Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 8239 insertions, 8625 deletions

diff --git a/57351-0.txt b/57351-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..c16bf75
--- /dev/null
+++ b/57351-0.txt
@@ -0,0 +1,8239 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57351 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+PUNAINEN LESKI
+
+Romaani
+
+Kirj.
+
+STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
+
+Suomennos
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1915.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+     I. Falkenberg.
+    II. Laukaus.
+   III. Rakas veli, minä olen viaton.
+    IV. Salapoliisi.
+     V. Ilta Pursiklubissa.
+    VI. Kirjainarvoitus.
+   VII. Seuraava päivä.
+  VIII. "Hän on kostanut."
+    IX. Naisen ryöstö.
+     X. Kuollut talo.
+    XI. Valaistu huone.
+   XII. J.R.
+  XIII. Uusi tulokas.
+   XIV. Viimeinen keino.
+    XV. Punaiset liekit.
+   XVI. Kirje.
+  XVII. Peili.
+ XVIII. Kuoleman edessä.
+   XIX. Hurja leikki.
+    XX. Automobiili.
+   XXI. Valentinen uusi autonkuljettaja.
+  XXII. Loppu.
+
+
+
+
+I.
+
+Falkenberg.
+
+
+Einar Falkenberg, tukkukauppias, Sandwich-saarten konsuli,
+kolmekymmentäkaksivuotias, huvilanomistaja, astui salonkiinsa.
+
+Hän veti taskustaan umpinaisen kultakellon, napsautti kuoren auki,
+murahti tyytymättömästi ja meni peilin ääreen tarkastelemaan asuansa.
+
+Kello oli jo kymmenen minuuttia yli seitsemän.
+
+Konsuli oli juhlapuvussa. Katseltuaan parisen minuuttia muhkeata
+muotoaan peilin vihreässä syvyydessä, keksimättä mitään muistutettavaa
+vartalossaan, viiksissään tai puvussaan, hän pisti tyytyväisenä kätensä
+taskuun, veti esille hopeisen paperossikotelon ja sytytti hyvänhajuisen
+egyptiläisen savukkeen.
+
+Hän asteli hitaasti ympäri salia, katseli hajamielisesti tauluja, otti
+pöydältä joitakuita käyntikortteja, heitti ne jälleen takaisin.
+
+Sitten hän pysähtyi äkkiä. Jotain oli juolahtanut hänen mieleensä. Hän
+siirsi työntöovet syrjään, astui parin kamarin läpi ja saapui
+työhuoneeseensa.
+
+Tämäkin huone oli varsin ylellisesti sisustettu.
+
+Pehmeä matto verhosi koko lattiaa, seinät olivat suorastaan peitetyt
+tauluilla, mutta näiden kehykset olivat tummanväriset. Joukossa oli
+useita melkein sysimustia eebenholtsikehyksiä. Huone teki siten
+kokonaisuudessaan raskaan ja synkänpuoleisen vaikutuksen. Suuri
+kirjoituspöytä oli jotain harvinaista ulkomaista sinertävää puulajia,
+runsaasti koristeltu leikkauksilla. Pöydällä oli joku Rodinin
+pystykuvanen; sen yläpuolella riippui komeissa leveissä kehyksissä
+Englannin amiraalikunnan toimittama Sandwich-saarten kartta. Paperikori
+oli pikku mestariteos, lähtöisin sen saariryhmän alkuasukkaiden
+käsistä, jota tukkukauppias Einar Falkenbergilla oli kunnia edustaa
+Norjan pääkaupungissa.
+
+Konsuli meni kirjoituskaapille; tämän vanhan, arvokkaan huonekalun hän
+oli perinyt isoisältään, joka oli sen ostanut huutokaupasta, missä
+myytiin jonkun ranskalaisen kreivi-vainaan irtaimistoa. Hän avasi erään
+laatikon ja otti esiin ihka uudenaikaisen teräksisen rahalippaan.
+Sitten hän tarkasteli kirjainlukkoa, kopautti pari kertaa kanteen, pani
+lippaan takaisin paikalleen ja sulki kaapin mutisten puoliääneen:
+
+-- Ei, tiesinhän minä. En ollut unohtanut lukita lipasta.
+
+Sitten hän taas äkkiä katsoo kelloaan. Hänen ajatuksensa ovat saaneet
+uuden suunnan. Hän on käynyt maltittomaksi.
+
+-- Mitä lempoa hän viivyttelee? sanoo hän. -- Tämäpä merkillistä
+hitautta.
+
+Hän soittaa kelloa. Kuluu hetki, ja vanha palvelija astuu sisään.
+Konsuli osoittaa kysyvästi sormellaan kattoa.
+
+-- On, vastaa ukko, joka on niin vanha, että puhuu miltei kuiskaamalla.
+-- Herra maalari on pian valmis. Vastikään kuulin hänen siellä
+kiroilevan, ettei löydä hansikkaitaan.
+
+-- Hyvä. Onko vaunu esillä?
+
+-- On, herra konsuli. Hevoset ovat valjaissa.
+
+-- Mitä sanot? Emmekö saa automobiilia?
+
+Vanha palvelija meni ilmeisesti hyvin hämilleen. Hän änkytti joitakin
+käsittämättömiä sanoja, jotka saivat Falkenbergin kivahtamaan tiukasti:
+
+-- Mitä!
+
+-- Niin, koska herra konsuli tahtoo sen tietää, sanoi palvelija, niin
+pelkään, että automobiili on nyt kokonaan kadonnut.
+
+-- Mitä hittoa! kiivastui Falkenberg. -- Onko veljeni automobiili
+poissa?
+
+-- Konsulin veli, herra taiteilija, ajoi viimeksi automobiililla neljä
+päivää sitten, kun konsuli oli Kööpenhaminassa.
+
+-- No sitten hän kai tietää minne se on joutunut. Ehkä se on
+korjattavana?
+
+Palvelija kakisteli kurkkuaan. Falkenberg kävi yhä tarkkaavaisemmaksi.
+
+-- Sanoppa minulle, kysyi hän katsoen palvelijaan, -- yksinkö veljeni
+oli lähtiessään automobiililla?
+
+-- Ei, hänen seurassaan oli eräs nainen.
+
+Konsuli nyökkäsi ja virkkoi nopeasti:
+
+-- Hyvä. Sano veljelleni että odotan.
+
+Vanha palvelija oli jo aukaissut oven lähteäkseen, mutta isäntä, joka
+oli käynyt epävarmaksi ja kuumeisen levottomaksi, pysäytti hänet
+kysymällä:
+
+-- Tunsitko naisen?
+
+Palvelija jäi seisomaan paikalleen.
+
+-- Tunsin, vastasi hän.
+
+-- Sulje ovi!
+
+Palvelija sulki oven.
+
+-- Oliko se hän? kysyi Falkenberg.
+
+-- Oli, vastasi vanhus.
+
+-- Hyvä on. Käy sanomassa veljelleni, että ellei hän tuossa paikassa
+tule, niin lähden yksin.
+
+Palvelija meni.
+
+Mutta nyt Falkenbergin hyvä tuuli oli tiessään. Sen sijalle oli häneen
+tullut jotain ärtyisää ja kiihtynyttä. Hän kiroili hiljakseen.
+
+Hetken kuluttua hän avasi oven ja ärjäisi:
+
+-- Takkini!
+
+Joku palvelija lennätti juoksujalassa päällystakin, jonka tukkukauppias
+kiireesti vetäisi ylleen.
+
+Hän oli jo lähtemäisillään vaunuihin, kun hänet pysäytti reipas ääni:
+
+-- Hohoi! Mihin semmoinen hoppu?
+
+-- Vai niin, siinä sinä olet, vastasi konsuli jurosti. -- Hävyttömän
+kauan olen saanut odottaa.
+
+Hänen nuorempi veljensä oli astunut huoneeseen. Nuori maalari Carl
+Falkenberg, "Charlie", kuten häntä tavallisesti nimitettiin, tunnettu
+koko Kristianiassa -- ei niin paljon maalaustensa vuoksi kuin hurjan
+elämänsä ja lemmenseikkailujensa takia. Hänessä oli jotain taiteellisen
+huolimatonta, joka pisti silmään veljen moitteettoman ulkoasun
+rinnalla.
+
+Charlie koki näyttää katuvaiselta ja sanoi:
+
+-- Mutta kellohan on vasta puoli kahdeksan, hyvä konsuli, ja sinä olet
+nimenomaan määrännyt päivälliset kello kahdeksaksi.
+
+-- Et saa unohtaa, että minä olen isäntänä. Näyttäisikö mielestäsi
+kauniilta, jos minä saapuisin kutsuihin myöhemmin kuin kunniavieras,
+tanskalainen ystäväni.
+
+-- Oo, luuletko, että pari minuuttia sinne tai tänne merkitsee
+paljonkaan tuolle tanskalaiselle kauppasaksalle.
+
+Einar Falkenberg löi kätensä pöytään, niin että eräs kukkalasi kaatui.
+
+-- Minä en salli, että sinä käytät tuota typerää jätkänkieltä, kun
+puhut minun liiketuttavistani. Käytä sitä silloin, kun olet kahvila- ja
+atelieerituttujesi parissa.
+
+-- No no...
+
+-- Minne olet muuten pannut automobiilin?
+
+-- Kuulehan, veli hyvä, se oli minun automobiilini.
+
+-- Oli, oli, kenties kaikki mitä sinulla enää oli jäljellä.
+
+-- Perinnöstänikö, tarkoitat?
+
+-- Perinnöstäsi, niinpä niin. Sillaikaa kuin minä olen järkevillä
+yrityksillä ja työllä lisännyt osani kaksinkertaiseksi, olet sinä
+pannut menemään melkein kaiken.
+
+-- Nyt on kai minun vuoroni muistuttaa sinua ajan kulumisesta, sanoi
+toinen kuivasti.
+
+-- Olet siis myynyt automobiilin.
+
+-- Kukaties.
+
+-- Tai antanut sen tuolle... tuolle --
+
+Hän vaikeni äkisti nähtyään veljensä kasvoissa ilmeen, joka sai hänet
+hätkähtämään. Kaikista nuoremman veljen hullutuksista huolimatta
+konsuli kuitenkin piti hänestä paljon.
+
+-- Ja miltä sinä näytätkään, jatkoi hän. -- Silmänalustat
+harmaankalpeat, kuumeinen puna ohimoilla. Teetkö kovasti työtä?
+
+-- En, en pahasti, vastasi Charlie tullen iloiseksi nähdessään myrskyn
+vihdoin menneen ohi. -- Mutta minä olen niin onnellinen, olen
+rakastunut.
+
+Konsuli katseli jälleen veljeään ja mutisi:
+
+-- Onnellinen! Hm. Vaikka näytät siltä, kuin eläisit ainaisen
+mielipahan maailmassa.
+
+Toisen kasvot synkistyivät jälleen.
+
+-- Tietysti en ole niin rikas kuin sinä, sanoi hän.
+
+-- Tule pois, mennään nyt, vastasi vanhempi nopeasti.
+
+Veljekset astuivat vaunuihin ja lähtivät ajamaan huvilasta
+Drammenin-tietä myöten. Oli kaunis, valoisa ilta, paljon väkeä
+liikkeellä. Hienot vaunut, uljaat hevoset ja loistavat valjaat
+herättivät huomiota.
+
+Charlie, joka kaikin mokomin tahtoi estää keskustelua saamasta mitään
+ikävää käännettä, kysyi:
+
+-- Et ole vielä kertonut mitään tanskalaisesta ystävästäsi, hyvä veli.
+Mikä hänen nimensä on?
+
+-- Stiegel. Hän on kelpo mies. Loistava liikemies. Olemme äskettäin
+yksissä tuumin tehneet hyvän kaupan.
+
+-- Ja siksikö annat päivälliset?
+
+-- Siksi.
+
+-- Mitä se kauppa koski?
+
+-- Kahvia.
+
+-- Vai niin. Entä paljonko tuli sinun voitoksesi?
+
+-- Useita tuhansia. Tanskalaisen ystäväni voitto-osuuden maksan hänelle
+huomisaamuna. Hän tulee luokseni kello puoli yksitoista.
+
+-- Sinulla on siis rahat kotona? kysyi Charlie aivan
+välinpitämättömästi. Kaikki liikeasiat ikävystyttivät häntä aina
+suuresti.
+
+-- Tietysti, vastasi tukkukauppias. -- Ne ovat valmiina
+kirjainlukkoisessa lippaassa.
+
+-- Paljonko siellä on?
+
+-- Kaksikymmentäviisi tuhatta.
+
+Charlie säpsähti.
+
+Hän kääntyi veljeensä päin ja kysyi kiihtyneenä:
+
+-- Mitä sinä sanot? Kaksikymmentäviisi tuhatta?
+
+-- Niin, vastasi veli hieman ihmeissään. -- Onko se sinusta niin
+hirveän paljon?
+
+-- Ei.
+
+-- Mitä sitten noin hämmästyit?
+
+-- Se muistuttaa minulle jotain... Summa... itse luku. Mutta sitä sinä
+et ymmärrä, Einar. Ihan joutavaa. Puhukaamme muusta.
+
+Einar Falkenberg silmäili veljeään tarkemmin. Hän alkoi tuntea
+omituista levottomuutta. Mikä veljeä vaivasi? Charlie näytti todellakin
+kalpealta ja onnettomalta. Samassa hän tervehti.
+
+-- Ketä sinä tervehdit? kysyi tukkukauppias.
+
+-- Tarkoitatko sitä herrasmiestä, jolla oli kellertävä kevättakki ja
+joka käveli nopeasti Drammenin-tietä ylöspäin? Veikkonen, etkö sinä
+häntä tunne?
+
+-- Hän oli näöltään kuin englantilainen nyrkkeilijä. Charlie nauroi.
+
+-- Niin, älä mielikään joutua hänen nyrkkiensä väliin. Hän on vahva
+kuin tiikeri. Hän on Asbjörn Krag, salapoliisi.
+
+-- Hoo, vai poliisimies, sanoi tukkukauppias haukotellen.
+
+Vaunut pysähtyivät Rosenkrantzin-kadulla Grand Hotelin edustalle.
+Ovenvartia tuli ilmoittamaan, että muutamia herroja oli jo saapunut.
+
+Konsuli riensi hotelliin. Pukuhuoneessa hän tapasi tanskalaisen
+liikemiehen, herra Stiegelin, jonka esitteli veljelleen. Vieras oli
+pieni, tumma herra, jolla oli ripeät, hermostuneet liikkeet.
+
+Charlie alkoi jutella hänen kanssaan. He puhuivat tavallisista
+asioista, urheilusta, teatterista, tanssista. -- Konsulilla oli
+sillaikaa täysi työ vastaanottaessaan muita vieraita, joita saapui
+ehtimiseen.
+
+Vihdoin nuo kolme herraa pääsivät lähtemään seurusteluhuoneisiin
+toiseen kerrokseen.
+
+Heidän noustessaan mattojen peittämiä portaita rokokosaliin tapahtui
+jotain omituista.
+
+Tanskalainen herra kulki keskimäisenä. Hänen oikealla puolellaan oli
+konsuli, vasemmalla tämän veli.
+
+Samassa eräs pari astuu portaita alas muutamasta yläkerroksen
+seurusteluhuoneesta.
+
+Vastaantulijat ovat nuori nainen ja sotilaspukuinen herrasmies,
+ratsumestari.
+
+Nainen on hyvin hienosti puettu. Ja hän on kaunis. Hurmaava hymy
+huulilla ja valkoinen, pilvenkaltainen kaulapuuhka löyhästi hartioille
+heitettynä.
+
+Konsuli tuntee hänet oitis.
+
+Leikillisellä äänellä hän virkkaa:
+
+-- Charlie, siinä hän on.
+
+Veli nostaa silmänsä ja hätkähtää.
+
+Pieni tanskalainen liikemies huomaa hänkin parin. Samassa kuin se
+tervehtien sivuuttaa heidät portaiden keskikohdalla, hän päästää
+hiljaisen kirouksen ja tarttuu lujasti konsulia käsivarteen.
+
+Nainen ja ratsumestari katoavat peilisaliin. He nauravat molemmat ja
+ovat kiintyneet keskusteluunsa. Naisen silkkipuku sihajaa hänen
+astuessaan kynnyksen yli.
+
+Nuo kolme herraa ovat tahtomattaankin pysähtyneet.
+
+Charlie on kalvennut. Hän kuiskaa joitakin sanoja, lauseen, jota
+kumpikaan toisista ei käsitä. Se kuuluu kiroukselta. Herra Stiegel
+katsoo kummeksien toisesta toiseen.
+
+-- Eteenpäin, hyvät herrat! huutaa konsuli naurahtaen väkinäisesti.
+
+Ja herrat nousevat edelleen portaita.
+
+Rokokosalin viereisissä kolmessa seurusteluhuoneessa vilisee
+frakkipukuisia herroja.
+
+Konsuli Falkenberg on tällä kertaa pannut toimeen hienot herrakutsut.
+Hän on ilmeisestikin tahtonut tehdä suurenmoisen vaikutuksen
+tanskalaiseen liikemieheen. Hän on kutsunut kaikki tuttavapiirinsä
+"nimet". Komeita arvonimiä vilisee. Siellä täällä välkähtää
+ritarimerkki. Muutamalla nopealla silmäyksellä konsuli selvittää
+itsellensä tilanteen. Leikkisä, humoristinen kamariherra Toten on
+istuva kunniavieraan, tanskalaisen liikemiehen vieressä.
+
+Tukkukauppias Einar Falkenberg, Sandwich-saarten konsuli, pistäytyy
+varmuuden vuoksi rokokosalissa, missä pöytä on katettuna. Se upeilee
+keskellä salia, raskaana ja värikylläisenä, kukilla ja pienillä
+sähkölampuilla koristettuna. Lasit välkkyvät, taidokkaasti poimutetut
+valkeat lautasliinat hohtavat. Palvelijat viimeistelevät kättensä
+työtä. Falkenberg on tyytyväinen. Hän jakelee viimeisiä määräyksiään
+samppanjasta. On tärkeätä, että itsekukin saa mieleistänsä.
+
+Sitten hän palaa vieraittensa luo. Maurilaisessa kammiossa hän huomaa
+kunniavieraan, herra Stiegelin, ja astuu hänen luoksensa.
+
+Tanskalainen liikemies sanoo:
+
+-- Vai niin, siinä te olette. Hyvä on, olen etsinyt teitä. Kuulkaas,
+tunnetteko sen naisen?
+
+-- Minkä naisen? kysyy Falkenberg. Hän oli jo melkein unohtanut
+portaissa sattuneen kohtauksen. -- Ahaa, tarkoitatte ratsumestarin
+naista.
+
+-- Niin, häntä jonka tapasimme.
+
+-- Minä tuskin tunnen häntä. Tiedän, että hän on nimeltään rouva
+Kempel. Hän on nuori leski.
+
+-- Aivan oikein, vastasi tanskalainen. -- Hänen nimensä on Valentine
+Kempel.
+
+-- Tekin siis tunnette hänet?
+
+-- Tunnen. Ettekö nähnyt, miten ällistyin tavatessani hänet portaissa?
+
+-- Huomasin sen. Mutta minä tunnen häntä, kuten sanottu, perin vähän.
+Ihmiset pitävät hänestä, hän on vilkas ja ottaa paljon osaa
+seuraelämään.
+
+-- Mikäli ymmärrän, sanoi herra Stiegel yhtäkkiä totisesti, -- on
+veljenne joutunut hänen pauloihinsa.
+
+Konsuli tuijotti ällistyneenä häneen. Ei, mies puhui tosissaan. Hän oli
+hyvin vakava.
+
+-- No no, sanoi Falkenberg, älkäämme puhuko siitä. Veljenihän on jo
+aikoja sitten saavuttanut täysi-ikäisyyden.
+
+-- Jos tuntisin hänet paremmin, jatkoi toinen, niin varoittaisin häntä.
+Kaksi vuotta sitten olin Hampurissa. Silloin Valentine asui siellä ja
+oli hyvin juhlittu ja suosittu. Mutta sitten alettiin kuiskailla hänen
+ympärillään. Häntä mainittiin eräällä nimellä -- hiljaa tietysti.
+
+-- Ja mikä se nimitys oli? kysyi konsuli.
+
+-- "Petohämähäkki", vastasi herra Stiegel. -- Missä muuten veljenne on?
+lisäsi hän.
+
+Falkenberg tähysteli hilpeätä seuraa, mutta Charlieta ei näkynyt
+missään.
+
+Aavistus valtasi hänet. Hän meni nopeasti huoneiden läpi ja saapui
+portaille.
+
+Ensi kerroksen ruokasalin ovessa hän näki veljensä seisovan kalpeana ja
+miltei horjuen.
+
+Valkopuuhkainen nainen, Valentine, pyyhkäisee samassa hänen ohitseen.
+
+Naisella on kiire. Ratsumestarin univormu häämöttää lähettyvillä.
+
+Ja sitten hän virkkaa nopeasti ja hillitysti, mutta äänellä, jonka
+sointu ennustaa vaaraa:
+
+-- Charlie, pelastatko minut?
+
+Vastausta hän ei varro. Sanat tulivat salaman nopeudella, ohimennen. Ne
+kuulostivat kuiskatulta hätähuudolta.
+
+Kun Einar Falkenberg näki veljensä kasvot, tunsi hän pistoksen
+rinnassaan.
+
+Hän ei muistanut milloinkaan nähneensä Charlieta niin masentuneena.
+Mutta nyt Charlie tuli portaita ylös, ja konsulin täytyi kiiruhtaa
+takaisin, jottei veli huomaisi häntä.
+
+Hän etsi herra Stiegelin, kunniavieraan, ja tarttui häntä käsipuolesta.
+
+Ja sitten avattiin loistavan salin ovet.
+
+
+
+
+II.
+
+Laukaus.
+
+
+Konsuli Einar Falkenberg oli koko päivällisten ajan levoton veljensä
+takia.
+
+"Charlie, pelastatko minut?" oli Valentine sanonut. Äänen kuumeinen
+sointu kaikui vielä hänen korvissaan. Hänen mieleensä oli yhtäkkiä
+jysähtänyt, että jotain vakavaa oli tapahtumassa. Charlie ei ollut
+vastannut, hän oli vain luonut naiseen kauhuisen katseen. Ja sitten
+nainen oli kadonnut peilisaliin ratsumestarin rinnalla.
+
+Konsuli silmäsi pöydän yli veljeensä, joka istui kamariherra Totenin
+vieressä. Hän oli tahallaan sijoittanut nämä kaksi vierekkäin. Hän
+tiesi, että kamariherra mielellään puheli Charlien kanssa, tällä kun
+oli loppumaton varasto juttuja, etenkin lemmenseikkailuja koskevia,
+Kristianian iloisesta hienostomaailmasta.
+
+Mutta nyt tuntui siltä, kuin Charlie olisi kokonaan kadottanut
+juttelukykynsä. Alussa hän istui synkkänä, miettiväisenä ja
+hajamielisenä, sysäsipä kumoon jonkun lasinkin, niin hermostunut hän
+oli. Hän söi vähän, mutta joi sitä enemmän, ja päivällisten
+loppupuolella hänet valtasi eräänlainen pinnistetty iloisuus, joka oli
+omituisen räikeänä vastakohtana hänen aikaisemmalle vaiteliaalle
+totisuudelleen. Mutta kamariherra Toten riemastui muutoksesta. Charlie
+pääsi vauhtiin ja kertoi joukon juttuja, ja kamariherra nauroi, niin
+että ritarimerkit hyppivät rinnalla.
+
+Ateria loppui vihdoin, ja vieraat hajaantuivat seurusteluhuoneisiin,
+joissa tarjoiltiin kahvia. Sillä aikaa Charlie katosi hetkeksi, mutta
+kun hän tuli takaisin mandoliini kainalossa, päästi iloinen seura
+riemuisan remakan. Hänet nostettiin pöydälle, ja hän alkoi laulaa
+preerioista ja bambu-puista, pikku neekeritytöistä, laajoista
+viljelysmaista, New Orleansin kaduista -- noita kauniita amerikkalaisia
+sävelmiä, joissa helkkyy viehkeä, salainen kaihomielisyys. Hänellä oli
+miellyttävä, pehmeä ääni, ja laulut otettiin ihastuksella vastaan.
+Mutta konsuli tuli pakostakin liikutetuksi. Hän tunsi, miten veljen
+salainen murhe värisi mandoliininkielten hennoissa sävelissä ja
+laulujen omituisessa alakuloisuudessa.
+
+Eräänä väliaikana tanskalainen liikemies, herra Stiegel, meni Charlien
+luo kiittämään kohteliaasti. Samalla hän kysyi:
+
+-- Mitenkä työ sujuu, herra Falkenberg? Oletteko saanut mitään uutta
+taulua valmiiksi?
+
+-- En mitään uutta, vastasi Charlie nappaillen vallattoman hilpeästi
+soittimensa kieliä, -- mutta minulla on koko joukko aloitettuja.
+Kerrassaan loistavia ideoja, vakuutan teille. Mutta kun minusta on
+ikävää nähdä noita puolivalmiita töitä, olen kääntänyt atelieerissani
+kaikki kankaat nurin, niin että kävijät saavat nähdä vain takapuolet.
+
+-- Ettekö ole aikonut lähteä ulkomaille saamaan uusia vaikutteita?
+
+-- Olen kyllä.
+
+-- Eikö lähdetä yhdessä Pariisiin? Minun pitää matkustaa sinne
+liikeasioitteni takia.
+
+-- Jospa se vain kävisi laatuun, sanoi Charlie miettiväisesti. --
+Milloinka lähdette?
+
+-- Huomenna.
+
+-- Huomenna! Ei, ei käy päinsä.
+
+Charlie aloitti uuden laulun, ja tanskalainen herra poistui mutisten
+itsekseen:
+
+-- Hän on kiinni. Hän on kiinni, poika parka.
+
+Juhla jatkui vielä tuntikauden. Saatettuaan vaunuihin viimeiset
+vieraansa -- paitsi herra Stiegeliä -- konsuli etsi veljeään, mutta
+Charlie oli silloin jo kadonnut.
+
+-- Herra konsulin veli lähti puoli tuntia sitten, tiesi hovimestari.
+
+-- Niinkö -- menikö hän kotiin? kysyi Falkenberg.
+
+-- Hän on ainakin lähtenyt hotellista.
+
+Falkenberg ymmärsi, että kun hotellin hovimestari käyttää tällaista,
+kieltä, niin siinä piilee jotain.
+
+-- Mitä tarkoitatte? kysyi hän.
+
+-- Herra konsuli, mitäpä minä tarkoittaisin. Herra konsulin veli lähti
+hotellista neljännestunti sitten.
+
+-- Mutta äskenhän juuri puhuitte puolesta tunnista.
+
+-- Niin, puoli tuntia sitten hän poistui seurasta.
+
+-- Vai niin se olikin! Mutta hän ei sentään lähtenyt heti?
+
+-- Ei, hän käväisi peilisalissa.
+
+-- Hyvä. Ajaenko hän lähti hotellista?
+
+-- Niin, he ajoivat.
+
+-- Heitä oli siis kaksi?
+
+-- Heitä oli kolme, herra konsuli.
+
+Falkenberg katsoi terävästi hovimestariin.
+
+-- Ratsumestariko myös? kysyi hän.
+
+-- Niin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Konsuli ja hänen tanskalainen liiketuttavansa päättivät ajella hetkisen
+virkistyäkseen monien ja erilaisten pöytänautintojen jälkeen.
+
+He ajoivat aina Nordstrandille saakka.
+
+Oli ihmeellinen, leuto ja valoisa yö. Molemmat herrat olivat hieman
+hilpeällä tuulella. He tekivät uusia tulevaisuudensuunnitelmia ja
+sopivat uusista liikeyrityksistä.
+
+Vasta kolmen tienoissa he palasivat kaupunkiin. Konsuli kyyditsi
+Stiegelin hänen hotelliinsa, ja erotessa hän sanoi:
+
+-- Odotan teitä kello puoli yksitoista aamupäivällä.
+
+-- Puoli yksitoista. Tulen täsmälleen.
+
+-- Minulla on rahat käteisinä, kaksikymmentäviisi tuhatta.
+
+-- Hyvä on.
+
+He erosivat sydämellisesti hyvästellen. Einar Falkenberg lähti yksin
+ajamaan Drammenin-tielle päin. Hän istui selkäkenossa vaunuissaan ja
+tupakoi.
+
+Hän koetti ajatella liikeasioita, mutta se ei ottanut onnistuakseen.
+
+Myötäänsä hänen ajatuksensa palasivat veljeen. Mitenkä hänen laitansa
+mahtoi olla?
+
+Yksi seikka oli hänelle selvänä. Veli oli varmasti hyvin onneton.
+
+Nuo kummalliset sanat soivat vielä hänen korvissaan, ja hän toisteli
+niitä lakkaamatta itsekseen: "Charlie, pelastatko minut?" Oskarinkadun
+kulmassa hän huomasi tutunnäköisen herrasmiehen ajavan tavallisissa
+ajurinrattaissa. Se oli kamariherra Toten. Hän ei ollut yksin.
+Falkenberg hymähti.
+
+Kauempana, Skillebaekin lähellä, hänet herätti mietteistään
+automobiilin törähdys. Hän tunsi äänen, sen suhteen ei voinut erehtyä.
+
+Kuski nykäisi vaistomaisesti suitsista ja kääntyi isäntäänsä päin.
+
+-- Kuulitteko _sitä_, herra konsuli? sanoi hän. -- Se on varmasti
+meidän automobiili.
+
+-- Niin, sen voisin vannoa, vastasi Falkenberg tähystellen eteenpäin.
+-- Sen äänen tuntisin satojen joukosta. Olenhan itse ostanut torven
+Lontoosta. Ehkäpä nyt saamme tietää, mitä veljeni kadonneesta
+automobiilista on tullut.
+
+Hänen mieleensä vilahti tuokioksi ajatus: kenties Charlie ajaa siinä.
+
+Kiiltävä auto lähestyi nyt suurilla kumipyörillään. Oli melkein
+valoisaa, joten se näkyi selvästi.
+
+-- Ei, tämä auto on vihreä, sanoi kuski. -- Niin että ei se voi olla
+meidän.
+
+-- Eipä tietenkään, vastasi konsuli. -- Veljeni automobiili on
+punainen.
+
+-- Sitäpaitsi lyhdynpitimet ovat toisenlaiset.
+
+Automobiili porhalsi ohi.
+
+Siinä istui kaksi miestä. Toinen oli mustapintainen, lähinnä
+muistuttaen espanjalaista. Falkenberg kiintyi erityisesti näihin
+kasvoihin.
+
+-- Aika roisto naamasta päättäen, mutisi kuski.
+
+-- Aja eteenpäin, sanoi konsuli heittäytyen selkäkenoon. Hän oli jo
+unohtanut automobiilin. Ja hän tunsi itsensä väsyneeksi.
+
+Falkenberg iloitsi päästessään vihdoin taas kotia huvilaansa. Hän meni
+työhuoneeseensa ja avasi kaikki ikkunat, niin että ihana aamuilma, joka
+toi muassaan puutarhasta puiden ja kukkien tuoksua, sai täyttää koko
+huoneen ja virkistää häntä.
+
+Hän istuutui suuren, leikkauskoristeisen kirjoituspöytänsä ääreen,
+huokasi raskaasti ja mutisi:
+
+-- Vihdoinkin on siitä päästy ja saan mennä levolle.
+
+Pöydällä oli muutamia kirjeitä, joita hän silmäili. Joukossa oli muun
+muassa kamariherra Totenin lähettämä painettu illalliskutsu. Sen
+alareunaan kamariherra oli omakätisesti kirjoittanut: "Saatte tehdä
+mielenkiintoisen tuttavuuden."
+
+Falkenberg pani kirjeet välinpitämättömästi syrjään. Mutta alimaisena
+pinkassa tuli vastaan pieni neliskulmainen kuori, jonka hän sieppasi
+halukkaasti. Hänen nimensä ja osoitteensa olivat kirjoitetut sirolla
+naisen käsialalla.
+
+Hän avasi kirjeen ja luki sen kahteen kertaan. Sitten hän hymyili
+onnellisen näköisenä ja suuteli pientä paperia.
+
+Mutta hänen täytyi koettaa nukkua hiukan. Hänellä oli vielä ruusu
+napinreiässä illan juhlasta. Se alkoi lakastua ja hajota. Hän irroitti
+sen ja heitti pois. Ja ruusu putosi matolle jääden siihen pienen
+valkoisen paperipalan viereen.
+
+Paperipala. Konsuli Falkenberg nosti sen lattialta. Hän ei sietänyt
+epäjärjestystä työhuoneessaan. Mikä se semmoinen paperi oli, joka oli
+pudonnut lattialle? Hän silmäili sitä -- ja kavahti yhtäkkiä pystyyn.
+
+-- No mutta -- mitä ihmettä!
+
+Hän oli säikähtänyt ankarasti, katsoi jälleen paperiin ja alkoi
+vavista.
+
+Tämä paperi, jota hän piteli kädessään, oli tavattoman tärkeä. Hän ei
+olisi tahtonut hukata sitä suurestakaan rahasummasta.
+
+Mutta mitenkä se oli joutunut lattialle?
+
+Falkenberg siveli kädellä otsaansa ja koki hillitä levottomuuttaan.
+
+Hänhän oli itse pannut tämän paperin teräslippaaseen iltapäivällä. Hän
+muisti sen aivan selvästi. Ja miten se siis oli saattanut --
+
+Hän tunsi kiihtyvänsä yhä enemmän. Hän sieppasi avainkimpun, se kalisi
+hänen vapisevassa kädessään.
+
+-- Mahdotonta! hän huudahti, ikäänkuin ääneen jatkaen ajatusjuoksuaan.
+-- Se ei voi olla mahdollista.
+
+Yhtäkkiä jotakin juolahti hänen mieleensä.
+
+Hänhän oli eilisiltana itse avannut teräslippaan kahdesti. Ensi kerran
+pannessaan siihen rahat ja tämän paperin. Toisen kerran tarkastaessaan
+selittämättömän levottomuuden valtaamana, oliko lukinnut lippaan.
+
+Tietysti paperi oli pudonnut silloin, kun hän viimeksi käsitteli
+lipasta. Niin oli varmasti asianlaita.
+
+-- Niin, tietysti, mutisi hän lohdutellen itseään, samalla kuin avasi
+kaapin ja otti esille teräslippaan.
+
+Hän katseli sitä ensin tarkkaan joka puolelta ja nyökkäsi tyytyväisenä.
+Ei kukaan ollut koskettanut lipasta. Ja avata sen saattoi ainoastaan
+hän itse, sillä hän yksin tiesi sanan, jolla sai kirjainlukon
+aukeamaan.
+
+Hän muodosti kirjaimista sanan ja painoi ponninta.
+
+Lukko napsahti. Aivan kuin pitikin. Siinä se nyt oli lipas auki.
+
+Falkenbergia nauratti oma pelkonsa; hän oli nähnyt aaveita keskellä
+päivää. Hän, kylmäverinen liikemies, oli alkanut käydä hermostuneeksi
+ja taikauskoiseksi. Ei, oli tosiaan jo aika mennä levolle.
+
+Hän kohotti nopeasti kantta.
+
+Samassa hän jähmettyi hämmästyksestä ja kauhusta.
+
+_Rahat olivat poissa_.
+
+Kahdestakymmenestäviidestä tuhannesta ei ollut äyriäkään jäljellä.
+
+Hetken aikaan hänen oli mahdoton käsittää mitään. Kuin mielipuoli hän
+penkoi lippaan sisällystä, sai kouransa täyteen papereita ja hajoitti
+ne ympärilleen, mutta ne olivat pelkkiä papereita. Ei ainoatakaan
+pankinseteliä ollut niiden joukossa.
+
+Rahat oli siis varastettu häneltä. Mutta miten, miten --?
+
+Hän tutki lukon uudelleen. Se oli kunnossa. Ja lippaan sai avatuksi
+sillä ainoalla sanalla, jonka hän yksin tiesi. Tuolla ainoalla pikku
+sanalla, jota hän ei ollut lausunut kellekään elävälle olennolle ja
+jota ei kukaan voinut arvata.
+
+Häntä ei niin paljoa järkyttänyt tappion suuruus kuin tämän varkauden
+täydellinen arvoituksellisuus.
+
+Yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti ajatus, kamala ajatus, joka teki
+hänet jääkylmäksi.
+
+Kaksikymmentäviisi tuhatta! Hän muisti, miten levottomaksi Charlie oli
+käynyt, kun hän oli vaunuissa maininnut tuon summan. Hän muisteli
+Valentinen sanoja: "Charlie, pelastatko minut?" Ja hän muisti, mitä
+herra Stiegel oli tiennyt kertoa "petohämähäkistä". Sitäpaitsi veljen
+käytös oli viime päivinä ollut eriskummainen. Olisiko Charlie --?
+Saattoiko semmoista ajatella?
+
+Falkenberg oli taas entinen tyyni, varma liikemies. Hän keräsi paperit
+ja pani ne lippaaseen. Sitten hän soitti palvelijaa.
+
+-- Onko joku käynyt täällä? kysyi hän.
+
+-- Ei, vastasi palvelija, täällä ei ole käynyt ketään.
+
+-- Onko veljeni tullut kotia?
+
+-- On.
+
+-- Milloin hän tuli?
+
+-- Tunti sitten.
+
+-- Yksinkö?
+
+-- Niin, hän tuli ajurilla.
+
+-- Menikö hän heti omalle puolelleen?
+
+-- Meni, hän oli täällä vain parisen minuuttia. Sitten hän tuli taas
+alas kynttilä kädessä.
+
+-- Minne hän silloin meni?
+
+-- Herra konsulin huoneisiin.
+
+-- Seurasitko sinä häntä?
+
+-- En, näin hänet huoneeni ikkunasta.
+
+-- Oliko hän kauan täällä?
+
+-- Puolisen tuntia.
+
+-- Kuulitko täältä mitään ääntä sillä aikaa?
+
+-- En, minähän jo sanoin, että hän oli yksin. Kun hän tuli ulos, oli
+hänellä silloinkin kynttilä kädessä. Minä menin häntä vastaan portaille
+kysyäkseni, halusiko hän jotakin.
+
+-- Miltä hän näytti?
+
+-- Hän oli kalpea kuin kuolema.
+
+Falkenbergia värisytti.
+
+-- Sanoiko hän mitään?
+
+-- Hän sanoi vain: "Hyvää yötä, Johannes." Mutta hän oli niin
+kummallinen. Minä luulen, että hän on sairas. Herra konsulin pitäisi
+käydä katsomassa häntä.
+
+-- Saat mennä, sanoi Falkenberg.
+
+Vanhus poistui.
+
+Falkenberg jäi seisomaan huoneeseen ikäänkuin lamautuneena. Eihän ollut
+enää epäilystäkään --
+
+Yhtäkkiä hän havahtaa mietteistään kuullessaan laukauksen,
+revolverinlaukauksen.
+
+Hän säikähtää ankarasti ja kiljaisee:
+
+-- Charlie!
+
+Sitten hän karkaa ovesta ulos ja portaita ylös. Kuin mieletön hän
+ryntää veljensä asuntoon. Jo kaukaa hän huutaa:
+
+-- Charlie! Charlie!
+
+Mutta hän ei saa vastausta.
+
+Saapuessaan Charlien atelieeriin, missä nurinkäännetyt taulukankaat
+irvistävät, hän näkee veljensä istuvan tuolilla kasvot päivänvaloon
+päin. Oikeassa ohimossa on kuulanreikä, josta paksu verivirta on
+juossut hänen poskensa yli ja tahrannut hänen kauluksensa ja liivinsä.
+
+Falkenberg heittäytyy hänen päällensä.
+
+Charlie on kuollut. Hän pitää vielä kouristuksentapaisesti revolveria
+kädessään. Sanomaton suru valtaa veljen. Noita kahtakymmentäviittä
+tuhatta hän ei ajattele. Hän ajattelee vain veljeään, poikavuosiensa
+leikkitoveria, hän muistaa vilahduksena Charlien rakkauden ja lämpimän
+ystävällisyyden, hänen mandoliininsa, hänen surunvoittoiset laulunsa.
+
+-- Pöydällä on jokin paperi, mutisee Falkenberg hajamielisesti
+itsekseen.
+
+Hän ottaa sen ja lukee:
+
+"Rakas veli", on siihen kirjoitettu, "minä olen viaton".
+
+Konsuli sivelee vainajan hiuksia ja sulkee hänen sammuneet silmänsä.
+
+
+
+
+III.
+
+Rakas veli, minä olen viaton.
+
+
+Alussa Falkenberg oli kuin huumaantunut. Noiden viheliäisten rahojenko
+takia -- ei, se ei ole mahdollista, ajatteli hän. Ja hän huusi ääneen
+veljensä nimeä: Charlie, Charlie!
+
+Hän otti uudelleen käteensä paperilipun, jonka veli oli kirjoittanut,
+ennenkuin teki kauhean tekonsa. "Rakas veli, minä olen viaton." Muuta
+siinä ei ollut. Mitä tämä merkitsi? Saattoiko siis joku muu kuin hän
+olla ottanut rahat? Hänhän oli käynyt alhaalla veljensä asunnossa tänä
+yönä. Hän ainakin tiesi varkaudesta, ja siksi hän ehkä olikin ampunut
+itsensä. Ampunut itsensä! Falkenberg katseli uudelleen vainajaa. Ja tuo
+muuten niin kylmäverinen mies joutui mitä raastavimman surun valtaan;
+hän hoiperteli pitkin huonetta nurinkäännettyjen taulujen keskellä ja
+vaikeroi ääneen.
+
+Mutta yhtäkkiä hän tyyntyi kuullessaan varovaisia askelia viereisestä
+huoneesta. Siellä tuli vanha palvelija.
+
+Konsuli meni häntä vastaan.
+
+-- Mitä haet? kysyi hän.
+
+-- Kuulin laukauksen, änkytti vanhus, ja näin konsulin juoksevan
+portaita ylös.
+
+-- Veljeni on kuollut.
+
+Vanha palvelija peitti kasvonsa käsillään. Hän oli niin liikutettu,
+ettei pitkään aikaan saanut sanaa suustaan.
+
+-- Rauhoitu, sanoi Falkenberg, asia ei ole muutettavissa. Auta minua
+järjestämään tuolla sisällä hiukan.
+
+He menivät atelieeriin -- ja jälleen näytti siltä, kuin liikutus olisi
+käynyt heille ylivoimaiseksi.
+
+Sitten he pesivät Charlien kasvot ja asettivat ruumiin eräälle
+sohvalle.
+
+Konsuli pyysi vanhusta hommaamaan lääkärin, joka kirjoittaisi
+kuolemantodistuksen. Itse hän läksi työhuoneeseensa, missä istuutui
+suuren kirjoituspöydän ääreen miettimään.
+
+Hän palautui yhä uudelleen tuohon kohtaukseen, jonka oli nähnyt Grand
+Hotelissa, kun Valentine oli kuiskannut hänen veljelleen: "Charlie,
+pelastatko minut?" Ja hän tuli yhä vakuutetummaksi, että jotain
+yhteyttä oli olemassa tämän lauseen ja viimeöisten surullisten
+tapahtumain välillä.
+
+Hän tarkasteli uudelleen teräslipasta ja huomasi sen täysin
+vahingoittumattomaksi. Siinä ei ollut pienintä naarmuakaan.
+Kirjainlukon avaajan täytyi olla joku, joka tiesi sanan. Mutta senhän
+tiesi hän yksin. Eikä hän ollut sitä maininnut ainoallekaan ihmiselle.
+Ja mahdotonta oli kenenkään sitä arvata. Kaikki näytti hänestä
+eriskummaiselta, järjettömän mahdottomalta. Hänen edessään oli
+arvoitus, jossa hän ei havainnut pienintäkään selityksen
+mahdollisuutta.
+
+Konsuli ei nyt enää ajatellutkaan makuullemenoa. Oli jo aamu, ja ulkona
+alkoi syntyä liikettä. Falkenberg huomasi istuvansa edelleenkin
+juhlapuvussa. Hän kylpi ja puki ylleen toiset vaatteet. Tultuaan sitten
+esiin, kylvyn virkistämänä ja arkipuvussa, hän oli täydelleen
+tyyntynyt. Tohtori tuli hänen luokseen ja lausui joitakin ystävällisiä
+ja osaaottavia sanoja.
+
+-- Voin ainakin lohduttaa teitä sillä, sanoi hän, että veljenne kuoli
+heti paikalla. Toista laukausta ei tarvittu.
+
+Tohtorilla oli revolveri kädessään.
+
+-- Mitä minä tällä teen? kysyi hän.
+
+-- Antakaa se minulle, vastasi konsuli.
+
+Ase oli veljen hienoimpia revolvereja. Sen hopeahelaiseen perään oli
+kaiverrettu hänen nimikirjaimensa C.F.
+
+Falkenberg tarkasteli makasiinia.
+
+-- Yksi panos jäljellä, sanoi hän.
+
+Hän oli ottamaisillaan patruunan pois, mutta muutti mielensä.
+
+-- Olkoon, ajatteli hän. -- Ehkä se tulee minulle joskus tarpeeseen.
+
+Hän pisti revolverin taskuunsa.
+
+Kello puoli yksitoista saapui tanskalainen liikemies, herra Stiegel.
+Hän oli hyvin totinen ja puristi lämpimästi ystävänsä kättä.
+
+-- Kuulen että veljenne on kuollut, sanoi hän.
+
+-- Vai niin. Joko se on päässyt kaupunkiin. Mitä siellä kerrotaan?
+
+-- Että hän kuoli hyvin äkkiä.
+
+-- Niin. Hän kuoli äkkiä.
+
+-- Mies parka. Minä arvasin, että niin oli käyvä. "Petohämähäkin" tien
+ohessa on monta ihmiskohtaloa.
+
+-- Veljeni kuoli sydänhalvaukseen, sanoi konsuli.
+
+Herra Stiegel vilkaisi nopeasti häneen.
+
+-- Niinpä tietenkin, vastasi hän. -- Puhukaamme nyt liikeasioista.
+
+-- Minulle on tässä aamupäivällä sattunut eräitä maksuja, niin etten
+nyt voikaan suorittaa niitä kahtakymmentäviittä tuhatta käteisellä,
+selitti Falkenberg. -- Teidän täytyy senvuoksi vaivautua nostamaan
+rahat tällä pankkiosoituksella.
+
+-- Yhdentekevä. Minun pitää muutenkin käydä pankissa.
+
+-- Tänäänkö lähdette pois?
+
+-- Matkustan pikajunassa etelään.
+
+-- Onnea matkalle. Hyvästi.
+
+-- Näkemiin. Hyvästi.
+
+Herra Stiegel lähti.
+
+Päivän mittaan kävi useita tuttuja herroja konsulin luona ilmaisemassa
+osanottoaan. Mutta hän vaiensi heidät yhtä lyhyesti kuin herra
+Stiegelin. Hän sanoi kaikille: "Veljeni kuoli halvaukseen." -- Hänestä
+oli taas tullut entinen kylmä, järkevä liikemies.
+
+Tällä tavoin hänen onnistui osittain ehkäistä huhuja veljen
+itsemurhasta, mutta vain osittain. Juoru oli liikkeellä, ihmiset
+kuiskailivat ja supattelivat.
+
+Falkenbergilla oli paljon työtä järjestellessään yhtä ja toista
+kuolemantapauksen johdosta. Hän pysyi sentähden kotosalla ja hoiti
+konttoriasiansa puhelimitse.
+
+Vasta kuuden aikaan iltapäivällä hän lähti ulos. Vanha palvelija kysyi,
+eikö hevosia valjasteta, mutta hän vastasi kieltävästi. Hän tahtoi
+kulkea jalkaisin arvellen siten herättävänsä vähimmän huomiota.
+
+Kaupunkiin saavuttuaan hän käveli aivan verkkaan. Hän oli hieman
+kalpeampi tavallistaan, mutta kukaan ei saattanut hänestä huomata, että
+tapaus olisi häntä erityisemmin järkyttänyt. Ne, jotka eivät häntä
+sanottavasti tunteneet, tuumivat: "Hän on kylmä ihminen. Kas miten
+tyynenä hän tuossa kävelee poltellen iltapäiväsikariaan, ikäänkuin ei
+mitään olisi tapahtunut." Mutta ne, jotka tunsivat hänet paremmin,
+sanoivat: "Hän hillitsee itsensä mestarillisesti, hän rakasti
+veljeään."
+
+Einar Falkenbergia raukaisi hieman, hän kun ei ollut lainkaan nukkunut.
+Hän meni sentähden Teatterikahvilaan ja joi lasin absinttia. Muulloin
+hänen näyttäytyessään kahvilassa tuli tavallisesti aina heti joku häntä
+tervehtimään, usein kaksi tai kolmekin, mutta nyt hänen annettiin istua
+rauhassa. Hän pyysi iltalehtiä, etupäässä peittääkseen kasvonsa, mutta
+kun hänen silmiinsä sattui uutinen veljen kuolemasta, niin hän maksoi
+nopeasti ja lähti.
+
+Ensin hän kuljeskeli kauan päämäärättä. Suru oli saada hänet kokonaan
+valtoihinsa joka kerta, kun tapaus muistui hänen mieleensä. Mutta hänen
+täytyi olla maltillinen ja luja. Vihdoin hän tunsi itsensä kyllin
+tyyneksi, viittasi luokseen ajurin ja sanoi osoitteen: Oskarinkatu 84.
+Hän tiesi Valentinen asuvan siellä. Veli oli kerran ohimennen maininnut
+hänelle osoitteen. Hän luki joka kerroksen ovikilvet. Viimein hän löysi
+etsimänsä nimen: Rouva Valentine Kempel.
+
+Hän soitti.
+
+Palvelustyttö tuli avaamaan ja vastasi hänen kysymykseensä, oliko rouva
+tavattavissa:
+
+-- Ei, rouva ei ota vastaan tänään.
+
+Falkenberg veti taskustaan nimikortin ja kirjoitti sen takasivulle:
+
+"Minun täytyy saada puhutella Teitä."
+
+-- Antakaa rouvalle tämä kortti, sanoi hän.
+
+Tytön mennessä sitä viemään konsuli astui muitta mutkitta eteiseen ja
+sulki oven perässään. Hän oli päättänyt tunkeutua sisään vaikkapa rouva
+Kempelin luvattakin.
+
+Hetken päästä tyttö palasi ilmoittaen:
+
+-- Olkaa hyvä, rouva ottikin sentään vastaan.
+
+Tyttö saattoi hänet muutamien hienosti sisustettujen huoneiden läpi
+suureen budoaariin.
+
+Ikkunain ulkokaihtimet oli laskettu alas, ja sisäpuolella oli paksut,
+keltaiset silkkiverhot vedetty eteen. Huone oli puolipimeä. Uutimien
+hiljaisesta häilynnästä Falkenberg ymmärsi, että ikkunat olivat auki.
+
+Hän oli yksin budoaarissa. Se oli todella aistikkaasti sisustettu.
+Huone ei ollut yhtenäinen, vaan sen muodosti joukko pikkuosastoja,
+joita sohvanselustat ja joutsenkuvaiset japanilaiset silkkivarjostimet
+erottivat toisistaan. Matto oli niin pehmeä, että tuntui kuin olisi
+kävellyt hiekassa. Silkin paljous sai huoneen tuntumaan viileältä. Ilma
+oli täynnä mietoa, omituista hajuveden tuoksua.
+
+Yhtäkkiä vedettiin oviverho ripeästi syrjään.
+
+Valentine seisoi hänen edessään. "Petohämähäkki" oli mustissa, mutta
+tuo komea musta puku vain kohotti hänen tavatonta kauneuttaan. Konsuli
+kumarsi, mutta ei ehtinyt virkkaa mitään, ennenkuin Valentine tarttui
+hänen käteensä.
+
+-- Kuinka kauniisti tehty, että tulitte minua katsomaan, enpä olisi
+uskonut, sanoi hän ja loi Falkenbergiin suuret, tummat silmänsä, jotka
+loistivat kyynelten kostuttamina.
+
+Konsuli vapisi nähdessään nämä kasvot, joita hän ei ollut koskaan ennen
+oikein katsellut. Valentine oli todellakin hyvin kaunis. Hän veti
+kätensä pois.
+
+-- Rouva Kempel, aloitti hän.
+
+Mutta Valentine keskeytti hänet ja työnsi hänet istumaan tyyny- ja
+silkkimattokasalle.
+
+-- Istukaa, sanoi hän. -- Istukaa, niin saamme puhella. Minä luulin
+teitä vihollisekseni, mutta nyt näen, että olettekin ystäväni.
+
+Konsuli katsoi ällistyneenä häneen.
+
+Valentine nojautui taaksepäin leposohvalla, joka oli aivan Falkenbergin
+vieressä. Tuolla tavoin leposohvalla lojuessa hänen kauneutensa pääsi
+täysiin oikeuksiinsa. Uutimien välisestä raosta tunkeutui valkea
+ilta-auringon viiru sisään, valahti huonekaluille ja leikki hänen
+kaulallaan. Falkenberg katseli tuota kaulaa, silmäsi sitten kasvoja ja
+vavahti jälleen.
+
+Valentine taivuttautui häntä kohden ja tuki päätänsä käsillään. Puvun
+hiha valui alas ja paljasti käsivarren.
+
+-- Me rakastimme toisiamme, kuiskasi hän.
+
+Falkenberg oli vähällä hypähtää pystyyn, mutta hillitsi itsensä.
+
+-- Hän ainakin rakasti teitä, sanoi hän.
+
+Valentine ei ollut huomaavinaan noiden sanojen salaista kärkeä. Hän
+vaipui muistoihinsa, ja hänen silmänsä saivat uneksivan ilmeen.
+
+-- Se tuli niin äkkiä, sanoi hän. -- Kuka olisi voinut aavistaa tätä?
+Oi, mikä suuri kärsimys lieneekään painanut häntä! Mitä te arvelette
+syyksi?
+
+-- Olen tullut kysymään teiltä juuri samaa. Syytä.
+
+-- Kuinka minä sen tietäisin? Hän oli aina niin huoleton ja
+rakastettava, kun puhuin hänen kanssaan. En aavistanut vähintäkään.
+
+-- Mutta te kuitenkin puhuitte hänen kanssaan viimeksi meistä kahdesta,
+rouva Kempel.
+
+Hän huomasi Valentinen silmien sekunniksi vaihtavan ilmettä. Sitten ne
+jälleen olivat samat uneksivat, haaveelliset.
+
+-- Aivan oikein, sanoi hän surumielisesti hymyillen. -- Hän oli niin
+herttainen eilen illalla. Hän auttoi minut pienestä pulasta.
+
+-- Niinkö. Pulasta?
+
+Valentine kohosi istualleen ja nojautui Falkenbergiin päin. Hän tuli
+niin lähelle, että olkapäänsä miltei hipaisi toisen käsivartta. Konsuli
+tunsi hänen hiustensa tuoksun.
+
+-- Niin, siellä Grandilla, sanoi hän. -- Minähän kohtasin teidät
+molemmat vestibylissä, kun olin menossa peilisaliin. Sittemmin tapasin
+Charlien yksin ja tulin kuiskanneeksi hänelle: "Charlie, pelasta minut
+ratsumestarista."
+
+Falkenberg sävähti.
+
+Valentine heittäytyi nauraen takaisin leposohvalle, niin että valkea
+auringonsäde kulki suoraan hänen punaisen suunsa yli.
+
+-- Niin, sillä hän on ihan suunnattoman ikävystyttävä, ratsumestari
+nimittäin, liverteli hän, -- puhuu myötäänsä vain hevosistaan. Charlie
+oli niin rakastettava, että saattoi minut ovelleni asti. Olin hänelle
+sanomattoman kiitollinen. Ratsumestari oli kai juonut paljon
+samppanjaa, ja silloin häntä on mahdoton sietää. Niin, Charlie oli
+todellakin herttainen... Sanokaa, kuiskasi hän, eihän vain lie niin,
+että raha-asiat... vekselit...
+
+Falkenberg katsoi häneen.
+
+-- Ehkä nekin, vastasi hän.
+
+-- Hyvä jumala! huudahti Valentine. -- Jos jotain on hullusti, niin
+meidän täytyy tehdä kaikkemme hänen maineensa pelastamiseksi.
+
+Hän nousi ja meni konsulin ohitse niin läheltä, että silkkihame hipaisi
+hänen polveaan.
+
+Hän meni erääseen nurkkaan, helisteli joitakin pieniä avaimia ja
+aukaisi erään laatikon.
+
+Falkenberg istui neuvotonna ja mykkänä paikallaan. Hän tunsi, miten
+hajuvedentuoksu, Valentinen puvun kahina, hänen kauneutensa ja silmänsä
+vähitellen suorastaan huumasivat hänet. Mistä hän aikoikaan vaatia
+Valentinen tilille? Hän siveli hämmentyneenä otsaansa.
+
+Valentine palasi. Hänellä oli jotain kädessään.
+
+-- Jos joku asia on nyt heti viipymättä järjestettävä, sanoi hän, niin
+tämä on käytettävissä.
+
+Konsuli nousi kauhun kangistamana. Valentine laski joukon seteleitä
+pöydälle.
+
+-- Voin hankkia lisää myöhemmin, sanoi hän, minulla on paljon ystäviä.
+Sitäpaitsi te hänen veljenään kai --
+
+-- Rouva Kempel! huudahti Falkenberg. -- Te tiedätte hyvin, että nyt
+loukkaatte minua.
+
+Pöydällä oli kaksikymmentä tuhannen kruunun seteliä.
+
+-- Minä huomautan teille, jatkoi konsuli, että veljeni rahalliset
+sitoumukset ovat minun omiani. Ja tunnissa minä voin hankkia viisi
+kertaa niin paljon kuin tuossa on.
+
+-- Viisi kertaa niin paljon! huusi Valentine syöksähtäen hänen
+luokseen. -- Kuinka jalo mies te olette... viisi kertaa niin paljon...
+sata tuhatta -- se on Charlien veljen kaltaista.
+
+Falkenberg työnsi hänet luotaan. Viimeinen kohtaus, puolilikaisten
+setelien näkeminen, joita Valentine pani hänen eteensä, oli palauttanut
+hänen tasapainonsa.
+
+-- Olen oikeastaan tullut vaatimaan teiltä tiliä, sanoi hän.
+
+-- Tiliä? Mistä?
+
+-- Charlien hengestä.
+
+-- Te olette mainio. Oletteko hullu! Mitä minulla on tekemistä veljenne
+itsemurhan kanssa?
+
+Hän vilkutti epäluuloisesti silmiään.
+
+-- Asunnossani on yöllä tehty varkaus, sanoi Falkenberg.
+
+-- Niinkö? -- Ja mitä on varastettu?
+
+-- Kaksikymmentäviisi tuhatta kruunua.
+
+Falkenberg puri hammasta.
+
+-- Te ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan, sanoi hän. -- Suoranainen syy
+veljeni itsemurhaan on tämä varkaus. Mutta hän on viaton.
+
+-- Kuka sitten on syyllinen?
+
+-- Sen sai veljeni tietää, ennenkuin ampui itsensä. Se tieto
+luullakseni pani aseen hänen käteensä. Tunnen muuten erään toisenkin,
+joka tietää kuka syyllinen on, ja se olette _te_.
+
+Valentinen silmät salamoivat.
+
+-- Näyttäkää se toteen! huusi hän.
+
+-- Todisteitako, rouva Kempel! Eikö siinä kyllin, että tunnen teidät.
+Minä en välitä noista kahdestakymmenestäviidestä tuhannesta. Ne tulevat
+kai hyvään tarpeeseen siellä missä ovat, toivottavasti. Mutta tahdon
+pakottaa teidät selvittämään tämän asian alusta loppuun. Luulen että
+juuri _te_ olette imenyt veljeni tyhjiin, että teillä on ollut sormenne
+mukana viimeöisessä varkaudessa, ja että tieto siitä on ajanut veljeni
+tekemään itsemurhan. Minä lupaan teille, rouva Kempel, etten lepää
+ennen kuin olen kostanut veljeni puolesta ja tuonut ilmoille totuuden,
+niin suuresti minä häntä rakastin.
+
+Valentine nauraa hohotti.
+
+-- Herra jumala, miten lapsellinen te olette! sanoi hän. -- Menkää
+poliisikamariin.
+
+-- Te ymmärrätte kyllä, että se on mahdotonta, kun veljeni on tällä
+tavoin takertunut juttuun.
+
+-- Mitä sitten aiotte?
+
+Falkenberg katsoi häneen.
+
+-- Aion taistella teitä vastaan, sanoi hän.
+
+-- Minua vastaan! huusi Valentine. -- Silloin ette tiedä mitä teette.
+Muuten tunnen jo alkavani vihata teitä. Varokaa itseänne! On kysymys
+omaisuudestanne.
+
+Konsuli hymyili.
+
+-- On kysymys hengestänne. Vielä ei kukaan ole voittanut minua, jatkoi
+Valentine.
+
+Hän alkoi kävellä kiihkeästi edestakaisin.
+
+-- Minä saatan olla paholainen, jos tahdon, sanoi hän.
+
+Falkenberg seurasi häntä silmillään.
+
+-- Tiikeri, jolla on lapsenkasvot, sanoi hän.
+
+Yhtäkkiä hän astui Valentinen luo ja kuiskasi ihan vasten hänen
+kasvojaan:
+
+-- Petohämähäkki --
+
+Valentine peräytyi kirkaisten ja haparoi kädellään rintaansa.
+
+
+
+
+IV.
+
+Salapoliisi.
+
+
+Falkenberg veti nopeasti revolverin taskustaan.
+
+Valentine lähestyi häntä käärmemäisin liikkein. Hänen silmänsä
+leimusivat raivosta, ja hehkuva puna peitti hänen poskensa.
+
+-- Se Tanskan juutalainen tietysti on kertonut teille tuosta nimestä,
+kähisi hän. -- Mutta hän saa sen maksaa. Minä voin saavuttaa hänet
+vieläkin. Olen mahtavampi kuin kukaan luuleekaan.
+
+-- Älkää tulko lähemmä! huusi Falkenberg terävästi, ojentaen samassa
+revolverin.
+
+Valentine seisahtui revolverin suun eteen. Aseen läheisyys ei näyttänyt
+vähääkään säikyttävän häntä. Hän ei ensi kertaa seissyt ojennetun
+revolverin edessä.
+
+-- Siinä on yksi panos jäljellä, sanoi konsuli vakavasti. -- Se on
+veljeni revolveri, se on vielä hänen verensä tahraama. Jos astutte
+askelenkaan lähemmäksi, olette kuoleman oma.
+
+Valentine katseli hänen tyyniä kasvojaan. Konsulin kylmät silmät olivat
+hyvin totiset.
+
+-- Soittakaa palvelustyttöä, käski Falkenberg.
+
+Valentine ei liikahtanut.
+
+Konsuli painoi sähkösoittokellon nappia.
+
+-- Minun on siis pakko muistuttaa teitä emännänvelvollisuuksistanne,
+sanoi hän. -- Nyt tyttö tulee, jätän teidän harkittavaksenne, onko
+palvelusväkennekin oltava tämän kiusallisen kohtauksen todistajina.
+
+Valentine ei liikahtanut.
+
+Mutta palvelustytön tullessa hänen käytöksensä muuttui yhtäkkiä. Hän
+oli jälleen hempeä ja rakastettava.
+
+Sellainen näyttelijä! ajatteli Falkenberg väristen.
+
+-- Ole hyvä ja anna herra Falkenbergille hänen takkinsa, sanoi
+Valentine.
+
+Lähemmä astuen hän jatkoi sydämellisesti:
+
+-- Vielä kerran kiitän teitä, että tulitte luokseni lohduttamaan minua
+suuressa surussani; tuhannet, tuhannet kiitokset! Tulkaa oikein pian
+taas.
+
+-- Olkaa varma siitä, vastasi konsuli synkkänä. -- Minä tulen
+toistekin.
+
+-- Kiitos.
+
+Hän ojensi kätensä, mutta Falkenberg ei ollut huomaavinaan sitä.
+
+Valentine hytkähti kovasti, ja Falkenberg saattoi nähdä hänen vapisevan
+raivosta.
+
+Palvelijattaren mennessä aukaisemaan ovea Valentine käytti tilaisuutta
+ja kuiskasi:
+
+-- Te olette loukannut minua. Minä pystyn kostamaan teille. Minä tiedän
+hyvin, miten voin teille kostaa.
+
+Hän pui uhkaavasti pientä, vapisevaa nyrkkiään.
+
+Falkenberg sai välähdyksen hänen kiukkuisista silmistään eikä voinut
+olla tuntematta mielenahdistusta. -- Hyvästi, rouva Kempel, sanoi hän
+tyynesti ja meni takaperin ovesta ulos. Eteiseen päästyään hän kuuli
+"petohämähäkin" ivanaurun budoaarista. Se kävi luihin ja ytimiin.
+
+Ajuri odotti ulkona.
+
+Konsuli pysähtyi puutarhaportille, ennenkuin astui rattaihin. Minne hän
+ajaisi? Takaisin huvilaansako? Oli liian aikaista vielä. Sitäpaitsi
+hänen täytyi ryhtyä toimenpiteisiin ehkäistäkseen Valentinen
+kostotuumia. Sillä hän ei hetkeäkään epäillyt, että tämä nainen aikoi
+panna uhkauksensa täytäntöön. Hän ymmärsi nyt, että Valentine oli häijy
+kuin paholainen ja että hänellä oli paljon apukeinoja käytettävinään.
+Hänellä oli kaupunki täynnä ystäviä, jotka ihailivat häntä hurjasti ja
+mielihyvällä tekisivät mitä tahansa hänen käskystään. "Minä tiedän,
+miten voin teille kostaa", oli hän sanonut. Omituinen tunne valtasi
+Falkenbergin. Mitenkä Valentine kostanee? Tuliko hänen pelätä tuota
+naista? Valentine taistelee asemansa puolesta, ajatteli hän. Minä olen
+uhannut häntä perikadolla ja kunniattomuudella. Hän on epätoivoissaan,
+ja epätoivoinen nainen pystyy mihin tahansa.
+
+Falkenberg ei voinut kieltää käyneensä levottomaksi. Hän tunsi itsensä
+hieman avuttomaksi, hän oli aivan yksin.
+
+Yhtäkkiä juolahti hänen mieleensä pieni kohtaus, joka oli sattunut
+eilen illalla hänen ajaessaan veljensä kanssa pitkin Drammenin-tietä.
+Hän oli silloin nähnyt jalkakäytävällä miehen, joka oli herättänyt
+hänen huomiotaan, pitkän, jäntevän olennon, jota hän muisti piloillaan
+verranneensa englantilaiseen nyrkkeilijään. Ja Charlie oli kertonut
+hänelle kuka tuo mies oli: Asbjörn Krag, salapoliisi.
+
+Falkenberg hypähti nopeasti odottaviin ajoneuvoihin.
+
+-- Kuulkaa, sanoi hän ajurille. -- Tunnetteko Asbjörn Kragin?
+
+Hymy levisi ajurin kasvoille.
+
+-- Kukas meistä ajureista ei häntä tuntisi, vastasi mies. -- Minäkin
+olen monta kertaa kyydinnyt häntä.
+
+-- Tiedättekö missä hän asuu?
+
+Ajuri vastasi empimättä:
+
+-- Josefinenkatu 16.
+
+-- Hyvä. Ajakaa sinne.
+
+-- Pitääkö ajaa kovasti?
+
+-- Sitä parempi. Kuinka niin muuten? Nähkääs, _hän_ tahtoo aina ajaa
+niin vietävästi.
+
+-- Hän itsekö?
+
+-- Niin, Asbjörn Krag. Minä saan melkein aina sakkoa hurjasta ajosta,
+kun Asbjörn Krag on ollut rattaillani.
+
+-- Vai niin. No, antakaa mennä.
+
+Ajuri läjäytti ruoskallaan, koni porhalsi juoksuun, ja parin minuutin
+päästä rattaat pysähtyivät Josefinenkadun 16:n edustalle.
+
+-- Kunpa hän nyt vain olisi kotona, tuumi konsuli astuessaan rattailta.
+
+-- Niin, ja jos hän on kotona, on hän jo nähnyt meidät, vastasi ajuri
+hymyillen.
+
+-- Luuletteko?
+
+-- Luulen. Ja sitten hän myös tietää kuka herra on ja mistä herra
+tulee.
+
+-- Mistä minä tulen, miten vanha olen ja milloin isoäitini kuoli,
+täydensi Falkenberg ivallisesti. -- Näytte ihailevan tätä poliisimiestä
+rajattomasti.
+
+-- Ehdottomasti, vastasi ajuri vakuuttavasti. -- Pitääkö minun odottaa?
+
+-- Ei, saatte mennä.
+
+Asbjörn Krag oli kuin olikin kotona. Palvelija opasti konsulin
+salapoliisin työhuoneeseen, sanoen Kragin kohta tulevan.
+
+Falkenberg tarkasteli uteliaasti huonetta. Hän ihmetteli melkoisesti
+niitä monilukuisia aseita, joita riippui seinillä. Kirjoituspöydällä
+hän huomasi suuren valokuvan, joka esitti erästä tunnettua saksalaista
+valtiomiestä. Kuvan alle oli piirretty "Bergen, kesällä 1904" sekä
+asianomaisen omakätinen omistuskirjoitus.
+
+Hän istui miettien millä tavoin oikeastaan esittäisi asiansa. Juttuhan
+tuntui hänestä perin kiusalliselta. Hän kuvitteli mielessään, että
+kenties salapoliisi kummastelee ja pitää omituisena, että hänen
+puoleensa käännytään tällaisilla asioilla. Sitäpaitsi kaikki mikä
+haiskahti poliisilta oli Falkenbergille ylen vastenmielistä. Ja nyt
+hänen täytyi kohdata oikein täysiverinen poliisimies, sikäli kuin oli
+kuullut.
+
+Samassa Asbjörn Krag astui huoneeseen.
+
+Falkenberg nousi ja kumarsi hieman. Hän aikoi ruveta esittämään
+asiaansa, mutta salapoliisi esti sen astumalla hänen luokseen,
+puristamalla hänen kättään ja sanomalla:
+
+-- Vihdoinkin.
+
+Konsuli hämmästyi sanattomaksi.
+
+-- Oletteko... oletteko odottanut minua? kysyi hän.
+
+-- Olen toki, konsuli Falkenberg, tietysti olen teitä odottanut,
+vastasi Krag. Hän istuutui kirjoituspöytänsä ääreen ja katseli vierasta
+tarkkaavaisesti. -- Odotin teitä jo aamupäivällä, olisitte tullut
+silloin. Nyt olemme valitettavasti hukanneet monta tuntia.
+
+-- Mutta tiedättekö sitten miksi käännyn puoleenne? kysyi konsuli yhä
+kummastuneempana.
+
+-- Luonnollisesti. Veljenne kuoleman johdosta.
+
+-- Veljeni ampui itsensä viime yönä puoli neljän tienoissa, sanoi
+Falkenberg totisesti.
+
+Salapoliisi nousi ja astui miettiväisenä ikkunan luo.
+
+-- Minä olen johtunut samaan tulokseen, sanoi hän.
+
+Konsulinkin täytyi nousta.
+
+Hän tuijotti uudelleen poliisimieheen mitä suurimman ihmettelyn
+vallassa.
+
+-- Mitä sanotte? kysyi hän. -- Mitä te sillä tarkoitatte?
+
+-- Olen päivän kuluessa ajatellut tätä asiaa hyvin paljon, vastasi
+salapoliisi, ja tehnyt sen johtopäätöksen, että veljenne on varmaan
+itse päättänyt päivänsä. Häntä ei siis ole murhattu --
+
+-- Murhattu?
+
+-- Niin sanoin. Olisihan sekin voinut tapahtua.
+
+-- Te tunnette varmaan tämän asian yhtä hyvin kuin minä, vainajan oma
+veli, huomautti Falkenberg. Äänessä oli pieni ivan väre.
+
+-- Paremmin, herra konsuli, minä tunnen sen paremmin. Oletteko käynyt
+Valentinen luona? kysyi hän äkisti.
+
+-- Olen, tulen sieltä juuri. Hän on kauhea nainen.
+
+-- Hän on viisas ja paha, vastasi salapoliisi totisesti, -- ja hän on
+mahtava. Tahdotteko kertoa minulle käynnistänne?
+
+Falkenberg puhui mitä oli nähnyt ja kuullut "petohämähäkin" luona.
+
+Hän johtui siinä kertomaan myös noiden kahdenkymmenenviiden tuhannen
+kruunun katoamisesta, ja Asbjörn Krag sai kuulla teräslipasjutun
+kokonaisuudessaan.
+
+-- En voi vielä käsittää, sanoi konsuli, mitenkä varas on päässyt
+rahalippaaseen. Sen hän on voinut tehdä ainoastaan avaamalla
+kirjainlukon.
+
+-- Niinpä tietenkin.
+
+-- Mutta kirjainlukkoa ei voi avata kukaan, joka ei tunne sanaa --
+lukon avainta.
+
+-- Asianomainen on kai tietänyt tuon sanan.
+
+-- Mutta sehän on mahdotonta. En ole ilmaissut sitä ainoallekaan
+elävälle olennolle.
+
+-- Ette edes veljellenne?
+
+-- En. Aivan varmasti en hänellekään.
+
+-- Eikä sana kai ollut itsessään niin yksinkertainen, että varas olisi
+ajatuskykyään käyttämällä saattanut arvata sen?
+
+-- Ehdottomasti ei. Se oli -- Krag ojensi torjuvasti kätensä.
+
+-- Älkää sanoko! huudahti hän.
+
+-- Mitä ihmettä, eikö minun pidä sanoa sitä? Ei teillekään. Miksi ei?
+
+-- Siksi että tahdon itse keksiä sen. Niin pian kuin olen löytänyt
+sanan, olen todennäköisesti löytänyt varkaankin.
+
+Falkenberg kysyi:
+
+-- Oletteko muodostanut itsellenne mielipiteen asiasta?
+
+-- Olen.
+
+-- Sekin vielä! Minusta tuntuu ylipäänsä, että te olette jonkun aikaa
+tutkinut asiaa.
+
+-- Olen jo toista kuukautta pitänyt silmällä Valentinea, sanoi Krag. --
+Hän pelaa korkeata peliä kaupungissamme, tuo kaunotar, mutta tähän asti
+hän on tehnyt tyhjäksi kaikki ponnistuksemme.
+
+-- Mistä te häntä epäilette?
+
+-- Hän on ihan varmasti vaarallinen pahantekijä, sanoi Asbjörn Krag
+vakavasti, -- ja minä lyön vetoa siitä, että hänellä on monta rumaa
+kolttosta tunnollaan. Meidän on ollut mahdoton päästä häneen käsiksi.
+Hän kantaa maailman nähtävissä mitä puhtainta kilpeä, ja hän on kaiken
+aikaa osannut luikertaa kynsistämme helposti ja liukkaasti kuin
+ankerias.
+
+-- Luuletteko tosiaankin hänen olevan jollakin lailla tekemisissä
+varkauden ja veljeni kuoleman kanssa?
+
+-- Aivan varmaan. Siitä tunnen olevani vakuutettu. _Mutta varkauden
+tapahtuessa hän oli kotonaan Oskarinkadun varrella_.
+
+-- Silloin sen on tehnyt joku tai jotkut hänen ystävänsä.
+
+-- Se on selvää.
+
+-- Mutta mitä on oikeastaan tapahtunut? kysyi Falkenberg aivan
+neuvottomana.
+
+-- Minä saatan kuvitella, että veljenne on yllättänyt varkaan tai
+varkaat. Hän on tuntenut asianomaiset, ymmärtänyt, että koko puuha on
+Valentinen työtä, ja sitten epätoivoissaan siitä sekä jostakin muusta,
+_jota me emme vielä tiedä_, päättänyt päivänsä.
+
+-- Niin täytyy olla, mutisi Falkenberg, niin täytyy olla. Luuletteko,
+että veljelläni oli ennakolta aavistusta siitä, mikä tapahtuva oli?
+
+-- En luule, olen päinvastoin melkein vakuutettu, ettei hänellä ollut
+siitä mitään vihiä. Yhdessä ratsumestarin kanssa hän saattoi Valentinen
+Grandilta kotiin ajurilla. Ratsumestari erosi heistä matkan varrella.
+Valentinen asunnolta veljenne ajoi suoraa päätä kotiansa huvilaan. Hän
+oli silloin verrattain hyvällä tuulella, vieläpä juttelikin ajurin
+kanssa. Hän ihaili kaunista ilmaa ja puhui matkustushalustaan.
+"Tahtoisin maalata suuren taulun", sanoi hän. "Maalaisin taulun, jolle
+antaisin nimen 'Kesä' -- aamulla ryhdyn työhön." Astuessaan vaunuilta
+hän nyökkäsi ystävällisesti hyvästiksi ajurille ja meni tyynesti
+huvilaan. Mutta hän oli niin uninen, että haukotteli ääneen monta
+kertaa. Hän puhui myös jotain siihen suuntaan, että oli hyvä päästä
+nukkumaan. Herra konsuli, mies, joka käyttäytyy sillä tavoin, ei haudo
+itsemurha-aikeita.
+
+-- Olette oikeassa, vastasi konsuli. -- Minua vain ihmetyttää, mistä te
+olette saanut kaikki nämä tietonne.
+
+-- Oo, se teidän olisi pitänyt heti ymmärtää, vastasi Krag. -- Ajuri,
+jolle veljenne niin herttaisesti haasteli, olin minä.
+
+-- Ei mahda olla miellyttävää joutua teidän vainottavaksenne.
+
+Krag otti esiin muutamia papereita ja tutki niitä hyvin tarkoin.
+
+-- Lisäksi olen saanut tietää, että veljenne on viime aikoina
+kuluttanut noin 40,000 kruunua Valentinen takia, josta summasta
+melkoinen osa on mennyt lahjoihin. Sitäpaitsi hän on antanut hänelle
+punaisen automobiilin --
+
+Falkenberg kavahti pystyyn. Krag jatkoi aivan tyynesti:
+
+-- ... jotta, kuten oli puhe, Valentine saisi myydä sen ja siten
+pääsisi selviämään eräästä pulasta. Automobiilin on Valentine kuitenkin
+pitänyt itse. Hän on vain maalauttanut sen vihreäksi ja teettänyt
+siihen eräitä muita pikku muutoksia, jottei Charlie sitä tuntisi.
+
+-- Maalauttanut vihreäksi! huudahti konsuli kiihkeästi. -- Se siis oli
+sittenkin Charlien automobiili.
+
+-- Mitä tarkoitatte? kysyi salapoliisi.
+
+-- Vastaani tuli vihreä automobiili viime yönä, kun olin matkalla
+asuntooni.
+
+-- Missä?
+
+-- Skillebaekin tienoilla. Sekä kuskini John että minä olimme
+tuntevinamme sen -- se oli etäämpää ihan Charlien auton kaltainen.
+Mutta kun se tuli lähelle, näimmekin sen olevan vihreän.
+
+-- S:n muotoiset lyhdynpitimet? kysyi salapoliisi.
+
+-- Aivan niin.
+
+-- Entä keitä siinä oli?
+
+-- Toinen oli espanjalaisen näköinen, vastasi Falkenberg, -- en
+muistanut nähneeni häntä ennen. Toisen kasvoja en voinut oikein
+erottaa, kun automobiili kulki niin kovaa vauhtia.
+
+-- Ja se kulki kaupunkiin päin, teidän ajaessanne poispäin?
+
+-- Niin.
+
+-- Tiedättekö mistä automobiili tuli? kysyi Krag.
+
+-- En.
+
+-- Sitten minä sanon sen teille. Se tuli teidän huvilastanne.
+
+-- Minun huvilastani!
+
+-- Niin, ja samassa automobiilissa olivat nuo varastetut
+kaksikymmentäviisi tuhatta kruunua.
+
+-- Te arvelette siis --
+
+-- Minä arvelen, että ne kaksi miestä, jotka istuivat automobiilissa,
+ovat varastaneet rahat, sanoi salapoliisi, ja että ne ovat juuri samat
+miehet, jotka Charlie parka on viime yönä tavannut asunnossanne.
+
+
+
+
+V.
+
+Ilta Pursiklubissa.
+
+
+-- Nyt meidän on niinmuodoin saatava käsiimme automobiili, sanoi
+Falkenberg.
+
+-- Jos se vielä on Kristianiassa, niin se on löydettynä ennen
+huomis-iltaa, vastasi Asbjörn Krag.
+
+Konsuli Falkenberg nousi.
+
+-- Mitä neuvotte minua nyt aluksi tekemään? kysyi hän.
+
+-- Oletteko vapaa tänä iltana?
+
+Falkenberg epäröi hieman.
+
+-- Jos se on ehdottomasti tarpeen, voin tietysti... mutta --
+
+-- Ehdottomasti tarpeen se ei ole, vastasi Krag, joka oli
+mielenkiinnolla pannut merkille toisen hämmingin. -- Sanokaamme
+esimerkiksi kello puoli kahdestatoista lähtien.
+
+Konsuli katsoi kelloaan.
+
+-- Nyt se on puoli yhdeksän, sanoi hän. -- Hyvä, olen käytettävänänne
+kello puoli kaksitoista.
+
+-- Oletteko Pursiklubin jäsen?
+
+-- Olen.
+
+-- Käyttekö usein klubihuoneistossa?
+
+-- Olen tavannut pistäytyä siellä silloin tällöin iltasilla.
+
+-- Teidän pitää mennä sinne tänä iltana, sanoi Krag.
+
+-- Tänä iltana, mutisi Falkenberg. -- Eikö se näytä vähän
+kummalliselta, näin heti veljeni kuoleman jälkeen?
+
+-- Se on tarpeen.
+
+-- Olkoon menneeksi, minä tulen sitten. Sinnekö minun ehkä on
+saavuttava kello puoli kaksitoista?
+
+-- Niin, mahdollisesti tapaamme toisemme siellä.
+
+-- Tapaamme? kysyi konsuli tahtomattaan hätkähtäen. -- Oletteko te
+Pursiklubin jäsen?
+
+Asbjörn Krag hymyili -- ja se hymy sai oitis Falkenbergin katumaan
+harkitsematonta huomautustaan.
+
+-- Minä en tiennyt... arvelin --
+
+-- Hyvä on, keskeytti Asbjörn Krag. -- Tulette siis täsmälleen puoli
+kaksitoista.
+
+-- Mitä minä oikeastaan teen siellä?
+
+-- Ette mitään erityistä. Eikä saakaan näyttää siltä, kuin tulisitte
+sinne minkään asian vuoksi. Pelaatteko?
+
+-- Hiukan.
+
+-- Niin, olisi toivottavaa, että voisitte hommata siellä jotain, pelata
+esimerkiksi. Tarinoikaa ystävienne kanssa, juokaa lasi. Ylipäänsä,
+olkaa niinkuin tavallisesti.
+
+-- Sen teen, vastasi Falkenberg. -- Minä vain en ymmärrä
+tarkoitustanne. Mutta nyt minun täytyy mennä, ja sitten kai tavataan
+Pursiklubissa.
+
+-- Mahdollisesti. Minun ei tarvinne sanoa, ettei teidän pidä tuntea
+minua, jos sattuisin tulemaan.
+
+-- Ymmärrän, sanoi konsuli aikoen vetäytyä pois.
+
+Krag pidätti häntä.
+
+-- Vielä eräs seikka, sanoi hän. -- En tahdo suinkaan olla
+tunkeilevainen, mutta käykö laatuun saada tietää, mitä aiotte toimittaa
+tällä aikaa ennen puoli kahtatoista?
+
+Falkenberg mietti.
+
+-- Ei, sanoi hän, en mielelläni sano sitä. Se on aivan yksityistä
+laatua.
+
+-- Eikö sillä ole mitään tekemistä puheenaolevan asian kanssa?
+
+-- Ei kerrassaan mitään.
+
+-- No sitten ei siitä sen enempää, sanoi Krag.
+
+Hän meni kirjoituspöytänsä luo ja painoi nappia. Ulommista huoneista
+kuului kellon soitto.
+
+-- Mitä te nyt teette? kysyi Falkenberg seisten ovessa.
+
+-- Minä soitan, vastasi Krag myhäillen.
+
+-- Miksi niin? Tahdotteko kutsua tänne jonkun?
+
+-- En, se on aivan yksityistä laatua, sanoi Krag myhäillen vielä
+enemmän.
+
+-- Vai niin. Anteeksi. Näkemiin.
+
+Falkenberg kumarsi ja poistui.
+
+Mennessään portaita alas hän otti taskustaan pienen siron kirjelipun,
+jonka oli viime yönä saanut. Hän luki sen uudelleen ja suuteli sitä. Ja
+onnekas hymy kirkasti hänen kasvonsa. Mutta hän hillitsi itsensä heti,
+ja kadulle päästyään hän oli jälleen tavallinen kylmä liikemies.
+
+Heti konsulin lähdettyä Asbjörn Krag riensi ikkunaan. Monien taitavasti
+asetettujen heijastuspeilien avulla hän saattoi nähdä kaiken, mitä
+kadulla tapahtui, tarvitsematta kumartua katsomaan ikkunasta.
+
+Hän näki Falkenbergin astuvan ulos ja lähtevän nopeasti kävelemään
+katua alas.
+
+-- No, mutisi salapoliisi, eikö häntä kuulukaan? -- Vihdoin hän
+nyökkäsi tyytyväisesti. -- Jo tulee, virkkoi hän itsekseen. -- Hyvä on.
+
+Hän oli huomannut olennon, joka lähti seuraamaan konsulia. Se oli
+salapoliisin palvelija, Jens.
+
+-- Hän on tosiaan jo aika näppärä, tuumi Asbjörn Krag. -- Hän seuraa
+konsulia askel askeleelta niin välinpitämättömän näköisenä ja huomiota
+herättämättä kuin opetettu vainukoira. Toden totta, ei ole tarvis
+katua, että ongin tuon pojan vankilasta. Hänestä saattaa tulla
+hyödyllinen.
+
+Asbjörn Krag nousi nopeasti ikkunan äärestä ja meni pukuhuoneeseensa.
+
+Sillaikaa Falkenberg käveli ripeästi lähimmälle raitiotiepysäkille.
+Siinä hän odotti, kunnes saapui vaunu, jonka kilvessä oli nimi "Oslo".
+Hän astui etusillalle. Samalla salapoliisin vakooja nousi takasillalle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Vasta puoli yhdentoista ajoissa Pursiklubin huoneisto alkoi herätä
+eloon.
+
+Teattereissa loppuivat näytännöt, ja niistä tuli useita herroja. Isossa
+ruokasalissa syötiin illallista, ja jälkeenpäin herrat kokoontuivat
+häliseviksi, rupattaviksi ryhmiksi tupakkahuoneisiin.
+
+Päivän suuret ja pienet tapaukset olivat puheenaineena.
+
+-- Sepä oli ikävä tuo Charlien juttu, sanoo arkkitehti Bissen
+pääkonsuli Tönnebylle. -- Ja niin omituista, että sen piti sattuman
+heti veljen juhlan jälkeen.
+
+-- Loistavat päivälliset, röhisi pääkonsuli. -- Falkenberg ihan
+kerrassaan vei voiton itsestään. Mutta kyllä hän olikin tehnyt mainiot
+kaupat herra Stiegelin kanssa. Kertovat hänen voittaneen kolmekymmentä
+tuhatta.
+
+-- Toiset sanovat neljäkymmentä, tiesi arkkitehti.
+
+Mutta pian oli pääkonsuli taas keskellä alkuperäistä puheenainetta.
+
+-- Niin, se Charlie, se Charlie, mutisi hän.
+
+-- Ja se rakkaus, kuiskasi arkkitehti.
+
+-- Hoo. Luuletko siinä olleen rakkautta?
+
+-- Ei epäilystäkään, vanha veikko. Hän oli kuolettavasti rakastunut
+Valentineen, kauniiseen leskeen.
+
+-- Ja leskikö ei huolinut hänestä?
+
+-- Ei kai pitänyt kauppaa kyllin edullisena. Mutta antoi sentään
+Charlien tuhlata muutamia tuhansia. Eikä niin vallan muutamiakaan.
+
+Pari uutta herraa saapui.
+
+-- Hän taitaa olla rahanahne, arveli toinen.
+
+-- Sitä ei kukaan tiedä, vastasi arkkitehti nopeasti. -- Hän tahtoo
+huvitella, hän seurustelee mielellään ihmisten kanssa, jotka eivät niin
+tarkoin laske seteleitään. Ja kukapa maailmannainen ei sitä tahtoisi?
+
+-- Kaunis hän ainakin on, ah, maiskautti pääkonsuli.
+
+-- Ihastuttava! kaikui kuorossa.
+
+-- Sellainen ryhti! huudahti arkkitehti. -- Kun hän tulee liidellen, on
+kuin näkisi ruhtinattaren edessään.
+
+-- Entä millaiset silmät hänellä on, sillä pikku saatanalla!
+
+-- Niin, silmät!
+
+-- Mutta mikä hän oikeastaan on? kuului äskeinen kuiva ääni.
+
+-- Hän on kenraali Carstenin tytär, ilmoitti arkkitehti. -- Hänen
+miehensä oli saksalainen, ja itse hän on monta vuotta asunut Saksassa.
+Kerrotaan, että mies jätti hänelle sievoisen omaisuuden.
+
+-- On hänellä ainakin monasti omaisuuksia kaulassaan ja ranteissaan.
+Näin hänet tässä hiljattain juhlanäytännössä, ja hän herätti huomiota
+koko teatterissa. Missä hän väliajoilla liikkui, siellä oli mustanaan
+frakkeja.
+
+-- Miksi hän oikeastaan on tullut tänne?
+
+-- Sitä ei kukaan tiedä. Ehkä katsomaan vanhaa isänmaataan?
+Koti-ikävä? Kuka tietää. Ehkä häntä haluttaa loistella Kristianian
+pikkukaupungissa.
+
+Herrojen huomio kiintyi samassa uuteen asiaan.
+
+-- Kuka ihmeessä tuo on, jota sihteeri kuljettaa tänne?
+
+-- En tunne, en ole häntä ennen nähnyt.
+
+Sihteeri tuli heidän luokseen.
+
+-- Saanko esitellä vieraan, sanoi hän, -- kaivosinsinööri Kvam
+Ruijasta.
+
+Vastatullut kumarsi muille herroille, sitä mukaa kuin heidän nimensä
+mainittiin.
+
+Hän oli keski-ikäinen, mustapartainen mies, moitteettomasti puettu,
+puhui pitkäveteisen tyynesti ja liikkui verkkaan ja tasaisesti.
+
+-- Hän näyttää jotenkin vakavalta, kuiskasi arkkitehti kilistäessään
+pääkonsulin kanssa.
+
+-- Olen sihteerin hyvä ystävä, sanoi herra Kvam, -- hän se minut tänne
+sai. Muuten minua ilahuttaa, että saan tehdä herrojen tuttavuutta,
+koska itse olen purjehdusurheilija, vieläpä oikein innokaskin.
+
+Kaivosinsinöörin sanat olivat johdantona pitkään keskusteluun, joka
+koski purjehdusta yleensä ja viimeistä kilpapurjehdusta erittäin. Eri
+mielipiteet törmäsivät vastakkain, ja väittely muodostui varsin
+kiivaaksi.
+
+Mutta kenenkään huomaamatta herra Kvam vetäytyi erilleen keskustelusta.
+Lopuksi hän seisoi aivan yksin puhellen arkkitehti Bissenin kanssa,
+sillävälin kuin hänen alkuunpanemansa keskustelu jatkui perin vilkkaana
+ympäri huonetta.
+
+Taas tuli uusi vieras, joka otettiin yleisellä mielihyvällä vastaan.
+Hän oli punakka, pyöreä ja pyylevä herra.
+
+-- Tunnetteko häntä? kysyi arkkitehti.
+
+-- En, mutta näen, että hän on ruotsalainen. Hänellä on kolme S:ää
+takinhihassa, vastasi kaivosinsinööri.
+
+-- Aivan oikein, hän on Tukholman Purjehdusseuran jäsen. Hän on
+nimeltänsä Lidström, varatuomari. Kelpo mies.
+
+-- Vai niin. Onko hän kauankin oleskellut täällä Kristianiassa?
+
+-- Ei, vain pari kolme kuukautta. Mutta hän on jo saanut paljon
+ystäviä. Hän kuuluu myös _hänen_ ihailijapiiriinsä.
+
+-- _Hänen_?
+
+-- Niin. Ai mutta sehän on totta. Te olette vieras paikkakunnalla
+ettekä siis luultavasti tiedä kuka Valentine on, kaunis Valentine
+Kempel.
+
+-- En, häntä en tunne, vastasi insinööri.
+
+-- Silloin teidän pitää välttämättä tutustua häneen mitä pikimmin. Minä
+tunnen hänet hyvin, sanoi arkkitehti itsetietoisesti, -- minä esitän
+teidät sopivassa tilaisuudessa.
+
+Melu taukosi äkkiä hetkeksi, ja kaikkien silmät kääntyivät oveen päin,
+josta muuan herrasmies juuri astui sisään.
+
+Arkkitehti mutisi ihmeissään:
+
+-- Hänkö! Sitäpä en olisi uskonut.
+
+-- Kuka tuo herra on, joka nyt tuli? kysyi insinööri.
+
+-- Konsuli Einar Falkenberg, vastasi arkkitehti. -- Hänen veljensä on
+juuri kuollut viime yönä -- ampunut itsensä, kerrotaan. Rakkaudesta
+Valentineen.
+
+-- Todellakin, huudahti herra Kvam. -- Sepä mielenkiintoista.
+
+Keskustelu ei enää ottanut sujuakseen yhtä vilkkaasti. Oli kuin
+Falkenbergin äkillinen ilmestyminen olisi hieman hillinnyt yleistä
+rattoisuutta.
+
+Falkenbergista itsestään tuntui, kuin nuo kaikki toiset olisivat
+kummastelleet, että hän katsoi voivansa mennä klubiin tällaisenakin
+päivänä. Hän ei itsekään ymmärtänyt miksi se oli ollut tarpeen.
+
+Hän sai viskynsä ja asettui pöydän ääreen, jossa jo ennestään istui
+kolme-neljä herraa. Näiden joukossa oli myös ruotsalainen varatuomari.
+Vähän sen jälkeen hänet esiteltiin uudelle vieraalle, ruijalaiselle
+kaivosinsinöörille.
+
+Falkenberg oli väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Hän olisi halunnut
+lähteä kotiin. Aika kului. Kello oli jo yli kahdentoista, mutta Asbjörn
+Kragia ei kuulunut. Hänet herätti mietteistään Lidströmin ääni, joka
+kysyi:
+
+-- Herra Falkenberg, ettekö haluaisi pelata hiukan?
+
+Falkenberg suostui heti. Sillä tavoin sai edes ajan kulumaan.
+Sitäpaitsi Asbjörn Krag oli nimenomaan kehottanut häntä pelaamaan.
+
+Kun herrat istuutuivat pelipöytään, nousi kysymys mitä pelattaisiin.
+
+-- Pokeria, ehdotti Falkenberg. -- Se on helpointa ja jännittävintä.
+
+-- Olkoon menneeksi, vastattiin. -- Onpa hauska saada kerran taas
+pelata oikein vanhaan hyvään tapaan.
+
+Ja sitten herrat pelasivat pokeria. Ensin pikku summista. Onni
+vaihteli. Sitten varatuomari ehdotti panoksen korottamista, ja melkein
+oitis tuli pöytään suurehko summa. Falkenberg innostui vähitellen
+peliin. Alussa onni oli vaihteleva, mutta kun oli tuntikausi pelattu,
+kääntyi se Falkenbergille satumaisen myötäiseksi. Seteleitä kasaantui
+hänen eteensä. Yhä useampia uteliaita kokoontui pelipöydän ympärille,
+ja kaikki lausuivat ihmettelynsä Falkenbergin äkillisestä ja
+ennenkuulumattomasta onnesta. Se teki hallaa etenkin varatuomarille,
+mutta hilpeä ruotsalainen ei näyttänyt olevan millänsäkään häviöistään.
+
+Erään robbertin jälkeen ruotsalainen sanoi kääntyen Falkenbergiin ja
+kohottaen tyhjää lasiansa:
+
+-- Tulkaa, hyvä veli, mennään laittamaan uusi grogi. Me kaksi, jotka
+edustamme voittoa ja tappiota.
+
+Falkenberg ja Lidström menivät erään läheisen pöydän ääreen täyttämään
+lasejaan. Heidän siinä seisoessaan visky- ja soodavesipulloja
+käsitellen tuntui Falkenbergista, että ruotsalainen kävi huomattavan
+hilpeäksi ja puheliaaksi. Merkillisen paljon aikaa häneltä myös meni
+grogin valmistukseen. Mutta se oli vain silmänräpäyksen huomio, jonka
+Falkenberg heti jälkeenpäin unohti. Sitten he jälleen istuutuivat
+pelipöytään.
+
+Taas Falkenberg voitti -- voitti paljon. Ja varatuomari hävisi
+häviämistään.
+
+Kun he olivat pelanneet kaksi tuntia, sattui jotain, mikä herätti
+tavatonta mielenkuohua, jotain klubin historiassa aivan
+ennenkuulumatonta.
+
+Varatuomari heitti yhtäkkiä korttinsa pöytään ja nousi kiivaasti.
+
+-- Minä en pelaa enää, sanoi hän.
+
+-- Mutta miksi? huudettiin hänelle. -- Mikä nyt, ettekö tahdo jatkaa,
+kunnes voitatte?
+
+Herra Lidström osoitti vavisten Falkenbergia ja sanoi;
+
+-- Minä en ainakaan pelaa enää tuon herran kanssa. Tuo herra pelaa
+väärin.
+
+Naurunremahdus kajahti huoneessa. Sitten syntyi haudanhiljaisuus.
+
+Falkenberg nousi hitaasti pöydästä. Ensin hänen silmänsä harhailivat
+käsittämättöminä toisesta toiseen, mutta kun ruotsalainen uudisti
+syytöksensä, niin hän sävähti kalmankalpeaksi raivosta. Ja hän silmäili
+ympärilleen etsien jotakin, jonka voisi lennättää varatuomarin päähän.
+
+Ympärillä-seisojat älysivät hänen aikeensa ja asettuivat väliin.
+
+Kuului sekavia huutoja:
+
+-- Tyhmyyksiä! Ruotsalainen on hullu! Heittäkää hänet ulos! Falkenberg
+pelipetturi -- mies on mielenvikainen.
+
+Mutta Lidström ei antanut myöten, vaan uudisti syytöksensä. Syntyi
+sanoin kuvaamaton meteli. Vihdoin saatiin aikaan sen verran
+hiljaisuutta, että sihteerin sanat pääsivät kuuluviin.
+
+-- Minä vaadin varatuomari Lidströmiltä heti paikalla selitystä, sanoi
+hän.
+
+-- Herra Falkenberg pelaa väärin, vastasi Lidström, sanon sen vieläkin
+kerran. Hän on pistänyt kaksi ässää taskuunsa. Sen olen omin silmin
+nähnyt.
+
+-- Mihin taskuun? kysyi joku ääni joukosta. Ei kukaan tiennyt oikein
+mistä se tuli.
+
+Muut herrat seisoivat suurena, tiheänä piirinä heidän ympärillään. Kun
+Falkenberg pisti kätensä taskuun, oli tilava huone aivan valoisa.
+
+Hän käänsi taskun nurin. Siinä ei ollut mitään, ei korttia enemmän kuin
+muutakaan.
+
+Lidström horjahti muutaman askelen taaksepäin. Jos myrkyllinen käärme
+olisi yhtäkkiä noussut pystyyn hänen edessään, ei hän olisi enemmän
+hämmästynyt ja kauhistunut.
+
+Falkenberg käänsi toisenkin taskun. Siinäkään ei ollut kortteja.
+
+Nyt nousi paheksumisen myrsky ruotsalaista vastaan, ja yleisesti
+vaadittiin, että hänet oli heitettävä ovesta ulos.
+
+Silloin kaivosinsinööri Kvam astui pöydän luo, tyynenä ja vakavana, ja
+pyysi hiljaisuutta.
+
+-- Hyvät herrat, sanoi hän. -- Saattaa näyttää tungettelulta, että
+minä, joka olen aivan outo ja tuntematon klubissa, sekaannun tähän
+asiaan. Mutta haluaisin tehdä ehdotuksen, joka mielestäni on varsin
+järkevä. Laskekaamme kortit.
+
+-- Niin, huudettiin joka taholta, laskekaa kortit!
+
+Tavattoman jännityksen vallitessa kaivosinsinööri laski herrojen äsken
+käyttämät kortit. Joukon mutinasta saattoi kuulla, että kaikki laskivat
+mukana.
+
+-- Viisikymmentä! huudahtivat kaikki samalla kertaa.
+
+-- Aivan oikein, sanoi kaivosinsinööri, tässä on ainoastaan
+viisikymmentä korttia. Kaksi puuttuu siis. Katsotaanpas näin ollen
+mitkä kortit ovat poissa.
+
+Hän levitti kaikki kortit pöydälle ja tarkasteli niitä.
+
+-- Kaksi ässää puuttuu, sanoi hän. -- Risti- ja ruutuässä. Sitä ei käy
+kieltäminen.
+
+-- Merkillistä! Salaperäistä! huudeltiin hänen ympärillään, ja
+ruotsalainen kirkui vimmoissaan:
+
+-- Siinä näette, hyvät herrat! Siinä näette!
+
+Insinööri Kvam pyysi uudelleen hiljaisuutta.
+
+-- Hyvät herrat, sanoi hän. -- Sattumalta olen pelin aikana hieman
+käyttänyt silmiäni. En ole ainoastaan katsellut pelin kulkua. Minä
+ymmärrän mitä tässä on tapahtunut. Koska nyt herra Falkenberg on
+auliisti näyttänyt meille taskunsa, on varsin kohtuullista, että herra
+varatuomari tekee samoin.
+
+-- Minäkö! huudahti varatuomari päästäen raikuvan naurun. -- No ihan
+mielihyvällä, sanoi hän, jos se herroja huvittaa.
+
+Hän pisti kätensä oikeaan takintaskuunsa -- mutta lakkasi yhtäkkiä
+nauramasta ja meni kalpeaksi kuin ruumis.
+
+Hän veti kaksi korttia taskustaan.
+
+Ne olivat risti- ja ruutuässä.
+
+Konsuli Falkenberg oli alkanut katsella terävästi insinööriä, joka niin
+rohkeasti oli puuttunut asioiden menoon.
+
+Ja samassa kuin ruotsalainen ällistyksen kangistamana heitti molemmat
+kortit pöydälle, konsuli tunsi miehen, joka sanoi itseään
+kaivosinsinööri Kvamiksi.
+
+Hän tunsi hänet sekä äänestä että silmistä.
+
+Mies oli Asbjörn Krag.
+
+
+
+
+VI.
+
+Kirjainarvoitus.
+
+
+Herrojen kummastus kävi sanoin kuvaamattomaksi, kun näyttäytyi, että
+puuttuvat kortit olivat varatuomarin omassa taskussa. Joka taholta
+huudettiin, että ruotsalainen oli viskattava ulos.
+
+Varatuomari itse oli aluksi aivan mykkänä hämmästyksestä ja kauhusta.
+Vihdoin hän tointui sen verran, että sai jonkun sanan suustaan.
+Hän sanoi, että kaikki johtui varmaan jostakin häpeällisestä
+salahankkeesta, jostakin hirveästä väärinkäsityksestä. Kaikki hänen
+mahtipontiset vakuuttelunsa otettiin ivanaurulla vastaan, eikä
+ruotsalaisella vihdoin ollut muuta neuvoa kuin lähteä klubista.
