diff options
| -rw-r--r-- | 57368-0.txt | 7692 | ||||
| -rw-r--r-- | 57368-8.txt | 8074 |
2 files changed, 7692 insertions, 8074 deletions
diff --git a/57368-0.txt b/57368-0.txt new file mode 100644 index 0000000..1eefacd --- /dev/null +++ b/57368-0.txt @@ -0,0 +1,7692 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57368 *** + + + + + + + + + + + +APOTTI TIGRANE + +Kirj. + +Ferdinand Fabre + + +Suomentanut E. J. + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Otava, +1894. + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. + + + + +SISÄLLYS: + + I. Jumalinen kaupunki. + II. Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun. + III. Rufin Capdepont. + IV. Hiippakunnan oikeusto. + V. Piispan puutarha. + VI. Papinvihkiäiset. + VII. Pimeyden ruhtinas. + VIII. Pyhänhengen messu. + IX. Kreivi de Castagnerte. + X. Rooma. + XI. Kirkollislain ministeerio. + XII. Ristiinnaulitun ääni. + XIII. Pyhän Ireneon tuomiokapituli. + XIV. Lavernède ja Ternisien. + XV. Mical. + XVI. Ruumiin saatto. + XVII. Paavi Formosus. + XVIII. Munkit. + XIX. Herra Clamouse'n vistipeli. + XX. Ruumisalttari. + XXI. Pappien komedia. + XXII. Krypta. + XXIII. Eläköön hänen ylhäisyytensä! + XXIV. Karku. + XXV. Kardinaali Maffei. + XXVI. Paavin ehdokas. + + + + +I. + +Jumalinen kaupunki. + + +Lormières on pieni kaupunki, jossa on lähes viisitoistatuhatta +asukasta. Se piiloutuu Corbières'in vuoristoon, joka yhdistää +Cevennein harjanteen ja Pyrenein vuoret toisiinsa. Maan asukkaat +sanovatkin: Lormières'in täytyy olla nenän alla, ennenkuin +sen näkee. Kapea _Arbouse_-virta, joka saa alkunsa ihanasta +arpuusimetsästä, jakaa kaupungin kahteen osaan. Toisen, jota sanotaan +_Paperitehdaskaupungiksi_, muodostavat nuo lukuisat, yhteen jonoon +pitkin virran reunaa rakennetut paperitehtaat; toinen, ylempänä +sijaitseva _Luostarikaupunki_, saapi nimensä kirkoista ja luostareista, +joita siellä tapaa joka askeleella. Siellä kohoavat kaunis, gootilainen +Pyhän Ireneon tuomiokirkko, Pyhän Frumention romaanilainen pääkirkko, +myöhäisgootilaisella ruusukeakkunalla koristettu Barnabitein +luostari ja hiippakunnan yliseminaarin raskasluontoiset, mahtavat +rakennukset. Juuri tähän hengellisten rakennusten moninaisuuteen +perusti valtioneuvosto vuonna 1801 tekemänsä päätöksen, asettaa piispan +istuin Lormières'iin, vaikkei tämä ollutkaan läänin pääkaupunki. Koska +siellä oli piispan hovikin täydessä kunnossa, miksei sinne piispaa +olisi lähetetty? Sitä paitsi olivat kirkon tulolähteet köyhtyneet +vallankumouksen jälkeen. Nämät olivat ne pätevät syyt, joiden nojalla +paavi Pius VII julisti Roomassa pitämässään konsistorion kokouksessa +3 p:nä Heinäkuuta v:na 1802 herra de la Ginaudie'n piispan virkaan +kelvolliseksi. + +Lormières'in ahtaat, mutkikkaat ja pimeät kadut päättyvät melkein +kaikki Arbouse-virtaan, jonka yli kulkee kaksi ikivanhaa siltaa. Ne +ovat kenties hiukan kömpelöitä, mutta niitä, somistaa leveät kiviset +kaidepuut, jotka käsien alituinen koskenta ja tuimat vuorituulet +vuosisatojen kuluessa vähitellen ovat hioneet kiiltäviksi, niin että +nyt välkkyvät kuin peili auringon paisteessa. Huolimatta näistä, +liikkeeseen nähden ylen riittävistä kulkuväylistä, on kanssakäynti +Luostarikaupungin ja Paperitehdaskaupungin välillä hyvin vähäinen. +Tämän vaikuttaa tuo jyrkkä eroavaisuus ylä- ja alakaupungissa +vallitsevien elämäntapojen välillä. Sillä aikaa kun alakaupungissa +tehtaan työmiehet puuhaavat ja raatavat, taittavat kokoon paperia, +naulaavat kiinni laatikoita, lastaavat kuormia ja ajavat ne rautatien +asemalle kiivaasti piesten hikoilevia ja hengästyneitä hevosparkoja, +jotka vimmastuneina kavahtavat pystyyn, vallitsee yläkaupungissa +mykkä hiljaisuus. Ainoa melu minkä sieltä kuulee, on kellojen soitto +kirkoista ja luostareista, joiden luku siellä päivä päivältä kasvaa. +Niinpä on siellä jo edustettuna: Dominikaanit, Jesuiitat, Maristat, +Carmeliitat, Visitandinit, Pyhän Perheen Sisaret, Maarian sydämen +parantajat ja -- kukapa niitä kaikkia muistaakaan. + +Luonnollisesti ei tämmöinen pappien ja munkkien tulva voinut olla +houkuttelematta maan korkeasukuisia tälle etuoikeutetulle alalle. Ja +suuri onkin heidän lukunsa siellä. + +Niistä aatelismiehistä, jotka Lormières'in hyvä maine oli puoleensa +vetänyt, on kreivi de Castagnerte erittäin mainittava. + +Tänne vetäytyi heinäkuun vallankumouksen jälkeen tuo +restauratsioonikauden kiivas taistelija, harras ja toimelias asiamies, +jonka nimen lukija ehkä tuntenee ruhtinas Polignac'in valtiotoimen +historiasta. Kuninkaan kuoltua ei herra de Castagnerte enään ajatellut +muuta kuin Jumalaa, ja hän poistui Pariisista hautautuakseen tuohon +vuoristokaupunkiin, jonka Toulouse'n arkkipiispa, hänen ylhäisyytensä +Astros, oli hänelle osoittanut jonkimmoisena Paratiisin etehisenä. + +Lormières'issä pyhitetään pienimmätkin juhlat; Lormières'issä +uskaltavat uskovaiset -- muita ei siellä olekaan -- vapaasti vetää +taskustaan rukousnauhan ja hartaasti lukea sitä keskellä katua; +Lormières'issä on elämä hiljaista ja ankaraa; Lormières'issä ei +ole teaatteria, eivätkä silmänkääntäjät, taikka ilvehtijät koskaan +ole päässeet pirullisilla konsteillaan häiritsemään katuvaisten +ihmisten mieltä. Mutta senpätähden kaikki nuo sielut, jotka, niin +sanoakseni, liitelevät taivaan valtakunnassa, korvaavatkin vahinkonsa +kolminaisuuden- tahi jouluaattona, kun hänen ylhäisyytensä piispa +lähtee yliseminaariin toimittamaan papiksivihkiäisten liikuttavia +juhlamenoja! + +Lormières'in yliseminaari on entinen Minimein luostari. Se on +rakennettu kiinni vanhaan muuriin, joka vielä tänäkin päivänä +ympäröi ylä-kaupunkia. Tämä suunnaton sakaraharjainen muuri, jonka +sammaltuneita kiviseiniä ajanhammas järsimistään järsii, jatkuu sitten +pitkin kahta pihaa, joita nuoret apotit käyttävät kävely-, kujeilu- ja +leikkitantereenaan. Näille pihoille, joista toista sanotaan +_ali-diakoonein_, toista _tonsuroittujen_ pihaksi -- on taajaan +istutettu suuria jalavia, jotka kevään tultua levittävät tavattoman +viileyden tähän synkkään ja yksinäiseen paikkaan. Muuten vallitsee +täällä kauttaaltaan muinaisuuden, hurskauden ja rauhan henki. + +Eräänä päivänä toukokuun alussa vuonna 1866 kajahteli _ali-diakonein_ +pihalta, joka muuten on paljoa hiljaisempi kuin _tonsuroittujen_ piha, +hilpeää naurua, jota tuon tuostakin pitkät kimeät huudot keskeyttivät. + +Palloleikki oli täydessä toimessa; kaaput sievästi polvien yli +käärittynä, häärättiin siinä voimien takaa. Silloin tällöin vilahteli +vaalea- ja ruskeatukkaisten joukosta harmaapäitäkin, joka oli +julkinen todistus siitä, että monta johtajaakin oli tässä hirveässä +sekamelskassa osallisena. + +Vähän matkan päässä leikkitantereelta, tuuheiden puitten siimeksessä, +istui pappi muistoonpanokirja kädessä pylvään kappaleella, joka oli +jäännös Minimein luostarista. + +Vähä väliä juoksi joku pelaajista hikisenä karkean näköisen papin +luokse ja sanoi: + +"Herra ylijohtaja, kirjoittakaa kuusi meille!" + +Apotti Rufin Capdepont, varapiispa, Pyhän Ireneon tuomiokirkon +nimituomioherra, hiippakunnan oikeuston jäsen, _kirkkohistorian_ +professori ja yliseminaarin ylijohtaja, tarttui kynään ja kirjoitti +arvokkaasti. + +Mutta ikäänkuin olisi hän pelännyt joutuvansa kiinni toimesta, joka +niin vähän soveltui hänen arvolleen, katsahti apotti Capdepont +tuon tuostakin levottomasti porttiin päin. Voisihan jokin hänen +virkaveljistään tulla; jopa saattaisi itse piispakin, joka juuri +oli parantunut pitkällisestä taudista, yht'äkkiä ilmestyä. Mitä he +sanoisivat ja mitä ajattelisivat?... Ikävystyneenä naurettavaan +toimeensa, nousi ylijohtaja ylös, laskien kirjansa kivelle. + +Apotti Capdepont oli isokasvuinen, mutta laiha ja kuivan näköinen +mies. Hän oli noin viidenkymmenen vuoden vanha. Silmät olivat +syvällä päässä; nenä, pullea kuin Pascal'in, oli mahtavan kookas; +terävähuulinen, kaareva suu oli ankaranilmeinen. Harmaa, tuuhea tukka, +jossa ajeltu paikka loisti kuin pilvistä kumottava kuu, muodosti niin +sanoaksemme verhon tälle veistokuvantapaiselle päälle, joka kellertävän +norsunluuvärinsä kautta muistutti mainioita, kauniita, espanjalaisten +neroniekkain luomia hurskasten askeettien muotokuvia. + +"Herra ylijohtaja, tehkää hyvin ja lisätkää kaksi meidän puolelle", +soperteli läähättäen muuan apotti. + +"Merkitkää itse!" vastasi herra Capdepont ylenkatseellisesti kirjaansa +osottaen. + +Hän astui pihan poikki pitkään ja jäykästi, pää pystyssä, arvokkaasti +katsoen ympärilleen. Mutta äkkiä hän säpsähti. Kappelin ovi pihan +perällä aukeni, ja kynnykselle ilmaantui pieni vanhus kuluneessa +sinipunertavassa kaapussa, kultanuppinen keppi kädessä. + +"Piispa! Piispa!" huusivat apotit, silmänräpäyksessä keskeyttäen +leikkinsä. + +Mutta vähääkään poikkeematta tasaisesta kävelytahdistaan, astui Rufin +Capdepont suoraan piispaa kohti. + +"Ettepä te kiirehdi anteeksipyytämään, herra ylijohtaja", sanoi hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun, ärsytettynä siitä välinpitämättömyydestä, +jolla hänen tuloansa vastaanotettiin. + +"En tiennyt laisinkaan että minulla oli anteeksi pyydettävää, teidän +ylhäisyytenne", vastasi Capdepont röyhkeästi. + +"Kun teidän arvoasteellanne oleva pappi osottaa niin vähän +kuuliaisuutta piispansa käskyille, on häneltä aina anteeksi +pyydettävää. Tuhat kertaa olen jo kieltänyt pallopelin. Yhtä hyvin +voitaisiin ryhtyä pukille hyppyyn!..." "Olenhan teidän ylhäisyydellenne +monesti huomauttanut, että tämänlaiset huvitukset ammoisista ajoista +Etelä Ranskan seminaareissa..." + +-- Kylläksi, herra!... Jo pian kymmenen vuotta olette te kapinoineet +piispaanne vastaan. Olihan minun vastikään mahdoton viihdyttää mieltäni +hartaushetkeksi, kun melu ympärilläni oli niin suuri. Näitäkö nuoria +miehiä ylöskäännettyine kaapuineen te aiotte ennen pitkää lähettää +papiksi vihittäviksi? Todellakin kummastuttaa minua nuorukaisten +häveliäisyyden puute, enkä voi muuta kuin soimata itseäni siitä, että +olen tähän saakka jättänyt teidän huostaanne tämän laitoksen johdon. +-- "Ei se ole minulle kovinkaan kallis toimi; minun puolestani voi +teidän ylhäisyytenne uskoa sen jollekin ansiokkaammalle." -- +"Ajatuksenne on selvä sille, joka teidät tuntee; te olette vakuutettu +että meidän olisi mahdotonta hiippakunnastamme löytää pappia, joka +kykenisi teidän sijaanne täyttämään!... Mikä ylpeys!" -- "Olen +pahoillani, herra piispa, että selitätte ajatukseni tavalla, joka +voisi näyttää olevan oikeutta ja rakkautta vailla." + +Tämä huomautus, joka tehtiin kaikkia sopivaisuuden vaatimuksia +noudattaen ja taitavasti teeskennellyllä nöyryydellä, saattoi hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in kärsivällisyyden yli reunojensa. Varmaa +on muuten, että vaikka herra Capdepont olisi puhunut kuinka kaunista +ja nöyrää kieltä, olisi hän vihasta säihkyvällä, julmalla katseellaan +kumminkin kukistanut piispan. + +"Herra apotti", sanoi vanhus, jonka kasvot olivat käyneet +tulipunaisiksi, "ilmoittakaa yliseminaarin opettajille, että odotan +heitä luentosalissa. Minulla on heille tärkeä asia ilmoitettavana. Niin +vähän arvoa kuin panettekin piispallisten päätöstemme tuntemiseen, +saatte te kumminkin luvan saapua muiden mukana." + +Ja palaten takaisin kappeliin, työnsi hänen ylhäisyytensä oven kiinni +jälestään, niin että kajahti. + + + + +II. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun. + + +Luentosali oli Minimien entinen kapitulinsali. Kapeat suippokaariset +akkunat, joita gootilainen läpikorusto ja suuret tuuheat jalavat +pimittivät, päästivät ainoastaan heikon, himmeän valon tuohon avaraan +suojaan, jonka korkeaa holvia kolme paksua pilaria kannatti. Rivissä +pitkin seiniä oli tukevia tammisia kuoripenkkiä, jotka olivat +koristetut tuntemattoman taiteilijan törkeillä, milloin kauniillakin +leikkauksilla. Peräseinällä, vastapäätä pääovea, oli apotin istuin, +jonkinmoinen, viisi askelta lattiaa ylempänä oleva valtaistuin, jonka +takaa kohosi veljeskunnan perustajan, Franscis de Paule'n mustaan +puuhun veistetty voimakas profiilikuva. + +Astuessaan luentosaliin hänen ylhäisyytensä de Roquebrun suuntasi +kulkunsa suoraan apotin istuimelle. Yliseminaarin opettajat saapuivat +vitkaan toinen toisensa jälkeen. Piispa istui pitkän aikaa äänetönnä, +joko hän sitten tahtoi Jumalan edessä valmistautua tärkeään +tehtäväänsä, taikka ainoastaan halusi antaa herra Rufin Capdepont'ille, +jota ei vieläkään näkynyt, tilaisuutta saapumaan. + +Vihdoin ylijohtaja ilmestyi. Alla päin, silmät maahan luotuina -- +epäilemättä hän pelkäsi joutuvansa kiusaukseen uudelleen kääntää +katseensa piispaansa vastaan -- astui hän viimeistä tyhjää kuoripenkkiä +kohden, jonka sulkupuun hän koneentapaisesti nosti nojataksensa +siihen. Tämä liikunto, itsessään niin yksinkertainen, loukkasi hänen +ylhäisyyttään de Roquebrunia. Epäluuloisuudessaan oli hän siinä selvään +huomaavinaan jonkinlaista kunnioituksen puutetta häntä kohtaan. + +"Herra Capdepont", sanoi hän, voimatta itseään hillitä, "olen täällä +isäntänä, enkä tietääkseni ole vielä käskenyt ketään istumaan." + +Ikäänkuin verille kannustettu hevonen nosti ylijohtaja rohkeasti päänsä +pystyyn. + +"Teidän ylhäisyytenne", vastasi hän, "Kartagon neljännessä +kirkolliskokouksessa säädettiin, että niin pian kuin piispa itse istuu, +hän ei saa sallia yhdenkään papeistansa seisoa: _Episcopus, in qvolibet +loco sedens, non patiatur stare presbyterum_..." -- "Herra, te olette +oivallinen _kirkkohistorian_ professori; mutta mielestäni vaatisi +kohteliaisuus kumminkin, että piispaanne puhutellessanne luopuisitte +noista professori-tavoistanne. Tietonne kirkolliskokouksista +ilahduttavat minua; mutta kaiken tuon sekasotkun ohessa sopisi teiltä +ehkä odottaa hiukan elämäntapojenkin tuntemista." + +Viimeiset sanat, jotka pikemmin sopivat maallikon kuin piispan suuhun, +lausuttiin pisteliään ilkeästi. + +"Hyvät herrat" lisäsi hän yhteen jatkoon lieventääkseen liian +kiivaitten sanojensa vaikutusta, "pyydän teitä istumaan." + +Pitkä äänettömyys seurasi hänen puhettaan. + +"Hyvät herrat opettajat", lausui vihdoin hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun arvokkaalla ja rauhoittuneella äänellä, "kun kymmenen +vuotta sitten otin vastaan Lormières'in piispan viran, oli minun +ensimmäisenä pyrintönäni kaikessa seurata pyhäin edeltäjäin jälkiä. +Muutaman kuukauden kuluttua huomasin kuitenkin, että hiippakunnassamme +oli suuria muutoksia toimeenpantavana. Muutamia olenkin jo koittanut +suorittaa. Epäilemättä muistaa jokainen teistä tuon täydellisen +uudistuksen kirkollisten menojemme järjestyksessä. Jos en olekkaan +ryhtynyt tärkeimpään muutokseen -- tarkoitan yliseminaariamme koskevaa +parannusta -- niin on se ollut sentähden, että suunnattomat, melkeinpä +voittamattomat esteet ovat minua kohdanneet. Ennenkuin kutsun +munkkikunnan jäseniä tätä laitosta johtamaan, lienee velvollisuuteni +hankkia jokaiselle teistä kunniallinen asema. Mutta mitenkä voisin näin +köyhästä hiippakunnasta löytää kyllin arvokkaita paikkoja miehille, +joiden mielipiteet tosin eroavat omistani, mutta joiden hengenlahjoja +ja hurskautta tuhansin kerroin olen tunnustanut ja alati tulen +tunnustamaan. Ja miks'en sitä myöntäisi, että minä, vaikkapa vanhastaan +olen ollut vakuutettuna siitä, että munkit paremmin kuin vapaapapit, +kykenevät nuoria leviittoja kasvattamaan, aina olen toivonut asioiden +täällä kääntyvän parempaan pisin, niin etten olisi pakotettu ryhtymään +niihin muutoksiin, jotka nyt haikealla mielellä olen toimeenpaneva..." + +Piispa keskeytti puheensa, ja hän katsoi tutkivasti salin ympäri, +nähdäkseen minkä vaikutuksen lyhyet sanansa olivat tehneet. + +Vaikutus oli todellakin ollut masentava. Paitsi kahta tahi kolmea +miestä, jotka vankkoina kestivät myrskyä, painoivat kaikki murtuneina +päänsä alas. Se, joka on elänyt pappien parissa, tietää hyvin kuinka +vähän siveellistä jäntevyyttä löytyy näissä, suurimmaksi osaksi +pelokkaissa ihmisissä, kun vaara uhkaa heidän aineellista asemaansa. +Moni heistä on valmis kuolemaan Jumalansa edestä, mutta hätääntyy +tavallisen elämän jokapäiväisimmän vaikeuden sattuessa. Yksi +opettajista, Mical apotti, _siveysopin_ professori, nousi ylös. Pieni +hän oli ja kurjan näköinen, hoikka ja hontelo kuin korsi. + +"Aina siitä saakka, kun teidän ylhäisyytenne tänne saapui", lausui +hän huilumaisella äänellä, "on munkkikuntain luku lisääntymistään +lisääntynyt Lormières'issä ja kaikkialla hiippakunnassa. Suvaitsetteko +kysyäkseni teidän ylhäisyydeltänne, kelle suodaan, jesuiitoille, +Maristeille vai Dominikaaneille, tuo painava kunnia astua meidän +sijaamme?" + +Ivallinen moite piili jokaisessa hänen sanassaan. + +"Rohkenisitteko todella vaatia minulta tilintekoa virkatoimistani, +herra Mical?" vastasi piispa ylpeästi. + +-- "Jumala varjelkoon teidän ylhäisyytenne!... Mutta palveluksemme +tähden ansaitsisimme ehkä sentään tulla vähän lukuun otetuksi. +Ennenkuin poistumme tästä laitoksesta, jonka hyväksi olemme niin +kauan uhranneet voimamme, lienee meillä toki oikeus tietää kenelle +vastaisuudessa uskotaan oppilaiden kohtalo, jotka niin odottamatta +riistetään käsistämme. -- Teidän oikeutenne, herra, samoin kuin +velvollisuutennekin on, totella piispaanne, jolle yksinään Jumala ja +paavi ovat suoneet korkeimman vallan hiippakunnassa. Muuta oikeutta ei +teillä ole, ymmärrättekö?" + +-- "Ymmärrän varsin hyvin!" mutisi siveysopin professori istuen alas. + +Apotti Turlot, _pyhän raamatun_ professori, nousi vuorostaan. Hän oli +kookas, tavattoman lihava mies. Liiallinen verivesi oli tehnyt hänen +kasvonsa epäilyttävän kalpeiksi. "Herra, sallitteko minun tehdä nöyrän +kysymyksen?" uskalsi hän lausua valittavalla, melkein itkunsekaisella +äänellä? + +-- Puhukaa, herra apotti. + +-- Jollei hiippakunnassa toimeenpantavat muutokset vielä ole +lopullisesti ratkaistut... + +-- Valitettavasti ovat ne jo ratkaistut. + +-- Kuinka, onko kaikki siis päätetty?... + +-- Olisiko teidän neuvoanne pitänyt kysyä, herra Turlot? + +-- Siinä tapauksessa pyytäisin teidän ylhäisyyttänne +hyväntahtoisuutenne lisäksi ilmoittamaan, minkä paikan te olette +minulle määrännyt? + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun otti nenälasinsa ja tarkasteli suurta +paperia, joka koko ajan oli ollut levällään hänen edessään. + +-- Herra apotti Turlot, sanoi hän, kohta papinvihkiäisten jälkeen, +jotka olen määrännyt pyhän kolminaisuuden aatoksi, 26 p. tätä kuuta, +tulee teidän astua vankilan saarnaajan virkaan, joka on avoinna herra +apotti Vidal'in kuoleman jälkeen. + +-- Minä vankilan saarnaajaksi! minä! soperteli professori parka +säikähtyneenä, silmät vesissä. Mutta hyvä Jumala! Mistä saan minä +rohkeutta seuraamaan kuolemaan tuomittuja mestauslavalle? + +-- Rukoilkaa sitä Jumalalta. + +-- Oi! teidän ylhäisyytenne, minä vakuutan etten sitä voi... + +-- Sovittuamme asiasta hänen ylhäisyytensä kirkollis-asiain +ministerin kanssa, jatkoi piispa sen enempää välittämättä herra +Turlot'in voivotuksista, olemme me nimittäneet teidät, herra apotti +Mical, vanhimmaksi kirkkoherraksi Bastide-sur-Mont'iin, kolmannen +luokan seurakuntaan. + +Ilkeäsisuinen siveysopin professori ei rypistänyt kulmiansakaan, vaan +leikitteli yhä komean silkkivyönsä tupsuilla, joka huvitus oli hänelle +tullut tavaksi. + +-- Herra apotti Lavernède, jatkoi piispa, teidät olemme nimittäneet +perustamamme orpolaitoksen saarnaajaksi, Bastide-sur-Mont'iin. -- Uusi +virka. + +-- Äiti parka! huudahti apotti Lavernède, tukahutetulla äänellä. + +Piispa, sydämeen koskettuna, katsoi häneen. + +Oletteko pahoin voipa, herra apotti --, kysyi hän hienotunteisella +osanottavaisuudella. + +Apotti Lavernède, hengellisen kaunopuheliaisuuden professori, +yliseminaarin etevin opettaja apotti Capdepont'in jälkeen, oli kuoleman +kalpea. + +-- Ei se ole mitään, teidän ylhäisyytenne, sopersi hän. Äitini... + +Enempää hän ei saanut sanotuksi. + +-- Äitinne?... kysyi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, hätääntyneenä. + +-- Hän on kahdeksankymmentä vuotta vanha. Hän on kivuloinen, eikä kestä +matkaa Lormières'istä Bastide-sur-Mont'iin... Ja kuinka voisin hänet +tännekkään jättää? Minä olen hänen ainoa omaisensa... Mutta mitä sille +mahtaa! lisäsi hän vakaantuneemmalla äänellä, olenhan pappi, enkä minä +ainakaan aio koskaan lausua Raamatun pelottavia sanoja: Non serviam, +minä en tottele!... Minä olen Jumalan ja piispani vallassa. + +-- Nuo sananne ovat teille kunniaksi, herra apotti, sanoi hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun, jonka pienet harmaat silmät vettyivät +äkillisestä liikutuksesta. Mieltäni pahoittaa ettei kotisihteerini, +joka teitä kunnioittaa ja rakastaa, ole minua huomauttanut niistä +liikuttavista velvollisuuksista, jotka teitä Lormières'iin sitovat. + +-- Sihteerinne on muukalainen ja semmoisena ei hänen pitäisi saada +ottaa osaa hiippakunnan pappien asioihin, väitti Rufin Capdepont, äkkiä +luopuen välinpitämättömyydestään. + +Ällistyneenä moisesta röyhkeydestä, jäi piispa hämmästyneenä +tuijottamaan yliseminaarin ylijohtajaan, ja sanoi sitten surmaavan +ivallisesti: + +-- Jörömäinen, melkeinpä raakaluontoinen kun olette, on teidän ehkä +mahdoton käsittää kuinka hävytön käytöksenne on; jos niin on laita, +tahdon sen teille kohta ilmoittaa. + +Capdepont puri huultaan, pysyen sanatonna. + +-- Herra Lavernède, jatkoi hänen ylhäisyytensä, lukuun ottaen +niitä perhevelvollisuuksia, jotka pidättävät teitä piispallisessa +kaupungissamme, suostumme varsin mielellämme virkavaihtoon +teidän ja apotti Turlot'in välillä. Herra Turlot saapi lähteä +Bastide-sur-Mont'iin, te otatte vankilan saarnaajan viran, joka häntä +pelottaa. + +Hän asetti paperinsa ja nenälasinsa penkkinsä leveälle nojapuulle, ja +piti hetken loman. + +Vaikka piispa muutamalla ankaralla sanalla olikin saanut apotti +Capdepont'in vaikenemaan, oli tuommoinen röyhkeä tungettelevaisuus +kumminkin syvästi häntä loukannut. Ja liiaksikin usein oli tuo mies +matkaansaattanut häiriöitä asioissa, jotka eivät häneen kuuluneet. +Ja sitä paitsi, olihan tässä tehty hyökkäys hänen koti-sihteeriänsä +vastaan, mallikelpoista, pyhää Ternisien apottia vastaan, jota hän +piti ystävänään, melkein lapsenaan! Selvää on, ettei hän olisi voinut +loukkaamatta heidän ystävyyttänsä ja Jumalaakin, jättää tuollaista +solvausta sillensä. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in kiivas ja riitainen luonne oli +mahdoton sovinnon ja rauhan toimiin. Hän ei voinut hillitä ärsytettyjä +hermojaan, vaan lausui, kiivaasti tarkastellen yliseminaarin +ylijohtajaa kiireestä kantapäähän. + +-- Hyvä herra, te rohkenitte äsken lausua jotakin apotti +Ternisien'istä. Mikä oli tarkoituksenne, tahtoisin tietää? + +-- Tahdon ainoastaan huomauttaa teidän ylhäisyydellenne, vastasi apotti +Capdepont, jota apotti Mical oli hihasta nykien koittanut rauhoittaa, +että herra Ternisien, kieltäytyessään puhumasta herra de Lavernède'n +eduksi, oli täydellisesti käsittänyt muukalaisen rajoitetut oikeudet. + +-- Minäkö siis en ole käsittänyt piispan velvollisuuttani tuodessani +herra Ternisien'in mukanani hiippakuntaan? + +-- Ehkette ole. + +-- Suoraan sanoen minua ilahduttaa, että te siis minua, ainoastaan +minua olette hyökkäyksillänne kunnioittaneet... No, antakaahan kuulla, +mistä te sitten minua syytätte? + +-- Mistäkö teitä syytän? huudahti apotti Capdepont kimakalla äänellä, +astuen askeleen ulos penkistään, siitä, että uudistuspuuhienne +innossa estätte meitä viettämästä pyhimyksiemme juhlia, että olette +niin sanoakseni hävittänyt Lormières'in hiippakunnan Propre'n, +joka on vanhin ja mainehikkain Ranskan kirkon martyrihistoriassa. +[Propre, pieni kirja, joka sisältää kussakin hiippakunnassa erittäin +kunnioitettujen pyhimysten rukouksia.] + +Syytän teitä tyhjänpäiväisestä, eripuraisuutta aikaansaavasta +hallinnostanne, joka varsinkin sortaa apulaispappeja, joita +vähäpätöisimmistä syistä muuttelette paikasta toiseen... Syytän teitä +ylpeästä puheestanne ja esiintymisestänne, joka ehkä on sopusoinnussa +korkean säätynne kanssa, josta ylpeilette, mutta ei sovi kirkolle, +missä Mestari on julistanut kaikkien yhdenvertaisuuden. Tuskin on pari +päivää siitä kuin te erään Meutiers'in papin nöyrään kysymykseen, +kuinka kauan hänen tulisi jäädä uuteen pitäjäänsä, vastasitte: +Quamdi nobis placuerit, niin kauan kuin meitä haluttaa. -- Lopuksi +syytän teitä siitä että olette luovuttaneet hiippakuntamme niinkuin +minkäkin saaliin munkkien ruuanhalun tyydyttämiseksi. Eihän enään +koko läänissä ole yhtäkään kaupunkia tahi kylää, jossa eivät pitäjän +papit saisi taistella munkkikuntien sortoa vastaan? Kaikkialla, +vuoristomme syrjäisempiinkin seutuihin rakentavat Maristit, Toivon +isät ja Kärsimyksen veljet kirkkojaan ja rukoushuoneitaan, näännyttäen +siten pappianne, jotka aseettomina väistyvät ylivoimaa. Oi! kyllä +tiedän, että Roomassa ollaan teille kiitollisia tuommoisesta +suvaitsevaisuudesta, ja että palkinnoksi jalomielisestä uhrauksestanne +saitte oikeuden pukeutua piispankaapuun ja kantaa Gregorius Suuren +ristiä. Näillä kunniamerkeillä on kyllä arvonsa, mutta papistonne pitää +niitä liian kalliisti maksettuna. + +-- Varokaa itseänne, herra, sanoi piispa pilkallisen armeliaasti, +varta vasten suututtaakseen apotti Capdepont'ia, näin meidän kesken +sanoen, luulen teidän menneen vähän liian pitkälle. Niinkauan kuin +olenkin teitä tuntenut, on minun ollut mahdotonta huomata minkäänlaista +johdonmukaisuutta vihanpurkauksissanne minua kohtaan, -- te olette +minut siihen totuttaneet -- mutta jos hävyttömyytenne menee niin +pitkälle, että hyökkäätte itse paavin määräyksiä vastaan... + +-- Kunniamerkin ja silkkikaapun myöntäminen ei varmaankaan ole +mikään dogmaatillinen määräys, ja mitä noista turhista, papillisista +koristuksista olen sanonut, ei voitane käsittää hyökkäyksenä Pyhää Isää +kohtaan, jota pidän arvossa ja kunniassa. + +-- No, johan alkaa kuulua vähän malttiakin, toivotan onnea... +Jatkakaa... + +Piispan ivallinen kehoitus saattoi julmistuneen ylijohtajan hämilleen. +Hän jäi seisomaan liikkumattomana keskelle salia, jonne tietämättään +oli astunut. Epämääräisesti tuijottaen eteensä, pyyhki hän kirkkaita +hikipisaroita otsaltaan. Kun ei hän vihansa vimmassa enään voinut +löytää ajatustensa juonta, täytyi hänen jättää sikseen solvaukset, +joita hänellä vielä olisi ollut tehtävänä hänen ylhäisyyttään de +Roquebrun'iä vastaan, ja kunnialla peräytyäkseen tuosta kuumasta +ottelusta, uudistaa apotti Micalin kysymys. + +-- Saisinko vuorostani luvan kysyä, teidän ylhäisyytenne, sanoi hän, +ketkä, Maristat, Dominikaanitko vai Latsaristat tulevat meidän jälkeen +ottamaan laitoksen johdon käsiinsä? + +-- Tämä on siis teille hyvin tärkeää tietää? + +-- Kumma olisi, jollei niin olisi laita, kun olemme pakotetut +luovuttamaan sijaamme tuleville mitä kalleimman perinnön, joukon +lahjakkaita oppilaita, vilpittömiä ja hurskaita sydämiä. + +-- Olkaa tyydytetty. Teidän sijaanne tulevat _Katolisen Opetuksen Isät_ +Arras'in hiippakunnasta. + +-- _Katolisen Opetuksen Isät!_ huusi apotti Capdepont, uudestaan +kiihoittuen. Mutta onhan se veljeskunta aivan tuntematon. Ja semmoisten +herrojen tähden te karkoitatte meidät? + +-- Tämä menee liian pitkälle! vastasi piispa, joka jo vihdoinkin oli +ikävystynyt vastustajaansa ja tahtoi päästä hänestä. Minä olen teidän +piispanne, herra, lausui hän arvokkaalla totisuudella, ja käsken teidät +astumaan nimituomioherran virkaanne Pyhän Ireneon kapitulissa 27 p:nä +tätä kuuta, jollette tahdo tulla poisajetuksi sieltä, samoin kuin +täältäkin. + +-- Valta on teillä! sanoi Capdepont synkällä äänellä, astuen hitain +askelin penkkiinsä. + +Harmistuneena kavahti vanha piispa äkkiä pystyyn. + +-- Herra apotti, sanoi hän, teidän sananne ilmaisevat vihaa ja +kenties kostonhimoakin. Muistan hyvin että minun tullessani paavin +vapaaehtoisen vaalin kautta nimitetyksi Lormières'in piispaksi, olitte +te itse vähällä tulla nykyiselle sijalleni. Tarpeetonta oli teidän siis +solvauksillanne sitä minulle muistuttaa. Teidän on kiittäminen lukuisia +suosijoitanne Pariisissa, -- en tahdo sanoa Roomassa, -- että teillä +vielä on mahdollisuus kohota piispan arvoon; mutta sitä odottaessanne, +täytyy teidän alistua hiippakunnan korkeimman vallan alle, taikka +joudutte te sen muserrettavaksi. + +Huolimatta apotti Mical'in viittauksista, teki apotti Rufin Capdepont, +veri kuohuksissa kumarruksen ja lähti tiehensä. + +Apotti Lavernède nousi seisoalle. + +-- Teidän ylhäisyytenne, olen pahoillani siitä, että minä olen antanut +aihetta surkuteltavaan kohtaukseen. Olkaa vakuutettu etten minä +sanallakaan ole pyytänyt herra ylijohtajaa puolustamaan itseäni teidän +ylhäisyytenne edessä. Moneen vuoteen ei apotti Capdepont'in ja minun +välillä ole muuta yhteyttä ollut, kuin mihin papinvirkamme meidät +velvoittaa. + +-- Herrat opettajat, lausui piispa vähän rauhoittuneena, ensi tilassa +tulen ilmoittamaan muillekin heidän paikkansa. + +Ja käteltyään apotti Lavernède'ä -- kunnianosotus, jota hän ei turhaan +tuhlannut, -- otti hän hattunsa ja keppinsä ja poistui yliseminaarista, +taakseen katsomatta. + + + + +III. + +Rufin Capdepont. + + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ei antautunut harhaluulon valtaan: +isku, jonka hän vastikään oli tehnyt, oli kamala, ja hän tiesi hyvin +ettei Capdepont'in kiihottaman papiston äänetön sota häntä vastaan +voinut olla ilmileimahtamatta. + +Huolimatta näistä päivän polttavista kysymyksistä, asteli pieni vanhus +yksinään pitkin luostarikaupungin mutkaisia katuja, kolahuttaen +keppiään tasaista kivikatua vasten. Hän pysähtyi tapansa mukaan +porttikäytäviin siunaamaan ja hyväilemään pieniä lapsia. Ilma oli +kaunis, ja koska hän myrskyisestä kokouksesta uupuneena tarvitsi +ulkoilman virkistystä, jatkoi hän kävelyänsä aina tehdaskaupunkiin asti. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun rakasti tehdaskaupunkia. Hän kävi +siellä usein, pistäytyäkseen tehtaisiin, jossa häntä kohdeltiin +kunnioittavimmalla myötätuntoisuudella, ja hiipiäkseen alhaisimpiin +mökkeihin jakelemaan almuja. + +-- Teidän ylhäisyytenne, tulkaa meille, tulkaa meille! huusivat vaimot +jo kaukaa nähdessään hänet poikkeavan heidän kadulleen. + +Nöyränä kuin apostoli, osoittamatta vähääkään sitä ylpeyttä, josta +herra Capdepont oli häntä syyttänyt, kapusi hän ylös horjuvia +rappuja, otti tuolin ja istuutui alas. Ja silloinkos sitä alkoi +sadella ijankaikkisia valituksia: -- Leipä on kallistunut... mies on +sairaana..., pienokaiset ovat ilman vaatteita... -- Ja kunnon piispa +antoi, antoi ja antoi antamistaan. + +Kaikki ihmiset tiesivät, että hän hiippakuntaan tullessaan oli ollut +rikas, vaan että hän nyt oli köyhä. Olihan hän äskettäin myönyt +vaununsa ja hevosensakin auttaakseen erästä varatonta tehtailijaparkaa +uudestaan rakentamaan tehtaansa, jonka Arbouse virran äkillinen tulva +oli hävittänyt. Siitä saakka oli hän kulkenut jalkasin, nauttien +sanomattomasti tästä uudesta asemastaan. + +"Olen siten lähempänä köyhiäni" sanoi hän apotti Ternisienille, joka, +rikas kun oli ja peljäten että vanhus, jota hän jumaloitsi, vaivaisi +itseään liiaksi, tahtoi lahjoittaa hänelle uuden tiuhtiparin. + +Jos Lormières'in piispalla, olisi ollut itsensä hillitsemisen kykyä, ja +jos hän olisi enemmän punninnut sanojaan, niin olisi hän epäilemättä +tullut kansassa pyhäksi tunnustetuksi, niin kuin esim. Cheverus ja +Miollis. Mitä armeliaisuuteen ja laupeuden töihin tulee, ei hänellä +suinkaan ollut mitään kadehdittavaa näiden korkeiden piispallisten +esikuvain uhraavaisen ja jalon elämän suhteen. + +Kumminkin kiiruhdamme huomauttamaan, että hänen ylhäisyytensä +de Roquebrunin vääryydet, mitä tulee hänen tarkastustoimeensa +yliseminaarissa, olivat enemmän näennäisiä kuin todellisia. Aina siitä +saakka kuin hän Lormières'iin tuli, oli hän koittanut hienotuntoisella +kohtelulla voittaa herra Rufin Capdepontin sydämen. Mutta ei +mikään voinut herättää myötätuntoisuutta tuossa taipumattomassa ja +kovassa luonteessa. Turhaan oli piispa, joka jo kauan sitten oli +huomannut ylijohtajan kunnianhimon, toimittanut hänelle hallitukselta +Kunnialegionan ristin; turhaan oli hän, lisätäkseen hänen tulojaan, +nimittänyt hänen Pyhän Ireneon nimituomioherraksi. Apotti Capdepont +kiitti vaan kohteliaisuustapojen mukaan, lausumatta sanaakaan, joka +olisi antanut aihetta toivoon että hänen sydämensä oli heltynyt. +Sanalla sanoen, herra ylijohtaja ei voinut unohtaa, että hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun omisti paikan, jota hän oli himonnut ja +jota hän piti itselleen puoleksi luvattuna; sitä hän ei koskaan tulisi +hänelle anteeksi antamaan. Tämän kukistamattoman ja hurjaluontoisen +ihmisen silmissä oli Lormières'in nykyinen piispa ainoastaan vallan +anastaja, eikä mitään muuta. + +Mutta pysähtykäämme tarkastelemaan tuota omituista ja harvinaista +luonnetta. + +Rufin Capdepont oli syntynyt vuonna 1815 pienessä Harros'in kylässä +hiippakunnan äärimmäisessä osassa Espanjan rajalla. Lormières'in +yliseminaariin tuli hän jo kahdenkymmenen vuotiaana. Hänen klassillisia +opintojansa oli kotikylässä suurella leväperäisyydellä hoitanut +pitäjän vanha pastori, joka oli enemmän huvitettu rautujen onkimisesta +vuoriston kalarikkaista vesistä, kuin nuoren Rufin'in ymmärryksen +kehittämisestä. Mutta onneksi oli maaperä hedelmällinen, ja, huonosta +kylvöstä huolimatta, nuo harvat siemenet, jotka silloin tällöin +sattuivat vakoon putoamaan, kasvoivat semmoisella nopeudella, että +oppilas itse pian alkoi vaatia uusia opettajia ja halusi jättää +kotiseutunsa. + +Ensi ajat yliseminaarissa, jonne hän tuli hiippakunnan +rahastonhoitajaksi, tuottivat hänelle harmia ja kärsimyksiä. +Nuorukaisilla, jopa ankarimmankin kurinpidon alaisina, on heidän ikänsä +ominaiset mieliteot: he ovat pilkkaajia, härnääjiä ja kiusantekijöitä. +Seminaarissa, niinkuin kaikkialla muuallakin, on nuoruudella aikansa. + +Capdepontin säännöttömät piirteet olivat vuosien kuluessa +sopusointuisiksi kehittyneet, hänen kasvonsa, jotka aikaa myöten olivat +saaneet ankaran ja tylyn luonteen, vaikkei ne sentään olleet hienoutta +ja jaloutta vailla, olivat silloin, hänen kahdennellakymmenellä +ikävuodellaan, kulmikkaat ja kalpeat, kellertävät silmät olivat kuin +näverin pistämät, nenä oli pitkä ja rehevä ja sen päästä ikäänkuin +halkeama, tukka takkuinen kuin tappurapensas. + +"Katso turpaa! katso turpaa!" huusivat toverit kuhisten hänen +ympärillään. + +Hänen olisi pitänyt nauraa heille; mutta nyrkit puristautuivat ja hän +olisi mielellään rynnännyt vihollistensa päälle. + +Eräänä päivänä Mical'in, tuon ilkeäsisuisen apinan nauraessa sitä +ylenmääräistä kömpelyyttä ja mauttomuutta, jolla Harros'ilainen sitoi +leveätä papinkaulustaan pitkään haikara-kaulaansa, hyökkäsi tämä nyrkit +kohollaan häntä vastaan; sitten, hilliten rajua luonnettansa, hän +poistui yksinäiseen nurkkaan, missä viha ja raivo purkautui haikeisiin +kyyneleihin. + +Ikävä ominaisuus etelämaalaisissa on heidän kiihkonsa jaella lisänimiä. +Mikä haukkumanimi annettaisiin uudelle tulokkaalle? Nuoret päät olivat +työssä. + +Eräänä aamuna, _kirkkohistorian tunnilla_, teki professori seuraavan +kysymyksen nuorelle Capdepont'ille: "Mikä kuningas oli Cyruksen kanssa +osallisena Babylonian valloituksessa?" + +"Tigrane, Armeenian kuningas", vastasi Rufin Capdepont. + +Kaikki toverit katsoivat häneen. Kauan etsitty nimi oli löydetty. "Hoo, +_Tigrane! Tigrane_!" huudettiin hänelle joka haaralta, tunnin loputtua. + +Tällä kertaa ei voimakas Harros'in talonpoika voinut itseään pidättää, +vaan hyökäten kiinni Lavernède'iin, ensimäiseen, joka hänen eteensä +sattui, survasi hän hänet yhdellä sysäyksellä maahan. + +"Voi! tiikeri!... tiikeri sinä olet!" valitteli onneton Lavernède, +jonka haavoittuneesta polvesta veri vuosi teräville pihakiville. + +Mutta Capdepont'in nyrkit eivät enään auttaneet; toiset olivat +oivaltaneet hänen luontonsa laadun, eikä häntä tästälähin toisin +nimitetty kuin _apotti Tigrane'ksi_. + +Mutta mitä oli tekeminen? Kuinka oli tuo sietämättömäksi käynyt vaino +lakkautettava? Capdepontin kunnianhimo ei löytänyt siihen kuin yhden +ainoan keinon: hänen täytyi kohota kaikkia heitä ylemmäksi säännöllisen +käytöksen ja ahkeruuden kautta. Kun hän kerran pääsisi luokan +ensimmäiseksi oppilaaksi, ja opettajat julkisesti tunnustaisivat hänen +etevämmyytensä -- ken uskaltaisi silloin häntä ahdistaa. + +Ja niin kävikin kuin hän oli tahtonut. Kahdeksan kuukauden perästä +seminaariin tultuaan, oli hän yhtämittaisella edistymisellään voittanut +opettajainsa suosion ja pakoittanut toverinsa vaikenemaan, jotka +hämmästyneinä ja noloina huomasivat suuresti erehtyneensä. + +Lupa-aikoina, jolloin kaikki ilomielin riensivät omaistensa luokse, +pyysi nuori pappimme lukujensa kiihkossa jäädä yliseminaariin. + +Minkätähden olisikaan hän lähtenyt tuonne vuoristoon? Äitiänsäkö +tervehtimään? olihan äiti terve; hän tiesi sen. Vanhaa pastoriako +tapaamaan? Mitä henkistä hyötyä olisi hänellä siitäkään ollut? Kunpa +siellä Harros'issa edes olisi ollut sellainen pohjaton kirjasto kuin +se, jota hän täällä sai käyttää mielinmäärin. Hän istui päiväkaudet +kirjainsa ääressä, ja oleskeli iltasin opettajainsa seurassa, joiden +kanssa hän oli tullut yhä tuttavallisempaan ja sydämellisempään +suhteeseen. + +Oi, niitä keskusteluja, väittelyitä ja esitelmiä, joita silloin +pidettiin _ali-diakonien_ ja _tonsuroittujen_ pihoilla tähtien +valossa! Kuunnellessa näitä professorien väittelyitä, joihin hän ei +sanallakaan rohjennut puuttua, teroittui hänen aina valveilla oleva +järkensä erinomaisesti skolastiseen perustelutaitoon. Milloin kykenisi +hänkin lausumaan ajatuksensa samalla luontevuudella, samalla sanojen +runsaudella ja samalla pontevuudella kuin hänen opettajansa?... + +Kuumimpien _dogmaatillisia, siveysopillisia ja kirkkohistoriallisia_ +kysymyksiä koskevien keskustelujen jälkeen, kun innostuneimmatkin +professorit olivat jo kauan sitte levolle menneet, hiipi nuori Rufin +hiljaan alas kirjastoon, ja saadakseen itsenäistä mielipidettä riidan +alaisina olleista kysymyksistä, kaiveli hän esille puheina olleet +kohdat, viettäen siten suurimman osan yötä. + +Pian oli Rufin Capdepont suorittanut alimmat arvo asteet ja tuli vuoden +perästä ali-diakoniksi. + +Juuri tähän aikaan, huomatessaan itsensä peruuttamattomasti sidotuksi +hengelliseen säätyyn, heräsi hänessä ensikerran ajatus suorittaa +semmoisiakin opintoja, jotka erityisesti voisivat olla hänelle eduksi +virkauraan nähden. Kasuistiikka [Omantunnon-asiain selitys-oppi] ei +lainkaan sopinut hänelle. Kiivas ja tulinen luonteensa halusi pikemmin +taistella ihmisten kuin joutavien omantunnon kysymysten kanssa, +ja hänestä tuntui kuin olisi _historia_ ollut hänen oikea alansa. +Ja mikäpä historia onkaan viehättävämpi ja suurenmoisempi, kuin +kirkkohistoria, joka pääkohdittain kertoo vuosisatojen halki maailman +historialliset tapahtumat?... + +Mikä viehätys! Paavit oppisääntöjen yhteyden perustajina, paavit, +maailman todelliset kuninkaat, kuningaskuntain yliherroina ja +paavit, joihin tavallansa koko Euroopa keskittyy, kirkon hallituksen +jumalallisen perikuvan mukaan muodostaen kaikki maalliset valtakunnat. +Ja sitten mikä unelma! Että Sixtus viides alhaisesta sikopaimenesta oli +voinut nousta paavin valtaistuimelle, jonka vertaista ei ole olemassa +korkeuteen ja loistoon nähden... + +Noista häikäisevistä näyistä lumottuna, ajatteli hän ehdottomasti +lapsuutensa aikoja, jolloin hänkin Harros'in tammimetsiköissä oli +monet kerrat ajanut sikoja laitumelle. Sitä paitse ohjasi hänen +suojelijapyhimyksensä _Tyrannius Rufin_ häntä kääntymään tälle uralle: +olipahan itse viidennen vuosisadan alkupuolella kääntänyt latinan +kielelle Eusebius Cesarealaisen _kirkkohistorian_. + +Kahdenkymmenenviiden vuoden vanhana vihittiin Capdepont papiksi ja sai +vikaarion paikan Pyhän Frumention seurakunnassa Lormières'issä. Piispa, +joka oli kuullut kerrottavan hänen erinomaisesta etevyydestään, tahtoi +pitää hänet läheisyydessään merkillisenä kykynä. + +Mutta huolimatta suosiosta, jota herra Grandin, hänen ylhäisyytensä de +la Guinaudie'n kolmas seuraaja, oli hänelle yhä edelleen osoittanut, +oli Capdepont kahdessa vuodessa sanomattomasti ikävystynyt tähän +toimeensa, ensin Pyhän Frumention, sitten Pyhän Irenen seurakunnassa. +Herran ehtoollisen jakaminen sairaille, kuolleitten hautaaminen, +parantumattomain ulkokullattujen ripittäminen, nämä toimitukset, jotka +hän suoritti nurkumatta, kiusasivat häntä itse asiassa äärettömästi. +Ja kuinka pitkälle tämä velvollisuuksien täsmällinen noudattaminen +häntä sitten saattaisi? Mahdollisesti tulisi hän kahdenkymmenen vuoden +perästä nimitetyksi rovastiksi johonkin köyhään vuoristoseurakuntaan. +Senkö tähden hän oli niin uupumattomasti lukenut ja senkö tähden hän +yhä vieläkin niin intohimollisesti työskenteli, valmistaen yhdelle +Pariisin kuuluisimmista kustantajista uutta, selityksillä varustettua +käännöstä pyhän Thomas d'Aquinon teoksista? Hänen täytyi tavalla tai +toisella päästä pois tästä elämästä, joka tuhlattuna halpaan toimintaan +ja niin sanoaksemme vajoutuneena viralliseen jokapäiväisyyteen, ei +mitenkään saattanut häntä tyydyttää. + +Vaan kuinka pääsisi hän irti tuosta ikeestä? Kuinka saavuttaisi hän +vapautensa?... + +Hänellä oli oma suunnitelmansa. + +Joka kahdeksas päivä otti piispa salongeissaan vastaan Lormières'in +ylimykset, jotka kreivi de Castagnerte'n esimerkki oli saanut tänne +asettumaan. Siellä oli Rufin Capdepont toisinaan hiippakunnan korkeiden +vallikkojen mukana seuraan kutsuttuna tehnyt tuttavuutta parooni +Thévenot'in kanssa. Thévenot, yksi paikkakunnan vanhoja teollisuuden +harjoittajia, oli paperitehtaittensa kautta rikastunut ja oli vuodesta +1830 herra de Castagnerte'n jälkeen jäsenenä edustajain kamarissa. +Parooninarvonsa oli hän ansainnut vaatimattomalla olennollaan +ja nöyrällä käytöksellään ministeristöä kohtaan. Muuten oli hän +rakastettava ja oppinut mies; raha- ja teollisuuskysymyksissä sangen +taitava sekä erittäin kykenevä valiokunta-toimissa. + +Vuonna 1832 oli Thévenot mennyt naimisiin Pariisissa erään neiti +Baladier'in kanssa, joka oli nuori, kaunis sekä hiukan kevytmielinen, +luostarikaupungin hienon maailman arvostelun mukaan, ja tarpeellisen +ajan kuluttua lahjoitti hänelle terveen ja punakan pojan, oikean +pulskan saksalaisen nuken. + +Miksi olisi nuori tulokas kasvatettava? Minkälainen kasvatus olisi +vastaiselle paroonille sopivin? + +Tästä asiasta ei lapsen oma isä nostanut kysymystä, vaan sen +teki Capdepont ensi kertaa tavatessaan Lormières'in edusmiehen +pienen Edmondinsa seurassa. Mikä oiva keksintö todellakin! Erota +hiippakunnasta ja seurata paroni Thévenot'ia Pariisiin hänen poikansa +opettajana!... + +Pariisiin!... + +Semmoinen voimakas luonne, kuin oli tuima Harros'in vuoristolaisemme, +voittaa kaikki vastukset. Lymyten paroonittaren taakse, jonka hän +oli hehkuvalla kaunopuheliaisuudellaan saanut puolelleen, voitti +hän piispan vastahakoisuuden, joka itsepäisesti tahtoi pitää häntä +luonansa, taivutti mielensä mukaan edusmiehen tahdon, joka oli +päättänyt panna poikansa Saint-Louis'in lyseehen, ja kun istuntokausi +alkoi, läksi hän Lormières'istä lujana siinä asemassa, jota oli +itselleen himonnut. + +Oltiin alussa vuotta 1843. + +Thévenot'in perhe oli löytänyt valtiaansa. + +On olemassa luonteita, joita kohtalo ei voi pakoittaa ala-arvoiseen +asemaan. Ne murtavat ahtaat kehykset, joihinka heitä tahdotaan sulkea +ja ulottavat vaikutuksensa kauas ympäristöönsä. Aluksi näyttivät +Rufin Capdepont'in tehtävät rajoittuvan yksinomaisesti hänen +opettajavelvollisuuksiinsa; mutta kun hän kolmen kuukauden kuluttua +läksi muutamaksi päiväksi Saint-Germain'iin tervehtimään erästä +ystäväänsä, herra Jérôme Bonnardot'ia, kirkollisasiain ministerin +kaukaista sukulaista, oli Lormières'in edusmiehen hotellissa Lillen +kadun varrella äkkiä syntynyt ääretön tyhjyys. Sitä eivät tunteneet +ainoastaan Edmond, joka kaipasi opettajaansa, ja paroonitar, joka +kykenemättä enään pitsinpäätäkään ostamaan ilman apotin neuvoa, vaati +häntä kaikin mokomin palaamaan, vaan paroonikin, tottuneena istunnosta +palatessaan kuuntelemaan hänen mielipiteitään, ehkäpä määräyksiäänkin, +ilmoitti, ettei hän enään tulisi toimeen ilman apottia, ja oli kylliksi +lapsellinen sanomaan se hänelle itselleen. + +Rufin Capdepont palasi voittajana Lillen kadulle. Hän tarttui +innokkaasti Thévenot'in talon hallituksen ohjaksiin, joita hän oli +kärsivällisyydellä selvitellyt, aikoen käyttää niitä kunnianhimonsa +nöyrinä palvelijoina. Kolmenkymmenen vuotiaana ei hänellä voinut olla +toivoa piispan virkaan pääsemisestä; mutta piispan arvo oli tullut +hänen pysyväiseksi ja tirannimaiseksi unelmakseen, ja sentähden +täytyi hänen ahkeroida, työskennellä lakkaamatta tasoittaakseen +siihen päämäärään vievät tiet. Ja semmoisen päämäärän saavuttamiseksi +osaisi hän kyllä käyttää kaikkia vallassaan olevia keinoja: herra +de Thévenot'in varallisuutta, hänen lukuisia tuttavuuksiaan ja +suuremmoista elämäntapaa; erittäinkin hän ei laiminlöisi hyväkseen +kääntää virallisessa maailmassa perehtyneen paroonittaren viehättävää +ja sukkelaa kevytmielisyyttä; sillä jos hän kerran saisi sen päähänsä, +niin saattaisi hän helposti lumota kirkollisasiain ministerin ja +sopivassa tilaisuudessa viekotella hänet ratkaiseviin lupauksiin. + +Jos _tottumus siveellisyyteen_, pyhän Clemens Alexandrialaisen lauseen +mukaan, _koventaa sydäntä_, niin tottumus kunnianhimoon sen sijaan +kuihduttaa sitä. Kuvauksemme Capdepont'in luonteesta olisi huonosti +onnistunut, jos lukija olisi vähääkään tullut epäilleeksi hänen +suhdettaan rouva Thévenot'iin. Tämä ankarannäköinen, lyhytpuheinen +pappi ei ollut mikään salonkimies. Hänessä ei ollut vähääkään tuota +hienoutta, liukkautta ja irstaisuutta, joka oli omituista viime +vuosisadan apoteille. + +Tunnustaa näet täytyy, että Capdepont'illa oli hyvin tarkka +velvollisuuden tunto, että hän oli hurskas, uskollinen kaikissa +hartauden harjoituksissa ja mahdollinen mitä ankarimpaan +rehellisyyteen. Syntyään yhteiskunnan alimmista kerroksista ja kantaen +-- todella kova kohtalo! -- etevän neron taakkaa, pyrki hän kohoamaan +alhaisen syntyperänsä alangosta tavoitellakseen piispan istuinta; mutta +pappiuden arvontunto oli hänessä puhtaana säilynyt, eivätkä mitkään +seikat olisi saaneet häntä sitä loukkaamaan. Hän kunnioitti suuresti +paroonitar Thévenot'ia; mutta tämä nainen saattoi olla hänelle hyödyksi +hänen pyrintönsä toteuttamisessa ja kiihkeän aikeensa yllyttämänä +käytti hän häntä sokeasti tarkoituksiinsa. Intohimonsa vallassa hän ei +kyennyt käsittämään ja arvostelemaan kuinka vähän sopivata tämä kaikki +oli, vaan päinvastoin tuntui se hänestä ihan luonnolliselta. Se ei +ollut julkeutta, vielä vähemmin turmelusta, vaan naiivisuutta. + +Ennen aikaan oli Thévenot'in perheellä kerran kuukaudessa +vastaanottopäivä; mutta tätä nykyä pidettiin siellä Capdepontin +vaatimuksesta kerran viikossa päivälliskutsumuksia ja hotellin ovet +Lillen kadun varrella olivat joka tiistai vieraille avoinna. + +Suurta hämmästystä herätti talon jokapäiväisissä vieraissa, pääreissä, +edusmiehissä, ja korkeissa virkamiehissä, kun seuraan alkoi vähitellen +imeytyä hengellisen säädyn jäseniä. Alussa ei pöydässä näkynyt kuin +yksi ainoa, apotti Capdepont'in suuri silkkinen papinkaulus; sittemmin +ilmestyi sinne kaksi, kolme, neljä... Vihdoin, eräänä iltana, +keskustelun ollessa kuumimmillaan muutamain kiivaiden voltairelaisten +ja Edmond'in ylpeän opettajan välillä, joka yritti olemaan kaikkena +kaikille, ilmoitti ovenvartija yhtäkkiä hänen ylhäisyytensä Pariisin +arkkipiispan. + +"Ohoh! Thévenot käypi siis ripillä?" ilkkuivat muutamat kaljupäät +herrat korjaten luunsa kiireimmän kautta. + +Hämillään ja neuvottomana aikoi Lormières'in edusmies kenties nuhdella +Capdepont'ia hänen tuottamastaan harmista, kun hän samassa tunsi jonkun +puristavan kättään. + +"Olette rohkea, herra parooni", sanoi ilkeäsisuinen markiisi de Boissy, +"te otatte vastaan papistoa, jota hovissa katsotaan karsain silmin!" + +Ja kääntyen sitten erään kauniin naisen puoleen jatkoi hän: + +"Hyvästi, rakas ystävättäreni, palaan takaisin niin pian kuin haluan +tulla käännetyksi." + +Ja niin poistui hänkin vuorostaan. + +V. 1847 Joulukuun 21 p:nä parooni Thévenot, joka ei koskaan ollut +lähestynyt puhujalavaa, kapusi yhtäkkiä portaita ylös. Hämmästys oli +yleinen, arvaahan sen. + +"Minnekkäs sitä nyt mennään?" kysyi presidentti Dupin, joka tunsi hänet +aina vuodesta 1830 ja oli toisinaan hänen luonaan vieraillutkin. + +Vähääkään hätääntymättä alkoi Lormières'in edusmies pitkän esitelmän +_Kirkollisista eläkkeistä_. + +"Riittää jo! riittää jo!" huusivat kaikki yhteen ääneen. + +Mutta herra Thévenot jatkoi vaan. Ja lopettaen saarnansa muutamilla +pyhän Augustinon sanoilla astui hän ylpeänä alas. + +"Mutta sehän oli oikea kapusiinilainen!" huudahti marsalkka Soult. -- +"Anteeksi, ettepä osuneetkaan oikein", vastasi Dupin vanhempi, pikemmin +"_cap... deponilainen_." + +Sille naurettiin, ja pikkulehdille piisasi siitä iloa koko viikoksi. + +Mutta Capdepont pääsi kuin pääsikin tarkoituksensa perille. Joulukuuta +31 p:nä, pari päivää sen jälkeen kun hyväluontoinen Thévenot oli hänen +käskystään pitänyt tuon pitkäpiimäisen puheensa, kertoi herra Jérôme +Bonnardot kirkollisasiain ministeriltä kuulleensa, että hänen nimensä +oli piispan ehdokas-listaan merkitty. + +Mikä ilo!... + +Mutta pahaksi onneksi alkoi kuulua huhuja uudistuspuuhaajien +juhlapidoista, ja valtiollisen taivaan ranta synkkeni synkkenemistään. + +Helmikuun vallankumous puhkesi ilmi. + +Kauhistus oli suunnaton Thévenot'in hotellissa Lillen kadun varrella. +Parooni, jolle pelko oli antanut voimaa, kokosi kiireimmän kautta +tavaransa ja huolimatta paroonittaren vastustuksista lähdettiin +Lormières'iin. + +Rufin Capdepont oli huolestunut. Nuo odottamattomat tapaukset, jotka +sotivat niin kokonaan hänen suunnitelmaansa vastaan ja tekivät sen +toteuttamisen milt'ei mahdottomaksi, olivat kovasti säikähyttäneet +häntä. Mutta hän virkosi kumminkin tuosta puutumuksen tilasta ja tuskin +pari viikkoa oli etelässä eletty kun hän oli jälleen tointunut ja +saanut takaisin entisen kunnianhimonsa ja toimintakykynsä. + +Tänä levottomana aikana oli yksi ainoa kysymys jokaisen huulilla: +se oli jäsenten vaali perustuslainsäätäjäkokoukseen. Capdepont +yllytti parooni parkaa, joka oli yhä vieläkin masentuneena suuresta +onnettomuudestaan, pitämään itseään esillä, selittäen sitä hänen +velvollisuudekseen. Kun hänen ylhäisyytensä Grandin lähettää +ehdokkaansa puoltamiseksi kiertokirjeen hiippakunnan papistolle, olisi +menestys varma. + +Mitä vielä! tapahtuikin päinvastoin kuin mitä väsymätön apotti oli +otaksunut. Liiallisen katolismielisyytensä tähden tuli parooni +kärsimään nöyryyttävän tappion; hän olisi tarvinnut vähintäin neljä +tuhatta ääntä, mutta sai tuskin kolmea tuhatta viittä sataa. + +Rufin Capdepont harkitsi tyystin asemaansa. Laiva, jolle hän oli +uskonut henkensä ja tavaransa, vuosi ylt'ympärinsä eikä koskaan +lähestyisi piispan istuinta. Hänen etunsa vaati -- ja niin oli ehkä +Jumalankin tahto -- jättämään Thévenot'in perhe ennen sen täydellistä +haaksirikkoa. Koska entinen edusmies Thévenot oli saanut kuulla niin +paljon moitetta tasavaltalaisilta, antaessaan poikansa pappismiehen +kasvatettavaksi, olisi ehkä hyvinkin viisasta panna Edmond lyseehen. +Tämä mies, älykäs ja sitkeä tavoituksissaan, sai Thévenot'in +uskomaan mitä tahtoi; onneton edusmies, masentuneena sekä surkeasta +vaalitappiosta että taloudellisista vahingoista, joita Pariisin +ylellinen elämä oli hänelle tuottanut, päätti viipymättä lähettää +poikansa Toulose'n lyseehen. + +Seuraavana aamuna oppilaansa lähtöpäivän jälkeen läksi Rufin Capdepont +Thévenot'in kauniista kartanosta, joka sijaitsi Arbousevirran +rannalla vähän matkan päässä paperitehdaskaupungista, sulkeutuakseen +yliseminaariin, jossa hän hänen ylhäisyytensä Grandin'in suosiollisella +luvalla sai yksinäisyydessä viettää muutaman päivän. + +Tämä pappi, jonka elämä oli tähän asti ollut ainoastaan kuumeentapaista +tavoittelemista, kaipasi vihdoinkin rauhaa. Käsissä oleva hetki oli +hänelle juhlallisista juhlallisin. Tehtävästä päätöksestä riippui näet +koko hänen tulevaisuutensa. + +Tavatessaan entisen toverinsa apotti Mical'in, tätä nykyä _siveysopin_ +professorin yliseminaarissa, uskoi hän hänelle salaisimmat aikeensa, +pyytäen hänen neuvoaan tänä tuskan ja ahdistuksen hetkenä. Omasta +puolestaan oli hän taipuvainen viipymättä palaamaan Pariisiin. Hän +uudistaisi siellä entiset tuttavuutensa, tapaisi moniaita kansan +edustajiksi päässeitä entisiä päärejä, sekä ystävänsä Jérôme +Bonnardot'in, joka oli aina valmis häntä auttamaan. Ja lopuksi +suorittamalla jumaluusopilliset tutkinnot hankkisi hän itselleen +professorin arvon; sillä olihan Sorbonne kaikkina aikoina ollut +piispojen taimitarha? + +Pilkallinen Mical pudisti epäilevästi päätänsä ja kehoitti ystäväänsä +kaikin mokomin pysymään Lormières'issa. + +-- Ja mitä täällä tekisin? kysyi Capdepont. + +-- Täälläkö! mitä ikänä vaan tahdot. Voit päästä yliseminaarin +ylijohtajaksi ja samalla _kirkkohistorian_ professoriksikin, jos vaan +haluat. + +-- Ovathan nuo virat täytetyt tietääkseni. + +-- Kyllä; mutta vanha, kivuloinen Gaudron tahtoo erota virastaan. + +-- Entäs piispanistuimeni? + +-- Totta tosiaan! sinä tulet Lormières'in piispaksi... + +-- Onko sinulla siis keino vapauttaa hiippakunta. + +-- Hänen ylhäisyytensä Grandin'in käsistäkö?... Velikulta, hänellähän +on hivuttava keuhkotauti, sen on veljeni, tohtori Micael, minulle +sanonut. Tauti on pitkällinen mutta varmaan kuolettava. Voithan +keskustella siitä salaa veljeni kanssa... + +-- Minä jään, huudahti Capdepont, puristaen ystävänsä kättä, minä jään! + +Kerran yliseminaarin ylijohtajaksi tultuaan, piti hänen päästä +Lormières'in hiippakunnassa yhtä itsevaltiaaksi kuin hän oli ollut +Thévenot'in perheessä: hänen täytyi saada kaikki tahtonsa alaiseksi. +Piispaa, joka eli sulkeutuneena palatsiinsa, piti hän vallassaan; +hän hoiti pienimmätkin hallinto-asiat, eikä laiminlyönyt ainoatakaan +tilaisuutta, missä suinkin sopi käyttää varapiispan virkavaltaa, sillä +tämänkin arvonimen oli hän vaatinut itselleen heikolta piispalta. +Pitäen hyödyllisenä tarkoituksilleen tutustua hiippakunnan pappeihin, +kehoitti hän piispaa rauhassa hoitamaan itseään lämpimässä kamarissaan, +kutsui Pariisista erään piispan _in partibus_ [nimipiispa uskottomien +maassa], nimittäin ystävänsä Jerichon piispan, ja läksi hänen +kanssaan matkustamaan ympäri hiippakuntaa, käyden kaikkialla, läänin +pääkaupungista kurjimpaan kylään saakka. + +-- Kas tässä, hyvät herrat, on teidän vastainen piispanne, lausui +tavantakaa hiippakunnan papeille hänen ystävänsä Capdepont'ia osoittaen. + +Vihdoin, kesäkuulla 1855, päätti hänen ylhäisyytensä Grandin erota +tästä elämästä ja kuoli. + +Rufin Capdepont riensi Pariisiin, valmistaakseen itselleen +asianomaisten suosiota. Hän tapasi siellä arkkipiispan, ministerin, +muutamia senaattoreja, kaksitoista edusmiestä ja saipa vielä +tilaisuuden tulla esitetyksi keisarinnallekin, joka suvaitsi osoittaa +hänelle suurta huomiota. + +Mutta _Hôtel du bon La Fontaine'en_, johon oli asettunut, ei kuulunut +mitään uutista. + +Vihdoin ilmestyi herra Jérôme Bonnardot eräänä iltana. + +-- No, mitä kuuluu? kysyi Capdepont tulisessa tuskassa. + +-- Rakas ystäväni, vastasi herra Bonnardot, joka huolimatta serkkunsa, +kuningas Ludvig Filipin ministerin kukistumisesta oli osannut ylläpitää +läheistä tuttavuutta kirkollisasiain toimiston kanssa, -- senaattori, +kenraali ja kreivi de Roquebrun on käynyt Compiegne'ssä ja aikaansaanut +veljensä apotti Armand' de Roquebrun'in, Arras'in tuomioherran +nimityksen. + +Capdepont oli kuin puusta pudonnut, hän ei saanut sanaa suustaan. + +... Apotti de Roquebrun ei sitäpaitsi näytä olleen mikään uusi +ehdokas. Jo vuonna 1843 oli La Tour d'Auvergne'n kardinaali ehdotellut +häntä kuninkaalle, ja hurskas kuningatar Marie Amalie oli häntä +lämpimästi puolustanut... Mutta malttakaahan, -- rohkeutta vaan! +Palatkaa takaisin Lormières'iin; sikäläisen korkean asemanne kautta, +tulette te varmaan... Ja sitten olettehan te vielä nuori... + +-- Nuori! olen jo neljänkymmenen yhden vuoden vanha, hyvä herra. + +-- No, mutta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun on jo kuudenkymmenen +täyttänyt. + +-- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrunkö, sanoitte? huudahti Capdepont +vihanvimmassa... Älkää puhuko minulle tuosta miehestä, minä vihaan +häntä! + + + + +IV. + +Hiippakunnan oikeusto. + + +Huomattuaan kuinka turhaa kaikki hänen ystävällisyytensä ja +kohteliaisuutensa Rufin Capdepont'ia kohtaan oli ollut, tunsi hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun sydämmessään suurta surua. Nähtävästi +oli hänellä vastustajana leppymätön vihollinen, eikä hänen arvonsa +enään sallinut hänen ottaa askeltakaan häntä kohti. Enintäin +kaikesta huolestutti häntä se, että yliseminaari oli joutunut miehen +käsiin, jonka oppisäännöt hänen mielestään olivat kaikkea muuta kuin +oikeauskoisia. + +Rufin Capdepont oli todellakin yhtynyt liikkeeseen, joka aina +keisarikunnan ensiajoista asti oli taivuttanut melkoisen osan papistoa +gallikanilaisiin harrastuksiin. Saattaahan olla, etteivät nuo papit, +jotka kiivaasti vaativat takaisin Ranskan kirkon etuoikeuksia, +semmoisina kuin ensimäinen konsuli oli ne määrännyt konkordatin +kuuluisissa lakipykälissä, olleet erinomaisempia siveellisyyteen ja +hurskauteen nähden; mutta kieltämättä olivat ne levottomampia kuin muut +eikä Capdepont sentähden voinut olla heihin liittymättä. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun vimmastui siitä, että juuri tällä +hetkellä, jolloin paavilla oli muutenkin vaikeat ajat, yritettiin +vähentämään hänen valtaansa. + +-- Se on raukkamaista! se on kehnoa! lausui hän moneen kertaan +sihteerilleen, Ternisien'ille. + +Tämä kaikki tuskastutti Lormières'in piispaa. Mutta miten pääsisi +hän apotti Capdepont'ista, hän, joka piispakautensa alkuaikoina +häikäistyneenä ylijohtajan tiedoista ja ihastuneena hänen ankaraan +hurskauteensa, oli sekä Roomassa että Pariisissa niin ehdottomasti +ylistellyt häntä! Oi! minkätähden oli hän jälleen enemmän noudattanut +sydämmensä kuin järkensä ääntä? + +Varmaa on, että vanhuksesta oli kovin vastenmielistä peräytyä +mielipiteestään. Jos hän erottaisi Capdepont'in pois yliseminaarista, +ja määräisi hänet johonkin vähemmin tärkeään toimeen, niin tapahtuisi +kenties, että tuo hurja tuomioherra julkisesti kieltäisi totella +häntä ja matkustaisi suoraa päätä Pariisiin. Ja miten voisi silloin +käydä? Mahdollista kyllä, että vimmastunut mies yllyttäisi kaikki +puoluelaisensa vihollistaan vastaan. Ketäpä ei hän erinomaisella +taitavuudellaan ja voimakkaalla, viehättävällä kaunopuheliaisuudellaan +voisi voittaa. + +Jos asia olisi koskenut yksin häntä, olisi piispa tietysti rohkeasti +antautunut taisteluun hänen kanssaan. Mutta eikö hän siten +huolestuttaisi muutenkin onnetonta Pyhää Isää, aikaan saaden uusia +häväistysjuttuja kirkossa? Muistaen Pamiers'in piispaa, jonka santarmit +papiston vehkeiden johdosta väkivallalla karkoittivat melkein hänen +istuimeltaan, päätti Lormières'in piispa kärsiä Capdepont'in vainoa +omien syntiensä vitsauksena. + +Mutta valheelliset suhteet synnyttävät ainoastaan valheellista rauhaa; +ja huolimatta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in vakaasta päätöksestä +karttaa yliseminaarin ylijohtajaa, ei kauvan viipynyt ennenkuin piispa +ja tuomioherra jälleen kohtasivat toisensa silmä silmää vastaan. Heillä +näytti olevan vastustamaton tarve törmätä yhteen. + +Capdepont'illa oli todellakin kummallinen into aina asettautua +vihollisensa tielle. Piispa ei voinut vähäpätöisintäkään toimitusta +varten ilmestyä Dominikaanein tahi Latsaristain kappeliin, ilman että +Capdepont, joka kumminkin vihasi munkkikuntia eikä sitä mitenkään +salannut, oli siellä vihasella katseellaan ja uhkamielisellä +käytöksellään ärsyttämässä häntä taisteluun. _Tigrane_ oli väijyksissä, +valmiina minä hetkenä hyvänsä hyökkäämään saaliinsa kimppuun. + + * * * * * + +Kunnianhimon synnyttämä pitkällinen sieluntuska oli tuimaluontoisessa +vuoristolaisessa kehittänyt tämän julman vainokiihkon. -- "_Pysyä +hyvänä kärsiessäkin, se vaatii yliluonnollisia voimia_", on Lamennais +lausunut. -- Turhaan oli hän viimeisinä kymmeninä vuosina joka kerta +kun joku piispanvirka oli tullut avonaiseksi matkustanut Pariisiin; +turhaan oli hän välttääkseen pienintäkin epäluuloa valtiollisten +mielipiteittensä suhteen toimittanut uuden asianmukaisella esipuheella +varustetun painoksen Bossuet'in kuuluisasta _Déclaration'ista_ +pappein kokouksessa v:na 1682; turhaan oli hän vihdoin viimein mennyt +Tuileries-palatsiin näyttääkseen Sorbonne'n kuuluisalle professorille, +joka piti luentoja hengellisessä frenologiassa, suunnatonta +gallikaanilaista kuhmua otsassaan. Piispanistuimet täytettiin, mutta +hän unohdettiin Lormières'iin. Eikö siis hänen vuoronsa koskaan tulisi? +Viimein hän väsyi odottamaan. Epätoivossaan syytti Capdepont, jonka +intohimolla ei enään ollut mitään rajoja, jokaista elävää olentoa +ympärillään. Apotti Mical'ia kiusasi hän lakkaamatta, löipä häntä +kerran korvalle, niin että miesparka makasi tunnottomana neljänneksen +tuntia; mutta erittäinkin kuohui hänen vihansa hänen ylhäisyyttään de +Roquebrun'iä vastaan, joka oli varastanut häneltä hänen omaisuutensa: +piispan lakin, sauvan ja sormuksen. Sillä olihan keisarinna +Marraskuulla v:na 1855 Compiegnessä sanonut hänelle: "Te tulette +piispaksi!" + +Maallikot eivät voi täysin käsittää mitä piispanistuin merkitsee +papille. Ajattele että eilen olit halpa sotamies kahdeksankymmenen +tuhannen suuruisessa armeijassa, -- Ranskassa on lähes +kahdeksankymmentätuhatta pappia, -- ja tänään tulet yhtäkkiä +kenraaliksi. Sen pitempiä mutkia ei muutokseen tarvita. Alipapilla, +rovastilla, tuomioherralla ja suur-vikaariolla, on kaikilla samat +rajoitetut kirkolliset oikeutensa; ainoastaan piispa omistaa +täydelliset papilliset oikeudet. Ja sitten, mikä asema muuten +maailmassa! Sinä olet pyhän roomalaisen kirkon ruhtinas; sinua +nimitetään _ylhäisyydeksi_ (Monseigneur); paavi puhuttelee sinua +yksistään _kunnianarvoiseksi veljeksi_; eikä hän saa julistaa mitään +muutosta uskonkappaleissa taikka muissa kirkollisissa asetuksissa +kuulustelematta sinun mielipidettäsi; sinä matkustat Roomaan, _ad +limina Apostolorum_ [apostolien rajamaille], kuten sanotaan, ja +sinua vastaanotetaan Vatikaanissa samoilla arvonosoituksilla kuin +hallitsijaa. Ja kuka tietää etkö sinä kerran saatuasi piispan lakin +vielä tule omistamaan kardinaalinkin hattua? Mahdotonta ei liene +sekään, että sinä mullistuksien kautta, jotka nykyään eivät suinkaan +ole harvinaisia, kerran saat paavin tiaaran päähäsi! Olihan Urbanus IV +rajasuutarin poika Troyes'ista? Ja eikö Juhani XXII ollut ensikerran +nähnyt päivän valon Cahors'issa? + +Rufin Capdepont hemmotteli palavassa mielikuvituksessaan noita +hurjia unelmia. Kuinka monesti oli tuo hallitsijaksi luotu mies +Minimien luostarin hiljaisuudessa, ajatuksissaan nuhdellut pappejansa +ja toimeenpannut perinpohjaisia uudistuksia haaveksimassaan +hiippakunnassa. Ja nyt niin monien lupausten jälkeen hän kuitenkin +unohdettiin! Ja hänen pitkän tuskallisen elämänsä toiveet raukesivat +auttamattomasti tyhjiin! Pariisissa ei siis muistettu, että hän +lähestyi viidettäkymmenettä ikävuottaan. Oi, kunpa hänelle vaan +annettaisiin piispansauva käteen, niin kyllä nähtäisiin mihinkä hän +kelpaa! Kostaakseen hallitukselle anteeksi antamatonta velttoutta +oli hän valmis tekemään mitä hyvänsä, vaikkapa kääntymään Rooman +puolelle ja esiintymään yhtä kiihkoisena ultramontaanina kuin hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun. + +Huolimatta ärsyttävästä itsepäisyydestä, jolla Capdepont seurasi häntä +kaikkialla, oli Lormières'in piispan kumminkin onnistunut karttaa +kaikkia sananvaihtoa hänen kanssaan. Hän ei ollut näkevinäänkään +Capdepont'ia, vaan kulki aina arvokkaana ja totisena hänen ohitsensa. +Mutta muutamat itsetiedottomat liikkeet ja kasvojen väreet ilmaisivat +kumminkin että vanhuksen kärsivällisyys oli lopussa, ja ettei +varovainen Ternisienkään, tuo sovinnon ja rauhan mies, enään voisi +häntä hillitä. + +Myrsky, joka vuosien kuluessa oli valmistautunut, puhkesi vihdoin +hirvittävällä tavalla ilmi hiippakunnan Oikeuston istunnossa. + +Vaikka Rufin Capdepont oli oikeuston varsinainen jäsen, ei hän +tärkeiden ylijohtaja- ja professoritoimiensa tähden kumminkaan +koskaan ollut käynyt sen istunnoissa. Mutta 5 p:nä Elokuuta 1865, kun +käsiteltiin yhtä hyvin mitätöntä asiaa -- muuan alipappi raukka oli +syytetty sopimattomasta käytöksestä läänin prefektiä kohtaan -- pisti +hänen päähänsä yhtäkkiä tulla saapuville. + +-- Herra Capdepont, sanoi piispa, oikeuston varsinainen puheenjohtaja, +te tulette liian myöhään, asia on tutkittu ja ratkaistu. + +-- Haluaisin kumminkin lausua muutaman sanan. + +-- Se osottaa kaunista harrastusta, mutta päätös on tehty, eikä teidän +kaunopuheliaisuutenne enään mitenkään voisi auttaa suosittuanne. + +-- Koska en ole ollut tilaisuudessa ennen puhumaan, niin on minulla nyt +täysi oikeus. + +Piispa alkoi tehdä lähtöä. + +-- Kunniani kautta, herra Lavernède, sanoi tohtori Mical, jolla ei +ollut veljensä ilkeyttä eikä älyä, tulin juuri sairaskäynneilläni +ollen yliseminaariin; siellä tapasin Capdepont'in, joka käski minun +kiireimmän kautta rientämään tänne. + +-- Ilmoittakaa sitten herra Capdepont'ille, ettei hänen ylhäisyytensä +suhteen enään ole mitään peljättävänä. Luulen tämän uutisen häntä +suuresti ilahuttavan. + +Tohtori Mical'in astuessa portaita alas, mutisi apotti Lavernède +itsekseen: + +-- Mikä konna se on, tuo Capdepont. Hän tahtoi tietää oliko hänen +murhayrityksensä onnistunut. Voi! _Tigrane, Tigrane!_ + +Huhu tästä surullisesta tapauksesta oli levinnyt ympäri Lormières'iä, +ja pian oli koko luostarikaupunki levottomana kiiruhtanut piispan +palatsin edustalle. Tuo säädyllinen, hiljainen puoliääneen puhuva +ihmisjoukko, anoi suosiollista lupaa päästä hänen ylhäisyytensä +puheille; kaikki tahtoivat kuulla uutisia häneltä itseltään, jota he +niin suuresti kunnioittivat ja rakastivat. + +Mutta hänen ylhäisyytensä, joka tuskin oli hengenvaarastaan pelastunut, +teki kädellään kieltävän liikkeen, ja apotti Ternisien'in täytyi +pyytää luostarikaupungin aatelisia ja hurskaita poistumaan, jonka he +tekivätkin yhtä äänettöminä kuin olivat saapuneetkin. + +Mutta näin vähällä ei onneton kotisihteeri vielä päässyt päivän +hirveistä mielenliikunnoista. Illalla kello seitsemän aikaan, auringon +laskiessa, alkoi kuulua suurta melua tuomiokirkolta päin. Palatsin +isoportti rämähti, samassa auki, ja pihalle tulvasi suunnaton +väkijoukko. Ne olivat tehdaskaupunkilaisia, jotka raskaan päivätyön +jälkeen tulivat kuulustelemaan rakkaan piispansa terveyden tilaa. + +Apotti Ternisien riensi noita kelpo työmiehiä vastaan, jotka +vaimoineen, lapsineen, olivat paikalle kiiruhtaneet, kun piispa äkkiä +viittasi hänet pysähtymään. + +-- Minä panen vastalauseen tehtyä päätöstä vastaan! huusi Capdepont, +julmistuneena nyrkillään jymähyttäen pöytään, niin että se oli vähällä +haljeta. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, joka muutenkin oli kesäpäivän +helteestä vaivaantuneena, tuli tuosta odottamattomasta loukkauksesta +tulipunaiseksi. + +-- Herra, sanoi hän, pitkänä hengellisen elämäni aikana olen nähnyt +paljon kovaluontoisia, kiittämättömiä ja epäsiveellisiä pappeja, mutta +mitään tämänkaltaista en ole vielä tavannut. Olen osoittanut teille +ylenmääräistä suosiota, vaan te olette sen pahaksi kääntäneet, olette +tehneet siitä murha-aseen minua iskeäksenne. Ketä tulee teidän kiittää +jäsenyydestänne Oikeustossa, jollei omaa piispaanne? Vaan te käytätte +itseänne ikäänkuin eivät Lormières'in hiippakunnan hyvänluontoiset +ihmiset olisi mitään teidän hyväksenne tehneet, menettelette niin +kuin olisitte vielä törkeä ja raaka Harros'in talonpoika ja yhä +paimentaisitte saastaisia eläimiä metsissä. + +-- Olen valmis luovuttamaan viiden vuoden palkkani yliseminaarissa +hiippakunnan rahastoon, huudahti _Tigrane_ loukkauksesta julmistuneena. + +-- Hiippakunnan rahastoon ei teiltä oteta mitään; mutta rangaistakseni +teitä rajattomasta ylpeydestänne tuomitsen minä teidät elämään saamanne +almun painon alla. + +-- Almu! almu! + +-- Nöyryyttääkö se teitä? teitä, joka olette olleet kyllin sukkela +pujahtaaksenne hengelliseen säätyyn, luopumatta vähääkään alhaisista +inhimillisistä intohimoistanne. Toivoisimpa vaan että hiippakuntalaiset +tällä hetkellä näkisivät teidät tässä salissa, silloin he varmaan +huomaisivat mihinkä määrään olette ansainneet tulla heidän rahaston +hoitajakseen. + +-- Ehkä huomaisivat myös mihinkä määrin te olette ansainneet tulla +heidän piispakseen! vastasi Capdepont uhaten kohottaen kättänsä. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun seisoi äänettömänä. Hänen huulensa +liikkuivat, mutta hän ei saanut sanaakaan sanotuksi. Samassa muuttuivat +hänen kasvonsa sinipunaisiksi, ja hän vaipui tunnottomana tuoliinsa. +Halvaus oli häntä kohdannut. + +Sillä aikaa kun muut hätääntyneinä hyörivät piispan ympärillä, ja +Ternisien vaikeroitsi tuskastuneena, kokoili Capdepont rauhallisesti +irtonaisia papereita pulpetiltaan, taittoi ne huolellisesti kokoon ja +poistui hitain askelin oikeussalista. + +Mutta kun ei hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ottanut tointuakseen, +kannettiin hän piispan palatsiin ja käytiin kiireesti hakemaan +lääkäriä. Apotti Lavernède juoksi ympäri kaupunkia, kolkuttaen joka +ovelle. Useampia lääkäriä saapuikin pian, ja onneton kuolevainen +saatiin jälleen vähän virkoamaan. + +Levottomuutta kesti monet tunnit. Vihdoin viimein ilmoitti piispan +kotilääkäri, tohtori Leblanc, sairaan toipuvan ja sanoi hänen varmaan +parantuvan. + +Tämän uutisen kuultuaan kirkastuivat apotti Ternisien'in itkusta +vetiset kasvot. + +Juuri hänen hellästi puristaessaan Leblanc'in kättä, hyökkäsi tohtori +Mical, professori Mical'in veli ja Capdepont'in uskollinen ystävä, +piispan makuuhuoneen ovelle. + +Lavernède kiiruhti häntä vastaan. + +-- Hyvä herra, sanoi hän, hänen ylhäisyytensä on kiitollinen +avuliaisuudestanne; mutta hän ei tahdo vuoteensa ääreen muita kuin +kotilääkäriään, herra de Leblanc'ia. + +-- Näkyypä tuossa kumminkin olevan herra tohtori Barbastekin, vastasi +Mical hiukan epäilevästi. + +-- Se on totta, mutta hän kuuluu myöskin huonekuntaan, niinkuin herra +Leblanc. + +-- Mitä! tahdotteko nähdä heitä? Hän teki myöntävän liikunnon. + +-- Minä en suvaitse sitä! kiiruhti tohtori Leblanc sanomaan. + +-- Se on mahdotonta, väitti kreivi de Castagnerte, joka oli kuin +kotonaan piispan palatsissa ja oli ensimäisenä sinne rientänyt. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ravisti itseään kiivaasti, ja sitten +yli-inhimillisellä voimalla irroittaen kielensä halvauksen kahleista +lausui hän selvin sanoin: + +-- He ovat minun köyhiäni; päästäkää sisään! + +Suuremmoista ja liikuttavaa oli nähdä noita karkeita, kömpelöitä +työmiehiä Lormières'in piispan suuressa makuuhuoneessa. Miehet +seisoivat lakki kädessä, hartaan ja kunnioittavan näköisinä, vaimot +polvillaan kuin kirkossa nyyhkien ja rukoillen; lapset uteliaina +katsellen ympärilleen. + +Piispa kohotti kätensä ja siunasi heitä, + +-- Sanokaapas, herra Ternisien, kysyi eräs työmies kun suuri väkijoukko +hajosi Pyhän Ireneon kadulle, onko totta että Capdepont oli tähän +halvauskohtaukseen syypää? + +-- Kas, hyvä ystävä, kuka on teille semmoista kertonut? + +-- Herra Leblanc'in palvelijatar oli kuullut herransa juttelevan sitä +tohtorille. + +-- Vaimo on erehtynyt, kuumuus, yksistään kuumuus oli siihen syynä. + +-- Sitä parempi herra Capdepontille, sillä me emme ainakaan häntä +rakasta. Tiedättekö, se on suuri _narri_ tuo ylirovasti. + +Noitten kelpo ihmisten silmissä ei hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, +eikä hänen sihteerinsä suinkaan olleet _narreja_. + +Mutta tehtyämme tämän pitkän, henkilöimme luonteiden täydellistä +tutustumista varten välttämättömän jälkikatsauksen, kiiruhtakaamme +takaisin seuraamaan hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä. Hän on +juuri paluumatkalla paperitehdaskaupungista ja astuu hitain askelin +yläkaupunkia kohti. + + + + +V. + +Piispan puutarha. + + +Kääntyessään Pyhän Ireneon kadulle, jonka päässä piispan palatsi +sijaitsi, riensi eräs pappi kiirein askelin häntä vastaan. + +-- No vihdoin löysin teidän ylhäisyytenne! sanoi hän iloisesti... Te +teette varomattomasti kun lähdette kävelylle niin heikkona kuin vielä +olette. + +-- Kas vaan, Ternisien, tahtoisitte kai pitää minua ijäti holhouksenne +alaisena, vastasi vanhus ystävällisellä äänellä. + +-- En tahdo että kuljette yksin pitkin katuja, sanoi sihteeri +todellisen rakkauden liikuttavalla käskeväisyydellä. + +-- _Ettekö tahdo?_... Oh sepä kaunista, sepä kaunista! + +-- Tosin ovat lääkärit julistaneet teidät terveeksi... + +-- No, mitä te sitten? + +-- Mutta minä... + +-- Mutta te, te julma tiranni, tahtoisitte pitää minut yksityisessä +vankeudessa. + +-- Minä rakastan teitä! mutisi apotti Ternisien, jonka koko sydän +ilmeni näissä sanoissa. + +-- Rakas lapsi! + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun tarttui hänen käteensä ja niin he +astuivat äänettöminä muutamia askeleita. + +-- Mutta sanokaa nyt, teidän ylhäisyytenne, alkoi jälleen apotti +Ternisien, sanokaa mistä te nyt tulette? + +-- Käytökseni on siis tutkinnon alaisena! + +-- Minun täytyy todellakin torua teitä, jollette ole noudattanut kyllin +suurta varovaisuutta. + +-- Siinä tapauksessa on teidän kovasti minua toruminen; minä olen ollut +julma... + +-- Julma!... Missä olette siis ollut, kysyi nuori pappi säikähtäen. + +-- Rakas lapseni, lausui piispa vakavasti, oikeus on ontuva, se kulkee +kilpikonnan askelin, mutta se saapuu kuitenkin. + +-- Olette aivan varmaan käynyt yliseminaarissa. + +-- Olen tulossa sieltä. + +-- Ettekä ottanut minua mukaanne? + +-- Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Paitsi herra Lavernède'ä vihaavat +teitä kaikki siellä, ja loukkaus teitä kohtaan olisi minulle kuolemaksi. + +-- Epäilemättä tuo hirveä Capdepont... + +-- Capdepontko? voitte olla vakuutettu, että hän pysyy aina samana. +Hän ei ole mikään pappi, hän on Puna-Nahka, jommoisia nuorena tapasin +paljon, matkustaessani lähetyssaarnaajana Amerikassa. + +-- Mutta minkä tähden te sitten niin itsepintaisesti tahdotte aina +tavata tuota ilkeätä ihmistä? + +-- Minkätähden? huudahti piispa, jonka lauhtunut viha oli samassa +uudestaan sytytetty. Kysyttekö minulta minkätähden, Ternisien? Sen +tähden, että samalla kun hän on huono ihminen, on hän myöskin huono +pappi, jommoista en voi hiippakunnassani kärsiä; ja sentähden etten +voi kauvemmin suvaita hänen tehdä pappejani kaltaisekseen; ja vihdoin +senkin tähden, että olen kunniani kautta päättänyt murtaa tuon +todellakin pirullisen olennon ylpeyden sekä pakottaa hänet nöyrtymään +edessäni. + +-- Tehtävä on vaikea. + +-- Mistä sen tiedätte? Ensi työkseni olen palauttanut hänet virkaansa +Pyhän Ireneon tuomioherrana. Oi, kirjoittakoon vaan Pariisiin, +jos haluaa; olen päättänyt olla vähääkään säälimättä häntä, sillä +olen jo liiaksikin saanut kärsiä hänen tähtensä. Sitä paitsi on se +Jumalan tahto, että näytän valtani... Olen jo ilmoittanut tuolle +kapinoitsijalle, samoin kuin muillekin opettajille, että Katolisen +Opetuksen Isät ottavat yliseminaarin haltuunsa Lokakuun alusta, kun +lukukausi alkaa. + +-- Se on kauhea vallankeikkaus, teidän ylhäisyytenne. + +-- Mutta en ai'o vielä siihenkään pysähtyä; olen väsymättä vainoova +hänen kunnianhimoisia pyrintöjään ja estävä tavalla tai toisella +niiden toteutumisen. Tiedättehän sen, että pari kuukautta sitten, +kun henkeni vielä oli vaaranalaisena, levitteli Capdepont kaikkialla +huhun, että hän minun jälkeeni nimitetään Lormières'in piispaksi. Tätä +samaa hävytöntä peliä oli hän pitänyt edeltäjäni, herra Grandin'in +kuollessa ja olipa silloin melkein onnistumaisillaan. En voi sallia +saman häväistysjutun uudistuvan minun kuoltuani... ja sen ehkäiseminen +riippuu nyt teistä, herra Ternisien. + +-- Minustako, teidän ylhäisyytenne? + +-- Astukaamme sisään, niin kerron teille salaisimmat aikomukseni. + +Lormières'in piispan palatsi on vanhan linnan kaltainen. Korkeat +sakaraharjatornit itä- ja länsipäissä kohoaa suunnaton rakennus; +portaalit ovat matalat, akkunat kapeat kuin ampumareijät ja +katonreunassa ammottaa eläimen kidan muotoon veistetyt vesikuurun +torvet. Vaikka fasaadi antoi eteläänpäin, ei aurinko päässyt sitä +valaisemaan; palatsi seisoi näet pyhän Ireneon jättiläisrakennuksen +varjossa, ikuisessa puolihämärässä. Huomattava oli suuri eroavaisuus +säilymisen ja värin puolesta auringon paistamain uljain tornien ja +emärakennuksen rakennustaiteellisten ovi- ja ikkunakoristeiden välillä. +Ylhäällä pilvien tasalla ovat kivet säilyneet teräväsärmäisinä ja +pysyttäneet melkein alkuperäisen kiiltonsa; alhaalla taas kosteus +alituisesti irroittaa muurista sorahiutaleita, niin ettei ainoakaan +koristus ole jäänyt vahingoittumattomaksi. Täten varjo vähitellen syöpi +tuota suurta mahtavata rakennusta. + +Tultuaan palatsin avaraan pihaan jatkoivat hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun ja Ternisien kulkuansa rakennuksen keskellä olevata leveää, +lasista pääovea kohti. Aseellinen porttivahti avasi oven ja he astuivat +suureen huoneesen, joka oli täynnä kirjoja ja papereita. + +Väsyneenä pitkästä kävelystään, heittäytyi piispa leveään nojatuoliin, +jossa lepäsi hetkisen äänettömänä. + +Herra Ternisien katseli häntä levottoman näköisenä. + +"Emmeköhän piiloutuisi puutarhaan; siellä saamme olla yksin puiden +suojassa, jota vastoin täällä voimme milloin tahansa tulla häirityksi." + +Hyvin miettiväisenä, sanaakaan lausumatta tarjosi sihteeri käsivartensa +hänelle. + +He astuivat alas kuusiastuimisia portaita, ja jatkoivat kulkuaan +ihanaan puutarhaan, joka ympäröi palatsin länsipuolta. + +Herra Ternisien aavisti oikein: hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'illa +oli erittäin tärkeitä asioita hänelle uskottavana. + +Mitä aikoi hän sanoa? + +Sihteeriparka melkein vapisi, siihen määrin pelkäsi hän tulevansa +riistetyksi pois tuosta onnellisesta ja rauhallisesta asemastaan, jota +hän kymmenen vuoden kuluessa oli saanut nauttia arvokkaan ystävänsä +rinnalla. + +Uteliaana kuulemaan asian selvitystä, pyysi hän kolmasti piispaa +istumaan kastanjapuiden suojaan. Mutta ikäänkuin asian ratkaiseva +hetki, jota itse oli juuri halunnut, olisi nyt häntäkin pelottanut, +viivytteli vanhus tahallaan, huolettomasti astellen pitkin käytäviä. + +He tulivat pienen kirkkaan puron luo, joka eroitti puutarhan +kaupungista. + +-- Vieläkö astutaan yli, teidän ylhäisyytenne, kysyi Ternisien +leikillisesti. + +-- Ei, ei! vastasi vanhus seisahtuen. + +Suurien puiden siimeksessä oli penkki. Siihen he istuutuivat. + +-- Rakas lapseni, sanoi piispa, tänä aamuna teidän ollessanne +messuamassa tuomiokirkossa, sain minä Pariisista kirjeen, joka sisälsi +erittäin ikäviä uutisia. + +-- Onko kenraali?... + +-- Ei, veljeni voi hyvin, Jumalan kiitos! Hän se juuri minulle +kirjoittaakin. + +-- Mitä hän sitten kirjoittaa, herra piispa? + +-- Hän kirjoittaa että jollemme heti ryhdy asiaan, tulee tuomioherra +Capdepont varmaan piispaksi nimitettäväksi. + +-- Kuinka! uskallettaisiinko siten loukata pyhää Isää? + +-- Uskalletaan kyllä... Yhdellä hyppäyksellä olin minä yliseminaarissa. +Minun täytyy saada tuo ihminen panemaan kunniansa alttiiksi, ja siinä +tulee hänen liioitteleva luontonsa varmaan olemaan minulle suureksi +avuksi. Eikä tämä koske teitä sen enempää kuin minuakaan, vaan se +koskee kirkkoa... Olin vakavasti päättänyt ennen papin vihkiäispäivää +olla mainitsematta katolisen Opetuksen Isien tulosta Lormières'iin; +mutta nyt niinkuin ainakin suututti Capdepont minut suunniltani, enkä +voinut olla ilmoittamatta kaikkia, jopa määräsin muutamille uudet +viratkin. + +-- Se tulee herättämään levottomuuksia hiippakunnassa, teidän +ylhäisyytenne. + +-- Sitä parempi! sitä juuri toivonkin. Jos kapina syntyy ja Capdepont +huomataan osalliseksi, niin on hän kadotettu. + +-- Kapina saattaa kyllä syttyä, mutta ette te sittenkään saa +vihollistanne kiinni. + +-- Luuletteko häntä todellakin niin taitavaksi. + +-- En häntä; hän on siksi liian tuittupää. Mutta yliseminaarissa löytyy +muita liukkaita miehiä. + +-- Ketä sitten? + +-- Mical, teidän ylhäisyytenne, professori Mical, Capdepontin +hillitsijä ja opas... Kas siinä todella terävä mies, jota teidän tulee +varoa. + +Piispa vaipui hetkeksi ajatuksiin ja sanoi sitten. + +Capdepont ei varmaankaan tiedä olevansa niin lähellä elämän +toiveittensa päämäärää. Kymmenen vuotta turhaan taisteltuaan ja +ponnistettuaan hiipan saavuttamiseksi, on hän vihdoin masentunut ja +vaipunut epätoivoon. Siinä syy hänen yhä kasvavaan raivoonsa... Kunpa +hän edes joskus pirullisen vihansa kiihkossa matkaansaisi jonkun +häväistysjutun, joka kuuluisi aina Pariisiin asti! + +-- Mihinkä hiippakuntaan tulisi hän sitten määrättäväksi. En minä tätä +nykyä tiedä ainoatakaan avonaista. + +-- Kauheata on sanoakin: tänne Lormières'iin häntä aiotaan. + +-- Odottavatko he siis teitä kuolevaksi? huudahti Ternisien suutuksissa. + +-- No, enkö minä jo olekin puoleksi kuollut? Ensimmäisen +halvauskohtauksen jälkeen on toinen tuleva ja sitten... hauta. + +-- Oi, teidän ylhäisyytenne! + +-- Kenraali de Roquebrun kun oli kertonut terveyden tilastani +kirkollisasiain ministeriössä, oli eräs hyvinkin merkitsevä henkilö +siellä kyllin sydämetön huudahtamaan: no siis vihdoinkin on paikka +tiedossa Capdepontille! + +-- Mikä hävyttömyys! + +-- Veljeni antaa sitten vielä muutamia erityistietoja. Hän kirjoittaa +että Pariisissa tiedetään Capdepontilta kokonaan puuttuvan taipumuksia +hallinnollisiin toimiin ja että se oli juuri ollut ratkaisevana syynä +siihen, ettei häntä huolimatta keisarinnan vaikuttavasta lupauksesta +ja herra Jérôme Bonnardot'in lämpimistä puoltolauseista nimitetty +Saint-Claude'n piispaksi. Sitä vastoin luullaan hänen kykenevän +hallitsemaan Lormières'in hiippakuntaa, jossa hänellä on tukenaan +tuomiokapituli kokeneine miehineen ja koko papisto, johon hän +kolmenkymmenen vuoden ajalla on täysin tutustunut. Asian laita on siis +se, että Capdepont tulee Lormières'in piispaksi hänen ylhäisyytensä de +Roquebrunin jälkeen. + +Apotti Ternisien jäi sanattomaksi. Mutta liikutettuna tarttui piispa +hellästi hänen molempiin käsiinsä. + +-- Lapseni, sanoi hän, pyydän teiltä suurta palvelusta. + +-- Palvelusta, teidän ylhäisyytenne! Puhukaa, puhukaa, minä pyydän. + +-- Varokaa itseänne, Ternisien! Minä tunnen teidän peräti nöyrän +luonteenne, ja pelkään sentähden teidän vastustavan pyyntöäni. + +-- Oi, isäni!... + +-- Tahdotteko ottaa hartioillenne piispanviran raskaan taakan? + +-- Minäkö piispaksi! + +-- Voi olla, että herra Bonnardot on antanut Capdepontille tiedon +ministeriön suosiollisista aikomuksista hänen suhteensa, ja siinä +tapauksessa tulee hän tietysti olemaan varoillansa. Ja muutenkin, +niinkuin syystä huomautitte, voipi herra Mical kyllä saada hänet +hillityksi, jos hänessä heräisi halu johonkin sopimattomaan +tekoon. Hänen pikainen luonteensa ei siis voi meille enään mitään +hyötyä tuottaa, vaan täytyy meidän ryhtyä johonkin toiseen keinoon +saattaaksemme mahdottomaksi hänen piispan istuimelle pääsemisensä... +Kuulkaapas nyt... Käydessäni virkanimitykseni jälkeen Roomassa, +jonka kieli oli minulle tuntematonta, pyysin kardinaali Maffeita +suosittelemaan jotain pappia, joka kykenisi minua johtamaan +katsellessani ijankaikkisen kaupungin ihanuuksia. Te tulitte, ja +voititte heti mieltymyksenä. Kun te sitten puhuitte palaamisesta +Tivolin Fransiskaanein luokse, kerroin minä teille hiippakunnastani, +ja vein kuin veinkin teidät mukanani. Mutta viisaasti kyllä ette te +ole kumminkaan Italiasta lähdettyänne katkaissut yhteyttä entisten +maamiestenne kanssa. Tämän yhteyden, sekä minun vaikutukseni kautta +olisi helppo toimittaa Vatikaanista teidän nimityksenne Lormières'in +hiippakunnan apupiispaksi minun kivulloisena ollessa. Roomassa eivät +meitä siis mitkään vaikeudet kohtaa. + +-- Entäs Pariisissa? + +-- Siellä on meillä monta seikkaa vastassa: ensiksikin kulunkiarvio, +toiseksi hallituksen, järkähtämätön päätös lakkauttaa apupiispain +nimittämisen, ja vihdoin Pariisin ja Rooman nykyinen huono väli... +Mutta kyllä nuo pikku vastukset pian voitetaan. Kenraali de Roquebrun +on luonut itselleen senaatissa aseman, jonka koko painon hän laskee +vaakaan. Hän lähtee Tuileries'iin, tapaa keisarin, varoittelee +keisarinnaa ja voittaa ministerin puolelleen. Uskonnollisesta +harrastuksesta ja ystävyydestä minua kohtaan voi hänet saada ryhtymään +mihin tahansa. Hänen kauttaan tulevat he tuntemaan Capdepont'in ja +teihin saavat he välittömästi tutustua. Muuten on minulla täysi syy +luottaa vanhan ystäväni, Lyonin kardinaali-arkkipiispan hartaaseen +myötävaikutukseen. + +-- Olen todellakin hämilläni teidän ylhäisyytenne hyväntahtoisuudesta, +mutta rukoilen teitä sittenkin vapauttamaan minua noin +pelottavasta kohtalosta. Te muistutitte minua vastikään Tivolin +Fransiskaaniluostarista, jossa minut ensikerran tapasitte. Unelmani, +jos sellaisesta voin puhua nykyisessä onnellisessa asemassani, ei ole +päästä piispan istuimelle, vaan vetäytyä jälleen entiseen hiljaiseen +tyyssijaani, niin pian kuin Herra minulta riistää sen suojelijan, +jonka hän on minulle antanut. Maallisen vallan loisto, joka kiihoittaa +joitakuita pappeja mielettömyyteen saakka, ei ole koskaan minua +viehättävä. En ole minä sitä varten luotu, -- Olenhan sanonut, +poikaseni, ettei tässä ole kysymys teistä, vaan kirkosta. + +-- Ja luuletteko, että kirkko saisi minussa kelvollisen piispan, +jommoista se välttämättömästi tarvitsee tällä kauhealla aikakaudella? +Koska olen minä teille osottanut omaavani semmoisia korkeita avuja, +jotka voisivat olla esimerkkinä papistolle ja koko hiippakunnalle? +Mistä te tiedätte onko minussa riittävästi lujuutta johtamaan +neljää- viittäsataa pappia? Ettekö te kymmenvuotisen hallituksenne +aikana ole huomannut, että kapinallinen henki vallitsee kaikkialla? +Vallankumous on murtaunut kirkkoonkin, eikä minussa ole miestä sen +kanssa taistelemaan. Jos haluatte rohkealuonteista miestä, niin +valitkaa apotti Lavernède. + +-- Vastaan teille Raamatun sanoilla: "_Te olette heikkouskoinen_". +Lavernède'ä en paljo tunne, vaan teitä minä rakastan! + +-- Mutta mitä pitää minun tekemän? huudahti sihteeri kauhistuneena. + +-- Teidän tulee antautua minun, tahi oikeimmin Jumalan johdettavaksi; +hän valitsee usein heikoimman masentamaan vahvinta... "_Elegit Deus +ignobilia ut confundet fortia_..." Enkelimäisessä vilpittömyydessänne +ajattelette vaan mitä hyvää te ette piispana kykenisi aikaansaamaan, +mutta unohdatte kokonaan mitä pahaa Capdepont epäilemättä siinä +asemassa toimittaisi. Ajatelkaa miten olemme saaneet ahkeroida +tämän onnettoman hiippakunnan tilan parantamiseksi. Luuletteko että +Capdepont Lormières'in piispana tulisi antamaan vähääkään arvoa +meidän työllemme. Mihinkä joutuisivat Capdepont'in hallitessa kaikki +nuo munkit, jotka ovat tänne kutsutut sivistämään tasangon raakoja +ja vuoristoseutujen puolivilliä asukkaita; mihinkä nuo nunnat, jotka +ovat lähetetyt hiippakunnan eri osiin sairaita hoitamaan, lapsia +kasvattamaan ja köyhiä auttamaan -- kaikki nuo urhoolliset rukouksen +ja itsensä kieltäymyksen sankarit, jotka tuottavat Jumalan siunauksen +kansalleni. Oi, jos he tietäisivät, mitä te ja minä olemme tehneet +tämän viheliäisen maakunnan hyväksi! Jos he tietäisivät kuinka paljon +me olemme uhranneet, te yli kahdensadantuhannen, minä koko yksityisen +omaisuuteni, -- puoli miljoonaa, lahjoittaaksemme tälle osattomalle +maalle vaivais- ja lastenkoteja, kouluja, turvalaitoksia!... Heidän +täytyy saada se tietää, Ternisien; minä lähden Pariisiin sitä +ilmoittamaan. + +-- Tekö Pariisiin, teidän ylhäisyytenne? + +-- Eikö asia mielestänne ansaitse sitä? + +-- Entäs terveytenne, joka on niin kallisarvoinen hiippakunnalle ja +minulle?... + +Kyyneleet olivat nousseet Ternisien'in silmiin. + +-- Elkää itkekö, lapseni, sanoi piispa hätääntyneenä. + +-- Mutta jos matka teitä väsyttäisi?... + +-- Se tulee tekemään minulle hyvää, jos te vaan suostutte minua +seuraamaan. + +-- Minä seuraan teitä kaikkialle! huudahti sihteeri. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun syleili häntä niin kuin isä lastaan, +kauvan ja hellästi. + +Äänettöminä astuivat he palatsia kohti. + + + + +VI. + +Papinvihkiäiset. + + +Mutta papeista, jotka huolestuneen ja hätääntyneen näköisinä juoksivat +milloin missäkin asioissa piispan virastossa, saattoi helposti huomata +että heitä oli yllytetty hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia vastaan, +ja että ilmeinen kapina oli puhkeamaisillaan. Mitähän siitä tulisi, +tästä myrskystä vesilasissa? + +Piispa, joka oli lujasti päättänyt ylenkatseellisella tyyneydellä +kohdella Capdepont'ia, pitäen sitä tehokkaimpana keinona saattaa +Harros'in vuorelaista äärimmäiseen mielenkiihkoon, ei peljännyt +vähääkään noita salavehkeitä, vaan piti niitä purevan pilkkanssa +esineenä. + +Apotti Ternisien'in mielestä, joka liikkui paljon kaupungilla, +käyden milloin paronitar Thévenot'in salongissa, missä Capdepont oli +ainaisen ylistyksen esineenä, milloin kreivi de Castagnerte'n luona +luostarikaupungissa, jossa taas hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä +kunnioitettiin ja kiitettiin, hänen mielestään näyttivät asiat paljon +uhkaavammilta. + +Muutamat sattumalta kuullut sanat, eräs varsin diplomaattinen +keskustelu iäkkään Clamouse'n, Pyhän Ireneon tuomiorovastin ja +kapitulin vanhimman kanssa, joka myöskin viime aikoina oli liittynyt +Capdepont'in puolueesen, ilmaisivat hänelle, että taistelu tulisi +olemaan vakavaa laatua. + +Muuten oli tuhansia huhuja liikkeellä: + +"Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun sairauden tähden kykenemättömänä +hallitusta johtamaan, oli pyytänyt virkaeroa... + +"Senaattori, kenraali ja kreivi de Roquebrun'in hartaasta pyynnöstä oli +keisari nimittänyt Lormières'in piispan piispakunnan tuomioherraksi +Saint-Denis'in keisarilliseen kapituliin... + +"Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ottaa jäähyvästit papistoltaan +papinvihkiäispäivänä, yliseminaarin kappelissa... + +"Luultavana pidettiin, että Apotti Rufin Capdepont, jolle keisarinna +jo kauan oli suurta huomiota osottanut, nimitettäisiin Lormières'in +piispaksi..." + +Tuommoinen kavala vihamielisyys masensi Apotti Ternisien'iä, ja teki +hänen elämänsä tuskallisen levottomaksi. Itsestänsä selvää oli, että +jos hänen ylhäisyytensä de Roquebrun olisi vähääkään saanut vihiä +noista ilkeistä salaviittauksista, ei hän päätöksestään huolimatta +olisi voinut pysyä rauhallisena. Ja mikä olisi ollut seuraus uudesta +hyökkäyksestä tätä vanhusta vastaan, joka juuri oli halvauksestaan +parantunut? Kuolema hänet varmaan korjaisi. + +Kamala, hirveä ajatus heräsi äkkiä sihteerissä. + +-- Kuka tietää, eikö Capdepont tahallaan tahtoisi murhata piispaansa? + +Kauhusta vavisten teki Ternisien ristinmerkin ja luki rukouksen. + +Toukokuun 26:des aamu ennusti ihanaa päivää. Kello seitsemältä alkoi +aurinko kirkkaasti valaista säteillään Barnabitein ruusukeakkunaa, +jonka heijastus muodosti tulipunaisia säteitä. Ovet avautuivat toinen +toisensa perästä luostarikaupungin hiljaisissa taloissa, ja sieltä +täältä nähtiin mustiin puetuita vaimoja salaperäisesti pujahtavan ulos +kadulle. + +Mutta liike kasvoi kasvamistaan, kunnes vihdoin kahdeksan aikana oli +miltei mahdotonta päästä kulkemaan Saint-Macaire'n verraten ahtaissa +lehtokäytävissä, joiden perällä yliseminaarin korkeat muurit kohosivat. +Tänne olivat kokoontuneet ei ainoastaan luostarikaupungin hurskaat +miehet ja naiset, vaan myöskin paperitehdaskaupungista melkoinen joukko +tehtaan miehiä vaimoineen, lapsineen. + +"Kas! tuletteko tekin papinvihkiäisiin, te, paroni Thévenot?" huudahti +kreivi de Castagnerte, huomattuaan entisen edusmiehen töykkivän +tungoksessa. + +-- Teen samoin kuin muutkin, tulen uutisia kuulemaan... Mutta totta +tosiaan ystäväni, te joka seurustelette piispan talossa, tiedätte +varmaan jotakin kertoa? + +-- Vakuutan, herra paroni, etten tiedä mitään... Mutta mitä tiedätte +te, joka olette Capdepont'in tuttavia? + +-- "En toden totta enempää kuin tekään." + +Hetken hiljaisuus seurasi tätä keskustelua. + +Eikö rouva Thévenot ole seurannut mukananne? kysyi herra de Castagnerte. + +-- Me olemme eksyneet toisistamme. Hän kulkee jossain Edmondin kanssa. + +-- Mitä arvelee paronitar asiasta? + +-- Hän arvelee että Rufin Capdepont'ista tulee mainio piispa, ja samaa +mieltä olen minäkin. Katsokaas, se on mahtava mies, tuo pappi: minä +olen häntä tunnustellut. + +-- Ja hän on hyvin teidät palkinnut, vastasi kreivi pisteliäästi. + +Yliseminaarin, Saint-Macaire'n lehtokäytävälle antavat kappelin ovet +avautuivat samassa selkoselälleen. + +Syösten tunkeutui koko tuo ihmisjoukko ovesta sisään. + +Minimien entisen kappelin avara laiva eli päähuone oli korkealla +puuaitauksella jaettu kahteen osaan. Lormières'in uskolaiset, jotka +olivat tottuneita kirkossa kävijöitä, pysähtyivät nöyrästi aitauksen +ulkopuolelle ja istuutuivat hiljaa ja rykimättä pitkin tuoliriviä, +jotka olivat heitä varten siihen asetetut. + +Kello soi. + +Vihittävät astuivat sisään, mitkä kaapuissa, mitkä valkeissa +messupaidoissa ja valloittivat koko kuorin. Kaksittain astuivat he +tahdikkaasti läpi kirkon määrätylle paikalleen. Etupäässä nähtiin +nuoret apotit, jotka olivat tonsuroittavat, heidän jälkeensä +seurasivat vastaiset minoriitimunkit, sitten tulivat ne, jotka olivat +ottamaisillaan tuon peloittavan askeleen ali-diakoniarvoon, sitten +diakoni kokelaat ja vihdoin papiksi pyrkivät. + +He laskeutuivat polvilleen. + +Kellon ääni kuului toisen kerran. + +Samassa hetkessä tulvasi sakastin selko selällään olevista ovista +kokonainen lauma kaiken ikäisiä ja kaiken näköisiä pappismiehiä. Siinä +oli lempeitä ja lapsellisia, ankaroita ja kurttunaamaisia, tumma- ja +vaaleaverisiä. Kuin mikä lauma suuntasivat he kulkunsa vasemmalle +puolelle, yksinkertaisiin oppilaspenkkeihin, joihin sijoittuivat niin +hyvin kuin sija myöten antoi. + +Armahtakoon! mitä tuommoinen pappien tulva merkitsee? sanoi herra de +Castagnerte. Hiippakunnan papit näkyivät päättäneen kaikki saapua tänne? + +-- Sanoinhan teille, herra kreivi, että täällä olisi jotain erinomaista +tapahtuva, virkkoi paroni Thévenot, tyytyväisenä käsiään hieroen. + +-- Vaijetkaa hyvät herrat, sanoi paronitar kääntyen taakseen, +häiritsette rukoustani... + +-- Capdepont'inko edestä? kysäsi herra de Castagnerte pahansisuisesti. + +Kello kajahti kolmannen kerran. + +Yliseminaarin opettajat astuivat sisään; heidän takanaan, parin +askeleen päässä kulki herra ylijohtaja yksin ja vakavana. + +Muiden jatkaessa kulkuansa asettuakseen kauniisiin tammisiin +penkkeihin, jotka sijaitsivat oikealla puolella kuorin pidennyksessä, +pysähtyi apotti Capdepont pääalttarin juureen ja teki lyhyen rukouksen. +Hänen ryhtinsä oli ylhäinen, harras ja juhlallinen. Tehtyään hartaan +ristinmerkin meni hänkin penkkiinsä. Astuessaan papiston ohitse, joka +istui taajaan sullottuna yksinkertaisissa penkeissään, nyökäytti hän +tuskin huomattavasti päätään. Toiset taasen kumarsivat vastaukseksi +selkäranka kaarena; mutta hän ei ollut sitä näkevinäänkään. + +-- Eikö hän ole kaunis! huudahti paroni Thévenot. + +-- Mielestäni on hän jotenkin röyhkeän näköinen, vastasi herra de +Castagnerte... Malttakaapas! lisäsi hän, kuulen vaununi tulevan. + +Kreivin vaakunakilvellä koristetut, vanhanaikaiset vaunut, joita +kaksi baskilaista hevosta vaivoin sai liikkumaan, pysähtyivät todella +kappelin oven edustalle. + +-- Hänen ylhäisyytensä, huusi ovenvartija. + +Pää alaspäin, kädet ristissä rinnalla, astuivat vihittävät +juhlasaatossa kirkon perälle. + +Muutamat papit aikoivat nousta nähtävästi lähteäkseen vastaanottamaan +piispaa, mutta kun Capdepont katsoa tuijotti heihin, eivät he +uskaltaneet yrittää askeltakaan, vaan istuutuivat hämillään jälleen +paikoilleen. + +Sillä aikaa oli hänen ylhäisyytensä de Roquebrun astunut alas vaunuista +ja, kahden varapiispan sekä kotisihteerinsä seurassa, jäänyt kirkon +kynnykselle odottamaan, että yliseminaarin ylijohtaja tavan mukaan +tulisi tarjoomaan hänelle vihkivettä; mutta ei kukaan liikahtanut. +Suuttuneena moisesta verrattomasta häveliäisyyden puutteesta, lähti +apotti Lavernède rohkeasti penkistään. + +-- Hyvät herrat, sanoi hän, lähestyen pappia, joita Capdepont oli +katseillaan lumonnut, me olemme pappeja, ja virkamme puolesta tulee +meidän osoittaa kunnioitusta piispaamme kohtaan. Minä astun etupäässä. +Tulkaa! + +Tottuneina kuuliaisuuteen noudattivat papit paikalla kehoitusta ja +seurasivat _pyhää kaunopuheliaisuuden_ professoria hänen kintereillään. + +Apotti Mical'in pieni vilkkuva silmä oli syrjästäpäin seurannut +asiain menoa. Kauhistuneena mokomasta häväistyksestä, ja peläten +hälinää syntyvän itse kappelissa, -- sillä piispan kärsivällisyyteen +ei suinkaan ollut luottaminen, -- työnsi hän väkisten Capdepont'in +ulos penkistä; mutta ennenkuin he ehtivät vihkivesimaljan luo, oli +hänen ylhäisyytensä kaikeksi onnettomuudeksi jo ehtinyt aloittaa _Veni +Creator'in_ laulamisen, ja juhla-saatto kulki kahdessa rivissä kuoria +kohti. + +Juhlamenot toimitettiin yhteen menoon toinen toisensa perästä. + +Tämä kiirehtiminen oudostutti papistoa, mutta erittäinkin hämmästytti +se uskovaisia, jotka olivat tottuneet näissä tiloissa kuulemaan piispan +lausuvan onnentoivotus- ja kehoitus-sanoja nuorille tonsuroittuille. -- +No, hän puhuu varmaankin tuleville ali-diakooneille... + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun toimitti alempain arvoluokkain +vihkimisen katsahtamatta kertaakaan ylös messukirjasta, jota hän piti +edessään avattuna, ja kun ali-diakoonit, jotka koko elämäkseen olivat +sitoutumaisillaan hengelliseen säätyyn, sykkivin sydämmin ja vesissä +silmin odottivat lohdutuksen sanaa, huusi hän vaan lyhyesti alttarin +asteelta: "_Huc accedite!_ Tulkaa tänne!" + +Loukkaantuneena siitä solvauksesta, joka hänelle kappelin ovella +tehtiin, tahtoi hän nähtävästi kiireimmän kautta saattaa juhlamenot +loppuun. Mutta ei hurskainkaan mies voi pitää mieltänsä alati tyyneenä, +ja ne katseet, joilla hän tuon tuostakin tarkasteli pappijoukkoa +vasemmalla puolen kuoria, osottivat selvästi että heidän tavattoman +lukuisa läsnäolonsa oli häntä loukannut. + +-- Oliko tämä salavehkeiden aikaansaama? Mitä he häneltä tahtoivat? + +Kaksi kertaa heräsi hänessä vastustamaton halu keskellä toimitusta +kysyä yliseminaarin ylijohtajalta mitä tämä pappien paljous merkitsi. +Ja mitä! melkein rampaantunut Clamouse vanhuskin, jota ei pitkiin +aikoihin oltu virkatoimissaan nähty, oli nyt tänne saakka kömpinyt! +Tämä oli uskomatonta. + +Mutta apotti Ternisien, joka seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +oikealla puolella, rauhoitti, pidätti ja hallitsi häntä. + +-- Katsokaa Kristusta tuolla alttarilla, hän on valmiina uhrautumaan +meidän edestämme, kuiskasi pyhä pappi hänen korvaansa, kärsikäämme +samoin kuin hänkin on kärsinyt... + +Ja vielä hän lisäsi: + +-- Ajatelkaa terveyttänne, teidän ylhäisyytenne, terveyttänne!... +Muistakaahan toki että meidän on huomenna matkustaminen Pariisiin... + +Piispa hymyili hilliten vihaansa, järkevästi malttaen mieltänsä. + +Vihkiäisten päätyttyä astui hänen ylhäisyytensä de Roquebrun +varapiispain, kotisihteerinsä ja apotti Lavernède'n jälestä sakastiin. +Siellä puki hän kiireesti piispalliset kunniamerkit päähänsä. + +-- Minä riennän jouduttamaan vaunuja, teidän ylhäisyytenne, sanoi +apotti Ternisien. + +-- Vaunuja! ei vielä. Tapa vaatii, että minä vihkiäispäivänä määrään +muutamia virkoja vasta vihityille papeille. Minkä tähden en noudattaisi +vanhaa tapaa? Luuletteko minun pelkäävän tuota pappisjoukkoa, joka +on käskemättäni tänne kokoontunut? Sitä paitsi olen minä luvannut +tänä päivänä ilmoittaa paikat niille opettajille, jotka eivät viimein +saaneet sitä tietää. + +-- Eiköhän teidän ylhäisyytenne voisi vähän odottaa? rohkeni apotti +Lavernède kysyä. + +-- Odottaako että papisto asettaa jalkansa rinnalleni ja tukahuttaa +minut, vai mitä? Herra Lavernède, te tiedätte paremmin kuin minä, että +tässä on taistelu elämästä ja kuolemasta. Hirveätä on tosin ajatella, +että tuommoinen kamala ottelu on tapahtuva tässä pyhässä paikassa, +Jumalan läheisyydessä. Taidanko minä peräytyä?... Kiitostoimituksen +jälkeen kokoontukoot kaikki luentosaliin. Ilmoittakaa se heille, olkaa +niin hyvä. + +-- Teidän ylhäisyytenne, mitä aiottekaan! soperti sihteeri. + +-- Lapseni, ei ole helppoa olla piispana, mutta kun Jumala meidät siksi +on valinnut, täytyy meidän kunnialla täyttää velvollisuutemme loppuun +saakka. + +Hän lankesi polvilleen rukous-istuimelle. Muut poistuivat kunnioitusta +täynnä. + + + + +VII. + +Pimeyden ruhtinas. + + +Sillä aikaa kun hänen ylhäisyytensä de Roquebrun luki rukousta, jonka +piispan yhtä hyvin kuin yksinkertaisen papin tulee tehdä messun +jälkeen, kulki Capdepont yliseminaarin opettajien ja vihkiäisiin +kokoontuneen papiston etunenässä luentosalia kohti. Suurella melulla +ja melkein toisiaan työkkien koittivat he kukin anastaa sijan Minimien +kuoripenkeissä. + +-- Hyvä herrat, huusi Capdepont nousten apotti-istuimen toiselle +portaalle, kunnioittakaa arvojärjestystä: herroilla tuomiorovasteilla +yksistään on oikeus istuutua kuoripenkkeihin; muut asettukoot +takapenkkeihin. + +Ylijohtaja oli puhunut, ja papit luopuivat paikoistaan, jotka he olivat +oikeudettomasti itselleen omistaneet. + +-- Hyvät herrat, sanoi Capdepont, koittaen hillitä ääntään, joka +kumminkin vasten hänen tahtoaan vihasta värähteli, en ole ensinkään +tyytyväinen teidän käytökseenne kappelissa. + +Herra arkkipappi Clamouse'lla, joka sekä tietonsa että kykynsä puolesta +on muita hiippakunnan pappeja etevämpi, on teidän kaikkien vahvistama +kirjoitus, jossa ilmoitetaan piispalle tyytymättömyytemme sitä +omituista tapaa vastaan, jolla hän papistoansa kohtelee. Oletteko te +unohtaneet, että munkit sirkkasateen tavalla ovat levinneet pitäjiimme +ja että Katolisen Opetuksen isät tulevat täältä karkoittamaan +entiset, uskolliset ja hyvät opettajanne? Jos olette sen unohtaneet, +mitä merkitsee silloin teidän läsnäolonne täällä? Jos taasen sen +muistatte, kuinka on selitettävä se seikka, että te apotti Lavernède'n +käskystä, jota piispan julkinen suosio on saattanut laiminlyömään +velvollisuuksiaan ylijohtajaa kohtaan, läksitte vastaanottamaan sitä +samaa miestä, jota te tänä aamuna ennen vihkiäisiä uhkasitte polkea +jalkojenne alle, ja jolle päätitte antaa aika läksytyksen? Hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in olisi heti kappeliin astuttuaan pitänyt +saada tietää, että papisto on eroamaisillaan hänestä, sekä että me, +valtiollista kieltä käyttääksemme, jos hän tekee vallankeikauksen, +olemme valmiit kapinaan. + +-- Hän on sen tietävä, keskeytti Clamouse käheällä äänellään. + +-- Niin, niin, hän on sen tietävä, huusivat he kaikki yhteen ääneen +nyrkkiään puiden. + +-- Mutta ajatelkaa sitäpaitse, että me olemme kaikki yhtä syylliset +piispamme silmissä. Ellemme tuntisi piispan tulista luonnetta, +riittäisi hänen sanattomuutensa vihkiäismenojen aikana todistamaan +niitä kostontuumia, jotka hänen mielessään liikkuvat. Ei siis +minkäänlaista heikkoutta, kun hän tulee. Sen sijaan että alistutte +hänen ikeensä alle, kohottautukaa arvossanne ja mahtavuudessanne. Ja +mitäpä voitaisiin teitä vastaan tehdä? Ei niin mitään. Yksityinen +pappi, joka kapinoitsee -- olkoonpa vääryyttäkin vastaan -- voi tulla +pannaan julistetuksi, mutta kahdelle sadalle papille ei niin tehdä. Jos +te vaan pysytte lujina, tulee hänen ylhäisyytensä de Roquebrun tämän +ankaran vastalauseen johdosta luopumaan hiippakunnastaan, ja jos taivas +meitä suosii, on se lähettävä meille sen, joka kaikki korvaa. + +-- Luottakaa meihin herra ylijohtaja! huusivat kaikki papit yhteen +ääneen. + +Luentosalin ovi aukeni ja raosta pilkisteli apotti Mical'in ilkeä naama. + +-- Hiljaa! kuiskasi hän, piispa tulee! + +Se, joka ei ole ollut tilaisuudessa pappeihin tutustumaan, luulisi +varmaan tämmöisen vihanpurkauksen jälkeen, Lormières'in kapinallisen +papiston, hätääntyneenä, taikka jonkinmoisella arastelevalla +kylmäkiskoisuudella vastaan ottaneen piispansa. Ei sinne päinkään. Kun +papit näkivät hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in, suorenivat rypyt +heidän kasvoissaan jonkinlaisesta lumouksesta, ja nöyrä, ulkokullattu +palvelijan hymy kirkasti useimpien muodot. + +Kummallista on, ettei Rufin Capdepont, jolle historiallisten +tutkimusten olisi pitänyt opettaa ihmistuntemusta, ennen tätä +jumalatonta, kapinallista yritystään laillista oikeutta vastaan, tullut +ajatelluksi että vapauden käyttämiseen vaaditaan harjaantumista ja +ettei orjan tavoista päästä sillä, että nimi kirjoitetaan paperille. +Mutta nyt, kuten aina, kun asia koski häntä itseään, menetteli hän +intohimon sokaisemana. Hänen alkuperäinen talonpoikais-luonteensa +turmeli kaikki hänen suurenmoiset, rohkeat suunnitelmansa. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kulki kotisihteerinsä taluttamana +ja astui apotti-istuimen portaita ylös. Pitkälliset vihkiäismenot +olivat luultavasti väsyttäneet häntä, koska hän jäi liikkumattomana ja +raukeana paikalleen istumaan. + +Vanha apotti Clamouse, jolle Rufin Capdepont oli iskenyt silmää, nousi +vaivaloisesti paikaltaan ja kulki Mical'in taluttamana keskelle salia. + +-- Teidän ylhäisyytenne, sanoi hän huohottaen, suvaitsetteko minun +lausua muutaman sanan? + +-- Tehkää hyvin, herra arkkipappi. + +Herra Clamouse yski, asetteli lasisilmiään koukkuiselle +tupakkitahraiselle nenälleen, ja aukaisten suurta paperikäärettään +lukea soperteli: + +-- Teidän ylhäisyytenne, hiippakuntamme papisto kärsii sanomattomasti +veljeskuntien päiväpäivältä enenevästä sorrosta... + +Piispa nousi äkkiä ylös. + +-- Malttakaa! hyvä herra. Te ette puhu, vaan luette minulle näen mä. + +-- Niin tietysti; änkytti arkkipappi hämmästyneenä. + +-- Ja mikä se oikeuttaa teitä antamaan nuhteita piispallenne. + +-- Mutta, teidän ylhäisyytenne... + +-- Kirkkokuri-säännöt vaiko kirkkolaki? Muistaakseni Thomassin +päinvastoin kieltää kaikki tuonlaiset sopimattomat julistukset. + +-- Tämä olisi ainoastaan anomuskirja veljeskuntalaisten suhteen... + +-- En tahdo sitä kuulla. Jos teillä on jotain muistutettavaa +hallinnollisia toimenpiteitäni vastaan, niin vaivatkaa itseänne +asuntooni. Olenhan teitä siellä satoja kertoja vastaanottanut. Olenko +koskaan kieltänyt tunnustustani teidän pitkästä palveluksestanne, +jonka monesti olen vetänyt esimerkiksi nuorille oppilaille? Aina +siitä saakka kun Lormières'in piispan-istuimelle tulin, ovat oveni +olleet avoinna, ei ainoastaan teille, herra, vaan kaikille papeilleni, +alhaisimmasta korkeimpaan asti. Jos täällä on yhtäkään, jota koskaan +olen kieltäytynyt vastaan ottamasta, niin nouskoon ja syyttäköön minua. + +-- Olen kovin pahoillani, teidän ylhäisyytenne, sopersi herra Clamouse +vavisten, suokaa minulle anteeksi... + +-- Te olette synnistänne päästetty, herra arkkipappi. Vaeltaessanne +tänne asti kotoanne, josta ei teidän kivuloisuutenne tähden olisi +pitänyt liikahtaa, ette arvatakseni itsekään oikein tietänyt mitä +teidän oli täällä tekeminen. Mutta _eräs toinen_ sen sijaan tiesi +sen. Piispalle oli annettava kova isku ja tätä antamaan oli valittu +hiippakunnan arvokkain pappi. Ajatelkaapas! Herra arkkipappi nuhtelee +hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia lukuisan papiston läsnäollessa. +Mikä suuremmoinen ja kaunis näytelmä! Mutta onneksi valvoo Jumala +niiden ylitse, joiden käsiin hän on asettanut kirkon johdon, huolimatta +heidän vioistaan, puutteellisuuksistaan ja ansaitsemattomuudestaan. +Hän ei ole sallinut että tämä saatanallinen yritys, johon teidät on +tietämättänne sekoitettu, teidän välityksenne kautta onnistuisi. + +Jumala säälii teidän korkeata ikäänne, jonka olette uhranneet hyviin +töihin ja hänen nimensä kunnioittamiseen; hän on itse riistänyt teidät +viettelijän käsistä. + +Pienet kirkkaat kyynelhelmet vierähtivät vanhan arkkipapin kuihtuneille +poskille. Hän astui piispanistuimen juurelle ja sanaakaan sanomatta +laskeutui hän polvilleen ensimmäiselle portaalle. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun astui hänen luokseen ja koetti nostaa +hänet seisomaan. + +-- Ei, ei! mutisi herra Clamouse, siunatkaa minua teidän ylhäisyytenne, +siunatkaa minua, minä olen tehnyt syntiä. + +Piispa kohotti juhlallisesti kätensä. + +Arkkipapin noustessa ylös, seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun +vielä hänen edessään liikutettuna katsellen häntä. + +Äkkiä, jalomielisten tunteiden valtaamina, heittäytyivät vanhukset +toistensa syliin ja suutelivat toisiansa hellästi. + +Vavistus valtasi läsnäolijat. Useilta haaroilta kuului tukahdettuja +itkun nyyhkytyksiä. Apotti Mical'in kasvot vääntyivät irviin. +Mutta apotti Capdepont jäykistyi. Hän seisoi paikallaan kylmänä ja +liikkumattomana kuin kuvapatsas. + +Piispa palasi istuimelleen, hänen kasvoistaan loisti autuaallinen ilo. + +-- Herra arkkipappi, sanoi hän syvästi liikutettuna, tämän päivän, +joka uhattiin tehdä minulle niin surulliseksi, olette te tehneet +hallitusaikani onnellisimmaksi päiväksi. Teitä syleillessäni tuntui +kuin olisin syleillyt koko hiippakuntaani, ja se saattoi minut +vapisemaan ilosta!... Jumalani, sanoi hän, vuodattaen kyyneleitä +hänkin, sanokaa, mitä minun pitää tekemän, että minua rakastettaisiin? +On niin ihanata olla rakastettuna!... + +-- Teitä rakastetaan, teidän ylhäisyytenne, teitä rakastetaan! huusivat +kaikki läsnäolijat vastustamattoman liikutuksen valtaamina. + +-- Tulkaa kaikki luokseni asuntooni; sanokaa minulle vikani ja +erehdykseni, joihinka mahdollisesti olen ollut syypää, ja vastedes +tulemme elämään yhtenä ainoana perheenä... + +-- Me tulemme, me tulemme kaikki! + +-- Minä tahdon olla kuolemaani asti lapsilleni uskollisena isänä, +jatkoi piispa, ikäänkuin paljastaen rakkautta janoovan sydämensä. +En aijo veljeskunta-kysymyksessäkään olla taipumaton ratkaisemaan +asiaa teidän eduksenne, jos vaan voitte todeksi näyttää että heidän +täällä olonsa jollakin tavalla papistoani vahingoittaa. Mutta minkä +tähden olen heitä tänne kutsunut, ja minkätähden asettanut heidät +vuoristomme kaukaisimpiin seutuihin, jollei juuri sentähden, että +he auttaisivat pappiani saarnatoimessa, lasten opetuksessa y.m. +kirkollisissa tehtävissä. Enhän ole tahtonut teille vihollisia hankkia, +vaan uskollisia ystäviä, jotka ovat valmiit minä hetkenä hyvänsä +auttamaan teitä kaikissa pyhän uskontomme toimissa. Seurakunnan +papisto on epäilemättä osottanut suurta intoa ja harrastusta, mutta +monta paikkakuntaa on kumminkin olemassa, joissa eivät heidän voimansa +olisi yksin riittäneet. Tahdotteko esimerkin? Harros'issa, etevän +apotti Capdepont'in kotipaikassa on jumalallinen siemen monien vuosien +kuluessa pudonnut kalliolle. Maristit saapuivat sinne kuokkivat +hedelmättömän maan ja kantavat siitä nyt runsaan sadon, _messis +multa_. Ja pappeina pitäisi meidän toki muistaa, että uskonnollisissa +yhteiskunnisssa on helpointa toimittaa pyhien kirkolliskokousten +säätämiä harjoituksia ja siten saavuttaa kristillistä täydellisyyttä... + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun huoahti hetkisen. + +Apotti Ternisien kumartui piispan puoleen ja vaihdettuansa pari sanaa +hänen kanssaan, lausui kotisihteeri: + +-- Herrat, vihittävät, jotka juurikaan olette vastaan ottaneet +pappisarvon, hänen ylhäisyytensä tarvitsee hetken lepoa, ja käskee +minua luettelemaan virat, jotka hän on suvainnut teille määrätä. + +Hän luki ääneen pitkän luettelon. Tuskin oi hän ehtinyt lopettaa, kun +piispa päättäväisen voimakkaana nousi ja sanoi: + +"Aikomukseni oli tänäpäivänä määrätä uusia virkoja muutamille +seminaarin opettajista, mutta äskeisen tapahtuman jälkeen olen minä +joutunut epäilevälle kannalle. Koska mielet täällä ovat lauhtuneet, +niin teen ehkä minäkin paraiten rikkoessani välipuheen Katolisen +Opetuksen isien kanssa?" + +Ja kääntyen äkkiä apotti Capdepont'in puoleen, kysyi hän: + +"Mitä arvelette te tästä peruutuksesta, herra ylijohtaja?" + +-- Arvelen, että jos sopimus kerran on tehty, niin on se myöskin +pidettävä. + +-- Mutta jos asia ei ole ollut lopullisesti ratkaistu? + +-- Siinä tapauksessa olette te vapaa Katolisen Opetuksen Isiin nähden, +mutta ette meidän, tämän laitoksen opettajien suhteen. + +-- Minkätähden en? + +-- Olettehan te määrännyt paikat herra Mical'ille, herra Turlot'ille ja +herra Lavernède'ile. Ja ettekö ole käskenyt minua lähtemään paikkaani +pyhän Ireneon kapituliin? + +-- Eikö teitä siis haluttaisi jäädä opettajatoimeenne yliseminaariin? + +Itse erottaessanne minut virastani, oli teillä varmaan päteviä syitä +siihen... + +-- Mutta jospa nyt mielisin pidättää teidät siinä toimessa, jota olette +niin kauvan hoitaneet. + +-- Ikäväkseni pitäisin itseni silloin pakoitettuna kieltäytymään siitä +suosiosta. + +-- Sepä on omituinen päätös: kun piispanne ottaa kaksi askelta +lähestyäkseen teitä, kieltäydytte te ottamasta yhtäkään lähestyäksenne +häntä? + +-- Minä kunnioitan piispaani. Siinä oli tarpeeksi suosionosotusta. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun oli vielä kerran yrittänyt +koskettamaan tuota taipumatonta luonnetta: se oli kivenkova ja jääkylmä. + +No, herra Capdepont!... No, herra ylijohtaja!... huusivat kaikki +läsnäolevat, yksimielisesti kehoittaen häntä myöntymään. + +-- Mitä te muut minusta tahdotte, huusi tuo julmistunut mies ja +kohottautuen koko pituudelleen loi ylpeän ja halveksivan katseen +ympärillä seisoviin. + +_Beati pacifici_ [autuaat ovat rauhan tekijät], herra ylijohtaja, +lausui vanha Clamouse. + +-- _Beati pauperes spiritu_ [autuaat ovat hengellisesti vaivaiset], +herra arkkipappi! vastasi Capdepont, valmiina vaikka mihinkä. + +-- Hyvät herrat, sanoi piispa, taistellen vihaa vasaan, joka uudelleen +alkoi hänen suonissaan kiehua, suurin rangaistus minkä Jumala langetti +_pimeyden ruhtinaan_ päälle, oli pyhän Therese'n sanojen mukaan se, +että hän kielsi häntä rakastamasta. + +-- Teidän ylhäisyytenne!... huudahti Capdepont säihkyvin silmin. + +Piispa kohotti kätensä, ikäänkuin pahaa henkeä manataksensa +poistui sanaakaan sanomatta luentosalista. Kaikki papit, alipapit +ja kirkkoherrat seurasivat juhlasaatossa hänen ylhäisyyttään de +Roquebrun'ia. + +Apotti Capdepont ja apotti Mical olivat ainoat, jotka eivät astuneet +hänen jälessään Minimien luostarin avaria käytäviä. Liikkumattomina, +ikäänkuin kivettyneinä jäivät he penkkeihinsä. + +-- Meille on tapahtunut petoskauppa! sanoi Mical vihdoin toinnuttuaan +hämmennyksestä. + +-- Houkkia! pelkureita! huusi Capdepont epätoivoisesti... Oi! jospa +minä kerran pääsisin heidän piispakseen... + +-- Kostaisit tietysti, eikö niin? + +-- Tule, mennään ulos... Minä tukehdun!... + +-- Ja he läksivät puistoon hengittämään raitista ilmaa jalavien +siimeksessä. + + + + +VIII. + +Pyhänhengen messu. + + +Ennen lähtöänsä yliseminaarista, missä heidän toimensa nyt oli +lopullisesti päättynyt, tekivät herrat opettajat keskenään sopimuksen +viettää pyhänhengen messua. Tämä laulumessu, johonka kutsuttaisiin +kaikki heidän liittolaisensa Lormières'istä ja hiippakunnasta, tulisi +olemaan viimeinen mielenosotus piispallisen esivallan toimia vastaan. + +Paitsi herra Lavernèd'eä, joka heti seuraavana päivänä papinvihkiäisten +jälkeen oli kaikessa hiljaisuudessa lähtenyt liikkeelle astuakseen +vankilan saarnaajan virkaan, olivat kaikki opettajat saapuneet tähän +salaperäiseen kokoukseen. He huusivat ja korottivat jokainen äänensä +piispaa vastaan, joka oli pari päivää sitten lähtenyt Lyon'iin apotti +Ternisien'in kanssa, ja yksimielisesti päätettiin ennen eroamista +yhteisessä hartaushetkessä rukouksella kääntyä pyhänhengen puoleen. + +Neljäntenä päivänä Heinäkuuta, viikko papinvihkiäisten jälkeen, +kello kymmenen aikaan aamulla, tulisi apotti Rufin Capdepont'in +astua alttarin eteen, jonne häntä seurasivat, juhlamenojen prameutta +lisätäkseen, apotit Mical ja Turlot, toinen diakonin ja toinen +ali-diakonin puvussa. + +Samana päivänä kun piispan loukkaamista varten taitavasti harkittu +jäähyväisjuhla oli vietettävä, tapasi apotti Capdepont, juuri +yhtymäisillään kokoontuneihin virkaveljiin, parooni Thévenot'in +luentosalin ovella. + +-- Mikäs nyt? kysyi tuomioherra jyrkästi. + +-- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, ei olekaan Lyon'issa. + +-- Missäs sitten? + +-- Pariisissa, ja on jo siellä ollut neljä päivää. + +-- Pariisissako? + +-- Sain sen juuri tietää kreivi de Castagnerteltä. Niin lujatahtoinen +ja voimakas mies kuin apotti Capdepont olikin, saattoi tämä odottamaton +uutinen hänet hämmästyksestä horjumaan ja hänen täytyi nojautua parooni +Thévenot'in ja apotti Mical'in käsivarsiin. Hän saatettiin asuntoonsa. + +-- Minua vastustaakseen on hän lähtenyt Pariisiin, minua +vastustaakseen! huusi hän kiihkoisasti, intohimoisten varmalla +aavistuksella. + +Ja kun minä ajattelen, että minä huvittelen itseäni toimeenpanemalla +turhanpäiväisiä kiusantekoja samalla aikaa kuin hän toimii tosityössä! +Kuinka surkeata!... + +Hän käänsi äkkiä äkäiset kasvonsa apotti Mical'iin. + +-- Kas siinä seuraus sinun neuvoistasi, sinä, joka aina olet niin +varovainen. Koska lopetat antamasta minulle neuvoja ja koska aijot +minun suureksi ilokseni lakata sekaantumasta asioihini, jotka eivät +sinuun kuulu. Jollen olisi sinua kuunnellut, olisin nyt ollut +Pariisissa jo kahdeksatta päivää ja kukaties kuinka paljon toimittanut! +Mutta ei; juuri silloin kuin etuni olisivat vaatineet minut sinne +lähtemään, otin heikkoudessani vielä kerran kuullakseni sinun neuvojasi +ja sotkeutuneena hienon hienoihin mietteihisi minä tietysti jäin tänne. +Nyt näet, mitenkä minun on käynyt. Piispa de Roquebrun on jo tavannut +veljensä kenraalin, he ovat käyneet yhdessä Tuilleriesissä... Ja Jumala +ties mitä kaikkea he ovat minusta puhuneet keisarille, ja erittäinkin +keisarinnalle! + +Hän astui apotti Mical'ia kohti ja tarttui häneen kiinni, taivuttaen +heikkoa miestä käsissään kuin ruokoa. + +-- Varo itseäsi! huusi hän tuijottaen häneen palavilla katseillaan. + +Herra Thévenot meni säikähtyneenä väliin. Mutta apotti Mical väisteli +kädellään ja mutisi: + +-- Elkää pelätkö, herra parooni; ei hän minua tapa. + +-- Minkätähden en sinua tappaisi sitten? huusi Capdepont, joka +tajuntansa menettäneenä antoi peittämättä ilkeän luontonsa tulla ilmi. + +-- Sentähden että tahdot tulla piispaksi, sekä että, jos minut surmaat, +maalliset jäännökseni voisivat tuottaa sinulle hankaluutta. + +Apotti Capdepont ei osannut vastata, vaan nauroi väkinäistä naurua, +joka muutti hänen muotonsa kauhistuttavan näköiseksi. Herra Thévenot +katseli häntä levottomalla uteliaisuudella; hän luuli hänen tulleen +hulluksi ja hiipi hiljaa tiehensä. + +Julma pappi, joka oli kokonaan synkkiin ajatuksiinsa vaipuneena, ei +huomannut paroonin poistumista. Terävä leuka käden nojassa, istui hän +ja mietti. + +Äkkiä kavahti hän pystyyn. Hänen katseessaan oli omituinen loiste, +joka teki hänet mielipuolen näköiseksi. Hän kulki kaksi kertaa lattian +poikki... pysähtyi... ja jäi taas seisomaan suorana ja liikkumattomana +kuin patsas. Kasvojen piirteet, joihin hänen luja tahtonsa oli +saanut istutetuksi ankaran rauhallisuuden leiman, papillisen arvon +mukaisen, olivat nyt sielun tuskissa vääntyneet ja muuttaneet kokonaan +hänen muotonsa. Laaja otsansa, jossa voimakas ajatus kuvastui, +oli omituisesti kurttuihin vetäytynyt, täynnä ryppyjä, kuoppia ja +juovia. Capdepont'in pää, tuo ihmissielun taivaallinen asunto, näytti +hänen kärsiessään hurjan kunniahimon tuskia, ikään kuin kauhean +maanjäristyksen jälkiä. + +-- Vaikka hyvin tunsin ystävällisen suhteen piispan ja Lyon'in +arkkipiispan välillä, sanoi hän hitaasti, ikäänkuin itsekseen puhuen, +syntyi minulla sentään heti kohta kuultuani hänen sinne lähteneen, +pahoja aavistuksia. Tuommoisen taudin jälkeen, josta hän tuskin +hengissä pääsi, tuntui tämä matka hyvin oudolta... Mutta kaikki on nyt +selvinnyt: piispa on lähtenyt Pariisiin, mutta sen sijaan että hän +olisi matkustanut Bordeauxin tietä, on hän kulkenut Lyon'in kautta, +siinä kaikki... Mutta minkätähden ilmoitti tuo pikku apotti Ternisien +varapiispalle, jolla oli välttämätöntä tietää piispan olopaikka, matkan +tarkoittavan ainoastaan Lyon'ia? + +-- Eivätkö he ole pysähtyneet Lyon'iin? keskeytti apotti Mical. + +-- Entäs sitten! Matkan päämäärä oli kumminkin Pariisi... Apotti +Ternisien on tutkinut diplomatiaa Roomassa, joka on tämän varsin +vähäisessä määrässä kristillisen mutta perin katolisen tieteen +mestarien kotipaikka; apotti Ternisien on vetänyt meitä nenästä. +Hän ei ole valehdellut, oho, vielä mitä; mutta hän ei ole sanonut +totuutta... Mical, minä en kärsi tuota pientä itaalialaista, kokonaan +sokeria ja hunajaa kun on. Pariisissa ollessani tapasin paljon pappia, +jotka olivat kauan aikaa oleskelleet Alppien toisella puolella; ja +totta tosiaan en tuntenut yhtäkään, johonka ei Machiavellin henki +olisi tehnyt vaikutustaan. Machiavelli, se on koko Itaalia, ja tämä on +Ternisien'iinkin leimansa painanut. + +-- No, mihinkä toimiin aijot ryhtyä? + +-- Se on hyvin yksinkertaista: lähden Pariisiin tänä iltana. + +-- Mitä tuhmuuksia? + +-- Niin todellakin, se sinulle kuoleman toisi... + +-- Kunniani kautta: sinulla on taaskin joku naurettava neuvo minulle +annettavana. + +-- Älä sitä pelkää, vastasi Mical kylmästi... Sillä aikaa kun sinä +matkustat Pariisiin, lähden minä uuteen virkaani Bastide-sur-Mont'iin. +Minä voin kernaasti luopua vaatimuksistani varapiispan viran suhteen, +koska sinä luovut piispanistuimesta. + +Hän astui vakavasti ovea kohti ja oli juuri avaamaisillaan sen, kun +Rufin Capdepont äkillisen säikähdyksen valtaamana riensi hänen eteensä +ja lukitsi oven avaimella. + +-- Selitä tarkoituksesi... Nähdäänpä, etkö selitä? + +-- Mitä hyötyä siitä olisi?... Mieluummin lähden tieheni. + +-- Sinä et lähde täältä, ennenkuin olen nähnyt ajatuksesi läpi. + +-- Tahdotko sen siis välttämättömästi tietää? + +-- Minä vaadin sen. + +-- No hyvä, jos apotti Ternisien on liiaksi valtioviisas, niin +puuttuu se ominaisuus sinulta kokonaan. Minun neuvoni, joita sinä +säälimättömästi olet soimannut, ovat tehneet sinut yliseminaarin +ylijohtajaksi, varapiispaksi ja selväksi piispan ehdokkaaksikin; ne +ovat tekevät sinut myöskin piispaksi, jos niitä loppuun asti seuraat. +Sanon sen pikemmin surkutellen kuin ylpeillen, että ei sitä tiedä miksi +olisit ilman minua tullut. Kuka tietää jollet sinä kiivaudellasi, +väkivaltaisella käytökselläsi ja kaikilla hullutuksilla, joista minä +olen sinua estänyt, olisi hankkinut itsellesi virkaeron vieläpä pannaan +julistuksenkin! + +-- Kylläksi! kylläksi! + +-- Olisin minäkin oikeutettu vaatimaan sinulta jonkinmoista +kiitollisuutta kaikesta siitä taitavuudesta, jolla olen pelastanut +sinut heikkoina hetkinäsi. Mutta sinä olit järjen puolesta minua +etevämpi, minä ihailin sinua; sinä olit ystäväni, minä ylpeilin +sinusta, minä rakastin sinua!... + +Apotti Mical pysähtyi. Hän ei kyennyt liikutukseltaan jatkamaan. + +Rufin Capdepont peräytyi, hänen syvä luontonsa oli saanut iskun. Hän +astui ystävänsä luo, ja tämä kova ihminen, jossa hillitsemättömät himot +olivat kuivanneet tunteiden lähteen, joutui hetkellisen liikutuksen +valtaan. + +"Mical, sanoi hän vapisevalla äänellä, minä olen monasti tehnyt +vääryyttä sinua kohtaan; anna minulle anteeksi." + +He syleilivät toisiaan veljellisesti. + +Kuivattuaan kyyneleensä istuutuivat papit vieretysten sohvalle. + +-- Kuuleppas nyt, sanoi tuomioherra liehakoivalla äänellä, yhäti +intohimonsa valtaamana, mihinkä neuvot minut ryhtymään? + +-- Sinun täytyy jäädä Lormières'iin... Otaksukaamme että piispa, niinkuin +hyvin luultavaa onkin, tuon vaarallisen tautikohtauksen jälkeen on +lähtenyt Pariisiin lepäämään ja voimistumaan perheensä keskuudessa, +silloin olisi sinun matkasi sinne aivan turha. Ja etenkin tuon +selvästi ymmärrettävän kirjeen jälkeen, jonka Bonnardot kirjoitti +sinulle elokuussa, saatuaan kuulla hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +sairauden tilasta, olisi tämä matka sinulle pelkäksi vahingoksi. Oletko +unohtanut miten hän asiasta kirjoittaa pitkässä kirjeessään? + +-- Ei pidä turhia toivoa, sanoi herra Bonnardot: Jos kerran tulette +piispaksi nimitetyksi, niin ette koskaan muualle kuin Lormières'iin. +Teidän todelliset oikeutenne tähän istuimeen ovat täällä ennestään +tunnetut; mutta muusta ei voi olla kysymystäkään. Teidän hallinnollisia +taipumuksianne epäillään, eikä hallitus menettelisikään viisaasti, +asettamalla teidät hiippakuntaan, jossa ei teitä laisinkaan tunneta, ja +jossa teitä siis ensipäivästä asti tulisi suuret vaikeudet kohtaamaan. +Minkä tähden te muuten osoitatte sellaista kärsimättömyyttä? Eikö hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in arveluttava sairauden tila anna toiveita +teidän aikanne lähestymisestä?... + +-- Se on kyllä hyvä... Mutta jos piispa de Roquebrun, jota minä en +suinkaan ole kohtelullani mielitellyt, olisi lähtenyt Pariisiin minua +vahingoittaakseen? Eikö se salaperäisyys, jolla hän on peittänyt +matkansa tarkoitusperää, ole omiaan herättämään pahoja aavistuksia. + +-- Tässäkään tapauksessa, sanoi Mical vakuuttavalla äänellä, ei sinun +pidä täältä poistua. Oletko ajatellut, mihinkä vaikeaan tilaan voisit +joutua, jos tullessasi ministeriöön, tahi Tuileries'iin, missä sinut +epäilemättä vastaan otetaan, sattuisitte yhteen vihollismielisen +piispan kanssa? Oletko todellakin niin lapsellinen, että luulet voivasi +palata voittajana virkamaailman liukkaalta taistelutantereelta. Siinä +kohden ei minulla hillitsemättömän luonteesi tähden voi olla vähääkään +epäilystä. Salli minun toistaa sitä mitä olen jo tuhannet kerrat +ennen sanonut: huolimatta sinun erinomaisesta kyvystäsi, ylevästä +puhelahjastasi, jalosta ja komeasta ryhdistäsi, olet sinä kokonaan +mahdoton kunnialla pelastautumaan tukalasta asemasta. Sinulta puuttuu +kokonaan taipuvaisuutta ja kekseliäisyyttä. Sinä kiivastut, tulet +kaunopuheliaaksi ja kopeaksi pelkästä harmista, mutta sinä häviät. +Minä en vedä vertoja sinulle, kaukana siitä, mutta sittenkin ehdin +minä tulla piispaksi, sillä välin kuin sinä odottelet suurten herrain +etehisissä. Kysy muuten Machiavel-Ternisien'iltä. + +-- Pitäisikö minun siis sallia piispa de Roquebrun'in esittää minun +tekoni ja luonteeni väärässä valossa?... + +-- Noh, vielä mitä! Näin meidän kesken sanoen, luuletko todellakin, +että meidän piispa parkamme on mikään ilkeä mies? + +-- Saavuttiko hän ehkä suosiosi, määrätessään sinut Bastide-sur-Mont'in +pastoriksi? kysyi Capdepont ilkeän ivallisesti. + +-- Ei suinkaan. Hän on aina ollut minulle hyvin vastenmielinen. Mutta +myöntäkäämme nyt, koska kerran olemme kahden kesken, että me suureksi +osaksi sinun hyväksesi aina maalaamme hänet niin mustaksi. + +Apotti Capdepont kavahti hermostuneena pystyyn. + +-- Minä lähden tänä iltana pikajunalla. + +Kuules viimeinen neuvo: odota ainakin siksi kuin hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun on palannut Pariisista, ennenkuin sinne lähdet. + +Minä lähden tänä iltana. + +-- Olkoon menneeksi. Meillä on sama matka Bastide-sur-Mont'iin asti... +Hyvästi siis kaikki arvopaikat! + +Kamarin ovea kolkutettiin kovasti. Capdepont meni avaamaan. + +-- Mitä te häiritsette minua? + +-- Herra ylijohtaja, soperti apotti Turlot, alhaalla on mies, jolla on +sähkösanoma teille Pariisista. + +Unohtaen kokonaan arvokkaan majesteetillisen käytöstapansa, syöksi +Capdepont alas portaita. + +Hän otti sinisen paperin kirjeenkantajan kädestä ja kiskasi sinetin +auki. Hänen kasvonsa kirkastuivat. + +-- Hyvät herrat! -- Hän ei saanut liikutukseltaan enempää sanotuksi. + +-- No mikä nyt? kysyivät opettajat kiiruhtaen ulos luentosalista. + +Apotti Rufin Capdepont astui sisään. Hänen onnistui vihdoin saavuttaa +tasapainonsa, jonka hän oli vähällä kadottaa, ja vakavilla askeleilla +nousi hän ylös piispanistuimen portaita. + +-- Ystäväni, sanoi hän, taivas on langettanut iskunsa. Olen saanut +kauhistuttavan uutisen Pariisista. Kuulkaa sähkösanoma: + + "Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kuoli eilen uuteen + halvauskohtaukseen. Te olette nimitetty hiippakunnan + varapiispaksi. Huomenna saatte hallitukselta kirjeen. Älkää + missään tapauksessa poistuko hiippakunnasta. Onnellista jatkoa. + + _Jérôme Bonnadot_." + +-- _Jatko_, se kai tarkoittaa piispanistuinta teille, herra ylijohtaja? +kysyi apotti Turlot. + +-- Me saamme itse valitsemamme piispani huudahti apotti Mical. + +-- Eikä meidän tarvitse lähteä pois yliseminaarista, sanoi Turlot +käsiään hieroen. + +-- Hyvät herrat, älkäämme antautuko turhiin keskusteluihin, sanoi +apotti Capdepont, halliten mahtavalla äänellään ja liikunnoillaan +kaikkia läsnäolevia. Toiminnan hetki on tullut. Herra apotti Mical'in +huomautus oli paikallaan. Jos papit, kaikki hiippakunnan papit, +ilmoittaen mielensä, ehdottavat minut hallitukselle valittavaksi, +niin ei voi olla vähintäkään epäilystä siitä, ettei hallitus tulisi +minua valitsemaan. Kymmenen vuotta sitten allekirjoitettiin täällä +pyyntöesitys minun edukseni; mutta kun yksimielisyyttä puuttui, raukesi +koko yritys tyhjiin. Olkoon se tapaus teille opetukseksi, sillä teitä +tämä asia koskee enemmän kun minua... + +-- Hänen rintansa kohoili raskaasti. Hänen täytyi hengähtää hetkisen. + +-- Nyt minun täytyy tunnustaa teille, rakkaat virkaveljeni, lausui +hän sitten edelleen imartelevalla äänellä, joka oli aivan vierasta +hänelle, että tulen suurella pelolla ja vavistuksella vastaanottamaan +hiippakunnan hallituksen. Ajatelkaas mikä painava edesvastaus tänä +murrosaikana! Ja jos koskaan tulen sitä vastaanottamaan, niin teen sen +ainoastaan siinä toivossa, että tässä hiippakunnassa, joka on saanut +käydä niin monenlaisen vaiheen läpi, saisin ryhtyä perinpohjaisiin +parannuksiin ja uudistuspuuhiin, _et eaquae corruerant instaurabo_ +[minä tahdon parata jälleen mitä särjetty on (Amos IX. 11)], sanoo +profeeta Amos. Mutta kaikessa tapauksessa on se Jumalan tahtoa vastaan, +että meille vielä kerran lähetetään piispa Pohjois-Ranskasta! + +-- Me suostumme teihin, herra ylijohtaja, teidän täytyy tulla +piispaksemme! huusi apotti Mical kovalla äänellä. + +-- Teidän täytyy tulla piispaksemme, huusivat kaikki opettajat. + +Rufin Capdepont seisoi silmät taivasta kohti. + +-- Tapahtukoon Jumalan tahto! lausui hän hurskaasti. + +Sitten sanoi hän äkkiä ja päättäväisesti: + +-- Minä lähden suoraa päätä piispan palatsiin ottaakseni hiippakunnan +asiat käsiini. + +-- Entäs Pyhänhengen messu? kysyi Turlot. + +-- Sitä ei vietetä, koska ette kumminkaan tule yliseminaarista +poistumaan. + +Hän astui alas apotin istuimelta. + +Opettajat kumarsivat häntä melkein häpiällisen nöyrästi. He näkivät +jo edessään tulevan piispansa. Mical'in taluttamana kulki hän ylpeänä +heidän ohitsensa ja poistui katsomatta heihin. + + + + +IX. + +Kreivi de Castagnerte. + + +Sanoma piispa de Roquebrun'in kuolemasta herätti yleistä surua +Lormières'in asukkaissa. Luostarikaupungissa kokoontuivat uskovaiset +kirkkoihin rukoilemaan piispa-vainajan edestä. Näillä jumalisilla, +joista jo moni tunsi Capdepont'in ikeen hartioillaan painavan, +oli rukous kaiken surun ja huolen luonnollisena seurauksena. +Paperitehdaskaupungissa ei suru ollut niin uskonnollista laatua, mutta +se oli sitä sydämellisempää. Heti kun tieto piispa de Roquebrun'in +kuolemasta oli saapunut, pysähtyi liike, tehtaat suljettiin, ja vaimot, +miehet ja lapset kuleksivat levottomina ja murheellisina pitkin katuja. + +-- Kuka on nyt minun vanhoja kivuloisia vanhempiani elättävä? valitteli +muuan vanha työmiesparka katkeria kyyneleitä vuodattaen. Oi kuinka +paljon hän on meitäkin auttanut, tuo piispa vainaja, maksanut lääkärit +ja lääkkeet vaimoni ja lapseni sairastaessa, ja sitä paitse on hän +antanut paljon puhdasta rahaakin, kertoi eräs paperinkauppias, syvästi +liikutettuna. + +-- Eläköön hänen ylhäisyytensä! huusivat pienet lapset, käsittämättä +vähääkään mitä oli tapahtunut. + +Seuraavana päivänä, kello kymmenen aikaan, tulvasi Pyhän Ireneon +edustalle suuri ihmisjoukko. + +Kreivi de Castagnerte oli myöhään edellisenä iltana lähtenyt +Paperitehdaskaupunkiin, jossa ei hänen juuri ollut tapana käydä, +ilmoittamaan että suuri sielumessu oli tuomiokirkossa vietettävä hänen +ylhäisyytensä piispa de Roquebrun vainajan muistoksi. + +Väkijoukko oli levoton ja piti kovaa ääntä. Jaksamatta kauemmin +odottaa, tunkeutui kansa sisälle kirkkoon. Mutta sen hämmästys kävi +suureksi, kun näkyi, ettei minkäänlaisia valmistuksia oltu tehty +juhlamenoja varten. Ei mitään ruumislavaa kirkon lattialla, eikä +minkäänlaisia suruverhoja seinillä. + +Tunkeutuen ihmisjoukon läpi, kiiruhti kreivi de Castagnerte sakastia +kohden. + +Vanha Clamouse seisoi siellä, päätettyään jokapäiväisen messunsa, +riisuen rauhallisesti päältään messupaitaa. Vanhuudesta kangistuneilla +jäsenillään ei hän tahtonut tehtävässään onnistua, jonka tähden häntä +tässä vaivaloisessa työssä auttoivat lukkari ja kelpo apotti Lavernède, +joka sattumalta oli Pyhään Ireneoon saapunut. + +-- No, herra arkkipappi, sanoi hra de Castagnerte, kansa on kokoontunut +ja alkaa jo käydä kärsimättömäksi. + +-- Rakas herra kreivi, näettehän että olen toimessa... Mitä te +tahdotte? enhän minä ole määrääjänä... Kansa on palautettava kotiinsa. + +-- Eikös messua sitten toimitetakaan, niinkuin eilen minulle lupasitte? + +-- Eilen kyllä lupasin, se on totta; mutta sen jälkeen on minulle +ilmoitettu ettei minulla olekaan oikeutta siihen. + +-- Kuinka! huusi vanha kreivi, voimatta hillitä harmiaan, te olette +tämän seurakunnan kirkkoherra, eikä teillä ole oikeutta vapaasti +toimittaa sielumessua? + +-- Kyllä... tietysti... Mutta katsokaas, herra kreivi, tämä messu ei +ole aivan tavallinen... + +-- Todellakin, vastasi herra de Castagnerte, hammasta purren, se on +hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in, teidän hyväntekiänne kunniaksi. +Eikö se ollut muistaakseni hän, joka teidät nimitti Pyhän Ireneon +arkkipapiksi, tämän tuomiokirkon kapitulin vanhimmaksi...? + +Herra Clamouse ei vastannut mitään, vaan kääri hitaasti kokoon +messupaitaansa, jonka oli päältään riisunut. + +-- No mitä siis on sanottava ihmisparoille, jotka ovat tänä päivänä +työnsä jättäneet saadakseen osoittaa viimeistä kunnioitustaan +hyväntekijälleen? + +-- Se on hyvin yksinkertainen asia, vastasi herra Clamouse, käskekää +heidät menemään. Ja jos apotti Capdepont, hiippakunnan varapiispa, +myöntyisikin teidän hartaisiin pyyntöihinne, niin ette kumminkaan kello +yhdentoista jälkeen löytäisi koko Lormières'issä pappia, joka ei olisi +messuansa toimittanut. + +-- Suokaa anteeksi, herra arkkipappi, sanoi apotti Lavernède, tässä on +ainakin yksi, minä itse. + +Vanha Clamouse katseli ilkeyttä säihkyvillä silmillään vankilan +saarnaajaan. + +-- Te olette kettu! sanoi hän. + +-- Jos sillä tarkoitatte että hänellä on sydän oikealla paikalla, +niin olette aivan oikeassa hyvä herra, vastasi herra de Cartagnerte +pilkallisesti hymyillen. + +Arkkipappi astui rukousistuimelleen, tammisen vaatekaapin vieressä, ja +alotti kiitosrukouksensa. + +-- Juoskaa pian piispan virastoon, sanoi apotti Lavernède kreiville; +siellä tapaatte herra Capdepont'in. Te olitte siksi hyvä ystävä hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in kanssa, ettei hän voi olla teille +lupaamatta, että suuri sielumessu toimitetaan vainajan kunniaksi. + +-- Mielestäni voisimme olla kokonaan kysymättä tuon ijankaikkisen +Capdepont'in mieltä?... + +-- Ehkäpä kyllä. Mutta minkätähden turhanpäiväisesti loukkaisimme +miestä, joka suuttuu kun tikulla silmään pistää. Kuka tietää muuten, +jollei hän itse tahdo toimittaa messua. + +-- Se olisi minulle hyvin vastenmielistä!... + +-- Menkää, ystäväni... Koitan sillä aikaa rauhoittaa närkästynyttä +kansaa ja teen kaikki valmistukset juhlamenoja varten. + +Juuri kun herra de Castagnerte oli saapunut piispan palatsin portille, +tuli parooni Thévenot häntä vastaan. + +-- Kas, siinähän te olette,, kreivi! sanoi tämä. Mihinkäs te lennätte +tuollaisella kiireellä? + +-- Onko herra Capdepont virastossa? + +-- On kyllä! Hän oleskelee siellä eilisestä asti. Mutta ette suinkaan +te hänen luokseen mene? + +-- Miksen sinne menisi? + +-- Oi, rakas ystäväni, hän on kamalalla tuulella... + +-- Tiedän kyllä, että peto on julma, mutta koskei hän ole teitä +raadellut... + +Hän aikoi lähteä, mutta herra Thévenot pidätti häntä: + +-- En todellakaan kummastele herra Capdepont'in vihaa. Tiedättehän +ettei piispa de Roquebrun ole menetellyt rehellisesti häntä kohtaan?... + +-- Rakas herra parooni, keskeytti herra de Castagnerte, jonkinmoisella +ylpeydellä, sanokaa Capdepont'ista, jonka te ja teidän rouvanne niin +perinpohjin tunnette, mitä ikänä tahdotte; mutta hänen ylhäisyydestään +de Roquebrun'ista pyydän teitä puhumaan suuremmalla kunnioituksella. +Häntä oli minulla kunnia tuntea, ja hän oli pyhä mies! + +Ja tervehdittyään kädellään, kiiruhti hän pientä piharakennusta kohden, +jossa piispan virasto sijaitsi. + +Herra de Castagnerte koputti maakerrokseen vievää ovea. + +-- Astukaa sisään! lausui Mical'in hyvin tunnettu kimakka ääni. + +Vanha aatelismies nosti raskaan rautalinkun ylös. + +-- "Onko herra apotti Capdepont täällä?" kysyi hän kääntyen herra +Mical'in puoleen. + +-- Mitä te tahdotte, huusi herra varapiispa itse, nousten ylös matalan +ja pimeän huoneen puolihämärässä, johon ei auringon säde koskaan +tunkeunut. + +Tämä röyhkeä vastaanotto hämmästytti vähän kreivi de Castagnerte'ä, +joka oli tottunut hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ylhäisiin +tapoihin, jotka muistuttivat häntä entisestä hovielämästään. + +-- Jos herra apotti Capdepont on täällä, sanoi hän hienosti, niin +pyytäisin saada kunnian puhutella häntä. + +-- Tässä hän on, herra kreivi, sanoi Mical, joka oli yskän ymmärtänyt. + +Ja kohteliaasti osoitti hän hänelle julmistunutta apottia. + +-- Suokaa anteeksi, herra varapiispa, sanoi vanhus, täällä on +niin pimeä, etten huomannut teitä... Koska olette toistaiseksi +hallituksen päämiehenä, niin tulen teiltä pyytämään lupaa sielumessun +toimittamiseen. + +-- Ystävänne piispa de Roquebrun'in kunniaksiko? kiiruhti Rufin +Capdepont lisäämään. + +-- Aivan oikein, hyvä herra, jalon ystäväni, hänen ylhäisyytensä +markiisi Gabriel Armand de Roquebrun'in, Lormières'in piispan kunniaksi. + +-- Tämä juhlameno on ennenaikainen. Saadaanhan myöhemmin nähdä. + +-- Mutta huomatkaapa, hyvä herra, että kaikki paperitehtaan työmiehet... + +-- Se, joka on kutsunut työmiehet Pyhän Ireneoon, ajakoon ne myöskin +pois meidän kirkostamme. + +-- Meidän kirkostamme! Tuhat tulimmaista, näyttepä pian omistavan +piispan puhetapoja. + +-- Tahtoisitteko sillä lausua, ettei minusta ole hiippakunnan +hallitsijaksi? + +-- Jumala minua siitä varjelkoon! Mutta jos piispaksemme tulette, +niin toivon vaan, ettette saattaisi hiippakuntaa liijaksi kaipaamaan +edeltäjäänne. + +-- Piispa de Roquebrun on minun viholliseni! huusi Harros'in talonpoika +vihasta kiehuen. + +-- Te erehdytte, herra apotti: te olitte hänen vihollisensa! vastasi +herra de Castagnerte ylevän arvokkaasti. + +-- Tahdotteko todistuksia? + +-- Varotan teitä, minä vaadin kumoomattomia! + +-- Kuulkaa siis. + +Hän astui pöydän luo, otti sieltä papereiden seasta erään vasta avatun +kirjeen, ja palasi kreivin luo. + +-- Jätän alun lukematta, koska se koskee nimen omaan minua, mutta tässä +seuraa jotain herra de Roquebrun'istä. + +"... Hänen ensimmäinen käyntinsä ministeriössä riisti teiltä kaiken +mahdollisuuden päästä piispaksi. Kuinka oltaisikaan voitu olla +nimittämättä hänen sihteeriään piispan jälkeläiseksi, kun kenraali +de Roquebrun, saatuaan hyvissä ajoin tiedon asiasta, oli puuhannut +useampia päiviä sen eduksi ja oli jo edellisenä iltana saanut melkein +varman lupauksen keisarilta; koska apotti Ternisien oli kylläksi rikas +voidakseen kunnialla astua uuteen asemaansa, niin ei hänen vaalinsa +tuottaisi minkäänlaisia menoja valtiolle; ja olihan Lornières'in vanhan +piispan terveyden tila sitäpaitsi arveluttavan huonolla kannalla? + +"Onneksi oli toinen keskustelu turmiollinen apotti Ternisien'ille, +samalla se jälleen nosti teidät vedenpinnalle. + +"Pitkässä keskustelussa ministerin kanssa, tuli hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun'in antaa tarkka selitys hänen suosittunsa uskonnollisesta +ja valtiollisesta kannasta. Hän tekikin sen niin seikkaperäisesti +ja niin taitamattoman suorasti, ettei ministerillä voinut enään +olla minkäänlaista epäilystä: hänelle ehdotettiin piispan virkaan +asetettavaksi valtion vihollista. Tästä hetkestä saakka oli +Ternisien'in kohtalo ratkaistu; nyt oli voitto meidän. Hallitus on +saanut kokea niin paljon ikävyyksiä muutamain, erittäinkin Moulias'in +ja Nimes'in, piispain tähden, ettei se mielellään enään antaudu uusiin +uskonnollisiin seikkailuihin. Kaikki yksinkertaisimmatkin asiat +kohtaavat Rooman puolelta kaikenlaisia vastuksia." + +-- Mitä teihin tulee, rakas ystäväni... + +-- Mutta herra varapiispa, se mikä koskee yksityisesti teitä, ei +millään muotoa voi huvittaa kreivi de Castagnerte'ä, keskeytti apotti +Mical, joka ei ollenkaan pitänyt tuosta vähintäin hyödyttömästä +avomielisyydestä. + +Capdepont totteli ensi kerran, ja heitti herra Jérôme Bonnardot'in +kirjeen pöydälle. + +-- No! hyvä herra, kysyi hän vavisten yhä kirjeen herättämästä +kiihkosta, mitä arvelette näistä salahankkeista minua vastaan? + +-- Arvelen että kun hänen ylhäisyydellään de Roquebrun'illa oli ihan +läheisyydessään erinomaisen ansiokas ja harvinaisen hurskas pappi, niin +oli hän ei ainoastaan oikeutettu, vaan velvollinenkin helpoittamaan +hänelle piispan istuimelle pääsemistä. + +-- Kuinka! piispa de Roquebrun tiesi varsin hyvin, että minä olin +saavuttanut ministerin huomion ja että nimeni oli ensimmäisten piispan +ehdokkaitten joukossa, ja hänen salainen matkansa Pariisiin, hänen +yrityksensä minun vahingoittamiseksi, kaiken tuon te hyväksytte. + +-- Pidän sitä hurskaana tekona. Tehdessään tämän matkan, joka tuotti +hänelle kuoleman, ei hän ole ajatellut teitä, vaan harrastanut kirkon +parasta. + +-- Jolla epäilemättä tarkoitatte että minä en ajattele kirkon parasta, +huusi Capdepont astuen rohkeasti herra de Castagnerte'ä vastaan. + +Kreivi ei peräytynyt askeltakaan. + +-- Tekö, teillä on kylläksi ajattelemista omassa itsessänne, vastasi +hän ylenkatseellisella ja pistävällä äänellä. + +Miehet, joita niin perin vastakkaiset tunteet kiihottivat, seisoivat +hetken vastatusten liikkumattomina, tähystellen toisiaan kuin +hyökkäykseen valmiit viholliset. + +-- Pelästynyt Mical pistäytyi kuin ankerias heidän väliinsä. + +-- Herra kreivi, sanoi hän imelällä äänellä, on jo myöhäistä, ja jos +vielä hetkeäkään viivytte, niin ette enään saa ketään pappia messuanne +toimittamaan. + +Herra de Castagnerte ei voinut olla olkapäitään kohottamatta. + +Hän läksi ulos. + +-- No miten kävi? kysyi apotti Lavernède, nähdessään hänen vihdoinkin +palaavan sakastiaan. + +-- Rakas ystäväni, vastasi kreivi hengästyneenä, pyhä Paavali puhuu +_ristin kiihkosta_, mutta minä olen nähnyt _hiipan kiihkon_. + +-- Herra Capdepont?... + +-- Tiedättekö, jollen olisi kunnioittanut hänen virkapukuaan, olisin +vanhuudestani huolimatta lyönyt tuota hävytöntä hansikallani vasten +kasvoja. + +-- Onko Tigrane purrut teitä? + +-- Ei juuri, mutta näyttänyt hampaitaan. + +-- Entäs messu? + +-- Saatte toimittaa sen nyt heti. + +Apotti Lavernède, joka oli jo messupaita päällään, ja risti rinnalla, +puki ylleen mustan messukasukan ja läksi astumaan pääalttaria kohti. + +Kuori alkoi laulaa _Requiem'iä_. + +Samalla hetkellä soi kello kahtatoista Pyhän Ireneon suuressa tornissa. + + + + +X. + +Rooma. + + +Surullisen uutisen johdosta, joka pani koko Lormières'in liikkeelle +ja joka pian levisi ympäri koko hiippakunnan, tulvasi mainittuun +kaupunkiin joka päivä laumottain levottomia pappeja, kirkkoherroja ja +alipappeja, almupappeja ja kappalaisia. Niinkuin musta korppiparvi +laskeutuivat he kaupunkiin, jonne saaliinhimo oli heidät pitkien +matkojen päästä houkutellut. Puhumattakaan niistä, jotka hiippakunnan +korkeita virkoja himoiten, säälimättä kolhivat toisiaan, oli niitä jos +minkälaisia: tämä esim. on joskus saanut kirkollisen nuhteen ja tahtoo +nyt ilmoittaa vastalauseensa hänelle tehtyä vääryyttä vastaan; ja tuo +toinen, joka on parikymmentä vuotta elänyt unohdettuna syrjäisessä +vuoriseudussa, on rientänyt pyytämään päästä toiseen paikkaan; tuo +kolmas taasen, virassa harmaantunut vanhus, joka tuskin pääsee +liikkumaan Corbières'in kivisillä poluilla, anoo virkaeroa ja vuotuista +eläkettä... + +Harvat olivat ne, jotka anomuksiaan ja valituksiaan ladellessaan +ohimennen muistelivat hänen ylhäisyyttään de Roquebrun vainajaa. +Useimmat näistä viheliäisistä kerjäläisistä olivat epäilemättä saaneet +kokea piispa vainajan hyvyyttä, lempeyttä ja armeliaisuutta; mutta +kun hän oli tehnyt itsensä syypääksi siihen anteeksiantamattomaan +erehdykseen, että oli kuollut, niin hän unohdettiin. + +Tuossa unohduksessa oli jonkinlaista uskonnollista antautumista, +seurata kurjuutta ja häpeällistä velttoutta: kaikki pelkäsivät +apotti Capdepont'ia, jokainen näki hänet edessään hiippa päässä +ja sauva kädessä. Tuon miehen käsiin, jonka vihamielisyyden ja +kostonhimon kaikki tunsivat, oli pian joutua joka miehen kunnia +ja leipä, ja tuskinpa oli yhtäkään, joka ei olisi hänen edessään +nöyrästi kumarrellut. Hyvähän on pappien nöyryyttä moittia, kun +ei tiedetä minkä mielivallan alle he ovat asetetut. Piispan +rajaton valta on vastustamattomasti koko papistossa kehittänyt +orjan hengen. Muistettakoon vaan tuo kopea sana, minkä Rouen'in +kardinaali-arkkipiispa lausui senaatissa 11 p:nä Maaliskuuta v. 1865: + +"Papistoni on rykmentti, kun komennan sen marssimaan, niin se marssii!" + +Majautuneena matalaan saliin, jossa juuri ikään olemme hänet +nähneet, vastaan otti apotti Capdepont suurella ystävyydellä tätä +toivioretkeläisten paljoutta. Kunniahimon katkerat tuskat olivat nyt +ensi kerran pehmittäneet hänen luontonsa, ja hän esiintyi avuliaana, +hilpeänä ja rakastettavana. Milloin sai joku vanhus osakseen +ystävällisen käden puristuksen, milloin taas pisti hän sukkelan +sutkauksen lihaansa pakahtuvalle rovastille parannuksen ankaruudesta, +tahi näpsäytti poskelle siroa kiiltotukkaista apulaispappia. + +Hän otti huomioon kaikki anomukset, olivatpa ne sitten mitä tahansa, +lupasi hoitaa heidän asioitansa kuin omiansa, ja vihdoin luetteli ne +toinen toisensa jälkeen apotti Mical'ille, sokealle ihailijalleen, +joka istuen väijyksissä pimeässä nurkassa viekotteli heidät yhtymään +anomukseen hallitukselle, ja sitten lähetti heidät tyydytettyinä +takaisin. + +Mutta vaikka asiat kääntyivät parempaan päin, niin että kolmen päivän +kuluessa oli jo sataviisikymmentä allekirjoitusta listassa, näytti +apotti Capdepont kumminkin huolestuneelta. Tämän lukuisan pappisjoukon +hajottua, jonka edessä hänen tuli esiintyä milloin liehakoitsevana, +milloin hyvittelevänä, joutui hän usein käsittämättömään uupumustilaan. +Hänen heikkoutensa oli sitä kummastuttavampi, kun ne tiedot asioiden +menosta, jotka herra Jérôme Bounardot joka päivä lähetti hänelle +Pariisista, eivät antaneet minkäänlaista aihetta pelkoon. + +Mitähän tapahtuikaan hänen mielessään, joka oli levoton kuin meri, kun +vähäisinkin vastatuuli puhalsi? + +Apotti Mical ei voinut käsittää tuota tilaa, joka oli kuin tainnuksiin +vaipumista, ja joka saattoi hänet monesti itseltään kysymään, oliko +Capdepont vieläkin tuo sama tarmokas, vakava ja lujaluontoinen mies, +jommoiseksi hän oli oppinut häntä tuntemaan. Mitä tiesi tämä voimain +lannistus, silloin kun hän lähestyi elämänpyrintöjensä päämaalia? + +_Siveysopin professori_ pelkäsi Capdepont'in yhtäkkiä vanhentuneen. + +-- Vanhuus tuopi mukanaan henkisen ja ruumiillisen taantumisen! +ajatteli hän itsekseen. + +Hän seurasi levottomuudella tuota miestä, joka milloin käveli +edestakaisin suuressa huoneessa, mihin he olivat vetäytyneet kuin +pyhäkköön, milloin taas tuntemattoman mielialan masentamana, hengitti +raskaasti nojatuolissaan, suu puoli avoinna, huohottaen kuin uuvuksissa +oleva. + +-- Hän kärsii! sanoi Mical itsekseen; mutta hän ei uskaltanut mitään +kysyä. + +Eräänä aamuna apotti Capdepont, joka ei ollut kahteen tuntiin suutansa +avannut, nousi äkkiä ylös tuoliltaan epätoivoisesti huutaen: + +-- Ei, Mical, ei, Mical, siksi en minä pääse, en koskaan! + +-- Mitä, tarkoitatko piispaksi? + +Vimmastuneena otti Capdepont pöydältä paperien joukosta avatun +kirjekuoren, josta veti esille kirjeen. + +Herra Bonnardot on viisas mies, sanoi hän, hän ei sano mitään, jota +ei hän varmaan tiedä. Oletko miettinyt sitä lausetta, jonka hän +tänäpäivänä kirjoitti minulle Pariisista? Minuun on se ainakin koskenut +kuin tikarin pisto. Hän luki: + +"... Täällä en näe mitään esteitä teidän nimitykseenne. Jos +ratkaisevana hetkenä sellaisia ilmaantuisi, niin tulevat ne Roomasta. +Olen näet kuullut hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in jo, ennen kuin +hän lähti Lormières'ista, siellä päin toimineen suosittunsa eduksi, +ja yksi ystävistäni, paavillisen lähettiläskunnan jäsen, on minulle +tunnustanut, että ehtoolla ennen kuolemaansa piispavainaja oli tavannut +paavin lähettilään, sekä hänelle esittänyt herra apotti Ternisienen..." + +Tuo se minut häviöön viepi; tuolla hävyttömällä menettelyllään on +piispa de Roquebrun'in onnistunut antaa minulle viimeisen iskun. + +-- Rauhoitu, et sinä ole vielä kuollut. Ei hallitus mene piispojaan +hakemaan paavillisesta lähetystöstä. Kunpa vaan sinun nimityksesi tulee +_Moniteur'iin_ [virallinen lehti Pariisissa], niin Rooma taipuu. + +Rufin Capdepont alkoi taas kävellä edestakaisin. + +-- Pari päivää sitten oli minulla pahoja aavistuksia, mutisi hän. +Koko viime yön vaivasi minua kamala unennäkö. Olin läsnä omassa +haaksirikossani. Tällaiset yölliset kuvailut vavistuttavat mieltä +niinkuin julma todellisuus... Vapisen vieläkin muistaessani sitä. +Olin kapuavinani ylös kiertoportaita keskellä avaraa tornia, joka oli +aivan Pyhän Irinoon tornin rakennusten kaltaisien. Tornin huipulla +loistivat ja välkkyivät kirkkaassa valossa kultalevylle asetetut +piispan virkamerkit: hiippa, sauva ja sormus... Näin ne aivan +selvästi... ja nousin nousemistani yhä ylemmäs ja ylemmäs... Vihdoin +pääsin viimeiselle asteelle. Voi, epätoivoa! Se oli saavuttamatonta... +Ajattelepas, Mical, edessäni oli kymmenen meetrin korkuinen +graniittikuutio, jonka pinta oli sileä ja tasainen kuin peili. +Semmoista möhkälettä löytäisi tuskin kotikylästä Harros'in vuoristosta +Pyrenee'n jättiläiskivien joukosta. Mitenkä oli kiipeäminen mahdollinen +tuota sileätä kovaa pintaa pitkin? Mihinkä olisi jalka nojaunut, +mihinkä käsi tarttunut?... Kylmä hiki valui pitkin kasvojani; minun +piti tuon tuostakin luoda katseeni huikaisevaan hiippaan säilyttääkseni +vähääkään rohkeutta... Hapuillessani suunnatonta kiveä joka taholta, +löysin siinä pieniä halkeamia. Ajan hammas jättää jäljen myös +graniittikiveen. Kynsilläni, jotka raivo teki tavallista vahvemmiksi +ja terävämmiksi, sain minä irroitetuksi muutamia pieniä sirpaleita... +En voi kielin kertoa mitä iloa tunsin, nähdessäni kiven vähitellen +murenevan. Mahdollisesti pääsen ylös asti, rintani paisui ja henkeäni +ahdisti... + +Vihdoin monta tuntia kestäneen työn ja ponnistuksen perästä, olin +valmiina rupeamaan ryntäykseen ilman vähintäkään epäilystä. Käteni +ja jalkani olivat äkkiä muuttuneet eläimen käpäliksi. Pusertauduin +tiiviisti kiinni kiveen, kuin matelija, ja pääsin helposti liikkumaan. +Muistan selvään kuinka kylmä kivi jäähdytti rintaani ja kuinka tässä +asennossa liikuin hitaasti ja varmaan kultalevyä kohden, johonka kaikki +himoni ja haluni olivat kiinnitetyt. Se kysyi voimia ja ponnistusta, +mutta mikä vavahdus koko ruumiissani, huomatessani että pääsin +päämaalia yhä likemmäksi... + +Hiippa ja sauva säteilivät ristissä päällekkäin, ja melkein uletuin jo +niihin koskemaan... Häikäistyneenä, hurmaantuneena, ja voimatta enään +hillitä itseäni, irroitin minä molemmat käteni yhtaikaa, tarttuakseni +saaliiseen. Oi, mikä kamala loppu! Tuki oli äkkiä jalkojeni alta +kadonnut, ja minä putosin Pyhän Ireneon tornin korkeudesta alas +syvyyteen. Tärähdyksestä, jonka sain kolahuttaessani pääni kivikatua +vastaan, heräsin kavahtaen. En voi olla tunnustamatta sinulle, Mical, +että otsani on vieläkin hellä ja että tunnustellessani sitä useampia +kertoja tänäpäivänä olen epäillyt, enkö sitä ole todellakin loukannut! + +Koko hänen olentonsa vapisi ja katseessa oli hurja loiste. + +"Se on lapsellista, keskeytti _siveysopin_ professori. Olkaamme +vakavia." + +-- Vakavia! sitä olen aina ollut. Ethän voi kieltää, että Jumala on +useita kertoja pyhässä Raamatussa unien kautta tehnyt ilmoituksia. Ja +eikö Pariisista tulleessa kirjeessä tuoda esille esteitä, joista meillä +ei ole ollut aavistustakaan?... Rooma, se on tuo suuri graniittimöhkäle. + +-- Mutta eihän se ole sanottu että paavi vastustaa sinun nimittämistä, +jos nimittäin häneltä kysytään, jota minä puolestani epäilen? Ja jos +kerran olet nimitetty, niin mikä estäisi häntä julistamasta sinut +piispaksi. Etkä sinä minun tietääkseni, lukuun ottamatta kirjoitustasi +pappien kokouksesta 1682, koskaan ole lausunut mielipiteitä, jotka +mitenkään sotisivat oikeaa oppia vastaan. + +-- Jumala varjelkoon!... Samassa kuin moitin muutamia paavin +etuoikeuksia, puolustan minä ehdottomasti hänen valtaansa; eikä minulla +ole koskaan ollut vähintäkään aikomusta vastustaa pyhää kirkkoa, +äitiäni. + +-- No, niin! Toivoakseni ei kellään ole mitään sanottavaa +elämän-tapojani vastaan. + +-- Olen elänyt puhtaana, sanoi hän liikuttavalla yksinkertaisuudella, +joka ei antanut pienintäkään aihetta epäilemään tätä arkaa puolta hänen +sisällisessä elämässään. + +-- Näet siis... + + + + +XI. + +Kirkollisasiain ministeerio. + + +Apotti Mical istui suuressa olkituolissaan, pöytään nojaten. Hän oli +syviin mietteisiin vaipuneena. + +Capdepont, joka seisoi vähän matkan päässä, työnsi nojatuolin ystävänsä +luo ja istuutui hänen viereensä. + +-- Rakas ystäväni, sanoi hän, tarttuen Mical'in käteen... + +-- Mutta onhan sinulla kuume! keskeytti tämä, tuntiessaan hänen +tulikuuman kätensä. + +-- Rakas ystäväni, jatkoi Capdepont antamatta häiritä omia ajatuksiaan, +turhaan koitat sinä minua rauhoittaa: minä pelkään ja vapisen kuin +pieni lapsi. Voitko selittää minulle, mistä tulee tuo kauhea lamauttava +pelko, nyt, kun kohtaloni ratkaiseva hetki on käsissä? Muuten ei tässä +enään ole kysymys Pariisista, eikä Roomastakaan, vaan Korkeudesta. + +Hän osotti sormellaan taivasta kohti. + +Mical, koko tässä asiassa, josta kuitenkin elämäni riippuu, olen liian +vähän turvannut Jumalaan... Minä vapisen pelosta... Kun ajatus pyrkiä +piispan istuimelle saakka ensikerran heräsi minussa, niin oli minulla +ainoastaan Kirkon etu päämääränä. Ainoastaan kirkon kunniaksi tahdoin +minä nousta korkeammille arvoasteille. Olla kirkon pylväänä, oi, kuinka +se oli ihana ajatus! Olin silloin vielä nuori, ja vaikka minussa jo +silloin oli herännyt voittamattoman kunniahimon oireita, eivät kovat +taistelut kumminkaan olleet tukehuttaneet innostustani ja viatonta +luonnollisuuttani. Voi noita onnellisia aikoja, jolloin vaatimattomana +sijaispappina palvelin Pyhän Frume'n ja Pyhän Ireneon seurakunnissa! +Mutta kuinka olen sittemmin langennut!... + +Olen pyrkinyt piispaksi, ja kentiesi siksi vielä pääsenkin; mutta +kuka aavistaa mitä tuskia se on minulle tuottanut ja mitä nöyryytystä +kysynyt?... + +Oi, jotakin raivostuttavaa on tuossa nöyryyttävässä asemassa, +jonka maallinen laki on määrännyt papeille, joitten lahjat ja avut +oikeuttavat heitä tavoittelemaan kirkollisia arvoasteita. Jollei +todellakaan voida päästä siihen, että uskovaiset itse valitsevat +piispansa, niinkuin oli pyhänä lapana kristikunnan ensiaikoina, niin +miksi ei voitaisi järjestää jokaisen hiippakunnan papistoa erityiseksi +vaalikunnaksi, ja sallia sen ylimmän kaitsijansa kuoltua itse valita +toinen avonaiselle istuimelle? Siten olisi papinarvo ja kunnia +ylimalkaan turvattu, sekä samalla myöskin paavin arvo ja kunnia, jota +joka päivä vaaditaan, jopa usein vastoin tahtoansakin, vahvistamaan +hallituksen esittämiä vaaleja. Mutta mitä vielä? Asetettuansa kaikki +laitokset tahtonsa alle, teki Ensimmäinen Konsuli kirkonkin valtansa +alaiseksi. Koska piispat olivat mukavia omaintuntojen hallitsijoita, +niin piti hän tärkeänä saada nämätkin uudenlaiset valtansa toimimiehet +käskettäväkseen. Siinä oli uusi herruuden välikappale, _instrumentum +regni_... + +Ja miten on sitten käynyt? Kun kirkko oli hyväksynyt ja alistunut +konkordaatein alle, jotka ikäänkuin rautakahleilla kiinnittävät +sen kansojen valtiolliseen elämään, on sen täytynyt kärsiä osansa +kaikista valtiollisista tapauksista ja muutoksista. Luotuna +liitelemään pilvissä, kansoja ja kuninkaita ylempänä, on se nyt nähty +riippuvaisena viheliäisimmistä maallisista pyrinnöistä ja sen kautta +joutunut vihan ja ylenkatseen alaiseksi. Kun kirkko, sen sijaan että +se olisi säilyttänyt jumalallisen itsenäisyytensä, on antautunut +ruhtinaitten alamaiseksi, niin onhan ihan luonnollista että tähän +kapinalliseen aikaan vihamielinen ja sokea kansa pitää sitäkin osaltaan +edesvastauksen alaisena... + +-- Oi, Mical, jatkoi hän sydäntä särkevällä surumielisyydellä, +kuinka usein olen tuntenut inhoa ja vastenmielisyyttä, vaeltaessani +kunnianhimon vaarallista tietä ja eksyessäni Thévenot'in perheen +seuraan, joka on yhdistetty toimintaani keinottelujen halpamaisissa +puuhissa. Ensimäkien käyntini kirkollisasiain ministerin luona oli +tuskan ja kauhistuksen hetki. Herra Bonnardot, joka oli seurannut +mukanani, koitti tietysti kaikin tavoin lieventää tehtäväni ikävyyttä. +Mutta minun täytyi istua etehisessä kahdenkymmenen muun hakijan +seurassa, ja siinä tulin minä tuntemaan koko kurjuuteni syvyyden. +Kuvaileppas että kohtalo oli asettanut minut vastapäätä suurta peiliä, +niin että kun vähääkään päätäni kohotin, näin minä edessäni viheliäisen +olennon, joka hätääntyneenä pyöritteli hattua sormiensa välissä, +tietämättä miten olla ja menetellä. En voi sanoin kuvata mitä inhoa +papin takkini, vyöni ja kaulukseni minussa herättivät. Mitä! olinhan +minä pappi, Jumalan valitsema sielujen hallitsija, rauhoittaja ja +puhdistaja, ja nyt istuin minä etehisen kuluneella penkillä, kädet +polvilla, katse sammunut, selkä kumarassa, niinkuin orja, joka odottaa +selkäsaunaa! Mical, minä olen kärsinyt tämän häpeän... + +Tätä muistaessaan ei hän voinut pysyä paikallaan; hän nousi ylös, ja +tehden raivoisia liikunnoita alkoi hän uudelleen kulkea edestakasin +huoneessa. + +-- Suoraan puhuen, sanoi siveysopin professori, olisin toki luullut +sinua enemmän karaistuneeksi. + +-- Karaistuneeksi! huusi hän. + +Hän pysähtyi. Ja tuijottaen ystäväänsä palavilla silmillään huusi hän: + +-- Mitä? luuletko sinä todellakin, että kaikki nuo ministerin etehiseen +läjäytyneet ihmiset, tahi että itse ministerikään olisivat minua +peloittaneet? Minä pelkäsin itseäni, houkkio! siinä kaikki. Tiedätkö +mikä minut saattoi araksi ja hätääntyneeksi? Se oli ylenmääräinen +voimani. Sellainen saattaa tapahtua minun luontoisille miehille. Muuten +papillinen arvoni, jota en koskaan ole niin elävästi tuntenut, painoi +ja musersi minua koko voimallaan, jonka Jumala on siihen liittänyt... +_Tu es sacerdos in aeternum_! [Sinä olet pappi ijankaikkisesti.] Nuo +kauheat sanat kaikuivat korvissani... Jos olisin ollut maallikko, +niin olisin ylpeänä istunut tuolla häväistyksen penkillä, mutta minä +olin pappi, ja koska papin ei milloinkaan sovi tunnustaa hyväksyvänsä +häpeällisiä vaikuttimia, ja koska läsnäoloni tässä huoneessa sisälsi +semmoisen tunnustuksen, niin painoi häpeä päätäni alas. Astuessaan +piispan, kardinaalin, tahi itse paavin eteen, saattaa yksinkertaisinkin +pappi täysin ylläpitää oman arvokkuutensa, mutta ministerin edessä +on jokainen tunteva itsensä halpamaiseksi, jollei hän ole hävytön. +Kummallista! kun vuoroni tuli astua tuon korkean herran eteen, +jota olin tullut kumartelemaan, kuohahti minussa vihan vimma. Olin +nöyrä, mutta mieleni oli täynnä kapinanintoa. Jos ministeri, jäykkä, +juhlallinen mies, olisi yhdenkään sopimattoman sanan lausunut, olisin +minä hyökännyt esiin... Mistä tuo suunnaton kätketty viha? kysynet sinä +varmaan. Siitä että ulkopuolella kirkon pyhää arvojärjestystä ei sovi +olla mitään valtaa yläpuolella meitä. Me emme ole luodut kumartamaan +maallikoita, vaan maallikot ovat luodut lankeamaan polvilleen meidän +jalkaimme juureen. Meille ovat nämä sanat sanotut: "_Te olette maan +suola_." + +-- Noiden periaatteiden mukaan olisi sinun pitänyt yliseminaarista +päästyäsi hakea itsesi Harros'in pastoriksi, ja pysyä siellä elämäsi +loppuun. + +-- Mistä tiedät etten sitä pitkänä taisteluni aikana ole monesti +katunut? + +Mical vastasi ivallisesti hymyillen: + +-- No, voithan sinä tuon halusi tyydyttää vielä nytkin. Olethan nyt +hiippakunnan päämies, minkätähden et nimitä itseäsi pastoriksi kylään, +joka sinua enintäin viehättää? + +-- Sinä pilkkaat, etkä näe mitä hirveitä tuskia minä kärsin! sanoi +Capdepont vakavalla äänellä. + +Mical nousi ylös, ja liikutettuna tarttui hän ystävänsä käteen: + +-- No niin, sanoi hän leikki äänellä, liioittelu sikseen. Nyt on jo +aika katsoa asiaa terveillä silmillä, eikä antautua mielikuvituksen ja +harhanäköjen johdatettavaksi. Oi! syytä on todellakin moittia sinua +epäkäytännölliseksi! Neroa sinulla lienee, mutta selvää järkeä sinulta +usein puuttuu... + +-- Jatka. + +-- Mistä tässä oikeastaan on kysymys? Pelkäätkö sinä, että jos keisari +nimittää sinut Lormières'in piispaksi, paavi, jossa on edeltäpäin +herätetty epäluuloa sinua kohtaan, kieltäisi vahvistustaan. Tämä seikka +tosin minuakin huolestuttaa, mutta en minä liiallisuuteen mene. Jos +hänen ylhäisyytensä de Roquebrun nauttikin siksi paljon luottamusta +Vatikaanissa, että on saanut valituksensa kuulluiksi, niin ei Rooma +muistaakseni ole siinä asemassa, että se uskaltaisi liiallisella +vihamielisyydellä kohdella hallituksen päätöksiä. Paavi elää Ranskan +armeijan suojeluksessa. + +-- Mutta tiedätkö mitä hra de Roquebrun'in viha on voinut keksiä minun +turmiokseni? Etkö enään muista, kuinka tuo mies, kokonaan piispallista +arvoa vailla, alhaisten keinottelujen kiihottamana, rohkeni täydessä +istunnossa, koko hiippakunnan papiston edessä julkeasti kohottaa +kättänsä minua vastaan ja mutista manauksen sanoja? + +-- Tuo kohtaus on vielä silmieni edessä. Hän vertaili sinua +_Luciferiin_, pimeyden ruhtinaaseen... Mutta älkäämme nyt kiihottako +itseämme turhaan. + +-- No, ole sitten mainitsematta de Roquebrun'in nimeä! huudahti Rufin +Capdepont, jonka raju luonto, hetken masentumisen jälkeen pääsi +valloilleen. + +Apotti Mical vaipui hetkeksi mietteisiin. Äkkiä tarttui Capdepont +leveillä käsillään ystävänsä laihoihin olkapäihin, ja ravisti hänet +melkein kumoon. + +-- Mitä sinä ajattelet? kysyi hän, tuijottaen kirkkailla, +fosforikiiluisilla silmillään Mical'iin, joka säikähtyneenä painoi +päänsä alas. + +Kuitenkin seisoi professori, yhä vaan miettien, hiiskumatta sanaakaan. + +-- Armahda minua! mutisi Capdepont melkein rukoilevalla äänellä. + +-- Ajattelen vaan, sanoi Mical hitaasti, että mitä syytöksiä sinua +vastaan Roomassa lieneekään tehty, löytyy kuitenkin keino saada ne +kumotuksi. + +-- Keino? + +Varapiispan kasvot selvenivät hirveästä jännityksestä. + +-- Ei meidän tarvitsisi muuta kuin Roomassa yrittää mitä olemme +Pariisissa yrittäneet. + +-- Anomusesityskö? + +-- Ei, vaan pitkä kirjoitus paaville, jossa esitettäisiin sinun +täydellinen oikeauskoisuutesi, ja sinun muuttumaton kunnioituksesi +pyhää istuinta kohtaan. + +-- Ja kuka todistaisi noiden mielipiteiden todenperäisyyden? Oikeastaan +ovat ne kyllä minun omiani; mutta enkös minä toimillani Pariisissa tuon +hallituksen luona, joka kaiken mokomin etsii gallikaanilaisia, ole +näyttänyt luopuneeni niistä. + +-- Ensiksikin lukuisia otteita teoksistasi, ja toiseksi +allekirjoitukset... + +-- Allekirjoitukset?... Melkein kaikki tänne kutsutut papit ovat +palanneet takasin seurakuntiinsa. Pitäisikö heidät kaikki uudestaan +kutsua kokoon?... + +-- Mitä me heitä kaikkia tarvitsisimme!... Kunhan vaan tuomiokapituli +antaa sinulle puoltolauseensa. Yksitoista nimeä, siinä on jo kylliksi. + +-- Tuomiokapituli! huudahti Rufin Capdepont. Oi, Mical, sinulla on +tavasta oivallisia päähänpistoja... + +-- Ranskassa supistuvat tuomiokapitulin etuoikeudet niin mitättömiin, +että sen olemassaolo piispan rinnalla on tarpeetonta turhuutta. +Roomassa on toisin: siellä ovat kapitulit säilyttäneet muinaisten +kirkollisten laitosten koko arvon, ja sinä arvaat mitä se merkitsee... + +-- Tietysti... Mutta oletko varma tuomiokapitulin suhteen? Minulla on +tiedossa ainakin kolme tahi neljä vastahakoista... + +-- Tuomioherrat tottelevat arkkipappiansa, ja vanha Clamouse, +huolimatta äskeisestä heikkoudestaan, tulee meitä seuraamaan. Ja mitä +muuten vastahakoisiin tulee, olen minä käyttävä sotataitoani heitä +vastaan. + +Vikkelästi kuin orava kävi hän hattuunsa kiini. Capdepont katseli +häneen hämmästyneenä ja uteliaana. + +-- Tänä iltana tuon uutisia! sanoi siveysopin professori poistuen ovea +kohti. + +Capdepont riensi hänen jälkeensä, ja pysähdyttäen hänet äkkiä, lausui +hän: + +-- Ystäväni, vastikään valittelin, että -- tässä tärkeässä asiassa, +minun piispaksi pääsemisen asiassa -- olen laiminlyönyt Herran nimen +avuksi huutamista. Eikö olisi syytä, nyt kun ryhdytään viimeisiin +yrityksiin, langeta polvillemme hänen eteensä?... + +Hänen äänensä vapisi. + +Mical oli pysähtynyt, ja antoi nyt kulettaa itsensä pöydän luokse. +Suuren paperikasan päällä makasi kaunis norsunluinen ristiinnaulitun +kuva kellastuneet käsivarret ojennettuina. + +He laskeutuivat polvilleen paljaalle kivilattialle. + + + + +XII. + +Ristiin naulitun ääni. + + +Seuraavana aamuna hyvin aikaiseen poistui apotti Capdepont +yliseminaarista, sulkeutuakseen yksinäisyyteen piispanviraston suureen +saliin. Suuri kirjekasa odotti häntä pöydän kulmalla, jonka tuntematon +käsi oli puhdistanut tarpeettomista papereista. Herra varapiispa +selaili kiireisesti kirjeitään, ja säihkyvin silmin tarttui hän äkkiä +pieneen neliskulmaiseen kirjeeseen, jonka kuoren karkea kirjoitus +melkein kokonaan peitti. Capdepont luki alun kirjettä... Kasvonsa +kirkastuivat ja huulet vetäytyivät hymyyn... Hän käänsi lehden ja +jatkoi... Samassa oli hänen muotonsa jälleen synkistynyt, ja sileä otsa +vetäytynyt syviin kurttuihin. + +-- Siihen se päättyi! mutisi hän. Irvissä hampain rutisti hän kirjettä +luisien sormiensa väliin. Hän vaipui tuolilleen, voimatonna ja +masentuneena ikäänkuin olisi voimallinen isku häntä kohdannut. + +Tuo kirje, jonka ensi rivit olivat saaneet julman papin hymyilemään, +mutta jonka loppusanat näyttivät hänen kukistaneen, oli parooni +Thévenot'ilta. + +Lähetettynä Pariisiin ajamaan asiata, jota hän vuosia sitten oli saanut +harrastamaan niinkuin omaansa, antoi hän nyt sieltä tarkan kertomuksen +toimistaan. + +-- Hän oli onnistunut saada vanhan ystävänsä, Dupin vanhemman, +tätä nykyä senaattori ja kassatsioni-oikeuden kenraali-prokuraattori, +puolustamaan Capdepont'in vaalia. Eikä hän voinut sitä epäilläkään, +ettei "Kirkko-oikeuden" käsikirjan tekijän hyväntahtoinen välitys olisi +tehnyt lopun keisarin epäilyksistä... + +Mutta suureksi onnettomuudeksi oli kuitenkin varma, että huolimatta +keisarinnan hartaista pyynnöistä, joka yhä vieläkin suurella +kiintymyksellä seurasi suosittunsa menestystä, oli kenraali de +Roquebrun'in onnistunut veljeltänsä perityn vihan kiihottamana, saattaa +keisari häilymään apotti Capdeponi'in ja apotti Ternisien'in välillä. +Apotti Ternisien'illä oli suuri omaisuus, ja tämä seikka oli suuresta +merkityksestä hallitukseen katsoen. Rikas piispa on hyödyksi sekä +kirkolle että valtiolle... + +Muutoin oli valtakirja jo tehty. Oli vaan tietämätöntä kummanko nimi +oli siihen kirjoitettu... + +Mitä tulee apotti Ternisien'iin, jota hän mielellään olisi tahtonut +tavata kuulustellakseen hänen mielipiteitään, niin ei hän ollut +nähtävänä Pariisissa. Toimitettuaan suosijansa ruumiin huolellisesti +balsamoiduksi, oli hän kadonnut tietämättömiin. Arveltiin hänen +matkustaneen Arras'iin, de Roquebrun'in omaisten luokse, juhlallisesti +hautaan saattaakseen Lormières'in piispavainajaa. + +Apotti Ternisien'in toimia oli valvominen, ja niitä hän valvoisikin +tarkkaan... + +Tuo Ternisien, joka asettui hänen kunnianhimonsa tielle, syöksi Rufin +Capdepont'in alakuloisuuden ja epätoivon tuskalliseen taisteluun. +Uskallettiinko todellakin hänen rinnallensa asettaa miestä, joka +tuskin oli neljääkymmentä vuotta täyttänyt, ja joka oli kirkolle +aivan tuntematon, eikä sanalla taikka kynällä koskaan pienintäkään +palvelusta sille tehnyt. Mikä olikaan tuo Tivolin Fransiskaanein +luostarista äskettäin päässyt nuori, kaikkia todellisia ansioita +kaipaava pappi hänen rinnallaan, joka kahdenkymmenen vuoden kuluessa +ei ollut päiväksikään lakannut puhumasta eikä kirjoittamasta; joka +oli kirkolle lahjoittanut useita polvikuntia eteviä ja hyväavuisia +pappeja; joka oli toimittanut uuden painoksen pyhän Thomas Aqvinolaisen +teoksista, julaissut useampia tieteellisiä tutkimuksia, joista yhtä +"_De Auctoritate_", luettiin useammassa kuin kolmessakymmenessä +seminaarissa; joka oli selityksillä varustanut pyhän Augustinon ihanat +"_Solilogues_"; joka paraikaa valmisteli teosta, missä selitettäisiin +hämäräksi jäänyttä historiallista seikkaa: _Paavi Sixtus V:n ja +Espanjan kuninkaan Fiilip II:n väliset suhteet_? + +Tuntien kieltämättömän etevämmyytensä ajatteli hän tavasta säälien +kilpailijaansa. + +-- Mitä vielä! sanoi hän itsekseen ylenkatseellisesti olkapäitään +kohottaen, me emme ole luodut yhteen törmäämään samalla tiellä. + +Mutta kumminkaan hän ei voinut epäillä, että se juuri oli herra de +Roquebrun'in entinen sihteeri, joka seisoi häntä vastaan. + +Capdepont jäi liikkumattomana seisomaan, tuijottaen asiamiehensä +parooni Thévenot'in kirjeeseen. Tuo onneton paperilappu käpertyi +yhdeksi mytyksi hänen kangistuneissa sormissaan. + +Mitä aikoi hän? + +Hän näytti miettivältä... + +Yhtäkkiä kohotti hän molemmat kätensä ylös ja laski ne sitten pöydälle. +Paperit kahisivat hänen käsissään, vihot irtautuivat ompeleistaan ja +hajosivat pitkin lattiaa. Viha kuohui korkeammilleen, ja jos Seneca'n +sanoissa todellakin on perää, että _ihmisessä ovat Jumala ja eläin +toisiinsa sidotut_, niin voidaan sanoa, että meidän raivopäässä +tiikeri, jonka toverit olivat hänessä nähneet, nyt oli murtanut +kahleensa ja alkoi kiljua. + +Tapansa mukaan, kun myrskyiset ajatukset häntä vaivasivat, rupesi +hän tietämättään kulkemaan edestakasin huoneessa. Hän kulki seinästä +toiseen, otsa rypyssä ja tukka pystyssä kuin jalopeuran harja, milloin +liikuntoihin, milloin sanoihin vihaansa purkaen. Hän, joka oli +selittänyt Augustinon yksinpuhelot _(Soliloques)_, tuon suuren miehen, +jolla myöskin oli intohimoinen, vaikka rakkauden kautta (_caritate_, +niinkuin hän itse sanoo) kukistettu luonto, hän antautui nyt vuorostaan +katkeran suloiseen nautintoon antaa ajatuksensa vapaasti vieriä +yksinäisyydessä. + +Tuossa hurjasti kävellessään tulkitsi hän itsekseen suurella +tarkkuudella elämänsä pitkälliset kärsimykset. + +Noin kaksikymmentä vuotta sitten oli hänen tautinsa alkanut. +Mielihyvällä hän muisteli oloansa Pariisissa. Kaikki näytti hänestä +silloin niin kauniilta; tulevaisuus avautui suuremmoisena ja +loistavana hänen edessään; olihan hän silloin niin nuori! Oi! sitä +nuoruutta!... Mutta äkkiä olivat hänen ajatuksensa siirtyneet piispa +de Roquebrun'iin. Hän pysähtyi. Pimennosta näki hän leppymättömän +vihollisensa ilmestyvän, hän seisoi siinä, aivan lähellä häntä... + +Capdepont seisoi paikallaan, eikä uskaltanut hievahtaakaan. Liiallinen +vihansa oli tehnyt hänet tunnottomaksi, mykäksi, jähmettyneeksi. +Silmät loistivat päässä kuin hehkuvat hiilet, tuijottaen olentoon, +jonka hän oli edessään näkevinään. Vaivalla saatuaan jalkansa maasta +irroitetuksi, astui hän askeleen eteenpäin, ja samalla irtautui +hervoton kielensäkin suussa. + +Jonkinmoinen kiihkeä mielenhäiriö kohotti hänen raivonsa +ylinamilleen. Vast'ikään oli hän syyttänyt herra Jérôme Bonnardot'a +välinpitämättömyydestä, Thévenot'in perhettä yksinkertaisuudesta, +Pariisin arkkipiispaa, jonka hän oli saanut apuansa lupaamaan, +itsekkäisyydestä, ja kaikkia ystäviänsä typeryydestä; mutta mitä +olikaan, josta hän ei syyttänyt hänen ylhäisyyttään de Roquebrunia? + +Hänen mielestään oli Lormières'in piispa vainaja todellinen, ehkäpä +ainoakin syyllinen. Syydettyään häntä vastaan hävyttömimpiä herjauksia, +meni hän ilkeydessään niin pitkälle, että kielsi vainajaparalta +yksinkertaisimman rehellisyyden käsitteenkin. Saatuaan tilaisuuden +todeksinäyttää erään kolmentuhannen frangin vaillingin hiippakunnan +kassassa, vaillingin, joka piispavainajan runsaisiin almunantoihin +katsoen oli varsin oikeutettu, syytti hän häntä nyt rahan varkaudesta, +samoin kuin ennen oli häntä piispansauvan varkaudesta syyttänyt. + +Onko ihmislapsi todellakin semmoiseksi luotu, että hän, himojen valtaan +jouduttuaan, saattaa siihen määrin alentua? Oh! semmoiseksi hän on +luotu. Heikompana luonteena, olisi Capdepont kenties ollut hillitympi; +mutta tuon voimakkaan, riippumattoman, hallitsemaan luodun luonteen +täytyy jo verensä ja hermostonsakin määräämänä esiintyä liiallisena. +Muutamissa luonteissa, kuulukootpa ne sitten mihin yhteiskuntaluokkaan +tahansa, on olemassa vastustamaton taipumus julmuuteen. + +Äkkiä kuului liikettä ja ihmisääni oli lausunut jotakin suuressa +huoneessa... + +Herra varapiispa, joka juuri paraillaan oli pahasti parjaamassa apotti +Ternisien'iä, tuota loukkauskiveä, jonka piispa de Roquebrun hautansa +syvyydestä heitti häntä vastaan, jäi äkillisen kauhun valtaamana +äänettömänä seisomaan... + +Mistä tuli tuo ääni, jonka hän niin selvään oli kuullut? + +Kauhistuneena katseli hän joka nurkkaan ja pitkin paljaita seiniä. Ei +mitään. Hän käänsi katseensa pöytään. Oi kauhistusta! Oi ihmettä! Eikö +ristiinnaulitun pää liikkunut? Kenties hän se oli puhunut. Mitä oli hän +sanonut? + +Hän kuunteli... + +Rufin Capdepont vapisi koko ruumiistaan, sillä eivät pitkälliset +opinnot, eikä seurustelu yksistään miesten kanssa ollut poistanut tästä +kokonaisesta luonteesta taikauskoisuutta. Pappina ja talonpoikana uskoi +hän aina ihmeitä... Jumala oli astunut väliin... Jumala oli tullut +häntä tuomitsemaan... Ehkä hän uhkasi häntä! + +Hän lähestyi kunnioituksella pöytää, ja notkistaen polvensa pyhän +ristiinnaulitun eteen, niinkuin hän oli edellisenäkin iltana Mical'in +kanssa tehnyt, antautui hän hartaaseen rukoukseen. + + + + +XIII. + +Pyhän Ireneon tuomiokapituli. + + +Tässä papille niin luonnollisessa asemassa tapasi tuomiokapituli Rufin +Capdepont'in, astuessaan sisään apotti Mical'in johdolla. Arkkipappi +Clamouse lähestyi häntä ja kosketti vapisevalla kädellä polvistuneen +virkaveljensä olkapäätä. Tämä katsahti äkkiä ylös: kasvot olivat +kalpeat ja hehkuvilla poskipäillä saattoi eroittaa paikkapaikoin +kosteita kyyneleen jälkiä. Rukous, tuo ihmisen käsillä oleva, pyhä +uhrikirves, oliko se avannut hänen sydämensä? Oliko hän itkenyt?... + +Hän nousi ylös ja tervehti tuomiokapitulin jäseniä. + +-- Herra varapiispa, alkoi arkkipappi Clamouse puhua, tuomiokapitulin +ja koko hiippakunnan papiston paraillaan riemuitessa teidän läheisestä +piispanistuimelle nousemisestanne, on ikäviä ja huolestuttavia +huhuja alkanut liikkua. Toivossa saada kotisihteerinsä korotetuksi +piispanistuimelle saakka, oli hänen ylhäisyytensä de Roquebrun +kuolemansa edellisenä iltana ilmiantanut teidät paaville harhaoppisten +mielipiteiden kannattajana. Pyhän Ireneon tuomiokapituli ei ole voinut +jäädä välinpitämättömäksi tällaisen loukkauksen suhteen, joka sitä +kohtaa sen etevimmän jäsenen persoonassa, ja tuntien teidän oppinne +puhtauden, sekä luettuaan teidän teoksenne, on se laatinut seuraavan +vastalauseen, jonka se jo tänäpäivänä lähettää Vatikaaniin. + +Silloin alkoi arkkipappi lukea, niin suurella tarmolla ja +juhlallisuudella kuin hänen korkea ikänsä suinkin salli, kuuden +sivun pituista kirjoitusta, johon oli sekoitettu koko joukko otteita +yliseminaarin ylijohtajan teoksista. Tämä kaikki oli kirjoitettu +sillä yksinkertaisella ja raa'alla latinan kielellä, jota ei tunnettu +keisarikunnan Roomassa, mutta jonka paavikunnan Rooma on levittänyt +ympäri maailmaa. + +Apotti Capdepont oli kuunnellut vakavasti silmäkulmiaan rypistämättä. + +-- Hyvät herrat, sanoi hän vihdoin, en voi olla lausumatta syvää +liikutusta, jonka teidän kaunis ja