diff options
Diffstat (limited to '57368-0.txt')
| -rw-r--r-- | 57368-0.txt | 7692 |
1 files changed, 7692 insertions, 0 deletions
diff --git a/57368-0.txt b/57368-0.txt new file mode 100644 index 0000000..1eefacd --- /dev/null +++ b/57368-0.txt @@ -0,0 +1,7692 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57368 *** + + + + + + + + + + + +APOTTI TIGRANE + +Kirj. + +Ferdinand Fabre + + +Suomentanut E. J. + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Otava, +1894. + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. + + + + +SISÄLLYS: + + I. Jumalinen kaupunki. + II. Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun. + III. Rufin Capdepont. + IV. Hiippakunnan oikeusto. + V. Piispan puutarha. + VI. Papinvihkiäiset. + VII. Pimeyden ruhtinas. + VIII. Pyhänhengen messu. + IX. Kreivi de Castagnerte. + X. Rooma. + XI. Kirkollislain ministeerio. + XII. Ristiinnaulitun ääni. + XIII. Pyhän Ireneon tuomiokapituli. + XIV. Lavernède ja Ternisien. + XV. Mical. + XVI. Ruumiin saatto. + XVII. Paavi Formosus. + XVIII. Munkit. + XIX. Herra Clamouse'n vistipeli. + XX. Ruumisalttari. + XXI. Pappien komedia. + XXII. Krypta. + XXIII. Eläköön hänen ylhäisyytensä! + XXIV. Karku. + XXV. Kardinaali Maffei. + XXVI. Paavin ehdokas. + + + + +I. + +Jumalinen kaupunki. + + +Lormières on pieni kaupunki, jossa on lähes viisitoistatuhatta +asukasta. Se piiloutuu Corbières'in vuoristoon, joka yhdistää +Cevennein harjanteen ja Pyrenein vuoret toisiinsa. Maan asukkaat +sanovatkin: Lormières'in täytyy olla nenän alla, ennenkuin +sen näkee. Kapea _Arbouse_-virta, joka saa alkunsa ihanasta +arpuusimetsästä, jakaa kaupungin kahteen osaan. Toisen, jota sanotaan +_Paperitehdaskaupungiksi_, muodostavat nuo lukuisat, yhteen jonoon +pitkin virran reunaa rakennetut paperitehtaat; toinen, ylempänä +sijaitseva _Luostarikaupunki_, saapi nimensä kirkoista ja luostareista, +joita siellä tapaa joka askeleella. Siellä kohoavat kaunis, gootilainen +Pyhän Ireneon tuomiokirkko, Pyhän Frumention romaanilainen pääkirkko, +myöhäisgootilaisella ruusukeakkunalla koristettu Barnabitein +luostari ja hiippakunnan yliseminaarin raskasluontoiset, mahtavat +rakennukset. Juuri tähän hengellisten rakennusten moninaisuuteen +perusti valtioneuvosto vuonna 1801 tekemänsä päätöksen, asettaa piispan +istuin Lormières'iin, vaikkei tämä ollutkaan läänin pääkaupunki. Koska +siellä oli piispan hovikin täydessä kunnossa, miksei sinne piispaa +olisi lähetetty? Sitä paitsi olivat kirkon tulolähteet köyhtyneet +vallankumouksen jälkeen. Nämät olivat ne pätevät syyt, joiden nojalla +paavi Pius VII julisti Roomassa pitämässään konsistorion kokouksessa +3 p:nä Heinäkuuta v:na 1802 herra de la Ginaudie'n piispan virkaan +kelvolliseksi. + +Lormières'in ahtaat, mutkikkaat ja pimeät kadut päättyvät melkein +kaikki Arbouse-virtaan, jonka yli kulkee kaksi ikivanhaa siltaa. Ne +ovat kenties hiukan kömpelöitä, mutta niitä, somistaa leveät kiviset +kaidepuut, jotka käsien alituinen koskenta ja tuimat vuorituulet +vuosisatojen kuluessa vähitellen ovat hioneet kiiltäviksi, niin että +nyt välkkyvät kuin peili auringon paisteessa. Huolimatta näistä, +liikkeeseen nähden ylen riittävistä kulkuväylistä, on kanssakäynti +Luostarikaupungin ja Paperitehdaskaupungin välillä hyvin vähäinen. +Tämän vaikuttaa tuo jyrkkä eroavaisuus ylä- ja alakaupungissa +vallitsevien elämäntapojen välillä. Sillä aikaa kun alakaupungissa +tehtaan työmiehet puuhaavat ja raatavat, taittavat kokoon paperia, +naulaavat kiinni laatikoita, lastaavat kuormia ja ajavat ne rautatien +asemalle kiivaasti piesten hikoilevia ja hengästyneitä hevosparkoja, +jotka vimmastuneina kavahtavat pystyyn, vallitsee yläkaupungissa +mykkä hiljaisuus. Ainoa melu minkä sieltä kuulee, on kellojen soitto +kirkoista ja luostareista, joiden luku siellä päivä päivältä kasvaa. +Niinpä on siellä jo edustettuna: Dominikaanit, Jesuiitat, Maristat, +Carmeliitat, Visitandinit, Pyhän Perheen Sisaret, Maarian sydämen +parantajat ja -- kukapa niitä kaikkia muistaakaan. + +Luonnollisesti ei tämmöinen pappien ja munkkien tulva voinut olla +houkuttelematta maan korkeasukuisia tälle etuoikeutetulle alalle. Ja +suuri onkin heidän lukunsa siellä. + +Niistä aatelismiehistä, jotka Lormières'in hyvä maine oli puoleensa +vetänyt, on kreivi de Castagnerte erittäin mainittava. + +Tänne vetäytyi heinäkuun vallankumouksen jälkeen tuo +restauratsioonikauden kiivas taistelija, harras ja toimelias asiamies, +jonka nimen lukija ehkä tuntenee ruhtinas Polignac'in valtiotoimen +historiasta. Kuninkaan kuoltua ei herra de Castagnerte enään ajatellut +muuta kuin Jumalaa, ja hän poistui Pariisista hautautuakseen tuohon +vuoristokaupunkiin, jonka Toulouse'n arkkipiispa, hänen ylhäisyytensä +Astros, oli hänelle osoittanut jonkimmoisena Paratiisin etehisenä. + +Lormières'issä pyhitetään pienimmätkin juhlat; Lormières'issä +uskaltavat uskovaiset -- muita ei siellä olekaan -- vapaasti vetää +taskustaan rukousnauhan ja hartaasti lukea sitä keskellä katua; +Lormières'issä on elämä hiljaista ja ankaraa; Lormières'issä ei +ole teaatteria, eivätkä silmänkääntäjät, taikka ilvehtijät koskaan +ole päässeet pirullisilla konsteillaan häiritsemään katuvaisten +ihmisten mieltä. Mutta senpätähden kaikki nuo sielut, jotka, niin +sanoakseni, liitelevät taivaan valtakunnassa, korvaavatkin vahinkonsa +kolminaisuuden- tahi jouluaattona, kun hänen ylhäisyytensä piispa +lähtee yliseminaariin toimittamaan papiksivihkiäisten liikuttavia +juhlamenoja! + +Lormières'in yliseminaari on entinen Minimein luostari. Se on +rakennettu kiinni vanhaan muuriin, joka vielä tänäkin päivänä +ympäröi ylä-kaupunkia. Tämä suunnaton sakaraharjainen muuri, jonka +sammaltuneita kiviseiniä ajanhammas järsimistään järsii, jatkuu sitten +pitkin kahta pihaa, joita nuoret apotit käyttävät kävely-, kujeilu- ja +leikkitantereenaan. Näille pihoille, joista toista sanotaan +_ali-diakoonein_, toista _tonsuroittujen_ pihaksi -- on taajaan +istutettu suuria jalavia, jotka kevään tultua levittävät tavattoman +viileyden tähän synkkään ja yksinäiseen paikkaan. Muuten vallitsee +täällä kauttaaltaan muinaisuuden, hurskauden ja rauhan henki. + +Eräänä päivänä toukokuun alussa vuonna 1866 kajahteli _ali-diakonein_ +pihalta, joka muuten on paljoa hiljaisempi kuin _tonsuroittujen_ piha, +hilpeää naurua, jota tuon tuostakin pitkät kimeät huudot keskeyttivät. + +Palloleikki oli täydessä toimessa; kaaput sievästi polvien yli +käärittynä, häärättiin siinä voimien takaa. Silloin tällöin vilahteli +vaalea- ja ruskeatukkaisten joukosta harmaapäitäkin, joka oli +julkinen todistus siitä, että monta johtajaakin oli tässä hirveässä +sekamelskassa osallisena. + +Vähän matkan päässä leikkitantereelta, tuuheiden puitten siimeksessä, +istui pappi muistoonpanokirja kädessä pylvään kappaleella, joka oli +jäännös Minimein luostarista. + +Vähä väliä juoksi joku pelaajista hikisenä karkean näköisen papin +luokse ja sanoi: + +"Herra ylijohtaja, kirjoittakaa kuusi meille!" + +Apotti Rufin Capdepont, varapiispa, Pyhän Ireneon tuomiokirkon +nimituomioherra, hiippakunnan oikeuston jäsen, _kirkkohistorian_ +professori ja yliseminaarin ylijohtaja, tarttui kynään ja kirjoitti +arvokkaasti. + +Mutta ikäänkuin olisi hän pelännyt joutuvansa kiinni toimesta, joka +niin vähän soveltui hänen arvolleen, katsahti apotti Capdepont +tuon tuostakin levottomasti porttiin päin. Voisihan jokin hänen +virkaveljistään tulla; jopa saattaisi itse piispakin, joka juuri +oli parantunut pitkällisestä taudista, yht'äkkiä ilmestyä. Mitä he +sanoisivat ja mitä ajattelisivat?... Ikävystyneenä naurettavaan +toimeensa, nousi ylijohtaja ylös, laskien kirjansa kivelle. + +Apotti Capdepont oli isokasvuinen, mutta laiha ja kuivan näköinen +mies. Hän oli noin viidenkymmenen vuoden vanha. Silmät olivat +syvällä päässä; nenä, pullea kuin Pascal'in, oli mahtavan kookas; +terävähuulinen, kaareva suu oli ankaranilmeinen. Harmaa, tuuhea tukka, +jossa ajeltu paikka loisti kuin pilvistä kumottava kuu, muodosti niin +sanoaksemme verhon tälle veistokuvantapaiselle päälle, joka kellertävän +norsunluuvärinsä kautta muistutti mainioita, kauniita, espanjalaisten +neroniekkain luomia hurskasten askeettien muotokuvia. + +"Herra ylijohtaja, tehkää hyvin ja lisätkää kaksi meidän puolelle", +soperteli läähättäen muuan apotti. + +"Merkitkää itse!" vastasi herra Capdepont ylenkatseellisesti kirjaansa +osottaen. + +Hän astui pihan poikki pitkään ja jäykästi, pää pystyssä, arvokkaasti +katsoen ympärilleen. Mutta äkkiä hän säpsähti. Kappelin ovi pihan +perällä aukeni, ja kynnykselle ilmaantui pieni vanhus kuluneessa +sinipunertavassa kaapussa, kultanuppinen keppi kädessä. + +"Piispa! Piispa!" huusivat apotit, silmänräpäyksessä keskeyttäen +leikkinsä. + +Mutta vähääkään poikkeematta tasaisesta kävelytahdistaan, astui Rufin +Capdepont suoraan piispaa kohti. + +"Ettepä te kiirehdi anteeksipyytämään, herra ylijohtaja", sanoi hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun, ärsytettynä siitä välinpitämättömyydestä, +jolla hänen tuloansa vastaanotettiin. + +"En tiennyt laisinkaan että minulla oli anteeksi pyydettävää, teidän +ylhäisyytenne", vastasi Capdepont röyhkeästi. + +"Kun teidän arvoasteellanne oleva pappi osottaa niin vähän +kuuliaisuutta piispansa käskyille, on häneltä aina anteeksi +pyydettävää. Tuhat kertaa olen jo kieltänyt pallopelin. Yhtä hyvin +voitaisiin ryhtyä pukille hyppyyn!..." "Olenhan teidän ylhäisyydellenne +monesti huomauttanut, että tämänlaiset huvitukset ammoisista ajoista +Etelä Ranskan seminaareissa..." + +-- Kylläksi, herra!... Jo pian kymmenen vuotta olette te kapinoineet +piispaanne vastaan. Olihan minun vastikään mahdoton viihdyttää mieltäni +hartaushetkeksi, kun melu ympärilläni oli niin suuri. Näitäkö nuoria +miehiä ylöskäännettyine kaapuineen te aiotte ennen pitkää lähettää +papiksi vihittäviksi? Todellakin kummastuttaa minua nuorukaisten +häveliäisyyden puute, enkä voi muuta kuin soimata itseäni siitä, että +olen tähän saakka jättänyt teidän huostaanne tämän laitoksen johdon. +-- "Ei se ole minulle kovinkaan kallis toimi; minun puolestani voi +teidän ylhäisyytenne uskoa sen jollekin ansiokkaammalle." -- +"Ajatuksenne on selvä sille, joka teidät tuntee; te olette vakuutettu +että meidän olisi mahdotonta hiippakunnastamme löytää pappia, joka +kykenisi teidän sijaanne täyttämään!... Mikä ylpeys!" -- "Olen +pahoillani, herra piispa, että selitätte ajatukseni tavalla, joka +voisi näyttää olevan oikeutta ja rakkautta vailla." + +Tämä huomautus, joka tehtiin kaikkia sopivaisuuden vaatimuksia +noudattaen ja taitavasti teeskennellyllä nöyryydellä, saattoi hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in kärsivällisyyden yli reunojensa. Varmaa +on muuten, että vaikka herra Capdepont olisi puhunut kuinka kaunista +ja nöyrää kieltä, olisi hän vihasta säihkyvällä, julmalla katseellaan +kumminkin kukistanut piispan. + +"Herra apotti", sanoi vanhus, jonka kasvot olivat käyneet +tulipunaisiksi, "ilmoittakaa yliseminaarin opettajille, että odotan +heitä luentosalissa. Minulla on heille tärkeä asia ilmoitettavana. Niin +vähän arvoa kuin panettekin piispallisten päätöstemme tuntemiseen, +saatte te kumminkin luvan saapua muiden mukana." + +Ja palaten takaisin kappeliin, työnsi hänen ylhäisyytensä oven kiinni +jälestään, niin että kajahti. + + + + +II. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun. + + +Luentosali oli Minimien entinen kapitulinsali. Kapeat suippokaariset +akkunat, joita gootilainen läpikorusto ja suuret tuuheat jalavat +pimittivät, päästivät ainoastaan heikon, himmeän valon tuohon avaraan +suojaan, jonka korkeaa holvia kolme paksua pilaria kannatti. Rivissä +pitkin seiniä oli tukevia tammisia kuoripenkkiä, jotka olivat +koristetut tuntemattoman taiteilijan törkeillä, milloin kauniillakin +leikkauksilla. Peräseinällä, vastapäätä pääovea, oli apotin istuin, +jonkinmoinen, viisi askelta lattiaa ylempänä oleva valtaistuin, jonka +takaa kohosi veljeskunnan perustajan, Franscis de Paule'n mustaan +puuhun veistetty voimakas profiilikuva. + +Astuessaan luentosaliin hänen ylhäisyytensä de Roquebrun suuntasi +kulkunsa suoraan apotin istuimelle. Yliseminaarin opettajat saapuivat +vitkaan toinen toisensa jälkeen. Piispa istui pitkän aikaa äänetönnä, +joko hän sitten tahtoi Jumalan edessä valmistautua tärkeään +tehtäväänsä, taikka ainoastaan halusi antaa herra Rufin Capdepont'ille, +jota ei vieläkään näkynyt, tilaisuutta saapumaan. + +Vihdoin ylijohtaja ilmestyi. Alla päin, silmät maahan luotuina -- +epäilemättä hän pelkäsi joutuvansa kiusaukseen uudelleen kääntää +katseensa piispaansa vastaan -- astui hän viimeistä tyhjää kuoripenkkiä +kohden, jonka sulkupuun hän koneentapaisesti nosti nojataksensa +siihen. Tämä liikunto, itsessään niin yksinkertainen, loukkasi hänen +ylhäisyyttään de Roquebrunia. Epäluuloisuudessaan oli hän siinä selvään +huomaavinaan jonkinlaista kunnioituksen puutetta häntä kohtaan. + +"Herra Capdepont", sanoi hän, voimatta itseään hillitä, "olen täällä +isäntänä, enkä tietääkseni ole vielä käskenyt ketään istumaan." + +Ikäänkuin verille kannustettu hevonen nosti ylijohtaja rohkeasti päänsä +pystyyn. + +"Teidän ylhäisyytenne", vastasi hän, "Kartagon neljännessä +kirkolliskokouksessa säädettiin, että niin pian kuin piispa itse istuu, +hän ei saa sallia yhdenkään papeistansa seisoa: _Episcopus, in qvolibet +loco sedens, non patiatur stare presbyterum_..." -- "Herra, te olette +oivallinen _kirkkohistorian_ professori; mutta mielestäni vaatisi +kohteliaisuus kumminkin, että piispaanne puhutellessanne luopuisitte +noista professori-tavoistanne. Tietonne kirkolliskokouksista +ilahduttavat minua; mutta kaiken tuon sekasotkun ohessa sopisi teiltä +ehkä odottaa hiukan elämäntapojenkin tuntemista." + +Viimeiset sanat, jotka pikemmin sopivat maallikon kuin piispan suuhun, +lausuttiin pisteliään ilkeästi. + +"Hyvät herrat" lisäsi hän yhteen jatkoon lieventääkseen liian +kiivaitten sanojensa vaikutusta, "pyydän teitä istumaan." + +Pitkä äänettömyys seurasi hänen puhettaan. + +"Hyvät herrat opettajat", lausui vihdoin hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun arvokkaalla ja rauhoittuneella äänellä, "kun kymmenen +vuotta sitten otin vastaan Lormières'in piispan viran, oli minun +ensimmäisenä pyrintönäni kaikessa seurata pyhäin edeltäjäin jälkiä. +Muutaman kuukauden kuluttua huomasin kuitenkin, että hiippakunnassamme +oli suuria muutoksia toimeenpantavana. Muutamia olenkin jo koittanut +suorittaa. Epäilemättä muistaa jokainen teistä tuon täydellisen +uudistuksen kirkollisten menojemme järjestyksessä. Jos en olekkaan +ryhtynyt tärkeimpään muutokseen -- tarkoitan yliseminaariamme koskevaa +parannusta -- niin on se ollut sentähden, että suunnattomat, melkeinpä +voittamattomat esteet ovat minua kohdanneet. Ennenkuin kutsun +munkkikunnan jäseniä tätä laitosta johtamaan, lienee velvollisuuteni +hankkia jokaiselle teistä kunniallinen asema. Mutta mitenkä voisin näin +köyhästä hiippakunnasta löytää kyllin arvokkaita paikkoja miehille, +joiden mielipiteet tosin eroavat omistani, mutta joiden hengenlahjoja +ja hurskautta tuhansin kerroin olen tunnustanut ja alati tulen +tunnustamaan. Ja miks'en sitä myöntäisi, että minä, vaikkapa vanhastaan +olen ollut vakuutettuna siitä, että munkit paremmin kuin vapaapapit, +kykenevät nuoria leviittoja kasvattamaan, aina olen toivonut asioiden +täällä kääntyvän parempaan pisin, niin etten olisi pakotettu ryhtymään +niihin muutoksiin, jotka nyt haikealla mielellä olen toimeenpaneva..." + +Piispa keskeytti puheensa, ja hän katsoi tutkivasti salin ympäri, +nähdäkseen minkä vaikutuksen lyhyet sanansa olivat tehneet. + +Vaikutus oli todellakin ollut masentava. Paitsi kahta tahi kolmea +miestä, jotka vankkoina kestivät myrskyä, painoivat kaikki murtuneina +päänsä alas. Se, joka on elänyt pappien parissa, tietää hyvin kuinka +vähän siveellistä jäntevyyttä löytyy näissä, suurimmaksi osaksi +pelokkaissa ihmisissä, kun vaara uhkaa heidän aineellista asemaansa. +Moni heistä on valmis kuolemaan Jumalansa edestä, mutta hätääntyy +tavallisen elämän jokapäiväisimmän vaikeuden sattuessa. Yksi +opettajista, Mical apotti, _siveysopin_ professori, nousi ylös. Pieni +hän oli ja kurjan näköinen, hoikka ja hontelo kuin korsi. + +"Aina siitä saakka, kun teidän ylhäisyytenne tänne saapui", lausui +hän huilumaisella äänellä, "on munkkikuntain luku lisääntymistään +lisääntynyt Lormières'issä ja kaikkialla hiippakunnassa. Suvaitsetteko +kysyäkseni teidän ylhäisyydeltänne, kelle suodaan, jesuiitoille, +Maristeille vai Dominikaaneille, tuo painava kunnia astua meidän +sijaamme?" + +Ivallinen moite piili jokaisessa hänen sanassaan. + +"Rohkenisitteko todella vaatia minulta tilintekoa virkatoimistani, +herra Mical?" vastasi piispa ylpeästi. + +-- "Jumala varjelkoon teidän ylhäisyytenne!... Mutta palveluksemme +tähden ansaitsisimme ehkä sentään tulla vähän lukuun otetuksi. +Ennenkuin poistumme tästä laitoksesta, jonka hyväksi olemme niin +kauan uhranneet voimamme, lienee meillä toki oikeus tietää kenelle +vastaisuudessa uskotaan oppilaiden kohtalo, jotka niin odottamatta +riistetään käsistämme. -- Teidän oikeutenne, herra, samoin kuin +velvollisuutennekin on, totella piispaanne, jolle yksinään Jumala ja +paavi ovat suoneet korkeimman vallan hiippakunnassa. Muuta oikeutta ei +teillä ole, ymmärrättekö?" + +-- "Ymmärrän varsin hyvin!" mutisi siveysopin professori istuen alas. + +Apotti Turlot, _pyhän raamatun_ professori, nousi vuorostaan. Hän oli +kookas, tavattoman lihava mies. Liiallinen verivesi oli tehnyt hänen +kasvonsa epäilyttävän kalpeiksi. "Herra, sallitteko minun tehdä nöyrän +kysymyksen?" uskalsi hän lausua valittavalla, melkein itkunsekaisella +äänellä? + +-- Puhukaa, herra apotti. + +-- Jollei hiippakunnassa toimeenpantavat muutokset vielä ole +lopullisesti ratkaistut... + +-- Valitettavasti ovat ne jo ratkaistut. + +-- Kuinka, onko kaikki siis päätetty?... + +-- Olisiko teidän neuvoanne pitänyt kysyä, herra Turlot? + +-- Siinä tapauksessa pyytäisin teidän ylhäisyyttänne +hyväntahtoisuutenne lisäksi ilmoittamaan, minkä paikan te olette +minulle määrännyt? + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun otti nenälasinsa ja tarkasteli suurta +paperia, joka koko ajan oli ollut levällään hänen edessään. + +-- Herra apotti Turlot, sanoi hän, kohta papinvihkiäisten jälkeen, +jotka olen määrännyt pyhän kolminaisuuden aatoksi, 26 p. tätä kuuta, +tulee teidän astua vankilan saarnaajan virkaan, joka on avoinna herra +apotti Vidal'in kuoleman jälkeen. + +-- Minä vankilan saarnaajaksi! minä! soperteli professori parka +säikähtyneenä, silmät vesissä. Mutta hyvä Jumala! Mistä saan minä +rohkeutta seuraamaan kuolemaan tuomittuja mestauslavalle? + +-- Rukoilkaa sitä Jumalalta. + +-- Oi! teidän ylhäisyytenne, minä vakuutan etten sitä voi... + +-- Sovittuamme asiasta hänen ylhäisyytensä kirkollis-asiain +ministerin kanssa, jatkoi piispa sen enempää välittämättä herra +Turlot'in voivotuksista, olemme me nimittäneet teidät, herra apotti +Mical, vanhimmaksi kirkkoherraksi Bastide-sur-Mont'iin, kolmannen +luokan seurakuntaan. + +Ilkeäsisuinen siveysopin professori ei rypistänyt kulmiansakaan, vaan +leikitteli yhä komean silkkivyönsä tupsuilla, joka huvitus oli hänelle +tullut tavaksi. + +-- Herra apotti Lavernède, jatkoi piispa, teidät olemme nimittäneet +perustamamme orpolaitoksen saarnaajaksi, Bastide-sur-Mont'iin. -- Uusi +virka. + +-- Äiti parka! huudahti apotti Lavernède, tukahutetulla äänellä. + +Piispa, sydämeen koskettuna, katsoi häneen. + +Oletteko pahoin voipa, herra apotti --, kysyi hän hienotunteisella +osanottavaisuudella. + +Apotti Lavernède, hengellisen kaunopuheliaisuuden professori, +yliseminaarin etevin opettaja apotti Capdepont'in jälkeen, oli kuoleman +kalpea. + +-- Ei se ole mitään, teidän ylhäisyytenne, sopersi hän. Äitini... + +Enempää hän ei saanut sanotuksi. + +-- Äitinne?... kysyi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, hätääntyneenä. + +-- Hän on kahdeksankymmentä vuotta vanha. Hän on kivuloinen, eikä kestä +matkaa Lormières'istä Bastide-sur-Mont'iin... Ja kuinka voisin hänet +tännekkään jättää? Minä olen hänen ainoa omaisensa... Mutta mitä sille +mahtaa! lisäsi hän vakaantuneemmalla äänellä, olenhan pappi, enkä minä +ainakaan aio koskaan lausua Raamatun pelottavia sanoja: Non serviam, +minä en tottele!... Minä olen Jumalan ja piispani vallassa. + +-- Nuo sananne ovat teille kunniaksi, herra apotti, sanoi hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun, jonka pienet harmaat silmät vettyivät +äkillisestä liikutuksesta. Mieltäni pahoittaa ettei kotisihteerini, +joka teitä kunnioittaa ja rakastaa, ole minua huomauttanut niistä +liikuttavista velvollisuuksista, jotka teitä Lormières'iin sitovat. + +-- Sihteerinne on muukalainen ja semmoisena ei hänen pitäisi saada +ottaa osaa hiippakunnan pappien asioihin, väitti Rufin Capdepont, äkkiä +luopuen välinpitämättömyydestään. + +Ällistyneenä moisesta röyhkeydestä, jäi piispa hämmästyneenä +tuijottamaan yliseminaarin ylijohtajaan, ja sanoi sitten surmaavan +ivallisesti: + +-- Jörömäinen, melkeinpä raakaluontoinen kun olette, on teidän ehkä +mahdoton käsittää kuinka hävytön käytöksenne on; jos niin on laita, +tahdon sen teille kohta ilmoittaa. + +Capdepont puri huultaan, pysyen sanatonna. + +-- Herra Lavernède, jatkoi hänen ylhäisyytensä, lukuun ottaen +niitä perhevelvollisuuksia, jotka pidättävät teitä piispallisessa +kaupungissamme, suostumme varsin mielellämme virkavaihtoon +teidän ja apotti Turlot'in välillä. Herra Turlot saapi lähteä +Bastide-sur-Mont'iin, te otatte vankilan saarnaajan viran, joka häntä +pelottaa. + +Hän asetti paperinsa ja nenälasinsa penkkinsä leveälle nojapuulle, ja +piti hetken loman. + +Vaikka piispa muutamalla ankaralla sanalla olikin saanut apotti +Capdepont'in vaikenemaan, oli tuommoinen röyhkeä tungettelevaisuus +kumminkin syvästi häntä loukannut. Ja liiaksikin usein oli tuo mies +matkaansaattanut häiriöitä asioissa, jotka eivät häneen kuuluneet. +Ja sitä paitsi, olihan tässä tehty hyökkäys hänen koti-sihteeriänsä +vastaan, mallikelpoista, pyhää Ternisien apottia vastaan, jota hän +piti ystävänään, melkein lapsenaan! Selvää on, ettei hän olisi voinut +loukkaamatta heidän ystävyyttänsä ja Jumalaakin, jättää tuollaista +solvausta sillensä. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in kiivas ja riitainen luonne oli +mahdoton sovinnon ja rauhan toimiin. Hän ei voinut hillitä ärsytettyjä +hermojaan, vaan lausui, kiivaasti tarkastellen yliseminaarin +ylijohtajaa kiireestä kantapäähän. + +-- Hyvä herra, te rohkenitte äsken lausua jotakin apotti +Ternisien'istä. Mikä oli tarkoituksenne, tahtoisin tietää? + +-- Tahdon ainoastaan huomauttaa teidän ylhäisyydellenne, vastasi apotti +Capdepont, jota apotti Mical oli hihasta nykien koittanut rauhoittaa, +että herra Ternisien, kieltäytyessään puhumasta herra de Lavernède'n +eduksi, oli täydellisesti käsittänyt muukalaisen rajoitetut oikeudet. + +-- Minäkö siis en ole käsittänyt piispan velvollisuuttani tuodessani +herra Ternisien'in mukanani hiippakuntaan? + +-- Ehkette ole. + +-- Suoraan sanoen minua ilahduttaa, että te siis minua, ainoastaan +minua olette hyökkäyksillänne kunnioittaneet... No, antakaahan kuulla, +mistä te sitten minua syytätte? + +-- Mistäkö teitä syytän? huudahti apotti Capdepont kimakalla äänellä, +astuen askeleen ulos penkistään, siitä, että uudistuspuuhienne +innossa estätte meitä viettämästä pyhimyksiemme juhlia, että olette +niin sanoakseni hävittänyt Lormières'in hiippakunnan Propre'n, +joka on vanhin ja mainehikkain Ranskan kirkon martyrihistoriassa. +[Propre, pieni kirja, joka sisältää kussakin hiippakunnassa erittäin +kunnioitettujen pyhimysten rukouksia.] + +Syytän teitä tyhjänpäiväisestä, eripuraisuutta aikaansaavasta +hallinnostanne, joka varsinkin sortaa apulaispappeja, joita +vähäpätöisimmistä syistä muuttelette paikasta toiseen... Syytän teitä +ylpeästä puheestanne ja esiintymisestänne, joka ehkä on sopusoinnussa +korkean säätynne kanssa, josta ylpeilette, mutta ei sovi kirkolle, +missä Mestari on julistanut kaikkien yhdenvertaisuuden. Tuskin on pari +päivää siitä kuin te erään Meutiers'in papin nöyrään kysymykseen, +kuinka kauan hänen tulisi jäädä uuteen pitäjäänsä, vastasitte: +Quamdi nobis placuerit, niin kauan kuin meitä haluttaa. -- Lopuksi +syytän teitä siitä että olette luovuttaneet hiippakuntamme niinkuin +minkäkin saaliin munkkien ruuanhalun tyydyttämiseksi. Eihän enään +koko läänissä ole yhtäkään kaupunkia tahi kylää, jossa eivät pitäjän +papit saisi taistella munkkikuntien sortoa vastaan? Kaikkialla, +vuoristomme syrjäisempiinkin seutuihin rakentavat Maristit, Toivon +isät ja Kärsimyksen veljet kirkkojaan ja rukoushuoneitaan, näännyttäen +siten pappianne, jotka aseettomina väistyvät ylivoimaa. Oi! kyllä +tiedän, että Roomassa ollaan teille kiitollisia tuommoisesta +suvaitsevaisuudesta, ja että palkinnoksi jalomielisestä uhrauksestanne +saitte oikeuden pukeutua piispankaapuun ja kantaa Gregorius Suuren +ristiä. Näillä kunniamerkeillä on kyllä arvonsa, mutta papistonne pitää +niitä liian kalliisti maksettuna. + +-- Varokaa itseänne, herra, sanoi piispa pilkallisen armeliaasti, +varta vasten suututtaakseen apotti Capdepont'ia, näin meidän kesken +sanoen, luulen teidän menneen vähän liian pitkälle. Niinkauan kuin +olenkin teitä tuntenut, on minun ollut mahdotonta huomata minkäänlaista +johdonmukaisuutta vihanpurkauksissanne minua kohtaan, -- te olette +minut siihen totuttaneet -- mutta jos hävyttömyytenne menee niin +pitkälle, että hyökkäätte itse paavin määräyksiä vastaan... + +-- Kunniamerkin ja silkkikaapun myöntäminen ei varmaankaan ole +mikään dogmaatillinen määräys, ja mitä noista turhista, papillisista +koristuksista olen sanonut, ei voitane käsittää hyökkäyksenä Pyhää Isää +kohtaan, jota pidän arvossa ja kunniassa. + +-- No, johan alkaa kuulua vähän malttiakin, toivotan onnea... +Jatkakaa... + +Piispan ivallinen kehoitus saattoi julmistuneen ylijohtajan hämilleen. +Hän jäi seisomaan liikkumattomana keskelle salia, jonne tietämättään +oli astunut. Epämääräisesti tuijottaen eteensä, pyyhki hän kirkkaita +hikipisaroita otsaltaan. Kun ei hän vihansa vimmassa enään voinut +löytää ajatustensa juonta, täytyi hänen jättää sikseen solvaukset, +joita hänellä vielä olisi ollut tehtävänä hänen ylhäisyyttään de +Roquebrun'iä vastaan, ja kunnialla peräytyäkseen tuosta kuumasta +ottelusta, uudistaa apotti Micalin kysymys. + +-- Saisinko vuorostani luvan kysyä, teidän ylhäisyytenne, sanoi hän, +ketkä, Maristat, Dominikaanitko vai Latsaristat tulevat meidän jälkeen +ottamaan laitoksen johdon käsiinsä? + +-- Tämä on siis teille hyvin tärkeää tietää? + +-- Kumma olisi, jollei niin olisi laita, kun olemme pakotetut +luovuttamaan sijaamme tuleville mitä kalleimman perinnön, joukon +lahjakkaita oppilaita, vilpittömiä ja hurskaita sydämiä. + +-- Olkaa tyydytetty. Teidän sijaanne tulevat _Katolisen Opetuksen Isät_ +Arras'in hiippakunnasta. + +-- _Katolisen Opetuksen Isät!_ huusi apotti Capdepont, uudestaan +kiihoittuen. Mutta onhan se veljeskunta aivan tuntematon. Ja semmoisten +herrojen tähden te karkoitatte meidät? + +-- Tämä menee liian pitkälle! vastasi piispa, joka jo vihdoinkin oli +ikävystynyt vastustajaansa ja tahtoi päästä hänestä. Minä olen teidän +piispanne, herra, lausui hän arvokkaalla totisuudella, ja käsken teidät +astumaan nimituomioherran virkaanne Pyhän Ireneon kapitulissa 27 p:nä +tätä kuuta, jollette tahdo tulla poisajetuksi sieltä, samoin kuin +täältäkin. + +-- Valta on teillä! sanoi Capdepont synkällä äänellä, astuen hitain +askelin penkkiinsä. + +Harmistuneena kavahti vanha piispa äkkiä pystyyn. + +-- Herra apotti, sanoi hän, teidän sananne ilmaisevat vihaa ja +kenties kostonhimoakin. Muistan hyvin että minun tullessani paavin +vapaaehtoisen vaalin kautta nimitetyksi Lormières'in piispaksi, olitte +te itse vähällä tulla nykyiselle sijalleni. Tarpeetonta oli teidän siis +solvauksillanne sitä minulle muistuttaa. Teidän on kiittäminen lukuisia +suosijoitanne Pariisissa, -- en tahdo sanoa Roomassa, -- että teillä +vielä on mahdollisuus kohota piispan arvoon; mutta sitä odottaessanne, +täytyy teidän alistua hiippakunnan korkeimman vallan alle, taikka +joudutte te sen muserrettavaksi. + +Huolimatta apotti Mical'in viittauksista, teki apotti Rufin Capdepont, +veri kuohuksissa kumarruksen ja lähti tiehensä. + +Apotti Lavernède nousi seisoalle. + +-- Teidän ylhäisyytenne, olen pahoillani siitä, että minä olen antanut +aihetta surkuteltavaan kohtaukseen. Olkaa vakuutettu etten minä +sanallakaan ole pyytänyt herra ylijohtajaa puolustamaan itseäni teidän +ylhäisyytenne edessä. Moneen vuoteen ei apotti Capdepont'in ja minun +välillä ole muuta yhteyttä ollut, kuin mihin papinvirkamme meidät +velvoittaa. + +-- Herrat opettajat, lausui piispa vähän rauhoittuneena, ensi tilassa +tulen ilmoittamaan muillekin heidän paikkansa. + +Ja käteltyään apotti Lavernède'ä -- kunnianosotus, jota hän ei turhaan +tuhlannut, -- otti hän hattunsa ja keppinsä ja poistui yliseminaarista, +taakseen katsomatta. + + + + +III. + +Rufin Capdepont. + + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ei antautunut harhaluulon valtaan: +isku, jonka hän vastikään oli tehnyt, oli kamala, ja hän tiesi hyvin +ettei Capdepont'in kiihottaman papiston äänetön sota häntä vastaan +voinut olla ilmileimahtamatta. + +Huolimatta näistä päivän polttavista kysymyksistä, asteli pieni vanhus +yksinään pitkin luostarikaupungin mutkaisia katuja, kolahuttaen +keppiään tasaista kivikatua vasten. Hän pysähtyi tapansa mukaan +porttikäytäviin siunaamaan ja hyväilemään pieniä lapsia. Ilma oli +kaunis, ja koska hän myrskyisestä kokouksesta uupuneena tarvitsi +ulkoilman virkistystä, jatkoi hän kävelyänsä aina tehdaskaupunkiin asti. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun rakasti tehdaskaupunkia. Hän kävi +siellä usein, pistäytyäkseen tehtaisiin, jossa häntä kohdeltiin +kunnioittavimmalla myötätuntoisuudella, ja hiipiäkseen alhaisimpiin +mökkeihin jakelemaan almuja. + +-- Teidän ylhäisyytenne, tulkaa meille, tulkaa meille! huusivat vaimot +jo kaukaa nähdessään hänet poikkeavan heidän kadulleen. + +Nöyränä kuin apostoli, osoittamatta vähääkään sitä ylpeyttä, josta +herra Capdepont oli häntä syyttänyt, kapusi hän ylös horjuvia +rappuja, otti tuolin ja istuutui alas. Ja silloinkos sitä alkoi +sadella ijankaikkisia valituksia: -- Leipä on kallistunut... mies on +sairaana..., pienokaiset ovat ilman vaatteita... -- Ja kunnon piispa +antoi, antoi ja antoi antamistaan. + +Kaikki ihmiset tiesivät, että hän hiippakuntaan tullessaan oli ollut +rikas, vaan että hän nyt oli köyhä. Olihan hän äskettäin myönyt +vaununsa ja hevosensakin auttaakseen erästä varatonta tehtailijaparkaa +uudestaan rakentamaan tehtaansa, jonka Arbouse virran äkillinen tulva +oli hävittänyt. Siitä saakka oli hän kulkenut jalkasin, nauttien +sanomattomasti tästä uudesta asemastaan. + +"Olen siten lähempänä köyhiäni" sanoi hän apotti Ternisienille, joka, +rikas kun oli ja peljäten että vanhus, jota hän jumaloitsi, vaivaisi +itseään liiaksi, tahtoi lahjoittaa hänelle uuden tiuhtiparin. + +Jos Lormières'in piispalla, olisi ollut itsensä hillitsemisen kykyä, ja +jos hän olisi enemmän punninnut sanojaan, niin olisi hän epäilemättä +tullut kansassa pyhäksi tunnustetuksi, niin kuin esim. Cheverus ja +Miollis. Mitä armeliaisuuteen ja laupeuden töihin tulee, ei hänellä +suinkaan ollut mitään kadehdittavaa näiden korkeiden piispallisten +esikuvain uhraavaisen ja jalon elämän suhteen. + +Kumminkin kiiruhdamme huomauttamaan, että hänen ylhäisyytensä +de Roquebrunin vääryydet, mitä tulee hänen tarkastustoimeensa +yliseminaarissa, olivat enemmän näennäisiä kuin todellisia. Aina siitä +saakka kuin hän Lormières'iin tuli, oli hän koittanut hienotuntoisella +kohtelulla voittaa herra Rufin Capdepontin sydämen. Mutta ei +mikään voinut herättää myötätuntoisuutta tuossa taipumattomassa ja +kovassa luonteessa. Turhaan oli piispa, joka jo kauan sitten oli +huomannut ylijohtajan kunnianhimon, toimittanut hänelle hallitukselta +Kunnialegionan ristin; turhaan oli hän, lisätäkseen hänen tulojaan, +nimittänyt hänen Pyhän Ireneon nimituomioherraksi. Apotti Capdepont +kiitti vaan kohteliaisuustapojen mukaan, lausumatta sanaakaan, joka +olisi antanut aihetta toivoon että hänen sydämensä oli heltynyt. +Sanalla sanoen, herra ylijohtaja ei voinut unohtaa, että hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun omisti paikan, jota hän oli himonnut ja +jota hän piti itselleen puoleksi luvattuna; sitä hän ei koskaan tulisi +hänelle anteeksi antamaan. Tämän kukistamattoman ja hurjaluontoisen +ihmisen silmissä oli Lormières'in nykyinen piispa ainoastaan vallan +anastaja, eikä mitään muuta. + +Mutta pysähtykäämme tarkastelemaan tuota omituista ja harvinaista +luonnetta. + +Rufin Capdepont oli syntynyt vuonna 1815 pienessä Harros'in kylässä +hiippakunnan äärimmäisessä osassa Espanjan rajalla. Lormières'in +yliseminaariin tuli hän jo kahdenkymmenen vuotiaana. Hänen klassillisia +opintojansa oli kotikylässä suurella leväperäisyydellä hoitanut +pitäjän vanha pastori, joka oli enemmän huvitettu rautujen onkimisesta +vuoriston kalarikkaista vesistä, kuin nuoren Rufin'in ymmärryksen +kehittämisestä. Mutta onneksi oli maaperä hedelmällinen, ja, huonosta +kylvöstä huolimatta, nuo harvat siemenet, jotka silloin tällöin +sattuivat vakoon putoamaan, kasvoivat semmoisella nopeudella, että +oppilas itse pian alkoi vaatia uusia opettajia ja halusi jättää +kotiseutunsa. + +Ensi ajat yliseminaarissa, jonne hän tuli hiippakunnan +rahastonhoitajaksi, tuottivat hänelle harmia ja kärsimyksiä. +Nuorukaisilla, jopa ankarimmankin kurinpidon alaisina, on heidän ikänsä +ominaiset mieliteot: he ovat pilkkaajia, härnääjiä ja kiusantekijöitä. +Seminaarissa, niinkuin kaikkialla muuallakin, on nuoruudella aikansa. + +Capdepontin säännöttömät piirteet olivat vuosien kuluessa +sopusointuisiksi kehittyneet, hänen kasvonsa, jotka aikaa myöten olivat +saaneet ankaran ja tylyn luonteen, vaikkei ne sentään olleet hienoutta +ja jaloutta vailla, olivat silloin, hänen kahdennellakymmenellä +ikävuodellaan, kulmikkaat ja kalpeat, kellertävät silmät olivat kuin +näverin pistämät, nenä oli pitkä ja rehevä ja sen päästä ikäänkuin +halkeama, tukka takkuinen kuin tappurapensas. + +"Katso turpaa! katso turpaa!" huusivat toverit kuhisten hänen +ympärillään. + +Hänen olisi pitänyt nauraa heille; mutta nyrkit puristautuivat ja hän +olisi mielellään rynnännyt vihollistensa päälle. + +Eräänä päivänä Mical'in, tuon ilkeäsisuisen apinan nauraessa sitä +ylenmääräistä kömpelyyttä ja mauttomuutta, jolla Harros'ilainen sitoi +leveätä papinkaulustaan pitkään haikara-kaulaansa, hyökkäsi tämä nyrkit +kohollaan häntä vastaan; sitten, hilliten rajua luonnettansa, hän +poistui yksinäiseen nurkkaan, missä viha ja raivo purkautui haikeisiin +kyyneleihin. + +Ikävä ominaisuus etelämaalaisissa on heidän kiihkonsa jaella lisänimiä. +Mikä haukkumanimi annettaisiin uudelle tulokkaalle? Nuoret päät olivat +työssä. + +Eräänä aamuna, _kirkkohistorian tunnilla_, teki professori seuraavan +kysymyksen nuorelle Capdepont'ille: "Mikä kuningas oli Cyruksen kanssa +osallisena Babylonian valloituksessa?" + +"Tigrane, Armeenian kuningas", vastasi Rufin Capdepont. + +Kaikki toverit katsoivat häneen. Kauan etsitty nimi oli löydetty. "Hoo, +_Tigrane! Tigrane_!" huudettiin hänelle joka haaralta, tunnin loputtua. + +Tällä kertaa ei voimakas Harros'in talonpoika voinut itseään pidättää, +vaan hyökäten kiinni Lavernède'iin, ensimäiseen, joka hänen eteensä +sattui, survasi hän hänet yhdellä sysäyksellä maahan. + +"Voi! tiikeri!... tiikeri sinä olet!" valitteli onneton Lavernède, +jonka haavoittuneesta polvesta veri vuosi teräville pihakiville. + +Mutta Capdepont'in nyrkit eivät enään auttaneet; toiset olivat +oivaltaneet hänen luontonsa laadun, eikä häntä tästälähin toisin +nimitetty kuin _apotti Tigrane'ksi_. + +Mutta mitä oli tekeminen? Kuinka oli tuo sietämättömäksi käynyt vaino +lakkautettava? Capdepontin kunnianhimo ei löytänyt siihen kuin yhden +ainoan keinon: hänen täytyi kohota kaikkia heitä ylemmäksi säännöllisen +käytöksen ja ahkeruuden kautta. Kun hän kerran pääsisi luokan +ensimmäiseksi oppilaaksi, ja opettajat julkisesti tunnustaisivat hänen +etevämmyytensä -- ken uskaltaisi silloin häntä ahdistaa. + +Ja niin kävikin kuin hän oli tahtonut. Kahdeksan kuukauden perästä +seminaariin tultuaan, oli hän yhtämittaisella edistymisellään voittanut +opettajainsa suosion ja pakoittanut toverinsa vaikenemaan, jotka +hämmästyneinä ja noloina huomasivat suuresti erehtyneensä. + +Lupa-aikoina, jolloin kaikki ilomielin riensivät omaistensa luokse, +pyysi nuori pappimme lukujensa kiihkossa jäädä yliseminaariin. + +Minkätähden olisikaan hän lähtenyt tuonne vuoristoon? Äitiänsäkö +tervehtimään? olihan äiti terve; hän tiesi sen. Vanhaa pastoriako +tapaamaan? Mitä henkistä hyötyä olisi hänellä siitäkään ollut? Kunpa +siellä Harros'issa edes olisi ollut sellainen pohjaton kirjasto kuin +se, jota hän täällä sai käyttää mielinmäärin. Hän istui päiväkaudet +kirjainsa ääressä, ja oleskeli iltasin opettajainsa seurassa, joiden +kanssa hän oli tullut yhä tuttavallisempaan ja sydämellisempään +suhteeseen. + +Oi, niitä keskusteluja, väittelyitä ja esitelmiä, joita silloin +pidettiin _ali-diakonien_ ja _tonsuroittujen_ pihoilla tähtien +valossa! Kuunnellessa näitä professorien väittelyitä, joihin hän ei +sanallakaan rohjennut puuttua, teroittui hänen aina valveilla oleva +järkensä erinomaisesti skolastiseen perustelutaitoon. Milloin kykenisi +hänkin lausumaan ajatuksensa samalla luontevuudella, samalla sanojen +runsaudella ja samalla pontevuudella kuin hänen opettajansa?... + +Kuumimpien _dogmaatillisia, siveysopillisia ja kirkkohistoriallisia_ +kysymyksiä koskevien keskustelujen jälkeen, kun innostuneimmatkin +professorit olivat jo kauan sitte levolle menneet, hiipi nuori Rufin +hiljaan alas kirjastoon, ja saadakseen itsenäistä mielipidettä riidan +alaisina olleista kysymyksistä, kaiveli hän esille puheina olleet +kohdat, viettäen siten suurimman osan yötä. + +Pian oli Rufin Capdepont suorittanut alimmat arvo asteet ja tuli vuoden +perästä ali-diakoniksi. + +Juuri tähän aikaan, huomatessaan itsensä peruuttamattomasti sidotuksi +hengelliseen säätyyn, heräsi hänessä ensikerran ajatus suorittaa +semmoisiakin opintoja, jotka erityisesti voisivat olla hänelle eduksi +virkauraan nähden. Kasuistiikka [Omantunnon-asiain selitys-oppi] ei +lainkaan sopinut hänelle. Kiivas ja tulinen luonteensa halusi pikemmin +taistella ihmisten kuin joutavien omantunnon kysymysten kanssa, +ja hänestä tuntui kuin olisi _historia_ ollut hänen oikea alansa. +Ja mikäpä historia onkaan viehättävämpi ja suurenmoisempi, kuin +kirkkohistoria, joka pääkohdittain kertoo vuosisatojen halki maailman +historialliset tapahtumat?... + +Mikä viehätys! Paavit oppisääntöjen yhteyden perustajina, paavit, +maailman todelliset kuninkaat, kuningaskuntain yliherroina ja +paavit, joihin tavallansa koko Euroopa keskittyy, kirkon hallituksen +jumalallisen perikuvan mukaan muodostaen kaikki maalliset valtakunnat. +Ja sitten mikä unelma! Että Sixtus viides alhaisesta sikopaimenesta oli +voinut nousta paavin valtaistuimelle, jonka vertaista ei ole olemassa +korkeuteen ja loistoon nähden... + +Noista häikäisevistä näyistä lumottuna, ajatteli hän ehdottomasti +lapsuutensa aikoja, jolloin hänkin Harros'in tammimetsiköissä oli +monet kerrat ajanut sikoja laitumelle. Sitä paitse ohjasi hänen +suojelijapyhimyksensä _Tyrannius Rufin_ häntä kääntymään tälle uralle: +olipahan itse viidennen vuosisadan alkupuolella kääntänyt latinan +kielelle Eusebius Cesarealaisen _kirkkohistorian_. + +Kahdenkymmenenviiden vuoden vanhana vihittiin Capdepont papiksi ja sai +vikaarion paikan Pyhän Frumention seurakunnassa Lormières'issä. Piispa, +joka oli kuullut kerrottavan hänen erinomaisesta etevyydestään, tahtoi +pitää hänet läheisyydessään merkillisenä kykynä. + +Mutta huolimatta suosiosta, jota herra Grandin, hänen ylhäisyytensä de +la Guinaudie'n kolmas seuraaja, oli hänelle yhä edelleen osoittanut, +oli Capdepont kahdessa vuodessa sanomattomasti ikävystynyt tähän +toimeensa, ensin Pyhän Frumention, sitten Pyhän Irenen seurakunnassa. +Herran ehtoollisen jakaminen sairaille, kuolleitten hautaaminen, +parantumattomain ulkokullattujen ripittäminen, nämä toimitukset, jotka +hän suoritti nurkumatta, kiusasivat häntä itse asiassa äärettömästi. +Ja kuinka pitkälle tämä velvollisuuksien täsmällinen noudattaminen +häntä sitten saattaisi? Mahdollisesti tulisi hän kahdenkymmenen vuoden +perästä nimitetyksi rovastiksi johonkin köyhään vuoristoseurakuntaan. +Senkö tähden hän oli niin uupumattomasti lukenut ja senkö tähden hän +yhä vieläkin niin intohimollisesti työskenteli, valmistaen yhdelle +Pariisin kuuluisimmista kustantajista uutta, selityksillä varustettua +käännöstä pyhän Thomas d'Aquinon teoksista? Hänen täytyi tavalla tai +toisella päästä pois tästä elämästä, joka tuhlattuna halpaan toimintaan +ja niin sanoaksemme vajoutuneena viralliseen jokapäiväisyyteen, ei +mitenkään saattanut häntä tyydyttää. + +Vaan kuinka pääsisi hän irti tuosta ikeestä? Kuinka saavuttaisi hän +vapautensa?... + +Hänellä oli oma suunnitelmansa. + +Joka kahdeksas päivä otti piispa salongeissaan vastaan Lormières'in +ylimykset, jotka kreivi de Castagnerte'n esimerkki oli saanut tänne +asettumaan. Siellä oli Rufin Capdepont toisinaan hiippakunnan korkeiden +vallikkojen mukana seuraan kutsuttuna tehnyt tuttavuutta parooni +Thévenot'in kanssa. Thévenot, yksi paikkakunnan vanhoja teollisuuden +harjoittajia, oli paperitehtaittensa kautta rikastunut ja oli vuodesta +1830 herra de Castagnerte'n jälkeen jäsenenä edustajain kamarissa. +Parooninarvonsa oli hän ansainnut vaatimattomalla olennollaan +ja nöyrällä käytöksellään ministeristöä kohtaan. Muuten oli hän +rakastettava ja oppinut mies; raha- ja teollisuuskysymyksissä sangen +taitava sekä erittäin kykenevä valiokunta-toimissa. + +Vuonna 1832 oli Thévenot mennyt naimisiin Pariisissa erään neiti +Baladier'in kanssa, joka oli nuori, kaunis sekä hiukan kevytmielinen, +luostarikaupungin hienon maailman arvostelun mukaan, ja tarpeellisen +ajan kuluttua lahjoitti hänelle terveen ja punakan pojan, oikean +pulskan saksalaisen nuken. + +Miksi olisi nuori tulokas kasvatettava? Minkälainen kasvatus olisi +vastaiselle paroonille sopivin? + +Tästä asiasta ei lapsen oma isä nostanut kysymystä, vaan sen +teki Capdepont ensi kertaa tavatessaan Lormières'in edusmiehen +pienen Edmondinsa seurassa. Mikä oiva keksintö todellakin! Erota +hiippakunnasta ja seurata paroni Thévenot'ia Pariisiin hänen poikansa +opettajana!... + +Pariisiin!... + +Semmoinen voimakas luonne, kuin oli tuima Harros'in vuoristolaisemme, +voittaa kaikki vastukset. Lymyten paroonittaren taakse, jonka hän +oli hehkuvalla kaunopuheliaisuudellaan saanut puolelleen, voitti +hän piispan vastahakoisuuden, joka itsepäisesti tahtoi pitää häntä +luonansa, taivutti mielensä mukaan edusmiehen tahdon, joka oli +päättänyt panna poikansa Saint-Louis'in lyseehen, ja kun istuntokausi +alkoi, läksi hän Lormières'istä lujana siinä asemassa, jota oli +itselleen himonnut. + +Oltiin alussa vuotta 1843. + +Thévenot'in perhe oli löytänyt valtiaansa. + +On olemassa luonteita, joita kohtalo ei voi pakoittaa ala-arvoiseen +asemaan. Ne murtavat ahtaat kehykset, joihinka heitä tahdotaan sulkea +ja ulottavat vaikutuksensa kauas ympäristöönsä. Aluksi näyttivät +Rufin Capdepont'in tehtävät rajoittuvan yksinomaisesti hänen +opettajavelvollisuuksiinsa; mutta kun hän kolmen kuukauden kuluttua +läksi muutamaksi päiväksi Saint-Germain'iin tervehtimään erästä +ystäväänsä, herra Jérôme Bonnardot'ia, kirkollisasiain ministerin +kaukaista sukulaista, oli Lormières'in edusmiehen hotellissa Lillen +kadun varrella äkkiä syntynyt ääretön tyhjyys. Sitä eivät tunteneet +ainoastaan Edmond, joka kaipasi opettajaansa, ja paroonitar, joka +kykenemättä enään pitsinpäätäkään ostamaan ilman apotin neuvoa, vaati +häntä kaikin mokomin palaamaan, vaan paroonikin, tottuneena istunnosta +palatessaan kuuntelemaan hänen mielipiteitään, ehkäpä määräyksiäänkin, +ilmoitti, ettei hän enään tulisi toimeen ilman apottia, ja oli kylliksi +lapsellinen sanomaan se hänelle itselleen. + +Rufin Capdepont palasi