+Läsnäolevat johtokunnan jäsenet päättivät, että hänet oli heti
+erotettava. Edelleen päätettiin tehdä Tukholman Purjehdusseuralle
+ilmoitus asiasta. Mutta muuten itsekukin läsnäolija lupautui
+noudattamaan ankaraa vaitioloa tapahtuman suhteen. Hienon klubin maine
+olisi helposti voinut tahraantua, jos kaupungille olisi päässyt huhu,
+että pelipetturi oli tavattu itse teosta klubin illanvietossa.
+
+Sihteeri astui Einar Falkenbergin luo ja pyysi häneltä anteeksi
+tapausta -- syyllinen oli saapa rangaistuksensa. Konsuli vastasi
+tyynesti ja sanoi olevansa tietysti yläpuolella sentapaisia syytöksiä,
+joita varatuomari oli viskannut häntä vastaan, mutta myönsi kuitenkin
+joutuneensa hetkeksi hieman ymmälle toisen suunnattoman julkeuden
+takia.
+
+Sitten kiitettiin kaivosinsinööri Kvamia hänen osoittamastaan
+maltikkuudesta, mutta insinööri vastasi vaatimattomasti olevansa ylen
+mielissään siitä, että oli saanut kunnian tehdä arvoisalle klubille
+pienen palveluksen.
+
+Samassa lennähti ovi auki ja varatuomari näyttäytyi jälleen. Hän tuli
+sisään hattu päässä ja ohut espanjanruokokeppi kädessä. Hän oli
+kalmankalpea.
+
+-- Ennenkuin lähden täältä, huusi hän raivoissaan, tahdon vielä sanoa
+sanan sille hävyttömälle miehelle, joka on uskaltanut loukata minua.
+Missä hän on? kiljui hän. -- Jahka saan hänet käsiini, annan hänelle
+selkään.
+
+Hänen tulonsa oli niin äkkiarvaamaton ja esiintymisensä niin raju, että
+herrat vaistomaisesti peräytyivät hänen tieltään.
+
+Hän äkkäsi kaivosinsinöörin ja meni suoraan häntä kohti heiluttaen
+arveluttavasti keppiään. Päästyään hänen eteensä hän menetti malttinsa
+kokonaan ja sinutteli häntä.
+
+-- Siinäkö sinä olet, hävytön saatana! Sinä olet velkaa minulle
+hyvityksen julkeudestasi, minä tahdon tapella kanssasi!
+
+Insinööri Kvam jäi seisomaan aivan levollisena kädet selän takana ja
+katseli hurjistunutta miestä silmiin.
+
+-- Minä tahdon tapella kanssasi! huusi ruotsalainen toistamiseen. --
+Sinä olet kurja pelkuri, ellet tahdo tapella kanssani. Minulla on
+pistoolit kotona -- ne saadaan tänne tuossa tuokiossa.
+
+-- Minulla on pistoolit itselläni, vastasi insinööri, mutta minä en
+taistele kansaanne.
+
+-- Ette siis tahdo? kysyi ruotsalainen hammasta purren ja kohottaen
+keppiään. -- Viimeisen kerran: tahdotteko?
+
+-- En, vastasi insinööri järkähtämättömän levollisesti.
+
+Keppi suhahti ilmassa ja olisi osunut insinöörin päähän, ellei hän
+salaman nopeudella olisi väistänyt. Samassa hän ripeällä liikkeellä
+iski nyrkkinsä altapäin ruotsalaisen leukaluuhun. Varatuomari hoippui
+pari askelta takaperin ja olisi kaatunut, elleivät muutamat paikalle
+rientäneet herrat olisi tukeneet häntä. Mutta nyt oli läsnäolijain
+ällistys vaihtunut katkeraksi suuttumukseksi raakaa rauhanhäiritsijää
+kohtaan. Melulla ja rähinällä hänet suorastaan kannettiin ovesta ulos
+ja portaita alas. Ajuri noudettiin ja hänet viskattiin rattaille. Pois
+ajaessaan hän istui huojuen sinne tänne kuin täysihumalassa.
+Kaivosinsinöörin antama isku oli ollut ankara.
+
+Kun herrat palasivat klubihuoneistoon, olivat Einar Falkenberg ja
+insinööri Kvam poislähdössä. Viimemainitun ripeyttä ja voimaa
+ylisteltiin äänekkäästi.
+
+-- Näytti siltä, kuin mies olisi mennyt tainnoksiin iskusta, sanottiin.
+
+-- Ei ihan, vastasi insinööri, mutta pökertyi hän kyllä. Olisin
+_voinut_ iskeä hänet lattiaankin, mutta siitä hänen kaikesta päättäen
+tarpeeton täällä-olonsa vain olisi pitentynyt hetkisellä.
+
+Kvam ja Falkenberg lähtivät. Jälkimäinen oli tavattoman totinen.
+Portaille päästyä hän sanoi kaivosinsinöörille:
+
+-- Asbjörn Krag, en tiedä itsekään, kuinka paljosta minun on teitä
+kiittäminen.
+
+Salapoliisi -- toisin sanoen insinööri Kvam -- kohautti olkapäitään.
+
+-- Olitte perin tukalassa asemassa, herra konsuli, sanoi hän.
+
+-- Se alkaa selvitä minulle.
+
+-- Ne kaksi korttia _olivat teidän taskussanne_.
+
+Konsuli pyyhkäisi otsaansa ja mutisi:
+
+-- Herra jumala, sehän on kauheata.
+
+-- Minä aavistin, jatkoi salapoliisi, että ruotsalaisella oli
+konnanjuoni mielessä. Hän on "petohämähäkin" orja hänkin.
+
+-- Hänen ihailijoitaan, huomautti Falkenberg.
+
+-- Hänen orjiaan, toisti Krag. -- Hän on kokonaan Valentinen vallassa.
+En epäile hetkeäkään, että mies juuri hänen neuvostaan koetti häväistä
+teidät tänä yönä.
+
+-- Hänkö siis pani kortit taskuuni?
+
+-- Tietysti. Minä vartioin koko ajan hänen jokaista liikettään. Panin
+merkille sen silmäänpistävän mielenkiinnon, jota hän osoitti teidän
+saapuessanne klubiin, ja kun hän ehdotti korttipeliä, ymmärsin heti,
+että se oli tapahtuva pelipöydässä. Mutta kun aika kului eikä mitään
+tapahtunut, aloin hermostua. Kun hän sitten alkoi hävitä, sain
+aavistuksen siitä, mitä tapahtuva oli, ja terotin huomiotani
+kaksinkertaisesti. Hän hävisi tahallaan.
+
+Einar Falkenberg katsoi kummastellen häneen. He olivat saapuneet
+Drammenin-tielle ja kävelivät nyt valoisana kesäyönä Skillebaekiä
+kohden.
+
+-- Hävisikö hän tahallaan? kysyi konsuli. -- Kuinka se on selitettävä?
+
+-- Asia on hyvin yksinkertainen, vastasi Krag. -- Hän oli tullut
+klubiin nimenomaan sitä varten, että viskaisi teitä vastaan syytöksen
+pelipetoksesta. Siksi oli tarpeen, että te voititte. Minä näin monta
+kertaa, että ruotsalainen heitti pois mitä mainioimmat kortit, mutta
+sitävastoin pelasi silloin, kun hänellä ei ollut kerrassaan mitään
+toivoa. Koe tuli luultavasti maksamaan hänelle tuhatkunnan kruunua
+lyhyessä ajassa.
+
+-- Minä olen voittanut tuhatkaksisataa kruunua, sanoi Falkenberg.
+
+-- Niinpä saattaa olla. Ja siitä on tuhat kruunua ruotsalaisen
+menettämiä.
+
+Salapoliisi naurahti.
+
+-- No hyvä, jatkoi hän. -- Kun herra varatuomari nousi ja vei teidät
+muassaan viskypöydän luo, niin minä älysin, että nyt se oli tapahtuva,
+mitä koko illan olin odottanut. Ja aivan oikein. Sillaikaa kuin
+kaikkien muiden huomio oli kiintynyt peliä koskevaan keskusteluun,
+käytti hän tilaisuutta hyväkseen ja pisti kaksi korttia oikeanpuoliseen
+takintaskuunne. Kukaan muu ei sitä nähnyt kuin minä, hän oli todellakin
+rivakka ja näppärä, tuo kunnon ruotsalainen.
+
+-- Minusta tuntui kyllä, sanoi Falkenberg, että hän viivytteli kauan
+siellä grogipöydän ääressä. Mutta kuinka te saitte kortit pois
+taskustani ja hänen taskuunsa?
+
+-- Se kävi hyvin helposti, vastasi poliisimies nauraen. -- Minä olen
+näet taitavin taskuvaras Skandinaavian kolmessa valtakunnassa.
+
+-- _Sitäkin_ te salapoliisit osaatte, huomautti konsuli.
+
+-- _Minä_ osaan, vastasi Krag.
+
+He kävelivät hetkisen ääneti rinnakkain. Sitten Falkenberg sanoi:
+
+-- Ajattelen sitä mahdollisuutta, että kortit olisivat löytyneet
+taskustani. Se olisi ollut hirveätä.
+
+-- Ihmiset ovat kerta kaikkiaan omituisia, vastasi salapoliisi. --
+Huolimatta varallisuudestanne ja tähänastisesta nuhteettomasta
+elämästänne, huolimatta siitä, että aina olette esiintynyt gentlemannin
+tavoin, olisi teihin joka tapauksessa takertunut pieni epäluulo.
+Ihmiset olisivat sanoneet itsekseen: "Miten lienee oikeastaan niiden
+korttien laita? Hänellähän oli ihan satumainen onni, ja pöydällä oli
+suuria summia." Teidän vakuutuksenne, että skandaalin syynä oli
+häpeällinen salahanke, olisi otettu vastaan kohteliaasti hymyillen:
+"luonnollisesti, herra konsuli!" Mutta kuitenkin he kaikki olisivat
+siitä yöstä lähtien katselleet teitä epäluuloisin silmin, saatte olla
+varma. Ihmiset ovat kerta kaikkiaan semmoisia kuin ovat, ja ulkonaiset
+seikat olisivat näennäisesti todistaneet teitä vastaan.
+
+-- Kauheata, mutisi konsuli väristen. -- Sillä tavoin Valentine siis
+kostaa.
+
+-- Sillä tavoin tämä nainen aina kostaa, vastasi salapoliisi. -- Jo
+tällä hetkellä hän varmaan on saanut tietää, miten ensi hyökkäyksen on
+käynyt.
+
+-- Ja sitten hän ehkä alistuu välttämättömyyteen ja luopuu kostostaan,
+sanoi Falkenberg katsoen tutkivasti salapoliisiin.
+
+-- Ei, vastasi Asbjörn Krag totisesti, -- nyt hän tuo kaikki
+sotavoimansa taisteluun, nyt hän panee liikkeelle maat ja taivaat
+vahingoittaakseen teitä, tuhotakseen, häväistäkseen, musertaakseen
+teidät. Tästä hetkestä lähtien te olette hänen verivihollisensa, Hän on
+kekseliäs ja ovela, hän on julma. Eikä hän hellitä, ennenkuin on
+voittanut. Tai hävinnyt.
+
+Falkenberg pysähtyi.
+
+-- Te puhutte vakavasti, sanoi hän. -- Omituinen tunne on vallannut
+minut. Olisiko se pelkoa?
+
+Salapoliisi vastasi:
+
+-- Minä vakuutan, herra konsuli, ettei teillä vielä ikinä ole ollut
+niin päteviä syitä pelkoon kuin nyt.
+
+-- Lähtiessäni hänen luotaan, kertoi Falkenberg, hän huusi jälkeeni
+sanoen tietävänsä, miten saattoi kostaa minulle.
+
+-- Käsitättekö mitä hän sillä tarkoitti? kysyi Asbjörn Krag.
+
+-- En, ellei hän tarkoittanut tätä, tätä korttijuttua.
+
+-- Tuskinpa.
+
+-- Sitten en tiedä mitä se lienee.
+
+-- Siitä tulee teille kauhea hetki, vastasi salapoliisi, jahka kerran
+saatte tietää mitä hän tarkoitti.
+
+Herrat olivat saapuneet konsulin huvilalle. Ensi kerroksen työhuoneessa
+paloi tuli.
+
+-- Vanha palvelijani valvoo ja odottaa minua, sanoi Falkenberg. --
+Ettekö tekin käy sisään?
+
+-- Kiitos, minun tekee mieleni nähdä lipasta. Olen tänään paljon
+ajatellut kirjainlukkoa ja tahdon koettaa, enkö voisi keksiä selitystä
+tähän omituiseen arvoitukseen.
+
+Kun he olivat saapuneet konsulin työhuoneeseen ja palvelija oli
+lähetetty pois, avasi Falkenberg kaapin ja otti esille rahalippaan.
+
+-- Tässä se on, sanoi hän. -- Kuten näette, ei sille ole tehty
+minkäänlaista väkivaltaa.
+
+Salapoliisi tutki lipasta tarkoin joka puolelta, naputti lukkoa ja
+kopeloi koneistoa.
+
+-- Kaikki on kunnossa, sanoi hän. -- Tämän lippaan voi avata ainoastaan
+se, joka tietää avainsanan.
+
+-- Sanaa ei tiedä kukaan muu kuin minä itse, sanoi Falkenberg.
+
+Salapoliisi kysyi:
+
+-- Onko sana nyt sama kuin viime yönä?
+
+-- On, lipas sattuu olemaan lukittu samalla sanalla.
+
+-- Tahtoisin mielelläni kokeilla hiukan, sanoi Krag. -- Saanko olla
+yksin täällä huoneessanne kolme minuuttia?
+
+Falkenberg hieman kummasteli pyyntöä, mutta opittuaan sokeasti
+luottamaan Kragiin hän vastasi nopeasti:
+
+-- Tietysti. Riittääkö että menen viereiseen huoneeseen?
+
+-- Aivan hyvin. Minä kutsun teitä, kun olen valmis.
+
+Konsuli lähti huoneesta ja sulki oven perässään. Heti hänen
+poistuttuaan Krag ensin tutki huonetta.
+
+Hän veti paksut uutimet syrjään, jotta sisään pääsi enemmän valoa.
+Senjälkeen hän avasi ikkunan ja katseli tarkkaavasti puutarhaa ja
+hiekkakäytäviä, mittasi sitten silmillään ikkunan ja kaapin välimatkan.
+Sen tehtyään hän aivan tyynesti meni ottamaan teräslippaan hyllyltä ja
+asetti sen pöydälle. Hetkeäkään empimättä hän sovitti lukon kirjaimet
+järjestykseen, painoi ponninta ja -- avasi lippaan.
+
+-- Saatte tulla! huusi hän.
+
+Falkenberg astui sisään viereisestä huoneesta. Jo kynnyksellä hän näki,
+että lipas oli avoinna. Hän pysähtyi ja tuijotti ällistyneenä ensin
+lippaaseen ja sitten salapoliisiin.
+
+-- Tämä ei ole mahdollista! huudahti hän. -- Sehän on kuin satua.
+
+Asbjörn Krag vastasi tyynesti ja hiljaa kuten tavallista:
+
+-- Sanoin teille illalla, että niin pian kuin olen keksinyt sanan, joka
+avaa lippaan, olen myös löytänyt varkaan tai varkaat.
+
+-- Niin, sanoi Falkenberg, ja nyt olette avannut lippaan.
+
+Salapoliisi sulki lippaan jälleen, niin että lukko paukahti, ja jatkoi:
+
+-- Minun täytyy tunnustaa erehtyneeni. Olen löytänyt sanan, se on
+totta, mutta --
+
+-- Mutta! kysyi konsuli, -- mitä niin?
+
+-- Ei mitään muuta, vastasi salapoliisi, kuin että olen tällä hetkellä
+yhtä kaukana varkaista kuin ennenkin.
+
+Hänen äänessään kuului harmin ja väsymyksen väre, joka vaikutti
+Falkenbergiin.
+
+-- Ettekö tahdo sanoa, kysyi konsuli, miten olette keksinyt sanan?
+
+Krag viittasi torjuvasti kädellään mutisten:
+
+-- Toiste, toiste.
+
+Hän katsoi kelloaan.
+
+-- Kello on jo puoli viisi, en ehdi enää kaupunkiin tänä yönä. Saanko
+maata täällä luonanne?
+
+-. Tietysti. Mielihyvällä. Soitanko palvelijaa?
+
+-- Ei millään muotoa, kielsi Krag, antaa vanhuksen nukkua rauhassa.
+Enkö voi maata yläkerroksessa veljenne asunnossa?
+
+Falkenberg viivytti vastaustaan.
+
+-- Miksei, mutisi hän, mutta --
+
+-- Onhan ruumis viety pois?
+
+-- On, se vietiin jo iltapäivällä.
+
+-- No sitten ei mikään estä.
+
+-- Minä saatan teidät sinne.
+
+-- Kiitos, mutta älkää ottako nähdäksenne mitään vaivaa. Minä makaan
+mieluimmin jollakin sohvalla.
+
+-- Miten vaan tahdotte.
+
+Herrat astuivat verkalleen Charlien asuntoon vieviä portaita ylös.
+
+Kaikki oli siellä koskematta entisellään. Huonekalut, matot ja
+taideteokset olivat hajallaan taiteellisessa epäjärjestyksessä, josta
+Charlie niin paljon piti.
+
+Atelieerissa nurinkäännetyt taulut irvistivät heitä vastaan.
+
+Salapoliisi osoitti muuatta siellä olevaa leveätä divaania.
+
+-- Tuossa minä tahdon nukkua, sanoi hän.
+
+-- Tässäkö huoneessa? kysyi Falkenberg.
+
+-- Niin, miksikäs ei tässä?
+
+-- Sillä juuri tässä huoneessa... tässä huoneessa hän --
+
+-- Niinkö, sanoi salapoliisi totisesti ja mielenkiinnolla, katsellen
+ympärilleen. -- Mutta _sehän_ ei estä minua nukkumasta täällä.
+
+Hän meni ja veti uutimet suurten ikkunain eteen, niin että huone kävi
+puolipimeäksi. Konsuli jäi seisomaan oveen. Veljeään muistellessaan hän
+oli jälleen vähällä joutua tunteittensa valtaan.
+
+Asbjörn Krag pysähtyi keskimäisen ikkunan luo ja laski kätensä
+korkeaselkäiselle, kirjaillulle nojatuolille, joka oli ikkunan edessä.
+
+-- Tälläkö tuolilla ehkä? kysyi hän.
+
+-- Niin, vastasi konsuli hiljaa, sillä tuolilla se tapahtui. Veli
+parkani oli asettunut ikkunan ääreen kuollakseen uuden, koittavan
+päivän säteissä.
+
+-- Taiteilija viimeiseen asti, mutisi poliisimies. Huomatessaan
+Falkenbergin mielenliikutuksen hän astui nopeasti hänen luokseen ja vei
+hänet lempeällä väkivallalla huoneesta pois.
+
+-- Koettakaa levätä hieman, hyvä ystävä, sanoi hän. -- Meillä on
+huomenna edessämme rasittava päivätyö. Minä itse aion nukkua kaksi
+tuntia. Se on enemmän kuin tarpeeksi minulle, silloin kun olen työssä.
+Käväisen sitten luonanne, ennenkuin lähden kaupunkiin.
+
+Falkenberg rohkaisi mielensä, ja jottei uudelleen osoittaisi
+heikkoutta, sanoi hän lyhyesti hyvää yötä ja lähti.
+
+Asbjörn Krag kääntyi mennäkseen takaisin atelieeriin.
+
+Hän oli sanonut konsulille hyvästit jonkinlaisessa etuhuoneessa tai
+kabinetissa.
+
+Juuri ollessaan vetämäisillään syrjään raskaat oviverhot, jotka
+erottivat tämän huoneen atelieerista, hän pysähtyi ja kuulosti.
+
+Sitten hän tempasi äkisti verhot syrjään ja astui sisään.
+
+Keskimäisen ikkunan luona tuolilla -- samalla tuolilla missä Charlie
+oli ampunut itsensä ja mikä hetki sitten oli ollut tyhjänä -- istui nyt
+ihminen.
+
+
+
+
+VII.
+
+Seuraava päivä.
+
+
+Tuolilla istui ihminen. Ja tuoli oli sen ainoan ikkunan ääressä, jonka
+uutimet oli vedetty syrjään, niin että nousevan auringon valo virtasi
+huoneeseen luoden olentoon valkoisen hohteen.
+
+Asbjörn Krag seisoi hetkisen hiljaa oviaukossa katsellen uteliaasti
+hahmoa. Sitten hän virkkoi nauraen:
+
+-- Sinä alat kunnostautua. Sinulla on jo vaikuttavaisuuden tajuntaa.
+
+Silloin olento nousi seisomaan.
+
+Se oli Asbjörn Kragin palvelija ja apulainen, kahdeksantoistavuotias
+Jens.
+
+-- Teitä ei sitten mikään voi säikyttää, sanoi Jens katsoen ihailevasti
+isäntäänsä.
+
+Salapoliisi ei vastannut. Hän meni ikkunoiden luo ja veti kaikki verhot
+syrjään, niin että päivänvalo pääsi vapaasti täyttämään suuren huoneen.
+
+-- Tämä hämärä tekee minut uniseksi, sanoi hän. -- Kas niin, hyvä on.
+Mitenkä sinä keksit tulla tänne?
+
+-- Olen seurannut määräyksiänne.
+
+-- Minun määräyksiäni?
+
+-- Niin, tehän sanoitte eilen illalla, etten saanut menettää konsuli
+Falkenbergia näkyvistäni, ja sitä en olekaan tehnyt.
+
+-- Se on oikein. Sinä olet kunnon mies. Mutta miten pääsit tänne sisään
+kenenkään huomaamatta?
+
+-- Oletteko unohtanut, miten hyvästi osasin kiivetä ennen muinoin?
+kysyi Jens nauraen niin, että Asbjörn Kragin täytyi hillitä häntä.
+
+-- Tiedättehän, että minä kiipeän kuin apina. Muistatteko, miten minun
+kerran piti ryöstää Bendixenin kultasepänmyymälä? Olin kavunnut
+vesiränniä ylös kolmanteen kerrokseen asti, kun te, herra Krag,
+yhtäkkiä seisoitte alhaalla kadulla.
+
+-- Niin, kyllä muistan, vastasi salapoliisi. -- Mitä minä silloin
+sanoin?
+
+-- Te sanoitte, että jollen heti laittau alas, niin te ammutte sormeni
+mäsäksi. Minä riipuin paraikaa sormillani katonräystäässä.
+
+-- Aivan niin. Oikein. No ammuinkos? kysyi Krag hymyillen.
+
+-- Ette, sillä minusta oli viisainta tulla alas ja antautua. Tiesin,
+ettei maksanut vaivaa yrittää muuta. Minähän tunsin teidät siitä
+kerrasta, jolloin --
+
+-- Hyvä on, keskeytti Krag. -- Sinä siis olet ryöminyt ikkunasta tänne?
+
+-- Niin.
+
+-- Olitko täällä silloin, kun konsuli ja minä tulimme sisään äskettäin?
+
+-- Olin. Istuin noiden lintujen takana.
+
+Jens osoitti eriskummaista japanilaista varjostinta. Asbjörn Krag
+istuutui tyynesti itsemurhaajan tuolille.
+
+-- Minä ymmärrän, että saan ruveta käyttämään sinua yhä enemmän, sanoi
+hän. -- Olet jo pystyvämpi kuin kukaan poliisilaitoksen etsivistä.
+Mutta älkäämme kuluttako aikaa turhilla loruilla. Anna kuulua mitä
+tiedät. Sen pikku ilmoituksen jälkeen, minkä lähetit minulle kirjeessä,
+olen todellakin utelias kuulemaan mitä kaikkea olet pannut merkille.
+
+Salapoliisi nojautui selkäkenoon ja ummisti puoleksi silmänsä. Se oli
+hänen mieliasentonsa, johon hän asettui aina, kun tahtoi olla oikein
+tarkkaavainen ja samalla lepuuttaa ruumistaan.
+
+Jens istuutui tuolille hänen eteensä. Nuoren miehen kasvot ilmaisivat
+intoa ja neuvokkuutta. Hän oli aito kristianialainen, oikea kaupunkinsa
+lapsi. Viisaat, pelottomat silmät antoivat hänen kasvoilleen ilmeisen
+älykkyyden leiman. Krag ei ollut tehnyt lainkaan huonoa kaappausta
+pelastaessaan tämän ripeän ja valppaan nuorukaisen turmiosta ja
+tehdessään hänet apulaisekseen. Jens puolestaan ihaili ja kunnioitti
+Asbjörn Kragia rajattomasti.
+
+-- Siis, sanoi Krag, kun annoin sinulle sovitun merkin soittokellolla,
+niin sinä läksit kadulle?
+
+-- Aivan niin, keskeytti Jens innoissaan päästäkseen kertomaan. -- Heti
+senjälkeen näin konsulin ja seurasin häntä raitiotiepysäkille. Hän
+odotti, kunnes Osloon menevä vaunu saapui. Hän astui etusillalle, minä
+takasillalle. Kun vaunu pysähtyi --
+
+-- Missä se pysähtyi? kysyi Krag.
+
+Jensin silmät välähtivät hilpeästi hänen vastatessaan:
+
+-- Vankilan kohdalla.
+
+-- Jatka.
+
+-- Niin, konsuli astui vaunusta, minä samoin. Poikkesimme
+Halvardinkadulle ja kuljimme ohi muutamien sievien pikkutalojen, joiden
+edustoilla oli puutarhat.
+
+Kadun loppupäässä konsuli pysähtyi pienen yhdenperheenasunnon kohdalle.
+Se ei ollut mikään huvila oikeastaan, muttei mikään roskatalokaan.
+Ennenkuin astui sisään, hän kääntyi katsomaan taakseen. Samassa minä
+seisoin muina miehinä lukien erästä seinäplakaattia ja viheltelin.
+Konsuli meni taloon, ja ykskaks olin minäkin portilla. Sain nähdä sen
+verran, että joku vanhanpuoleinen naishenkilö avasi oven ja laski
+konsulin sisään, ja minä kuulin hänen sanovan: "Ada on odottanut
+teitä... Hän on..." Loppua en erottanut. Odotin viisi minuuttia. Sitten
+minäkin soitin ovikelloa.
+
+-- Pääkäytävänkö? kysyi Krag.
+
+-- Siellä ei ollut kuin yksi käytävä. Sama nainen, joka oli päästänyt
+konsulin sisään, tuli avaamaan minullekin. Astuin eteiseen, aivan
+pieneen eteiseen, josta näki keittiöön. Se oli suuri, puhdas keittiö,
+ja siellä oli kerrassaan suloinen kahvin tuoksu. Nainen oli hyvin
+kiltti ja ystävällinen ja kysyi mitä minulla oli asiaa. Minä vastasin
+kysymällä, että tännekö oli tilattu sitä lohta.
+
+Asbjörn Krag keskeytti hänet kädenliikkeellä.
+
+-- Virhe, virhe, sanoi hän. -- Ethän sinä semmoisella verukkeella pääse
+eteistä pitemmälle. Sinun olisi pitänyt keksiä jotain muuta,
+esimerkiksi että olit lähetetty mittaamaan vedenpainetta.
+Yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä tapauksessa sadasta tuo vedenpaine-loru
+menee rouviin ihan täydestä.
+
+-- Mutta tämä oli todella erittäin järkevä nainen, huomautti Jens. --
+Hän katsoi minuun tutkivasta ja terävästi. Ja se sai minut hieman
+noloksi. No, sitten hän vastasi minulle, ettei täällä kukaan ollut
+tilannut lohta, ja niin sain mennä.
+
+-- Numero ja nimilevy? kysyi Krag.
+
+-- Halvardinkatu 63, vastasi Jens. -- Ovikilpeen oli kaiverrettu nimi:
+_Leskirouva Elise Kjönig_. Viereen oli kiinnitetty käyntikortti. Tässä
+se on.
+
+Jens ojensi kortin salapoliisille, ja tämä luki: _Ada Kjönig_.
+
+-- Hyvä on, sanoi Krag nyökäten. -- Leskirouva Kjönig tyttärineen siis.
+
+-- Niin. Kyseltyäni läheisestä maitopuodista sain tietää, että nuo
+kaksi naista olivat talon ainoat asukkaat. Senjälkeen lähetin teille
+kirjeen.
+
+-- Tämän kirjeen, mutisi salapoliisi ottaen taskustaan pienen,
+likaisen, valkean kirjekuoren, jonka sisällä oli sirkus-ilmoituksesta
+repäisty paperipalanen. Sen takasivulle oli kirjoitettu:
+
+"Konsuli on mennyt Halvardinkadun 63:een tapaamaan erästä Ada Kjönig
+nimistä naista, joka asuu äitinsä, leskirouva Elise Kjönigin kanssa."
+
+-- Lähetin erään poikasen viemään kirjettä, sanoi Jens. -- Ajattelin,
+että asialla ehkä oli kiire. Ja minunhan piti jäädä paikoilleni
+odottamaan konsulia.
+
+-- Ilmoitus tuli minulle hyvään tarpeeseen, sanoi Krag. -- Sain sen
+joka tapauksessa siksi ajoissa, että sen avulla saatoin avata
+kirjainlukon.
+
+-- Kirjainlukon? kysyi Jens uteliaasti. -- Mikä se semmoinen on?
+
+-- Se on jotain joka ei kuulu sinuun, vastasi salapoliisi, --
+toistaiseksi, lisäsi hän.
+
+Jens kiiruhti jatkamaan keskeytynyttä kertomustaan.
+
+-- Sattui niin onnellisesti, että tunsin erään lähellä asuvan ihmisen.
+Häneltä sain tietää yhtä ja toista leskirouva Kjönigistä ja hänen
+tyttärestään.
+
+-- Ihmisen? kysyi Krag.
+
+-- Niin, vastasi Jens, erään nuoren tytön, silittäjän.
+
+-- Ahaa, vai niin.
+
+-- Sain tietää, että rouva Kjönig on erään kolme vuotta sitten kuolleen
+kauppiaan leski. He elävät jonkun lahjoituksen koroilla ja niillä
+vähillä rahoilla, jotka tytär ansaitsee opettamalla pianonsoittoa. Ovat
+oikein kunnon ihmisiä ja viettävät hyvin hiljaista elämää. Ada neiti on
+hyvin kaunis. Naapurit sanovat, että konsuli Einar Falkenberg on toista
+vuotta ollut salakihloissa hänen kanssaan. Mutta konsulin isän eläessä
+ei voinut tulla puhettakaan naimisiinmenosta. Nyt, kun ukko on kuollut,
+kuuluu kihlaus kuitenkin pian julkaistavan. Konsuli Falkenberg oli
+Kjönigin perheen luona toista tuntia. Heti kun hän tuli ulos, olin minä
+taas hänen kintereillään. Konsuli ajoi raitiovaunussa takaisin
+kaupunkiin ja meni Pursiklubiin. Minä odotin ulkopuolella.
+
+-- Eikö aika käynyt pitkäksi? kysyi Krag hymyillen.
+
+-- Ei, vastasi Jens. -- Istuin penkillä raitiotiepysäkin luona ja
+katselin huvikseni kaikkia yökulkijoita, jotka palasivat Grandilta ja
+Teatterikahvilasta. Aamuyöstä tuli eräs lystikkään näköinen otus
+klubista ulos, suuri, paksu, kiukkuinen ruotsalainen, joka kiroili ja
+vannoi niin vietävästi. Lopuksi tuli konsuli erään vieraan herran
+seurassa.
+
+-- Et siis tuntenut minua? kysyi Krag.
+
+Jens pudisti päätänsä.
+
+-- En. Kukapa tuntisi herra Asbjörn Kragia, kun hän tahtoo esiintyä
+tuntemattomana.
+
+-- Miten saatoit seurata meitä joutumatta ilmi?
+
+-- Herrat kulkivat niin hitaasti ja puhelivat keskenään, että minä
+saatoin istua eräillä kadunlakaisijan rattailla ja silti pysyä
+lähettyvillä, vastasi Jens. -- Ja Skillebaekille saavuttua se ei ollut
+lainkaan vaikeata, sillä minä piileksin puiden varjossa ja hiivin
+aitojen taitse. Kun herrat menivät taloon, kiipesin minä toiseen
+kerrokseen, missä eräs ikkuna näkyi olevan auki. Vasta kun kuulin
+vieraan herran äänen, ymmärsin, että hän oli Asbjörn Krag.
+
+Salapoliisi nousi.
+
+-- Väki alkaa pian heräillä täällä, sanoi hän. -- Sinun pitää
+laittautua pois niin pian kuin suinkin. Eteisenovet ovat lukossa, joten
+sinun täytyy mennä samaa tietä kuin tulitkin.
+
+Jens kavahti pystyyn.
+
+-- Minä katoan hiljaa kuin kissa. Onko teillä mitä uutta minulle?
+
+Asbjörn Krag mietti.
+
+-- Pidä silmällä muuatta suurta viheriäistä automobiilia, sanoi hän,
+25-hevosvoimaista automobiilia, jossa on S:n muotoiset lyhdynpitimet.
+
+-- Sen teen.
+
+-- Kun olet keksinyt sen, toimita minulle sana tahi soita tai kirjoita
+kirje. Tiedäthän miten saat minut käsiisi.
+
+-- Totta kai.
+
+-- No mene sitten.
+
+Jens oli jo ikkunassa. Samassa hän heilautti itsensä ulkopuolelle, sai
+kiinni markiisitelineestä ja liukui maahan. Krag seisoi seuraten häntä
+silmillään, kunnes hän oli päässyt tielle.
+
+Sitten salapoliisi veti jälleen verhot ikkunan eteen, heittäytyi
+divaanille ja nukkui oitis.
+
+Hän nukkui kaksi tuntia. Kun hän herättyään pukeutui uudelleen, tuli
+hänestä taas salapoliisi Asbjörn Krag, eikä mustapartaisesta
+kaivosinsinööristä näkynyt merkkiäkään.
+
+Hän meni portaita alas Einar Falkenbergin asuntoon. Konsuli ei ollut
+vielä pukeutunut, mutta tuli kohta, ilmoitti vanha palvelija.
+
+Aamiaispöytä oli katettu kahdelle.
+
+Konsulin työhuoneessa olivat aamulehdet. Asbjörn Krag tutki ne hyvin
+tarkoin, mutta ei löytänyt mitään mielenkiintoista.
+
+-- Hyvää huomenta, Krag, oletteko nukkunut hyvin?
+
+Konsuli seisoi ovessa.
+
+-- Kuten sanoin teille, kaksi tuntia, vastasi Krag, mutta teillä on
+näemmä ollut rauhaton yö.
+
+-- Kauhea. Olen tuskin silmääni ummistanut.
+
+Herrat istuivat aamiaispöytään.
+
+Falkenberg käski tuoda samppanjaa virkistyäkseen. Asbjörn Kragkin joi
+lasillisen. Konsuli sanoi:
+
+-- Menkäämme oikopäätä asiaan... Te siis tunnette suhteeni Ada
+Kjönigiin.
+
+Salapoliisi nosti kummastuneena katseensa.
+
+-- Tunnen, vastasi hän tuokion mietittyään. -- Sain siitä tiedon eilen,
+mutta sillähän ei oikeastaan ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
+
+-- Ei, ei muuta kuin että olen käyttänyt morsiameni nimeä kirjainlukon
+avaimena.
+
+Asbjörn Krag nyökkäsi.
+
+-- Saatuani kuulla teidän olevan salakihloissa Ada Kjönig nimisen
+neidin kanssa ajattelin oitis: hänen nimeään on kai käytetty
+kirjainlukossa. Niinhän rakastuneet aina tekevät. Se oli arvaus, mutta
+teidän on myöntäminen, että se oli varsin todennäköinen arvaus.
+
+-- Niinpä kyllä.
+
+-- Ja sitten näyttäytyikin, että olin arvannut oikein. Nyt teidän pitää
+vaihtaa kirjainlukon sanaa, herra konsuli.
+
+Einar Falkenberg istui hetkisen ääneti. Hän maistoi lasistaan. Sitten
+hän sanoi:
+
+-- Koska siis tiedätte missä suhteessa minä olen tähän naiseen, pitää
+minun hänen takiansa huomauttaa teille, että suhteemme on mitä puhtain.
+Minä rakastan häntä, aion mennä naimisiin hänen kanssaan --
+
+Krag teki kädellänsä torjuvan liikkeen.
+
+-- Kaikki tuo ei kuulu minuun, sanoi hän. -- Sitävastoin on teidän
+kiinnitettävä huomiota siihen, että eräs toinenkin tietää asianlaidan
+ja on tiennyt sen kauemmin kuin minä.
+
+-- Ketä tarkoitatte?
+
+-- Valentinea.
+
+-- Petohämähäkkiä! huudahti Falkenberg. -- Olette oikeassa.
+
+-- Sen ei tarvitse merkitä mitään, jatkoi salapoliisi rauhoittavasti,
+onhan mahdollista, että hän on jo unohtanut sen. Mutta, niinkuin
+sanottu, teidän pitää kiinnittää huomiota siihen.
+
+Herrat lopettivat ateriansa, ja Krag ehdotti, että he lähtisivät heti
+kaupunkiin.
+
+Konsuli suostui. Hänellä oli monenlaista toimitettavaa konttorissaan.
+
+-- Menemmekö jalkaisin? kysyi hän.
+
+-- Minä ehdotan että ajaisimme, vastasi salapoliisi. Onko teillä oikein
+hienot vaunut?
+
+-- Hienot vaunut? toisti Falkenberg ihmeissään. -- On kyllä, ihka
+uudet, hienot nelipyöräiset ajoneuvot.
+
+-- Otetaan ne. Ja sitten molemmat pulskat sysimustat hevosenne ja
+uusimmat ja loistavimmat valjaat.
+
+-- Mutta minua ei lainkaan haluta herättää huomiota, vastusteli
+konsuli. -- Näyttäisihän kieltämättä kummalliselta, jos ajaisin
+varhaisena arkiaamuna kaupunkiin semmoisella komeudella.
+
+-- Tehkää se sittenkin. Minulla on omat tarkoitukseni.
+
+-- Hyvä. Olkoon menneeksi.
+
+Hän antoi valjastamiskäskyn.
+
+-- Minua ihmetyttää sitäpaitsi, sanoi konsuli heidän astuessaan
+vaunuihin, -- että olette heittänyt mainion naamioituksenne ja olette
+jälleen Asbjörn Krag.
+
+-- Sen olen tehnyt teidän takianne, vastasi salapoliisi.
+
+-- Minun takiani?
+
+-- Niin. Pelastaakseni teidät "petohämähäkin" kynsistä. Kun me yhdessä
+ajamme kaupunkiin näissä huomiota herättävissä vaunuissa, niin kaikki
+ihmiset näkevät meidät ja sanovat: "Kas tuossa ajaa konsuli Falkenberg
+ja salapoliisi Krag." Puolen tunnin kuluttua Valentine saa tiedon
+siitä, ja hän on kyllin nopsa-ajatuksinen käsittämään, että te olette
+hänen tähtensä kääntynyt minun puoleeni.
+
+Falkenberg kuunteli jännittyneenä Asbjörn Kragin selitystä.
+
+-- Hän ymmärtää heti, jatkoi salapoliisi, saaneensa minusta
+tasavertaisen ja vaarallisen vastustajan. Hän on sentähden kohdistava
+hyökkäyksensä minuun eikä teihin. Teidät hän pian olisi tuhonnut ja
+häväissyt mitä pirullisimmin tavoin. Kuten näette, minä kokoan hänen
+kyntensä itseäni vastaan ja annan hänen ilkeydelleen täyden vallan.
+Mutta jottei hän olisi hetkeäkään epätietoinen aikomusteni
+vakavuudesta, aion ilmoittaa hänelle mitä minulla on mielessäni.
+
+-- Mitä teillä sitten on mielessänne? kysyi Falkenberg.
+
+-- Tällä hetkellä tuo vaarallinen nainen on turvassa kaikilta
+hyökkäyksiltä, sanoi salapoliisi. -- Ottaapa hän osaa seuraelämäänkin
+ja vierailee niinkin hienoissa paikoissa kuin kamariherra Totenillä.
+Kaikki ihailevat hänen kauneuttaan, sukkeluuttaan ja jalouttaan, ei
+kukaan epäile häntä, mutta minä ilmoitan hänelle tietäväni, että hän on
+kurja pahantekijä, häijy, julma nainen. Ja hänen on tiedettävä, etten
+minä aio levätä, ennenkuin olen koonnut todistuksia häntä vastaan ja
+paljastanut hänet.
+
+-- Ja miten hän saa tietää tämän kaiken? kysyi konsuli.
+
+-- Minä sanon sen hänelle itse, vastasi Krag. -- Avoimesti ja suoraan,
+ennenkuin ryhdyn taisteluun.
+
+Salapoliisi katsoi kelloaan.
+
+-- Kello yhdeltä aion käydä "petohämähäkin" luona, sanoi hän.
+
+Kahden mustan hevosen vetämät hienot vaunut ajoivat valoisana
+kesäaamuna hyvää vauhtia pitkin Drammenin-tietä.
+
+Falkenberg oli synkkä ja totinen.
+
+Mutta Asbjörn Kragin huolettomista kasvoista ei kukaan voinut nähdä,
+että hän tällä ajelulla oli ryhtynyt taisteluun vaarallisinta
+rikoksentekijää vastaan, mikä milloinkaan oli harjoittanut toimintaansa
+Norjan pääkaupungissa.
+
+Ja monet ihmiset panivat merkille, että tuossa ajoi konsuli Falkenberg
+ja kuuluisa salapoliisi Asbjörn Krag.
+
+
+
+
+VIII.
+
+"Hän on kostanut"
+
+
+Konsuli Einar Falkenberg ja salapoliisi Asbjörn Krag ajoivat konsulin
+konttorin edustalle. Siellä he erosivat. Asbjörn Krag jatkoi matkaansa
+tavallisilla ajurinrattailla poliisikamariin ryhtyäkseen päivän
+vaatimiin toimenpiteisiin.
+
+Hän viipyi poliisilaitoksen talossa tuntikauden, jolla aikaa hän
+keskusteli kauan poliisipäällikön kanssa. Vaikkei Asbjörn Krag enää
+ollut poliisilaitoksen palveluksessa, antoi päällikkö hänelle kuitenkin
+valtakirjan, joka oikeutti hänet toimimaan niinkuin poliisimies
+ainakin.
+
+Kello oli tällä välin tullut kaksitoista, ja Krag oli yhdeltä päättänyt
+mennä Valentine Kempelin luo. Hänen täytyi siis kiiruhtaa, koska hänen
+vielä sitä ennen piti toimittaa muutamia pikku asioita. Ollessaan juuri
+lähdössä poliisiasemalta hän kohtasi miehen, joka tuli henki kurkussa
+juosten kirje kädessä.
+
+Krag kävi häneen käsiksi ja kysyi:
+
+-- Minne matka?
+
+-- Kirje Asbjörn Kragille, sanoi mies. -- Se on tärkeä.
+
+Salapoliisi otti "kirjeen", sanomalehdestä repäistyn paperipalasen,
+jolle Jens, hänen nuori apulaisensa, oli kirjoittanut:
+
+"Nyt automobiili menee Karl Johanin kadulla." Samassa Krag oli kadulla,
+missä hänen heti onnistui saada ajuri.
+
+-- Tunnetteko minut? kysyi salapoliisi.
+
+-- Tunnen toki, vastasi ajuri hymyillen.
+
+Krag istuutui rattaille.
+
+-- Te tiedätte, etten minä kärsi vastaväitteitä ajaessani näillä
+vietävän rämisevillä rattaillanne.
+
+-- Tiedän.
+
+-- Mutta tiedätte myös, että minä maksan hyvin. Ei mitään kitsastelua.
+
+-- Emme kyyditsekään ketään mieluummin kuin herra Kragia.
+
+-- Hyvä. Ajakaa hitaasti Karl Johania alaspäin ja kuulkaa tarkoin mitä
+sanon.
+
+Viiden minuutin kuluttua rattaat kiersivät postitalon nurkan ja
+kulkivat hiljaista hölkkää pitkin "Karl Johania". Oli ihana poutapäivä,
+ja kadulla vilisi väkeä ja ajoneuvoja.
+
+Grand Hotelin edustalla odotti suuri, vihreä automobiili. Asbjörn Krag
+tunsi sen heti etsimäkseen automobiiliksi. Siinä oli S:n muotoiset
+lyhdynpitimet.
+
+Hän käski ajurin pysäyttää ja meni erääseen myymälään, mistä saattoi
+pitää silmällä hotellia ja katua.
+
+Automobiilin läheisyyteen oli muuan punapuseroinen kengänkiillottaja
+asettunut kadulle. Asbjörn Kragin täytyi hymyillä nähdessään
+kengänkiillottajan, joka ei ollut kukaan muu kuin Jens.
+
+Vihdoin tuli hotellista kaksi herraa, jotka nousivat automobiiliin.
+
+Samassa tuokiossa Krag oli ulkona ja rattaiden luona.
+
+-- Näettekö tuota vihreätä automobiilia, joka tulee hiljalleen meitä
+vastaan? kysyi hän.
+
+Ajuri nyökkäsi.
+
+-- Teidän täytyy ajaa niin, että tapahtuu pieni yhteentörmäys meidän ja
+sen välillä, sanoi Krag istuutuen tyynesti rattaille.
+
+-- Yhteentörmäys! huudahti ajuri ällistyneenä.
+
+-- Tehkää niinkuin sanon. Meillä ei ole aikaa hukata.
+
+-- Mutta rattaat eivät ole minun, koki ajuri selittää.
+
+Nähdessään, ettei vastaväitteistä ollut apua, hän sitten kuitenkin
+läksi ajamaan lähenevää automobiilia kohti. Tämä kulki nyt jo melkoisen
+kovaa vauhtia, niin ettei yhteentörmäys suinkaan ollut vaaraton
+hengelle ja jäsenille. Mutta Asbjörn Krag ei piitannut vähääkään
+seikkailun vaarallisuudesta. Hän istui sanomalehti kädessä tutkien
+viimeisiä uutisia. Kun automobiili oli muutaman metrin päässä
+rattaista, niin kuski tempasi äkkiä ohjaksista, niin että hevonen
+kääntyi sivuttain. Samassa automobiili törmäsi rattaiden toista
+takapyörää vasten. Kuului rysähdys, pyörä pirstautui, rattaat menivät
+nurin, ja Asbjörn Krag vierähti kadulle. Joukko väkeä kerääntyi
+paikalle, ja automobiilin täytyi pysähtyä. Ei kukaan ollut huomannut,
+miten yhteentörmäys oikeastaan oli tapahtunut, mutta kaikki väittivät,
+että syy oli automobiilin. Kävi ilmi, että automobiilissa istuvat kaksi
+herraa puhuivat hyvin murteellista norjankieltä. Mutta kykynsä
+mukaan he kuitenkin purkivat raivoaan ajurille, jota syyttivät
+kelvottomuudesta ja kömpelyydestä. Heidän piti juuri nousta
+automobiiliin lähteäkseen ajamaan eteenpäin, kun eräs punapuseroinen
+kengänkiillottajapoika ilmestyi paikalle ja vannoi, että auto oli
+tehnyt kummallisen käännähdyksen juuri sivuuttaessaan ajurinrattaat.
+Yhä kasvava väkijoukko asettui nyt suorastaan ajurin puolelle. Asbjörn
+Krag oli aluksi olevinaan pyörryksissä, mutta virkosi sitten äkisti ja
+näytti noille kahdelle automobiiliherralle poliisimerkkiään.
+
+Tämä ilmeisesti huolestutti heitä kovin, ja he ojensivat vastineeksi
+Asbjörn Kragille korttinsa. Toiseen oli painettu: _Paroni von Kühnel_,
+ja toiseen: _José Ysayo, Senaattori_. Edellisellä oli vaalea parta ja
+paksu niska, jälkimäinen oli aivan tavattoman laiha ja tummaverinen.
+Herrat nyökkäsivät ystävällisesti poliisimiehelle ja ilmoittivat
+osoitteensa: Grand Hotel. He lupautuivat nimenomaan korvaamaan
+tuottamansa vahingon.
+
+Mutta Asbjörn Krag viittasi luokseen kaksi konstaapelia ja käski heidän
+viedä sekä herrat että automobiilin poliisikonttoriin. Molemmat
+ulkomaalaiset nostivat siitä hirveän melun ja puhuivat äänekkäästi
+törkeästä vääryydestä ja häpeemättömyydestä. Asbjörn Krag oli
+järkähtämätön, mutta suostui lopulta kuitenkin lähettämään
+konstaapelit pois, jos herrat vapaaehtoisesti seurasivat häntä
+poliisivartiokonttoriin. Salapoliisi sijoittui automobiiliin,
+väkijoukko hajaantui, ja auto läksi verkalleen ajamaan katua alas.
+
+Asbjörn Krag istui etuistuimella mustatukkaisen espanjalaisen vieressä,
+saksalainen paroni oli yksin takaistuimella. Auton kulkiessa Suurtorin
+poikki Krag huomasi miehen, joka yhtäkkiä pysähtyi automobiilin
+mennessä ohitse ja oli lentää selälleen ihmetyksestä. Mies oli Einar
+Falkenberg. Asbjörn Krag nyökkäsi hänelle ja ymmärsi konsulin
+kauhistuneesta ilmeestä, että tämä oli espanjalaisessa tuntenut saman
+mustapintaisen miehen, jonka oli tavannut sinä yönä, jolloin Charlie
+ampui itsensä.
+
+Kun nuo kolme herrasmiestä saapuivat poliisivartiokonttoriin, ei
+Asbjörn Krag ollut tietääkseenkään, vaikka ulkomaalaiset valittivat,
+että heillä oli kiire ja että heidän aikansa oli kallis. He
+tarjoutuivat kerran toisensa perästä suorittamaan kaksin- ja
+kolminkertaisen korvauksen, mutta salapoliisi ei menettänyt malttiaan.
+Ensin hän tarkasti huolellisesti automobiilin. Hän näki heti, että
+molemmat lyhdynpitimet olivat uudet, samoin kuin senkin, että vaunu oli
+äskettäin lakeerattu vihreäksi ja että alkuperäinen väri oli ollut
+punainen. Ei siis ollut epäilemistäkään, vaunu oli Charlien
+automobiili. Salapoliisin huomio kiintyi senjälkeen kuraan, jota oli
+tarttunut suuriin kumipyöriin, ja hän mainitsi havainnostaan.
+
+-- Huomaan, että herrat ovat ajaneet pitkän matkan viime yönä, sanoi
+hän.
+
+Espanjalainen vilkaisi nopeasti Asbjörn Kragiin, ennenkuin vastasi:
+
+-- Todellakin, mistä sen näette?
+
+-- Renkaisiin tarttuneesta kurasta, vastasi Krag. -- Tuollaista
+punertavaa maata ei ole Kristianian lähimmässä ympäristössä.
+
+Hän raaputti välinpitämättömästi kourallisen kuivunutta kuraa
+renkaista. Osan siitä hän heitti maahan, mutta osan piti kädessään,
+kummankaan ulkomaalaisen sitä huomaamatta.
+
+Sitten hän pyysi herroja astumaan poliisikamariin ja alkoi heidän
+epätoivoisista vastaväitteistään huolimatta kuulustella heitä siellä.
+
+Hän sai tietää, että espanjalainen oli 46-vuotias ja entinen
+senaattori. Hän oli tullut Kristianiaan kaksi kuukautta sitten,
+tekemään eräitä suuria kapakala- ja viinikauppoja. Hän oli käynyt
+kaikkien suurimpien tuonti- ja vientiliikkeenharjoittajien puheilla ja
+siten päässyt kaupungin ylempiin seurapiireihin, tehnyt monta
+tuttavuutta ja päättänyt jo useita kauppoja. Paroni von Kühnel oli vain
+matkailija ja koroillaeläjä. Hän oli ollut Kristianiassa kuukauden ja
+aikoi lähteä sieltä taas jonkun päivän päästä. Asbjörn Krag merkitsi
+kaiken tarkasti suureen pöytäkirjaan, myötäänsä pyydellen anteeksi,
+että vaivasi herroja, mutta sanoen sen välttämättömäksi, koska muka
+Norjan laki kerta kaikkiaan oli sellainen; hän teki ainoastaan
+velvollisuutensa. Saksalaisen kasvoista näkyi, että tämä herra piti
+toimitusta sanomattoman ikävänä, mutta Asbjörn Krag pani merkille, että
+espanjalainen silloin tällöin katseli häntä salavihkaa ja tutkivasti.
+Tuntui kuin senaattori olisi kummastellut, että tämä hieno, tarmokkaan
+näköinen poliisimies viitsi kiinnittää niin suurta huomiota tuollaiseen
+pikkuseikkaan kuin viattomaan automobiiliyhteentörmäykseen. Ja kun
+Asbjörn Krag alkoi kysellä itse automobiilista, tuli espanjalainen
+todenteolla epäluuloiseksi.
+
+-- Oletteko tuoneet automobiilin muassanne ulkomailta? kysyi Krag.
+
+-- Emme, vastasi senaattori. -- Se on ostettu täällä Kristianiassa.
+
+-- Vai niin. Keneltä? kysyi Krag, istuen kynä kädessä, valmiina
+kirjoittamaan.
+
+-- Onko sitten ihan välttämätöntä tehdä siitäkin selkoa?
+
+-- Hyvät herrat, vastasi Asbjörn Krag moittivasti, -- ellei se olisi
+muodollisuuden vuoksi välttämätöntä, en tietenkään vaivaisi herroja
+moisilla kysymyksillä.
+
+-- Niinkö, no... se on ostettu eräältä mieheltä täällä Kristianiassa.
+Mutta en todellakaan muista hänen nimeään.
+
+Kääntyen saksalaisen puoleen, joka istui torkkuen penkillä, hän jatkoi:
+
+-- Muistatko mikä hän oli nimeltään, se hullu, jolta minä ostin
+automobiilin?
+
+Saksalainen katsoi häneen käsittämättä kysymystä.
+
+-- Se mies, joka aina syyti rahoja ympärilleen ja joka oli aina
+rahapulassa. Mikä hänen nimensä oli?
+
+-- Tiedätte kai hänen osoitteensa? kysyi Krag.
+
+Hän puhui niin tyynesti ja välinpitämättömästi kuin suinkin.
+
+Senaattori vastasi:
+
+-- En tiedä missä hän asuu. Mutta nyt muuten muistankin hänen nimensä,
+lisäsi hän. -- Se oli Falkenberg, Charlie Falkenberg.
+
+-- Paljonko maksoitte automobiilista?
+
+-- Kymmenentuhatta kruunua.
+
+Senaattori otti esiin lompakkonsa ja näytti salapoliisille muuatta
+paperia. Siinä Charlie Falkenberg tunnusti vastaanottaneensa
+kymmenentuhatta kruunua automobiilista.
+
+Salapoliisi kiitti ja ojensi senaattorille paperin takaisin.
+
+-- Niin, tiedätte kai, että tämä Charlie Falkenberg on kuollut.
+
+-- Todellako, siitä emme ole tienneet mitään.
+
+-- Hän on ampunut itsensä.
+
+-- Niinkö.
+
+-- Kerrotaan sen tapahtuneen erään naisen tähden, erään Valentine
+Kempel nimisen naisen tähden. Häntä sanotaan "petohämähäkiksi", jatkoi
+Asbjörn Krag, ja se on kyllä varsin sattuva nimi.
+
+Nyt saksalainenkin alkoi tarkata tätä omituista keskustelua.
+
+Senaattori tarttui hattuunsa.
+
+-- Minulla on kunnia tuntea puheenaoleva nainen, sanoi hän, enkä voi
+millään muotoa sietää, että te puhutte hänestä tuolla tavoin.
+Ainoastaan se seikka, että olette poliisimies, estää minua vastaamasta
+teille sopivammalla tavalla.
+
+Asbjörn Krag oli mielissään toisen yltyvästä raivosta. Senaattori ei
+enää voinut hillitä itseään.
+
+Salapoliisi paiskasi suuren pöytäkirjan kiinni.
+
+-- Vieläkö muuta haluatte tietää? kysyi senaattori terävästi.
+
+-- Vielä, vastasi salapoliisi hymyillen. -- Haluaisin tehdä teille
+vielä kaksi kysymystä, mutta pelkään, ettette tahdo vastata niihin.
+
+-- Voittehan koettaa.
+
+-- Kysyn siis ensiksi: missä olitte automobiileinenne viime yönä?
+
+-- Sekö oli ensimäinen kysymys. Entä toinen?
+
+-- Tahtoisin mielelläni tietää teidän oikeat nimenne.
+
+Espanjalainen menetti hetkeksi malttinsa. Mutta sitten hän remahti
+äänekkääseen nauruun, pudisti päätään ja meni nauraen ovesta ulos.
+
+Asbjörn Krag saattoi heitä ulos asti. Hänkin hymyili. Kun molemmat
+ulkomaalaiset istuivat vaunussa ja olivat lähtemäisillään tiehensä,
+kumartui senaattori Kragin puoleen ja kuiskasi:
+
+-- Teilläpä on tavaton halu sekaantua minun yksityisasioihini. Sitä
+teidän ei pitäisi tehdä.
+
+-- Kuinka niin?
+
+-- Se voi käydä teille kalliiksi, vastasi mustatukkainen espanjalainen.
+
+Odottamatta mitä Asbjörn Kragilla olisi ollut siihen sanottavaa, hän
+väänsi ohjausratasta ja pani automobiilin liikkeelle.
+
+Asbjörn Krag palasi konttoriin. Siellä hän kokosi tarkoin automobiilin
+kumirenkaista raaputtamansa kuran. Hän hienonsi sen hyppysissään ja
+tarkasteli sitä mikroskoopilla. Kun tutkimus ei näyttänyt tyydyttävän
+häntä, nouti hän tulenkestävästä holvista suuren, pitkulaisen laatikon.
+Sen hän avasi. Laatikko oli jaettu moniin pikku lokeroihin, kussakin
+laskulevy ja lasi päällä. Useimmat lokerot olivat täynnä soraa, hiekkaa
+ja savea. Laseihin oli liimattu erilaisia nimilippuja, kuten "Gretsen",
+"Holmenkollen", "Sagene" j.n.e. Ei mikään näyte muistuttanut Asbjörn
+Kragin äskeistä löytöä. Hän kaatoi senvuoksi tämän uuden maanäytteen
+erääseen tyhjään lokeroon ja kirjoitti paperilipulle, jonka liisteröi
+lasilevylle: Senaattorin automobiilinpyörä. Sen tehtyään hän pani
+laatikon takaisin tulenkestävään holviin.
+
+Sitten hän sytytti piippunsa ja istuutui syvään tuoliinsa tuumimaan
+asiaa vielä kertaalleen. Hän oli nyttemmin varma siitä, että senaattori
+oli Valentinen kätyri. Hän ei pelännyt tuota laihaa, jäntevää
+etelämaalaista, jolla oli pienet häijyt silmät, mutta hän ymmärsi, että
+siinä oli vastustaja, jonka suhteen tuli olla varuillaan. Nyt oli kai
+"petohämähäkki" selvillä siitä, että hän, Asbjörn Krag, ahdisti häntä,
+eikä konsuli Falkenberg. Siten oli Krag luultavasti torjunut hänen
+hyökkäyksensä tuota suojatonta miestä vastaan, mutta samalla
+paljastanut itseään varsin huomattavasti. Mutta se oli ollut
+välttämätöntä.
+
+Yhtäkkiä Asbjörn Krag tuli muistaneeksi eilisiltaisia
+Pursiklubi-tuttavuuksiaan. Eräs niistä oli arkkitehti. Tämä ihaili
+Valentinea ja oli luvannut esitellä uuden tuttavansa hänelle. Saattoi
+ehkä olla järkevintä tutustua "petohämähäkkiin" tätä tavallista tietä.
+Mutta siinä tapauksessa hänen täytyi uudelleen ruveta kaivosinsinööri
+Kvamiksi.
+
+Asbjörn Krag lähti kiireesti poliisikamarista ja meni
+yksityisasuntoonsa. Puolen tunnin kuluttua salapoliisi oli kadonnut, ja
+totinen, keski-ikäinen kaivosinsinööri oli hänen sijastaan huoneessa.
+Asbjörn Krag oli mestari naamioimistaidossa, ja hän osasi
+valepuvuissaan mainiosti jäljitellä mitä erilaisimpia luonteita.
+
+Ennen lähtöään hän sanoi emännöitsijälleen olevansa Pursiklubissa
+tavattavana, jos joku häntä kysyisi. Hän tiesi arkkitehdillä olevan
+tapana syödä päivällistä siellä ja toivoi kohtaavansa hänet.
+
+Tämä toivomus täyttyikin, sillä tuskin oli salapoliisi kaivosinsinööri
+Kvamin hahmossa astunut klubin ovesta sisään, kun alati hymyilevä ja
+herttainen arkkitehti jo riensi häntä vastaan.
+
+-- Taivasten tekijä, miten olen etsinyt teitä tänään! sanoi hän. --
+Missä te asutte, hyvä ihminen?
+
+-- Continentalissa, vastasi Krag silmää räpäyttämättä.
+
+-- Olen puhunut Valentinen kanssa --
+
+-- Kauniin lesken. Vai niin --
+
+-- Hän on kääntynyt puoleeni eilisiltaisen jupakan johdosta. Hän tahtoi
+kuulla sen yksityiskohtia myöten.
+
+-- Mitenkä sellaiset klubijutut voivat kiinnittää naisen mieltä?
+
+-- Ettekö käsitä? kysyi arkkitehti. -- Enkö maininnut teille, että
+ruotsalainen varatuomari on hänen innokkaimpia ihailijoitansa?
+
+-- Sitten hän on kai pahoillaan, kun miehen kävi niin nolosti eilen?
+
+-- Ei lainkaan, se ei ole hänen tapaistaan. Hän kertoi minulle, että
+ruotsalaisen tungettelevaisuus jo pitkän aikaa oli häntä kiusannut ja
+että hän nyt vihdoin oli saanut pätevän syyn näyttää miehelle ovea.
+
+-- Ulos heti paikalla siis, tuumi Krag.
+
+-- Aivan. Mutta nyt hän kaikin mokomin tahtoo tutustua _teihin_.
+
+-- Eihän toki, vastasi Krag ollen hämmästyvinään.
+
+-- Mitenkä minä olisin ansainnut, että...
+
+Arkkitehti taputti häntä ylen ystävällisesti olalle.
+
+-- Eilinen esiintymisenne, herra insinööri, on tehnyt häneen kerrassaan
+suurenmoisen vaikutuksen. Hän sanoi moneen kertaan ihailevansa
+neuvokkuuttanne ja viisauttanne. Minä lupasin pitää hänelle pienet
+hienot päivälliset ja kutsua teidät mukaan. Tulee kaikkiaan neljä
+henkeä: hän ja ratsumestari, hänen ystävänsä, te ja minä. Grand on jo
+saanut määräyksen, ja valmistukset ovat alkaneet. Sopiiko teille
+huomenna kello seitsemän?
+
+-- Erinomaisesti, tuhannet kiitokset, vastasi Krag.
+
+-- Mainitsitte jostakin ratsumestarista. Onko se sama mies, joka niin
+useasti nähdään hänen seurassaan?
+
+-- Sama juuri. Kunnon mies. Vanhaa hienoa sukua, muttei yhtään ylpeä.
+Upporikas. Te siis tulette?
+
+-- Tulen, tulen.
+
+Keskustelu siirtyi johonkin toiseen asiaan, ja puolen tunnin kuluttua
+"kaivosinsinööri Kvam" lähti klubihuoneistosta. Arkkitehti jäi
+päivälliselle.
+
+Asbjörn Krag astui syvissä mietteissä leveitä portaita alas. Yhtäkkiä
+joku mies tuli juosten kiireesti portaita ylös. Hän töytäsi ankarasti
+Kragia, mutta aikoi rientää ohitse pyytämättä edes anteeksi.
+
+Krag suuttui tästä hävyttömyydestä ja tarttui miestä käsivarteen.
+
+-- Hohoi! huusi hän. -- Mitä tämä merkitsee?
+
+Samassa hän näki miehen kasvot ja säpsähti. Falkenberg!
+
+Mutta minkä näköisenä!
+
+Hän oli kalpea kuin ruumis, ja otsa oli märkänä hiestä.
+
+-- Jumalan kiitos, että tapasin teidät, änkytti konsuli hengästyneenä.
+-- Olen juossut kuin hullu ja hakenut teitä.
+
+Asbjörn Krag ymmärsi, että jotain hyvin vakavaa oli tapahtunut.
+
+Hän pisti tyynesti kätensä Falkenbergin kainaloon, avasi erään oven ja
+astui muutamaan pieneen sivuhuoneeseen, jossa he saattoivat olla
+kahden.
+
+Konsuli vaipui heti nojatuoliin ja peitti kasvonsa käsillään. Tuo
+muulloin niin voimakas mies oli nyt aivan masentunut.
+
+-- Mitä on tapahtunut? kysyi salapoliisi.
+
+Falkenberg vastasi näillä sanoilla, jotka saivat Asbjörn Kraginkin
+kauhistumaan:
+
+-- _Hän on kostanut!_ sanoi hän.
+
+
+
+
+IX.
+
+Naisen ryöstö.
+
+
+Asbjörn Krag odotti, kunnes konsuli oli jonkun verran rauhoittunut.
+Sitten hän astui hänen luokseen ja kysyi uudelleen:
+
+-- Mitä on tapahtunut?
+
+-- Hän on kostanut, vastasi Falkenberg. -- Siinä kaikki.
+
+-- Liikeasioissa?
+
+-- Ei.
+
+-- Onko hän häväissyt teidät?
+
+-- Ei.
+
+-- Mitä sitten?
+
+Falkenberg kohotti päätään ja lausui:
+
+-- Ada on poissa.
+
+Asbjörn Krag tarttui kiihkeästi ja kauhistuneena hänen käsivarteensa.
+
+-- Mitä te sanotte, mies! huudahti hän. -- Onko hän tappanut hänet?
+
+-- Ei.
+
+-- Hän on siis kadonnut? -- Niin.
+
+-- Milloin?
+
+-- Eilen illalla.
+
+-- Sitten ei ole aikaa hukata. Koettakaa tyyntyä, hyvä ystävä, muuten
+saatte heittää kaiken toivon.
+
+-- Mitä tahansa muuta olisin ehkä jaksanut kestää, sanoi Falkenberg,
+mutta tätä en.
+
+Hän katsoi salapoliisiin.
+
+-- Voitteko pelastaa hänet? kysyi hän. -- Voitteko antaa hänet minulle
+takaisin?
+
+-- Voin, vastasi Krag, kunhan vain tyynnytte. Jokainen silmänräpäys on
+nyt kallis.
+
+Hän soitti kelloa ja pyysi sisäänastuvaa palvelijaa hankkimaan ajurin.
+
+-- Milloin se tapahtui? kysyi salapoliisi.
+
+-- Eilen illalla.
+
+-- Mutta eilen illallahan te olitte hänen luonaan?
+
+-- Se tapahtui heti sen jälkeen kuin olin lähtenyt hänen luotaan. Hänen
+äitinsä luo tuli lähetti ilmoittaen, että minä odotin eräässä
+likeisessä kahvilassa ja tahdoin välttämättömästi puhua Adan kanssa.
+Hän heitti iltavaipan ylleen ja riensi ulos. Sen koommin ei häntä ole
+nähty.
+
+-- Mutta sehän on hirveätä, mutisi salapoliisi.
+
+Hän alkoi kävellä levottomasti edestakaisin lattialla. Kylmäverinen
+poliisimieskin tunsi nyt aseman käyvän uhkaavaksi.
+
+Ajuri saapui. Molemmat herrat nousivat rattaille ja lähtivät ajamaan
+Osloon päin.
+
+Astuessaan leskirouvan pieneen, mutta aistikkaasti kalustettuun
+asuntoon he tapasivat äidin itkemästä.
+
+Falkenberg, joka Asbjörn Kragin oli onnistunut matkan varrella saada
+rauhoittumaan, lohdutti rouvaa minkä voi.
+
+Asbjörn Krag pyysi häntä ilmoittamaan täsmälleen, milloin tytär oli
+lähtenyt ulos.
+
+-- Olin sattumalta juuri katsonut kelloa, vastasi rouva Kjönig. Otaksun
+että se oli täsmälleen viisi minuuttia yli puoli yhdentoista, kun
+ovelle koputettiin ja kahvilan tyttö tästä naapurikulmasta tuli sisään.
+Hän toi sanan herra Falkenbergilta, että Ada olisi kiltti ja tulisi
+heti sinne kahvilaan. Tiedättehän millaisia rakastuneet ihmiset ovat,
+jatkoi hän, heillä on usein pikku salaisuuksia, joista he tahtovat
+puhella kahdenkesken, niin että minä siis empimättä annoin Adan mennä.
+Hän oli huoleton ja iloinen ottaessaan kapan ylleen ja lähtiessään. Kun
+puoli tuntia oli kulunut eikä hän vielä ollut palannut, aloin käydä
+levottomaksi. Odotin vielä neljännestunnin ja menin sitten itse
+kahvilaan. Siellä olivat juuri sulkemassa ovia. He tulivat kovin
+ihmeisiinsä, kun kysyin Adaa. "Hän ajoi pois jo aikoja sitten", sanoi
+se nuori tyttö, joka oli ollut sanantuojana. Minä kysyin, minne hän oli
+ajanut ja kenen kanssa, ja sain vastaukseksi, että hän oli lähtenyt
+herra Falkenbergin seurassa, mutta ei tietty minnepäin. Palasin kotiin
+huolestuneena ja vietin unettoman yön. Aamupäivällä lähetin
+nuhdekirjeen herra Falkenbergille ja pyysin saada tyttäreni takaisin.
+Silloin hän ryntäsi luokseni vielä kauhistuneempana kuin minä ja sanoi,
+ettei hän suinkaan ollut lähettänyt hakemaan Adaa, vielä vähemmin
+ajanut hänen kanssaan minnekään. Olen itkenyt koko päivän, ja minusta
+tuntuu niin kauhealta. Tahdoin heti mennä poliisikamariin, mutta
+Falkenberg pyysi minua odottamaan, kunnes oli puhunut teidän kanssanne.
+
+Asbjörn Krag nyökkäsi.
+
+-- Siinä herra Falkenberg teki aivan oikein, sanoi hän. -- Ellen _minä_
+voi hankkia tytärtänne takaisin, ei sitä kukaan muukaan voi.
+
+-- Luuletteko hänen olevan elossa vielä? kysyi äiti vesissä silmin.
+
+-- Luulen kyllä.
+
+-- Mutta sitten hän on kai saanut kärsiä kauheita tuskia, nyyhkytti
+poloinen äiti.
+
+-- Minä _toivon_, että häntä on kohdeltu hyvin, vastasi salapoliisi.
+
+Einar Falkenberg kavahti pystyyn ja katsoi äkisti kalveten
+poliisimieheen. Tämä jatkoi:
+
+-- Epäilemättä Valentine on tämän jutun takana, mutta yhtä varmasti hän
+on tiennyt suojata itsensä niin, ettei maksa vaivaa antaa ilmi tai
+panettaa kiinni häntä. Siitä ei koituisi muuta kuin häpeää ja vahinkoa.
+
+-- Te arvelette siis, ettei poliisia pidä sekoittaa asiaan?
+
+-- Poliisin tulee julkisesti puuttua asiaan vain sikäli, kuin minä näen
+tarkoituksenmukaiseksi.
+
+-- Mutta mitä me siis teemme? kysyi Falkenberg epätoivoisena.
+
+-- Me löydämme Adan, vastasi Asbjörn Krag.
+
+-- Te vain ehkä toivotte sitä, huomautti konsuli.
+
+-- En ainoastaan toivo, vastasi Krag, vaan olen varma siitä, että
+löydämme hänet.
+
+-- Mutta onhan täällä Kristianiassa tuhansittain kätköpaikkoja; hänet
+voidaan nukuttaa, teljetä lukkojen taakse --
+
+-- Hän ei ole Kristianiassa, sanoi salapoliisi.
+
+-- Eikö Kristianiassa? Krag istui syvissä mietteissä.
+
+-- Olen tänään, mutisi hän, raaputtanut vähäisen kuraa eräästä
+automobiilinpyörästä.
+
+Konsuli näytti ikäänkuin muistavan jotain.
+
+-- Näin teidän ajavan automobiilissa torilla, sanoi hän.
+
+-- Niin, veljenne automobiilissa. Siinä automobiilissa Ada on viety
+pois.
+
+Falkenberg nousi ja tuijotti hölmistyneenä Asbjörn Kragiin.
+
+-- Mutta koska tiedätte tämän kaiken, huudahti hän, miks'ette sitten
+vangitse automobiilin nykyistä omistajaa?
+
+Salapoliisi kohautti olkapäitään.
+
+-- Siksi ettei meillä ole kerrassa mitään todisteita, vastasi hän. --
+Jos panettaisin kiinni automobiilin omistajan, espanjalaisen
+senaattorin, niin siitä seuraisi ainoastaan, että meidän täytyisi
+jälleen laskea hänet vapaaksi puolen tunnin kuluttua. Niin kauan kuin
+olemme voimattomia, on meillä vain yksi tehtävä: koettaa omin päin
+löytää Adan olopaikka ja vapauttaa hänet. Minä tiedän, että automobiili
+on viime yönä ollut verrattain kaukana Kristianiasta, ja oletan, ettei
+minulle käy vaikeaksi keksiä missä se on ollut.
+
+Asbjörn Kragin varma esiintyminen antoi äidille toivoa, ja hän kysyi:
+
+-- Kauanko luulette kestävän, ennenkuin saan nähdä tyttäreni?
+
+-- Viimeistään huomenna kello yksi yöllä toivon tyttärenne olevan
+täällä luonanne jälleen, vastasi Krag nopeasti. -- Jos yritys
+epäonnistuisi, jatkoi hän, jos etsintä jäisi tuloksettomaksi, on
+minulla viimeinen keino, joka ei petä.
+
+-- Viimeinen keino?
+
+Poliisimies nyökkäsi.
+
+-- Minusta näyttää, huomautti Falkenberg, että teillä on jo suunnitelma
+täysin valmiina.
+
+-- Täysin.
+
+Salapoliisi tarttui hattuunsa.
+
+-- Käväisen tuolla kahvilassa, sanoi hän konsuliin päin kääntyneenä. --
+Palattuani tapaan kai teidät täällä.
+
+Konsuli Falkenberg odotti äiti-paran luona. Asbjörn Kragin poissa
+ollessa hän kertoi rouva Kjönigille Valentinesta, tämän
+häikäilemättömästä menettelystä Charlieta kohtaan ja taistelusta häntä
+itseänsä vastaan. Hän mainitsi myös klubissa sattuneesta jupakasta ja
+kertoi Asbjörn Kragin ripeästä teosta. Einar Falkenberg luotti nyt
+täydellisesti ja lujasti salapoliisiin, ja hänen kertomuksensa synnytti
+rouva Kjönigissäkin samanlaista luottamusta tuohon merkilliseen
+poliisimieheen.
+
+Asbjörn Krag viipyi poissa lähes tunnin, paljon kauemmin kuin konsuli
+oli odottanut.
+
+-- Olitteko kahvilassa näin kauan? kysyi Falkenberg.
+
+-- En, vastasi Krag. -- Kävin myös kaupungin kemistin luona.
+
+-- Mitä hänestä?
+
+-- Unohdatte automobiilinpyörän ja mitä siitä löysin. Nyt olen
+tutkituttanut sen etevimmällä ammattimiehellämme.
+
+-- Alan ymmärtää, vastasi Falkenberg. -- Nyt te kai tiedätte missä
+automobiili on ollut viime yönä.
+
+-- Niin, tiedän mitä tietä se on kulkenut. Tuo kumirenkaissa tapaamani
+omituinen punertava hiekka kertoo meille, että automobiili on viime
+yönä ollut aina Ski'n tienoilla asti. Se on ainoa paikka kymmenen
+peninkulman alalla, missä on sellaista hiekkaa. Tällä on muuten se
+ominaisuus, sanoi kaupunginkemisti, että se sateella käy tahmeaksi ja
+puuromaiseksi, mikä selittää sen, että sitä oli niin runsaasti
+tarttunut automobiilinrenkaisiin. Viime yönä satoi yhden ja kahden
+välillä. Aika sopii hyvin.
+
+-- Mitä saitte tietää kahvilassa? kysyi konsuli.
+
+-- En mitään erikoista. Tyttö kuvasi "herra Falkenbergin"
+keski-ikäiseksi parrakkaaksi mieheksi. Sen puolesta se on hyvinkin
+saattanut olla tuo mustapintainen senaattori. Miehellä oli ollut
+leveälierinen hattu silmille painettuna. Heti kun tyttö oli eilen
+illalla palannut asialtaan ja sanonut Adan kohta tulevan, oli mies
+mennyt ulos virkkaen: "Tahdon mieluummin tavata hänet kadulla." Noin
+viittä minuuttia myöhemmin tyttö näki Adan astuvan odottaviin
+umpivaunuihin ja ajavan pois. Koko juttu on käynyt, kuten näette, aivan
+tavallisesti. Ada on nähtävästi nukutettu vaunuissa, ja
+kaupunginrajalla hänet on siirretty automobiiliin ja siinä kuljetettu
+edelleen.
+
+-- Mutta vaunut! huudahti Falkenberg. -- Eihän liene mahdotonta saada
+selville kuka on ollut kyytimiehenä. Oletteko tiedustellut ajureilta?
+
+Asbjörn Krag vati tyynesti sanomalehden taskustaan ja avasi sen.
+
+-- Minun täytyy myöntää, sanoi, hän, että hetkisen ajattelin samaa.
+Mutta meidän on tässä omituisessa pelissä otettava lukuun
+vastapelaajani erinomainen oveluus. Nyt saatte selityksen tästä
+pienestä sanomalehtiuutisesta.
+
+Salapoliisi luki:
+
+"_Omituinen varkaus_.
+
+"Viime yönä tapahtui kaupungissamme varsin merkillinen varkaus. Kello
+kymmenen tienoissa eilen illalla sai vahdissaolija ajuriasemalla
+puhelimitse määräyksen lähettää kumipyöräiset umpivaunut Thorwald
+Meyerin kadun 133:een. Kello puoli yksitoista vaunut pysähtyivät
+mainitun talon edustalle. Kun ajaja oli odottanut muutamia minuutteja,
+avautui jokin ikkuna talon neljännessä kerroksessa ja ääni huusi
+hänelle: 'Sitokaa hevonen ja tulkaa hetkeksi ylös.' Siinä pimeässä
+ajuri ei erottanut huutajan ulkonäköä. Mutta hänestä tuntui, että
+henkilö oli parrakas mies. Ajuri luuli tarvittavan apua matkalaukkujen
+kantamiseen ja nousi portaita neljänteen kerrokseen, missä soitti
+ovikelloa. Hänen soitettuaan viisi tai kuusi kertaa tuli vihdoin eräs
+mieshenkilö kiukusta puhisten avaamaan ja kysyi mitä hänellä oli asiaa.
+Koko kerroksessa ei ollut ainoaakaan elävää sielua, joka olisi tilannut
+vaunut. Ajuri riensi kiireesti takaisin kadulle ja sai kauhukseen
+nähdä, että vaunut ja hevonen olivat kadonneet jäljettömiin. Harvoista
+kadulla-liikkujista ei yksikään voinut antaa mitään tietoja hevosen
+viejästä. Taloa lähemmin tarkastettaessa kävi ilmi, että ovela varas
+oli seisonut porraskäytävän ikkunassa ja siitä huutanut. Samalla kuin
+ajuri meni taloon, poistui varas sieltä. Ajuri muistaa selvästi jonkun
+tulleen portaissa häntä vastaan. Sillaikaa kuin ajuri seisoi
+neljännessä kerroksessa soitellen ovikelloa, ajoi varas tiehensä pitkin
+katua, joka tähän aikaan vuorokaudesta oli jotenkin tyhjänä.
+
+"Jo tämä sinänsä on varsin mielenkiintoista -- jatkoi lehti -- mutta
+nyt seuraa jotain, mikä tekee jutun aivan erikoisen salaperäiseksi.
+Kello kahden tienoissa yöllä, sen jälkeen kuin varkaus oli ilmoitettu
+poliisikamariin, eräs vahdissa kulkeva konstaapeli tapasi Piispansillan
+kohdalla hevosen, joka oli valjastettu kuomivaunujen eteen. Hevonen
+asteli hiljalleen ilman ajajaa. Konstaapeli pysäytti sen, ja kun
+ei vaunuissakaan ollut ketään, vei hän hevosen ja ajoneuvot
+poliisiasemalle. Sieltä lähetettiin kiireesti sana ajurille, joka heti
+tunsi hevosen ja vaunut omikseen. Hevonen oli täydessä kunnossa, eikä
+vaunuille ollut tapahtunut pienintäkään vahinkoa. Vaunujen sisässä
+oli istuimella kirjekuori ja siinä kaksikymmentäviisi kruunua --
+maksu vaunujen käyttämisestä. Koko juttu on poliisista täysin
+arvoituksellinen, mutta useat kallistuvat siihen mielipiteeseen, että
+jotkut rohkeat kujeilijat ovat taas harjoittaneet vallattomuutta."
+
+Asbjörn Krag taittoi lehden kokoon.
+
+-- Vastustajamme tietävät täsmälleen mitä tekevät, sanoi hän. --
+Harvoin olen tavannut näin perinpohjaista varovaisuutta. Mutta se
+seikka, että he samalla panevat niin paljon peliin, osoittaa, että he
+katsovat hankkeensa erittäin tärkeiksi.
+
+Konsuli Falkenberg oli jännittyneenä kuunnellut kertomusta omituisesta
+varkaudesta. Asbjörn Kragin lopetettua hän löi kätensä yhteen
+ihmetyksestä.
+
+-- Totta totisesti, huudahti hän, tämä on yhtä ovelasti suunniteltu
+kuin varatuomarin korttitemput klubissa.
+
+-- Ne ovat samoista aivoista lähtöisin, molemmat suunnitelmat, vastasi
+Asbjörn Krag, -- "petohämähäkin" aivoista. Ensimäinen suunnitelma
+meidän onnistui tehdä tyhjäksi, ja toisestakin kyllä selviydymme.
+
+-- En voi käsittää, virkkoi Falkenberg, kuinka Valentine panee niin
+paljon alttiiksi vain tyydyttääkseen kostonhimoaan.
+
+-- Ei hän kai tee sitä ainoastaan siksi, vastasi salapoliisi. -- Teidän
+tulee muistaa, että "petohämähäkillä" on monta rautaa tulessa. Kaikki
+ihmiset tässä kaupungissa uskovat hänestä hyvää. Me olemme ainoat,
+jotka olemme vakuutetut hänen rikoksellisuudestaan. Vain meitä hänellä
+on syytä pelätä. Eräät seikat tuntuvat viittaavan siihen, että hän
+aikoo läheisessä tulevaisuudessa poistua Kristianiasta, mutta ennen
+lähtöään hän varmaan tuumii panna toimeen jonkun suurkaappauksen. Sen
+hän voi tehdä turvallisemmin, jos on riistänyt aseet ainoilta ja
+vaarallisilta vastustajiltaan. Ada on hänellä panttivankina. Hän luulee
+kenties täten voivansa pakottaa meidät pysymään alallamme. Mutta se ei
+hänelle onnistu, jatkoi salapoliisi. -- Hätätilassa käytän viimeistä
+keinoani. Lähdetään nyt.
+
+Hetkisen kuluttua molemmat herrat poistuivat leskirouva Kjönigin
+pienestä hauskasta asunnosta.
+
+Asbjörn Krag määräsi, että he lähtevät ensi junassa Ski'hin. Heillä oli
+suunnilleen puolitoista tuntia matkavalmistuksia varten.
+
+Salapoliisi meni ensi työkseen poliisikamariin ja riisui valepukunsa,
+niin että hänestä jälleen tuli Asbjörn Krag. Einar Falkenberg meni
+konttoriinsa järjestämään eräitä kauppakirjeitä.
+
+He tapasivat toisensa suurkäräjätalon edustalla neljännestuntia ennen
+junan lähtöä.
+
+Karl Johanin katu heloitti iltapäiväauringossa, täydessä kesäisessä
+loistossaan. Suuri ihmislauma oli jalkeilla täyttäen kadun hälinällä ja
+puheensorinalla. Tuontuostakin ajoi automobiili tai kiiltävä landoo
+ohitse. Asbjörn Krag tarttui Falkenbergin käsivarteen ja osoitti katua
+alaspäin.
+
+-- Näettekö noita pieniä wieniläisvaunuja, joitten edessä on virma
+hevonen?
+
+-- Näen. Ne tuntuvat herättävän huomiota.
+
+-- Katsokaa tarkkaan, kun ne ajavat ohi.
+
+Pienet, hienot wieniläisvaunut lähenivät. Jalankulkijain kasvot
+kääntyivät ajoneuvoihin päin. Monet tervehtivät. Vaunuissa istui
+sinipukuinen nainen.
+
+Falkenberg näki, että nainen oli Valentine, ja tunsi alkavansa vavista.
+
+Sinipukuinen nainen oli huomannut hänet.
+
+Hän taivutti kauniita päätään, nyökkäsi ja hymyili Falkenbergille kuin
+hyvälle ystävälle.
+
+
+
+
+X.
+
+Kuollut talo.
+
+
+Molemmat herrat riensivät itäiselle asemalle ja astuivat junaan.
+
+Matkalla Asbjörn Krag virkkoi ottaen taskustaan kirjeen:
+
+-- Emme olisi oikeastaan tarvinneet koko noita kuratutkimuksia, mutta
+kukapa olisikaan aavistanut, että löytäisimme ystävän itse vihollisen
+leiristä. Tämän kirjeen olen tänään saanut.
+
+Hän ojensi kirjeen Falkenbergille, joka luki mielenliikutuksen
+vallassa:
+
+    "Herra Salapoliisi Asbjörn Krag.
+
+    Rouva Valentine Kempeliltä olen kuullut Teidän aikovan taistella
+    häntä vastaan. Ymmärrän, että Te varmaan olette viisas ja uskalias
+    mies, mutta saatte olla vakuutettu, että hän on Teitä etevämpi.
+    Hän voittaa kaikki miehet ja tekee heidät orjikseen. Aioin
+    senvuoksi ensin varoittaa Teitä hänestä. Mutta sen jälkeen mitä
+    nyttemmin on tapahtunut, täytyy minun pyytämällä pyytää Teitä
+    jatkamaan. Nuoren tytön kunnia ja henki on vaarassa. Valentine
+    kykenee tosin tekemään miehet orjikseen ja rikostovereikseen,
+    mutta aika voi tulla, jolloin omatunto voittaa orjanmielen.
+    Olen nähnyt ja puhutellut tyttöä, jonka nimi on Ada, ja hyvä
+    sydämeni, joka pirullisen vaikutusvallan alaisena on kauan
+    nukkunut, on jälleen alkanut sykkiä. Lupaan Teille, ettei
+    Adalle tapahdu mitään, niin kauan kuin minä voin sen estää.
+    Mutta hänet on pelastettava. Minun täytyy puhutella Teitä,
+    lähetän Teille uuden kirjeen niin pian kuin suinkin. Vielä
+    en tohdi ryhtyä mihinkään. Tietäisittepä vain mikä kohtalo
+    odottaa 'petohämähäkin' pettäjää!
+
+    Toistaiseksi, kunnes saatte kuulla minusta enemmän, sallikaa
+    minun merkitä
+
+                                             kunnioittaen
+                                                J.R."
+
+Falkenbergin lukiessa Asbjörn Krag tarkasteli hänen kasvojensa ilmeitä.
+
+-- Kuinka rakastunut te olettekaan! sanoi Krag. -- Kasvoistanne saatan
+lukea kuin avoimesta kirjasta. Te ette ole ainoastaan kauhuissanne Adan
+kohtalosta. Olette myös mustasukkainen tuolle tuntemattomalle miehelle.
+
+-- Mitä arvelette tästä kirjeestä? kysyi Falkenberg tuskaisesti. --
+Ehkä se on uusi ansa.
+
+-- Mahdollisesti, vastasi Krag, mutta kirjeen sekavassa tyylissä on
+jotain, joka saa minut taipuvaiseksi uskomaan, että sen on kirjoittanut
+syvästi järkytetty ja epätoivoinen mies. No niin, saamme nähdä. Jos
+saan häneltä enemmän tietoja, osaan kyllä noudattaa varovaisuutta. Minä
+en niinkään helposti mene satimeen. Mutta olisi huvittavaa saada tietää
+kuka piilee tuon J.R:n takana.
+
+Sitten ei asiasta puhuttu enempää. Molemmat herrat istuivat enimmäkseen
+vaiti. Kumpikin oli omissa mietteissään.
+
+Falkenberg ajatteli ainoastaan Adaa. Toivo ja toivottomuus vaihtelivat
+hänessä lakkaamatta.
+
+Viime päivien tapahtumat tuntuivat hänestä ihmeelliseltä sadulta.
+Onnistuisiko salapoliisin löytää Ada? Eivätkö he nyt itse asiassa
+matkustaneet aivan umpimähkään? Kenties Ada oli viety ihan toisaalle?
+Kenties hän oli häväisty, ehkä jo kuollutkin?
+
+Falkenberg katseli tutkivasti salapoliisia, ja tämän tyyni rauha sai
+hänet levollisemmaksi. Kaikki näytti olevan leikkiä tälle vaiteliaalle
+miehelle, joka oli aina yhtä kylmäverinen.
+
+-- Ski! Ski!
+
+Konduktöörin huuto herätti konsulin mietteistään. Salapoliisi nousi ja
+tarttui pieneen käsilaukkuun, jonka oli ottanut mukaansa.
+
+-- Tänne me jäämme, sanoi hän. -- Nyt on pidettävä kiirettä. Aurinko on
+jo laskemaisillaan, ja me tarvitsemme valoa tutkimuksiimme -- ainakin
+aluksi.
+
+Herrat menivät ensiksi läheiseen majataloon.
+
+Siellä Asbjörn Krag tekaisi jutun ja kertoi saapuneensa tänne ottamaan
+selkoa, voitaisiinko panna toimeen pieni automobiilikilpailu
+maantiellä. Lähtöpaikkana olisi Kristiania. Siitä tulisi Norjan
+ensimäinen automobiilikilpailu -- aivan vaatimaton tietysti.
+
+Majatalon isäntä ihastui heti asiaan ja tarjoutui avustamaan herroja
+parhaansa mukaan.
+
+-- Nämä ovat vasta ihan alustavia tutkimuksia, sanoi Krag suunnattoman
+totisena. -- Meidän pitää katsoa, ovatko tiet hyvässä kunnossa, sillä
+automobiilithan eivät siedä huonoja teitä.
+
+Isäntä, jolla ei ollut aavistustakaan mistä oli kysymys, vastasi, että
+tiet olivat kerrassaan mainiot ja että niillä useasti kulki
+automobiileja. Tämä antoi Asbjörn Kragille aiheen mainita, että hänellä
+oli serkku, joka väliin tapasi ajella automobiilillaan täälläpäin.
+Oliko isäntä sattunut näkemään? Hänellä oli suuri, kaunis, vihreä
+automobiili.
+
+Isäntä koki muistella ja arveli, että ehkä hyvinkin oli nähnyt.
+Tarkemmin asiata mietittyään hän luuli nähneensä sen monestikin.
+
+-- Serkkuni ajelee mieluimmin iltasilla, vieläpä toisinaan yölläkin,
+sanoi Krag. -- Hänestä ei näet ole hauska kohdata vauhkoja hevosia
+maanteillä.
+
+Sen isäntä hyvin ymmärsi.
+
+Hän olikin monta kertaa öisin kuullut automobiileja kulkevan ohi.
+
+Krag kääntyi nyt konsuli Falkenbergin puoleen.
+
+-- Miten olikaan, sanoi hän, eikö Carsten eilen iltapäivällä puhunut
+lähtevänsä yöllä pitkälle ajelulle? Jos hän on tullut tätä tietä, niin
+hän luultavasti on ajanut Mossiin asti, ja silloin voi sattua niin
+onnellisesti, että pääsemme hänen kanssaan Kristianiaan, kun hän ajaa
+tästä ohi. Ettekö ole nähnyt hänen vihreätä automobiiliaan?
+
+-- En, vastasi isäntä. -- Jos hän lähti Kristianiasta kello kaksitoista
+yöllä, ei hän voinut olla täällä ennen kuin yhden tienoissa, ja silloin
+minä jo olin täydessä unessa.
+
+-- No niin, tuumi Krag välinpitämättömästi, -- tuskinpa siitä voi saada
+tietoa. Kaikki ihmiset täällä arvatenkin nukkuivat siihen aikaan.
+
+-- Voinhan minä kysellä, sanoi isäntä innokkaana.
+
+-- Mitä turhia, kielteli Krag, sehän on aivan yhdentekevää. Me saatamme
+yhtä hyvin palata junassa. Haluaisitteko lähteä kanssamme maanteitä
+katselemaan? kysyi hän sitten isännältä.
+
+Tämä oli heti valmis.
+
+Herrat lähtivät. Konsuli Falkenberg pani merkille, että Asbjörn
+Kragilla oli pieni käsilaukkunsa muassaan. He astelivat ensin pitkin
+Kristianiaan vievää valtamaantietä. Salapoliisi tarkasteli
+mielenkiinnolla tien rakennetta ja lausui moneen kertaan, että tämähän
+oli oivallista ja leveätä tietä, joka erinomaisesti soveltui
+kilparadaksi. Tässähän saattoi kolme automobiilia mukavasti ajaa
+rinnatusten tarvitsematta pelätä ojaansuistumista. Luontevalla,
+puolittain välinpitämättömällä tavalla hän sitten taas johti puheen
+serkkunsa automobiiliin, ja Falkenberg huomasi, että isäntä yhä enemmän
+vilkastui ja halusi saada käsiinsä jonkun, joka olisi nähnyt
+vilahduksen automobiilista. Hän pyrki ilmeisesti Asbjörn Kragin
+suosioon, erittäinkin kun tämä mainitsi, että automobiiliklubi
+mahdollisesti saattoi järjestää paikalle pienet aamiaiset
+kilpailupäivänä.
+
+-- Täällä on satanut yöllä, huomautti salapoliisi.
+
+-- Niin on, vastasi majatalonisäntä. -- Tulihan sitä vettä aika
+rankasti.
+
+Yhtäkkiä Asbjörn Krag kumartui ja otti tieltä hiekkaa käteensä.
+
+-- Tepä käytätte omituista hiekkaa täälläpäin, sanoi hän. -- Tuollaista
+kauniin punertavaa. Tiedättekö, että tämä hiekka on sangen harvinaista.
+
+-- Niin olen kuullut sanottavan, vastasi isäntä ylpeästi. -- Sitä
+otetaan tuosta kuopasta, jonka näette tuolla. Mutta sitä onkin
+ainoastaan minun hotellini ja tuon ratavahtituvan välisellä tieosalla.
+Me käytämme sitä siksi, että sitä on niin helppo ajaa tielle.
+
+-- Vai ratavahtituvan, virkkoi Asbjörn Krag -- jonka jälkeen hän
+Falkenbergin suureksi ihmeeksi alkoi kysellä isännältä ratavahdista.
+
+Hän sai tietää, että ratavahteja oli oikeastaan kaksi, toinen oli
+virantoimituksessa yöllä, toinen päivällä. Silloin Falkenberg käsitti
+salapoliisin tarkoituksen; yövahdista mainitessaan majatalon isäntä
+samassa jälleen muisti serkun automobiilin.
+
+-- Minäpä kysyn yövahdilta, sanoi hän.
+
+-- Mitä aiotte kysyä? oli salapoliisi ihmettelevinään.
+
+-- Serkkunne automobiilia, sitä viheriäistä.
+
+-- Niinkö. No, jos tahdotte olla niin ystävällinen.
+
+Majatalonisäntä käveli ratavahtituvalle. Asbjörn Krag ja Falkenberg
+jäivät tielle odottamaan.
+
+-- Teillä on ihmeellinen puhetapa, kuiskasi Falkenberg. -- Tehän saatte
+ihan joutavalla pakinalla ihmiset tekemään mitä tahdotte.
+
+Asbjörn Krag hymyili.
+
+-- Tahdoin saada hänet kysymään, sanoi hän. -- Mutta vaikkei ratavahti
+olisikaan nähnyt automobiilia tahi tietäisi siitä mitään, olen
+kuitenkin jo saanut varsin arvokkaita tietoja siitä. Meidän ei tarvitse
+mennä tämän pitemmälle tännepäin. Automobiili on ajanut tästä ohi.
+
+-- Mistä sen tiedätte?
+
+-- Siitä omituisesta punaisesta kurasta, jota näin automobiilinpyöräin
+kumirenkaissa. Kuulittehan isännän sanovan, ettei sitä ole tiellä
+muualla kuin tällä kohtaa. Tiedämme siis, että automobiili on ajanut
+tämän paikan kautta. Se on jo jotain. -- Hs!
+
+Herrojen huomiota herätti ratavahdin ja majatalonisännän verrattain
+äänekäs keskustelu. Jälkimäinen seisoi rataveräjän takana ja sai
+senvuoksi huutaa melko lujasti, jotta ratavahti kuulisi.
+
+-- Olitteko vahdissa viime yönä, Kristiansen? kysyi majatalonisäntä.
+
+Ratavahti viivytti vastausta hetkisen, ikäänkuin olisi kummastellut
+kysymystä.
+
+-- Olin, vastasi hän sitten.
+
+-- Huomasitteko, ajoiko joku automobiili ohitse yhden tienoissa?
+
+Falkenberg ja salapoliisi heristivät jännittyneinä korviaan.
+
+-- Huomasin kyllä, vastasi ratavahti, -- sekä näin että kuulin. Se
+olikin aikamoinen venkale.
+
+-- Minkä värinen se oli? kysyi majatalonisäntä edelleen.
+
+-- Vihreä.
+
+-- Oliko siinä monta ihmistä?
+
+-- Sitä en nähnyt.
+
+-- Oliko niin pimeä?
+
+-- Ei, mutta automobiilissa oli sadekatos tai sitten se oli umpinainen.
+Ja sitäpaitsi se meni niin hiivatin kovaa kyytiä.
+
+Asbjörn Krag kuiskasi Falkenbergille:
+
+-- Siinä oli Ada.
+
+Majatalonisäntä kysyi jälleen:
+
+-- Minnepäin se meni?
+
+Ratavahti osoitti kädellään.
+
+-- Etelään, vastasi hän.
+
+-- Oletteko sittemmin nähnyt sitä?
+
+-- En.
+
+Isäntä kääntyi Kragiin päin.
+
+-- Kuulitteko, herra? kysyi hän.
+
+Krag nyökkäsi.
+
+-- Saamme siis odottaa sitä illemmalla.
+
+Herrat lähtivät sitten takaisin samaa tietä, jota olivat tulleetkin.
+Krag tarkasteli edelleen innokkaasti maata, ja Falkenberg ymmärsi hänen
+etsivän automobiilin jälkiä. Se oli kuitenkin miltei toivotonta työtä,
+sillä tietä oli päivän mittaan ajettu hyvin paljon.
+
+Asbjörn Krag ei tyytynyt ainoastaan päätien katselmukseen. Hän loi
+tutkivia silmäyksiä syrjäteillekin.
+
+Isäntää halutti jo palata kotiin. Hän alkoi käydä maltittomaksi. Mutta
+Falkenberg ja salapoliisi jatkoivat tarkasteluaan yhä.
+
+Eräässä tienhaarassa Asbjörn Krag yhtäkkiä poikkesi syrjään ja
+heittäytyi pientarelle istumaan.
+
+-- Minua rupeaa väsyttämään, sanoi hän. -- Levähdän tässä pari
+minuuttia.
+
+Falkenberg istuutui hänen viereensä. Majatalonisäntä jäi seisomaan.
+
+-- Minna tuo tie vie? kysyi Asbjörn Krag osoittaen muuatta kaitaista
+syrjätietä, joka erkani päätiestä.
+
+-- Sekö, vastasi isäntä, se on melkein käyttämätön.
+
+-- Siltä näyttää, vastasi Krag. -- Se on vahvasti nurmettunut.
+
+-- Se vie muutamiin pikku torppiin, joiden takana on Övren kartanoon
+kuuluva tilanhoitajan asunto.
+
+-- Övren kartanoon?
+
+-- Niin, siihen suureen vanhaan herraskartanoon, joka nyt on ollut
+joitakuita vuosia asumattomana, sen jälkeen kuin vanha tukkukauppias
+Övre kuoli. Se taitaa olla myyty sittemmin.
+
+-- Vai niin. Mutta tilanhoitaja asuu siis kartanossa?
+
+-- Ei, hänellä on oma asuntonsa jonkun matkaa siitä. Mutta nyt minun
+pitää kiiruhtaa, jatkoi hän suojaten kädellä silmiään ja tähystellen
+majataloa, jonka ikkunaruudut paloivat ilta-auringossa.
+
+-- Kiitos että teitte meille seuraa, sanoi Krag. -- Tunnin päästä
+tavataan.
+
+Majatalonisäntä nosti hattuaan ja lähti.
+
+Asbjörn Krag jäi tyynesti istumaan ja katseli hänen jälkeensä, kunnes
+hän oli kadonnut taloon.
+
+Sitten hän nousi äkisti, ja Falkenberg saattoi nähdä hänestä, ettei hän
+ollut hiukkaakaan väsynyt.
+
+Salapoliisi poikkesi nurmettuneelle tielle, ja Falkenberg seurasi
+häntä.
+
+-- Miksi menette tänne? kysyi konsuli.
+
+Salapoliisi ei vastannut. Hän vain viittasi kädellään tiehen.
+
+Falkenbergilta pääsi ihmetyksen ja ilon huudahdus.
+
+-- Vihreä automobiili, luuletteko? kysyi hän jännityksen vallassa.
+
+-- Muu se ei voi olla, vastasi Krag. -- Jäljet ovat ihan verekset.
+
+Salapoliisi joudutti askeliaan ja kulki lopulta niin nopeasti, että
+Falkenberg vaivoin pysyi mukana.
+
+Alkoi jo hämärtää. Varsinkin metsässä oli synkkää ja pimeätä.
+
+Siitä tuli pitkä vaellus. Automobiilinjäljistä ei näyttänyt loppua
+tulevankaan. Tie kulki aaltoilevien peltojen ja niittyjen keskitse ja
+monien metsikköjen halki. Ja vihdoin tuli niin pimeä, etteivät he
+voineet enää nähdä jälkiä. Silloin Asbjörn Krag avasi pienen
+käsilaukkunsa.
+
+Hän otti esiin mustankiiltävän sähkölyhdyn, jonka valaisuvoima oli
+sangen suuri. Kun hän suuntasi sen valkoisen sädekimpun tielle, kävi
+tämä niin valoisaksi, että he saattoivat erottaa jokaisen ruohonkorren
+ja kaikki pyöränjälkien yksityiskohdat.
+
+Lyhdynvalo edellään he astuivat vielä puolisen tuntia äänettöminä tietä
+pitkin.
+
+Yhtäkkiä oli heidän edessään ruostunut rautaveräjä, joka sulki tien.
+Krag koetti avata sitä, mutta kun se ei onnistunut, kiipesi hän sen
+yli. Falkenberg teki samoin.
+
+He joutuivat lehtikujaan. Puiden latvat olivat niin suuret, että
+muodostivat läpinäkymättömän katoksen.
+
+-- Eteenpäin, mutisi Krag. -- Automobiili on ajanut tänne. Me
+lähestymme salaisuuden ilmituloa.
+
+Falkenberg kulki hirveässä jännityksessä, ja salapoliisin täytyi
+pidätellä häntä, ettei hän lähtisi edeltä juoksemaan pitkin lehtikujaa.
+
+Yhtäkkiä he olivat suuren, synkän rakennuksen edessä. Molemmat
+käsittivät heti, että tämän täytyi olla Övren herraskartano.
+
+Asbjörn Krag sammutti salalyhtynsä voidakseen paremmin katsella
+ympäristöä.
+
+He tulivat pihalle, joka kasvoi lähes polvenkorkuista ruohoa.
+
+Asbjörn Krag astui edeltä vanhoja puuportaita ylös, jotka narisivat
+harmittavasti hänen jalkainsa alla. Hän tarttui ruostuneeseen
+kädensijaan ja koetti avata ovea, mutta se oli lukossa. Hän jyskytti
+pari kertaa ovea ja kuunteli tulisiko ketään. Mutta ketään ei tullut.
+Sitten hän astui portaita alas, kääntyi oikealle ja meni erään ikkunan
+luo.
+
+Falkenberg näki hänen tunnustelevan kädellään ikkunakehyksiä ja sitten
+hän ihmeekseen kuuli salapoliisin alkavan viheltää.
+
+-- Yksi ruutu on leikattu pois, sanoi Krag. -- Täällä on ollut ihmisiä
+ennen meitä.
+
+Hän pisti kätensä aukosta sisään ja irroitti ha'an. Ikkuna aukesi
+itsestään. Krag valmistautui kapuamaan sisään, kun Falkenberg samassa
+tarttui hänen olkapäähänsä.
+
+-- Olin kuulevinani äänen, kuiskasi konsuli. -- Se oli varmaankin
+huuto, ihmisen huuto jostakin läheltä.
+
+Asbjörn Krag pysähtyi hetkeksi, ja molemmat seisoivat hiljaa useita
+minuutteja kuunnellen yön pimeydessä, mutta eivät erottaneet muuta kuin
+oman sydämensä tykinnän ja yötuulen suhinan puiden latvoissa.
+
+-- Huuto kuului alhaalta tieltä, sanoi Krag, tai ehkä tilanhoitajan
+asunnolta. Täällä ei ole mitään vaaraa. Tämä on autio kartano, kuollut
+talo.
+
+Samassa Asbjörn Krag oli kavunnut ikkunasta huoneeseen. Hän ojensi
+kätensä ulos ja auttoi Falkenbergin samaa tietä sisään.
+
+Heidän ympärillään oli pilkkopimeää, mutta he käsittivät olevansa
+varsin suuressa huoneessa.
+
+Salapoliisi astui ääneti pari askelta eteenpäin, ja Falkenberg seurasi
+häntä.
+
+-- Tässä tuntuu olevan pöytä, kuiskasi poliisimies.
+
+Falkenberg hapuili käsillään eteensä ja sai kiinni pöydästä.
+
+-- Siinä on liina, sanoi hän. Yhtäkkiä hän vavahti. -- Pöytäliina on
+märkä, jatkoi konsuli. -- Joku on ollut täällä ja läikyttänyt vettä.
+
+Hän kuuli Asbjörn Kragin salalyhdyn naksahtavan, ja samassa leveä
+valoviiru osui pöytään.
+
+Salapoliisi siveli ikäänkuin hyväillen pöytäliinaa ja nosti sitten
+kätensä valoon. Sormet olivat punaiset.
+
+-- Siinä on verta, sanoi hän aivan tyynesti, mutta äänellä, joka sai
+Falkenbergin värisemään. -- Pöytäliina on verinen.
+
+
+
+
+XI.
+
+Valaistu huone.
+
+
+-- Verta, kuiskasi konsuli. -- Mitä sanotte, onko tämä verta?
+
+Hän pyyhkäisi itse kädellään pöytäliinaa ja näki, miten sormet tulivat
+punaisiksi ja kosteiksi.
+
+Salapoliisi ei vastannut. Hän suuntasi lyhtynsä valon pöydän alle.
+Siellä näkyi pieni verilätäkkö. Näytti siltä, kuin verta olisi
+kokoontunut pöydälle ja siitä tippunut jostakin raosta lattialle.
+
+-- Mitä täällä on tapahtunut? kysyi Falkenberg kauhun lamauttamana. --
+Onko joku murhattu täällä?
+
+-- En tiedä, vastasi Krag.
+
+Salapoliisi oli jo täydessä toimessa huonetta tutkimassa. Konsuli
+seisoi vavisten ja katseli häntä.
+
+Huone oli jotenkin suuri. Alkuaan se oli ollut hienosti sisustettu,
+mutta tapetit olivat nyttemmin haalistuneet ja kipsi rapissut
+lattialle.
+
+Seinissä oli suuria neliskulmaisia kuvioita, poistettujen taulujen
+jälkiä.
+
+Eräässä nurkassa oli mahonkinen piironki. Krag koetteli sen laatikoita.
+Kaikki olivat lukitut.
+
+Piirongilla oli vanhanaikuinen kello pölyisen lasikuvun alla. Kello ei
+käynyt enää. Se oli pysähtynyt puoli kaksitoista.
+
+Ne harvat tuolit, joita oli huoneessa, olivat sangen raihnaisessa
+kunnossa; mikä oli jalkaa vailla, mistä taas jouhitäyte pisti esiin.
+
+Pöydän ääressä oli ollut kaksi tuolia. Toinen oli työnnetty vähän
+etäämmälle, toinen oli kumossa keskellä lattiaa.
+
+Krag tutki tarkoin näitä kahta tuolia ja katseli senjälkeen muita.
+
+Konsuli Falkenberg huomasi hänen käyvän yhä miettiväisemmäksi ja
+totisemmaksi.
+
+Koko tämä huone tuntui Falkenbergista kamalalta. Näytti kuin siinä ei
+olisi asuttu vuosikausiin. Ja kuitenkaan ei veri pöytäliinassa ja
+lattialla ollut voinut olla siellä kauaakaan -- enintään muutamia
+tunteja.
+
+Asbjörn Krag keskeytti yhtäkkiä tutkimuksensa.
+
+-- Täällä on ollut ihmisiä viimeksikuluneen vuorokauden aikana,
+kuiskasi hän.
+
+Hän pyyhkäisi uudelleen pöytäliinaa sormillaan ja jatkoi:
+
+-- Tämä on ihmisverta.
+
+Falkenberg vavahti, ja jäätävä kylmyys karsi hänen ruumistaan.
+
+Täydellinen, hautova hiljaisuus painoi tätä omituisen kuollutta taloa.
+
+Ei kuulunut muuta kuin poliisimiehen kuiva, yksitoikkoinen ääni.
+
+Asbjörn Krag osoitti kumollaan olevaa tuolia.
+
+-- Tuossa istui toinen, sanoi hän.
+
+-- Toinen?
+
+-- Niin, tässä huoneessa on äskettäin ollut kaksi ihmistä. Toinen istui
+tuossa.
+
+Hän osoitti tuolia, joka oli työnnetty hieman erilleen pöydästä.
+
+-- Muilla tuoleilla on paksu tomukerros, jatkoi hän. -- Siitä näen,
+että näitä kahta tuolia on äskettäin käytetty. Täällä on tapahtunut
+merkillisiä asioita tänä tai viime yönä. Sulkekaa ikkuna, Falkenberg,
+mutta hiljaa. Liikkukaa meluttomasti älkääkä puhuko ääneen; täällä on
+mahdollisesti ihmisiä ympärillämme.
+
+Falkenberg sulki ikkunan niin hiljaa kuin taisi.
+
+-- Mennään nyt eteenpäin, kuiskasi salapoliisi tyynesti kuten
+tavallista.
+
+Hiljainen naksahdus herätti Falkenbergin huomiota.
+
+-- Mitä nyt? kysyi hän. -- Kuulitteko, Krag?
+
+Poliisimies piti kiiltävää esinettä hänen nähtävissään salalyhdyn
+valossa.
+
+Se oli revolveri. Falkenberg ymmärsi naksahduksen johtuneen siitä, että
+salapoliisi oli virittänyt revolverinsa. Hän katui, ettei itse ollut
+varannut asetta mukaansa.
+
+Asbjörn Krag meni ovelle ja avasi sen hitaasti. Einar Falkenberg seisoi
+kaksi askelta hänen takanaan vavisten jännityksestä.
+
+Ovi vei viereiseen huoneeseen, joka oli pilkkopimeä.
+
+Molemmat herrat astuivat ripeästi sisään, ja Asbjörn Krag valaisi
+huonetta salalyhdyllään. Hän piti lyhtyä vasemmassa kädessään; oikeassa
+hänellä oli revolveri valmiina.
+
+-- Tyhjä, kuiskasi Falkenberg ihmeissään. -- Typö tyhjä.
+
+Siellä ei todellakaan ollut ainoatakaan huonekalua. Se oli hiukan
+pienempi edellistä, ja siinä oli kaksi ikkunaa, joiden edessä riippui
+paksut, läpinäkymättömät uutimet.
+
+Pelon ja kammon tunne, joka oli vallannut Falkenbergin, yltyi hänen
+astuessaan tähän autioon, tyhjään huoneeseen. Se teki perin surullisen
+vaikutuksen. Tapetit riippuivat riekaleina, ja nurkat olivat vihreinä
+homeesta, sienistä ja mätänevästä puuaineesta.
+
+Asbjörn Krag tarkasteli monta minuuttia huolellisesti lattian tomua ja
+sanoi sitten:
+
+-- Eteenpäin.
+
+He tulivat uuteen huoneeseen, joka oli äskeisen kokoinen. Sekin oli
+tyhjä, ja ikkunoissa oli samanlaiset paksut, läpinäkymättömät uutimet.
+
+-- Suuri jumala, kuiskasi Falkenberg, mikä kamala tunnelma! Minä alan
+aavistaa jotain kauheata.
+
+Poliisimies vastasi ainoastaan osoittaen seuraavaa ovea:
+
+-- Olenhan sanonut teille, että olemme autiossa talossa. Mennään
+eteenpäin.
+
+He astuivat lattian poikki, joka hieman narisi heidän jalkainsa alla.
+
+Sitten he molemmat pysähtyivät yhtäkkiä ja tuijottivat silmät selällään
+oveen.
+
+He olivat kuulleet ääntä. Oli mahdoton erehtyä. Ääni tuli itse
+rakennuksesta, mutta ikäänkuin hyvin etäältä. Se saattoi olla ihmisen
+huuto, linnunkirku, koiran ulvahdus. Oli mahdotonta varmuudella sanoa
+mitä se oli, mutta molemmat olivat kuulleet sen yhtaikaa.
+
+-- Siinä se taas on, kuiskasi Falkenberg kauhistuneena, kuulitteko?
+
+Krag nyökkäsi ja lähestyi ovea varpaillaan.
+
+-- Se oli sama ääni, minkä kuulin ulkona, jatkoi konsuli. -- Minusta se
+tuntui kirkaisulta.
+
+Asbjörn Krag vaiensi hänet kädenliikkeellä ja aukaisi oven.
+
+Falkenberg uskoi varmasti, että tämä huone oli yhtä autio ja tyhjä kuin
+molemmat edellisetkin.
+
+Hänen hämmästyksensä oli sentähden rajaton, kun Kragin salalyhdyn
+valossa näkyi hyvin kalustettu ja hauska huone.
+
+Se oli puolittain ruokailuhuone, puolittain sali, ja huonekalut siellä
+olivat uudenaikaisia.
+
+Pöytä oli katettu viidelle hengelle. Ruuat olivat enimmäkseen
+säilykkeitä. Suuri maljakko oli täynnä hedelmiä. Korissa oli
+viinipullo. Se oli avattu, mutta siitä ei ollut kaadettu tippaakaan.
+
+Näytti siltä, kuin ateria olisi keskeytynyt heti alussa. Eräällä
+lautasella oli kotletti, josta oli leikattu palanen. Toisella oli
+hummerinkynsi. Muut kolme lautasta olivat aivan puhtaat ja
+käyttämättömät.
+
+Sikäli kuin Falkenberg saattoi ymmärtää, oli viisihenkisestä seurueesta
+kaksi juuri istuutunut pöytään, kun ateria oli keskeytynyt. Näytti kuin
+nämä kaksi olisivat hetki sitten kavahtaneet pystyyn, ikäänkuin talon
+ulkopuolella olisi tapahtunut jotain merkillistä, jota heidän
+välttämättä täytyi nähdä. Kaikki tuntui Falkenbergista yhä
+arvoituksellisemmalta. Hän koetti kuiskaamalla tiedustella salapoliisin
+mielipidettä, mutta Asbjörn Krag vain pudisti miettiväisenä päätään.
+Hän ei voinut tai ei tahtonut antaa mitään selitystä. Hän sanoi vain:
+"Eteenpäin!" ja osoitti seuraavaa ovea.
+
+Tämäkin huone oli uudenaikaisesti kalustettu. Ikkunan edessä oli pieni
+tamminen kirjoituspöytä. Asbjörn Krag meni heti sen luo löytääkseen
+mahdollisesti joitakin papereita, mutta ei löytänyt kerrassaan mitään.
+Laatikot olivat lukitut.
+
+Pöytää tutkiessaan hän kuuli Falkenbergin huudahtavan.
+
+Hän kääntyi äkisti.
+
+Falkenberg seisoi vähän matkan päässä kalmankalpeana.
+
+Hän piti vaatetilkkua käsissään.
+
+-- Mikä on? kysyi Krag.
+
+Konsuli vastasi äänellä, joka oli omituisen käheä pidätetystä itkusta:
+
+-- Tyttö raukka... Pikku Ada parkani.
+
+Asbjörn Krag tarttui nopeasti hänen käsivarteensa.
+
+-- Tyyntykää! Mikä teidän on?
+
+Falkenberg näytti vaatetilkkua. Se oli valkoisesta shaalista repeytynyt
+päärme.
+
+-- Onko se kappale Adan shaalia? kysyi salapoliisi.
+
+-- On.
+
+-- Oletteko varma siitä?
+
+-- Ihan varma. Taivaan jumala, alan aavistaa, että hänelle on
+tapahtunut jotain hirveätä.
+
+-- Tyyntykää, tyyntykää, kuiskasi salapoliisi. -- Mistä löysitte sen?
+
+Falkenberg osoitti ovenripaa.
+
+-- Se oli kiertynyt tuohon, sanoi hän.
+
+Asbjörn Krag tarkasti vaatetilkkua muutaman sekunnin ja katsoi sitten
+oveen.
+
+-- Aivan niin, mutisi hän, juuri niin.
+
+Yhtäkkiä hän näytti huomanneen jotakin.
+
+Hän kohotti varoittavasti kätensä Falkenbergia kohti ja kuiskasi:
+
+-- Hiljaa, jumalan tähden, aivan hiljaa.
+
+Sitten hän yhtäkkiä sammutti salalyhtynsä.
+
+Huone tuli pilkkopimeäksi.
+
+Falkenberg kääntyi tahtomattaankin oveen päin josta oli löytänyt Adan
+shaalin palasen.
+
+Sanomattomaksi hämmästyksekseen hän näki, että avaimenreiästä hohti
+himmeä valo. Siinä se, minkä Asbjörn Krag oli keksinyt.
+
+Viereisessä huoneessa oli siis valoa.
+
+Molemmat miehet seisoivat monta minuuttia hievahtamatta.
+
+Einar Falkenberg saattoi kuulla oman sydämensä kiihkeän tykinnän.
+
+Sisähuoneesta ei kuulunut hiiskaustakaan.
+
+Kun he olivat kymmenen minuuttia odottaneet, virkkoi Asbjörn Krag:
+
+-- No niin, nyt meidän täytyy mennä sinne. Pysykää kolmen askelen
+päässä takanani.
+
+Hän astui ovelle ja kolkutti rystyillään kovasti sen tammilautoja.
+
+Ei kukaan vastannut.
+
+-- Onko siellä ketään? kysyi Krag lujalla äänellä.
+
+Ei vieläkään vastausta.
+
+-- Jos siellä on joku, jatkoi Krag vielä kovemmalla äänellä, -- niin
+tahdon huomauttaa, että me olemme aseellisia ja ammumme heti paikalla
+jokaisen, joka käy kimppuumme.
+
+Sitten hän tempasi oven auki.
+
+Hän viivähti hetkisen, mutta kun ei huomannut mitään liikettä
+huoneessa, astui hän nopeasti revolveri ojona kynnyksen yli. Falkenberg
+seurasi häntä.
+
+He olivat hämärässä huoneessa, jossa oli vastenmielinen haju.
+
+Pöydällä paloi pieni öljylamppu käryten. Huone oli melko suuri ja
+sisustettu raskailla, leveillä huonekaluilla. Lattiata peitti paksu
+matto.
+
+-- Täällähän ei ole ketään, kuiskasi Falkenberg.
+
+Samassa hän näki salapoliisin hätkähtävän. Tuon muuten niin
+kylmäverisen miehen kasvoille levisi tuhkanharmaa kalpeus.
+
+Falkenberg seurasi hänen katseensa suuntaa.
+
+Peremmällä oli suuri nojatuoli, selkä pöytää vasten.
+
+Tuolin tummaa nahkapäällystä vasten erottui jotain valkoista. Einar
+Falkenberg käsitti heti mitä se oli.
+
+Se oli kaljupäisen miehen päälaki.
+
+Falkenberg saattoi myös erottaa miehen vasemman käden, joka riippui
+hervottomana, kalvosin ranteen alapuolelle valahtaneena.
+
+Asbjörn Krag hyökkäsi nojatuolin luo.
+
+Hän viittasi Falkenbergille, ja tämän tultua hän valaisi salalyhdyllään
+miehen kasvoja.
+
+Falkenbergilta pääsi huuto.
+
+Miehen korvasta, kaulaa pitkin, kauluksen ja takin yli, kulki paksu
+viiru hyytynyttä verta.
+
+
+
+
+XII.
+
+J.R.
+
+
+Nojatuolissa istuva mies oli seurapuvussa. Hän oli melkein kokonaan
+kaljupäinen, hänellä oli hienot, hyvin hoidetut kasvot ja pienet
+vaaleat viikset.
+
+-- Tunnetteko häntä? kysyi Falkenberg.
+
+-- En, vastasi salapoliisi. -- En ole koskaan ennen nähnyt noita
+kasvoja. Hän ei voi olla Kristianian asukkaita.
+
+Yhtäkkiä molemmat huomasivat, että vainajan oikea käsi, joka oli
+puolittain piilossa nojatuolissa, piteli revolveria.
+
+Asbjörn Krag koetti irroittaa asetta, mikä lopulta onnistuikin, vaikka
+suurella vaivalla, sillä mies puristi sitä lujasti.
+
+Salapoliisi tarkasti patruunarumpua.
+
+-- Viisi panosta jäljellä, sanoi hän. -- On siis ammuttu vain yksi
+laukaus.
+
+-- Mutta se onkin ollut riittävä, huomautti konsuli osoittaen
+veritahraista päätä.
+
+-- Luuletteko hänen ampuneen itsensä? sanoi Krag nopeasti.
+
+Falkenberg katsahti salapoliisiin.
+
+-- Voiko siitä olla epäilystäkään? kysyi hän.
+
+Asbjörn Krag kumartui vainajan päätä kohden ja tutki haavaa mitä
+huolellisimmin.
+
+Sitä tehdessään hän puheli puolittain itsekseen.
+
+-- Tässä on ruudinporoa haavanreunain ympärillä, mutisi hän, kuten
+kaikissa itsemurhalaukausten haavoissa. Kuula on mennyt sisään ihan
+korvan takaa. Mutta siitä se on tunkeutunut vasenta ohimoa kohti, jossa
+sininen kuhmu osoittaa kuulan paikkaa. Siis, päätti Krag nyökäten
+totisesti konsulille, -- tässä on tapahtunut murha eikä itsemurha.
+
+Falkenberg hätkähti ja tuijotti ihmeissään poliisimieheen.
+
+-- Sääntö on se, jatkoi Asbjörn Krag, että kaikilla itsemurhaajilla,
+jotka ampumalla päättävät päivänsä, kuula menee takaraivon puolelle.
+Tässä se menee korvasta pään etuosaa kohti. On siis kyseessä murha.
+
+-- Kauanko luulette miehen viruneen tuossa noin? kysyi Falkenberg.
+
+-- Laukaus ei luultavasti ole heti kuolettanut, koska verenvuoto
+on ollut runsas. Otaksun, että mies on ollut kuolleena noin
+kahdeksantoista tuntia. Hänet ammuttiin viime yönä aamupuolella. Hän on
+istunut tässä tuolissa, kun murhaaja on hiipinyt luokse ja ampunut
+hänet.
+
+-- Mutta voitteko sitten selittää ensimäisessä huoneessa olevan verisen
+pöytäliinan? kysyi Falkenberg.
+
+-- En, vastasi Asbjörn Krag, en vielä, mutta kaikki selviää kyllä ennen
+pitkää. On aivan ilmeistä, että näissä huoneissa on viime yönä ollut
+kokonainen seurue koolla. Yhtäkkiä jokin tapaus on yllättänyt heidät ja
+he ovat hyökänneet ulos. Sitä osoittavat kaatuneet tuolit ja kesken
+heitetty aamiaispöytä.
+
+Falkenberg oli kaikista näkemistään ja kuulemistaan aivan kauhuissaan.
+Hän ei tiennyt mitä ajatella, vaan vaipui eräälle tuolille ja peitti
+kasvonsa käsillään.
+
+-- Ja Ada, Ada, voihki hän.
+
+Asbjörn Krag koetti tyynnyttää häntä.
+
+-- Minähän jo sanoin, puheli hän, että hankin teille Adan takaisin.
+Ellen löydä häntä päivän kuluessa, niin minulla on vielä viimeinen
+keino jäljellä.
+
+-- Mitä teemme ruumiille? kysyi konsuli epätoivoissaan.
+
+-- Emme mitään. Annamme sen istua tuossa, vastasi Asbjörn Krag niin
+kylmäverisen välinpitämättömästi, että toista värisytti.
+
+Salapoliisi sammutti käryävän öljylampun, astui ikkunan luo ja veti
+raskaat verhot syrjään.
+
+Harmaja aamusarastus tunkeutui sisään. Sumeassa päivänvalossa huone
+tuntui Falkenbergista yhä kamalammalta. Hän ei enää kestänyt murhatun
+vahankalpeiden kasvojen näkemistä.
+
+Asbjörn Krag sitävastoin ei tuntunut olevan millänsäkään.
+
+Hän alkoi ihan tyynesti tutkia kuolleen taskuja.
+
+Liivintaskusta hän löysi umpikuorisen kultakellon.
+
+Hän avasi sen.
+
+-- J.R.! huudahti hän.
+
+Falkenberg kohotti katseensa.
+
+J.R. -- Kirjaimet tuntuivat jostakin syystä tutuilta. Ei vain johtunut
+oikein mieleen --
+
+-- Mitä siinä on? kysyi hän.
+
+-- Vainajan kellossa on monogrammi, sanoi Asbjörn Krag, kas tässä, nuo
+kaksi kirjainta J.R. sirosti yhteen sommiteltuina. Sama nimimerkki kuin
+kirjeessä. Tämä mies on siis kuulunut "petohämähäkin" joukkueeseen.
+
+-- Hänkö, joka tahtoi auttaa meitä? kysyi konsuli.
+
+-- Niin, vastasi Krag. -- Ajattelen mitä hän kirjoitti, jatkoi
+salapoliisi hiukan väristen, -- mikä hirveä kohtalo odotti
+"petohämähäkin" pettäjää. Kenties tämä on kosto, kenties rangaistus,
+kenties jotain muuta. Ehkä Valentine on saanut vihiä hänen
+lähettämästään kirjeestä. Tai ehkä tämä mies on koettanut auttaa Adaa.
+Miten lienee, myöhemmin saamme nähdä.
+
+Hän jatkoi vainajan taskujen penkomista. Toisesta liivintaskusta löytyi
+käyttämätön ensiluokan rautatiepiletti, Kristiania-Göötepori
+edestakaisin. Lisäksi hän löysi kultavartisen mutta nimimerkittörnän
+lyijykynän ja hopeisen, rubiineilla koristetun paperossikotelon, jossa
+oli vielä muutamia paperosseja sisällä.
+
+Krag otti käteensä yhden paperossin, katseli tehtaanmerkkiä ja pani
+sitten paperossin ja kotelon paikoilleen. Takin povitasku oli tyhjä.
+Housuntaskuissa oli avainkimppu, muutamia erikoisia avaimia, niiden
+joukossa eräs kassakaappiin kuuluva, -- eikä mitään muuta. Salapoliisi
+aukaisi vainajan liivin napit ja tarkasti hänen alusvaatteitaan. Niissä
+oli samat kirjaimet kuin kellossa, J.R. Mutta salapoliisi ei löytänyt
+ainoatakaan paperia, josta vainajan olisi voinut tuntea tai joka muuten
+olisi ilmaissut jotakin, eikä hän näyttänyt sitä lainkaan kummeksivan.
+
+-- Murhaajat, virkkoi hän puoliääneen, ovat hävittäneet kaikki jäljet.
+
+Falkenberg heristi korviaan ja kysyi:
+
+-- Murhaajat -- arveletteko siis, että niitä on ollut useampia?
+
+Krag nyökkäsi.
+
+-- Epäilemättä, sanoi hän.
+
+Konsuli istui hetkisen hiljaa. Sitten hän nousi äkisti ja huudahti:
+
+-- Entä muut huoneet! Emmekö tarkasta koko taloa? Ehkä Ada on jättänyt
+muutakin jälkeensä kukaties.
+
+-- En usko, että löydämme täältä enää mitään, vastasi salapoliisi,
+mutta voimmehan silti katsoa.
+
+He kulkivat useiden huoneiden läpi. Yksi niistä oli aivan tyhjä, muut
+olivat täynnä vanhoja tomuisia huonekaluja. He vaelsivat edelleen
+pitkän käytävän halki, kohtasivat portaat ja nousivat toiseen
+kerrokseen. Siellä kaikki huoneet olivat kalustamattomia ja yleensä
+vielä huonommassa kunnossa kuin alakerroksessa.
+
+Ei missään näkynyt merkkiäkään siitä, että huoneet olisivat äskettäin
+olleet asuttuina.
+
+Päivä valkeni valkenemistaan. Kello saattoi jo olla puoli viiden
+tienoissa. Asbjörn Krag vei Falkenbergin muassaan ikkunaan ja osoitti
+hänelle kaunista talonpoikaistaloa, joka pilkisti läheisestä
+metsiköstä.
+
+-- Mikäli ymmärrän, sanoi Asbjörn Krag, on tuolla tilanhoitajan asunto.
+Menkää heti sinne, herättäkää tilanhoitaja ja toimittakaa hänet tänne.
+
+-- Kerronko hänelle murhasta?
+
+-- Ei, älkää sanoko mitään älkääkä kysykö häneltä mitään. Tuokaa hänet
+vain tänne niin pian kuin suinkin.
+
+-- Entä te?
+
+-- Minä jään tänne.
+
+Einar Falkenberg pääsi hapuilemalla ulko-ovelle, ja hetken päästä
+Asbjörn Krag näki hänen juoksevan tilanhoitajan asuntoa kohden.
+
+Salapoliisi astui tyynesti alakerrokseen ja meni siihen huoneeseen,
+missä verinen pöytäliina oli tavattu.
+
+Hän tarkasti uudelleen huolellisesti kaiken ja kulki sitten
+toistamiseen saman huonerivin läpi kuin aikaisemmin yöllä konsulin
+kanssa.
+
+Hän viipyi kuolleen huoneessa neljännestunnin verran, palasi sitten
+samaa tietä takaisin ja meni pihamaalle. Siellä hän tutki tarkasti
+sorateillä näkyviä jälkiä. Ei kestänyt kahta minuuttiakaan, ennenkuin
+hän löysi mitä etsi.
+
+Palatessaan rakennuksen luo hän näki Falkenbergin seisovan portailla ja
+puhelevan vieraan mieshenkilön kanssa.
+
+Asbjörn Krag arvasi, että mies oli tilanhoitaja.
+
+Falkenberg esitteli hänet tilanhoitaja Eklundina, ja poliisimies sanoi
+heti nimensä ja ammattinsa.
+
+Eklund näytti kummastuvan suuresti kuullessaan poliisimiehen nimen.
+
+-- Te tulette luoksemme sangen merkilliseen aikaan vuorokautta, sanoi
+hän. -- Luulisi melkein, että täällä on tehty jokin rikos.
+
+Hän nauroi ääneen -- niin sukkelalta tämä ajatus hänestä tuntui. Hänhän
+ei aavistanut mitään.
+
+-- Kuka omistaa kartanon? kysyi Krag.
+
+Tilanhoitaja näytti kummastuneelta.
+
+-- Övren kartanon! huudahti hän. -- Ettekö todellakaan tiedä kuka sen
+nykyinen omistaja on?
+
+-- Minulla ei ole siitä aavistustakaan, vastasi Krag.
+
+Tilanhoitaja kääntyi Falkenbergin puoleen.
+
+-- Olen varma, että te tunnette hänet, sanoi hän. -- Kartanon omistaa
+kamariherra Toten.
+
+Konsuli säpsähti.
+
+-- Parhaita ystäviäni. Sehän ei ole mahdollista.
+
+Tilanhoitaja nauroi.
+
+-- Onpa niinkin, kyllä se on mahdollista, sanoi hän. -- Tiedättehän,
+että kamariherra Toten on Norjan rikkaimpia miehiä. Hänellä on kai
+monta muuta kartanoa kuin Övre, vaikka tämän hän on kovasti
+laiminlyönyt. Nimittäin rakennuksen -- ei maita, lopetti hän osoittaen
+ylväästi kädellään reheviä peltoja.
+
+-- Kamariherra ei siis koskaan oleskele täällä? kysyi salapoliisi.
+
+-- Kyllä, mutta hyvin harvoin. Hän on panettanut kuntoon pari huonetta,
+joita käyttää silloin tällöin -- tahtoessaan olla häiritsemättä, lisäsi
+tilanhoitaja hyvin merkitsevästi hymyillen.
+
+-- Sattuuko sellaista, että joku kamariherran ystävistä ajaa tänne
+joskus viettämään yön tai pari?
+
+-- Ei koskaan. Kamariherralla on kai muita paikkoja, missä hän voi
+tarjota ystävilleen enemmän mukavuutta, luulemma.
+
+-- Kauanko siitä on, kun kamariherra viimeksi kävi täällä?
+
+Tilanhoitaja pani suunsa suppuun.
+
+-- Minua on ankarasti kielletty puhumasta mitään kamariherran
+käynneistä, vastasi hän jurosti.
+
+-- Kamariherra tapaa kai yleensä tulla automobiililla? kysyi Krag
+edelleen.
+
+-- Useimmiten.
+
+-- Ehkä luulette, että kamariherra oli täällä viime yönä? sanoi
+salapoliisi katsoen terävästi tilanhoitajaan.
+
+Eklund tuijotti kummastuneena poliisimieheen. Tuntui kuin hän olisi
+alkanut aavistaa, että jotain merkillistä oli tekeillä.
+
+-- Minä olin jo makuulla, vastasi hän, kun kuulin automobiilin ajavan
+asuntoni ohi.
+
+Salapoliisi viittasi kädellään.
+
+-- Tuo tuolla on siis asuntonne. Mihin aikaan kuulitte automobiilin
+ajavan ohi?
+
+-- Sitä en tiedä ihan tarkkaan. Viime yönä istuin kauan valveilla
+kartanon tilikirjojen ääressä, niin että otaksun kellon olleen lähes
+kaksi. Olin juuri uneen menossa, kun havahdin automobiilin surinaan.
+
+-- Eikö juolahtanut mieleenne katsoa keitä automobiilissa oli?
+
+-- Ei lainkaan. Arvelin, ettei se voinut olla kukaan muu kuin
+kamariherra.
+
+-- Mutta minä vakuutan teille, että hän se ei ollut, sanoi Asbjörn
+Krag.
+
+-- Eikö! huudahti Eklund. -- Sitten se kai oli vain joku automobiili,
+joka tahtoi oikaista tästä kartanon kautta.
+
+-- Ei, vastasi Krag. -- Automobiilissa istui viisi henkeä, ja nämä
+viisi ihmistä ovat, kamariherran tietämättä, vierailleet viime yönä
+vanhassa kartanossa.
+
+-- Todellakin, sanoi Eklund epäileväisesti. -- Mistä te sen niin
+varmaan tiedätte?
+
+-- Tiedänpähän vaan, vastasi Krag terävästi. -- Yksi noista viidestä on
+vieläkin talossa.
+
+Tilanhoitaja avasi heti oven.
+
+-- Senpä tahdon nähdä, huudahti hän. -- Kyllä minä opetan häntä
+tunkeutumaan isäntäni huoneisiin keskellä yötä. Missä hän on?
+
+-- Siinä huoneessa, missä on tumma nahkakalusto.
+
+-- Niinkö, kamariherran huoneessa. Sepä on kuulumatonta julkeutta. Mitä
+hän siellä tekee?
+
+Tilanhoitaja puheli herkeämättä avatessaan oven toisensa perästä ja yhä
+lähestyessään kamalaa huonetta.
+
+-- Hän istuu siellä ihan hiljaa, vastasi Krag.
+
+-- Istuu ihan hiljaa! Sepä merkillistä.
+
+He olivat vihdoin saapuneet vainajan huoneeseen.
+
+-- Missä hän on? kysyi tilanhoitaja.
+
+Vastaamatta salapoliisi osoitti kädellään vainajan valkoista, kaljua
+päälakea, joka edelleenkin paistoi tumman tuolinselkämyksen
+yläpuolella.
+
+-- Ohoo, hän näyttää istuvan nukkumassa, huudahti tilanhoitaja. -- Onpa
+tämä omituista käytöstä.
+
+-- Koettakaapa herättää hänet, sanoi Krag.
+
+Tilanhoitaja meni vainajan luo ja katsoi häntä kasvoihin.
+
+Samassa hän horjahti taaksepäin kuin iskun saaneena.
+
+
+
+
+XIII.
+
+Uusi tulokas.
+
+
+Tilanhoitajan hämmästys ja kauhu hänen nähdessään ruumiin olivat
+kuvaamattomat. Hän selitti ehtimiseen, ettei hän tuntenut vainajaa --
+ei ollut koskaan nähnyt häntä, ei täällä kartanossa eikä Kristianiassa.
+
+Huomatessaan revolverin hän sanoi, arvellen ettei salapoliisi ollut
+vielä nähnyt sitä:
+
+-- Näettekö asetta? Se on vielä hänen kädessään. Hän on ampunut
+itsensä.
+
+Falkenberg aikoi sanoa jotain, mutta salapoliisi tarttui lujasti hänen
+käsivarteensa.
+
+-- Olette oikeassa, sanoi Krag tilanhoitajalle, mies parka on ampunut
+itsensä.
+
+-- Ettekö tekään tunne häntä? kysyi Eklund.
+
+-- Emme, emme mekään tunne häntä.
+
+-- Tämä on merkillisintä, mihin olen koskaan joutunut, jatkoi
+tilanhoitaja hämmentyneenä puristaen käsillään otsaansa. -- Mitä herran
+nimessä minun nyt on tehtävä?
+
+-- Teillä on vain yksi tehtävä, huomautti salapoliisi.
+
+Tilanhoitaja katsoi häneen kysyvästi.
+
+-- Ilmoittaa asia lähimmälle poliisiviranomaiselle.
+
+-- Se on sitten kai vanha nimismies Hansen. Minä soitan hänelle heti
+paikalla.
+
+Hän lähti kiireesti ovea kohden, mutta pysähtyi äkisti.
+
+-- Ettekö tekin ole poliisimies? kysyi hän Asbjörn: Kragilta.
+
+-- Olen kyllä, vastasi tämä. -- Mutta asia on vielä toistaiseksi minun
+toimivaltani ulkopuolella. Hankkikaa käsiinne nimismies.
+
+Tilanhoitaja lähti.
+
+-- Mitä arvelette? kysyi Falkenberg, kun mies oli poistunut huoneesta.
+
+-- Koko juttu on vielä suuri, sotkuinen vyyhti, vastasi Asbjörn Krag,
+katsellen vainajaa tarkoin. -- On mahdollista, että kun löydämme Adan,
+emme silti vielä löydä selitystä siihen arvoitukseen, mikä piilee tämän
+miehen kuolemassa. Mutta voi käydä niinkin...
+
+Konsuli astui poliisimiestä vastaan.
+
+-- ... ettemme löydä Adaa, vaikka ratkaisisimmekin tämän arvoituksen,
+täydensi hän osoittaen ruumista.
+
+Asbjörn Krag nyökkäsi myöntävästi.
+
+-- Tämä hurja seikkailu alkaa käydä yhä traagillisemmaksi, sanoi hän
+totisesti. -- Olen taipuvainen uskomaan, että tuo mies, joka tuossa
+istuu, on ollut sellainen, joka on _katunut_. Siinä tapauksessa hänen
+minulle kirjoittamansa kirje oli vilpitön. Ja Valentine on nainen, joka
+ei tarvitse katuvaisia miehiä. Niistä hän mieluimmin tahtoo päästä...
+Muuten, olenhan sanonut teille, että minulla on viimeinen keinoni.
+
+-- Mutta jos sekin menee myttyyn?
+
+Salapoliisi kohautti olkapäitään.
+
+-- Siinä tapauksessa voin vakuuttaa teille, sanoi hän, että _tuo tuossa
+ei jää ainoaksi vainajaksi_.
+
+Konsulia kammotti.
+
+-- Mitä tilanhoitajaan tulee, jatkoi Asbjörn Krag, joka nähtävästi ei
+mielellään keskustellut Adasta Falkenbergin kanssa, -- uskon varmasti,
+ettei hänellä ole kerrassaan mitään tekemistä tämän näytelmän kanssa
+täällä. Hänen kummastuksensa ja kauhunsa osoittivat sen kaikella
+mahdollisella selvyydellä.
+
+-- Entä kamariherra?
+
+-- Tilanhoitajahan oli tottunut siihen, että kamariherra toisinaan käy
+öisin automobiililla kartanossa.
+
+-- Niin olen kuullut, sanoi Falkenberg. -- Ja kamariherra Toten on
+minun parhaita ystäviäni.
+
+-- Hän on myös "petohämähäkin" hyvä ystävä.
+
+Konsulin silmät lensivät suuriksi.
+
+-- Ettehän toki aio väittää, että kamariherra on missään suhteissa
+noihin roistoihin, jotka ovat ryöstäneet Adan?
+
+-- Kunnes olen kuullut kamariherran oman selityksen, otan lukuun kaikki
+mahdollisuudet, vastasi Asbjörn Krag.
+
+Hän oli puhuessaan koko ajan katsellut kuollutta.
+
+-- Katsokaa tarkkaan vainajan kasvoja, sanoi hän.
+
+Falkenberg asettui ruumiin eteen ja katseli sitä tarkemmin.
+
+-- Ne eivät oikeastaan ole mitkään roistonkasvot, sanoi Krag. --
+Säännölliset, hienot piirteet ilmaisevat päättäväisyyttä ja luonnetta.
+Vainajan puku on moitteeton. Hän on tullut suoraan hienoista kutsuista.
+Katsokaa hänen käsiään, kuinka hyvin hoidetut ne ovat. Muissa maissa
+sanottaisiin heti, että tuollaiset kädet on vain aatelismiehellä. Mutta
+mitä tämä on?
+
+Asbjörn Krag kumartui vainajan yli ja tarttui hänen vasempaan käteensä,
+jota katseli hyvin tarkoin.
+
+Hän osoitti Falkenbergille nimetöntä sormea.
+
+-- Näettekö, että tuossa on ihan äskettäin ollut sormus?
+
+Falkenberg nyökkäsi.
+
+-- Näen. Siinä on vaalea juova ihossa, sanoi hän.
+
+-- Se näyttää olleen leveä kultasormus, jossa on ollut suuri, soikea
+kivi, -- todennäköisesti hyvin kallisarvoinen sormus.
+
+-- Mutta eihän tämä ole mitenkään voinut olla ryöstömurha, huomautti
+Falkenberg.
+
+-- Eipä juuri, vastasi Krag. -- Mikseivät he sitten olisi samalla
+vieneet kelloakin. Miehen kultakello on varmasti seitsemän- tai
+kahdeksansadan kruunun arvoinen.
+
+Asbjörn Krag seisoi hetkisen miettien.
+
+-- Kun ajattelen, sanoi hän, ettei vainajalla ole ainoatakaan pikku
+esinettä, ei paperia, ei neulaa, ei medaljongia, ei mitään, mistä hänet
+voisi tuntea, niin tämä sormusjuttu käy oikeastaan varsin helposti
+selitettäväksi. Siinä on tietysti ollut jokin kirjoitus, esimerkiksi
+nimi.
+
+Falkenberg hämmästyi todistelua.
+
+-- Sehän on selvää, sanoi hän. -- Tietysti siinä on ollut nimi.
+
+-- Ja sen ovat murhaajat tienneet, jatkoi Krag. -- Surmattuaan hänet he
+ovat ottaneet sormuksen pois, jottei kukaan saisi tietää kuka vainaja
+on. Murhattu on niinmuodoin ollut murhaajain hyvä ystävä, sillä
+muutenhan nämä eivät olisi voineet tietää sellaista intiimiä
+pikkuseikkaa kuin hänen sormuksessaan olevaa kirjoitusta.
+
+-- Mutta miksi he oikeastaan ovat ampuneet hänet? huudahti Falkenberg.
+-- Minusta tuntuu, kuin arvoitus kävisi yhä sekavammaksi.
+
+-- Niin, miksi... miksi, mutisi salapoliisi. -- Eiköhän kysymystä
+voitane asettaa hänen pohjaltaan rehellisten ja lujapiirteisten
+kasvojensa yhteyteen? Ajatelkaa kirjettä, jonka hän lähetti minulle.
+Alan tulla yhä vakuutetummaksi, että tämä mies on sen kirjoittanut. Ja
+olettakaa nyt, että hän on koettanut estää jotakin, että hän ei ole
+tahtonut enää ottaa osaa johonkin suunniteltuun rikokseen, joka on
+alkanut tympäistä häntä, -- ja että roistot sitten ovat muitta mutkitta
+tehneet hänestä lopun.
+
+-- Rikokseen, mutisi Falkenberg kalveten uudelleen tuhkanharmaaksi
+kasvoiltaan. -- Arveletteko, että vielä joku muukin rikos on tehty
+tässä inhottavassa talossa?
+
+-- Kuka tietää.
+
+-- Minä luulen, että tulen hulluksi kauhusta! huudahti Falkenberg. --
+Ja noiden roistojen vallassa on morsiameni ollut -- ja on vieläkin.
+Viaton pikku Ada parkani!
+
+Mutta Falkenbergin pelon ja epätoivon purkaus ei tehnyt pienintäkään
+vaikutusta salapoliisiin.
+
+-- Muistakaa, sanoi Krag astuen ovea kohti, -- että vain me kaksi
+saamme ymmärtää, ettei tässä ole tapahtunut itsemurhaa, vaan murha.
+
+Samassa hän katosi, jättäen Falkenbergin yksikseen vainajan seuraan.
+
+Konsuli tunsi hetkisen suunnatonta, ylivoimaista uupumusta ja oli jo
+aivan luhistua kokoon, kun samassa kavahti pystyyn kuullessaan ääniä ja
+kolinaa ulommista huoneista.
+
+Tilanhoitaja siellä tuli nimismiehen seurassa.
+
+Nimismies-vanhus oli ihan ymmällään salaperäisestä ja kammottavasta
+asiasta, jonka kanssa oli yhtäkkiä joutunut tekemisiin.
+
+Nähtyään ruumiin, revolveri kädessä ja kuulanhaava päässä, hän oli heti
+valmis päättämään tapahtuman itsemurhaksi.
+
+Hän surkutteli ääneen mies-paran kohtaloa ja laverteli pitkälti
+tällaisten tekojen syistä, jotka hänen sanainsa mukaan olivat "peli ja
+juopottelu, ehkä naiset".
+
+Konsuli Falkenberg selitti hänelle -- jättäen mainitsematta erinäisiä
+seikkoja -- miten he olivat löytäneet ruumiin.
+
+Hän ja hänen ystävänsä olivat majatalosta käsin lähteneet
+kävelyretkelle kartanoon, toivoen mahdollisesti tapaavansa kamariherra
+Totenin. Ja sitten he olivat sattumalta tehneet tämän kaamean löydön.
+
+Falkenbergin paraikaa selittäessä Asbjörn Krag astui sisään.
+
+Vanha nimismies tunsi ennestään kristianialaisen salapoliisin ja pyysi
+heti häntä neuvomaan mitä ruumiille oli tehtävä.
+
+Asbjörn Krag neuvoi nimismiestä laatimaan väliaikaisen pöytäkirjan
+ruumiinlöydöstä ja muuten antamaan itsemurhaajan olla missä oli, kunnes
+hänen lähimmät omaisensa ilmoittautuisivat, mikä ei kai saattanut
+kestää monta tuntia. Ei ainakaan ollut mitään sopimatonta siinä, että
+ruumiin annettaisiin maata koskemattomana seuraavaan päivään.
+
+Salapoliisi korosti erityisesti _itsemurhaaja_-sanaa. Vanha nimismies
+oli heti valmis noudattamaan hänen neuvoansa. Se näytti hänestä
+helpoimmaltakin ja toistaiseksi kaikin puolin mukavimmalta.
+
+Asbjörn Krag tarttui Falkenbergia käsipuolesta, nyökkäsi nimismiehelle
+ja tilanhoitajalle ja käveli tiehensä huoneiden ja käytävän kautta.
+
+Salapoliisi katsoi kelloaan.
+
+-- Kello on jo puoli kymmenen, sanoi hän, ja vastustajamme pääsevät yhä
+enemmän edelle meistä. Nyt emme toistaiseksi voi enää toimittaa mitään
+täällä kartanossa, vaan meidän on kiireimmän kautta riennettävä
+asemalle.
+
+Kävin äsken soittamassa Kristianian poliisille itsemurhasta.
+Iltalehtiin tulee ensimäinen uutinen ruumiinlöydöstä ja tarkka kuvaus
+vainajasta. Samalla olen pannut kolme-neljä konstaapelia liikkeelle
+saadakseni mahdollisesti selville kuka vainaja on. He käyvät siis
+kaikissa hotelleissa tiedustelemassa, kaivataanko siellä jotakin
+matkustajaa, jonka nimen alkukirjaimet ovat J.R. Tästä hetkestä asti
+seuraa "petohämähäkin" jokaista askelta yksityinen apulaiseni Jens. Hän
+on hyvin pystyvä ja tarmokas ja heittäisi mieluummin henkensä kuin
+päästäisi Valentinen hetkeksikään näkyvistään.
+
+Molemmat miehet olivat saapuneet ulos päivänpaisteeseen suurelle,
+ruohoa kasvavalle pihamaalle. Falkenberg hengitti täysin keuhkoin
+suloista kesäilmaa.
+
+-- Nyt ymmärrän miksi rintaani tuolla sisällä painosti niin kovin,
+sanoi hän. -- Vanha tomu ja verenhaju alkoi kuvottaa minua. En voi
+mitenkään enää mennä sinne. Tahdon palata kaupunkiin.
+
+Salapoliisi pidätti häntä tarttuen lujasti käsivarteen.
+
+-- Vartokaahan hetkinen, sanoi hän. -- Minä näytän teille jotakin.
+
+Hän viittasi tielle päin, joka vei asemalle ja jota he yöllä olivat
+kulkeneet.
+
+-- Tätä tietä automobiili tuli, sanoi Krag, mutta se ei ajanut samaa
+tietä takaisin.
+
+-- Todellakin. Mitä tietä sitten?
+
+-- Se kaarsi pihamaan poikki ja meni rakennuksen eteläpuolitse vievää
+tietä, joka näkyy tuolla ruskeana juovana. Olen nyttemmin saanut
+tietää, että tämäkin tie vie asemalle, vaikka on hieman pitempi. Se
+yhtyy valtamaantiehen noin puolen kilometrin päässä täältä.
+
+-- Mutta palatkaamme vanhaa tietä, sanoi Falkenberg väsyneesti. -- Se
+on edes varjoisa ja vilpoinen, ja päivä näyttää tulevan kauhean
+helteiseksi.
+
+Salapoliisi oli juuri vastaamaisillaan, kun läheltä kuuluva humu
+kiinnitti hänen huomiotansa.
+
+-- Kuuletteko? kysyi hän.
+
+Falkenberg heristi korviaan, kaikki hermot jännityksessä. Todella, nyt
+hänkin kuuli.
+
+Hän alkoi vavista mielenliikutuksesta.
+
+-- Se on automobiili, sanoi hän.
+
+Asbjörn Krag seisoi kuunnellen, kasvot uutta tietä kohden käännettyinä.
+
+-- Aivan oikein, vastasi hän, se on automobiili. Otaksun, että se on
+nyt alhaalla valtamaantiellä. Mutta se pyrkii ylöspäin. Sen kuulen
+äänestä.
+
+Falkenberg yritti lähteä juoksemaan vastaan, mutta Krag pidätti häntä.
+
+-- Se lähestyy, sanoi hän tyynesti. -- Se tulee tänne, lisäsi hän kohta
+senjälkeen.
+
+Automobiilin tohina kuului nyt jo aivan läheltä. Molemmat tuijottivat
+jännityksen vallassa ruskeata tien juovaa, jolle vaunu kohta oli
+ilmestyvä.
+
+Sekä Falkenberg että Krag ajattelivat ilmeisesti samaa asiaa, sillä
+heti, kun automobiili tuli näkyviin, he huudahtivat molemmat yhtaikaa:
+
+-- Keltainen! Se on keltainen! Se ei siis ollut _se_ automobiili.
+
+-- Siinä istuu vain yksi henkilö, huomautti Falkenberg. -- Luulen
+muuten tuntevani automobiilin.
+
+Hetkistä myöhemmin hieno vaunu tehtyään siron kaarroksen pysähtyi
+kartanon pääoven eteen, tuskin kymmenen askelen päähän salapoliisista
+ja Falkenbergista.
+
+Matkustaja, joka tähän saakka oli istunut puolittain piilossa
+auringonsuojustimen alla, astui nyt ripeästi vaunusta.
+
+Hän oli keski-ikäinen, ylimyksen näköinen herrasmies.
+
+Konsuli Falkenberg sävähti nähdessään hänet, mutta malttoi heti
+mielensä ja astui tulijaa vastaan.
+
+Tämä ei näyttänyt lainkaan kummastuvan tavatessaan Falkenbergin täällä.
+
+
+
+
+XIV.
+
+Viimeinen keino.
+
+
+Vastatullut puristi ystävällisesti Falkenbergin ojennettua kättä ja
+kumarsi suopeasti hymyillen. Konsuli vei hänet salapoliisin luo ja
+esitteli:
+
+-- Asbjörn Krag, kamariherra Toten.
+
+Poliisimies oli jo heti ymmärtänyt kuka vastatullut oli. Hän pani
+merkille, että kamariherran kasvoille oli levinnyt hieno kalpeus. Toten
+oli seurapuvussa.
+
+-- Olin juuri makuulle menossa, kun sain tiedon, kertoi hän.
+
+-- Tiedon? kysyivät Falkenberg ja salapoliisi yhtaikaa.
+
+Kamariherra oli vastaamaisillaan, kun samassa pääovi aukesi ja
+tilanhoitaja vanhan nimismiehen seuraamana astui kuistille.
+
+-- No siinähän kamariherra jo onkin, huudahti tilanhoitaja.
+
+Salapoliisi käsitti nyt, että tilanhoitaja oli varmaan telefonoinut
+Totenille ja ilmoittanut hänelle tapauksesta.
+
+Kamariherra oli oikea velttoutunut elostelija. Hän sammalsi hiukan.
+
+-- Minusta on äärettömän mielenkiintoista näinikään tavata asunnossaan
+ruumis, sanoi hän, mutta täytyyhän minun surkutella onnettomuutta.
+
+Tilanhoitaja seurasi häntä sisään. Vajaan viiden minuutin kuluttua
+kamariherra jo taas palasi.
+
+-- Vai niin, te jäitte ulkopuolelle, sanoi hän nyökäten konsulille. --
+Siinä teitte oikein. Näky ei ollut erityisen mieltäylentävä.
+
+-- Minä olen jo useita kertoja ollut siellä, vastasi Falkenberg. -- En
+voi enää sietää noiden vanhojen huoneiden ilmaa, se miltei tukahuttaa.
+
+-- Luulin tapaavani siellä jonkun ystäväni, puheli kamariherra, mutta
+minun täytyy sanoa, etten ole nähnyt miestä koskaan ennen. Hän näytti
+muuten varsin hienolta. Ja sitten hän oli järjestänyt asiansa
+kiitettävällä, ripeällä tavalla. Revolveri, yksi ainoa laukaus, kuula
+puhki aivojen. Niin se aina on tehtävä, kun se kerran tulee tehtäväksi.
+
+Salapoliisi kuunteli vastenmielisesti toisen lavertelua, jossa oli
+melkoinen määrä teennäisyyttä.
+
+Kamariherra Toten kääntyi sitten suorastaan Falkenbergin puoleen --
+näytti kuin hän olisi kokonaan unohtanut salapoliisin.
+
+-- Minä olen ihan näännyksissä, herra konsuli, sanoi hän. -- Enkö
+näytäkin sangen kalpealta?
+
+-- Sitä ei voi kieltää. Te olette silminnähtävästi jonkun verran
+rasittuneen näköinen.
+
+-- Olen ollut Pursiklubilla koko yön, jatkoi kamariherra hellittämättä.
+-- Siellä aletaan nyttemmin todenteolla hieman eurooppalaistua, mitä
+pelitapaan tulee. Minun täytyy sanoa, että viimeöinen peli oli oikein
+mielenkiintoinen.
+
+-- Hävisittekö?
+
+-- Hiukan. Vähäisen vain. Mitättömän summan. Parituhatta kruunua
+luullakseni. A propos, hyvä konsuli, sepä oli vastenmielinen tapaus
+siellä klubilla toissa iltana.
+
+-- Tarkoitatte varatuomarin juttua?
+
+-- Sitä juuri. Siinä olisitte toden totta ollut kauniisti kiikissä,
+ellei kelpo ystävänne, kaivosinsinööri, olisi joutunut apuun.
+
+Omituinen hymy väikkyi Asbjörn Kragin huulilla, kun kamariherra
+mainitsi kaivosinsinööristä.
+
+-- Minne hän muuten on joutunut, tuo insinööri? kysyi Toten. -- Eikö
+hänen nimensä ole Kvam?
+
+-- On, vastasi Falkenberg. -- Hän on luultavasti kovin kiinni
+liikeasioissaan. Hänellä taitaa olla jotain tekeillä.
+
+Nyt Asbjörn Krag puuttui puheeseen.
+
+-- Toivottavasti, sanoi hän, kamariherra on ystävällinen ja tarjoo
+meille paikan automobiilissaan. Meidän pitäisi välttämättä pian päästä
+Kristianiaan.
+
+-- Tietysti, vastasi kamariherra, sitä juuri ajattelinkin. Minusta
+olisi oikein hauskaa, jos herrat tahtoisivat tehdä seuraa.
+
+Asbjörn Krag ja konsuli kiittivät, ja sanottuaan hyvästit
+tilanhoitajalle ja vanhalle nimismiehelle herrat ajoivat pois.
+
+Matkalla kamariherra jutteli melkein koko ajan. Falkenberg tuskin
+kuunteli häntä, niin syvälle hän oli vaipunut omiin synkkiin
+ajatuksiinsa. Salapoliisi kiintyi tuolloin tällöin huvitettuna johonkin
+kamariherran huomautukseen. Tämä puheli melkein yksinomaan pelistä,
+naisista ja seuraelämästä. Sivumennen hän mainitsi Valentine
+Kempelinkin nimen, ja Asbjörn Krag ehätti kysymään, mitä hän piti siitä
+naisesta.
+
+-- Tuhat tulimaista, vastasi kamariherra, hän on erinomainen nainen!
+Hieno ja ymmärtäväinen, ylhäinen ja samalla vaatimaton sekä hyvin
+älykäs. Olen esitellyt hänet vaimolleni, ja _madame_ on kerrassaan
+ihastunut häneen.
+
+Vajaassa tunnissa oli automobiili saapunut Kristianiaan. Kamariherra
+ajoi kotiinsa nukkumaan, ja Falkenberg ja salapoliisi menivät erääseen
+kahvilaan.
+
+Sanomalehdet olivat ilmestyneet ja kertoneet yleisölle kaameasta
+ruumiinlöydöstä.
+
+"Tuntuu sangen omituiselta", kirjoitti eräs lehti, "että itsemurhaaja
+oli lähtenyt kamariherra Totenin asumattomaan huvilaan. Mikäli olemme
+kuulleet kerrottavan, ei kukaan paikkakuntalainen tunne poloista.
+Kamariherran tilanhoitaja ei ole häntä koskaan ennen nähnyt. Hän oli
+saapunut kartanoon automobiilissa, jossa arvatenkin oli ollut useampia
+henkilöitä. Asia käy aivan salaperäiseksi, kun poliisikamariin ei ole
+saapunut minkäänlaista ilmoitusta sennäköisen herrasmiehen
+katoamisesta.
+
+"Olemme puhelimitse kääntyneet kamariherra Totenin puoleen, mutta hän
+ei voi antaa pienintäkään selitystä. Hän ei paljonkaan kummastellut
+sitä, että automobiililla ajeleva seurue oli käynyt kartanossa, sillä
+hänen väitteensä mukaan Övren kautta kulkeva tie on varsin yleisesti
+käytetty oikotie."
+
+Salapoliisi ja konsuli Falkenberg suostuivat tapaamaan toisensa kahden
+tunnin kuluttua edellisen asunnossa.
+
+Iltapäivällä Asbjörn Krag otti vastaan raportit niiltä kolmelta
+poliisikonstaapelilta, jotka oli lähetetty hotelleihin tiedustelemaan.
+Kävi selville, ettei missään kaivattu herraa, jonka nimen alkukirjaimet
+olivat J.R.
+
+Salapoliisi lähetti sitten sanan Jensille. Tämä uuttera nuori mies oli
+vahtinut "petohämähäkin" asunnon ulkopuolella ja seurannut häntä hänen
+käynneillään useissa muotiliikkeissä. Hän ei ollut keksinyt kerrassaan
+mitään epäilyttävää. "Petohämähäkki" oli matkalla tervehtinyt
+joitakuita tuttuja. Vieraita ei hänen luonaan ollut käynyt. Hänen
+hymyilevistä kasvoistaan ei saattanut huomata mitään olevan tekeillä.
+
+Tullessaan Kragin luokse konsuli oli entistä alakuloisempi. Adan äiti
+oli käynyt hänen luonaan. Vanha rouva oli ollut melkein lohduton.
+
+-- Ellei tähän salaperäisyyteen pian saada valoa, sanoi Falkenberg,
+niin minä tulen hulluksi jännityksestä ja pelosta.
+
+Asbjörn Krag oli käynyt hyvin totiseksi.
+
+-- Tunnen nyt itseni vakuutetuksi, vastasi hän, ettei Adan ryöstäminen
+ole pelkkä kostotyö. Siinä piilee jokin tarkoitus. Täällä on rikoksia
+ilmassa. Tuo pikku paholainen aikoo nähtävästi tehdä jotain suurta,
+ennenkuin hänen on pakko pudistaa Kristianian tomut jaloistaan.
+
+-- Mutta Ada, Ada -- --
+
+Poliisimies katsoi kelloaan.
+
+-- Nyt kello on puoli kuusi, sanoi hän. -- Puoli seitsemältä minun on
+oltava päivällisillä.
+
+-- Aiotteko todellakin juhlia kesken tätä kaikkea?! kysyi Falkenberg.
+
+-- Minä en juhli koskaan, paitsi milloin saatan samalla työskennellä,
+vastasi salapoliisi. -- Nyt minulla on suunnitelmani valmiina.
+
+-- Suunnitelmanne?
+
+-- Niin, olen vihdoinkin päättänyt uskaltaa ryhtyä viimeiseen keinoon.
+Saattaisi kyllä olla toisia ja parempiakin menettelytapoja, mutta Ada
+on ennen kaikkea pelastettava.
+
+-- Tokko hän on elossa edes?
+
+-- On, _vielä_ hän on elossa, vastasi Krag.
+
+-- _Vielä?_
+
+Suuria hikikarpaloita kihoili Falkenbergin otsalle.
+
+-- Odottakaa minua täällä, sanoi salapoliisi, minä käyn pukeutumassa.
+Palattuani saatte tarkemmin kuulla, miten teidän on meneteltävä.
+
+Falkenberg jäi istumaan poliisimiehen salonkiin, hermostuneesti
+selaillen joitakin aikakauslehtiä. Ne olivat enimmäkseen ulkomaiden
+poliisivirastojen ammatillisia julkaisuja. Minuutit tuntuivat hänestä
+tunneilta, niin hitaasti ne kuluivat.
+
+Vihdoin, puolen tunnin kuluttua, ovi aukesi.
+
+Asbjörn Kragin asemesta, jota Falkenberg oli odottanut, astui
+huoneeseen kaivosinsinööri Kvam, juhlapuvussa, ritarimerkki
+napinreiässä.
+
+-- Pankaa nyt sanani tarkoin mieleenne, sanoi Krag. Päivälliset tuskin
+kestävät kauemmin kuin yhteentoista asti -- ainakin koetan pitää huolta
+siitä, etteivät ne kestä kauempaa. Tunti riittää minulle, siis teidän
+tulee olla paikalla kello kaksitoista.
+
+-- Olen käskettävänänne.
+
+-- On parasta, että jo neljännestä vailla kaksitoista olette
+umpivaunuissa poliisiaseman edustalla. Huomatkaa: _umpivaunuissa!_
+Voitte jättää vaunut odottamaan ja itse mennä etsivän osaston
+päällikönhuoneeseen, missä viivytte, kunnes saatte minulta tarkempia
+määräyksiä. Otaksun, että voitte odottaa jotain elonmerkkiä minusta jo
+neljänneksen yli kahdentoista, ehkä aikaisemminkin. Mutta teidän ei
+pidä tulla levottomaksi, ellette vielä yhteenkään mennessä ole kuullut
+minusta mitään.
+
+-- Levottomaksi! mutisi Falkenberg katkerasti.
+
+Krag heilautti torjuvasti kättänsä.
+
+-- Teidän tulee ainakin olla niin tyyni kuin suinkin, sanoi hän. -- Te
+otatte osaa uskaliaaseen ja vaaralliseen peliin. Mutta ellette vielä
+kello kaksi ole kuullut minusta mitään, jatkoi Asbjörn Krag, silloin
+-- -- niin, sitten en tiedä, milloin saatte nähdä morsiamenne.
+
+-- Mitä on silloin tapahtunut? kysyi Falkenberg väristen.
+
+Poliisimies ei vastannut mitään. Hän vain pudisti päätänsä hiukan,
+seisoessaan siinä aivan tyynenä ja vetäen hansikkaita käsiinsä. Sitten
+hän astui kirjoituspöytänsä luo, avasi pienen, hopeahelaisen kotelon,
+veti esille revolverin, tarkasti makasiinia, nyökkäsi tyytyväisesti ja
+pisti aseen taskuunsa.
+
+Yhtäkkiä hän pysähtyi kuuntelemaan.
+
+Hän kuuli kolinaa ulkopuolelta. Vaunut tuntuivat pysähtyvän portaiden
+eteen.
+
+Salapoliisi loi silmäyksen kekseliäästi järjestettyyn
+heijastuspeiliinsä, joka näytti hänelle kaiken mitä kadulla tapahtui,
+ja kummeksiva ilme vilahti hänen kasvoillaan.
+
+-- Siellä on kamariherra, sanoi hän. -- Mitä ihmettä hän minusta
+tahtoo?
+
+Falkenberg kavahti pystyyn.
+
+-- Kamariherra Toten! huudahti hän. -- Nyt on tapahtunut jotain.
+
+-- Mahdollisesti, mutisi salapoliisi hiljalleen työntäen Falkenbergia
+sivuhuoneeseen. -- Menkää. On tarpeetonta, että te kaksi kohtaatte
+toisenne täällä. Menkää takatietä ulos ja muistakaa määräykseni.
+
+Hän oli tuskin ehtinyt sulkea oven Falkenbergin jälkeen, kun ovikelloa
+soitettiin kiivaasti. Hän meni itse avaamaan.
+
+-- Olkaa hyvä, herra kamariherra, sanoi hän.
+
+Kamariherra kiitti ja astui salonkiin.
+
+-- Te kuulutte tuntevan minut, aloitti Toten.
+
+-- Hyväinen aika, vastasi Krag, mehän tulimme tutuiksi aamupäivällä.
+
+Kamariherra katsoi hölmistyneenä häneen ja tapaili sanoja:
+
+-- Haluaisin puhutella salapoliisi Kragia.
+
+-- Minä olen Krag.
+
+-- Te?
+
+-- Niin, olen vain muuttanut muotoani hiukkasen. Millä voin teitä
+palvella?
+
+Kamariherra nauroi.
+
+-- Tohdinko kysyä ketä te esitätte?
+
+-- Nimeni on Kvam, kaivosinsinööri Kvam, vastasi Krag kumartaen
+kohteliaasti.
+
+Kamariherra naksautti näppiään.
+
+-- Tuhat tulimaista, vastasi hän, tekö olette se mies! No sitten
+ymmärrän kaiken, ja samalla minun täytyy sanoa, että te olette juuri
+se, jota minä tarvitsen.
+
+-- Ette ole nukkunut, huomautti Krag vetäessään päällysnuttua ylleen.
+
+-- En, vastasi kamariherra, sillä heti kun olin päässyt kotiin,
+tapahtui minulle jotain eriskummaista, jotain aivan käsittämätöntä.
+Mitään sentapaista ei minulle vielä koskaan ole sattunut.
+
+-- Ja sen johdosta tulitte minun luokseni?
+
+-- Niin. Tahdotteko auttaa minua?
+
+-- Tietysti, vastasi Krag. Hän katseli kamariherraa tarkoin. Tämän
+velttoutunut käytöstapa oli poissa, ja sijalla oli jotain epävarmaa ja
+hämmentynyttä. -- Falkenberg on oikeassa, ajatteli poliisimies. --
+Jotain on tapahtunut.
+
+Ääneen hän lausui:
+
+-- Mutta minun on sanottava teille, herra kamariherra, että olen juuri
+menossa tavattoman hauskoille päivällisille, joista en millään muotoa
+tahdo jäädä pois. Olipa onni, että teillä on vaunut, niin ettei minun
+tarvitse hukata aikaa niiden haettamiseen ja että voitte matkalla
+kertoa minulle huolenne.
+
+Ja samassa hän tarttui kamariherraa käsipuolesta ja astui hänen
+kanssaan portaita alas.
+
+Päältä nähden Asbjörn Krag oli mitä loistavimmalla tuulella.
+
+Muutamat sanat, jotka hän oli hetkistä aikaisemmin lausunut
+Falkenbergille, johtuivat uudelleen hänen mieleensä. Hän toisti ne
+puolittain tahdottomasti itsekseen:
+
+-- Täällä on rikoksia ilmassa.
+
+
+
+
+XV.
+
+Punaiset liekit
+
+
+-- Mitä ne eriskummaiset tapaukset ovat sitten, jotka ovat tehneet
+teidät levottomaksi? kysyi Krag istuuduttuaan kamariherra Totenin
+rinnalle vaunuihin.
+
+-- Ehkei koko asia ole mitään, kaikki saattaa olla ihan tilapäistä,
+aloitti kamariherra. Mutta tahdoin kuitenkin kääntyä puoleenne. Olen
+kerran ennen eläissäni sattunut yöllä tekemisiin murtovarkaiden kanssa,
+ja silloin henkeni pelastui kuin ihmeen kautta. Minulla ei ole halua
+toistamiseen joutua semmoiseen asemaan.
+
+-- On siis kysymys murtovarkaudesta? kysyi Krag hieman maltittomasti.
+
+-- En tiedä sitä vielä. Nyt saatte kuulla, mitä minulle on tapahtunut,
+ja sitten voitte itse tehdä johtopäätöksenne. Toissa yönä heräsin
+omituiseen meluun. Alussa tuntui, kuin rotta olisi nakertanut seinää,
+mutta kun ääni toistui säännöllisesti ja kävi yhä voimakkaammaksi,
+aloin epäillä sitä. Istuin hetkisen pystyssä vuoteellani ja kuuntelin
+tätä rapinaa, ja pian minulle selvisikin, että se kuului viereisestä
+huoneesta. Muutamista pikku naksahduksista huomasin, että joku kopeloi
+ovea. Silloin minä kiireesti soittamaan palvelusväkeä. Pari palvelijaa
+tuli juoksujalkaa, ja heti tuo omituinen ääni taukosi. Menimme sitten
+huoneeseen. Siellä oli kaikki kunnossa ja koskematta. Teimme tulen ja
+tarkastimme ikkunat. Kaksi niistä oli auki, tuulisäpit paikoillaan.
+Toinen palvelijoista kertoi itse avanneensa ikkunat illalla
+päästääkseen raitista ilmaa makuuhuoneeseeni.
+
+-- Missä kerroksessa tämä tapahtui? kysyi Krag.
+
+-- Kolmannessa, vastasi kamariherra. -- Makuuhuoneeni on kolmannessa
+kerroksessa.
+
+-- Silloin varmaan kuitenkin olitte kuullut rotan nakerrusta, huomautti
+salapoliisi katsoen kelloaan.
+
+-- Ei, enpä suinkaan, sillä kun tarkemmin tutkimme ikkunoita,
+huomasimme, että kahta saranaa oli käsitelty väkivaltaisesti.
+
+-- Niinkö --
+
+-- Toinen oli jo irti, ja toinenkin oli nähtävästi ollut irroitettuna,
+mutta oli jälleen kiinnitetty uusilla ruuveilla.
+
+-- Uusilla ruuveilla?
+
+-- Niin, ja tämä on varsin salaperäistä, se teidän on myönnettävä. Jos
+varas on ollut liikkeellä, olisi hänen tietenkin ollut helpompi ryömiä
+avoimesta ikkunasta sisään kuin ruveta suljettua ikkunaa aukomaan.
+
+-- Tietysti. Mutta mitenkä mies on päässyt kolmannen kerroksen
+ikkunoihin käsiksi?
+
+-- Ihan vieritse kulkee vesiränni. Me löysimmekin sitten selviä miehen
+jalanjälkiä puutarhan mullasta.
+
+-- Toivottavasti jälkiä ei ole hävitetty, sanoi Krag nopeasti.
+
+-- Ei, vastasi kamariherra. -- Olen ankarasti kieltänyt ketään
+menemästä sinne jälkiä sotkemaan.
+
+-- Hyvä on. Tämä siis tapahtui toissa yönä. Mutta se mikä tänään
+iltapäivällä tapahtui, on tietenkin vielä merkillisempää.
+
+-- Iltapäivällä! Te siis tiedätte --
+
+-- Täytyyhän minun ymmärtää, vastasi Krag, että teille on tapahtunut
+jotain sen jälkeen kuin erosimme automobiilissa. Muuten tietysti
+olisitte kertonut asian meille heti silloin, kun tapasitte meidät
+maatilallanne.
+
+-- Niinpä kyllä. Olette oikeassa. Niin, se mikä tänään iltapäivällä
+tapahtui, on todella vaikuttanut minuun hieman kolkosti. Kuten jo
+siellä maalla kerroin, en ole lainkaan nukkunut viime yönä. Olen ollut
+Pursiklubilla pelaamassa. Olin senvuoksi hyvin väsynyt tullessani kotia
+vähän jälkeen puolenpäivän. Ennen riisuutumistani panin tapani mukaan
+avainkimppuni erääseen pieneen kirjoituspöydän laatikkoon.
+
+-- Lukittuun?
+
+-- Ei, lukitsemattomaan. Nukuin kaksi tuntia, ja kun aioin ottaa
+avainkimppuni, oli se poissa. Kutsuin heti koolle koko talon väen, ja
+sitten etsittiin miehissä kaikkialta, mutta avainkimppua ei löydetty
+mistään.
+
+-- Mutta lopulta se kai sentään löytyi? kysyi Krag.
+
+-- Niin, kun oli kulunut toista tuntia. Se löydettiin yöpöydältäni.
+
+-- Ja on siis aivan varmaa, ettette itse ollut pannut sitä sinne?
+
+-- Aivan varmaa.
+
+-- Mutta tehän olitte tavattoman väsynyt, ja silloin helposti unohtaa.
+
+-- Minä sanon teille, kiivastui kamariherra, että panin avainkimpun
+laatikkoon.
+
+-- Niin, niin. Oliko sitten mitään arvoesineitä varastettu?
+
+-- Ei, ja sepä juuri onkin merkillistä. -- Tarkastin heti kaikki
+paikat, sillä minähän kohta ajattelin varkautta, mutta ei mitään
+puuttunut.
+
+-- Ei edes mitään mielenkiintoisia papereita, kirjeitä esimerkiksi?
+
+-- Ei, kaikki oli paikallaan. Eikö tämä ole teistä arvoituksellista?
+
+Asbjörn Krag kysyi:
+
+-- Onko teillä paljon rahoja tai ylipäänsä kalliita arvoesineitä
+kotonanne?
+
+-- Ei, ei sanottavasti nyt.
+
+-- Nyt?
+
+-- Tiedätte ehkä, selitti kamariherra, että madame, nuori kaunis
+vaimoni, on tätä nykyä Emsissä kylpemässä.
+
+-- Ei, sitä en tiennyt.
+
+-- No niin, siellä hän on. Mutta jonkun päivän päästä hän saapuu
+kotiin, ja silloin minulla on aikomus panna toimeen pienet juhlat.
+Siinä tilaisuudessa aion lahjoittaa hänelle kallisarvoisen korun,
+diadeemin, joka maksaa 18,000 kruunua.
+
+-- Arvelette kenties, että joku aikoo varastaa tämän koristeen?
+
+-- En tiedä mitä arvelisin, vastasi kamariherra neuvottomana. -- Olen
+joltisenkin epätoivoisessa asemassa ja siksi olen kääntynyt puoleenne.
+
+-- Kiitän luottamuksesta, vastasi Krag antaen ajajalle
+pysähtymismerkin, -- ja ryhdyn ilolla asiaanne. Joko olette lähettänyt
+kutsut juhlaan, jonka aiotte panna toimeen rouvanne kotiinpaluun
+johdosta?
+
+-- Osittain.
+
+-- Älkää sitten unohtako kahta kutsukirjettä: toisen saakoon
+kaivosinsinööri Kvam, toisen Valentine Kempel.
+
+-- Sitä en unohda. Mutta ettekö tahdo ajaa kotiani katsomaan
+tapahtumapaikkaa?
+
+-- Ei ole aikaa, vastasi Krag. -- Päivälliset alkavat viiden minuutin
+päästä. Näkemiin.
+
+Hän nyökkäsi kamariherralle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Asbjörn Krag astui Grand Hotelin vestibyliin, riensi häntä vastaan
+arkkitehti, josta tuona myrskyisenä Pursiklubin yönä oli tullut hänen
+ystävänsä.
+
+-- Sepä hauskaa että tulitte, sanoi arkkitehti tarttuen
+kaivosinsinööriä eli Asbjörn Kragia käsipuolesta. -- Rouva Kempel
+saapunee tuossa tuokiossa.
+
+He astuivat yhdessä erääseen seurusteluhuoneeseen.
+
+-- Tekö siis olette isäntänä näissä kesteissä? kysyi Krag.
+
+-- Niin, mutta minäpä kerron teille, että se tapahtuu Valentinen
+pyynnöstä. Hän on niin ihastunut tuosta silloisesta esiintymisestänne
+klubissa, että haluaa tutustua teihin. Niinpä hän sanoi minulle:
+"Kuulkaas, herra arkkitehti, nyt saatte luvan antaa minulle ne pienet
+päivälliset, joihin olette niin kauan pyytänyt suostumustani, ja
+kutsukaa vieraaksi myöskin tuo merkillinen ruijalainen kaivosmies. Minä
+tahdon tutustua häneen."
+
+-- Sepä omituista mielenkiintoa, mutisi Krag. -- Hän ei luultavasti ole
+koskaan nähnyt minua.
+
+-- Ei koskaan. Sen hän on itse sanonut. Mutta minä olen todellakin
+kiitollinen teille, jatkoi arkkitehti puristaen Kragin kättä. -- Ellei
+teitä olisi ollut, niin tuskinpa olisin saanut tilaisuutta pitää tätä
+juhlaa Valentinelle.
+
+Kragin täytyi hymyillä toisen innolle. Hän saattoi selvästi nähdä, että
+arkkitehti oli kovin rakastunut.
+
+Itse asiassa Asbjörn Krag käsitti hyvinkin, miksi "petohämähäkki" niin
+välttämättä tahtoi tutustua "kaivosinsinööri Kvamiin". Valentine
+aavisti, että tuon kaivosinsinöörin takana piili vaarallinen
+vihollinen; ehkä hän arveli sitäkin, että kaivosinsinööri Kvam ja
+Asbjörn Krag olivat sama henkilö. Ja hän tahtoi päästä tuon henkilön
+lähelle riisuakseen häneltä aseet. Tämä oli ilmeisesti hänen
+politiikkansa.
+
+Arkkitehti avasi rokokosaliin vievät ovet ja pyysi Kragia silmäilemään
+juhlavarustuksia. Oliko hänellä mitään muistuttamista?
+
+Salapoliisi aluksi todellakin hämmästyi. Rakastunut arkkitehti ei
+nähtävästi ollut säästänyt mitään saadakseen kaiken niin suurenmoiseksi
+kuin suinkin.
+
+Sali oli muodostettu suorastaan palmupuistoksi. Varsinkin muutamat
+tavattoman suuret viuhkapalmut tarjosivat komean näyn. Palmujen ympäri
+oli kiedottu joukko harvinaisia krysantemum-lajeja.
+
+Erääseen salin nurkkaukseen oli järjestetty viehättävä lepohuone, joka
+oli palmujen ja suurten, leveälehtisten ruukkukasvien peitossa.
+Erilaisten soittimien kaukaisista äännähdyksistä Krag saattoi päättää,
+että orkesteri oli sijoitettu soittolavalle, mutta aivan näkymättömiin,
+pyramiidinmuotoisen myrtti- ja palmuryhmän taakse.
+
+Keskellä lattiata oli ylen uhkea pöytä. Se oli katettu neljälle.
+Hovimestari oli paraillaan viimeistelemässä kättensä työtä, ja
+arkkitehti riensi hänen luoksensa kuiskatakseen hänelle vielä joitakin
+uusia määräyksiä, jotka hovimestari hymyillen ja kumartaen otti
+vastaan. Nämä valmistelut olivat ilmeisesti tuottaneet iloa miehelle,
+joka oli taiteilija alallaan.
+
+Valkoisella pöytäliinalla kiemurteli taidokkaasti poimuteltujen
+salvettien ja moniväristen lasien välitse "la France"-ruusuista ja
+kieloista sidottuja köynnöksiä. Keskellä pöytää oli korkea, merivihreä
+vaasi, josta kumpusi esiin oikea kukkastulva. Jokaisen kuvertin
+vieressä hehkui pöydällä kukkavihkoon pistetty sähkölamppu. Ruokalista
+oli punaiselle silkille painettu. Tätä erikoista tilaisuutta varten oli
+Grand Hotelin kuuluisa vanha hopeakalusto pantu esiin. Kauempaa katsoen
+tämä komea pöytä näytti kukitetulta, säihkyvältä jalokivikokoelmalta.
+
+Mutta oli jo aika palata vastaanottohuoneeseen. Arkkitehti tarttui
+Kragia käsipuolesta ja käveli hänen kanssaan edestakaisin lattialla.
+
+Vihdoin Valentine saapui.
+
+-- Ratsumestarin kanssa, kuiskasi arkkitehti.
+
+Alhaalta portailta kuuluivat heidän äänensä ja ratsumestarin sapelin
+kalina.
+
+Valentinen näyttäytyessä Asbjörn Krag jäi ääneti seisomaan ja
+tarkasteli häntä. Hän ei ollut koskaan nähnyt "petohämähäkkiä" näin
+kauniina. Valentine olikin todellinen kauneuden ilmestys, kun hän nyt
+viinipunaisessa silkkipuvussa, mustista timanteista tehty koriste
+kaulassa, astui Asbjörn Kragia kohti.
+
+Esittely tapahtui.
+
+-- Olen kuullut puhuttavan teistä, sanoi "petohämähäkki" hymyillen
+Asbjörn Kragille. -- Hauska saada tutustua.
+
+Salapoliisi kumarsi mutisten jonkun kohteliaisuuden.
+
+-- Te taidatte olla vaarallinen mies, kylmäverinen ja varma, jatkoi
+Valentine.
+
+-- Ihmisillä, jotka mielivät pahaa minulle ja ystävilleni, on syytä
+pelätä minua, sanoi Asbjörn Krag katsoen kaunista naista kiinteästi
+silmiin.
+
+-- Koetan muistaa sen, vastasi Valentine nauraen ja ojensi hänelle
+kätensä. -- Minä saatan kai sentään lukeutua ystäviinne?
+
+-- Toistaiseksi, vastasi Krag, hänkin nauraen.
+
+-- Hän on kuin tulenliekki, sipisi ratsumestari tirkistellen
+ihastuksissaan Valentinen punaista silkkipukua.
+
+Valentine kääntyi arkkitehdin puoleen ja tarttui hänen käsivarteensa
+luoden syrjäsilmäyksen ratsumestariin ja vastaten:
+
+-- Niin, varokaa tulta, herra ratsumestari, se on vaarallista.
+
+-- Hähä, voi polttaa näppinsä, niinkö?
+
+-- _Aina_, vastasi "petohämähäkki".
+
+Samassa ovet aukesivat ja sali kaikessa loistossaan levisi heidän
+eteensä.
+
+Asbjörn Krag oli huomannut Valentinessa eräänlaisen levottomuuden,
+pienen kalpeuden vivahduksen, joka vain kaunisti häntä, hermostuneen
+värähtelyn silmäin seuduissa. Aavistiko hän taistelua, joka oli
+lähellä?
+
+Tuokiossa kulkivat salapoliisin sisäisen silmän ohi kaikki
+pahantekijähahmot, joita hän poliisimies-urallaan oli kohdannut. Mutta
+ei hän vielä milloinkaan ollut taistellut tämän naisen kaltaista
+rikoksellista vastaan.
+
+Miten kaunis hän on, mutta millainen pahuuden saatana kuitenkin,
+ajatteli Krag, nähdessään hänen verkalleen liitävän pitkin
+peilikirkasta lattiata arkkitehdin käsivarteen nojaten.
+
+Myrttien ja palmujen takana orkesteri aloitti sointuvan, outosävyisen
+marssin.
+
+
+
+
+XVI.
+
+Kirje.
+
+
+Seurue istuutui ylellisesti varustettuun pöytään, ja liveripukuiset
+palvelijat ryhtyivät toimeensa hovimestarin ylivalvonnan alaisina.
+Valentine lausui ihastuksensa näistä erinomaisen onnistuneista, kaikin
+puolin eurooppalaisista laitteista ja kiitti arkkitehtiä hymyillen.
+
+Rakastunut arkkitehti kohosi nähtävästi heti seitsemänteen taivaaseen.
+Ratsumestari varisteli lornettiaan hyväksyvästi ja sipisi jonkun
+kohteliaisuuden.
+
+Päivälliset alkoivat ostereilla ja samppanjalla.
+
+Asbjörn Krag pani merkille, että sekä ratsumestari että arkkitehti,
+mutta varsinkin edellinen, jo alussa joivat sangen vahvasti, ja
+luodessaan silmäyksen pitkään ruokalistaan hän ajatteli kauhistuen:
+miten tämä päättynee?
+
+Hän oli vain hiukkasen maistellut lasistaan.
+
+"Petohämähäkki" kohotti samppanjalasiaan ja nyökkäsi hymyillen hänelle
+pöydän yli.
+
+-- Ajatelkaas, jos te siellä pohjolassa autioilla kaivosseuduillanne
+voisitte panna toimeen tällaisia päivällisiä, sanoi hän.
+
+-- Epäilen tokko siitä elämä siellä kävisi miellyttävämmäksi, vastasi
+insinööri, eli Asbjörn Krag.
+
+-- Mutta se kävisi ainakin vaihtelevammaksi.
+
+-- Edellyttäen että meillä siellä olisi yhtä kauniita
+pöytäkumppaneitakin kuin täällä etelässä, vastasi Krag ryypäten jälleen
+lasistaan.
+
+Palvelija täytti myötäänsä hänen lasinsa samppanjalla.
+
+Keskustelu alkoi vähitellen vilkastua.
+
+Asbjörn Kragilta kysyttiin muun muassa, kauanko hän aikoi viipyä
+Kristianiassa. Ennenkuin vastasi, hän silmäsi salavihkaa pöydän yli
+"petohämähäkkiin" ja huomasi, että kauniin naisen kasvoissa oli
+jännittynyt ilme.
+
+-- Niin pian kuin olen tehnyt tehtäväni, vastasi kaivosinsinööri,
+katoan jälleen.
+
+-- Se taitaa olla tärkeä tehtävä? kysyi "petohämähäkki".
+
+-- Hyvin tärkeä.
+
+-- Onko suuria summia kysymyksessä?
+
+-- On kyllä suuria summiakin. Mutta tähän tehtävään kuuluu sitäpaitsi,
+että minun on pelastettava eräitä ihmispoloisia perikadosta!
+
+-- Te olette siis jonkinlainen laupeuden enkeli?
+
+-- Sanokaa mieluummin oikeuden apumies, vastasi kaivosinsinööri
+hymyillen.
+
+Valentinen lasi kilahti heikosti.
+
+-- Sepä oli kammottava nimitys, sanoi hän.
+
+-- Se tuo mieleen poliisikonstaapelin, sipisi ratsumestari upottaen
+lusikkansa liemeen, oikeaan kilpikonnaliemeen.
+
+Piilossa oleva orkesteri soitteli taukoamatta koko aterian ajan. Mutta
+sävelet kuuluivat etäisiltä, ikäänkuin olisivat tulleet suljetusta
+luolasta tai haudasta.
+
+-- Tämä kampela, sanoi arkkitehti, kun seuraava ruokalaji tuli pöytään,
+-- on laitettu Venäjän lähettilään kokin antamien neuvojen mukaan. Sen
+valmistaminen tuotti paljon vaivaa keittiömestarille.
+
+Kampelan kera tarjottiin kastiketta "à la Pyrenées" -- ihan uutta
+sommitelmaa, joka oli keksitty Pietarin keisarillisessa keittiössä. Sen
+väri muistutti lummekukan kuvun pohjaväriä, ja maku oli outo, omituisen
+kirpeä.
+
+Asbjörn Krag kävi jotenkin vaiteliaaksi ja totiseksi, mitä pitemmälle
+ylellinen ateria kului. Toisten vilkastuessa vilkastumistaan hän pysyi
+koko ajan tyynenä ja hillittynä. Valentine haasteli kernaasti hänen
+kanssaan ja johti halukkaasti keskustelun vakaviin asioihin, jotka
+olivat omituisena vastakohtana ratsumestarin ja arkkitehdin
+pötypuheille. Näiden molempien herrain naamat alkoivat yhä enemmän
+punoittaa, ja he ahdistelivat kumpikin taholtaan Valentinea pienillä,
+miltei huomaamattomilla kaksimielisyyksillä -- mikä ilmaisi Asbjörn
+Kragille, että "petohämähäkin" parissa sopi kernaasti käyttää hieman
+rohkeampaa puhetapaa kuin muuten naisseurassa.
+
+Valentine palasi kerran toisensa perästä kaivosinsinöörin "tehtävään"
+-- asia tuntui kovasti kiinnittävän hänen mieltään.
+
+-- Mitä ihmisiä teidän oikeastaan on pelastettava? kysyi hän.
+
+-- Ystäviä, vastasi Krag.
+
+-- Niin, te olette varmaan aina kunnon mies ystäviänne kohtaan, sanoi
+Valentine. -- Minun täytyy ihailla sitä mielenmalttia, jota osoititte
+klubissa, kun pelastitte erään ystävänne rumasta jutusta. Hänhän oli
+tuo... tuo...
+
+Valentine katsahti kysyvästi arkkitehtiin.
+
+-- Stoltenberg, ehätti Asbjörn Krag auttamaan.
+
+Sekä arkkitehti että Valentine katsoivat häneen ällistyneinä.
+
+-- Stoltenberg! huudahti arkkitehti ja laski kätensä kohotettuine
+laseineen pöydälle. -- Herra jumala, hänen nimensähän on Falkenberg.
+
+-- Ettekö tiedä hänen nimeänsäkään? kysyi Valentine.
+
+-- Tiedän kyllä, vastasi salapoliisi viekkaasti hymyillen.
+
+-- Eipä juuri siltä näyttänyt. Tehän sanoitte häntä Stoltenbergiksi.
+
+-- Tunnen nimen yhtä hyvin kuin tekin, rouva Keppel, vastasi
+salapoliisi yhä hymyillen.
+
+Nuoren lesken silmät välähtivät omituisesti.
+
+-- Toivotan teille kaikkea mahdollista onnea jatkuviin pyrintöihin
+ystävienne hyväksi, sanoi hän, mutta milloin vaaralliset asiat ovat
+kysymyksessä, ei teidän pidä soutaa liian kauas.
+
+-- Miksikä ei, hyvä rouva?
+
+-- Saattaa käydä niin, että hukutte -- sekä te että ystävänne.
+
+Asbjörn Krag kohotti kulmakarvojaan.
+
+-- Siihen vaaraan käyn mielihyvällä, vastasi hän. -- Minä rakastan
+vaaraa.
+
+-- Uhkarohkeuttako myös?
+
+-- Niin, sitä myös.
+
+Hän kohotti lasiaan ja kilisti Valentinen kanssa. Tämä katseli häntä
+pitkään ja tutkivasti.
+
+Tällä välin jatkettiin yhä työlästä taivallusta ruokalistan läpi.
+
+Kun vihdoin viimein oli päästy juustoon asti, tuotiin Kragille kirje.
+
+-- Hyvin tärkeä, kuiskasi hovimestari.
+
+Asbjörn Krag aukaisi heti kirjeen. Siinä ei ollut allekirjoitusta,
+mutta hän ymmärsi kohta, että se oli konsuli Falkenbergilta. Kirje
+kuului:
+
+    "Minun täytyy heti puhutella teitä. Odotan kabinetissa
+    peilisalin oikealla puolella."
+
+Arkkitehti ja ratsumestari eivät kiinnittäneet vähintäkään huomiota
+pöytätoverinsa saamaan kirjeeseen. He vain hoitelivat lasejaan ja
+latelivat "petohämähäkille" leikillisiä imarteluja.
+
+Mutta Asbjörn Krag tunsi, miten Valentinen silmät seurasivat häntä ja
+miten kiihkeästi hän halusi tietää mitä kirje sisälsi.
+
+Salapoliisi käsitti, että jotain vakavaa oli tapahtunut, mutta ei
+ainoakaan väre hänen kasvoissaan ilmaissut tätä ajatusta.
+
+Hän taittoi kirjeen kokoon ja pisti sen taskuunsa nousten pöydästä ja
+pyytäen kohteliaasti anteeksi.
+
+Hänen täytyi poistua pariksi minuutiksi, selitti hän. Eräs liiketuttava
+odotti häntä. Oli saapunut tärkeä sähkösanoma.
+
+Vaikka hän hyvin tiesi missä mainittu kabinetti sijaitsi, pyysi hän
+kuitenkin hovimestaria oppaakseen. Kun he olivat ehtineet salista ulos
+ja olivat kahden, niin Asbjörn Krag pysähtyi, tarttui hovimestaria
+käsivarteen ja kysyi:
+
+-- Tunnetteko minua?
+
+Hovimestari tuijotti häneen kummissaan.
+
+-- Herra kaivosinsinööri -- -- -- sopersi hän.
+
+Asbjörn Krag keskeytti hänet tiukasti:
+
+-- Katsokaa minua tarkoin. Minä en ole mikään kaivosinsinööri.
+
+Hovimestari tuijotti häneen vielä enemmän ihmeissään.
+
+-- Ettekö tunne ääntäni? Kuunnelkaa tarkoin, jatkoi Krag.
+
+Yhtäkkiä hovimestari alkoi ymmärtää.
+
+-- Ettehän vain mahda olla --
+
+-- Olen, se minä juuri olen, salapoliisi Krag, vastasi poliisimies, kun
+hovimestari oli hänet tuntenut.
+
+-- Mutta jopa teillä on mainio naamioitus! huudahti hovimestari.
+
+-- Kun nyt siis tunnette minut, niin tiedätte myös, että määräyksiäni
+on toteltava, jatkoi salapoliisi.
+
+-- Te olette kerran tehnyt meille suuren palveluksen, sanoi hovimestari
+totisesti. -- Olemme valmiit tekemään mitä ikinä haluatte.
+
+-- Minä en vaadi paljoa. Kuulkaa nyt mitä tahdon teitä tekemään. Se
+joka tuolla alhaalla istuu odottamassa minua, on siis konsuli
+Falkenberg?
+
+-- Niin.
+
+-- Onko hän kiihtyneessä mielentilassa?
+
+-- On, jonkun verran. Minusta hän on hyvin kalpea.
+
+-- No hyvä... Kun minä nyt menen puhumaan hänen kanssaan, niin te
+palaatte herrasväen luo. Siellä luultavasti joku kysyy teiltä kuka
+minua odotti.
+
+Hovimestari nyökkäsi. Hän tunsi hyvinkin senlaatuisen uteliaisuuden.
+
+-- Ja sitten te vastaatte, ettette tunne puheenaolevaa henkilöä -- ette
+ole koskaan nähnyt häntä. Voitte kuvata hänet pitkäksi, lihavahkoksi,
+parrattomaksi herraksi.
+
+-- Hyvä on.
+
+-- Mutta saadakseni tietää, onko tätä teiltä kysytty, pitää teidän
+antaa minulle merkki, kun tulen takaisin.
+
+-- Millainen merkki, herra Krag?
+
+-- Jos teiltä on urkittu tietoja, niin poistukaa salista heti kun olen
+tullut sisään. Ellei mitään ole teiltä kysytty, voitte pysyä ihan
+tyynesti paikoillanne.
+
+-- Kyllä muistan.
+
+-- Hyvä. Menkää nyt takaisin.
+
+Hetkisen kuluttua Asbjörn Krag astui kabinettiin, missä konsuli istui
+odottamassa häntä.
+
+Falkenberg oli kovin kalpea ja hermostunut.
+
+-- On siis tapahtunut jotain? kysyi salapoliisi.
+
+-- Niin, olen saanut kirjeen, nimettömän kirjeen.
+
+Salapoliisi ojensi kätensä, ja Falkenberg antoi kirjeen hänelle.
+
+Krag luki sen nopeasti ja lopetettuaan hän nyökkäsi ja mutisi:
+
+-- Sitä ajattelin. Sitä ajattelin.
+
+-- Olemmehan jo ottaneet lukuun sen mahdollisuuden, sanoi Falkenberg.
+
+-- No nyt kai olette lohdutettu? kysyi salapoliisi.
+
+-- Lohdutettu?
+
+-- Niin, kun tiedätte hänen olevan elossa.
+
+-- Mutta tiedänhän samalla, että hän on noiden ihmisten vallassa,
+vastasi Falkenberg ja nojasi väsyneenä päätänsä pöydänsyrjään.
+
+Salapoliisi luki kirjeen uudelleen ja tarkoin.
+
+Se oli kirjoitettu kulmikkailla, kovilla kirjaimilla, eikä asianomainen
+kirjoittaja nähtävästi ollut koettanutkaan muuttaa käsialaansa.
+
+"Morsiamenne Ada" -- sanottiin kirjeessä -- "elää vielä. Menettelymme
+johtuu yksistään siitä, että tahdomme työskennellä rauhassa vielä
+viikon päivät. Kun meillä oli todisteita, että Te aioitte asettaa
+esteitä tiellemme, katsoimme tarpeen vaatimaksi ottaa panttivangin.
+Adan kohtalo, vieläpä hänen henkensäkin riippuu nyt Teidän ja
+ystäväinne käytöksestä. Jos palaatte tavallisiin toimiinne ettekä yritä
+millään tavoin sekaantua meidän asioihimme, niin morsiamenne on jälleen
+oleva luonanne jonkun päivän päästä. Saatte itse kantaa seuraukset, jos
+mieluummin valitsette toisen menettelytavan."
+
+-- No, minkä valitsette? kysyi Asbjörn Krag.
+
+Falkenberg ei vastannut. Hän näytti salapoliisille sormusta, jota piti
+vapisevassa kädessään.
+
+-- Tämä, sanoi hän, tämä oli kirjeen sisällä. Se on kihlasormus, jonka
+olen antanut Adalle.
+
+-- Sittenhän asia on päivänselvä. Ada on noiden ihmisten luona.
+
+-- Ja niinmuodoin _minäkin_ olen noiden petojen vallassa.
+
+-- Ette ehkä luota enää minuun?
+
+-- Luotan kyllä teihin, mutta mitä minun pitää tekemän?
+
+-- Teidän pitää _ainoastaan_ luottaa minuun, vastasi salapoliisi. --
+Kuka teille toi kirjeen?
+
+-- En tuntenut häntä. Joku nuori tyttö se oli. Hän tuli vastaani
+pimeässä, kun kävelin kadulla, ja pisti kirjeen käteeni. Ja kun katsoin
+ympärilleni, oli hän kadonnut ihmisvilinään. Luettuani kirjeen läksin
+heti tänne.
+
+Asbjörn Krag katsoi kelloaan.
+
+-- Vieläkö muistatte suunnitelmamme? kysyi hän.
+
+-- Muistan, mutta eikö meidän nyt ole luovuttava siitä?
+
+-- Ei.
+
+-- Onko _hän_ -- -- -- onko hän vielä siellä? kysyi Falkenberg
+osoittaen päällään ylöspäin.
+
+-- "Petohämähäkki", tarkoitatte?
+
+-- Niin.
+
+-- On. Me syömme yhdessä päivällistä, kuten tiedätte.
+
+-- Minun tekisi mieleni kuristaa hänet! huudahti Falkenberg nyrkkiä
+puiden.
+
+-- Sitä ette saa tehdä, sanoi poliisimies hymyillen. -- Ette ainakaan
+ennen kuin minä olen juonut viimeisen lasin samppanjaa hänen kanssaan.
+
+
+
+
+XVII.
+
+Peili.
+
+
+Konsuli Falkenberg katsoi ihailevasti ystäväänsä ja suojelijaansa.
+
+-- Miten tyyni te olette! virkkoi hän. -- Ja minä istun tässä joka
+hermo väristen levottomuudesta.
+
+-- Minä olen tyyni sentähden, että tiedän mitä tahdon.
+
+-- Minun on siis tavattava teidät vaunujen kera, niinkuin sovittiin?
+
+-- Tietysti.
+
+-- Ja te aiotte vapauttaa Adan tänä yönä?
+
+-- Niin.
+
+-- Mutta tiedättekö sitten missä hän on?
+
+-- En.
+
+-- Kuinka saatte sen tietää?
+
+-- Minä saan sen tietää "petohämähäkiltä", vastasi salapoliisi.
+
+-- Hän ei sitä ikinä ilmaise teille.
+
+-- Minulla on keino, millä pakotan hänet sen tekemään.
+
+-- Onko se niinsanottu viimeinen keinonne?
+
+-- On. Mutta nyt teidän täytyy lähteä. Laittautukaa täältä pois niin,
+ettei kukaan huomaa kuka te olette.
+
+-- Kyllä koetan. Hyvästi näkemiin.
+
+-- Hyvästi yöhön asti.
+
+Salapoliisi astui tyynesti peilisalin läpi, jonne hieno premiääriyleisö
+alkoi kokoontua.
+
+Kun hän jälleen saapui rokokosaliin, ottivat ratsumestari ja arkkitehti
+hänet jotenkin äänekkäästi vastaan. Jälkimäinen selitteli hänelle
+herttaisen hauskasti, että hän oli viipynyt kauan poissa ja että häntä
+oli kaivattu.
+
+-- Niin, vastasi poliisimies istuutuen jälleen pöytään, -- minä
+myönnän, että kymmenen minuuttia on pitkä aika tänä iltana.
+
+Samassa hän huomasi, että hovimestari oli kadonnut. On siis koetettu
+urkkia, ajatteli hän. Mutta ei ainoakaan ilme hänen kasvoissaan
+osoittanut jännitystä.
+
+Valentine, joka oli vain hiukkasen maistellut laseistaan, kävi
+tarkkaavaiseksi kuullessaan hänen sanansa.
+
+-- Miksi kymmenen minuuttia on pitkä aika tänä iltana? kysyi hän
+hymyillen mielistelevästi.
+
+-- Teidän seurassanne, hyvä rouva Kempel, on jokainen minuutti
+kallisarvoinen.
+
+Ratsumestari murahti hyväksyvästi hänen kohteliaisuudelleen, mutta
+"petohämähäkki" kävi miettiväisen näköiseksi. Näytti siltä, kuin hän
+olisi pannut syvemmän merkityksen Asbjörn Kragin sanoihin.
+
+Salapoliisin suureksi helpotukseksi oli vihdoin päästy kutakuinkin
+selviämään ruokalajeista. Pöytään oli tuotu hedelmiä, leivoksia ja
+vanhaa viiniä.
+
+Silloin seurue nousi pöydästä. Arkkitehti ja ratsumestari punoittivat
+kovasti, ja Valentinenkin poskille oli ilmestynyt hieno punerrus, joka
+yhä kohotti hänen harvinaista, vierasmaalaista kauneuttaan.
+
+Hän pyysi Asbjörn Kragia tarjoamaan hänelle käsivartensa, ja
+salapoliisi vei hänet ihanaan, palmujen verhoamaan lehtimajaan, jonne
+paraikaa katettiin kahvipöytää.
+
+Molemmat toiset herrat harhailivat ympäri huonetta reuhaten ja leikkiä
+laskien.
+
+Samassa orkesteri alkoi soittaa Chopinin surumarssia, ja arkkitehti
+iloissaan nauraa hihitti tälle omituiselle päähänpistolleen.
+
+Ensimäiset aavemaiset soinnut kuullessaan Valentine tahtomattaankin
+äännähti: "Huh!" ja vavahti.
+
+-- Tämähän on kuin hautajaisissa, kuiskasi hän Asbjörn Kragille.
+
+-- Kuka tietää, vastasi poliisimies hirvittävän totisena, -- saattaa
+olla kuolema lähellä.
+
+-- Mitä tarkoitatte? kysyi Valentine pysähtyen.
+
+-- Minä otan laskelmissani aina lukuun kuoleman, vastasi Krag.
+
+-- Pelkäättekö kuolemaa?
+
+-- En, en vähintäkään. Kun aika tulee, alistun siihen mielelläni. Mutta
+niin kauan kuin olen elossa, käytän sitä hyväkseni.
+
+-- Mitä arvoituksellisia sanoja! ihmetteli Valentine. -- Voitteko
+käyttää kuolemaa hyväksenne?
+
+-- Voin. Kun kaikki muu pettää, on kuolema viimeinen keinoni.
+
+Valentine katsoi häneen tutkivasti, epävarmana.
+
+-- Se on musiikin syytä, sanoi hän. -- Tämä omituinen surusoitto tekee
+teidät alakuloiseksi.
+
+Hän aikoi lähteä toisten herrain luo, jotka paraikaa olivat sikareja
+valikoimassa, mutta Asbjörn Krag pysäytti hänet lempeästi.
+
+-- Odottakaa hetkinen, sanoi hän. -- Tahtoisin kysyä teiltä erästä
+asiaa.
+
+-- Kysykää pois.
+
+-- Tehän se pyysitte arkkitehtiä panemaan toimeen nämä päivälliset.
+Miksi halusitte niin mielellänne tutustua minuun?
+
+Kaunis leski rypisti otsaansa ja loi harmistuneen katseen arkkitehtiin,
+ikäänkuin olisi ollut vihoissaan salaisuutensa ilmi tulemisesta.