hyväntahtoinen yrityksenne minun +maineeni puhdistamiseksi pyhän isän luona, on minussa herättänyt; minä +kiitän teitä. Kiitän erittäinkin teitä, herra arkkipappi, joka olette +aina ollut ensimmäinen ryhtymään aseisiin, kun minun puolustuksestani +on ollut kysymys, ja väsymättömästi olette edestäni taistelleet +vihollisiani vastaan. En tiedä mikä kohtalo tulee tuon tärkeän Roomaan +lähetettävän paperin osaksi, mutta en voi epäilläkään ettei se, paavin +käsiin jouduttuaan, tulisi tekemään tyhjäksi piispa de Roquebrun'in +valheelliset syytökset. Olen kirjoittanut esipuheen Bossuet'in +"_Déclaration'iin_" (Julistukseen). Mutta mitäpä se merkitsee? +Sentähden, että olen suuren Meaux'in piispan esimerkkiä noudattaen +puolustanut muutamia Ranskan kirkon vanhoja oikeuksia, tahdotaan minua +syyttää kapinallisuudesta paavia kohtaan. Pius IX, kaikkia edeltäjiänsä +kokeneempi, tietää liiankin hyvin, mihinkä pakkotilaan meidät asettaa +maallinen laki, joka kahlehtii kirkkoammekin, voidakseen uskoa niitä +syytöksiä, joita on uskallettu heittää minua kohtaan. Hyvät herrat, +te, joidenka katseet ja sydämmet aina ovat olleet käännetyt Roomaa +kohti, tuota taivaan valoa, _lunea in coelo_, kohti, tahdotteko +kuulla tunnustukseni? Konkordaatin pakotuksesta olen minä gallikaani, +ranskalaiskirkollinen, syystä kun en taida olla ultramontaani, +roomalaiskirkollinen. Ymmärrättekö minua?... Kunpa hallitus, joka +niin hävyttömästi on anastanut itselleen oikeuden nimittää piispoja, +-- _nimittää_, kuuletteko te? -- kunpa hallitus vaan on valinnut +Rufin Capdepont'in, niin tulee Rufin Capdepont loistavalla tavalla +todistamaan, että hän, samoin kuin kaikki tekin, rakastaa Roomaa ja +halveksii Pariisia. + +-- Eläköön Pius IX! huusi apotti Mical, kohottaen kätensä paavin kuvaa +kohden seinällä. + +-- Eläköön Pius IX, uudisti Capdepont innokkaasti. + +-- Eläköön Pius IX! huusivat kaikki tuomioherrat yhteen ääneen. + +Ovelta kuului kumea kolkutus. + +Apotti Mical meni aukasemaan. + +Oi hämmästystä! Kynnyksellä seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +entinen kotisihteeri apotti Ternisien kalpeana, väsyneenä ja pölystä +harmaana. + +Mitä, tekö täällä! muukalainen meidän hiippakunnassamme, kuinka te +uskallatte!... huusi Rufin Capdepont ja hyökkäsi eteenpäin sulkeakseen +häneltä tien. + +-- Herra varapiispa, sanoi apotti Ternisien erinomaisella lempeydellä, +tulen juuri Pariisista, josta tuon hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun-vainajan ruumiin. + +-- Eikö Arras'in hautausmaassa ollut sijaa hänen ruumiilleen? + +-- Ettekö tiedä, herra, että vuosisatojen kuluessa, Lormières'in +piispat ovat haudatut tuomiokirkon hautaholviin? + +-- Pyhän Ireneon holviinko, piispa de Roquebrun? + +-- Vanha tapa... + +-- Ja oletteko otaksunut minun rupeavan hautausta toimittamaan? + +-- Olen, hyvä herra... Mutta jos te kieltäydytte, niin luotan +Lormières'in kaupunkiin, joka on piispavainajalleen varmaan toimittava +kunnialliset hautajaiset. + +-- Se on häväistys! + +-- Itsehän niin tahdotte... Kansa kokoontuu jo lukuisasti asemalle, +ja tehdaskaupungin naiset, jotka eivät voi hyväntekijäänsä unhoittaa, +ripottelevat sypressin oksia kaduille, joita myöten juhlasaatto tulee +kulkemaan. + +-- Juhlasaatto!... Mistä juhlasaatosta te puhutte, jos saan luvan +kysyä? virkkoi apotti Capdepont ivailevalla kummastuksella. + +-- Siitä, jonka etupäähän te, varapiispan arvonne tähden, olette +velvollinen asettumaan. + +-- Minäkö velvollinen! Uskallatteko te puhua minun velvollisuuksistani? +Minä en ole niitä koskaan laiminlyönyt, ja suokoon taivas että piispa +de Roquebrun'kin olisi ollut omilleen yhtä kuuliainen. Hiippakunta +ei ole missään kiitollisuuden velassa tuolle miehelle, joka on sen +saattanut onnettomuuteen ja perikatoon. Eikö hän ollut se, joka muka +parantaakseen liturgiiaamme (käsikirjaamme), mullisti sen perin +pohjin. Eikö se ollut hän, joka aina säälimättömyydellä kohteli +maaseutumme pappiparkoja. Eikö se ollut sama mies, joka tuonoin +karkoitti yliseminaarista kaikki sen etevimmät ja kunnioitettavimmat +opettajat? Ja eikö se vihdoin ollut hän, joka vasten koko hiippakunnan +toivoa saada nähdä minut kerran Lormières'in piispanistuimella, lähti +salaisesti Pariisiin tehdäksensä minulle mahdottomaksi tulla piispaksi +nimitetyksi? + +-- Rauhoittukaa, hyvä herra, teidän asianne eivät ole niin huonolla +kannalla kuin näytte luulevan. + +-- Mistä te sen tiedätte? + +-- Jos olette pelänneet minun nimeni olevan teidän tiellänne, niin +saatte olla aivan huoletta, sillä minä en koskaan tule piispaksi. + +Tämä odottamattoman suora tunnustus saattoi Capdepont'in hämilleen. +Mutta muistaen Machiavel'iä, pelkäsi hän herkkäuskoisuudessaan, +tulevansa petetyksi. + +"Itaalialainen!" mutisi hän hampaittensa välissä. Ja korotetulla +äänellä tiukasti aukonaisilla suurilla silmillään tähystäen +Ternisien'iä jatkoi hän: + +-- Ja kumminkaan ette voi valheeksi väittää, että olette Pariisissa +ollessanne tavannut paavin lähettilään, ministerin ja ehkäpä +keisarinkin... + +-- Olen tuntenut hänen ylhäisyytensä paavillisen lähettilään jo Rooman +ajoiltani asti, kaksitoista vuotta sitten. + +-- Entäs ministerin? + +-- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in terveyden tila oli niin huono, +että pidin velvollisuutenani seurata häntä kaikkialla. + +-- Tuileries'iinkin? + +-- Sinnekin, kun hänen asiansa niin vaativat. + +-- Hänen asiansa! huudahti apotti Capdepont kiihtyvällä vihalla. +Tarkoitatte epäilemättä omia asioitanne? + +-- Teidän ansanne eivät ole erittäin hyvästi kätketyt, hyvä herra, enkä +minä niihin mene. Koska minulla ei ole tapana kiivastua, niin puhun +ainoastaan sen, minkä pidän tarpeellisena. + +Tämä kylmäverinen hillitty vastaus koski Rufin Capdepont'ia niin kuin +ruoskan isku kasvoihin. + +-- Kuuletteko, hyvät herrat, kuuletteko! huusi hän vihan vimmassa. +Olenhan teille sanonut, että apotti Ternisien on tarkkaan tutkinut +kirjaa _Ruhtinaasta_! [Machiavel'in kuuluisa teos]. Hän osaa vaieta +ja puhua asianhaarain mukaan. Siinä se on valtioviisauden ydin. +Minkälainen piispa hänestä tulisi, jos hänen suosijansa puoltosanaa +todellakin kuultaisiin!... + +Apotti Ternisien astui tyynenä askeleen eteenpäin. + +-- Kieltäydyttekö siis lopullisesti toimittamasta hänen ylhäisyytensä +de Roquebrun'in juhlallisia hautajaismenoja? + +-- Kieltäydyn. Jos haluatte haudata Pariisista tuomanne ruumiin, niin +on se vapaassa vallassanne; mutta älkää toivoko että kukaan meistä +tulee ottamaan osaa niihin juhlamenoihin. + +-- Hyvä! Iltapäivällä, kello neljän aikaan, pukeudun messupaitaani ja +toimitan itse ruumiin muuttamisen asemalta. Uskollisen kansan läsnäolo +lohduttaa minua siitä että valansarikkonut papisto pysyy etäällä. + +Hän poistui kumartaen. + +Papit, jotka olivat ällistyneenä katsoneet tätä kauhistavaa kohtausta, +kuiskailivat keskenään. + +Äkkiä riensi apotti Mical ovea kohti, mutta varoillaan oleva Capdepont +kävi tiukasti kiinni hänen käsivarteensa. + +-- Minnekkä aiotte semmoisella kiireellä? kysyi hän. + +-- Menen ilmoittamaan apotti Ternisien'ille, että te itse tahdotte +toimittaa juhlamenot. + +-- Kiellän sen; se olisi petos teidän puoleltanne! + +-- Tahdotteko te siis ehdottomasti joutua perikatoon? + +-- Tahdon! + +Tämä raju huudahdus valaisi uuden piirteen tämän papin luonteessa; +vihalla oli hänessä vielä syvemmät juuret kuin kunnianhimolla. + + + + +XIV. + +Lavernède ja Ternisien, + + +Poistuttuaan piispan virastosta läksi apotti Ternisien kulkemaan pitkin +Saint-Frumence'n yksinäistä katua, Castagnerte'n taloa kohti. Siellä +odotti häntä malttamattomuudella kreivi de Castagnerte, sekä kenraali +de Roquebrun, joka oli saapunut Pariisista velivainajaansa hautaamaan. + +Syvästi liikutettuna Capdepont'in kiivaasta päätöksestä ja huolimatta +kiireisestä asiastaan, astui apotti Ternisien verkalleen pitkin katua. +Mitä hän sanoisi kreivi de Castagnerte'lle ja mitä erittäinkin kenraali +de Roquebrun'ille? Ei mikään loukkaa ja nöyryytä pappia niin kuin +täytymys tunnustaa maallikolle kirkon taikka virkaveljien heikkoja +kohtia. Hänen mielestään olisi uskonnolle suuri vahinko siitä, jos +uskovaiset oppisivat tuntemaan papiston keskinäisiä riitoja. Jumala +näkee nämä häpeäpilkut, ja siinä on kyllä. + +Hän oli jo lähellä Castagnerte'n ovea, eikä vieläkään tiennyt miten +asian selittäisi. + +Kreivi de Castagnerte'lle olisi hän kyllä voinut kertoa asianlaidan +semmoisenaan, sillä hän oli uskonnollinen mies ja tunsi vanhastaan +Rufin Capdepont'in luonteen; mutta vainajan veljelle hän ei tahtonut +mitään ilmaista koko tapauksesta. + +Jos herra de Roquebrun, vanha kiivas soturi, saisi kuulla, että +hiippakunnan varapiispa kieltäytyy toimittamasta juhlamenoja, joita +varten hän oli tullut Lormières'iin, ja että koko kaupungin papisto +pelkurimaisesti on päättänyt seurata hänen esimerkkiään, olisi hän +valmis ryhtymään vaikka mihinkä väkivaltaan. Hän rientäisi epäilemättä +heti Capdepont'in luo vaatimaan selitystä hänen käytöksestään. +Mikä kahakka silloin syntyisikään tuon vihasta kiehuvan papin ja +raivostuneen sotilaan välillä. Mutta vaikka herra de Castagnerte'n ja +hänen onnistuisikin rukouksillaan saada hänet ylenkatseella kohtelemaan +varapiispan loukkaavaa menettelyä, ei missään tapauksessa olisi +epäilemistäkään, ettei hän, lähettäen sähkösanoman Pariisiin, antaisi +tietoa ministerille, kuka ties Tuileries'iinkin tapahtumasta, joka +häneen niin syvästi oli koskenut. Mitenkä silloin kävisi?... + +Apotti Ternisien säpsähti. Kuin kirkas leimaus välähti äkkiä ajatus +hänen synkissä mietteissään. Kenties oli hirveä Capdepont juuri +tekemäisillään suunnattoman rikoksen, joka tulisi syöksemään hänet +alas piispan istuimen korkeudesta, jonne hän oli pääsemäisillään. +Ehkä Jumala salli tuommoisen sokean julmuuden tapahtua, niin että +kaikki näkisivät tuon kunnianhimoisen miehen arvottomuuden? Sen sijaan +että koetettaisiin estää hänen raivokkaita vihanpurkauksiaan, oli +hänen ärsytetty intohimonsa päin vastoin kiihoitettava ylimmilleen ja +hänen kunnianhimonsa, jos mahdollista, yhä yllytettävä, niin että hän +vastustamattomasti syöksyisi perikatoon. + +Innostuneena tuosta ajatellusta suuresta palveluksesta, joka täten +voitaisiin tehdä kirkolle, ja jättäen Capdepont'in oman onnensa +nojaan, tunsi apotti Ternisien mielensä vähitellen vapautuvan niistä +epäilyksistä, jotka olivat häntä kiusanneet... + +Niin, hän tahtoo puhua, hän on sanova kaikki sekä kreiville että +kenraalille... + +Apotti Ternisien seisoi Castagnerten talon vankan portin edessä. Hänen +kätensä tarttui jo tukevaan, vaskiseen portinkolkuttimeen; mutta +äkkiä veti hän sen jälleen takaisin. Apotti Ternisien parka oli aina +heikko ja epäröivä! Kummako se! Asian vakava laatu herätti hänessä +pelkoa. Hän peräytyi pari askelta ja jäi sitten liikkumattomana +seisomaan... Äkkiä poikkesi hän Saint-Frumencen kadulta, ja kääntyi +pienelle Bernardiniläisten kadulle. Tämän pienen kadun keskivaiheilla +asui apotti Lavernède ja hänen luokseen kiiruhti apotti Ternisien +epätoivoissaan, huojuen raskaan taakkansa alla, hakemaan neuvoa ja +tukea ennenkuin mihinkään toimeen ryhtyi. + +-- No! mihinkä aikaan tapahtuu ruumiinsaatto, kysyi vankilan saarnaaja +hänet nähdessään. + +-- Kello neljän aikaan... me tulemme sen yksin toimittamaan. + +-- Yksin! mitä tarkoitatte? Apotti Ternisien kertoi nyt kohtauksensa +Rufin Capdepont'in kanssa. + +-- No sepä mainiota! huudahti apotti Lavernède, ilosta kiiluvin silmin, +kas, se mies ei ole kavala teitä kohtaan, ja jos kohta se julkeus, +jolla hän näitä juhlamenoja vastustaa, loukkaa minua sydämen pohjaan +saakka, niin olen ainakin hänelle kiitollinen moisesta suoruudesta. +Mutta missä oli sitten Mical, tuo Capdepont'in ainainen hullun vartija? + +-- Hän oli siellä, samoin kuin arkkipappi Clamouse, sekä koko Pyhän +Ireneon tuomiokapituli. + +-- Eikö kukaan uskaltanut puhua pyhän piispavainajan puolesta? + +-- Ei kukaan. + +Lavernède tarttui kiivaasti apotti Ternisien'in käteen. + +-- Toivokaamme, ystäväni, sanoi hän, että Capdepont pysyisi +itsepäisesti kauheassa päätöksessään. Koska ei Jumala ole sallinut +Mical'in tällä kertaa pelastaa häntä, on hän selvästi hyljännyt +hänet. Hetki lähestyy, jolloin tuo kapinoitsija, tuo _Pimeyden +Ruhtinas_, niinkuin hänen ylhäisyytensä de Roquebrun häntä nimitti koko +pappiskokouksen kuullen, vuorostaan työnnetään alas taivaasta. Ei, ei +hän koskaan pääse Lormières'in piispaksi! + +-- No mutta, kerroinhan minä jo aamulla, että Pariisista lähtiessäni, +oli valtakirja keisarin allekirjotettavana. + +-- Oletteko varma että Capdepont'in nimi oli siihen kirjoitettu? + +-- Niin luultiin. + +-- Sitä enemmän syytä on käyttää hyväkseen tätä tilaisuutta, ja saattaa +vihollisemme, Jumalan vihollisen, syöksemään suinpäin perikatoon. +Ettekö ole itse myöntänyt, että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, +huomattuaan etteivät mitkään hyväilyt voineet pehmittää yliseminaarin +ylijohtajaa, oli toivonut että nuo rajut puuskat, joihinka hänen +hillitsemätön luontonsa viettelee hänet, tuottaisi pätevän aiheen +vapauttaa sekä hiippakunta että kirkko moisesta hirviöstä. + +-- Se on totta. Mutta hellällä huolenpidolla onnistui minun hillitä +hänen ylhäisyyttään ja estää riitaa. + +-- Kenties teitte väärin. + +-- Suokaa anteeksi, ystäväni, yksistään ajatus riidasta kahden papin +välillä saa minut vapisemaan. Ajatelkaapa kuinka paljon olen saanut +kärsiä Capdepont'in ja hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in huonon sovun +tähden... Juur'ikään virastossa vastustin varapiispaa ja vakuutan ettei +hänen kiivaat puheensa vähääkään minua pelottaneet... Mutta ette voi +kuvailla mitä sisässäni tunsin? Vaikka vastaus oli heti huulillani, +tuntui sydämeni raskaalta kuin vuori ja minun teki mieli itkeä. + +-- Lapsi raukka! mutisi apotti Lavernède, syvästi liikutettuna ja +syleillen hellästi ystäväänsä. + +-- En tiedä mihinkä ryhtyä, sopersi apotti Ternisien, koittaen +tukehuttaa valtavaa liikutustaan. Kulkiessani Saint-Frumence'n katua +pitkin tunsin jo mieleni käyvän rohkeaksi. Koska Rufin Capdepont vaati +minua taisteluun, niin päätin suostua siihen ja kerätä ympärilleni +kaikki, jotka tahtovat oikeuden puolesta taistella: kenraali de +Roquebrun'in, kreivi de Castagnerte'n ja teidätkin... Mutta sitten +rupesivat taistelun seuraukset minua peloittamaan. Capdepont'in +saisimme kyllä ehkä viekotelluksi paulaan, jonka hän on itselleen +virittänyt, mutta millä saamme ehkä tämän voiton maksaa! Asia tulisi +tunnetuksi Lormières'issä, katolisessa maailmassa; mutta parempi olisi +että semmoiset pysyisivät salassa. + +-- Miksi niin! + +-- Miksikö niin?... Oletteko te ajatellut, Lavernède, mitä surua +moinen julkinen häväistys saattaisi herättää todellisesti hurskaissa +maallikoissa; -- ja mitä iloa taas niissä, jotka käyttävät hyväkseen +pienintäkin veruketta vainotakseen uskontoa? Sillä aikaa kuin toiset +surusta raskautettuna painaisivat päänsä alas, huutaisivat toiset +riemuiten pää kohollaan: "_Katsokaa mitenkä papit keskenään elävät_!" +Sillä olkaa vakuutettu, että kerran sotaan ryhdyttyään, Capdepont +ei tule koskaan peräytymään. Vaikka hänen itsepäisyytensä olisi +kuinka turmiollinen tahansa kirkolliselle arvollemme, niin ei mikään +voisi häntä pidättää; hän on menevä äärimmäisyyteen asti kurjassa +mielettömyydessään, ja tästä kauheasta sisällisestä rikkoutumisesta +seuraa kirkollisen virkakunnan arvon häviö. + +-- Mutta tässä kaikessa, rakas Ternisien, tuntuu minusta kuin +huolehtisitte enemmän Capdepont'in tähden kuin kirkon. + +-- Juuri kirkon parasta ajatellen pelkään minä joutua kahakkaan miehen +kanssa, joka on pappi, niinkuin te ja minä. + +-- Mutta se on kumminkin velvollisuutenne. + +-- Entäs jos se olisi jumalattomuutta? + +-- Siis, jatkoi Lavernède kiivastuen yhä enemmän, ennemmin kuin +käyttäisitte hyväksenne tilaisuutta, jonka kautta Capdepont tulisi +julkisesti julistamaan itsensä kelvottomaksi piispan virkaan, +tahtoisitte te nähdä hänet Lormières'in piispaksi nimitettynä? Olkaa +varoillanne, Ternisien! Olette tekemäisillänne itsenne syypääksi +heikkouteen, josta eivät kokonaisen elinajan kyyneleet ja katumukset +tuottaisi teille anteeksi antoa. Mitä! Monen pyhän piispansa kautta +kuuluisaksi tullut Lormières'in istuin, on joutunut julmurin himojen +esineeksi ja on tulemaisillaan hänen omakseen; mutta Jumala, joka ei +tahdo jättää hiippakuntaansa ilkiön valtaan, kehoittaa teitä, ja te +kieltäydytte rupeamasta hänen vihansa ja oikeutensa välikappaleeksi! +Vielä kerran, varokaa itseänne!... Enemmän kuin taistelu Capdepont'in +kanssa, peloittakoon teitä se edesvastaus, joka muuten tulisi teitä +painamaan. Ketä Jumala todellakin syyttäisi kaikesta siitä pahasta, +jonka Capdepont epäilemättä aikaansaisi kirkossa, jollei sitä, +jonka asiana olisi ollut leikata paha juurineen pois, mutta jolla +ei ollut voimaa siihen ryhtyä?... Älkää epäilkökään, Ternisien, +Capdepont, Lormières'in piispana, olisi saatana, joka mullistaisi +hiippakunnan, tehden onnettoman papistomme, joka nyt jo on niin +vailla päättäväisyyttä, itsetuntoa ja rohkeutta, oikkujensa nöyräksi +palveliaksi, merkiten joka papin häpeällisen orjuuden leimalla. Oi! +hän puhui pappisparoille piispa de Roquebrun'in tiranniudesta! Joudun +raivoihini, ajatellessani minkälainen tiranni hän itse tulisi olemaan. +Kas siinä Capdepont'in virkauran alku. Mutta kuinka pitkälle ei tuo +mies voisi mennä? Minnekkä saakka ei hänen hävityksensä voisi ulottua? +Jos luulette hänen kauan tyytyvän Lormières'in pieneen hiippakuntaan, +yksi pienimpiä katolikunnassa, niin tunnette hänet huonosti. Pian +saatte kuulla hänen tavoittelevan arkkipiispan viittaa, ja muutaman +vuoden perästä himoitsee hän kardinaalin hattua. Katsokaas, _Pimeyden +Ruhtinas_ purppuraan puettuna! Siinä valepuvussa liikkuen levittää hän +kapinan henkeä kirkkoon! + +-- Ei koskaan Rooma... + +-- Roomako? Meidän Harros'in vuorelainen on ollut Pariisia +voimakkaampi, hän on oleva voimakkaampi Roomaakin. Kyllä tiedän +että Vatikaanissa on erinomaisen teräviä miehiä; mutta minä en +epäile vähääkään, suokaa anteeksi jokapäiväinen lauseeni, että hän +vetäisi heitä nenästä. Vara-piispamme pitkä, luinen ruumis ei näytä +taiturivoimistelijan hyppyjä varten luodulta ja hänen isot kätensä +tuntuvat mahdottomilta silmänkääntäjätemppuihin. Älkää erehtykö! +Jos _Tigran'ella_ on pedon julmuutta, niin on hänessä samalla sen +notkeuttakin. Enkä voi olla tunnustamatta teille että tuo mies on +ihmeteltävän älykäs, ja että Jumala, jonka syyt ovat tutkimattomat, on +sijoittanut hänen kovaan uppiniskaiseen kalloonsa jumalalliset aivot... +Muistattehan, että apotti Mical rohkeni kerran hänen ylhäisyytensä ja +Pyhän Ireneon tuomiokapitulin läsnä ollessa kutsua häntä "_suureksi +mieheksi_?" Tuomiokapituli ja sen arkkipappi Clamouse ensimmäisenä +purskahtivat nauruun; ja hänen ylhäisyytensä huulilla nähtiin hieno +hymy. Minä yksin pysyin totisena, ajatellen, että jos kohta ystävyys +oli saanut Mical'in liioittelemaan, oli Capdepont kumminkin aivan +harvinaisen etevä mies. Ei yksikään Ranskan papeista, siitä olen +vakuutettu, vedä vertoja hänelle oppiin nähden. Entäs hänen puheensa +sitten, kuinka täyteläistä, väririkasta ja voimakasta; kuinka syvää, ja +toisinaan kuinka loistavasti ylenevää korkeutta kohti; voisi melkein +verrata sitä arkkienkelin siiven lyöntiin! Niinä kahtenatoista vuotena, +jolloin olin tuon mahtavan herran läheisyydessä, ovat hänen olentonsa +ja liiallinen ylpeytensä, joka painoi leimansa jokaiseen hänen +sanaansa, usein minulta pilanneet hänen oppineet raamatunselityksensä +ja hänen loistavat, suurissa piirteissä esitellyt yleiskatsauksensa +kirkkohistorian alalla. Mutta miksi en voisi tunnustaa että, huolimatta +siitä pienestä helvetillisestä liekistä, jonka selvästi näin väikkyvän +hänen otsansa yllä, hänen ihana kaunopuheliaisuutensa ja hänen +verraton, lumoava henkensä usein saattoi minutkin haltioihini... + +-- Lavernède, olkaa huoletta, Pyhää Isää ei ympäröitse ainoastaan +etevät miehet, vaan itse Jumala! + +-- Sen tiedän... + +-- Ja kun Capdepont lähtee Roomaan... + +-- Olkaa ainakin päästämättä hänet sinne, kaikessa +varomattomuudessanne, sillä jos hän lähtee sinne, niin häntä +kuunnellaan, ja kaikki on menetetty. Oletteko todellakin niin +lapsellinen, että luulette hänen kerran tultuaan Pariisissa piispaksi +nimitetyksi, esiintyvän Roomassa yhtä jyrkkänä ja kiivaana kuin täällä? +Rauhoittuneena, rakkaitten toivojensa toteutumisesta, jättää hän kaikki +kiukkunsa ja vihansa tänne Lormières'in seminaariin, joka on ollut +niiden äänettömänä todistajana, ja ilmestyy Vatikaaniin suloisena, +lempeänä ja teeskentelemättömänä kuin lapsi. Ja pian ovat varmat +todistukset kuuliaisuudesta ja kunnioituksesta annettuna. Miksi hän +enään kiivastuisi? Mitä syytä olisi hänellä hurjasti huutaa ihmisiä ja +Jumalaa vastaan, niinkuin hän teki tuskitellessaan entisen asemansa +mitättömyydessä. Onpahan nyt piispa, pyhän katolisen kirkon ruhtinas!... + +-- Kylläksi, Lavernède, kylläksi minä rukoilen! Olette johtanut minut +syvyyden partaalle, minä en kestä enempää. + +-- Olette pappi, se on uhri-ihminen. Sen sijaan että uhkaava vaara +teitä masentaisi, antakoon se teille voimaa! + +-- Minkätähden poistuin minä Tivol'in yksinäisyydestä!... + +-- Jumala tarvitsi teitä Lormières'issä ja kutsui teidät sinne! vastasi +Lavernède vakavasti. + +Hänen puheensa liikuttamana kavahti apotti Ternis'ien ylös istuimeltaan. + +-- Ystäväni, sanoi hän päättäväisellä äänellä, hänen ylhäisyytensä, +joka liian myöhään oppi teitä arvostelemaan, alkoi teitä rakastaa: mitä +pitää minun tekemän? + +-- Se on hyvin yksinkertaista: sill'aikaa kun minä juoksen käskemässä +kaikkia kaupungin yhdistysten päämiehiä tulemaan kirkkoon kuoripuvussa, +menette te paperitehdaskaupunkiin, jossa teidän nimenne on enemmän +tunnettu kuin minun, ja kutsutte työmiehiä, vaimoineen, lapsineen, +saapumaan juhlamenoihin... + +-- En ilmoita siis mitään kenraali de Roquebrun'ille keskustelustani +Capdepont'in kanssa? + +-- Ei sanallakaan. Älkäämme salliko kirkon vihollisen peruuttaa julmaa +päätöstänsä, ja kenraalin käynti piispan virastossa tulisi varmaankin +olemaan hänelle onneksi. Sillä mitä hän on uskaltanut teiltä kieltää, +sitä ei hän rohkene kieltää herra de Roquebrun'iltä. Sitä en ainakaan +luule, sillä tällä kertaa tulisi Mical varmaankin sitä estämään. Koska +Capdepont on kerran miekkaan tarttunut, niin kaatukoon hän itse sen +lävistämänä. + +-- Mutta pitäähän herra de Roquebrun'in kumminkin saaman se tietää?... + +-- Tietysti, mutta vasta silloin kun ei enään ole aikaa mihinkään +yritykseen Capdepont'in luona... ymmärtäkää minut oikein... Kenraali +on läsnä hautajaisissa. Hän huomaa, -- taikka jos tarvitaan hänelle +huomautetaan -- että varapiispa ja koko kaupungin papisto ovat poissa. +Luonnollisesti tulee herra de Roquebrun loukatuksi... Kun kerran +piispamme ruumis on saatettu asemalta, on paperitehdaskaupungin väestö +napiseva ja huutava: _kukistukoon Capdepont!_ -- Siihen on herra de +Cartagnerte kyllä heitä kehoittava. -- Ja niinkauan kuin te järjestätte +ruumiskappelia piispan palatsin alakerrassa, seuraan minä suuttunutta +kenraalia sähkösanomatoimistoon ja sepitän itse asianmukaisen sanoman, +jonka ministeri ja ehkäpä itse keisarikin jo tänä iltana lukevat. Tämä +sanoma on muuten minun toimestani jo huomis-aamuna oleva painettuna +Lormières'in ja ylihuomenna Toulous'in sanomissa ja pian kaikissa +Pariisinkin lehdissä. Saadaanpa nähdä, tuleeko Capdepont senkin jälkeen +pysymään piispan ehdokkaana! + +-- Hyvä Jumala! hyvä Jumala! sopersi Ternisien kauhistuneena. + +-- Menkää paperitehdaskaupunkiin, ja muistuttakaa kelpo kansalle +Arbousen rannoilla mitä hänen ylhäisyytensä de Roquebrun on sen hyväksi +tehnyt... Älkää missään tapauksessa huolehtiko kenraalin suhteen; minä +seuraan mukananne ja lähden suoraa päätä Castagnerte'lle. + +Sitten, katsottuaan vakavasti vapisevaan Ternisien parkaan, lausui hän: + +"Ystäväni, Jumalan ja ihmisten edessä otan minä edesvastuulleni teidän +ja omat toimeni!" + +Sanat soivat niin juhlallisesti että sydäntä kouristi. + +Apotti Ternisien kumarsi. + +Lavernède tarttui häntä käsipuoleen ja veti hänet portaita alas. + + + + +XV. + +Mical. + + +He olivat tuskin astuneet kolmekymmentä askelta Bernardin kadulla +ennenkun törmäsivät yhteen apotti Mical'in kanssa, joka ilmestyi +väkitungoksesta Saint Frumense'n kadulta. + +-- No vihdoinkin tapasin teidät, herra Ternisien! sanoi siveysopin +professori. + +Hän levitteli käsissään suuren punaruutuisen nenäliinan ja kuivasi +sillä hikistä otsaansa. + +-- Mikä tukahduttava kuumuus!... jatkoi hän. -- Lavernède, emmeköhän +menisi vähän sinun luoksesi? + +-- Pitäisihän teidän ymmärtää, Mical, vastasi vankilan saarnaaja +tylysti, ettei tämmöisenä päivänä Ternisien'illä, eikä minulla ole +aikaa turhiin. Voittehan sanoa sanottavanne heti paikalla. + +-- Mitä! Teititteletkö minua nyt? Mistä ajasta se tapahtuu? + +-- Hänen ylhäisyytensä herra de Roquebrun'in kuolemasta asti. + +-- Luuletko sinä että minä olen jotenkin mukana Capdepont'in +hullutuksissa... tahi oikuissa? + +-- Te myönnätte siis vihdoin että se mies on hullu? + +-- Malttakaamme, hyvä ystävä, älkäämme kiivastuko... Tämän vilkkaan +keskustelun kestäessä olivat he vähitellen peräytyneet apotti +Lavernède'n pienelle asunnolle saakka. Avattuaan oven jokapäiväisen +vieraan tottumuksella, hyppäsi hän reippaasti etehiseen, jonne toiset +myreissään häntä seurasivat. + +-- No, mitä tahdotte? kysyi apotti Lavernède. + +Tämä kysymys sai Mical'in pienet silmät vihasta välähtämään, mutta +hilliten suuttumustaan sanoi hän: + +-- Toden totta, Lavernède, puhuttelet minua niin kuin olisin oikeuden +eteen astunut. Olisiko ehkä aikomuksesi langettaa tuomio minun +ylitseni. Jos voisin tänään nauraa, kun koko kaupunki murehtii, niin +antaisi sanojesi juhlallisuus ja olentosi teeskennelty majesteettisyys +minulle runsaasti huvin aihetta. + +-- Älkää ujostelko Mical, naurakaa vaan; ei se tule herättämään +apotti Ternisienin enemmän kuin minunkaan kummastusta, vastasi vanhin +saarnaaja, joka peljäten aikeittensa Capdepont'ia vastaan raukeavan +tyhjiin, koitti suututtaa Mical'ia, saattaakseen siten taistelun +välttämättömäksi. + +_Siveysopin_ professori oli viisas kuin kettu. Hän vainusi paulan, ja +kääntyi piispavainajan sihteerin puoleen. + +-- Herra apotti, sanoi hän, minä tulen herra varapiispan puolesta +ilmoittamaan hänen mielipahansa siitä, sekä teidän että omaa arvoansa +alentavasta kohtelusta, jolla hän teidät tänä aamuna vastaan otti. +Viime päivien tuhannet huolet ja rasittavat toimet ovat tehneet +hänen niin hermostuneeksi, että häntä toisinaan kaikki väsyttää, +kiusaa ja kiihoittaa. Onnettomuudeksi te juuri semmoisella hetkellä +satuitte tulemaan virastoon. Ja miksi en sitä myöntäisi, että muutamat +ilkeät, Lormières'issä ja koko hiippakunnassa levitetyt paheet, joita +petollisesti on sanottu hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in lausumiksi, +ovat vaikuttaneet kiihottavaisesti apotti Capdepont'iin? Mutta +tavallinen tyyneytensä sai pian taas vallan tuossa suuressa sielussa; +ja nyt, samalla kun hän tahtoo minun kauttani pyytää teiltä anteeksi, +ilmoittaa hän varmaan lupaavansa koko seurakunnan papiston seuraamana +kulkea hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in hautajaissaaton etupäässä. +Kumminkin pyytää hän, että juhlamenot tukehduttavan kuumuuden tähden +lykättäisiin kello kuuteen. Päivää riittää nykyään yhdeksään asti +illalla. + +Hyvä ja lapsellinen Ternisien, huomattuaan kaikki hankaluudet +poistetuksi ja kaiken riidan mahdottomaksi, ei voinut olla puristamatta +Mical'in kättä, ja liikutettuna sanoi hän: + +-- Kiittäkää herra varapiispaa puolestani. Kertokaa hänelle kuinka +liikutettu olen tästä hänen muutoksestaan, joka tuottaa kunniaa hänen +papilliselle säädylleen. + +_Siveysopin_ professori katsahti salavihkaa Lavernèdea. Hänen +apinanaamansa värähteli ilkeyttä, kaikki hänessä nauroi, hänen +silmänsä, nenänsä, huulensa, leukansa, nauroi julmaa naurua. + +-- No mitä! Sinä et näytä tyytyväiseltä, kunnon Lavernède? virkkoi +hän samalla kuin nuuskasi paremmin peittääkseen kasvojensa liiaksi +loukkaavaa ilmettä. + +-- Olisimpa todellakin toivonut, ettei Capdepont olisi noin kurjasti +peräytynyt, vaan uskaltanut pitää päätänsä loppuun saakka. + +-- Mutta ei varapiispa olekaan todenteolla tahtonut kieltää +piispavainajaltamme sitä kunnioitusta, jota ei hän hänen eläessäänkään +häneltä kieltänyt. + +-- Varapiispa... varapiispa... + +-- Aivan niin, ystäväni, aivan niin!... Sitä paitsi, ei herra +Capdepont'in entisyydestä voi mitään... + +-- Älkäämme koskeko entisyyteen! keskeytti Lavernède kiihkeästi, ja jos +teidän asianne, jonka olisitte voineet yhtähyvin toimittaa kadullakin, +on päättynyt niin... + +Mical ei ollut huomaavinaan, että vankilan saarnaaja osotti hänelle +ovea. + +-- Oliko sinulla ehkä aikomus käyttää hyväksesi varapiispan poissa oloa +hautajaisista? sanoi hän ikäänkuin sattumalta. + +-- Vaadin hänet uhallakin pysymään päätöksessään. + +-- Älä kopeile, Lavernède parka; hän on sinua voimakkaampi, sen tiedät +hyvin. + +-- Sitä hän tietysti on, jos papillisella voimalla ymmärretään +velvollisuuksiensa täydellistä ylenkatsomista. + +-- Varo itseäsi! jos hän tulee Lormièresin piispaksi saattaa hän olla +antamatta sinulle takasin _hengellisen kaunopuheliaisuuden_ professorin +viran. + +-- Kukas on teille sanonut että suostuisin sitä hänen kädestään +ottamaan? + +-- Entä jos hän riistää sinulta vankilan saarnaajan virankin, minnekkäs +silloin joudut vanhan kivuloisen äitisi kanssa? + +-- Onneton! huusi Lavernède raivoissaan, te uskallatte tulla luokseni +uhkaamaan minua! + +Apotti Ternisien kiiruhti välittämään. + +-- Hyvät herrat, rauhoittukaa. + +-- Rakas Lavernède, kuinka sinä kiivastut! sanoi Mical pyrkien ovea +kohti. + +-- Mielestäni te ette kiivastu kylläksi! _Siveysopin_ professori +pysähtyi ja kääntäen pienet laihat kasvonsa riitaveljeänsä kohti sanoi +hän irvistäen viekkaalla äänellä: + +-- Saatan minäkin ehkä joskus suuttua, mutta se aika ei vielä ole +tullut. + +Sen sanottuaan hän katosi. + + + + +XVI. + +Ruumiin saatto. + + +Kello viiden aikana, kun päivä suurten punaisten pilvien rakentamassa +loistokehässä laski Hautes-Corbieres'in hehkuvia vuorihuippuja kohti, +kaikki kaupungin kirkonkellot äkkiä kuin unesta heräten helähtivät +soimaan. Pyhän Ireneon suuren kellon vakavaan ääneen vastasivat toinen +toisensa jälkeen eri seurakuntain pienemmät kellot ja yhtyivätpä +vähitellen luostarien pikkukellotkin kulkusina kilisemään näissä +pronssin suuremmoisissa juhlasoittajaisissa. + +Laskevan auringon valaisema Lormières, oli yhtenä mahtavana huminana, +jonka kaiku tavantakaa pitkältä kajahteli läheisestä vuoristosta. Pauhu +yltyi välistä niin kovaksi, että olisi luullut ukkosen jylinän yhtyneen +tuohon joka taholta täysvoimaisesti kaikuvaan kellojen soittoon. + +Kuumuus oli tavaton, ja suunnattoman suuria, ruskean graniitin +karvaisia pilvimöhkäleitä keräytyi itäiselle taivaan rannalle; ne +kasvoivat kasvamistaan kunnes vihdoin kokonaan peittivät taivaan laajat +tantereet. + +Vaellus tuomiokirkolle päin alkoi vasta kello kuuden vaiheilla. + +Kapusiinimunkit, päällikkönsä johtamina, astuivat ensiksi ulos +luostaristaan; heidän jälkeensä ilmestyivät Barnabiitit, sitten +Dominikaanit, sitten Maristit, ja vihdoin Pyhän Stanislaus Kotzkan +opiston jesuiitat. Jokaisella papilla oli palava kynttilä kädessä. + +Naisluostarikunnat tulivat myöskin vuorostaan, niin että mitä +vaihtelevammat puvut kirjasivat katuja. + +Mutta näytelmä kävi yhä omituisemmaksi, kun kaupungin seurakunnat +ammattikuntalippuineen, puunkorkuisine ristineen ja pitkäin maalattujen +tankojen päähän kiinnitettyine lippuineen ilmestyivät kaupungin +kaduille. + +Munkit ja nunnat olivat hiipineet esille hiljaan kun varjot; melkeimpä +olisi voinut kuulla heidän rukouksensa hiljaisen myrinän. Nyt oli +toisellainen elämä! Naurua, puhetta ja kovaäänistä keskustelua kuului +kaikkialta. Koko Etelä-Ranskassa on uskonto alituista näytelmää. + +-- No! kuulkaapas, herra Fourfigou, huusi "_Sinisten katuvaisten_" +(veljeskunta, johon kuului työmiehiä ja maanviljelijöitä) priiori +"_Valkoisten katuvaisten_" (toinen kilpaileva veljeskunta, johon +ei vastaanotettu muita kuin porvaria ja varakkaita käsityöläisiä) +priiorille, kuulkaapas, herra Fourfigou, teidän sanotaan teettäneen +itsellenne valkoisen silkkitaskun. Milloin panette päällenne tuon +korean kalun, että saisimme mekin sitä nähdä? + +-- Entäs sinä, Chambournac, milloin panetat sinä suruharsot +miestesi käsivarrelle? Luuletko kenties meidän menevän +Notre-Dame-des-Sept-Sabres'in kedoille pulloja availemaan? Ei tämä ole +mikään huviretki, vaan nyt on hautajaiset kysymyksessä... + +Tämä meluava joukko, jossa siellä täällä näkyi joitakuita hartaita, +huokailevia hurskaita, keräytyi vihdoin joka haaralta taajaksi +ihmisjoukoksi Pyhän Ireneon edustalle. + +-- Jumala minua armahtakoon! päästäkää minut eteenpäin, muuten putoaa +hyvä Jumalamme maahan! huusi "sinisten katuvaisten" ristinkantaja, +voihkien raskaan taakkansa alla. + +Viiden minuutin kuluttua oli kansantulva täyttänyt tuomiokirkon aina +pääalttarin portaille saakka. + +Onnellisesti päästyään erilleen tuosta pauhaavasta väkijoukosta kulki +papisto, jonka joukossa myöskin Lavernède'n ja Ternesien olivat, +sakastia kohti, yhtyäkseen hautajaisten toimitusmieheen, joka oli sen +saaton etupäässä astuva. + +Mutta ikäänkuin salatarkoituksella viivyttäen juhlamenoja ei Capdepont +vielä ollut pukeutunut. Hän seisoi vaan yhä vaatehuoneen ovella +vilkkaasti keskustellen Mical'in ja muutamien muiden tuomioherrain +kanssa. + +-- Siellä puhutaan minusta varmaankin, -- tuumi Lavernède. + +Eikä hänen sitä enään tarvinnut epäilläkään, sillä samassa kääntyi +Capdepont häneen päin, ja viha, joka oli koko hänen sielunsa vallannut, +säteili uhkaavasti hänen silmistään. + +Aina varoillaan oleva apotti Ternisien lähestyi häntä ja sanoi: + +-- Herra varapiispa, herra kenraali de Roquebrun on juuri saapunut +tuomiokirkkoon; etteköhän suvaitsisi antaa lähtömerkkiä... + +Capdepont ei vastannut mitään. Mical tarjosi hänelle viitan ja lakin, +jotka hän kiroten otti vastaan. + +-- Lähtekää, hyvät herrat! huusi Mical. + +Apotti Capdepont ilmestyi nyt kirkon laivaan, lukuisan papiston +ympäröimänä. Hänen luiseviin, kellertäviin kasvoihin oli samassa +levinnyt kummastuttava tyyneys ja rauhallisuus. Hän kohotti kätensä +juhlallisen majesteetillisesti, ja kulkue lähti liikkeelle. + +Asemalla seisottiin sen verran kuin tarvittiin arkun nostamiseen +ruumisvaunuihin, jotka olivat koristetut mahtavilla, vainajan +vaakunakilvellä varustetuilla, mustilla verhoilla. Uhkaava taivas +kuuman päivän jälkeen, synkistyi synkistymistään, ja nyt kellojen +vaijetessa olivat ukkosen kumeat kaukaiset jyrähdykset selvään +erotettavat. Jyrinä ei kuulunut Corbieres'in vuoristosta, vaan kaukaa +Pyreneiden selänteeltä, jonka huiput tuontuostakin salaman valaisemina +loistivat kuin majakkatulet. + +Mutta ymmärrettäväähän on, että Capdepont, joka olojen pakosta oli +ryhtynyt tähän tehtävään, toivoi koko toimen pian loppuvan, eikä +hän suinkaan myrskyn pelosta pitänyt semmoista kiirettä. Viimeisenä +murhesaaton päässä kulki hän pitkin askelin totisena ja synkkänä, +syvät, kirkkaat silmät kiinnitettynä ruumisvaunuihin, joille vaimot, +vanhukset ja lapset kilvan heittelivät kukkia. Jokainen uusi arkulle +laskettu seppele enensi varapiispan rinnassa vihan ja kostonhimon +kiihkoa. Ja joka hetki kuului hänen kalpeilta huuliltaan kiiruhtava +yksi ja sama sana: -- Eteenpäin! Eteenpäin! + +Vihdoin oli hänen kärsimyksensä loppumaisillaan: monen mutkan perästä, +jotka hänestä tuntuivat loppumattomilta, oli viimein saavuttu +tuomiokirkon edustalle. + +-- Hiljaa! huusi hän. _De profundis_ virsi, jota oli laulettu aina +asemalta lähdettyä, taukosi. + +Mical'in kiiruhtamana astui Rufin Capdepont nopeasti piispanpalatsin +porrassillalle. Tältä korkealta puhujalavalta hän muutamilla kauniilla +sanoilla kiitti Lormières'in kansaa siitä suuresta rakkaudesta, +jota aina oli osoittanut piispojansa kohtaan, ja pyysi läsnäolevia +seuraavana päivänä saapumaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +maahanpaniaisiin. + +-- Mutta, hyvä herra, ei maahanpaniaisia voi pitää huomenna, sanoi +Lavernède hätääntyneenä. + +-- Minkätähden ei, saanko luvan kysyä? + +-- Ajatelkaahan toki, herra varapiispa, vastasi apotti Ternisien, ettei +ole vielä mitään valmistuksia tehty Pyhän Ireneon hautaholveissa. Sitä +varten tarvitsee arkkitehti ainakin yhden tai kaksi päivää... + +-- Se on tahtoni! uudisti taipumaton Capdepont. + +Äkkiä tuli pilkkosen pimeä. Ääretön pilvi oli irtautunut, niinkuin +lohkare suuresta vuoriharjanteesta, joka oli noussut tummansiniselle +taivaan rannalle, ja vyörinyt auringon eteen, pimittäen sen viimeiset +valonsäteet. Pelästynyt ihmisjoukko, joka luuli jo tuntevansa +sadepisaroita olkapäillään, hajosi joka haaralle. + +Itse kenraali de Roquebrun'kin poistui kreivi de Castagnerte'n +taluttamana. + +Pyhän Ireneon edustalle oli lopullisesti jäänyt ainoastaan +kuoripukuisia pappeja. + +He seisoivat odottaen kauhean tuskan vallassa. Mitä odotettiin? Sitä +ei kukaan tiennyt. Apotti Capdepont'in ankarasta melkeinpä synkeästä +olennosta ja hänen uskollisen palvelijansa Mical'in säikähtyneestä +katseesta päättäen, aavistettiin vaan jotain erinomaista olevan tulossa. + +Apotit Ternisien ja Lavernède olivat pelokkaasti ja tuskallisen +näköisinä lähestyneet ruumisvaunuja, kiinnittäen katseensa arkkuun, +joka sisälsi heille niin rakkaan olennon. Pelkäsivätkö he, että se +heiltä ryöstettäisiin? Kaikenmoisia hulluja ajatuksia vilahti heidän +mielessään... Eivätkä he voineet itsekkään ymmärtää minkä tähden eivät +heidän jalkansa tahtoneet heitä kannattaa... + +Mitä oli tapahtuva? + + + + +XVII. + +Paavi Formosus. + + +Mutta Rufin Capdepont seisoi jäykkänä ja liikahtamattomana hakatulla +kivisillalla ja viittasi kädellään arkunkantajille. + +-- Laskekaa arkku vaunuilta ja kantakaa se tänne, sanoi hän. + +Miehet tottelivat. + +Uteliaisuudesta kiihoitettuina riensivät papit piispanpalatsin pihalle, +jonka portin varovainen Mical hiljaan sulki. + +Ruumisarkku oli asetettu maahan; apotit Ternisien ja Lavernède, vetäen +mukanaan muutamia munkkikunnan jäseniä, niiden muassa Kapusiinien +päällikön, pienen harmaaparta vanhuksen, muodostivat piispavainajan +ympärillä ikäänkuin elävän suojeluskehän. En tiedä mikä kummallinen +kauhistus heitä ahdisti. + +-- Pelkäättekö että ruumis teiltä varastetaan? ilkkui Capdepont, +leveällä kädellään pyyhkäisten edestään viisi kuusi Barnabiittaa, jotka +olivat varomattomasti asettuneet hänen tielleen. + +Sitten ylpein askelin kiertäen ruumisarkkua työnsi hän etäämmälle sen +ympärille keräytyneet munkit. + +-- Antakaa sijaa hiippakunnan papeille, hyvät herrat! lausui hän. + +Paksun pilvikerroksen lomitse pilkistelevät auringon säteet valaisivat +mustan parvivaatteen. + +Pyhän Ireneon suuri kello löi kahdeksatta hetkeä. + +Ukkonen taukosi. + +-- Hyvät herrat, alkoi varapiispa, kääntyen harvalukuisten +tuomioherrain puoleen, joiden joukossa tuomioprovasti vanha +Clamouse'kin oli, meille on Pariisista tuotu piispa de Roquebrun'in +ruumis, jota pyydetään saada haudata tuomiokirkkomme holveihin, tähän +saakka ainoastaan pyhimyksille suotu kunnia... + +-- Aina hänen ylhäisyytensä de la Guinaudie'n ajoilta asti ei tätä +kunniaa ole ainoaltakaan Lormières'in piispalta kielletty, väitti +Lavernède kiihkeästi. + +-- Mahdollista on, herra apotti, että te pian tulette tekemään tiliä +käytöksestänne hiippakunnan oikeuston edessä. Mutta sitä ennen kiellän +teitä keskeyttämästä puhettani. + +-- Keskeytän teitä joka kerran, kun annatte vihanne puhua oikeuden +asemasta. + +-- Vihani? + +-- Niin vihanne. Kieltäessänne tässä arkussa lepäävältä piispalta sijaa +Pyhän Ireneon holvissa, on teillä kosto mielessä. + +-- Entä jos niin olisi! huusi Rufin Capdepont julmistuneena tästä +uhkamielisyydestä, kenties liiaksi luottaen arvoonsa ja oikeuteensa. + +Kapusiinein päällikkö astui häntä kohti. + +-- Jos niin olisi, herra varapiispa, sanoi hän vanhuudesta +vapisevalla äänellä, jos niin olisi, niin en minä, vaikka olen +kahdeksankymmenenneljän vuoden vanha, vanhempi kuin läsnäoleva +arkkipappi Clamouse, voisi olla tuomitsematta teitä. Kosto papin +puolelta on aina inhoittava, mutta tässä tilaisuudessa, jota varten nyt +olemme yhtyneet, olisi se häpeällistä. + +-- Te ette tiedä, hyvä isä, että piispa de Roquebrun on kerran vihansa +vimmassa vertaillut minua _Pimeyden Ruhtinaasen_, Lucifer'iin, jota +Jumalan isku kohtasi. + +-- Ettekö uppiniskaisen enkelin tavoin ollut yllyttänyt jotakin kapinaa? + +-- Minusta tuntuu, herra... + +-- Jumalallinen Mestari on sanonut: "Joka miekkaan rupee, se miekkaan +lankee..." -- _Qui gladio_... + +-- Herrani! + +Vanhus kumartui ja vetäytyi takaisin riviin. Apotti Ternisien ei voinut +pidättää kyyneleitään. + +-- Hänen ylhäisyytensä oli pyhimys, toisti hän hämmentyneenä moneen +kertaan... Hänen ylhäisyytensä oli pyhimys! Herrat tuomioherrat, minä +rukoilen... herra Clamouse, te, joka tunsitte hänen ylhäisyytensä, +te, joka saitte häneltä nauttia niin paljon hyvyyttä... Te kaikki +Lormières'in papit... + +Jähmittävä hiljaisuus seurasi tätä repivää rukousta. + +Apotti Ternisien, joka oli kumarruksissa seurakunnan papiston edessä, +ojensi itsensä ja kiireesti kuivaten kyyneleensä astui Capdepont'in luo: + +-- Herra, sanoi hän, hänen ylhäisyytensä ruumis ei enään voi jäädä +tänne pihaan. Sallikaa meidän nostaa se piispan viraston saliin. Minä +rupean kohta pukemaan salia ruumiskappeliksi. + +Ei kukaan näyttänyt häntä kuulevan. + +Onneton nuori pappi oli surusta hulluna. Äkkiä syvän tunteen +liikuttamana heittäytyi hän herransa arkun päälle ja tarttuen siihen +kiinni molemmin käsin koitti sitä nostaa. + +-- Jumala! Jumala! anna ihmeen tapahtua! huusi hän. + +Kumahtaen kolahti raskas kirstu jälleen maahan. + +Papit katselivat hämmästyneinä, ollen liian pelkureita uskaltaakseen +auttaa. + +Apotti Lavernède ja muutamat maristilaiset munkit yrittivät auttamaan +apotti Ternisieniä, mutta apotti Capdepont esti heidät yhdellä +liikunnolla, sanoen: + +-- Hyvät herrat, elkää ajatelkokaan viedä ruumisarkkua +piispanvirastoon. Herra de Roquebrun on jättänyt jälkeensä paljon +velkoja ja sen tähden on minun täytynyt antaa asianomaisten +virkamiesten sinetillä sulkea kaikki palatsin ovet. Lormières'in +entinen piispa oli aina antelias toisten rahoilla. Onhan kirkollisten +eläkkeiden rahastossa toteennäytetty suunnaton vaillinki... + +-- Herrani, vastasi apotti Ternisien, muistakaahan toki, että hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun on pannut koko omaisuutensa, lähes +viisisataatuhatta franc'ia _Vanhojen hoivalaitoksen_ perustamiseen, +että hän sitä paitse on perustanut _Nuorten sairaiden hoitohuoneen_, +että hän koko hiippakunnan alalla on antanut apua, useammalle kuin +kolmellesadalle perheelle... + +-- Mitä tulee ruumiskappeliin, niin lienee parasta jättää se +siksensä. Kävisikö todellakin laatuun asettaa uskovaisten nähtäväksi +kasvoja, jotka halvaus on tehnyt inhoittaviksi. "_Piispan on +saarnaaminen kuolemansakin jälkeen_", sanoo pyhä Gregorius suuri. Mutta +sanokaa, minä kysyn kaikilta, mitä voisivat piispa de Roquebrun'in +vääristyneet kasvot saarnata kansalle, muuta kuin väkivaltaa, vihaa ja +kaikkia niitä huonoja intohimoja, jotka täyttivät hänen sielunsa? + +-- Te valehtelette, herra! te valehtelette! huusi apotti Ternisien +kauhun valtaamana. + +Ja kumartuen alas irroitti hän kiireesti kuusi hakaa, jotka sulkivat +arkun kannen ja avasi sen. + +Säikähtyen nähdessään piispansa, vetäytyivät papit kauhistuneina +loitommalle. + +Itse apotti Capdepont'kin peräytyi pari askelta. + +Hopeajuovaisella ja sinipunaisilla koristeilla kirjaillulla silkki +vuoteella lepäsi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kuin nukkuva. +Hänen rauhallisissa, levollisissa kasvoissaan kuvautui enkelimoinen +lempeys. Posket olivat hiukan turvonneet ja käyneet harmahtavan +kellertäviksi, norsunluun värisiksi. Päässä oli hänellä valkoinen +piispanhiippa ja hänen oikea kätensä oli hellästi asetettu pitkin +hänen viereensä laskettua, kultaista piispansauvaa. Rintaristi +lepäsi saastuttamattomalla messukasukalla; jalkoja verhosi loistava +rikaspoimuinen messupaita, jonka alitse pienet mustareunuksiset +silkkitohvelit pilkistelivät esille. + +Näky oli suuremmoinen ja liikuttava. + +-- Älkää peljätkö, hyvät herrat, sanoi Lavernède purevalla äänellä, hän +on kuollut, aivan kuollut. + +Hölmistyneenä lähestyivät papit arkkua uteliaasti vainajaa katsoen. + +Varapiispa ei liikahtanut paikaltaan. Pää pystyssä, pilkallinen ja +katkera hymy huulilla, tähysteli hän hehkuvin silmin läsnäolevia, +antaen katseensa viivähtää milloin piispan kalpeilla kasvoilla, +milloin keskenään kuiskailevien tuomioherrain päällä, joiden joukossa +erittäinkin verevä Turlot oli suuressa puuhassa. + +Mutta Mical oli tuumivan näköinen, ja syvät rypyt hänen otsallaan +ilmaisivat huolestumista. + +Äkkiä hän oikaisi itsensä ja lähestyen pitkällä kuonollaan Capdepont'ia +kuiskasi jotain hänen korvaansa. Heräten synkistä ajatuksistaan palasi +tämä todellisuuteen. + +-- Hyvät herrat, sanoi hän, hiippakunnan varapiispana olisi minulla +oikeus ratkaista esillä oleva kysymys ja antaa huomenna haudata +piispa-vainajan ruumis kaupungin hautausmaahan. Olen kuitenkin pitänyt +velvollisuutenani kysyä teidän mieltänne näin tärkeässä asiassa. Te +kaikki, samoin kuin minäkin, olette kymmenen vuoden kuluessa olleet +tilaisuudessa arvostelemaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in toimia, +ja tiedätte myöskin missä määrin hänen myrskyinen, hiippakunnalle ja +kirkolle turmiollinen hallituksensa, ansaitsee sitä kunnianosoitusta, +jota hänelle meiltä vaatimalla vaaditaan. Muistakaa rakkaat +virkaveljeni... + +-- Muistakaa, hyvät herrat, keskeytti Lavernède, että hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in tänne tullessa ei kaupungissamme ollut +ainoatakaan armeliaisuuden laitosta, vaan että niitä nyt, kiitos olkoon +hänen laimentumattomalle rakkaudelleen, on täällä kolme... + +-- Muistakaa, jatkoi Capdepont vihasta vapisevalla äänellä... + +-- Muistakaa, keskeytti rohkea vankilan saarnaaja, että hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in toimesta kaksisataa laupeuden sisarta on +täältä lähtenyt ulos maakuntaan sairaita hoitamaan, lapsia opettamaan +ja orpoja kasvattamaan... + +-- Herra apotti Lavernède, teidän kirkollisena esimiehenänne käsken +teidät vielä kerran vaikenemaan. Muistakaahan, että minulla on valta +antaa teille virallisia nuhteita ja, jos mieleni tekee, erottaa teidät +virastanne, jopa pannaankin julistaa... + +-- Minuako pannaan... Olen tunnettu koko Lormières'sä ja koko +hiippakunnassakin, hyvä herra; koettakaa, jos uskallatte, loukata +papillista arvoani. + +-- Varokaa itseänne! + +-- Minä en pelkää, enkä tule koskaan teitä pelkäämään! + +-- Minä haastan teidät huomispäivänä hiippakunnan oikeuston eteen. -- +Sinne saavun, ja Jumala armahtakoon sekä teitä että minua! + +Paheksivaa nurinaa kuului pappien keskeltä. + +-- Herra Lavernède, lausui vihdoin herra Clamouse, tuomiokapituli +paheksuu sitä kiivautta, jolla olette kohdelleet yhtä sen jäsenistä ja +kehoittaa teitä tyyneyteen ja mielenmalttiin. + +-- Ja minä kehoitan teitä kaikkia, myöskin teitä herra arkkipappi, +osoittamaan pyhää kunnioitusta kuolemalle. + +Muutamat munkit ja muutamat harvat vapaapapit, jotka epäilemättä +tunsivat itsensä loukatuksi, hajosivat eri ryhmiin ja näyttivät aikovan +lähteä pois. + +-- Hetkinen vielä, hyvät herrat, sanoi Rufin Capdepont pidättäen heitä. + +Ja jälleen asettautuen arvokkaasen asemaansa jatkoi hän: + +-- Tämä edessämme avattu piispan ruumisarkku, lausui hän juhlallisella +äänellä, muistuttaa minua eräästä kirkkohistoriamme surkeimmista +tapahtumista. Tämä todellakin kauhistava tapaus on se, kun paavi +Formosus Stefanus VI:nen käskystä kaivettiin ylös haudasta ja +haastettiin kirkolliskokouksen eteen. Stefanus VI syytti Formosus'ta +paavin istuimen väkivaltaisesta anastamisesta, ja kokous piti syytöksen +oikeutettuna. Ruumiilta leikattiin pää ja sormi, jossa hänellä oli +ollut papin sormus, ja sitten se syöstiin Tiberin virtaan... Minä, joka +tiedän minkä maallisten keinottelujen kautta apotti de Roquebrun'in, +Arros'in tuomioherran on onnistunut ryöstää itselleen piispanistuin, +lienen oikeutettu rupeamaan oikeuden valvojaksi, ja kun rohjetaan +minulta vaatia lupausta ruumiin hautaamiseen kirkon alaisiin holveihin, +määrään minä sen sysättäväksi yhteiseen hautakuoppaan! Eikö tämä mies +ole ansainnut sitä häväistystä? + +-- Ei ole! huusi apotti Ternisien... Herrat kapituulin jäsenet, teitä +petetään, teitä petetään, uskokaa minua... + +-- Jos kosketatte sormellannekaan tähän arkkuun viedäksenne sitä +kaupungin hautuumaalle, sanoi Lavernède asettuen Capdepont'in eteen, +riistämme me muut sen teidän käsistänne ja viemme kuin viemmekin hänet +Pyhän Ireneon holveihin. + +-- Kutka muut? kysyi varapiispa hävyttömän ylenkatseellisesti. + +-- Minä, herra apotti Ternisien, nämä munkit ja kaikki hiippakunnan +papit, jotka eivät vielä ole alistuneet teidän ikeenne alle. + +-- Kaunis sotajoukko, joka vastustaa laillista oikeuttani! + +-- Puhutte sotajoukosta? Varokaa itseänne! Lormières'in kansa ei ole +vielä unohtanut hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä. + +-- Lormières'in kansa? + +-- Se vihaa teitä ja Ternisien'in ei tarvitsisi sanoa kuin sanan, niin +ruhjoisi se teidät murskaksi. + +-- Kapinaako? + +-- Eikös kapina noussut silloinkin kun Stefanus syöksi Formosuksen +Tiberiin? Koska teidän on tehnyt mieli meille kertoa raakamaisen +aikakauden julmuuksia, niin olisi teidän pitänyt jatkaa kertomus +loppuun saakka, eikä jättää ilmoittamatta, että Stefanuksen +julmuuksista raivostunut kansa nousi kapinaan kelvotonta paaviansa +vastaan, syöksi hänet vankikoppiin ja kuristi hänet armotta. + +-- Se on kauheata! se on kauheata! mutisi Kapusiinein päällikkö. + +Capdepont ei vastannut mitään. Lavernède'n puhuessa oli hän katsoa +tuijottanut täydessä loistopuvussaan lepäävään piispaan ja lumottuna +tuosta todellakin suuremmoisesta näystä oli hän vähitellen lähestynyt +arkkua, lähempää nähdäksensä noita häikäiseviä koruja... + +... Oi, Jumalani! kuinka tuo hiippa oli kaunis! Hän katsoi siihen +kauvan, silmäluomet kummallisesti kohollaan... Entäs sauva sitten! Oi, +sitä loistoa! Kuinka ihanata olisi siihen nojautua ja kuinka mainiosti +se soveltuisi hänen vakavaan majesteetilliseen astuntaansa!... +Kultasormukseen kiinnitetty suuri ametisti lumosi hänet vihdoin +hohdollaan. Hänessä syntyi päätös. Oi! -- Kumpa saisi kantaa tuota +säteilevää sormusta sormessaan!... Hän ei voinut kauvemmin vastustaa +himoaan, vaan kiireesti selvittäen käsivartensa mustan kaapunsa +poimuista iski hän palavan kätensä, niinkuin kotka kyntensä, vainajan +jäiseen käteen. + +-- Jumalan tähden! huusi Ternisien. Ja ryntäen esiin työnsi hän rajusti +Capdepont'in pois. Lammas oli osottanut härjän voimaa. + +-- Mitä! mitä! sopersi varapiispa pelottavan tyynesti, mitä on +tapahtunut? + +-- Mitäkö on tapahtunut? Ei muuta kuin että olette tehnyt kauheimman +rikoksen minkä voi ajatella, pyhänryöstön! vastasi Lavernède uhaten +häntä käsi kohotettuna. + +-- Minäkö? minäkö? kysyi hän hämmästyneenä. + +Silminnähtävää oli, ettei Capdepont'illa ollut vähääkään tuntoa siitä +rikoksesta, josta häntä syytettiin. Kun intohimo kehittyy määrättyyn +asteesen, saattaa se muutamat ihmiset kokonaan edesvastuuttomaksi +teoistaan. Kunnianhimonsa ainoisraivon valtaamana, niinkuin hullujen +lääkärit sanovat, oli Capdepont'illa ollut todellisen mielipuolisuuden +kohtaus. + +Mutta piispan palatsin pihalla oli yleinen melu syntynyt. Apotti Mical, +arkkipappi Clamouse, ja tuomiokapitulin jäsenet häärivät kauhistuneina +Capdepont'in ympärillä yhteen ääneen vaatien häneltä selitystä. + +-- Viekää hänet pois, hyvät herrat! viekää hänet pois! kuului Kapusiini +päällikön ääni huutavan keskellä mellakkaa. Ei se ole pappi tuo mies, +vaan paha henki: minä näin helvetin tulen palavan hänen silmissään. + +Rufin Capdepont koitti vielä vastustella huutaen ja hosuen, mutta +Mical, herra Clamouse, tuomioherrat ja melkein koko papisto yrittivät +yksissä voimin häntä hillitsemään ja laahasivat hänet väkisten pois. + + + + +XVIII. + +Munkit. + + +Tätä kauhistavaa kohtausta seurasi pitkä ällistyksen hetki. + +Apotti Lavernède tointui ensiksi huumauksestaan. Apotti Ternisien'in +vielä ollessa liikkumattomana, kauhun jähmettämänä, nouti hän +hiljaa ruumisarkun kannen ja sulki arkun. Olihan mahdollista, että +Capdepont riistäisi itsensä irti ystäväinsä käsistä ja ilmestyisi taas +äkkiarvaamatta. + +-- Rukoilkaamme, hyvät herrat! sanoi Kapusiini munkkien päällikkö +sortuneella äänellä. Paikalla polvistuivat kaikki. + +Hiukan tyyntyneenä rukouksesta, alkoi apotti Lavernède muistutella +mielessään äskeisiä tapahtumia ja nousi äkkiä seisaalleen. Tietämättä +miksi, kaikki papit hänen esimerkkiään noudattaen tekivät samoin. + +-- Hyvät herrat! sanoi vankilan saarnaaja, kirkon etu vaatii, että +herra Rufin Capdepont'in rikoksellinen käytös tulee ylhäisessä paikassa +tiedoksi. Minä juoksen ilmoittamaan asian kenraali de Roquebrun'ille, +että hän tietää lähettää sähkösanoman Pariisiin. + +-- Mitä! tahdotteko saattaa maallikkojen tietoon mitä täällä on +tapahtunut? kysyi Kapusiinein päällikkö. + +Vanhus parka vapisi mielenliikutuksesta. + +-- Tämän asian täytyy saada mitä suurimman julkisuuden, vastasi apotti +Lavernède. + +-- Lopettakaa, hyvä herra! Näyttää siltä kuin tällä hetkellä olisitte +unohtaneet papillisen kutsumuksenne. + +-- Mutta, arvoisa isä, jos tahdomme estää Capdepont'in nimitystä +Lormières'in piispaksi, on velvollisuutemme tehdä hänet tunnetuksi +maailmalle... + +-- Jumala on kironnut maailman, meillä on ainoastaan yksi velvollisuus, +se on: pelastaa se. + +-- No mutta, ei! huusi kiivas vankilan saarnaaja päättäväisesti +työntäen ympäriltään munkit siten raivatakseen itselleen tien portille. +Ei, ei, teistä huolimatta vapautan kirkon piispasta, jolla sitä uhataan. + +Hän irtautui väkisten ympärillä seisovista ja oli juuri lähtemäisillään +tiehensä, kun apotti Ternisien tarttui hänen käteensä. + +-- Ystäväni, lausui hän, rukoilevalla äänellä, jääkää meidän kanssa, +Jumalan nimessä, ei hiiskaustakaan tästä kenraali de Roquebrun'ille. +Oletteko varma siitä, ettei sanoma hänen velivainajalleen ja koko hänen +perheelleen tehdystä häväistyksestä tappaisi tuota vanhaa miestä? + +-- Tahdotteko siis, että häväistys kohtaa häntä julkisesti? Huomenna +kello kymmenen aikana, Capdepont, joka varmaan siksi on saanut +tuomiokapitulin puolelleen, kieltäytyy julkisesti hautaamasta piispaa +Pyhän Ireneon hautaholviin. + +-- Hän ei uskalla! mutistiin joka taholta. + +-- Hänkö ei uskalla? Hän, joka äsken historiaan vedoten kehoitti meitä +tuomitsemaan hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'iä katkaisemaan häneltä +kaulan, leikkaamaan hänen oikean kätensä poikki ja syöksemään hänen +häpeällisesti silvottu ruumiinsa Arbouse virtaan!... + +-- Tyyntykää, herra Lavernède, tyyntykää! keskeytti arvokas ja +kunnioitettu Dominikaanimunkkien priiori. + +-- Kuulkaa minua kaikki! Onko meillä aseita puolustaaksemme +rakastettua piispaamme Rufin Capdepont'in hyökkäyksiä vastaan? Ei. +Päätämmekö kuitenkin kunnioittaa tätä ruumista, puhtaan, rakkautta +ja armeliaisuutta uhkuvan sielun autiota majaa? Päätämme, eikö +niin? Minkä vuoksi siis tässä suurimmassa ahdingossamme epäilisimme +pyytää avuksemme maallista valtaa, joka yhdellä sanalla voi tehdä +lopun röyhkeimmästä häväistyksestä, mitä milloinkaan on kuultu? Te +pelkäätte iskun olevan liian kovan kenraali de Roquebrun'ille. No niin, +jätetään hän sitten rauhaan. Mutta sallikaa minun sitte heti lähettää +omalla edesvastauksellani sähkösanoma Pariisiin. Vielä tänä iltana +saa kirkollisasiain ministeri asiasta tiedon, ja hän kerkiää hyvästi +antamaan Capdepont'ille käskyjä huomisista juhlamenoista. + +-- Kirkon arvo vaatii ennemmin että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun +haudataan tämän kaupungin kirkkotarhaan kuin että maallinen valta +sekaantuu onnettomiin riitoihimme, virkkoi taas Dominikaanimunkkien +päämies... Herra Lavernède, pappi ei ole vapaa, papin vihkimys sitoo +hänet erottamattomasti hengelliseen säätyyn. Herra Capdepont on +syyllinen, hyvinkin syyllinen. Mutta mitä me hyödymme hänen rikostaan +levittämällä. + +-- Me hyödymme siinä, että olemme täyttäneet tuon ylevän taivaallisen +työn, jota sanotaan velvollisuudeksi. + +-- Maallikot ovat meidän vihollisiamme. + +-- Minä en tunne muuta vihollista kuin pahetta. + +-- Pahe ei ole papeissa, se on ihmisissä. Hengellinen sääty on pyhä +arkki ajan levottomien kiihoitusten yläpuolella; meidän tulee jättää se +ylhäälle, mihin Jumalan käsi sen on asettanut. + +-- Miksi estätte minua kukistamasta Rufin Capdepont'in ylpeyttä? huusi +Lavernède vihan vimmoissa. + +Eikö Jumalan viha ruhjonut ihaninta enkeleistäänkin? + +-- Odottakaa siis Jumalan käden näyttäytyvän selvästi. + +-- Näyttäytyköön se sitten tuo kostajan käsi, näyttäytyköön ja +pelastakoon kirkon perikadosta! + +Samassa valaisi punertava salama piispan palatsin pihaa, häikäisten +silmiä, ja hirvittävä ukkosen jylinä kuului. Lormières'in +vanha tuomiokirkko, jonka kaikki nurkat kajahtivat, vapisi +graniitti-perustuksillaan. Kaksikymmentä kauhistunutta pappia suistui +polvilleen; muut notkistivat päätään. Dominikanimunkkien priiori yksin +jäi suorana ja liikkumattomana paikalleen seisomaan. Vahakynttilä, jota +hän piti kädessään, valaisi kalpealla heijastusvalolla hänen jäykkää +ja ankaraa haamuansa. Olisi luullut jonkun Pyhän Ireneon kuvapatsaista +äkkiarvaamatta astuneen alas komerostaan, + +-- Herra Lavernède, Jumala, jota pyysitte avuksi, on kuullut teitä, +lausui hitaasti valkeapukuinen munkki. + +Tämän sanottuaan hänkin vuorostaan lankesi polvilleen. + +Herran ilma, jonka kaukaista ääntä jo kello viiden aikana oli huomattu, +oli tullut yhä lähemmäs paksujen pilvien muassa ja uhkasi nyt koko +voimalla kaupunkia. Kaikkialla taivaan rannalla irtautui toisistaan, +ukkosen alinomaa jylistessä, suunnattomia pilvijoukkoja, toiset +läpinäkemättömiä, mustia, toiset osittain kuulakoita, ja liikkuivat +raskaasti Lormières'iä kohti. Pyhän Ireneon korkean tornin kohdalla ne +yhtyivät. Siellä levottomat pilvet pysähtyivät, töyttäsivät toisiaan +vastaan, asettuivat vaivaloisesti toinen toisensa päälle ja muodostivat +hirvittäviä, korkeita vuoria, ikäänkuin sata Himalajaa olisi läjitetty +päällekkäin taivaan äärettömillä kentillä. + +Vasemmalla puolella näitä kykloopivuoria, joissa runoilijan silmä +olisi voinut nähdä Jumalan kaupungin pelottavia vallituksia, oli kuu +anastanut itselleen pienen tilan loistaakseen. Tästä tähtitornista, +joka supistumistaan supistui, lankesi muutamia säteitä Lormières'in +huoneille, joista ei pienintäkään ääntä kuulunut; toisin hiukan +epätasaisille pilville, valaisten täällä syviä aukkoja, tuolla +hirvittäviä äkkisyvänteitä, kuvaten edempänä kokonaisen armeijan +teräskypärineen, välkkyvine haarniskoineen ja terävine, kiiltävine +miekkoineen. + +Uusi ukkosen tuli viilsi näitä liikkuvia vuorenhuippuja. Maisema +muuttui. Loistavat armeijat, omituiset äkkisyvänteet, lumoavat luolat +katosivat. Kaikki oli nyt vaan sekasortoa, ammottava kolo keskellä. +Tuohon mustaan kitaan oli kuukin kadonnut. Äkkiä alkoi suuria, pyöreitä +sadepisaroita tipahdella piispan palatsin pihalla olevien pappien +käsille. + +Sanaakaan lausumatta otti Kapusiinimunkkien päällikkö, jonka paljaita, +aukinaisten sandaalien huonosti suojaamia jalkoja sade kasteli, +villaisen viittansa ja levitti sen hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +ruumisarkun päälle. + +Samassa hetkessä oli kymmenen muuta viittaa samassa hurskaassa +tarkoituksessa irroitettu hartioilta. + +Apotti Ternisien syöksyi yhdellä hyppäyksellä piispan asunnon suurelle +ovelle. Hän ravisti sitä voimiensa takaa. "Mahdotonta!" mutisi hän +epätoivoissaan. + +Apotti Lavernède juoksi hiippakunnan virkahuoneen pienelle +rakennukselle. Hän koputteli sielläkin turhaan. + +-- Hyvät herrat, sanoi hän palaten toisten luo, tuomiokirkko suljetaan +vasta kello yhdeksän eikä kello vielä ole niin paljon. Kantakaamme +hänen ylhäisyytensä tuomiokirkkoon. + +Sade yltyi, sammuttaen yksitellen pappein käsissä olevat kynttilät. + +-- Joutukaamme! virkkoi taas Lavernède mahtavalla äänellä. + +Viisikymmentä käsivartta hapuili pimeässä piispan ruumisarkkua ja nosti +sen yhteisellä voimainponnistuksella. -- Lähtekäämme, komensi apotti +Ternisien. Ainoastaan yksi, Dominikaanimunkkien priiorin kynttilä paloi +vielä. Tämä ankara munkki astui kulkueen etupäähän. + +Kulkue saapui esteettömästi Pyhän Ireneon katettuun eteiseen. + +Apotti Ternisien riensi porttaalille ja kohotti suurta rautasta säppiä. +Tuomiokirkko oli suljettu, vaikkei määrätunti vielä ollut lyönyt. + +-- Oi! Jumala, huudahti nuori pappi raukka menehtymäisillään. + +Ähkien ja hikoillen laskivat kantajat kuormansa kirkon kynnykselle, +paraiten suojattuun paikkaan. + +-- Tämä on häpeällistä! ei Dominikaanimunkkien priiori voinut olla +sanomatta. + +-- Se on pirullista äänsi Kapusiinein päällikkö. + +-- Hyvät herrat, huusi Lavernède, minun täytyy saada tuomiokirkon +avaimet, muuten herätän paperitehdaskaupungin murtamaan portit. + +Kaikki kertyivät hänen ympärilleen. + +-- Päästäkää minut! sanoi hän kokien irtautua, päästäkää!... + +Tahdotte siis palauttaa tänne herra Capdepont'in? kysyi Dominikaanein +priiori. + +-- Pelkäättekö häntä? + +-- Ainakin on turha aikaansaada uusia häväistyksiä. + +-- Kaikessa tapauksessa ei piispamme ruumis saa jäädä sateesen. Ettehän +sitä tahdo, isä priiori, te, joka kaikista papeista nautitte suurinta +huomiota hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in puolelta ja joka niin +usein saitte tuntea hänen isällistä hellyyttänsä! + +Dominikaanimunkin kulmikkaat, kuivettuneet kasvot kalpenivat +vahakynttilän valossa, joita taas oli sytytetty. Muisto piispan hyvistä +teoista oli kukistanut tämän tylyn munkin. + +-- Mitä valitatte, herra Lavernède? sanoi hän. Teidän, tämän onnettoman +hiippakunnan papin, teidän tulisi iloita siitä, että piispamme +ruumisarkku kärsii tämän kammottavan rujuilman rääkkäystä. Minä +puolestani toivon, että virtana valuva sade valtaisi tämän viimeisenkin +pakopaikan, niin että meidän täytyisi polviin asti vedessä kahlaten +pitää täällä vahtia. + +-- En käsitä teitä, isä priiori. + +-- Otaksukaa että maallinen valta, joka on niin välinpitämätön pyhän +uskontomme edusta, nimittää herra Capdepont'in Lormières'in piispaksi, +luuletteko pyhän isän vahvistavan piispaa, joka ei pelkää solvaista +kuolemata. + +-- Aijotteko siis, isä priiori, kirjoittaa Roomaan? sai apotti +Lavernède äkkinäiseltä ilolta vaivoin lausutuksi. + +-- Minä aijon ilmoittaa kenraalilleni, mitä olen nähnyt. Hän on tietävä +tämän kamalan illan kaikki erityiskohdat. Ja jos myöhemmin on pakko +ryhtyä kirkkosääntöjen mukaan herra Capdepont'ia kuulustelemaan, +tulevat esimieheni jättämään yhden jäljennöksen kirjeestäni +paavilliseen kansliaan. + +-- Minä puolestani teen samoin, isä priiori, lisäsi Kapusiinimunkkien +päällikkö. + +-- Oi, kunnianarvoisat isät! oi, kunnianarvoisat isät! änkytti +Lavernède liikutettuna. + +Sitten juosten ryhmästä ryhmään: + +-- Missä on isä Trézel? missä on isä Trézel? toisti hän, hänenkin +täytyy kirjoittaa Romaan... + +Isä Trézel, pyhän Stanislaus Kotskan opiston johtaja, oli aikoja sitten +lähtenyt tiehensä. + +-- Oh! Jesuiitat ovat aina älykkäitä! ilkkui Lavernède. Capdepont +saattaa tulla piispaksi, ja he ovat seuranneet Capdepont'ia. +Sanotaanhan: kumartakaamme mahtavia, elääksemme rauhassa... Hyvä +Jumala! Hyvä Jumala! + +Hän lähestyi ruumisarkkua... Hän tarkasteli huolellisesti viittoja, +jotka sitä peittivät... Hän kohotti kevyesti niitä yksitellen, ja +näytti niitä lukevan... Hän levitti ne uudelleen tammiselle arkulle... +Hänen käytöksensä ilmaisi selittämättömän katkeraa ja rajua surua. +Toiset katsoivat häntä kauhunsekaisella hämmästyksellä. + +-- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun raukka! huokaili apotti Ternisien. + +Apotti Lavernède kohotti kyyneleistä kimaltelevat silmänsä uskolliseen +sihteeriin. Voimattomuuden raivo kuohui hänessä, ja sai tuon katseen +nousemaan. + +-- Ystäväni, huusi hän vihdoin, älkää enään itkekö. Hänen ylhäisyytensä +on pääsevä tuomiokirkkoonsa! + +Ja ennenkuin yksikään ennätti häntä estämään, syöksyi hän pimeyteen +rajuilmaan ja katosi. + + + + +XIX. + +Herra Clamouse'n vistipeli. + + +Tuomiokirkko purskui vettä kaikista räystäskouruistaan ja täydellisiä +koskia kohisi katoilta saaden kaupungin tulvan vaaitaan. + +Apotti Lavernède riensi juoksujalassa vedestä virtailevan Pyhän Ireneon +torin poikki. Hän saapui Saint-Frumence'n kadun kulmaan. Rautaisen +pylvään päähän ripustettu lyhty levitti himmeää, häilyvää valoaan +korkean, tumman, ristikkoikkunaisen talon ylitse. Tämä synkännäköinen +talo oli erään muinaisen Benediktiläisluostarin jäännöksiä. + +Vankilan saarnaaja seisahtui matalalle, isoilla kiiltopäisillä +nauloilla koristetulle ovelle ja kohotti raskasta, särmiin taottua +vasaraa. Kumea ääni kajahti. Matala ovi avautui puoleksi. + +-- Taivas! olettehan aivan likomärkä, herra Lavernède! huudahti vaimo, +joka porttia avasi. + +-- Ovatko tuomiokirkon avaimet täällä? + +-- Luultavasti: lukkari tuo ne tänne joka ilta. Palvelija nosti +lyhtyään, jossa paloi Pyhästä Ireneosta korjattu keltainen +vahakynttilän pätkä, ja katsoi paksun oven sisäpuolelle. + +-- Kah! sanoi hän, kummallisia, ne eivät ole tavallisuuden mukaan +ripustetut naulaan. Apotti Lavernède tarkasteli itse. + +-- Jesus Maria! herra apotti, toimittakaa kuivat vaatteet päällenne, +voitte sairastua. + +-- Onko herra Clamouse salongissaan? + +-- On kaiketi! hän pelaa korttia toisten herrain kanssa. + +Vankilan saarnaaja tunsi kauhun pöyristystä. Mitä! Lormières'in entinen +piispa oli rajuilman vallassa, sade huuhteli toista sataa hengellistä, +joista muutamat olivat sangen vanhojakin, ja parin askeleen päässä +tuulelle ja rankkasateelle alttiista kirkon eteisessä pelasivat toiset +papit korttia! + +Hän juoksi pappilan pitkän käytävän läpi, vihan, raivon ja ylenkatseen +sekaisten tunteiden raastaessa häntä. + +Koputtamatta ennakolta tempasi hän äkkiä salongin lasioven auki. Neljä +toimeensa hartaasti kiinnitettyä herraa kohotti nopeasti päänsä. Ne +olivat arkkipappi, professori Turlot, sekä ensimäinen ja toinen Pyhän +Ireneon varapappi. + +-- Rakas Lavernède, sanoi herra Clamouse, jonka pergamentin karvaiset +kasvot loistivat sanomattomasta mielihyvästä, chelem, mainio chelem!... +Paikalla juttelemme. -- Tarkatkaa, tarkatkaa, Turlot. + +-- Olen kovin pahoillani, herra arkkipappi, että minun täytyy +keskeyttää peliänne näin juhlallisella hetkellä, mutta... + +-- Ei tuhmuuksia, Turlot, virkkoi taas herra Clamouse, joka ei ollut +kuullut vankilan saarnaajan sanoja. -- Piketti!... + +-- Mutta, herra Lavernède, olettehan märkä kuin vesirotta, sanoi +ensimäinen varapappi, sääliväisen näköisenä, unohtaen heittää korttinsa +pöydälle. + +-- Mitä se teihin koskee? virkkoi arkkipappi tuimasti... Pelatkaa herra! + +Ensimäinen varapapin kortti luikui pöydälle. Apotti Lavernède lähestyi +herra Clamous'ia. + +-- Herra arkkipappi, lausui hän hillitystä harmista vapisevalla +äänellä, on kammottava rajuilma. Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +ruumisarkun päälle sataa. + +Herra Clamouse teki kärsimättömän liikunnon. + +-- Ruumisarkku sisältää vain ruumiin, sanoi hän, ja se on yhden tekevä +sataako vai paistaako aurinko siihen. + +-- Vieläkin piketti! + +-- Tämä ruumis oli teidän piispanne. + +-- Mutta hän ei ole enään. -- Vieläkin piketti. + +-- Senpä vuoksi kait uskallattekin häntä vastustaa. Muistan, ett'ette +näin rohkea ollut luentosalissa papin vihkiäispäivänä. + +Pienellä äkäisellä liikunnolla kokosi arkkipappi kaikki korttinsa +oikeaan käteensä. Mahdotonta oli nyt heti jatkaa peliä. Pieninkin +hajamielisyys voisi hävittää hänen mainion cheleminsä. + +-- Herra Lavernède, ette kunnioita mitään, sanoi hän naurettavan +totisesti. Näkee kyllä, ett'ette osaa vistiä pelata!... Koska minun +täytyy teitä kuunnella, puhukaa! Mitä tahdotte? + +-- Minä tahdon tuomiokirkon avaimia. + +-- Noiden avainten takiako olette semmoista melua nostaneet? Olenko +minä kieltänyt teidän niitä ottamasta? Ottakaa ne ja jättäkää minut +rauhaan. -- Turlot, jatkakaamme! + +-- Avaimet eivät ole ripustetut tavalliselle paikalleen, herra +arkkipappi. + +-- Sitten ei lukkari vielä ole niitä tuonut. -- No, Turlot... + +-- Mutta minkätähden lukkari juuri tänä iltana, jolloin tuomiokirkon +tulisi tarjota suojaa hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +ruumisarkulle, on sulkenut ovet ennen määrättyä aikaa, sillä kello ei +vielä ole yhdeksän. Ettehän suinkaan te, herra arkkipappi, ole sitä +käskenyt? + +-- Minäkö? huudahti herra Clamouse, joka tällä kertaa tuli +tummanpunaiseksi ja hämmästyksessään pudotti korttinsa pöydälle. + +-- Sitten, pyydän anteeksi teiltä... + +-- Kuinka! herra apotti, jatkoi vanhus suuttuneena, te luulitte minua +syylliseksi?... + +Lavernède tarttui liikutettuna ja kunnioittavasti hänen käteensä. + +-- Herra arkkipappi, sanoi hän, ette todellakaan ole syyllinen Rufin +Capdepont'in ilkeisiin solvauksiin piispavainajatamme kohtaan. Ei, +vaikka joskus papillisen arvojärjestyksen tähden olettekin antanut +myöden varapiispalle, ette kumminkaan ole voinut valheeksi tehdä +pappiselämäänne, jota hänen ylhäisyytensä de Roquebrun -- hän tunnusti +sen viimeksi teille itsellennekin -- niin monta kertaa on maininnut +hyvänä esimerkkinä. Rukoilemalla siis pyydän teitä minulle anteeksi +suomaan surulliset epäluuloni, jotka silmänräpäykseksi valtasivat +mieleni... Pääni on tänä päivänä aivan sekasin... + +Samoin kuin kokous päivänä, jolloin hän vastoin tahtoansa oli tehty +salaliiton johtajaksi, itki vanha Clamouse. + +-- Rakas Lavernède, änkytti hän, menkää minun puolestani vaatimaan +lukkarilta Pyhän Ireneon avaimet, ja ell'ette tapaa tuota miestä, +jonka minä tulen erottamaan hänen virastaan velvollisuutensa +laiminlyömisestä, antakaa kantaa tänne pyhän piispanne ruumis. +Minun talolleni tapahtuu suuri kunnia, jos se saa tehdä hänelle +ruumiskappelin virkaa. + +Molemmat varapapit, joiden nuoria, vapaita sydämiä ei Capdepont vielä +ollut ennättänyt turmella, nousivat istuimeltaan ja ympäröivät herra +Clamousea. + +-- Hyvä, herra arkkipappi, hyvä! toistivat he. Ainoastaan apotti Turlot +jäi äänettömäksi, liikkumattomaksi istumaan; kalpeat, leveät kasvonsa +viuhkaksi levitettyjen korttien peitossa. + +-- Herra arkkipappi, sanoi vankilan saarnaaja, tarjootte katon +piispanne suojattomalle ruumiille. Jumala tutkii sydämenne, ja vaikka +hetkisen kuulitte pahan hengen ääntä, olette te saava armoa. Mutta +ei tämä huone, vaan tuomiokirkko, on tehtävä kuolinkappeliksi. Minä +riennän lukkarin luo... + +Kun Lavernède jo oli avannut oven, pidätti hänet ensimäinen varapappi. + +-- Herra apotti, virkkoi hän, älkää menkö lukkarin luo, se on +hyödytöntä: tuomiokirkon avaimet ovat täällä. + +-- Täälläkö? + +-- Täällä. + +-- Minunko luonani? keskeytti herra Clamouse kiivastuneena. + +-- Olen suuresti pahoillani, että herra Turlot käsittämättömällä +äänettömyydellään pakottaa minua häntä ilmiantamaan. Hän se tänä iltana +sulki tuomiokirkon ovet ja pisti avaimet taskuunsa. Minä näin kaikki. + +-- Kuinka! huusi vanha Clamouse kääntyen harmistuneena pyhän raamatun +professorin puoleen, ja te olette antaneet meidän näin kiistellä. + +-- No, herra arkkipappi, tahdotteko vai ei, että lopetamme +vistipelimme? kysyi herra Turlot. + +Hän oli olevinaan aivan väliäpitämätön siitä mitä tapahtui. + +Apotti Lavernède'n kiukku nousi rajojensa ylitse. Kun ei apotti +Turlot'in ikä eikä asema velvoittanut häntä kunnioitukseen, tempasi hän +raivokkaasti kortit hänen käsistään ja viskasi ne menemään salongin +lattialle. + +-- Peli on lopetettu, herra, se on lopetettu! sanoi hän. + +Sitten huusi hän ahmaten häntä raivosta leimuavilla silmillään: + +-- Avaimet! avaimet! + +Nyt iso Turlot'kin puolestaan nousi pystyyn. + +-- Sulkiessani tuomiokirkon, sopotti hän, olen totellut hiippakunnan +varapiispan käskyä. Herra apotti Capdepont'ille minä siis jätän Pyhän +Ireneon avaimet, enkä teille. + +Hän sieppasi tuolille heitetyn hattunsa ja koitti pötkiä pakoon. Mutta +apotti Lavernède sulki oven ja asettui päättäväisesti vastustajansa +eteen. Hänen ennestään jo häiriintyneillä kasvoilla oli nyt +surunsekainen sävy. + +-- En päästä teitä pakenemaan, herra! sanoi hän. + +-- Aiotteko tehdä väkivaltaa minulle? + +-- Jos minä tässä jumalattomassa taistelussa, johon te olette syypää, +unohdan että kumpikin olemme pappeja, niin tapahtuu se teidän +tahdostanne. + +Apotti Turlot hoiperteli kauhistuneena, tavallistaan vielä kalpeampana +pari askelta herra Clamouse'a kohti. + +-- Herra arkkipappi, sanoi hän, kun en enään turvallisesti voi +säilyttää avaimia, jotka apotti Capdepont on minulle uskonut, niin +jätän ne teidän haltuun. Otaksun, ett'ei niitä rohjeta riistää +teidän käsistänne. Jos teitä haluttaisi myöntyä herra Lavernède'n +vaatimuksiin, huomautan että hiippakunnan varapiispa itse on käskenyt +sulkemaan tuomiokirkon ovet, välttääkseen loukkaavia kohtauksia, joita +siellä saattaisi tänä yönä tapahtua, ja että hän myöskin on pidättänyt +itselleen oikeuden avata ovet, milloin sen hyväksi näkee. + +-- Mutta minäpä olen Pyhän Ireneon kirkkoherra, uskalsi Clamouse vanhus +väittää, vastaanottaessaan avaimet apotti Turlot'ilta. + +-- Niinpä kyllä, herra arkkipappi on kirkkonsa isäntä, sekaantuivat +molemmat varapapit puheeseen. + +-- Koko hiippakunnassa on ainoastaan yksi isäntä, ja se on herra +varapiispa. + +-- Mutta kirkkolaki... rohkeni herra Clamouse inttää. + +-- Herra varapiispa -- ei kukaan sitä enään epäile, -- tulee piakkoin +koroitetuksi Lormières'in piispalliselle istuimelle, ja kun hänellä on +hyvä muisti, ei hän unohda niitä, jotka ovat olleet tottelemattomia +hänelle. + +-- Luulette siis täydellä todella, rakas Turlot, että herra varapiispa +pitäisi sen loukkauksena, jos... jos... + +-- Luulen, herra arkkipappi, että joudutte hänen vihoihinsa ja +tiedätte, että hänen vihansa on hirmuinen. + +Vanha Clamouse raukka vaipui nojatuoliinsa sortuneena, masennettuna, +sanaakaan virkkamatta ja silmäili tylsän näköisenä hänen kädessään +kilisevää avainkimppua. + +Apotti Lavernède, joka ei epäillyt voittavansa kaikkia vastuksia, +minkälaisia olivatkaan, seisoi sekä tyynen että huolestuneen näköisenä +tätä kohtausta katsellen. Käsivarret ristissä rinnalla, ikäänkuin +masentaakseen kuohuvia tunteitaan, tarkasteli hän katkeralla +ylenkatseella vanhan arkkipapin surkeata muotoa. Tämä uljas, luja pappi +häpesi papillisen virkansa puolesta, nähdessään semmoista heikkoutta, +pelkurimaisuutta ja kunniantunnon puutetta virkaveljissään. Nyt ei +asia enään koskenut hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia, vaan herra +Clamouse'a ja herra Turlot'ia, ja se häpeällinen kohtaus, jota nuo +molemmat näyttelivät hänen edessään, vaikutti häneen masentavaisesti. +Miten suuri olikaan Rufin Capdepont'in vaikutusvalta! Niin! Rufin +Capdepont saattoi siis mielivaltaisesti alentaa pappeja, joita +vihkimyksen olisi pitänyt tehdä "_rohkeiksi kuin David ja viisaiksi +kuin Salomon_." Hänen mieleensä johtui _Pimeyden Ruhtinas_ ja ne +sotajoukot, jotka hän oli viekotellut mukanaan kadotukseen. + +Mutta asian täytyi päättyä. Vankilan saarnaajaa iletti nähdä kirkon +korkeata edustajaa tuossa alennuksen tilassa. Tarmokkaasti kääntyi hän +herra Clamouse'n puoleen, näyttäen apotti Turlot'ille selkänsä. Sitten, +tarkastaen masentunutta vanhusta, puhutteli hän häntä hiljaan: + +-- Koska avaimet nyt ovat hallussanne, lausui hän, toivon teidän, herra +arkkipappi, estelemättä jättävän ne minulle. + +-- Kuulittehan, ystäväiseni, minä en olekaan isäntä. + +-- Ja te tottelette herra Turlot'ia, te, herra Clamouse? + +-- Minä en tahdo tulla apotti Capdepont'in viholliseksi. Minä olen +vanha ja tahdon kuolla rauhassa. + +-- Siis jää hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisarkku rajuilman +valtaan? + +-- Eihän se ole minun syyni... Käsitättehän tilani, Lavernède rakas, +olen hiippakunnan varapiispan alamainen, enkä siis voi vastaanottaa +ruumisarkkua talooni. + +-- Mutta äsken... + +-- Oh, niin! äsken... Mutta en tietänyt, että herra apotti Capdepont... + +-- Siis: pelkäätte Rufin Capdepont'ia enemmän kuin itse Jumalaa; +sillä te tiedätte hyvin, herra arkkipappi, että kieltäessänne +vieraanvaraisuuttanne piispavainajaltanne, loukkaatte kovasti +Jumalaa... Oh! minä pyydän, älkää vapisko noin surkeasti +nojatuolissanne; en minä ensinkään tahdo saattaa teitä rettelöihin... +Antakaa minulle tuomiokirkon avaimet ja jatkakaa sitte vistiänne, jos +teitä haluttaa. + +-- Vanha Clamouse, häveten omaa heikkouttansa, mutta kykenemättä +vapautumaan Capdepont'in vallasta, yritti puhumaan. Mutta hänen ei +onnistunut.! + +Apotti Lavernède'n valtasi ylenkatseensekainen säälin tunne. + +-- Herra arkkipappi, lausui hän, lieventäen tuimaa, ankaraa ääntään, +minä käsitän asemanne, se on mitä tukalin. Asia on selvä: tiedän +ett'ette voi itse antaa minulle Pyhän Ireneon avaimia. Mutta jos minä +ottaisin ne teiltä?... + +-- Jos ottaisitte ne minulta?... + +-- Minä tulisin siten yksinäni edesvastauksen alaiseksi. Etevänä +kasuistina te kyllä ymmärrätte miten asia silloin on muuttunut. + +Vanhuksen sammunut katse kirkastui. + +-- Ah! niinkö? mutisi hän, se on toista. Se on varma, että jos jollain +tavalla onnistuisitte riistämään minulta avaimet, minä... + +-- Jo se on tehty! huudahti Lavernède, joka tähdäten avainkimppua +kuin saalista, sieppasi sen taitavalla ja kokonaan odottamattomalla +kädenliikunnolla. + +-- Hyvät herrat, minä panen julkisen vastalauseen tämmöistä ryöstöä +vastaan, sopotti Clamouse, jonka raskaan painon musertama rinta +vihdoinkin alkoi vapaammin hengittää. + +-- Herra Lavernède, huusi Turlot, herra Capdepont on paikalla saava +tietää tästä... + +Ylpeä, halveksiva katse, jonka vankilan saarnaaja voitonriemuissaan loi +pyhän raamatun professoriin, sammutti sanat hänen huulillaan. + +-- Juoskaa syyttämään minua herra Rufin Capdepont'ille, herra, juoskaa +sukkelaan. Panettelijan virka sopii mainiosti teille. + +Hän tervehti nuorta varapappia ja riensi kiireesti pois. + + + + +XX + +Ruumisalttari. + + +Hirvittävä rajuilma kesti yhä. Tuima tuuli oli noussut ja sammuttanut +lyhdyt, jotka vihurin ravistamina vinguttivat väkipyöriään. Yö oli +kolkko, sakea, kammottava. Taivas oli yhtä pimeä kuin kadutkin. Ukkonen +vaikeni hetkeksi; mutta kaduilla virtaavan veden pauhu oli sitä +seurannut ikäänkuin pitkittääkseen jymyä. Etäämpänä kuultiin Arbousen +kohisten syöksevän tulvavettä särkyneistä suluistaan. + +Satoi yhä. + +Sillä välin hohde, joka alussa oli himmeä, mutta sitten yhä selvempi +ja kirkkaampi, valaisi pimeätä seutua. Äkkiä valaistiin ne seitsemän +suurta, kapeaa ja keveää ikkunaa, jotka tekivät Pyhän Ireneon kuorista +mitä ihanimman gootilaisen rakennustaiteen mestariteoksen. Toinen +toisensa perästä alkoivat sivukappelein sirot ruusukeakkunat punottaa. +Ja pian avaran tuomiokirkon suunnaton päähuone, jonka kaikki akkunat +päästivät valoa ulos, kohosi pimeyden keskellä valoisana, säteilevänä, +loistavana. + +Asetettuaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisarkun pääalttarin +portaalle, oli apotti Lavernède tahtonut valmistaa piispavainajalle +juhlallisen ruumiskappelin, joka korvaisi kaikki häntä kohtaan +tehdyt solvaukset. Avaimet aukasivat sakastin kaikki laatikot, jotka +sisälsivät kaikennäköisiä kynttilöitä, ja niitä ammensi hän täysin +kourin. Ei ollut kynttiläjalkaa, ei kruunua, johon ei olisi kynttilöitä +sytytetty. Yhden tunnin ahkerimman toimeliaisuuden perästä olisi voinut +luulla Pyhän Ireneon tuomiokirkon syttyneen tuleen sisäpuolelta. + +Tässä komeassa valaistuksessa, joka oli jyrkkänä vastakohtana +kammottavan yön sakeaan pimeyteen, astuivat papit, Kapusiini-, +Barnabiitta-, Dominikaani- ja Maristamunkit sekä muutamat hänen +ylhäisyydellensä de Roquebrun'ille uskollisiksi jääneet hiippakunnan +papit sakastista, kulkien rivittäin, tuomiokirkon kuoriin. Jokainen +oli puolestaan koettanut parannella epäjärjestykseen joutunutta +pukuaan: mikä oli kääriytynyt surukaapuun peittääkseen polviin +asti pirskoittunutta lokaa, mikä taas oli vaihtanut läpikastuneen +messupaitansa kapeahihaiseen kuoriviittaan. + +Juhlallisena ja kauniina astui Kapusiinimunkkien valkeapartanen +päällikkö juhlasaaton perässä. Koko kulkue astui piispan ruumisarkun +eteen, notkisti, yhden polven maahan ja jakaantui sitten kahtia, niin +että toinen osa valtasi pääalttarin oikeanpuoliset kuoripenkit samalla +kuin toinen osa asettui vasemmanpuolisiin. + +Kaikki tapahtui syvimmässä hiljaisuudessa, tuolla ylevällä +arvokkaisuudella, jota katolilaisuus on osannut leimata +juhlamenoihinsa. Ruumisvirret alkoivat. + +Oli samalla sekä suuremmoista että kauheaa nähdä miten nämät satakunta +pappia sydänyöllä toimittivat ruumismessua, joka hetki peljäten, +että apotti Capdepont tulisi keskeyttämään heitä. Siinä valossa, +joka tulvasi alas seiniltä ja holveista, joissa lukuisat kynttilät +paloivat, näyttivät muutamat kasvot kovin levottomilta. Mitähän +tapahtuisi, jos varapiispa äkkiä ilmaantuisi keskelle kirkkoa? Tästä +hartautta häiritsevästä pelosta huolimatta jatkettiin kuitenkin veisua +taukoamatta. + +Kerran tärisytti kauhistava turmiota ennustava jylinä rakennuksen +seiniä. Pylväät tutisivat, monihaaraiset kynttiläjalat tärisivät +pääalttarin asteilla, pähkinäpuiset kuoripenkit valittivat äänekkäästi. +Kaunistuneina käänsivät kakki silmänsä tuomiokirkon avoimeen oveen +päin. Hyökkäsikö saatana Pyhään Ireneoon. Mielet rauhoittuivat: se oli +ukkonen, joka ennen päivän koittoa laukaisi viimeiset tykkinsä pilvissä. + +"_Miserere mei_!..." [Armahda minua -- -- --] alkoi Kapusiinimunkkien +päällikkö messuta. + +Vihdoinkin kuorin isot ikkunat näyttivät rautaisia kiskojaan, ikäänkuin +aamuruskon vaalean valon kostuttamina. Samassa alkoi siellä täällä +uiskennella utuisia, punaisia, viheriäisiä, sinisiä valo-aaltoja... +Päivä koitti. Apotti Lavernède kääntyi apotti Ternisienin puoleen, joka +istui kuoripenkkiin kyykistyneenä, ja kuiskutteli muutamia sanoja hänen +korvaansa. Molemmat papit nousivat paikoiltaan. He astuivat sakastiin +päin. + +-- Ystäväni, sanoi vankilan saarnaaja, heittäen leveän kaapun yltään, +riisukaa viitta päältänne ja lähtekäämme. Aurinko on noussut. Nyt +ei meidän enään tarvitse pelätä Capdepont'in ilmaantumista. Kuka +tietää? Kenties tuo kurja Turlot viimeisessä hetkessä peräytyi häveten +käytöstään. Muuten tulee meidän olla varuillamme: Capdepont saattaa +kyllä säästää aseensa hautajaisiin... + +He lähtivät tuomiokirkosta ja kulkivat Arbousea kohti. + +He saapuivat toiselle hakatuista kivistä tehdylle sillalle. Paisunut +virta kuletti pauhaten rutaisen ja punertavan vetensä siltakaarten alle. + +Kaikkialla näkyi jälkiä rajuilman riehunasta. Mutta uusi päivä lupasi +mitä parasta. Myrskyn ja sateen huuhtelema ja puhdistama Lormières'in +laakso rehoitti raittiina ja virkistyneenä auringon paisteessa, joka +läpäisten säteillään, kuni terävillä vasamoilla, taivaalla vielä +liiteleviä pilvenhattaroita, vuodatti siihen kultasadetta korottaakseen +komeaa ja viehättävää luontoa, Corbières'in uhkeat puut kopeilivat +somalla rungollaan, loistavilla oksillaan ja aivan tuoreilla lehdillään. + +Tultuaan paperitehdaskaupunkiin pysähtyivät pappimme. + +-- Täällä eroan teistä, rakas Ternisien, sanoi Lavernède. +Ymmärrättehän, eikö niin, miten tärkeätä on, että hänen ylhäisyytensä +kaikki köyhät saapuvat tuomiokirkkoon kello yhdeksän ajoissa. Tämä +joukko auttaa meitä estäessämme Capdepont'ia toteuttamasta aikeitaan, +jos hän yrittäisi kuljettaa piispamme ruumisarkkua kaupungin +hautausmaalle. Otaksun, ettei hän uskalla yllyttää taistelua. Kaikessa +tapauksessa olemme valmiit puolustautumaan... Menkää sukkelaan! + +-- Te ette siis tule mukana? + +-- Minä juoksen Bernardin kadulle, Pyhän Ireneon arkkitehdin luo, +pyytääkseni häntä avaamaan yhtä alikirkon hautaa... Sieltä lähden +hautajaismeno-toimistoon. Meidän täytyy saada ruumisalttari, jommoista +ei milloinkaan ennen ole nähty Lormières'issä ja niin paljon +seinäverhoja, että riittävät peittämään kaikki muurit... + +He erosivat. + +Vaikka sata kättä työskenteli köysien kiinnittämisessä ja leveiden +tummien verhojen ripustamisessa pitkin tuomiokirkon pylväitä, kesti +kuusi tuntia, ennenkuin häikäisevästi valaistu kirkon sisusta oli saatu +siihen juhlalliseen ja hartautta herättävään asuun, jota tilaisuus +vaati. + +Ruumisalttari yksin, joka oli rakennettu keskelle kuoria, pidätti +työmiehiä kolmatta tuntia toimessa, vaikka puusepän työ oli alotettu jo +aikasin aamulla. + +Se oli todellinen muistopatsas. Leveitä ympyräasteita nousi lattiasta +saakka ylös holvikaton lähelle, kaveten korkeuden mukaan. Koko +laitos, jota varjosti valkoinen ripsukatos, oli peitetty tummalla, +hopealla kirjaillulla sametilla. Kulmia koristi sinipunertavat +silkkitupsut, joiden väri muistutti vainajan pukua. Tämän korkean +pyramiidin etupuolella, jolle muuten oli järjestetty sadottain +säteileviä vahakynttilöitä, nähtiin kahden piispansauvan välissä +hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in kullasta ja jalokivistä säkenöivä +hiippa. Hiukan yläpuolella häikäisevää hiippaa näkyi vahakynttiläin +keskeltä korukilpi, johon suurilla kirjaimilla oli piirretty seuraavat +kuninkaallisen psalmistan sanat: + + In memoria aeterna erit justus, + Ab auditione mala non timebit. + +_Vanhurskaan muisto pysyy iankaikkisesti, eikä hän pelkää häijyä +puhetta_. + +Apotti Lavernède, tuo uljas ja tulinen sielu, oli painattanut nämät +kauniit sanat sekä osoittaakseen syvää kunnioitustaan rakastetulle +ylimmäiselle papilleen että antaakseen viimeisen pistoksen Rufin +Capdepont'in vihalle. + +Kello löi yksitoista. + +Vankilan saarnaaja, joka oli valvonut juhlan viimeisiä varustuksia, +viittaili apotti Ternisien'ille, astuessaan sakastiin, mihin kellojen +ääni oli kutsunut koko kaupungin papiston kokoon. Tämä, johon +Lavernède'n oli onnistunut vuodattaa hiukan omaa tulista intoaan, +asettui tuomiokirkon peräpuolelle ryhmittyneiden työmiesten etupäähän +ja johti heitä tuon jättiläisruumisalttarin ympäri. Siellä oli ainakin +kymmenen riviä istuimia asetettu paperitehtaalaisille. Tämä joukko, +kenties armeijakin, istuutui suurella kolinalla. + +-- Ystäväni, sanoi entinen sihteeri, tuolla lepää hyväntekijänne. Me +uskomme teidän vartioittavaksenne sen, joka teitä viimeiseen asti +rakasti. + +-- Olkaa huoleti, herra Ternisien, emme salli, että hänen ylhäisyytensä +jäännökset viedään Pyhästä Ireneosta kaupungin kirkkomaahan +haudattaviksi, vastasi kreivi de Castagnerte'n ääni. Hän oli hetkeksi +jättänyt kenraali de Roquebrun'in Barbaste ja Leblanc tohtorien +huostaan ja ilmaantui nyt äkisti paperitehtaalaisten joukkoon. + +Sakasti vilisi tuskaantuneista, levottomista papeista. Miksei +hiippakunnan varapiispa ollut vielä saapunut? Itse oli hän määrännyt +hänen ylhäisyytensä hautajaisten tunnin, ja tuo määrätty tunti +oli jo aikoja sitten lyönyt. Mitä merkitsi tämä yksinkertaisimman +häveliäisyyden laiminlyönti? Ne, jotka olivat tulleet toivossa +nähdä jonkun uuden jännittävän kohtauksen, sallivat hermostuneen +uteliaisuuden vaivaamissa kasvoissaan havaita heidän täydellisen +pettymyksensä. Toiset, joita jalommat ja hartaammat tunteet +hallitsivat, iloitsivat tästä Capdepont'in viipymisestä. Kuka tietää, +ehkä tämä kauhea ihminen ei uskaltanutkaan näyttäytyä, peläten +joutuvansa kiusaukseen uudistaa häpeällistä käytöstään. Nämät +yksinkertaiset, hurskaat papit, joita jokainen ohi mennyt minuutti yhä +enemmän rauhoitti, olivat ryhmittyneet apotti Ternisien'in ympärille +puhellen matalalla äänellä. + +Pyhän Ireneon korkean tornin kello lyödä kumahutti kerran. + +-- Nyt on kello puolikaksitoista, rakas Lavernède, sanoi entinen +sihteeri. + +-- Kenties alamme messuta? kysyi Kapusiinimunkkien päällikkö. + +-- Niin kyllä, herra Capdepont ei näy tahtovan olla juhlamenojen +esimiehenä, lisäsi Maristain päämies. + +-- Minustakaan ei tarvitse häntä kauvemmin odottaa, virkahti +Dominikaaneinkin