voittajana Lillen kadulle. Hän tarttui +innokkaasti Thévenot'in talon hallituksen ohjaksiin, joita hän oli +kärsivällisyydellä selvitellyt, aikoen käyttää niitä kunnianhimonsa +nöyrinä palvelijoina. Kolmenkymmenen vuotiaana ei hänellä voinut olla +toivoa piispan virkaan pääsemisestä; mutta piispan arvo oli tullut +hänen pysyväiseksi ja tirannimaiseksi unelmakseen, ja sentähden +täytyi hänen ahkeroida, työskennellä lakkaamatta tasoittaakseen +siihen päämäärään vievät tiet. Ja semmoisen päämäärän saavuttamiseksi +osaisi hän kyllä käyttää kaikkia vallassaan olevia keinoja: herra +de Thévenot'in varallisuutta, hänen lukuisia tuttavuuksiaan ja +suuremmoista elämäntapaa; erittäinkin hän ei laiminlöisi hyväkseen +kääntää virallisessa maailmassa perehtyneen paroonittaren viehättävää +ja sukkelaa kevytmielisyyttä; sillä jos hän kerran saisi sen päähänsä, +niin saattaisi hän helposti lumota kirkollisasiain ministerin ja +sopivassa tilaisuudessa viekotella hänet ratkaiseviin lupauksiin. + +Jos _tottumus siveellisyyteen_, pyhän Clemens Alexandrialaisen lauseen +mukaan, _koventaa sydäntä_, niin tottumus kunnianhimoon sen sijaan +kuihduttaa sitä. Kuvauksemme Capdepont'in luonteesta olisi huonosti +onnistunut, jos lukija olisi vähääkään tullut epäilleeksi hänen +suhdettaan rouva Thévenot'iin. Tämä ankarannäköinen, lyhytpuheinen +pappi ei ollut mikään salonkimies. Hänessä ei ollut vähääkään tuota +hienoutta, liukkautta ja irstaisuutta, joka oli omituista viime +vuosisadan apoteille. + +Tunnustaa näet täytyy, että Capdepont'illa oli hyvin tarkka +velvollisuuden tunto, että hän oli hurskas, uskollinen kaikissa +hartauden harjoituksissa ja mahdollinen mitä ankarimpaan +rehellisyyteen. Syntyään yhteiskunnan alimmista kerroksista ja kantaen +-- todella kova kohtalo! -- etevän neron taakkaa, pyrki hän kohoamaan +alhaisen syntyperänsä alangosta tavoitellakseen piispan istuinta; mutta +pappiuden arvontunto oli hänessä puhtaana säilynyt, eivätkä mitkään +seikat olisi saaneet häntä sitä loukkaamaan. Hän kunnioitti suuresti +paroonitar Thévenot'ia; mutta tämä nainen saattoi olla hänelle hyödyksi +hänen pyrintönsä toteuttamisessa ja kiihkeän aikeensa yllyttämänä +käytti hän häntä sokeasti tarkoituksiinsa. Intohimonsa vallassa hän ei +kyennyt käsittämään ja arvostelemaan kuinka vähän sopivata tämä kaikki +oli, vaan päinvastoin tuntui se hänestä ihan luonnolliselta. Se ei +ollut julkeutta, vielä vähemmin turmelusta, vaan naiivisuutta. + +Ennen aikaan oli Thévenot'in perheellä kerran kuukaudessa +vastaanottopäivä; mutta tätä nykyä pidettiin siellä Capdepontin +vaatimuksesta kerran viikossa päivälliskutsumuksia ja hotellin ovet +Lillen kadun varrella olivat joka tiistai vieraille avoinna. + +Suurta hämmästystä herätti talon jokapäiväisissä vieraissa, pääreissä, +edusmiehissä, ja korkeissa virkamiehissä, kun seuraan alkoi vähitellen +imeytyä hengellisen säädyn jäseniä. Alussa ei pöydässä näkynyt kuin +yksi ainoa, apotti Capdepont'in suuri silkkinen papinkaulus; sittemmin +ilmestyi sinne kaksi, kolme, neljä... Vihdoin, eräänä iltana, +keskustelun ollessa kuumimmillaan muutamain kiivaiden voltairelaisten +ja Edmond'in ylpeän opettajan välillä, joka yritti olemaan kaikkena +kaikille, ilmoitti ovenvartija yhtäkkiä hänen ylhäisyytensä Pariisin +arkkipiispan. + +"Ohoh! Thévenot käypi siis ripillä?" ilkkuivat muutamat kaljupäät +herrat korjaten luunsa kiireimmän kautta. + +Hämillään ja neuvottomana aikoi Lormières'in edusmies kenties nuhdella +Capdepont'ia hänen tuottamastaan harmista, kun hän samassa tunsi jonkun +puristavan kättään. + +"Olette rohkea, herra parooni", sanoi ilkeäsisuinen markiisi de Boissy, +"te otatte vastaan papistoa, jota hovissa katsotaan karsain silmin!" + +Ja kääntyen sitten erään kauniin naisen puoleen jatkoi hän: + +"Hyvästi, rakas ystävättäreni, palaan takaisin niin pian kuin haluan +tulla käännetyksi." + +Ja niin poistui hänkin vuorostaan. + +V. 1847 Joulukuun 21 p:nä parooni Thévenot, joka ei koskaan ollut +lähestynyt puhujalavaa, kapusi yhtäkkiä portaita ylös. Hämmästys oli +yleinen, arvaahan sen. + +"Minnekkäs sitä nyt mennään?" kysyi presidentti Dupin, joka tunsi hänet +aina vuodesta 1830 ja oli toisinaan hänen luonaan vieraillutkin. + +Vähääkään hätääntymättä alkoi Lormières'in edusmies pitkän esitelmän +_Kirkollisista eläkkeistä_. + +"Riittää jo! riittää jo!" huusivat kaikki yhteen ääneen. + +Mutta herra Thévenot jatkoi vaan. Ja lopettaen saarnansa muutamilla +pyhän Augustinon sanoilla astui hän ylpeänä alas. + +"Mutta sehän oli oikea kapusiinilainen!" huudahti marsalkka Soult. -- +"Anteeksi, ettepä osuneetkaan oikein", vastasi Dupin vanhempi, pikemmin +"_cap... deponilainen_." + +Sille naurettiin, ja pikkulehdille piisasi siitä iloa koko viikoksi. + +Mutta Capdepont pääsi kuin pääsikin tarkoituksensa perille. Joulukuuta +31 p:nä, pari päivää sen jälkeen kun hyväluontoinen Thévenot oli hänen +käskystään pitänyt tuon pitkäpiimäisen puheensa, kertoi herra Jérôme +Bonnardot kirkollisasiain ministeriltä kuulleensa, että hänen nimensä +oli piispan ehdokas-listaan merkitty. + +Mikä ilo!... + +Mutta pahaksi onneksi alkoi kuulua huhuja uudistuspuuhaajien +juhlapidoista, ja valtiollisen taivaan ranta synkkeni synkkenemistään. + +Helmikuun vallankumous puhkesi ilmi. + +Kauhistus oli suunnaton Thévenot'in hotellissa Lillen kadun varrella. +Parooni, jolle pelko oli antanut voimaa, kokosi kiireimmän kautta +tavaransa ja huolimatta paroonittaren vastustuksista lähdettiin +Lormières'iin. + +Rufin Capdepont oli huolestunut. Nuo odottamattomat tapaukset, jotka +sotivat niin kokonaan hänen suunnitelmaansa vastaan ja tekivät sen +toteuttamisen milt'ei mahdottomaksi, olivat kovasti säikähyttäneet +häntä. Mutta hän virkosi kumminkin tuosta puutumuksen tilasta ja tuskin +pari viikkoa oli etelässä eletty kun hän oli jälleen tointunut ja +saanut takaisin entisen kunnianhimonsa ja toimintakykynsä. + +Tänä levottomana aikana oli yksi ainoa kysymys jokaisen huulilla: +se oli jäsenten vaali perustuslainsäätäjäkokoukseen. Capdepont +yllytti parooni parkaa, joka oli yhä vieläkin masentuneena suuresta +onnettomuudestaan, pitämään itseään esillä, selittäen sitä hänen +velvollisuudekseen. Kun hänen ylhäisyytensä Grandin lähettää +ehdokkaansa puoltamiseksi kiertokirjeen hiippakunnan papistolle, olisi +menestys varma. + +Mitä vielä! tapahtuikin päinvastoin kuin mitä väsymätön apotti oli +otaksunut. Liiallisen katolismielisyytensä tähden tuli parooni +kärsimään nöyryyttävän tappion; hän olisi tarvinnut vähintäin neljä +tuhatta ääntä, mutta sai tuskin kolmea tuhatta viittä sataa. + +Rufin Capdepont harkitsi tyystin asemaansa. Laiva, jolle hän oli +uskonut henkensä ja tavaransa, vuosi ylt'ympärinsä eikä koskaan +lähestyisi piispan istuinta. Hänen etunsa vaati -- ja niin oli ehkä +Jumalankin tahto -- jättämään Thévenot'in perhe ennen sen täydellistä +haaksirikkoa. Koska entinen edusmies Thévenot oli saanut kuulla niin +paljon moitetta tasavaltalaisilta, antaessaan poikansa pappismiehen +kasvatettavaksi, olisi ehkä hyvinkin viisasta panna Edmond lyseehen. +Tämä mies, älykäs ja sitkeä tavoituksissaan, sai Thévenot'in +uskomaan mitä tahtoi; onneton edusmies, masentuneena sekä surkeasta +vaalitappiosta että taloudellisista vahingoista, joita Pariisin +ylellinen elämä oli hänelle tuottanut, päätti viipymättä lähettää +poikansa Toulose'n lyseehen. + +Seuraavana aamuna oppilaansa lähtöpäivän jälkeen läksi Rufin Capdepont +Thévenot'in kauniista kartanosta, joka sijaitsi Arbousevirran +rannalla vähän matkan päässä paperitehdaskaupungista, sulkeutuakseen +yliseminaariin, jossa hän hänen ylhäisyytensä Grandin'in suosiollisella +luvalla sai yksinäisyydessä viettää muutaman päivän. + +Tämä pappi, jonka elämä oli tähän asti ollut ainoastaan kuumeentapaista +tavoittelemista, kaipasi vihdoinkin rauhaa. Käsissä oleva hetki oli +hänelle juhlallisista juhlallisin. Tehtävästä päätöksestä riippui näet +koko hänen tulevaisuutensa. + +Tavatessaan entisen toverinsa apotti Mical'in, tätä nykyä _siveysopin_ +professorin yliseminaarissa, uskoi hän hänelle salaisimmat aikeensa, +pyytäen hänen neuvoaan tänä tuskan ja ahdistuksen hetkenä. Omasta +puolestaan oli hän taipuvainen viipymättä palaamaan Pariisiin. Hän +uudistaisi siellä entiset tuttavuutensa, tapaisi moniaita kansan +edustajiksi päässeitä entisiä päärejä, sekä ystävänsä Jérôme +Bonnardot'in, joka oli aina valmis häntä auttamaan. Ja lopuksi +suorittamalla jumaluusopilliset tutkinnot hankkisi hän itselleen +professorin arvon; sillä olihan Sorbonne kaikkina aikoina ollut +piispojen taimitarha? + +Pilkallinen Mical pudisti epäilevästi päätänsä ja kehoitti ystäväänsä +kaikin mokomin pysymään Lormières'issa. + +-- Ja mitä täällä tekisin? kysyi Capdepont. + +-- Täälläkö! mitä ikänä vaan tahdot. Voit päästä yliseminaarin +ylijohtajaksi ja samalla _kirkkohistorian_ professoriksikin, jos vaan +haluat. + +-- Ovathan nuo virat täytetyt tietääkseni. + +-- Kyllä; mutta vanha, kivuloinen Gaudron tahtoo erota virastaan. + +-- Entäs piispanistuimeni? + +-- Totta tosiaan! sinä tulet Lormières'in piispaksi... + +-- Onko sinulla siis keino vapauttaa hiippakunta. + +-- Hänen ylhäisyytensä Grandin'in käsistäkö?... Velikulta, hänellähän +on hivuttava keuhkotauti, sen on veljeni, tohtori Micael, minulle +sanonut. Tauti on pitkällinen mutta varmaan kuolettava. Voithan +keskustella siitä salaa veljeni kanssa... + +-- Minä jään, huudahti Capdepont, puristaen ystävänsä kättä, minä jään! + +Kerran yliseminaarin ylijohtajaksi tultuaan, piti hänen päästä +Lormières'in hiippakunnassa yhtä itsevaltiaaksi kuin hän oli ollut +Thévenot'in perheessä: hänen täytyi saada kaikki tahtonsa alaiseksi. +Piispaa, joka eli sulkeutuneena palatsiinsa, piti hän vallassaan; +hän hoiti pienimmätkin hallinto-asiat, eikä laiminlyönyt ainoatakaan +tilaisuutta, missä suinkin sopi käyttää varapiispan virkavaltaa, sillä +tämänkin arvonimen oli hän vaatinut itselleen heikolta piispalta. +Pitäen hyödyllisenä tarkoituksilleen tutustua hiippakunnan pappeihin, +kehoitti hän piispaa rauhassa hoitamaan itseään lämpimässä kamarissaan, +kutsui Pariisista erään piispan _in partibus_ [nimipiispa uskottomien +maassa], nimittäin ystävänsä Jerichon piispan, ja läksi hänen +kanssaan matkustamaan ympäri hiippakuntaa, käyden kaikkialla, läänin +pääkaupungista kurjimpaan kylään saakka. + +-- Kas tässä, hyvät herrat, on teidän vastainen piispanne, lausui +tavantakaa hiippakunnan papeille hänen ystävänsä Capdepont'ia osoittaen. + +Vihdoin, kesäkuulla 1855, päätti hänen ylhäisyytensä Grandin erota +tästä elämästä ja kuoli. + +Rufin Capdepont riensi Pariisiin, valmistaakseen itselleen +asianomaisten suosiota. Hän tapasi siellä arkkipiispan, ministerin, +muutamia senaattoreja, kaksitoista edusmiestä ja saipa vielä +tilaisuuden tulla esitetyksi keisarinnallekin, joka suvaitsi osoittaa +hänelle suurta huomiota. + +Mutta _Hôtel du bon La Fontaine'en_, johon oli asettunut, ei kuulunut +mitään uutista. + +Vihdoin ilmestyi herra Jérôme Bonnardot eräänä iltana. + +-- No, mitä kuuluu? kysyi Capdepont tulisessa tuskassa. + +-- Rakas ystäväni, vastasi herra Bonnardot, joka huolimatta serkkunsa, +kuningas Ludvig Filipin ministerin kukistumisesta oli osannut ylläpitää +läheistä tuttavuutta kirkollisasiain toimiston kanssa, -- senaattori, +kenraali ja kreivi de Roquebrun on käynyt Compiegne'ssä ja aikaansaanut +veljensä apotti Armand' de Roquebrun'in, Arras'in tuomioherran +nimityksen. + +Capdepont oli kuin puusta pudonnut, hän ei saanut sanaa suustaan. + +... Apotti de Roquebrun ei sitäpaitsi näytä olleen mikään uusi +ehdokas. Jo vuonna 1843 oli La Tour d'Auvergne'n kardinaali ehdotellut +häntä kuninkaalle, ja hurskas kuningatar Marie Amalie oli häntä +lämpimästi puolustanut... Mutta malttakaahan, -- rohkeutta vaan! +Palatkaa takaisin Lormières'iin; sikäläisen korkean asemanne kautta, +tulette te varmaan... Ja sitten olettehan te vielä nuori... + +-- Nuori! olen jo neljänkymmenen yhden vuoden vanha, hyvä herra. + +-- No, mutta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun on jo kuudenkymmenen +täyttänyt. + +-- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrunkö, sanoitte? huudahti Capdepont +vihanvimmassa... Älkää puhuko minulle tuosta miehestä, minä vihaan +häntä! + + + + +IV. + +Hiippakunnan oikeusto. + + +Huomattuaan kuinka turhaa kaikki hänen ystävällisyytensä ja +kohteliaisuutensa Rufin Capdepont'ia kohtaan oli ollut, tunsi hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun sydämmessään suurta surua. Nähtävästi +oli hänellä vastustajana leppymätön vihollinen, eikä hänen arvonsa +enään sallinut hänen ottaa askeltakaan häntä kohti. Enintäin +kaikesta huolestutti häntä se, että yliseminaari oli joutunut miehen +käsiin, jonka oppisäännöt hänen mielestään olivat kaikkea muuta kuin +oikeauskoisia. + +Rufin Capdepont oli todellakin yhtynyt liikkeeseen, joka aina +keisarikunnan ensiajoista asti oli taivuttanut melkoisen osan papistoa +gallikanilaisiin harrastuksiin. Saattaahan olla, etteivät nuo papit, +jotka kiivaasti vaativat takaisin Ranskan kirkon etuoikeuksia, +semmoisina kuin ensimäinen konsuli oli ne määrännyt konkordatin +kuuluisissa lakipykälissä, olleet erinomaisempia siveellisyyteen ja +hurskauteen nähden; mutta kieltämättä olivat ne levottomampia kuin muut +eikä Capdepont sentähden voinut olla heihin liittymättä. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun vimmastui siitä, että juuri tällä +hetkellä, jolloin paavilla oli muutenkin vaikeat ajat, yritettiin +vähentämään hänen valtaansa. + +-- Se on raukkamaista! se on kehnoa! lausui hän moneen kertaan +sihteerilleen, Ternisien'ille. + +Tämä kaikki tuskastutti Lormières'in piispaa. Mutta miten pääsisi +hän apotti Capdepont'ista, hän, joka piispakautensa alkuaikoina +häikäistyneenä ylijohtajan tiedoista ja ihastuneena hänen ankaraan +hurskauteensa, oli sekä Roomassa että Pariisissa niin ehdottomasti +ylistellyt häntä! Oi! minkätähden oli hän jälleen enemmän noudattanut +sydämmensä kuin järkensä ääntä? + +Varmaa on, että vanhuksesta oli kovin vastenmielistä peräytyä +mielipiteestään. Jos hän erottaisi Capdepont'in pois yliseminaarista, +ja määräisi hänet johonkin vähemmin tärkeään toimeen, niin tapahtuisi +kenties, että tuo hurja tuomioherra julkisesti kieltäisi totella +häntä ja matkustaisi suoraa päätä Pariisiin. Ja miten voisi silloin +käydä? Mahdollista kyllä, että vimmastunut mies yllyttäisi kaikki +puoluelaisensa vihollistaan vastaan. Ketäpä ei hän erinomaisella +taitavuudellaan ja voimakkaalla, viehättävällä kaunopuheliaisuudellaan +voisi voittaa. + +Jos asia olisi koskenut yksin häntä, olisi piispa tietysti rohkeasti +antautunut taisteluun hänen kanssaan. Mutta eikö hän siten +huolestuttaisi muutenkin onnetonta Pyhää Isää, aikaan saaden uusia +häväistysjuttuja kirkossa? Muistaen Pamiers'in piispaa, jonka santarmit +papiston vehkeiden johdosta väkivallalla karkoittivat melkein hänen +istuimeltaan, päätti Lormières'in piispa kärsiä Capdepont'in vainoa +omien syntiensä vitsauksena. + +Mutta valheelliset suhteet synnyttävät ainoastaan valheellista rauhaa; +ja huolimatta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in vakaasta päätöksestä +karttaa yliseminaarin ylijohtajaa, ei kauvan viipynyt ennenkuin piispa +ja tuomioherra jälleen kohtasivat toisensa silmä silmää vastaan. Heillä +näytti olevan vastustamaton tarve törmätä yhteen. + +Capdepont'illa oli todellakin kummallinen into aina asettautua +vihollisensa tielle. Piispa ei voinut vähäpätöisintäkään toimitusta +varten ilmestyä Dominikaanein tahi Latsaristain kappeliin, ilman että +Capdepont, joka kumminkin vihasi munkkikuntia eikä sitä mitenkään +salannut, oli siellä vihasella katseellaan ja uhkamielisellä +käytöksellään ärsyttämässä häntä taisteluun. _Tigrane_ oli väijyksissä, +valmiina minä hetkenä hyvänsä hyökkäämään saaliinsa kimppuun. + + * * * * * + +Kunnianhimon synnyttämä pitkällinen sieluntuska oli tuimaluontoisessa +vuoristolaisessa kehittänyt tämän julman vainokiihkon. -- "_Pysyä +hyvänä kärsiessäkin, se vaatii yliluonnollisia voimia_", on Lamennais +lausunut. -- Turhaan oli hän viimeisinä kymmeninä vuosina joka kerta +kun joku piispanvirka oli tullut avonaiseksi matkustanut Pariisiin; +turhaan oli hän välttääkseen pienintäkin epäluuloa valtiollisten +mielipiteittensä suhteen toimittanut uuden asianmukaisella esipuheella +varustetun painoksen Bossuet'in kuuluisasta _Déclaration'ista_ +pappein kokouksessa v:na 1682; turhaan oli hän vihdoin viimein mennyt +Tuileries-palatsiin näyttääkseen Sorbonne'n kuuluisalle professorille, +joka piti luentoja hengellisessä frenologiassa, suunnatonta +gallikaanilaista kuhmua otsassaan. Piispanistuimet täytettiin, mutta +hän unohdettiin Lormières'iin. Eikö siis hänen vuoronsa koskaan tulisi? +Viimein hän väsyi odottamaan. Epätoivossaan syytti Capdepont, jonka +intohimolla ei enään ollut mitään rajoja, jokaista elävää olentoa +ympärillään. Apotti Mical'ia kiusasi hän lakkaamatta, löipä häntä +kerran korvalle, niin että miesparka makasi tunnottomana neljänneksen +tuntia; mutta erittäinkin kuohui hänen vihansa hänen ylhäisyyttään de +Roquebrun'iä vastaan, joka oli varastanut häneltä hänen omaisuutensa: +piispan lakin, sauvan ja sormuksen. Sillä olihan keisarinna +Marraskuulla v:na 1855 Compiegnessä sanonut hänelle: "Te tulette +piispaksi!" + +Maallikot eivät voi täysin käsittää mitä piispanistuin merkitsee +papille. Ajattele että eilen olit halpa sotamies kahdeksankymmenen +tuhannen suuruisessa armeijassa, -- Ranskassa on lähes +kahdeksankymmentätuhatta pappia, -- ja tänään tulet yhtäkkiä +kenraaliksi. Sen pitempiä mutkia ei muutokseen tarvita. Alipapilla, +rovastilla, tuomioherralla ja suur-vikaariolla, on kaikilla samat +rajoitetut kirkolliset oikeutensa; ainoastaan piispa omistaa +täydelliset papilliset oikeudet. Ja sitten, mikä asema muuten +maailmassa! Sinä olet pyhän roomalaisen kirkon ruhtinas; sinua +nimitetään _ylhäisyydeksi_ (Monseigneur); paavi puhuttelee sinua +yksistään _kunnianarvoiseksi veljeksi_; eikä hän saa julistaa mitään +muutosta uskonkappaleissa taikka muissa kirkollisissa asetuksissa +kuulustelematta sinun mielipidettäsi; sinä matkustat Roomaan, _ad +limina Apostolorum_ [apostolien rajamaille], kuten sanotaan, ja +sinua vastaanotetaan Vatikaanissa samoilla arvonosoituksilla kuin +hallitsijaa. Ja kuka tietää etkö sinä kerran saatuasi piispan lakin +vielä tule omistamaan kardinaalinkin hattua? Mahdotonta ei liene +sekään, että sinä mullistuksien kautta, jotka nykyään eivät suinkaan +ole harvinaisia, kerran saat paavin tiaaran päähäsi! Olihan Urbanus IV +rajasuutarin poika Troyes'ista? Ja eikö Juhani XXII ollut ensikerran +nähnyt päivän valon Cahors'issa? + +Rufin Capdepont hemmotteli palavassa mielikuvituksessaan noita +hurjia unelmia. Kuinka monesti oli tuo hallitsijaksi luotu mies +Minimien luostarin hiljaisuudessa, ajatuksissaan nuhdellut pappejansa +ja toimeenpannut perinpohjaisia uudistuksia haaveksimassaan +hiippakunnassa. Ja nyt niin monien lupausten jälkeen hän kuitenkin +unohdettiin! Ja hänen pitkän tuskallisen elämänsä toiveet raukesivat +auttamattomasti tyhjiin! Pariisissa ei siis muistettu, että hän +lähestyi viidettäkymmenettä ikävuottaan. Oi, kunpa hänelle vaan +annettaisiin piispansauva käteen, niin kyllä nähtäisiin mihinkä hän +kelpaa! Kostaakseen hallitukselle anteeksi antamatonta velttoutta +oli hän valmis tekemään mitä hyvänsä, vaikkapa kääntymään Rooman +puolelle ja esiintymään yhtä kiihkoisena ultramontaanina kuin hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun. + +Huolimatta ärsyttävästä itsepäisyydestä, jolla Capdepont seurasi häntä +kaikkialla, oli Lormières'in piispan kumminkin onnistunut karttaa +kaikkia sananvaihtoa hänen kanssaan. Hän ei ollut näkevinäänkään +Capdepont'ia, vaan kulki aina arvokkaana ja totisena hänen ohitsensa. +Mutta muutamat itsetiedottomat liikkeet ja kasvojen väreet ilmaisivat +kumminkin että vanhuksen kärsivällisyys oli lopussa, ja ettei +varovainen Ternisienkään, tuo sovinnon ja rauhan mies, enään voisi +häntä hillitä. + +Myrsky, joka vuosien kuluessa oli valmistautunut, puhkesi vihdoin +hirvittävällä tavalla ilmi hiippakunnan Oikeuston istunnossa. + +Vaikka Rufin Capdepont oli oikeuston varsinainen jäsen, ei hän +tärkeiden ylijohtaja- ja professoritoimiensa tähden kumminkaan +koskaan ollut käynyt sen istunnoissa. Mutta 5 p:nä Elokuuta 1865, kun +käsiteltiin yhtä hyvin mitätöntä asiaa -- muuan alipappi raukka oli +syytetty sopimattomasta käytöksestä läänin prefektiä kohtaan -- pisti +hänen päähänsä yhtäkkiä tulla saapuville. + +-- Herra Capdepont, sanoi piispa, oikeuston varsinainen puheenjohtaja, +te tulette liian myöhään, asia on tutkittu ja ratkaistu. + +-- Haluaisin kumminkin lausua muutaman sanan. + +-- Se osottaa kaunista harrastusta, mutta päätös on tehty, eikä teidän +kaunopuheliaisuutenne enään mitenkään voisi auttaa suosittuanne. + +-- Koska en ole ollut tilaisuudessa ennen puhumaan, niin on minulla nyt +täysi oikeus. + +Piispa alkoi tehdä lähtöä. + +-- Kunniani kautta, herra Lavernède, sanoi tohtori Mical, jolla ei +ollut veljensä ilkeyttä eikä älyä, tulin juuri sairaskäynneilläni +ollen yliseminaariin; siellä tapasin Capdepont'in, joka käski minun +kiireimmän kautta rientämään tänne. + +-- Ilmoittakaa sitten herra Capdepont'ille, ettei hänen ylhäisyytensä +suhteen enään ole mitään peljättävänä. Luulen tämän uutisen häntä +suuresti ilahuttavan. + +Tohtori Mical'in astuessa portaita alas, mutisi apotti Lavernède +itsekseen: + +-- Mikä konna se on, tuo Capdepont. Hän tahtoi tietää oliko hänen +murhayrityksensä onnistunut. Voi! _Tigrane, Tigrane!_ + +Huhu tästä surullisesta tapauksesta oli levinnyt ympäri Lormières'iä, +ja pian oli koko luostarikaupunki levottomana kiiruhtanut piispan +palatsin edustalle. Tuo säädyllinen, hiljainen puoliääneen puhuva +ihmisjoukko, anoi suosiollista lupaa päästä hänen ylhäisyytensä +puheille; kaikki tahtoivat kuulla uutisia häneltä itseltään, jota he +niin suuresti kunnioittivat ja rakastivat. + +Mutta hänen ylhäisyytensä, joka tuskin oli hengenvaarastaan pelastunut, +teki kädellään kieltävän liikkeen, ja apotti Ternisien'in täytyi +pyytää luostarikaupungin aatelisia ja hurskaita poistumaan, jonka he +tekivätkin yhtä äänettöminä kuin olivat saapuneetkin. + +Mutta näin vähällä ei onneton kotisihteeri vielä päässyt päivän +hirveistä mielenliikunnoista. Illalla kello seitsemän aikaan, auringon +laskiessa, alkoi kuulua suurta melua tuomiokirkolta päin. Palatsin +isoportti rämähti, samassa auki, ja pihalle tulvasi suunnaton +väkijoukko. Ne olivat tehdaskaupunkilaisia, jotka raskaan päivätyön +jälkeen tulivat kuulustelemaan rakkaan piispansa terveyden tilaa. + +Apotti Ternisien riensi noita kelpo työmiehiä vastaan, jotka +vaimoineen, lapsineen, olivat paikalle kiiruhtaneet, kun piispa äkkiä +viittasi hänet pysähtymään. + +-- Minä panen vastalauseen tehtyä päätöstä vastaan! huusi Capdepont, +julmistuneena nyrkillään jymähyttäen pöytään, niin että se oli vähällä +haljeta. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, joka muutenkin oli kesäpäivän +helteestä vaivaantuneena, tuli tuosta odottamattomasta loukkauksesta +tulipunaiseksi. + +-- Herra, sanoi hän, pitkänä hengellisen elämäni aikana olen nähnyt +paljon kovaluontoisia, kiittämättömiä ja epäsiveellisiä pappeja, mutta +mitään tämänkaltaista en ole vielä tavannut. Olen osoittanut teille +ylenmääräistä suosiota, vaan te olette sen pahaksi kääntäneet, olette +tehneet siitä murha-aseen minua iskeäksenne. Ketä tulee teidän kiittää +jäsenyydestänne Oikeustossa, jollei omaa piispaanne? Vaan te käytätte +itseänne ikäänkuin eivät Lormières'in hiippakunnan hyvänluontoiset +ihmiset olisi mitään teidän hyväksenne tehneet, menettelette niin +kuin olisitte vielä törkeä ja raaka Harros'in talonpoika ja yhä +paimentaisitte saastaisia eläimiä metsissä. + +-- Olen valmis luovuttamaan viiden vuoden palkkani yliseminaarissa +hiippakunnan rahastoon, huudahti _Tigrane_ loukkauksesta julmistuneena. + +-- Hiippakunnan rahastoon ei teiltä oteta mitään; mutta rangaistakseni +teitä rajattomasta ylpeydestänne tuomitsen minä teidät elämään saamanne +almun painon alla. + +-- Almu! almu! + +-- Nöyryyttääkö se teitä? teitä, joka olette olleet kyllin sukkela +pujahtaaksenne hengelliseen säätyyn, luopumatta vähääkään alhaisista +inhimillisistä intohimoistanne. Toivoisimpa vaan että hiippakuntalaiset +tällä hetkellä näkisivät teidät tässä salissa, silloin he varmaan +huomaisivat mihinkä määrään olette ansainneet tulla heidän rahaston +hoitajakseen. + +-- Ehkä huomaisivat myös mihinkä määrin te olette ansainneet tulla +heidän piispakseen! vastasi Capdepont uhaten kohottaen kättänsä. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun seisoi äänettömänä. Hänen huulensa +liikkuivat, mutta hän ei saanut sanaakaan sanotuksi. Samassa muuttuivat +hänen kasvonsa sinipunaisiksi, ja hän vaipui tunnottomana tuoliinsa. +Halvaus oli häntä kohdannut. + +Sillä aikaa kun muut hätääntyneinä hyörivät piispan ympärillä, ja +Ternisien vaikeroitsi tuskastuneena, kokoili Capdepont rauhallisesti +irtonaisia papereita pulpetiltaan, taittoi ne huolellisesti kokoon ja +poistui hitain askelin oikeussalista. + +Mutta kun ei hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ottanut tointuakseen, +kannettiin hän piispan palatsiin ja käytiin kiireesti hakemaan +lääkäriä. Apotti Lavernède juoksi ympäri kaupunkia, kolkuttaen joka +ovelle. Useampia lääkäriä saapuikin pian, ja onneton kuolevainen +saatiin jälleen vähän virkoamaan. + +Levottomuutta kesti monet tunnit. Vihdoin viimein ilmoitti piispan +kotilääkäri, tohtori Leblanc, sairaan toipuvan ja sanoi hänen varmaan +parantuvan. + +Tämän uutisen kuultuaan kirkastuivat apotti Ternisien'in itkusta +vetiset kasvot. + +Juuri hänen hellästi puristaessaan Leblanc'in kättä, hyökkäsi tohtori +Mical, professori Mical'in veli ja Capdepont'in uskollinen ystävä, +piispan makuuhuoneen ovelle. + +Lavernède kiiruhti häntä vastaan. + +-- Hyvä herra, sanoi hän, hänen ylhäisyytensä on kiitollinen +avuliaisuudestanne; mutta hän ei tahdo vuoteensa ääreen muita kuin +kotilääkäriään, herra de Leblanc'ia. + +-- Näkyypä tuossa kumminkin olevan herra tohtori Barbastekin, vastasi +Mical hiukan epäilevästi. + +-- Se on totta, mutta hän kuuluu myöskin huonekuntaan, niinkuin herra +Leblanc. + +-- Mitä! tahdotteko nähdä heitä? Hän teki myöntävän liikunnon. + +-- Minä en suvaitse sitä! kiiruhti tohtori Leblanc sanomaan. + +-- Se on mahdotonta, väitti kreivi de Castagnerte, joka oli kuin +kotonaan piispan palatsissa ja oli ensimäisenä sinne rientänyt. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ravisti itseään kiivaasti, ja sitten +yli-inhimillisellä voimalla irroittaen kielensä halvauksen kahleista +lausui hän selvin sanoin: + +-- He ovat minun köyhiäni; päästäkää sisään! + +Suuremmoista ja liikuttavaa oli nähdä noita karkeita, kömpelöitä +työmiehiä Lormières'in piispan suuressa makuuhuoneessa. Miehet +seisoivat lakki kädessä, hartaan ja kunnioittavan näköisinä, vaimot +polvillaan kuin kirkossa nyyhkien ja rukoillen; lapset uteliaina +katsellen ympärilleen. + +Piispa kohotti kätensä ja siunasi heitä, + +-- Sanokaapas, herra Ternisien, kysyi eräs työmies kun suuri väkijoukko +hajosi Pyhän Ireneon kadulle, onko totta että Capdepont oli tähän +halvauskohtaukseen syypää? + +-- Kas, hyvä ystävä, kuka on teille semmoista kertonut? + +-- Herra Leblanc'in palvelijatar oli kuullut herransa juttelevan sitä +tohtorille. + +-- Vaimo on erehtynyt, kuumuus, yksistään kuumuus oli siihen syynä. + +-- Sitä parempi herra Capdepontille, sillä me emme ainakaan häntä +rakasta. Tiedättekö, se on suuri _narri_ tuo ylirovasti. + +Noitten kelpo ihmisten silmissä ei hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, +eikä hänen sihteerinsä suinkaan olleet _narreja_. + +Mutta tehtyämme tämän pitkän, henkilöimme luonteiden täydellistä +tutustumista varten välttämättömän jälkikatsauksen, kiiruhtakaamme +takaisin seuraamaan hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä. Hän on +juuri paluumatkalla paperitehdaskaupungista ja astuu hitain askelin +yläkaupunkia kohti. + + + + +V. + +Piispan puutarha. + + +Kääntyessään Pyhän Ireneon kadulle, jonka päässä piispan palatsi +sijaitsi, riensi eräs pappi kiirein askelin häntä vastaan. + +-- No vihdoin löysin teidän ylhäisyytenne! sanoi hän iloisesti... Te +teette varomattomasti kun lähdette kävelylle niin heikkona kuin vielä +olette. + +-- Kas vaan, Ternisien, tahtoisitte kai pitää minua ijäti holhouksenne +alaisena, vastasi vanhus ystävällisellä äänellä. + +-- En tahdo että kuljette yksin pitkin katuja, sanoi sihteeri +todellisen rakkauden liikuttavalla käskeväisyydellä. + +-- _Ettekö tahdo?_... Oh sepä kaunista, sepä kaunista! + +-- Tosin ovat lääkärit julistaneet teidät terveeksi... + +-- No, mitä te sitten? + +-- Mutta minä... + +-- Mutta te, te julma tiranni, tahtoisitte pitää minut yksityisessä +vankeudessa. + +-- Minä rakastan teitä! mutisi apotti Ternisien, jonka koko sydän +ilmeni näissä sanoissa. + +-- Rakas lapsi! + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun tarttui hänen käteensä ja niin he +astuivat äänettöminä muutamia askeleita. + +-- Mutta sanokaa nyt, teidän ylhäisyytenne, alkoi jälleen apotti +Ternisien, sanokaa mistä te nyt tulette? + +-- Käytökseni on siis tutkinnon alaisena! + +-- Minun täytyy todellakin torua teitä, jollette ole noudattanut kyllin +suurta varovaisuutta. + +-- Siinä tapauksessa on teidän kovasti minua toruminen; minä olen ollut +julma... + +-- Julma!... Missä olette siis ollut, kysyi nuori pappi säikähtäen. + +-- Rakas lapseni, lausui piispa vakavasti, oikeus on ontuva, se kulkee +kilpikonnan askelin, mutta se saapuu kuitenkin. + +-- Olette aivan varmaan käynyt yliseminaarissa. + +-- Olen tulossa sieltä. + +-- Ettekä ottanut minua mukaanne? + +-- Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Paitsi herra Lavernède'ä vihaavat +teitä kaikki siellä, ja loukkaus teitä kohtaan olisi minulle kuolemaksi. + +-- Epäilemättä tuo hirveä Capdepont... + +-- Capdepontko? voitte olla vakuutettu, että hän pysyy aina samana. +Hän ei ole mikään pappi, hän on Puna-Nahka, jommoisia nuorena tapasin +paljon, matkustaessani lähetyssaarnaajana Amerikassa. + +-- Mutta minkä tähden te sitten niin itsepintaisesti tahdotte aina +tavata tuota ilkeätä ihmistä? + +-- Minkätähden? huudahti piispa, jonka lauhtunut viha oli samassa +uudestaan sytytetty. Kysyttekö minulta minkätähden, Ternisien? Sen +tähden, että samalla kun hän on huono ihminen, on hän myöskin huono +pappi, jommoista en voi hiippakunnassani kärsiä; ja sentähden etten +voi kauvemmin suvaita hänen tehdä pappejani kaltaisekseen; ja vihdoin +senkin tähden, että olen kunniani kautta päättänyt murtaa tuon +todellakin pirullisen olennon ylpeyden sekä pakottaa hänet nöyrtymään +edessäni. + +-- Tehtävä on vaikea. + +-- Mistä sen tiedätte? Ensi työkseni olen palauttanut hänet virkaansa +Pyhän Ireneon tuomioherrana. Oi, kirjoittakoon vaan Pariisiin, +jos haluaa; olen päättänyt olla vähääkään säälimättä häntä, sillä +olen jo liiaksikin saanut kärsiä hänen tähtensä. Sitä paitsi on se +Jumalan tahto, että näytän valtani... Olen jo ilmoittanut tuolle +kapinoitsijalle, samoin kuin muillekin opettajille, että Katolisen +Opetuksen Isät ottavat yliseminaarin haltuunsa Lokakuun alusta, kun +lukukausi alkaa. + +-- Se on kauhea vallankeikkaus, teidän ylhäisyytenne. + +-- Mutta en ai'o vielä siihenkään pysähtyä; olen väsymättä vainoova +hänen kunnianhimoisia pyrintöjään ja estävä tavalla tai toisella +niiden toteutumisen. Tiedättehän sen, että pari kuukautta sitten, +kun henkeni vielä oli vaaranalaisena, levitteli Capdepont kaikkialla +huhun, että hän minun jälkeeni nimitetään Lormières'in piispaksi. Tätä +samaa hävytöntä peliä oli hän pitänyt edeltäjäni, herra Grandin'in +kuollessa ja olipa silloin melkein onnistumaisillaan. En voi sallia +saman häväistysjutun uudistuvan minun kuoltuani... ja sen ehkäiseminen +riippuu nyt teistä, herra Ternisien. + +-- Minustako, teidän ylhäisyytenne? + +-- Astukaamme sisään, niin kerron teille salaisimmat aikomukseni. + +Lormières'in piispan palatsi on vanhan linnan kaltainen. Korkeat +sakaraharjatornit itä- ja länsipäissä kohoaa suunnaton rakennus; +portaalit ovat matalat, akkunat kapeat kuin ampumareijät ja +katonreunassa ammottaa eläimen kidan muotoon veistetyt vesikuurun +torvet. Vaikka fasaadi antoi eteläänpäin, ei aurinko päässyt sitä +valaisemaan; palatsi seisoi näet pyhän Ireneon jättiläisrakennuksen +varjossa, ikuisessa puolihämärässä. Huomattava oli suuri eroavaisuus +säilymisen ja värin puolesta auringon paistamain uljain tornien ja +emärakennuksen rakennustaiteellisten ovi- ja ikkunakoristeiden välillä. +Ylhäällä pilvien tasalla ovat kivet säilyneet teräväsärmäisinä ja +pysyttäneet melkein alkuperäisen kiiltonsa; alhaalla taas kosteus +alituisesti irroittaa muurista sorahiutaleita, niin ettei ainoakaan +koristus ole jäänyt vahingoittumattomaksi. Täten varjo vähitellen syöpi +tuota suurta mahtavata rakennusta. + +Tultuaan palatsin avaraan pihaan jatkoivat hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun ja Ternisien kulkuansa rakennuksen keskellä olevata leveää, +lasista pääovea kohti. Aseellinen porttivahti avasi oven ja he astuivat +suureen huoneesen, joka oli täynnä kirjoja ja papereita. + +Väsyneenä pitkästä kävelystään, heittäytyi piispa leveään nojatuoliin, +jossa lepäsi hetkisen äänettömänä. + +Herra Ternisien katseli häntä levottoman näköisenä. + +"Emmeköhän piiloutuisi puutarhaan; siellä saamme olla yksin puiden +suojassa, jota vastoin täällä voimme milloin tahansa tulla häirityksi." + +Hyvin miettiväisenä, sanaakaan lausumatta tarjosi sihteeri käsivartensa +hänelle. + +He astuivat alas kuusiastuimisia portaita, ja jatkoivat kulkuaan +ihanaan puutarhaan, joka ympäröi palatsin länsipuolta. + +Herra Ternisien aavisti oikein: hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'illa +oli erittäin tärkeitä asioita hänelle uskottavana. + +Mitä aikoi hän sanoa? + +Sihteeriparka melkein vapisi, siihen määrin pelkäsi hän tulevansa +riistetyksi pois tuosta onnellisesta ja rauhallisesta asemastaan, jota +hän kymmenen vuoden kuluessa oli saanut nauttia arvokkaan ystävänsä +rinnalla. + +Uteliaana kuulemaan asian selvitystä, pyysi hän kolmasti piispaa +istumaan kastanjapuiden suojaan. Mutta ikäänkuin asian ratkaiseva +hetki, jota itse oli juuri halunnut, olisi nyt häntäkin pelottanut, +viivytteli vanhus tahallaan, huolettomasti astellen pitkin käytäviä. + +He tulivat pienen kirkkaan puron luo, joka eroitti puutarhan +kaupungista. + +-- Vieläkö astutaan yli, teidän ylhäisyytenne, kysyi Ternisien +leikillisesti. + +-- Ei, ei! vastasi vanhus seisahtuen. + +Suurien puiden siimeksessä oli penkki. Siihen he istuutuivat. + +-- Rakas lapseni, sanoi piispa, tänä aamuna teidän ollessanne +messuamassa tuomiokirkossa, sain minä Pariisista kirjeen, joka sisälsi +erittäin ikäviä uutisia. + +-- Onko kenraali?... + +-- Ei, veljeni voi hyvin, Jumalan kiitos! Hän se juuri minulle +kirjoittaakin. + +-- Mitä hän sitten kirjoittaa, herra piispa? + +-- Hän kirjoittaa että jollemme heti ryhdy asiaan, tulee tuomioherra +Capdepont varmaan piispaksi nimitettäväksi. + +-- Kuinka! uskallettaisiinko siten loukata pyhää Isää? + +-- Uskalletaan kyllä... Yhdellä hyppäyksellä olin minä yliseminaarissa. +Minun täytyy saada tuo ihminen panemaan kunniansa alttiiksi, ja siinä +tulee hänen liioitteleva luontonsa varmaan olemaan minulle suureksi +avuksi. Eikä tämä koske teitä sen enempää kuin minuakaan, vaan se +koskee kirkkoa... Olin vakavasti päättänyt ennen papin vihkiäispäivää +olla mainitsematta katolisen Opetuksen Isien tulosta Lormières'iin; +mutta nyt niinkuin ainakin suututti Capdepont minut suunniltani, enkä +voinut olla ilmoittamatta kaikkia, jopa määräsin muutamille uudet +viratkin. + +-- Se tulee herättämään levottomuuksia hiippakunnassa, teidän +ylhäisyytenne. + +-- Sitä parempi! sitä juuri toivonkin. Jos kapina syntyy ja Capdepont +huomataan osalliseksi, niin on hän kadotettu. + +-- Kapina saattaa kyllä syttyä, mutta ette te sittenkään saa +vihollistanne kiinni. + +-- Luuletteko häntä todellakin niin taitavaksi. + +-- En häntä; hän on siksi liian tuittupää. Mutta yliseminaarissa löytyy +muita liukkaita miehiä. + +-- Ketä sitten? + +-- Mical, teidän ylhäisyytenne, professori Mical, Capdepontin +hillitsijä ja opas... Kas siinä todella terävä mies, jota teidän tulee +varoa. + +Piispa vaipui hetkeksi ajatuksiin ja sanoi sitten. + +Capdepont ei varmaankaan tiedä olevansa niin lähellä elämän +toiveittensa päämäärää. Kymmenen vuotta turhaan taisteltuaan ja +ponnistettuaan hiipan saavuttamiseksi, on hän vihdoin masentunut ja +vaipunut epätoivoon. Siinä syy hänen yhä kasvavaan raivoonsa... Kunpa +hän edes joskus pirullisen vihansa kiihkossa matkaansaisi jonkun +häväistysjutun, joka kuuluisi aina Pariisiin asti! + +-- Mihinkä hiippakuntaan tulisi hän sitten määrättäväksi. En minä tätä +nykyä tiedä ainoatakaan avonaista. + +-- Kauheata on sanoakin: tänne Lormières'iin häntä aiotaan. + +-- Odottavatko he siis teitä kuolevaksi? huudahti Ternisien suutuksissa. + +-- No, enkö minä jo olekin puoleksi kuollut? Ensimmäisen +halvauskohtauksen jälkeen on toinen tuleva ja sitten... hauta. + +-- Oi, teidän ylhäisyytenne! + +-- Kenraali de Roquebrun kun oli kertonut terveyden tilastani +kirkollisasiain ministeriössä, oli eräs hyvinkin merkitsevä henkilö +siellä kyllin sydämetön huudahtamaan: no siis vihdoinkin on paikka +tiedossa Capdepontille! + +-- Mikä hävyttömyys! + +-- Veljeni antaa sitten vielä muutamia erityistietoja. Hän kirjoittaa +että Pariisissa tiedetään Capdepontilta kokonaan puuttuvan taipumuksia +hallinnollisiin toimiin ja että se oli juuri ollut ratkaisevana syynä +siihen, ettei häntä huolimatta keisarinnan vaikuttavasta lupauksesta +ja herra Jérôme Bonnardot'in lämpimistä puoltolauseista nimitetty +Saint-Claude'n piispaksi. Sitä vastoin luullaan hänen kykenevän +hallitsemaan Lormières'in hiippakuntaa, jossa hänellä on tukenaan +tuomiokapituli kokeneine miehineen ja koko papisto, johon hän +kolmenkymmenen vuoden ajalla on täysin tutustunut. Asian laita on siis +se, että Capdepont tulee Lormières'in piispaksi hänen ylhäisyytensä de +Roquebrunin jälkeen. + +Apotti Ternisien jäi sanattomaksi. Mutta liikutettuna tarttui piispa +hellästi hänen molempiin käsiinsä. + +-- Lapseni, sanoi hän, pyydän teiltä suurta palvelusta. + +-- Palvelusta, teidän ylhäisyytenne! Puhukaa, puhukaa, minä pyydän. + +-- Varokaa itseänne, Ternisien! Minä tunnen teidän peräti nöyrän +luonteenne, ja pelkään sentähden teidän vastustavan pyyntöäni. + +-- Oi, isäni!... + +-- Tahdotteko ottaa hartioillenne piispanviran raskaan taakan? + +-- Minäkö piispaksi! + +-- Voi olla, että herra Bonnardot on antanut Capdepontille tiedon +ministeriön suosiollisista aikomuksista hänen suhteensa, ja siinä +tapauksessa tulee hän tietysti olemaan varoillansa. Ja muutenkin, +niinkuin syystä huomautitte, voipi herra Mical kyllä saada hänet +hillityksi, jos hänessä heräisi halu johonkin sopimattomaan +tekoon. Hänen pikainen luonteensa ei siis voi meille enään mitään +hyötyä tuottaa, vaan täytyy meidän ryhtyä johonkin toiseen keinoon +saattaaksemme mahdottomaksi hänen piispan istuimelle pääsemisensä... +Kuulkaapas nyt... Käydessäni virkanimitykseni jälkeen Roomassa, +jonka kieli oli minulle tuntematonta, pyysin kardinaali Maffeita +suosittelemaan jotain pappia, joka kykenisi minua johtamaan +katsellessani ijankaikkisen kaupungin ihanuuksia. Te tulitte, ja +voititte heti mieltymyksenä. Kun te sitten puhuitte palaamisesta +Tivolin Fransiskaanein luokse, kerroin minä teille hiippakunnastani, +ja vein kuin veinkin teidät mukanani. Mutta viisaasti kyllä ette te +ole kumminkaan Italiasta lähdettyänne katkaissut yhteyttä entisten +maamiestenne kanssa. Tämän yhteyden, sekä minun vaikutukseni kautta +olisi helppo toimittaa Vatikaanista teidän nimityksenne Lormières'in +hiippakunnan apupiispaksi minun kivulloisena ollessa. Roomassa eivät +meitä siis mitkään vaikeudet kohtaa. + +-- Entäs Pariisissa? + +-- Siellä on meillä monta seikkaa vastassa: ensiksikin kulunkiarvio, +toiseksi hallituksen, järkähtämätön päätös lakkauttaa apupiispain +nimittämisen, ja vihdoin Pariisin ja Rooman nykyinen huono väli... +Mutta kyllä nuo pikku vastukset pian voitetaan. Kenraali de Roquebrun +on luonut itselleen senaatissa aseman, jonka koko painon hän laskee +vaakaan. Hän lähtee Tuileries'iin, tapaa keisarin, varoittelee +keisarinnaa ja voittaa ministerin puolelleen. Uskonnollisesta +harrastuksesta ja ystävyydestä minua kohtaan voi hänet saada ryhtymään +mihin tahansa. Hänen kauttaan tulevat he tuntemaan Capdepont'in ja +teihin saavat he välittömästi tutustua. Muuten on minulla täysi syy +luottaa vanhan ystäväni, Lyonin kardinaali-arkkipiispan hartaaseen +myötävaikutukseen. + +-- Olen todellakin hämilläni teidän ylhäisyytenne hyväntahtoisuudesta, +mutta rukoilen teitä sittenkin vapauttamaan minua noin +pelottavasta kohtalosta. Te muistutitte minua vastikään Tivolin +Fransiskaaniluostarista, jossa minut ensikerran tapasitte. Unelmani, +jos sellaisesta voin puhua nykyisessä onnellisessa asemassani, ei ole +päästä piispan istuimelle, vaan vetäytyä jälleen entiseen hiljaiseen +tyyssijaani, niin pian kuin Herra minulta riistää sen suojelijan, +jonka hän on minulle antanut. Maallisen vallan loisto, joka kiihoittaa +joitakuita pappeja mielettömyyteen saakka, ei ole koskaan minua +viehättävä. En ole minä sitä varten luotu, -- Olenhan sanonut, +poikaseni, ettei tässä ole kysymys teistä, vaan kirkosta. + +-- Ja luuletteko, että kirkko saisi minussa kelvollisen piispan, +jommoista se välttämättömästi tarvitsee tällä kauhealla aikakaudella? +Koska olen minä teille osottanut omaavani semmoisia korkeita avuja, +jotka voisivat olla esimerkkinä papistolle ja koko hiippakunnalle? +Mistä te tiedätte onko minussa riittävästi lujuutta johtamaan +neljää- viittäsataa pappia? Ettekö te kymmenvuotisen hallituksenne +aikana ole huomannut, että kapinallinen henki vallitsee kaikkialla? +Vallankumous on murtaunut kirkkoonkin, eikä minussa ole miestä sen +kanssa taistelemaan. Jos haluatte rohkealuonteista miestä, niin +valitkaa apotti Lavernède. + +-- Vastaan teille Raamatun sanoilla: "_Te olette heikkouskoinen_". +Lavernède'ä en paljo tunne, vaan teitä minä rakastan! + +-- Mutta mitä pitää minun tekemän? huudahti sihteeri kauhistuneena. + +-- Teidän tulee antautua minun, tahi oikeimmin Jumalan johdettavaksi; +hän valitsee usein heikoimman masentamaan vahvinta... "_Elegit Deus +ignobilia ut confundet fortia_..." Enkelimäisessä vilpittömyydessänne +ajattelette vaan mitä hyvää te ette piispana kykenisi aikaansaamaan, +mutta unohdatte kokonaan mitä pahaa Capdepont epäilemättä siinä +asemassa toimittaisi. Ajatelkaa miten olemme saaneet ahkeroida +tämän onnettoman hiippakunnan tilan parantamiseksi. Luuletteko että +Capdepont Lormières'in piispana tulisi antamaan vähääkään arvoa +meidän työllemme. Mihinkä joutuisivat Capdepont'in hallitessa kaikki +nuo munkit, jotka ovat tänne kutsutut sivistämään tasangon raakoja +ja vuoristoseutujen puolivilliä asukkaita; mihinkä nuo nunnat, jotka +ovat lähetetyt hiippakunnan eri osiin sairaita hoitamaan, lapsia +kasvattamaan ja köyhiä auttamaan -- kaikki nuo urhoolliset rukouksen +ja itsensä kieltäymyksen sankarit, jotka tuottavat Jumalan siunauksen +kansalleni. Oi, jos he tietäisivät, mitä te ja minä olemme tehneet +tämän viheliäisen maakunnan hyväksi! Jos he tietäisivät kuinka paljon +me olemme uhranneet, te yli kahdensadantuhannen, minä koko yksityisen +omaisuuteni, -- puoli miljoonaa, lahjoittaaksemme tälle osattomalle +maalle vaivais- ja lastenkoteja, kouluja, turvalaitoksia!... Heidän +täytyy saada se tietää, Ternisien; minä lähden Pariisiin sitä +ilmoittamaan. + +-- Tekö Pariisiin, teidän ylhäisyytenne? + +-- Eikö asia mielestänne ansaitse sitä? + +-- Entäs terveytenne, joka on niin kallisarvoinen hiippakunnalle ja +minulle?... + +Kyyneleet olivat nousseet Ternisien'in silmiin. + +-- Elkää itkekö, lapseni, sanoi piispa hätääntyneenä. + +-- Mutta jos matka teitä väsyttäisi?... + +-- Se tulee tekemään minulle hyvää, jos te vaan suostutte minua +seuraamaan. + +-- Minä seuraan teitä kaikkialle! huudahti sihteeri. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun syleili häntä niin kuin isä lastaan, +kauvan ja hellästi. + +Äänettöminä astuivat he palatsia kohti. + + + + +VI. + +Papinvihkiäiset. + + +Mutta papeista, jotka huolestuneen ja hätääntyneen näköisinä juoksivat +milloin missäkin asioissa piispan virastossa, saattoi helposti huomata +että heitä oli yllytetty hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia vastaan, +ja että ilmeinen kapina oli puhkeamaisillaan. Mitähän siitä tulisi, +tästä myrskystä vesilasissa? + +Piispa, joka oli lujasti päättänyt ylenkatseellisella tyyneydellä +kohdella Capdepont'ia, pitäen sitä tehokkaimpana keinona saattaa +Harros'in vuorelaista äärimmäiseen mielenkiihkoon, ei peljännyt +vähääkään noita salavehkeitä, vaan piti niitä purevan pilkkanssa +esineenä. + +Apotti Ternisien'in mielestä, joka liikkui paljon kaupungilla, +käyden milloin paronitar Thévenot'in salongissa, missä Capdepont oli +ainaisen ylistyksen esineenä, milloin kreivi de Castagnerte'n luona +luostarikaupungissa, jossa taas hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä +kunnioitettiin ja kiitettiin, hänen mielestään näyttivät asiat paljon +uhkaavammilta. + +Muutamat sattumalta kuullut sanat, eräs varsin diplomaattinen +keskustelu iäkkään Clamouse'n, Pyhän Ireneon tuomiorovastin ja +kapitulin vanhimman kanssa, joka myöskin viime aikoina oli liittynyt +Capdepont'in puolueesen, ilmaisivat hänelle, että taistelu tulisi +olemaan vakavaa laatua. + +Muuten oli tuhansia huhuja liikkeellä: + +"Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun sairauden tähden kykenemättömänä +hallitusta johtamaan, oli pyytänyt virkaeroa... + +"Senaattori, kenraali ja kreivi de Roquebrun'in hartaasta pyynnöstä oli +keisari nimittänyt Lormières'in piispan piispakunnan tuomioherraksi +Saint-Denis'in keisarilliseen kapituliin... + +"Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ottaa jäähyvästit papistoltaan +papinvihkiäispäivänä, yliseminaarin kappelissa... + +"Luultavana pidettiin, että Apotti Rufin Capdepont, jolle keisarinna +jo kauan oli suurta huomiota osottanut, nimitettäisiin Lormières'in +piispaksi..." + +Tuommoinen kavala vihamielisyys masensi Apotti Ternisien'iä, ja teki +hänen elämänsä tuskallisen levottomaksi. Itsestänsä selvää oli, että +jos hänen ylhäisyytensä de Roquebrun olisi vähääkään saanut vihiä +noista ilkeistä salaviittauksista, ei hän päätöksestään huolimatta +olisi voinut pysyä rauhallisena. Ja mikä olisi ollut seuraus uudesta +hyökkäyksestä tätä vanhusta vastaan, joka juuri oli halvauksestaan +parantunut? Kuolema hänet varmaan korjaisi. + +Kamala, hirveä ajatus heräsi äkkiä sihteerissä. + +-- Kuka tietää, eikö Capdepont tahallaan tahtoisi murhata piispaansa? + +Kauhusta vavisten teki Ternisien ristinmerkin ja luki rukouksen. + +Toukokuun 26:des aamu ennusti ihanaa päivää. Kello seitsemältä alkoi +aurinko kirkkaasti valaista säteillään Barnabitein ruusukeakkunaa, +jonka heijastus muodosti tulipunaisia säteitä. Ovet avautuivat toinen +toisensa perästä luostarikaupungin hiljaisissa taloissa, ja sieltä +täältä nähtiin mustiin puetuita vaimoja salaperäisesti pujahtavan ulos +kadulle. + +Mutta liike kasvoi kasvamistaan, kunnes vihdoin kahdeksan aikana oli +miltei mahdotonta päästä kulkemaan Saint-Macaire'n verraten ahtaissa +lehtokäytävissä, joiden perällä yliseminaarin korkeat muurit kohosivat. +Tänne olivat kokoontuneet ei ainoastaan luostarikaupungin hurskaat +miehet ja naiset, vaan myöskin paperitehdaskaupungista melkoinen joukko +tehtaan miehiä vaimoineen, lapsineen. + +"Kas! tuletteko tekin papinvihkiäisiin, te, paroni Thévenot?" huudahti +kreivi de Castagnerte, huomattuaan entisen edusmiehen töykkivän +tungoksessa. + +-- Teen samoin kuin muutkin, tulen uutisia kuulemaan... Mutta totta +tosiaan ystäväni, te joka seurustelette piispan talossa, tiedätte +varmaan jotakin kertoa? + +-- Vakuutan, herra paroni, etten tiedä mitään... Mutta mitä tiedätte +te, joka olette Capdepont'in tuttavia? + +-- "En toden totta enempää kuin tekään." + +Hetken hiljaisuus seurasi tätä keskustelua. + +Eikö rouva Thévenot ole seurannut mukananne? kysyi herra de Castagnerte. + +-- Me olemme eksyneet toisistamme. Hän kulkee jossain Edmondin kanssa. + +-- Mitä arvelee paronitar asiasta? + +-- Hän arvelee että Rufin Capdepont'ista tulee mainio piispa, ja samaa +mieltä olen minäkin. Katsokaas, se on mahtava mies, tuo pappi: minä +olen häntä tunnustellut. + +-- Ja hän on hyvin teidät palkinnut, vastasi kreivi pisteliäästi. + +Yliseminaarin, Saint-Macaire'n lehtokäytävälle antavat kappelin ovet +avautuivat samassa selkoselälleen. + +Syösten tunkeutui koko tuo ihmisjoukko ovesta sisään. + +Minimien entisen kappelin avara laiva eli päähuone oli korkealla +puuaitauksella jaettu kahteen osaan. Lormières'in uskolaiset, jotka +olivat tottuneita kirkossa kävijöitä, pysähtyivät nöyrästi aitauksen +ulkopuolelle ja istuutuivat hiljaa ja rykimättä pitkin tuoliriviä, +jotka olivat heitä varten siihen asetetut. + +Kello soi. + +Vihittävät astuivat sisään, mitkä kaapuissa, mitkä valkeissa +messupaidoissa ja valloittivat koko kuorin. Kaksittain astuivat he +tahdikkaasti läpi kirkon määrätylle paikalleen. Etupäässä nähtiin +nuoret apotit, jotka olivat tonsuroittavat, heidän jälkeensä +seurasivat vastaiset minoriitimunkit, sitten tulivat ne, jotka olivat +ottamaisillaan tuon peloittavan askeleen ali-diakoniarvoon, sitten +diakoni kokelaat ja vihdoin papiksi pyrkivät. + +He laskeutuivat polvilleen. + +Kellon ääni kuului toisen kerran. + +Samassa hetkessä tulvasi sakastin selko selällään olevista ovista +kokonainen lauma kaiken ikäisiä ja kaiken näköisiä pappismiehiä. Siinä +oli lempeitä ja lapsellisia, ankaroita ja kurttunaamaisia, tumma- ja +vaaleaverisiä. Kuin mikä lauma suuntasivat he kulkunsa vasemmalle +puolelle, yksinkertaisiin oppilaspenkkeihin, joihin sijoittuivat niin +hyvin kuin sija myöten antoi. + +Armahtakoon! mitä tuommoinen pappien tulva merkitsee? sanoi herra de +Castagnerte. Hiippakunnan papit näkyivät päättäneen kaikki saapua tänne? + +-- Sanoinhan teille, herra kreivi, että täällä olisi jotain erinomaista +tapahtuva, virkkoi paroni Thévenot, tyytyväisenä käsiään hieroen. + +-- Vaijetkaa hyvät herrat, sanoi paronitar kääntyen taakseen, +häiritsette rukoustani... + +-- Capdepont'inko edestä? kysäsi herra de Castagnerte pahansisuisesti. + +Kello kajahti kolmannen kerran. + +Yliseminaarin opettajat astuivat sisään; heidän takanaan, parin +askeleen päässä kulki herra ylijohtaja yksin ja vakavana. + +Muiden jatkaessa kulkuansa asettuakseen kauniisiin tammisiin +penkkeihin, jotka sijaitsivat oikealla puolella kuorin pidennyksessä, +pysähtyi apotti Capdepont pääalttarin juureen ja teki lyhyen rukouksen. +Hänen ryhtinsä oli ylhäinen, harras ja juhlallinen. Tehtyään hartaan +ristinmerkin meni hänkin penkkiinsä. Astuessaan papiston ohitse, joka +istui taajaan sullottuna yksinkertaisissa penkeissään, nyökäytti hän +tuskin huomattavasti päätään. Toiset taasen kumarsivat vastaukseksi +selkäranka kaarena; mutta hän ei ollut sitä näkevinäänkään. + +-- Eikö hän ole kaunis! huudahti paroni Thévenot. + +-- Mielestäni on hän jotenkin röyhkeän näköinen, vastasi herra de +Castagnerte... Malttakaapas! lisäsi hän, kuulen vaununi tulevan. + +Kreivin vaakunakilvellä koristetut, vanhanaikaiset vaunut, joita +kaksi baskilaista hevosta vaivoin sai liikkumaan, pysähtyivät todella +kappelin oven edustalle. + +-- Hänen ylhäisyytensä, huusi ovenvartija. + +Pää alaspäin, kädet ristissä rinnalla, astuivat vihittävät +juhlasaatossa kirkon perälle. + +Muutamat papit aikoivat nousta nähtävästi lähteäkseen vastaanottamaan +piispaa, mutta kun Capdepont katsoa tuijotti heihin, eivät he +uskaltaneet yrittää askeltakaan, vaan istuutuivat hämillään jälleen +paikoilleen. + +Sillä aikaa oli hänen ylhäisyytensä de Roquebrun astunut alas vaunuista +ja, kahden varapiispan sekä kotisihteerinsä seurassa, jäänyt kirkon +kynnykselle odottamaan, että yliseminaarin ylijohtaja tavan mukaan +tulisi tarjoomaan hänelle vihkivettä; mutta ei kukaan liikahtanut. +Suuttuneena moisesta verrattomasta häveliäisyyden puutteesta, lähti +apotti Lavernède rohkeasti penkistään. + +-- Hyvät herrat, sanoi hän, lähestyen pappia, joita Capdepont oli +katseillaan lumonnut, me olemme pappeja, ja virkamme puolesta tulee +meidän osoittaa kunnioitusta piispaamme kohtaan. Minä astun etupäässä. +Tulkaa! + +Tottuneina kuuliaisuuteen noudattivat papit paikalla kehoitusta ja +seurasivat _pyhää kaunopuheliaisuuden_ professoria hänen kintereillään. + +Apotti Mical'in pieni vilkkuva silmä oli syrjästäpäin seurannut +asiain menoa. Kauhistuneena mokomasta häväistyksestä, ja peläten +hälinää syntyvän itse kappelissa, -- sillä piispan kärsivällisyyteen +ei suinkaan ollut luottaminen, -- työnsi hän väkisten Capdepont'in +ulos penkistä; mutta ennenkuin he ehtivät vihkivesimaljan luo, oli +hänen ylhäisyytensä kaikeksi onnettomuudeksi jo ehtinyt aloittaa _Veni +Creator'in_ laulamisen, ja juhla-saatto kulki kahdessa rivissä kuoria +kohti. + +Juhlamenot toimitettiin yhteen menoon toinen toisensa perästä. + +Tämä kiirehtiminen oudostutti papistoa, mutta erittäinkin hämmästytti +se uskovaisia, jotka olivat tottuneet näissä tiloissa kuulemaan piispan +lausuvan onnentoivotus- ja kehoitus-sanoja nuorille tonsuroittuille. -- +No, hän puhuu varmaankin tuleville ali-diakooneille... + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun toimitti alempain arvoluokkain +vihkimisen katsahtamatta kertaakaan ylös messukirjasta, jota hän piti +edessään avattuna, ja kun ali-diakoonit, jotka koko elämäkseen olivat +sitoutumaisillaan hengelliseen säätyyn, sykkivin sydämmin ja vesissä +silmin odottivat lohdutuksen sanaa, huusi hän vaan lyhyesti alttarin +asteelta: "_Huc accedite!_ Tulkaa tänne!" + +Loukkaantuneena siitä solvauksesta, joka hänelle kappelin ovella +tehtiin, tahtoi hän nähtävästi kiireimmän kautta saattaa juhlamenot +loppuun. Mutta ei hurskainkaan mies voi pitää mieltänsä alati tyyneenä, +ja ne katseet, joilla hän tuon tuostakin tarkasteli pappijoukkoa +vasemmalla puolen kuoria, osottivat selvästi että heidän tavattoman +lukuisa läsnäolonsa oli häntä loukannut. + +-- Oliko tämä salavehkeiden aikaansaama? Mitä he häneltä tahtoivat? + +Kaksi kertaa heräsi hänessä vastustamaton halu keskellä toimitusta +kysyä yliseminaarin ylijohtajalta mitä tämä pappien paljous merkitsi. +Ja mitä! melkein rampaantunut Clamouse vanhuskin, jota ei pitkiin +aikoihin oltu virkatoimissaan nähty, oli nyt tänne saakka kömpinyt! +Tämä oli uskomatonta. + +Mutta apotti Ternisien, joka seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +oikealla puolella, rauhoitti, pidätti ja hallitsi häntä. + +-- Katsokaa Kristusta tuolla alttarilla, hän on valmiina uhrautumaan +meidän edestämme, kuiskasi pyhä pappi hänen korvaansa, kärsikäämme +samoin kuin hänkin on kärsinyt... + +Ja vielä hän lisäsi: + +-- Ajatelkaa terveyttänne, teidän ylhäisyytenne, terveyttänne!... +Muistakaahan toki että meidän on huomenna matkustaminen Pariisiin... + +Piispa hymyili hilliten vihaansa, järkevästi malttaen mieltänsä. + +Vihkiäisten päätyttyä astui hänen ylhäisyytensä de Roquebrun +varapiispain, kotisihteerinsä ja apotti Lavernède'n jälestä sakastiin. +Siellä puki hän kiireesti piispalliset kunniamerkit päähänsä. + +-- Minä riennän jouduttamaan vaunuja, teidän ylhäisyytenne, sanoi +apotti Ternisien. + +-- Vaunuja! ei vielä. Tapa vaatii, että minä vihkiäispäivänä määrään +muutamia virkoja vasta vihityille papeille. Minkä tähden en noudattaisi +vanhaa tapaa? Luuletteko minun pelkäävän tuota pappisjoukkoa, joka +on käskemättäni tänne kokoontunut? Sitä paitsi olen minä luvannut +tänä päivänä ilmoittaa paikat niille opettajille, jotka eivät viimein +saaneet sitä tietää. + +-- Eiköhän teidän ylhäisyytenne voisi vähän odottaa? rohkeni apotti +Lavernède kysyä. + +-- Odottaako että papisto asettaa jalkansa rinnalleni ja tukahuttaa +minut, vai mitä? Herra Lavernède, te tiedätte paremmin kuin minä, että +tässä on taistelu elämästä ja kuolemasta. Hirveätä on tosin ajatella, +että tuommoinen kamala ottelu on tapahtuva tässä pyhässä paikassa, +Jumalan läheisyydessä. Taidanko minä peräytyä?... Kiitostoimituksen +jälkeen kokoontukoot kaikki luentosaliin. Ilmoittakaa se heille, olkaa +niin hyvä. + +-- Teidän ylhäisyytenne, mitä aiottekaan! soperti sihteeri. + +-- Lapseni, ei ole helppoa olla piispana, mutta kun Jumala meidät siksi +on valinnut, täytyy meidän kunnialla täyttää velvollisuutemme loppuun +saakka. + +Hän lankesi polvilleen rukous-istuimelle. Muut poistuivat kunnioitusta +täynnä. + + + + +VII. + +Pimeyden ruhtinas. + + +Sillä aikaa kun hänen ylhäisyytensä de Roquebrun luki rukousta, jonka +piispan yhtä hyvin kuin yksinkertaisen papin tulee tehdä messun +jälkeen, kulki Capdepont yliseminaarin opettajien ja vihkiäisiin +kokoontuneen papiston etunenässä luentosalia kohti. Suurella melulla +ja melkein toisiaan työkkien koittivat he kukin anastaa sijan Minimien +kuoripenkeissä. + +-- Hyvä herrat, huusi Capdepont nousten apotti-istuimen toiselle +portaalle, kunnioittakaa arvojärjestystä: herroilla tuomiorovasteilla +yksistään on oikeus istuutua kuoripenkkeihin; muut asettukoot +takapenkkeihin. + +Ylijohtaja oli puhunut, ja papit luopuivat paikoistaan, jotka he olivat +oikeudettomasti itselleen omistaneet. + +-- Hyvät herrat, sanoi Capdepont, koittaen hillitä ääntään, joka +kumminkin vasten hänen tahtoaan vihasta värähteli, en ole ensinkään +tyytyväinen teidän käytökseenne kappelissa. + +Herra arkkipappi Clamouse'lla, joka sekä tietonsa että kykynsä puolesta +on muita hiippakunnan pappeja etevämpi, on teidän kaikkien vahvistama +kirjoitus, jossa ilmoitetaan piispalle tyytymättömyytemme sitä +omituista tapaa vastaan, jolla hän papistoansa kohtelee. Oletteko te +unohtaneet, että munkit sirkkasateen tavalla ovat levinneet pitäjiimme +ja että Katolisen Opetuksen isät tulevat täältä karkoittamaan +entiset, uskolliset ja hyvät opettajanne? Jos olette sen unohtaneet, +mitä merkitsee silloin teidän läsnäolonne täällä? Jos taasen sen +muistatte, kuinka on selitettävä se seikka, että te apotti Lavernède'n +käskystä, jota piispan julkinen suosio on saattanut laiminlyömään +velvollisuuksiaan ylijohtajaa kohtaan, läksitte vastaanottamaan sitä +samaa miestä, jota te tänä aamuna ennen vihkiäisiä uhkasitte polkea +jalkojenne alle, ja jolle päätitte antaa aika läksytyksen? Hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in olisi heti kappeliin astuttuaan pitänyt +saada tietää, että papisto on eroamaisillaan hänestä, sekä että me, +valtiollista kieltä käyttääksemme, jos hän tekee vallankeikauksen, +olemme valmiit kapinaan. + +-- Hän on sen tietävä, keskeytti Clamouse käheällä äänellään. + +-- Niin, niin, hän on sen tietävä, huusivat he kaikki yhteen ääneen +nyrkkiään puiden. + +-- Mutta ajatelkaa sitäpaitse, että me olemme kaikki yhtä syylliset +piispamme silmissä. Ellemme tuntisi piispan tulista luonnetta, +riittäisi hänen sanattomuutensa vihkiäismenojen aikana todistamaan +niitä kostontuumia, jotka hänen mielessään liikkuvat. Ei siis +minkäänlaista heikkoutta, kun hän tulee. Sen sijaan että alistutte +hänen ikeensä alle, kohottautukaa arvossanne ja mahtavuudessanne. Ja +mitäpä voitaisiin teitä vastaan tehdä? Ei niin mitään. Yksityinen +pappi, joka kapinoitsee -- olkoonpa vääryyttäkin vastaan -- voi tulla +pannaan julistetuksi, mutta kahdelle sadalle papille ei niin tehdä. Jos +te vaan pysytte lujina, tulee hänen ylhäisyytensä de Roquebrun tämän +ankaran vastalauseen johdosta luopumaan hiippakunnastaan, ja jos taivas +meitä suosii, on se lähettävä meille sen, joka kaikki korvaa. + +-- Luottakaa meihin herra ylijohtaja! huusivat kaikki papit yhteen +ääneen. + +Luentosalin ovi aukeni ja raosta pilkisteli apotti Mical'in ilkeä naama. + +-- Hiljaa! kuiskasi hän, piispa tulee! + +Se, joka ei ole ollut tilaisuudessa pappeihin tutustumaan, luulisi +varmaan tämmöisen vihanpurkauksen jälkeen, Lormières'in kapinallisen +papiston, hätääntyneenä, taikka jonkinmoisella arastelevalla +kylmäkiskoisuudella vastaan ottaneen piispansa. Ei sinne päinkään. Kun +papit näkivät hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in, suorenivat rypyt +heidän kasvoissaan jonkinlaisesta lumouksesta, ja nöyrä, ulkokullattu +palvelijan hymy kirkasti useimpien muodot. + +Kummallista on, ettei Rufin Capdepont, jolle historiallisten +tutkimusten olisi pitänyt opettaa ihmistuntemusta, ennen tätä +jumalatonta, kapinallista yritystään laillista oikeutta vastaan, tullut +ajatelluksi että vapauden käyttämiseen vaaditaan harjaantumista ja +ettei orjan tavoista päästä sillä, että nimi kirjoitetaan paperille. +Mutta nyt, kuten aina, kun asia koski häntä itseään, menetteli hän +intohimon sokaisemana. Hänen alkuperäinen talonpoikais-luonteensa +turmeli kaikki hänen suurenmoiset, rohkeat suunnitelmansa. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kulki kotisihteerinsä taluttamana +ja astui apotti-istuimen portaita ylös. Pitkälliset vihkiäismenot +olivat luultavasti väsyttäneet häntä, koska hän jäi liikkumattomana ja +raukeana paikalleen istumaan. + +Vanha apotti Clamouse, jolle Rufin Capdepont oli iskenyt silmää, nousi +vaivaloisesti paikaltaan ja kulki Mical'in taluttamana keskelle salia. + +-- Teidän ylhäisyytenne, sanoi hän huohottaen, suvaitsetteko minun +lausua muutaman sanan? + +-- Tehkää hyvin, herra arkkipappi. + +Herra Clamouse yski, asetteli lasisilmiään koukkuiselle +tupakkitahraiselle nenälleen, ja aukaisten suurta paperikäärettään +lukea soperteli: + +-- Teidän ylhäisyytenne, hiippakuntamme papisto kärsii sanomattomasti +veljeskuntien päiväpäivältä enenevästä sorrosta... + +Piispa nousi äkkiä ylös. + +-- Malttakaa! hyvä herra. Te ette puhu, vaan luette minulle näen mä. + +-- Niin tietysti; änkytti arkkipappi hämmästyneenä. + +-- Ja mikä se oikeuttaa teitä antamaan nuhteita piispallenne. + +-- Mutta, teidän ylhäisyytenne... + +-- Kirkkokuri-säännöt vaiko kirkkolaki? Muistaakseni Thomassin +päinvastoin kieltää kaikki tuonlaiset sopimattomat julistukset. + +-- Tämä olisi ainoastaan anomuskirja veljeskuntalaisten suhteen... + +-- En tahdo sitä kuulla. Jos teillä on jotain muistutettavaa +hallinnollisia toimenpiteitäni vastaan, niin vaivatkaa itseänne +asuntooni. Olenhan teitä siellä satoja kertoja vastaanottanut. Olenko +koskaan kieltänyt tunnustustani teidän pitkästä palveluksestanne, +jonka monesti olen vetänyt esimerkiksi nuorille oppilaille? Aina +siitä saakka kun Lormières'in piispan-istuimelle tulin, ovat oveni +olleet avoinna, ei ainoastaan teille, herra, vaan kaikille papeilleni, +alhaisimmasta korkeimpaan asti. Jos täällä on yhtäkään, jota koskaan +olen kieltäytynyt vastaan ottamasta, niin nouskoon ja syyttäköön minua. + +-- Olen kovin pahoillani, teidän ylhäisyytenne, sopersi herra Clamouse +vavisten, suokaa minulle anteeksi... + +-- Te olette synnistänne päästetty, herra arkkipappi. Vaeltaessanne +tänne asti kotoanne, josta ei teidän kivuloisuutenne tähden olisi +pitänyt liikahtaa, ette arvatakseni itsekään oikein tietänyt mitä +teidän oli täällä tekeminen. Mutta _eräs toinen_ sen sijaan tiesi +sen. Piispalle oli annettava kova isku ja tätä antamaan oli valittu +hiippakunnan arvokkain pappi. Ajatelkaapas! Herra arkkipappi nuhtelee +hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia lukuisan papiston läsnäollessa. +Mikä suuremmoinen ja kaunis näytelmä! Mutta onneksi valvoo Jumala +niiden ylitse, joiden käsiin hän on asettanut kirkon johdon, huolimatta +heidän vioistaan, puutteellisuuksistaan ja ansaitsemattomuudestaan. +Hän ei ole sallinut että tämä saatanallinen yritys, johon teidät on +tietämättänne sekoitettu, teidän välityksenne kautta onnistuisi. + +Jumala säälii teidän korkeata ikäänne, jonka olette uhranneet hyviin +töihin ja hänen nimensä kunnioittamiseen; hän on itse riistänyt teidät +viettelijän käsistä. + +Pienet kirkkaat kyynelhelmet vierähtivät vanhan arkkipapin kuihtuneille +poskille. Hän astui piispanistuimen juurelle ja sanaakaan sanomatta +laskeutui hän polvilleen ensimmäiselle portaalle. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun astui hänen luokseen ja koetti nostaa +hänet seisomaan. + +-- Ei, ei! mutisi herra Clamouse, siunatkaa minua teidän ylhäisyytenne, +siunatkaa minua, minä olen tehnyt syntiä. + +Piispa kohotti juhlallisesti kätensä. + +Arkkipapin noustessa ylös, seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun +vielä hänen edessään liikutettuna katsellen häntä. + +Äkkiä, jalomielisten tunteiden valtaamina, heittäytyivät vanhukset +toistensa syliin ja suutelivat toisiansa hellästi. + +Vavistus valtasi läsnäolijat. Useilta haaroilta kuului tukahdettuja +itkun nyyhkytyksiä. Apotti Mical'in kasvot vääntyivät irviin. +Mutta apotti Capdepont jäykistyi. Hän seisoi paikallaan kylmänä ja +liikkumattomana kuin kuvapatsas. + +Piispa palasi istuimelleen, hänen kasvoistaan loisti autuaallinen ilo. + +-- Herra arkkipappi, sanoi hän syvästi liikutettuna, tämän päivän, +joka uhattiin tehdä minulle niin surulliseksi, olette te tehneet +hallitusaikani onnellisimmaksi päiväksi. Teitä syleillessäni tuntui +kuin olisin syleillyt koko hiippakuntaani, ja se saattoi minut +vapisemaan ilosta!... Jumalani, sanoi hän, vuodattaen kyyneleitä +hänkin, sanokaa, mitä minun pitää tekemän, että minua rakastettaisiin? +On niin ihanata olla rakastettuna!... + +-- Teitä rakastetaan, teidän ylhäisyytenne, teitä rakastetaan! huusivat +kaikki läsnäolijat vastustamattoman liikutuksen valtaamina. + +-- Tulkaa kaikki luokseni asuntooni; sanokaa minulle vikani ja +erehdykseni, joihinka mahdollisesti olen ollut syypää, ja vastedes +tulemme elämään yhtenä ainoana perheenä... + +-- Me tulemme, me tulemme kaikki! + +-- Minä tahdon olla kuolemaani asti lapsilleni uskollisena isänä, +jatkoi piispa, ikäänkuin paljastaen rakkautta janoovan sydämensä. +En aijo veljeskunta-kysymyksessäkään olla taipumaton ratkaisemaan +asiaa teidän eduksenne, jos vaan voitte todeksi näyttää että heidän +täällä olonsa jollakin tavalla papistoani vahingoittaa. Mutta minkä +tähden olen heitä tänne kutsunut, ja minkätähden asettanut heidät +vuoristomme kaukaisimpiin seutuihin, jollei juuri sentähden, että +he auttaisivat pappiani saarnatoimessa, lasten opetuksessa y.m. +kirkollisissa tehtävissä. Enhän ole tahtonut teille vihollisia hankkia, +vaan uskollisia ystäviä, jotka ovat valmiit minä hetkenä hyvänsä +auttamaan teitä kaikissa pyhän uskontomme toimissa. Seurakunnan +papisto on epäilemättä osottanut suurta intoa ja harrastusta, mutta +monta paikkakuntaa on kumminkin olemassa, joissa eivät heidän voimansa +olisi yksin riittäneet. Tahdotteko esimerkin? Harros'issa, etevän +apotti Capdepont'in kotipaikassa on jumalallinen siemen monien vuosien +kuluessa pudonnut kalliolle. Maristit saapuivat sinne kuokkivat +hedelmättömän maan ja kantavat siitä nyt runsaan sadon, _messis +multa_. Ja pappeina pitäisi meidän toki muistaa, että uskonnollisissa +yhteiskunnisssa on helpointa toimittaa pyhien kirkolliskokousten +säätämiä harjoituksia ja siten saavuttaa kristillistä täydellisyyttä... + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun huoahti hetkisen. + +Apotti Ternisien kumartui piispan puoleen ja vaihdettuansa pari sanaa +hänen kanssaan, lausui kotisihteeri: + +-- Herrat, vihittävät, jotka juurikaan olette vastaan ottaneet +pappisarvon, hänen ylhäisyytensä tarvitsee hetken lepoa, ja käskee +minua luettelemaan virat, jotka hän on suvainnut teille määrätä. + +Hän luki ääneen pitkän luettelon. Tuskin oi hän ehtinyt lopettaa, kun +piispa päättäväisen voimakkaana nousi ja sanoi: + +"Aikomukseni oli tänäpäivänä määrätä uusia virkoja muutamille +seminaarin opettajista, mutta äskeisen tapahtuman jälkeen olen minä +joutunut epäilevälle kannalle. Koska mielet täällä ovat lauhtuneet, +niin teen ehkä minäkin paraiten rikkoessani välipuheen Katolisen +Opetuksen isien kanssa?" + +Ja kääntyen äkkiä apotti Capdepont'in puoleen, kysyi hän: + +"Mitä arvelette te tästä peruutuksesta, herra ylijohtaja?" + +-- Arvelen, että jos sopimus kerran on tehty, niin on se myöskin +pidettävä. + +-- Mutta jos asia ei ole ollut lopullisesti ratkaistu? + +-- Siinä tapauksessa olette te vapaa Katolisen Opetuksen Isiin nähden, +mutta ette meidän, tämän laitoksen opettajien suhteen. + +-- Minkätähden en? + +-- Olettehan te määrännyt paikat herra Mical'ille, herra Turlot'ille ja +herra Lavernède'ile. Ja ettekö ole käskenyt minua lähtemään paikkaani +pyhän Ireneon kapituliin? + +-- Eikö teitä siis haluttaisi jäädä opettajatoimeenne yliseminaariin? + +Itse erottaessanne minut virastani, oli teillä varmaan päteviä syitä +siihen... + +-- Mutta jospa nyt mielisin pidättää teidät siinä toimessa, jota olette +niin kauvan hoitaneet. + +-- Ikäväkseni pitäisin itseni silloin pakoitettuna kieltäytymään siitä +suosiosta. + +-- Sepä on omituinen päätös: kun piispanne ottaa kaksi askelta +lähestyäkseen teitä, kieltäydytte te ottamasta yhtäkään lähestyäksenne +häntä? + +-- Minä kunnioitan piispaani. Siinä oli tarpeeksi suosionosotusta. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun oli vielä kerran yrittänyt +koskettamaan tuota taipumatonta luonnetta: se oli kivenkova ja jääkylmä. + +No, herra Capdepont!... No, herra ylijohtaja!... huusivat kaikki +läsnäolevat, yksimielisesti kehoittaen häntä myöntymään. + +-- Mitä te muut minusta tahdotte, huusi tuo julmistunut mies ja +kohottautuen koko pituudelleen loi ylpeän ja halveksivan katseen +ympärillä seisoviin. + +_Beati pacifici_ [autuaat ovat rauhan tekijät], herra ylijohtaja, +lausui vanha Clamouse. + +-- _Beati pauperes spiritu_ [autuaat ovat hengellisesti vaivaiset], +herra arkkipappi! vastasi Capdepont, valmiina vaikka mihinkä. + +-- Hyvät herrat, sanoi piispa, taistellen vihaa vasaan, joka uudelleen +alkoi hänen suonissaan kiehua, suurin rangaistus minkä Jumala langetti +_pimeyden ruhtinaan_ päälle, oli pyhän Therese'n sanojen mukaan se, +että hän kielsi häntä rakastamasta. + +-- Teidän ylhäisyytenne!... huudahti Capdepont säihkyvin silmin. + +Piispa kohotti kätensä, ikäänkuin pahaa henkeä manataksensa +poistui sanaakaan sanomatta luentosalista. Kaikki papit, alipapit +ja kirkkoherrat seurasivat juhlasaatossa hänen ylhäisyyttään de +Roquebrun'ia. + +Apotti Capdepont ja apotti Mical olivat ainoat, jotka eivät astuneet +hänen jälessään Minimien luostarin avaria käytäviä. Liikkumattomina, +ikäänkuin kivettyneinä jäivät he penkkeihinsä. + +-- Meille on tapahtunut petoskauppa! sanoi Mical vihdoin toinnuttuaan +hämmennyksestä. + +-- Houkkia! pelkureita! huusi Capdepont epätoivoisesti... Oi! jospa +minä kerran pääsisin heidän piispakseen... + +-- Kostaisit tietysti, eikö niin? + +-- Tule, mennään ulos... Minä tukehdun!... + +-- Ja he läksivät puistoon hengittämään raitista ilmaa jalavien +siimeksessä. + + + + +VIII. + +Pyhänhengen messu. + + +Ennen lähtöänsä yliseminaarista, missä heidän toimensa nyt oli +lopullisesti päättynyt, tekivät herrat opettajat keskenään sopimuksen +viettää pyhänhengen messua. Tämä laulumessu, johonka kutsuttaisiin +kaikki heidän liittolaisensa Lormières'istä ja hiippakunnasta, tulisi +olemaan viimeinen mielenosotus piispallisen esivallan toimia vastaan. + +Paitsi herra Lavernèd'eä, joka heti seuraavana päivänä papinvihkiäisten +jälkeen oli kaikessa hiljaisuudessa lähtenyt liikkeelle astuakseen +vankilan saarnaajan virkaan, olivat kaikki opettajat saapuneet tähän +salaperäiseen kokoukseen. He huusivat ja korottivat jokainen äänensä +piispaa vastaan, joka oli pari päivää sitten lähtenyt Lyon'iin apotti +Ternisien'in kanssa, ja yksimielisesti päätettiin ennen eroamista +yhteisessä hartaushetkessä rukouksella kääntyä pyhänhengen puoleen. + +Neljäntenä päivänä Heinäkuuta, viikko papinvihkiäisten jälkeen, +kello kymmenen aikaan aamulla, tulisi apotti Rufin Capdepont'in +astua alttarin eteen, jonne häntä seurasivat, juhlamenojen prameutta +lisätäkseen, apotit Mical ja Turlot, toinen diakonin ja toinen +ali-diakonin puvussa. + +Samana päivänä kun piispan loukkaamista varten taitavasti harkittu +jäähyväisjuhla oli vietettävä, tapasi apotti Capdepont, juuri +yhtymäisillään kokoontuneihin virkaveljiin, parooni Thévenot'in +luentosalin ovella. + +-- Mikäs nyt? kysyi tuomioherra jyrkästi. + +-- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, ei olekaan Lyon'issa. + +-- Missäs sitten? + +-- Pariisissa, ja on jo siellä ollut neljä päivää. + +-- Pariisissako? + +-- Sain sen juuri tietää kreivi de Castagnerteltä. Niin lujatahtoinen +ja voimakas mies kuin apotti Capdepont olikin, saattoi tämä odottamaton +uutinen hänet hämmästyksestä horjumaan ja hänen täytyi nojautua parooni +Thévenot'in ja apotti Mical'in käsivarsiin. Hän saatettiin asuntoonsa. + +-- Minua vastustaakseen on hän lähtenyt Pariisiin, minua +vastustaakseen! huusi hän kiihkoisasti, intohimoisten varmalla +aavistuksella. + +Ja kun minä ajattelen, että minä huvittelen itseäni toimeenpanemalla +turhanpäiväisiä kiusantekoja samalla aikaa kuin hän toimii tosityössä! +Kuinka surkeata!... + +Hän käänsi äkkiä äkäiset kasvonsa apotti Mical'iin. + +-- Kas siinä seuraus sinun neuvoistasi, sinä, joka aina olet niin +varovainen. Koska lopetat antamasta minulle neuvoja ja koska aijot +minun suureksi ilokseni lakata sekaantumasta asioihini, jotka eivät +sinuun kuulu. Jollen olisi sinua kuunnellut, olisin nyt ollut +Pariisissa jo kahdeksatta päivää ja kukaties kuinka paljon toimittanut! +Mutta ei; juuri silloin kuin etuni olisivat vaatineet minut sinne +lähtemään, otin heikkoudessani vielä kerran kuullakseni sinun neuvojasi +ja sotkeutuneena hienon hienoihin mietteihisi minä tietysti jäin tänne. +Nyt näet, mitenkä minun on käynyt. Piispa de Roquebrun on jo tavannut +veljensä kenraalin, he ovat käyneet yhdessä Tuilleriesissä... Ja Jumala +ties mitä kaikkea he ovat minusta puhuneet keisarille, ja erittäinkin +keisarinnalle! + +Hän astui apotti Mical'ia kohti ja tarttui häneen kiinni, taivuttaen +heikkoa miestä käsissään kuin ruokoa. + +-- Varo itseäsi! huusi hän tuijottaen häneen palavilla katseillaan. + +Herra Thévenot meni säikähtyneenä väliin. Mutta apotti Mical väisteli +kädellään ja mutisi: + +-- Elkää pelätkö, herra parooni; ei hän minua tapa. + +-- Minkätähden en sinua tappaisi sitten? huusi Capdepont, joka +tajuntansa menettäneenä antoi peittämättä ilkeän luontonsa tulla ilmi. + +-- Sentähden että tahdot tulla piispaksi, sekä että, jos minut surmaat, +maalliset jäännökseni voisivat tuottaa sinulle hankaluutta. + +Apotti Capdepont ei osannut vastata, vaan nauroi väkinäistä naurua, +joka muutti hänen muotonsa kauhistuttavan näköiseksi. Herra Thévenot +katseli häntä levottomalla uteliaisuudella; hän luuli hänen tulleen +hulluksi ja hiipi hiljaa tiehensä. + +Julma pappi, joka oli kokonaan synkkiin ajatuksiinsa vaipuneena, ei +huomannut paroonin poistumista. Terävä leuka käden nojassa, istui hän +ja mietti. + +Äkkiä kavahti hän pystyyn. Hänen katseessaan oli omituinen loiste, +joka teki hänet mielipuolen näköiseksi. Hän kulki kaksi kertaa lattian +poikki... pysähtyi... ja jäi taas seisomaan suorana ja liikkumattomana +kuin patsas. Kasvojen piirteet, joihin hänen luja tahtonsa oli +saanut istutetuksi ankaran rauhallisuuden leiman, papillisen arvon +mukaisen, olivat nyt sielun tuskissa vääntyneet ja muuttaneet kokonaan +hänen muotonsa. Laaja otsansa, jossa voimakas ajatus kuvastui, +oli omituisesti kurttuihin vetäytynyt, täynnä ryppyjä, kuoppia ja +juovia. Capdepont'in pää, tuo ihmissielun taivaallinen asunto, näytti +hänen kärsiessään hurjan kunniahimon tuskia, ikään kuin kauhean +maanjäristyksen jälkiä. + +-- Vaikka hyvin tunsin ystävällisen suhteen piispan ja Lyon'in +arkkipiispan välillä, sanoi hän hitaasti, ikäänkuin itsekseen puhuen, +syntyi minulla sentään heti kohta kuultuani hänen sinne lähteneen, +pahoja aavistuksia. Tuommoisen taudin jälkeen, josta hän tuskin +hengissä pääsi, tuntui tämä matka hyvin oudolta... Mutta kaikki on nyt +selvinnyt: piispa on lähtenyt Pariisiin, mutta sen sijaan että hän +olisi matkustanut Bordeauxin tietä, on hän kulkenut Lyon'in kautta, +siinä kaikki... Mutta minkätähden ilmoitti tuo pikku apotti Ternisien +varapiispalle, jolla oli välttämätöntä tietää piispan olopaikka, matkan +tarkoittavan ainoastaan Lyon'ia? + +-- Eivätkö he ole pysähtyneet Lyon'iin? keskeytti apotti Mical. + +-- Entäs sitten! Matkan päämäärä oli kumminkin Pariisi... Apotti +Ternisien on tutkinut diplomatiaa Roomassa, joka on tämän varsin +vähäisessä määrässä kristillisen mutta perin katolisen tieteen +mestarien kotipaikka; apotti Ternisien on vetänyt meitä nenästä. +Hän ei ole valehdellut, oho, vielä mitä; mutta hän ei ole sanonut +totuutta... Mical, minä en kärsi tuota pientä itaalialaista, kokonaan +sokeria ja hunajaa kun on. Pariisissa ollessani tapasin paljon pappia, +jotka olivat kauan aikaa oleskelleet Alppien toisella puolella; ja +totta tosiaan en tuntenut yhtäkään, johonka ei Machiavellin henki +olisi tehnyt vaikutustaan. Machiavelli, se on koko Itaalia, ja tämä on +Ternisien'iinkin leimansa painanut. + +-- No, mihinkä toimiin aijot ryhtyä? + +-- Se on hyvin yksinkertaista: lähden Pariisiin tänä iltana. + +-- Mitä tuhmuuksia? + +-- Niin todellakin, se sinulle kuoleman toisi... + +-- Kunniani kautta: sinulla on taaskin joku naurettava neuvo minulle +annettavana. + +-- Älä sitä pelkää, vastasi Mical kylmästi... Sillä aikaa kun sinä +matkustat Pariisiin, lähden minä uuteen virkaani Bastide-sur-Mont'iin. +Minä voin kernaasti luopua vaatimuksistani varapiispan viran suhteen, +koska sinä luovut piispanistuimesta. + +Hän astui vakavasti ovea kohti ja oli juuri avaamaisillaan sen, kun +Rufin Capdepont äkillisen säikähdyksen valtaamana riensi hänen eteensä +ja lukitsi oven avaimella. + +-- Selitä tarkoituksesi... Nähdäänpä, etkö selitä? + +-- Mitä hyötyä siitä olisi?... Mieluummin lähden tieheni. + +-- Sinä et lähde täältä, ennenkuin olen nähnyt ajatuksesi läpi. + +-- Tahdotko sen siis välttämättömästi tietää? + +-- Minä vaadin sen. + +-- No hyvä, jos apotti Ternisien on liiaksi valtioviisas, niin +puuttuu se ominaisuus sinulta kokonaan. Minun neuvoni, joita sinä +säälimättömästi olet soimannut, ovat tehneet sinut yliseminaarin +ylijohtajaksi, varapiispaksi ja selväksi piispan ehdokkaaksikin; ne +ovat tekevät sinut myöskin piispaksi, jos niitä loppuun asti seuraat. +Sanon sen pikemmin surkutellen kuin ylpeillen, että ei sitä tiedä miksi +olisit ilman minua tullut. Kuka tietää jollet sinä kiivaudellasi, +väkivaltaisella käytökselläsi ja kaikilla hullutuksilla, joista minä +olen sinua estänyt, olisi hankkinut itsellesi virkaeron vieläpä pannaan +julistuksenkin! + +-- Kylläksi! kylläksi! + +-- Olisin minäkin oikeutettu vaatimaan sinulta jonkinmoista +kiitollisuutta kaikesta siitä taitavuudesta, jolla olen pelastanut +sinut heikkoina hetkinäsi. Mutta sinä olit järjen puolesta minua +etevämpi, minä ihailin sinua; sinä olit ystäväni, minä ylpeilin +sinusta, minä rakastin sinua!... + +Apotti Mical pysähtyi. Hän ei kyennyt liikutukseltaan jatkamaan. + +Rufin Capdepont peräytyi, hänen syvä luontonsa oli saanut iskun. Hän +astui ystävänsä luo, ja tämä kova ihminen, jossa hillitsemättömät himot +olivat kuivanneet tunteiden lähteen, joutui hetkellisen liikutuksen +valtaan. + +"Mical, sanoi hän vapisevalla äänellä, minä olen monasti tehnyt +vääryyttä sinua kohtaan; anna minulle anteeksi." + +He syleilivät toisiaan veljellisesti. + +Kuivattuaan kyyneleensä istuutuivat papit vieretysten sohvalle. + +-- Kuuleppas nyt, sanoi tuomioherra liehakoivalla äänellä, yhäti +intohimonsa valtaamana, mihinkä neuvot minut ryhtymään? + +-- Sinun täytyy jäädä Lormières'iin... Otaksukaamme että piispa, niinkuin +hyvin luultavaa onkin, tuon vaarallisen tautikohtauksen jälkeen on +lähtenyt Pariisiin lepäämään ja voimistumaan perheensä keskuudessa, +silloin olisi sinun matkasi sinne aivan turha. Ja etenkin tuon +selvästi ymmärrettävän kirjeen jälkeen, jonka Bonnardot kirjoitti +sinulle elokuussa, saatuaan kuulla hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +sairauden tilasta, olisi tämä matka sinulle pelkäksi vahingoksi. Oletko +unohtanut miten hän asiasta kirjoittaa pitkässä kirjeessään? + +-- Ei pidä turhia toivoa, sanoi herra Bonnardot: Jos kerran tulette +piispaksi nimitetyksi, niin ette koskaan muualle kuin Lormières'iin. +Teidän todelliset oikeutenne tähän istuimeen ovat täällä ennestään +tunnetut; mutta muusta ei voi olla kysymystäkään. Teidän hallinnollisia +taipumuksianne epäillään, eikä hallitus menettelisikään viisaasti, +asettamalla teidät hiippakuntaan, jossa ei teitä laisinkaan tunneta, ja +jossa teitä siis ensipäivästä asti tulisi suuret vaikeudet kohtaamaan. +Minkä tähden te muuten osoitatte sellaista kärsimättömyyttä? Eikö hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in arveluttava sairauden tila anna toiveita +teidän aikanne lähestymisestä?... + +-- Se on kyllä hyvä... Mutta jos piispa de Roquebrun, jota minä en +suinkaan ole kohtelullani mielitellyt, olisi lähtenyt Pariisiin minua +vahingoittaakseen? Eikö se salaperäisyys, jolla hän on peittänyt +matkansa tarkoitusperää, ole omiaan herättämään pahoja aavistuksia. + +-- Tässäkään tapauksessa, sanoi Mical vakuuttavalla äänellä, ei sinun +pidä täältä poistua. Oletko ajatellut, mihinkä vaikeaan tilaan voisit +joutua, jos tullessasi ministeriöön, tahi Tuileries'iin, missä sinut +epäilemättä vastaan otetaan, sattuisitte yhteen vihollismielisen +piispan kanssa? Oletko todellakin niin lapsellinen, että luulet voivasi +palata voittajana virkamaailman liukkaalta taistelutantereelta. Siinä +kohden ei minulla hillitsemättömän luonteesi tähden voi olla vähääkään +epäilystä. Salli minun toistaa sitä mitä olen jo tuhannet kerrat +ennen sanonut: huolimatta sinun erinomaisesta kyvystäsi, ylevästä +puhelahjastasi, jalosta ja komeasta ryhdistäsi, olet sinä kokonaan +mahdoton kunnialla pelastautumaan tukalasta asemasta. Sinulta puuttuu +kokonaan taipuvaisuutta ja kekseliäisyyttä. Sinä kiivastut, tulet +kaunopuheliaaksi ja kopeaksi pelkästä harmista, mutta sinä häviät. +Minä en vedä vertoja sinulle, kaukana siitä, mutta sittenkin ehdin +minä tulla piispaksi, sillä välin kuin sinä odottelet suurten herrain +etehisissä. Kysy muuten Machiavel-Ternisien'iltä. + +-- Pitäisikö minun siis sallia piispa de Roquebrun'in esittää minun +tekoni ja luonteeni väärässä valossa?... + +-- Noh, vielä mitä! Näin meidän kesken sanoen, luuletko todellakin, +että meidän piispa parkamme on mikään ilkeä mies? + +-- Saavuttiko hän ehkä suosiosi, määrätessään sinut Bastide-sur-Mont'in +pastoriksi? kysyi Capdepont ilkeän ivallisesti. + +-- Ei suinkaan. Hän on aina ollut minulle hyvin vastenmielinen. Mutta +myöntäkäämme nyt, koska kerran olemme kahden kesken, että me suureksi +osaksi sinun hyväksesi aina maalaamme hänet niin mustaksi. + +Apotti Capdepont kavahti hermostuneena pystyyn. + +-- Minä lähden tänä iltana pikajunalla. + +Kuules viimeinen neuvo: odota ainakin siksi kuin hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun on palannut Pariisista, ennenkuin sinne lähdet. + +Minä lähden tänä iltana. + +-- Olkoon menneeksi. Meillä on sama matka Bastide-sur-Mont'iin asti... +Hyvästi siis kaikki arvopaikat! + +Kamarin ovea kolkutettiin kovasti. Capdepont meni avaamaan. + +-- Mitä te häiritsette minua? + +-- Herra ylijohtaja, soperti apotti Turlot, alhaalla on mies, jolla on +sähkösanoma teille Pariisista. + +Unohtaen kokonaan arvokkaan majesteetillisen käytöstapansa, syöksi +Capdepont alas portaita. + +Hän otti sinisen paperin kirjeenkantajan kädestä ja kiskasi sinetin +auki. Hänen kasvonsa kirkastuivat. + +-- Hyvät herrat! -- Hän ei saanut liikutukseltaan enempää sanotuksi. + +-- No mikä nyt? kysyivät opettajat kiiruhtaen ulos luentosalista. + +Apotti Rufin Capdepont astui sisään. Hänen onnistui vihdoin saavuttaa +tasapainonsa, jonka hän oli vähällä kadottaa, ja vakavilla askeleilla +nousi hän ylös piispanistuimen portaita. + +-- Ystäväni, sanoi hän, taivas on langettanut iskunsa. Olen saanut +kauhistuttavan uutisen Pariisista. Kuulkaa sähkösanoma: + + "Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kuoli eilen uuteen + halvauskohtaukseen. Te olette nimitetty hiippakunnan + varapiispaksi. Huomenna saatte hallitukselta kirjeen. Älkää + missään tapauksessa poistuko hiippakunnasta. Onnellista jatkoa. + + _Jérôme Bonnadot_." + +-- _Jatko_, se kai tarkoittaa piispanistuinta teille, herra ylijohtaja? +kysyi apotti Turlot. + +-- Me saamme itse valitsemamme piispani huudahti apotti Mical. + +-- Eikä meidän tarvitse lähteä pois yliseminaarista, sanoi Turlot +käsiään hieroen. + +-- Hyvät herrat, älkäämme antautuko turhiin keskusteluihin, sanoi +apotti Capdepont, halliten mahtavalla äänellään ja liikunnoillaan +kaikkia läsnäolevia. Toiminnan hetki on tullut. Herra apotti Mical'in +huomautus oli paikallaan. Jos papit, kaikki hiippakunnan papit, +ilmoittaen mielensä, ehdottavat minut hallitukselle valittavaksi, +niin ei voi olla vähintäkään epäilystä siitä, ettei hallitus tulisi +minua valitsemaan. Kymmenen vuotta sitten allekirjoitettiin täällä +pyyntöesitys minun edukseni; mutta kun yksimielisyyttä puuttui, raukesi +koko yritys tyhjiin. Olkoon se tapaus teille opetukseksi, sillä teitä +tämä asia koskee enemmän kun minua... + +-- Hänen rintansa kohoili raskaasti. Hänen täytyi hengähtää hetkisen. + +-- Nyt minun täytyy tunnustaa teille, rakkaat virkaveljeni, lausui +hän sitten edelleen imartelevalla äänellä, joka oli aivan vierasta +hänelle, että tulen suurella pelolla ja vavistuksella vastaanottamaan +hiippakunnan hallituksen. Ajatelkaas mikä painava edesvastaus tänä +murrosaikana! Ja jos koskaan tulen sitä vastaanottamaan, niin teen sen +ainoastaan siinä toivossa, että tässä hiippakunnassa, joka on saanut +käydä niin monenlaisen vaiheen läpi, saisin ryhtyä perinpohjaisiin +parannuksiin ja uudistuspuuhiin, _et eaquae corruerant instaurabo_ +[minä tahdon parata jälleen mitä särjetty on (Amos IX. 11)], sanoo +profeeta Amos. Mutta kaikessa tapauksessa on se Jumalan tahtoa vastaan, +että meille vielä kerran lähetetään piispa Pohjois-Ranskasta! + +-- Me suostumme teihin, herra ylijohtaja, teidän täytyy tulla +piispaksemme! huusi apotti Mical kovalla äänellä. + +-- Teidän täytyy tulla piispaksemme, huusivat kaikki opettajat. + +Rufin Capdepont seisoi silmät taivasta kohti. + +-- Tapahtukoon Jumalan tahto! lausui hän hurskaasti. + +Sitten sanoi hän äkkiä ja päättäväisesti: + +-- Minä lähden suoraa päätä piispan palatsiin ottaakseni hiippakunnan +asiat käsiini. + +-- Entäs Pyhänhengen messu? kysyi Turlot. + +-- Sitä ei vietetä, koska ette kumminkaan tule yliseminaarista +poistumaan. + +Hän astui alas apotin istuimelta. + +Opettajat kumarsivat häntä melkein häpiällisen nöyrästi. He näkivät +jo edessään tulevan piispansa. Mical'in taluttamana kulki hän ylpeänä +heidän ohitsensa ja poistui katsomatta heihin. + + + + +IX. + +Kreivi de Castagnerte. + + +Sanoma piispa de Roquebrun'in kuolemasta herätti yleistä surua +Lormières'in asukkaissa. Luostarikaupungissa kokoontuivat uskovaiset +kirkkoihin rukoilemaan piispa-vainajan edestä. Näillä jumalisilla, +joista jo moni tunsi Capdepont'in ikeen hartioillaan painavan, +oli rukous kaiken surun ja huolen luonnollisena seurauksena. +Paperitehdaskaupungissa ei suru ollut niin uskonnollista laatua, mutta +se oli sitä sydämellisempää. Heti kun tieto piispa de Roquebrun'in +kuolemasta oli saapunut, pysähtyi liike, tehtaat suljettiin, ja vaimot, +miehet ja lapset kuleksivat levottomina ja murheellisina pitkin katuja. + +-- Kuka on nyt minun vanhoja kivuloisia vanhempiani elättävä? valitteli +muuan vanha työmiesparka katkeria kyyneleitä vuodattaen. Oi kuinka +paljon hän on meitäkin auttanut, tuo piispa vainaja, maksanut lääkärit +ja lääkkeet vaimoni ja lapseni sairastaessa, ja sitä paitse on hän +antanut paljon puhdasta rahaakin, kertoi eräs paperinkauppias, syvästi +liikutettuna. + +-- Eläköön hänen ylhäisyytensä! huusivat pienet lapset, käsittämättä +vähääkään mitä oli tapahtunut. + +Seuraavana päivänä, kello kymmenen aikaan, tulvasi Pyhän Ireneon +edustalle suuri ihmisjoukko. + +Kreivi de Castagnerte oli myöhään edellisenä iltana lähtenyt +Paperitehdaskaupunkiin, jossa ei hänen juuri ollut tapana käydä, +ilmoittamaan että suuri sielumessu oli tuomiokirkossa vietettävä hänen +ylhäisyytensä piispa de Roquebrun vainajan muistoksi. + +Väkijoukko oli levoton ja piti kovaa ääntä. Jaksamatta kauemmin +odottaa, tunkeutui kansa