+
+-- Minusta on hauskaa, kun saan laajentaa tuttavapiiriäni, vastasi hän.
+-- Sitäpaitsi olen kuullut, miten rohkeasti te esiinnyitte klubissa.
+Sanalla sanoen, minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että tapaisin
+teidät.
+
+-- Odotitteko minun tulevan?
+
+-- Miksi sitä kysytte?
+
+-- Olen vakuutettu, että luulitte minun jäävän tulematta.
+
+-- No niin, koska kysytte noin suoraan, saatan mielelläni tunnustaa
+luulleeni niinkuin sanoitte.
+
+-- Minä olisinkin hyljännyt kutsun, ellei eräs erityinen, hyvin tärkeä
+syy olisi saanut minua tulemaan.
+
+-- Todellakin? Mikä se syy oli?
+
+-- Minun täytyi tavata teidät, puhutella teitä.
+
+-- Täytyi?
+
+-- Niin, minun täytyi. Ja nyt pyydän kahdenkeskistä puhelua kanssanne.
+
+-- Tällä hetkellä se on mahdotonta.
+
+-- Sen kyllä näen. Mutta juhlan loputtua?
+
+-- Yöllinen keskustelu siis. Tohdinko kysyä missä?
+
+-- Mieluimmin teidän kotonanne.
+
+Valentine nauroi.
+
+-- Siihen en voi mitenkään suostua, sanoi hän.
+
+-- Aiotteko jonnekin muualle?
+
+-- En, ajan suoraa päätä kotiin.
+
+-- Hyvä. Sitten voimme ajaa yhdessä. Vai pelkäättekö minua ehkä?
+
+-- Luuletteko minua pelkuriksi? Silloin ette tunne minua. Minä en
+pelkää ketään enkä mitään.
+
+-- Sovittu siis?
+
+Valentine mietti hetkisen.
+
+-- Teidän tarmokkaat kasvonne herättävät minussa kunnioitusta, sanoi
+hän. -- No niin, olkoon menneeksi. Sitten saan ainakin olla varma,
+ettette murtaudu asuntooni, lisäsi hän hymyillen. -- Ja sitäpaitsi
+luulen kyllä voivani luottaa teihin.
+
+Krag ja Valentine siirtyivät sitten toiselle puolen salia arkkitehdin
+ja ratsumestarin luo, jotka siellä haastelivat mitä kauheinta pötyä.
+
+Asbjörn Kragin täytyi itsekseen ihailla Valentinen mielenmalttia.
+Todennäköisesti hän käsitti, että kaivosinsinööri oli joku muu kuin
+mikä uskotteli olevansa, ja että oli tulossa vakava kohtaus, mutta hän
+salasi täydellisesti jännityksensä ja mielenliikutuksensa.
+
+Kello alkoi vähitellen lähestyä kahtatoista. Valentine sanoi haluavansa
+lähteä.
+
+Sekä ratsumestari että arkkitehti riensivät oitis tarjoamaan vaununsa
+hänen käytettävikseen, mutta Valentine teki kädellänsä torjuvan
+liikkeen.
+
+-- Insinööri Kvam on ollut ystävällinen ja tarjonnut minulle paikan
+vaunuissaan, sanoi hän. -- Me asumme samalla taholla.
+
+Kun Valentine ja Krag ajoivat pois, seisoivat molemmat muut kavaljeerit
+hieman nuivilla nenin.
+
+Arkkitehti huomautti:
+
+-- Insinöörin vaunuistako hän puhui? Ymmärrätkö sinä sitä,
+ratsumestari? Tuossa hän jumaliste ajaa omissa wieniläisvaunuissaan.
+
+Ratsumestari yritti turhaan asettaa lornettia silmälleen.
+
+Ei, se oli hänestäkin käsittämätöntä. Hän oli aivan ymmällä.
+
+He keksivät lopulta lähteä peilisaliin lohduttautumaan vielä
+viimeisellä, vihoviimeisellä lasilla.
+
+Sillaikaa "petohämähäkki" ja Asbjörn Krag ajoivat Valentinen asuntoon
+Oskarinkadun varrelle.
+
+Valentine itse avasi portin ja lähetti vaunut pois.
+
+Krag katseli ympärilleen.
+
+Koko talo oli pimeä.
+
+Asuntoon saavuttua Valentine sytytti sähkövalon. Hän pyysi Kragia
+istuutumaan salonkiin luvaten tulla kohta takaisin.
+
+Heti hänen poistuttuaan Krag tutki pikaisesti huoneen. Se oli hyvin
+hieno salonki, täynnä kallisarvoisia taljoja ja silkkipäällyksisiä
+huonekaluja.
+
+Hän pani erityisesti merkille komean venetsialaisen peilin, joka
+riippui seinällä poimukkaiden verhostimien välissä. Peilipöydällä oli
+antiikkinen uurna.
+
+Ikkunain edessä oli paksut uutimet. Krag kävi niitä tarkastamaan,
+vetäisi syrjään toisen verhon ja katsoi alas. Hän avasi ikkunan.
+Alhaalla oli kuohkeamultainen puutarhakaistale.
+
+Hätätilassa, ajatteli hän, voin siis hypätä tästä ulos, jos vastoin
+odotustani joutuisin yllätetyksi.
+
+Hän jätti ikkunan auki ja pani tuulisäpin kiinni, mutta veti uutimet
+jälleen eteen.
+
+Kun ilma oli tyyni ja lämmin, ei huoneessa lainkaan huomannut ikkunan
+aukioloa.
+
+Tuskin oli Asbjörn Krag ehtinyt toimittaa tarkastuksensa, ennenkuin
+Valentine kiireesti astui salonkiin. Hänellä oli edelleenkin punainen
+silkkipukunsa yllään, mutta mustan timanttikoristeen hän oli jättänyt
+pois.
+
+Krag näki heti, että hän oli nyt melkoista totisempi kuin muutama
+minuutti sitten -- Grand Hotelin valaistussa juhlasalissa. Häneen oli
+tullut jotain hermostunutta ja levotonta.
+
+-- Minua väsyttää kovin, puheli hän, ja siksi pyytäisin teitä sanomaan
+sanottavanne mahdollisimman lyhyesti. On jo myöhä.
+
+-- Minullakin on hyvin vähän aikaa, vastasi Asbjörn Krag. -- Ennen
+puoli kahta tänä yönä minun on pelastettava eräs ihmishenki. Olemmeko
+kahden?
+
+Valentine nyökkäsi.
+
+-- Eikö viereisessä huoneessakaan ole ketään kuuntelijaa.
+
+-- Ei.
+
+Asbjörn Krag meni nopeasti suuren peilin luo ja otti käteensä
+antiikkisen uurnan.
+
+-- Kaunis esine, sanoi hän ihastellen, -- erittäin kaunis esine. Ja
+luultavasti hyvin kallisarvoinen.
+
+-- Onko uurnalla mitään tekemistä meidän keskustelumme kanssa? kysyi
+Valentine kummastellen.
+
+-- Ja tämä peili, jatkoi Krag aivan tyynesti, -- on hyvin kaunis peili.
+
+Kun hänen piti asettaa uurna takaisin peilipöydälle, liikahti hän
+jotenkuten kömpelösti, niin että tulikin sysänneeksi uurnalla peilin
+lasia.
+
+Peili särkyi, ja sirpaleet putosivat helisten lattialle.
+
+-- Pyydän anteeksi, sanoi Krag ihan onnettoman näköisenä, -- pyydän
+tuhannesti anteeksi. Mielihyvällä otan korvatakseni peilin.
+
+Valentine seisoi sanattomana hämmästyksestä nähdessään hänen
+ilmitahallisen hävitystyönsä.
+
+Mutta Krag pisti tyynesti kätensä suureen aukkoon, jonka oli lyönyt
+peiliin. Vastassa oli villainen kangas, joka antoi myöten hänen
+painaessaan.
+
+-- Sitä arvelinkin, mutisi hän ja työnsi koko peilin syrjään. --
+Minusta ihan tuntui, että tämä kaunis peili kätki taaksensa aukon.
+
+Peilin takana oli vain tumma oviverho. Krag tempasi sen syrjään ja
+kuuli samassa oven paukahtavan kiinni viereisessä huoneessa. Hän
+hyppäsi sinne, sai hapuilemalla käsiinsä sähkönappulan ja väänsi valon.
+
+Hän seisoi ruokasalin tapaisessa. Luotuaan nopean silmäyksen
+ympärilleen hän näki, ettei huoneessa ollut ketään ihmistä. Mutta
+selvää oli, että sieltä oli joku juuri lähtenyt, urkkija, joka oli
+aikonut peilin takana kuunnella keskustelua.
+
+Krag meni ovelle ja pani sen salpaan.
+
+Sitten hän kääntyi ja palasi rikkinäisen peilin ohitse takaisin hienoon
+salonkiin, missä Valentine aivan tyynenä odotti häntä.
+
+Hän salpasi salonginovenkin.
+
+Sitten hän kääntyi "petohämähäkkiin" päin.
+
+-- Minä ihailen teitä, sanoi hän. -- Hiljainen tyyneytenne herättää
+minussa todella kunnioitusta.
+
+-- Ja minä olen aivan sanattomana teidän julkeutenne takia, vastasi
+Valentine.
+
+-- Kadutteko että päästitte minut sisään?
+
+-- En, vastasi "petohämähäkki", ja hänen silmänsä välähtivät
+voitonriemuisesti. Sitten hän lisäsi:
+
+-- Minusta tuntuu siltä, että olette mennyt satimeen, herra
+salapoliisi.
+
+Asbjörn Krag kohautti olkapäitään.
+
+-- Puhukaamme nyt vakavasti keskenämme, sanoi hän. -- Väylä on selvä.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+Kuoleman edessä.
+
+
+Valentine oli käynyt hyvin kalpeaksi. Nähdessään Asbjörn Kragin
+uhkaavan käytöksen hän astui soittokelloa kohden kutsuakseen apua.
+
+Salapoliisi oivalsi silmänräpäyksessä hänen liikkeittensä tarkoituksen.
+Samassa tuokiossa hän kiskaisi sähköjohdon poikki.
+
+-- Älkää yrittäkö huutaa, sanoi hän, se kävisi teille kalliiksi.
+
+Valentine seisoi nyt hievahtamatta paikallaan nojaten erään tuolin
+selkämykseen. Hän oli silminnähtävästi tavattoman kiihtynyt. Hänen
+rintansa kohoili nopeasti, ja hänen suuret, tummat silmänsä ihan
+säkenöivät raivosta.
+
+-- Aiotteko murhata minut? kysyi hän.
+
+-- Mahdollisesti, vastasi Krag.
+
+Hän osoitti erästä nojatuolia.
+
+-- Istukaa, sanoi hän. -- Minulla on ainakin sitä ennen hieman
+puhuttavaa teille.
+
+-- Sitä ennen?
+
+Salapoliisi katsoi Valentineen.
+
+-- Te olette ihan kalpea, jatkoi hän. -- Te tuotatte minulle
+pettymyksen, rouva Kempel.
+
+-- Pettymyksen?
+
+-- Niin, sillä minä olen aina tuntenut olevani siinä uskossa, että
+teitä on mahdoton saada pelkäämään.
+
+Valentine teki kieltävän liikkeen kädellään ja aikoi vastata, mutta ei
+saanut sanaa suustaan.
+
+-- Ja minä voinkin vakuuttaa teille, sanoi Asbjörn Krag totisesti ja
+kovemmalla äänellä, -- ettette vielä milloinkaan ole ollut
+vaarallisemmassa asemassa kuin nyt.
+
+-- Todellakin? Täälläkö omassa asunnossani, omassa
+yksityissalongissani?
+
+-- Niin.
+
+-- Kuinka teille voi juolahtaa mieleenkään, että minä muka pelkään?
+
+-- Sehän näkyy aivan selvään. Koko käytöksenne sen todistaa. Katsokaa
+miten kätenne vapisee.
+
+Valentine veti kätensä vaistomaisesti pois.
+
+-- Te siis tunnette minut, jatkoi Asbjörn Krag. -- Minä en ole
+kaivosinsinööri Kvam.
+
+-- Sitä olen koko ajan aavistanut.
+
+-- Olen salapoliisi Asbjörn Krag.
+
+-- Tokkohan.
+
+-- Keneksi sitten luulette minua?
+
+-- Joksikin pahantekijäksi. Ehkä murtovarkaaksi tai murhaajaksi.
+Poliisimies ei tällä tavoin tunkeudu yksityiseen asuntoon.
+
+-- Tuo on pelkkä puheenparsi, sanoi Krag. -- Te ymmärrätte erittäin
+hyvin kuka minä olen ja tiedätte asianikin.
+
+Valentine ei vastannut.
+
+-- Eiköhän istuta? kysyi Krag. -- Minulla olisi teille puhumista.
+
+-- Ennenkuin murhaatte minut?
+
+Krag kohautti olkapäitään.
+
+-- Riippuu siitä, millaiseksi keskustelumme muodostuu, sanoi hän.
+
+-- Mutta ellen minä nyt tahdo puhua kanssanne?
+
+-- Hätätilassa minä pakotan teidät siihen.
+
+-- Minä haen apua. Avaan ikkunan ja huudan apua.
+
+Hän lähestyi ikkunaa.
+
+Asbjörn Krag veti taskustaan revolverin ja tähtäsi häntä.
+
+-- Silloin joudutte heti ammutuksi, sanoi hän painokkaasti.
+
+Valentine katsahti Kragin uhkaaviin kasvoihin ja seisahtui.
+
+-- Näytte viivyttelevän, sanoi salapoliisi. -- Olette luultavasti
+ennenkin seisonut revolverin suun edessä. Te ymmärrätte milloin tosi on
+kysymyksessä, milloin pelkkä leikinteko. Olkaa ihan vakuutettu, rouva
+Kempel, minä en vielä milloinkaan ole ollut niin totinen kuin nyt olen.
+
+Valentine astui askelen ikkunaa kohti, mutta pysähtyi jälleen. Sitten
+hän tuli yhtäkkiä aivan tyyneksi. Hän astui suoraan Asbjörn Kragin
+kiiltävän revolverin eteen ja sanoi äänellä, joka ei ilmaissut
+vähintäkään mielenliikutusta:
+
+-- Herra poliisimies, tahdon kuulla teitä. Istukaa.
+
+Valentine istahti pöydän ääreen ja katsoi kysyvästi Asbjörn Kragiin,
+joka istuutui häntä vastapäätä. Salapoliisi laski revolverin pöydälle.
+
+-- Minua väsyttää, sanoi Valentine. -- Teillä ei mahda olla kovin
+paljon minulle puhuttavaa. Annan teille kaksikymmentä minuuttia.
+
+Asbjörn Krag katsoi kelloaan.
+
+-- Siinä on enemmän kuin tarpeeksi, sanoi hän. -- Kymmenessä minuutissa
+minun pitää suoriutua teistä. Kello puoli kahdelta Falkenberg odottaa
+minua vaunuineen. Siis, mennäkseni suoraan asiaan, _missä Ada on?_
+
+Valentine hytkähti väkisinkin, eikä tämä liikahdus jäänyt Kragin
+valppaalta silmältä huomaamatta.
+
+-- Ada? vastasi Valentine. -- Mistä minä tietäisin? En tunne ketään sen
+nimistä.
+
+-- Te olette jo ilmaissut itsenne, sanoi Krag. -- Suotta kulutatte
+aikaa moisilla verukkeilla.
+
+-- Ettekö tahdo selittää tarkemmin? kysyi Valentine hymyillen
+ivallisesti.
+
+-- Mielihyvällä, vastasi Krag. -- Olen poliisimiehenä, jo aikoja ennen
+kuin konsuli Falkenberg kävi luonani, suurella mielenkiinnolla tutkinut
+teitä ja toimianne. Minulle selvisi heti, että kaunis Valentine, joka
+niin pian oli osannut valloittaa koko kaupungin, oli rikoksentekijä.
+Teidän tietänne, hyvä rouva, on viimeisten viiden vuoden aikana
+osoittanut sarja salaperäisiä kuolemantapauksia, etupäässä itsemurhia.
+Ostenden ja Monte Carlon salaisilta poliiseilta olen saanut tietoja,
+joiden suhteen ei voi erehtyä. Te puuhailette rosvojoukon etunenässä,
+joka viime aikoina on kulkenut Euroopan halki ryöstäen. Minä ihailen
+oveluuttanne. Tuontuostakin on joku apureistanne sortunut, joutunut
+poliisin ansoihin tai kuollut. Mutta te olette aina osannut selviytyä
+kiinni joutumatta. Tarvitseeko minun luetella mitä kaikkea te olette
+tässä kaupungissa pannut toimeen? Te olette ryöstänyt Falkenbergin
+kassakaapin. Tiesitte minkä nimisen naisen kanssa hän on salakihloissa
+ja arvasitte hänen käyttäneen tätä nimeä kirjainlukkonsa avaimena. Te
+olette kyninyt puhtaaksi hänen veljensä ja tehnyt hänet onnettomaksi,
+niin että hän vihdoin päätti päivänsä omin käsin. Älkää yhtään hymyilkö
+noin ylimielisesti, rouva Kempel, hän oli kunnon poika, mutta siinä
+kohden olen yhtä mieltä kanssanne, että hän oli heikko ihminen.
+Sittemmin olette koettanut antaa Einar Falkenbergille tuhoisan iskun
+panemalla erään kätyrinne syyttämään häntä pelipetoksesta. Hanke meni
+myttyyn, koska minä, kuten kyllä olette ymmärtänyt, älysin juonen ja
+tein sen tyhjäksi viime hetkessä. Eikä teistä voine olla muuta kuin
+kohtuullista, että käytin tilaisuutta kääntääkseni skandaalin teidän
+kätyriänne vastaan. Lopuksi olette koettanut kostaa ja turvata horjuvaa
+asemaanne ryöstämällä panttivangiksenne viattoman nuoren tytön, Adan.
+Minä ymmärrän, hyvä rouva Kempel, että teillä on suuret suunnitelmat
+täällä Kristianiassa, missä on siksi runsaasti varakkaita nuoria miehiä
+ja missä on niin helppo rosvota, täällä kun ei olla totuttu moisiin
+suurisuuntaisiin yrityksiin. On siis varsin helposti ymmärrettävissä,
+että olette koettanut torjua vastustajanne hyökkäykset ryöstämällä tuon
+nuoren tytön. Olen lukenut kirjeen, jonka olette lähettänyt
+Falkenbergille, ja ihailen älyänne ja rohkeuttanne, mutta teidän täytyy
+myöntää, että olette hävinnyt pelissä. Olette pelannut paljosta, mutta
+olette hävinnyt. Älkää toki olko noin ikävystyneen ja välinpitämättömän
+näköinen, lopetti Krag. -- Minä sanon toistamiseen, että henkenne on
+suuressa vaarassa.
+
+Valentine mietti hetkisen, ennenkuin vastasi. Sitten hän sanoi:
+
+-- Entä todisteet?
+
+-- Minulla on takeena se, jatkoi Krag aivan tyynesti, -- että pidän
+teitä tässä revolverini suun edessä, kunnes väkeni on löytänyt nuoren
+tyttö poloisen. Tuolla ulkopuolella on mies, joka odottaa merkkiä
+minulta. Huudan hänelle välttämättömimmät käskyt. Kun Ada on löydetty,
+niin mies palaa tänne ilmoittamaan sen minulle.
+
+-- Entä sitten?
+
+-- Sitten minä kumarran teille kohteliaasti ja lähden tieheni, mutta
+huomispäivänä kello yksi saatan teidät rautatieasemalle ja pidän
+huolen, että joudutte junaan, joka vie teidät ulkomaille. Jäähyväisiksi
+lupaan teille kukkavihon.
+
+-- Mutta jos kieltäydyn lähtemästä kaupungista.
+
+-- Silloin teidän käy huonosti. Syntyy uusi taistelu, ja siinä
+taistelussa minä voitan.
+
+-- Oletteko varma siitä?
+
+-- Aivan varma.
+
+Valentine mietti hetkisen.
+
+-- Asia on niinkuin kerroitte, sanoi hän. -- Koska ei ole todistajia
+läsnä, voin kernaasti tunnustaa pelanneeni semmoista peliä, mistä minua
+syytätte.
+
+-- Aivan tarpeeton tunnustus, huomautti Krag.
+
+-- Hyvin mielelläni suostuisin pyyntöönne, jatkoi Valentine
+välittämättä salapoliisin huomautuksesta, -- mutta en voi.
+
+-- Toisin sanoen ette tahdo, vastasi Krag ottaen pöydältä aseensa.
+
+-- Ei, tahtoisin kyllä, mutta en voi.
+
+Poliisimies punnitsi miettiväisesti revolveria kädessään.
+
+-- Miksi ette? kysyi hän.
+
+-- Siksi etten tiedä missä Adaa säilytetään.
+
+-- Valehtelette.
+
+-- Enkä valehtele, sen vannon kautta elävän Jumalan.
+
+Asbjörn Krag pani kellonsa pöydälle eteensä ja kohotti revolveria.
+
+-- Siinä tapauksessa minun täytyy todella surkutella teitä, sanoi hän.
+-- Olette mennyttä.
+
+-- Mitä tarkoitatte?
+
+-- Minun on näin ollen sittenkin pakko ampua teidät, vastasi Krag.
+
+Valentine tuijotti rohkeasti revolverin suuhun.
+
+-- Teillä on kolme minuuttia elämisen aikaa, jatkoi Krag tyynesti kuten
+aina.
+
+Yhtäkkiä Valentine näytti muistavan jotakin, ja hänen kasvoillaan
+vilahti iloinen ilme.
+
+-- Kolme minuuttia, mutisi hän. -- Se ei ole paljon. Voisinhan
+tunnustaakin.
+
+-- Ahaa.
+
+-- Minä tiedän missä Ada on.
+
+-- Ja tahdotte sanoa sen minulle!
+
+-- En.
+
+Asbjörn Krag ei vastannut. Hän vilkaisi kelloon, joka tikitti hänen
+edessään pöydällä.
+
+-- Kaksi minuuttia, virkkoi hän.
+
+Valentine katsahti salapoliisiin ja alkoi vapista.
+
+-- Suuri Jumala! kuiskasi hän.
+
+-- Mikä on?
+
+-- Oletteko joskus katsellut kuolemaa silmiin, herra salapoliisi?
+
+-- Monestikin.
+
+-- Oletteko silloin tuntenut mielenliikutusta, oletteko pelännyt?
+Oletteko kalvennut?
+
+-- En koskaan. Olen varma kylmäverisyydestäni.
+
+-- Nyt ymmärrän, että teillä on tosi mielessä, kuiskasi Valentine,
+sillä _nyt te olette kalpea kuin ruumis_.
+
+-- Selitän siis teille asianlaidan, sanoi Krag nousten seisomaan. --
+Totta on, ettei meillä ole minkäänlaisia todisteita teitä vastaan. Te
+olette siinä suhteessa ollut ovelampi kuin kukaan muu pahantekijä,
+jonka olen tavannut. Vaikka te nyt tällä hetkellä tunnustaisitte
+minulle kaiken ja minä laatisin siitä raportin oikeudelle, niin
+sittenkin voisitte myöhemmin kieltämällä säilyttää asemanne. Pahimmassa
+tapauksessa voitaisiin joitakin "pieniä säännöttömyyksiä" lukea
+mustasukkaisuuden, hyljeksityn rakkauden tai muun semmoisen syyksi. Ja
+sitäpaitsi tiedätte itse, että oikeudenkäynti vain häpäisisi Charlie
+Falkenbergin muistoa ja kenties vielä enemmän useita elossaolevia
+henkilöitä, muiden muassa kamariherra Totenia. Olen täydelleen samaa
+mieltä kuin tekin siinä suhteessa, että saatatte olla kutakuinkin
+huoleton. Siksi olenkin ryhtynyt asiaan tällä tapaa. No niin, jatkoi
+salapoliisi totisesti, tähdäten revolverillaan, -- tahdotteko sanoa
+minulle missä Ada on?
+
+-- Jos nyt vastaan kieltävästi?
+
+-- Silloin ammun teidät.
+
+Valentine katsoi häneen tutkivasti.
+
+-- Te olette merkillinen mies, sanoi hän. -- Aivan epäröimättä voisitte
+ruveta murhaajaksi!
+
+-- Erehdytte, vastasi Krag. -- Minua ei kukaan epäile vähimmässäkään
+määrässä, tunnettua, koeteltua salapoliisia. Olettakaamme, että nyt
+ammun teidät -- ja sen minä teen, ellette kerro minne Ada on kätketty
+--, niin pahimmassa tapauksessa tänne juoksee ihmisiä, eikö totta?
+
+-- Se on hyvin luultavaa. Ainakin omat palvelijani rientävät tänne,
+ennenkuin ehditte kadota.
+
+-- Erehdytte taaskin, sanoi salapoliisi. -- Minä en aio kadota. Aion
+jäädä tänne ja ottaa vastaan ketä mahdollisesti saapuu. Mitä itseeni
+tulee, voin sanoa teille sen verran, että olen maailman parhaita
+revolverinkäyttäjiä. Osaan teihin miten ikinä tahdon, esimerkiksi
+oikeaan ohimoon, niin että kuula tulee vasemmasta korvasta ulos. Te
+kuolette siihen paikkaan, minä taivutan sormenne revolverini ympäri, ja
+itsemurha on valmis.
+
+-- Silläkö tavalla poliisi esiintyy tässä maassa?
+
+-- Tällä hetkellä en esiinny poliisimiehenä, vaan ihmisenä. Jossakin
+paikassa pidetään nuorta viatonta tyttöä telkien takana. Olen koettanut
+kaikki lailliset keinot pelastaakseni hänet, mutta ymmärrän, ettei
+niistä ole apua. Olen aivan varma, että te milloin tahansa
+toimittaisitte hänet hengiltä, jos sillä voisitte parantaa asiaanne.
+Nuori tyttö löydetään joesta hukkuneena ilman ulkonaisia väkivallan
+merkkejä. Täällä meillä ei olla murhiin tottuneita eikä osata erottaa
+murhaa tapaturmasta, joten semmoinen löytö ei niinmuodoin herättäisi
+mitään huomiota. Ada on siis hengenvaarassa, ellei hän jo ole kuollut,
+ja minä olen vannonut pelastavani hänet tänä yönä.
+
+-- Koetan seurata ajatuksenjuoksuanne, vastasi Valentine, joka
+ilmeisesti puhui vain aikaa voittaakseen. -- Jos nyt kieltäydyn
+antamasta vaatimianne tietoja, mitä sitten tapahtuu? Aiotteko tappaa
+minut?
+
+-- Aion, sen vannon.
+
+-- Mutta ettehän te sillä pääse askeltakaan lähemmäksi Adaa.
+
+-- Erehdytte. Silloin _te_ olette leikistä poissa, eikä apulaisillanne
+ole enää mitään aihetta pitää tyttöä vangittuna. Sitäpaitsi meille on
+oleva pikkuseikka saada ilmi hänen kätköpaikkansa, sitten kun te olette
+pelistä poissa ettekä enää voi rohkeudellanne ja nerokkaalla
+oveluudellanne asettaa tiellemme esteitä. Näette siis, ettei minulla
+ole muuta neuvoa, jos tahdon vapauttaa Adan tänä yönä. Te joko
+ilmaisette minulle hänen olinpaikkansa tahi ette ilmaise. Jälkimäisessä
+tapauksessa teen teidät vaarattomaksi.
+
+-- Mutta minä jatkan vielä vähäisen, sanoi Valentine, joka jo puhui
+aivan tyynesti. -- Edellyttäkää nyt, että suostun esitykseenne ja
+mainitsen teille jonkun paikan, missä Adaa pidetään piilossa. Mitä
+takeita teillä on siitä, etten valehtele?
+
+-- Minä odotan, kunnes saan väeltäni sanan, vastasi Krag.
+
+
+
+
+XIX.
+
+Hurja leikki.
+
+
+Valentinen ilmeestä näkyi, että hän tiesi Asbjörn Kragin tarkoittavan
+totta uhkauksillaan. Ja totta hän tarkoittikin, sillä hän oli lujasti
+päättänyt tällä hetkellä väkisinkin ottaa asiasta selvän. Pahimmassa
+tapauksessa hän oli valmis ampumaan tuon vaarallisen naisen, ja hän
+tiesi sisimmässään, ettei sellainen teko milloinkaan tuottaisi hänelle
+tunnonvaivoja, sillä siten hänen olisi onnistunut hävittää paha ja
+rikoksellinen olento maan päältä. "Petohämähäkki" oli alkanut käydä
+huomattavan levottomaksi. Hän ei enää tuijottanut kylmäverisesti
+revolverin suuhun. Hänen silmänsä harhailivat sinne tänne, ja hän
+kuulosteli jännittyneenä, ikäänkuin odottaen apua jostakin.
+
+-- Yksi minuutti, sanoi Krag.
+
+Salapoliisi oli todella käynyt tavattoman kalpeaksi. Hänen ohuet
+huulensa olivat miltei valkoiset. Hän tuijotti varmalla katseellaan
+Valentinea ja tähtäsi revolverilla hänen oikeaan ohimoonsa. Ja samalla
+hänen mielenmalttinsa oli niin suuri, ettei ase vähääkään vapissut
+hänen kädessään. Hän tiesi osaavansa varmasti maaliin. -- Puoli
+minuuttia.
+
+Valentine nousi yhtäkkiä vapisten. Hän oli peloissaan ja kiihtynyt.
+
+-- Seis! huudahti hän.
+
+-- Te siis antaudutte?
+
+-- Niin, minä annan myöten. Saatte tietää missä Ada on.
+
+Krag laski aseensa.
+
+-- Elääkö hän?
+
+-- Elää.
+
+-- Mutta miksi hän sitten ei ole voinut antaa mitään elonmerkkiä
+itsestään?
+
+-- Siksi että hänet on pantu telkien taa mielenvikaisena.
+
+-- Onko hän... onko hän saanut kärsiä paljon?
+
+Valentine ei vastannut.
+
+-- Jos hän on saanut kärsiä, jatkoi Krag, niin ei teistä kukaan vältä
+minun kostoani.
+
+-- Minä pelkään teitä, vastasi Valentine. -- Minä ihailen
+kylmäverisyyttänne ja rohkeuttanne.
+
+Krag seisoi aivan hänen edessään. Kiihtymys ja mielenliikutus oli
+levittänyt hienoa punaa Valentinen kaulalle ja tehnyt hänet entistä
+kauniimmaksi.
+
+Valentine ymmärsi mitä Krag ajatteli katsellessaan häntä, ja hymy
+vilahti hänen huulillaan.
+
+Hän oli saanut osan tavallista varmuuttansa takaisin. Hän puhui
+tyynesti ja päättäväisesti, eikä ääni vapissut.
+
+Asbjörn Kragilla oli edelleenkin revolveri kädessä, mutta hän piti sen
+maata kohti suunnattuna.
+
+-- Säästäkää kohteliaisuutenne, sanoi hän. -- Tehkäämme nopeasti loppu
+tästä kiusallisesta kohtauksesta.
+
+-- Kun minä nyt siis ilmaisen teille mistä Ada on löydettävissä, jatkoi
+Valentine tyynesti, täytyy minulla kai olla jokin varmuus siitä, että
+te pidätte mitä olette minulle luvannut.
+
+-- Ulkomaanjuna lähtee huomenna kello yksi päivällä, vastasi Asbjörn
+Krag. -- Ei kukaan ole estävä teitä lähtemästä siinä junassa.
+
+-- Entä jos en lähde?
+
+-- Olen jo sanonut teille, että siinä tapauksessa saatte vastata
+seurauksista. Mitä vakavimmin tahdon kehottaa teitä lähtemään. Ellette
+olisi ollut siksi varovainen, että hankitte suojaksenne Adan
+panttivangiksi, olisitte jo aikoja sitten istunut lukkojen ja salpain
+takana. Ennen kello yhtä huomenna ei kukaan koske teihin. Mutta ellette
+lähde matkoihinne, niin teidät heti vangitaan joukkueinenne. Minä teen
+tämän myönnytyksen ainoastaan pelastaakseni viattoman nuoren tytön,
+jolle tietysti jokainen minuutti voi olla kallis. -- Jätän sikseen myös
+kostotyönne, jonka uhriksi joutui eräs tovereistanne kamariherran
+maatilalla. Te tapoitte hänet, koska hän alkoi käydä vaivalloiseksi ja
+tahtoi ilmaista Adan olinpaikan. Hän sai varmaan tekojensa mukaisen
+lopun. Mutta siitä kaappauksesta, jonka olette aikonut panna toimeen
+kamariherran talossa, saatte kuin saattekin koreasti luopua, sen minä
+takaan.
+
+-- Ettekö siis anna mitään muuta varmuutta lupauksenne vakuudeksi?
+kysyi Valentine kuiskaamalla.
+
+-- En. Muuta vakuutta kuin kunniasanani ette voi saada, rouva Kempel,
+mutta siinä onkin enemmän kuin tarpeeksi. Jos te puolestanne täytätte
+osanne välipuheesta, niin tahtoisinpa nähdä mikä minut estäisi
+täyttämästä omaa osaani..
+
+Valentine katsoi häneen kauan ääneti.
+
+-- Minä uskon teitä, sanoi hän ojentaen hänelle kätensä.
+
+Asbjörn Krag nyökkäsi, mutta ei hievahtanutkaan tarttuakseen
+ojennettuun käteen.
+
+Valentine vavahti. Hän oli ilmeisesti loukkaantunut syvästi, mutta hän
+hymyili sanoessaan:
+
+-- Moni mies olisi pitänyt itseään onnellisena, jos olisi saanut
+suudella kättäni.
+
+Krag ei vastannut.
+
+-- Mutta koska nyt kerran olette voittanut minut, jatkoi Valentine,
+sallitte ehkä minun antaa teille pienen muiston tästä omituisesta
+yhdessäolostamme.
+
+-- Muiston?
+
+-- Niin, tämän pienen kukkavihon, vastasi Valentine mielistelevästi.
+
+Ja nyt tapahtui jotain, joka puolta tuntia myöhemmin vaikutti
+ratkaisevasti vakavassa tilanteessa.
+
+Tällä hetkellä se osoitti ainoastaan, että tuo vaarallinen nainen yhä
+edelleen taisteli pelastaakseen asemansa; se osoitti, ettei hän
+kammonnut mitään keinoa, vaan että hän jännittämällä jokaisen hermonsa
+koetti voittaa pientä pelastuksen mahdollisuutta, pienen pientä
+mahdollisuutta vapautua tuosta voimakkaasta, tyynestä, kalpeasta
+miehestä, joka uhkaavana piteli revolveria kädessään.
+
+Tapahtuma oli tällainen:
+
+-- Tämän pienen kukkavihon, sanoi Valentine ottaen pöydältä kimpun
+vaaleanpunaisia ruusuja.
+
+Ja hänen äänessään oli sillä hetkellä tosiaankin liikuttava
+avuttomuuden ja toivottomuuden sointu. Hänhän oli vain nainen, ja
+tahtoihan Asbjörn Krag toki ottaa vastaan kukkavihon, jottei loukkaisi
+häntä vielä enemmän ja jotta keskustelusta vihdoin tulisi loppu.
+
+-- Minä rakastan rohkeutta ja päättäväisyyttä, ilmenipä se missä
+tahansa, kuiskasi Valentine astuen ruusukimppu oikeassa kädessään
+lähemmäksi poliisimiestä. Hänessä oli jälleen jotain kissamaista,
+hiipivää, jotain tiikerimäistä sulavuutta, joka värisytti Asbjörn
+Kragia. Ja yhtäkkiä salapoliisi pysäytti hänet äänekkäällä, tuimalla
+käskyllä.
+
+-- Ei askeltakaan edemmäksi, sanoi hän. -- Jos tulette lähemmä, niin
+ammun.
+
+Valentine pysähtyi kauhistuneena.
+
+-- Pankaa kukat kädestänne pöydälle, käski Krag.
+
+Valentine viivytteli.
+
+-- Totelkaa silmänräpäyksessä!
+
+Hän laski kukkavihon hiljaa pöydälle.
+
+Asbjörn Krag otti sen varovasti käteensä ja pudisti sitä. _Pitkä,
+terävä tikari_ oli kätketty vaaleanpunaisten ruusujen keskelle. Nyt se
+putosi lattialle ja kierähti matonreunan alle.
+
+-- Koska niin tahdotte, sanoi Krag haistellen ruusuvihkoa, -- mutta
+antakaa se minulle ilman piikkejä.
+
+-- Siinä meni viimeinen keino, mutisi Valentine.
+
+Hän oli nyt todella peloissaan. Hän vapisi kauhusta ja kulki
+edestakaisin huoneessa kädet rukoilevasti koholla ja katse tähdättynä
+revolveriin, joka nyt jälleen oli ojennettuna hänen päätänsä kohti.
+
+-- Viimeinen keino, mutisi hän uudelleen.
+
+-- Teiltä on siis mahdoton saada mitään tietoja, sanoi Krag.
+
+-- Ei, ei, vastasi hän nopeasti. -- Saatte tietää kaiken, minä en salaa
+enää mitään.
+
+Hänen viimeinen keinonsa, murhayritys, oli paljastunut niin
+nöyryyttävällä tavalla, että epätoivo sen johdosta oli ilmeisesti
+kokonaan murtanut hänet. Nyt hän oli semmoisessa tuskassa ja
+sielullisessa hajaannustilassa, että saattoi olla valmis puhumaan mitä
+hyvänsä, antamaan ilmi liittolaisensa, paljastamaan kaikki salaisuudet.
+
+Asbjörn Krag ymmärsi tämän. Hän oli tutustunut asianlaitaan
+oikeussaleissa, nähnyt miten rikoksentekijät, kun kaikki tiet ovat
+ummessa, heittäytyvät suin-päin täydelliseen ja suoraan tunnustukseen,
+ikäänkuin siitä löytäen vapautuksen.
+
+Ja nyt hänen ei tarvinnut enää kysyä.
+
+-- Ada on täällä Kristianiassa, muka mielenvikaisena, sanoi Valentine.
+-- Hän asuu erään vanhan, kiltin naisen luona, joka on aivan syytön
+kaikkeen.
+
+-- Osoite?
+
+Valentine ilmoitti osoitteenkin, erään Töienhavenin lähellä sijaitsevan
+talon, ja mainitsi kerroksen sekä emännän nimen. Hän puhui hyvin
+nopeasti, melkein huohottaen, ja sekoitti tunnustukseensa kaikenlaisia
+vakuutteluja, että hänen oli ollut pakko näin menetellä, että hän
+luotti Asbjörn Kragin lupaukseen, mitä vapaaseen lähtöön tuli, j.n.e.
+Poliisimies oli täydelleen masentanut hänet.
+
+Asbjörn Krag kirjoitti tiedonannot pienelle paperipalaselle, jonka
+ympäri hän sitten kääri nenäliinansa.
+
+Valentine seurasi hänen valmistelujaan mielenkiintoisesti ja näytti
+tyyntyvän jonkun verran.
+
+Krag astui avoimen ikkunan ääreen, mutta ei silti irroittanut silmiään
+hetkeksikään Valentinesta.
+
+Hän antoi vihellysmerkin, ja heti kuului kadulta vastaukseksi
+samanlainen. Siellä oli Jens, hänen tarmokas apulaisensa, odottamassa
+hänen määräyksiään.
+
+Krag heitti nenäliinan hänelle ja lausui vain nämä kaksi sanaa:
+
+-- Seuraa ohjeita.
+
+Sitten hän sulki ikkunan ja kääntyi jälleen Valentineen päin.
+
+-- Meillä on vielä puoli tuntia aikaa olla toistemme seurassa, sanoi
+hän. -- Nyt olen lähettänyt väkeni taloon, jonka mainitsitte, ja
+vähemmässä kuin puolessa tunnissa voin tuskin odottaa heiltä mitään
+tietoja. Toivon, ettette ole keksinyt taas jotain uutta kepposta minun
+varalleni.
+
+-- En ole, saatte olla huoleti tällä kertaa, vastasi Valentine. -- Olen
+menettänyt kaiken.
+
+-- Hyvä. Sittenpä mielisin kysyä teiltä erästä asiaa. Miksi tuo
+mies-parka siellä Övren kartanossa murhattiin?
+
+-- Minä sain asiasta tiedon vasta sitten, kun se jo oli tapahtunut,
+vastasi Valentine. -- Hän oli roisto, hän tahtoi kavaltaa meidät. Olin
+tosin jo kauan epäillyt häntä ja käskenyt väkeäni olemaan varuillaan
+hänen suhteensa, mutta mitään suoranaista osaa minulla ei ole
+rankaisemisessa. Tietäkää, herra poliisimies, että meidän
+kirjoittamattomat lakimme ovat paljon ankarammat kuin yhteiskunnan
+kirjoitetut. Hän sai muuten ansionsa mukaan. Hän on eläissään tehnyt
+niin monta rikosta, että kuolemanrangaistus oli enemmän kuin
+oikeutettu. Mitä minun siihen tulee, että hän oli saanut tunnonvaivoja
+ja tuumi ruveta paremmaksi ihmiseksi. Hän uhkasi lopulta suorastaan
+antaa meidät ilmi, ja siksi hänet oli raivattava tieltä pois.
+
+-- Minä näin hänen olkapäässään erään merkin, sanoi Krag istuen yhä
+revolveri kädessä.
+
+-- Se oli muisto kaleerivankeudesta, mutisi Valentine. -- Hän rupesi
+meidän mieheksi, kun autoimme häntä karkaamaan sieltä. Hän osoitti mitä
+mustinta kiittämättömyyttä tahtoessaan sittemmin kavaltaa meidät. Minä
+en häntä enää muistele.
+
+Salapoliisi katsoi kelloaan.
+
+-- Sinä aikana, mikä meillä on tässä vielä jäljellä, ennenkuin väkeni
+ilmoittaa minulle, että Ada on löydetty, aloitti hän, voisimme
+sopivasti ajan kuluksi järjestää muut välimme.
+
+Valentine tuijotti häneen käsittämättä mitään.
+
+-- Tarkoitukseni ei ole, jatkoi Krag, lähettää teitä huomenna
+ulkomaille aivan rahattomana, mutta teidän on kuitenkin muistaminen,
+että olen tässä jutussa tavallani konsuli Falkenbergin asianajaja. Hän
+kääntyi puoleeni saadakseen selkoa kirjainlukon salaisuudesta ja noiden
+kahdenkymmenenviiden tuhannen kruunun katoamisesta. Te tarjositte
+kerran Einar Falkenbergille kaksikymmentä tuhatta kruunua hänen
+veljensä velkojen suoritus-avuksi. Tarjous oli teidän puoleltanne
+tarkoitettu osittain silmänlumeeksi, osittain solvaukseksi. Falkenberg
+käsitti sen yksinomaan solvaukseksi. Minä sitävastoin en näe mitään
+alentavaa siinä, että minä hankin hänelle rahat, mitkä te todenperästä
+olette varastanut häneltä. Tapoihini kuuluu, että toimitan tehtäväni
+mahdollisimman perinpohjaisesti, ja ilman noita kahtakymmentäviittä
+tuhatta ei tämän jutun ratkaisu olisi aivan täydellinen. Toisin sanoen,
+tahdotteko olla hyvä ja panna nuo varastetut rahat tähän pöydälle?
+
+Asbjörn Krag, joka tunsi "petohämähäkin" ahneuden, odotti nyt
+jonkinlaista sisunpurkausta tämän pyynnön johdosta.
+
+Valentine rypistikin otsaansa, mutta rypyt silisivät kohta jälleen ja
+hän kysyi kummastellen:
+
+-- Vaaditteko todellakin sitä?
+
+-- Ehdottomasti.
+
+-- Mutta minulla ei ole rahojani eikä arvoesineitä tässä huoneessa,
+vastasi Valentine. -- Saatte siis antaa minun mennä noutamaan niitä.
+
+Hän oli jo menossa viereisiin huoneihin, kun revolverin uhkaava liike
+pysäytti hänet.
+
+-- Seis! huusi Krag. -- Ei askeltakaan.
+
+Valentine kääntyi takaisin, ja salapoliisi pani merkille hänen
+kasvojensa jännittyneen ilmeen. Kragista tuntui, että tuo nainen
+jälleen punoi jotain juonta, ja se hermostutti häntä hiukan.
+
+-- Minä en ole niin tyhmä, sanoi hän, että päästäisin teidät muihin
+huoneisiin.
+
+-- Ajattelin vain noutaa ne kaksikymmentäviisi tuhatta --
+
+-- Niinpä tietenkin. Ja samalla hälyyttää ystäviänne.
+
+-- Ystäväni eivät ole täällä.
+
+-- Sitä en usko. Ja sitäpaitsi olen jo huomannut minne olette kätkenyt
+rahanne.
+
+-- Todellakin?
+
+-- Vetäkää syrjään tuo vasemmalla oleva verho, juuri se keltainen
+siinä. Te viivyttelette, näemmä. Minusta tuntuu siltä, kuin te
+ryhtyisitte vanhaan hurjaan leikkiinne taas, rouva Kempel. Minä en ole
+yhtä kärsivällinen enää. Nyt kohotan revolverin uudelleen ja pyydän
+vielä kerran teitä vetämään syrjään nuo keltaiset silkkiverhot.
+
+Valentine repäisi äkisti verhot syrjään. Asbjörn Kragin täytyi hymyillä
+nähdessään mitä niiden takana piili: seinään upotettu rautaovi ja siinä
+teräksinen kädensija.
+
+-- Tahdotteko nyt olla ystävällinen ja avata kaapin, hyvä rouva. En
+pyydä enempää kuin ne kaksikymmentäviisi tuhatta, mutta ne minä
+tahdonkin saada, sillä ne ovat varastetut päämieheltäni.
+
+Tällä kertaa Valentine ei empinyt sekuntiakaan, mikä ihmetytti Asbjörn
+Kragia, joka nyt oli oppinut tuntemaan hänen vastahakoisuutensa ja
+tottunut uhkauksilla karkoittamaan hänet asemasta toiseen.
+
+Tuokion kuluttua kaapinovi oli auki, ja salapoliisi näki vilahdukselta
+kiiltävän teräsholvin. Seinän täytyi niinmuodoin olla hyvin paksu.
+
+Asbjörn Krag kuuli Valentinen helistelevän avaimia mutisten:
+
+-- Teidän pitää saaman tahtonne perille, Asbjörn Krag, kun kerran tällä
+tavoin ilkeätte alentua ryöstämään minut paljaaksi. Kaksikymmentäviisi
+tuhattako niitä piti olla?
+
+-- Niin, kiitos.
+
+Valentine seisoi selin huoneeseen, ja salapoliisi kuuli setelien
+kahisevan hänen käsissään. Mutta hän ei saattanut nähdä hänen puuhiaan,
+sillä kaapinovi oli painunut hieman kiinnemmäksi ja peittänyt hänet
+puoleksi.
+
+Yhtäkkiä Kragista tuntui, kuin kello olisi soinut jossakin.
+
+Hän säpsähti.
+
+-- Kello soi, sanoi hän.
+
+-- Niin kuului, jossain toisessa huoneistossa, vastasi Valentine
+välinpitämättömästi kassaholvin sisästä, -- mutta jos tahdotte mennä
+eteiseen katsomaan, niin olkaa hyvä.
+
+-- Ei kiitos, kyllä minä mieluummin istun tässä ja tähtäilen teitä
+revolverilla oikeaan korvaan. Minä muistutan teitä erinomaisesta
+ampumataidostani.
+
+-- Hyvä on, Asbjörn Krag, ja tuskin uskotte, miten ihastuttavaa on
+tietää, että _te istutte vihreässä nojatuolissa ja tähtäätte
+revolverilla suoraan minun päähäni_.
+
+Hän puhui huomattavan äänekkäästi.
+
+-- Miksi puhutte niin kovalla äänellä? kysyi Krag.
+
+-- Täytyyhän minun puhua ääneen, kun seison selin teihin... Kymmenen
+tuhatta, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista tuhatta...
+
+Setelit kahisivat edelleen hänen käsissään. Asbjörn Krag hermostui yhä
+enemmän.
+
+-- Jopa tähän taloon nyt on yhtäkkiä tullut eloa, sanoi hän. -- Eivätkö
+nuo ole askelia, joita kuulen? Lähestyviä askelia?
+
+-- En tiedä. Palvelustyttö ehkä siellä liikkuu. Seitsemäntoista,
+kahdeksantoista tuhatta --
+
+Asbjörn Krag istui ja mietti:
+
+Hänellä on revolveri kassakaapissa. Siksi hän niin auliisti avasi oven.
+Nyt hän kohta kääntyy tännepäin ja laukaisee.
+
+Salapoliisi terotti katsettaan, lujasti päättäen ensimäisen
+epäilyttävän liikkeen huomatessaan tehdä Valentinen vaarattomaksi.
+
+Mutta samassa yhtäkkiä jääkylmä väre kävi hänen ruumiinsa läpi, sillä
+nyt hän kuuli aivan selvästi ääntä takaapäin, huoneesta. Joku oviverho
+vetäistiin kiireesti syrjään.
+
+Asbjörn Krag nousi salamannopeasti kääntyen uutta vaaraa vastaan. Mutta
+se oli jo myöhäistä.
+
+Huumaava isku jysähti hänen päähänsä, ja hän vaipui lattialle kuin
+kuollut.
+
+Ikäänkuin sumun läpi hän näki kahdet kasvot, paroni von Kühnelin ja
+senaattori José Ysayon.
+
+Ja jostakin hyvin kaukaa hän kuuli Valentinen pilkkanaurun.
+
+Sitten hän meni tainnoksiin.
+
+
+
+
+XX.
+
+Automobiili.
+
+
+Kaksi "petohämähäkin" liittolaista oli siis odottamattomalla tavalla
+sekaantunut asiaan. Tuo kavala, rikoksellinen nainen oli tehnyt
+salapoliisille vaarallisen kepposen. Heitettyään aluksi kaiken
+pelastumisen toivon hän oli sitten käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja
+erään huoneessa olevan omituisen laitteen avulla -- jonka Krag liian
+myöhään keksi -- kutsunut paikalle senaattori José Ysayon ja paroni von
+Kühnelin, nuo kaksi täydellistä pahantekijätyyppiä, jotka olivat hänen
+uskollisia kätyreitään.
+
+Mutta miten tämä tapahtui ja kuinka Asbjörn Krag taisteli viimeisen
+epätoivoisen taistelun "petohämähäkkiä" vastaan tuossa salaperäisessä
+huoneessa, siitä kerrottakoon vasta sitten, kun olemme kuulleet, miten
+Kragin apulaisen Jensin kävi.
+
+Draaman viimeiset kohtaukset näyteltiin näet samoihin aikoihin kahdella
+taholla kaupunkia: "petohämähäkin" asunnossa ja erään kadun varrella
+Töienhavenin lähellä, jonne Asbjörn Krag oli lähettänyt Jensin ja muut
+poliisimiehet.
+
+Jätämme sentähden toistaiseksi Asbjörn Kragin, joka saatuaan
+hirvittävän iskun takaraivoonsa suistuu tajuttomana lattiaan, ja
+seuraamme hänen apulaistaan. Sillä näytelmä päättyy siten, että
+kehityksen molemmat haarat jälleen yhtyvät ja että Jens peräti
+vaarallisessa seikkailussa kohtaa jälleen isäntänsä. Tapaukset
+kehittyvät vimmatulla nopeudella. Kuluu tuskin kahta tuntia siitä
+hetkestä, jolloin isku kohtaa Asbjörn Kragin, ennenkuin koko juttu saa
+ratkaisunsa. Mutta katsokaamme mitä tapahtui.
+
+       *       *       *       *       *
+
+"Petohämähäkin" oli siis ollut pakko ilmoittaa Asbjörn Kragille missä
+paikassa Adaa pidettiin vankina. Tämän osoitteen sekä muutamia
+menettelyohjeita Asbjörn Krag oli sitten lähettänyt ikkunasta Jensille,
+joka oli odottanut ulkopuolella yli puolen tuntia. Tämä entinen
+rangaistusvanki, joka nyt niin suurella innolla palveli kelpo
+poliisimiestä, oli heti kadonnut kaupungin pimeille kaduille.
+
+Sillä välin Einar Falkenberg odotteli vaunuissa poliisiaseman
+ulkopuolella. Hän oli saapunut määrätyllä kellonlyönnillä.
+
+Asbjörn Krag ei ollut sanallakaan ilmaissut Falkenbergille mitä oli
+tapahtuva tai mitä hän aikoi tehdä lähdettyään Grand Hotelin juhlasta
+Valentinen seurassa. Falkenbergilla ei siis ollut muuta neuvoa kuin
+odottaa; hän ei voinut ryhtyä kerrassaan mihinkään. Ja juuri tämä
+ehdoton toimettomuus vaikutti, että hänen epätoivonsa ja jännityksensä
+yhä kasvoi.
+
+Hän istui umpinaisissa vaunuissa katsellen ikkunasta poliisimiehiä,
+joita tuli ja meni hänestä mitään välittämättä. Kaikki alkoi tuntua
+hänestä yhä käsittämättömämmältä ja arvoituksellisemmalta. Mutta että
+jotain tavatonta oli tekeillä, sen hän saattoi päättää siitä vilkkaasta
+elämästä, mikä vallitsi tuossa muulloin niin rauhallisessa
+poliisikamarirakennuksessa. Kaikki ikkunat olivat valaistut. Ja
+poliisilaitos olikin todella kovassa puuhassa tämän jutun takia.
+Etsivän osaston päällikkö istui konttorissaan turhaan koettaen saada
+jotain johtoa asiaan telefonoimalla ja lennättämällä sähkösanomia ja
+pikalähettejä ympäri kaupunkia. Ja missä Asbjörn Krag oli? Miksei hän
+näyttäytynyt? Levottomuus etsivässä osastossa tänä yöllisenä hetkenä
+muistutti sotajoukon yleisesikunnan vilkasta hyörinää juuri ennen
+taistelun alkua, kun ratkaiseva hyökkäys on suunnattava vihollista
+vastaan.
+
+Falkenberg istui ulkona vaunuissa ja katsoi vähintään sadasti kelloaan.
+Määräaika oli juuri loppuun kulumaisillaan ja hänen toivonsa peräti
+katoamaisillaan, kun Jens pisti nokkelat kasvonsa vaununikkunasta
+sisään ja kysyi:
+
+-- Konsuli Falkenberg?
+
+-- Niin.
+
+-- Minä tulen Asbjörn Kragin luota.
+
+Falkenberg aikoi hypätä vaunuista, mutta Jens pidätti häntä.
+
+-- Istukaa rauhassa, sanoi hän, minä tulen pian takaisin.
+
+Ja sitten hän katosi.
+
+Konsuli odotti taas lähes viisi minuuttia. Sitten vaununovi aukesi ja
+kolme siviilipukuista poliisikonstaapelia astui sisään. Jens kapusi
+kuskipenkille ajurin viereen ja osoitti tälle minne hänen oli ajettava.
+Vaunut vierivät Plöensbakkea alas, pitkin Suurkatua ja saapuivat pian
+Trondhjemin-tielle. Konsuli kuuli, että perässä ajoivat toiset vaunut.
+Nekin olivat täynnä poliiseja. Matkalla ei puhuttu mitään, ja kun
+Falkenberg koetti kysellä vieressään istuvalta konstaapelilta, niin
+tämä vastasi:
+
+-- Hs, ei saa puhua.
+
+Vihdoin vaunut pysähtyivät jollekin autiolle kadulle. Kun vaununovi
+avattiin, saattoi konsuli erottaa Töienhavenin mustat puunlatvat, jotka
+häämöttivät yöllistä taivasta vasten.
+
+Poliisimiehet hyppäsivät nopeasti maahan molemmista ajoneuvoista, ja
+kuskit saivat käskyn ajaa eteenpäin. Oli kuutamo, ja talorivien
+mahtavat varjot peittivät kohta poliisimiehet. Nämä seisoivat suuren
+nelikerroksisen kivitalon edustalla, jonka kaikki ikkunat olivat
+pimeinä.
+
+Jens oli koko ajan ollut johtajana; hän toimi Asbjörn Kragin nimessä ja
+hänen ohjeittensa mukaan. Hän otti avaimen taskustaan ja päästi itsensä
+ja kaikki muut talon ovesta sisään sekä lähti sitten etumaisena
+nousemaan portaita. Toisessa kerroksessa hän pysähtyi ja soitti
+ovikelloa erikoisella tavalla.
+
+Kun Falkenberg tällöin kuiskasi kysymyksen, missä oltiin, niin muuan
+poliisi vastasi:
+
+-- Eräässä Asbjörn Kragin asunnossa.
+
+Heti senjälkeen kuului sisäpuolelta askelia, ja vanha, puolipukeissa
+oleva harmaapartainen mies avasi hiljaa eteisen oven. Poliisimiehet
+astuivat sisään.
+
+Konsuli Falkenberg kummastui suuresti nähdessään, että asunto, johon
+kuului kaksi pientä huonetta, oli kirkkaasti valaistu. Mutta ikkunoissa
+oli niin paksut uutimet, ettei pienintäkään valonsädettä päässyt ulos.
+
+-- Kävipä somasti, kuiskasi Jens, kun sattui Asbjörn Kragilla olemaan
+asunto täälläkin, ihan vastapäätä sitä taloa, jossa meidän on käytävä.
+
+Huoneet olivat köyhänlaisesti kalustetut, mutta seinillä riippui joukko
+aseita.
+
+Jens otti erään kiväärin ja tarkasti sen makasiinia. Ladattu oli. Hän
+antoi kiväärin eräälle poliisikonstaapelille ja sanoi:
+
+-- Te joka ammutte niin hyvin -- voitteko osata kadulla juoksevaa
+miestä jalkoihin -- siis haavoittamatta häntä hengenvaarallisesti?
+
+Poliisimies hymyili.
+
+-- Osaan toki vaikka ohimoon, sanoi hän, niin varma olen taidostani.
+
+-- Hyvä on, mutta teidän on osattava häntä jalkoihin. Asettukaa tähän
+ikkunaan. Ja sillaikaa me menemme kadun poikki vastapäiseen taloon,
+_jossa on_...
+
+Falkenberg tarttui häntä käsivarteen.
+
+-- Ada? kysyi hän.
+
+-- Niin.
+
+-- Mutta menkäämme sinne heti paikalla. Mitä te odottelette?
+
+Jens katsoi hyvin paheksuvasti häneen.
+
+-- Ette nähtävästi tiedäkään mitä on kysymyksessä, sanoi hän vetäen
+taskustaan paperipalasen ja näyttäen sitä Falkenbergille.
+
+Paperi sisälsi Asbjörn Kragin tiedonannon. Ja siihen oli salapoliisi
+kirjoittanut:
+
+    "Menetelkää äärettömän varovaisesti. Ei vähintäkään melua.
+    Voi käydä niin, että Ada saa surmansa, jos hänen vartiansa
+    huomaavat vapauttajain olevan läheisyydessä."
+
+-- Ymmärrättekö nyt? kysyi Jens.
+
+Falkenberg ymmärsi ja vaikeni.
+
+Sitten sammutettiin tulet huoneessa, paksut uutimet vedettiin hiljaa
+syrjään, ja poliisimiehet kokoontuivat ikkunaan. Oltiin toisessa
+kerroksessa. Katu oli autio ja pimeä, eikä vastapäisen talon ikkunoista
+yksikään ollut valaistu.
+
+-- Tuossa on n:o 32, sanoi Jens osoittaen kädellään. -- Meidän on
+tunkeuduttava kolmanteen kerrokseen ja käännyttävä vasemmalle, kun
+nousemme portaita ylös. Mutta ei saa kuulua ääntä, ei askeltakaan.
+Sitten rikomme eteisen oven. Oikealla olevassa huoneessa nukkuu neiti
+Ada. Särjettyämme eteisen oven tulee meidän parissa silmänräpäyksessä
+olla hänen huoneessaan. Jos sekunninkaan myöhästymme, voi tapahtua
+jotain hirveätä?
+
+Sitten nuori salapoliisi kääntyi kiväärillä varustetun poliisimiehen
+puoleen ja jatkoi:
+
+-- Te jäätte tänne pitämään vahtia tässä ikkunassa. Asbjörn Krag
+kirjoittaa, että niitä roistoja piilee tuossa talossa ainakin pari
+kappaletta. Ja se kai merkitsee, etteivät ne saa päästä karkuun.
+
+Jens tarkasteli vastapäistä taloa arvostelevasti.
+
+-- Vesiränni, mutisi hän.
+
+Eräs poliisimies huomautti:
+
+-- Mitä joutavia. Mahdotontahan ihmisen on päästä ulos kolmannesta
+kerroksesta pitkin sileätä seinää, vaikka siinä olisikin vesiränni.
+
+Mutta entinen vanki vastasi, muinaisia tekojansa muistellen:
+
+-- Minä olen sen kuitenkin tehnyt.
+
+Sitten eräs ikkuna aukaistiin, ja kiväärillä varustettu poliisimies
+asettui siihen.
+
+-- Entä minä? kysyi Falkenberg. -- Mitä minun on tehtävä?
+
+-- Te jäätte tänne, vastasi Jens. -- Te vain turmelisitte koko työmme,
+jos olisitte mukana tuolla.
+
+Konsulilla ei ollut muuta neuvoa kuin totella käskyä. Poliisimiesten
+lähtiessä huoneistosta hän seisoi ikkunassa katsellen vastapäistä
+taloa, jossa pikku Ada oli vangittuna. Hän oli menehtymäisillään
+jännityksestä. Hän ei ollut nukkunut pitkään aikaan, ja hänen kaikki
+hermonsa vapisivat. Mutta nyt hän kai saa kohta nähdä morsiamensa?
+Elääkö Ada vielä, onko hänen olonsa tukala? Toivo ja pelko vaihtelivat
+odottajan mielessä. Toivo saada pian sulkea Ada syliinsä. Pelko että
+konnat ovat tehneet hänelle pahaa, kenties tappaneet hänet, sillä hän
+tiesi, että "petohämähäkiltä" ja hänen joukkueeltaan saattoi odottaa
+mitä tahansa. Mutta sietämättömintä hänestä oli seisoa näin lähellä
+Adaa ja kuitenkin olla pakotettuna ehdottomaan toimettomuuteen.
+
+Toistaiseksi hän ei voinut tehdä muuta kuin jännittyneellä
+mielenkiinnolla seurata muiden liikkeitä.
+
+Kas, tuolla alhaalla livahti tumma varjo kadun poikki. Se oli kai Jens.
+Häntä seurasivat muut poliisimiehet, jotka yksitellen äänettömästi
+hiipivät kadun poikki.
+
+Hän näki heidän kokoontuvan portille, kuuli hiljaista ääntä, ikäänkuin
+saranain kitinää, ja ymmärsi siitä, että portti oli avattu. Ja sitten
+meni lähes viisi minuuttia täydellisen hiljaisuuden vallitessa.
+Vastapäinen talo oli kuollut ja pimeä, eikä kadultakaan kuulunut
+askelia mistään. Hiiskumaton hiljaisuus vallitsi tässäkin huoneessa,
+missä hän nyt oli. Poliisimies seisoi hievahtamatta kivääri käsissä.
+Ainoa liike, minkä Falkenberg tunsi, oli hänen oman sydämensä kiihkeä
+jyskytys. Mutta hän tiesi, että tuokion päästä valtava meteli, jyske ja
+pauke, ammunta ja kirkuna on katkaiseva hiljaisuuden tuossa suuressa,
+äänettömässä talossa kadun toisella puolen.
+
+Ja nyt se alkoi.
+
+Talon sisästä hän kuuli ryminän, joka ilmaisi, että nyt eteisen ovi
+murrettiin auki. Särkyvä lasi helisi, ja pirstaleet narskuivat jalkojen
+alla vihlovasti. Heti senjälkeen kuului mahtava jymähdys, ikäänkuin
+raskas lyijypaino olisi viskattu seinään, ja sitten hänen korvansa
+erotti kaukaisia ihmisääniä.
+
+Ja samassa välähti punertava valo eräässä ikkunassa. Se näytti alkavan
+tulipalon leimahdukselta, mutta se oli vain salalyhdyn valojuova, joka
+sivuutti ikkunan. Se katosi heti ja ilmestyi jälleen seuraavaan
+ikkunaan. Ja sitten äänet erottuivat selvemmin, kajahti huutoja, kuului
+nopeita, äänekkäitä käskyjä. Liehuva, punertava valo ja pirstatun lasin
+räminä antoi kaamean leiman sille, mitä talon sisäpuolella tapahtui.
+
+Sitten kuului kirkaisu, yksi ainoa vihlova naisen kirkaisu. Ja kohta
+senjälkeen pamahti revolverinlaukaus. Ja sitten toinen. Eräs ruutu
+särkyi, lasipalasia putosi helisten katukäytävälle ja hurja meteli
+kuului yhtäkkiä kovana ja selvänä ikkuna-aukosta. Falkenberg kuuli
+miehenäänen karjuvan: "Iske häntä päähän!" Mutta sitten melu, äänet ja
+rähinä sulivat yhdeksi ainoaksi sekamelskaksi.
+
+Falkenberg hyökkäsi ovelle.
+
+-- Minä en kestä enää! huusi hän aivan suunniltaan jännityksestä ja
+tuskasta. -- Minun täytyy päästä tuonne. Hellittäkää minusta!
+
+Mutta konstaapeli piteli häntä kovakouraisesti käsivarresta ja heitti
+hänet takaisin.
+
+-- Te ette pääse ulos, sanoi poliisimies tuimasti, niin kauan kuin minä
+olen täällä.
+
+Samassa hän vilkaisi vastapäistä taloa, astui kiireesti ikkunaan ja
+valmistautui ampumaan. Falkenberg seurasi hänen katseensa suuntaa -- ja
+näki olennon, joka kapusi seinää myöten alas pitkin vesiränniä.
+
+-- Se nuori mies oli oikeassa, mutisi konstaapeli. -- Ketterä ihminen
+voi kuin voikin liikkua vesirännin avulla pitkin sileätä kiviseinää.
+Mutta tuo ei pääse karkuun.
+
+-- Ammutteko hänet? kysyi Falkenberg tuskan vallassa.
+
+-- Ammun häntä koipeen, vastasi toinen kylmäverisesti ja seurasi
+olentoa kiväärinpiipulla.
+
+Kun kiipijä oli päässyt katukäytävälle ja lähti juoksemaan pakoon ja
+talossa ikkuna toisensa jälkeen aukesi ja sadatuksia ja uhkauksia
+sateli miehen perään, silloin konstaapeli laukaisi.
+
+Pakenija lysähti kokoon kuin riepu.
+
+-- Oikeaan polveen, mutisi konstaapeli laskien pyssyn kädestään.
+
+Falkenberg kurottautui ikkunasta ulos katsellakseen haavoittunutta
+tarkemmin. Mies-parka kiemurteli ähkyen ajotiellä, koetti kerran
+toisensa perästä nousta pystyyn, mutta suistui aina takaisin maahan.
+
+Yhtäkkiä Falkenberg kuuli omituista surinaa, joka tuli jostain kaukaa
+ja kasvoi nopeasti yhä voimakkaammaksi.
+
+Hän kurottautui kauemmaksi ikkunasta ulos ja katsoi pitkää katua
+alaspäin, mistä tulla tohisi tulisilmäinen hirviö. Se oli automobiili,
+joka läheni vimmatulla nopeudella.
+
+Se päästi torvestaan pitkän törähdyksen, joka yön hiljaisuudessa kuului
+villipedon karjunnalta.
+
+Falkenberg peräytyi ikkunasta huoneeseen. Hänen silmänsä etsivät ovea.
+Hänen äänensä oli kauhusta käheä, kun hän kuiskasi:
+
+-- Se on Valentinen automobiili.
+
+
+
+
+XXI.
+
+Valentinen uusi autonkuljettaja.
+
+
+Niin äkkiä oli siis tilanne muuttunut Valentinen huoneessa.
+
+Asbjörn Krag luuli jo seisovansa voitonpalmu kädessä, hän vain odotti
+ilmoitusta apulaiseltaan, jonka oli lähettänyt työhön, kun vaarallinen
+nainen odottamattomalla kepposella tekikin hänet yhtäkkiä ihan
+voimattomaksi.
+
+Hän oli hetkeksi unohtanut olevansa suuren ja ovelan rikoksentekijän
+asunnossa.
+
+Niin varovainen nainen kuin Valentine Kempel, joka oli toiminut
+suuremmissa oloissa ja viisastunut kokemuksistaan, oli tietysti myös
+järjestänyt asuntonsa oman päänsä mukaan.
+
+Hän oli ottanut lukuun äkkiyllätyksen mahdollisuuden, ja hänen
+viisihuoneinen asuntonsa oli vähitellen muodostunut jonkinlaiseksi
+mäyränluolaksi, jossa oli monta salaista käytävää.
+
+Hän oli aina liittolaistensa ympäröimänä.
+
+Asbjörn Krag olikin alusta pitäen ollut selvillä siitä, että joku tai
+joitakuita hänen ystävistään oli lähitienoilla.
+
+Mutta pitämällä Valentinea vankina revolverin suun edessä oli
+salapoliisia onnistunut estää häntä kutsumasta apua.
+
+Lopuksi "petohämähäkki" vihdoin oli taipunut ja ilmoittanut Kragille
+Adan olinpaikan.
+
+Hän oli ollut näköjään täysin voitettu ja luvannut suostua, kun Asbjörn
+Krag vaati häntä poistumaan maasta. Mutta viime hetkessä oli hänen
+mieleensä juolahtanut epätoivoinen ajatus.
+
+Hänen onnistui kutsua apua.
+
+Juuri kun salapoliisi luuli voittaneensa koko pelin, ilmestyi
+huoneistoon kaksi Valentinen liittolaista, espanjalainen José Ysayo ja
+saksalainen von Kühnel.
+
+Krag sai ankaran iskun takaraivoonsa ja suistui tajuttomana lattialle.
+
+Roistot köyttivät hänen kätensä ja jalkansa ja jättivät hänet
+avuttomana makaamaan lattialle. Valentine selitti muutamin sanoin mitä
+oli tapahtunut ja että hänen oli ollut pakko ilmaista Adan olinpaikka.
+
+-- Mutta vielä ehdimme mahdollisesti estämään Adan vapauttamisen.
+Automobiili --
+
+Niin, espanjalaisella oli automobiili ulkopuolella valmiina.
+
+Pian matkaan siis.
+
+Ennenkuin he poistuivat Valentinen asunnosta, laskeutui saksalainen
+polvilleen tutkiakseen, vieläkö Asbjörn Krag oli tajuttomana.
+
+Hän ravisti sidottua poliisimiestä ja kuunteli korva hänen rintaansa
+vasten.
+
+Noustessaan jälleen pystyyn hän virkkoi: -- Luulisi miehen nukkuvan
+ikuista unta. Valentine säikähti ja tuijotti Asbjörn Kragia kasvoihin,
+jotka olivat veriset ja kalpeat.
+
+-- Kuollut? kuiskasi hän.
+
+-- Ei vielä, vastasi saksalainen. -- Saatan kuulla hänen sydämensä
+sykkivän hiukkasen. Ja kun miehellä on tuollainen ruumiinrakenne (tässä
+hän kevyesti potkaisi poliisimiestä), ei kestäne kauaakaan, ennenkuin
+hän on ihan terve ja jaksaa uudelleen ryhtyä taisteluun Valentinea
+vastaan.
+
+Rauhoituttuaan Asbjörn Kragin tilan suhteen Valentine alkoi kiirehtiä
+lähtöä.
+
+Jokainen sekuntihan oli hänelle kallis. Hän laski, että Asbjörn Kragin
+apulainen oli ajanut hevosella Adan kätköpaikalle. Nyt hän oli varmaan
+jo perillä, niin että oli pakko rientää perään heti paikalla, jos mieli
+ehtiä jotakin aikaansaada.
+
+Espanjalainen meni hakemaan viereisestä huoneesta yllensä ohjaajaviitan
+ja -lakin.
+
+Valentine ja saksalainen lähtivät ulos automobiiliin ja asettuivat
+takaistuimelle.
+
+Oli jotenkin pimeä. Espanjalaisen viipyessä saksalainen sytytti
+automobiilinlyhdyt, kaksi räikeänkirkasta tulisilmää, jotka syöksivät
+leveän valojuovan kauas eteensä.
+
+Kukaan heistä ei enää piitannut mitään Asbjörn Kragista. Hänhän oli
+aivan avuttomassa tilassa. Ensinnäkin tajuttomana, verissään ja pahoin
+lyötynä, toiseksi sidottuna käsistään ja jaloistaan. Mitäpä enää
+kannatti pitää lukua hänestä, ajatteli Valentine istuessaan
+automobiilissa odotellen espanjalaista ohjaajaansa. Krag oli
+nujerrettu, nyt oli vain kysymyksessä ottaa takaisin mikä oli
+menetetty, säilyttää panttivanki, estää Adan vapauttaminen.
+
+Mutta hänen ei olisi pitänyt olla niin täysin varma Asbjörn Kragin
+avuttomuudesta.
+
+Sillä samana hetkenä, kun nuo kolme ihmistä lähtivät huoneesta, Krag
+avasi silmänsä. Nuo silmät olivat verestävät ja turvonneet, mutta
+niissä hehkui sittenkin kiihkeä tarmo ja taisteluhalu.
+
+Asbjörn Kragin tajuttomuus oli kestänyt vain muutamia harvoja
+minuutteja. Hän oli vironnut heti, kun kätensä ja jalkansa olivat
+köytetyt.
+
+Kun saksalainen kumartui hänen puoleensa, pidätti hän hengitystään,
+ettei ilmaisisi itseään, ja ääntä päästämättä hän oli ottanut vastaan
+paronin ystävällisen potkun.
+
+Mutta heti yksin jäätyään hän avasi silmänsä.
+
+Ja sitten tapahtumat vilahtivat hänen aivojensa läpi: Äkillinen
+odottamaton hyökkäys, isku takaraivoon. Millä ihmeellä roistot olivat
+saaneet sanan?
+
+Hän katseli ympärilleen.
+
+Tuosta oikealla olevasta ovesta he olivat tulleet. Valentine oli
+seisonut avoimen kassakaapin edessä ja puhunut hänelle.
+
+Ja hänen oli täytynyt lakkaamatta katsoa Valentinea ja seurata hänen
+liikkeitään, koska oli alkanut epäillä, ettei tuon kassakaapin laita
+ollut oikein, vaan että siinä piili jokin salaisuus.
+
+Mutta nyt hän käsitti, miten kaikki oli tapahtunut, mitenkä tuon
+kavalan naisen oli onnistunut kutsua apua. Valentine oli unohtanut
+sulkea kassakaapin lähtiessään huoneesta. Asbjörn Krag saattoi
+paikaltaan, missä makasi, nähdä terässeinäisen kaapin sisään.
+
+Se ei itse asiassa tietysti ollutkaan mikään kaappi, vaan viereiseen
+huoneeseen johtava kanava. Ja siksi Valentine olikin puhunut hänelle
+niin kovaäänisesti seistessään kumartuneena "kassakaappiin".
+
+Hän oli puhunut tähän tapaan:
+
+"Niin, hyvä Asbjörn Krag, minä ymmärrän hyvin, että te nyt olette
+voittanut. Mitäpä voisin tehdä, kun te istutte takanani tähdäten minua
+revolverilla?"
+
+Mutta sitä hän tietysti ei sanonut imarrellakseen Kragia ja saadakseen
+hänet entistä vakuutetummaksi voitostaan.
+
+Hän sanoi sen ystävilleen ja apureilleen, jotka varmaan olivat seinän
+takaisessa huoneessa. Hän ilmoitti heille tilanteen: että salapoliisi
+oli hänen lähellänsä revolveri ojona.
+
+Se oli samaa kuin käskeä heitä murtautumaan huoneeseen vastakkaiselta
+puolelta ja hyökkäämään salapoliisin kimppuun.
+
+Ja hänellä oli täysin perehtyneitä pahantekijöitä palveluksessaan. He
+olivat totelleet käskyä.
+
+Kaikki tämä kiiti salapoliisin aivojen läpi. Hänellä oli tavaton kyky
+koota kaikki huomiot ja yhdistää ne yhdeksi ainoaksi kuvaksi. Ja se
+kävi nopeasti. Heti _nähdessään_ kassakaapin hän muisti "petohämähäkin"
+äänekkään puheen, ja silloin koko asia selvisi hänelle.
+
+Hänen johtopäätöstään tuki se seikka, että hän nyt kuuli espanjalaisen
+liikuskelevan viereisessä huoneessa ja että tämä melu kantautui hänen
+korviinsa kuin suppilon kautta, avoimesta "kassakaapista".
+
+Mutta mitä hänen nyt oli tekeminen? Hänen, joka vastikään oli ollut
+niin lähellä maaliaan. Nyt hän ymmärsi hyvin, että "petohämähäkki"
+apulaisineen on tuokion kuluttua matkalla Adan luo.
+
+Tuolle ovelalle seurueelle on mitätön pikkuasia voittaa kokematon Jens
+ja tanakat, mutta hieman yksinkertaiset konstaapelit sekä puolittain
+sekapäinen Falkenberg.
+
+Oliko siis kaikki hukassa?
+
+Jospa hän olisi tällä hetkellä päässyt irti! Mutta miten? Hänen päänsä
+oli vielä raskas iskusta, ja inhoten hän tunsi veren hyytyvän
+poskillaan ja niskassaan. Olihan hän sitäpaitsi köysissä, kädet ja
+jalat sidottuina, niin että tuskin saattoi liikahtaa. Jonkinlaisen
+surumielisen alistumisen tuntein Krag myönsi itselleen, että kaiken nyt
+täytyi olla hukassa. Sillaikaakuin hän virui täällä, saattoi Valentine
+tehdä mitä hurjimpia tihutöitä, riistää Adan Jensin ja poliisien
+käsistä ja tällä panttivangilla kiristää mitä tahansa Einar
+Falkenbergilta, joka oli tuskasta, jännityksestä ja rakkaudesta
+puolihulluna.
+
+Hän katseli pitkin lattiata. Pöydänjalan vieressä kiilsi jotakin.
+
+Hänen revolverinsa.
+
+Ja oli kuin tämän rakkaan esineen näkeminen olisi antanut hänelle uutta
+toivoa ja uutta rohkeutta. Kunpa hän saisi sen käsiinsä! Tai kunpa
+espanjalainen tuolla sisällä lopettaisi peuhaamisensa, niin hän
+koettaisi vierittäytyä revolverinsa luo.
+
+Asbjörn Krag makasi selällään brysselinmaton kulman päällä. Hän tunsi
+ankaranpuoleista kipua ihan ristiluittensa kohdalla, sillä hänen
+allensa oli sattunut jokin kova ja kulmikas esine, joka suorastaan
+kaivautui hänen lihaansa.
+
+Salapoliisi ymmärsi, että se saattoi olla jokin esine, joka oli
+pudonnut pöydältä ja joutunut matonreunan alle.
+
+Mutta yhtäkkiä hänelle selvisi mikä se todellisuudessa oli, ja samassa
+hän oivalsi, ettei hänellä ainakaan vielä ollut syytä heittää kaikkea
+pelastuksen toivoa. Se oli Valentinen tikari, sama jonka hän oli
+kätkenyt ruusuvihkoon ja jonka Asbjörn Krag oli karistanut lattialle
+sanoessaan: "Antakaa se minulle ilman piikkejä."
+
+Tikari oli vierähtänyt matonreunan alle, ja Valentine oli unohtanut
+sen.
+
+Omituinen ilontunne virtasi Asbjörn Kragin läpi, jännitys valtasi hänet
+uudestaan, ja nyt hän toivoi, merkillistä kyllä, että espanjalainen
+viereisessä huoneessa saisi vielä hetkisen haeskella tamineitaan.
+
+Asbjörn Krag alkoi heti hivuttautua matonreunalta lattialle.
+
+Se onnistui pian.
+
+Taakseköytetyillä käsillään hän sitten haparoi altansa tikaria. Vihdein
+hän sai siitä kiinni.
+
+Hän ymmärsi, että tikari varmaan oli hyvin terävä, sillä hän tunsi
+käsiensä tahmaantuvan verestä.
+
+Asbjörn Kragissa oli hiukan taitovoimistelijaa. Mikä muille olisi
+monessa suhteessa ollut mahdotonta, kävi hänelle mahdolliseksi.
+
+Hän katkoi tikarilla nuorat käsistään. Se tosin maksoi hänelle monta
+veristä naarmua.
+
+Seuraavassa tuokiossa hän oli katkaissut jaloistaankin nuorat. Ja
+sitten hän vihdoin seisoi lattialla, pystyssä ja vapaana, mutta
+pahoinpideltynä, kädet ja pää veressä.
+
+Hän kumartui ottamaan revolverin.
+
+Automobiili torven kärsimätön törähdys ilmaisi hänelle, ettei Valentine
+ollut vielä lähtenyt. He siellä odottivat espanjalaista. Ja
+espanjalainen don José Ysayo peuhasi edelleenkin huoneessa etsien
+tamineitaan.
+
+Hän kirosi kuullessaan torventörähdyksen.
+
+Oli ilmeistä, että hän etsi jotakin, mutta löytämättä.
+
+Asbjörn Kragilla oli suunnitelma valmiina.
+
+Hän päätti rohkeasti panna kaikki yhden kortin varaan ja ripeällä
+kaappauksella valloittaa takaisin mitä oli menettänyt.
+
+Hän tirkisti avoimeen kassakaappiin. Aivan oikein. Täydelleen niinkuin
+hän oli ajatellut: kassakaapissa ei ollut peräseinää ollenkaan, vaan se
+johti suoranaisena kanavana viereiseen huoneeseen.
+
+Valentinen tikari hampaissa ja oma revolverinsa oikeassa kädessään
+Asbjörn Krag ryömi kanavaan.
+
+Toisessa huoneessa hän näki espanjalaisen makaavan suullaan lattialla
+ja kaivelevan jotakin sohvan alta, hiljakseen kiroillen ja harmitellen,
+kun ei löytänyt mitä etsi. Yhdellä hyppäyksellä salapoliisi oli hänen
+niskassaan. Don José ei ehtinyt edes kirkaista. Salapoliisin hyökkäys
+oli äänetön kuin tiikerin hyppäys. Jäntevillä käsillään hän painoi
+toisen lattiaan.
+
+Kun espanjalainen sai nähdä kuka hänen kimpussaan oli, tuli hänen
+kasvoilleen sanomattoman kauhun ilme. Krag kuiskasi hänelle painaen
+samassa revolverin suun hänen korvaansa:
+
+-- Jos päästätte äänenkään -- -- --
+
+Mutta hänen ei tarvinnut jatkaa uhkausta, sillä espanjalainen oli liian
+kauhuissaan kyetäkseen ylipäänsä mihinkään. Hänhän oli vastikään nähnyt
+tämän saman miehen, joka nyt puristi häntä rautaisilla käsillään,
+makaavan viereisessä huoneessa köytettynä, verissään ja tajuttomana.
+
+Asbjörn Krag oli saanut lujan otteen espanjalaisen kurkusta.
+
+Mutta silloin hän kuuli toistamiseen automobiilitorven äänen, kaksi
+terävää, kärsimätöntä törähdystä. Asbjörn Krag ymmärsi, että hänen
+täytyi kiiruhtaa, jos mieli pelastaa tilanteen.
+
+Eikä hän epäröinyt hetkeäkään. Valitsemisen varaa ei ollut.
+
+Pidellen vasemmalla kädellään tukevasti espanjalaisen päätä hän iski
+oikeassa kädessään olevan revolverin perällä häntä pari kertaa jotenkin
+rajusti leukaluun alle. Yksi ainoa luja nyrkinisku tuohon paikkaan
+riittää muuten saattamaan vankimmankin miehen pyörryksiin. Sitä
+voimakkaammin tietysti vaikutti kova, raskas revolverinperä.
+
+Espanjalainen roisto meni liituvalkeaksi kasvoiltaan, ja hänen silmänsä
+painuivat umpeen.
+
+Asbjörn Krag hellitti kohta otteensa hänen kurkustaan.
+
+-- Olemme siis vaihtaneet osia, hyvä ystävä, mutisi hän. -- Tästä tulee
+sinulle ainakin pari tuntia kestävä uni, ja sillä aikaa voi tapahtua
+ihmeitä.
+
+Temmatessaan espanjalaiselta automobiiliviitan hän lisäsi:
+
+-- Mutta koska nyt kerran olemme vaihtaneet osia, niin on parasta, että
+teemme sen perusteellisesti.
+
+Hän veti viitan yllensä. Se sopi hänelle mainiosti, sillä hän ja
+espanjalainen olivat jotakuinkin samankokoiset.
+
+Viitta napitettuna, kaulus pystyssä ja lakki silmille painettuna
+Asbjörn Krag saattoi hyvästi käydä don José Ysayosta.
+
+Kovalla kolinalla hän riensi portaita alas.
+
+Automobiili odotti porttikäytävässä.
+
+Valentine oli hyvin kärsimätön.
+
+-- No vihdoin viimein sinä tulet, sanoi hän. -- Vitkastelusi käy yhä
+harmillisemmaksi, don José.
+
+Mutta don José vain nyökkäsi ja mutisi joitakin käsittämättömiä sanoja.
+
+Hän hyppäsi ohjaajanpaikalle ja väänsi ratasta.
+
+Ja automobiili lähti liikkeelle.
+
+Kello oli tällä välin tullut puoli kolme.
+
+Muutamia minuutteja myöhemmin automobiili oli Adan olinpaikan
+edustalla, ja Asbjörn Krag kuuli talosta melua ja taistelua.
+
+Tuntui kuin Falkenberg olisi hurjistuneena syöksynyt tähystyspaikaltaan
+huutaen:
+
+-- Se on Valentinen automobiili!
+
+Hänhän ei voinut tietää, että "petohämähäkin" automobiilia tällä kertaa
+ohjasi salapoliisi Asbjörn Krag.
+
+
+
+
+XXII.
+
+Loppu.
+
+
+-- Se on Valentinen automobiili! huusi Falkenberg, ja silloin
+konstaapeli ei enää voinut pidättää häntä pimeässä huoneessa, varsinkin
+kun kohtaus hämmästytti häntä itseäänkin.
+
+Mistä tämä automobiili saapui? Hälvenevässä hämärässä poliisimies
+saattoi nähdä, että siinä istui kolme henkeä: nainen, jolla oli liehuva
+automobiilihuntu, eräs herra hänen vieressään ja sitten ohjaaja, jolla
+oli automobiiliviitta yllä ja lakki silmille painettuna.
+
+Automobiili oli äkisti pysähtynyt törähtäen ja ankarasti jarruttaen ja
+sujahtanut ihan jalkakäytävän reunaan. Nyt moottori käydä jyskytti
+niin, että koko vaunu tärisi ja tutisi. Kadulla huudettiin jotakin,
+uusia ikkunaruutuja pirstautui vastapäisessä talossa... Poliisimies
+ryntäsi tavoittamaan Falkenbergia.
+
+Mutta Falkenberg oli jo ehtinyt kadulle. Viime päivien suunnaton
+jännitys oli kokonaan hävittänyt hänen mielensä tasapainon. Nähdessään
+jälleen Valentinen apulaisineen hän luuli, että kaikki oli hukassa.
+Sillä nyt oli varmaan Asbjörn Krag voitettu, kenties surmattu. Hän ei
+oikein tiennyt mihin olisi ryhtynyt, mutta jokin ylivoimainen tunne
+käski häntä kostamaan. Hänellä ei ollut minkäänlaista asetta, mutta
+sitä hän ei ajatellut hetkeäkään; hän ei tahtonut enää olla
+toimettomana, ei jaksanut. Hän riensi automobiilia kohti. Mutta juuri
+aikoessaan hypätä siihen ja karata "petohämähäkin" kimppuun hän kuuli
+äänen, huudon, joka sai hänet pysähtymään.
+
+Se oli Jensin ääni.
+
+Nuori mies ryntäsi portaita alas ja potkaisi ulko-oven auki niin
+rajusti, että lasisirpaleet sinkoilivat.
+
+-- Ada neiti on pelastettu! huusi hän.
+
+Silloin "petohämähäkki" nousi seisomaan automobiilissa ja vastasi:
+
+-- Eipä ole.
+
+Se mikä sitten tapahtui, kesti vain muutaman sekunnin.
+
+Jens, jolla oli poliisipamppu kädessä, näki Valentinen ja saksalaisen
+paronin, joka oli astumassa automobiilista maahan.
+
+-- Vai niin, huusi Jens, sinä olet päässyt karkuun, senkin piru.
+
+Hän alkoi heilutella pamppuaan antaakseen "petohämähäkille" musertavan
+iskun. Valentine huusi ohjaajalle:
+
+-- Iske maahan tuo mies, pian, José!
+
+Ja Asbjörn Krag -- sillä hänhän se oli ohjaaja -- hyppäsi
+katukäytävälle mennäkseen tyynnyttämään Jensiä.
+
+Mutta silloin Falkenberg puuttui asiaan. Nyt hän oivalsi hetken
+tulleen, jolloin hänenkin nyrkkejänsä kerran tarvittiin. Hän ei
+tietysti tuntenut Asbjörn Kragia autonkuljettajan puvussa, eihän häntä
+kukaan muukaan läsnäolevista tuntenut. Mutta hän ymmärsi, että Jens
+seisoi tällä hetkellä yksinään Valentinea ja hänen apulaisiansa
+vastassa -- vialleammuttu mieskin lähestyi ryömimällä taistelupaikkaa.
+Ja Falkenberg iski siihen, missä hänen mielestään paraiten tarvittiin,
+sanalla sanoen hyökkäsi ohjaajan, Asbjörn Kragin kimppuun. Salapoliisi
+tunsi yhtäkkiä kurkussaan kaksi kovaa kouraa, ja ennenkuin arvasikaan,
+oli hän kumossa katukäytävällä.
+
+Hän koetti tempautua irti, mutta hurjistuneen, riehuvan Falkenbergin
+käsivarsissa asui tällä hetkellä vaarallinen voima. Yhtäkkiä Krag tunsi
+konsulin, ja silloin koko erehdys selvisi hänelle. Hän koetti saada
+puhutuksi, mutta Falkenbergin kourat puristivat kovasti. Vasta kun
+automobiililakki putosi salapoliisin päästä, Falkenberg sai nähdä,
+kenen kimppuun oli karannut, ja hellitti hölmistyneenä rajun otteensa,
+joka olisi saattanut tehdä kerrassaan lopun Asbjörn Kragista.
+
+Ja samassa kajahti Valentinen hämmästynyt ääni: -- Donnerwetter, meidät
+on petetty! Tuohan on poliisikoira. Pankaa kone käymään, paroni.
+
+Mutta paroni ei pystynyt enää siihen. Jensin pamppu oli sattunut hänen
+oikeaan olkapäähänsä. Saksalainen lysähti vaunun nurkkaan.
+
+Silloin "petohämähäkki" jälleen osoitti käsittävänsä tilanteen.
+
+Ykskaks hän oli etuistuimella, moottorihan oli vielä käynnissä, niin
+että hänen tarvitsi vain vääntää ratasta.
+
+Automobiili ponnahti heti keskikadulle kuin irtipäästetty tiikeri.
+
+Näytti tosiaankin siltä, kuin se olisi hypähtänyt monta metriä, niin
+raju ja nopea oli lähtö. Sekunnin kuluttua se oli jo kaukana kadulla,
+ja sitten se mylvähtäen katosi kulman taakse. Valentinen valkoinen
+huntu liehui kuin lippu sen yläpuolella. Jens oli koettanut tarrautua
+kiinni automobiiliin, mutta se lennätti hänet erästä lyhtypatsasta
+vasten, niin että hän jäi hetkeksi makaamaan tajuttomana.
+
+Tällä tavoin "petohämähäkki" pääsi taistelukentältä.
+
+Asbjörn Krag seisoi keskellä katua seuraten katseellaan automobiilin
+poistumista. Hän ei ruvennut kuuntelemaan konsuli Falkenbergin
+valituksia.
+
+-- Tapahtunut mikä tapahtunut, sanoi hän. -- Minähän varoitin teitä
+sekaantumasta asioihin. Missä Ada neiti on, Jens?
+
+Jens kömpi pystyyn katuojasta ja hoiperteli kuin humalainen.
+Lyhtypatsas oli antanut hänelle ankaran tärähdyksen.
+
+-- Ylhäällä muijan luona, änkytti hän.
+
+-- Muijan?
+
+-- Niin, kolmannessa kerroksessa.
+
+Jens meni edeltä portaita ylös, hänen perässään Asbjörn Krag ja
+viimeisenä Falkenberg, joka ei enää virkkanut sanaakaan, mutta ei
+liioin rohjennut oikein uskoa, että pian saisi jälleen nähdä Adan.
+
+Saavuttuaan kolmanteen kerrokseen he näkivät heti poliisin
+väkivaltaisen sisäänmurtaumisen jälkiä. Ovi oli särjetty ja riippui nyt
+alimman saranansa varassa. Oviaukossa seisoi vanhanpuoleinen
+naishenkilö itkien.
+
+Krag työnsi hänet syrjään ja riensi sisään.
+
+Ensimäisessä huoneessa makasi mustapintainen mies köytettynä lattialla.
+Vieressä seisoi konstaapeli vahdissa. Asbjörn Kragin näyttäytyessä
+konstaapeli teki jäykkänä kunniaa.
+
+-- Missä? kysyi salapoliisi.
+
+Konstaapeli osoitti seuraavaa huonetta, ja Krag meni sinne.
+
+Sohvalla makasi nuori tyttö kalpeana ja silmät puoliummessa. Paitsi
+häntä oli huoneessa pari siviilipukuista etsivää poliisia. Toinen istui
+avoimessa ikkunassa, vielä aivan ymmällä siitä, mitä äsken oli
+tapahtunut alhaalla kadulla ja mitä hän ei lainkaan ymmärtänyt.
+
+Kun Asbjörn Krag astui huoneeseen, niin Ada aukaisi silmänsä ja
+kuiskasi:
+
+-- Vihdoinkin.
+
+Hän oli liian väsynyt kyetäkseen puhumaan.
+
+Mutta silloin Falkenberg riensi Kragin ohi, heittäytyi sohvan ääreen ja
+sulki morsiamensa riemuiten syliinsä. Nuori tyttö hymyili valoisaa
+hymyä. Hän oli viime aikoina saanut kärsiä paljon, mutta nyt hän oli
+taas onnellinen.
+
+Asbjörn Krag viittasi poliiseille. He poistuivat kaikki huoneesta, ja
+kihlatut jäivät kahden.
+
+Viereisessä huoneessa Asbjörn Krag sai selityksen tapahtumain kulusta.
+
+Itse huoneistossa näkyi selviä jälkiä taistelusta, jota oli käyty ennen
+Adan vapauttamista. Siitä hänen ei siis tarvinnut kysellä.
+
+-- Mutta jos tahdotte, herra Krag, saada tietää, millä tavoin Ada neiti
+on voitu pitää kätkettynä, sanoi Jens, niin on parasta kysyä siltä
+itkevältä vaimoihmiseltä, joka on tuolla ulkona.
+
+Nainen tuotiin sisään, ja hän oli vähällä langeta polvilleen Asbjörn
+Kragin eteen katumuksesta ja mielipahasta.
+
+-- Minä en todellakaan voi sille mitään, vaikeroi hän. -- Luulin häntä
+hulluksi, mutta nyt ymmärrän, että onkin tapahtunut katala rikos ja
+että ne toiset ovat olleet ilkeitä.
+
+-- Hulluksi? kysyi Krag. -- Mitä sillä tarkoitatte?
+
+Nainen meni erään pöydän luo ja etsi sanomalehtikasasta parin viikon
+vanhan sanomalehden.
+
+-- Kas tässä, sanoi hän, katsokaa tuota ilmoitusta. Se se on syynä
+kaikkeen.
+
+Asbjörn Krag luki ilmoituksen ja ymmärsi heti, että Valentine jo aikoja
+siten oli suunnitellut tämän musertavan yrityksensä Einar Falkenbergia
+vastaan.
+
+Ilmoitus kuului näin:
+
+"Asuntoa kuukauden ajaksi Kristianiassa haetaan onnettomalle
+mielenvikaiselle tytölle, joka on matkalla hoitolaan. Mieluimmin
+yksityisperheessä hyvästä maksusta. Tytön mukana on hänen veljensä.
+Vastaus merkille 'Vaitiolo' tämän lehden konttoriin."
+
+-- Tähän ilmoitukseen minä lähetin vastauksen, jatkoi nainen
+kertomustaan. -- Teki mieleni ansaita hiukan rahoja, kun olen vähissä
+varoissa. Ja minä ajattelin, että kun veli on mukana, niin eihän siinä
+ole mitään vaaraakaan.
+
+-- Vanha juttu siis, mutisi Krag. -- Ryöstetty selitetään
+mielenvikaiseksi. Milloin hän tänne tuli?
+
+-- Muutama päivä sitten. Ensin tuli eräs nainen, hyvin kaunis rouva,
+hänen sisarensa, ja kyseli huoneista ja muusta semmoisesta.
+
+-- Valentine, mutisi Krag.
+
+-- Ei, Olga, vastasi nainen. -- Hänen nimensä oli Olga, sanoi hän, ja
+hän kertoi sisarensa sairastavan vainoomishulluutta ja olevan
+aika-ajoin ihan raivona, jonka vuoksi oli välttämätöntä, että veli oli
+aina hänen lähettyvillään. Hän oli valitettavasti parantumaton
+mielenvikainen eikä tuntenut edes omaa veljeään. Minä kysyin, mitenkä
+hän sitten oli tullut sairaaksi, ja Olga vastasi pyyhkien silmiään
+nenäliinalla: "Se on se vanha tarina, hyvä rouva, onneton rakkaus."
+Tämän minä ymmärsin hyvinkin, sillä semmoisestahan kerrotaan melkein
+kaikissa romaaneissa, ja sitten me itkimme yhdessä hetkisen. Minusta
+hän oli oikein kiltti rouva ja piti liikuttavaa huolta sisarestaan.
+Erittäinkin oli hänestä tärkeätä, ettei kukaan saisi tietää sisaren
+surullisesta tilasta, ja sentähden hän nimenomaan pyysi, etten
+päästäisi tänne ketään vieraita ihmisiä sen kuukauden aikana, minkä
+mielisairas oli asuva luonani.
+
+-- Eikö hän sitten puhunut enempää tytön onnettomasta rakkaudesta?
+
+-- Puhui kyllä. Lähtiessään hän mainitsi siitä jotain. Sanoi miehen
+nimenkin. Se oli joku konsuli Falkenberg, ja tämä oli hyljännyt tytön.
+
+-- Hyljännyt?
+
+-- Niin hän sanoi. Ja sentähden tyttö oli tullut mielenvikaiseksi.
+Eräänä yönä he sitten toivat hänet tänne automobiililla. Tyttö oli ihan
+valkoinen kasvoiltaan ja tajuttomana. Tohtori oli mukana sekä veli, tuo
+joka tuossa makaa.
+
+Vaimo osoitti sidottua miestä, ja roisto käänsi kasvonsa poispäin.
+
+-- Tohtori selitti, että sairaalla oli juuri ollut kohtaus ja että oli
+parasta panna hänet heti sänkyyn. Sisar oli silloinkin mukana ja itki
+kovasti.
+
+-- Se katala! kähisi Jens.
+
+Asbjörn Krag viittasi häntä vaikenemaan.
+
+-- Jatkakaa, sanoi hän vaimolle.
+
+-- Niin, ja sitten tohtori ja sisko läksivät, ja nuori tyttö ja veli
+jäivät tänne. Veljellä oli tämä huone, ja tyttö makasi tuolla.
+Seuraavana aamuna hän sai taas kohtauksen.
+
+-- Miltä se näytti?
+
+-- Hän tuli ihan raivoihin ja tahtoi hypätä ikkunasta ulos. Hän väitti
+joutuneensa murhamiesten pariin. Maalla huvilassa on murhattu mies,
+sanoi hän, ja minut nähtyään hän huusi: "Kuulutteko tekin
+murhajoukkioon?" Silloin hänen veljensä ajoi minut ulos. "Sisareni ei
+saa nähdä vieraita ihmisiä", sanoi hän, "sillä siitä hän vain kiihtyy
+yhä enemmän". Monta kertaa kuulin hänen huutavan sulhastaan ja
+moittivan häntä siitä, että hän oli hyljännyt hänet. Kun kohtaus yltyi
+pahimmilleen, niin veli piti sientä hänen nenänsä alla, ja siitä hän
+kohta rauhoittui.
+
+-- Toisin sanoen meni tajuttomaksi.
+
+-- Niin, en minä tiedä. En ainakaan kuullut hänen huutavan sitten enää
+pitkään aikaan. Tohtori kävi hänen luonaan silloin tällöin, mutta
+sisarta en nähnyt sen koommin. Viime päivinä oli paljon puhetta, että
+hänet vietäisiin johonkin laitokseen.
+
+Vaimo kertoi sitten vielä joukon yksityiskohtia "mielenvikaisen"
+oleskelusta hänen luonaan, ja Asbjörn Kragille selvisi täydellisesti,
+miten ovelasti ja kylmäverisesti rikosjoukkue oli menetellyt. Jos he
+olisivat ehtineet toimittaa Adan pois kaupungista jonnekin autioon
+seutuun maalle, niin he olisivat olleet kaikkivaltiaita. Onneksi se
+suunnitelma oli mennyt myttyyn, joskin vasta viime tingassa.
+
+Vaimo oli aivan onnettomana, ja Krag ymmärsi selvään kaikesta, että hän
+oli viaton ja oli toiminut hyvässä uskossa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Harmaja aamuhämärä levisi Kristianian yli. Kello oli tullut viisi. Yö
+oli ollut seikkailuista rikas. Niinä harvoina tunteina, jotka olivat
+kuluneet sitten kello yhdentoista, oli tapahtunut jos jotakin. Juhla
+Grandilla, Valentinen ja Asbjörn Kragin jännittävä kohtaus
+"petohämähäkin" asunnossa, Kragin voitto, taistelu Adan huoneessa.
+Sitten seurasi välikohtaus: Krag joutui vähäksi aikaa voimattomaksi, ja
+näytti siitä, kuin "petohämähäkki" olisi jälleen saanut pelin johdon
+käsiinsä. Mutta vielä kerran vaihtuivat kuvat: Kragin odottamaton
+kepponen automobiilin ohjaajalle ja hänen esiintymisensä näyttämöllä
+sinä hetkenä, jolloin Valentine jo luuli riistäneensä voiton hedelmät
+poliisin käsistä.
+
+Ja sitten lopuksi Valentinen pako. --
+
+Kello puoli kuusi aamulla vierivät kolmet vaunut keskikaupunkia kohden.
+
+Ensimäisissä istuivat Ada, Falkenberg ja Asbjörn Krag. Toisissa ajoivat
+poliisikonstaapelit. Ja viimeisissä makasi "veli", mustapintainen
+roisto, kädet ja jalat köytettyinä, sekä polveen ammuttu "tohtori".
+
+Näiden viimeisten vaunujen kuskipenkillä istui Jens, entinen vankikopin
+asukas, Kragin apulainen.
+
+Nuori mies oli tyytyväinen yöhönsä. Tosin oli "petohämähäkki" yhä vielä
+vapaalla jalalla, mutta hän oli joutunut tappiolle joka taholla ja
+menettänyt saalinsa.
+
+Hänen oli ollut pakko paeta Kristianiasta.
+
+Ja lennätinkoneet nakuttivat paraikaa pitkin kaikkia teitä.
+
+"Pysäyttäkää vihreä automobiili! Pysäyttäkää vihreä automobiili!..."
+
+Aamusumu hälveni, aurinko paistoi Kristianiaan ja pani talojen katot
+juhlallisesti välkkymään. Päivästä lupasi tulla kaunis.
+
+Ja kuskipenkillä istui Jens, aito kristianialaispoika, heilutellen
+jalkojaan ja viheltäen "Hiawathaa". Hän ei ollut nukkunut kolmeen
+vuorokauteen, mutta himosi jo uusia seikkailuja Asbjörn Kragin kanssa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Jo seuraavana päivänä alkoi suuri oikeudenkäynti vangittuja
+"petohämähäkin" joukkuelaisia vastaan. Poliisi keräsi suuren joukon
+todisteita heitä vastaan, ja tuomio oli jo etukäteen varma: he saavat
+monta vuotta kuritushuonetta ja senjälkeen heidät lähetetään Saksaan,
+missä monet selvittämättömät asiat ovat heitä odottamassa.
+
+Kävi ilmi, ettei "petohämähäkki" ollut enää uskaltanut ensinkään palata
+asuntoonsa sen jälkeen kuin oli paennut automobiililla. Halki
+Smaalenenen kävi hurja kulku, ja kun pienet lennätinasemat aamulla
+avattiin, oli Valentine jo aikoja sitten ajanut ohi.
+
+Mossin asemalla hän saavutti yöjunan, mutta ei tohtinut ajaa siinä
+pitemmälle kuin Gööteporiin, missä hän uskollisen seuralaisensa kera
+töytäsi erääseen Hampurinlaivaan, joka osui olemaan lähtövalmiina.
+
+Myöhemmillä etsiskelyillään Asbjörn Krag saattoi seurata hänen
+jälkiänsä Berliiniin asti.
+
+Sinne katosi Valentine Kempel.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57351 ***
diff --git a/57351-8.txt b/57351-8.txt
deleted file mode 100644
index bf523ee..0000000
--- a/57351-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,8625 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Punainen leski, by Sven Elvestad
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Punainen leski
-       Romaani
-
-
-Author: Sven Elvestad
-
-
-
-Release Date: June 18, 2018  [eBook #57351]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAINEN LESKI***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-PUNAINEN LESKI
-
-Romaani
-
-Kirj.
-
-STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
-
-Suomennos
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1915.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-     I. Falkenberg.
-    II. Laukaus.
-   III. Rakas veli, minä olen viaton.
-    IV. Salapoliisi.
-     V. Ilta Pursiklubissa.
-    VI. Kirjainarvoitus.
-   VII. Seuraava päivä.
-  VIII. "Hän on kostanut."
-    IX. Naisen ryöstö.
-     X. Kuollut talo.
-    XI. Valaistu huone.
-   XII. J.R.
-  XIII. Uusi tulokas.
-   XIV. Viimeinen keino.
-    XV. Punaiset liekit.
-   XVI. Kirje.
-  XVII. Peili.
- XVIII. Kuoleman edessä.
-   XIX. Hurja leikki.
-    XX. Automobiili.
-   XXI. Valentinen uusi autonkuljettaja.
-  XXII. Loppu.
-
-
-
-
-I.
-
-Falkenberg.
-
-
-Einar Falkenberg, tukkukauppias, Sandwich-saarten konsuli,
-kolmekymmentäkaksivuotias, huvilanomistaja, astui salonkiinsa.
-
-Hän veti taskustaan umpinaisen kultakellon, napsautti kuoren auki,
-murahti tyytymättömästi ja meni peilin ääreen tarkastelemaan asuansa.
-
-Kello oli jo kymmenen minuuttia yli seitsemän.
-
-Konsuli oli juhlapuvussa. Katseltuaan parisen minuuttia muhkeata
-muotoaan peilin vihreässä syvyydessä, keksimättä mitään muistutettavaa
-vartalossaan, viiksissään tai puvussaan, hän pisti tyytyväisenä kätensä
-taskuun, veti esille hopeisen paperossikotelon ja sytytti hyvänhajuisen
-egyptiläisen savukkeen.
-
-Hän asteli hitaasti ympäri salia, katseli hajamielisesti tauluja, otti
-pöydältä joitakuita käyntikortteja, heitti ne jälleen takaisin.
-
-Sitten hän pysähtyi äkkiä. Jotain oli juolahtanut hänen mieleensä. Hän
-siirsi työntöovet syrjään, astui parin kamarin läpi ja saapui
-työhuoneeseensa.
-
-Tämäkin huone oli varsin ylellisesti sisustettu.
-
-Pehmeä matto verhosi koko lattiaa, seinät olivat suorastaan peitetyt
-tauluilla, mutta näiden kehykset olivat tummanväriset. Joukossa oli
-useita melkein sysimustia eebenholtsikehyksiä. Huone teki siten
-kokonaisuudessaan raskaan ja synkänpuoleisen vaikutuksen. Suuri
-kirjoituspöytä oli jotain harvinaista ulkomaista sinertävää puulajia,
-runsaasti koristeltu leikkauksilla. Pöydällä oli joku Rodinin
-pystykuvanen; sen yläpuolella riippui komeissa leveissä kehyksissä
-Englannin amiraalikunnan toimittama Sandwich-saarten kartta. Paperikori
-oli pikku mestariteos, lähtöisin sen saariryhmän alkuasukkaiden
-käsistä, jota tukkukauppias Einar Falkenbergilla oli kunnia edustaa
-Norjan pääkaupungissa.
-
-Konsuli meni kirjoituskaapille; tämän vanhan, arvokkaan huonekalun hän
-oli perinyt isoisältään, joka oli sen ostanut huutokaupasta, missä
-myytiin jonkun ranskalaisen kreivi-vainaan irtaimistoa. Hän avasi erään
-laatikon ja otti esiin ihka uudenaikaisen teräksisen rahalippaan.
-Sitten hän tarkasteli kirjainlukkoa, kopautti pari kertaa kanteen, pani
-lippaan takaisin paikalleen ja sulki kaapin mutisten puoliääneen:
-
--- Ei, tiesinhän minä. En ollut unohtanut lukita lipasta.
-
-Sitten hän taas äkkiä katsoo kelloaan. Hänen ajatuksensa ovat saaneet
-uuden suunnan. Hän on käynyt maltittomaksi.
-
--- Mitä lempoa hän viivyttelee? sanoo hän. -- Tämäpä merkillistä
-hitautta.
-
-Hän soittaa kelloa. Kuluu hetki, ja vanha palvelija astuu sisään.
-Konsuli osoittaa kysyvästi sormellaan kattoa.
-
--- On, vastaa ukko, joka on niin vanha, että puhuu miltei kuiskaamalla.
--- Herra maalari on pian valmis. Vastikään kuulin hänen siellä
-kiroilevan, ettei löydä hansikkaitaan.
-
--- Hyvä. Onko vaunu esillä?
-
--- On, herra konsuli. Hevoset ovat valjaissa.
-
--- Mitä sanot? Emmekö saa automobiilia?
-
-Vanha palvelija meni ilmeisesti hyvin hämilleen. Hän änkytti joitakin
-käsittämättömiä sanoja, jotka saivat Falkenbergin kivahtamaan tiukasti:
-
--- Mitä!
-
--- Niin, koska herra konsuli tahtoo sen tietää, sanoi palvelija, niin
-pelkään, että automobiili on nyt kokonaan kadonnut.
-
--- Mitä hittoa! kiivastui Falkenberg. -- Onko veljeni automobiili
-poissa?
-
--- Konsulin veli, herra taiteilija, ajoi viimeksi automobiililla neljä
-päivää sitten, kun konsuli oli Kööpenhaminassa.
-
--- No sitten hän kai tietää minne se on joutunut. Ehkä se on
-korjattavana?
-
-Palvelija kakisteli kurkkuaan. Falkenberg kävi yhä tarkkaavaisemmaksi.
-
--- Sanoppa minulle, kysyi hän katsoen palvelijaan, -- yksinkö veljeni
-oli lähtiessään automobiililla?
-
--- Ei, hänen seurassaan oli eräs nainen.
-
-Konsuli nyökkäsi ja virkkoi nopeasti:
-
--- Hyvä. Sano veljelleni että odotan.
-
-Vanha palvelija oli jo aukaissut oven lähteäkseen, mutta isäntä, joka
-oli käynyt epävarmaksi ja kuumeisen levottomaksi, pysäytti hänet
-kysymällä:
-
--- Tunsitko naisen?
-
-Palvelija jäi seisomaan paikalleen.
-
--- Tunsin, vastasi hän.
-
--- Sulje ovi!
-
-Palvelija sulki oven.
-
--- Oliko se hän? kysyi Falkenberg.
-
--- Oli, vastasi vanhus.
-
--- Hyvä on. Käy sanomassa veljelleni, että ellei hän tuossa paikassa
-tule, niin lähden yksin.
-
-Palvelija meni.
-
-Mutta nyt Falkenbergin hyvä tuuli oli tiessään. Sen sijalle oli häneen
-tullut jotain ärtyisää ja kiihtynyttä. Hän kiroili hiljakseen.
-
-Hetken kuluttua hän avasi oven ja ärjäisi:
-
--- Takkini!
-
-Joku palvelija lennätti juoksujalassa päällystakin, jonka tukkukauppias
-kiireesti vetäisi ylleen.
-
-Hän oli jo lähtemäisillään vaunuihin, kun hänet pysäytti reipas ääni:
-
--- Hohoi! Mihin semmoinen hoppu?
-
--- Vai niin, siinä sinä olet, vastasi konsuli jurosti. -- Hävyttömän
-kauan olen saanut odottaa.
-
-Hänen nuorempi veljensä oli astunut huoneeseen. Nuori maalari Carl
-Falkenberg, "Charlie", kuten häntä tavallisesti nimitettiin, tunnettu
-koko Kristianiassa -- ei niin paljon maalaustensa vuoksi kuin hurjan
-elämänsä ja lemmenseikkailujensa takia. Hänessä oli jotain taiteellisen
-huolimatonta, joka pisti silmään veljen moitteettoman ulkoasun
-rinnalla.
-
-Charlie koki näyttää katuvaiselta ja sanoi:
-
--- Mutta kellohan on vasta puoli kahdeksan, hyvä konsuli, ja sinä olet
-nimenomaan määrännyt päivälliset kello kahdeksaksi.
-
--- Et saa unohtaa, että minä olen isäntänä. Näyttäisikö mielestäsi
-kauniilta, jos minä saapuisin kutsuihin myöhemmin kuin kunniavieras,
-tanskalainen ystäväni.
-
--- Oo, luuletko, että pari minuuttia sinne tai tänne merkitsee
-paljonkaan tuolle tanskalaiselle kauppasaksalle.
-
-Einar Falkenberg löi kätensä pöytään, niin että eräs kukkalasi kaatui.
-
--- Minä en salli, että sinä käytät tuota typerää jätkänkieltä, kun
-puhut minun liiketuttavistani. Käytä sitä silloin, kun olet kahvila- ja
-atelieerituttujesi parissa.
-
--- No no...
-
--- Minne olet muuten pannut automobiilin?
-
--- Kuulehan, veli hyvä, se oli minun automobiilini.
-
--- Oli, oli, kenties kaikki mitä sinulla enää oli jäljellä.
-
--- Perinnöstänikö, tarkoitat?
-
--- Perinnöstäsi, niinpä niin. Sillaikaa kuin minä olen järkevillä
-yrityksillä ja työllä lisännyt osani kaksinkertaiseksi, olet sinä
-pannut menemään melkein kaiken.
-
--- Nyt on kai minun vuoroni muistuttaa sinua ajan kulumisesta, sanoi
-toinen kuivasti.
-
--- Olet siis myynyt automobiilin.
-
--- Kukaties.
-
--- Tai antanut sen tuolle... tuolle --
-
-Hän vaikeni äkisti nähtyään veljensä kasvoissa ilmeen, joka sai hänet
-hätkähtämään. Kaikista nuoremman veljen hullutuksista huolimatta
-konsuli kuitenkin piti hänestä paljon.
-
--- Ja miltä sinä näytätkään, jatkoi hän. -- Silmänalustat
-harmaankalpeat, kuumeinen puna ohimoilla. Teetkö kovasti työtä?
-
--- En, en pahasti, vastasi Charlie tullen iloiseksi nähdessään myrskyn
-vihdoin menneen ohi. -- Mutta minä olen niin onnellinen, olen
-rakastunut.
-
-Konsuli katseli jälleen veljeään ja mutisi:
-
--- Onnellinen! Hm. Vaikka näytät siltä, kuin eläisit ainaisen
-mielipahan maailmassa.
-
-Toisen kasvot synkistyivät jälleen.
-
--- Tietysti en ole niin rikas kuin sinä, sanoi hän.
-
--- Tule pois, mennään nyt, vastasi vanhempi nopeasti.
-
-Veljekset astuivat vaunuihin ja lähtivät ajamaan huvilasta
-Drammenin-tietä myöten. Oli kaunis, valoisa ilta, paljon väkeä
-liikkeellä. Hienot vaunut, uljaat hevoset ja loistavat valjaat
-herättivät huomiota.
-
-Charlie, joka kaikin mokomin tahtoi estää keskustelua saamasta mitään
-ikävää käännettä, kysyi:
-
--- Et ole vielä kertonut mitään tanskalaisesta ystävästäsi, hyvä veli.
-Mikä hänen nimensä on?
-
--- Stiegel. Hän on kelpo mies. Loistava liikemies. Olemme äskettäin
-yksissä tuumin tehneet hyvän kaupan.
-
--- Ja siksikö annat päivälliset?
-
--- Siksi.
-
--- Mitä se kauppa koski?
-
--- Kahvia.
-
--- Vai niin. Entä paljonko tuli sinun voitoksesi?
-
--- Useita tuhansia. Tanskalaisen ystäväni voitto-osuuden maksan hänelle
-huomisaamuna. Hän tulee luokseni kello puoli yksitoista.
-
--- Sinulla on siis rahat kotona? kysyi Charlie aivan
-välinpitämättömästi. Kaikki liikeasiat ikävystyttivät häntä aina
-suuresti.
-
--- Tietysti, vastasi tukkukauppias. -- Ne ovat valmiina
-kirjainlukkoisessa lippaassa.
-
--- Paljonko siellä on?
-
--- Kaksikymmentäviisi tuhatta.
-
-Charlie säpsähti.
-
-Hän kääntyi veljeensä päin ja kysyi kiihtyneenä:
-
--- Mitä sinä sanot? Kaksikymmentäviisi tuhatta?
-
--- Niin, vastasi veli hieman ihmeissään. -- Onko se sinusta niin
-hirveän paljon?
-
--- Ei.
-
--- Mitä sitten noin hämmästyit?
-
--- Se muistuttaa minulle jotain... Summa... itse luku. Mutta sitä sinä
-et ymmärrä, Einar. Ihan joutavaa. Puhukaamme muusta.
-
-Einar Falkenberg silmäili veljeään tarkemmin. Hän alkoi tuntea
-omituista levottomuutta. Mikä veljeä vaivasi? Charlie näytti todellakin
-kalpealta ja onnettomalta. Samassa hän tervehti.
-
--- Ketä sinä tervehdit? kysyi tukkukauppias.
-
--- Tarkoitatko sitä herrasmiestä, jolla oli kellertävä kevättakki ja
-joka käveli nopeasti Drammenin-tietä ylöspäin? Veikkonen, etkö sinä
-häntä tunne?
-
--- Hän oli näöltään kuin englantilainen nyrkkeilijä. Charlie nauroi.
-
--- Niin, älä mielikään joutua hänen nyrkkiensä väliin. Hän on vahva
-kuin tiikeri. Hän on Asbjörn Krag, salapoliisi.
-
--- Hoo, vai poliisimies, sanoi tukkukauppias haukotellen.
-
-Vaunut pysähtyivät Rosenkrantzin-kadulla Grand Hotelin edustalle.
-Ovenvartia tuli ilmoittamaan, että muutamia herroja oli jo saapunut.
-
-Konsuli riensi hotelliin. Pukuhuoneessa hän tapasi tanskalaisen
-liikemiehen, herra Stiegelin, jonka esitteli veljelleen. Vieras oli
-pieni, tumma herra, jolla oli ripeät, hermostuneet liikkeet.
-
-Charlie alkoi jutella hänen kanssaan. He puhuivat tavallisista
-asioista, urheilusta, teatterista, tanssista. -- Konsulilla oli
-sillaikaa täysi työ vastaanottaessaan muita vieraita, joita saapui
-ehtimiseen.
-
-Vihdoin nuo kolme herraa pääsivät lähtemään seurusteluhuoneisiin
-toiseen kerrokseen.
-
-Heidän noustessaan mattojen peittämiä portaita rokokosaliin tapahtui
-jotain omituista.
-
-Tanskalainen herra kulki keskimäisenä. Hänen oikealla puolellaan oli
-konsuli, vasemmalla tämän veli.
-
-Samassa eräs pari astuu portaita alas muutamasta yläkerroksen
-seurusteluhuoneesta.
-
-Vastaantulijat ovat nuori nainen ja sotilaspukuinen herrasmies,
-ratsumestari.
-
-Nainen on hyvin hienosti puettu. Ja hän on kaunis. Hurmaava hymy
-huulilla ja valkoinen, pilvenkaltainen kaulapuuhka löyhästi hartioille
-heitettynä.
-
-Konsuli tuntee hänet oitis.
-
-Leikillisellä äänellä hän virkkaa:
-
--- Charlie, siinä hän on.
-
-Veli nostaa silmänsä ja hätkähtää.
-
-Pieni tanskalainen liikemies huomaa hänkin parin. Samassa kuin se
-tervehtien sivuuttaa heidät portaiden keskikohdalla, hän päästää
-hiljaisen kirouksen ja tarttuu lujasti konsulia käsivarteen.
-
-Nainen ja ratsumestari katoavat peilisaliin. He nauravat molemmat ja
-ovat kiintyneet keskusteluunsa. Naisen silkkipuku sihajaa hänen
-astuessaan kynnyksen yli.
-
-Nuo kolme herraa ovat tahtomattaankin pysähtyneet.
-
-Charlie on kalvennut. Hän kuiskaa joitakin sanoja, lauseen, jota
-kumpikaan toisista ei käsitä. Se kuuluu kiroukselta. Herra Stiegel
-katsoo kummeksien toisesta toiseen.
-
--- Eteenpäin, hyvät herrat! huutaa konsuli naurahtaen väkinäisesti.
-
-Ja herrat nousevat edelleen portaita.
-
-Rokokosalin viereisissä kolmessa seurusteluhuoneessa vilisee
-frakkipukuisia herroja.
-
-Konsuli Falkenberg on tällä kertaa pannut toimeen hienot herrakutsut.
-Hän on ilmeisestikin tahtonut tehdä suurenmoisen vaikutuksen
-tanskalaiseen liikemieheen. Hän on kutsunut kaikki tuttavapiirinsä
-"nimet". Komeita arvonimiä vilisee. Siellä täällä välkähtää
-ritarimerkki. Muutamalla nopealla silmäyksellä konsuli selvittää
-itsellensä tilanteen. Leikkisä, humoristinen kamariherra Toten on
-istuva kunniavieraan, tanskalaisen liikemiehen vieressä.
-
-Tukkukauppias Einar Falkenberg, Sandwich-saarten konsuli, pistäytyy
-varmuuden vuoksi rokokosalissa, missä pöytä on katettuna. Se upeilee
-keskellä salia, raskaana ja värikylläisenä, kukilla ja pienillä
-sähkölampuilla koristettuna. Lasit välkkyvät, taidokkaasti poimutetut
-valkeat lautasliinat hohtavat. Palvelijat viimeistelevät kättensä
-työtä. Falkenberg on tyytyväinen. Hän jakelee viimeisiä määräyksiään
-samppanjasta. On tärkeätä, että itsekukin saa mieleistänsä.
-
-Sitten hän palaa vieraittensa luo. Maurilaisessa kammiossa hän huomaa
-kunniavieraan, herra Stiegelin, ja astuu hänen luoksensa.
-
-Tanskalainen liikemies sanoo:
-
--- Vai niin, siinä te olette. Hyvä on, olen etsinyt teitä. Kuulkaas,
-tunnetteko sen naisen?
-
--- Minkä naisen? kysyy Falkenberg. Hän oli jo melkein unohtanut
-portaissa sattuneen kohtauksen. -- Ahaa, tarkoitatte ratsumestarin
-naista.
-
--- Niin, häntä jonka tapasimme.
-
--- Minä tuskin tunnen häntä. Tiedän, että hän on nimeltään rouva
-Kempel. Hän on nuori leski.
-
--- Aivan oikein, vastasi tanskalainen. -- Hänen nimensä on Valentine
-Kempel.
-
--- Tekin siis tunnette hänet?
-
--- Tunnen. Ettekö nähnyt, miten ällistyin tavatessani hänet portaissa?
-
--- Huomasin sen. Mutta minä tunnen häntä, kuten sanottu, perin vähän.
-Ihmiset pitävät hänestä, hän on vilkas ja ottaa paljon osaa
-seuraelämään.
-
--- Mikäli ymmärrän, sanoi herra Stiegel yhtäkkiä totisesti, -- on
-veljenne joutunut hänen pauloihinsa.
-
-Konsuli tuijotti ällistyneenä häneen. Ei, mies puhui tosissaan. Hän oli
-hyvin vakava.
-
--- No no, sanoi Falkenberg, älkäämme puhuko siitä. Veljenihän on jo
-aikoja sitten saavuttanut täysi-ikäisyyden.
-
--- Jos tuntisin hänet paremmin, jatkoi toinen, niin varoittaisin häntä.
-Kaksi vuotta sitten olin Hampurissa. Silloin Valentine asui siellä ja
-oli hyvin juhlittu ja suosittu. Mutta sitten alettiin kuiskailla hänen
-ympärillään. Häntä mainittiin eräällä nimellä -- hiljaa tietysti.
-
--- Ja mikä se nimitys oli? kysyi konsuli.
-
--- "Petohämähäkki", vastasi herra Stiegel. -- Missä muuten veljenne on?
-lisäsi hän.
-
-Falkenberg tähysteli hilpeätä seuraa, mutta Charlieta ei näkynyt
-missään.
-
-Aavistus valtasi hänet. Hän meni nopeasti huoneiden läpi ja saapui
-portaille.
-
-Ensi kerroksen ruokasalin ovessa hän näki veljensä seisovan kalpeana ja
-miltei horjuen.
-
-Valkopuuhkainen nainen, Valentine, pyyhkäisee samassa hänen ohitseen.
-
-Naisella on kiire. Ratsumestarin univormu häämöttää lähettyvillä.
-
-Ja sitten hän virkkaa nopeasti ja hillitysti, mutta äänellä, jonka
-sointu ennustaa vaaraa:
-
--- Charlie, pelastatko minut?
-
-Vastausta hän ei varro. Sanat tulivat salaman nopeudella, ohimennen. Ne
-kuulostivat kuiskatulta hätähuudolta.
-
-Kun Einar Falkenberg näki veljensä kasvot, tunsi hän pistoksen
-rinnassaan.
-
-Hän ei muistanut milloinkaan nähneensä Charlieta niin masentuneena.
-Mutta nyt Charlie tuli portaita ylös, ja konsulin täytyi kiiruhtaa
-takaisin, jottei veli huomaisi häntä.
-
-Hän etsi herra Stiegelin, kunniavieraan, ja tarttui häntä käsipuolesta.
-
-Ja sitten avattiin loistavan salin ovet.
-
-
-
-
-II.
-
-Laukaus.
-
-
-Konsuli Einar Falkenberg oli koko päivällisten ajan levoton veljensä
-takia.
-
-"Charlie, pelastatko minut?" oli Valentine sanonut. Äänen kuumeinen
-sointu kaikui vielä hänen korvissaan. Hänen mieleensä oli yhtäkkiä
-jysähtänyt, että jotain vakavaa oli tapahtumassa. Charlie ei ollut
-vastannut, hän oli vain luonut naiseen kauhuisen katseen. Ja sitten
-nainen oli kadonnut peilisaliin ratsumestarin rinnalla.
-
-Konsuli silmäsi pöydän yli veljeensä, joka istui kamariherra Totenin
-vieressä. Hän oli tahallaan sijoittanut nämä kaksi vierekkäin. Hän
-tiesi, että kamariherra mielellään puheli Charlien kanssa, tällä kun
-oli loppumaton varasto juttuja, etenkin lemmenseikkailuja koskevia,
-Kristianian iloisesta hienostomaailmasta.
-
-Mutta nyt tuntui siltä, kuin Charlie olisi kokonaan kadottanut
-juttelukykynsä. Alussa hän istui synkkänä, miettiväisenä ja
-hajamielisenä, sysäsipä kumoon jonkun lasinkin, niin hermostunut hän
-oli. Hän söi vähän, mutta joi sitä enemmän, ja päivällisten
-loppupuolella hänet valtasi eräänlainen pinnistetty iloisuus, joka oli
-omituisen räikeänä vastakohtana hänen aikaisemmalle vaiteliaalle
-totisuudelleen. Mutta kamariherra Toten riemastui muutoksesta. Charlie
-pääsi vauhtiin ja kertoi joukon juttuja, ja kamariherra nauroi, niin
-että ritarimerkit hyppivät rinnalla.
-
-Ateria loppui vihdoin, ja vieraat hajaantuivat seurusteluhuoneisiin,
-joissa tarjoiltiin kahvia. Sillä aikaa Charlie katosi hetkeksi, mutta
-kun hän tuli takaisin mandoliini kainalossa, päästi iloinen seura
-riemuisan remakan. Hänet nostettiin pöydälle, ja hän alkoi laulaa
-preerioista ja bambu-puista, pikku neekeritytöistä, laajoista
-viljelysmaista, New Orleansin kaduista -- noita kauniita amerikkalaisia
-sävelmiä, joissa helkkyy viehkeä, salainen kaihomielisyys. Hänellä oli
-miellyttävä, pehmeä ääni, ja laulut otettiin ihastuksella vastaan.
-Mutta konsuli tuli pakostakin liikutetuksi. Hän tunsi, miten veljen
-salainen murhe värisi mandoliininkielten hennoissa sävelissä ja
-laulujen omituisessa alakuloisuudessa.
-
-Eräänä väliaikana tanskalainen liikemies, herra Stiegel, meni Charlien
-luo kiittämään kohteliaasti. Samalla hän kysyi:
-
--- Mitenkä työ sujuu, herra Falkenberg? Oletteko saanut mitään uutta
-taulua valmiiksi?
-
--- En mitään uutta, vastasi Charlie nappaillen vallattoman hilpeästi
-soittimensa kieliä, -- mutta minulla on koko joukko aloitettuja.
-Kerrassaan loistavia ideoja, vakuutan teille. Mutta kun minusta on
-ikävää nähdä noita puolivalmiita töitä, olen kääntänyt atelieerissani
-kaikki kankaat nurin, niin että kävijät saavat nähdä vain takapuolet.
-
--- Ettekö ole aikonut lähteä ulkomaille saamaan uusia vaikutteita?
-
--- Olen kyllä.
-
--- Eikö lähdetä yhdessä Pariisiin? Minun pitää matkustaa sinne
-liikeasioitteni takia.
-
--- Jospa se vain kävisi laatuun, sanoi Charlie miettiväisesti. --
-Milloinka lähdette?
-
--- Huomenna.
-
--- Huomenna! Ei, ei käy päinsä.
-
-Charlie aloitti uuden laulun, ja tanskalainen herra poistui mutisten
-itsekseen:
-
--- Hän on kiinni. Hän on kiinni, poika parka.
-
-Juhla jatkui vielä tuntikauden. Saatettuaan vaunuihin viimeiset
-vieraansa -- paitsi herra Stiegeliä -- konsuli etsi veljeään, mutta
-Charlie oli silloin jo kadonnut.
-
--- Herra konsulin veli lähti puoli tuntia sitten, tiesi hovimestari.
-
--- Niinkö -- menikö hän kotiin? kysyi Falkenberg.
-
--- Hän on ainakin lähtenyt hotellista.
-
-Falkenberg ymmärsi, että kun hotellin hovimestari käyttää tällaista,
-kieltä, niin siinä piilee jotain.
-
--- Mitä tarkoitatte? kysyi hän.
-
--- Herra konsuli, mitäpä minä tarkoittaisin. Herra konsulin veli lähti
-hotellista neljännestunti sitten.
-
--- Mutta äskenhän juuri puhuitte puolesta tunnista.
-
--- Niin, puoli tuntia sitten hän poistui seurasta.
-
--- Vai niin se olikin! Mutta hän ei sentään lähtenyt heti?
-
--- Ei, hän käväisi peilisalissa.
-
--- Hyvä. Ajaenko hän lähti hotellista?
-
--- Niin, he ajoivat.
-
--- Heitä oli siis kaksi?
-
--- Heitä oli kolme, herra konsuli.
-
-Falkenberg katsoi terävästi hovimestariin.
-
--- Ratsumestariko myös? kysyi hän.
-
--- Niin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Konsuli ja hänen tanskalainen liiketuttavansa päättivät ajella hetkisen
-virkistyäkseen monien ja erilaisten pöytänautintojen jälkeen.
-
-He ajoivat aina Nordstrandille saakka.
-
-Oli ihmeellinen, leuto ja valoisa yö. Molemmat herrat olivat hieman
-hilpeällä tuulella. He tekivät uusia tulevaisuudensuunnitelmia ja
-sopivat uusista liikeyrityksistä.
-
-Vasta kolmen tienoissa he palasivat kaupunkiin. Konsuli kyyditsi
-Stiegelin hänen hotelliinsa, ja erotessa hän sanoi:
-
--- Odotan teitä kello puoli yksitoista aamupäivällä.
-
--- Puoli yksitoista. Tulen täsmälleen.
-
--- Minulla on rahat käteisinä, kaksikymmentäviisi tuhatta.
-
--- Hyvä on.
-
-He erosivat sydämellisesti hyvästellen. Einar Falkenberg lähti yksin
-ajamaan Drammenin-tielle päin. Hän istui selkäkenossa vaunuissaan ja
-tupakoi.
-
-Hän koetti ajatella liikeasioita, mutta se ei ottanut onnistuakseen.
-
-Myötäänsä hänen ajatuksensa palasivat veljeen. Mitenkä hänen laitansa
-mahtoi olla?
-
-Yksi seikka oli hänelle selvänä. Veli oli varmasti hyvin onneton.
-
-Nuo kummalliset sanat soivat vielä hänen korvissaan, ja hän toisteli
-niitä lakkaamatta itsekseen: "Charlie, pelastatko minut?" Oskarinkadun
-kulmassa hän huomasi tutunnäköisen herrasmiehen ajavan tavallisissa
-ajurinrattaissa. Se oli kamariherra Toten. Hän ei ollut yksin.
-Falkenberg hymähti.
-
-Kauempana, Skillebaekin lähellä, hänet herätti mietteistään
-automobiilin törähdys. Hän tunsi äänen, sen suhteen ei voinut erehtyä.
-
-Kuski nykäisi vaistomaisesti suitsista ja kääntyi isäntäänsä päin.
-
--- Kuulitteko _sitä_, herra konsuli? sanoi hän. -- Se on varmasti
-meidän automobiili.
-
--- Niin, sen voisin vannoa, vastasi Falkenberg tähystellen eteenpäin.
--- Sen äänen tuntisin satojen joukosta. Olenhan itse ostanut torven
-Lontoosta. Ehkäpä nyt saamme tietää, mitä veljeni kadonneesta
-automobiilista on tullut.
-
-Hänen mieleensä vilahti tuokioksi ajatus: kenties Charlie ajaa siinä.
-
-Kiiltävä auto lähestyi nyt suurilla kumipyörillään. Oli melkein
-valoisaa, joten se näkyi selvästi.
-
--- Ei, tämä auto on vihreä, sanoi kuski. -- Niin että ei se voi olla
-meidän.
-
--- Eipä tietenkään, vastasi konsuli. -- Veljeni automobiili on
-punainen.
-
--- Sitäpaitsi lyhdynpitimet ovat toisenlaiset.
-
-Automobiili porhalsi ohi.
-
-Siinä istui kaksi miestä. Toinen oli mustapintainen, lähinnä
-muistuttaen espanjalaista. Falkenberg kiintyi erityisesti näihin
-kasvoihin.
-
--- Aika roisto naamasta päättäen, mutisi kuski.
-
--- Aja eteenpäin, sanoi konsuli heittäytyen selkäkenoon. Hän oli jo
-unohtanut automobiilin. Ja hän tunsi itsensä väsyneeksi.
-
-Falkenberg iloitsi päästessään vihdoin taas kotia huvilaansa. Hän meni
-työhuoneeseensa ja avasi kaikki ikkunat, niin että ihana aamuilma, joka
-toi muassaan puutarhasta puiden ja kukkien tuoksua, sai täyttää koko
-huoneen ja virkistää häntä.
-
-Hän istuutui suuren, leikkauskoristeisen kirjoituspöytänsä ääreen,
-huokasi raskaasti ja mutisi:
-
--- Vihdoinkin on siitä päästy ja saan mennä levolle.
-
-Pöydällä oli muutamia kirjeitä, joita hän silmäili. Joukossa oli muun
-muassa kamariherra Totenin lähettämä painettu illalliskutsu. Sen
-alareunaan kamariherra oli omakätisesti kirjoittanut: "Saatte tehdä
-mielenkiintoisen tuttavuuden."
-
-Falkenberg pani kirjeet välinpitämättömästi syrjään. Mutta alimaisena
-pinkassa tuli vastaan pieni neliskulmainen kuori, jonka hän sieppasi
-halukkaasti. Hänen nimensä ja osoitteensa olivat kirjoitetut sirolla
-naisen käsialalla.
-
-Hän avasi kirjeen ja luki sen kahteen kertaan. Sitten hän hymyili
-onnellisen näköisenä ja suuteli pientä paperia.
-
-Mutta hänen täytyi koettaa nukkua hiukan. Hänellä oli vielä ruusu
-napinreiässä illan juhlasta. Se alkoi lakastua ja hajota. Hän irroitti
-sen ja heitti pois. Ja ruusu putosi matolle jääden siihen pienen
-valkoisen paperipalan viereen.
-
-Paperipala. Konsuli Falkenberg nosti sen lattialta. Hän ei sietänyt
-epäjärjestystä työhuoneessaan. Mikä se semmoinen paperi oli, joka oli
-pudonnut lattialle? Hän silmäili sitä -- ja kavahti yhtäkkiä pystyyn.
-
--- No mutta -- mitä ihmettä!
-
-Hän oli säikähtänyt ankarasti, katsoi jälleen paperiin ja alkoi
-vavista.
-
-Tämä paperi, jota hän piteli kädessään, oli tavattoman tärkeä. Hän ei
-olisi tahtonut hukata sitä suurestakaan rahasummasta.
-
-Mutta mitenkä se oli joutunut lattialle?
-
-Falkenberg siveli kädellä otsaansa ja koki hillitä levottomuuttaan.
-
-Hänhän oli itse pannut tämän paperin teräslippaaseen iltapäivällä. Hän
-muisti sen aivan selvästi. Ja miten se siis oli saattanut --
-
-Hän tunsi kiihtyvänsä yhä enemmän. Hän sieppasi avainkimpun, se kalisi
-hänen vapisevassa kädessään.
-
--- Mahdotonta! hän huudahti, ikäänkuin ääneen jatkaen ajatusjuoksuaan.
--- Se ei voi olla mahdollista.
-
-Yhtäkkiä jotakin juolahti hänen mieleensä.
-
-Hänhän oli eilisiltana itse avannut teräslippaan kahdesti. Ensi kerran
-pannessaan siihen rahat ja tämän paperin. Toisen kerran tarkastaessaan
-selittämättömän levottomuuden valtaamana, oliko lukinnut lippaan.
-
-Tietysti paperi oli pudonnut silloin, kun hän viimeksi käsitteli
-lipasta. Niin oli varmasti asianlaita.
-
--- Niin, tietysti, mutisi hän lohdutellen itseään, samalla kuin avasi
-kaapin ja otti esille teräslippaan.
-
-Hän katseli sitä ensin tarkkaan joka puolelta ja nyökkäsi tyytyväisenä.
-Ei kukaan ollut koskettanut lipasta. Ja avata sen saattoi ainoastaan
-hän itse, sillä hän yksin tiesi sanan, jolla sai kirjainlukon
-aukeamaan.
-
-Hän muodosti kirjaimista sanan ja painoi ponninta.
-
-Lukko napsahti. Aivan kuin pitikin. Siinä se nyt oli lipas auki.
-
-Falkenbergia nauratti oma pelkonsa; hän oli nähnyt aaveita keskellä
-päivää. Hän, kylmäverinen liikemies, oli alkanut käydä hermostuneeksi
-ja taikauskoiseksi. Ei, oli tosiaan jo aika mennä levolle.
-
-Hän kohotti nopeasti kantta.
-
-Samassa hän jähmettyi hämmästyksestä ja kauhusta.
-
-_Rahat olivat poissa_.
-
-Kahdestakymmenestäviidestä tuhannesta ei ollut äyriäkään jäljellä.
-
-Hetken aikaan hänen oli mahdoton käsittää mitään. Kuin mielipuoli hän
-penkoi lippaan sisällystä, sai kouransa täyteen papereita ja hajoitti
-ne ympärilleen, mutta ne olivat pelkkiä papereita. Ei ainoatakaan
-pankinseteliä ollut niiden joukossa.
-
-Rahat oli siis varastettu häneltä. Mutta miten, miten --?
-
-Hän tutki lukon uudelleen. Se oli kunnossa. Ja lippaan sai avatuksi
-sillä ainoalla sanalla, jonka hän yksin tiesi. Tuolla ainoalla pikku
-sanalla, jota hän ei ollut lausunut kellekään elävälle olennolle ja
-jota ei kukaan voinut arvata.
-
-Häntä ei niin paljoa järkyttänyt tappion suuruus kuin tämän varkauden
-täydellinen arvoituksellisuus.
-
-Yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti ajatus, kamala ajatus, joka teki
-hänet jääkylmäksi.
-
-Kaksikymmentäviisi tuhatta! Hän muisti, miten levottomaksi Charlie oli
-käynyt, kun hän oli vaunuissa maininnut tuon summan. Hän muisteli
-Valentinen sanoja: "Charlie, pelastatko minut?" Ja hän muisti, mitä
-herra Stiegel oli tiennyt kertoa "petohämähäkistä". Sitäpaitsi veljen
-käytös oli viime päivinä ollut eriskummainen. Olisiko Charlie --?
-Saattoiko semmoista ajatella?
-
-Falkenberg oli taas entinen tyyni, varma liikemies. Hän keräsi paperit
-ja pani ne lippaaseen. Sitten hän soitti palvelijaa.
-
--- Onko joku käynyt täällä? kysyi hän.
-
--- Ei, vastasi palvelija, täällä ei ole käynyt ketään.
-
--- Onko veljeni tullut kotia?
-
--- On.
-
--- Milloin hän tuli?
-
--- Tunti sitten.
-
--- Yksinkö?
-
--- Niin, hän tuli ajurilla.
-
--- Menikö hän heti omalle puolelleen?
-
--- Meni, hän oli täällä vain parisen minuuttia. Sitten hän tuli taas
-alas kynttilä kädessä.
-
--- Minne hän silloin meni?
-
--- Herra konsulin huoneisiin.
-
--- Seurasitko sinä häntä?
-
--- En, näin hänet huoneeni ikkunasta.
-
--- Oliko hän kauan täällä?
-
--- Puolisen tuntia.
-
--- Kuulitko täältä mitään ääntä sillä aikaa?
-
--- En, minähän jo sanoin, että hän oli yksin. Kun hän tuli ulos, oli
-hänellä silloinkin kynttilä kädessä. Minä menin häntä vastaan portaille
-kysyäkseni, halusiko hän jotakin.
-
--- Miltä hän näytti?
-
--- Hän oli kalpea kuin kuolema.
-
-Falkenbergia värisytti.
-
--- Sanoiko hän mitään?
-
--- Hän sanoi vain: "Hyvää yötä, Johannes." Mutta hän oli niin
-kummallinen. Minä luulen, että hän on sairas. Herra konsulin pitäisi
-käydä katsomassa häntä.
-
--- Saat mennä, sanoi Falkenberg.
-
-Vanhus poistui.
-
-Falkenberg jäi seisomaan huoneeseen ikäänkuin lamautuneena. Eihän ollut
-enää epäilystäkään --
-
-Yhtäkkiä hän havahtaa mietteistään kuullessaan laukauksen,
-revolverinlaukauksen.
-
-Hän säikähtää ankarasti ja kiljaisee:
-
--- Charlie!
-
-Sitten hän karkaa ovesta ulos ja portaita ylös. Kuin mieletön hän
-ryntää veljensä asuntoon. Jo kaukaa hän huutaa:
-
--- Charlie! Charlie!
-
-Mutta hän ei saa vastausta.
-
-Saapuessaan Charlien atelieeriin, missä nurinkäännetyt taulukankaat
-irvistävät, hän näkee veljensä istuvan tuolilla kasvot päivänvaloon
-päin. Oikeassa ohimossa on kuulanreikä, josta paksu verivirta on
-juossut hänen poskensa yli ja tahrannut hänen kauluksensa ja liivinsä.
-
-Falkenberg heittäytyy hänen päällensä.
-
-Charlie on kuollut. Hän pitää vielä kouristuksentapaisesti revolveria
-kädessään. Sanomaton suru valtaa veljen. Noita kahtakymmentäviittä
-tuhatta hän ei ajattele. Hän ajattelee vain veljeään, poikavuosiensa
-leikkitoveria, hän muistaa vilahduksena Charlien rakkauden ja lämpimän
-ystävällisyyden, hänen mandoliininsa, hänen surunvoittoiset laulunsa.
-
--- Pöydällä on jokin paperi, mutisee Falkenberg hajamielisesti
-itsekseen.
-
-Hän ottaa sen ja lukee:
-
-"Rakas veli", on siihen kirjoitettu, "minä olen viaton".
-
-Konsuli sivelee vainajan hiuksia ja sulkee hänen sammuneet silmänsä.
-
-
-
-
-III.
-
-Rakas veli, minä olen viaton.
-
-
-Alussa Falkenberg oli kuin huumaantunut. Noiden viheliäisten rahojenko
-takia -- ei, se ei ole mahdollista, ajatteli hän. Ja hän huusi ääneen
-veljensä nimeä: Charlie, Charlie!
-
-Hän otti uudelleen käteensä paperilipun, jonka veli oli kirjoittanut,
-ennenkuin teki kauhean tekonsa. "Rakas veli, minä olen viaton." Muuta
-siinä ei ollut. Mitä tämä merkitsi? Saattoiko siis joku muu kuin hän
-olla ottanut rahat? Hänhän oli käynyt alhaalla veljensä asunnossa tänä
-yönä. Hän ainakin tiesi varkaudesta, ja siksi hän ehkä olikin ampunut
-itsensä. Ampunut itsensä! Falkenberg katseli uudelleen vainajaa. Ja tuo
-muuten niin kylmäverinen mies joutui mitä raastavimman surun valtaan;
-hän hoiperteli pitkin huonetta nurinkäännettyjen taulujen keskellä ja
-vaikeroi ääneen.
-
-Mutta yhtäkkiä hän tyyntyi kuullessaan varovaisia askelia viereisestä
-huoneesta. Siellä tuli vanha palvelija.
-
-Konsuli meni häntä vastaan.
-
--- Mitä haet? kysyi hän.
-
--- Kuulin laukauksen, änkytti vanhus, ja näin konsulin juoksevan
-portaita ylös.
-
--- Veljeni on kuollut.
-
-Vanha palvelija peitti kasvonsa käsillään. Hän oli niin liikutettu,
-ettei pitkään aikaan saanut sanaa suustaan.
-
--- Rauhoitu, sanoi Falkenberg, asia ei ole muutettavissa. Auta minua
-järjestämään tuolla sisällä hiukan.
-
-He menivät atelieeriin -- ja jälleen näytti siltä, kuin liikutus olisi
-käynyt heille ylivoimaiseksi.
-
-Sitten he pesivät Charlien kasvot ja asettivat ruumiin eräälle
-sohvalle.
-
-Konsuli pyysi vanhusta hommaamaan lääkärin, joka kirjoittaisi
-kuolemantodistuksen. Itse hän läksi työhuoneeseensa, missä istuutui
-suuren kirjoituspöydän ääreen miettimään.
-
-Hän palautui yhä uudelleen tuohon kohtaukseen, jonka oli nähnyt Grand
-Hotelissa, kun Valentine oli kuiskannut hänen veljelleen: "Charlie,
-pelastatko minut?" Ja hän tuli yhä vakuutetummaksi, että jotain
-yhteyttä oli olemassa tämän lauseen ja viimeöisten surullisten
-tapahtumain välillä.
-
-Hän tarkasteli uudelleen teräslipasta ja huomasi sen täysin
-vahingoittumattomaksi. Siinä ei ollut pienintä naarmuakaan.
-Kirjainlukon avaajan täytyi olla joku, joka tiesi sanan. Mutta senhän
-tiesi hän yksin. Eikä hän ollut sitä maininnut ainoallekaan ihmiselle.
-Ja mahdotonta oli kenenkään sitä arvata. Kaikki näytti hänestä
-eriskummaiselta, järjettömän mahdottomalta. Hänen edessään oli
-arvoitus, jossa hän ei havainnut pienintäkään selityksen
-mahdollisuutta.
-
-Konsuli ei nyt enää ajatellutkaan makuullemenoa. Oli jo aamu, ja ulkona
-alkoi syntyä liikettä. Falkenberg huomasi istuvansa edelleenkin
-juhlapuvussa. Hän kylpi ja puki ylleen toiset vaatteet. Tultuaan sitten
-esiin, kylvyn virkistämänä ja arkipuvussa, hän oli täydelleen
-tyyntynyt. Tohtori tuli hänen luokseen ja lausui joitakin ystävällisiä
-ja osaaottavia sanoja.
-
--- Voin ainakin lohduttaa teitä sillä, sanoi hän, että veljenne kuoli
-heti paikalla. Toista laukausta ei tarvittu.
-
-Tohtorilla oli revolveri kädessään.
-
--- Mitä minä tällä teen? kysyi hän.
-
--- Antakaa se minulle, vastasi konsuli.
-
-Ase oli veljen hienoimpia revolvereja. Sen hopeahelaiseen perään oli
-kaiverrettu hänen nimikirjaimensa C.F.
-
-Falkenberg tarkasteli makasiinia.
-
--- Yksi panos jäljellä, sanoi hän.
-
-Hän oli ottamaisillaan patruunan pois, mutta muutti mielensä.
-
--- Olkoon, ajatteli hän. -- Ehkä se tulee minulle joskus tarpeeseen.
-
-Hän pisti revolverin taskuunsa.
-
-Kello puoli yksitoista saapui tanskalainen liikemies, herra Stiegel.
-Hän oli hyvin totinen ja puristi lämpimästi ystävänsä kättä.
-
--- Kuulen että veljenne on kuollut, sanoi hän.
-
--- Vai niin. Joko se on päässyt kaupunkiin. Mitä siellä kerrotaan?
-
--- Että hän kuoli hyvin äkkiä.
-
--- Niin. Hän kuoli äkkiä.
-
--- Mies parka. Minä arvasin, että niin oli käyvä. "Petohämähäkin" tien
-ohessa on monta ihmiskohtaloa.
-
--- Veljeni kuoli sydänhalvaukseen, sanoi konsuli.
-
-Herra Stiegel vilkaisi nopeasti häneen.
-
--- Niinpä tietenkin, vastasi hän. -- Puhukaamme nyt liikeasioista.
-
--- Minulle on tässä aamupäivällä sattunut eräitä maksuja, niin etten
-nyt voikaan suorittaa niitä kahtakymmentäviittä tuhatta käteisellä,
-selitti Falkenberg. -- Teidän täytyy senvuoksi vaivautua nostamaan
-rahat tällä pankkiosoituksella.
-
--- Yhdentekevä. Minun pitää muutenkin käydä pankissa.
-
--- Tänäänkö lähdette pois?
-
--- Matkustan pikajunassa etelään.
-
--- Onnea matkalle. Hyvästi.
-
--- Näkemiin. Hyvästi.
-
-Herra Stiegel lähti.
-
-Päivän mittaan kävi useita tuttuja herroja konsulin luona ilmaisemassa
-osanottoaan. Mutta hän vaiensi heidät yhtä lyhyesti kuin herra
-Stiegelin. Hän sanoi kaikille: "Veljeni kuoli halvaukseen." -- Hänestä
-oli taas tullut entinen kylmä, järkevä liikemies.
-
-Tällä tavoin hänen onnistui osittain ehkäistä huhuja veljen
-itsemurhasta, mutta vain osittain. Juoru oli liikkeellä, ihmiset
-kuiskailivat ja supattelivat.
-
-Falkenbergilla oli paljon työtä järjestellessään yhtä ja toista
-kuolemantapauksen johdosta. Hän pysyi sentähden kotosalla ja hoiti
-konttoriasiansa puhelimitse.
-
-Vasta kuuden aikaan iltapäivällä hän lähti ulos. Vanha palvelija kysyi,
-eikö hevosia valjasteta, mutta hän vastasi kieltävästi. Hän tahtoi
-kulkea jalkaisin arvellen siten herättävänsä vähimmän huomiota.
-
-Kaupunkiin saavuttuaan hän käveli aivan verkkaan. Hän oli hieman
-kalpeampi tavallistaan, mutta kukaan ei saattanut hänestä huomata, että
-tapaus olisi häntä erityisemmin järkyttänyt. Ne, jotka eivät häntä
-sanottavasti tunteneet, tuumivat: "Hän on kylmä ihminen. Kas miten
-tyynenä hän tuossa kävelee poltellen iltapäiväsikariaan, ikäänkuin ei
-mitään olisi tapahtunut." Mutta ne, jotka tunsivat hänet paremmin,
-sanoivat: "Hän hillitsee itsensä mestarillisesti, hän rakasti
-veljeään."
-
-Einar Falkenbergia raukaisi hieman, hän kun ei ollut lainkaan nukkunut.
-Hän meni sentähden Teatterikahvilaan ja joi lasin absinttia. Muulloin
-hänen näyttäytyessään kahvilassa tuli tavallisesti aina heti joku häntä
-tervehtimään, usein kaksi tai kolmekin, mutta nyt hänen annettiin istua
-rauhassa. Hän pyysi iltalehtiä, etupäässä peittääkseen kasvonsa, mutta
-kun hänen silmiinsä sattui uutinen veljen kuolemasta, niin hän maksoi
-nopeasti ja lähti.
-
-Ensin hän kuljeskeli kauan päämäärättä. Suru oli saada hänet kokonaan
-valtoihinsa joka kerta, kun tapaus muistui hänen mieleensä. Mutta hänen
-täytyi olla maltillinen ja luja. Vihdoin hän tunsi itsensä kyllin
-tyyneksi, viittasi luokseen ajurin ja sanoi osoitteen: Oskarinkatu 84.
-Hän tiesi Valentinen asuvan siellä. Veli oli kerran ohimennen maininnut
-hänelle osoitteen. Hän luki joka kerroksen ovikilvet. Viimein hän löysi
-etsimänsä nimen: Rouva Valentine Kempel.
-
-Hän soitti.
-
-Palvelustyttö tuli avaamaan ja vastasi hänen kysymykseensä, oliko rouva
-tavattavissa:
-
--- Ei, rouva ei ota vastaan tänään.
-
-Falkenberg veti taskustaan nimikortin ja kirjoitti sen takasivulle:
-
-"Minun täytyy saada puhutella Teitä."
-
--- Antakaa rouvalle tämä kortti, sanoi hän.
-
-Tytön mennessä sitä viemään konsuli astui muitta mutkitta eteiseen ja
-sulki oven perässään. Hän oli päättänyt tunkeutua sisään vaikkapa rouva
-Kempelin luvattakin.
-
-Hetken päästä tyttö palasi ilmoittaen:
-
--- Olkaa hyvä, rouva ottikin sentään vastaan.
-
-Tyttö saattoi hänet muutamien hienosti sisustettujen huoneiden läpi
-suureen budoaariin.
-
-Ikkunain ulkokaihtimet oli laskettu alas, ja sisäpuolella oli paksut,
-keltaiset silkkiverhot vedetty eteen. Huone oli puolipimeä. Uutimien
-hiljaisesta häilynnästä Falkenberg ymmärsi, että ikkunat olivat auki.
-
-Hän oli yksin budoaarissa. Se oli todella aistikkaasti sisustettu.
-Huone ei ollut yhtenäinen, vaan sen muodosti joukko pikkuosastoja,
-joita sohvanselustat ja joutsenkuvaiset japanilaiset silkkivarjostimet
-erottivat toisistaan. Matto oli niin pehmeä, että tuntui kuin olisi
-kävellyt hiekassa. Silkin paljous sai huoneen tuntumaan viileältä. Ilma
-oli täynnä mietoa, omituista hajuveden tuoksua.
-
-Yhtäkkiä vedettiin oviverho ripeästi syrjään.
-
-Valentine seisoi hänen edessään. "Petohämähäkki" oli mustissa, mutta
-tuo komea musta puku vain kohotti hänen tavatonta kauneuttaan. Konsuli
-kumarsi, mutta ei ehtinyt virkkaa mitään, ennenkuin Valentine tarttui
-hänen käteensä.
-
--- Kuinka kauniisti tehty, että tulitte minua katsomaan, enpä olisi
-uskonut, sanoi hän ja loi Falkenbergiin suuret, tummat silmänsä, jotka
-loistivat kyynelten kostuttamina.
-
-Konsuli vapisi nähdessään nämä kasvot, joita hän ei ollut koskaan ennen
-oikein katsellut. Valentine oli todellakin hyvin kaunis. Hän veti
-kätensä pois.
-
--- Rouva Kempel, aloitti hän.
-
-Mutta Valentine keskeytti hänet ja työnsi hänet istumaan tyyny- ja
-silkkimattokasalle.
-
--- Istukaa, sanoi hän. -- Istukaa, niin saamme puhella. Minä luulin
-teitä vihollisekseni, mutta nyt näen, että olettekin ystäväni.
-
-Konsuli katsoi ällistyneenä häneen.
-
-Valentine nojautui taaksepäin leposohvalla, joka oli aivan Falkenbergin
-vieressä. Tuolla tavoin leposohvalla lojuessa hänen kauneutensa pääsi
-täysiin oikeuksiinsa. Uutimien välisestä raosta tunkeutui valkea
-ilta-auringon viiru sisään, valahti huonekaluille ja leikki hänen
-kaulallaan. Falkenberg katseli tuota kaulaa, silmäsi sitten kasvoja ja
-vavahti jälleen.
-
-Valentine taivuttautui häntä kohden ja tuki päätänsä käsillään. Puvun
-hiha valui alas ja paljasti käsivarren.
-
--- Me rakastimme toisiamme, kuiskasi hän.
-
-Falkenberg oli vähällä hypähtää pystyyn, mutta hillitsi itsensä.
-
--- Hän ainakin rakasti teitä, sanoi hän.
-
-Valentine ei ollut huomaavinaan noiden sanojen salaista kärkeä. Hän
-vaipui muistoihinsa, ja hänen silmänsä saivat uneksivan ilmeen.
-
--- Se tuli niin äkkiä, sanoi hän. -- Kuka olisi voinut aavistaa tätä?
-Oi, mikä suuri kärsimys lieneekään painanut häntä! Mitä te arvelette
-syyksi?
-
--- Olen tullut kysymään teiltä juuri samaa. Syytä.
-
--- Kuinka minä sen tietäisin? Hän oli aina niin huoleton ja
-rakastettava, kun puhuin hänen kanssaan. En aavistanut vähintäkään.
-
--- Mutta te kuitenkin puhuitte hänen kanssaan viimeksi meistä kahdesta,
-rouva Kempel.
-
-Hän huomasi Valentinen silmien sekunniksi vaihtavan ilmettä. Sitten ne
-jälleen olivat samat uneksivat, haaveelliset.
-
--- Aivan oikein, sanoi hän surumielisesti hymyillen. -- Hän oli niin
-herttainen eilen illalla. Hän auttoi minut pienestä pulasta.
-
--- Niinkö. Pulasta?
-
-Valentine kohosi istualleen ja nojautui Falkenbergiin päin. Hän tuli
-niin lähelle, että olkapäänsä miltei hipaisi toisen käsivartta. Konsuli
-tunsi hänen hiustensa tuoksun.
-
--- Niin, siellä Grandilla, sanoi hän. -- Minähän kohtasin teidät
-molemmat vestibylissä, kun olin menossa peilisaliin. Sittemmin tapasin
-Charlien yksin ja tulin kuiskanneeksi hänelle: "Charlie, pelasta minut
-ratsumestarista."
-
-Falkenberg sävähti.
-
-Valentine heittäytyi nauraen takaisin leposohvalle, niin että valkea
-auringonsäde kulki suoraan hänen punaisen suunsa yli.
-
--- Niin, sillä hän on ihan suunnattoman ikävystyttävä, ratsumestari
-nimittäin, liverteli hän, -- puhuu myötäänsä vain hevosistaan. Charlie
-oli niin rakastettava, että saattoi minut ovelleni asti. Olin hänelle
-sanomattoman kiitollinen. Ratsumestari oli kai juonut paljon
-samppanjaa, ja silloin häntä on mahdoton sietää. Niin, Charlie oli
-todellakin herttainen... Sanokaa, kuiskasi hän, eihän vain lie niin,
-että raha-asiat... vekselit...
-
-Falkenberg katsoi häneen.
-
--- Ehkä nekin, vastasi hän.
-
--- Hyvä jumala! huudahti Valentine. -- Jos jotain on hullusti, niin
-meidän täytyy tehdä kaikkemme hänen maineensa pelastamiseksi.
-
-Hän nousi ja meni konsulin ohitse niin läheltä, että silkkihame hipaisi
-hänen polveaan.
-
-Hän meni erääseen nurkkaan, helisteli joitakin pieniä avaimia ja
-aukaisi erään laatikon.
-
-Falkenberg istui neuvotonna ja mykkänä paikallaan. Hän tunsi, miten
-hajuvedentuoksu, Valentinen puvun kahina, hänen kauneutensa ja silmänsä
-vähitellen suorastaan huumasivat hänet. Mistä hän aikoikaan vaatia
-Valentinen tilille? Hän siveli hämmentyneenä otsaansa.
-
-Valentine palasi. Hänellä oli jotain kädessään.
-
--- Jos joku asia on nyt heti viipymättä järjestettävä, sanoi hän, niin
-tämä on käytettävissä.
-
-Konsuli nousi kauhun kangistamana. Valentine laski joukon seteleitä
-pöydälle.
-
--- Voin hankkia lisää myöhemmin, sanoi hän, minulla on paljon ystäviä.
-Sitäpaitsi te hänen veljenään kai --
-
--- Rouva Kempel! huudahti Falkenberg. -- Te tiedätte hyvin, että nyt
-loukkaatte minua.
-
-Pöydällä oli kaksikymmentä tuhannen kruunun seteliä.
-
--- Minä huomautan teille, jatkoi konsuli, että veljeni rahalliset
-sitoumukset ovat minun omiani. Ja tunnissa minä voin hankkia viisi
-kertaa niin paljon kuin tuossa on.
-
--- Viisi kertaa niin paljon! huusi Valentine syöksähtäen hänen
-luokseen. -- Kuinka jalo mies te olette... viisi kertaa niin paljon...
-sata tuhatta -- se on Charlien veljen kaltaista.
-
-Falkenberg työnsi hänet luotaan. Viimeinen kohtaus, puolilikaisten
-setelien näkeminen, joita Valentine pani hänen eteensä, oli palauttanut
-hänen tasapainonsa.
-
--- Olen oikeastaan tullut vaatimaan teiltä tiliä, sanoi hän.
-
--- Tiliä? Mistä?
-
--- Charlien hengestä.
-
--- Te olette mainio. Oletteko hullu! Mitä minulla on tekemistä veljenne
-itsemurhan kanssa?
-
-Hän vilkutti epäluuloisesti silmiään.
-
--- Asunnossani on yöllä tehty varkaus, sanoi Falkenberg.
-
--- Niinkö? -- Ja mitä on varastettu?
-
--- Kaksikymmentäviisi tuhatta kruunua.
-
-Falkenberg puri hammasta.
-
--- Te ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan, sanoi hän. -- Suoranainen syy
-veljeni itsemurhaan on tämä varkaus. Mutta hän on viaton.
-
--- Kuka sitten on syyllinen?
-
--- Sen sai veljeni tietää, ennenkuin ampui itsensä. Se tieto
-luullakseni pani aseen hänen käteensä. Tunnen muuten erään toisenkin,
-joka tietää kuka syyllinen on, ja se olette _te_.
-
-Valentinen silmät salamoivat.
-
--- Näyttäkää se toteen! huusi hän.
-
--- Todisteitako, rouva Kempel! Eikö siinä kyllin, että tunnen teidät.
-Minä en välitä noista kahdestakymmenestäviidestä tuhannesta. Ne tulevat
-kai hyvään tarpeeseen siellä missä ovat, toivottavasti. Mutta tahdon
-pakottaa teidät selvittämään tämän asian alusta loppuun. Luulen että
-juuri _te_ olette imenyt veljeni tyhjiin, että teillä on ollut sormenne
-mukana viimeöisessä varkaudessa, ja että tieto siitä on ajanut veljeni
-tekemään itsemurhan. Minä lupaan teille, rouva Kempel, etten lepää
-ennen kuin olen kostanut veljeni puolesta ja tuonut ilmoille totuuden,
-niin suuresti minä häntä rakastin.
-
-Valentine nauraa hohotti.
-
--- Herra jumala, miten lapsellinen te olette! sanoi hän. -- Menkää
-poliisikamariin.
-
--- Te ymmärrätte kyllä, että se on mahdotonta, kun veljeni on tällä
-tavoin takertunut juttuun.
-
--- Mitä sitten aiotte?
-
-Falkenberg katsoi häneen.
-
--- Aion taistella teitä vastaan, sanoi hän.
-
--- Minua vastaan! huusi Valentine. -- Silloin ette tiedä mitä teette.
-Muuten tunnen jo alkavani vihata teitä. Varokaa itseänne! On kysymys
-omaisuudestanne.
-
-Konsuli hymyili.
-
--- On kysymys hengestänne. Vielä ei kukaan ole voittanut minua, jatkoi
-Valentine.
-
-Hän alkoi kävellä kiihkeästi edestakaisin.
-
--- Minä saatan olla paholainen, jos tahdon, sanoi hän.
-
-Falkenberg seurasi häntä silmillään.
-
--- Tiikeri, jolla on lapsenkasvot, sanoi hän.
-
-Yhtäkkiä hän astui Valentinen luo ja kuiskasi ihan vasten hänen
-kasvojaan:
-
--- Petohämähäkki --
-
-Valentine peräytyi kirkaisten ja haparoi kädellään rintaansa.
-
-
-
-
-IV.
-
-Salapoliisi.
-
-
-Falkenberg veti nopeasti revolverin taskustaan.
-
-Valentine lähestyi häntä käärmemäisin liikkein. Hänen silmänsä
-leimusivat raivosta, ja hehkuva puna peitti hänen poskensa.
-
--- Se Tanskan juutalainen tietysti on kertonut teille tuosta nimestä,
-kähisi hän. -- Mutta hän saa sen maksaa. Minä voin saavuttaa hänet
-vieläkin. Olen mahtavampi kuin kukaan luuleekaan.
-
--- Älkää tulko lähemmä! huusi Falkenberg terävästi, ojentaen samassa
-revolverin.
-
-Valentine seisahtui revolverin suun eteen. Aseen läheisyys ei näyttänyt
-vähääkään säikyttävän häntä. Hän ei ensi kertaa seissyt ojennetun
-revolverin edessä.
-
--- Siinä on yksi panos jäljellä, sanoi konsuli vakavasti. -- Se on
-veljeni revolveri, se on vielä hänen verensä tahraama. Jos astutte
-askelenkaan lähemmäksi, olette kuoleman oma.
-
-Valentine katseli hänen tyyniä kasvojaan. Konsulin kylmät silmät olivat
-hyvin totiset.
-
--- Soittakaa palvelustyttöä, käski Falkenberg.
-
-Valentine ei liikahtanut.
-
-Konsuli painoi sähkösoittokellon nappia.
-
--- Minun on siis pakko muistuttaa teitä emännänvelvollisuuksistanne,
-sanoi hän. -- Nyt tyttö tulee, jätän teidän harkittavaksenne, onko
-palvelusväkennekin oltava tämän kiusallisen kohtauksen todistajina.
-
-Valentine ei liikahtanut.
-
-Mutta palvelustytön tullessa hänen käytöksensä muuttui yhtäkkiä. Hän
-oli jälleen hempeä ja rakastettava.
-
-Sellainen näyttelijä! ajatteli Falkenberg väristen.
-
--- Ole hyvä ja anna herra Falkenbergille hänen takkinsa, sanoi
-Valentine.
-
-Lähemmä astuen hän jatkoi sydämellisesti:
-
--- Vielä kerran kiitän teitä, että tulitte luokseni lohduttamaan minua
-suuressa surussani; tuhannet, tuhannet kiitokset! Tulkaa oikein pian
-taas.
-
--- Olkaa varma siitä, vastasi konsuli synkkänä. -- Minä tulen
-toistekin.
-
--- Kiitos.
-
-Hän ojensi kätensä, mutta Falkenberg ei ollut huomaavinaan sitä.
-
-Valentine hytkähti kovasti, ja Falkenberg saattoi nähdä hänen vapisevan
-raivosta.
-
-Palvelijattaren mennessä aukaisemaan ovea Valentine käytti tilaisuutta
-ja kuiskasi:
-
--- Te olette loukannut minua. Minä pystyn kostamaan teille. Minä tiedän
-hyvin, miten voin teille kostaa.
-
-Hän pui uhkaavasti pientä, vapisevaa nyrkkiään.
-
-Falkenberg sai välähdyksen hänen kiukkuisista silmistään eikä voinut
-olla tuntematta mielenahdistusta. -- Hyvästi, rouva Kempel, sanoi hän
-tyynesti ja meni takaperin ovesta ulos. Eteiseen päästyään hän kuuli
-"petohämähäkin" ivanaurun budoaarista. Se kävi luihin ja ytimiin.
-
-Ajuri odotti ulkona.
-
-Konsuli pysähtyi puutarhaportille, ennenkuin astui rattaihin. Minne hän
-ajaisi? Takaisin huvilaansako? Oli liian aikaista vielä. Sitäpaitsi
-hänen täytyi ryhtyä toimenpiteisiin ehkäistäkseen Valentinen
-kostotuumia. Sillä hän ei hetkeäkään epäillyt, että tämä nainen aikoi
-panna uhkauksensa täytäntöön. Hän ymmärsi nyt, että Valentine oli häijy
-kuin paholainen ja että hänellä oli paljon apukeinoja käytettävinään.
-Hänellä oli kaupunki täynnä ystäviä, jotka ihailivat häntä hurjasti ja
-mielihyvällä tekisivät mitä tahansa hänen käskystään. "Minä tiedän,
-miten voin teille kostaa", oli hän sanonut. Omituinen tunne valtasi
-Falkenbergin. Mitenkä Valentine kostanee? Tuliko hänen pelätä tuota
-naista? Valentine taistelee asemansa puolesta, ajatteli hän. Minä olen
-uhannut häntä perikadolla ja kunniattomuudella. Hän on epätoivoissaan,
-ja epätoivoinen nainen pystyy mihin tahansa.
-
-Falkenberg ei voinut kieltää käyneensä levottomaksi. Hän tunsi itsensä
-hieman avuttomaksi, hän oli aivan yksin.
-
-Yhtäkkiä juolahti hänen mieleensä pieni kohtaus, joka oli sattunut
-eilen illalla hänen ajaessaan veljensä kanssa pitkin Drammenin-tietä.
-Hän oli silloin nähnyt jalkakäytävällä miehen, joka oli herättänyt
-hänen huomiotaan, pitkän, jäntevän olennon, jota hän muisti piloillaan
-verranneensa englantilaiseen nyrkkeilijään. Ja Charlie oli kertonut
-hänelle kuka tuo mies oli: Asbjörn Krag, salapoliisi.
-
-Falkenberg hypähti nopeasti odottaviin ajoneuvoihin.
-
--- Kuulkaa, sanoi hän ajurille. -- Tunnetteko Asbjörn Kragin?
-
-Hymy levisi ajurin kasvoille.
-
--- Kukas meistä ajureista ei häntä tuntisi, vastasi mies. -- Minäkin
-olen monta kertaa kyydinnyt häntä.
-
--- Tiedättekö missä hän asuu?
-
-Ajuri vastasi empimättä:
-
--- Josefinenkatu 16.
-
--- Hyvä. Ajakaa sinne.
-
--- Pitääkö ajaa kovasti?
-
--- Sitä parempi. Kuinka niin muuten? Nähkääs, _hän_ tahtoo aina ajaa
-niin vietävästi.
-
--- Hän itsekö?
-
--- Niin, Asbjörn Krag. Minä saan melkein aina sakkoa hurjasta ajosta,
-kun Asbjörn Krag on ollut rattaillani.
-
--- Vai niin. No, antakaa mennä.
-
-Ajuri läjäytti ruoskallaan, koni porhalsi juoksuun, ja parin minuutin
-päästä rattaat pysähtyivät Josefinenkadun 16:n edustalle.
-
--- Kunpa hän nyt vain olisi kotona, tuumi konsuli astuessaan rattailta.
-
--- Niin, ja jos hän on kotona, on hän jo nähnyt meidät, vastasi ajuri
-hymyillen.
-
--- Luuletteko?
-
--- Luulen. Ja sitten hän myös tietää kuka herra on ja mistä herra
-tulee.
-
--- Mistä minä tulen, miten vanha olen ja milloin isoäitini kuoli,
-täydensi Falkenberg ivallisesti. -- Näytte ihailevan tätä poliisimiestä
-rajattomasti.
-
--- Ehdottomasti, vastasi ajuri vakuuttavasti. -- Pitääkö minun odottaa?
-
--- Ei, saatte mennä.
-
-Asbjörn Krag oli kuin olikin kotona. Palvelija opasti konsulin
-salapoliisin työhuoneeseen, sanoen Kragin kohta tulevan.
-
-Falkenberg tarkasteli uteliaasti huonetta. Hän ihmetteli melkoisesti
-niitä monilukuisia aseita, joita riippui seinillä. Kirjoituspöydällä
-hän huomasi suuren valokuvan, joka esitti erästä tunnettua saksalaista
-valtiomiestä. Kuvan alle oli piirretty "Bergen, kesällä 1904" sekä
-asianomaisen omakätinen omistuskirjoitus.
-
-Hän istui miettien millä tavoin oikeastaan esittäisi asiansa. Juttuhan
-tuntui hänestä perin kiusalliselta. Hän kuvitteli mielessään, että
-kenties salapoliisi kummastelee ja pitää omituisena, että hänen
-puoleensa käännytään tällaisilla asioilla. Sitäpaitsi kaikki mikä
-haiskahti poliisilta oli Falkenbergille ylen vastenmielistä. Ja nyt
-hänen täytyi kohdata oikein täysiverinen poliisimies, sikäli kuin oli
-kuullut.
-
-Samassa Asbjörn Krag astui huoneeseen.
-
-Falkenberg nousi ja kumarsi hieman. Hän aikoi ruveta esittämään
-asiaansa, mutta salapoliisi esti sen astumalla hänen luokseen,
-puristamalla hänen kättään ja sanomalla:
-
--- Vihdoinkin.
-
-Konsuli hämmästyi sanattomaksi.
-
--- Oletteko... oletteko odottanut minua? kysyi hän.
-
--- Olen toki, konsuli Falkenberg, tietysti olen teitä odottanut,
-vastasi Krag. Hän istuutui kirjoituspöytänsä ääreen ja katseli vierasta
-tarkkaavaisesti. -- Odotin teitä jo aamupäivällä, olisitte tullut
-silloin. Nyt olemme valitettavasti hukanneet monta tuntia.
-
--- Mutta tiedättekö sitten miksi käännyn puoleenne? kysyi konsuli yhä
-kummastuneempana.
-
--- Luonnollisesti. Veljenne kuoleman johdosta.
-
--- Veljeni ampui itsensä viime yönä puoli neljän tienoissa, sanoi
-Falkenberg totisesti.
-
-Salapoliisi nousi ja astui miettiväisenä ikkunan luo.
-
--- Minä olen johtunut samaan tulokseen, sanoi hän.
-
-Konsulinkin täytyi nousta.
-
-Hän tuijotti uudelleen poliisimieheen mitä suurimman ihmettelyn
-vallassa.
-
--- Mitä sanotte? kysyi hän. -- Mitä te sillä tarkoitatte?
-
--- Olen päivän kuluessa ajatellut tätä asiaa hyvin paljon, vastasi
-salapoliisi, ja tehnyt sen johtopäätöksen, että veljenne on varmaan
-itse päättänyt päivänsä. Häntä ei siis ole murhattu --
-
--- Murhattu?
-
--- Niin sanoin. Olisihan sekin voinut tapahtua.
-
--- Te tunnette varmaan tämän asian yhtä hyvin kuin minä, vainajan oma
-veli, huomautti Falkenberg. Äänessä oli pieni ivan väre.
-
--- Paremmin, herra konsuli, minä tunnen sen paremmin. Oletteko käynyt
-Valentinen luona? kysyi hän äkisti.
-
--- Olen, tulen sieltä juuri. Hän on kauhea nainen.
-
--- Hän on viisas ja paha, vastasi salapoliisi totisesti, -- ja hän on
-mahtava. Tahdotteko kertoa minulle käynnistänne?
-
-Falkenberg puhui mitä oli nähnyt ja kuullut "petohämähäkin" luona.
-
-Hän johtui siinä kertomaan myös noiden kahdenkymmenenviiden tuhannen
-kruunun katoamisesta, ja Asbjörn Krag sai kuulla teräslipasjutun
-kokonaisuudessaan.
-
--- En voi vielä käsittää, sanoi konsuli, mitenkä varas on päässyt
-rahalippaaseen. Sen hän on voinut tehdä ainoastaan avaamalla
-kirjainlukon.
-
--- Niinpä tietenkin.
-
--- Mutta kirjainlukkoa ei voi avata kukaan, joka ei tunne sanaa --
-lukon avainta.
-
--- Asianomainen on kai tietänyt tuon sanan.
-
--- Mutta sehän on mahdotonta. En ole ilmaissut sitä ainoallekaan
-elävälle olennolle.
-
--- Ette edes veljellenne?
-
--- En. Aivan varmasti en hänellekään.
-
--- Eikä sana kai ollut itsessään niin yksinkertainen, että varas olisi
-ajatuskykyään käyttämällä saattanut arvata sen?
-
--- Ehdottomasti ei. Se oli -- Krag ojensi torjuvasti kätensä.
-
--- Älkää sanoko! huudahti hän.
-
--- Mitä ihmettä, eikö minun pidä sanoa sitä? Ei teillekään. Miksi ei?
-
--- Siksi että tahdon itse keksiä sen. Niin pian kuin olen löytänyt
-sanan, olen todennäköisesti löytänyt varkaankin.
-
-Falkenberg kysyi:
-
--- Oletteko muodostanut itsellenne mielipiteen asiasta?
-
--- Olen.
-
--- Sekin vielä! Minusta tuntuu ylipäänsä, että te olette jonkun aikaa
-tutkinut asiaa.
-
--- Olen jo toista kuukautta pitänyt silmällä Valentinea, sanoi Krag. --
-Hän pelaa korkeata peliä kaupungissamme, tuo kaunotar, mutta tähän asti
-hän on tehnyt tyhjäksi kaikki ponnistuksemme.
-
--- Mistä te häntä epäilette?
-
--- Hän on ihan varmasti vaarallinen pahantekijä, sanoi Asbjörn Krag
-vakavasti, -- ja minä lyön vetoa siitä, että hänellä on monta rumaa
-kolttosta tunnollaan. Meidän on ollut mahdoton päästä häneen käsiksi.
-Hän kantaa maailman nähtävissä mitä puhtainta kilpeä, ja hän on kaiken
-aikaa osannut luikertaa kynsistämme helposti ja liukkaasti kuin
-ankerias.
-
--- Luuletteko tosiaankin hänen olevan jollakin lailla tekemisissä
-varkauden ja veljeni kuoleman kanssa?
-
--- Aivan varmaan. Siitä tunnen olevani vakuutettu. _Mutta varkauden
-tapahtuessa hän oli kotonaan Oskarinkadun varrella_.
-
--- Silloin sen on tehnyt joku tai jotkut hänen ystävänsä.
-
--- Se on selvää.
-
--- Mutta mitä on oikeastaan tapahtunut? kysyi Falkenberg aivan
-neuvottomana.
-
--- Minä saatan kuvitella, että veljenne on yllättänyt varkaan tai
-varkaat. Hän on tuntenut asianomaiset, ymmärtänyt, että koko puuha on
-Valentinen työtä, ja sitten epätoivoissaan siitä sekä jostakin muusta,
-_jota me emme vielä tiedä_, päättänyt päivänsä.
-
--- Niin täytyy olla, mutisi Falkenberg, niin täytyy olla. Luuletteko,
-että veljelläni oli ennakolta aavistusta siitä, mikä tapahtuva oli?
-
--- En luule, olen päinvastoin melkein vakuutettu, ettei hänellä ollut
-siitä mitään vihiä. Yhdessä ratsumestarin kanssa hän saattoi Valentinen
-Grandilta kotiin ajurilla. Ratsumestari erosi heistä matkan varrella.
-Valentinen asunnolta veljenne ajoi suoraa päätä kotiansa huvilaan. Hän
-oli silloin verrattain hyvällä tuulella, vieläpä juttelikin ajurin
-kanssa. Hän ihaili kaunista ilmaa ja puhui matkustushalustaan.
-"Tahtoisin maalata suuren taulun", sanoi hän. "Maalaisin taulun, jolle
-antaisin nimen 'Kesä' -- aamulla ryhdyn työhön." Astuessaan vaunuilta
-hän nyökkäsi ystävällisesti hyvästiksi ajurille ja meni tyynesti
-huvilaan. Mutta hän oli niin uninen, että haukotteli ääneen monta
-kertaa. Hän puhui myös jotain siihen suuntaan, että oli hyvä päästä
-nukkumaan. Herra konsuli, mies, joka käyttäytyy sillä tavoin, ei haudo
-itsemurha-aikeita.
-
--- Olette oikeassa, vastasi konsuli. -- Minua vain ihmetyttää, mistä te
-olette saanut kaikki nämä tietonne.
-
--- Oo, se teidän olisi pitänyt heti ymmärtää, vastasi Krag. -- Ajuri,
-jolle veljenne niin herttaisesti haasteli, olin minä.
-
--- Ei mahda olla miellyttävää joutua teidän vainottavaksenne.
-
-Krag otti esiin muutamia papereita ja tutki niitä hyvin tarkoin.
-
--- Lisäksi olen saanut tietää, että veljenne on viime aikoina
-kuluttanut noin 40,000 kruunua Valentinen takia, josta summasta
-melkoinen osa on mennyt lahjoihin. Sitäpaitsi hän on antanut hänelle
-punaisen automobiilin --
-
-Falkenberg kavahti pystyyn. Krag jatkoi aivan tyynesti:
-
--- ... jotta, kuten oli puhe, Valentine saisi myydä sen ja siten
-pääsisi selviämään eräästä pulasta. Automobiilin on Valentine kuitenkin
-pitänyt itse. Hän on vain maalauttanut sen vihreäksi ja teettänyt
-siihen eräitä muita pikku muutoksia, jottei Charlie sitä tuntisi.
-
--- Maalauttanut vihreäksi! huudahti konsuli kiihkeästi. -- Se siis oli
-sittenkin Charlien automobiili.
-
--- Mitä tarkoitatte? kysyi salapoliisi.
-
--- Vastaani tuli vihreä automobiili viime yönä, kun olin matkalla
-asuntooni.
-
--- Missä?
-
--- Skillebaekin tienoilla. Sekä kuskini John että minä olimme
-tuntevinamme sen -- se oli etäämpää ihan Charlien auton kaltainen.
-Mutta kun se tuli lähelle, näimmekin sen olevan vihreän.
-
--- S:n muotoiset lyhdynpitimet? kysyi salapoliisi.
-
--- Aivan niin.
-
--- Entä keitä siinä oli?
-
--- Toinen oli espanjalaisen näköinen, vastasi Falkenberg, -- en
-muistanut nähneeni häntä ennen. Toisen kasvoja en voinut oikein
-erottaa, kun automobiili kulki niin kovaa vauhtia.
-
--- Ja se kulki kaupunkiin päin, teidän ajaessanne poispäin?
-
--- Niin.
-
--- Tiedättekö mistä automobiili tuli? kysyi Krag.
-
--- En.
-
--- Sitten minä sanon sen teille. Se tuli teidän huvilastanne.
-
--- Minun huvilastani!
-
--- Niin, ja samassa automobiilissa olivat nuo varastetut
-kaksikymmentäviisi tuhatta kruunua.
-
--- Te arvelette siis --
-
--- Minä arvelen, että ne kaksi miestä, jotka istuivat automobiilissa,
-ovat varastaneet rahat, sanoi salapoliisi, ja että ne ovat juuri samat
-miehet, jotka Charlie parka on viime yönä tavannut asunnossanne.
-
-
-
-
-V.
-
-Ilta Pursiklubissa.
-
-
--- Nyt meidän on niinmuodoin saatava käsiimme automobiili, sanoi
-Falkenberg.
-
--- Jos se vielä on Kristianiassa, niin se on löydettynä ennen
-huomis-iltaa, vastasi Asbjörn Krag.
-
-Konsuli Falkenberg nousi.
-
--- Mitä neuvotte minua nyt aluksi tekemään? kysyi hän.
-
--- Oletteko vapaa tänä iltana?
-
-Falkenberg epäröi hieman.
-
--- Jos se on ehdottomasti tarpeen, voin tietysti... mutta --
-
--- Ehdottomasti tarpeen se ei ole, vastasi Krag, joka oli
-mielenkiinnolla pannut merkille toisen hämmingin. -- Sanokaamme
-esimerkiksi kello puoli kahdestatoista lähtien.
-
-Konsuli katsoi kelloaan.
-
--- Nyt se on puoli yhdeksän, sanoi hän. -- Hyvä, olen käytettävänänne
-kello puoli kaksitoista.
-
--- Oletteko Pursiklubin jäsen?
-
--- Olen.
-
--- Käyttekö usein klubihuoneistossa?
-
--- Olen tavannut pistäytyä siellä silloin tällöin iltasilla.
-
--- Teidän pitää mennä sinne tänä iltana, sanoi Krag.
-
--- Tänä iltana, mutisi Falkenberg. -- Eikö se näytä vähän
-kummalliselta, näin heti veljeni kuoleman jälkeen?
-
--- Se on tarpeen.
-
--- Olkoon menneeksi, minä tulen sitten. Sinnekö minun ehkä on
-saavuttava kello puoli kaksitoista?
-
--- Niin, mahdollisesti tapaamme toisemme siellä.
-
--- Tapaamme? kysyi konsuli tahtomattaan hätkähtäen. -- Oletteko te
-Pursiklubin jäsen?
-
-Asbjörn Krag hymyili -- ja se hymy sai oitis Falkenbergin katumaan
-harkitsematonta huomautustaan.
-
--- Minä en tiennyt... arvelin --
-
--- Hyvä on, keskeytti Asbjörn Krag. -- Tulette siis täsmälleen puoli
-kaksitoista.
-
--- Mitä minä oikeastaan teen siellä?
-
--- Ette mitään erityistä. Eikä saakaan näyttää siltä, kuin tulisitte
-sinne minkään asian vuoksi. Pelaatteko?
-
--- Hiukan.
-
--- Niin, olisi toivottavaa, että voisitte hommata siellä jotain, pelata
-esimerkiksi. Tarinoikaa ystävienne kanssa, juokaa lasi. Ylipäänsä,
-olkaa niinkuin tavallisesti.
-
--- Sen teen, vastasi Falkenberg. -- Minä vain en ymmärrä
-tarkoitustanne. Mutta nyt minun täytyy mennä, ja sitten kai tavataan
-Pursiklubissa.
-
--- Mahdollisesti. Minun ei tarvinne sanoa, ettei teidän pidä tuntea
-minua, jos sattuisin tulemaan.
-
--- Ymmärrän, sanoi konsuli aikoen vetäytyä pois.
-
-Krag pidätti häntä.
-
--- Vielä eräs seikka, sanoi hän. -- En tahdo suinkaan olla
-tunkeilevainen, mutta käykö laatuun saada tietää, mitä aiotte toimittaa
-tällä aikaa ennen puoli kahtatoista?
-
-Falkenberg mietti.
-
--- Ei, sanoi hän, en mielelläni sano sitä. Se on aivan yksityistä
-laatua.
-
--- Eikö sillä ole mitään tekemistä puheenaolevan asian kanssa?
-
--- Ei kerrassaan mitään.
-
--- No sitten ei siitä sen enempää, sanoi Krag.
-
-Hän meni kirjoituspöytänsä luo ja painoi nappia. Ulommista huoneista
-kuului kellon soitto.
-
--- Mitä te nyt teette? kysyi Falkenberg seisten ovessa.
-
--- Minä soitan, vastasi Krag myhäillen.
-
--- Miksi niin? Tahdotteko kutsua tänne jonkun?
-
--- En, se on aivan yksityistä laatua, sanoi Krag myhäillen vielä
-enemmän.
-
--- Vai niin. Anteeksi. Näkemiin.
-
-Falkenberg kumarsi ja poistui.
-
-Mennessään portaita alas hän otti taskustaan pienen siron kirjelipun,
-jonka oli viime yönä saanut. Hän luki sen uudelleen ja suuteli sitä. Ja
-onnekas hymy kirkasti hänen kasvonsa. Mutta hän hillitsi itsensä heti,
-ja kadulle päästyään hän oli jälleen tavallinen kylmä liikemies.
-
-Heti konsulin lähdettyä Asbjörn Krag riensi ikkunaan. Monien taitavasti
-asetettujen heijastuspeilien avulla hän saattoi nähdä kaiken, mitä
-kadulla tapahtui, tarvitsematta kumartua katsomaan ikkunasta.
-
-Hän näki Falkenbergin astuvan ulos ja lähtevän nopeasti kävelemään
-katua alas.
-
--- No, mutisi salapoliisi, eikö häntä kuulukaan? -- Vihdoin hän
-nyökkäsi tyytyväisesti. -- Jo tulee, virkkoi hän itsekseen. -- Hyvä on.
-
-Hän oli huomannut olennon, joka lähti seuraamaan konsulia. Se oli
-salapoliisin palvelija, Jens.
-
--- Hän on tosiaan jo aika näppärä, tuumi Asbjörn Krag. -- Hän seuraa
-konsulia askel askeleelta niin välinpitämättömän näköisenä ja huomiota
-herättämättä kuin opetettu vainukoira. Toden totta, ei ole tarvis
-katua, että ongin tuon pojan vankilasta. Hänestä saattaa tulla
-hyödyllinen.
-
-Asbjörn Krag nousi nopeasti ikkunan äärestä ja meni pukuhuoneeseensa.
-
-Sillaikaa Falkenberg käveli ripeästi lähimmälle raitiotiepysäkille.
-Siinä hän odotti, kunnes saapui vaunu, jonka kilvessä oli nimi "Oslo".
-Hän astui etusillalle. Samalla salapoliisin vakooja nousi takasillalle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Vasta puoli yhdentoista ajoissa Pursiklubin huoneisto alkoi herätä
-eloon.
-
-Teattereissa loppuivat näytännöt, ja niistä tuli useita herroja. Isossa
-ruokasalissa syötiin illallista, ja jälkeenpäin herrat kokoontuivat
-häliseviksi, rupattaviksi ryhmiksi tupakkahuoneisiin.
-
-Päivän suuret ja pienet tapaukset olivat puheenaineena.
-
--- Sepä oli ikävä tuo Charlien juttu, sanoo arkkitehti Bissen
-pääkonsuli Tönnebylle. -- Ja niin omituista, että sen piti sattuman
-heti veljen juhlan jälkeen.
-
--- Loistavat päivälliset, röhisi pääkonsuli. -- Falkenberg ihan
-kerrassaan vei voiton itsestään. Mutta kyllä hän olikin tehnyt mainiot
-kaupat herra Stiegelin kanssa. Kertovat hänen voittaneen kolmekymmentä
-tuhatta.
-
--- Toiset sanovat neljäkymmentä, tiesi arkkitehti.
-
-Mutta pian oli pääkonsuli taas keskellä alkuperäistä puheenainetta.
-
--- Niin, se Charlie, se Charlie, mutisi hän.
-
--- Ja se rakkaus, kuiskasi arkkitehti.
-
--- Hoo. Luuletko siinä olleen rakkautta?
-
--- Ei epäilystäkään, vanha veikko. Hän oli kuolettavasti rakastunut
-Valentineen, kauniiseen leskeen.
-
--- Ja leskikö ei huolinut hänestä?
-
--- Ei kai pitänyt kauppaa kyllin edullisena. Mutta antoi sentään
-Charlien tuhlata muutamia tuhansia. Eikä niin vallan muutamiakaan.
-
-Pari uutta herraa saapui.
-
--- Hän taitaa olla rahanahne, arveli toinen.
-
--- Sitä ei kukaan tiedä, vastasi arkkitehti nopeasti. -- Hän tahtoo
-huvitella, hän seurustelee mielellään ihmisten kanssa, jotka eivät niin
-tarkoin laske seteleitään. Ja kukapa maailmannainen ei sitä tahtoisi?
-
--- Kaunis hän ainakin on, ah, maiskautti pääkonsuli.
-
--- Ihastuttava! kaikui kuorossa.
-
--- Sellainen ryhti! huudahti arkkitehti. -- Kun hän tulee liidellen, on
-kuin näkisi ruhtinattaren edessään.
-
--- Entä millaiset silmät hänellä on, sillä pikku saatanalla!
-
--- Niin, silmät!
-
--- Mutta mikä hän oikeastaan on? kuului äskeinen kuiva ääni.
-
--- Hän on kenraali Carstenin tytär, ilmoitti arkkitehti. -- Hänen
-miehensä oli saksalainen, ja itse hän on monta vuotta asunut Saksassa.
-Kerrotaan, että mies jätti hänelle sievoisen omaisuuden.
-
--- On hänellä ainakin monasti omaisuuksia kaulassaan ja ranteissaan.
-Näin hänet tässä hiljattain juhlanäytännössä, ja hän herätti huomiota
-koko teatterissa. Missä hän väliajoilla liikkui, siellä oli mustanaan
-frakkeja.
-
--- Miksi hän oikeastaan on tullut tänne?
-
--- Sitä ei kukaan tiedä. Ehkä katsomaan vanhaa isänmaataan?
-Koti-ikävä? Kuka tietää. Ehkä häntä haluttaa loistella Kristianian
-pikkukaupungissa.
-
-Herrojen huomio kiintyi samassa uuteen asiaan.
-
--- Kuka ihmeessä tuo on, jota sihteeri kuljettaa tänne?
-
--- En tunne, en ole häntä ennen nähnyt.
-
-Sihteeri tuli heidän luokseen.
-
--- Saanko esitellä vieraan, sanoi hän, -- kaivosinsinööri Kvam
-Ruijasta.
-
-Vastatullut kumarsi muille herroille, sitä mukaa kuin heidän nimensä
-mainittiin.
-
-Hän oli keski-ikäinen, mustapartainen mies, moitteettomasti puettu,
-puhui pitkäveteisen tyynesti ja liikkui verkkaan ja tasaisesti.
-
--- Hän näyttää jotenkin vakavalta, kuiskasi arkkitehti kilistäessään
-pääkonsulin kanssa.
-
--- Olen sihteerin hyvä ystävä, sanoi herra Kvam, -- hän se minut tänne
-sai. Muuten minua ilahuttaa, että saan tehdä herrojen tuttavuutta,
-koska itse olen purjehdusurheilija, vieläpä oikein innokaskin.
-
-Kaivosinsinöörin sanat olivat johdantona pitkään keskusteluun, joka
-koski purjehdusta yleensä ja viimeistä kilpapurjehdusta erittäin. Eri
-mielipiteet törmäsivät vastakkain, ja väittely muodostui varsin
-kiivaaksi.
-
-Mutta kenenkään huomaamatta herra Kvam vetäytyi erilleen keskustelusta.
-Lopuksi hän seisoi aivan yksin puhellen arkkitehti Bissenin kanssa,
-sillävälin kuin hänen alkuunpanemansa keskustelu jatkui perin vilkkaana
-ympäri huonetta.
-
-Taas tuli uusi vieras, joka otettiin yleisellä mielihyvällä vastaan.
-Hän oli punakka, pyöreä ja pyylevä herra.
-
--- Tunnetteko häntä? kysyi arkkitehti.
-
--- En, mutta näen, että hän on ruotsalainen. Hänellä on kolme S:ää
-takinhihassa, vastasi kaivosinsinööri.
-
--- Aivan oikein, hän on Tukholman Purjehdusseuran jäsen. Hän on
-nimeltänsä Lidström, varatuomari. Kelpo mies.
-
--- Vai niin. Onko hän kauankin oleskellut täällä Kristianiassa?
-
--- Ei, vain pari kolme kuukautta. Mutta hän on jo saanut paljon
-ystäviä. Hän kuuluu myös _hänen_ ihailijapiiriinsä.
-
--- _Hänen_?
-
--- Niin. Ai mutta sehän on totta. Te olette vieras paikkakunnalla
-ettekä siis luultavasti tiedä kuka Valentine on, kaunis Valentine
-Kempel.
-
--- En, häntä en tunne, vastasi insinööri.
-
--- Silloin teidän pitää välttämättä tutustua häneen mitä pikimmin. Minä
-tunnen hänet hyvin, sanoi arkkitehti itsetietoisesti, -- minä esitän
-teidät sopivassa tilaisuudessa.
-
-Melu taukosi äkkiä hetkeksi, ja kaikkien silmät kääntyivät oveen päin,
-josta muuan herrasmies juuri astui sisään.
-
-Arkkitehti mutisi ihmeissään:
-
--- Hänkö! Sitäpä en olisi uskonut.
-
--- Kuka tuo herra on, joka nyt tuli? kysyi insinööri.
-
--- Konsuli Einar Falkenberg, vastasi arkkitehti. -- Hänen veljensä on
-juuri kuollut viime yönä -- ampunut itsensä, kerrotaan. Rakkaudesta
-Valentineen.
-
--- Todellakin, huudahti herra Kvam. -- Sepä mielenkiintoista.
-
-Keskustelu ei enää ottanut sujuakseen yhtä vilkkaasti. Oli kuin
-Falkenbergin äkillinen ilmestyminen olisi hieman hillinnyt yleistä
-rattoisuutta.
-
-Falkenbergista itsestään tuntui, kuin nuo kaikki toiset olisivat
-kummastelleet, että hän katsoi voivansa mennä klubiin tällaisenakin
-päivänä. Hän ei itsekään ymmärtänyt miksi se oli ollut tarpeen.
-
-Hän sai viskynsä ja asettui pöydän ääreen, jossa jo ennestään istui
-kolme-neljä herraa. Näiden joukossa oli myös ruotsalainen varatuomari.
-Vähän sen jälkeen hänet esiteltiin uudelle vieraalle, ruijalaiselle
-kaivosinsinöörille.
-
-Falkenberg oli väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Hän olisi halunnut
-lähteä kotiin. Aika kului. Kello oli jo yli kahdentoista, mutta Asbjörn
-Kragia ei kuulunut. Hänet herätti mietteistään Lidströmin ääni, joka
-kysyi:
-
--- Herra Falkenberg, ettekö haluaisi pelata hiukan?
-
-Falkenberg suostui heti. Sillä tavoin sai edes ajan kulumaan.
-Sitäpaitsi Asbjörn Krag oli nimenomaan kehottanut häntä pelaamaan.
-
-Kun herrat istuutuivat pelipöytään, nousi kysymys mitä pelattaisiin.
-
--- Pokeria, ehdotti Falkenberg. -- Se on helpointa ja jännittävintä.
-
--- Olkoon menneeksi, vastattiin. -- Onpa hauska saada kerran taas
-pelata oikein vanhaan hyvään tapaan.
-
-Ja sitten herrat pelasivat pokeria. Ensin pikku summista. Onni
-vaihteli. Sitten varatuomari ehdotti panoksen korottamista, ja melkein
-oitis tuli pöytään suurehko summa. Falkenberg innostui vähitellen
-peliin. Alussa onni oli vaihteleva, mutta kun oli tuntikausi pelattu,
-kääntyi se Falkenbergille satumaisen myötäiseksi. Seteleitä kasaantui
-hänen eteensä. Yhä useampia uteliaita kokoontui pelipöydän ympärille,
-ja kaikki lausuivat ihmettelynsä Falkenbergin äkillisestä ja
-ennenkuulumattomasta onnesta. Se teki hallaa etenkin varatuomarille,
-mutta hilpeä ruotsalainen ei näyttänyt olevan millänsäkään häviöistään.
-
-Erään robbertin jälkeen ruotsalainen sanoi kääntyen Falkenbergiin ja
-kohottaen tyhjää lasiansa:
-
--- Tulkaa, hyvä veli, mennään laittamaan uusi grogi. Me kaksi, jotka
-edustamme voittoa ja tappiota.
-
-Falkenberg ja Lidström menivät erään läheisen pöydän ääreen täyttämään
-lasejaan. Heidän siinä seisoessaan visky- ja soodavesipulloja
-käsitellen tuntui Falkenbergista, että ruotsalainen kävi huomattavan
-hilpeäksi ja puheliaaksi. Merkillisen paljon aikaa häneltä myös meni
-grogin valmistukseen. Mutta se oli vain silmänräpäyksen huomio, jonka
-Falkenberg heti jälkeenpäin unohti. Sitten he jälleen istuutuivat
-pelipöytään.
-
-Taas Falkenberg voitti -- voitti paljon. Ja varatuomari hävisi
-häviämistään.
-
-Kun he olivat pelanneet kaksi tuntia, sattui jotain, mikä herätti
-tavatonta mielenkuohua, jotain klubin historiassa aivan
-ennenkuulumatonta.
-
-Varatuomari heitti yhtäkkiä korttinsa pöytään ja nousi kiivaasti.
-
--- Minä en pelaa enää, sanoi hän.
-
--- Mutta miksi? huudettiin hänelle. -- Mikä nyt, ettekö tahdo jatkaa,
-kunnes voitatte?
-
-Herra Lidström osoitti vavisten Falkenbergia ja sanoi;
-
--- Minä en ainakaan pelaa enää tuon herran kanssa. Tuo herra pelaa
-väärin.
-
-Naurunremahdus kajahti huoneessa. Sitten syntyi haudanhiljaisuus.
-
-Falkenberg nousi hitaasti pöydästä. Ensin hänen silmänsä harhailivat
-käsittämättöminä toisesta toiseen, mutta kun ruotsalainen uudisti
-syytöksensä, niin hän sävähti kalmankalpeaksi raivosta. Ja hän silmäili
-ympärilleen etsien jotakin, jonka voisi lennättää varatuomarin päähän.
-
-Ympärillä-seisojat älysivät hänen aikeensa ja asettuivat väliin.
-
-Kuului sekavia huutoja:
-
--- Tyhmyyksiä! Ruotsalainen on hullu! Heittäkää hänet ulos! Falkenberg
-pelipetturi -- mies on mielenvikainen.
-
-Mutta Lidström ei antanut myöten, vaan uudisti syytöksensä. Syntyi
-sanoin kuvaamaton meteli. Vihdoin saatiin aikaan sen verran
-hiljaisuutta, että sihteerin sanat pääsivät kuuluviin.
-
--- Minä vaadin varatuomari Lidströmiltä heti paikalla selitystä, sanoi
-hän.
-
--- Herra Falkenberg pelaa väärin, vastasi Lidström, sanon sen vieläkin
-kerran. Hän on pistänyt kaksi ässää taskuunsa. Sen olen omin silmin
-nähnyt.
-
--- Mihin taskuun? kysyi joku ääni joukosta. Ei kukaan tiennyt oikein
-mistä se tuli.
-
-Muut herrat seisoivat suurena, tiheänä piirinä heidän ympärillään. Kun
-Falkenberg pisti kätensä taskuun, oli tilava huone aivan valoisa.
-
-Hän käänsi taskun nurin. Siinä ei ollut mitään, ei korttia enemmän kuin
-muutakaan.
-
-Lidström horjahti muutaman askelen taaksepäin. Jos myrkyllinen käärme
-olisi yhtäkkiä noussut pystyyn hänen edessään, ei hän olisi enemmän
-hämmästynyt ja kauhistunut.
-
-Falkenberg käänsi toisenkin taskun. Siinäkään ei ollut kortteja.
-
-Nyt nousi paheksumisen myrsky ruotsalaista vastaan, ja yleisesti
-vaadittiin, että hänet oli heitettävä ovesta ulos.
-
-Silloin kaivosinsinööri Kvam astui pöydän luo, tyynenä ja vakavana, ja
-pyysi hiljaisuutta.
-
--- Hyvät herrat, sanoi hän. -- Saattaa näyttää tungettelulta, että
-minä, joka olen aivan outo ja tuntematon klubissa, sekaannun tähän
-asiaan. Mutta haluaisin tehdä ehdotuksen, joka mielestäni on varsin
-järkevä. Laskekaamme kortit.
-
--- Niin, huudettiin joka taholta, laskekaa kortit!
-
-Tavattoman jännityksen vallitessa kaivosinsinööri laski herrojen äsken
-käyttämät kortit. Joukon mutinasta saattoi kuulla, että kaikki laskivat
-mukana.
-
--- Viisikymmentä! huudahtivat kaikki samalla kertaa.
-
--- Aivan oikein, sanoi kaivosinsinööri, tässä on ainoastaan
-viisikymmentä korttia. Kaksi puuttuu siis. Katsotaanpas näin ollen
-mitkä kortit ovat poissa.
-
-Hän levitti kaikki kortit pöydälle ja tarkasteli niitä.
-
--- Kaksi ässää puuttuu, sanoi hän. -- Risti- ja ruutuässä. Sitä ei käy
-kieltäminen.
-
--- Merkillistä! Salaperäistä! huudeltiin hänen ympärillään, ja
-ruotsalainen kirkui vimmoissaan:
-
--- Siinä näette, hyvät herrat! Siinä näette!
-
-Insinööri Kvam pyysi uudelleen hiljaisuutta.
-
--- Hyvät herrat, sanoi hän. -- Sattumalta olen pelin aikana hieman
-käyttänyt silmiäni. En ole ainoastaan katsellut pelin kulkua. Minä
-ymmärrän mitä tässä on tapahtunut. Koska nyt herra Falkenberg on
-auliisti näyttänyt meille taskunsa, on varsin kohtuullista, että herra
-varatuomari tekee samoin.
-
--- Minäkö! huudahti varatuomari päästäen raikuvan naurun. -- No ihan
-mielihyvällä, sanoi hän, jos se herroja huvittaa.
-
-Hän pisti kätensä oikeaan takintaskuunsa -- mutta lakkasi yhtäkkiä
-nauramasta ja meni kalpeaksi kuin ruumis.
-
-Hän veti kaksi korttia taskustaan.
-
-Ne olivat risti- ja ruutuässä.
-
-Konsuli Falkenberg oli alkanut katsella terävästi insinööriä, joka niin
-rohkeasti oli puuttunut asioiden menoon.
-
-Ja samassa kuin ruotsalainen ällistyksen kangistamana heitti molemmat
-kortit pöydälle, konsuli tunsi miehen, joka sanoi itseään
-kaivosinsinööri Kvamiksi.
-
-Hän tunsi hänet sekä äänestä että silmistä.
-
-Mies oli Asbjörn Krag.
-
-
-
-
-VI.
-
-Kirjainarvoitus.
-
-
-Herrojen kummastus kävi sanoin kuvaamattomaksi, kun näyttäytyi, että
-puuttuvat kortit olivat varatuomarin omassa taskussa. Joka taholta
-huudettiin, että ruotsalainen oli viskattava ulos.