piiriori. + +-- Pelkuri! murisi vankilan saarnaaja, nähdessään vihollisensa +pujahtavan piiloon. + +Sitten, kääntyen herra Clamouse'n puoleen, jonka levottomat silmäykset +tiedustelivat läsnäolijain mieltä: + +-- Suvaitsetteko toimittaa messun, herra arkkipappi, sanoi hän; te +olette herra Capdepont'in jälkeen hiippakunnan korkein pappi. + +-- En tiedä, änkytti vanhus, minä olen jo toimittanut messuni, ja... + +Apotti Lavernède otti vaatekaapista messukaapun ja tarjoten sen tavan +mukaan Kapusiinien päällikön suudeltavaksi, sanoi hän: + +-- Teille, arvoisa Isä, tulee siis kunnia suorittaa pyhä toimitus... + +Suuri melu, jonka istuimien siirtäminen matkaan sai, kuului +tuomiokirkon perältä. Kaikkein silmät kääntyivät sinnepäin. + +-- Herra Mical, hyvät herrat, huusi apotti Turlot, tuolla tulee herra +Mical! + +Siveysopin professori astui todellakin sakastiin surkean näköisenä, +kasvot sisällisen liikutuksen muuttamina. + +-- Entä herra varapiispa? kysyttiin joka taholta. -- Hyvät herrat, +vastasi apotti Mical, herra Capdepont on sairas, kovin sairas... +Hän on pahoillaan, ettei hän voi saapua tuomiokirkkoon... Hän +olisi halukkaasti kunnioittanut tätä juhlallista toimitusta hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in muistoksi ja antanut hänelle julkisen +synninpäästön, mutta... + +Hän huoahti hengästyneenä. + +-- Herra varapiispa oli jo eilen illalla sairas, jatkoi hän; kyllä kai +te sen huomasittekin, hyvät herrat, hänen kiihoittuneista sanoistaan, +sanoisimpa melkein hänen ajatustensa epäjärjestyksestä... Kuka meistä +ei tiedä, mitä kuume saa aikaan ihmisessä... Se voittaa vahvimmankin +järjen... + +-- Jos teitä, herra, on pyydetty, keskeytti häntä apotti Lavernède +tulistuen, lieventämään herra Capdepont'in edesvastausta eilisestä +julkeasta kohtauksesta, täytyy minun ilmoittaa teille, että sananne +ovat turhat. Sillä kaikilla, täällä läsnäolevilla hengellisillä on jo +vakaantunut mielipide asiasta, ja jos herra Rufin Capdepont, nuora +kaulassa, tulisi rukoilemaan meiltä anteeksi, ei hän sittenkään voisi +sovittaa rikostaan... + +-- Rikostaan!... Mitä tarkoitatte? + +-- Tarkoitan, ettei ennen ole kuultu semmoista ilkityötä. + +-- Mutta teidän tuomionne, herra Lavernède... + +-- Tuomio, niin juuri! huudahti vankilan saarnaaja. + +Sitten katkerasti ja purevasti: + +-- Tuomion antaa paavi, kun asia on ennättänyt tulla hänen oikeuteensa. + +-- Olette siis kirjoittaneet Romaan? sopotti Mical kauhistuneena. + +-- Ei vielä, mutta kirjoitetaan. + +Apotti Lavernède viittaili mahtipontisesti kädellään komeammassa +surupuvussaan ylpeilevälle ovenvartijalle. Tämä ihminen, ylpeä kuin +Ranskan marsalkki koruompeluksineen ja hopeaisine olkalippuineen, lähti +majesteetillisesti liikkeelle antaen raudoitetun sauvansa kolahtaa +kaikuvaan kivilaattiaan. + +Kaikki papit järjestäytyivät seuraamaan Kapusiinien päällikköä, joka +oli puettu valkoisilla nauhoilla reunustettuun messukasukkaan, ja hänen +johtaessa astuttiin lyhyin askelin kuoria kohti. + + + + +XXI. + +Pappien komedia. + + +Sillä välin kuin tuomiokirkossa, joka surisi kuin suuri mehiläispesä, +messuttiin suurimmalla prameudella vainajan edestä, olivat herrat +Clamouse, Turlot ja Mical, Lavernède'n mahtavasta käytöksestä +ällistyneinä, vetäytyneet sakastin nurkkaan ja keskustelivat +innokkaasti. + +-- Luulisipa häntä totta tosiaan tämän talon isännäksi! pauhasi +arkkipappi. + +-- Tuo harmittaa! huusi apotti Turlot. -- Hiljaan, hyvät herrat! +keskeytti Mical surunvoittoisella tyyneydellä, älkää puhuko niin +kovasti. Mitä niin suuresti pelkäätte, saattaa kylläkin tapahtua. Minä +puolestani en todellakaan paljo kummastelisi, jos Lavernède tulisi +herraksemme. + +-- Hän! lausui Turlot ylenkatseellisella, epäilevällä liikkeellä. + +-- Eikö hän ole apotti Ternisien'in ystävä, hänen paras ja uskollisin +ystävänsä? + +-- Mitä se meihin kuuluu! + +-- Entä jos herra Ternisien tulee Lormières'in piispaksi? + +Herrat Clamouse ja Turlot tuijottivat ällistyneinä Mical'iin. + +-- Mitä? mitä?... sopotti arkkipappi, jonka rohkeus paikalla +lannistui... Mitä sanotte, ystäväni? Tuo ei ole vakavaa puhetta, eihän +toki? -- Se on päinvastoin hyvinkin vakavaa, mitä vakavinta voi olla. + +-- Oi, hyvä Jumala! te saatte minut vapisemaan, Mical. Selittäkää +sananne, minä rukoilen teitä. + +-- Mitä loruja te meille uskottelette, murisi Turlot. + +Samassa, urkujen vaietessa, syvä mahtava, täysinäinen ääni kaikui Pyhän +Ireneon holvien alla. + + Dies irae dies illa, + Solvet saeclum in favilla, + Teste David cum Sibylla. + + [Koston päiv' on julma, suuri, + Silloin muutuu luonnon muuri, + Tietäjät näin lausuu juuri. + + A. Oksasen käännös (Säkeniä).] + +Puhekumppanuksia sakastissa eivät nämät juhlalliset sanat vähääkään +liikuttaneet, he olivat tottuneet niihin. + +-- No niin! jatkoi Clamouse ravistaen Mical'ia, joka oli käynyt hiukan +hajamieliseksi. + +-- No niin, tietäkää ettei Capdepont ole saanut mitään uutisia +Pariisista tänäpäivänä. Eilen illalla kymmenen aikaan saapui herra +Bonuardot'ilta näin kuuluva sähkösanoma: + +-- Keisari allekirjoittaa määräyksen tänä iltana. Me ilmoitamme teille +paikalla, jos tulette nimitetyksi. + +-- Kolme kertaa olen käynyt sananlennätin konttorissa tänä aamuna. +Mutta ei mitään, ei mitään, ei mitään. Voittehan aavistaa Capdepont'in +tilan. Äsken juuri kun hän näki minun palaavan tyhjin käsin, luulin +hänen menettävän järkensä. Oh! kylläpäs oli työtä saada häntä pysymään +piispan toimistossa. Taistelu oli kauhea. Nähkääs! Minulla on jälkiäkin +siitä. Katsokaa! + +Siveysopin professori näytti suurta sinelmää kaulassaan. Hän jatkoi: + +-- Kun minä heittäysin ovea vastaan estääkseni häntä lähtemästä ulos +ja häiritsemästä näitä juhlamenoja, sieppasi hän minut äkisti kiinni +ja oli vähällä kuristaa minut. Lavernède ei erehtynyt sanoessaan +Capdepont'ia _Tigrane'ksi_. Meidän kesken sanoen, on siinä miehessä +tiikerin luontoa. Viimein, ikäänkuin kauhistuen omaa itseään, peräytyi +hän pari askelta ja vaipui nojatuoliin... Hyvät herrat, silloin näin +minä, mitä ei kukaan vielä ole nähnyt, minä näin Rufin Capdepont'in +itkevän. + +-- Ja pelkäättekö apotti Ternisien'in tulevan nimitetyksi? urkki herra +Clamouse, jonka ääni alkoi kuulua yhä tuskallisemmalta. + +-- Hänen äkkinäinen mielenliikutuksensa tarjosi mielestäni mukavan +tilaisuuden antaa varapiispan kuulla totuutta. Hyvä Jumalani, mitä +kaikkea hänelle sanoinkaan! Täytyihän kaikin mokomin estää häntä +hyökkäämästä Pyhään Ireneohon, purkamaan onnellisen kilpailijansa +läsnäolosta yltynyttä vihaansa. Vakuutan, että olin kaunopuhelias. Jos +hän olisi näyttäytynyt täällä, olisi syntynyt mellakka, tappelu. On +hetkiä, jolloin Capdepont'issa on sellainen sokea voima, ettei mikään, +eikä kukaan voi sitä hillitä eikä hallita... Minä toivoin tämän voiman +tulevan käytetyksi kirkon hyödyksi. Ystävyyteni tätä kukistamatonta +kohtaan sisälsi tämän salaisen kunnianhimon... Mutta minä luovun +siitä... Minä en jaksa enään... Kaikki on lopussa... Oh! tahtoisin +kuolla... Köörin ylimmäinen ääni lauloi: + + Mors stupebit et natura, + Cum resurget creatura + Judicanti responsura. + + [Luonto, kuolo kauhistuvi, + Syntis-parka surkastuvi, + Tuomari kuin julmistuvi.] + +-- Sanalla sanoen, teidän vakuutuksenne on, että apotti Ternisien?... +uudisti arkkipappi. + +-- Kuinka monta kertaa olen pelastanut Capdepont'in perikatoon +joutumasta. Mutta piispanpalatsin pihalla en mahtanut mitään... + +-- Kuulkaa, hyvä Mical, jättäkäämme Capdepont ja puhelkaamme herra +Ternisien'istä... Varmaanko otaksutte, että hänen nimityksensä +Lormières'in piispaksi?... + +-- Siinä ei ole epäilyksen sijaa. Eikö Lavernède'n julkeus puhu +kylläksi selvää kieltä? Olisiko hän eilen illalla anastanut +tuomiokirkon avaimet teidän käsistänne, ja äsken komentanut teitä tässä +kirkossa, ellei hän tietäisi voivansa, ystävänsä tullessa piispaksi, +rankaisematta tallata meitä jalkainsa alle?... Oh, tuota pappisvaltaa! +Löytyykö raskaimpia, musertavimpia kahleita tässä maailmassa? Tunnen +renkaiden jo rusentavan lihaani... Hyvät herrat, meillä ei ole uutisia +Pariisista, meillä; mutta Ternisien ja Lavernède herroilla on, olkaa +varmat siitä. + +-- Kas niin, nyt koittaa minulle kauniit päivät! jupisi herra Clamouse +ikäänkuin itsekseen puhuen. + +-- Entäs minulle sitten? huokaili apotti Turlot, jonka ihraa kylmät +väreet alkoivat karmia. + +-- Minulla taas, lisäsi Mical, jos hänen ylhäisyytensä Ternisien +täyttää herra de Roquebrun'in paikan, ei ole muuta tehtävää kuin pyytää +erokirjan ja lähteä hiippakunnasta. Minun elämäni on turmeltu, ja se on +Capdepont'in syy. + +-- Älkää puhuko enään tuosta ihmisestä... huusi vanha Clamouse. + +Hänen puoleksi sammuneet silmänsä leimahtivat. + +-- Tunnustan teille, jatkoi hän, että olen vallan kauhistunut... +Minkälainen pappi tuo Capdepont! minkälainen pappi!... + +-- Hänen kunnianhimonsa on saattanut meidät perikatoon, mutisi Turlot. + +-- Meissä syy on: minkävuoksi me hupsut luotimme tuohon mielettömään +kunnianhimoon? huusi Mical. + +Sitten epätoivoa ja tuskaa ilmaisevalla liikunnolla: + +-- Hyvät herrat, me olemme rikkoneet luonnettamme, kutsumustamme +vastaan ja olemme nyt rangaistut. + +Apotti Turlot'in silmistä tulvi kyyneleitä, joita oli hetkisen +koittanut pidättää. + +Vanhan arkkipapin taas täytyi nojautua vaatekaappiin: hänen jalkansa +eivät tahtoneet häntä kannattaa. + +Ystäväni, jatkoi apotti Mical pitkän äänettömyyden jälestä, +tunnustakaamme että Jumala, joka meitä kurittaa, on aina vanhurskas +Jumala. Kuka Capdepont'ko vai me, on tämän kuukauden tapauksissa +antanut loistavimpia siveellisen turmeluksen näytteitä. + +-- Tähän tunnustukseen jonka tekemiseen ainoastaan papilla, joka ripin +kautta on tottunut tutkimaan omia ja toisten syntiä, saattaa olla +riittävää rohkeutta taikka naivisuutta -- ei toiset lausuneet mitään. +Clamouse vanhus ja Turlot tyytyivät häveten painamaan päänsä alas. + +Kööri lauloi hitaasti ja valittaen: + + Ingemisco tamquam reus, + Culpa rubet vultus meus: + Supplicanti parce, Deus! + + [Herra suuri, voimallinen, + Ole mulle armollinen, + Tuomarini turvallinen!] + +-- Minä tulen tietysti menettämään asemani, voivotteli herra Clamouse. + +-- Tietysti, vastasi Mical. + +-- Kuinkahan aijotaan minun kanssani menetellä, sillä olenhan kumminkin +ensimäisen luokan kirkkoherra? + +-- Olette oikeassa, te olette kirkkoherra, eikä teitä siis +saa mielivaltaisesti virasta eroittaa. Mutta kivuloisuutenne +pakoittaa teitä laiminlyömään tuomiokirkon raskasta palvelusta, ja +kirkollisasiain ministeriltä toimitetaan teille ero ja eläke. + +-- Ah! Hyvä Jumala! kirkko raukkani, jota niin rakastan!... + +-- Oh! herra arkkipappi, te ette kumminkaan vielä ole kovin +onneton, te! sopatti Turlot. Te olette nimituomioherra ja teidän +tuomioherra-arvonne jää teille; mutta minä, minä... Kunhan edes saisin +pitää saarnaajan viran, jonka hänen ylhäisyytensä de Roquebrun minulle +määräsi Hautes-Corbières'issä. + +-- Minä en vastaa mistään, sanoi Mical; te ette tahtoneet seurata +Lavernède'ä, ja se on harmillista teille. Minkä vuoksi kielsittekään +häneltä noita onnettomia avaimia?... + +-- Mutta tehän juuri käskitte minua sulkemaan tuomiokirkon ovet ennen +määrättyä aikaa, valitti Turlot. + +-- Minä, se on kyllä mahdollista. Mitä tehdä? Capdepont oli puhunut, +häntä täytyi totella. Muuten, lisäsi hän, kohottaen älykästä ketun +kuonoansa ja silmäillen ystävyksiä itseluottamuksella, joka häneltä +tähän asti oli puuttunut, olen minä tehnyt päätökseni. Koska olen +menettänyt elämäni päämäärän, on minusta melkein yhdentekevä +mitä minun suhteeni päätetään. Samantekevä, uskotaanko minulle +alempi kirkkoherranvirka Bastide-sur-Mont'issa, lähetetäänkö minua +alipappina Harros'iin, kaikkein kurjinpaan vuoriseutuun, tahi muutanko +naapurihiippakuntaan. Jos Capdepont hukuttaessaan itsensä on hukuttanut +minunkin, niin olenhan sen tahtonut. + +-- Syödä täytyy kumminkin, elää täytyy! murisi Turlot surkeana. + +-- Elääkö?... Miten se on välttämätöntä että elämme? tokasi Mical +katkerasti. + +-- Piru!... + +-- Älkää peljätkö, Turlot, kuollessanne jää teiltä vielä kannikka +leipävakkaan. Yksi seikka on kaikkia muita tärkeämpi: harrastaa, ja +meistä täytyy jälleen tulla kunnon pappia, niinkuin ennen olimme. +Muistatteko papiksivihkiäisiämme, Turlot? Mikä päivä! maailma ei ollut +mitään meille, Jumala kaikki. + +Siveysopin professori heltyi nyyhkimään. + +Vanha Clamouse kyllästyen jätti Mical'in ja Turlot'in, jotka +tietämättänsä olivat vaipuneet polvilleen, ja kompuroi sakastin +päässä olevalle toiselle vaatekaapille. Hän avasi laatikon, veti +siitä hiljakseen kauniin, kirjaellun kuoriviitan ja punanauhaisen +silkkivaatteen. Vaivoin sai hän ne ylleen. Hiipivin askelin astui hän +sakastin ovelle. + +-- Mihin nyt juoksette, arkkipappi! kysyi Mical, nousten nopeasti ylös. + +-- Kuoriin. + +-- Kuoriin, vaikka juhlamenot jo ovat lopussa. + +-- Parempi myöhään kuin ei koskaan. + +-- Ette varmaankaan ajattele mitä teette! + +-- Päinvastoin, ajattelen viisaastikin. + +-- Mutta te olette liian syyllinen Lavernèden silmissä... + +-- Syyllinen... syyllinen... + +-- Herra Clamouse, teidän arvonne... + +-- Minun arvoniko?... Oh! Papin arvo ei ole sama kuin maallikon. Niillä +ei ole mitään yhteistä. + +Turlot kaappasi ketterästi kuoriviittansa ylleen. + +-- Tekin, tekin menette kuoriin? huudahti siveysopin professori +tykkänään suunniltaan. + +-- Kun herra arkkipappikin menee... + +-- Teette oikein, herra Turlot, sanoi herra Clamouse. + +-- Kuulkaahan toki, herra arkkipappi, oletteko Pyhän Ireneon +kirkkoherra? + +-- Olen kyllä, herra Mical. + +-- Ja alennutte yhtymään apotti Lavernède'n johtamaan saattoseuraan, +miehen, joka tunti sitten väkivallalla anasti teiltä tehtävänne. + +Vanhus aukoi silmänsä selkoselälleen pelkästä kummastuksesta. + +-- Kuuleppas, Mical, sanoi hän koettaen lujentaa ääntänsä, Turlot ja +minä olemme tulleet tuomiokirkkoon ollaksemme läsnä hänen ylhäisyytensä +de Roquebrun'in hautajaisissa, emmekä vähääkään huoli Capdepont'istä, +jospa hän tahtoisikin estää meitä pyhää velvollisuuttamme täyttämästä. +Te ja julma ystävänne sorratte liiaksi tämän onnettoman hiippakunnan +pappeja. Mutta tuhmuuksia on jo kyllin lörpötelty. Jumala suo minulle +viimeinkin voimaa heittää päältäni häpeällisen ikeenne ja minä teenkin +sen... En salaa, että kunnon apotti Lavernède'n ja minun välille on +syntynyt pientä kinaa, ihmisten tähden, jotka huvikseen kylvävät +vihaa. Mutta silmäni ovat auvenneet, ja nyt odotan ainoastaan mukavaa +tilaisuutta sopiakseni papin kanssa, joka ei milloinkaan ole menettänyt +paikkaansa sydämmessäni. Ja herra apotti Turlot taas... + +-- Niin! minä, keskeytti paksu pappi, en ole herra Lavernède'n +vihollinen; sanompa vielä senkin, että... + +Mical, joka oli asettunut sakastin oven eteen, jätti heille tien +avoimeksi. Hän ei voinut kauvemmin heitä kuunnella. Tuommoinen +halpamaisuus ei saattanut olla häntä iljettämättä. Hänestä tuntui kuin +hän ei koskaan, koko sillä ajalla, kun hän oli Capdepont'ia palvellut, +olisi alentunut näin syvästi omissa silmissään. Kuinka monesti olikaan +hän rohjennut asettua hirmuvaltiaansa rautatahtoa vastaan ja murtaa se! + +Mical seurasi katseellaan Clamouse'a ja Turlot'ia, jotka töin tuskin +raivasivat itselleen tietä ihmisjoukon läpi. Kun ei hän enään nähnyt +noita kahta, neliskulmaista kirkon vahakynttiläin ja suitsutuksen +sakeuttamaan ilmaan katoavaa lakkia, kääntyi hän takasin sakastiin. +Hänen jalkansa eivät enää kannattaneet häntä. Hän istahti. + +Tämä mies, joka oli myöntänyt apuansa niin moneen väärään yritykseen, +tunsi tällä hetkellä ylenkatsetta itseänsä kohtaan. Hän istui hetken +syviin katkeriin ajatuksiin vaipuneena. Hänen lannistunut mielensä +ohjasi häntä paremmin arvostelemaan muita ja itseään. Hän ajatteli +pappien puuttuvaisuutta ja kurjuutta. Äkkiä pääsi hänen huuliltaan, +ikäänkuin tapaturmasta, nämä ankarat sanat: + +-- Oi, pyhä katolinen kirkko! jotain jumalallista mahtaa sinussa +kumminkin olla, koska sinun pappisi eivät ole onnistuneet syöstä sinua +perikatoon. + + + + +XXII. + +Krypta. + + +Pyhän Ireneon torni, joka, piispan palatsin pyöreihin torneihin +verrattuna, seisoo kuin jättiläinen kääpiöiden keskellä, on mahtava +kuusikulmainen rakennus ja paljas ulkonäöltään. Samassa määrässä +kuin itse kirkko, rakennukseltaan läpikuultava kuin pitsikutomus, +viehättää silmää gotilaistyylisten koristustensa paljoudella, tekee +torni synkän vaikutuksen jylhillä muureillaan, joilta tykkänään puuttuu +rakennustaiteellista kauneutta. Kymmenen ikkunaa läpäisee siellä täällä +paksua muuria päästäen hiukan valoa kivisille kiertoportaille, joita +kellonsoittaja sunnuntaisin kapuaa, noustessaan kellojen soitolla +kutsumaan Lomieres'ia jumalanpalvelukseen. Nämä pyöräkaari-ikkunat ja +raskasläntäisen rakennuksen juurella oleva yhdestä kivilohkareesta +veistetty portaali muistuttavat romaanilaista aikakautta, ja osoittavat +selvästi, että Pyhän Ireneon torni on rakenteeltaan paljoa vanhempi +kuin tuomiokirkko, jossa suippokaan, kapeana, rohkeana, siromuotoisena +esiintyy kaikkialla. + +Tätä romaanilaista portaalia kohti, jonka ohelle kokematon käsi oli +veistänyt kömpelöitä ilmestyskirjassa mainittujen elävien kuvia, ja +joka ahtaana avautuu kirkon perällä, käänsi pappien ja uskovaisten +kulkue askeleensa, sitten kun hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +ruumisarkku oli alas otettu komean ruumisalttarin verhojen keskeltä. +Sieltä astuttiin alas kryptaan eli maanalaiseen alikirkkoon, missä +olivat rivihin tehdyt Lormières'in piispain, vahvoilla Pyreneiden +vuoristosta tuoduilla graniittipaasilla suljetut haudat. + +Pyhän Ireneon piispalliset haudat olivat samoin kuin Pyhän Denis'in +kuninkaallisetkin kärsineet 1793 vuoden hurjasta hävitysraivosta. +Mutta kun hänen ylhäisyytensä de la Guinaudie vuosisadan alussa nousi +piispanistuimelle, korjuutti hän kohta vallankumouksen jäljet kryptassa +ja teetti sinne viisi tahi kuusi uutta hautaa. Uudistaessaan nämä +hautapatsaat näytti tämä ylhäinen pappi, joka töintuskin oli pelastunut +mestauslavalta, sanovan hiippakuntansa kansalle: + +-- Moni piispa on vielä kuoleva luonanne. Uskonto on ijankaikkinen. + +-- Munkit, tuomioherrat ja muut papit sekä muutamat aniharvat maallikot +alkoivat kömpiä kapeita portaita alaspäin. Apotit Lavernède ja +Ternisien pysyivät ruumisarkun vieressä, johtaen kantomiehiä ja varoen +arkkua seiniin kolahtamasta, sillä vahakynttilät eivät voineet täysin +valaista pimeitä kierreportaita. + +Vihdoin saavuttiin kryptaan. Se oli pieni kirkko, jonka pilarit olivat +paksuja ja törkötekoisia ja holvit matalia. Se oli kaksilaivainen. +Muuriseinät olivat paljaat, ilman minkäänlaisia maalauksia. Ainoastaan +siellä täällä saattoi silmä eroittaa raamatunlauseen, jonka sanat +alituisesta kosteudesta olivat käyneet epäselviksi. Edempänä oli +luettavana viimeisen tänne haudatun piispan, hänen ylhäisyytensä +Grandin'in, hautakiven yläpuolella maalattu _Hic jacet_ [_Tässä lepää_ +s.o. hautakirjoitus], joka vielä oli aivan tuoreena ja hyvin säilyneenä. + +Ruumisarkku laskettiin avonaisen kuopan reunalle. + +Hiljaisuus vallitsi, kolkko kuoleman hiljaisuus. + +Kalpeana, mutta uskaliaan näköisenä nousi apotti Lavernède pääalttarin +kolmannelle portaalle ja sieltä alkoi hän puhua kovalla äänellä, jonka +rukoilevat uskovaiset ylhäällä tuomiokirkossakin taisivat kuulla: + +"_Vanhurskaan muisto pysyy ijankaikkisesti eikä hän pelkää häijyä +puhetta_." + +Sitten entinen kaunopuheliaisuuden professori kuvaili hehkuvalla +innolla hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in rakkaudelle ja +hyväntekeväisyydelle omistettua elämää. Hän riisui vaikka vaatteet +yltään auttaakseen köyhiä, ja jalkasin, yksinkertaisena kuin ensimäisen +kirkon apostolit, kulki hän paperitehtaalaisten luona jakamassa almuja +täysin kourin. + +-- Jos täällä on puutteen alainen työmies, huusi hän, jonka luona pyhä +piispamme ei ole käynyt, ja jolle tämä käynti ei ole tuottanut hyvää, +nouskoon hän ylös ja vastustakoon ääneen sanojani. + +Mutta kun puhuja arvostellessaan vainajata hänen piispan toimissaan +kosketteli hänen jokapäiväisiä suhteitaan hiippakunnan papistoon, +silloin saavutti hänen sanansa, samassa kuin säilyttivät entisen +lämmön, harvinaisen ylevyyden, joka oli omiansa syvästi liikuttamaan +tätä kuulijakuntaa, joista useimmat olivat pappeja. + +Kaikille oli hän armelias, sanoi hän. Onko joukossamme ketään, jolla +ei ole muistossa jokin liikuttava todistus hänen hyvyydestään? Minä +puolestani en ole unohtanut että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, +kun luuli voivansa uskoa minulle viran Bastide-sur-Mont'issa, ja minä +ainoastaan äännähdin nämä sanat: -- "Mihin joutuu kivulloinen äitini?" +paikalla luopui tuumastaan. Oh! olisittepa olleet kokoussalissa! +olisittepa nähneet kyyneleet hänen silmissään!... Siihen saakka olin +ihaillut piispamme ylevätä käytöstapaa, hänen hurskasta ja jaloa +luonnettaan, hänen loppumatonta hyväntekeväisyyttään, hänen uskoaan, +joka raamatun sanojen mukaan, olisi voinut _siirtää vuoria_; mutta +nyt ymmärsin, etten ollut käsittänyt parasta osaa hänessä; hänen +sydäntään! Ihminen on viheliäinen olento, sillä on välttämätöntä +että häntä kosketetaan sisälmyksiin saakka, ennenkuin hän kokonaan +antautuu toiselle. Minä julistankin sen hiippakunnan edessä, että +hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in liikutus turvattomasta äidistäni +kuullessaan vaikutti kuin valo, joka minua häikäisi, ja siitä päivästä +asti kiinnyin hänen elämäänsä samoin kuin aina olen oleva kiintyneenä +hänen muistoonsa. + +Vankilan saarnaajan alussa värähtelevä ääni oli vähitellen alennut +näitä yksityisiä muistoja kertoessa. Hänen täytyi vaijeta hetkeksi. + +Hän jatkoi: + +-- Mutta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ei ollut ainoastaan hyvä, hän +oli myöskin voimakas. Jumala, suodessaan hänelle ylhäisen piispanviran, +soi hänelle samassa tarpeeksi pontevuutta täyttämään sen raskaita +tehtäviä. _Omnia possum in eo, qui me confortat_, minä voin kaikki +Hänessä, joka minua vahvistaa, oli hänellä tapa sanoa, kun hän kuria +ylläpitääkseen oli pakoitettu kohottamaan kätensä rangaistukseen. + +-- Jotkut moittivat hänen ankaruuttaan. Mutta ne, jotka näkivät +hänen johtavan hiippakunnan hengellisen oikeuden kokouksia, missä +kuolema, _joka tulee kuin varas_, antoi hänelle iskun, josta hän ei +milloinkaan enään tointunut, tietävät kuinka hyväntahtoisesti, kuinka +ihmisrakkaasti, kuinka lempeästi hän aina kuunteli syytetyitä. Ei +väsymys, ei suuttumus voineet horjuttaa tämän vahvan ja pyhän sielun +päätöstä saapua totuuteen; ja oppiakseen tuntemaan tätä säteilevää +totuutta, tutki hän kärsivällisesti kaikki asianhaarat, keräten +todistajia, kuulustellen tuomarein mieltä ja turvautuen ennen kaikkea +Jumalaan rukouksillaan. Ja on uskallettu väittää, että tämä suora, +sankarillisen oikeatuntoinen luonne kiivaudessaan liian hätäisesti teki +päätöksensä! + +Kiihtyessä oli Lavernède'n ääni käynyt yhä vahvemmaksi. + +-- Hyvät veljet, jatkoi hän, piispa vainajamme eloisa, rohkea, luja +luonne on ollut toisillakin kirkon miehillä. Pyhä Paavali, pyhä +Bernhard, pyhä Frans Salesilainen, hekin olivat kiivaita apostoleita. +Hekin tiesivät käyttää ankaruutta joko harhauskon kukistamiseksi tahi +heidän vaikutusvoimaansa uhkaavien metelien masentamiseksi. Kenessä +syy, jos hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in useinkin täytyi seurata +näiden suurten pyhimysten esimerkkiä? Eikö tässä hiippakunnassa ole +puhjennut useita kapinoita? Emmekö me eräänä päivänä, jolloin vihan ja +kostonhimon viimat olivat puhaltaneet meihin, olleet yhtyneet hyvin +harkitun tuuman mukaan loukataksemme sen valtaa, jonka Jesus Kristus, +niinkuin pyhä Tuomas kauniisti lausuu, oli asettanut keskellemme, kuten +kilven Israeliin, _Christus posuit episcopum super omnes veluti scutum +in Israël_? + +-- Oi synnin, pimeyden päivää, oi päivää mustempaa kuin helvetin yö, +olkoon se unohdettu! Suokoon Jumala meille anteeksi tuon suunnattoman +rikoksen, johon tuona mielettömyyden hetkenä itseämme kiihoitimme. +Suokoon hän etenkin anteeksi _sille_ onnettomalle, jossa ensimäinen +ajatus siihen syntyi, ja tunnustaen, että hänen ylhäisyytensä Armand +de Roquebrun, jota kuolema kohtasi itse oikeuden istuimella, oli +vanhurskas, että hänen nimensä, joka tästä lähin on panetukselta +turvassa, on aina elävä meissä, toistakaamme psalmistan sanat: +"_Vanhurskaan muisto pysyy ijankaikkisesti eikä hän pelkää häijyä +puhetta_." + +Puhuja keskeytyi hetkeksi. + +Mutta apotti Lavernède, kun kerran oli hyökännyt Capdepont'in kimppuun, +oli kuin peto, joka iskettyään lihaan julmat hampaansa, ei enään taida +hillitä itseänsä; hän tahtoi jatkaa. Silloin Kapusiinimunkkien priiori, +varovainen ja viisas vanhus, korotti äkisti äänensä, alkaen lukea +käsikirjan viimeisiä rukouksia, ja tarttui pirskotushuiskuun. + +Hämmästyksestä melkein kivettyneenä jäi vankilan saarnaaja seisomaan, +suu puoliavoimena, katse täynnä hämmennystä ja kummastusta... + +-- Kuinka! häntä estettiin päättämästä hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun'in ruumispuhetta!... Mitä oli tehtävä?... Kärsisikö hän, +tuskin päästyään puheensa todelliseen esineeseen, että häntä näin +loukkaavalla tavalla tuomittiin vaikenemaan?... Oliko Kapusiinimunkkien +päällikkö liitossa Rufin Capdepont'in kanssa. + +Hämmentyneessä mielentilassaan alkoi hän epäillä jos jotain: häntä +vihattiin, halveksittiin, tuumittiin kenties jättää hänet kädet ja +jalat sidottuina vihollisensa kostolle alttiiksi... Hän värisi vihasta, +hänen järeät, harmahtavat hiuksensa nousivat pystyyn hänen niskassaan, +ja kohottaen ylpeät, hienot kasvonsa aikoi hän uudelleen ryhtyä +Capdepont'iin kiinni, kun läpitunkeva parahdus, ikäänkuin ahdistetun +sielun epätoivoinen valitus, kajahutti alikirkon holveja. + +-- Ternisien! huusi apotti Lavernède, joka äkisti palasi järkiinsä, +Ternisien! + +Samassa kun Kapusiinimunkkien päällikkö, otettuaan pivollisen multaa, +heitti ristin muotoon sen hautaan lasketun hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun'in ruumisarkulle, oli entinen kotisihteeri, suruunsa nääntyen +avannut suunsa ja sitten, vajoten kokoon, pyörtynyt. + +-- Ilmaa, ilmaa! joudutti vankilan saarnaaja, hajottaen tyrmistyneet +virkaveljensä. + +Suurimmassa sekasorrossa papit, muistuttaen epäjärjestykseen joutunutta +karjaa, syöksyivät suuren tornin kiertoportaille. + +Nojautuneena apotti Lavernède'en ja apotti Turlot'iin, joka osoitti +varsin odottamatonta avuliaisuutta, seurasi apotti Ternisien lyhyin +askelin kaikkia näitä hämmentyneitä pappeja. + +Minuutti tämän draamallisen tapauksen jälkeen oli Pyhän Ireneon +tuomiokirkon kryptassa ainoastaan yksi ihminen: Lormières'in +haudankaivaja. Tämä mies teki työtä... + +Kun oli tultu sakastiin, asetettiin hänen ylhäisyytensä de Roquebrunin +entinen sihteeri istumaan nojatuoliin avonaisen ikkunan eteen. Sillä +aikaa kun vankilan saarnaaja löyhytteli häntä pahvisella koppilolla, +koitti arkkipappi Clamouse vapisevilla sormillaan irroittaa hänen +kaulustaan, ja helpoittaakseen hänen hengitystään aukasi hän vaivoin +hänen nappinsa. + +Sietipäs nähdä, miten ystävälliselle ja osaa-ottavaiselle tuulelle +apotti Turlot äkisti oli joutunut, hääriessään siinä edes takasin +sakastissa! Tämä suuri halvausta ennustava mies oli yht'äkkiä +saavuttanut perhosen ketteryyden, juostessaan kaapista kaapille milloin +noutaen pullon valkoista, alttarinpalveluksessa käytettyä viiniä ja +laskien siitä lasin _rakkaalle_ apotti Ternisien'ille, milloin etsien +liinoja, joita hän kastoi kylmään veteen ja nöyrästi ojensi apotti +Lavernède'lle tämän kostuttaaksensa ystävänsä otsaa ja ohimoita. + +-- Mikä into! ilkkui Mical katsellen tuota kaikkea siitä sakastin +pimeästä nurkasta, mihin hänet tuonnoin jätimme. + +Kaupungin kirkkoherrat ja etupäässä Pyhän Frumencen pastori, kuultuaan +siveysopin professorin äänen, keräytyivät hänen ympärilleen. + +-- Herra Turlot väittää, että herra Ternisien tulee meidän +piispaksemme; onko siinä perää, herra Mical, kysyivät he tuskallisina. + +-- Ettekö siis näe sitä? vastasi hän heille. + +Ja ylenkatseellisella liikunnolla osoitti hän arkkipappia ja Turlotia, +jotka melkein näyttivät makaavan polvillaan nyt täydelleen tointuneen +apotti Ternisien'in edessä. + +-- Kiitos, hyvät herrat, kiitos, mutisi entinen piispan kotisihteeri. + +-- Kuinka meitä peloititte! sanoi ukko Clamouse, jonka kuivaneita +kasvoja hymyily elähdytti... Hetkisen luulimme jo että kuolisitte, +niinkuin pyhä piispammekin... jonka äsken hautasimme... Ah! jos teidät +olisimme kadottaneet! Ajatelkaapas, mikä vahinko meille... ja koko +hiippakunnalle. + +-- Hiippakunnalleko! keskeytti apotti Ternisien. + +-- Niin juuri, hiippakunnalle, toisti arkkipappi imartelevaisesti... +Katsokaas, minä en vie mitään edemmäksi, josta en ole ihan varma... +Luonnollistahan on että niin kykenevä mies kuin te!... Muuten, jos syvä +nöyryytenne estää teitä minua ymmärtämästä, olen vakuutettu, että herra +Lavernède ja herra Turlot... + +-- Minä puolestani, keskeytti vankilan saarnaaja, olen pahoillani, +herra arkkipappi, etten ollenkaan ymmärrä ongelmoitanne. + +-- Entäs te, Turlot? + +-- Minä luulen arvanneeni ajatuksenne... + +-- No, ystäväni. + +-- Tahdotte sanoa, herra arkkipappi, että koko Lormières'in hiippakunta +toivoo herra apotti Ternisien'iä hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +seuraajaksi. + +-- No niin! virkahti herra Clamouse tyytyväisen näköisenä. + +-- Minäkö, teidän piispaksenne! huudahti apotti Ternisien. + +Hän hypähti kauhistuneena pystyyn ja etsi silmillään ovea ihmisjoukon +takaa, paetakseen. + +-- Te tulette piispaksemme! toisti ukko Clamouse päättävästi. + +-- Te tulette! lisäsivät kaikki läsnäolevat papit, äkillisen +innostuksen valtaamina. + +Samassa kun kaikkein sydämet sykähti, kaikkein rinnat huohotti, hypähti +Mical, jota ei oltu muistettu, kuten apina lymypaikastaan ja ilmaantui +kohossa käsin, keskelle sakastia, huutaen kaikin voimin: + +-- Varapiispa, hyvät herrat, varapiispa! + + + + +XXIII. + +Eläköön hänen ylhäisyytensä! + + +Tuomiokirkon poikki, joka vähitellen alkoi tyhjentyä, lähestyi +todellakin apotti Capdepont hitain, majesteetillisin askelin. + +Hän astui sakastiin. Päänsä piti hän pystyssä, vaikk'ei mitenkään +uhkamielisesti. Hänen katseensa oli tyyni, hänen kasvonsa rauhalliset. +Koko hänen olentonsa uhkui mahtavaa levollisuutta, joka oli joko +syvästi nöyryytetyn tahi täydelleen tyydytetyn sielun hedelmä. + +Pappisjoukossa vaikutti tämän pelätyn miehen tulo kauhunsekaista +kummastusta. + +Polttavan uteliaisuuden raastamana juoksi Mical ensimäisenä Capdepontia +vastaan. + +-- Pariisista on siis tullut uutisia! kysyi hän. Hiippakunnan +varapiispa, kiintyneenä tykkänään omiin mietteisiinsä, jotka hänen +läpinäkymätön naamarinsa tarkasti salasi, ei vastannut sanaakaan +siveysopin professorille eikä edes suvainnut heittää häneen +silmäystäkään. + +-- Onko herra apotti Ternisien täällä? kysyi hän ja hänen äänessään +kuului lempeyttä, joka oli aivan outoa hänessä. + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in entinen sihteeri kiskoi itsensä +irti Lavernède'stä, joka koitti häntä pidättää, ja astui askeleen Rufin +Capdepontia kohti. + +-- Herra apotti, sanoi tämä, sairauttani, joka minua on jo muutamia +päiviä vaivannut, ja joka tänä aamuna kohosi pahimmilleen, on tohtori +Mical'in taitava ja uuttera hoito niin paljon lieventänyt, että kykenin +raahaamaan itseni tänne, uudistamaan anteeksipyyntöäni, joka jo +varmaankin on tehty nimessäni. Toivoin, etteivät hänen ylhäisyytensä +de Roquebrun'in hautajaiset vielä olisi päättyneet, ja että minä +hiippakunnan varapiispana olisin saanut antaa hänelle synninpäästön... +Valitettavaa kyllä, herra apotti, olisi minulle ollut tuskallista +täyttää tämä pyhä velvollisuus semmoisen ylimmäisen papin jäännöksen +edessä, kuin Lormières'in viimeinen piispa oli, kun en olisi voinut +sitä tehdä muun perustuksen kuin papillisen arvoni nojassa. Jumala, +joka on sekä vanhurskas että laupias, onkin pitänyt huolen siitä, +ett'en päässyt tähän hautajaisjuhlallisuuteen, joiden johtajaksi +entiset kireät suhteet vainajan ja minun välillä ovat tehneet minut +arvottomaksi. + +Nämät Rufin Capdepont'ille tähän asti tuntemattomalla sävyisyydellä +lausutut sanat vahvistivat Lormières'in papistoa siinä luulossa, että +peloittava varapiispa oli hukassa. Tappio yksin taisi pakoittaa tuota +taipumatonta ja ylpeää miestä änkyttämään julkisen anteeksipyyntönsä. + +Tyytymätön murina kuului läsnäolevilta, ja muutamat papit, joita pelko +ensin oli työntänyt Capdepontia kohti, peräytyivät sukkelasti Lavernède +ja Ternisien spottien puolelle, kun eivät enään tarvinneet peljätä +hänen epäsuosiotaan. Mical yksin jäi seisomaan sen viereen, johon hän +oli luottanut, ja jota hän rakasti. Tuo viekas valtiomies oli siksi +jalomielinen. + +-- Kyllä on totta, herra, että eilen illalla... mutisi Clamouse-vanhus, +joka uskalsi kohottaa rankaisevan katseen apotti Capdepontiin. + +-- Totta on, lisäsi paksu Turlot, totta on että eilen illalla tykkänään +unohditte kaikki rajat. + +-- Syyttäkää minua, hyvät herrat, syyttäkää minua kaikki! vastasi +varapiispa nöyrästi. Minä olen syyllinen, olen syyllisin kaikista +ihmisistä. Ja kuitenkin huolimatta kaikista hairahduksistani, jotka +lähtivät aivoistani eikä koskaan sydämestäni, kuka tiesi panna +suurempaa arvoa piispamme kaikkiin oivallisiin ominaisuuksiin kuin +minä!... Mikä kuri! Miten ylevä elämässään! Niin, tällä hetkellä, joka +on minulle paljon juhlallisempi kuin voitte aavistaakaan, en salaa +pienintäkään rikostani hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia kohtaan. En +unohda, miten itsepintaisesti vastustin muutamia parannuksia, joita +hän koitti saada aikaan; en unohda taisteluamme, kun pari vuotta +sitten oli kysymys vanhan liturgiiamme muuttamisesta, ja kun hän +tahtoi asettaa yliseminaariin munkkeja hiippakunnan pappien sijaan. +Myöntäkää kumminkin, että vaadittiin rohkeutta taistelemaan niin +uljaasti asian puolesta, jota pidin oikeana... Epäilemättä olin minä +liiaksi itsepäinen. Mutta kuka voi kerskata olevansa joka tapauksessa +intohimojensa herra? Minä puolestani, vaikka olen kolkkoa elämää +viettänyt yksinäisyydessä ja työssä, en ole aina jaksanut musertaa +vaimosta syntynyttä ja syntiin tuomittua ihmistä vallassaan pitävän +kirouksen tuhatpäisiä käärmeitä. Jos papiksivihkimys, tuo taivaallinen +armo, masentaa meissä ihmisluontoa, niin olisi röyhkeätä olettaa, +että se sen täydelleen kukistaisi. Olettehan useinkin kuulleet +pahojen henkien, jotka jokaisessa piilevät, sähisevän suustani, se +tietää, ett'en vielä ole niitä uuvuttanut, ett'en ole sankarimaisesti +ponnistanut antautuakseni kokonaan Jumalalle. Perisynti ylläpitää +meissä pirullista vastustushenkeä hyvää kohtaan, ja tutkittuamme +inhimillisen luonteen salaisimmat sopukat, täytyy meidän myöntää, +että tämä vastustushenki ei ole meissä kaikissa samanlainen. On +ihmisiä, joita, Luojan käsittämättömän määräyksen mukaan, taipumus +pahaan viekoittelee suurempiin onnettomuuksiin kuin toista. Kiivaasta +ja tulisesta, mutta myöskin perin katolismielisestä espanjalaisesta +rodusta syntyneenä, olen minä kenties yksi noita ihmisiä. Äitini, +älkää sitä unohtako, näki päivän valon Varlassa, pienessä kylässä +Biscayan maakunnassa, ja minä olen äitini kaltainen, jonka luonteessa +oli rautaa maan ja tulta taivaan varalle... Hyvät herrat, säälikää +niitä onnettomia raukkoja, jotka ovat alituisten kohtausten alaisina, +tuomittuina aina elämään puolustusasussa, saavuttaakseen kuoleman +ylevää tyvenyyttä elämän kautta, joka ei koskaan näe rauhaa taikka +lepoa. + +-- Ei synnin turmelemat vaistomme, eikä syntymäpaikkammekaan saata +puolustaa huonoa käytöstämme! huudahti Lavernède. + +-- Herra apotti, vastasi Capdepont täysin tyveneesti, luulen +lempeimpien aikojen koittavan. Kun minä haluan rauhaa rakentaa, niin +mitä voitatte sillä, että palautatte minun niihin intohimoihin, +joista tästä lähtien tahdon pysyä erilläni? Pyhä Augustinus sanoi: +"_Minä olen viskannut vanhan ihmisen luotani kuin rievun, enkä siihen +enään pukeudu_, non induam". Minä olen tehnyt saman valan kuin pyhä +Augustinus... Rikokseni, joista minua muistutatte, herra apotti, ja +joita minä tuomitsen yhtä ankarasti kuin tekin, toimitin minä -- Jumala +olkoon todistajani! taudin kohtauksessa, kuumeessa, houreissa. Tuskin +tuota enään muistankaan. Muistuu kuitenkin mieleeni, että haastoin +teitä hengellisen oikeuston eteen. Unohtakaa se hyvä veli ja suokaa +minulle anteeksi, niinkuin minäkin teille anteeksi annan. + +Sitten mutisi hän, kohottaen silmänsä taivasta kohti: + +"_Cor contritum et humiliatum, Deus, non despicies:_ Särjettyä ja +nöyryytettyä sydäntä et sinä hyljää, Jumala." + +Tätä syvää katumusta, ylevää nöyrtymistä nähdessään jäi vankilan +saarnaaja aivan ällistyneenä seisomaan. Hän epäili Rufin Capdepont'ia +ja kumminkin oli hän puoleksi voitettu... Mikä muutos!... Kenties +varapiispan musertava tappio oli samassa sekä kukistanut että +kohottanut häntä, joten hän viimeinkin, viidenkymmenen vuoden vanhana, +löysi oikean hengellisen ja kristillisen rakkauden tien. Miten +kaunopuheliaasti kuvaili hän tuskallista ja hirvittävää taisteluaan +paholaisten kanssa! Entä hänen äitinsä, tuo pyhä maalaiseukko Terese!... + +Jalosydäminen, rehellinen ja itsenäinen Lavernède unohti kaikki menneet +riidat ja halusi heittäytyä vihollisensa syliin. Hän oli lumottu. Hän +astui askeleen. Sitten tarkasti tutkien, hän pysähtyi äkisti. Hän alkoi +uudelleen epäillä Capdepont'in ylenluonnollista tyyneyttä. + +-- En voi kylläksi ylistää, jatkoi hiippakunnan varapiispa, +piispavainajamme asemaa pyhään istuimeen nähden. Ei koskaan +Lormières'in hiippakunnalla ole ollut enemmän roomalaista ylimäistä +pappia. Tietäen mitä harmia apostolien seuraaja saa joka päivä +kärsiä, ei hän laiminlyönyt ainoatakaan tilaisuutta osoittaa hänelle +alamaisuuttaan, kuuliaisuuttaan ja muuttumatonta rakkauttaan. Koko +kirkko oli hänen ylhäisyydelleen de Roquebrun'ille myrskyn ahdistama +Pietarin alus, ja olemme nähneet hänen itkevän, kun hän pelkäsi +näkevänsä pyhän arkin hukkuvan ajan valtiollisiin myrskyihin. Tämä +hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in palava rakkaus on jäävä esimerkiksi +hänen sille seuraajalleen, jonka Jumala suvaitsee määrätä... + +-- Hänen seuraajansa... hänen seuraajansa... keskeytti rovasti Clamouse +yhä rohkeampana, me tunnemme jo hänen seuraajansa. + +-- Suokoon Jumala hänelle armoansa täyttämään vastuunalaista +kutsumustaan!... + +-- Jumala on hänen kanssaan, herra Capdepont, älkää siitä huolehtiko. + +Tämän kiihkoisen ilmoituksen kuultuaan, jossa silminnähtävästi piili +jokin salainen tarkoitus, kääntyi varapiispa hitaasti ja astui muutamia +askeleita suureen tammiseen vaatekaappiin päin. Mutta kun ei kukaan +enään välittänyt hänen toimistaan, kääntyivät papit, ruoka-aikansa +jouduttamina, sakastin ovelle. + +Herra Clamouse oli pistänyt käsivartensa apotti Ternisienin kainaloon. + +-- No, ystäväni, sanoi hän, rohkeutta!... Tulkaa luokseni nauttimaan +jotakin. Mitä? Kenties haluatte haukata suurusta. + +-- Hetki vielä, hyvät herrat, minulla on pari sanaa lisättävänä, sanoi +Rufin Capdepont. + +-- Toisen kerran kuuntelemme teitä! vinkasi Turlot kirkuvalla äänellään. + +-- Toisen kerran... toisen kerran... toisti herra Clamouse. + +-- Pysähtykää! huusi varapiispa tuolla käskevällä, ylpeällä äänellä, +jonka kaikki hyvin tunsivat. + +Jokainen jäi liikkumattomaksi paikoilleen, silmät levottoman +hämmästyneinä Capdepont'iin luotuina. + +Hän yksin seisoi ylpeän näköisenä. Ojentaen vartaloansa, sillä äsken +seisoi hän apotti Ternisien'in edessä puoleksi kumartuneena, näytti +hän saavuttaneen koko entisen mahtavan ryhtinsä. Hänen vapaammasta +käytöksestään päättäen näytti kuitenkin, että joku tuntematon käsi -- +lieneekö se sitten ollut Jumalan vai paholaisen -- oli kosketellut +tuota taipumatonta kiviluontoa ja että se tästedes olisi oleva notkea +ja taipuvainen kuin kaislaruoko. Seisoessaan siinä pitkine, lujine +säärineen ja papinviittoineen, joka jäykissä, säännöllisissä poimuissa +verhosi häntä, muistutti hän marmorista kuvapatsasta. Mutta tällä +kuvapatsaalla oli epäilemättä sisälmyksiä ja sydän. + +Apotti Capdepont'in heikolta näyttävä rinta oli äkkiä laajennut +ikäänkuin vetääkseen enemmän ilmaa itseensä ja vapaammin +hengittääkseen. Hänen kasvonsa olivat ikäänkuin uudistuneet. Hienot, +kaunispiirteiset olivat ne tosin aina olleet, mutta katkeruus, tuska +ja röyhkeä ylenkatseen ilme noissa ennen suonenvedontapaisesti +vääntyneissä kasvoissa oli nyt vaihtunut pehmeyteen, lempeyteen, +melkeinpä hyvyyteen. Nuo hehkuvat tulisijat, hänen silmänsä, joista +leimusi niin turmiollista tulta, välkkyivät aina kuin tulimajakat hänen +tuuheitten silmäkulmainsa takaa, mutta nyt olivat ne merkillisesti +jäähtyneet; kadonneet olivat uhkaavat liekit, jotain arkaa, +surumielistä, melkein hellää, hyvänsuopaa hohdetta oli niissä nyt +nähtävänä. Hänen hopeanharmaat hiuksensa ympäröivät hänen hienoa, +nerokasta otsaansa, muistuttaen pyhimyksen sädekehää tahi kuninkaan +kruunua. + +-- Hyvät herrat, sanoi Capdopont kykenemättä salaamaan liikutustaan, +joka saattoi läsnäolevia pöyristymään, on toinenkin syy miksi olen +Saint-Irenéehen tullut, kuin pyytää anteeksi herra apotti Ternisieniltä +ja paheksua hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ja yliseminaarin +ylijohtajan keskinäisiä, ikäviä rettelöltä... + +Hän vaikeni hetkeksi. + +-- Ja mikä sitten? kysyi Mical vilkkaasti. + +Apotti Capdepont kohotti pitkät, mustat silmäripsensä, joiden alla +silmät paloivat kuin kotkalla, ja näytti kokoavan ajatuksiaan. + +-- Rukoilemme teitä puhumaan, herra varapiispa, jatkoi siveysopin +professori, jonka selkää kylmät väreet karmivat. + +-- Puhukaa! puhukaa! lausuivat kaikki suut, jotka samoin kuin kaikki +silmätkin olivat Rufin Capdepont'iin tähdättyinä. + +Silloin hiippakunnan varapiispa, niin hitaasti kuin olisi hän tahtonut +lukea jokaisen luvun, lausui seuraavat sanat: + +-- Hyvät herrat, toinen syy, joka minun on johdattanut tuomiokirkkoon, +perustuu samoin kuin ensimäinenkin parannuksen haluun... Olenko +todellakin arvollinen siihen korkeaan toimeen, johon Jumala on minun +kutsunut?... _Domine, non sum dignus_... [Herra, en ole arvollinen...] +Veljeni, ystäväni, lapseni, sillä joukossanne on muutamia nuoria, joita +rakastan kuin isä, saadessani tänä aamuna tietää, että olen nimitetty +tämän hiippakunnan piispaksi... + +-- Sinä siis olet! keskeytti Mical, joka ei voinut pidättää tätä +huudahdusta. + +-- Minä en ajatellut kuin yhtä asiaa, tulla itkemään virheitäni, tulla +nöyryyttämään itseni alttarien juurella. + +-- Eläköön hänen ylhäisyytensä! huudahti Mical innostuneena. + +-- Eläköön hänen ylhäisyytensä! toistivat kaikki hiippakunnan papit. + +Arkkipappi Clamouse oli samassa hetkessä vapautunut apotti Ternisien'in +käsivarresta ja esteettä saapunut Capdepont'in luokse. + +-- Eläköön hänen ylhäisyytensä! änkytti hän voimainsa viimeisillä +jätteillä... Mitä jos laulaisimme _Te Deum_ [Kiitosvirren], lisäsi hän. + +-- Ei vielä, hyvät herrat, keskeytti apotti Lavernède, jonka myrskyä +ennustava ääni kaikui sakastissa torven tavalla. + +Lormières'in uusi piispa heitti viholliseensa syvän katseen. Tuntien +että taistelu oli tulossa, ajatteli hän vaan varustautua tuolla +järkähtämättömällä tyyneydellä, johon hän niin taitavasti oli +pukeutunut, ja jossa hän päätti pysyä. + +Kenties apotti Capdepont, huolimatta kaikista suurista varustuksistaan +ja voimainsa ponnistuksista, katui lähteneensä piispanpalatsin suojista +ja antautuneensa tähän uuteen seikkailuun. Asia oli se, että saadessaan +Bonnardot'in allekirjoittaman sähkösanoman Parisista, oli hän ikäänkuin +hurmaantunut ja rientänyt Pyhää Irenéetä kohti ilman päämäärää, +ilman tarkoitusta, tietämättänsä, tuon ihmisluonteen itsekkään +tunteen työntämänä, joka vaatii meitä huutamaan onneamme muille, +masentaaksemme, nöyryyttääksemme heitä. Eikö voittomme ole ympäristömme +nöyryyttämistä? Onhan niin suloista, kun onni suo meidän näyttäytyä +julmana ja herättää kateutta! + +Vasta tunkeutuessaan tuomiokirkkoon kokoontuneen ihmisjoukon läpi, +selvesi hän huumauksestaan ja palasi järkiinsä. Häntä halutti paeta. +Mutta se oli mahdotonta, hänet oli jo varmaankin huomattu. + +-- Minä menen sinne, arveli hän, kiinnittäen silmänsä sakastin ovelle, +mutta minä käyttäydyn piispana. + +Ja nyt, vankilan saarnaajan ryntäessä taistelukentälle vihoittamaan, +puremaan häntä, rauhoitti hän tuimistuvaa luonnettaan tällä suloisesti +kutkuttavalla ajatuksella: + +-- En ole enään apotti Capdepont, olen hänen ylhäisyytensä Rufin. + +-- Hyvät herrat, apotti Lavernède on oikeassa: en ole vielä piispa. +Mitätön maallinen valta on minut nimittänyt, mutta pyhä isä, jolla on +kaikki valta, ei vielä ole minua valinnut. Minä rukoilenkin siis teitä +yhdistämään rukouksenne minun rukouksiini, jotta Jumala valaisisi +paavia piispanne valitsemisessa. + +-- Paavi, olkaa siitä varma, on tietävä elämänne vähäpätöisimmätkin +yksityiskohdat, keskeytti vankilan saarnaaja. + +-- Aijotteko ruveta syyttäjäkseni, herra Lavernède? + +-- Minä ilmoitan teille ennakolta, että yksi ääni on kohoova teitä +vastaan Israelissa. + +-- Te olette siis leppymätön? + +-- Ettekö tekin ole sitä ollut, kymmenen vuotta hänen ylhäisyyttään +de Roquebrun'ia -- _piispa Roquebrun'ia_ kohtaan, miksi häntä +ylenkatseellisesti sanoitte. + +-- Herra! huudahti Capdepont, jonka tyyneys äkisti alkoi horjua. + +-- Eilen jo sanoin, ett'en teitä vähääkään pelkää, vastasi vankilan +saarnaaja, tempaisten itsensä irti papeista, jotka koittivat häntä +pidättää, ja astui suorana varapiispaa vastaan. + +Tämä, jonka paha luonto uudelleen virkosi, painoi silmänsä alas, +ett'ei hänen tarvitsisi nähdä vihollistaan. Ei tiedä, ehkä hän pelkäsi +olevansa liian heikko vastustamaan julmaa haluansa heittäytymään hänen +päälleen ja pieksemään häntä. Olihan Mical väittänyt Capdepont'in +toisinaan ryntäävän esiin kuin sokea voima. Mikä taistelu siitä +syntyisikään, jos Harris'in vuorelainen, jota tyydytetty kunnianhimo +hetkeksi oli rauhoittanut, ei enään voisi pitää ohjaksissa +intohimojansa, vaan ne pääsisivät irti kuin raivoisat metsäeläimet, +kita ammollaan ja kynnet leveällä! + +Tällä hetkellä Rufin Capdepont silminnähtävästi taisteli elämänsä +raivokkaimman taistelun kapinoivia himojansa vastaan. Hänen vankat +polvensa nytkähtivät suonenvedontapaisesti viitan alla. Hänen kätensä +pusertuivat voimakkaasti nyrkkiin, ikäänkuin vahvaksi nuijaksi. +Raivon tuli vääristeli kuvapatsasta, jonka sopusuhtaisia piirteitä +äsken ihailimme, ja näytti nyrjähyttäneen sitä. Urhomme ylpeä pää +painui hänen rinnoilleen, joten ei kukaan voinut heittää silmäystä +vallankumoukseen hänen kasvoissaan. Mitä liikkui hänessä? + +Viimein varapiispa kohotti kauniin otsansa ja näytti kaikkein +kummastukseksi tyynet, melkeinpä hymyilevät kasvot. La Bruyère on +kirjoittanut: _Ei mikään niin virkistä mieltä kuin tieto, että olemme +välttäneet tuhmuuden_. Rufin Capdepont'in rauhalliset kasvot näyttivät +todellakin virkistyneiltä. Hän oli voittanut oman itsensä. + +-- Herra Lavernède, mitä olen teille tehnyt, kun niin minua vainootte? +kysyi hän kyynelten tukahuttamalla äänellä. + +-- Minulle ette mitään; mutta te uhkaatte kirkkoa. + +-- Kirkkoa, jonka eteen, olen valmis kuolemaan! + +-- Ja elämään, lisäsi vankilan saarnaaja pisteliäästi. Capdepont +kalpeni ja ikäänkuin pyörtymäisillään nojausi hän äkisti Micalin +käsivarteen, jota hän voimakkaasti pusersi. Hän oli neuvotonna. Hän +oli tuhlannut kaiken tarmonsa ja, tuntien olevansa voimaton kauvemmin +näyttelemään nöyrän uhrin osaa, tahtoi hän apua. Hänen verensä kuohui +meren tavalla hänen rinnassaan. Aallot uhkasivat temmata hänet +mukanaan. Mical, taitava, kavala, kekseliäs Mical käsitti sen tulisen +tavan, jolla hän oli häneen tarttunut. Häntä täytyi pelastaa. + +-- Hyvät herrat, lausui hän, hänen ylhäisyytensä Capdepont on sairas... +Minä tunnen lähestyvän taudin kohtauksen oireet, jonka alaisena +hän on ollut jo pari päivää... Hänen ylhäisyytensä kaipaa lepoa... +Hänen ylhäisyytensä on vastaanottava teidät aivan pian... -- Herra +apotti Turlot, juoskaa ilmoittamaan veljelleni, tohtorille, että +hän viipymättä saapuu piispanpalatsiin. Pahoin pelkään, että hänen +ylhäisyytensä tarvitsee hänen hoitoaan. Menkää sukkelaan... + +Hän tarjosi käsivartensa apotti Capdepont'ille, joka siihen nojautui +mitä arvokkaammalla tavalla. + +-- Ystäväni, rukoilkaa puolestani, rukoilkaa puolestani, toisti +Lormières'in uusi piispa, kulkiessaan pappien ohi, jotka häntä +silmäilivät liikutettuina ja osanottavaisina. + +-- Mikä ilveily! ei Lavernède voinut olla mutisematta. + +Capdepont kuuli sen, mutta hänen kumartunut asentonsa ei sitä ilmaissut. + +-- Arvoisat isäni, sanoi hän matalalla äänellä, kääntyen munkkien +päällikköjen puoleen, jos kirjoitatte Roomaan, rukoilkaa +kunnioitettavia kenraalejanne ilmoittamaan pyhälle isälle, että +terveyteni on mitä huonoin ja että epäilen jaksavani kantaa +piispanviran raskasta taakkaa, Katsokaas! sairaus ahdistaa henkeäni; +mutta minä olen kuoleva katse kääntyneenä Pietarin istuinta kohti, +jolle aina uhraan sydämeni rakkauden ja mieleni nöyryyden. + +Sillä välin suuri osa kaupungin pappeja, jotka eivät tarvinneet +arkkipappi Clamousen yllytystä, seurasivat tuomiokirkon poikki kipeätä +piispa raukkaa, joka pakeni vankilan saarnaajan hyökkäyksiä. + +Tullessaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisalttarin eteen, +missä muutamat vahakynttilän pätkät, levittäen värähtävää valoa, +olivat sammumaisillaan hopeaisiin kynttilänpiippuihin, Rufin Capdepont +pysähtyi. Hän kumarsihe ja sitten teki hän arvokkaasti ristimerkin. +Tämä teeskentely piispansauvan ja hiipan edessä, joita hän niin +suuresti oli himoinnut, oli Lavernède'n mielestä häväistystä. Hän ei +enään sitä kestänyt, ja tämä huuto pääsi hänen huuliltaan: + +-- Kain, kussa on Habel sinun veljes? + +Mutta Rufin Capdepont, jota Mical likisti yhä lujemmin, ei vastannut +mitään tähän julmaan syytökseen. Hän nojautui vaan hiukan paremmin +uskollisen palvelijansa käsivarteen, ja poistui Pyhästä Irenée'stä +hoiperrellen. Kun ei Rooma vielä ollut ryhtynyt mihinkään toimeen eikä +hallituksen nimitys vielä ollut varma, ei tämän uuden Sixtus viidennen +aika vielä ollut tullut heittää kainalosauvaansa, oikaista itseään koko +pituudeltaan ja pakoittaa vihollisiansa kunnioitukseen ja pelkoon. + + + + +XXIV. + +Karku. + + +Pienessä Corbières-vuorten kaupungissa syntyi suunnaton melu. Hurskaat +ihmiset, joita varapiispa aikoja sitten ylhäisellä, yksinvaltaisella +käytöstavallaan oli painanut tahtonsa alle, kulkivat ovelta ovelle +laulaen puoliääneen kuten pääsiäisaattona: + +-- Halleluja! herra apotti Capdepont on Lormières'in piispa. Halleluja! +halleluja! + +Mutta häntä itseään ei missään näkynyt. Mical, joka piti vahtia +viraston ovella, antoi aina saman vastauksen uteliaille papeille ja +maallikoille, jotka joka päivä täyttivät piispan-palatsin pihan, +pyytäen onnitella hänen ylhäisyyttään: + +-- Hänen ylhäisyytensä on sairas; lääkäri on kieltänyt häntä +vastaanottamasta ketään. + +Tuskin tämä lahjomaton vanginvartija, joka odotti varapiispan virkaa +itselleen samalla kuin piispan hiippaa ystävälleen ja puolusti toisen +etua valmistaakseen omaansa, tuskin hän salli Capdepont'in esiintyä +juhlassa, jonka paroni Thévenot, Pariisista palattuaan, antoi Arbouse'n +varrella olevassa palatsissaan poikansa entisen opettajan kunniaksi. +Uusi piispa käyttäytyi muuten siellä erinomaisen varovaisesti. +Turhaan paronitar ja parooni, riemuissaan siitä, että olivat _tehneet +piispan_, yllyttivät häntä kaikin tavoin pitämään jonkinlaista puhetta, +joka olisi tuottanut kunniaa tälle talolle, johon hän muinoin oli +tullut niin köyhänä, nöyränä ja alastomana. Capdepont ei sekaantunut +maallikkovieraiden joukkoon, jossa rouva Thévenot turhamaisuudessaan +toivoi näkevänsä hänen loistavan, vaan heitettyään salaisen silmäyksen +valkorintaiseen joukkoon ja huomattuaan kreivi Castagnerte'n ylpeät +ja ivailevat kasvot, vetäytyi hän arkkipappi Clamouse'n, apotti +Turlot'in, Mical'in ja muutamain muitten hengellisten seuraan, jotka +olivat tulleet hänen mukanaan, päättäen olla erkanematta heistä. Tässä +ystäväparvessakin puhui hän ainoastaan vähän: pari sanaa kurjasta +terveydestään ja yhden lauseen pyhästä isästä, jota hän kunnioitti ja +ihaili... Siinä kaikki. + +Näin käyttäytyessään Capdepont ajoi oman etunsa asiaa. Ei hän +todellakaan ollut milloinkaan ennen ollut niin monien paulojen +ympäröimänä eikä milloinkaan hänen vihollisensa olleet vimmatuimmin +häntä vastaan taistelleet, kuin nyt. Apotti Lavernède, jonka viha +johtui hänen syvästi loukatuista luonnollisista tunteistaan, ei ollut +ainoastaan kiihoittanut koko paperitehdaskaupungin herra Bonnardot'in +suosikkia vastaan, vaan joka päivä hän yhä enemmin vierotti hänestä +luostarikaupunginkin. Kreivi de Castagnerte hallitsi siellä rajattomana +valtijana ja piti huolta kapina-hengen leviämisestä. + +Pian kaupungin vihamielisyys kävi niin ilmeiseksi, ettei Capdepont, +joka pelkäsi kohdata vaikka minkälaisiin mielenosotuksiin kykeneviä +paperitehtaan työmiehiä, enään uskaltanut lähteä yliseminaarista +piispanpalatsiin, mihin hiippakunnan asiat joka aamu hänet kutsuivat. + +Helposti ei Harros'in raivostunut vuorelainen suinkaan tyytynyt +tähän erakkoelämään ja monta kertaa kajahti Minimein luostari, +jonka yksinäisissä suojissa hän Mical'in seurassa synkkämielisenä +astui, huudoista, joihin loukkaukset hänen luonnettaan, arvoaan ja +korkeata asemataan kohtaan hänet pakoittivat. Mutta miksi kiusata +yleistä yllytettyä mielipidettä? Jottei kadottaisi hiippaa, jonka hän +oli päähänsä laskemaisillaan, täytyi tämän kesyttömän miehen oppia +voittamaan oman itsensä, odotellen sitä aikaa, jolloin hän saisi +ankaralla kädellään masentaa vihollisiaan, ja pakoittaa heitä armoa +rukoilemaan. + +Mutta jos apotti Lavernède'n oli onnistunut laskea kauhean +Capdepont'in ohdakevuoteelle, ei hän itsekään levännyt ruusuilla. +Lormières'issä sujui kaikki parhaaksi; mutta Roomassa?... Sieltä ei +ollut tullut minkäänlaista tietoa. Melkein kuukausi sitten olivat +Dominikaanimunkkien priiori ja Kapusiini- sekä Maristomunkkien +päälliköt lähettäneet kirjoituksensa, mutta vastausta ei kuulunut. +Eikö aijottu ensinkään ottaa huomioon niin mahtavain ja arvokkaiden +henkilöiden allekirjoittamia asiakirjoja. + +Onnettomuuden lisäksi herkkäluontoinen apotti Ternisien, vaikka hän +oli päättänyt palata Tivolin luostariin, viivytteli milloin milläkin +verukkeella lähtöänsä Roomaan. Vihaten kaikkia riitoja ja taisteluja, +ajatteli nuori pappi vavisten raskasta tointa, joka hänelle varmaan +annettaisiin ja toivoen jotenkin siitä pelastuvansa, odotti hän. +Tosin hän sielussaan ja omassatunnossaan ei pitänyt Capdepont'ia +piispanvirkaan kelvollisena. Hän olisi toivonut kirkon kunnian tähden, +että voimakas käsi olisi tarttunut häntä kaulukseen ja säälittä +työntänyt hänet kauvas siltä arvoasteelta, jolle hän pyrki. Mutta +itsessään hän ei tuntenut tarmoa eikä tahtoa ruveta tuoksi kädeksi, +joka ajaisi temppelistä viekkaan, ylpeän, kostonhimoisen varapiispan... + +-- Lähteä täytyy! sanoi hänelle eräänä aamuna vankilan saarnaaja, joka +äkkiarvaamatta tuli hänen luokseen kasvot vihan punoittamina. + +-- Hyvä Jumala, mitä on tekeillä? + +Minä tulen isä Trézel'in luota. Vaikk'en tuota jesuiittaa kärsi, +enkä suuresti toivo häntä puolellemme, kävin kumminkin hänen luonaan +pyytämässä häntäkin jotakin yrittämään, jotakin kenraalinsa avulla. +-- Varmaa on, sanoin itsekseni, saadakseni rohkeutta astumaan Pyhän +Stanislaus Kotska'n opistoon, että Capdepont sortuisi, jos minun +onnistuu nostaa kristikunnan mahtavimman veljeskunnan häntä vastaan... + +-- Ja jouduitte karille? + +-- En ainoastaan joutanut karille tämän viekkaan isän luona, mutta +kun olin onnistunut aika viekkaasti -- häpeäkseni tunnustan sen -- +vetää häntä nenästä, niin luulen käsittäneeni hänen salavihkaisesta +puheestaan, ettei Rufin Capdepont'in asiaa Roomassa tutkitakaan... + +-- Kenen siis? + +-- Minun ja varsinkin teidän, rakas ystäväni. + +-- Minun asiaani! huudahti apotti Ternisien kalveten. + +-- Paavillisessa virastossa on hämmästyksellä nähty erään nuoren papin +nimen sekaantuneena Lormières'in surkuteltaviin riitajuttuihin, papin, +joka oli jättänyt kauniin muiston Roomaan, jota hänen ylhäisyytensä +kardinaali Maffeï oli kunnioittanut ystävyydellään ja jota itse pyhä +isä suvaitsi kunnioittaa muutamilla suosionosotuksilla. -- Siihen +tapaan puhuu isä Trézel, tietysti kertaakaan katsoen teitä silmiin! + +Apotti Ternisien raukka ei voinut tointua hämmästyksestään. + +-- Se on liikaa! äännähti hän, tehden tuiman liikunnon. + +-- Kas siinä käännös, jonka ovat aikaansaaneet nuo kolme eroomatonta, +Capdepont, Mical ja pyhän Stanislaus Kotskan ylijohtaja, sillä noita +kolmea nimeä ei enään saa eroittaa... Onpa tämä mainiota, varapiispa on +muuttunut uhriksi, ja herrat Lavernède ja Ternisien tämän onnettoman ja +itseään puolustamaan kykenemättömän panettelijoiksi! Säälittäähän minua +toki!... Oh! katolinen kirkkoraukka!... Ellen uskoisi vanhurskasta +Jumalaa olevan!... + +Vankilan saarnaaja loi taivaaseen katseen, joka puhui hänen sielunsa +syvästä ahdistuksesta. + +-- Jumalalla ei ole mitään osaa paholaisen keksimissä vehkeissä, arveli +Ternisien, jolla oli pyhimysten yksinkertainen, vahva usko. + +Seurasi hetken hiljaisuus. + +-- Älkäämme lannistuko, ystäväni, jatkoi Lovernède päättävän +näköisenä. Jumalan ja hänen kirkkonsa tähden tulee meidän loppuun asti +taistella... Lähtekää... Roomassa tapaatte kardinaali Maffeïn, joka +odottamattomaksi onneksemme on määrätty Capdepont'in asiaa tutkimaan. +Kardinaali tuntee teidät, hän kuuntelee teitä, ja te selitätte +hänelle kaikki. Te tiedätte mitkä hellät siteet pidättävät minua +Lormierès'issa; no niin! jos minulla olisi Italiassa tuttavuuksia, +joista riippuisi ratkaiseva päätös, jättäisin äitini, ja lentäisin +auttamaan kirkkoa, tuota toista äitiä, jota rakastamme uskollisina ja +mustasukkaisina poikina... + +-- Minä lähden huomenna. + +-- Kiiruhtakaamme. Herra de Castagnerte, jonka tapasin Saint-Frumensen +kadulla, luulee, että Capdepont on aikoja sitten lähtenyt +Lornières'ista. Mical yhä vaan vartioi yliseminaarin ovea, eikä hänen +veljensä, lääkäri unohda käydä joka päivä Minimein luostarissa. Mutta +se on Capdepont'in poissaolon salaamiseksi keksitty ilveily... Useita +viikkoja sitten kohtasi muuan talonpoika lähiseuduilta, kulkiessaan +yöllä vuoripolkua, korkeakasvuisen papin, joka astui kiireesti, puhuen +itsekseen ja hurjasti liikutellen käsiään. Se oli varmaan Capdepont. +Tahtoen salata lähtöään, on hän Jalkasin mennyt jollekin etäämmälle +asemalle. Minne lähti hän? Epäilemättä Pariisiin kiusaamaan paavin +lähettilästä, yllyttämään kaikkia ystäviään toimimaan... + +-- Minä lähden tänä iltana, lausui Ternisien tarmokkaasti. + + + + +XXV. + +Kardinaali Maffeï. + + +Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in entinen sihteeri saapui Roomaan +elokuun keskivaiheilla, Neitsyt Marian taivaaseen astumisen juhlan +aattona. Hän otti asunnon pyhän Andrean della Vallen luostarissa, +jossa hänellä oli monta ystävää, ja levähti siellä muutamia päiviä. +Toinnuttuaan hiukkasen matkansa vaivoista ja kerättyään itselleen +kylläksi rohkeutta, ohjasi hän viimein, eräänä iltapuolena, askeleensa +Leoniiniseen kaupungin-osaan ja kolkutti kardinaali Maffeïn asunnon, +Candiapalatsin portille. + +Apotti Ternisien ei kauvan odottanut. + +Rikkoen seuraelämän sääntöjä vastaan, joita muuten tarkasti noudatetaan +näiden ylhäisten prelaattien luona, missä kaikki tapahtuu juhlallisesti +kuin kirkossa, tuli hänen eminensinsä itse noutamaan häntä etehisen +penkiltä. + +-- Rakas lapseni, rakas lapseni! sanoi hänen ylhäisyytensä Maffeï, +syleillen häntä hellästi. + +Nuori pappi seurasi tykyttävin sydämin kardinaalia avaraan suojaan, +jota hän piti työhuoneenaan. + +Hänen eminensinsä kardinaali Maffeï oli noin seitsemänkymmenen viiden +vuoden vaiheilla oleva vanhus. Hän oli hieman köyryssä, mutta kumminkin +saattoi huomata hänen olleen pitkäkasvuisen miehen. Hänen melkein +täydellisesti kalju päänsä oli väriltään kuin sileää, kiiltävää +norsunluuta. Muutamat harvat karvat korvien ja niskan kohdalla, +muistuttivat hänen entistä luostarillista tointaan, sillä hän oli ollut +Tivolin fransiskaanimunkkien apotti. Hänen teräväkulmaiset kasvonsa, +joita hallitsi nenä, isohko ja pitkä kuin pyhällä Kaarle Borromee'lla, +olivat kalpeat, ja ilme niissä oli askeetillisen kylmä, mahtavan +arvokas. Hän astui verkalleen, kuten purppuran kantajain tulee. + +Kardinaali osoitti Ternisien'ille istuinta ja istuutui. + +-- Viimeinkin palaatte meille takasin, sanoi hän hyväntahtoisesti. + +-- Ja ainiaaksi, Eminensi. + +-- Sen parempi. Teitä on paljon kaivattu Tivolissa. Kun tänä aamuna +kerroin tulostanne Fransiskaanimunkkien kenraalille, joka kävi minua +tervehtimässä, näytti hän tuosta oikein ilostuvan. + +-- Teidän Eminensinne oli siis ennakolta saanut tietää tulostani tänne? +kysyi Ternisien, joka oli liian vilpitön salaamaan hämmästystään. + +-- Enkö minä siis tiedä kaikki, mitä kristikunnassa tapahtuu? vastasi +kardinaali hymyillen. + +-- Mutta minä en ollut kirjoittanut kellekään... + +-- Entä sakarisormeni? sanoi hänen ylhäisyytensä Maffeï, kohottaen +kaunista, valkoista papinkättään... Ei! eilen vasta sain jesuiittain +luona _Gesù_-kirkossa tietää, että olitte saapunut tahi olitte +saapumaisillaan Roomaan. + +-- _Gesùssa!_... Ah! ymmärrän, itse Trézel... + +-- Sen niminen se Isä todellakin oli, jonka pitkää kertomusta +Lormières'in pappien otteluista minulle luettiin... Mutta, rakas +lapseni, teidänkin nimenne mainittiin usein tässä käsittämättömässä +kirjoituksessa... Näyttää siltä kuin olisitte nostaneet kapinaa +ystävänne... ystävänne... Auttakaapas minua... + +Apotti Lavernèdeko? + +Niin juuri, apotti Lavernède'n kanssa... Mikä tulinen mies tuo apotti +Lavernède on!... + +-- Ette erehdy, teidän ylhäisyytenne, ystäväni apotti Lavernède vihaa +kiivaasti syntiä, eikä hän siinä kohden voi hillitä itseään. Minä, +jolla ei ole hänen rohkeuttaan, olen usein nuhdellut häntä, että hän +liian kiihkoisesti ajaa takaa pahuutta. "_Saatatte vielä itsellenne +jonkin ikävän selkkauksen_", sanoin hänelle satakertaa. -- Totta +puhuen, en luullut itseäni niin hyväksi ennustajaksi. + +Kardinaali silmäili apotti Ternisien'iä tämän tulisesti puhuessa. Kun +hän oli päättänyt, katseli hän häntä yhäti tarkasti. + +-- Olkaa varoillanne, apotti hyvä, sanoi hän, minulla on tarkat tiedot +siitä mitä Lormières'issä on tapahtunut. Ystävänne väärän käytöksen +kaunistamiseksi ei tarvita... + +-- Jos Teidän Eminensinne suvaitsee minun tosiperäisesti kuvailla... + +Onnettoman Ternisien'in ääni tukkeutui ja suuria kyyneliä vierähti +hänen poskilleen. + +Kardinaaliin, vanhaan valtiomieheen, jonka sydän ajanpitkään oli +kuivettunut valtiotoimien käsittelyssä, ei tämän nuoren sydämen +liikutus mitään vaikuttanut. Hän viittasi kohteliaasti hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in entistä sihteeriä puhumaan, eikä lausunut +sanaakaan. + +Silloin apotti Ternisien alkoi kertoa hänen ylhäisyytensä de +Roquebrun'in vaikutuksesta piispana ja apotti Rufin Capdepontin +uppiniskaisesta vastuksesta. Hän ei unohtanut mitään kuvaillessaan +suojelijansa, ystävänsä pitkää martyyriaikaa. Vieläpä hän monta +kertaa sanasta sanaan toisti Capdepont'in tuimia ja röyhkeitä +puheita. Uskalsipa hän sanoa häntä Lormières'in viimeisen piispan +teloittajaksikin. + +Kardinaali kuunteli liikkumattomana, puhekumppaniinsa kääntyneenä, +ettei sanaakaan joutuisi hukkaan. + +Turhaan tämä tuon tuostakin vaikeni, koittaen lukea hänen Eminensinsä +piirteissä jotain jälkeä siitä liikutuksesta, jonka vallassa hän +itse oli; mutta tämän tarkkaavaisen ja maltillisen vanhuksen +läpitunkemattomat, ikäänkuin jähmettyneet kasvot eivät puhuneet mitään +hänen syvemmistä tunteistaan. + +Vaikka tämä pahaa ennustava äänettömyys vaivasi nuorta pappiamme, +jatkoi hän rohkeasti, sillä hänen kunniansa samoin kuin myöskin apotti +Lavernède'nkin kunnia oli vaarassa. Pian joutui hän kertomuksessaan +hänen ylhäisyytensä de Roquebrunin'in ruumisarkkuun ja kauhistuttavaan +kohtaukseen piispanpalatsin pihalla tuomiokapitulin ja Lormières'in +papiston läsnäollessa. Tällä kertaa kohotti kardinaali hiukan päätään +ja tarkasti terävästi Ternisien'iä. + +-- Onko asia todellakin niin, kuin minulle sen olette kertoneet? kysyi +hän vakavasti. + +-- Vakuutan sen Jumalan edessä! + +-- Hyvä, minä uskon teitä... Jatkakaa. + +-- Minulla ei ole enään mitään lisättävänä, teidän ylhäisyytenne. + +-- Anteeksi... Te ette kerro minulle viimeistä kohtausta tässä pienessä +näytelmässä, joka, sen myönnän, ei ole kaunis, mutta ei kumminkaan +niin kauhea kuin te Lormièresissä kuvittelette. Se kohtaus, jonka +tahdon saattaa teidän muistoonne on se, missä apotti Lavernède keskellä +Pyhän-Irenéon tuomiokirkkoa rohkeni vasten varapiispan kasvoja heittää +hyvin vaikeasti todistettavan syytöksen, että hän on murhannut hänen +ylhäisyytensä de Roquebrun'in. + +Piispavainajan ruumis-alttarin ääressä tuli apotti Lavernède +huutaneeksi. "Kain, kussa on Habel sinun veljes?" + +-- Se näyttää minusta riittävän, enkä minä muuta sano. + +-- Taistelun kiihko voinee kenties selittää... + +-- Ei... Muistakaa muuten, että kun apotti Lavernède siihen määrään +solvaisi hiippakunnan varapiispaa, oli tämä jo nimitetty piispaksi, +seikka, jonka olisi pitänyt tehdä hänet pyhäksi jokaisen silmissä. +Papillisen arvojärjestyksen kunnioitus tulee aina olemaan yhtenä kirkon +pylväänä. + +-- Teidän Eminensinne sallinee minun huomauttaa, ettei apotti +Lavernède'n eikä muittenkaan mielestä maallisen vallan määräys +ilman minkäänlaista hengellistä valtuutta, tee piispaa, vaan että +sen tekee kanooninen nimitys. Ystäväni ei siis luullut, että samana +aamuna Pariisista tullut sähkösanoma vapauttaisi apotti Capdepontia +vastaamasta siitä, mitä ennen oli tehnyt. + +-- Ystävänne oli väärässä. Me, jotka allekirjoitamme konkordaatteja, +sopimuksia, maan kaikkein hallitsijain kanssa, tiedämme mitä meidän +tulee ajatella maallisesta vallasta; mutta me olemme kaukana +osoittamasta sille pienen Lormières'in papin ylpeää ylenkatsetta. +Epäilemättä eivät pohjoisesta ja etelästä tulevat piispanehdokkaat ole +kaikki yhtä otollisia pyhälle isälle. Kuitenkin tuntee hänen pyhyytensä +hyvin tarkasti kirkon aseman ja ani harvoin on hän hyväksymättä +hallitsijain vaalia... Herra Lavernède on älykäs; hän tietää siis +kyllä, että pyhän istuimen täytyy olla erityisesti varovainen Ranskan +suhteen ja sittenkin on hän uskaltanut panna alkuun häväistysjutun, +joka, ellei apotti Capdepont'in viisaus olisi tullut avuksi, olisi +johtanut mitä ikävimpään riitaan Pariisin ja Rooman välillä. + +Nämät viimeiset sanat lausuttiin hiukan tuimalla äänellä, joka sisälsi +nuhteen apotti Ternisienille. Nuori pappi käsitti sen ja tunsi äkkiä +jähmettyvänsä. + +Sanomme vielä kerran, ettei hänen ylhäisyytensä Roquebrun'in entinen +sihteeri ollut luotu taistelua varten. Kun hänestä itsestään, hänen +ystävästään, jonka asiaa hän jalomielisesti piti omanaan, keksittiin +häpeällisiä syytöksiä, joutui hänen oikeudentuntonsa kapinaan ja hän +olisi saattanut lausua muutamia hyvinkin teräviä sanoja. Mutta kun +kaikki ponnisteleminen oli turhaa, kun vääryys riemuitsi, ei hänelle +jäänyt muuta neuvoksi kuin tyytyä. Näin arat tahi liiaksi rauhaa +rakastavat luonteet luopuvat jaloimmistakin asioista ja jättävät +helpon voiton pahojen käsiin. Kun rajattomasti ihailemme itseämme tahi +Jumalaa, syntyy siitä usein samanpitävät johtopäätteet. + +Kauhistuneena kardinaalin käsitystavasta väjyi Ternisien nyt vaan +ensimäistä tekosyytä, joka sallisi hänen kunnialla peräytyä. Oh! kuinka +mielellään jättikään hän tämän häijyn maailman ja pakeni Tivolin +yksinäisyyteen! Tätä ajatellessaan, nuori fransiskaanimunkki, jolta +tutustuminen inhimillisten intohimojen katkeruuteen oli vienyt kaiken +rohkeuden, jo mielessään nautti uskonnollisen elämän kaikkia suloja +yksinäisestä luostarikammiossa, keskellä erämaata. Oh! olemattomaksi +tuleminen!... + +Hänen ylhäisyyttänsä Maffeïta, jonka tutkiva silmä seurasi tuon häntä +vastapäätä istuvan heikon miehen vaihtelevia mielentiloja, liikutti +säälintunne. Hellästi tarttui hän hänen käsiinsä ja pudisti niitä. +Tästä kosketuksesta katkeraan tuskaan sortunut Ternisien kavahti +ikäänkuin unesta, ja hämillään pitkästä äänettömyydestään änkytti hän: + +-- Luulette siis, teidän ylhäisyytenne, että hänen pyhyytensä vahvistaa +apotti Capdepont'in piispannimityksen? + +Kardinaali nousi vilkkaasti. + +-- Vai niin! huudahti hän ivansekaisella suuttumuksella, jos +Lormières'issä, viheliäisessä kauppalassa maailman rajamailla, +muutamien hiippakunnan pappien ja munkkien on onnistunut omaksi +tyydytyksekseen saada apotti Capdepont'in tulisen, kenties liiankin +tulisen luonteen hurjistumaan, pitäisi kirkon sentähden menettää +ne suuret edut, mitkä tämä sama, sen kasvattama, muodostama ja +hillitsemä luonne voipi sille tuottaa? Joudun todellakin, hyvä herra, +aivan ymmälle niiden ihmisten vaateliaisuudesta, jotka teidät ovat +lähettäneet. Kylläpä ollaan merkillisen julkeat!... Ja mistä ajasta +alkaen ovat yksinkertaiset papit ruvenneet sekaantumaan asioihin, jotka +kuuluvat yksinomaan pyhälle isälle tahi niille, joille hän on uskonut +niiden suorittamisen? Se on pappisvallan täydellinen mullistus... +Jos te, ranskalaiset, rakastatte vallankumousta, niin me roomalaiset +vihaamme sitä kaikesta sydämestämme, me emme antaudu selkkailuksiin, +vaan tahdomme itsepintaisesti jäädä liikkumattomina kivelle, _super +petram_, jonne Jumalan käsi meidät on asettanut... Tietäkää, herra +apotti, että hallituksenne ehdokas Lormières'in istuimelle tulee +kirkkosääntöjen mukaan virkaansa vahvistetuksi. Ei sen vuoksi, että +tahtoisimme olla myöntyväisemmät keisarillenne, kuin meille sopii, +keisarille, jonka tarkoituksena, niinkuin hyvin tiedämme, ei ole mikään +muu kuin alentaa piispanvallan merkitystä Ranskassa, toivoen voivansa +sitä helpommin hallita, kun se on laskettu kelvottomien miesten +käsiin; vaan sen vuoksi, että paavin lähettiläs Pariisissa ja muutkin +ovat esitelleet meille herra apotti Capdepont'ia erinomaisen etevänä +ja jaloavuisena pappina. Hänellä on ennen kaikkea avu, johon kirkon +täytyy panna arvoa näinä aikoina, jolloin maallinen valta on noussut +rohkeutensa, kavaluutensa ja ilkeytensä kukkulalle, hän on rohkea tuo +Capdepont, siinä on viimeinkin oikea _luonne_. Suokoon taivas, että +piispansauva aina joutuisi yhtä voimakkaisiin ja uskollisiin käsiin! + +-- Uskallanko huomauttaa, Teidän Eminensinne, että tämä uskollisuus +pyhää istuinta kohtaan on hyvinkin uutta, sillä ennen... + +-- Se on erehdys, Lormières'in varapiispa on alistunut maallisen +vallan alle, mutta hän ei ole milloinkaan siitä pitänyt. Hänen +täytyi tulla piispaksi, Jumala, joka hänelle oli säätänyt tehtävän +kirkossaan, oli aikoja sitten pannut "_hänen lihaansa ja luihinsa_", +raamatun kuvaavien sanain mukaan, tiedon omasta voimastaan, ja jos +hän, edistääkseen taivaalle otollista kunnianhimoaan, oli pakoitettu +teeskentelemään taikka hiukan imartelemaan kirkollisasiain ministeriä, +niin hän sydämessään tuomitsi ja ylenkatsoi sitä, jota valtiollisessa +rengonkielessä, sanotaan _perustuslailliseksi vallaksi_. Hän näytti +todellakin taipuneen Pariisin vallan alle, mutta todellisuudessa +nöyrtyi Rooman edessä; se oli Rooman hyväksi kuin hän nöyrtyi +viekastelemaan, jopa... valehtelemaankin. + +-- Valehtelemaan, teidän ylhäisyytenne, valehtelemaan! huudahti +Ternisien kokonaan suunniltaan. + +-- No niin! mikä teidän on ja missä ahtaassa, naurettavassa +merkityksessä käsitätte tämän sanan? Oh! kyllä näkyy, että olette +ollut poissa tyköämme toistakymmentä vuotta! Ette siis enään ymmärrä +puhettamme? Kirkko ei milloinkaan valehtele, herra apotti. Kirkko, joka +on totuus itse, ei voi valehdella. Mutta taistellessaan ensimäisinä +aikoina viimeisiä pakanallisia ruhtinaita, keskiaikana puoleksi +raakalaisia kuninkaita ja meidän aikanamme koko maailmaa vastaan, +tarvitsee, suorittaakseen jumalallista kutsumustaan, lakkaamatta +ketteryyttä ja taitavuutta... Kardinaalit Caprara ja Consalvi, joita +Ranskan eroittamista miettivä kenraali Bonaparte ahdisti, olivat +pakoitetut valehtelemaan hänelle useinkin, samoinkuin Napoleon III:n +juonitteluihin takertunut Capdepont on hänelle valehdellut... Mutta +minä kysyn, hyvä herra, valehdellaanko silloin, kun pelastetaan kirkko? +valehdellaanko silloin kun huolimatta ihmisistä, jotka ovat yltyneet +karkoittamaan Jumalaa maailmasta, käytetään apukeinoja, viekkautta ja +verukkeita, vahvistamaan täällä maanpäällä Sen valtaa, joka on tie, +totuus ja elämä, "_Ego sum via, veritas et vita_?" + +Apotti Ternisien oli tykkänään ymmällä. Kauhistuneen näköisenä katseli +hän kardinaali Maffeïta, joka taas istahti. + +-- Ja miten onkaan tämä apotti Capdepont lahjakas! jatkoi vanha pappi +kokonaan innostuneena. Jospa olisitte olleet Ranskalaisten Pyhän +Ludvigin kirkossa neitsyt Maarian taivaasen astumisen juhlassa, +kuulemassa häntä! + +-- Mitä? Onko herra Capdepont Roomassa? + +-- Hän sai suuren kunnian pitää kiitospuheen neitsyt Maarialle +pyhän isän, ja koko pyhän virkakunnan läsnäollessa. Mikä ylevyys! +mikä voima! ja mikä into hänen sanoissaan! "_On kuin kuulisin pyhän +Bernhardin puhuvan_", kuultiin kardinaali-vikaarion useat kerrat +mutisevan... Tämän suuren päivän iltapuolella tahtoi hänen pyhyytensä +itse vastaanottaa apotti Capdepont'in lausuakseen itse hänelle +onnentoivotuksensa... Hyvä Ternisien, olisittepa nähnyt tuon miehen, +josta niin vähän pidätte, Vatikaanin saleissa, miten luontevasti +hän liikkui, miten hänen ryhtinsä oli sekä ylimyksen omainen että +vaatimatoin, niin olisitte ollut samaa mieltä kuin minäkin, ettei +näet Jumala ole suonut tälle miehelle niin hämmästyttävää ulkonaista +arvollisuutta, ellei hän olisi määrännyt hänelle jonkun korkean +tehtävän. -- "_Hiippa soveltuu hyvin tähän päähän_" -- kuuluu pyhä +isä sanoneen Jesuiittain kenraalille, joka seurasi vasta valittua. -- +Sitten syleillen hänen jalkoihinsa polvistunutta apotti Capdepont'ia +suvaitsi Pius IX sanoa: "_Veljeni_!" + +-- Siinä tapauksessa on kaikki lopussa? + +-- Kaikki on lopussa, lapseni. Herra apotti Capdepont -- valtuutan +teitä antamaan siitä edeltäpäin tiedon Lormières'iin -- on saava +vahvistuksensa konsistorissa, joka kokoontuu kahdeksantena päivänä ensi +kuuta, pyhän neitsyen syntymäpäivänä. + +Apotti Ternisien nousi, kumarsi syvästi hänen Eminensillensä ja kääntyi +sanaakaan virkkamatta työhuoneen ovelle. + +-- Ja noinko menette, lausumatta jäähyväissanaakaan minulle? kysyi +kardinaali. + +Nuori pappi kääntyi, astui pari askelta hänen ylhäisyyttään Maffeïtä +kohti ja laskeutui sitte äkisti polvilleen hänen eteensä. + +Vanha pappi nousi, kohotti juhlallisesti kätensä ja siunasi häntä. + +-- No niin, lapseni, sanoi hän Ternisien'ille, nostaen hänet lempeästi +ylös, olkoon pieni syntinne teille anteeksi annettu ja älkää enää +siihen langetko. Jättäkää kirkon asiat niille, joille Jumala ne on +uskonut. Kohta tulette te löytämään rauhaa ja tyydytystä Tivolin +ihanassa yksinäisyydessä, missä veljet teitä odottavat. Jospa saisin +teitä sinne seurata! Ettekö ole paljon onnellisempi minua?... + +Miksi ei pyhä isä sallinut minun jäädä sinne teidän keskellenne! Ah, +mielelläni vaihtaisin purppurani entiseen karkeaan villapukuuni!... Jos +tietäisitte, mitä valtiotoimet ovat ja kuinka vähän ihmiset rakastavat +oikeutta!... Mitä on kardinaalin arvo verrattuna entiseen rauhaani. +Tivolissa olin ensin noviisi, sitten munkki, sitten apotti... Mitkä +suloiset muistot! + +Vaatimattoman, hurskaan nuoruutensa muistojen liikuttamana, vaikeni +Monseigneur Maffeï. + +Pian jatkoi hän pontevasti: + +-- Mutta muistakaa, rakas Ternisien, että jos tarvitaan munkkeja +ja muita hengellisiä kirkon taivaalliseksi voitoksi ja loistoksi, +tarvitaan myöskin rohkeita piispoja sitä puolustamaan. Semmoinen on +apotti Capdepont'kin, ja minä pidän velvollisuutenani muistuttaa +teitä, että tässä Lormières'in ikävässä jutussa olette te, teidän +ystävänne Lavernède ja munkkikuntain päälliköt, jotka lähettivät +kirjoituksia asiasta Roomaan, sekoittaneet kaksi seikkaa, joilla ei +millään kirkkohistorian aikakaudella ole ollut mitään yhteyttä: kirkon +ja kirkon hallituksen. Kirkko on kaikkina aitoina sama: jumalallinen, +erehtymätön, koroitettu inhimillisten vaiheiden yli. Mitä tulee +hallitukseen, joka aina on ollut pakoitettu taistelemaan kaikenmoisia +vehkeitä vastaan, ja etenkin nykyään niin tavallisia ruhtinaitten +juonia, turmelusta ja pahuutta vastaan, täytyy sen useinkin asettaa +johtajakseen päälliköitä, jotka ovat enemmän lujat kuin nöyrät, enemmän +pontevat kuin sävyisät ja enemmän maalliseen elämään kiintyneet kuin +taivaalliseen. Sillä olisiko kirkko enään olemassa ellei Jumala olisi +lähettänyt sille nämä suuret paavit: Gregorius VII, Innocentius III, +Bonifacius VIII, Sixtus V ja Pius IX? Epäilemättä tekin ihailette +tuota suurta Hildebrand'ia, tuota sankarillista taistelijaa, katolisen +yksinvallan todellista perustajaa. No niin, tiedättekö miksi häntä +sanoi kardinaali Pietro Damiani, usein ällistyneenä hänen rohkeasta +nerostaan, hänen ihmeellisistä valtiollisista aatteistaan ja hänen +kunnianhimonsa sammumattomuudesta? Hän sanoi häntä "_pyhäksi +Saatanaksi_!" + +Apotti Ternisien'iä pöyristytti. Hän kumarsihe uudelleen jäähyväisiksi +ja astui ovelle. + +Kardinaali Maffeï kohotti tuskin huomattavasti olkapäitään. +Välinpitämättömästi näki hän hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in +entisen kotisihteerin poistuvan ja tällä kertaa hän ei katsonut syytä +olevan kutsua häntä takaisin. + + + + +XXVI. + +Paavin ehdokas. + + +Apotti Ternisien kuoli 1869 vuoden alussa. Apotti Lavernéde, jonka +äiti oli ollut kuolleena vuoden ajan ja joka nyt oli vapaana hellistä +siteistä, jotka olivat pidättäneet häntä Lormières'issä, sai ajoissa +tietää hänen sairaudestaan ja riensi kiireimmän kautta Tivolin +fransiskaanimunkkien luostariin. Hän sai surulliseksi lohdutuksekseen +vastaanottaa ystävänsä viimeisen huokauksen ja sulkea hänen silmänsä. + +Niinkuin edeltäkäsin olisi voinut arvata, Rooma hurmasi apotti, +Lavernède'n syvää kristillistä mieltä. Sekä liikutettuna että +ihastuneena uneksi hänkin päättää päivänsä tässä ylevässä +turvapaikassa, _rakastavien ja syvästi haavoitettujen sielujen +yhtymäpaikassa_, joksi Chateaubriand sitä sanoo. Hän oli juuri +pyytämäisillään piispaltaan virkaeroa Lormières'in vankilan saarnaajan +toimesta, sillä pitkävihaisemmasta Mical'ista huolimatta oli hänen +ylhäisyytensä Capdepont suvainnut vihollisensa pitää toimensa, kun +hän sähkösanoman kautta sai kutsumuksen palata hiippakuntaansa +vastaanottamaan _hengellisen kaunopuheliaisuuden_ professorin viran +seminaarissa, joka hänellä oli ennenkin ollut. Mitä oli tapahtunut?... + +Ei mitään erinomaista. + +Monseigneur Rufin Capdepont oli, kuten apotti Lavernède oli +ennustanutkin, kohonnut vielä ylemmäksi kirkon palveluksessa, ja +tullut arkkipiispaksi nimitetyksi Lormières'in uusi piispa, hänen +ylhäisyytensä Tissandier, pyysi taasen saavuttaa papistonsa suosion ja +kutsui hiippakunnan papit takaisin yliseminaariin, ensin karkoitettuaan +sieltä jesuiitat, jotka hänen ylhäisyytensä Capdepont _Gesù'a_ +mielitelläkseen, oli sinne asettanut heti piispaksi tultuaan. + +Hänen ylhäisyydestään Capdepont'ista ei paljon puhuta; hän näet viettää +hyvin yksinäistä elämää hiippakunnassaan. Tuskin hän toimittaakseen +Herran ehtoollisen jakamista, kasteen vahvistuksessa, lähtee +arkkipiispallisesta palatsistaan, missä häntä pidättävät tekeillä +olevat teokset, jotka hän piakkoin julkaisee. Puhutaan salavihkaa _Pius +IV:n hallitusajan historiasta_, johon on liitetty sangen huomattavia +asiapapereita kreivi Cavour'in ja häntä seuraavien ministerien, +Ricasolin, Ratuzzi'n ja Menabrea'n valtiollisista toimista. + +Tämä kirja, jonka mottona on nuo kolme latinalaista sanaa: "_Crux de +cruce_" [Risti rististä] (jos saa niihin luottaa, joiden on sallittu +käsikirjoitukseen vilkaista) on herättävä suurta huomiota. Kaikki +ne kysymykset, joita uskonnollinen ja valtiollinen maailma pohtii, +ovat siinä tulleet rohkean neron tarkastuksen alle ja myöskin -- niin +väitetään -- ratkaistuksi. _Syllabuksen_ absolutistiset teoriiat, +erehtymättömyyden uusi uskonkappale, jonka hartaimpia puolustajia +hänen ylhäisyytensä Capdepont oli viimeisessä kirkolliskokouksessa, +ovat siinä niin syvämietteisesti ja perusteellisesti käsitelty, että +lukija, jollei tule vakuutetuksi, kumminkin ihmettelee tekijän taitoa +ja henkistä kykyä. + +Paraikaa kirjoittaa hänen ylhäisyytensä Capdepont tämän nimistä lukua: + +_Kuka on tuleva Pius IX:n seuraajaksi?_ + +Hänen ylhäisyytensä Capdepont ei milloinkaan enään käy Pariisissa, +jossa hän nähtiin niin usein ennen. Joka vuosi matkustaa hän Roomaan +toukokuun alussa. Usein palaa hän sinne taas syyskuulla. Pyhä isä +kohtelee häntä tavalla, joka herättää kateutta, ja huhu käy, että Pius +IX panee niin suurta arvoa niihin palveluksiin, joita arkkipiispa Rufin +päivittäin tekee kirkolle, että hän on nimittänyt hänet kardinaaliksi, +vaikk'ei nimitystä vielä ole julistettu. Lieneekö tuo totta?... +Hiljakkoin käveli hänen ylhäisyytensä Capdepont uskottunsa varapiispa +Mical'in seurassa -- sillä Mical, hänkin, on saanut kunniahimonsa +tyydytetyksi -- avarassa kauniissa puutarhassa, joka vihertävän vyön +tavalla ympäröitsee arkkipiispan palatsia. + +-- Totta tosiaan, teidän ylhäisyytenne, asiat Italiassa ja Euroopassa +kääntyvät siihen suuntaan, että minä näen teissä tulevan paavin, sanoi +äkkiä Lormières'in yliseminaarin entinen _siveysopin_ professori. + +-- Niinkö ajattelette, Mical! + +-- Juuri niin. Ranska on jo pyhälle Pietarille antanut kuusitoista +seuraajaa. Miksi ette te olisi seitsemästoista? + +-- Suokoon Jumala Pius IX:lle vielä monta päivää elääkseen!... Muuten +jos pyhä isä kuolisi, niin kyllä italialainen puolue pääsee voitolle. + +-- Mutta, teidän ylhäisyytenne, teillä on pelkkiä ystäviä pyhässä +Kollegiossa, ja äänestys voisi helposti ratkaista vaalin teidän +Eminensinne eduksi. + +-- Minun Eminensini!... Mical, monta kertaa olen jo kieltänyt teitä +nimittämästä minua sillä arvonimellä. + +Varapiispa, jonka kuono vuosien kuluessa oli yhä pidentynyt, irvisteli. +Sitten heitettyään käytävään urkkivan katseen: + +-- Mitä se tekee! mutisi hän, me olemme kahdenkesken. + +Lehmusten varjossa oli rahi. Arkkipiispa istahti siihen... Hän näytti +hengästyneeltä. Äkkiä painui hänen ajatuksien raskauttama päänsä hänen +rinnalleen... Kauvan istui hän näin ajatuksiin vaipuneena. + +Yhäti yhtä valppaana ja vikkelänä kuin ennenkin, jatkoi Mical: + +-- Tiedän kyllä että Pius IX pitää paljon kardinaali de Angelis'ta +Fermon arkkipiispasta... + +-- Sixtus V oli Fermon arkkipiispa... sopersi Capdepont vastaten +paremmin omiin salaisiin mietteisiinsä kuin Mical'ille. + +-- Niin, jatkoi varapiispa, kardinaali de Angelis voisi tulla +valituksi, jos vaali tapahtuisi paavi vainajan ruumiin vieressä +_ante_... + +-- Ei! ei! huudahti arkkipiispa tulisesti. Seurasi hetken hiljaisuus. + +Mical jatkoi: + +-- Preussi, joka meidän onnettomuudeksemme on kohonnut niin mahtavaksi, +voisi kenties väärin käyttää asemaansa puolustaakseen kardinaali +Hohenlohe'a. + +-- Saksalainen paavi!... Papiston ja keisarivallan pitkät sodat ovat +vielä kirkon tuoreessa muistossa... Se on mahdotonta... Jos saisimme +saksalaisen paavin, täytyisi Ranska pyyhkiä pois maailman kartasta, ja +sitä ei Jumala salli. Mitä! Ranskako katoaisi? Yhtä hyvin saisi aurinko +pudota taivaalta ja maan kaikki kansat hävitä pimeyteen. + +-- Mutta, teidän ylhäisyytenne, mitä arvelette kardinaali Bonapartesta? + +-- Tämä nimi on epäluulonalainen sekä valtiollisessa että +uskonnollisessa maailmassa. Vaikka kardinaali Bonaparte'lla on montakin +suurta avua, ei hän saisi kahtakaan ääntä, jos hän rohkenisi pyrkiä +paavin istuimelle. + +Entä Westminsterin arkkipiispa? + +-- Kardinaali Manningko?... Jos pyhä isä, jonka Savoian rosvot +ryöstivät, olisi vastaanottanut Maltassa Englannin tarjoomaa +vieraanvaraisuutta, olisi pyhän Kollegion kiitollisuus kenties +antanut hiukan toivoa Westminsterin arkkipiispalle. Mutta Pius IX jäi +ylevän itsepintaisena Roomaan, jonka Pohjan raakalaiset vielä kerran +valtasivat, ja siten englantilaisella ehdokkaalla ei ole mitään toivoa. + +Näiden mietteiden kiusaamana, jotka pistivät häntä tikarin tavalla, +arkkipiispa nousi, ja kuljettaen varapiispaa mukanaan, astui hän +hurjin askelin puutarhan pimeimpiä käytäviä. Hänen kätensä, joilla hän +piti Mical'ista kiinni, samoin kuin kynnetkin polttivat tämän ihoa. +Capdepont'illa oli silminnähtävästi kuume. Hänen silmänsä, joissa +säkenöitsi koko hänen sielunsa, hehkuivat varjossa punaisen hiiloksen +tavalla. Hän sopotti katkonaisia sanoja. + +-- Tiaari! [Kolmikertainen paavin kruunu. Suom. muist.] toisti hän +useat kerrat, tiaari! + +-- Teidän päänne, jonka Jumalan käsi on varustanut semmoisella uskolla +ja nerolla, olisi kylläksi voimakas sitä kantamaan. + +Rufin Capdepont seisahtui äkisti. Hän katsoi pitkään varapiispaa. +Sitten painaen oikean kätensä sormet kovasti otsaansa, jossa raivokas +kunnianhimo oli virittänyt hurjan tulipalon: + +-- Ah! Mical, tahdotko tehdä minut hulluksi? änkytti hän ihan +sekaantuneena. + +Ja järkiinsä palaten lisäsi hän syvällä nöyryydellä: + +-- Minäkö, joka olen syntynyt pienessä Harros'in kylän töllissä, minäkö +voisin kiivetä aina paavilliselle istuimelle!... Minäkö, syntinen, +-- sinä sen kyllä tiedät, minä tein usein syntiä sinun tieten _malum +coram te feci_, kuten kuningas David sanoo, -- minäkö voisin tulla +Jesuksen Kristuksen sijaiseksi maan päällä!... Miten minä sen olisin +ansainnut?... + +Hän vaikeni. + +Hän jatkoi: + +-- Minua kiusaa hirmuinen unennäkö... Jos kuitenkin... Ah!... Silloinpa +katolinen maailma näkisi paavin!... + +-- Jumala valitsee teidät kaikkien onneksi. + +-- Mical, minusta tuntuu ikäänkuin kuolisin... Minä rukoilen, vaikene, +vaikene!... + +Tämä itkunsekainen rukous hämmästytti niin entistä siveysopin +professoria, ettei hän uskaltanut sanaakaan lisätä. + +He ohjasivat askeleensa arkkipiispan palatsiin, mutta astuivat nyt +varsin verkalleen. Tuontuostakin pysähtyi Capdepont kiduttavan tuskansa +kukistamana. + +-- Ei ole enään epäilemistäkään, jupisi hän, jääden vielä kerran +liikkumattomana seisomaan keskelle käytävää, ei ole enään +epäilemistäkään ettei Saksanmaa ja Italia ole liittoutuneet anastamaan +ratkaisevaa vaikutusvaltaa tulevassa paavinvaalissa. Tässä Pius +IX:n seuraajan vaalissa on tuon kurjan paljastetun, kehnon Italian +kuningaskunnan henki kysymyksessä... Tuo kreivi Cavour'in teos on +ainoastaan kuusilaudoista kyhätty markkinakoju, ja ruhtinas Bismarckin +voimakasta kättä tarvittaisiin rakennuksen peruskiveä asettamaan... +Bismarck, kas siinä mies, jonka kanssa tahtoisin koettaa voimiani. +Esitelmässään Titus Liviuksen ensimmäisestä dekaadista sanoo +Machiavelli, että kirkko on kaikkina aikoina ollut Italian valtiollisen +yhteyden esteenä. Samana esteenä tulee se vieläkin olemaan!... Mutta +mitä arvelee Ranska Saksan ja Italian vehkeistä?... No niin, jos +valtiolliset rettelöt taikka Euroopaa aina uhkaava vallankumous +pakoittaisi pyhää Kollegiota tulemaan Alppien yli, etsimään turvaa +meidän tykönämme?... Silloin... silloin Ranskan vaikutusvoima saisi +uutta virikettä, ja minä voisin tulla ehdokkaaksi... + +-- Ja te tulisitte valituksi, teidän ylhäisyytenne. + +-- Valituksi, valituksi!... + +-- Ja jos näin kävisi, kirkon onneksi, Ranskan kunniaksi, ei teidän +pyhyytenne, toivoakseni, kieltäisi minulta hiippaa? + +Hän ei vastannut mitään. + +He lähtivät taas liikkeelle. + +Kun Rufin Capdepont oli saapumaisillaan palatsinsa ovelle, pysähtyi +hän uudestaan. Sitten, vaipuen jälleen vastustamattoman unelmansa +lumoukseen, mutisi hän, nostaen kätensä taivasta kohti: + +-- Kuka tietää? Kuka tietää? + +Montgauchin linnassa, syyskuulla 1871. -- Parisissa, kesäkuulla 1872. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Apotti Tigrane, by Ferdinand Fabre + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57368 *** diff --git a/57368-8.txt b/57368-8.txt deleted file mode 100644 index 796d11d..0000000 --- a/57368-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8074 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Apotti Tigrane, by Ferdinand Fabre - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Apotti Tigrane - -Author: Ferdinand Fabre - -Translator: Ellida Järnefelt - -Release Date: June 21, 2018 [EBook #57368] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK APOTTI TIGRANE *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -APOTTI TIGRANE - -Kirj. - -Ferdinand Fabre - - -Suomentanut E. J. - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1894. - -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Jumalinen kaupunki. - II. Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun. - III. Rufin Capdepont. - IV. Hiippakunnan oikeusto. - V. Piispan puutarha. - VI. Papinvihkiäiset. - VII. Pimeyden ruhtinas. - VIII. Pyhänhengen messu. - IX. Kreivi de Castagnerte. - X. Rooma. - XI. Kirkollislain ministeerio. - XII. Ristiinnaulitun ääni. - XIII. Pyhän Ireneon tuomiokapituli. - XIV. Lavernède ja Ternisien. - XV. Mical. - XVI. Ruumiin saatto. - XVII. Paavi Formosus. - XVIII. Munkit. - XIX. Herra Clamouse'n vistipeli. - XX. Ruumisalttari. - XXI. Pappien komedia. - XXII. Krypta. - XXIII. Eläköön hänen ylhäisyytensä! - XXIV. Karku. - XXV. Kardinaali Maffei. - XXVI. Paavin ehdokas. - - - - -I. - -Jumalinen kaupunki. - - -Lormières on pieni kaupunki, jossa on lähes viisitoistatuhatta -asukasta. Se piiloutuu Corbières'in vuoristoon, joka yhdistää -Cevennein harjanteen ja Pyrenein vuoret toisiinsa. Maan asukkaat -sanovatkin: Lormières'in täytyy olla nenän alla, ennenkuin -sen näkee. Kapea _Arbouse_-virta, joka saa alkunsa ihanasta -arpuusimetsästä, jakaa kaupungin kahteen osaan. Toisen, jota sanotaan -_Paperitehdaskaupungiksi_, muodostavat nuo lukuisat, yhteen jonoon -pitkin virran reunaa rakennetut paperitehtaat; toinen, ylempänä -sijaitseva _Luostarikaupunki_, saapi nimensä kirkoista ja luostareista, -joita siellä tapaa joka askeleella. Siellä kohoavat kaunis, gootilainen -Pyhän Ireneon tuomiokirkko, Pyhän Frumention romaanilainen pääkirkko, -myöhäisgootilaisella ruusukeakkunalla koristettu Barnabitein -luostari ja hiippakunnan yliseminaarin raskasluontoiset, mahtavat -rakennukset. Juuri tähän hengellisten rakennusten moninaisuuteen -perusti valtioneuvosto vuonna 1801 tekemänsä päätöksen, asettaa piispan -istuin Lormières'iin, vaikkei tämä ollutkaan läänin pääkaupunki. Koska -siellä oli piispan hovikin täydessä kunnossa, miksei sinne piispaa -olisi lähetetty? Sitä paitsi olivat kirkon tulolähteet köyhtyneet -vallankumouksen jälkeen. Nämät olivat ne pätevät syyt, joiden nojalla -paavi Pius VII julisti Roomassa pitämässään konsistorion kokouksessa -3 p:nä Heinäkuuta v:na 1802 herra de la Ginaudie'n piispan virkaan -kelvolliseksi. - -Lormières'in ahtaat, mutkikkaat ja pimeät kadut päättyvät melkein -kaikki Arbouse-virtaan, jonka yli kulkee kaksi ikivanhaa siltaa. Ne -ovat kenties hiukan kömpelöitä, mutta niitä, somistaa leveät kiviset -kaidepuut, jotka käsien alituinen koskenta ja tuimat vuorituulet -vuosisatojen kuluessa vähitellen ovat hioneet kiiltäviksi, niin että -nyt välkkyvät kuin peili auringon paisteessa. Huolimatta näistä, -liikkeeseen nähden ylen riittävistä kulkuväylistä, on kanssakäynti -Luostarikaupungin ja Paperitehdaskaupungin välillä hyvin vähäinen. -Tämän vaikuttaa tuo jyrkkä eroavaisuus ylä- ja alakaupungissa -vallitsevien elämäntapojen välillä. Sillä aikaa kun alakaupungissa -tehtaan työmiehet puuhaavat ja raatavat, taittavat kokoon paperia, -naulaavat kiinni laatikoita, lastaavat kuormia ja ajavat ne rautatien -asemalle kiivaasti piesten hikoilevia ja hengästyneitä hevosparkoja, -jotka vimmastuneina kavahtavat pystyyn, vallitsee yläkaupungissa -mykkä hiljaisuus. Ainoa melu minkä sieltä kuulee, on kellojen soitto -kirkoista ja luostareista, joiden luku siellä päivä päivältä kasvaa. -Niinpä on siellä jo edustettuna: Dominikaanit, Jesuiitat, Maristat, -Carmeliitat, Visitandinit, Pyhän Perheen Sisaret, Maarian sydämen -parantajat ja -- kukapa niitä kaikkia muistaakaan. - -Luonnollisesti ei tämmöinen pappien ja munkkien tulva voinut olla -houkuttelematta maan korkeasukuisia tälle etuoikeutetulle alalle. Ja -suuri onkin heidän lukunsa siellä. - -Niistä aatelismiehistä, jotka Lormières'in hyvä maine oli puoleensa -vetänyt, on kreivi de Castagnerte erittäin mainittava. - -Tänne vetäytyi heinäkuun vallankumouksen jälkeen tuo -restauratsioonikauden kiivas taistelija, harras ja toimelias asiamies, -jonka nimen lukija ehkä tuntenee ruhtinas Polignac'in valtiotoimen -historiasta. Kuninkaan kuoltua ei herra de Castagnerte enään ajatellut -muuta kuin Jumalaa, ja hän poistui Pariisista hautautuakseen tuohon -vuoristokaupunkiin, jonka Toulouse'n arkkipiispa, hänen ylhäisyytensä -Astros, oli hänelle osoittanut jonkimmoisena Paratiisin etehisenä. - -Lormières'issä pyhitetään pienimmätkin juhlat; Lormières'issä -uskaltavat uskovaiset -- muita ei siellä olekaan -- vapaasti vetää -taskustaan rukousnauhan ja hartaasti lukea sitä keskellä katua; -Lormières'issä on elämä hiljaista ja ankaraa; Lormières'issä ei -ole teaatteria, eivätkä silmänkääntäjät, taikka ilvehtijät koskaan -ole päässeet pirullisilla konsteillaan häiritsemään katuvaisten -ihmisten mieltä. Mutta senpätähden kaikki nuo sielut, jotka, niin -sanoakseni, liitelevät taivaan valtakunnassa, korvaavatkin vahinkonsa -kolminaisuuden- tahi jouluaattona, kun hänen ylhäisyytensä piispa -lähtee yliseminaariin toimittamaan papiksivihkiäisten liikuttavia -juhlamenoja! - -Lormières'in yliseminaari on entinen Minimein luostari. Se on -rakennettu kiinni vanhaan muuriin, joka vielä tänäkin päivänä -ympäröi ylä-kaupunkia. Tämä suunnaton sakaraharjainen muuri, jonka -sammaltuneita kiviseiniä ajanhammas järsimistään järsii, jatkuu sitten -pitkin kahta pihaa, joita nuoret apotit käyttävät kävely-, kujeilu- ja -leikkitantereenaan. Näille pihoille, joista toista sanotaan -_ali-diakoonein_, toista _tonsuroittujen_ pihaksi -- on taajaan -istutettu suuria jalavia, jotka kevään tultua levittävät tavattoman -viileyden tähän synkkään ja yksinäiseen paikkaan. Muuten vallitsee -täällä kauttaaltaan muinaisuuden, hurskauden ja rauhan henki. - -Eräänä päivänä toukokuun alussa vuonna 1866 kajahteli _ali-diakonein_ -pihalta, joka muuten on paljoa hiljaisempi kuin _tonsuroittujen_ piha, -hilpeää naurua, jota tuon tuostakin pitkät kimeät huudot keskeyttivät. - -Palloleikki oli täydessä toimessa; kaaput sievästi polvien yli -käärittynä, häärättiin siinä voimien takaa. Silloin tällöin vilahteli -vaalea- ja ruskeatukkaisten joukosta harmaapäitäkin, joka oli -julkinen todistus siitä, että monta johtajaakin oli tässä hirveässä -sekamelskassa osallisena. - -Vähän matkan päässä leikkitantereelta, tuuheiden puitten siimeksessä, -istui pappi muistoonpanokirja kädessä pylvään kappaleella, joka oli -jäännös Minimein luostarista. - -Vähä väliä juoksi joku pelaajista hikisenä karkean näköisen papin -luokse ja sanoi: - -"Herra ylijohtaja, kirjoittakaa kuusi meille!" - -Apotti Rufin Capdepont, varapiispa, Pyhän Ireneon tuomiokirkon -nimituomioherra, hiippakunnan oikeuston jäsen, _kirkkohistorian_ -professori ja yliseminaarin ylijohtaja, tarttui kynään ja kirjoitti -arvokkaasti. - -Mutta ikäänkuin olisi hän pelännyt joutuvansa kiinni toimesta, joka -niin vähän soveltui hänen arvolleen, katsahti apotti Capdepont -tuon tuostakin levottomasti porttiin päin. Voisihan jokin hänen -virkaveljistään tulla; jopa saattaisi itse piispakin, joka juuri -oli parantunut pitkällisestä taudista, yht'äkkiä ilmestyä. Mitä he -sanoisivat ja mitä ajattelisivat?... Ikävystyneenä naurettavaan -toimeensa, nousi ylijohtaja ylös, laskien kirjansa kivelle. - -Apotti Capdepont oli isokasvuinen, mutta laiha ja kuivan näköinen -mies. Hän oli noin viidenkymmenen vuoden vanha. Silmät olivat -syvällä päässä; nenä, pullea kuin Pascal'in, oli mahtavan kookas; -terävähuulinen, kaareva suu oli ankaranilmeinen. Harmaa, tuuhea tukka, -jossa ajeltu paikka loisti kuin pilvistä kumottava kuu, muodosti niin -sanoaksemme verhon tälle veistokuvantapaiselle päälle, joka kellertävän -norsunluuvärinsä kautta muistutti mainioita, kauniita, espanjalaisten -neroniekkain luomia hurskasten askeettien muotokuvia. - -"Herra ylijohtaja, tehkää hyvin ja lisätkää kaksi meidän puolelle", -soperteli läähättäen muuan apotti. - -"Merkitkää itse!" vastasi herra Capdepont ylenkatseellisesti kirjaansa -osottaen. - -Hän astui pihan poikki pitkään ja jäykästi, pää pystyssä, arvokkaasti -katsoen ympärilleen. Mutta äkkiä hän säpsähti. Kappelin ovi pihan -perällä aukeni, ja kynnykselle ilmaantui pieni vanhus kuluneessa -sinipunertavassa kaapussa, kultanuppinen keppi kädessä. - -"Piispa! Piispa!" huusivat apotit, silmänräpäyksessä keskeyttäen -leikkinsä. - -Mutta vähääkään poikkeematta tasaisesta kävelytahdistaan, astui Rufin -Capdepont suoraan piispaa kohti. - -"Ettepä te kiirehdi anteeksipyytämään, herra ylijohtaja", sanoi hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun, ärsytettynä siitä välinpitämättömyydestä, -jolla hänen tuloansa vastaanotettiin. - -"En tiennyt laisinkaan että minulla oli anteeksi pyydettävää, teidän -ylhäisyytenne", vastasi Capdepont röyhkeästi. - -"Kun teidän arvoasteellanne oleva pappi osottaa niin vähän -kuuliaisuutta piispansa käskyille, on häneltä aina anteeksi -pyydettävää. Tuhat kertaa olen jo kieltänyt pallopelin. Yhtä hyvin -voitaisiin ryhtyä pukille hyppyyn!..." "Olenhan teidän ylhäisyydellenne -monesti huomauttanut, että tämänlaiset huvitukset ammoisista ajoista -Etelä Ranskan seminaareissa..." - --- Kylläksi, herra!... Jo pian kymmenen vuotta olette te kapinoineet -piispaanne vastaan. Olihan minun vastikään mahdoton viihdyttää mieltäni -hartaushetkeksi, kun melu ympärilläni oli niin suuri. Näitäkö nuoria -miehiä ylöskäännettyine kaapuineen te aiotte ennen pitkää lähettää -papiksi vihittäviksi? Todellakin kummastuttaa minua nuorukaisten -häveliäisyyden puute, enkä voi muuta kuin soimata itseäni siitä, että -olen tähän saakka jättänyt teidän huostaanne tämän laitoksen johdon. --- "Ei se ole minulle kovinkaan kallis toimi; minun puolestani voi -teidän ylhäisyytenne uskoa sen jollekin ansiokkaammalle." -- -"Ajatuksenne on selvä sille, joka teidät tuntee; te olette vakuutettu -että meidän olisi mahdotonta hiippakunnastamme löytää pappia, joka -kykenisi teidän sijaanne täyttämään!... Mikä ylpeys!" -- "Olen -pahoillani, herra piispa, että selitätte ajatukseni tavalla, joka -voisi näyttää olevan oikeutta ja rakkautta vailla." - -Tämä huomautus, joka tehtiin kaikkia sopivaisuuden vaatimuksia -noudattaen ja taitavasti teeskennellyllä nöyryydellä, saattoi hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun'in kärsivällisyyden yli reunojensa. Varmaa -on muuten, että vaikka herra Capdepont olisi puhunut kuinka kaunista -ja nöyrää kieltä, olisi hän vihasta säihkyvällä, julmalla katseellaan -kumminkin kukistanut piispan. - -"Herra apotti", sanoi vanhus, jonka kasvot olivat käyneet -tulipunaisiksi, "ilmoittakaa yliseminaarin opettajille, että odotan -heitä luentosalissa. Minulla on heille tärkeä asia ilmoitettavana. Niin -vähän arvoa kuin panettekin piispallisten päätöstemme tuntemiseen, -saatte te kumminkin luvan saapua muiden mukana." - -Ja palaten takaisin kappeliin, työnsi hänen ylhäisyytensä oven kiinni -jälestään, niin että kajahti. - - - - -II. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun. - - -Luentosali oli Minimien entinen kapitulinsali. Kapeat suippokaariset -akkunat, joita gootilainen läpikorusto ja suuret tuuheat jalavat -pimittivät, päästivät ainoastaan heikon, himmeän valon tuohon avaraan -suojaan, jonka korkeaa holvia kolme paksua pilaria kannatti. Rivissä -pitkin seiniä oli tukevia tammisia kuoripenkkiä, jotka olivat -koristetut tuntemattoman taiteilijan törkeillä, milloin kauniillakin -leikkauksilla. Peräseinällä, vastapäätä pääovea, oli apotin istuin, -jonkinmoinen, viisi askelta lattiaa ylempänä oleva valtaistuin, jonka -takaa kohosi veljeskunnan perustajan, Franscis de Paule'n mustaan -puuhun veistetty voimakas profiilikuva. - -Astuessaan luentosaliin hänen ylhäisyytensä de Roquebrun suuntasi -kulkunsa suoraan apotin istuimelle. Yliseminaarin opettajat saapuivat -vitkaan toinen toisensa jälkeen. Piispa istui pitkän aikaa äänetönnä, -joko hän sitten tahtoi Jumalan edessä valmistautua tärkeään -tehtäväänsä, taikka ainoastaan halusi antaa herra Rufin Capdepont'ille, -jota ei vieläkään näkynyt, tilaisuutta saapumaan. - -Vihdoin ylijohtaja ilmestyi. Alla päin, silmät maahan luotuina -- -epäilemättä hän pelkäsi joutuvansa kiusaukseen uudelleen kääntää -katseensa piispaansa vastaan -- astui hän viimeistä tyhjää kuoripenkkiä -kohden, jonka sulkupuun hän koneentapaisesti nosti nojataksensa -siihen. Tämä liikunto, itsessään niin yksinkertainen, loukkasi hänen -ylhäisyyttään de Roquebrunia. Epäluuloisuudessaan oli hän siinä selvään -huomaavinaan jonkinlaista kunnioituksen puutetta häntä kohtaan. - -"Herra Capdepont", sanoi hän, voimatta itseään hillitä, "olen täällä -isäntänä, enkä tietääkseni ole vielä käskenyt ketään istumaan." - -Ikäänkuin verille kannustettu hevonen nosti ylijohtaja rohkeasti päänsä -pystyyn. - -"Teidän ylhäisyytenne", vastasi hän, "Kartagon neljännessä -kirkolliskokouksessa säädettiin, että niin pian kuin piispa itse istuu, -hän ei saa sallia yhdenkään papeistansa seisoa: _Episcopus, in qvolibet -loco sedens, non patiatur stare presbyterum_..." -- "Herra, te olette -oivallinen _kirkkohistorian_ professori; mutta mielestäni vaatisi -kohteliaisuus kumminkin, että piispaanne puhutellessanne luopuisitte -noista professori-tavoistanne. Tietonne kirkolliskokouksista -ilahduttavat minua; mutta kaiken tuon sekasotkun ohessa sopisi teiltä -ehkä odottaa hiukan elämäntapojenkin tuntemista." - -Viimeiset sanat, jotka pikemmin sopivat maallikon kuin piispan suuhun, -lausuttiin pisteliään ilkeästi. - -"Hyvät herrat" lisäsi hän yhteen jatkoon lieventääkseen liian -kiivaitten sanojensa vaikutusta, "pyydän teitä istumaan." - -Pitkä äänettömyys seurasi hänen puhettaan. - -"Hyvät herrat opettajat", lausui vihdoin hänen ylhäisyytensä de -Roquebrun arvokkaalla ja rauhoittuneella äänellä, "kun kymmenen -vuotta sitten otin vastaan Lormières'in piispan viran, oli minun -ensimmäisenä pyrintönäni kaikessa seurata pyhäin edeltäjäin jälkiä. -Muutaman kuukauden kuluttua huomasin kuitenkin, että hiippakunnassamme -oli suuria muutoksia toimeenpantavana. Muutamia olenkin jo koittanut -suorittaa. Epäilemättä muistaa jokainen teistä tuon täydellisen -uudistuksen kirkollisten menojemme järjestyksessä. Jos en olekkaan -ryhtynyt tärkeimpään muutokseen -- tarkoitan yliseminaariamme koskevaa -parannusta -- niin on se ollut sentähden, että suunnattomat, melkeinpä -voittamattomat esteet ovat minua kohdanneet. Ennenkuin kutsun -munkkikunnan jäseniä tätä laitosta johtamaan, lienee velvollisuuteni -hankkia jokaiselle teistä kunniallinen asema. Mutta mitenkä voisin näin -köyhästä hiippakunnasta löytää kyllin arvokkaita paikkoja miehille, -joiden mielipiteet tosin eroavat omistani, mutta joiden hengenlahjoja -ja hurskautta tuhansin kerroin olen tunnustanut ja alati tulen -tunnustamaan. Ja miks'en sitä myöntäisi, että minä, vaikkapa vanhastaan -olen ollut vakuutettuna siitä, että munkit paremmin kuin vapaapapit, -kykenevät nuoria leviittoja kasvattamaan, aina olen toivonut asioiden -täällä kääntyvän parempaan pisin, niin etten olisi pakotettu ryhtymään -niihin muutoksiin, jotka nyt haikealla mielellä olen toimeenpaneva..." - -Piispa keskeytti puheensa, ja hän katsoi tutkivasti salin ympäri, -nähdäkseen minkä vaikutuksen lyhyet sanansa olivat tehneet. - -Vaikutus oli todellakin ollut masentava. Paitsi kahta tahi kolmea -miestä, jotka vankkoina kestivät myrskyä, painoivat kaikki murtuneina -päänsä alas. Se, joka on elänyt pappien parissa, tietää hyvin kuinka -vähän siveellistä jäntevyyttä löytyy näissä, suurimmaksi osaksi -pelokkaissa ihmisissä, kun vaara uhkaa heidän aineellista asemaansa. -Moni heistä on valmis kuolemaan Jumalansa edestä, mutta hätääntyy -tavallisen elämän jokapäiväisimmän vaikeuden sattuessa. Yksi -opettajista, Mical apotti, _siveysopin_ professori, nousi ylös. Pieni -hän oli ja kurjan näköinen, hoikka ja hontelo kuin korsi. - -"Aina siitä saakka, kun teidän ylhäisyytenne tänne saapui", lausui -hän huilumaisella äänellä, "on munkkikuntain luku lisääntymistään -lisääntynyt Lormières'issä ja kaikkialla hiippakunnassa. Suvaitsetteko -kysyäkseni teidän ylhäisyydeltänne, kelle suodaan, jesuiitoille, -Maristeille vai Dominikaaneille, tuo painava kunnia astua meidän -sijaamme?" - -Ivallinen moite piili jokaisessa hänen sanassaan. - -"Rohkenisitteko todella vaatia minulta tilintekoa virkatoimistani, -herra Mical?" vastasi piispa ylpeästi. - --- "Jumala varjelkoon teidän ylhäisyytenne!... Mutta palveluksemme -tähden ansaitsisimme ehkä sentään tulla vähän lukuun otetuksi. -Ennenkuin poistumme tästä laitoksesta, jonka hyväksi olemme niin -kauan uhranneet voimamme, lienee meillä toki oikeus tietää kenelle -vastaisuudessa uskotaan oppilaiden kohtalo, jotka niin odottamatta -riistetään käsistämme. -- Teidän oikeutenne, herra, samoin kuin -velvollisuutennekin on, totella piispaanne, jolle yksinään Jumala ja -paavi ovat suoneet korkeimman vallan hiippakunnassa. Muuta oikeutta ei -teillä ole, ymmärrättekö?" - --- "Ymmärrän varsin hyvin!" mutisi siveysopin professori istuen alas. - -Apotti Turlot, _pyhän raamatun_ professori, nousi vuorostaan. Hän oli -kookas, tavattoman lihava mies. Liiallinen verivesi oli tehnyt hänen -kasvonsa epäilyttävän kalpeiksi. "Herra, sallitteko minun tehdä nöyrän -kysymyksen?" uskalsi hän lausua valittavalla, melkein itkunsekaisella -äänellä? - --- Puhukaa, herra apotti. - --- Jollei hiippakunnassa toimeenpantavat muutokset vielä ole -lopullisesti ratkaistut... - --- Valitettavasti ovat ne jo ratkaistut. - --- Kuinka, onko kaikki siis päätetty?... - --- Olisiko teidän neuvoanne pitänyt kysyä, herra Turlot? - --- Siinä tapauksessa pyytäisin teidän ylhäisyyttänne -hyväntahtoisuutenne lisäksi ilmoittamaan, minkä paikan te olette -minulle määrännyt? - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun otti nenälasinsa ja tarkasteli suurta -paperia, joka koko ajan oli ollut levällään hänen edessään. - --- Herra apotti Turlot, sanoi hän, kohta papinvihkiäisten jälkeen, -jotka olen määrännyt pyhän kolminaisuuden aatoksi, 26 p. tätä kuuta, -tulee teidän astua vankilan saarnaajan virkaan, joka on avoinna herra -apotti Vidal'in kuoleman jälkeen. - --- Minä vankilan saarnaajaksi! minä! soperteli professori parka -säikähtyneenä, silmät vesissä. Mutta hyvä Jumala! Mistä saan minä -rohkeutta seuraamaan kuolemaan tuomittuja mestauslavalle? - --- Rukoilkaa sitä Jumalalta. - --- Oi! teidän ylhäisyytenne, minä vakuutan etten sitä voi... - --- Sovittuamme asiasta hänen ylhäisyytensä kirkollis-asiain -ministerin kanssa, jatkoi piispa sen enempää välittämättä herra -Turlot'in voivotuksista, olemme me nimittäneet teidät, herra apotti -Mical, vanhimmaksi kirkkoherraksi Bastide-sur-Mont'iin, kolmannen -luokan seurakuntaan. - -Ilkeäsisuinen siveysopin professori ei rypistänyt kulmiansakaan, vaan -leikitteli yhä komean silkkivyönsä tupsuilla, joka huvitus oli hänelle -tullut tavaksi. - --- Herra apotti Lavernède, jatkoi piispa, teidät olemme nimittäneet -perustamamme orpolaitoksen saarnaajaksi, Bastide-sur-Mont'iin. -- Uusi -virka. - --- Äiti parka! huudahti apotti Lavernède, tukahutetulla äänellä. - -Piispa, sydämeen koskettuna, katsoi häneen. - -Oletteko pahoin voipa, herra apotti --, kysyi hän hienotunteisella -osanottavaisuudella. - -Apotti Lavernède, hengellisen kaunopuheliaisuuden professori, -yliseminaarin etevin opettaja apotti Capdepont'in jälkeen, oli kuoleman -kalpea. - --- Ei se ole mitään, teidän ylhäisyytenne, sopersi hän. Äitini... - -Enempää hän ei saanut sanotuksi. - --- Äitinne?... kysyi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, hätääntyneenä. - --- Hän on kahdeksankymmentä vuotta vanha. Hän on kivuloinen, eikä kestä -matkaa Lormières'istä Bastide-sur-Mont'iin... Ja kuinka voisin hänet -tännekkään jättää? Minä olen hänen ainoa omaisensa... Mutta mitä sille -mahtaa! lisäsi hän vakaantuneemmalla äänellä, olenhan pappi, enkä minä -ainakaan aio koskaan lausua Raamatun pelottavia sanoja: Non serviam, -minä en tottele!... Minä olen Jumalan ja piispani vallassa. - --- Nuo sananne ovat teille kunniaksi, herra apotti, sanoi hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun, jonka pienet harmaat silmät vettyivät -äkillisestä liikutuksesta. Mieltäni pahoittaa ettei kotisihteerini, -joka teitä kunnioittaa ja rakastaa, ole minua huomauttanut niistä -liikuttavista velvollisuuksista, jotka teitä Lormières'iin sitovat. - --- Sihteerinne on muukalainen ja semmoisena ei hänen pitäisi saada -ottaa osaa hiippakunnan pappien asioihin, väitti Rufin Capdepont, äkkiä -luopuen välinpitämättömyydestään. - -Ällistyneenä moisesta röyhkeydestä, jäi piispa hämmästyneenä -tuijottamaan yliseminaarin ylijohtajaan, ja sanoi sitten surmaavan -ivallisesti: - --- Jörömäinen, melkeinpä raakaluontoinen kun olette, on teidän ehkä -mahdoton käsittää kuinka hävytön käytöksenne on; jos niin on laita, -tahdon sen teille kohta ilmoittaa. - -Capdepont puri huultaan, pysyen sanatonna. - --- Herra Lavernède, jatkoi hänen ylhäisyytensä, lukuun ottaen -niitä perhevelvollisuuksia, jotka pidättävät teitä piispallisessa -kaupungissamme, suostumme varsin mielellämme virkavaihtoon -teidän ja apotti Turlot'in välillä. Herra Turlot saapi lähteä -Bastide-sur-Mont'iin, te otatte vankilan saarnaajan viran, joka häntä -pelottaa. - -Hän asetti paperinsa ja nenälasinsa penkkinsä leveälle nojapuulle, ja -piti hetken loman. - -Vaikka piispa muutamalla ankaralla sanalla olikin saanut apotti -Capdepont'in vaikenemaan, oli tuommoinen röyhkeä tungettelevaisuus -kumminkin syvästi häntä loukannut. Ja liiaksikin usein oli tuo mies -matkaansaattanut häiriöitä asioissa, jotka eivät häneen kuuluneet. -Ja sitä paitsi, olihan tässä tehty hyökkäys hänen koti-sihteeriänsä -vastaan, mallikelpoista, pyhää Ternisien apottia vastaan, jota hän -piti ystävänään, melkein lapsenaan! Selvää on, ettei hän olisi voinut -loukkaamatta heidän ystävyyttänsä ja Jumalaakin, jättää tuollaista -solvausta sillensä. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in kiivas ja riitainen luonne oli -mahdoton sovinnon ja rauhan toimiin. Hän ei voinut hillitä ärsytettyjä -hermojaan, vaan lausui, kiivaasti tarkastellen yliseminaarin -ylijohtajaa kiireestä kantapäähän. - --- Hyvä herra, te rohkenitte äsken lausua jotakin apotti -Ternisien'istä. Mikä oli tarkoituksenne, tahtoisin tietää? - --- Tahdon ainoastaan huomauttaa teidän ylhäisyydellenne, vastasi apotti -Capdepont, jota apotti Mical oli hihasta nykien koittanut rauhoittaa, -että herra Ternisien, kieltäytyessään puhumasta herra de Lavernède'n -eduksi, oli täydellisesti käsittänyt muukalaisen rajoitetut oikeudet. - --- Minäkö siis en ole käsittänyt piispan velvollisuuttani tuodessani -herra Ternisien'in mukanani hiippakuntaan? - --- Ehkette ole. - --- Suoraan sanoen minua ilahduttaa, että te siis minua, ainoastaan -minua olette hyökkäyksillänne kunnioittaneet... No, antakaahan kuulla, -mistä te sitten minua syytätte? - --- Mistäkö teitä syytän? huudahti apotti Capdepont kimakalla äänellä, -astuen askeleen ulos penkistään, siitä, että uudistuspuuhienne -innossa estätte meitä viettämästä pyhimyksiemme juhlia, että olette -niin sanoakseni hävittänyt Lormières'in hiippakunnan Propre'n, -joka on vanhin ja mainehikkain Ranskan kirkon martyrihistoriassa. -[Propre, pieni kirja, joka sisältää kussakin hiippakunnassa erittäin -kunnioitettujen pyhimysten rukouksia.] - -Syytän teitä tyhjänpäiväisestä, eripuraisuutta aikaansaavasta -hallinnostanne, joka varsinkin sortaa apulaispappeja, joita -vähäpätöisimmistä syistä muuttelette paikasta toiseen... Syytän teitä -ylpeästä puheestanne ja esiintymisestänne, joka ehkä on sopusoinnussa -korkean säätynne kanssa, josta ylpeilette, mutta ei sovi kirkolle, -missä Mestari on julistanut kaikkien yhdenvertaisuuden. Tuskin on pari -päivää siitä kuin te erään Meutiers'in papin nöyrään kysymykseen, -kuinka kauan hänen tulisi jäädä uuteen pitäjäänsä, vastasitte: -Quamdi nobis placuerit, niin kauan kuin meitä haluttaa. -- Lopuksi -syytän teitä siitä että olette luovuttaneet hiippakuntamme niinkuin -minkäkin saaliin munkkien ruuanhalun tyydyttämiseksi. Eihän enään -koko läänissä ole yhtäkään kaupunkia tahi kylää, jossa eivät pitäjän -papit saisi taistella munkkikuntien sortoa vastaan? Kaikkialla, -vuoristomme syrjäisempiinkin seutuihin rakentavat Maristit, Toivon -isät ja Kärsimyksen veljet kirkkojaan ja rukoushuoneitaan, näännyttäen -siten pappianne, jotka aseettomina väistyvät ylivoimaa. Oi! kyllä -tiedän, että Roomassa ollaan teille kiitollisia tuommoisesta -suvaitsevaisuudesta, ja että palkinnoksi jalomielisestä uhrauksestanne -saitte oikeuden pukeutua piispankaapuun ja kantaa Gregorius Suuren -ristiä. Näillä kunniamerkeillä on kyllä arvonsa, mutta papistonne pitää -niitä liian kalliisti maksettuna. - --- Varokaa itseänne, herra, sanoi piispa pilkallisen armeliaasti, -varta vasten suututtaakseen apotti Capdepont'ia, näin meidän kesken -sanoen, luulen teidän menneen vähän liian pitkälle. Niinkauan kuin -olenkin teitä tuntenut, on minun ollut mahdotonta huomata minkäänlaista -johdonmukaisuutta vihanpurkauksissanne minua kohtaan, -- te olette -minut siihen totuttaneet -- mutta jos hävyttömyytenne menee niin -pitkälle, että hyökkäätte itse paavin määräyksiä vastaan... - --- Kunniamerkin ja silkkikaapun myöntäminen ei varmaankaan ole -mikään dogmaatillinen määräys, ja mitä noista turhista, papillisista -koristuksista olen sanonut, ei voitane käsittää hyökkäyksenä Pyhää Isää -kohtaan, jota pidän arvossa ja kunniassa. - --- No, johan alkaa kuulua vähän malttiakin, toivotan onnea... -Jatkakaa... - -Piispan ivallinen kehoitus saattoi julmistuneen ylijohtajan hämilleen. -Hän jäi seisomaan liikkumattomana keskelle salia, jonne tietämättään -oli astunut. Epämääräisesti tuijottaen eteensä, pyyhki hän kirkkaita -hikipisaroita otsaltaan. Kun ei hän vihansa vimmassa enään voinut -löytää ajatustensa juonta, täytyi hänen jättää sikseen solvaukset, -joita hänellä vielä olisi ollut tehtävänä hänen ylhäisyyttään de -Roquebrun'iä vastaan, ja kunnialla peräytyäkseen tuosta kuumasta -ottelusta, uudistaa apotti Micalin kysymys. - --- Saisinko vuorostani luvan kysyä, teidän ylhäisyytenne, sanoi hän, -ketkä, Maristat, Dominikaanitko vai Latsaristat tulevat meidän jälkeen -ottamaan laitoksen johdon käsiinsä? - --- Tämä on siis teille hyvin tärkeää tietää? - --- Kumma olisi, jollei niin olisi laita, kun olemme pakotetut -luovuttamaan sijaamme tuleville mitä kalleimman perinnön, joukon -lahjakkaita oppilaita, vilpittömiä ja hurskaita sydämiä. - --- Olkaa tyydytetty. Teidän sijaanne tulevat _Katolisen Opetuksen Isät_ -Arras'in hiippakunnasta. - --- _Katolisen Opetuksen Isät!_ huusi apotti Capdepont, uudestaan -kiihoittuen. Mutta onhan se veljeskunta aivan tuntematon. Ja semmoisten -herrojen tähden te karkoitatte meidät? - --- Tämä menee liian pitkälle! vastasi piispa, joka jo vihdoinkin oli -ikävystynyt vastustajaansa ja tahtoi päästä hänestä. Minä olen teidän -piispanne, herra, lausui hän arvokkaalla totisuudella, ja käsken teidät -astumaan nimituomioherran virkaanne Pyhän Ireneon kapitulissa 27 p:nä -tätä kuuta, jollette tahdo tulla poisajetuksi sieltä, samoin kuin -täältäkin. - --- Valta on teillä! sanoi Capdepont synkällä äänellä, astuen hitain -askelin penkkiinsä. - -Harmistuneena kavahti vanha piispa äkkiä pystyyn. - --- Herra apotti, sanoi hän, teidän sananne ilmaisevat vihaa ja -kenties kostonhimoakin. Muistan hyvin että minun tullessani paavin -vapaaehtoisen vaalin kautta nimitetyksi Lormières'in piispaksi, olitte -te itse vähällä tulla nykyiselle sijalleni. Tarpeetonta oli teidän siis -solvauksillanne sitä minulle muistuttaa. Teidän on kiittäminen lukuisia -suosijoitanne Pariisissa, -- en tahdo sanoa Roomassa, -- että teillä -vielä on mahdollisuus kohota piispan arvoon; mutta sitä odottaessanne, -täytyy teidän alistua hiippakunnan korkeimman vallan alle, taikka -joudutte te sen muserrettavaksi. - -Huolimatta apotti Mical'in viittauksista, teki apotti Rufin Capdepont, -veri kuohuksissa kumarruksen ja lähti tiehensä. - -Apotti Lavernède nousi seisoalle. - --- Teidän ylhäisyytenne, olen pahoillani siitä, että minä olen antanut -aihetta surkuteltavaan kohtaukseen. Olkaa vakuutettu etten minä -sanallakaan ole pyytänyt herra ylijohtajaa puolustamaan itseäni teidän -ylhäisyytenne edessä. Moneen vuoteen ei apotti Capdepont'in ja minun -välillä ole muuta yhteyttä ollut, kuin mihin papinvirkamme meidät -velvoittaa. - --- Herrat opettajat, lausui piispa vähän rauhoittuneena, ensi tilassa -tulen ilmoittamaan muillekin heidän paikkansa. - -Ja käteltyään apotti Lavernède'ä -- kunnianosotus, jota hän ei turhaan -tuhlannut, -- otti hän hattunsa ja keppinsä ja poistui yliseminaarista, -taakseen katsomatta. - - - - -III. - -Rufin Capdepont. - - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ei antautunut harhaluulon valtaan: -isku, jonka hän vastikään oli tehnyt, oli kamala, ja hän tiesi hyvin -ettei Capdepont'in kiihottaman papiston äänetön sota häntä vastaan -voinut olla ilmileimahtamatta. - -Huolimatta näistä päivän polttavista kysymyksistä, asteli pieni vanhus -yksinään pitkin luostarikaupungin mutkaisia katuja, kolahuttaen -keppiään tasaista kivikatua vasten. Hän pysähtyi tapansa mukaan -porttikäytäviin siunaamaan ja hyväilemään pieniä lapsia. Ilma oli -kaunis, ja koska hän myrskyisestä kokouksesta uupuneena tarvitsi -ulkoilman virkistystä, jatkoi hän kävelyänsä aina tehdaskaupunkiin asti. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun rakasti tehdaskaupunkia. Hän kävi -siellä usein, pistäytyäkseen tehtaisiin, jossa häntä kohdeltiin -kunnioittavimmalla myötätuntoisuudella, ja hiipiäkseen alhaisimpiin -mökkeihin jakelemaan almuja. - --- Teidän ylhäisyytenne, tulkaa meille, tulkaa meille! huusivat vaimot -jo kaukaa nähdessään hänet poikkeavan heidän kadulleen. - -Nöyränä kuin apostoli, osoittamatta vähääkään sitä ylpeyttä, josta -herra Capdepont oli häntä syyttänyt, kapusi hän ylös horjuvia -rappuja, otti tuolin ja istuutui alas. Ja silloinkos sitä alkoi -sadella ijankaikkisia valituksia: -- Leipä on kallistunut... mies on -sairaana..., pienokaiset ovat ilman vaatteita... -- Ja kunnon piispa -antoi, antoi ja antoi antamistaan. - -Kaikki ihmiset tiesivät, että hän hiippakuntaan tullessaan oli ollut -rikas, vaan että hän nyt oli köyhä. Olihan hän äskettäin myönyt -vaununsa ja hevosensakin auttaakseen erästä varatonta tehtailijaparkaa -uudestaan rakentamaan tehtaansa, jonka Arbouse virran äkillinen tulva -oli hävittänyt. Siitä saakka oli hän kulkenut jalkasin, nauttien -sanomattomasti tästä uudesta asemastaan. - -"Olen siten lähempänä köyhiäni" sanoi hän apotti Ternisienille, joka, -rikas kun oli ja peljäten että vanhus, jota hän jumaloitsi, vaivaisi -itseään liiaksi, tahtoi lahjoittaa hänelle uuden tiuhtiparin. - -Jos Lormières'in piispalla, olisi ollut itsensä hillitsemisen kykyä, ja -jos hän olisi enemmän punninnut sanojaan, niin olisi hän epäilemättä -tullut kansassa pyhäksi tunnustetuksi, niin kuin esim. Cheverus ja -Miollis. Mitä armeliaisuuteen ja laupeuden töihin tulee, ei hänellä -suinkaan ollut mitään kadehdittavaa näiden korkeiden piispallisten -esikuvain uhraavaisen ja jalon elämän suhteen. - -Kumminkin kiiruhdamme huomauttamaan, että hänen ylhäisyytensä -de Roquebrunin vääryydet, mitä tulee hänen tarkastustoimeensa -yliseminaarissa, olivat enemmän näennäisiä kuin todellisia. Aina siitä -saakka kuin hän Lormières'iin tuli, oli hän koittanut hienotuntoisella -kohtelulla voittaa herra Rufin Capdepontin sydämen. Mutta ei -mikään voinut herättää myötätuntoisuutta tuossa taipumattomassa ja -kovassa luonteessa. Turhaan oli piispa, joka jo kauan sitten oli -huomannut ylijohtajan kunnianhimon, toimittanut hänelle hallitukselta -Kunnialegionan ristin; turhaan oli hän, lisätäkseen hänen tulojaan, -nimittänyt hänen Pyhän Ireneon nimituomioherraksi. Apotti Capdepont -kiitti vaan kohteliaisuustapojen mukaan, lausumatta sanaakaan, joka -olisi antanut aihetta toivoon että hänen sydämensä oli heltynyt. -Sanalla sanoen, herra ylijohtaja ei voinut unohtaa, että hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun omisti paikan, jota hän oli himonnut ja -jota hän piti itselleen puoleksi luvattuna; sitä hän ei koskaan tulisi -hänelle anteeksi antamaan. Tämän kukistamattoman ja hurjaluontoisen -ihmisen silmissä oli Lormières'in nykyinen piispa ainoastaan vallan -anastaja, eikä mitään muuta. - -Mutta pysähtykäämme tarkastelemaan tuota omituista ja harvinaista -luonnetta. - -Rufin Capdepont oli syntynyt vuonna 1815 pienessä Harros'in kylässä -hiippakunnan äärimmäisessä osassa Espanjan rajalla. Lormières'in -yliseminaariin tuli hän jo kahdenkymmenen vuotiaana. Hänen klassillisia -opintojansa oli kotikylässä suurella leväperäisyydellä hoitanut -pitäjän vanha pastori, joka oli enemmän huvitettu rautujen onkimisesta -vuoriston kalarikkaista vesistä, kuin nuoren Rufin'in ymmärryksen -kehittämisestä. Mutta onneksi oli maaperä hedelmällinen, ja, huonosta -kylvöstä huolimatta, nuo harvat siemenet, jotka silloin tällöin -sattuivat vakoon putoamaan, kasvoivat semmoisella nopeudella, että -oppilas itse pian alkoi vaatia uusia opettajia ja halusi jättää -kotiseutunsa. - -Ensi ajat yliseminaarissa, jonne hän tuli hiippakunnan -rahastonhoitajaksi, tuottivat hänelle harmia ja kärsimyksiä. -Nuorukaisilla, jopa ankarimmankin kurinpidon alaisina, on heidän ikänsä -ominaiset mieliteot: he ovat pilkkaajia, härnääjiä ja kiusantekijöitä. -Seminaarissa, niinkuin kaikkialla muuallakin, on nuoruudella aikansa. - -Capdepontin säännöttömät piirteet olivat vuosien kuluessa -sopusointuisiksi kehittyneet, hänen kasvonsa, jotka aikaa myöten olivat -saaneet ankaran ja tylyn luonteen, vaikkei ne sentään olleet hienoutta -ja jaloutta vailla, olivat silloin, hänen kahdennellakymmenellä -ikävuodellaan, kulmikkaat ja kalpeat, kellertävät silmät olivat kuin -näverin pistämät, nenä oli pitkä ja rehevä ja sen päästä ikäänkuin -halkeama, tukka takkuinen kuin tappurapensas. - -"Katso turpaa! katso turpaa!" huusivat toverit kuhisten hänen -ympärillään. - -Hänen olisi pitänyt nauraa heille; mutta nyrkit puristautuivat ja hän -olisi mielellään rynnännyt vihollistensa päälle. - -Eräänä päivänä Mical'in, tuon ilkeäsisuisen apinan nauraessa sitä -ylenmääräistä kömpelyyttä ja mauttomuutta, jolla Harros'ilainen sitoi -leveätä papinkaulustaan pitkään haikara-kaulaansa, hyökkäsi tämä nyrkit -kohollaan häntä vastaan; sitten, hilliten rajua luonnettansa, hän -poistui yksinäiseen nurkkaan, missä viha ja raivo purkautui haikeisiin -kyyneleihin. - -Ikävä ominaisuus etelämaalaisissa on heidän kiihkonsa jaella lisänimiä. -Mikä haukkumanimi annettaisiin uudelle tulokkaalle? Nuoret päät olivat -työssä. - -Eräänä aamuna, _kirkkohistorian tunnilla_, teki professori seuraavan -kysymyksen nuorelle Capdepont'ille: "Mikä kuningas oli Cyruksen kanssa -osallisena Babylonian valloituksessa?" - -"Tigrane, Armeenian kuningas", vastasi Rufin Capdepont. - -Kaikki toverit katsoivat häneen. Kauan etsitty nimi oli löydetty. "Hoo, -_Tigrane! Tigrane_!" huudettiin hänelle joka haaralta, tunnin loputtua. - -Tällä kertaa ei voimakas Harros'in talonpoika voinut itseään pidättää, -vaan hyökäten kiinni Lavernède'iin, ensimäiseen, joka hänen eteensä -sattui, survasi hän hänet yhdellä sysäyksellä maahan. - -"Voi! tiikeri!... tiikeri sinä olet!" valitteli onneton Lavernède, -jonka haavoittuneesta polvesta veri vuosi teräville pihakiville. - -Mutta Capdepont'in nyrkit eivät enään auttaneet; toiset olivat -oivaltaneet hänen luontonsa laadun, eikä häntä tästälähin toisin -nimitetty kuin _apotti Tigrane'ksi_. - -Mutta mitä oli tekeminen? Kuinka oli tuo sietämättömäksi käynyt vaino -lakkautettava? Capdepontin kunnianhimo ei löytänyt siihen kuin yhden -ainoan keinon: hänen täytyi kohota kaikkia heitä ylemmäksi säännöllisen -käytöksen ja ahkeruuden kautta. Kun hän kerran pääsisi luokan -ensimmäiseksi oppilaaksi, ja opettajat julkisesti tunnustaisivat hänen -etevämmyytensä -- ken uskaltaisi silloin häntä ahdistaa. - -Ja niin kävikin kuin hän oli tahtonut. Kahdeksan kuukauden perästä -seminaariin tultuaan, oli hän yhtämittaisella edistymisellään voittanut -opettajainsa suosion ja pakoittanut toverinsa vaikenemaan, jotka -hämmästyneinä ja noloina huomasivat suuresti erehtyneensä. - -Lupa-aikoina, jolloin kaikki ilomielin riensivät omaistensa luokse, -pyysi nuori pappimme lukujensa kiihkossa jäädä yliseminaariin. - -Minkätähden olisikaan hän lähtenyt tuonne vuoristoon? Äitiänsäkö -tervehtimään? olihan äiti terve; hän tiesi sen. Vanhaa pastoriako -tapaamaan? Mitä henkistä hyötyä olisi hänellä siitäkään ollut? Kunpa -siellä Harros'issa edes olisi ollut sellainen pohjaton kirjasto kuin -se, jota hän täällä sai käyttää mielinmäärin. Hän istui päiväkaudet -kirjainsa ääressä, ja oleskeli iltasin opettajainsa seurassa, joiden -kanssa hän oli tullut yhä tuttavallisempaan ja sydämellisempään -suhteeseen. - -Oi, niitä keskusteluja, väittelyitä ja esitelmiä, joita silloin -pidettiin _ali-diakonien_ ja _tonsuroittujen_ pihoilla tähtien -valossa! Kuunnellessa näitä professorien väittelyitä, joihin hän ei -sanallakaan rohjennut puuttua, teroittui hänen aina valveilla oleva -järkensä erinomaisesti skolastiseen perustelutaitoon. Milloin kykenisi -hänkin lausumaan ajatuksensa samalla luontevuudella, samalla sanojen -runsaudella ja samalla pontevuudella kuin hänen opettajansa?... - -Kuumimpien _dogmaatillisia, siveysopillisia ja kirkkohistoriallisia_ -kysymyksiä koskevien keskustelujen jälkeen, kun innostuneimmatkin -professorit olivat jo kauan sitte levolle menneet, hiipi nuori Rufin -hiljaan alas kirjastoon, ja saadakseen itsenäistä mielipidettä riidan -alaisina olleista kysymyksistä, kaiveli hän esille puheina olleet -kohdat, viettäen siten suurimman osan yötä. - -Pian oli Rufin Capdepont suorittanut alimmat arvo asteet ja tuli vuoden -perästä ali-diakoniksi. - -Juuri tähän aikaan, huomatessaan itsensä peruuttamattomasti sidotuksi -hengelliseen säätyyn, heräsi hänessä ensikerran ajatus suorittaa -semmoisiakin opintoja, jotka erityisesti voisivat olla hänelle eduksi -virkauraan nähden. Kasuistiikka [Omantunnon-asiain selitys-oppi] ei -lainkaan sopinut hänelle. Kiivas ja tulinen luonteensa halusi pikemmin -taistella ihmisten kuin joutavien omantunnon kysymysten kanssa, -ja hänestä tuntui kuin olisi _historia_ ollut hänen oikea alansa. -Ja mikäpä historia onkaan viehättävämpi ja suurenmoisempi, kuin -kirkkohistoria, joka pääkohdittain kertoo vuosisatojen halki maailman -historialliset tapahtumat?... - -Mikä viehätys! Paavit oppisääntöjen yhteyden perustajina, paavit, -maailman todelliset kuninkaat, kuningaskuntain yliherroina ja -paavit, joihin tavallansa koko Euroopa keskittyy, kirkon hallituksen -jumalallisen perikuvan mukaan muodostaen kaikki maalliset valtakunnat. -Ja sitten mikä unelma! Että Sixtus viides alhaisesta sikopaimenesta oli -voinut nousta paavin valtaistuimelle, jonka vertaista ei ole olemassa -korkeuteen ja loistoon nähden... - -Noista häikäisevistä näyistä lumottuna, ajatteli hän ehdottomasti -lapsuutensa aikoja, jolloin hänkin Harros'in tammimetsiköissä oli -monet kerrat ajanut sikoja laitumelle. Sitä paitse ohjasi hänen -suojelijapyhimyksensä _Tyrannius Rufin_ häntä kääntymään tälle uralle: -olipahan itse viidennen vuosisadan alkupuolella kääntänyt latinan -kielelle Eusebius Cesarealaisen _kirkkohistorian_. - -Kahdenkymmenenviiden vuoden vanhana vihittiin Capdepont papiksi ja sai -vikaarion paikan Pyhän Frumention seurakunnassa Lormières'issä. Piispa, -joka oli kuullut kerrottavan hänen erinomaisesta etevyydestään, tahtoi -pitää hänet läheisyydessään merkillisenä kykynä. - -Mutta huolimatta suosiosta, jota herra Grandin, hänen ylhäisyytensä de -la Guinaudie'n kolmas seuraaja, oli hänelle yhä edelleen osoittanut, -oli Capdepont kahdessa vuodessa sanomattomasti ikävystynyt tähän -toimeensa, ensin Pyhän Frumention, sitten Pyhän Irenen seurakunnassa. -Herran ehtoollisen jakaminen sairaille, kuolleitten hautaaminen, -parantumattomain ulkokullattujen ripittäminen, nämä toimitukset, jotka -hän suoritti nurkumatta, kiusasivat häntä itse asiassa äärettömästi. -Ja kuinka pitkälle tämä velvollisuuksien täsmällinen noudattaminen -häntä sitten saattaisi? Mahdollisesti tulisi hän kahdenkymmenen vuoden -perästä nimitetyksi rovastiksi johonkin köyhään vuoristoseurakuntaan. -Senkö tähden hän oli niin uupumattomasti lukenut ja senkö tähden hän -yhä vieläkin niin intohimollisesti työskenteli, valmistaen yhdelle -Pariisin kuuluisimmista kustantajista uutta, selityksillä varustettua -käännöstä pyhän Thomas d'Aquinon teoksista? Hänen täytyi tavalla tai -toisella päästä pois tästä elämästä, joka tuhlattuna halpaan toimintaan -ja niin sanoaksemme vajoutuneena viralliseen jokapäiväisyyteen, ei -mitenkään saattanut häntä tyydyttää. - -Vaan kuinka pääsisi hän irti tuosta ikeestä? Kuinka saavuttaisi hän -vapautensa?... - -Hänellä oli oma suunnitelmansa. - -Joka kahdeksas päivä otti piispa salongeissaan vastaan Lormières'in -ylimykset, jotka kreivi de Castagnerte'n esimerkki oli saanut tänne -asettumaan. Siellä oli Rufin Capdepont toisinaan hiippakunnan korkeiden -vallikkojen mukana seuraan kutsuttuna tehnyt tuttavuutta parooni -Thévenot'in kanssa. Thévenot, yksi paikkakunnan vanhoja teollisuuden -harjoittajia, oli paperitehtaittensa kautta rikastunut ja oli vuodesta -1830 herra de Castagnerte'n jälkeen jäsenenä edustajain kamarissa. -Parooninarvonsa oli hän ansainnut vaatimattomalla olennollaan -ja nöyrällä käytöksellään ministeristöä kohtaan. Muuten oli hän -rakastettava ja oppinut mies; raha- ja teollisuuskysymyksissä sangen -taitava sekä erittäin kykenevä valiokunta-toimissa. - -Vuonna 1832 oli Thévenot mennyt naimisiin Pariisissa erään neiti -Baladier'in kanssa, joka oli nuori, kaunis sekä hiukan kevytmielinen, -luostarikaupungin hienon maailman arvostelun mukaan, ja tarpeellisen -ajan kuluttua lahjoitti hänelle terveen ja punakan pojan, oikean -pulskan saksalaisen nuken. - -Miksi olisi nuori tulokas kasvatettava? Minkälainen kasvatus olisi -vastaiselle paroonille sopivin? - -Tästä asiasta ei lapsen oma isä nostanut kysymystä, vaan sen -teki Capdepont ensi kertaa tavatessaan Lormières'in edusmiehen -pienen Edmondinsa seurassa. Mikä oiva keksintö todellakin! Erota -hiippakunnasta ja seurata paroni Thévenot'ia Pariisiin hänen poikansa -opettajana!... - -Pariisiin!... - -Semmoinen voimakas luonne, kuin oli tuima Harros'in vuoristolaisemme, -voittaa kaikki vastukset. Lymyten paroonittaren taakse, jonka hän -oli hehkuvalla kaunopuheliaisuudellaan saanut puolelleen, voitti -hän piispan vastahakoisuuden, joka itsepäisesti tahtoi pitää häntä -luonansa, taivutti mielensä mukaan edusmiehen tahdon, joka oli -päättänyt panna poikansa Saint-Louis'in lyseehen, ja kun istuntokausi -alkoi, läksi hän Lormières'istä lujana siinä asemassa, jota oli -itselleen himonnut. - -Oltiin alussa vuotta 1843. - -Thévenot'in perhe oli löytänyt valtiaansa. - -On olemassa luonteita, joita kohtalo ei voi pakoittaa ala-arvoiseen -asemaan. Ne murtavat ahtaat kehykset, joihinka heitä tahdotaan sulkea -ja ulottavat vaikutuksensa kauas ympäristöönsä. Aluksi näyttivät -Rufin Capdepont'in tehtävät rajoittuvan yksinomaisesti hänen -opettajavelvollisuuksiinsa; mutta kun hän kolmen kuukauden kuluttua -läksi muutamaksi päiväksi Saint-Germain'iin tervehtimään erästä -ystäväänsä, herra Jérôme Bonnardot'ia, kirkollisasiain ministerin -kaukaista sukulaista, oli Lormières'in edusmiehen hotellissa Lillen -kadun varrella äkkiä syntynyt ääretön tyhjyys. Sitä eivät tunteneet -ainoastaan Edmond, joka kaipasi opettajaansa, ja paroonitar, joka -kykenemättä enään pitsinpäätäkään ostamaan ilman apotin neuvoa, vaati -häntä kaikin mokomin palaamaan, vaan paroonikin, tottuneena istunnosta -palatessaan kuuntelemaan hänen mielipiteitään, ehkäpä määräyksiäänkin, -ilmoitti, ettei hän enään tulisi toimeen ilman apottia, ja oli kylliksi -lapsellinen sanomaan se hänelle itselleen. - -Rufin Capdepont palasi voittajana Lillen kadulle. Hän tarttui -innokkaasti Thévenot'in talon hallituksen ohjaksiin, joita hän oli -kärsivällisyydellä selvitellyt, aikoen käyttää niitä kunnianhimonsa -nöyrinä palvelijoina. Kolmenkymmenen vuotiaana ei hänellä voinut olla -toivoa piispan virkaan pääsemisestä; mutta piispan arvo oli tullut -hänen pysyväiseksi ja tirannimaiseksi unelmakseen, ja sentähden -täytyi hänen ahkeroida, työskennellä lakkaamatta tasoittaakseen -siihen päämäärään vievät tiet. Ja semmoisen päämäärän saavuttamiseksi -osaisi hän kyllä käyttää kaikkia vallassaan olevia keinoja: herra -de Thévenot'in varallisuutta, hänen lukuisia tuttavuuksiaan ja -suuremmoista elämäntapaa; erittäinkin hän ei laiminlöisi hyväkseen -kääntää virallisessa maailmassa perehtyneen paroonittaren viehättävää -ja sukkelaa kevytmielisyyttä; sillä jos hän kerran saisi sen päähänsä, -niin saattaisi hän helposti lumota kirkollisasiain ministerin ja -sopivassa tilaisuudessa viekotella hänet ratkaiseviin lupauksiin. - -Jos _tottumus siveellisyyteen_, pyhän Clemens Alexandrialaisen lauseen -mukaan, _koventaa sydäntä_, niin tottumus kunnianhimoon sen sijaan -kuihduttaa sitä. Kuvauksemme Capdepont'in luonteesta olisi huonosti -onnistunut, jos lukija olisi vähääkään tullut epäilleeksi hänen -suhdettaan rouva Thévenot'iin. Tämä ankarannäköinen, lyhytpuheinen -pappi ei ollut mikään salonkimies. Hänessä ei ollut vähääkään tuota -hienoutta, liukkautta ja irstaisuutta, joka oli omituista viime -vuosisadan apoteille. - -Tunnustaa näet täytyy, että Capdepont'illa oli hyvin tarkka -velvollisuuden tunto, että hän oli hurskas, uskollinen kaikissa -hartauden harjoituksissa ja mahdollinen mitä ankarimpaan -rehellisyyteen. Syntyään yhteiskunnan alimmista kerroksista ja kantaen --- todella kova kohtalo! -- etevän neron taakkaa, pyrki hän kohoamaan -alhaisen syntyperänsä alangosta tavoitellakseen piispan istuinta; mutta -pappiuden arvontunto oli hänessä puhtaana säilynyt, eivätkä mitkään -seikat olisi saaneet häntä sitä loukkaamaan. Hän kunnioitti suuresti -paroonitar Thévenot'ia; mutta tämä nainen saattoi olla hänelle hyödyksi -hänen pyrintönsä toteuttamisessa ja kiihkeän aikeensa yllyttämänä -käytti hän häntä sokeasti tarkoituksiinsa. Intohimonsa vallassa hän ei -kyennyt käsittämään ja arvostelemaan kuinka vähän sopivata tämä kaikki -oli, vaan päinvastoin tuntui se hänestä ihan luonnolliselta. Se ei -ollut julkeutta, vielä vähemmin turmelusta, vaan naiivisuutta. - -Ennen aikaan oli Thévenot'in perheellä kerran kuukaudessa -vastaanottopäivä; mutta tätä nykyä pidettiin siellä Capdepontin -vaatimuksesta kerran viikossa päivälliskutsumuksia ja hotellin ovet -Lillen kadun varrella olivat joka tiistai vieraille avoinna. - -Suurta hämmästystä herätti talon jokapäiväisissä vieraissa, pääreissä, -edusmiehissä, ja korkeissa virkamiehissä, kun seuraan alkoi vähitellen -imeytyä hengellisen säädyn jäseniä. Alussa ei pöydässä näkynyt kuin -yksi ainoa, apotti Capdepont'in suuri silkkinen papinkaulus; sittemmin -ilmestyi sinne kaksi, kolme, neljä... Vihdoin, eräänä iltana, -keskustelun ollessa kuumimmillaan muutamain kiivaiden voltairelaisten -ja Edmond'in ylpeän opettajan välillä, joka yritti olemaan kaikkena -kaikille, ilmoitti ovenvartija yhtäkkiä hänen ylhäisyytensä Pariisin -arkkipiispan. - -"Ohoh! Thévenot käypi siis ripillä?" ilkkuivat muutamat kaljupäät -herrat korjaten luunsa kiireimmän kautta. - -Hämillään ja neuvottomana aikoi Lormières'in edusmies kenties nuhdella -Capdepont'ia hänen tuottamastaan harmista, kun hän samassa tunsi jonkun -puristavan kättään. - -"Olette rohkea, herra parooni", sanoi ilkeäsisuinen markiisi de Boissy, -"te otatte vastaan papistoa, jota hovissa katsotaan karsain silmin!" - -Ja kääntyen sitten erään kauniin naisen puoleen jatkoi hän: - -"Hyvästi, rakas ystävättäreni, palaan takaisin niin pian kuin haluan -tulla käännetyksi." - -Ja niin poistui hänkin vuorostaan. - -V. 1847 Joulukuun 21 p:nä parooni Thévenot, joka ei koskaan ollut -lähestynyt puhujalavaa, kapusi yhtäkkiä portaita ylös. Hämmästys oli -yleinen, arvaahan sen. - -"Minnekkäs sitä nyt mennään?" kysyi presidentti Dupin, joka tunsi hänet -aina vuodesta 1830 ja oli toisinaan hänen luonaan vieraillutkin. - -Vähääkään hätääntymättä alkoi Lormières'in edusmies pitkän esitelmän -_Kirkollisista eläkkeistä_. - -"Riittää jo! riittää jo!" huusivat kaikki yhteen ääneen. - -Mutta herra Thévenot jatkoi vaan. Ja lopettaen saarnansa muutamilla -pyhän Augustinon sanoilla astui hän ylpeänä alas. - -"Mutta sehän oli oikea kapusiinilainen!" huudahti marsalkka Soult. -- -"Anteeksi, ettepä osuneetkaan oikein", vastasi Dupin vanhempi, pikemmin -"_cap... deponilainen_." - -Sille naurettiin, ja pikkulehdille piisasi siitä iloa koko viikoksi. - -Mutta Capdepont pääsi kuin pääsikin tarkoituksensa perille. Joulukuuta -31 p:nä, pari päivää sen jälkeen kun hyväluontoinen Thévenot oli hänen -käskystään pitänyt tuon pitkäpiimäisen puheensa, kertoi herra Jérôme -Bonnardot kirkollisasiain ministeriltä kuulleensa, että hänen nimensä -oli piispan ehdokas-listaan merkitty. - -Mikä ilo!... - -Mutta pahaksi onneksi alkoi kuulua huhuja uudistuspuuhaajien -juhlapidoista, ja valtiollisen taivaan ranta synkkeni synkkenemistään. - -Helmikuun vallankumous puhkesi ilmi. - -Kauhistus oli suunnaton Thévenot'in hotellissa Lillen kadun varrella. -Parooni, jolle pelko oli antanut voimaa, kokosi kiireimmän kautta -tavaransa ja huolimatta paroonittaren vastustuksista lähdettiin -Lormières'iin. - -Rufin Capdepont oli huolestunut. Nuo odottamattomat tapaukset, jotka -sotivat niin kokonaan hänen suunnitelmaansa vastaan ja tekivät sen -toteuttamisen milt'ei mahdottomaksi, olivat kovasti säikähyttäneet -häntä. Mutta hän virkosi kumminkin tuosta puutumuksen tilasta ja tuskin -pari viikkoa oli etelässä eletty kun hän oli jälleen tointunut ja -saanut takaisin entisen kunnianhimonsa ja toimintakykynsä. - -Tänä levottomana aikana oli yksi ainoa kysymys jokaisen huulilla: -se oli jäsenten vaali perustuslainsäätäjäkokoukseen. Capdepont -yllytti parooni parkaa, joka oli yhä vieläkin masentuneena suuresta -onnettomuudestaan, pitämään itseään esillä, selittäen sitä hänen -velvollisuudekseen. Kun hänen ylhäisyytensä Grandin lähettää -ehdokkaansa puoltamiseksi kiertokirjeen hiippakunnan papistolle, olisi -menestys varma. - -Mitä vielä! tapahtuikin päinvastoin kuin mitä väsymätön apotti oli -otaksunut. Liiallisen katolismielisyytensä tähden tuli parooni -kärsimään nöyryyttävän tappion; hän olisi tarvinnut vähintäin neljä -tuhatta ääntä, mutta sai tuskin kolmea tuhatta viittä sataa. - -Rufin Capdepont harkitsi tyystin asemaansa. Laiva, jolle hän oli -uskonut henkensä ja tavaransa, vuosi ylt'ympärinsä eikä koskaan -lähestyisi piispan istuinta. Hänen etunsa vaati -- ja niin oli ehkä -Jumalankin tahto -- jättämään Thévenot'in perhe ennen sen täydellistä -haaksirikkoa. Koska entinen edusmies Thévenot oli saanut kuulla niin -paljon moitetta tasavaltalaisilta, antaessaan poikansa pappismiehen -kasvatettavaksi, olisi ehkä hyvinkin viisasta panna Edmond lyseehen. -Tämä mies, älykäs ja sitkeä tavoituksissaan, sai Thévenot'in -uskomaan mitä tahtoi; onneton edusmies, masentuneena sekä surkeasta -vaalitappiosta että taloudellisista vahingoista, joita Pariisin -ylellinen elämä oli hänelle tuottanut, päätti viipymättä lähettää -poikansa Toulose'n lyseehen. - -Seuraavana aamuna oppilaansa lähtöpäivän jälkeen läksi Rufin Capdepont -Thévenot'in kauniista kartanosta, joka sijaitsi Arbousevirran -rannalla vähän matkan päässä paperitehdaskaupungista, sulkeutuakseen -yliseminaariin, jossa hän hänen ylhäisyytensä Grandin'in suosiollisella -luvalla sai yksinäisyydessä viettää muutaman päivän. - -Tämä pappi, jonka elämä oli tähän asti ollut ainoastaan kuumeentapaista -tavoittelemista, kaipasi vihdoinkin rauhaa. Käsissä oleva hetki oli -hänelle juhlallisista juhlallisin. Tehtävästä päätöksestä riippui näet -koko hänen tulevaisuutensa. - -Tavatessaan entisen toverinsa apotti Mical'in, tätä nykyä _siveysopin_ -professorin yliseminaarissa, uskoi hän hänelle salaisimmat aikeensa, -pyytäen hänen neuvoaan tänä tuskan ja ahdistuksen hetkenä. Omasta -puolestaan oli hän taipuvainen viipymättä palaamaan Pariisiin. Hän -uudistaisi siellä entiset tuttavuutensa, tapaisi moniaita kansan -edustajiksi päässeitä entisiä päärejä, sekä ystävänsä Jérôme -Bonnardot'in, joka oli aina valmis häntä auttamaan. Ja lopuksi -suorittamalla jumaluusopilliset tutkinnot hankkisi hän itselleen -professorin arvon; sillä olihan Sorbonne kaikkina aikoina ollut -piispojen taimitarha? - -Pilkallinen Mical pudisti epäilevästi päätänsä ja kehoitti ystäväänsä -kaikin mokomin pysymään Lormières'issa. - --- Ja mitä täällä tekisin? kysyi Capdepont. - --- Täälläkö! mitä ikänä vaan tahdot. Voit päästä yliseminaarin -ylijohtajaksi ja samalla _kirkkohistorian_ professoriksikin, jos vaan -haluat. - --- Ovathan nuo virat täytetyt tietääkseni. - --- Kyllä; mutta vanha, kivuloinen Gaudron tahtoo erota virastaan. - --- Entäs piispanistuimeni? - --- Totta tosiaan! sinä tulet Lormières'in piispaksi... - --- Onko sinulla siis keino vapauttaa hiippakunta. - --- Hänen ylhäisyytensä Grandin'in käsistäkö?... Velikulta, hänellähän -on hivuttava keuhkotauti, sen on veljeni, tohtori Micael, minulle -sanonut. Tauti on pitkällinen mutta varmaan kuolettava. Voithan -keskustella siitä salaa veljeni kanssa... - --- Minä jään, huudahti Capdepont, puristaen ystävänsä kättä, minä jään! - -Kerran yliseminaarin ylijohtajaksi tultuaan, piti hänen päästä -Lormières'in hiippakunnassa yhtä itsevaltiaaksi kuin hän oli ollut -Thévenot'in perheessä: hänen täytyi saada kaikki tahtonsa alaiseksi. -Piispaa, joka eli sulkeutuneena palatsiinsa, piti hän vallassaan; -hän hoiti pienimmätkin hallinto-asiat, eikä laiminlyönyt ainoatakaan -tilaisuutta, missä suinkin sopi käyttää varapiispan virkavaltaa, sillä -tämänkin arvonimen oli hän vaatinut itselleen heikolta piispalta. -Pitäen hyödyllisenä tarkoituksilleen tutustua hiippakunnan pappeihin, -kehoitti hän piispaa rauhassa hoitamaan itseään lämpimässä kamarissaan, -kutsui Pariisista erään piispan _in partibus_ [nimipiispa uskottomien -maassa], nimittäin ystävänsä Jerichon piispan, ja läksi hänen -kanssaan matkustamaan ympäri hiippakuntaa, käyden kaikkialla, läänin -pääkaupungista kurjimpaan kylään saakka. - --- Kas tässä, hyvät herrat, on teidän vastainen piispanne, lausui -tavantakaa hiippakunnan papeille hänen ystävänsä Capdepont'ia osoittaen. - -Vihdoin, kesäkuulla 1855, päätti hänen ylhäisyytensä Grandin erota -tästä elämästä ja kuoli. - -Rufin Capdepont riensi Pariisiin, valmistaakseen itselleen -asianomaisten suosiota. Hän tapasi siellä arkkipiispan, ministerin, -muutamia senaattoreja, kaksitoista edusmiestä ja saipa vielä -tilaisuuden tulla esitetyksi keisarinnallekin, joka suvaitsi osoittaa -hänelle suurta huomiota. - -Mutta _Hôtel du bon La Fontaine'en_, johon oli asettunut, ei kuulunut -mitään uutista. - -Vihdoin ilmestyi herra Jérôme Bonnardot eräänä iltana. - --- No, mitä kuuluu? kysyi Capdepont tulisessa tuskassa. - --- Rakas ystäväni, vastasi herra Bonnardot, joka huolimatta serkkunsa, -kuningas Ludvig Filipin ministerin kukistumisesta oli osannut ylläpitää -läheistä tuttavuutta kirkollisasiain toimiston kanssa, -- senaattori, -kenraali ja kreivi de Roquebrun on käynyt Compiegne'ssä ja aikaansaanut -veljensä apotti Armand' de Roquebrun'in, Arras'in tuomioherran -nimityksen. - -Capdepont oli kuin puusta pudonnut, hän ei saanut sanaa suustaan. - -... Apotti de Roquebrun ei sitäpaitsi näytä olleen mikään uusi -ehdokas. Jo vuonna 1843 oli La Tour d'Auvergne'n kardinaali ehdotellut -häntä kuninkaalle, ja hurskas kuningatar Marie Amalie oli häntä -lämpimästi puolustanut... Mutta malttakaahan, -- rohkeutta vaan! -Palatkaa takaisin Lormières'iin; sikäläisen korkean asemanne kautta, -tulette te varmaan... Ja sitten olettehan te vielä nuori... - --- Nuori! olen jo neljänkymmenen yhden vuoden vanha, hyvä herra. - --- No, mutta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun on jo kuudenkymmenen -täyttänyt. - --- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrunkö, sanoitte? huudahti Capdepont -vihanvimmassa... Älkää puhuko minulle tuosta miehestä, minä vihaan -häntä! - - - - -IV. - -Hiippakunnan oikeusto. - - -Huomattuaan kuinka turhaa kaikki hänen ystävällisyytensä ja -kohteliaisuutensa Rufin Capdepont'ia kohtaan oli ollut, tunsi hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun sydämmessään suurta surua. Nähtävästi -oli hänellä vastustajana leppymätön vihollinen, eikä hänen arvonsa -enään sallinut hänen ottaa askeltakaan häntä kohti. Enintäin -kaikesta huolestutti häntä se, että yliseminaari oli joutunut miehen -käsiin, jonka oppisäännöt hänen mielestään olivat kaikkea muuta kuin -oikeauskoisia. - -Rufin Capdepont oli todellakin yhtynyt liikkeeseen, joka aina -keisarikunnan ensiajoista asti oli taivuttanut melkoisen osan papistoa -gallikanilaisiin harrastuksiin. Saattaahan olla, etteivät nuo papit, -jotka kiivaasti vaativat takaisin Ranskan kirkon etuoikeuksia, -semmoisina kuin ensimäinen konsuli oli ne määrännyt konkordatin -kuuluisissa lakipykälissä, olleet erinomaisempia siveellisyyteen ja -hurskauteen nähden; mutta kieltämättä olivat ne levottomampia kuin muut -eikä Capdepont sentähden voinut olla heihin liittymättä. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun vimmastui siitä, että juuri tällä -hetkellä, jolloin paavilla oli muutenkin vaikeat ajat, yritettiin -vähentämään hänen valtaansa. - --- Se on raukkamaista! se on kehnoa! lausui hän moneen kertaan -sihteerilleen, Ternisien'ille. - -Tämä kaikki tuskastutti Lormières'in piispaa. Mutta miten pääsisi -hän apotti Capdepont'ista, hän, joka piispakautensa alkuaikoina -häikäistyneenä ylijohtajan tiedoista ja ihastuneena hänen ankaraan -hurskauteensa, oli sekä Roomassa että Pariisissa niin ehdottomasti -ylistellyt häntä! Oi! minkätähden oli hän jälleen enemmän noudattanut -sydämmensä kuin järkensä ääntä? - -Varmaa on, että vanhuksesta oli kovin vastenmielistä peräytyä -mielipiteestään. Jos hän erottaisi Capdepont'in pois yliseminaarista, -ja määräisi hänet johonkin vähemmin tärkeään toimeen, niin tapahtuisi -kenties, että tuo hurja tuomioherra julkisesti kieltäisi totella -häntä ja matkustaisi suoraa päätä Pariisiin. Ja miten voisi silloin -käydä? Mahdollista kyllä, että vimmastunut mies yllyttäisi kaikki -puoluelaisensa vihollistaan vastaan. Ketäpä ei hän erinomaisella -taitavuudellaan ja voimakkaalla, viehättävällä kaunopuheliaisuudellaan -voisi voittaa. - -Jos asia olisi koskenut yksin häntä, olisi piispa tietysti rohkeasti -antautunut taisteluun hänen kanssaan. Mutta eikö hän siten -huolestuttaisi muutenkin onnetonta Pyhää Isää, aikaan saaden uusia -häväistysjuttuja kirkossa? Muistaen Pamiers'in piispaa, jonka santarmit -papiston vehkeiden johdosta väkivallalla karkoittivat melkein hänen -istuimeltaan, päätti Lormières'in piispa kärsiä Capdepont'in vainoa -omien syntiensä vitsauksena. - -Mutta valheelliset suhteet synnyttävät ainoastaan valheellista rauhaa; -ja huolimatta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in vakaasta päätöksestä -karttaa yliseminaarin ylijohtajaa, ei kauvan viipynyt ennenkuin piispa -ja tuomioherra jälleen kohtasivat toisensa silmä silmää vastaan. Heillä -näytti olevan vastustamaton tarve törmätä yhteen. - -Capdepont'illa oli todellakin kummallinen into aina asettautua -vihollisensa tielle. Piispa ei voinut vähäpätöisintäkään toimitusta -varten ilmestyä Dominikaanein tahi Latsaristain kappeliin, ilman että -Capdepont, joka kumminkin vihasi munkkikuntia eikä sitä mitenkään -salannut, oli siellä vihasella katseellaan ja uhkamielisellä -käytöksellään ärsyttämässä häntä taisteluun. _Tigrane_ oli väijyksissä, -valmiina minä hetkenä hyvänsä hyökkäämään saaliinsa kimppuun. - - * * * * * - -Kunnianhimon synnyttämä pitkällinen sieluntuska oli tuimaluontoisessa -vuoristolaisessa kehittänyt tämän julman vainokiihkon. -- "_Pysyä -hyvänä kärsiessäkin, se vaatii yliluonnollisia voimia_", on Lamennais -lausunut. -- Turhaan oli hän viimeisinä kymmeninä vuosina joka kerta -kun joku piispanvirka oli tullut avonaiseksi matkustanut Pariisiin; -turhaan oli hän välttääkseen pienintäkin epäluuloa valtiollisten -mielipiteittensä suhteen toimittanut uuden asianmukaisella esipuheella -varustetun painoksen Bossuet'in kuuluisasta _Déclaration'ista_ -pappein kokouksessa v:na 1682; turhaan oli hän vihdoin viimein mennyt -Tuileries-palatsiin näyttääkseen Sorbonne'n kuuluisalle professorille, -joka piti luentoja hengellisessä frenologiassa, suunnatonta -gallikaanilaista kuhmua otsassaan. Piispanistuimet täytettiin, mutta -hän unohdettiin Lormières'iin. Eikö siis hänen vuoronsa koskaan tulisi? -Viimein hän väsyi odottamaan. Epätoivossaan syytti Capdepont, jonka -intohimolla ei enään ollut mitään rajoja, jokaista elävää olentoa -ympärillään. Apotti Mical'ia kiusasi hän lakkaamatta, löipä häntä -kerran korvalle, niin että miesparka makasi tunnottomana neljänneksen -tuntia; mutta erittäinkin kuohui hänen vihansa hänen ylhäisyyttään de -Roquebrun'iä vastaan, joka oli varastanut häneltä hänen omaisuutensa: -piispan lakin, sauvan ja sormuksen. Sillä olihan keisarinna -Marraskuulla v:na 1855 Compiegnessä sanonut hänelle: "Te tulette -piispaksi!" - -Maallikot eivät voi täysin käsittää mitä piispanistuin merkitsee -papille. Ajattele että eilen olit halpa sotamies kahdeksankymmenen -tuhannen suuruisessa armeijassa, -- Ranskassa on lähes -kahdeksankymmentätuhatta pappia, -- ja tänään tulet yhtäkkiä -kenraaliksi. Sen pitempiä mutkia ei muutokseen tarvita. Alipapilla, -rovastilla, tuomioherralla ja suur-vikaariolla, on kaikilla samat -rajoitetut kirkolliset oikeutensa; ainoastaan piispa omistaa -täydelliset papilliset oikeudet. Ja sitten, mikä asema muuten -maailmassa! Sinä olet pyhän roomalaisen kirkon ruhtinas; sinua -nimitetään _ylhäisyydeksi_ (Monseigneur); paavi puhuttelee sinua -yksistään _kunnianarvoiseksi veljeksi_; eikä hän saa julistaa mitään -muutosta uskonkappaleissa taikka muissa kirkollisissa asetuksissa -kuulustelematta sinun mielipidettäsi; sinä matkustat Roomaan, _ad -limina Apostolorum_ [apostolien rajamaille], kuten sanotaan, ja -sinua vastaanotetaan Vatikaanissa samoilla arvonosoituksilla kuin -hallitsijaa. Ja kuka tietää etkö sinä kerran saatuasi piispan lakin -vielä tule omistamaan kardinaalinkin hattua? Mahdotonta ei liene -sekään, että sinä mullistuksien kautta, jotka nykyään eivät suinkaan -ole harvinaisia, kerran saat paavin tiaaran päähäsi! Olihan Urbanus IV -rajasuutarin poika Troyes'ista? Ja eikö Juhani XXII ollut ensikerran -nähnyt päivän valon Cahors'issa? - -Rufin Capdepont hemmotteli palavassa mielikuvituksessaan noita -hurjia unelmia. Kuinka monesti oli tuo hallitsijaksi luotu mies -Minimien luostarin hiljaisuudessa, ajatuksissaan nuhdellut pappejansa -ja toimeenpannut perinpohjaisia uudistuksia haaveksimassaan -hiippakunnassa. Ja nyt niin monien lupausten jälkeen hän kuitenkin -unohdettiin! Ja hänen pitkän tuskallisen elämänsä toiveet raukesivat -auttamattomasti tyhjiin! Pariisissa ei siis muistettu, että hän -lähestyi viidettäkymmenettä ikävuottaan. Oi, kunpa hänelle vaan -annettaisiin piispansauva käteen, niin kyllä nähtäisiin mihinkä hän -kelpaa! Kostaakseen hallitukselle anteeksi antamatonta velttoutta -oli hän valmis tekemään mitä hyvänsä, vaikkapa kääntymään Rooman -puolelle ja esiintymään yhtä kiihkoisena ultramontaanina kuin hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun. - -Huolimatta ärsyttävästä itsepäisyydestä, jolla Capdepont seurasi häntä -kaikkialla, oli Lormières'in piispan kumminkin onnistunut karttaa -kaikkia sananvaihtoa hänen kanssaan. Hän ei ollut näkevinäänkään -Capdepont'ia, vaan kulki aina arvokkaana ja totisena hänen ohitsensa. -Mutta muutamat itsetiedottomat liikkeet ja kasvojen väreet ilmaisivat -kumminkin että vanhuksen kärsivällisyys oli lopussa, ja ettei -varovainen Ternisienkään, tuo sovinnon ja rauhan mies, enään voisi -häntä hillitä. - -Myrsky, joka vuosien kuluessa oli valmistautunut, puhkesi vihdoin -hirvittävällä tavalla ilmi hiippakunnan Oikeuston istunnossa. - -Vaikka Rufin Capdepont oli oikeuston varsinainen jäsen, ei hän -tärkeiden ylijohtaja- ja professoritoimiensa tähden kumminkaan -koskaan ollut käynyt sen istunnoissa. Mutta 5 p:nä Elokuuta 1865, kun -käsiteltiin yhtä hyvin mitätöntä asiaa -- muuan alipappi raukka oli -syytetty sopimattomasta käytöksestä läänin prefektiä kohtaan -- pisti -hänen päähänsä yhtäkkiä tulla saapuville. - --- Herra Capdepont, sanoi piispa, oikeuston varsinainen puheenjohtaja, -te tulette liian myöhään, asia on tutkittu ja ratkaistu. - --- Haluaisin kumminkin lausua muutaman sanan. - --- Se osottaa kaunista harrastusta, mutta päätös on tehty, eikä teidän -kaunopuheliaisuutenne enään mitenkään voisi auttaa suosittuanne. - --- Koska en ole ollut tilaisuudessa ennen puhumaan, niin on minulla nyt -täysi oikeus. - -Piispa alkoi tehdä lähtöä. - --- Kunniani kautta, herra Lavernède, sanoi tohtori Mical, jolla ei -ollut veljensä ilkeyttä eikä älyä, tulin juuri sairaskäynneilläni -ollen yliseminaariin; siellä tapasin Capdepont'in, joka käski minun -kiireimmän kautta rientämään tänne. - --- Ilmoittakaa sitten herra Capdepont'ille, ettei hänen ylhäisyytensä -suhteen enään ole mitään peljättävänä. Luulen tämän uutisen häntä -suuresti ilahuttavan. - -Tohtori Mical'in astuessa portaita alas, mutisi apotti Lavernède -itsekseen: - --- Mikä konna se on, tuo Capdepont. Hän tahtoi tietää oliko hänen -murhayrityksensä onnistunut. Voi! _Tigrane, Tigrane!_ - -Huhu tästä surullisesta tapauksesta oli levinnyt ympäri Lormières'iä, -ja pian oli koko luostarikaupunki levottomana kiiruhtanut piispan -palatsin edustalle. Tuo säädyllinen, hiljainen puoliääneen puhuva -ihmisjoukko, anoi suosiollista lupaa päästä hänen ylhäisyytensä -puheille; kaikki tahtoivat kuulla uutisia häneltä itseltään, jota he -niin suuresti kunnioittivat ja rakastivat. - -Mutta hänen ylhäisyytensä, joka tuskin oli hengenvaarastaan pelastunut, -teki kädellään kieltävän liikkeen, ja apotti Ternisien'in täytyi -pyytää luostarikaupungin aatelisia ja hurskaita poistumaan, jonka he -tekivätkin yhtä äänettöminä kuin olivat saapuneetkin. - -Mutta näin vähällä ei onneton kotisihteeri vielä päässyt päivän -hirveistä mielenliikunnoista. Illalla kello seitsemän aikaan, auringon -laskiessa, alkoi kuulua suurta melua tuomiokirkolta päin. Palatsin -isoportti rämähti, samassa auki, ja pihalle tulvasi suunnaton -väkijoukko. Ne olivat tehdaskaupunkilaisia, jotka raskaan päivätyön -jälkeen tulivat kuulustelemaan rakkaan piispansa terveyden tilaa. - -Apotti Ternisien riensi noita kelpo työmiehiä vastaan, jotka -vaimoineen, lapsineen, olivat paikalle kiiruhtaneet, kun piispa äkkiä -viittasi hänet pysähtymään. - --- Minä panen vastalauseen tehtyä päätöstä vastaan! huusi Capdepont, -julmistuneena nyrkillään jymähyttäen pöytään, niin että se oli vähällä -haljeta. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, joka muutenkin oli kesäpäivän -helteestä vaivaantuneena, tuli tuosta odottamattomasta loukkauksesta -tulipunaiseksi. - --- Herra, sanoi hän, pitkänä hengellisen elämäni aikana olen nähnyt -paljon kovaluontoisia, kiittämättömiä ja epäsiveellisiä pappeja, mutta -mitään tämänkaltaista en ole vielä tavannut. Olen osoittanut teille -ylenmääräistä suosiota, vaan te olette sen pahaksi kääntäneet, olette -tehneet siitä murha-aseen minua iskeäksenne. Ketä tulee teidän kiittää -jäsenyydestänne Oikeustossa, jollei omaa piispaanne? Vaan te käytätte -itseänne ikäänkuin eivät Lormières'in hiippakunnan hyvänluontoiset -ihmiset olisi mitään teidän hyväksenne tehneet, menettelette niin -kuin olisitte vielä törkeä ja raaka Harros'in talonpoika ja yhä -paimentaisitte saastaisia eläimiä metsissä. - --- Olen valmis luovuttamaan viiden vuoden palkkani yliseminaarissa -hiippakunnan rahastoon, huudahti _Tigrane_ loukkauksesta julmistuneena. - --- Hiippakunnan rahastoon ei teiltä oteta mitään; mutta rangaistakseni -teitä rajattomasta ylpeydestänne tuomitsen minä teidät elämään saamanne -almun painon alla. - --- Almu! almu! - --- Nöyryyttääkö se teitä? teitä, joka olette olleet kyllin sukkela -pujahtaaksenne hengelliseen säätyyn, luopumatta vähääkään alhaisista -inhimillisistä intohimoistanne. Toivoisimpa vaan että hiippakuntalaiset -tällä hetkellä näkisivät teidät tässä salissa, silloin he varmaan -huomaisivat mihinkä määrään olette ansainneet tulla heidän rahaston -hoitajakseen. - --- Ehkä huomaisivat myös mihinkä määrin te olette ansainneet tulla -heidän piispakseen! vastasi Capdepont uhaten kohottaen kättänsä. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun seisoi äänettömänä. Hänen huulensa -liikkuivat, mutta hän ei saanut sanaakaan sanotuksi. Samassa muuttuivat -hänen kasvonsa sinipunaisiksi, ja hän vaipui tunnottomana tuoliinsa. -Halvaus oli häntä kohdannut. - -Sillä aikaa kun muut hätääntyneinä hyörivät piispan ympärillä, ja -Ternisien vaikeroitsi tuskastuneena, kokoili Capdepont rauhallisesti -irtonaisia papereita pulpetiltaan, taittoi ne huolellisesti kokoon ja -poistui hitain askelin oikeussalista. - -Mutta kun ei hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ottanut tointuakseen, -kannettiin hän piispan palatsiin ja käytiin kiireesti hakemaan -lääkäriä. Apotti Lavernède juoksi ympäri kaupunkia, kolkuttaen joka -ovelle. Useampia lääkäriä saapuikin pian, ja onneton kuolevainen -saatiin jälleen vähän virkoamaan. - -Levottomuutta kesti monet tunnit. Vihdoin viimein ilmoitti piispan -kotilääkäri, tohtori Leblanc, sairaan toipuvan ja sanoi hänen varmaan -parantuvan. - -Tämän uutisen kuultuaan kirkastuivat apotti Ternisien'in itkusta -vetiset kasvot. - -Juuri hänen hellästi puristaessaan Leblanc'in kättä, hyökkäsi tohtori -Mical, professori Mical'in veli ja Capdepont'in uskollinen ystävä, -piispan makuuhuoneen ovelle. - -Lavernède kiiruhti häntä vastaan. - --- Hyvä herra, sanoi hän, hänen ylhäisyytensä on kiitollinen -avuliaisuudestanne; mutta hän ei tahdo vuoteensa ääreen muita kuin -kotilääkäriään, herra de Leblanc'ia. - --- Näkyypä tuossa kumminkin olevan herra tohtori Barbastekin, vastasi -Mical hiukan epäilevästi. - --- Se on totta, mutta hän kuuluu myöskin huonekuntaan, niinkuin herra -Leblanc. - --- Mitä! tahdotteko nähdä heitä? Hän teki myöntävän liikunnon. - --- Minä en suvaitse sitä! kiiruhti tohtori Leblanc sanomaan. - --- Se on mahdotonta, väitti kreivi de Castagnerte, joka oli kuin -kotonaan piispan palatsissa ja oli ensimäisenä sinne rientänyt. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ravisti itseään kiivaasti, ja sitten -yli-inhimillisellä voimalla irroittaen kielensä halvauksen kahleista -lausui hän selvin sanoin: - --- He ovat minun köyhiäni; päästäkää sisään! - -Suuremmoista ja liikuttavaa oli nähdä noita karkeita, kömpelöitä -työmiehiä Lormières'in piispan suuressa makuuhuoneessa. Miehet -seisoivat lakki kädessä, hartaan ja kunnioittavan näköisinä, vaimot -polvillaan kuin kirkossa nyyhkien ja rukoillen; lapset uteliaina -katsellen ympärilleen. - -Piispa kohotti kätensä ja siunasi heitä, - --- Sanokaapas, herra Ternisien, kysyi eräs työmies kun suuri väkijoukko -hajosi Pyhän Ireneon kadulle, onko totta että Capdepont oli tähän -halvauskohtaukseen syypää? - --- Kas, hyvä ystävä, kuka on teille semmoista kertonut? - --- Herra Leblanc'in palvelijatar oli kuullut herransa juttelevan sitä -tohtorille. - --- Vaimo on erehtynyt, kuumuus, yksistään kuumuus oli siihen syynä. - --- Sitä parempi herra Capdepontille, sillä me emme ainakaan häntä -rakasta. Tiedättekö, se on suuri _narri_ tuo ylirovasti. - -Noitten kelpo ihmisten silmissä ei hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, -eikä hänen sihteerinsä suinkaan olleet _narreja_. - -Mutta tehtyämme tämän pitkän, henkilöimme luonteiden täydellistä -tutustumista varten välttämättömän jälkikatsauksen, kiiruhtakaamme -takaisin seuraamaan hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä. Hän on -juuri paluumatkalla paperitehdaskaupungista ja astuu hitain askelin -yläkaupunkia kohti. - - - - -V. - -Piispan puutarha. - - -Kääntyessään Pyhän Ireneon kadulle, jonka päässä piispan palatsi -sijaitsi, riensi eräs pappi kiirein askelin häntä vastaan. - --- No vihdoin löysin teidän ylhäisyytenne! sanoi hän iloisesti... Te -teette varomattomasti kun lähdette kävelylle niin heikkona kuin vielä -olette. - --- Kas vaan, Ternisien, tahtoisitte kai pitää minua ijäti holhouksenne -alaisena, vastasi vanhus ystävällisellä äänellä. - --- En tahdo että kuljette yksin pitkin katuja, sanoi sihteeri -todellisen rakkauden liikuttavalla käskeväisyydellä. - --- _Ettekö tahdo?_... Oh sepä kaunista, sepä kaunista! - --- Tosin ovat lääkärit julistaneet teidät terveeksi... - --- No, mitä te sitten? - --- Mutta minä... - --- Mutta te, te julma tiranni, tahtoisitte pitää minut yksityisessä -vankeudessa. - --- Minä rakastan teitä! mutisi apotti Ternisien, jonka koko sydän -ilmeni näissä sanoissa. - --- Rakas lapsi! - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun tarttui hänen käteensä ja niin he -astuivat äänettöminä muutamia askeleita. - --- Mutta sanokaa nyt, teidän ylhäisyytenne, alkoi jälleen apotti -Ternisien, sanokaa mistä te nyt tulette? - --- Käytökseni on siis tutkinnon alaisena! - --- Minun täytyy todellakin torua teitä, jollette ole noudattanut kyllin -suurta varovaisuutta. - --- Siinä tapauksessa on teidän kovasti minua toruminen; minä olen ollut -julma... - --- Julma!... Missä olette siis ollut, kysyi nuori pappi säikähtäen. - --- Rakas lapseni, lausui piispa vakavasti, oikeus on ontuva, se kulkee -kilpikonnan askelin, mutta se saapuu kuitenkin. - --- Olette aivan varmaan käynyt yliseminaarissa. - --- Olen tulossa sieltä. - --- Ettekä ottanut minua mukaanne? - --- Mitä hyötyä siitä olisi ollut? Paitsi herra Lavernède'ä vihaavat -teitä kaikki siellä, ja loukkaus teitä kohtaan olisi minulle kuolemaksi. - --- Epäilemättä tuo hirveä Capdepont... - --- Capdepontko? voitte olla vakuutettu, että hän pysyy aina samana. -Hän ei ole mikään pappi, hän on Puna-Nahka, jommoisia nuorena tapasin -paljon, matkustaessani lähetyssaarnaajana Amerikassa. - --- Mutta minkä tähden te sitten niin itsepintaisesti tahdotte aina -tavata tuota ilkeätä ihmistä? - --- Minkätähden? huudahti piispa, jonka lauhtunut viha oli samassa -uudestaan sytytetty. Kysyttekö minulta minkätähden, Ternisien? Sen -tähden, että samalla kun hän on huono ihminen, on hän myöskin huono -pappi, jommoista en voi hiippakunnassani kärsiä; ja sentähden etten -voi kauvemmin suvaita hänen tehdä pappejani kaltaisekseen; ja vihdoin -senkin tähden, että olen kunniani kautta päättänyt murtaa tuon -todellakin pirullisen olennon ylpeyden sekä pakottaa hänet nöyrtymään -edessäni. - --- Tehtävä on vaikea. - --- Mistä sen tiedätte? Ensi työkseni olen palauttanut hänet virkaansa -Pyhän Ireneon tuomioherrana. Oi, kirjoittakoon vaan Pariisiin, -jos haluaa; olen päättänyt olla vähääkään säälimättä häntä, sillä -olen jo liiaksikin saanut kärsiä hänen tähtensä. Sitä paitsi on se -Jumalan tahto, että näytän valtani... Olen jo ilmoittanut tuolle -kapinoitsijalle, samoin kuin muillekin opettajille, että Katolisen -Opetuksen Isät ottavat yliseminaarin haltuunsa Lokakuun alusta, kun -lukukausi alkaa. - --- Se on kauhea vallankeikkaus, teidän ylhäisyytenne. - --- Mutta en ai'o vielä siihenkään pysähtyä; olen väsymättä vainoova -hänen kunnianhimoisia pyrintöjään ja estävä tavalla tai toisella -niiden toteutumisen. Tiedättehän sen, että pari kuukautta sitten, -kun henkeni vielä oli vaaranalaisena, levitteli Capdepont kaikkialla -huhun, että hän minun jälkeeni nimitetään Lormières'in piispaksi. Tätä -samaa hävytöntä peliä oli hän pitänyt edeltäjäni, herra Grandin'in -kuollessa ja olipa silloin melkein onnistumaisillaan. En voi sallia -saman häväistysjutun uudistuvan minun kuoltuani... ja sen ehkäiseminen -riippuu nyt teistä, herra Ternisien. - --- Minustako, teidän ylhäisyytenne? - --- Astukaamme sisään, niin kerron teille salaisimmat aikomukseni. - -Lormières'in piispan palatsi on vanhan linnan kaltainen. Korkeat -sakaraharjatornit itä- ja länsipäissä kohoaa suunnaton rakennus; -portaalit ovat matalat, akkunat kapeat kuin ampumareijät ja -katonreunassa ammottaa eläimen kidan muotoon veistetyt vesikuurun -torvet. Vaikka fasaadi antoi eteläänpäin, ei aurinko päässyt sitä -valaisemaan; palatsi seisoi näet pyhän Ireneon jättiläisrakennuksen -varjossa, ikuisessa puolihämärässä. Huomattava oli suuri eroavaisuus -säilymisen ja värin puolesta auringon paistamain uljain tornien ja -emärakennuksen rakennustaiteellisten ovi- ja ikkunakoristeiden välillä. -Ylhäällä pilvien tasalla ovat kivet säilyneet teräväsärmäisinä ja -pysyttäneet melkein alkuperäisen kiiltonsa; alhaalla taas kosteus -alituisesti irroittaa muurista sorahiutaleita, niin ettei ainoakaan -koristus ole jäänyt vahingoittumattomaksi. Täten varjo vähitellen syöpi -tuota suurta mahtavata rakennusta. - -Tultuaan palatsin avaraan pihaan jatkoivat hänen ylhäisyytensä de -Roquebrun ja Ternisien kulkuansa rakennuksen keskellä olevata leveää, -lasista pääovea kohti. Aseellinen porttivahti avasi oven ja he astuivat -suureen huoneesen, joka oli täynnä kirjoja ja papereita. - -Väsyneenä pitkästä kävelystään, heittäytyi piispa leveään nojatuoliin, -jossa lepäsi hetkisen äänettömänä. - -Herra Ternisien katseli häntä levottoman näköisenä. - -"Emmeköhän piiloutuisi puutarhaan; siellä saamme olla yksin puiden -suojassa, jota vastoin täällä voimme milloin tahansa tulla häirityksi." - -Hyvin miettiväisenä, sanaakaan lausumatta tarjosi sihteeri käsivartensa -hänelle. - -He astuivat alas kuusiastuimisia portaita, ja jatkoivat kulkuaan -ihanaan puutarhaan, joka ympäröi palatsin länsipuolta. - -Herra Ternisien aavisti oikein: hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'illa -oli erittäin tärkeitä asioita hänelle uskottavana. - -Mitä aikoi hän sanoa? - -Sihteeriparka melkein vapisi, siihen määrin pelkäsi hän tulevansa -riistetyksi pois tuosta onnellisesta ja rauhallisesta asemastaan, jota -hän kymmenen vuoden kuluessa oli saanut nauttia arvokkaan ystävänsä -rinnalla. - -Uteliaana kuulemaan asian selvitystä, pyysi hän kolmasti piispaa -istumaan kastanjapuiden suojaan. Mutta ikäänkuin asian ratkaiseva -hetki, jota itse oli juuri halunnut, olisi nyt häntäkin pelottanut, -viivytteli vanhus tahallaan, huolettomasti astellen pitkin käytäviä. - -He tulivat pienen kirkkaan puron luo, joka eroitti puutarhan -kaupungista. - --- Vieläkö astutaan yli, teidän ylhäisyytenne, kysyi Ternisien -leikillisesti. - --- Ei, ei! vastasi vanhus seisahtuen. - -Suurien puiden siimeksessä oli penkki. Siihen he istuutuivat. - --- Rakas lapseni, sanoi piispa, tänä aamuna teidän ollessanne -messuamassa tuomiokirkossa, sain minä Pariisista kirjeen, joka sisälsi -erittäin ikäviä uutisia. - --- Onko kenraali?... - --- Ei, veljeni voi hyvin, Jumalan kiitos! Hän se juuri minulle -kirjoittaakin. - --- Mitä hän sitten kirjoittaa, herra piispa? - --- Hän kirjoittaa että jollemme heti ryhdy asiaan, tulee tuomioherra -Capdepont varmaan piispaksi nimitettäväksi. - --- Kuinka! uskallettaisiinko siten loukata pyhää Isää? - --- Uskalletaan kyllä... Yhdellä hyppäyksellä olin minä yliseminaarissa. -Minun täytyy saada tuo ihminen panemaan kunniansa alttiiksi, ja siinä -tulee hänen liioitteleva luontonsa varmaan olemaan minulle suureksi -avuksi. Eikä tämä koske teitä sen enempää kuin minuakaan, vaan se -koskee kirkkoa... Olin vakavasti päättänyt ennen papin vihkiäispäivää -olla mainitsematta katolisen Opetuksen Isien tulosta Lormières'iin; -mutta nyt niinkuin ainakin suututti Capdepont minut suunniltani, enkä -voinut olla ilmoittamatta kaikkia, jopa määräsin muutamille uudet -viratkin. - --- Se tulee herättämään levottomuuksia hiippakunnassa, teidän -ylhäisyytenne. - --- Sitä parempi! sitä juuri toivonkin. Jos kapina syntyy ja Capdepont -huomataan osalliseksi, niin on hän kadotettu. - --- Kapina saattaa kyllä syttyä, mutta ette te sittenkään saa -vihollistanne kiinni. - --- Luuletteko häntä todellakin niin taitavaksi. - --- En häntä; hän on siksi liian tuittupää. Mutta yliseminaarissa löytyy -muita liukkaita miehiä. - --- Ketä sitten? - --- Mical, teidän ylhäisyytenne, professori Mical, Capdepontin -hillitsijä ja opas... Kas siinä todella terävä mies, jota teidän tulee -varoa. - -Piispa vaipui hetkeksi ajatuksiin ja sanoi sitten. - -Capdepont ei varmaankaan tiedä olevansa niin lähellä elämän -toiveittensa päämäärää. Kymmenen vuotta turhaan taisteltuaan ja -ponnistettuaan hiipan saavuttamiseksi, on hän vihdoin masentunut ja -vaipunut epätoivoon. Siinä syy hänen yhä kasvavaan raivoonsa... Kunpa -hän edes joskus pirullisen vihansa kiihkossa matkaansaisi jonkun -häväistysjutun, joka kuuluisi aina Pariisiin asti! - --- Mihinkä hiippakuntaan tulisi hän sitten määrättäväksi. En minä tätä -nykyä tiedä ainoatakaan avonaista. - --- Kauheata on sanoakin: tänne Lormières'iin häntä aiotaan. - --- Odottavatko he siis teitä kuolevaksi? huudahti Ternisien suutuksissa. - --- No, enkö minä jo olekin puoleksi kuollut? Ensimmäisen -halvauskohtauksen jälkeen on toinen tuleva ja sitten... hauta. - --- Oi, teidän ylhäisyytenne! - --- Kenraali de Roquebrun kun oli kertonut terveyden tilastani -kirkollisasiain ministeriössä, oli eräs hyvinkin merkitsevä henkilö -siellä kyllin sydämetön huudahtamaan: no siis vihdoinkin on paikka -tiedossa Capdepontille! - --- Mikä hävyttömyys! - --- Veljeni antaa sitten vielä muutamia erityistietoja. Hän kirjoittaa -että Pariisissa tiedetään Capdepontilta kokonaan puuttuvan taipumuksia -hallinnollisiin toimiin ja että se oli juuri ollut ratkaisevana syynä -siihen, ettei häntä huolimatta keisarinnan vaikuttavasta lupauksesta -ja herra Jérôme Bonnardot'in lämpimistä puoltolauseista nimitetty -Saint-Claude'n piispaksi. Sitä vastoin luullaan hänen kykenevän -hallitsemaan Lormières'in hiippakuntaa, jossa hänellä on tukenaan -tuomiokapituli kokeneine miehineen ja koko papisto, johon hän -kolmenkymmenen vuoden ajalla on täysin tutustunut. Asian laita on siis -se, että Capdepont tulee Lormières'in piispaksi hänen ylhäisyytensä de -Roquebrunin jälkeen. - -Apotti Ternisien jäi sanattomaksi. Mutta liikutettuna tarttui piispa -hellästi hänen molempiin käsiinsä. - --- Lapseni, sanoi hän, pyydän teiltä suurta palvelusta. - --- Palvelusta, teidän ylhäisyytenne! Puhukaa, puhukaa, minä pyydän. - --- Varokaa itseänne, Ternisien! Minä tunnen teidän peräti nöyrän -luonteenne, ja pelkään sentähden teidän vastustavan pyyntöäni. - --- Oi, isäni!... - --- Tahdotteko ottaa hartioillenne piispanviran raskaan taakan? - --- Minäkö piispaksi! - --- Voi olla, että herra Bonnardot on antanut Capdepontille tiedon -ministeriön suosiollisista aikomuksista hänen suhteensa, ja siinä -tapauksessa tulee hän tietysti olemaan varoillansa. Ja muutenkin, -niinkuin syystä huomautitte, voipi herra Mical kyllä saada hänet -hillityksi, jos hänessä heräisi halu johonkin sopimattomaan -tekoon. Hänen pikainen luonteensa ei siis voi meille enään mitään -hyötyä tuottaa, vaan täytyy meidän ryhtyä johonkin toiseen keinoon -saattaaksemme mahdottomaksi hänen piispan istuimelle pääsemisensä... -Kuulkaapas nyt... Käydessäni virkanimitykseni jälkeen Roomassa, -jonka kieli oli minulle tuntematonta, pyysin kardinaali Maffeita -suosittelemaan jotain pappia, joka kykenisi minua johtamaan -katsellessani ijankaikkisen kaupungin ihanuuksia. Te tulitte, ja -voititte heti mieltymyksenä. Kun te sitten puhuitte palaamisesta -Tivolin Fransiskaanein luokse, kerroin minä teille hiippakunnastani, -ja vein kuin veinkin teidät mukanani. Mutta viisaasti kyllä ette te -ole kumminkaan Italiasta lähdettyänne katkaissut yhteyttä entisten -maamiestenne kanssa. Tämän yhteyden, sekä minun vaikutukseni kautta -olisi helppo toimittaa Vatikaanista teidän nimityksenne Lormières'in -hiippakunnan apupiispaksi minun kivulloisena ollessa. Roomassa eivät -meitä siis mitkään vaikeudet kohtaa. - --- Entäs Pariisissa? - --- Siellä on meillä monta seikkaa vastassa: ensiksikin kulunkiarvio, -toiseksi hallituksen, järkähtämätön päätös lakkauttaa apupiispain -nimittämisen, ja vihdoin Pariisin ja Rooman nykyinen huono väli... -Mutta kyllä nuo pikku vastukset pian voitetaan. Kenraali de Roquebrun -on luonut itselleen senaatissa aseman, jonka koko painon hän laskee -vaakaan. Hän lähtee Tuileries'iin, tapaa keisarin, varoittelee -keisarinnaa ja voittaa ministerin puolelleen. Uskonnollisesta -harrastuksesta ja ystävyydestä minua kohtaan voi hänet saada ryhtymään -mihin tahansa. Hänen kauttaan tulevat he tuntemaan Capdepont'in ja -teihin saavat he välittömästi tutustua. Muuten on minulla täysi syy -luottaa vanhan ystäväni, Lyonin kardinaali-arkkipiispan hartaaseen -myötävaikutukseen. - --- Olen todellakin hämilläni teidän ylhäisyytenne hyväntahtoisuudesta, -mutta rukoilen teitä sittenkin vapauttamaan minua noin -pelottavasta kohtalosta. Te muistutitte minua vastikään Tivolin -Fransiskaaniluostarista, jossa minut ensikerran tapasitte. Unelmani, -jos sellaisesta voin puhua nykyisessä onnellisessa asemassani, ei ole -päästä piispan istuimelle, vaan vetäytyä jälleen entiseen hiljaiseen -tyyssijaani, niin pian kuin Herra minulta riistää sen suojelijan, -jonka hän on minulle antanut. Maallisen vallan loisto, joka kiihoittaa -joitakuita pappeja mielettömyyteen saakka, ei ole koskaan minua -viehättävä. En ole minä sitä varten luotu, -- Olenhan sanonut, -poikaseni, ettei tässä ole kysymys teistä, vaan kirkosta. - --- Ja luuletteko, että kirkko saisi minussa kelvollisen piispan, -jommoista se välttämättömästi tarvitsee tällä kauhealla aikakaudella? -Koska olen minä teille osottanut omaavani semmoisia korkeita avuja, -jotka voisivat olla esimerkkinä papistolle ja koko hiippakunnalle? -Mistä te tiedätte onko minussa riittävästi lujuutta johtamaan -neljää- viittäsataa pappia? Ettekö te kymmenvuotisen hallituksenne -aikana ole huomannut, että kapinallinen henki vallitsee kaikkialla? -Vallankumous on murtaunut kirkkoonkin, eikä minussa ole miestä sen -kanssa taistelemaan. Jos haluatte rohkealuonteista miestä, niin -valitkaa apotti Lavernède. - --- Vastaan teille Raamatun sanoilla: "_Te olette heikkouskoinen_". -Lavernède'ä en paljo tunne, vaan teitä minä rakastan! - --- Mutta mitä pitää minun tekemän? huudahti sihteeri kauhistuneena. - --- Teidän tulee antautua minun, tahi oikeimmin Jumalan johdettavaksi; -hän valitsee usein heikoimman masentamaan vahvinta... "_Elegit Deus -ignobilia ut confundet fortia_..." Enkelimäisessä vilpittömyydessänne -ajattelette vaan mitä hyvää te ette piispana kykenisi aikaansaamaan, -mutta unohdatte kokonaan mitä pahaa Capdepont epäilemättä siinä -asemassa toimittaisi. Ajatelkaa miten olemme saaneet ahkeroida -tämän onnettoman hiippakunnan tilan parantamiseksi. Luuletteko että -Capdepont Lormières'in piispana tulisi antamaan vähääkään arvoa -meidän työllemme. Mihinkä joutuisivat Capdepont'in hallitessa kaikki -nuo munkit, jotka ovat tänne kutsutut sivistämään tasangon raakoja -ja vuoristoseutujen puolivilliä asukkaita; mihinkä nuo nunnat, jotka -ovat lähetetyt hiippakunnan eri osiin sairaita hoitamaan, lapsia -kasvattamaan ja köyhiä auttamaan -- kaikki nuo urhoolliset rukouksen -ja itsensä kieltäymyksen sankarit, jotka tuottavat Jumalan siunauksen -kansalleni. Oi, jos he tietäisivät, mitä te ja minä olemme tehneet -tämän viheliäisen maakunnan hyväksi! Jos he tietäisivät kuinka paljon -me olemme uhranneet, te yli kahdensadantuhannen, minä koko yksityisen -omaisuuteni, -- puoli miljoonaa, lahjoittaaksemme tälle osattomalle -maalle vaivais- ja lastenkoteja, kouluja, turvalaitoksia!... Heidän -täytyy saada se tietää, Ternisien; minä lähden Pariisiin sitä -ilmoittamaan. - --- Tekö Pariisiin, teidän ylhäisyytenne? - --- Eikö asia mielestänne ansaitse sitä? - --- Entäs terveytenne, joka on niin kallisarvoinen hiippakunnalle ja -minulle?... - -Kyyneleet olivat nousseet Ternisien'in silmiin. - --- Elkää itkekö, lapseni, sanoi piispa hätääntyneenä. - --- Mutta jos matka teitä väsyttäisi?... - --- Se tulee tekemään minulle hyvää, jos te vaan suostutte minua -seuraamaan. - --- Minä seuraan teitä kaikkialle! huudahti sihteeri. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun syleili häntä niin kuin isä lastaan, -kauvan ja hellästi. - -Äänettöminä astuivat he palatsia kohti. - - - - -VI. - -Papinvihkiäiset. - - -Mutta papeista, jotka huolestuneen ja hätääntyneen näköisinä juoksivat -milloin missäkin asioissa piispan virastossa, saattoi helposti huomata -että heitä oli yllytetty hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia vastaan, -ja että ilmeinen kapina oli puhkeamaisillaan. Mitähän siitä tulisi, -tästä myrskystä vesilasissa? - -Piispa, joka oli lujasti päättänyt ylenkatseellisella tyyneydellä -kohdella Capdepont'ia, pitäen sitä tehokkaimpana keinona saattaa -Harros'in vuorelaista äärimmäiseen mielenkiihkoon, ei peljännyt -vähääkään noita salavehkeitä, vaan piti niitä purevan pilkkanssa -esineenä. - -Apotti Ternisien'in mielestä, joka liikkui paljon kaupungilla, -käyden milloin paronitar Thévenot'in salongissa, missä Capdepont oli -ainaisen ylistyksen esineenä, milloin kreivi de Castagnerte'n luona -luostarikaupungissa, jossa taas hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä -kunnioitettiin ja kiitettiin, hänen mielestään näyttivät asiat paljon -uhkaavammilta. - -Muutamat sattumalta kuullut sanat, eräs varsin diplomaattinen -keskustelu iäkkään Clamouse'n, Pyhän Ireneon tuomiorovastin ja -kapitulin vanhimman kanssa, joka myöskin viime aikoina oli liittynyt -Capdepont'in puolueesen, ilmaisivat hänelle, että taistelu tulisi -olemaan vakavaa laatua. - -Muuten oli tuhansia huhuja liikkeellä: - -"Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun sairauden tähden kykenemättömänä -hallitusta johtamaan, oli pyytänyt virkaeroa... - -"Senaattori, kenraali ja kreivi de Roquebrun'in hartaasta pyynnöstä oli -keisari nimittänyt Lormières'in piispan piispakunnan tuomioherraksi -Saint-Denis'in keisarilliseen kapituliin... - -"Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ottaa jäähyvästit papistoltaan -papinvihkiäispäivänä, yliseminaarin kappelissa... - -"Luultavana pidettiin, että Apotti Rufin Capdepont, jolle keisarinna -jo kauan oli suurta huomiota osottanut, nimitettäisiin Lormières'in -piispaksi..." - -Tuommoinen kavala vihamielisyys masensi Apotti Ternisien'iä, ja teki -hänen elämänsä tuskallisen levottomaksi. Itsestänsä selvää oli, että -jos hänen ylhäisyytensä de Roquebrun olisi vähääkään saanut vihiä -noista ilkeistä salaviittauksista, ei hän päätöksestään huolimatta -olisi voinut pysyä rauhallisena. Ja mikä olisi ollut seuraus uudesta -hyökkäyksestä tätä vanhusta vastaan, joka juuri oli halvauksestaan -parantunut? Kuolema hänet varmaan korjaisi. - -Kamala, hirveä ajatus heräsi äkkiä sihteerissä. - --- Kuka tietää, eikö Capdepont tahallaan tahtoisi murhata piispaansa? - -Kauhusta vavisten teki Ternisien ristinmerkin ja luki rukouksen. - -Toukokuun 26:des aamu ennusti ihanaa päivää. Kello seitsemältä alkoi -aurinko kirkkaasti valaista säteillään Barnabitein ruusukeakkunaa, -jonka heijastus muodosti tulipunaisia säteitä. Ovet avautuivat toinen -toisensa perästä luostarikaupungin hiljaisissa taloissa, ja sieltä -täältä nähtiin mustiin puetuita vaimoja salaperäisesti pujahtavan ulos -kadulle. - -Mutta liike kasvoi kasvamistaan, kunnes vihdoin kahdeksan aikana oli -miltei mahdotonta päästä kulkemaan Saint-Macaire'n verraten ahtaissa -lehtokäytävissä, joiden perällä yliseminaarin korkeat muurit kohosivat. -Tänne olivat kokoontuneet ei ainoastaan luostarikaupungin hurskaat -miehet ja naiset, vaan myöskin paperitehdaskaupungista melkoinen joukko -tehtaan miehiä vaimoineen, lapsineen. - -"Kas! tuletteko tekin papinvihkiäisiin, te, paroni Thévenot?" huudahti -kreivi de Castagnerte, huomattuaan entisen edusmiehen töykkivän -tungoksessa. - --- Teen samoin kuin muutkin, tulen uutisia kuulemaan... Mutta totta -tosiaan ystäväni, te joka seurustelette piispan talossa, tiedätte -varmaan jotakin kertoa? - --- Vakuutan, herra paroni, etten tiedä mitään... Mutta mitä tiedätte -te, joka olette Capdepont'in tuttavia? - --- "En toden totta enempää kuin tekään." - -Hetken hiljaisuus seurasi tätä keskustelua. - -Eikö rouva Thévenot ole seurannut mukananne? kysyi herra de Castagnerte. - --- Me olemme eksyneet toisistamme. Hän kulkee jossain Edmondin kanssa. - --- Mitä arvelee paronitar asiasta? - --- Hän arvelee että Rufin Capdepont'ista tulee mainio piispa, ja samaa -mieltä olen minäkin. Katsokaas, se on mahtava mies, tuo pappi: minä -olen häntä tunnustellut. - --- Ja hän on hyvin teidät palkinnut, vastasi kreivi pisteliäästi. - -Yliseminaarin, Saint-Macaire'n lehtokäytävälle antavat kappelin ovet -avautuivat samassa selkoselälleen. - -Syösten tunkeutui koko tuo ihmisjoukko ovesta sisään. - -Minimien entisen kappelin avara laiva eli päähuone oli korkealla -puuaitauksella jaettu kahteen osaan. Lormières'in uskolaiset, jotka -olivat tottuneita kirkossa kävijöitä, pysähtyivät nöyrästi aitauksen -ulkopuolelle ja istuutuivat hiljaa ja rykimättä pitkin tuoliriviä, -jotka olivat heitä varten siihen asetetut. - -Kello soi. - -Vihittävät astuivat sisään, mitkä kaapuissa, mitkä valkeissa -messupaidoissa ja valloittivat koko kuorin. Kaksittain astuivat he -tahdikkaasti läpi kirkon määrätylle paikalleen. Etupäässä nähtiin -nuoret apotit, jotka olivat tonsuroittavat, heidän jälkeensä -seurasivat vastaiset minoriitimunkit, sitten tulivat ne, jotka olivat -ottamaisillaan tuon peloittavan askeleen ali-diakoniarvoon, sitten -diakoni kokelaat ja vihdoin papiksi pyrkivät. - -He laskeutuivat polvilleen. - -Kellon ääni kuului toisen kerran. - -Samassa hetkessä tulvasi sakastin selko selällään olevista ovista -kokonainen lauma kaiken ikäisiä ja kaiken näköisiä pappismiehiä. Siinä -oli lempeitä ja lapsellisia, ankaroita ja kurttunaamaisia, tumma- ja -vaaleaverisiä. Kuin mikä lauma suuntasivat he kulkunsa vasemmalle -puolelle, yksinkertaisiin oppilaspenkkeihin, joihin sijoittuivat niin -hyvin kuin sija myöten antoi. - -Armahtakoon! mitä tuommoinen pappien tulva merkitsee? sanoi herra de -Castagnerte. Hiippakunnan papit näkyivät päättäneen kaikki saapua tänne? - --- Sanoinhan teille, herra kreivi, että täällä olisi jotain erinomaista -tapahtuva, virkkoi paroni Thévenot, tyytyväisenä käsiään hieroen. - --- Vaijetkaa hyvät herrat, sanoi paronitar kääntyen taakseen, -häiritsette rukoustani... - --- Capdepont'inko edestä? kysäsi herra de Castagnerte pahansisuisesti. - -Kello kajahti kolmannen kerran. - -Yliseminaarin opettajat astuivat sisään; heidän takanaan, parin -askeleen päässä kulki herra ylijohtaja yksin ja vakavana. - -Muiden jatkaessa kulkuansa asettuakseen kauniisiin tammisiin -penkkeihin, jotka sijaitsivat oikealla puolella kuorin pidennyksessä, -pysähtyi apotti Capdepont pääalttarin juureen ja teki lyhyen rukouksen. -Hänen ryhtinsä oli ylhäinen, harras ja juhlallinen. Tehtyään hartaan -ristinmerkin meni hänkin penkkiinsä. Astuessaan papiston ohitse, joka -istui taajaan sullottuna yksinkertaisissa penkeissään, nyökäytti hän -tuskin huomattavasti päätään. Toiset taasen kumarsivat vastaukseksi -selkäranka kaarena; mutta hän ei ollut sitä näkevinäänkään. - --- Eikö hän ole kaunis! huudahti paroni Thévenot. - --- Mielestäni on hän jotenkin röyhkeän näköinen, vastasi herra de -Castagnerte... Malttakaapas! lisäsi hän, kuulen vaununi tulevan. - -Kreivin vaakunakilvellä koristetut, vanhanaikaiset vaunut, joita -kaksi baskilaista hevosta vaivoin sai liikkumaan, pysähtyivät todella -kappelin oven edustalle. - --- Hänen ylhäisyytensä, huusi ovenvartija. - -Pää alaspäin, kädet ristissä rinnalla, astuivat vihittävät -juhlasaatossa kirkon perälle. - -Muutamat papit aikoivat nousta nähtävästi lähteäkseen vastaanottamaan -piispaa, mutta kun Capdepont katsoa tuijotti heihin, eivät he -uskaltaneet yrittää askeltakaan, vaan istuutuivat hämillään jälleen -paikoilleen. - -Sillä aikaa oli hänen ylhäisyytensä de Roquebrun astunut alas vaunuista -ja, kahden varapiispan sekä kotisihteerinsä seurassa, jäänyt kirkon -kynnykselle odottamaan, että yliseminaarin ylijohtaja tavan mukaan -tulisi tarjoomaan hänelle vihkivettä; mutta ei kukaan liikahtanut. -Suuttuneena moisesta verrattomasta häveliäisyyden puutteesta, lähti -apotti Lavernède rohkeasti penkistään. - --- Hyvät herrat, sanoi hän, lähestyen pappia, joita Capdepont oli -katseillaan lumonnut, me olemme pappeja, ja virkamme puolesta tulee -meidän osoittaa kunnioitusta piispaamme kohtaan. Minä astun etupäässä. -Tulkaa! - -Tottuneina kuuliaisuuteen noudattivat papit paikalla kehoitusta ja -seurasivat _pyhää kaunopuheliaisuuden_ professoria hänen kintereillään. - -Apotti Mical'in pieni vilkkuva silmä oli syrjästäpäin seurannut -asiain menoa. Kauhistuneena mokomasta häväistyksestä, ja peläten -hälinää syntyvän itse kappelissa, -- sillä piispan kärsivällisyyteen -ei suinkaan ollut luottaminen, -- työnsi hän väkisten Capdepont'in -ulos penkistä; mutta ennenkuin he ehtivät vihkivesimaljan luo, oli -hänen ylhäisyytensä kaikeksi onnettomuudeksi jo ehtinyt aloittaa _Veni -Creator'in_ laulamisen, ja juhla-saatto kulki kahdessa rivissä kuoria -kohti. - -Juhlamenot toimitettiin yhteen menoon toinen toisensa perästä. - -Tämä kiirehtiminen oudostutti papistoa, mutta erittäinkin hämmästytti -se uskovaisia, jotka olivat tottuneet näissä tiloissa kuulemaan piispan -lausuvan onnentoivotus- ja kehoitus-sanoja nuorille tonsuroittuille. -- -No, hän puhuu varmaankin tuleville ali-diakooneille... - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun toimitti alempain arvoluokkain -vihkimisen katsahtamatta kertaakaan ylös messukirjasta, jota hän piti -edessään avattuna, ja kun ali-diakoonit, jotka koko elämäkseen olivat -sitoutumaisillaan hengelliseen säätyyn, sykkivin sydämmin ja vesissä -silmin odottivat lohdutuksen sanaa, huusi hän vaan lyhyesti alttarin -asteelta: "_Huc accedite!_ Tulkaa tänne!" - -Loukkaantuneena siitä solvauksesta, joka hänelle kappelin ovella -tehtiin, tahtoi hän nähtävästi kiireimmän kautta saattaa juhlamenot -loppuun. Mutta ei hurskainkaan mies voi pitää mieltänsä alati tyyneenä, -ja ne katseet, joilla hän tuon tuostakin tarkasteli pappijoukkoa -vasemmalla puolen kuoria, osottivat selvästi että heidän tavattoman -lukuisa läsnäolonsa oli häntä loukannut. - --- Oliko tämä salavehkeiden aikaansaama? Mitä he häneltä tahtoivat? - -Kaksi kertaa heräsi hänessä vastustamaton halu keskellä toimitusta -kysyä yliseminaarin ylijohtajalta mitä tämä pappien paljous merkitsi. -Ja mitä! melkein rampaantunut Clamouse vanhuskin, jota ei pitkiin -aikoihin oltu virkatoimissaan nähty, oli nyt tänne saakka kömpinyt! -Tämä oli uskomatonta. - -Mutta apotti Ternisien, joka seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in -oikealla puolella, rauhoitti, pidätti ja hallitsi häntä. - --- Katsokaa Kristusta tuolla alttarilla, hän on valmiina uhrautumaan -meidän edestämme, kuiskasi pyhä pappi hänen korvaansa, kärsikäämme -samoin kuin hänkin on kärsinyt... - -Ja vielä hän lisäsi: - --- Ajatelkaa terveyttänne, teidän ylhäisyytenne, terveyttänne!... -Muistakaahan toki että meidän on huomenna matkustaminen Pariisiin... - -Piispa hymyili hilliten vihaansa, järkevästi malttaen mieltänsä. - -Vihkiäisten päätyttyä astui hänen ylhäisyytensä de Roquebrun -varapiispain, kotisihteerinsä ja apotti Lavernède'n jälestä sakastiin. -Siellä puki hän kiireesti piispalliset kunniamerkit päähänsä. - --- Minä riennän jouduttamaan vaunuja, teidän ylhäisyytenne, sanoi -apotti Ternisien. - --- Vaunuja! ei vielä. Tapa vaatii, että minä vihkiäispäivänä määrään -muutamia virkoja vasta vihityille papeille. Minkä tähden en noudattaisi -vanhaa tapaa? Luuletteko minun pelkäävän tuota pappisjoukkoa, joka -on käskemättäni tänne kokoontunut? Sitä paitsi olen minä luvannut -tänä päivänä ilmoittaa paikat niille opettajille, jotka eivät viimein -saaneet sitä tietää. - --- Eiköhän teidän ylhäisyytenne voisi vähän odottaa? rohkeni apotti -Lavernède kysyä. - --- Odottaako että papisto asettaa jalkansa rinnalleni ja tukahuttaa -minut, vai mitä? Herra Lavernède, te tiedätte paremmin kuin minä, että -tässä on taistelu elämästä ja kuolemasta. Hirveätä on tosin ajatella, -että tuommoinen kamala ottelu on tapahtuva tässä pyhässä paikassa, -Jumalan läheisyydessä. Taidanko minä peräytyä?... Kiitostoimituksen -jälkeen kokoontukoot kaikki luentosaliin. Ilmoittakaa se heille, olkaa -niin hyvä. - --- Teidän ylhäisyytenne, mitä aiottekaan! soperti sihteeri. - --- Lapseni, ei ole helppoa olla piispana, mutta kun Jumala meidät siksi -on valinnut, täytyy meidän kunnialla täyttää velvollisuutemme loppuun -saakka. - -Hän lankesi polvilleen rukous-istuimelle. Muut poistuivat kunnioitusta -täynnä. - - - - -VII. - -Pimeyden ruhtinas. - - -Sillä aikaa kun hänen ylhäisyytensä de Roquebrun luki rukousta, jonka -piispan yhtä hyvin kuin yksinkertaisen papin tulee tehdä messun -jälkeen, kulki Capdepont yliseminaarin opettajien ja vihkiäisiin -kokoontuneen papiston etunenässä luentosalia kohti. Suurella melulla -ja melkein toisiaan työkkien koittivat he kukin anastaa sijan Minimien -kuoripenkeissä. - --- Hyvä herrat, huusi Capdepont nousten apotti-istuimen toiselle -portaalle, kunnioittakaa arvojärjestystä: herroilla tuomiorovasteilla -yksistään on oikeus istuutua kuoripenkkeihin; muut asettukoot -takapenkkeihin. - -Ylijohtaja oli puhunut, ja papit luopuivat paikoistaan, jotka he olivat -oikeudettomasti itselleen omistaneet. - --- Hyvät herrat, sanoi Capdepont, koittaen hillitä ääntään, joka -kumminkin vasten hänen tahtoaan vihasta värähteli, en ole ensinkään -tyytyväinen teidän käytökseenne kappelissa. - -Herra arkkipappi Clamouse'lla, joka sekä tietonsa että kykynsä puolesta -on muita hiippakunnan pappeja etevämpi, on teidän kaikkien vahvistama -kirjoitus, jossa ilmoitetaan piispalle tyytymättömyytemme sitä -omituista tapaa vastaan, jolla hän papistoansa kohtelee. Oletteko te -unohtaneet, että munkit sirkkasateen tavalla ovat levinneet pitäjiimme -ja että Katolisen Opetuksen isät tulevat täältä karkoittamaan -entiset, uskolliset ja hyvät opettajanne? Jos olette sen unohtaneet, -mitä merkitsee silloin teidän läsnäolonne täällä? Jos taasen sen -muistatte, kuinka on selitettävä se seikka, että te apotti Lavernède'n -käskystä, jota piispan julkinen suosio on saattanut laiminlyömään -velvollisuuksiaan ylijohtajaa kohtaan, läksitte vastaanottamaan sitä -samaa miestä, jota te tänä aamuna ennen vihkiäisiä uhkasitte polkea -jalkojenne alle, ja jolle päätitte antaa aika läksytyksen? Hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun'in olisi heti kappeliin astuttuaan pitänyt -saada tietää, että papisto on eroamaisillaan hänestä, sekä että me, -valtiollista kieltä käyttääksemme, jos hän tekee vallankeikauksen, -olemme valmiit kapinaan. - --- Hän on sen tietävä, keskeytti Clamouse käheällä äänellään. - --- Niin, niin, hän on sen tietävä, huusivat he kaikki yhteen ääneen -nyrkkiään puiden. - --- Mutta ajatelkaa sitäpaitse, että me olemme kaikki yhtä syylliset -piispamme silmissä. Ellemme tuntisi piispan tulista luonnetta, -riittäisi hänen sanattomuutensa vihkiäismenojen aikana todistamaan -niitä kostontuumia, jotka hänen mielessään liikkuvat. Ei siis -minkäänlaista heikkoutta, kun hän tulee. Sen sijaan että alistutte -hänen ikeensä alle, kohottautukaa arvossanne ja mahtavuudessanne. Ja -mitäpä voitaisiin teitä vastaan tehdä? Ei niin mitään. Yksityinen -pappi, joka kapinoitsee -- olkoonpa vääryyttäkin vastaan -- voi tulla -pannaan julistetuksi, mutta kahdelle sadalle papille ei niin tehdä. Jos -te vaan pysytte lujina, tulee hänen ylhäisyytensä de Roquebrun tämän -ankaran vastalauseen johdosta luopumaan hiippakunnastaan, ja jos taivas -meitä suosii, on se lähettävä meille sen, joka kaikki korvaa. - --- Luottakaa meihin herra ylijohtaja! huusivat kaikki papit yhteen -ääneen. - -Luentosalin ovi aukeni ja raosta pilkisteli apotti Mical'in ilkeä naama. - --- Hiljaa! kuiskasi hän, piispa tulee! - -Se, joka ei ole ollut tilaisuudessa pappeihin tutustumaan, luulisi -varmaan tämmöisen vihanpurkauksen jälkeen, Lormières'in kapinallisen -papiston, hätääntyneenä, taikka jonkinmoisella arastelevalla -kylmäkiskoisuudella vastaan ottaneen piispansa. Ei sinne päinkään. Kun -papit näkivät hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in, suorenivat rypyt -heidän kasvoissaan jonkinlaisesta lumouksesta, ja nöyrä, ulkokullattu -palvelijan hymy kirkasti useimpien muodot. - -Kummallista on, ettei Rufin Capdepont, jolle historiallisten -tutkimusten olisi pitänyt opettaa ihmistuntemusta, ennen tätä -jumalatonta, kapinallista yritystään laillista oikeutta vastaan, tullut -ajatelluksi että vapauden käyttämiseen vaaditaan harjaantumista ja -ettei orjan tavoista päästä sillä, että nimi kirjoitetaan paperille. -Mutta nyt, kuten aina, kun asia koski häntä itseään, menetteli hän -intohimon sokaisemana. Hänen alkuperäinen talonpoikais-luonteensa -turmeli kaikki hänen suurenmoiset, rohkeat suunnitelmansa. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kulki kotisihteerinsä taluttamana -ja astui apotti-istuimen portaita ylös. Pitkälliset vihkiäismenot -olivat luultavasti väsyttäneet häntä, koska hän jäi liikkumattomana ja -raukeana paikalleen istumaan. - -Vanha apotti Clamouse, jolle Rufin Capdepont oli iskenyt silmää, nousi -vaivaloisesti paikaltaan ja kulki Mical'in taluttamana keskelle salia. - --- Teidän ylhäisyytenne, sanoi hän huohottaen, suvaitsetteko minun -lausua muutaman sanan? - --- Tehkää hyvin, herra arkkipappi. - -Herra Clamouse yski, asetteli lasisilmiään koukkuiselle -tupakkitahraiselle nenälleen, ja aukaisten suurta paperikäärettään -lukea soperteli: - --- Teidän ylhäisyytenne, hiippakuntamme papisto kärsii sanomattomasti -veljeskuntien päiväpäivältä enenevästä sorrosta... - -Piispa nousi äkkiä ylös. - --- Malttakaa! hyvä herra. Te ette puhu, vaan luette minulle näen mä. - --- Niin tietysti; änkytti arkkipappi hämmästyneenä. - --- Ja mikä se oikeuttaa teitä antamaan nuhteita piispallenne. - --- Mutta, teidän ylhäisyytenne... - --- Kirkkokuri-säännöt vaiko kirkkolaki? Muistaakseni Thomassin -päinvastoin kieltää kaikki tuonlaiset sopimattomat julistukset. - --- Tämä olisi ainoastaan anomuskirja veljeskuntalaisten suhteen... - --- En tahdo sitä kuulla. Jos teillä on jotain muistutettavaa -hallinnollisia toimenpiteitäni vastaan, niin vaivatkaa itseänne -asuntooni. Olenhan teitä siellä satoja kertoja vastaanottanut. Olenko -koskaan kieltänyt tunnustustani teidän pitkästä palveluksestanne, -jonka monesti olen vetänyt esimerkiksi nuorille oppilaille? Aina -siitä saakka kun Lormières'in piispan-istuimelle tulin, ovat oveni -olleet avoinna, ei ainoastaan teille, herra, vaan kaikille papeilleni, -alhaisimmasta korkeimpaan asti. Jos täällä on yhtäkään, jota koskaan -olen kieltäytynyt vastaan ottamasta, niin nouskoon ja syyttäköön minua. - --- Olen kovin pahoillani, teidän ylhäisyytenne, sopersi herra Clamouse -vavisten, suokaa minulle anteeksi... - --- Te olette synnistänne päästetty, herra arkkipappi. Vaeltaessanne -tänne asti kotoanne, josta ei teidän kivuloisuutenne tähden olisi -pitänyt liikahtaa, ette arvatakseni itsekään oikein tietänyt mitä -teidän oli täällä tekeminen. Mutta _eräs toinen_ sen sijaan tiesi -sen. Piispalle oli annettava kova isku ja tätä antamaan oli valittu -hiippakunnan arvokkain pappi. Ajatelkaapas! Herra arkkipappi nuhtelee -hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia lukuisan papiston läsnäollessa. -Mikä suuremmoinen ja kaunis näytelmä! Mutta onneksi valvoo Jumala -niiden ylitse, joiden käsiin hän on asettanut kirkon johdon, huolimatta -heidän vioistaan, puutteellisuuksistaan ja ansaitsemattomuudestaan. -Hän ei ole sallinut että tämä saatanallinen yritys, johon teidät on -tietämättänne sekoitettu, teidän välityksenne kautta onnistuisi. - -Jumala säälii teidän korkeata ikäänne, jonka olette uhranneet hyviin -töihin ja hänen nimensä kunnioittamiseen; hän on itse riistänyt teidät -viettelijän käsistä. - -Pienet kirkkaat kyynelhelmet vierähtivät vanhan arkkipapin kuihtuneille -poskille. Hän astui piispanistuimen juurelle ja sanaakaan sanomatta -laskeutui hän polvilleen ensimmäiselle portaalle. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun astui hänen luokseen ja koetti nostaa -hänet seisomaan. - --- Ei, ei! mutisi herra Clamouse, siunatkaa minua teidän ylhäisyytenne, -siunatkaa minua, minä olen tehnyt syntiä. - -Piispa kohotti juhlallisesti kätensä. - -Arkkipapin noustessa ylös, seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun -vielä hänen edessään liikutettuna katsellen häntä. - -Äkkiä, jalomielisten tunteiden valtaamina, heittäytyivät vanhukset -toistensa syliin ja suutelivat toisiansa hellästi. - -Vavistus valtasi läsnäolijat. Useilta haaroilta kuului tukahdettuja -itkun nyyhkytyksiä. Apotti Mical'in kasvot vääntyivät irviin. -Mutta apotti Capdepont jäykistyi. Hän seisoi paikallaan kylmänä ja -liikkumattomana kuin kuvapatsas. - -Piispa palasi istuimelleen, hänen kasvoistaan loisti autuaallinen ilo. - --- Herra arkkipappi, sanoi hän syvästi liikutettuna, tämän päivän, -joka uhattiin tehdä minulle niin surulliseksi, olette te tehneet -hallitusaikani onnellisimmaksi päiväksi. Teitä syleillessäni tuntui -kuin olisin syleillyt koko hiippakuntaani, ja se saattoi minut -vapisemaan ilosta!... Jumalani, sanoi hän, vuodattaen kyyneleitä -hänkin, sanokaa, mitä minun pitää tekemän, että minua rakastettaisiin? -On niin ihanata olla rakastettuna!... - --- Teitä rakastetaan, teidän ylhäisyytenne, teitä rakastetaan! huusivat -kaikki läsnäolijat vastustamattoman liikutuksen valtaamina. - --- Tulkaa kaikki luokseni asuntooni; sanokaa minulle vikani ja -erehdykseni, joihinka mahdollisesti olen ollut syypää, ja vastedes -tulemme elämään yhtenä ainoana perheenä... - --- Me tulemme, me tulemme kaikki! - --- Minä tahdon olla kuolemaani asti lapsilleni uskollisena isänä, -jatkoi piispa, ikäänkuin paljastaen rakkautta janoovan sydämensä. -En aijo veljeskunta-kysymyksessäkään olla taipumaton ratkaisemaan -asiaa teidän eduksenne, jos vaan voitte todeksi näyttää että heidän -täällä olonsa jollakin tavalla papistoani vahingoittaa. Mutta minkä -tähden olen heitä tänne kutsunut, ja minkätähden asettanut heidät -vuoristomme kaukaisimpiin seutuihin, jollei juuri sentähden, että -he auttaisivat pappiani saarnatoimessa, lasten opetuksessa y.m. -kirkollisissa tehtävissä. Enhän ole tahtonut teille vihollisia hankkia, -vaan uskollisia ystäviä, jotka ovat valmiit minä hetkenä hyvänsä -auttamaan teitä kaikissa pyhän uskontomme toimissa. Seurakunnan -papisto on epäilemättä osottanut suurta intoa ja harrastusta, mutta -monta paikkakuntaa on kumminkin olemassa, joissa eivät heidän voimansa -olisi yksin riittäneet. Tahdotteko esimerkin? Harros'issa, etevän -apotti Capdepont'in kotipaikassa on jumalallinen siemen monien vuosien -kuluessa pudonnut kalliolle. Maristit saapuivat sinne kuokkivat -hedelmättömän maan ja kantavat siitä nyt runsaan sadon, _messis -multa_. Ja pappeina pitäisi meidän toki muistaa, että uskonnollisissa -yhteiskunnisssa on helpointa toimittaa pyhien kirkolliskokousten -säätämiä harjoituksia ja siten saavuttaa kristillistä täydellisyyttä... - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun huoahti hetkisen. - -Apotti Ternisien kumartui piispan puoleen ja vaihdettuansa pari sanaa -hänen kanssaan, lausui kotisihteeri: - --- Herrat, vihittävät, jotka juurikaan olette vastaan ottaneet -pappisarvon, hänen ylhäisyytensä tarvitsee hetken lepoa, ja käskee -minua luettelemaan virat, jotka hän on suvainnut teille määrätä. - -Hän luki ääneen pitkän luettelon. Tuskin oi hän ehtinyt lopettaa, kun -piispa päättäväisen voimakkaana nousi ja sanoi: - -"Aikomukseni oli tänäpäivänä määrätä uusia virkoja muutamille -seminaarin opettajista, mutta äskeisen tapahtuman jälkeen olen minä -joutunut epäilevälle kannalle. Koska mielet täällä ovat lauhtuneet, -niin teen ehkä minäkin paraiten rikkoessani välipuheen Katolisen -Opetuksen isien kanssa?" - -Ja kääntyen äkkiä apotti Capdepont'in puoleen, kysyi hän: - -"Mitä arvelette te tästä peruutuksesta, herra ylijohtaja?" - --- Arvelen, että jos sopimus kerran on tehty, niin on se myöskin -pidettävä. - --- Mutta jos asia ei ole ollut lopullisesti ratkaistu? - --- Siinä tapauksessa olette te vapaa Katolisen Opetuksen Isiin nähden, -mutta ette meidän, tämän laitoksen opettajien suhteen. - --- Minkätähden en? - --- Olettehan te määrännyt paikat herra Mical'ille, herra Turlot'ille ja -herra Lavernède'ile. Ja ettekö ole käskenyt minua lähtemään paikkaani -pyhän Ireneon kapituliin? - --- Eikö teitä siis haluttaisi jäädä opettajatoimeenne yliseminaariin? - -Itse erottaessanne minut virastani, oli teillä varmaan päteviä syitä -siihen... - --- Mutta jospa nyt mielisin pidättää teidät siinä toimessa, jota olette -niin kauvan hoitaneet. - --- Ikäväkseni pitäisin itseni silloin pakoitettuna kieltäytymään siitä -suosiosta. - --- Sepä on omituinen päätös: kun piispanne ottaa kaksi askelta -lähestyäkseen teitä, kieltäydytte te ottamasta yhtäkään lähestyäksenne -häntä? - --- Minä kunnioitan piispaani. Siinä oli tarpeeksi suosionosotusta. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun oli vielä kerran yrittänyt -koskettamaan tuota taipumatonta luonnetta: se oli kivenkova ja jääkylmä. - -No, herra Capdepont!... No, herra ylijohtaja!... huusivat kaikki -läsnäolevat, yksimielisesti kehoittaen häntä myöntymään. - --- Mitä te muut minusta tahdotte, huusi tuo julmistunut mies ja -kohottautuen koko pituudelleen loi ylpeän ja halveksivan katseen -ympärillä seisoviin. - -_Beati pacifici_ [autuaat ovat rauhan tekijät], herra ylijohtaja, -lausui vanha Clamouse. - --- _Beati pauperes spiritu_ [autuaat ovat hengellisesti vaivaiset], -herra arkkipappi! vastasi Capdepont, valmiina vaikka mihinkä. - --- Hyvät herrat, sanoi piispa, taistellen vihaa vasaan, joka uudelleen -alkoi hänen suonissaan kiehua, suurin rangaistus minkä Jumala langetti -_pimeyden ruhtinaan_ päälle, oli pyhän Therese'n sanojen mukaan se, -että hän kielsi häntä rakastamasta. - --- Teidän ylhäisyytenne!... huudahti Capdepont säihkyvin silmin. - -Piispa kohotti kätensä, ikäänkuin pahaa henkeä manataksensa -poistui sanaakaan sanomatta luentosalista. Kaikki papit, alipapit -ja kirkkoherrat seurasivat juhlasaatossa hänen ylhäisyyttään de -Roquebrun'ia. - -Apotti Capdepont ja apotti Mical olivat ainoat, jotka eivät astuneet -hänen jälessään Minimien luostarin avaria käytäviä. Liikkumattomina, -ikäänkuin kivettyneinä jäivät he penkkeihinsä. - --- Meille on tapahtunut petoskauppa! sanoi Mical vihdoin toinnuttuaan -hämmennyksestä. - --- Houkkia! pelkureita! huusi Capdepont epätoivoisesti... Oi! jospa -minä kerran pääsisin heidän piispakseen... - --- Kostaisit tietysti, eikö niin? - --- Tule, mennään ulos... Minä tukehdun!... - --- Ja he läksivät puistoon hengittämään raitista ilmaa jalavien -siimeksessä. - - - - -VIII. - -Pyhänhengen messu. - - -Ennen lähtöänsä yliseminaarista, missä heidän toimensa nyt oli -lopullisesti päättynyt, tekivät herrat opettajat keskenään sopimuksen -viettää pyhänhengen messua. Tämä laulumessu, johonka kutsuttaisiin -kaikki heidän liittolaisensa Lormières'istä ja hiippakunnasta, tulisi -olemaan viimeinen mielenosotus piispallisen esivallan toimia vastaan. - -Paitsi herra Lavernèd'eä, joka heti seuraavana päivänä papinvihkiäisten -jälkeen oli kaikessa hiljaisuudessa lähtenyt liikkeelle astuakseen -vankilan saarnaajan virkaan, olivat kaikki opettajat saapuneet tähän -salaperäiseen kokoukseen. He huusivat ja korottivat jokainen äänensä -piispaa vastaan, joka oli pari päivää sitten lähtenyt Lyon'iin apotti -Ternisien'in kanssa, ja yksimielisesti päätettiin ennen eroamista -yhteisessä hartaushetkessä rukouksella kääntyä pyhänhengen puoleen. - -Neljäntenä päivänä Heinäkuuta, viikko papinvihkiäisten jälkeen, -kello kymmenen aikaan aamulla, tulisi apotti Rufin Capdepont'in -astua alttarin eteen, jonne häntä seurasivat, juhlamenojen prameutta -lisätäkseen, apotit Mical ja Turlot, toinen diakonin ja toinen -ali-diakonin puvussa. - -Samana päivänä kun piispan loukkaamista varten taitavasti harkittu -jäähyväisjuhla oli vietettävä, tapasi apotti Capdepont, juuri -yhtymäisillään kokoontuneihin virkaveljiin, parooni Thévenot'in -luentosalin ovella. - --- Mikäs nyt? kysyi tuomioherra jyrkästi. - --- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, ei olekaan Lyon'issa. - --- Missäs sitten? - --- Pariisissa, ja on jo siellä ollut neljä päivää. - --- Pariisissako? - --- Sain sen juuri tietää kreivi de Castagnerteltä. Niin lujatahtoinen -ja voimakas mies kuin apotti Capdepont olikin, saattoi tämä odottamaton -uutinen hänet hämmästyksestä horjumaan ja hänen täytyi nojautua parooni -Thévenot'in ja apotti Mical'in käsivarsiin. Hän saatettiin asuntoonsa. - --- Minua vastustaakseen on hän lähtenyt Pariisiin, minua -vastustaakseen! huusi hän kiihkoisasti, intohimoisten varmalla -aavistuksella. - -Ja kun minä ajattelen, että minä huvittelen itseäni toimeenpanemalla -turhanpäiväisiä kiusantekoja samalla aikaa kuin hän toimii tosityössä! -Kuinka surkeata!... - -Hän käänsi äkkiä äkäiset kasvonsa apotti Mical'iin. - --- Kas siinä seuraus sinun neuvoistasi, sinä, joka aina olet niin -varovainen. Koska lopetat antamasta minulle neuvoja ja koska aijot -minun suureksi ilokseni lakata sekaantumasta asioihini, jotka eivät -sinuun kuulu. Jollen olisi sinua kuunnellut, olisin nyt ollut -Pariisissa jo kahdeksatta päivää ja kukaties kuinka paljon toimittanut! -Mutta ei; juuri silloin kuin etuni olisivat vaatineet minut sinne -lähtemään, otin heikkoudessani vielä kerran kuullakseni sinun neuvojasi -ja sotkeutuneena hienon hienoihin mietteihisi minä tietysti jäin tänne. -Nyt näet, mitenkä minun on käynyt. Piispa de Roquebrun on jo tavannut -veljensä kenraalin, he ovat käyneet yhdessä Tuilleriesissä... Ja Jumala -ties mitä kaikkea he ovat minusta puhuneet keisarille, ja erittäinkin -keisarinnalle! - -Hän astui apotti Mical'ia kohti ja tarttui häneen kiinni, taivuttaen -heikkoa miestä käsissään kuin ruokoa. - --- Varo itseäsi! huusi hän tuijottaen häneen palavilla katseillaan. - -Herra Thévenot meni säikähtyneenä väliin. Mutta apotti Mical väisteli -kädellään ja mutisi: - --- Elkää pelätkö, herra parooni; ei hän minua tapa. - --- Minkätähden en sinua tappaisi sitten? huusi Capdepont, joka -tajuntansa menettäneenä antoi peittämättä ilkeän luontonsa tulla ilmi. - --- Sentähden että tahdot tulla piispaksi, sekä että, jos minut surmaat, -maalliset jäännökseni voisivat tuottaa sinulle hankaluutta. - -Apotti Capdepont ei osannut vastata, vaan nauroi väkinäistä naurua, -joka muutti hänen muotonsa kauhistuttavan näköiseksi. Herra Thévenot -katseli häntä levottomalla uteliaisuudella; hän luuli hänen tulleen -hulluksi ja hiipi hiljaa tiehensä. - -Julma pappi, joka oli kokonaan synkkiin ajatuksiinsa vaipuneena, ei -huomannut paroonin poistumista. Terävä leuka käden nojassa, istui hän -ja mietti. - -Äkkiä kavahti hän pystyyn. Hänen katseessaan oli omituinen loiste, -joka teki hänet mielipuolen näköiseksi. Hän kulki kaksi kertaa lattian -poikki... pysähtyi... ja jäi taas seisomaan suorana ja liikkumattomana -kuin patsas. Kasvojen piirteet, joihin hänen luja tahtonsa oli -saanut istutetuksi ankaran rauhallisuuden leiman, papillisen arvon -mukaisen, olivat nyt sielun tuskissa vääntyneet ja muuttaneet kokonaan -hänen muotonsa. Laaja otsansa, jossa voimakas ajatus kuvastui, -oli omituisesti kurttuihin vetäytynyt, täynnä ryppyjä, kuoppia ja -juovia. Capdepont'in pää, tuo ihmissielun taivaallinen asunto, näytti -hänen kärsiessään hurjan kunniahimon tuskia, ikään kuin kauhean -maanjäristyksen jälkiä. - --- Vaikka hyvin tunsin ystävällisen suhteen piispan ja Lyon'in -arkkipiispan välillä, sanoi hän hitaasti, ikäänkuin itsekseen puhuen, -syntyi minulla sentään heti kohta kuultuani hänen sinne lähteneen, -pahoja aavistuksia. Tuommoisen taudin jälkeen, josta hän tuskin -hengissä pääsi, tuntui tämä matka hyvin oudolta... Mutta kaikki on nyt -selvinnyt: piispa on lähtenyt Pariisiin, mutta sen sijaan että hän -olisi matkustanut Bordeauxin tietä, on hän kulkenut Lyon'in kautta, -siinä kaikki... Mutta minkätähden ilmoitti tuo pikku apotti Ternisien -varapiispalle, jolla oli välttämätöntä tietää piispan olopaikka, matkan -tarkoittavan ainoastaan Lyon'ia? - --- Eivätkö he ole pysähtyneet Lyon'iin? keskeytti apotti Mical. - --- Entäs sitten! Matkan päämäärä oli kumminkin Pariisi... Apotti -Ternisien on tutkinut diplomatiaa Roomassa, joka on tämän varsin -vähäisessä määrässä kristillisen mutta perin katolisen tieteen -mestarien kotipaikka; apotti Ternisien on vetänyt meitä nenästä. -Hän ei ole valehdellut, oho, vielä mitä; mutta hän ei ole sanonut -totuutta... Mical, minä en kärsi tuota pientä itaalialaista, kokonaan -sokeria ja hunajaa kun on. Pariisissa ollessani tapasin paljon pappia, -jotka olivat kauan aikaa oleskelleet Alppien toisella puolella; ja -totta tosiaan en tuntenut yhtäkään, johonka ei Machiavellin henki -olisi tehnyt vaikutustaan. Machiavelli, se on koko Itaalia, ja tämä on -Ternisien'iinkin leimansa painanut. - --- No, mihinkä toimiin aijot ryhtyä? - --- Se on hyvin yksinkertaista: lähden Pariisiin tänä iltana. - --- Mitä tuhmuuksia? - --- Niin todellakin, se sinulle kuoleman toisi... - --- Kunniani kautta: sinulla on taaskin joku naurettava neuvo minulle -annettavana. - --- Älä sitä pelkää, vastasi Mical kylmästi... Sillä aikaa kun sinä -matkustat Pariisiin, lähden minä uuteen virkaani Bastide-sur-Mont'iin. -Minä voin kernaasti luopua vaatimuksistani varapiispan viran suhteen, -koska sinä luovut piispanistuimesta. - -Hän astui vakavasti ovea kohti ja oli juuri avaamaisillaan sen, kun -Rufin Capdepont äkillisen säikähdyksen valtaamana riensi hänen eteensä -ja lukitsi oven avaimella. - --- Selitä tarkoituksesi... Nähdäänpä, etkö selitä? - --- Mitä hyötyä siitä olisi?... Mieluummin lähden tieheni. - --- Sinä et lähde täältä, ennenkuin olen nähnyt ajatuksesi läpi. - --- Tahdotko sen siis välttämättömästi tietää? - --- Minä vaadin sen. - --- No hyvä, jos apotti Ternisien on liiaksi valtioviisas, niin -puuttuu se ominaisuus sinulta kokonaan. Minun neuvoni, joita sinä -säälimättömästi olet soimannut, ovat tehneet sinut yliseminaarin -ylijohtajaksi, varapiispaksi ja selväksi piispan ehdokkaaksikin; ne -ovat tekevät sinut myöskin piispaksi, jos niitä loppuun asti seuraat. -Sanon sen pikemmin surkutellen kuin ylpeillen, että ei sitä tiedä miksi -olisit ilman minua tullut. Kuka tietää jollet sinä kiivaudellasi, -väkivaltaisella käytökselläsi ja kaikilla hullutuksilla, joista minä -olen sinua estänyt, olisi hankkinut itsellesi virkaeron vieläpä pannaan -julistuksenkin! - --- Kylläksi! kylläksi! - --- Olisin minäkin oikeutettu vaatimaan sinulta jonkinmoista -kiitollisuutta kaikesta siitä taitavuudesta, jolla olen pelastanut -sinut heikkoina hetkinäsi. Mutta sinä olit järjen puolesta minua -etevämpi, minä ihailin sinua; sinä olit ystäväni, minä ylpeilin -sinusta, minä rakastin sinua!... - -Apotti Mical pysähtyi. Hän ei kyennyt liikutukseltaan jatkamaan. - -Rufin Capdepont peräytyi, hänen syvä luontonsa oli saanut iskun. Hän -astui ystävänsä luo, ja tämä kova ihminen, jossa hillitsemättömät himot -olivat kuivanneet tunteiden lähteen, joutui hetkellisen liikutuksen -valtaan. - -"Mical, sanoi hän vapisevalla äänellä, minä olen monasti tehnyt -vääryyttä sinua kohtaan; anna minulle anteeksi." - -He syleilivät toisiaan veljellisesti. - -Kuivattuaan kyyneleensä istuutuivat papit vieretysten sohvalle. - --- Kuuleppas nyt, sanoi tuomioherra liehakoivalla äänellä, yhäti -intohimonsa valtaamana, mihinkä neuvot minut ryhtymään? - --- Sinun täytyy jäädä Lormières'iin... Otaksukaamme että piispa, niinkuin -hyvin luultavaa onkin, tuon vaarallisen tautikohtauksen jälkeen on -lähtenyt Pariisiin lepäämään ja voimistumaan perheensä keskuudessa, -silloin olisi sinun matkasi sinne aivan turha. Ja etenkin tuon -selvästi ymmärrettävän kirjeen jälkeen, jonka Bonnardot kirjoitti -sinulle elokuussa, saatuaan kuulla hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in -sairauden tilasta, olisi tämä matka sinulle pelkäksi vahingoksi. Oletko -unohtanut miten hän asiasta kirjoittaa pitkässä kirjeessään? - --- Ei pidä turhia toivoa, sanoi herra Bonnardot: Jos kerran tulette -piispaksi nimitetyksi, niin ette koskaan muualle kuin Lormières'iin. -Teidän todelliset oikeutenne tähän istuimeen ovat täällä ennestään -tunnetut; mutta muusta ei voi olla kysymystäkään. Teidän hallinnollisia -taipumuksianne epäillään, eikä hallitus menettelisikään viisaasti, -asettamalla teidät hiippakuntaan, jossa ei teitä laisinkaan tunneta, ja -jossa teitä siis ensipäivästä asti tulisi suuret vaikeudet kohtaamaan. -Minkä tähden te muuten osoitatte sellaista kärsimättömyyttä? Eikö hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun'in arveluttava sairauden tila anna toiveita -teidän aikanne lähestymisestä?... - --- Se on kyllä hyvä... Mutta jos piispa de Roquebrun, jota minä en -suinkaan ole kohtelullani mielitellyt, olisi lähtenyt Pariisiin minua -vahingoittaakseen? Eikö se salaperäisyys, jolla hän on peittänyt -matkansa tarkoitusperää, ole omiaan herättämään pahoja aavistuksia. - --- Tässäkään tapauksessa, sanoi Mical vakuuttavalla äänellä, ei sinun -pidä täältä poistua. Oletko ajatellut, mihinkä vaikeaan tilaan voisit -joutua, jos tullessasi ministeriöön, tahi Tuileries'iin, missä sinut -epäilemättä vastaan otetaan, sattuisitte yhteen vihollismielisen -piispan kanssa? Oletko todellakin niin lapsellinen, että luulet voivasi -palata voittajana virkamaailman liukkaalta taistelutantereelta. Siinä -kohden ei minulla hillitsemättömän luonteesi tähden voi olla vähääkään -epäilystä. Salli minun toistaa sitä mitä olen jo tuhannet kerrat -ennen sanonut: huolimatta sinun erinomaisesta kyvystäsi, ylevästä -puhelahjastasi, jalosta ja komeasta ryhdistäsi, olet sinä kokonaan -mahdoton kunnialla pelastautumaan tukalasta asemasta. Sinulta puuttuu -kokonaan taipuvaisuutta ja kekseliäisyyttä. Sinä kiivastut, tulet -kaunopuheliaaksi ja kopeaksi pelkästä harmista, mutta sinä häviät. -Minä en vedä vertoja sinulle, kaukana siitä, mutta sittenkin ehdin -minä tulla piispaksi, sillä välin kuin sinä odottelet suurten herrain -etehisissä. Kysy muuten Machiavel-Ternisien'iltä. - --- Pitäisikö minun siis sallia piispa de Roquebrun'in esittää minun -tekoni ja luonteeni väärässä valossa?... - --- Noh, vielä mitä! Näin meidän kesken sanoen, luuletko todellakin, -että meidän piispa parkamme on mikään ilkeä mies? - --- Saavuttiko hän ehkä suosiosi, määrätessään sinut Bastide-sur-Mont'in -pastoriksi? kysyi Capdepont ilkeän ivallisesti. - --- Ei suinkaan. Hän on aina ollut minulle hyvin vastenmielinen. Mutta -myöntäkäämme nyt, koska kerran olemme kahden kesken, että me suureksi -osaksi sinun hyväksesi aina maalaamme hänet niin mustaksi. - -Apotti Capdepont kavahti hermostuneena pystyyn. - --- Minä lähden tänä iltana pikajunalla. - -Kuules viimeinen neuvo: odota ainakin siksi kuin hänen ylhäisyytensä de -Roquebrun on palannut Pariisista, ennenkuin sinne lähdet. - -Minä lähden tänä iltana. - --- Olkoon menneeksi. Meillä on sama matka Bastide-sur-Mont'iin asti... -Hyvästi siis kaikki arvopaikat! - -Kamarin ovea kolkutettiin kovasti. Capdepont meni avaamaan. - --- Mitä te häiritsette minua? - --- Herra ylijohtaja, soperti apotti Turlot, alhaalla on mies, jolla on -sähkösanoma teille Pariisista. - -Unohtaen kokonaan arvokkaan majesteetillisen käytöstapansa, syöksi -Capdepont alas portaita. - -Hän otti sinisen paperin kirjeenkantajan kädestä ja kiskasi sinetin -auki. Hänen kasvonsa kirkastuivat. - --- Hyvät herrat! -- Hän ei saanut liikutukseltaan enempää sanotuksi. - --- No mikä nyt? kysyivät opettajat kiiruhtaen ulos luentosalista. - -Apotti Rufin Capdepont astui sisään. Hänen onnistui vihdoin saavuttaa -tasapainonsa, jonka hän oli vähällä kadottaa, ja vakavilla askeleilla -nousi hän ylös piispanistuimen portaita. - --- Ystäväni, sanoi hän, taivas on langettanut iskunsa. Olen saanut -kauhistuttavan uutisen Pariisista. Kuulkaa sähkösanoma: - - "Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kuoli eilen uuteen - halvauskohtaukseen. Te olette nimitetty hiippakunnan - varapiispaksi. Huomenna saatte hallitukselta kirjeen. Älkää - missään tapauksessa poistuko hiippakunnasta. Onnellista jatkoa. - - _Jérôme Bonnadot_." - --- _Jatko_, se kai tarkoittaa piispanistuinta teille, herra ylijohtaja? -kysyi apotti Turlot. - --- Me saamme itse valitsemamme piispani huudahti apotti Mical. - --- Eikä meidän tarvitse lähteä pois yliseminaarista, sanoi Turlot -käsiään hieroen. - --- Hyvät herrat, älkäämme antautuko turhiin keskusteluihin, sanoi -apotti Capdepont, halliten mahtavalla äänellään ja liikunnoillaan -kaikkia läsnäolevia. Toiminnan hetki on tullut. Herra apotti Mical'in -huomautus oli paikallaan. Jos papit, kaikki hiippakunnan papit, -ilmoittaen mielensä, ehdottavat minut hallitukselle valittavaksi, -niin ei voi olla vähintäkään epäilystä siitä, ettei hallitus tulisi -minua valitsemaan. Kymmenen vuotta sitten allekirjoitettiin täällä -pyyntöesitys minun edukseni; mutta kun yksimielisyyttä puuttui, raukesi -koko yritys tyhjiin. Olkoon se tapaus teille opetukseksi, sillä teitä -tämä asia koskee enemmän kun minua... - --- Hänen rintansa kohoili raskaasti. Hänen täytyi hengähtää hetkisen. - --- Nyt minun täytyy tunnustaa teille, rakkaat virkaveljeni, lausui -hän sitten edelleen imartelevalla äänellä, joka oli aivan vierasta -hänelle, että tulen suurella pelolla ja vavistuksella vastaanottamaan -hiippakunnan hallituksen. Ajatelkaas mikä painava edesvastaus tänä -murrosaikana! Ja jos koskaan tulen sitä vastaanottamaan, niin teen sen -ainoastaan siinä toivossa, että tässä hiippakunnassa, joka on saanut -käydä niin monenlaisen vaiheen läpi, saisin ryhtyä perinpohjaisiin -parannuksiin ja uudistuspuuhiin, _et eaquae corruerant instaurabo_ -[minä tahdon parata jälleen mitä särjetty on (Amos IX. 11)], sanoo -profeeta Amos. Mutta kaikessa tapauksessa on se Jumalan tahtoa vastaan, -että meille vielä kerran lähetetään piispa Pohjois-Ranskasta! - --- Me suostumme teihin, herra ylijohtaja, teidän täytyy tulla -piispaksemme! huusi apotti Mical kovalla äänellä. - --- Teidän täytyy tulla piispaksemme, huusivat kaikki opettajat. - -Rufin Capdepont seisoi silmät taivasta kohti. - --- Tapahtukoon Jumalan tahto! lausui hän hurskaasti. - -Sitten sanoi hän äkkiä ja päättäväisesti: - --- Minä lähden suoraa päätä piispan palatsiin ottaakseni hiippakunnan -asiat käsiini. - --- Entäs Pyhänhengen messu? kysyi Turlot. - --- Sitä ei vietetä, koska ette kumminkaan tule yliseminaarista -poistumaan. - -Hän astui alas apotin istuimelta. - -Opettajat kumarsivat häntä melkein häpiällisen nöyrästi. He näkivät -jo edessään tulevan piispansa. Mical'in taluttamana kulki hän ylpeänä -heidän ohitsensa ja poistui katsomatta heihin. - - - - -IX. - -Kreivi de Castagnerte. - - -Sanoma piispa de Roquebrun'in kuolemasta herätti yleistä surua -Lormières'in asukkaissa. Luostarikaupungissa kokoontuivat uskovaiset -kirkkoihin rukoilemaan piispa-vainajan edestä. Näillä jumalisilla, -joista jo moni tunsi Capdepont'in ikeen hartioillaan painavan, -oli rukous kaiken surun ja huolen luonnollisena seurauksena. -Paperitehdaskaupungissa ei suru ollut niin uskonnollista laatua, mutta -se oli sitä sydämellisempää. Heti kun tieto piispa de Roquebrun'in -kuolemasta oli saapunut, pysähtyi liike, tehtaat suljettiin, ja vaimot, -miehet ja lapset kuleksivat levottomina ja murheellisina pitkin katuja. - --- Kuka on nyt minun vanhoja kivuloisia vanhempiani elättävä? valitteli -muuan vanha työmiesparka katkeria kyyneleitä vuodattaen. Oi kuinka -paljon hän on meitäkin auttanut, tuo piispa vainaja, maksanut lääkärit -ja lääkkeet vaimoni ja lapseni sairastaessa, ja sitä paitse on hän -antanut paljon puhdasta rahaakin, kertoi eräs paperinkauppias, syvästi -liikutettuna. - --- Eläköön hänen ylhäisyytensä! huusivat pienet lapset, käsittämättä -vähääkään mitä oli tapahtunut. - -Seuraavana päivänä, kello kymmenen aikaan, tulvasi Pyhän Ireneon -edustalle suuri ihmisjoukko. - -Kreivi de Castagnerte oli myöhään edellisenä iltana lähtenyt -Paperitehdaskaupunkiin, jossa ei hänen juuri ollut tapana käydä, -ilmoittamaan että suuri sielumessu oli tuomiokirkossa vietettävä hänen -ylhäisyytensä piispa de Roquebrun vainajan muistoksi. - -Väkijoukko oli levoton ja piti kovaa ääntä. Jaksamatta kauemmin -odottaa, tunkeutui kansa sisälle kirkkoon. Mutta sen hämmästys kävi -suureksi, kun näkyi, ettei minkäänlaisia valmistuksia oltu tehty -juhlamenoja varten. Ei mitään ruumislavaa kirkon lattialla, eikä -minkäänlaisia suruverhoja seinillä. - -Tunkeutuen ihmisjoukon läpi, kiiruhti kreivi de Castagnerte sakastia -kohden. - -Vanha Clamouse seisoi siellä, päätettyään jokapäiväisen messunsa, -riisuen rauhallisesti päältään messupaitaa. Vanhuudesta kangistuneilla -jäsenillään ei hän tahtonut tehtävässään onnistua, jonka tähden häntä -tässä vaivaloisessa työssä auttoivat lukkari ja kelpo apotti Lavernède, -joka sattumalta oli Pyhään Ireneoon saapunut. - --- No, herra arkkipappi, sanoi hra de Castagnerte, kansa on kokoontunut -ja alkaa jo käydä kärsimättömäksi. - --- Rakas herra kreivi, näettehän että olen toimessa... Mitä te -tahdotte? enhän minä ole määrääjänä... Kansa on palautettava kotiinsa. - --- Eikös messua sitten toimitetakaan, niinkuin eilen minulle lupasitte? - --- Eilen kyllä lupasin, se on totta; mutta sen jälkeen on minulle -ilmoitettu ettei minulla olekaan oikeutta siihen. - --- Kuinka! huusi vanha kreivi, voimatta hillitä harmiaan, te olette -tämän seurakunnan kirkkoherra, eikä teillä ole oikeutta vapaasti -toimittaa sielumessua? - --- Kyllä... tietysti... Mutta katsokaas, herra kreivi, tämä messu ei -ole aivan tavallinen... - --- Todellakin, vastasi herra de Castagnerte, hammasta purren, se on -hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in, teidän hyväntekiänne kunniaksi. -Eikö se ollut muistaakseni hän, joka teidät nimitti Pyhän Ireneon -arkkipapiksi, tämän tuomiokirkon kapitulin vanhimmaksi...? - -Herra Clamouse ei vastannut mitään, vaan kääri hitaasti kokoon -messupaitaansa, jonka oli päältään riisunut. - --- No mitä siis on sanottava ihmisparoille, jotka ovat tänä päivänä -työnsä jättäneet saadakseen osoittaa viimeistä kunnioitustaan -hyväntekijälleen? - --- Se on hyvin yksinkertainen asia, vastasi herra Clamouse, käskekää -heidät menemään. Ja jos apotti Capdepont, hiippakunnan varapiispa, -myöntyisikin teidän hartaisiin pyyntöihinne, niin ette kumminkaan kello -yhdentoista jälkeen löytäisi koko Lormières'issä pappia, joka ei olisi -messuansa toimittanut. - --- Suokaa anteeksi, herra arkkipappi, sanoi apotti Lavernède, tässä on -ainakin yksi, minä itse. - -Vanha Clamouse katseli ilkeyttä säihkyvillä silmillään vankilan -saarnaajaan. - --- Te olette kettu! sanoi hän. - --- Jos sillä tarkoitatte että hänellä on sydän oikealla paikalla, -niin olette aivan oikeassa hyvä herra, vastasi herra de Cartagnerte -pilkallisesti hymyillen. - -Arkkipappi astui rukousistuimelleen, tammisen vaatekaapin vieressä, ja -alotti kiitosrukouksensa. - --- Juoskaa pian piispan virastoon, sanoi apotti Lavernède kreiville; -siellä tapaatte herra Capdepont'in. Te olitte siksi hyvä ystävä hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun'in kanssa, ettei hän voi olla teille -lupaamatta, että suuri sielumessu toimitetaan vainajan kunniaksi. - --- Mielestäni voisimme olla kokonaan kysymättä tuon ijankaikkisen -Capdepont'in mieltä?... - --- Ehkäpä kyllä. Mutta minkätähden turhanpäiväisesti loukkaisimme -miestä, joka suuttuu kun tikulla silmään pistää. Kuka tietää muuten, -jollei hän itse tahdo toimittaa messua. - --- Se olisi minulle hyvin vastenmielistä!... - --- Menkää, ystäväni... Koitan sillä aikaa rauhoittaa närkästynyttä -kansaa ja teen kaikki valmistukset juhlamenoja varten. - -Juuri kun herra de Castagnerte oli saapunut piispan palatsin portille, -tuli parooni Thévenot häntä vastaan. - --- Kas, siinähän te olette,, kreivi! sanoi tämä. Mihinkäs te lennätte -tuollaisella kiireellä? - --- Onko herra Capdepont virastossa? - --- On kyllä! Hän oleskelee siellä eilisestä asti. Mutta ette suinkaan -te hänen luokseen mene? - --- Miksen sinne menisi? - --- Oi, rakas ystäväni, hän on kamalalla tuulella... - --- Tiedän kyllä, että peto on julma, mutta koskei hän ole teitä -raadellut... - -Hän aikoi lähteä, mutta herra Thévenot pidätti häntä: - --- En todellakaan kummastele herra Capdepont'in vihaa. Tiedättehän -ettei piispa de Roquebrun ole menetellyt rehellisesti häntä kohtaan?... - --- Rakas herra parooni, keskeytti herra de Castagnerte, jonkinmoisella -ylpeydellä, sanokaa Capdepont'ista, jonka te ja teidän rouvanne niin -perinpohjin tunnette, mitä ikänä tahdotte; mutta hänen ylhäisyydestään -de Roquebrun'ista pyydän teitä puhumaan suuremmalla kunnioituksella. -Häntä oli minulla kunnia tuntea, ja hän oli pyhä mies! - -Ja tervehdittyään kädellään, kiiruhti hän pientä piharakennusta kohden, -jossa piispan virasto sijaitsi. - -Herra de Castagnerte koputti maakerrokseen vievää ovea. - --- Astukaa sisään! lausui Mical'in hyvin tunnettu kimakka ääni. - -Vanha aatelismies nosti raskaan rautalinkun ylös. - --- "Onko herra apotti Capdepont täällä?" kysyi hän kääntyen herra -Mical'in puoleen. - --- Mitä te tahdotte, huusi herra varapiispa itse, nousten ylös matalan -ja pimeän huoneen puolihämärässä, johon ei auringon säde koskaan -tunkeunut. - -Tämä röyhkeä vastaanotto hämmästytti vähän kreivi de Castagnerte'ä, -joka oli tottunut hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ylhäisiin -tapoihin, jotka muistuttivat häntä entisestä hovielämästään. - --- Jos herra apotti Capdepont on täällä, sanoi hän hienosti, niin -pyytäisin saada kunnian puhutella häntä. - --- Tässä hän on, herra kreivi, sanoi Mical, joka oli yskän ymmärtänyt. - -Ja kohteliaasti osoitti hän hänelle julmistunutta apottia. - --- Suokaa anteeksi, herra varapiispa, sanoi vanhus, täällä on -niin pimeä, etten huomannut teitä... Koska olette toistaiseksi -hallituksen päämiehenä, niin tulen teiltä pyytämään lupaa sielumessun -toimittamiseen. - --- Ystävänne piispa de Roquebrun'in kunniaksiko? kiiruhti Rufin -Capdepont lisäämään. - --- Aivan oikein, hyvä herra, jalon ystäväni, hänen ylhäisyytensä -markiisi Gabriel Armand de Roquebrun'in, Lormières'in piispan kunniaksi. - --- Tämä juhlameno on ennenaikainen. Saadaanhan myöhemmin nähdä. - --- Mutta huomatkaapa, hyvä herra, että kaikki paperitehtaan työmiehet... - --- Se, joka on kutsunut työmiehet Pyhän Ireneoon, ajakoon ne myöskin -pois meidän kirkostamme. - --- Meidän kirkostamme! Tuhat tulimmaista, näyttepä pian omistavan -piispan puhetapoja. - --- Tahtoisitteko sillä lausua, ettei minusta ole hiippakunnan -hallitsijaksi? - --- Jumala minua siitä varjelkoon! Mutta jos piispaksemme tulette, -niin toivon vaan, ettette saattaisi hiippakuntaa liijaksi kaipaamaan -edeltäjäänne. - --- Piispa de Roquebrun on minun viholliseni! huusi Harros'in talonpoika -vihasta kiehuen. - --- Te erehdytte, herra apotti: te olitte hänen vihollisensa! vastasi -herra de Castagnerte ylevän arvokkaasti. - --- Tahdotteko todistuksia? - --- Varotan teitä, minä vaadin kumoomattomia! - --- Kuulkaa siis. - -Hän astui pöydän luo, otti sieltä papereiden seasta erään vasta avatun -kirjeen, ja palasi kreivin luo. - --- Jätän alun lukematta, koska se koskee nimen omaan minua, mutta tässä -seuraa jotain herra de Roquebrun'istä. - -"... Hänen ensimmäinen käyntinsä ministeriössä riisti teiltä kaiken -mahdollisuuden päästä piispaksi. Kuinka oltaisikaan voitu olla -nimittämättä hänen sihteeriään piispan jälkeläiseksi, kun kenraali -de Roquebrun, saatuaan hyvissä ajoin tiedon asiasta, oli puuhannut -useampia päiviä sen eduksi ja oli jo edellisenä iltana saanut melkein -varman lupauksen keisarilta; koska apotti Ternisien oli kylläksi rikas -voidakseen kunnialla astua uuteen asemaansa, niin ei hänen vaalinsa -tuottaisi minkäänlaisia menoja valtiolle; ja olihan Lornières'in vanhan -piispan terveyden tila sitäpaitsi arveluttavan huonolla kannalla? - -"Onneksi oli toinen keskustelu turmiollinen apotti Ternisien'ille, -samalla se jälleen nosti teidät vedenpinnalle. - -"Pitkässä keskustelussa ministerin kanssa, tuli hänen ylhäisyytensä de -Roquebrun'in antaa tarkka selitys hänen suosittunsa uskonnollisesta -ja valtiollisesta kannasta. Hän tekikin sen niin seikkaperäisesti -ja niin taitamattoman suorasti, ettei ministerillä voinut enään -olla minkäänlaista epäilystä: hänelle ehdotettiin piispan virkaan -asetettavaksi valtion vihollista. Tästä hetkestä saakka oli -Ternisien'in kohtalo ratkaistu; nyt oli voitto meidän. Hallitus on -saanut kokea niin paljon ikävyyksiä muutamain, erittäinkin Moulias'in -ja Nimes'in, piispain tähden, ettei se mielellään enään antaudu uusiin -uskonnollisiin seikkailuihin. Kaikki yksinkertaisimmatkin asiat -kohtaavat Rooman puolelta kaikenlaisia vastuksia." - --- Mitä teihin tulee, rakas ystäväni... - --- Mutta herra varapiispa, se mikä koskee yksityisesti teitä, ei -millään muotoa voi huvittaa kreivi de Castagnerte'ä, keskeytti apotti -Mical, joka ei ollenkaan pitänyt tuosta vähintäin hyödyttömästä -avomielisyydestä. - -Capdepont totteli ensi kerran, ja heitti herra Jérôme Bonnardot'in -kirjeen pöydälle. - --- No! hyvä herra, kysyi hän vavisten yhä kirjeen herättämästä -kiihkosta, mitä arvelette näistä salahankkeista minua vastaan? - --- Arvelen että kun hänen ylhäisyydellään de Roquebrun'illa oli ihan -läheisyydessään erinomaisen ansiokas ja harvinaisen hurskas pappi, niin -oli hän ei ainoastaan oikeutettu, vaan velvollinenkin helpoittamaan -hänelle piispan istuimelle pääsemistä. - --- Kuinka! piispa de Roquebrun tiesi varsin hyvin, että minä olin -saavuttanut ministerin huomion ja että nimeni oli ensimmäisten piispan -ehdokkaitten joukossa, ja hänen salainen matkansa Pariisiin, hänen -yrityksensä minun vahingoittamiseksi, kaiken tuon te hyväksytte. - --- Pidän sitä hurskaana tekona. Tehdessään tämän matkan, joka tuotti -hänelle kuoleman, ei hän ole ajatellut teitä, vaan harrastanut kirkon -parasta. - --- Jolla epäilemättä tarkoitatte että minä en ajattele kirkon parasta, -huusi Capdepont astuen rohkeasti herra de Castagnerte'ä vastaan. - -Kreivi ei peräytynyt askeltakaan. - --- Tekö, teillä on kylläksi ajattelemista omassa itsessänne, vastasi -hän ylenkatseellisella ja pistävällä äänellä. - -Miehet, joita niin perin vastakkaiset tunteet kiihottivat, seisoivat -hetken vastatusten liikkumattomina, tähystellen toisiaan kuin -hyökkäykseen valmiit viholliset. - --- Pelästynyt Mical pistäytyi kuin ankerias heidän väliinsä. - --- Herra kreivi, sanoi hän imelällä äänellä, on jo myöhäistä, ja jos -vielä hetkeäkään viivytte, niin ette enään saa ketään pappia messuanne -toimittamaan. - -Herra de Castagnerte ei voinut olla olkapäitään kohottamatta. - -Hän läksi ulos. - --- No miten kävi? kysyi apotti Lavernède, nähdessään hänen vihdoinkin -palaavan sakastiaan. - --- Rakas ystäväni, vastasi kreivi hengästyneenä, pyhä Paavali puhuu -_ristin kiihkosta_, mutta minä olen nähnyt _hiipan kiihkon_. - --- Herra Capdepont?... - --- Tiedättekö, jollen olisi kunnioittanut hänen virkapukuaan, olisin -vanhuudestani huolimatta lyönyt tuota hävytöntä hansikallani vasten -kasvoja. - --- Onko Tigrane purrut teitä? - --- Ei juuri, mutta näyttänyt hampaitaan. - --- Entäs messu? - --- Saatte toimittaa sen nyt heti. - -Apotti Lavernède, joka oli jo messupaita päällään, ja risti rinnalla, -puki ylleen mustan messukasukan ja läksi astumaan pääalttaria kohti. - -Kuori alkoi laulaa _Requiem'iä_. - -Samalla hetkellä soi kello kahtatoista Pyhän Ireneon suuressa tornissa. - - - - -X. - -Rooma. - - -Surullisen uutisen johdosta, joka pani koko Lormières'in liikkeelle -ja joka pian levisi ympäri koko hiippakunnan, tulvasi mainittuun -kaupunkiin joka päivä laumottain levottomia pappeja, kirkkoherroja ja -alipappeja, almupappeja ja kappalaisia. Niinkuin musta korppiparvi -laskeutuivat he kaupunkiin, jonne saaliinhimo oli heidät pitkien -matkojen päästä houkutellut. Puhumattakaan niistä, jotka hiippakunnan -korkeita virkoja himoiten, säälimättä kolhivat toisiaan, oli niitä jos -minkälaisia: tämä esim. on joskus saanut kirkollisen nuhteen ja tahtoo -nyt ilmoittaa vastalauseensa hänelle tehtyä vääryyttä vastaan; ja tuo -toinen, joka on parikymmentä vuotta elänyt unohdettuna syrjäisessä -vuoriseudussa, on rientänyt pyytämään päästä toiseen paikkaan; tuo -kolmas taasen, virassa harmaantunut vanhus, joka tuskin pääsee -liikkumaan Corbières'in kivisillä poluilla, anoo virkaeroa ja vuotuista -eläkettä... - -Harvat olivat ne, jotka anomuksiaan ja valituksiaan ladellessaan -ohimennen muistelivat hänen ylhäisyyttään de Roquebrun vainajaa. -Useimmat näistä viheliäisistä kerjäläisistä olivat epäilemättä saaneet -kokea piispa vainajan hyvyyttä, lempeyttä ja armeliaisuutta; mutta -kun hän oli tehnyt itsensä syypääksi siihen anteeksiantamattomaan -erehdykseen, että oli kuollut, niin hän unohdettiin. - -Tuossa unohduksessa oli jonkinlaista uskonnollista antautumista, -seurata kurjuutta ja häpeällistä velttoutta: kaikki pelkäsivät -apotti Capdepont'ia, jokainen näki hänet edessään hiippa päässä -ja sauva kädessä. Tuon miehen käsiin, jonka vihamielisyyden ja -kostonhimon kaikki tunsivat, oli pian joutua joka miehen kunnia -ja leipä, ja tuskinpa oli yhtäkään, joka ei olisi hänen edessään -nöyrästi kumarrellut. Hyvähän on pappien nöyryyttä moittia, kun -ei tiedetä minkä mielivallan alle he ovat asetetut. Piispan -rajaton valta on vastustamattomasti koko papistossa kehittänyt -orjan hengen. Muistettakoon vaan tuo kopea sana, minkä Rouen'in -kardinaali-arkkipiispa lausui senaatissa 11 p:nä Maaliskuuta v. 1865: - -"Papistoni on rykmentti, kun komennan sen marssimaan, niin se marssii!" - -Majautuneena matalaan saliin, jossa juuri ikään olemme hänet -nähneet, vastaan otti apotti Capdepont suurella ystävyydellä tätä -toivioretkeläisten paljoutta. Kunniahimon katkerat tuskat olivat nyt -ensi kerran pehmittäneet hänen luontonsa, ja hän esiintyi avuliaana, -hilpeänä ja rakastettavana. Milloin sai joku vanhus osakseen -ystävällisen käden puristuksen, milloin taas pisti hän sukkelan -sutkauksen lihaansa pakahtuvalle rovastille parannuksen ankaruudesta, -tahi näpsäytti poskelle siroa kiiltotukkaista apulaispappia. - -Hän otti huomioon kaikki anomukset, olivatpa ne sitten mitä tahansa, -lupasi hoitaa heidän asioitansa kuin omiansa, ja vihdoin luetteli ne -toinen toisensa jälkeen apotti Mical'ille, sokealle ihailijalleen, -joka istuen väijyksissä pimeässä nurkassa viekotteli heidät yhtymään -anomukseen hallitukselle, ja sitten lähetti heidät tyydytettyinä -takaisin. - -Mutta vaikka asiat kääntyivät parempaan päin, niin että kolmen päivän -kuluessa oli jo sataviisikymmentä allekirjoitusta listassa, näytti -apotti Capdepont kumminkin huolestuneelta. Tämän lukuisan pappisjoukon -hajottua, jonka edessä hänen tuli esiintyä milloin liehakoitsevana, -milloin hyvittelevänä, joutui hän usein käsittämättömään uupumustilaan. -Hänen heikkoutensa oli sitä kummastuttavampi, kun ne tiedot asioiden -menosta, jotka herra Jérôme Bounardot joka päivä lähetti hänelle -Pariisista, eivät antaneet minkäänlaista aihetta pelkoon. - -Mitähän tapahtuikaan hänen mielessään, joka oli levoton kuin meri, kun -vähäisinkin vastatuuli puhalsi? - -Apotti Mical ei voinut käsittää tuota tilaa, joka oli kuin tainnuksiin -vaipumista, ja joka saattoi hänet monesti itseltään kysymään, oliko -Capdepont vieläkin tuo sama tarmokas, vakava ja lujaluontoinen mies, -jommoiseksi hän oli oppinut häntä tuntemaan. Mitä tiesi tämä voimain -lannistus, silloin kun hän lähestyi elämänpyrintöjensä päämaalia? - -_Siveysopin professori_ pelkäsi Capdepont'in yhtäkkiä vanhentuneen. - --- Vanhuus tuopi mukanaan henkisen ja ruumiillisen taantumisen! -ajatteli hän itsekseen. - -Hän seurasi levottomuudella tuota miestä, joka milloin käveli -edestakaisin suuressa huoneessa, mihin he olivat vetäytyneet kuin -pyhäkköön, milloin taas tuntemattoman mielialan masentamana, hengitti -raskaasti nojatuolissaan, suu puoli avoinna, huohottaen kuin uuvuksissa -oleva. - --- Hän kärsii! sanoi Mical itsekseen; mutta hän ei uskaltanut mitään -kysyä. - -Eräänä aamuna apotti Capdepont, joka ei ollut kahteen tuntiin suutansa -avannut, nousi äkkiä ylös tuoliltaan epätoivoisesti huutaen: - --- Ei, Mical, ei, Mical, siksi en minä pääse, en koskaan! - --- Mitä, tarkoitatko piispaksi? - -Vimmastuneena otti Capdepont pöydältä paperien joukosta avatun -kirjekuoren, josta veti esille kirjeen. - -Herra Bonnardot on viisas mies, sanoi hän, hän ei sano mitään, jota -ei hän varmaan tiedä. Oletko miettinyt sitä lausetta, jonka hän -tänäpäivänä kirjoitti minulle Pariisista? Minuun on se ainakin koskenut -kuin tikarin pisto. Hän luki: - -"... Täällä en näe mitään esteitä teidän nimitykseenne. Jos -ratkaisevana hetkenä sellaisia ilmaantuisi, niin tulevat ne Roomasta. -Olen näet kuullut hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in jo, ennen kuin -hän lähti Lormières'ista, siellä päin toimineen suosittunsa eduksi, -ja yksi ystävistäni, paavillisen lähettiläskunnan jäsen, on minulle -tunnustanut, että ehtoolla ennen kuolemaansa piispavainaja oli tavannut -paavin lähettilään, sekä hänelle esittänyt herra apotti Ternisienen..." - -Tuo se minut häviöön viepi; tuolla hävyttömällä menettelyllään on -piispa de Roquebrun'in onnistunut antaa minulle viimeisen iskun. - --- Rauhoitu, et sinä ole vielä kuollut. Ei hallitus mene piispojaan -hakemaan paavillisesta lähetystöstä. Kunpa vaan sinun nimityksesi tulee -_Moniteur'iin_ [virallinen lehti Pariisissa], niin Rooma taipuu. - -Rufin Capdepont alkoi taas kävellä edestakaisin. - --- Pari päivää sitten oli minulla pahoja aavistuksia, mutisi hän. -Koko viime yön vaivasi minua kamala unennäkö. Olin läsnä omassa -haaksirikossani. Tällaiset yölliset kuvailut vavistuttavat mieltä -niinkuin julma todellisuus... Vapisen vieläkin muistaessani sitä. -Olin kapuavinani ylös kiertoportaita keskellä avaraa tornia, joka oli -aivan Pyhän Irinoon tornin rakennusten kaltaisien. Tornin huipulla -loistivat ja välkkyivät kirkkaassa valossa kultalevylle asetetut -piispan virkamerkit: hiippa, sauva ja sormus... Näin ne aivan -selvästi... ja nousin nousemistani yhä ylemmäs ja ylemmäs... Vihdoin -pääsin viimeiselle asteelle. Voi, epätoivoa! Se oli saavuttamatonta... -Ajattelepas, Mical, edessäni oli kymmenen meetrin korkuinen -graniittikuutio, jonka pinta oli sileä ja tasainen kuin peili. -Semmoista möhkälettä löytäisi tuskin kotikylästä Harros'in vuoristosta -Pyrenee'n jättiläiskivien joukosta. Mitenkä oli kiipeäminen mahdollinen -tuota sileätä kovaa pintaa pitkin? Mihinkä olisi jalka nojaunut, -mihinkä käsi tarttunut?... Kylmä hiki valui pitkin kasvojani; minun -piti tuon tuostakin luoda katseeni huikaisevaan hiippaan säilyttääkseni -vähääkään rohkeutta... Hapuillessani suunnatonta kiveä joka taholta, -löysin siinä pieniä halkeamia. Ajan hammas jättää jäljen myös -graniittikiveen. Kynsilläni, jotka raivo teki tavallista vahvemmiksi -ja terävämmiksi, sain minä irroitetuksi muutamia pieniä sirpaleita... -En voi kielin kertoa mitä iloa tunsin, nähdessäni kiven vähitellen -murenevan. Mahdollisesti pääsen ylös asti, rintani paisui ja henkeäni -ahdisti... - -Vihdoin monta tuntia kestäneen työn ja ponnistuksen perästä, olin -valmiina rupeamaan ryntäykseen ilman vähintäkään epäilystä. Käteni -ja jalkani olivat äkkiä muuttuneet eläimen käpäliksi. Pusertauduin -tiiviisti kiinni kiveen, kuin matelija, ja pääsin helposti liikkumaan. -Muistan selvään kuinka kylmä kivi jäähdytti rintaani ja kuinka tässä -asennossa liikuin hitaasti ja varmaan kultalevyä kohden, johonka kaikki -himoni ja haluni olivat kiinnitetyt. Se kysyi voimia ja ponnistusta, -mutta mikä vavahdus koko ruumiissani, huomatessani että pääsin -päämaalia yhä likemmäksi... - -Hiippa ja sauva säteilivät ristissä päällekkäin, ja melkein uletuin jo -niihin koskemaan... Häikäistyneenä, hurmaantuneena, ja voimatta enään -hillitä itseäni, irroitin minä molemmat käteni yhtaikaa, tarttuakseni -saaliiseen. Oi, mikä kamala loppu! Tuki oli äkkiä jalkojeni alta -kadonnut, ja minä putosin Pyhän Ireneon tornin korkeudesta alas -syvyyteen. Tärähdyksestä, jonka sain kolahuttaessani pääni kivikatua -vastaan, heräsin kavahtaen. En voi olla tunnustamatta sinulle, Mical, -että otsani on vieläkin hellä ja että tunnustellessani sitä useampia -kertoja tänäpäivänä olen epäillyt, enkö sitä ole todellakin loukannut! - -Koko hänen olentonsa vapisi ja katseessa oli hurja loiste. - -"Se on lapsellista, keskeytti _siveysopin_ professori. Olkaamme -vakavia." - --- Vakavia! sitä olen aina ollut. Ethän voi kieltää, että Jumala on -useita kertoja pyhässä Raamatussa unien kautta tehnyt ilmoituksia. Ja -eikö Pariisista tulleessa kirjeessä tuoda esille esteitä, joista meillä -ei ole ollut aavistustakaan?... Rooma, se on tuo suuri graniittimöhkäle. - --- Mutta eihän se ole sanottu että paavi vastustaa sinun nimittämistä, -jos nimittäin häneltä kysytään, jota minä puolestani epäilen? Ja jos -kerran olet nimitetty, niin mikä estäisi häntä julistamasta sinut -piispaksi. Etkä sinä minun tietääkseni, lukuun ottamatta kirjoitustasi -pappien kokouksesta 1682, koskaan ole lausunut mielipiteitä, jotka -mitenkään sotisivat oikeaa oppia vastaan. - --- Jumala varjelkoon!... Samassa kuin moitin muutamia paavin -etuoikeuksia, puolustan minä ehdottomasti hänen valtaansa; eikä minulla -ole koskaan ollut vähintäkään aikomusta vastustaa pyhää kirkkoa, -äitiäni. - --- No, niin! Toivoakseni ei kellään ole mitään sanottavaa -elämän-tapojani vastaan. - --- Olen elänyt puhtaana, sanoi hän liikuttavalla yksinkertaisuudella, -joka ei antanut pienintäkään aihetta epäilemään tätä arkaa puolta hänen -sisällisessä elämässään. - --- Näet siis... - - - - -XI. - -Kirkollisasiain ministeerio. - - -Apotti Mical istui suuressa olkituolissaan, pöytään nojaten. Hän oli -syviin mietteisiin vaipuneena. - -Capdepont, joka seisoi vähän matkan päässä, työnsi nojatuolin ystävänsä -luo ja istuutui hänen viereensä. - --- Rakas ystäväni, sanoi hän, tarttuen Mical'in käteen... - --- Mutta onhan sinulla kuume! keskeytti tämä, tuntiessaan hänen -tulikuuman kätensä. - --- Rakas ystäväni, jatkoi Capdepont antamatta häiritä omia ajatuksiaan, -turhaan koitat sinä minua rauhoittaa: minä pelkään ja vapisen kuin -pieni lapsi. Voitko selittää minulle, mistä tulee tuo kauhea lamauttava -pelko, nyt, kun kohtaloni ratkaiseva hetki on käsissä? Muuten ei tässä -enään ole kysymys Pariisista, eikä Roomastakaan, vaan Korkeudesta. - -Hän osotti sormellaan taivasta kohti. - -Mical, koko tässä asiassa, josta kuitenkin elämäni riippuu, olen liian -vähän turvannut Jumalaan... Minä vapisen pelosta... Kun ajatus pyrkiä -piispan istuimelle saakka ensikerran heräsi minussa, niin oli minulla -ainoastaan Kirkon etu päämääränä. Ainoastaan kirkon kunniaksi tahdoin -minä nousta korkeammille arvoasteille. Olla kirkon pylväänä, oi, kuinka -se oli ihana ajatus! Olin silloin vielä nuori, ja vaikka minussa jo -silloin oli herännyt voittamattoman kunniahimon oireita, eivät kovat -taistelut kumminkaan olleet tukehuttaneet innostustani ja viatonta -luonnollisuuttani. Voi noita onnellisia aikoja, jolloin vaatimattomana -sijaispappina palvelin Pyhän Frume'n ja Pyhän Ireneon seurakunnissa! -Mutta kuinka olen sittemmin langennut!... - -Olen pyrkinyt piispaksi, ja kentiesi siksi vielä pääsenkin; mutta -kuka aavistaa mitä tuskia se on minulle tuottanut ja mitä nöyryytystä -kysynyt?... - -Oi, jotakin raivostuttavaa on tuossa nöyryyttävässä asemassa, -jonka maallinen laki on määrännyt papeille, joitten lahjat ja avut -oikeuttavat heitä tavoittelemaan kirkollisia arvoasteita. Jollei -todellakaan voida päästä siihen, että uskovaiset itse valitsevat -piispansa, niinkuin oli pyhänä lapana kristikunnan ensiaikoina, niin -miksi ei voitaisi järjestää jokaisen hiippakunnan papistoa erityiseksi -vaalikunnaksi, ja sallia sen ylimmän kaitsijansa kuoltua itse valita -toinen avonaiselle istuimelle? Siten olisi papinarvo ja kunnia -ylimalkaan turvattu, sekä samalla myöskin paavin arvo ja kunnia, jota -joka päivä vaaditaan, jopa usein vastoin tahtoansakin, vahvistamaan -hallituksen esittämiä vaaleja. Mutta mitä vielä? Asetettuansa kaikki -laitokset tahtonsa alle, teki Ensimmäinen Konsuli kirkonkin valtansa -alaiseksi. Koska piispat olivat mukavia omaintuntojen hallitsijoita, -niin piti hän tärkeänä saada nämätkin uudenlaiset valtansa toimimiehet -käskettäväkseen. Siinä oli uusi herruuden välikappale, _instrumentum -regni_... - -Ja miten on sitten käynyt? Kun kirkko oli hyväksynyt ja alistunut -konkordaatein alle, jotka ikäänkuin rautakahleilla kiinnittävät -sen kansojen valtiolliseen elämään, on sen täytynyt kärsiä osansa -kaikista valtiollisista tapauksista ja muutoksista. Luotuna -liitelemään pilvissä, kansoja ja kuninkaita ylempänä, on se nyt nähty -riippuvaisena viheliäisimmistä maallisista pyrinnöistä ja sen kautta -joutunut vihan ja ylenkatseen alaiseksi. Kun kirkko, sen sijaan että -se olisi säilyttänyt jumalallisen itsenäisyytensä, on antautunut -ruhtinaitten alamaiseksi, niin onhan ihan luonnollista että tähän -kapinalliseen aikaan vihamielinen ja sokea kansa pitää sitäkin osaltaan -edesvastauksen alaisena... - --- Oi, Mical, jatkoi hän sydäntä särkevällä surumielisyydellä, -kuinka usein olen tuntenut inhoa ja vastenmielisyyttä, vaeltaessani -kunnianhimon vaarallista tietä ja eksyessäni Thévenot'in perheen -seuraan, joka on yhdistetty toimintaani keinottelujen halpamaisissa -puuhissa. Ensimäkien käyntini kirkollisasiain ministerin luona oli -tuskan ja kauhistuksen hetki. Herra Bonnardot, joka oli seurannut -mukanani, koitti tietysti kaikin tavoin lieventää tehtäväni ikävyyttä. -Mutta minun täytyi istua etehisessä kahdenkymmenen muun hakijan -seurassa, ja siinä tulin minä tuntemaan koko kurjuuteni syvyyden. -Kuvaileppas että kohtalo oli asettanut minut vastapäätä suurta peiliä, -niin että kun vähääkään päätäni kohotin, näin minä edessäni viheliäisen -olennon, joka hätääntyneenä pyöritteli hattua sormiensa välissä, -tietämättä miten olla ja menetellä. En voi sanoin kuvata mitä inhoa -papin takkini, vyöni ja kaulukseni minussa herättivät. Mitä! olinhan -minä pappi, Jumalan valitsema sielujen hallitsija, rauhoittaja ja -puhdistaja, ja nyt istuin minä etehisen kuluneella penkillä, kädet -polvilla, katse sammunut, selkä kumarassa, niinkuin orja, joka odottaa -selkäsaunaa! Mical, minä olen kärsinyt tämän häpeän... - -Tätä muistaessaan ei hän voinut pysyä paikallaan; hän nousi ylös, ja -tehden raivoisia liikunnoita alkoi hän uudelleen kulkea edestakasin -huoneessa. - --- Suoraan puhuen, sanoi siveysopin professori, olisin toki luullut -sinua enemmän karaistuneeksi. - --- Karaistuneeksi! huusi hän. - -Hän pysähtyi. Ja tuijottaen ystäväänsä palavilla silmillään huusi hän: - --- Mitä? luuletko sinä todellakin, että kaikki nuo ministerin etehiseen -läjäytyneet ihmiset, tahi että itse ministerikään olisivat minua -peloittaneet? Minä pelkäsin itseäni, houkkio! siinä kaikki. Tiedätkö -mikä minut saattoi araksi ja hätääntyneeksi? Se oli ylenmääräinen -voimani. Sellainen saattaa tapahtua minun luontoisille miehille. Muuten -papillinen arvoni, jota en koskaan ole niin elävästi tuntenut, painoi -ja musersi minua koko voimallaan, jonka Jumala on siihen liittänyt... -_Tu es sacerdos in aeternum_! [Sinä olet pappi ijankaikkisesti.] Nuo -kauheat sanat kaikuivat korvissani... Jos olisin ollut maallikko, -niin olisin ylpeänä istunut tuolla häväistyksen penkillä, mutta minä -olin pappi, ja koska papin ei milloinkaan sovi tunnustaa hyväksyvänsä -häpeällisiä vaikuttimia, ja koska läsnäoloni tässä huoneessa sisälsi -semmoisen tunnustuksen, niin painoi häpeä päätäni alas. Astuessaan -piispan, kardinaalin, tahi itse paavin eteen, saattaa yksinkertaisinkin -pappi täysin ylläpitää oman arvokkuutensa, mutta ministerin edessä -on jokainen tunteva itsensä halpamaiseksi, jollei hän ole hävytön. -Kummallista! kun vuoroni tuli astua tuon korkean herran eteen, -jota olin tullut kumartelemaan, kuohahti minussa vihan vimma. Olin -nöyrä, mutta mieleni oli täynnä kapinanintoa. Jos ministeri, jäykkä, -juhlallinen mies, olisi yhdenkään sopimattoman sanan lausunut, olisin -minä hyökännyt esiin... Mistä tuo suunnaton kätketty viha? kysynet sinä -varmaan. Siitä että ulkopuolella kirkon pyhää arvojärjestystä ei sovi -olla mitään valtaa yläpuolella meitä. Me emme ole luodut kumartamaan -maallikoita, vaan maallikot ovat luodut lankeamaan polvilleen meidän -jalkaimme juureen. Meille ovat nämä sanat sanotut: "_Te olette maan -suola_." - --- Noiden periaatteiden mukaan olisi sinun pitänyt yliseminaarista -päästyäsi hakea itsesi Harros'in pastoriksi, ja pysyä siellä elämäsi -loppuun. - --- Mistä tiedät etten sitä pitkänä taisteluni aikana ole monesti -katunut? - -Mical vastasi ivallisesti hymyillen: - --- No, voithan sinä tuon halusi tyydyttää vielä nytkin. Olethan nyt -hiippakunnan päämies, minkätähden et nimitä itseäsi pastoriksi kylään, -joka sinua enintäin viehättää? - --- Sinä pilkkaat, etkä näe mitä hirveitä tuskia minä kärsin! sanoi -Capdepont vakavalla äänellä. - -Mical nousi ylös, ja liikutettuna tarttui hän ystävänsä käteen: - --- No niin, sanoi hän leikki äänellä, liioittelu sikseen. Nyt on jo -aika katsoa asiaa terveillä silmillä, eikä antautua mielikuvituksen ja -harhanäköjen johdatettavaksi. Oi! syytä on todellakin moittia sinua -epäkäytännölliseksi! Neroa sinulla lienee, mutta selvää järkeä sinulta -usein puuttuu... - --- Jatka. - --- Mistä tässä oikeastaan on kysymys? Pelkäätkö sinä, että jos keisari -nimittää sinut Lormières'in piispaksi, paavi, jossa on edeltäpäin -herätetty epäluuloa sinua kohtaan, kieltäisi vahvistustaan. Tämä seikka -tosin minuakin huolestuttaa, mutta en minä liiallisuuteen mene. Jos -hänen ylhäisyytensä de Roquebrun nauttikin siksi paljon luottamusta -Vatikaanissa, että on saanut valituksensa kuulluiksi, niin ei Rooma -muistaakseni ole siinä asemassa, että se uskaltaisi liiallisella -vihamielisyydellä kohdella hallituksen päätöksiä. Paavi elää Ranskan -armeijan suojeluksessa. - --- Mutta tiedätkö mitä hra de Roquebrun'in viha on voinut keksiä minun -turmiokseni? Etkö enään muista, kuinka tuo mies, kokonaan piispallista -arvoa vailla, alhaisten keinottelujen kiihottamana, rohkeni täydessä -istunnossa, koko hiippakunnan papiston edessä julkeasti kohottaa -kättänsä minua vastaan ja mutista manauksen sanoja? - --- Tuo kohtaus on vielä silmieni edessä. Hän vertaili sinua -_Luciferiin_, pimeyden ruhtinaaseen... Mutta älkäämme nyt kiihottako -itseämme turhaan. - --- No, ole sitten mainitsematta de Roquebrun'in nimeä! huudahti Rufin -Capdepont, jonka raju luonto, hetken masentumisen jälkeen pääsi -valloilleen. - -Apotti Mical vaipui hetkeksi mietteisiin. Äkkiä tarttui Capdepont -leveillä käsillään ystävänsä laihoihin olkapäihin, ja ravisti hänet -melkein kumoon. - --- Mitä sinä ajattelet? kysyi hän, tuijottaen kirkkailla, -fosforikiiluisilla silmillään Mical'iin, joka säikähtyneenä painoi -päänsä alas. - -Kuitenkin seisoi professori, yhä vaan miettien, hiiskumatta sanaakaan. - --- Armahda minua! mutisi Capdepont melkein rukoilevalla äänellä. - --- Ajattelen vaan, sanoi Mical hitaasti, että mitä syytöksiä sinua -vastaan Roomassa lieneekään tehty, löytyy kuitenkin keino saada ne -kumotuksi. - --- Keino? - -Varapiispan kasvot selvenivät hirveästä jännityksestä. - --- Ei meidän tarvitsisi muuta kuin Roomassa yrittää mitä olemme -Pariisissa yrittäneet. - --- Anomusesityskö? - --- Ei, vaan pitkä kirjoitus paaville, jossa esitettäisiin sinun -täydellinen oikeauskoisuutesi, ja sinun muuttumaton kunnioituksesi -pyhää istuinta kohtaan. - --- Ja kuka todistaisi noiden mielipiteiden todenperäisyyden? Oikeastaan -ovat ne kyllä minun omiani; mutta enkös minä toimillani Pariisissa tuon -hallituksen luona, joka kaiken mokomin etsii gallikaanilaisia, ole -näyttänyt luopuneeni niistä. - --- Ensiksikin lukuisia otteita teoksistasi, ja toiseksi -allekirjoitukset... - --- Allekirjoitukset?... Melkein kaikki tänne kutsutut papit ovat -palanneet takasin seurakuntiinsa. Pitäisikö heidät kaikki uudestaan -kutsua kokoon?... - --- Mitä me heitä kaikkia tarvitsisimme!... Kunhan vaan tuomiokapituli -antaa sinulle puoltolauseensa. Yksitoista nimeä, siinä on jo kylliksi. - --- Tuomiokapituli! huudahti Rufin Capdepont. Oi, Mical, sinulla on -tavasta oivallisia päähänpistoja... - --- Ranskassa supistuvat tuomiokapitulin etuoikeudet niin mitättömiin, -että sen olemassaolo piispan rinnalla on tarpeetonta turhuutta. -Roomassa on toisin: siellä ovat kapitulit säilyttäneet muinaisten -kirkollisten laitosten koko arvon, ja sinä arvaat mitä se merkitsee... - --- Tietysti... Mutta oletko varma tuomiokapitulin suhteen? Minulla on -tiedossa ainakin kolme tahi neljä vastahakoista... - --- Tuomioherrat tottelevat arkkipappiansa, ja vanha Clamouse, -huolimatta äskeisestä heikkoudestaan, tulee meitä seuraamaan. Ja mitä -muuten vastahakoisiin tulee, olen minä käyttävä sotataitoani heitä -vastaan. - -Vikkelästi kuin orava kävi hän hattuunsa kiini. Capdepont katseli -häneen hämmästyneenä ja uteliaana. - --- Tänä iltana tuon uutisia! sanoi siveysopin professori poistuen ovea -kohti. - -Capdepont riensi hänen jälkeensä, ja pysähdyttäen hänet äkkiä, lausui -hän: - --- Ystäväni, vastikään valittelin, että -- tässä tärkeässä asiassa, -minun piispaksi pääsemisen asiassa -- olen laiminlyönyt Herran nimen -avuksi huutamista. Eikö olisi syytä, nyt kun ryhdytään viimeisiin -yrityksiin, langeta polvillemme hänen eteensä?... - -Hänen äänensä vapisi. - -Mical oli pysähtynyt, ja antoi nyt kulettaa itsensä pöydän luokse. -Suuren paperikasan päällä makasi kaunis norsunluinen ristiinnaulitun -kuva kellastuneet käsivarret ojennettuina. - -He laskeutuivat polvilleen paljaalle kivilattialle. - - - - -XII. - -Ristiin naulitun ääni. - - -Seuraavana aamuna hyvin aikaiseen poistui apotti Capdepont -yliseminaarista, sulkeutuakseen yksinäisyyteen piispanviraston suureen -saliin. Suuri kirjekasa odotti häntä pöydän kulmalla, jonka tuntematon -käsi oli puhdistanut tarpeettomista papereista. Herra varapiispa -selaili kiireisesti kirjeitään, ja säihkyvin silmin tarttui hän äkkiä -pieneen neliskulmaiseen kirjeeseen, jonka kuoren karkea kirjoitus -melkein kokonaan peitti. Capdepont luki alun kirjettä... Kasvonsa -kirkastuivat ja huulet vetäytyivät hymyyn... Hän käänsi lehden ja -jatkoi... Samassa oli hänen muotonsa jälleen synkistynyt, ja sileä otsa -vetäytynyt syviin kurttuihin. - --- Siihen se päättyi! mutisi hän. Irvissä hampain rutisti hän kirjettä -luisien sormiensa väliin. Hän vaipui tuolilleen, voimatonna ja -masentuneena ikäänkuin olisi voimallinen isku häntä kohdannut. - -Tuo kirje, jonka ensi rivit olivat saaneet julman papin hymyilemään, -mutta jonka loppusanat näyttivät hänen kukistaneen, oli parooni -Thévenot'ilta. - -Lähetettynä Pariisiin ajamaan asiata, jota hän vuosia sitten oli saanut -harrastamaan niinkuin omaansa, antoi hän nyt sieltä tarkan kertomuksen -toimistaan. - --- Hän oli onnistunut saada vanhan ystävänsä, Dupin vanhemman, -tätä nykyä senaattori ja kassatsioni-oikeuden kenraali-prokuraattori, -puolustamaan Capdepont'in vaalia. Eikä hän voinut sitä epäilläkään, -ettei "Kirkko-oikeuden" käsikirjan tekijän hyväntahtoinen välitys olisi -tehnyt lopun keisarin epäilyksistä... - -Mutta suureksi onnettomuudeksi oli kuitenkin varma, että huolimatta -keisarinnan hartaista pyynnöistä, joka yhä vieläkin suurella -kiintymyksellä seurasi suosittunsa menestystä, oli kenraali de -Roquebrun'in onnistunut veljeltänsä perityn vihan kiihottamana, saattaa -keisari häilymään apotti Capdeponi'in ja apotti Ternisien'in välillä. -Apotti Ternisien'illä oli suuri omaisuus, ja tämä seikka oli suuresta -merkityksestä hallitukseen katsoen. Rikas piispa on hyödyksi sekä -kirkolle että valtiolle... - -Muutoin oli valtakirja jo tehty. Oli vaan tietämätöntä kummanko nimi -oli siihen kirjoitettu... - -Mitä tulee apotti Ternisien'iin, jota hän mielellään olisi tahtonut -tavata kuulustellakseen hänen mielipiteitään, niin ei hän ollut -nähtävänä Pariisissa. Toimitettuaan suosijansa ruumiin huolellisesti -balsamoiduksi, oli hän kadonnut tietämättömiin. Arveltiin hänen -matkustaneen Arras'iin, de Roquebrun'in omaisten luokse, juhlallisesti -hautaan saattaakseen Lormières'in piispavainajaa. - -Apotti Ternisien'in toimia oli valvominen, ja niitä hän valvoisikin -tarkkaan... - -Tuo Ternisien, joka asettui hänen kunnianhimonsa tielle, syöksi Rufin -Capdepont'in alakuloisuuden ja epätoivon tuskalliseen taisteluun. -Uskallettiinko todellakin hänen rinnallensa asettaa miestä, joka -tuskin oli neljääkymmentä vuotta täyttänyt, ja joka oli kirkolle -aivan tuntematon, eikä sanalla taikka kynällä koskaan pienintäkään -palvelusta sille tehnyt. Mikä olikaan tuo Tivolin Fransiskaanein -luostarista äskettäin päässyt nuori, kaikkia todellisia ansioita -kaipaava pappi hänen rinnallaan, joka kahdenkymmenen vuoden kuluessa -ei ollut päiväksikään lakannut puhumasta eikä kirjoittamasta; joka -oli kirkolle lahjoittanut useita polvikuntia eteviä ja hyväavuisia -pappeja; joka oli toimittanut uuden painoksen pyhän Thomas Aqvinolaisen -teoksista, julaissut useampia tieteellisiä tutkimuksia, joista yhtä -"_De Auctoritate_", luettiin useammassa kuin kolmessakymmenessä -seminaarissa; joka oli selityksillä varustanut pyhän Augustinon ihanat -"_Solilogues_"; joka paraikaa valmisteli teosta, missä selitettäisiin -hämäräksi jäänyttä historiallista seikkaa: _Paavi Sixtus V:n ja -Espanjan kuninkaan Fiilip II:n väliset suhteet_? - -Tuntien kieltämättömän etevämmyytensä ajatteli hän tavasta säälien -kilpailijaansa. - --- Mitä vielä! sanoi hän itsekseen ylenkatseellisesti olkapäitään -kohottaen, me emme ole luodut yhteen törmäämään samalla tiellä. - -Mutta kumminkaan hän ei voinut epäillä, että se juuri oli herra de -Roquebrun'in entinen sihteeri, joka seisoi häntä vastaan. - -Capdepont jäi liikkumattomana seisomaan, tuijottaen asiamiehensä -parooni Thévenot'in kirjeeseen. Tuo onneton paperilappu käpertyi -yhdeksi mytyksi hänen kangistuneissa sormissaan. - -Mitä aikoi hän? - -Hän näytti miettivältä... - -Yhtäkkiä kohotti hän molemmat kätensä ylös ja laski ne sitten pöydälle. -Paperit kahisivat hänen käsissään, vihot irtautuivat ompeleistaan ja -hajosivat pitkin lattiaa. Viha kuohui korkeammilleen, ja jos Seneca'n -sanoissa todellakin on perää, että _ihmisessä ovat Jumala ja eläin -toisiinsa sidotut_, niin voidaan sanoa, että meidän raivopäässä -tiikeri, jonka toverit olivat hänessä nähneet, nyt oli murtanut -kahleensa ja alkoi kiljua. - -Tapansa mukaan, kun myrskyiset ajatukset häntä vaivasivat, rupesi -hän tietämättään kulkemaan edestakasin huoneessa. Hän kulki seinästä -toiseen, otsa rypyssä ja tukka pystyssä kuin jalopeuran harja, milloin -liikuntoihin, milloin sanoihin vihaansa purkaen. Hän, joka oli -selittänyt Augustinon yksinpuhelot _(Soliloques)_, tuon suuren miehen, -jolla myöskin oli intohimoinen, vaikka rakkauden kautta (_caritate_, -niinkuin hän itse sanoo) kukistettu luonto, hän antautui nyt vuorostaan -katkeran suloiseen nautintoon antaa ajatuksensa vapaasti vieriä -yksinäisyydessä. - -Tuossa hurjasti kävellessään tulkitsi hän itsekseen suurella -tarkkuudella elämänsä pitkälliset kärsimykset. - -Noin kaksikymmentä vuotta sitten oli hänen tautinsa alkanut. -Mielihyvällä hän muisteli oloansa Pariisissa. Kaikki näytti hänestä -silloin niin kauniilta; tulevaisuus avautui suuremmoisena ja -loistavana hänen edessään; olihan hän silloin niin nuori! Oi! sitä -nuoruutta!... Mutta äkkiä olivat hänen ajatuksensa siirtyneet piispa -de Roquebrun'iin. Hän pysähtyi. Pimennosta näki hän leppymättömän -vihollisensa ilmestyvän, hän seisoi siinä, aivan lähellä häntä... - -Capdepont seisoi paikallaan, eikä uskaltanut hievahtaakaan. Liiallinen -vihansa oli tehnyt hänet tunnottomaksi, mykäksi, jähmettyneeksi. -Silmät loistivat päässä kuin hehkuvat hiilet, tuijottaen olentoon, -jonka hän oli edessään näkevinään. Vaivalla saatuaan jalkansa maasta -irroitetuksi, astui hän askeleen eteenpäin, ja samalla irtautui -hervoton kielensäkin suussa. - -Jonkinmoinen kiihkeä mielenhäiriö kohotti hänen raivonsa -ylinamilleen. Vast'ikään oli hän syyttänyt herra Jérôme Bonnardot'a -välinpitämättömyydestä, Thévenot'in perhettä yksinkertaisuudesta, -Pariisin arkkipiispaa, jonka hän oli saanut apuansa lupaamaan, -itsekkäisyydestä, ja kaikkia ystäviänsä typeryydestä; mutta mitä -olikaan, josta hän ei syyttänyt hänen ylhäisyyttään de Roquebrunia? - -Hänen mielestään oli Lormières'in piispa vainaja todellinen, ehkäpä -ainoakin syyllinen. Syydettyään häntä vastaan hävyttömimpiä herjauksia, -meni hän ilkeydessään niin pitkälle, että kielsi vainajaparalta -yksinkertaisimman rehellisyyden käsitteenkin. Saatuaan tilaisuuden -todeksinäyttää erään kolmentuhannen frangin vaillingin hiippakunnan -kassassa, vaillingin, joka piispavainajan runsaisiin almunantoihin -katsoen oli varsin oikeutettu, syytti hän häntä nyt rahan varkaudesta, -samoin kuin ennen oli häntä piispansauvan varkaudesta syyttänyt. - -Onko ihmislapsi todellakin semmoiseksi luotu, että hän, himojen valtaan -jouduttuaan, saattaa siihen määrin alentua? Oh! semmoiseksi hän on -luotu. Heikompana luonteena, olisi Capdepont kenties ollut hillitympi; -mutta tuon voimakkaan, riippumattoman, hallitsemaan luodun luonteen -täytyy jo verensä ja hermostonsakin määräämänä esiintyä liiallisena. -Muutamissa luonteissa, kuulukootpa ne sitten mihin yhteiskuntaluokkaan -tahansa, on olemassa vastustamaton taipumus julmuuteen. - -Äkkiä kuului liikettä ja ihmisääni oli lausunut jotakin suuressa -huoneessa... - -Herra varapiispa, joka juuri paraillaan oli pahasti parjaamassa apotti -Ternisien'iä, tuota loukkauskiveä, jonka piispa de Roquebrun hautansa -syvyydestä heitti häntä vastaan, jäi äkillisen kauhun valtaamana -äänettömänä seisomaan... - -Mistä tuli tuo ääni, jonka hän niin selvään oli kuullut? - -Kauhistuneena katseli hän joka nurkkaan ja pitkin paljaita seiniä. Ei -mitään. Hän käänsi katseensa pöytään. Oi kauhistusta! Oi ihmettä! Eikö -ristiinnaulitun pää liikkunut? Kenties hän se oli puhunut. Mitä oli hän -sanonut? - -Hän kuunteli... - -Rufin Capdepont vapisi koko ruumiistaan, sillä eivät pitkälliset -opinnot, eikä seurustelu yksistään miesten kanssa ollut poistanut tästä -kokonaisesta luonteesta taikauskoisuutta. Pappina ja talonpoikana uskoi -hän aina ihmeitä... Jumala oli astunut väliin... Jumala oli tullut -häntä tuomitsemaan... Ehkä hän uhkasi häntä! - -Hän lähestyi kunnioituksella pöytää, ja notkistaen polvensa pyhän -ristiinnaulitun eteen, niinkuin hän oli edellisenäkin iltana Mical'in -kanssa tehnyt, antautui hän hartaaseen rukoukseen. - - - - -XIII. - -Pyhän Ireneon tuomiokapituli. - - -Tässä papille niin luonnollisessa asemassa tapasi tuomiokapituli Rufin -Capdepont'in, astuessaan sisään apotti Mical'in johdolla. Arkkipappi -Clamouse lähestyi häntä ja kosketti vapisevalla kädellä polvistuneen -virkaveljensä olkapäätä. Tämä katsahti äkkiä ylös: kasvot olivat -kalpeat ja hehkuvilla poskipäillä saattoi eroittaa paikkapaikoin -kosteita kyyneleen jälkiä. Rukous, tuo ihmisen käsillä oleva, pyhä -uhrikirves, oliko se avannut hänen sydämensä? Oliko hän itkenyt?... - -Hän nousi ylös ja tervehti tuomiokapitulin jäseniä. - --- Herra varapiispa, alkoi arkkipappi Clamouse puhua, tuomiokapitulin -ja koko hiippakunnan papiston paraillaan riemuitessa teidän läheisestä -piispanistuimelle nousemisestanne, on ikäviä ja huolestuttavia -huhuja alkanut liikkua. Toivossa saada kotisihteerinsä korotetuksi -piispanistuimelle saakka, oli hänen ylhäisyytensä de Roquebrun -kuolemansa edellisenä iltana ilmiantanut teidät paaville harhaoppisten -mielipiteiden kannattajana. Pyhän Ireneon tuomiokapituli ei ole voinut -jäädä välinpitämättömäksi tällaisen loukkauksen suhteen, joka sitä -kohtaa sen etevimmän jäsenen persoonassa, ja tuntien teidän oppinne -puhtauden, sekä luettuaan teidän teoksenne, on se laatinut seuraavan -vastalauseen, jonka se jo tänäpäivänä lähettää Vatikaaniin. - -Silloin alkoi arkkipappi lukea, niin suurella tarmolla ja -juhlallisuudella kuin hänen korkea ikänsä suinkin salli, kuuden -sivun pituista kirjoitusta, johon oli sekoitettu koko joukko otteita -yliseminaarin ylijohtajan teoksista. Tämä kaikki oli kirjoitettu -sillä yksinkertaisella ja raa'alla latinan kielellä, jota ei tunnettu -keisarikunnan Roomassa, mutta jonka paavikunnan Rooma on levittänyt -ympäri maailmaa. - -Apotti Capdepont oli kuunnellut vakavasti silmäkulmiaan rypistämättä. - --- Hyvät herrat, sanoi hän vihdoin, en voi olla lausumatta syvää -liikutusta, jonka teidän kaunis ja