikon. Sinä olet rasittanut itseäsi +liiaksi, kun olet puuhaillut koko päivän talossanne. Sinä näytät kovin +uupuneelta. Syö illallinen varhain ja mene levolle." + +Kamilan ainoana pelastuksena olisi tässä tilassa ollut Sailan +uskotuksensa ottaminen, mutta hän tunsi sen olevan mahdotonta. Juuri +Sailalle hänen oli mahdotonta tunnustaa, että se henkilö, jota hän oli +pitänyt miehenänsä, ei ollutkaan hänen miehensä. + +Kamila sulkeutui omaan huoneeseensa ja luki vielä kerran Rameshin +kirjeen. + +Kirjeessä ei ollut mainittu vastaanottajan nimeä eikä osoitetta, mutta +sisällöstä kävi selvästi ilmi, että kysymyksessä oleva henkilö oli +nainen, että hän oli ollut Rameshin kihlattu morsian ja että suhde +Kamilaan oli aiheuttanut kihlauksen purkautumisen. Ramesh ei myöskään +ollut salannut sitä tosiasiaa, että hän sydämestänsä rakasti sitä +naishenkilöä, jolle kirje oli tarkoitettu ja että hän oli purkanut +suhteen onnettoman Kamilan vuoksi, johon kohtalo oli hänet niin +omituisella tavalla liittänyt. + +Kamila palautti yksityiskohdittain mieleensä koko heidän yhteisen +elämänsä ensimmäisestä hiekkasärkällä tapahtuneesta kohtauksesta +aina Ghazipuriin saapumiseen asti, ja se, mikä oli aikaisemmin +ollut hämärää, kävi nyt kirkkaaksi kuin päivä. Ramesh oli koko ajan +tietänyt, ettei Kamila ollut hänen vaimonsa, eikä ollut ymmärtänyt, +miten menetellä; Kamila sitävastoin oli kaikessa rauhassa pitänyt +häntä puolisonansa ja oli arvelematta valmistautunut viettämään hänen +kerallansa elinkautista yhteiselämää. + +Häpeäntunne viilsi kuin veitsi hänen sydäntänsä, ja kun hänen +muistiinsa palautui erinäisiä kohtauksia, hän olisi mielellään vaipunut +maan alle. Häpeä tulisi liittymään häneen pitkin elämää; ei ollut +mitään mahdollisuutta välttää sen poltinmerkkiä. + +Hän työnsi oven auki ja astui talon takana olevaan puutarhaan. Pimeä +talvinen taivas kaartui hänen päänsä päällä torjuvan kalseana kuin +musta marmoriholvi. Näkyvissä ei ollut pilvenhattaraa, ei sumun +häivääkään, ja tähdet paistoivat kirkkaasti. Etualalla oleva nuorten +mango-puiden ryhmä vain korosti öistä tummuutta. Sisäiselle katseelle +ei avautunut mitään kurjuudesta pois johtavaa polkua. Kamila vaipui +viluiseen ruohikkoon ja jäi siihen istumaan jäykkänä kuin veistokuva, +yhtään kyyneltä vuodattamatta ja mitään hiiskumatta. + +Hän ei ottanut ollenkaan huomioon ajan kulumista, mutta vähitellen +tunkeutui pureva kylmyys hänen sydänjuuriinsa, ja hänen koko ruumiinsa +värisi. Kun vähenevä kuu vihdoin sukelsi näkyviin liikkumattomien +palmujen takaa, nousi Kamila verkalleen, vetäytyi omaan huoneeseensa ja +sulki oven. + +Kun hän aamulla avasi silmänsä, seisoi Saila hänen vuoteensa vieressä. +Kamila nousi heti istualleen, häpeissään sen vuoksi, että oli nukkunut +niin kauan. + +"Älä nouse, ystäväiseni", virkkoi Saila, "on parasta, jos nukut vielä +vähän aikaa; sinä et varmaankaan voi hyvin. Sinä näytät väsyneeltä, +ja silmiesi alla on tummat juovat. Sano minulle, mikä sinua vaivaa, +rakkaani!" Sailadzha istuutui hänen viereensä ja laski käsivartensa +hänen kaulalleen. + +Kamilan povi kohoili ankarasti, eikä hän kyennyt enää pidättämään +kyyneliänsä. Hän painoi kasvonsa Sailan olkapäätä vasten ja itki +hillittömästi Sailan pitäessä häntä kiinteästi sylissään ja yrittämättä +ollenkaan sanoilla lohduttaa. + +Vihdoin Kamila vapautti itsensä Sailan sylistä, pyyhki kyynelensä ja +alkoi ääneen nauraa. "Kuulehan, kuulehan, jo riittää", sanoi Saila. +"Enpä ole milloinkaan tavannut sinunlaistasi salaperäistä tyttöä. +Sinun ei kumminkaan pidä luulla, etten tiedä, mikä sinua vaivaa; niin +kokematon en ole. Sanonko sen sinulle? Allahabadiin lähdettyänsä Ramesh +Babu ei ole kirjoittanut sinulle yhtään ainoata kirjettä, ja se loukkaa +sinua, vaikka oletkin liian ylpeä sitä tunnustamaan. Mutta sinun tulee +muistaa, että hänellä on siellä paljon tehtävää ja että hän palaa +muutaman päivän kuluttua. Sinun ei pidä välittää mitään, ellei hänellä +ole tilaisuutta sinulle kirjoittaa, kun hän on poissa vain lyhyen ajan. +Sinä tuhma tyttö! Mutta tiedätkö, rakkaani, vaikka sinua näin neuvon, +olisin sinun sijassasi menetellyt aivan samoin! Me naiset itkemme +sellaisten mielettömien asiain vuoksi. Kunhan itket itkettäväsi ja alat +jälleen hymyillä, on asia pian unohdettu." + +Hän painoi Kamilan rintaansa vasten ja jatkoi: "Nyt sinusta tuntuu +siltä, kuin et voisi milloinkaan antaa Ramesh Babulle anteeksi; eikö +totta? Sanohan!" + +"Niin, se on totta", vastasi Kamila. + +Saila taputti hänen poskeansa. "Sitähän minä ajattelin; tietysti +oli niin laita! No, saammepa nähdä. Kunhan et vain pane sitä kovin +pahaksesi." + +Vielä samana aamuna Saila lähetti kirjeen isällensä Allahabadiin. +"Kamila on kovin huolissaan", kirjoitti hän, "kun ei ole saanut mitään +tietoja Ramesh Babulta. Voi varsin hyvin käsittää, mitä merkitsee +lapsi paralle, kun mies tuo hänet vieraalle paikkakunnalle ja sitten +lähtee pois, milloin hyväksi näkee, jättää hänet yksin, vieläpä mitään +hänelle kirjoittamattakin. Eikö hän voi saada asioitansa Allahabadissa +suoritetuiksi? On paljon ihmisiä, joilla on paljon tekemistä, mutta +jotka siitä huolimatta ehtivät kirjoittaa." + +Setä etsi Rameshin käsiinsä, luki hänelle otteita tyttärensä +kirjeestä ja piti ankaran nuhdesaarnan. Asian laita ei suinkaan +ollut niin, että Ramesh ajatteli Kamilaa liian vähän, mutta mitä +enemmän hän mietti, sitä vaikeampi hänen oli päästä mihinkään +tulokseen. Hänen pitkäaikainen oleskelunsa Allahabadissa ei johtunut +välinpitämättömyydestä, vaan epäröinnistä. Nyt tuli vielä kaiken +hämmingin lisäksi tuo ote Sailan kirjeestä. + +Kirjeen sanamuodosta selvisi, että Kamila kovin häntä kaipasi, joskin +arkuus esti häntä itse kirjoittamasta. Ramesh oli tullut tienhaaraan ja +päätti nyt kohta valita suuntansa. Ratkaisevana seikkana ei saanut olla +yksin hänen oma onnensa, vaan myöskin Kamilan rakkaus. Sallimus oli +tuolla kaukaisella karilla liittänyt yhteen sekä heidän elämänsä että +sydämensäkin. + +Niinpä hän kävikin heti toimeen ja sepitti seuraavan kirjeen Kamilalle: + +_Rakkahin_. -- Sinä, Kamila, et saa pitää tätä puhuttelusanaa pelkkänä +sovinnaiseen kirjetyyliin kuuluvana. Minä en milloinkaan nimittäisi +sinua "rakkahimmaksi", ellet tosiaankin olisi se olento, jota rakastan +enin maailmassa. Jos olet tätä epäillyt, jos olen milloinkaan loukannut +tunteitasi, niin se tosiasia, että minä mitä vilpittömimmin nimitän +sinua "rakkahimmakseni", toivoakseni hälventää ne epäilykset ja +viihdyttää haavojen kivun ainiaaksi! + +Miksi tätä laveammin selittelisin? Moni seikka tähänastisessa +käyttäytymisessäni on sinua varmaan loukannut. Jos sydämesi senvuoksi +minua syyttää, en kykene syytöstä kumoamaan. Voin ainoastaan yhä +uudelleen vakuuttaa, että sinä olet rakkahimpani ja ettei ole ketään, +jota kohtaan tuntisin samaa rakkautta. Tämä kenties ei kelpaa täysin +puolustamaan kaikkia käytökseni virheitä, mutta se on ainoa, minkä voin +sinulle tarjota. Kun siis nimitän sinua "rakkahimmaksi", niin tahdon +siten pyyhkäistä olemattomiin koko epäilyksien kalvaman menneisyyden ja +laskea tulevaisen rakkautemme perustuksen. Usko minua: sinä olet minun +ainoa ajatukseni, sinä olet totisesti minun "rakkahimpani". Kunhan sen +varmasti uskot, niin epäilykset ja levottomuus lopullisesti hälvenevät. + +Tahtoisin vielä sinulta kysyä, olenko saavuttanut rakkautesi, mutta +en uskalla. Rakkaus kehoittaa minua sitä kysymään, ja minä olen varma +siitä, että vastaus on kerran tuleva. Me emme lausu yhtäkään sanaa, +mutta sydän puhuu sydämelle: rakkauteni se luo minuun tämän varmuuden. +Minä en kerskaile olevani sinun arvoisesi, mutta tunnen, ettei ihailuni +ja antaumukseni voi mennä hukkaan. + +Minä tiedän varsin hyvin, että tämä kirje tekee vaivalloisen tutkielman +vaikutuksen, ja siitä syystä haluaisin mieluimmin sen repiä rikki; +mutta minun on toistaiseksi mahdoton sepittää sellaista kirjettä, joka +todella toisi ilmi tunteitani. Mutta kirjeitähän täytyy kahden ihmisen +keskenänsä vaihtaa. Sarjan ensimmäisessä kirjeessä on ylen vaikea +löytää oikeata ilmaisua tunteillensa. Kun sydämemme todella toisiinsa +liittyvät, kykenen varmaan kirjoittamaan sinulle oikeita kirjeitä. Vain +silloin, kun huoneessa ovet ovat auki kahden puolen, tuuli voi puhaltaa +vapaasti sen läpi. + +Kamila, rakkahin, milloin löydän sinun sydämesi oven? + +Kaikki tämä kypsyy hitaasti; kiirehtiminen vain tekisi tarkoitusperän +saavuttamisen mahdottomaksi. Minä saavun Ghazipuriin aamulla, päivää +myöhemmin kuin tämä kirje. Minä pyydän sinua silloin olemaan meidän +omassa kodissamme. Me olemme olleet kauan kodittomat, enkä minä voi +kauemmin sietää tätä elämää. Nyt minulla vihdoinkin on toivo saada +astua oman kynnyksemme yli ja tervehtiä sydämeni kuningatarta kotini +valtiattarena. Tämä tuokio on oleva toinen "onneatuova silmäyksemme." + +Muistatko vielä ensimmäisemme sinä kuutamoyönä virran rannalla autiolla +hiekkasärkällä -- korkean taivaankannen alla, ilman minkäänlaista +kattoa päämme päällä ja ilman sukulaisia ja tuttavia juhlallisen +toimituksen todistajina? + +Se tuntuu minusta epätodelliselta, kuin unennäöltä. Senvuoksi minä +kiihkeästi odotan toista "onneatuovaa näkemistä" aamun kirkkaassa, +tyynessä valaistuksessa, omien seinien sisäpuolella, keskellä vankkaa +todellisuutta. Sinun suloiset, hymyilevät kasvosi oman ovemme +kehystäminä jäävät ainiaaksi muisteloitteni aarrearkkuun. Sitä kuvaa +minä ikävöin nähdä. Rakkahin, minä olen almunanoja sinun sydämesi +portilla; älä lähetä minua pois tyhjin käsin! Sinulle aina altis + + Ramesh. + + + + +SEITSEMÄSNELJÄTTÄ LUKU + + +"Etkö lähde omaan tupaasi?" kysyi Saila seuraavana päivänä yrittäen +haihduttaa Kamilan synkkää mielialaa. + +"En, siellä ei ole enää mitään tekemistä." + +_Saila_: "Ovatko kaikki huoneet kunnossa?" + +_Kamila_: "Ovat, minä olen päättänyt työni." + +Pian Saila tuli jälleen. "Mitä sinä annat minulle, jos minä annan +jotakin sinulle?" kysyi hän. + +"Minulla ei ole mitään sinulle annettavaa, _didi_" (vanhempi sisar), +vastasi Kamila. + +_Saila_: "Eikö yhtään mitään?" + +_Kamila_: "Ei yhtään mitään." + +Saila löi häntä kevyesti poskelle. "Niinkö asia onkin! Sinä olet +antanut kaikki, mitä omistat, erään määrätyn henkilön huostaan, eikö +totta? Mitä tästä sanot?" Hän veti esiin kirjeen _sarinsa_ laskoksesta. + +Kamila kalpeni nähdessään kirjeenkuoressa Rameshin käsialan ja kääntyi +puolittain poispäin. + +"Oletpa jo riittävästi osoittanut ylpeyttäsi", virkkoi Saila, "anna +sen jo jäädä! Minä tiedän, miten sinun tekee mieli siepata tämä kirje +minulta, mutta minä en sitä anna, ellet pyydä koreasti. Saammepa nähdä, +kuinka kauan voit sitä sietää." + +Samassa syöksähti huoneeseen Umi huutaen "Täti, täti!" ja vetäen +jäljessään nuorankappaleeseen kiinnitettyä saippuakoteloa. + +Kamila nosti hänet syliinsä ja kantoi pois peittäen hänen kasvonsa +suudelmilla. Umi alkoi parkua, koska hänet erotettiin lelustansa, mutta +Kamila ei taipunut. Hän kantoi lapsen omaan huoneeseensa ja tyynnytti +sen lakkaamattomilla lapsenloruilla. + +Saila tuli heidän jäljessään ja huudahti: "Minä olen hävinnyt; sinä +voitit tällä kertaa! Minä en voi kestää kauempaa. Kas tässä, Kamila, +ota se! Minä en ole enää milloinkaan niin julma sinua kohtaan." + +Hän heitti kirjeen vuoteeseen, vapautti Umin Kamilan sylistä ja kantoi +hänet pois. + +Kamila käänteli epäröiden kirjettä, avasi sen sitten ja alkoi lukea, +mutta oli tuskin ehtinyt silmätä ensimmäisiä rivejä, kun hänen +kasvoihinsa nousi vihan puna ja hän heitti kirjeen luotansa. Sitten hän +voitti ensimmäisen syvän vastenmielisyyden puuskan, tarttui jälleen +kirjeeseen ja luki sen. + +On mahdoton sanoa, ymmärsikö hän kaikkea vai eikö, mutta hänestä +tuntui siltä, kuin olisi käsitellyt jotakin likaista, ja hän heitti +kirjeen jälleen pois. Mies, joka ei ollut hänen puolisonsa, kehoitti +häntä valmistamaan heille yhteistä kotia! Täysin tuntien kaikki +tosiasiat Ramesh oli vain odottanut tilaisuutta saattaakseen hänet +tähän häpeään! Jos heidän Ghazipuriin saavuttuaan Kamilan sydän +olikin sykkinyt hänelle lämpöisemmin, niin luuliko hän sen koskevan +itseänsä, mikäli hän oli Ramesh eikä -- kuten Kamila oli uskonut -- +hänen puolisonsa? Ramesh oli tehnyt liian hätäisiä johtopäätöksiä, +ja onnettomaan osattomaan kohdistuva sääli oli saanut hänet +kirjoittamaan tämän lemmenkirjeen. Kuinka voikaan hän, Kamila, nyt -- +tai milloinkaan -- karkoittaa sen väärän vaikutelman, jonka Ramesh +oli hänen käyttäytymisestänsä saanut? Häpeä ja inho tulisivat olemaan +hänen osanansa elämässä, vaikka hän ei ollut koskaan eläessään tehnyt +pahaa yhdellekään sielulle. Nyt näkyi hänelle "koti" kauhistuttavana +hirviönä, joka uhkasi hänet niellä, ja hän mietti turhaan +pelastuskeinoa. Kahta päivää aikaisemmin hänen olisi vielä ollut aivan +mahdoton uskoa, että Ramesh tulisi ilmenemään hänelle sellaisena +hirviönä. + +Hänen mietteensä keskeytti Umesh, joka kuului ovella yskähtävän. Kun +Kamila ei virkkanut mitään, hän kuiskasi: "Maammoseni!" + +Kamila meni ovelle, ja Umesh ilmoitti, korvallistaan kynsien: "Sidhu +Babu on tuottanut Kalkuttasta näyttelijäseurueen tyttärensä häihin." + +"Hyvä, Umesh, sinä voit mennä näytäntöä katsomaan." + +_Umesh_: "Millaisia kukkia minun on huomenna teille tuotava?" + +_Kamila_: "Älä huoli kukista." + +Umesh oli pois lähtemässä, kun Kamila äkkiä kutsui hänet takaisin. +"Odotahan, Umesh, kun lähdet näytäntöä katsomaan, niin ota tästä viisi +rupiaa." + +Umesh joutui ihan ihmeisiinsä; sellaisissa tilaisuuksissa näet ei +kanneta pääsymaksua. "Pitääkö minun ostaa jotakin kaupungista, +maammoseni?" kysyi hän. + +_Kamila_: "Ei, minä en tarvitse mitään. Ota rahat; löytyy varmaan +tilaisuus niiden käyttämiseen." + +Umesh, joka oli ihan ymmällä, teki taas lähtöä, mutta Kamila kutsui +hänet jälleen takaisin. "Mitä sanovatkaan ihmiset, jos sinä esiinnyt +näytännössä noissa vaatteissa?" kysyi hän. + +Umeshin mieleen ei ollut milloinkaan johtunut, että ihmiset saattoivat +edellyttää mitään hänen vaatetukseensa nähden tai että siinä ilmenevä +puutteellisuus voisi tehdä hänet arvostelun esineeksi. Lanneliinasta +puuttuva aistikkuus, enempää kuin vaatteettomuus yleensäkään, ei häntä +ollenkaan liikuttanut. Niinpä hän vastasikin Kamilan kysymykseen vain +iloisesti irvistämällä. + +"Kas tässä, ota nämä yllesi." Kamila veti esiin pari omaa pukuansa ja +heitti ne Umeshille. Ne olivat pitkiä huivimaisia verhoja, joita voi +laskostaa yhtä hyvin miehen kuin naisenkin vaatetukseksi, ja niissä oli +leveät korureunukset, jotka kovin ihastuttivat Umeshia. Poika osoitti +syvää kunnioitustansa kömpelöllä tavallansa, Kamilan jalkojen eteen +heittäytyen, sieppasi sitten vaatteensa ja lähti menemään kasvojen +turhaan ponnistellessa vielä leveämpää ilon irvistystä vastaan. Hänen +lähdettyään Kamila kuivasi kyynelen ja asettui ikkunan luo. + +"Etkö näytä minulle kirjettäsi, Kamila kulta?" kysyi hänen luoksensa +saapuva Saila. Hän itse ei salannut mitään Kamilalta, joten hänellä oli +rohkeutta tuohon pyyntöön. + +"Tuossa, _didi_, lue se!" kehoitti Kamila osoittaen kirjettä. + +"Hän on yhä vielä vihainen", mietti Saila ihmeissään, otti lattialta +kirjeen ja luki sen. Se oli kieltämättä varsin hellä, mutta kovin +kummallinen miehen vaimollensa kirjoittamaksi! Merkillinen teos! +"Kirjoittaako miehesi romaaneja, ystäväiseni?" kysyi hän. + +Kamila, joka oli kuin huumautunut, säpsähti kuullessaan sanan +"miehesi". + +"En tiedä", vastasi hän. + +"No, lähdetkö tänään talossanne käymään?" + +Kamila nyökkäsi vastaukseksi. + +"Minä olisin muuten viettänyt päivän siellä sinun kerallasi, mutta +tiedäthän, kultaseni, että minun täytyy tänään olla Narsingh Babun +luona morsiamen tuliaisjuhlassa; niin ollen saa äiti lähteä minun +sijaani." + +"Ei, ei, äitisi ei pidä vaivautua lähtemään", huusi Kamila. "Onhan +palvelijoita!" + +Saila hymyili. "Niin, eipä sinun tarvinne mitään pelätä, kun sinulla on +Umeshin lainen urhea suojelija." + +Umi oli sillä välin saanut käsiinsä lyijykynän ja piirteli sillä +innokkaasti merkkejä kaikkialle soperrellen samalla omaa kieltänsä, +jota hän nimitti "ääneen lukemiseksi." Kun Saila keskeytti hänen +kirjalliset yrityksensä, hän esitti vastalauseeksi kimakan parkunan, +joka taukosi vasta Kamilan puuttuessa asiaan: "Tulehan, minä annan +sinulle jotakin koreata." + +Kamila kantoi tyttösen huoneeseensa, laski hänet vuoteeseen ja leikki +hänen kanssaan, kunnes huolet olivat kerrassaan unohtuneet. Tytön +vaatiessa luvattua lahjaa Kamila otti lippaastansa kaksi kultaista +rannerengasta. Umi ei ollut milloinkaan nähnyt niin kaunista lelua +ja oli ihastuksissaan. Kun "täti" asetti ne hänen ranteisiinsa, hän +heilutti käsivarsiansa ihaillakseen korujen vaikutusta ja hypähteli +sitten pois näyttääkseen niitä äidillensä. + +Saila riisui heti rannerenkaat jättääkseen ne takaisin niiden +omistajalle. "Mitä ajatteletkaan, Kamila?" huudahti hän. "Kuinka +tulitkaan asettaneeksi ne hänen ranteisiinsa?" + +"Minä olen ne Umille lahjoittanut", virkkoi Kamila astuen lähemmäksi +Umin vihlovien valitushuutojen kaikuessa. + +"Oletko järjiltäsi?" huudahti Saila. "_Didi_, sinä et saa antaa niitä +takaisin! Voithan teettää niistä hänelle kaulakorun." + +"Enpä ole nähnyt merkillisempää olentoa!" virkkoi Saila kiertäen +käsivartensa ystävättären kaulaan. + +"Minun täytyy tänään sanoa sinulle hyvästi, _didi_", jatkoi Kamila. +"Minä olen ollut täällä onnellinen, onnellisempi kuin koskaan ennen." +Kyynelet tulvahtivat hänen silmiinsä. + +Sailankin oli vaikea olla itkemättä. "Älä puhu sillä tavoin, Kamila, +ikäänkuin lähtisit luotamme ainiaaksi. Minä en voi uskoa, että olet +ollut täällä todella onnellinen. Asia muuttuu aivan toiseksi nyt, kun +saatte oman kodin. Me käymme silloin tällöin teitä katsomassa, ja kun +olemme poistuneet, niin te sanotte: 'Jumalan kiitos, että vihdoinkin +lähtivät!'" + +Kun tuli Kamilan lähdön aika ja hän oli sanonut hyvästi kaikille, +virkkoi Saila: "Minä käyn huomenna keskipäivällä sinua tervehtimässä." +Mutta Kamila ei vastannut sitä eikä tätä. + +Saapuessaan taloon hän tapasi siellä Umeshin. "Täälläkö sinä oletkin?" +huudahti hän. "Minä luulin sinun menneen näytäntöä katsomaan." + +"Se oli aikomukseni, mutta kun tiesin teidän aikovan tulla tänne -- --" + +_Kamila_: "Älä minusta välitä; mene katsomaan näytäntöä. Onhan täällä +Bishan. Pidä kiirettä, jottet myöhästy." + +_Umesh_: "Se ei ala vielä vähään aikaan." + +_Kamila_: "Ei haittaa. Häissä tapahtuu aina yhtä ja toista. Mene +katsomaan koko huvia." Umeshia ei tarvinnut kovin paljon kehoitella, +ja hän oli jo lähtemässä, kun Kamila huusi hänen jälkeensä: "Kuulehan, +jos setä tulee, niin -- --" Niin pitkälle päästyään hän ei tietänyt, +miten olisi saanut lauseen päätetyksi. Umesh tuijotti häneen suu +auki. Hetkisen kuluttua Kamila jatkoi: "Älä unohda, että setä on hyvä +ystäväsi. Jos jotakin tarvitset, mene vain hänen luoksensa, sano +minulta terveisiä ja esitä pyyntösi, niin hän varmaan sen täyttää. Älä +unohda minun terveisiäni!" + +"Hyvä", sanoi Umesh lähtien matkaan ollenkaan aavistamatta, mitä tuo +käsky merkitsi. + +"Mihin armollinen rouva lähtee?" tiedusteli Bishan iltapäivällä. + +"Minä menen Gangesiin kylpemään." + +"Onko minun lähdettävä mukaan?" + +"Ei, jää sinä pitämään huolta talosta." Kamila ojensi hänelle ilman +nimenomaista aihetta rupian ja lähti kulkemaan virralle päin. + + + + +KAHDEKSASNELJÄTTÄ LUKU + + +Eräänä ehtoopäivänä Annada Babu nousi yläkertaan Hemnalinia tapaamaan +iloiten siitä, että saisi juoda teetä yksin hänen seurassaan. Hän etsi +tytärtänsä yläkerran oleskeluhuoneesta ja hänen makuusuojastansa, mutta +turhaan; ulos hän ei myöskään ollut lähtenyt, tiesi palvelija ilmoittaa. + +Epämääräisen huolestuneisuuden valtaamana Annada Babu nousi katolle: +Niin kauas kuin silmä kantoi, näkyi katkeamattomana sarjana talojen +kattoja, joita talviauringon kelmeä paiste vain heikosti valaisi. +Iltatuuli käännähteli oikullisesti suunnasta toiseen. Hemnalini istui +mietteissään porrassuojuksen varjossa. + +Annada Babu ilmaantui katolle ja seisahtui Hemnalinin taakse hänen +sitä huomaamatta. Kun hän vihdoin hiljaa astui Hemnalinin luo ja laski +kätensä hänen olkapäällensä, niin tyttö säpsähti, joutui hämilleen ja +punastui. Annada Babu oli istuutunut hänen eteensä, ennenkuin hän ehti +nousta seisaalleen. Ukko odotti hetkisen ja huokasi sitten syvään. +"Ah, Hem, jospa äitisi olisi nyt elossa! Minusta ei sinulle ole mitään +hyötyä!" + +Vanhan miehen kärsivä huudahdus herätti Hemnalinin siitä turtuneesta +tilasta, johon hän oli vaipunut, ja hänen katseensa etsi isän kasvoja. +Kuinka paljon rakkautta, myötätuntoa ja tuskaa niissä ilmenikään! +Kuinka murheellinen muutos olikaan hänen piirteissään viime päivinä +tapahtunut. Vanha isä se oli joutunut eniten kärsimään Hemnalinia +kohdanneesta onnettomuudesta; hän oli lakkaamatta yrittänyt lievittää +tyttärensä surua, ja kun oli huomannut, ettei yrityksistä ollut +mitään apua, olivat hänen ajatuksensa suuntautuneet tytön äitiin, ja +tuo avuttomuuden huudahdus oli kohonnut hänen rakastavan sydämensä +syvyydestä -- kaikki se selvisi Hemnalinille kuin leimauksena. +Hän tunsi tunnossansa pistoksen, joka sai hänet silmänräpäyksessä +unohtamaan oman kärsimyksensä. Maailma, joka oli hänelle ilmennyt kuin +unennäkönä, muuttui äkkiä todellisuudeksi, ja tuokion ajaksi hänet +valtasi häpeäntunne. Tahtoansa ponnistaen hän repi rikki ja heitti +luotansa sen muistojen verkon, johon oli kietoutunut. + +"Kuinka voit tänään, taatto?" kysyi hän. + +Hemnalini tiedusteli hänen vointiansa! Viime päivinä Annada Babu oli +kerrassaan unohtanut, että terveydentila kelpasi keskustelunaiheeksi. + +"Kuinka voin? Ruumiillisessa suhteessa minua ei vaivaa mikään, +rakkaani! Minua vain surettaa se että sinä näytät nykyjään kovin +sairaalta. Minunlaiseni sitkeä vanha mies voi kestää yhtä ja toista +mutta pelkäänpä, että isku on liian ankara sinulle, lapsukaiselle." Hän +silitti hellästi tyttärensä olkaa. + +"Kuulehan, taatto", virkkoi Hemnalini, "kuinka vanha minä olin äidin +kuollessa?" + +"Sinä olit silloin vasta kolmen vuoden ikäinen ja olit vastikään +alkanut puhua. Muistan vielä varsin hyvin, kuinka kysyit 'Missä äiti +on?' ja kuinka siihen vastasin 'Hän on mennyt taattonsa luo' -- +äitisi isä kuoli ennen syntymääsi, joten sinä et ole häntä koskaan +nähnyt. Sinä et ymmärtänyt mitä tarkoitin, seisoit vain vakavasti +minua silmäillen. Sitten tartuit minua käteen ja vedit minut äitisi +huoneeseen. Sinä ajattelit, että vaikka huone olikin tyhjä, minä +kuitenkin saisin jollakin tavoin selville, missä äiti oli. Sinä tiesit, +että isäsi voi tehdä paljonkin, mutta et käsittänyt, että hän, kun +kysymykseen tuli elämä ja kuolema, oli niin tietämätön ja avuton koin +pieni lapsi. Nyt voit arvata, kuinka avuton minä olen. Jumala on +antanut isällesi kyvyn sinua rakastaa, mutta ei sinua auttaa." Hän +laski kätensä tyttärensä päälaelle. + +Hemnalini tarttui isänsä vapisevaan vanhaan käteen ja silitteli sitä. +"Minulla on tuskin mitään muistoa äidistä", sanoi hän. "Tiedän vain, +että hänellä oli tapana paneutua päivällä makuulle ja lukea jotakin +kirjaa. Se ei minua miellyttänyt; minä yritin temmata kirjaa häneltä +pois." Niin he alkoivat jälleen jutella menneistä ajoista. Hem kyseli +isältänsä äidin ulkonäköä, tottumuksia ja silloista perhe-elämää, +ja isä vastaili niin hyvin kuin osasi. Aurinko laski heidän siinä +haastellessaan, ja taivas himmeni vähitellen tumman kuparin +karvaiseksi. Tämä hiljaisen yhdessäolon hetki talon katolla, keskellä +suuren kaupungin melua ja levottomuutta, vahvisti isän ja tyttären, +vanhan miehen ja nuoren naisen kesken vallitsevat rakkauden tunteet. +He viipyivät siellä, kunnes päivänvalo kalpeni ja leppoinen kaste +laskeutui heidän ylitsensä kuin kyynelsade. + +Yht'äkkiä kaikuivat portaista Dzhogendran askelet. Hiljainen keskustelu +taukosi kohta, ja molemmat nousivat nopeasti. + +"Hem näyttää siirtäneen vastaanottohuoneensa katolle", huomautti +Dzhogendra silmäillen tutkivasti heitä kumpaakin. + +Dzhogendra oli kovin tyytymätön asiain käänteeseen. Talossa vallitsi +yötä päivää painostava tunnelma, joten elämä kävi nuorukaiselle melkein +sietämättömäksi. Hän ei kumminkaan halunnut etsiä toisten seuraa, sillä +aina, kun hän kävi ystävien tai tuttavien luona, oli hänen ryhdyttävä +selittämään, miksi Hemnalinin kihlaus oli purkautunut. + +"Hemnalini menee tosiaankin liian pitkälle", oli hänellä tapana sanoa. +"Niin käy, kun annetaan tyttöjen lukea englantilaisia romaaneja. Hem +on sitä mieltä, että kun Ramesh on hänet jättänyt, hänen täytyy kärsiä +sydämenkipua, ja nyt hän koreilee tuolla kivullansa. Siinä on romaaneja +lukevalle neidille erinomainen tilaisuus osoittaa, kuinka hän kestää +onnettoman rakkautensa!" + +"Minä valitsin tämän paikan, jotta voimme rauhassa keskustella, Hem ja +minä", kiiruhti Annada Babu selittämään. Hän tahtoi suojella tytärtänsä +Dzhogendran tunteettomalta pilkanteolta, mutta hänen sanojensa voitiin +käsittää tarkoittavan, että hän oli pakottanut Hemin lähtemään katolle +kanssansa keskustelemaan. + +"Eikö keskusteleminen käy yhtä hyvin päinsä teepöydässä?" huudahti +Dzhogendra. "Sinä vain tuet Hemin hupsuutta, taatto. Siten menetellen +te vielä ajatte minut kerrassaan pois kotoa." + +"Etkö ole vielä juonut teetä, taatto?" kysyi Hemnalini tuntien äkkiä +omantunnonvaivaa. + +_Dzhogendra_: "Tee ei ole mikään runollinen mielikuva; sitä ei sada +itsestään rusottavalta illan taivaalta. Kupit eivät täyty itsestään +eivätkä tule luoksesi sinun istuessasi jossakin katon kulmassa! Sen +tiedät sanomattakin!" + +Annada Babu riensi Hemnalinin avuksi. "Minä olen tänään mieluummin +teetä juomatta." + +_Dzhogendra_: "Mitä, taatto, aiotko kääntyä täydelliseksi +lihankiduttajaksi? Miten käy sitten minun? Enhän minä voi elää +kauniista ilmasta?" + +_Annada_: "Ei, tässä ei ole kysymys mistään lihankiduttamisesta. +Minä nukuin viime yön huonosti ja tahdon sen vuoksi koetella pienen +raittiuden vaikutusta." + +Totta puhuen oli Annada Babu aikaisemmin Hemnalinin kanssa +keskustellessaan useasti nähnyt mieleensä kuvastuvan täyden +teekupposen, mutta tänään ei ollut niin käynyt. Jouduttuaan jälleen +tavalliseen vireeseensä Hemnalini oli jutellut todella tutunomaisesti +isänsä kanssa katon rauhallisessa kulmauksessa johtuen käsittelemään +syvempiä seikkoja kuin milloinkaan ennen. Huoneisiin siirtyminen olisi +voinut aiheuttaa kerrassaan kohtalokkaan häiriön, se olisi karkoittanut +ilmautumaan pyrkivät ajatukset kuin säikähtyneet kauriit, joten Annada +Babu oli tänään torjunut teekannun houkutukset. + +Hemnalini ei uskonut isänsä vakavasti aikovan parantaa unettomuuttansa +pidättymällä tavanomaisesta iltajuomastansa. "Tulehan, taatto, sinun +pitää juoda teetä!" huudahti hän, ja Annada Babu kiiruhti hänen +kanssaan alas unohtaen unettomuudenpelkonsa. + +Huoneeseen astuessaan hän mielipahaksensa näki Akshain jo istuvan +pöydän ääressä. Hem oli vastikään löytänyt entisen itsensä, mutta +Akshain näkeminen aiheuttaisi varmaan takaiskun! Oli kuitenkin liian +myöhäistä ryhtyä tilannetta korjaamaan, sillä Hemnalini oli jo hänkin +ehtinyt huoneeseen. Akshai nousi heti. + +"Kuulehan, Dzhogen, on parasta, että nyt lähden", virkkoi hän. Mutta +kaikkien ihmeeksi Hemnalini lausui vain: "Minkä tähden, Akshai Babu? +Onko teillä niin kova kiire? Juokaahan sentään ensin kuppi teetä." + +Akshai istuutui jälleen. "Minä olen jo juonut kaksi kuppia ennen teidän +tuloanne. Kenties suoriudun toisesta mokomasta, jos minua ahdistatte." + +Hemnalini hymyili. "Emmepä ole tottuneet teitä ahdistelemaan." + +"Se on totta", myönsi Akshai, "minä olen siksi ymmärtäväinen, +etten milloinkaan kieltäydy hyvästä asiasta, kun siihen tarjotaan +tilaisuutta." + +"Älköön niin ollen myöskään hyvä asia kieltäytykö sinusta, kun sinä +tarjoudut sille! Voisiko pappikaan antaa sinulle parempaa siunausta?" +virkkoi Dzhogendra. + +Pitkän väliajan jälkeen oli keskustelu jälleen täydessä käynnissä +Annada Babun teepöydän ympärillä. Hemnalini ei ollut milloinkaan +nauranut äänekkäästi, mutta nyt hänen naurunsa toisinaan kaikui yli +keskustelun. Hän kiusoitteli isäänsä: "Kuulehan, taatto, Akshai Babu +unohtaa itsensä kerrassaan. Hän voi aivan hyvin, vaikka ei ole moneen +päivään nauttinut lääkemarjakkeita. Jos niistä olisi jotakin apua, niin +täytyisi ainakin hänen päätänsä kivistää." + +_Dzhogendra_: "Se veitikka on kääntynyt uskottomaksi isän pillereille!" + +Annada Babu nauroi hilpeästi. Se seikka, että perheenjäsenet jälleen +laskivat leikkiä hänen marjakerasiansa kustannuksella, näytti hänestä +todistavan sopusointuisuuteen palaamista, ja hänen mielensä tuntui +vapautuvan vaikeasta taakasta. + +"Huomaan kyllä, mihin tähtäätte", virkkoi hän. "Te yritätte heikontaa +hänen uskoansa. Hän on ainoa elossaoleva marjakkeitteni nauttijoista, +ja nyt te aiotte järkyttää hänen uskollisuuttansa." + +"Olkaa huoletta, Annada Babu", sanoi Akshai, "Akshai ei koskaan vaihda +vakaumustansa." + +_Dzhogendra_: "Akshai on kuin väärä raha: yritä sitä vaihtaa, niin +joudut ikävyyksiin!" Hilpeyden puuska karkoitti Annada Babun teepöydän +vaiheilla liihotelleen synkän pilvenlongan. + +Seurustelu olisi luultavasti jatkunut pitemmällekin, ellei Hemnalini +olisi pyytänyt anteeksi, että hänen täytyi lähteä hoitamaan hiuksiansa. +Akshaikin muisti samassa jonkin velvollisuuden ja lähti pois. + +"Kuulehan, taatto, me emme saa enää viivytellä", sanoi Dzhogendra, +jäätyään yksin isänsä seuraan, "meidän täytyy naittaa Hem." + +Annada Babu tuijotti häneen säikähtyneenä. + +"On liikkeellä paljon juoruja hänen ja Rameshin kihlauksen +purkautumisesta", jatkoi Dzhogendra. "Minä en voi enää taistella +yksin käsin, kuten tähän saakka. Jos saisin kertoa koko totuuden, +tukkisin helposti juoruilijain suut, mutta Hemin vuoksi en voi puhua +vapaasti, joten minun täytyy taistella ääneti. Äskettäin minun täytyi +löylyttää Akhil. Kuulin näet hänen puhuneen liikoja. Jos saamme hänet +pian naimisiin, niin juorut taukoavat eikä minun tarvitse kierrellä +hänen ainoana ritarinansa alinomaa sonnustaen itseäni taisteluun. +Minä kehoitan sinua mitä innokkaimmin olemaan siirtämättä asiaa enää +tuonnemmaksi." + +_Annada_: "Mutta kenen kanssa hänen sitten on mentävä naimisiin, +Dzhogen?" + +_Dzhogendra_: "Kysymykseen voi tulla yksi ainoa mies. Olisi vaikea +löytää ketään toista kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut ja mitä on +juoruttu. Kysymykseen tulee ainoastaan vanha Akshai rukkamme. Hän ei +ole hevillä säikähdytettävissä. Sano hänelle, että hänen on nautittava +lääkemarjake, ja hän nauttii sen. Kehoita häntä naimaan, ja hän nai." + +_Annada_: "Oletko mieletön, Dzhogen? Luuletko Hemin suostuvan menemään +Akshaille?" + +_Dzhogendra_: "Minä kyllä pidän huolen siitä, että hän suostuu, kunhan +et sinä puutu asiaan." + +"Ei, Dzhogen, ei", huudahti isäukko, "minä en voi nähdä, että sinä +koetat parhaasi mukaan Hemiä suostutella; sinä vain kiusaat ja peloitat +häntä. Jätä hänet rauhaan vähäksi aikaa. Tyttö parka on joutunut kovia +kokemaan; ei ole syytä yllyttää häntä menemään heti naimisiin." + +"Minä en aio harjoittaa minkäänlaista painostusta; koetan olla +mahdollisimman hienotunteinen ja lauhkea. Luuletko, etten osaa jutella +riitelemättä?" + +Dzhogendran tapoihin ei kuulunut antaa ruohon kasvaa jalkojensa alla. +Kun Hemnalini jälleen tuli huoneestansa, hän sanoi heti: "Hem, minä +haluaisin keskustella kanssasi." + +Hemin sydän alkoi tykyttää vilkkaammin. Hän seurasi hitaasti veljeänsä +oleskeluhuoneeseen ja odotti, että hän aloittaisi. + +"Oletko huomannut, kuinka raihnaiselta isä näyttää?" kysyi Dzhogendra. + +Hemnalini ei vastannut mitään, mutta hänen ilmeensä osoitti, kuinka +huolestunut hän oli. + +_Dzhogendra_: "Usko minua: hän kääntyy vakavasti sairaaksi, ellemme +ryhdy mihinkään toimenpiteisiin." + +Äänensävy ilmaisi hänen pitävän sisartansa syypäänä isän huonoon +terveydentilaan. Hemnalini katseli lattiaan ja sormieli _sarinsa_ +reunaa. "Mikä on mennyttä, se on mennyttä", jatkoi Dzhogendra, "mitä +enemmän valitat menneitä, sitä suurempi häpeä meille. Jos tahdot +saada taaton todella rauhoittumaan, tulee sinun hävittää tämä onneton +asia ihan olemattomiin." Hän odotti jännittyneenä vastausta, katse +kiinteästi sisareen suunnattuna. + +"Sinun ei tarvitse pelätä, että minä milloinkaan taaton mieltä pahoitan +siitä puhumalla", virkkoi Hemnalini hämmentyneenä. + +_Dzhogendra_: "Sen tiedän, mutta se ei vielä riitä tukkimaan ihmisten +suuta." + +"Niin, mutta kuinka voin saada sen aikaan?" kysyi Hemnalini. + +_Dzhogendra_: "On ainoastaan yksi keino saada juorut loppumaan." + +Hemnalini tiesi, mitä keinoa Dzhogendra tarkoitti ja vastasi +nopeasti: "Eikö olisi hyvä toimittaa taatto vaihteeksi maalle? Me +voisimme pysytellä poissa kolme-neljä kuukautta, ja sillävälin juorut +ennättäisivät loppua." + +"Siitä ei olisi täyttä apua. Sinun täytyy saada taatto vakuutetuksi +siitä, että mielesi on levollinen. Ellet sitä tee, niin asia yhä +pahenee eikä hän toivu koskaan entiselleen." + +Hemnalinin silmiin kihosivat äkkiä kyynelet, jotka hän nopeasti pyyhki. + +"Mitä siis tahdotkaan minun tekevän?" kysyi hän. + +"Minä tiedän, että se kuulostaa sinusta epämieluisalta, mutta jos +tahdot nähdä kaikki onnellisina, niin sinun tulee mennä heti naimisiin." + +Hemnalini vaikeni kuin huumautuneena. + +Dzhogendra jatkoi kärsimättömästi: "Te tytöt teette mielellänne +kärpäsestä härkäsen. Samoin on käynyt lukemattomien muiden ennen sinua. +Jokin seikka on tehnyt naimisiinmenon mahdottomaksi; sitten he kaikessa +rauhassa valitsevat itsellensä toisen, ja asia on valmis. Muutenhan +tapahtuisi perheitten piirissä alinomaa sellaisia seikkoja, joista +romaaneissa kerrotaan, ja elämä kävisi sietämättömäksi. Sinä kenties +et häpeä esittää julkisesti melodraamaa tähän tapaan: 'Minä luovun +maailmasta ainiaaksi ja pysyttelen täällä talon katolla taivaaseen +tuijotellen; minä vaalin tuon kunnottoman pettäjän muistoa sydämessäni +ja palvon sitä sakramenttina.' Mutta meidät häpeä vie hautaan. Nai joku +kunnon nuorukainen ja luovu koko tuosta kurjasta näyttelemisestä niin +pian kuin suinkin." + +Hemnalini tajusi varsin hyvin julkisen melodraamallisuuden +mielettömyyden, joten Dzhogendran pistopuhe viilsi häntä kuin veitsi. + +"Olenko milloinkaan sanonut luopuvani maailmasta ja pysyväni +naimattomana?" + +"Ellei se ole tarkoituksesi, niin mene naimisiin. Jos selität, ettet +voi rakastaa ketään miestä, ellei hän ole puolijumala, täytyy sinun +luonnollisesti pysyä naimattomana. Tämän maailman asiat ovat harvoin +haluamassamme järjestyksessä. Meidän on tyytyminen siihen, mitä voimme +saavuttaa, ja suhtauduttava siihen ihmisinä." + +"Miksi ivailet minua tuolla tavalla?" huudahti Hemnalini kovin +loukkaantuneena. "Olenko minä puhunut sinulle jotakin rakkaudesta?" + +_Dzhogendra_: "Myönnän, ettet ole mitään puhunut, mutta minä olen +huomannut erinäisiä seikkoja. Kun olet joutavista tai epäoikeutetuista +syistä suhtautunut karsaasti hyväätarkoittaviin ystäviin, niin olet +empimättä ilmaissut tunteesi. Mutta sinun tulee myöntää, että kaikkien +ystäviesi joukossa on eräs, joka on onnessa ja onnettomuudessa, kunnian +ja häväistyksen päivinä pysynyt sinulle uskollisena ja jota sen vuoksi +syvästi kunnioitan. Jos tahdot saada miehen, joka on valmis uhraamaan +elämänsä sinun onneksesi, niin tiedät, mistä hänet löydät. Jos taas +taivut melodraamaan -- --" + +Hemnalini nousi. "Minä pyydän sinua olemaan puhumatta minulle tuolla +tavoin. Jos taatto käskee minua menemään naimisiin jonkun henkilön +kanssa, niin minä menen. Odota, kunnes olen tottelematon, ennenkuin +puhut melodraamasta." + +Dzhogendran sävy muuttui kohta leppoisammaksi. "Rakas Hem, älä ole +minulle vihainen. Tiedäthän, että minä jotakin harmitellessani +helposti puhun harkitsemattomasti, mitä sattuu mieleeni johtumaan. Me +tunnemme toisemme lapsuudesta saakka, ja minä tiedän varsin hyvin, +kuinka herkkätunteinen sinä olet ja kuinka hellästi taattoa rakastat." +Dzhogendra lähti etsimään isäänsä. + +Annada Babu istui huoneessaan. Hän oli tuntenut omantunnon vaivoja +ajatellessaan Dzhogendran peloittelevan sisartansa ja oli jo lähtemässä +heidän keskusteluansa lopettamaan, kun Dzhogendra astui sisään. Annada +Babu odotti, että poika aloittaisi. + +"Kuulehan, taatto, Hemnalini suostuu menemään naimisiin", virkkoi +Dzhogendra. "Sinä kenties luulet minun harjoittaneen ankaraa +painostusta saadakseni hänet myöntymään, mutta niin ei suinkaan +ole laita. Hän suostuu ottamaan Akshain mieheksensä, kunhan sinä +nimenomaisesti sanot, että hänen tulee se tehdä." + +"Pitääkö minun se hänelle sanoa?" + +"Pitää. Ethän voine odottaa hänen tulevan omasta aloitteestansa +luoksesi sanomaan: 'Tuleeko minun mennä naimisiin Akshain kanssa?' Jos +arkailet itse puhua asiasta hänelle, niin voithan valtuuttaa minut +toimittamaan käskysi hänelle." + +"Ei missään tapauksessa!" huudahti Annada Babu. "Minä sanon itse +hänelle, mitä on sanottavaa. Mutta miksi pidät sellaista kiirettä? +Minun mielestäni olisi syytä odottaa muutamia päiviä." + +"Ei, taatto; jos alamme odottaa, niin varmaan tulee jotakin esteeksi. +Me emme voi sallia asiain jatkuvan tällä tavalla." + +Kukaan perheen jäsen ei kyennyt pitämään puoliansa Dzhogendraa