-
-Varatuomari itse oli aluksi aivan mykkänä hämmästyksestä ja kauhusta.
-Vihdoin hän tointui sen verran, että sai jonkun sanan suustaan.
-Hän sanoi, että kaikki johtui varmaan jostakin häpeällisestä
-salahankkeesta, jostakin hirveästä väärinkäsityksestä. Kaikki hänen
-mahtipontiset vakuuttelunsa otettiin ivanaurulla vastaan, eikä
-ruotsalaisella vihdoin ollut muuta neuvoa kuin lähteä klubista.
-Läsnäolevat johtokunnan jäsenet päättivät, että hänet oli heti
-erotettava. Edelleen päätettiin tehdä Tukholman Purjehdusseuralle
-ilmoitus asiasta. Mutta muuten itsekukin läsnäolija lupautui
-noudattamaan ankaraa vaitioloa tapahtuman suhteen. Hienon klubin maine
-olisi helposti voinut tahraantua, jos kaupungille olisi päässyt huhu,
-että pelipetturi oli tavattu itse teosta klubin illanvietossa.
-
-Sihteeri astui Einar Falkenbergin luo ja pyysi häneltä anteeksi
-tapausta -- syyllinen oli saapa rangaistuksensa. Konsuli vastasi
-tyynesti ja sanoi olevansa tietysti yläpuolella sentapaisia syytöksiä,
-joita varatuomari oli viskannut häntä vastaan, mutta myönsi kuitenkin
-joutuneensa hetkeksi hieman ymmälle toisen suunnattoman julkeuden
-takia.
-
-Sitten kiitettiin kaivosinsinööri Kvamia hänen osoittamastaan
-maltikkuudesta, mutta insinööri vastasi vaatimattomasti olevansa ylen
-mielissään siitä, että oli saanut kunnian tehdä arvoisalle klubille
-pienen palveluksen.
-
-Samassa lennähti ovi auki ja varatuomari näyttäytyi jälleen. Hän tuli
-sisään hattu päässä ja ohut espanjanruokokeppi kädessä. Hän oli
-kalmankalpea.
-
--- Ennenkuin lähden täältä, huusi hän raivoissaan, tahdon vielä sanoa
-sanan sille hävyttömälle miehelle, joka on uskaltanut loukata minua.
-Missä hän on? kiljui hän. -- Jahka saan hänet käsiini, annan hänelle
-selkään.
-
-Hänen tulonsa oli niin äkkiarvaamaton ja esiintymisensä niin raju, että
-herrat vaistomaisesti peräytyivät hänen tieltään.
-
-Hän äkkäsi kaivosinsinöörin ja meni suoraan häntä kohti heiluttaen
-arveluttavasti keppiään. Päästyään hänen eteensä hän menetti malttinsa
-kokonaan ja sinutteli häntä.
-
--- Siinäkö sinä olet, hävytön saatana! Sinä olet velkaa minulle
-hyvityksen julkeudestasi, minä tahdon tapella kanssasi!
-
-Insinööri Kvam jäi seisomaan aivan levollisena kädet selän takana ja
-katseli hurjistunutta miestä silmiin.
-
--- Minä tahdon tapella kanssasi! huusi ruotsalainen toistamiseen. --
-Sinä olet kurja pelkuri, ellet tahdo tapella kanssani. Minulla on
-pistoolit kotona -- ne saadaan tänne tuossa tuokiossa.
-
--- Minulla on pistoolit itselläni, vastasi insinööri, mutta minä en
-taistele kansaanne.
-
--- Ette siis tahdo? kysyi ruotsalainen hammasta purren ja kohottaen
-keppiään. -- Viimeisen kerran: tahdotteko?
-
--- En, vastasi insinööri järkähtämättömän levollisesti.
-
-Keppi suhahti ilmassa ja olisi osunut insinöörin päähän, ellei hän
-salaman nopeudella olisi väistänyt. Samassa hän ripeällä liikkeellä
-iski nyrkkinsä altapäin ruotsalaisen leukaluuhun. Varatuomari hoippui
-pari askelta takaperin ja olisi kaatunut, elleivät muutamat paikalle
-rientäneet herrat olisi tukeneet häntä. Mutta nyt oli läsnäolijain
-ällistys vaihtunut katkeraksi suuttumukseksi raakaa rauhanhäiritsijää
-kohtaan. Melulla ja rähinällä hänet suorastaan kannettiin ovesta ulos
-ja portaita alas. Ajuri noudettiin ja hänet viskattiin rattaille. Pois
-ajaessaan hän istui huojuen sinne tänne kuin täysihumalassa.
-Kaivosinsinöörin antama isku oli ollut ankara.
-
-Kun herrat palasivat klubihuoneistoon, olivat Einar Falkenberg ja
-insinööri Kvam poislähdössä. Viimemainitun ripeyttä ja voimaa
-ylisteltiin äänekkäästi.
-
--- Näytti siltä, kuin mies olisi mennyt tainnoksiin iskusta, sanottiin.
-
--- Ei ihan, vastasi insinööri, mutta pökertyi hän kyllä. Olisin
-_voinut_ iskeä hänet lattiaankin, mutta siitä hänen kaikesta päättäen
-tarpeeton täällä-olonsa vain olisi pitentynyt hetkisellä.
-
-Kvam ja Falkenberg lähtivät. Jälkimäinen oli tavattoman totinen.
-Portaille päästyä hän sanoi kaivosinsinöörille:
-
--- Asbjörn Krag, en tiedä itsekään, kuinka paljosta minun on teitä
-kiittäminen.
-
-Salapoliisi -- toisin sanoen insinööri Kvam -- kohautti olkapäitään.
-
--- Olitte perin tukalassa asemassa, herra konsuli, sanoi hän.
-
--- Se alkaa selvitä minulle.
-
--- Ne kaksi korttia _olivat teidän taskussanne_.
-
-Konsuli pyyhkäisi otsaansa ja mutisi:
-
--- Herra jumala, sehän on kauheata.
-
--- Minä aavistin, jatkoi salapoliisi, että ruotsalaisella oli
-konnanjuoni mielessä. Hän on "petohämähäkin" orja hänkin.
-
--- Hänen ihailijoitaan, huomautti Falkenberg.
-
--- Hänen orjiaan, toisti Krag. -- Hän on kokonaan Valentinen vallassa.
-En epäile hetkeäkään, että mies juuri hänen neuvostaan koetti häväistä
-teidät tänä yönä.
-
--- Hänkö siis pani kortit taskuuni?
-
--- Tietysti. Minä vartioin koko ajan hänen jokaista liikettään. Panin
-merkille sen silmäänpistävän mielenkiinnon, jota hän osoitti teidän
-saapuessanne klubiin, ja kun hän ehdotti korttipeliä, ymmärsin heti,
-että se oli tapahtuva pelipöydässä. Mutta kun aika kului eikä mitään
-tapahtunut, aloin hermostua. Kun hän sitten alkoi hävitä, sain
-aavistuksen siitä, mitä tapahtuva oli, ja terotin huomiotani
-kaksinkertaisesti. Hän hävisi tahallaan.
-
-Einar Falkenberg katsoi kummastellen häneen. He olivat saapuneet
-Drammenin-tielle ja kävelivät nyt valoisana kesäyönä Skillebaekiä
-kohden.
-
--- Hävisikö hän tahallaan? kysyi konsuli. -- Kuinka se on selitettävä?
-
--- Asia on hyvin yksinkertainen, vastasi Krag. -- Hän oli tullut
-klubiin nimenomaan sitä varten, että viskaisi teitä vastaan syytöksen
-pelipetoksesta. Siksi oli tarpeen, että te voititte. Minä näin monta
-kertaa, että ruotsalainen heitti pois mitä mainioimmat kortit, mutta
-sitävastoin pelasi silloin, kun hänellä ei ollut kerrassaan mitään
-toivoa. Koe tuli luultavasti maksamaan hänelle tuhatkunnan kruunua
-lyhyessä ajassa.
-
--- Minä olen voittanut tuhatkaksisataa kruunua, sanoi Falkenberg.
-
--- Niinpä saattaa olla. Ja siitä on tuhat kruunua ruotsalaisen
-menettämiä.
-
-Salapoliisi naurahti.
-
--- No hyvä, jatkoi hän. -- Kun herra varatuomari nousi ja vei teidät
-muassaan viskypöydän luo, niin minä älysin, että nyt se oli tapahtuva,
-mitä koko illan olin odottanut. Ja aivan oikein. Sillaikaa kuin
-kaikkien muiden huomio oli kiintynyt peliä koskevaan keskusteluun,
-käytti hän tilaisuutta hyväkseen ja pisti kaksi korttia oikeanpuoliseen
-takintaskuunne. Kukaan muu ei sitä nähnyt kuin minä, hän oli todellakin
-rivakka ja näppärä, tuo kunnon ruotsalainen.
-
--- Minusta tuntui kyllä, sanoi Falkenberg, että hän viivytteli kauan
-siellä grogipöydän ääressä. Mutta kuinka te saitte kortit pois
-taskustani ja hänen taskuunsa?
-
--- Se kävi hyvin helposti, vastasi poliisimies nauraen. -- Minä olen
-näet taitavin taskuvaras Skandinaavian kolmessa valtakunnassa.
-
--- _Sitäkin_ te salapoliisit osaatte, huomautti konsuli.
-
--- _Minä_ osaan, vastasi Krag.
-
-He kävelivät hetkisen ääneti rinnakkain. Sitten Falkenberg sanoi:
-
--- Ajattelen sitä mahdollisuutta, että kortit olisivat löytyneet
-taskustani. Se olisi ollut hirveätä.
-
--- Ihmiset ovat kerta kaikkiaan omituisia, vastasi salapoliisi. --
-Huolimatta varallisuudestanne ja tähänastisesta nuhteettomasta
-elämästänne, huolimatta siitä, että aina olette esiintynyt gentlemannin
-tavoin, olisi teihin joka tapauksessa takertunut pieni epäluulo.
-Ihmiset olisivat sanoneet itsekseen: "Miten lienee oikeastaan niiden
-korttien laita? Hänellähän oli ihan satumainen onni, ja pöydällä oli
-suuria summia." Teidän vakuutuksenne, että skandaalin syynä oli
-häpeällinen salahanke, olisi otettu vastaan kohteliaasti hymyillen:
-"luonnollisesti, herra konsuli!" Mutta kuitenkin he kaikki olisivat
-siitä yöstä lähtien katselleet teitä epäluuloisin silmin, saatte olla
-varma. Ihmiset ovat kerta kaikkiaan semmoisia kuin ovat, ja ulkonaiset
-seikat olisivat näennäisesti todistaneet teitä vastaan.
-
--- Kauheata, mutisi konsuli väristen. -- Sillä tavoin Valentine siis
-kostaa.
-
--- Sillä tavoin tämä nainen aina kostaa, vastasi salapoliisi. -- Jo
-tällä hetkellä hän varmaan on saanut tietää, miten ensi hyökkäyksen on
-käynyt.
-
--- Ja sitten hän ehkä alistuu välttämättömyyteen ja luopuu kostostaan,
-sanoi Falkenberg katsoen tutkivasti salapoliisiin.
-
--- Ei, vastasi Asbjörn Krag totisesti, -- nyt hän tuo kaikki
-sotavoimansa taisteluun, nyt hän panee liikkeelle maat ja taivaat
-vahingoittaakseen teitä, tuhotakseen, häväistäkseen, musertaakseen
-teidät. Tästä hetkestä lähtien te olette hänen verivihollisensa, Hän on
-kekseliäs ja ovela, hän on julma. Eikä hän hellitä, ennenkuin on
-voittanut. Tai hävinnyt.
-
-Falkenberg pysähtyi.
-
--- Te puhutte vakavasti, sanoi hän. -- Omituinen tunne on vallannut
-minut. Olisiko se pelkoa?
-
-Salapoliisi vastasi:
-
--- Minä vakuutan, herra konsuli, ettei teillä vielä ikinä ole ollut
-niin päteviä syitä pelkoon kuin nyt.
-
--- Lähtiessäni hänen luotaan, kertoi Falkenberg, hän huusi jälkeeni
-sanoen tietävänsä, miten saattoi kostaa minulle.
-
--- Käsitättekö mitä hän sillä tarkoitti? kysyi Asbjörn Krag.
-
--- En, ellei hän tarkoittanut tätä, tätä korttijuttua.
-
--- Tuskinpa.
-
--- Sitten en tiedä mitä se lienee.
-
--- Siitä tulee teille kauhea hetki, vastasi salapoliisi, jahka kerran
-saatte tietää mitä hän tarkoitti.
-
-Herrat olivat saapuneet konsulin huvilalle. Ensi kerroksen työhuoneessa
-paloi tuli.
-
--- Vanha palvelijani valvoo ja odottaa minua, sanoi Falkenberg. --
-Ettekö tekin käy sisään?
-
--- Kiitos, minun tekee mieleni nähdä lipasta. Olen tänään paljon
-ajatellut kirjainlukkoa ja tahdon koettaa, enkö voisi keksiä selitystä
-tähän omituiseen arvoitukseen.
-
-Kun he olivat saapuneet konsulin työhuoneeseen ja palvelija oli
-lähetetty pois, avasi Falkenberg kaapin ja otti esille rahalippaan.
-
--- Tässä se on, sanoi hän. -- Kuten näette, ei sille ole tehty
-minkäänlaista väkivaltaa.
-
-Salapoliisi tutki lipasta tarkoin joka puolelta, naputti lukkoa ja
-kopeloi koneistoa.
-
--- Kaikki on kunnossa, sanoi hän. -- Tämän lippaan voi avata ainoastaan
-se, joka tietää avainsanan.
-
--- Sanaa ei tiedä kukaan muu kuin minä itse, sanoi Falkenberg.
-
-Salapoliisi kysyi:
-
--- Onko sana nyt sama kuin viime yönä?
-
--- On, lipas sattuu olemaan lukittu samalla sanalla.
-
--- Tahtoisin mielelläni kokeilla hiukan, sanoi Krag. -- Saanko olla
-yksin täällä huoneessanne kolme minuuttia?
-
-Falkenberg hieman kummasteli pyyntöä, mutta opittuaan sokeasti
-luottamaan Kragiin hän vastasi nopeasti:
-
--- Tietysti. Riittääkö että menen viereiseen huoneeseen?
-
--- Aivan hyvin. Minä kutsun teitä, kun olen valmis.
-
-Konsuli lähti huoneesta ja sulki oven perässään. Heti hänen
-poistuttuaan Krag ensin tutki huonetta.
-
-Hän veti paksut uutimet syrjään, jotta sisään pääsi enemmän valoa.
-Senjälkeen hän avasi ikkunan ja katseli tarkkaavasti puutarhaa ja
-hiekkakäytäviä, mittasi sitten silmillään ikkunan ja kaapin välimatkan.
-Sen tehtyään hän aivan tyynesti meni ottamaan teräslippaan hyllyltä ja
-asetti sen pöydälle. Hetkeäkään empimättä hän sovitti lukon kirjaimet
-järjestykseen, painoi ponninta ja -- avasi lippaan.
-
--- Saatte tulla! huusi hän.
-
-Falkenberg astui sisään viereisestä huoneesta. Jo kynnyksellä hän näki,
-että lipas oli avoinna. Hän pysähtyi ja tuijotti ällistyneenä ensin
-lippaaseen ja sitten salapoliisiin.
-
--- Tämä ei ole mahdollista! huudahti hän. -- Sehän on kuin satua.
-
-Asbjörn Krag vastasi tyynesti ja hiljaa kuten tavallista:
-
--- Sanoin teille illalla, että niin pian kuin olen keksinyt sanan, joka
-avaa lippaan, olen myös löytänyt varkaan tai varkaat.
-
--- Niin, sanoi Falkenberg, ja nyt olette avannut lippaan.
-
-Salapoliisi sulki lippaan jälleen, niin että lukko paukahti, ja jatkoi:
-
--- Minun täytyy tunnustaa erehtyneeni. Olen löytänyt sanan, se on
-totta, mutta --
-
--- Mutta! kysyi konsuli, -- mitä niin?
-
--- Ei mitään muuta, vastasi salapoliisi, kuin että olen tällä hetkellä
-yhtä kaukana varkaista kuin ennenkin.
-
-Hänen äänessään kuului harmin ja väsymyksen väre, joka vaikutti
-Falkenbergiin.
-
--- Ettekö tahdo sanoa, kysyi konsuli, miten olette keksinyt sanan?
-
-Krag viittasi torjuvasti kädellään mutisten:
-
--- Toiste, toiste.
-
-Hän katsoi kelloaan.
-
--- Kello on jo puoli viisi, en ehdi enää kaupunkiin tänä yönä. Saanko
-maata täällä luonanne?
-
--. Tietysti. Mielihyvällä. Soitanko palvelijaa?
-
--- Ei millään muotoa, kielsi Krag, antaa vanhuksen nukkua rauhassa.
-Enkö voi maata yläkerroksessa veljenne asunnossa?
-
-Falkenberg viivytti vastaustaan.
-
--- Miksei, mutisi hän, mutta --
-
--- Onhan ruumis viety pois?
-
--- On, se vietiin jo iltapäivällä.
-
--- No sitten ei mikään estä.
-
--- Minä saatan teidät sinne.
-
--- Kiitos, mutta älkää ottako nähdäksenne mitään vaivaa. Minä makaan
-mieluimmin jollakin sohvalla.
-
--- Miten vaan tahdotte.
-
-Herrat astuivat verkalleen Charlien asuntoon vieviä portaita ylös.
-
-Kaikki oli siellä koskematta entisellään. Huonekalut, matot ja
-taideteokset olivat hajallaan taiteellisessa epäjärjestyksessä, josta
-Charlie niin paljon piti.
-
-Atelieerissa nurinkäännetyt taulut irvistivät heitä vastaan.
-
-Salapoliisi osoitti muuatta siellä olevaa leveätä divaania.
-
--- Tuossa minä tahdon nukkua, sanoi hän.
-
--- Tässäkö huoneessa? kysyi Falkenberg.
-
--- Niin, miksikäs ei tässä?
-
--- Sillä juuri tässä huoneessa... tässä huoneessa hän --
-
--- Niinkö, sanoi salapoliisi totisesti ja mielenkiinnolla, katsellen
-ympärilleen. -- Mutta _sehän_ ei estä minua nukkumasta täällä.
-
-Hän meni ja veti uutimet suurten ikkunain eteen, niin että huone kävi
-puolipimeäksi. Konsuli jäi seisomaan oveen. Veljeään muistellessaan hän
-oli jälleen vähällä joutua tunteittensa valtaan.
-
-Asbjörn Krag pysähtyi keskimäisen ikkunan luo ja laski kätensä
-korkeaselkäiselle, kirjaillulle nojatuolille, joka oli ikkunan edessä.
-
--- Tälläkö tuolilla ehkä? kysyi hän.
-
--- Niin, vastasi konsuli hiljaa, sillä tuolilla se tapahtui. Veli
-parkani oli asettunut ikkunan ääreen kuollakseen uuden, koittavan
-päivän säteissä.
-
--- Taiteilija viimeiseen asti, mutisi poliisimies. Huomatessaan
-Falkenbergin mielenliikutuksen hän astui nopeasti hänen luokseen ja vei
-hänet lempeällä väkivallalla huoneesta pois.
-
--- Koettakaa levätä hieman, hyvä ystävä, sanoi hän. -- Meillä on
-huomenna edessämme rasittava päivätyö. Minä itse aion nukkua kaksi
-tuntia. Se on enemmän kuin tarpeeksi minulle, silloin kun olen työssä.
-Käväisen sitten luonanne, ennenkuin lähden kaupunkiin.
-
-Falkenberg rohkaisi mielensä, ja jottei uudelleen osoittaisi
-heikkoutta, sanoi hän lyhyesti hyvää yötä ja lähti.
-
-Asbjörn Krag kääntyi mennäkseen takaisin atelieeriin.
-
-Hän oli sanonut konsulille hyvästit jonkinlaisessa etuhuoneessa tai
-kabinetissa.
-
-Juuri ollessaan vetämäisillään syrjään raskaat oviverhot, jotka
-erottivat tämän huoneen atelieerista, hän pysähtyi ja kuulosti.
-
-Sitten hän tempasi äkisti verhot syrjään ja astui sisään.
-
-Keskimäisen ikkunan luona tuolilla -- samalla tuolilla missä Charlie
-oli ampunut itsensä ja mikä hetki sitten oli ollut tyhjänä -- istui nyt
-ihminen.
-
-
-
-
-VII.
-
-Seuraava päivä.
-
-
-Tuolilla istui ihminen. Ja tuoli oli sen ainoan ikkunan ääressä, jonka
-uutimet oli vedetty syrjään, niin että nousevan auringon valo virtasi
-huoneeseen luoden olentoon valkoisen hohteen.
-
-Asbjörn Krag seisoi hetkisen hiljaa oviaukossa katsellen uteliaasti
-hahmoa. Sitten hän virkkoi nauraen:
-
--- Sinä alat kunnostautua. Sinulla on jo vaikuttavaisuuden tajuntaa.
-
-Silloin olento nousi seisomaan.
-
-Se oli Asbjörn Kragin palvelija ja apulainen, kahdeksantoistavuotias
-Jens.
-
--- Teitä ei sitten mikään voi säikyttää, sanoi Jens katsoen ihailevasti
-isäntäänsä.
-
-Salapoliisi ei vastannut. Hän meni ikkunoiden luo ja veti kaikki verhot
-syrjään, niin että päivänvalo pääsi vapaasti täyttämään suuren huoneen.
-
--- Tämä hämärä tekee minut uniseksi, sanoi hän. -- Kas niin, hyvä on.
-Mitenkä sinä keksit tulla tänne?
-
--- Olen seurannut määräyksiänne.
-
--- Minun määräyksiäni?
-
--- Niin, tehän sanoitte eilen illalla, etten saanut menettää konsuli
-Falkenbergia näkyvistäni, ja sitä en olekaan tehnyt.
-
--- Se on oikein. Sinä olet kunnon mies. Mutta miten pääsit tänne sisään
-kenenkään huomaamatta?
-
--- Oletteko unohtanut, miten hyvästi osasin kiivetä ennen muinoin?
-kysyi Jens nauraen niin, että Asbjörn Kragin täytyi hillitä häntä.
-
--- Tiedättehän, että minä kiipeän kuin apina. Muistatteko, miten minun
-kerran piti ryöstää Bendixenin kultasepänmyymälä? Olin kavunnut
-vesiränniä ylös kolmanteen kerrokseen asti, kun te, herra Krag,
-yhtäkkiä seisoitte alhaalla kadulla.
-
--- Niin, kyllä muistan, vastasi salapoliisi. -- Mitä minä silloin
-sanoin?
-
--- Te sanoitte, että jollen heti laittau alas, niin te ammutte sormeni
-mäsäksi. Minä riipuin paraikaa sormillani katonräystäässä.
-
--- Aivan niin. Oikein. No ammuinkos? kysyi Krag hymyillen.
-
--- Ette, sillä minusta oli viisainta tulla alas ja antautua. Tiesin,
-ettei maksanut vaivaa yrittää muuta. Minähän tunsin teidät siitä
-kerrasta, jolloin --
-
--- Hyvä on, keskeytti Krag. -- Sinä siis olet ryöminyt ikkunasta tänne?
-
--- Niin.
-
--- Olitko täällä silloin, kun konsuli ja minä tulimme sisään äskettäin?
-
--- Olin. Istuin noiden lintujen takana.
-
-Jens osoitti eriskummaista japanilaista varjostinta. Asbjörn Krag
-istuutui tyynesti itsemurhaajan tuolille.
-
--- Minä ymmärrän, että saan ruveta käyttämään sinua yhä enemmän, sanoi
-hän. -- Olet jo pystyvämpi kuin kukaan poliisilaitoksen etsivistä.
-Mutta älkäämme kuluttako aikaa turhilla loruilla. Anna kuulua mitä
-tiedät. Sen pikku ilmoituksen jälkeen, minkä lähetit minulle kirjeessä,
-olen todellakin utelias kuulemaan mitä kaikkea olet pannut merkille.
-
-Salapoliisi nojautui selkäkenoon ja ummisti puoleksi silmänsä. Se oli
-hänen mieliasentonsa, johon hän asettui aina, kun tahtoi olla oikein
-tarkkaavainen ja samalla lepuuttaa ruumistaan.
-
-Jens istuutui tuolille hänen eteensä. Nuoren miehen kasvot ilmaisivat
-intoa ja neuvokkuutta. Hän oli aito kristianialainen, oikea kaupunkinsa
-lapsi. Viisaat, pelottomat silmät antoivat hänen kasvoilleen ilmeisen
-älykkyyden leiman. Krag ei ollut tehnyt lainkaan huonoa kaappausta
-pelastaessaan tämän ripeän ja valppaan nuorukaisen turmiosta ja
-tehdessään hänet apulaisekseen. Jens puolestaan ihaili ja kunnioitti
-Asbjörn Kragia rajattomasti.
-
--- Siis, sanoi Krag, kun annoin sinulle sovitun merkin soittokellolla,
-niin sinä läksit kadulle?
-
--- Aivan niin, keskeytti Jens innoissaan päästäkseen kertomaan. -- Heti
-senjälkeen näin konsulin ja seurasin häntä raitiotiepysäkille. Hän
-odotti, kunnes Osloon menevä vaunu saapui. Hän astui etusillalle, minä
-takasillalle. Kun vaunu pysähtyi --
-
--- Missä se pysähtyi? kysyi Krag.
-
-Jensin silmät välähtivät hilpeästi hänen vastatessaan:
-
--- Vankilan kohdalla.
-
--- Jatka.
-
--- Niin, konsuli astui vaunusta, minä samoin. Poikkesimme
-Halvardinkadulle ja kuljimme ohi muutamien sievien pikkutalojen, joiden
-edustoilla oli puutarhat.
-
-Kadun loppupäässä konsuli pysähtyi pienen yhdenperheenasunnon kohdalle.
-Se ei ollut mikään huvila oikeastaan, muttei mikään roskatalokaan.
-Ennenkuin astui sisään, hän kääntyi katsomaan taakseen. Samassa minä
-seisoin muina miehinä lukien erästä seinäplakaattia ja viheltelin.
-Konsuli meni taloon, ja ykskaks olin minäkin portilla. Sain nähdä sen
-verran, että joku vanhanpuoleinen naishenkilö avasi oven ja laski
-konsulin sisään, ja minä kuulin hänen sanovan: "Ada on odottanut
-teitä... Hän on..." Loppua en erottanut. Odotin viisi minuuttia. Sitten
-minäkin soitin ovikelloa.
-
--- Pääkäytävänkö? kysyi Krag.
-
--- Siellä ei ollut kuin yksi käytävä. Sama nainen, joka oli päästänyt
-konsulin sisään, tuli avaamaan minullekin. Astuin eteiseen, aivan
-pieneen eteiseen, josta näki keittiöön. Se oli suuri, puhdas keittiö,
-ja siellä oli kerrassaan suloinen kahvin tuoksu. Nainen oli hyvin
-kiltti ja ystävällinen ja kysyi mitä minulla oli asiaa. Minä vastasin
-kysymällä, että tännekö oli tilattu sitä lohta.
-
-Asbjörn Krag keskeytti hänet kädenliikkeellä.
-
--- Virhe, virhe, sanoi hän. -- Ethän sinä semmoisella verukkeella pääse
-eteistä pitemmälle. Sinun olisi pitänyt keksiä jotain muuta,
-esimerkiksi että olit lähetetty mittaamaan vedenpainetta.
-Yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä tapauksessa sadasta tuo vedenpaine-loru
-menee rouviin ihan täydestä.
-
--- Mutta tämä oli todella erittäin järkevä nainen, huomautti Jens. --
-Hän katsoi minuun tutkivasta ja terävästi. Ja se sai minut hieman
-noloksi. No, sitten hän vastasi minulle, ettei täällä kukaan ollut
-tilannut lohta, ja niin sain mennä.
-
--- Numero ja nimilevy? kysyi Krag.
-
--- Halvardinkatu 63, vastasi Jens. -- Ovikilpeen oli kaiverrettu nimi:
-_Leskirouva Elise Kjönig_. Viereen oli kiinnitetty käyntikortti. Tässä
-se on.
-
-Jens ojensi kortin salapoliisille, ja tämä luki: _Ada Kjönig_.
-
--- Hyvä on, sanoi Krag nyökäten. -- Leskirouva Kjönig tyttärineen siis.
-
--- Niin. Kyseltyäni läheisestä maitopuodista sain tietää, että nuo
-kaksi naista olivat talon ainoat asukkaat. Senjälkeen lähetin teille
-kirjeen.
-
--- Tämän kirjeen, mutisi salapoliisi ottaen taskustaan pienen,
-likaisen, valkean kirjekuoren, jonka sisällä oli sirkus-ilmoituksesta
-repäisty paperipalanen. Sen takasivulle oli kirjoitettu:
-
-"Konsuli on mennyt Halvardinkadun 63:een tapaamaan erästä Ada Kjönig
-nimistä naista, joka asuu äitinsä, leskirouva Elise Kjönigin kanssa."
-
--- Lähetin erään poikasen viemään kirjettä, sanoi Jens. -- Ajattelin,
-että asialla ehkä oli kiire. Ja minunhan piti jäädä paikoilleni
-odottamaan konsulia.
-
--- Ilmoitus tuli minulle hyvään tarpeeseen, sanoi Krag. -- Sain sen
-joka tapauksessa siksi ajoissa, että sen avulla saatoin avata
-kirjainlukon.
-
--- Kirjainlukon? kysyi Jens uteliaasti. -- Mikä se semmoinen on?
-
--- Se on jotain joka ei kuulu sinuun, vastasi salapoliisi, --
-toistaiseksi, lisäsi hän.
-
-Jens kiiruhti jatkamaan keskeytynyttä kertomustaan.
-
--- Sattui niin onnellisesti, että tunsin erään lähellä asuvan ihmisen.
-Häneltä sain tietää yhtä ja toista leskirouva Kjönigistä ja hänen
-tyttärestään.
-
--- Ihmisen? kysyi Krag.
-
--- Niin, vastasi Jens, erään nuoren tytön, silittäjän.
-
--- Ahaa, vai niin.
-
--- Sain tietää, että rouva Kjönig on erään kolme vuotta sitten kuolleen
-kauppiaan leski. He elävät jonkun lahjoituksen koroilla ja niillä
-vähillä rahoilla, jotka tytär ansaitsee opettamalla pianonsoittoa. Ovat
-oikein kunnon ihmisiä ja viettävät hyvin hiljaista elämää. Ada neiti on
-hyvin kaunis. Naapurit sanovat, että konsuli Einar Falkenberg on toista
-vuotta ollut salakihloissa hänen kanssaan. Mutta konsulin isän eläessä
-ei voinut tulla puhettakaan naimisiinmenosta. Nyt, kun ukko on kuollut,
-kuuluu kihlaus kuitenkin pian julkaistavan. Konsuli Falkenberg oli
-Kjönigin perheen luona toista tuntia. Heti kun hän tuli ulos, olin minä
-taas hänen kintereillään. Konsuli ajoi raitiovaunussa takaisin
-kaupunkiin ja meni Pursiklubiin. Minä odotin ulkopuolella.
-
--- Eikö aika käynyt pitkäksi? kysyi Krag hymyillen.
-
--- Ei, vastasi Jens. -- Istuin penkillä raitiotiepysäkin luona ja
-katselin huvikseni kaikkia yökulkijoita, jotka palasivat Grandilta ja
-Teatterikahvilasta. Aamuyöstä tuli eräs lystikkään näköinen otus
-klubista ulos, suuri, paksu, kiukkuinen ruotsalainen, joka kiroili ja
-vannoi niin vietävästi. Lopuksi tuli konsuli erään vieraan herran
-seurassa.
-
--- Et siis tuntenut minua? kysyi Krag.
-
-Jens pudisti päätänsä.
-
--- En. Kukapa tuntisi herra Asbjörn Kragia, kun hän tahtoo esiintyä
-tuntemattomana.
-
--- Miten saatoit seurata meitä joutumatta ilmi?
-
--- Herrat kulkivat niin hitaasti ja puhelivat keskenään, että minä
-saatoin istua eräillä kadunlakaisijan rattailla ja silti pysyä
-lähettyvillä, vastasi Jens. -- Ja Skillebaekille saavuttua se ei ollut
-lainkaan vaikeata, sillä minä piileksin puiden varjossa ja hiivin
-aitojen taitse. Kun herrat menivät taloon, kiipesin minä toiseen
-kerrokseen, missä eräs ikkuna näkyi olevan auki. Vasta kun kuulin
-vieraan herran äänen, ymmärsin, että hän oli Asbjörn Krag.
-
-Salapoliisi nousi.
-
--- Väki alkaa pian heräillä täällä, sanoi hän. -- Sinun pitää
-laittautua pois niin pian kuin suinkin. Eteisenovet ovat lukossa, joten
-sinun täytyy mennä samaa tietä kuin tulitkin.
-
-Jens kavahti pystyyn.
-
--- Minä katoan hiljaa kuin kissa. Onko teillä mitä uutta minulle?
-
-Asbjörn Krag mietti.
-
--- Pidä silmällä muuatta suurta viheriäistä automobiilia, sanoi hän,
-25-hevosvoimaista automobiilia, jossa on S:n muotoiset lyhdynpitimet.
-
--- Sen teen.
-
--- Kun olet keksinyt sen, toimita minulle sana tahi soita tai kirjoita
-kirje. Tiedäthän miten saat minut käsiisi.
-
--- Totta kai.
-
--- No mene sitten.
-
-Jens oli jo ikkunassa. Samassa hän heilautti itsensä ulkopuolelle, sai
-kiinni markiisitelineestä ja liukui maahan. Krag seisoi seuraten häntä
-silmillään, kunnes hän oli päässyt tielle.
-
-Sitten salapoliisi veti jälleen verhot ikkunan eteen, heittäytyi
-divaanille ja nukkui oitis.
-
-Hän nukkui kaksi tuntia. Kun hän herättyään pukeutui uudelleen, tuli
-hänestä taas salapoliisi Asbjörn Krag, eikä mustapartaisesta
-kaivosinsinööristä näkynyt merkkiäkään.
-
-Hän meni portaita alas Einar Falkenbergin asuntoon. Konsuli ei ollut
-vielä pukeutunut, mutta tuli kohta, ilmoitti vanha palvelija.
-
-Aamiaispöytä oli katettu kahdelle.
-
-Konsulin työhuoneessa olivat aamulehdet. Asbjörn Krag tutki ne hyvin
-tarkoin, mutta ei löytänyt mitään mielenkiintoista.
-
--- Hyvää huomenta, Krag, oletteko nukkunut hyvin?
-
-Konsuli seisoi ovessa.
-
--- Kuten sanoin teille, kaksi tuntia, vastasi Krag, mutta teillä on
-näemmä ollut rauhaton yö.
-
--- Kauhea. Olen tuskin silmääni ummistanut.
-
-Herrat istuivat aamiaispöytään.
-
-Falkenberg käski tuoda samppanjaa virkistyäkseen. Asbjörn Kragkin joi
-lasillisen. Konsuli sanoi:
-
--- Menkäämme oikopäätä asiaan... Te siis tunnette suhteeni Ada
-Kjönigiin.
-
-Salapoliisi nosti kummastuneena katseensa.
-
--- Tunnen, vastasi hän tuokion mietittyään. -- Sain siitä tiedon eilen,
-mutta sillähän ei oikeastaan ole tämän asian kanssa mitään tekemistä.
-
--- Ei, ei muuta kuin että olen käyttänyt morsiameni nimeä kirjainlukon
-avaimena.
-
-Asbjörn Krag nyökkäsi.
-
--- Saatuani kuulla teidän olevan salakihloissa Ada Kjönig nimisen
-neidin kanssa ajattelin oitis: hänen nimeään on kai käytetty
-kirjainlukossa. Niinhän rakastuneet aina tekevät. Se oli arvaus, mutta
-teidän on myöntäminen, että se oli varsin todennäköinen arvaus.
-
--- Niinpä kyllä.
-
--- Ja sitten näyttäytyikin, että olin arvannut oikein. Nyt teidän pitää
-vaihtaa kirjainlukon sanaa, herra konsuli.
-
-Einar Falkenberg istui hetkisen ääneti. Hän maistoi lasistaan. Sitten
-hän sanoi:
-
--- Koska siis tiedätte missä suhteessa minä olen tähän naiseen, pitää
-minun hänen takiansa huomauttaa teille, että suhteemme on mitä puhtain.
-Minä rakastan häntä, aion mennä naimisiin hänen kanssaan --
-
-Krag teki kädellänsä torjuvan liikkeen.
-
--- Kaikki tuo ei kuulu minuun, sanoi hän. -- Sitävastoin on teidän
-kiinnitettävä huomiota siihen, että eräs toinenkin tietää asianlaidan
-ja on tiennyt sen kauemmin kuin minä.
-
--- Ketä tarkoitatte?
-
--- Valentinea.
-
--- Petohämähäkkiä! huudahti Falkenberg. -- Olette oikeassa.
-
--- Sen ei tarvitse merkitä mitään, jatkoi salapoliisi rauhoittavasti,
-onhan mahdollista, että hän on jo unohtanut sen. Mutta, niinkuin
-sanottu, teidän pitää kiinnittää huomiota siihen.
-
-Herrat lopettivat ateriansa, ja Krag ehdotti, että he lähtisivät heti
-kaupunkiin.
-
-Konsuli suostui. Hänellä oli monenlaista toimitettavaa konttorissaan.
-
--- Menemmekö jalkaisin? kysyi hän.
-
--- Minä ehdotan että ajaisimme, vastasi salapoliisi. Onko teillä oikein
-hienot vaunut?
-
--- Hienot vaunut? toisti Falkenberg ihmeissään. -- On kyllä, ihka
-uudet, hienot nelipyöräiset ajoneuvot.
-
--- Otetaan ne. Ja sitten molemmat pulskat sysimustat hevosenne ja
-uusimmat ja loistavimmat valjaat.
-
--- Mutta minua ei lainkaan haluta herättää huomiota, vastusteli
-konsuli. -- Näyttäisihän kieltämättä kummalliselta, jos ajaisin
-varhaisena arkiaamuna kaupunkiin semmoisella komeudella.
-
--- Tehkää se sittenkin. Minulla on omat tarkoitukseni.
-
--- Hyvä. Olkoon menneeksi.
-
-Hän antoi valjastamiskäskyn.
-
--- Minua ihmetyttää sitäpaitsi, sanoi konsuli heidän astuessaan
-vaunuihin, -- että olette heittänyt mainion naamioituksenne ja olette
-jälleen Asbjörn Krag.
-
--- Sen olen tehnyt teidän takianne, vastasi salapoliisi.
-
--- Minun takiani?
-
--- Niin. Pelastaakseni teidät "petohämähäkin" kynsistä. Kun me yhdessä
-ajamme kaupunkiin näissä huomiota herättävissä vaunuissa, niin kaikki
-ihmiset näkevät meidät ja sanovat: "Kas tuossa ajaa konsuli Falkenberg
-ja salapoliisi Krag." Puolen tunnin kuluttua Valentine saa tiedon
-siitä, ja hän on kyllin nopsa-ajatuksinen käsittämään, että te olette
-hänen tähtensä kääntynyt minun puoleeni.
-
-Falkenberg kuunteli jännittyneenä Asbjörn Kragin selitystä.
-
--- Hän ymmärtää heti, jatkoi salapoliisi, saaneensa minusta
-tasavertaisen ja vaarallisen vastustajan. Hän on sentähden kohdistava
-hyökkäyksensä minuun eikä teihin. Teidät hän pian olisi tuhonnut ja
-häväissyt mitä pirullisimmin tavoin. Kuten näette, minä kokoan hänen
-kyntensä itseäni vastaan ja annan hänen ilkeydelleen täyden vallan.
-Mutta jottei hän olisi hetkeäkään epätietoinen aikomusteni
-vakavuudesta, aion ilmoittaa hänelle mitä minulla on mielessäni.
-
--- Mitä teillä sitten on mielessänne? kysyi Falkenberg.
-
--- Tällä hetkellä tuo vaarallinen nainen on turvassa kaikilta
-hyökkäyksiltä, sanoi salapoliisi. -- Ottaapa hän osaa seuraelämäänkin
-ja vierailee niinkin hienoissa paikoissa kuin kamariherra Totenillä.
-Kaikki ihailevat hänen kauneuttaan, sukkeluuttaan ja jalouttaan, ei
-kukaan epäile häntä, mutta minä ilmoitan hänelle tietäväni, että hän on
-kurja pahantekijä, häijy, julma nainen. Ja hänen on tiedettävä, etten
-minä aio levätä, ennenkuin olen koonnut todistuksia häntä vastaan ja
-paljastanut hänet.
-
--- Ja miten hän saa tietää tämän kaiken? kysyi konsuli.
-
--- Minä sanon sen hänelle itse, vastasi Krag. -- Avoimesti ja suoraan,
-ennenkuin ryhdyn taisteluun.
-
-Salapoliisi katsoi kelloaan.
-
--- Kello yhdeltä aion käydä "petohämähäkin" luona, sanoi hän.
-
-Kahden mustan hevosen vetämät hienot vaunut ajoivat valoisana
-kesäaamuna hyvää vauhtia pitkin Drammenin-tietä.
-
-Falkenberg oli synkkä ja totinen.
-
-Mutta Asbjörn Kragin huolettomista kasvoista ei kukaan voinut nähdä,
-että hän tällä ajelulla oli ryhtynyt taisteluun vaarallisinta
-rikoksentekijää vastaan, mikä milloinkaan oli harjoittanut toimintaansa
-Norjan pääkaupungissa.
-
-Ja monet ihmiset panivat merkille, että tuossa ajoi konsuli Falkenberg
-ja kuuluisa salapoliisi Asbjörn Krag.
-
-
-
-
-VIII.
-
-"Hän on kostanut"
-
-
-Konsuli Einar Falkenberg ja salapoliisi Asbjörn Krag ajoivat konsulin
-konttorin edustalle. Siellä he erosivat. Asbjörn Krag jatkoi matkaansa
-tavallisilla ajurinrattailla poliisikamariin ryhtyäkseen päivän
-vaatimiin toimenpiteisiin.
-
-Hän viipyi poliisilaitoksen talossa tuntikauden, jolla aikaa hän
-keskusteli kauan poliisipäällikön kanssa. Vaikkei Asbjörn Krag enää
-ollut poliisilaitoksen palveluksessa, antoi päällikkö hänelle kuitenkin
-valtakirjan, joka oikeutti hänet toimimaan niinkuin poliisimies
-ainakin.
-
-Kello oli tällä välin tullut kaksitoista, ja Krag oli yhdeltä päättänyt
-mennä Valentine Kempelin luo. Hänen täytyi siis kiiruhtaa, koska hänen
-vielä sitä ennen piti toimittaa muutamia pikku asioita. Ollessaan juuri
-lähdössä poliisiasemalta hän kohtasi miehen, joka tuli henki kurkussa
-juosten kirje kädessä.
-
-Krag kävi häneen käsiksi ja kysyi:
-
--- Minne matka?
-
--- Kirje Asbjörn Kragille, sanoi mies. -- Se on tärkeä.
-
-Salapoliisi otti "kirjeen", sanomalehdestä repäistyn paperipalasen,
-jolle Jens, hänen nuori apulaisensa, oli kirjoittanut:
-
-"Nyt automobiili menee Karl Johanin kadulla." Samassa Krag oli kadulla,
-missä hänen heti onnistui saada ajuri.
-
--- Tunnetteko minut? kysyi salapoliisi.
-
--- Tunnen toki, vastasi ajuri hymyillen.
-
-Krag istuutui rattaille.
-
--- Te tiedätte, etten minä kärsi vastaväitteitä ajaessani näillä
-vietävän rämisevillä rattaillanne.
-
--- Tiedän.
-
--- Mutta tiedätte myös, että minä maksan hyvin. Ei mitään kitsastelua.
-
--- Emme kyyditsekään ketään mieluummin kuin herra Kragia.
-
--- Hyvä. Ajakaa hitaasti Karl Johania alaspäin ja kuulkaa tarkoin mitä
-sanon.
-
-Viiden minuutin kuluttua rattaat kiersivät postitalon nurkan ja
-kulkivat hiljaista hölkkää pitkin "Karl Johania". Oli ihana poutapäivä,
-ja kadulla vilisi väkeä ja ajoneuvoja.
-
-Grand Hotelin edustalla odotti suuri, vihreä automobiili. Asbjörn Krag
-tunsi sen heti etsimäkseen automobiiliksi. Siinä oli S:n muotoiset
-lyhdynpitimet.
-
-Hän käski ajurin pysäyttää ja meni erääseen myymälään, mistä saattoi
-pitää silmällä hotellia ja katua.
-
-Automobiilin läheisyyteen oli muuan punapuseroinen kengänkiillottaja
-asettunut kadulle. Asbjörn Kragin täytyi hymyillä nähdessään
-kengänkiillottajan, joka ei ollut kukaan muu kuin Jens.
-
-Vihdoin tuli hotellista kaksi herraa, jotka nousivat automobiiliin.
-
-Samassa tuokiossa Krag oli ulkona ja rattaiden luona.
-
--- Näettekö tuota vihreätä automobiilia, joka tulee hiljalleen meitä
-vastaan? kysyi hän.
-
-Ajuri nyökkäsi.
-
--- Teidän täytyy ajaa niin, että tapahtuu pieni yhteentörmäys meidän ja
-sen välillä, sanoi Krag istuutuen tyynesti rattaille.
-
--- Yhteentörmäys! huudahti ajuri ällistyneenä.
-
--- Tehkää niinkuin sanon. Meillä ei ole aikaa hukata.
-
--- Mutta rattaat eivät ole minun, koki ajuri selittää.
-
-Nähdessään, ettei vastaväitteistä ollut apua, hän sitten kuitenkin
-läksi ajamaan lähenevää automobiilia kohti. Tämä kulki nyt jo melkoisen
-kovaa vauhtia, niin ettei yhteentörmäys suinkaan ollut vaaraton
-hengelle ja jäsenille. Mutta Asbjörn Krag ei piitannut vähääkään
-seikkailun vaarallisuudesta. Hän istui sanomalehti kädessä tutkien
-viimeisiä uutisia. Kun automobiili oli muutaman metrin päässä
-rattaista, niin kuski tempasi äkkiä ohjaksista, niin että hevonen
-kääntyi sivuttain. Samassa automobiili törmäsi rattaiden toista
-takapyörää vasten. Kuului rysähdys, pyörä pirstautui, rattaat menivät
-nurin, ja Asbjörn Krag vierähti kadulle. Joukko väkeä kerääntyi
-paikalle, ja automobiilin täytyi pysähtyä. Ei kukaan ollut huomannut,
-miten yhteentörmäys oikeastaan oli tapahtunut, mutta kaikki väittivät,
-että syy oli automobiilin. Kävi ilmi, että automobiilissa istuvat kaksi
-herraa puhuivat hyvin murteellista norjankieltä. Mutta kykynsä
-mukaan he kuitenkin purkivat raivoaan ajurille, jota syyttivät
-kelvottomuudesta ja kömpelyydestä. Heidän piti juuri nousta
-automobiiliin lähteäkseen ajamaan eteenpäin, kun eräs punapuseroinen
-kengänkiillottajapoika ilmestyi paikalle ja vannoi, että auto oli
-tehnyt kummallisen käännähdyksen juuri sivuuttaessaan ajurinrattaat.
-Yhä kasvava väkijoukko asettui nyt suorastaan ajurin puolelle. Asbjörn
-Krag oli aluksi olevinaan pyörryksissä, mutta virkosi sitten äkisti ja
-näytti noille kahdelle automobiiliherralle poliisimerkkiään.
-
-Tämä ilmeisesti huolestutti heitä kovin, ja he ojensivat vastineeksi
-Asbjörn Kragille korttinsa. Toiseen oli painettu: _Paroni von Kühnel_,
-ja toiseen: _José Ysayo, Senaattori_. Edellisellä oli vaalea parta ja
-paksu niska, jälkimäinen oli aivan tavattoman laiha ja tummaverinen.
-Herrat nyökkäsivät ystävällisesti poliisimiehelle ja ilmoittivat
-osoitteensa: Grand Hotel. He lupautuivat nimenomaan korvaamaan
-tuottamansa vahingon.
-
-Mutta Asbjörn Krag viittasi luokseen kaksi konstaapelia ja käski heidän
-viedä sekä herrat että automobiilin poliisikonttoriin. Molemmat
-ulkomaalaiset nostivat siitä hirveän melun ja puhuivat äänekkäästi
-törkeästä vääryydestä ja häpeemättömyydestä. Asbjörn Krag oli
-järkähtämätön, mutta suostui lopulta kuitenkin lähettämään
-konstaapelit pois, jos herrat vapaaehtoisesti seurasivat häntä
-poliisivartiokonttoriin. Salapoliisi sijoittui automobiiliin,
-väkijoukko hajaantui, ja auto läksi verkalleen ajamaan katua alas.
-
-Asbjörn Krag istui etuistuimella mustatukkaisen espanjalaisen vieressä,
-saksalainen paroni oli yksin takaistuimella. Auton kulkiessa Suurtorin
-poikki Krag huomasi miehen, joka yhtäkkiä pysähtyi automobiilin
-mennessä ohitse ja oli lentää selälleen ihmetyksestä. Mies oli Einar
-Falkenberg. Asbjörn Krag nyökkäsi hänelle ja ymmärsi konsulin
-kauhistuneesta ilmeestä, että tämä oli espanjalaisessa tuntenut saman
-mustapintaisen miehen, jonka oli tavannut sinä yönä, jolloin Charlie
-ampui itsensä.
-
-Kun nuo kolme herrasmiestä saapuivat poliisivartiokonttoriin, ei
-Asbjörn Krag ollut tietääkseenkään, vaikka ulkomaalaiset valittivat,
-että heillä oli kiire ja että heidän aikansa oli kallis. He
-tarjoutuivat kerran toisensa perästä suorittamaan kaksin- ja
-kolminkertaisen korvauksen, mutta salapoliisi ei menettänyt malttiaan.
-Ensin hän tarkasti huolellisesti automobiilin. Hän näki heti, että
-molemmat lyhdynpitimet olivat uudet, samoin kuin senkin, että vaunu oli
-äskettäin lakeerattu vihreäksi ja että alkuperäinen väri oli ollut
-punainen. Ei siis ollut epäilemistäkään, vaunu oli Charlien
-automobiili. Salapoliisin huomio kiintyi senjälkeen kuraan, jota oli
-tarttunut suuriin kumipyöriin, ja hän mainitsi havainnostaan.
-
--- Huomaan, että herrat ovat ajaneet pitkän matkan viime yönä, sanoi
-hän.
-
-Espanjalainen vilkaisi nopeasti Asbjörn Kragiin, ennenkuin vastasi:
-
--- Todellakin, mistä sen näette?
-
--- Renkaisiin tarttuneesta kurasta, vastasi Krag. -- Tuollaista
-punertavaa maata ei ole Kristianian lähimmässä ympäristössä.
-
-Hän raaputti välinpitämättömästi kourallisen kuivunutta kuraa
-renkaista. Osan siitä hän heitti maahan, mutta osan piti kädessään,
-kummankaan ulkomaalaisen sitä huomaamatta.
-
-Sitten hän pyysi herroja astumaan poliisikamariin ja alkoi heidän
-epätoivoisista vastaväitteistään huolimatta kuulustella heitä siellä.
-
-Hän sai tietää, että espanjalainen oli 46-vuotias ja entinen
-senaattori. Hän oli tullut Kristianiaan kaksi kuukautta sitten,
-tekemään eräitä suuria kapakala- ja viinikauppoja. Hän oli käynyt
-kaikkien suurimpien tuonti- ja vientiliikkeenharjoittajien puheilla ja
-siten päässyt kaupungin ylempiin seurapiireihin, tehnyt monta
-tuttavuutta ja päättänyt jo useita kauppoja. Paroni von Kühnel oli vain
-matkailija ja koroillaeläjä. Hän oli ollut Kristianiassa kuukauden ja
-aikoi lähteä sieltä taas jonkun päivän päästä. Asbjörn Krag merkitsi
-kaiken tarkasti suureen pöytäkirjaan, myötäänsä pyydellen anteeksi,
-että vaivasi herroja, mutta sanoen sen välttämättömäksi, koska muka
-Norjan laki kerta kaikkiaan oli sellainen; hän teki ainoastaan
-velvollisuutensa. Saksalaisen kasvoista näkyi, että tämä herra piti
-toimitusta sanomattoman ikävänä, mutta Asbjörn Krag pani merkille, että
-espanjalainen silloin tällöin katseli häntä salavihkaa ja tutkivasti.
-Tuntui kuin senaattori olisi kummastellut, että tämä hieno, tarmokkaan
-näköinen poliisimies viitsi kiinnittää niin suurta huomiota tuollaiseen
-pikkuseikkaan kuin viattomaan automobiiliyhteentörmäykseen. Ja kun
-Asbjörn Krag alkoi kysellä itse automobiilista, tuli espanjalainen
-todenteolla epäluuloiseksi.
-
--- Oletteko tuoneet automobiilin muassanne ulkomailta? kysyi Krag.
-
--- Emme, vastasi senaattori. -- Se on ostettu täällä Kristianiassa.
-
--- Vai niin. Keneltä? kysyi Krag, istuen kynä kädessä, valmiina
-kirjoittamaan.
-
--- Onko sitten ihan välttämätöntä tehdä siitäkin selkoa?
-
--- Hyvät herrat, vastasi Asbjörn Krag moittivasti, -- ellei se olisi
-muodollisuuden vuoksi välttämätöntä, en tietenkään vaivaisi herroja
-moisilla kysymyksillä.
-
--- Niinkö, no... se on ostettu eräältä mieheltä täällä Kristianiassa.
-Mutta en todellakaan muista hänen nimeään.
-
-Kääntyen saksalaisen puoleen, joka istui torkkuen penkillä, hän jatkoi:
-
--- Muistatko mikä hän oli nimeltään, se hullu, jolta minä ostin
-automobiilin?
-
-Saksalainen katsoi häneen käsittämättä kysymystä.
-
--- Se mies, joka aina syyti rahoja ympärilleen ja joka oli aina
-rahapulassa. Mikä hänen nimensä oli?
-
--- Tiedätte kai hänen osoitteensa? kysyi Krag.
-
-Hän puhui niin tyynesti ja välinpitämättömästi kuin suinkin.
-
-Senaattori vastasi:
-
--- En tiedä missä hän asuu. Mutta nyt muuten muistankin hänen nimensä,
-lisäsi hän. -- Se oli Falkenberg, Charlie Falkenberg.
-
--- Paljonko maksoitte automobiilista?
-
--- Kymmenentuhatta kruunua.
-
-Senaattori otti esiin lompakkonsa ja näytti salapoliisille muuatta
-paperia. Siinä Charlie Falkenberg tunnusti vastaanottaneensa
-kymmenentuhatta kruunua automobiilista.
-
-Salapoliisi kiitti ja ojensi senaattorille paperin takaisin.
-
--- Niin, tiedätte kai, että tämä Charlie Falkenberg on kuollut.
-
--- Todellako, siitä emme ole tienneet mitään.
-
--- Hän on ampunut itsensä.
-
--- Niinkö.
-
--- Kerrotaan sen tapahtuneen erään naisen tähden, erään Valentine
-Kempel nimisen naisen tähden. Häntä sanotaan "petohämähäkiksi", jatkoi
-Asbjörn Krag, ja se on kyllä varsin sattuva nimi.
-
-Nyt saksalainenkin alkoi tarkata tätä omituista keskustelua.
-
-Senaattori tarttui hattuunsa.
-
--- Minulla on kunnia tuntea puheenaoleva nainen, sanoi hän, enkä voi
-millään muotoa sietää, että te puhutte hänestä tuolla tavoin.
-Ainoastaan se seikka, että olette poliisimies, estää minua vastaamasta
-teille sopivammalla tavalla.
-
-Asbjörn Krag oli mielissään toisen yltyvästä raivosta. Senaattori ei
-enää voinut hillitä itseään.
-
-Salapoliisi paiskasi suuren pöytäkirjan kiinni.
-
--- Vieläkö muuta haluatte tietää? kysyi senaattori terävästi.
-
--- Vielä, vastasi salapoliisi hymyillen. -- Haluaisin tehdä teille
-vielä kaksi kysymystä, mutta pelkään, ettette tahdo vastata niihin.
-
--- Voittehan koettaa.
-
--- Kysyn siis ensiksi: missä olitte automobiileinenne viime yönä?
-
--- Sekö oli ensimäinen kysymys. Entä toinen?
-
--- Tahtoisin mielelläni tietää teidän oikeat nimenne.
-
-Espanjalainen menetti hetkeksi malttinsa. Mutta sitten hän remahti
-äänekkääseen nauruun, pudisti päätään ja meni nauraen ovesta ulos.
-
-Asbjörn Krag saattoi heitä ulos asti. Hänkin hymyili. Kun molemmat
-ulkomaalaiset istuivat vaunussa ja olivat lähtemäisillään tiehensä,
-kumartui senaattori Kragin puoleen ja kuiskasi:
-
--- Teilläpä on tavaton halu sekaantua minun yksityisasioihini. Sitä
-teidän ei pitäisi tehdä.
-
--- Kuinka niin?
-
--- Se voi käydä teille kalliiksi, vastasi mustatukkainen espanjalainen.
-
-Odottamatta mitä Asbjörn Kragilla olisi ollut siihen sanottavaa, hän
-väänsi ohjausratasta ja pani automobiilin liikkeelle.
-
-Asbjörn Krag palasi konttoriin. Siellä hän kokosi tarkoin automobiilin
-kumirenkaista raaputtamansa kuran. Hän hienonsi sen hyppysissään ja
-tarkasteli sitä mikroskoopilla. Kun tutkimus ei näyttänyt tyydyttävän
-häntä, nouti hän tulenkestävästä holvista suuren, pitkulaisen laatikon.
-Sen hän avasi. Laatikko oli jaettu moniin pikku lokeroihin, kussakin
-laskulevy ja lasi päällä. Useimmat lokerot olivat täynnä soraa, hiekkaa
-ja savea. Laseihin oli liimattu erilaisia nimilippuja, kuten "Gretsen",
-"Holmenkollen", "Sagene" j.n.e. Ei mikään näyte muistuttanut Asbjörn
-Kragin äskeistä löytöä. Hän kaatoi senvuoksi tämän uuden maanäytteen
-erääseen tyhjään lokeroon ja kirjoitti paperilipulle, jonka liisteröi
-lasilevylle: Senaattorin automobiilinpyörä. Sen tehtyään hän pani
-laatikon takaisin tulenkestävään holviin.
-
-Sitten hän sytytti piippunsa ja istuutui syvään tuoliinsa tuumimaan
-asiaa vielä kertaalleen. Hän oli nyttemmin varma siitä, että senaattori
-oli Valentinen kätyri. Hän ei pelännyt tuota laihaa, jäntevää
-etelämaalaista, jolla oli pienet häijyt silmät, mutta hän ymmärsi, että
-siinä oli vastustaja, jonka suhteen tuli olla varuillaan. Nyt oli kai
-"petohämähäkki" selvillä siitä, että hän, Asbjörn Krag, ahdisti häntä,
-eikä konsuli Falkenberg. Siten oli Krag luultavasti torjunut hänen
-hyökkäyksensä tuota suojatonta miestä vastaan, mutta samalla
-paljastanut itseään varsin huomattavasti. Mutta se oli ollut
-välttämätöntä.
-
-Yhtäkkiä Asbjörn Krag tuli muistaneeksi eilisiltaisia
-Pursiklubi-tuttavuuksiaan. Eräs niistä oli arkkitehti. Tämä ihaili
-Valentinea ja oli luvannut esitellä uuden tuttavansa hänelle. Saattoi
-ehkä olla järkevintä tutustua "petohämähäkkiin" tätä tavallista tietä.
-Mutta siinä tapauksessa hänen täytyi uudelleen ruveta kaivosinsinööri
-Kvamiksi.
-
-Asbjörn Krag lähti kiireesti poliisikamarista ja meni
-yksityisasuntoonsa. Puolen tunnin kuluttua salapoliisi oli kadonnut, ja
-totinen, keski-ikäinen kaivosinsinööri oli hänen sijastaan huoneessa.
-Asbjörn Krag oli mestari naamioimistaidossa, ja hän osasi
-valepuvuissaan mainiosti jäljitellä mitä erilaisimpia luonteita.
-
-Ennen lähtöään hän sanoi emännöitsijälleen olevansa Pursiklubissa
-tavattavana, jos joku häntä kysyisi. Hän tiesi arkkitehdillä olevan
-tapana syödä päivällistä siellä ja toivoi kohtaavansa hänet.
-
-Tämä toivomus täyttyikin, sillä tuskin oli salapoliisi kaivosinsinööri
-Kvamin hahmossa astunut klubin ovesta sisään, kun alati hymyilevä ja
-herttainen arkkitehti jo riensi häntä vastaan.
-
--- Taivasten tekijä, miten olen etsinyt teitä tänään! sanoi hän. --
-Missä te asutte, hyvä ihminen?
-
--- Continentalissa, vastasi Krag silmää räpäyttämättä.
-
--- Olen puhunut Valentinen kanssa --
-
--- Kauniin lesken. Vai niin --
-
--- Hän on kääntynyt puoleeni eilisiltaisen jupakan johdosta. Hän tahtoi
-kuulla sen yksityiskohtia myöten.
-
--- Mitenkä sellaiset klubijutut voivat kiinnittää naisen mieltä?
-
--- Ettekö käsitä? kysyi arkkitehti. -- Enkö maininnut teille, että
-ruotsalainen varatuomari on hänen innokkaimpia ihailijoitansa?
-
--- Sitten hän on kai pahoillaan, kun miehen kävi niin nolosti eilen?
-
--- Ei lainkaan, se ei ole hänen tapaistaan. Hän kertoi minulle, että
-ruotsalaisen tungettelevaisuus jo pitkän aikaa oli häntä kiusannut ja
-että hän nyt vihdoin oli saanut pätevän syyn näyttää miehelle ovea.
-
--- Ulos heti paikalla siis, tuumi Krag.
-
--- Aivan. Mutta nyt hän kaikin mokomin tahtoo tutustua _teihin_.
-
--- Eihän toki, vastasi Krag ollen hämmästyvinään.
-
--- Mitenkä minä olisin ansainnut, että...
-
-Arkkitehti taputti häntä ylen ystävällisesti olalle.
-
--- Eilinen esiintymisenne, herra insinööri, on tehnyt häneen kerrassaan
-suurenmoisen vaikutuksen. Hän sanoi moneen kertaan ihailevansa
-neuvokkuuttanne ja viisauttanne. Minä lupasin pitää hänelle pienet
-hienot päivälliset ja kutsua teidät mukaan. Tulee kaikkiaan neljä
-henkeä: hän ja ratsumestari, hänen ystävänsä, te ja minä. Grand on jo
-saanut määräyksen, ja valmistukset ovat alkaneet. Sopiiko teille
-huomenna kello seitsemän?
-
--- Erinomaisesti, tuhannet kiitokset, vastasi Krag.
-
--- Mainitsitte jostakin ratsumestarista. Onko se sama mies, joka niin
-useasti nähdään hänen seurassaan?
-
--- Sama juuri. Kunnon mies. Vanhaa hienoa sukua, muttei yhtään ylpeä.
-Upporikas. Te siis tulette?
-
--- Tulen, tulen.
-
-Keskustelu siirtyi johonkin toiseen asiaan, ja puolen tunnin kuluttua
-"kaivosinsinööri Kvam" lähti klubihuoneistosta. Arkkitehti jäi
-päivälliselle.
-
-Asbjörn Krag astui syvissä mietteissä leveitä portaita alas. Yhtäkkiä
-joku mies tuli juosten kiireesti portaita ylös. Hän töytäsi ankarasti
-Kragia, mutta aikoi rientää ohitse pyytämättä edes anteeksi.
-
-Krag suuttui tästä hävyttömyydestä ja tarttui miestä käsivarteen.
-
--- Hohoi! huusi hän. -- Mitä tämä merkitsee?
-
-Samassa hän näki miehen kasvot ja säpsähti. Falkenberg!
-
-Mutta minkä näköisenä!
-
-Hän oli kalpea kuin ruumis, ja otsa oli märkänä hiestä.
-
--- Jumalan kiitos, että tapasin teidät, änkytti konsuli hengästyneenä.
--- Olen juossut kuin hullu ja hakenut teitä.
-
-Asbjörn Krag ymmärsi, että jotain hyvin vakavaa oli tapahtunut.
-
-Hän pisti tyynesti kätensä Falkenbergin kainaloon, avasi erään oven ja
-astui muutamaan pieneen sivuhuoneeseen, jossa he saattoivat olla
-kahden.
-
-Konsuli vaipui heti nojatuoliin ja peitti kasvonsa käsillään. Tuo
-muulloin niin voimakas mies oli nyt aivan masentunut.
-
--- Mitä on tapahtunut? kysyi salapoliisi.
-
-Falkenberg vastasi näillä sanoilla, jotka saivat Asbjörn Kraginkin
-kauhistumaan:
-
--- _Hän on kostanut!_ sanoi hän.
-
-
-
-
-IX.
-
-Naisen ryöstö.
-
-
-Asbjörn Krag odotti, kunnes konsuli oli jonkun verran rauhoittunut.
-Sitten hän astui hänen luokseen ja kysyi uudelleen:
-
--- Mitä on tapahtunut?
-
--- Hän on kostanut, vastasi Falkenberg. -- Siinä kaikki.
-
--- Liikeasioissa?
-
--- Ei.
-
--- Onko hän häväissyt teidät?
-
--- Ei.
-
--- Mitä sitten?
-
-Falkenberg kohotti päätään ja lausui:
-
--- Ada on poissa.
-
-Asbjörn Krag tarttui kiihkeästi ja kauhistuneena hänen käsivarteensa.
-
--- Mitä te sanotte, mies! huudahti hän. -- Onko hän tappanut hänet?
-
--- Ei.
-
--- Hän on siis kadonnut? -- Niin.
-
--- Milloin?
-
--- Eilen illalla.
-
--- Sitten ei ole aikaa hukata. Koettakaa tyyntyä, hyvä ystävä, muuten
-saatte heittää kaiken toivon.
-
--- Mitä tahansa muuta olisin ehkä jaksanut kestää, sanoi Falkenberg,
-mutta tätä en.
-
-Hän katsoi salapoliisiin.
-
--- Voitteko pelastaa hänet? kysyi hän. -- Voitteko antaa hänet minulle
-takaisin?
-
--- Voin, vastasi Krag, kunhan vain tyynnytte. Jokainen silmänräpäys on
-nyt kallis.
-
-Hän soitti kelloa ja pyysi sisäänastuvaa palvelijaa hankkimaan ajurin.
-
--- Milloin se tapahtui? kysyi salapoliisi.
-
--- Eilen illalla.
-
--- Mutta eilen illallahan te olitte hänen luonaan?
-
--- Se tapahtui heti sen jälkeen kuin olin lähtenyt hänen luotaan. Hänen
-äitinsä luo tuli lähetti ilmoittaen, että minä odotin eräässä
-likeisessä kahvilassa ja tahdoin välttämättömästi puhua Adan kanssa.
-Hän heitti iltavaipan ylleen ja riensi ulos. Sen koommin ei häntä ole
-nähty.
-
--- Mutta sehän on hirveätä, mutisi salapoliisi.
-
-Hän alkoi kävellä levottomasti edestakaisin lattialla. Kylmäverinen
-poliisimieskin tunsi nyt aseman käyvän uhkaavaksi.
-
-Ajuri saapui. Molemmat herrat nousivat rattaille ja lähtivät ajamaan
-Osloon päin.
-
-Astuessaan leskirouvan pieneen, mutta aistikkaasti kalustettuun
-asuntoon he tapasivat äidin itkemästä.
-
-Falkenberg, joka Asbjörn Kragin oli onnistunut matkan varrella saada
-rauhoittumaan, lohdutti rouvaa minkä voi.
-
-Asbjörn Krag pyysi häntä ilmoittamaan täsmälleen, milloin tytär oli
-lähtenyt ulos.
-
--- Olin sattumalta juuri katsonut kelloa, vastasi rouva Kjönig. Otaksun
-että se oli täsmälleen viisi minuuttia yli puoli yhdentoista, kun
-ovelle koputettiin ja kahvilan tyttö tästä naapurikulmasta tuli sisään.
-Hän toi sanan herra Falkenbergilta, että Ada olisi kiltti ja tulisi
-heti sinne kahvilaan. Tiedättehän millaisia rakastuneet ihmiset ovat,
-jatkoi hän, heillä on usein pikku salaisuuksia, joista he tahtovat
-puhella kahdenkesken, niin että minä siis empimättä annoin Adan mennä.
-Hän oli huoleton ja iloinen ottaessaan kapan ylleen ja lähtiessään. Kun
-puoli tuntia oli kulunut eikä hän vielä ollut palannut, aloin käydä
-levottomaksi. Odotin vielä neljännestunnin ja menin sitten itse
-kahvilaan. Siellä olivat juuri sulkemassa ovia. He tulivat kovin
-ihmeisiinsä, kun kysyin Adaa. "Hän ajoi pois jo aikoja sitten", sanoi
-se nuori tyttö, joka oli ollut sanantuojana. Minä kysyin, minne hän oli
-ajanut ja kenen kanssa, ja sain vastaukseksi, että hän oli lähtenyt
-herra Falkenbergin seurassa, mutta ei tietty minnepäin. Palasin kotiin
-huolestuneena ja vietin unettoman yön. Aamupäivällä lähetin
-nuhdekirjeen herra Falkenbergille ja pyysin saada tyttäreni takaisin.
-Silloin hän ryntäsi luokseni vielä kauhistuneempana kuin minä ja sanoi,
-ettei hän suinkaan ollut lähettänyt hakemaan Adaa, vielä vähemmin
-ajanut hänen kanssaan minnekään. Olen itkenyt koko päivän, ja minusta
-tuntuu niin kauhealta. Tahdoin heti mennä poliisikamariin, mutta
-Falkenberg pyysi minua odottamaan, kunnes oli puhunut teidän kanssanne.
-
-Asbjörn Krag nyökkäsi.
-
--- Siinä herra Falkenberg teki aivan oikein, sanoi hän. -- Ellen _minä_
-voi hankkia tytärtänne takaisin, ei sitä kukaan muukaan voi.
-
--- Luuletteko hänen olevan elossa vielä? kysyi äiti vesissä silmin.
-
--- Luulen kyllä.
-
--- Mutta sitten hän on kai saanut kärsiä kauheita tuskia, nyyhkytti
-poloinen äiti.
-
--- Minä _toivon_, että häntä on kohdeltu hyvin, vastasi salapoliisi.
-
-Einar Falkenberg kavahti pystyyn ja katsoi äkisti kalveten
-poliisimieheen. Tämä jatkoi:
-
--- Epäilemättä Valentine on tämän jutun takana, mutta yhtä varmasti hän
-on tiennyt suojata itsensä niin, ettei maksa vaivaa antaa ilmi tai
-panettaa kiinni häntä. Siitä ei koituisi muuta kuin häpeää ja vahinkoa.
-
--- Te arvelette siis, ettei poliisia pidä sekoittaa asiaan?
-
--- Poliisin tulee julkisesti puuttua asiaan vain sikäli, kuin minä näen
-tarkoituksenmukaiseksi.
-
--- Mutta mitä me siis teemme? kysyi Falkenberg epätoivoisena.
-
--- Me löydämme Adan, vastasi Asbjörn Krag.
-
--- Te vain ehkä toivotte sitä, huomautti konsuli.
-
--- En ainoastaan toivo, vastasi Krag, vaan olen varma siitä, että
-löydämme hänet.
-
--- Mutta onhan täällä Kristianiassa tuhansittain kätköpaikkoja; hänet
-voidaan nukuttaa, teljetä lukkojen taakse --
-
--- Hän ei ole Kristianiassa, sanoi salapoliisi.
-
--- Eikö Kristianiassa? Krag istui syvissä mietteissä.
-
--- Olen tänään, mutisi hän, raaputtanut vähäisen kuraa eräästä
-automobiilinpyörästä.
-
-Konsuli näytti ikäänkuin muistavan jotain.
-
--- Näin teidän ajavan automobiilissa torilla, sanoi hän.
-
--- Niin, veljenne automobiilissa. Siinä automobiilissa Ada on viety
-pois.
-
-Falkenberg nousi ja tuijotti hölmistyneenä Asbjörn Kragiin.
-
--- Mutta koska tiedätte tämän kaiken, huudahti hän, miks'ette sitten
-vangitse automobiilin nykyistä omistajaa?
-
-Salapoliisi kohautti olkapäitään.
-
--- Siksi ettei meillä ole kerrassa mitään todisteita, vastasi hän. --
-Jos panettaisin kiinni automobiilin omistajan, espanjalaisen
-senaattorin, niin siitä seuraisi ainoastaan, että meidän täytyisi
-jälleen laskea hänet vapaaksi puolen tunnin kuluttua. Niin kauan kuin
-olemme voimattomia, on meillä vain yksi tehtävä: koettaa omin päin
-löytää Adan olopaikka ja vapauttaa hänet. Minä tiedän, että automobiili
-on viime yönä ollut verrattain kaukana Kristianiasta, ja oletan, ettei
-minulle käy vaikeaksi keksiä missä se on ollut.
-
-Asbjörn Kragin varma esiintyminen antoi äidille toivoa, ja hän kysyi:
-
--- Kauanko luulette kestävän, ennenkuin saan nähdä tyttäreni?
-
--- Viimeistään huomenna kello yksi yöllä toivon tyttärenne olevan
-täällä luonanne jälleen, vastasi Krag nopeasti. -- Jos yritys
-epäonnistuisi, jatkoi hän, jos etsintä jäisi tuloksettomaksi, on
-minulla viimeinen keino, joka ei petä.
-
--- Viimeinen keino?
-
-Poliisimies nyökkäsi.
-
--- Minusta näyttää, huomautti Falkenberg, että teillä on jo suunnitelma
-täysin valmiina.
-
--- Täysin.
-
-Salapoliisi tarttui hattuunsa.
-
--- Käväisen tuolla kahvilassa, sanoi hän konsuliin päin kääntyneenä. --
-Palattuani tapaan kai teidät täällä.
-
-Konsuli Falkenberg odotti äiti-paran luona. Asbjörn Kragin poissa
-ollessa hän kertoi rouva Kjönigille Valentinesta, tämän
-häikäilemättömästä menettelystä Charlieta kohtaan ja taistelusta häntä
-itseänsä vastaan. Hän mainitsi myös klubissa sattuneesta jupakasta ja
-kertoi Asbjörn Kragin ripeästä teosta. Einar Falkenberg luotti nyt
-täydellisesti ja lujasti salapoliisiin, ja hänen kertomuksensa synnytti
-rouva Kjönigissäkin samanlaista luottamusta tuohon merkilliseen
-poliisimieheen.
-
-Asbjörn Krag viipyi poissa lähes tunnin, paljon kauemmin kuin konsuli
-oli odottanut.
-
--- Olitteko kahvilassa näin kauan? kysyi Falkenberg.
-
--- En, vastasi Krag. -- Kävin myös kaupungin kemistin luona.
-
--- Mitä hänestä?
-
--- Unohdatte automobiilinpyörän ja mitä siitä löysin. Nyt olen
-tutkituttanut sen etevimmällä ammattimiehellämme.
-
--- Alan ymmärtää, vastasi Falkenberg. -- Nyt te kai tiedätte missä
-automobiili on ollut viime yönä.
-
--- Niin, tiedän mitä tietä se on kulkenut. Tuo kumirenkaissa tapaamani
-omituinen punertava hiekka kertoo meille, että automobiili on viime
-yönä ollut aina Ski'n tienoilla asti. Se on ainoa paikka kymmenen
-peninkulman alalla, missä on sellaista hiekkaa. Tällä on muuten se
-ominaisuus, sanoi kaupunginkemisti, että se sateella käy tahmeaksi ja
-puuromaiseksi, mikä selittää sen, että sitä oli niin runsaasti
-tarttunut automobiilinrenkaisiin. Viime yönä satoi yhden ja kahden
-välillä. Aika sopii hyvin.
-
--- Mitä saitte tietää kahvilassa? kysyi konsuli.
-
--- En mitään erikoista. Tyttö kuvasi "herra Falkenbergin"
-keski-ikäiseksi parrakkaaksi mieheksi. Sen puolesta se on hyvinkin
-saattanut olla tuo mustapintainen senaattori. Miehellä oli ollut
-leveälierinen hattu silmille painettuna. Heti kun tyttö oli eilen
-illalla palannut asialtaan ja sanonut Adan kohta tulevan, oli mies
-mennyt ulos virkkaen: "Tahdon mieluummin tavata hänet kadulla." Noin
-viittä minuuttia myöhemmin tyttö näki Adan astuvan odottaviin
-umpivaunuihin ja ajavan pois. Koko juttu on käynyt, kuten näette, aivan
-tavallisesti. Ada on nähtävästi nukutettu vaunuissa, ja
-kaupunginrajalla hänet on siirretty automobiiliin ja siinä kuljetettu
-edelleen.
-
--- Mutta vaunut! huudahti Falkenberg. -- Eihän liene mahdotonta saada
-selville kuka on ollut kyytimiehenä. Oletteko tiedustellut ajureilta?
-
-Asbjörn Krag vati tyynesti sanomalehden taskustaan ja avasi sen.
-
--- Minun täytyy myöntää, sanoi, hän, että hetkisen ajattelin samaa.
-Mutta meidän on tässä omituisessa pelissä otettava lukuun
-vastapelaajani erinomainen oveluus. Nyt saatte selityksen tästä
-pienestä sanomalehtiuutisesta.
-
-Salapoliisi luki:
-
-"_Omituinen varkaus_.
-
-"Viime yönä tapahtui kaupungissamme varsin merkillinen varkaus. Kello
-kymmenen tienoissa eilen illalla sai vahdissaolija ajuriasemalla
-puhelimitse määräyksen lähettää kumipyöräiset umpivaunut Thorwald
-Meyerin kadun 133:een. Kello puoli yksitoista vaunut pysähtyivät
-mainitun talon edustalle. Kun ajaja oli odottanut muutamia minuutteja,
-avautui jokin ikkuna talon neljännessä kerroksessa ja ääni huusi
-hänelle: 'Sitokaa hevonen ja tulkaa hetkeksi ylös.' Siinä pimeässä
-ajuri ei erottanut huutajan ulkonäköä. Mutta hänestä tuntui, että
-henkilö oli parrakas mies. Ajuri luuli tarvittavan apua matkalaukkujen
-kantamiseen ja nousi portaita neljänteen kerrokseen, missä soitti
-ovikelloa. Hänen soitettuaan viisi tai kuusi kertaa tuli vihdoin eräs
-mieshenkilö kiukusta puhisten avaamaan ja kysyi mitä hänellä oli asiaa.
-Koko kerroksessa ei ollut ainoaakaan elävää sielua, joka olisi tilannut
-vaunut. Ajuri riensi kiireesti takaisin kadulle ja sai kauhukseen
-nähdä, että vaunut ja hevonen olivat kadonneet jäljettömiin. Harvoista
-kadulla-liikkujista ei yksikään voinut antaa mitään tietoja hevosen
-viejästä. Taloa lähemmin tarkastettaessa kävi ilmi, että ovela varas
-oli seisonut porraskäytävän ikkunassa ja siitä huutanut. Samalla kuin
-ajuri meni taloon, poistui varas sieltä. Ajuri muistaa selvästi jonkun
-tulleen portaissa häntä vastaan. Sillaikaa kuin ajuri seisoi
-neljännessä kerroksessa soitellen ovikelloa, ajoi varas tiehensä pitkin
-katua, joka tähän aikaan vuorokaudesta oli jotenkin tyhjänä.
-
-"Jo tämä sinänsä on varsin mielenkiintoista -- jatkoi lehti -- mutta
-nyt seuraa jotain, mikä tekee jutun aivan erikoisen salaperäiseksi.
-Kello kahden tienoissa yöllä, sen jälkeen kuin varkaus oli ilmoitettu
-poliisikamariin, eräs vahdissa kulkeva konstaapeli tapasi Piispansillan
-kohdalla hevosen, joka oli valjastettu kuomivaunujen eteen. Hevonen
-asteli hiljalleen ilman ajajaa. Konstaapeli pysäytti sen, ja kun
-ei vaunuissakaan ollut ketään, vei hän hevosen ja ajoneuvot
-poliisiasemalle. Sieltä lähetettiin kiireesti sana ajurille, joka heti
-tunsi hevosen ja vaunut omikseen. Hevonen oli täydessä kunnossa, eikä
-vaunuille ollut tapahtunut pienintäkään vahinkoa. Vaunujen sisässä
-oli istuimella kirjekuori ja siinä kaksikymmentäviisi kruunua --
-maksu vaunujen käyttämisestä. Koko juttu on poliisista täysin
-arvoituksellinen, mutta useat kallistuvat siihen mielipiteeseen, että
-jotkut rohkeat kujeilijat ovat taas harjoittaneet vallattomuutta."
-
-Asbjörn Krag taittoi lehden kokoon.
-
--- Vastustajamme tietävät täsmälleen mitä tekevät, sanoi hän. --
-Harvoin olen tavannut näin perinpohjaista varovaisuutta. Mutta se
-seikka, että he samalla panevat niin paljon peliin, osoittaa, että he
-katsovat hankkeensa erittäin tärkeiksi.
-
-Konsuli Falkenberg oli jännittyneenä kuunnellut kertomusta omituisesta
-varkaudesta. Asbjörn Kragin lopetettua hän löi kätensä yhteen
-ihmetyksestä.
-
--- Totta totisesti, huudahti hän, tämä on yhtä ovelasti suunniteltu
-kuin varatuomarin korttitemput klubissa.
-
--- Ne ovat samoista aivoista lähtöisin, molemmat suunnitelmat, vastasi
-Asbjörn Krag, -- "petohämähäkin" aivoista. Ensimäinen suunnitelma
-meidän onnistui tehdä tyhjäksi, ja toisestakin kyllä selviydymme.
-
--- En voi käsittää, virkkoi Falkenberg, kuinka Valentine panee niin
-paljon alttiiksi vain tyydyttääkseen kostonhimoaan.
-
--- Ei hän kai tee sitä ainoastaan siksi, vastasi salapoliisi. -- Teidän
-tulee muistaa, että "petohämähäkillä" on monta rautaa tulessa. Kaikki
-ihmiset tässä kaupungissa uskovat hänestä hyvää. Me olemme ainoat,
-jotka olemme vakuutetut hänen rikoksellisuudestaan. Vain meitä hänellä
-on syytä pelätä. Eräät seikat tuntuvat viittaavan siihen, että hän
-aikoo läheisessä tulevaisuudessa poistua Kristianiasta, mutta ennen
-lähtöään hän varmaan tuumii panna toimeen jonkun suurkaappauksen. Sen
-hän voi tehdä turvallisemmin, jos on riistänyt aseet ainoilta ja
-vaarallisilta vastustajiltaan. Ada on hänellä panttivankina. Hän luulee
-kenties täten voivansa pakottaa meidät pysymään alallamme. Mutta se ei
-hänelle onnistu, jatkoi salapoliisi. -- Hätätilassa käytän viimeistä
-keinoani. Lähdetään nyt.
-
-Hetkisen kuluttua molemmat herrat poistuivat leskirouva Kjönigin
-pienestä hauskasta asunnosta.
-
-Asbjörn Krag määräsi, että he lähtevät ensi junassa Ski'hin. Heillä oli
-suunnilleen puolitoista tuntia matkavalmistuksia varten.
-
-Salapoliisi meni ensi työkseen poliisikamariin ja riisui valepukunsa,
-niin että hänestä jälleen tuli Asbjörn Krag. Einar Falkenberg meni
-konttoriinsa järjestämään eräitä kauppakirjeitä.
-
-He tapasivat toisensa suurkäräjätalon edustalla neljännestuntia ennen
-junan lähtöä.
-
-Karl Johanin katu heloitti iltapäiväauringossa, täydessä kesäisessä
-loistossaan. Suuri ihmislauma oli jalkeilla täyttäen kadun hälinällä ja
-puheensorinalla. Tuontuostakin ajoi automobiili tai kiiltävä landoo
-ohitse. Asbjörn Krag tarttui Falkenbergin käsivarteen ja osoitti katua
-alaspäin.
-
--- Näettekö noita pieniä wieniläisvaunuja, joitten edessä on virma
-hevonen?
-
--- Näen. Ne tuntuvat herättävän huomiota.
-
--- Katsokaa tarkkaan, kun ne ajavat ohi.
-
-Pienet, hienot wieniläisvaunut lähenivät. Jalankulkijain kasvot
-kääntyivät ajoneuvoihin päin. Monet tervehtivät. Vaunuissa istui
-sinipukuinen nainen.
-
-Falkenberg näki, että nainen oli Valentine, ja tunsi alkavansa vavista.
-
-Sinipukuinen nainen oli huomannut hänet.
-
-Hän taivutti kauniita päätään, nyökkäsi ja hymyili Falkenbergille kuin
-hyvälle ystävälle.
-
-
-
-
-X.
-
-Kuollut talo.
-
-
-Molemmat herrat riensivät itäiselle asemalle ja astuivat junaan.
-
-Matkalla Asbjörn Krag virkkoi ottaen taskustaan kirjeen:
-
--- Emme olisi oikeastaan tarvinneet koko noita kuratutkimuksia, mutta
-kukapa olisikaan aavistanut, että löytäisimme ystävän itse vihollisen
-leiristä. Tämän kirjeen olen tänään saanut.
-
-Hän ojensi kirjeen Falkenbergille, joka luki mielenliikutuksen
-vallassa:
-
-    "Herra Salapoliisi Asbjörn Krag.
-
-    Rouva Valentine Kempeliltä olen kuullut Teidän aikovan taistella
-    häntä vastaan. Ymmärrän, että Te varmaan olette viisas ja uskalias
-    mies, mutta saatte olla vakuutettu, että hän on Teitä etevämpi.
-    Hän voittaa kaikki miehet ja tekee heidät orjikseen. Aioin
-    senvuoksi ensin varoittaa Teitä hänestä. Mutta sen jälkeen mitä
-    nyttemmin on tapahtunut, täytyy minun pyytämällä pyytää Teitä
-    jatkamaan. Nuoren tytön kunnia ja henki on vaarassa. Valentine
-    kykenee tosin tekemään miehet orjikseen ja rikostovereikseen,
-    mutta aika voi tulla, jolloin omatunto voittaa orjanmielen.
-    Olen nähnyt ja puhutellut tyttöä, jonka nimi on Ada, ja hyvä
-    sydämeni, joka pirullisen vaikutusvallan alaisena on kauan
-    nukkunut, on jälleen alkanut sykkiä. Lupaan Teille, ettei
-    Adalle tapahdu mitään, niin kauan kuin minä voin sen estää.
-    Mutta hänet on pelastettava. Minun täytyy puhutella Teitä,
-    lähetän Teille uuden kirjeen niin pian kuin suinkin. Vielä
-    en tohdi ryhtyä mihinkään. Tietäisittepä vain mikä kohtalo
-    odottaa 'petohämähäkin' pettäjää!
-
-    Toistaiseksi, kunnes saatte kuulla minusta enemmän, sallikaa
-    minun merkitä
-
-                                             kunnioittaen
-                                                J.R."
-
-Falkenbergin lukiessa Asbjörn Krag tarkasteli hänen kasvojensa ilmeitä.
-
--- Kuinka rakastunut te olettekaan! sanoi Krag. -- Kasvoistanne saatan
-lukea kuin avoimesta kirjasta. Te ette ole ainoastaan kauhuissanne Adan
-kohtalosta. Olette myös mustasukkainen tuolle tuntemattomalle miehelle.
-
--- Mitä arvelette tästä kirjeestä? kysyi Falkenberg tuskaisesti. --
-Ehkä se on uusi ansa.
-
--- Mahdollisesti, vastasi Krag, mutta kirjeen sekavassa tyylissä on
-jotain, joka saa minut taipuvaiseksi uskomaan, että sen on kirjoittanut
-syvästi järkytetty ja epätoivoinen mies. No niin, saamme nähdä. Jos
-saan häneltä enemmän tietoja, osaan kyllä noudattaa varovaisuutta. Minä
-en niinkään helposti mene satimeen. Mutta olisi huvittavaa saada tietää
-kuka piilee tuon J.R:n takana.
-
-Sitten ei asiasta puhuttu enempää. Molemmat herrat istuivat enimmäkseen
-vaiti. Kumpikin oli omissa mietteissään.
-
-Falkenberg ajatteli ainoastaan Adaa. Toivo ja toivottomuus vaihtelivat
-hänessä lakkaamatta.
-
-Viime päivien tapahtumat tuntuivat hänestä ihmeelliseltä sadulta.
-Onnistuisiko salapoliisin löytää Ada? Eivätkö he nyt itse asiassa
-matkustaneet aivan umpimähkään? Kenties Ada oli viety ihan toisaalle?
-Kenties hän oli häväisty, ehkä jo kuollutkin?
-
-Falkenberg katseli tutkivasti salapoliisia, ja tämän tyyni rauha sai
-hänet levollisemmaksi. Kaikki näytti olevan leikkiä tälle vaiteliaalle
-miehelle, joka oli aina yhtä kylmäverinen.
-
--- Ski! Ski!
-
-Konduktöörin huuto herätti konsulin mietteistään. Salapoliisi nousi ja
-tarttui pieneen käsilaukkuun, jonka oli ottanut mukaansa.
-
--- Tänne me jäämme, sanoi hän. -- Nyt on pidettävä kiirettä. Aurinko on
-jo laskemaisillaan, ja me tarvitsemme valoa tutkimuksiimme -- ainakin
-aluksi.
-
-Herrat menivät ensiksi läheiseen majataloon.
-
-Siellä Asbjörn Krag tekaisi jutun ja kertoi saapuneensa tänne ottamaan
-selkoa, voitaisiinko panna toimeen pieni automobiilikilpailu
-maantiellä. Lähtöpaikkana olisi Kristiania. Siitä tulisi Norjan
-ensimäinen automobiilikilpailu -- aivan vaatimaton tietysti.
-
-Majatalon isäntä ihastui heti asiaan ja tarjoutui avustamaan herroja
-parhaansa mukaan.
-
--- Nämä ovat vasta ihan alustavia tutkimuksia, sanoi Krag suunnattoman
-totisena. -- Meidän pitää katsoa, ovatko tiet hyvässä kunnossa, sillä
-automobiilithan eivät siedä huonoja teitä.
-
-Isäntä, jolla ei ollut aavistustakaan mistä oli kysymys, vastasi, että
-tiet olivat kerrassaan mainiot ja että niillä useasti kulki
-automobiileja. Tämä antoi Asbjörn Kragille aiheen mainita, että hänellä
-oli serkku, joka väliin tapasi ajella automobiilillaan täälläpäin.
-Oliko isäntä sattunut näkemään? Hänellä oli suuri, kaunis, vihreä
-automobiili.
-
-Isäntä koki muistella ja arveli, että ehkä hyvinkin oli nähnyt.
-Tarkemmin asiata mietittyään hän luuli nähneensä sen monestikin.
-
--- Serkkuni ajelee mieluimmin iltasilla, vieläpä toisinaan yölläkin,
-sanoi Krag. -- Hänestä ei näet ole hauska kohdata vauhkoja hevosia
-maanteillä.
-
-Sen isäntä hyvin ymmärsi.
-
-Hän olikin monta kertaa öisin kuullut automobiileja kulkevan ohi.
-
-Krag kääntyi nyt konsuli Falkenbergin puoleen.
-
--- Miten olikaan, sanoi hän, eikö Carsten eilen iltapäivällä puhunut
-lähtevänsä yöllä pitkälle ajelulle? Jos hän on tullut tätä tietä, niin
-hän luultavasti on ajanut Mossiin asti, ja silloin voi sattua niin
-onnellisesti, että pääsemme hänen kanssaan Kristianiaan, kun hän ajaa
-tästä ohi. Ettekö ole nähnyt hänen vihreätä automobiiliaan?
-
--- En, vastasi isäntä. -- Jos hän lähti Kristianiasta kello kaksitoista
-yöllä, ei hän voinut olla täällä ennen kuin yhden tienoissa, ja silloin
-minä jo olin täydessä unessa.
-
--- No niin, tuumi Krag välinpitämättömästi, -- tuskinpa siitä voi saada
-tietoa. Kaikki ihmiset täällä arvatenkin nukkuivat siihen aikaan.
-
--- Voinhan minä kysellä, sanoi isäntä innokkaana.
-
--- Mitä turhia, kielteli Krag, sehän on aivan yhdentekevää. Me saatamme
-yhtä hyvin palata junassa. Haluaisitteko lähteä kanssamme maanteitä
-katselemaan? kysyi hän sitten isännältä.
-
-Tämä oli heti valmis.
-
-Herrat lähtivät. Konsuli Falkenberg pani merkille, että Asbjörn
-Kragilla oli pieni käsilaukkunsa muassaan. He astelivat ensin pitkin
-Kristianiaan vievää valtamaantietä. Salapoliisi tarkasteli
-mielenkiinnolla tien rakennetta ja lausui moneen kertaan, että tämähän
-oli oivallista ja leveätä tietä, joka erinomaisesti soveltui
-kilparadaksi. Tässähän saattoi kolme automobiilia mukavasti ajaa
-rinnatusten tarvitsematta pelätä ojaansuistumista. Luontevalla,
-puolittain välinpitämättömällä tavalla hän sitten taas johti puheen
-serkkunsa automobiiliin, ja Falkenberg huomasi, että isäntä yhä enemmän
-vilkastui ja halusi saada käsiinsä jonkun, joka olisi nähnyt
-vilahduksen automobiilista. Hän pyrki ilmeisesti Asbjörn Kragin
-suosioon, erittäinkin kun tämä mainitsi, että automobiiliklubi
-mahdollisesti saattoi järjestää paikalle pienet aamiaiset
-kilpailupäivänä.
-
--- Täällä on satanut yöllä, huomautti salapoliisi.
-
--- Niin on, vastasi majatalonisäntä. -- Tulihan sitä vettä aika
-rankasti.
-
-Yhtäkkiä Asbjörn Krag kumartui ja otti tieltä hiekkaa käteensä.
-
--- Tepä käytätte omituista hiekkaa täälläpäin, sanoi hän. -- Tuollaista
-kauniin punertavaa. Tiedättekö, että tämä hiekka on sangen harvinaista.
-
--- Niin olen kuullut sanottavan, vastasi isäntä ylpeästi. -- Sitä
-otetaan tuosta kuopasta, jonka näette tuolla. Mutta sitä onkin
-ainoastaan minun hotellini ja tuon ratavahtituvan välisellä tieosalla.
-Me käytämme sitä siksi, että sitä on niin helppo ajaa tielle.
-
--- Vai ratavahtituvan, virkkoi Asbjörn Krag -- jonka jälkeen hän
-Falkenbergin suureksi ihmeeksi alkoi kysellä isännältä ratavahdista.
-
-Hän sai tietää, että ratavahteja oli oikeastaan kaksi, toinen oli
-virantoimituksessa yöllä, toinen päivällä. Silloin Falkenberg käsitti
-salapoliisin tarkoituksen; yövahdista mainitessaan majatalon isäntä
-samassa jälleen muisti serkun automobiilin.
-
--- Minäpä kysyn yövahdilta, sanoi hän.
-
--- Mitä aiotte kysyä? oli salapoliisi ihmettelevinään.
-
--- Serkkunne automobiilia, sitä viheriäistä.
-
--- Niinkö. No, jos tahdotte olla niin ystävällinen.
-
-Majatalonisäntä käveli ratavahtituvalle. Asbjörn Krag ja Falkenberg
-jäivät tielle odottamaan.
-
--- Teillä on ihmeellinen puhetapa, kuiskasi Falkenberg. -- Tehän saatte
-ihan joutavalla pakinalla ihmiset tekemään mitä tahdotte.
-
-Asbjörn Krag hymyili.
-
--- Tahdoin saada hänet kysymään, sanoi hän. -- Mutta vaikkei ratavahti
-olisikaan nähnyt automobiilia tahi tietäisi siitä mitään, olen
-kuitenkin jo saanut varsin arvokkaita tietoja siitä. Meidän ei tarvitse
-mennä tämän pitemmälle tännepäin. Automobiili on ajanut tästä ohi.
-
--- Mistä sen tiedätte?
-
--- Siitä omituisesta punaisesta kurasta, jota näin automobiilinpyöräin
-kumirenkaissa. Kuulittehan isännän sanovan, ettei sitä ole tiellä
-muualla kuin tällä kohtaa. Tiedämme siis, että automobiili on ajanut
-tämän paikan kautta. Se on jo jotain. -- Hs!
-
-Herrojen huomiota herätti ratavahdin ja majatalonisännän verrattain
-äänekäs keskustelu. Jälkimäinen seisoi rataveräjän takana ja sai
-senvuoksi huutaa melko lujasti, jotta ratavahti kuulisi.
-
--- Olitteko vahdissa viime yönä, Kristiansen? kysyi majatalonisäntä.
-
-Ratavahti viivytti vastausta hetkisen, ikäänkuin olisi kummastellut
-kysymystä.
-
--- Olin, vastasi hän sitten.
-
--- Huomasitteko, ajoiko joku automobiili ohitse yhden tienoissa?
-
-Falkenberg ja salapoliisi heristivät jännittyneinä korviaan.
-
--- Huomasin kyllä, vastasi ratavahti, -- sekä näin että kuulin. Se
-olikin aikamoinen venkale.
-
--- Minkä värinen se oli? kysyi majatalonisäntä edelleen.
-
--- Vihreä.
-
--- Oliko siinä monta ihmistä?
-
--- Sitä en nähnyt.
-
--- Oliko niin pimeä?
-
--- Ei, mutta automobiilissa oli sadekatos tai sitten se oli umpinainen.
-Ja sitäpaitsi se meni niin hiivatin kovaa kyytiä.
-
-Asbjörn Krag kuiskasi Falkenbergille:
-
--- Siinä oli Ada.
-
-Majatalonisäntä kysyi jälleen:
-
--- Minnepäin se meni?
-
-Ratavahti osoitti kädellään.
-
--- Etelään, vastasi hän.
-
--- Oletteko sittemmin nähnyt sitä?
-
--- En.
-
-Isäntä kääntyi Kragiin päin.
-
--- Kuulitteko, herra? kysyi hän.
-
-Krag nyökkäsi.
-
--- Saamme siis odottaa sitä illemmalla.
-
-Herrat lähtivät sitten takaisin samaa tietä, jota olivat tulleetkin.
-Krag tarkasteli edelleen innokkaasti maata, ja Falkenberg ymmärsi hänen
-etsivän automobiilin jälkiä. Se oli kuitenkin miltei toivotonta työtä,
-sillä tietä oli päivän mittaan ajettu hyvin paljon.
-
-Asbjörn Krag ei tyytynyt ainoastaan päätien katselmukseen. Hän loi
-tutkivia silmäyksiä syrjäteillekin.
-
-Isäntää halutti jo palata kotiin. Hän alkoi käydä maltittomaksi. Mutta
-Falkenberg ja salapoliisi jatkoivat tarkasteluaan yhä.
-
-Eräässä tienhaarassa Asbjörn Krag yhtäkkiä poikkesi syrjään ja
-heittäytyi pientarelle istumaan.
-
--- Minua rupeaa väsyttämään, sanoi hän. -- Levähdän tässä pari
-minuuttia.
-
-Falkenberg istuutui hänen viereensä. Majatalonisäntä jäi seisomaan.
-
--- Minna tuo tie vie? kysyi Asbjörn Krag osoittaen muuatta kaitaista
-syrjätietä, joka erkani päätiestä.
-
--- Sekö, vastasi isäntä, se on melkein käyttämätön.
-
--- Siltä näyttää, vastasi Krag. -- Se on vahvasti nurmettunut.
-
--- Se vie muutamiin pikku torppiin, joiden takana on Övren kartanoon
-kuuluva tilanhoitajan asunto.
-
--- Övren kartanoon?
-
--- Niin, siihen suureen vanhaan herraskartanoon, joka nyt on ollut
-joitakuita vuosia asumattomana, sen jälkeen kuin vanha tukkukauppias
-Övre kuoli. Se taitaa olla myyty sittemmin.
-
--- Vai niin. Mutta tilanhoitaja asuu siis kartanossa?
-
--- Ei, hänellä on oma asuntonsa jonkun matkaa siitä. Mutta nyt minun
-pitää kiiruhtaa, jatkoi hän suojaten kädellä silmiään ja tähystellen
-majataloa, jonka ikkunaruudut paloivat ilta-auringossa.
-
--- Kiitos että teitte meille seuraa, sanoi Krag. -- Tunnin päästä
-tavataan.
-
-Majatalonisäntä nosti hattuaan ja lähti.
-
-Asbjörn Krag jäi tyynesti istumaan ja katseli hänen jälkeensä, kunnes
-hän oli kadonnut taloon.
-
-Sitten hän nousi äkisti, ja Falkenberg saattoi nähdä hänestä, ettei hän
-ollut hiukkaakaan väsynyt.
-
-Salapoliisi poikkesi nurmettuneelle tielle, ja Falkenberg seurasi
-häntä.
-
--- Miksi menette tänne? kysyi konsuli.
-
-Salapoliisi ei vastannut. Hän vain viittasi kädellään tiehen.
-
-Falkenbergilta pääsi ihmetyksen ja ilon huudahdus.
-
--- Vihreä automobiili, luuletteko? kysyi hän jännityksen vallassa.
-
--- Muu se ei voi olla, vastasi Krag. -- Jäljet ovat ihan verekset.
-
-Salapoliisi joudutti askeliaan ja kulki lopulta niin nopeasti, että
-Falkenberg vaivoin pysyi mukana.
-
-Alkoi jo hämärtää. Varsinkin metsässä oli synkkää ja pimeätä.
-
-Siitä tuli pitkä vaellus. Automobiilinjäljistä ei näyttänyt loppua
-tulevankaan. Tie kulki aaltoilevien peltojen ja niittyjen keskitse ja
-monien metsikköjen halki. Ja vihdoin tuli niin pimeä, etteivät he
-voineet enää nähdä jälkiä. Silloin Asbjörn Krag avasi pienen
-käsilaukkunsa.
-
-Hän otti esiin mustankiiltävän sähkölyhdyn, jonka valaisuvoima oli
-sangen suuri. Kun hän suuntasi sen valkoisen sädekimpun tielle, kävi
-tämä niin valoisaksi, että he saattoivat erottaa jokaisen ruohonkorren
-ja kaikki pyöränjälkien yksityiskohdat.
-
-Lyhdynvalo edellään he astuivat vielä puolisen tuntia äänettöminä tietä
-pitkin.
-
-Yhtäkkiä oli heidän edessään ruostunut rautaveräjä, joka sulki tien.
-Krag koetti avata sitä, mutta kun se ei onnistunut, kiipesi hän sen
-yli. Falkenberg teki samoin.
-
-He joutuivat lehtikujaan. Puiden latvat olivat niin suuret, että
-muodostivat läpinäkymättömän katoksen.
-
--- Eteenpäin, mutisi Krag. -- Automobiili on ajanut tänne. Me
-lähestymme salaisuuden ilmituloa.
-
-Falkenberg kulki hirveässä jännityksessä, ja salapoliisin täytyi
-pidätellä häntä, ettei hän lähtisi edeltä juoksemaan pitkin lehtikujaa.
-
-Yhtäkkiä he olivat suuren, synkän rakennuksen edessä. Molemmat
-käsittivät heti, että tämän täytyi olla Övren herraskartano.
-
-Asbjörn Krag sammutti salalyhtynsä voidakseen paremmin katsella
-ympäristöä.
-
-He tulivat pihalle, joka kasvoi lähes polvenkorkuista ruohoa.
-
-Asbjörn Krag astui edeltä vanhoja puuportaita ylös, jotka narisivat
-harmittavasti hänen jalkainsa alla. Hän tarttui ruostuneeseen
-kädensijaan ja koetti avata ovea, mutta se oli lukossa. Hän jyskytti
-pari kertaa ovea ja kuunteli tulisiko ketään. Mutta ketään ei tullut.
-Sitten hän astui portaita alas, kääntyi oikealle ja meni erään ikkunan
-luo.
-
-Falkenberg näki hänen tunnustelevan kädellään ikkunakehyksiä ja sitten
-hän ihmeekseen kuuli salapoliisin alkavan viheltää.
-
--- Yksi ruutu on leikattu pois, sanoi Krag. -- Täällä on ollut ihmisiä
-ennen meitä.
-
-Hän pisti kätensä aukosta sisään ja irroitti ha'an. Ikkuna aukesi
-itsestään. Krag valmistautui kapuamaan sisään, kun Falkenberg samassa
-tarttui hänen olkapäähänsä.
-
--- Olin kuulevinani äänen, kuiskasi konsuli. -- Se oli varmaankin
-huuto, ihmisen huuto jostakin läheltä.
-
-Asbjörn Krag pysähtyi hetkeksi, ja molemmat seisoivat hiljaa useita
-minuutteja kuunnellen yön pimeydessä, mutta eivät erottaneet muuta kuin
-oman sydämensä tykinnän ja yötuulen suhinan puiden latvoissa.
-
--- Huuto kuului alhaalta tieltä, sanoi Krag, tai ehkä tilanhoitajan
-asunnolta. Täällä ei ole mitään vaaraa. Tämä on autio kartano, kuollut
-talo.
-
-Samassa Asbjörn Krag oli kavunnut ikkunasta huoneeseen. Hän ojensi
-kätensä ulos ja auttoi Falkenbergin samaa tietä sisään.
-
-Heidän ympärillään oli pilkkopimeää, mutta he käsittivät olevansa
-varsin suuressa huoneessa.
-
-Salapoliisi astui ääneti pari askelta eteenpäin, ja Falkenberg seurasi
-häntä.
-
--- Tässä tuntuu olevan pöytä, kuiskasi poliisimies.
-
-Falkenberg hapuili käsillään eteensä ja sai kiinni pöydästä.
-
--- Siinä on liina, sanoi hän. Yhtäkkiä hän vavahti. -- Pöytäliina on
-märkä, jatkoi konsuli. -- Joku on ollut täällä ja läikyttänyt vettä.
-
-Hän kuuli Asbjörn Kragin salalyhdyn naksahtavan, ja samassa leveä
-valoviiru osui pöytään.
-
-Salapoliisi siveli ikäänkuin hyväillen pöytäliinaa ja nosti sitten
-kätensä valoon. Sormet olivat punaiset.
-
--- Siinä on verta, sanoi hän aivan tyynesti, mutta äänellä, joka sai
-Falkenbergin värisemään. -- Pöytäliina on verinen.
-
-
-
-
-XI.
-
-Valaistu huone.
-
-
--- Verta, kuiskasi konsuli. -- Mitä sanotte, onko tämä verta?
-
-Hän pyyhkäisi itse kädellään pöytäliinaa ja näki, miten sormet tulivat
-punaisiksi ja kosteiksi.
-
-Salapoliisi ei vastannut. Hän suuntasi lyhtynsä valon pöydän alle.
-Siellä näkyi pieni verilätäkkö. Näytti siltä, kuin verta olisi
-kokoontunut pöydälle ja siitä tippunut jostakin raosta lattialle.
-
--- Mitä täällä on tapahtunut? kysyi Falkenberg kauhun lamauttamana. --
-Onko joku murhattu täällä?
-
--- En tiedä, vastasi Krag.
-
-Salapoliisi oli jo täydessä toimessa huonetta tutkimassa. Konsuli
-seisoi vavisten ja katseli häntä.
-
-Huone oli jotenkin suuri. Alkuaan se oli ollut hienosti sisustettu,
-mutta tapetit olivat nyttemmin haalistuneet ja kipsi rapissut
-lattialle.
-
-Seinissä oli suuria neliskulmaisia kuvioita, poistettujen taulujen
-jälkiä.
-
-Eräässä nurkassa oli mahonkinen piironki. Krag koetteli sen laatikoita.
-Kaikki olivat lukitut.
-
-Piirongilla oli vanhanaikuinen kello pölyisen lasikuvun alla. Kello ei
-käynyt enää. Se oli pysähtynyt puoli kaksitoista.
-
-Ne harvat tuolit, joita oli huoneessa, olivat sangen raihnaisessa
-kunnossa; mikä oli jalkaa vailla, mistä taas jouhitäyte pisti esiin.
-
-Pöydän ääressä oli ollut kaksi tuolia. Toinen oli työnnetty vähän
-etäämmälle, toinen oli kumossa keskellä lattiaa.
-
-Krag tutki tarkoin näitä kahta tuolia ja katseli senjälkeen muita.
-
-Konsuli Falkenberg huomasi hänen käyvän yhä miettiväisemmäksi ja
-totisemmaksi.
-
-Koko tämä huone tuntui Falkenbergista kamalalta. Näytti kuin siinä ei
-olisi asuttu vuosikausiin. Ja kuitenkaan ei veri pöytäliinassa ja
-lattialla ollut voinut olla siellä kauaakaan -- enintään muutamia
-tunteja.
-
-Asbjörn Krag keskeytti yhtäkkiä tutkimuksensa.
-
--- Täällä on ollut ihmisiä viimeksikuluneen vuorokauden aikana,
-kuiskasi hän.
-
-Hän pyyhkäisi uudelleen pöytäliinaa sormillaan ja jatkoi:
-
--- Tämä on ihmisverta.
-
-Falkenberg vavahti, ja jäätävä kylmyys karsi hänen ruumistaan.
-
-Täydellinen, hautova hiljaisuus painoi tätä omituisen kuollutta taloa.
-
-Ei kuulunut muuta kuin poliisimiehen kuiva, yksitoikkoinen ääni.
-
-Asbjörn Krag osoitti kumollaan olevaa tuolia.
-
--- Tuossa istui toinen, sanoi hän.
-
--- Toinen?
-
--- Niin, tässä huoneessa on äskettäin ollut kaksi ihmistä. Toinen istui
-tuossa.
-
-Hän osoitti tuolia, joka oli työnnetty hieman erilleen pöydästä.
-
--- Muilla tuoleilla on paksu tomukerros, jatkoi hän. -- Siitä näen,
-että näitä kahta tuolia on äskettäin käytetty. Täällä on tapahtunut
-merkillisiä asioita tänä tai viime yönä. Sulkekaa ikkuna, Falkenberg,
-mutta hiljaa. Liikkukaa meluttomasti älkääkä puhuko ääneen; täällä on
-mahdollisesti ihmisiä ympärillämme.
-
-Falkenberg sulki ikkunan niin hiljaa kuin taisi.
-
--- Mennään nyt eteenpäin, kuiskasi salapoliisi tyynesti kuten
-tavallista.
-
-Hiljainen naksahdus herätti Falkenbergin huomiota.
-
--- Mitä nyt? kysyi hän. -- Kuulitteko, Krag?
-
-Poliisimies piti kiiltävää esinettä hänen nähtävissään salalyhdyn
-valossa.
-
-Se oli revolveri. Falkenberg ymmärsi naksahduksen johtuneen siitä, että
-salapoliisi oli virittänyt revolverinsa. Hän katui, ettei itse ollut
-varannut asetta mukaansa.
-
-Asbjörn Krag meni ovelle ja avasi sen hitaasti. Einar Falkenberg seisoi
-kaksi askelta hänen takanaan vavisten jännityksestä.
-
-Ovi vei viereiseen huoneeseen, joka oli pilkkopimeä.
-
-Molemmat herrat astuivat ripeästi sisään, ja Asbjörn Krag valaisi
-huonetta salalyhdyllään. Hän piti lyhtyä vasemmassa kädessään; oikeassa
-hänellä oli revolveri valmiina.
-
--- Tyhjä, kuiskasi Falkenberg ihmeissään. -- Typö tyhjä.
-
-Siellä ei todellakaan ollut ainoatakaan huonekalua. Se oli hiukan
-pienempi edellistä, ja siinä oli kaksi ikkunaa, joiden edessä riippui
-paksut, läpinäkymättömät uutimet.
-
-Pelon ja kammon tunne, joka oli vallannut Falkenbergin, yltyi hänen
-astuessaan tähän autioon, tyhjään huoneeseen. Se teki perin surullisen
-vaikutuksen. Tapetit riippuivat riekaleina, ja nurkat olivat vihreinä
-homeesta, sienistä ja mätänevästä puuaineesta.
-
-Asbjörn Krag tarkasteli monta minuuttia huolellisesti lattian tomua ja
-sanoi sitten:
-
--- Eteenpäin.
-
-He tulivat uuteen huoneeseen, joka oli äskeisen kokoinen. Sekin oli
-tyhjä, ja ikkunoissa oli samanlaiset paksut, läpinäkymättömät uutimet.
-
--- Suuri jumala, kuiskasi Falkenberg, mikä kamala tunnelma! Minä alan
-aavistaa jotain kauheata.
-
-Poliisimies vastasi ainoastaan osoittaen seuraavaa ovea:
-
--- Olenhan sanonut teille, että olemme autiossa talossa. Mennään
-eteenpäin.
-
-He astuivat lattian poikki, joka hieman narisi heidän jalkainsa alla.
-
-Sitten he molemmat pysähtyivät yhtäkkiä ja tuijottivat silmät selällään
-oveen.
-
-He olivat kuulleet ääntä. Oli mahdoton erehtyä. Ääni tuli itse
-rakennuksesta, mutta ikäänkuin hyvin etäältä. Se saattoi olla ihmisen
-huuto, linnunkirku, koiran ulvahdus. Oli mahdotonta varmuudella sanoa
-mitä se oli, mutta molemmat olivat kuulleet sen yhtaikaa.
-
--- Siinä se taas on, kuiskasi Falkenberg kauhistuneena, kuulitteko?
-
-Krag nyökkäsi ja lähestyi ovea varpaillaan.
-
--- Se oli sama ääni, minkä kuulin ulkona, jatkoi konsuli. -- Minusta se
-tuntui kirkaisulta.
-
-Asbjörn Krag vaiensi hänet kädenliikkeellä ja aukaisi oven.
-
-Falkenberg uskoi varmasti, että tämä huone oli yhtä autio ja tyhjä kuin
-molemmat edellisetkin.
-
-Hänen hämmästyksensä oli sentähden rajaton, kun Kragin salalyhdyn
-valossa näkyi hyvin kalustettu ja hauska huone.
-
-Se oli puolittain ruokailuhuone, puolittain sali, ja huonekalut siellä
-olivat uudenaikaisia.
-
-Pöytä oli katettu viidelle hengelle. Ruuat olivat enimmäkseen
-säilykkeitä. Suuri maljakko oli täynnä hedelmiä. Korissa oli
-viinipullo. Se oli avattu, mutta siitä ei ollut kaadettu tippaakaan.
-
-Näytti siltä, kuin ateria olisi keskeytynyt heti alussa. Eräällä
-lautasella oli kotletti, josta oli leikattu palanen. Toisella oli
-hummerinkynsi. Muut kolme lautasta olivat aivan puhtaat ja
-käyttämättömät.
-
-Sikäli kuin Falkenberg saattoi ymmärtää, oli viisihenkisestä seurueesta
-kaksi juuri istuutunut pöytään, kun ateria oli keskeytynyt. Näytti kuin
-nämä kaksi olisivat hetki sitten kavahtaneet pystyyn, ikäänkuin talon
-ulkopuolella olisi tapahtunut jotain merkillistä, jota heidän
-välttämättä täytyi nähdä. Kaikki tuntui Falkenbergista yhä
-arvoituksellisemmalta. Hän koetti kuiskaamalla tiedustella salapoliisin
-mielipidettä, mutta Asbjörn Krag vain pudisti miettiväisenä päätään.
-Hän ei voinut tai ei tahtonut antaa mitään selitystä. Hän sanoi vain:
-"Eteenpäin!" ja osoitti seuraavaa ovea.
-
-Tämäkin huone oli uudenaikaisesti kalustettu. Ikkunan edessä oli pieni
-tamminen kirjoituspöytä. Asbjörn Krag meni heti sen luo löytääkseen
-mahdollisesti joitakin papereita, mutta ei löytänyt kerrassaan mitään.
-Laatikot olivat lukitut.
-
-Pöytää tutkiessaan hän kuuli Falkenbergin huudahtavan.
-
-Hän kääntyi äkisti.
-
-Falkenberg seisoi vähän matkan päässä kalmankalpeana.
-
-Hän piti vaatetilkkua käsissään.
-
--- Mikä on? kysyi Krag.
-
-Konsuli vastasi äänellä, joka oli omituisen käheä pidätetystä itkusta:
-
--- Tyttö raukka... Pikku Ada parkani.
-
-Asbjörn Krag tarttui nopeasti hänen käsivarteensa.
-
--- Tyyntykää! Mikä teidän on?
-
-Falkenberg näytti vaatetilkkua. Se oli valkoisesta shaalista repeytynyt
-päärme.
-
--- Onko se kappale Adan shaalia? kysyi salapoliisi.
-
--- On.
-
--- Oletteko varma siitä?
-
--- Ihan varma. Taivaan jumala, alan aavistaa, että hänelle on
-tapahtunut jotain hirveätä.
-
--- Tyyntykää, tyyntykää, kuiskasi salapoliisi. -- Mistä löysitte sen?
-
-Falkenberg osoitti ovenripaa.
-
--- Se oli kiertynyt tuohon, sanoi hän.
-
-Asbjörn Krag tarkasti vaatetilkkua muutaman sekunnin ja katsoi sitten
-oveen.
-
--- Aivan niin, mutisi hän, juuri niin.
-
-Yhtäkkiä hän näytti huomanneen jotakin.
-
-Hän kohotti varoittavasti kätensä Falkenbergia kohti ja kuiskasi:
-
--- Hiljaa, jumalan tähden, aivan hiljaa.
-
-Sitten hän yhtäkkiä sammutti salalyhtynsä.
-
-Huone tuli pilkkopimeäksi.
-
-Falkenberg kääntyi tahtomattaankin oveen päin josta oli löytänyt Adan
-shaalin palasen.
-
-Sanomattomaksi hämmästyksekseen hän näki, että avaimenreiästä hohti
-himmeä valo. Siinä se, minkä Asbjörn Krag oli keksinyt.
-
-Viereisessä huoneessa oli siis valoa.
-
-Molemmat miehet seisoivat monta minuuttia hievahtamatta.
-
-Einar Falkenberg saattoi kuulla oman sydämensä kiihkeän tykinnän.
-
-Sisähuoneesta ei kuulunut hiiskaustakaan.
-
-Kun he olivat kymmenen minuuttia odottaneet, virkkoi Asbjörn Krag:
-
--- No niin, nyt meidän täytyy mennä sinne. Pysykää kolmen askelen
-päässä takanani.
-
-Hän astui ovelle ja kolkutti rystyillään kovasti sen tammilautoja.
-
-Ei kukaan vastannut.
-
--- Onko siellä ketään? kysyi Krag lujalla äänellä.
-
-Ei vieläkään vastausta.
-
--- Jos siellä on joku, jatkoi Krag vielä kovemmalla äänellä, -- niin
-tahdon huomauttaa, että me olemme aseellisia ja ammumme heti paikalla
-jokaisen, joka käy kimppuumme.
-
-Sitten hän tempasi oven auki.
-
-Hän viivähti hetkisen, mutta kun ei huomannut mitään liikettä
-huoneessa, astui hän nopeasti revolveri ojona kynnyksen yli. Falkenberg
-seurasi häntä.
-
-He olivat hämärässä huoneessa, jossa oli vastenmielinen haju.
-
-Pöydällä paloi pieni öljylamppu käryten. Huone oli melko suuri ja
-sisustettu raskailla, leveillä huonekaluilla. Lattiata peitti paksu
-matto.
-
--- Täällähän ei ole ketään, kuiskasi Falkenberg.
-
-Samassa hän näki salapoliisin hätkähtävän. Tuon muuten niin
-kylmäverisen miehen kasvoille levisi tuhkanharmaa kalpeus.
-
-Falkenberg seurasi hänen katseensa suuntaa.
-
-Peremmällä oli suuri nojatuoli, selkä pöytää vasten.
-
-Tuolin tummaa nahkapäällystä vasten erottui jotain valkoista. Einar
-Falkenberg käsitti heti mitä se oli.
-
-Se oli kaljupäisen miehen päälaki.
-
-Falkenberg saattoi myös erottaa miehen vasemman käden, joka riippui
-hervottomana, kalvosin ranteen alapuolelle valahtaneena.
-
-Asbjörn Krag hyökkäsi nojatuolin luo.
-
-Hän viittasi Falkenbergille, ja tämän tultua hän valaisi salalyhdyllään
-miehen kasvoja.
-
-Falkenbergilta pääsi huuto.
-
-Miehen korvasta, kaulaa pitkin, kauluksen ja takin yli, kulki paksu
-viiru hyytynyttä verta.
-
-
-
-
-XII.
-
-J.R.
-
-
-Nojatuolissa istuva mies oli seurapuvussa. Hän oli melkein kokonaan
-kaljupäinen, hänellä oli hienot, hyvin hoidetut kasvot ja pienet
-vaaleat viikset.
-
--- Tunnetteko häntä? kysyi Falkenberg.
-
--- En, vastasi salapoliisi. -- En ole koskaan ennen nähnyt noita
-kasvoja. Hän ei voi olla Kristianian asukkaita.
-
-Yhtäkkiä molemmat huomasivat, että vainajan oikea käsi, joka oli
-puolittain piilossa nojatuolissa, piteli revolveria.
-
-Asbjörn Krag koetti irroittaa asetta, mikä lopulta onnistuikin, vaikka
-suurella vaivalla, sillä mies puristi sitä lujasti.
-
-Salapoliisi tarkasti patruunarumpua.
-
--- Viisi panosta jäljellä, sanoi hän. -- On siis ammuttu vain yksi
-laukaus.
-
--- Mutta se onkin ollut riittävä, huomautti konsuli osoittaen
-veritahraista päätä.
-
--- Luuletteko hänen ampuneen itsensä? sanoi Krag nopeasti.
-
-Falkenberg katsahti salapoliisiin.
-
--- Voiko siitä olla epäilystäkään? kysyi hän.
-
-Asbjörn Krag kumartui vainajan päätä kohden ja tutki haavaa mitä
-huolellisimmin.
-
-Sitä tehdessään hän puheli puolittain itsekseen.
-
--- Tässä on ruudinporoa haavanreunain ympärillä, mutisi hän, kuten
-kaikissa itsemurhalaukausten haavoissa. Kuula on mennyt sisään ihan
-korvan takaa. Mutta siitä se on tunkeutunut vasenta ohimoa kohti, jossa
-sininen kuhmu osoittaa kuulan paikkaa. Siis, päätti Krag nyökäten
-totisesti konsulille, -- tässä on tapahtunut murha eikä itsemurha.
-
-Falkenberg hätkähti ja tuijotti ihmeissään poliisimieheen.
-
--- Sääntö on se, jatkoi Asbjörn Krag, että kaikilla itsemurhaajilla,
-jotka ampumalla päättävät päivänsä, kuula menee takaraivon puolelle.
-Tässä se menee korvasta pään etuosaa kohti. On siis kyseessä murha.
-
--- Kauanko luulette miehen viruneen tuossa noin? kysyi Falkenberg.
-
--- Laukaus ei luultavasti ole heti kuolettanut, koska verenvuoto
-on ollut runsas. Otaksun, että mies on ollut kuolleena noin
-kahdeksantoista tuntia. Hänet ammuttiin viime yönä aamupuolella. Hän on
-istunut tässä tuolissa, kun murhaaja on hiipinyt luokse ja ampunut
-hänet.
-
--- Mutta voitteko sitten selittää ensimäisessä huoneessa olevan verisen
-pöytäliinan? kysyi Falkenberg.
-
--- En, vastasi Asbjörn Krag, en vielä, mutta kaikki selviää kyllä ennen
-pitkää. On aivan ilmeistä, että näissä huoneissa on viime yönä ollut
-kokonainen seurue koolla. Yhtäkkiä jokin tapaus on yllättänyt heidät ja
-he ovat hyökänneet ulos. Sitä osoittavat kaatuneet tuolit ja kesken
-heitetty aamiaispöytä.
-
-Falkenberg oli kaikista näkemistään ja kuulemistaan aivan kauhuissaan.
-Hän ei tiennyt mitä ajatella, vaan vaipui eräälle tuolille ja peitti
-kasvonsa käsillään.
-
--- Ja Ada, Ada, voihki hän.
-
-Asbjörn Krag koetti tyynnyttää häntä.
-
--- Minähän jo sanoin, puheli hän, että hankin teille Adan takaisin.
-Ellen löydä häntä päivän kuluessa, niin minulla on vielä viimeinen
-keino jäljellä.
-
--- Mitä teemme ruumiille? kysyi konsuli epätoivoissaan.
-
--- Emme mitään. Annamme sen istua tuossa, vastasi Asbjörn Krag niin
-kylmäverisen välinpitämättömästi, että toista värisytti.
-
-Salapoliisi sammutti käryävän öljylampun, astui ikkunan luo ja veti
-raskaat verhot syrjään.
-
-Harmaja aamusarastus tunkeutui sisään. Sumeassa päivänvalossa huone
-tuntui Falkenbergista yhä kamalammalta. Hän ei enää kestänyt murhatun
-vahankalpeiden kasvojen näkemistä.
-
-Asbjörn Krag sitävastoin ei tuntunut olevan millänsäkään.
-
-Hän alkoi ihan tyynesti tutkia kuolleen taskuja.
-
-Liivintaskusta hän löysi umpikuorisen kultakellon.
-
-Hän avasi sen.
-
--- J.R.! huudahti hän.
-
-Falkenberg kohotti katseensa.
-
-J.R. -- Kirjaimet tuntuivat jostakin syystä tutuilta. Ei vain johtunut
-oikein mieleen --
-
--- Mitä siinä on? kysyi hän.
-
--- Vainajan kellossa on monogrammi, sanoi Asbjörn Krag, kas tässä, nuo
-kaksi kirjainta J.R. sirosti yhteen sommiteltuina. Sama nimimerkki kuin
-kirjeessä. Tämä mies on siis kuulunut "petohämähäkin" joukkueeseen.
-
--- Hänkö, joka tahtoi auttaa meitä? kysyi konsuli.
-
--- Niin, vastasi Krag. -- Ajattelen mitä hän kirjoitti, jatkoi
-salapoliisi hiukan väristen, -- mikä hirveä kohtalo odotti
-"petohämähäkin" pettäjää. Kenties tämä on kosto, kenties rangaistus,
-kenties jotain muuta. Ehkä Valentine on saanut vihiä hänen
-lähettämästään kirjeestä. Tai ehkä tämä mies on koettanut auttaa Adaa.
-Miten lienee, myöhemmin saamme nähdä.
-
-Hän jatkoi vainajan taskujen penkomista. Toisesta liivintaskusta löytyi
-käyttämätön ensiluokan rautatiepiletti, Kristiania-Göötepori
-edestakaisin. Lisäksi hän löysi kultavartisen mutta nimimerkittörnän
-lyijykynän ja hopeisen, rubiineilla koristetun paperossikotelon, jossa
-oli vielä muutamia paperosseja sisällä.
-
-Krag otti käteensä yhden paperossin, katseli tehtaanmerkkiä ja pani
-sitten paperossin ja kotelon paikoilleen. Takin povitasku oli tyhjä.
-Housuntaskuissa oli avainkimppu, muutamia erikoisia avaimia, niiden
-joukossa eräs kassakaappiin kuuluva, -- eikä mitään muuta. Salapoliisi
-aukaisi vainajan liivin napit ja tarkasti hänen alusvaatteitaan. Niissä
-oli samat kirjaimet kuin kellossa, J.R. Mutta salapoliisi ei löytänyt
-ainoatakaan paperia, josta vainajan olisi voinut tuntea tai joka muuten
-olisi ilmaissut jotakin, eikä hän näyttänyt sitä lainkaan kummeksivan.
-
--- Murhaajat, virkkoi hän puoliääneen, ovat hävittäneet kaikki jäljet.
-
-Falkenberg heristi korviaan ja kysyi:
-
--- Murhaajat -- arveletteko siis, että niitä on ollut useampia?
-
-Krag nyökkäsi.
-
--- Epäilemättä, sanoi hän.
-
-Konsuli istui hetkisen hiljaa. Sitten hän nousi äkisti ja huudahti:
-
--- Entä muut huoneet! Emmekö tarkasta koko taloa? Ehkä Ada on jättänyt
-muutakin jälkeensä kukaties.
-
--- En usko, että löydämme täältä enää mitään, vastasi salapoliisi,
-mutta voimmehan silti katsoa.
-
-He kulkivat useiden huoneiden läpi. Yksi niistä oli aivan tyhjä, muut
-olivat täynnä vanhoja tomuisia huonekaluja. He vaelsivat edelleen
-pitkän käytävän halki, kohtasivat portaat ja nousivat toiseen
-kerrokseen. Siellä kaikki huoneet olivat kalustamattomia ja yleensä
-vielä huonommassa kunnossa kuin alakerroksessa.
-
-Ei missään näkynyt merkkiäkään siitä, että huoneet olisivat äskettäin
-olleet asuttuina.
-
-Päivä valkeni valkenemistaan. Kello saattoi jo olla puoli viiden
-tienoissa. Asbjörn Krag vei Falkenbergin muassaan ikkunaan ja osoitti
-hänelle kaunista talonpoikaistaloa, joka pilkisti läheisestä
-metsiköstä.
-
--- Mikäli ymmärrän, sanoi Asbjörn Krag, on tuolla tilanhoitajan asunto.
-Menkää heti sinne, herättäkää tilanhoitaja ja toimittakaa hänet tänne.
-
--- Kerronko hänelle murhasta?
-
--- Ei, älkää sanoko mitään älkääkä kysykö häneltä mitään. Tuokaa hänet
-vain tänne niin pian kuin suinkin.
-
--- Entä te?
-
--- Minä jään tänne.
-
-Einar Falkenberg pääsi hapuilemalla ulko-ovelle, ja hetken päästä
-Asbjörn Krag näki hänen juoksevan tilanhoitajan asuntoa kohden.
-
-Salapoliisi astui tyynesti alakerrokseen ja meni siihen huoneeseen,
-missä verinen pöytäliina oli tavattu.
-
-Hän tarkasti uudelleen huolellisesti kaiken ja kulki sitten
-toistamiseen saman huonerivin läpi kuin aikaisemmin yöllä konsulin
-kanssa.
-
-Hän viipyi kuolleen huoneessa neljännestunnin verran, palasi sitten
-samaa tietä takaisin ja meni pihamaalle. Siellä hän tutki tarkasti
-sorateillä näkyviä jälkiä. Ei kestänyt kahta minuuttiakaan, ennenkuin
-hän löysi mitä etsi.
-
-Palatessaan rakennuksen luo hän näki Falkenbergin seisovan portailla ja
-puhelevan vieraan mieshenkilön kanssa.
-
-Asbjörn Krag arvasi, että mies oli tilanhoitaja.
-
-Falkenberg esitteli hänet tilanhoitaja Eklundina, ja poliisimies sanoi
-heti nimensä ja ammattinsa.
-
-Eklund näytti kummastuvan suuresti kuullessaan poliisimiehen nimen.
-
--- Te tulette luoksemme sangen merkilliseen aikaan vuorokautta, sanoi
-hän. -- Luulisi melkein, että täällä on tehty jokin rikos.
-
-Hän nauroi ääneen -- niin sukkelalta tämä ajatus hänestä tuntui. Hänhän
-ei aavistanut mitään.
-
--- Kuka omistaa kartanon? kysyi Krag.
-
-Tilanhoitaja näytti kummastuneelta.
-
--- Övren kartanon! huudahti hän. -- Ettekö todellakaan tiedä kuka sen
-nykyinen omistaja on?
-
--- Minulla ei ole siitä aavistustakaan, vastasi Krag.
-
-Tilanhoitaja kääntyi Falkenbergin puoleen.
-
--- Olen varma, että te tunnette hänet, sanoi hän. -- Kartanon omistaa
-kamariherra Toten.
-
-Konsuli säpsähti.
-
--- Parhaita ystäviäni. Sehän ei ole mahdollista.
-
-Tilanhoitaja nauroi.
-
--- Onpa niinkin, kyllä se on mahdollista, sanoi hän. -- Tiedättehän,
-että kamariherra Toten on Norjan rikkaimpia miehiä. Hänellä on kai
-monta muuta kartanoa kuin Övre, vaikka tämän hän on kovasti
-laiminlyönyt. Nimittäin rakennuksen -- ei maita, lopetti hän osoittaen
-ylväästi kädellään reheviä peltoja.
-
--- Kamariherra ei siis koskaan oleskele täällä? kysyi salapoliisi.
-
--- Kyllä, mutta hyvin harvoin. Hän on panettanut kuntoon pari huonetta,
-joita käyttää silloin tällöin -- tahtoessaan olla häiritsemättä, lisäsi
-tilanhoitaja hyvin merkitsevästi hymyillen.
-
--- Sattuuko sellaista, että joku kamariherran ystävistä ajaa tänne
-joskus viettämään yön tai pari?
-
--- Ei koskaan. Kamariherralla on kai muita paikkoja, missä hän voi
-tarjota ystävilleen enemmän mukavuutta, luulemma.
-
--- Kauanko siitä on, kun kamariherra viimeksi kävi täällä?
-
-Tilanhoitaja pani suunsa suppuun.
-
--- Minua on ankarasti kielletty puhumasta mitään kamariherran
-käynneistä, vastasi hän jurosti.
-
--- Kamariherra tapaa kai yleensä tulla automobiililla? kysyi Krag
-edelleen.
-
--- Useimmiten.
-
--- Ehkä luulette, että kamariherra oli täällä viime yönä? sanoi
-salapoliisi katsoen terävästi tilanhoitajaan.
-
-Eklund tuijotti kummastuneena poliisimieheen. Tuntui kuin hän olisi
-alkanut aavistaa, että jotain merkillistä oli tekeillä.
-
--- Minä olin jo makuulla, vastasi hän, kun kuulin automobiilin ajavan
-asuntoni ohi.
-
-Salapoliisi viittasi kädellään.
-
--- Tuo tuolla on siis asuntonne. Mihin aikaan kuulitte automobiilin
-ajavan ohi?
-
--- Sitä en tiedä ihan tarkkaan. Viime yönä istuin kauan valveilla
-kartanon tilikirjojen ääressä, niin että otaksun kellon olleen lähes
-kaksi. Olin juuri uneen menossa, kun havahdin automobiilin surinaan.
-
--- Eikö juolahtanut mieleenne katsoa keitä automobiilissa oli?
-
--- Ei lainkaan. Arvelin, ettei se voinut olla kukaan muu kuin
-kamariherra.
-
--- Mutta minä vakuutan teille, että hän se ei ollut, sanoi Asbjörn
-Krag.
-
--- Eikö! huudahti Eklund. -- Sitten se kai oli vain joku automobiili,
-joka tahtoi oikaista tästä kartanon kautta.
-
--- Ei, vastasi Krag. -- Automobiilissa istui viisi henkeä, ja nämä
-viisi ihmistä ovat, kamariherran tietämättä, vierailleet viime yönä
-vanhassa kartanossa.
-
--- Todellakin, sanoi Eklund epäileväisesti. -- Mistä te sen niin
-varmaan tiedätte?
-
--- Tiedänpähän vaan, vastasi Krag terävästi. -- Yksi noista viidestä on
-vieläkin talossa.
-
-Tilanhoitaja avasi heti oven.
-
--- Senpä tahdon nähdä, huudahti hän. -- Kyllä minä opetan häntä
-tunkeutumaan isäntäni huoneisiin keskellä yötä. Missä hän on?
-
--- Siinä huoneessa, missä on tumma nahkakalusto.
-
--- Niinkö, kamariherran huoneessa. Sepä on kuulumatonta julkeutta. Mitä
-hän siellä tekee?
-
-Tilanhoitaja puheli herkeämättä avatessaan oven toisensa perästä ja yhä
-lähestyessään kamalaa huonetta.
-
--- Hän istuu siellä ihan hiljaa, vastasi Krag.
-
--- Istuu ihan hiljaa! Sepä merkillistä.
-
-He olivat vihdoin saapuneet vainajan huoneeseen.
-
--- Missä hän on? kysyi tilanhoitaja.
-
-Vastaamatta salapoliisi osoitti kädellään vainajan valkoista, kaljua
-päälakea, joka edelleenkin paistoi tumman tuolinselkämyksen
-yläpuolella.
-
--- Ohoo, hän näyttää istuvan nukkumassa, huudahti tilanhoitaja. -- Onpa
-tämä omituista käytöstä.
-
--- Koettakaapa herättää hänet, sanoi Krag.
-
-Tilanhoitaja meni vainajan luo ja katsoi häntä kasvoihin.
-
-Samassa hän horjahti taaksepäin kuin iskun saaneena.
-
-
-
-
-XIII.
-
-Uusi tulokas.
-
-
-Tilanhoitajan hämmästys ja kauhu hänen nähdessään ruumiin olivat
-kuvaamattomat. Hän selitti ehtimiseen, ettei hän tuntenut vainajaa --
-ei ollut koskaan nähnyt häntä, ei täällä kartanossa eikä Kristianiassa.
-
-Huomatessaan revolverin hän sanoi, arvellen ettei salapoliisi ollut
-vielä nähnyt sitä:
-
--- Näettekö asetta? Se on vielä hänen kädessään. Hän on ampunut
-itsensä.
-
-Falkenberg aikoi sanoa jotain, mutta salapoliisi tarttui lujasti hänen
-käsivarteensa.
-
--- Olette oikeassa, sanoi Krag tilanhoitajalle, mies parka on ampunut
-itsensä.
-
--- Ettekö tekään tunne häntä? kysyi Eklund.
-
--- Emme, emme mekään tunne häntä.
-
--- Tämä on merkillisintä, mihin olen koskaan joutunut, jatkoi
-tilanhoitaja hämmentyneenä puristaen käsillään otsaansa. -- Mitä herran
-nimessä minun nyt on tehtävä?
-
--- Teillä on vain yksi tehtävä, huomautti salapoliisi.
-
-Tilanhoitaja katsoi häneen kysyvästi.
-
--- Ilmoittaa asia lähimmälle poliisiviranomaiselle.
-
--- Se on sitten kai vanha nimismies Hansen. Minä soitan hänelle heti
-paikalla.
-
-Hän lähti kiireesti ovea kohden, mutta pysähtyi äkisti.
-
--- Ettekö tekin ole poliisimies? kysyi hän Asbjörn: Kragilta.
-
--- Olen kyllä, vastasi tämä. -- Mutta asia on vielä toistaiseksi minun
-toimivaltani ulkopuolella. Hankkikaa käsiinne nimismies.
-
-Tilanhoitaja lähti.
-
--- Mitä arvelette? kysyi Falkenberg, kun mies oli poistunut huoneesta.
-
--- Koko juttu on vielä suuri, sotkuinen vyyhti, vastasi Asbjörn Krag,
-katsellen vainajaa tarkoin. -- On mahdollista, että kun löydämme Adan,
-emme silti vielä löydä selitystä siihen arvoitukseen, mikä piilee tämän
-miehen kuolemassa. Mutta voi käydä niinkin...
-
-Konsuli astui poliisimiestä vastaan.
-
--- ... ettemme löydä Adaa, vaikka ratkaisisimmekin tämän arvoituksen,
-täydensi hän osoittaen ruumista.
-
-Asbjörn Krag nyökkäsi myöntävästi.
-
--- Tämä hurja seikkailu alkaa käydä yhä traagillisemmaksi, sanoi hän
-totisesti. -- Olen taipuvainen uskomaan, että tuo mies, joka tuossa
-istuu, on ollut sellainen, joka on _katunut_. Siinä tapauksessa hänen
-minulle kirjoittamansa kirje oli vilpitön. Ja Valentine on nainen, joka
-ei tarvitse katuvaisia miehiä. Niistä hän mieluimmin tahtoo päästä...
-Muuten, olenhan sanonut teille, että minulla on viimeinen keinoni.
-
--- Mutta jos sekin menee myttyyn?
-
-Salapoliisi kohautti olkapäitään.
-
--- Siinä tapauksessa voin vakuuttaa teille, sanoi hän, että _tuo tuossa
-ei jää ainoaksi vainajaksi_.
-
-Konsulia kammotti.
-
--- Mitä tilanhoitajaan tulee, jatkoi Asbjörn Krag, joka nähtävästi ei
-mielellään keskustellut Adasta Falkenbergin kanssa, -- uskon varmasti,
-ettei hänellä ole kerrassaan mitään tekemistä tämän näytelmän kanssa
-täällä. Hänen kummastuksensa ja kauhunsa osoittivat sen kaikella
-mahdollisella selvyydellä.
-
--- Entä kamariherra?
-
--- Tilanhoitajahan oli tottunut siihen, että kamariherra toisinaan käy
-öisin automobiililla kartanossa.
-
--- Niin olen kuullut, sanoi Falkenberg. -- Ja kamariherra Toten on
-minun parhaita ystäviäni.
-
--- Hän on myös "petohämähäkin" hyvä ystävä.
-
-Konsulin silmät lensivät suuriksi.
-
--- Ettehän toki aio väittää, että kamariherra on missään suhteissa
-noihin roistoihin, jotka ovat ryöstäneet Adan?
-
--- Kunnes olen kuullut kamariherran oman selityksen, otan lukuun kaikki
-mahdollisuudet, vastasi Asbjörn Krag.
-
-Hän oli puhuessaan koko ajan katsellut kuollutta.
-
--- Katsokaa tarkkaan vainajan kasvoja, sanoi hän.
-
-Falkenberg asettui ruumiin eteen ja katseli sitä tarkemmin.
-
--- Ne eivät oikeastaan ole mitkään roistonkasvot, sanoi Krag. --
-Säännölliset, hienot piirteet ilmaisevat päättäväisyyttä ja luonnetta.
-Vainajan puku on moitteeton. Hän on tullut suoraan hienoista kutsuista.
-Katsokaa hänen käsiään, kuinka hyvin hoidetut ne ovat. Muissa maissa
-sanottaisiin heti, että tuollaiset kädet on vain aatelismiehellä. Mutta
-mitä tämä on?
-
-Asbjörn Krag kumartui vainajan yli ja tarttui hänen vasempaan käteensä,
-jota katseli hyvin tarkoin.
-
-Hän osoitti Falkenbergille nimetöntä sormea.
-
--- Näettekö, että tuossa on ihan äskettäin ollut sormus?
-
-Falkenberg nyökkäsi.
-
--- Näen. Siinä on vaalea juova ihossa, sanoi hän.
-
--- Se näyttää olleen leveä kultasormus, jossa on ollut suuri, soikea
-kivi, -- todennäköisesti hyvin kallisarvoinen sormus.
-
--- Mutta eihän tämä ole mitenkään voinut olla ryöstömurha, huomautti
-Falkenberg.
-
--- Eipä juuri, vastasi Krag. -- Mikseivät he sitten olisi samalla
-vieneet kelloakin. Miehen kultakello on varmasti seitsemän- tai
-kahdeksansadan kruunun arvoinen.
-
-Asbjörn Krag seisoi hetkisen miettien.
-
--- Kun ajattelen, sanoi hän, ettei vainajalla ole ainoatakaan pikku
-esinettä, ei paperia, ei neulaa, ei medaljongia, ei mitään, mistä hänet
-voisi tuntea, niin tämä sormusjuttu käy oikeastaan varsin helposti
-selitettäväksi. Siinä on tietysti ollut jokin kirjoitus, esimerkiksi
-nimi.
-
-Falkenberg hämmästyi todistelua.
-
--- Sehän on selvää, sanoi hän. -- Tietysti siinä on ollut nimi.
-
--- Ja sen ovat murhaajat tienneet, jatkoi Krag. -- Surmattuaan hänet he
-ovat ottaneet sormuksen pois, jottei kukaan saisi tietää kuka vainaja
-on. Murhattu on niinmuodoin ollut murhaajain hyvä ystävä, sillä
-muutenhan nämä eivät olisi voineet tietää sellaista intiimiä
-pikkuseikkaa kuin hänen sormuksessaan olevaa kirjoitusta.
-
--- Mutta miksi he oikeastaan ovat ampuneet hänet? huudahti Falkenberg.
--- Minusta tuntuu, kuin arvoitus kävisi yhä sekavammaksi.
-
--- Niin, miksi... miksi, mutisi salapoliisi. -- Eiköhän kysymystä
-voitane asettaa hänen pohjaltaan rehellisten ja lujapiirteisten
-kasvojensa yhteyteen? Ajatelkaa kirjettä, jonka hän lähetti minulle.
-Alan tulla yhä vakuutetummaksi, että tämä mies on sen kirjoittanut. Ja
-olettakaa nyt, että hän on koettanut estää jotakin, että hän ei ole
-tahtonut enää ottaa osaa johonkin suunniteltuun rikokseen, joka on
-alkanut tympäistä häntä, -- ja että roistot sitten ovat muitta mutkitta
-tehneet hänestä lopun.
-
--- Rikokseen, mutisi Falkenberg kalveten uudelleen tuhkanharmaaksi
-kasvoiltaan. -- Arveletteko, että vielä joku muukin rikos on tehty
-tässä inhottavassa talossa?
-
--- Kuka tietää.
-
--- Minä luulen, että tulen hulluksi kauhusta! huudahti Falkenberg. --
-Ja noiden roistojen vallassa on morsiameni ollut -- ja on vieläkin.
-Viaton pikku Ada parkani!
-
-Mutta Falkenbergin pelon ja epätoivon purkaus ei tehnyt pienintäkään
-vaikutusta salapoliisiin.
-
--- Muistakaa, sanoi Krag astuen ovea kohti, -- että vain me kaksi
-saamme ymmärtää, ettei tässä ole tapahtunut itsemurhaa, vaan murha.
-
-Samassa hän katosi, jättäen Falkenbergin yksikseen vainajan seuraan.
-
-Konsuli tunsi hetkisen suunnatonta, ylivoimaista uupumusta ja oli jo
-aivan luhistua kokoon, kun samassa kavahti pystyyn kuullessaan ääniä ja
-kolinaa ulommista huoneista.
-
-Tilanhoitaja siellä tuli nimismiehen seurassa.
-
-Nimismies-vanhus oli ihan ymmällään salaperäisestä ja kammottavasta
-asiasta, jonka kanssa oli yhtäkkiä joutunut tekemisiin.
-
-Nähtyään ruumiin, revolveri kädessä ja kuulanhaava päässä, hän oli heti
-valmis päättämään tapahtuman itsemurhaksi.
-
-Hän surkutteli ääneen mies-paran kohtaloa ja laverteli pitkälti
-tällaisten tekojen syistä, jotka hänen sanainsa mukaan olivat "peli ja
-juopottelu, ehkä naiset".
-
-Konsuli Falkenberg selitti hänelle -- jättäen mainitsematta erinäisiä
-seikkoja -- miten he olivat löytäneet ruumiin.
-
-Hän ja hänen ystävänsä olivat majatalosta käsin lähteneet
-kävelyretkelle kartanoon, toivoen mahdollisesti tapaavansa kamariherra
-Totenin. Ja sitten he olivat sattumalta tehneet tämän kaamean löydön.
-
-Falkenbergin paraikaa selittäessä Asbjörn Krag astui sisään.
-
-Vanha nimismies tunsi ennestään kristianialaisen salapoliisin ja pyysi
-heti häntä neuvomaan mitä ruumiille oli tehtävä.
-
-Asbjörn Krag neuvoi nimismiestä laatimaan väliaikaisen pöytäkirjan
-ruumiinlöydöstä ja muuten antamaan itsemurhaajan olla missä oli, kunnes
-hänen lähimmät omaisensa ilmoittautuisivat, mikä ei kai saattanut
-kestää monta tuntia. Ei ainakaan ollut mitään sopimatonta siinä, että
-ruumiin annettaisiin maata koskemattomana seuraavaan päivään.
-
-Salapoliisi korosti erityisesti _itsemurhaaja_-sanaa. Vanha nimismies
-oli heti valmis noudattamaan hänen neuvoansa. Se näytti hänestä
-helpoimmaltakin ja toistaiseksi kaikin puolin mukavimmalta.
-
-Asbjörn Krag tarttui Falkenbergia käsipuolesta, nyökkäsi nimismiehelle
-ja tilanhoitajalle ja käveli tiehensä huoneiden ja käytävän kautta.
-
-Salapoliisi katsoi kelloaan.
-
--- Kello on jo puoli kymmenen, sanoi hän, ja vastustajamme pääsevät yhä
-enemmän edelle meistä. Nyt emme toistaiseksi voi enää toimittaa mitään
-täällä kartanossa, vaan meidän on kiireimmän kautta riennettävä
-asemalle.
-
-Kävin äsken soittamassa Kristianian poliisille itsemurhasta.
-Iltalehtiin tulee ensimäinen uutinen ruumiinlöydöstä ja tarkka kuvaus
-vainajasta. Samalla olen pannut kolme-neljä konstaapelia liikkeelle
-saadakseni mahdollisesti selville kuka vainaja on. He käyvät siis
-kaikissa hotelleissa tiedustelemassa, kaivataanko siellä jotakin
-matkustajaa, jonka nimen alkukirjaimet ovat J.R. Tästä hetkestä asti
-seuraa "petohämähäkin" jokaista askelta yksityinen apulaiseni Jens. Hän
-on hyvin pystyvä ja tarmokas ja heittäisi mieluummin henkensä kuin
-päästäisi Valentinen hetkeksikään näkyvistään.
-
-Molemmat miehet olivat saapuneet ulos päivänpaisteeseen suurelle,
-ruohoa kasvavalle pihamaalle. Falkenberg hengitti täysin keuhkoin
-suloista kesäilmaa.
-
--- Nyt ymmärrän miksi rintaani tuolla sisällä painosti niin kovin,
-sanoi hän. -- Vanha tomu ja verenhaju alkoi kuvottaa minua. En voi
-mitenkään enää mennä sinne. Tahdon palata kaupunkiin.
-
-Salapoliisi pidätti häntä tarttuen lujasti käsivarteen.
-
--- Vartokaahan hetkinen, sanoi hän. -- Minä näytän teille jotakin.
-
-Hän viittasi tielle päin, joka vei asemalle ja jota he yöllä olivat
-kulkeneet.
-
--- Tätä tietä automobiili tuli, sanoi Krag, mutta se ei ajanut samaa
-tietä takaisin.
-
--- Todellakin. Mitä tietä sitten?
-
--- Se kaarsi pihamaan poikki ja meni rakennuksen eteläpuolitse vievää
-tietä, joka näkyy tuolla ruskeana juovana. Olen nyttemmin saanut
-tietää, että tämäkin tie vie asemalle, vaikka on hieman pitempi. Se
-yhtyy valtamaantiehen noin puolen kilometrin päässä täältä.
-
--- Mutta palatkaamme vanhaa tietä, sanoi Falkenberg väsyneesti. -- Se
-on edes varjoisa ja vilpoinen, ja päivä näyttää tulevan kauhean
-helteiseksi.
-
-Salapoliisi oli juuri vastaamaisillaan, kun läheltä kuuluva humu
-kiinnitti hänen huomiotansa.
-
--- Kuuletteko? kysyi hän.
-
-Falkenberg heristi korviaan, kaikki hermot jännityksessä. Todella, nyt
-hänkin kuuli.
-
-Hän alkoi vavista mielenliikutuksesta.
-
--- Se on automobiili, sanoi hän.
-
-Asbjörn Krag seisoi kuunnellen, kasvot uutta tietä kohden käännettyinä.
-
--- Aivan oikein, vastasi hän, se on automobiili. Otaksun, että se on
-nyt alhaalla valtamaantiellä. Mutta se pyrkii ylöspäin. Sen kuulen
-äänestä.
-
-Falkenberg yritti lähteä juoksemaan vastaan, mutta Krag pidätti häntä.
-
--- Se lähestyy, sanoi hän tyynesti. -- Se tulee tänne, lisäsi hän kohta
-senjälkeen.
-
-Automobiilin tohina kuului nyt jo aivan läheltä. Molemmat tuijottivat
-jännityksen vallassa ruskeata tien juovaa, jolle vaunu kohta oli
-ilmestyvä.
-
-Sekä Falkenberg että Krag ajattelivat ilmeisesti samaa asiaa, sillä
-heti, kun automobiili tuli näkyviin, he huudahtivat molemmat yhtaikaa:
-
--- Keltainen! Se on keltainen! Se ei siis ollut _se_ automobiili.
-
--- Siinä istuu vain yksi henkilö, huomautti Falkenberg. -- Luulen
-muuten tuntevani automobiilin.
-
-Hetkistä myöhemmin hieno vaunu tehtyään siron kaarroksen pysähtyi
-kartanon pääoven eteen, tuskin kymmenen askelen päähän salapoliisista
-ja Falkenbergista.
-
-Matkustaja, joka tähän saakka oli istunut puolittain piilossa
-auringonsuojustimen alla, astui nyt ripeästi vaunusta.
-
-Hän oli keski-ikäinen, ylimyksen näköinen herrasmies.
-
-Konsuli Falkenberg sävähti nähdessään hänet, mutta malttoi heti
-mielensä ja astui tulijaa vastaan.
-
-Tämä ei näyttänyt lainkaan kummastuvan tavatessaan Falkenbergin täällä.
-
-
-
-
-XIV.
-
-Viimeinen keino.
-
-
-Vastatullut puristi ystävällisesti Falkenbergin ojennettua kättä ja
-kumarsi suopeasti hymyillen. Konsuli vei hänet salapoliisin luo ja
-esitteli:
-
--- Asbjörn Krag, kamariherra Toten.
-
-Poliisimies oli jo heti ymmärtänyt kuka vastatullut oli. Hän pani
-merkille, että kamariherran kasvoille oli levinnyt hieno kalpeus. Toten
-oli seurapuvussa.
-
--- Olin juuri makuulle menossa, kun sain tiedon, kertoi hän.
-
--- Tiedon? kysyivät Falkenberg ja salapoliisi yhtaikaa.
-
-Kamariherra oli vastaamaisillaan, kun samassa pääovi aukesi ja
-tilanhoitaja vanhan nimismiehen seuraamana astui kuistille.
-
--- No siinähän kamariherra jo onkin, huudahti tilanhoitaja.
-
-Salapoliisi käsitti nyt, että tilanhoitaja oli varmaan telefonoinut
-Totenille ja ilmoittanut hänelle tapauksesta.
-
-Kamariherra oli oikea velttoutunut elostelija. Hän sammalsi hiukan.
-
--- Minusta on äärettömän mielenkiintoista näinikään tavata asunnossaan
-ruumis, sanoi hän, mutta täytyyhän minun surkutella onnettomuutta.
-
-Tilanhoitaja seurasi häntä sisään. Vajaan viiden minuutin kuluttua
-kamariherra jo taas palasi.
-
--- Vai niin, te jäitte ulkopuolelle, sanoi hän nyökäten konsulille. --
-Siinä teitte oikein. Näky ei ollut erityisen mieltäylentävä.
-
--- Minä olen jo useita kertoja ollut siellä, vastasi Falkenberg. -- En
-voi enää sietää noiden vanhojen huoneiden ilmaa, se miltei tukahuttaa.
-
--- Luulin tapaavani siellä jonkun ystäväni, puheli kamariherra, mutta
-minun täytyy sanoa, etten ole nähnyt miestä koskaan ennen. Hän näytti
-muuten varsin hienolta. Ja sitten hän oli järjestänyt asiansa
-kiitettävällä, ripeällä tavalla. Revolveri, yksi ainoa laukaus, kuula
-puhki aivojen. Niin se aina on tehtävä, kun se kerran tulee tehtäväksi.
-
-Salapoliisi kuunteli vastenmielisesti toisen lavertelua, jossa oli
-melkoinen määrä teennäisyyttä.
-
-Kamariherra Toten kääntyi sitten suorastaan Falkenbergin puoleen --
-näytti kuin hän olisi kokonaan unohtanut salapoliisin.
-
--- Minä olen ihan näännyksissä, herra konsuli, sanoi hän. -- Enkö
-näytäkin sangen kalpealta?
-
--- Sitä ei voi kieltää. Te olette silminnähtävästi jonkun verran
-rasittuneen näköinen.
-
--- Olen ollut Pursiklubilla koko yön, jatkoi kamariherra hellittämättä.
--- Siellä aletaan nyttemmin todenteolla hieman eurooppalaistua, mitä
-pelitapaan tulee. Minun täytyy sanoa, että viimeöinen peli oli oikein
-mielenkiintoinen.
-
--- Hävisittekö?
-
--- Hiukan. Vähäisen vain. Mitättömän summan. Parituhatta kruunua
-luullakseni. A propos, hyvä konsuli, sepä oli vastenmielinen tapaus
-siellä klubilla toissa iltana.
-
--- Tarkoitatte varatuomarin juttua?
-
--- Sitä juuri. Siinä olisitte toden totta ollut kauniisti kiikissä,
-ellei kelpo ystävänne, kaivosinsinööri, olisi joutunut apuun.
-
-Omituinen hymy väikkyi Asbjörn Kragin huulilla, kun kamariherra
-mainitsi kaivosinsinööristä.
-
--- Minne hän muuten on joutunut, tuo insinööri? kysyi Toten. -- Eikö
-hänen nimensä ole Kvam?
-
--- On, vastasi Falkenberg. -- Hän on luultavasti kovin kiinni
-liikeasioissaan. Hänellä taitaa olla jotain tekeillä.
-
-Nyt Asbjörn Krag puuttui puheeseen.
-
--- Toivottavasti, sanoi hän, kamariherra on ystävällinen ja tarjoo
-meille paikan automobiilissaan. Meidän pitäisi välttämättä pian päästä
-Kristianiaan.
-
--- Tietysti, vastasi kamariherra, sitä juuri ajattelinkin. Minusta
-olisi oikein hauskaa, jos herrat tahtoisivat tehdä seuraa.
-
-Asbjörn Krag ja konsuli kiittivät, ja sanottuaan hyvästit
-tilanhoitajalle ja vanhalle nimismiehelle herrat ajoivat pois.
-
-Matkalla kamariherra jutteli melkein koko ajan. Falkenberg tuskin
-kuunteli häntä, niin syvälle hän oli vaipunut omiin synkkiin
-ajatuksiinsa. Salapoliisi kiintyi tuolloin tällöin huvitettuna johonkin
-kamariherran huomautukseen. Tämä puheli melkein yksinomaan pelistä,
-naisista ja seuraelämästä. Sivumennen hän mainitsi Valentine
-Kempelinkin nimen, ja Asbjörn Krag ehätti kysymään, mitä hän piti siitä
-naisesta.
-
--- Tuhat tulimaista, vastasi kamariherra, hän on erinomainen nainen!
-Hieno ja ymmärtäväinen, ylhäinen ja samalla vaatimaton sekä hyvin
-älykäs. Olen esitellyt hänet vaimolleni, ja _madame_ on kerrassaan
-ihastunut häneen.
-
-Vajaassa tunnissa oli automobiili saapunut Kristianiaan. Kamariherra
-ajoi kotiinsa nukkumaan, ja Falkenberg ja salapoliisi menivät erääseen
-kahvilaan.
-
-Sanomalehdet olivat ilmestyneet ja kertoneet yleisölle kaameasta
-ruumiinlöydöstä.
-
-"Tuntuu sangen omituiselta", kirjoitti eräs lehti, "että itsemurhaaja
-oli lähtenyt kamariherra Totenin asumattomaan huvilaan. Mikäli olemme
-kuulleet kerrottavan, ei kukaan paikkakuntalainen tunne poloista.
-Kamariherran tilanhoitaja ei ole häntä koskaan ennen nähnyt. Hän oli
-saapunut kartanoon automobiilissa, jossa arvatenkin oli ollut useampia
-henkilöitä. Asia käy aivan salaperäiseksi, kun poliisikamariin ei ole
-saapunut minkäänlaista ilmoitusta sennäköisen herrasmiehen
-katoamisesta.
-
-"Olemme puhelimitse kääntyneet kamariherra Totenin puoleen, mutta hän
-ei voi antaa pienintäkään selitystä. Hän ei paljonkaan kummastellut
-sitä, että automobiililla ajeleva seurue oli käynyt kartanossa, sillä
-hänen väitteensä mukaan Övren kautta kulkeva tie on varsin yleisesti
-käytetty oikotie."
-
-Salapoliisi ja konsuli Falkenberg suostuivat tapaamaan toisensa kahden
-tunnin kuluttua edellisen asunnossa.
-
-Iltapäivällä Asbjörn Krag otti vastaan raportit niiltä kolmelta
-poliisikonstaapelilta, jotka oli lähetetty hotelleihin tiedustelemaan.
-Kävi selville, ettei missään kaivattu herraa, jonka nimen alkukirjaimet
-olivat J.R.
-
-Salapoliisi lähetti sitten sanan Jensille. Tämä uuttera nuori mies oli
-vahtinut "petohämähäkin" asunnon ulkopuolella ja seurannut häntä hänen
-käynneillään useissa muotiliikkeissä. Hän ei ollut keksinyt kerrassaan
-mitään epäilyttävää. "Petohämähäkki" oli matkalla tervehtinyt
-joitakuita tuttuja. Vieraita ei hänen luonaan ollut käynyt. Hänen
-hymyilevistä kasvoistaan ei saattanut huomata mitään olevan tekeillä.
-
-Tullessaan Kragin luokse konsuli oli entistä alakuloisempi. Adan äiti
-oli käynyt hänen luonaan. Vanha rouva oli ollut melkein lohduton.
-
--- Ellei tähän salaperäisyyteen pian saada valoa, sanoi Falkenberg,
-niin minä tulen hulluksi jännityksestä ja pelosta.
-
-Asbjörn Krag oli käynyt hyvin totiseksi.
-
--- Tunnen nyt itseni vakuutetuksi, vastasi hän, ettei Adan ryöstäminen
-ole pelkkä kostotyö. Siinä piilee jokin tarkoitus. Täällä on rikoksia
-ilmassa. Tuo pikku paholainen aikoo nähtävästi tehdä jotain suurta,
-ennenkuin hänen on pakko pudistaa Kristianian tomut jaloistaan.
-
--- Mutta Ada, Ada -- --
-
-Poliisimies katsoi kelloaan.
-
--- Nyt kello on puoli kuusi, sanoi hän. -- Puoli seitsemältä minun on
-oltava päivällisillä.
-
--- Aiotteko todellakin juhlia kesken tätä kaikkea?! kysyi Falkenberg.
-
--- Minä en juhli koskaan, paitsi milloin saatan samalla työskennellä,
-vastasi salapoliisi. -- Nyt minulla on suunnitelmani valmiina.
-
--- Suunnitelmanne?
-
--- Niin, olen vihdoinkin päättänyt uskaltaa ryhtyä viimeiseen keinoon.
-Saattaisi kyllä olla toisia ja parempiakin menettelytapoja, mutta Ada
-on ennen kaikkea pelastettava.
-
--- Tokko hän on elossa edes?
-
--- On, _vielä_ hän on elossa, vastasi Krag.
-
--- _Vielä?_
-
-Suuria hikikarpaloita kihoili Falkenbergin otsalle.
-
--- Odottakaa minua täällä, sanoi salapoliisi, minä käyn pukeutumassa.
-Palattuani saatte tarkemmin kuulla, miten teidän on meneteltävä.
-
-Falkenberg jäi istumaan poliisimiehen salonkiin, hermostuneesti
-selaillen joitakin aikakauslehtiä. Ne olivat enimmäkseen ulkomaiden
-poliisivirastojen ammatillisia julkaisuja. Minuutit tuntuivat hänestä
-tunneilta, niin hitaasti ne kuluivat.
-
-Vihdoin, puolen tunnin kuluttua, ovi aukesi.
-
-Asbjörn Kragin asemesta, jota Falkenberg oli odottanut, astui
-huoneeseen kaivosinsinööri Kvam, juhlapuvussa, ritarimerkki
-napinreiässä.
-
--- Pankaa nyt sanani tarkoin mieleenne, sanoi Krag. Päivälliset tuskin
-kestävät kauemmin kuin yhteentoista asti -- ainakin koetan pitää huolta
-siitä, etteivät ne kestä kauempaa. Tunti riittää minulle, siis teidän
-tulee olla paikalla kello kaksitoista.
-
--- Olen käskettävänänne.
-
--- On parasta, että jo neljännestä vailla kaksitoista olette
-umpivaunuissa poliisiaseman edustalla. Huomatkaa: _umpivaunuissa!_
-Voitte jättää vaunut odottamaan ja itse mennä etsivän osaston
-päällikönhuoneeseen, missä viivytte, kunnes saatte minulta tarkempia
-määräyksiä. Otaksun, että voitte odottaa jotain elonmerkkiä minusta jo
-neljänneksen yli kahdentoista, ehkä aikaisemminkin. Mutta teidän ei
-pidä tulla levottomaksi, ellette vielä yhteenkään mennessä ole kuullut
-minusta mitään.
-
--- Levottomaksi! mutisi Falkenberg katkerasti.
-
-Krag heilautti torjuvasti kättänsä.
-
--- Teidän tulee ainakin olla niin tyyni kuin suinkin, sanoi hän. -- Te
-otatte osaa uskaliaaseen ja vaaralliseen peliin. Mutta ellette vielä
-kello kaksi ole kuullut minusta mitään, jatkoi Asbjörn Krag, silloin
--- -- niin, sitten en tiedä, milloin saatte nähdä morsiamenne.
-
--- Mitä on silloin tapahtunut? kysyi Falkenberg väristen.
-
-Poliisimies ei vastannut mitään. Hän vain pudisti päätänsä hiukan,
-seisoessaan siinä aivan tyynenä ja vetäen hansikkaita käsiinsä. Sitten
-hän astui kirjoituspöytänsä luo, avasi pienen, hopeahelaisen kotelon,
-veti esille revolverin, tarkasti makasiinia, nyökkäsi tyytyväisesti ja
-pisti aseen taskuunsa.
-
-Yhtäkkiä hän pysähtyi kuuntelemaan.
-
-Hän kuuli kolinaa ulkopuolelta. Vaunut tuntuivat pysähtyvän portaiden
-eteen.
-
-Salapoliisi loi silmäyksen kekseliäästi järjestettyyn
-heijastuspeiliinsä, joka näytti hänelle kaiken mitä kadulla tapahtui,
-ja kummeksiva ilme vilahti hänen kasvoillaan.
-
--- Siellä on kamariherra, sanoi hän. -- Mitä ihmettä hän minusta
-tahtoo?
-
-Falkenberg kavahti pystyyn.
-
--- Kamariherra Toten! huudahti hän. -- Nyt on tapahtunut jotain.
-
--- Mahdollisesti, mutisi salapoliisi hiljalleen työntäen Falkenbergia
-sivuhuoneeseen. -- Menkää. On tarpeetonta, että te kaksi kohtaatte
-toisenne täällä. Menkää takatietä ulos ja muistakaa määräykseni.
-
-Hän oli tuskin ehtinyt sulkea oven Falkenbergin jälkeen, kun ovikelloa
-soitettiin kiivaasti. Hän meni itse avaamaan.
-
--- Olkaa hyvä, herra kamariherra, sanoi hän.
-
-Kamariherra kiitti ja astui salonkiin.
-
--- Te kuulutte tuntevan minut, aloitti Toten.
-
--- Hyväinen aika, vastasi Krag, mehän tulimme tutuiksi aamupäivällä.
-
-Kamariherra katsoi hölmistyneenä häneen ja tapaili sanoja:
-
--- Haluaisin puhutella salapoliisi Kragia.
-
--- Minä olen Krag.
-
--- Te?
-
--- Niin, olen vain muuttanut muotoani hiukkasen. Millä voin teitä
-palvella?
-
-Kamariherra nauroi.
-
--- Tohdinko kysyä ketä te esitätte?
-
--- Nimeni on Kvam, kaivosinsinööri Kvam, vastasi Krag kumartaen
-kohteliaasti.
-
-Kamariherra naksautti näppiään.
-
--- Tuhat tulimaista, vastasi hän, tekö olette se mies! No sitten
-ymmärrän kaiken, ja samalla minun täytyy sanoa, että te olette juuri
-se, jota minä tarvitsen.
-
--- Ette ole nukkunut, huomautti Krag vetäessään päällysnuttua ylleen.
-
--- En, vastasi kamariherra, sillä heti kun olin päässyt kotiin,
-tapahtui minulle jotain eriskummaista, jotain aivan käsittämätöntä.
-Mitään sentapaista ei minulle vielä koskaan ole sattunut.
-
--- Ja sen johdosta tulitte minun luokseni?
-
--- Niin. Tahdotteko auttaa minua?
-
--- Tietysti, vastasi Krag. Hän katseli kamariherraa tarkoin. Tämän
-velttoutunut käytöstapa oli poissa, ja sijalla oli jotain epävarmaa ja
-hämmentynyttä. -- Falkenberg on oikeassa, ajatteli poliisimies. --
-Jotain on tapahtunut.
-
-Ääneen hän lausui:
-
--- Mutta minun on sanottava teille, herra kamariherra, että olen juuri
-menossa tavattoman hauskoille päivällisille, joista en millään muotoa
-tahdo jäädä pois. Olipa onni, että teillä on vaunut, niin ettei minun
-tarvitse hukata aikaa niiden haettamiseen ja että voitte matkalla
-kertoa minulle huolenne.
-
-Ja samassa hän tarttui kamariherraa käsipuolesta ja astui hänen
-kanssaan portaita alas.
-
-Päältä nähden Asbjörn Krag oli mitä loistavimmalla tuulella.
-
-Muutamat sanat, jotka hän oli hetkistä aikaisemmin lausunut
-Falkenbergille, johtuivat uudelleen hänen mieleensä. Hän toisti ne
-puolittain tahdottomasti itsekseen:
-
--- Täällä on rikoksia ilmassa.
-
-
-
-
-XV.
-
-Punaiset liekit
-
-
--- Mitä ne eriskummaiset tapaukset ovat sitten, jotka ovat tehneet
-teidät levottomaksi? kysyi Krag istuuduttuaan kamariherra Totenin
-rinnalle vaunuihin.
-
--- Ehkei koko asia ole mitään, kaikki saattaa olla ihan tilapäistä,
-aloitti kamariherra. Mutta tahdoin kuitenkin kääntyä puoleenne. Olen
-kerran ennen eläissäni sattunut yöllä tekemisiin murtovarkaiden kanssa,
-ja silloin henkeni pelastui kuin ihmeen kautta. Minulla ei ole halua
-toistamiseen joutua semmoiseen asemaan.
-
--- On siis kysymys murtovarkaudesta? kysyi Krag hieman maltittomasti.
-
--- En tiedä sitä vielä. Nyt saatte kuulla, mitä minulle on tapahtunut,
-ja sitten voitte itse tehdä johtopäätöksenne. Toissa yönä heräsin
-omituiseen meluun. Alussa tuntui, kuin rotta olisi nakertanut seinää,
-mutta kun ääni toistui säännöllisesti ja kävi yhä voimakkaammaksi,
-aloin epäillä sitä. Istuin hetkisen pystyssä vuoteellani ja kuuntelin
-tätä rapinaa, ja pian minulle selvisikin, että se kuului viereisestä
-huoneesta. Muutamista pikku naksahduksista huomasin, että joku kopeloi
-ovea. Silloin minä kiireesti soittamaan palvelusväkeä. Pari palvelijaa
-tuli juoksujalkaa, ja heti tuo omituinen ääni taukosi. Menimme sitten
-huoneeseen. Siellä oli kaikki kunnossa ja koskematta. Teimme tulen ja
-tarkastimme ikkunat. Kaksi niistä oli auki, tuulisäpit paikoillaan.
-Toinen palvelijoista kertoi itse avanneensa ikkunat illalla
-päästääkseen raitista ilmaa makuuhuoneeseeni.
-
--- Missä kerroksessa tämä tapahtui? kysyi Krag.
-
--- Kolmannessa, vastasi kamariherra. -- Makuuhuoneeni on kolmannessa
-kerroksessa.
-
--- Silloin varmaan kuitenkin olitte kuullut rotan nakerrusta, huomautti
-salapoliisi katsoen kelloaan.
-
--- Ei, enpä suinkaan, sillä kun tarkemmin tutkimme ikkunoita,
-huomasimme, että kahta saranaa oli käsitelty väkivaltaisesti.
-
--- Niinkö --
-
--- Toinen oli jo irti, ja toinenkin oli nähtävästi ollut irroitettuna,
-mutta oli jälleen kiinnitetty uusilla ruuveilla.
-
--- Uusilla ruuveilla?
-
--- Niin, ja tämä on varsin salaperäistä, se teidän on myönnettävä. Jos
-varas on ollut liikkeellä, olisi hänen tietenkin ollut helpompi ryömiä
-avoimesta ikkunasta sisään kuin ruveta suljettua ikkunaa aukomaan.
-
--- Tietysti. Mutta mitenkä mies on päässyt kolmannen kerroksen
-ikkunoihin käsiksi?
-
--- Ihan vieritse kulkee vesiränni. Me löysimmekin sitten selviä miehen
-jalanjälkiä puutarhan mullasta.
-
--- Toivottavasti jälkiä ei ole hävitetty, sanoi Krag nopeasti.
-
--- Ei, vastasi kamariherra. -- Olen ankarasti kieltänyt ketään
-menemästä sinne jälkiä sotkemaan.
-
--- Hyvä on. Tämä siis tapahtui toissa yönä. Mutta se mikä tänään
-iltapäivällä tapahtui, on tietenkin vielä merkillisempää.
-
--- Iltapäivällä! Te siis tiedätte --
-
--- Täytyyhän minun ymmärtää, vastasi Krag, että teille on tapahtunut
-jotain sen jälkeen kuin erosimme automobiilissa. Muuten tietysti
-olisitte kertonut asian meille heti silloin, kun tapasitte meidät
-maatilallanne.
-
--- Niinpä kyllä. Olette oikeassa. Niin, se mikä tänään iltapäivällä
-tapahtui, on todella vaikuttanut minuun hieman kolkosti. Kuten jo
-siellä maalla kerroin, en ole lainkaan nukkunut viime yönä. Olen ollut
-Pursiklubilla pelaamassa. Olin senvuoksi hyvin väsynyt tullessani kotia
-vähän jälkeen puolenpäivän. Ennen riisuutumistani panin tapani mukaan
-avainkimppuni erääseen pieneen kirjoituspöydän laatikkoon.
-
--- Lukittuun?
-
--- Ei, lukitsemattomaan. Nukuin kaksi tuntia, ja kun aioin ottaa
-avainkimppuni, oli se poissa. Kutsuin heti koolle koko talon väen, ja
-sitten etsittiin miehissä kaikkialta, mutta avainkimppua ei löydetty
-mistään.
-
--- Mutta lopulta se kai sentään löytyi? kysyi Krag.
-
--- Niin, kun oli kulunut toista tuntia. Se löydettiin yöpöydältäni.
-
--- Ja on siis aivan varmaa, ettette itse ollut pannut sitä sinne?
-
--- Aivan varmaa.
-
--- Mutta tehän olitte tavattoman väsynyt, ja silloin helposti unohtaa.
-
--- Minä sanon teille, kiivastui kamariherra, että panin avainkimpun
-laatikkoon.
-
--- Niin, niin. Oliko sitten mitään arvoesineitä varastettu?
-
--- Ei, ja sepä juuri onkin merkillistä. -- Tarkastin heti kaikki
-paikat, sillä minähän kohta ajattelin varkautta, mutta ei mitään
-puuttunut.
-
--- Ei edes mitään mielenkiintoisia papereita, kirjeitä esimerkiksi?
-
--- Ei, kaikki oli paikallaan. Eikö tämä ole teistä arvoituksellista?
-
-Asbjörn Krag kysyi:
-
--- Onko teillä paljon rahoja tai ylipäänsä kalliita arvoesineitä
-kotonanne?
-
--- Ei, ei sanottavasti nyt.
-
--- Nyt?
-
--- Tiedätte ehkä, selitti kamariherra, että madame, nuori kaunis
-vaimoni, on tätä nykyä Emsissä kylpemässä.
-
--- Ei, sitä en tiennyt.
-
--- No niin, siellä hän on. Mutta jonkun päivän päästä hän saapuu
-kotiin, ja silloin minulla on aikomus panna toimeen pienet juhlat.
-Siinä tilaisuudessa aion lahjoittaa hänelle kallisarvoisen korun,
-diadeemin, joka maksaa 18,000 kruunua.
-
--- Arvelette kenties, että joku aikoo varastaa tämän koristeen?
-
--- En tiedä mitä arvelisin, vastasi kamariherra neuvottomana. -- Olen
-joltisenkin epätoivoisessa asemassa ja siksi olen kääntynyt puoleenne.
-
--- Kiitän luottamuksesta, vastasi Krag antaen ajajalle
-pysähtymismerkin, -- ja ryhdyn ilolla asiaanne. Joko olette lähettänyt
-kutsut juhlaan, jonka aiotte panna toimeen rouvanne kotiinpaluun
-johdosta?
-
--- Osittain.
-
--- Älkää sitten unohtako kahta kutsukirjettä: toisen saakoon
-kaivosinsinööri Kvam, toisen Valentine Kempel.
-
--- Sitä en unohda. Mutta ettekö tahdo ajaa kotiani katsomaan
-tapahtumapaikkaa?
-
--- Ei ole aikaa, vastasi Krag. -- Päivälliset alkavat viiden minuutin
-päästä. Näkemiin.
-
-Hän nyökkäsi kamariherralle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Asbjörn Krag astui Grand Hotelin vestibyliin, riensi häntä vastaan
-arkkitehti, josta tuona myrskyisenä Pursiklubin yönä oli tullut hänen
-ystävänsä.
-
--- Sepä hauskaa että tulitte, sanoi arkkitehti tarttuen
-kaivosinsinööriä eli Asbjörn Kragia käsipuolesta. -- Rouva Kempel
-saapunee tuossa tuokiossa.
-
-He astuivat yhdessä erääseen seurusteluhuoneeseen.
-
--- Tekö siis olette isäntänä näissä kesteissä? kysyi Krag.
-
--- Niin, mutta minäpä kerron teille, että se tapahtuu Valentinen
-pyynnöstä. Hän on niin ihastunut tuosta silloisesta esiintymisestänne
-klubissa, että haluaa tutustua teihin. Niinpä hän sanoi minulle:
-"Kuulkaas, herra arkkitehti, nyt saatte luvan antaa minulle ne pienet
-päivälliset, joihin olette niin kauan pyytänyt suostumustani, ja
-kutsukaa vieraaksi myöskin tuo merkillinen ruijalainen kaivosmies. Minä
-tahdon tutustua häneen."
-
--- Sepä omituista mielenkiintoa, mutisi Krag. -- Hän ei luultavasti ole
-koskaan nähnyt minua.
-
--- Ei koskaan. Sen hän on itse sanonut. Mutta minä olen todellakin
-kiitollinen teille, jatkoi arkkitehti puristaen Kragin kättä. -- Ellei
-teitä olisi ollut, niin tuskinpa olisin saanut tilaisuutta pitää tätä
-juhlaa Valentinelle.
-
-Kragin täytyi hymyillä toisen innolle. Hän saattoi selvästi nähdä, että
-arkkitehti oli kovin rakastunut.
-
-Itse asiassa Asbjörn Krag käsitti hyvinkin, miksi "petohämähäkki" niin
-välttämättä tahtoi tutustua "kaivosinsinööri Kvamiin". Valentine
-aavisti, että tuon kaivosinsinöörin takana piili vaarallinen
-vihollinen; ehkä hän arveli sitäkin, että kaivosinsinööri Kvam ja
-Asbjörn Krag olivat sama henkilö. Ja hän tahtoi päästä tuon henkilön
-lähelle riisuakseen häneltä aseet. Tämä oli ilmeisesti hänen
-politiikkansa.
-
-Arkkitehti avasi rokokosaliin vievät ovet ja pyysi Kragia silmäilemään
-juhlavarustuksia. Oliko hänellä mitään muistuttamista?
-
-Salapoliisi aluksi todellakin hämmästyi. Rakastunut arkkitehti ei
-nähtävästi ollut säästänyt mitään saadakseen kaiken niin suurenmoiseksi
-kuin suinkin.
-
-Sali oli muodostettu suorastaan palmupuistoksi. Varsinkin muutamat
-tavattoman suuret viuhkapalmut tarjosivat komean näyn. Palmujen ympäri
-oli kiedottu joukko harvinaisia krysantemum-lajeja.
-
-Erääseen salin nurkkaukseen oli järjestetty viehättävä lepohuone, joka
-oli palmujen ja suurten, leveälehtisten ruukkukasvien peitossa.
-Erilaisten soittimien kaukaisista äännähdyksistä Krag saattoi päättää,
-että orkesteri oli sijoitettu soittolavalle, mutta aivan näkymättömiin,
-pyramiidinmuotoisen myrtti- ja palmuryhmän taakse.
-
-Keskellä lattiata oli ylen uhkea pöytä. Se oli katettu neljälle.
-Hovimestari oli paraillaan viimeistelemässä kättensä työtä, ja
-arkkitehti riensi hänen luoksensa kuiskatakseen hänelle vielä joitakin
-uusia määräyksiä, jotka hovimestari hymyillen ja kumartaen otti
-vastaan. Nämä valmistelut olivat ilmeisesti tuottaneet iloa miehelle,
-joka oli taiteilija alallaan.
-
-Valkoisella pöytäliinalla kiemurteli taidokkaasti poimuteltujen
-salvettien ja moniväristen lasien välitse "la France"-ruusuista ja
-kieloista sidottuja köynnöksiä. Keskellä pöytää oli korkea, merivihreä
-vaasi, josta kumpusi esiin oikea kukkastulva. Jokaisen kuvertin
-vieressä hehkui pöydällä kukkavihkoon pistetty sähkölamppu. Ruokalista
-oli punaiselle silkille painettu. Tätä erikoista tilaisuutta varten oli
-Grand Hotelin kuuluisa vanha hopeakalusto pantu esiin. Kauempaa katsoen
-tämä komea pöytä näytti kukitetulta, säihkyvältä jalokivikokoelmalta.
-
-Mutta oli jo aika palata vastaanottohuoneeseen. Arkkitehti tarttui
-Kragia käsipuolesta ja käveli hänen kanssaan edestakaisin lattialla.
-
-Vihdoin Valentine saapui.
-
--- Ratsumestarin kanssa, kuiskasi arkkitehti.
-
-Alhaalta portailta kuuluivat heidän äänensä ja ratsumestarin sapelin
-kalina.
-
-Valentinen näyttäytyessä Asbjörn Krag jäi ääneti seisomaan ja
-tarkasteli häntä. Hän ei ollut koskaan nähnyt "petohämähäkkiä" näin
-kauniina. Valentine olikin todellinen kauneuden ilmestys, kun hän nyt
-viinipunaisessa silkkipuvussa, mustista timanteista tehty koriste
-kaulassa, astui Asbjörn Kragia kohti.
-
-Esittely tapahtui.
-
--- Olen kuullut puhuttavan teistä, sanoi "petohämähäkki" hymyillen
-Asbjörn Kragille. -- Hauska saada tutustua.
-
-Salapoliisi kumarsi mutisten jonkun kohteliaisuuden.
-
--- Te taidatte olla vaarallinen mies, kylmäverinen ja varma, jatkoi
-Valentine.
-
--- Ihmisillä, jotka mielivät pahaa minulle ja ystävilleni, on syytä
-pelätä minua, sanoi Asbjörn Krag katsoen kaunista naista kiinteästi
-silmiin.
-
--- Koetan muistaa sen, vastasi Valentine nauraen ja ojensi hänelle
-kätensä. -- Minä saatan kai sentään lukeutua ystäviinne?
-
--- Toistaiseksi, vastasi Krag, hänkin nauraen.
-
--- Hän on kuin tulenliekki, sipisi ratsumestari tirkistellen
-ihastuksissaan Valentinen punaista silkkipukua.
-
-Valentine kääntyi arkkitehdin puoleen ja tarttui hänen käsivarteensa
-luoden syrjäsilmäyksen ratsumestariin ja vastaten:
-
--- Niin, varokaa tulta, herra ratsumestari, se on vaarallista.
-
--- Hähä, voi polttaa näppinsä, niinkö?
-
--- _Aina_, vastasi "petohämähäkki".
-
-Samassa ovet aukesivat ja sali kaikessa loistossaan levisi heidän
-eteensä.
-
-Asbjörn Krag oli huomannut Valentinessa eräänlaisen levottomuuden,
-pienen kalpeuden vivahduksen, joka vain kaunisti häntä, hermostuneen
-värähtelyn silmäin seuduissa. Aavistiko hän taistelua, joka oli
-lähellä?
-
-Tuokiossa kulkivat salapoliisin sisäisen silmän ohi kaikki
-pahantekijähahmot, joita hän poliisimies-urallaan oli kohdannut. Mutta
-ei hän vielä milloinkaan ollut taistellut tämän naisen kaltaista
-rikoksellista vastaan.
-
-Miten kaunis hän on, mutta millainen pahuuden saatana kuitenkin,
-ajatteli Krag, nähdessään hänen verkalleen liitävän pitkin
-peilikirkasta lattiata arkkitehdin käsivarteen nojaten.
-
-Myrttien ja palmujen takana orkesteri aloitti sointuvan, outosävyisen
-marssin.
-
-
-
-
-XVI.
-
-Kirje.
-
-
-Seurue istuutui ylellisesti varustettuun pöytään, ja liveripukuiset
-palvelijat ryhtyivät toimeensa hovimestarin ylivalvonnan alaisina.
-Valentine lausui ihastuksensa näistä erinomaisen onnistuneista, kaikin
-puolin eurooppalaisista laitteista ja kiitti arkkitehtiä hymyillen.
-
-Rakastunut arkkitehti kohosi nähtävästi heti seitsemänteen taivaaseen.
-Ratsumestari varisteli lornettiaan hyväksyvästi ja sipisi jonkun
-kohteliaisuuden.
-
-Päivälliset alkoivat ostereilla ja samppanjalla.
-
-Asbjörn Krag pani merkille, että sekä ratsumestari että arkkitehti,
-mutta varsinkin edellinen, jo alussa joivat sangen vahvasti, ja
-luodessaan silmäyksen pitkään ruokalistaan hän ajatteli kauhistuen:
-miten tämä päättynee?
-
-Hän oli vain hiukkasen maistellut lasistaan.
-
-"Petohämähäkki" kohotti samppanjalasiaan ja nyökkäsi hymyillen hänelle
-pöydän yli.
-
--- Ajatelkaas, jos te siellä pohjolassa autioilla kaivosseuduillanne
-voisitte panna toimeen tällaisia päivällisiä, sanoi hän.
-
--- Epäilen tokko siitä elämä siellä kävisi miellyttävämmäksi, vastasi
-insinööri, eli Asbjörn Krag.
-
--- Mutta se kävisi ainakin vaihtelevammaksi.
-
--- Edellyttäen että meillä siellä olisi yhtä kauniita
-pöytäkumppaneitakin kuin täällä etelässä, vastasi Krag ryypäten jälleen
-lasistaan.
-
-Palvelija täytti myötäänsä hänen lasinsa samppanjalla.
-
-Keskustelu alkoi vähitellen vilkastua.
-
-Asbjörn Kragilta kysyttiin muun muassa, kauanko hän aikoi viipyä
-Kristianiassa. Ennenkuin vastasi, hän silmäsi salavihkaa pöydän yli
-"petohämähäkkiin" ja huomasi, että kauniin naisen kasvoissa oli
-jännittynyt ilme.
-
--- Niin pian kuin olen tehnyt tehtäväni, vastasi kaivosinsinööri,
-katoan jälleen.
-
--- Se taitaa olla tärkeä tehtävä? kysyi "petohämähäkki".
-
--- Hyvin tärkeä.
-
--- Onko suuria summia kysymyksessä?
-
--- On kyllä suuria summiakin. Mutta tähän tehtävään kuuluu sitäpaitsi,
-että minun on pelastettava eräitä ihmispoloisia perikadosta!
-
--- Te olette siis jonkinlainen laupeuden enkeli?
-
--- Sanokaa mieluummin oikeuden apumies, vastasi kaivosinsinööri
-hymyillen.
-
-Valentinen lasi kilahti heikosti.
-
--- Sepä oli kammottava nimitys, sanoi hän.
-
--- Se tuo mieleen poliisikonstaapelin, sipisi ratsumestari upottaen
-lusikkansa liemeen, oikeaan kilpikonnaliemeen.
-
-Piilossa oleva orkesteri soitteli taukoamatta koko aterian ajan. Mutta
-sävelet kuuluivat etäisiltä, ikäänkuin olisivat tulleet suljetusta
-luolasta tai haudasta.
-
--- Tämä kampela, sanoi arkkitehti, kun seuraava ruokalaji tuli pöytään,
--- on laitettu Venäjän lähettilään kokin antamien neuvojen mukaan. Sen
-valmistaminen tuotti paljon vaivaa keittiömestarille.
-
-Kampelan kera tarjottiin kastiketta "à la Pyrenées" -- ihan uutta
-sommitelmaa, joka oli keksitty Pietarin keisarillisessa keittiössä. Sen
-väri muistutti lummekukan kuvun pohjaväriä, ja maku oli outo, omituisen
-kirpeä.
-
-Asbjörn Krag kävi jotenkin vaiteliaaksi ja totiseksi, mitä pitemmälle
-ylellinen ateria kului. Toisten vilkastuessa vilkastumistaan hän pysyi
-koko ajan tyynenä ja hillittynä. Valentine haasteli kernaasti hänen
-kanssaan ja johti halukkaasti keskustelun vakaviin asioihin, jotka
-olivat omituisena vastakohtana ratsumestarin ja arkkitehdin
-pötypuheille. Näiden molempien herrain naamat alkoivat yhä enemmän
-punoittaa, ja he ahdistelivat kumpikin taholtaan Valentinea pienillä,
-miltei huomaamattomilla kaksimielisyyksillä -- mikä ilmaisi Asbjörn
-Kragille, että "petohämähäkin" parissa sopi kernaasti käyttää hieman
-rohkeampaa puhetapaa kuin muuten naisseurassa.
-
-Valentine palasi kerran toisensa perästä kaivosinsinöörin "tehtävään"
--- asia tuntui kovasti kiinnittävän hänen mieltään.
-
--- Mitä ihmisiä teidän oikeastaan on pelastettava? kysyi hän.
-
--- Ystäviä, vastasi Krag.
-
--- Niin, te olette varmaan aina kunnon mies ystäviänne kohtaan, sanoi
-Valentine. -- Minun täytyy ihailla sitä mielenmalttia, jota osoititte
-klubissa, kun pelastitte erään ystävänne rumasta jutusta. Hänhän oli
-tuo... tuo...
-
-Valentine katsahti kysyvästi arkkitehtiin.
-
--- Stoltenberg, ehätti Asbjörn Krag auttamaan.
-
-Sekä arkkitehti että Valentine katsoivat häneen ällistyneinä.
-
--- Stoltenberg! huudahti arkkitehti ja laski kätensä kohotettuine
-laseineen pöydälle. -- Herra jumala, hänen nimensähän on Falkenberg.
-
--- Ettekö tiedä hänen nimeänsäkään? kysyi Valentine.
-
--- Tiedän kyllä, vastasi salapoliisi viekkaasti hymyillen.
-
--- Eipä juuri siltä näyttänyt. Tehän sanoitte häntä Stoltenbergiksi.
-
--- Tunnen nimen yhtä hyvin kuin tekin, rouva Keppel, vastasi
-salapoliisi yhä hymyillen.
-
-Nuoren lesken silmät välähtivät omituisesti.
-
--- Toivotan teille kaikkea mahdollista onnea jatkuviin pyrintöihin
-ystävienne hyväksi, sanoi hän, mutta milloin vaaralliset asiat ovat
-kysymyksessä, ei teidän pidä soutaa liian kauas.
-
--- Miksikä ei, hyvä rouva?
-
--- Saattaa käydä niin, että hukutte -- sekä te että ystävänne.
-
-Asbjörn Krag kohotti kulmakarvojaan.
-
--- Siihen vaaraan käyn mielihyvällä, vastasi hän. -- Minä rakastan
-vaaraa.
-
--- Uhkarohkeuttako myös?
-
--- Niin, sitä myös.
-
-Hän kohotti lasiaan ja kilisti Valentinen kanssa. Tämä katseli häntä
-pitkään ja tutkivasti.
-
-Tällä välin jatkettiin yhä työlästä taivallusta ruokalistan läpi.
-
-Kun vihdoin viimein oli päästy juustoon asti, tuotiin Kragille kirje.
-
--- Hyvin tärkeä, kuiskasi hovimestari.
-
-Asbjörn Krag aukaisi heti kirjeen. Siinä ei ollut allekirjoitusta,
-mutta hän ymmärsi kohta, että se oli konsuli Falkenbergilta. Kirje
-kuului:
-
-    "Minun täytyy heti puhutella teitä. Odotan kabinetissa
-    peilisalin oikealla puolella."
-
-Arkkitehti ja ratsumestari eivät kiinnittäneet vähintäkään huomiota
-pöytätoverinsa saamaan kirjeeseen. He vain hoitelivat lasejaan ja
-latelivat "petohämähäkille" leikillisiä imarteluja.
-
-Mutta Asbjörn Krag tunsi, miten Valentinen silmät seurasivat häntä ja
-miten kiihkeästi hän halusi tietää mitä kirje sisälsi.
-
-Salapoliisi käsitti, että jotain vakavaa oli tapahtunut, mutta ei
-ainoakaan väre hänen kasvoissaan ilmaissut tätä ajatusta.
-
-Hän taittoi kirjeen kokoon ja pisti sen taskuunsa nousten pöydästä ja
-pyytäen kohteliaasti anteeksi.
-
-Hänen täytyi poistua pariksi minuutiksi, selitti hän. Eräs liiketuttava
-odotti häntä. Oli saapunut tärkeä sähkösanoma.
-
-Vaikka hän hyvin tiesi missä mainittu kabinetti sijaitsi, pyysi hän
-kuitenkin hovimestaria oppaakseen. Kun he olivat ehtineet salista ulos
-ja olivat kahden, niin Asbjörn Krag pysähtyi, tarttui hovimestaria
-käsivarteen ja kysyi:
-
--- Tunnetteko minua?
-
-Hovimestari tuijotti häneen kummissaan.
-
--- Herra kaivosinsinööri -- -- -- sopersi hän.
-
-Asbjörn Krag keskeytti hänet tiukasti:
-
--- Katsokaa minua tarkoin. Minä en ole mikään kaivosinsinööri.
-
-Hovimestari tuijotti häneen vielä enemmän ihmeissään.
-
--- Ettekö tunne ääntäni? Kuunnelkaa tarkoin, jatkoi Krag.
-
-Yhtäkkiä hovimestari alkoi ymmärtää.
-
--- Ettehän vain mahda olla --
-
--- Olen, se minä juuri olen, salapoliisi Krag, vastasi poliisimies, kun
-hovimestari oli hänet tuntenut.
-
--- Mutta jopa teillä on mainio naamioitus! huudahti hovimestari.
-
--- Kun nyt siis tunnette minut, niin tiedätte myös, että määräyksiäni
-on toteltava, jatkoi salapoliisi.
-
--- Te olette kerran tehnyt meille suuren palveluksen, sanoi hovimestari
-totisesti. -- Olemme valmiit tekemään mitä ikinä haluatte.
-
--- Minä en vaadi paljoa. Kuulkaa nyt mitä tahdon teitä tekemään. Se
-joka tuolla alhaalla istuu odottamassa minua, on siis konsuli
-Falkenberg?
-
--- Niin.
-
--- Onko hän kiihtyneessä mielentilassa?
-
--- On, jonkun verran. Minusta hän on hyvin kalpea.
-
--- No hyvä... Kun minä nyt menen puhumaan hänen kanssaan, niin te
-palaatte herrasväen luo. Siellä luultavasti joku kysyy teiltä kuka
-minua odotti.
-
-Hovimestari nyökkäsi. Hän tunsi hyvinkin senlaatuisen uteliaisuuden.
-
--- Ja sitten te vastaatte, ettette tunne puheenaolevaa henkilöä -- ette
-ole koskaan nähnyt häntä. Voitte kuvata hänet pitkäksi, lihavahkoksi,
-parrattomaksi herraksi.
-
--- Hyvä on.
-
--- Mutta saadakseni tietää, onko tätä teiltä kysytty, pitää teidän
-antaa minulle merkki, kun tulen takaisin.
-
--- Millainen merkki, herra Krag?
-
--- Jos teiltä on urkittu tietoja, niin poistukaa salista heti kun olen
-tullut sisään. Ellei mitään ole teiltä kysytty, voitte pysyä ihan
-tyynesti paikoillanne.
-
--- Kyllä muistan.
-
--- Hyvä. Menkää nyt takaisin.
-
-Hetkisen kuluttua Asbjörn Krag astui kabinettiin, missä konsuli istui
-odottamassa häntä.
-
-Falkenberg oli kovin kalpea ja hermostunut.
-
--- On siis tapahtunut jotain? kysyi salapoliisi.
-
--- Niin, olen saanut kirjeen, nimettömän kirjeen.
-
-Salapoliisi ojensi kätensä, ja Falkenberg antoi kirjeen hänelle.
-
-Krag luki sen nopeasti ja lopetettuaan hän nyökkäsi ja mutisi:
-
--- Sitä ajattelin. Sitä ajattelin.
-
--- Olemmehan jo ottaneet lukuun sen mahdollisuuden, sanoi Falkenberg.
-
--- No nyt kai olette lohdutettu? kysyi salapoliisi.
-
--- Lohdutettu?
-
--- Niin, kun tiedätte hänen olevan elossa.
-
--- Mutta tiedänhän samalla, että hän on noiden ihmisten vallassa,
-vastasi Falkenberg ja nojasi väsyneenä päätänsä pöydänsyrjään.
-
-Salapoliisi luki kirjeen uudelleen ja tarkoin.
-
-Se oli kirjoitettu kulmikkailla, kovilla kirjaimilla, eikä asianomainen
-kirjoittaja nähtävästi ollut koettanutkaan muuttaa käsialaansa.
-
-"Morsiamenne Ada" -- sanottiin kirjeessä -- "elää vielä. Menettelymme
-johtuu yksistään siitä, että tahdomme työskennellä rauhassa vielä
-viikon päivät. Kun meillä oli todisteita, että Te aioitte asettaa
-esteitä tiellemme, katsoimme tarpeen vaatimaksi ottaa panttivangin.
-Adan kohtalo, vieläpä hänen henkensäkin riippuu nyt Teidän ja
-ystäväinne käytöksestä. Jos palaatte tavallisiin toimiinne ettekä yritä
-millään tavoin sekaantua meidän asioihimme, niin morsiamenne on jälleen
-oleva luonanne jonkun päivän päästä. Saatte itse kantaa seuraukset, jos
-mieluummin valitsette toisen menettelytavan."
-
--- No, minkä valitsette? kysyi Asbjörn Krag.
-
-Falkenberg ei vastannut. Hän näytti salapoliisille sormusta, jota piti
-vapisevassa kädessään.
-
--- Tämä, sanoi hän, tämä oli kirjeen sisällä. Se on kihlasormus, jonka
-olen antanut Adalle.
-
--- Sittenhän asia on päivänselvä. Ada on noiden ihmisten luona.
-
--- Ja niinmuodoin _minäkin_ olen noiden petojen vallassa.
-
--- Ette ehkä luota enää minuun?
-
--- Luotan kyllä teihin, mutta mitä minun pitää tekemän?
-
--- Teidän pitää _ainoastaan_ luottaa minuun, vastasi salapoliisi. --
-Kuka teille toi kirjeen?
-
--- En tuntenut häntä. Joku nuori tyttö se oli. Hän tuli vastaani
-pimeässä, kun kävelin kadulla, ja pisti kirjeen käteeni. Ja kun katsoin
-ympärilleni, oli hän kadonnut ihmisvilinään. Luettuani kirjeen läksin
-heti tänne.
-
-Asbjörn Krag katsoi kelloaan.
-
--- Vieläkö muistatte suunnitelmamme? kysyi hän.
-
--- Muistan, mutta eikö meidän nyt ole luovuttava siitä?
-
--- Ei.
-
--- Onko _hän_ -- -- -- onko hän vielä siellä? kysyi Falkenberg
-osoittaen päällään ylöspäin.
-
--- "Petohämähäkki", tarkoitatte?
-
--- Niin.
-
--- On. Me syömme yhdessä päivällistä, kuten tiedätte.
-
--- Minun tekisi mieleni kuristaa hänet! huudahti Falkenberg nyrkkiä
-puiden.
-
--- Sitä ette saa tehdä, sanoi poliisimies hymyillen. -- Ette ainakaan
-ennen kuin minä olen juonut viimeisen lasin samppanjaa hänen kanssaan.
-
-
-
-
-XVII.
-
-Peili.
-
-
-Konsuli Falkenberg katsoi ihailevasti ystäväänsä ja suojelijaansa.
-
--- Miten tyyni te olette! virkkoi hän. -- Ja minä istun tässä joka
-hermo väristen levottomuudesta.
-
--- Minä olen tyyni sentähden, että tiedän mitä tahdon.
-
--- Minun on siis tavattava teidät vaunujen kera, niinkuin sovittiin?
-
--- Tietysti.
-
--- Ja te aiotte vapauttaa Adan tänä yönä?
-
--- Niin.
-
--- Mutta tiedättekö sitten missä hän on?
-
--- En.
-
--- Kuinka saatte sen tietää?
-
--- Minä saan sen tietää "petohämähäkiltä", vastasi salapoliisi.
-
--- Hän ei sitä ikinä ilmaise teille.
-
--- Minulla on keino, millä pakotan hänet sen tekemään.
-
--- Onko se niinsanottu viimeinen keinonne?
-
--- On. Mutta nyt teidän täytyy lähteä. Laittautukaa täältä pois niin,
-ettei kukaan huomaa kuka te olette.
-
--- Kyllä koetan. Hyvästi näkemiin.
-
--- Hyvästi yöhön asti.
-
-Salapoliisi astui tyynesti peilisalin läpi, jonne hieno premiääriyleisö
-alkoi kokoontua.
-
-Kun hän jälleen saapui rokokosaliin, ottivat ratsumestari ja arkkitehti
-hänet jotenkin äänekkäästi vastaan. Jälkimäinen selitteli hänelle
-herttaisen hauskasti, että hän oli viipynyt kauan poissa ja että häntä
-oli kaivattu.
-
--- Niin, vastasi poliisimies istuutuen jälleen pöytään, -- minä
-myönnän, että kymmenen minuuttia on pitkä aika tänä iltana.
-
-Samassa hän huomasi, että hovimestari oli kadonnut. On siis koetettu
-urkkia, ajatteli hän. Mutta ei ainoakaan ilme hänen kasvoissaan
-osoittanut jännitystä.
-
-Valentine, joka oli vain hiukkasen maistellut laseistaan, kävi
-tarkkaavaiseksi kuullessaan hänen sanansa.
-
--- Miksi kymmenen minuuttia on pitkä aika tänä iltana? kysyi hän
-hymyillen mielistelevästi.
-
--- Teidän seurassanne, hyvä rouva Kempel, on jokainen minuutti
-kallisarvoinen.
-
-Ratsumestari murahti hyväksyvästi hänen kohteliaisuudelleen, mutta
-"petohämähäkki" kävi miettiväisen näköiseksi. Näytti siltä, kuin hän
-olisi pannut syvemmän merkityksen Asbjörn Kragin sanoihin.
-
-Salapoliisin suureksi helpotukseksi oli vihdoin päästy kutakuinkin
-selviämään ruokalajeista. Pöytään oli tuotu hedelmiä, leivoksia ja
-vanhaa viiniä.
-
-Silloin seurue nousi pöydästä. Arkkitehti ja ratsumestari punoittivat
-kovasti, ja Valentinenkin poskille oli ilmestynyt hieno punerrus, joka
-yhä kohotti hänen harvinaista, vierasmaalaista kauneuttaan.
-
-Hän pyysi Asbjörn Kragia tarjoamaan hänelle käsivartensa, ja
-salapoliisi vei hänet ihanaan, palmujen verhoamaan lehtimajaan, jonne
-paraikaa katettiin kahvipöytää.
-
-Molemmat toiset herrat harhailivat ympäri huonetta reuhaten ja leikkiä
-laskien.
-
-Samassa orkesteri alkoi soittaa Chopinin surumarssia, ja arkkitehti
-iloissaan nauraa hihitti tälle omituiselle päähänpistolleen.
-
-Ensimäiset aavemaiset soinnut kuullessaan Valentine tahtomattaankin
-äännähti: "Huh!" ja vavahti.
-
--- Tämähän on kuin hautajaisissa, kuiskasi hän Asbjörn Kragille.
-
--- Kuka tietää, vastasi poliisimies hirvittävän totisena, -- saattaa
-olla kuolema lähellä.
-
--- Mitä tarkoitatte? kysyi Valentine pysähtyen.
-
--- Minä otan laskelmissani aina lukuun kuoleman, vastasi Krag.
-
--- Pelkäättekö kuolemaa?
-
--- En, en vähintäkään. Kun aika tulee, alistun siihen mielelläni. Mutta
-niin kauan kuin olen elossa, käytän sitä hyväkseni.
-
--- Mitä arvoituksellisia sanoja! ihmetteli Valentine. -- Voitteko
-käyttää kuolemaa hyväksenne?
-
--- Voin. Kun kaikki muu pettää, on kuolema viimeinen keinoni.
-
-Valentine katsoi häneen tutkivasti, epävarmana.
-
--- Se on musiikin syytä, sanoi hän. -- Tämä omituinen surusoitto tekee
-teidät alakuloiseksi.
-
-Hän aikoi lähteä toisten herrain luo, jotka paraikaa olivat sikareja
-valikoimassa, mutta Asbjörn Krag pysäytti hänet lempeästi.
-
--- Odottakaa hetkinen, sanoi hän. -- Tahtoisin kysyä teiltä erästä
-asiaa.
-
--- Kysykää pois.
-
--- Tehän se pyysitte arkkitehtiä panemaan toimeen nämä päivälliset.
-Miksi halusitte niin mielellänne tutustua minuun?
-
-Kaunis leski rypisti otsaansa ja loi harmistuneen katseen arkkitehtiin,
-ikäänkuin olisi ollut vihoissaan salaisuutensa ilmi tulemisesta.
-
--- Minusta on hauskaa, kun saan laajentaa tuttavapiiriäni, vastasi hän.
--- Sitäpaitsi olen kuullut, miten rohkeasti te esiinnyitte klubissa.
-Sanalla sanoen, minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että tapaisin
-teidät.
-
--- Odotitteko minun tulevan?
-
--- Miksi sitä kysytte?
-
--- Olen vakuutettu, että luulitte minun jäävän tulematta.
-
--- No niin, koska kysytte noin suoraan, saatan mielelläni tunnustaa
-luulleeni niinkuin sanoitte.
-
--- Minä olisinkin hyljännyt kutsun, ellei eräs erityinen, hyvin tärkeä
-syy olisi saanut minua tulemaan.
-
--- Todellakin? Mikä se syy oli?
-
--- Minun täytyi tavata teidät, puhutella teitä.
-
--- Täytyi?
-
--- Niin, minun täytyi. Ja nyt pyydän kahdenkeskistä puhelua kanssanne.
-
--- Tällä hetkellä se on mahdotonta.
-
--- Sen kyllä näen. Mutta juhlan loputtua?
-
--- Yöllinen keskustelu siis. Tohdinko kysyä missä?
-
--- Mieluimmin teidän kotonanne.
-
-Valentine nauroi.
-
--- Siihen en voi mitenkään suostua, sanoi hän.
-
--- Aiotteko jonnekin muualle?
-
--- En, ajan suoraa päätä kotiin.
-
--- Hyvä. Sitten voimme ajaa yhdessä. Vai pelkäättekö minua ehkä?
-
--- Luuletteko minua pelkuriksi? Silloin ette tunne minua. Minä en
-pelkää ketään enkä mitään.
-
--- Sovittu siis?
-
-Valentine mietti hetkisen.
-
--- Teidän tarmokkaat kasvonne herättävät minussa kunnioitusta, sanoi
-hän. -- No niin, olkoon menneeksi. Sitten saan ainakin olla varma,
-ettette murtaudu asuntooni, lisäsi hän hymyillen. -- Ja sitäpaitsi
-luulen kyllä voivani luottaa teihin.
-
-Krag ja Valentine siirtyivät sitten toiselle puolen salia arkkitehdin
-ja ratsumestarin luo, jotka siellä haastelivat mitä kauheinta pötyä.
-
-Asbjörn Kragin täytyi itsekseen ihailla Valentinen mielenmalttia.
-Todennäköisesti hän käsitti, että kaivosinsinööri oli joku muu kuin
-mikä uskotteli olevansa, ja että oli tulossa vakava kohtaus, mutta hän
-salasi täydellisesti jännityksensä ja mielenliikutuksensa.
-
-Kello alkoi vähitellen lähestyä kahtatoista. Valentine sanoi haluavansa
-lähteä.
-
-Sekä ratsumestari että arkkitehti riensivät oitis tarjoamaan vaununsa
-hänen käytettävikseen, mutta Valentine teki kädellänsä torjuvan
-liikkeen.
-
--- Insinööri Kvam on ollut ystävällinen ja tarjonnut minulle paikan
-vaunuissaan, sanoi hän. -- Me asumme samalla taholla.
-
-Kun Valentine ja Krag ajoivat pois, seisoivat molemmat muut kavaljeerit
-hieman nuivilla nenin.
-
-Arkkitehti huomautti:
-
--- Insinöörin vaunuistako hän puhui? Ymmärrätkö sinä sitä,
-ratsumestari? Tuossa hän jumaliste ajaa omissa wieniläisvaunuissaan.
-
-Ratsumestari yritti turhaan asettaa lornettia silmälleen.
-
-Ei, se oli hänestäkin käsittämätöntä. Hän oli aivan ymmällä.
-
-He keksivät lopulta lähteä peilisaliin lohduttautumaan vielä
-viimeisellä, vihoviimeisellä lasilla.
-
-Sillaikaa "petohämähäkki" ja Asbjörn Krag ajoivat Valentinen asuntoon
-Oskarinkadun varrelle.
-
-Valentine itse avasi portin ja lähetti vaunut pois.
-
-Krag katseli ympärilleen.
-
-Koko talo oli pimeä.
-
-Asuntoon saavuttua Valentine sytytti sähkövalon. Hän pyysi Kragia
-istuutumaan salonkiin luvaten tulla kohta takaisin.
-
-Heti hänen poistuttuaan Krag tutki pikaisesti huoneen. Se oli hyvin
-hieno salonki, täynnä kallisarvoisia taljoja ja silkkipäällyksisiä
-huonekaluja.
-
-Hän pani erityisesti merkille komean venetsialaisen peilin, joka
-riippui seinällä poimukkaiden verhostimien välissä. Peilipöydällä oli
-antiikkinen uurna.
-
-Ikkunain edessä oli paksut uutimet. Krag kävi niitä tarkastamaan,
-vetäisi syrjään toisen verhon ja katsoi alas. Hän avasi ikkunan.
-Alhaalla oli kuohkeamultainen puutarhakaistale.
-
-Hätätilassa, ajatteli hän, voin siis hypätä tästä ulos, jos vastoin
-odotustani joutuisin yllätetyksi.
-
-Hän jätti ikkunan auki ja pani tuulisäpin kiinni, mutta veti uutimet
-jälleen eteen.
-
-Kun ilma oli tyyni ja lämmin, ei huoneessa lainkaan huomannut ikkunan
-aukioloa.
-
-Tuskin oli Asbjörn Krag ehtinyt toimittaa tarkastuksensa, ennenkuin
-Valentine kiireesti astui salonkiin. Hänellä oli edelleenkin punainen
-silkkipukunsa yllään, mutta mustan timanttikoristeen hän oli jättänyt
-pois.
-
-Krag näki heti, että hän oli nyt melkoista totisempi kuin muutama
-minuutti sitten -- Grand Hotelin valaistussa juhlasalissa. Häneen oli
-tullut jotain hermostunutta ja levotonta.
-
--- Minua väsyttää kovin, puheli hän, ja siksi pyytäisin teitä sanomaan
-sanottavanne mahdollisimman lyhyesti. On jo myöhä.
-
--- Minullakin on hyvin vähän aikaa, vastasi Asbjörn Krag. -- Ennen
-puoli kahta tänä yönä minun on pelastettava eräs ihmishenki. Olemmeko
-kahden?
-
-Valentine nyökkäsi.
-
--- Eikö viereisessä huoneessakaan ole ketään kuuntelijaa.
-
--- Ei.
-
-Asbjörn Krag meni nopeasti suuren peilin luo ja otti käteensä
-antiikkisen uurnan.
-
--- Kaunis esine, sanoi hän ihastellen, -- erittäin kaunis esine. Ja
-luultavasti hyvin kallisarvoinen.
-
--- Onko uurnalla mitään tekemistä meidän keskustelumme kanssa? kysyi
-Valentine kummastellen.
-
--- Ja tämä peili, jatkoi Krag aivan tyynesti, -- on hyvin kaunis peili.
-
-Kun hänen piti asettaa uurna takaisin peilipöydälle, liikahti hän
-jotenkuten kömpelösti, niin että tulikin sysänneeksi uurnalla peilin
-lasia.
-
-Peili särkyi, ja sirpaleet putosivat helisten lattialle.
-
--- Pyydän anteeksi, sanoi Krag ihan onnettoman näköisenä, -- pyydän
-tuhannesti anteeksi. Mielihyvällä otan korvatakseni peilin.
-
-Valentine seisoi sanattomana hämmästyksestä nähdessään hänen
-ilmitahallisen hävitystyönsä.
-
-Mutta Krag pisti tyynesti kätensä suureen aukkoon, jonka oli lyönyt
-peiliin. Vastassa oli villainen kangas, joka antoi myöten hänen
-painaessaan.
-
--- Sitä arvelinkin, mutisi hän ja työnsi koko peilin syrjään. --
-Minusta ihan tuntui, että tämä kaunis peili kätki taaksensa aukon.
-
-Peilin takana oli vain tumma oviverho. Krag tempasi sen syrjään ja
-kuuli samassa oven paukahtavan kiinni viereisessä huoneessa. Hän
-hyppäsi sinne, sai hapuilemalla käsiinsä sähkönappulan ja väänsi valon.
-
-Hän seisoi ruokasalin tapaisessa. Luotuaan nopean silmäyksen
-ympärilleen hän näki, ettei huoneessa ollut ketään ihmistä. Mutta
-selvää oli, että sieltä oli joku juuri lähtenyt, urkkija, joka oli
-aikonut peilin takana kuunnella keskustelua.
-
-Krag meni ovelle ja pani sen salpaan.
-
-Sitten hän kääntyi ja palasi rikkinäisen peilin ohitse takaisin hienoon
-salonkiin, missä Valentine aivan tyynenä odotti häntä.
-
-Hän salpasi salonginovenkin.
-
-Sitten hän kääntyi "petohämähäkkiin" päin.
-
--- Minä ihailen teitä, sanoi hän. -- Hiljainen tyyneytenne herättää
-minussa todella kunnioitusta.
-
--- Ja minä olen aivan sanattomana teidän julkeutenne takia, vastasi
-Valentine.
-
--- Kadutteko että päästitte minut sisään?
-
--- En, vastasi "petohämähäkki", ja hänen silmänsä välähtivät
-voitonriemuisesti. Sitten hän lisäsi:
-
--- Minusta tuntuu siltä, että olette mennyt satimeen, herra
-salapoliisi.
-
-Asbjörn Krag kohautti olkapäitään.
-
--- Puhukaamme nyt vakavasti keskenämme, sanoi hän. -- Väylä on selvä.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-Kuoleman edessä.
-
-
-Valentine oli käynyt hyvin kalpeaksi. Nähdessään Asbjörn Kragin
-uhkaavan käytöksen hän astui soittokelloa kohden kutsuakseen apua.
-
-Salapoliisi oivalsi silmänräpäyksessä hänen liikkeittensä tarkoituksen.
-Samassa tuokiossa hän kiskaisi sähköjohdon poikki.
-
--- Älkää yrittäkö huutaa, sanoi hän, se kävisi teille kalliiksi.
-
-Valentine seisoi nyt hievahtamatta paikallaan nojaten erään tuolin
-selkämykseen. Hän oli silminnähtävästi tavattoman kiihtynyt. Hänen
-rintansa kohoili nopeasti, ja hänen suuret, tummat silmänsä ihan
-säkenöivät raivosta.
-
--- Aiotteko murhata minut? kysyi hän.
-
--- Mahdollisesti, vastasi Krag.
-
-Hän osoitti erästä nojatuolia.
-
--- Istukaa, sanoi hän. -- Minulla on ainakin sitä ennen hieman
-puhuttavaa teille.
-
--- Sitä ennen?
-
-Salapoliisi katsoi Valentineen.
-
--- Te olette ihan kalpea, jatkoi hän. -- Te tuotatte minulle
-pettymyksen, rouva Kempel.
-
--- Pettymyksen?
-
--- Niin, sillä minä olen aina tuntenut olevani siinä uskossa, että
-teitä on mahdoton saada pelkäämään.
-
-Valentine teki kieltävän liikkeen kädellään ja aikoi vastata, mutta ei
-saanut sanaa suustaan.
-
--- Ja minä voinkin vakuuttaa teille, sanoi Asbjörn Krag totisesti ja
-kovemmalla äänellä, -- ettette vielä milloinkaan ole ollut
-vaarallisemmassa asemassa kuin nyt.
-
--- Todellakin? Täälläkö omassa asunnossani, omassa
-yksityissalongissani?
-
--- Niin.
-
--- Kuinka teille voi juolahtaa mieleenkään, että minä muka pelkään?
-
--- Sehän näkyy aivan selvään. Koko käytöksenne sen todistaa. Katsokaa
-miten kätenne vapisee.
-
-Valentine veti kätensä vaistomaisesti pois.
-
--- Te siis tunnette minut, jatkoi Asbjörn Krag. -- Minä en ole
-kaivosinsinööri Kvam.
-
--- Sitä olen koko ajan aavistanut.
-
--- Olen salapoliisi Asbjörn Krag.
-
--- Tokkohan.
-
--- Keneksi sitten luulette minua?
-
--- Joksikin pahantekijäksi. Ehkä murtovarkaaksi tai murhaajaksi.
-Poliisimies ei tällä tavoin tunkeudu yksityiseen asuntoon.
-
--- Tuo on pelkkä puheenparsi, sanoi Krag. -- Te ymmärrätte erittäin
-hyvin kuka minä olen ja tiedätte asianikin.
-
-Valentine ei vastannut.
-
--- Eiköhän istuta? kysyi Krag. -- Minulla olisi teille puhumista.
-
--- Ennenkuin murhaatte minut?
-
-Krag kohautti olkapäitään.
-
--- Riippuu siitä, millaiseksi keskustelumme muodostuu, sanoi hän.
-
--- Mutta ellen minä nyt tahdo puhua kanssanne?
-
--- Hätätilassa minä pakotan teidät siihen.
-
--- Minä haen apua. Avaan ikkunan ja huudan apua.
-
-Hän lähestyi ikkunaa.
-
-Asbjörn Krag veti taskustaan revolverin ja tähtäsi häntä.
-
--- Silloin joudutte heti ammutuksi, sanoi hän painokkaasti.
-
-Valentine katsahti Kragin uhkaaviin kasvoihin ja seisahtui.
-
--- Näytte viivyttelevän, sanoi salapoliisi. -- Olette luultavasti
-ennenkin seisonut revolverin suun edessä. Te ymmärrätte milloin tosi on
-kysymyksessä, milloin pelkkä leikinteko. Olkaa ihan vakuutettu, rouva
-Kempel, minä en vielä milloinkaan ole ollut niin totinen kuin nyt olen.
-
-Valentine astui askelen ikkunaa kohti, mutta pysähtyi jälleen. Sitten
-hän tuli yhtäkkiä aivan tyyneksi. Hän astui suoraan Asbjörn Kragin
-kiiltävän revolverin eteen ja sanoi äänellä, joka ei ilmaissut
-vähintäkään mielenliikutusta:
-
--- Herra poliisimies, tahdon kuulla teitä. Istukaa.
-
-Valentine istahti pöydän ääreen ja katsoi kysyvästi Asbjörn Kragiin,
-joka istuutui häntä vastapäätä. Salapoliisi laski revolverin pöydälle.
-
--- Minua väsyttää, sanoi Valentine. -- Teillä ei mahda olla kovin
-paljon minulle puhuttavaa. Annan teille kaksikymmentä minuuttia.
-
-Asbjörn Krag katsoi kelloaan.
-
--- Siinä on enemmän kuin tarpeeksi, sanoi hän. -- Kymmenessä minuutissa
-minun pitää suoriutua teistä. Kello puoli kahdelta Falkenberg odottaa
-minua vaunuineen. Siis, mennäkseni suoraan asiaan, _missä Ada on?_
-
-Valentine hytkähti väkisinkin, eikä tämä liikahdus jäänyt Kragin
-valppaalta silmältä huomaamatta.
-
--- Ada? vastasi Valentine. -- Mistä minä tietäisin? En tunne ketään sen
-nimistä.
-
--- Te olette jo ilmaissut itsenne, sanoi Krag. -- Suotta kulutatte
-aikaa moisilla verukkeilla.
-
--- Ettekö tahdo selittää tarkemmin? kysyi Valentine hymyillen
-ivallisesti.
-
--- Mielihyvällä, vastasi Krag. -- Olen poliisimiehenä, jo aikoja ennen
-kuin konsuli Falkenberg kävi luonani, suurella mielenkiinnolla tutkinut
-teitä ja toimianne. Minulle selvisi heti, että kaunis Valentine, joka
-niin pian oli osannut valloittaa koko kaupungin, oli rikoksentekijä.
-Teidän tietänne, hyvä rouva, on viimeisten viiden vuoden aikana
-osoittanut sarja salaperäisiä kuolemantapauksia, etupäässä itsemurhia.
-Ostenden ja Monte Carlon salaisilta poliiseilta olen saanut tietoja,
-joiden suhteen ei voi erehtyä. Te puuhailette rosvojoukon etunenässä,
-joka viime aikoina on kulkenut Euroopan halki ryöstäen. Minä ihailen
-oveluuttanne. Tuontuostakin on joku apureistanne sortunut, joutunut
-poliisin ansoihin tai kuollut. Mutta te olette aina osannut selviytyä
-kiinni joutumatta. Tarvitseeko minun luetella mitä kaikkea te olette
-tässä kaupungissa pannut toimeen? Te olette ryöstänyt Falkenbergin
-kassakaapin. Tiesitte minkä nimisen naisen kanssa hän on salakihloissa
-ja arvasitte hänen käyttäneen tätä nimeä kirjainlukkonsa avaimena. Te
-olette kyninyt puhtaaksi hänen veljensä ja tehnyt hänet onnettomaksi,
-niin että hän vihdoin päätti päivänsä omin käsin. Älkää yhtään hymyilkö
-noin ylimielisesti, rouva Kempel, hän oli kunnon poika, mutta siinä
-kohden olen yhtä mieltä kanssanne, että hän oli heikko ihminen.
-Sittemmin olette koettanut antaa Einar Falkenbergille tuhoisan iskun
-panemalla erään kätyrinne syyttämään häntä pelipetoksesta. Hanke meni
-myttyyn, koska minä, kuten kyllä olette ymmärtänyt, älysin juonen ja
-tein sen tyhjäksi viime hetkessä. Eikä teistä voine olla muuta kuin
-kohtuullista, että käytin tilaisuutta kääntääkseni skandaalin teidän
-kätyriänne vastaan. Lopuksi olette koettanut kostaa ja turvata horjuvaa
-asemaanne ryöstämällä panttivangiksenne viattoman nuoren tytön, Adan.
-Minä ymmärrän, hyvä rouva Kempel, että teillä on suuret suunnitelmat
-täällä Kristianiassa, missä on siksi runsaasti varakkaita nuoria miehiä
-ja missä on niin helppo rosvota, täällä kun ei olla totuttu moisiin
-suurisuuntaisiin yrityksiin. On siis varsin helposti ymmärrettävissä,
-että olette koettanut torjua vastustajanne hyökkäykset ryöstämällä tuon
-nuoren tytön. Olen lukenut kirjeen, jonka olette lähettänyt
-Falkenbergille, ja ihailen älyänne ja rohkeuttanne, mutta teidän täytyy
-myöntää, että olette hävinnyt pelissä. Olette pelannut paljosta, mutta
-olette hävinnyt. Älkää toki olko noin ikävystyneen ja välinpitämättömän
-näköinen, lopetti Krag. -- Minä sanon toistamiseen, että henkenne on
-suuressa vaarassa.
-
-Valentine mietti hetkisen, ennenkuin vastasi. Sitten hän sanoi:
-
--- Entä todisteet?
-
--- Minulla on takeena se, jatkoi Krag aivan tyynesti, -- että pidän
-teitä tässä revolverini suun edessä, kunnes väkeni on löytänyt nuoren
-tyttö poloisen. Tuolla ulkopuolella on mies, joka odottaa merkkiä
-minulta. Huudan hänelle välttämättömimmät käskyt. Kun Ada on löydetty,
-niin mies palaa tänne ilmoittamaan sen minulle.
-
--- Entä sitten?
-
--- Sitten minä kumarran teille kohteliaasti ja lähden tieheni, mutta
-huomispäivänä kello yksi saatan teidät rautatieasemalle ja pidän
-huolen, että joudutte junaan, joka vie teidät ulkomaille. Jäähyväisiksi
-lupaan teille kukkavihon.
-
--- Mutta jos kieltäydyn lähtemästä kaupungista.
-
--- Silloin teidän käy huonosti. Syntyy uusi taistelu, ja siinä
-taistelussa minä voitan.
-
--- Oletteko varma siitä?
-
--- Aivan varma.
-
-Valentine mietti hetkisen.
-
--- Asia on niinkuin kerroitte, sanoi hän. -- Koska ei ole todistajia
-läsnä, voin kernaasti tunnustaa pelanneeni semmoista peliä, mistä minua
-syytätte.
-
--- Aivan tarpeeton tunnustus, huomautti Krag.
-
--- Hyvin mielelläni suostuisin pyyntöönne, jatkoi Valentine
-välittämättä salapoliisin huomautuksesta, -- mutta en voi.
-
--- Toisin sanoen ette tahdo, vastasi Krag ottaen pöydältä aseensa.
-
--- Ei, tahtoisin kyllä, mutta en voi.
-
-Poliisimies punnitsi miettiväisesti revolveria kädessään.
-
--- Miksi ette? kysyi hän.
-
--- Siksi etten tiedä missä Adaa säilytetään.
-
--- Valehtelette.
-
--- Enkä valehtele, sen vannon kautta elävän Jumalan.
-
-Asbjörn Krag pani kellonsa pöydälle eteensä ja kohotti revolveria.
-
--- Siinä tapauksessa minun täytyy todella surkutella teitä, sanoi hän.
--- Olette mennyttä.
-
--- Mitä tarkoitatte?
-
--- Minun on näin ollen sittenkin pakko ampua teidät, vastasi Krag.
-
-Valentine tuijotti rohkeasti revolverin suuhun.
-
--- Teillä on kolme minuuttia elämisen aikaa, jatkoi Krag tyynesti kuten
-aina.
-
-Yhtäkkiä Valentine näytti muistavan jotakin, ja hänen kasvoillaan
-vilahti iloinen ilme.
-
--- Kolme minuuttia, mutisi hän. -- Se ei ole paljon. Voisinhan
-tunnustaakin.
-
--- Ahaa.
-
--- Minä tiedän missä Ada on.
-
--- Ja tahdotte sanoa sen minulle!
-
--- En.
-
-Asbjörn Krag ei vastannut. Hän vilkaisi kelloon, joka tikitti hänen
-edessään pöydällä.
-
--- Kaksi minuuttia, virkkoi hän.
-
-Valentine katsahti salapoliisiin ja alkoi vapista.
-
--- Suuri Jumala! kuiskasi hän.
-
--- Mikä on?
-
--- Oletteko joskus katsellut kuolemaa silmiin, herra salapoliisi?
-
--- Monestikin.
-
--- Oletteko silloin tuntenut mielenliikutusta, oletteko pelännyt?
-Oletteko kalvennut?
-
--- En koskaan. Olen varma kylmäverisyydestäni.
-
--- Nyt ymmärrän, että teillä on tosi mielessä, kuiskasi Valentine,
-sillä _nyt te olette kalpea kuin ruumis_.
-
--- Selitän siis teille asianlaidan, sanoi Krag nousten seisomaan. --
-Totta on, ettei meillä ole minkäänlaisia todisteita teitä vastaan. Te
-olette siinä suhteessa ollut ovelampi kuin kukaan muu pahantekijä,
-jonka olen tavannut. Vaikka te nyt tällä hetkellä tunnustaisitte
-minulle kaiken ja minä laatisin siitä raportin oikeudelle, niin
-sittenkin voisitte myöhemmin kieltämällä säilyttää asemanne. Pahimmassa
-tapauksessa voitaisiin joitakin "pieniä säännöttömyyksiä" lukea
-mustasukkaisuuden, hyljeksityn rakkauden tai muun semmoisen syyksi. Ja
-sitäpaitsi tiedätte itse, että oikeudenkäynti vain häpäisisi Charlie
-Falkenbergin muistoa ja kenties vielä enemmän useita elossaolevia
-henkilöitä, muiden muassa kamariherra Totenia. Olen täydelleen samaa
-mieltä kuin tekin siinä suhteessa, että saatatte olla kutakuinkin
-huoleton. Siksi olenkin ryhtynyt asiaan tällä tapaa. No niin, jatkoi
-salapoliisi totisesti, tähdäten revolverillaan, -- tahdotteko sanoa
-minulle missä Ada on?
-
--- Jos nyt vastaan kieltävästi?
-
--- Silloin ammun teidät.
-
-Valentine katsoi häneen tutkivasti.
-
--- Te olette merkillinen mies, sanoi hän. -- Aivan epäröimättä voisitte
-ruveta murhaajaksi!
-
--- Erehdytte, vastasi Krag. -- Minua ei kukaan epäile vähimmässäkään
-määrässä, tunnettua, koeteltua salapoliisia. Olettakaamme, että nyt
-ammun teidät -- ja sen minä teen, ellette kerro minne Ada on kätketty
---, niin pahimmassa tapauksessa tänne juoksee ihmisiä, eikö totta?
-
--- Se on hyvin luultavaa. Ainakin omat palvelijani rientävät tänne,
-ennenkuin ehditte kadota.
-
--- Erehdytte taaskin, sanoi salapoliisi. -- Minä en aio kadota. Aion
-jäädä tänne ja ottaa vastaan ketä mahdollisesti saapuu. Mitä itseeni
-tulee, voin sanoa teille sen verran, että olen maailman parhaita
-revolverinkäyttäjiä. Osaan teihin miten ikinä tahdon, esimerkiksi
-oikeaan ohimoon, niin että kuula tulee vasemmasta korvasta ulos. Te
-kuolette siihen paikkaan, minä taivutan sormenne revolverini ympäri, ja
-itsemurha on valmis.
-
--- Silläkö tavalla poliisi esiintyy tässä maassa?
-
--- Tällä hetkellä en esiinny poliisimiehenä, vaan ihmisenä. Jossakin
-paikassa pidetään nuorta viatonta tyttöä telkien takana. Olen koettanut
-kaikki lailliset keinot pelastaakseni hänet, mutta ymmärrän, ettei
-niistä ole apua. Olen aivan varma, että te milloin tahansa
-toimittaisitte hänet hengiltä, jos sillä voisitte parantaa asiaanne.
-Nuori tyttö löydetään joesta hukkuneena ilman ulkonaisia väkivallan
-merkkejä. Täällä meillä ei olla murhiin tottuneita eikä osata erottaa
-murhaa tapaturmasta, joten semmoinen löytö ei niinmuodoin herättäisi
-mitään huomiota. Ada on siis hengenvaarassa, ellei hän jo ole kuollut,
-ja minä olen vannonut pelastavani hänet tänä yönä.
-
--- Koetan seurata ajatuksenjuoksuanne, vastasi Valentine, joka
-ilmeisesti puhui vain aikaa voittaakseen. -- Jos nyt kieltäydyn
-antamasta vaatimianne tietoja, mitä sitten tapahtuu? Aiotteko tappaa
-minut?
-
--- Aion, sen vannon.
-
--- Mutta ettehän te sillä pääse askeltakaan lähemmäksi Adaa.
-
--- Erehdytte. Silloin _te_ olette leikistä poissa, eikä apulaisillanne
-ole enää mitään aihetta pitää tyttöä vangittuna. Sitäpaitsi meille on
-oleva pikkuseikka saada ilmi hänen kätköpaikkansa, sitten kun te olette
-pelistä poissa ettekä enää voi rohkeudellanne ja nerokkaalla
-oveluudellanne asettaa tiellemme esteitä. Näette siis, ettei minulla
-ole muuta neuvoa, jos tahdon vapauttaa Adan tänä yönä. Te joko
-ilmaisette minulle hänen olinpaikkansa tahi ette ilmaise. Jälkimäisessä
-tapauksessa teen teidät vaarattomaksi.
-
--- Mutta minä jatkan vielä vähäisen, sanoi Valentine, joka jo puhui
-aivan tyynesti. -- Edellyttäkää nyt, että suostun esitykseenne ja
-mainitsen teille jonkun paikan, missä Adaa pidetään piilossa. Mitä
-takeita teillä on siitä, etten valehtele?
-
--- Minä odotan, kunnes saan väeltäni sanan, vastasi Krag.
-
-
-
-
-XIX.
-
-Hurja leikki.
-
-
-Valentinen ilmeestä näkyi, että hän tiesi Asbjörn Kragin tarkoittavan
-totta uhkauksillaan. Ja totta hän tarkoittikin, sillä hän oli lujasti
-päättänyt tällä hetkellä väkisinkin ottaa asiasta selvän. Pahimmassa
-tapauksessa hän oli valmis ampumaan tuon vaarallisen naisen, ja hän
-tiesi sisimmässään, ettei sellainen teko milloinkaan tuottaisi hänelle
-tunnonvaivoja, sillä siten hänen olisi onnistunut hävittää paha ja
-rikoksellinen olento maan päältä. "Petohämähäkki" oli alkanut käydä
-huomattavan levottomaksi. Hän ei enää tuijottanut kylmäverisesti
-revolverin suuhun. Hänen silmänsä harhailivat sinne tänne, ja hän
-kuulosteli jännittyneenä, ikäänkuin odottaen apua jostakin.
-
--- Yksi minuutti, sanoi Krag.
-
-Salapoliisi oli todella käynyt tavattoman kalpeaksi. Hänen ohuet
-huulensa olivat miltei valkoiset. Hän tuijotti varmalla katseellaan
-Valentinea ja tähtäsi revolverilla hänen oikeaan ohimoonsa. Ja samalla
-hänen mielenmalttinsa oli niin suuri, ettei ase vähääkään vapissut
-hänen kädessään. Hän tiesi osaavansa varmasti maaliin. -- Puoli
-minuuttia.
-
-Valentine nousi yhtäkkiä vapisten. Hän oli peloissaan ja kiihtynyt.
-
--- Seis! huudahti hän.
-
--- Te siis antaudutte?
-
--- Niin, minä annan myöten. Saatte tietää missä Ada on.
-
-Krag laski aseensa.
-
--- Elääkö hän?
-
--- Elää.
-
--- Mutta miksi hän sitten ei ole voinut antaa mitään elonmerkkiä
-itsestään?
-
--- Siksi että hänet on pantu telkien taa mielenvikaisena.
-
--- Onko hän... onko hän saanut kärsiä paljon?
-
-Valentine ei vastannut.
-
--- Jos hän on saanut kärsiä, jatkoi Krag, niin ei teistä kukaan vältä
-minun kostoani.
-
--- Minä pelkään teitä, vastasi Valentine. -- Minä ihailen
-kylmäverisyyttänne ja rohkeuttanne.
-
-Krag seisoi aivan hänen edessään. Kiihtymys ja mielenliikutus oli
-levittänyt hienoa punaa Valentinen kaulalle ja tehnyt hänet entistä
-kauniimmaksi.
-
-Valentine ymmärsi mitä Krag ajatteli katsellessaan häntä, ja hymy
-vilahti hänen huulillaan.
-
-Hän oli saanut osan tavallista varmuuttansa takaisin. Hän puhui
-tyynesti ja päättäväisesti, eikä ääni vapissut.
-
-Asbjörn Kragilla oli edelleenkin revolveri kädessä, mutta hän piti sen
-maata kohti suunnattuna.
-
--- Säästäkää kohteliaisuutenne, sanoi hän. -- Tehkäämme nopeasti loppu
-tästä kiusallisesta kohtauksesta.
-
--- Kun minä nyt siis ilmaisen teille mistä Ada on löydettävissä, jatkoi
-Valentine tyynesti, täytyy minulla kai olla jokin varmuus siitä, että
-te pidätte mitä olette minulle luvannut.
-
--- Ulkomaanjuna lähtee huomenna kello yksi päivällä, vastasi Asbjörn
-Krag. -- Ei kukaan ole estävä teitä lähtemästä siinä junassa.
-
--- Entä jos en lähde?
-
--- Olen jo sanonut teille, että siinä tapauksessa saatte vastata
-seurauksista. Mitä vakavimmin tahdon kehottaa teitä lähtemään. Ellette
-olisi ollut siksi varovainen, että hankitte suojaksenne Adan
-panttivangiksi, olisitte jo aikoja sitten istunut lukkojen ja salpain
-takana. Ennen kello yhtä huomenna ei kukaan koske teihin. Mutta ellette
-lähde matkoihinne, niin teidät heti vangitaan joukkueinenne. Minä teen
-tämän myönnytyksen ainoastaan pelastaakseni viattoman nuoren tytön,
-jolle tietysti jokainen minuutti voi olla kallis. -- Jätän sikseen myös
-kostotyönne, jonka uhriksi joutui eräs tovereistanne kamariherran
-maatilalla. Te tapoitte hänet, koska hän alkoi käydä vaivalloiseksi ja
-tahtoi ilmaista Adan olinpaikan. Hän sai varmaan tekojensa mukaisen
-lopun. Mutta siitä kaappauksesta, jonka olette aikonut panna toimeen
-kamariherran talossa, saatte kuin saattekin koreasti luopua, sen minä
-takaan.
-
--- Ettekö siis anna mitään muuta varmuutta lupauksenne vakuudeksi?
-kysyi Valentine kuiskaamalla.
-
--- En. Muuta vakuutta kuin kunniasanani ette voi saada, rouva Kempel,
-mutta siinä onkin enemmän kuin tarpeeksi. Jos te puolestanne täytätte
-osanne välipuheesta, niin tahtoisinpa nähdä mikä minut estäisi
-täyttämästä omaa osaani..
-
-Valentine katsoi häneen kauan ääneti.
-
--- Minä uskon teitä, sanoi hän ojentaen hänelle kätensä.
-
-Asbjörn Krag nyökkäsi, mutta ei hievahtanutkaan tarttuakseen
-ojennettuun käteen.
-
-Valentine vavahti. Hän oli ilmeisesti loukkaantunut syvästi, mutta hän
-hymyili sanoessaan:
-
--- Moni mies olisi pitänyt itseään onnellisena, jos olisi saanut
-suudella kättäni.
-
-Krag ei vastannut.
-
--- Mutta koska nyt kerran olette voittanut minut, jatkoi Valentine,
-sallitte ehkä minun antaa teille pienen muiston tästä omituisesta
-yhdessäolostamme.
-
--- Muiston?
-
--- Niin, tämän pienen kukkavihon, vastasi Valentine mielistelevästi.
-
-Ja nyt tapahtui jotain, joka puolta tuntia myöhemmin vaikutti
-ratkaisevasti vakavassa tilanteessa.
-
-Tällä hetkellä se osoitti ainoastaan, että tuo vaarallinen nainen yhä
-edelleen taisteli pelastaakseen asemansa; se osoitti, ettei hän
-kammonnut mitään keinoa, vaan että hän jännittämällä jokaisen hermonsa
-koetti voittaa pientä pelastuksen mahdollisuutta, pienen pientä
-mahdollisuutta vapautua tuosta voimakkaasta, tyynestä, kalpeasta
-miehestä, joka uhkaavana piteli revolveria kädessään.
-
-Tapahtuma oli tällainen:
-
--- Tämän pienen kukkavihon, sanoi Valentine ottaen pöydältä kimpun
-vaaleanpunaisia ruusuja.
-
-Ja hänen äänessään oli sillä hetkellä tosiaankin liikuttava
-avuttomuuden ja toivottomuuden sointu. Hänhän oli vain nainen, ja
-tahtoihan Asbjörn Krag toki ottaa vastaan kukkavihon, jottei loukkaisi
-häntä vielä enemmän ja jotta keskustelusta vihdoin tulisi loppu.
-
--- Minä rakastan rohkeutta ja päättäväisyyttä, ilmenipä se missä
-tahansa, kuiskasi Valentine astuen ruusukimppu oikeassa kädessään
-lähemmäksi poliisimiestä. Hänessä oli jälleen jotain kissamaista,
-hiipivää, jotain tiikerimäistä sulavuutta, joka värisytti Asbjörn
-Kragia. Ja yhtäkkiä salapoliisi pysäytti hänet äänekkäällä, tuimalla
-käskyllä.
-
--- Ei askeltakaan edemmäksi, sanoi hän. -- Jos tulette lähemmä, niin
-ammun.
-
-Valentine pysähtyi kauhistuneena.
-
--- Pankaa kukat kädestänne pöydälle, käski Krag.
-
-Valentine viivytteli.
-
--- Totelkaa silmänräpäyksessä!
-
-Hän laski kukkavihon hiljaa pöydälle.
-
-Asbjörn Krag otti sen varovasti käteensä ja pudisti sitä. _Pitkä,
-terävä tikari_ oli kätketty vaaleanpunaisten ruusujen keskelle. Nyt se
-putosi lattialle ja kierähti matonreunan alle.
-
--- Koska niin tahdotte, sanoi Krag haistellen ruusuvihkoa, -- mutta
-antakaa se minulle ilman piikkejä.
-
--- Siinä meni viimeinen keino, mutisi Valentine.
-
-Hän oli nyt todella peloissaan. Hän vapisi kauhusta ja kulki
-edestakaisin huoneessa kädet rukoilevasti koholla ja katse tähdättynä
-revolveriin, joka nyt jälleen oli ojennettuna hänen päätänsä kohti.
-
--- Viimeinen keino, mutisi hän uudelleen.
-
--- Teiltä on siis mahdoton saada mitään tietoja, sanoi Krag.
-
--- Ei, ei, vastasi hän nopeasti. -- Saatte tietää kaiken, minä en salaa
-enää mitään.
-
-Hänen viimeinen keinonsa, murhayritys, oli paljastunut niin
-nöyryyttävällä tavalla, että epätoivo sen johdosta oli ilmeisesti
-kokonaan murtanut hänet. Nyt hän oli semmoisessa tuskassa ja
-sielullisessa hajaannustilassa, että saattoi olla valmis puhumaan mitä
-hyvänsä, antamaan ilmi liittolaisensa, paljastamaan kaikki salaisuudet.
-
-Asbjörn Krag ymmärsi tämän. Hän oli tutustunut asianlaitaan
-oikeussaleissa, nähnyt miten rikoksentekijät, kun kaikki tiet ovat
-ummessa, heittäytyvät suin-päin täydelliseen ja suoraan tunnustukseen,
-ikäänkuin siitä löytäen vapautuksen.
-
-Ja nyt hänen ei tarvinnut enää kysyä.
-
--- Ada on täällä Kristianiassa, muka mielenvikaisena, sanoi Valentine.
--- Hän asuu erään vanhan, kiltin naisen luona, joka on aivan syytön
-kaikkeen.
-
--- Osoite?
-
-Valentine ilmoitti osoitteenkin, erään Töienhavenin lähellä sijaitsevan
-talon, ja mainitsi kerroksen sekä emännän nimen. Hän puhui hyvin
-nopeasti, melkein huohottaen, ja sekoitti tunnustukseensa kaikenlaisia
-vakuutteluja, että hänen oli ollut pakko näin menetellä, että hän
-luotti Asbjörn Kragin lupaukseen, mitä vapaaseen lähtöön tuli, j.n.e.
-Poliisimies oli täydelleen masentanut hänet.
-
-Asbjörn Krag kirjoitti tiedonannot pienelle paperipalaselle, jonka
-ympäri hän sitten kääri nenäliinansa.
-
-Valentine seurasi hänen valmistelujaan mielenkiintoisesti ja näytti
-tyyntyvän jonkun verran.
-
-Krag astui avoimen ikkunan ääreen, mutta ei silti irroittanut silmiään
-hetkeksikään Valentinesta.
-
-Hän antoi vihellysmerkin, ja heti kuului kadulta vastaukseksi
-samanlainen. Siellä oli Jens, hänen tarmokas apulaisensa, odottamassa
-hänen määräyksiään.
-
-Krag heitti nenäliinan hänelle ja lausui vain nämä kaksi sanaa:
-
--- Seuraa ohjeita.
-
-Sitten hän sulki ikkunan ja kääntyi jälleen Valentineen päin.
-
--- Meillä on vielä puoli tuntia aikaa olla toistemme seurassa, sanoi
-hän. -- Nyt olen lähettänyt väkeni taloon, jonka mainitsitte, ja
-vähemmässä kuin puolessa tunnissa voin tuskin odottaa heiltä mitään
-tietoja. Toivon, ettette ole keksinyt taas jotain uutta kepposta minun
-varalleni.
-
--- En ole, saatte olla huoleti tällä kertaa, vastasi Valentine. -- Olen
-menettänyt kaiken.
-
--- Hyvä. Sittenpä mielisin kysyä teiltä erästä asiaa. Miksi tuo
-mies-parka siellä Övren kartanossa murhattiin?
-
--- Minä sain asiasta tiedon vasta sitten, kun se jo oli tapahtunut,
-vastasi Valentine. -- Hän oli roisto, hän tahtoi kavaltaa meidät. Olin
-tosin jo kauan epäillyt häntä ja käskenyt väkeäni olemaan varuillaan
-hänen suhteensa, mutta mitään suoranaista osaa minulla ei ole
-rankaisemisessa. Tietäkää, herra poliisimies, että meidän
-kirjoittamattomat lakimme ovat paljon ankarammat kuin yhteiskunnan
-kirjoitetut. Hän sai muuten ansionsa mukaan. Hän on eläissään tehnyt
-niin monta rikosta, että kuolemanrangaistus oli enemmän kuin
-oikeutettu. Mitä minun siihen tulee, että hän oli saanut tunnonvaivoja
-ja tuumi ruveta paremmaksi ihmiseksi. Hän uhkasi lopulta suorastaan
-antaa meidät ilmi, ja siksi hänet oli raivattava tieltä pois.
-
--- Minä näin hänen olkapäässään erään merkin, sanoi Krag istuen yhä
-revolveri kädessä.
-
--- Se oli muisto kaleerivankeudesta, mutisi Valentine. -- Hän rupesi
-meidän mieheksi, kun autoimme häntä karkaamaan sieltä. Hän osoitti mitä
-mustinta kiittämättömyyttä tahtoessaan sittemmin kavaltaa meidät. Minä
-en häntä enää muistele.
-
-Salapoliisi katsoi kelloaan.
-
--- Sinä aikana, mikä meillä on tässä vielä jäljellä, ennenkuin väkeni
-ilmoittaa minulle, että Ada on löydetty, aloitti hän, voisimme
-sopivasti ajan kuluksi järjestää muut välimme.
-
-Valentine tuijotti häneen käsittämättä mitään.
-
--- Tarkoitukseni ei ole, jatkoi Krag, lähettää teitä huomenna
-ulkomaille aivan rahattomana, mutta teidän on kuitenkin muistaminen,
-että olen tässä jutussa tavallani konsuli Falkenbergin asianajaja. Hän
-kääntyi puoleeni saadakseen selkoa kirjainlukon salaisuudesta ja noiden
-kahdenkymmenenviiden tuhannen kruunun katoamisesta. Te tarjositte
-kerran Einar Falkenbergille kaksikymmentä tuhatta kruunua hänen
-veljensä velkojen suoritus-avuksi. Tarjous oli teidän puoleltanne
-tarkoitettu osittain silmänlumeeksi, osittain solvaukseksi. Falkenberg
-käsitti sen yksinomaan solvaukseksi. Minä sitävastoin en näe mitään
-alentavaa siinä, että minä hankin hänelle rahat, mitkä te todenperästä
-olette varastanut häneltä. Tapoihini kuuluu, että toimitan tehtäväni
-mahdollisimman perinpohjaisesti, ja ilman noita kahtakymmentäviittä
-tuhatta ei tämän jutun ratkaisu olisi aivan täydellinen. Toisin sanoen,
-tahdotteko olla hyvä ja panna nuo varastetut rahat tähän pöydälle?
-
-Asbjörn Krag, joka tunsi "petohämähäkin" ahneuden, odotti nyt
-jonkinlaista sisunpurkausta tämän pyynnön johdosta.
-
-Valentine rypistikin otsaansa, mutta rypyt silisivät kohta jälleen ja
-hän kysyi kummastellen:
-
--- Vaaditteko todellakin sitä?
-
--- Ehdottomasti.
-
--- Mutta minulla ei ole rahojani eikä arvoesineitä tässä huoneessa,
-vastasi Valentine. -- Saatte siis antaa minun mennä noutamaan niitä.
-
-Hän oli jo menossa viereisiin huoneihin, kun revolverin uhkaava liike
-pysäytti hänet.
-
--- Seis! huusi Krag. -- Ei askeltakaan.
-
-Valentine kääntyi takaisin, ja salapoliisi pani merkille hänen
-kasvojensa jännittyneen ilmeen. Kragista tuntui, että tuo nainen
-jälleen punoi jotain juonta, ja se hermostutti häntä hiukan.
-
--- Minä en ole niin tyhmä, sanoi hän, että päästäisin teidät muihin
-huoneisiin.
-
--- Ajattelin vain noutaa ne kaksikymmentäviisi tuhatta --
-
--- Niinpä tietenkin. Ja samalla hälyyttää ystäviänne.
-
--- Ystäväni eivät ole täällä.
-
--- Sitä en usko. Ja sitäpaitsi olen jo huomannut minne olette kätkenyt
-rahanne.
-
--- Todellakin?
-
--- Vetäkää syrjään tuo vasemmalla oleva verho, juuri se keltainen
-siinä. Te viivyttelette, näemmä. Minusta tuntuu siltä, kuin te
-ryhtyisitte vanhaan hurjaan leikkiinne taas, rouva Kempel. Minä en ole
-yhtä kärsivällinen enää. Nyt kohotan revolverin uudelleen ja pyydän
-vielä kerran teitä vetämään syrjään nuo keltaiset silkkiverhot.
-
-Valentine repäisi äkisti verhot syrjään. Asbjörn Kragin täytyi hymyillä
-nähdessään mitä niiden takana piili: seinään upotettu rautaovi ja siinä
-teräksinen kädensija.
-
--- Tahdotteko nyt olla ystävällinen ja avata kaapin, hyvä rouva. En
-pyydä enempää kuin ne kaksikymmentäviisi tuhatta, mutta ne minä
-tahdonkin saada, sillä ne ovat varastetut päämieheltäni.
-
-Tällä kertaa Valentine ei empinyt sekuntiakaan, mikä ihmetytti Asbjörn
-Kragia, joka nyt oli oppinut tuntemaan hänen vastahakoisuutensa ja
-tottunut uhkauksilla karkoittamaan hänet asemasta toiseen.
-
-Tuokion kuluttua kaapinovi oli auki, ja salapoliisi näki vilahdukselta
-kiiltävän teräsholvin. Seinän täytyi niinmuodoin olla hyvin paksu.
-
-Asbjörn Krag kuuli Valentinen helistelevän avaimia mutisten:
-
--- Teidän pitää saaman tahtonne perille, Asbjörn Krag, kun kerran tällä
-tavoin ilkeätte alentua ryöstämään minut paljaaksi. Kaksikymmentäviisi
-tuhattako niitä piti olla?
-
--- Niin, kiitos.
-
-Valentine seisoi selin huoneeseen, ja salapoliisi kuuli setelien
-kahisevan hänen käsissään. Mutta hän ei saattanut nähdä hänen puuhiaan,
-sillä kaapinovi oli painunut hieman kiinnemmäksi ja peittänyt hänet
-puoleksi.
-
-Yhtäkkiä Kragista tuntui, kuin kello olisi soinut jossakin.
-
-Hän säpsähti.
-
--- Kello soi, sanoi hän.
-
--- Niin kuului, jossain toisessa huoneistossa, vastasi Valentine
-välinpitämättömästi kassaholvin sisästä, -- mutta jos tahdotte mennä
-eteiseen katsomaan, niin olkaa hyvä.
-
--- Ei kiitos, kyllä minä mieluummin istun tässä ja tähtäilen teitä
-revolverilla oikeaan korvaan. Minä muistutan teitä erinomaisesta
-ampumataidostani.
-
--- Hyvä on, Asbjörn Krag, ja tuskin uskotte, miten ihastuttavaa on
-tietää, että _te istutte vihreässä nojatuolissa ja tähtäätte
-revolverilla suoraan minun päähäni_.
-
-Hän puhui huomattavan äänekkäästi.
-
--- Miksi puhutte niin kovalla äänellä? kysyi Krag.
-
--- Täytyyhän minun puhua ääneen, kun seison selin teihin... Kymmenen
-tuhatta, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista tuhatta...
-
-Setelit kahisivat edelleen hänen käsissään. Asbjörn Krag hermostui yhä
-enemmän.
-
--- Jopa tähän taloon nyt on yhtäkkiä tullut eloa, sanoi hän. -- Eivätkö
-nuo ole askelia, joita kuulen? Lähestyviä askelia?
-
--- En tiedä. Palvelustyttö ehkä siellä liikkuu. Seitsemäntoista,
-kahdeksantoista tuhatta --
-
-Asbjörn Krag istui ja mietti:
-
-Hänellä on revolveri kassakaapissa. Siksi hän niin auliisti avasi oven.
-Nyt hän kohta kääntyy tännepäin ja laukaisee.
-
-Salapoliisi terotti katsettaan, lujasti päättäen ensimäisen
-epäilyttävän liikkeen huomatessaan tehdä Valentinen vaarattomaksi.
-
-Mutta samassa yhtäkkiä jääkylmä väre kävi hänen ruumiinsa läpi, sillä
-nyt hän kuuli aivan selvästi ääntä takaapäin, huoneesta. Joku oviverho
-vetäistiin kiireesti syrjään.
-
-Asbjörn Krag nousi salamannopeasti kääntyen uutta vaaraa vastaan. Mutta
-se oli jo myöhäistä.
-
-Huumaava isku jysähti hänen päähänsä, ja hän vaipui lattialle kuin
-kuollut.
-
-Ikäänkuin sumun läpi hän näki kahdet kasvot, paroni von Kühnelin ja
-senaattori José Ysayon.
-
-Ja jostakin hyvin kaukaa hän kuuli Valentinen pilkkanaurun.
-
-Sitten hän meni tainnoksiin.
-
-
-
-
-XX.
-
-Automobiili.
-
-
-Kaksi "petohämähäkin" liittolaista oli siis odottamattomalla tavalla
-sekaantunut asiaan. Tuo kavala, rikoksellinen nainen oli tehnyt
-salapoliisille vaarallisen kepposen. Heitettyään aluksi kaiken
-pelastumisen toivon hän oli sitten käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja
-erään huoneessa olevan omituisen laitteen avulla -- jonka Krag liian
-myöhään keksi -- kutsunut paikalle senaattori José Ysayon ja paroni von
-Kühnelin, nuo kaksi täydellistä pahantekijätyyppiä, jotka olivat hänen
-uskollisia kätyreitään.
-
-Mutta miten tämä tapahtui ja kuinka Asbjörn Krag taisteli viimeisen
-epätoivoisen taistelun "petohämähäkkiä" vastaan tuossa salaperäisessä
-huoneessa, siitä kerrottakoon vasta sitten, kun olemme kuulleet, miten
-Kragin apulaisen Jensin kävi.
-
-Draaman viimeiset kohtaukset näyteltiin näet samoihin aikoihin kahdella
-taholla kaupunkia: "petohämähäkin" asunnossa ja erään kadun varrella
-Töienhavenin lähellä, jonne Asbjörn Krag oli lähettänyt Jensin ja muut
-poliisimiehet.
-
-Jätämme sentähden toistaiseksi Asbjörn Kragin, joka saatuaan
-hirvittävän iskun takaraivoonsa suistuu tajuttomana lattiaan, ja
-seuraamme hänen apulaistaan. Sillä näytelmä päättyy siten, että
-kehityksen molemmat haarat jälleen yhtyvät ja että Jens peräti
-vaarallisessa seikkailussa kohtaa jälleen isäntänsä. Tapaukset
-kehittyvät vimmatulla nopeudella. Kuluu tuskin kahta tuntia siitä
-hetkestä, jolloin isku kohtaa Asbjörn Kragin, ennenkuin koko juttu saa
-ratkaisunsa. Mutta katsokaamme mitä tapahtui.
-
-       *       *       *       *       *
-
-"Petohämähäkin" oli siis ollut pakko ilmoittaa Asbjörn Kragille missä
-paikassa Adaa pidettiin vankina. Tämän osoitteen sekä muutamia
-menettelyohjeita Asbjörn Krag oli sitten lähettänyt ikkunasta Jensille,
-joka oli odottanut ulkopuolella yli puolen tuntia. Tämä entinen
-rangaistusvanki, joka nyt niin suurella innolla palveli kelpo
-poliisimiestä, oli heti kadonnut kaupungin pimeille kaduille.
-
-Sillä välin Einar Falkenberg odotteli vaunuissa poliisiaseman
-ulkopuolella. Hän oli saapunut määrätyllä kellonlyönnillä.
-
-Asbjörn Krag ei ollut sanallakaan ilmaissut Falkenbergille mitä oli
-tapahtuva tai mitä hän aikoi tehdä lähdettyään Grand Hotelin juhlasta
-Valentinen seurassa. Falkenbergilla ei siis ollut muuta neuvoa kuin
-odottaa; hän ei voinut ryhtyä kerrassaan mihinkään. Ja juuri tämä
-ehdoton toimettomuus vaikutti, että hänen epätoivonsa ja jännityksensä
-yhä kasvoi.
-
-Hän istui umpinaisissa vaunuissa katsellen ikkunasta poliisimiehiä,
-joita tuli ja meni hänestä mitään välittämättä. Kaikki alkoi tuntua
-hänestä yhä käsittämättömämmältä ja arvoituksellisemmalta. Mutta että
-jotain tavatonta oli tekeillä, sen hän saattoi päättää siitä vilkkaasta
-elämästä, mikä vallitsi tuossa muulloin niin rauhallisessa
-poliisikamarirakennuksessa. Kaikki ikkunat olivat valaistut. Ja
-poliisilaitos olikin todella kovassa puuhassa tämän jutun takia.
-Etsivän osaston päällikkö istui konttorissaan turhaan koettaen saada
-jotain johtoa asiaan telefonoimalla ja lennättämällä sähkösanomia ja
-pikalähettejä ympäri kaupunkia. Ja missä Asbjörn Krag oli? Miksei hän
-näyttäytynyt? Levottomuus etsivässä osastossa tänä yöllisenä hetkenä
-muistutti sotajoukon yleisesikunnan vilkasta hyörinää juuri ennen
-taistelun alkua, kun ratkaiseva hyökkäys on suunnattava vihollista
-vastaan.
-
-Falkenberg istui ulkona vaunuissa ja katsoi vähintään sadasti kelloaan.
-Määräaika oli juuri loppuun kulumaisillaan ja hänen toivonsa peräti
-katoamaisillaan, kun Jens pisti nokkelat kasvonsa vaununikkunasta
-sisään ja kysyi:
-
--- Konsuli Falkenberg?
-
--- Niin.
-
--- Minä tulen Asbjörn Kragin luota.
-
-Falkenberg aikoi hypätä vaunuista, mutta Jens pidätti häntä.
-
--- Istukaa rauhassa, sanoi hän, minä tulen pian takaisin.
-
-Ja sitten hän katosi.
-
-Konsuli odotti taas lähes viisi minuuttia. Sitten vaununovi aukesi ja
-kolme siviilipukuista poliisikonstaapelia astui sisään. Jens kapusi
-kuskipenkille ajurin viereen ja osoitti tälle minne hänen oli ajettava.
-Vaunut vierivät Plöensbakkea alas, pitkin Suurkatua ja saapuivat pian
-Trondhjemin-tielle. Konsuli kuuli, että perässä ajoivat toiset vaunut.
-Nekin olivat täynnä poliiseja. Matkalla ei puhuttu mitään, ja kun
-Falkenberg koetti kysellä vieressään istuvalta konstaapelilta, niin
-tämä vastasi:
-
--- Hs, ei saa puhua.
-
-Vihdoin vaunut pysähtyivät jollekin autiolle kadulle. Kun vaununovi
-avattiin, saattoi konsuli erottaa Töienhavenin mustat puunlatvat, jotka
-häämöttivät yöllistä taivasta vasten.
-
-Poliisimiehet hyppäsivät nopeasti maahan molemmista ajoneuvoista, ja
-kuskit saivat käskyn ajaa eteenpäin. Oli kuutamo, ja talorivien
-mahtavat varjot peittivät kohta poliisimiehet. Nämä seisoivat suuren
-nelikerroksisen kivitalon edustalla, jonka kaikki ikkunat olivat
-pimeinä.
-
-Jens oli koko ajan ollut johtajana; hän toimi Asbjörn Kragin nimessä ja
-hänen ohjeittensa mukaan. Hän otti avaimen taskustaan ja päästi itsensä
-ja kaikki muut talon ovesta sisään sekä lähti sitten etumaisena
-nousemaan portaita. Toisessa kerroksessa hän pysähtyi ja soitti
-ovikelloa erikoisella tavalla.
-
-Kun Falkenberg tällöin kuiskasi kysymyksen, missä oltiin, niin muuan
-poliisi vastasi:
-
--- Eräässä Asbjörn Kragin asunnossa.
-
-Heti senjälkeen kuului sisäpuolelta askelia, ja vanha, puolipukeissa
-oleva harmaapartainen mies avasi hiljaa eteisen oven. Poliisimiehet
-astuivat sisään.
-
-Konsuli Falkenberg kummastui suuresti nähdessään, että asunto, johon
-kuului kaksi pientä huonetta, oli kirkkaasti valaistu. Mutta ikkunoissa
-oli niin paksut uutimet, ettei pienintäkään valonsädettä päässyt ulos.
-
--- Kävipä somasti, kuiskasi Jens, kun sattui Asbjörn Kragilla olemaan
-asunto täälläkin, ihan vastapäätä sitä taloa, jossa meidän on käytävä.
-
-Huoneet olivat köyhänlaisesti kalustetut, mutta seinillä riippui joukko
-aseita.
-
-Jens otti erään kiväärin ja tarkasti sen makasiinia. Ladattu oli. Hän
-antoi kiväärin eräälle poliisikonstaapelille ja sanoi:
-
--- Te joka ammutte niin hyvin -- voitteko osata kadulla juoksevaa
-miestä jalkoihin -- siis haavoittamatta häntä hengenvaarallisesti?
-
-Poliisimies hymyili.
-
--- Osaan toki vaikka ohimoon, sanoi hän, niin varma olen taidostani.
-
--- Hyvä on, mutta teidän on osattava häntä jalkoihin. Asettukaa tähän
-ikkunaan. Ja sillaikaa me menemme kadun poikki vastapäiseen taloon,
-_jossa on_...
-
-Falkenberg tarttui häntä käsivarteen.
-
--- Ada? kysyi hän.
-
--- Niin.
-
--- Mutta menkäämme sinne heti paikalla. Mitä te odottelette?
-
-Jens katsoi hyvin paheksuvasti häneen.
-
--- Ette nähtävästi tiedäkään mitä on kysymyksessä, sanoi hän vetäen
-taskustaan paperipalasen ja näyttäen sitä Falkenbergille.
-
-Paperi sisälsi Asbjörn Kragin tiedonannon. Ja siihen oli salapoliisi
-kirjoittanut:
-
-    "Menetelkää äärettömän varovaisesti. Ei vähintäkään melua.
-    Voi käydä niin, että Ada saa surmansa, jos hänen vartiansa
-    huomaavat vapauttajain olevan läheisyydessä."
-
--- Ymmärrättekö nyt? kysyi Jens.
-
-Falkenberg ymmärsi ja vaikeni.
-
-Sitten sammutettiin tulet huoneessa, paksut uutimet vedettiin hiljaa
-syrjään, ja poliisimiehet kokoontuivat ikkunaan. Oltiin toisessa
-kerroksessa. Katu oli autio ja pimeä, eikä vastapäisen talon ikkunoista
-yksikään ollut valaistu.
-
--- Tuossa on n:o 32, sanoi Jens osoittaen kädellään. -- Meidän on
-tunkeuduttava kolmanteen kerrokseen ja käännyttävä vasemmalle, kun
-nousemme portaita ylös. Mutta ei saa kuulua ääntä, ei askeltakaan.
-Sitten rikomme eteisen oven. Oikealla olevassa huoneessa nukkuu neiti
-Ada. Särjettyämme eteisen oven tulee meidän parissa silmänräpäyksessä
-olla hänen huoneessaan. Jos sekunninkaan myöhästymme, voi tapahtua
-jotain hirveätä?
-
-Sitten nuori salapoliisi kääntyi kiväärillä varustetun poliisimiehen
-puoleen ja jatkoi:
-
--- Te jäätte tänne pitämään vahtia tässä ikkunassa. Asbjörn Krag
-kirjoittaa, että niitä roistoja piilee tuossa talossa ainakin pari
-kappaletta. Ja se kai merkitsee, etteivät ne saa päästä karkuun.
-
-Jens tarkasteli vastapäistä taloa arvostelevasti.
-
--- Vesiränni, mutisi hän.
-
-Eräs poliisimies huomautti:
-
--- Mitä joutavia. Mahdotontahan ihmisen on päästä ulos kolmannesta
-kerroksesta pitkin sileätä seinää, vaikka siinä olisikin vesiränni.
-
-Mutta entinen vanki vastasi, muinaisia tekojansa muistellen:
-
--- Minä olen sen kuitenkin tehnyt.
-
-Sitten eräs ikkuna aukaistiin, ja kiväärillä varustettu poliisimies
-asettui siihen.
-
--- Entä minä? kysyi Falkenberg. -- Mitä minun on tehtävä?
-
--- Te jäätte tänne, vastasi Jens. -- Te vain turmelisitte koko työmme,
-jos olisitte mukana tuolla.
-
-Konsulilla ei ollut muuta neuvoa kuin totella käskyä. Poliisimiesten
-lähtiessä huoneistosta hän seisoi ikkunassa katsellen vastapäistä
-taloa, jossa pikku Ada oli vangittuna. Hän oli menehtymäisillään
-jännityksestä. Hän ei ollut nukkunut pitkään aikaan, ja hänen kaikki
-hermonsa vapisivat. Mutta nyt hän kai saa kohta nähdä morsiamensa?
-Elääkö Ada vielä, onko hänen olonsa tukala? Toivo ja pelko vaihtelivat
-odottajan mielessä. Toivo saada pian sulkea Ada syliinsä. Pelko että
-konnat ovat tehneet hänelle pahaa, kenties tappaneet hänet, sillä hän
-tiesi, että "petohämähäkiltä" ja hänen joukkueeltaan saattoi odottaa
-mitä tahansa. Mutta sietämättömintä hänestä oli seisoa näin lähellä
-Adaa ja kuitenkin olla pakotettuna ehdottomaan toimettomuuteen.
-
-Toistaiseksi hän ei voinut tehdä muuta kuin jännittyneellä
-mielenkiinnolla seurata muiden liikkeitä.
-
-Kas, tuolla alhaalla livahti tumma varjo kadun poikki. Se oli kai Jens.
-Häntä seurasivat muut poliisimiehet, jotka yksitellen äänettömästi
-hiipivät kadun poikki.
-
-Hän näki heidän kokoontuvan portille, kuuli hiljaista ääntä, ikäänkuin
-saranain kitinää, ja ymmärsi siitä, että portti oli avattu. Ja sitten
-meni lähes viisi minuuttia täydellisen hiljaisuuden vallitessa.
-Vastapäinen talo oli kuollut ja pimeä, eikä kadultakaan kuulunut
-askelia mistään. Hiiskumaton hiljaisuus vallitsi tässäkin huoneessa,
-missä hän nyt oli. Poliisimies seisoi hievahtamatta kivääri käsissä.
-Ainoa liike, minkä Falkenberg tunsi, oli hänen oman sydämensä kiihkeä
-jyskytys. Mutta hän tiesi, että tuokion päästä valtava meteli, jyske ja
-pauke, ammunta ja kirkuna on katkaiseva hiljaisuuden tuossa suuressa,
-äänettömässä talossa kadun toisella puolen.
-
-Ja nyt se alkoi.
-
-Talon sisästä hän kuuli ryminän, joka ilmaisi, että nyt eteisen ovi
-murrettiin auki. Särkyvä lasi helisi, ja pirstaleet narskuivat jalkojen
-alla vihlovasti. Heti senjälkeen kuului mahtava jymähdys, ikäänkuin
-raskas lyijypaino olisi viskattu seinään, ja sitten hänen korvansa
-erotti kaukaisia ihmisääniä.
-
-Ja samassa välähti punertava valo eräässä ikkunassa. Se näytti alkavan
-tulipalon leimahdukselta, mutta se oli vain salalyhdyn valojuova, joka
-sivuutti ikkunan. Se katosi heti ja ilmestyi jälleen seuraavaan
-ikkunaan. Ja sitten äänet erottuivat selvemmin, kajahti huutoja, kuului
-nopeita, äänekkäitä käskyjä. Liehuva, punertava valo ja pirstatun lasin
-räminä antoi kaamean leiman sille, mitä talon sisäpuolella tapahtui.
-
-Sitten kuului kirkaisu, yksi ainoa vihlova naisen kirkaisu. Ja kohta
-senjälkeen pamahti revolverinlaukaus. Ja sitten toinen. Eräs ruutu
-särkyi, lasipalasia putosi helisten katukäytävälle ja hurja meteli
-kuului yhtäkkiä kovana ja selvänä ikkuna-aukosta. Falkenberg kuuli
-miehenäänen karjuvan: "Iske häntä päähän!" Mutta sitten melu, äänet ja
-rähinä sulivat yhdeksi ainoaksi sekamelskaksi.
-
-Falkenberg hyökkäsi ovelle.
-
--- Minä en kestä enää! huusi hän aivan suunniltaan jännityksestä ja
-tuskasta. -- Minun täytyy päästä tuonne. Hellittäkää minusta!
-
-Mutta konstaapeli piteli häntä kovakouraisesti käsivarresta ja heitti
-hänet takaisin.
-
--- Te ette pääse ulos, sanoi poliisimies tuimasti, niin kauan kuin minä
-olen täällä.
-
-Samassa hän vilkaisi vastapäistä taloa, astui kiireesti ikkunaan ja
-valmistautui ampumaan. Falkenberg seurasi hänen katseensa suuntaa -- ja
-näki olennon, joka kapusi seinää myöten alas pitkin vesiränniä.
-
--- Se nuori mies oli oikeassa, mutisi konstaapeli. -- Ketterä ihminen
-voi kuin voikin liikkua vesirännin avulla pitkin sileätä kiviseinää.
-Mutta tuo ei pääse karkuun.
-
--- Ammutteko hänet? kysyi Falkenberg tuskan vallassa.
-
--- Ammun häntä koipeen, vastasi toinen kylmäverisesti ja seurasi
-olentoa kiväärinpiipulla.
-
-Kun kiipijä oli päässyt katukäytävälle ja lähti juoksemaan pakoon ja
-talossa ikkuna toisensa jälkeen aukesi ja sadatuksia ja uhkauksia
-sateli miehen perään, silloin konstaapeli laukaisi.
-
-Pakenija lysähti kokoon kuin riepu.
-
--- Oikeaan polveen, mutisi konstaapeli laskien pyssyn kädestään.
-
-Falkenberg kurottautui ikkunasta ulos katsellakseen haavoittunutta
-tarkemmin. Mies-parka kiemurteli ähkyen ajotiellä, koetti kerran
-toisensa perästä nousta pystyyn, mutta suistui aina takaisin maahan.
-
-Yhtäkkiä Falkenberg kuuli omituista surinaa, joka tuli jostain kaukaa
-ja kasvoi nopeasti yhä voimakkaammaksi.
-
-Hän kurottautui kauemmaksi ikkunasta ulos ja katsoi pitkää katua
-alaspäin, mistä tulla tohisi tulisilmäinen hirviö. Se oli automobiili,
-joka läheni vimmatulla nopeudella.
-
-Se päästi torvestaan pitkän törähdyksen, joka yön hiljaisuudessa kuului
-villipedon karjunnalta.
-
-Falkenberg peräytyi ikkunasta huoneeseen. Hänen silmänsä etsivät ovea.
-Hänen äänensä oli kauhusta käheä, kun hän kuiskasi:
-
--- Se on Valentinen automobiili.
-
-
-
-
-XXI.
-
-Valentinen uusi autonkuljettaja.
-
-
-Niin äkkiä oli siis tilanne muuttunut Valentinen huoneessa.
-
-Asbjörn Krag luuli jo seisovansa voitonpalmu kädessä, hän vain odotti
-ilmoitusta apulaiseltaan, jonka oli lähettänyt työhön, kun vaarallinen
-nainen odottamattomalla kepposella tekikin hänet yhtäkkiä ihan
-voimattomaksi.
-
-Hän oli hetkeksi unohtanut olevansa suuren ja ovelan rikoksentekijän
-asunnossa.
-
-Niin varovainen nainen kuin Valentine Kempel, joka oli toiminut
-suuremmissa oloissa ja viisastunut kokemuksistaan, oli tietysti myös
-järjestänyt asuntonsa oman päänsä mukaan.
-
-Hän oli ottanut lukuun äkkiyllätyksen mahdollisuuden, ja hänen
-viisihuoneinen asuntonsa oli vähitellen muodostunut jonkinlaiseksi
-mäyränluolaksi, jossa oli monta salaista käytävää.
-
-Hän oli aina liittolaistensa ympäröimänä.
-
-Asbjörn Krag olikin alusta pitäen ollut selvillä siitä, että joku tai
-joitakuita hänen ystävistään oli lähitienoilla.
-
-Mutta pitämällä Valentinea vankina revolverin suun edessä oli
-salapoliisia onnistunut estää häntä kutsumasta apua.
-
-Lopuksi "petohämähäkki" vihdoin oli taipunut ja ilmoittanut Kragille
-Adan olinpaikan.
-
-Hän oli ollut näköjään täysin voitettu ja luvannut suostua, kun Asbjörn
-Krag vaati häntä poistumaan maasta. Mutta viime hetkessä oli hänen
-mieleensä juolahtanut epätoivoinen ajatus.
-
-Hänen onnistui kutsua apua.
-
-Juuri kun salapoliisi luuli voittaneensa koko pelin, ilmestyi
-huoneistoon kaksi Valentinen liittolaista, espanjalainen José Ysayo ja
-saksalainen von Kühnel.
-
-Krag sai ankaran iskun takaraivoonsa ja suistui tajuttomana lattialle.
-
-Roistot köyttivät hänen kätensä ja jalkansa ja jättivät hänet
-avuttomana makaamaan lattialle. Valentine selitti muutamin sanoin mitä
-oli tapahtunut ja että hänen oli ollut pakko ilmaista Adan olinpaikka.
-
--- Mutta vielä ehdimme mahdollisesti estämään Adan vapauttamisen.
-Automobiili --
-
-Niin, espanjalaisella oli automobiili ulkopuolella valmiina.
-
-Pian matkaan siis.
-
-Ennenkuin he poistuivat Valentinen asunnosta, laskeutui saksalainen
-polvilleen tutkiakseen, vieläkö Asbjörn Krag oli tajuttomana.
-
-Hän ravisti sidottua poliisimiestä ja kuunteli korva hänen rintaansa
-vasten.
-
-Noustessaan jälleen pystyyn hän virkkoi: -- Luulisi miehen nukkuvan
-ikuista unta. Valentine säikähti ja tuijotti Asbjörn Kragia kasvoihin,
-jotka olivat veriset ja kalpeat.
-
--- Kuollut? kuiskasi hän.
-
--- Ei vielä, vastasi saksalainen. -- Saatan kuulla hänen sydämensä
-sykkivän hiukkasen. Ja kun miehellä on tuollainen ruumiinrakenne (tässä
-hän kevyesti potkaisi poliisimiestä), ei kestäne kauaakaan, ennenkuin
-hän on ihan terve ja jaksaa uudelleen ryhtyä taisteluun Valentinea
-vastaan.
-
-Rauhoituttuaan Asbjörn Kragin tilan suhteen Valentine alkoi kiirehtiä
-lähtöä.
-
-Jokainen sekuntihan oli hänelle kallis. Hän laski, että Asbjörn Kragin
-apulainen oli ajanut hevosella Adan kätköpaikalle. Nyt hän oli varmaan
-jo perillä, niin että oli pakko rientää perään heti paikalla, jos mieli
-ehtiä jotakin aikaansaada.
-
-Espanjalainen meni hakemaan viereisestä huoneesta yllensä ohjaajaviitan
-ja -lakin.
-
-Valentine ja saksalainen lähtivät ulos automobiiliin ja asettuivat
-takaistuimelle.
-
-Oli jotenkin pimeä. Espanjalaisen viipyessä saksalainen sytytti
-automobiilinlyhdyt, kaksi räikeänkirkasta tulisilmää, jotka syöksivät
-leveän valojuovan kauas eteensä.
-
-Kukaan heistä ei enää piitannut mitään Asbjörn Kragista. Hänhän oli
-aivan avuttomassa tilassa. Ensinnäkin tajuttomana, verissään ja pahoin
-lyötynä, toiseksi sidottuna käsistään ja jaloistaan. Mitäpä enää
-kannatti pitää lukua hänestä, ajatteli Valentine istuessaan
-automobiilissa odotellen espanjalaista ohjaajaansa. Krag oli
-nujerrettu, nyt oli vain kysymyksessä ottaa takaisin mikä oli
-menetetty, säilyttää panttivanki, estää Adan vapauttaminen.
-
-Mutta hänen ei olisi pitänyt olla niin täysin varma Asbjörn Kragin
-avuttomuudesta.
-
-Sillä samana hetkenä, kun nuo kolme ihmistä lähtivät huoneesta, Krag
-avasi silmänsä. Nuo silmät olivat verestävät ja turvonneet, mutta
-niissä hehkui sittenkin kiihkeä tarmo ja taisteluhalu.
-
-Asbjörn Kragin tajuttomuus oli kestänyt vain muutamia harvoja
-minuutteja. Hän oli vironnut heti, kun kätensä ja jalkansa olivat
-köytetyt.
-
-Kun saksalainen kumartui hänen puoleensa, pidätti hän hengitystään,
-ettei ilmaisisi itseään, ja ääntä päästämättä hän oli ottanut vastaan
-paronin ystävällisen potkun.
-
-Mutta heti yksin jäätyään hän avasi silmänsä.
-
-Ja sitten tapahtumat vilahtivat hänen aivojensa läpi: Äkillinen
-odottamaton hyökkäys, isku takaraivoon. Millä ihmeellä roistot olivat
-saaneet sanan?
-
-Hän katseli ympärilleen.
-
-Tuosta oikealla olevasta ovesta he olivat tulleet. Valentine oli
-seisonut avoimen kassakaapin edessä ja puhunut hänelle.
-
-Ja hänen oli täytynyt lakkaamatta katsoa Valentinea ja seurata hänen
-liikkeitään, koska oli alkanut epäillä, ettei tuon kassakaapin laita
-ollut oikein, vaan että siinä piili jokin salaisuus.
-
-Mutta nyt hän käsitti, miten kaikki oli tapahtunut, mitenkä tuon
-kavalan naisen oli onnistunut kutsua apua. Valentine oli unohtanut
-sulkea kassakaapin lähtiessään huoneesta. Asbjörn Krag saattoi
-paikaltaan, missä makasi, nähdä terässeinäisen kaapin sisään.
-
-Se ei itse asiassa tietysti ollutkaan mikään kaappi, vaan viereiseen
-huoneeseen johtava kanava. Ja siksi Valentine olikin puhunut hänelle
-niin kovaäänisesti seistessään kumartuneena "kassakaappiin".
-
-Hän oli puhunut tähän tapaan:
-
-"Niin, hyvä Asbjörn Krag, minä ymmärrän hyvin, että te nyt olette
-voittanut. Mitäpä voisin tehdä, kun te istutte takanani tähdäten minua
-revolverilla?"
-
-Mutta sitä hän tietysti ei sanonut imarrellakseen Kragia ja saadakseen
-hänet entistä vakuutetummaksi voitostaan.
-
-Hän sanoi sen ystävilleen ja apureilleen, jotka varmaan olivat seinän
-takaisessa huoneessa. Hän ilmoitti heille tilanteen: että salapoliisi
-oli hänen lähellänsä revolveri ojona.
-
-Se oli samaa kuin käskeä heitä murtautumaan huoneeseen vastakkaiselta
-puolelta ja hyökkäämään salapoliisin kimppuun.
-
-Ja hänellä oli täysin perehtyneitä pahantekijöitä palveluksessaan. He
-olivat totelleet käskyä.
-
-Kaikki tämä kiiti salapoliisin aivojen läpi. Hänellä oli tavaton kyky
-koota kaikki huomiot ja yhdistää ne yhdeksi ainoaksi kuvaksi. Ja se
-kävi nopeasti. Heti _nähdessään_ kassakaapin hän muisti "petohämähäkin"
-äänekkään puheen, ja silloin koko asia selvisi hänelle.
-
-Hänen johtopäätöstään tuki se seikka, että hän nyt kuuli espanjalaisen
-liikuskelevan viereisessä huoneessa ja että tämä melu kantautui hänen
-korviinsa kuin suppilon kautta, avoimesta "kassakaapista".
-
-Mutta mitä hänen nyt oli tekeminen? Hänen, joka vastikään oli ollut
-niin lähellä maaliaan. Nyt hän ymmärsi hyvin, että "petohämähäkki"
-apulaisineen on tuokion kuluttua matkalla Adan luo.
-
-Tuolle ovelalle seurueelle on mitätön pikkuasia voittaa kokematon Jens
-ja tanakat, mutta hieman yksinkertaiset konstaapelit sekä puolittain
-sekapäinen Falkenberg.
-
-Oliko siis kaikki hukassa?
-
-Jospa hän olisi tällä hetkellä päässyt irti! Mutta miten? Hänen päänsä
-oli vielä raskas iskusta, ja inhoten hän tunsi veren hyytyvän
-poskillaan ja niskassaan. Olihan hän sitäpaitsi köysissä, kädet ja
-jalat sidottuina, niin että tuskin saattoi liikahtaa. Jonkinlaisen
-surumielisen alistumisen tuntein Krag myönsi itselleen, että kaiken nyt
-täytyi olla hukassa. Sillaikaakuin hän virui täällä, saattoi Valentine
-tehdä mitä hurjimpia tihutöitä, riistää Adan Jensin ja poliisien
-käsistä ja tällä panttivangilla kiristää mitä tahansa Einar
-Falkenbergilta, joka oli tuskasta, jännityksestä ja rakkaudesta
-puolihulluna.
-
-Hän katseli pitkin lattiata. Pöydänjalan vieressä kiilsi jotakin.
-
-Hänen revolverinsa.
-
-Ja oli kuin tämän rakkaan esineen näkeminen olisi antanut hänelle uutta
-toivoa ja uutta rohkeutta. Kunpa hän saisi sen käsiinsä! Tai kunpa
-espanjalainen tuolla sisällä lopettaisi peuhaamisensa, niin hän
-koettaisi vierittäytyä revolverinsa luo.
-
-Asbjörn Krag makasi selällään brysselinmaton kulman päällä. Hän tunsi
-ankaranpuoleista kipua ihan ristiluittensa kohdalla, sillä hänen
-allensa oli sattunut jokin kova ja kulmikas esine, joka suorastaan
-kaivautui hänen lihaansa.
-
-Salapoliisi ymmärsi, että se saattoi olla jokin esine, joka oli
-pudonnut pöydältä ja joutunut matonreunan alle.
-
-Mutta yhtäkkiä hänelle selvisi mikä se todellisuudessa oli, ja samassa
-hän oivalsi, ettei hänellä ainakaan vielä ollut syytä heittää kaikkea
-pelastuksen toivoa. Se oli Valentinen tikari, sama jonka hän oli
-kätkenyt ruusuvihkoon ja jonka Asbjörn Krag oli karistanut lattialle
-sanoessaan: "Antakaa se minulle ilman piikkejä."
-
-Tikari oli vierähtänyt matonreunan alle, ja Valentine oli unohtanut
-sen.
-
-Omituinen ilontunne virtasi Asbjörn Kragin läpi, jännitys valtasi hänet
-uudestaan, ja nyt hän toivoi, merkillistä kyllä, että espanjalainen
-viereisessä huoneessa saisi vielä hetkisen haeskella tamineitaan.
-
-Asbjörn Krag alkoi heti hivuttautua matonreunalta lattialle.
-
-Se onnistui pian.
-
-Taakseköytetyillä käsillään hän sitten haparoi altansa tikaria. Vihdein
-hän sai siitä kiinni.
-
-Hän ymmärsi, että tikari varmaan oli hyvin terävä, sillä hän tunsi
-käsiensä tahmaantuvan verestä.
-
-Asbjörn Kragissa oli hiukan taitovoimistelijaa. Mikä muille olisi
-monessa suhteessa ollut mahdotonta, kävi hänelle mahdolliseksi.
-
-Hän katkoi tikarilla nuorat käsistään. Se tosin maksoi hänelle monta
-veristä naarmua.
-
-Seuraavassa tuokiossa hän oli katkaissut jaloistaankin nuorat. Ja
-sitten hän vihdoin seisoi lattialla, pystyssä ja vapaana, mutta
-pahoinpideltynä, kädet ja pää veressä.
-
-Hän kumartui ottamaan revolverin.
-
-Automobiili torven kärsimätön törähdys ilmaisi hänelle, ettei Valentine
-ollut vielä lähtenyt. He siellä odottivat espanjalaista. Ja
-espanjalainen don José Ysayo peuhasi edelleenkin huoneessa etsien
-tamineitaan.
-
-Hän kirosi kuullessaan torventörähdyksen.
-
-Oli ilmeistä, että hän etsi jotakin, mutta löytämättä.
-
-Asbjörn Kragilla oli suunnitelma valmiina.
-
-Hän päätti rohkeasti panna kaikki yhden kortin varaan ja ripeällä
-kaappauksella valloittaa takaisin mitä oli menettänyt.
-
-Hän tirkisti avoimeen kassakaappiin. Aivan oikein. Täydelleen niinkuin
-hän oli ajatellut: kassakaapissa ei ollut peräseinää ollenkaan, vaan se
-johti suoranaisena kanavana viereiseen huoneeseen.
-
-Valentinen tikari hampaissa ja oma revolverinsa oikeassa kädessään
-Asbjörn Krag ryömi kanavaan.
-
-Toisessa huoneessa hän näki espanjalaisen makaavan suullaan lattialla
-ja kaivelevan jotakin sohvan alta, hiljakseen kiroillen ja harmitellen,
-kun ei löytänyt mitä etsi. Yhdellä hyppäyksellä salapoliisi oli hänen
-niskassaan. Don José ei ehtinyt edes kirkaista. Salapoliisin hyökkäys
-oli äänetön kuin tiikerin hyppäys. Jäntevillä käsillään hän painoi
-toisen lattiaan.
-
-Kun espanjalainen sai nähdä kuka hänen kimpussaan oli, tuli hänen
-kasvoilleen sanomattoman kauhun ilme. Krag kuiskasi hänelle painaen
-samassa revolverin suun hänen korvaansa:
-
--- Jos päästätte äänenkään -- -- --
-
-Mutta hänen ei tarvinnut jatkaa uhkausta, sillä espanjalainen oli liian
-kauhuissaan kyetäkseen ylipäänsä mihinkään. Hänhän oli vastikään nähnyt
-tämän saman miehen, joka nyt puristi häntä rautaisilla käsillään,
-makaavan viereisessä huoneessa köytettynä, verissään ja tajuttomana.
-
-Asbjörn Krag oli saanut lujan otteen espanjalaisen kurkusta.
-
-Mutta silloin hän kuuli toistamiseen automobiilitorven äänen, kaksi
-terävää, kärsimätöntä törähdystä. Asbjörn Krag ymmärsi, että hänen
-täytyi kiiruhtaa, jos mieli pelastaa tilanteen.
-
-Eikä hän epäröinyt hetkeäkään. Valitsemisen varaa ei ollut.
-
-Pidellen vasemmalla kädellään tukevasti espanjalaisen päätä hän iski
-oikeassa kädessään olevan revolverin perällä häntä pari kertaa jotenkin
-rajusti leukaluun alle. Yksi ainoa luja nyrkinisku tuohon paikkaan
-riittää muuten saattamaan vankimmankin miehen pyörryksiin. Sitä
-voimakkaammin tietysti vaikutti kova, raskas revolverinperä.
-
-Espanjalainen roisto meni liituvalkeaksi kasvoiltaan, ja hänen silmänsä
-painuivat umpeen.
-
-Asbjörn Krag hellitti kohta otteensa hänen kurkustaan.
-
--- Olemme siis vaihtaneet osia, hyvä ystävä, mutisi hän. -- Tästä tulee
-sinulle ainakin pari tuntia kestävä uni, ja sillä aikaa voi tapahtua
-ihmeitä.
-
-Temmatessaan espanjalaiselta automobiiliviitan hän lisäsi:
-
--- Mutta koska nyt kerran olemme vaihtaneet osia, niin on parasta, että
-teemme sen perusteellisesti.
-
-Hän veti viitan yllensä. Se sopi hänelle mainiosti, sillä hän ja
-espanjalainen olivat jotakuinkin samankokoiset.
-
-Viitta napitettuna, kaulus pystyssä ja lakki silmille painettuna
-Asbjörn Krag saattoi hyvästi käydä don José Ysayosta.
-
-Kovalla kolinalla hän riensi portaita alas.
-
-Automobiili odotti porttikäytävässä.
-
-Valentine oli hyvin kärsimätön.
-
--- No vihdoin viimein sinä tulet, sanoi hän. -- Vitkastelusi käy yhä
-harmillisemmaksi, don José.
-
-Mutta don José vain nyökkäsi ja mutisi joitakin käsittämättömiä sanoja.
-
-Hän hyppäsi ohjaajanpaikalle ja väänsi ratasta.
-
-Ja automobiili lähti liikkeelle.
-
-Kello oli tällä välin tullut puoli kolme.
-
-Muutamia minuutteja myöhemmin automobiili oli Adan olinpaikan
-edustalla, ja Asbjörn Krag kuuli talosta melua ja taistelua.
-
-Tuntui kuin Falkenberg olisi hurjistuneena syöksynyt tähystyspaikaltaan
-huutaen:
-
--- Se on Valentinen automobiili!
-
-Hänhän ei voinut tietää, että "petohämähäkin" automobiilia tällä kertaa
-ohjasi salapoliisi Asbjörn Krag.
-
-
-
-
-XXII.
-
-Loppu.
-
-
--- Se on Valentinen automobiili! huusi Falkenberg, ja silloin
-konstaapeli ei enää voinut pidättää häntä pimeässä huoneessa, varsinkin
-kun kohtaus hämmästytti häntä itseäänkin.
-
-Mistä tämä automobiili saapui? Hälvenevässä hämärässä poliisimies
-saattoi nähdä, että siinä istui kolme henkeä: nainen, jolla oli liehuva
-automobiilihuntu, eräs herra hänen vieressään ja sitten ohjaaja, jolla
-oli automobiiliviitta yllä ja lakki silmille painettuna.
-
-Automobiili oli äkisti pysähtynyt törähtäen ja ankarasti jarruttaen ja
-sujahtanut ihan jalkakäytävän reunaan. Nyt moottori käydä jyskytti
-niin, että koko vaunu tärisi ja tutisi. Kadulla huudettiin jotakin,
-uusia ikkunaruutuja pirstautui vastapäisessä talossa... Poliisimies
-ryntäsi tavoittamaan Falkenbergia.
-
-Mutta Falkenberg oli jo ehtinyt kadulle. Viime päivien suunnaton
-jännitys oli kokonaan hävittänyt hänen mielensä tasapainon. Nähdessään
-jälleen Valentinen apulaisineen hän luuli, että kaikki oli hukassa.
-Sillä nyt oli varmaan Asbjörn Krag voitettu, kenties surmattu. Hän ei
-oikein tiennyt mihin olisi ryhtynyt, mutta jokin ylivoimainen tunne
-käski häntä kostamaan. Hänellä ei ollut minkäänlaista asetta, mutta
-sitä hän ei ajatellut hetkeäkään; hän ei tahtonut enää olla
-toimettomana, ei jaksanut. Hän riensi automobiilia kohti. Mutta juuri
-aikoessaan hypätä siihen ja karata "petohämähäkin" kimppuun hän kuuli
-äänen, huudon, joka sai hänet pysähtymään.
-
-Se oli Jensin ääni.
-
-Nuori mies ryntäsi portaita alas ja potkaisi ulko-oven auki niin
-rajusti, että lasisirpaleet sinkoilivat.
-
--- Ada neiti on pelastettu! huusi hän.
-
-Silloin "petohämähäkki" nousi seisomaan automobiilissa ja vastasi:
-
--- Eipä ole.
-
-Se mikä sitten tapahtui, kesti vain muutaman sekunnin.
-
-Jens, jolla oli poliisipamppu kädessä, näki Valentinen ja saksalaisen
-paronin, joka oli astumassa automobiilista maahan.
-
--- Vai niin, huusi Jens, sinä olet päässyt karkuun, senkin piru.
-
-Hän alkoi heilutella pamppuaan antaakseen "petohämähäkille" musertavan
-iskun. Valentine huusi ohjaajalle:
-
--- Iske maahan tuo mies, pian, José!
-
-Ja Asbjörn Krag -- sillä hänhän se oli ohjaaja -- hyppäsi
-katukäytävälle mennäkseen tyynnyttämään Jensiä.
-
-Mutta silloin Falkenberg puuttui asiaan. Nyt hän oivalsi hetken
-tulleen, jolloin hänenkin nyrkkejänsä kerran tarvittiin. Hän ei
-tietysti tuntenut Asbjörn Kragia autonkuljettajan puvussa, eihän häntä
-kukaan muukaan läsnäolevista tuntenut. Mutta hän ymmärsi, että Jens
-seisoi tällä hetkellä yksinään Valentinea ja hänen apulaisiansa
-vastassa -- vialleammuttu mieskin lähestyi ryömimällä taistelupaikkaa.
-Ja Falkenberg iski siihen, missä hänen mielestään paraiten tarvittiin,
-sanalla sanoen hyökkäsi ohjaajan, Asbjörn Kragin kimppuun. Salapoliisi
-tunsi yhtäkkiä kurkussaan kaksi kovaa kouraa, ja ennenkuin arvasikaan,
-oli hän kumossa katukäytävällä.
-
-Hän koetti tempautua irti, mutta hurjistuneen, riehuvan Falkenbergin
-käsivarsissa asui tällä hetkellä vaarallinen voima. Yhtäkkiä Krag tunsi
-konsulin, ja silloin koko erehdys selvisi hänelle. Hän koetti saada
-puhutuksi, mutta Falkenbergin kourat puristivat kovasti. Vasta kun
-automobiililakki putosi salapoliisin päästä, Falkenberg sai nähdä,
-kenen kimppuun oli karannut, ja hellitti hölmistyneenä rajun otteensa,
-joka olisi saattanut tehdä kerrassaan lopun Asbjörn Kragista.
-
-Ja samassa kajahti Valentinen hämmästynyt ääni: -- Donnerwetter, meidät
-on petetty! Tuohan on poliisikoira. Pankaa kone käymään, paroni.
-
-Mutta paroni ei pystynyt enää siihen. Jensin pamppu oli sattunut hänen
-oikeaan olkapäähänsä. Saksalainen lysähti vaunun nurkkaan.
-
-Silloin "petohämähäkki" jälleen osoitti käsittävänsä tilanteen.
-
-Ykskaks hän oli etuistuimella, moottorihan oli vielä käynnissä, niin
-että hänen tarvitsi vain vääntää ratasta.
-
-Automobiili ponnahti heti keskikadulle kuin irtipäästetty tiikeri.
-
-Näytti tosiaankin siltä, kuin se olisi hypähtänyt monta metriä, niin
-raju ja nopea oli lähtö. Sekunnin kuluttua se oli jo kaukana kadulla,
-ja sitten se mylvähtäen katosi kulman taakse. Valentinen valkoinen
-huntu liehui kuin lippu sen yläpuolella. Jens oli koettanut tarrautua
-kiinni automobiiliin, mutta se lennätti hänet erästä lyhtypatsasta
-vasten, niin että hän jäi hetkeksi makaamaan tajuttomana.
-
-Tällä tavoin "petohämähäkki" pääsi taistelukentältä.
-
-Asbjörn Krag seisoi keskellä katua seuraten katseellaan automobiilin
-poistumista. Hän ei ruvennut kuuntelemaan konsuli Falkenbergin
-valituksia.
-
--- Tapahtunut mikä tapahtunut, sanoi hän. -- Minähän varoitin teitä
-sekaantumasta asioihin. Missä Ada neiti on, Jens?
-
-Jens kömpi pystyyn katuojasta ja hoiperteli kuin humalainen.
-Lyhtypatsas oli antanut hänelle ankaran tärähdyksen.
-
--- Ylhäällä muijan luona, änkytti hän.
-
--- Muijan?
-
--- Niin, kolmannessa kerroksessa.
-
-Jens meni edeltä portaita ylös, hänen perässään Asbjörn Krag ja
-viimeisenä Falkenberg, joka ei enää virkkanut sanaakaan, mutta ei
-liioin rohjennut oikein uskoa, että pian saisi jälleen nähdä Adan.
-
-Saavuttuaan kolmanteen kerrokseen he näkivät heti poliisin
-väkivaltaisen sisäänmurtaumisen jälkiä. Ovi oli särjetty ja riippui nyt
-alimman saranansa varassa. Oviaukossa seisoi vanhanpuoleinen
-naishenkilö itkien.
-
-Krag työnsi hänet syrjään ja riensi sisään.
-
-Ensimäisessä huoneessa makasi mustapintainen mies köytettynä lattialla.
-Vieressä seisoi konstaapeli vahdissa. Asbjörn Kragin näyttäytyessä
-konstaapeli teki jäykkänä kunniaa.
-
--- Missä? kysyi salapoliisi.
-
-Konstaapeli osoitti seuraavaa huonetta, ja Krag meni sinne.
-
-Sohvalla makasi nuori tyttö kalpeana ja silmät puoliummessa. Paitsi
-häntä oli huoneessa pari siviilipukuista etsivää poliisia. Toinen istui
-avoimessa ikkunassa, vielä aivan ymmällä siitä, mitä äsken oli
-tapahtunut alhaalla kadulla ja mitä hän ei lainkaan ymmärtänyt.
-
-Kun Asbjörn Krag astui huoneeseen, niin Ada aukaisi silmänsä ja
-kuiskasi:
-
--- Vihdoinkin.
-
-Hän oli liian väsynyt kyetäkseen puhumaan.
-
-Mutta silloin Falkenberg riensi Kragin ohi, heittäytyi sohvan ääreen ja
-sulki morsiamensa riemuiten syliinsä. Nuori tyttö hymyili valoisaa
-hymyä. Hän oli viime aikoina saanut kärsiä paljon, mutta nyt hän oli
-taas onnellinen.
-
-Asbjörn Krag viittasi poliiseille. He poistuivat kaikki huoneesta, ja
-kihlatut jäivät kahden.
-
-Viereisessä huoneessa Asbjörn Krag sai selityksen tapahtumain kulusta.
-
-Itse huoneistossa näkyi selviä jälkiä taistelusta, jota oli käyty ennen
-Adan vapauttamista. Siitä hänen ei siis tarvinnut kysellä.
-
--- Mutta jos tahdotte, herra Krag, saada tietää, millä tavoin Ada neiti
-on voitu pitää kätkettynä, sanoi Jens, niin on parasta kysyä siltä
-itkevältä vaimoihmiseltä, joka on tuolla ulkona.
-
-Nainen tuotiin sisään, ja hän oli vähällä langeta polvilleen Asbjörn
-Kragin eteen katumuksesta ja mielipahasta.
-
--- Minä en todellakaan voi sille mitään, vaikeroi hän. -- Luulin häntä
-hulluksi, mutta nyt ymmärrän, että onkin tapahtunut katala rikos ja
-että ne toiset ovat olleet ilkeitä.
-
--- Hulluksi? kysyi Krag. -- Mitä sillä tarkoitatte?
-
-Nainen meni erään pöydän luo ja etsi sanomalehtikasasta parin viikon
-vanhan sanomalehden.
-
--- Kas tässä, sanoi hän, katsokaa tuota ilmoitusta. Se se on syynä
-kaikkeen.
-
-Asbjörn Krag luki ilmoituksen ja ymmärsi heti, että Valentine jo aikoja
-siten oli suunnitellut tämän musertavan yrityksensä Einar Falkenbergia
-vastaan.
-
-Ilmoitus kuului näin:
-
-"Asuntoa kuukauden ajaksi Kristianiassa haetaan onnettomalle
-mielenvikaiselle tytölle, joka on matkalla hoitolaan. Mieluimmin
-yksityisperheessä hyvästä maksusta. Tytön mukana on hänen veljensä.
-Vastaus merkille 'Vaitiolo' tämän lehden konttoriin."
-
--- Tähän ilmoitukseen minä lähetin vastauksen, jatkoi nainen
-kertomustaan. -- Teki mieleni ansaita hiukan rahoja, kun olen vähissä
-varoissa. Ja minä ajattelin, että kun veli on mukana, niin eihän siinä
-ole mitään vaaraakaan.
-
--- Vanha juttu siis, mutisi Krag. -- Ryöstetty selitetään
-mielenvikaiseksi. Milloin hän tänne tuli?
-
--- Muutama päivä sitten. Ensin tuli eräs nainen, hyvin kaunis rouva,
-hänen sisarensa, ja kyseli huoneista ja muusta semmoisesta.
-
--- Valentine, mutisi Krag.
-
--- Ei, Olga, vastasi nainen. -- Hänen nimensä oli Olga, sanoi hän, ja
-hän kertoi sisarensa sairastavan vainoomishulluutta ja olevan
-aika-ajoin ihan raivona, jonka vuoksi oli välttämätöntä, että veli oli
-aina hänen lähettyvillään. Hän oli valitettavasti parantumaton
-mielenvikainen eikä tuntenut edes omaa veljeään. Minä kysyin, mitenkä
-hän sitten oli tullut sairaaksi, ja Olga vastasi pyyhkien silmiään
-nenäliinalla: "Se on se vanha tarina, hyvä rouva, onneton rakkaus."
-Tämän minä ymmärsin hyvinkin, sillä semmoisestahan kerrotaan melkein
-kaikissa romaaneissa, ja sitten me itkimme yhdessä hetkisen. Minusta
-hän oli oikein kiltti rouva ja piti liikuttavaa huolta sisarestaan.
-Erittäinkin oli hänestä tärkeätä, ettei kukaan saisi tietää sisaren
-surullisesta tilasta, ja sentähden hän nimenomaan pyysi, etten
-päästäisi tänne ketään vieraita ihmisiä sen kuukauden aikana, minkä
-mielisairas oli asuva luonani.
-
--- Eikö hän sitten puhunut enempää tytön onnettomasta rakkaudesta?
-
--- Puhui kyllä. Lähtiessään hän mainitsi siitä jotain. Sanoi miehen
-nimenkin. Se oli joku konsuli Falkenberg, ja tämä oli hyljännyt tytön.
-
--- Hyljännyt?
-
--- Niin hän sanoi. Ja sentähden tyttö oli tullut mielenvikaiseksi.
-Eräänä yönä he sitten toivat hänet tänne automobiililla. Tyttö oli ihan
-valkoinen kasvoiltaan ja tajuttomana. Tohtori oli mukana sekä veli, tuo
-joka tuossa makaa.
-
-Vaimo osoitti sidottua miestä, ja roisto käänsi kasvonsa poispäin.
-
--- Tohtori selitti, että sairaalla oli juuri ollut kohtaus ja että oli
-parasta panna hänet heti sänkyyn. Sisar oli silloinkin mukana ja itki
-kovasti.
-
--- Se katala! kähisi Jens.
-
-Asbjörn Krag viittasi häntä vaikenemaan.
-
--- Jatkakaa, sanoi hän vaimolle.
-
--- Niin, ja sitten tohtori ja sisko läksivät, ja nuori tyttö ja veli
-jäivät tänne. Veljellä oli tämä huone, ja tyttö makasi tuolla.
-Seuraavana aamuna hän sai taas kohtauksen.
-
--- Miltä se näytti?
-
--- Hän tuli ihan raivoihin ja tahtoi hypätä ikkunasta ulos. Hän väitti
-joutuneensa murhamiesten pariin. Maalla huvilassa on murhattu mies,
-sanoi hän, ja minut nähtyään hän huusi: "Kuulutteko tekin
-murhajoukkioon?" Silloin hänen veljensä ajoi minut ulos. "Sisareni ei
-saa nähdä vieraita ihmisiä", sanoi hän, "sillä siitä hän vain kiihtyy
-yhä enemmän". Monta kertaa kuulin hänen huutavan sulhastaan ja
-moittivan häntä siitä, että hän oli hyljännyt hänet. Kun kohtaus yltyi
-pahimmilleen, niin veli piti sientä hänen nenänsä alla, ja siitä hän
-kohta rauhoittui.
-
--- Toisin sanoen meni tajuttomaksi.
-
--- Niin, en minä tiedä. En ainakaan kuullut hänen huutavan sitten enää
-pitkään aikaan. Tohtori kävi hänen luonaan silloin tällöin, mutta
-sisarta en nähnyt sen koommin. Viime päivinä oli paljon puhetta, että
-hänet vietäisiin johonkin laitokseen.
-
-Vaimo kertoi sitten vielä joukon yksityiskohtia "mielenvikaisen"
-oleskelusta hänen luonaan, ja Asbjörn Kragille selvisi täydellisesti,
-miten ovelasti ja kylmäverisesti rikosjoukkue oli menetellyt. Jos he
-olisivat ehtineet toimittaa Adan pois kaupungista jonnekin autioon
-seutuun maalle, niin he olisivat olleet kaikkivaltiaita. Onneksi se
-suunnitelma oli mennyt myttyyn, joskin vasta viime tingassa.
-
-Vaimo oli aivan onnettomana, ja Krag ymmärsi selvään kaikesta, että hän
-oli viaton ja oli toiminut hyvässä uskossa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Harmaja aamuhämärä levisi Kristianian yli. Kello oli tullut viisi. Yö
-oli ollut seikkailuista rikas. Niinä harvoina tunteina, jotka olivat
-kuluneet sitten kello yhdentoista, oli tapahtunut jos jotakin. Juhla
-Grandilla, Valentinen ja Asbjörn Kragin jännittävä kohtaus
-"petohämähäkin" asunnossa, Kragin voitto, taistelu Adan huoneessa.
-Sitten seurasi välikohtaus: Krag joutui vähäksi aikaa voimattomaksi, ja
-näytti siitä, kuin "petohämähäkki" olisi jälleen saanut pelin johdon
-käsiinsä. Mutta vielä kerran vaihtuivat kuvat: Kragin odottamaton
-kepponen automobiilin ohjaajalle ja hänen esiintymisensä näyttämöllä
-sinä hetkenä, jolloin Valentine jo luuli riistäneensä voiton hedelmät
-poliisin käsistä.
-
-Ja sitten lopuksi Valentinen pako. --
-
-Kello puoli kuusi aamulla vierivät kolmet vaunut keskikaupunkia kohden.
-
-Ensimäisissä istuivat Ada, Falkenberg ja Asbjörn Krag. Toisissa ajoivat
-poliisikonstaapelit. Ja viimeisissä makasi "veli", mustapintainen
-roisto, kädet ja jalat köytettyinä, sekä polveen ammuttu "tohtori".
-
-Näiden viimeisten vaunujen kuskipenkillä istui Jens, entinen vankikopin
-asukas, Kragin apulainen.
-
-Nuori mies oli tyytyväinen yöhönsä. Tosin oli "petohämähäkki" yhä vielä
-vapaalla jalalla, mutta hän oli joutunut tappiolle joka taholla ja
-menettänyt saalinsa.
-
-Hänen oli ollut pakko paeta Kristianiasta.
-
-Ja lennätinkoneet nakuttivat paraikaa pitkin kaikkia teitä.
-
-"Pysäyttäkää vihreä automobiili! Pysäyttäkää vihreä automobiili!..."
-
-Aamusumu hälveni, aurinko paistoi Kristianiaan ja pani talojen katot
-juhlallisesti välkkymään. Päivästä lupasi tulla kaunis.
-
-Ja kuskipenkillä istui Jens, aito kristianialaispoika, heilutellen
-jalkojaan ja viheltäen "Hiawathaa". Hän ei ollut nukkunut kolmeen
-vuorokauteen, mutta himosi jo uusia seikkailuja Asbjörn Kragin kanssa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Jo seuraavana päivänä alkoi suuri oikeudenkäynti vangittuja
-"petohämähäkin" joukkuelaisia vastaan. Poliisi keräsi suuren joukon
-todisteita heitä vastaan, ja tuomio oli jo etukäteen varma: he saavat
-monta vuotta kuritushuonetta ja senjälkeen heidät lähetetään Saksaan,
-missä monet selvittämättömät asiat ovat heitä odottamassa.
-
-Kävi ilmi, ettei "petohämähäkki" ollut enää uskaltanut ensinkään palata
-asuntoonsa sen jälkeen kuin oli paennut automobiililla. Halki
-Smaalenenen kävi hurja kulku, ja kun pienet lennätinasemat aamulla
-avattiin, oli Valentine jo aikoja sitten ajanut ohi.
-
-Mossin asemalla hän saavutti yöjunan, mutta ei tohtinut ajaa siinä
-pitemmälle kuin Gööteporiin, missä hän uskollisen seuralaisensa kera
-töytäsi erääseen Hampurinlaivaan, joka osui olemaan lähtövalmiina.
-
-Myöhemmillä etsiskelyillään Asbjörn Krag saattoi seurata hänen
-jälkiänsä Berliiniin asti.
-
-Sinne katosi Valentine Kempel.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAINEN LESKI***
-
-
-******* This file should be named 57351-8.txt or 57351-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/7/3/5/57351
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-