hyväntahtoinen yrityksenne minun -maineeni puhdistamiseksi pyhän isän luona, on minussa herättänyt; minä -kiitän teitä. Kiitän erittäinkin teitä, herra arkkipappi, joka olette -aina ollut ensimmäinen ryhtymään aseisiin, kun minun puolustuksestani -on ollut kysymys, ja väsymättömästi olette edestäni taistelleet -vihollisiani vastaan. En tiedä mikä kohtalo tulee tuon tärkeän Roomaan -lähetettävän paperin osaksi, mutta en voi epäilläkään ettei se, paavin -käsiin jouduttuaan, tulisi tekemään tyhjäksi piispa de Roquebrun'in -valheelliset syytökset. Olen kirjoittanut esipuheen Bossuet'in -"_Déclaration'iin_" (Julistukseen). Mutta mitäpä se merkitsee? -Sentähden, että olen suuren Meaux'in piispan esimerkkiä noudattaen -puolustanut muutamia Ranskan kirkon vanhoja oikeuksia, tahdotaan minua -syyttää kapinallisuudesta paavia kohtaan. Pius IX, kaikkia edeltäjiänsä -kokeneempi, tietää liiankin hyvin, mihinkä pakkotilaan meidät asettaa -maallinen laki, joka kahlehtii kirkkoammekin, voidakseen uskoa niitä -syytöksiä, joita on uskallettu heittää minua kohtaan. Hyvät herrat, -te, joidenka katseet ja sydämmet aina ovat olleet käännetyt Roomaa -kohti, tuota taivaan valoa, _lunea in coelo_, kohti, tahdotteko -kuulla tunnustukseni? Konkordaatin pakotuksesta olen minä gallikaani, -ranskalaiskirkollinen, syystä kun en taida olla ultramontaani, -roomalaiskirkollinen. Ymmärrättekö minua?... Kunpa hallitus, joka -niin hävyttömästi on anastanut itselleen oikeuden nimittää piispoja, --- _nimittää_, kuuletteko te? -- kunpa hallitus vaan on valinnut -Rufin Capdepont'in, niin tulee Rufin Capdepont loistavalla tavalla -todistamaan, että hän, samoin kuin kaikki tekin, rakastaa Roomaa ja -halveksii Pariisia. - --- Eläköön Pius IX! huusi apotti Mical, kohottaen kätensä paavin kuvaa -kohden seinällä. - --- Eläköön Pius IX, uudisti Capdepont innokkaasti. - --- Eläköön Pius IX! huusivat kaikki tuomioherrat yhteen ääneen. - -Ovelta kuului kumea kolkutus. - -Apotti Mical meni aukasemaan. - -Oi hämmästystä! Kynnyksellä seisoi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in -entinen kotisihteeri apotti Ternisien kalpeana, väsyneenä ja pölystä -harmaana. - -Mitä, tekö täällä! muukalainen meidän hiippakunnassamme, kuinka te -uskallatte!... huusi Rufin Capdepont ja hyökkäsi eteenpäin sulkeakseen -häneltä tien. - --- Herra varapiispa, sanoi apotti Ternisien erinomaisella lempeydellä, -tulen juuri Pariisista, josta tuon hänen ylhäisyytensä de -Roquebrun-vainajan ruumiin. - --- Eikö Arras'in hautausmaassa ollut sijaa hänen ruumiilleen? - --- Ettekö tiedä, herra, että vuosisatojen kuluessa, Lormières'in -piispat ovat haudatut tuomiokirkon hautaholviin? - --- Pyhän Ireneon holviinko, piispa de Roquebrun? - --- Vanha tapa... - --- Ja oletteko otaksunut minun rupeavan hautausta toimittamaan? - --- Olen, hyvä herra... Mutta jos te kieltäydytte, niin luotan -Lormières'in kaupunkiin, joka on piispavainajalleen varmaan toimittava -kunnialliset hautajaiset. - --- Se on häväistys! - --- Itsehän niin tahdotte... Kansa kokoontuu jo lukuisasti asemalle, -ja tehdaskaupungin naiset, jotka eivät voi hyväntekijäänsä unhoittaa, -ripottelevat sypressin oksia kaduille, joita myöten juhlasaatto tulee -kulkemaan. - --- Juhlasaatto!... Mistä juhlasaatosta te puhutte, jos saan luvan -kysyä? virkkoi apotti Capdepont ivailevalla kummastuksella. - --- Siitä, jonka etupäähän te, varapiispan arvonne tähden, olette -velvollinen asettumaan. - --- Minäkö velvollinen! Uskallatteko te puhua minun velvollisuuksistani? -Minä en ole niitä koskaan laiminlyönyt, ja suokoon taivas että piispa -de Roquebrun'kin olisi ollut omilleen yhtä kuuliainen. Hiippakunta -ei ole missään kiitollisuuden velassa tuolle miehelle, joka on sen -saattanut onnettomuuteen ja perikatoon. Eikö hän ollut se, joka muka -parantaakseen liturgiiaamme (käsikirjaamme), mullisti sen perin -pohjin. Eikö se ollut hän, joka aina säälimättömyydellä kohteli -maaseutumme pappiparkoja. Eikö se ollut sama mies, joka tuonoin -karkoitti yliseminaarista kaikki sen etevimmät ja kunnioitettavimmat -opettajat? Ja eikö se vihdoin ollut hän, joka vasten koko hiippakunnan -toivoa saada nähdä minut kerran Lormières'in piispanistuimella, lähti -salaisesti Pariisiin tehdäksensä minulle mahdottomaksi tulla piispaksi -nimitetyksi? - --- Rauhoittukaa, hyvä herra, teidän asianne eivät ole niin huonolla -kannalla kuin näytte luulevan. - --- Mistä te sen tiedätte? - --- Jos olette pelänneet minun nimeni olevan teidän tiellänne, niin -saatte olla aivan huoletta, sillä minä en koskaan tule piispaksi. - -Tämä odottamattoman suora tunnustus saattoi Capdepont'in hämilleen. -Mutta muistaen Machiavel'iä, pelkäsi hän herkkäuskoisuudessaan, -tulevansa petetyksi. - -"Itaalialainen!" mutisi hän hampaittensa välissä. Ja korotetulla -äänellä tiukasti aukonaisilla suurilla silmillään tähystäen -Ternisien'iä jatkoi hän: - --- Ja kumminkaan ette voi valheeksi väittää, että olette Pariisissa -ollessanne tavannut paavin lähettilään, ministerin ja ehkäpä -keisarinkin... - --- Olen tuntenut hänen ylhäisyytensä paavillisen lähettilään jo Rooman -ajoiltani asti, kaksitoista vuotta sitten. - --- Entäs ministerin? - --- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in terveyden tila oli niin huono, -että pidin velvollisuutenani seurata häntä kaikkialla. - --- Tuileries'iinkin? - --- Sinnekin, kun hänen asiansa niin vaativat. - --- Hänen asiansa! huudahti apotti Capdepont kiihtyvällä vihalla. -Tarkoitatte epäilemättä omia asioitanne? - --- Teidän ansanne eivät ole erittäin hyvästi kätketyt, hyvä herra, enkä -minä niihin mene. Koska minulla ei ole tapana kiivastua, niin puhun -ainoastaan sen, minkä pidän tarpeellisena. - -Tämä kylmäverinen hillitty vastaus koski Rufin Capdepont'ia niin kuin -ruoskan isku kasvoihin. - --- Kuuletteko, hyvät herrat, kuuletteko! huusi hän vihan vimmassa. -Olenhan teille sanonut, että apotti Ternisien on tarkkaan tutkinut -kirjaa _Ruhtinaasta_! [Machiavel'in kuuluisa teos]. Hän osaa vaieta -ja puhua asianhaarain mukaan. Siinä se on valtioviisauden ydin. -Minkälainen piispa hänestä tulisi, jos hänen suosijansa puoltosanaa -todellakin kuultaisiin!... - -Apotti Ternisien astui tyynenä askeleen eteenpäin. - --- Kieltäydyttekö siis lopullisesti toimittamasta hänen ylhäisyytensä -de Roquebrun'in juhlallisia hautajaismenoja? - --- Kieltäydyn. Jos haluatte haudata Pariisista tuomanne ruumiin, niin -on se vapaassa vallassanne; mutta älkää toivoko että kukaan meistä -tulee ottamaan osaa niihin juhlamenoihin. - --- Hyvä! Iltapäivällä, kello neljän aikaan, pukeudun messupaitaani ja -toimitan itse ruumiin muuttamisen asemalta. Uskollisen kansan läsnäolo -lohduttaa minua siitä että valansarikkonut papisto pysyy etäällä. - -Hän poistui kumartaen. - -Papit, jotka olivat ällistyneenä katsoneet tätä kauhistavaa kohtausta, -kuiskailivat keskenään. - -Äkkiä riensi apotti Mical ovea kohti, mutta varoillaan oleva Capdepont -kävi tiukasti kiinni hänen käsivarteensa. - --- Minnekkä aiotte semmoisella kiireellä? kysyi hän. - --- Menen ilmoittamaan apotti Ternisien'ille, että te itse tahdotte -toimittaa juhlamenot. - --- Kiellän sen; se olisi petos teidän puoleltanne! - --- Tahdotteko te siis ehdottomasti joutua perikatoon? - --- Tahdon! - -Tämä raju huudahdus valaisi uuden piirteen tämän papin luonteessa; -vihalla oli hänessä vielä syvemmät juuret kuin kunnianhimolla. - - - - -XIV. - -Lavernède ja Ternisien, - - -Poistuttuaan piispan virastosta läksi apotti Ternisien kulkemaan pitkin -Saint-Frumence'n yksinäistä katua, Castagnerte'n taloa kohti. Siellä -odotti häntä malttamattomuudella kreivi de Castagnerte, sekä kenraali -de Roquebrun, joka oli saapunut Pariisista velivainajaansa hautaamaan. - -Syvästi liikutettuna Capdepont'in kiivaasta päätöksestä ja huolimatta -kiireisestä asiastaan, astui apotti Ternisien verkalleen pitkin katua. -Mitä hän sanoisi kreivi de Castagnerte'lle ja mitä erittäinkin kenraali -de Roquebrun'ille? Ei mikään loukkaa ja nöyryytä pappia niin kuin -täytymys tunnustaa maallikolle kirkon taikka virkaveljien heikkoja -kohtia. Hänen mielestään olisi uskonnolle suuri vahinko siitä, jos -uskovaiset oppisivat tuntemaan papiston keskinäisiä riitoja. Jumala -näkee nämä häpeäpilkut, ja siinä on kyllä. - -Hän oli jo lähellä Castagnerte'n ovea, eikä vieläkään tiennyt miten -asian selittäisi. - -Kreivi de Castagnerte'lle olisi hän kyllä voinut kertoa asianlaidan -semmoisenaan, sillä hän oli uskonnollinen mies ja tunsi vanhastaan -Rufin Capdepont'in luonteen; mutta vainajan veljelle hän ei tahtonut -mitään ilmaista koko tapauksesta. - -Jos herra de Roquebrun, vanha kiivas soturi, saisi kuulla, että -hiippakunnan varapiispa kieltäytyy toimittamasta juhlamenoja, joita -varten hän oli tullut Lormières'iin, ja että koko kaupungin papisto -pelkurimaisesti on päättänyt seurata hänen esimerkkiään, olisi hän -valmis ryhtymään vaikka mihinkä väkivaltaan. Hän rientäisi epäilemättä -heti Capdepont'in luo vaatimaan selitystä hänen käytöksestään. -Mikä kahakka silloin syntyisikään tuon vihasta kiehuvan papin ja -raivostuneen sotilaan välillä. Mutta vaikka herra de Castagnerte'n ja -hänen onnistuisikin rukouksillaan saada hänet ylenkatseella kohtelemaan -varapiispan loukkaavaa menettelyä, ei missään tapauksessa olisi -epäilemistäkään, ettei hän, lähettäen sähkösanoman Pariisiin, antaisi -tietoa ministerille, kuka ties Tuileries'iinkin tapahtumasta, joka -häneen niin syvästi oli koskenut. Mitenkä silloin kävisi?... - -Apotti Ternisien säpsähti. Kuin kirkas leimaus välähti äkkiä ajatus -hänen synkissä mietteissään. Kenties oli hirveä Capdepont juuri -tekemäisillään suunnattoman rikoksen, joka tulisi syöksemään hänet -alas piispan istuimen korkeudesta, jonne hän oli pääsemäisillään. -Ehkä Jumala salli tuommoisen sokean julmuuden tapahtua, niin että -kaikki näkisivät tuon kunnianhimoisen miehen arvottomuuden? Sen sijaan -että koetettaisiin estää hänen raivokkaita vihanpurkauksiaan, oli -hänen ärsytetty intohimonsa päin vastoin kiihoitettava ylimmilleen ja -hänen kunnianhimonsa, jos mahdollista, yhä yllytettävä, niin että hän -vastustamattomasti syöksyisi perikatoon. - -Innostuneena tuosta ajatellusta suuresta palveluksesta, joka täten -voitaisiin tehdä kirkolle, ja jättäen Capdepont'in oman onnensa -nojaan, tunsi apotti Ternisien mielensä vähitellen vapautuvan niistä -epäilyksistä, jotka olivat häntä kiusanneet... - -Niin, hän tahtoo puhua, hän on sanova kaikki sekä kreiville että -kenraalille... - -Apotti Ternisien seisoi Castagnerten talon vankan portin edessä. Hänen -kätensä tarttui jo tukevaan, vaskiseen portinkolkuttimeen; mutta -äkkiä veti hän sen jälleen takaisin. Apotti Ternisien parka oli aina -heikko ja epäröivä! Kummako se! Asian vakava laatu herätti hänessä -pelkoa. Hän peräytyi pari askelta ja jäi sitten liikkumattomana -seisomaan... Äkkiä poikkesi hän Saint-Frumencen kadulta, ja kääntyi -pienelle Bernardiniläisten kadulle. Tämän pienen kadun keskivaiheilla -asui apotti Lavernède ja hänen luokseen kiiruhti apotti Ternisien -epätoivoissaan, huojuen raskaan taakkansa alla, hakemaan neuvoa ja -tukea ennenkuin mihinkään toimeen ryhtyi. - --- No! mihinkä aikaan tapahtuu ruumiinsaatto, kysyi vankilan saarnaaja -hänet nähdessään. - --- Kello neljän aikaan... me tulemme sen yksin toimittamaan. - --- Yksin! mitä tarkoitatte? Apotti Ternisien kertoi nyt kohtauksensa -Rufin Capdepont'in kanssa. - --- No sepä mainiota! huudahti apotti Lavernède, ilosta kiiluvin silmin, -kas, se mies ei ole kavala teitä kohtaan, ja jos kohta se julkeus, -jolla hän näitä juhlamenoja vastustaa, loukkaa minua sydämen pohjaan -saakka, niin olen ainakin hänelle kiitollinen moisesta suoruudesta. -Mutta missä oli sitten Mical, tuo Capdepont'in ainainen hullun vartija? - --- Hän oli siellä, samoin kuin arkkipappi Clamouse, sekä koko Pyhän -Ireneon tuomiokapituli. - --- Eikö kukaan uskaltanut puhua pyhän piispavainajan puolesta? - --- Ei kukaan. - -Lavernède tarttui kiivaasti apotti Ternisien'in käteen. - --- Toivokaamme, ystäväni, sanoi hän, että Capdepont pysyisi -itsepäisesti kauheassa päätöksessään. Koska ei Jumala ole sallinut -Mical'in tällä kertaa pelastaa häntä, on hän selvästi hyljännyt -hänet. Hetki lähestyy, jolloin tuo kapinoitsija, tuo _Pimeyden -Ruhtinas_, niinkuin hänen ylhäisyytensä de Roquebrun häntä nimitti koko -pappiskokouksen kuullen, vuorostaan työnnetään alas taivaasta. Ei, ei -hän koskaan pääse Lormières'in piispaksi! - --- No mutta, kerroinhan minä jo aamulla, että Pariisista lähtiessäni, -oli valtakirja keisarin allekirjotettavana. - --- Oletteko varma että Capdepont'in nimi oli siihen kirjoitettu? - --- Niin luultiin. - --- Sitä enemmän syytä on käyttää hyväkseen tätä tilaisuutta, ja saattaa -vihollisemme, Jumalan vihollisen, syöksemään suinpäin perikatoon. -Ettekö ole itse myöntänyt, että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, -huomattuaan etteivät mitkään hyväilyt voineet pehmittää yliseminaarin -ylijohtajaa, oli toivonut että nuo rajut puuskat, joihinka hänen -hillitsemätön luontonsa viettelee hänet, tuottaisi pätevän aiheen -vapauttaa sekä hiippakunta että kirkko moisesta hirviöstä. - --- Se on totta. Mutta hellällä huolenpidolla onnistui minun hillitä -hänen ylhäisyyttään ja estää riitaa. - --- Kenties teitte väärin. - --- Suokaa anteeksi, ystäväni, yksistään ajatus riidasta kahden papin -välillä saa minut vapisemaan. Ajatelkaapa kuinka paljon olen saanut -kärsiä Capdepont'in ja hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in huonon sovun -tähden... Juur'ikään virastossa vastustin varapiispaa ja vakuutan ettei -hänen kiivaat puheensa vähääkään minua pelottaneet... Mutta ette voi -kuvailla mitä sisässäni tunsin? Vaikka vastaus oli heti huulillani, -tuntui sydämeni raskaalta kuin vuori ja minun teki mieli itkeä. - --- Lapsi raukka! mutisi apotti Lavernède, syvästi liikutettuna ja -syleillen hellästi ystäväänsä. - --- En tiedä mihinkä ryhtyä, sopersi apotti Ternisien, koittaen -tukehuttaa valtavaa liikutustaan. Kulkiessani Saint-Frumence'n katua -pitkin tunsin jo mieleni käyvän rohkeaksi. Koska Rufin Capdepont vaati -minua taisteluun, niin päätin suostua siihen ja kerätä ympärilleni -kaikki, jotka tahtovat oikeuden puolesta taistella: kenraali de -Roquebrun'in, kreivi de Castagnerte'n ja teidätkin... Mutta sitten -rupesivat taistelun seuraukset minua peloittamaan. Capdepont'in -saisimme kyllä ehkä viekotelluksi paulaan, jonka hän on itselleen -virittänyt, mutta millä saamme ehkä tämän voiton maksaa! Asia tulisi -tunnetuksi Lormières'issä, katolisessa maailmassa; mutta parempi olisi -että semmoiset pysyisivät salassa. - --- Miksi niin! - --- Miksikö niin?... Oletteko te ajatellut, Lavernède, mitä surua -moinen julkinen häväistys saattaisi herättää todellisesti hurskaissa -maallikoissa; -- ja mitä iloa taas niissä, jotka käyttävät hyväkseen -pienintäkin veruketta vainotakseen uskontoa? Sillä aikaa kuin toiset -surusta raskautettuna painaisivat päänsä alas, huutaisivat toiset -riemuiten pää kohollaan: "_Katsokaa mitenkä papit keskenään elävät_!" -Sillä olkaa vakuutettu, että kerran sotaan ryhdyttyään, Capdepont -ei tule koskaan peräytymään. Vaikka hänen itsepäisyytensä olisi -kuinka turmiollinen tahansa kirkolliselle arvollemme, niin ei mikään -voisi häntä pidättää; hän on menevä äärimmäisyyteen asti kurjassa -mielettömyydessään, ja tästä kauheasta sisällisestä rikkoutumisesta -seuraa kirkollisen virkakunnan arvon häviö. - --- Mutta tässä kaikessa, rakas Ternisien, tuntuu minusta kuin -huolehtisitte enemmän Capdepont'in tähden kuin kirkon. - --- Juuri kirkon parasta ajatellen pelkään minä joutua kahakkaan miehen -kanssa, joka on pappi, niinkuin te ja minä. - --- Mutta se on kumminkin velvollisuutenne. - --- Entäs jos se olisi jumalattomuutta? - --- Siis, jatkoi Lavernède kiivastuen yhä enemmän, ennemmin kuin -käyttäisitte hyväksenne tilaisuutta, jonka kautta Capdepont tulisi -julkisesti julistamaan itsensä kelvottomaksi piispan virkaan, -tahtoisitte te nähdä hänet Lormières'in piispaksi nimitettynä? Olkaa -varoillanne, Ternisien! Olette tekemäisillänne itsenne syypääksi -heikkouteen, josta eivät kokonaisen elinajan kyyneleet ja katumukset -tuottaisi teille anteeksi antoa. Mitä! Monen pyhän piispansa kautta -kuuluisaksi tullut Lormières'in istuin, on joutunut julmurin himojen -esineeksi ja on tulemaisillaan hänen omakseen; mutta Jumala, joka ei -tahdo jättää hiippakuntaansa ilkiön valtaan, kehoittaa teitä, ja te -kieltäydytte rupeamasta hänen vihansa ja oikeutensa välikappaleeksi! -Vielä kerran, varokaa itseänne!... Enemmän kuin taistelu Capdepont'in -kanssa, peloittakoon teitä se edesvastaus, joka muuten tulisi teitä -painamaan. Ketä Jumala todellakin syyttäisi kaikesta siitä pahasta, -jonka Capdepont epäilemättä aikaansaisi kirkossa, jollei sitä, -jonka asiana olisi ollut leikata paha juurineen pois, mutta jolla -ei ollut voimaa siihen ryhtyä?... Älkää epäilkökään, Ternisien, -Capdepont, Lormières'in piispana, olisi saatana, joka mullistaisi -hiippakunnan, tehden onnettoman papistomme, joka nyt jo on niin -vailla päättäväisyyttä, itsetuntoa ja rohkeutta, oikkujensa nöyräksi -palveliaksi, merkiten joka papin häpeällisen orjuuden leimalla. Oi! -hän puhui pappisparoille piispa de Roquebrun'in tiranniudesta! Joudun -raivoihini, ajatellessani minkälainen tiranni hän itse tulisi olemaan. -Kas siinä Capdepont'in virkauran alku. Mutta kuinka pitkälle ei tuo -mies voisi mennä? Minnekkä saakka ei hänen hävityksensä voisi ulottua? -Jos luulette hänen kauan tyytyvän Lormières'in pieneen hiippakuntaan, -yksi pienimpiä katolikunnassa, niin tunnette hänet huonosti. Pian -saatte kuulla hänen tavoittelevan arkkipiispan viittaa, ja muutaman -vuoden perästä himoitsee hän kardinaalin hattua. Katsokaas, _Pimeyden -Ruhtinas_ purppuraan puettuna! Siinä valepuvussa liikkuen levittää hän -kapinan henkeä kirkkoon! - --- Ei koskaan Rooma... - --- Roomako? Meidän Harros'in vuorelainen on ollut Pariisia -voimakkaampi, hän on oleva voimakkaampi Roomaakin. Kyllä tiedän -että Vatikaanissa on erinomaisen teräviä miehiä; mutta minä en -epäile vähääkään, suokaa anteeksi jokapäiväinen lauseeni, että hän -vetäisi heitä nenästä. Vara-piispamme pitkä, luinen ruumis ei näytä -taiturivoimistelijan hyppyjä varten luodulta ja hänen isot kätensä -tuntuvat mahdottomilta silmänkääntäjätemppuihin. Älkää erehtykö! -Jos _Tigran'ella_ on pedon julmuutta, niin on hänessä samalla sen -notkeuttakin. Enkä voi olla tunnustamatta teille että tuo mies on -ihmeteltävän älykäs, ja että Jumala, jonka syyt ovat tutkimattomat, on -sijoittanut hänen kovaan uppiniskaiseen kalloonsa jumalalliset aivot... -Muistattehan, että apotti Mical rohkeni kerran hänen ylhäisyytensä ja -Pyhän Ireneon tuomiokapitulin läsnä ollessa kutsua häntä "_suureksi -mieheksi_?" Tuomiokapituli ja sen arkkipappi Clamouse ensimmäisenä -purskahtivat nauruun; ja hänen ylhäisyytensä huulilla nähtiin hieno -hymy. Minä yksin pysyin totisena, ajatellen, että jos kohta ystävyys -oli saanut Mical'in liioittelemaan, oli Capdepont kumminkin aivan -harvinaisen etevä mies. Ei yksikään Ranskan papeista, siitä olen -vakuutettu, vedä vertoja hänelle oppiin nähden. Entäs hänen puheensa -sitten, kuinka täyteläistä, väririkasta ja voimakasta; kuinka syvää, ja -toisinaan kuinka loistavasti ylenevää korkeutta kohti; voisi melkein -verrata sitä arkkienkelin siiven lyöntiin! Niinä kahtenatoista vuotena, -jolloin olin tuon mahtavan herran läheisyydessä, ovat hänen olentonsa -ja liiallinen ylpeytensä, joka painoi leimansa jokaiseen hänen -sanaansa, usein minulta pilanneet hänen oppineet raamatunselityksensä -ja hänen loistavat, suurissa piirteissä esitellyt yleiskatsauksensa -kirkkohistorian alalla. Mutta miksi en voisi tunnustaa että, huolimatta -siitä pienestä helvetillisestä liekistä, jonka selvästi näin väikkyvän -hänen otsansa yllä, hänen ihana kaunopuheliaisuutensa ja hänen -verraton, lumoava henkensä usein saattoi minutkin haltioihini... - --- Lavernède, olkaa huoletta, Pyhää Isää ei ympäröitse ainoastaan -etevät miehet, vaan itse Jumala! - --- Sen tiedän... - --- Ja kun Capdepont lähtee Roomaan... - --- Olkaa ainakin päästämättä hänet sinne, kaikessa -varomattomuudessanne, sillä jos hän lähtee sinne, niin häntä -kuunnellaan, ja kaikki on menetetty. Oletteko todellakin niin -lapsellinen, että luulette hänen kerran tultuaan Pariisissa piispaksi -nimitetyksi, esiintyvän Roomassa yhtä jyrkkänä ja kiivaana kuin täällä? -Rauhoittuneena, rakkaitten toivojensa toteutumisesta, jättää hän kaikki -kiukkunsa ja vihansa tänne Lormières'in seminaariin, joka on ollut -niiden äänettömänä todistajana, ja ilmestyy Vatikaaniin suloisena, -lempeänä ja teeskentelemättömänä kuin lapsi. Ja pian ovat varmat -todistukset kuuliaisuudesta ja kunnioituksesta annettuna. Miksi hän -enään kiivastuisi? Mitä syytä olisi hänellä hurjasti huutaa ihmisiä ja -Jumalaa vastaan, niinkuin hän teki tuskitellessaan entisen asemansa -mitättömyydessä. Onpahan nyt piispa, pyhän katolisen kirkon ruhtinas!... - --- Kylläksi, Lavernède, kylläksi minä rukoilen! Olette johtanut minut -syvyyden partaalle, minä en kestä enempää. - --- Olette pappi, se on uhri-ihminen. Sen sijaan että uhkaava vaara -teitä masentaisi, antakoon se teille voimaa! - --- Minkätähden poistuin minä Tivol'in yksinäisyydestä!... - --- Jumala tarvitsi teitä Lormières'issä ja kutsui teidät sinne! vastasi -Lavernède vakavasti. - -Hänen puheensa liikuttamana kavahti apotti Ternis'ien ylös istuimeltaan. - --- Ystäväni, sanoi hän päättäväisellä äänellä, hänen ylhäisyytensä, -joka liian myöhään oppi teitä arvostelemaan, alkoi teitä rakastaa: mitä -pitää minun tekemän? - --- Se on hyvin yksinkertaista: sill'aikaa kun minä juoksen käskemässä -kaikkia kaupungin yhdistysten päämiehiä tulemaan kirkkoon kuoripuvussa, -menette te paperitehdaskaupunkiin, jossa teidän nimenne on enemmän -tunnettu kuin minun, ja kutsutte työmiehiä, vaimoineen, lapsineen, -saapumaan juhlamenoihin... - --- En ilmoita siis mitään kenraali de Roquebrun'ille keskustelustani -Capdepont'in kanssa? - --- Ei sanallakaan. Älkäämme salliko kirkon vihollisen peruuttaa julmaa -päätöstänsä, ja kenraalin käynti piispan virastossa tulisi varmaankin -olemaan hänelle onneksi. Sillä mitä hän on uskaltanut teiltä kieltää, -sitä ei hän rohkene kieltää herra de Roquebrun'iltä. Sitä en ainakaan -luule, sillä tällä kertaa tulisi Mical varmaankin sitä estämään. Koska -Capdepont on kerran miekkaan tarttunut, niin kaatukoon hän itse sen -lävistämänä. - --- Mutta pitäähän herra de Roquebrun'in kumminkin saaman se tietää?... - --- Tietysti, mutta vasta silloin kun ei enään ole aikaa mihinkään -yritykseen Capdepont'in luona... ymmärtäkää minut oikein... Kenraali -on läsnä hautajaisissa. Hän huomaa, -- taikka jos tarvitaan hänelle -huomautetaan -- että varapiispa ja koko kaupungin papisto ovat poissa. -Luonnollisesti tulee herra de Roquebrun loukatuksi... Kun kerran -piispamme ruumis on saatettu asemalta, on paperitehdaskaupungin väestö -napiseva ja huutava: _kukistukoon Capdepont!_ -- Siihen on herra de -Cartagnerte kyllä heitä kehoittava. -- Ja niinkauan kuin te järjestätte -ruumiskappelia piispan palatsin alakerrassa, seuraan minä suuttunutta -kenraalia sähkösanomatoimistoon ja sepitän itse asianmukaisen sanoman, -jonka ministeri ja ehkäpä itse keisarikin jo tänä iltana lukevat. Tämä -sanoma on muuten minun toimestani jo huomis-aamuna oleva painettuna -Lormières'in ja ylihuomenna Toulous'in sanomissa ja pian kaikissa -Pariisinkin lehdissä. Saadaanpa nähdä, tuleeko Capdepont senkin jälkeen -pysymään piispan ehdokkaana! - --- Hyvä Jumala! hyvä Jumala! sopersi Ternisien kauhistuneena. - --- Menkää paperitehdaskaupunkiin, ja muistuttakaa kelpo kansalle -Arbousen rannoilla mitä hänen ylhäisyytensä de Roquebrun on sen hyväksi -tehnyt... Älkää missään tapauksessa huolehtiko kenraalin suhteen; minä -seuraan mukananne ja lähden suoraa päätä Castagnerte'lle. - -Sitten, katsottuaan vakavasti vapisevaan Ternisien parkaan, lausui hän: - -"Ystäväni, Jumalan ja ihmisten edessä otan minä edesvastuulleni teidän -ja omat toimeni!" - -Sanat soivat niin juhlallisesti että sydäntä kouristi. - -Apotti Ternisien kumarsi. - -Lavernède tarttui häntä käsipuoleen ja veti hänet portaita alas. - - - - -XV. - -Mical. - - -He olivat tuskin astuneet kolmekymmentä askelta Bernardin kadulla -ennenkun törmäsivät yhteen apotti Mical'in kanssa, joka ilmestyi -väkitungoksesta Saint Frumense'n kadulta. - --- No vihdoinkin tapasin teidät, herra Ternisien! sanoi siveysopin -professori. - -Hän levitteli käsissään suuren punaruutuisen nenäliinan ja kuivasi -sillä hikistä otsaansa. - --- Mikä tukahduttava kuumuus!... jatkoi hän. -- Lavernède, emmeköhän -menisi vähän sinun luoksesi? - --- Pitäisihän teidän ymmärtää, Mical, vastasi vankilan saarnaaja -tylysti, ettei tämmöisenä päivänä Ternisien'illä, eikä minulla ole -aikaa turhiin. Voittehan sanoa sanottavanne heti paikalla. - --- Mitä! Teititteletkö minua nyt? Mistä ajasta se tapahtuu? - --- Hänen ylhäisyytensä herra de Roquebrun'in kuolemasta asti. - --- Luuletko sinä että minä olen jotenkin mukana Capdepont'in -hullutuksissa... tahi oikuissa? - --- Te myönnätte siis vihdoin että se mies on hullu? - --- Malttakaamme, hyvä ystävä, älkäämme kiivastuko... Tämän vilkkaan -keskustelun kestäessä olivat he vähitellen peräytyneet apotti -Lavernède'n pienelle asunnolle saakka. Avattuaan oven jokapäiväisen -vieraan tottumuksella, hyppäsi hän reippaasti etehiseen, jonne toiset -myreissään häntä seurasivat. - --- No, mitä tahdotte? kysyi apotti Lavernède. - -Tämä kysymys sai Mical'in pienet silmät vihasta välähtämään, mutta -hilliten suuttumustaan sanoi hän: - --- Toden totta, Lavernède, puhuttelet minua niin kuin olisin oikeuden -eteen astunut. Olisiko ehkä aikomuksesi langettaa tuomio minun -ylitseni. Jos voisin tänään nauraa, kun koko kaupunki murehtii, niin -antaisi sanojesi juhlallisuus ja olentosi teeskennelty majesteettisyys -minulle runsaasti huvin aihetta. - --- Älkää ujostelko Mical, naurakaa vaan; ei se tule herättämään -apotti Ternisienin enemmän kuin minunkaan kummastusta, vastasi vanhin -saarnaaja, joka peljäten aikeittensa Capdepont'ia vastaan raukeavan -tyhjiin, koitti suututtaa Mical'ia, saattaakseen siten taistelun -välttämättömäksi. - -_Siveysopin_ professori oli viisas kuin kettu. Hän vainusi paulan, ja -kääntyi piispavainajan sihteerin puoleen. - --- Herra apotti, sanoi hän, minä tulen herra varapiispan puolesta -ilmoittamaan hänen mielipahansa siitä, sekä teidän että omaa arvoansa -alentavasta kohtelusta, jolla hän teidät tänä aamuna vastaan otti. -Viime päivien tuhannet huolet ja rasittavat toimet ovat tehneet -hänen niin hermostuneeksi, että häntä toisinaan kaikki väsyttää, -kiusaa ja kiihoittaa. Onnettomuudeksi te juuri semmoisella hetkellä -satuitte tulemaan virastoon. Ja miksi en sitä myöntäisi, että muutamat -ilkeät, Lormières'issä ja koko hiippakunnassa levitetyt paheet, joita -petollisesti on sanottu hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in lausumiksi, -ovat vaikuttaneet kiihottavaisesti apotti Capdepont'iin? Mutta -tavallinen tyyneytensä sai pian taas vallan tuossa suuressa sielussa; -ja nyt, samalla kun hän tahtoo minun kauttani pyytää teiltä anteeksi, -ilmoittaa hän varmaan lupaavansa koko seurakunnan papiston seuraamana -kulkea hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in hautajaissaaton etupäässä. -Kumminkin pyytää hän, että juhlamenot tukehduttavan kuumuuden tähden -lykättäisiin kello kuuteen. Päivää riittää nykyään yhdeksään asti -illalla. - -Hyvä ja lapsellinen Ternisien, huomattuaan kaikki hankaluudet -poistetuksi ja kaiken riidan mahdottomaksi, ei voinut olla puristamatta -Mical'in kättä, ja liikutettuna sanoi hän: - --- Kiittäkää herra varapiispaa puolestani. Kertokaa hänelle kuinka -liikutettu olen tästä hänen muutoksestaan, joka tuottaa kunniaa hänen -papilliselle säädylleen. - -_Siveysopin_ professori katsahti salavihkaa Lavernèdea. Hänen -apinanaamansa värähteli ilkeyttä, kaikki hänessä nauroi, hänen -silmänsä, nenänsä, huulensa, leukansa, nauroi julmaa naurua. - --- No mitä! Sinä et näytä tyytyväiseltä, kunnon Lavernède? virkkoi -hän samalla kuin nuuskasi paremmin peittääkseen kasvojensa liiaksi -loukkaavaa ilmettä. - --- Olisimpa todellakin toivonut, ettei Capdepont olisi noin kurjasti -peräytynyt, vaan uskaltanut pitää päätänsä loppuun saakka. - --- Mutta ei varapiispa olekaan todenteolla tahtonut kieltää -piispavainajaltamme sitä kunnioitusta, jota ei hän hänen eläessäänkään -häneltä kieltänyt. - --- Varapiispa... varapiispa... - --- Aivan niin, ystäväni, aivan niin!... Sitä paitsi, ei herra -Capdepont'in entisyydestä voi mitään... - --- Älkäämme koskeko entisyyteen! keskeytti Lavernède kiihkeästi, ja jos -teidän asianne, jonka olisitte voineet yhtähyvin toimittaa kadullakin, -on päättynyt niin... - -Mical ei ollut huomaavinaan, että vankilan saarnaaja osotti hänelle -ovea. - --- Oliko sinulla ehkä aikomus käyttää hyväksesi varapiispan poissa oloa -hautajaisista? sanoi hän ikäänkuin sattumalta. - --- Vaadin hänet uhallakin pysymään päätöksessään. - --- Älä kopeile, Lavernède parka; hän on sinua voimakkaampi, sen tiedät -hyvin. - --- Sitä hän tietysti on, jos papillisella voimalla ymmärretään -velvollisuuksiensa täydellistä ylenkatsomista. - --- Varo itseäsi! jos hän tulee Lormièresin piispaksi saattaa hän olla -antamatta sinulle takasin _hengellisen kaunopuheliaisuuden_ professorin -viran. - --- Kukas on teille sanonut että suostuisin sitä hänen kädestään -ottamaan? - --- Entä jos hän riistää sinulta vankilan saarnaajan virankin, minnekkäs -silloin joudut vanhan kivuloisen äitisi kanssa? - --- Onneton! huusi Lavernède raivoissaan, te uskallatte tulla luokseni -uhkaamaan minua! - -Apotti Ternisien kiiruhti välittämään. - --- Hyvät herrat, rauhoittukaa. - --- Rakas Lavernède, kuinka sinä kiivastut! sanoi Mical pyrkien ovea -kohti. - --- Mielestäni te ette kiivastu kylläksi! _Siveysopin_ professori -pysähtyi ja kääntäen pienet laihat kasvonsa riitaveljeänsä kohti sanoi -hän irvistäen viekkaalla äänellä: - --- Saatan minäkin ehkä joskus suuttua, mutta se aika ei vielä ole -tullut. - -Sen sanottuaan hän katosi. - - - - -XVI. - -Ruumiin saatto. - - -Kello viiden aikana, kun päivä suurten punaisten pilvien rakentamassa -loistokehässä laski Hautes-Corbieres'in hehkuvia vuorihuippuja kohti, -kaikki kaupungin kirkonkellot äkkiä kuin unesta heräten helähtivät -soimaan. Pyhän Ireneon suuren kellon vakavaan ääneen vastasivat toinen -toisensa jälkeen eri seurakuntain pienemmät kellot ja yhtyivätpä -vähitellen luostarien pikkukellotkin kulkusina kilisemään näissä -pronssin suuremmoisissa juhlasoittajaisissa. - -Laskevan auringon valaisema Lormières, oli yhtenä mahtavana huminana, -jonka kaiku tavantakaa pitkältä kajahteli läheisestä vuoristosta. Pauhu -yltyi välistä niin kovaksi, että olisi luullut ukkosen jylinän yhtyneen -tuohon joka taholta täysvoimaisesti kaikuvaan kellojen soittoon. - -Kuumuus oli tavaton, ja suunnattoman suuria, ruskean graniitin -karvaisia pilvimöhkäleitä keräytyi itäiselle taivaan rannalle; ne -kasvoivat kasvamistaan kunnes vihdoin kokonaan peittivät taivaan laajat -tantereet. - -Vaellus tuomiokirkolle päin alkoi vasta kello kuuden vaiheilla. - -Kapusiinimunkit, päällikkönsä johtamina, astuivat ensiksi ulos -luostaristaan; heidän jälkeensä ilmestyivät Barnabiitit, sitten -Dominikaanit, sitten Maristit, ja vihdoin Pyhän Stanislaus Kotzkan -opiston jesuiitat. Jokaisella papilla oli palava kynttilä kädessä. - -Naisluostarikunnat tulivat myöskin vuorostaan, niin että mitä -vaihtelevammat puvut kirjasivat katuja. - -Mutta näytelmä kävi yhä omituisemmaksi, kun kaupungin seurakunnat -ammattikuntalippuineen, puunkorkuisine ristineen ja pitkäin maalattujen -tankojen päähän kiinnitettyine lippuineen ilmestyivät kaupungin -kaduille. - -Munkit ja nunnat olivat hiipineet esille hiljaan kun varjot; melkeimpä -olisi voinut kuulla heidän rukouksensa hiljaisen myrinän. Nyt oli -toisellainen elämä! Naurua, puhetta ja kovaäänistä keskustelua kuului -kaikkialta. Koko Etelä-Ranskassa on uskonto alituista näytelmää. - --- No! kuulkaapas, herra Fourfigou, huusi "_Sinisten katuvaisten_" -(veljeskunta, johon kuului työmiehiä ja maanviljelijöitä) priiori -"_Valkoisten katuvaisten_" (toinen kilpaileva veljeskunta, johon -ei vastaanotettu muita kuin porvaria ja varakkaita käsityöläisiä) -priiorille, kuulkaapas, herra Fourfigou, teidän sanotaan teettäneen -itsellenne valkoisen silkkitaskun. Milloin panette päällenne tuon -korean kalun, että saisimme mekin sitä nähdä? - --- Entäs sinä, Chambournac, milloin panetat sinä suruharsot -miestesi käsivarrelle? Luuletko kenties meidän menevän -Notre-Dame-des-Sept-Sabres'in kedoille pulloja availemaan? Ei tämä ole -mikään huviretki, vaan nyt on hautajaiset kysymyksessä... - -Tämä meluava joukko, jossa siellä täällä näkyi joitakuita hartaita, -huokailevia hurskaita, keräytyi vihdoin joka haaralta taajaksi -ihmisjoukoksi Pyhän Ireneon edustalle. - --- Jumala minua armahtakoon! päästäkää minut eteenpäin, muuten putoaa -hyvä Jumalamme maahan! huusi "sinisten katuvaisten" ristinkantaja, -voihkien raskaan taakkansa alla. - -Viiden minuutin kuluttua oli kansantulva täyttänyt tuomiokirkon aina -pääalttarin portaille saakka. - -Onnellisesti päästyään erilleen tuosta pauhaavasta väkijoukosta kulki -papisto, jonka joukossa myöskin Lavernède'n ja Ternesien olivat, -sakastia kohti, yhtyäkseen hautajaisten toimitusmieheen, joka oli sen -saaton etupäässä astuva. - -Mutta ikäänkuin salatarkoituksella viivyttäen juhlamenoja ei Capdepont -vielä ollut pukeutunut. Hän seisoi vaan yhä vaatehuoneen ovella -vilkkaasti keskustellen Mical'in ja muutamien muiden tuomioherrain -kanssa. - --- Siellä puhutaan minusta varmaankin, -- tuumi Lavernède. - -Eikä hänen sitä enään tarvinnut epäilläkään, sillä samassa kääntyi -Capdepont häneen päin, ja viha, joka oli koko hänen sielunsa vallannut, -säteili uhkaavasti hänen silmistään. - -Aina varoillaan oleva apotti Ternisien lähestyi häntä ja sanoi: - --- Herra varapiispa, herra kenraali de Roquebrun on juuri saapunut -tuomiokirkkoon; etteköhän suvaitsisi antaa lähtömerkkiä... - -Capdepont ei vastannut mitään. Mical tarjosi hänelle viitan ja lakin, -jotka hän kiroten otti vastaan. - --- Lähtekää, hyvät herrat! huusi Mical. - -Apotti Capdepont ilmestyi nyt kirkon laivaan, lukuisan papiston -ympäröimänä. Hänen luiseviin, kellertäviin kasvoihin oli samassa -levinnyt kummastuttava tyyneys ja rauhallisuus. Hän kohotti kätensä -juhlallisen majesteetillisesti, ja kulkue lähti liikkeelle. - -Asemalla seisottiin sen verran kuin tarvittiin arkun nostamiseen -ruumisvaunuihin, jotka olivat koristetut mahtavilla, vainajan -vaakunakilvellä varustetuilla, mustilla verhoilla. Uhkaava taivas -kuuman päivän jälkeen, synkistyi synkistymistään, ja nyt kellojen -vaijetessa olivat ukkosen kumeat kaukaiset jyrähdykset selvään -erotettavat. Jyrinä ei kuulunut Corbieres'in vuoristosta, vaan kaukaa -Pyreneiden selänteeltä, jonka huiput tuontuostakin salaman valaisemina -loistivat kuin majakkatulet. - -Mutta ymmärrettäväähän on, että Capdepont, joka olojen pakosta oli -ryhtynyt tähän tehtävään, toivoi koko toimen pian loppuvan, eikä -hän suinkaan myrskyn pelosta pitänyt semmoista kiirettä. Viimeisenä -murhesaaton päässä kulki hän pitkin askelin totisena ja synkkänä, -syvät, kirkkaat silmät kiinnitettynä ruumisvaunuihin, joille vaimot, -vanhukset ja lapset kilvan heittelivät kukkia. Jokainen uusi arkulle -laskettu seppele enensi varapiispan rinnassa vihan ja kostonhimon -kiihkoa. Ja joka hetki kuului hänen kalpeilta huuliltaan kiiruhtava -yksi ja sama sana: -- Eteenpäin! Eteenpäin! - -Vihdoin oli hänen kärsimyksensä loppumaisillaan: monen mutkan perästä, -jotka hänestä tuntuivat loppumattomilta, oli viimein saavuttu -tuomiokirkon edustalle. - --- Hiljaa! huusi hän. _De profundis_ virsi, jota oli laulettu aina -asemalta lähdettyä, taukosi. - -Mical'in kiiruhtamana astui Rufin Capdepont nopeasti piispanpalatsin -porrassillalle. Tältä korkealta puhujalavalta hän muutamilla kauniilla -sanoilla kiitti Lormières'in kansaa siitä suuresta rakkaudesta, -jota aina oli osoittanut piispojansa kohtaan, ja pyysi läsnäolevia -seuraavana päivänä saapumaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in -maahanpaniaisiin. - --- Mutta, hyvä herra, ei maahanpaniaisia voi pitää huomenna, sanoi -Lavernède hätääntyneenä. - --- Minkätähden ei, saanko luvan kysyä? - --- Ajatelkaahan toki, herra varapiispa, vastasi apotti Ternisien, ettei -ole vielä mitään valmistuksia tehty Pyhän Ireneon hautaholveissa. Sitä -varten tarvitsee arkkitehti ainakin yhden tai kaksi päivää... - --- Se on tahtoni! uudisti taipumaton Capdepont. - -Äkkiä tuli pilkkosen pimeä. Ääretön pilvi oli irtautunut, niinkuin -lohkare suuresta vuoriharjanteesta, joka oli noussut tummansiniselle -taivaan rannalle, ja vyörinyt auringon eteen, pimittäen sen viimeiset -valonsäteet. Pelästynyt ihmisjoukko, joka luuli jo tuntevansa -sadepisaroita olkapäillään, hajosi joka haaralle. - -Itse kenraali de Roquebrun'kin poistui kreivi de Castagnerte'n -taluttamana. - -Pyhän Ireneon edustalle oli lopullisesti jäänyt ainoastaan -kuoripukuisia pappeja. - -He seisoivat odottaen kauhean tuskan vallassa. Mitä odotettiin? Sitä -ei kukaan tiennyt. Apotti Capdepont'in ankarasta melkeinpä synkeästä -olennosta ja hänen uskollisen palvelijansa Mical'in säikähtyneestä -katseesta päättäen, aavistettiin vaan jotain erinomaista olevan tulossa. - -Apotit Ternisien ja Lavernède olivat pelokkaasti ja tuskallisen -näköisinä lähestyneet ruumisvaunuja, kiinnittäen katseensa arkkuun, -joka sisälsi heille niin rakkaan olennon. Pelkäsivätkö he, että se -heiltä ryöstettäisiin? Kaikenmoisia hulluja ajatuksia vilahti heidän -mielessään... Eivätkä he voineet itsekkään ymmärtää minkä tähden eivät -heidän jalkansa tahtoneet heitä kannattaa... - -Mitä oli tapahtuva? - - - - -XVII. - -Paavi Formosus. - - -Mutta Rufin Capdepont seisoi jäykkänä ja liikahtamattomana hakatulla -kivisillalla ja viittasi kädellään arkunkantajille. - --- Laskekaa arkku vaunuilta ja kantakaa se tänne, sanoi hän. - -Miehet tottelivat. - -Uteliaisuudesta kiihoitettuina riensivät papit piispanpalatsin pihalle, -jonka portin varovainen Mical hiljaan sulki. - -Ruumisarkku oli asetettu maahan; apotit Ternisien ja Lavernède, vetäen -mukanaan muutamia munkkikunnan jäseniä, niiden muassa Kapusiinien -päällikön, pienen harmaaparta vanhuksen, muodostivat piispavainajan -ympärillä ikäänkuin elävän suojeluskehän. En tiedä mikä kummallinen -kauhistus heitä ahdisti. - --- Pelkäättekö että ruumis teiltä varastetaan? ilkkui Capdepont, -leveällä kädellään pyyhkäisten edestään viisi kuusi Barnabiittaa, jotka -olivat varomattomasti asettuneet hänen tielleen. - -Sitten ylpein askelin kiertäen ruumisarkkua työnsi hän etäämmälle sen -ympärille keräytyneet munkit. - --- Antakaa sijaa hiippakunnan papeille, hyvät herrat! lausui hän. - -Paksun pilvikerroksen lomitse pilkistelevät auringon säteet valaisivat -mustan parvivaatteen. - -Pyhän Ireneon suuri kello löi kahdeksatta hetkeä. - -Ukkonen taukosi. - --- Hyvät herrat, alkoi varapiispa, kääntyen harvalukuisten -tuomioherrain puoleen, joiden joukossa tuomioprovasti vanha -Clamouse'kin oli, meille on Pariisista tuotu piispa de Roquebrun'in -ruumis, jota pyydetään saada haudata tuomiokirkkomme holveihin, tähän -saakka ainoastaan pyhimyksille suotu kunnia... - --- Aina hänen ylhäisyytensä de la Guinaudie'n ajoilta asti ei tätä -kunniaa ole ainoaltakaan Lormières'in piispalta kielletty, väitti -Lavernède kiihkeästi. - --- Mahdollista on, herra apotti, että te pian tulette tekemään tiliä -käytöksestänne hiippakunnan oikeuston edessä. Mutta sitä ennen kiellän -teitä keskeyttämästä puhettani. - --- Keskeytän teitä joka kerran, kun annatte vihanne puhua oikeuden -asemasta. - --- Vihani? - --- Niin vihanne. Kieltäessänne tässä arkussa lepäävältä piispalta sijaa -Pyhän Ireneon holvissa, on teillä kosto mielessä. - --- Entä jos niin olisi! huusi Rufin Capdepont julmistuneena tästä -uhkamielisyydestä, kenties liiaksi luottaen arvoonsa ja oikeuteensa. - -Kapusiinein päällikkö astui häntä kohti. - --- Jos niin olisi, herra varapiispa, sanoi hän vanhuudesta -vapisevalla äänellä, jos niin olisi, niin en minä, vaikka olen -kahdeksankymmenenneljän vuoden vanha, vanhempi kuin läsnäoleva -arkkipappi Clamouse, voisi olla tuomitsematta teitä. Kosto papin -puolelta on aina inhoittava, mutta tässä tilaisuudessa, jota varten nyt -olemme yhtyneet, olisi se häpeällistä. - --- Te ette tiedä, hyvä isä, että piispa de Roquebrun on kerran vihansa -vimmassa vertaillut minua _Pimeyden Ruhtinaasen_, Lucifer'iin, jota -Jumalan isku kohtasi. - --- Ettekö uppiniskaisen enkelin tavoin ollut yllyttänyt jotakin kapinaa? - --- Minusta tuntuu, herra... - --- Jumalallinen Mestari on sanonut: "Joka miekkaan rupee, se miekkaan -lankee..." -- _Qui gladio_... - --- Herrani! - -Vanhus kumartui ja vetäytyi takaisin riviin. Apotti Ternisien ei voinut -pidättää kyyneleitään. - --- Hänen ylhäisyytensä oli pyhimys, toisti hän hämmentyneenä moneen -kertaan... Hänen ylhäisyytensä oli pyhimys! Herrat tuomioherrat, minä -rukoilen... herra Clamouse, te, joka tunsitte hänen ylhäisyytensä, -te, joka saitte häneltä nauttia niin paljon hyvyyttä... Te kaikki -Lormières'in papit... - -Jähmittävä hiljaisuus seurasi tätä repivää rukousta. - -Apotti Ternisien, joka oli kumarruksissa seurakunnan papiston edessä, -ojensi itsensä ja kiireesti kuivaten kyyneleensä astui Capdepont'in luo: - --- Herra, sanoi hän, hänen ylhäisyytensä ruumis ei enään voi jäädä -tänne pihaan. Sallikaa meidän nostaa se piispan viraston saliin. Minä -rupean kohta pukemaan salia ruumiskappeliksi. - -Ei kukaan näyttänyt häntä kuulevan. - -Onneton nuori pappi oli surusta hulluna. Äkkiä syvän tunteen -liikuttamana heittäytyi hän herransa arkun päälle ja tarttuen siihen -kiinni molemmin käsin koitti sitä nostaa. - --- Jumala! Jumala! anna ihmeen tapahtua! huusi hän. - -Kumahtaen kolahti raskas kirstu jälleen maahan. - -Papit katselivat hämmästyneinä, ollen liian pelkureita uskaltaakseen -auttaa. - -Apotti Lavernède ja muutamat maristilaiset munkit yrittivät auttamaan -apotti Ternisieniä, mutta apotti Capdepont esti heidät yhdellä -liikunnolla, sanoen: - --- Hyvät herrat, elkää ajatelkokaan viedä ruumisarkkua -piispanvirastoon. Herra de Roquebrun on jättänyt jälkeensä paljon -velkoja ja sen tähden on minun täytynyt antaa asianomaisten -virkamiesten sinetillä sulkea kaikki palatsin ovet. Lormières'in -entinen piispa oli aina antelias toisten rahoilla. Onhan kirkollisten -eläkkeiden rahastossa toteennäytetty suunnaton vaillinki... - --- Herrani, vastasi apotti Ternisien, muistakaahan toki, että hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun on pannut koko omaisuutensa, lähes -viisisataatuhatta franc'ia _Vanhojen hoivalaitoksen_ perustamiseen, -että hän sitä paitse on perustanut _Nuorten sairaiden hoitohuoneen_, -että hän koko hiippakunnan alalla on antanut apua, useammalle kuin -kolmellesadalle perheelle... - --- Mitä tulee ruumiskappeliin, niin lienee parasta jättää se -siksensä. Kävisikö todellakin laatuun asettaa uskovaisten nähtäväksi -kasvoja, jotka halvaus on tehnyt inhoittaviksi. "_Piispan on -saarnaaminen kuolemansakin jälkeen_", sanoo pyhä Gregorius suuri. Mutta -sanokaa, minä kysyn kaikilta, mitä voisivat piispa de Roquebrun'in -vääristyneet kasvot saarnata kansalle, muuta kuin väkivaltaa, vihaa ja -kaikkia niitä huonoja intohimoja, jotka täyttivät hänen sielunsa? - --- Te valehtelette, herra! te valehtelette! huusi apotti Ternisien -kauhun valtaamana. - -Ja kumartuen alas irroitti hän kiireesti kuusi hakaa, jotka sulkivat -arkun kannen ja avasi sen. - -Säikähtyen nähdessään piispansa, vetäytyivät papit kauhistuneina -loitommalle. - -Itse apotti Capdepont'kin peräytyi pari askelta. - -Hopeajuovaisella ja sinipunaisilla koristeilla kirjaillulla silkki -vuoteella lepäsi hänen ylhäisyytensä de Roquebrun kuin nukkuva. -Hänen rauhallisissa, levollisissa kasvoissaan kuvautui enkelimoinen -lempeys. Posket olivat hiukan turvonneet ja käyneet harmahtavan -kellertäviksi, norsunluun värisiksi. Päässä oli hänellä valkoinen -piispanhiippa ja hänen oikea kätensä oli hellästi asetettu pitkin -hänen viereensä laskettua, kultaista piispansauvaa. Rintaristi -lepäsi saastuttamattomalla messukasukalla; jalkoja verhosi loistava -rikaspoimuinen messupaita, jonka alitse pienet mustareunuksiset -silkkitohvelit pilkistelivät esille. - -Näky oli suuremmoinen ja liikuttava. - --- Älkää peljätkö, hyvät herrat, sanoi Lavernède purevalla äänellä, hän -on kuollut, aivan kuollut. - -Hölmistyneenä lähestyivät papit arkkua uteliaasti vainajaa katsoen. - -Varapiispa ei liikahtanut paikaltaan. Pää pystyssä, pilkallinen ja -katkera hymy huulilla, tähysteli hän hehkuvin silmin läsnäolevia, -antaen katseensa viivähtää milloin piispan kalpeilla kasvoilla, -milloin keskenään kuiskailevien tuomioherrain päällä, joiden joukossa -erittäinkin verevä Turlot oli suuressa puuhassa. - -Mutta Mical oli tuumivan näköinen, ja syvät rypyt hänen otsallaan -ilmaisivat huolestumista. - -Äkkiä hän oikaisi itsensä ja lähestyen pitkällä kuonollaan Capdepont'ia -kuiskasi jotain hänen korvaansa. Heräten synkistä ajatuksistaan palasi -tämä todellisuuteen. - --- Hyvät herrat, sanoi hän, hiippakunnan varapiispana olisi minulla -oikeus ratkaista esillä oleva kysymys ja antaa huomenna haudata -piispa-vainajan ruumis kaupungin hautausmaahan. Olen kuitenkin pitänyt -velvollisuutenani kysyä teidän mieltänne näin tärkeässä asiassa. Te -kaikki, samoin kuin minäkin, olette kymmenen vuoden kuluessa olleet -tilaisuudessa arvostelemaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in toimia, -ja tiedätte myöskin missä määrin hänen myrskyinen, hiippakunnalle ja -kirkolle turmiollinen hallituksensa, ansaitsee sitä kunnianosoitusta, -jota hänelle meiltä vaatimalla vaaditaan. Muistakaa rakkaat -virkaveljeni... - --- Muistakaa, hyvät herrat, keskeytti Lavernède, että hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun'in tänne tullessa ei kaupungissamme ollut -ainoatakaan armeliaisuuden laitosta, vaan että niitä nyt, kiitos olkoon -hänen laimentumattomalle rakkaudelleen, on täällä kolme... - --- Muistakaa, jatkoi Capdepont vihasta vapisevalla äänellä... - --- Muistakaa, keskeytti rohkea vankilan saarnaaja, että hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun'in toimesta kaksisataa laupeuden sisarta on -täältä lähtenyt ulos maakuntaan sairaita hoitamaan, lapsia opettamaan -ja orpoja kasvattamaan... - --- Herra apotti Lavernède, teidän kirkollisena esimiehenänne käsken -teidät vielä kerran vaikenemaan. Muistakaahan, että minulla on valta -antaa teille virallisia nuhteita ja, jos mieleni tekee, erottaa teidät -virastanne, jopa pannaankin julistaa... - --- Minuako pannaan... Olen tunnettu koko Lormières'sä ja koko -hiippakunnassakin, hyvä herra; koettakaa, jos uskallatte, loukata -papillista arvoani. - --- Varokaa itseänne! - --- Minä en pelkää, enkä tule koskaan teitä pelkäämään! - --- Minä haastan teidät huomispäivänä hiippakunnan oikeuston eteen. -- -Sinne saavun, ja Jumala armahtakoon sekä teitä että minua! - -Paheksivaa nurinaa kuului pappien keskeltä. - --- Herra Lavernède, lausui vihdoin herra Clamouse, tuomiokapituli -paheksuu sitä kiivautta, jolla olette kohdelleet yhtä sen jäsenistä ja -kehoittaa teitä tyyneyteen ja mielenmalttiin. - --- Ja minä kehoitan teitä kaikkia, myöskin teitä herra arkkipappi, -osoittamaan pyhää kunnioitusta kuolemalle. - -Muutamat munkit ja muutamat harvat vapaapapit, jotka epäilemättä -tunsivat itsensä loukatuksi, hajosivat eri ryhmiin ja näyttivät aikovan -lähteä pois. - --- Hetkinen vielä, hyvät herrat, sanoi Rufin Capdepont pidättäen heitä. - -Ja jälleen asettautuen arvokkaasen asemaansa jatkoi hän: - --- Tämä edessämme avattu piispan ruumisarkku, lausui hän juhlallisella -äänellä, muistuttaa minua eräästä kirkkohistoriamme surkeimmista -tapahtumista. Tämä todellakin kauhistava tapaus on se, kun paavi -Formosus Stefanus VI:nen käskystä kaivettiin ylös haudasta ja -haastettiin kirkolliskokouksen eteen. Stefanus VI syytti Formosus'ta -paavin istuimen väkivaltaisesta anastamisesta, ja kokous piti syytöksen -oikeutettuna. Ruumiilta leikattiin pää ja sormi, jossa hänellä oli -ollut papin sormus, ja sitten se syöstiin Tiberin virtaan... Minä, joka -tiedän minkä maallisten keinottelujen kautta apotti de Roquebrun'in, -Arros'in tuomioherran on onnistunut ryöstää itselleen piispanistuin, -lienen oikeutettu rupeamaan oikeuden valvojaksi, ja kun rohjetaan -minulta vaatia lupausta ruumiin hautaamiseen kirkon alaisiin holveihin, -määrään minä sen sysättäväksi yhteiseen hautakuoppaan! Eikö tämä mies -ole ansainnut sitä häväistystä? - --- Ei ole! huusi apotti Ternisien... Herrat kapituulin jäsenet, teitä -petetään, teitä petetään, uskokaa minua... - --- Jos kosketatte sormellannekaan tähän arkkuun viedäksenne sitä -kaupungin hautuumaalle, sanoi Lavernède asettuen Capdepont'in eteen, -riistämme me muut sen teidän käsistänne ja viemme kuin viemmekin hänet -Pyhän Ireneon holveihin. - --- Kutka muut? kysyi varapiispa hävyttömän ylenkatseellisesti. - --- Minä, herra apotti Ternisien, nämä munkit ja kaikki hiippakunnan -papit, jotka eivät vielä ole alistuneet teidän ikeenne alle. - --- Kaunis sotajoukko, joka vastustaa laillista oikeuttani! - --- Puhutte sotajoukosta? Varokaa itseänne! Lormières'in kansa ei ole -vielä unohtanut hänen ylhäisyyttänsä de Roquebrun'iä. - --- Lormières'in kansa? - --- Se vihaa teitä ja Ternisien'in ei tarvitsisi sanoa kuin sanan, niin -ruhjoisi se teidät murskaksi. - --- Kapinaako? - --- Eikös kapina noussut silloinkin kun Stefanus syöksi Formosuksen -Tiberiin? Koska teidän on tehnyt mieli meille kertoa raakamaisen -aikakauden julmuuksia, niin olisi teidän pitänyt jatkaa kertomus -loppuun saakka, eikä jättää ilmoittamatta, että Stefanuksen -julmuuksista raivostunut kansa nousi kapinaan kelvotonta paaviansa -vastaan, syöksi hänet vankikoppiin ja kuristi hänet armotta. - --- Se on kauheata! se on kauheata! mutisi Kapusiinein päällikkö. - -Capdepont ei vastannut mitään. Lavernède'n puhuessa oli hän katsoa -tuijottanut täydessä loistopuvussaan lepäävään piispaan ja lumottuna -tuosta todellakin suuremmoisesta näystä oli hän vähitellen lähestynyt -arkkua, lähempää nähdäksensä noita häikäiseviä koruja... - -... Oi, Jumalani! kuinka tuo hiippa oli kaunis! Hän katsoi siihen -kauvan, silmäluomet kummallisesti kohollaan... Entäs sauva sitten! Oi, -sitä loistoa! Kuinka ihanata olisi siihen nojautua ja kuinka mainiosti -se soveltuisi hänen vakavaan majesteetilliseen astuntaansa!... -Kultasormukseen kiinnitetty suuri ametisti lumosi hänet vihdoin -hohdollaan. Hänessä syntyi päätös. Oi! -- Kumpa saisi kantaa tuota -säteilevää sormusta sormessaan!... Hän ei voinut kauvemmin vastustaa -himoaan, vaan kiireesti selvittäen käsivartensa mustan kaapunsa -poimuista iski hän palavan kätensä, niinkuin kotka kyntensä, vainajan -jäiseen käteen. - --- Jumalan tähden! huusi Ternisien. Ja ryntäen esiin työnsi hän rajusti -Capdepont'in pois. Lammas oli osottanut härjän voimaa. - --- Mitä! mitä! sopersi varapiispa pelottavan tyynesti, mitä on -tapahtunut? - --- Mitäkö on tapahtunut? Ei muuta kuin että olette tehnyt kauheimman -rikoksen minkä voi ajatella, pyhänryöstön! vastasi Lavernède uhaten -häntä käsi kohotettuna. - --- Minäkö? minäkö? kysyi hän hämmästyneenä. - -Silminnähtävää oli, ettei Capdepont'illa ollut vähääkään tuntoa siitä -rikoksesta, josta häntä syytettiin. Kun intohimo kehittyy määrättyyn -asteesen, saattaa se muutamat ihmiset kokonaan edesvastuuttomaksi -teoistaan. Kunnianhimonsa ainoisraivon valtaamana, niinkuin hullujen -lääkärit sanovat, oli Capdepont'illa ollut todellisen mielipuolisuuden -kohtaus. - -Mutta piispan palatsin pihalla oli yleinen melu syntynyt. Apotti Mical, -arkkipappi Clamouse, ja tuomiokapitulin jäsenet häärivät kauhistuneina -Capdepont'in ympärillä yhteen ääneen vaatien häneltä selitystä. - --- Viekää hänet pois, hyvät herrat! viekää hänet pois! kuului Kapusiini -päällikön ääni huutavan keskellä mellakkaa. Ei se ole pappi tuo mies, -vaan paha henki: minä näin helvetin tulen palavan hänen silmissään. - -Rufin Capdepont koitti vielä vastustella huutaen ja hosuen, mutta -Mical, herra Clamouse, tuomioherrat ja melkein koko papisto yrittivät -yksissä voimin häntä hillitsemään ja laahasivat hänet väkisten pois. - - - - -XVIII. - -Munkit. - - -Tätä kauhistavaa kohtausta seurasi pitkä ällistyksen hetki. - -Apotti Lavernède tointui ensiksi huumauksestaan. Apotti Ternisien'in -vielä ollessa liikkumattomana, kauhun jähmettämänä, nouti hän -hiljaa ruumisarkun kannen ja sulki arkun. Olihan mahdollista, että -Capdepont riistäisi itsensä irti ystäväinsä käsistä ja ilmestyisi taas -äkkiarvaamatta. - --- Rukoilkaamme, hyvät herrat! sanoi Kapusiini munkkien päällikkö -sortuneella äänellä. Paikalla polvistuivat kaikki. - -Hiukan tyyntyneenä rukouksesta, alkoi apotti Lavernède muistutella -mielessään äskeisiä tapahtumia ja nousi äkkiä seisaalleen. Tietämättä -miksi, kaikki papit hänen esimerkkiään noudattaen tekivät samoin. - --- Hyvät herrat! sanoi vankilan saarnaaja, kirkon etu vaatii, että -herra Rufin Capdepont'in rikoksellinen käytös tulee ylhäisessä paikassa -tiedoksi. Minä juoksen ilmoittamaan asian kenraali de Roquebrun'ille, -että hän tietää lähettää sähkösanoman Pariisiin. - --- Mitä! tahdotteko saattaa maallikkojen tietoon mitä täällä on -tapahtunut? kysyi Kapusiinein päällikkö. - -Vanhus parka vapisi mielenliikutuksesta. - --- Tämän asian täytyy saada mitä suurimman julkisuuden, vastasi apotti -Lavernède. - --- Lopettakaa, hyvä herra! Näyttää siltä kuin tällä hetkellä olisitte -unohtaneet papillisen kutsumuksenne. - --- Mutta, arvoisa isä, jos tahdomme estää Capdepont'in nimitystä -Lormières'in piispaksi, on velvollisuutemme tehdä hänet tunnetuksi -maailmalle... - --- Jumala on kironnut maailman, meillä on ainoastaan yksi velvollisuus, -se on: pelastaa se. - --- No mutta, ei! huusi kiivas vankilan saarnaaja päättäväisesti -työntäen ympäriltään munkit siten raivatakseen itselleen tien portille. -Ei, ei, teistä huolimatta vapautan kirkon piispasta, jolla sitä uhataan. - -Hän irtautui väkisten ympärillä seisovista ja oli juuri lähtemäisillään -tiehensä, kun apotti Ternisien tarttui hänen käteensä. - --- Ystäväni, lausui hän, rukoilevalla äänellä, jääkää meidän kanssa, -Jumalan nimessä, ei hiiskaustakaan tästä kenraali de Roquebrun'ille. -Oletteko varma siitä, ettei sanoma hänen velivainajalleen ja koko hänen -perheelleen tehdystä häväistyksestä tappaisi tuota vanhaa miestä? - --- Tahdotteko siis, että häväistys kohtaa häntä julkisesti? Huomenna -kello kymmenen aikana, Capdepont, joka varmaan siksi on saanut -tuomiokapitulin puolelleen, kieltäytyy julkisesti hautaamasta piispaa -Pyhän Ireneon hautaholviin. - --- Hän ei uskalla! mutistiin joka taholta. - --- Hänkö ei uskalla? Hän, joka äsken historiaan vedoten kehoitti meitä -tuomitsemaan hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'iä katkaisemaan häneltä -kaulan, leikkaamaan hänen oikean kätensä poikki ja syöksemään hänen -häpeällisesti silvottu ruumiinsa Arbouse virtaan!... - --- Tyyntykää, herra Lavernède, tyyntykää! keskeytti arvokas ja -kunnioitettu Dominikaanimunkkien priiori. - --- Kuulkaa minua kaikki! Onko meillä aseita puolustaaksemme -rakastettua piispaamme Rufin Capdepont'in hyökkäyksiä vastaan? Ei. -Päätämmekö kuitenkin kunnioittaa tätä ruumista, puhtaan, rakkautta -ja armeliaisuutta uhkuvan sielun autiota majaa? Päätämme, eikö -niin? Minkä vuoksi siis tässä suurimmassa ahdingossamme epäilisimme -pyytää avuksemme maallista valtaa, joka yhdellä sanalla voi tehdä -lopun röyhkeimmästä häväistyksestä, mitä milloinkaan on kuultu? Te -pelkäätte iskun olevan liian kovan kenraali de Roquebrun'ille. No niin, -jätetään hän sitten rauhaan. Mutta sallikaa minun sitte heti lähettää -omalla edesvastauksellani sähkösanoma Pariisiin. Vielä tänä iltana -saa kirkollisasiain ministeri asiasta tiedon, ja hän kerkiää hyvästi -antamaan Capdepont'ille käskyjä huomisista juhlamenoista. - --- Kirkon arvo vaatii ennemmin että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun -haudataan tämän kaupungin kirkkotarhaan kuin että maallinen valta -sekaantuu onnettomiin riitoihimme, virkkoi taas Dominikaanimunkkien -päämies... Herra Lavernède, pappi ei ole vapaa, papin vihkimys sitoo -hänet erottamattomasti hengelliseen säätyyn. Herra Capdepont on -syyllinen, hyvinkin syyllinen. Mutta mitä me hyödymme hänen rikostaan -levittämällä. - --- Me hyödymme siinä, että olemme täyttäneet tuon ylevän taivaallisen -työn, jota sanotaan velvollisuudeksi. - --- Maallikot ovat meidän vihollisiamme. - --- Minä en tunne muuta vihollista kuin pahetta. - --- Pahe ei ole papeissa, se on ihmisissä. Hengellinen sääty on pyhä -arkki ajan levottomien kiihoitusten yläpuolella; meidän tulee jättää se -ylhäälle, mihin Jumalan käsi sen on asettanut. - --- Miksi estätte minua kukistamasta Rufin Capdepont'in ylpeyttä? huusi -Lavernède vihan vimmoissa. - -Eikö Jumalan viha ruhjonut ihaninta enkeleistäänkin? - --- Odottakaa siis Jumalan käden näyttäytyvän selvästi. - --- Näyttäytyköön se sitten tuo kostajan käsi, näyttäytyköön ja -pelastakoon kirkon perikadosta! - -Samassa valaisi punertava salama piispan palatsin pihaa, häikäisten -silmiä, ja hirvittävä ukkosen jylinä kuului. Lormières'in -vanha tuomiokirkko, jonka kaikki nurkat kajahtivat, vapisi -graniitti-perustuksillaan. Kaksikymmentä kauhistunutta pappia suistui -polvilleen; muut notkistivat päätään. Dominikanimunkkien priiori yksin -jäi suorana ja liikkumattomana paikalleen seisomaan. Vahakynttilä, jota -hän piti kädessään, valaisi kalpealla heijastusvalolla hänen jäykkää -ja ankaraa haamuansa. Olisi luullut jonkun Pyhän Ireneon kuvapatsaista -äkkiarvaamatta astuneen alas komerostaan, - --- Herra Lavernède, Jumala, jota pyysitte avuksi, on kuullut teitä, -lausui hitaasti valkeapukuinen munkki. - -Tämän sanottuaan hänkin vuorostaan lankesi polvilleen. - -Herran ilma, jonka kaukaista ääntä jo kello viiden aikana oli huomattu, -oli tullut yhä lähemmäs paksujen pilvien muassa ja uhkasi nyt koko -voimalla kaupunkia. Kaikkialla taivaan rannalla irtautui toisistaan, -ukkosen alinomaa jylistessä, suunnattomia pilvijoukkoja, toiset -läpinäkemättömiä, mustia, toiset osittain kuulakoita, ja liikkuivat -raskaasti Lormières'iä kohti. Pyhän Ireneon korkean tornin kohdalla ne -yhtyivät. Siellä levottomat pilvet pysähtyivät, töyttäsivät toisiaan -vastaan, asettuivat vaivaloisesti toinen toisensa päälle ja muodostivat -hirvittäviä, korkeita vuoria, ikäänkuin sata Himalajaa olisi läjitetty -päällekkäin taivaan äärettömillä kentillä. - -Vasemmalla puolella näitä kykloopivuoria, joissa runoilijan silmä -olisi voinut nähdä Jumalan kaupungin pelottavia vallituksia, oli kuu -anastanut itselleen pienen tilan loistaakseen. Tästä tähtitornista, -joka supistumistaan supistui, lankesi muutamia säteitä Lormières'in -huoneille, joista ei pienintäkään ääntä kuulunut; toisin hiukan -epätasaisille pilville, valaisten täällä syviä aukkoja, tuolla -hirvittäviä äkkisyvänteitä, kuvaten edempänä kokonaisen armeijan -teräskypärineen, välkkyvine haarniskoineen ja terävine, kiiltävine -miekkoineen. - -Uusi ukkosen tuli viilsi näitä liikkuvia vuorenhuippuja. Maisema -muuttui. Loistavat armeijat, omituiset äkkisyvänteet, lumoavat luolat -katosivat. Kaikki oli nyt vaan sekasortoa, ammottava kolo keskellä. -Tuohon mustaan kitaan oli kuukin kadonnut. Äkkiä alkoi suuria, pyöreitä -sadepisaroita tipahdella piispan palatsin pihalla olevien pappien -käsille. - -Sanaakaan lausumatta otti Kapusiinimunkkien päällikkö, jonka paljaita, -aukinaisten sandaalien huonosti suojaamia jalkoja sade kasteli, -villaisen viittansa ja levitti sen hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in -ruumisarkun päälle. - -Samassa hetkessä oli kymmenen muuta viittaa samassa hurskaassa -tarkoituksessa irroitettu hartioilta. - -Apotti Ternisien syöksyi yhdellä hyppäyksellä piispan asunnon suurelle -ovelle. Hän ravisti sitä voimiensa takaa. "Mahdotonta!" mutisi hän -epätoivoissaan. - -Apotti Lavernède juoksi hiippakunnan virkahuoneen pienelle -rakennukselle. Hän koputteli sielläkin turhaan. - --- Hyvät herrat, sanoi hän palaten toisten luo, tuomiokirkko suljetaan -vasta kello yhdeksän eikä kello vielä ole niin paljon. Kantakaamme -hänen ylhäisyytensä tuomiokirkkoon. - -Sade yltyi, sammuttaen yksitellen pappein käsissä olevat kynttilät. - --- Joutukaamme! virkkoi taas Lavernède mahtavalla äänellä. - -Viisikymmentä käsivartta hapuili pimeässä piispan ruumisarkkua ja nosti -sen yhteisellä voimainponnistuksella. -- Lähtekäämme, komensi apotti -Ternisien. Ainoastaan yksi, Dominikaanimunkkien priiorin kynttilä paloi -vielä. Tämä ankara munkki astui kulkueen etupäähän. - -Kulkue saapui esteettömästi Pyhän Ireneon katettuun eteiseen. - -Apotti Ternisien riensi porttaalille ja kohotti suurta rautasta säppiä. -Tuomiokirkko oli suljettu, vaikkei määrätunti vielä ollut lyönyt. - --- Oi! Jumala, huudahti nuori pappi raukka menehtymäisillään. - -Ähkien ja hikoillen laskivat kantajat kuormansa kirkon kynnykselle, -paraiten suojattuun paikkaan. - --- Tämä on häpeällistä! ei Dominikaanimunkkien priiori voinut olla -sanomatta. - --- Se on pirullista äänsi Kapusiinein päällikkö. - --- Hyvät herrat, huusi Lavernède, minun täytyy saada tuomiokirkon -avaimet, muuten herätän paperitehdaskaupungin murtamaan portit. - -Kaikki kertyivät hänen ympärilleen. - --- Päästäkää minut! sanoi hän kokien irtautua, päästäkää!... - -Tahdotte siis palauttaa tänne herra Capdepont'in? kysyi Dominikaanein -priiori. - --- Pelkäättekö häntä? - --- Ainakin on turha aikaansaada uusia häväistyksiä. - --- Kaikessa tapauksessa ei piispamme ruumis saa jäädä sateesen. Ettehän -sitä tahdo, isä priiori, te, joka kaikista papeista nautitte suurinta -huomiota hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in puolelta ja joka niin -usein saitte tuntea hänen isällistä hellyyttänsä! - -Dominikaanimunkin kulmikkaat, kuivettuneet kasvot kalpenivat -vahakynttilän valossa, joita taas oli sytytetty. Muisto piispan hyvistä -teoista oli kukistanut tämän tylyn munkin. - --- Mitä valitatte, herra Lavernède? sanoi hän. Teidän, tämän onnettoman -hiippakunnan papin, teidän tulisi iloita siitä, että piispamme -ruumisarkku kärsii tämän kammottavan rujuilman rääkkäystä. Minä -puolestani toivon, että virtana valuva sade valtaisi tämän viimeisenkin -pakopaikan, niin että meidän täytyisi polviin asti vedessä kahlaten -pitää täällä vahtia. - --- En käsitä teitä, isä priiori. - --- Otaksukaa että maallinen valta, joka on niin välinpitämätön pyhän -uskontomme edusta, nimittää herra Capdepont'in Lormières'in piispaksi, -luuletteko pyhän isän vahvistavan piispaa, joka ei pelkää solvaista -kuolemata. - --- Aijotteko siis, isä priiori, kirjoittaa Roomaan? sai apotti -Lavernède äkkinäiseltä ilolta vaivoin lausutuksi. - --- Minä aijon ilmoittaa kenraalilleni, mitä olen nähnyt. Hän on tietävä -tämän kamalan illan kaikki erityiskohdat. Ja jos myöhemmin on pakko -ryhtyä kirkkosääntöjen mukaan herra Capdepont'ia kuulustelemaan, -tulevat esimieheni jättämään yhden jäljennöksen kirjeestäni -paavilliseen kansliaan. - --- Minä puolestani teen samoin, isä priiori, lisäsi Kapusiinimunkkien -päällikkö. - --- Oi, kunnianarvoisat isät! oi, kunnianarvoisat isät! änkytti -Lavernède liikutettuna. - -Sitten juosten ryhmästä ryhmään: - --- Missä on isä Trézel? missä on isä Trézel? toisti hän, hänenkin -täytyy kirjoittaa Romaan... - -Isä Trézel, pyhän Stanislaus Kotskan opiston johtaja, oli aikoja sitten -lähtenyt tiehensä. - --- Oh! Jesuiitat ovat aina älykkäitä! ilkkui Lavernède. Capdepont -saattaa tulla piispaksi, ja he ovat seuranneet Capdepont'ia. -Sanotaanhan: kumartakaamme mahtavia, elääksemme rauhassa... Hyvä -Jumala! Hyvä Jumala! - -Hän lähestyi ruumisarkkua... Hän tarkasteli huolellisesti viittoja, -jotka sitä peittivät... Hän kohotti kevyesti niitä yksitellen, ja -näytti niitä lukevan... Hän levitti ne uudelleen tammiselle arkulle... -Hänen käytöksensä ilmaisi selittämättömän katkeraa ja rajua surua. -Toiset katsoivat häntä kauhunsekaisella hämmästyksellä. - --- Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun raukka! huokaili apotti Ternisien. - -Apotti Lavernède kohotti kyyneleistä kimaltelevat silmänsä uskolliseen -sihteeriin. Voimattomuuden raivo kuohui hänessä, ja sai tuon katseen -nousemaan. - --- Ystäväni, huusi hän vihdoin, älkää enään itkekö. Hänen ylhäisyytensä -on pääsevä tuomiokirkkoonsa! - -Ja ennenkuin yksikään ennätti häntä estämään, syöksyi hän pimeyteen -rajuilmaan ja katosi. - - - - -XIX. - -Herra Clamouse'n vistipeli. - - -Tuomiokirkko purskui vettä kaikista räystäskouruistaan ja täydellisiä -koskia kohisi katoilta saaden kaupungin tulvan vaaitaan. - -Apotti Lavernède riensi juoksujalassa vedestä virtailevan Pyhän Ireneon -torin poikki. Hän saapui Saint-Frumence'n kadun kulmaan. Rautaisen -pylvään päähän ripustettu lyhty levitti himmeää, häilyvää valoaan -korkean, tumman, ristikkoikkunaisen talon ylitse. Tämä synkännäköinen -talo oli erään muinaisen Benediktiläisluostarin jäännöksiä. - -Vankilan saarnaaja seisahtui matalalle, isoilla kiiltopäisillä -nauloilla koristetulle ovelle ja kohotti raskasta, särmiin taottua -vasaraa. Kumea ääni kajahti. Matala ovi avautui puoleksi. - --- Taivas! olettehan aivan likomärkä, herra Lavernède! huudahti vaimo, -joka porttia avasi. - --- Ovatko tuomiokirkon avaimet täällä? - --- Luultavasti: lukkari tuo ne tänne joka ilta. Palvelija nosti -lyhtyään, jossa paloi Pyhästä Ireneosta korjattu keltainen -vahakynttilän pätkä, ja katsoi paksun oven sisäpuolelle. - --- Kah! sanoi hän, kummallisia, ne eivät ole tavallisuuden mukaan -ripustetut naulaan. Apotti Lavernède tarkasteli itse. - --- Jesus Maria! herra apotti, toimittakaa kuivat vaatteet päällenne, -voitte sairastua. - --- Onko herra Clamouse salongissaan? - --- On kaiketi! hän pelaa korttia toisten herrain kanssa. - -Vankilan saarnaaja tunsi kauhun pöyristystä. Mitä! Lormières'in entinen -piispa oli rajuilman vallassa, sade huuhteli toista sataa hengellistä, -joista muutamat olivat sangen vanhojakin, ja parin askeleen päässä -tuulelle ja rankkasateelle alttiista kirkon eteisessä pelasivat toiset -papit korttia! - -Hän juoksi pappilan pitkän käytävän läpi, vihan, raivon ja ylenkatseen -sekaisten tunteiden raastaessa häntä. - -Koputtamatta ennakolta tempasi hän äkkiä salongin lasioven auki. Neljä -toimeensa hartaasti kiinnitettyä herraa kohotti nopeasti päänsä. Ne -olivat arkkipappi, professori Turlot, sekä ensimäinen ja toinen Pyhän -Ireneon varapappi. - --- Rakas Lavernède, sanoi herra Clamouse, jonka pergamentin karvaiset -kasvot loistivat sanomattomasta mielihyvästä, chelem, mainio chelem!... -Paikalla juttelemme. -- Tarkatkaa, tarkatkaa, Turlot. - --- Olen kovin pahoillani, herra arkkipappi, että minun täytyy -keskeyttää peliänne näin juhlallisella hetkellä, mutta... - --- Ei tuhmuuksia, Turlot, virkkoi taas herra Clamouse, joka ei ollut -kuullut vankilan saarnaajan sanoja. -- Piketti!... - --- Mutta, herra Lavernède, olettehan märkä kuin vesirotta, sanoi -ensimäinen varapappi, sääliväisen näköisenä, unohtaen heittää korttinsa -pöydälle. - --- Mitä se teihin koskee? virkkoi arkkipappi tuimasti... Pelatkaa herra! - -Ensimäinen varapapin kortti luikui pöydälle. Apotti Lavernède lähestyi -herra Clamous'ia. - --- Herra arkkipappi, lausui hän hillitystä harmista vapisevalla -äänellä, on kammottava rajuilma. Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in -ruumisarkun päälle sataa. - -Herra Clamouse teki kärsimättömän liikunnon. - --- Ruumisarkku sisältää vain ruumiin, sanoi hän, ja se on yhden tekevä -sataako vai paistaako aurinko siihen. - --- Vieläkin piketti! - --- Tämä ruumis oli teidän piispanne. - --- Mutta hän ei ole enään. -- Vieläkin piketti. - --- Senpä vuoksi kait uskallattekin häntä vastustaa. Muistan, ett'ette -näin rohkea ollut luentosalissa papin vihkiäispäivänä. - -Pienellä äkäisellä liikunnolla kokosi arkkipappi kaikki korttinsa -oikeaan käteensä. Mahdotonta oli nyt heti jatkaa peliä. Pieninkin -hajamielisyys voisi hävittää hänen mainion cheleminsä. - --- Herra Lavernède, ette kunnioita mitään, sanoi hän naurettavan -totisesti. Näkee kyllä, ett'ette osaa vistiä pelata!... Koska minun -täytyy teitä kuunnella, puhukaa! Mitä tahdotte? - --- Minä tahdon tuomiokirkon avaimia. - --- Noiden avainten takiako olette semmoista melua nostaneet? Olenko -minä kieltänyt teidän niitä ottamasta? Ottakaa ne ja jättäkää minut -rauhaan. -- Turlot, jatkakaamme! - --- Avaimet eivät ole ripustetut tavalliselle paikalleen, herra -arkkipappi. - --- Sitten ei lukkari vielä ole niitä tuonut. -- No, Turlot... - --- Mutta minkätähden lukkari juuri tänä iltana, jolloin tuomiokirkon -tulisi tarjota suojaa hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in -ruumisarkulle, on sulkenut ovet ennen määrättyä aikaa, sillä kello ei -vielä ole yhdeksän. Ettehän suinkaan te, herra arkkipappi, ole sitä -käskenyt? - --- Minäkö? huudahti herra Clamouse, joka tällä kertaa tuli -tummanpunaiseksi ja hämmästyksessään pudotti korttinsa pöydälle. - --- Sitten, pyydän anteeksi teiltä... - --- Kuinka! herra apotti, jatkoi vanhus suuttuneena, te luulitte minua -syylliseksi?... - -Lavernède tarttui liikutettuna ja kunnioittavasti hänen käteensä. - --- Herra arkkipappi, sanoi hän, ette todellakaan ole syyllinen Rufin -Capdepont'in ilkeisiin solvauksiin piispavainajatamme kohtaan. Ei, -vaikka joskus papillisen arvojärjestyksen tähden olettekin antanut -myöden varapiispalle, ette kumminkaan ole voinut valheeksi tehdä -pappiselämäänne, jota hänen ylhäisyytensä de Roquebrun -- hän tunnusti -sen viimeksi teille itsellennekin -- niin monta kertaa on maininnut -hyvänä esimerkkinä. Rukoilemalla siis pyydän teitä minulle anteeksi -suomaan surulliset epäluuloni, jotka silmänräpäykseksi valtasivat -mieleni... Pääni on tänä päivänä aivan sekasin... - -Samoin kuin kokous päivänä, jolloin hän vastoin tahtoansa oli tehty -salaliiton johtajaksi, itki vanha Clamouse. - --- Rakas Lavernède, änkytti hän, menkää minun puolestani vaatimaan -lukkarilta Pyhän Ireneon avaimet, ja ell'ette tapaa tuota miestä, -jonka minä tulen erottamaan hänen virastaan velvollisuutensa -laiminlyömisestä, antakaa kantaa tänne pyhän piispanne ruumis. -Minun talolleni tapahtuu suuri kunnia, jos se saa tehdä hänelle -ruumiskappelin virkaa. - -Molemmat varapapit, joiden nuoria, vapaita sydämiä ei Capdepont vielä -ollut ennättänyt turmella, nousivat istuimeltaan ja ympäröivät herra -Clamousea. - --- Hyvä, herra arkkipappi, hyvä! toistivat he. Ainoastaan apotti Turlot -jäi äänettömäksi, liikkumattomaksi istumaan; kalpeat, leveät kasvonsa -viuhkaksi levitettyjen korttien peitossa. - --- Herra arkkipappi, sanoi vankilan saarnaaja, tarjootte katon -piispanne suojattomalle ruumiille. Jumala tutkii sydämenne, ja vaikka -hetkisen kuulitte pahan hengen ääntä, olette te saava armoa. Mutta -ei tämä huone, vaan tuomiokirkko, on tehtävä kuolinkappeliksi. Minä -riennän lukkarin luo... - -Kun Lavernède jo oli avannut oven, pidätti hänet ensimäinen varapappi. - --- Herra apotti, virkkoi hän, älkää menkö lukkarin luo, se on -hyödytöntä: tuomiokirkon avaimet ovat täällä. - --- Täälläkö? - --- Täällä. - --- Minunko luonani? keskeytti herra Clamouse kiivastuneena. - --- Olen suuresti pahoillani, että herra Turlot käsittämättömällä -äänettömyydellään pakottaa minua häntä ilmiantamaan. Hän se tänä iltana -sulki tuomiokirkon ovet ja pisti avaimet taskuunsa. Minä näin kaikki. - --- Kuinka! huusi vanha Clamouse kääntyen harmistuneena pyhän raamatun -professorin puoleen, ja te olette antaneet meidän näin kiistellä. - --- No, herra arkkipappi, tahdotteko vai ei, että lopetamme -vistipelimme? kysyi herra Turlot. - -Hän oli olevinaan aivan väliäpitämätön siitä mitä tapahtui. - -Apotti Lavernède'n kiukku nousi rajojensa ylitse. Kun ei apotti -Turlot'in ikä eikä asema velvoittanut häntä kunnioitukseen, tempasi hän -raivokkaasti kortit hänen käsistään ja viskasi ne menemään salongin -lattialle. - --- Peli on lopetettu, herra, se on lopetettu! sanoi hän. - -Sitten huusi hän ahmaten häntä raivosta leimuavilla silmillään: - --- Avaimet! avaimet! - -Nyt iso Turlot'kin puolestaan nousi pystyyn. - --- Sulkiessani tuomiokirkon, sopotti hän, olen totellut hiippakunnan -varapiispan käskyä. Herra apotti Capdepont'ille minä siis jätän Pyhän -Ireneon avaimet, enkä teille. - -Hän sieppasi tuolille heitetyn hattunsa ja koitti pötkiä pakoon. Mutta -apotti Lavernède sulki oven ja asettui päättäväisesti vastustajansa -eteen. Hänen ennestään jo häiriintyneillä kasvoilla oli nyt -surunsekainen sävy. - --- En päästä teitä pakenemaan, herra! sanoi hän. - --- Aiotteko tehdä väkivaltaa minulle? - --- Jos minä tässä jumalattomassa taistelussa, johon te olette syypää, -unohdan että kumpikin olemme pappeja, niin tapahtuu se teidän -tahdostanne. - -Apotti Turlot hoiperteli kauhistuneena, tavallistaan vielä kalpeampana -pari askelta herra Clamouse'a kohti. - --- Herra arkkipappi, sanoi hän, kun en enään turvallisesti voi -säilyttää avaimia, jotka apotti Capdepont on minulle uskonut, niin -jätän ne teidän haltuun. Otaksun, ett'ei niitä rohjeta riistää -teidän käsistänne. Jos teitä haluttaisi myöntyä herra Lavernède'n -vaatimuksiin, huomautan että hiippakunnan varapiispa itse on käskenyt -sulkemaan tuomiokirkon ovet, välttääkseen loukkaavia kohtauksia, joita -siellä saattaisi tänä yönä tapahtua, ja että hän myöskin on pidättänyt -itselleen oikeuden avata ovet, milloin sen hyväksi näkee. - --- Mutta minäpä olen Pyhän Ireneon kirkkoherra, uskalsi Clamouse vanhus -väittää, vastaanottaessaan avaimet apotti Turlot'ilta. - --- Niinpä kyllä, herra arkkipappi on kirkkonsa isäntä, sekaantuivat -molemmat varapapit puheeseen. - --- Koko hiippakunnassa on ainoastaan yksi isäntä, ja se on herra -varapiispa. - --- Mutta kirkkolaki... rohkeni herra Clamouse inttää. - --- Herra varapiispa -- ei kukaan sitä enään epäile, -- tulee piakkoin -koroitetuksi Lormières'in piispalliselle istuimelle, ja kun hänellä on -hyvä muisti, ei hän unohda niitä, jotka ovat olleet tottelemattomia -hänelle. - --- Luulette siis täydellä todella, rakas Turlot, että herra varapiispa -pitäisi sen loukkauksena, jos... jos... - --- Luulen, herra arkkipappi, että joudutte hänen vihoihinsa ja -tiedätte, että hänen vihansa on hirmuinen. - -Vanha Clamouse raukka vaipui nojatuoliinsa sortuneena, masennettuna, -sanaakaan virkkamatta ja silmäili tylsän näköisenä hänen kädessään -kilisevää avainkimppua. - -Apotti Lavernède, joka ei epäillyt voittavansa kaikkia vastuksia, -minkälaisia olivatkaan, seisoi sekä tyynen että huolestuneen näköisenä -tätä kohtausta katsellen. Käsivarret ristissä rinnalla, ikäänkuin -masentaakseen kuohuvia tunteitaan, tarkasteli hän katkeralla -ylenkatseella vanhan arkkipapin surkeata muotoa. Tämä uljas, luja pappi -häpesi papillisen virkansa puolesta, nähdessään semmoista heikkoutta, -pelkurimaisuutta ja kunniantunnon puutetta virkaveljissään. Nyt ei -asia enään koskenut hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia, vaan herra -Clamouse'a ja herra Turlot'ia, ja se häpeällinen kohtaus, jota nuo -molemmat näyttelivät hänen edessään, vaikutti häneen masentavaisesti. -Miten suuri olikaan Rufin Capdepont'in vaikutusvalta! Niin! Rufin -Capdepont saattoi siis mielivaltaisesti alentaa pappeja, joita -vihkimyksen olisi pitänyt tehdä "_rohkeiksi kuin David ja viisaiksi -kuin Salomon_." Hänen mieleensä johtui _Pimeyden Ruhtinas_ ja ne -sotajoukot, jotka hän oli viekotellut mukanaan kadotukseen. - -Mutta asian täytyi päättyä. Vankilan saarnaajaa iletti nähdä kirkon -korkeata edustajaa tuossa alennuksen tilassa. Tarmokkaasti kääntyi hän -herra Clamouse'n puoleen, näyttäen apotti Turlot'ille selkänsä. Sitten, -tarkastaen masentunutta vanhusta, puhutteli hän häntä hiljaan: - --- Koska avaimet nyt ovat hallussanne, lausui hän, toivon teidän, herra -arkkipappi, estelemättä jättävän ne minulle. - --- Kuulittehan, ystäväiseni, minä en olekaan isäntä. - --- Ja te tottelette herra Turlot'ia, te, herra Clamouse? - --- Minä en tahdo tulla apotti Capdepont'in viholliseksi. Minä olen -vanha ja tahdon kuolla rauhassa. - --- Siis jää hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisarkku rajuilman -valtaan? - --- Eihän se ole minun syyni... Käsitättehän tilani, Lavernède rakas, -olen hiippakunnan varapiispan alamainen, enkä siis voi vastaanottaa -ruumisarkkua talooni. - --- Mutta äsken... - --- Oh, niin! äsken... Mutta en tietänyt, että herra apotti Capdepont... - --- Siis: pelkäätte Rufin Capdepont'ia enemmän kuin itse Jumalaa; -sillä te tiedätte hyvin, herra arkkipappi, että kieltäessänne -vieraanvaraisuuttanne piispavainajaltanne, loukkaatte kovasti -Jumalaa... Oh! minä pyydän, älkää vapisko noin surkeasti -nojatuolissanne; en minä ensinkään tahdo saattaa teitä rettelöihin... -Antakaa minulle tuomiokirkon avaimet ja jatkakaa sitte vistiänne, jos -teitä haluttaa. - --- Vanha Clamouse, häveten omaa heikkouttansa, mutta kykenemättä -vapautumaan Capdepont'in vallasta, yritti puhumaan. Mutta hänen ei -onnistunut.! - -Apotti Lavernède'n valtasi ylenkatseensekainen säälin tunne. - --- Herra arkkipappi, lausui hän, lieventäen tuimaa, ankaraa ääntään, -minä käsitän asemanne, se on mitä tukalin. Asia on selvä: tiedän -ett'ette voi itse antaa minulle Pyhän Ireneon avaimia. Mutta jos minä -ottaisin ne teiltä?... - --- Jos ottaisitte ne minulta?... - --- Minä tulisin siten yksinäni edesvastauksen alaiseksi. Etevänä -kasuistina te kyllä ymmärrätte miten asia silloin on muuttunut. - -Vanhuksen sammunut katse kirkastui. - --- Ah! niinkö? mutisi hän, se on toista. Se on varma, että jos jollain -tavalla onnistuisitte riistämään minulta avaimet, minä... - --- Jo se on tehty! huudahti Lavernède, joka tähdäten avainkimppua -kuin saalista, sieppasi sen taitavalla ja kokonaan odottamattomalla -kädenliikunnolla. - --- Hyvät herrat, minä panen julkisen vastalauseen tämmöistä ryöstöä -vastaan, sopotti Clamouse, jonka raskaan painon musertama rinta -vihdoinkin alkoi vapaammin hengittää. - --- Herra Lavernède, huusi Turlot, herra Capdepont on paikalla saava -tietää tästä... - -Ylpeä, halveksiva katse, jonka vankilan saarnaaja voitonriemuissaan loi -pyhän raamatun professoriin, sammutti sanat hänen huulillaan. - --- Juoskaa syyttämään minua herra Rufin Capdepont'ille, herra, juoskaa -sukkelaan. Panettelijan virka sopii mainiosti teille. - -Hän tervehti nuorta varapappia ja riensi kiireesti pois. - - - - -XX - -Ruumisalttari. - - -Hirvittävä rajuilma kesti yhä. Tuima tuuli oli noussut ja sammuttanut -lyhdyt, jotka vihurin ravistamina vinguttivat väkipyöriään. Yö oli -kolkko, sakea, kammottava. Taivas oli yhtä pimeä kuin kadutkin. Ukkonen -vaikeni hetkeksi; mutta kaduilla virtaavan veden pauhu oli sitä -seurannut ikäänkuin pitkittääkseen jymyä. Etäämpänä kuultiin Arbousen -kohisten syöksevän tulvavettä särkyneistä suluistaan. - -Satoi yhä. - -Sillä välin hohde, joka alussa oli himmeä, mutta sitten yhä selvempi -ja kirkkaampi, valaisi pimeätä seutua. Äkkiä valaistiin ne seitsemän -suurta, kapeaa ja keveää ikkunaa, jotka tekivät Pyhän Ireneon kuorista -mitä ihanimman gootilaisen rakennustaiteen mestariteoksen. Toinen -toisensa perästä alkoivat sivukappelein sirot ruusukeakkunat punottaa. -Ja pian avaran tuomiokirkon suunnaton päähuone, jonka kaikki akkunat -päästivät valoa ulos, kohosi pimeyden keskellä valoisana, säteilevänä, -loistavana. - -Asetettuaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisarkun pääalttarin -portaalle, oli apotti Lavernède tahtonut valmistaa piispavainajalle -juhlallisen ruumiskappelin, joka korvaisi kaikki häntä kohtaan -tehdyt solvaukset. Avaimet aukasivat sakastin kaikki laatikot, jotka -sisälsivät kaikennäköisiä kynttilöitä, ja niitä ammensi hän täysin -kourin. Ei ollut kynttiläjalkaa, ei kruunua, johon ei olisi kynttilöitä -sytytetty. Yhden tunnin ahkerimman toimeliaisuuden perästä olisi voinut -luulla Pyhän Ireneon tuomiokirkon syttyneen tuleen sisäpuolelta. - -Tässä komeassa valaistuksessa, joka oli jyrkkänä vastakohtana -kammottavan yön sakeaan pimeyteen, astuivat papit, Kapusiini-, -Barnabiitta-, Dominikaani- ja Maristamunkit sekä muutamat hänen -ylhäisyydellensä de Roquebrun'ille uskollisiksi jääneet hiippakunnan -papit sakastista, kulkien rivittäin, tuomiokirkon kuoriin. Jokainen -oli puolestaan koettanut parannella epäjärjestykseen joutunutta -pukuaan: mikä oli kääriytynyt surukaapuun peittääkseen polviin -asti pirskoittunutta lokaa, mikä taas oli vaihtanut läpikastuneen -messupaitansa kapeahihaiseen kuoriviittaan. - -Juhlallisena ja kauniina astui Kapusiinimunkkien valkeapartanen -päällikkö juhlasaaton perässä. Koko kulkue astui piispan ruumisarkun -eteen, notkisti, yhden polven maahan ja jakaantui sitten kahtia, niin -että toinen osa valtasi pääalttarin oikeanpuoliset kuoripenkit samalla -kuin toinen osa asettui vasemmanpuolisiin. - -Kaikki tapahtui syvimmässä hiljaisuudessa, tuolla ylevällä -arvokkaisuudella, jota katolilaisuus on osannut leimata -juhlamenoihinsa. Ruumisvirret alkoivat. - -Oli samalla sekä suuremmoista että kauheaa nähdä miten nämät satakunta -pappia sydänyöllä toimittivat ruumismessua, joka hetki peljäten, -että apotti Capdepont tulisi keskeyttämään heitä. Siinä valossa, -joka tulvasi alas seiniltä ja holveista, joissa lukuisat kynttilät -paloivat, näyttivät muutamat kasvot kovin levottomilta. Mitähän -tapahtuisi, jos varapiispa äkkiä ilmaantuisi keskelle kirkkoa? Tästä -hartautta häiritsevästä pelosta huolimatta jatkettiin kuitenkin veisua -taukoamatta. - -Kerran tärisytti kauhistava turmiota ennustava jylinä rakennuksen -seiniä. Pylväät tutisivat, monihaaraiset kynttiläjalat tärisivät -pääalttarin asteilla, pähkinäpuiset kuoripenkit valittivat äänekkäästi. -Kaunistuneina käänsivät kakki silmänsä tuomiokirkon avoimeen oveen -päin. Hyökkäsikö saatana Pyhään Ireneoon. Mielet rauhoittuivat: se oli -ukkonen, joka ennen päivän koittoa laukaisi viimeiset tykkinsä pilvissä. - -"_Miserere mei_!..." [Armahda minua -- -- --] alkoi Kapusiinimunkkien -päällikkö messuta. - -Vihdoinkin kuorin isot ikkunat näyttivät rautaisia kiskojaan, ikäänkuin -aamuruskon vaalean valon kostuttamina. Samassa alkoi siellä täällä -uiskennella utuisia, punaisia, viheriäisiä, sinisiä valo-aaltoja... -Päivä koitti. Apotti Lavernède kääntyi apotti Ternisienin puoleen, joka -istui kuoripenkkiin kyykistyneenä, ja kuiskutteli muutamia sanoja hänen -korvaansa. Molemmat papit nousivat paikoiltaan. He astuivat sakastiin -päin. - --- Ystäväni, sanoi vankilan saarnaaja, heittäen leveän kaapun yltään, -riisukaa viitta päältänne ja lähtekäämme. Aurinko on noussut. Nyt -ei meidän enään tarvitse pelätä Capdepont'in ilmaantumista. Kuka -tietää? Kenties tuo kurja Turlot viimeisessä hetkessä peräytyi häveten -käytöstään. Muuten tulee meidän olla varuillamme: Capdepont saattaa -kyllä säästää aseensa hautajaisiin... - -He lähtivät tuomiokirkosta ja kulkivat Arbousea kohti. - -He saapuivat toiselle hakatuista kivistä tehdylle sillalle. Paisunut -virta kuletti pauhaten rutaisen ja punertavan vetensä siltakaarten alle. - -Kaikkialla näkyi jälkiä rajuilman riehunasta. Mutta uusi päivä lupasi -mitä parasta. Myrskyn ja sateen huuhtelema ja puhdistama Lormières'in -laakso rehoitti raittiina ja virkistyneenä auringon paisteessa, joka -läpäisten säteillään, kuni terävillä vasamoilla, taivaalla vielä -liiteleviä pilvenhattaroita, vuodatti siihen kultasadetta korottaakseen -komeaa ja viehättävää luontoa, Corbières'in uhkeat puut kopeilivat -somalla rungollaan, loistavilla oksillaan ja aivan tuoreilla lehdillään. - -Tultuaan paperitehdaskaupunkiin pysähtyivät pappimme. - --- Täällä eroan teistä, rakas Ternisien, sanoi Lavernède. -Ymmärrättehän, eikö niin, miten tärkeätä on, että hänen ylhäisyytensä -kaikki köyhät saapuvat tuomiokirkkoon kello yhdeksän ajoissa. Tämä -joukko auttaa meitä estäessämme Capdepont'ia toteuttamasta aikeitaan, -jos hän yrittäisi kuljettaa piispamme ruumisarkkua kaupungin -hautausmaalle. Otaksun, ettei hän uskalla yllyttää taistelua. Kaikessa -tapauksessa olemme valmiit puolustautumaan... Menkää sukkelaan! - --- Te ette siis tule mukana? - --- Minä juoksen Bernardin kadulle, Pyhän Ireneon arkkitehdin luo, -pyytääkseni häntä avaamaan yhtä alikirkon hautaa... Sieltä lähden -hautajaismeno-toimistoon. Meidän täytyy saada ruumisalttari, jommoista -ei milloinkaan ennen ole nähty Lormières'issä ja niin paljon -seinäverhoja, että riittävät peittämään kaikki muurit... - -He erosivat. - -Vaikka sata kättä työskenteli köysien kiinnittämisessä ja leveiden -tummien verhojen ripustamisessa pitkin tuomiokirkon pylväitä, kesti -kuusi tuntia, ennenkuin häikäisevästi valaistu kirkon sisusta oli saatu -siihen juhlalliseen ja hartautta herättävään asuun, jota tilaisuus -vaati. - -Ruumisalttari yksin, joka oli rakennettu keskelle kuoria, pidätti -työmiehiä kolmatta tuntia toimessa, vaikka puusepän työ oli alotettu jo -aikasin aamulla. - -Se oli todellinen muistopatsas. Leveitä ympyräasteita nousi lattiasta -saakka ylös holvikaton lähelle, kaveten korkeuden mukaan. Koko -laitos, jota varjosti valkoinen ripsukatos, oli peitetty tummalla, -hopealla kirjaillulla sametilla. Kulmia koristi sinipunertavat -silkkitupsut, joiden väri muistutti vainajan pukua. Tämän korkean -pyramiidin etupuolella, jolle muuten oli järjestetty sadottain -säteileviä vahakynttilöitä, nähtiin kahden piispansauvan välissä -hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in kullasta ja jalokivistä säkenöivä -hiippa. Hiukan yläpuolella häikäisevää hiippaa näkyi vahakynttiläin -keskeltä korukilpi, johon suurilla kirjaimilla oli piirretty seuraavat -kuninkaallisen psalmistan sanat: - - In memoria aeterna erit justus, - Ab auditione mala non timebit. - -_Vanhurskaan muisto pysyy iankaikkisesti, eikä hän pelkää häijyä -puhetta_. - -Apotti Lavernède, tuo uljas ja tulinen sielu, oli painattanut nämät -kauniit sanat sekä osoittaakseen syvää kunnioitustaan rakastetulle -ylimmäiselle papilleen että antaakseen viimeisen pistoksen Rufin -Capdepont'in vihalle. - -Kello löi yksitoista. - -Vankilan saarnaaja, joka oli valvonut juhlan viimeisiä varustuksia, -viittaili apotti Ternisien'ille, astuessaan sakastiin, mihin kellojen -ääni oli kutsunut koko kaupungin papiston kokoon. Tämä, johon -Lavernède'n oli onnistunut vuodattaa hiukan omaa tulista intoaan, -asettui tuomiokirkon peräpuolelle ryhmittyneiden työmiesten etupäähän -ja johti heitä tuon jättiläisruumisalttarin ympäri. Siellä oli ainakin -kymmenen riviä istuimia asetettu paperitehtaalaisille. Tämä joukko, -kenties armeijakin, istuutui suurella kolinalla. - --- Ystäväni, sanoi entinen sihteeri, tuolla lepää hyväntekijänne. Me -uskomme teidän vartioittavaksenne sen, joka teitä viimeiseen asti -rakasti. - --- Olkaa huoleti, herra Ternisien, emme salli, että hänen ylhäisyytensä -jäännökset viedään Pyhästä Ireneosta kaupungin kirkkomaahan -haudattaviksi, vastasi kreivi de Castagnerte'n ääni. Hän oli hetkeksi -jättänyt kenraali de Roquebrun'in Barbaste ja Leblanc tohtorien -huostaan ja ilmaantui nyt äkisti paperitehtaalaisten joukkoon. - -Sakasti vilisi tuskaantuneista, levottomista papeista. Miksei -hiippakunnan varapiispa ollut vielä saapunut? Itse oli hän määrännyt -hänen ylhäisyytensä hautajaisten tunnin, ja tuo määrätty tunti -oli jo aikoja sitten lyönyt. Mitä merkitsi tämä yksinkertaisimman -häveliäisyyden laiminlyönti? Ne, jotka olivat tulleet toivossa -nähdä jonkun uuden jännittävän kohtauksen, sallivat hermostuneen -uteliaisuuden vaivaamissa kasvoissaan havaita heidän täydellisen -pettymyksensä. Toiset, joita jalommat ja hartaammat tunteet -hallitsivat, iloitsivat tästä Capdepont'in viipymisestä. Kuka tietää, -ehkä tämä kauhea ihminen ei uskaltanutkaan näyttäytyä, peläten -joutuvansa kiusaukseen uudistaa häpeällistä käytöstään. Nämät -yksinkertaiset, hurskaat papit, joita jokainen ohi mennyt minuutti yhä -enemmän rauhoitti, olivat ryhmittyneet apotti Ternisien'in ympärille -puhellen matalalla äänellä. - -Pyhän Ireneon korkean tornin kello lyödä kumahutti kerran. - --- Nyt on kello puolikaksitoista, rakas Lavernède, sanoi entinen -sihteeri. - --- Kenties alamme messuta? kysyi Kapusiinimunkkien päällikkö. - --- Niin kyllä, herra Capdepont ei näy tahtovan olla juhlamenojen -esimiehenä, lisäsi Maristain päämies. - --- Minustakaan ei tarvitse häntä kauvemmin odottaa, virkahti -Dominikaaneinkin piiriori. - --- Pelkuri! murisi