sisälle kirkkoon. Mutta sen hämmästys kävi +suureksi, kun näkyi, ettei minkäänlaisia valmistuksia oltu tehty +juhlamenoja varten. Ei mitään ruumislavaa kirkon lattialla, eikä +minkäänlaisia suruverhoja seinillä. + +Tunkeutuen ihmisjoukon läpi, kiiruhti kreivi de Castagnerte sakastia +kohden. + +Vanha Clamouse seisoi siellä, päätettyään jokapäiväisen messunsa, +riisuen rauhallisesti päältään messupaitaa. Vanhuudesta kangistuneilla +jäsenillään ei hän tahtonut tehtävässään onnistua, jonka tähden häntä +tässä vaivaloisessa työssä auttoivat lukkari ja kelpo apotti Lavernède, +joka sattumalta oli Pyhään Ireneoon saapunut. + +-- No, herra arkkipappi, sanoi hra de Castagnerte, kansa on kokoontunut +ja alkaa jo käydä kärsimättömäksi. + +-- Rakas herra kreivi, näettehän että olen toimessa... Mitä te +tahdotte? enhän minä ole määrääjänä... Kansa on palautettava kotiinsa. + +-- Eikös messua sitten toimitetakaan, niinkuin eilen minulle lupasitte? + +-- Eilen kyllä lupasin, se on totta; mutta sen jälkeen on minulle +ilmoitettu ettei minulla olekaan oikeutta siihen. + +-- Kuinka! huusi vanha kreivi, voimatta hillitä harmiaan, te olette +tämän seurakunnan kirkkoherra, eikä teillä ole oikeutta vapaasti +toimittaa sielumessua? + +-- Kyllä... tietysti... Mutta katsokaas, herra kreivi, tämä messu ei +ole aivan tavallinen... + +-- Todellakin, vastasi herra de Castagnerte, hammasta purren, se on +hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in, teidän hyväntekiänne kunniaksi. +Eikö se ollut muistaakseni hän, joka teidät nimitti Pyhän Ireneon +arkkipapiksi, tämän tuomiokirkon kapitulin vanhimmaksi...? + +Herra Clamouse ei vastannut mitään, vaan kääri hitaasti kokoon +messupaitaansa, jonka oli päältään riisunut. + +-- No mitä siis on sanottava ihmisparoille, jotka ovat tänä päivänä +työnsä jättäneet saadakseen osoittaa viimeistä kunnioitustaan +hyväntekijälleen? + +-- Se on hyvin yksinkertainen asia, vastasi herra Clamouse, käskekää +heidät menemään. Ja jos apotti Capdepont, hiippakunnan varapiispa, +myöntyisikin teidän hartaisiin pyyntöihinne, niin ette kumminkaan kello +yhdentoista jälkeen löytäisi koko Lormières'issä pappia, joka ei olisi +messuansa toimittanut. + +-- Suokaa anteeksi, herra arkkipappi, sanoi apotti Lavernède, tässä on +ainakin yksi, minä itse. + +Vanha Clamouse katseli ilkeyttä säihkyvillä silmillään vankilan +saarnaajaan. + +-- Te olette kettu! sanoi hän. + +-- Jos sillä tarkoitatte että hänellä on sydän oikealla paikalla, +niin olette aivan oikeassa hyvä herra, vastasi herra de Cartagnerte +pilkallisesti hymyillen. + +Arkkipappi astui rukousistuimelleen, tammisen vaatekaapin vieressä, ja +alotti kiitosrukouksensa. + +-- Juoskaa pian piispan virastoon, sanoi apotti Lavernède kreiville; +siellä tapaatte herra Capdepont'in. Te olitte siksi hyvä ystävä hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in kanssa, ettei hän voi olla teille +lupaamatta, että suuri sielumessu toimitetaan vainajan kunniaksi. + +-- Mielestäni voisimme olla kokonaan kysymättä tuon ijankaikkisen +Capdepont'in mieltä?... + +-- Ehkäpä kyllä. Mutta minkätähden turhanpäiväisesti loukkaisimme +miestä, joka suuttuu kun tikulla silmään pistää. Kuka tietää muuten, +jollei hän itse tahdo toimittaa messua. + +-- Se olisi minulle hyvin vastenmielistä!... + +-- Menkää, ystäväni... Koitan sillä aikaa rauhoittaa närkästynyttä +kansaa ja teen kaikki valmistukset juhlamenoja varten. + +Juuri kun herra de Castagnerte oli saapunut piispan palatsin portille, +tuli parooni Thévenot häntä vastaan. + +-- Kas, siinähän te olette,, kreivi! sanoi tämä. Mihinkäs te lennätte +tuollaisella kiireellä? + +-- Onko herra Capdepont virastossa? + +-- On kyllä! Hän oleskelee siellä eilisestä asti. Mutta ette suinkaan +te hänen luokseen mene? + +-- Miksen sinne menisi? + +-- Oi, rakas ystäväni, hän on kamalalla tuulella... + +-- Tiedän kyllä, että peto on julma, mutta koskei hän ole teitä +raadellut... + +Hän aikoi lähteä, mutta herra Thévenot pidätti häntä: + +-- En todellakaan kummastele herra Capdepont'in vihaa. Tiedättehän +ettei piispa de Roquebrun ole menetellyt rehellisesti häntä kohtaan?... + +-- Rakas herra parooni, keskeytti herra de Castagnerte, jonkinmoisella +ylpeydellä, sanokaa Capdepont'ista, jonka te ja teidän rouvanne niin +perinpohjin tunnette, mitä ikänä tahdotte; mutta hänen ylhäisyydestään +de Roquebrun'ista pyydän teitä puhumaan suuremmalla kunnioituksella. +Häntä oli minulla kunnia tuntea, ja hän oli pyhä mies! + +Ja tervehdittyään kädellään, kiiruhti hän pientä piharakennusta kohden, +jossa piispan virasto sijaitsi. + +Herra de Castagnerte koputti maakerrokseen vievää ovea. + +-- Astukaa sisään! lausui Mical'in hyvin tunnettu kimakka ääni. + +Vanha aatelismies nosti raskaan rautalinkun ylös. + +-- "Onko herra apotti Capdepont täällä?" kysyi hän kääntyen herra +Mical'in puoleen. + +-- Mitä te tahdotte, huusi herra varapiispa itse, nousten ylös matalan +ja pimeän huoneen puolihämärässä, johon ei auringon säde koskaan +tunkeunut. + +Tämä röyhkeä vastaanotto hämmästytti vähän kreivi de Castagnerte'ä, +joka oli tottunut hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ylhäisiin +tapoihin, jotka muistuttivat häntä entisestä hovielämästään. + +-- Jos herra apotti Capdepont on täällä, sanoi hän hienosti, niin +pyytäisin saada kunnian puhutella häntä. + +-- Tässä hän on, herra kreivi, sanoi Mical, joka oli yskän ymmärtänyt. + +Ja kohteliaasti osoitti hän hänelle julmistunutta apottia. + +-- Suokaa anteeksi, herra varapiispa, sanoi vanhus, täällä on +niin pimeä, etten huomannut teitä... Koska olette toistaiseksi +hallituksen päämiehenä, niin tulen teiltä pyytämään lupaa sielumessun +toimittamiseen. + +-- Ystävänne piispa de Roquebrun'in kunniaksiko? kiiruhti Rufin +Capdepont lisäämään. + +-- Aivan oikein, hyvä herra, jalon ystäväni, hänen ylhäisyytensä +markiisi Gabriel Armand de Roquebrun'in, Lormières'in piispan kunniaksi. + +-- Tämä juhlameno on ennenaikainen. Saadaanhan myöhemmin nähdä. + +-- Mutta huomatkaapa, hyvä herra, että kaikki paperitehtaan työmiehet... + +-- Se, joka on kutsunut työmiehet Pyhän Ireneoon, ajakoon ne myöskin +pois meidän kirkostamme. + +-- Meidän kirkostamme! Tuhat tulimmaista, näyttepä pian omistavan +piispan puhetapoja. + +-- Tahtoisitteko sillä lausua, ettei minusta ole hiippakunnan +hallitsijaksi? + +-- Jumala minua siitä varjelkoon! Mutta jos piispaksemme tulette, +niin toivon vaan, ettette saattaisi hiippakuntaa liijaksi kaipaamaan +edeltäjäänne. + +-- Piispa de Roquebrun on minun viholliseni! huusi Harros'in talonpoika +vihasta kiehuen. + +-- Te erehdytte, herra apotti: te olitte hänen vihollisensa! vastasi +herra de Castagnerte ylevän arvokkaasti. + +-- Tahdotteko todistuksia? + +-- Varotan teitä, minä vaadin kumoomattomia! + +-- Kuulkaa siis. + +Hän astui pöydän luo, otti sieltä papereiden seasta erään vasta avatun +kirjeen, ja palasi kreivin luo. + +-- Jätän alun lukematta, koska se koskee nimen omaan minua, mutta tässä +seuraa jotain herra de Roquebrun'istä. + +"... Hänen ensimmäinen käyntinsä ministeriössä riisti teiltä kaiken +mahdollisuuden päästä piispaksi. Kuinka oltaisikaan voitu olla +nimittämättä hänen sihteeriään piispan jälkeläiseksi, kun kenraali +de Roquebrun, saatuaan hyvissä ajoin tiedon asiasta, oli puuhannut +useampia päiviä sen eduksi ja oli jo edellisenä iltana saanut melkein +varman lupauksen keisarilta; koska apotti Ternisien oli kylläksi rikas +voidakseen kunnialla astua uuteen asemaansa, niin ei hänen vaalinsa +tuottaisi minkäänlaisia menoja valtiolle; ja olihan Lornières'in vanhan +piispan terveyden tila sitäpaitsi arveluttavan huonolla kannalla? + +"Onneksi oli toinen keskustelu turmiollinen apotti Ternisien'ille, +samalla se jälleen nosti teidät vedenpinnalle. + +"Pitkässä keskustelussa ministerin kanssa, tuli hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun'in antaa tarkka selitys hänen suosittunsa uskonnollisesta +ja valtiollisesta kannasta. Hän tekikin sen niin seikkaperäisesti +ja niin taitamattoman suorasti, ettei ministerillä voinut enään +olla minkäänlaista epäilystä: hänelle ehdotettiin piispan virkaan +asetettavaksi valtion vihollista. Tästä hetkestä saakka oli +Ternisien'in kohtalo ratkaistu; nyt oli voitto meidän. Hallitus on +saanut kokea niin paljon ikävyyksiä muutamain, erittäinkin Moulias'in +ja Nimes'in, piispain tähden, ettei se mielellään enään antaudu uusiin +uskonnollisiin seikkailuihin. Kaikki yksinkertaisimmatkin asiat +kohtaavat Rooman puolelta kaikenlaisia vastuksia." + +-- Mitä teihin tulee, rakas ystäväni... + +-- Mutta herra varapiispa, se mikä koskee yksityisesti teitä, ei +millään muotoa voi huvittaa kreivi de Castagnerte'ä, keskeytti apotti +Mical, joka ei ollenkaan pitänyt tuosta vähintäin hyödyttömästä +avomielisyydestä. + +Capdepont totteli ensi kerran, ja heitti herra Jérôme Bonnardot'in +kirjeen pöydälle. + +-- No! hyvä herra, kysyi hän vavisten yhä kirjeen herättämästä +kiihkosta, mitä arvelette näistä salahankkeista minua vastaan? + +-- Arvelen että kun hänen ylhäisyydellään de Roquebrun'illa oli ihan +läheisyydessään erinomaisen ansiokas ja harvinaisen hurskas pappi, niin +oli hän ei ainoastaan oikeutettu, vaan velvollinenkin helpoittamaan +hänelle piispan istuimelle pääsemistä. + +-- Kuinka! piispa de Roquebrun tiesi varsin hyvin, että minä olin +saavuttanut ministerin huomion ja että nimeni oli ensimmäisten piispan +ehdokkaitten joukossa, ja hänen salainen matkansa Pariisiin, hänen +yrityksensä minun vahingoittamiseksi, kaiken tuon te hyväksytte. + +-- Pidän sitä hurskaana tekona. Tehdessään tämän matkan, joka tuotti +hänelle kuoleman, ei hän ole ajatellut teitä, vaan harrastanut kirkon +parasta. + +-- Jolla epäilemättä tarkoitatte että minä en ajattele kirkon parasta, +huusi Capdepont astuen rohkeasti herra de Castagnerte'ä vastaan. + +Kreivi ei peräytynyt askeltakaan. + +-- Tekö, teillä on kylläksi ajattelemista omassa itsessänne, vastasi +hän ylenkatseellisella ja pistävällä äänellä. + +Miehet, joita niin perin vastakkaiset tunteet kiihottivat, seisoivat +hetken vastatusten liikkumattomina, tähystellen toisiaan kuin +hyökkäykseen valmiit viholliset. + +-- Pelästynyt Mical pistäytyi kuin ankerias heidän väliinsä. + +-- Herra kreivi, sanoi hän imelällä äänellä, on jo myöhäistä, ja jos +vielä hetkeäkään viivytte, niin ette enään saa ketään pappia messuanne +toimittamaan. + +Herra de Castagnerte ei voinut olla olkapäitään kohottamatta. + +Hän läksi ulos. + +-- No miten kävi? kysyi apotti Lavernède, nähdessään hänen vihdoinkin +palaavan sakastiaan. + +-- Rakas ystäväni, vastasi kreivi hengästyneenä, pyhä Paavali puhuu +_ristin kiihkosta_, mutta minä olen nähnyt _hiipan kiihkon_. + +-- Herra Capdepont?... + +-- Tiedättekö, jollen olisi kunnioittanut hänen virkapukuaan, olisin +vanhuudestani huolimatta lyönyt tuota hävytöntä hansikallani vasten +kasvoja. + +-- Onko Tigrane purrut teitä? + +-- Ei juuri, mutta näyttänyt hampaitaan. + +-- Entäs messu? + +-- Saatte toimittaa sen nyt heti. + +Apotti Lavernède, joka oli jo messupaita päällään, ja risti rinnalla, +puki ylleen mustan messukasukan ja läksi astumaan pääalttaria kohti. + +Kuori alkoi laulaa _Requiem'iä_. + +Samalla hetkellä soi kello kahtatoista Pyhän Ireneon suuressa tornissa. + + + + +X. + +Rooma. + + +Surullisen uutisen johdosta, joka pani koko Lormières'in liikkeelle +ja joka pian levisi ympäri koko hiippakunnan, tulvasi mainittuun +kaupunkiin joka päivä laumottain levottomia pappeja, kirkkoherroja ja +alipappeja, almupappeja ja kappalaisia. Niinkuin musta korppiparvi +laskeutuivat he kaupunkiin, jonne saaliinhimo oli heidät pitkien +matkojen päästä houkutellut. Puhumattakaan niistä, jotka hiippakunnan +korkeita virkoja himoiten, säälimättä kolhivat toisiaan, oli niitä jos +minkälaisia: tämä esim. on joskus saanut kirkollisen nuhteen ja tahtoo +nyt ilmoittaa vastalauseensa hänelle tehtyä vääryyttä vastaan; ja tuo +toinen, joka on parikymmentä vuotta elänyt unohdettuna syrjäisessä +vuoriseudussa, on rientänyt pyytämään päästä toiseen paikkaan; tuo +kolmas taasen, virassa harmaantunut vanhus, joka tuskin pääsee +liikkumaan Corbières'in kivisillä poluilla, anoo virkaeroa ja vuotuista +eläkettä... + +Harvat olivat ne, jotka anomuksiaan ja valituksiaan ladellessaan +ohimennen muistelivat hänen ylhäisyyttään de Roquebrun vainajaa. +Useimmat näistä viheliäisistä kerjäläisistä olivat epäilemättä saaneet +kokea piispa vainajan hyvyyttä, lempeyttä ja armeliaisuutta; mutta +kun hän oli tehnyt itsensä syypääksi siihen anteeksiantamattomaan +erehdykseen, että oli kuollut, niin hän unohdettiin. + +Tuossa unohduksessa oli jonkinlaista uskonnollista antautumista, +seurata kurjuutta ja häpeällistä velttoutta: kaikki pelkäsivät +apotti Capdepont'ia, jokainen näki hänet edessään hiippa päässä +ja sauva kädessä. Tuon miehen käsiin, jonka vihamielisyyden ja +kostonhimon kaikki tunsivat, oli pian joutua joka miehen kunnia +ja leipä, ja tuskinpa oli yhtäkään, joka ei olisi hänen edessään +nöyrästi kumarrellut. Hyvähän on pappien nöyryyttä moittia, kun +ei tiedetä minkä mielivallan alle he ovat asetetut. Piispan +rajaton valta on vastustamattomasti koko papistossa kehittänyt +orjan hengen. Muistettakoon vaan tuo kopea sana, minkä Rouen'in +kardinaali-arkkipiispa lausui senaatissa 11 p:nä Maaliskuuta v. 1865: + +"Papistoni on rykmentti, kun komennan sen marssimaan, niin se marssii!" + +Majautuneena matalaan saliin, jossa juuri ikään olemme hänet +nähneet, vastaan otti apotti Capdepont suurella ystävyydellä tätä +toivioretkeläisten paljoutta. Kunniahimon katkerat tuskat olivat nyt +ensi kerran pehmittäneet hänen luontonsa, ja hän esiintyi avuliaana, +hilpeänä ja rakastettavana. Milloin sai joku vanhus osakseen +ystävällisen käden puristuksen, milloin taas pisti hän sukkelan +sutkauksen lihaansa pakahtuvalle rovastille parannuksen ankaruudesta, +tahi näpsäytti poskelle siroa kiiltotukkaista apulaispappia. + +Hän otti huomioon kaikki anomukset, olivatpa ne sitten mitä tahansa, +lupasi hoitaa heidän asioitansa kuin omiansa, ja vihdoin luetteli ne +toinen toisensa jälkeen apotti Mical'ille, sokealle ihailijalleen, +joka istuen väijyksissä pimeässä nurkassa viekotteli heidät yhtymään +anomukseen hallitukselle, ja sitten lähetti heidät tyydytettyinä +takaisin. + +Mutta vaikka asiat kääntyivät parempaan päin, niin että kolmen päivän +kuluessa oli jo sataviisikymmentä allekirjoitusta listassa, näytti +apotti Capdepont kumminkin huolestuneelta. Tämän lukuisan pappisjoukon +hajottua, jonka edessä hänen tuli esiintyä milloin liehakoitsevana, +milloin hyvittelevänä, joutui hän usein käsittämättömään uupumustilaan. +Hänen heikkoutensa oli sitä kummastuttavampi, kun ne tiedot asioiden +menosta, jotka herra Jérôme Bounardot joka päivä lähetti hänelle +Pariisista, eivät antaneet minkäänlaista aihetta pelkoon. + +Mitähän tapahtuikaan hänen mielessään, joka oli levoton kuin meri, kun +vähäisinkin vastatuuli puhalsi? + +Apotti Mical ei voinut käsittää tuota tilaa, joka oli kuin tainnuksiin +vaipumista, ja joka saattoi hänet monesti itseltään kysymään, oliko +Capdepont vieläkin tuo sama tarmokas, vakava ja lujaluontoinen mies, +jommoiseksi hän oli oppinut häntä tuntemaan. Mitä tiesi tämä voimain +lannistus, silloin kun hän lähestyi elämänpyrintöjensä päämaalia? + +_Siveysopin professori_ pelkäsi Capdepont'in yhtäkkiä vanhentuneen. + +-- Vanhuus tuopi mukanaan henkisen ja ruumiillisen taantumisen! +ajatteli hän itsekseen. + +Hän seurasi levottomuudella tuota miestä, joka milloin käveli +edestakaisin suuressa huoneessa, mihin he olivat vetäytyneet kuin +pyhäkköön, milloin taas tuntemattoman mielialan masentamana, hengitti +raskaasti nojatuolissaan, suu puoli avoinna, huohottaen kuin uuvuksissa +oleva. + +-- Hän kärsii! sanoi Mical itsekseen; mutta hän ei uskaltanut mitään +kysyä. + +Eräänä aamuna apotti Capdepont, joka ei ollut kahteen tuntiin suutansa +avannut, nousi äkkiä ylös tuoliltaan epätoivoisesti huutaen: + +-- Ei, Mical, ei, Mical, siksi en minä pääse, en koskaan! + +-- Mitä, tarkoitatko piispaksi? + +Vimmastuneena otti Capdepont pöydältä paperien joukosta avatun +kirjekuoren, josta veti esille kirjeen. + +Herra Bonnardot on viisas mies, sanoi hän, hän ei sano mitään, jota +ei hän varmaan tiedä. Oletko miettinyt sitä lausetta, jonka hän +tänäpäivänä kirjoitti minulle Pariisista? Minuun on se ainakin koskenut +kuin tikarin pisto. Hän luki: + +"... Täällä en näe mitään esteitä teidän nimitykseenne. Jos +ratkaisevana hetkenä sellaisia ilmaantuisi, niin tulevat ne Roomasta. +Olen näet kuullut hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in jo, ennen kuin +hän lähti Lormières'ista, siellä päin toimineen suosittunsa eduksi, +ja yksi ystävistäni, paavillisen lähettiläskunnan jäsen, on minulle +tunnustanut, että ehtoolla ennen kuolemaansa piispavainaja oli tavannut +paavin lähettilään, sekä hänelle esittänyt herra apotti Ternisienen..." + +Tuo se minut häviöön viepi; tuolla hävyttömällä menettelyllään on +piispa de Roquebrun'in onnistunut antaa minulle viimeisen iskun. + +-- Rauhoitu, et sinä ole vielä kuollut. Ei hallitus mene piispojaan +hakemaan paavillisesta lähetystöstä. Kunpa vaan sinun nimityksesi tulee +_Moniteur'iin_ [virallinen lehti Pariisissa], niin Rooma taipuu. + +Rufin Capdepont alkoi taas kävellä edestakaisin. + +-- Pari päivää sitten oli minulla pahoja aavistuksia, mutisi hän. +Koko viime yön vaivasi minua kamala unennäkö. Olin läsnä omassa +haaksirikossani. Tällaiset yölliset kuvailut vavistuttavat mieltä +niinkuin julma todellisuus... Vapisen vieläkin muistaessani sitä. +Olin kapuavinani ylös kiertoportaita keskellä avaraa tornia, joka oli +aivan Pyhän Irinoon tornin rakennusten kaltaisien. Tornin huipulla +loistivat ja välkkyivät kirkkaassa valossa kultalevylle asetetut +piispan virkamerkit: hiippa, sauva ja sormus... Näin ne aivan +selvästi... ja nousin nousemistani yhä ylemmäs ja ylemmäs... Vihdoin +pääsin viimeiselle asteelle. Voi, epätoivoa! Se oli saavuttamatonta... +Ajattelepas, Mical, edessäni oli kymmenen meetrin korkuinen +graniittikuutio, jonka pinta oli sileä ja tasainen kuin peili. +Semmoista möhkälettä löytäisi tuskin kotikylästä Harros'in vuoristosta +Pyrenee'n jättiläiskivien joukosta. Mitenkä oli kiipeäminen mahdollinen +tuota sileätä kovaa pintaa pitkin? Mihinkä olisi jalka nojaunut, +mihinkä käsi tarttunut?... Kylmä hiki valui pitkin kasvojani; minun +piti tuon tuostakin luoda katseeni huikaisevaan hiippaan säilyttääkseni +vähääkään rohkeutta... Hapuillessani suunnatonta kiveä joka taholta, +löysin siinä pieniä halkeamia. Ajan hammas jättää jäljen myös +graniittikiveen. Kynsilläni, jotka raivo teki tavallista vahvemmiksi +ja terävämmiksi, sain minä irroitetuksi muutamia pieniä sirpaleita... +En voi kielin kertoa mitä iloa tunsin, nähdessäni kiven vähitellen +murenevan. Mahdollisesti pääsen ylös asti, rintani paisui ja henkeäni +ahdisti... + +Vihdoin monta tuntia kestäneen työn ja ponnistuksen perästä, olin +valmiina rupeamaan ryntäykseen ilman vähintäkään epäilystä. Käteni +ja jalkani olivat äkkiä muuttuneet eläimen käpäliksi. Pusertauduin +tiiviisti kiinni kiveen, kuin matelija, ja pääsin helposti liikkumaan. +Muistan selvään kuinka kylmä kivi jäähdytti rintaani ja kuinka tässä +asennossa liikuin hitaasti ja varmaan kultalevyä kohden, johonka kaikki +himoni ja haluni olivat kiinnitetyt. Se kysyi voimia ja ponnistusta, +mutta mikä vavahdus koko ruumiissani, huomatessani että pääsin +päämaalia yhä likemmäksi... + +Hiippa ja sauva säteilivät ristissä päällekkäin, ja melkein uletuin jo +niihin koskemaan... Häikäistyneenä, hurmaantuneena, ja voimatta enään +hillitä itseäni, irroitin minä molemmat käteni yhtaikaa, tarttuakseni +saaliiseen. Oi, mikä kamala loppu! Tuki oli äkkiä jalkojeni alta +kadonnut, ja minä putosin Pyhän Ireneon tornin korkeudesta alas +syvyyteen. Tärähdyksestä, jonka sain kolahuttaessani pääni kivikatua +vastaan, heräsin kavahtaen. En voi olla tunnustamatta sinulle, Mical, +että otsani on vieläkin hellä ja että tunnustellessani sitä useampia +kertoja tänäpäivänä olen epäillyt, enkö sitä ole todellakin loukannut! + +Koko hänen olentonsa vapisi ja katseessa oli hurja loiste. + +"Se on lapsellista, keskeytti _siveysopin_ professori. Olkaamme +vakavia." + +-- Vakavia! sitä olen aina ollut. Ethän voi kieltää, että Jumala on +useita kertoja pyhässä Raamatussa unien kautta tehnyt ilmoituksia. Ja +eikö Pariisista tulleessa kirjeessä tuoda esille esteitä, joista meillä +ei ole ollut aavistustakaan?... Rooma, se on tuo suuri graniittimöhkäle. + +-- Mutta eihän se ole sanottu että paavi vastustaa sinun nimittämistä, +jos nimittäin häneltä kysytään, jota minä puolestani epäilen? Ja jos +kerran olet nimitetty, niin mikä estäisi häntä julistamasta sinut +piispaksi. Etkä sinä minun tietääkseni, lukuun ottamatta kirjoitustasi +pappien kokouksesta 1682, koskaan ole lausunut mielipiteitä, jotka +mitenkään sotisivat oikeaa oppia vastaan. + +-- Jumala varjelkoon!... Samassa kuin moitin muutamia paavin +etuoikeuksia, puolustan minä ehdottomasti hänen valtaansa; eikä minulla +ole koskaan ollut vähintäkään aikomusta vastustaa pyhää kirkkoa, +äitiäni. + +-- No, niin! Toivoakseni ei kellään ole mitään sanottavaa +elämän-tapojani vastaan. + +-- Olen elänyt puhtaana, sanoi hän liikuttavalla yksinkertaisuudella, +joka ei antanut pienintäkään aihetta epäilemään tätä arkaa puolta hänen +sisällisessä elämässään. + +-- Näet siis... + + + + +XI. + +Kirkollisasiain ministeerio. + + +Apotti Mical istui suuressa olkituolissaan, pöytään nojaten. Hän oli +syviin mietteisiin vaipuneena. + +Capdepont, joka seisoi vähän matkan päässä, työnsi nojatuolin ystävänsä +luo ja istuutui hänen viereensä. + +-- Rakas ystäväni, sanoi hän, tarttuen Mical'in käteen... + +-- Mutta onhan sinulla kuume! keskeytti tämä, tuntiessaan hänen +tulikuuman kätensä. + +-- Rakas ystäväni, jatkoi Capdepont antamatta häiritä omia ajatuksiaan, +turhaan koitat sinä minua rauhoittaa: minä pelkään ja vapisen kuin +pieni lapsi. Voitko selittää minulle, mistä tulee tuo kauhea lamauttava +pelko, nyt, kun kohtaloni ratkaiseva hetki on käsissä? Muuten ei tässä +enään ole kysymys Pariisista, eikä Roomastakaan, vaan Korkeudesta. + +Hän osotti sormellaan taivasta kohti. + +Mical, koko tässä asiassa, josta kuitenkin elämäni riippuu, olen liian +vähän turvannut Jumalaan... Minä vapisen pelosta... Kun ajatus pyrkiä +piispan istuimelle saakka ensikerran heräsi minussa, niin oli minulla +ainoastaan Kirkon etu päämääränä. Ainoastaan kirkon kunniaksi tahdoin +minä nousta korkeammille arvoasteille. Olla kirkon pylväänä, oi, kuinka +se oli ihana ajatus! Olin silloin vielä nuori, ja vaikka minussa jo +silloin oli herännyt voittamattoman kunniahimon oireita, eivät kovat +taistelut kumminkaan olleet tukehuttaneet innostustani ja viatonta +luonnollisuuttani. Voi noita onnellisia aikoja, jolloin vaatimattomana +sijaispappina palvelin Pyhän Frume'n ja Pyhän Ireneon seurakunnissa! +Mutta kuinka olen sittemmin langennut!... + +Olen pyrkinyt piispaksi, ja kentiesi siksi vielä pääsenkin; mutta +kuka aavistaa mitä tuskia se on minulle tuottanut ja mitä nöyryytystä +kysynyt?... + +Oi, jotakin raivostuttavaa on tuossa nöyryyttävässä asemassa, +jonka maallinen laki on määrännyt papeille, joitten lahjat ja avut +oikeuttavat heitä tavoittelemaan kirkollisia arvoasteita. Jollei +todellakaan voida päästä siihen, että uskovaiset itse valitsevat +piispansa, niinkuin oli pyhänä lapana kristikunnan ensiaikoina, niin +miksi ei voitaisi järjestää jokaisen hiippakunnan papistoa erityiseksi +vaalikunnaksi, ja sallia sen ylimmän kaitsijansa kuoltua itse valita +toinen avonaiselle istuimelle? Siten olisi papinarvo ja kunnia +ylimalkaan turvattu, sekä samalla myöskin paavin arvo ja kunnia, jota +joka päivä vaaditaan, jopa usein vastoin tahtoansakin, vahvistamaan +hallituksen esittämiä vaaleja. Mutta mitä vielä? Asetettuansa kaikki +laitokset tahtonsa alle, teki Ensimmäinen Konsuli kirkonkin valtansa +alaiseksi. Koska piispat olivat mukavia omaintuntojen hallitsijoita, +niin piti hän tärkeänä saada nämätkin uudenlaiset valtansa toimimiehet +käskettäväkseen. Siinä oli uusi herruuden välikappale, _instrumentum +regni_... + +Ja miten on sitten käynyt? Kun kirkko oli hyväksynyt ja alistunut +konkordaatein alle, jotka ikäänkuin rautakahleilla kiinnittävät +sen kansojen valtiolliseen elämään, on sen täytynyt kärsiä osansa +kaikista valtiollisista tapauksista ja muutoksista. Luotuna +liitelemään pilvissä, kansoja ja kuninkaita ylempänä, on se nyt nähty +riippuvaisena viheliäisimmistä maallisista pyrinnöistä ja sen kautta +joutunut vihan ja ylenkatseen alaiseksi. Kun kirkko, sen sijaan että +se olisi säilyttänyt jumalallisen itsenäisyytensä, on antautunut +ruhtinaitten alamaiseksi, niin onhan ihan luonnollista että tähän +kapinalliseen aikaan vihamielinen ja sokea kansa pitää sitäkin osaltaan +edesvastauksen alaisena... + +-- Oi, Mical, jatkoi hän sydäntä särkevällä surumielisyydellä, +kuinka usein olen tuntenut inhoa ja vastenmielisyyttä, vaeltaessani +kunnianhimon vaarallista tietä ja eksyessäni Thévenot'in perheen +seuraan, joka on yhdistetty toimintaani keinottelujen halpamaisissa +puuhissa. Ensimäkien käyntini kirkollisasiain ministerin luona oli +tuskan ja kauhistuksen hetki. Herra Bonnardot, joka oli seurannut +mukanani, koitti tietysti kaikin tavoin lieventää tehtäväni ikävyyttä. +Mutta minun täytyi istua etehisessä kahdenkymmenen muun hakijan +seurassa, ja siinä tulin minä tuntemaan koko kurjuuteni syvyyden. +Kuvaileppas että kohtalo oli asettanut minut vastapäätä suurta peiliä, +niin että kun vähääkään päätäni kohotin, näin minä edessäni viheliäisen +olennon, joka hätääntyneenä pyöritteli hattua sormiensa välissä, +tietämättä miten olla ja menetellä. En voi sanoin kuvata mitä inhoa +papin takkini, vyöni ja kaulukseni minussa herättivät. Mitä! olinhan +minä pappi, Jumalan valitsema sielujen hallitsija, rauhoittaja ja +puhdistaja, ja nyt istuin minä etehisen kuluneella penkillä, kädet +polvilla, katse sammunut, selkä kumarassa, niinkuin orja, joka odottaa +selkäsaunaa! Mical, minä olen kärsinyt tämän häpeän... + +Tätä muistaessaan ei hän voinut pysyä paikallaan; hän nousi ylös, ja +tehden raivoisia liikunnoita alkoi hän uudelleen kulkea edestakasin +huoneessa. + +-- Suoraan puhuen, sanoi siveysopin professori, olisin toki luullut +sinua enemmän karaistuneeksi. + +-- Karaistuneeksi! huusi hän. + +Hän pysähtyi. Ja tuijottaen ystäväänsä palavilla silmillään huusi hän: + +-- Mitä? luuletko sinä todellakin, että kaikki nuo ministerin etehiseen +läjäytyneet ihmiset, tahi että itse ministerikään olisivat minua +peloittaneet? Minä pelkäsin itseäni, houkkio! siinä kaikki. Tiedätkö +mikä minut saattoi araksi ja hätääntyneeksi? Se oli ylenmääräinen +voimani. Sellainen saattaa tapahtua minun luontoisille miehille. Muuten +papillinen arvoni, jota en koskaan ole niin elävästi tuntenut, painoi +ja musersi minua koko voimallaan, jonka Jumala on siihen liittänyt... +_Tu es sacerdos in aeternum_! [Sinä olet pappi ijankaikkisesti.] Nuo +kauheat sanat kaikuivat korvissani... Jos olisin ollut maallikko, +niin olisin ylpeänä istunut tuolla häväistyksen penkillä, mutta minä +olin pappi, ja koska papin ei milloinkaan sovi tunnustaa hyväksyvänsä +häpeällisiä vaikuttimia, ja koska läsnäoloni tässä huoneessa sisälsi +semmoisen tunnustuksen, niin painoi häpeä päätäni alas. Astuessaan +piispan, kardinaalin, tahi itse paavin eteen, saattaa yksinkertaisinkin +pappi täysin ylläpitää oman arvokkuutensa, mutta ministerin edessä +on jokainen tunteva itsensä halpamaiseksi, jollei hän ole hävytön. +Kummallista! kun vuoroni tuli astua tuon korkean herran eteen, +jota olin tullut kumartelemaan, kuohahti minussa vihan vimma. Olin +nöyrä, mutta mieleni oli täynnä kapinanintoa. Jos ministeri, jäykkä, +juhlallinen mies, olisi yhdenkään sopimattoman sanan lausunut, olisin +minä hyökännyt esiin... Mistä tuo suunnaton kätketty viha? kysynet sinä +varmaan. Siitä että ulkopuolella kirkon pyhää arvojärjestystä ei sovi +olla mitään valtaa yläpuolella meitä. Me emme ole luodut kumartamaan +maallikoita, vaan maallikot ovat luodut lankeamaan polvilleen meidän +jalkaimme juureen. Meille ovat nämä sanat sanotut: "_Te olette maan +suola_." + +-- Noiden periaatteiden mukaan olisi sinun pitänyt yliseminaarista +päästyäsi hakea itsesi Harros'in pastoriksi, ja pysyä siellä elämäsi +loppuun. + +-- Mistä tiedät etten sitä pitkänä taisteluni aikana ole monesti +katunut? + +Mical vastasi ivallisesti hymyillen: + +-- No, voithan sinä tuon halusi tyydyttää vielä nytkin. Olethan nyt +hiippakunnan päämies, minkätähden et nimitä itseäsi pastoriksi kylään, +joka sinua enintäin viehättää? + +-- Sinä pilkkaat, etkä näe mitä hirveitä tuskia minä kärsin! sanoi +Capdepont vakavalla äänellä. + +Mical nousi ylös, ja liikutettuna tarttui hän ystävänsä käteen: + +-- No niin, sanoi hän leikki äänellä, liioittelu sikseen. Nyt on jo +aika katsoa asiaa terveillä silmillä, eikä antautua mielikuvituksen ja +harhanäköjen johdatettavaksi. Oi! syytä on todellakin moittia sinua +epäkäytännölliseksi! Neroa sinulla lienee, mutta selvää järkeä sinulta +usein puuttuu... + +-- Jatka. + +-- Mistä tässä oikeastaan on kysymys? Pelkäätkö sinä, että jos keisari +nimittää sinut Lormières'in piispaksi, paavi, jossa on edeltäpäin +herätetty epäluuloa sinua kohtaan, kieltäisi vahvistustaan. Tämä seikka +tosin minuakin huolestuttaa, mutta en minä liiallisuuteen mene. Jos +hänen ylhäisyytensä de Roquebrun nauttikin siksi paljon luottamusta +Vatikaanissa, että on saanut valituksensa kuulluiksi, niin ei Rooma +muistaakseni ole siinä asemassa, että se uskaltaisi liiallisella +vihamielisyydellä kohdella hallituksen päätöksiä. Paavi elää Ranskan +armeijan suojeluksessa. + +-- Mutta tiedätkö mitä hra de Roquebrun'in viha on voinut keksiä minun +turmiokseni? Etkö enään muista, kuinka tuo mies, kokonaan piispallista +arvoa vailla, alhaisten keinottelujen kiihottamana, rohkeni täydessä +istunnossa, koko hiippakunnan papiston edessä julkeasti kohottaa +kättänsä minua vastaan ja mutista manauksen sanoja? + +-- Tuo kohtaus on vielä silmieni edessä. Hän vertaili sinua +_Luciferiin_, pimeyden ruhtinaaseen... Mutta älkäämme nyt kiihottako +itseämme turhaan. + +-- No, ole sitten mainitsematta de Roquebrun'in nimeä! huudahti Rufin +Capdepont, jonka raju luonto, hetken masentumisen jälkeen pääsi +valloilleen. + +Apotti Mical vaipui hetkeksi mietteisiin. Äkkiä tarttui Capdepont +leveillä käsillään ystävänsä laihoihin olkapäihin, ja ravisti hänet +melkein kumoon. + +-- Mitä sinä ajattelet? kysyi hän, tuijottaen kirkkailla, +fosforikiiluisilla silmillään Mical'iin, joka säikähtyneenä painoi +päänsä alas. + +Kuitenkin seisoi professori, yhä vaan miettien, hiiskumatta sanaakaan. + +-- Armahda minua! mutisi Capdepont melkein rukoilevalla äänellä. + +-- Ajattelen vaan, sanoi Mical hitaasti, että mitä syytöksiä sinua +vastaan Roomassa lieneekään tehty, löytyy kuitenkin keino saada ne +kumotuksi. + +-- Keino? + +Varapiispan kasvot selvenivät hirveästä jännityksestä. + +-- Ei meidän tarvitsisi muuta kuin Roomassa yrittää mitä olemme +Pariisissa yrittäneet. + +-- Anomusesityskö? + +-- Ei, vaan pitkä kirjoitus paaville, jossa esitettäisiin sinun +täydellinen oikeauskoisuutesi, ja sinun muuttumaton kunnioituksesi +pyhää istuinta kohtaan. + +-- Ja kuka todistaisi noiden mielipiteiden todenperäisyyden? Oikeastaan +ovat ne kyllä minun omiani; mutta enkös minä toimillani Pariisissa tuon +hallituksen luona, joka kaiken mokomin etsii gallikaanilaisia, ole +näyttänyt luopuneeni niistä. + +-- Ensiksikin lukuisia otteita teoksistasi, ja toiseksi +allekirjoitukset... + +-- Allekirjoitukset?... Melkein kaikki tänne kutsutut papit ovat +palanneet takasin seurakuntiinsa. Pitäisikö heidät kaikki uudestaan +kutsua kokoon?... + +-- Mitä me heitä kaikkia tarvitsisimme!... Kunhan vaan tuomiokapituli +antaa sinulle puoltolauseensa. Yksitoista nimeä, siinä on jo kylliksi. + +-- Tuomiokapituli! huudahti Rufin Capdepont. Oi, Mical, sinulla on +tavasta oivallisia päähänpistoja... + +-- Ranskassa supistuvat tuomiokapitulin etuoikeudet niin mitättömiin, +että sen olemassaolo piispan rinnalla on tarpeetonta turhuutta. +Roomassa on toisin: siellä ovat kapitulit säilyttäneet muinaisten +kirkollisten laitosten koko arvon, ja sinä arvaat mitä se merkitsee... + +-- Tietysti... Mutta oletko varma tuomiokapitulin suhteen? Minulla on +tiedossa ainakin kolme tahi neljä vastahakoista... + +-- Tuomioherrat tottelevat arkkipappiansa, ja vanha Clamouse, +huolimatta äskeisestä heikkoudestaan, tulee meitä seuraamaan. Ja mitä +muuten vastahakoisiin tulee, olen minä käyttävä sotataitoani heitä +vastaan. + +Vikkelästi kuin orava kävi hän hattuunsa kiini. Capdepont katseli +häneen hämmästyneenä ja uteliaana. + +-- Tänä iltana tuon uutisia! sanoi siveysopin professori poistuen ovea +kohti. + +Capdepont riensi hänen jälkeensä, ja pysähdyttäen hänet äkkiä, lausui +hän: + +-- Ystäväni, vastikään valittelin, että -- tässä tärkeässä asiassa, +minun piispaksi pääsemisen asiassa -- olen laiminlyönyt Herran nimen +avuksi huutamista. Eikö olisi syytä, nyt kun ryhdytään viimeisiin +yrityksiin, langeta polvillemme hänen eteensä?... + +Hänen äänensä vapisi. + +Mical oli pysähtynyt, ja antoi nyt kulettaa itsensä pöydän luokse. +Suuren paperikasan päällä makasi kaunis norsunluinen ristiinnaulitun +kuva kellastuneet käsivarret ojennettuina. + +He laskeutuivat polvilleen paljaalle kivilattialle. + + + + +XII. + +Ristiin naulitun ääni. + + +Seuraavana aamuna hyvin aikaiseen poistui apotti Capdepont +yliseminaarista, sulkeutuakseen yksinäisyyteen piispanviraston suureen +saliin. Suuri kirjekasa odotti häntä pöydän kulmalla, jonka tuntematon +käsi oli puhdistanut tarpeettomista papereista. Herra varapiispa +selaili kiireisesti kirjeitään, ja säihkyvin silmin tarttui hän äkkiä +pieneen neliskulmaiseen kirjeeseen, jonka kuoren karkea kirjoitus +melkein kokonaan peitti. Capdepont luki alun kirjettä... Kasvonsa +kirkastuivat ja huulet vetäytyivät hymyyn... Hän käänsi lehden ja +jatkoi... Samassa oli hänen muotonsa jälleen synkistynyt, ja sileä otsa +vetäytynyt syviin kurttuihin. + +-- Siihen se päättyi! mutisi hän. Irvissä hampain rutisti hän kirjettä +luisien sormiensa väliin. Hän vaipui tuolilleen, voimatonna ja +masentuneena ikäänkuin olisi voimallinen isku häntä kohdannut. + +Tuo kirje, jonka ensi rivit olivat saaneet julman papin hymyilemään, +mutta jonka loppusanat näyttivät hänen kukistaneen, oli parooni +Thévenot'ilta. + +Lähetettynä Pariisiin ajamaan asiata, jota hän vuosia sitten oli saanut +harrastamaan niinkuin omaansa, antoi hän nyt sieltä tarkan kertomuksen +toimistaan. + +-- Hän oli onnistunut saada vanhan ystävänsä, Dupin vanhemman, +tätä nykyä senaattori ja kassatsioni-oikeuden kenraali-prokuraattori, +puolustamaan Capdepont'in vaalia. Eikä hän voinut sitä epäilläkään, +ettei "Kirkko-oikeuden" käsikirjan tekijän hyväntahtoinen välitys olisi +tehnyt lopun keisarin epäilyksistä... + +Mutta suureksi onnettomuudeksi oli kuitenkin varma, että huolimatta +keisarinnan hartaista pyynnöistä, joka yhä vieläkin suurella +kiintymyksellä seurasi suosittunsa menestystä, oli kenraali de +Roquebrun'in onnistunut veljeltänsä perityn vihan kiihottamana, saattaa +keisari häilymään apotti Capdeponi'in ja apotti Ternisien'in välillä. +Apotti Ternisien'illä oli suuri omaisuus, ja tämä seikka oli suuresta +merkityksestä hallitukseen katsoen. Rikas piispa on hyödyksi sekä +kirkolle että valtiolle... + +Muutoin oli valtakirja jo tehty. Oli vaan tietämätöntä kummanko nimi +oli siihen kirjoitettu... + +Mitä tulee apotti Ternisien'iin, jota hän mielellään olisi tahtonut +tavata kuulustellakseen hänen mielipiteitään, niin ei hän ollut +nähtävänä Pariisissa. Toimitettuaan suosijansa ruumiin huolellisesti +balsamoiduksi, oli hän kadonnut tietämättömiin. Arveltiin hänen +matkustaneen Arras'iin, de Roquebrun'in omaisten luokse, juhlallisesti +hautaan saattaakseen Lormières'in piispavainajaa. + +Apotti Ternisien'in toimia oli valvominen, ja niitä hän valvoisikin +tarkkaan... + +Tuo Ternisien, joka asettui hänen kunnianhimonsa tielle, syöksi Rufin +Capdepont'in alakuloisuuden ja epätoivon tuskalliseen taisteluun. +Uskallettiinko todellakin hänen rinnallensa asettaa miestä, joka +tuskin oli neljääkymmentä vuotta täyttänyt, ja joka oli kirkolle +aivan tuntematon, eikä sanalla taikka kynällä koskaan pienintäkään +palvelusta sille tehnyt. Mikä olikaan tuo Tivolin Fransiskaanein +luostarista äskettäin päässyt nuori, kaikkia todellisia ansioita +kaipaava pappi hänen rinnallaan, joka kahdenkymmenen vuoden kuluessa +ei ollut päiväksikään lakannut puhumasta eikä kirjoittamasta; joka +oli kirkolle lahjoittanut useita polvikuntia eteviä ja hyväavuisia +pappeja; joka oli toimittanut uuden painoksen pyhän Thomas Aqvinolaisen +teoksista, julaissut useampia tieteellisiä tutkimuksia, joista yhtä +"_De Auctoritate_", luettiin useammassa kuin kolmessakymmenessä +seminaarissa; joka oli selityksillä varustanut pyhän Augustinon ihanat +"_Solilogues_"; joka paraikaa valmisteli teosta, missä selitettäisiin +hämäräksi jäänyttä historiallista seikkaa: _Paavi Sixtus V:n ja +Espanjan kuninkaan Fiilip II:n väliset suhteet_? + +Tuntien kieltämättömän etevämmyytensä ajatteli hän tavasta säälien +kilpailijaansa. + +-- Mitä vielä! sanoi hän itsekseen ylenkatseellisesti olkapäitään +kohottaen, me emme ole luodut yhteen törmäämään samalla tiellä. + +Mutta kumminkaan hän ei voinut epäillä, että se juuri oli herra de +Roquebrun'in entinen sihteeri, joka seisoi häntä vastaan. + +Capdepont jäi liikkumattomana seisomaan, tuijottaen asiamiehensä +parooni Thévenot'in kirjeeseen. Tuo onneton paperilappu käpertyi +yhdeksi mytyksi hänen kangistuneissa sormissaan. + +Mitä aikoi hän? + +Hän näytti miettivältä... + +Yhtäkkiä kohotti hän molemmat kätensä ylös ja laski ne sitten pöydälle. +Paperit kahisivat hänen käsissään, vihot irtautuivat ompeleistaan ja +hajosivat pitkin lattiaa. Viha kuohui korkeammilleen, ja jos Seneca'n +sanoissa todellakin on perää, että _ihmisessä ovat Jumala ja eläin +toisiinsa sidotut_, niin voidaan sanoa, että meidän raivopäässä +tiikeri, jonka toverit olivat hänessä nähneet, nyt oli murtanut +kahleensa ja alkoi kiljua. + +Tapansa mukaan, kun myrskyiset ajatukset häntä vaivasivat, rupesi +hän tietämättään kulkemaan edestakasin huoneessa. Hän kulki seinästä +toiseen, otsa rypyssä ja tukka pystyssä kuin jalopeuran harja, milloin +liikuntoihin, milloin sanoihin vihaansa purkaen. Hän, joka oli +selittänyt Augustinon yksinpuhelot _(Soliloques)_, tuon suuren miehen, +jolla myöskin oli intohimoinen, vaikka rakkauden kautta (_caritate_, +niinkuin hän itse sanoo) kukistettu luonto, hän antautui nyt vuorostaan +katkeran suloiseen nautintoon antaa ajatuksensa vapaasti vieriä +yksinäisyydessä. + +Tuossa hurjasti kävellessään tulkitsi hän itsekseen suurella +tarkkuudella elämänsä pitkälliset kärsimykset. + +Noin kaksikymmentä vuotta sitten oli hänen tautinsa alkanut. +Mielihyvällä hän muisteli oloansa Pariisissa. Kaikki näytti hänestä +silloin niin kauniilta; tulevaisuus avautui suuremmoisena ja +loistavana hänen edessään; olihan hän silloin niin nuori! Oi! sitä +nuoruutta!... Mutta äkkiä olivat hänen ajatuksensa siirtyneet piispa +de Roquebrun'iin. Hän pysähtyi. Pimennosta näki hän leppymättömän +vihollisensa ilmestyvän, hän seisoi siinä, aivan lähellä häntä... + +Capdepont seisoi paikallaan, eikä uskaltanut hievahtaakaan. Liiallinen +vihansa oli tehnyt hänet tunnottomaksi, mykäksi, jähmettyneeksi. +Silmät loistivat päässä kuin hehkuvat hiilet, tuijottaen olentoon, +jonka hän oli edessään näkevinään. Vaivalla saatuaan jalkansa maasta +irroitetuksi, astui hän askeleen eteenpäin, ja samalla irtautui +hervoton kielensäkin suussa. + +Jonkinmoinen kiihkeä mielenhäiriö kohotti hänen raivonsa +ylinamilleen. Vast'ikään oli hän syyttänyt herra Jérôme Bonnardot'a +välinpitämättömyydestä, Thévenot'in perhettä yksinkertaisuudesta, +Pariisin arkkipiispaa, jonka hän oli saanut apuansa lupaamaan, +itsekkäisyydestä, ja kaikkia ystäviänsä typeryydestä; mutta mitä +olikaan, josta hän ei syyttänyt hänen ylhäisyyttään de Roquebrunia? + +Hänen mielestään oli Lormières'in piispa vainaja todellinen, ehkäpä +ainoakin syyllinen. Syydettyään häntä vastaan hävyttömimpiä herjauksia, +meni hän ilkeydessään niin pitkälle, että kielsi vainajaparalta +yksinkertaisimman rehellisyyden käsitteenkin. Saatuaan tilaisuuden +todeksinäyttää erään kolmentuhannen frangin vaillingin hiippakunnan +kassassa, vaillingin, joka piispavainajan runsaisiin almunantoihin +katsoen oli varsin oikeutettu, syytti hän häntä nyt rahan varkaudesta, +samoin kuin ennen oli häntä piispansauvan varkaudesta syyttänyt. + +Onko ihmislapsi todellakin semmoiseksi luotu, että hän, himojen valtaan +jouduttuaan, saattaa siihen määrin alentua? Oh! semmoiseksi hän on +luotu. Heikompana luonteena, olisi Capdepont kenties ollut hillitympi; +mutta tuon voimakkaan, riippumattoman, hallitsemaan luodun luonteen +täytyy jo verensä ja hermostonsakin määräämänä esiintyä liiallisena. +Muutamissa luonteissa, kuulukootpa ne sitten mihin yhteiskuntaluokkaan +tahansa, on olemassa vastustamaton taipumus julmuuteen. + +Äkkiä kuului liikettä ja ihmisääni oli lausunut jotakin suuressa +huoneessa... + +Herra varapiispa, joka juuri paraillaan oli pahasti parjaamassa apotti +Ternisien'iä, tuota loukkauskiveä, jonka piispa de Roquebrun hautansa +syvyydestä heitti häntä vastaan, jäi äkillisen kauhun valtaamana +äänettömänä seisomaan... + +Mistä tuli tuo ääni, jonka hän niin selvään oli kuullut? + +Kauhistuneena katseli hän joka nurkkaan ja pitkin paljaita seiniä. Ei +mitään. Hän käänsi katseensa pöytään. Oi kauhistusta! Oi ihmettä! Eikö +ristiinnaulitun pää liikkunut? Kenties hän se oli puhunut. Mitä oli hän +sanonut? + +Hän kuunteli... + +Rufin Capdepont vapisi koko ruumiistaan, sillä eivät pitkälliset +opinnot, eikä seurustelu yksistään miesten kanssa ollut poistanut tästä +kokonaisesta luonteesta taikauskoisuutta. Pappina ja talonpoikana uskoi +hän aina ihmeitä... Jumala oli astunut väliin... Jumala oli tullut +häntä tuomitsemaan... Ehkä hän uhkasi häntä! + +Hän lähestyi kunnioituksella pöytää, ja notkistaen polvensa pyhän +ristiinnaulitun eteen, niinkuin hän oli edellisenäkin iltana Mical'in +kanssa tehnyt, antautui hän hartaaseen rukoukseen. + + + + +XIII. + +Pyhän Ireneon tuomiokapituli. + + +Tässä papille niin luonnollisessa asemassa tapasi tuomiokapituli Rufin +Capdepont'in, astuessaan sisään apotti Mical'in johdolla. Arkkipappi +Clamouse lähestyi häntä ja kosketti vapisevalla kädellä polvistuneen +virkaveljensä olkapäätä. Tämä katsahti äkkiä ylös: kasvot olivat +kalpeat ja hehkuvilla poskipäillä saattoi eroittaa paikkapaikoin +kosteita kyyneleen jälkiä. Rukous, tuo ihmisen käsillä oleva, pyhä +uhrikirves, oliko se avannut hänen sydämensä? Oliko hän itkenyt?... + +Hän nousi ylös ja tervehti tuomiokapitulin jäseniä. + +-- Herra varapiispa, alkoi arkkipappi Clamouse puhua, tuomiokapitulin +ja koko hiippakunnan papiston paraillaan riemuitessa teidän läheisestä +piispanistuimelle nousemisestanne, on ikäviä ja huolestuttavia +huhuja alkanut liikkua. Toivossa saada kotisihteerinsä korotetuksi +piispanistuimelle saakka, oli hänen ylhäisyytensä de Roquebrun +kuolemansa edellisenä iltana ilmiantanut teidät paaville harhaoppisten +mielipiteiden kannattajana. Pyhän Ireneon tuomiokapituli ei ole voinut +jäädä välinpitämättömäksi tällaisen loukkauksen suhteen, joka sitä +kohtaa sen etevimmän jäsenen persoonassa, ja tuntien teidän oppinne +puhtauden, sekä luettuaan teidän teoksenne, on se laatinut seuraavan +vastalauseen, jonka se jo tänäpäivänä lähettää Vatikaaniin. + +Silloin alkoi arkkipappi lukea, niin suurella tarmolla ja +juhlallisuudella kuin hänen korkea ikänsä suinkin salli, kuuden +sivun pituista kirjoitusta, johon oli sekoitettu koko joukko otteita +yliseminaarin ylijohtajan teoksista. Tämä kaikki oli kirjoitettu +sillä yksinkertaisella ja raa'alla latinan kielellä, jota ei tunnettu +keisarikunnan Roomassa, mutta jonka paavikunnan Rooma on levittänyt +ympäri maailmaa. + +Apotti Capdepont oli kuunnellut vakavasti silmäkulmiaan rypistämättä. + +-- Hyvät herrat, sanoi hän vihdoin, en voi olla lausumatta syvää +liikutusta, jonka teidän kaunis ja hyväntahtoinen yrityksenne minun +maineeni puhdistamiseksi pyhän isän luona, on minussa herättänyt; minä +kiitän teitä. Kiitän erittäinkin teitä, herra arkkipappi, joka olette +aina ollut ensimmäinen ryhtymään aseisiin, kun minun puolustuksestani +on ollut kysymys, ja väsymättömästi olette edestäni taistelleet +vihollisiani vastaan. En tiedä mikä kohtalo tulee tuon tärkeän Roomaan +lähetettävän paperin osaksi, mutta en voi epäilläkään ettei se, paavin +käsiin jouduttuaan, tulisi tekemään tyhjäksi piispa de Roquebrun'in +valheelliset syytökset. Olen kirjoittanut esipuheen Bossuet'in +"_Déclaration'iin_" (Julistukseen). Mutta mitäpä se merkitsee? +Sentähden, että olen suuren Meaux'in piispan esimerkkiä noudattaen +puolustanut muutamia Ranskan kirkon vanhoja oikeuksia, tahdotaan minua +syyttää kapinallisuudesta paavia kohtaan. Pius IX, kaikkia edeltäjiänsä +kokeneempi, tietää liiankin hyvin, mihinkä pakkotilaan meidät asettaa +maallinen laki, joka kahlehtii kirkkoammekin, voidakseen uskoa niitä +syytöksiä, joita on uskallettu heittää minua kohtaan. Hyvät herrat, +te, joidenka katseet ja sydämmet aina ovat olleet käännetyt Roomaa +kohti, tuota taivaan valoa, _lunea in coelo_, kohti, tahdotteko +kuulla tunnustukseni? Konkordaatin pakotuksesta olen minä gallikaani, +ranskalaiskirkollinen, syystä kun en taida olla ultramontaani, +roomalaiskirkollinen. Ymmärrättekö minua?... Kunpa hallitus, joka +niin hävyttömästi on anastanut itselleen oikeuden nimittää piispoja, +-- _nimittää_, kuuletteko te? -- kunpa hallitus vaan on valinnut +Rufin Capdepont'in, niin tulee Rufin Capdepont loistavalla tavalla +todistamaan, että hän, samoin kuin kaikki tekin, rakastaa Roomaa ja +halveksii Pariisia. + +-- Eläköön Pius IX! huusi apotti Mical, kohottaen kätensä paavin kuvaa +kohden seinällä. + +-- Eläköön Pius IX, uudisti Capdepont innokkaasti. + +-- Eläköön Pius IX! huusivat kaikki tuomioherrat yhteen ääneen. + +Ovelta kuului kumea kolkutus. + +Apotti Mical meni aukasemaan. + +Oi hämmästystä! Kynnyksellä seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +entinen kotisihteeri apotti Ternisien kalpeana, väsyneenä ja pölystä +harmaana. + +Mitä, tekö täällä! muukalainen meidän hiippakunnassamme, kuinka te +uskallatte!... huusi Rufin Capdepont ja hyökkäsi eteenpäin sulkeakseen +häneltä tien. + +-- Herra varapiispa, sanoi apotti Ternisien erinomaisella lempeydellä, +tulen juuri Pariisista, josta tuon hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun-vainajan ruumiin. + +-- Eikö Arras'in hautausmaassa ollut sijaa hänen ruumiilleen? + +-- Ettekö tiedä, herra, että vuosisatojen kuluessa, Lormières'in +piispat ovat haudatut tuomiokirkon hautaholviin? + +-- Pyhän Ireneon holviinko, piispa de Roquebrun? + +-- Vanha tapa... + +-- Ja oletteko otaksunut minun rupeavan hautausta toimittamaan? + +-- Olen, hyvä herra... Mutta jos te kieltäydytte, niin luotan +Lormières'in kaupunkiin, joka on piispavainajalleen varmaan toimittava +kunnialliset hautajaiset. + +-- Se on häväistys! + +-- Itsehän niin tahdotte... Kansa kokoontuu jo lukuisasti asemalle, +ja tehdaskaupungin naiset, jotka eivät voi hyväntekijäänsä unhoittaa, +ripottelevat sypressin oksia kaduille, joita myöten juhlasaatto tulee +kulkemaan. + +-- Juhlasaatto!... Mistä juhlasaatosta te puhutte, jos saan luvan +kysyä? virkkoi apotti Capdepont ivailevalla kummastuksella. + +-- Siitä, jonka etupäähän te, varapiispan arvonne tähden, olette +velvollinen asettumaan. + +-- Minäkö velvollinen! Uskallatteko te puhua minun velvollisuuksistani? +Minä en ole niitä koskaan laiminlyönyt, ja suokoon taivas että piispa +de Roquebrun'kin olisi ollut omilleen yhtä kuuliainen. Hiippakunta +ei ole missään kiitollisuuden velassa tuolle miehelle, joka on sen +saattanut onnettomuuteen ja perikatoon. Eikö hän ollut se, joka muka +parantaakseen liturgiiaamme (käsikirjaamme), mullisti sen perin +pohjin. Eikö se ollut hän, joka aina säälimättömyydellä kohteli +maaseutumme pappiparkoja. Eikö se ollut sama mies, joka tuonoin +karkoitti yliseminaarista kaikki sen etevimmät ja kunnioitettavimmat +opettajat? Ja eikö se vihdoin ollut hän, joka vasten koko hiippakunnan +toivoa saada nähdä minut kerran Lormières'in piispanistuimella, lähti +salaisesti Pariisiin tehdäksensä minulle mahdottomaksi tulla piispaksi +nimitetyksi? + +-- Rauhoittukaa, hyvä herra, teidän asianne eivät ole niin huonolla +kannalla kuin näytte luulevan. + +-- Mistä te sen tiedätte? + +-- Jos olette pelänneet minun nimeni olevan teidän tiellänne, niin +saatte olla aivan huoletta, sillä minä en koskaan tule piispaksi. + +Tämä odottamattoman suora tunnustus saattoi Capdepont'in hämilleen. +Mutta muistaen Machiavel'iä, pelkäsi hän herkkäuskoisuudessaan, +tulevansa petetyksi. + +"Itaalialainen!" mutisi hän hampaittensa välissä. Ja korotetulla +äänellä tiukasti aukonaisilla suurilla silmillään tähystäen +Ternisien'iä jatkoi hän: + +-- Ja kumminkaan ette voi valheeksi väittää, että olette Pariisissa +ollessanne tavannut paavin lähettilään, ministerin ja ehkäpä +keisarinkin... + +-- Olen tuntenut hänen ylhäisyytensä paavillisen lähettilään jo Rooman +ajoiltani asti, kaksitoista vuotta sitten. + +-- Entäs ministerin? + +-- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in terveyden tila oli niin huono, +että pidin velvollisuutenani seurata häntä kaikkialla. + +-- Tuileries'iinkin? + +-- Sinnekin, kun hänen asiansa niin vaativat. + +-- Hänen asiansa! huudahti apotti Capdepont kiihtyvällä vihalla. +Tarkoitatte epäilemättä omia asioitanne? + +-- Teidän ansanne eivät ole erittäin hyvästi kätketyt, hyvä herra, enkä +minä niihin mene. Koska minulla ei ole tapana kiivastua, niin puhun +ainoastaan sen, minkä pidän tarpeellisena. + +Tämä kylmäverinen hillitty vastaus koski Rufin Capdepont'ia niin kuin +ruoskan isku kasvoihin. + +-- Kuuletteko, hyvät herrat, kuuletteko! huusi hän vihan vimmassa. +Olenhan teille sanonut, että apotti Ternisien on tarkkaan tutkinut +kirjaa _Ruhtinaasta_! [Machiavel'in kuuluisa teos]. Hän osaa vaieta +ja puhua asianhaarain mukaan. Siinä se on valtioviisauden ydin. +Minkälainen piispa hänestä tulisi, jos hänen suosijansa puoltosanaa +todellakin kuultaisiin!... + +Apotti Ternisien astui tyynenä askeleen eteenpäin. + +-- Kieltäydyttekö siis lopullisesti toimittamasta hänen ylhäisyytensä +de Roquebrun'in juhlallisia hautajaismenoja? + +-- Kieltäydyn. Jos haluatte haudata Pariisista tuomanne ruumiin, niin +on se vapaassa vallassanne; mutta älkää toivoko että kukaan meistä +tulee ottamaan osaa niihin juhlamenoihin. + +-- Hyvä! Iltapäivällä, kello neljän aikaan, pukeudun messupaitaani ja +toimitan itse ruumiin muuttamisen asemalta. Uskollisen kansan läsnäolo +lohduttaa minua siitä että valansarikkonut papisto pysyy etäällä. + +Hän poistui kumartaen. + +Papit, jotka olivat ällistyneenä katsoneet tätä kauhistavaa kohtausta, +kuiskailivat keskenään. + +Äkkiä riensi apotti Mical ovea kohti, mutta varoillaan oleva Capdepont +kävi tiukasti kiinni hänen käsivarteensa. + +-- Minnekkä aiotte semmoisella kiireellä? kysyi hän. + +-- Menen ilmoittamaan apotti Ternisien'ille, että te itse tahdotte +toimittaa juhlamenot. + +-- Kiellän sen; se olisi petos teidän puoleltanne! + +-- Tahdotteko te siis ehdottomasti joutua perikatoon? + +-- Tahdon! + +Tämä raju huudahdus valaisi uuden piirteen tämän papin luonteessa; +vihalla oli hänessä vielä syvemmät juuret kuin kunnianhimolla. + + + + +XIV. + +Lavernède ja Ternisien, + + +Poistuttuaan piispan virastosta läksi apotti Ternisien kulkemaan pitkin +Saint-Frumence'n yksinäistä katua, Castagnerte'n taloa kohti. Siellä +odotti häntä malttamattomuudella kreivi de Castagnerte, sekä kenraali +de Roquebrun, joka oli saapunut Pariisista velivainajaansa hautaamaan. + +Syvästi liikutettuna Capdepont'in kiivaasta päätöksestä ja huolimatta +kiireisestä asiastaan, astui apotti Ternisien verkalleen pitkin katua. +Mitä hän sanoisi kreivi de Castagnerte'lle ja mitä erittäinkin kenraali +de Roquebrun'ille? Ei mikään loukkaa ja nöyryytä pappia niin kuin +täytymys tunnustaa maallikolle kirkon taikka virkaveljien heikkoja +kohtia. Hänen mielestään olisi uskonnolle suuri vahinko siitä, jos +uskovaiset oppisivat tuntemaan papiston keskinäisiä riitoja. Jumala +näkee nämä häpeäpilkut, ja siinä on kyllä. + +Hän oli jo lähellä Castagnerte'n ovea, eikä vieläkään tiennyt miten +asian selittäisi. + +Kreivi de Castagnerte'lle olisi hän kyllä voinut kertoa asianlaidan +semmoisenaan, sillä hän oli uskonnollinen mies ja tunsi vanhastaan +Rufin Capdepont'in luonteen; mutta vainajan veljelle hän ei tahtonut +mitään ilmaista koko tapauksesta. + +Jos herra de Roquebrun, vanha kiivas soturi, saisi kuulla, että +hiippakunnan varapiispa kieltäytyy toimittamasta juhlamenoja, joita +varten hän oli tullut Lormières'iin, ja että koko kaupungin papisto +pelkurimaisesti on päättänyt seurata hänen esimerkkiään, olisi hän +valmis ryhtymään vaikka mihinkä väkivaltaan. Hän rientäisi epäilemättä +heti Capdepont'in luo vaatimaan selitystä hänen käytöksestään. +Mikä kahakka silloin syntyisikään tuon vihasta kiehuvan papin ja +raivostuneen sotilaan välillä. Mutta vaikka herra de Castagnerte'n ja +hänen onnistuisikin rukouksillaan saada hänet ylenkatseella kohtelemaan +varapiispan loukkaavaa menettelyä, ei missään tapauksessa olisi +epäilemistäkään, ettei hän, lähettäen sähkösanoman Pariisiin, antaisi +tietoa ministerille, kuka ties Tuileries'iinkin tapahtumasta, joka +häneen niin syvästi oli koskenut. Mitenkä silloin kävisi?... + +Apotti Ternisien säpsähti. Kuin kirkas leimaus välähti äkkiä ajatus +hänen synkissä mietteissään. Kenties oli hirveä Capdepont juuri +tekemäisillään suunnattoman rikoksen, joka tulisi syöksemään hänet +alas piispan istuimen korkeudesta, jonne hän oli pääsemäisillään. +Ehkä Jumala salli tuommoisen sokean julmuuden tapahtua, niin että +kaikki näkisivät tuon kunnianhimoisen miehen arvottomuuden? Sen sijaan +että koetettaisiin estää hänen raivokkaita vihanpurkauksiaan, oli +hänen ärsytetty intohimonsa päin vastoin kiihoitettava ylimmilleen ja +hänen kunnianhimonsa, jos mahdollista, yhä yllytettävä, niin että hän +vastustamattomasti syöksyisi perikatoon. + +Innostuneena tuosta ajatellusta suuresta palveluksesta, joka täten +voitaisiin tehdä kirkolle, ja jättäen Capdepont'in oman onnensa +nojaan, tunsi apotti Ternisien mielensä vähitellen vapautuvan niistä +epäilyksistä, jotka olivat häntä kiusanneet... + +Niin, hän tahtoo puhua, hän on sanova kaikki sekä kreiville että +kenraalille... + +Apotti Ternisien seisoi Castagnerten talon vankan portin edessä. Hänen +kätensä tarttui jo tukevaan, vaskiseen portinkolkuttimeen; mutta +äkkiä veti hän sen jälleen takaisin. Apotti Ternisien parka oli aina +heikko ja epäröivä! Kummako se! Asian vakava laatu herätti hänessä +pelkoa. Hän peräytyi pari askelta ja jäi sitten liikkumattomana +seisomaan... Äkkiä poikkesi hän Saint-Frumencen kadulta, ja kääntyi +pienelle Bernardiniläisten kadulle. Tämän pienen kadun keskivaiheilla +asui apotti Lavernède ja hänen luokseen kiiruhti apotti Ternisien +epätoivoissaan, huojuen raskaan taakkansa alla, hakemaan neuvoa ja +tukea ennenkuin mihinkään toimeen ryhtyi. + +-- No! mihinkä aikaan tapahtuu ruumiinsaatto, kysyi vankilan saarnaaja +hänet nähdessään. + +-- Kello neljän aikaan... me tulemme sen yksin toimittamaan. + +-- Yksin! mitä tarkoitatte? Apotti Ternisien kertoi nyt kohtauksensa +Rufin Capdepont'in kanssa. + +-- No sepä mainiota! huudahti apotti Lavernède, ilosta kiiluvin silmin, +kas, se mies ei ole kavala teitä kohtaan, ja jos kohta se julkeus, +jolla hän näitä juhlamenoja vastustaa, loukkaa minua sydämen pohjaan +saakka, niin olen ainakin hänelle kiitollinen moisesta suoruudesta. +Mutta missä oli sitten Mical, tuo Capdepont'in ainainen hullun vartija? + +-- Hän oli siellä, samoin kuin arkkipappi Clamouse, sekä koko Pyhän +Ireneon tuomiokapituli. + +-- Eikö kukaan uskaltanut puhua pyhän piispavainajan puolesta? + +-- Ei kukaan. + +Lavernède tarttui kiivaasti apotti Ternisien'in käteen. + +-- Toivokaamme, ystäväni, sanoi hän, että Capdepont pysyisi +itsepäisesti kauheassa päätöksessään. Koska ei Jumala ole sallinut +Mical'in tällä kertaa pelastaa häntä, on hän selvästi hyljännyt +hänet. Hetki lähestyy, jolloin tuo kapinoitsija, tuo _Pimeyden +Ruhtinas_, niinkuin hänen ylhäisyytensä de Roquebrun häntä nimitti koko +pappiskokouksen kuullen, vuorostaan työnnetään alas taivaasta. Ei, ei +hän koskaan pääse Lormières'in piispaksi! + +-- No mutta, kerroinhan minä jo aamulla, että Pariisista lähtiessäni, +oli valtakirja keisarin allekirjotettavana. + +-- Oletteko varma että Capdepont'in nimi oli siihen kirjoitettu? + +-- Niin luultiin. + +-- Sitä enemmän syytä on käyttää hyväkseen tätä tilaisuutta, ja saattaa +vihollisemme, Jumalan vihollisen, syöksemään suinpäin perikatoon. +Ettekö ole itse myöntänyt, että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, +huomattuaan etteivät mitkään hyväilyt voineet pehmittää yliseminaarin +ylijohtajaa, oli toivonut että nuo rajut puuskat, joihinka hänen +hillitsemätön luontonsa viettelee hänet, tuottaisi pätevän aiheen +vapauttaa sekä hiippakunta että kirkko moisesta hirviöstä. + +-- Se on totta. Mutta hellällä huolenpidolla onnistui minun hillitä +hänen ylhäisyyttään ja estää riitaa. + +-- Kenties teitte väärin. + +-- Suokaa anteeksi, ystäväni, yksistään ajatus riidasta kahden papin +välillä saa minut vapisemaan. Ajatelkaapa kuinka paljon olen saanut +kärsiä Capdepont'in ja hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in huonon sovun +tähden... Juur'ikään virastossa vastustin varapiispaa ja vakuutan ettei +hänen kiivaat puheensa vähääkään minua pelottaneet... Mutta ette voi +kuvailla mitä sisässäni tunsin? Vaikka vastaus oli heti huulillani, +tuntui sydämeni raskaalta kuin vuori ja minun teki mieli itkeä. + +-- Lapsi raukka! mutisi apotti Lavernède, syvästi liikutettuna ja +syleillen hellästi ystäväänsä. + +-- En tiedä mihinkä ryhtyä, sopersi apotti Ternisien, koittaen +tukehuttaa valtavaa liikutustaan. Kulkiessani Saint-Frumence'n katua +pitkin tunsin jo mieleni käyvän rohkeaksi. Koska Rufin Capdepont vaati +minua taisteluun, niin päätin suostua siihen ja kerätä ympärilleni +kaikki, jotka tahtovat oikeuden puolesta taistella: kenraali de +Roquebrun'in, kreivi de Castagnerte'n ja teidätkin... Mutta sitten +rupesivat taistelun seuraukset minua peloittamaan. Capdepont'in +saisimme kyllä ehkä viekotelluksi paulaan, jonka hän on itselleen +virittänyt, mutta millä saamme ehkä tämän voiton maksaa! Asia tulisi +tunnetuksi Lormières'issä, katolisessa maailmassa; mutta parempi olisi +että semmoiset pysyisivät salassa. + +-- Miksi niin! + +-- Miksikö niin?... Oletteko te ajatellut, Lavernède, mitä surua +moinen julkinen häväistys saattaisi herättää todellisesti hurskaissa +maallikoissa; -- ja mitä iloa taas niissä, jotka käyttävät hyväkseen +pienintäkin veruketta vainotakseen uskontoa? Sillä aikaa kuin toiset +surusta raskautettuna painaisivat päänsä alas, huutaisivat toiset +riemuiten pää kohollaan: "_Katsokaa mitenkä papit keskenään elävät_!" +Sillä olkaa vakuutettu, että kerran sotaan ryhdyttyään, Capdepont +ei tule koskaan peräytymään. Vaikka hänen itsepäisyytensä olisi +kuinka turmiollinen tahansa kirkolliselle arvollemme, niin ei mikään +voisi häntä pidättää; hän on menevä äärimmäisyyteen asti kurjassa +mielettömyydessään, ja tästä kauheasta sisällisestä rikkoutumisesta +seuraa kirkollisen virkakunnan arvon häviö. + +-- Mutta tässä kaikessa, rakas Ternisien, tuntuu minusta kuin +huolehtisitte enemmän Capdepont'in tähden kuin kirkon. + +-- Juuri kirkon parasta ajatellen pelkään minä joutua kahakkaan miehen +kanssa, joka on pappi, niinkuin te ja minä. + +-- Mutta se on kumminkin velvollisuutenne. + +-- Entäs jos se olisi jumalattomuutta? + +-- Siis, jatkoi Lavernède kiivastuen yhä enemmän, ennemmin kuin +käyttäisitte hyväksenne tilaisuutta, jonka kautta Capdepont tulisi +julkisesti julistamaan itsensä kelvottomaksi piispan virkaan, +tahtoisitte te nähdä hänet Lormières'in piispaksi nimitettynä? Olkaa +varoillanne, Ternisien! Olette tekemäisillänne itsenne syypääksi +heikkouteen, josta eivät kokonaisen elinajan kyyneleet ja katumukset +tuottaisi teille anteeksi antoa. Mitä! Monen pyhän piispansa kautta +kuuluisaksi tullut Lormières'in istuin, on joutunut julmurin himojen +esineeksi ja on tulemaisillaan hänen omakseen; mutta Jumala, joka ei +tahdo jättää hiippakuntaansa ilkiön valtaan, kehoittaa teitä, ja te +kieltäydytte rupeamasta hänen vihansa ja oikeutensa välikappaleeksi! +Vielä kerran, varokaa itseänne!... Enemmän kuin taistelu Capdepont'in +kanssa, peloittakoon teitä se edesvastaus, joka muuten tulisi teitä +painamaan. Ketä Jumala todellakin syyttäisi kaikesta siitä pahasta, +jonka Capdepont epäilemättä aikaansaisi kirkossa, jollei sitä, +jonka asiana olisi ollut leikata paha juurineen pois, mutta jolla +ei ollut voimaa siihen ryhtyä?... Älkää epäilkökään, Ternisien, +Capdepont, Lormières'in piispana, olisi saatana, joka mullistaisi +hiippakunnan, tehden onnettoman papistomme, joka nyt jo on niin +vailla päättäväisyyttä, itsetuntoa ja rohkeutta, oikkujensa nöyräksi +palveliaksi, merkiten joka papin häpeällisen orjuuden leimalla. Oi! +hän puhui pappisparoille piispa de Roquebrun'in tiranniudesta! Joudun +raivoihini, ajatellessani minkälainen tiranni hän itse tulisi olemaan. +Kas siinä Capdepont'in virkauran alku. Mutta kuinka pitkälle ei tuo +mies voisi mennä? Minnekkä saakka ei hänen hävityksensä voisi ulottua? +Jos luulette hänen kauan tyytyvän Lormières'in pieneen hiippakuntaan, +yksi pienimpiä katolikunnassa, niin tunnette hänet huonosti. Pian +saatte kuulla hänen tavoittelevan arkkipiispan viittaa, ja muutaman +vuoden perästä himoitsee hän kardinaalin hattua. Katsokaas, _Pimeyden +Ruhtinas_ purppuraan puettuna! Siinä valepuvussa liikkuen levittää hän +kapinan henkeä kirkkoon! + +-- Ei koskaan Rooma... + +-- Roomako? Meidän Harros'in vuorelainen on ollut Pariisia +voimakkaampi, hän on oleva voimakkaampi Roomaakin. Kyllä tiedän +että Vatikaanissa on erinomaisen teräviä miehiä; mutta minä en +epäile vähääkään, suokaa anteeksi jokapäiväinen lauseeni, että hän +vetäisi heitä nenästä. Vara-piispamme pitkä, luinen ruumis ei näytä +taiturivoimistelijan hyppyjä varten luodulta ja hänen isot kätensä +tuntuvat mahdottomilta silmänkääntäjätemppuihin. Älkää erehtykö! +Jos _Tigran'ella_ on pedon julmuutta, niin on hänessä samalla sen +notkeuttakin. Enkä voi olla tunnustamatta teille että tuo mies on +ihmeteltävän älykäs, ja että Jumala, jonka syyt ovat tutkimattomat, on +sijoittanut hänen kovaan uppiniskaiseen kalloonsa jumalalliset aivot... +Muistattehan, että apotti Mical rohkeni kerran hänen ylhäisyytensä ja +Pyhän Ireneon tuomiokapitulin läsnä ollessa kutsua häntä "_suureksi +mieheksi_?" Tuomiokapituli ja sen arkkipappi Clamouse ensimmäisenä +purskahtivat nauruun; ja hänen ylhäisyytensä huulilla nähtiin hieno +hymy. Minä yksin pysyin totisena, ajatellen, että jos kohta ystävyys +oli saanut Mical'in liioittelemaan, oli Capdepont kumminkin aivan +harvinaisen etevä mies. Ei yksikään Ranskan papeista, siitä olen +vakuutettu, vedä vertoja hänelle oppiin nähden. Entäs hänen puheensa +sitten, kuinka täyteläistä, väririkasta ja voimakasta; kuinka syvää, ja +toisinaan kuinka loistavasti ylenevää korkeutta kohti; voisi melkein +verrata sitä arkkienkelin siiven lyöntiin! Niinä kahtenatoista vuotena, +jolloin olin tuon mahtavan herran läheisyydessä, ovat hänen olentonsa +ja liiallinen ylpeytensä, joka painoi leimansa jokaiseen hänen +sanaansa, usein minulta pilanneet hänen oppineet raamatunselityksensä +ja hänen loistavat, suurissa piirteissä esitellyt yleiskatsauksensa +kirkkohistorian alalla. Mutta miksi en voisi tunnustaa että, huolimatta +siitä pienestä helvetillisestä liekistä, jonka selvästi näin väikkyvän +hänen otsansa yllä, hänen ihana kaunopuheliaisuutensa ja hänen +verraton, lumoava henkensä usein saattoi minutkin haltioihini... + +-- Lavernède, olkaa huoletta, Pyhää Isää ei ympäröitse ainoastaan +etevät miehet, vaan itse Jumala! + +-- Sen tiedän... + +-- Ja kun Capdepont lähtee Roomaan... + +-- Olkaa ainakin päästämättä hänet sinne, kaikessa +varomattomuudessanne, sillä jos hän lähtee sinne, niin häntä +kuunnellaan, ja kaikki on menetetty. Oletteko todellakin niin +lapsellinen, että luulette hänen kerran tultuaan Pariisissa piispaksi +nimitetyksi, esiintyvän Roomassa yhtä jyrkkänä ja kiivaana kuin täällä? +Rauhoittuneena, rakkaitten toivojensa toteutumisesta, jättää hän kaikki +kiukkunsa ja vihansa tänne Lormières'in seminaariin, joka on ollut +niiden äänettömänä todistajana, ja ilmestyy Vatikaaniin suloisena, +lempeänä ja teeskentelemättömänä kuin lapsi. Ja pian ovat varmat +todistukset kuuliaisuudesta ja kunnioituksesta annettuna. Miksi hän +enään kiivastuisi? Mitä syytä olisi hänellä hurjasti huutaa ihmisiä ja +Jumalaa vastaan, niinkuin hän teki tuskitellessaan entisen asemansa +mitättömyydessä. Onpahan nyt piispa, pyhän katolisen kirkon ruhtinas!... + +-- Kylläksi, Lavernède, kylläksi minä rukoilen! Olette johtanut minut +syvyyden partaalle, minä en kestä enempää. + +-- Olette pappi, se on uhri-ihminen. Sen sijaan että uhkaava vaara +teitä masentaisi, antakoon se teille voimaa! + +-- Minkätähden poistuin minä Tivol'in yksinäisyydestä!... + +-- Jumala tarvitsi teitä Lormières'issä ja kutsui teidät sinne! vastasi +Lavernède vakavasti. + +Hänen puheensa liikuttamana kavahti apotti Ternis'ien ylös istuimeltaan. + +-- Ystäväni, sanoi hän päättäväisellä äänellä, hänen ylhäisyytensä, +joka liian myöhään oppi teitä arvostelemaan, alkoi teitä rakastaa: mitä +pitää minun tekemän? + +-- Se on hyvin yksinkertaista: sill'aikaa kun minä juoksen käskemässä +kaikkia kaupungin yhdistysten päämiehiä tulemaan kirkkoon kuoripuvussa, +menette te paperitehdaskaupunkiin, jossa teidän nimenne on enemmän +tunnettu kuin minun, ja kutsutte työmiehiä, vaimoineen, lapsineen, +saapumaan juhlamenoihin... + +-- En ilmoita siis mitään kenraali de Roquebrun'ille keskustelustani +Capdepont'in kanssa? + +-- Ei sanallakaan. Älkäämme salliko kirkon vihollisen peruuttaa julmaa +päätöstänsä, ja kenraalin käynti piispan virastossa tulisi varmaankin +olemaan hänelle onneksi. Sillä mitä hän on uskaltanut teiltä kieltää, +sitä ei hän rohkene kieltää herra de Roquebrun'iltä. Sitä en ainakaan +luule, sillä tällä kertaa tulisi Mical varmaankin sitä estämään. Koska +Capdepont on kerran miekkaan tarttunut, niin kaatukoon hän itse sen +lävistämänä. + +-- Mutta pitäähän herra de Roquebrun'in kumminkin saaman se tietää?... + +-- Tietysti, mutta vasta silloin kun ei enään ole aikaa mihinkään +yritykseen Capdepont'in luona... ymmärtäkää minut oikein... Kenraali +on läsnä hautajaisissa. Hän huomaa, -- taikka jos tarvitaan hänelle +huomautetaan -- että varapiispa ja koko kaupungin papisto ovat poissa. +Luonnollisesti tulee herra de Roquebrun loukatuksi... Kun kerran +piispamme ruumis on saatettu asemalta, on paperitehdaskaupungin väestö +napiseva ja huutava: _kukistukoon Capdepont!_ -- Siihen on herra de +Cartagnerte kyllä heitä kehoittava. -- Ja niinkauan kuin te järjestätte +ruumiskappelia piispan palatsin alakerrassa, seuraan minä suuttunutta +kenraalia sähkösanomatoimistoon ja sepitän itse asianmukaisen sanoman, +jonka ministeri ja ehkäpä itse keisarikin jo tänä iltana lukevat. Tämä +sanoma on muuten minun toimestani jo huomis-aamuna oleva painettuna +Lormières'in ja ylihuomenna Toulous'in sanomissa ja pian kaikissa +Pariisinkin lehdissä. Saadaanpa nähdä, tuleeko Capdepont senkin jälkeen +pysymään piispan ehdokkaana! + +-- Hyvä Jumala! hyvä Jumala! sopersi Ternisien kauhistuneena. + +-- Menkää paperitehdaskaupunkiin, ja muistuttakaa kelpo kansalle +Arbousen rannoilla mitä hänen ylhäisyytensä de Roquebrun on sen hyväksi +tehnyt... Älkää missään tapauksessa huolehtiko kenraalin suhteen; minä +seuraan mukananne ja lähden suoraa päätä Castagnerte'lle. + +Sitten, katsottuaan vakavasti vapisevaan Ternisien parkaan, lausui hän: + +"Ystäväni, Jumalan ja ihmisten edessä otan minä edesvastuulleni teidän +ja omat toimeni!" + +Sanat soivat niin juhlallisesti että sydäntä kouristi. + +Apotti Ternisien kumarsi. + +Lavernède tarttui häntä käsipuoleen ja veti hänet portaita alas. + + + + +XV. + +Mical. + + +He olivat tuskin astuneet kolmekymmentä askelta Bernardin kadulla +ennenkun törmäsivät yhteen apotti Mical'in kanssa, joka ilmestyi +väkitungoksesta Saint Frumense'n kadulta. + +-- No vihdoinkin tapasin teidät, herra Ternisien! sanoi siveysopin +professori. + +Hän levitteli käsissään suuren punaruutuisen nenäliinan ja kuivasi +sillä hikistä otsaansa. + +-- Mikä tukahduttava kuumuus!... jatkoi hän. -- Lavernède, emmeköhän +menisi vähän sinun luoksesi? + +-- Pitäisihän teidän ymmärtää, Mical, vastasi vankilan saarnaaja +tylysti, ettei tämmöisenä päivänä Ternisien'illä, eikä minulla ole +aikaa turhiin. Voittehan sanoa sanottavanne heti paikalla. + +-- Mitä! Teititteletkö minua nyt? Mistä ajasta se tapahtuu? + +-- Hänen ylhäisyytensä herra de Roquebrun'in kuolemasta asti. + +-- Luuletko sinä että minä olen jotenkin mukana Capdepont'in +hullutuksissa... tahi oikuissa? + +-- Te myönnätte siis vihdoin että se mies on hullu? + +-- Malttakaamme, hyvä ystävä, älkäämme kiivastuko... Tämän vilkkaan +keskustelun kestäessä olivat he vähitellen peräytyneet apotti +Lavernède'n pienelle asunnolle saakka. Avattuaan oven jokapäiväisen +vieraan tottumuksella, hyppäsi hän reippaasti etehiseen, jonne toiset +myreissään häntä seurasivat. + +-- No, mitä tahdotte? kysyi apotti Lavernède. + +Tämä kysymys sai Mical'in pienet silmät vihasta välähtämään, mutta +hilliten suuttumustaan sanoi hän: + +-- Toden totta, Lavernède, puhuttelet minua niin kuin olisin oikeuden +eteen astunut. Olisiko ehkä aikomuksesi langettaa tuomio minun +ylitseni. Jos voisin tänään nauraa, kun koko kaupunki murehtii, niin +antaisi sanojesi juhlallisuus ja olentosi teeskennelty majesteettisyys +minulle runsaasti huvin aihetta. + +-- Älkää ujostelko Mical, naurakaa vaan; ei se tule herättämään +apotti Ternisienin enemmän kuin minunkaan kummastusta, vastasi vanhin +saarnaaja, joka peljäten aikeittensa Capdepont'ia vastaan raukeavan +tyhjiin, koitti suututtaa Mical'ia, saattaakseen siten taistelun +välttämättömäksi. + +_Siveysopin_ professori oli viisas kuin kettu. Hän vainusi paulan, ja +kääntyi piispavainajan sihteerin puoleen. + +-- Herra apotti, sanoi hän, minä tulen herra varapiispan puolesta +ilmoittamaan hänen mielipahansa siitä, sekä teidän että omaa arvoansa +alentavasta kohtelusta, jolla hän teidät tänä aamuna vastaan otti. +Viime päivien tuhannet huolet ja rasittavat toimet ovat tehneet +hänen niin hermostuneeksi, että häntä toisinaan kaikki väsyttää, +kiusaa ja kiihoittaa. Onnettomuudeksi te juuri semmoisella hetkellä +satuitte tulemaan virastoon. Ja miksi en sitä myöntäisi, että muutamat +ilkeät, Lormières'issä ja koko hiippakunnassa levitetyt paheet, joita +petollisesti on sanottu hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in lausumiksi, +ovat vaikuttaneet kiihottavaisesti apotti Capdepont'iin? Mutta +tavallinen tyyneytensä sai pian taas vallan tuossa suuressa sielussa; +ja nyt, samalla kun hän tahtoo minun kauttani pyytää teiltä anteeksi, +ilmoittaa hän varmaan lupaavansa koko seurakunnan papiston seuraamana +kulkea hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in hautajaissaaton etupäässä. +Kumminkin pyytää hän, että juhlamenot tukehduttavan kuumuuden tähden +lykättäisiin kello kuuteen. Päivää riittää nykyään yhdeksään asti +illalla. + +Hyvä ja lapsellinen Ternisien, huomattuaan kaikki hankaluudet +poistetuksi ja kaiken riidan mahdottomaksi, ei voinut olla puristamatta +Mical'in kättä, ja liikutettuna sanoi hän: + +-- Kiittäkää herra varapiispaa puolestani. Kertokaa hänelle kuinka +liikutettu olen tästä hänen muutoksestaan, joka tuottaa kunniaa hänen +papilliselle säädylleen. + +_Siveysopin_ professori katsahti salavihkaa Lavernèdea. Hänen +apinanaamansa värähteli ilkeyttä, kaikki hänessä nauroi, hänen +silmänsä, nenänsä, huulensa, leukansa, nauroi julmaa naurua. + +-- No mitä! Sinä et näytä tyytyväiseltä, kunnon Lavernède? virkkoi +hän samalla kuin nuuskasi paremmin peittääkseen kasvojensa liiaksi +loukkaavaa ilmettä. + +-- Olisimpa todellakin toivonut, ettei Capdepont olisi noin kurjasti +peräytynyt, vaan uskaltanut pitää päätänsä loppuun saakka. + +-- Mutta ei varapiispa olekaan todenteolla tahtonut kieltää +piispavainajaltamme sitä kunnioitusta, jota ei hän hänen eläessäänkään +häneltä kieltänyt. + +-- Varapiispa... varapiispa... + +-- Aivan niin, ystäväni, aivan niin!... Sitä paitsi, ei herra +Capdepont'in entisyydestä voi mitään... + +-- Älkäämme koskeko entisyyteen! keskeytti Lavernède kiihkeästi, ja jos +teidän asianne, jonka olisitte voineet yhtähyvin toimittaa kadullakin, +on päättynyt niin... + +Mical ei ollut huomaavinaan, että vankilan saarnaaja osotti hänelle +ovea. + +-- Oliko sinulla ehkä aikomus käyttää hyväksesi varapiispan poissa oloa +hautajaisista? sanoi hän ikäänkuin sattumalta. + +-- Vaadin hänet uhallakin pysymään päätöksessään. + +-- Älä kopeile, Lavernède parka; hän on sinua voimakkaampi, sen tiedät +hyvin. + +-- Sitä hän tietysti on, jos papillisella voimalla ymmärretään +velvollisuuksiensa täydellistä ylenkatsomista. + +-- Varo itseäsi! jos hän tulee Lormièresin piispaksi saattaa hän olla +antamatta sinulle takasin _hengellisen kaunopuheliaisuuden_ professorin +viran. + +-- Kukas on teille sanonut että suostuisin sitä hänen kädestään +ottamaan? + +-- Entä jos hän riistää sinulta vankilan saarnaajan virankin, minnekkäs +silloin joudut vanhan kivuloisen äitisi kanssa? + +-- Onneton! huusi Lavernède raivoissaan, te uskallatte tulla luokseni +uhkaamaan minua! + +Apotti Ternisien kiiruhti välittämään. + +-- Hyvät herrat, rauhoittukaa. + +-- Rakas Lavernède, kuinka sinä kiivastut! sanoi Mical pyrkien ovea +kohti. + +-- Mielestäni te ette kiivastu kylläksi! _Siveysopin_ professori +pysähtyi ja kääntäen pienet laihat kasvonsa riitaveljeänsä kohti sanoi +hän irvistäen viekkaalla äänellä: + +-- Saatan minäkin ehkä joskus suuttua, mutta se aika ei vielä ole +tullut. + +Sen sanottuaan hän katosi. + + + + +XVI. + +Ruumiin saatto. + + +Kello viiden aikana, kun päivä suurten punaisten pilvien rakentamassa +loistokehässä laski Hautes-Corbieres'in hehkuvia vuorihuippuja kohti, +kaikki kaupungin kirkonkellot äkkiä kuin unesta heräten helähtivät +soimaan. Pyhän Ireneon suuren kellon vakavaan ääneen vastasivat toinen +toisensa jälkeen eri seurakuntain pienemmät kellot ja yhtyivätpä +vähitellen luostarien pikkukellotkin kulkusina kilisemään näissä +pronssin suuremmoisissa juhlasoittajaisissa. + +Laskevan auringon valaisema Lormières, oli yhtenä mahtavana huminana, +jonka kaiku tavantakaa pitkältä kajahteli läheisestä vuoristosta. Pauhu +yltyi välistä niin kovaksi, että olisi luullut ukkosen jylinän yhtyneen +tuohon joka taholta täysvoimaisesti kaikuvaan kellojen soittoon. + +Kuumuus oli tavaton, ja suunnattoman suuria, ruskean graniitin +karvaisia pilvimöhkäleitä keräytyi itäiselle taivaan rannalle; ne +kasvoivat kasvamistaan kunnes vihdoin kokonaan peittivät taivaan laajat +tantereet. + +Vaellus tuomiokirkolle päin alkoi vasta kello kuuden vaiheilla. + +Kapusiinimunkit, päällikkönsä johtamina, astuivat ensiksi ulos +luostaristaan; heidän jälkeensä ilmestyivät Barnabiitit, sitten +Dominikaanit, sitten Maristit, ja vihdoin Pyhän Stanislaus Kotzkan +opiston jesuiitat. Jokaisella papilla oli palava kynttilä kädessä. + +Naisluostarikunnat tulivat myöskin vuorostaan, niin että mitä +vaihtelevammat puvut kirjasivat katuja. + +Mutta näytelmä kävi yhä omituisemmaksi, kun kaupungin seurakunnat +ammattikuntalippuineen, puunkorkuisine ristineen ja pitkäin maalattujen +tankojen päähän kiinnitettyine lippuineen ilmestyivät kaupungin +kaduille. + +Munkit ja nunnat olivat hiipineet esille hiljaan kun varjot; melkeimpä +olisi voinut kuulla heidän rukouksensa hiljaisen myrinän. Nyt oli +toisellainen elämä! Naurua, puhetta ja kovaäänistä keskustelua kuului +kaikkialta. Koko Etelä-Ranskassa on uskonto alituista näytelmää. + +-- No! kuulkaapas, herra Fourfigou, huusi "_Sinisten katuvaisten_" +(veljeskunta, johon kuului työmiehiä ja maanviljelijöitä) priiori +"_Valkoisten katuvaisten_" (toinen kilpaileva veljeskunta, johon +ei vastaanotettu muita kuin porvaria ja varakkaita käsityöläisiä) +priiorille, kuulkaapas, herra Fourfigou, teidän sanotaan teettäneen +itsellenne valkoisen silkkitaskun. Milloin panette päällenne tuon +korean kalun, että saisimme mekin sitä nähdä? + +-- Entäs sinä, Chambournac, milloin panetat sinä suruharsot +miestesi käsivarrelle? Luuletko kenties meidän menevän +Notre-Dame-des-Sept-Sabres'in kedoille pulloja availemaan? Ei tämä ole +mikään huviretki, vaan nyt on hautajaiset kysymyksessä... + +Tämä meluava joukko, jossa siellä täällä näkyi joitakuita hartaita, +huokailevia hurskaita, keräytyi vihdoin joka haaralta taajaksi +ihmisjoukoksi Pyhän Ireneon edustalle. + +-- Jumala minua armahtakoon! päästäkää minut eteenpäin, muuten putoaa +hyvä Jumalamme maahan! huusi "sinisten katuvaisten" ristinkantaja, +voihkien raskaan taakkansa alla. + +Viiden minuutin kuluttua oli kansantulva täyttänyt tuomiokirkon aina +pääalttarin portaille saakka. + +Onnellisesti päästyään erilleen tuosta pauhaavasta väkijoukosta kulki +papisto, jonka joukossa myöskin Lavernède'n ja Ternesien olivat, +sakastia kohti, yhtyäkseen hautajaisten toimitusmieheen, joka oli sen +saaton etupäässä astuva. + +Mutta ikäänkuin salatarkoituksella viivyttäen juhlamenoja ei Capdepont +vielä ollut pukeutunut. Hän seisoi vaan yhä vaatehuoneen ovella +vilkkaasti keskustellen Mical'in ja muutamien muiden tuomioherrain +kanssa. + +-- Siellä puhutaan minusta varmaankin, -- tuumi Lavernède. + +Eikä hänen sitä enään tarvinnut epäilläkään, sillä samassa kääntyi +Capdepont häneen päin, ja viha, joka oli koko hänen sielunsa vallannut, +säteili uhkaavasti hänen silmistään. + +Aina varoillaan oleva apotti Ternisien lähestyi häntä ja sanoi: + +-- Herra varapiispa, herra kenraali de Roquebrun on juuri saapunut +tuomiokirkkoon; etteköhän suvaitsisi antaa lähtömerkkiä... + +Capdepont ei vastannut mitään. Mical tarjosi hänelle viitan ja lakin, +jotka hän kiroten otti vastaan. + +-- Lähtekää, hyvät herrat! huusi Mical. + +Apotti Capdepont ilmestyi nyt kirkon laivaan, lukuisan papiston +ympäröimänä. Hänen luiseviin, kellertäviin kasvoihin oli samassa +levinnyt kummastuttava tyyneys ja rauhallisuus. Hän kohotti kätensä +juhlallisen majesteetillisesti, ja kulkue lähti liikkeelle. + +Asemalla seisottiin sen verran kuin tarvittiin arkun nostamiseen +ruumisvaunuihin, jotka olivat koristetut mahtavilla, vainajan +vaakunakilvellä varustetuilla, mustilla verhoilla. Uhkaava taivas +kuuman päivän jälkeen, synkistyi synkistymistään, ja nyt kellojen +vaijetessa olivat ukkosen kumeat kaukaiset jyrähdykset selvään +erotettavat. Jyrinä ei kuulunut Corbieres'in vuoristosta, vaan kaukaa +Pyreneiden selänteeltä, jonka huiput tuontuostakin salaman valaisemina +loistivat kuin majakkatulet. + +Mutta ymmärrettäväähän on, että Capdepont, joka olojen pakosta oli +ryhtynyt tähän tehtävään, toivoi koko toimen pian loppuvan, eikä +hän suinkaan myrskyn pelosta pitänyt semmoista kiirettä. Viimeisenä +murhesaaton päässä kulki hän pitkin askelin totisena ja synkkänä, +syvät, kirkkaat silmät kiinnitettynä ruumisvaunuihin, joille vaimot, +vanhukset ja lapset kilvan heittelivät kukkia. Jokainen uusi arkulle +laskettu seppele enensi varapiispan rinnassa vihan ja kostonhimon +kiihkoa. Ja joka hetki kuului hänen kalpeilta huuliltaan kiiruhtava +yksi ja sama sana: -- Eteenpäin! Eteenpäin! + +Vihdoin oli hänen kärsimyksensä loppumaisillaan: monen mutkan perästä, +jotka hänestä tuntuivat loppumattomilta, oli viimein saavuttu +tuomiokirkon edustalle. + +-- Hiljaa! huusi hän. _De profundis_ virsi, jota oli laulettu aina +asemalta lähdettyä, taukosi. + +Mical'in kiiruhtamana astui Rufin Capdepont nopeasti piispanpalatsin +porrassillalle. Tältä korkealta puhujalavalta hän muutamilla kauniilla +sanoilla kiitti Lormières'in kansaa siitä suuresta rakkaudesta, +jota aina oli osoittanut piispojansa kohtaan, ja pyysi läsnäolevia +seuraavana päivänä saapumaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +maahanpaniaisiin. + +-- Mutta, hyvä herra, ei maahanpaniaisia voi pitää huomenna, sanoi +Lavernède hätääntyneenä. + +-- Minkätähden ei, saanko luvan kysyä? + +-- Ajatelkaahan toki, herra varapiispa, vastasi apotti Ternisien, ettei +ole vielä mitään valmistuksia tehty Pyhän Ireneon hautaholveissa. Sitä +varten tarvitsee arkkitehti ainakin yhden tai kaksi päivää... + +-- Se on tahtoni! uudisti taipumaton Capdepont. + +Äkkiä tuli pilkkosen pimeä. Ääretön pilvi oli irtautunut, niinkuin +lohkare suuresta vuoriharjanteesta, joka oli noussut tummansiniselle +taivaan rannalle, ja vyörinyt auringon eteen, pimittäen sen viimeiset +valonsäteet. Pelästynyt ihmisjoukko, joka luuli jo tuntevansa +sadepisaroita olkapäillään, hajosi joka haaralle. + +Itse kenraali de Roquebrun'kin poistui kreivi de Castagnerte'n +taluttamana. + +Pyhän Ireneon edustalle oli lopullisesti jäänyt ainoastaan +kuoripukuisia pappeja. + +He seisoivat odottaen kauhean tuskan vallassa. Mitä odotettiin? Sitä +ei kukaan tiennyt. Apotti Capdepont'in ankarasta melkeinpä synkeästä +olennosta ja hänen uskollisen palvelijansa Mical'in säikähtyneestä +katseesta päättäen, aavistettiin vaan jotain erinomaista olevan tulossa. + +Apotit Ternisien ja Lavernède olivat pelokkaasti ja tuskallisen +näköisinä lähestyneet ruumisvaunuja, kiinnittäen katseensa arkkuun, +joka sisälsi heille niin rakkaan olennon. Pelkäsivätkö he, että se +heiltä ryöstettäisiin? Kaikenmoisia hulluja ajatuksia vilahti heidän +mielessään... Eivätkä he voineet itsekkään ymmärtää minkä tähden eivät +heidän jalkansa tahtoneet heitä kannattaa... + +Mitä oli tapahtuva? + + + + +XVII. + +Paavi Formosus. + + +Mutta Rufin Capdepont seisoi jäykkänä ja liikahtamattomana hakatulla +kivisillalla ja viittasi kädellään arkunkantajille. + +-- Laskekaa arkku vaunuilta ja kantakaa se tänne, sanoi hän. + +Miehet tottelivat. + +Uteliaisuudesta kiihoitettuina riensivät papit piispanpalatsin pihalle, +jonka portin varovainen Mical hiljaan sulki. + +Ruumisarkku oli asetettu maahan; apotit Ternisien ja Lavernède, vetäen +mukanaan muutamia munkkikunnan jäseniä, niiden muassa Kapusiinien +päällikön, pienen harmaaparta vanhuksen, muodostivat piispavainajan +ympärillä ikäänkuin elävän suojeluskehän. En tiedä mikä kummallinen +kauhistus heitä ahdisti. + +-- Pelkäättekö että ruumis teiltä varastetaan? ilkkui Capdepont, +leveällä kädellään pyyhkäisten edestään viisi kuusi Barnabiittaa, jotka +olivat varomattomasti asettuneet hänen tielleen. + +Sitten ylpein askelin kiertäen ruumisarkkua työnsi hän etäämmälle sen +ympärille keräytyneet munkit. + +-- Antakaa sijaa hiippakunnan papeille, hyvät herrat! lausui hän. + +Paksun pilvikerroksen lomitse pilkistelevät auringon säteet valaisivat +mustan parvivaatteen. + +Pyhän Ireneon suuri kello löi kahdeksatta hetkeä. + +Ukkonen taukosi. + +-- Hyvät herrat, alkoi varapiispa, kääntyen harvalukuisten +tuomioherrain puoleen, joiden joukossa tuomioprovasti vanha +Clamouse'kin oli, meille on Pariisista tuotu piispa de Roquebrun'in +ruumis, jota pyydetään saada haudata tuomiokirkkomme holveihin, tähän +saakka ainoastaan pyhimyksille suotu kunnia... + +-- Aina hänen ylhäisyytensä de la Guinaudie'n ajoilta asti ei tätä +kunniaa ole ainoaltakaan Lormières'in piispalta kielletty, väitti +Lavernède kiihkeästi. + +-- Mahdollista on, herra apotti, että te pian tulette tekemään tiliä +käytöksestänne hiippakunnan oikeuston edessä. Mutta sitä ennen kiellän +teitä keskeyttämästä puhettani. + +-- Keskeytän teitä joka kerran, kun annatte vihanne puhua oikeuden +asemasta. + +-- Vihani? + +-- Niin vihanne. Kieltäessänne tässä arkussa lepäävältä piispalta sijaa +Pyhän Ireneon holvissa, on teillä kosto mielessä. + +-- Entä jos niin olisi! huusi Rufin Capdepont julmistuneena tästä +uhkamielisyydestä, kenties liiaksi luottaen arvoonsa ja oikeuteensa. + +Kapusiinein päällikkö astui häntä kohti. + +-- Jos niin olisi, herra varapiispa, sanoi hän vanhuudesta +vapisevalla äänellä, jos niin olisi, niin en minä, vaikka olen +kahdeksankymmenenneljän vuoden vanha, vanhempi kuin läsnäoleva +arkkipappi Clamouse, voisi olla tuomitsematta teitä. Kosto papin +puolelta on aina inhoittava, mutta tässä tilaisuudessa, jota varten nyt +olemme yhtyneet, olisi se häpeällistä. + +-- Te ette tiedä, hyvä isä, että piispa de Roquebrun on kerran vihansa +vimmassa vertaillut minua _Pimeyden Ruhtinaasen_, Lucifer'iin, jota +Jumalan isku kohtasi. + +-- Ettekö uppiniskaisen enkelin tavoin ollut yllyttänyt jotakin kapinaa? + +-- Minusta tuntuu, herra... + +-- Jumalallinen Mestari on sanonut: "Joka miekkaan rupee, se miekkaan +lankee..." -- _Qui gladio_... + +-- Herrani! + +Vanhus kumartui ja vetäytyi takaisin riviin. Apotti Ternisien ei voinut +pidättää kyyneleitään. + +-- Hänen ylhäisyytensä oli pyhimys, toisti hän hämmentyneenä moneen +kertaan... Hänen ylhäisyytensä oli pyhimys! Herrat tuomioherrat, minä +rukoilen... herra Clamouse, te, joka tunsitte hänen ylhäisyytensä, +te, joka saitte häneltä nauttia niin paljon hyvyyttä... Te kaikki +Lormières'in papit... + +Jähmittävä hiljaisuus seurasi tätä repivää rukousta. + +Apotti Ternisien, joka oli kumarruksissa seurakunnan papiston edessä, +ojensi itsensä ja kiireesti kuivaten kyyneleensä astui Capdepont'in luo: + +-- Herra, sanoi hän, hänen ylhäisyytensä ruumis ei enään voi jäädä +tänne pihaan. Sallikaa meidän nostaa se piispan viraston saliin. Minä +rupean kohta pukemaan salia ruumiskappeliksi. + +Ei kukaan näyttänyt häntä kuulevan. + +Onneton nuori pappi oli surusta hulluna. Äkkiä syvän tunteen +liikuttamana heittäytyi hän herransa arkun päälle ja tarttuen siihen +kiinni molemmin käsin koitti sitä nostaa. + +-- Jumala! Jumala! anna ihmeen tapahtua! huusi hän. + +Kumahtaen kolahti raskas kirstu jälleen maahan. + +Papit katselivat hämmästyneinä, ollen liian pelkureita uskaltaakseen +auttaa. + +Apotti Lavernède ja muutamat maristilaiset munkit yrittivät auttamaan +apotti Ternisieniä, mutta apotti Capdepont esti heidät yhdellä +liikunnolla, sanoen: + +-- Hyvät herrat, elkää ajatelkokaan viedä ruumisarkkua +piispanvirastoon. Herra de Roquebrun on jättänyt jälkeensä paljon +velkoja ja sen tähden on minun täytynyt antaa asianomaisten +virkamiesten sinetillä sulkea kaikki palatsin ovet. Lormières'in +entinen piispa oli aina antelias toisten rahoilla. Onhan kirkollisten +eläkkeiden rahastossa toteennäytetty suunnaton vaillinki... + +-- Herrani, vastasi apotti Ternisien, muistakaahan toki, että hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun on pannut koko omaisuutensa, lähes +viisisataatuhatta franc'ia _Vanhojen hoivalaitoksen_ perustamiseen, +että hän sitä paitse on perustanut _Nuorten sairaiden hoitohuoneen_, +että hän koko hiippakunnan alalla on antanut apua, useammalle kuin +kolmellesadalle perheelle... + +-- Mitä tulee ruumiskappeliin, niin lienee parasta jättää se +siksensä. Kävisikö todellakin laatuun asettaa uskovaisten nähtäväksi +kasvoja, jotka halvaus on tehnyt inhoittaviksi. "_Piispan on +saarnaaminen kuolemansakin jälkeen_", sanoo pyhä Gregorius suuri. Mutta +sanokaa, minä kysyn kaikilta, mitä voisivat piispa de Roquebrun'in +vääristyneet kasvot saarnata kansalle, muuta kuin väkivaltaa, vihaa ja +kaikkia niitä huonoja intohimoja, jotka täyttivät hänen sielunsa? + +-- Te valehtelette, herra! te valehtelette! huusi apotti Ternisien +kauhun valtaamana. + +Ja kumartuen alas irroitti hän kiireesti kuusi hakaa, jotka sulkivat +arkun kannen ja avasi sen. + +Säikähtyen nähdessään piispansa, vetäytyivät papit kauhistuneina +loitommalle. + +Itse apotti Capdepont'kin peräytyi pari askelta. + +Hopeajuovaisella ja sinipunaisilla koristeilla kirjaillulla silkki +vuoteella lepäsi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kuin nukkuva. +Hänen rauhallisissa, levollisissa kasvoissaan kuvautui enkelimoinen +lempeys. Posket olivat hiukan turvonneet ja käyneet harmahtavan +kellertäviksi, norsunluun värisiksi. Päässä oli hänellä valkoinen +piispanhiippa ja hänen oikea kätensä oli hellästi asetettu pitkin +hänen viereensä laskettua, kultaista piispansauvaa. Rintaristi +lepäsi saastuttamattomalla messukasukalla; jalkoja verhosi loistava +rikaspoimuinen messupaita, jonka alitse pienet mustareunuksiset +silkkitohvelit pilkistelivät esille. + +Näky oli suuremmoinen ja liikuttava. + +-- Älkää peljätkö, hyvät herrat, sanoi Lavernède purevalla äänellä, hän +on kuollut, aivan kuollut. + +Hölmistyneenä lähestyivät papit arkkua uteliaasti vainajaa katsoen. + +Varapiispa ei liikahtanut paikaltaan. Pää pystyssä, pilkallinen ja +katkera hymy huulilla, tähysteli hän hehkuvin silmin läsnäolevia, +antaen katseensa viivähtää milloin piispan kalpeilla kasvoilla, +milloin keskenään kuiskailevien tuomioherrain päällä, joiden joukossa +erittäinkin verevä Turlot oli suuressa puuhassa. + +Mutta Mical oli tuumivan näköinen, ja syvät rypyt hänen otsallaan +ilmaisivat huolestumista. + +Äkkiä hän oikaisi itsensä ja lähestyen pitkällä kuonollaan Capdepont'ia +kuiskasi jotain hänen korvaansa. Heräten synkistä ajatuksistaan palasi +tämä todellisuuteen. + +-- Hyvät herrat, sanoi hän, hiippakunnan varapiispana olisi minulla +oikeus ratkaista esillä oleva kysymys ja antaa huomenna haudata +piispa-vainajan ruumis kaupungin hautausmaahan. Olen kuitenkin pitänyt +velvollisuutenani kysyä teidän mieltänne näin tärkeässä asiassa. Te +kaikki, samoin kuin minäkin, olette kymmenen vuoden kuluessa olleet +tilaisuudessa arvostelemaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in toimia, +ja tiedätte myöskin missä määrin hänen myrskyinen, hiippakunnalle ja +kirkolle turmiollinen hallituksensa, ansaitsee sitä kunnianosoitusta, +jota hänelle meiltä vaatimalla vaaditaan. Muistakaa rakkaat +virkaveljeni... + +-- Muistakaa, hyvät herrat, keskeytti Lavernède, että hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in tänne tullessa ei kaupungissamme ollut +ainoatakaan armeliaisuuden laitosta, vaan että niitä nyt, kiitos olkoon +hänen laimentumattomalle rakkaudelleen, on täällä kolme... + +-- Muistakaa, jatkoi Capdepont vihasta vapisevalla äänellä... + +-- Muistakaa, keskeytti rohkea vankilan saarnaaja, että hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in toimesta kaksisataa laupeuden sisarta on +täältä lähtenyt ulos maakuntaan sairaita hoitamaan, lapsia opettamaan +ja orpoja kasvattamaan... + +-- Herra apotti Lavernède, teidän kirkollisena esimiehenänne käsken +teidät vielä kerran vaikenemaan. Muistakaahan, että minulla on valta +antaa teille virallisia nuhteita ja, jos mieleni tekee, erottaa teidät +virastanne, jopa pannaankin julistaa... + +-- Minuako pannaan... Olen tunnettu koko Lormières'sä ja koko +hiippakunnassakin, hyvä herra; koettakaa, jos uskallatte, loukata +papillista arvoani. + +-- Varokaa itseänne! + +-- Minä en pelkää, enkä tule koskaan teitä pelkäämään! + +-- Minä haastan teidät huomispäivänä hiippakunnan oikeuston eteen. -- +Sinne saavun, ja Jumala armahtakoon sekä teitä että minua! + +Paheksivaa nurinaa kuului pappien keskeltä. + +-- Herra Lavernède, lausui vihdoin herra Clamouse, tuomiokapituli +paheksuu sitä kiivautta, jolla olette kohdelleet yhtä sen jäsenistä ja +kehoittaa teitä tyyneyteen ja mielenmalttiin. + +-- Ja minä kehoitan teitä kaikkia, myöskin teitä herra arkkipappi, +osoittamaan pyhää kunnioitusta kuolemalle. + +Muutamat munkit ja muutamat harvat vapaapapit, jotka epäilemättä +tunsivat itsensä loukatuksi, hajosivat eri ryhmiin ja näyttivät aikovan +lähteä pois. + +-- Hetkinen vielä, hyvät herrat, sanoi Rufin Capdepont pidättäen heitä. + +Ja jälleen asettautuen arvokkaasen asemaansa jatkoi hän: + +-- Tämä edessämme avattu piispan ruumisarkku, lausui hän juhlallisella +äänellä, muistuttaa minua eräästä kirkkohistoriamme surkeimmista +tapahtumista. Tämä todellakin kauhistava tapaus on se, kun paavi +Formosus Stefanus VI:nen käskystä kaivettiin ylös haudasta ja +haastettiin kirkolliskokouksen eteen. Stefanus VI syytti Formosus'ta +paavin istuimen väkivaltaisesta anastamisesta, ja kokous piti syytöksen +oikeutettuna. Ruumiilta leikattiin pää ja sormi, jossa hänellä oli +ollut papin sormus, ja sitten se syöstiin Tiberin virtaan... Minä, joka +tiedän minkä maallisten keinottelujen kautta apotti de Roquebrun'in, +Arros'in tuomioherran on onnistunut ryöstää itselleen piispanistuin, +lienen oikeutettu rupeamaan oikeuden valvojaksi, ja kun rohjetaan +minulta vaatia lupausta ruumiin hautaamiseen kirkon alaisiin holveihin, +määrään minä sen sysättäväksi yhteiseen hautakuoppaan! Eikö tämä mies +ole ansainnut sitä häväistystä? + +-- Ei ole! huusi apotti Ternisien... Herrat kapituulin jäsenet, teitä +petetään, teitä petetään, uskokaa minua... + +-- Jos kosketatte sormellannekaan tähän arkkuun viedäksenne sitä +kaupungin hautuumaalle, sanoi Lavernède asettuen Capdepont'in eteen, +riistämme me muut sen teidän käsistänne ja viemme kuin viemmekin hänet +Pyhän Ireneon holveihin. + +-- Kutka muut? kysyi varapiispa hävyttömän ylenkatseellisesti. + +-- Minä, herra apotti Ternisien, nämä munkit ja kaikki hiippakunnan +papit, jotka eivät vielä ole alistuneet teidän ikeenne alle. + +-- Kaunis sotajoukko, joka vastustaa laillista oikeuttani! + +-- Puhutte sotajoukosta? Varokaa itseänne! Lormières'in kansa ei ole +vielä unohtanut hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä. + +-- Lormières'in kansa? + +-- Se vihaa teitä ja Ternisien'in ei tarvitsisi sanoa kuin sanan, niin +ruhjoisi se teidät murskaksi. + +-- Kapinaako? + +-- Eikös kapina noussut silloinkin kun Stefanus syöksi Formosuksen +Tiberiin? Koska teidän on tehnyt mieli meille kertoa raakamaisen +aikakauden julmuuksia, niin olisi teidän pitänyt jatkaa kertomus +loppuun saakka, eikä jättää ilmoittamatta, että Stefanuksen +julmuuksista raivostunut kansa nousi kapinaan kelvotonta paaviansa +vastaan, syöksi hänet vankikoppiin ja kuristi hänet armotta. + +-- Se on kauheata! se on kauheata! mutisi Kapusiinein päällikkö. + +Capdepont ei vastannut mitään. Lavernède'n puhuessa oli hän katsoa +tuijottanut täydessä loistopuvussaan lepäävään piispaan ja lumottuna +tuosta todellakin suuremmoisesta näystä oli hän vähitellen lähestynyt +arkkua, lähempää nähdäksensä noita häikäiseviä koruja... + +... Oi, Jumalani! kuinka tuo hiippa oli kaunis! Hän katsoi siihen +kauvan, silmäluomet kummallisesti kohollaan... Entäs sauva sitten! Oi, +sitä loistoa! Kuinka ihanata olisi siihen nojautua ja kuinka mainiosti +se soveltuisi hänen vakavaan majesteetilliseen astuntaansa!... +Kultasormukseen kiinnitetty suuri ametisti lumosi hänet vihdoin +hohdollaan. Hänessä syntyi päätös. Oi! -- Kumpa saisi kantaa tuota +säteilevää sormusta sormessaan!... Hän ei voinut kauvemmin vastustaa +himoaan, vaan kiireesti selvittäen käsivartensa mustan kaapunsa +poimuista iski hän palavan kätensä, niinkuin kotka kyntensä, vainajan +jäiseen käteen. + +-- Jumalan tähden! huusi Ternisien. Ja ryntäen esiin työnsi hän rajusti +Capdepont'in pois. Lammas oli osottanut härjän voimaa. + +-- Mitä! mitä! sopersi varapiispa pelottavan tyynesti, mitä on +tapahtunut? + +-- Mitäkö on tapahtunut? Ei muuta kuin että olette tehnyt kauheimman +rikoksen minkä voi ajatella, pyhänryöstön! vastasi Lavernède uhaten +häntä käsi kohotettuna. + +-- Minäkö? minäkö? kysyi hän hämmästyneenä. + +Silminnähtävää oli, ettei Capdepont'illa ollut vähääkään tuntoa siitä +rikoksesta, josta häntä syytettiin. Kun intohimo kehittyy määrättyyn +asteesen, saattaa se muutamat ihmiset kokonaan edesvastuuttomaksi +teoistaan. Kunnianhimonsa ainoisraivon valtaamana, niinkuin hullujen +lääkärit sanovat, oli Capdepont'illa ollut todellisen mielipuolisuuden +kohtaus. + +Mutta piispan palatsin pihalla oli yleinen melu syntynyt. Apotti Mical, +arkkipappi Clamouse, ja tuomiokapitulin jäsenet häärivät kauhistuneina +Capdepont'in ympärillä yhteen ääneen vaatien häneltä selitystä. + +-- Viekää hänet pois, hyvät herrat! viekää hänet pois! kuului Kapusiini +päällikön ääni huutavan keskellä mellakkaa. Ei se ole pappi tuo mies, +vaan paha henki: minä näin helvetin tulen palavan hänen silmissään. + +Rufin Capdepont koitti vielä vastustella huutaen ja hosuen, mutta +Mical, herra Clamouse, tuomioherrat ja melkein koko papisto yrittivät +yksissä voimin häntä hillitsemään ja laahasivat hänet väkisten pois. + + + + +XVIII. + +Munkit. + + +Tätä kauhistavaa kohtausta seurasi pitkä ällistyksen hetki. + +Apotti Lavernède tointui ensiksi huumauksestaan. Apotti Ternisien'in +vielä ollessa liikkumattomana, kauhun jähmettämänä, nouti hän +hiljaa ruumisarkun kannen ja sulki arkun. Olihan mahdollista, että +Capdepont riistäisi itsensä irti ystäväinsä käsistä ja ilmestyisi taas +äkkiarvaamatta. + +-- Rukoilkaamme, hyvät herrat! sanoi Kapusiini munkkien päällikkö +sortuneella äänellä. Paikalla polvistuivat kaikki. + +Hiukan tyyntyneenä rukouksesta, alkoi apotti Lavernède muistutella +mielessään äskeisiä tapahtumia ja nousi äkkiä seisaalleen. Tietämättä +miksi, kaikki papit hänen esimerkkiään noudattaen tekivät samoin. + +-- Hyvät herrat! sanoi vankilan saarnaaja, kirkon etu vaatii, että +herra Rufin Capdepont'in rikoksellinen käytös tulee ylhäisessä paikassa +tiedoksi. Minä juoksen ilmoittamaan asian kenraali de Roquebrun'ille, +että hän tietää lähettää sähkösanoman Pariisiin. + +-- Mitä! tahdotteko saattaa maallikkojen tietoon mitä täällä on +tapahtunut? kysyi Kapusiinein päällikkö. + +Vanhus parka vapisi mielenliikutuksesta. + +-- Tämän asian täytyy saada mitä suurimman julkisuuden, vastasi apotti +Lavernède. + +-- Lopettakaa, hyvä herra! Näyttää siltä kuin tällä hetkellä olisitte +unohtaneet papillisen kutsumuksenne. + +-- Mutta, arvoisa isä, jos tahdomme estää Capdepont'in nimitystä +Lormières'in piispaksi, on velvollisuutemme tehdä hänet tunnetuksi +maailmalle... + +-- Jumala on kironnut maailman, meillä on ainoastaan yksi velvollisuus, +se on: pelastaa se. + +-- No mutta, ei! huusi kiivas vankilan saarnaaja päättäväisesti +työntäen ympäriltään munkit siten raivatakseen itselleen tien portille. +Ei, ei, teistä huolimatta vapautan kirkon piispasta, jolla sitä uhataan. + +Hän irtautui väkisten ympärillä seisovista ja oli juuri lähtemäisillään +tiehensä, kun apotti Ternisien tarttui hänen käteensä. + +-- Ystäväni, lausui hän, rukoilevalla äänellä, jääkää meidän kanssa, +Jumalan nimessä, ei hiiskaustakaan tästä kenraali de Roquebrun'ille. +Oletteko varma siitä, ettei sanoma hänen velivainajalleen ja koko hänen +perheelleen tehdystä häväistyksestä tappaisi tuota vanhaa miestä? + +-- Tahdotteko siis, että häväistys kohtaa häntä julkisesti? Huomenna +kello kymmenen aikana, Capdepont, joka varmaan siksi on saanut +tuomiokapitulin puolelleen, kieltäytyy julkisesti hautaamasta piispaa +Pyhän Ireneon hautaholviin. + +-- Hän ei uskalla! mutistiin joka taholta. + +-- Hänkö ei uskalla? Hän, joka äsken historiaan vedoten kehoitti meitä +tuomitsemaan hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'iä katkaisemaan häneltä +kaulan, leikkaamaan hänen oikean kätensä poikki ja syöksemään hänen +häpeällisesti silvottu ruumiinsa Arbouse virtaan!... + +-- Tyyntykää, herra Lavernède, tyyntykää! keskeytti arvokas ja +kunnioitettu Dominikaanimunkkien priiori. + +-- Kuulkaa minua kaikki! Onko meillä aseita puolustaaksemme +rakastettua piispaamme Rufin Capdepont'in hyökkäyksiä vastaan? Ei. +Päätämmekö kuitenkin kunnioittaa tätä ruumista, puhtaan, rakkautta +ja armeliaisuutta uhkuvan sielun autiota majaa? Päätämme, eikö +niin? Minkä vuoksi siis tässä suurimmassa ahdingossamme epäilisimme +pyytää avuksemme maallista valtaa, joka yhdellä sanalla voi tehdä +lopun röyhkeimmästä häväistyksestä, mitä milloinkaan on kuultu? Te +pelkäätte iskun olevan liian kovan kenraali de Roquebrun'ille. No niin, +jätetään hän sitten rauhaan. Mutta sallikaa minun sitte heti lähettää +omalla edesvastauksellani sähkösanoma Pariisiin. Vielä tänä iltana +saa kirkollisasiain ministeri asiasta tiedon, ja hän kerkiää hyvästi +antamaan Capdepont'ille käskyjä huomisista juhlamenoista. + +-- Kirkon arvo vaatii ennemmin että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun +haudataan tämän kaupungin kirkkotarhaan kuin että maallinen valta +sekaantuu onnettomiin riitoihimme, virkkoi taas Dominikaanimunkkien +päämies... Herra Lavernède, pappi ei ole vapaa, papin vihkimys sitoo +hänet erottamattomasti hengelliseen säätyyn. Herra Capdepont on +syyllinen, hyvinkin syyllinen. Mutta mitä me hyödymme hänen rikostaan +levittämällä. + +-- Me hyödymme siinä, että olemme täyttäneet tuon ylevän taivaallisen +työn, jota sanotaan velvollisuudeksi. + +-- Maallikot ovat meidän vihollisiamme. + +-- Minä en tunne muuta vihollista kuin pahetta. + +-- Pahe ei ole papeissa, se on ihmisissä. Hengellinen sääty on pyhä +arkki ajan levottomien kiihoitusten yläpuolella; meidän tulee jättää se +ylhäälle, mihin Jumalan käsi sen on asettanut. + +-- Miksi estätte minua kukistamasta Rufin Capdepont'in ylpeyttä? huusi +Lavernède vihan vimmoissa. + +Eikö Jumalan viha ruhjonut ihaninta enkeleistäänkin? + +-- Odottakaa siis Jumalan käden näyttäytyvän selvästi. + +-- Näyttäytyköön se sitten tuo kostajan käsi, näyttäytyköön ja +pelastakoon kirkon perikadosta! + +Samassa valaisi punertava salama piispan palatsin pihaa, häikäisten +silmiä, ja hirvittävä ukkosen jylinä kuului. Lormières'in +vanha tuomiokirkko, jonka kaikki nurkat kajahtivat, vapisi +graniitti-perustuksillaan. Kaksikymmentä kauhistunutta pappia suistui +polvilleen; muut notkistivat päätään. Dominikanimunkkien priiori yksin +jäi suorana ja liikkumattomana paikalleen seisomaan. Vahakynttilä, jota +hän piti kädessään, valaisi kalpealla heijastusvalolla hänen jäykkää +ja ankaraa haamuansa. Olisi luullut jonkun Pyhän Ireneon kuvapatsaista +äkkiarvaamatta astuneen alas komerostaan, + +-- Herra Lavernède, Jumala, jota pyysitte avuksi, on kuullut teitä, +lausui hitaasti valkeapukuinen munkki. + +Tämän sanottuaan hänkin vuorostaan lankesi polvilleen. + +Herran ilma, jonka kaukaista ääntä jo kello viiden aikana oli huomattu, +oli tullut yhä lähemmäs paksujen pilvien muassa ja uhkasi nyt koko +voimalla kaupunkia. Kaikkialla taivaan rannalla irtautui toisistaan, +ukkosen alinomaa jylistessä, suunnattomia pilvijoukkoja, toiset +läpinäkemättömiä, mustia, toiset osittain kuulakoita, ja liikkuivat +raskaasti Lormières'iä kohti. Pyhän Ireneon korkean tornin kohdalla ne +yhtyivät. Siellä levottomat pilvet pysähtyivät, töyttäsivät toisiaan +vastaan, asettuivat vaivaloisesti toinen toisensa päälle ja muodostivat +hirvittäviä, korkeita vuoria, ikäänkuin sata Himalajaa olisi läjitetty +päällekkäin taivaan äärettömillä kentillä. + +Vasemmalla puolella näitä kykloopivuoria, joissa runoilijan silmä +olisi voinut nähdä Jumalan kaupungin pelottavia vallituksia, oli kuu +anastanut itselleen pienen tilan loistaakseen. Tästä tähtitornista, +joka supistumistaan supistui, lankesi muutamia säteitä Lormières'in +huoneille, joista ei pienintäkään ääntä kuulunut; toisin hiukan +epätasaisille pilville, valaisten täällä syviä aukkoja, tuolla +hirvittäviä äkkisyvänteitä, kuvaten edempänä kokonaisen armeijan +teräskypärineen, välkkyvine haarniskoineen ja terävine, kiiltävine +miekkoineen. + +Uusi ukkosen tuli viilsi näitä liikkuvia vuorenhuippuja. Maisema +muuttui. Loistavat armeijat, omituiset äkkisyvänteet, lumoavat luolat +katosivat. Kaikki oli nyt vaan sekasortoa, ammottava kolo keskellä. +Tuohon mustaan kitaan oli kuukin kadonnut. Äkkiä alkoi suuria, pyöreitä +sadepisaroita tipahdella piispan palatsin pihalla olevien pappien +käsille. + +Sanaakaan lausumatta otti Kapusiinimunkkien päällikkö, jonka paljaita, +aukinaisten sandaalien huonosti suojaamia jalkoja sade kasteli, +villaisen viittansa ja levitti sen hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +ruumisarkun päälle. + +Samassa hetkessä oli kymmenen muuta viittaa samassa hurskaassa +tarkoituksessa irroitettu hartioilta. + +Apotti Ternisien syöksyi yhdellä hyppäyksellä piispan asunnon suurelle +ovelle. Hän ravisti sitä voimiensa takaa. "Mahdotonta!" mutisi hän +epätoivoissaan. + +Apotti Lavernède juoksi hiippakunnan virkahuoneen pienelle +rakennukselle. Hän koputteli sielläkin turhaan. + +-- Hyvät herrat, sanoi hän palaten toisten luo, tuomiokirkko suljetaan +vasta kello yhdeksän eikä kello vielä ole niin paljon. Kantakaamme +hänen ylhäisyytensä tuomiokirkkoon. + +Sade yltyi, sammuttaen yksitellen pappein käsissä olevat kynttilät. + +-- Joutukaamme! virkkoi taas Lavernède mahtavalla äänellä. + +Viisikymmentä käsivartta hapuili pimeässä piispan ruumisarkkua ja nosti +sen yhteisellä voimainponnistuksella. -- Lähtekäämme, komensi apotti +Ternisien. Ainoastaan yksi, Dominikaanimunkkien priiorin kynttilä paloi +vielä. Tämä ankara munkki astui kulkueen etupäähän. + +Kulkue saapui esteettömästi Pyhän Ireneon katettuun eteiseen. + +Apotti Ternisien riensi porttaalille ja kohotti suurta rautasta säppiä. +Tuomiokirkko oli suljettu, vaikkei määrätunti vielä ollut lyönyt. + +-- Oi! Jumala, huudahti nuori pappi raukka menehtymäisillään. + +Ähkien ja hikoillen laskivat kantajat kuormansa kirkon kynnykselle, +paraiten suojattuun paikkaan. + +-- Tämä on häpeällistä! ei Dominikaanimunkkien priiori voinut olla +sanomatta. + +-- Se on pirullista äänsi Kapusiinein päällikkö. + +-- Hyvät herrat, huusi Lavernède, minun täytyy saada tuomiokirkon +avaimet, muuten herätän paperitehdaskaupungin murtamaan portit. + +Kaikki kertyivät hänen ympärilleen. + +-- Päästäkää minut! sanoi hän kokien irtautua, päästäkää!... + +Tahdotte siis palauttaa tänne herra Capdepont'in? kysyi Dominikaanein +priiori. + +-- Pelkäättekö häntä? + +-- Ainakin on turha aikaansaada uusia häväistyksiä. + +-- Kaikessa tapauksessa ei piispamme ruumis saa jäädä sateesen. Ettehän +sitä tahdo, isä priiori, te, joka kaikista papeista nautitte suurinta +huomiota hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in puolelta ja joka niin +usein saitte tuntea hänen isällistä hellyyttänsä! + +Dominikaanimunkin kulmikkaat, kuivettuneet kasvot kalpenivat +vahakynttilän valossa, joita taas oli sytytetty. Muisto piispan hyvistä +teoista oli kukistanut tämän tylyn munkin. + +-- Mitä valitatte, herra Lavernède? sanoi hän. Teidän, tämän onnettoman +hiippakunnan papin, teidän tulisi iloita siitä, että piispamme +ruumisarkku kärsii tämän kammottavan rujuilman rääkkäystä. Minä +puolestani toivon, että virtana valuva sade valtaisi tämän viimeisenkin +pakopaikan, niin että meidän täytyisi polviin asti vedessä kahlaten +pitää täällä vahtia. + +-- En käsitä teitä, isä priiori. + +-- Otaksukaa että maallinen valta, joka on niin välinpitämätön pyhän +uskontomme edusta, nimittää herra Capdepont'in Lormières'in piispaksi, +luuletteko pyhän isän vahvistavan piispaa, joka ei pelkää solvaista +kuolemata. + +-- Aijotteko siis, isä priiori, kirjoittaa Roomaan? sai apotti +Lavernède äkkinäiseltä ilolta vaivoin lausutuksi. + +-- Minä aijon ilmoittaa kenraalilleni, mitä olen nähnyt. Hän on tietävä +tämän kamalan illan kaikki erityiskohdat. Ja jos myöhemmin on pakko +ryhtyä kirkkosääntöjen mukaan herra Capdepont'ia kuulustelemaan, +tulevat esimieheni jättämään yhden jäljennöksen kirjeestäni +paavilliseen kansliaan. + +-- Minä puolestani teen samoin, isä priiori, lisäsi Kapusiinimunkkien +päällikkö. + +-- Oi, kunnianarvoisat isät! oi, kunnianarvoisat isät! änkytti +Lavernède liikutettuna. + +Sitten juosten ryhmästä ryhmään: + +-- Missä on isä Trézel? missä on isä Trézel? toisti hän, hänenkin +täytyy kirjoittaa Romaan... + +Isä Trézel, pyhän Stanislaus Kotskan opiston johtaja, oli aikoja sitten +lähtenyt tiehensä. + +-- Oh! Jesuiitat ovat aina älykkäitä! ilkkui Lavernède. Capdepont +saattaa tulla piispaksi, ja he ovat seuranneet Capdepont'ia. +Sanotaanhan: kumartakaamme mahtavia, elääksemme rauhassa... Hyvä +Jumala! Hyvä Jumala! + +Hän lähestyi ruumisarkkua... Hän tarkasteli huolellisesti viittoja, +jotka sitä peittivät... Hän kohotti kevyesti niitä yksitellen, ja +näytti niitä lukevan... Hän levitti ne uudelleen tammiselle arkulle... +Hänen käytöksensä ilmaisi selittämättömän katkeraa ja rajua surua. +Toiset katsoivat häntä kauhunsekaisella hämmästyksellä. + +-- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun raukka! huokaili apotti Ternisien. + +Apotti Lavernède kohotti kyyneleistä kimaltelevat silmänsä uskolliseen +sihteeriin. Voimattomuuden raivo kuohui hänessä, ja sai tuon katseen +nousemaan. + +-- Ystäväni, huusi hän vihdoin, älkää enään itkekö. Hänen ylhäisyytensä +on pääsevä tuomiokirkkoonsa! + +Ja ennenkuin yksikään ennätti häntä estämään, syöksyi hän pimeyteen +rajuilmaan ja katosi. + + + + +XIX. + +Herra Clamouse'n vistipeli. + + +Tuomiokirkko purskui vettä kaikista räystäskouruistaan ja täydellisiä +koskia kohisi katoilta saaden kaupungin tulvan vaaitaan. + +Apotti Lavernède riensi juoksujalassa vedestä virtailevan Pyhän Ireneon +torin poikki. Hän saapui Saint-Frumence'n kadun kulmaan. Rautaisen +pylvään päähän ripustettu lyhty levitti himmeää, häilyvää valoaan +korkean, tumman, ristikkoikkunaisen talon ylitse. Tämä synkännäköinen +talo oli erään muinaisen Benediktiläisluostarin jäännöksiä. + +Vankilan saarnaaja seisahtui matalalle, isoilla kiiltopäisillä +nauloilla koristetulle ovelle ja kohotti raskasta, särmiin taottua +vasaraa. Kumea ääni kajahti. Matala ovi avautui puoleksi. + +-- Taivas! olettehan aivan likomärkä, herra Lavernède! huudahti vaimo, +joka porttia avasi. + +-- Ovatko tuomiokirkon avaimet täällä? + +-- Luultavasti: lukkari tuo ne tänne joka ilta. Palvelija nosti +lyhtyään, jossa paloi Pyhästä Ireneosta korjattu keltainen +vahakynttilän pätkä, ja katsoi paksun oven sisäpuolelle. + +-- Kah! sanoi hän, kummallisia, ne eivät ole tavallisuuden mukaan +ripustetut naulaan. Apotti Lavernède tarkasteli itse. + +-- Jesus Maria! herra apotti, toimittakaa kuivat vaatteet päällenne, +voitte sairastua. + +-- Onko herra Clamouse salongissaan? + +-- On kaiketi! hän pelaa korttia toisten herrain kanssa. + +Vankilan saarnaaja tunsi kauhun pöyristystä. Mitä! Lormières'in entinen +piispa oli rajuilman vallassa, sade huuhteli toista sataa hengellistä, +joista muutamat olivat sangen vanhojakin, ja parin askeleen päässä +tuulelle ja rankkasateelle alttiista kirkon eteisessä pelasivat toiset +papit korttia! + +Hän juoksi pappilan pitkän käytävän läpi, vihan, raivon ja ylenkatseen +sekaisten tunteiden raastaessa häntä. + +Koputtamatta ennakolta tempasi hän äkkiä salongin lasioven auki. Neljä +toimeensa hartaasti kiinnitettyä herraa kohotti nopeasti päänsä. Ne +olivat arkkipappi, professori Turlot, sekä ensimäinen ja toinen Pyhän +Ireneon varapappi. + +-- Rakas Lavernède, sanoi herra Clamouse, jonka pergamentin karvaiset +kasvot loistivat sanomattomasta mielihyvästä, chelem, mainio chelem!... +Paikalla juttelemme. -- Tarkatkaa, tarkatkaa, Turlot. + +-- Olen kovin pahoillani, herra arkkipappi, että minun täytyy +keskeyttää peliänne näin juhlallisella hetkellä, mutta... + +-- Ei tuhmuuksia, Turlot, virkkoi taas herra Clamouse, joka ei ollut +kuullut vankilan saarnaajan sanoja. -- Piketti!... + +-- Mutta, herra Lavernède, olettehan märkä kuin vesirotta, sanoi +ensimäinen varapappi, sääliväisen näköisenä, unohtaen heittää korttinsa +pöydälle. + +-- Mitä se teihin koskee? virkkoi arkkipappi tuimasti... Pelatkaa herra! + +Ensimäinen varapapin kortti luikui pöydälle. Apotti Lavernède lähestyi +herra Clamous'ia. + +-- Herra arkkipappi, lausui hän hillitystä harmista vapisevalla +äänellä, on kammottava rajuilma. Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +ruumisarkun päälle sataa. + +Herra Clamouse teki kärsimättömän liikunnon. + +-- Ruumisarkku sisältää vain ruumiin, sanoi hän, ja se on yhden tekevä +sataako vai paistaako aurinko siihen. + +-- Vieläkin piketti! + +-- Tämä ruumis oli teidän piispanne. + +-- Mutta hän ei ole enään. -- Vieläkin piketti. + +-- Senpä vuoksi kait uskallattekin häntä vastustaa. Muistan, ett'ette +näin rohkea ollut luentosalissa papin vihkiäispäivänä. + +Pienellä äkäisellä liikunnolla kokosi arkkipappi kaikki korttinsa +oikeaan käteensä. Mahdotonta oli nyt heti jatkaa peliä. Pieninkin +hajamielisyys voisi hävittää hänen mainion cheleminsä. + +-- Herra Lavernède, ette kunnioita mitään, sanoi hän naurettavan +totisesti. Näkee kyllä, ett'ette osaa vistiä pelata!... Koska minun +täytyy teitä kuunnella, puhukaa! Mitä tahdotte? + +-- Minä tahdon tuomiokirkon avaimia. + +-- Noiden avainten takiako olette semmoista melua nostaneet? Olenko +minä kieltänyt teidän niitä ottamasta? Ottakaa ne ja jättäkää minut +rauhaan. -- Turlot, jatkakaamme! + +-- Avaimet eivät ole ripustetut tavalliselle paikalleen, herra +arkkipappi. + +-- Sitten ei lukkari vielä ole niitä tuonut. -- No, Turlot... + +-- Mutta minkätähden lukkari juuri tänä iltana, jolloin tuomiokirkon +tulisi tarjota suojaa hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +ruumisarkulle, on sulkenut ovet ennen määrättyä aikaa, sillä kello ei +vielä ole yhdeksän. Ettehän suinkaan te, herra arkkipappi, ole sitä +käskenyt? + +-- Minäkö? huudahti herra Clamouse, joka tällä kertaa tuli +tummanpunaiseksi ja hämmästyksessään pudotti korttinsa pöydälle. + +-- Sitten, pyydän anteeksi teiltä... + +-- Kuinka! herra apotti, jatkoi vanhus suuttuneena, te luulitte minua +syylliseksi?... + +Lavernède tarttui liikutettuna ja kunnioittavasti hänen käteensä. + +-- Herra arkkipappi, sanoi hän, ette todellakaan ole syyllinen Rufin +Capdepont'in ilkeisiin solvauksiin piispavainajatamme kohtaan. Ei, +vaikka joskus papillisen arvojärjestyksen tähden olettekin antanut +myöden varapiispalle, ette kumminkaan ole voinut valheeksi tehdä +pappiselämäänne, jota hänen ylhäisyytensä de Roquebrun -- hän tunnusti +sen viimeksi teille itsellennekin -- niin monta kertaa on maininnut +hyvänä esimerkkinä. Rukoilemalla siis pyydän teitä minulle anteeksi +suomaan surulliset epäluuloni, jotka silmänräpäykseksi valtasivat +mieleni... Pääni on tänä päivänä aivan sekasin... + +Samoin kuin kokous päivänä, jolloin hän vastoin tahtoansa oli tehty +salaliiton johtajaksi, itki vanha Clamouse. + +-- Rakas Lavernède, änkytti hän, menkää minun puolestani vaatimaan +lukkarilta Pyhän Ireneon avaimet, ja ell'ette tapaa tuota miestä, +jonka minä tulen erottamaan hänen virastaan velvollisuutensa +laiminlyömisestä, antakaa kantaa tänne pyhän piispanne ruumis. +Minun talolleni tapahtuu suuri kunnia, jos se saa tehdä hänelle +ruumiskappelin virkaa. + +Molemmat varapapit, joiden nuoria, vapaita sydämiä ei Capdepont vielä +ollut ennättänyt turmella, nousivat istuimeltaan ja ympäröivät herra +Clamousea. + +-- Hyvä, herra arkkipappi, hyvä! toistivat he. Ainoastaan apotti Turlot +jäi äänettömäksi, liikkumattomaksi istumaan; kalpeat, leveät kasvonsa +viuhkaksi levitettyjen korttien peitossa. + +-- Herra arkkipappi, sanoi vankilan saarnaaja, tarjootte katon +piispanne suojattomalle ruumiille. Jumala tutkii sydämenne, ja vaikka +hetkisen kuulitte pahan hengen ääntä, olette te saava armoa. Mutta +ei tämä huone, vaan tuomiokirkko, on tehtävä kuolinkappeliksi. Minä +riennän lukkarin luo... + +Kun Lavernède jo oli avannut oven, pidätti hänet ensimäinen varapappi. + +-- Herra apotti, virkkoi hän, älkää menkö lukkarin luo, se on +hyödytöntä: tuomiokirkon avaimet ovat täällä. + +-- Täälläkö? + +-- Täällä. + +-- Minunko luonani? keskeytti herra Clamouse kiivastuneena. + +-- Olen suuresti pahoillani, että herra Turlot käsittämättömällä +äänettömyydellään pakottaa minua häntä ilmiantamaan. Hän se tänä iltana +sulki tuomiokirkon ovet ja pisti avaimet taskuunsa. Minä näin kaikki. + +-- Kuinka! huusi vanha Clamouse kääntyen harmistuneena pyhän raamatun +professorin puoleen, ja te olette antaneet meidän näin kiistellä. + +-- No, herra arkkipappi, tahdotteko vai ei, että lopetamme +vistipelimme? kysyi herra Turlot. + +Hän oli olevinaan aivan väliäpitämätön siitä mitä tapahtui. + +Apotti Lavernède'n kiukku nousi rajojensa ylitse. Kun ei apotti +Turlot'in ikä eikä asema velvoittanut häntä kunnioitukseen, tempasi hän +raivokkaasti kortit hänen käsistään ja viskasi ne menemään salongin +lattialle. + +-- Peli on lopetettu, herra, se on lopetettu! sanoi hän. + +Sitten huusi hän ahmaten häntä raivosta leimuavilla silmillään: + +-- Avaimet! avaimet! + +Nyt iso Turlot'kin puolestaan nousi pystyyn. + +-- Sulkiessani tuomiokirkon, sopotti hän, olen totellut hiippakunnan +varapiispan käskyä. Herra apotti Capdepont'ille minä siis jätän Pyhän +Ireneon avaimet, enkä teille. + +Hän sieppasi tuolille heitetyn hattunsa ja koitti pötkiä pakoon. Mutta +apotti Lavernède sulki oven ja asettui päättäväisesti vastustajansa +eteen. Hänen ennestään jo häiriintyneillä kasvoilla oli nyt +surunsekainen sävy. + +-- En päästä teitä pakenemaan, herra! sanoi hän. + +-- Aiotteko tehdä väkivaltaa minulle? + +-- Jos minä tässä jumalattomassa taistelussa, johon te olette syypää, +unohdan että kumpikin olemme pappeja, niin tapahtuu se teidän +tahdostanne. + +Apotti Turlot hoiperteli kauhistuneena, tavallistaan vielä kalpeampana +pari askelta herra Clamouse'a kohti. + +-- Herra arkkipappi, sanoi hän, kun en enään turvallisesti voi +säilyttää avaimia, jotka apotti Capdepont on minulle uskonut, niin +jätän ne teidän haltuun. Otaksun, ett'ei niitä rohjeta riistää +teidän käsistänne. Jos teitä haluttaisi myöntyä herra Lavernède'n +vaatimuksiin, huomautan että hiippakunnan varapiispa itse on käskenyt +sulkemaan tuomiokirkon ovet, välttääkseen loukkaavia kohtauksia, joita +siellä saattaisi tänä yönä tapahtua, ja että hän myöskin on pidättänyt +itselleen oikeuden avata ovet, milloin sen hyväksi näkee. + +-- Mutta minäpä olen Pyhän Ireneon kirkkoherra, uskalsi Clamouse vanhus +väittää, vastaanottaessaan avaimet apotti Turlot'ilta. + +-- Niinpä kyllä, herra arkkipappi on kirkkonsa isäntä, sekaantuivat +molemmat varapapit puheeseen. + +-- Koko hiippakunnassa on ainoastaan yksi isäntä, ja se on herra +varapiispa. + +-- Mutta kirkkolaki... rohkeni herra Clamouse inttää. + +-- Herra varapiispa -- ei kukaan sitä enään epäile, -- tulee piakkoin +koroitetuksi Lormières'in piispalliselle istuimelle, ja kun hänellä on +hyvä muisti, ei hän unohda niitä, jotka ovat olleet tottelemattomia +hänelle. + +-- Luulette siis täydellä todella, rakas Turlot, että herra varapiispa +pitäisi sen loukkauksena, jos... jos... + +-- Luulen, herra arkkipappi, että joudutte hänen vihoihinsa ja +tiedätte, että hänen vihansa on hirmuinen. + +Vanha Clamouse raukka vaipui nojatuoliinsa sortuneena, masennettuna, +sanaakaan virkkamatta ja silmäili tylsän näköisenä hänen kädessään +kilisevää avainkimppua. + +Apotti Lavernède, joka ei epäillyt voittavansa kaikkia vastuksia, +minkälaisia olivatkaan, seisoi sekä tyynen että huolestuneen näköisenä +tätä kohtausta katsellen. Käsivarret ristissä rinnalla, ikäänkuin +masentaakseen kuohuvia tunteitaan, tarkasteli hän katkeralla +ylenkatseella vanhan arkkipapin surkeata muotoa. Tämä uljas, luja pappi +häpesi papillisen virkansa puolesta, nähdessään semmoista heikkoutta, +pelkurimaisuutta ja kunniantunnon puutetta virkaveljissään. Nyt ei +asia enään koskenut hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia, vaan herra +Clamouse'a ja herra Turlot'ia, ja se häpeällinen kohtaus, jota nuo +molemmat näyttelivät hänen edessään, vaikutti häneen masentavaisesti. +Miten suuri olikaan Rufin Capdepont'in vaikutusvalta! Niin! Rufin +Capdepont saattoi siis mielivaltaisesti alentaa pappeja, joita +vihkimyksen olisi pitänyt tehdä "_rohkeiksi kuin David ja viisaiksi +kuin Salomon_." Hänen mieleensä johtui _Pimeyden Ruhtinas_ ja ne +sotajoukot, jotka hän oli viekotellut mukanaan kadotukseen. + +Mutta asian täytyi päättyä. Vankilan saarnaajaa iletti nähdä kirkon +korkeata edustajaa tuossa alennuksen tilassa. Tarmokkaasti kääntyi hän +herra Clamouse'n puoleen, näyttäen apotti Turlot'ille selkänsä. Sitten, +tarkastaen masentunutta vanhusta, puhutteli hän häntä hiljaan: + +-- Koska avaimet nyt ovat hallussanne, lausui hän, toivon teidän, herra +arkkipappi, estelemättä jättävän ne minulle. + +-- Kuulittehan, ystäväiseni, minä en olekaan isäntä. + +-- Ja te tottelette herra Turlot'ia, te, herra Clamouse? + +-- Minä en tahdo tulla apotti Capdepont'in viholliseksi. Minä olen +vanha ja tahdon kuolla rauhassa. + +-- Siis jää hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisarkku rajuilman +valtaan? + +-- Eihän se ole minun syyni... Käsitättehän tilani, Lavernède rakas, +olen hiippakunnan varapiispan alamainen, enkä siis voi vastaanottaa +ruumisarkkua talooni. + +-- Mutta äsken... + +-- Oh, niin! äsken... Mutta en tietänyt, että herra apotti Capdepont... + +-- Siis: pelkäätte Rufin Capdepont'ia enemmän kuin itse Jumalaa; +sillä te tiedätte hyvin, herra arkkipappi, että kieltäessänne +vieraanvaraisuuttanne piispavainajaltanne, loukkaatte kovasti +Jumalaa... Oh! minä pyydän, älkää vapisko noin surkeasti +nojatuolissanne; en minä ensinkään tahdo saattaa teitä rettelöihin... +Antakaa minulle tuomiokirkon avaimet ja jatkakaa sitte vistiänne, jos +teitä haluttaa. + +-- Vanha Clamouse, häveten omaa heikkouttansa, mutta kykenemättä +vapautumaan Capdepont'in vallasta, yritti puhumaan. Mutta hänen ei +onnistunut.! + +Apotti Lavernède'n valtasi ylenkatseensekainen säälin tunne. + +-- Herra arkkipappi, lausui hän, lieventäen tuimaa, ankaraa ääntään, +minä käsitän asemanne, se on mitä tukalin. Asia on selvä: tiedän +ett'ette voi itse antaa minulle Pyhän Ireneon avaimia. Mutta jos minä +ottaisin ne teiltä?... + +-- Jos ottaisitte ne minulta?... + +-- Minä tulisin siten yksinäni edesvastauksen alaiseksi. Etevänä +kasuistina te kyllä ymmärrätte miten asia silloin on muuttunut. + +Vanhuksen sammunut katse kirkastui. + +-- Ah! niinkö? mutisi hän, se on toista. Se on varma, että jos jollain +tavalla onnistuisitte riistämään minulta avaimet, minä... + +-- Jo se on tehty! huudahti Lavernède, joka tähdäten avainkimppua +kuin saalista, sieppasi sen taitavalla ja kokonaan odottamattomalla +kädenliikunnolla. + +-- Hyvät herrat, minä panen julkisen vastalauseen tämmöistä ryöstöä +vastaan, sopotti Clamouse, jonka raskaan painon musertama rinta +vihdoinkin alkoi vapaammin hengittää. + +-- Herra Lavernède, huusi Turlot, herra Capdepont on paikalla saava +tietää tästä... + +Ylpeä, halveksiva katse, jonka vankilan saarnaaja voitonriemuissaan loi +pyhän raamatun professoriin, sammutti sanat hänen huulillaan. + +-- Juoskaa syyttämään minua herra Rufin Capdepont'ille, herra, juoskaa +sukkelaan. Panettelijan virka sopii mainiosti teille. + +Hän tervehti nuorta varapappia ja riensi kiireesti pois. + + + + +XX + +Ruumisalttari. + + +Hirvittävä rajuilma kesti yhä. Tuima tuuli oli noussut ja sammuttanut +lyhdyt, jotka vihurin ravistamina vinguttivat väkipyöriään. Yö oli +kolkko, sakea, kammottava. Taivas oli yhtä pimeä kuin kadutkin. Ukkonen +vaikeni hetkeksi; mutta kaduilla virtaavan veden pauhu oli sitä +seurannut ikäänkuin pitkittääkseen jymyä. Etäämpänä kuultiin Arbousen +kohisten syöksevän tulvavettä särkyneistä suluistaan. + +Satoi yhä. + +Sillä välin hohde, joka alussa oli himmeä, mutta sitten yhä selvempi +ja kirkkaampi, valaisi pimeätä seutua. Äkkiä valaistiin ne seitsemän +suurta, kapeaa ja keveää ikkunaa, jotka tekivät Pyhän Ireneon kuorista +mitä ihanimman gootilaisen rakennustaiteen mestariteoksen. Toinen +toisensa perästä alkoivat sivukappelein sirot ruusukeakkunat punottaa. +Ja pian avaran tuomiokirkon suunnaton päähuone, jonka kaikki akkunat +päästivät valoa ulos, kohosi pimeyden keskellä valoisana, säteilevänä, +loistavana. + +Asetettuaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisarkun pääalttarin +portaalle, oli apotti Lavernède tahtonut valmistaa piispavainajalle +juhlallisen ruumiskappelin, joka korvaisi kaikki häntä kohtaan +tehdyt solvaukset. Avaimet aukasivat sakastin kaikki laatikot, jotka +sisälsivät kaikennäköisiä kynttilöitä, ja niitä ammensi hän täysin +kourin. Ei ollut kynttiläjalkaa, ei kruunua, johon ei olisi kynttilöitä +sytytetty. Yhden tunnin ahkerimman toimeliaisuuden perästä olisi voinut +luulla Pyhän Ireneon tuomiokirkon syttyneen tuleen sisäpuolelta. + +Tässä komeassa valaistuksessa, joka oli jyrkkänä vastakohtana +kammottavan yön sakeaan pimeyteen, astuivat papit, Kapusiini-, +Barnabiitta-, Dominikaani- ja Maristamunkit sekä muutamat hänen +ylhäisyydellensä de Roquebrun'ille uskollisiksi jääneet hiippakunnan +papit sakastista, kulkien rivittäin, tuomiokirkon kuoriin. Jokainen +oli puolestaan koettanut parannella epäjärjestykseen joutunutta +pukuaan: mikä oli kääriytynyt surukaapuun peittääkseen polviin +asti pirskoittunutta lokaa, mikä taas oli vaihtanut läpikastuneen +messupaitansa kapeahihaiseen kuoriviittaan. + +Juhlallisena ja kauniina astui Kapusiinimunkkien valkeapartanen +päällikkö juhlasaaton perässä. Koko kulkue astui piispan ruumisarkun +eteen, notkisti, yhden polven maahan ja jakaantui sitten kahtia, niin +että toinen osa valtasi pääalttarin oikeanpuoliset kuoripenkit samalla +kuin toinen osa asettui vasemmanpuolisiin. + +Kaikki tapahtui syvimmässä hiljaisuudessa, tuolla ylevällä +arvokkaisuudella, jota katolilaisuus on osannut leimata +juhlamenoihinsa. Ruumisvirret alkoivat. + +Oli samalla sekä suuremmoista että kauheaa nähdä miten nämät satakunta +pappia sydänyöllä toimittivat ruumismessua, joka hetki peljäten, +että apotti Capdepont tulisi keskeyttämään heitä. Siinä valossa, +joka tulvasi alas seiniltä ja holveista, joissa lukuisat kynttilät +paloivat, näyttivät muutamat kasvot kovin levottomilta. Mitähän +tapahtuisi, jos varapiispa äkkiä ilmaantuisi keskelle kirkkoa? Tästä +hartautta häiritsevästä pelosta huolimatta jatkettiin kuitenkin veisua +taukoamatta. + +Kerran tärisytti kauhistava turmiota ennustava jylinä rakennuksen +seiniä. Pylväät tutisivat, monihaaraiset kynttiläjalat tärisivät +pääalttarin asteilla, pähkinäpuiset kuoripenkit valittivat äänekkäästi. +Kaunistuneina käänsivät kakki silmänsä tuomiokirkon avoimeen oveen +päin. Hyökkäsikö saatana Pyhään Ireneoon. Mielet rauhoittuivat: se oli +ukkonen, joka ennen päivän koittoa laukaisi viimeiset tykkinsä pilvissä. + +"_Miserere mei_!..." [Armahda minua -- -- --] alkoi Kapusiinimunkkien +päällikkö messuta. + +Vihdoinkin kuorin isot ikkunat näyttivät rautaisia kiskojaan, ikäänkuin +aamuruskon vaalean valon kostuttamina. Samassa alkoi siellä täällä +uiskennella utuisia, punaisia, viheriäisiä, sinisiä valo-aaltoja... +Päivä koitti. Apotti Lavernède kääntyi apotti Ternisienin puoleen, joka +istui kuoripenkkiin kyykistyneenä, ja kuiskutteli muutamia sanoja hänen +korvaansa. Molemmat papit nousivat paikoiltaan. He astuivat sakastiin +päin. + +-- Ystäväni, sanoi vankilan saarnaaja, heittäen leveän kaapun yltään, +riisukaa viitta päältänne ja lähtekäämme. Aurinko on noussut. Nyt +ei meidän enään tarvitse pelätä Capdepont'in ilmaantumista. Kuka +tietää? Kenties tuo kurja Turlot viimeisessä hetkessä peräytyi häveten +käytöstään. Muuten tulee meidän olla varuillamme: Capdepont saattaa +kyllä säästää aseensa hautajaisiin... + +He lähtivät tuomiokirkosta ja kulkivat Arbousea kohti. + +He saapuivat toiselle hakatuista kivistä tehdylle sillalle. Paisunut +virta kuletti pauhaten rutaisen ja punertavan vetensä siltakaarten alle. + +Kaikkialla näkyi jälkiä rajuilman riehunasta. Mutta uusi päivä lupasi +mitä parasta. Myrskyn ja sateen huuhtelema ja puhdistama Lormières'in +laakso rehoitti raittiina ja virkistyneenä auringon paisteessa, joka +läpäisten säteillään, kuni terävillä vasamoilla, taivaalla vielä +liiteleviä pilvenhattaroita, vuodatti siihen kultasadetta korottaakseen +komeaa ja viehättävää luontoa, Corbières'in uhkeat puut kopeilivat +somalla rungollaan, loistavilla oksillaan ja aivan tuoreilla lehdillään. + +Tultuaan paperitehdaskaupunkiin pysähtyivät pappimme. + +-- Täällä eroan teistä, rakas Ternisien, sanoi Lavernède. +Ymmärrättehän, eikö niin, miten tärkeätä on, että hänen ylhäisyytensä +kaikki köyhät saapuvat tuomiokirkkoon kello yhdeksän ajoissa. Tämä +joukko auttaa meitä estäessämme Capdepont'ia toteuttamasta aikeitaan, +jos hän yrittäisi kuljettaa piispamme ruumisarkkua kaupungin +hautausmaalle. Otaksun, ettei hän uskalla yllyttää taistelua. Kaikessa +tapauksessa olemme valmiit puolustautumaan... Menkää sukkelaan! + +-- Te ette siis tule mukana? + +-- Minä juoksen Bernardin kadulle, Pyhän Ireneon arkkitehdin luo, +pyytääkseni häntä avaamaan yhtä alikirkon hautaa... Sieltä lähden +hautajaismeno-toimistoon. Meidän täytyy saada ruumisalttari, jommoista +ei milloinkaan ennen ole nähty Lormières'issä ja niin paljon +seinäverhoja, että riittävät peittämään kaikki muurit... + +He erosivat. + +Vaikka sata kättä työskenteli köysien kiinnittämisessä ja leveiden +tummien verhojen ripustamisessa pitkin tuomiokirkon pylväitä, kesti +kuusi tuntia, ennenkuin häikäisevästi valaistu kirkon sisusta oli saatu +siihen juhlalliseen ja hartautta herättävään asuun, jota tilaisuus +vaati. + +Ruumisalttari yksin, joka oli rakennettu keskelle kuoria, pidätti +työmiehiä kolmatta tuntia toimessa, vaikka puusepän työ oli alotettu jo +aikasin aamulla. + +Se oli todellinen muistopatsas. Leveitä ympyräasteita nousi lattiasta +saakka ylös holvikaton lähelle, kaveten korkeuden mukaan. Koko +laitos, jota varjosti valkoinen ripsukatos, oli peitetty tummalla, +hopealla kirjaillulla sametilla. Kulmia koristi sinipunertavat +silkkitupsut, joiden väri muistutti vainajan pukua. Tämän korkean +pyramiidin etupuolella, jolle muuten oli järjestetty sadottain +säteileviä vahakynttilöitä, nähtiin kahden piispansauvan välissä +hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in kullasta ja jalokivistä säkenöivä +hiippa. Hiukan yläpuolella häikäisevää hiippaa näkyi vahakynttiläin +keskeltä korukilpi, johon suurilla kirjaimilla oli piirretty seuraavat +kuninkaallisen psalmistan sanat: + + In memoria aeterna erit justus, + Ab auditione mala non timebit. + +_Vanhurskaan muisto pysyy iankaikkisesti, eikä hän pelkää häijyä +puhetta_. + +Apotti Lavernède, tuo uljas ja tulinen sielu, oli painattanut nämät +kauniit sanat sekä osoittaakseen syvää kunnioitustaan rakastetulle +ylimmäiselle papilleen että antaakseen viimeisen pistoksen Rufin +Capdepont'in vihalle. + +Kello löi yksitoista. + +Vankilan saarnaaja, joka oli valvonut juhlan viimeisiä varustuksia, +viittaili apotti Ternisien'ille, astuessaan sakastiin, mihin kellojen +ääni oli kutsunut koko kaupungin papiston kokoon. Tämä, johon +Lavernède'n oli onnistunut vuodattaa hiukan omaa tulista intoaan, +asettui tuomiokirkon peräpuolelle ryhmittyneiden työmiesten etupäähän +ja johti heitä tuon jättiläisruumisalttarin ympäri. Siellä oli ainakin +kymmenen riviä istuimia asetettu paperitehtaalaisille. Tämä joukko, +kenties armeijakin, istuutui suurella kolinalla. + +-- Ystäväni, sanoi entinen sihteeri, tuolla lepää hyväntekijänne. Me +uskomme teidän vartioittavaksenne sen, joka teitä viimeiseen asti +rakasti. + +-- Olkaa huoleti, herra Ternisien, emme salli, että hänen ylhäisyytensä +jäännökset viedään Pyhästä Ireneosta kaupungin kirkkomaahan +haudattaviksi, vastasi kreivi de Castagnerte'n ääni. Hän oli hetkeksi +jättänyt kenraali de Roquebrun'in Barbaste ja Leblanc tohtorien +huostaan ja ilmaantui nyt äkisti paperitehtaalaisten joukkoon. + +Sakasti vilisi tuskaantuneista, levottomista papeista. Miksei +hiippakunnan varapiispa ollut vielä saapunut? Itse oli hän määrännyt +hänen ylhäisyytensä hautajaisten tunnin, ja tuo määrätty tunti +oli jo aikoja sitten lyönyt. Mitä merkitsi tämä yksinkertaisimman +häveliäisyyden laiminlyönti? Ne, jotka olivat tulleet toivossa +nähdä jonkun uuden jännittävän kohtauksen, sallivat hermostuneen +uteliaisuuden vaivaamissa kasvoissaan havaita heidän täydellisen +pettymyksensä. Toiset, joita jalommat ja hartaammat tunteet +hallitsivat, iloitsivat tästä Capdepont'in viipymisestä. Kuka tietää, +ehkä tämä kauhea ihminen ei uskaltanutkaan näyttäytyä, peläten +joutuvansa kiusaukseen uudistaa häpeällistä käytöstään. Nämät +yksinkertaiset, hurskaat papit, joita jokainen ohi mennyt minuutti yhä +enemmän rauhoitti, olivat ryhmittyneet apotti Ternisien'in ympärille +puhellen matalalla äänellä. + +Pyhän Ireneon korkean tornin kello lyödä kumahutti kerran. + +-- Nyt on kello puolikaksitoista, rakas Lavernède, sanoi entinen +sihteeri. + +-- Kenties alamme messuta? kysyi Kapusiinimunkkien päällikkö. + +-- Niin kyllä, herra Capdepont ei näy tahtovan olla juhlamenojen +esimiehenä, lisäsi Maristain päämies. + +-- Minustakaan ei tarvitse häntä kauvemmin odottaa, virkahti +Dominikaaneinkin piiriori. + +-- Pelkuri! murisi vankilan saarnaaja, nähdessään vihollisensa +pujahtavan piiloon. + +Sitten, kääntyen herra Clamouse'n puoleen, jonka levottomat silmäykset +tiedustelivat läsnäolijain mieltä: + +-- Suvaitsetteko toimittaa messun, herra arkkipappi, sanoi hän; te +olette herra Capdepont'in jälkeen hiippakunnan korkein pappi. + +-- En tiedä, änkytti vanhus, minä olen jo toimittanut messuni, ja... + +Apotti Lavernède otti vaatekaapista messukaapun ja tarjoten sen tavan +mukaan Kapusiinien päällikön suudeltavaksi, sanoi hän: + +-- Teille, arvoisa Isä, tulee siis kunnia suorittaa pyhä toimitus... + +Suuri melu, jonka istuimien siirtäminen matkaan sai, kuului +tuomiokirkon perältä. Kaikkein silmät kääntyivät sinnepäin. + +-- Herra Mical, hyvät herrat, huusi apotti Turlot, tuolla tulee herra +Mical! + +Siveysopin professori astui todellakin sakastiin surkean näköisenä, +kasvot sisällisen liikutuksen muuttamina. + +-- Entä herra varapiispa? kysyttiin joka taholta. -- Hyvät herrat, +vastasi apotti Mical, herra Capdepont on sairas, kovin sairas... +Hän on pahoillaan, ettei hän voi saapua tuomiokirkkoon... Hän +olisi halukkaasti kunnioittanut tätä juhlallista toimitusta hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in muistoksi ja antanut hänelle julkisen +synninpäästön, mutta... + +Hän huoahti hengästyneenä. + +-- Herra varapiispa oli jo eilen illalla sairas, jatkoi hän; kyllä kai +te sen huomasittekin, hyvät herrat, hänen kiihoittuneista sanoistaan, +sanoisimpa melkein hänen ajatustensa epäjärjestyksestä... Kuka meistä +ei tiedä, mitä kuume saa aikaan ihmisessä... Se voittaa vahvimmankin +järjen... + +-- Jos teitä, herra, on pyydetty, keskeytti häntä apotti Lavernède +tulistuen, lieventämään herra Capdepont'in edesvastausta eilisestä +julkeasta kohtauksesta, täytyy minun ilmoittaa teille, että sananne +ovat turhat. Sillä kaikilla, täällä läsnäolevilla hengellisillä on jo +vakaantunut mielipide asiasta, ja jos herra Rufin Capdepont, nuora +kaulassa, tulisi rukoilemaan meiltä anteeksi, ei hän sittenkään voisi +sovittaa rikostaan... + +-- Rikostaan!... Mitä tarkoitatte? + +-- Tarkoitan, ettei ennen ole kuultu semmoista ilkityötä. + +-- Mutta teidän tuomionne, herra Lavernède... + +-- Tuomio, niin juuri! huudahti vankilan saarnaaja. + +Sitten katkerasti ja purevasti: + +-- Tuomion antaa paavi, kun asia on ennättänyt tulla hänen oikeuteensa. + +-- Olette siis kirjoittaneet Romaan? sopotti Mical kauhistuneena. + +-- Ei vielä, mutta kirjoitetaan. + +Apotti Lavernède viittaili mahtipontisesti kädellään komeammassa +surupuvussaan ylpeilevälle ovenvartijalle. Tämä ihminen, ylpeä kuin +Ranskan marsalkki koruompeluksineen ja hopeaisine olkalippuineen, lähti +majesteetillisesti liikkeelle antaen raudoitetun sauvansa kolahtaa +kaikuvaan kivilaattiaan. + +Kaikki papit järjestäytyivät seuraamaan Kapusiinien päällikköä, joka +oli puettu valkoisilla nauhoilla reunustettuun messukasukkaan, ja hänen +johtaessa astuttiin lyhyin askelin kuoria kohti. + + + + +XXI. + +Pappien komedia. + + +Sillä välin kuin tuomiokirkossa, joka surisi kuin suuri mehiläispesä, +messuttiin suurimmalla prameudella vainajan edestä, olivat herrat +Clamouse, Turlot ja Mical, Lavernède'n mahtavasta käytöksestä +ällistyneinä, vetäytyneet sakastin nurkkaan ja keskustelivat +innokkaasti. + +-- Luulisipa häntä totta tosiaan tämän talon isännäksi! pauhasi +arkkipappi. + +-- Tuo harmittaa! huusi apotti Turlot. -- Hiljaan, hyvät herrat! +keskeytti Mical surunvoittoisella tyyneydellä, älkää puhuko niin +kovasti. Mitä niin suuresti pelkäätte, saattaa kylläkin tapahtua. Minä +puolestani en todellakaan paljo kummastelisi, jos Lavernède tulisi +herraksemme. + +-- Hän! lausui Turlot ylenkatseellisella, epäilevällä liikkeellä. + +-- Eikö hän ole apotti Ternisien'in ystävä, hänen paras ja uskollisin +ystävänsä? + +-- Mitä se meihin kuuluu! + +-- Entä jos herra Ternisien tulee Lormières'in piispaksi? + +Herrat Clamouse ja Turlot tuijottivat ällistyneinä Mical'iin. + +-- Mitä? mitä?... sopotti arkkipappi, jonka rohkeus paikalla +lannistui... Mitä sanotte, ystäväni? Tuo ei ole vakavaa puhetta, eihän +toki? -- Se on päinvastoin hyvinkin vakavaa, mitä vakavinta voi olla. + +-- Oi, hyvä Jumala! te saatte minut vapisemaan, Mical. Selittäkää +sananne, minä rukoilen teitä. + +-- Mitä loruja te meille uskottelette, murisi Turlot. + +Samassa, urkujen vaietessa, syvä mahtava, täysinäinen ääni kaikui Pyhän +Ireneon holvien alla. + + Dies irae dies illa, + Solvet saeclum in favilla, + Teste David cum Sibylla. + + [Koston päiv' on julma, suuri, + Silloin muutuu luonnon muuri, + Tietäjät näin lausuu juuri. + + A. Oksasen käännös (Säkeniä).] + +Puhekumppanuksia sakastissa eivät nämät juhlalliset sanat vähääkään +liikuttaneet, he olivat tottuneet niihin. + +-- No niin! jatkoi Clamouse ravistaen Mical'ia, joka oli käynyt hiukan +hajamieliseksi. + +-- No niin, tietäkää ettei Capdepont ole saanut mitään uutisia +Pariisista tänäpäivänä. Eilen illalla kymmenen aikaan saapui herra +Bonuardot'ilta näin kuuluva sähkösanoma: + +-- Keisari allekirjoittaa määräyksen tänä iltana. Me ilmoitamme teille +paikalla, jos tulette nimitetyksi. + +-- Kolme kertaa olen käynyt sananlennätin konttorissa tänä aamuna. +Mutta ei mitään, ei mitään, ei mitään. Voittehan aavistaa Capdepont'in +tilan. Äsken juuri kun hän näki minun palaavan tyhjin käsin, luulin +hänen menettävän järkensä. Oh! kylläpäs oli työtä saada häntä pysymään +piispan toimistossa. Taistelu oli kauhea. Nähkääs! Minulla on jälkiäkin +siitä. Katsokaa! + +Siveysopin professori näytti suurta sinelmää kaulassaan. Hän jatkoi: + +-- Kun minä heittäysin ovea vastaan estääkseni häntä lähtemästä ulos +ja häiritsemästä näitä juhlamenoja, sieppasi hän minut äkisti kiinni +ja oli vähällä kuristaa minut. Lavernède ei erehtynyt sanoessaan +Capdepont'ia _Tigrane'ksi_. Meidän kesken sanoen, on siinä miehessä +tiikerin luontoa. Viimein, ikäänkuin kauhistuen omaa itseään, peräytyi +hän pari askelta ja vaipui nojatuoliin... Hyvät herrat, silloin näin +minä, mitä ei kukaan vielä ole nähnyt, minä näin Rufin Capdepont'in +itkevän. + +-- Ja pelkäättekö apotti Ternisien'in tulevan nimitetyksi? urkki herra +Clamouse, jonka ääni alkoi kuulua yhä tuskallisemmalta. + +-- Hänen äkkinäinen mielenliikutuksensa tarjosi mielestäni mukavan +tilaisuuden antaa varapiispan kuulla totuutta. Hyvä Jumalani, mitä +kaikkea hänelle sanoinkaan! Täytyihän kaikin mokomin estää häntä +hyökkäämästä Pyhään Ireneohon, purkamaan onnellisen kilpailijansa +läsnäolosta yltynyttä vihaansa. Vakuutan, että olin kaunopuhelias. Jos +hän olisi näyttäytynyt täällä, olisi syntynyt mellakka, tappelu. On +hetkiä, jolloin Capdepont'issa on sellainen sokea voima, ettei mikään, +eikä kukaan voi sitä hillitä eikä hallita... Minä toivoin tämän voiman +tulevan käytetyksi kirkon hyödyksi. Ystävyyteni tätä kukistamatonta +kohtaan sisälsi tämän salaisen kunnianhimon... Mutta minä luovun +siitä... Minä en jaksa enään... Kaikki on lopussa... Oh! tahtoisin +kuolla... Köörin ylimmäinen ääni lauloi: + + Mors stupebit et natura, + Cum resurget creatura + Judicanti responsura. + + [Luonto, kuolo kauhistuvi, + Syntis-parka surkastuvi, + Tuomari kuin julmistuvi.] + +-- Sanalla sanoen, teidän vakuutuksenne on, että apotti Ternisien?... +uudisti arkkipappi. + +-- Kuinka monta kertaa olen pelastanut Capdepont'in perikatoon +joutumasta. Mutta piispanpalatsin pihalla en mahtanut mitään... + +-- Kuulkaa, hyvä Mical, jättäkäämme Capdepont ja puhelkaamme herra +Ternisien'istä... Varmaanko otaksutte, että hänen nimityksensä +Lormières'in piispaksi?... + +-- Siinä ei ole epäilyksen sijaa. Eikö Lavernède'n julkeus puhu +kylläksi selvää kieltä? Olisiko hän eilen illalla anastanut +tuomiokirkon avaimet teidän käsistänne, ja äsken komentanut teitä tässä +kirkossa, ellei hän tietäisi voivansa, ystävänsä tullessa piispaksi, +rankaisematta tallata meitä jalkainsa alle?... Oh, tuota pappisvaltaa! +Löytyykö raskaimpia, musertavimpia kahleita tässä maailmassa? Tunnen +renkaiden jo rusentavan lihaani... Hyvät herrat, meillä ei ole uutisia +Pariisista, meillä; mutta Ternisien ja Lavernède herroilla on, olkaa +varmat siitä. + +-- Kas niin, nyt koittaa minulle kauniit päivät! jupisi herra Clamouse +ikäänkuin itsekseen puhuen. + +-- Entäs minulle sitten? huokaili apotti Turlot, jonka ihraa kylmät +väreet alkoivat karmia. + +-- Minulla taas, lisäsi Mical, jos hänen ylhäisyytensä Ternisien +täyttää herra de Roquebrun'in paikan, ei ole muuta tehtävää kuin pyytää +erokirjan ja lähteä hiippakunnasta. Minun elämäni on turmeltu, ja se on +Capdepont'in syy. + +-- Älkää puhuko enään tuosta ihmisestä... huusi vanha Clamouse. + +Hänen puoleksi sammuneet silmänsä leimahtivat. + +-- Tunnustan teille, jatkoi hän, että olen vallan kauhistunut... +Minkälainen pappi tuo Capdepont! minkälainen pappi!... + +-- Hänen kunnianhimonsa on saattanut meidät perikatoon, mutisi Turlot. + +-- Meissä syy on: minkävuoksi me hupsut luotimme tuohon mielettömään +kunnianhimoon? huusi Mical. + +Sitten epätoivoa ja tuskaa ilmaisevalla liikunnolla: + +-- Hyvät herrat, me olemme rikkoneet luonnettamme, kutsumustamme +vastaan ja olemme nyt rangaistut. + +Apotti Turlot'in silmistä tulvi kyyneleitä, joita oli hetkisen +koittanut pidättää. + +Vanhan arkkipapin taas täytyi nojautua vaatekaappiin: hänen jalkansa +eivät tahtoneet häntä kannattaa. + +Ystäväni, jatkoi apotti Mical pitkän äänettömyyden jälestä, +tunnustakaamme että Jumala, joka meitä kurittaa, on aina vanhurskas +Jumala. Kuka Capdepont'ko vai me, on tämän kuukauden tapauksissa +antanut loistavimpia siveellisen turmeluksen näytteitä. + +-- Tähän tunnustukseen jonka tekemiseen ainoastaan papilla, joka ripin +kautta on tottunut tutkimaan omia ja toisten syntiä, saattaa olla +riittävää rohkeutta taikka naivisuutta -- ei toiset lausuneet mitään. +Clamouse vanhus ja Turlot tyytyivät häveten painamaan päänsä alas. + +Kööri lauloi hitaasti ja valittaen: + + Ingemisco tamquam reus, + Culpa rubet vultus meus: + Supplicanti parce, Deus! + + [Herra suuri, voimallinen, + Ole mulle armollinen, + Tuomarini turvallinen!] + +-- Minä tulen tietysti menettämään asemani, voivotteli herra Clamouse. + +-- Tietysti, vastasi Mical. + +-- Kuinkahan aijotaan minun kanssani menetellä, sillä olenhan kumminkin +ensimäisen luokan kirkkoherra? + +-- Olette oikeassa, te olette kirkkoherra, eikä teitä siis +saa mielivaltaisesti virasta eroittaa. Mutta kivuloisuutenne +pakoittaa teitä laiminlyömään tuomiokirkon raskasta palvelusta, ja +kirkollisasiain ministeriltä toimitetaan teille ero ja eläke. + +-- Ah! Hyvä Jumala! kirkko raukkani, jota niin rakastan!... + +-- Oh! herra arkkipappi, te ette kumminkaan vielä ole kovin +onneton, te! sopatti Turlot. Te olette nimituomioherra ja teidän +tuomioherra-arvonne jää teille; mutta minä, minä... Kunhan edes saisin +pitää saarnaajan viran, jonka hänen ylhäisyytensä de Roquebrun minulle +määräsi Hautes-Corbières'issä. + +-- Minä en vastaa mistään, sanoi Mical; te ette tahtoneet seurata +Lavernède'ä, ja se on harmillista teille. Minkä vuoksi kielsittekään +häneltä noita onnettomia avaimia?... + +-- Mutta tehän juuri käskitte minua sulkemaan tuomiokirkon ovet ennen +määrättyä aikaa, valitti Turlot. + +-- Minä, se on kyllä mahdollista. Mitä tehdä? Capdepont oli puhunut, +häntä täytyi totella. Muuten, lisäsi hän, kohottaen älykästä ketun +kuonoansa ja silmäillen ystävyksiä itseluottamuksella, joka häneltä +tähän asti oli puuttunut, olen minä tehnyt päätökseni. Koska olen +menettänyt elämäni päämäärän, on minusta melkein yhdentekevä +mitä minun suhteeni päätetään. Samantekevä, uskotaanko minulle +alempi kirkkoherranvirka Bastide-sur-Mont'issa, lähetetäänkö minua +alipappina Harros'iin, kaikkein kurjinpaan vuoriseutuun, tahi muutanko +naapurihiippakuntaan. Jos Capdepont hukuttaessaan itsensä on hukuttanut +minunkin, niin olenhan sen tahtonut. + +-- Syödä täytyy kumminkin, elää täytyy! murisi Turlot surkeana. + +-- Elääkö?... Miten se on välttämätöntä että elämme? tokasi Mical +katkerasti. + +-- Piru!... + +-- Älkää peljätkö, Turlot, kuollessanne jää teiltä vielä kannikka +leipävakkaan. Yksi seikka on kaikkia muita tärkeämpi: harrastaa, ja +meistä täytyy jälleen tulla kunnon pappia, niinkuin ennen olimme. +Muistatteko papiksivihkiäisiämme, Turlot? Mikä päivä! maailma ei ollut +mitään meille, Jumala kaikki. + +Siveysopin professori heltyi nyyhkimään. + +Vanha Clamouse kyllästyen jätti Mical'in ja Turlot'in, jotka +tietämättänsä olivat vaipuneet polvilleen, ja kompuroi sakastin +päässä olevalle toiselle vaatekaapille. Hän avasi laatikon, veti +siitä hiljakseen kauniin, kirjaellun kuoriviitan ja punanauhaisen +silkkivaatteen. Vaivoin sai hän ne ylleen. Hiipivin askelin astui hän +sakastin ovelle. + +-- Mihin nyt juoksette, arkkipappi! kysyi Mical, nousten nopeasti ylös. + +-- Kuoriin. + +-- Kuoriin, vaikka juhlamenot jo ovat lopussa. + +-- Parempi myöhään kuin ei koskaan. + +-- Ette varmaankaan ajattele mitä teette! + +-- Päinvastoin, ajattelen viisaastikin. + +-- Mutta te olette liian syyllinen Lavernèden silmissä... + +-- Syyllinen... syyllinen... + +-- Herra Clamouse, teidän arvonne... + +-- Minun arvoniko?... Oh! Papin arvo ei ole sama kuin maallikon. Niillä +ei ole mitään yhteistä. + +Turlot kaappasi ketterästi kuoriviittansa ylleen. + +-- Tekin, tekin menette kuoriin? huudahti siveysopin professori +tykkänään suunniltaan. + +-- Kun herra arkkipappikin menee... + +-- Teette oikein, herra Turlot, sanoi herra Clamouse. + +-- Kuulkaahan toki, herra arkkipappi, oletteko Pyhän Ireneon +kirkkoherra? + +-- Olen kyllä, herra Mical. + +-- Ja alennutte yhtymään apotti Lavernède'n johtamaan saattoseuraan, +miehen, joka tunti sitten väkivallalla anasti teiltä tehtävänne. + +Vanhus aukoi silmänsä selkoselälleen pelkästä kummastuksesta. + +-- Kuuleppas, Mical, sanoi hän koettaen lujentaa ääntänsä, Turlot ja +minä olemme tulleet tuomiokirkkoon ollaksemme läsnä hänen ylhäisyytensä +de Roquebrun'in hautajaisissa, emmekä vähääkään huoli Capdepont'istä, +jospa hän tahtoisikin estää meitä pyhää velvollisuuttamme täyttämästä. +Te ja julma ystävänne sorratte liiaksi tämän onnettoman hiippakunnan +pappeja. Mutta tuhmuuksia on jo kyllin lörpötelty. Jumala suo minulle +viimeinkin voimaa heittää päältäni häpeällisen ikeenne ja minä teenkin +sen... En salaa, että kunnon apotti Lavernède'n ja minun välille on +syntynyt pientä kinaa, ihmisten tähden, jotka huvikseen kylvävät +vihaa. Mutta silmäni ovat auvenneet, ja nyt odotan ainoastaan mukavaa +tilaisuutta sopiakseni papin kanssa, joka ei milloinkaan ole menettänyt +paikkaansa sydämmessäni. Ja herra apotti Turlot taas... + +-- Niin! minä, keskeytti paksu pappi, en ole herra Lavernède'n +vihollinen; sanompa vielä senkin, että... + +Mical, joka oli asettunut sakastin oven eteen, jätti heille tien +avoimeksi. Hän ei voinut kauvemmin heitä kuunnella. Tuommoinen +halpamaisuus ei saattanut olla häntä iljettämättä. Hänestä tuntui kuin +hän ei koskaan, koko sillä ajalla, kun hän oli Capdepont'ia palvellut, +olisi alentunut näin syvästi omissa silmissään. Kuinka monesti olikaan +hän rohjennut asettua hirmuvaltiaansa rautatahtoa vastaan ja murtaa se! + +Mical seurasi katseellaan Clamouse'a ja Turlot'ia, jotka töin tuskin +raivasivat itselleen tietä ihmisjoukon läpi. Kun ei hän enään nähnyt +noita kahta, neliskulmaista kirkon vahakynttiläin ja suitsutuksen +sakeuttamaan ilmaan katoavaa lakkia, kääntyi hän takasin sakastiin. +Hänen jalkansa eivät enää kannattaneet häntä. Hän istahti. + +Tämä mies, joka oli myöntänyt apuansa niin moneen väärään yritykseen, +tunsi tällä hetkellä ylenkatsetta itseänsä kohtaan. Hän istui hetken +syviin katkeriin ajatuksiin vaipuneena. Hänen lannistunut mielensä +ohjasi häntä paremmin arvostelemaan muita ja itseään. Hän ajatteli +pappien puuttuvaisuutta ja kurjuutta. Äkkiä pääsi hänen huuliltaan, +ikäänkuin tapaturmasta, nämä ankarat sanat: + +-- Oi, pyhä katolinen kirkko! jotain jumalallista mahtaa sinussa +kumminkin olla, koska sinun pappisi eivät ole onnistuneet syöstä sinua +perikatoon. + + + + +XXII. + +Krypta. + + +Pyhän Ireneon torni, joka, piispan palatsin pyöreihin torneihin +verrattuna, seisoo kuin jättiläinen kääpiöiden keskellä, on mahtava +kuusikulmainen rakennus ja paljas ulkonäöltään. Samassa määrässä +kuin itse kirkko, rakennukseltaan läpikuultava kuin pitsikutomus, +viehättää silmää gotilaistyylisten koristustensa paljoudella, tekee +torni synkän vaikutuksen jylhillä muureillaan, joilta tykkänään puuttuu +rakennustaiteellista kauneutta. Kymmenen ikkunaa läpäisee siellä täällä +paksua muuria päästäen hiukan valoa kivisille kiertoportaille, joita +kellonsoittaja sunnuntaisin kapuaa, noustessaan kellojen soitolla +kutsumaan Lomieres'ia jumalanpalvelukseen. Nämä pyöräkaari-ikkunat ja +raskasläntäisen rakennuksen juurella oleva yhdestä kivilohkareesta +veistetty portaali muistuttavat romaanilaista aikakautta, ja osoittavat +selvästi, että Pyhän Ireneon torni on rakenteeltaan paljoa vanhempi +kuin tuomiokirkko, jossa suippokaan, kapeana, rohkeana, siromuotoisena +esiintyy kaikkialla. + +Tätä romaanilaista portaalia kohti, jonka ohelle kokematon käsi oli +veistänyt kömpelöitä ilmestyskirjassa mainittujen elävien kuvia, ja +joka ahtaana avautuu kirkon perällä, käänsi pappien ja uskovaisten +kulkue askeleensa, sitten kun hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +ruumisarkku oli alas otettu komean ruumisalttarin verhojen keskeltä. +Sieltä astuttiin alas kryptaan eli maanalaiseen alikirkkoon, missä +olivat rivihin tehdyt Lormières'in piispain, vahvoilla Pyreneiden +vuoristosta tuoduilla graniittipaasilla suljetut haudat. + +Pyhän Ireneon piispalliset haudat olivat samoin kuin Pyhän Denis'in +kuninkaallisetkin kärsineet 1793 vuoden hurjasta hävitysraivosta. +Mutta kun hänen ylhäisyytensä de la Guinaudie vuosisadan alussa nousi +piispanistuimelle, korjuutti hän kohta vallankumouksen jäljet kryptassa +ja teetti sinne viisi tahi kuusi uutta hautaa. Uudistaessaan nämä +hautapatsaat näytti tämä ylhäinen pappi, joka töintuskin oli pelastunut +mestauslavalta, sanovan hiippakuntansa kansalle: + +-- Moni piispa on vielä kuoleva luonanne. Uskonto on ijankaikkinen. + +-- Munkit, tuomioherrat ja muut papit sekä muutamat aniharvat maallikot +alkoivat kömpiä kapeita portaita alaspäin. Apotit Lavernède ja +Ternisien pysyivät ruumisarkun vieressä, johtaen kantomiehiä ja varoen +arkkua seiniin kolahtamasta, sillä vahakynttilät eivät voineet täysin +valaista pimeitä kierreportaita. + +Vihdoin saavuttiin kryptaan. Se oli pieni kirkko, jonka pilarit olivat +paksuja ja törkötekoisia ja holvit matalia. Se oli kaksilaivainen. +Muuriseinät olivat paljaat, ilman minkäänlaisia maalauksia. Ainoastaan +siellä täällä saattoi silmä eroittaa raamatunlauseen, jonka sanat +alituisesta kosteudesta olivat käyneet epäselviksi. Edempänä oli +luettavana viimeisen tänne haudatun piispan, hänen ylhäisyytensä +Grandin'in, hautakiven yläpuolella maalattu _Hic jacet_ [_Tässä lepää_ +s.o. hautakirjoitus], joka vielä oli aivan tuoreena ja hyvin säilyneenä. + +Ruumisarkku laskettiin avonaisen kuopan reunalle. + +Hiljaisuus vallitsi, kolkko kuoleman hiljaisuus. + +Kalpeana, mutta uskaliaan näköisenä nousi apotti Lavernède pääalttarin +kolmannelle portaalle ja sieltä alkoi hän puhua kovalla äänellä, jonka +rukoilevat uskovaiset ylhäällä tuomiokirkossakin taisivat kuulla: + +"_Vanhurskaan muisto pysyy ijankaikkisesti eikä hän pelkää häijyä +puhetta_." + +Sitten entinen kaunopuheliaisuuden professori kuvaili hehkuvalla +innolla hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in rakkaudelle ja +hyväntekeväisyydelle omistettua elämää. Hän riisui vaikka vaatteet +yltään auttaakseen köyhiä, ja jalkasin, yksinkertaisena kuin ensimäisen +kirkon apostolit, kulki hän paperitehtaalaisten luona jakamassa almuja +täysin kourin. + +-- Jos täällä on puutteen alainen työmies, huusi hän, jonka luona pyhä +piispamme ei ole käynyt, ja jolle tämä käynti ei ole tuottanut hyvää, +nouskoon hän ylös ja vastustakoon ääneen sanojani. + +Mutta kun puhuja arvostellessaan vainajata hänen piispan toimissaan +kosketteli hänen jokapäiväisiä suhteitaan hiippakunnan papistoon, +silloin saavutti hänen sanansa, samassa kuin säilyttivät entisen +lämmön, harvinaisen ylevyyden, joka oli omiansa syvästi liikuttamaan +tätä kuulijakuntaa, joista useimmat olivat pappeja. + +Kaikille oli hän armelias, sanoi hän. Onko joukossamme ketään, jolla +ei ole muistossa jokin liikuttava todistus hänen hyvyydestään? Minä +puolestani en ole unohtanut että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, +kun luuli voivansa uskoa minulle viran Bastide-sur-Mont'issa, ja minä +ainoastaan äännähdin nämä sanat: -- "Mihin joutuu kivulloinen äitini?" +paikalla luopui tuumastaan. Oh! olisittepa olleet kokoussalissa! +olisittepa nähneet kyyneleet hänen silmissään!... Siihen saakka olin +ihaillut piispamme ylevätä käytöstapaa, hänen hurskasta ja jaloa +luonnettaan, hänen loppumatonta hyväntekeväisyyttään, hänen uskoaan, +joka raamatun sanojen mukaan, olisi voinut _siirtää vuoria_; mutta +nyt ymmärsin, etten ollut käsittänyt parasta osaa hänessä; hänen +sydäntään! Ihminen on viheliäinen olento, sillä on välttämätöntä +että häntä kosketetaan sisälmyksiin saakka, ennenkuin hän kokonaan +antautuu toiselle. Minä julistankin sen hiippakunnan edessä, että +hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in liikutus turvattomasta äidistäni +kuullessaan vaikutti kuin valo, joka minua häikäisi, ja siitä päivästä +asti kiinnyin hänen elämäänsä samoin kuin aina olen oleva kiintyneenä +hänen muistoonsa. + +Vankilan saarnaajan alussa värähtelevä ääni oli vähitellen alennut +näitä yksityisiä muistoja kertoessa. Hänen täytyi vaijeta hetkeksi. + +Hän jatkoi: + +-- Mutta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ei ollut ainoastaan hyvä, hän +oli myöskin voimakas. Jumala, suodessaan hänelle ylhäisen piispanviran, +soi hänelle samassa tarpeeksi pontevuutta täyttämään sen raskaita +tehtäviä. _Omnia possum in eo, qui me confortat_, minä voin kaikki +Hänessä, joka minua vahvistaa, oli hänellä tapa sanoa, kun hän kuria +ylläpitääkseen oli pakoitettu kohottamaan kätensä rangaistukseen. + +-- Jotkut moittivat hänen ankaruuttaan. Mutta ne, jotka näkivät +hänen johtavan hiippakunnan hengellisen oikeuden kokouksia, missä +kuolema, _joka tulee kuin varas_, antoi hänelle iskun, josta hän ei +milloinkaan enään tointunut, tietävät kuinka hyväntahtoisesti, kuinka +ihmisrakkaasti, kuinka lempeästi hän aina kuunteli syytetyitä. Ei +väsymys, ei suuttumus voineet horjuttaa tämän vahvan ja pyhän sielun +päätöstä saapua totuuteen; ja oppiakseen tuntemaan tätä säteilevää +totuutta, tutki hän kärsivällisesti kaikki asianhaarat, keräten +todistajia, kuulustellen tuomarein mieltä ja turvautuen ennen kaikkea +Jumalaan rukouksillaan. Ja on uskallettu väittää, että tämä suora, +sankarillisen oikeatuntoinen luonne kiivaudessaan liian hätäisesti teki +päätöksensä! + +Kiihtyessä oli Lavernède'n ääni käynyt yhä vahvemmaksi. + +-- Hyvät veljet, jatkoi hän, piispa vainajamme eloisa, rohkea, luja +luonne on ollut toisillakin kirkon miehillä. Pyhä Paavali, pyhä +Bernhard, pyhä Frans Salesilainen, hekin olivat kiivaita apostoleita. +Hekin tiesivät käyttää ankaruutta joko harhauskon kukistamiseksi tahi +heidän vaikutusvoimaansa uhkaavien metelien masentamiseksi. Kenessä +syy, jos hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in useinkin täytyi seurata +näiden suurten pyhimysten esimerkkiä? Eikö tässä hiippakunnassa ole +puhjennut useita kapinoita? Emmekö me eräänä päivänä, jolloin vihan ja +kostonhimon viimat olivat puhaltaneet meihin, olleet yhtyneet hyvin +harkitun tuuman mukaan loukataksemme sen valtaa, jonka Jesus Kristus, +niinkuin pyhä Tuomas kauniisti lausuu, oli asettanut keskellemme, kuten +kilven Israeliin, _Christus posuit episcopum super omnes veluti scutum +in Israël_? + +-- Oi synnin, pimeyden päivää, oi päivää mustempaa kuin helvetin yö, +olkoon se unohdettu! Suokoon Jumala meille anteeksi tuon suunnattoman +rikoksen, johon tuona mielettömyyden hetkenä itseämme kiihoitimme. +Suokoon hän etenkin anteeksi _sille_ onnettomalle, jossa ensimäinen +ajatus siihen syntyi, ja tunnustaen, että hänen ylhäisyytensä Armand +de Roquebrun, jota kuolema kohtasi itse oikeuden istuimella, oli +vanhurskas, että hänen nimensä, joka tästä lähin on panetukselta +turvassa, on aina elävä meissä, toistakaamme psalmistan sanat: +"_Vanhurskaan muisto pysyy ijankaikkisesti eikä hän pelkää häijyä +puhetta_." + +Puhuja keskeytyi hetkeksi. + +Mutta apotti Lavernède, kun kerran oli hyökännyt Capdepont'in kimppuun, +oli kuin peto, joka iskettyään lihaan julmat hampaansa, ei enään taida +hillitä itseänsä; hän tahtoi jatkaa. Silloin Kapusiinimunkkien priiori, +varovainen ja viisas vanhus, korotti äkisti äänensä, alkaen lukea +käsikirjan viimeisiä rukouksia, ja tarttui pirskotushuiskuun. + +Hämmästyksestä melkein kivettyneenä jäi vankilan saarnaaja seisomaan, +suu puoliavoimena, katse täynnä hämmennystä ja kummastusta... + +-- Kuinka! häntä estettiin päättämästä hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun'in ruumispuhetta!... Mitä oli tehtävä?... Kärsisikö hän, +tuskin päästyään puheensa todelliseen esineeseen, että häntä näin +loukkaavalla tavalla tuomittiin vaikenemaan?... Oliko Kapusiinimunkkien +päällikkö liitossa Rufin Capdepont'in kanssa. + +Hämmentyneessä mielentilassaan alkoi hän epäillä jos jotain: häntä +vihattiin, halveksittiin, tuumittiin kenties jättää hänet kädet ja +jalat sidottuina vihollisensa kostolle alttiiksi... Hän värisi vihasta, +hänen järeät, harmahtavat hiuksensa nousivat pystyyn hänen niskassaan, +ja kohottaen ylpeät, hienot kasvonsa aikoi hän uudelleen ryhtyä +Capdepont'iin kiinni, kun läpitunkeva parahdus, ikäänkuin ahdistetun +sielun epätoivoinen valitus, kajahutti alikirkon holveja. + +-- Ternisien! huusi apotti Lavernède, joka äkisti palasi järkiinsä, +Ternisien! + +Samassa kun Kapusiinimunkkien päällikkö, otettuaan pivollisen multaa, +heitti ristin muotoon sen hautaan lasketun hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun'in ruumisarkulle, oli entinen kotisihteeri, suruunsa nääntyen +avannut suunsa ja sitten, vajoten kokoon, pyörtynyt. + +-- Ilmaa, ilmaa! joudutti vankilan saarnaaja, hajottaen tyrmistyneet +virkaveljensä. + +Suurimmassa sekasorrossa papit, muistuttaen epäjärjestykseen joutunutta +karjaa, syöksyivät suuren tornin kiertoportaille. + +Nojautuneena apotti Lavernède'en ja apotti Turlot'iin, joka osoitti +varsin odottamatonta avuliaisuutta, seurasi apotti Ternisien lyhyin +askelin kaikkia näitä hämmentyneitä pappeja. + +Minuutti tämän draamallisen tapauksen jälkeen oli Pyhän Ireneon +tuomiokirkon kryptassa ainoastaan yksi ihminen: Lormières'in +haudankaivaja. Tämä mies teki työtä... + +Kun oli tultu sakastiin, asetettiin hänen ylhäisyytensä de Roquebrunin +entinen sihteeri istumaan nojatuoliin avonaisen ikkunan eteen. Sillä +aikaa kun vankilan saarnaaja löyhytteli häntä pahvisella koppilolla, +koitti arkkipappi Clamouse vapisevilla sormillaan irroittaa hänen +kaulustaan, ja helpoittaakseen hänen hengitystään aukasi hän vaivoin +hänen nappinsa. + +Sietipäs nähdä, miten ystävälliselle ja osaa-ottavaiselle tuulelle +apotti Turlot äkisti oli joutunut, hääriessään siinä edes takasin +sakastissa! Tämä suuri halvausta ennustava mies oli yht'äkkiä +saavuttanut perhosen ketteryyden, juostessaan kaapista kaapille milloin +noutaen pullon valkoista, alttarinpalveluksessa käytettyä viiniä ja +laskien siitä lasin _rakkaalle_ apotti Ternisien'ille, milloin etsien +liinoja, joita hän kastoi kylmään veteen ja nöyrästi ojensi apotti +Lavernède'lle tämän kostuttaaksensa ystävänsä otsaa ja ohimoita. + +-- Mikä into! ilkkui Mical katsellen tuota kaikkea siitä sakastin +pimeästä nurkasta, mihin hänet tuonnoin jätimme. + +Kaupungin kirkkoherrat ja etupäässä Pyhän Frumencen pastori, kuultuaan +siveysopin professorin äänen, keräytyivät hänen ympärilleen. + +-- Herra Turlot väittää, että herra Ternisien tulee meidän +piispaksemme; onko siinä perää, herra Mical, kysyivät he tuskallisina. + +-- Ettekö siis näe sitä? vastasi hän heille. + +Ja ylenkatseellisella liikunnolla osoitti hän arkkipappia ja Turlotia, +jotka melkein näyttivät makaavan polvillaan nyt täydelleen tointuneen +apotti Ternisien'in edessä. + +-- Kiitos, hyvät herrat, kiitos, mutisi entinen piispan kotisihteeri. + +-- Kuinka meitä peloititte! sanoi ukko Clamouse, jonka kuivaneita +kasvoja hymyily elähdytti... Hetkisen luulimme jo että kuolisitte, +niinkuin pyhä piispammekin... jonka äsken hautasimme... Ah! jos teidät +olisimme kadottaneet! Ajatelkaapas, mikä vahinko meille... ja koko +hiippakunnalle. + +-- Hiippakunnalleko! keskeytti apotti Ternisien. + +-- Niin juuri, hiippakunnalle, toisti arkkipappi imartelevaisesti... +Katsokaas, minä en vie mitään edemmäksi, josta en ole ihan varma... +Luonnollistahan on että niin kykenevä mies kuin te!... Muuten, jos syvä +nöyryytenne estää teitä minua ymmärtämästä, olen vakuutettu, että herra +Lavernède ja herra Turlot... + +-- Minä puolestani, keskeytti vankilan saarnaaja, olen pahoillani, +herra arkkipappi, etten ollenkaan ymmärrä ongelmoitanne. + +-- Entäs te, Turlot? + +-- Minä luulen arvanneeni ajatuksenne... + +-- No, ystäväni. + +-- Tahdotte sanoa, herra arkkipappi, että koko Lormières'in hiippakunta +toivoo herra apotti Ternisien'iä hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +seuraajaksi. + +-- No niin! virkahti herra Clamouse tyytyväisen näköisenä. + +-- Minäkö, teidän piispaksenne! huudahti apotti Ternisien. + +Hän hypähti kauhistuneena pystyyn ja etsi silmillään ovea ihmisjoukon +takaa, paetakseen. + +-- Te tulette piispaksemme! toisti ukko Clamouse päättävästi. + +-- Te tulette! lisäsivät kaikki läsnäolevat papit, äkillisen +innostuksen valtaamina. + +Samassa kun kaikkein sydämet sykähti, kaikkein rinnat huohotti, hypähti +Mical, jota ei oltu muistettu, kuten apina lymypaikastaan ja ilmaantui +kohossa käsin, keskelle sakastia, huutaen kaikin voimin: + +-- Varapiispa, hyvät herrat, varapiispa! + + + + +XXIII. + +Eläköön hänen ylhäisyytensä! + + +Tuomiokirkon poikki, joka vähitellen alkoi tyhjentyä, lähestyi +todellakin apotti Capdepont hitain, majesteetillisin askelin. + +Hän astui sakastiin. Päänsä piti hän pystyssä, vaikk'ei mitenkään +uhkamielisesti. Hänen katseensa oli tyyni, hänen kasvonsa rauhalliset. +Koko hänen olentonsa uhkui mahtavaa levollisuutta, joka oli joko +syvästi nöyryytetyn tahi täydelleen tyydytetyn sielun hedelmä. + +Pappisjoukossa vaikutti tämän pelätyn miehen tulo kauhunsekaista +kummastusta. + +Polttavan uteliaisuuden raastamana juoksi Mical ensimäisenä Capdepontia +vastaan. + +-- Pariisista on siis tullut uutisia! kysyi hän. Hiippakunnan +varapiispa, kiintyneenä tykkänään omiin mietteisiinsä, jotka hänen +läpinäkymätön naamarinsa tarkasti salasi, ei vastannut sanaakaan +siveysopin professorille eikä edes suvainnut heittää häneen +silmäystäkään. + +-- Onko herra apotti Ternisien täällä? kysyi hän ja hänen äänessään +kuului lempeyttä, joka oli aivan outoa hänessä. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in entinen sihteeri kiskoi itsensä +irti Lavernède'stä, joka koitti häntä pidättää, ja astui askeleen Rufin +Capdepontia kohti. + +-- Herra apotti, sanoi tämä, sairauttani, joka minua on jo muutamia +päiviä vaivannut, ja joka tänä aamuna kohosi pahimmilleen, on tohtori +Mical'in taitava ja uuttera hoito niin paljon lieventänyt, että kykenin +raahaamaan itseni tänne, uudistamaan anteeksipyyntöäni, joka jo +varmaankin on tehty nimessäni. Toivoin, etteivät hänen ylhäisyytensä +de Roquebrun'in hautajaiset vielä olisi päättyneet, ja että minä +hiippakunnan varapiispana olisin saanut antaa hänelle synninpäästön... +Valitettavaa kyllä, herra apotti, olisi minulle ollut tuskallista +täyttää tämä pyhä velvollisuus semmoisen ylimmäisen papin jäännöksen +edessä, kuin Lormières'in viimeinen piispa oli, kun en olisi voinut +sitä tehdä muun perustuksen kuin papillisen arvoni nojassa. Jumala, +joka on sekä vanhurskas että laupias, onkin pitänyt huolen siitä, +ett'en päässyt tähän hautajaisjuhlallisuuteen, joiden johtajaksi +entiset kireät suhteet vainajan ja minun välillä ovat tehneet minut +arvottomaksi. + +Nämät Rufin Capdepont'ille tähän asti tuntemattomalla sävyisyydellä +lausutut sanat vahvistivat Lormières'in papistoa siinä luulossa, että +peloittava varapiispa oli hukassa. Tappio yksin taisi pakoittaa tuota +taipumatonta ja ylpeää miestä änkyttämään julkisen anteeksipyyntönsä. + +Tyytymätön murina kuului läsnäolevilta, ja muutamat papit, joita pelko +ensin oli työntänyt Capdepontia kohti, peräytyivät sukkelasti Lavernède +ja Ternisien spottien puolelle, kun eivät enään tarvinneet peljätä +hänen epäsuosiotaan. Mical yksin jäi seisomaan sen viereen, johon hän +oli luottanut, ja jota hän rakasti. Tuo viekas valtiomies oli siksi +jalomielinen. + +-- Kyllä on totta, herra, että eilen illalla... mutisi Clamouse-vanhus, +joka uskalsi kohottaa rankaisevan katseen apotti Capdepontiin. + +-- Totta on, lisäsi paksu Turlot, totta on että eilen illalla tykkänään +unohditte kaikki rajat. + +-- Syyttäkää minua, hyvät herrat, syyttäkää minua kaikki! vastasi +varapiispa nöyrästi. Minä olen syyllinen, olen syyllisin kaikista +ihmisistä. Ja kuitenkin huolimatta kaikista hairahduksistani, jotka +lähtivät aivoistani eikä koskaan sydämestäni, kuka tiesi panna +suurempaa arvoa piispamme kaikkiin oivallisiin ominaisuuksiin kuin +minä!... Mikä kuri! Miten ylevä elämässään! Niin, tällä hetkellä, joka +on minulle paljon juhlallisempi kuin voitte aavistaakaan, en salaa +pienintäkään rikostani hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia kohtaan. En +unohda, miten itsepintaisesti vastustin muutamia parannuksia, joita +hän koitti saada aikaan; en unohda taisteluamme, kun pari vuotta +sitten oli kysymys vanhan liturgiiamme muuttamisesta, ja kun hän +tahtoi asettaa yliseminaariin munkkeja hiippakunnan pappien sijaan. +Myöntäkää kumminkin, että vaadittiin rohkeutta taistelemaan niin +uljaasti asian puolesta, jota pidin oikeana... Epäilemättä olin minä +liiaksi itsepäinen. Mutta kuka voi kerskata olevansa joka tapauksessa +intohimojensa herra? Minä puolestani, vaikka olen kolkkoa elämää +viettänyt yksinäisyydessä ja työssä, en ole aina jaksanut musertaa +vaimosta syntynyttä ja syntiin tuomittua ihmistä vallassaan pitävän +kirouksen tuhatpäisiä käärmeitä. Jos papiksivihkimys, tuo taivaallinen +armo, masentaa meissä ihmisluontoa, niin olisi röyhkeätä olettaa, +että se sen täydelleen kukistaisi. Olettehan useinkin kuulleet +pahojen henkien, jotka jokaisessa piilevät, sähisevän suustani, se +tietää, ett'en vielä ole niitä uuvuttanut, ett'en ole sankarimaisesti +ponnistanut antautuakseni kokonaan Jumalalle. Perisynti ylläpitää +meissä pirullista vastustushenkeä hyvää kohtaan, ja tutkittuamme +inhimillisen luonteen salaisimmat sopukat, täytyy meidän myöntää, +että tämä vastustushenki ei ole meissä kaikissa samanlainen. On +ihmisiä, joita, Luojan käsittämättömän määräyksen mukaan, taipumus +pahaan viekoittelee suurempiin onnettomuuksiin kuin toista. Kiivaasta +ja tulisesta, mutta myöskin perin katolismielisestä espanjalaisesta +rodusta syntyneenä, olen minä kenties yksi noita ihmisiä. Äitini, +älkää sitä unohtako, näki päivän valon Varlassa, pienessä kylässä +Biscayan maakunnassa, ja minä olen äitini kaltainen, jonka luonteessa +oli rautaa maan ja tulta taivaan varalle... Hyvät herrat, säälikää +niitä onnettomia raukkoja, jotka ovat alituisten kohtausten alaisina, +tuomittuina aina elämään puolustusasussa, saavuttaakseen kuoleman +ylevää tyvenyyttä elämän kautta, joka ei koskaan näe rauhaa taikka +lepoa. + +-- Ei synnin turmelemat vaistomme, eikä syntymäpaikkammekaan saata +puolustaa huonoa käytöstämme! huudahti Lavernède. + +-- Herra apotti, vastasi Capdepont täysin tyveneesti, luulen +lempeimpien aikojen koittavan. Kun minä haluan rauhaa rakentaa, niin +mitä voitatte sillä, että palautatte minun niihin intohimoihin, +joista tästä lähtien tahdon pysyä erilläni? Pyhä Augustinus sanoi: +"_Minä olen viskannut vanhan ihmisen luotani kuin rievun, enkä siihen +enään pukeudu_, non induam". Minä olen tehnyt saman valan kuin pyhä +Augustinus... Rikokseni, joista minua muistutatte, herra apotti, ja +joita minä tuomitsen yhtä ankarasti kuin tekin, toimitin minä -- Jumala +olkoon todistajani! taudin kohtauksessa, kuumeessa, houreissa. Tuskin +tuota enään muistankaan. Muistuu kuitenkin mieleeni, että haastoin +teitä hengellisen oikeuston eteen. Unohtakaa se hyvä veli ja suokaa +minulle anteeksi, niinkuin minäkin teille anteeksi annan. + +Sitten mutisi hän, kohottaen silmänsä taivasta kohti: + +"_Cor contritum et humiliatum, Deus, non despicies:_ Särjettyä ja +nöyryytettyä sydäntä et sinä hyljää, Jumala." + +Tätä syvää katumusta, ylevää nöyrtymistä nähdessään jäi vankilan +saarnaaja aivan ällistyneenä seisomaan. Hän epäili Rufin Capdepont'ia +ja kumminkin oli hän puoleksi voitettu... Mikä muutos!... Kenties +varapiispan musertava tappio oli samassa sekä kukistanut että +kohottanut häntä, joten hän viimeinkin, viidenkymmenen vuoden vanhana, +löysi oikean hengellisen ja kristillisen rakkauden tien. Miten +kaunopuheliaasti kuvaili hän tuskallista ja hirvittävää taisteluaan +paholaisten kanssa! Entä hänen äitinsä, tuo pyhä maalaiseukko Terese!... + +Jalosydäminen, rehellinen ja itsenäinen Lavernède unohti kaikki menneet +riidat ja halusi heittäytyä vihollisensa syliin. Hän oli lumottu. Hän +astui askeleen. Sitten tarkasti tutkien, hän pysähtyi äkisti. Hän alkoi +uudelleen epäillä Capdepont'in ylenluonnollista tyyneyttä. + +-- En voi kylläksi ylistää, jatkoi hiippakunnan varapiispa, +piispavainajamme asemaa pyhään istuimeen nähden. Ei koskaan +Lormières'in hiippakunnalla ole ollut enemmän roomalaista ylimäistä +pappia. Tietäen mitä harmia apostolien seuraaja saa joka päivä +kärsiä, ei hän laiminlyönyt ainoatakaan tilaisuutta osoittaa hänelle +alamaisuuttaan, kuuliaisuuttaan ja muuttumatonta rakkauttaan. Koko +kirkko oli hänen ylhäisyydelleen de Roquebrun'ille myrskyn ahdistama +Pietarin alus, ja olemme nähneet hänen itkevän, kun hän pelkäsi +näkevänsä pyhän arkin hukkuvan ajan valtiollisiin myrskyihin. Tämä +hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in palava rakkaus on jäävä esimerkiksi +hänen sille seuraajalleen, jonka Jumala suvaitsee määrätä... + +-- Hänen seuraajansa... hänen seuraajansa... keskeytti rovasti Clamouse +yhä rohkeampana, me tunnemme jo hänen seuraajansa. + +-- Suokoon Jumala hänelle armoansa täyttämään vastuunalaista +kutsumustaan!... + +-- Jumala on hänen kanssaan, herra Capdepont, älkää siitä huolehtiko. + +Tämän kiihkoisen ilmoituksen kuultuaan, jossa silminnähtävästi piili +jokin salainen tarkoitus, kääntyi varapiispa hitaasti ja astui muutamia +askeleita suureen tammiseen vaatekaappiin päin. Mutta kun ei kukaan +enään välittänyt hänen toimistaan, kääntyivät papit, ruoka-aikansa +jouduttamina, sakastin ovelle. + +Herra Clamouse oli pistänyt käsivartensa apotti Ternisienin kainaloon. + +-- No, ystäväni, sanoi hän, rohkeutta!... Tulkaa luokseni nauttimaan +jotakin. Mitä? Kenties haluatte haukata suurusta. + +-- Hetki vielä, hyvät herrat, minulla on pari sanaa lisättävänä, sanoi +Rufin Capdepont. + +-- Toisen kerran kuuntelemme teitä! vinkasi Turlot kirkuvalla äänellään. + +-- Toisen kerran... toisen kerran... toisti herra Clamouse. + +-- Pysähtykää! huusi varapiispa tuolla käskevällä, ylpeällä äänellä, +jonka kaikki hyvin tunsivat. + +Jokainen jäi liikkumattomaksi paikoilleen, silmät levottoman +hämmästyneinä Capdepont'iin luotuina. + +Hän yksin seisoi ylpeän näköisenä. Ojentaen vartaloansa, sillä äsken +seisoi hän apotti Ternisien'in edessä puoleksi kumartuneena, näytti +hän saavuttaneen koko entisen mahtavan ryhtinsä. Hänen vapaammasta +käytöksestään päättäen näytti kuitenkin, että joku tuntematon käsi -- +lieneekö se sitten ollut Jumalan vai paholaisen -- oli kosketellut +tuota taipumatonta kiviluontoa ja että se tästedes olisi oleva notkea +ja taipuvainen kuin kaislaruoko. Seisoessaan siinä pitkine, lujine +säärineen ja papinviittoineen, joka jäykissä, säännöllisissä poimuissa +verhosi häntä, muistutti hän marmorista kuvapatsasta. Mutta tällä +kuvapatsaalla oli epäilemättä sisälmyksiä ja sydän. + +Apotti Capdepont'in heikolta näyttävä rinta oli äkkiä laajennut +ikäänkuin vetääkseen enemmän ilmaa itseensä ja vapaammin +hengittääkseen. Hänen kasvonsa olivat ikäänkuin uudistuneet. Hienot, +kaunispiirteiset olivat ne tosin aina olleet, mutta katkeruus, tuska +ja röyhkeä ylenkatseen ilme noissa ennen suonenvedontapaisesti +vääntyneissä kasvoissa oli nyt vaihtunut pehmeyteen, lempeyteen, +melkeinpä hyvyyteen. Nuo hehkuvat tulisijat, hänen silmänsä, joista +leimusi niin turmiollista tulta, välkkyivät aina kuin tulimajakat hänen +tuuheitten silmäkulmainsa takaa, mutta nyt olivat ne merkillisesti +jäähtyneet; kadonneet olivat uhkaavat liekit, jotain arkaa, +surumielistä, melkein hellää, hyvänsuopaa hohdetta oli niissä nyt +nähtävänä. Hänen hopeanharmaat hiuksensa ympäröivät hänen hienoa, +nerokasta otsaansa, muistuttaen pyhimyksen sädekehää tahi kuninkaan +kruunua. + +-- Hyvät herrat, sanoi Capdopont kykenemättä salaamaan liikutustaan, +joka saattoi läsnäolevia pöyristymään, on toinenkin syy miksi olen +Saint-Irenéehen tullut, kuin pyytää anteeksi herra apotti Ternisieniltä +ja paheksua hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ja yliseminaarin +ylijohtajan keskinäisiä, ikäviä rettelöltä... + +Hän vaikeni hetkeksi. + +-- Ja mikä sitten? kysyi Mical vilkkaasti. + +Apotti Capdepont kohotti pitkät, mustat silmäripsensä, joiden alla +silmät paloivat kuin kotkalla, ja näytti kokoavan ajatuksiaan. + +-- Rukoilemme teitä puhumaan, herra varapiispa, jatkoi siveysopin +professori, jonka selkää kylmät väreet karmivat. + +-- Puhukaa! puhukaa! lausuivat kaikki suut, jotka samoin kuin kaikki +silmätkin olivat Rufin Capdepont'iin tähdättyinä. + +Silloin hiippakunnan varapiispa, niin hitaasti kuin olisi hän tahtonut +lukea jokaisen luvun, lausui seuraavat sanat: + +-- Hyvät herrat, toinen syy, joka minun on johdattanut tuomiokirkkoon, +perustuu samoin kuin ensimäinenkin parannuksen haluun... Olenko +todellakin arvollinen siihen korkeaan toimeen, johon Jumala on minun +kutsunut?... _Domine, non sum dignus_... [Herra, en ole arvollinen...] +Veljeni, ystäväni, lapseni, sillä joukossanne on muutamia nuoria, joita +rakastan kuin isä, saadessani tänä aamuna tietää, että olen nimitetty +tämän hiippakunnan piispaksi... + +-- Sinä siis olet! keskeytti Mical, joka ei voinut pidättää tätä +huudahdusta. + +-- Minä en ajatellut kuin yhtä asiaa, tulla itkemään virheitäni, tulla +nöyryyttämään itseni alttarien juurella. + +-- Eläköön hänen ylhäisyytensä! huudahti Mical innostuneena. + +-- Eläköön hänen ylhäisyytensä! toistivat kaikki hiippakunnan papit. + +Arkkipappi Clamouse oli samassa hetkessä vapautunut apotti Ternisien'in +käsivarresta ja esteettä saapunut Capdepont'in luokse. + +-- Eläköön hänen ylhäisyytensä! änkytti hän voimainsa viimeisillä +jätteillä... Mitä jos laulaisimme _Te Deum_ [Kiitosvirren], lisäsi hän. + +-- Ei vielä, hyvät herrat, keskeytti apotti Lavernède, jonka myrskyä +ennustava ääni kaikui sakastissa torven tavalla. + +Lormières'in uusi piispa heitti viholliseensa syvän katseen. Tuntien +että taistelu oli tulossa, ajatteli hän vaan varustautua tuolla +järkähtämättömällä tyyneydellä, johon hän niin taitavasti oli +pukeutunut, ja jossa hän päätti pysyä. + +Kenties apotti Capdepont, huolimatta kaikista suurista varustuksistaan +ja voimainsa ponnistuksista, katui lähteneensä piispanpalatsin suojista +ja antautuneensa tähän uuteen seikkailuun. Asia oli se, että saadessaan +Bonnardot'in allekirjoittaman sähkösanoman Parisista, oli hän ikäänkuin +hurmaantunut ja rientänyt Pyhää Irenéetä kohti ilman päämäärää, +ilman tarkoitusta, tietämättänsä, tuon ihmisluonteen itsekkään +tunteen työntämänä, joka vaatii meitä huutamaan onneamme muille, +masentaaksemme, nöyryyttääksemme heitä. Eikö voittomme ole ympäristömme +nöyryyttämistä? Onhan niin suloista, kun onni suo meidän näyttäytyä +julmana ja herättää kateutta! + +Vasta tunkeutuessaan tuomiokirkkoon kokoontuneen ihmisjoukon läpi, +selvesi hän huumauksestaan ja palasi järkiinsä. Häntä halutti paeta. +Mutta se oli mahdotonta, hänet oli jo varmaankin huomattu. + +-- Minä menen sinne, arveli hän, kiinnittäen silmänsä sakastin ovelle, +mutta minä käyttäydyn piispana. + +Ja nyt, vankilan saarnaajan ryntäessä taistelukentälle vihoittamaan, +puremaan häntä, rauhoitti hän tuimistuvaa luonnettaan tällä suloisesti +kutkuttavalla ajatuksella: + +-- En ole enään apotti Capdepont, olen hänen ylhäisyytensä Rufin. + +-- Hyvät herrat, apotti Lavernède on oikeassa: en ole vielä piispa. +Mitätön maallinen valta on minut nimittänyt, mutta pyhä isä, jolla on +kaikki valta, ei vielä ole minua valinnut. Minä rukoilenkin siis teitä +yhdistämään rukouksenne minun rukouksiini, jotta Jumala valaisisi +paavia piispanne valitsemisessa. + +-- Paavi, olkaa siitä varma, on tietävä elämänne vähäpätöisimmätkin +yksityiskohdat, keskeytti vankilan saarnaaja. + +-- Aijotteko ruveta syyttäjäkseni, herra Lavernède? + +-- Minä ilmoitan teille ennakolta, että yksi ääni on kohoova teitä +vastaan Israelissa. + +-- Te olette siis leppymätön? + +-- Ettekö tekin ole sitä ollut, kymmenen vuotta hänen ylhäisyyttään +de Roquebrun'ia -- _piispa Roquebrun'ia_ kohtaan, miksi häntä +ylenkatseellisesti sanoitte. + +-- Herra! huudahti Capdepont, jonka tyyneys äkisti alkoi horjua. + +-- Eilen jo sanoin, ett'en teitä vähääkään pelkää, vastasi vankilan +saarnaaja, tempaisten itsensä irti papeista, jotka koittivat häntä +pidättää, ja astui suorana varapiispaa vastaan. + +Tämä, jonka paha luonto uudelleen virkosi, painoi silmänsä alas, +ett'ei hänen tarvitsisi nähdä vihollistaan. Ei tiedä, ehkä hän pelkäsi +olevansa liian heikko vastustamaan julmaa haluansa heittäytymään hänen +päälleen ja pieksemään häntä. Olihan Mical väittänyt Capdepont'in +toisinaan ryntäävän esiin kuin sokea voima. Mikä taistelu siitä +syntyisikään, jos Harris'in vuorelainen, jota tyydytetty kunnianhimo +hetkeksi oli rauhoittanut, ei enään voisi pitää ohjaksissa +intohimojansa, vaan ne pääsisivät irti kuin raivoisat metsäeläimet, +kita ammollaan ja kynnet leveällä! + +Tällä hetkellä Rufin Capdepont silminnähtävästi taisteli elämänsä +raivokkaimman taistelun kapinoivia himojansa vastaan. Hänen vankat +polvensa nytkähtivät suonenvedontapaisesti viitan alla. Hänen kätensä +pusertuivat voimakkaasti nyrkkiin, ikäänkuin vahvaksi nuijaksi. +Raivon tuli vääristeli kuvapatsasta, jonka sopusuhtaisia piirteitä +äsken ihailimme, ja näytti nyrjähyttäneen sitä. Urhomme ylpeä pää +painui hänen rinnoilleen, joten ei kukaan voinut heittää silmäystä +vallankumoukseen hänen kasvoissaan. Mitä liikkui hänessä? + +Viimein varapiispa kohotti kauniin otsansa ja näytti kaikkein +kummastukseksi tyynet, melkeinpä hymyilevät kasvot. La Bruyère on +kirjoittanut: _Ei mikään niin virkistä mieltä kuin tieto, että olemme +välttäneet tuhmuuden_. Rufin Capdepont'in rauhalliset kasvot näyttivät +todellakin virkistyneiltä. Hän oli voittanut oman itsensä. + +-- Herra Lavernède, mitä olen teille tehnyt, kun niin minua vainootte? +kysyi hän kyynelten tukahuttamalla äänellä. + +-- Minulle ette mitään; mutta te uhkaatte kirkkoa. + +-- Kirkkoa, jonka eteen, olen valmis kuolemaan! + +-- Ja elämään, lisäsi vankilan saarnaaja pisteliäästi. Capdepont +kalpeni ja ikäänkuin pyörtymäisillään nojausi hän äkisti Micalin +käsivarteen, jota hän voimakkaasti pusersi. Hän oli neuvotonna. Hän +oli tuhlannut kaiken tarmonsa ja, tuntien olevansa voimaton kauvemmin +näyttelemään nöyrän uhrin osaa, tahtoi hän apua. Hänen verensä kuohui +meren tavalla hänen rinnassaan. Aallot uhkasivat temmata hänet +mukanaan. Mical, taitava, kavala, kekseliäs Mical käsitti sen tulisen +tavan, jolla hän oli häneen tarttunut. Häntä täytyi pelastaa. + +-- Hyvät herrat, lausui hän, hänen ylhäisyytensä Capdepont on sairas... +Minä tunnen lähestyvän taudin kohtauksen oireet, jonka alaisena +hän on ollut jo pari päivää... Hänen ylhäisyytensä kaipaa lepoa... +Hänen ylhäisyytensä on vastaanottava teidät aivan pian... -- Herra +apotti Turlot, juoskaa ilmoittamaan veljelleni, tohtorille, että +hän viipymättä saapuu piispanpalatsiin. Pahoin pelkään, että hänen +ylhäisyytensä tarvitsee hänen hoitoaan. Menkää sukkelaan... + +Hän tarjosi käsivartensa apotti Capdepont'ille, joka siihen nojautui +mitä arvokkaammalla tavalla. + +-- Ystäväni, rukoilkaa puolestani, rukoilkaa puolestani, toisti +Lormières'in uusi piispa, kulkiessaan pappien ohi, jotka häntä +silmäilivät liikutettuina ja osanottavaisina. + +-- Mikä ilveily! ei Lavernède voinut olla mutisematta. + +Capdepont kuuli sen, mutta hänen kumartunut asentonsa ei sitä ilmaissut. + +-- Arvoisat isäni, sanoi hän matalalla äänellä, kääntyen munkkien +päällikköjen puoleen, jos kirjoitatte Roomaan, rukoilkaa +kunnioitettavia kenraalejanne ilmoittamaan pyhälle isälle, että +terveyteni on mitä huonoin ja että epäilen jaksavani kantaa +piispanviran raskasta taakkaa, Katsokaas! sairaus ahdistaa henkeäni; +mutta minä olen kuoleva katse kääntyneenä Pietarin istuinta kohti, +jolle aina uhraan sydämeni rakkauden ja mieleni nöyryyden. + +Sillä välin suuri osa kaupungin pappeja, jotka eivät tarvinneet +arkkipappi Clamousen yllytystä, seurasivat tuomiokirkon poikki kipeätä +piispa raukkaa, joka pakeni vankilan saarnaajan hyökkäyksiä. + +Tullessaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisalttarin eteen, +missä muutamat vahakynttilän pätkät, levittäen värähtävää valoa, +olivat sammumaisillaan hopeaisiin kynttilänpiippuihin, Rufin Capdepont +pysähtyi. Hän kumarsihe ja sitten teki hän arvokkaasti ristimerkin. +Tämä teeskentely piispansauvan ja hiipan edessä, joita hän niin +suuresti oli himoinnut, oli Lavernède'n mielestä häväistystä. Hän ei +enään sitä kestänyt, ja tämä huuto pääsi hänen huuliltaan: + +-- Kain, kussa on Habel sinun veljes? + +Mutta Rufin Capdepont, jota Mical likisti yhä lujemmin, ei vastannut +mitään tähän julmaan syytökseen. Hän nojautui vaan hiukan paremmin +uskollisen palvelijansa käsivarteen, ja poistui Pyhästä Irenée'stä +hoiperrellen. Kun ei Rooma vielä ollut ryhtynyt mihinkään toimeen eikä +hallituksen nimitys vielä ollut varma, ei tämän uuden Sixtus viidennen +aika vielä ollut tullut heittää kainalosauvaansa, oikaista itseään koko +pituudeltaan ja pakoittaa vihollisiansa kunnioitukseen ja pelkoon. + + + + +XXIV. + +Karku. + + +Pienessä Corbières-vuorten kaupungissa syntyi suunnaton melu. Hurskaat +ihmiset, joita varapiispa aikoja sitten ylhäisellä, yksinvaltaisella +käytöstavallaan oli painanut tahtonsa alle, kulkivat ovelta ovelle +laulaen puoliääneen kuten pääsiäisaattona: + +-- Halleluja! herra apotti Capdepont on Lormières'in piispa. Halleluja! +halleluja! + +Mutta häntä itseään ei missään näkynyt. Mical, joka piti vahtia +viraston ovella, antoi aina saman vastauksen uteliaille papeille ja +maallikoille, jotka joka päivä täyttivät piispan-palatsin pihan, +pyytäen onnitella hänen ylhäisyyttään: + +-- Hänen ylhäisyytensä on sairas; lääkäri on kieltänyt häntä +vastaanottamasta ketään. + +Tuskin tämä lahjomaton vanginvartija, joka odotti varapiispan virkaa +itselleen samalla kuin piispan hiippaa ystävälleen ja puolusti toisen +etua valmistaakseen omaansa, tuskin hän salli Capdepont'in esiintyä +juhlassa, jonka paroni Thévenot, Pariisista palattuaan, antoi Arbouse'n +varrella olevassa palatsissaan poikansa entisen opettajan kunniaksi. +Uusi piispa käyttäytyi muuten siellä erinomaisen varovaisesti. +Turhaan paronitar ja parooni, riemuissaan siitä, että olivat _tehneet +piispan_, yllyttivät häntä kaikin tavoin pitämään jonkinlaista puhetta, +joka olisi tuottanut kunniaa tälle talolle, johon hän muinoin oli +tullut niin köyhänä, nöyränä ja alastomana. Capdepont ei sekaantunut +maallikkovieraiden joukkoon, jossa rouva Thévenot turhamaisuudessaan +toivoi näkevänsä hänen loistavan, vaan heitettyään salaisen silmäyksen +valkorintaiseen joukkoon ja huomattuaan kreivi Castagnerte'n ylpeät +ja ivailevat kasvot, vetäytyi hän arkkipappi Clamouse'n, apotti +Turlot'in, Mical'in ja muutamain muitten hengellisten seuraan, jotka +olivat tulleet hänen mukanaan, päättäen olla erkanematta heistä. Tässä +ystäväparvessakin puhui hän ainoastaan vähän: pari sanaa kurjasta +terveydestään ja yhden lauseen pyhästä isästä, jota hän kunnioitti ja +ihaili... Siinä kaikki. + +Näin käyttäytyessään Capdepont ajoi oman etunsa asiaa. Ei hän +todellakaan ollut milloinkaan ennen ollut niin monien paulojen +ympäröimänä eikä milloinkaan hänen vihollisensa olleet vimmatuimmin +häntä vastaan taistelleet, kuin nyt. Apotti Lavernède, jonka viha +johtui hänen syvästi loukatuista luonnollisista tunteistaan, ei ollut +ainoastaan kiihoittanut koko paperitehdaskaupungin herra Bonnardot'in +suosikkia vastaan, vaan joka päivä hän yhä enemmin vierotti hänestä +luostarikaupunginkin. Kreivi de Castagnerte hallitsi siellä rajattomana +valtijana ja piti huolta kapina-hengen leviämisestä. + +Pian kaupungin vihamielisyys kävi niin ilmeiseksi, ettei Capdepont, +joka pelkäsi kohdata vaikka minkälaisiin mielenosotuksiin kykeneviä +paperitehtaan työmiehiä, enään uskaltanut lähteä yliseminaarista +piispanpalatsiin, mihin hiippakunnan asiat joka aamu hänet kutsuivat. + +Helposti ei Harros'in raivostunut vuorelainen suinkaan tyytynyt +tähän erakkoelämään ja monta kertaa kajahti Minimein luostari, +jonka yksinäisissä suojissa hän Mical'in seurassa synkkämielisenä +astui, huudoista, joihin loukkaukset hänen luonnettaan, arvoaan ja +korkeata asemataan kohtaan hänet pakoittivat. Mutta miksi kiusata +yleistä yllytettyä mielipidettä? Jottei kadottaisi hiippaa, jonka hän +oli päähänsä laskemaisillaan, täytyi tämän kesyttömän miehen oppia +voittamaan oman itsensä, odotellen sitä aikaa, jolloin hän saisi +ankaralla kädellään masentaa vihollisiaan, ja pakoittaa heitä armoa +rukoilemaan. + +Mutta jos apotti Lavernède'n oli onnistunut laskea kauhean +Capdepont'in ohdakevuoteelle, ei hän itsekään levännyt ruusuilla. +Lormières'issä sujui kaikki parhaaksi; mutta Roomassa?... Sieltä ei +ollut tullut minkäänlaista tietoa. Melkein kuukausi sitten olivat +Dominikaanimunkkien priiori ja Kapusiini- sekä Maristomunkkien +päälliköt lähettäneet kirjoituksensa, mutta vastausta ei kuulunut. +Eikö aijottu ensinkään ottaa huomioon niin mahtavain ja arvokkaiden +henkilöiden allekirjoittamia asiakirjoja. + +Onnettomuuden lisäksi herkkäluontoinen apotti Ternisien, vaikka hän +oli päättänyt palata Tivolin luostariin, viivytteli milloin milläkin +verukkeella lähtöänsä Roomaan. Vihaten kaikkia riitoja ja taisteluja, +ajatteli nuori pappi vavisten raskasta tointa, joka hänelle varmaan +annettaisiin ja toivoen jotenkin siitä pelastuvansa, odotti hän. +Tosin hän sielussaan ja omassatunnossaan ei pitänyt Capdepont'ia +piispanvirkaan kelvollisena. Hän olisi toivonut kirkon kunnian tähden, +että voimakas käsi olisi tarttunut häntä kaulukseen ja säälittä +työntänyt hänet kauvas siltä arvoasteelta, jolle hän pyrki. Mutta +itsessään hän ei tuntenut tarmoa eikä tahtoa ruveta tuoksi kädeksi, +joka ajaisi temppelistä viekkaan, ylpeän, kostonhimoisen varapiispan... + +-- Lähteä täytyy! sanoi hänelle eräänä aamuna vankilan saarnaaja, joka +äkkiarvaamatta tuli hänen luokseen kasvot vihan punoittamina. + +-- Hyvä Jumala, mitä on tekeillä? + +Minä tulen isä Trézel'in luota. Vaikk'en tuota jesuiittaa kärsi, +enkä suuresti toivo häntä puolellemme, kävin kumminkin hänen luonaan +pyytämässä häntäkin jotakin yrittämään, jotakin kenraalinsa avulla. +-- Varmaa on, sanoin itsekseni, saadakseni rohkeutta astumaan Pyhän +Stanislaus Kotska'n opistoon, että Capdepont sortuisi, jos minun +onnistuu nostaa kristikunnan mahtavimman veljeskunnan häntä vastaan... + +-- Ja jouduitte karille? + +-- En ainoastaan joutanut karille tämän viekkaan isän luona, mutta +kun olin onnistunut aika viekkaasti -- häpeäkseni tunnustan sen -- +vetää häntä nenästä, niin luulen käsittäneeni hänen salavihkaisesta +puheestaan, ettei Rufin Capdepont'in asiaa Roomassa tutkitakaan... + +-- Kenen siis? + +-- Minun ja varsinkin teidän, rakas ystäväni. + +-- Minun asiaani! huudahti apotti Ternisien kalveten. + +-- Paavillisessa virastossa on hämmästyksellä nähty erään nuoren papin +nimen sekaantuneena Lormières'in surkuteltaviin riitajuttuihin, papin, +joka oli jättänyt kauniin muiston Roomaan, jota hänen ylhäisyytensä +kardinaali Maffeï oli kunnioittanut ystävyydellään ja jota itse pyhä +isä suvaitsi kunnioittaa muutamilla suosionosotuksilla. -- Siihen +tapaan puhuu isä Trézel, tietysti kertaakaan katsoen teitä silmiin! + +Apotti Ternisien raukka ei voinut tointua hämmästyksestään. + +-- Se on liikaa! äännähti hän, tehden tuiman liikunnon. + +-- Kas siinä käännös, jonka ovat aikaansaaneet nuo kolme eroomatonta, +Capdepont, Mical ja pyhän Stanislaus Kotskan ylijohtaja, sillä noita +kolmea nimeä ei enään saa eroittaa... Onpa tämä mainiota, varapiispa on +muuttunut uhriksi, ja herrat Lavernède ja Ternisien tämän onnettoman ja +itseään puolustamaan kykenemättömän panettelijoiksi! Säälittäähän minua +toki!... Oh! katolinen kirkkoraukka!... Ellen uskoisi vanhurskasta +Jumalaa olevan!... + +Vankilan saarnaaja loi taivaaseen katseen, joka puhui hänen sielunsa +syvästä ahdistuksesta. + +-- Jumalalla ei ole mitään osaa paholaisen keksimissä vehkeissä, arveli +Ternisien, jolla oli pyhimysten yksinkertainen, vahva usko. + +Seurasi hetken hiljaisuus. + +-- Älkäämme lannistuko, ystäväni, jatkoi Lovernède päättävän +näköisenä. Jumalan ja hänen kirkkonsa tähden tulee meidän loppuun asti +taistella... Lähtekää... Roomassa tapaatte kardinaali Maffeïn, joka +odottamattomaksi onneksemme on määrätty Capdepont'in asiaa tutkimaan. +Kardinaali tuntee teidät, hän kuuntelee teitä, ja te selitätte +hänelle kaikki. Te tiedätte mitkä hellät siteet pidättävät minua +Lormierès'issa; no niin! jos minulla olisi Italiassa tuttavuuksia, +joista riippuisi ratkaiseva päätös, jättäisin äitini, ja lentäisin +auttamaan kirkkoa, tuota toista äitiä, jota rakastamme uskollisina ja +mustasukkaisina poikina... + +-- Minä lähden huomenna. + +-- Kiiruhtakaamme. Herra de Castagnerte, jonka tapasin Saint-Frumensen +kadulla, luulee, että Capdepont on aikoja sitten lähtenyt +Lornières'ista. Mical yhä vaan vartioi yliseminaarin ovea, eikä hänen +veljensä, lääkäri unohda käydä joka päivä Minimein luostarissa. Mutta +se on Capdepont'in poissaolon salaamiseksi keksitty ilveily... Useita +viikkoja sitten kohtasi muuan talonpoika lähiseuduilta, kulkiessaan +yöllä vuoripolkua, korkeakasvuisen papin, joka astui kiireesti, puhuen +itsekseen ja hurjasti liikutellen käsiään. Se oli varmaan Capdepont. +Tahtoen salata lähtöään, on hän Jalkasin mennyt jollekin etäämmälle +asemalle. Minne lähti hän? Epäilemättä Pariisiin kiusaamaan paavin +lähettilästä, yllyttämään kaikkia ystäviään toimimaan... + +-- Minä lähden tänä iltana, lausui Ternisien tarmokkaasti. + + + + +XXV. + +Kardinaali Maffeï. + + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in entinen sihteeri saapui Roomaan +elokuun keskivaiheilla, Neitsyt Marian taivaaseen astumisen juhlan +aattona. Hän otti asunnon pyhän Andrean della Vallen luostarissa, +jossa hänellä oli monta ystävää, ja levähti siellä muutamia päiviä. +Toinnuttuaan hiukkasen matkansa vaivoista ja kerättyään itselleen +kylläksi rohkeutta, ohjasi hän viimein, eräänä iltapuolena, askeleensa +Leoniiniseen kaupungin-osaan ja kolkutti kardinaali Maffeïn asunnon, +Candiapalatsin portille. + +Apotti Ternisien ei kauvan odottanut. + +Rikkoen seuraelämän sääntöjä vastaan, joita muuten tarkasti noudatetaan +näiden ylhäisten prelaattien luona, missä kaikki tapahtuu juhlallisesti +kuin kirkossa, tuli hänen eminensinsä itse noutamaan häntä etehisen +penkiltä. + +-- Rakas lapseni, rakas lapseni! sanoi hänen ylhäisyytensä Maffeï, +syleillen häntä hellästi. + +Nuori pappi seurasi tykyttävin sydämin kardinaalia avaraan suojaan, +jota hän piti työhuoneenaan. + +Hänen eminensinsä kardinaali Maffeï oli noin seitsemänkymmenen viiden +vuoden vaiheilla oleva vanhus. Hän oli hieman köyryssä, mutta kumminkin +saattoi huomata hänen olleen pitkäkasvuisen miehen. Hänen melkein +täydellisesti kalju päänsä oli väriltään kuin sileää, kiiltävää +norsunluuta. Muutamat harvat karvat korvien ja niskan kohdalla, +muistuttivat hänen entistä luostarillista tointaan, sillä hän oli ollut +Tivolin fransiskaanimunkkien apotti. Hänen teräväkulmaiset kasvonsa, +joita hallitsi nenä, isohko ja pitkä kuin pyhällä Kaarle Borromee'lla, +olivat kalpeat, ja ilme niissä oli askeetillisen kylmä, mahtavan +arvokas. Hän astui verkalleen, kuten purppuran kantajain tulee. + +Kardinaali osoitti Ternisien'ille istuinta ja istuutui. + +-- Viimeinkin palaatte meille takasin, sanoi hän hyväntahtoisesti. + +-- Ja ainiaaksi, Eminensi. + +-- Sen parempi. Teitä on paljon kaivattu Tivolissa. Kun tänä aamuna +kerroin tulostanne Fransiskaanimunkkien kenraalille, joka kävi minua +tervehtimässä, näytti hän tuosta oikein ilostuvan. + +-- Teidän Eminensinne oli siis ennakolta saanut tietää tulostani tänne? +kysyi Ternisien, joka oli liian vilpitön salaamaan hämmästystään. + +-- Enkö minä siis tiedä kaikki, mitä kristikunnassa tapahtuu? vastasi +kardinaali hymyillen. + +-- Mutta minä en ollut kirjoittanut kellekään... + +-- Entä sakarisormeni? sanoi hänen ylhäisyytensä Maffeï, kohottaen +kaunista, valkoista papinkättään... Ei! eilen vasta sain jesuiittain +luona _Gesù_-kirkossa tietää, että olitte saapunut tahi olitte +saapumaisillaan Roomaan. + +-- _Gesùssa!_... Ah! ymmärrän, itse Trézel... + +-- Sen niminen se Isä todellakin oli, jonka pitkää kertomusta +Lormières'in pappien otteluista minulle luettiin... Mutta, rakas +lapseni, teidänkin nimenne mainittiin usein tässä käsittämättömässä +kirjoituksessa... Näyttää siltä kuin olisitte nostaneet kapinaa +ystävänne... ystävänne... Auttakaapas minua... + +Apotti Lavernèdeko? + +Niin juuri, apotti Lavernède'n kanssa... Mikä tulinen mies tuo apotti +Lavernède on!... + +-- Ette erehdy, teidän ylhäisyytenne, ystäväni apotti Lavernède vihaa +kiivaasti syntiä, eikä hän siinä kohden voi hillitä itseään. Minä, +jolla ei ole hänen rohkeuttaan, olen usein nuhdellut häntä, että hän +liian kiihkoisesti ajaa takaa pahuutta. "_Saatatte vielä itsellenne +jonkin ikävän selkkauksen_", sanoin hänelle satakertaa. -- Totta +puhuen, en luullut itseäni niin hyväksi ennustajaksi. + +Kardinaali silmäili apotti Ternisien'iä tämän tulisesti puhuessa. Kun +hän oli päättänyt, katseli hän häntä yhäti tarkasti. + +-- Olkaa varoillanne, apotti hyvä, sanoi hän, minulla on tarkat tiedot +siitä mitä Lormières'issä on tapahtunut. Ystävänne väärän käytöksen +kaunistamiseksi ei tarvita... + +-- Jos Teidän Eminensinne suvaitsee minun tosiperäisesti kuvailla... + +Onnettoman Ternisien'in ääni tukkeutui ja suuria kyyneliä vierähti +hänen poskilleen. + +Kardinaaliin, vanhaan valtiomieheen, jonka sydän ajanpitkään oli +kuivettunut valtiotoimien käsittelyssä, ei tämän nuoren sydämen +liikutus mitään vaikuttanut. Hän viittasi kohteliaasti hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in entistä sihteeriä puhumaan, eikä lausunut +sanaakaan. + +Silloin apotti Ternisien alkoi kertoa hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun'in vaikutuksesta piispana ja apotti Rufin Capdepontin +uppiniskaisesta vastuksesta. Hän ei unohtanut mitään kuvaillessaan +suojelijansa, ystävänsä pitkää martyyriaikaa. Vieläpä hän monta +kertaa sanasta sanaan toisti Capdepont'in tuimia ja röyhkeitä +puheita. Uskalsipa hän sanoa häntä Lormières'in viimeisen piispan +teloittajaksikin. + +Kardinaali kuunteli liikkumattomana, puhekumppaniinsa kääntyneenä, +ettei sanaakaan joutuisi hukkaan. + +Turhaan tämä tuon tuostakin vaikeni, koittaen lukea hänen Eminensinsä +piirteissä jotain jälkeä siitä liikutuksesta, jonka vallassa hän +itse oli; mutta tämän tarkkaavaisen ja maltillisen vanhuksen +läpitunkemattomat, ikäänkuin jähmettyneet kasvot eivät puhuneet mitään +hänen syvemmistä tunteistaan. + +Vaikka tämä pahaa ennustava äänettömyys vaivasi nuorta pappiamme, +jatkoi hän rohkeasti, sillä hänen kunniansa samoin kuin myöskin apotti +Lavernède'nkin kunnia oli vaarassa. Pian joutui hän kertomuksessaan +hänen ylhäisyytensä de Roquebrunin'in ruumisarkkuun ja kauhistuttavaan +kohtaukseen piispanpalatsin pihalla tuomiokapitulin ja Lormières'in +papiston läsnäollessa. Tällä kertaa kohotti kardinaali hiukan päätään +ja tarkasti terävästi Ternisien'iä. + +-- Onko asia todellakin niin, kuin minulle sen olette kertoneet? kysyi +hän vakavasti. + +-- Vakuutan sen Jumalan edessä! + +-- Hyvä, minä uskon teitä... Jatkakaa. + +-- Minulla ei ole enään mitään lisättävänä, teidän ylhäisyytenne. + +-- Anteeksi... Te ette kerro minulle viimeistä kohtausta tässä pienessä +näytelmässä, joka, sen myönnän, ei ole kaunis, mutta ei kumminkaan +niin kauhea kuin te Lormièresissä kuvittelette. Se kohtaus, jonka +tahdon saattaa teidän muistoonne on se, missä apotti Lavernède keskellä +Pyhän-Irenéon tuomiokirkkoa rohkeni vasten varapiispan kasvoja heittää +hyvin vaikeasti todistettavan syytöksen, että hän on murhannut hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in. + +Piispavainajan ruumis-alttarin ääressä tuli apotti Lavernède +huutaneeksi. "Kain, kussa on Habel sinun veljes?" + +-- Se näyttää minusta riittävän, enkä minä muuta sano. + +-- Taistelun kiihko voinee kenties selittää... + +-- Ei... Muistakaa muuten, että kun apotti Lavernède siihen määrään +solvaisi hiippakunnan varapiispaa, oli tämä jo nimitetty piispaksi, +seikka, jonka olisi pitänyt tehdä hänet pyhäksi jokaisen silmissä. +Papillisen arvojärjestyksen kunnioitus tulee aina olemaan yhtenä kirkon +pylväänä. + +-- Teidän Eminensinne sallinee minun huomauttaa, ettei apotti +Lavernède'n eikä muittenkaan mielestä maallisen vallan määräys +ilman minkäänlaista hengellistä valtuutta, tee piispaa, vaan että +sen tekee kanooninen nimitys. Ystäväni ei siis luullut, että samana +aamuna Pariisista tullut sähkösanoma vapauttaisi apotti Capdepontia +vastaamasta siitä, mitä ennen oli tehnyt. + +-- Ystävänne oli väärässä. Me, jotka allekirjoitamme konkordaatteja, +sopimuksia, maan kaikkein hallitsijain kanssa, tiedämme mitä meidän +tulee ajatella maallisesta vallasta; mutta me olemme kaukana +osoittamasta sille pienen Lormières'in papin ylpeää ylenkatsetta. +Epäilemättä eivät pohjoisesta ja etelästä tulevat piispanehdokkaat ole +kaikki yhtä otollisia pyhälle isälle. Kuitenkin tuntee hänen pyhyytensä +hyvin tarkasti kirkon aseman ja ani harvoin on hän hyväksymättä +hallitsijain vaalia... Herra Lavernède on älykäs; hän tietää siis +kyllä, että pyhän istuimen täytyy olla erityisesti varovainen Ranskan +suhteen ja sittenkin on hän uskaltanut panna alkuun häväistysjutun, +joka, ellei apotti Capdepont'in viisaus olisi tullut avuksi, olisi +johtanut mitä ikävimpään riitaan Pariisin ja Rooman välillä. + +Nämät viimeiset sanat lausuttiin hiukan tuimalla äänellä, joka sisälsi +nuhteen apotti Ternisienille. Nuori pappi käsitti sen ja tunsi äkkiä +jähmettyvänsä. + +Sanomme vielä kerran, ettei hänen ylhäisyytensä Roquebrun'in entinen +sihteeri ollut luotu taistelua varten. Kun hänestä itsestään, hänen +ystävästään, jonka asiaa hän jalomielisesti piti omanaan, keksittiin +häpeällisiä syytöksiä, joutui hänen oikeudentuntonsa kapinaan ja hän +olisi saattanut lausua muutamia hyvinkin teräviä sanoja. Mutta kun +kaikki ponnisteleminen oli turhaa, kun vääryys riemuitsi, ei hänelle +jäänyt muuta neuvoksi kuin tyytyä. Näin arat tahi liiaksi rauhaa +rakastavat luonteet luopuvat jaloimmistakin asioista ja jättävät +helpon voiton pahojen käsiin. Kun rajattomasti ihailemme itseämme tahi +Jumalaa, syntyy siitä usein samanpitävät johtopäätteet. + +Kauhistuneena kardinaalin käsitystavasta väjyi Ternisien nyt vaan +ensimäistä tekosyytä, joka sallisi hänen kunnialla peräytyä. Oh! kuinka +mielellään jättikään hän tämän häijyn maailman ja pakeni Tivolin +yksinäisyyteen! Tätä ajatellessaan, nuori fransiskaanimunkki, jolta +tutustuminen inhimillisten intohimojen katkeruuteen oli vienyt kaiken +rohkeuden, jo mielessään nautti uskonnollisen elämän kaikkia suloja +yksinäisestä luostarikammiossa, keskellä erämaata. Oh! olemattomaksi +tuleminen!... + +Hänen ylhäisyyttänsä Maffeïta, jonka tutkiva silmä seurasi tuon häntä +vastapäätä istuvan heikon miehen vaihtelevia mielentiloja, liikutti +säälintunne. Hellästi tarttui hän hänen käsiinsä ja pudisti niitä. +Tästä kosketuksesta katkeraan tuskaan sortunut Ternisien kavahti +ikäänkuin unesta, ja hämillään pitkästä äänettömyydestään änkytti hän: + +-- Luulette siis, teidän ylhäisyytenne, että hänen pyhyytensä vahvistaa +apotti Capdepont'in piispannimityksen? + +Kardinaali nousi vilkkaasti. + +-- Vai niin! huudahti hän ivansekaisella suuttumuksella, jos +Lormières'issä, viheliäisessä kauppalassa maailman rajamailla, +muutamien hiippakunnan pappien ja munkkien on onnistunut omaksi +tyydytyksekseen saada apotti Capdepont'in tulisen, kenties liiankin +tulisen luonteen hurjistumaan, pitäisi kirkon sentähden menettää +ne suuret edut, mitkä tämä sama, sen kasvattama, muodostama ja +hillitsemä luonne voipi sille tuottaa? Joudun todellakin, hyvä herra, +aivan ymmälle niiden ihmisten vaateliaisuudesta, jotka teidät ovat +lähettäneet. Kylläpä ollaan merkillisen julkeat!... Ja mistä ajasta +alkaen ovat yksinkertaiset papit ruvenneet sekaantumaan asioihin, jotka +kuuluvat yksinomaan pyhälle isälle tahi niille, joille hän on uskonut +niiden suorittamisen? Se on pappisvallan täydellinen mullistus... +Jos te, ranskalaiset, rakastatte vallankumousta, niin me roomalaiset +vihaamme sitä kaikesta sydämestämme, me emme antaudu selkkailuksiin, +vaan tahdomme itsepintaisesti jäädä liikkumattomina kivelle, _super +petram_, jonne Jumalan käsi meidät on asettanut... Tietäkää, herra +apotti, että hallituksenne ehdokas Lormières'in istuimelle tulee +kirkkosääntöjen mukaan virkaansa vahvistetuksi. Ei sen vuoksi, että +tahtoisimme olla myöntyväisemmät keisarillenne, kuin meille sopii, +keisarille, jonka tarkoituksena, niinkuin hyvin tiedämme, ei ole mikään +muu kuin alentaa piispanvallan merkitystä Ranskassa, toivoen voivansa +sitä helpommin hallita, kun se on laskettu kelvottomien miesten +käsiin; vaan sen vuoksi, että paavin lähettiläs Pariisissa ja muutkin +ovat esitelleet meille herra apotti Capdepont'ia erinomaisen etevänä +ja jaloavuisena pappina. Hänellä on ennen kaikkea avu, johon kirkon +täytyy panna arvoa näinä aikoina, jolloin maallinen valta on noussut +rohkeutensa, kavaluutensa ja ilkeytensä kukkulalle, hän on rohkea tuo +Capdepont, siinä on viimeinkin oikea _luonne_. Suokoon taivas, että +piispansauva aina joutuisi yhtä voimakkaisiin ja uskollisiin käsiin! + +-- Uskallanko huomauttaa, Teidän Eminensinne, että tämä uskollisuus +pyhää istuinta kohtaan on hyvinkin uutta, sillä ennen... + +-- Se on erehdys, Lormières'in varapiispa on alistunut maallisen +vallan alle, mutta hän ei ole milloinkaan siitä pitänyt. Hänen +täytyi tulla piispaksi, Jumala, joka hänelle oli säätänyt tehtävän +kirkossaan, oli aikoja sitten pannut "_hänen lihaansa ja luihinsa_", +raamatun kuvaavien sanain mukaan, tiedon omasta voimastaan, ja jos +hän, edistääkseen taivaalle otollista kunnianhimoaan, oli pakoitettu +teeskentelemään taikka hiukan imartelemaan kirkollisasiain ministeriä, +niin hän sydämessään tuomitsi ja ylenkatsoi sitä, jota valtiollisessa +rengonkielessä, sanotaan _perustuslailliseksi vallaksi_. Hän näytti +todellakin taipuneen Pariisin vallan alle, mutta todellisuudessa +nöyrtyi Rooman edessä; se oli Rooman hyväksi kuin hän nöyrtyi +viekastelemaan, jopa... valehtelemaankin. + +-- Valehtelemaan, teidän ylhäisyytenne, valehtelemaan! huudahti +Ternisien kokonaan suunniltaan. + +-- No niin! mikä teidän on ja missä ahtaassa, naurettavassa +merkityksessä käsitätte tämän sanan? Oh! kyllä näkyy, että olette +ollut poissa tyköämme toistakymmentä vuotta! Ette siis enään ymmärrä +puhettamme? Kirkko ei milloinkaan valehtele, herra apotti. Kirkko, joka +on totuus itse, ei voi valehdella. Mutta taistellessaan ensimäisinä +aikoina viimeisiä pakanallisia ruhtinaita, keskiaikana puoleksi +raakalaisia kuninkaita ja meidän aikanamme koko maailmaa vastaan, +tarvitsee, suorittaakseen jumalallista kutsumustaan, lakkaamatta +ketteryyttä ja taitavuutta... Kardinaalit Caprara ja Consalvi, joita +Ranskan eroittamista miettivä kenraali Bonaparte ahdisti, olivat +pakoitetut valehtelemaan hänelle useinkin, samoinkuin Napoleon III:n +juonitteluihin takertunut Capdepont on hänelle valehdellut... Mutta +minä kysyn, hyvä herra, valehdellaanko silloin, kun pelastetaan kirkko? +valehdellaanko silloin kun huolimatta ihmisistä, jotka ovat yltyneet +karkoittamaan Jumalaa maailmasta, käytetään apukeinoja, viekkautta ja +verukkeita, vahvistamaan täällä maanpäällä Sen valtaa, joka on tie, +totuus ja elämä, "_Ego sum via, veritas et vita_?" + +Apotti Ternisien oli tykkänään ymmällä. Kauhistuneen näköisenä katseli +hän kardinaali Maffeïta, joka taas istahti. + +-- Ja miten onkaan tämä apotti Capdepont lahjakas! jatkoi vanha pappi +kokonaan innostuneena. Jospa olisitte olleet Ranskalaisten Pyhän +Ludvigin kirkossa neitsyt Maarian taivaasen astumisen juhlassa, +kuulemassa häntä! + +-- Mitä? Onko herra Capdepont Roomassa? + +-- Hän sai suuren kunnian pitää kiitospuheen neitsyt Maarialle +pyhän isän, ja koko pyhän virkakunnan läsnäollessa. Mikä ylevyys! +mikä voima! ja mikä into hänen sanoissaan! "_On kuin kuulisin pyhän +Bernhardin puhuvan_", kuultiin kardinaali-vikaarion useat kerrat +mutisevan... Tämän suuren päivän iltapuolella tahtoi hänen pyhyytensä +itse vastaanottaa apotti Capdepont'in lausuakseen itse hänelle +onnentoivotuksensa... Hyvä Ternisien, olisittepa nähnyt tuon miehen, +josta niin vähän pidätte, Vatikaanin saleissa, miten luontevasti +hän liikkui, miten hänen ryhtinsä oli sekä ylimyksen omainen että +vaatimatoin, niin olisitte ollut samaa mieltä kuin minäkin, ettei +näet Jumala ole suonut tälle miehelle niin hämmästyttävää ulkonaista +arvollisuutta, ellei hän olisi määrännyt hänelle jonkun korkean +tehtävän. -- "_Hiippa soveltuu hyvin tähän päähän_" -- kuuluu pyhä +isä sanoneen Jesuiittain kenraalille, joka seurasi vasta valittua. -- +Sitten syleillen hänen jalkoihinsa polvistunutta apotti Capdepont'ia +suvaitsi Pius IX sanoa: "_Veljeni_!" + +-- Siinä tapauksessa on kaikki lopussa? + +-- Kaikki on lopussa, lapseni. Herra apotti Capdepont -- valtuutan +teitä antamaan siitä edeltäpäin tiedon Lormières'iin -- on saava +vahvistuksensa konsistorissa, joka kokoontuu kahdeksantena päivänä ensi +kuuta, pyhän neitsyen syntymäpäivänä. + +Apotti Ternisien nousi, kumarsi syvästi hänen Eminensillensä ja kääntyi +sanaakaan virkkamatta työhuoneen ovelle. + +-- Ja noinko menette, lausumatta jäähyväissanaakaan minulle? kysyi +kardinaali. + +Nuori pappi kääntyi, astui pari askelta hänen ylhäisyyttään Maffeïtä +kohti ja laskeutui sitte äkisti polvilleen hänen eteensä. + +Vanha pappi nousi, kohotti juhlallisesti kätensä ja siunasi häntä. + +-- No niin, lapseni, sanoi hän Ternisien'ille, nostaen hänet lempeästi +ylös, olkoon pieni syntinne teille anteeksi annettu ja älkää enää +siihen langetko. Jättäkää kirkon asiat niille, joille Jumala ne on +uskonut. Kohta tulette te löytämään rauhaa ja tyydytystä Tivolin +ihanassa yksinäisyydessä, missä veljet teitä odottavat. Jospa saisin +teitä sinne seurata! Ettekö ole paljon onnellisempi minua?... + +Miksi ei pyhä isä sallinut minun jäädä sinne teidän keskellenne! Ah, +mielelläni vaihtaisin purppurani entiseen karkeaan villapukuuni!... Jos +tietäisitte, mitä valtiotoimet ovat ja kuinka vähän ihmiset rakastavat +oikeutta!... Mitä on kardinaalin arvo verrattuna entiseen rauhaani. +Tivolissa olin ensin noviisi, sitten munkki, sitten apotti... Mitkä +suloiset muistot! + +Vaatimattoman, hurskaan nuoruutensa muistojen liikuttamana, vaikeni +Monseigneur Maffeï. + +Pian jatkoi hän pontevasti: + +-- Mutta muistakaa, rakas Ternisien, että jos tarvitaan munkkeja +ja muita hengellisiä kirkon taivaalliseksi voitoksi ja loistoksi, +tarvitaan myöskin rohkeita piispoja sitä puolustamaan. Semmoinen on +apotti Capdepont'kin, ja minä pidän velvollisuutenani muistuttaa +teitä, että tässä Lormières'in ikävässä jutussa olette te, teidän +ystävänne Lavernède ja munkkikuntain päälliköt, jotka lähettivät +kirjoituksia asiasta Roomaan, sekoittaneet kaksi seikkaa, joilla ei +millään kirkkohistorian aikakaudella ole ollut mitään yhteyttä: kirkon +ja kirkon hallituksen. Kirkko on kaikkina aitoina sama: jumalallinen, +erehtymätön, koroitettu inhimillisten vaiheiden yli. Mitä tulee +hallitukseen, joka aina on ollut pakoitettu taistelemaan kaikenmoisia +vehkeitä vastaan, ja etenkin nykyään niin tavallisia ruhtinaitten +juonia, turmelusta ja pahuutta vastaan, täytyy sen useinkin asettaa +johtajakseen päälliköitä, jotka ovat enemmän lujat kuin nöyrät, enemmän +pontevat kuin sävyisät ja enemmän maalliseen elämään kiintyneet kuin +taivaalliseen. Sillä olisiko kirkko enään olemassa ellei Jumala olisi +lähettänyt sille nämä suuret paavit: Gregorius VII, Innocentius III, +Bonifacius VIII, Sixtus V ja Pius IX? Epäilemättä tekin ihailette +tuota suurta Hildebrand'ia, tuota sankarillista taistelijaa, katolisen +yksinvallan todellista perustajaa. No niin, tiedättekö miksi häntä +sanoi kardinaali Pietro Damiani, usein ällistyneenä hänen rohkeasta +nerostaan, hänen ihmeellisistä valtiollisista aatteistaan ja hänen +kunnianhimonsa sammumattomuudesta? Hän sanoi häntä "_pyhäksi +Saatanaksi_!" + +Apotti Ternisien'iä pöyristytti. Hän kumarsihe uudelleen jäähyväisiksi +ja astui ovelle. + +Kardinaali Maffeï kohotti tuskin huomattavasti olkapäitään. +Välinpitämättömästi näki hän hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +entisen kotisihteerin poistuvan ja tällä kertaa hän ei katsonut syytä +olevan kutsua häntä takaisin. + + + + +XXVI. + +Paavin ehdokas. + + +Apotti Ternisien kuoli 1869 vuoden alussa. Apotti Lavernéde, jonka +äiti oli ollut kuolleena vuoden ajan ja joka nyt oli vapaana hellistä +siteistä, jotka olivat pidättäneet häntä Lormières'issä, sai ajoissa +tietää hänen sairaudestaan ja riensi kiireimmän kautta Tivolin +fransiskaanimunkkien luostariin. Hän sai surulliseksi lohdutuksekseen +vastaanottaa ystävänsä viimeisen huokauksen ja sulkea hänen silmänsä. + +Niinkuin edeltäkäsin olisi voinut arvata, Rooma hurmasi apotti, +Lavernède'n syvää kristillistä mieltä. Sekä liikutettuna että +ihastuneena uneksi hänkin päättää päivänsä tässä ylevässä +turvapaikassa, _rakastavien ja syvästi haavoitettujen sielujen +yhtymäpaikassa_, joksi Chateaubriand sitä sanoo. Hän oli juuri +pyytämäisillään piispaltaan virkaeroa Lormières'in vankilan saarnaajan +toimesta, sillä pitkävihaisemmasta Mical'ista huolimatta oli hänen +ylhäisyytensä Capdepont suvainnut vihollisensa pitää toimensa, kun +hän sähkösanoman kautta sai kutsumuksen palata hiippakuntaansa +vastaanottamaan _hengellisen kaunopuheliaisuuden_ professorin viran +seminaarissa, joka hänellä oli ennenkin ollut. Mitä oli tapahtunut?... + +Ei mitään erinomaista. + +Monseigneur Rufin Capdepont oli, kuten apotti Lavernède oli +ennustanutkin, kohonnut vielä ylemmäksi kirkon palveluksessa, ja +tullut arkkipiispaksi nimitetyksi Lormières'in uusi piispa, hänen +ylhäisyytensä Tissandier, pyysi taasen saavuttaa papistonsa suosion ja +kutsui hiippakunnan papit takaisin yliseminaariin, ensin karkoitettuaan +sieltä jesuiitat, jotka hänen ylhäisyytensä Capdepont _Gesù'a_ +mielitelläkseen, oli sinne asettanut heti piispaksi tultuaan. + +Hänen ylhäisyydestään Capdepont'ista ei paljon puhuta; hän näet viettää +hyvin yksinäistä elämää hiippakunnassaan. Tuskin hän toimittaakseen +Herran ehtoollisen jakamista, kasteen vahvistuksessa, lähtee +arkkipiispallisesta palatsistaan, missä häntä pidättävät tekeillä +olevat teokset, jotka hän piakkoin julkaisee. Puhutaan salavihkaa _Pius +IV:n hallitusajan historiasta_, johon on liitetty sangen huomattavia +asiapapereita kreivi Cavour'in ja häntä seuraavien ministerien, +Ricasolin, Ratuzzi'n ja Menabrea'n valtiollisista toimista. + +Tämä kirja, jonka mottona on nuo kolme latinalaista sanaa: "_Crux de +cruce_" [Risti rististä] (jos saa niihin luottaa, joiden on sallittu +käsikirjoitukseen vilkaista) on herättävä suurta huomiota. Kaikki +ne kysymykset, joita uskonnollinen ja valtiollinen maailma pohtii, +ovat siinä tulleet rohkean neron tarkastuksen alle ja myöskin -- niin +väitetään -- ratkaistuksi. _Syllabuksen_ absolutistiset teoriiat, +erehtymättömyyden uusi uskonkappale, jonka hartaimpia puolustajia +hänen ylhäisyytensä Capdepont oli viimeisessä kirkolliskokouksessa, +ovat siinä niin syvämietteisesti ja perusteellisesti käsitelty, että +lukija, jollei tule vakuutetuksi, kumminkin ihmettelee tekijän taitoa +ja henkistä kykyä. + +Paraikaa kirjoittaa hänen ylhäisyytensä Capdepont tämän nimistä lukua: + +_Kuka on tuleva Pius IX:n seuraajaksi?_ + +Hänen ylhäisyytensä Capdepont ei milloinkaan enään käy Pariisissa, +jossa hän nähtiin niin usein ennen. Joka vuosi matkustaa hän Roomaan +toukokuun alussa. Usein palaa hän sinne taas syyskuulla. Pyhä isä +kohtelee häntä tavalla, joka herättää kateutta, ja huhu käy, että Pius +IX panee niin suurta arvoa niihin palveluksiin, joita arkkipiispa Rufin +päivittäin tekee kirkolle, että hän on nimittänyt hänet kardinaaliksi, +vaikk'ei nimitystä vielä ole julistettu. Lieneekö tuo totta?... +Hiljakkoin käveli hänen ylhäisyytensä Capdepont uskottunsa varapiispa +Mical'in seurassa -- sillä Mical, hänkin, on saanut kunniahimonsa +tyydytetyksi -- avarassa kauniissa puutarhassa, joka vihertävän vyön +tavalla ympäröitsee arkkipiispan palatsia. + +-- Totta tosiaan, teidän ylhäisyytenne, asiat Italiassa ja Euroopassa +kääntyvät siihen suuntaan, että minä näen teissä tulevan paavin, sanoi +äkkiä Lormières'in yliseminaarin entinen _siveysopin_ professori. + +-- Niinkö ajattelette, Mical! + +-- Juuri niin. Ranska on jo pyhälle Pietarille antanut kuusitoista +seuraajaa. Miksi ette te olisi seitsemästoista? + +-- Suokoon Jumala Pius IX:lle vielä monta päivää elääkseen!... Muuten +jos pyhä isä kuolisi, niin kyllä italialainen puolue pääsee voitolle. + +-- Mutta, teidän ylhäisyytenne, teillä on pelkkiä ystäviä pyhässä +Kollegiossa, ja äänestys voisi helposti ratkaista vaalin teidän +Eminensinne eduksi. + +-- Minun Eminensini!... Mical, monta kertaa olen jo kieltänyt teitä +nimittämästä minua sillä arvonimellä. + +Varapiispa, jonka kuono vuosien kuluessa oli yhä pidentynyt, irvisteli. +Sitten heitettyään käytävään urkkivan katseen: + +-- Mitä se tekee! mutisi hän, me olemme kahdenkesken. + +Lehmusten varjossa oli rahi. Arkkipiispa istahti siihen... Hän näytti +hengästyneeltä. Äkkiä painui hänen ajatuksien raskauttama päänsä hänen +rinnalleen... Kauvan istui hän näin ajatuksiin vaipuneena. + +Yhäti yhtä valppaana ja vikkelänä kuin ennenkin, jatkoi Mical: + +-- Tiedän kyllä että Pius IX pitää paljon kardinaali de Angelis'ta +Fermon arkkipiispasta... + +-- Sixtus V oli Fermon arkkipiispa... sopersi Capdepont vastaten +paremmin omiin salaisiin mietteisiinsä kuin Mical'ille. + +-- Niin, jatkoi varapiispa, kardinaali de Angelis voisi tulla +valituksi, jos vaali tapahtuisi paavi vainajan ruumiin vieressä +_ante_... + +-- Ei! ei! huudahti arkkipiispa tulisesti. Seurasi hetken hiljaisuus. + +Mical jatkoi: + +-- Preussi, joka meidän onnettomuudeksemme on kohonnut niin mahtavaksi, +voisi kenties väärin käyttää asemaansa puolustaakseen kardinaali +Hohenlohe'a. + +-- Saksalainen paavi!... Papiston ja keisarivallan pitkät sodat ovat +vielä kirkon tuoreessa muistossa... Se on mahdotonta... Jos saisimme +saksalaisen paavin, täytyisi Ranska pyyhkiä pois maailman kartasta, ja +sitä ei Jumala salli. Mitä! Ranskako katoaisi? Yhtä hyvin saisi aurinko +pudota taivaalta ja maan kaikki kansat hävitä pimeyteen. + +-- Mutta, teidän ylhäisyytenne, mitä arvelette kardinaali Bonapartesta? + +-- Tämä nimi on epäluulonalainen sekä valtiollisessa että +uskonnollisessa maailmassa. Vaikka kardinaali Bonaparte'lla on montakin +suurta avua, ei hän saisi kahtakaan ääntä, jos hän rohkenisi pyrkiä +paavin istuimelle. + +Entä Westminsterin arkkipiispa? + +-- Kardinaali Manningko?... Jos pyhä isä, jonka Savoian rosvot +ryöstivät, olisi vastaanottanut Maltassa Englannin tarjoomaa +vieraanvaraisuutta, olisi pyhän Kollegion kiitollisuus kenties +antanut hiukan toivoa Westminsterin arkkipiispalle. Mutta Pius IX jäi +ylevän itsepintaisena Roomaan, jonka Pohjan raakalaiset vielä kerran +valtasivat, ja siten englantilaisella ehdokkaalla ei ole mitään toivoa. + +Näiden mietteiden kiusaamana, jotka pistivät häntä tikarin tavalla, +arkkipiispa nousi, ja kuljettaen varapiispaa mukanaan, astui hän +hurjin askelin puutarhan pimeimpiä käytäviä. Hänen kätensä, joilla hän +piti Mical'ista kiinni, samoin kuin kynnetkin polttivat tämän ihoa. +Capdepont'illa oli silminnähtävästi kuume. Hänen silmänsä, joissa +säkenöitsi koko hänen sielunsa, hehkuivat varjossa punaisen hiiloksen +tavalla. Hän sopotti katkonaisia sanoja. + +-- Tiaari! [Kolmikertainen paavin kruunu. Suom. muist.] toisti hän +useat kerrat, tiaari! + +-- Teidän päänne, jonka Jumalan käsi on varustanut semmoisella uskolla +ja nerolla, olisi kylläksi voimakas sitä kantamaan. + +Rufin Capdepont seisahtui äkisti. Hän katsoi pitkään varapiispaa. +Sitten painaen oikean kätensä sormet kovasti otsaansa, jossa raivokas +kunnianhimo oli virittänyt hurjan tulipalon: + +-- Ah! Mical, tahdotko tehdä minut hulluksi? änkytti hän ihan +sekaantuneena. + +Ja järkiinsä palaten lisäsi hän syvällä nöyryydellä: + +-- Minäkö, joka olen syntynyt pienessä Harros'in kylän töllissä, minäkö +voisin kiivetä aina paavilliselle istuimelle!... Minäkö, syntinen, +-- sinä sen kyllä tiedät, minä tein usein syntiä sinun tieten _malum +coram te feci_, kuten kuningas David sanoo, -- minäkö voisin tulla +Jesuksen Kristuksen sijaiseksi maan päällä!... Miten minä sen olisin +ansainnut?... + +Hän vaikeni. + +Hän jatkoi: + +-- Minua kiusaa hirmuinen unennäkö... Jos kuitenkin... Ah!... Silloinpa +katolinen maailma näkisi paavin!... + +-- Jumala valitsee teidät kaikkien onneksi. + +-- Mical, minusta tuntuu ikäänkuin kuolisin... Minä rukoilen, vaikene, +vaikene!... + +Tämä itkunsekainen rukous hämmästytti niin entistä siveysopin +professoria, ettei hän uskaltanut sanaakaan lisätä. + +He ohjasivat askeleensa arkkipiispan palatsiin, mutta astuivat nyt +varsin verkalleen. Tuontuostakin pysähtyi Capdepont kiduttavan tuskansa +kukistamana. + +-- Ei ole enään epäilemistäkään, jupisi hän, jääden vielä kerran +liikkumattomana seisomaan keskelle käytävää, ei ole enään +epäilemistäkään ettei Saksanmaa ja Italia ole liittoutuneet anastamaan +ratkaisevaa vaikutusvaltaa tulevassa paavinvaalissa. Tässä Pius +IX:n seuraajan vaalissa on tuon kurjan paljastetun, kehnon Italian +kuningaskunnan henki kysymyksessä... Tuo kreivi Cavour'in teos on +ainoastaan kuusilaudoista kyhätty markkinakoju, ja ruhtinas Bismarckin +voimakasta kättä tarvittaisiin rakennuksen peruskiveä asettamaan... +Bismarck, kas siinä mies, jonka kanssa tahtoisin koettaa voimiani. +Esitelmässään Titus Liviuksen ensimmäisestä dekaadista sanoo +Machiavelli, että kirkko on kaikkina aikoina ollut Italian valtiollisen +yhteyden esteenä. Samana esteenä tulee se vieläkin olemaan!... Mutta +mitä arvelee Ranska Saksan ja Italian vehkeistä?... No niin, jos +valtiolliset rettelöt taikka Euroopaa aina uhkaava vallankumous +pakoittaisi pyhää Kollegiota tulemaan Alppien yli, etsimään turvaa +meidän tykönämme?... Silloin... silloin Ranskan vaikutusvoima saisi +uutta virikettä, ja minä voisin tulla ehdokkaaksi... + +-- Ja te tulisitte valituksi, teidän ylhäisyytenne. + +-- Valituksi, valituksi!... + +-- Ja jos näin kävisi, kirkon onneksi, Ranskan kunniaksi, ei teidän +pyhyytenne, toivoakseni, kieltäisi minulta hiippaa? + +Hän ei vastannut mitään. + +He lähtivät taas liikkeelle. + +Kun Rufin Capdepont oli saapumaisillaan palatsinsa ovelle, pysähtyi +hän uudestaan. Sitten, vaipuen jälleen vastustamattoman unelmansa +lumoukseen, mutisi hän, nostaen kätensä taivasta kohti: + +-- Kuka tietää? Kuka tietää? + +Montgauchin linnassa, syyskuulla 1871. -- Parisissa, kesäkuulla 1872. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Apotti Tigrane, by Ferdinand Fabre + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57368 *** |