vastaan, +kun hän oli vakavissaan; hän ei vääjännyt vähääkään, ja Annada Babukin +häntä salaa pelkäsi. + +"Hyvä, minä puhun siitä hänelle", sanoi hän ajatellen, miten saisi +asian syrjäytetyksi. + +"Nyt on sopivin ajankohta", virkkoi Dzhogendra, "hän istuu sinua +odottamassa. Koeta saada asia tänään kuntoon." + +"Odota sitten täällä, Dzhogen, minä menen yksin hänen luoksensa." + +"Hyvä, sinä löydät minut täältä, kun palaat." + +Annada Babun saapuessa oleskeluhuone oli pimeä. Joku nousi nopeasti, ja +muutaman hetken kuluttua lausui kyynelten tukahduttama ääni: "Lamppu on +sammunut, taatto. Käskenkö palvelijan sitä sytyttämään?" Mutta Annada +Babu tiesi varsin hyvin, ettei lamppu ollut sammunut sattumalta. + +"Älä huoli, kultaseni", sanoi hän, "me tulemme toimeen ilmankin." Hän +kulki haparoiden tuolille tyttärensä viereen. + +"Sinä et pidä riittävästi huolta terveydestäsi, taatto", virkkoi +Hemnalini. + +"Eikä ole syytäkään, rakkaani. Terveyteni on hyvässä kunnossa eikä niin +ollen tarvitse mitään huolenpitoa. Mutta sinun pitäisi hoitaa paremmin +itseäsi." + +"Te sanotte kaikki samaa, taatto", huudahti Hemnalini harmistuneena. +"Teette aivan väärin. Teenhän minä, mitä vain tahdotte! Miksi sanot, +etten välitä terveydestäni? Jos määräät minulle jonkin erikoisen +hoitomenetelmän, niin suostun siihen heti. Enhän ole koskaan +vastustellut sinua, taatto, enhän?" Nyyhkytys uudistui entistä +kiivaampana. + +"Et milloinkaan, rakkaani, et milloinkaan", huudahti Annada Babu +yrittäen ennen kaikkea saada hänet tyyntymään. "Minun ei ole edes +tarvinnut käskeä sinua tekemään sitä tai tätä. Sinä tiedät, mitä +mielessäni liikkuu, yhtä hyvin kuin oma äitini ja olet aina tehnyt, +mitä olen tahtonut, minun tarvitsematta sitä sinulle sanoa. Jos isän +sydämellisin siunaus jotakin vaikuttaa, niin sinä olet onnellinen +kaiken ikäsi." + +"Etkö tahdo pitää minua luonasi, taatto?" + +_Annada_: "Tietysti tahdon." + +_Hem_: "Saanko joka tapauksessa jäädä luoksesi, kunnes Dzhogen menee +naimisiin? Kuka pitää sinusta huolta, ellen minä ole täällä?" + +"Pitää minusta huolta? Älä siitä yhtään välitä, rakkaani. Ei maksa +vaivaa." + +"Täällä on kovin pimeä, taatto; minun täytyy noutaa valoa." Hän +haki viereisestä huoneesta pienen pöytälampun. "Me olemme olleet +viime päivinä niin kiihdyksissä, ettei ole tullut luetuksi teille +sanomalehteä iltaisin. Luenko sen nyt?" + +Annada Babu nousi. "Olkoon menneeksi, kultaseni; odotahan hetkinen, +minä tulen heti takaisin." Hän lähti Dzhogendran luo. Hän oli aikonut +sanoa: "Minun ei käynyt siitä puhuminen tänään; on parasta odottaa +huomiseen", mutta kun _Dzhogendra_ huudahti: "No, taatto, kuinka kävi; +puhuitko hänelle naimisiinmenosta?" -- niin hän kiiruhti vastaamaan: +"Puhuin, puhuinhan minä." Hän pelkäsi Dzhogendran muussa tapauksessa +ryhtyvän uuteen rynnäkköön Hemnalinia vastaan. + +"Hän oli tietenkin suostuvainen." + +"Oli kyllä, tavallaan." + +"Hyvä, minä menen ilmoittamaan asiasta Akshaille", huudahti Dzhogendra. + +"Ei, ei, älä sano Akshaille vielä mitään!" riensi isä pyytämään. "Sinä +pilaat koko asian, Dzhogendra, jos pidät liikaa kiirettä. On parempi, +ettet puhu asiasta vielä kenellekään; järjestetään se lopullisesti +vasta sitten, kun palaamme maalta." + +Dzhogendra lähti mitään vastaamatta. Hän heitti shaalin hartioillensa +ja meni suoraa päätä Akshain asuntoon, missä löysi ystävänsä +syventyneenä englanninkieliseen kirjanpitoa käsittelevään teokseen. +Dzhogendra heitti kirjan syrjään. "Älä nyt tuosta huoli; meidän on +määrättävä sinun hääpäiväsi." + +"Siunatkoon!" huudahti Akshai. + + + + +YHDEKSÄSNELJÄTTÄ LUKU + + +Seuraavana aamuna Hemnalini nousi varhain ja lähti kohta tapaamaan +isäänsä. Annada Babu oli makuuhuoneessaan; hän oli siirtänyt lepotuolin +ikkunan luo ja näytti vaipuneen syviin mietteisiin. + +Huone oli niukasti kalustettu, siinä oli vain vuode ja kaappi. Seinällä +riippui taidokkaasti leikatussa kehyksessä Hemnalinin äiti-vainajan +muotokuva, ja vastakkaisella seinällä oli eräs hänen kutomansa verho. +Kaapissa, joka säilytettiin täysin ennallaan, olivat hänen korunsa ja +muut henkilökohtaiset muistoesineet. + +Hemnalini pysähtyi isänsä taakse ja silitti hellävaroen hänen päätänsä +sanoen poimivansa pois harmaat hiukset. + +"Kuulehan, taatto", virkkoi hän, "mitäpä, jos joisimme teen tänään +aikaisemmin? Sitten voimme istua huoneessasi, ja sinä kerrot tarinoita +menneiltä ajoilta. Etpä usko, kuinka mielelläni niitä kuuntelen." + +Annada Babu vaistosi niin herkästi tyttärensä mielialoja, että heti +arvasi, miksi tee nyt oli niin kiireesti juotava. Akshai saapuisi +tapansa mukaan teenjuonnin aikaan, ja Hem tahtoi häntä väistää +vetäytymällä mahdollisimman pian isänsä huoneeseen. + +Tyttären hermojen tila huolestutti Annada Babua kovin: Hemnalini oli +vauhko kuin säikähtynyt kauris. + +Kun he ehtivät alakertaan, havaitsi Annada Babu, ettei vesi vielä +kiehunut, ja purki harminsa onnettomaan palvelijaan, jota piti +syyllisenä. Mies väitti turhaan vastaan, ettei ollut arvannut +teetä vaadittavan ennen tavanmukaista aikaa. Annada Babu lausui +ylen kuuluvasti julki varman vakaumuksensa, että nykyaikaiset +palvelijat eivät tiedä, mitä heidän rauhaansa kuuluu, ja että hänen +henkilökuntansa kaipasi erikoista unilukkaria. + +Kiehuvaa vettä saatiin viipymättä. Annada Babu ei kumminkaan ryyppinyt +teetänsä hitaasti, sen makua tutkistellen ja samalla tyttärensä kanssa +jutellen, vaan ryhtyi tyhjentämään kuppiansa tarpeettoman kiireesti. + +"Onko sinulla kiire, taatto, aiotko lähteä ulos?" kysyi Hemnalini +ihmeissään. + +"Ei, enhän toki! Kun sää on näin kylmä, juon teen mielelläni nopeasti; +kuuma tee ajaa ulos hikeä ja tekee hyvää", vastasi isä. Mutta ennenkuin +sellaiset vaikutukset ehtivät ilmetä, astui huoneeseen Dzhogendra +Akshai kintereillänsä. + +Akshai oli pukeutunut erikoisen huolellisesti; hän heilutti +hopeahelaista kävelykeppiä, ja hänen rinnallansa kelluivat upeat +vitjat; vasemmassa kädessä hänellä oli ruskeaan paperiin kääritty +kirja. Hän ei asettunut tavalliselle paikallensa pöydän ääreen, vaan +veti tuolin Hemnalinin viereen ja virkkoi hymyhuulin: "Kellonne käy +tänään edellä." + +Hemnalini ei katsahtanutkaan häneen eikä välittänyt mitään vastata. + +"Hem, kultaseni, mennään yläkertaan", sanoi Annada Babu, "meidän täytyy +ripustaa talvivaatteeni auringonpaisteeseen." + +"Eihän sinun tarvitse pitää sellaista kiirettä, taatto", esteli +Dzhogendra, "eihän aurinko karkuun juokse. Hem, etkö kaada teetä +Akshain kuppiin? Minä tahtoisin myös, mutta vieraille ensin, sehän on +selvä!" + +Akshai nauroi ja kääntyi Hemnalinin puoleen. "Oletteko milloinkaan +nähnyt sellaista epäitsekkyyttä. Hän on ilmeinen sir Philip Sidney!" + +Ottamatta millään tavoin huomioon Akshain leikillisyyttä Hemnalini +täytti kaksi kuppia, ojensi toisen Dzhogendralle, työnsi toisen +Akshaita kohti ja katsoi kysyvästi isäänsä. + +"Jos odotamme vielä kauemmin, niin katolla tulee liian kuuma", virkkoi +Annada Babu. "Tule, Hem, mennään mieluummin heti." + +"Hitto vieköön vaatteet!" huudahti Dzhogendra. "Akshai on tullut -- --" + +Annada Babu sydämystyi. "Te molemmat yritätte väkivalloin saada meitä +taipumaan tahtoonne! Kun henkilö kärsii sielullisia tuskia, ei teillä +ole mitään oikeutta yrittää häntä säikyttää myöntyväiseksi. Minä olen +sietänyt sitä kauan vaieten, mutta nyt en enää voi. Tule, Hem, tästä +lähtien me juomme teemme yläkerrassa." + +Hän yritti vetää Hemiä pois huoneesta, mutta tyttö virkkoi +rauhallisesti. "Odotahan, taatto. Sinä et ole vielä juonut teetäsi +loppuun. Kuulkaa, Akshai Babu, saanko kysyä, mitä tuo salaperäinen +käärö sisältää?" + +"Ette ainoastaan saa sitä kysyä, vaan voitte itse ottaa selkoakin sen +salaisuudesta", vastasi Akshai ojentaen käärön hänelle. + +Hem avasi käärön, josta ilmaantui nahkakantinen painos Tennysonin +runoelmia. Tyttö säpsähti ja kalpeni. Hän oli jo kerran ennen saanut +samanlaisen lahjan. Toisten tietämättä hän säilytti laatikossaan ihan +samaa ja samoin sidottua teosta. + +Dzhogendra hymyili. "Salaisuus ei ole vielä ihan selvä", sanoi +hän, avasi kirjan ja osoitti sisarellensa sen nimilehteä. Siihen +oli kirjoitettu: "Kunnioitetulle Hemnalinille Akshain kiintymyksen +merkiksi." + +Hemnalini pudotti kirjan kädestään kuin kuuman perunan ja kääntyi pois. +"Tule, taatto", sanoi hän, ja isä ja tytär lähtivät huoneesta. + +Dzhogendran silmät säihkyivät. "Minä en jää enää hetkeksikään tämän +katon alle!" huudahti hän. "Minä lähden tieheni ja elätän itseäni +jossakin koulumestarina." + +"Se käy liiaksi sydämellesi, kunnon veikko", virkkoi Akshai. +"Minähän jo sanoin uskovani sinun erehtyneen. Minä taivuin sinun +vakuutteluihisi, mutta nyt olen varma siitä, ettei Hemnalini +milloinkaan minusta huoli. Siitä ajatuksesta sinun on luovuttava. +Menettelemme viisaimmin, jos nyt pidämme huolta siitä, että hän +unhottaa Rameshin." + +"Se on aivan totta, mutta miten siitä tehtävästä suoriudumme?" + +"Meidänhän ei tarvitse menetellä sillä tavoin kuin minä olisin ainoa +naitavaksi kelpaava mies maailmassa. Asia olisi tietenkin toinen, jos +sinä olisit sisaresi sijassa, ja minun esivanhempaini ei tarvitsisi +huolestuneina odotella sitä päivää, jolloin minä lakkaan olemasta +poikamies. Mutta asiain ollessa nykyisellä kannallansa me tarvitsemme +kosijaa, joka on hänen makunsa mukainen -- ei sellaista, jonka +nähdessään hän karkaa vaatteita tuulettamaan!" + +_Dzhogendra_: "Sulhasta ei saa myymälästä." + +_Akshai_: "Sinä menetät vähästä rohkeutesi. Vaikka varsinaisena +tarkoituksenamme nyt onkin miehen löytäminen Hemnalinille, epäonnistuu +yritys sittenkin kerrassaan, jos liiaksi hätiköit. Sinun ei pidä puhua +naimisiinmenosta liian aikaisin, ellet tahdo säikähdyttää molempia +asianosaisia heti erilleen. Anna heidän tuttavuutensa kypsyä hiljalleen +ja odota suotuisaa kosintatilaisuutta." + +_Dzhogendra_: "Myönnän mielelläni, että taktiikkasi on hyvä, mutta sano +minulle miehen nimi!" + +_Akshai_: "Sinä et tunne häntä vielä lähemmin, mutta olet hänet nähnyt: +tohtori Nalinaksha." + +_Dzhogendra_: "Nalinaksha!" + +_Akshai_: "Näytätpä hämmästyvän! Brahma Samadzhissa hän tosin on +herättänyt vähän hälinää, mutta se ei haittaa. Et suinkaan sen vuoksi +tahdo päästää käsistäsi niin hyvää saalista?" + +_Dzhogendra_: "Jos niin hyvän saaliin saisin, en mistään muusta +välittäisi! Mutta luuletko Nalinakshan suostuvan?" + +_Akshai_: "En tahdo väittää, että hän sen tekisi, jos asiaa hänelle +heti tänään ehdottaisit; mutta aika tekee ihmeitä! Kuulehan, Dzhogen, +mitä sanon. Nalinaksha pitää huomenna esitelmän. Vie Hemnalini sitä +kuulemaan. Se poika on oivallinen puhuja. Mikään ei vaikuta naisiin +niin voimakkaasti kuin kaunopuheisuus. Ne raukat eivät käsitä, että +mies, joka osaa kuunnella, on verrattomasti edullisempi kuin sellainen, +joka osaa puhua." + +_Dzhogendra_: "Mutta kuulehan, sinun tulee kertoa minulle Nalinakshan +historia; haluaisin tietää hänestä enemmän." + +_Akshai_: "Olkoon menneeksi, minä kerron sinulle hänen tarinansa, +mutta jos havaitset siinä jossakin kohden virheellisyyttä, niin älä +pane pahaksesi. Pieni vika on mielestäni etu; se tekee saavutettavaksi +esineen, joko muutoin olisi liian kallis." + +Nalinakshan tarina, sellaisena kuin Akshai sen esitti, oli +pääpiirteissään tällainen: + +Hänen isänsä Radzhballah oli pieni tilanomistaja Faridpurin tienoilta. +Kolmenkymmenen ikäisenä Radzhballah liittyi Brahma Samadzhin +lahkokuntaan. Hänen vaimonsa kuitenkin kieltäytyi omaksumasta +miehensä uutta uskoa ja kulki päättävästi omaa tietänsä noudattaen +mitä tarkimmin rituaalisia puhtaussääntöjä. Radzhballah tietenkin +piti vaimonsa menettelyä erittäin epämiellyttävänä. Heidän poikansa +Nalinaksha pääsi käännytysintonsa ja erinomaisen kaunopuheisuutensa +nojalla jo nuorella iällä Brahma Samadzhin seurakuntaan. Hän astui +lääkärinä valtion palvelukseen ja eli bengalilaisen virkamiehen +tavanomaista kulkijaelämää. Kaikkialla, minne hän joutui, hänestä +liikkui hyvä maine nuhteettoman käytöksen, ammatillisen kunnon ja +innokkaan uskonnollisuuden vuoksi. + +Sitten tuli salama selkeältä taivaalta. Iäkäs Radzhballah päätti +yht'äkkiä naida erään lesken tuttavapiiristänsä, eikä mikään voinut +saada häntä aikeestansa luopumaan. Hän torjui kaikki vastaväitteet +sanomalla: "Nykyinen vaimoni ei ole oikea puolisoni, sillä hän ei +tunnusta minun uskoani. Olisi kerrassaan väärin, jos hänen tähtensä +jättäisin naimatta naisen, jonka elämä ja uskonto, sydän ja sielu +liittävät kiinteästi minuun." + +Yleisestä paheksumisesta huolimatta Radzhballah päätti naida lesken +hindulaisia menoja noudattaen. + +Nalinakshan äiti valmistautui lähtemään pois miehensä luota ja +muuttamaan Benaresiin. Nalinaksha harjoitti silloin vapaata +lääkärinammattia Rangpurissa. Hän luopui siitä heti ja selitti äidille +aikovansa lähteä hänen kerallansa tuohon pyhään kaupunkiin. + +"Poikani", virkkoi vanha nainen kyynelsilmin, "meidän vakaumuksemme +ovat erilaiset. Miksi haetkaan itsellesi suotta vaikeuksia?" + +"Ei tule olemaan mitään erilaisuutta", vastasi Nalinaksha, joka syvästi +tunsi isän petoksesta äidille koituneen häpeän ja oli päättänyt ottaa +äidin onnen ylimmäksi silmämääräksensä. Niinpä he lähtivät yhdessä +Benaresiin. Pian sen jälkeen äiti tiedusteli, eikö poika aikonut etsiä +itselleen puolisoa. + +Nalinaksha oli pahassa pulassa. "Miksi sen tekisinkään, äiti?" kysyi +hän. "Minä olen nykyiseen olooni tyytyväinen." + +Äiti arvasi hänen epäröintinsä syyn. Irtautuessaan entisestä +olopiiristänsä Nalinaksha oli luopunut paljosta, mutta ei voinut +mennä niin pitkälle, että olisi solminut avioliiton Brahma Samadzhin +ulkopuolella. + +Varoen missään nimessä olemasta hänen esteenänsä äiti vastasi: "Rakas +poikani, minun puolestani voit viettää naimattomana koko ikäsi. Ota +vaimoksesi kenet hyväksi näet; minun taholtani sinun ei tarvitse pelätä +minkäänlaista vastustusta." + +Nalinaksha harkitsi asiaa muutaman päivän ja ilmoitti sitten +päätöksensä. + +"Äiti", virkkoi hän, "minä tuon kotiin sinun mielesi mukaisen miniän, +kelpo tytön, jonka kanssa elät aina sovinnossa ja joka ei milloinkaan +aiheuta sinulle ikävyyttä." Niin hän lähti Bengaliin etsimään +itsellensä morsianta. + +Siitä, mitä myöhemmin tapahtui, kerrotaan eri tavoin. Toiset sanovat +hänen salaa matkustaneen johonkin maakylään ja naineen orpotytön, joka +kohta kuoli; toiset taas epäilevät tätä huhua. Akshai puolestansa +arveli hänen olleen aikeissa mennä naimisiin, mutta muuttaneen +mieltänsä ratkaisevalla hetkellä. + +Olipa asia miten tahansa, joka tapauksessa otaksui Akshai, ettei +Nalinakshan äiti ollenkaan vastustaisi ehdotettua liittoa -- +päinvastoin: hän olisi iloinen, jos poika valitsisi itselleen +vaimon sydämensä taipumusta noudattaen, ja kaukaa saisi etsiä niin +viehättävää morsianta kuin Hemnalini. Sitäpaitsi tulisi rakastettava +Hem kohtelemaan anoppiansa asianmukaisen kunnioittavasti ja välttämään +kaikkea, mikä saattaisi herättää pahennusta. Aivan lyhyen tutustumisen +nojalla Nalinaksha tulisi vakuutetuksi siitä, että hän oli sellainen +kuin olla pitikin. + +Akshai neuvoi niinmuodoin tutustuttamaan nuoret henkilöt toisiinsa +mahdollisimman pian. + + + + +NELJÄSKYMMENES LUKU + + +Kohta Akshain lähdettyä Dzhogendra nousi yläkertaan. Annada Babu ja +Hemnalini parhaillaan keskustelivat tuttavallisesti oleskeluhuoneessa. +Annada Babu näytti joutuvan hieman hämilleen nähdessään poikansa. +Häntä hävetti teepöydässä sattunut mielenpurkaus ja tavanomaisen +mielentyyneyden tilapäinen järkkyminen. Senvuoksi hän nyt tervehti +Dzhogendraa tavallista sydämellisemmin. + +"Tulehan, Dzhogendra, tule ja istu tänne, poikaseni!" + +"Kuule, taatto", aloitti Dzhogendra, "sinä ja Hemnalini ette näytä enää +liikkuvan minnekään kotoa. Alinomainen nurkissa nuhjaileminen ei voi +olla teille hyväksi." + +"Niinpä kyllä", vastasi Annada, "me olemme aina olleet kotihiiriä. +Hemnalinia ei olekaan helppo saada houkutelluksi ulos." + +"Minua et saa tehdä syypääksi, taatto", huomautti Hemnalini. +"Tiedäthän, että olen valmis lähtemään kanssasi minne haluat." + +Vaikka ponnistus tuntuikin epämieluisalta, yritti tyttö kuitenkin saada +toiset vakuutetuiksi siitä, ettei aikonut sulkeutua suruinensa neljän +seinän sisäpuolelle. Hän tahtoi saada heidät uskomaan, että seurasi +vilkkain mielenkiinnoin ulkomaailman tapahtumia. + +"Huomenna on kokous", virkkoi Dzhogendra, "voisitpa mennä sinne Hemin +kanssa." + +Annada Babu tiesi tyttärensä luonnostaan karttavan kaikkia julkisia +kokouksia ja loi häneen kysyvän katseen. + +"Kokous!" huudahti Hemnalini teennäisen vilkkaasti. "Kuka siellä puhuu?" + +_Dzhogendra_: "Tohtori Nalinaksha." + +_Annada_: "Nalinaksha?" + +_Dzhogendra_: "Niin; hän on erittäin etevä puhuja, ja mikä tärkeämpää: +hänen elämäntarinansa on aivan harvinainen. Se osoittaa tavatonta +uhrautuvaisuutta, tavatonta lujuutta! Sellaisia ihmisiä löytyy vain +yksi miljoonasta!" Kumminkaan Dzhogendra ei ollut paria tuntia +aikaisemmin tietänyt Nalinakshasta muuta kuin epämääräisiä huhuja! + +"Kuulehan, taatto", virkkoi Hemnalini näennäisesti hyvinkin +innostuneena, "meidän täytyy epäilemättä mennä kuulemaan tuota +täydellisyyden esikuvaa." + +Annada Babua tuo innostus ei suinkaan vakuuttanut, mutta jonkinlaista +helpotusta hän sentään tunsi. Kunhan Hemnalini, vaikkapa +vastahakoisestikin, alkaisi jälleen seurustella ihmisten kanssa, niin +hän tulisi piankin ennalleen. Lähimmäistensä kanssa seurusteleminen on +paras sielullisten häiriytymäin parannuskeino. + +"Olkoonpa menneeksi", sanoi hän Dzhogendralle, "vie sinä meidät +huomenna kokoukseen ja pidä huolta siitä, että ehdimme sinne ajoissa. +Mutta kerro minulle, mitä Nalinakshasta tiedät. Hänestä kuulee +kerrottavan monenlaisia." + +Dzhogendra aloitti hyökkäämällä juorukelloja vastaan yleensä. + +"Ylen uskovaiset", alkoi hän, "luulevat taivaan suoneen heille +erikoisoikeuden häpäistä ja panetella lähimmäisiänsä ilman erotusta. Ei +ole armottomampia ja ilkeämielisempiä ihmisiä kuin nuo hurskastelijat!" +Dzhogendran närkästys kuohui yli laitojensa. + +"Minä olen aivan samaa mieltä, aivan samaa mieltä", toisteli Annada +Babu tyynnytellen. "Pohtiessaan aina lähimmäisensä puutoksia ihminen +muuttuu äreäksi, ahdasmieliseksi ja epäluuloiseksi." + +"Kuulehan, taatto", huudahti Dzhogendra, "eihän vain ole tarkoituksesi +minua ivailla? Tiedäthän, etten ole noiden hurskaiden ihmisten +kaltainen; minä voin kiittää yhtä hyvin kuin moittiakin. Minä olen aina +valmis sanomaan mielipiteeni henkilölle vasten kasvoja ja tarvittaessa +tukemaan sitä nyrkeilläni!" + +"Mitä hullutuksia, Dzhogen", kiiruhti Annada vastaamaan, "enhän minä +tietenkään sinua ajatellut. Tunnenhan toki sinut!" + +Dzhogendra esitti nyt Nalinakshan tarinan kohdistaen kertomuksensa +esineeseen kaikki käytettävänänsä olevat ylistyssanat. + +"Yksinomaan äitinsä onnea silmällä pitäen", päätti hän esityksensä, +"Nalinaksha tukahdutti luonnolliset taipumuksensa ja lähti Benaresiin, +ja kaikki nuo ystäväsi, taattoseni, ovat käyttäneet tilaisuutta +hyväksensä keksiäkseen häntä häpäiseviä juttuja. Minä puolestani +ihailen hänen menettelyänsä. Mitä arvelet sinä, Hem?" + +"Minä olen samaa mieltä kuin sinä", vastasi Hemnalini. + +"Minä tiesin Hemin hyväksyvän hänen käyttäytymisensä", jatkoi +Dzhogendra. "Uskon varmaan, että hän tilaisuuden tarjoutuessa +menettelisi yhtä uhrautuvasti tehdäkseen isänsä onnelliseksi." + +Annada loi tyttäreensä hellän katseen. Hemin kasvoihin nousi heleä +puna, ja hän painoi hämmentyneenä katseensa alas. + + + + +YHDESVIIDETTÄ LUKU + + +Annada Babu ja Hemnalini palasivat kokouksesta myöhään iltapäivällä. + +"Se oli todellinen nautinto", huomautti vanha herra istuutuessaan +teepöydän ääreen. + +Sen enempää hän ei asiaa selitellyt, mutta ajatukset askarruttivat +häntä siinä määrin, ettei hän ollenkaan huomannut, kun Hemnalini teen +juotuansa lähti yläkertaan. + +Esitelmän pitäjä -- tuo Nalinaksha - oli näyttänyt hämmästyttävän +nuorekkaalta puhuja-korokkeella seisoessaan. Vaikka hän olikin jo +ehtinyt miehuudenikään, olivat hänen kasvonsa kuitenkin säilyttäneet +nuoruuden tuoreuden. Sitäpaitsi oli hänen olemuksessaan salaperäisen +vakavuuden ilme, joka näytti johtuvan hänen sisimmästä tajunnastansa. + +Hänen esityksensä aiheena oli "Menettäminen" ja sen ytimenä ajatus, +ettei ilman menettämistä saada todellista voittoa. Se, minkä me +saavutamme ponnistuksetta, ei ole todellista voittoa; ainoastaan se, +minkä hankimme uhrauksien nojalla, tulee varsinaisimmassa ja syvimmässä +merkityksessä meidän omaksemme. Henkilö, joka näkee käsinkoskettavan +omaisuutensa liukuvan pois käsistään, on tosin onneton, mutta itse +asiassa ihmisen sielu juuri menettäessään saa voiman voittaa menetetyn +takaisin, vieläpä korkoinensa. Jos voimme menettäessämme taivuttaa +päämme, laskea kätemme yhteen ja sanoa: "Tämä on lahja -- kieltäymyksen +lahja, kärsimyksen lahja, kyynelten lahja", niin vähäpätöisinkin käy +merkittäväksi, katoovainen muuttuu iäiseksi, ja se, mikä sitä ennen on +ollut jokapäiväisen käytännön väline, muuttuu palvontamme esineeksi, +jota aina säilytämme sydämemme temppelin aarrekammiossa. + +Hänen sanansa olivat tehneet Hemnaliniin syvän vaikutuksen. Kun hän nyt +istui hiljaisissa haaveissaan katolla, tähtivälkkeisen taivaan alla, +niin hänen sydämensä oli täysi, ja maa ja taivas eivät enää tuntuneet +hänestä autiolta tyhjyydeltä. + +Esitelmätilaisuudesta palattaessa Dzhogendra virkkoi Akshaille: + +"Oletpa tosiaankin keksinyt erittäin otollisen miehen, epäilemättä! +Mutta aika mystikko hän on! Puolet hänen puheestansa oli minulle +hepreaa." + +"Tauti on määriteltävä, ennenkuin sairaalle voi määrätä tarpeelliset +lääkkeet", vastasi Akshai. "Hemnalini kärsii Rameshin aiheuttamasta +pettymyksestä, ja nyt tarvitaan mystikkoa, jotta hän jälleen +terästyisi. Meidänlaisistamme tavallisista ihmisistä ei ole apua. +Näitkö, kuinka hänen kasvonsa säteilivät pojan paukuttaessa?" + +_Dzhogendra_: "Näin kyllä. Oli aivan selvää, että juttu häntä +miellytti, mutta siitä ei suinkaan vielä seuraa, että hän on valmis +tarjoamaan puhujalle kätensä." + +_Akshai_: "Jos me olisimme puhuneet, sinä tai minä, niin hän ei olisi +siinä määrin ihastunut. Askeettisuus, kuten tiedät, herättää naisissa +voimakasta kiintymystä. Kalidasa kuvailee runoelmassaan, kuinka Uma +kuoletti lihansa erään askeetin vuoksi. Näetkös, Dzhogen, jos esittelet +Hemnalinille jonkun muun, niin hän vertailee tulokasta Rameshiin, ja +vertauksen tulos on edullinen vain viimeksimainitulle. Mutta Nalinaksha +ei ole tavallinen kuolevainen -- kenenkään mieleen ei voi johtua hänen +vertaileminen johonkin toiseen. Jos esität hänelle kenen hyvänsä muun +nuoren miehen, niin hän arvaa, miksi niin menettelet, ja koko hänen +olemuksensa nousee kapinoimaan. Jos taas voit jonkin tekosyyn nojalla +kutsua Nalinakshan tänne ja esitellä heidät toisilleen, niin hän ei +epäile mitään. Siirtyminen kunnioittavasta ihailusta kihlautumiseen +tapahtuu silloin vähitellen ja helposti." + +_Dzhogendra_: "Minusta ei ole sellaisiin oveluuksiin; minä puhun +mieluummin suuni puhtaaksi, ja täytyypä tunnustaa, ettei poika tee +minuun erinomaista vaikutusta." + +_Akshai_: "Kuulehan, Dzhogen, jos sallit ennakkoluulojesi asiaan +vaikuttaa, niin siitä ei tule mitään. Ethän voi edellyttää +kaiken olevan ihan makusi mukaista. Me emme saavuta milloinkaan +tarkoitustamme, ellet voi vaikuttaa Hemnaliniin niin, että hän +kerrassaan unohtaa Rameshin. Älä ollenkaan luule, että voit siihen +päästä väkivalloin. Sinun tulee noudattaa neuvoani kirjaimellisesti, +jos haluat onnistua." + +_Dzhogendra_: "Seikka näes on se, että Nalinaksha on minulle hieman +liian mystillinen. Minusta tuntuu kiusalliselta olla tekemisissä +sellaisen henkilön kanssa. Siinä voi joutua ojasta allikkoon." + +_Akshai_: "Kuulehan, veikkoseni, jos kastut, niin se on oma syysi. Sinä +vapiset jo pelkän varjon nähdessäsi. Kun oli kysymys Rameshista, olitte +sokeat alusta alkaen. Teillä oli mitä parhaat ajatukset Rameshista: +hän ei voinut ketään pettää, hän oli Sankaratsarijan jälkeen suurin +filosofi, vuosisadan lahjakkain kirjailija ja niin edespäin. Minä +puolestani en ollut häneen siinä määrin ihastunut: olen nähnyt paljon +hänenlaisiansa, henkilöitä, joilla on aina kaikkein ylevimmät ihanteet. +En kuitenkaan uskaltanut koskaan avata suutani; te ette olisi missään +tapauksessa uskoneet, että minunlaiseni mitätön voisi arvostella häntä +mistään muusta syystä kuin kateudesta. Uskon sinun nyt oivaltavan, että +sellaisia yli-ihmisiä on paras palvoa matkan päästä; sisartansa ei +liene hyvä heidän haltuunsa uskoa. Mutta palatkaamme pääasiaan. Muista +sanskriitti-sananlaskua: 'Oas toisen karkoittaa'. Minun ehdottamani +keino on nyt ainoa mahdollinen, joten sinun ei pidä sitä morkkailla." + +_Dzhogendra_: "Kuulehan, Akshai, sinä et saa minua milloinkaan +uskomaan, että olet ensimmäisenä nähnyt, mikä Ramesh on miehiänsä, +vaikka sitä tuhat kertaa toistelisit. Todellisuudessa sinä suhtauduit +häneen niin ennakkoluuloisesti, ettei mikään hänen tekonsa sinulle +kelvannut; senvuoksi sinun on turha yrittää vaikuttaa minuun +korkeammalla viisaudellasi. Paina nyt mieleesi, että jos on +kysymyksessä juonien punominen, saat tehdä sen yksin; älä ollenkaan +odota apua minulta. Tuo Nalinaksha ei minua miellytä, siinä kaikki." +Dzhogendran ja Akshain astuessa yhdessä Annadan huoneeseen Hemnalini +pujahti pois toisesta ovesta. + +"Hän on varmaan katsonut ikkunasta ja nähnyt meidän tulevan", mietti +Akshai. Hän istuutui hymyillen Annada Babun viereen, tarttui teekuppiin +ja lausui: "Nalinakshan sanat menevät sydämeen, ja se johtuu siitä, +että ne tulevat sydämestä." + +"Hänellä on epäilemättä kykyä", virkkoi Annada Babu. + +"Kykyä!" huudahti Akshai. "Paljon enemmänkin! Hän on hurskain ihminen, +mitä maa päällänsä kantaa!" + +Vaikka Dzhogendra olikin Akshain liittolainen, ei hän kuitenkaan +voinut olla huudahtamatta: "Kunpa et puhuisi hurskaista ihmisistäsi! +Taivas meitä pyhimyksistänne varjelkoon!" Sen sanoi Dzhogendra, +joka vielä edellisenä päivänä oli ylenmäärin kiittänyt Nalinakshan +mielenaateluutta ja soimannut hänen moittijoitansa ilkeiksi +panettelijoiksi! + +"Ei, Dzhogendra", virkkoi hänen isänsä, "tuolla tavoin et saa puhua. +Minä puolestani otaksun mieluummin, että ihmiset, jotka näyttävät +hyveellisiltä, todellakin ovat sellaisia. Minä voin toisinaan erehtyä, +mutta se on varmaan parempi kuin jos alinomaa epäilisin hyviä ihmisiä +toivoen terävänäköisyyttäni senvuoksi kiitettävän. Nalinaksha ei +ole lainannut ajatuksiansa. Hänen aineksensa ovat peräisin hänen +henkilökohtaisista elämyksistänsä, ja minusta hänen puheensa kaikui +raikkaalta ja elähdyttävältä. Tekopyhä henkilö ei sellaiseen pysty. +Sellaista puhetta ei käy keräileminen laina-aineksista, yhtä vähän kuin +kemisti kykenee aineita sekoittamalla tekemään kultaa. Minä olisin +mielelläni mennyt häntä kiittämään." + +"Pelkään vain, ettei hänen terveytensä kestä sellaisia ponnistuksia", +huokasi Akshai. + +"Mitä, eikö hänen terveytensä ole hyvä?" huudahti Annada Babu. + +"Hän ei pidä siitä riittävästi huolta. Hän kuluttaa päivänsä rukoillen +ja pyhiä kirjoja tutkistellen eikä pidä silmällä terveyttänsä." + +"Siinä hän menettelee kovin väärin", lausui Annada, "meillä ei ole +oikeutta laiminlyödä ruumistamme; me emme ole sitä itse luoneet. +Kunhan saisin tilaisuutta, parantaisin hänet aivan pian. Terveytensä +säilyttämiseksi tarvitsee vain noudattaa muutamia yksinkertaisia +sääntöjä. Ensinnäkin -- --" + +Dzhogendralta loppui kärsivällisyys. "Tuo ei kuulu ollenkaan asiaan, +taatto! Nalinaksha Babu on ihan terve. Nähdessäni hänet tänään +iltapäivällä tulin ajatelleeksi, että sellaisen hurskaan elämän täytyy +olla ruumiillisessakin suhteessa edullista. Tekeepä melkein mieleni +itse sitä koetella." + +"Enpä tiedä, Dzhogendra", väitti Annada edelleen, "Akshain huomautus +lienee aivan oikea. Useimmat suuret miehemme kuolevat nuorina. He +tekevät isänmaallensa huonon palveluksen laiminlyömällä terveyttänsä. +Se ei ole oikein. Tiedätkö, Dzhogendra, minä luulen sinun erehtyvän +Nalinakshaan nähden. Hän on kelpo mies. Pitäisi vain häntä neuvoa +huolehtimaan terveydestänsä." + +"Kuulkaahan", sanoi Akshai, "minä tuon hänet tänne ja esittelen +teidät; luulenpa, että olisi hyvä, jos kerran hänen kanssaan vakavasti +keskustelisitte. Nytpä johtuu mieleeni: se kasvimehu, jota minulle +suosittelitte tutkintojen aikana, oli erinomaisen vahvistavaa. Se on +kaikkein hienoin virkistysaine henkisen työn tekijälle. Ottakaa te vain +Nalinaksha Babu käsiteltäväksenne, niin -- --" + +Dzhogendra hypähti seisaalleen. "Akshai, sinä saat minut ihan +suunniltani! Sinä jaarittelet ihan mielettömiä. En voi tätä enää +sietää." Samassa hän syöksyi pois huoneesta. + + + + +KAHDESVIIDETTÄ LUKU + + +Ennen Hemnalinin asiain onnetonta käännettä Annada Babun terveys +oli aina ollut erinomainen, mutta siitä huolimatta hän oli alinomaa +nauttinut sekä eurooppalaisten että kotimaisten lääkärien määräämiä +rohtoja. Mutta nyt hänen ei tehnyt ollenkaan niitä mieli. Niin kauan +kuin hänen ruumiillinen raihnautensa oli ollut pelkkää luulottelua, +hän oli lakkaamatta siitä jutellut, mutta nyt, kun hänen terveytensä +tosiaankin horjui, hän ei viitannut sanallakaan vaivoihinsa. + +Hän oli ihan uupuneena vaipunut istualleen nukkumaan, kun Hemnalini, +kuultuansa portaista Dzhogendran askelet, laski neulomuksen kädestänsä +ja kiiruhti ovelle varoittamaan veljeä olemaan häiritsemättä nukkuvaa. +Hämmästyksekseen hän huomasi Dzhogendran tuoneen mukanansa Nalinakshan! +Hän aikoi nopeasti vetäytyä toiseen huoneeseen, kun Dzhogendra ehti +hänet pidättää. + +"Hem!" huusi hän. "Tässä on Nalinaksha Babu. Salli minun esitellä +hänet." + +Hem jäi hämmentyneenä paikoilleen, Nalinaksha astui lähemmäksi ja +kumarsi kohottamatta katsettaan hänen kasvoihinsa. + +Sillävälin oli Annada Babu herännyt ja kutsui tytärtänsä. Hem palasi +hänen luoksensa ja ilmoitti kuiskaten Nalinaksha Babun saapuneen. + +Dzhogendra toi vieraansa sisään, ja Annada Babu kiiruhti häntä vastaan +sanoakseen hänet tervetulleeksi. + +"Me olemme tosiaankin onnelliset nähdessämme teidät luonamme!" huudahti +hän. "Hem, kultaseni, älä juokse pakoon, istu tänne. Tämä on tyttäreni +Hem, Nalinaksha Babu. Me olimme äskettäin kuulemassa esitelmäänne +ja nautimme siitä kovin. Teidän esittämänne ajatus -- ettemme +milloinkaan menetä sitä, minkä olemme todella omaksemme saaneet, ja +että epätäydellinen omaksensa valloittaminen itse asiassa merkitsee +menettämistä -- tuo ajatus tuntui minusta sisältävän syvän totuuden. +Eikö totta, Hem? Varsinaisena koettimena on itse menettämisen tosiasia. +Se meille osoittaa, oliko asia todella omamme vai eikö. Minä esitän +teille pyynnön, Nalin Babu. Jos voisitte pistäytyä silloin tällöin +täällä juttelemassa, tekisitte meille suuren ilon. Me emme liiku +paljoa ulkosalla. Tapaatte varmaan tyttäreni ja minut tästä huoneesta, +tulittepa mihin aikaan tahansa." + +Nalinaksha katsahti Hemnalinin kasvoihin ennenkuin vastasi: + +"Ette saa pitää minua itserakkaana saivartelijana, vaikka viljelenkin +runsaasti sanoja puhujalavalla seisoessani. Ainoastaan ylioppilaiden +innokkaitten kehoituksien vuoksi minä ollenkaan suostuin puhumaan +-- minä en osaa karkoittaa kiusaavia ihmisiä -- mutta luulenpa +säikähdyttäneeni heidät niin, etteivät tule pyytämään toista +samanlaista annosta! Pojat eivät tahdokaan salata sitä tosiasiaa, että +kolme neljännestä puheestani jäi heiltä käsittämättä. Te olitte siellä +tekin, Dzhogen Babu, ja voitte uskoa, että kelloon luomanne merkitsevät +silmäykset minuun tehosivat!" + +"Ette saa panna sitä pahaksenne", virkkoi Dzhogendra, "ellen voinutkaan +joka kohdassa seurata, oli syy varmaan riittämättömän älyni." + +_Annada_: "Niin, Dzhogen, on olemassa asioita, joita oppii käsittämään +vasta määrättyyn ikään ehdittyänsä." + +_Nalinaksha_: "Niin, ja määrätyssä iässä ollen ei tarvitse kaikkea +käsittää." + +_Annada_: "Ohimennen sanoen, Nalin Babu, on eräs seikka, josta minun +täytyy teille huomauttaa. Luoja on lähettänyt teidänlaisenne ihmiset +maailmaan suorittamaan määrättyjä tehtäviä, ja senvuoksi te ette +saa pitää ruumistanne vähäarvoisena. Henkilöitä, joilla on jotakin +antamista, tulee muistuttaa, etteivät tuhlaa pääomaansa, koska he +muuten menettävät antamiskykynsä." + +_Nalinaksha_: "Kun opitte minut lähemmin tuntemaan, niin luulenpa +teidän huomaavan, etten minä halveksi mitään tässä maailmassa. +Syntyessäni olin kerrassaan toisten armeliaisuudesta riippuvainen. +Tarvittiin monen henkilön työtä ja vaalintaa, jotta henkeni ja ruumiini +vähitellen varttuivat. Olisi sopimatonta vaateliaisuutta, jos mitään +halveksisin. Mitä ei voi itse luoda, sitä ei ole myöskään oikeus +hävittää." + +_Annada_: "Aivan oikein, aivan oikein! Jotain samansuuntaista lausuitte +puheessannekin." + +_Dzhogendra_: "Minun täytyy nyt lähteä; olen luvannut olla jossakin, +mutta älkää antako sen itseänne häiritä." + +_Nalinaksha_: "Minun on pyydettävä teiltä anteeksi, ennenkuin lähdette, +Dzhogen Babu. Vakuutan teille, ettei tapanani yleensä ole ihmisten +ymmälle saattaminen. Minä lähden mieluummin minäkin; voimme kävellä +kappaleen matkaa yhdessä." + +_Dzhogendra_: "Ei, jääkää toki, olkaa hyvä. Ette saa minusta välittää. +Minä en voi istua kauan yhdessä paikassa." + +_Annada_: "Älkää Dzhogenista välittäkö, Nalinaksha Babu. Hän tulee ja +menee, miten mieli tekee, ja häntä on vaikea saada pysymään alallansa." + +Dzhogendran mentyä Annada Babu kysyi, missä Nalinaksha asui. Nalinaksha +nauroi. + +"En voi sanoa asuvani juuri missään tätä nykyä. Minulla on paljon +tuttavia, jotka kuljettavat minua mukanansa. Se on minulle sangen +mieluista, mutta toisinaan kaipaa sentään lepoa ja rauhaa, ja niin on +Dzhogen Babu hankkinut minulle asunnon viereisestä talosta. Tämä teidän +katunne on varmaan rauhallinen paikka." + +Annada Babu oli kovin mielissään, mutta jos olisi tullut silmänneeksi +tytärtänsä, olisi hän havainnut tämän kasvoissa äkillisen tuskan +vävähdyksen. Viereinen talo oli se, jossa Ramesh oli asunut. + +Tällä hetkellä ilmoitettiin teen olevan valmiina, ja niin siirryttiin +alakertaan. + +"Hem, kultaseni, tarjoa Nalin Babulle kuppi teetä", kehoitti Annada. + +Vieras kuitenkin kohteliaasti torjui tarjotun virvokkeen. + +_Annada_: "Mitä tämä merkitsee, Nalin Babu? Ettekö tosiaankaan halua +teetä? Ainakin hieman leivoksia?" + +_Nalinaksha_: "Minun täytyy todellakin pyytää anteeksi." + +_Annada_: "Te olette lääkäri, joten en voi antaa teille määräyksiä. +Minä puolestani pidän teetä soveliaana tekosyynä, jonka nojalla sopii +kolmeneljä tuntia päivällisen jälkeen juoda jokin määrä kuumaa vettä, +joka nähdäkseni edistää ruoansulatusta. Ellette ole tottunut teetä +juomaan, sopii se erikoisesti miedontaa teitä varten." + +Nalinaksha loi aran katseen Hemnaliniin, jonka ilme osoitti; että hänen +kieltäytymisensä oli tehnyt kiusallisen vaikutuksen ja että neito luuli +arvaavansa sen syyn. Katse yhä häneen suunnattuna Nalinaksha jatkoi: +"Pelkään herättäneeni teissä väärinkäsitystä. Älkää suinkaan luulko +minulla olevan mitään teidän tottumuksianne vastaan. Aikaisemmin oli +tapanani säännöllisesti juoda teetä, minä nautin vieläkin sen tuoksusta +ja voin varsin hyvin ymmärtää mieltymyksenne. Mutta te kenties ette +tiedä, että äidilläni on hyvin ankarat käsitykset rituaalisesta +puhtaudesta, ja kun hänellä oikeastaan ei ole maailmassa ketään muuta +kuin minä, on minun vältettävä kaikkea, mikä voisi häiritä hyviä +välejämme. Senvuoksi olen kokonaan luopunut teen nauttimisesta. Mikäli +teenjuonti tuottaa teille mielihyvää, otan mielihyväänne osaa, ja +arveluni eivät suinkaan estä minua nauttimasta vieraanvaraisuuttanne." + +Nalinakshan ensimmäiset lausumat olivat herättäneet Hemnalinissa +ankaran pettymyksen tunnetta. Oli ilmeistä, ettei hän ollut näyttänyt +kuulijoilleen omaa itseänsä, vaan oli yrittänyt piiloutua sanatulvan +taakse. Mutta Hemnalini ei tietänyt, että hänelle oli luonnostaan +mahdotonta keskustella pakottomasti vieraiden henkilöiden kanssa ja +että hänen ujoutensa sai hänet aina ensimmäisen kohtauksen aikana +omaksumaan eräänlaisen varman sävyn, joka oli vieras hänen todelliselle +olemuksellensa. Silloinkin kun hän yritti ilmaista varsinaisia omia +ajatuksiansa, soi soraääni, josta hän oli jossakin määrin tietoinen. +Senvuoksi oli Nalinaksha levottoman Dzhogendran lähtiessä tuntenut +omantuntonsa soimaavan itseään vilpillisyydestä. Mutta kun hän sitten +puhui äidistänsä, täytyi Hemnalinin silmäillä häntä kunnioittavan +ihailevasti, ja hänen sydämensä sykki lämpöisesti, kun hän näki sen +vakavan ja syvän kiintymyksen ilmeen, joka kirkasti hänen kasvojansa +hänen äitiä ajatellessaan. Hemnalini olisi mielellään kysynyt jotakin +hänen äidistänsä, mutta ujous oli esteenä. + +"Te olette aivan oikeassa", vastasi Annada Babu kohta Nalinakshalle. +"Jos olisin sen tietänyt, en olisi kutsunut teitä teetä juomaan. Suokaa +anteeksi, olkaa hyvä." + +"Miksi pitäisi minun jäädä vaille ystävällistä kutsuanne vain sen +vuoksi, etten juo teetä?" virkkoi Nalinaksha hymyillen. + +Vieraan lähdettyä Hemnalini meni isänsä kanssa yläkertaan ja alkoi +lukea hänelle erästä bengalilaista aikakauskirjaa, kunnes ukko vaipui +uneen. Sellaiset väsymyskohtaukset olivat viime aikoina muuttuneet +vanhan herran tottumuksiksi. + + + + +KOLMASVIIDETTÄ LUKU + + +Nalinakshan, Annada Babun ja Hemnalinin tuttavuus kehittyi pian +ystävyyssuhteeksi. Ennen tutustumista Hemnalini oli otaksunut, +että Nalinakshan kanssa keskustellessa olisi rajoituttava +henkisiin kysymyksiin; hän ei ollut arvannut, että kävi puhuminen +jokapäiväisistäkin asioista yhtä vapaasti kuin kenen muun kanssa +tahansa. Pian hän kuitenkin huomasi, että Nalinaksha osasi varsin hyvin +ylläpitää kevyttä keskustelua, mutta että hän vilkkaimmankin juttelun +kestäessä tuntui pysyttelevän loitolla. + +Annada Babun ja Hemnalinin erään kerran puhellessa Nalinakshan +kanssa syöksyi huoneeseen Dzhogendra. "Kuulehan, taatto", huudahti +hän, "samadzhilaiset ovat alkaneet nimittää meitä Nalinaksha Babun +'opetuslapsiksi', ja minä kiistelin asiasta vast'ikään kelpo tavalla +Pareshin kanssa!" + +"Minusta siinä ei ole mitään loukkaavaa", virkkoi Annada Babu +hymyillen. "Minua hävettäisi kuulua sellaiseen seuraan, jossa on +pelkkiä opettajia eikä yhtään oppilasta; siinä pitäisi jokainen suurta +melua, eikä olisi mahdollisuutta oppia mitään." + +_Nalinaksha_: "Minä seuraan teidän lippuanne, Annada Babu. Olkaamme +kaikin oppilaita. Me lähdemme matkalle ja pysähdymme kaikkialla, missä +on jotakin oppimista." + +Dzhogendra ei kumminkaan ollut tyynnytettävissä. "Hyvin kaikki", +sanoi hän, "mutta asia on vakava. Mitä arvelette, Nalin Babu, +jos omat ystävänne ja sukulaisenne eivät enää voi käydä teitä +tervehtimässä joutumatta 'oppilaiksenne' leimatuiksi! Sellaisesta +loukkauksesta ei suoriudu nauramalla. Teidän pitäisi tosiaankin luopua +harjoituksistanne." + +_Nalinaksha_: "Mistä harjoituksista?" + +_Dzhogendra_: "Minä olen kuullut teidän harjoittelevan +sierainhengitystä kuin mikäkin jogi, tuijottelevan nousevaan aurinkoon +ja syövän ja juovan kaikenlaisia menoja noudattaen. Seurauksena on, +että joudutte tavallisessa seurapiirissä 'pois tupesta', kuten me +sanomme." + +Hemnalini, johon Dzhogendran sopimaton mielenpurkaus vaikutti +kiusallisesti, loi katseensa lattiaan, mutta Nalinaksha vain hymyili. + +"Kuulkaahan, Dzhogen Babu", vastasi hän, "minä myönnän, että henkilö, +joka on hyvässä seurassa poissa paikaltansa, epäilemättä on väärässä. +Mutta ihmisen, enempää kuin miekankaan, ei suinkaan tule olla aina +tupessa. Se osa miekkaa, joka on tupen suojassa, on aseen oleellinen +osa, kaikille miekoille yhteinen. Kahvaa muovatessaan aseseppä +voi osoittaa yksilöllistä taituruuttansa muovaamalla sen siihen +tyyliin, joka vastaa hänen makuansa. Samoin inhimillinen olentokin +saa tilaisuutta oman omituisen laatunsa ilmaisemiseen yhteiskunnan +sääntelemien rajojen ulkopuolella, ja te ette varmaankaan tahdo tätä +vapautta häneltä riistää! Minua vain ihmetyttää, kuinka ihmisillä on +tilaisuutta saada tietää ja ottaa pohdittavaksensa asioita, jotka +tapahtuvat julkisuuden piirin ulkopuolella minun yksityishuoneessani." + +_Dzhogendra_: "Te ette näytä olevan selvillä siitä, että ne, jotka +ovat ottaneet tehtäväkseen maailman uudestaanluomisen, pitävät +välttämättömänä velvollisuutenansa saada selville, mitä naapurien +taloissa tapahtuu. Siinäkin tapauksessa, etteivät he voi saada mitään +tietää, he korvaavat tämän puutteen toisin tavoin. Se on välttämätöntä, +koska maailmanparannustyö muuten taukoaisi. Muuten on asian laita +niin, että ihmiset pitävät silmällä tekojamme, vaikkapa luulisimme ne +suorittavamme ihan yksityisesti, jos ne poikkeavat sovinnaisuudesta. +Jos noudatatte tavanomaisia sovinnaisia sääntöjä, ei kukaan viitsi +teihin katsahtaakaan. Onpa Hemnalinikin huomannut, miten katolla +ollessanne käyttäydytte, ja on kertonut siitä isälle, vaikka hän ei +suinkaan ole ottanut teidän parantamista tehtäväksensä!" + +Hemnalinin ilmeestä näkyi selvästi, kuinka harmistunut hän oli. +Hän oli juuri jotakin sanomaisillaan, kun Nalinaksha kääntyi hänen +puoleensa: "Teidän ei tarvitse olla lainkaan näpeissänne! Jos olette +sattunut olemaan katolla siihen aikaan, jolloin suoritan aamu- tai +iltahartauttani, ette ole menetellyt millään tavoin väärin. Te ette +mahda mitään sille, että teillä on kaksi silmää; se on rikos, johon me +olemme kaikin syypäät!" + +_Annada_: "Sitäpaitsi Hem ei ole milloinkaan sanallakaan +moittinut teidän jokapäiväisiä hartaudenharjoituksianne. Hän vain +yksinkertaisesti ja kaikella kunnioituksella tiedusteli minulta +harjoitustenne laatua." + +_Dzhogendra_: "Minä en tosiaankaan ymmärrä teidän näkökantaanne. Minä +voin erittäin hyvin tavallisessa inhimillisessä elämässä enkä käsitä, +mitä omituiset salaiset harjoitukset voivat hyödyttää. Sellaiset +asiat vain helposti rikkovat henkisen tasapainon ja tekevät ihmisen +yksipuoliseksi. Teidän ei pidä loukkaantua, vaikka sen sanon. Minä +olen aivan tavallinen ihminen. Minun paikkani maailman teatterissa +on kaikkein alhaisimpia, enkä minä voi päästä korkeammille paikoille +muuten kuin kivittämällä niitä, jotka siellä istuvat. Minunlaisiani +on paljon, ja jos te ette meistä välitä, vaan yritätte kiivetä +olemattomiin maailmoihinne, niin joudutte lukemattomien kivien +maalitauluksi." + +_Nalinaksha_: "Kiviä on monenlaisia. Toiset vain raapaisevat, toiset +haavoittavat. Jos nimitätte ihmistä mielettömäksi tai lapselliseksi, +niin se ei haittaa, mutta jos nimitätte häntä uskonnolliseksi +intoilijaksi, syytätte häntä siitä, että hän tahtoo esiintyä +profeettana ja koota opetuslapsia ympärillensä, niin syytöstä ei kumota +hyvinkään nauramalla!" + +_Dzhogendra_: "Minun täytyy vieläkin pyytää teitä olemaan +loukkaantumatta, Nalin Babu. Tehkää te katollanne mitä mielitte, +minulla ei ole mitään oikeutta muistutuksiin. Kuten sanoin, olen +vain sitä mieltä, ettei synny mitään pahennusta, jos pysyttelee +sovinnaisissa rajoissa. Minä puolestani astelen aivan tyytyväisenä +samaa tietä kuin muutkin. Kun astuu rajojen yli, saa kohta joukon +ympärillensä. On yhdentekevää, sadatteleeko se vai palveleeko +jumalanansa. Joukon keskellä eläminen on aina sietämätöntä!" + +_Nalinaksha_: "Minne lähdettekään, Dzhogen Babu? Olette vast'ikään +paiskannut minut katon korkeudesta alas maan kamaralle ja nyt aiotte +karata pois. Se ei käy päinsä!" + +_Dzhogendra_: "Minä olen saanut tänään kyllikseni. Lähden kävelemään." + +Veljensä mentyä Hemnalini istui silmät alas luotuina ja hermostuneesti +sormiellen pöytäliinan ripsuja. Tarkemmin katsoen olisi nähnyt hänen +silmäripsissään värähtelevän kyyneliä. Jokapäiväinen seurustelu +Nalinakshan kanssa oli hänelle osoittanut omat luonteenheikkoudet, ja +hän pyrki intomielin noudattamaan hänen viitoittamaansa tietä. Kovana +koettelemusaikana, jolloin hän turhaan etsi ulkonaista tai sisäistä +tukea, oli Nalinaksha näyttänyt hänelle maailman uudessa valossa, +ja nyt hän yhä enemmän eläytyi siihen ajatukseen, että alistuisi +askeettien tavoin ankaraan itsekuriin, joka sinänsä kelpaisi kaivatuksi +tueksi. + +Sitäpaitsi on surutunne, joka ei tyydy esiintymään pelkkänä +mielentilana. Se pyrkii purkautumaan jonkin vaikean tehtävän +suorittamisen muodossa. Toistaiseksi Hemnalini ei ollut kyennyt +kokoamaan voimiansa sellaiseen ponnistukseen, vaan oli julkisuutta +peläten vaalinut suruansa sydämensä salatuimmissa kammioissa. Kevennys +oli, melkoinen, kun hän päätti seurata Nalinakshan esimerkkiä, alistua +ankaraan elämänjärjestykseen ja hylätä liharavinnon. Päätöksensä +mukaisesti hän tyhjensi huoneensa. Matot korjattiin pois ja vuode +siirrettiin irtoseinän taa. Joka aamu hän omin käsin pirskoitti vettä +lattialle ja lakaisi sen puhtaaksi. Kukkamaljakko oli ainoa koristus, +jonka hän jätti huoneeseen. Kylvyn jälkeen hän aina pukeutui valkoisiin +vaatteisiin ja istuutui lattialle, auringonpaiste virtasi esteettömästi +avoimista ikkunoista täyttäen koko huoneen, ja hänen koko olemustansa +hyväilivät valo ja taivaan tuulet. + +Annada Babu ei voinut kohota niin korkeaan uskonnollisen hurmion tilaan +kuin hänen tyttärensä, mutta vanha mies iloitsi siitä säteilystä, jonka +vapaaehtoisesti valittu elämänjärjestys loi Hemnalinin kasvoihin. +Nalinakshan käydessä talossa oli Hemnalinin huoneen lattia heidän +kolmen kokoontumis- ja keskustelupaikkana. + +Dzhogendra ilmaisi moitteensa kuuluvasti. "Minä en käsitä, mikä teitä +kaikkia vaivaa", murisi hän. "Te kolme olette tehneet melkein koko +talosta pyhätön; on tuskin yhtään paikkaa, johon minunlaiseni mies +voisi jalallansa astua." + +Aikaisemmin veljen ivalliset huomautukset olisivat Hemnalinia syvästi +loukanneet, mutta nyt, Annada Babun menettäessä toisinaan malttinsa +Dzhogendran ivaillessa, Hemnalini noudatti Nalinakshan ohjetta +ja hymyili vain leppoisasti. Hemnalini oli vihdoinkin löytänyt +varman, pettämättömän ja ehdottoman tuen, ja hänestä olisi tuntunut +halveksittavalta heikkoudelta, jos olisi sitä hävennyt. Hän tiesi +varsin hyvin, että tuttavat pilkkailivat hänen harjoittamaansa +lihankidutusta liioitteluksi, mutta Nalinakshaan kohdistuva luottamus +ja hänen ihanteittensa ihailu aseistivat hänet koko ihmiskuntaa +vastaan, joten hän uhmasi rohkeasti maailmaa. + +Eräänä aamuna, kun hän oli kylpenyt ja suorittanut +hartaudenharjoituksensa ja istui yksin huoneessaan avoimen ikkunan +ääressä mietiskelyyn vaipuneena, Annada Babu toi sisään Nalinakshan. +Hemnalinin sydän oli tulvillansa. Syvän kunnioituksen elein hän +heittäytyi ensin toisen, sitten toisen eteen, kosketti kädellään heidän +jalkojansa ja sitten omaa otsaansa saaden Nalinakshan kovin hämilleen. + +Annada Babu kuitenkin hänet rauhoitti. "Älkää olko millännekään, +Nalinaksha Babu", sanoi hän, "hän menettelee aivan oikein." + +Nalinaksha ei ollut koskaan ennen käynyt heidän luonansa niin aikaisin, +ja Hemnalini silmäili häntä odottavasti. Nalinaksha ilmoitti vast'ikään +saaneensa Benaresista tiedon, että hänen äitinsä oli sairas; hänen +täytyi lähteä Kalkuttasta iltajunassa, ja kun koko päivä tulisi +kulumaan matkan valmisteluihin, oli hän saapunut näin aikaisin sanomaan +hyvästi. + +"Minua surettaa kovin, että äitinne on sairastunut", virkkoi Annada +Babu. "Sallikoon taivas hänen pian jälleen toipua. Minä en kykene +milloinkaan teille korvaamaan sitä apua, jonka olette kuluneina +viikkoina meille antanut." + +"Velallinen olen minä, aivan varmaan", vastasi Nalinaksha. "Te +olette hyvänä naapurina tehnyt voitavanne, jotta olen täällä hyvin +viihtynyt. Eikä siinä kyllin: teidän vakaa harrastuksenne on luonut +uutta tarkoitusta niihin syviin ongelmiin, joita olen viime aikoina +mietiskellyt. Teidän elämänlaatunne on antanut minulle intoa ja voimaa +jatkuvaan täydellistymisen tavoitteluun. Minä olen oppinut tuntemaan +sen siunauksen, joka johtuu seurustelusta samanmielisten lähimmäisten +kanssa." + +"Merkillistä", virkkoi Annada Babu, "merkillistä on se, että me ennen +teihin tutustumista kipeästi kaipasimme jotakin, tietämättä mitä. +Sitten ilmestyitte yht'äkkiä te näkymölle, ja minä tiesin heti, että +te voitte meitä auttaa. Me olemme kotonaeläjiä, emme seurustele juuri +nimeksikään emmekä ole milloinkaan yleisen muodin vuoksi käyneet +kokouksissa ja esitelmiä kuulemassa; jos joskus itse päätinkin lähteä, +oli erittäin vaikea saada Hem liikkeelle. Se, mitä sitten tapahtui, +oli kuin ihmettä. Kuultuamme Dzhogenilta, että teidän oli määrä pitää +esitelmä, me lähdimme sinne suoraa päätä, vähääkään epäröimättä -- +ennenkuulumaton tapaus, saatte sen uskoa, Nalin Babu! Niin ei olisi +milloinkaan voinut tapahtua, ellei Kaitselmus olisi teitä valinnut +meitä auttamaan. Me olemme ikuisessa velassa teille!" + +_Nalinaksha_: "Sallikaa minun vuorostani tunnustaa teille jotakin. Minä +en ole milloinkaan kertonut elämäni salatuimmista asioista kenellekään +muulle kuin teille. Saavuttaakseen totuudellisuuden korkeimman +asteen täytyy ilmaista kaikki salaisuudet, ja teidän avullanne on +tämän vaatimuksen täyttäminen minulle onnistunut. Senvuoksi minun on +nimenomaisesti teille sanottava, kuinka välttämätön olette minulle +ollut." + +Hemnalini ei ottanut osaa keskusteluun, vaan istui hiljaa katsellen +auringonvaloa, joka tulvi sisään ikkunasta ja kuvioi permantoa +hänen ympärillänsä. Vasta sitten, kun Nalinaksha alkoi lähteä, hän +virkkoi lyhyesti: "Annattehan meidän tietää äitinne voinnista", ja +kun Nalinaksha nousi poistuakseen, hän heittäytyi jälleen syvästi +kunnioittaen hänen eteensä. + + + + +NELJÄSVIIDETTÄ LUKU + + +Akshai ei ollut käynyt talossa pitkiin aikoihin, mutta Nalinakshan +lähdettyä Benaresiin Dzhogendra toi hänet jälleen teetä juomaan. Akshai +toivoi voivansa Hemnalinin käyttäytymisestä arvata, missä määrin +Rameshin muisto vielä askarrutti hänen ajatuksiansa, mutta Hemnalini +esiintyikin ihan rauhallisena. + +"Kovin vähän olemme teitä viime aikoina nähneet", virkkoi hän +pakottoman ystävällisesti. + +"Luuletteko minun olevan sen arvoisen, että kannattaa minut nähdä joka +päivä?" vastasi hän. + +Hemnalini nauroi. "Jos tosiaankin olette sitä mieltä, että sopii käydä +vieraissa ainoastaan siinä tapauksessa, että on näkemisen arvoinen, +niin monen meistä olisi vietettävä koko elämänsä yksinäisyydessä!" + +_Dzhogendra_: "Akshai luuli kilvoittelevansa itsellensä nöyryyden +palkinnon, mutta Hem vie hänestä voiton, vieläpä pyrkii siinä +suhteessa kaikkia ihmisiä etevämmäksi. Tahdonpa sanoa asiasta jotakin. +Minunlaiseni tavalliset ihmiset ovat soveliasta jokapäiväistä seuraa, +mutta on olemassa poikkeushenkilöitä, joita voi sietää ainoastaan +silloin tällöin; kävisi ylen työlääksi, jos heidät kohtaisi usein. +Senvuoksi he vaeltelevat metsissä, vuorilla ja luolissa. Jos he +asettuisivat pysyväisesti asumaan ihmisten huoneisiin, täytyisi +Dzhogendran ja Akshain kaltaisten vaatimattomien kuolevaisten vetäytyä +metsiin." + +Hemnalini tunsi Dzhogendran lausumassa piilevän pistävyyden, mutta ei +vastannut mitään, kaatoi vain teetä kaikille kolmelle. + +"Etkö itse juo teetä?" kysyi hänen veljensä. Hemnalini tiesi +Dzhogendran alkavan sättiä, mutta vastasi ihan rauhallisesti: "En, minä +olen lakannut juomasta teetä." + +_Dzhogendra_: "Sinä siis olet kääntynyt oikeaksi askeetiksi. +Teelehdet eivät varmaankaan sisällä riittävän paljon todellista +henkistä ydinmehua? Sitä sisältyy ainoastaan askeettien nauttimiin +myrobalaneihin! Tämä menee todellakin liian pitkälle. Taivaan +nimessä, Hem, luovu niistä asioista! Ei haittaa, vaikka teekupponen +keskeyttääkin katumusharjoituksesi. Kestävimmätkään asiat eivät kestä +kauan; miksi siis pitäisimme melua vähäpätöisistä?" Hän täytti kupin ja +asetti sen Hemnalinin eteen. + +Hemnalini ei sitä koskettanutkaan. "Mitä, taatto, sinähän et syö +mitään! Etkö tahdo jotakin purtavaa?" + +Annada Babun ääni ja kädet vapisivat, kun hän vastasi: "Usko minua, +kultaseni, jos yrittäisin nyt jotakin syödä, niin pala tarttuisi +kurkkuuni. Minä olen kokenut kauan aikaa vaieten sietää Dzhogenin +karkeuksia ja olen nyt siinä tilassa, että jos puhuisin, niin +sanoisin hetkellisen kuvastumisen vallassa sellaista, mitä myöhemmin +pahoittelisin." + +Hemnalini nousi ja astui isänsä luo. "Älä ole vihainen, taatto", +kuiskasi hän. "Dzhogen tarkoitti hyvää tarjotessaan minulle teetä; minä +en siitä ollenkaan loukkaantunut. Kuulehan, sinun pitää ottaa leipää. +Minä tiedän, ettei tee sinulle muuten maistu." Hän toi leivoslautasen +ja asetti sen isänsä eteen. + +Annada alkoi hiljalleen syödä. + +Hemnalini palasi paikallensa ja aikoi juoda kupista, jonka Dzhogendra +oli häntä varten täyttänyt, kun Akshai samassa hypähti seisaalleen ja +huudahti: + +"Anteeksi, antakaa tuo kuppi minulle! Minun kuppini on jo tyhjä." + +Dzhogendra nousi ja otti kupin Hemnalinilta, kääntyi isänsä puoleen ja +sanoi: "Minä pahoittelen, ole hyvä ja anna anteeksi." + +Annada Babu ei kyennyt riittävässä määrin hillitsemään ääntänsä +vastatakseen, ja kyynelet kihosivat hänen silmiinsä. Dzhogendra ja +Akshai lähtivät hiljaa ulos. Muutamia suupaloja nautittuansa Annada +Babu nousi hänkin, tarttui tyttärensä käsivarteen ja lähti epävarmoin +askelin yläkertaan. + +Seuraavana yönä sattui ankara taudinkohtaus. Kutsuttiin lääkäri, +joka totesi sisäisen tulehduksen ja kehoitti lähtemään vuodeksi tai +vähintään kuudeksi kuukaudeksi maaseudun karkaisevaan ilmaan, jos mieli +saada terveytensä palautumaan entiselleen. + +"Hem, kultaseni", virkkoi ukko, kun kipu oli käynyt hieman lievemmäksi +ja lääkäri poistunut, "lähdetään Benaresiin ja jäädään sinne joksikin +aikaa." + +Hemnalini oli ajatellut ihan samaa. Nalinakshan poistuttua hän oli +tuntenut uskonnollisen innostuksensa jossakin määrin laimenevan. +Aikaisemmin hän oli löytänyt ankarasta elämänjärjestyksestänsä +alinomaista lohdutusta, ja hänen kasvoistansa loistava tyyni hurskaus +ja hyvyys olivat ikäänkuin vahvistaneet hänen uskoansa. + +Nyt hänen intonsa tuntui laimenevan, vaikka hän Nalinakshan lähdön +jälkeisenä päivänä oli taistellut voimakkaasti taipumuksiansa vastaan +ja yrittänyt noudattaa hänen sääntöjänsä entistä tarkemmin. Väsymys +oli ollut välttämättömänä seurauksena, ja siitä taas johtui sellainen +epätoivoisuus, ettei hän enää kyennyt pidättämään kyyneliänsä. + +Teepöydässä Hemnalini oli yrittänyt esiintyä vieraanvaraisen +kohteliaana, mutta hänen sydäntänsä oli painostanut, ja vanhojen +muistojen aiheuttama tuska oli ilmennyt entistä valtavampana. Se +tietoisuus, että tulevaisuus oli lohduton, ja halu antautua kerrassaan +toivottomuutensa vietäväksi saivat hänet jälleen valtoihinsa. Niin +ollen hänen isänsä ehdotus tuli varsin sopivaan aikaan, ja hän suostui +siihen erittäin mielellänsä. + +"Niin, taatto, lähdetään sinne!" huudahti hän. + +Nähdessään seuraavana päivänä kiireelliset valmistukset Dzhogendra +tiedusteli, mistä oli kysymys, ja hänen isänsä ilmoitti aikovansa +lähteä Hemnalinin kanssa sisämaahan. + +"Minne?" kysyi Dzhogendra. + +"Me matkustelemme aluksi hieman ja asetumme sitten jonnekin", vastasi +Annada, joka varoi pojallensa tunnustamasta, että matkan päämääränä oli +Benares. + +"Vahinko, etten voi lähteä mukaanne", virkkoi Dzhogendra, "minä olen +hakenut sitä johtajanvirkaa ja odotan vastausta." + + + + +VIIDESVIIDETTÄ LUKU + + +Ramesh palasi Allahabadista Ghazipuriin varhain aamulla. Kadut olivat +melkein autiot, ja näytti siltä, kuin olisivat tien vieressä kasvavat +puut aamutuimassa kuuristuneet lehviensä suojaan. Villava sumu peitti +kaikkia kyliä kuin hautova joutsen-emo. Ajaessaan avaraan viittaansa +kääriytyneenä yksinäistä tietä pitkin kohti taloansa Ramesh tunsi vain +sydämensä kiivaan sykinnän. + +Hän pysähdytti vaunut portille ja astui alas. Kamila oli varmaan +kuullut vaunujen saapuvan ja nähtävästi odotti kuistikolla. Ramesh oli +tuonut Allahabadista kallisarvoiset kaulakäädyt, jotka aikoi laskea +hänen kaulallensa, ja otti nyt korukotelon esille päällystakkinsa +avarasta taskusta. Lähemmäksi ehdittyänsä hän näki, että kaikki ovet +olivat kiinni ja Bishan palvelija nukkui kaikessa rauhassa kuistikolla. +Hetkisen hän seisoi pettyneenä paikallaan ja huusi sitten Bishania +toivoen äänensä tunkevan sisäsuojiin ja herättävän toisenkin nukkujan. +Kalsea vastaanotto sille, jota iloinen odotus oli pitänyt valveilla +puolen yötä! + +Uudistetutkaan huudot eivät saaneet Bishania hereille, joten Rameshin +täytyi lopulta käydä häntä ravistelemaan. Palvelija nousi ja katseli +vähän aikaa hämmentyneenä ympärillensä. "Onko talon emäntä kotona?" +kysyi Ramesh. Bishan tuijotteli vielä hetkisen mitään tajuamatta; +sitten asia hänelle yht'äkkiä selvisi. + +"On, hän on kotona", mutisi mies unisesti, paneutuen jälleen makuulle. + +Ovi avautui työnnöstä. Ramesh astui sisään ja katsahti joka huoneeseen, +mutta missään ei näkynyt ketään. + +Hän huusi Kamilaa, mutta vastausta ei kuulunut. + +Hän kierteli puutarhassa, kulki aina _nim_-puun luo saakka, tutki +keittiön, palvelijain huoneet ja tallit, mutta Kamilaa ei löytynyt +mistään. + +Sillävälin oli aurinko noussut, varikset olivat alkaneet vaakkua, +ja näkymölle oli ilmestynyt pari kylän tyttöä, ruukut päälaellaan, +matkalla noutamaan vettä kaivosta. + +Tien toisella puolella sijaitsevalla pihamaalla olivat eukot ryhtyneet +jauhamaan vehniä ja säestelivät työtänsä kimein, epäsointuisin sävelin. +Palatessaan taloonsa Ramesh havaitsi Bishanin vaipuneen jälleen syvään +uneen. Kumartuessaan nukkujaa ravistelemaan Ramesh huomasi hänen +hengityksensä haiskahtavan viinalta. Kovakourainen käsittely sai +Bishanin jossakin määrin tajuihinsa, ja hän kompuroi jaloilleen. "Missä +on emäntä?" kysyi Ramesh. + +"Mitä, hän on tietysti kotona." + +_Ramesh_: "Mitä joutavia, hän ei ole kotona." + +_Bishan_: "Ainakin hän eilen tuli tänne." + +_Ramesh_: "Mihin hän sitten lähti?" Bishan seisoi suu auki, mitään +käsittämättä. Samassa ilmaantui näkyviin Umesh upeasti puettuna Kamilan +juhlapukuun, silmät unettoman yön punertamina. + +"Missä on maammosemme, Umesh?" kysyi hänen isäntänsä. + +"Hän on ollut täällä eilisestä saakka." + +"Missä sinä olet ollut?" + +"Maammoseni lähetti minut näytäntöä katsomaan Sidhu Babun luo." + +"Rohkenen pyytää maksua, armollinen herra?" huomautti ajomies. + +Ramesh hyppäsi vaunuihin ja ajoi suoraa päätä sedän taloon. Siellä +vallitsi ankara mieltenkuohu, ja Rameshin ensimmäinen ajatus oli, +että Kamila oli sairastunut. Niin ei kumminkaan ollut laita. Hänelle +kerrottiin Umin alkaneen edellisenä iltana äkkiä itkeä, hänen kasvonsa +olivat käyneet ihan sinisiksi ja kädet ja jalat jääkylmiksi. Koko +talonväki oli ankarasti säikähtänyt. Kaikki olivat tyttöstä vaalineet, +kukaan ei ollut hetkeksikään ummistanut silmiänsä. Ramesh otaksui nyt, +että Kamila oli kutsuttu avuksi, ja sanoi senvuoksi Bipinille: "Kamila +on varmaan kovin huolissaan pikku Umi raukan vuoksi." Bipin ei varmaan +tietänyt, oliko Kamila ollut yötä talossa vai eikö, ja nyökkäsi vain +myöntäen: "Niin, hän pitää lapsesta paljon ja on epäilemättä hänkin +huolestunut. Tohtori sanoo kuitenkin, ettei ole mitään pelon syytä." + +Vaikka tuo saattoikin kuulua rauhoittavalta, oli Rameshin toivorikas +mieliala sittenkin samentunut: hän tunsi ilkeätä painostusta, ja näytti +siltä, kuin olisi jokin paha henki estänyt häntä pääsemästä Kamilan +luo. Nyt saapui Umesh. + +Poika sai vapaasti liikkua _zenana_ssa, ja Sailadzha oli häneen kovin +mieltynyt. + +Nähdessään hänen tulevan Sailadzha kiiruhti ovelle varoittaakseen häntä +herättämästä pienokaista. Hänen ihmeeksensä poika kysyi, missä Kamila +oli. + +"Hyvänen aika, sinähän lähdit täältä hänen kanssaan eilen!" sanoi +Sailadzha. "Minä ajattelin illalla lähettää Latsminian hänen luoksensa, +mutta Umin sairastuminen teki sen mahdottomaksi." + +"Eikö hän olekaan täällä?" sai Umesh vaivoin sanotuksi. + +"Mitä ajatteletkaan?" huudahti Saila. "Missä olet yösi viettänyt?" + +_Umesh_: "Maammoseni ei sallinut minun jäädä luoksensa. Kotiin +saavuttuamme hän lähetti minut Sidhu Babun luo näytöstä katselemaan." + +_Saila_: "Sinäpä soma veikko! Entä Bishan?" + +_Umesh_: "Bishan ei tiedä mitään. Hän on juonut liian paljon totia +eilen illalla." + +_Saila_: "Kutsu tänne mieheni. Pidä kiirettä." + +"Ajattelehan", huudahti hän Bipinin saavuttua, "on tapahtunut kamala +onnettomuus!" + +Bipin kalpeni. "Mikä on kysymyksessä?" huudahti hän säikähtyneenä. + +_Saila_: "Kamila meni eilen asuntoonsa, mutta nyt häntä ei sieltä +löydy." + +_Bipin_: "Eikö hän ole palannut tänne illalla?" + +_Saila_: "Eipä tietenkään! Minä ajattelin lähettää häntä hakemaan, kun +Umi sairastui, mutta en tietänyt, kuka olisi joutanut menemään. Onko +Ramesh Babu tullut tänne?" + +_Bipin_: "Kun hän ei löytänyt Kamilaa sieltä, on hän nähtävästi +otaksunut hänen tulleen tänne. On, hän on täällä." + +_Saila_: "Lähde sinä hänen kanssaan heti etsimään. Umi nukkuu; hän voi +jo hyvin." + +Bipin ja Ramesh ajoivat suoraa päätä Rameshin asunnolle ja kävivät +jälleen tutkimaan Bishania. Yhteisin ponnistuksin heidän onnistui +vihdoin houkutella esiin seuraavat niukat tiedot: + +Myöhään iltapuolella Kamila oli lähtenyt yksin virralle. Bishan +oli tarjoutunut lähtemään hänen mukaansa, mutta hän oli kieltänyt +ja antanut hänelle rupian. Sitten hän oli asettunut portille taloa +vartioimaan, ja hänen siinä ollessaan oli saapunut grogi-kauppias +mukanaan kiehuvan kuumaa vastavalmistettua grogia. Mitä myöhemmin oli +tapahtunut, siitä ei Bishanilla ollut mitään selvää muistoa! + +Hän osoitti tien, jota pitkin Kamila oli lähtenyt Ganges-virralle. + +Tätä aamukasteisten viljapeltojen halki johtavaa tietä kulkivat nyt +Ramesh, Bipin ja Umesh Kamilaa etsimään. Umesh silmäili ympärillensä +niinkuin naarastiikeri, jolta on ryöstetty pentu. Virran äyräälle +ehdittyänsä he pysähtyivät. Sieltä he voivat esteettömästi silmäillä +laajaa, aamuauringon valossa kimaltelevaa hiekka-rantaa. Ketään ei +näkynyt. + +Umesh huusi: "Maammoseni, missä olette?" Mutta vastauksen antoi vain +kaiku, joka sinkosi sanat takaisin korkeasta vastarannasta yli leveän +virran. + +Jatkaessaan etsiskelyjänsä Umesh keksi etäällä valkoisen esineen. Hän +syöksyi sinne ja löysi vedenrajasta nenäliinaan sidotun avainkimpun. + +"Mikä se on?" huudahti Ramesh, joka samassa saapui paikalle. + +Se oli tosiaankin Kamilan avainkimppu. Sen viereen oli virta ajanut +hieman liejua, ja pehmeässä maaperässä näkyi kaksi jalanjälkeä, jotka +veivät virtaan päin. Matalassa vedessä lepäävä kirkas esine veti +puoleensa Umeshin pälyvän katseen. Hän nosti esineen vedestä. Se +osoittautui pieneksi, kultakehyksiseksi rintaneulaksi, jonka Ramesh oli +Kamilalle lahjoittanut. + +Nähdessään kaiken ilmeisesti viittaavan Gangesiin Umesh kerrassaan +murtui. + +Hän juoksi matalaan rantaveteen ja huusi: "Maammoseni, maammoseni!" +Kuin mieletön hän sukelsi alinomaa pinnan alle kaivaen käsillänsä +pohjaa, kunnes vesi muuttui ihan sameaksi. + +Ramesh oli niin huumautunut, ettei kyennyt lausumaan sanaakaan. Bipin +huusi Umeshille: + +"Mitä teetkään! Tule pois!" + +"Ei, minä en tule", puuskutti Umesh. "Voi, maammoseni, kuinka +saatoitkaan jättää minut näin yksin?" + +Bipinin ei tosiaankaan tarvinnut olla huolissaan, sillä poika osasi +uida kuin kala ja olisi tuskin voinut hukkua, vaikka olisi yrittänyt. +Vihdoin hän väsyi vedessä pulikoimaan, nousi rannalle ja heittäytyi +hiekkaan, katkerasti itkien. + +Bipin laski kätensä Rameshin olalle herättääkseen hänet huumauksesta. + +"Tulkaa, Ramesh Babu", sanoi hän. "Täällä me vain tuhlaamme aikaa. +Annetaan tieto poliisille, joka panee toimeen kaikki mahdolliset +tutkimukset." + +Sailadzhan ympäristössä ei kukaan sinä päivänä syönyt eikä nukkunut, ja +talossa kaikuivat jälleen valitushuudot. + +Kalastajille annettiin tehtäväksi virran huolellinen naaraaminen, +ja poliisi tutki koko seudun. Erikoisia tutkimuksia pantiin toimeen +rautatieasemalla, mutta iltajunaan ei ollut nähty astuvan kenenkään +bengalilaisen tytön, johon Kamilan tuntomerkit olisivat sopineet. + +Iltapäivällä saapui setä, kuuli kaikki yksityisseikat ja Kamilan +omituisen käyttäytymisen ennen katoamista ja oli vakuutettu siitä, että +hän oli hukuttautunut. + +"Nyt minä tiedän, miksi Umi illalla niin kovin itki", virkkoi +Latsminia. "Meidän täytyy kunnollisesti manata pois hänen kova onnensa!" + +Onnettomuus oli tylsyttänyt Rameshin siinä määrin, ettei hän voinut +vuodattaa yhtään kyyneltä. + +"Merkillistä", mietti hän, "että Kamila tuli Gangesista luokseni ja +että sama virta on hänet nyt niellyt kuin viattoman kukkasen, jonka +hurskas palvoja sen helmaan heittää!" + +Auringonlaskun jälkeen hän palasi virralle siihen kohtaan, mistä +avaimet oli löydetty, ja katseli vieläkin pienoisia jalanjälkiä. Sitten +hän riisui jalkineensa, kahlasi virtaan, otti kotelosta kaulakäädyn, +jonka oli tuonut Allahabadista ja sinkosi sen keskelle virtaa. + +Hän ei jäänyt Ghazipuriin, mutta sedän talon asukkaat olivat siinä +määrin onnettomuustapauksen masentamat, ettei kukaan häntä silloin +kaivannut. + + + + +KUUDESVIIDETTÄ LUKU + + +Rameshin tulevaisuus oli nyt ihan epämääräinen. Hänellä ei ollut mitään +suunnitelmia, ei mitään säännöllistä työtä, ei varmaa asuinpaikkaa. Ei +pidä otaksua, että hän oli Hemnalinin kerrassaan unohtanut. Pikemmin +hän oli työntänyt häneen kohdistuvat ajatukset väkivaltaisesti syrjään. + +"Se julma isku, jonka kohtalo on minulle antanut, on tehnyt minut +täysin kelvottomaksi tässä maailmassa elämään", sanoi hän itsekseen. +"Kuivunut puu ei kuulu viheriöivään metsään." + +Hän etsi lievitystä matkoista ja vaelteli paikasta toiseen. Hän katseli +Gangesin-venheestä Benaresin rantaportaitten väenkuhinaa. Hän kulki +Delhiin ja nousi Kutub Minariin; sieltä hän siirtyi Agraan, missä kävi +näkemässä Tadzh Mahalia kuun valossa. Amritsarin kultaisen temppelin +luota hän matkusti Radzhputanaan ja kävi pyhiinvaellusretkellä +Abu-vuoren pyhissä paikoissa. Vaelluksen henki ei antanut rauhaa hänen +ruumiilleen eikä sielulleen. + +Vihdoin hän kuitenkin alkoi tuntea koti-ikävää: ajatukset kääntyivät +takaisin lapsuuden rauhalliseen kotiin, jonka hän oli melkein +unohtanut, ja entiseen kuvittelemaansa ihannekotiin. Kun ikävä äityi +liialliseksi, hän lopetti äkkiä ne vaellukset, joista oli toivonut +onnettomuudelleen lievennystä, osti matkalipun ensimmäiseen Kalkuttan +pikajunaan ja istuutui vaunuun syvään huoaten. + +Ramesh oli jo ollut muutamia päiviä Kalkuttassa, ennenkuin rohkeni +lähteä Kalitolaan. Eräänä päivänä hän uskalsi edetä aina sille kadulle, +joka varrella oli asunut, ja seuraavalla iltana hän kokosi rohkeutensa +ja asteli Annada Babun asunnon ovelle saakka. Kaikki ovet ja ikkunat +olivat kiinni ja salvassa, eikä asukkaista näkynyt merkkiäkään. Hänen +mieleensä johtui ajatus, että palvelija, Sukhan, kenties oli jätetty +vartioimaan asumatonta taloa. Hän koputti ovelle useita eri kertoja +huutaen palvelijaa, mutta vastausta ei kuulunut. Eräs naapuri, Tshandra +Mohan, joka istui kuistikollaan tupakoiden, huusi hänelle: "Hei, Ramesh +Babu, tekö siellä? Kuinka voitte? Annada Babun väkeä ei ole ketään +kotona." + +"Satutteko tietämään, minne he ovat matkustaneet, hyvä herra?" kysyi +Ramesh. + +_Tshandra Mohan_: "Sitä en osaa sanoa. He ovat matkustaneet jonnekin +sisämaahan, siinä kaikki, mitä tiedän." + +_Ramesh_: "Kuka heistä on matkustanut?" + +_Tshandra_: "Annada Babu tyttärinensä." + +_Ramesh_: "Tiedättekö varmaan, ettei kukaan muu matkustanut heidän +kerallansa?" + +_Tshandra_: "Sen tiedän ihan varmaan: näin heidän lähtevän." + +Ramesh ei voinut pidättää itseänsä. "Joku kertoi minulle, että heidän +seurassaan oli eräs Nalin Babu." + +_Tshandra_: "Kertojanne oli väärässä. Nalin Babu asui jonkin aikaa +teidän entisessä asunnossanne, mutta hänen täytyi lähteä Benaresiin ja +hän matkusti jo useita päiviä aikaisemmin kuin Annada Babu." + +Ramesh ryhtyi nyt tiedustelemaan Tshandra Mohanilta Nalin Babua +koskevia asioita ja sai kuulla, että miehen täydellinen nimi oli +Nalinaksha Tshattopadhjai; hänen väitettiin harjoittaneen Rangpurissa +käytännöllistä lääkärintointa, mutta nyt hän asui äitinsä keralla +Benaresissa. + +Lyhyen vaitiolon jälkeen Ramesh kysyi, tiesikö Tshandra Mohan +Dzhogendran nykyistä olopaikkaa. Tshandra Mohan kertoi hänen siirtyneen +eräälle Maimensingin paikkakunnalle, Bisaipuriin, jossa hän oli päässyt +paikkakunnan tilanherran perustaman korkeamman oppilaitoksen johtajaksi. + +Tshandra Mohan alkoi nyt vuorostaan kysellä asioita Rameshilta. + +"Minä en ole nähnyt teitä pitkiin aikoihin, Ramesh Babu", huomautti +hän. "Missä olettekaan viipynyt koko tämän ajan?" + +Ramesh ei nähnyt olevan syytä ryhtyä asiaa salaamaan. + +"Minä olen toiminut Ghazipurissa", vastasi hän. + +"Aiotteko asettua sinne?" + +"En, minä en jää sinne. En vielä tiedä, minne tästä lähden." + +Pian Rameshin mentyä saapui Akshai. Lähtiessään Kalkuttasta Dzhogendra +oli pyytänyt Akshaita käymään talossa toisinaan perheen poissaollessa. + +Akshai ei milloinkaan laiminlyönyt velvollisuuksiansa ja oli ottanut +tavaksensa silloin tällöin pistäytyä talossa nähdäkseen, oliko +jompikumpi palvelijoista taloa vartioimassa. + +Tshandra Mohan tervehti häntä huomauttaen samalla: "Ramesh Babu oli +tässä pari minuuttia sitten; hän lähti vast'ikään pois." + +_Akshai_: "Todellako? Mitä hän täältä haki?" + +_Tshandra_: "En tiedä. Minä kerroin hänelle kaikki, mitä Annadan +perheestä tiesin. Hän näytti niin sairaalta, etten aluksi häntä +tuntenut. Vasta kun hän huusi palvelijaa ja minä kuulin hänen äänensä, +huomasin, kuka hän oli." + +_Akshai_: "Saitteko selville, missä hän nykyjään asuu?" + +_Tshandra_: "Hän on asunut koko ajan Ghazipurissa. Nyt hän on sieltä +lähtenyt eikä vielä tiedä, minne asettuu." + +"Vai niin", virkkoi Akshai lähtien omille asioillensa. + +Ramesh palasi asuntoonsa miettien itsekseen: + +"Kohtalo leikkii minulla yhä julmaa leikkiänsä! Minun suhteeni +Kamilaan ja Nalinakshan suhde Hemnaliniin kelpaisivat romaanin +-- vieläpä kerrassaan hurjankin romaanin -- aiheeksi! Sellaisen +sekamelskan voi saada aikaan ainoastaan sallimus, joka ei säiky mitään! +Ihmeellisimpiä asioita sattuu todellisessa elämässä -- asioita, joita +ei karkaistuneinkaan romaaninkirjoittaja milloinkaan uskaltaisi esittää +yleisölle omana keksintönänsä!" Kaikesta huolimatta Ramesh nyt tunsi +vapautuneensa pahimmasta. Sepittäessään hänen pulmallisen elämänsä +loppulukua sallimus ei varmaankaan tulisi kohtelemaan häntä liian +säälimättömästi! + +Dzhogendra asui yksikerroksisessa rakennuksessa lähellä hovinherran +asumusta. Eräänä sunnuntaiaamuna hän parhaillaan luki sanomalehteänsä, +kun eräs mies toi hänelle kirjeen. Hän hieroi silmiänsä nähdessään +osoitteen käsialan. Kirjeen avattuansa hän sai tietää, että Ramesh +odotti häntä eräässä Bisaipurin myymälässä haluten ilmoittaa hänelle +erään tärkeän asian. + +Dzhogendra hypähti seisaalleen. Hän oli eronnut Rameshista vihoissaan +myrskyisen kohtauksen jälkeen, mutta siitä oli jo pitkä aika, ja kun +hänen lapsuudenystävänsä yht'äkkiä ilmaantui tähän erämaahan, ei +hän voinut häntä ilman muuta lähettää pois. Dzhogendraa todellakin +ilahdutti ajatus saada jälleen nähdä Ramesh, eikä hänen mielensä ollut +aivan vapaa uteliaisuudestakaan. Eipä voinut olla haitaksi, vaikka +lähti häntä tapaamaan, varsinkaan, kun Hemnalini oli kaukana. + +Ottaen kirjeentuojan mukaansa Dzhogendra lähti etsimään Rameshia ja +löysi hänet eräästä myymälästä, missä hän istui yksinään, kumottu +petroleumiastia istuimenansa. Kauppias oli tarjonnut hänelle piippua, +joka oli bramaaneja varten varattuna, mutta kun arvoisa kauppamies +sitten kuuli, ettei silmälaseilla varustettu herra tupakoinut, niin +hän arveli vieraan kaupunkilaiselämän merkillisten tuotteiden joukkoon +kuuluvaksi eikä sen enempää yrittänyt ottaa hänestä selkoa tai virittää +keskustelua hänen kerallansa. Dzhogendra astui kohta Rameshin luo, +tarttui hänen käteensä ja veti hänet alas istuimelta. "Sinusta ei +tosiaankaan saa selkoa!" huudahti hän. "Sinä arkailet niinkuin aina +ennenkin. Miksi et tullut suoraan minun luokseni sen sijaan, että jäit +puolimatkaan rihkamakauppiaan myymälään? Voisi melkein luulla, että +nautit siirapin ja kuivatun riisin tuoksusta!" + +Rameshia tämä tervehdys hämmästytti siinä määrin, että hän osasi +vain hymyillä. Dzhogendra kuljetti hänet pois koko ajan lakkaamatta +jutellen. "Saarnatkoot teologit mitä tahansa", sanoi hän, "minulle ovat +Kaitselmuksen työt käsittämättömät. Katsohan minua! Minä olen kasvanut +kaupungissa todelliseksi kaupunkilaiseksi, ja nyt minut heitetään tähän +autioon erämaahan turtumaan kaikenlaisten tomppelien seassa!" + +"Paikkakunta ei ole ollenkaan huono", virkkoi Ramesh silmäillen +ympärillensä. + +_Dzhogendra_: "Missä suhteessa?" + +_Ramesh_: "Sikäli, että täällä saa elää häiriytymättä." + +_Dzhogendra_: "Niinpä koetankin tehdä häiriytymättömyyden vieläkin +ehdottomammaksi karkoittamalla luotani ainoan henkilön, jonka kanssa +kävisi seurusteleminen." + +_Ramesh_: "Mitäpä siitä, kun vain mieli on rauhallinen --" + +_Dzhogendra_: "Älä huoli puhua siitä! Aluksi minua kerrassaan +tukahdutti mielenrauhan ylenpalttisuus. Ei kestänyt kauan, kun +jo ryhdyin harjoittamaan entistä mieliurheiluani: toimimaan +rauhanhäiritsijänä. Nykyjään olen mitä kiivaimmassa riidassa +koulukomitean sihteerin kanssa, ja kun olen antanut hovinherralle +näytteen mielenlaadustani, ei hän hevin käy toista kertaa +minua ahdistamaan. Hän tahtoi käyttää minua torventoitottajana +englantilaisissa lehdissä, mutta minä tein hänelle ihan selväksi, +että olen oma herrani. Minua eivät kiinnitä tänne hyveeni. Täkäläinen +rauhantuomari pitää minua melkoisessa arvossa, joten hovinherra ei +uskalla ajaa minua pois. Jonakin kauniina päivänä saan lukea, että +tuomari on siirretty johonkin toiseen piirikuntaan. Silloin tiedän, +että aurinkoni on laskenut ja että johtaja-aikani Bisaipurissa on ohi. +Nyt minulla on yksi ainoa olento, jonka kanssa voin jutella: koirani +Peikko. Ne katseet, joita muut minuun luovat, eivät juuri ennusta +hyvää!" + +He saapuivat Dzhogendran asuntoon, missä Ramesh heti sijoittui istumaan. + +"Älä vielä istu", sanoi Dzhogendra. "Minä muistan varsin hyvin, ettet +mielelläsi jää vaille aamukylpyä. Mene saamaan suihkua. Minä sill'aikaa +asetan kattilan tulelle ja hankin sinun saapumistasi tekosyynä käyttäen +itselleni tilaisuuden juoda toisen annoksen aamuteetä." + +Koko päivä kului syöden, jutellen ja lepäillen, eikä Dzhogendra antanut +Rameshille ollenkaan tilaisuutta mainita sitä tärkeätä asiaa, jonka +vuoksi hän oli tullut Bisaipuriin. + +Illallisen jälkeen he vetivät tuolinsa lähemmäksi lamppua, ja siinä, +sakaalien ulkona ulvoessa ja pimeän värähdellessä sirkkojen siritystä, +Ramesh vihdoin pääsi esittämään asiaansa. + +"Kuulehan, Dzhogen", aloitti hän, "sinä olet varmaan jo arvannut, miksi +olen tänne tullut. Sinä kysyit minulta kerran jotakin minun voimatta +mitään vastata. Nyt ei minua enää mikään estä siihen vastaamasta." + +Ramesh painui jälleen äänettömäksi. Hetkisen kuluttua hän sitten +alkoi hiljalleen kertoa Kamilan ja itsensä välisen suhteen historiaa +alusta loppuun asti. Toisinaan hänen kertomuksensa keskeytyi ja +ääni värähteli, ja muutamissa kohdissa syntyi pitempikin vaitiolo. +Dzhogendra kuunteli koko ajan ääneti. + +Rameshin päästyä loppuun Dzhogendra huokasi. + +"Jos olisit tuon minulle silloin kertonut, en olisi voinut sitä uskoa." + +"Se on tänään yhtä uskomatonta kuin silloinkin. Toivon sinun lähtevän +kerallani siihen kylään, jossa häämme vietettiin; sieltä menemme +Kamilan enon luo." + +"Minä en lähde minnekään. Uskon joka sanan liikkumatta mihinkään +paikaltani. Minä olen aina ehdottomasti sinuun luottanut, ja sinun +tulee antaa minulle anteeksi se ainoa kerta, jolloin poikkesin +elinkautisesta tavastani." + +Dzhogendra nousi, ja vanhat ystävykset syleilivät toisiansa. + +Tyynnyttyään Ramesh jatkoi: "Sallimus kietoi minut sellaiseen valheen +verkkoon, ettei minulla ollut muuta keinoa kuin vetää kaikki sen +silmukkoihin. Nyt, kun olen siitä vapautunut eikä enää ole mitään +salattavaa, voin jälleen vapaasti hengitellä. En vielä tiedä enkä +luultavasti saa koskaan tietää, mikä on johtanut Kamilan itsemurhaan, +mutta varmaa on, että siinä oli ainoa ratkaisu hänelle. Me molemmat +olimme kietoutuneet sellaisiin vaikeuksiin, että kerrassaan kauhistun +ajatellessani, miten meidän lopulta olisi käynyt, ellei hän olisi +uskaltanut asiaa siten ratkaista. Hän oli temmattu äkkiä ja odottamatta +kuoleman kidasta ja yhtä äkkiä ja odottamatta hän jälleen sinne hävisi!" + +"Ei tarvitse olla niinkään varmaa, että Kamila on tehnyt itsemurhan. +Mutta joka tapauksessa sinä olet vapaa. Nyt on kysymyksessä vain +Nalinaksha." Dzhogendra ryhtyi puhumaan hänestä. "Minä en ymmärrä +sellaisia henkilöitä", sanoi hän, "ja sitä, mitä en ymmärrä, en +myöskään rakasta. Useiden ihmisten laita on kuitenkin ihan toisin: se, +mitä he eivät ymmärrä, kiehtoo heitä enimmin. Senvuoksi pelkään, kuinka +Hemin käy. Asia alkoi tuntua arveluttavalta, kun hän luopui teestä eikä +enää tahtonut syödä lihaa enempää kuin kalaakaan. Hänen silmistänsä +katosi entinen kirkkaus, ja hän hymyili silloinkin, kun joku sanoi +jotakin loukkaavaa. Mutta jos käyt minua auttamaan, niin piankin hänet +pelastamme, siitä voit olla varma. Vyötä siis kupeesi ja käykäämme +yhteisin voimin taistelemaan askeettia vastaan!" + +Ramesh nauroi. + +"Minulla ei tosin ole taistelijan mainetta, mutta siitä huolimatta olen +valmis." + +_Dzhogendra_: "Joululomaan saakka meidän lienee odotettava." + +_Ramesh_: "Mutta siihenkin on vielä aikaa. Eikö olisi parasta, että +minä ryhtyisin kohta asiaan?" + +_Dzhogendra_: "Ei, ei, se ei käy päinsä. Minä aiheutin kihlauksenne +purkautumisen, ja minun on toimitettava se jälleen ennallensa. Minä en +voi sallia sinun lähtevän liikkumaan etujoukkona, joten minun olisi +luovuttava ylen mieluisasta tehtävältä." + +_Ramesh_: "Niinpä minä sill'aikaa -- --" + +_Dzhogendra_: "Et missään tapauksessa! Sinä jäät vieraakseni ainakin +viikon ajaksi. Minä olen löylyttänyt täällä kaikki ne henkilöt, joiden +kanssa sopi riidellä, ja nyt minä tarvitsen ystävän seuraa voidakseni +kerrankin vaihtaa äänilajia. Minulla ei ole ollut muuta iltahuvia kuin +kuunnella sakaalien ulvontoa, ja niin on nyt laitani, että äänesi +kaikuu korvissani suloisimpana musiikkina!" + + + + +SEITSEMÄSVIIDETTÄ LUKU + + +Tshandra Mohanin kertoma antoi Akshaille paljon miettimisen aihetta. + +"Mitä siinä piilleekään?" kysyi hän itseltänsä. "Ramesh siis on +toiminut Ghazipurissa. Hyvin hän osasi jälkensä peittää! Mikä +lieneekään saanut hänet luopumaan toimestaan siellä, ja kuinka hän +julkesikaan näyttäytyä jälleen tällä kadulla? Ennemmin tai myöhemmin +hän varmaan saa selville, että Annada Babu ja Hemnalini ovat +Benaresissa, ja silloin hän matkustaa sinne päätä pahkaa." + +Akshai päätti käydä sillävälin Ghazipurissa ja toimittaa siellä +kaikki mahdolliset tiedustelut; sieltä hän ajatteli edetä Benaresiin +keskustelemaan Annada Babun kanssa. + +Niin tapahtui, että pian senjälkeen, eräänä joulukuun ehtoopäivänä, +nähtiin Akshain astuvan junasta Ghazipurissa, matkalaukku kädessään. + +Hän aloitti tutkimuksensa kääntymällä torin varrella kauppiaitten +puoleen tiedustellen, voivatko he sanoa, missä eräs Ramesh-niminen +bengalilainen asianajaja asui. Laajat kyselyt saivat hänet kuitenkin +vain vakuutetuksi siitä, etteivät paikkakunnan kauppiaat tunteneet +sellaista asianajajaa. + +Sitten hän lähti tiedustelemaan asiaa oikeustalosta, joka oli +vast'ikään siksi päiväksi suljettu. Eräs turbaanipäinen bengalilainen +asianajaja oli parhaillaan astumassa vaunuihinsa, kun Akshai kävi +häntä puhuttelemaan: "Anteeksi, hyvä herra. Minä etsin erästä Ramesh +Tshandra Tshaudhuria, bengalilaista asianajajaa, joka on hiljattain +asettunut tänne; satutteko tietämään, missä hän asuu?" Hän sai tietää, +että Ramesh oli jonkin aikaa asunut setä Tshakrabarttin luona, mutta +asianajaja ei tietänyt, oliko hän vielä siellä; Rameshin vaimo oli +kadoksissa, ja hänen otaksuttiin hukuttautuneen. + +Akshai suuntasi nyt kulkunsa sedän taloon. + +"Arvaan varsin hyvin Rameshin pelin", mietti hän siinä astellessaan. +"Hänen vaimonsa on kuollut, ja hän aikoo nyt vakuuttaa Hemnalinille, +ettei ole ollutkaan naimisissa. Nykyisessä mielentilassaan Hemnalini +uskoo kaikki, mitä Ramesh hänelle sanoo. Sellaiset ylikelvot +ihmiset osoittautuvat kerrassaan vaarallisiksi veikoiksi, kun heidän +salaisuutensa selviää!" Akshai onnitteli itseänsä, ettei ollut niinkuin +yksi heistä. + +Akshain tiedustellessa Rameshia ja Kamilaa setä ei kyennyt hillitsemään +liikutustansa: kyynelet valuivat hänen silmistänsä. + +"Koska olette ollut Ramesh Babun erikoinen ystävä", virkkoi hän, "niin +epäilemättä olette hyvin tuntenut rakkaan Kamilan! Ette niinmuodoin +hämmästyne, kun kuulette, että pidin häntä omana tyttärenäni oltuamme +tuttavina vain päivän tai pari. Kuinka olisinkaan voinut aavistaa, että +tuo rakas tyttö aivan pian tuottaisi sanomattoman surun henkilölle, +jonka suosion hän oli heti voittanut?" + +"Koko asia tuntuu minusta arvoitukselliselta", vastasi Akshai +teeskennellyn myötätuntoisesti. "On ilmeistä, ettei Ramesh ole +kohdellut häntä hyvin." + +"Ramesh on ystävänne, ja ette saa pahastua sanoistani, mutta toden +tunnustaakseni en ole voinut häntä ollenkaan ymmärtää. Hänen +kanssaan juttelee varsin mielellään, mutta mahdoton on tietää, mitä +hänen mielessään liikkuu. Hänen täytyy olla epänormaali; muuten on +käsittämätöntä, kuinka hän voi laiminlyödä sellaista viehättävää +pikku vaimoa kuin Kamila, joka oli niin uskollinen, ettei virkkanut +miehestänsä pahaa sanaa, vaikka kohteli tytärtäni sisarenansa. +Toisinaan tyttäreni kyllä huomasi Kamilan hautovan jotakin mielessänsä, +mutta tässä suhteessa hän ei saanut tyttöä lausumaan sanaakaan. +Sydäntäni särkee, kuten hyvin voitte arvata, kun ajattelen, mitä +hänenlaisensa tytön on täytynyt kärsiä, ennenkuin päätti heittäytyä +veteen. Kamalin seikka on se, että minä satuin olemaan juuri silloin +Allahabadissa. Jos olisin ollut täällä, ei hän varmaankaan olisi +hennonut minua jättää." Seuraavana aamuna setä vei Akshain Rameshin +asunnolle, ja he etsivät yhdessä paikan, mihin Kamila oli kadonnut. + +Akshai ei virkkanut mitään. Vasta Tshakrabarttin taloon tultua hän +huomautti: "Tiedättekö, minä en ole varma siitä, että Kamila on todella +tehnyt itsemurhan hukuttautumalla Gangesiin." + +_Setä_: "Mitä sitten arvelettekaan?" + +_Akshai_: "Minä taivun uskomaan, että hän on karannut kotoa. Meidän +pitäisi panna toimeen perinpohjaiset tutkimukset." + +Setä hypähti kiihtyneenä seisaalleen. + +"Te voitte olla oikeassa!" huudahti hän. "Se ei ole suinkaan +mahdotonta." + +_Akshai_: "Benares ei ole kaukana täältä. Siellä asuu eräs perhe, jonka +me hyvin tunnemme, Ramesh ja minä. On mahdollista, että Kamila on +etsinyt suojaa sieltä." + +"Siitä ei Ramesh Babu ole minulle mitään maininnut!" huudahti setä +joutuen jälleen luontaisen terhakkuutensa valtoihin. "Jos sen olisin +tietänyt, olisin epäilemättä heiltä asiaa tiedustellut." + +_Akshai_: "Mitäpä, jos lähtisimme yhdessä Benaresiin. Te tunnette +nämä seudut sangen hyvin, joten voitte toimittaa kaikki mahdolliset +tutkimukset." + +Setä suostui mielellään ehdotukseen. Akshai ei voinut toivoa Hemnalinin +uskovan yksin hänen sanoihinsa, mutta toivoi sedän avustamana saavansa +hänet vakuutetuksi siitä, että Ramesh oli menetellyt petollisesti. +Niin joutui mitään aavistamaton ukko lähtemään syytöksen todistajana +Benaresiin. + + + + +KAHDEKSASVIIDETTÄ LUKU + + +Annada Babu oli vuokrannut kaupungin ulkorajoilta itsellensä asumuksen. + +Benaresiin saavuttuaan hän oli kuullut, että se lievä kuume ja yskä, +joka oli rasittanut Nalinakshan äitiä Kshemankaria, oli osoittautunut +keuhkotulehduksen oireeksi. Kuumetta oli äidyttänyt kylmä sää ja +tavanomainen aamuinen peseytyminen Gangesissa, mistä hän ei suostunut +luopumaan, ja hänen tilansa oli käynyt todellakin arveluttavaksi. +Hemnalinin uupumattoman huolenpidon nojalla pahin vaara nyt oli ohi, +mutta sairaus oli kovin heikontanut vanhaa naista. Eräässä suhteessa +Hemnalini ei voinut häntä mitenkään auttaa. Kshemankari noudatti +rituaaliseen puhtauteen nähden ankaroita periaatteita eikä voinut +ottaa määrättyjä lääkkeitä ja ruokia Brahma Samadzhiin kuuluvan +tytön kädestä. Hän oli tottunut itse keittämään ruokansa, ja nyt sen +teki Nalinaksha tarjoillen sairaalle kaikki ateriat hänen sitä kovin +pahoitellessa. + +"Minun olisi aika joutua pois tieltä", valitteli hän. "Miksi Herra +antaa minun yhä elää vain vaivaksi sinulle?" + +Vaikka Kshemankari omaan mukavuuteensa ja henkilökohtaisiin koruihinsa +nähden oli erittäin vaatimaton, piti hän kuitenkin tarkoin silmällä +ympäristönsä järjestystä ja kauneutta; tämän Hemnalini oli kuullut jo +Nalinakshalta. Senvuoksi tyttö otti erikoiseksi tehtäväksensä pitää +koko taloa mitä parhaassa järjestyksessä ja pukeutui aina erittäin +huolellisesti lähtiessään tapaamaan vanhaa rouvaa. Annada Babu toimitti +hänelle kukkia läheltä vuokraamastansa puutarhasta, ja Hemnalinilla oli +tapana niillä sievästi koristaa sairaan huone. + +Nalinaksha yritti tavantakaa saada äitinsä ottamaan itselleen +palvelijattaren, mutta äiti ei millään ehdolla siihen suostunut. +Talossa oli luonnollisesti erinäisiä palvelijoita -- mies- ja naisväkeä +--, jotka toimittivat karkeammat työt, mutta vanha rouva ei voinut +sietää, että joku palkkalainen suoritti hänelle henkilökohtaisia +palveluksia. Vanhan hoitajattaren kuoltua ei palvelijatar ollut +milloinkaan kelvannut häntä viuhkoinaan tai hieromaan, ei silloinkaan, +kun hän makasi sairaana. + +Hän piti sievistä lapsista, pojista ja tytöistä. Palatessaan aamulla +Ganges-virrasta peseytymästä uutterasti sirotellen kukkia ja +pirskotellen pyhää vettä jokaiselle Shivan kuvalle, jonka ohi kulki, +hän tavallisesti otti mukaansa kotiin jonkun sievän maalaispoikasen +tai kaunisihoisen pienen bramaanitytön. Sitäpaitsi hän oli voittanut +useiden naapuriston lasten sydämet lahjoittelemalla heille leluja, +kuparikolikoita ja makeisia. + +Toisinaan näiden nuorten parvi tuli hänen taloonsa ja teuhasi siellä +mielin määrin hänen vilpittömäksi mielihyväksensä. Oli hänellä vielä +toinenkin heikkous. Hän ei voinut milloinkaan jättää ostamatta sievää +pikkuesinettä, joka oli herättänyt hänen huomiotansa. Syynä ei ollut +halu koota sellaisia esineitä itsellensä; hänen teki mieli lahjoittaa +niitä sellaisille henkilöille, joiden tiesi todella osaavan niistä +iloita. Kaukaisten sukulaisten ja tilapäisten tuttavienkin luo +ilmaantui aika ajoin salaperäisiä kääröjä vastaanottajain suureksi +ihmetykseksi. Hänellä oli iso eebenholtsikirstu, johon hän oli kerännyt +suuren joukon sieviä koruja ja silkkivaatteita morsianta varten, jonka +Nalinaksha oli kerran kotiinsa tuova. Kshemankari kuvitteli miniänsä +nuoreksi erittäin kauniiksi tytöksi, joka vilkkaalla ja viehättävällä +käytöksellään ilahduttaisi harmajaa taloa ja jota mielellään koristaisi +aarrearkussa lepäävillä koruilla. Sellaiset mielikuvat antoivat +vanhalle rouvalle aihetta moneen miellyttävään haavelmaan. + +Kshemankarin oma elämänlaatu oli täysin askeettinen, mutta vaikka +hän kuluttikin melkein koko päivän rukoillen ja uskonnollisia menoja +noudatellen ja nautti kunakin päivänä ainoastaan yhden aterian, maitoa +ja hedelmiä, moitti hän kuitenkin ankarasti Nalinakshan ankaraa +elämäntapaa. Miehen ei hänen mielestänsä sopinut liian jyrkästi +noudattaa rituaalisia sääntöjä. Hän piti miehiä suurina lapsina ja +osoitti heitä kohtaan jalomielistä ja lempeätä suvaitsevaisuutta, jos +heiltä sattui ruoan ja juoman nauttimisessa puuttumaan kohtuutta ja +oikeata oivallusta. + +"Mitä syytä on miehellä kohdella itseänsä niin ankarasti?" oli hänellä +tapana leppoisasti kysyä. Selvää jumalattomuutta ei tietenkään käynyt +puolusteleminen, mutta hän oli varmasti vakuutettu siitä, etteivät +säännöt olleet miehiä varten. Hän olisi ollut varsin tyytyväinen, +jos Nalinaksha olisi kohtuullisessa määrässä osoittanut tavallisen +miehenpuolen häikäilemätöntä ja itsekästä luontoa, kunhan hän vain yhä +olisi sallinut äidin rauhassa rukoilla ja olisi pysytellyt hänestä +loitolla niinä aikoina, jolloin hänen kosketuksensa oli rituaalisessa +katsannossa saastuttava. + +Kun Kshemankari nousi sairasvuoteestansa, niin hänen mieltänsä kovin +ilahdutti, ettei ainoastaan Hemnalini ollut muuttunut Nalinakshan +oppien innostuneeksi kannattajaksi, vaan että harmaapäinen Annada +Babukin istui hänen edessänsä kuunnellen hänen lausumiansa niin syvän +kunnioittavasti, kuin ne olisivat olleet jonkin profeetan innoitettuja +julistuksia. + +Eräänä päivänä hän puhutteli Hemnalinia kahden kesken ja huomautti +nauraen: "Rakas lapsi, minä pelkään, että te vain tuette Nalinakshaa +hänen hupsuudessaan. Miksi välitättekään niistä mielettömyyksistä, +joita hän saarnaa? Teidän iällänne on nautittava täysin siemauksin +elämästä; teidän pitäisi ajatella pikemmin vaatteita ja huvituksia kuin +uskontoa. Kysytte kenties, miksi minä en käytännössä toteuta, mitä +opetan. On kumminkin otettava huomioon, että minun laitani on hieman +toisin. Minun vanhempani olivat erittäin ankarat, ja meitä kaikkia, +poikia samoinkuin tyttöjäkin, kasvatettiin hurskauden ilmakehässä. Me +emme tuntisi itseämme, jos nyt luopuisimme tottumuksistamme. Te olette +saanut toisenlaisen kasvatuksen. Minä tunnen tarkoin sen ilmakehän, +jossa te olette kasvanut. Teidän ei käy mukautuminen toisenlaiseen +elämänlaatuun. Ei ole hyvä tehdä väkivaltaa taipumuksillenne, lapsi +kulta. Minun mielestäni on jokaisen näissä asioissa noudatettava +luonnollista taipumustansa. Muu ei käy päinsä; teidän on paras siitä +luopua. Paastoaminen ja rukoileminen eivät ole teitä varten. Tuo +ajatus, että Nalin on innoitettu opettaja, on ihan uusi: hän itse ei +tosiaankaan tiedä mitään sellaisista asioista. Vielä hiljattain hän +noudatti omia taipumuksiansa ja osoitti ilmeistä ikävystymistä, jos +oli kuunneltava pyhiä tekstejä. Hän on valinnut tämän suunnan vain +minun mielikseni, ja pelkäänpä, että hänestä aivan pian sukeutuu +todellinen erakko. 'Pysyttele sinä lapsuutesi uskossa', sanon minä +hänelle alinomaa, 'minusta ei siinä ole mitään vikaa, ja tosiaankaan ei +mikään olisi minulle mieluisampaa'; mutta hän vain nauraa; se on hänen +tapaistansa. Hän ei avaa suutansa, sanoipa hänelle mitä tahansa. Jos +häntä sättii, ei hän sittenkään vastaa!" + +Tämä keskustelu tapahtui myöhään iltapäivällä vanhan rouvan +järjestellessä Hemnalinin hiuksia. Hän ei hyväksynyt tytön +yksinkertaista kampausta. + +"Te luulette minua kovin vanhanaikaiseksi, ystäväiseni", oli hänellä +tapana sanoa, "luulette, etten minä ollenkaan tunne uusimpia muoteja. +Mutta luulenpa voivani kehuskella, että ymmärrän tukkalaitteista +enemmän kuin te. Minulla oli muinoin tuttavana eräs miellyttävä +englantilainen naishenkilö. Hän tapasi tulla tänne opettamaan minulle +ompelua, ja samalla hän neuvoi minulle koko joukon hiuslaitteitakin. +Minun tietenkin täytyi kylpeä ja muuttaa vaatteet hänen jokaisen +käyntinsä jälkeen! Olipa oikein tai väärin olla niin turhantarkka, +missään tapauksessa en minä voinut olla niin menettelemättä. Te ette +saa pahastua, vaikka olen teihinkin nähden niin arka; tiedättehän, +ettei se johdu vastenmielisyydestä! vaan vanhasta tottumuksesta. +Minua kohtasi kauhea isku, kun mieheni perhe luopui hindulaisesta +oikeauskoisuudesta, mutta minä en esittänyt vastalauseita. Sanoin vain: +Noudattakaa omaatuntoanne; minä olen vain oppimaton nainen enkä voi +luopua totutusta tavastani!" Kshemankari pyyhki kyynelen silmästänsä. + +Vanhaa rouvaa miellytti kovin Hemnalinin pitkien palmikkojen purkaminen +ja hiusten asetteleminen yhä uudella tavalla. Menipä hän vihdoin +niinkin pitkälle, että avasi eebenholtsikirstunsa ja koristi tytön +niillä hilpeän värikkäillä vaatteilla, joista hän piti. Sellainen +pukeminen oli hänelle erinomainen ilo. Hemnalini tuli melkein joka +päivä käsitöinensä ja kulutti illan opetellen uusia menetelmiä. + +Kshemankari luki myös mielellään bengalilaisia romaaneja, ja Hemnalini +toi hänelle kaikki kirjat ja aikakausjulkaisut, joita hänellä oli. +Hem ihmetteli, miten terävästi vanha rouva puhui kertomuksista ja +tutkielmista; hän oli aina luullut sellaisen arvostelukyvyn voivan olla +ainoastaan englantilaisen kasvatuksen tuloksena. Nalinakshan äidin +puheissa ilmenevä leikkisyys ja hänen hurskas elämäntapansa saivat +hänet näyttämään Hemnalinin silmissä ylen ihmeelliseltä naiselta. +Hänessä ei ollut mitään aivan tavallista tai sovinnaista, ja hänen +kanssaan seurusteleminen muodostui Hemnalinille iloisten yllätysten +sarjaksi. + + + + +YHDEKSÄSVIIDETTÄ LUKU + + +Kshemankari sairastui jälleen kuumeeseen, mutta tällä kertaa se ei +kestänyt kauan. Tullessaan hänen toipumisaikanansa eräänä aamuna +huoneeseen ja tervehdittyään häntä koskettamalla hänen jalkojansa, +kuten hyvän ja kuuliaisen pojan tulee, Nalinaksha käytti tilaisuutta +hyväkseen ja kehoitti äitiä sallimaan käsitellä itseänsä sairaana. +Hänen tavanomainen ankaruutensa itseänsä kohtaan, huomautti poika, ei +sopinut niissä olosuhteissa elävälle ihmiselle. + +"Minun siis tulee luopua vanhoista tottumuksistani sinun vähitellen +luopuessa koko maailmasta?" huudahti vanha rouva. "Loppukoon tämä +pilanteko, rakas Nalin. Kuule äitiäsi ja mene naimisiin!" + +Nalinaksha oli vaiti, ja Kshemankari jatkoi: "Näetkös, tämä vanha +ruumiini ei enää kauan kestä. Minä en voi kuolla rauhallisesti, ellen +sitä ennen näe sinua naimisissa. Aikaisemmin minä aina ajattelin, että +sinun pitäisi ottaa vaimoksesi nuori tyttö, jota minä voisin kasvattaa +niinkuin tahdon. Tänä viimeksi kuluneena sairaudenaikana minä kuitenkin +olen tullut toisiin ajatuksiin. Kukaan ei voi sanoa, kuinka kauan elän, +enkä minä voi suinkaan pitää varmana, että jäljelläoleva aikani on +pitkä. Olisi väärin, jos jättäisin sinut elämään kasvattamattoman tytön +kanssa. On paljon parempi, jos nait jonkun, joka on enemmän ikäisesi. +Minä olen miettinyt kaikkea tätä öisin kuumeessa maatessani. Minulla +on eloisa tunne siitä, että tämä on viimeinen velvollisuuteni sinua +kohtaan, ja minun täytyy elää, kunnes saan sen suoritetuksi, koska +mieleni ei muuten pääsisi koskaan lepoon." + +"Mutta mistä löydänkään tytön, joka on valmis tulemaan vaimokseni?" +kysyi Nalinaksha. + +"Senvuoksi sinun ei tarvitse vaivata päätäsi. Minä järjestän asian ja +ilmoitan sinulle tuloksen aikanaan." + +Kshemankari ei ollut koskaan tavannut Annada Babua, koska oli aina +hänen talossa käydessään pysytellyt omissa huoneissaan. Mutta kun vanha +herra tuona päivänä iltakävelyllä ollessaan poikkesi tervehtimään, hän +käski sanoa haluavansa häntä puhutella ja kävi heti Annada Babun sisään +astuttua suoraa päätä asiaan. + +"Teidän tyttärenne", aloitti hän, "on viehättävä tyttö, ja minä olen +häneen kovin mieltynyt. Te molemmat tunnette poikani Nalinin. Hänen +luonteensa on moitteeton, ja lääkärinä hän on mitä parhaassa maineessa. +Ettekö itsekin arvele, että teidän olisi vaikea löytää tyttärellenne +parempaa puolisoa?" + +"Puhutteko tosiaankin ihan vakavasti?" huudahti Annada Babu. "Sitä en +ole koskaan uskaltanut toivoa. Minä pitäisin itseäni ylen onnellisena, +jos saisin Nalinakshan vävykseni. Mutta mitä sanoo hän -- --?" + +"Nalin kyllä suostuu. Hän ei ole useimpien nykyaikaisten nuorukaisten +kaltainen: hän tekee mitä äiti käskee. Missään tapauksessa hän ei +kaipaa pitkiä suostutteluja! Kukapa voisikaan olla rakastumatta +tuohon viehättävään tyttöön. Minä haluaisin kuitenkin nähdä heidät +kihloissa mahdollisimman pian, sillä minulla kenties ei ole enää paljon +elonpäiviä." + +Annada Babu tuli kotiin juhlallisen mielialan vallassa ja kutsui heti +Hemin luoksensa. + +"Kultaseni", aloitti hän, "minä olen vanha mies, ja terveyteni ei +suinkaan ole hyvä, mutta minä en voi lähteä täältä rauhallisin mielin, +ellen näe sinun olevan hyvässä turvassa. Salli minun puhua asiasta ihan +avoimesti, Hem. Sinulla ei ole äitiä, ja minä tunnen olevani yksin +sinusta vastuussa." + +Hemnalini silmäili ihmeissään isäänsä, odottaen, mitä tuleman piti. + +"Minä iloitsen tästä liitosta jo edeltäkäsin siinä määrin", jatkoi +Annada, "etten voi olla siitä heti puhumatta. Pelkään vain, että voi +tulla jotakin esteeksi. Asia näet on tämä, kultaseni: Nalinakshan äiti +kosi sinua tänään pojallensa." + +Hemnalini punastui ja sopersi: "Todellako, taatto? Mutta sehän on ihan +mahdotonta." + +Hemnalini joutui täydellisen hämmingin valtaan, kun isä äkkiä ilmoitti +tämän kosinnan, sillä hän ei ollut milloinkaan ajatellut Nalinakshaa +mieheksensä. + +"Minkä tähden se on mahdotonta?" kysyi Annada Babu. + +"Nalinaksha!" huudahti Hemnalini. "Kuinka se voisikaan olla +mahdollista!" + +Vastaus tuskin oli loogillinen, mutta se oli kaikkea logiikkaa +selvempi. Hemnalini vetäytyi kuistikolle, koska tilanne uhkasi muuttua +kiusalliseksi. Annada Babun toiveet murskautuivat yhdellä iskulla; +tällaista vastustusta hän ei ollut odottanut. Hän oli varmasti +otaksunut Hemnalinin ihastuvan kuullessaan pääsevänsä Nalinakshan +vaimoksi. Tämän odottamattoman iskun huumaamana ukko tuijotteli +surullisesti öljylampun lepattelevaan liekkiin mietiskellen naisen +luonnon ratkaisemattomia arvoituksia ja valitellen, kuten useasti +ennenkin, ettei Hemnalinilla ollut äitiä. + +Sillävälin istui Hemnalini pimeällä kuistikolla illan hetkien liukuessa +ohi. Vihdoin hän tuli katsahtaneeksi huoneeseen ja tunsi pistoksen +tunnossansa nähdessään isän toivottoman ilmeen. Hän kiiruhti sisään, +asettui Annadan tuolin taakse, silitti hänen hiuksiansa ja virkkoi +hiljaa: "Tule, taatto, illallinen on ollut jo aikoja sitten valmis; se +on varmaan ihan jäähtynyt." + +Annada Babu nousi konemaisesti ja siirtyi ruokasaliin, mutta illallinen +ei juuri maittanut. Uskoen, että Hemnalinin elämää pimentävät pilvet +olivat vihdoin hälvenneet, hän oli toivonut tulevaisuudelta paljon, ja +ehdotuksen hylkääminen oli ollut hänelle katkera pettymys. "Hem ei siis +ole sittenkään voinut unohtaa Rameshia", huokasi hän itsekseen. + +Hänen tapansa oli mennä levolle kohta illallisen jälkeen, mutta tänä +iltana hän viivytteli. Hän ei vetäytynyt huoneeseensa, vaan istuutui +kuistikolle lepotuoliin ja tuijotteli syviin mietteisiin vaipuneena yli +puutarhan autiolle maantielle. + +Löytäessään hänet sieltä Hemnalini alkoi häntä leikkisästi torua. +"Lähde nyt levolle, taatto, täällä ulkona on liian kylmä." + +"On parempi, kun lähdet itse levolle, rakkaani. Minä tulen kohta +sisään." + +Hemnalini ei kumminkaan luopunut yrityksestään niin hevillä. Hetkisen +vaiti oltuaan hän jatkoi: "Sinä vilustut täällä, taatto. Tule ainakin +oleskeluhuoneeseen." + +Annada Babu nousi tuolistaan ja lähti makuulle sanaakaan virkkamatta. + +Hemnalini oli lujasti päättänyt olla kerrassaan Rameshia ajattelematta, +jottei joutuisi kiusaukseen väistää velvollisuuttansa, ja tämä +kieltäymys oli vaatinut hänen sydämensä moneen ankaraan taisteluun. +Vanha haava tarvitsi vain ulkonaista kosketusta alkaakseen jälleen +tehdä kipeätä. Hän ei ollut vielä kyennyt tarkoin suunnittelemaan +tulevaisuuttansa, oli vain etsiskellyt keinoja päätöksensä tukemiseksi. + +Kun hän sitten lopulta päätti pitää Nalinakshaa henkisenä johtajanansa +ja suunnata elämänsä hänen antamiensa ohjeiden mukaan, otaksui hän +saavuttaneensa päämääränsä. Mutta kun sitten tuli tämä kosinta +ja hän yritti kitkeä vanhaa rakkautta pois sydämensä syvimmistä +piilopaikoista, niin hänelle samalla selvisi, kuinka mahdoton se +todellisuudessa oli hävittää. Vanhan siteen lopullisen katkeamisen +vaara riitti saamaan Hemnalinin pitämään siitä kiinni sitäkin enemmän. + + + + +VIIDESKYMMENES LUKU + + +Kshemankari oli sillävälin kutsuttanut luoksensa Nalinakshan ja +ilmoittanut hänelle, että oli kosinut hänelle Hemnalinia ja että +kosintaan oli annettu myöntävä vastaus. + +Nalinaksha hymyili. "Oletko jo järjestänyt asian lopullisesti?" kysyi +hän. "Oletpa pitänyt kiirettä." + +_Kshemankari_: "Olenpa tietenkin. Tiedäthän, etten elä ikuisia aikoja. +Minä olen kovin mieltynyt Hemnaliniin. Hän on kerrassaan harvinainen +tyttö. Mitä ulkonäköön tulee, voisi luonnollisesti -- ihonväri ei ole +ihan hyvä, mutta -- --" + +_Nalinaksha_: "Säästä minua, äiti! Minä en ajatellut hänen värejänsä, +vaan sitä, että minun on mahdoton ottaa Hemnalinia vaimokseni. Minä en +tosiaankaan voi sitä tehdä." + +_Kshemankari;_ "Mitä joutavia! Minä en näe mitään estettä." + +Nalinakshan ei ollut helppo ilmaista vastaväitteitänsä, mutta hänen +ajatuksensa oli suunnilleen tämä: Kysymyksessä oli Hemnalini, tyttö, +johon nähden hän oli asettunut rippi-isän kannalle; jos hänen nyt piti +äkkiä tyttöä kosia, niin, se tuntui melkein rikokselta. + +Äiti, joka otaksui Nalinakshan vaitiolon merkitsevän myöntymistä, +jatkoi: "Tällä kertaa minä en kuuntele mitään vastaväitteitä. +Sinä näytät päättäneen minun tähteni luopua maailmasta ja muuttua +todelliseksi Benaresin erakoksi. Se on mieletöntä sinun iälläsi, ja +minä kieltäydyn sitä kauemmin sietämästä. Pidä nyt huolta siitä, ettet +anna tämän tilaisuuden luiskahtaa ohitsesi. Ensimmäisenä hyväenteisenä +päivänä sinun on asia järjestettävä." + +Nalinaksha ei voinut vähään aikaan saada ääntänsä tottelemaan. + +"Minun on kerrottava sinulle jotakin, äiti", aloitti hän vihdoin, +"mutta minä pyydän hartaasti, ettet siitä kiihdy. Seikka, jonka nyt +sinulle ilmoitan, tapahtui yhdeksän tai kymmenen kuukautta sitten, +ja tarpeetonta on sen vuoksi enää valitella. Minä kumminkin tiedän, +että sinun tapasi on säikkyä jotakin onnettomuutta, vaikka se on jo +auttamattomasti ohi. Siitä syystä en ole tätä tarinaa milloinkaan +sinulle kertonut, vaikka aina olinkin sen kertomaisillani. Tee, mitä +hyväksi näet, lepyttääksesi kovaa kohtaloani, mutta älä kiusaa itseäsi +turhilla menneiden valitteluilla." + +Kshemankari oli ylen levoton. + +"En tiedä, mitä aiot minulle kertoa, poikani", virkkoi hän, "mutta +johdantosi saa minut pelkäämään pahinta. Minä en opi elinikänäni +vallitsemaan tunteitani. Suotta minä yritän pysytellä loitolla tämän +maailman asioista. Onnettomuutta ei tarvitse lähteä etsimään; se +hyökkää kimppuun kutsumatta. Kerro minulle heti kerrottavasi, sisälsipä +se hyvää tai pahaa." + +"Viime helmikuussa", aloitti Nalinaksha, "minä möin koko omaisuuteni +Rangpurissa, annoin puistotaloni vuokralle ja matkustin Kalkuttaan. +Kun kuljimme Sarassa virran yli, pisti päähäni astua junasta ja jatkaa +matkaani vesitse. Niinpä vuokrasinkin ison jokivenheen ja lähdin +eteenpäin. Kaksi päivää matkustettuamme me laskimme venheen laituriin +eräälle hiekkasärkälle. Minä lähdin rantaan peseytymään ja kohtasin +äkkiarvaamatta vanhan ystävämme Bhupenin, jolla oli pyssy olalla. Hän +riemastui kovin minut nähdessään ja huudahti: 'Siinäpä minulla oiva +saalis!' Kävi ilmi, että hän oli rauhantuomarina niillä seuduilla +ja kulki nyt tarkastusmatkalla piirissänsä. Me emme olleet nähneet +toisiamme moneen vuoteen, eikä hän päästänyt minua millään ehdolla +lähtemään, vaan vaati minua mukaansa kiertoretkelle. Eräänä päivänä +me pysähdyimme Dhobapukur-nimiseen kylään ja lähdimme iltasella +paikkakuntaa katselemaan. Se on aivan pieni kylä. Siinä astellessamme +Bhupen yht'äkkiä vei minut pellon laidassa sijaitsevan olkikattoisen +talon portille. Talon isäntä toi pihalle tuoleja ja pakotti meidät +istuutumaan. Kuistikkoa käytettiin parhaillaan kouluhuoneena. Kylän +koulumestari istui puutuolilla, jalat erääseen kannatinpylvääseen +nojaten; lapset kyyhöttivät lattialla hänen ympärillänsä, kivitaulut +käsissään ja kuorossa toistellen opittaviansa. Talon isäntä oli eräs +Tarini Tshaturdzhi. Hän kuulusteli Bhupenia, kunnes tunsi minun +historiani juurta jaksain. Palatessamme asuntoomme Bhupen huomautti: +'Sinulla on tänään hyvä onni; saat kohta naimatarjouksen.' Minä kysyin, +mitä hän tarkoitti, ja hän jatkoi: 'Tuo veikko, Tarini Tshaturdzhi, on +rahanlainaaja, ja pahempaa saituria et maailmasta löydä. Joka kerta, +kun piiriin saapuu uusi tuomari, hän kehuskelee yhteiskunnallista +mielenlaatuansa huomauttaen sallivansa pitää koulua talossaan. +Todellisuudessa hän ei anna koulumestarille muuta kuin ruoka-ateriat, +ja siitä hyvästä tuon mies paran täytyy istua kello kymmeneen saakka +illalla kirjoittamassa Tarinin laskuja; palkkansa koulumestari saa +oppilaiden lukukausimaksuista ja hallituksen myöntämästä avustuksesta. +Tarinilla oli sisar, joka jäi miehensä kuollessa ihan varattomaksi +ja joka hänen niin muodoin oli otettava hoiviinsa. Vaimo oli silloin +raskaana ja kuoli synnyttäessään tytön. Kuolemia aiheutui yksinomaan +asianmukaisen lääkärinavun puutteesta. Tarinilla oli toinenkin +leskeytynyt sisar, joka toimitti kaikki talousaskaret vapauttaen hänet +siten pitämästä palvelijatarta. Tämä olento-raukka otti hoitaakseen +orpoa, mutta kuoli hänkin muutaman vuoden kuluttua. Tyttö on siitä +pitäen saanut kovaa kokea raataessaan enonsa ja tätinsä hyväksi ja +saaden pelkkää sättimistä palkaksensa. Hän on ehtinyt melkein naimaiän +ohi, mutta ei ole helppo tehtävä löytää sellaiselle osattomalle +orvolle miestä, varsinkaan kun ei kukaan kyläläisistä tuntenut hänen +vanhempiansa. Sitäpaitsi hän on syntynyt isän kuoleman jälkeen, ja kylä +juorut juttelevat kaikenlaista hänen alkuperästänsä. Jokainen tietää +Tarini Tshaturdzhin upporikkaaksi, ja senvuoksi he tyttöä häväisevät +toivoen voivansa pusertaa Tarinilta suuret myötäjäiset, jos hän mielii +saada tytön miehelään. Jo neljä vuotta hän on sanonut tyttöä kymmenen +vuoden ikäiseksi, joten hänen nyt täytyy olla vähintään neljäntoista. +Kaikesta huolimatta hän on kaunein tyttö, mitä olen milloinkaan +nähnyt, kaunis kuin pyhä lootuskukka. Jos nuori vieras bramaani sattuu +tänne kulkeutumaan, pyytää ja rukoilee Tarini häntä ottamaan hänen +sisarentyttärensä vaimokseen, mutta vaikka nuori mies olisikin halukas, +säikyttävät kyläläiset hänet, ja kihlauksesta ei tule mitään. Nyt tulee +sinun vuorosi, aivan varmasti.' Tiedätkö, äiti, minä olin silloin niin +uhkarohkea, että sanoin heti, silmänräpäystäkään empimättä: 'Hyvä, +minä nain tytön.' Olin aina ajatellut sinua yllättää tuomalla taloon +oikeauskoisen pienen hindulaisminiän -- tiesin varsin hyvin, että jos +naisin täysikasvuisen Brahma Samadzhin naisen, niin kumpikaan meistä ei +tulisi onnelliseksi. Bhupen oli ällistyksissään. 'Lasketko leikkiä!' +huudahti hän. 'En ollenkaan', vastasin minä, 'olen tehnyt päätökseni'. +'Oletko tosissasi?' kysyi Bhupen. Minä vakuutin olevani. Tarini +Tshaturdzhi tuli asuntoomme jo samana iltana ja anoi anomuksensa kädet +ristissä bramaaninnuoran päällä. 'Minä rukoilen teitä auttajakseni', +sanoi hän. 'Tulkaa itse tyttöä katsomaan; ellei hän teitä miellytä, +niin asiassa tietenkään ei ole enempää tekemistä, mutta älkää missään +tapauksessa kuunnelko vihollisteni valheita ja vääristelyjä.' 'Ei +ole tarpeen, että hänet näen', vastasin minä, 'te voitte määrätä +hääpäivän'. 'Ylihuomenna on otollinen päivä', sanoi Tarini, 'valitaan +se'. Hänen surkean anelemisensa ja sopimattoman kiirehtimisensä +syy oli luonnollisesti vaivatta arvattavissa: hän halusi välttää +hääjuhlallisuuksista koituvia suuria kustannuksia. Vihkiminen kuitenkin +tapahtui asianmukaisessa järjestyksessä." + +"Vihkiminen tapahtui!" huudahti Kshemankari pelästyneenä, "oletko +tosissasi, Nalin?" + +_Nalinaksha_: "Ihan tosissani, äiti. Minä astuin jälleen venheeseen, +morsian kerallani. Me lähdimme matkaan iltapäivällä -- oli vielä +maaliskuu ja oli hyvinkin syytä odottaa kaunista säätä -- mutta samana +iltana, vain paria tuntia myöhemmin, meidät yllätti kuuma tuulenpyörre, +ja ennenkuin aavistimmekaan oli venhe kumossa ja näkymättömissä." + +"Armollinen taivas!" huudahti Kshemankari kauhistuneena. + +_Nalinaksha_: "Tullessani jälleen tajuihini havaitsin uivani syvässä +vedessä aaltoja vastaan taistellen; venheestä ja siinä olijoista ei +näkynyt mitään merkkiä. Minä annoin tiedon poliisille, joka toimitti +perinpohjaiset tutkimukset, mutta tuloksetta!" + +Kshemankarin kasvot olivat muuttuneet tuhkanharmaiksi. + +"Amen", sanoi hän, "tapahtunutta emme voi toiseksi muuttaa; mutta +älä puhu siitä enää koskaan minulle. Minua värisyttää, kun sitä vain +ajattelenkin." + +_Nalinaksha_: "Minä en olisi kertonut sitä milloinkaan, äiti, ellet +olisi yrittänyt pakottaa minua menemään naimisiin." + +_Kshemankari_: "Mitä sanotkaan; eihän tuo onnettomuus mitenkään sinua +estä naimisiin menemästä!" + +_Nalinaksha_: "Tyttö on voinut sittenkin jäädä eloon; senvuoksi +naimisiin meneminen minua arveluttaa." + +_Kshemankari_: "Oletko mieletön? Jos hän eläisi, olisit varmaan hänestä +kuullut." + +_Nalinaksha_: "Hän ei tiedä minusta mitään. Minä olin hänelle niin +vieras kuin suinkin. Luulenpa, ettei hän ole edes nähnyt kasvojani. +Benaresiin saavuttuani minä kirjoitin Tarini Tshaturdzhille mainiten +osoitteeni, mutta kirjeeni ei nähtävästi ole häntä saavuttanut, koska +se myöhemmin tuli takaisin perillesaamattomana." + +_Kshemankari_: "Entä sitten?" + +_Nalinaksha_: "Minä olen päättänyt odottaa kokonaisen vuoden, ennenkuin +pidän hänen kuolemaansa varmana." + +_Kshemankari_: "Sinä olet aina ollut ylen tunnollinen! Miksi kokonaisen +vuoden?" + +_Nalinaksha_: "Se aika on pian ohi, äiti. Nyt on joulukuu; seuraava +kuukausi on ilmankin huonoenteinen häiden viettoa varten. Sitten on +jäljellä vain helmikuu, ja maaliskuussa vuosi on täysi." + +_Kshemankari_: "Olkoon menneeksi. Sinun on kuitenkin pidettävä +itseäsi varmasti kihlautuneena. Minä olen esittänyt Hemnalinin isälle +nimenomaisen kosinnan." + +_Nalinaksha_: "Ihminen päättää, mutta on olemassa toinen, joka säätää, +ja minä jätän asian hänen haltuunsa." + +_Kshemankari_: "Niin tapahtukoon. Mutta millaisen kauhean asian minulle +kerroitkaan! Vapisen vieläkin sitä ajatellessani." + +_Nalinaksha_: "Sitä minä pelkäsinkin, äiti, ja pelkäänpä, että kuluu +pitkä aika, ennenkuin siitä toivut. Kun jokin asia sinua järkyttää, +et pääse helposti takaisin tasapainoon. Nyt ymmärrät, miksi ei tehnyt +mieleni tarinaa sinulle kertoa." + +_Kshemankari_: "Teit oikein, poikani. En tiedä, mikä minua on alkanut +viime aikoina vaivata: kun kuulen jostakin onnettomuudesta, niin +minut valtaa kauhistus. En uskalla avata kirjettä, koska pelkään sen +sisältävän huonoja uutisia. Tiedäthän, että olen aina sinua suorastaan +pyytänyt olemaan minulle kertomatta sellaisia asioita. Pelkään, etten +elä kauan; mistäpä muuten johtuisivatkaan nämä alinomaiset järkytykset?" + + + + +YHDESKUUDETTA LUKU + + +Kamilan saapuessa Gangesin rannalle matalalentoinen joulukuun aurinko +oli jo ehtinyt kuulaan taivaan ja tumman maan rajoille. Laskeutuvassa +hämärässä Kamila tervehti poishäipyvää jumaluutta. Hän pirskoitti +päälaellensa pyhää vettä, astui sitten virtaan, kohotti reunatusten +yhteen liitetyin käsin vettä pyhän virran juomauhriksi ja sirotti +kukkia kymin viedä. + +Hän kumartui palvomaan kaikkia taivaan valtoja. Kohottaessaan päänsä +maasta hän muisteli vielä erästä olentoa, jolle oli kunnioituksen +velkaa. Hän ei ollut milloinkaan uskaltanut kohottaa katsettansa +hänen kasvoihinsa. Sinä yönä, jonka he olivat viettäneet vieretysten, +hänen silmänsä eivät olleet etsineet tutun tuntemattoman jalkojakaan. +Morsiuskammiossa oli sulhanen lausunut jonkin sanan hänen +tyttötovereillensa, mutta ääni oli tuskin jaksanut tunkeutua harson ja +ujouden esteiden läpi. Nyt, virran rannalla seisoessaan, hän yritti +innokkaasti, mutta turhaan, palauttaa mieleensä hänen äänensä sointua. + +Oli jo ollut myöhä yö, kun häämenot oli suoritettu. Hän oli ollut +niin lopen väsynyt, että uni oli ottanut hänet valtoihinsa, hänen +voimatta sanoa, milloin ja missä. Hänen herätessään seisoi eräs nuori, +naimisissaoleva tuttava hänen vieressään ääneen nauraen ja herätellen +häntä unenhorroksesta. Hän oli yksinään yösijallansa. Tänä elämänsä +viimeisenä hetkenä hänen mielensä ei tavoittanut mitään selvää kuvaa +tuon elämän valtiaasta. Hänen olemuksensa oli Kamilalle suljettu +kirja. Hän ei saanut palautumaan hänen kasvojansa, ei hänen ääntänsä +eikä mitään havaittavaa merkkiä. Sitä punaista silkkinauhaakaan, +jolla sulhasen päällimmäinen vaate oli vihkimismenojen aikana sidottu +-- Kamila ei tietänyt, että se oli kaikkein halvin, minkä Tarini +Tshaturdzhi oli voinut löytää -- sitäkään Kamila ei ollut huolinut +ottaa talteen. + +Se kirje, jonka Ramesh oli kirjoittanut Hemnalinille, oli yhä vielä +hänen vaatteensa helmaan solmittuna. Hän otti sen esiin, istuutui +hiekkaan ja luki pari sivua vielä kerran. Se oli se osa kirjettä, +jossa mainittiin hänen miehensä; siihen ei sisältynyt mitään +yksityisseikkoja, ainoastaan se tosiasia, että hänen nimensä oli +Nalinaksha Tshattopadhjai, että hän oli ollut lääkärinä Rangpurissa ja +ettei Ramesh ollut voinut löytää hänestä jälkeäkään. Kamila etsi muita +lehtiä, mutta niitä ei löytynyt. + +Nalinaksha! Tuo nimi virtasi lääkkeenä hänen sielunsa haavaan. Tuntui +siltä, kuin se olisi täyttänyt hänen sydämensä kukkuroilleen, kuin +se olisi näkymättömänä, tuntumattomana aineena tunkenut läpi hänen +olemuksensa. Kyynelet virtasivat valtoinaan, sulattivat hänen jäisen +päätöksensä ja kevensivät surun sietämätöntä taakkaa. Jokin ääni tuntui +hänelle sanovan: "Tyhjyys on täyttynyt, pimeys on hälvennyt; nyt +tiedän, että olen minäkin osa elävää maailmaa." Hän huudahti palavin +innoin: "Jos tahdon olla hänen uskollinen vaimonsa, niin minun tulee +elää, voidakseni heittäytyä hänen jalkoihinsa. Mikään ei voi minulta +sitä palkkaa riistää. Niin kauan kuin elämä kestää, en ole häntä +menettänyt. Herra on varjellut minut kuolemasta, jotta voin häntä +palvella!" + +Hän otti avainkimpun liinasta, johon oli sen kietonut, ja sinkosi sen +menemään. Sitten hän, muisti Rameshin antaman rintaneulan, irroitti +senkin nopeasti ja viskasi virtaan. Sitten hän kääntyi länttä kohti ja +alkoi vaeltaa, selvästi tietämättä, minne aikoi ja miten suunnitteli +panevansa toimeen tiedustelut. Hän tiesi vain, että piti lähteä +eteenpäin, ettei saanut viipyä hetkeäkään siinä, missä oli. + +Talvisen iltahämärän viimeinen kajaste häipyi pian taivaalta. Virran +hiekkaranta hohteli heikosti pimeästä, ikäänkuin olisi maalaaja +pyyhkinyt pois heleävärisen maisemansa kuviot jättäen näkyviin +värittömän kankaan. Kuuton taivas, jossa tähdet tyynesti paistoivat, +hengitteli hiljaa aution virranrantaman yläpuolella. + +Kamila ei voinut nähdä edessään muuta kuin loputtomalta näyttävän +aution tyhjyyden, mutta tiesi, että oli lähdettävä eteenpäin, eikä +pysähtynyt hetkeksikään ajattelemaan, minne askelet oli suunnattava. +Hän päätti kuitenkin noudatella virran rantaa. Siten kulkien ei +tarvitsisi kysellä tietä, ja jos vaara uhkaisi, löytäisi hän heti +turvapaikan Ganges-emon helmasta. + +Ilmassa ei ollut yhtään sumua, ja pimeys, joka kääri Kamilan +vaippaansa, ei sekään salannut häneltä tietä. Yön edistyessä sakaalit +tulivat esiin vehnäpeltojen peitosta ja ulvahtelivat epäsointuisin +äänin. Kamila oli jo kulkenut pari tuntia, kun ranta kohosi korkeaksi +äyrääksi ja hiekan sijaan tuli viljeltyä peltomaata. Tien sulki eräs +kylä, mutta kun hän tykyttävin sydämin sitä lähestyi, kävi ilmi, että +kaikki kylän asukkaat nukkuivat sikeätä unta. Kun hän arastellen kiersi +kylää, alkoivat voimat pettää, ja ehdittyään vihdoin jyrkältä näyttävän +rinteen laelle hän lyyhistyi viikunapuun juurelle ja vaipui äärimmäisen +uupumuksen uneen. + +Hänen päivänkoitteessa herätessään oli kapeneva kuu noussut ja valaisi +heikosti pimeyttä. Hänen vieressään seisoi vanhahko naishenkilö, joka +kyseli häneltä kyselemistään omalla kielellänsä. "Kuka oletkaan? Mitä +täällä teet? Makaat tällaisena kylmänä yönä ulkona puun alla!" + +Kamila hypähti säikähtäen jalkeilleen. Silmäillessään ympärillensä hän +näki aivan lähellä laiturin, jossa lepäsi kaksi parkkialusta. Vanha +naishenkilö oli matkalla ja oli noussut varhain kylpeäkseen, ennenkuin +toiset alkoivat liikkua. + +"Sinä näytät bengalilaiselta", jatkoi hän. + +"Minä olen bengalilainen", virkkoi Kamila. + +"Miten olet joutunut tänne makaamaan?" + +"Olen menossa Benaresiin. Myöhään yöllä minä väsyin ja paneuduin tähän +makuulle." + +"Onko kummempaa kuultu? Menossa Benaresiin jalkaisin! No, menehän +tuonne alukseen. Minä tulen heti peseydyttyäni." + +Vanha nainen peseytyi, tuli Kamilan luo ja alkoi seikkaperäisesti +kertoa itsestään ja matkansa tarkoituksesta. Hän oli sukua +ghazipurilaiselle Siddhu Babulle, jonka poika oli vast'ikään viettänyt +häitänsä suurin juhlallisuuksin. Hänen oma nimensä oli Nabinkali, +hänen miehensä Mukundalal Datta; he kuuluivat kajastha-kastiin ja +olivat kotoisin Bengalista, mutta asuivat nyt Benaresissa. Sukulaiset +eivät olleet kutsuneet heitä häihin, mutta he olivat siitä huolimatta +lähteneet Ghazipuriin toivoen Siddhu Babun sittenkin ottavan heidät +vastaan. Talon emäntä oli kuitenkin pahoitellen ilmoittanut, +ettei voinut tarjota heille vieraanvaraisuutta. "Tiedättehän, +ystäväiseni", oli hän sanonut Nabinkalille, "että mieheni on kovin +kivulloinen; lapsuudesta lähtien hänen on täytynyt noudattaa +erikoista ruokajärjestystä. Meillä on lehmä, jonka maidosta kirnuamme +voita, voista teemme _ghitä_ ja _ghin_ avulla valmistamme hänelle +_lutshi_kakkuja. Sellaista lehmää ei sovi ruokkia millaisella rehulla +tahansa -- --" ja niin aina edespäin. + +"Mikä on nimesi?" kysyi hän tuon selonteon jälkeen. + +"Kamila." + +_Nabinkali_: "Sinulla näkyy olevan rautaiset renkaat; miehesi siis on +elossa?" + +"Hän katosi häittemme jälkeisenä päivänä." + +_Nabinkali_: "Mitä ihmettä! Sinähän näytät aivan nuorelta! Et voi olla +juuri viittätoista vuotta vanhempi", jatkoi hän tarkastellen Kamilaa +kiireestä kantapäähän. + +"En tiedä tarkoin ikääni, mutta olen varmaan suunnilleen viidentoista +vuoden ikäinen." + +_Nabinkali_: "Sinä olet bramaaneja, eikö totta?" + +"Olen." + +"Missä sukulaisesi asuvat?" + +_Kamila_: "Minä en ole milloinkaan ollut mieheni kotipuolessa. Isäni +oli kotoisin Bisukalista." (Vaikka Kamila ei ollut Bisukalissa käynyt, +hän kuitenkin tiesi, että hänen isänsä oli siellä syntynyt.) + +_Nabinkali_: "Entä vanhempasi?" + +_Kamila_: "Isäni ja äitini ovat molemmat kuolleet." + +_Nabinkali_: "Siunatkoon! Mitä nyt aiot ottaa eteesi?" + +_Kamila_: "Minä tarvitsen vain katon pääni päälle ja kaksi ateriaa +päivässä. Jos löydän Benaresista kunnon ihmisiä, jotka tuon minulle +antavat, niin teen työtä elatuksekseni. Minä osaan keittää." + +Nabinkali oli salaa erittäin mielissään siitä, että voi saada +bramaanikastiin kuuluvan keittäjättären ihan ilmaiseksi. Hän kuitenkin +varoi mielihyväänsä osoittamasta. + +"Me itse emme sinua tarvitse", sanoi hän, "olemme tuoneet omat +bramaanipalvelijamme Bengalista. Sitäpaitsi emme voi käyttää ketään, +jonka ainoana suosituksena on se, että hän on bramaani. Mieheni on +hyvin vaatelias, mitä aterioihin tulee. Hyvää miespalvelijaa ei +voi saada vähemmällä kuin neljältätoista rupialla kuukaudessa, ja +hän tarvitsee lisäksi ravinnon ja vaatteet. Sinä olet tässä, olet +bramaanityttö ja vaikeassa asemassa; ehkäpä on sittenkin parasta, +että lähdet mukaamme. Meillä on paljon nälkäisiä suita ruokittavina, +ja siihen kuluu joka tapauksessa paljon muonaa; jos tulee yksi +lisäksi, niin se ei mitään merkitse. Työ ei tule olemaan liian raskas. +Nykyjään olemme kotona vain me, mieheni ja minä. Kaikki tyttäreni ovat +naimisissa, eikä heillä ole mitään hätää. Meillä on yksi ainoa poika, +joka on nykyjään virkamiehenä Seradzhgandzhissa. Kaksi kuukautta sitten +saimme kuvernööriltä kirjeen, jossa mainittiin hänen nimityksensä +rauhantuomariksi. Minä sanoin miehelleni: 'Meidän Noton -- se on +hänen nimensä -- ei ole pakko; miksi hän lähtisikään sinne asti? Minä +kyllä tiedän, ettei monikaan onnistu saavuttamaan sellaista asemaa, +mutta on liian kovaa, että poika paran on asuttava niin kaukana kotoa. +Miksi? Eihän ole mitään pakkoa?' Mutta mieheni se vain sanoi: 'Hyvä +isä, eihän ole siitä kysymys! Te naiset ette näitä asioita ymmärrä. +Luuletko, että minä olen suotta kouluttanut Noton lakimieheksi? +Se ei tule kysymykseenkään! Hänellä täytyy olla virkatoimi, sillä +hänenlaisensa nuorukaiset keksivät muuten kaikenlaisia kepposia.'" + +Venheet kiitivät myötätuulessa vastavirtaan, ja Benares saavutettiin +muutamassa tunnissa. Koko seurue kulki erääseen kaksikerroksiseen +taloon, joka sijaitsi pienessä puutarhassa kaupungin äärimmäisillä +rajoilla. Neljätoista rupiaa ansaitsevasta bramaanikeittäjästä ei +ollut jälkeäkään nähtävissä. Eräs palvelijoista tosin oli bramaani, +mutta hän oli Orissasta, josta koillisen Intian halvimmat työläiset +ovat kotoisin. Sitäpaitsi Nabinkali ajoi hänet pois joitakin +päiviä Kamilan saapumisen jälkeen, palkkaa maksamatta, äkillisen +kiukunpuuskan vallassa. Koska osoittautui mahdottomaksi löytää toista +keittäjää neljäntoista rupian kuukausipalkalla, täytyi Kamilan ottaa +huoleksensa kaikki keittiöaskareet. Nabinkali jakeli anteliaasti hyviä +neuvoja. "Tiedätkö, ystäväiseni", tapasi hän Kamilaa varoitella, +"Benares on huono paikka sinunlaisellesi nuorelle tytölle. Et saa +lähteä milloinkaan yksin laadulle. Kun menen Gangesiin kylpemään tai +rukoilemaan Bishveshvarin kuvaa, otan sinut mukaani." + +Hän piti tarkoin huolta siitä, ettei Kamila pääsisi hänen kynsistänsä +luiskahtamaan. Tytöllä ei tosiaankaan ollut milloinkaan tilaisuutta +tavata kaltaisiansa. Talousaskareihin kului koko päivä, ja illalla +Nabinkali kertoi lukemattomista koruistansa ja jalokivistänsä, kulta- +ja hopea-astioistansa ja upeista brokadeistansa, joita ei ollut ottanut +mukaansa Benaresiin, koska pelkäsi varkaita. + +"Mieheni ei ole tottunut syömään messinkiastioista ja oli aluksi aina +tyytymätön. Hän sanoi: 'Mitä se haittaa, vaikka joitakin kappaleita +varastetaankin? Voimmehan ostaa kohta uusia sijaan.' Minä en kumminkaan +voinut suostua sellaiseen rahantuhlaukseen. Kärsin mieluummin vähän +aikaa puutetta. Kotipuolessa meillä on iso talo ja palvelijoita +kokonainen liuta, niin paljon, etten lukumäärää tiedä, mutta emmehän +me voi kuljettaa mukanamme kahta-kolmeakymmentä henkeä. Mieheni tahtoi +vuokrata täältä läheltä erikoisen rakennuksen niitä varten, mutta +minä sanoin 'ei', minä en voinut sitä sietää. Tässä on hyvä tilaisuus +saada elää hieman hiljaisemmin. Minulla ei olisi yön lepoa eikä päivän +rauhaa, jos olisi niin paljon palvelijoita ja huoneita silmällä +pidettävänä." Ja niin edespäin aina pahoinvointiin asti. + + + + +KAHDESKUUDETTA LUKU + + +Kamilan elämä Nabinkalin talossa oli kuin matalaan, mutaiseen +lammikkoon suljetun kalan. Hänen ainoa pelastuksensa oli pakeneminen, +mutta siitä ei voinut olla puhettakaan niin kauan kuin hän ei tietänyt, +minne paeta. Hänen äskeinen vaelluksensa oli hänelle osoittanut, kuinka +kaamealta maailma öiseen aikaan näyttää, ja hän säikkyi ajatellessaan +toista samanlaista retkeä kohti tuntemattomia kohtaloita. + +Omalla omituisella tavallaan Nabinkali tosin piti Kamilasta, mutta +hänen kiintymyksensä ilmeni epämiellyttävässä muodossa. Hän oli +tullut tytön avuksi hädän hetkenä, mutta teki hänelle vaikeaksi +tuntea vastaavaa kiitollisuutta, joten Kamila viihtyi paljoa paremmin +talousaskareita toimitellessaan kuin ikävystyttävinä lomahetkinä, jotka +hänen oli pakko viettää Nabinkalin seurassa. + +Eräänä aamuna eukko huusi hänet luoksensa ja piti hänelle seuraavan +puheen: "Kuulehan, neitiseni, mieheni ei voi tänään oikein hyvin, +joten hänen pitää saada ohukaisia tavallisen ruokansa asemesta. Sinun +ei kumminkaan tarvitse siinä tuhlata niin summattomasti voinsulaa. +Myönnän mielelläni, että olet hyvä keittäjätär, mutta minun on mahdoton +ymmärtää, mitä teet niin paljolla voilla. Siinä suhteessa Urija oli +sinua etevämpi. Hän käytteli voita hänkin, se on selvää, mutta ruoassa +sitä tuskin maistoi." + +Kamila ei koskaan vastustellut; saatuaan nuhteita hän jatkoi +rauhallisesti työtänsä, ikäänkuin ei olisi mitään kuullut. Tänä +aamuna loukkaus kuitenkin koski häneen kipeästi, ja hän hautoi sitä +mielessään samalla kuin puhdisteli vihanneksia. Hän oli parhaillaan +ehtimässä siihen päätelmään, että maailma on iloton paikka ja elämä +rasittava taakka, kun hänen korvansa samassa tavoittivat jotakin, mikä +herätti hänen huomiotansa. Nabinkali oli kutsunut palvelijan luoksensa +antaakseen hänelle määräyksiä, ja Kamila kuuli hänen sanovan: + +"Kuule, Tulsi, juokse nopeasti kaupunkiin ja nouda tohtori Nalinaksha; +sano hänelle, että isäntäsi on sairastunut." + +Tohtori Nalinaksha! Auringonsäteet karkeloivat Kamilan silmissä kuin +kultaiset, näkymättömien sormien koskettelemat luutunkielet. Hän heitti +vihannekset käsistään ja asettui keittiön ovelle väijymään alastulevaa +Tulsia. Kohta hänen ilmaannuttuaan näkyviin Kamila tiedusteli', minne +hän oli menossa. + +"Minä menen hakemaan tohtori Nalinakshan", vastasi Tulsi. + +"Kuka hän on?" + +"Hänkö? Pian kaikkein paras tohtori koko paikkakunnalla." + +"Missä hän asuu?" + +"Kaupungissa, suunnilleen peninkulman päässä täältä." + +Kamilalla oli tapana jakaa palvelijoille aterioiden jäännökset. +Lukuisat nuhteet eivät olleet voineet häntä siitä pidättää, sillä hänen +päätöstänsä lujitti se vakaumus, etteivät palvelijat Nabinkalin ankaran +vallan alaisina saaneet milloinkaan kyllikseen syödä. Sitäpaitsi isäntä +ja emäntä söivät harvoin oikeaan aikaan, joten palvelijain täytyi +odottaa vuoroansa. Senvuoksi Kamilalta joka päivä surkeasti aneltiin +palasta nälän viihdyttämiseksi, eikä hän hennonut kieltää. Tällaiset +ystävyydentyöt piankin muuttivat kaikki palvelijat hänen kuuliaisiksi +orjiksensa. + +"Mitä sinä siellä keittiön ovella vaaniskelet, Tulsi?" kuului kirkuva +ääni yläkerrasta. "Luuletko, etten sinua näe? Etkö voi lähteä +kaupunkiin sitä ennen neuvottelematta keittäjättären kanssa? Eipä +ihme, jos paljon katoaa! Kuulehan, mamselli, älä unohda, että minä +olen ottanut sinut maantieltä hoiviini. Onpa se soma tapa palkita +hyvyyttäni!" + +Nabinkali eli siinä varmassa vakaumuksessa, että koko talonväki oli +tehnyt salaliiton hänen ryöstämiseksensä. Hän oli sitä mieltä, että jos +ampui umpimähkään ympärillensä, niin ainakin puolet nuolista osuivat +maaliin, ja että palvelijain tuli tietää hänen olevan aina varuillansa +eikä antavan helposti itseänsä pettää. + +Tässä tapauksessa hänen mielenpurkauksensa kaikui kuuroille korville, +mikäli se oli suunnattu Kamilaa vastaan. Tyttö jatkoi konemaisesti +työtänsä mielen askarrellessa muualla. + +Hän odotteli jälleen keittiönovella Tulsia palaavaksi, ja tyttö +ilmestyikin aikanaan, mutta yksin. + +"Tuleeko tohtori?" kysyi Kamila. + +_Tulsi_: "Ei, hän ei voinut tulla." + +_Kamila_: "Miksei?" + +_Tulsi_: "Hänen äitinsä on sairaana." + +_Kamila_: "Hänen äitinsä? Eikö hänellä ole ketään, joka äitiä hoitaisi?" + +_Tulsi_: "Ei, hän ei ole naimisissa." + +_Kamila_: "Kuinka sen tiedät?" + +_Tulsi_: "Kuulin palvelijoilta, ettei hänellä ole vaimoa." + +_Kamila_: "Hänen vaimonsa on kenties kuollut." + +_Tulsi_: "Mahdollista kyllä; mutta hänen palvelijansa Bradzha sanoi, +ettei hänellä ole Rangpurissakaan ollut vaimoa." + +"Tulsi!" huusi emäntä portaitten yläpäästä. + +Kamila pakeni keittiöönsä, ja Tulsi kiiruhti tottelemaan huutoa. + +Nalinaksha -- Rangpurissa ollessaan -- Kamilan epäilykset olivat +kerrassaan hälvenneet. Tulsin jälleen ilmaantuessa hän vielä kysyi +tytöltä: + +"Kuulehan, Tulsi, minulla on sukulainen, ihan samanniminen kuin tohtori +-- hän on bramaani, eikö totta?" + +_Tulsi_: "Epäilemättä; hän on bramaani, Tshaturdzheja." + +Tulsi pelkäsi emännän hänet keksivän, jos hän jatkaisi keskustelua, ja +poistui nopeasti Kamilan luota. + +Kamila meni suoraa päätä Nabinkalin luo, sanoi saaneensa työnsä +valmiiksi ja haluavansa lähteä peseytymään Dashashvamedh Ghatille +Gangesin rantaan. + +_Nabinkali_: "Se on tänään aivan mahdotonta. Mieheni on sairaana; +voidaan tarvita yhtä ja toista. Miksi tahdot juuri tänään sinne lähteä?" + +"Olen vast'ikään kuullut, että eräs sukulaiseni, jonka kovin mielelläni +kohtaisin, on Benaresissa." + +_Nabinkali_: "Ei, kiitoksia! Niin tuhma en ole! Kuka sen on sinulle +sanonut? Tulsi, kukapa muu? Nytpä sanon sinulle jotakin, neitiseni: +niin kauan kuin olet talossani, et lähde yksin ulos, et peseytymään +etkä sukulaisia kaupungista ilminuuskimaan. Se ei käy päinsä, ja minä +pidän huolta siitä, ettei niin tapahdu." + +Portinvartija sai tehtäväkseen ajaa muitta mutkitta Tulsin tiehensä +ja olla sallimatta hänen milloinkaan enää näyttäytyä talossa; toisia +palvelijoita taas ankarasti kiellettiin juttelemasta Kamilan kanssa. + +Kamila oli ollut kärsivällinen niin kauan kuin ei tietänyt mitään +varmaa Nalinakshasta, mutta nyt hänen mielensä alkoi kuohua. Hänestä +tuntui sietämättömältä jäädä hetkeksikään vieraan katon alle, kun hänen +oma puolisonsa asui samassa kaupungissa. Hän suoritti töitänsä yhä +huolimattomammin, ja Nabinkali moitti jokaisesta laiminlyönnistä. + +"Kuulehan, neitiseni", sanoi hän, "sinun käyttäytymisesi ei minua +miellytä. Alatko jurotella? Sinulla on vapaus paastota, jos niin +haluat, mutta meillä ei ole vähintäkään halua kuolla nälkään. Se, mitä +nykyjään keittelet, ei kelpaa syötäväksi." + +"Minä en voi enää tehdä työtä teille", vastasi Kamila. "En voi sitä +kestää. Päästäkää minut menemään." + +"Vain niin!" ivaili Nabinkali. "Se siitä nykyaikana palkaksi, kun +ihmisille hyvää tekee! Ajattelehan, että minä lähetin pois vanhan kelpo +bramaanin vain saadakseni sijaa sinulle, ja nyt hän on tiessään, taivas +tiesi missä, huuletko riittävän, että tulet muitta mutkitta sanomaan: +'Päästäkää minut menemään!' Koetappas vain juosta tiehesi, niin näet, +eikö poliisi pian ole kintereilläsi. Minun poikani on tuomari, ja moni +on jo joutunut hirsipuuhun hänen määräyksestänsä. Sinun ei tarvitse +yrittää juonitella kanssani. Olet kai kuullut Gadasta? Hän oli hävytön +herrallensa, ja me annoimme hänelle läksytyksen; hän istuu vielä nytkin +vankilassa! Meitä sinä et pidä pilkkanasi!" + +Gadan tarina oli ihan tosi. Mies parka oli tuomittu vankeuteen, koska +häntä syytettiin kellon varastamisesta. + +Kamila ei tietänyt mitään neuvoa. Nyt, kun näytti siltä, että elämän +onni oli hänen ulottuvillansa, hänen kätensä olivat kahlehditut. +Kohtalo oli leikkinyt säälimätöntä leikkiä. Neljän seinän +sisäpuolelle vangitun vaivalloinen elämä kävi sietämättömäksi. +Saatuaan ilta-askareensa suoritetuiksi hän tavallisesti otti huivin +hartioillensa ja lähti ulos puutarhaan, kylmään yöilmaan. Siellä hän +asettui muurin kupeelle ja tuijotteli kaupunkiin johtavalle tielle. +Hänen kiihkeä halunsa saada palvella omaa miestänsä ajoi hänen +ajatuksensa liikkumaan tuota autiota, pimeätä katua pitkin etsien +taloa, jota hän ei ollut milloinkaan nähnyt. Niin hän seisoi usein +tuntikausia liikahtamatta. Vihdoin hän kumarsi syvästi kunnioittaen ja +vetäytyi huoneeseensa. + +Pian häneltä kuitenkin riistettiin tämäkin vähäinen lohdutus, +tämä mitätön vapauden jäännös. Eräänä iltana Nabinkalin mieleen +johtui kutsua hänet luoksensa päivätyön päätyttyä. Palvelija palasi +ilmoittaen, ettei bramaanityttöä löytynyt mistään. + +"Tarkoitatko, että hän on minulta karannut?" huudahti Nabinkali, +tempasi lampun ja tarkasti itse koko talon löytämättä kumminkaan +jälkeäkään Kamilasta. + +Nabinkali lähti miehensä Mukunda Babun luo -- hän istui parhaillaan +tupakoiden, silmät puoliummessa -- ja ilmoitti hänelle, että Kamila oli +kaikesta päättäen karannut. Mukunda Babu ei ollut siitä millänsäkään. +"Minähän kielsin häntä", mutisi hän unisesti, "hän on tottelematon +olento. Onko hän vienyt mitään mukanansa?" + +"Huivia, jonka olen hänelle antanut lämpimiksi, ei ole hänen +huoneessansa. En ole vielä katsonut, puuttuuko muutakin." + +"Ilmoita poliisille", lausui hänen miehensä asiallisesti. Eräs +palvelijoista lähetettiin sanaa viemään, lyhty mukanansa. Sillävälin +oli Kamila palannut sisään ja näki, kuinka Nabinkali käänsi hänen +huoneessaan kaikki ylösalaisin saadakseen varmuuden siitä, oliko +jotakin varastettu. + +"Mitä juonia sinulla nyt on? Missä olet ollut?" huusi hän kohta Kamilan +nähtyänsä. + +"Minä olin puutarhassa kävelemässä saatuani päivätyön tehdyksi." + +Nabinkali alkoi purkaa kiukkuansa. Hän ei valikoinut sanojansa, ja +kaikki palvelijat kokoontuivat ympärille kuuntelemaan. + +Miten Nabinkali pauhasikin, Kamila ei ollut milloinkaan suonut +hänelle iloa nähdä hänen itkevän. Tälläkään kerralla ei käynyt niin: +tytön kasvot eivät värähtäneetkään; hän seisoi kuin kuvapatsas +herjaustulvan keskellä. Sen näyttäessä hieman laimenevan Kamila +huomautti: "Pelkäänpä, että olette minuun tyytymätön, olisi parempi, +jos päästäisitte minut menemään." + +"Tietysti päästän. Jos luulet, että aion vielä kauemmin ruokkia ja +vaatettaa tuollaista kiittämätöntä olentoa, niin pahoin erehdyt, mutta +ennenkuin lasken sinut menemään, näytän sinulle, kenen kanssa olet +tekemisissä." + +Kamila ei enää uskaltanut liikkua kynnystä kauemmaksi. Hän sulkeutui +huoneeseensa ja lohdutti itseänsä sillä ajatuksella, että kärsimys oli +ehtinyt huippukohtaansa ja että Taivaan vihdoinkin täytyi lähettää +hänelle apua. + +Seuraavana iltana Mukunda Babu lähti kävelylle ottaen mukaansa kaksi +palvelijaa, ja ulko-ovi suljettiin sisäpuolelta hänen lähdettyänsä. +Oli jo alkanut hämärtää, kun ulkoa kuului ääni kysyvän, oliko isäntä +kotosalla. + +Nabinkali hypähti heti seisaalleen. + +"Hyväinen aika, se on tohtori Nalinaksha! Budhija! Budhija!" Mutta kun +Budhijaa ei näkynyt eikä kuulunut, hän kääntyi Kamilan puoleen: + +"Juokse alas ja avaa ovi, juoksethan? Sano tohtorille, että mieheni +on lähtenyt ajelemaan ja palaa aivan pian. Pyydä häntä vähän aikaa +odottamaan." + +Kamila otti lyhdyn ja lähti portaita alas. Hänen polvensa vapisivat, +sydän tykytti kiivaasti ja kädet olivat kylmät ja kosteat. Hän pelkäsi +hämmennyksen estävän häntä kunnollisesti näkemästä. + +Hän avasi salvan, veti harson kasvoillensa, avasi oven ja seisoi +Nalinakshaa vastapäätä. + +"Onko Mukunda Babu kotona?" kysyi tohtori. + +"Ei; käykää sisään, olkaa hyvä", vastasi Kamila. + +Nalinaksha astui oleskeluhuoneeseen ja oli juuri istuutunut, kun +ilmaantui Budhija, joka esitti sen, mikä oli jätetty Kamilan tehtäväksi. + +Kamilan sydän tuntui olevan pakahtumaisillaan; hän astui horjuen +kuistikolle, mistä voi selvästi nähdä Nalinakshan, ja istuutui sinne +saadakseen sisäisen myrskyn tyyntymään. Ankara kiihtymys ja pureva +yökylmä värisyttivät hänen koko ruumistansa. + +Nalinaksha istui mietteissään yksinäisen öljylampun valokehässä, +ja vapiseva Kamila silmäili häntä kiinteästi pimeältä kuistikolta. +Kyyneliä kumpusi esiin alinomaa samentaen näköä, mutta hän pyyhki ne +nopeasti. Hän keräsi koko sielunsa katseeseensa, kunnes tuntui siltä, +kuin olisi sen magneettisen vetovoiman täytynyt vetää Nalinaksha hänen +olemuksensa polttopisteeseen. Valo lankesi nuoren miehen korkealle +otsalle ja hänen rauhallisiin piirteisiinsä. Jokainen viiva syöpyi +Kamilan mieleen, kunnes koko hänen oma ruumiinsa tuntui taintuvan ja +sulautuvan ympärillä olevaan avaruuteen. Hän ei nähnyt edessänsä mitään +muuta kuin valokehässä olevat kasvot. Kaikki muu oli epätodellista, +koko ympäristö näytti häipyvän olemattomiin, sulautuvan noihin +ainokaisiin kasvoihin. + +Kamila vaipui puolittain tajuttomaan tilaan, josta yht'äkkiä heräsi +huomatessaan Nalinakshan nousseen seisaalleen ja juttelevan Mukunda +Babun kanssa. Miehet saattoivat milloin tahansa astua kuistikolle +ja yllättää hänet kuuntelemasta. Kamila kiiruhti pois ja pakeni +keittiöönsä. Keittiöstä oli ovi pienelle pihamaalle, jonka poikki +jokaisen talosta lähtevän oli kuljettava. + +Kamila odotti, ruumis ja ajatukset kuin tulen vallassa. Kuinka voikaan +sellainen mies olla hänenlaisensa vaivaisen olennon mies! Hänen +kasvojensa häiriytymättömässä tyyneydessä ja sielukkaassa kauneudessa +oli jotakin jumalallista. Nyt Kamila tiesi, etteivät kärsimykset olleet +suotta, ja kumarsi kiitollisena taivasta kerran toisensa jälkeen. + +Portaista kuului askelia, ja Kamila kiiruhti valaisemattomalle ovelle. +Budhija kulki ohi lamppu kädessä, ja hänen jäljessään asteli Nalinaksha +pihan poikki. Kamilan mielessä kaikuivat runoilijan sanat: + +"Herra, sinun palvelijasi on orjattarena vieraan katon alla; sinä +kuljet hänen ohitsensa etkä häntä tunne." + +Kamila odotti, kunnes Mukunda Babu lähti oleskeluhuoneesta illallista +syömään, ja hiipi sitten tyhjään huoneeseen. Hän heittäytyi Nalinakshan +tuolin viereen, kosketti permantoa otsallansa ja suuteli tomua. Ah, +miksi hän ei saanut häntä palvella! Kamilan sydäntä ahdisti estetyn +antaumuksen yltäkylläisyys. + +Seuraavana päivänä Kamila sai kuulla, että tohtori oli määrännyt +Mukunda Babun matkustamaan pitkähköksi ajaksi jollekin terveelliselle +paikkakunnalle satoja peninkulmia Benaresista länteen; matkan +valmisteluun oli jo ryhdytty. + +Kamila meni suoraa päätä emäntänsä luo. + +"Minä pelkään, etten voi lähteä Benaresista", sanoi hän. + +"Miksi et? Kun me voimme, niin miksi et sinä voi. Olet kääntynyt +yht'äkkiä kovin hurskaaksi!" virkkoi Nabinkali, joka otaksui Kamilan +ottavan verukkeeksi uskonnon tahtoessaan jäädä pyhään kaupunkiin. + +_Kamila_: "Sanokaa, mitä tahdotte, mutta minä aion jäädä tänne." + +_Nabinkali_: "Hyvä, saammepa nähdä." + +_Kamila_: "Minä rukoilen teitä jättämään minut tänne." + +_Nabinkali_: "Sinustapa kiusa! Kaikki on valmiina lähtöä varten, ja +sinä saat sirkan päähäsi. Miten ihmeessä me löydämme heti paikalla +uuden keittäjättären? Me emme tule mitenkään toimeen ilman sinua." + +Kamilan pyynnöt ja rukoukset eivät auttaneet mitään; hän sulkeutui +huoneeseensa, itki ja rukoili, rukoili ja itki. + + + + +KOLMASKUUDETTA LUKU + + +Tyttärensä kanssa keskusteltuaan Annada Babu tunsi Kalkuttassa häntä +ahdistaneen kivun uusiutuvan. Kohtaus kesti koko yön, mutta aamu toi +lievityksen. Hän käski viedä tuolinsa puutarhaan ja istui siellä +leppoisan joulukuun auringon valossa katsellen maantielle Hemnalinin +askarrellessa teepuuhissa. Annada Babun kasvot olivat kalpeat ja +kestettyjen kärsimysten runtelemat, silmien alla olivat tummat renkaat, +ja hän näytti vanhentuneen useita vuosia yhtenä ainoana yönä. + +Joka kerta kun Hemnalinin katse sattui isän uupuneisiin piirteisiin, +hän tunsi pistoksen omassatunnossansa. Hän otaksui taudin uusiutumisen +johtuneen naimatarjouksen hylkäämisen aiheuttamasta pettymyksestä, ja +hänen omaatuntoansa kiusasi se ajatus, että tuo ikävyys oli lisännyt +vanhan isän ruumiillista raihnautta. Hänen kaikkia ajatuksiansa +vallitsi kysymys, kuinka voisi keksiä jonkin keinon hänen murheensa +lievittämiseksi, mutta ratkaisu näytti mahdottomalta. + +Hänet yllättivät äkkiä näkymölle ilmaantuen Akshai ja setä +Tshakrabartti, ja hän oli jo aikeissa paeta, kun Akshai pidätti hänet: + +"Älkää poistuko, olkaa hyvä. Tämä herra on arvoisa maanmiehemme, +Ghazipurin Tshakrabartti, jonka nimi tunnetaan hyvin kaikissa näissä +seuduissa. Hänellä on teille jotakin erittäin tärkeätä ilmoitettavaa?" + +Tulijat istuutuivat kiviselle porraskaiteelle lähelle Annada Babun +tuolia, ja Tshakrabartti alkoi esittää heidän asiaansa. + +"Minä olen kuullut", sanoi hän, "että olette Ramesh Babun vanha ystävä, +ja senvuoksi tulen teiltä kysymään, voitteko ilmoittaa minulle jotakin +hänen vaimostansa." + +Annada Babua tämä johdanto hämmästytti siinä määrin, että hän tuskin +kykeni puhumaan. "Rameshin vaimosta!" huudahti hän vihdoin. + +Hemnalini loi katseensa alas, ja Tshakrabartti jatkoi: "Te varmaankin +pidätte minua kovin vanhanaikaisena ja tungettelevana, mutta jos +tahdotte kärsivällisesti kuunnella, mitä minulla on sanottavana, +niin tulette varmaan vakuutetuksi siitä, etten ole saapunut tänne +Ghazipurista asti keskustellakseni kanssanne toisten henkilöiden +asioista! Minä kohtasin Ramesh Babun _pudzha_-juhlan aikana; tutustuin +häneen höyrylaivassa, jolla hän matkusti sisämaahan päin puolisoinensa. +Te tiedätte itse, että on mahdotonta nähdä Kamila joutumatta hänen +viehätyksensä valtoihin. Minä olen vanha mies, ja suru ja murhe on +tunnettani tykyttänyt, mutta tuota rakasta pikku rouvaa minä en voi +koskaan unhottaa. Tavatessamme Ramesh Babu ei vielä varmaan tietänyt +matkansa päämäärää, mutta olimme tunteneet toisemme vain pari päivää, +kun Kamila jo kiintyi minuun vanhaan mieheen siinä määrin, että +suostutteli miehensä astumaan maihin Ghazipurissa ja asumaan luonamme. +Nuorempi tyttäreni Saila rakasti häntä enemmän kuin omaa sisartansa. +Siitä, mitä sitten tapahtui, en vielä kykene puhumaan. Miksi tuo +rakas tyttö yht'äkkiä luotamme katosi jättäen meidät epätoivoon, on +minulle yhä vielä arvoitus. Sailan silmät eivät siitä pitäen ole olleet +kuivat." Setä joutui kerrassaan järkytetyksi sitä muistellessaan. +"Miten hänen kävi, minne hän joutui?" kysyi Annada Babu osaaottavasti. + +"Akshai Babu", virkkoi setä, "te olette kuullut kaikki, kertokaa te. +Minun murtuu sydämeni, kun sitä vain ajattelenkin." + +Akshai kertoi koko tarinan yksityiskohdittain. Vaikka hän ei +lisännytkään mitään omia mietteitänsä, onnistui hänen sittenkin +kuvailla Rameshin käyttäytyminen mitä synkimmin värein. + +Hänen lopetettuaan kertomuksensa Annada Babu virkkoi painokkaasti: +"Minä vakuutan teille, ettemme ole tietäneet tuosta mitään. Siitä +päivästä lähtien, jolloin Ramesh poistui Kalkuttasta, emme ole saaneet +häneltä riviäkään." + +"Niin", yhtyi puheeseen Akshai, "me olimme niin pimitetyt, ettemme +edes tietäneet, oliko hän Kamilan nainut. Saanko kysyä teiltä erästä +seikkaa, hyvä herra. Oletteko varma siitä, että Kamila on hänen +vaimonsa? Eikö hän voisi olla hänen sisarensa tai muu sukulaisensa?" + +"Mitä ihmettä tarkoitattekaan, Akshai Babu?" huudahti setä. +"Epäilemättä hän oli Rameshin vaimo, vieläpä paras vaimo, mikä +kenelläkään on koskaan ollut." + +"Merkillistä", huomautti Akshai, "mitä parempi vaimo, sitä huonommin +häntä kohdellaan. Taivas koettelee kunnollisimpia ihmisiä kaikkein +ankarimmin!" Hän huokasi syvään. + +"Tarina on kieltämättä kovin traagillinen", virkkoi Annada Babu haroen +sormin harvoja hiuksiansa, "mutta nyt ei sitä käy enää auttaminen. +Mitäpä siis auttaa itkeä?" + +"Seikka on se", puuttui Akshai jälleen puhumaan,: "etten ollut +ollenkaan varma Kamilan itsemurhasta. Minusta näytti mahdolliselta, +että hän oli vain karannut kotoa, ja senvuoksi tämä herra ja minä +lähdimme Benaresiin toimittamaan perinpohjaista tutkimusta. On aivan +selvää, että teidän ei käy asiaa selvittäminen. Me jäämme kumminkin +tänne pariksi päiväksi koettamaan saada jotakin aikaan." + +"Missä Ramesh nykyjään on?" kysyi Annada Babu. + +"Hän lähti luotamme ilmoittamatta mitään osoitetta", vastasi setä. +Akshai puolestaan kiiruhti vastaamaan: "Minä en ole itse häntä +nähnyt, mutta minulle on kerrottu hänen palanneen Kalkuttaan; otaksun +hänen jälleen ryhtyvän toimimaan Alipurin oikeudessa. Mies ei voi +surra ikäänsä päiviänsä, varsinkaan niin nuori mies kuin Ramesh. +(Tshakrabarttille:) Tulkaahan, lähdetään kaupunkiin tutkimusretkelle." + +"Tuletteko luoksemme asumaan, Akshai Babu?" kysyi Annada Babu. + +"Pelkäänpä, etten voi antaa mitään ratkaisevaa vastausta", sanoi +Akshai, "tämä asia on kovin sydämelläni, Annada Babu. Minun täytyy +käyttää koko aikani sen selvittämiseen. Ajatelkaahan, millaisessa +tilassa tuo herkkätunteinen, hyvinkasvatettu tyttö on! Me otaksumme +hänen pitäneen elämäänsä Rameshin luona sietämättömänä ja senvuoksi +lähteneen pois. Ajatelkaa, mitenhän nyt kärsineekään! Ramesh voi olla +hänen kohtalostaan välittämättä, minulle se on mahdotonta." Akshai +ja setä lähtivät jättäen Annada Babun pelokkaasti tutkistelemaan +tyttärensä kasvoja. Hemnalinin täytyi ankarasti ponnistella pysyäkseen +rauhallisena, sillä hän tiesi, kuinka kovin isä oli hänen tähtensä +huolissaan. + +"Kuulehan, taatto", virkkoi hän vihdoin, "minun mielestäni sinun +pitäisi kutsua lääkäri, joka sinut perin pohjin tutkisi. Pieninkin +seikka saa nykyjään terveytesi horjumaan, joten ilmeisesti kaipaat +erikoishoitoa." + +Annada Babu tunsi mielensä melkoisesti keventyvän. Se seikka, että +Hemnalini vielä nyt, Rameshin käyttäytymisen oltua seikkaperäisen +käsittelyn aiheena, kykeni ajattelemaan isän terveyttä, ilahdutti häntä +kovin. Tavallisissa oloissa hän olisi yrittänyt vastustella Hemnalinin +ehdotusta, mutta nyt hän vastasi: "Se on hyvä ajatus. Minun pitäisi +tosiaankin tutkituttaa itseäni. Mitä arvelet: lähetänkö heti hakemaan +tohtori Nalinakshaa?" + +Hemnalini havaitsi säpsähtävänsä kuullessaan Nalinakshan nimen. Tulisi +olemaan melkoisen vaikeata kohdata hänet isän seurassa ikäänkuin ei +olisi mitään tapahtunut. Kaikesta huolimatta hän vastasi iloisesti: +"Niin, se on parasta. Minä lähetän jonkun häntä hakemaan." + +Hemnalinin näennäinen tyyneys rohkaisi Annada Babua koskettelemaan +okaista asiaa. + +"Muuten, Hem", aloitti hän, "mitä tuohon Rameshin juttuun tulee -- --." +Mutta Hemnalini keskeytti kohta hänen esityksensä. "Auringossaolo +käy sinulle liian kuumaksi, taatto; sinun pitää lähteä heti sisään." +Jättämättä ukolle tilaisuutta vastaväitteisiin Hemnalini tarttui +hänen käsivarteensa ja veti hänet sisään. Siellä hän istutti ukon +nojatuoliin, kietoi hänet lämpimiin huiveihin, antoi sanomalehden +käteen, otti lasit kotelosta, asetti ne hänen nenällensä ja lähti +sitten hänen luotansa varoittaen: "Lue nyt lehteäsi; minun täytyy +jättää sinut vähäksi aikaa yksin." + +Annada Babu yritti kuuliaisen lapsen tavoin noudattaa Hemnalinin +käskyjä, mutta tyttäreen kohdistuva huoli esti häntä keskittämästä +ajatuksiansa lehteen, joten hän vihdoin laski sen kädestänsä ja lähti +häntä etsimään. Vaikka ei ollutkaan vielä myöhä, oli Hemnalinin +huoneen ovi lukossa, ja Annada vetäytyi vaieten kuistikolle, missä +asteli edestakaisin, kunnes teki epätoivoisen uuden yrityksen. Ovi +oli kuitenkin yhä suljettuna. Hän vetäytyi jälleen kuistikolle, missä +vaipui uupuneena nojatuoliinsa ja haroi harvennutta tukkaansa, kunnes +Nalinaksha saapui. + +Tutkittuaan Annada Babua ja määrättyään hänelle hoitomenetelmän tohtori +kääntyi Hemin puoleen ja kysyi, oliko potilas ollut jonkin asian vuoksi +kiihdyksissä. + +Hem vastasi kysymykseen myöntävästi. + +"Mikäli mahdollista", sanoi Nalinaksha, "pitäisi häntä varjella +kaikenlaisilta mielenliikutuksilta. Minä olen samassa pulassa äitini +kanssa. Hän panee pienimmänkin seikan niin pahaksensa, ettei ole helppo +pitää häntä terveenä. Jokin mitätön ikävyys -- luultavasti eilen +sattunut -- on pitänyt häntä valveilla koko viime yön. Minä tietenkin +yritän suojella häntä kaikelta, mikä voisi hänen mieltänsä järkyttää, +mutta maailman ollessa sellainen kuin se on tuo ei käy helposti päinsä." + +"Te näytätte tänään itsekin rasittuneelta", huomautti Hemnalini. + +_Nalinaksha_: "Minua ei vaivaa mikään! Minä voin aina hyvin. Tulin +valvoneeksi osan yötä enkä senvuoksi näyttäne tänään varsin virkeältä." + +_Hemnalini_: "Olisi parempi, jos äidillänne olisi vakituinen +hoitajatar. Te ette kumminkaan voi kaikkea tehdä, ja onhan teillä +sitäpaitsi oma työnne suoritettavana." + +Hemnalini oli tuon sanonut ollenkaan ajattelematta itseänsä, ja +huomautus oli aivan paikallaan, mutta tuskin hän oli saanut sanat +lausutuiksi, kun poskille sävähti kuuma puna: hänen mieleensä johtui +äkkiä, että Nalinaksha voisi hänen lausumansa nojalla päätellä +jotakin. Neidon hämmingin nähdessään Nalinakshakin johtui ehdottomasti +ajattelemaan äitinsä ehdotusta. + +Hemnalini kiiruhti korjaamaan ajattelemattomia sanojansa lisäämällä: +"Eikö hän voisi ottaa itsellensä erikoista palvelijatarta?" + +"Minä olen usein yrittänyt häntä siihen taivuttaa", vastasi Nalinaksha, +"mutta toistaiseksi turhaan. Hän noudattaa erittäin tarkasti +rituaalista puhtautta eikä voisi luottaa siihen, että palkattu henkilö +on yhtä huolellinen kuin hän itse? Sitäpaitsi hän tuntee vaistomaista +vastenmielisyyttä kaikkea palvelusta vastaan, joka ei ole ihan +vapaaehtoista." + +Hemnalini ei jatkanut asian käsittelyä, vaan virkkoi hetken vaiti +oltuansa: "Yrittäessäni toimia teidän oppienne mukaisesti minä huomaan +alinomaa joutuvani vaikeuksiin ja sallin niiden suistaa itseni pois +oikeasta suunnasta. Ne peloittavat minua ja saavat minut epätoivoon. +Luuletteko minun milloinkaan kykenevän päätöksiäni toteuttamaan? +Tulevatko ulkonaiset vaikeudet minua aina horjuttamaan?" + +Hemnalinin vakava vetoaminen sai Nalinakshan miettimään. + +"Teidän on pidettävä mielessä", virkkoi hän vaiti oltuansa, "että +vaikeuksia esiintyy tiellämme sitä varten, että terästyisimme +ponnistuksiin. Ette saa antaa rohkeutenne lannistua." + +"Voitteko käydä luonamme huomenna aamulla?" kysyi Hemnalini. "Kun +tiedän saavani apua teiltä, tunnen itseni aina paljon voimakkaammaksi." + +Nalinakshan äänen ja ilmeen tyynessä varmuudessa oli sitä rauhoittavaa +vaikutusta, jota Hemnalini kaipasi. Hänen mentyänsäkin sydän yhä tunsi +hänen parantavan kosketuksensa. Hemnalini seisoi kuistikolla silmäillen +auringossa kylpevää maisemaa. Keskipäivän täydessä loisteessa hän näki +koko olemiston ikuisesti levottomana ja ikuisesti muuttumattomana, +väkevänä ja samalla ylevänä, voimallisena ja kärsivällisenä, ja antoi +kiusatun mielensä vaipua tuon avaran makrokosmoksen syleilyyn. Tänä +onnellisena, otollisena hetkenä aurinko ja taivaan häikäisevä sini +valoivat luomakunnan ikuisen siunauksen hänen sieluunsa. + +Hemnalinin ajatukset suuntautuivat nyt Nalinakshan äitiin. Hän +tiesi varsin hyvin, mikä oli syynä vanhan rouvan mielenkuohuun ja +unettomuuteen. Nyt, kun äkillisen kosinnan aiheuttama ensimmäinen +säikähdys oli ohi, Hemnalini, ei enää hylännyt ajatusta yhtä +ehdottomasti. Hän tunsi syvemmin kuin milloinkaan ennen olevansa +Nalinakshasta riippuvainen ja häneen kiintynyt. Ainoastaan lemmen +levoton kaipaus tuntui kokonaan puuttuvan. Intohimoton ja altruistinen +Nalinaksha oli naisen lemmestä riippumaton, mutta hänelle, yhtä +hyvin kuin muillekin, sopi ja piti osoittaa palvelevaisuutta. Hänen +äitinsä oli vanha ja sairas, ja hänellä itsellään ei ollut ketään +huolenpitäjää. Nalinakshan elämä ei ollut meidän maailmassamme +mikään mitättömyys. Hänenlaisensa miehen palveleminen oli hurskauden +harjoittamista. + +Se luku Rameshin tarinasta, jonka Hemnalini oli aamulla kuullut, oli +ollut hänelle niin musertava isku, että hänen oli täytynyt kerätä +kaikki voimansa sitä kestääkseen. Nykyisessä mielentilassaan hän piti +sopimattomana mitenkään surra Rameshia. Hänellä ei myöskään ollut +halua ryhtyä Rameshia tuomitsemaan. Kiertotähtemme kulkee väsymättä +rataansa lukemattomien sen asukkaiden askarrellessa mitä erilaisimmissa +töissä, hyvissä ja huonoissa, eikä Hemnalini tuntenut halua ruveta +tapaintuomariksi. Hän pyrki vaistomaisesti karkoittamaan mielestänsä +kaikki Rameshiin kohdistuvat ajatukset. Kun hän toisinaan tuli +ajatelleeksi Kamilan kohtaloa, värisytti se häntä, mutta sitten hän +jälleen kysyi itseltänsä, mitä tuo onneton itsemurha oikeastaan hänelle +kuului? Sitten hänet jälleen valtasi häpeän-, inhon- ja säälinsekainen +tunne, hän liitti kätensä yhteen ja rukoili: "Jumalani, miksi minua +kiduttavat nämä ajatukset, vaikka en ole mitenkään rikkonut? Kuule +rukoukseni, vapahda minut näistä maisista siteistä! Anna niiden +kerrassaan katketa. Minä en pyydä mitään muuta kuin saada elää rauhassa +tässä Sinun maailmassasi!" + +Vaikka Annada Babua kovin halutti tietää, minkä vaikutuksen Hemnaliniin +oli tehnyt kertomus Rameshista ja Kamilasta, ei hän kumminkaan +rohjennut ottaa asiaa avoimesti puheeksi. Hän lähestyi tytärtänsä, +joka istui ommellen ja mietteisiinsä vaipuneena kuistikolla, mutta +Hemnalinin kasvojen mielenetäisyyttä osoittava ilme karkoitti hänet +jälleen pois. Vasta illalla, kun Hemnalini istui hänen vieressään +hänen juodessaan maitoa, johon lääkärin määräämä jauhe oli sekoitettu, +hän sai tilaisuuden puhua. Hän pyysi ensinnä Hemnalinia himmentämään +valaistusta, ja kun huone oli riittävän hämärä, hän huomautti +varovasti: "Hän teki luotettavan vaikutuksen, se ukko, joka aamulla +kävi luonamme." Hemnalini ei kumminkaan vastannut mitään, joten hän, +sopivaa johdantoa keksimättä, kävi suoraan asiaan: + +"Rameshin menettely tosiaankin ihmetytti minua. Hänestä on kuulunut +kaikenlaisia juttuja, mutta minä en ole niitä koskaan uskonut. Mutta +nyt -- --" + +"Ollaan mieluummin siitä puhumatta, taatto", pyysi Hemnalini. + +"Minä en halua siitä sen enempää puhua, kultaseni", sanoi Annada +Babu, "mutta kaitselmus on sovittanut asiat siten, että onnemme ja +onnettomuutemme liittyy erottamattomasti johonkin ihmiseen, jonka +käyttäytyminen ei voi olla meille yhdentekevä." + +"Ei, ei!" väitti Hemnalini vastaan. "Me emme voi tehdä onneamme ja +onnettomuuttamme mistään yksityisestä henkilöstä riippuvaiseksi. Minä +olen aivan rauhallinen, taatto! Jos olet suotta huolissasi minun +tähteni, niin saatat minut vain häpeämään." + +"Hem, kultaseni, minä olen vanha mies ja voin tuntea itseni +onnelliseksi ainoastaan siinä tapauksessa, että näen sinun elämäsi +turvattuna. Kuinka voisinkaan kuolla ja jättää sinut naimattomaksi!" + +Hemnalini ei vastannut mitään, ja hänen, isänsä jatkoi: "Näetkös, +kultaseni, sen tosiasian, että olemme kokeneet ankaran pettymyksen, ei +pitäisi saada meitä halveksimaan toisia elämän meille tarjoamia arvoja. +On mahdollista, ettet sinä surusi vallassa ollen voi käsittää, kuinka +saat elämäsi muodostumaan onnelliseksi ja hyödylliseksi, mutta muista, +etten minä toivo sinulle kuin hyvää. Minä tiedän, missä sinun onnesi +ja menestyksesi on, ja pyydän sinua sen vuoksi olemaan hylkäämättä +välitykselläni tapahtunutta kosintaa." + +Hemnalinin silmäluomet värähtelivät hänen huudahtaessaan: "Minä +pyydän sinua: älä puhu niin! Minä en voisi milloinkaan hylätä sinun +esittämääsi ehdotusta. Mitä ikänä käskenetkin, minä tottelen. Pyydän +vain saada tilaisuutta puhdistaa sydämeni epäilyksistä ja valmistua +uuteen elämään." + +Annada Babu ojensi pimeässä kätensä, tapasi tyttärensä kyyneleisen +posken ja laski kätensä keveästi hänen päälaellensa virkkamatta enää +sanaakaan. + +Seuraavana aamuna isä ja tytär istuivat teepöydän ääressä varjoisalla +kuistikolla, kun ilmaantui näkyviin Akshai. + +"Ei jälkeäkään hänestä vielä", sanoi hän vastaukseksi Annada Babun +katseen sanattomaan kysymykseen. Sitten hän otti tarjotun teekupin ja +istuutui pöydän ääreen. + +"Joitakin Ramesh Babulle ja Kamilalle kuuluvia tavaroita on vielä +Tshakrabarttin luona", jatkoi hän, "eikä hän tiedä, mihin ne +lähettäisi. Jos Ramesh Babu saa tietoonsa nykyisen olopaikkanne, niin +hän varmaan saapuu tänne. Niin ollen kenties voisitte -- --" + +"Luulinpa teillä olevan enemmän älyä, Akshai!" keskeytti hänen puheensa +Annada Babu harmistuneena. "Miksi Ramesh tulisi tänne ja miksi minun +pitäisi ottaa hoiviini hänen tavaroitansa?" + +"No, olipa Ramesh Babu tehnyt millaisia virheitä ja erehdyksiä tahansa, +nyt hän niitä varmaan vilpittömästi katuu, ja silloin on vanhojen +ystävien velvollisuus osoittaa hänelle myötätuntoa. Vai arveletteko, +että hänet on kerrassaan hylättävä?" + +"Te yritätte vain meitä ärsyttää alinomaa palaamalla tuohon asiaan, +Akshai. Minä pyydän hartaasti, ettette missään tapauksessa siitä enää +minulle puhu." + +"Älä ole vihainen, taatto", tyynnytteli Hemnalini, "tulet siitä vain +sairaaksi. Anna Akshai Babun puhua mitä hän haluaa; hän ei menettele +ollenkaan väärin." + +"En milloinkaan enää!" sanoi Akshai. "Pyydän anteeksi; en ollut oikein +ymmärtänyt." + + + + +NEIJÄSKUUDETTA LUKU + + +Oli tullut sen päivän aatto, jolloin Mukunda Babun piti lähteä +Mirutiin. Koko perhekunnan oli määrä matkustaa hänen mukanansa, +ja kaikki oli valmiina ja kunnossa. Kamila toivoi hartaasti, että +tapahtuisi jotakin odottamatonta, mikä estäisi matkan, ja rukoili +palavasti, että tohtori Nalinaksha saapuisi ainakin vielä kerran +potilaansa luo, mutta molemmat toivelmat pettivät. + +Nabinkali pelkäsi keittäjättärensä pääsevän karkuun matkavalmistusten +hälinässä, oli jo useita päiviä pitänyt Kamilaa alinomaa silmällä ja +määrännyt hänet jokaisena vapaana hetkenä matkatavaroita järjestelemään. + +Kamilalla oli jäljellä vain se epätodennäköinen toivo, että sattuisi +sairastumaan niin kovasti, että Nabinkalin olisi pakko jättää hänet. +Samalla hän ajatteli sitä mahdollisuutta, että hänen luoksensa +kutsuttaisiin eräs tunnettu tohtori. Sairaus saattaisi johtaa +kohtalokkaaseen päätökseen, mutta Kamila sulki silmänsä ja kuvitteli +kuolevansa tyytyväisenä, kunhan saisi kunnioittavasti heittäytyä +lääkärin jalkoihin. + +Nabinkali vaati lähdön edellisenä iltana Kamilan omaan huoneeseensa +nukkumaan ja ajoi seuraavana aamuna itse hänen kanssaan asemalle. +Mukunda Babun piti matkustaa toisessa luokassa; Nabinkali ja Kamila +sijoittuivat alemman luokan naistenosastoon. + +Juna lähti Benaresista. Se mylvi kuin raivostunut norsu, joka lähtee +hävitysretkellensä, ja Kamila oli tuntevinaan, kuinka hurjan eläimen +torahampaat raatelivat hänen sieluansa. Hän tuijotteli kaipaavin +katsein ulos ikkunasta, kunnes Nabinkali keskeytti hänen haaveensa +tiedustelemalla betelrasiaansa. + +Kamila haki rasian esille, mutta Nabinkali oli tuskin ehtinyt sen +avata, kun alkoi purkaa kiukkuansa: + +"Sitähän jo ajattelinkin! Olet unohtanut sideaineen! Mitä nyt teen! +Mistään ei tule mitään, ellei aina ole itse pitämässä silmällä. Sinä +olet tehnyt sen tahallasi, vain minun harmikseni! Yrität provoseerata! +Toisella kerralla ei vihanneksissa ole suolaa, toisella kerralla maito +maistuu ruukulta! Luuletko, ettei minulla ole mitään keinoa sinun +juoniasi vastaan? Odotahan, kun päästään Mirutiin, niin saat nähdä, +kenen kanssa olet tekemisissä!" + +Junan vieriessä sillan yli Kamila kumartui vaununikkunasta katsomaan +viimeisen kerran pyhää kaupunkia, joka lepäsi siinä Gangesin rannalla. + +Hänellä ei ollut aavistustakaan, missä Nalinaksha asui, mutta kun +juna kiiti eteenpäin ja Kamilan silmien ohi liukuivat _ghâtit_ +(kylpyportaat), asumukset ja sakaraiset temppelit, näytti hänen, +Nalinakshan, läsnäolo pyhittävän niitä kaikkia. + +"Hyväinen aika, miksi tuolla tavalla kurkottelet?" huudahti Nabinkali. +"Luuletko olevasi lintu ja voivasi pyrähtää lentoon?" + +Benares häipyi näkyvistä. Kamila istuutui paikallensa ja tuijotteli +äänettömänä tyhjyyteen. + +Vihdoin saavuttiin Moghalseraihin, mutta junanvaihdon mylläkkä ja +tungeksivat ihmiset näyttivät Kamilasta epätodellisilta kuin unennäkö. +Hän asteli konemaisesti junasta toiseen. + +Mirutin juna oli juuri lähtemässä, kun Kamila ihmeekseen kuuli tutun +äänen huudahtavan: "Maammoseni!" Hän kääntyi katsomaan ja näki +asemasillalla Umeshin. Hänen kasvonsa kirkastuivat ilosta. + +"Sinäkö, Umesh!" huudahti hän. + +Umesh avasi vaununoven, ja samassa hetkessä oli Kamila hänen luonansa +asemasillalla. Umesh heittäytyi ylen kunnioittavasti hänen eteensä -- +kosketti kädellään Kamilan jalkoja ja sitten omaa otsaansa. Hänen koko +kasvonsa olivat ilon irveessä. + +Samassa junailija löi vaununoven kiinni. + +"Mitä teetkään?" kirkui Nabinkali Kamilalle. "Juna lähtee! Astu sisään, +astu sisään!" Mutta Kamila ei ottanut hänen huutojansa kuuleviin +korviinsa. + +Veturi vihelsi, ja juna puhkui hitaasti pois asemalta. + +"Mistä sinä tulet, Umesh?" kysyi Kamila. + +"Ghazipurista." + +"Ovatko siellä kaikki terveinä? Kuinka setä voi?" + +"Hän voi aivan hyvin." + +"Entä sisareni Sailadzha?" + +"Hän itkee silmät päästänsä, maammoseni." + +Kamilan silmiin tulvahtivat kyynelet. + +"Kuinka Umi voi?" kysyi hän sitten. "Muistaako hän vielä tätinsä?" + +_Umesh_: "Hän ei suostu aamuisin milloinkaan juomaan maitoansa, ellei +saa ranteisiinsa teidän lahjoittamianne renkaita. Ne saatuansa hän +kohottaa kätensä ja huutaa: 'Täti on mennyt ta-ta!' ja hänen äitinsä +itkee aina sen kuullessaan." + +_Kamila_: "Miksi olet tänne lähtenyt?" + +_Umesh_: "Olo kävi ikäväksi Ghazipurissa; senvuoksi lähdin pois." + +_Kamila_: "Minne aiot mennä." + +_Umesh_: "Minä lähden teidän kanssanne, maammoseni." + +_Kamila_: "Mutta minulla ei ole yhtään rahaa." + +_Umesh_: "Se ei haittaa. Minulla on." + +_Kamila:_ "Mistä sitä olet saanut?" + +_Umesh_: "Minulla on vielä ne viisi rupiaa, jotka minulle annoitte." +Sanojensa vahvisteeksi hän veti rahat esiin. + +_Kamila_: "No, tulehan sitten, Umesh, lähdetään Benaresiin. Mitä +arvelet, saatko matkaliput meille molemmille?" + +"Tietysti." Ei kestänyt kauan, kun hän jo palasi liput mukanansa. + +Juna seisoi asemalla. Umesh vei Kamilan paikallensa ja sanoi hänelle +matkustavansa viereisessä osastossa. + +"Mihin nyt menemme?" kysyi Kamila, kun he astuivat junasta Benaresissa. + +"Älkää olko huolissanne, maammoseni! Minä vien teidät oikeaan paikkaan." + +"Oikeaan paikkaan, tosiaankin!" huudahti Kamila. "Mitä sinä Benaresista +tiedät?" + +"Minä tunnen sen varsin hyvin. Saattepahan nähdä, minne teidät vien." + +Hän saatteli Kamilan vuokra-ajurin rattaille ja istui itse ajomiehen +viereen. Rattaat pysähtyivät erään talon edustalle, ja Umesh ilmoitti: +"Tässä teidän on astuttava vaunuista." + +Kamila astui alas ja seurasi Umeshia taloon, missä poika huusi jollekin +näkymättömissä olevalle henkilölle: "Hei, kuulkaahan, isoisä, oletteko +siellä?" + +Sivuhuoneesta kuului vastaus: "Sinäkö siellä, Umesh? Mistä tuletkaan?" + +Seuraavana hetkenä ilmaantui näkyviin itse setä Tshakrabartti, piippu +kädessä, ja Umeshin kasvot olivat pelkkää leveätä hymyä. + +Ylen hämmästyneenä Kamila kumarsi syvään Tshakrabarttille. Kului +vähän aikaa, ennenkuin ukko jälleen kykeni puhumaan, ja sitten hän ei +ollenkaan tajunnut mitä sanoi tai minne piippunsa kädestään laski. + +Vihdoin hän tarttui Kamilan leukaan, kohotti hänen ujoja kasvojansa +ja virkkoi: "Pikku tyttöni on palannut luokseni. Tulehan yläkertaan, +kultaseni." Samassa hän huusi: "Saila! Saila! Tulehan katsomaan kuka +täällä on!" + +Sailadzha riensi huoneestansa ulkokuistikolle ja seisoi portaitten +yläpäässä Kamilan heittäytyessä hänen eteensä koskettaen hänen +jalkojansa. Sailadzha kiiruhti syleilemään karkulaista ja suuteli hänen +otsaansa. + +Kyynelet tulvivat poskille hänen huudahdellessaan: "Kultaseni, +rakkaani! Kuinka saatoitkaan meidät jättää! Etkö tietänyt, että se +murtaisi sydämemme?" + +"Älähän huoli, Saila", virkkoi setä, "katso mieluummin, että hän +saa jotakin aamiaiseksensa." Samassa syöksähti esiin Umi heiluttaen +käsiänsä ja riemuissaan huudahdellen: "Täti! Täti!" + +Kamila sieppasi hänet syliinsä, painoi hänet poveansa vasten ja suuteli +häntä suutelemistaan. Kamilan epäjärjestyksessä olevat hiukset ja +kehnot vaatteet huolestuttivat Sailadzhaa. Hän veti Kamilan mukaansa +auttaakseen hänet parempaan asuun, valmisti hänelle kylvyn ja antoi +omat parhaat vaatteensa. + +"Et ole varmaankaan nukkunut hyvin viime yönä", virkkoi hän. "Kas, +kuinka silmäsi ovat väsyneet. Olisi parasta, että menisit makuulle, +kunnes saan aamiaisesi valmiiksi." + +"Ei, _didi_, monet kiitokset. Tahtoisin mieluummin lähteä kanssasi +keittiöön." Niin menivät ystävykset yhdessä keittoastiainsa luo. + +Kun-setä oli päättänyt noudattaa Akshain neuvoa ja matkustaa +Benaresiin, oli Sailadzha vaatinut päästä mukaan. + +"Mutta eihän Bipinin loma ole vielä alkanut", oli setä huomauttanut. + +"Se ei haittaa; hän saa jäädä kotiin. Onhan täällä äiti; hän kyllä +pitää Bipinistä hyvää huolta." Ensimmäisen kerran Sailadzha erosi +vapaaehtoisesti miehestänsä. + +Sedän oli ollut pakko myöntyä, ja tytär oli lähtenyt hänen mukaansa. +Astuessaan Benaresissa junasta he näkivät Umeshinkin matkustajien +joukossa ja kysyivät kumpikin häneltä, mitä hänen mieleensä oli +johtunut, kun oli hänkin lähtenyt matkaan. Kävi ilmi, että syy oli sama +kuin heidänkin. Mutta koska Umesh oli Ghazipurissa välttämätön apumies, +tiesivät he hyvin, että äiti oli kovin pahoillaan hänen poistumisensa +vuoksi. Isä ja tytär kokivat niinmuodoin yhteisin voimin saada hänet +palaamaan ja onnistuivatkin vihdoin. Lukija jo tietää, mitä sitten +seurasi. Umesh, jolle olo Ghazipurissa, missä Kamilaa ei ollut, kävi +sietämättömäksi, käytti tilaisuutta hyväkseen eräänä aamuna, kun +hänet oli lähetetty torille ostoksille. Hän oli karannut rahoinensa +Gangesin yli rautatieasemalle. Setä oli julmistunut saatuaan kuulla +karkaamisesta, mutta myöhemmät tapaukset osoittivat, että syyllinen +tuskin ansaitsi moitteitansa. + + + + +VIIDESKUUDETTA LUKU + + +Akshai saapui päivän kuluessa Tshakrabarttin luo, mutta hänelle ei +ilmoitettu mitään Kamilan paluusta, sillä setä oli ehtinyt huomata, +ettei Akshai erikoisesti Rameshista pitänyt. + +Kukaan ei kysynyt Kamilalta, miksi hän oli paennut tai missä hän +oli niin kauan viipynyt; tuntuipa kerrassaan siltä, kuin hän olisi +seurannut perhettä matkalla Benaresiin. Ainoastaan Umin hoitajatar, +Latshmania, aikoi esittää hänelle lempeitä nuhteitansa, kun setä +samassa työnsi hänet syrjään ja kehoitti olemaan asiaa mainitsematta. + +Sailadzha vaati Kamilaa kanssansa nukkumaan sen yön. Hän kietoi +käsivartensa Kamilan kaulaan, puristi hänet rintaansa vasten ja +silitteli hellästi hänen tukkaansa. Hyväilevä kosketus oli sanaton +kehoitus: Kamilan piti ilmaista murheellinen salaisuutensa. + +"Mitä te kaikki ajattelittekaan, _didi_?", kysyi Kamila. "Ettekö olleet +vihaiset minulle?" + +"Emmehän toki niin tuhmia olleet, että olisimme sinulle vihoitelleet", +vastasi Saila. "Me tiesimme, ettet olisi milloinkaan ryhtynyt +niin kamalaan tekoon, jos sinulla olisi vielä ollut jokin muu +keino jäljellä. Ainoastaan se ajatus, että taivas oli määrännyt +sinulle sellaisen kärsimyksen, sai meidät murheellisiksi. Kuinka +käsittämätöntä, että rangaistuksen piti kohdata sinua, joka et missään +tapauksessa voinut olla vikapää!" + +"Haluatko kuulla koko tarinan, _didi_?" kysyi Kamila. + +"Haluanpa tietenkin, kultaseni", vastasi Saila hellästi. + +"En tiedä, miksi en voinut jo ennen sitä sinulle kertoa; minulla +ei ollut silloin aikaa harkita asioita loppuun asti. Se tuli niin +äkillisenä iskuna, että ajattelin olevan mahdotonta enää katsoa teitä +silmiin. Minulla ei ole äitiä eikä sisarta, _didi_, mutta sinä olet +minulle sekä äiti että sisar, ja senvuoksi kerron sinulle tarinan; +muuten en kertoisi sitä kenellekään." + +Kamila nousi istumaan, koska tunsi mielensä niin kiihtyneeksi, ettei +voinut jäädä pitkäksensä. Sailadzhakin nousi ja istuutui vastapäätä, +ja siihen asentoon he jäivät Kamilan kertoessa koko elämäntarinansa +naimisiinmenosta alkaen. + +Kun hän mainitsi, ettei ollut ennen vihkimistä eikä hääyönäkään +sulhastansa katsonut, niin Saila keskeytti kertomuksen: + +"Enpä ole koskaan tavannut sinunlaistasi tuhmaa tyttöä! Minä menin +naimisiin nuorempana kuin sinä. Mutta älä luule, että olin liian ujo +silmäilläkseni sulhastani!" + +"Ei se ujoudesta johtunut, _didi_", virkkoi Kamila. "Minä näes olin +jo ehtinyt melkein naimaiän ohi, kun yht'äkkiä löytyi minulle mies, +ja toiset tytöt kiusoittelivat minua kamalasti. Osoittaakseni, etten +tuntenut itseäni ylen onnelliseksi saadessani miehen inhalla iälläni +minä en luonut häneen silmäystäkään. Meninpä niinkin pitkälle, +että pidin julkeana ja sopimattomana ollenkaan hänestä välittää, +ajatuksissanikaan. Nyt saan kärsiä siitä hyvästä." + +Kamila oli hetkisen vaiti ja jatkoi sitten: "Minä kerroin sinulle jo +kerran aikaisemmin, kuinka me pelastuimme, kun venhe häiden jälkeen +kumoutui; mutta silloin, asiasta kertoessani, minä en tietänyt, että se +mies, joka oli minut pelastanut, jonka haltuun olin antautunut siinä +uskossa, että hän oli mieheni, ei ollutkaan vihitty puolisoni!" + +Sailadzha säpsähti, siirtyi kohta Kamilan viereen ja kiersi +käsivartensa hänen kaulaansa. "Sinä raukka, mitä kaikkea oletkaan +kokenut! Nyt ymmärrän kaikki. Kuinka kauheata!" + +"Niin, _didi_", virkkoi Kamila, "se oli kauheata! Ja kun ajattelee, +että olisin voinut hukuttautua ja vapautua kaikesta -- --" + +"Eikö Ramesh Babukaan saanut tietää, kuinka asian laita todellisuudessa +oli?" kysyi Sailadzha. + +"Eräänä päivänä, vähän aikaa häiden jälkeen", jatkoi Kamila, "hän +nimitti minua 'Susilaksi', ja minä sanoin hänelle: 'Miksi nimität minua +Susilaksi, vaikka nimeni on Kamila?' Minä tiedän nyt, että hän varmaan +silloin huomasi erehdyksensä; mutta minä en voi katsoa ketään silmiin, +kun vain ajattelenkin niitä aikoja, _didi_." Kamila vaikeni jälleen. + +Kappale kappaleelta Sailadzha houkutteli hänestä koko tarinan. + +Kaikki kuultuansa hän sanoi Kamilalle: "Se oli kauheata sinulle, +kultaseni, mutta sittenkin oli luullakseni onni, että jouduit Ramesh +Babun etkä kenenkään muun hoiviin. Ramesh Babu raukkaa minun tulee +sittenkin sääli! -- Mutta nyt on jo kovin myöhä, Kamila, nyt sinun +pitää nukkua. Sinä olet valvonut ja itkenyt niin monta yötä, että +näytät kerrassaan sairaalta. Huomenna päätämme mitä on tehtävä." + +Kamilalla oli mukanansa se kirje, jonka Ramesh oli kirjoittanut +Hemnalinille. Seuraavana aamuna Sailadzha keskusteli isänsä kanssa ja +ojensi hänelle kirjeen. + +Setä asetti lasit nenällensä ja luki kirjeen erittäin hitaasti; sitten +hän pisti sen takaisin kuoreen ja sanoi tyttärellensä: "Niin, mitä nyt +teemme?" + +"Kuulehan, taatto", sanoi Saila, "Umi on vilustunut ja yskii; minä +tahtoisin kutsua tohtori Nalinakshan. Hänestä ja hänen äidistänsä +puhutaan paljon täällä Benaresissa, mutta koskaan ei saa häntä +näkyviinsä." + +Tohtori tuli potilasta katsomaan, ja Saila oli ylen utelias näkemään +tohtoria. + +"Tulehan, Kamila", huusi hän. Mutta Kamila, joka Nabinkalin talossa oli +tuskin kyennyt hillitsemään näkemishaluansa, oli nyt niin arka, ettei +voinut paikaltansa nousta. + +"Kamila, heittiö", huusi Saila, "minä en voi tuhlata enempää aikaa +kanssasi. Umia ei vaivaa juuri mikään, eikä tohtori ole täällä kauan. +Minä en näe häntä ollenkaan, jos jään tänne ja yritän saada sinut +lähtemään mukaani." Hän suorastaan veti Kamilan mukanansa ovelle. + +Nalinaksha tutki Umin keuhkot huolellisesti sekä rinnan että selän +puolelta, kirjoitti määräyksen ja lähti. + +"Sinulla on onnea, Kamila", virkkoi Saila, "kaikessa onnettomuudessasi. +Sinun on vain odotettava kärsivällisesti päivä tai pari, kultaseni. Me +toimitamme asiasi kuntoon. Sillävälin me tarvitsemme alinomaa tohtoria +Umin vuoksi, jottet sinä jää ihan hänestä eristetyksi!" + +Eräänä päivänä setä itse lähti tohtoria hakemaan ja valitsi +huolellisesti sellaisen ajan, jolloin Nalinaksha ei ollut kotona. +Palvelija ilmoitti herran lähteneen ulos. "Eipä haittaa", virkkoi +setä, "emäntäsi on kotona. Sano hänelle, että minä olen täällä, vanha +bramaani, joka haluaa tavata hänet." + +Hänet vietiin Kshemankarin luo, jolle hän esittäytyi seuraavaan tapaan: + +"Teistä kuulee Benaresissa paljon puhuttavan, maammoseni, ja senvuoksi +olen tullut hankkimaan itselleni ansiota näkemällä teidät. Minulla ei +ole mitään muuta syytä teitä häiritä. Pieni tyttärentyttäreni on kipeä, +ja minä tulin hakemaan poikaanne, mutta hän ei ole kotosalla. Minusta +tuntui välttämättömältä käydä osoittamassa teille kunnioitustani +ennenkuin poistun." + +"Nalin palaa kyllä pian", sanoi Kshemankari, "ettekö istuudu hetkeksi +odottamaan? Tulee jo myöhä; enkö saa tarjota teille jotakin syötävää?" + +"Olisin voinut sanoa ennakolta", virkkoi setä, "etten teidän luotanne +lähde nälkäisenä. Ihmiset arvaavat minut nähdessään heti, että minä +pidän hyvistä pöydän antimista, ja suosivat pientä heikkouttani." + +Kshemankari ihastui kovin saadessaan setää kestitä. "Teidän pitää tulla +huomenna päivälliselle luokseni", sanoi hän. "Tänään en tietänyt teitä +odottaa, joten minulla ei ole paljoakaan teille tarjottavaa." + +"Älkääpä unohtako ukkoa, kun niin pitkälle ehditään", sanoi setä. "Minä +asun tässä aivan likellä. Jos haluatte, otan palvelijanne mukaani ja +neuvon hänelle asuntoni." + +Parin tämänlaatuisen luonakäynnin jälkeen sedästä tuli tervetullut +vieras Nalinakshan taloon. + +Eräänä päivänä Kshemankari kutsutti luoksensa poikansa ja sanoi +hänelle: "Kuulehan, Nalin, ystävältämme Tshakrabarttilta et saa ottaa +mitään maksua." + +Setä nauroi. "Hän tottelee äitinsä käskyjä, vaikka ei ole vielä niitä +kuullutkaan. Hän ei ole ottanut minulta mitään. Jalomieliset tuntevat +köyhän miehen hänet nähdessään." + +Isä ja tytär kypsyttelivät suunnitelmiansa vielä pari päivää. Sitten +setä eräänä aamuna sanoi Kamilalle: "Tulkaahan, lapsukaiseni, meidän +täytyy mennä kylpemään; tänään on dasasvamedh-juhla." + +"Tule sinäkin, _didi_", sanoi Kamila Sailalle. + +"Minä en voi lähteä, kultaseni", sanoi Saila, "Umi ei voi oikein hyvin." + +Kuljettaessaan Kamilan kylpyportailta takaisin setä valitsi toisen tien +kuin tultaessa. + +Matkalla he saavuttivat vanhan silkkipukuisen rouvan, joka palasi +kylpemästä kädessään ruukku Gangesin vettä. Setä astui Kamilan kanssa +hänen eteensä ja sanoi: "Tässä on herra tohtorin äiti, lapseni, +tervehtikää häntä." Kamila säikähti hänen sanojansa, mutta heittäytyi +kohta Kshemankarin eteen ja kosketti kunnioittavasti hänen jalkojansa. + +"Hyvät ihmiset, kuka onkaan tämä?" huudahti Kshemankari. "Siinäpä +kaunotar! Todellinen pieni Lakshmi!" Hän siirsi Kamilan harson syrjään +ja katseli tutkivasti hänen kumartuneita kasvojansa. "Mikä on nimesi, +lapsukaiseni?" kysyi hän. + +Ennenkuin Kamila ehti mitään sanoa, vastasi setä: "Hänen nimensä on +Haridasi, ja hän on serkkuni tytär. Hänen vanhempansa eivät ole elossa, +ja hän on minun hoivissani." + +"Tulkaahan" sanoi Kshemankari, "tulkaa molemmat minun luokseni!" + +Kshemankari vei heidät kotiinsa ja kutsui Nalinakshaa, joka kuitenkin +sattui olemaan poissa. Setä sijoittui nojatuoliin, ja Kamila istui +vaatimattomammalle istuimelle. + +Keskustelun aloitti setä. "Minun on teille kertominen, että +serkuntyttäreni on joutunut kovia kokemaan. Häiden jälkeisenä päivänä +hänen miehensä kääntyi askeetiksi, lähti kulkemaan eikä ole sen koommin +näyttäytynyt. Haridasi haluaisi viettää hurskasta elämää jossakin +pyhässä paikassa; uskonto on nyt hänen ainoa lohdutuksensa. Mutta minä +en asu täällä enkä voi luopua toimestani Ghazipurissa. Minä tarvitsen +sitä voidakseni elättää perhettäni ja senvuoksi en voisi siirtyä +hänen kanssaan tänne. Niinpä pyydänkin teiltä ystävyydenpalvelusta. +Mieleni olisi keveämpi, jos hän voisi jäädä tänne ja olla tyttärenänne. +Jos satutte häneen kyllästymään, voitte lähettää hänet luokseni +Ghazipuriin; mutta minä vakuutan teille, että hänen oltuaan pari päivää +luonanne näette, millainen aarre hän on, ettekä tahdo erota hänestä +hetkeksikään." + +"Ehdotus on hyvä", virkkoi Kshemankari, "on varsin somaa, kun saan +luokseni hänenlaisensa tytön. Monesti olen ollut mielissäni, kun olen +ottanut luokseni ventovieraita tyttöjä ja antanut heille ruokaa ja +vaatteita, mutta minä en saa heitä jäämään luokseni. Nyt te olette +luovuttanut minulle Haridasin, eikä teidän tarvitse olla huolissanne +hänen tähtensä. Olette varmaan kuullut, miten ihmiset puhuvat pojastani +Nalinakshasta; hän on erittäin kelpo poika, ja paitsi meitä ei täällä +asu ketään." + +"Kukapa ei olisi kuullut Nalinakshasta", virkkoi setä, "ja minä +iloitsen sydämestäni tietäessäni hänen asuvan luonanne. Olen kuullut, +että hänen vaimonsa hukkui pian häitten jälkeen ja että hän on siitä +pitäen kääntynyt jonkinlaiseksi askeetiksi." + +"Se oli taivaan tahto", sanoi Kshemankari, "mutta älkää puhuko siitä, +olkaa hyvä. Pelkkä ajatuskin saa minut pelosta värisemään." + +"Jos sallitte", sanoi setä, "niin minä jätän Haridasin luoksenne, mutta +käyn silloin tällöin häntä katsomassa. Hänellä on vanhempi sisar, joka +hänkin tulee luoksenne kunniatervehdykselle." + +Sedän lähdettyä Kshemankari veti kohta Kamilan luoksensa ja sanoi: +"Tulehan, lapsukaiseni, että saan sinut kunnolla nähdä! Sinähän olet +vielä ihan lapsi! Sepä koko pökkelö, joka lähti tiehensä jättäen sinut! +Eipä luulisi sellaisia ihmisiä maailmassa olevankaan! Minä rukoilen, +että hänen sallittaisiin palata. Kohtalon tarkoituksena ei kumminkaan +voi olla, että sinunlaisesi kaunotar joutuu kuihtumaan." Hän kosketti +hyväillen Kamilan leukaa. "Sinulla ei ole täällä ketään ikäistäsi +kumppania", jatkoi hän, "voinetko elää täällä yksin minun kanssani?" + +"Voin kyllä, maammoseni", virkkoi Kamila, täydellisen alistumisen ilme +suurissa kauniissa silmissään. + +"Minä en oikein tiedä, mitä voit tehdä koko pitkän päivän." + +"Minä teen työtä teidän hyväksenne." + +"Sinä pikku heittiö! Sinäkin! Minun poikani -- hän on eräänlainen +askeetti -- niin, jos hän milloinkaan sanoisi: 'Äiti, minä tahtoisin +niin tai näin' tai: 'Tahtoisin syödä sitä tai tätä' tai: 'Siitä +minä erikoisesti pidän', kuinka iloinen olisinkaan! Mutta hänpä ei +milloinkaan sano mitään sellaista. Hän ansaitsee paljon rahaa, mutta ei +pidätä ropoakaan itsellensä eikä ilmoita kenellekään, mitä lahjoittaa +hyväntekeväisiin tarkoituksiin. Kuulehan, lapsukaiseni, jos sinä aiot +viettää kaikki vuorokauden tunnit minun talossani, niin minun täytyy +sinua ennakolta varoittaa. Sinä varmaan ihan sairastut, kun kuulet +minun ylistävän poikaani, mutta siihen sinun on mukauduttava." + +Kamilan kasvot pysyivät yhä vakavina, mutta hänen sydäntänsä +värahdytteli ilo. + +"Enpä oikein tiedä, millaista työtä antaisin sinun suoritettavaksesi", +jatkoi Kshemankari. "Osaatko ommella?" + +"En oikein hyvin", vastasi Kamila. + +"Ei haittaa, minä opetan sinua. Osaatko lukea?" + +"Osaan." + +"Se ilahduttaa minua", virkkoi Kshemankari. "Minä en näe enää ilman +laseja, ja sinä voit lukea minulle." + +"Minä olen oppinut keittämään ja suorittamaan talousaskareita", +ehdotteli Kamila. + +"Niin tosiaan", virkkoi Kshemankari, "ulkomuotosi pettäisi kovin, +ellet osaisi keittää. Tähän saakka minä olen keittänyt Nalinille, ja +kun olen sairaana, hän mieluummin keittää itse kuin suostuu syömään +jonkin toisen keittämää. Tästä lähtien pidän sinun avullasi huolta +siitä, ettei hän enää pääse keittämään, ja ellen minäkään satu siihen +kykenemään, olen iloinen, jos voit valmistaa minulle yksinkertaista +ruokaa. Tulehan, lapsukaiseni, minä näytän sinulle varastohuoneeni ja +keittiöni." Hän lähti kuljettamaan Kamilaa pienen kotinsa näyttämön +taakse. + +Kamila piti tilaisuutta sopivana sydämensä toivomuksen ilmaisemiseen ja +kuiskasi: "Sallittehan minun keittää tänään, maammoseni." + +Kshemankari hymyili. "Varastohuone ja keittiö ovat emännän valtakunta. +Minun on täytynyt tässä maailmassa luopua paljosta, mutta nämä asiat +liittyvät kiinteästi jokapäiväiseen elämääni. Olkoon menneeksi, pidä +sinä huolta keittämisestä tänään ja vielä pari päivää eteenpäinkin; +ajan pitkään sinä epäilemättä otat koko työni suorittaaksesi. Sittenpä +minulla on aikaa hartaudenharjoituksiin. Olen kerrassaan iloinen +vapautuessani vähäksi aikaa tuosta alinomaisesta vastuunalaisuudesta. +Emännän elämä on muutakin kuin pelkkiä ruusuja ja kukkasia!" + +Kun Kamila oli täysin perehdytetty keittiöosaston salaisuuksiin, lähti +Kshemankari rukouskammioonsa ja jätti tytön asiaksi käytännöllisesti +osoittaa emännänkykyjänsä. + +Kamila suoritti kaikki valmistelut perinpohjaisesti kuten ainakin. Hän +sitoi _sarinsa_ irrallisen kulman vyötäisilleen, kokosi hiuksensa ja +ryhtyi työhön. + +Nalinakshalla oli tapana kotiin tullessaan aina pistäytyä katsomassa +äitiänsä, ennenkuin ryhtyi mitään muuta tekemään, sillä äidin +terveydentila huolestutti häntä alinomaa. Kun hän tänä aamuna astui +taloon, ilmoittivat hänelle korvat ja nenä, että keittäminen oli +täydessä käynnissä. Otaksuen äitinsä olevan keittiössä hän meni sinne +ja jäi ovelle seisomaan. + +Askelten äänen säpsähdyttämänä Kamila kääntyi ja seisoi Nalinakshaa +vastapäätä. Kauha putosi hänen kädestänsä, ja hän yritti turhaan +peittää kasvojansa -- unohti, että oli sitonut _sari_n kulman +vyötäisillensä. Ennenkuin hän ehti saada sen irti ja vetää +kasvoillensa, oli Nalinaksha, yhtä hämmästyneenä kuin hänkin, kääntynyt +ja poistunut. + +Kamilan käsi vapisi, kun hän jälleen tarttui kauhaan. + +Oli vielä varhainen, kun Kshemankari oli päättänyt +hartaudenharjoituksensa ja ilmaantui keittiöön, missä huomasi keitot +keitetyiksi. Kamila oli pessyt ja puhdistanut huoneen perinpohjaisesti; +lattialla ei näkynyt lastuja eikä vihannesten kuoria, ja kaikki oli +niin hyvässä järjestyksessä kuin suinkin voi toivoa. + +"Sinä, lapsukaiseni, olet oikea bramaanityttö, sen kyllä huomaa!" +huudahti Kshemankari mielissään. + +Nalinakshan istuutuessa aamiaista syömään hänen äitinsä asettui häntä +vastapäätä, ja eräs pieni olento seisoi oven takana pelokkaasti +kuulostellen. Hän ei rohjennut kurkistaa sisään, ja se ajatus, että +keitos oli voinut epäonnistua, sai hänet ihan suunniltaan. + +"No, Nalin, miltä ruoka tänään maistuu?" kysyi Kshemankari. + +Nalinaksha ei ollut herkkusuu, ja hänen äitinsä ei niinmuodoin yleensä +tiedustellut ruoan maittamista, mutta tällä kertaa äidin kysymys +kuulosti tosiaankin jännittyneen uteliaalta. Hän ei tietänyt, että +Nalinaksha oli jo nähnyt keittiössä olevan salaperäisen vieraan. Kun +äidin voimat iän karttuessa yhä riutuivat, oli hän parhaansa mukaan +koettanut kehoitella häntä palkkaamaan itselleen keittäjättären, mutta +ei ollut mitenkään saanut häntä suostumaan. Senvuoksi hän oli ollut +mielissään, kun näki keittiössä vieraat kasvot, ja vaikka ei ollutkaan +erikoisesti tarkannut ruoan laatua, vastasi innostuneesti: "Se maistuu +kerrassaan mainiolta, äiti!" + +Kuultuaan tämän kiitoslauseen Kamila ei voinut enää jäädä kuuntelemaan, +vaan pakeni toiseen huoneeseen käsivarret painettuina vasten +aaltoilevaa povea. + +Aamiaisen jälkeen Nalinaksha vetäytyi mietteisiinsä vaipuneena vähäksi +aikaa rauhassa lukemaan, kuten hänen tapansa oli. Iltapäivällä +Kshemankari ryhtyi käsittelemään Kamilaa, järjesti hänen hiuksensa +ja siveli helakkaa punaväriä hiusmartoon. Sitten hän käänteli hänen +päätänsä joka puolelle tutkiakseen vaikutelmaa. + +Kamila oli niin ujo, ettei koko toimituksen kestäessä kohottanut +katsettansa. + +"Kunpa saisin hänenlaisensa miniän!" huokasi Kshemankari itsekseen. + +Sinä iltana vanhalle rouvalle sattui jälleen kuumekohtaus, Nalinakshan +suureksi mielipahaksi. "Kuulehan, äiti", sanoi hän, "sinun pitäisi +lähteä kanssani muutamaksi päiväksi toiseen ilmanalaan. Benares ei +sinulle kelpaa." + +"Ei, poikani", vastasi Kshemankari, "minä en voisi lähteä Benaresista, +vaikka siten eläisinkin hieman kauemmin; en tahdo päättää päiviäni +vieraalla paikkakunnalla." (Kamilalle:) "Lähde nyt, lapsukaiseni. Mitä +siellä ovella seisot. Mene nukkumaan. Et saa jäädä unta vaille. Sinun +on pidettävä huolta koko taloudesta nämä muutamat päivät, jotka minä +olen vuoteen omana, ja senvuoksi et saa jäädä myöhään valvomaan. Mene +nyt sinäkin, Nalin, mene huoneeseesi." + +Nalinakshan vetäydyttyä viereiseen huoneeseen Kamila istuutui vuoteen +reunalle ja alkoi hieroa Kshemankarin jalkoja. + +"Sinä olet varmaan ollut minun äitini jonkin edellisen olemassaolon +aikana", sanoi vanha rouva, "sillä miten olisinkaan sinut muuten +ansainnut? Tiedäthän, etten ole vielä koskaan voinut antaa kenenkään +vieraan itseäni palvella, mutta sinun kosketuksesi näyttää antavan +minulle uusia voimia. Merkillistä, että minusta tuntuu siltä, kuin +olisin tuntenut sinut jo vuosikausia; en voi mitenkään pitää sinua +vieraana. Mutta tee nyt mitä pyydän: mene heti levolle. Nalin on tässä +viereisessä huoneessa -- hän ei missään tapauksessa suostu jättämään +äitiänsä kenenkään muun hoidettavaksi. Minä olen lukemattomat kerrat +kiellellyt ja tehnyt mitä suinkin olen osannut, mutta minkäpä hänelle +mahtaa! Hänen eteviin ominaisuuksiinsa kuuluu, että hän voi istua +valveilla koko yön sietäen kaikenlaista epämukavuutta näyttämättä siitä +koskaan kärsivän. Se johtuu siitä, että hän suhtautuu rauhallisesti +kaikkiin asioihin. Minun laitani on aivan toisin. Nyt varmaan naurat +minulle, kultaseni. Ajattelet, että olen alkanut jutella Nalinista +enkä voi lopettaa. Hän näet on ainoa poikani, eikä monella äidillä ole +hänenlaistansa. Tiedätkö, toisinaan minä kuvittelen, että hän on isäni +ja että saan hänen vanhaksi ehdittyään tehdä hänelle kaiken sen, mitä +hän on tehnyt minulle! Jopa puhun hänestä jälleen; nyt riittää, riittää +tällä kertaa! Lähde nyt makuulle, lapsukaiseni. Tosiaankin, sinun pitää +lähteä. Minä en pääse uneen, jos tänne jäät. Vanhat ihmiset eivät voi +olla jaarittelematta, jos joku on heidän luonansa." + +Seuraavana päivänä Kamila otti koko talouden hoidon huoleksensa. +Nalinaksha oli erottanut idänpuolisesta kuistikosta pienen osan +oleskeluhuoneeksensa ja tapasi istua siellä iltapäivisin lukemassa. +Astuessaan sinne aamulla hän huomasi, että se oli lakaistu ja +moitteettomassa kunnossa: messinkinen suitsutusastia hohteli kuin +kulta; hyllyssä olevista kirjoista oli pyyhitty pöly ja ne oli sievästi +järjestetty. Avoimesta ovesta tulvivat aamuauringon säteet valaisivat +puhdasta huonetta, ja Nalinaksha, joka juuri palasi aamukylvystänsä, +hämmästyi ja ilostui nähdessään kaikki erinomaisessa järjestyksessä. +Kamila saapui varhain Kshemankarin vuoteen ääreen tuoden ruukun +Gangesin vettä. Hänen raikkaat kasvonsa nähdessään vanha rouva +huudahti: "Mitä kultaseni, oletko käynyt _ghâtilla_ yksinäsi? Minä olen +tässä valvoessani koko ajan mietiskellyt, kuka voisi lähteä kanssasi +sinne niin kauan kuin minä olen vuoteen omana? Sinä olet nuori, ja kun +menet ihan yksin -- --" + +"Ei, maammoseni", sanoi Kamila, "eräs sedän palvelijoista on +välttämättä tahtonut tulla minua tapaamaan. Hän saapui eilen illalla. +Minä otin hänet mukaani virralle." + +"Vai niin", virkkoi Kshemankari, "tätisi on varmaan ollut huolissaan +sinusta ja lähettänyt hänet senvuoksi. Se käy päinsä, hän voi jäädä +tänne ja auttaa sinua töissäsi. Missä hän on? Kutsuhan hänet tänne +hetkiseksi." + +Kamila nouti Umeshin, joka kumarsi syvään tullessaan Kshemankarin eteen. + +"Mikä onkaan nimesi?" kysyi vanha rouva. Umeshin kasvot vetäytyivät +leveään ujostelevaan irvistykseen, kun hän mainitsi nimensä. + +"Kuka on sinulle lahjoittanut tuon kauniin lanneliinan?" kysyi +Kshemankari nauraen. + +"Maammoseni on sen minulle antanut", vastasi Umesh viitaten Kamilaan. + +Kshemankari loi silmäyksen Kamilaan ja huomautti hymyillen: "Minä +uskon, että Umesh on saanut sen lahjaksi anopiltansa!" + +Niin Umesh löysi armon Kshemankarin edessä ja tuli taloon kuuluvaksi. + +Hänen avullansa Kamila suoriutui pian päivän työstä. Kamila lakaisi +itse Nalinakshan makuuhuoneen, asetti vuodevaatteet auringonpaisteeseen +ja järjesti huoneen kuntoon. Nalinakshan käytetyt vaatteet olivat +nurkassa; Kamila pesi ne, kuivasi, silitti ja ripusti selkäpuitten +varaan. Sellaisetkin esineet, joissa ei näkynyt tomun hiventä, otettiin +käsille (mikäli ne vaativat huomiota) ja asetettiin kunnioittavasti +takaisin paikoillensa. Seinällä, vuoteen jalkopäässä, oli kaappi. +Kamila avasi sen ja löysi sieltä vain pari Nalinakshan puusandaalia +alimmalta hyllyltä. Ne hän sieppasi käteensä ja painoi poskeansa +vasten; hän hyväili niitä kuin pientä lasta ja pyyhki niistä pölyn +_sarinsa_ helmalla. + +Iltapäivällä Kamila istui Kshemankarin vuoteen ääressä hieroen vanhan +rouvan jalkoja, kun Hemnalini, kukkakimppu kädessään, astui huoneeseen +ja heittäytyi Kshemankarin eteen. + +"Tulkaa, Hem", sanoi vanha rouva nousten istumaan, "tulkaa ja istukaa. +Kuinka Annada Babu voi?" + +"Eilen hän ei voinut oikein hyvin; senvuoksi hän ei tullut. Tänään hän +voi paremmin." + +Kshemankari esitteli nyt Kamilan. "Minun äitini kuoli, kun olin vielä +lapsi", sanoi hän. "Sittemmin hän on jälleen herännyt eloon, ja minä +tapasin hänet eilen sattumalta kadulla. Äitini nimi oli Haribhagini, +ja nyt hän nimittää itseänsä Haridasiksi. Oletteko milloinkaan nähnyt +sellaista pikku kaunotarta, Hem? Sanokaahan!" + +Kamila loi häpeissään katseensa alas, ja kesti hetken aikaa, ennenkuin +hän vapautui hämilläänolostansa Hemnalinin seurassa. + +Hemnalini kysyi Kshemankarilta, kuinka hän voi. + +"Kun ihminen tulee minun iälleni", vastasi hän, "ei enää siedä kysyä +hänen vointiansa. Minä saan olla ihan tyytyväinen, kunhan ollenkaan +elän, mutta aikaa ei käy sittenkään iäti pettäminen. Olen kumminkin +iloinen, että tulitte asian maininneeksi. Minä olen jo monesti aikonut +jutella kanssanne, mutta ei ole sattunut sopivaa tilaisuutta. Kun +eilen illalla jälleen jouduin kuumekohtauksen valtaan, päätin olla +siirtämättä asiaa enää tuonnemmaksi. Tiedättekö, lapsukaiseni, kun minä +olin nuori tyttö, olin häpeästä maahan vaipua, jos joku puhui minulle +naimisiinmenosta; mutta nykyaikana kasvatetaan tyttöjä toisin. Te +olette sivistynyt nuori neito ettekä enää mikään lapsi, ja teille sopii +puhua vapaasti näistä asioista. Niinpä tahdonkin nyt keskustella siitä +kanssanne, ja te ette saa ollenkaan ujostella. Sanokaahan minulle, +lapsukaiseni, onko isänne maininnut teille sen ehdotuksen, jonka +tuonoin hänelle tein?" + +"On, hän on siitä maininnut", vastasi Hemnalini, katse alas luotuna. + +"Nähtävästi te ette kumminkaan ollut suostuvainen, rakkaani", jatkoi +Kshemankari, "sillä muutenhan Annada Babu olisi tullut heti sen minulle +ilmoittamaan. Te ajattelitte, että Nalin on jonkinlainen askeetti, +joka viettää päivänsä ja yönsä uskonnollisissa harjoituksissa, ja +niin ollen teistä tuntui siltä, että teidän on mahdoton suostua hänen +vaimoksensa. Minun täytyy käsitellä tätä seikkaa teidän kuullen, vaikka +hän onkin poikani. Jos päättelee hänen ulkonaisen olemuksensa nojalla, +voisi ajatella, ettei hän kelpaa rakastamaan, mutta silloin arvostelee +häntä aivan väärin. Minä tunnen hänet koko hänen elämänsä ajalta ja +voin teille vakuuttaa, että hän kykenee kiintymään toiseen ihmiseen +niin voimakkaasti, että tämä tunne säikähdyttää häntä itseänsä. +Senvuoksi hän valvoo tarkoin tunteitansa. Se, joka tunkeutuu tuon +askeettisuuden kuoren läpi ja löytää tien hänen sydämeensä, huomaa +sen lämpöiseksi sydämeksi, sen voin teille vakuuttaa. Rakas Hem, te +ette ole enää mikään lapsi; te olette sivistynyt nuori neito ja olette +tullut kysymään neuvoa Nalinilta. Minä kuolisin täysin tyytyväisenä ja +rauhallisena, jos saisin nähdä teidät hänen vaimonansa. Tahtoisin saada +hänet menemään naimisiin, koska tiedän, ettei hän missään tapauksessa +tee sitä minun kuoltuani. Se on kauheata ajatella! Hän joutuu ihan +avuttomana ajelehtimaan. Minä tiedän, että te kunnioitatte Nalinia; +sanokaa, lapsukaiseni, mitä teillä on häntä vastaan."? + +"Minulla ei ole mitään häntä vastaan, maammoseni, jos te arvelette +minun sopivan hänen puolisoksensa", vastasi Hemnalini, katse luotuna +lattiaan. + +Tuon kuultuansa Kshemankari veti Hemnalinin puoleensa ja painoi +suudelman hänen otsallensa. Asiasta ei keskusteltu sen enempää. + +"Haridasi, ota nämä kukat ja -- --" Vanha rouva katseli ympärillensä +ja huomasi, ettei "Haridasi" enää ollutkaan huoneessa; hän oli hiljaa +pujahtanut pois toisten jutellessa. + +Vastakerrotun keskustelun jälkeen Hemnalini vetäytyi kuoreensa, ja +Kshemankari puolestaan osoitti uupumuksen merkkejä. Senvuoksi Hemnalini +keskeytti käyntinsä lyhyeen, nousi ja sanoi: "Minun täytyy tänään +lähteä varhain, maammoseni; isä ei voi hyvin." + +"Näkemiin, lapsukaiseni, näkemiin", virkkoi Kshemankari laskien kätensä +tytön päälaelle. + +Hemnalinin lähdettyä Kshemankari kutsutti luoksensa Nalinakshan ja +tervehti häntä huudahtamalla: "Kuulehan, Nalin, minä en voi enää +odottaa!" + +"Mitä?" kysyi Nalinaksha. + +"Minä puhuin vast'ikään asiasta Hemin kanssa", sanoi äiti, "ja hän +suostui, joten en enää ollenkaan kuuntele vastaväitteitäsi. Sinä näet, +miten minun on laita. Minä en saa rauhaa, ennenkuin olette lopullisesti +kihloissa. Minä olen valvonut puolen yötä sitä ajatellen." + +"Olkoon menneeksi, äiti", sanoi Nalinaksha, "älä enää ole siitä +huolissasi, vaan nuku aivan rauhallisesti. Minä teen, mitä tahdot." + +Nalinakshan mentyä Kshemankari heti kutsui "Haridasin", ja Kamila +ilmaantui jostakin sivuhuoneesta. Sillävälin oli hämärtynyt, ja huone +oli melkein pimeä. "Aseta nämä kukat veteen, lapsukaiseni", sanoi +Kshemankari, "ja järjestele ne huoneisiin." Hän otti kimpusta ruusun ja +ojensi kaikki muut Kamilalle. + +Kamila asetti joitakin kukkia maljakkoon, jonka vei Nalinakshan +työpöydälle. Toiset hän sijoitti ruukkuun, jonka asetti hänen +makuuhuoneensa pöydälle. Sitten hän avasi seinäkaapin, laski jäljellä +olevat kukat hänen sandaaleillensa heittäytyen niiden eteen. Kyynelet +tulvahtivat hänen silmiinsä, kun hän ajatteli, että siinä oli kaikki, +mitä hänellä oli maailmassa, ja että pian olisi mahdotonta osoittaa +kunnioitusta hänen jaloillensakaan. + +Äkkiä säpsähdytti Kamilaa ovea lähenevien askelten kaiku. Hän +sulki kiireesti kaapinoven ja kääntyi katsomaan taaksensa. Tulija +oli Nalinaksha! Pakeneminen ei käynyt päinsä, ja Kamila olisi +säikähdyksissään tahtonut häipyä tummenevan yön varjoksi. Havaitessaan +Kamilan Nalinaksha poistui heti huoneesta. + +Kamila käytti heti tilaisuutta paetakseen, ja Nalinaksha palasi. +Uteliaana tietämään, mitä tyttö oli siellä tehnyt ja miksi hän oli niin +nopeasti sulkenut kaapinoven, Nalinaksha avasi sen ja näki sandaalinsa +tuoreitten kukkien peitossa. Hän sulki jälleen oven ja astui ikkunan +luo. Hänen siinä seistessään ja kauas katsellessaan tuli nopeasti +pimeä; mailleen menevän auringon viimeisetkin säteet sammuivat. + + + + +KUUDESKUUDETTA LUKU + + +Suostuttuaan nyt menemään naimisiin Nalinakshan kanssa Hemnalini +koki vakuuttaa itsellensä olevansa erittäin onnellinen. Hän toisteli +toistelemistaan: "Vanha kihlaukseni ei minua enää sido; taivaanrannalle +keräytyneet ukkospilvet ovat häipyneet pois. Minä olen nyt täysin +vapaa, ja alinomainen menneiden sureksiminen on lopussa." Tuota +lakkaamatta toistellessaan hän alkoi tuntea täydellisen kieltäymyksen +iloa. Kun kuolinrovio on lakannut suitsuamasta, niin maailman +suunnattomasti monimutkaiset asiat menettävät hetkeksi painavuutensa, +ja sureva tuntee helpotusta -- suunnilleen samoinkuin lapsi, kun +koulutunnin loputtua ovi avautuu. Niin oli Hemnalininkin laita. Hän +nautti siitä rauhasta, joka seuraa, kun inhimillisen elämän luku ehtii +lopulliseen päätökseensä. + +Tullessaan sinä iltana kotiin hän mietti mielessään: "Kunhan äiti olisi +elossa, niin hän varmaan iloitsisi tästä uutisesta! En tiedä, kuinka +saan asian isälle kerrotuksi." + +Annada Babu meni sinä iltana varhain levolle, koska tunsi itsensä +uupuneeksi, ja Hemnalini vetäytyi huoneeseensa, otti esille +päiväkirjansa ja valvoi myöhään yöhön merkiten muistiin vaikutelmiansa. +"Minä olin katkonut kaikki inhimilliset siteet ja olin kuollut +maailmalta", kirjoitti hän, "en olisi voinut koskaan uskoa, että Jumala +minut vapahtaisi ja soisi minulle uuden elämän. Nyt minä heittäydyn +hänen jalkoihinsa ja valmistaudun astelemaan uusia velvollisuuden +polkuja. Onnetar on suonut minulle lahjan, jota en suinkaan ole +ansainnut. Antakoon Taivas minulle voimaa säilyttää se koko elinikäni. +Minä olen varma siitä, että hän, jonka elämään minun arvoton elämäni +tulee liitettäväksi, on tekevä olemassaoloni täyteläiseksi ja +rikkaaksi. Rukoilen vain sitä, että minun sallittaisiin luoda yhtä +suuressa määrässä täyteläisyyttä ja rikkautta hänen elämäänsä." + +Hän sulki kirjan ja lähti puutarhaan, missä kauan aikaa käyskeli +hiekkaisia polkuja talviyön tähtivälkkeisessä pehmeässä pimeässä +rajattoman avaruuden kuiskaillessa rauhan viestejä hänen levottomalle +sielullensa. + +Seuraavan päivän iltapuolella Annada Babu ja Hemnalini parhaillaan +valmistautuivat lähtemään Nalinakshan taloon, kun samassa pysähtyivät +vaunut oven eteen ja eräs Nalinakshan palvelijoista, ajoistuimelta +laskeutuen, ilmoitti emäntänsä saapuneen. Annada Babu kiiruhti +auttamaan Kshemankaria hänen astuessaan vaunuista ja tervehti häntä +sanoen: "Meillä on erinomainen onni." + +"Minä tulin antamaan siunaukseni tyttärellenne", sanoi vanha rouva +astuessaan sisään. Annada Babu opasti hänet oleskeluhuoneeseen ja +pyysi häntä istuutumaan sohvaan hetkiseksi odottamaan, kunnes hän +kutsuisi Hemnalinin. Hemnalini oli parhaillaan viimeistelemässä +pukeutumistansa, mutta kun kuuli Kshemankarin saapuneen, kiiruhti heti +häntä tervehtimään. + +"Olkoon elämäsi pitkä ja onnellinen!" sanoi Kshemankari. "Ojennahan +kätesi, lapsukaiseni." Hän asetti kultaisen rengasparin Hemnalinin +ranteisiin; isot renkaat riippuivat irrallaan tytön laihoilla +käsivarsilla. + +Hemnalini heittäytyi jälleen kunnioittavasti Kshemankarin eteen, joka +otti hänen kasvonsa kämmentensä väliin ja suuteli hänen otsaansa. +Tämä siunaus ja sen antamisessa ilmenevä hellyys täytti Hemnalinin +onnenmaljan reunoja myöten. "Ja nyt", kääntyi Kshemankari puhuttelemaan +Annada Babua, "pitää teidän molempain tulla huomenna aamiaiselle +luokseni." + +Seuraavana päivänä isä ja tytär joivat teetä puutarhassa, kuten olivat +tottuneet Benaresissa tekemään. Hemnalinin kihlauksen aiheuttama ilo +oli luonut Annada Babun riutuneisiin piirteisiin muinaista raikkautta, +ja kun hän silloin tällöin katsahti tyttärensä kirkkaan rauhallisiin +kasvoihin, niin hänestä tuntui siltä, kuin olisi hänen vaimo-vainajansa +autuas henki laskeutunut hänen tyttärensä vaiheille hilliten ilon +yltäkylläisyyttä heittämällä sen yli hienon kyynelharson. + +Annada Babua vaivasi se ajatus, että oli jo aika varustautua lähtemään +Kshemankarin taloon ja että viivyttely merkitsi myöhästymistä. +Hemnalini vakuutteli yhä, että aikaa oli runsaasti -- kello +oli toisiaankin vasta kahdeksan -- mutta Annada pysyi lujana +vakaumuksessaan, että valmistuksiin kului aikaa ja että oli parempi +saapua liian varhain kuin liian myöhään. + +Sillävälin saapuivat ajopelit, matkatavaroita katolla, talon eteen +siihen pysähtyen. "Sehän on Dzhogen!" huudahti Hemnalini kiiruhtaen +puutarhan portille. Vaunuista astui tosiaankin Dzhogendra, joka näytti +erittäin hilpeältä ja tervehti sisartansa mitä sydämellisimmin. + +"Oletko tuonut jonkun mukanasi?" kysyi Hemnalini. + +"Olenpa niinkin", nauroi Dzhogendra, "minä olen tuonut taatolle +joululahjan." + +Vaunuista sukelsi nyt näkyviin Ramesh. Hänet nähtyänsä Hemnalini +kääntyi ja pakeni minkä ennätti. + +"Älä mene, Hem; minulla on jotakin sinulle kerrottavaa!" huusi +Dzhogendra hänen jälkeensä. Hemnalini ei siitä huolinut, vaan riensi +pois, ikäänkuin olisi paennut jotakin kammottavaa ilmestystä. + +Ramesh jäi hetkiseksi hämmästyneenä seisomaan, epäröiden, oliko +lähdettävä hänen jälkeensä vai käännyttävä takaisin. + +"Tulehan, Ramesh", huudahti Dzhogendra, "isä istuu täällä ulkosalla." +Hän tarttui Rameshin käsivarteen ja kuljetti hänet Annada Babun luo. +Viimeksimainittu oli nähnyt Rameshin saapuvan ja voi tuskin uskoa +silmiänsä; hänellä ei ollut muuta neuvoa kuin hieroa otsaansa ja +mutista: + +"Siinä tulee uusi este asialle!" + +Ramesh Babu kumarsi syvään. + +Annada viittasi häntä istumaan ja kääntyi Dzhogendran puoleen: "No, +Dzhogen, sinäpä tulet oikeaan aikaan. Olin jo aikeissa sinulle +sähköttää." + +"Miksi?" kysyi Dzhogendra. + +"Hemnalini ja Nalinaksha menevät naimisiin; asia on järjestetty. +Nalinakshan äiti kävi eilen täällä antamassa Hemnalinille siunauksensa." + +_Dzhogendra_: "Ethän tarkoittane, että kysymyksessä on lopullinen +kihlaus? Olisihan pitänyt kysyä minunkin mieltäni!" + +_Annada Babu_: "Mahdotonta on arvata, mitä sinä kulloinkin sanot, +Dzhogendra. Tiedäthän itse, kuinka kiihkeästi yritit toteuttaa juuri +tätä liittoa, ennenkuin minä tiesin mitään Nalinakshasta." + +_Dzhogendra_: "Sen myönnän, mutta jättäkäämme se juttu; ei ole vielä +liian myöhäistä. Minulla on koko joukko sinulle kerrottavaa. Sinun +tulee ensin kuunnella minua; sitten voit menetellä niinkuin hyväksi +näet." + +_Annada Babu_: "Minä kuuntelen sinua jonakin päivänä, kun on kyllin +aikaa. Nyt en jouda." + +_Dzhogendra_: "Mihin aiot lähteä?" + +_Annada Babu_: "Nalinakshan äiti on kutsunut Hemin ja minut aamiaiselle +luoksensa. Teidän molempien on parasta syödä aamiaista täällä, +minä -- --" + +_Dzhogendra_: "Ei, ei, älä ole huolissasi meidän tähtemme. Ramesh ja +minä voimme mennä aamiaiselle johonkin läheiseen hotelliin. Te kai +palaatte iltapuolella; me tulemme sitten jälleen." + +Annada Babu ei voinut katsoa Rameshin silmiin, puhumattakaan siitä, +että olisi mitenkään häntä tervehtinyt. + +Ramesh puolestaan ei virkkanut mitään, istui vain ääneti, kunnes oli +aika lähteä. Silloin hän kumarsi ja poistui. + + + + +SEITSEMÄSKUUDETTA LUKU + + +Edellisenä päivänä Kshemankari oli sanonut Kamilalle: "Minä olen +kutsunut Hemnalinin ja hänen isänsä huomiseksi aamiaiselle. Mitä heille +tarjoamme, kultaseni? Meidän pitäisi ruokkia Annada Babu niin hyvin, +ettei hän pelkää tyttärensä joutuvan täällä nälkää näkemään; eikö +niin, lapsukaiseni? Mutta sinähän olet niin mainio keittäjätär, että +varmaan tuotat minulle kunniaa. En ole koskaan ennen kuullut poikani +sanovan mitään ruoasta, mutta eilen hän kiitteli kiittelemistään sinun +keittotaitoasi! Sinä et näytä tänään oikein iloiselta, lapsukaiseni; +etkö voi hyvin?" + +"Kiitos, äiti", vastasi Kamila väkinäisesti hymyillen, "minä voin aivan +hyvin." + +Kshemankari pudisti päätänsä. "Minä pelkään, että sinua kiusaa jokin +asia. Se on varsin luonnollista, eikä sinun tarvitse pelätä, vaikka sen +minulle ilmaiset. Älä kohtele minua niinkuin vierasta, lapsukaiseni, +minä pidän sinua omana tyttärenäni. Sinun pitää tosiaankin minulle +sanoa, jos täällä sattuu jotakin sellaista, mikä ei sinua miellytä tai +jos haluat nähdä omaisiasi." + +"Minä en tahdo mitään muuta kuin saada tehdä työtä teidän hyväksenne, +maammoseni!" huudahti Kamila kiihkeästi. + +Välittämättä tästä keskeytyksestä Kshemankari jatkoi: "Ehkäpä on +parasta, että lähdet setäsi luo ja palaat tänne, milloin haluat." + +"Maammoseni", huudahti Kamila ihan säikähtyneenä, "niin kauan kuin saan +olla teidän luonanne, en tahdo kenenkään muun luo koko maailmassa. Jos +teen jotakin huonosti, niin rangaiskaa minua, miten hyväksi näette, +mutta älkää lähettäkö minua pois päiväksikään!" + +Kshemankari taputteli tytön poskea ja vastasi: "Kun noin sanot, tulen +jälleen ajatelleeksi, että olet ollut äitini jossakin edellisessä +elämässä. Kuinkapa olisimmekaan muuten voineet mieltyä toisiimme ensi +näkemällä? Mene nyt aikaisin makuulle. Sinulla ei ole koko päivänä +ollut yhtään levon hetkeä." + +Kamila meni makuuhuoneeseensa, lukitsi oven, sammutti kynttilän ja +istuutui lattialle mietiskelläkseen asioita siinä pimeässä. Pitkien +mietteiden jälkeen hänen ajatuksensa muotoutuivat seuraavanlaisiksi: +"Minä en voi jäädä hänen valvojaksensa, kun taivas on riistänyt minulta +kaiken oikeuden. Minun täytyy valmistua kerrassaan hänestä luopumaan. +Jäljellä ei ole muuta kuin silloin tällöin pieniä tilaisuuksia saada +häntä palvella, ja ne minä tahdon säilyttää itselläni, mikäli suinkin +mahdollista. Suokoon Jumala minulle voimaa täyttää aina velvollisuuteni +hymyilevin kasvoin, milloinkaan pyrkimättäkään saavuttamaan enempää! +Tämänkin suorittaminen käy minulle varmaan vaikeaksi. Ellen voi tehdä +iloisesti, mitä tehtävänä on, jos suorittelen töitäni alakuloisin +ilmein, niin minun on luovuttava kaikesta." + +Siten tarkasteltuansa olotilaansa hän mukautti itsensä seuraavaan +päätökseen: "Huomisesta lähtien minä en enää sure, en näytä +onnettomalta, en huokaile saavuttamattomia. Minä olen onnellinen +saadessani palvella koko elämäni ajan. Minä en pyydä koskaan mitään +enempää." + +Hän meni makuulle, käännähteli hetkisen kyljeltä toiselle ja vaipui +uneen. Pari kolme kertaa yöllä herätessään hän toisteli sanojansa kuin +jotakin pyhää rukoustekstiä: "Minä en pyydä koskaan mitään enempää." +Aamulla noustessaan hän liitti kätensä yhteen ja keskitti koko +tahdonvoimansa tähän päätökseen: "Minä tahdon palvella sinua kuolemaan +asti enkä pyydä koskaan mitään muuta." + +Kiireesti peseydyttyään ja pukeuduttuaan hän lähti Nalinakshan +työhuoneeseen. Hän puhdisti pölyn joka nurkasta pukunsa liepeellä, +asetti kaikki matot paikoillensa ja kiiruhti Ganges-virralle kylpemään. + +Nalinakshan uudistetuista pyynnöistä Kshemankari oli lakannut +kylpemästä ennen auringonnousua; senvuoksi saatteli Umesh Kamilaa +virralle koleina aamuhetkinä. + +Palattuansa Kamila esitti hymyilevin kasvoin Kshemankarille +aamutervehdyksensä. + +Vanha rouva oli parhaillaan aikeissa lähteä virralle. "Miksi lähditkään +niin varhain?" kysyi hän Kamilalta. "Olisit odottanut minua, niin +olisimme menneet yhdessä." + +"Minä en voinut tänään odottaa, maammoseni", vastasi Kamila, "on kovin +paljon tekemistä. Minun täytyy käsitellä eilen saapuneet vihannekset ja +lähettää Umesh varhain torille hakemaan sieltä, mitä vielä tarvitaan." + +"Sinä olet ajatellut kaikkea, kultaseni. Vieraittemme tullessa +aamiainen varmaan on valmiina." + +Samassa saapui Nalinaksha. Kamila peitti kosteat hiuksensa ja lähti +sisään. + +"Joko taas kylpemään, äiti?" kysyi Nalinaksha. "Olisi parempi odottaa, +kunnes hieman voimistut." + +"Unohda kerrankin, että olet lääkäri, Nalin", vastasi Kshemankari. +"Kuolemattomuuden saavuttamiseksi on olemassa yksi ainoa lääke: +joka-aamuinen Gangesissa kylpeminen. Sinä lähdet ulos, lähdethän? Koeta +palata tänään niin aikaisin kuin mahdollista." + +"Miksi, äiti?" + +_Kshemankari_: "Minä unohdin eilen sanoa sinulle, että Annada Babu +tulee tänään antamaan sinulle siunauksensa." + +_Nalinaksha_: "Antamaan siunauksensa? Miksi hän on käynyt yht'äkkiä +niin armolliseksi? Mehän kohtaamme toisemme joka päivä." + +_Kshemankari_: "Minä kävin eilen heidän luonansa, lahjoitin +Hemnalinille pari rannerengasta ja annoin hänelle siunaukseni; nyt on +Annada Babun vuoro. Älä siis viivy kauan. He tulevat ennen aamiaista." + +Vanha rouva lähti kylpemään. Nalinaksha asteli hitaasti pois, pää +painuksissa, mietteissään. + + + + +KAHDEKSASKUUDETTA LUKU + + +Paetessaan Rameshin näkyvistä Hemnalini juoksi huoneeseensa ja istuutui +rauhoittumaan. Ensi kiihtymyksen lauettua tunkihe mieleen häpeäntunne. +"Miksi en voinut kohdata Ramesh Babua malttiani menettämättä?" mietti +hän. "Miksi minun pitikään käyttäytyä niin surkeasti, kun hän yht'äkkiä +seisoi edessäni? Enhän voi enää ollenkaan luottaa siihen, että kykenen +tunteitani hillitsemään. Minun täytyy varoa toiste osoittamasta +sellaista ryhdittömyyttä." Hän kokosi voimansa, nousi, avasi oven ja +päätti lähteä jälleen tapaamaan Ramesh Babua miettien mielessään: +"Tällä kertaa en pakene; hillitsen tunteeni." + +Samassa hänen mieleensä johtui jotakin. Hän palasi huoneeseensa, +otti lippaasta sen rannerengasparin, jonka Kshemankari oli hänelle +lahjoittanut; siten varustettuna hän astui pää pystyssä puutarhaan, +valmiina ottamaan vastaan, mitä tuleman piti. + +Ensimmäinen henkilö, jonka hän kohtasi, oli hänen isänsä. "Minne olet +menossa, Hem?" kysyi Annada Babu. + +"Eikö Ramesh olekaan täällä? Missä on Dzhogen?" kysyi Hemnalini. + +"He lähtivät yhdessä pois." Hemnalini tunsi mielensä keventyvän, kun ei +tarvinnut asettaa itsensähillitsemiskykyä kokeen alaiseksi. + +"Niin, ja nyt -- --", jatkoi Annada Babu. + +"Minä lähden kanssasi, taatto", sanoi Hemnalini. "Kylpemiseen ei kulu +pitkää aikaa. Sinä voit jo tilata vaunut." + +Hemnalinissa tapahtunut äkillinen muutos, hänen luonnoton intonsa +päästä mahdollisimman pian Kshemankarin luo ei jäänyt Annada Babulta +huomaamatta ja lisäsi hänen levottomuuttansa. Hemnalini peseytyi +ja pukeutui kiireesti ja tuli sitten kysymään, olivatko vaunut jo +saapuneet. + +"Ei vielä", vastasi hänen isänsä. Hemnalini lähti kävelemään puutarhaan +Annada Babun istuessa kuistikolla päätänsä hieroskellen. + +Oli vasta puoli yksitoista, kun he saapuivat Nalinakshan taloon, eikä +tohtori ollut vielä palannut sairaskäynneiltänsä. Niin ollen jäi +Kshemankarin asiaksi keskustella vieraiden kanssa. Hän alkoi jutella +Annada Babun kanssa laveasti hänen terveyttänsä ja sukuansa koskevista +seikoista luoden samalla syrjäsilmäyksen Hemnaliniin. Hän ihmetteli, +ettei tyttö näyttänyt iloisemmalta. Tulossaolevan onnellisen tapahtuman +olisi pitänyt kohottaa hänen kasvoillensa aamuruskoa muistuttava +ruusuinen hohtelu. Sensijaan ne näkyivät olevan huolen pilvien peitossa. + +Kshemankari oli luonnostaan herkkätunteinen, ja Hemnalinin iloton ilme +masensi hänen mieltänsä. "Useimmat tytöt", ajatteli hän, "pitäisivät +itseänsä erittäin onnellisina saadessaan Nalinin, mutta ylenmääräinen +sivistys on nähtävästi pannut tämän pään niin pyörälle, että hän +luulee itseänsä liian hyväksi; muulla tavoin en voi selittää hänen +painostunutta ja hajamielistä ilmettänsä. Oma syyni: minä olen vanha +eukko ja kärsimätön; en jaksanut odottaa toiveitteni toteutumista. Minä +järjestin asiat niin, että Nalin sai morsiamekseen tytön, joka ei enää +ole mikään lapsi, enkä yrittänytkään ottaa selkoa hänen todellisesta +luonteestansa. Ikävää, etten ehtinyt häneen paremmin tutustua; mutta +minunhan on jo aika jättää hyvästi kaikki maalliset asiat." Nämä +ajatukset häiritsivät Kshemankaria hänen jutellessaan Annada Babun +kanssa, joten hänestä tuntui yhä hankalammalta pitää keskustelua +käynnissä. Vihdoin hän ilmaisi salaiset ajatuksensa. "Oikeastaan", +sanoi hän, "ei ole mitään syytä kiirehtiä häiden viettämistä. He ovat +kumpikin kyllin iäkkäät tietääkseen mitä tahtovat; ei maksa vaivaa +heitä ahdistella. Minä en tiedä, mitä Hemnalini ajattelee, mutta +Nalinista voin sanoa, ettei hän ole siihen ajatukseen vielä oikein +tottunut." Hänen sanansa olivat tarkoitetut etupäässä Hemnalinille; +tyttö tuntui olevan kahdella päällä, ja Kshemankari ei halunnut +vieraittensa saavan sellaista käsitystä, että hänen poikansa oli ylen +iloinen ajatellessaan tulevaa avioliittoansa. + +Hemnalini oli aloittanut päivänsä väkinäisen iloisuuden tilassa, ja +tulos oli aivan toisenlainen kuin hän oli ajatellut. Lyhytaikainen +hilpeys vaihtui täydelliseksi uupumukseksi. Kshemankarin taloon +astuessaan hän oli tuntenut äkillistä pelonkauhua, ja se uusi +elämänpolku, jota hänen oli lähdettävä kulkemaan, näkyi hänen +mielessänsä kivisenä, jyrkkänä ja loppumattomana. Vanhusten lausuessa +toisilleen kohteliaisuuksia Hemnalini joutui epäilysten valtaan, ja +tuloksena oli, että hänessä taisteli kaksi vastakkaista tunnetta, kun +Kshemankari näytti kylmenevän koko naimissuunnitelmalle. Toisaalta +vapauttaisi pikainen naimisiinmeno hänet levottomuuden ja epäröimisen +tilasta, ja siksi hän toivoi kihlausasian tulevan nyt lopullisesti +ratkaistuksi; mutta toisaalta se vihjaus, että koko suunnitelmasta sopi +vielä luopua, synnytti hetkellistä helpotuksen tunnetta. + +Merkitsevän lausuntonsa jälkeen Kshemankari oli luonut Hemnaliniin +pikaisen silmäyksen ja huomannut sanojensa vaikutuksen. Hänestä +näytti siltä, että tytön ilme oli käynyt levollisemmaksi, ja samassa +hänen sydämensä paatui Hemnalinille. "Minä olin myydä Nalinini kovin +huokeasta"? ajatteli hän iloiten siitä, että poikansa viipyi niin kauan. + +"Tämä on ihan Nalinakshan tapaista!" jatkoi hän, yhä Hemnalinille +puhuen. "Hän tietää varsin hyvin, että te tulette tänään, mutta siitä +huolimatta hänestä ei näy vielä jälkeäkään. Hän olisi varsin hyvin +voinut vähentää töitänsä tänään. Jos minä voin hiemankaan huonosti, +niin hän jättää sairaskäyntinsä ja jää kotiin, miten paljon siten +menettäneekin!" + +Sitten Kshemankari pyysi anteeksi, että täytyi lähteä katsomaan, +millä asteella aterian valmistus oli. Hänen tarkoituksensa oli jättää +Hemnalini Kamilan huostaan saadakseen itse jutella kahden kesken vanhan +herran kanssa. + +Ruoka kiehua porisi hiljaisella tulella valmiiksi keitettynä, ja Kamila +istui keittiön nurkassa niin syviin mietteisiin vaipuneena, että +Kshemankarin äkkiä sisään astuessa säpsähti ja hypähti seisaalleen, +hämillään ja hymyillen. + +"Sinäpä näytät olevan uutterissa keittopuuhissa, lapsukaiseni", virkkoi +vanha rouva. + +"Kaikki on valmiina, maammoseni", vastasi Kamila. + +"Miksi istutkaan täällä niin hiljaa, rakas lapsi? Annada Babu on +vanha mies; sinun ei tarvitse häntä ujostella. Hem on täällä, ja +minä ajattelin, että voisit viedä hänet vähäksi aikaa huoneeseesi +juttelemaan. Minä en halua häntä ikävystyttää pakottamalla häntä +keskustelemaan minunlaiseni vanhan ihmisen kanssa." + +Hemnalinin näennäinen kylmäkiskoisuus oli vain lisännyt Kshemankarin +kiintymystä Kamilaan. + +"Mutta minä en osaa puhua hänen kanssaan", huomautti Kamila, "hän on +kovin oppinut, ja minä en tiedä mitään." + +"Mitä johtuukaan mieleesi!" virkkoi Kshemankari. "Sinä olet yhtä hyvä +kuin kuka muu tahansa. Miten ihmiset ylpeilevätkään oppineisuudestansa, +kovin vähän on niin viehättäviä kuin sinä. Jokainen voi oppia jotakin +kirjoista, mutta monen ei ole suotu olla sellainen suloinen pikku +nainen kuin sinä. Tulehan nyt, kultaseni. Sinun pitää ensin pukeutua. +Minä annan yllesi jotakin oikein somaa." + +Kshemankari oli päättänyt asettaa Hemnalinin kuihtuneen kauneuden +rinnalle tämän oppimattoman tytön raikkaan viehätyksen; hänen teki +mieli kaikin tavoin nöyryyttää kopeata. + +Kamilalle ei jäänyt mitään vastustelun mahdollisuutta. Kshemankari +koristi hänet taitavin käsin, antoi hänen pukea yllensä +vaaleankeltaisen silkkihameen ja järjesti hänen hiuksensa uusimman +muodin mukaisesti. Hän käänteli Kamilan kasvoja puolelta toiselle +tutkiakseen vaikutusta. Vihdoin hän suuteli tyttöä poskelle ja huudahti +ihastuneena: "Sinä olet niin kaunis, että kelpaat kuninkaan palatsiin!" + +Kamila huomautti tavantakaa: "Maammoseni, he istuvat ihan yksin; on jo +myöhä." + +"Älä ole siitä huolissasi", vastasi Kshemankari, "minä en lähde, +ennenkuin olen saanut sinut kuntoon." + +Kun Kamila oli täysissä pukimissa, sanoi Kshemankari: "Tulehan nyt +kanssani, kultaseni; älä ujostele. Kun tuo korkeasti oppinut kaunotar +sinut näkee, niin hän joutuu häpeämään. Sinä vedät vertoja niille +kaikille." Kshemankari vei Kamilan mukanansa huoneeseen, johon oli +vieraansa jättänyt. Nalinaksha oli sillävälin saapunut ja jutteli +heidän kanssansa. + +Hänet nähdessään Kamila pyörähti ja yritti paeta, mutta. Kshemankari ei +päästänyt häntä menemään. + +"Sinun ei tarvitse ollenkaan ujostella, lapsukaiseni", sanoi hän, +"täällä on pelkkiä hyviä ystäviä." + +Kshemankari ylpeili tytön kauneudesta ja siitä, että hän kantoi +ylhäisen hienosti lainahöyheniänsä. Niinpä hän tahtoikin valmistaa +toisille yllätyksen. Hemnalinin otaksuttu kylmäkiskoisuus oli loukannut +hänen äidintunteitansa, ja Kshemankaria miellytti se ajatus, että +Nalinaksha suorittaisi vertailuja, jotka eivät olisi eduksi hänen +kihlatullensa. + +Kamilan saapuminen oli tosiaankin yllätys kaikille muille. Kun +Hemnalini oli hänet ensi kerran nähnyt Kshemankarin sairasvuoteen +ääressä, oli hän ollut yksinkertaisissa pukimissa, oli ujostellen +pysytellyt taka-alalla ja oli kadonnut, ennenkuin Hemnalini ehti hänet +kunnollisesti nähdä. Nyt hän, hetkisen ylen hämmästyneenä ujoa Kamilaa +katseltuaan, tarttui hänen käteensä ja veti hänet viereensä istumaan. + +Kshemankari tunsi, että voitto oli hänen; kukaan ei voinut olla hänen +suojattiansa katsellessaan syvimmässä sydämessään myöntämättä, että +sellainen kauneus on harvinainen jumalien lahja. Kshemankari sanoi +Kamilalle: "Vie, kultaseni, Hem huoneeseesi; siellä voitte rauhassa +jutella. Minä pidän huolta aamiaisesta." + +Kamila ihmetteli itsekseen, mitä Hemnalini hänestä ajatteli; hetki +oli hänelle vaikea. Hemnalini oli pian saapuva taloon Nalinakshan +morsiamena kohoten siten emännän asemaan, joten hänen mielisuosionsa +ei voinut olla Kamilalle yhdentekevä asia. Hän torjui sen ajatuksen, +että oli oikeastaan itse tämän talon valtiatar. Hän tahtoi välttää +mustasukkaisuuden häivääkin ja päätti olla vaatimatta mitään oikeuksia +itselleen. + +Hänen polvensa värähtelivät, kun hän lähti huoneesta. + +"Äiti on kertonut minulle teistä", virkkoi Hemnalini leppoisasti. +"Teidän tulee pitää minua sisarenanne. Onko teillä oikeita sisaria?" + +"Ei ole; on vain serkku -- isäni veljentytär", vastasi Kamila, jota +Hemnalinin ystävällinen sävy rohkaisi. + +"Ei minullakaan ole sisarta", virkkoi toinen, "ja äitini kuoli, kun +olin vielä aivan pieni. Kuinka monta kertaa olenkaan ajatellut: +'Minulla ei ole äitiä; kunpa minulla olisi sisar, jolle voisin +kaikki uskoa!' Tuon kaipauksen tunnen aina, olinpa onnellinen tai +murheellinen. Ihan pienestä pitäen minun on täytynyt sulkea ajatukset +omaan mieleeni, ja nyt se on muuttunut siinä määrin tottumukseksi, +etten voi enää purkaa mieleni taakkaa kenellekään. Ihmiset pitävät +minua kovin kopeana, mutta minä toivon, ettet _sinä_ ajattele niin, +rakas sisko. Seikka on vain se, etten voi helposti avata sydäntäni." + +Kamilan ennakkoluulot hälvenivät kerrassaan. "Onko tosiaankin +mahdollista, että sinä voit minusta pitää, _didi_?" kysyi hän. "Minä +olen kovin tuhma." + +Hemnalini hymyili. "Kunhan opit minut tuntemaan, niin huomaat, että +minäkin olen kovin tuhma. Minä tiedän vain muutamia kirjoista oppimiani +asioita, ja senvuoksi tahtoisin sinun pysyvän aina luonani, jos minä +tulen tähän taloon. Minua peloittaa hirveästi se ajatus, että minun +pitäisi yksin hoitaa taloutta." + +"Jätä se kokonaan minun huolekseni", sanoi Kamila lapsellisen +koruttomasti. "Minä olen suorittanut sellaisia töitä pienestä pitäen. +Minä en pelkää mitään sellaista. Me hoidamme talouden yhdessä, kuin +sisaret ainakin. Sinä teet hänet onnelliseksi, ja minä pidän huolta +teistä kummastakin." + +"Miten onkaan, kultaseni", virkkoi Hemnalini sitten, "sinä et ole +koskaan kunnolla nähnyt miestäsi; voitko vielä muistaa, minkä näköinen +hän oli?" + +Kamila ei vastannut suoraan tuohon kysymykseen. "Minä en silloin +tietänyt, että minun olisi pitänyt painaa hänen kuvansa mieleeni, +_didi_. Setä Tshakrabarttin luona serkkuni Saila ja minä tulimme +hyviksi ystäviksi. Minä näin, miten hän oli kiintynyt mieheensä, ja se +avasi minun silmäni. Minä en ole oikeastaan koskaan nähnyt miestäni, +mutta siitä huolimatta aloin häntä sydämestäni rakastaa ja kunnioittaa. +Jumala palkitsi minun uskollisuuteni, sillä minulla on nyt mielessäni +selvä kuva miehestäni. Hän tosin ei ole koskaan löytänyt minusta +vaimoaan, mutta minusta näyttää siltä, kuin olisin löytänyt hänestä +mieheni." + +Kertomus Kamilan uskollisesta kiintymyksestä löysi vastakaikua +Hemnalinin sydämestä. "Minä ymmärrän hyvin mitä tarkoitat", sanoi +hän vähäisen vaitiolon jälkeen. "Kun sillä tavalla jotakin saamme, +niin saamme sen todellakin omaksemme. Kaikki muu on ulkokohtaista ja +kestämätöntä." + +Mahdotonta on sanoa, ymmärsikö Kamila tuon täysin vai eikö. Hän katseli +Hemnalinia hetkisen silmää räpähdyttämättä ja virkkoi sitten: "Sen +täytyy olla totta, _didi_, koska sinä sen sanot. Minä en sitä murehdi; +olen täysin onnellinen. Olen saanut palkkani." + +Hemnalini tarttui Kamilan käteen. "Mestarini sanoo, että todellinen +voitto on vain siinä, missä häviö ja voitto merkitsevät samaa. +Varmaa on, rakkaani, että jos voitan ehdottomalla antaumuksellani +niin paljon kuin sinä olet voittanut, niin voin kiittää itseäni +tosiaankin onnelliseksi." Kamila silmäili ihmeissään Hemnalinia. +"Mitä tarkoitatkaan, _didi_? Sinulla tulee olemaan kaikki; sinulta ei +varmaankaan puutu mitään?" + +"Minä voin olla ihan tyytyväinen, kun osakseni tulee mikä minulle on +säädetty", vastasi Hemnalini. "Jos enemmän saisin, niin saisin huolta +ja surua. Sinä varmaan hämmästyt kuullessasi minun näin puhuvan, +mutta minä tunnen, että Jumala käskee minua tämän sanomaan. Tiedätkö, +rakkaani, minulla oli tänään raskas paino sydämelläni, mutta sinut +kohdattuani se on poissa, ja minä tunnen saaneeni uutta voimaa. +Senvuoksi minä juttelen näin paljon. En ole milloinkaan ennen sitä +osannut. Kuinka saitkaan avatuksi sydämeni, rakas sisar?" + + + + +YHDEKSÄSKUUDETTA LUKU + + +Kshemankarin luota palattuansa Hemnalini löysi ison kirjeen +oleskeluhuoneen pöydältä. Osoitteen käsialasta hän näki, että se +oli Rameshilta. Hänen sydämensä tykytti kiivaasti, kun hän otti sen +mukaansa makuukammioon, sulki oven ja alkoi lukea. + +Ramesh kertoi koko tarinan suhteestansa Kamilaan, mitään salaamatta. +Kirje päättyi näin: "Olosuhteet ovat katkaisseet sen siteen, jolla +taivas oli liittänyt yhteen meidän elämämme, teidän ja minun. Te +olette nyt antanut sydämenne toiselle. Minä en teitä ollenkaan siitä +soimaa, mutta tekään ette saa soimata minua. Vaikka Kamila ja minä emme +ole koskaan eläneet yhdessä miehenä ja vaimona, on minun kuitenkin +teille tunnustaminen, että ajan mittaan kiinnyin häneen yhä enemmän. +En kykene nyt tarkoin määrittelemään tunteitteni tilaa. Ellette te +olisi minusta luopunut, olisi sydämeni löytänyt varman sataman teidän +rakkaudestanne. Tätä toivoen minä riensin hämmentyneessä tilassani +teidän luoksenne. Mutta kun ihan ilmeisesti minua karttelitte, koska +ette minusta enää välittänyt, ja kun lisäksi kuulin, että olitte +suostunut menemään naimisiin toisen kanssa, niin kaikki epäilykseni +palasivat. Minä tunsin, etten voi koskaan täysin unohtaa Kamilaa. Mutta +unohdinpa tai en, siitä ei kärsi maailmassa kukaan muu kuin minä itse. +Ja miksi kärsisin minäkään? Minä en voi milloinkaan unohtaa niitä kahta +ainoata naista, jotka milloinkaan ovat saaneet sijaa sydämessäni, ja +arvaamattomana onnenani on heidän muistonsa säilyttäminen koko elämän +ajan. + +"Kun tänä aamuna teidät jälleen vilahdukselta näin, koski se minuun +niin, että asuntooni palatessani surkuttelin itseäni kaikkein +onnettomimmaksi olennoksi; mutta nyt se on ohi. Minä sanon teille +jäähyväiset tyynin, jopa hilpeinkin mielin. Teitä ja Sallimusta saan +kiittää siitä, etten tänä eron hetkenä tunne vähintäkään katkeruutta. +Minä toivotan teille kaikkea onnea ja menestystä. Älkää arvostelko +minua ankarasti; minä en ole antanut teille siihen mitään aihetta." + +Hemnalinin yht'äkkiä astuessa huoneeseen Annada Babun lukeminen +häiriytyi. + +"Etkö voi aivan hyvin, Hem?" kysyi hän. + +"Voin kyllä, taatto, minua ei vaivaa mikään; olen saanut kirjeen +Ramesh Babulta. Ota ja lue se ja anna se sitten takaisin minulle." +Ojennettuaan kirjeen isällensä hän lähti huoneesta. + +Annada Babu asetti lasit nenällensä ja luki kirjeen kahteen kertaan. +Sitten hän lähetti palvelijan viemään sen takaisin Hemnalinille ja +istuutui asiaa ajattelemaan. Lopulta hän päätyi tähän tulokseen: "Onpa +se tavallaan hyväkin! Nalinaksha on paljon otollisempi kuin Ramesh. +Eipä haittaa, vaikka Ramesh onkin väistynyt." + +Kohta senjälkeen ilmoitettiin Nalinaksha saapuneeksi. Annada Babu +hieman hämmästyi hänet nähdessään ja ihmetteli, mikä asia hänet oli +voinut taloon tuoda; olivathan he eronneet toisistaan vain pari +tuntia sitten, pitkän keskustelun jälkeen. Hän johtui päättelemään, +että Nalinaksha toisiaankin rakasti Hemnalinia, ja hymyili +itsekseen lämpöisesti tuolle ajatuksellensa. Hän oli parhaillaan +suunnittelemassa, miten saisi kutsutuksi Hemnalinin ja vetäytyisi itse +jonkin tekosyyn nojalla pois, kun Nalinaksha kävi suoraan asiaan. + +"Annada Babu, on suunniteltu, että minä nain teidän tyttärenne. +Ennenkuin asiaa ehditään pitemmälle kehittää, tahdon kertoa teille +jotakin, mikä teidän tulee tietää." + +"Hyvä; siinä tapauksessa teidän tulee se kertoa." + +"Te ette ole tietänyt, että olen jo naimisissa." + +"Epäilemättä, olen siitä kuullut, mutta -- --" + +_Nalinaksha_: "Minua ihmetyttää, että sen jo tiedätte. Joka tapauksessa +te otaksutte ensimmäisen vaimoni kuolleen, mutta asia ei ole ollenkaan +varma. Minä puolestani uskon hänen olevan elossa." + +"Suokoon Jumala, että on niin laita. Hem! Hem!" + +"Täällä, taatto!" Hemnalini astui huoneeseen. + +_Annada Babu_: "Siinä kirjeessä, jonka Ramesh sinulle kirjoitti, on +jotakin -- --" + +Hemnalini ojensi kirjeen Nalinakshalle. "Hänen tulee saada tietää +kaikki", sanoi hän lähtien jälleen huoneesta. + +Nalinaksha luki kirjeen. Hän hämmästyi ihan sanattomaksi. + +"Se on surullisimpia tarinoita, mitä ajatella saattaa", jatkoi Annada +Babu. "Teille oli varmaan kiusallista lukea kirje, mutta olisimme +menetelleet väärin, jos olisimme sen teiltä salanneet." + +Lyhyen vaitiolon jälkeen Nalinaksha nousi ja sanoi hyvästi Annada +Babulle. Ulos lähtiessään hän huomasi Hemnalinin seisovan vähän matkan +päässä pohjoisenpuolisella kuistikolla. Neidon näkeminen hämmästytti +häntä ilmeisesti. Hän kummasteli, kuinka Hemnalini voi seisoa ihan +liikkumattomana, kasvot tyyninä ja rauhallisina, vaikka hänen +povessansa täytyi myrskyn raivota! Hänen ilmeensä ei pienimmässäkään +määrässä osoittanut, mitä hänen mielessänsä tapahtui. Nalinaksha ei +rohjennut häneltä kysyä, voisiko jollakin tavoin häntä auttaa, ja +tiesi, ettei olisi helppoa saada häneltä vastausta. "Voinko häntä +mitenkään lohduttaa vai enkö?" kysyi hänen huolestunut sydämensä. "Ei, +ne rajat, jotka erottavat ihmissieluja toisistaan, ovat auttamattomat. +Kuinka peloittavan yksinäinen onkaan ihmisen sielu!" + +Nalinaksha päätti kulkea kiertotietä mennäkseen Hemnalinin ohitse, +siltä varalta, että hänellä olisi jotakin sanottavaa; mutta hänen +kuistikkoa lähestyessään tyttö pujahtikin sisään. "Ei ole helppo sielun +kohdata sielua", ajatteli hän, "ihmistä toiseen yhdistävä side on +monimutkainen." Hän astui alakuloisena vaunujensa luo. + +Pian Nalinakshan poistuttua ilmaantui Dzhogen. + +"Ihan yksinkö, Dzhogen?" virkkoi hänen isänsä. + +"Ketä vielä odotit?" kysyi Dzhogendra. + +"Rameshiapa tietenkin", vastasi Annada Babu. + +_Dzhogendra_: "Älykkäälle ihmiselle riittää yksi sellainen vastaanotto +kuin se, jonka hänelle valmistit! Minä en tiedä, miten hänen on käynyt, +ellei hän mahdollisesti ole voittanut itsellensä ikuista autuutta +syöksymällä Gangesiin Benaresissa. Minä en ole häntä sen koommin +nähnyt; hän oli jättänyt vain paperilapun, johon oli kirjoitettu: +'Minä lähden pois. Veljesi Ramesh.' Minä en ole milloinkaan kyennyt +käsittämään tätä melodraamaa. Minun on myös lähdettävä; nykyinen +toimeni miellyttää minua erittäin. Sellainen koulumestarintyö on selvää +ja mutkatonta; siinä ei ole tällaisia hämäriä kohtia!" + +"Entä miten käy Hemin? Meidän on päätettävä -- --", aloitti Annada Babu. + +_Dzhogendra_: "Mitäpä minä voin enää tehdä? Minä vain tekisin yhä +päätöksiä, ja te kumoaisitte niitä. Siitä leikistä olen jo saanut +kyllikseni." Älkää vetäkö minua enää siihen. Asiat, joita en ymmärrä, +eivät minulle sovi. Tunnen itseni ihan voimattomaksi nähdessäni, kuinka +erinomaisen nopeasti ja helposti Hem voi kääntyä käsittämättömäksi. +Minä matkustan huomenna aamujunassa; matkalla minun täytyy pysähtyä +Bankipurissa. Samassa Dzhogendra jo poistui huoneesta. + +Annada Babu ei voinut tehdä muuta kuin hieroskella otsaansa ja miettiä +miettimistään. Hänen maailmansa oli jälleen täynnä arvoituksia, joita +hän ei kyennyt ratkaisemaan. + + + + +KUUDESKYMMENES LUKU + + +Pari päivää myöhemmin Sailadzha ja hänen isänsä olivat Nalinakshan +äidin luona vieraissa. Saila ja Kamila istuivat kuiskuttelemassa +viereisessä huoneessa Tshakrabarttin jutellessa Kshemankarin kanssa. + +_Tshakrabartti_: "Minun lomani on nyt lopussa. Minun on lähdettävä +huomenna takaisin Ghazipuriin. Jos Haridasi on teille jollakin tavoin +rasitukseksi, tai jos te -- --" + +_Kshemankari_: "Joko taas alatte! Mitä ajattelettekaan, hyvä ystävä? +Aiotteko ottaa Haridasin takaisin?" + +_Tshakrabartti_: "En, enhän minä ole sitä lajia, minä en ota lahjaa +takaisin; mutta jos teillä on siitä haittaa -- --" + +_Kshemankari_: "Te ette puhu ollenkaan vilpittömästi. Tiedätte yhtä +hyvin kuin minäkin, ettei mikään voi olla minulle otollisempaa kuin +sellainen oiva pikku emäntä, joten -- --" + +_Tshakrabartti_: "Hyvä, hyvä, ei puhuta siitä sen enempää. Te olette +yskän ymmärtänyt. Käytin vain pientä juonta saadakseni kuulla teidän +ylistävän Haridasia. Ainoastaan eräs seikka minua huolestuttaa, +nimittäin se, että Nalinaksha Babu kenties pitää häntä tungettelijana. +Meidän tyttömme on ylpeä, ja jos Nalinaksha hiemankaan osoittaa +olevansa nyreissään hänen tähtensä, niin Haridasi panee sen kovin +pahaksensa." + +_Kshemankari_: "Mitä sanottekaan! Nalinko olisi nyreissään! Mahdotonta!" + +_Tshakrabartti_: "Olette varmaan oikeassa! Mutta nähkääs: minä +rakastan Haridasia sydämestäni, ja minun mieltäni ei ole helppo +tyydyttää, kun hän on kysymyksessä. Hyvä on tietää, ettei Nalin ole +nyreissään ja ettei hän ollenkaan ota tyttöä huomioon; mutta se ei +tunnu minusta riittävältä. Minä en voi milloinkaan ajatella häntä aivan +rauhallisesti, ellen tiedä hänen tässä talossa eläessään voivan pitää +itseänsä perheen jäsenenä. Eihän hän ole mikään huoneensisustukseen +kuuluva kappale; hän on elävä olento. Jos Nalinaksha sietää häntä +ollenkaan hänestä välittämättä, ja jos tuo muodostaa koko heidän +välisen suhteensa, niin -- --" + +_Kshemankari_: "Älkää olko siitä huolissanne, ystäväni. Nalin suostuu +varmaan mielellään pitämään häntä perheeseen kuuluvana. Nalinista on +vaikea mitään havaita, mutta minä olen aivan varma siitä, että hän +on jo ajatellut Haridasin asemaa ottaen huomioon hänen onnensa ja +mukavuutensa. On varsin mahdollista, että hän on jo tehnyt jotakin +hänen hyväksensä, vaikka meillä ei ole asiasta mitään tietoa." + +_Tshakrabartti_: "Olen sangen iloinen tuon kuullessani. Mutta sittenkin +keskustelisin mielelläni Nalinaksha Babun kanssa, ennenkuin lähden. +Maailmassa ei ole montakaan miestä, joka tällaisessa tapauksessa +tuntisi olevansa vastuussa naisen onnesta. Jos taivas on suonut +Nalinaksha Babulle sellaista oikeata miehekkyyttä, niin tahtoisin +hänelle sanoa, ettei hänen pidä turhan häveliäisyyden vuoksi pitää +Haridasia loitolla itsestään; hänen tulisi arkailematta ottaa tyttö +todelliseksi perheen jäseneksi." + +Tshakrabarttin Nalinakshalle osoittama luottamus sai Kshemankarin +sydämen hehkumaan äidinylpeyttä. + +"Minä pelkäsin, ettei se olisi teille mieluista", sanoi Kshemankari, +"ja senvuoksi olen pitänyt Haridasin loitolla Nalinakshan ollessa +läsnä, mutta minä tunnen poikani ja tiedän voivani ehdottomasti häneen +luottaa." + +_Tshakrabartti_: "Niinpä sanon teille ihan avoimesti, mitä sydämelläni +on. Minä olen kuullut, että Nalinaksha Babu menee naimisiin ja että +hänen morsiamensa on iäkkäämpi ja sivistyneempi kuin nuoret morsiamet +yleensä. Senvuoksi ajattelin, että Haridasi kenties -- --" + +_Kshemankari_: "Minä ymmärrän. Siinä tapauksessa teillä kieltämättä +olisi syytä levottomuuteen. Mutta siitä avioliitosta ei tule mitään." + +_Tshakrabartti_: "Onko siis kihlaus purettu?" + +_Kshemankari_: "Siinä ei ollut mitään purkamista. Nalin ei ole sitä +lainkaan halunnut; minä se vain häntä pakotin, mutta olen nyt siitä +luopunut. Ei ole hyvä pakottaa ihmisiä vastoin heidän halujansa ja +taipumuksiansa. On mahdollista, että kuolen koskaan näkemättä häntä +naimisissa. Me emme voi ennakolta tietää, mitä Jumala on meille +määrännyt." + +_Tshakrabartti_: "Niin ette saa puhua. Mitä varten ovat ystävänne +olemassa? Onnellinen puhemies voi vaatia itsellensä päivälliset ja +lahjan, ja sellainen syötti houkuttelee minua, totisesti!" + +_Kshemankari_: "Siunatkoon hyvää sydäntänne! Nähkääs, Nalin vanhenee, +ja minua kovin suretti se ajatus, että hän on minun tähteni yhä +astumatta pyhään aviosäätyyn. Niinpä kävinkin asiaan ylen kiireesti +käsiksi ja kosin hänen puolestansa tähyämättä sitä ennen kunnollisesti +ympärilleni. Minun on täytynyt luopua puheena olleen avioliiton +ajatuksesta, joten nyt saatte katsoa, mitä käy tekeminen; mutta älkää +menettäkö aikaa, sillä minä en enää kauan elä." + +_Tshakrabartti_: "Niin ette saa puhua. Saatte varmaan vielä nähdä +poikanne elämänkumppaninsa keralla. Minä tiedän varsin hyvin, +millainen miniä teitä miellyttää: ei kovin nuori, mutta teitä kohtaan +kunnioittava ja kuuliainen; me emme valitse sellaista, joka ei +näitä ehtoja täytä. No niin, älkää olko enää huolissanne sen asian +vuoksi. Jos Jumala suo, niin asiaa sopii pitää päätettynä. Teidän +luvallanne tahtoisin nyt Haridasia hieman neuvoa, miten hänen on täällä +käyttäydyttävä. Minä lähetän siksi aikaa luoksenne Sailan; hän on +puhunut teistä aina siitä asti, kun ensi kerran teidät näki." + +"Keskustelkaa mieluummin kolmisin", virkkoi Kshemankari, "minulla on +tässä vähän tekemistä." + +Tshakrabartti nauroi. "Minunlaisilleni ihmisille on onneksi, että +maailmassa on teidänlaisianne! Aivan pian saamme nähdä, mitä se +'tekeminen' oikeastaan on. Uskonpa, että olette aikeissa ryhtyä +valmistamaan herkkupaloja sille onnelliselle bramaanille, joka löytää +Nalinaksha Babulle morsiamen!" + +Tshakrabartti etsi Sailadzhan ja Kamilan ja näki kyyneliä välkkyvän +Kamilan silmissä. Ukko ei virkkanut mitään, vilkaisi vain Kamilaan ja +istuutui tyttärensä viereen. + +"Kuulehan, taatto", alkoi Saila, "minä tässä sanoin Kamilalle, että nyt +on aika kertoa Nalinaksha Babulle koko juttu, mutta tämä pikku Haridasi +hupakko kiistelee vastaan." + +"Ei, _didi_", huudahti Kamila, "minä rukoilen sinua olemaan siitä +puhumatta! Se on ihan mahdotonta!" + +"Oletpa hupsu!" sanoi Saila. "Aiot istua rauhassa katsellen, kuinka +Nalinaksha Babu nai Henmalinin. Mitä kaikkea oletkaan kokenut häittesi +jälkeen! Eipä paljon puuttunut, ettet menettänyt henkeäsi, ja nyt aiot +ottaa kantaaksesi uuden koettelemuksen." + +"Minun tarinaani ei saa kertoa kenellekään, _didi_", sanoi Kamila. +"Minä voin sietää mitä muuta hyvänsä, mutta en sellaista häpeätä. Asiat +ovat hyvin niinkuin ovat. Minä olen nyt aivan onnellinen, mutta jos +koko juttu tulee tiedoksi, en voisi enää silmiäni avata tässä talossa; +minä en kestäisi sitä häpeätä." + +Saila ei rohjennut väittää vastaan, mutta hänestä tuntui sittenkin +sietämättömältä kaikessa rauhassa sallia Nalinakshan menevän naimisiin +Hemnalinin kanssa. + +"Tuleeko siitä avioliitosta siis tosi?" kysyi Tshakrabartti. + +_Saila_: "Epäilemättä, taatto! Nalinaksha Babun äiti on jo antanut +morsiamelle siunauksensa." + +_Tshakrabartti_: "Jumalan kiitos, ettei se siunaus tehoa. Kamila rakas, +sinun ei tarvitse ollenkaan pelätä. Oikeus on voittanut." + +Kamila ei ollut oikein selvillä, mitä setä tarkoitti, ja katseli häntä +suurin silmin. + +"Kihlaus on purettu", selitti hän. "Ensinnäkään ei Nalinaksha ole ollut +siihen suostuvainen, ja toiseksi on hänen äitinsä tullut järkiinsä." + +Sailadzha riemuitsi. "Silloinhan ei ole mitään hätää, taatto!" huudahti +hän. "Minä en voinut ollenkaan nukkua viime yönä, kun olin kuullut +tuosta kihlauksesta. Pitääkö Kamilan edelleenkin elää vieraana tässä +talossa, joka oikeastaan kuuluu hänelle? Milloin selvitämme tämän +sekavan vyyhdin?" + +_Tshakrabartti_: "Älä pidä kiirettä, Saila. Kaikki tulee aikanansa +järjestykseen." + +_Kamila_: "Mutta onhan kaikki ilmankin järjestyksessä! Minä en +toivo mitään muutosta. Olen täysin onnellinen, ja te teette asiani +pahemmaksi, jos yritätte sitä parantaa. Rakas setä, minä pyydän teitä +olemaan kertomatta kenellekään. Jättäkää minut johonkin tämän talon +nurkkaan ja unohtakaa kaikki, mikä minua koskee. Minä olen niin +onnellinen kuin olla voin." Kyynelet alkoivat samassa vuotaa hänen +silmistänsä. + +Tshakrabartti oli kovin huolissaan hänestä. "Mitä tämä merkitsee, rakas +lapsi? Älkää toki itkekö! Minä ymmärrän varsin hyvin, mitä tarkoitatte. +Me emme tietenkään häiritse teidän rauhaanne. Kaitselmus valitsee oman +tiensä ja hetkensä; menettelisimme järjettömästi, jos sekaantuisimme +asiaan sen tärvelläksemme. Älkää huoliko pelätä! Minä olen kyllin vanha +tietääkseni, milloin on annettava asiain mennä menojansa." Samassa +astui sisään Umesh, kasvot leveässä hymynirveessä, kuten ainakin. + +"Mitä kuuluu, Umesh?" kysyi setä. + +"Alhaalla on Ramesh Babu, joka kysyy herra tohtoria", vastasi Umesh. + +Kamilan kasvoista pakeni veri. Setä hypähti seisaalleen huudahtaen: +"Olkaa huoletta, rakas lapseni. Minä lähden katsomaan." Hän lähti alas +ja tarttui Rameshin käteen. + +"Lähtekää hieman kävelemään kanssani, Ramesh Babu", sanoi hän. "Haluan +sanoa teille pari sanaa." + +"Mikä teidät tänne tuo, setä?" kysyi Ramesh ihmeissään. + +"Teidän tähtenne minä täällä olen", vastasi setä, "ja olen erittäin +iloinen, kun tapaan teidät. Tulkaa, meillä ei ole paljon aikaa; meidän +täytyy saada asia kuntoon." Samassa hän veti Rameshin mukanaan kadulle. +"Kuinka osuittekaan tähän taloon, Ramesh Babu?" kysyi hän sitten. + +"Minä tahdoin tavata Nalinaksha Babun", vastasi Ramesh. "Olen päättänyt +kertoa hänelle kaikki, mitä tiedän Kamilasta. Ajattelen aina, että hän +kenties on sittenkin vielä elossa." + +"Jos otaksumme, että hän elää ja että Nalinaksha hänet sattumalta +tapaa, uskotteko, että hänen olisi hyvä kuulla asia juuri teiltä? +Hänellä on vanha äiti, ja saattaisi olla onnettomuudeksi Kamilalle, jos +hän kuulisi totuuden." + +"Minä en tiedä, miten se vaikuttaisi heidän yhteiskunnalliseen +asemaansa", virkkoi Ramesh, "mutta tahtoisin Nalinakshan tietävän, +ettei Kamilaa kohtaa moitteen varjokaan. Jos hän on tosiaankin kuollut, +niin minun tunnustukseni tekee hänelle mahdolliseksi kunnioittaa hänen +muistoansa." + +"Minä en pysty käsittämään teidän nykyaikaisten ajatusjuoksua", sanoi +setä. "Jos Kamila tosiaankin on kuollut, en ymmärrä, miksi vaivaisitte +häntä Kamilan muistolla; olihan hän vain yhden yön hänen puolisonansa. +Näettekö tuon talon? Se on asumukseni. Jos tulette huomenna varhain +luokseni, niin kerron teille kaikki. Siihen saakka pyydän teitä olemaan +käymättä Nalinaksha Babun luona." + +Ramesh suostui. Setä palasi ja sanoi Kamilalle: "Pyydän teitä tulemaan +luoksemme huomenna varhain, lapsukaiseni. Minulle on selvinnyt, että +teidän on itse selitettävä asiain tila Ramesh Babulle." + +Kamila ei vastannut, loi vain katseensa alas. + +"Minä olen varma siitä, että tämä on ainoa oikea menettelytapa", jatkoi +setä. "Nykyaikaiset nuoret miehet eivät noudata vanhoja kaavoja. Älkää +sitä säikähtäkö, lapsukaiseni. Älkää salliko kenenkään muun anastaa +oikeuttanne; se on teidän velvollisuutenne eikä kenenkään muun. +Teimmepä me muut mitä tahansa, se ei vaikuta sillä tavalla." + +Kamila ei vieläkään kohottanut katsettansa. + +"Me olemme tasoittaneet jokseenkin perusteellisesti teidän tienne", +jatkoi setä, "teidän ei pidä empiä ryhtyessänne poistamaan niitä +harvoja esteitä, jotka vielä ovat jäljellä." + +Samassa Kamila kuuli askelia ja loi katseensa tulijaan. Ovella seisoi +Nalinaksha. Heidän katseensa tapasivat toisensa, mutta tällä kertaa +Nalinaksha ei kääntänyt silmiänsä toisaalle eikä kiiruhtanut pois. Hän +katsoi Kamilaa vain silmänräpäyksen ajan, mutta tämä lyhyt silmäys +näytti ottavan jotakin Kamilan kasvoista, sen sijaan että olisi +tavallisuuden mukaan vain niitä hipaissut, ikäänkuin jotakin sellaista, +mitä saa katsoa vain salaa, ilman lupaa. + +Seuraavana hetkenä Nalinaksha huomasi Sailadzhan ja aikoi lähteä pois, +kun setä hänet pidätti. "Älkää paetko, Nalinaksha Babu; me pidämme +teitä omaisenamme. Tämä on tyttäreni Saila, jonka pikku tyttöä te +hoiditte hänen ollessaan sairaana." + +Sailadzha kumarsi. + +"Kuinka pienokainen nyt voi?" kysyi Nalinaksha tervehdykseen vastaten. + +"Hän voi jälleen aivan hyvin." + +"Te ette suo minulle koskaan tilaisuutta seurustella mielin määrin +kanssanne", jatkoi Tshakrabartti. "Koska kerran olette tänne saapunut, +pitäisi teidän viipyäkin." + +Setä pakotti hänet istumaan. Hän katsahti sitten ympärillensä ja +havaitsi Kamilan pujahtaneen ulos. Hän ei ollut voinut kestää +Nalinakshan katseen aiheuttamaa yllätystä ja iloa ja oli lähtenyt pois +päästäkseen jälleen tasapainoon. + +Nyt astui huoneeseen Kshemankari. "Minun täytyy vaivata teitä lähtemään +ylös ruokasaliin", sanoi hän Tshakrabarttille. + +"Minun kielelleni on kihonnut siitä asti, kun ilmoititte, että teillä +oli jotakin tehtävää", vastasi setä. + +Kelpo tavalla kestittyään itseänsä hän palasi oleskeluhuoneeseen. +"Odottakaahan hetkinen", sanoi hän Nalinakshalle ja hänen äidillensä, +"minä tulen heti takaisin." + +Hän lähti jälleen ulos ja palasi parin minuutin kuluttua taluttaen +Kamilaa kädestä. Sailadsha seurasi heitä. + +"Kuulkaahan, Nalinaksha Babu", aloitti Tshakrabartti, "te ette saa +kohdella Haridasia niinkuin vierasta. Minä jätän tyttörukan luoksenne +ja toivon teidän ja teidän äitinne pitävän häntä joka suhteessa +omaisiinne kuuluvana. Hän ei pyydä mitään muuta kuin saada teitä +palvella. Hän ei tule milloinkaan menettelemään väärin tieten tahtoen, +sen voin teille vakuuttaa." + +"Arvoisa ystäväni", virkkoi Kshemankari, "teillä ei ole mitään syytä +levottomuuteen. Me pidämme Haridasia jo tyttärenämme ja sisarenamme. +Emme myöskään ole hänen täällä ollessaan joutuneet pulaan sen vuoksi, +ettemme olisi keksineet hänelle mitään tekemistä. Keittiössä ja +varastohuoneessa, missä olen monet vuodet hallinnut ja vallinnut, +minulla ei ole enää mitään sanomista. Palvelijat eivät enää pidä +minua emäntänänsä. Minä olen huomaamatta joutunut taka-alalle. +Minulla oli ennen tapana pitää avaimet huostassani, mutta Haridasi on +osannut nekin minulta siepata. Sanokaahan, mitä vielä vaaditte tälle +ryöväriveitikallenne? Uhkaatteko viedä hänet mukananne? Se olisi pahin +ryöstö, mikä minua voi kohdata!" + +"Hän ei lähtisi, vaikka käskisin, joten voitte olla ihan huoletta", +vastasi Tshakrabartti. "Te olette hänet lumonneet siinä määrin, että +hän on unohtanut kaikkien muiden olemassaolon. Tyttö parka, hän on +saanut paljon kovaa kokea ja on nyt vihdoin löytänyt rauhan teidän +luonanne. Suojelkoon taivas tätä hänen rauhaansa ja älköön teidän +suosiotanne otettako häneltä koskaan pois; se on lähtösiunaukseni +hänelle!" Ukon silmät olivat käyneet kosteiksi. + +Nalinaksha oli kuunnellut ääneti, ikäänkuin lumouksen vallassa. + +Vieraiden lähdettyä hän asteli hitaasti omaan huoneeseensa. Painuva +joulukuun päivä valoi huoneeseen purppurahohdetta, heleätä kuin +morsiamen posken punerrus. Punainen hehku tuntui tunkeutuvan hänen +huokosiinsa ja huuhtelevan koko hänen olemustansa. + +Eräs hänen hindustanilainen ystävänsä oli aamulla lähettänyt +hänelle korillisen ruusuja, ja Kshemankari oli jättänyt ne Kamilan +järjestettäviksi. Kamila oli ne asettanut maljakkoon Nalinakshan +huoneeseen. Nyt niiden tuoksu hulmahti sisäänastujaa vastaan. +Iltapäivän hiljaisuudessa laskevan auringon punahohde ja ruusujen +tuoksu yhtyivät toisiinsa aisteja huumaten. Vuosikausia oli hänen +elämänsä ollut kieltäymyksen ja ankaran itsensähillitsemisen elämää, +mutta nyt hänestä tuntui siltä, kuin hänen korviinsa olisivat +kantautuneet monikielisen soittimen sävelet ja kuin koko maanpiiriä +olisivat kaiuttaneet näkymättömien tanssijoiden askelet ja helisevät +kastanjetit. + +Nalinaksha kääntyi pois ikkunasta, ja hänen katseensa osui ruusuihin, +jotka oli järjestetty komeroon hänen vuoteensa pääpuoleen. Ne olivat +kuin pelkkiä häneen suunnattuja katseita ja näyttivät esittävän jotakin +sanatonta pyyntöä hänen sydämensä ovella. + +Hän otti yhden ruusuista, himmeän kullan värisen ruusunnupun, jonka +terälehdet eivät vielä olleet puhjenneet esiin, mutta josta virtasi +lakkaamaton, voimakas tuoksu. Hänen sitä hyväillessään tuntui siltä, +kuin hänen sormensa puristukseen olisi vastannut toisen ihmisen sormi, +ja hänen koko ruumiissaan souteli outo väristys. Hän painoi hentoa +nuppusta huuliansa ja silmäluomiansa vasten. + +Illan taivasta valaisivat nyt laskevan auringon viimeiset säteet. +Aikoessaan lähteä huoneesta Nalinaksha astui vuoteen luo, kumartui +kohottamaan peitettä ja laski ruusunnupun pieluksellensa. Nostaessaan +jälleen päänsä hän huomasi vuoteen toiselle puolelle kyyristyneen +hahmon. Se oli Kamila. Hän oli peittänyt kasvonsa ja olisi halunnut +vajota maahan häpeästä. Mutta sellaisten tunteiden aika oli nyt ohi. + +Ruusut komeroon asetettuansa ja Nalinakshan vuoteen kuntoon saatuansa +Kamila oli ollut huoneesta lähtemässä, kun oli kuullut hänen +askelensa ja kiiruhtanut piiloutumaan. Nyt, kun hän sanomattomaksi +hämmenyksekseen oli keksitty omituisesta piilopaikastansa, ei +pakenemisesta eikä kätkeytymisestä voinut enää olla puhettakaan. + +Tahtoen nopeasti vapauttaa hänet tukalasta asemastaan Nalinaksha lähti +ovelle, mutta kynnykselle ehdittyänsä hän äkkiä tuli ajatelleeksi +jotakin ja jäi hetkiseksi epäröiden seisomaan. Sitten hän asteli +hitaasti takaisin, katsoi Kamilaa silmiin ja sanoi: "Nouskaa, olkaa +hyvä. Te ette saa minua ujostella!" + + + + +YHDESSEITSEMÄTTÄ LUKU + + +Seuraavana aamuna Kamila saapui sedän luo. Sopivan tilaisuuden +tarjoutuessa hän vei Sailadzhan syrjään ja syleili häntä hellästi! + +"Mistä johtuukaan, että näytät tänään niin onnelliselta, kultaseni?" +kysyi Saila. + +"En tiedä, _didi_; minusta tuntuu siltä, kuin olisivat kaikki +kärsimykseni ohi." + +_Saila_: "Kuulehan, sinun pitää kertoa minulle kaikki. Me olimme eilen +iltaan asti yhdessä. Mitä tapahtuikaan senjälkeen?" + +_Kamila_: "Oikeastaan ei mitään erikoista, mutta minä tunnen, että hän +on nyt todellakin minun. Taivas on ollut minulle armollinen." + +_Saila_: "Hyvä niin, kultaseni; mutta sinä et saa minulta mitään +salata." + +_Kamila_: "Minulla ei ole mitään salattavaa, _didi_; minun on vain +vaikea saada sanotuksi, mitä tunnen. Kun nousin tänä aamuna, näytti +elämäni saaneen tarkoituksen. Minä tunsin itseni onnellisemmaksi, ja +työni oli sanomattoman keveätä. Minä en pyydä mitään enempää. Ainoa +pelkoni on, että voin menettää mitä olen voittanut. En voi uskoa +kaitselmusta niin laupiaaksi, että se soisi minulle sellaisen onnen +koko elämäni ajaksi." + +_Saila_: "Minä puolestani ajattelen, että onnesi on nyt kääntynyt +hyväksi ja ettei sitä sinulta enää riistetä. Sinä saat kaiken sinulle +kuuluvan onnen korkoinensa." + +_Kamila_: "Et saa niin sanoa, _didi_. Koron olen jo saanut. Minun ei +sovi moittia onneani. Minä en pyydä mitään enempää." + +Samassa tuli setä. + +"Teidän täytyy käydä hetkiseksi ulos, lapsukaiseni", sanoi hän +Kamilalle. "Täällä on Ramesh Babu." + +Setä oli sitä ennen keskustellut Rameshin kanssa. + +"Minä tiedän, millainen teidän ja Kamilan välinen suhde todellisuudessa +oli", oli hän sanonut, "ja neuvon teitä aloittamaan elämän uudelleen +jättäen hänet kokonaan huomioonottamatta. Jos on vielä olemassa +suhteenne aiheuttamia vaikeuksia, niin jättäkää niiden ratkaiseminen +kaitselmuksen asiaksi; älkää yrittäkö itse niitä selvitellä." + +Ramesh oli vastannut: "Ennenkuin lopullisesti poistan Kamilan elämäni +kehästä, tahdon kertoa Nalinakshalle koko tarinan; muuten en voi +aloittaa uutta elämääni puhtain tunnoin. On yhdentekevää, pidetäänkö +Kamilan asiain käsittelemistä vielä tarpeellisena vai eikö. Vaikka +se osoittautuisi tarpeettomaksikin, en saa koskaan omaatuntoani +rauhoittumaan, ellen kerro kaikkea." + +"Olkoon menneeksi", sanoi setä. "Odottakaa hetkinen. Minä palaan aivan +kohta." + +Ramesh kääntyi ikkunaan ja tuijotteli kylmäkiskoisen näköisenä +ohikulkijoita, kunnes kuuli askelia. Kääntyessään katsomaan hän näki +tytön, joka kumarsi hänelle syvään. Hänen kohottaessa päätänsä Ramesh +hypähti hämmästyneenä seisaalleen ja huudahti: "Kamila!" + +Kamila siinä tosiaankin seisoi hänen edessänsä, ääneti ja liikahtamatta. + +"Taivaalle olkoon kiitos, Ramesh Babu", sanoi setä, joka oli tullut +samalla kertaa sisään, "Kamilan onnettomuudet ovat lopussa; hänellä +on kirkas taivas pään päällä. Te pelastitte hänet suuresta vaarasta +saattaen siten itsenne kurjuuteen. Nyt, kun on tullut eron hetki, +hän ei voi vaieten sivuuttaa, mitä on teille velkaa. Hän saapuu nyt +luoksenne sanomaan teille jäähyväiset ja saamaan teidän siunauksenne." + +Hetkisen turhaan ponnistettuansa Ramesh kykeni puhumaan. + +"Jumala teitä siunatkoon, Kamila", sanoi hän. + +"Antakaa minulle anteeksi kaikki vääryys, mitä olen teille tehnyt, joko +tietäen tai tietämättäni." + +Kamila nojasi seinään kykenemättä mitään virkkamaan. + +Hetkisen vaiti oltuansa Ramesh jatkoi: "Jos haluatte lähettää minut +jonkun henkilön luo tai jos voin selvittää jonkin väärinkäsityksen, +niin minä olen valmis palvelukseenne." + +Kamila liitti anoen kätensä yhteen. + +"Minä pyydän teitä olemaan sanomatta sanaakaan kenellekään." + +"Pitkään aikaan en kertonut teistä kenellekään", virkkoi Ramesh. +"Minä vaikenin vielä silloinkin, kun vaikeneminen merkitsi minulle +onnettomuutta. Vasta muutamia päiviä sitten, luullessani, että te +olitte kaiken vaaran tuolla puolen, minä kerroin teidän tarinanne ja +silloinkin yhden ainoan perheen jäsenille. Se ei luullakseni asiaanne +vahingoita, päinvastoin: se sitä hyödyttänee. Setä nähtävästi tietää +kaikki. Sitäpaitsi Annada Babu, jonka tytär -- --" + +"Te varmaankin tarkoitatte Hemnalinia", keskeytti setä. "Oletteko +kuullut tarinan?" + +"Olen", vastasi Ramesh, "ja jos haluatte kuulla minulta vielä jotakin, +niin olen valmis kertomaan. Itselleni en pyydä enää mitään; olen +kadottanut melkoisen kappaleen elämääni ja hyvän joukon muutakin. +Nyt tahdon vain olla vapaa; tahdon maksaa kaikki velkani ja päästä +sitoumuksistani." Setä tarttui lempeästi hänen käteensä. "Ei, Ramesh +Babu, teiltä ei vaadita mitään muuta. Te olette paljon kärsinyt, ja +minä rukoilen Jumalaa, että elämänne saa tästä lähtien olla vapaa, +onnellinen, häiriytymätön." + +"Minä sanon teille nyt hyvästi", virkkoi Ramesh Kamilan puoleen +kääntyen. Kamila ei sanonut sanaakaan, kumarsi vain jälleen +kunnioittavasti. + +Ramesh asteli ulos kadulle kuin unissa käyden. "Minä olen iloinen, että +kohtasin Kamilan vielä kerran", sanoi hän itsekseen, "tämä kohtaus +muodostaa sopivan lopun episodiimme. Vaikka en vieläkään oikein tiedä, +mikä hänet sai pakenemaan Ghazipurista, sen tiedän joka tapauksessa, +että olen nyt tarpeeton. Minua ei kaipaa kukaan; niinpä lähden +maailmalle ja elän omaa elämääni. Ei ole mitään syytä kääntyä katsomaan +taaksensa." + + + + +KAHDESSEITSEMÄTTÄ LUKU + + +Kamilan tullessa kotiin Annada Babu ja Hemnalini istuivat Kshemankarin +luona. + +"Siinähän on Haridasi!" virkkoi Kshemankari hänet nähdessään. "Etkö +mene ystävättäresi kanssa omaan huoneeseesi, lapsukaiseni? Annada Babu +juo teetä minun seurassani." + +Kamilan huoneeseen astuttuaan Hemnalini kohta heittäytyi hänen syliinsä +huudahtaen: "Kamila!" + +"Kuinka oletkaan saanut tietää nimeni?" kysyi Kamila näyttämättä kovin +hämmästyneeltä. + +"Joku kertoi minulle koko tarinanne. En osaa selittää, miten kävi, +mutta kohta sen kuultuani tiesin, että olet Kamila." + +"Minä en tahdo kenenkään tietävän nimeäni", sanoi Kamila, "todellinen +nimeni on muuttunut minulle soimaukseksi." + +"Mutta siitä huolimatta se antaa sinulle oikeutesi takaisin." + +Kamila pudisti päätänsä. + +"Minun mielestäni ei ole niin laita. Minulla ei ole mitään oikeutta +vaadittavana enkä minä haluakaan mitään vaatia." + +"Mutta mitä oikeutta sinulla on salata asia mieheltäsi? Miksi et jätä +kohtaloasi kokonaan hänen ratkaistavaksensa? Sinun ei pitäisi peitellä +häneltä mitään." + +Väri pakeni äkkiä Kamilan kasvoista. Hän tuijotti avuttomana +Hemnaliniin turhaan etsien vastausta; sitten hän vaipui vuoteeseen. + +"Taivas yksin tietää, miksi tunnen sellaista häpeää, vaikka en ole +tehnyt mitään vääryyttä! Miksi minua rangaistaan, vaikka olen ihan +viaton? Kuinka voinkaan hänelle kertoa koko tarinani?" Hemnalini +tarttui hänen käteensä. + +"Tässä ei tule kysymykseen rangaistus, vaan vapautus. Sinä olet nyt +harhaluulon pauloissa etkä vapaudu koskaan, ellet ilmaise kaikkea +miehellesi. Luota kaitselmukseen ja katko kahleesi!" + +"Minulta ei vie voimia se pelko, että voin kaikki menettää, mutta minä +ymmärrän, mitä tarkoitat. Minä en saa pelätä, mitä tulevaisuus minulle +mukanansa tuo; minun on sanottava hänelle kaikki. Häneltä en saa salata +enää mitään." Kamila iski kätensä lujasti yhteen. + +"Mitä siis tahdotkaan?" kysyi Hemnalini viihdytellen. "Tahdotko, että +joku muu sen hänelle kertoo?" + +Kamila pudisti päätänsä ehdottoman kieltävästi. "En, en; hän ei saa +sitä kuulla keneltäkään muulta. Minä itse sanon sen hänelle; et saa +ajatella, etten kykene sitä tekemään." + +"Se on parasta", virkkoi Hemnalini. "Minä en tiedä, tapaammeko vielä +toisemme; minä tulin sanomaan, että matkustamme pois." + +"Minne te matkustatte?" + +"Kalkuttaan. Nyt en saa sinua enää viivyttää; sinulla on aamuaskareesi +suoritettavana. Minun on paras lähteä. Älä unohda sisartasi." + +"Kirjoitathan minulle?" kysyi Kamila tarttuen hänen käteensä. + +Hemnalini lupasi. + +"Sinun pitää kirjoittaa ja neuvoa, mitä minun on tekeminen; minä +tiedän, että kirjeesi minua rohkaisevat." + +Hemnalini hymyili. + +"Siinä suhteessa ei ole mitään hätää. Sinä saat toisen, paljon paremman +neuvonantajan." + +Hemnalinia ajatellessaan Kamila ei ollut suinkaan levollinen, vaikka ei +huolestumistansa osoittanut. Ulkonaisesti tyynen Hemnalinin kasvoissa +näkyi ankaran surun ilme. Se herätti Kamilan myötätuntoa, mutta +toisaalta oli Hemnalinin olemuksessa jotakin torjuvaa, ja se teki +vaikeaksi hänelle puhua tai esittää kysymyksiä. + +Vaikka Kamila oli purkanut sydämensä mitään salailematta, lähti +Hemnalini hänen luotansa ilmaisematta omaa suljettua sisintänsä. Hänen +sanomattoman surumielinen ja alistunut ilmeensä väikkyi alinomaisena +hämäryytenä hänen kasvoillansa. + +Pitkin päivää, talousaskareiden suodessa hetkisenkään lepoa, Kamilan +mielessä kangastelivat Hemnalinin kauniit, tyynet silmät ja hänen +lausumansa sanat. Hän ei tietänyt Hemnalinin tarinasta mitään muuta +kuin sen tosiasian, että hänen ja Nalinakshan kihlaus oli purkautunut. + +Hemnalini oli tuonut aamulla korillisen kukkia puutarhastansa, ja +Kamila istuutui kylvyn jälkeen sitomaan niistä seppeltä. Kshemankari +oli hänen seuranansa. + +"Rakas lapseni", sanoi hän Kamilalle, "en voi sanoin kuvata niitä +tunteita, jotka liikkuivat mielessäni Hemnalinin minua hyvästellessä. +Sanottakoon mitä tahansa, hän on tosiaankin miellyttävä tyttö; minä +ajattelen yhä, kuinka onnellinen olisin, jos saisin hänet miniäkseni. +Asia oli jo melkein sillä asteella, mutta pojastani ei tosiaankaan saa +selkoa. Hän yksin tietää, mikä hänet sai muuttamaan mieltänsä." + +Kshemankari ei halunnut myöntää, että oli itse vielä ihan hiljattain +kysymyksessäolevaa liittoa vastustanut. + +Kuullessaan askeleita hän huusi: "Sinäkö siellä, Nalin?" + +Kamila piilotti nopeasti kukat ja seppelet _sarinsa_ vapaaseen kulmaan +ja peitti kasvonsa. + +Nalinaksha astui huoneeseen, ja hänen äitinsä virkkoi hänelle: "Hem ja +hänen isänsä lähtivät vast'ikään pois; näitkö heidät?" + +"Näin; minä vein heidät kotiin vaunuissani." + +"Sano mitä tahdot, poikaseni", jatkoi äiti, "Hemin laisia ei ole +paljon." Hänen puheensävynsä nojalla olisi voinut luulla, että +Nalinakshalla oli tapana väittää aina vastaan. Mutta hän vain hymyili +eikä virkkanut mitään. + +"Vielä sinä hymyilet!" puhui Kshemankari edelleen. "Minä olin saanut +aikaan kihlauksen, olinpa jo antanut Hemille siunauksenikin, kun sinä +sait päähäsi jonkin hyrriäisen ja kumosit koko asian. Etkö ollenkaan +pahoittele?" + +Nalinaksha näytti säpsähtävän, vilkaisi Kamilaan ja huomasi hänen +vakavan katseensa. Kun heidän silmäyksensä sattuivat yhteen, olisi +Kamila mielellään häipynyt olemattomiin, ja hänen päänsä painui alas. + +"Kuulehan, äiti", sanoi Nalinaksha, "pidätkö sinä poikaasi niin +haluttavana, että luulet asian olevan aivan helposti järjestettävissä? +Tällaiseen jäykkään jurottajaan ei kukaan hevillä rakastu!" Tuon +kuullessaan Kamila jälleen kohotti katseensa, ja samassa Nalinaksha +silmäsi häntä niin iloisesti, että pakeneminen tuntui Kamilasta +ainoalta mahdolliselta pelastukselta. + +"Mene ja ole puhumatta!" virkkoi Kshemankari pojallensa. "Sinä suututat +minua." + +Yksin jäätyänsä Kamila punoi kaikki Hemnalinin kukat yhdeksi ainoaksi +suureksi seppeleksi, asetti sen koriin, pirskotti siihen vettä ja vei +sen Nalinakshan työhuoneeseen. Hänen silmänsä kävivät kosteiksi, kun +hän ajatteli, että tämä valtaisa seppel oli Hemnalinin erolahja. + +Omaan huoneeseensa palattuaan Kamila istui kauan mietteissään, kyseli +itseltänsä, mitä Nalinakshan katseet olivat voineet tarkoittaa ja +mitä hän mahtoikaan ajatella hänestä, Kamilasta. Hänen katseensa oli +tuntunut tunkeutuvan salaisimpiinkin ajatuksiin. Tavallaan parempi +oli sittenkin ollut entinen aika, jolloin Kamila oli pysytellyt +poissa Nalinakshan lähettyviltä. Nyt hän joutui alinomaa kiusallisiin +tilanteisiin; se oli kuin rangaistus siitä, että hän salasi oikean +nimensä. + +Hän mietti mielessään: "Nalinaksha varmaankin ajattelee näin: Mistä +onkaan äiti tuon Haridasin löytänyt? Enpä ole milloinkaan ennen nähnyt +niin tungettelevaa olentoa. Se ajatus, että hän minua siten arvostelee, +vaikkapa vain ohimennenkin, on minusta sietämätön." + +Sinä iltana hän meni levolle lujasti päättäen ensimmäisessä +tarjoutuvassa tilaisuudessa ilmaista salaisuutensa ja ottaa kantaakseen +kaikki seuraukset. + +Seuraavana aamuna hän nousi varhain ja lähti kylpemään. Hän toi +mukanaan pienen ruukun Gangesin vettä aikoen tapansa mukaan sillä +pestä Nalinakshan oleskeluhuoneen, ennenkuin ryhtyi mitään muuta +tekemään; mutta tällä kertaa Nalinaksha, vastoin tavallisuutta, oli jo +huoneessaan. + +Pahoillaan siitä, ettei saanut suorittaa tavanmukaista tehtäväänsä, +Kamila kääntyi takaisin ja alkoi hitaasti poistua; mutta samassa johtui +hänen mieleensä ajatus, joka sai hänet seisahtumaan. + +Hän asteli hiljalleen takaisin ja pysähtyi jälleen ovelle. Hän ei +tietänyt, miten se oikeastaan tapahtui; koko maailma souti sumuna hänen +edessänsä, eikä hänellä ollut mitään tuntoa ajan kulumisesta. + +Yht'äkkiä hän havaitsi, että Nalinaksha oli tullut huoneestansa ja +seisoi hänen edessänsä. Kamila hypähti heti jalkeilleen, polvistui +hänen eteensä ja taivutti päätänsä, kunnes se kosketti hänen +jalkojansa; valtoinaan olevat, vielä kosteat hiukset putosivat +Nalinakshan jalkoihin peittäen ne nilkkaa myöten. Sitten Kamila nousi +ja seisoi kuin kuvapatsas hänen edessänsä; hän unohti kokonaan, että +harso oli pudonnut kasvoilta, eikä huomannut sitäkään, että Nalinakshan +katse oli kiinteästi suunnattu hänen kasvoihinsa. Hän ei näyttänyt +tietävän mitään ulkomaailmasta, kunnes äkillinen innoitus välkähti +hänen mielessänsä ja hän lausui vakain äänin: "Minä olen Kamila." + +Hän oli tuskin saanut tuon sanoneeksi, kun hänen oman äänensä sointu +tuntui hälventävän lumouksen ja saavan jännityksen laukeamaan. Hänen +koko ruumiinsa vapisi, ja pää painui alas; hän ei voinut hievahtaakaan, +mutta tunsi samalla, että pakeneminen oli ainoa pelastuskeino. Hän +oli käyttänyt koko voimansa ja uskaltanut kaikkensa heittäytyessään +Nalinakshan eteen ja lausuessaan nuo kolme sanaa: "Minä olen Kamila." +Häpeä ei ollut enää mitenkään salattavissa. Hän oli antautunut +Nalinakshan armoille. + +Nalinaksha kohotti hitaasti hänen kätensä huulillensa ja kuiskasi: +"Minä tiedän sen! Sinä olet minun Kamilani! Tule kanssani." + +Hän veti Kamilan huoneeseen ja laski seppelen hänen kaulaansa. + +"Tule, polvistukaamme Hänen eteensä!" Heidän siinä vieretysten +koskettaessaan otsallansa permannon lumivalkoista marmoria tulvi +ikkunasta aamuauringon valo kullaten heidän kumartuneita päitänsä. + +Noustuansa Kamila vielä kerran heittäytyi syvästi kunnioittaen +Nalinakshan eteen. Kun hän jälleen nousi, ei kiusallinen arkuus enää +häntä vaivannut. Hänen ilonsa ei ollut ylenpalttinen, mutta suuren +vapahduksen tyyni rauha valautui koko hänen olemukseensa kuin aamun +kirkas paiste; ehdottoman antaumuksen tunto täytti hänen sydämensä +joka sopukan, ja koko luomakunta näytti verhoutuvan hänen hartaan +palvontansa suitsutukseen. + +Jostakin salatusta lähteestä kumpusi alinomaa vesiä hänen silmiinsä, +ja kyynelkarpalot vierivät esteettömästi hänen poskillensa -- +ilonkyynelet, jotka huuhtoivat pois hänen orpoa elämäänsä kammitsoineet +surut. + +Nalinaksha ei virkkanut enää mitään, pyyhkäisi vain kosteat hiukset +Kamilan otsalta ja lähti huoneesta. + +Kamila ei ollut vielä saanut kylliksi osoittaa antaumustansa; se +kuohui ja kumpuili yhä hänen sydämessään, ja hänen teki mieli antaa +sen virrata valtoinaan. Hän meni Nalinakshan makuuhuoneeseen ja laski +oman seppelensä vanhojen sandaalien ympärille, painoi niitä otsaansa ja +asetti ne jälleen kunnioittavasti paikoilleen. + +Sitten hän ryhtyi suorittamaan päivän työtä, ikäänkuin se olisi ollut +jumalanpalvelusta; jokainen hänen suorittamansa tehtävä oli kuin +rukous, joka ilon siivittämänä kohosi taivaaseen. + +"Mitä sinä teetkään, lapsukaiseni?" huudahti Kshemankari. "Kun näkee +sinut pesemässä ja lakaisemassa ja puhdistamassa, niin luulisi sinun +tahtovan uudistaa koko talon yhdessä ainoassa päivässä." + +Talousaskarten päätyttyä Kamila ei käynyt käsiksi ompelukseensa, kuten +tavallisesti, vaan vetäytyi omaan huoneeseensa; Nalinaksha löysi hänet +sieltä palatessaan kotiin mukanansa korillinen liljankukkia. + +"Kamila", sanoi hän, "asetahan nämä veteen, jotta pysyvät tuoreina. +Iltasella me menemme pyytämään äidiltä siunausta." + +"Mutta sinähän et ole vielä kuullut koko tarinaani", virkkoi Kamila, +katse alas luotuna. + +"Sinun ei tarvitse kertoa minulle mitään; minä tiedän kaikki", sanoi +Nalinaksha. + +Kamila veti hunnun kasvoillensa. + +"Mutta äiti -- --", aloitti hän saamatta enempää sanotuksi. + +Nalinaksha veti hunnun syrjään. "Äiti on elämänsä varrella antanut +anteeksi paljon syntejä. Hän varmaan antaa anteeksi sinulle sen, mikä +ei syntiä ollutkaan." + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Haaksirikko, by Rabindranath Tagore + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59471 *** |