vankilan saarnaaja, nähdessään vihollisensa -pujahtavan piiloon. - -Sitten, kääntyen herra Clamouse'n puoleen, jonka levottomat silmäykset -tiedustelivat läsnäolijain mieltä: - --- Suvaitsetteko toimittaa messun, herra arkkipappi, sanoi hän; te -olette herra Capdepont'in jälkeen hiippakunnan korkein pappi. - --- En tiedä, änkytti vanhus, minä olen jo toimittanut messuni, ja... - -Apotti Lavernède otti vaatekaapista messukaapun ja tarjoten sen tavan -mukaan Kapusiinien päällikön suudeltavaksi, sanoi hän: - --- Teille, arvoisa Isä, tulee siis kunnia suorittaa pyhä toimitus... - -Suuri melu, jonka istuimien siirtäminen matkaan sai, kuului -tuomiokirkon perältä. Kaikkein silmät kääntyivät sinnepäin. - --- Herra Mical, hyvät herrat, huusi apotti Turlot, tuolla tulee herra -Mical! - -Siveysopin professori astui todellakin sakastiin surkean näköisenä, -kasvot sisällisen liikutuksen muuttamina. - --- Entä herra varapiispa? kysyttiin joka taholta. -- Hyvät herrat, -vastasi apotti Mical, herra Capdepont on sairas, kovin sairas... -Hän on pahoillaan, ettei hän voi saapua tuomiokirkkoon... Hän -olisi halukkaasti kunnioittanut tätä juhlallista toimitusta hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun'in muistoksi ja antanut hänelle julkisen -synninpäästön, mutta... - -Hän huoahti hengästyneenä. - --- Herra varapiispa oli jo eilen illalla sairas, jatkoi hän; kyllä kai -te sen huomasittekin, hyvät herrat, hänen kiihoittuneista sanoistaan, -sanoisimpa melkein hänen ajatustensa epäjärjestyksestä... Kuka meistä -ei tiedä, mitä kuume saa aikaan ihmisessä... Se voittaa vahvimmankin -järjen... - --- Jos teitä, herra, on pyydetty, keskeytti häntä apotti Lavernède -tulistuen, lieventämään herra Capdepont'in edesvastausta eilisestä -julkeasta kohtauksesta, täytyy minun ilmoittaa teille, että sananne -ovat turhat. Sillä kaikilla, täällä läsnäolevilla hengellisillä on jo -vakaantunut mielipide asiasta, ja jos herra Rufin Capdepont, nuora -kaulassa, tulisi rukoilemaan meiltä anteeksi, ei hän sittenkään voisi -sovittaa rikostaan... - --- Rikostaan!... Mitä tarkoitatte? - --- Tarkoitan, ettei ennen ole kuultu semmoista ilkityötä. - --- Mutta teidän tuomionne, herra Lavernède... - --- Tuomio, niin juuri! huudahti vankilan saarnaaja. - -Sitten katkerasti ja purevasti: - --- Tuomion antaa paavi, kun asia on ennättänyt tulla hänen oikeuteensa. - --- Olette siis kirjoittaneet Romaan? sopotti Mical kauhistuneena. - --- Ei vielä, mutta kirjoitetaan. - -Apotti Lavernède viittaili mahtipontisesti kädellään komeammassa -surupuvussaan ylpeilevälle ovenvartijalle. Tämä ihminen, ylpeä kuin -Ranskan marsalkki koruompeluksineen ja hopeaisine olkalippuineen, lähti -majesteetillisesti liikkeelle antaen raudoitetun sauvansa kolahtaa -kaikuvaan kivilaattiaan. - -Kaikki papit järjestäytyivät seuraamaan Kapusiinien päällikköä, joka -oli puettu valkoisilla nauhoilla reunustettuun messukasukkaan, ja hänen -johtaessa astuttiin lyhyin askelin kuoria kohti. - - - - -XXI. - -Pappien komedia. - - -Sillä välin kuin tuomiokirkossa, joka surisi kuin suuri mehiläispesä, -messuttiin suurimmalla prameudella vainajan edestä, olivat herrat -Clamouse, Turlot ja Mical, Lavernède'n mahtavasta käytöksestä -ällistyneinä, vetäytyneet sakastin nurkkaan ja keskustelivat -innokkaasti. - --- Luulisipa häntä totta tosiaan tämän talon isännäksi! pauhasi -arkkipappi. - --- Tuo harmittaa! huusi apotti Turlot. -- Hiljaan, hyvät herrat! -keskeytti Mical surunvoittoisella tyyneydellä, älkää puhuko niin -kovasti. Mitä niin suuresti pelkäätte, saattaa kylläkin tapahtua. Minä -puolestani en todellakaan paljo kummastelisi, jos Lavernède tulisi -herraksemme. - --- Hän! lausui Turlot ylenkatseellisella, epäilevällä liikkeellä. - --- Eikö hän ole apotti Ternisien'in ystävä, hänen paras ja uskollisin -ystävänsä? - --- Mitä se meihin kuuluu! - --- Entä jos herra Ternisien tulee Lormières'in piispaksi? - -Herrat Clamouse ja Turlot tuijottivat ällistyneinä Mical'iin. - --- Mitä? mitä?... sopotti arkkipappi, jonka rohkeus paikalla -lannistui... Mitä sanotte, ystäväni? Tuo ei ole vakavaa puhetta, eihän -toki? -- Se on päinvastoin hyvinkin vakavaa, mitä vakavinta voi olla. - --- Oi, hyvä Jumala! te saatte minut vapisemaan, Mical. Selittäkää -sananne, minä rukoilen teitä. - --- Mitä loruja te meille uskottelette, murisi Turlot. - -Samassa, urkujen vaietessa, syvä mahtava, täysinäinen ääni kaikui Pyhän -Ireneon holvien alla. - - Dies irae dies illa, - Solvet saeclum in favilla, - Teste David cum Sibylla. - - [Koston päiv' on julma, suuri, - Silloin muutuu luonnon muuri, - Tietäjät näin lausuu juuri. - - A. Oksasen käännös (Säkeniä).] - -Puhekumppanuksia sakastissa eivät nämät juhlalliset sanat vähääkään -liikuttaneet, he olivat tottuneet niihin. - --- No niin! jatkoi Clamouse ravistaen Mical'ia, joka oli käynyt hiukan -hajamieliseksi. - --- No niin, tietäkää ettei Capdepont ole saanut mitään uutisia -Pariisista tänäpäivänä. Eilen illalla kymmenen aikaan saapui herra -Bonuardot'ilta näin kuuluva sähkösanoma: - --- Keisari allekirjoittaa määräyksen tänä iltana. Me ilmoitamme teille -paikalla, jos tulette nimitetyksi. - --- Kolme kertaa olen käynyt sananlennätin konttorissa tänä aamuna. -Mutta ei mitään, ei mitään, ei mitään. Voittehan aavistaa Capdepont'in -tilan. Äsken juuri kun hän näki minun palaavan tyhjin käsin, luulin -hänen menettävän järkensä. Oh! kylläpäs oli työtä saada häntä pysymään -piispan toimistossa. Taistelu oli kauhea. Nähkääs! Minulla on jälkiäkin -siitä. Katsokaa! - -Siveysopin professori näytti suurta sinelmää kaulassaan. Hän jatkoi: - --- Kun minä heittäysin ovea vastaan estääkseni häntä lähtemästä ulos -ja häiritsemästä näitä juhlamenoja, sieppasi hän minut äkisti kiinni -ja oli vähällä kuristaa minut. Lavernède ei erehtynyt sanoessaan -Capdepont'ia _Tigrane'ksi_. Meidän kesken sanoen, on siinä miehessä -tiikerin luontoa. Viimein, ikäänkuin kauhistuen omaa itseään, peräytyi -hän pari askelta ja vaipui nojatuoliin... Hyvät herrat, silloin näin -minä, mitä ei kukaan vielä ole nähnyt, minä näin Rufin Capdepont'in -itkevän. - --- Ja pelkäättekö apotti Ternisien'in tulevan nimitetyksi? urkki herra -Clamouse, jonka ääni alkoi kuulua yhä tuskallisemmalta. - --- Hänen äkkinäinen mielenliikutuksensa tarjosi mielestäni mukavan -tilaisuuden antaa varapiispan kuulla totuutta. Hyvä Jumalani, mitä -kaikkea hänelle sanoinkaan! Täytyihän kaikin mokomin estää häntä -hyökkäämästä Pyhään Ireneohon, purkamaan onnellisen kilpailijansa -läsnäolosta yltynyttä vihaansa. Vakuutan, että olin kaunopuhelias. Jos -hän olisi näyttäytynyt täällä, olisi syntynyt mellakka, tappelu. On -hetkiä, jolloin Capdepont'issa on sellainen sokea voima, ettei mikään, -eikä kukaan voi sitä hillitä eikä hallita... Minä toivoin tämän voiman -tulevan käytetyksi kirkon hyödyksi. Ystävyyteni tätä kukistamatonta -kohtaan sisälsi tämän salaisen kunnianhimon... Mutta minä luovun -siitä... Minä en jaksa enään... Kaikki on lopussa... Oh! tahtoisin -kuolla... Köörin ylimmäinen ääni lauloi: - - Mors stupebit et natura, - Cum resurget creatura - Judicanti responsura. - - [Luonto, kuolo kauhistuvi, - Syntis-parka surkastuvi, - Tuomari kuin julmistuvi.] - --- Sanalla sanoen, teidän vakuutuksenne on, että apotti Ternisien?... -uudisti arkkipappi. - --- Kuinka monta kertaa olen pelastanut Capdepont'in perikatoon -joutumasta. Mutta piispanpalatsin pihalla en mahtanut mitään... - --- Kuulkaa, hyvä Mical, jättäkäämme Capdepont ja puhelkaamme herra -Ternisien'istä... Varmaanko otaksutte, että hänen nimityksensä -Lormières'in piispaksi?... - --- Siinä ei ole epäilyksen sijaa. Eikö Lavernède'n julkeus puhu -kylläksi selvää kieltä? Olisiko hän eilen illalla anastanut -tuomiokirkon avaimet teidän käsistänne, ja äsken komentanut teitä tässä -kirkossa, ellei hän tietäisi voivansa, ystävänsä tullessa piispaksi, -rankaisematta tallata meitä jalkainsa alle?... Oh, tuota pappisvaltaa! -Löytyykö raskaimpia, musertavimpia kahleita tässä maailmassa? Tunnen -renkaiden jo rusentavan lihaani... Hyvät herrat, meillä ei ole uutisia -Pariisista, meillä; mutta Ternisien ja Lavernède herroilla on, olkaa -varmat siitä. - --- Kas niin, nyt koittaa minulle kauniit päivät! jupisi herra Clamouse -ikäänkuin itsekseen puhuen. - --- Entäs minulle sitten? huokaili apotti Turlot, jonka ihraa kylmät -väreet alkoivat karmia. - --- Minulla taas, lisäsi Mical, jos hänen ylhäisyytensä Ternisien -täyttää herra de Roquebrun'in paikan, ei ole muuta tehtävää kuin pyytää -erokirjan ja lähteä hiippakunnasta. Minun elämäni on turmeltu, ja se on -Capdepont'in syy. - --- Älkää puhuko enään tuosta ihmisestä... huusi vanha Clamouse. - -Hänen puoleksi sammuneet silmänsä leimahtivat. - --- Tunnustan teille, jatkoi hän, että olen vallan kauhistunut... -Minkälainen pappi tuo Capdepont! minkälainen pappi!... - --- Hänen kunnianhimonsa on saattanut meidät perikatoon, mutisi Turlot. - --- Meissä syy on: minkävuoksi me hupsut luotimme tuohon mielettömään -kunnianhimoon? huusi Mical. - -Sitten epätoivoa ja tuskaa ilmaisevalla liikunnolla: - --- Hyvät herrat, me olemme rikkoneet luonnettamme, kutsumustamme -vastaan ja olemme nyt rangaistut. - -Apotti Turlot'in silmistä tulvi kyyneleitä, joita oli hetkisen -koittanut pidättää. - -Vanhan arkkipapin taas täytyi nojautua vaatekaappiin: hänen jalkansa -eivät tahtoneet häntä kannattaa. - -Ystäväni, jatkoi apotti Mical pitkän äänettömyyden jälestä, -tunnustakaamme että Jumala, joka meitä kurittaa, on aina vanhurskas -Jumala. Kuka Capdepont'ko vai me, on tämän kuukauden tapauksissa -antanut loistavimpia siveellisen turmeluksen näytteitä. - --- Tähän tunnustukseen jonka tekemiseen ainoastaan papilla, joka ripin -kautta on tottunut tutkimaan omia ja toisten syntiä, saattaa olla -riittävää rohkeutta taikka naivisuutta -- ei toiset lausuneet mitään. -Clamouse vanhus ja Turlot tyytyivät häveten painamaan päänsä alas. - -Kööri lauloi hitaasti ja valittaen: - - Ingemisco tamquam reus, - Culpa rubet vultus meus: - Supplicanti parce, Deus! - - [Herra suuri, voimallinen, - Ole mulle armollinen, - Tuomarini turvallinen!] - --- Minä tulen tietysti menettämään asemani, voivotteli herra Clamouse. - --- Tietysti, vastasi Mical. - --- Kuinkahan aijotaan minun kanssani menetellä, sillä olenhan kumminkin -ensimäisen luokan kirkkoherra? - --- Olette oikeassa, te olette kirkkoherra, eikä teitä siis -saa mielivaltaisesti virasta eroittaa. Mutta kivuloisuutenne -pakoittaa teitä laiminlyömään tuomiokirkon raskasta palvelusta, ja -kirkollisasiain ministeriltä toimitetaan teille ero ja eläke. - --- Ah! Hyvä Jumala! kirkko raukkani, jota niin rakastan!... - --- Oh! herra arkkipappi, te ette kumminkaan vielä ole kovin -onneton, te! sopatti Turlot. Te olette nimituomioherra ja teidän -tuomioherra-arvonne jää teille; mutta minä, minä... Kunhan edes saisin -pitää saarnaajan viran, jonka hänen ylhäisyytensä de Roquebrun minulle -määräsi Hautes-Corbières'issä. - --- Minä en vastaa mistään, sanoi Mical; te ette tahtoneet seurata -Lavernède'ä, ja se on harmillista teille. Minkä vuoksi kielsittekään -häneltä noita onnettomia avaimia?... - --- Mutta tehän juuri käskitte minua sulkemaan tuomiokirkon ovet ennen -määrättyä aikaa, valitti Turlot. - --- Minä, se on kyllä mahdollista. Mitä tehdä? Capdepont oli puhunut, -häntä täytyi totella. Muuten, lisäsi hän, kohottaen älykästä ketun -kuonoansa ja silmäillen ystävyksiä itseluottamuksella, joka häneltä -tähän asti oli puuttunut, olen minä tehnyt päätökseni. Koska olen -menettänyt elämäni päämäärän, on minusta melkein yhdentekevä -mitä minun suhteeni päätetään. Samantekevä, uskotaanko minulle -alempi kirkkoherranvirka Bastide-sur-Mont'issa, lähetetäänkö minua -alipappina Harros'iin, kaikkein kurjinpaan vuoriseutuun, tahi muutanko -naapurihiippakuntaan. Jos Capdepont hukuttaessaan itsensä on hukuttanut -minunkin, niin olenhan sen tahtonut. - --- Syödä täytyy kumminkin, elää täytyy! murisi Turlot surkeana. - --- Elääkö?... Miten se on välttämätöntä että elämme? tokasi Mical -katkerasti. - --- Piru!... - --- Älkää peljätkö, Turlot, kuollessanne jää teiltä vielä kannikka -leipävakkaan. Yksi seikka on kaikkia muita tärkeämpi: harrastaa, ja -meistä täytyy jälleen tulla kunnon pappia, niinkuin ennen olimme. -Muistatteko papiksivihkiäisiämme, Turlot? Mikä päivä! maailma ei ollut -mitään meille, Jumala kaikki. - -Siveysopin professori heltyi nyyhkimään. - -Vanha Clamouse kyllästyen jätti Mical'in ja Turlot'in, jotka -tietämättänsä olivat vaipuneet polvilleen, ja kompuroi sakastin -päässä olevalle toiselle vaatekaapille. Hän avasi laatikon, veti -siitä hiljakseen kauniin, kirjaellun kuoriviitan ja punanauhaisen -silkkivaatteen. Vaivoin sai hän ne ylleen. Hiipivin askelin astui hän -sakastin ovelle. - --- Mihin nyt juoksette, arkkipappi! kysyi Mical, nousten nopeasti ylös. - --- Kuoriin. - --- Kuoriin, vaikka juhlamenot jo ovat lopussa. - --- Parempi myöhään kuin ei koskaan. - --- Ette varmaankaan ajattele mitä teette! - --- Päinvastoin, ajattelen viisaastikin. - --- Mutta te olette liian syyllinen Lavernèden silmissä... - --- Syyllinen... syyllinen... - --- Herra Clamouse, teidän arvonne... - --- Minun arvoniko?... Oh! Papin arvo ei ole sama kuin maallikon. Niillä -ei ole mitään yhteistä. - -Turlot kaappasi ketterästi kuoriviittansa ylleen. - --- Tekin, tekin menette kuoriin? huudahti siveysopin professori -tykkänään suunniltaan. - --- Kun herra arkkipappikin menee... - --- Teette oikein, herra Turlot, sanoi herra Clamouse. - --- Kuulkaahan toki, herra arkkipappi, oletteko Pyhän Ireneon -kirkkoherra? - --- Olen kyllä, herra Mical. - --- Ja alennutte yhtymään apotti Lavernède'n johtamaan saattoseuraan, -miehen, joka tunti sitten väkivallalla anasti teiltä tehtävänne. - -Vanhus aukoi silmänsä selkoselälleen pelkästä kummastuksesta. - --- Kuuleppas, Mical, sanoi hän koettaen lujentaa ääntänsä, Turlot ja -minä olemme tulleet tuomiokirkkoon ollaksemme läsnä hänen ylhäisyytensä -de Roquebrun'in hautajaisissa, emmekä vähääkään huoli Capdepont'istä, -jospa hän tahtoisikin estää meitä pyhää velvollisuuttamme täyttämästä. -Te ja julma ystävänne sorratte liiaksi tämän onnettoman hiippakunnan -pappeja. Mutta tuhmuuksia on jo kyllin lörpötelty. Jumala suo minulle -viimeinkin voimaa heittää päältäni häpeällisen ikeenne ja minä teenkin -sen... En salaa, että kunnon apotti Lavernède'n ja minun välille on -syntynyt pientä kinaa, ihmisten tähden, jotka huvikseen kylvävät -vihaa. Mutta silmäni ovat auvenneet, ja nyt odotan ainoastaan mukavaa -tilaisuutta sopiakseni papin kanssa, joka ei milloinkaan ole menettänyt -paikkaansa sydämmessäni. Ja herra apotti Turlot taas... - --- Niin! minä, keskeytti paksu pappi, en ole herra Lavernède'n -vihollinen; sanompa vielä senkin, että... - -Mical, joka oli asettunut sakastin oven eteen, jätti heille tien -avoimeksi. Hän ei voinut kauvemmin heitä kuunnella. Tuommoinen -halpamaisuus ei saattanut olla häntä iljettämättä. Hänestä tuntui kuin -hän ei koskaan, koko sillä ajalla, kun hän oli Capdepont'ia palvellut, -olisi alentunut näin syvästi omissa silmissään. Kuinka monesti olikaan -hän rohjennut asettua hirmuvaltiaansa rautatahtoa vastaan ja murtaa se! - -Mical seurasi katseellaan Clamouse'a ja Turlot'ia, jotka töin tuskin -raivasivat itselleen tietä ihmisjoukon läpi. Kun ei hän enään nähnyt -noita kahta, neliskulmaista kirkon vahakynttiläin ja suitsutuksen -sakeuttamaan ilmaan katoavaa lakkia, kääntyi hän takasin sakastiin. -Hänen jalkansa eivät enää kannattaneet häntä. Hän istahti. - -Tämä mies, joka oli myöntänyt apuansa niin moneen väärään yritykseen, -tunsi tällä hetkellä ylenkatsetta itseänsä kohtaan. Hän istui hetken -syviin katkeriin ajatuksiin vaipuneena. Hänen lannistunut mielensä -ohjasi häntä paremmin arvostelemaan muita ja itseään. Hän ajatteli -pappien puuttuvaisuutta ja kurjuutta. Äkkiä pääsi hänen huuliltaan, -ikäänkuin tapaturmasta, nämä ankarat sanat: - --- Oi, pyhä katolinen kirkko! jotain jumalallista mahtaa sinussa -kumminkin olla, koska sinun pappisi eivät ole onnistuneet syöstä sinua -perikatoon. - - - - -XXII. - -Krypta. - - -Pyhän Ireneon torni, joka, piispan palatsin pyöreihin torneihin -verrattuna, seisoo kuin jättiläinen kääpiöiden keskellä, on mahtava -kuusikulmainen rakennus ja paljas ulkonäöltään. Samassa määrässä -kuin itse kirkko, rakennukseltaan läpikuultava kuin pitsikutomus, -viehättää silmää gotilaistyylisten koristustensa paljoudella, tekee -torni synkän vaikutuksen jylhillä muureillaan, joilta tykkänään puuttuu -rakennustaiteellista kauneutta. Kymmenen ikkunaa läpäisee siellä täällä -paksua muuria päästäen hiukan valoa kivisille kiertoportaille, joita -kellonsoittaja sunnuntaisin kapuaa, noustessaan kellojen soitolla -kutsumaan Lomieres'ia jumalanpalvelukseen. Nämä pyöräkaari-ikkunat ja -raskasläntäisen rakennuksen juurella oleva yhdestä kivilohkareesta -veistetty portaali muistuttavat romaanilaista aikakautta, ja osoittavat -selvästi, että Pyhän Ireneon torni on rakenteeltaan paljoa vanhempi -kuin tuomiokirkko, jossa suippokaan, kapeana, rohkeana, siromuotoisena -esiintyy kaikkialla. - -Tätä romaanilaista portaalia kohti, jonka ohelle kokematon käsi oli -veistänyt kömpelöitä ilmestyskirjassa mainittujen elävien kuvia, ja -joka ahtaana avautuu kirkon perällä, käänsi pappien ja uskovaisten -kulkue askeleensa, sitten kun hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in -ruumisarkku oli alas otettu komean ruumisalttarin verhojen keskeltä. -Sieltä astuttiin alas kryptaan eli maanalaiseen alikirkkoon, missä -olivat rivihin tehdyt Lormières'in piispain, vahvoilla Pyreneiden -vuoristosta tuoduilla graniittipaasilla suljetut haudat. - -Pyhän Ireneon piispalliset haudat olivat samoin kuin Pyhän Denis'in -kuninkaallisetkin kärsineet 1793 vuoden hurjasta hävitysraivosta. -Mutta kun hänen ylhäisyytensä de la Guinaudie vuosisadan alussa nousi -piispanistuimelle, korjuutti hän kohta vallankumouksen jäljet kryptassa -ja teetti sinne viisi tahi kuusi uutta hautaa. Uudistaessaan nämä -hautapatsaat näytti tämä ylhäinen pappi, joka töintuskin oli pelastunut -mestauslavalta, sanovan hiippakuntansa kansalle: - --- Moni piispa on vielä kuoleva luonanne. Uskonto on ijankaikkinen. - --- Munkit, tuomioherrat ja muut papit sekä muutamat aniharvat maallikot -alkoivat kömpiä kapeita portaita alaspäin. Apotit Lavernède ja -Ternisien pysyivät ruumisarkun vieressä, johtaen kantomiehiä ja varoen -arkkua seiniin kolahtamasta, sillä vahakynttilät eivät voineet täysin -valaista pimeitä kierreportaita. - -Vihdoin saavuttiin kryptaan. Se oli pieni kirkko, jonka pilarit olivat -paksuja ja törkötekoisia ja holvit matalia. Se oli kaksilaivainen. -Muuriseinät olivat paljaat, ilman minkäänlaisia maalauksia. Ainoastaan -siellä täällä saattoi silmä eroittaa raamatunlauseen, jonka sanat -alituisesta kosteudesta olivat käyneet epäselviksi. Edempänä oli -luettavana viimeisen tänne haudatun piispan, hänen ylhäisyytensä -Grandin'in, hautakiven yläpuolella maalattu _Hic jacet_ [_Tässä lepää_ -s.o. hautakirjoitus], joka vielä oli aivan tuoreena ja hyvin säilyneenä. - -Ruumisarkku laskettiin avonaisen kuopan reunalle. - -Hiljaisuus vallitsi, kolkko kuoleman hiljaisuus. - -Kalpeana, mutta uskaliaan näköisenä nousi apotti Lavernède pääalttarin -kolmannelle portaalle ja sieltä alkoi hän puhua kovalla äänellä, jonka -rukoilevat uskovaiset ylhäällä tuomiokirkossakin taisivat kuulla: - -"_Vanhurskaan muisto pysyy ijankaikkisesti eikä hän pelkää häijyä -puhetta_." - -Sitten entinen kaunopuheliaisuuden professori kuvaili hehkuvalla -innolla hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in rakkaudelle ja -hyväntekeväisyydelle omistettua elämää. Hän riisui vaikka vaatteet -yltään auttaakseen köyhiä, ja jalkasin, yksinkertaisena kuin ensimäisen -kirkon apostolit, kulki hän paperitehtaalaisten luona jakamassa almuja -täysin kourin. - --- Jos täällä on puutteen alainen työmies, huusi hän, jonka luona pyhä -piispamme ei ole käynyt, ja jolle tämä käynti ei ole tuottanut hyvää, -nouskoon hän ylös ja vastustakoon ääneen sanojani. - -Mutta kun puhuja arvostellessaan vainajata hänen piispan toimissaan -kosketteli hänen jokapäiväisiä suhteitaan hiippakunnan papistoon, -silloin saavutti hänen sanansa, samassa kuin säilyttivät entisen -lämmön, harvinaisen ylevyyden, joka oli omiansa syvästi liikuttamaan -tätä kuulijakuntaa, joista useimmat olivat pappeja. - -Kaikille oli hän armelias, sanoi hän. Onko joukossamme ketään, jolla -ei ole muistossa jokin liikuttava todistus hänen hyvyydestään? Minä -puolestani en ole unohtanut että hänen ylhäisyytensä de Roquebrun, -kun luuli voivansa uskoa minulle viran Bastide-sur-Mont'issa, ja minä -ainoastaan äännähdin nämä sanat: -- "Mihin joutuu kivulloinen äitini?" -paikalla luopui tuumastaan. Oh! olisittepa olleet kokoussalissa! -olisittepa nähneet kyyneleet hänen silmissään!... Siihen saakka olin -ihaillut piispamme ylevätä käytöstapaa, hänen hurskasta ja jaloa -luonnettaan, hänen loppumatonta hyväntekeväisyyttään, hänen uskoaan, -joka raamatun sanojen mukaan, olisi voinut _siirtää vuoria_; mutta -nyt ymmärsin, etten ollut käsittänyt parasta osaa hänessä; hänen -sydäntään! Ihminen on viheliäinen olento, sillä on välttämätöntä -että häntä kosketetaan sisälmyksiin saakka, ennenkuin hän kokonaan -antautuu toiselle. Minä julistankin sen hiippakunnan edessä, että -hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in liikutus turvattomasta äidistäni -kuullessaan vaikutti kuin valo, joka minua häikäisi, ja siitä päivästä -asti kiinnyin hänen elämäänsä samoin kuin aina olen oleva kiintyneenä -hänen muistoonsa. - -Vankilan saarnaajan alussa värähtelevä ääni oli vähitellen alennut -näitä yksityisiä muistoja kertoessa. Hänen täytyi vaijeta hetkeksi. - -Hän jatkoi: - --- Mutta hänen ylhäisyytensä de Roquebrun ei ollut ainoastaan hyvä, hän -oli myöskin voimakas. Jumala, suodessaan hänelle ylhäisen piispanviran, -soi hänelle samassa tarpeeksi pontevuutta täyttämään sen raskaita -tehtäviä. _Omnia possum in eo, qui me confortat_, minä voin kaikki -Hänessä, joka minua vahvistaa, oli hänellä tapa sanoa, kun hän kuria -ylläpitääkseen oli pakoitettu kohottamaan kätensä rangaistukseen. - --- Jotkut moittivat hänen ankaruuttaan. Mutta ne, jotka näkivät -hänen johtavan hiippakunnan hengellisen oikeuden kokouksia, missä -kuolema, _joka tulee kuin varas_, antoi hänelle iskun, josta hän ei -milloinkaan enään tointunut, tietävät kuinka hyväntahtoisesti, kuinka -ihmisrakkaasti, kuinka lempeästi hän aina kuunteli syytetyitä. Ei -väsymys, ei suuttumus voineet horjuttaa tämän vahvan ja pyhän sielun -päätöstä saapua totuuteen; ja oppiakseen tuntemaan tätä säteilevää -totuutta, tutki hän kärsivällisesti kaikki asianhaarat, keräten -todistajia, kuulustellen tuomarein mieltä ja turvautuen ennen kaikkea -Jumalaan rukouksillaan. Ja on uskallettu väittää, että tämä suora, -sankarillisen oikeatuntoinen luonne kiivaudessaan liian hätäisesti teki -päätöksensä! - -Kiihtyessä oli Lavernède'n ääni käynyt yhä vahvemmaksi. - --- Hyvät veljet, jatkoi hän, piispa vainajamme eloisa, rohkea, luja -luonne on ollut toisillakin kirkon miehillä. Pyhä Paavali, pyhä -Bernhard, pyhä Frans Salesilainen, hekin olivat kiivaita apostoleita. -Hekin tiesivät käyttää ankaruutta joko harhauskon kukistamiseksi tahi -heidän vaikutusvoimaansa uhkaavien metelien masentamiseksi. Kenessä -syy, jos hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in useinkin täytyi seurata -näiden suurten pyhimysten esimerkkiä? Eikö tässä hiippakunnassa ole -puhjennut useita kapinoita? Emmekö me eräänä päivänä, jolloin vihan ja -kostonhimon viimat olivat puhaltaneet meihin, olleet yhtyneet hyvin -harkitun tuuman mukaan loukataksemme sen valtaa, jonka Jesus Kristus, -niinkuin pyhä Tuomas kauniisti lausuu, oli asettanut keskellemme, kuten -kilven Israeliin, _Christus posuit episcopum super omnes veluti scutum -in Israël_? - --- Oi synnin, pimeyden päivää, oi päivää mustempaa kuin helvetin yö, -olkoon se unohdettu! Suokoon Jumala meille anteeksi tuon suunnattoman -rikoksen, johon tuona mielettömyyden hetkenä itseämme kiihoitimme. -Suokoon hän etenkin anteeksi _sille_ onnettomalle, jossa ensimäinen -ajatus siihen syntyi, ja tunnustaen, että hänen ylhäisyytensä Armand -de Roquebrun, jota kuolema kohtasi itse oikeuden istuimella, oli -vanhurskas, että hänen nimensä, joka tästä lähin on panetukselta -turvassa, on aina elävä meissä, toistakaamme psalmistan sanat: -"_Vanhurskaan muisto pysyy ijankaikkisesti eikä hän pelkää häijyä -puhetta_." - -Puhuja keskeytyi hetkeksi. - -Mutta apotti Lavernède, kun kerran oli hyökännyt Capdepont'in kimppuun, -oli kuin peto, joka iskettyään lihaan julmat hampaansa, ei enään taida -hillitä itseänsä; hän tahtoi jatkaa. Silloin Kapusiinimunkkien priiori, -varovainen ja viisas vanhus, korotti äkisti äänensä, alkaen lukea -käsikirjan viimeisiä rukouksia, ja tarttui pirskotushuiskuun. - -Hämmästyksestä melkein kivettyneenä jäi vankilan saarnaaja seisomaan, -suu puoliavoimena, katse täynnä hämmennystä ja kummastusta... - --- Kuinka! häntä estettiin päättämästä hänen ylhäisyytensä de -Roquebrun'in ruumispuhetta!... Mitä oli tehtävä?... Kärsisikö hän, -tuskin päästyään puheensa todelliseen esineeseen, että häntä näin -loukkaavalla tavalla tuomittiin vaikenemaan?... Oliko Kapusiinimunkkien -päällikkö liitossa Rufin Capdepont'in kanssa. - -Hämmentyneessä mielentilassaan alkoi hän epäillä jos jotain: häntä -vihattiin, halveksittiin, tuumittiin kenties jättää hänet kädet ja -jalat sidottuina vihollisensa kostolle alttiiksi... Hän värisi vihasta, -hänen järeät, harmahtavat hiuksensa nousivat pystyyn hänen niskassaan, -ja kohottaen ylpeät, hienot kasvonsa aikoi hän uudelleen ryhtyä -Capdepont'iin kiinni, kun läpitunkeva parahdus, ikäänkuin ahdistetun -sielun epätoivoinen valitus, kajahutti alikirkon holveja. - --- Ternisien! huusi apotti Lavernède, joka äkisti palasi järkiinsä, -Ternisien! - -Samassa kun Kapusiinimunkkien päällikkö, otettuaan pivollisen multaa, -heitti ristin muotoon sen hautaan lasketun hänen ylhäisyytensä de -Roquebrun'in ruumisarkulle, oli entinen kotisihteeri, suruunsa nääntyen -avannut suunsa ja sitten, vajoten kokoon, pyörtynyt. - --- Ilmaa, ilmaa! joudutti vankilan saarnaaja, hajottaen tyrmistyneet -virkaveljensä. - -Suurimmassa sekasorrossa papit, muistuttaen epäjärjestykseen joutunutta -karjaa, syöksyivät suuren tornin kiertoportaille. - -Nojautuneena apotti Lavernède'en ja apotti Turlot'iin, joka osoitti -varsin odottamatonta avuliaisuutta, seurasi apotti Ternisien lyhyin -askelin kaikkia näitä hämmentyneitä pappeja. - -Minuutti tämän draamallisen tapauksen jälkeen oli Pyhän Ireneon -tuomiokirkon kryptassa ainoastaan yksi ihminen: Lormières'in -haudankaivaja. Tämä mies teki työtä... - -Kun oli tultu sakastiin, asetettiin hänen ylhäisyytensä de Roquebrunin -entinen sihteeri istumaan nojatuoliin avonaisen ikkunan eteen. Sillä -aikaa kun vankilan saarnaaja löyhytteli häntä pahvisella koppilolla, -koitti arkkipappi Clamouse vapisevilla sormillaan irroittaa hänen -kaulustaan, ja helpoittaakseen hänen hengitystään aukasi hän vaivoin -hänen nappinsa. - -Sietipäs nähdä, miten ystävälliselle ja osaa-ottavaiselle tuulelle -apotti Turlot äkisti oli joutunut, hääriessään siinä edes takasin -sakastissa! Tämä suuri halvausta ennustava mies oli yht'äkkiä -saavuttanut perhosen ketteryyden, juostessaan kaapista kaapille milloin -noutaen pullon valkoista, alttarinpalveluksessa käytettyä viiniä ja -laskien siitä lasin _rakkaalle_ apotti Ternisien'ille, milloin etsien -liinoja, joita hän kastoi kylmään veteen ja nöyrästi ojensi apotti -Lavernède'lle tämän kostuttaaksensa ystävänsä otsaa ja ohimoita. - --- Mikä into! ilkkui Mical katsellen tuota kaikkea siitä sakastin -pimeästä nurkasta, mihin hänet tuonnoin jätimme. - -Kaupungin kirkkoherrat ja etupäässä Pyhän Frumencen pastori, kuultuaan -siveysopin professorin äänen, keräytyivät hänen ympärilleen. - --- Herra Turlot väittää, että herra Ternisien tulee meidän -piispaksemme; onko siinä perää, herra Mical, kysyivät he tuskallisina. - --- Ettekö siis näe sitä? vastasi hän heille. - -Ja ylenkatseellisella liikunnolla osoitti hän arkkipappia ja Turlotia, -jotka melkein näyttivät makaavan polvillaan nyt täydelleen tointuneen -apotti Ternisien'in edessä. - --- Kiitos, hyvät herrat, kiitos, mutisi entinen piispan kotisihteeri. - --- Kuinka meitä peloititte! sanoi ukko Clamouse, jonka kuivaneita -kasvoja hymyily elähdytti... Hetkisen luulimme jo että kuolisitte, -niinkuin pyhä piispammekin... jonka äsken hautasimme... Ah! jos teidät -olisimme kadottaneet! Ajatelkaapas, mikä vahinko meille... ja koko -hiippakunnalle. - --- Hiippakunnalleko! keskeytti apotti Ternisien. - --- Niin juuri, hiippakunnalle, toisti arkkipappi imartelevaisesti... -Katsokaas, minä en vie mitään edemmäksi, josta en ole ihan varma... -Luonnollistahan on että niin kykenevä mies kuin te!... Muuten, jos syvä -nöyryytenne estää teitä minua ymmärtämästä, olen vakuutettu, että herra -Lavernède ja herra Turlot... - --- Minä puolestani, keskeytti vankilan saarnaaja, olen pahoillani, -herra arkkipappi, etten ollenkaan ymmärrä ongelmoitanne. - --- Entäs te, Turlot? - --- Minä luulen arvanneeni ajatuksenne... - --- No, ystäväni. - --- Tahdotte sanoa, herra arkkipappi, että koko Lormières'in hiippakunta -toivoo herra apotti Ternisien'iä hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in -seuraajaksi. - --- No niin! virkahti herra Clamouse tyytyväisen näköisenä. - --- Minäkö, teidän piispaksenne! huudahti apotti Ternisien. - -Hän hypähti kauhistuneena pystyyn ja etsi silmillään ovea ihmisjoukon -takaa, paetakseen. - --- Te tulette piispaksemme! toisti ukko Clamouse päättävästi. - --- Te tulette! lisäsivät kaikki läsnäolevat papit, äkillisen -innostuksen valtaamina. - -Samassa kun kaikkein sydämet sykähti, kaikkein rinnat huohotti, hypähti -Mical, jota ei oltu muistettu, kuten apina lymypaikastaan ja ilmaantui -kohossa käsin, keskelle sakastia, huutaen kaikin voimin: - --- Varapiispa, hyvät herrat, varapiispa! - - - - -XXIII. - -Eläköön hänen ylhäisyytensä! - - -Tuomiokirkon poikki, joka vähitellen alkoi tyhjentyä, lähestyi -todellakin apotti Capdepont hitain, majesteetillisin askelin. - -Hän astui sakastiin. Päänsä piti hän pystyssä, vaikk'ei mitenkään -uhkamielisesti. Hänen katseensa oli tyyni, hänen kasvonsa rauhalliset. -Koko hänen olentonsa uhkui mahtavaa levollisuutta, joka oli joko -syvästi nöyryytetyn tahi täydelleen tyydytetyn sielun hedelmä. - -Pappisjoukossa vaikutti tämän pelätyn miehen tulo kauhunsekaista -kummastusta. - -Polttavan uteliaisuuden raastamana juoksi Mical ensimäisenä Capdepontia -vastaan. - --- Pariisista on siis tullut uutisia! kysyi hän. Hiippakunnan -varapiispa, kiintyneenä tykkänään omiin mietteisiinsä, jotka hänen -läpinäkymätön naamarinsa tarkasti salasi, ei vastannut sanaakaan -siveysopin professorille eikä edes suvainnut heittää häneen -silmäystäkään. - --- Onko herra apotti Ternisien täällä? kysyi hän ja hänen äänessään -kuului lempeyttä, joka oli aivan outoa hänessä. - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in entinen sihteeri kiskoi itsensä -irti Lavernède'stä, joka koitti häntä pidättää, ja astui askeleen Rufin -Capdepontia kohti. - --- Herra apotti, sanoi tämä, sairauttani, joka minua on jo muutamia -päiviä vaivannut, ja joka tänä aamuna kohosi pahimmilleen, on tohtori -Mical'in taitava ja uuttera hoito niin paljon lieventänyt, että kykenin -raahaamaan itseni tänne, uudistamaan anteeksipyyntöäni, joka jo -varmaankin on tehty nimessäni. Toivoin, etteivät hänen ylhäisyytensä -de Roquebrun'in hautajaiset vielä olisi päättyneet, ja että minä -hiippakunnan varapiispana olisin saanut antaa hänelle synninpäästön... -Valitettavaa kyllä, herra apotti, olisi minulle ollut tuskallista -täyttää tämä pyhä velvollisuus semmoisen ylimmäisen papin jäännöksen -edessä, kuin Lormières'in viimeinen piispa oli, kun en olisi voinut -sitä tehdä muun perustuksen kuin papillisen arvoni nojassa. Jumala, -joka on sekä vanhurskas että laupias, onkin pitänyt huolen siitä, -ett'en päässyt tähän hautajaisjuhlallisuuteen, joiden johtajaksi -entiset kireät suhteet vainajan ja minun välillä ovat tehneet minut -arvottomaksi. - -Nämät Rufin Capdepont'ille tähän asti tuntemattomalla sävyisyydellä -lausutut sanat vahvistivat Lormières'in papistoa siinä luulossa, että -peloittava varapiispa oli hukassa. Tappio yksin taisi pakoittaa tuota -taipumatonta ja ylpeää miestä änkyttämään julkisen anteeksipyyntönsä. - -Tyytymätön murina kuului läsnäolevilta, ja muutamat papit, joita pelko -ensin oli työntänyt Capdepontia kohti, peräytyivät sukkelasti Lavernède -ja Ternisien spottien puolelle, kun eivät enään tarvinneet peljätä -hänen epäsuosiotaan. Mical yksin jäi seisomaan sen viereen, johon hän -oli luottanut, ja jota hän rakasti. Tuo viekas valtiomies oli siksi -jalomielinen. - --- Kyllä on totta, herra, että eilen illalla... mutisi Clamouse-vanhus, -joka uskalsi kohottaa rankaisevan katseen apotti Capdepontiin. - --- Totta on, lisäsi paksu Turlot, totta on että eilen illalla tykkänään -unohditte kaikki rajat. - --- Syyttäkää minua, hyvät herrat, syyttäkää minua kaikki! vastasi -varapiispa nöyrästi. Minä olen syyllinen, olen syyllisin kaikista -ihmisistä. Ja kuitenkin huolimatta kaikista hairahduksistani, jotka -lähtivät aivoistani eikä koskaan sydämestäni, kuka tiesi panna -suurempaa arvoa piispamme kaikkiin oivallisiin ominaisuuksiin kuin -minä!... Mikä kuri! Miten ylevä elämässään! Niin, tällä hetkellä, joka -on minulle paljon juhlallisempi kuin voitte aavistaakaan, en salaa -pienintäkään rikostani hänen ylhäisyyttään de Roquebrun'ia kohtaan. En -unohda, miten itsepintaisesti vastustin muutamia parannuksia, joita -hän koitti saada aikaan; en unohda taisteluamme, kun pari vuotta -sitten oli kysymys vanhan liturgiiamme muuttamisesta, ja kun hän -tahtoi asettaa yliseminaariin munkkeja hiippakunnan pappien sijaan. -Myöntäkää kumminkin, että vaadittiin rohkeutta taistelemaan niin -uljaasti asian puolesta, jota pidin oikeana... Epäilemättä olin minä -liiaksi itsepäinen. Mutta kuka voi kerskata olevansa joka tapauksessa -intohimojensa herra? Minä puolestani, vaikka olen kolkkoa elämää -viettänyt yksinäisyydessä ja työssä, en ole aina jaksanut musertaa -vaimosta syntynyttä ja syntiin tuomittua ihmistä vallassaan pitävän -kirouksen tuhatpäisiä käärmeitä. Jos papiksivihkimys, tuo taivaallinen -armo, masentaa meissä ihmisluontoa, niin olisi röyhkeätä olettaa, -että se sen täydelleen kukistaisi. Olettehan useinkin kuulleet -pahojen henkien, jotka jokaisessa piilevät, sähisevän suustani, se -tietää, ett'en vielä ole niitä uuvuttanut, ett'en ole sankarimaisesti -ponnistanut antautuakseni kokonaan Jumalalle. Perisynti ylläpitää -meissä pirullista vastustushenkeä hyvää kohtaan, ja tutkittuamme -inhimillisen luonteen salaisimmat sopukat, täytyy meidän myöntää, -että tämä vastustushenki ei ole meissä kaikissa samanlainen. On -ihmisiä, joita, Luojan käsittämättömän määräyksen mukaan, taipumus -pahaan viekoittelee suurempiin onnettomuuksiin kuin toista. Kiivaasta -ja tulisesta, mutta myöskin perin katolismielisestä espanjalaisesta -rodusta syntyneenä, olen minä kenties yksi noita ihmisiä. Äitini, -älkää sitä unohtako, näki päivän valon Varlassa, pienessä kylässä -Biscayan maakunnassa, ja minä olen äitini kaltainen, jonka luonteessa -oli rautaa maan ja tulta taivaan varalle... Hyvät herrat, säälikää -niitä onnettomia raukkoja, jotka ovat alituisten kohtausten alaisina, -tuomittuina aina elämään puolustusasussa, saavuttaakseen kuoleman -ylevää tyvenyyttä elämän kautta, joka ei koskaan näe rauhaa taikka -lepoa. - --- Ei synnin turmelemat vaistomme, eikä syntymäpaikkammekaan saata -puolustaa huonoa käytöstämme! huudahti Lavernède. - --- Herra apotti, vastasi Capdepont täysin tyveneesti, luulen -lempeimpien aikojen koittavan. Kun minä haluan rauhaa rakentaa, niin -mitä voitatte sillä, että palautatte minun niihin intohimoihin, -joista tästä lähtien tahdon pysyä erilläni? Pyhä Augustinus sanoi: -"_Minä olen viskannut vanhan ihmisen luotani kuin rievun, enkä siihen -enään pukeudu_, non induam". Minä olen tehnyt saman valan kuin pyhä -Augustinus... Rikokseni, joista minua muistutatte, herra apotti, ja -joita minä tuomitsen yhtä ankarasti kuin tekin, toimitin minä -- Jumala -olkoon todistajani! taudin kohtauksessa, kuumeessa, houreissa. Tuskin -tuota enään muistankaan. Muistuu kuitenkin mieleeni, että haastoin -teitä hengellisen oikeuston eteen. Unohtakaa se hyvä veli ja suokaa -minulle anteeksi, niinkuin minäkin teille anteeksi annan. - -Sitten mutisi hän, kohottaen silmänsä taivasta kohti: - -"_Cor contritum et humiliatum, Deus, non despicies:_ Särjettyä ja -nöyryytettyä sydäntä et sinä hyljää, Jumala." - -Tätä syvää katumusta, ylevää nöyrtymistä nähdessään jäi vankilan -saarnaaja aivan ällistyneenä seisomaan. Hän epäili Rufin Capdepont'ia -ja kumminkin oli hän puoleksi voitettu... Mikä muutos!... Kenties -varapiispan musertava tappio oli samassa sekä kukistanut että -kohottanut häntä, joten hän viimeinkin, viidenkymmenen vuoden vanhana, -löysi oikean hengellisen ja kristillisen rakkauden tien. Miten -kaunopuheliaasti kuvaili hän tuskallista ja hirvittävää taisteluaan -paholaisten kanssa! Entä hänen äitinsä, tuo pyhä maalaiseukko Terese!... - -Jalosydäminen, rehellinen ja itsenäinen Lavernède unohti kaikki menneet -riidat ja halusi heittäytyä vihollisensa syliin. Hän oli lumottu. Hän -astui askeleen. Sitten tarkasti tutkien, hän pysähtyi äkisti. Hän alkoi -uudelleen epäillä Capdepont'in ylenluonnollista tyyneyttä. - --- En voi kylläksi ylistää, jatkoi hiippakunnan varapiispa, -piispavainajamme asemaa pyhään istuimeen nähden. Ei koskaan -Lormières'in hiippakunnalla ole ollut enemmän roomalaista ylimäistä -pappia. Tietäen mitä harmia apostolien seuraaja saa joka päivä -kärsiä, ei hän laiminlyönyt ainoatakaan tilaisuutta osoittaa hänelle -alamaisuuttaan, kuuliaisuuttaan ja muuttumatonta rakkauttaan. Koko -kirkko oli hänen ylhäisyydelleen de Roquebrun'ille myrskyn ahdistama -Pietarin alus, ja olemme nähneet hänen itkevän, kun hän pelkäsi -näkevänsä pyhän arkin hukkuvan ajan valtiollisiin myrskyihin. Tämä -hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in palava rakkaus on jäävä esimerkiksi -hänen sille seuraajalleen, jonka Jumala suvaitsee määrätä... - --- Hänen seuraajansa... hänen seuraajansa... keskeytti rovasti Clamouse -yhä rohkeampana, me tunnemme jo hänen seuraajansa. - --- Suokoon Jumala hänelle armoansa täyttämään vastuunalaista -kutsumustaan!... - --- Jumala on hänen kanssaan, herra Capdepont, älkää siitä huolehtiko. - -Tämän kiihkoisen ilmoituksen kuultuaan, jossa silminnähtävästi piili -jokin salainen tarkoitus, kääntyi varapiispa hitaasti ja astui muutamia -askeleita suureen tammiseen vaatekaappiin päin. Mutta kun ei kukaan -enään välittänyt hänen toimistaan, kääntyivät papit, ruoka-aikansa -jouduttamina, sakastin ovelle. - -Herra Clamouse oli pistänyt käsivartensa apotti Ternisienin kainaloon. - --- No, ystäväni, sanoi hän, rohkeutta!... Tulkaa luokseni nauttimaan -jotakin. Mitä? Kenties haluatte haukata suurusta. - --- Hetki vielä, hyvät herrat, minulla on pari sanaa lisättävänä, sanoi -Rufin Capdepont. - --- Toisen kerran kuuntelemme teitä! vinkasi Turlot kirkuvalla äänellään. - --- Toisen kerran... toisen kerran... toisti herra Clamouse. - --- Pysähtykää! huusi varapiispa tuolla käskevällä, ylpeällä äänellä, -jonka kaikki hyvin tunsivat. - -Jokainen jäi liikkumattomaksi paikoilleen, silmät levottoman -hämmästyneinä Capdepont'iin luotuina. - -Hän yksin seisoi ylpeän näköisenä. Ojentaen vartaloansa, sillä äsken -seisoi hän apotti Ternisien'in edessä puoleksi kumartuneena, näytti -hän saavuttaneen koko entisen mahtavan ryhtinsä. Hänen vapaammasta -käytöksestään päättäen näytti kuitenkin, että joku tuntematon käsi -- -lieneekö se sitten ollut Jumalan vai paholaisen -- oli kosketellut -tuota taipumatonta kiviluontoa ja että se tästedes olisi oleva notkea -ja taipuvainen kuin kaislaruoko. Seisoessaan siinä pitkine, lujine -säärineen ja papinviittoineen, joka jäykissä, säännöllisissä poimuissa -verhosi häntä, muistutti hän marmorista kuvapatsasta. Mutta tällä -kuvapatsaalla oli epäilemättä sisälmyksiä ja sydän. - -Apotti Capdepont'in heikolta näyttävä rinta oli äkkiä laajennut -ikäänkuin vetääkseen enemmän ilmaa itseensä ja vapaammin -hengittääkseen. Hänen kasvonsa olivat ikäänkuin uudistuneet. Hienot, -kaunispiirteiset olivat ne tosin aina olleet, mutta katkeruus, tuska -ja röyhkeä ylenkatseen ilme noissa ennen suonenvedontapaisesti -vääntyneissä kasvoissa oli nyt vaihtunut pehmeyteen, lempeyteen, -melkeinpä hyvyyteen. Nuo hehkuvat tulisijat, hänen silmänsä, joista -leimusi niin turmiollista tulta, välkkyivät aina kuin tulimajakat hänen -tuuheitten silmäkulmainsa takaa, mutta nyt olivat ne merkillisesti -jäähtyneet; kadonneet olivat uhkaavat liekit, jotain arkaa, -surumielistä, melkein hellää, hyvänsuopaa hohdetta oli niissä nyt -nähtävänä. Hänen hopeanharmaat hiuksensa ympäröivät hänen hienoa, -nerokasta otsaansa, muistuttaen pyhimyksen sädekehää tahi kuninkaan -kruunua. - --- Hyvät herrat, sanoi Capdopont kykenemättä salaamaan liikutustaan, -joka saattoi läsnäolevia pöyristymään, on toinenkin syy miksi olen -Saint-Irenéehen tullut, kuin pyytää anteeksi herra apotti Ternisieniltä -ja paheksua hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ja yliseminaarin -ylijohtajan keskinäisiä, ikäviä rettelöltä... - -Hän vaikeni hetkeksi. - --- Ja mikä sitten? kysyi Mical vilkkaasti. - -Apotti Capdepont kohotti pitkät, mustat silmäripsensä, joiden alla -silmät paloivat kuin kotkalla, ja näytti kokoavan ajatuksiaan. - --- Rukoilemme teitä puhumaan, herra varapiispa, jatkoi siveysopin -professori, jonka selkää kylmät väreet karmivat. - --- Puhukaa! puhukaa! lausuivat kaikki suut, jotka samoin kuin kaikki -silmätkin olivat Rufin Capdepont'iin tähdättyinä. - -Silloin hiippakunnan varapiispa, niin hitaasti kuin olisi hän tahtonut -lukea jokaisen luvun, lausui seuraavat sanat: - --- Hyvät herrat, toinen syy, joka minun on johdattanut tuomiokirkkoon, -perustuu samoin kuin ensimäinenkin parannuksen haluun... Olenko -todellakin arvollinen siihen korkeaan toimeen, johon Jumala on minun -kutsunut?... _Domine, non sum dignus_... [Herra, en ole arvollinen...] -Veljeni, ystäväni, lapseni, sillä joukossanne on muutamia nuoria, joita -rakastan kuin isä, saadessani tänä aamuna tietää, että olen nimitetty -tämän hiippakunnan piispaksi... - --- Sinä siis olet! keskeytti Mical, joka ei voinut pidättää tätä -huudahdusta. - --- Minä en ajatellut kuin yhtä asiaa, tulla itkemään virheitäni, tulla -nöyryyttämään itseni alttarien juurella. - --- Eläköön hänen ylhäisyytensä! huudahti Mical innostuneena. - --- Eläköön hänen ylhäisyytensä! toistivat kaikki hiippakunnan papit. - -Arkkipappi Clamouse oli samassa hetkessä vapautunut apotti Ternisien'in -käsivarresta ja esteettä saapunut Capdepont'in luokse. - --- Eläköön hänen ylhäisyytensä! änkytti hän voimainsa viimeisillä -jätteillä... Mitä jos laulaisimme _Te Deum_ [Kiitosvirren], lisäsi hän. - --- Ei vielä, hyvät herrat, keskeytti apotti Lavernède, jonka myrskyä -ennustava ääni kaikui sakastissa torven tavalla. - -Lormières'in uusi piispa heitti viholliseensa syvän katseen. Tuntien -että taistelu oli tulossa, ajatteli hän vaan varustautua tuolla -järkähtämättömällä tyyneydellä, johon hän niin taitavasti oli -pukeutunut, ja jossa hän päätti pysyä. - -Kenties apotti Capdepont, huolimatta kaikista suurista varustuksistaan -ja voimainsa ponnistuksista, katui lähteneensä piispanpalatsin suojista -ja antautuneensa tähän uuteen seikkailuun. Asia oli se, että saadessaan -Bonnardot'in allekirjoittaman sähkösanoman Parisista, oli hän ikäänkuin -hurmaantunut ja rientänyt Pyhää Irenéetä kohti ilman päämäärää, -ilman tarkoitusta, tietämättänsä, tuon ihmisluonteen itsekkään -tunteen työntämänä, joka vaatii meitä huutamaan onneamme muille, -masentaaksemme, nöyryyttääksemme heitä. Eikö voittomme ole ympäristömme -nöyryyttämistä? Onhan niin suloista, kun onni suo meidän näyttäytyä -julmana ja herättää kateutta! - -Vasta tunkeutuessaan tuomiokirkkoon kokoontuneen ihmisjoukon läpi, -selvesi hän huumauksestaan ja palasi järkiinsä. Häntä halutti paeta. -Mutta se oli mahdotonta, hänet oli jo varmaankin huomattu. - --- Minä menen sinne, arveli hän, kiinnittäen silmänsä sakastin ovelle, -mutta minä käyttäydyn piispana. - -Ja nyt, vankilan saarnaajan ryntäessä taistelukentälle vihoittamaan, -puremaan häntä, rauhoitti hän tuimistuvaa luonnettaan tällä suloisesti -kutkuttavalla ajatuksella: - --- En ole enään apotti Capdepont, olen hänen ylhäisyytensä Rufin. - --- Hyvät herrat, apotti Lavernède on oikeassa: en ole vielä piispa. -Mitätön maallinen valta on minut nimittänyt, mutta pyhä isä, jolla on -kaikki valta, ei vielä ole minua valinnut. Minä rukoilenkin siis teitä -yhdistämään rukouksenne minun rukouksiini, jotta Jumala valaisisi -paavia piispanne valitsemisessa. - --- Paavi, olkaa siitä varma, on tietävä elämänne vähäpätöisimmätkin -yksityiskohdat, keskeytti vankilan saarnaaja. - --- Aijotteko ruveta syyttäjäkseni, herra Lavernède? - --- Minä ilmoitan teille ennakolta, että yksi ääni on kohoova teitä -vastaan Israelissa. - --- Te olette siis leppymätön? - --- Ettekö tekin ole sitä ollut, kymmenen vuotta hänen ylhäisyyttään -de Roquebrun'ia -- _piispa Roquebrun'ia_ kohtaan, miksi häntä -ylenkatseellisesti sanoitte. - --- Herra! huudahti Capdepont, jonka tyyneys äkisti alkoi horjua. - --- Eilen jo sanoin, ett'en teitä vähääkään pelkää, vastasi vankilan -saarnaaja, tempaisten itsensä irti papeista, jotka koittivat häntä -pidättää, ja astui suorana varapiispaa vastaan. - -Tämä, jonka paha luonto uudelleen virkosi, painoi silmänsä alas, -ett'ei hänen tarvitsisi nähdä vihollistaan. Ei tiedä, ehkä hän pelkäsi -olevansa liian heikko vastustamaan julmaa haluansa heittäytymään hänen -päälleen ja pieksemään häntä. Olihan Mical väittänyt Capdepont'in -toisinaan ryntäävän esiin kuin sokea voima. Mikä taistelu siitä -syntyisikään, jos Harris'in vuorelainen, jota tyydytetty kunnianhimo -hetkeksi oli rauhoittanut, ei enään voisi pitää ohjaksissa -intohimojansa, vaan ne pääsisivät irti kuin raivoisat metsäeläimet, -kita ammollaan ja kynnet leveällä! - -Tällä hetkellä Rufin Capdepont silminnähtävästi taisteli elämänsä -raivokkaimman taistelun kapinoivia himojansa vastaan. Hänen vankat -polvensa nytkähtivät suonenvedontapaisesti viitan alla. Hänen kätensä -pusertuivat voimakkaasti nyrkkiin, ikäänkuin vahvaksi nuijaksi. -Raivon tuli vääristeli kuvapatsasta, jonka sopusuhtaisia piirteitä -äsken ihailimme, ja näytti nyrjähyttäneen sitä. Urhomme ylpeä pää -painui hänen rinnoilleen, joten ei kukaan voinut heittää silmäystä -vallankumoukseen hänen kasvoissaan. Mitä liikkui hänessä? - -Viimein varapiispa kohotti kauniin otsansa ja näytti kaikkein -kummastukseksi tyynet, melkeinpä hymyilevät kasvot. La Bruyère on -kirjoittanut: _Ei mikään niin virkistä mieltä kuin tieto, että olemme -välttäneet tuhmuuden_. Rufin Capdepont'in rauhalliset kasvot näyttivät -todellakin virkistyneiltä. Hän oli voittanut oman itsensä. - --- Herra Lavernède, mitä olen teille tehnyt, kun niin minua vainootte? -kysyi hän kyynelten tukahuttamalla äänellä. - --- Minulle ette mitään; mutta te uhkaatte kirkkoa. - --- Kirkkoa, jonka eteen, olen valmis kuolemaan! - --- Ja elämään, lisäsi vankilan saarnaaja pisteliäästi. Capdepont -kalpeni ja ikäänkuin pyörtymäisillään nojausi hän äkisti Micalin -käsivarteen, jota hän voimakkaasti pusersi. Hän oli neuvotonna. Hän -oli tuhlannut kaiken tarmonsa ja, tuntien olevansa voimaton kauvemmin -näyttelemään nöyrän uhrin osaa, tahtoi hän apua. Hänen verensä kuohui -meren tavalla hänen rinnassaan. Aallot uhkasivat temmata hänet -mukanaan. Mical, taitava, kavala, kekseliäs Mical käsitti sen tulisen -tavan, jolla hän oli häneen tarttunut. Häntä täytyi pelastaa. - --- Hyvät herrat, lausui hän, hänen ylhäisyytensä Capdepont on sairas... -Minä tunnen lähestyvän taudin kohtauksen oireet, jonka alaisena -hän on ollut jo pari päivää... Hänen ylhäisyytensä kaipaa lepoa... -Hänen ylhäisyytensä on vastaanottava teidät aivan pian... -- Herra -apotti Turlot, juoskaa ilmoittamaan veljelleni, tohtorille, että -hän viipymättä saapuu piispanpalatsiin. Pahoin pelkään, että hänen -ylhäisyytensä tarvitsee hänen hoitoaan. Menkää sukkelaan... - -Hän tarjosi käsivartensa apotti Capdepont'ille, joka siihen nojautui -mitä arvokkaammalla tavalla. - --- Ystäväni, rukoilkaa puolestani, rukoilkaa puolestani, toisti -Lormières'in uusi piispa, kulkiessaan pappien ohi, jotka häntä -silmäilivät liikutettuina ja osanottavaisina. - --- Mikä ilveily! ei Lavernède voinut olla mutisematta. - -Capdepont kuuli sen, mutta hänen kumartunut asentonsa ei sitä ilmaissut. - --- Arvoisat isäni, sanoi hän matalalla äänellä, kääntyen munkkien -päällikköjen puoleen, jos kirjoitatte Roomaan, rukoilkaa -kunnioitettavia kenraalejanne ilmoittamaan pyhälle isälle, että -terveyteni on mitä huonoin ja että epäilen jaksavani kantaa -piispanviran raskasta taakkaa, Katsokaas! sairaus ahdistaa henkeäni; -mutta minä olen kuoleva katse kääntyneenä Pietarin istuinta kohti, -jolle aina uhraan sydämeni rakkauden ja mieleni nöyryyden. - -Sillä välin suuri osa kaupungin pappeja, jotka eivät tarvinneet -arkkipappi Clamousen yllytystä, seurasivat tuomiokirkon poikki kipeätä -piispa raukkaa, joka pakeni vankilan saarnaajan hyökkäyksiä. - -Tullessaan hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in ruumisalttarin eteen, -missä muutamat vahakynttilän pätkät, levittäen värähtävää valoa, -olivat sammumaisillaan hopeaisiin kynttilänpiippuihin, Rufin Capdepont -pysähtyi. Hän kumarsihe ja sitten teki hän arvokkaasti ristimerkin. -Tämä teeskentely piispansauvan ja hiipan edessä, joita hän niin -suuresti oli himoinnut, oli Lavernède'n mielestä häväistystä. Hän ei -enään sitä kestänyt, ja tämä huuto pääsi hänen huuliltaan: - --- Kain, kussa on Habel sinun veljes? - -Mutta Rufin Capdepont, jota Mical likisti yhä lujemmin, ei vastannut -mitään tähän julmaan syytökseen. Hän nojautui vaan hiukan paremmin -uskollisen palvelijansa käsivarteen, ja poistui Pyhästä Irenée'stä -hoiperrellen. Kun ei Rooma vielä ollut ryhtynyt mihinkään toimeen eikä -hallituksen nimitys vielä ollut varma, ei tämän uuden Sixtus viidennen -aika vielä ollut tullut heittää kainalosauvaansa, oikaista itseään koko -pituudeltaan ja pakoittaa vihollisiansa kunnioitukseen ja pelkoon. - - - - -XXIV. - -Karku. - - -Pienessä Corbières-vuorten kaupungissa syntyi suunnaton melu. Hurskaat -ihmiset, joita varapiispa aikoja sitten ylhäisellä, yksinvaltaisella -käytöstavallaan oli painanut tahtonsa alle, kulkivat ovelta ovelle -laulaen puoliääneen kuten pääsiäisaattona: - --- Halleluja! herra apotti Capdepont on Lormières'in piispa. Halleluja! -halleluja! - -Mutta häntä itseään ei missään näkynyt. Mical, joka piti vahtia -viraston ovella, antoi aina saman vastauksen uteliaille papeille ja -maallikoille, jotka joka päivä täyttivät piispan-palatsin pihan, -pyytäen onnitella hänen ylhäisyyttään: - --- Hänen ylhäisyytensä on sairas; lääkäri on kieltänyt häntä -vastaanottamasta ketään. - -Tuskin tämä lahjomaton vanginvartija, joka odotti varapiispan virkaa -itselleen samalla kuin piispan hiippaa ystävälleen ja puolusti toisen -etua valmistaakseen omaansa, tuskin hän salli Capdepont'in esiintyä -juhlassa, jonka paroni Thévenot, Pariisista palattuaan, antoi Arbouse'n -varrella olevassa palatsissaan poikansa entisen opettajan kunniaksi. -Uusi piispa käyttäytyi muuten siellä erinomaisen varovaisesti. -Turhaan paronitar ja parooni, riemuissaan siitä, että olivat _tehneet -piispan_, yllyttivät häntä kaikin tavoin pitämään jonkinlaista puhetta, -joka olisi tuottanut kunniaa tälle talolle, johon hän muinoin oli -tullut niin köyhänä, nöyränä ja alastomana. Capdepont ei sekaantunut -maallikkovieraiden joukkoon, jossa rouva Thévenot turhamaisuudessaan -toivoi näkevänsä hänen loistavan, vaan heitettyään salaisen silmäyksen -valkorintaiseen joukkoon ja huomattuaan kreivi Castagnerte'n ylpeät -ja ivailevat kasvot, vetäytyi hän arkkipappi Clamouse'n, apotti -Turlot'in, Mical'in ja muutamain muitten hengellisten seuraan, jotka -olivat tulleet hänen mukanaan, päättäen olla erkanematta heistä. Tässä -ystäväparvessakin puhui hän ainoastaan vähän: pari sanaa kurjasta -terveydestään ja yhden lauseen pyhästä isästä, jota hän kunnioitti ja -ihaili... Siinä kaikki. - -Näin käyttäytyessään Capdepont ajoi oman etunsa asiaa. Ei hän -todellakaan ollut milloinkaan ennen ollut niin monien paulojen -ympäröimänä eikä milloinkaan hänen vihollisensa olleet vimmatuimmin -häntä vastaan taistelleet, kuin nyt. Apotti Lavernède, jonka viha -johtui hänen syvästi loukatuista luonnollisista tunteistaan, ei ollut -ainoastaan kiihoittanut koko paperitehdaskaupungin herra Bonnardot'in -suosikkia vastaan, vaan joka päivä hän yhä enemmin vierotti hänestä -luostarikaupunginkin. Kreivi de Castagnerte hallitsi siellä rajattomana -valtijana ja piti huolta kapina-hengen leviämisestä. - -Pian kaupungin vihamielisyys kävi niin ilmeiseksi, ettei Capdepont, -joka pelkäsi kohdata vaikka minkälaisiin mielenosotuksiin kykeneviä -paperitehtaan työmiehiä, enään uskaltanut lähteä yliseminaarista -piispanpalatsiin, mihin hiippakunnan asiat joka aamu hänet kutsuivat. - -Helposti ei Harros'in raivostunut vuorelainen suinkaan tyytynyt -tähän erakkoelämään ja monta kertaa kajahti Minimein luostari, -jonka yksinäisissä suojissa hän Mical'in seurassa synkkämielisenä -astui, huudoista, joihin loukkaukset hänen luonnettaan, arvoaan ja -korkeata asemataan kohtaan hänet pakoittivat. Mutta miksi kiusata -yleistä yllytettyä mielipidettä? Jottei kadottaisi hiippaa, jonka hän -oli päähänsä laskemaisillaan, täytyi tämän kesyttömän miehen oppia -voittamaan oman itsensä, odotellen sitä aikaa, jolloin hän saisi -ankaralla kädellään masentaa vihollisiaan, ja pakoittaa heitä armoa -rukoilemaan. - -Mutta jos apotti Lavernède'n oli onnistunut laskea kauhean -Capdepont'in ohdakevuoteelle, ei hän itsekään levännyt ruusuilla. -Lormières'issä sujui kaikki parhaaksi; mutta Roomassa?... Sieltä ei -ollut tullut minkäänlaista tietoa. Melkein kuukausi sitten olivat -Dominikaanimunkkien priiori ja Kapusiini- sekä Maristomunkkien -päälliköt lähettäneet kirjoituksensa, mutta vastausta ei kuulunut. -Eikö aijottu ensinkään ottaa huomioon niin mahtavain ja arvokkaiden -henkilöiden allekirjoittamia asiakirjoja. - -Onnettomuuden lisäksi herkkäluontoinen apotti Ternisien, vaikka hän -oli päättänyt palata Tivolin luostariin, viivytteli milloin milläkin -verukkeella lähtöänsä Roomaan. Vihaten kaikkia riitoja ja taisteluja, -ajatteli nuori pappi vavisten raskasta tointa, joka hänelle varmaan -annettaisiin ja toivoen jotenkin siitä pelastuvansa, odotti hän. -Tosin hän sielussaan ja omassatunnossaan ei pitänyt Capdepont'ia -piispanvirkaan kelvollisena. Hän olisi toivonut kirkon kunnian tähden, -että voimakas käsi olisi tarttunut häntä kaulukseen ja säälittä -työntänyt hänet kauvas siltä arvoasteelta, jolle hän pyrki. Mutta -itsessään hän ei tuntenut tarmoa eikä tahtoa ruveta tuoksi kädeksi, -joka ajaisi temppelistä viekkaan, ylpeän, kostonhimoisen varapiispan... - --- Lähteä täytyy! sanoi hänelle eräänä aamuna vankilan saarnaaja, joka -äkkiarvaamatta tuli hänen luokseen kasvot vihan punoittamina. - --- Hyvä Jumala, mitä on tekeillä? - -Minä tulen isä Trézel'in luota. Vaikk'en tuota jesuiittaa kärsi, -enkä suuresti toivo häntä puolellemme, kävin kumminkin hänen luonaan -pyytämässä häntäkin jotakin yrittämään, jotakin kenraalinsa avulla. --- Varmaa on, sanoin itsekseni, saadakseni rohkeutta astumaan Pyhän -Stanislaus Kotska'n opistoon, että Capdepont sortuisi, jos minun -onnistuu nostaa kristikunnan mahtavimman veljeskunnan häntä vastaan... - --- Ja jouduitte karille? - --- En ainoastaan joutanut karille tämän viekkaan isän luona, mutta -kun olin onnistunut aika viekkaasti -- häpeäkseni tunnustan sen -- -vetää häntä nenästä, niin luulen käsittäneeni hänen salavihkaisesta -puheestaan, ettei Rufin Capdepont'in asiaa Roomassa tutkitakaan... - --- Kenen siis? - --- Minun ja varsinkin teidän, rakas ystäväni. - --- Minun asiaani! huudahti apotti Ternisien kalveten. - --- Paavillisessa virastossa on hämmästyksellä nähty erään nuoren papin -nimen sekaantuneena Lormières'in surkuteltaviin riitajuttuihin, papin, -joka oli jättänyt kauniin muiston Roomaan, jota hänen ylhäisyytensä -kardinaali Maffeï oli kunnioittanut ystävyydellään ja jota itse pyhä -isä suvaitsi kunnioittaa muutamilla suosionosotuksilla. -- Siihen -tapaan puhuu isä Trézel, tietysti kertaakaan katsoen teitä silmiin! - -Apotti Ternisien raukka ei voinut tointua hämmästyksestään. - --- Se on liikaa! äännähti hän, tehden tuiman liikunnon. - --- Kas siinä käännös, jonka ovat aikaansaaneet nuo kolme eroomatonta, -Capdepont, Mical ja pyhän Stanislaus Kotskan ylijohtaja, sillä noita -kolmea nimeä ei enään saa eroittaa... Onpa tämä mainiota, varapiispa on -muuttunut uhriksi, ja herrat Lavernède ja Ternisien tämän onnettoman ja -itseään puolustamaan kykenemättömän panettelijoiksi! Säälittäähän minua -toki!... Oh! katolinen kirkkoraukka!... Ellen uskoisi vanhurskasta -Jumalaa olevan!... - -Vankilan saarnaaja loi taivaaseen katseen, joka puhui hänen sielunsa -syvästä ahdistuksesta. - --- Jumalalla ei ole mitään osaa paholaisen keksimissä vehkeissä, arveli -Ternisien, jolla oli pyhimysten yksinkertainen, vahva usko. - -Seurasi hetken hiljaisuus. - --- Älkäämme lannistuko, ystäväni, jatkoi Lovernède päättävän -näköisenä. Jumalan ja hänen kirkkonsa tähden tulee meidän loppuun asti -taistella... Lähtekää... Roomassa tapaatte kardinaali Maffeïn, joka -odottamattomaksi onneksemme on määrätty Capdepont'in asiaa tutkimaan. -Kardinaali tuntee teidät, hän kuuntelee teitä, ja te selitätte -hänelle kaikki. Te tiedätte mitkä hellät siteet pidättävät minua -Lormierès'issa; no niin! jos minulla olisi Italiassa tuttavuuksia, -joista riippuisi ratkaiseva päätös, jättäisin äitini, ja lentäisin -auttamaan kirkkoa, tuota toista äitiä, jota rakastamme uskollisina ja -mustasukkaisina poikina... - --- Minä lähden huomenna. - --- Kiiruhtakaamme. Herra de Castagnerte, jonka tapasin Saint-Frumensen -kadulla, luulee, että Capdepont on aikoja sitten lähtenyt -Lornières'ista. Mical yhä vaan vartioi yliseminaarin ovea, eikä hänen -veljensä, lääkäri unohda käydä joka päivä Minimein luostarissa. Mutta -se on Capdepont'in poissaolon salaamiseksi keksitty ilveily... Useita -viikkoja sitten kohtasi muuan talonpoika lähiseuduilta, kulkiessaan -yöllä vuoripolkua, korkeakasvuisen papin, joka astui kiireesti, puhuen -itsekseen ja hurjasti liikutellen käsiään. Se oli varmaan Capdepont. -Tahtoen salata lähtöään, on hän Jalkasin mennyt jollekin etäämmälle -asemalle. Minne lähti hän? Epäilemättä Pariisiin kiusaamaan paavin -lähettilästä, yllyttämään kaikkia ystäviään toimimaan... - --- Minä lähden tänä iltana, lausui Ternisien tarmokkaasti. - - - - -XXV. - -Kardinaali Maffeï. - - -Hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in entinen sihteeri saapui Roomaan -elokuun keskivaiheilla, Neitsyt Marian taivaaseen astumisen juhlan -aattona. Hän otti asunnon pyhän Andrean della Vallen luostarissa, -jossa hänellä oli monta ystävää, ja levähti siellä muutamia päiviä. -Toinnuttuaan hiukkasen matkansa vaivoista ja kerättyään itselleen -kylläksi rohkeutta, ohjasi hän viimein, eräänä iltapuolena, askeleensa -Leoniiniseen kaupungin-osaan ja kolkutti kardinaali Maffeïn asunnon, -Candiapalatsin portille. - -Apotti Ternisien ei kauvan odottanut. - -Rikkoen seuraelämän sääntöjä vastaan, joita muuten tarkasti noudatetaan -näiden ylhäisten prelaattien luona, missä kaikki tapahtuu juhlallisesti -kuin kirkossa, tuli hänen eminensinsä itse noutamaan häntä etehisen -penkiltä. - --- Rakas lapseni, rakas lapseni! sanoi hänen ylhäisyytensä Maffeï, -syleillen häntä hellästi. - -Nuori pappi seurasi tykyttävin sydämin kardinaalia avaraan suojaan, -jota hän piti työhuoneenaan. - -Hänen eminensinsä kardinaali Maffeï oli noin seitsemänkymmenen viiden -vuoden vaiheilla oleva vanhus. Hän oli hieman köyryssä, mutta kumminkin -saattoi huomata hänen olleen pitkäkasvuisen miehen. Hänen melkein -täydellisesti kalju päänsä oli väriltään kuin sileää, kiiltävää -norsunluuta. Muutamat harvat karvat korvien ja niskan kohdalla, -muistuttivat hänen entistä luostarillista tointaan, sillä hän oli ollut -Tivolin fransiskaanimunkkien apotti. Hänen teräväkulmaiset kasvonsa, -joita hallitsi nenä, isohko ja pitkä kuin pyhällä Kaarle Borromee'lla, -olivat kalpeat, ja ilme niissä oli askeetillisen kylmä, mahtavan -arvokas. Hän astui verkalleen, kuten purppuran kantajain tulee. - -Kardinaali osoitti Ternisien'ille istuinta ja istuutui. - --- Viimeinkin palaatte meille takasin, sanoi hän hyväntahtoisesti. - --- Ja ainiaaksi, Eminensi. - --- Sen parempi. Teitä on paljon kaivattu Tivolissa. Kun tänä aamuna -kerroin tulostanne Fransiskaanimunkkien kenraalille, joka kävi minua -tervehtimässä, näytti hän tuosta oikein ilostuvan. - --- Teidän Eminensinne oli siis ennakolta saanut tietää tulostani tänne? -kysyi Ternisien, joka oli liian vilpitön salaamaan hämmästystään. - --- Enkö minä siis tiedä kaikki, mitä kristikunnassa tapahtuu? vastasi -kardinaali hymyillen. - --- Mutta minä en ollut kirjoittanut kellekään... - --- Entä sakarisormeni? sanoi hänen ylhäisyytensä Maffeï, kohottaen -kaunista, valkoista papinkättään... Ei! eilen vasta sain jesuiittain -luona _Gesù_-kirkossa tietää, että olitte saapunut tahi olitte -saapumaisillaan Roomaan. - --- _Gesùssa!_... Ah! ymmärrän, itse Trézel... - --- Sen niminen se Isä todellakin oli, jonka pitkää kertomusta -Lormières'in pappien otteluista minulle luettiin... Mutta, rakas -lapseni, teidänkin nimenne mainittiin usein tässä käsittämättömässä -kirjoituksessa... Näyttää siltä kuin olisitte nostaneet kapinaa -ystävänne... ystävänne... Auttakaapas minua... - -Apotti Lavernèdeko? - -Niin juuri, apotti Lavernède'n kanssa... Mikä tulinen mies tuo apotti -Lavernède on!... - --- Ette erehdy, teidän ylhäisyytenne, ystäväni apotti Lavernède vihaa -kiivaasti syntiä, eikä hän siinä kohden voi hillitä itseään. Minä, -jolla ei ole hänen rohkeuttaan, olen usein nuhdellut häntä, että hän -liian kiihkoisesti ajaa takaa pahuutta. "_Saatatte vielä itsellenne -jonkin ikävän selkkauksen_", sanoin hänelle satakertaa. -- Totta -puhuen, en luullut itseäni niin hyväksi ennustajaksi. - -Kardinaali silmäili apotti Ternisien'iä tämän tulisesti puhuessa. Kun -hän oli päättänyt, katseli hän häntä yhäti tarkasti. - --- Olkaa varoillanne, apotti hyvä, sanoi hän, minulla on tarkat tiedot -siitä mitä Lormières'issä on tapahtunut. Ystävänne väärän käytöksen -kaunistamiseksi ei tarvita... - --- Jos Teidän Eminensinne suvaitsee minun tosiperäisesti kuvailla... - -Onnettoman Ternisien'in ääni tukkeutui ja suuria kyyneliä vierähti -hänen poskilleen. - -Kardinaaliin, vanhaan valtiomieheen, jonka sydän ajanpitkään oli -kuivettunut valtiotoimien käsittelyssä, ei tämän nuoren sydämen -liikutus mitään vaikuttanut. Hän viittasi kohteliaasti hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun'in entistä sihteeriä puhumaan, eikä lausunut -sanaakaan. - -Silloin apotti Ternisien alkoi kertoa hänen ylhäisyytensä de -Roquebrun'in vaikutuksesta piispana ja apotti Rufin Capdepontin -uppiniskaisesta vastuksesta. Hän ei unohtanut mitään kuvaillessaan -suojelijansa, ystävänsä pitkää martyyriaikaa. Vieläpä hän monta -kertaa sanasta sanaan toisti Capdepont'in tuimia ja röyhkeitä -puheita. Uskalsipa hän sanoa häntä Lormières'in viimeisen piispan -teloittajaksikin. - -Kardinaali kuunteli liikkumattomana, puhekumppaniinsa kääntyneenä, -ettei sanaakaan joutuisi hukkaan. - -Turhaan tämä tuon tuostakin vaikeni, koittaen lukea hänen Eminensinsä -piirteissä jotain jälkeä siitä liikutuksesta, jonka vallassa hän -itse oli; mutta tämän tarkkaavaisen ja maltillisen vanhuksen -läpitunkemattomat, ikäänkuin jähmettyneet kasvot eivät puhuneet mitään -hänen syvemmistä tunteistaan. - -Vaikka tämä pahaa ennustava äänettömyys vaivasi nuorta pappiamme, -jatkoi hän rohkeasti, sillä hänen kunniansa samoin kuin myöskin apotti -Lavernède'nkin kunnia oli vaarassa. Pian joutui hän kertomuksessaan -hänen ylhäisyytensä de Roquebrunin'in ruumisarkkuun ja kauhistuttavaan -kohtaukseen piispanpalatsin pihalla tuomiokapitulin ja Lormières'in -papiston läsnäollessa. Tällä kertaa kohotti kardinaali hiukan päätään -ja tarkasti terävästi Ternisien'iä. - --- Onko asia todellakin niin, kuin minulle sen olette kertoneet? kysyi -hän vakavasti. - --- Vakuutan sen Jumalan edessä! - --- Hyvä, minä uskon teitä... Jatkakaa. - --- Minulla ei ole enään mitään lisättävänä, teidän ylhäisyytenne. - --- Anteeksi... Te ette kerro minulle viimeistä kohtausta tässä pienessä -näytelmässä, joka, sen myönnän, ei ole kaunis, mutta ei kumminkaan -niin kauhea kuin te Lormièresissä kuvittelette. Se kohtaus, jonka -tahdon saattaa teidän muistoonne on se, missä apotti Lavernède keskellä -Pyhän-Irenéon tuomiokirkkoa rohkeni vasten varapiispan kasvoja heittää -hyvin vaikeasti todistettavan syytöksen, että hän on murhannut hänen -ylhäisyytensä de Roquebrun'in. - -Piispavainajan ruumis-alttarin ääressä tuli apotti Lavernède -huutaneeksi. "Kain, kussa on Habel sinun veljes?" - --- Se näyttää minusta riittävän, enkä minä muuta sano. - --- Taistelun kiihko voinee kenties selittää... - --- Ei... Muistakaa muuten, että kun apotti Lavernède siihen määrään -solvaisi hiippakunnan varapiispaa, oli tämä jo nimitetty piispaksi, -seikka, jonka olisi pitänyt tehdä hänet pyhäksi jokaisen silmissä. -Papillisen arvojärjestyksen kunnioitus tulee aina olemaan yhtenä kirkon -pylväänä. - --- Teidän Eminensinne sallinee minun huomauttaa, ettei apotti -Lavernède'n eikä muittenkaan mielestä maallisen vallan määräys -ilman minkäänlaista hengellistä valtuutta, tee piispaa, vaan että -sen tekee kanooninen nimitys. Ystäväni ei siis luullut, että samana -aamuna Pariisista tullut sähkösanoma vapauttaisi apotti Capdepontia -vastaamasta siitä, mitä ennen oli tehnyt. - --- Ystävänne oli väärässä. Me, jotka allekirjoitamme konkordaatteja, -sopimuksia, maan kaikkein hallitsijain kanssa, tiedämme mitä meidän -tulee ajatella maallisesta vallasta; mutta me olemme kaukana -osoittamasta sille pienen Lormières'in papin ylpeää ylenkatsetta. -Epäilemättä eivät pohjoisesta ja etelästä tulevat piispanehdokkaat ole -kaikki yhtä otollisia pyhälle isälle. Kuitenkin tuntee hänen pyhyytensä -hyvin tarkasti kirkon aseman ja ani harvoin on hän hyväksymättä -hallitsijain vaalia... Herra Lavernède on älykäs; hän tietää siis -kyllä, että pyhän istuimen täytyy olla erityisesti varovainen Ranskan -suhteen ja sittenkin on hän uskaltanut panna alkuun häväistysjutun, -joka, ellei apotti Capdepont'in viisaus olisi tullut avuksi, olisi -johtanut mitä ikävimpään riitaan Pariisin ja Rooman välillä. - -Nämät viimeiset sanat lausuttiin hiukan tuimalla äänellä, joka sisälsi -nuhteen apotti Ternisienille. Nuori pappi käsitti sen ja tunsi äkkiä -jähmettyvänsä. - -Sanomme vielä kerran, ettei hänen ylhäisyytensä Roquebrun'in entinen -sihteeri ollut luotu taistelua varten. Kun hänestä itsestään, hänen -ystävästään, jonka asiaa hän jalomielisesti piti omanaan, keksittiin -häpeällisiä syytöksiä, joutui hänen oikeudentuntonsa kapinaan ja hän -olisi saattanut lausua muutamia hyvinkin teräviä sanoja. Mutta kun -kaikki ponnisteleminen oli turhaa, kun vääryys riemuitsi, ei hänelle -jäänyt muuta neuvoksi kuin tyytyä. Näin arat tahi liiaksi rauhaa -rakastavat luonteet luopuvat jaloimmistakin asioista ja jättävät -helpon voiton pahojen käsiin. Kun rajattomasti ihailemme itseämme tahi -Jumalaa, syntyy siitä usein samanpitävät johtopäätteet. - -Kauhistuneena kardinaalin käsitystavasta väjyi Ternisien nyt vaan -ensimäistä tekosyytä, joka sallisi hänen kunnialla peräytyä. Oh! kuinka -mielellään jättikään hän tämän häijyn maailman ja pakeni Tivolin -yksinäisyyteen! Tätä ajatellessaan, nuori fransiskaanimunkki, jolta -tutustuminen inhimillisten intohimojen katkeruuteen oli vienyt kaiken -rohkeuden, jo mielessään nautti uskonnollisen elämän kaikkia suloja -yksinäisestä luostarikammiossa, keskellä erämaata. Oh! olemattomaksi -tuleminen!... - -Hänen ylhäisyyttänsä Maffeïta, jonka tutkiva silmä seurasi tuon häntä -vastapäätä istuvan heikon miehen vaihtelevia mielentiloja, liikutti -säälintunne. Hellästi tarttui hän hänen käsiinsä ja pudisti niitä. -Tästä kosketuksesta katkeraan tuskaan sortunut Ternisien kavahti -ikäänkuin unesta, ja hämillään pitkästä äänettömyydestään änkytti hän: - --- Luulette siis, teidän ylhäisyytenne, että hänen pyhyytensä vahvistaa -apotti Capdepont'in piispannimityksen? - -Kardinaali nousi vilkkaasti. - --- Vai niin! huudahti hän ivansekaisella suuttumuksella, jos -Lormières'issä, viheliäisessä kauppalassa maailman rajamailla, -muutamien hiippakunnan pappien ja munkkien on onnistunut omaksi -tyydytyksekseen saada apotti Capdepont'in tulisen, kenties liiankin -tulisen luonteen hurjistumaan, pitäisi kirkon sentähden menettää -ne suuret edut, mitkä tämä sama, sen kasvattama, muodostama ja -hillitsemä luonne voipi sille tuottaa? Joudun todellakin, hyvä herra, -aivan ymmälle niiden ihmisten vaateliaisuudesta, jotka teidät ovat -lähettäneet. Kylläpä ollaan merkillisen julkeat!... Ja mistä ajasta -alkaen ovat yksinkertaiset papit ruvenneet sekaantumaan asioihin, jotka -kuuluvat yksinomaan pyhälle isälle tahi niille, joille hän on uskonut -niiden suorittamisen? Se on pappisvallan täydellinen mullistus... -Jos te, ranskalaiset, rakastatte vallankumousta, niin me roomalaiset -vihaamme sitä kaikesta sydämestämme, me emme antaudu selkkailuksiin, -vaan tahdomme itsepintaisesti jäädä liikkumattomina kivelle, _super -petram_, jonne Jumalan käsi meidät on asettanut... Tietäkää, herra -apotti, että hallituksenne ehdokas Lormières'in istuimelle tulee -kirkkosääntöjen mukaan virkaansa vahvistetuksi. Ei sen vuoksi, että -tahtoisimme olla myöntyväisemmät keisarillenne, kuin meille sopii, -keisarille, jonka tarkoituksena, niinkuin hyvin tiedämme, ei ole mikään -muu kuin alentaa piispanvallan merkitystä Ranskassa, toivoen voivansa -sitä helpommin hallita, kun se on laskettu kelvottomien miesten -käsiin; vaan sen vuoksi, että paavin lähettiläs Pariisissa ja muutkin -ovat esitelleet meille herra apotti Capdepont'ia erinomaisen etevänä -ja jaloavuisena pappina. Hänellä on ennen kaikkea avu, johon kirkon -täytyy panna arvoa näinä aikoina, jolloin maallinen valta on noussut -rohkeutensa, kavaluutensa ja ilkeytensä kukkulalle, hän on rohkea tuo -Capdepont, siinä on viimeinkin oikea _luonne_. Suokoon taivas, että -piispansauva aina joutuisi yhtä voimakkaisiin ja uskollisiin käsiin! - --- Uskallanko huomauttaa, Teidän Eminensinne, että tämä uskollisuus -pyhää istuinta kohtaan on hyvinkin uutta, sillä ennen... - --- Se on erehdys, Lormières'in varapiispa on alistunut maallisen -vallan alle, mutta hän ei ole milloinkaan siitä pitänyt. Hänen -täytyi tulla piispaksi, Jumala, joka hänelle oli säätänyt tehtävän -kirkossaan, oli aikoja sitten pannut "_hänen lihaansa ja luihinsa_", -raamatun kuvaavien sanain mukaan, tiedon omasta voimastaan, ja jos -hän, edistääkseen taivaalle otollista kunnianhimoaan, oli pakoitettu -teeskentelemään taikka hiukan imartelemaan kirkollisasiain ministeriä, -niin hän sydämessään tuomitsi ja ylenkatsoi sitä, jota valtiollisessa -rengonkielessä, sanotaan _perustuslailliseksi vallaksi_. Hän näytti -todellakin taipuneen Pariisin vallan alle, mutta todellisuudessa -nöyrtyi Rooman edessä; se oli Rooman hyväksi kuin hän nöyrtyi -viekastelemaan, jopa... valehtelemaankin. - --- Valehtelemaan, teidän ylhäisyytenne, valehtelemaan! huudahti -Ternisien kokonaan suunniltaan. - --- No niin! mikä teidän on ja missä ahtaassa, naurettavassa -merkityksessä käsitätte tämän sanan? Oh! kyllä näkyy, että olette -ollut poissa tyköämme toistakymmentä vuotta! Ette siis enään ymmärrä -puhettamme? Kirkko ei milloinkaan valehtele, herra apotti. Kirkko, joka -on totuus itse, ei voi valehdella. Mutta taistellessaan ensimäisinä -aikoina viimeisiä pakanallisia ruhtinaita, keskiaikana puoleksi -raakalaisia kuninkaita ja meidän aikanamme koko maailmaa vastaan, -tarvitsee, suorittaakseen jumalallista kutsumustaan, lakkaamatta -ketteryyttä ja taitavuutta... Kardinaalit Caprara ja Consalvi, joita -Ranskan eroittamista miettivä kenraali Bonaparte ahdisti, olivat -pakoitetut valehtelemaan hänelle useinkin, samoinkuin Napoleon III:n -juonitteluihin takertunut Capdepont on hänelle valehdellut... Mutta -minä kysyn, hyvä herra, valehdellaanko silloin, kun pelastetaan kirkko? -valehdellaanko silloin kun huolimatta ihmisistä, jotka ovat yltyneet -karkoittamaan Jumalaa maailmasta, käytetään apukeinoja, viekkautta ja -verukkeita, vahvistamaan täällä maanpäällä Sen valtaa, joka on tie, -totuus ja elämä, "_Ego sum via, veritas et vita_?" - -Apotti Ternisien oli tykkänään ymmällä. Kauhistuneen näköisenä katseli -hän kardinaali Maffeïta, joka taas istahti. - --- Ja miten onkaan tämä apotti Capdepont lahjakas! jatkoi vanha pappi -kokonaan innostuneena. Jospa olisitte olleet Ranskalaisten Pyhän -Ludvigin kirkossa neitsyt Maarian taivaasen astumisen juhlassa, -kuulemassa häntä! - --- Mitä? Onko herra Capdepont Roomassa? - --- Hän sai suuren kunnian pitää kiitospuheen neitsyt Maarialle -pyhän isän, ja koko pyhän virkakunnan läsnäollessa. Mikä ylevyys! -mikä voima! ja mikä into hänen sanoissaan! "_On kuin kuulisin pyhän -Bernhardin puhuvan_", kuultiin kardinaali-vikaarion useat kerrat -mutisevan... Tämän suuren päivän iltapuolella tahtoi hänen pyhyytensä -itse vastaanottaa apotti Capdepont'in lausuakseen itse hänelle -onnentoivotuksensa... Hyvä Ternisien, olisittepa nähnyt tuon miehen, -josta niin vähän pidätte, Vatikaanin saleissa, miten luontevasti -hän liikkui, miten hänen ryhtinsä oli sekä ylimyksen omainen että -vaatimatoin, niin olisitte ollut samaa mieltä kuin minäkin, ettei -näet Jumala ole suonut tälle miehelle niin hämmästyttävää ulkonaista -arvollisuutta, ellei hän olisi määrännyt hänelle jonkun korkean -tehtävän. -- "_Hiippa soveltuu hyvin tähän päähän_" -- kuuluu pyhä -isä sanoneen Jesuiittain kenraalille, joka seurasi vasta valittua. -- -Sitten syleillen hänen jalkoihinsa polvistunutta apotti Capdepont'ia -suvaitsi Pius IX sanoa: "_Veljeni_!" - --- Siinä tapauksessa on kaikki lopussa? - --- Kaikki on lopussa, lapseni. Herra apotti Capdepont -- valtuutan -teitä antamaan siitä edeltäpäin tiedon Lormières'iin -- on saava -vahvistuksensa konsistorissa, joka kokoontuu kahdeksantena päivänä ensi -kuuta, pyhän neitsyen syntymäpäivänä. - -Apotti Ternisien nousi, kumarsi syvästi hänen Eminensillensä ja kääntyi -sanaakaan virkkamatta työhuoneen ovelle. - --- Ja noinko menette, lausumatta jäähyväissanaakaan minulle? kysyi -kardinaali. - -Nuori pappi kääntyi, astui pari askelta hänen ylhäisyyttään Maffeïtä -kohti ja laskeutui sitte äkisti polvilleen hänen eteensä. - -Vanha pappi nousi, kohotti juhlallisesti kätensä ja siunasi häntä. - --- No niin, lapseni, sanoi hän Ternisien'ille, nostaen hänet lempeästi -ylös, olkoon pieni syntinne teille anteeksi annettu ja älkää enää -siihen langetko. Jättäkää kirkon asiat niille, joille Jumala ne on -uskonut. Kohta tulette te löytämään rauhaa ja tyydytystä Tivolin -ihanassa yksinäisyydessä, missä veljet teitä odottavat. Jospa saisin -teitä sinne seurata! Ettekö ole paljon onnellisempi minua?... - -Miksi ei pyhä isä sallinut minun jäädä sinne teidän keskellenne! Ah, -mielelläni vaihtaisin purppurani entiseen karkeaan villapukuuni!... Jos -tietäisitte, mitä valtiotoimet ovat ja kuinka vähän ihmiset rakastavat -oikeutta!... Mitä on kardinaalin arvo verrattuna entiseen rauhaani. -Tivolissa olin ensin noviisi, sitten munkki, sitten apotti... Mitkä -suloiset muistot! - -Vaatimattoman, hurskaan nuoruutensa muistojen liikuttamana, vaikeni -Monseigneur Maffeï. - -Pian jatkoi hän pontevasti: - --- Mutta muistakaa, rakas Ternisien, että jos tarvitaan munkkeja -ja muita hengellisiä kirkon taivaalliseksi voitoksi ja loistoksi, -tarvitaan myöskin rohkeita piispoja sitä puolustamaan. Semmoinen on -apotti Capdepont'kin, ja minä pidän velvollisuutenani muistuttaa -teitä, että tässä Lormières'in ikävässä jutussa olette te, teidän -ystävänne Lavernède ja munkkikuntain päälliköt, jotka lähettivät -kirjoituksia asiasta Roomaan, sekoittaneet kaksi seikkaa, joilla ei -millään kirkkohistorian aikakaudella ole ollut mitään yhteyttä: kirkon -ja kirkon hallituksen. Kirkko on kaikkina aitoina sama: jumalallinen, -erehtymätön, koroitettu inhimillisten vaiheiden yli. Mitä tulee -hallitukseen, joka aina on ollut pakoitettu taistelemaan kaikenmoisia -vehkeitä vastaan, ja etenkin nykyään niin tavallisia ruhtinaitten -juonia, turmelusta ja pahuutta vastaan, täytyy sen useinkin asettaa -johtajakseen päälliköitä, jotka ovat enemmän lujat kuin nöyrät, enemmän -pontevat kuin sävyisät ja enemmän maalliseen elämään kiintyneet kuin -taivaalliseen. Sillä olisiko kirkko enään olemassa ellei Jumala olisi -lähettänyt sille nämä suuret paavit: Gregorius VII, Innocentius III, -Bonifacius VIII, Sixtus V ja Pius IX? Epäilemättä tekin ihailette -tuota suurta Hildebrand'ia, tuota sankarillista taistelijaa, katolisen -yksinvallan todellista perustajaa. No niin, tiedättekö miksi häntä -sanoi kardinaali Pietro Damiani, usein ällistyneenä hänen rohkeasta -nerostaan, hänen ihmeellisistä valtiollisista aatteistaan ja hänen -kunnianhimonsa sammumattomuudesta? Hän sanoi häntä "_pyhäksi -Saatanaksi_!" - -Apotti Ternisien'iä pöyristytti. Hän kumarsihe uudelleen jäähyväisiksi -ja astui ovelle. - -Kardinaali Maffeï kohotti tuskin huomattavasti olkapäitään. -Välinpitämättömästi näki hän hänen ylhäisyytensä de Roquebrun'in -entisen kotisihteerin poistuvan ja tällä kertaa hän ei katsonut syytä -olevan kutsua häntä takaisin. - - - - -XXVI. - -Paavin ehdokas. - - -Apotti Ternisien kuoli 1869 vuoden alussa. Apotti Lavernéde, jonka -äiti oli ollut kuolleena vuoden ajan ja joka nyt oli vapaana hellistä -siteistä, jotka olivat pidättäneet häntä Lormières'issä, sai ajoissa -tietää hänen sairaudestaan ja riensi kiireimmän kautta Tivolin -fransiskaanimunkkien luostariin. Hän sai surulliseksi lohdutuksekseen -vastaanottaa ystävänsä viimeisen huokauksen ja sulkea hänen silmänsä. - -Niinkuin edeltäkäsin olisi voinut arvata, Rooma hurmasi apotti, -Lavernède'n syvää kristillistä mieltä. Sekä liikutettuna että -ihastuneena uneksi hänkin päättää päivänsä tässä ylevässä -turvapaikassa, _rakastavien ja syvästi haavoitettujen sielujen -yhtymäpaikassa_, joksi Chateaubriand sitä sanoo. Hän oli juuri -pyytämäisillään piispaltaan virkaeroa Lormières'in vankilan saarnaajan -toimesta, sillä pitkävihaisemmasta Mical'ista huolimatta oli hänen -ylhäisyytensä Capdepont suvainnut vihollisensa pitää toimensa, kun -hän sähkösanoman kautta sai kutsumuksen palata hiippakuntaansa -vastaanottamaan _hengellisen kaunopuheliaisuuden_ professorin viran -seminaarissa, joka hänellä oli ennenkin ollut. Mitä oli tapahtunut?... - -Ei mitään erinomaista. - -Monseigneur Rufin Capdepont oli, kuten apotti Lavernède oli -ennustanutkin, kohonnut vielä ylemmäksi kirkon palveluksessa, ja -tullut arkkipiispaksi nimitetyksi Lormières'in uusi piispa, hänen -ylhäisyytensä Tissandier, pyysi taasen saavuttaa papistonsa suosion ja -kutsui hiippakunnan papit takaisin yliseminaariin, ensin karkoitettuaan -sieltä jesuiitat, jotka hänen ylhäisyytensä Capdepont _Gesù'a_ -mielitelläkseen, oli sinne asettanut heti piispaksi tultuaan. - -Hänen ylhäisyydestään Capdepont'ista ei paljon puhuta; hän näet viettää -hyvin yksinäistä elämää hiippakunnassaan. Tuskin hän toimittaakseen -Herran ehtoollisen jakamista, kasteen vahvistuksessa, lähtee -arkkipiispallisesta palatsistaan, missä häntä pidättävät tekeillä -olevat teokset, jotka hän piakkoin julkaisee. Puhutaan salavihkaa _Pius -IV:n hallitusajan historiasta_, johon on liitetty sangen huomattavia -asiapapereita kreivi Cavour'in ja häntä seuraavien ministerien, -Ricasolin, Ratuzzi'n ja Menabrea'n valtiollisista toimista. - -Tämä kirja, jonka mottona on nuo kolme latinalaista sanaa: "_Crux de -cruce_" [Risti rististä] (jos saa niihin luottaa, joiden on sallittu -käsikirjoitukseen vilkaista) on herättävä suurta huomiota. Kaikki -ne kysymykset, joita uskonnollinen ja valtiollinen maailma pohtii, -ovat siinä tulleet rohkean neron tarkastuksen alle ja myöskin -- niin -väitetään -- ratkaistuksi. _Syllabuksen_ absolutistiset teoriiat, -erehtymättömyyden uusi uskonkappale, jonka hartaimpia puolustajia -hänen ylhäisyytensä Capdepont oli viimeisessä kirkolliskokouksessa, -ovat siinä niin syvämietteisesti ja perusteellisesti käsitelty, että -lukija, jollei tule vakuutetuksi, kumminkin ihmettelee tekijän taitoa -ja henkistä kykyä. - -Paraikaa kirjoittaa hänen ylhäisyytensä Capdepont tämän nimistä lukua: - -_Kuka on tuleva Pius IX:n seuraajaksi?_ - -Hänen ylhäisyytensä Capdepont ei milloinkaan enään käy Pariisissa, -jossa hän nähtiin niin usein ennen. Joka vuosi matkustaa hän Roomaan -toukokuun alussa. Usein palaa hän sinne taas syyskuulla. Pyhä isä -kohtelee häntä tavalla, joka herättää kateutta, ja huhu käy, että Pius -IX panee niin suurta arvoa niihin palveluksiin, joita arkkipiispa Rufin -päivittäin tekee kirkolle, että hän on nimittänyt hänet kardinaaliksi, -vaikk'ei nimitystä vielä ole julistettu. Lieneekö tuo totta?... -Hiljakkoin käveli hänen ylhäisyytensä Capdepont uskottunsa varapiispa -Mical'in seurassa -- sillä Mical, hänkin, on saanut kunniahimonsa -tyydytetyksi -- avarassa kauniissa puutarhassa, joka vihertävän vyön -tavalla ympäröitsee arkkipiispan palatsia. - --- Totta tosiaan, teidän ylhäisyytenne, asiat Italiassa ja Euroopassa -kääntyvät siihen suuntaan, että minä näen teissä tulevan paavin, sanoi -äkkiä Lormières'in yliseminaarin entinen _siveysopin_ professori. - --- Niinkö ajattelette, Mical! - --- Juuri niin. Ranska on jo pyhälle Pietarille antanut kuusitoista -seuraajaa. Miksi ette te olisi seitsemästoista? - --- Suokoon Jumala Pius IX:lle vielä monta päivää elääkseen!... Muuten -jos pyhä isä kuolisi, niin kyllä italialainen puolue pääsee voitolle. - --- Mutta, teidän ylhäisyytenne, teillä on pelkkiä ystäviä pyhässä -Kollegiossa, ja äänestys voisi helposti ratkaista vaalin teidän -Eminensinne eduksi. - --- Minun Eminensini!... Mical, monta kertaa olen jo kieltänyt teitä -nimittämästä minua sillä arvonimellä. - -Varapiispa, jonka kuono vuosien kuluessa oli yhä pidentynyt, irvisteli. -Sitten heitettyään käytävään urkkivan katseen: - --- Mitä se tekee! mutisi hän, me olemme kahdenkesken. - -Lehmusten varjossa oli rahi. Arkkipiispa istahti siihen... Hän näytti -hengästyneeltä. Äkkiä painui hänen ajatuksien raskauttama päänsä hänen -rinnalleen... Kauvan istui hän näin ajatuksiin vaipuneena. - -Yhäti yhtä valppaana ja vikkelänä kuin ennenkin, jatkoi Mical: - --- Tiedän kyllä että Pius IX pitää paljon kardinaali de Angelis'ta -Fermon arkkipiispasta... - --- Sixtus V oli Fermon arkkipiispa... sopersi Capdepont vastaten -paremmin omiin salaisiin mietteisiinsä kuin Mical'ille. - --- Niin, jatkoi varapiispa, kardinaali de Angelis voisi tulla -valituksi, jos vaali tapahtuisi paavi vainajan ruumiin vieressä -_ante_... - --- Ei! ei! huudahti arkkipiispa tulisesti. Seurasi hetken hiljaisuus. - -Mical jatkoi: - --- Preussi, joka meidän onnettomuudeksemme on kohonnut niin mahtavaksi, -voisi kenties väärin käyttää asemaansa puolustaakseen kardinaali -Hohenlohe'a. - --- Saksalainen paavi!... Papiston ja keisarivallan pitkät sodat ovat -vielä kirkon tuoreessa muistossa... Se on mahdotonta... Jos saisimme -saksalaisen paavin, täytyisi Ranska pyyhkiä pois maailman kartasta, ja -sitä ei Jumala salli. Mitä! Ranskako katoaisi? Yhtä hyvin saisi aurinko -pudota taivaalta ja maan kaikki kansat hävitä pimeyteen. - --- Mutta, teidän ylhäisyytenne, mitä arvelette kardinaali Bonapartesta? - --- Tämä nimi on epäluulonalainen sekä valtiollisessa että -uskonnollisessa maailmassa. Vaikka kardinaali Bonaparte'lla on montakin -suurta avua, ei hän saisi kahtakaan ääntä, jos hän rohkenisi pyrkiä -paavin istuimelle. - -Entä Westminsterin arkkipiispa? - --- Kardinaali Manningko?... Jos pyhä isä, jonka Savoian rosvot -ryöstivät, olisi vastaanottanut Maltassa Englannin tarjoomaa -vieraanvaraisuutta, olisi pyhän Kollegion kiitollisuus kenties -antanut hiukan toivoa Westminsterin arkkipiispalle. Mutta Pius IX jäi -ylevän itsepintaisena Roomaan, jonka Pohjan raakalaiset vielä kerran -valtasivat, ja siten englantilaisella ehdokkaalla ei ole mitään toivoa. - -Näiden mietteiden kiusaamana, jotka pistivät häntä tikarin tavalla, -arkkipiispa nousi, ja kuljettaen varapiispaa mukanaan, astui hän -hurjin askelin puutarhan pimeimpiä käytäviä. Hänen kätensä, joilla hän -piti Mical'ista kiinni, samoin kuin kynnetkin polttivat tämän ihoa. -Capdepont'illa oli silminnähtävästi kuume. Hänen silmänsä, joissa -säkenöitsi koko hänen sielunsa, hehkuivat varjossa punaisen hiiloksen -tavalla. Hän sopotti katkonaisia sanoja. - --- Tiaari! [Kolmikertainen paavin kruunu. Suom. muist.] toisti hän -useat kerrat, tiaari! - --- Teidän päänne, jonka Jumalan käsi on varustanut semmoisella uskolla -ja nerolla, olisi kylläksi voimakas sitä kantamaan. - -Rufin Capdepont seisahtui äkisti. Hän katsoi pitkään varapiispaa. -Sitten painaen oikean kätensä sormet kovasti otsaansa, jossa raivokas -kunnianhimo oli virittänyt hurjan tulipalon: - --- Ah! Mical, tahdotko tehdä minut hulluksi? änkytti hän ihan -sekaantuneena. - -Ja järkiinsä palaten lisäsi hän syvällä nöyryydellä: - --- Minäkö, joka olen syntynyt pienessä Harros'in kylän töllissä, minäkö -voisin kiivetä aina paavilliselle istuimelle!... Minäkö, syntinen, --- sinä sen kyllä tiedät, minä tein usein syntiä sinun tieten _malum -coram te feci_, kuten kuningas David sanoo, -- minäkö voisin tulla -Jesuksen Kristuksen sijaiseksi maan päällä!... Miten minä sen olisin -ansainnut?... - -Hän vaikeni. - -Hän jatkoi: - --- Minua kiusaa hirmuinen unennäkö... Jos kuitenkin... Ah!... Silloinpa -katolinen maailma näkisi paavin!... - --- Jumala valitsee teidät kaikkien onneksi. - --- Mical, minusta tuntuu ikäänkuin kuolisin... Minä rukoilen, vaikene, -vaikene!... - -Tämä itkunsekainen rukous hämmästytti niin entistä siveysopin -professoria, ettei hän uskaltanut sanaakaan lisätä. - -He ohjasivat askeleensa arkkipiispan palatsiin, mutta astuivat nyt -varsin verkalleen. Tuontuostakin pysähtyi Capdepont kiduttavan tuskansa -kukistamana. - --- Ei ole enään epäilemistäkään, jupisi hän, jääden vielä kerran -liikkumattomana seisomaan keskelle käytävää, ei ole enään -epäilemistäkään ettei Saksanmaa ja Italia ole liittoutuneet anastamaan -ratkaisevaa vaikutusvaltaa tulevassa paavinvaalissa. Tässä Pius -IX:n seuraajan vaalissa on tuon kurjan paljastetun, kehnon Italian -kuningaskunnan henki kysymyksessä... Tuo kreivi Cavour'in teos on -ainoastaan kuusilaudoista kyhätty markkinakoju, ja ruhtinas Bismarckin -voimakasta kättä tarvittaisiin rakennuksen peruskiveä asettamaan... -Bismarck, kas siinä mies, jonka kanssa tahtoisin koettaa voimiani. -Esitelmässään Titus Liviuksen ensimmäisestä dekaadista sanoo -Machiavelli, että kirkko on kaikkina aikoina ollut Italian valtiollisen -yhteyden esteenä. Samana esteenä tulee se vieläkin olemaan!... Mutta -mitä arvelee Ranska Saksan ja Italian vehkeistä?... No niin, jos -valtiolliset rettelöt taikka Euroopaa aina uhkaava vallankumous -pakoittaisi pyhää Kollegiota tulemaan Alppien yli, etsimään turvaa -meidän tykönämme?... Silloin... silloin Ranskan vaikutusvoima saisi -uutta virikettä, ja minä voisin tulla ehdokkaaksi... - --- Ja te tulisitte valituksi, teidän ylhäisyytenne. - --- Valituksi, valituksi!... - --- Ja jos näin kävisi, kirkon onneksi, Ranskan kunniaksi, ei teidän -pyhyytenne, toivoakseni, kieltäisi minulta hiippaa? - -Hän ei vastannut mitään. - -He lähtivät taas liikkeelle. - -Kun Rufin Capdepont oli saapumaisillaan palatsinsa ovelle, pysähtyi -hän uudestaan. Sitten, vaipuen jälleen vastustamattoman unelmansa -lumoukseen, mutisi hän, nostaen kätensä taivasta kohti: - --- Kuka tietää? Kuka tietää? - -Montgauchin linnassa, syyskuulla 1871. -- Parisissa, kesäkuulla 1872. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Apotti Tigrane, by Ferdinand Fabre - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK APOTTI TIGRANE *** - -***** This file should be named 57368-8.txt or 57368-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/7/3/6/57368/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |