diff options
Diffstat (limited to '57351-8.txt')
| -rw-r--r-- | 57351-8.txt | 8625 |
1 files changed, 0 insertions, 8625 deletions
diff --git a/57351-8.txt b/57351-8.txt deleted file mode 100644 index bf523ee..0000000 --- a/57351-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8625 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Punainen leski, by Sven Elvestad - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Punainen leski - Romaani - - -Author: Sven Elvestad - - - -Release Date: June 18, 2018 [eBook #57351] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAINEN LESKI*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -PUNAINEN LESKI - -Romaani - -Kirj. - -STEIN RIVERTON [Sven Elvestad] - -Suomennos - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Otava, -1915. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Falkenberg. - II. Laukaus. - III. Rakas veli, minä olen viaton. - IV. Salapoliisi. - V. Ilta Pursiklubissa. - VI. Kirjainarvoitus. - VII. Seuraava päivä. - VIII. "Hän on kostanut." - IX. Naisen ryöstö. - X. Kuollut talo. - XI. Valaistu huone. - XII. J.R. - XIII. Uusi tulokas. - XIV. Viimeinen keino. - XV. Punaiset liekit. - XVI. Kirje. - XVII. Peili. - XVIII. Kuoleman edessä. - XIX. Hurja leikki. - XX. Automobiili. - XXI. Valentinen uusi autonkuljettaja. - XXII. Loppu. - - - - -I. - -Falkenberg. - - -Einar Falkenberg, tukkukauppias, Sandwich-saarten konsuli, -kolmekymmentäkaksivuotias, huvilanomistaja, astui salonkiinsa. - -Hän veti taskustaan umpinaisen kultakellon, napsautti kuoren auki, -murahti tyytymättömästi ja meni peilin ääreen tarkastelemaan asuansa. - -Kello oli jo kymmenen minuuttia yli seitsemän. - -Konsuli oli juhlapuvussa. Katseltuaan parisen minuuttia muhkeata -muotoaan peilin vihreässä syvyydessä, keksimättä mitään muistutettavaa -vartalossaan, viiksissään tai puvussaan, hän pisti tyytyväisenä kätensä -taskuun, veti esille hopeisen paperossikotelon ja sytytti hyvänhajuisen -egyptiläisen savukkeen. - -Hän asteli hitaasti ympäri salia, katseli hajamielisesti tauluja, otti -pöydältä joitakuita käyntikortteja, heitti ne jälleen takaisin. - -Sitten hän pysähtyi äkkiä. Jotain oli juolahtanut hänen mieleensä. Hän -siirsi työntöovet syrjään, astui parin kamarin läpi ja saapui -työhuoneeseensa. - -Tämäkin huone oli varsin ylellisesti sisustettu. - -Pehmeä matto verhosi koko lattiaa, seinät olivat suorastaan peitetyt -tauluilla, mutta näiden kehykset olivat tummanväriset. Joukossa oli -useita melkein sysimustia eebenholtsikehyksiä. Huone teki siten -kokonaisuudessaan raskaan ja synkänpuoleisen vaikutuksen. Suuri -kirjoituspöytä oli jotain harvinaista ulkomaista sinertävää puulajia, -runsaasti koristeltu leikkauksilla. Pöydällä oli joku Rodinin -pystykuvanen; sen yläpuolella riippui komeissa leveissä kehyksissä -Englannin amiraalikunnan toimittama Sandwich-saarten kartta. Paperikori -oli pikku mestariteos, lähtöisin sen saariryhmän alkuasukkaiden -käsistä, jota tukkukauppias Einar Falkenbergilla oli kunnia edustaa -Norjan pääkaupungissa. - -Konsuli meni kirjoituskaapille; tämän vanhan, arvokkaan huonekalun hän -oli perinyt isoisältään, joka oli sen ostanut huutokaupasta, missä -myytiin jonkun ranskalaisen kreivi-vainaan irtaimistoa. Hän avasi erään -laatikon ja otti esiin ihka uudenaikaisen teräksisen rahalippaan. -Sitten hän tarkasteli kirjainlukkoa, kopautti pari kertaa kanteen, pani -lippaan takaisin paikalleen ja sulki kaapin mutisten puoliääneen: - --- Ei, tiesinhän minä. En ollut unohtanut lukita lipasta. - -Sitten hän taas äkkiä katsoo kelloaan. Hänen ajatuksensa ovat saaneet -uuden suunnan. Hän on käynyt maltittomaksi. - --- Mitä lempoa hän viivyttelee? sanoo hän. -- Tämäpä merkillistä -hitautta. - -Hän soittaa kelloa. Kuluu hetki, ja vanha palvelija astuu sisään. -Konsuli osoittaa kysyvästi sormellaan kattoa. - --- On, vastaa ukko, joka on niin vanha, että puhuu miltei kuiskaamalla. --- Herra maalari on pian valmis. Vastikään kuulin hänen siellä -kiroilevan, ettei löydä hansikkaitaan. - --- Hyvä. Onko vaunu esillä? - --- On, herra konsuli. Hevoset ovat valjaissa. - --- Mitä sanot? Emmekö saa automobiilia? - -Vanha palvelija meni ilmeisesti hyvin hämilleen. Hän änkytti joitakin -käsittämättömiä sanoja, jotka saivat Falkenbergin kivahtamaan tiukasti: - --- Mitä! - --- Niin, koska herra konsuli tahtoo sen tietää, sanoi palvelija, niin -pelkään, että automobiili on nyt kokonaan kadonnut. - --- Mitä hittoa! kiivastui Falkenberg. -- Onko veljeni automobiili -poissa? - --- Konsulin veli, herra taiteilija, ajoi viimeksi automobiililla neljä -päivää sitten, kun konsuli oli Kööpenhaminassa. - --- No sitten hän kai tietää minne se on joutunut. Ehkä se on -korjattavana? - -Palvelija kakisteli kurkkuaan. Falkenberg kävi yhä tarkkaavaisemmaksi. - --- Sanoppa minulle, kysyi hän katsoen palvelijaan, -- yksinkö veljeni -oli lähtiessään automobiililla? - --- Ei, hänen seurassaan oli eräs nainen. - -Konsuli nyökkäsi ja virkkoi nopeasti: - --- Hyvä. Sano veljelleni että odotan. - -Vanha palvelija oli jo aukaissut oven lähteäkseen, mutta isäntä, joka -oli käynyt epävarmaksi ja kuumeisen levottomaksi, pysäytti hänet -kysymällä: - --- Tunsitko naisen? - -Palvelija jäi seisomaan paikalleen. - --- Tunsin, vastasi hän. - --- Sulje ovi! - -Palvelija sulki oven. - --- Oliko se hän? kysyi Falkenberg. - --- Oli, vastasi vanhus. - --- Hyvä on. Käy sanomassa veljelleni, että ellei hän tuossa paikassa -tule, niin lähden yksin. - -Palvelija meni. - -Mutta nyt Falkenbergin hyvä tuuli oli tiessään. Sen sijalle oli häneen -tullut jotain ärtyisää ja kiihtynyttä. Hän kiroili hiljakseen. - -Hetken kuluttua hän avasi oven ja ärjäisi: - --- Takkini! - -Joku palvelija lennätti juoksujalassa päällystakin, jonka tukkukauppias -kiireesti vetäisi ylleen. - -Hän oli jo lähtemäisillään vaunuihin, kun hänet pysäytti reipas ääni: - --- Hohoi! Mihin semmoinen hoppu? - --- Vai niin, siinä sinä olet, vastasi konsuli jurosti. -- Hävyttömän -kauan olen saanut odottaa. - -Hänen nuorempi veljensä oli astunut huoneeseen. Nuori maalari Carl -Falkenberg, "Charlie", kuten häntä tavallisesti nimitettiin, tunnettu -koko Kristianiassa -- ei niin paljon maalaustensa vuoksi kuin hurjan -elämänsä ja lemmenseikkailujensa takia. Hänessä oli jotain taiteellisen -huolimatonta, joka pisti silmään veljen moitteettoman ulkoasun -rinnalla. - -Charlie koki näyttää katuvaiselta ja sanoi: - --- Mutta kellohan on vasta puoli kahdeksan, hyvä konsuli, ja sinä olet -nimenomaan määrännyt päivälliset kello kahdeksaksi. - --- Et saa unohtaa, että minä olen isäntänä. Näyttäisikö mielestäsi -kauniilta, jos minä saapuisin kutsuihin myöhemmin kuin kunniavieras, -tanskalainen ystäväni. - --- Oo, luuletko, että pari minuuttia sinne tai tänne merkitsee -paljonkaan tuolle tanskalaiselle kauppasaksalle. - -Einar Falkenberg löi kätensä pöytään, niin että eräs kukkalasi kaatui. - --- Minä en salli, että sinä käytät tuota typerää jätkänkieltä, kun -puhut minun liiketuttavistani. Käytä sitä silloin, kun olet kahvila- ja -atelieerituttujesi parissa. - --- No no... - --- Minne olet muuten pannut automobiilin? - --- Kuulehan, veli hyvä, se oli minun automobiilini. - --- Oli, oli, kenties kaikki mitä sinulla enää oli jäljellä. - --- Perinnöstänikö, tarkoitat? - --- Perinnöstäsi, niinpä niin. Sillaikaa kuin minä olen järkevillä -yrityksillä ja työllä lisännyt osani kaksinkertaiseksi, olet sinä -pannut menemään melkein kaiken. - --- Nyt on kai minun vuoroni muistuttaa sinua ajan kulumisesta, sanoi -toinen kuivasti. - --- Olet siis myynyt automobiilin. - --- Kukaties. - --- Tai antanut sen tuolle... tuolle -- - -Hän vaikeni äkisti nähtyään veljensä kasvoissa ilmeen, joka sai hänet -hätkähtämään. Kaikista nuoremman veljen hullutuksista huolimatta -konsuli kuitenkin piti hänestä paljon. - --- Ja miltä sinä näytätkään, jatkoi hän. -- Silmänalustat -harmaankalpeat, kuumeinen puna ohimoilla. Teetkö kovasti työtä? - --- En, en pahasti, vastasi Charlie tullen iloiseksi nähdessään myrskyn -vihdoin menneen ohi. -- Mutta minä olen niin onnellinen, olen -rakastunut. - -Konsuli katseli jälleen veljeään ja mutisi: - --- Onnellinen! Hm. Vaikka näytät siltä, kuin eläisit ainaisen -mielipahan maailmassa. - -Toisen kasvot synkistyivät jälleen. - --- Tietysti en ole niin rikas kuin sinä, sanoi hän. - --- Tule pois, mennään nyt, vastasi vanhempi nopeasti. - -Veljekset astuivat vaunuihin ja lähtivät ajamaan huvilasta -Drammenin-tietä myöten. Oli kaunis, valoisa ilta, paljon väkeä -liikkeellä. Hienot vaunut, uljaat hevoset ja loistavat valjaat -herättivät huomiota. - -Charlie, joka kaikin mokomin tahtoi estää keskustelua saamasta mitään -ikävää käännettä, kysyi: - --- Et ole vielä kertonut mitään tanskalaisesta ystävästäsi, hyvä veli. -Mikä hänen nimensä on? - --- Stiegel. Hän on kelpo mies. Loistava liikemies. Olemme äskettäin -yksissä tuumin tehneet hyvän kaupan. - --- Ja siksikö annat päivälliset? - --- Siksi. - --- Mitä se kauppa koski? - --- Kahvia. - --- Vai niin. Entä paljonko tuli sinun voitoksesi? - --- Useita tuhansia. Tanskalaisen ystäväni voitto-osuuden maksan hänelle -huomisaamuna. Hän tulee luokseni kello puoli yksitoista. - --- Sinulla on siis rahat kotona? kysyi Charlie aivan -välinpitämättömästi. Kaikki liikeasiat ikävystyttivät häntä aina -suuresti. - --- Tietysti, vastasi tukkukauppias. -- Ne ovat valmiina -kirjainlukkoisessa lippaassa. - --- Paljonko siellä on? - --- Kaksikymmentäviisi tuhatta. - -Charlie säpsähti. - -Hän kääntyi veljeensä päin ja kysyi kiihtyneenä: - --- Mitä sinä sanot? Kaksikymmentäviisi tuhatta? - --- Niin, vastasi veli hieman ihmeissään. -- Onko se sinusta niin -hirveän paljon? - --- Ei. - --- Mitä sitten noin hämmästyit? - --- Se muistuttaa minulle jotain... Summa... itse luku. Mutta sitä sinä -et ymmärrä, Einar. Ihan joutavaa. Puhukaamme muusta. - -Einar Falkenberg silmäili veljeään tarkemmin. Hän alkoi tuntea -omituista levottomuutta. Mikä veljeä vaivasi? Charlie näytti todellakin -kalpealta ja onnettomalta. Samassa hän tervehti. - --- Ketä sinä tervehdit? kysyi tukkukauppias. - --- Tarkoitatko sitä herrasmiestä, jolla oli kellertävä kevättakki ja -joka käveli nopeasti Drammenin-tietä ylöspäin? Veikkonen, etkö sinä -häntä tunne? - --- Hän oli näöltään kuin englantilainen nyrkkeilijä. Charlie nauroi. - --- Niin, älä mielikään joutua hänen nyrkkiensä väliin. Hän on vahva -kuin tiikeri. Hän on Asbjörn Krag, salapoliisi. - --- Hoo, vai poliisimies, sanoi tukkukauppias haukotellen. - -Vaunut pysähtyivät Rosenkrantzin-kadulla Grand Hotelin edustalle. -Ovenvartia tuli ilmoittamaan, että muutamia herroja oli jo saapunut. - -Konsuli riensi hotelliin. Pukuhuoneessa hän tapasi tanskalaisen -liikemiehen, herra Stiegelin, jonka esitteli veljelleen. Vieras oli -pieni, tumma herra, jolla oli ripeät, hermostuneet liikkeet. - -Charlie alkoi jutella hänen kanssaan. He puhuivat tavallisista -asioista, urheilusta, teatterista, tanssista. -- Konsulilla oli -sillaikaa täysi työ vastaanottaessaan muita vieraita, joita saapui -ehtimiseen. - -Vihdoin nuo kolme herraa pääsivät lähtemään seurusteluhuoneisiin -toiseen kerrokseen. - -Heidän noustessaan mattojen peittämiä portaita rokokosaliin tapahtui -jotain omituista. - -Tanskalainen herra kulki keskimäisenä. Hänen oikealla puolellaan oli -konsuli, vasemmalla tämän veli. - -Samassa eräs pari astuu portaita alas muutamasta yläkerroksen -seurusteluhuoneesta. - -Vastaantulijat ovat nuori nainen ja sotilaspukuinen herrasmies, -ratsumestari. - -Nainen on hyvin hienosti puettu. Ja hän on kaunis. Hurmaava hymy -huulilla ja valkoinen, pilvenkaltainen kaulapuuhka löyhästi hartioille -heitettynä. - -Konsuli tuntee hänet oitis. - -Leikillisellä äänellä hän virkkaa: - --- Charlie, siinä hän on. - -Veli nostaa silmänsä ja hätkähtää. - -Pieni tanskalainen liikemies huomaa hänkin parin. Samassa kuin se -tervehtien sivuuttaa heidät portaiden keskikohdalla, hän päästää -hiljaisen kirouksen ja tarttuu lujasti konsulia käsivarteen. - -Nainen ja ratsumestari katoavat peilisaliin. He nauravat molemmat ja -ovat kiintyneet keskusteluunsa. Naisen silkkipuku sihajaa hänen -astuessaan kynnyksen yli. - -Nuo kolme herraa ovat tahtomattaankin pysähtyneet. - -Charlie on kalvennut. Hän kuiskaa joitakin sanoja, lauseen, jota -kumpikaan toisista ei käsitä. Se kuuluu kiroukselta. Herra Stiegel -katsoo kummeksien toisesta toiseen. - --- Eteenpäin, hyvät herrat! huutaa konsuli naurahtaen väkinäisesti. - -Ja herrat nousevat edelleen portaita. - -Rokokosalin viereisissä kolmessa seurusteluhuoneessa vilisee -frakkipukuisia herroja. - -Konsuli Falkenberg on tällä kertaa pannut toimeen hienot herrakutsut. -Hän on ilmeisestikin tahtonut tehdä suurenmoisen vaikutuksen -tanskalaiseen liikemieheen. Hän on kutsunut kaikki tuttavapiirinsä -"nimet". Komeita arvonimiä vilisee. Siellä täällä välkähtää -ritarimerkki. Muutamalla nopealla silmäyksellä konsuli selvittää -itsellensä tilanteen. Leikkisä, humoristinen kamariherra Toten on -istuva kunniavieraan, tanskalaisen liikemiehen vieressä. - -Tukkukauppias Einar Falkenberg, Sandwich-saarten konsuli, pistäytyy -varmuuden vuoksi rokokosalissa, missä pöytä on katettuna. Se upeilee -keskellä salia, raskaana ja värikylläisenä, kukilla ja pienillä -sähkölampuilla koristettuna. Lasit välkkyvät, taidokkaasti poimutetut -valkeat lautasliinat hohtavat. Palvelijat viimeistelevät kättensä -työtä. Falkenberg on tyytyväinen. Hän jakelee viimeisiä määräyksiään -samppanjasta. On tärkeätä, että itsekukin saa mieleistänsä. - -Sitten hän palaa vieraittensa luo. Maurilaisessa kammiossa hän huomaa -kunniavieraan, herra Stiegelin, ja astuu hänen luoksensa. - -Tanskalainen liikemies sanoo: - --- Vai niin, siinä te olette. Hyvä on, olen etsinyt teitä. Kuulkaas, -tunnetteko sen naisen? - --- Minkä naisen? kysyy Falkenberg. Hän oli jo melkein unohtanut -portaissa sattuneen kohtauksen. -- Ahaa, tarkoitatte ratsumestarin -naista. - --- Niin, häntä jonka tapasimme. - --- Minä tuskin tunnen häntä. Tiedän, että hän on nimeltään rouva -Kempel. Hän on nuori leski. - --- Aivan oikein, vastasi tanskalainen. -- Hänen nimensä on Valentine -Kempel. - --- Tekin siis tunnette hänet? - --- Tunnen. Ettekö nähnyt, miten ällistyin tavatessani hänet portaissa? - --- Huomasin sen. Mutta minä tunnen häntä, kuten sanottu, perin vähän. -Ihmiset pitävät hänestä, hän on vilkas ja ottaa paljon osaa -seuraelämään. - --- Mikäli ymmärrän, sanoi herra Stiegel yhtäkkiä totisesti, -- on -veljenne joutunut hänen pauloihinsa. - -Konsuli tuijotti ällistyneenä häneen. Ei, mies puhui tosissaan. Hän oli -hyvin vakava. - --- No no, sanoi Falkenberg, älkäämme puhuko siitä. Veljenihän on jo -aikoja sitten saavuttanut täysi-ikäisyyden. - --- Jos tuntisin hänet paremmin, jatkoi toinen, niin varoittaisin häntä. -Kaksi vuotta sitten olin Hampurissa. Silloin Valentine asui siellä ja -oli hyvin juhlittu ja suosittu. Mutta sitten alettiin kuiskailla hänen -ympärillään. Häntä mainittiin eräällä nimellä -- hiljaa tietysti. - --- Ja mikä se nimitys oli? kysyi konsuli. - --- "Petohämähäkki", vastasi herra Stiegel. -- Missä muuten veljenne on? -lisäsi hän. - -Falkenberg tähysteli hilpeätä seuraa, mutta Charlieta ei näkynyt -missään. - -Aavistus valtasi hänet. Hän meni nopeasti huoneiden läpi ja saapui -portaille. - -Ensi kerroksen ruokasalin ovessa hän näki veljensä seisovan kalpeana ja -miltei horjuen. - -Valkopuuhkainen nainen, Valentine, pyyhkäisee samassa hänen ohitseen. - -Naisella on kiire. Ratsumestarin univormu häämöttää lähettyvillä. - -Ja sitten hän virkkaa nopeasti ja hillitysti, mutta äänellä, jonka -sointu ennustaa vaaraa: - --- Charlie, pelastatko minut? - -Vastausta hän ei varro. Sanat tulivat salaman nopeudella, ohimennen. Ne -kuulostivat kuiskatulta hätähuudolta. - -Kun Einar Falkenberg näki veljensä kasvot, tunsi hän pistoksen -rinnassaan. - -Hän ei muistanut milloinkaan nähneensä Charlieta niin masentuneena. -Mutta nyt Charlie tuli portaita ylös, ja konsulin täytyi kiiruhtaa -takaisin, jottei veli huomaisi häntä. - -Hän etsi herra Stiegelin, kunniavieraan, ja tarttui häntä käsipuolesta. - -Ja sitten avattiin loistavan salin ovet. - - - - -II. - -Laukaus. - - -Konsuli Einar Falkenberg oli koko päivällisten ajan levoton veljensä -takia. - -"Charlie, pelastatko minut?" oli Valentine sanonut. Äänen kuumeinen -sointu kaikui vielä hänen korvissaan. Hänen mieleensä oli yhtäkkiä -jysähtänyt, että jotain vakavaa oli tapahtumassa. Charlie ei ollut -vastannut, hän oli vain luonut naiseen kauhuisen katseen. Ja sitten -nainen oli kadonnut peilisaliin ratsumestarin rinnalla. - -Konsuli silmäsi pöydän yli veljeensä, joka istui kamariherra Totenin -vieressä. Hän oli tahallaan sijoittanut nämä kaksi vierekkäin. Hän -tiesi, että kamariherra mielellään puheli Charlien kanssa, tällä kun -oli loppumaton varasto juttuja, etenkin lemmenseikkailuja koskevia, -Kristianian iloisesta hienostomaailmasta. - -Mutta nyt tuntui siltä, kuin Charlie olisi kokonaan kadottanut -juttelukykynsä. Alussa hän istui synkkänä, miettiväisenä ja -hajamielisenä, sysäsipä kumoon jonkun lasinkin, niin hermostunut hän -oli. Hän söi vähän, mutta joi sitä enemmän, ja päivällisten -loppupuolella hänet valtasi eräänlainen pinnistetty iloisuus, joka oli -omituisen räikeänä vastakohtana hänen aikaisemmalle vaiteliaalle -totisuudelleen. Mutta kamariherra Toten riemastui muutoksesta. Charlie -pääsi vauhtiin ja kertoi joukon juttuja, ja kamariherra nauroi, niin -että ritarimerkit hyppivät rinnalla. - -Ateria loppui vihdoin, ja vieraat hajaantuivat seurusteluhuoneisiin, -joissa tarjoiltiin kahvia. Sillä aikaa Charlie katosi hetkeksi, mutta -kun hän tuli takaisin mandoliini kainalossa, päästi iloinen seura -riemuisan remakan. Hänet nostettiin pöydälle, ja hän alkoi laulaa -preerioista ja bambu-puista, pikku neekeritytöistä, laajoista -viljelysmaista, New Orleansin kaduista -- noita kauniita amerikkalaisia -sävelmiä, joissa helkkyy viehkeä, salainen kaihomielisyys. Hänellä oli -miellyttävä, pehmeä ääni, ja laulut otettiin ihastuksella vastaan. -Mutta konsuli tuli pakostakin liikutetuksi. Hän tunsi, miten veljen -salainen murhe värisi mandoliininkielten hennoissa sävelissä ja -laulujen omituisessa alakuloisuudessa. - -Eräänä väliaikana tanskalainen liikemies, herra Stiegel, meni Charlien -luo kiittämään kohteliaasti. Samalla hän kysyi: - --- Mitenkä työ sujuu, herra Falkenberg? Oletteko saanut mitään uutta -taulua valmiiksi? - --- En mitään uutta, vastasi Charlie nappaillen vallattoman hilpeästi -soittimensa kieliä, -- mutta minulla on koko joukko aloitettuja. -Kerrassaan loistavia ideoja, vakuutan teille. Mutta kun minusta on -ikävää nähdä noita puolivalmiita töitä, olen kääntänyt atelieerissani -kaikki kankaat nurin, niin että kävijät saavat nähdä vain takapuolet. - --- Ettekö ole aikonut lähteä ulkomaille saamaan uusia vaikutteita? - --- Olen kyllä. - --- Eikö lähdetä yhdessä Pariisiin? Minun pitää matkustaa sinne -liikeasioitteni takia. - --- Jospa se vain kävisi laatuun, sanoi Charlie miettiväisesti. -- -Milloinka lähdette? - --- Huomenna. - --- Huomenna! Ei, ei käy päinsä. - -Charlie aloitti uuden laulun, ja tanskalainen herra poistui mutisten -itsekseen: - --- Hän on kiinni. Hän on kiinni, poika parka. - -Juhla jatkui vielä tuntikauden. Saatettuaan vaunuihin viimeiset -vieraansa -- paitsi herra Stiegeliä -- konsuli etsi veljeään, mutta -Charlie oli silloin jo kadonnut. - --- Herra konsulin veli lähti puoli tuntia sitten, tiesi hovimestari. - --- Niinkö -- menikö hän kotiin? kysyi Falkenberg. - --- Hän on ainakin lähtenyt hotellista. - -Falkenberg ymmärsi, että kun hotellin hovimestari käyttää tällaista, -kieltä, niin siinä piilee jotain. - --- Mitä tarkoitatte? kysyi hän. - --- Herra konsuli, mitäpä minä tarkoittaisin. Herra konsulin veli lähti -hotellista neljännestunti sitten. - --- Mutta äskenhän juuri puhuitte puolesta tunnista. - --- Niin, puoli tuntia sitten hän poistui seurasta. - --- Vai niin se olikin! Mutta hän ei sentään lähtenyt heti? - --- Ei, hän käväisi peilisalissa. - --- Hyvä. Ajaenko hän lähti hotellista? - --- Niin, he ajoivat. - --- Heitä oli siis kaksi? - --- Heitä oli kolme, herra konsuli. - -Falkenberg katsoi terävästi hovimestariin. - --- Ratsumestariko myös? kysyi hän. - --- Niin. - - * * * * * - -Konsuli ja hänen tanskalainen liiketuttavansa päättivät ajella hetkisen -virkistyäkseen monien ja erilaisten pöytänautintojen jälkeen. - -He ajoivat aina Nordstrandille saakka. - -Oli ihmeellinen, leuto ja valoisa yö. Molemmat herrat olivat hieman -hilpeällä tuulella. He tekivät uusia tulevaisuudensuunnitelmia ja -sopivat uusista liikeyrityksistä. - -Vasta kolmen tienoissa he palasivat kaupunkiin. Konsuli kyyditsi -Stiegelin hänen hotelliinsa, ja erotessa hän sanoi: - --- Odotan teitä kello puoli yksitoista aamupäivällä. - --- Puoli yksitoista. Tulen täsmälleen. - --- Minulla on rahat käteisinä, kaksikymmentäviisi tuhatta. - --- Hyvä on. - -He erosivat sydämellisesti hyvästellen. Einar Falkenberg lähti yksin -ajamaan Drammenin-tielle päin. Hän istui selkäkenossa vaunuissaan ja -tupakoi. - -Hän koetti ajatella liikeasioita, mutta se ei ottanut onnistuakseen. - -Myötäänsä hänen ajatuksensa palasivat veljeen. Mitenkä hänen laitansa -mahtoi olla? - -Yksi seikka oli hänelle selvänä. Veli oli varmasti hyvin onneton. - -Nuo kummalliset sanat soivat vielä hänen korvissaan, ja hän toisteli -niitä lakkaamatta itsekseen: "Charlie, pelastatko minut?" Oskarinkadun -kulmassa hän huomasi tutunnäköisen herrasmiehen ajavan tavallisissa -ajurinrattaissa. Se oli kamariherra Toten. Hän ei ollut yksin. -Falkenberg hymähti. - -Kauempana, Skillebaekin lähellä, hänet herätti mietteistään -automobiilin törähdys. Hän tunsi äänen, sen suhteen ei voinut erehtyä. - -Kuski nykäisi vaistomaisesti suitsista ja kääntyi isäntäänsä päin. - --- Kuulitteko _sitä_, herra konsuli? sanoi hän. -- Se on varmasti -meidän automobiili. - --- Niin, sen voisin vannoa, vastasi Falkenberg tähystellen eteenpäin. --- Sen äänen tuntisin satojen joukosta. Olenhan itse ostanut torven -Lontoosta. Ehkäpä nyt saamme tietää, mitä veljeni kadonneesta -automobiilista on tullut. - -Hänen mieleensä vilahti tuokioksi ajatus: kenties Charlie ajaa siinä. - -Kiiltävä auto lähestyi nyt suurilla kumipyörillään. Oli melkein -valoisaa, joten se näkyi selvästi. - --- Ei, tämä auto on vihreä, sanoi kuski. -- Niin että ei se voi olla -meidän. - --- Eipä tietenkään, vastasi konsuli. -- Veljeni automobiili on -punainen. - --- Sitäpaitsi lyhdynpitimet ovat toisenlaiset. - -Automobiili porhalsi ohi. - -Siinä istui kaksi miestä. Toinen oli mustapintainen, lähinnä -muistuttaen espanjalaista. Falkenberg kiintyi erityisesti näihin -kasvoihin. - --- Aika roisto naamasta päättäen, mutisi kuski. - --- Aja eteenpäin, sanoi konsuli heittäytyen selkäkenoon. Hän oli jo -unohtanut automobiilin. Ja hän tunsi itsensä väsyneeksi. - -Falkenberg iloitsi päästessään vihdoin taas kotia huvilaansa. Hän meni -työhuoneeseensa ja avasi kaikki ikkunat, niin että ihana aamuilma, joka -toi muassaan puutarhasta puiden ja kukkien tuoksua, sai täyttää koko -huoneen ja virkistää häntä. - -Hän istuutui suuren, leikkauskoristeisen kirjoituspöytänsä ääreen, -huokasi raskaasti ja mutisi: - --- Vihdoinkin on siitä päästy ja saan mennä levolle. - -Pöydällä oli muutamia kirjeitä, joita hän silmäili. Joukossa oli muun -muassa kamariherra Totenin lähettämä painettu illalliskutsu. Sen -alareunaan kamariherra oli omakätisesti kirjoittanut: "Saatte tehdä -mielenkiintoisen tuttavuuden." - -Falkenberg pani kirjeet välinpitämättömästi syrjään. Mutta alimaisena -pinkassa tuli vastaan pieni neliskulmainen kuori, jonka hän sieppasi -halukkaasti. Hänen nimensä ja osoitteensa olivat kirjoitetut sirolla -naisen käsialalla. - -Hän avasi kirjeen ja luki sen kahteen kertaan. Sitten hän hymyili -onnellisen näköisenä ja suuteli pientä paperia. - -Mutta hänen täytyi koettaa nukkua hiukan. Hänellä oli vielä ruusu -napinreiässä illan juhlasta. Se alkoi lakastua ja hajota. Hän irroitti -sen ja heitti pois. Ja ruusu putosi matolle jääden siihen pienen -valkoisen paperipalan viereen. - -Paperipala. Konsuli Falkenberg nosti sen lattialta. Hän ei sietänyt -epäjärjestystä työhuoneessaan. Mikä se semmoinen paperi oli, joka oli -pudonnut lattialle? Hän silmäili sitä -- ja kavahti yhtäkkiä pystyyn. - --- No mutta -- mitä ihmettä! - -Hän oli säikähtänyt ankarasti, katsoi jälleen paperiin ja alkoi -vavista. - -Tämä paperi, jota hän piteli kädessään, oli tavattoman tärkeä. Hän ei -olisi tahtonut hukata sitä suurestakaan rahasummasta. - -Mutta mitenkä se oli joutunut lattialle? - -Falkenberg siveli kädellä otsaansa ja koki hillitä levottomuuttaan. - -Hänhän oli itse pannut tämän paperin teräslippaaseen iltapäivällä. Hän -muisti sen aivan selvästi. Ja miten se siis oli saattanut -- - -Hän tunsi kiihtyvänsä yhä enemmän. Hän sieppasi avainkimpun, se kalisi -hänen vapisevassa kädessään. - --- Mahdotonta! hän huudahti, ikäänkuin ääneen jatkaen ajatusjuoksuaan. --- Se ei voi olla mahdollista. - -Yhtäkkiä jotakin juolahti hänen mieleensä. - -Hänhän oli eilisiltana itse avannut teräslippaan kahdesti. Ensi kerran -pannessaan siihen rahat ja tämän paperin. Toisen kerran tarkastaessaan -selittämättömän levottomuuden valtaamana, oliko lukinnut lippaan. - -Tietysti paperi oli pudonnut silloin, kun hän viimeksi käsitteli -lipasta. Niin oli varmasti asianlaita. - --- Niin, tietysti, mutisi hän lohdutellen itseään, samalla kuin avasi -kaapin ja otti esille teräslippaan. - -Hän katseli sitä ensin tarkkaan joka puolelta ja nyökkäsi tyytyväisenä. -Ei kukaan ollut koskettanut lipasta. Ja avata sen saattoi ainoastaan -hän itse, sillä hän yksin tiesi sanan, jolla sai kirjainlukon -aukeamaan. - -Hän muodosti kirjaimista sanan ja painoi ponninta. - -Lukko napsahti. Aivan kuin pitikin. Siinä se nyt oli lipas auki. - -Falkenbergia nauratti oma pelkonsa; hän oli nähnyt aaveita keskellä -päivää. Hän, kylmäverinen liikemies, oli alkanut käydä hermostuneeksi -ja taikauskoiseksi. Ei, oli tosiaan jo aika mennä levolle. - -Hän kohotti nopeasti kantta. - -Samassa hän jähmettyi hämmästyksestä ja kauhusta. - -_Rahat olivat poissa_. - -Kahdestakymmenestäviidestä tuhannesta ei ollut äyriäkään jäljellä. - -Hetken aikaan hänen oli mahdoton käsittää mitään. Kuin mielipuoli hän -penkoi lippaan sisällystä, sai kouransa täyteen papereita ja hajoitti -ne ympärilleen, mutta ne olivat pelkkiä papereita. Ei ainoatakaan -pankinseteliä ollut niiden joukossa. - -Rahat oli siis varastettu häneltä. Mutta miten, miten --? - -Hän tutki lukon uudelleen. Se oli kunnossa. Ja lippaan sai avatuksi -sillä ainoalla sanalla, jonka hän yksin tiesi. Tuolla ainoalla pikku -sanalla, jota hän ei ollut lausunut kellekään elävälle olennolle ja -jota ei kukaan voinut arvata. - -Häntä ei niin paljoa järkyttänyt tappion suuruus kuin tämän varkauden -täydellinen arvoituksellisuus. - -Yhtäkkiä hänen mieleensä juolahti ajatus, kamala ajatus, joka teki -hänet jääkylmäksi. - -Kaksikymmentäviisi tuhatta! Hän muisti, miten levottomaksi Charlie oli -käynyt, kun hän oli vaunuissa maininnut tuon summan. Hän muisteli -Valentinen sanoja: "Charlie, pelastatko minut?" Ja hän muisti, mitä -herra Stiegel oli tiennyt kertoa "petohämähäkistä". Sitäpaitsi veljen -käytös oli viime päivinä ollut eriskummainen. Olisiko Charlie --? -Saattoiko semmoista ajatella? - -Falkenberg oli taas entinen tyyni, varma liikemies. Hän keräsi paperit -ja pani ne lippaaseen. Sitten hän soitti palvelijaa. - --- Onko joku käynyt täällä? kysyi hän. - --- Ei, vastasi palvelija, täällä ei ole käynyt ketään. - --- Onko veljeni tullut kotia? - --- On. - --- Milloin hän tuli? - --- Tunti sitten. - --- Yksinkö? - --- Niin, hän tuli ajurilla. - --- Menikö hän heti omalle puolelleen? - --- Meni, hän oli täällä vain parisen minuuttia. Sitten hän tuli taas -alas kynttilä kädessä. - --- Minne hän silloin meni? - --- Herra konsulin huoneisiin. - --- Seurasitko sinä häntä? - --- En, näin hänet huoneeni ikkunasta. - --- Oliko hän kauan täällä? - --- Puolisen tuntia. - --- Kuulitko täältä mitään ääntä sillä aikaa? - --- En, minähän jo sanoin, että hän oli yksin. Kun hän tuli ulos, oli -hänellä silloinkin kynttilä kädessä. Minä menin häntä vastaan portaille -kysyäkseni, halusiko hän jotakin. - --- Miltä hän näytti? - --- Hän oli kalpea kuin kuolema. - -Falkenbergia värisytti. - --- Sanoiko hän mitään? - --- Hän sanoi vain: "Hyvää yötä, Johannes." Mutta hän oli niin -kummallinen. Minä luulen, että hän on sairas. Herra konsulin pitäisi -käydä katsomassa häntä. - --- Saat mennä, sanoi Falkenberg. - -Vanhus poistui. - -Falkenberg jäi seisomaan huoneeseen ikäänkuin lamautuneena. Eihän ollut -enää epäilystäkään -- - -Yhtäkkiä hän havahtaa mietteistään kuullessaan laukauksen, -revolverinlaukauksen. - -Hän säikähtää ankarasti ja kiljaisee: - --- Charlie! - -Sitten hän karkaa ovesta ulos ja portaita ylös. Kuin mieletön hän -ryntää veljensä asuntoon. Jo kaukaa hän huutaa: - --- Charlie! Charlie! - -Mutta hän ei saa vastausta. - -Saapuessaan Charlien atelieeriin, missä nurinkäännetyt taulukankaat -irvistävät, hän näkee veljensä istuvan tuolilla kasvot päivänvaloon -päin. Oikeassa ohimossa on kuulanreikä, josta paksu verivirta on -juossut hänen poskensa yli ja tahrannut hänen kauluksensa ja liivinsä. - -Falkenberg heittäytyy hänen päällensä. - -Charlie on kuollut. Hän pitää vielä kouristuksentapaisesti revolveria -kädessään. Sanomaton suru valtaa veljen. Noita kahtakymmentäviittä -tuhatta hän ei ajattele. Hän ajattelee vain veljeään, poikavuosiensa -leikkitoveria, hän muistaa vilahduksena Charlien rakkauden ja lämpimän -ystävällisyyden, hänen mandoliininsa, hänen surunvoittoiset laulunsa. - --- Pöydällä on jokin paperi, mutisee Falkenberg hajamielisesti -itsekseen. - -Hän ottaa sen ja lukee: - -"Rakas veli", on siihen kirjoitettu, "minä olen viaton". - -Konsuli sivelee vainajan hiuksia ja sulkee hänen sammuneet silmänsä. - - - - -III. - -Rakas veli, minä olen viaton. - - -Alussa Falkenberg oli kuin huumaantunut. Noiden viheliäisten rahojenko -takia -- ei, se ei ole mahdollista, ajatteli hän. Ja hän huusi ääneen -veljensä nimeä: Charlie, Charlie! - -Hän otti uudelleen käteensä paperilipun, jonka veli oli kirjoittanut, -ennenkuin teki kauhean tekonsa. "Rakas veli, minä olen viaton." Muuta -siinä ei ollut. Mitä tämä merkitsi? Saattoiko siis joku muu kuin hän -olla ottanut rahat? Hänhän oli käynyt alhaalla veljensä asunnossa tänä -yönä. Hän ainakin tiesi varkaudesta, ja siksi hän ehkä olikin ampunut -itsensä. Ampunut itsensä! Falkenberg katseli uudelleen vainajaa. Ja tuo -muuten niin kylmäverinen mies joutui mitä raastavimman surun valtaan; -hän hoiperteli pitkin huonetta nurinkäännettyjen taulujen keskellä ja -vaikeroi ääneen. - -Mutta yhtäkkiä hän tyyntyi kuullessaan varovaisia askelia viereisestä -huoneesta. Siellä tuli vanha palvelija. - -Konsuli meni häntä vastaan. - --- Mitä haet? kysyi hän. - --- Kuulin laukauksen, änkytti vanhus, ja näin konsulin juoksevan -portaita ylös. - --- Veljeni on kuollut. - -Vanha palvelija peitti kasvonsa käsillään. Hän oli niin liikutettu, -ettei pitkään aikaan saanut sanaa suustaan. - --- Rauhoitu, sanoi Falkenberg, asia ei ole muutettavissa. Auta minua -järjestämään tuolla sisällä hiukan. - -He menivät atelieeriin -- ja jälleen näytti siltä, kuin liikutus olisi -käynyt heille ylivoimaiseksi. - -Sitten he pesivät Charlien kasvot ja asettivat ruumiin eräälle -sohvalle. - -Konsuli pyysi vanhusta hommaamaan lääkärin, joka kirjoittaisi -kuolemantodistuksen. Itse hän läksi työhuoneeseensa, missä istuutui -suuren kirjoituspöydän ääreen miettimään. - -Hän palautui yhä uudelleen tuohon kohtaukseen, jonka oli nähnyt Grand -Hotelissa, kun Valentine oli kuiskannut hänen veljelleen: "Charlie, -pelastatko minut?" Ja hän tuli yhä vakuutetummaksi, että jotain -yhteyttä oli olemassa tämän lauseen ja viimeöisten surullisten -tapahtumain välillä. - -Hän tarkasteli uudelleen teräslipasta ja huomasi sen täysin -vahingoittumattomaksi. Siinä ei ollut pienintä naarmuakaan. -Kirjainlukon avaajan täytyi olla joku, joka tiesi sanan. Mutta senhän -tiesi hän yksin. Eikä hän ollut sitä maininnut ainoallekaan ihmiselle. -Ja mahdotonta oli kenenkään sitä arvata. Kaikki näytti hänestä -eriskummaiselta, järjettömän mahdottomalta. Hänen edessään oli -arvoitus, jossa hän ei havainnut pienintäkään selityksen -mahdollisuutta. - -Konsuli ei nyt enää ajatellutkaan makuullemenoa. Oli jo aamu, ja ulkona -alkoi syntyä liikettä. Falkenberg huomasi istuvansa edelleenkin -juhlapuvussa. Hän kylpi ja puki ylleen toiset vaatteet. Tultuaan sitten -esiin, kylvyn virkistämänä ja arkipuvussa, hän oli täydelleen -tyyntynyt. Tohtori tuli hänen luokseen ja lausui joitakin ystävällisiä -ja osaaottavia sanoja. - --- Voin ainakin lohduttaa teitä sillä, sanoi hän, että veljenne kuoli -heti paikalla. Toista laukausta ei tarvittu. - -Tohtorilla oli revolveri kädessään. - --- Mitä minä tällä teen? kysyi hän. - --- Antakaa se minulle, vastasi konsuli. - -Ase oli veljen hienoimpia revolvereja. Sen hopeahelaiseen perään oli -kaiverrettu hänen nimikirjaimensa C.F. - -Falkenberg tarkasteli makasiinia. - --- Yksi panos jäljellä, sanoi hän. - -Hän oli ottamaisillaan patruunan pois, mutta muutti mielensä. - --- Olkoon, ajatteli hän. -- Ehkä se tulee minulle joskus tarpeeseen. - -Hän pisti revolverin taskuunsa. - -Kello puoli yksitoista saapui tanskalainen liikemies, herra Stiegel. -Hän oli hyvin totinen ja puristi lämpimästi ystävänsä kättä. - --- Kuulen että veljenne on kuollut, sanoi hän. - --- Vai niin. Joko se on päässyt kaupunkiin. Mitä siellä kerrotaan? - --- Että hän kuoli hyvin äkkiä. - --- Niin. Hän kuoli äkkiä. - --- Mies parka. Minä arvasin, että niin oli käyvä. "Petohämähäkin" tien -ohessa on monta ihmiskohtaloa. - --- Veljeni kuoli sydänhalvaukseen, sanoi konsuli. - -Herra Stiegel vilkaisi nopeasti häneen. - --- Niinpä tietenkin, vastasi hän. -- Puhukaamme nyt liikeasioista. - --- Minulle on tässä aamupäivällä sattunut eräitä maksuja, niin etten -nyt voikaan suorittaa niitä kahtakymmentäviittä tuhatta käteisellä, -selitti Falkenberg. -- Teidän täytyy senvuoksi vaivautua nostamaan -rahat tällä pankkiosoituksella. - --- Yhdentekevä. Minun pitää muutenkin käydä pankissa. - --- Tänäänkö lähdette pois? - --- Matkustan pikajunassa etelään. - --- Onnea matkalle. Hyvästi. - --- Näkemiin. Hyvästi. - -Herra Stiegel lähti. - -Päivän mittaan kävi useita tuttuja herroja konsulin luona ilmaisemassa -osanottoaan. Mutta hän vaiensi heidät yhtä lyhyesti kuin herra -Stiegelin. Hän sanoi kaikille: "Veljeni kuoli halvaukseen." -- Hänestä -oli taas tullut entinen kylmä, järkevä liikemies. - -Tällä tavoin hänen onnistui osittain ehkäistä huhuja veljen -itsemurhasta, mutta vain osittain. Juoru oli liikkeellä, ihmiset -kuiskailivat ja supattelivat. - -Falkenbergilla oli paljon työtä järjestellessään yhtä ja toista -kuolemantapauksen johdosta. Hän pysyi sentähden kotosalla ja hoiti -konttoriasiansa puhelimitse. - -Vasta kuuden aikaan iltapäivällä hän lähti ulos. Vanha palvelija kysyi, -eikö hevosia valjasteta, mutta hän vastasi kieltävästi. Hän tahtoi -kulkea jalkaisin arvellen siten herättävänsä vähimmän huomiota. - -Kaupunkiin saavuttuaan hän käveli aivan verkkaan. Hän oli hieman -kalpeampi tavallistaan, mutta kukaan ei saattanut hänestä huomata, että -tapaus olisi häntä erityisemmin järkyttänyt. Ne, jotka eivät häntä -sanottavasti tunteneet, tuumivat: "Hän on kylmä ihminen. Kas miten -tyynenä hän tuossa kävelee poltellen iltapäiväsikariaan, ikäänkuin ei -mitään olisi tapahtunut." Mutta ne, jotka tunsivat hänet paremmin, -sanoivat: "Hän hillitsee itsensä mestarillisesti, hän rakasti -veljeään." - -Einar Falkenbergia raukaisi hieman, hän kun ei ollut lainkaan nukkunut. -Hän meni sentähden Teatterikahvilaan ja joi lasin absinttia. Muulloin -hänen näyttäytyessään kahvilassa tuli tavallisesti aina heti joku häntä -tervehtimään, usein kaksi tai kolmekin, mutta nyt hänen annettiin istua -rauhassa. Hän pyysi iltalehtiä, etupäässä peittääkseen kasvonsa, mutta -kun hänen silmiinsä sattui uutinen veljen kuolemasta, niin hän maksoi -nopeasti ja lähti. - -Ensin hän kuljeskeli kauan päämäärättä. Suru oli saada hänet kokonaan -valtoihinsa joka kerta, kun tapaus muistui hänen mieleensä. Mutta hänen -täytyi olla maltillinen ja luja. Vihdoin hän tunsi itsensä kyllin -tyyneksi, viittasi luokseen ajurin ja sanoi osoitteen: Oskarinkatu 84. -Hän tiesi Valentinen asuvan siellä. Veli oli kerran ohimennen maininnut -hänelle osoitteen. Hän luki joka kerroksen ovikilvet. Viimein hän löysi -etsimänsä nimen: Rouva Valentine Kempel. - -Hän soitti. - -Palvelustyttö tuli avaamaan ja vastasi hänen kysymykseensä, oliko rouva -tavattavissa: - --- Ei, rouva ei ota vastaan tänään. - -Falkenberg veti taskustaan nimikortin ja kirjoitti sen takasivulle: - -"Minun täytyy saada puhutella Teitä." - --- Antakaa rouvalle tämä kortti, sanoi hän. - -Tytön mennessä sitä viemään konsuli astui muitta mutkitta eteiseen ja -sulki oven perässään. Hän oli päättänyt tunkeutua sisään vaikkapa rouva -Kempelin luvattakin. - -Hetken päästä tyttö palasi ilmoittaen: - --- Olkaa hyvä, rouva ottikin sentään vastaan. - -Tyttö saattoi hänet muutamien hienosti sisustettujen huoneiden läpi -suureen budoaariin. - -Ikkunain ulkokaihtimet oli laskettu alas, ja sisäpuolella oli paksut, -keltaiset silkkiverhot vedetty eteen. Huone oli puolipimeä. Uutimien -hiljaisesta häilynnästä Falkenberg ymmärsi, että ikkunat olivat auki. - -Hän oli yksin budoaarissa. Se oli todella aistikkaasti sisustettu. -Huone ei ollut yhtenäinen, vaan sen muodosti joukko pikkuosastoja, -joita sohvanselustat ja joutsenkuvaiset japanilaiset silkkivarjostimet -erottivat toisistaan. Matto oli niin pehmeä, että tuntui kuin olisi -kävellyt hiekassa. Silkin paljous sai huoneen tuntumaan viileältä. Ilma -oli täynnä mietoa, omituista hajuveden tuoksua. - -Yhtäkkiä vedettiin oviverho ripeästi syrjään. - -Valentine seisoi hänen edessään. "Petohämähäkki" oli mustissa, mutta -tuo komea musta puku vain kohotti hänen tavatonta kauneuttaan. Konsuli -kumarsi, mutta ei ehtinyt virkkaa mitään, ennenkuin Valentine tarttui -hänen käteensä. - --- Kuinka kauniisti tehty, että tulitte minua katsomaan, enpä olisi -uskonut, sanoi hän ja loi Falkenbergiin suuret, tummat silmänsä, jotka -loistivat kyynelten kostuttamina. - -Konsuli vapisi nähdessään nämä kasvot, joita hän ei ollut koskaan ennen -oikein katsellut. Valentine oli todellakin hyvin kaunis. Hän veti -kätensä pois. - --- Rouva Kempel, aloitti hän. - -Mutta Valentine keskeytti hänet ja työnsi hänet istumaan tyyny- ja -silkkimattokasalle. - --- Istukaa, sanoi hän. -- Istukaa, niin saamme puhella. Minä luulin -teitä vihollisekseni, mutta nyt näen, että olettekin ystäväni. - -Konsuli katsoi ällistyneenä häneen. - -Valentine nojautui taaksepäin leposohvalla, joka oli aivan Falkenbergin -vieressä. Tuolla tavoin leposohvalla lojuessa hänen kauneutensa pääsi -täysiin oikeuksiinsa. Uutimien välisestä raosta tunkeutui valkea -ilta-auringon viiru sisään, valahti huonekaluille ja leikki hänen -kaulallaan. Falkenberg katseli tuota kaulaa, silmäsi sitten kasvoja ja -vavahti jälleen. - -Valentine taivuttautui häntä kohden ja tuki päätänsä käsillään. Puvun -hiha valui alas ja paljasti käsivarren. - --- Me rakastimme toisiamme, kuiskasi hän. - -Falkenberg oli vähällä hypähtää pystyyn, mutta hillitsi itsensä. - --- Hän ainakin rakasti teitä, sanoi hän. - -Valentine ei ollut huomaavinaan noiden sanojen salaista kärkeä. Hän -vaipui muistoihinsa, ja hänen silmänsä saivat uneksivan ilmeen. - --- Se tuli niin äkkiä, sanoi hän. -- Kuka olisi voinut aavistaa tätä? -Oi, mikä suuri kärsimys lieneekään painanut häntä! Mitä te arvelette -syyksi? - --- Olen tullut kysymään teiltä juuri samaa. Syytä. - --- Kuinka minä sen tietäisin? Hän oli aina niin huoleton ja -rakastettava, kun puhuin hänen kanssaan. En aavistanut vähintäkään. - --- Mutta te kuitenkin puhuitte hänen kanssaan viimeksi meistä kahdesta, -rouva Kempel. - -Hän huomasi Valentinen silmien sekunniksi vaihtavan ilmettä. Sitten ne -jälleen olivat samat uneksivat, haaveelliset. - --- Aivan oikein, sanoi hän surumielisesti hymyillen. -- Hän oli niin -herttainen eilen illalla. Hän auttoi minut pienestä pulasta. - --- Niinkö. Pulasta? - -Valentine kohosi istualleen ja nojautui Falkenbergiin päin. Hän tuli -niin lähelle, että olkapäänsä miltei hipaisi toisen käsivartta. Konsuli -tunsi hänen hiustensa tuoksun. - --- Niin, siellä Grandilla, sanoi hän. -- Minähän kohtasin teidät -molemmat vestibylissä, kun olin menossa peilisaliin. Sittemmin tapasin -Charlien yksin ja tulin kuiskanneeksi hänelle: "Charlie, pelasta minut -ratsumestarista." - -Falkenberg sävähti. - -Valentine heittäytyi nauraen takaisin leposohvalle, niin että valkea -auringonsäde kulki suoraan hänen punaisen suunsa yli. - --- Niin, sillä hän on ihan suunnattoman ikävystyttävä, ratsumestari -nimittäin, liverteli hän, -- puhuu myötäänsä vain hevosistaan. Charlie -oli niin rakastettava, että saattoi minut ovelleni asti. Olin hänelle -sanomattoman kiitollinen. Ratsumestari oli kai juonut paljon -samppanjaa, ja silloin häntä on mahdoton sietää. Niin, Charlie oli -todellakin herttainen... Sanokaa, kuiskasi hän, eihän vain lie niin, -että raha-asiat... vekselit... - -Falkenberg katsoi häneen. - --- Ehkä nekin, vastasi hän. - --- Hyvä jumala! huudahti Valentine. -- Jos jotain on hullusti, niin -meidän täytyy tehdä kaikkemme hänen maineensa pelastamiseksi. - -Hän nousi ja meni konsulin ohitse niin läheltä, että silkkihame hipaisi -hänen polveaan. - -Hän meni erääseen nurkkaan, helisteli joitakin pieniä avaimia ja -aukaisi erään laatikon. - -Falkenberg istui neuvotonna ja mykkänä paikallaan. Hän tunsi, miten -hajuvedentuoksu, Valentinen puvun kahina, hänen kauneutensa ja silmänsä -vähitellen suorastaan huumasivat hänet. Mistä hän aikoikaan vaatia -Valentinen tilille? Hän siveli hämmentyneenä otsaansa. - -Valentine palasi. Hänellä oli jotain kädessään. - --- Jos joku asia on nyt heti viipymättä järjestettävä, sanoi hän, niin -tämä on käytettävissä. - -Konsuli nousi kauhun kangistamana. Valentine laski joukon seteleitä -pöydälle. - --- Voin hankkia lisää myöhemmin, sanoi hän, minulla on paljon ystäviä. -Sitäpaitsi te hänen veljenään kai -- - --- Rouva Kempel! huudahti Falkenberg. -- Te tiedätte hyvin, että nyt -loukkaatte minua. - -Pöydällä oli kaksikymmentä tuhannen kruunun seteliä. - --- Minä huomautan teille, jatkoi konsuli, että veljeni rahalliset -sitoumukset ovat minun omiani. Ja tunnissa minä voin hankkia viisi -kertaa niin paljon kuin tuossa on. - --- Viisi kertaa niin paljon! huusi Valentine syöksähtäen hänen -luokseen. -- Kuinka jalo mies te olette... viisi kertaa niin paljon... -sata tuhatta -- se on Charlien veljen kaltaista. - -Falkenberg työnsi hänet luotaan. Viimeinen kohtaus, puolilikaisten -setelien näkeminen, joita Valentine pani hänen eteensä, oli palauttanut -hänen tasapainonsa. - --- Olen oikeastaan tullut vaatimaan teiltä tiliä, sanoi hän. - --- Tiliä? Mistä? - --- Charlien hengestä. - --- Te olette mainio. Oletteko hullu! Mitä minulla on tekemistä veljenne -itsemurhan kanssa? - -Hän vilkutti epäluuloisesti silmiään. - --- Asunnossani on yöllä tehty varkaus, sanoi Falkenberg. - --- Niinkö? -- Ja mitä on varastettu? - --- Kaksikymmentäviisi tuhatta kruunua. - -Falkenberg puri hammasta. - --- Te ymmärrätte kyllä mitä tarkoitan, sanoi hän. -- Suoranainen syy -veljeni itsemurhaan on tämä varkaus. Mutta hän on viaton. - --- Kuka sitten on syyllinen? - --- Sen sai veljeni tietää, ennenkuin ampui itsensä. Se tieto -luullakseni pani aseen hänen käteensä. Tunnen muuten erään toisenkin, -joka tietää kuka syyllinen on, ja se olette _te_. - -Valentinen silmät salamoivat. - --- Näyttäkää se toteen! huusi hän. - --- Todisteitako, rouva Kempel! Eikö siinä kyllin, että tunnen teidät. -Minä en välitä noista kahdestakymmenestäviidestä tuhannesta. Ne tulevat -kai hyvään tarpeeseen siellä missä ovat, toivottavasti. Mutta tahdon -pakottaa teidät selvittämään tämän asian alusta loppuun. Luulen että -juuri _te_ olette imenyt veljeni tyhjiin, että teillä on ollut sormenne -mukana viimeöisessä varkaudessa, ja että tieto siitä on ajanut veljeni -tekemään itsemurhan. Minä lupaan teille, rouva Kempel, etten lepää -ennen kuin olen kostanut veljeni puolesta ja tuonut ilmoille totuuden, -niin suuresti minä häntä rakastin. - -Valentine nauraa hohotti. - --- Herra jumala, miten lapsellinen te olette! sanoi hän. -- Menkää -poliisikamariin. - --- Te ymmärrätte kyllä, että se on mahdotonta, kun veljeni on tällä -tavoin takertunut juttuun. - --- Mitä sitten aiotte? - -Falkenberg katsoi häneen. - --- Aion taistella teitä vastaan, sanoi hän. - --- Minua vastaan! huusi Valentine. -- Silloin ette tiedä mitä teette. -Muuten tunnen jo alkavani vihata teitä. Varokaa itseänne! On kysymys -omaisuudestanne. - -Konsuli hymyili. - --- On kysymys hengestänne. Vielä ei kukaan ole voittanut minua, jatkoi -Valentine. - -Hän alkoi kävellä kiihkeästi edestakaisin. - --- Minä saatan olla paholainen, jos tahdon, sanoi hän. - -Falkenberg seurasi häntä silmillään. - --- Tiikeri, jolla on lapsenkasvot, sanoi hän. - -Yhtäkkiä hän astui Valentinen luo ja kuiskasi ihan vasten hänen -kasvojaan: - --- Petohämähäkki -- - -Valentine peräytyi kirkaisten ja haparoi kädellään rintaansa. - - - - -IV. - -Salapoliisi. - - -Falkenberg veti nopeasti revolverin taskustaan. - -Valentine lähestyi häntä käärmemäisin liikkein. Hänen silmänsä -leimusivat raivosta, ja hehkuva puna peitti hänen poskensa. - --- Se Tanskan juutalainen tietysti on kertonut teille tuosta nimestä, -kähisi hän. -- Mutta hän saa sen maksaa. Minä voin saavuttaa hänet -vieläkin. Olen mahtavampi kuin kukaan luuleekaan. - --- Älkää tulko lähemmä! huusi Falkenberg terävästi, ojentaen samassa -revolverin. - -Valentine seisahtui revolverin suun eteen. Aseen läheisyys ei näyttänyt -vähääkään säikyttävän häntä. Hän ei ensi kertaa seissyt ojennetun -revolverin edessä. - --- Siinä on yksi panos jäljellä, sanoi konsuli vakavasti. -- Se on -veljeni revolveri, se on vielä hänen verensä tahraama. Jos astutte -askelenkaan lähemmäksi, olette kuoleman oma. - -Valentine katseli hänen tyyniä kasvojaan. Konsulin kylmät silmät olivat -hyvin totiset. - --- Soittakaa palvelustyttöä, käski Falkenberg. - -Valentine ei liikahtanut. - -Konsuli painoi sähkösoittokellon nappia. - --- Minun on siis pakko muistuttaa teitä emännänvelvollisuuksistanne, -sanoi hän. -- Nyt tyttö tulee, jätän teidän harkittavaksenne, onko -palvelusväkennekin oltava tämän kiusallisen kohtauksen todistajina. - -Valentine ei liikahtanut. - -Mutta palvelustytön tullessa hänen käytöksensä muuttui yhtäkkiä. Hän -oli jälleen hempeä ja rakastettava. - -Sellainen näyttelijä! ajatteli Falkenberg väristen. - --- Ole hyvä ja anna herra Falkenbergille hänen takkinsa, sanoi -Valentine. - -Lähemmä astuen hän jatkoi sydämellisesti: - --- Vielä kerran kiitän teitä, että tulitte luokseni lohduttamaan minua -suuressa surussani; tuhannet, tuhannet kiitokset! Tulkaa oikein pian -taas. - --- Olkaa varma siitä, vastasi konsuli synkkänä. -- Minä tulen -toistekin. - --- Kiitos. - -Hän ojensi kätensä, mutta Falkenberg ei ollut huomaavinaan sitä. - -Valentine hytkähti kovasti, ja Falkenberg saattoi nähdä hänen vapisevan -raivosta. - -Palvelijattaren mennessä aukaisemaan ovea Valentine käytti tilaisuutta -ja kuiskasi: - --- Te olette loukannut minua. Minä pystyn kostamaan teille. Minä tiedän -hyvin, miten voin teille kostaa. - -Hän pui uhkaavasti pientä, vapisevaa nyrkkiään. - -Falkenberg sai välähdyksen hänen kiukkuisista silmistään eikä voinut -olla tuntematta mielenahdistusta. -- Hyvästi, rouva Kempel, sanoi hän -tyynesti ja meni takaperin ovesta ulos. Eteiseen päästyään hän kuuli -"petohämähäkin" ivanaurun budoaarista. Se kävi luihin ja ytimiin. - -Ajuri odotti ulkona. - -Konsuli pysähtyi puutarhaportille, ennenkuin astui rattaihin. Minne hän -ajaisi? Takaisin huvilaansako? Oli liian aikaista vielä. Sitäpaitsi -hänen täytyi ryhtyä toimenpiteisiin ehkäistäkseen Valentinen -kostotuumia. Sillä hän ei hetkeäkään epäillyt, että tämä nainen aikoi -panna uhkauksensa täytäntöön. Hän ymmärsi nyt, että Valentine oli häijy -kuin paholainen ja että hänellä oli paljon apukeinoja käytettävinään. -Hänellä oli kaupunki täynnä ystäviä, jotka ihailivat häntä hurjasti ja -mielihyvällä tekisivät mitä tahansa hänen käskystään. "Minä tiedän, -miten voin teille kostaa", oli hän sanonut. Omituinen tunne valtasi -Falkenbergin. Mitenkä Valentine kostanee? Tuliko hänen pelätä tuota -naista? Valentine taistelee asemansa puolesta, ajatteli hän. Minä olen -uhannut häntä perikadolla ja kunniattomuudella. Hän on epätoivoissaan, -ja epätoivoinen nainen pystyy mihin tahansa. - -Falkenberg ei voinut kieltää käyneensä levottomaksi. Hän tunsi itsensä -hieman avuttomaksi, hän oli aivan yksin. - -Yhtäkkiä juolahti hänen mieleensä pieni kohtaus, joka oli sattunut -eilen illalla hänen ajaessaan veljensä kanssa pitkin Drammenin-tietä. -Hän oli silloin nähnyt jalkakäytävällä miehen, joka oli herättänyt -hänen huomiotaan, pitkän, jäntevän olennon, jota hän muisti piloillaan -verranneensa englantilaiseen nyrkkeilijään. Ja Charlie oli kertonut -hänelle kuka tuo mies oli: Asbjörn Krag, salapoliisi. - -Falkenberg hypähti nopeasti odottaviin ajoneuvoihin. - --- Kuulkaa, sanoi hän ajurille. -- Tunnetteko Asbjörn Kragin? - -Hymy levisi ajurin kasvoille. - --- Kukas meistä ajureista ei häntä tuntisi, vastasi mies. -- Minäkin -olen monta kertaa kyydinnyt häntä. - --- Tiedättekö missä hän asuu? - -Ajuri vastasi empimättä: - --- Josefinenkatu 16. - --- Hyvä. Ajakaa sinne. - --- Pitääkö ajaa kovasti? - --- Sitä parempi. Kuinka niin muuten? Nähkääs, _hän_ tahtoo aina ajaa -niin vietävästi. - --- Hän itsekö? - --- Niin, Asbjörn Krag. Minä saan melkein aina sakkoa hurjasta ajosta, -kun Asbjörn Krag on ollut rattaillani. - --- Vai niin. No, antakaa mennä. - -Ajuri läjäytti ruoskallaan, koni porhalsi juoksuun, ja parin minuutin -päästä rattaat pysähtyivät Josefinenkadun 16:n edustalle. - --- Kunpa hän nyt vain olisi kotona, tuumi konsuli astuessaan rattailta. - --- Niin, ja jos hän on kotona, on hän jo nähnyt meidät, vastasi ajuri -hymyillen. - --- Luuletteko? - --- Luulen. Ja sitten hän myös tietää kuka herra on ja mistä herra -tulee. - --- Mistä minä tulen, miten vanha olen ja milloin isoäitini kuoli, -täydensi Falkenberg ivallisesti. -- Näytte ihailevan tätä poliisimiestä -rajattomasti. - --- Ehdottomasti, vastasi ajuri vakuuttavasti. -- Pitääkö minun odottaa? - --- Ei, saatte mennä. - -Asbjörn Krag oli kuin olikin kotona. Palvelija opasti konsulin -salapoliisin työhuoneeseen, sanoen Kragin kohta tulevan. - -Falkenberg tarkasteli uteliaasti huonetta. Hän ihmetteli melkoisesti -niitä monilukuisia aseita, joita riippui seinillä. Kirjoituspöydällä -hän huomasi suuren valokuvan, joka esitti erästä tunnettua saksalaista -valtiomiestä. Kuvan alle oli piirretty "Bergen, kesällä 1904" sekä -asianomaisen omakätinen omistuskirjoitus. - -Hän istui miettien millä tavoin oikeastaan esittäisi asiansa. Juttuhan -tuntui hänestä perin kiusalliselta. Hän kuvitteli mielessään, että -kenties salapoliisi kummastelee ja pitää omituisena, että hänen -puoleensa käännytään tällaisilla asioilla. Sitäpaitsi kaikki mikä -haiskahti poliisilta oli Falkenbergille ylen vastenmielistä. Ja nyt -hänen täytyi kohdata oikein täysiverinen poliisimies, sikäli kuin oli -kuullut. - -Samassa Asbjörn Krag astui huoneeseen. - -Falkenberg nousi ja kumarsi hieman. Hän aikoi ruveta esittämään -asiaansa, mutta salapoliisi esti sen astumalla hänen luokseen, -puristamalla hänen kättään ja sanomalla: - --- Vihdoinkin. - -Konsuli hämmästyi sanattomaksi. - --- Oletteko... oletteko odottanut minua? kysyi hän. - --- Olen toki, konsuli Falkenberg, tietysti olen teitä odottanut, -vastasi Krag. Hän istuutui kirjoituspöytänsä ääreen ja katseli vierasta -tarkkaavaisesti. -- Odotin teitä jo aamupäivällä, olisitte tullut -silloin. Nyt olemme valitettavasti hukanneet monta tuntia. - --- Mutta tiedättekö sitten miksi käännyn puoleenne? kysyi konsuli yhä -kummastuneempana. - --- Luonnollisesti. Veljenne kuoleman johdosta. - --- Veljeni ampui itsensä viime yönä puoli neljän tienoissa, sanoi -Falkenberg totisesti. - -Salapoliisi nousi ja astui miettiväisenä ikkunan luo. - --- Minä olen johtunut samaan tulokseen, sanoi hän. - -Konsulinkin täytyi nousta. - -Hän tuijotti uudelleen poliisimieheen mitä suurimman ihmettelyn -vallassa. - --- Mitä sanotte? kysyi hän. -- Mitä te sillä tarkoitatte? - --- Olen päivän kuluessa ajatellut tätä asiaa hyvin paljon, vastasi -salapoliisi, ja tehnyt sen johtopäätöksen, että veljenne on varmaan -itse päättänyt päivänsä. Häntä ei siis ole murhattu -- - --- Murhattu? - --- Niin sanoin. Olisihan sekin voinut tapahtua. - --- Te tunnette varmaan tämän asian yhtä hyvin kuin minä, vainajan oma -veli, huomautti Falkenberg. Äänessä oli pieni ivan väre. - --- Paremmin, herra konsuli, minä tunnen sen paremmin. Oletteko käynyt -Valentinen luona? kysyi hän äkisti. - --- Olen, tulen sieltä juuri. Hän on kauhea nainen. - --- Hän on viisas ja paha, vastasi salapoliisi totisesti, -- ja hän on -mahtava. Tahdotteko kertoa minulle käynnistänne? - -Falkenberg puhui mitä oli nähnyt ja kuullut "petohämähäkin" luona. - -Hän johtui siinä kertomaan myös noiden kahdenkymmenenviiden tuhannen -kruunun katoamisesta, ja Asbjörn Krag sai kuulla teräslipasjutun -kokonaisuudessaan. - --- En voi vielä käsittää, sanoi konsuli, mitenkä varas on päässyt -rahalippaaseen. Sen hän on voinut tehdä ainoastaan avaamalla -kirjainlukon. - --- Niinpä tietenkin. - --- Mutta kirjainlukkoa ei voi avata kukaan, joka ei tunne sanaa -- -lukon avainta. - --- Asianomainen on kai tietänyt tuon sanan. - --- Mutta sehän on mahdotonta. En ole ilmaissut sitä ainoallekaan -elävälle olennolle. - --- Ette edes veljellenne? - --- En. Aivan varmasti en hänellekään. - --- Eikä sana kai ollut itsessään niin yksinkertainen, että varas olisi -ajatuskykyään käyttämällä saattanut arvata sen? - --- Ehdottomasti ei. Se oli -- Krag ojensi torjuvasti kätensä. - --- Älkää sanoko! huudahti hän. - --- Mitä ihmettä, eikö minun pidä sanoa sitä? Ei teillekään. Miksi ei? - --- Siksi että tahdon itse keksiä sen. Niin pian kuin olen löytänyt -sanan, olen todennäköisesti löytänyt varkaankin. - -Falkenberg kysyi: - --- Oletteko muodostanut itsellenne mielipiteen asiasta? - --- Olen. - --- Sekin vielä! Minusta tuntuu ylipäänsä, että te olette jonkun aikaa -tutkinut asiaa. - --- Olen jo toista kuukautta pitänyt silmällä Valentinea, sanoi Krag. -- -Hän pelaa korkeata peliä kaupungissamme, tuo kaunotar, mutta tähän asti -hän on tehnyt tyhjäksi kaikki ponnistuksemme. - --- Mistä te häntä epäilette? - --- Hän on ihan varmasti vaarallinen pahantekijä, sanoi Asbjörn Krag -vakavasti, -- ja minä lyön vetoa siitä, että hänellä on monta rumaa -kolttosta tunnollaan. Meidän on ollut mahdoton päästä häneen käsiksi. -Hän kantaa maailman nähtävissä mitä puhtainta kilpeä, ja hän on kaiken -aikaa osannut luikertaa kynsistämme helposti ja liukkaasti kuin -ankerias. - --- Luuletteko tosiaankin hänen olevan jollakin lailla tekemisissä -varkauden ja veljeni kuoleman kanssa? - --- Aivan varmaan. Siitä tunnen olevani vakuutettu. _Mutta varkauden -tapahtuessa hän oli kotonaan Oskarinkadun varrella_. - --- Silloin sen on tehnyt joku tai jotkut hänen ystävänsä. - --- Se on selvää. - --- Mutta mitä on oikeastaan tapahtunut? kysyi Falkenberg aivan -neuvottomana. - --- Minä saatan kuvitella, että veljenne on yllättänyt varkaan tai -varkaat. Hän on tuntenut asianomaiset, ymmärtänyt, että koko puuha on -Valentinen työtä, ja sitten epätoivoissaan siitä sekä jostakin muusta, -_jota me emme vielä tiedä_, päättänyt päivänsä. - --- Niin täytyy olla, mutisi Falkenberg, niin täytyy olla. Luuletteko, -että veljelläni oli ennakolta aavistusta siitä, mikä tapahtuva oli? - --- En luule, olen päinvastoin melkein vakuutettu, ettei hänellä ollut -siitä mitään vihiä. Yhdessä ratsumestarin kanssa hän saattoi Valentinen -Grandilta kotiin ajurilla. Ratsumestari erosi heistä matkan varrella. -Valentinen asunnolta veljenne ajoi suoraa päätä kotiansa huvilaan. Hän -oli silloin verrattain hyvällä tuulella, vieläpä juttelikin ajurin -kanssa. Hän ihaili kaunista ilmaa ja puhui matkustushalustaan. -"Tahtoisin maalata suuren taulun", sanoi hän. "Maalaisin taulun, jolle -antaisin nimen 'Kesä' -- aamulla ryhdyn työhön." Astuessaan vaunuilta -hän nyökkäsi ystävällisesti hyvästiksi ajurille ja meni tyynesti -huvilaan. Mutta hän oli niin uninen, että haukotteli ääneen monta -kertaa. Hän puhui myös jotain siihen suuntaan, että oli hyvä päästä -nukkumaan. Herra konsuli, mies, joka käyttäytyy sillä tavoin, ei haudo -itsemurha-aikeita. - --- Olette oikeassa, vastasi konsuli. -- Minua vain ihmetyttää, mistä te -olette saanut kaikki nämä tietonne. - --- Oo, se teidän olisi pitänyt heti ymmärtää, vastasi Krag. -- Ajuri, -jolle veljenne niin herttaisesti haasteli, olin minä. - --- Ei mahda olla miellyttävää joutua teidän vainottavaksenne. - -Krag otti esiin muutamia papereita ja tutki niitä hyvin tarkoin. - --- Lisäksi olen saanut tietää, että veljenne on viime aikoina -kuluttanut noin 40,000 kruunua Valentinen takia, josta summasta -melkoinen osa on mennyt lahjoihin. Sitäpaitsi hän on antanut hänelle -punaisen automobiilin -- - -Falkenberg kavahti pystyyn. Krag jatkoi aivan tyynesti: - --- ... jotta, kuten oli puhe, Valentine saisi myydä sen ja siten -pääsisi selviämään eräästä pulasta. Automobiilin on Valentine kuitenkin -pitänyt itse. Hän on vain maalauttanut sen vihreäksi ja teettänyt -siihen eräitä muita pikku muutoksia, jottei Charlie sitä tuntisi. - --- Maalauttanut vihreäksi! huudahti konsuli kiihkeästi. -- Se siis oli -sittenkin Charlien automobiili. - --- Mitä tarkoitatte? kysyi salapoliisi. - --- Vastaani tuli vihreä automobiili viime yönä, kun olin matkalla -asuntooni. - --- Missä? - --- Skillebaekin tienoilla. Sekä kuskini John että minä olimme -tuntevinamme sen -- se oli etäämpää ihan Charlien auton kaltainen. -Mutta kun se tuli lähelle, näimmekin sen olevan vihreän. - --- S:n muotoiset lyhdynpitimet? kysyi salapoliisi. - --- Aivan niin. - --- Entä keitä siinä oli? - --- Toinen oli espanjalaisen näköinen, vastasi Falkenberg, -- en -muistanut nähneeni häntä ennen. Toisen kasvoja en voinut oikein -erottaa, kun automobiili kulki niin kovaa vauhtia. - --- Ja se kulki kaupunkiin päin, teidän ajaessanne poispäin? - --- Niin. - --- Tiedättekö mistä automobiili tuli? kysyi Krag. - --- En. - --- Sitten minä sanon sen teille. Se tuli teidän huvilastanne. - --- Minun huvilastani! - --- Niin, ja samassa automobiilissa olivat nuo varastetut -kaksikymmentäviisi tuhatta kruunua. - --- Te arvelette siis -- - --- Minä arvelen, että ne kaksi miestä, jotka istuivat automobiilissa, -ovat varastaneet rahat, sanoi salapoliisi, ja että ne ovat juuri samat -miehet, jotka Charlie parka on viime yönä tavannut asunnossanne. - - - - -V. - -Ilta Pursiklubissa. - - --- Nyt meidän on niinmuodoin saatava käsiimme automobiili, sanoi -Falkenberg. - --- Jos se vielä on Kristianiassa, niin se on löydettynä ennen -huomis-iltaa, vastasi Asbjörn Krag. - -Konsuli Falkenberg nousi. - --- Mitä neuvotte minua nyt aluksi tekemään? kysyi hän. - --- Oletteko vapaa tänä iltana? - -Falkenberg epäröi hieman. - --- Jos se on ehdottomasti tarpeen, voin tietysti... mutta -- - --- Ehdottomasti tarpeen se ei ole, vastasi Krag, joka oli -mielenkiinnolla pannut merkille toisen hämmingin. -- Sanokaamme -esimerkiksi kello puoli kahdestatoista lähtien. - -Konsuli katsoi kelloaan. - --- Nyt se on puoli yhdeksän, sanoi hän. -- Hyvä, olen käytettävänänne -kello puoli kaksitoista. - --- Oletteko Pursiklubin jäsen? - --- Olen. - --- Käyttekö usein klubihuoneistossa? - --- Olen tavannut pistäytyä siellä silloin tällöin iltasilla. - --- Teidän pitää mennä sinne tänä iltana, sanoi Krag. - --- Tänä iltana, mutisi Falkenberg. -- Eikö se näytä vähän -kummalliselta, näin heti veljeni kuoleman jälkeen? - --- Se on tarpeen. - --- Olkoon menneeksi, minä tulen sitten. Sinnekö minun ehkä on -saavuttava kello puoli kaksitoista? - --- Niin, mahdollisesti tapaamme toisemme siellä. - --- Tapaamme? kysyi konsuli tahtomattaan hätkähtäen. -- Oletteko te -Pursiklubin jäsen? - -Asbjörn Krag hymyili -- ja se hymy sai oitis Falkenbergin katumaan -harkitsematonta huomautustaan. - --- Minä en tiennyt... arvelin -- - --- Hyvä on, keskeytti Asbjörn Krag. -- Tulette siis täsmälleen puoli -kaksitoista. - --- Mitä minä oikeastaan teen siellä? - --- Ette mitään erityistä. Eikä saakaan näyttää siltä, kuin tulisitte -sinne minkään asian vuoksi. Pelaatteko? - --- Hiukan. - --- Niin, olisi toivottavaa, että voisitte hommata siellä jotain, pelata -esimerkiksi. Tarinoikaa ystävienne kanssa, juokaa lasi. Ylipäänsä, -olkaa niinkuin tavallisesti. - --- Sen teen, vastasi Falkenberg. -- Minä vain en ymmärrä -tarkoitustanne. Mutta nyt minun täytyy mennä, ja sitten kai tavataan -Pursiklubissa. - --- Mahdollisesti. Minun ei tarvinne sanoa, ettei teidän pidä tuntea -minua, jos sattuisin tulemaan. - --- Ymmärrän, sanoi konsuli aikoen vetäytyä pois. - -Krag pidätti häntä. - --- Vielä eräs seikka, sanoi hän. -- En tahdo suinkaan olla -tunkeilevainen, mutta käykö laatuun saada tietää, mitä aiotte toimittaa -tällä aikaa ennen puoli kahtatoista? - -Falkenberg mietti. - --- Ei, sanoi hän, en mielelläni sano sitä. Se on aivan yksityistä -laatua. - --- Eikö sillä ole mitään tekemistä puheenaolevan asian kanssa? - --- Ei kerrassaan mitään. - --- No sitten ei siitä sen enempää, sanoi Krag. - -Hän meni kirjoituspöytänsä luo ja painoi nappia. Ulommista huoneista -kuului kellon soitto. - --- Mitä te nyt teette? kysyi Falkenberg seisten ovessa. - --- Minä soitan, vastasi Krag myhäillen. - --- Miksi niin? Tahdotteko kutsua tänne jonkun? - --- En, se on aivan yksityistä laatua, sanoi Krag myhäillen vielä -enemmän. - --- Vai niin. Anteeksi. Näkemiin. - -Falkenberg kumarsi ja poistui. - -Mennessään portaita alas hän otti taskustaan pienen siron kirjelipun, -jonka oli viime yönä saanut. Hän luki sen uudelleen ja suuteli sitä. Ja -onnekas hymy kirkasti hänen kasvonsa. Mutta hän hillitsi itsensä heti, -ja kadulle päästyään hän oli jälleen tavallinen kylmä liikemies. - -Heti konsulin lähdettyä Asbjörn Krag riensi ikkunaan. Monien taitavasti -asetettujen heijastuspeilien avulla hän saattoi nähdä kaiken, mitä -kadulla tapahtui, tarvitsematta kumartua katsomaan ikkunasta. - -Hän näki Falkenbergin astuvan ulos ja lähtevän nopeasti kävelemään -katua alas. - --- No, mutisi salapoliisi, eikö häntä kuulukaan? -- Vihdoin hän -nyökkäsi tyytyväisesti. -- Jo tulee, virkkoi hän itsekseen. -- Hyvä on. - -Hän oli huomannut olennon, joka lähti seuraamaan konsulia. Se oli -salapoliisin palvelija, Jens. - --- Hän on tosiaan jo aika näppärä, tuumi Asbjörn Krag. -- Hän seuraa -konsulia askel askeleelta niin välinpitämättömän näköisenä ja huomiota -herättämättä kuin opetettu vainukoira. Toden totta, ei ole tarvis -katua, että ongin tuon pojan vankilasta. Hänestä saattaa tulla -hyödyllinen. - -Asbjörn Krag nousi nopeasti ikkunan äärestä ja meni pukuhuoneeseensa. - -Sillaikaa Falkenberg käveli ripeästi lähimmälle raitiotiepysäkille. -Siinä hän odotti, kunnes saapui vaunu, jonka kilvessä oli nimi "Oslo". -Hän astui etusillalle. Samalla salapoliisin vakooja nousi takasillalle. - - * * * * * - -Vasta puoli yhdentoista ajoissa Pursiklubin huoneisto alkoi herätä -eloon. - -Teattereissa loppuivat näytännöt, ja niistä tuli useita herroja. Isossa -ruokasalissa syötiin illallista, ja jälkeenpäin herrat kokoontuivat -häliseviksi, rupattaviksi ryhmiksi tupakkahuoneisiin. - -Päivän suuret ja pienet tapaukset olivat puheenaineena. - --- Sepä oli ikävä tuo Charlien juttu, sanoo arkkitehti Bissen -pääkonsuli Tönnebylle. -- Ja niin omituista, että sen piti sattuman -heti veljen juhlan jälkeen. - --- Loistavat päivälliset, röhisi pääkonsuli. -- Falkenberg ihan -kerrassaan vei voiton itsestään. Mutta kyllä hän olikin tehnyt mainiot -kaupat herra Stiegelin kanssa. Kertovat hänen voittaneen kolmekymmentä -tuhatta. - --- Toiset sanovat neljäkymmentä, tiesi arkkitehti. - -Mutta pian oli pääkonsuli taas keskellä alkuperäistä puheenainetta. - --- Niin, se Charlie, se Charlie, mutisi hän. - --- Ja se rakkaus, kuiskasi arkkitehti. - --- Hoo. Luuletko siinä olleen rakkautta? - --- Ei epäilystäkään, vanha veikko. Hän oli kuolettavasti rakastunut -Valentineen, kauniiseen leskeen. - --- Ja leskikö ei huolinut hänestä? - --- Ei kai pitänyt kauppaa kyllin edullisena. Mutta antoi sentään -Charlien tuhlata muutamia tuhansia. Eikä niin vallan muutamiakaan. - -Pari uutta herraa saapui. - --- Hän taitaa olla rahanahne, arveli toinen. - --- Sitä ei kukaan tiedä, vastasi arkkitehti nopeasti. -- Hän tahtoo -huvitella, hän seurustelee mielellään ihmisten kanssa, jotka eivät niin -tarkoin laske seteleitään. Ja kukapa maailmannainen ei sitä tahtoisi? - --- Kaunis hän ainakin on, ah, maiskautti pääkonsuli. - --- Ihastuttava! kaikui kuorossa. - --- Sellainen ryhti! huudahti arkkitehti. -- Kun hän tulee liidellen, on -kuin näkisi ruhtinattaren edessään. - --- Entä millaiset silmät hänellä on, sillä pikku saatanalla! - --- Niin, silmät! - --- Mutta mikä hän oikeastaan on? kuului äskeinen kuiva ääni. - --- Hän on kenraali Carstenin tytär, ilmoitti arkkitehti. -- Hänen -miehensä oli saksalainen, ja itse hän on monta vuotta asunut Saksassa. -Kerrotaan, että mies jätti hänelle sievoisen omaisuuden. - --- On hänellä ainakin monasti omaisuuksia kaulassaan ja ranteissaan. -Näin hänet tässä hiljattain juhlanäytännössä, ja hän herätti huomiota -koko teatterissa. Missä hän väliajoilla liikkui, siellä oli mustanaan -frakkeja. - --- Miksi hän oikeastaan on tullut tänne? - --- Sitä ei kukaan tiedä. Ehkä katsomaan vanhaa isänmaataan? -Koti-ikävä? Kuka tietää. Ehkä häntä haluttaa loistella Kristianian -pikkukaupungissa. - -Herrojen huomio kiintyi samassa uuteen asiaan. - --- Kuka ihmeessä tuo on, jota sihteeri kuljettaa tänne? - --- En tunne, en ole häntä ennen nähnyt. - -Sihteeri tuli heidän luokseen. - --- Saanko esitellä vieraan, sanoi hän, -- kaivosinsinööri Kvam -Ruijasta. - -Vastatullut kumarsi muille herroille, sitä mukaa kuin heidän nimensä -mainittiin. - -Hän oli keski-ikäinen, mustapartainen mies, moitteettomasti puettu, -puhui pitkäveteisen tyynesti ja liikkui verkkaan ja tasaisesti. - --- Hän näyttää jotenkin vakavalta, kuiskasi arkkitehti kilistäessään -pääkonsulin kanssa. - --- Olen sihteerin hyvä ystävä, sanoi herra Kvam, -- hän se minut tänne -sai. Muuten minua ilahuttaa, että saan tehdä herrojen tuttavuutta, -koska itse olen purjehdusurheilija, vieläpä oikein innokaskin. - -Kaivosinsinöörin sanat olivat johdantona pitkään keskusteluun, joka -koski purjehdusta yleensä ja viimeistä kilpapurjehdusta erittäin. Eri -mielipiteet törmäsivät vastakkain, ja väittely muodostui varsin -kiivaaksi. - -Mutta kenenkään huomaamatta herra Kvam vetäytyi erilleen keskustelusta. -Lopuksi hän seisoi aivan yksin puhellen arkkitehti Bissenin kanssa, -sillävälin kuin hänen alkuunpanemansa keskustelu jatkui perin vilkkaana -ympäri huonetta. - -Taas tuli uusi vieras, joka otettiin yleisellä mielihyvällä vastaan. -Hän oli punakka, pyöreä ja pyylevä herra. - --- Tunnetteko häntä? kysyi arkkitehti. - --- En, mutta näen, että hän on ruotsalainen. Hänellä on kolme S:ää -takinhihassa, vastasi kaivosinsinööri. - --- Aivan oikein, hän on Tukholman Purjehdusseuran jäsen. Hän on -nimeltänsä Lidström, varatuomari. Kelpo mies. - --- Vai niin. Onko hän kauankin oleskellut täällä Kristianiassa? - --- Ei, vain pari kolme kuukautta. Mutta hän on jo saanut paljon -ystäviä. Hän kuuluu myös _hänen_ ihailijapiiriinsä. - --- _Hänen_? - --- Niin. Ai mutta sehän on totta. Te olette vieras paikkakunnalla -ettekä siis luultavasti tiedä kuka Valentine on, kaunis Valentine -Kempel. - --- En, häntä en tunne, vastasi insinööri. - --- Silloin teidän pitää välttämättä tutustua häneen mitä pikimmin. Minä -tunnen hänet hyvin, sanoi arkkitehti itsetietoisesti, -- minä esitän -teidät sopivassa tilaisuudessa. - -Melu taukosi äkkiä hetkeksi, ja kaikkien silmät kääntyivät oveen päin, -josta muuan herrasmies juuri astui sisään. - -Arkkitehti mutisi ihmeissään: - --- Hänkö! Sitäpä en olisi uskonut. - --- Kuka tuo herra on, joka nyt tuli? kysyi insinööri. - --- Konsuli Einar Falkenberg, vastasi arkkitehti. -- Hänen veljensä on -juuri kuollut viime yönä -- ampunut itsensä, kerrotaan. Rakkaudesta -Valentineen. - --- Todellakin, huudahti herra Kvam. -- Sepä mielenkiintoista. - -Keskustelu ei enää ottanut sujuakseen yhtä vilkkaasti. Oli kuin -Falkenbergin äkillinen ilmestyminen olisi hieman hillinnyt yleistä -rattoisuutta. - -Falkenbergista itsestään tuntui, kuin nuo kaikki toiset olisivat -kummastelleet, että hän katsoi voivansa mennä klubiin tällaisenakin -päivänä. Hän ei itsekään ymmärtänyt miksi se oli ollut tarpeen. - -Hän sai viskynsä ja asettui pöydän ääreen, jossa jo ennestään istui -kolme-neljä herraa. Näiden joukossa oli myös ruotsalainen varatuomari. -Vähän sen jälkeen hänet esiteltiin uudelle vieraalle, ruijalaiselle -kaivosinsinöörille. - -Falkenberg oli väsynyt ja kyllästynyt kaikkeen. Hän olisi halunnut -lähteä kotiin. Aika kului. Kello oli jo yli kahdentoista, mutta Asbjörn -Kragia ei kuulunut. Hänet herätti mietteistään Lidströmin ääni, joka -kysyi: - --- Herra Falkenberg, ettekö haluaisi pelata hiukan? - -Falkenberg suostui heti. Sillä tavoin sai edes ajan kulumaan. -Sitäpaitsi Asbjörn Krag oli nimenomaan kehottanut häntä pelaamaan. - -Kun herrat istuutuivat pelipöytään, nousi kysymys mitä pelattaisiin. - --- Pokeria, ehdotti Falkenberg. -- Se on helpointa ja jännittävintä. - --- Olkoon menneeksi, vastattiin. -- Onpa hauska saada kerran taas -pelata oikein vanhaan hyvään tapaan. - -Ja sitten herrat pelasivat pokeria. Ensin pikku summista. Onni -vaihteli. Sitten varatuomari ehdotti panoksen korottamista, ja melkein -oitis tuli pöytään suurehko summa. Falkenberg innostui vähitellen -peliin. Alussa onni oli vaihteleva, mutta kun oli tuntikausi pelattu, -kääntyi se Falkenbergille satumaisen myötäiseksi. Seteleitä kasaantui -hänen eteensä. Yhä useampia uteliaita kokoontui pelipöydän ympärille, -ja kaikki lausuivat ihmettelynsä Falkenbergin äkillisestä ja -ennenkuulumattomasta onnesta. Se teki hallaa etenkin varatuomarille, -mutta hilpeä ruotsalainen ei näyttänyt olevan millänsäkään häviöistään. - -Erään robbertin jälkeen ruotsalainen sanoi kääntyen Falkenbergiin ja -kohottaen tyhjää lasiansa: - --- Tulkaa, hyvä veli, mennään laittamaan uusi grogi. Me kaksi, jotka -edustamme voittoa ja tappiota. - -Falkenberg ja Lidström menivät erään läheisen pöydän ääreen täyttämään -lasejaan. Heidän siinä seisoessaan visky- ja soodavesipulloja -käsitellen tuntui Falkenbergista, että ruotsalainen kävi huomattavan -hilpeäksi ja puheliaaksi. Merkillisen paljon aikaa häneltä myös meni -grogin valmistukseen. Mutta se oli vain silmänräpäyksen huomio, jonka -Falkenberg heti jälkeenpäin unohti. Sitten he jälleen istuutuivat -pelipöytään. - -Taas Falkenberg voitti -- voitti paljon. Ja varatuomari hävisi -häviämistään. - -Kun he olivat pelanneet kaksi tuntia, sattui jotain, mikä herätti -tavatonta mielenkuohua, jotain klubin historiassa aivan -ennenkuulumatonta. - -Varatuomari heitti yhtäkkiä korttinsa pöytään ja nousi kiivaasti. - --- Minä en pelaa enää, sanoi hän. - --- Mutta miksi? huudettiin hänelle. -- Mikä nyt, ettekö tahdo jatkaa, -kunnes voitatte? - -Herra Lidström osoitti vavisten Falkenbergia ja sanoi; - --- Minä en ainakaan pelaa enää tuon herran kanssa. Tuo herra pelaa -väärin. - -Naurunremahdus kajahti huoneessa. Sitten syntyi haudanhiljaisuus. - -Falkenberg nousi hitaasti pöydästä. Ensin hänen silmänsä harhailivat -käsittämättöminä toisesta toiseen, mutta kun ruotsalainen uudisti -syytöksensä, niin hän sävähti kalmankalpeaksi raivosta. Ja hän silmäili -ympärilleen etsien jotakin, jonka voisi lennättää varatuomarin päähän. - -Ympärillä-seisojat älysivät hänen aikeensa ja asettuivat väliin. - -Kuului sekavia huutoja: - --- Tyhmyyksiä! Ruotsalainen on hullu! Heittäkää hänet ulos! Falkenberg -pelipetturi -- mies on mielenvikainen. - -Mutta Lidström ei antanut myöten, vaan uudisti syytöksensä. Syntyi -sanoin kuvaamaton meteli. Vihdoin saatiin aikaan sen verran -hiljaisuutta, että sihteerin sanat pääsivät kuuluviin. - --- Minä vaadin varatuomari Lidströmiltä heti paikalla selitystä, sanoi -hän. - --- Herra Falkenberg pelaa väärin, vastasi Lidström, sanon sen vieläkin -kerran. Hän on pistänyt kaksi ässää taskuunsa. Sen olen omin silmin -nähnyt. - --- Mihin taskuun? kysyi joku ääni joukosta. Ei kukaan tiennyt oikein -mistä se tuli. - -Muut herrat seisoivat suurena, tiheänä piirinä heidän ympärillään. Kun -Falkenberg pisti kätensä taskuun, oli tilava huone aivan valoisa. - -Hän käänsi taskun nurin. Siinä ei ollut mitään, ei korttia enemmän kuin -muutakaan. - -Lidström horjahti muutaman askelen taaksepäin. Jos myrkyllinen käärme -olisi yhtäkkiä noussut pystyyn hänen edessään, ei hän olisi enemmän -hämmästynyt ja kauhistunut. - -Falkenberg käänsi toisenkin taskun. Siinäkään ei ollut kortteja. - -Nyt nousi paheksumisen myrsky ruotsalaista vastaan, ja yleisesti -vaadittiin, että hänet oli heitettävä ovesta ulos. - -Silloin kaivosinsinööri Kvam astui pöydän luo, tyynenä ja vakavana, ja -pyysi hiljaisuutta. - --- Hyvät herrat, sanoi hän. -- Saattaa näyttää tungettelulta, että -minä, joka olen aivan outo ja tuntematon klubissa, sekaannun tähän -asiaan. Mutta haluaisin tehdä ehdotuksen, joka mielestäni on varsin -järkevä. Laskekaamme kortit. - --- Niin, huudettiin joka taholta, laskekaa kortit! - -Tavattoman jännityksen vallitessa kaivosinsinööri laski herrojen äsken -käyttämät kortit. Joukon mutinasta saattoi kuulla, että kaikki laskivat -mukana. - --- Viisikymmentä! huudahtivat kaikki samalla kertaa. - --- Aivan oikein, sanoi kaivosinsinööri, tässä on ainoastaan -viisikymmentä korttia. Kaksi puuttuu siis. Katsotaanpas näin ollen -mitkä kortit ovat poissa. - -Hän levitti kaikki kortit pöydälle ja tarkasteli niitä. - --- Kaksi ässää puuttuu, sanoi hän. -- Risti- ja ruutuässä. Sitä ei käy -kieltäminen. - --- Merkillistä! Salaperäistä! huudeltiin hänen ympärillään, ja -ruotsalainen kirkui vimmoissaan: - --- Siinä näette, hyvät herrat! Siinä näette! - -Insinööri Kvam pyysi uudelleen hiljaisuutta. - --- Hyvät herrat, sanoi hän. -- Sattumalta olen pelin aikana hieman -käyttänyt silmiäni. En ole ainoastaan katsellut pelin kulkua. Minä -ymmärrän mitä tässä on tapahtunut. Koska nyt herra Falkenberg on -auliisti näyttänyt meille taskunsa, on varsin kohtuullista, että herra -varatuomari tekee samoin. - --- Minäkö! huudahti varatuomari päästäen raikuvan naurun. -- No ihan -mielihyvällä, sanoi hän, jos se herroja huvittaa. - -Hän pisti kätensä oikeaan takintaskuunsa -- mutta lakkasi yhtäkkiä -nauramasta ja meni kalpeaksi kuin ruumis. - -Hän veti kaksi korttia taskustaan. - -Ne olivat risti- ja ruutuässä. - -Konsuli Falkenberg oli alkanut katsella terävästi insinööriä, joka niin -rohkeasti oli puuttunut asioiden menoon. - -Ja samassa kuin ruotsalainen ällistyksen kangistamana heitti molemmat -kortit pöydälle, konsuli tunsi miehen, joka sanoi itseään -kaivosinsinööri Kvamiksi. - -Hän tunsi hänet sekä äänestä että silmistä. - -Mies oli Asbjörn Krag. - - - - -VI. - -Kirjainarvoitus. - - -Herrojen kummastus kävi sanoin kuvaamattomaksi, kun näyttäytyi, että -puuttuvat kortit olivat varatuomarin omassa taskussa. Joka taholta -huudettiin, että ruotsalainen oli viskattava ulos. - -Varatuomari itse oli aluksi aivan mykkänä hämmästyksestä ja kauhusta. -Vihdoin hän tointui sen verran, että sai jonkun sanan suustaan. -Hän sanoi, että kaikki johtui varmaan jostakin häpeällisestä -salahankkeesta, jostakin hirveästä väärinkäsityksestä. Kaikki hänen -mahtipontiset vakuuttelunsa otettiin ivanaurulla vastaan, eikä -ruotsalaisella vihdoin ollut muuta neuvoa kuin lähteä klubista. -Läsnäolevat johtokunnan jäsenet päättivät, että hänet oli heti -erotettava. Edelleen päätettiin tehdä Tukholman Purjehdusseuralle -ilmoitus asiasta. Mutta muuten itsekukin läsnäolija lupautui -noudattamaan ankaraa vaitioloa tapahtuman suhteen. Hienon klubin maine -olisi helposti voinut tahraantua, jos kaupungille olisi päässyt huhu, -että pelipetturi oli tavattu itse teosta klubin illanvietossa. - -Sihteeri astui Einar Falkenbergin luo ja pyysi häneltä anteeksi -tapausta -- syyllinen oli saapa rangaistuksensa. Konsuli vastasi -tyynesti ja sanoi olevansa tietysti yläpuolella sentapaisia syytöksiä, -joita varatuomari oli viskannut häntä vastaan, mutta myönsi kuitenkin -joutuneensa hetkeksi hieman ymmälle toisen suunnattoman julkeuden -takia. - -Sitten kiitettiin kaivosinsinööri Kvamia hänen osoittamastaan -maltikkuudesta, mutta insinööri vastasi vaatimattomasti olevansa ylen -mielissään siitä, että oli saanut kunnian tehdä arvoisalle klubille -pienen palveluksen. - -Samassa lennähti ovi auki ja varatuomari näyttäytyi jälleen. Hän tuli -sisään hattu päässä ja ohut espanjanruokokeppi kädessä. Hän oli -kalmankalpea. - --- Ennenkuin lähden täältä, huusi hän raivoissaan, tahdon vielä sanoa -sanan sille hävyttömälle miehelle, joka on uskaltanut loukata minua. -Missä hän on? kiljui hän. -- Jahka saan hänet käsiini, annan hänelle -selkään. - -Hänen tulonsa oli niin äkkiarvaamaton ja esiintymisensä niin raju, että -herrat vaistomaisesti peräytyivät hänen tieltään. - -Hän äkkäsi kaivosinsinöörin ja meni suoraan häntä kohti heiluttaen -arveluttavasti keppiään. Päästyään hänen eteensä hän menetti malttinsa -kokonaan ja sinutteli häntä. - --- Siinäkö sinä olet, hävytön saatana! Sinä olet velkaa minulle -hyvityksen julkeudestasi, minä tahdon tapella kanssasi! - -Insinööri Kvam jäi seisomaan aivan levollisena kädet selän takana ja -katseli hurjistunutta miestä silmiin. - --- Minä tahdon tapella kanssasi! huusi ruotsalainen toistamiseen. -- -Sinä olet kurja pelkuri, ellet tahdo tapella kanssani. Minulla on -pistoolit kotona -- ne saadaan tänne tuossa tuokiossa. - --- Minulla on pistoolit itselläni, vastasi insinööri, mutta minä en -taistele kansaanne. - --- Ette siis tahdo? kysyi ruotsalainen hammasta purren ja kohottaen -keppiään. -- Viimeisen kerran: tahdotteko? - --- En, vastasi insinööri järkähtämättömän levollisesti. - -Keppi suhahti ilmassa ja olisi osunut insinöörin päähän, ellei hän -salaman nopeudella olisi väistänyt. Samassa hän ripeällä liikkeellä -iski nyrkkinsä altapäin ruotsalaisen leukaluuhun. Varatuomari hoippui -pari askelta takaperin ja olisi kaatunut, elleivät muutamat paikalle -rientäneet herrat olisi tukeneet häntä. Mutta nyt oli läsnäolijain -ällistys vaihtunut katkeraksi suuttumukseksi raakaa rauhanhäiritsijää -kohtaan. Melulla ja rähinällä hänet suorastaan kannettiin ovesta ulos -ja portaita alas. Ajuri noudettiin ja hänet viskattiin rattaille. Pois -ajaessaan hän istui huojuen sinne tänne kuin täysihumalassa. -Kaivosinsinöörin antama isku oli ollut ankara. - -Kun herrat palasivat klubihuoneistoon, olivat Einar Falkenberg ja -insinööri Kvam poislähdössä. Viimemainitun ripeyttä ja voimaa -ylisteltiin äänekkäästi. - --- Näytti siltä, kuin mies olisi mennyt tainnoksiin iskusta, sanottiin. - --- Ei ihan, vastasi insinööri, mutta pökertyi hän kyllä. Olisin -_voinut_ iskeä hänet lattiaankin, mutta siitä hänen kaikesta päättäen -tarpeeton täällä-olonsa vain olisi pitentynyt hetkisellä. - -Kvam ja Falkenberg lähtivät. Jälkimäinen oli tavattoman totinen. -Portaille päästyä hän sanoi kaivosinsinöörille: - --- Asbjörn Krag, en tiedä itsekään, kuinka paljosta minun on teitä -kiittäminen. - -Salapoliisi -- toisin sanoen insinööri Kvam -- kohautti olkapäitään. - --- Olitte perin tukalassa asemassa, herra konsuli, sanoi hän. - --- Se alkaa selvitä minulle. - --- Ne kaksi korttia _olivat teidän taskussanne_. - -Konsuli pyyhkäisi otsaansa ja mutisi: - --- Herra jumala, sehän on kauheata. - --- Minä aavistin, jatkoi salapoliisi, että ruotsalaisella oli -konnanjuoni mielessä. Hän on "petohämähäkin" orja hänkin. - --- Hänen ihailijoitaan, huomautti Falkenberg. - --- Hänen orjiaan, toisti Krag. -- Hän on kokonaan Valentinen vallassa. -En epäile hetkeäkään, että mies juuri hänen neuvostaan koetti häväistä -teidät tänä yönä. - --- Hänkö siis pani kortit taskuuni? - --- Tietysti. Minä vartioin koko ajan hänen jokaista liikettään. Panin -merkille sen silmäänpistävän mielenkiinnon, jota hän osoitti teidän -saapuessanne klubiin, ja kun hän ehdotti korttipeliä, ymmärsin heti, -että se oli tapahtuva pelipöydässä. Mutta kun aika kului eikä mitään -tapahtunut, aloin hermostua. Kun hän sitten alkoi hävitä, sain -aavistuksen siitä, mitä tapahtuva oli, ja terotin huomiotani -kaksinkertaisesti. Hän hävisi tahallaan. - -Einar Falkenberg katsoi kummastellen häneen. He olivat saapuneet -Drammenin-tielle ja kävelivät nyt valoisana kesäyönä Skillebaekiä -kohden. - --- Hävisikö hän tahallaan? kysyi konsuli. -- Kuinka se on selitettävä? - --- Asia on hyvin yksinkertainen, vastasi Krag. -- Hän oli tullut -klubiin nimenomaan sitä varten, että viskaisi teitä vastaan syytöksen -pelipetoksesta. Siksi oli tarpeen, että te voititte. Minä näin monta -kertaa, että ruotsalainen heitti pois mitä mainioimmat kortit, mutta -sitävastoin pelasi silloin, kun hänellä ei ollut kerrassaan mitään -toivoa. Koe tuli luultavasti maksamaan hänelle tuhatkunnan kruunua -lyhyessä ajassa. - --- Minä olen voittanut tuhatkaksisataa kruunua, sanoi Falkenberg. - --- Niinpä saattaa olla. Ja siitä on tuhat kruunua ruotsalaisen -menettämiä. - -Salapoliisi naurahti. - --- No hyvä, jatkoi hän. -- Kun herra varatuomari nousi ja vei teidät -muassaan viskypöydän luo, niin minä älysin, että nyt se oli tapahtuva, -mitä koko illan olin odottanut. Ja aivan oikein. Sillaikaa kuin -kaikkien muiden huomio oli kiintynyt peliä koskevaan keskusteluun, -käytti hän tilaisuutta hyväkseen ja pisti kaksi korttia oikeanpuoliseen -takintaskuunne. Kukaan muu ei sitä nähnyt kuin minä, hän oli todellakin -rivakka ja näppärä, tuo kunnon ruotsalainen. - --- Minusta tuntui kyllä, sanoi Falkenberg, että hän viivytteli kauan -siellä grogipöydän ääressä. Mutta kuinka te saitte kortit pois -taskustani ja hänen taskuunsa? - --- Se kävi hyvin helposti, vastasi poliisimies nauraen. -- Minä olen -näet taitavin taskuvaras Skandinaavian kolmessa valtakunnassa. - --- _Sitäkin_ te salapoliisit osaatte, huomautti konsuli. - --- _Minä_ osaan, vastasi Krag. - -He kävelivät hetkisen ääneti rinnakkain. Sitten Falkenberg sanoi: - --- Ajattelen sitä mahdollisuutta, että kortit olisivat löytyneet -taskustani. Se olisi ollut hirveätä. - --- Ihmiset ovat kerta kaikkiaan omituisia, vastasi salapoliisi. -- -Huolimatta varallisuudestanne ja tähänastisesta nuhteettomasta -elämästänne, huolimatta siitä, että aina olette esiintynyt gentlemannin -tavoin, olisi teihin joka tapauksessa takertunut pieni epäluulo. -Ihmiset olisivat sanoneet itsekseen: "Miten lienee oikeastaan niiden -korttien laita? Hänellähän oli ihan satumainen onni, ja pöydällä oli -suuria summia." Teidän vakuutuksenne, että skandaalin syynä oli -häpeällinen salahanke, olisi otettu vastaan kohteliaasti hymyillen: -"luonnollisesti, herra konsuli!" Mutta kuitenkin he kaikki olisivat -siitä yöstä lähtien katselleet teitä epäluuloisin silmin, saatte olla -varma. Ihmiset ovat kerta kaikkiaan semmoisia kuin ovat, ja ulkonaiset -seikat olisivat näennäisesti todistaneet teitä vastaan. - --- Kauheata, mutisi konsuli väristen. -- Sillä tavoin Valentine siis -kostaa. - --- Sillä tavoin tämä nainen aina kostaa, vastasi salapoliisi. -- Jo -tällä hetkellä hän varmaan on saanut tietää, miten ensi hyökkäyksen on -käynyt. - --- Ja sitten hän ehkä alistuu välttämättömyyteen ja luopuu kostostaan, -sanoi Falkenberg katsoen tutkivasti salapoliisiin. - --- Ei, vastasi Asbjörn Krag totisesti, -- nyt hän tuo kaikki -sotavoimansa taisteluun, nyt hän panee liikkeelle maat ja taivaat -vahingoittaakseen teitä, tuhotakseen, häväistäkseen, musertaakseen -teidät. Tästä hetkestä lähtien te olette hänen verivihollisensa, Hän on -kekseliäs ja ovela, hän on julma. Eikä hän hellitä, ennenkuin on -voittanut. Tai hävinnyt. - -Falkenberg pysähtyi. - --- Te puhutte vakavasti, sanoi hän. -- Omituinen tunne on vallannut -minut. Olisiko se pelkoa? - -Salapoliisi vastasi: - --- Minä vakuutan, herra konsuli, ettei teillä vielä ikinä ole ollut -niin päteviä syitä pelkoon kuin nyt. - --- Lähtiessäni hänen luotaan, kertoi Falkenberg, hän huusi jälkeeni -sanoen tietävänsä, miten saattoi kostaa minulle. - --- Käsitättekö mitä hän sillä tarkoitti? kysyi Asbjörn Krag. - --- En, ellei hän tarkoittanut tätä, tätä korttijuttua. - --- Tuskinpa. - --- Sitten en tiedä mitä se lienee. - --- Siitä tulee teille kauhea hetki, vastasi salapoliisi, jahka kerran -saatte tietää mitä hän tarkoitti. - -Herrat olivat saapuneet konsulin huvilalle. Ensi kerroksen työhuoneessa -paloi tuli. - --- Vanha palvelijani valvoo ja odottaa minua, sanoi Falkenberg. -- -Ettekö tekin käy sisään? - --- Kiitos, minun tekee mieleni nähdä lipasta. Olen tänään paljon -ajatellut kirjainlukkoa ja tahdon koettaa, enkö voisi keksiä selitystä -tähän omituiseen arvoitukseen. - -Kun he olivat saapuneet konsulin työhuoneeseen ja palvelija oli -lähetetty pois, avasi Falkenberg kaapin ja otti esille rahalippaan. - --- Tässä se on, sanoi hän. -- Kuten näette, ei sille ole tehty -minkäänlaista väkivaltaa. - -Salapoliisi tutki lipasta tarkoin joka puolelta, naputti lukkoa ja -kopeloi koneistoa. - --- Kaikki on kunnossa, sanoi hän. -- Tämän lippaan voi avata ainoastaan -se, joka tietää avainsanan. - --- Sanaa ei tiedä kukaan muu kuin minä itse, sanoi Falkenberg. - -Salapoliisi kysyi: - --- Onko sana nyt sama kuin viime yönä? - --- On, lipas sattuu olemaan lukittu samalla sanalla. - --- Tahtoisin mielelläni kokeilla hiukan, sanoi Krag. -- Saanko olla -yksin täällä huoneessanne kolme minuuttia? - -Falkenberg hieman kummasteli pyyntöä, mutta opittuaan sokeasti -luottamaan Kragiin hän vastasi nopeasti: - --- Tietysti. Riittääkö että menen viereiseen huoneeseen? - --- Aivan hyvin. Minä kutsun teitä, kun olen valmis. - -Konsuli lähti huoneesta ja sulki oven perässään. Heti hänen -poistuttuaan Krag ensin tutki huonetta. - -Hän veti paksut uutimet syrjään, jotta sisään pääsi enemmän valoa. -Senjälkeen hän avasi ikkunan ja katseli tarkkaavasti puutarhaa ja -hiekkakäytäviä, mittasi sitten silmillään ikkunan ja kaapin välimatkan. -Sen tehtyään hän aivan tyynesti meni ottamaan teräslippaan hyllyltä ja -asetti sen pöydälle. Hetkeäkään empimättä hän sovitti lukon kirjaimet -järjestykseen, painoi ponninta ja -- avasi lippaan. - --- Saatte tulla! huusi hän. - -Falkenberg astui sisään viereisestä huoneesta. Jo kynnyksellä hän näki, -että lipas oli avoinna. Hän pysähtyi ja tuijotti ällistyneenä ensin -lippaaseen ja sitten salapoliisiin. - --- Tämä ei ole mahdollista! huudahti hän. -- Sehän on kuin satua. - -Asbjörn Krag vastasi tyynesti ja hiljaa kuten tavallista: - --- Sanoin teille illalla, että niin pian kuin olen keksinyt sanan, joka -avaa lippaan, olen myös löytänyt varkaan tai varkaat. - --- Niin, sanoi Falkenberg, ja nyt olette avannut lippaan. - -Salapoliisi sulki lippaan jälleen, niin että lukko paukahti, ja jatkoi: - --- Minun täytyy tunnustaa erehtyneeni. Olen löytänyt sanan, se on -totta, mutta -- - --- Mutta! kysyi konsuli, -- mitä niin? - --- Ei mitään muuta, vastasi salapoliisi, kuin että olen tällä hetkellä -yhtä kaukana varkaista kuin ennenkin. - -Hänen äänessään kuului harmin ja väsymyksen väre, joka vaikutti -Falkenbergiin. - --- Ettekö tahdo sanoa, kysyi konsuli, miten olette keksinyt sanan? - -Krag viittasi torjuvasti kädellään mutisten: - --- Toiste, toiste. - -Hän katsoi kelloaan. - --- Kello on jo puoli viisi, en ehdi enää kaupunkiin tänä yönä. Saanko -maata täällä luonanne? - --. Tietysti. Mielihyvällä. Soitanko palvelijaa? - --- Ei millään muotoa, kielsi Krag, antaa vanhuksen nukkua rauhassa. -Enkö voi maata yläkerroksessa veljenne asunnossa? - -Falkenberg viivytti vastaustaan. - --- Miksei, mutisi hän, mutta -- - --- Onhan ruumis viety pois? - --- On, se vietiin jo iltapäivällä. - --- No sitten ei mikään estä. - --- Minä saatan teidät sinne. - --- Kiitos, mutta älkää ottako nähdäksenne mitään vaivaa. Minä makaan -mieluimmin jollakin sohvalla. - --- Miten vaan tahdotte. - -Herrat astuivat verkalleen Charlien asuntoon vieviä portaita ylös. - -Kaikki oli siellä koskematta entisellään. Huonekalut, matot ja -taideteokset olivat hajallaan taiteellisessa epäjärjestyksessä, josta -Charlie niin paljon piti. - -Atelieerissa nurinkäännetyt taulut irvistivät heitä vastaan. - -Salapoliisi osoitti muuatta siellä olevaa leveätä divaania. - --- Tuossa minä tahdon nukkua, sanoi hän. - --- Tässäkö huoneessa? kysyi Falkenberg. - --- Niin, miksikäs ei tässä? - --- Sillä juuri tässä huoneessa... tässä huoneessa hän -- - --- Niinkö, sanoi salapoliisi totisesti ja mielenkiinnolla, katsellen -ympärilleen. -- Mutta _sehän_ ei estä minua nukkumasta täällä. - -Hän meni ja veti uutimet suurten ikkunain eteen, niin että huone kävi -puolipimeäksi. Konsuli jäi seisomaan oveen. Veljeään muistellessaan hän -oli jälleen vähällä joutua tunteittensa valtaan. - -Asbjörn Krag pysähtyi keskimäisen ikkunan luo ja laski kätensä -korkeaselkäiselle, kirjaillulle nojatuolille, joka oli ikkunan edessä. - --- Tälläkö tuolilla ehkä? kysyi hän. - --- Niin, vastasi konsuli hiljaa, sillä tuolilla se tapahtui. Veli -parkani oli asettunut ikkunan ääreen kuollakseen uuden, koittavan -päivän säteissä. - --- Taiteilija viimeiseen asti, mutisi poliisimies. Huomatessaan -Falkenbergin mielenliikutuksen hän astui nopeasti hänen luokseen ja vei -hänet lempeällä väkivallalla huoneesta pois. - --- Koettakaa levätä hieman, hyvä ystävä, sanoi hän. -- Meillä on -huomenna edessämme rasittava päivätyö. Minä itse aion nukkua kaksi -tuntia. Se on enemmän kuin tarpeeksi minulle, silloin kun olen työssä. -Käväisen sitten luonanne, ennenkuin lähden kaupunkiin. - -Falkenberg rohkaisi mielensä, ja jottei uudelleen osoittaisi -heikkoutta, sanoi hän lyhyesti hyvää yötä ja lähti. - -Asbjörn Krag kääntyi mennäkseen takaisin atelieeriin. - -Hän oli sanonut konsulille hyvästit jonkinlaisessa etuhuoneessa tai -kabinetissa. - -Juuri ollessaan vetämäisillään syrjään raskaat oviverhot, jotka -erottivat tämän huoneen atelieerista, hän pysähtyi ja kuulosti. - -Sitten hän tempasi äkisti verhot syrjään ja astui sisään. - -Keskimäisen ikkunan luona tuolilla -- samalla tuolilla missä Charlie -oli ampunut itsensä ja mikä hetki sitten oli ollut tyhjänä -- istui nyt -ihminen. - - - - -VII. - -Seuraava päivä. - - -Tuolilla istui ihminen. Ja tuoli oli sen ainoan ikkunan ääressä, jonka -uutimet oli vedetty syrjään, niin että nousevan auringon valo virtasi -huoneeseen luoden olentoon valkoisen hohteen. - -Asbjörn Krag seisoi hetkisen hiljaa oviaukossa katsellen uteliaasti -hahmoa. Sitten hän virkkoi nauraen: - --- Sinä alat kunnostautua. Sinulla on jo vaikuttavaisuuden tajuntaa. - -Silloin olento nousi seisomaan. - -Se oli Asbjörn Kragin palvelija ja apulainen, kahdeksantoistavuotias -Jens. - --- Teitä ei sitten mikään voi säikyttää, sanoi Jens katsoen ihailevasti -isäntäänsä. - -Salapoliisi ei vastannut. Hän meni ikkunoiden luo ja veti kaikki verhot -syrjään, niin että päivänvalo pääsi vapaasti täyttämään suuren huoneen. - --- Tämä hämärä tekee minut uniseksi, sanoi hän. -- Kas niin, hyvä on. -Mitenkä sinä keksit tulla tänne? - --- Olen seurannut määräyksiänne. - --- Minun määräyksiäni? - --- Niin, tehän sanoitte eilen illalla, etten saanut menettää konsuli -Falkenbergia näkyvistäni, ja sitä en olekaan tehnyt. - --- Se on oikein. Sinä olet kunnon mies. Mutta miten pääsit tänne sisään -kenenkään huomaamatta? - --- Oletteko unohtanut, miten hyvästi osasin kiivetä ennen muinoin? -kysyi Jens nauraen niin, että Asbjörn Kragin täytyi hillitä häntä. - --- Tiedättehän, että minä kiipeän kuin apina. Muistatteko, miten minun -kerran piti ryöstää Bendixenin kultasepänmyymälä? Olin kavunnut -vesiränniä ylös kolmanteen kerrokseen asti, kun te, herra Krag, -yhtäkkiä seisoitte alhaalla kadulla. - --- Niin, kyllä muistan, vastasi salapoliisi. -- Mitä minä silloin -sanoin? - --- Te sanoitte, että jollen heti laittau alas, niin te ammutte sormeni -mäsäksi. Minä riipuin paraikaa sormillani katonräystäässä. - --- Aivan niin. Oikein. No ammuinkos? kysyi Krag hymyillen. - --- Ette, sillä minusta oli viisainta tulla alas ja antautua. Tiesin, -ettei maksanut vaivaa yrittää muuta. Minähän tunsin teidät siitä -kerrasta, jolloin -- - --- Hyvä on, keskeytti Krag. -- Sinä siis olet ryöminyt ikkunasta tänne? - --- Niin. - --- Olitko täällä silloin, kun konsuli ja minä tulimme sisään äskettäin? - --- Olin. Istuin noiden lintujen takana. - -Jens osoitti eriskummaista japanilaista varjostinta. Asbjörn Krag -istuutui tyynesti itsemurhaajan tuolille. - --- Minä ymmärrän, että saan ruveta käyttämään sinua yhä enemmän, sanoi -hän. -- Olet jo pystyvämpi kuin kukaan poliisilaitoksen etsivistä. -Mutta älkäämme kuluttako aikaa turhilla loruilla. Anna kuulua mitä -tiedät. Sen pikku ilmoituksen jälkeen, minkä lähetit minulle kirjeessä, -olen todellakin utelias kuulemaan mitä kaikkea olet pannut merkille. - -Salapoliisi nojautui selkäkenoon ja ummisti puoleksi silmänsä. Se oli -hänen mieliasentonsa, johon hän asettui aina, kun tahtoi olla oikein -tarkkaavainen ja samalla lepuuttaa ruumistaan. - -Jens istuutui tuolille hänen eteensä. Nuoren miehen kasvot ilmaisivat -intoa ja neuvokkuutta. Hän oli aito kristianialainen, oikea kaupunkinsa -lapsi. Viisaat, pelottomat silmät antoivat hänen kasvoilleen ilmeisen -älykkyyden leiman. Krag ei ollut tehnyt lainkaan huonoa kaappausta -pelastaessaan tämän ripeän ja valppaan nuorukaisen turmiosta ja -tehdessään hänet apulaisekseen. Jens puolestaan ihaili ja kunnioitti -Asbjörn Kragia rajattomasti. - --- Siis, sanoi Krag, kun annoin sinulle sovitun merkin soittokellolla, -niin sinä läksit kadulle? - --- Aivan niin, keskeytti Jens innoissaan päästäkseen kertomaan. -- Heti -senjälkeen näin konsulin ja seurasin häntä raitiotiepysäkille. Hän -odotti, kunnes Osloon menevä vaunu saapui. Hän astui etusillalle, minä -takasillalle. Kun vaunu pysähtyi -- - --- Missä se pysähtyi? kysyi Krag. - -Jensin silmät välähtivät hilpeästi hänen vastatessaan: - --- Vankilan kohdalla. - --- Jatka. - --- Niin, konsuli astui vaunusta, minä samoin. Poikkesimme -Halvardinkadulle ja kuljimme ohi muutamien sievien pikkutalojen, joiden -edustoilla oli puutarhat. - -Kadun loppupäässä konsuli pysähtyi pienen yhdenperheenasunnon kohdalle. -Se ei ollut mikään huvila oikeastaan, muttei mikään roskatalokaan. -Ennenkuin astui sisään, hän kääntyi katsomaan taakseen. Samassa minä -seisoin muina miehinä lukien erästä seinäplakaattia ja viheltelin. -Konsuli meni taloon, ja ykskaks olin minäkin portilla. Sain nähdä sen -verran, että joku vanhanpuoleinen naishenkilö avasi oven ja laski -konsulin sisään, ja minä kuulin hänen sanovan: "Ada on odottanut -teitä... Hän on..." Loppua en erottanut. Odotin viisi minuuttia. Sitten -minäkin soitin ovikelloa. - --- Pääkäytävänkö? kysyi Krag. - --- Siellä ei ollut kuin yksi käytävä. Sama nainen, joka oli päästänyt -konsulin sisään, tuli avaamaan minullekin. Astuin eteiseen, aivan -pieneen eteiseen, josta näki keittiöön. Se oli suuri, puhdas keittiö, -ja siellä oli kerrassaan suloinen kahvin tuoksu. Nainen oli hyvin -kiltti ja ystävällinen ja kysyi mitä minulla oli asiaa. Minä vastasin -kysymällä, että tännekö oli tilattu sitä lohta. - -Asbjörn Krag keskeytti hänet kädenliikkeellä. - --- Virhe, virhe, sanoi hän. -- Ethän sinä semmoisella verukkeella pääse -eteistä pitemmälle. Sinun olisi pitänyt keksiä jotain muuta, -esimerkiksi että olit lähetetty mittaamaan vedenpainetta. -Yhdeksässäkymmenessäyhdeksässä tapauksessa sadasta tuo vedenpaine-loru -menee rouviin ihan täydestä. - --- Mutta tämä oli todella erittäin järkevä nainen, huomautti Jens. -- -Hän katsoi minuun tutkivasta ja terävästi. Ja se sai minut hieman -noloksi. No, sitten hän vastasi minulle, ettei täällä kukaan ollut -tilannut lohta, ja niin sain mennä. - --- Numero ja nimilevy? kysyi Krag. - --- Halvardinkatu 63, vastasi Jens. -- Ovikilpeen oli kaiverrettu nimi: -_Leskirouva Elise Kjönig_. Viereen oli kiinnitetty käyntikortti. Tässä -se on. - -Jens ojensi kortin salapoliisille, ja tämä luki: _Ada Kjönig_. - --- Hyvä on, sanoi Krag nyökäten. -- Leskirouva Kjönig tyttärineen siis. - --- Niin. Kyseltyäni läheisestä maitopuodista sain tietää, että nuo -kaksi naista olivat talon ainoat asukkaat. Senjälkeen lähetin teille -kirjeen. - --- Tämän kirjeen, mutisi salapoliisi ottaen taskustaan pienen, -likaisen, valkean kirjekuoren, jonka sisällä oli sirkus-ilmoituksesta -repäisty paperipalanen. Sen takasivulle oli kirjoitettu: - -"Konsuli on mennyt Halvardinkadun 63:een tapaamaan erästä Ada Kjönig -nimistä naista, joka asuu äitinsä, leskirouva Elise Kjönigin kanssa." - --- Lähetin erään poikasen viemään kirjettä, sanoi Jens. -- Ajattelin, -että asialla ehkä oli kiire. Ja minunhan piti jäädä paikoilleni -odottamaan konsulia. - --- Ilmoitus tuli minulle hyvään tarpeeseen, sanoi Krag. -- Sain sen -joka tapauksessa siksi ajoissa, että sen avulla saatoin avata -kirjainlukon. - --- Kirjainlukon? kysyi Jens uteliaasti. -- Mikä se semmoinen on? - --- Se on jotain joka ei kuulu sinuun, vastasi salapoliisi, -- -toistaiseksi, lisäsi hän. - -Jens kiiruhti jatkamaan keskeytynyttä kertomustaan. - --- Sattui niin onnellisesti, että tunsin erään lähellä asuvan ihmisen. -Häneltä sain tietää yhtä ja toista leskirouva Kjönigistä ja hänen -tyttärestään. - --- Ihmisen? kysyi Krag. - --- Niin, vastasi Jens, erään nuoren tytön, silittäjän. - --- Ahaa, vai niin. - --- Sain tietää, että rouva Kjönig on erään kolme vuotta sitten kuolleen -kauppiaan leski. He elävät jonkun lahjoituksen koroilla ja niillä -vähillä rahoilla, jotka tytär ansaitsee opettamalla pianonsoittoa. Ovat -oikein kunnon ihmisiä ja viettävät hyvin hiljaista elämää. Ada neiti on -hyvin kaunis. Naapurit sanovat, että konsuli Einar Falkenberg on toista -vuotta ollut salakihloissa hänen kanssaan. Mutta konsulin isän eläessä -ei voinut tulla puhettakaan naimisiinmenosta. Nyt, kun ukko on kuollut, -kuuluu kihlaus kuitenkin pian julkaistavan. Konsuli Falkenberg oli -Kjönigin perheen luona toista tuntia. Heti kun hän tuli ulos, olin minä -taas hänen kintereillään. Konsuli ajoi raitiovaunussa takaisin -kaupunkiin ja meni Pursiklubiin. Minä odotin ulkopuolella. - --- Eikö aika käynyt pitkäksi? kysyi Krag hymyillen. - --- Ei, vastasi Jens. -- Istuin penkillä raitiotiepysäkin luona ja -katselin huvikseni kaikkia yökulkijoita, jotka palasivat Grandilta ja -Teatterikahvilasta. Aamuyöstä tuli eräs lystikkään näköinen otus -klubista ulos, suuri, paksu, kiukkuinen ruotsalainen, joka kiroili ja -vannoi niin vietävästi. Lopuksi tuli konsuli erään vieraan herran -seurassa. - --- Et siis tuntenut minua? kysyi Krag. - -Jens pudisti päätänsä. - --- En. Kukapa tuntisi herra Asbjörn Kragia, kun hän tahtoo esiintyä -tuntemattomana. - --- Miten saatoit seurata meitä joutumatta ilmi? - --- Herrat kulkivat niin hitaasti ja puhelivat keskenään, että minä -saatoin istua eräillä kadunlakaisijan rattailla ja silti pysyä -lähettyvillä, vastasi Jens. -- Ja Skillebaekille saavuttua se ei ollut -lainkaan vaikeata, sillä minä piileksin puiden varjossa ja hiivin -aitojen taitse. Kun herrat menivät taloon, kiipesin minä toiseen -kerrokseen, missä eräs ikkuna näkyi olevan auki. Vasta kun kuulin -vieraan herran äänen, ymmärsin, että hän oli Asbjörn Krag. - -Salapoliisi nousi. - --- Väki alkaa pian heräillä täällä, sanoi hän. -- Sinun pitää -laittautua pois niin pian kuin suinkin. Eteisenovet ovat lukossa, joten -sinun täytyy mennä samaa tietä kuin tulitkin. - -Jens kavahti pystyyn. - --- Minä katoan hiljaa kuin kissa. Onko teillä mitä uutta minulle? - -Asbjörn Krag mietti. - --- Pidä silmällä muuatta suurta viheriäistä automobiilia, sanoi hän, -25-hevosvoimaista automobiilia, jossa on S:n muotoiset lyhdynpitimet. - --- Sen teen. - --- Kun olet keksinyt sen, toimita minulle sana tahi soita tai kirjoita -kirje. Tiedäthän miten saat minut käsiisi. - --- Totta kai. - --- No mene sitten. - -Jens oli jo ikkunassa. Samassa hän heilautti itsensä ulkopuolelle, sai -kiinni markiisitelineestä ja liukui maahan. Krag seisoi seuraten häntä -silmillään, kunnes hän oli päässyt tielle. - -Sitten salapoliisi veti jälleen verhot ikkunan eteen, heittäytyi -divaanille ja nukkui oitis. - -Hän nukkui kaksi tuntia. Kun hän herättyään pukeutui uudelleen, tuli -hänestä taas salapoliisi Asbjörn Krag, eikä mustapartaisesta -kaivosinsinööristä näkynyt merkkiäkään. - -Hän meni portaita alas Einar Falkenbergin asuntoon. Konsuli ei ollut -vielä pukeutunut, mutta tuli kohta, ilmoitti vanha palvelija. - -Aamiaispöytä oli katettu kahdelle. - -Konsulin työhuoneessa olivat aamulehdet. Asbjörn Krag tutki ne hyvin -tarkoin, mutta ei löytänyt mitään mielenkiintoista. - --- Hyvää huomenta, Krag, oletteko nukkunut hyvin? - -Konsuli seisoi ovessa. - --- Kuten sanoin teille, kaksi tuntia, vastasi Krag, mutta teillä on -näemmä ollut rauhaton yö. - --- Kauhea. Olen tuskin silmääni ummistanut. - -Herrat istuivat aamiaispöytään. - -Falkenberg käski tuoda samppanjaa virkistyäkseen. Asbjörn Kragkin joi -lasillisen. Konsuli sanoi: - --- Menkäämme oikopäätä asiaan... Te siis tunnette suhteeni Ada -Kjönigiin. - -Salapoliisi nosti kummastuneena katseensa. - --- Tunnen, vastasi hän tuokion mietittyään. -- Sain siitä tiedon eilen, -mutta sillähän ei oikeastaan ole tämän asian kanssa mitään tekemistä. - --- Ei, ei muuta kuin että olen käyttänyt morsiameni nimeä kirjainlukon -avaimena. - -Asbjörn Krag nyökkäsi. - --- Saatuani kuulla teidän olevan salakihloissa Ada Kjönig nimisen -neidin kanssa ajattelin oitis: hänen nimeään on kai käytetty -kirjainlukossa. Niinhän rakastuneet aina tekevät. Se oli arvaus, mutta -teidän on myöntäminen, että se oli varsin todennäköinen arvaus. - --- Niinpä kyllä. - --- Ja sitten näyttäytyikin, että olin arvannut oikein. Nyt teidän pitää -vaihtaa kirjainlukon sanaa, herra konsuli. - -Einar Falkenberg istui hetkisen ääneti. Hän maistoi lasistaan. Sitten -hän sanoi: - --- Koska siis tiedätte missä suhteessa minä olen tähän naiseen, pitää -minun hänen takiansa huomauttaa teille, että suhteemme on mitä puhtain. -Minä rakastan häntä, aion mennä naimisiin hänen kanssaan -- - -Krag teki kädellänsä torjuvan liikkeen. - --- Kaikki tuo ei kuulu minuun, sanoi hän. -- Sitävastoin on teidän -kiinnitettävä huomiota siihen, että eräs toinenkin tietää asianlaidan -ja on tiennyt sen kauemmin kuin minä. - --- Ketä tarkoitatte? - --- Valentinea. - --- Petohämähäkkiä! huudahti Falkenberg. -- Olette oikeassa. - --- Sen ei tarvitse merkitä mitään, jatkoi salapoliisi rauhoittavasti, -onhan mahdollista, että hän on jo unohtanut sen. Mutta, niinkuin -sanottu, teidän pitää kiinnittää huomiota siihen. - -Herrat lopettivat ateriansa, ja Krag ehdotti, että he lähtisivät heti -kaupunkiin. - -Konsuli suostui. Hänellä oli monenlaista toimitettavaa konttorissaan. - --- Menemmekö jalkaisin? kysyi hän. - --- Minä ehdotan että ajaisimme, vastasi salapoliisi. Onko teillä oikein -hienot vaunut? - --- Hienot vaunut? toisti Falkenberg ihmeissään. -- On kyllä, ihka -uudet, hienot nelipyöräiset ajoneuvot. - --- Otetaan ne. Ja sitten molemmat pulskat sysimustat hevosenne ja -uusimmat ja loistavimmat valjaat. - --- Mutta minua ei lainkaan haluta herättää huomiota, vastusteli -konsuli. -- Näyttäisihän kieltämättä kummalliselta, jos ajaisin -varhaisena arkiaamuna kaupunkiin semmoisella komeudella. - --- Tehkää se sittenkin. Minulla on omat tarkoitukseni. - --- Hyvä. Olkoon menneeksi. - -Hän antoi valjastamiskäskyn. - --- Minua ihmetyttää sitäpaitsi, sanoi konsuli heidän astuessaan -vaunuihin, -- että olette heittänyt mainion naamioituksenne ja olette -jälleen Asbjörn Krag. - --- Sen olen tehnyt teidän takianne, vastasi salapoliisi. - --- Minun takiani? - --- Niin. Pelastaakseni teidät "petohämähäkin" kynsistä. Kun me yhdessä -ajamme kaupunkiin näissä huomiota herättävissä vaunuissa, niin kaikki -ihmiset näkevät meidät ja sanovat: "Kas tuossa ajaa konsuli Falkenberg -ja salapoliisi Krag." Puolen tunnin kuluttua Valentine saa tiedon -siitä, ja hän on kyllin nopsa-ajatuksinen käsittämään, että te olette -hänen tähtensä kääntynyt minun puoleeni. - -Falkenberg kuunteli jännittyneenä Asbjörn Kragin selitystä. - --- Hän ymmärtää heti, jatkoi salapoliisi, saaneensa minusta -tasavertaisen ja vaarallisen vastustajan. Hän on sentähden kohdistava -hyökkäyksensä minuun eikä teihin. Teidät hän pian olisi tuhonnut ja -häväissyt mitä pirullisimmin tavoin. Kuten näette, minä kokoan hänen -kyntensä itseäni vastaan ja annan hänen ilkeydelleen täyden vallan. -Mutta jottei hän olisi hetkeäkään epätietoinen aikomusteni -vakavuudesta, aion ilmoittaa hänelle mitä minulla on mielessäni. - --- Mitä teillä sitten on mielessänne? kysyi Falkenberg. - --- Tällä hetkellä tuo vaarallinen nainen on turvassa kaikilta -hyökkäyksiltä, sanoi salapoliisi. -- Ottaapa hän osaa seuraelämäänkin -ja vierailee niinkin hienoissa paikoissa kuin kamariherra Totenillä. -Kaikki ihailevat hänen kauneuttaan, sukkeluuttaan ja jalouttaan, ei -kukaan epäile häntä, mutta minä ilmoitan hänelle tietäväni, että hän on -kurja pahantekijä, häijy, julma nainen. Ja hänen on tiedettävä, etten -minä aio levätä, ennenkuin olen koonnut todistuksia häntä vastaan ja -paljastanut hänet. - --- Ja miten hän saa tietää tämän kaiken? kysyi konsuli. - --- Minä sanon sen hänelle itse, vastasi Krag. -- Avoimesti ja suoraan, -ennenkuin ryhdyn taisteluun. - -Salapoliisi katsoi kelloaan. - --- Kello yhdeltä aion käydä "petohämähäkin" luona, sanoi hän. - -Kahden mustan hevosen vetämät hienot vaunut ajoivat valoisana -kesäaamuna hyvää vauhtia pitkin Drammenin-tietä. - -Falkenberg oli synkkä ja totinen. - -Mutta Asbjörn Kragin huolettomista kasvoista ei kukaan voinut nähdä, -että hän tällä ajelulla oli ryhtynyt taisteluun vaarallisinta -rikoksentekijää vastaan, mikä milloinkaan oli harjoittanut toimintaansa -Norjan pääkaupungissa. - -Ja monet ihmiset panivat merkille, että tuossa ajoi konsuli Falkenberg -ja kuuluisa salapoliisi Asbjörn Krag. - - - - -VIII. - -"Hän on kostanut" - - -Konsuli Einar Falkenberg ja salapoliisi Asbjörn Krag ajoivat konsulin -konttorin edustalle. Siellä he erosivat. Asbjörn Krag jatkoi matkaansa -tavallisilla ajurinrattailla poliisikamariin ryhtyäkseen päivän -vaatimiin toimenpiteisiin. - -Hän viipyi poliisilaitoksen talossa tuntikauden, jolla aikaa hän -keskusteli kauan poliisipäällikön kanssa. Vaikkei Asbjörn Krag enää -ollut poliisilaitoksen palveluksessa, antoi päällikkö hänelle kuitenkin -valtakirjan, joka oikeutti hänet toimimaan niinkuin poliisimies -ainakin. - -Kello oli tällä välin tullut kaksitoista, ja Krag oli yhdeltä päättänyt -mennä Valentine Kempelin luo. Hänen täytyi siis kiiruhtaa, koska hänen -vielä sitä ennen piti toimittaa muutamia pikku asioita. Ollessaan juuri -lähdössä poliisiasemalta hän kohtasi miehen, joka tuli henki kurkussa -juosten kirje kädessä. - -Krag kävi häneen käsiksi ja kysyi: - --- Minne matka? - --- Kirje Asbjörn Kragille, sanoi mies. -- Se on tärkeä. - -Salapoliisi otti "kirjeen", sanomalehdestä repäistyn paperipalasen, -jolle Jens, hänen nuori apulaisensa, oli kirjoittanut: - -"Nyt automobiili menee Karl Johanin kadulla." Samassa Krag oli kadulla, -missä hänen heti onnistui saada ajuri. - --- Tunnetteko minut? kysyi salapoliisi. - --- Tunnen toki, vastasi ajuri hymyillen. - -Krag istuutui rattaille. - --- Te tiedätte, etten minä kärsi vastaväitteitä ajaessani näillä -vietävän rämisevillä rattaillanne. - --- Tiedän. - --- Mutta tiedätte myös, että minä maksan hyvin. Ei mitään kitsastelua. - --- Emme kyyditsekään ketään mieluummin kuin herra Kragia. - --- Hyvä. Ajakaa hitaasti Karl Johania alaspäin ja kuulkaa tarkoin mitä -sanon. - -Viiden minuutin kuluttua rattaat kiersivät postitalon nurkan ja -kulkivat hiljaista hölkkää pitkin "Karl Johania". Oli ihana poutapäivä, -ja kadulla vilisi väkeä ja ajoneuvoja. - -Grand Hotelin edustalla odotti suuri, vihreä automobiili. Asbjörn Krag -tunsi sen heti etsimäkseen automobiiliksi. Siinä oli S:n muotoiset -lyhdynpitimet. - -Hän käski ajurin pysäyttää ja meni erääseen myymälään, mistä saattoi -pitää silmällä hotellia ja katua. - -Automobiilin läheisyyteen oli muuan punapuseroinen kengänkiillottaja -asettunut kadulle. Asbjörn Kragin täytyi hymyillä nähdessään -kengänkiillottajan, joka ei ollut kukaan muu kuin Jens. - -Vihdoin tuli hotellista kaksi herraa, jotka nousivat automobiiliin. - -Samassa tuokiossa Krag oli ulkona ja rattaiden luona. - --- Näettekö tuota vihreätä automobiilia, joka tulee hiljalleen meitä -vastaan? kysyi hän. - -Ajuri nyökkäsi. - --- Teidän täytyy ajaa niin, että tapahtuu pieni yhteentörmäys meidän ja -sen välillä, sanoi Krag istuutuen tyynesti rattaille. - --- Yhteentörmäys! huudahti ajuri ällistyneenä. - --- Tehkää niinkuin sanon. Meillä ei ole aikaa hukata. - --- Mutta rattaat eivät ole minun, koki ajuri selittää. - -Nähdessään, ettei vastaväitteistä ollut apua, hän sitten kuitenkin -läksi ajamaan lähenevää automobiilia kohti. Tämä kulki nyt jo melkoisen -kovaa vauhtia, niin ettei yhteentörmäys suinkaan ollut vaaraton -hengelle ja jäsenille. Mutta Asbjörn Krag ei piitannut vähääkään -seikkailun vaarallisuudesta. Hän istui sanomalehti kädessä tutkien -viimeisiä uutisia. Kun automobiili oli muutaman metrin päässä -rattaista, niin kuski tempasi äkkiä ohjaksista, niin että hevonen -kääntyi sivuttain. Samassa automobiili törmäsi rattaiden toista -takapyörää vasten. Kuului rysähdys, pyörä pirstautui, rattaat menivät -nurin, ja Asbjörn Krag vierähti kadulle. Joukko väkeä kerääntyi -paikalle, ja automobiilin täytyi pysähtyä. Ei kukaan ollut huomannut, -miten yhteentörmäys oikeastaan oli tapahtunut, mutta kaikki väittivät, -että syy oli automobiilin. Kävi ilmi, että automobiilissa istuvat kaksi -herraa puhuivat hyvin murteellista norjankieltä. Mutta kykynsä -mukaan he kuitenkin purkivat raivoaan ajurille, jota syyttivät -kelvottomuudesta ja kömpelyydestä. Heidän piti juuri nousta -automobiiliin lähteäkseen ajamaan eteenpäin, kun eräs punapuseroinen -kengänkiillottajapoika ilmestyi paikalle ja vannoi, että auto oli -tehnyt kummallisen käännähdyksen juuri sivuuttaessaan ajurinrattaat. -Yhä kasvava väkijoukko asettui nyt suorastaan ajurin puolelle. Asbjörn -Krag oli aluksi olevinaan pyörryksissä, mutta virkosi sitten äkisti ja -näytti noille kahdelle automobiiliherralle poliisimerkkiään. - -Tämä ilmeisesti huolestutti heitä kovin, ja he ojensivat vastineeksi -Asbjörn Kragille korttinsa. Toiseen oli painettu: _Paroni von Kühnel_, -ja toiseen: _José Ysayo, Senaattori_. Edellisellä oli vaalea parta ja -paksu niska, jälkimäinen oli aivan tavattoman laiha ja tummaverinen. -Herrat nyökkäsivät ystävällisesti poliisimiehelle ja ilmoittivat -osoitteensa: Grand Hotel. He lupautuivat nimenomaan korvaamaan -tuottamansa vahingon. - -Mutta Asbjörn Krag viittasi luokseen kaksi konstaapelia ja käski heidän -viedä sekä herrat että automobiilin poliisikonttoriin. Molemmat -ulkomaalaiset nostivat siitä hirveän melun ja puhuivat äänekkäästi -törkeästä vääryydestä ja häpeemättömyydestä. Asbjörn Krag oli -järkähtämätön, mutta suostui lopulta kuitenkin lähettämään -konstaapelit pois, jos herrat vapaaehtoisesti seurasivat häntä -poliisivartiokonttoriin. Salapoliisi sijoittui automobiiliin, -väkijoukko hajaantui, ja auto läksi verkalleen ajamaan katua alas. - -Asbjörn Krag istui etuistuimella mustatukkaisen espanjalaisen vieressä, -saksalainen paroni oli yksin takaistuimella. Auton kulkiessa Suurtorin -poikki Krag huomasi miehen, joka yhtäkkiä pysähtyi automobiilin -mennessä ohitse ja oli lentää selälleen ihmetyksestä. Mies oli Einar -Falkenberg. Asbjörn Krag nyökkäsi hänelle ja ymmärsi konsulin -kauhistuneesta ilmeestä, että tämä oli espanjalaisessa tuntenut saman -mustapintaisen miehen, jonka oli tavannut sinä yönä, jolloin Charlie -ampui itsensä. - -Kun nuo kolme herrasmiestä saapuivat poliisivartiokonttoriin, ei -Asbjörn Krag ollut tietääkseenkään, vaikka ulkomaalaiset valittivat, -että heillä oli kiire ja että heidän aikansa oli kallis. He -tarjoutuivat kerran toisensa perästä suorittamaan kaksin- ja -kolminkertaisen korvauksen, mutta salapoliisi ei menettänyt malttiaan. -Ensin hän tarkasti huolellisesti automobiilin. Hän näki heti, että -molemmat lyhdynpitimet olivat uudet, samoin kuin senkin, että vaunu oli -äskettäin lakeerattu vihreäksi ja että alkuperäinen väri oli ollut -punainen. Ei siis ollut epäilemistäkään, vaunu oli Charlien -automobiili. Salapoliisin huomio kiintyi senjälkeen kuraan, jota oli -tarttunut suuriin kumipyöriin, ja hän mainitsi havainnostaan. - --- Huomaan, että herrat ovat ajaneet pitkän matkan viime yönä, sanoi -hän. - -Espanjalainen vilkaisi nopeasti Asbjörn Kragiin, ennenkuin vastasi: - --- Todellakin, mistä sen näette? - --- Renkaisiin tarttuneesta kurasta, vastasi Krag. -- Tuollaista -punertavaa maata ei ole Kristianian lähimmässä ympäristössä. - -Hän raaputti välinpitämättömästi kourallisen kuivunutta kuraa -renkaista. Osan siitä hän heitti maahan, mutta osan piti kädessään, -kummankaan ulkomaalaisen sitä huomaamatta. - -Sitten hän pyysi herroja astumaan poliisikamariin ja alkoi heidän -epätoivoisista vastaväitteistään huolimatta kuulustella heitä siellä. - -Hän sai tietää, että espanjalainen oli 46-vuotias ja entinen -senaattori. Hän oli tullut Kristianiaan kaksi kuukautta sitten, -tekemään eräitä suuria kapakala- ja viinikauppoja. Hän oli käynyt -kaikkien suurimpien tuonti- ja vientiliikkeenharjoittajien puheilla ja -siten päässyt kaupungin ylempiin seurapiireihin, tehnyt monta -tuttavuutta ja päättänyt jo useita kauppoja. Paroni von Kühnel oli vain -matkailija ja koroillaeläjä. Hän oli ollut Kristianiassa kuukauden ja -aikoi lähteä sieltä taas jonkun päivän päästä. Asbjörn Krag merkitsi -kaiken tarkasti suureen pöytäkirjaan, myötäänsä pyydellen anteeksi, -että vaivasi herroja, mutta sanoen sen välttämättömäksi, koska muka -Norjan laki kerta kaikkiaan oli sellainen; hän teki ainoastaan -velvollisuutensa. Saksalaisen kasvoista näkyi, että tämä herra piti -toimitusta sanomattoman ikävänä, mutta Asbjörn Krag pani merkille, että -espanjalainen silloin tällöin katseli häntä salavihkaa ja tutkivasti. -Tuntui kuin senaattori olisi kummastellut, että tämä hieno, tarmokkaan -näköinen poliisimies viitsi kiinnittää niin suurta huomiota tuollaiseen -pikkuseikkaan kuin viattomaan automobiiliyhteentörmäykseen. Ja kun -Asbjörn Krag alkoi kysellä itse automobiilista, tuli espanjalainen -todenteolla epäluuloiseksi. - --- Oletteko tuoneet automobiilin muassanne ulkomailta? kysyi Krag. - --- Emme, vastasi senaattori. -- Se on ostettu täällä Kristianiassa. - --- Vai niin. Keneltä? kysyi Krag, istuen kynä kädessä, valmiina -kirjoittamaan. - --- Onko sitten ihan välttämätöntä tehdä siitäkin selkoa? - --- Hyvät herrat, vastasi Asbjörn Krag moittivasti, -- ellei se olisi -muodollisuuden vuoksi välttämätöntä, en tietenkään vaivaisi herroja -moisilla kysymyksillä. - --- Niinkö, no... se on ostettu eräältä mieheltä täällä Kristianiassa. -Mutta en todellakaan muista hänen nimeään. - -Kääntyen saksalaisen puoleen, joka istui torkkuen penkillä, hän jatkoi: - --- Muistatko mikä hän oli nimeltään, se hullu, jolta minä ostin -automobiilin? - -Saksalainen katsoi häneen käsittämättä kysymystä. - --- Se mies, joka aina syyti rahoja ympärilleen ja joka oli aina -rahapulassa. Mikä hänen nimensä oli? - --- Tiedätte kai hänen osoitteensa? kysyi Krag. - -Hän puhui niin tyynesti ja välinpitämättömästi kuin suinkin. - -Senaattori vastasi: - --- En tiedä missä hän asuu. Mutta nyt muuten muistankin hänen nimensä, -lisäsi hän. -- Se oli Falkenberg, Charlie Falkenberg. - --- Paljonko maksoitte automobiilista? - --- Kymmenentuhatta kruunua. - -Senaattori otti esiin lompakkonsa ja näytti salapoliisille muuatta -paperia. Siinä Charlie Falkenberg tunnusti vastaanottaneensa -kymmenentuhatta kruunua automobiilista. - -Salapoliisi kiitti ja ojensi senaattorille paperin takaisin. - --- Niin, tiedätte kai, että tämä Charlie Falkenberg on kuollut. - --- Todellako, siitä emme ole tienneet mitään. - --- Hän on ampunut itsensä. - --- Niinkö. - --- Kerrotaan sen tapahtuneen erään naisen tähden, erään Valentine -Kempel nimisen naisen tähden. Häntä sanotaan "petohämähäkiksi", jatkoi -Asbjörn Krag, ja se on kyllä varsin sattuva nimi. - -Nyt saksalainenkin alkoi tarkata tätä omituista keskustelua. - -Senaattori tarttui hattuunsa. - --- Minulla on kunnia tuntea puheenaoleva nainen, sanoi hän, enkä voi -millään muotoa sietää, että te puhutte hänestä tuolla tavoin. -Ainoastaan se seikka, että olette poliisimies, estää minua vastaamasta -teille sopivammalla tavalla. - -Asbjörn Krag oli mielissään toisen yltyvästä raivosta. Senaattori ei -enää voinut hillitä itseään. - -Salapoliisi paiskasi suuren pöytäkirjan kiinni. - --- Vieläkö muuta haluatte tietää? kysyi senaattori terävästi. - --- Vielä, vastasi salapoliisi hymyillen. -- Haluaisin tehdä teille -vielä kaksi kysymystä, mutta pelkään, ettette tahdo vastata niihin. - --- Voittehan koettaa. - --- Kysyn siis ensiksi: missä olitte automobiileinenne viime yönä? - --- Sekö oli ensimäinen kysymys. Entä toinen? - --- Tahtoisin mielelläni tietää teidän oikeat nimenne. - -Espanjalainen menetti hetkeksi malttinsa. Mutta sitten hän remahti -äänekkääseen nauruun, pudisti päätään ja meni nauraen ovesta ulos. - -Asbjörn Krag saattoi heitä ulos asti. Hänkin hymyili. Kun molemmat -ulkomaalaiset istuivat vaunussa ja olivat lähtemäisillään tiehensä, -kumartui senaattori Kragin puoleen ja kuiskasi: - --- Teilläpä on tavaton halu sekaantua minun yksityisasioihini. Sitä -teidän ei pitäisi tehdä. - --- Kuinka niin? - --- Se voi käydä teille kalliiksi, vastasi mustatukkainen espanjalainen. - -Odottamatta mitä Asbjörn Kragilla olisi ollut siihen sanottavaa, hän -väänsi ohjausratasta ja pani automobiilin liikkeelle. - -Asbjörn Krag palasi konttoriin. Siellä hän kokosi tarkoin automobiilin -kumirenkaista raaputtamansa kuran. Hän hienonsi sen hyppysissään ja -tarkasteli sitä mikroskoopilla. Kun tutkimus ei näyttänyt tyydyttävän -häntä, nouti hän tulenkestävästä holvista suuren, pitkulaisen laatikon. -Sen hän avasi. Laatikko oli jaettu moniin pikku lokeroihin, kussakin -laskulevy ja lasi päällä. Useimmat lokerot olivat täynnä soraa, hiekkaa -ja savea. Laseihin oli liimattu erilaisia nimilippuja, kuten "Gretsen", -"Holmenkollen", "Sagene" j.n.e. Ei mikään näyte muistuttanut Asbjörn -Kragin äskeistä löytöä. Hän kaatoi senvuoksi tämän uuden maanäytteen -erääseen tyhjään lokeroon ja kirjoitti paperilipulle, jonka liisteröi -lasilevylle: Senaattorin automobiilinpyörä. Sen tehtyään hän pani -laatikon takaisin tulenkestävään holviin. - -Sitten hän sytytti piippunsa ja istuutui syvään tuoliinsa tuumimaan -asiaa vielä kertaalleen. Hän oli nyttemmin varma siitä, että senaattori -oli Valentinen kätyri. Hän ei pelännyt tuota laihaa, jäntevää -etelämaalaista, jolla oli pienet häijyt silmät, mutta hän ymmärsi, että -siinä oli vastustaja, jonka suhteen tuli olla varuillaan. Nyt oli kai -"petohämähäkki" selvillä siitä, että hän, Asbjörn Krag, ahdisti häntä, -eikä konsuli Falkenberg. Siten oli Krag luultavasti torjunut hänen -hyökkäyksensä tuota suojatonta miestä vastaan, mutta samalla -paljastanut itseään varsin huomattavasti. Mutta se oli ollut -välttämätöntä. - -Yhtäkkiä Asbjörn Krag tuli muistaneeksi eilisiltaisia -Pursiklubi-tuttavuuksiaan. Eräs niistä oli arkkitehti. Tämä ihaili -Valentinea ja oli luvannut esitellä uuden tuttavansa hänelle. Saattoi -ehkä olla järkevintä tutustua "petohämähäkkiin" tätä tavallista tietä. -Mutta siinä tapauksessa hänen täytyi uudelleen ruveta kaivosinsinööri -Kvamiksi. - -Asbjörn Krag lähti kiireesti poliisikamarista ja meni -yksityisasuntoonsa. Puolen tunnin kuluttua salapoliisi oli kadonnut, ja -totinen, keski-ikäinen kaivosinsinööri oli hänen sijastaan huoneessa. -Asbjörn Krag oli mestari naamioimistaidossa, ja hän osasi -valepuvuissaan mainiosti jäljitellä mitä erilaisimpia luonteita. - -Ennen lähtöään hän sanoi emännöitsijälleen olevansa Pursiklubissa -tavattavana, jos joku häntä kysyisi. Hän tiesi arkkitehdillä olevan -tapana syödä päivällistä siellä ja toivoi kohtaavansa hänet. - -Tämä toivomus täyttyikin, sillä tuskin oli salapoliisi kaivosinsinööri -Kvamin hahmossa astunut klubin ovesta sisään, kun alati hymyilevä ja -herttainen arkkitehti jo riensi häntä vastaan. - --- Taivasten tekijä, miten olen etsinyt teitä tänään! sanoi hän. -- -Missä te asutte, hyvä ihminen? - --- Continentalissa, vastasi Krag silmää räpäyttämättä. - --- Olen puhunut Valentinen kanssa -- - --- Kauniin lesken. Vai niin -- - --- Hän on kääntynyt puoleeni eilisiltaisen jupakan johdosta. Hän tahtoi -kuulla sen yksityiskohtia myöten. - --- Mitenkä sellaiset klubijutut voivat kiinnittää naisen mieltä? - --- Ettekö käsitä? kysyi arkkitehti. -- Enkö maininnut teille, että -ruotsalainen varatuomari on hänen innokkaimpia ihailijoitansa? - --- Sitten hän on kai pahoillaan, kun miehen kävi niin nolosti eilen? - --- Ei lainkaan, se ei ole hänen tapaistaan. Hän kertoi minulle, että -ruotsalaisen tungettelevaisuus jo pitkän aikaa oli häntä kiusannut ja -että hän nyt vihdoin oli saanut pätevän syyn näyttää miehelle ovea. - --- Ulos heti paikalla siis, tuumi Krag. - --- Aivan. Mutta nyt hän kaikin mokomin tahtoo tutustua _teihin_. - --- Eihän toki, vastasi Krag ollen hämmästyvinään. - --- Mitenkä minä olisin ansainnut, että... - -Arkkitehti taputti häntä ylen ystävällisesti olalle. - --- Eilinen esiintymisenne, herra insinööri, on tehnyt häneen kerrassaan -suurenmoisen vaikutuksen. Hän sanoi moneen kertaan ihailevansa -neuvokkuuttanne ja viisauttanne. Minä lupasin pitää hänelle pienet -hienot päivälliset ja kutsua teidät mukaan. Tulee kaikkiaan neljä -henkeä: hän ja ratsumestari, hänen ystävänsä, te ja minä. Grand on jo -saanut määräyksen, ja valmistukset ovat alkaneet. Sopiiko teille -huomenna kello seitsemän? - --- Erinomaisesti, tuhannet kiitokset, vastasi Krag. - --- Mainitsitte jostakin ratsumestarista. Onko se sama mies, joka niin -useasti nähdään hänen seurassaan? - --- Sama juuri. Kunnon mies. Vanhaa hienoa sukua, muttei yhtään ylpeä. -Upporikas. Te siis tulette? - --- Tulen, tulen. - -Keskustelu siirtyi johonkin toiseen asiaan, ja puolen tunnin kuluttua -"kaivosinsinööri Kvam" lähti klubihuoneistosta. Arkkitehti jäi -päivälliselle. - -Asbjörn Krag astui syvissä mietteissä leveitä portaita alas. Yhtäkkiä -joku mies tuli juosten kiireesti portaita ylös. Hän töytäsi ankarasti -Kragia, mutta aikoi rientää ohitse pyytämättä edes anteeksi. - -Krag suuttui tästä hävyttömyydestä ja tarttui miestä käsivarteen. - --- Hohoi! huusi hän. -- Mitä tämä merkitsee? - -Samassa hän näki miehen kasvot ja säpsähti. Falkenberg! - -Mutta minkä näköisenä! - -Hän oli kalpea kuin ruumis, ja otsa oli märkänä hiestä. - --- Jumalan kiitos, että tapasin teidät, änkytti konsuli hengästyneenä. --- Olen juossut kuin hullu ja hakenut teitä. - -Asbjörn Krag ymmärsi, että jotain hyvin vakavaa oli tapahtunut. - -Hän pisti tyynesti kätensä Falkenbergin kainaloon, avasi erään oven ja -astui muutamaan pieneen sivuhuoneeseen, jossa he saattoivat olla -kahden. - -Konsuli vaipui heti nojatuoliin ja peitti kasvonsa käsillään. Tuo -muulloin niin voimakas mies oli nyt aivan masentunut. - --- Mitä on tapahtunut? kysyi salapoliisi. - -Falkenberg vastasi näillä sanoilla, jotka saivat Asbjörn Kraginkin -kauhistumaan: - --- _Hän on kostanut!_ sanoi hän. - - - - -IX. - -Naisen ryöstö. - - -Asbjörn Krag odotti, kunnes konsuli oli jonkun verran rauhoittunut. -Sitten hän astui hänen luokseen ja kysyi uudelleen: - --- Mitä on tapahtunut? - --- Hän on kostanut, vastasi Falkenberg. -- Siinä kaikki. - --- Liikeasioissa? - --- Ei. - --- Onko hän häväissyt teidät? - --- Ei. - --- Mitä sitten? - -Falkenberg kohotti päätään ja lausui: - --- Ada on poissa. - -Asbjörn Krag tarttui kiihkeästi ja kauhistuneena hänen käsivarteensa. - --- Mitä te sanotte, mies! huudahti hän. -- Onko hän tappanut hänet? - --- Ei. - --- Hän on siis kadonnut? -- Niin. - --- Milloin? - --- Eilen illalla. - --- Sitten ei ole aikaa hukata. Koettakaa tyyntyä, hyvä ystävä, muuten -saatte heittää kaiken toivon. - --- Mitä tahansa muuta olisin ehkä jaksanut kestää, sanoi Falkenberg, -mutta tätä en. - -Hän katsoi salapoliisiin. - --- Voitteko pelastaa hänet? kysyi hän. -- Voitteko antaa hänet minulle -takaisin? - --- Voin, vastasi Krag, kunhan vain tyynnytte. Jokainen silmänräpäys on -nyt kallis. - -Hän soitti kelloa ja pyysi sisäänastuvaa palvelijaa hankkimaan ajurin. - --- Milloin se tapahtui? kysyi salapoliisi. - --- Eilen illalla. - --- Mutta eilen illallahan te olitte hänen luonaan? - --- Se tapahtui heti sen jälkeen kuin olin lähtenyt hänen luotaan. Hänen -äitinsä luo tuli lähetti ilmoittaen, että minä odotin eräässä -likeisessä kahvilassa ja tahdoin välttämättömästi puhua Adan kanssa. -Hän heitti iltavaipan ylleen ja riensi ulos. Sen koommin ei häntä ole -nähty. - --- Mutta sehän on hirveätä, mutisi salapoliisi. - -Hän alkoi kävellä levottomasti edestakaisin lattialla. Kylmäverinen -poliisimieskin tunsi nyt aseman käyvän uhkaavaksi. - -Ajuri saapui. Molemmat herrat nousivat rattaille ja lähtivät ajamaan -Osloon päin. - -Astuessaan leskirouvan pieneen, mutta aistikkaasti kalustettuun -asuntoon he tapasivat äidin itkemästä. - -Falkenberg, joka Asbjörn Kragin oli onnistunut matkan varrella saada -rauhoittumaan, lohdutti rouvaa minkä voi. - -Asbjörn Krag pyysi häntä ilmoittamaan täsmälleen, milloin tytär oli -lähtenyt ulos. - --- Olin sattumalta juuri katsonut kelloa, vastasi rouva Kjönig. Otaksun -että se oli täsmälleen viisi minuuttia yli puoli yhdentoista, kun -ovelle koputettiin ja kahvilan tyttö tästä naapurikulmasta tuli sisään. -Hän toi sanan herra Falkenbergilta, että Ada olisi kiltti ja tulisi -heti sinne kahvilaan. Tiedättehän millaisia rakastuneet ihmiset ovat, -jatkoi hän, heillä on usein pikku salaisuuksia, joista he tahtovat -puhella kahdenkesken, niin että minä siis empimättä annoin Adan mennä. -Hän oli huoleton ja iloinen ottaessaan kapan ylleen ja lähtiessään. Kun -puoli tuntia oli kulunut eikä hän vielä ollut palannut, aloin käydä -levottomaksi. Odotin vielä neljännestunnin ja menin sitten itse -kahvilaan. Siellä olivat juuri sulkemassa ovia. He tulivat kovin -ihmeisiinsä, kun kysyin Adaa. "Hän ajoi pois jo aikoja sitten", sanoi -se nuori tyttö, joka oli ollut sanantuojana. Minä kysyin, minne hän oli -ajanut ja kenen kanssa, ja sain vastaukseksi, että hän oli lähtenyt -herra Falkenbergin seurassa, mutta ei tietty minnepäin. Palasin kotiin -huolestuneena ja vietin unettoman yön. Aamupäivällä lähetin -nuhdekirjeen herra Falkenbergille ja pyysin saada tyttäreni takaisin. -Silloin hän ryntäsi luokseni vielä kauhistuneempana kuin minä ja sanoi, -ettei hän suinkaan ollut lähettänyt hakemaan Adaa, vielä vähemmin -ajanut hänen kanssaan minnekään. Olen itkenyt koko päivän, ja minusta -tuntuu niin kauhealta. Tahdoin heti mennä poliisikamariin, mutta -Falkenberg pyysi minua odottamaan, kunnes oli puhunut teidän kanssanne. - -Asbjörn Krag nyökkäsi. - --- Siinä herra Falkenberg teki aivan oikein, sanoi hän. -- Ellen _minä_ -voi hankkia tytärtänne takaisin, ei sitä kukaan muukaan voi. - --- Luuletteko hänen olevan elossa vielä? kysyi äiti vesissä silmin. - --- Luulen kyllä. - --- Mutta sitten hän on kai saanut kärsiä kauheita tuskia, nyyhkytti -poloinen äiti. - --- Minä _toivon_, että häntä on kohdeltu hyvin, vastasi salapoliisi. - -Einar Falkenberg kavahti pystyyn ja katsoi äkisti kalveten -poliisimieheen. Tämä jatkoi: - --- Epäilemättä Valentine on tämän jutun takana, mutta yhtä varmasti hän -on tiennyt suojata itsensä niin, ettei maksa vaivaa antaa ilmi tai -panettaa kiinni häntä. Siitä ei koituisi muuta kuin häpeää ja vahinkoa. - --- Te arvelette siis, ettei poliisia pidä sekoittaa asiaan? - --- Poliisin tulee julkisesti puuttua asiaan vain sikäli, kuin minä näen -tarkoituksenmukaiseksi. - --- Mutta mitä me siis teemme? kysyi Falkenberg epätoivoisena. - --- Me löydämme Adan, vastasi Asbjörn Krag. - --- Te vain ehkä toivotte sitä, huomautti konsuli. - --- En ainoastaan toivo, vastasi Krag, vaan olen varma siitä, että -löydämme hänet. - --- Mutta onhan täällä Kristianiassa tuhansittain kätköpaikkoja; hänet -voidaan nukuttaa, teljetä lukkojen taakse -- - --- Hän ei ole Kristianiassa, sanoi salapoliisi. - --- Eikö Kristianiassa? Krag istui syvissä mietteissä. - --- Olen tänään, mutisi hän, raaputtanut vähäisen kuraa eräästä -automobiilinpyörästä. - -Konsuli näytti ikäänkuin muistavan jotain. - --- Näin teidän ajavan automobiilissa torilla, sanoi hän. - --- Niin, veljenne automobiilissa. Siinä automobiilissa Ada on viety -pois. - -Falkenberg nousi ja tuijotti hölmistyneenä Asbjörn Kragiin. - --- Mutta koska tiedätte tämän kaiken, huudahti hän, miks'ette sitten -vangitse automobiilin nykyistä omistajaa? - -Salapoliisi kohautti olkapäitään. - --- Siksi ettei meillä ole kerrassa mitään todisteita, vastasi hän. -- -Jos panettaisin kiinni automobiilin omistajan, espanjalaisen -senaattorin, niin siitä seuraisi ainoastaan, että meidän täytyisi -jälleen laskea hänet vapaaksi puolen tunnin kuluttua. Niin kauan kuin -olemme voimattomia, on meillä vain yksi tehtävä: koettaa omin päin -löytää Adan olopaikka ja vapauttaa hänet. Minä tiedän, että automobiili -on viime yönä ollut verrattain kaukana Kristianiasta, ja oletan, ettei -minulle käy vaikeaksi keksiä missä se on ollut. - -Asbjörn Kragin varma esiintyminen antoi äidille toivoa, ja hän kysyi: - --- Kauanko luulette kestävän, ennenkuin saan nähdä tyttäreni? - --- Viimeistään huomenna kello yksi yöllä toivon tyttärenne olevan -täällä luonanne jälleen, vastasi Krag nopeasti. -- Jos yritys -epäonnistuisi, jatkoi hän, jos etsintä jäisi tuloksettomaksi, on -minulla viimeinen keino, joka ei petä. - --- Viimeinen keino? - -Poliisimies nyökkäsi. - --- Minusta näyttää, huomautti Falkenberg, että teillä on jo suunnitelma -täysin valmiina. - --- Täysin. - -Salapoliisi tarttui hattuunsa. - --- Käväisen tuolla kahvilassa, sanoi hän konsuliin päin kääntyneenä. -- -Palattuani tapaan kai teidät täällä. - -Konsuli Falkenberg odotti äiti-paran luona. Asbjörn Kragin poissa -ollessa hän kertoi rouva Kjönigille Valentinesta, tämän -häikäilemättömästä menettelystä Charlieta kohtaan ja taistelusta häntä -itseänsä vastaan. Hän mainitsi myös klubissa sattuneesta jupakasta ja -kertoi Asbjörn Kragin ripeästä teosta. Einar Falkenberg luotti nyt -täydellisesti ja lujasti salapoliisiin, ja hänen kertomuksensa synnytti -rouva Kjönigissäkin samanlaista luottamusta tuohon merkilliseen -poliisimieheen. - -Asbjörn Krag viipyi poissa lähes tunnin, paljon kauemmin kuin konsuli -oli odottanut. - --- Olitteko kahvilassa näin kauan? kysyi Falkenberg. - --- En, vastasi Krag. -- Kävin myös kaupungin kemistin luona. - --- Mitä hänestä? - --- Unohdatte automobiilinpyörän ja mitä siitä löysin. Nyt olen -tutkituttanut sen etevimmällä ammattimiehellämme. - --- Alan ymmärtää, vastasi Falkenberg. -- Nyt te kai tiedätte missä -automobiili on ollut viime yönä. - --- Niin, tiedän mitä tietä se on kulkenut. Tuo kumirenkaissa tapaamani -omituinen punertava hiekka kertoo meille, että automobiili on viime -yönä ollut aina Ski'n tienoilla asti. Se on ainoa paikka kymmenen -peninkulman alalla, missä on sellaista hiekkaa. Tällä on muuten se -ominaisuus, sanoi kaupunginkemisti, että se sateella käy tahmeaksi ja -puuromaiseksi, mikä selittää sen, että sitä oli niin runsaasti -tarttunut automobiilinrenkaisiin. Viime yönä satoi yhden ja kahden -välillä. Aika sopii hyvin. - --- Mitä saitte tietää kahvilassa? kysyi konsuli. - --- En mitään erikoista. Tyttö kuvasi "herra Falkenbergin" -keski-ikäiseksi parrakkaaksi mieheksi. Sen puolesta se on hyvinkin -saattanut olla tuo mustapintainen senaattori. Miehellä oli ollut -leveälierinen hattu silmille painettuna. Heti kun tyttö oli eilen -illalla palannut asialtaan ja sanonut Adan kohta tulevan, oli mies -mennyt ulos virkkaen: "Tahdon mieluummin tavata hänet kadulla." Noin -viittä minuuttia myöhemmin tyttö näki Adan astuvan odottaviin -umpivaunuihin ja ajavan pois. Koko juttu on käynyt, kuten näette, aivan -tavallisesti. Ada on nähtävästi nukutettu vaunuissa, ja -kaupunginrajalla hänet on siirretty automobiiliin ja siinä kuljetettu -edelleen. - --- Mutta vaunut! huudahti Falkenberg. -- Eihän liene mahdotonta saada -selville kuka on ollut kyytimiehenä. Oletteko tiedustellut ajureilta? - -Asbjörn Krag vati tyynesti sanomalehden taskustaan ja avasi sen. - --- Minun täytyy myöntää, sanoi, hän, että hetkisen ajattelin samaa. -Mutta meidän on tässä omituisessa pelissä otettava lukuun -vastapelaajani erinomainen oveluus. Nyt saatte selityksen tästä -pienestä sanomalehtiuutisesta. - -Salapoliisi luki: - -"_Omituinen varkaus_. - -"Viime yönä tapahtui kaupungissamme varsin merkillinen varkaus. Kello -kymmenen tienoissa eilen illalla sai vahdissaolija ajuriasemalla -puhelimitse määräyksen lähettää kumipyöräiset umpivaunut Thorwald -Meyerin kadun 133:een. Kello puoli yksitoista vaunut pysähtyivät -mainitun talon edustalle. Kun ajaja oli odottanut muutamia minuutteja, -avautui jokin ikkuna talon neljännessä kerroksessa ja ääni huusi -hänelle: 'Sitokaa hevonen ja tulkaa hetkeksi ylös.' Siinä pimeässä -ajuri ei erottanut huutajan ulkonäköä. Mutta hänestä tuntui, että -henkilö oli parrakas mies. Ajuri luuli tarvittavan apua matkalaukkujen -kantamiseen ja nousi portaita neljänteen kerrokseen, missä soitti -ovikelloa. Hänen soitettuaan viisi tai kuusi kertaa tuli vihdoin eräs -mieshenkilö kiukusta puhisten avaamaan ja kysyi mitä hänellä oli asiaa. -Koko kerroksessa ei ollut ainoaakaan elävää sielua, joka olisi tilannut -vaunut. Ajuri riensi kiireesti takaisin kadulle ja sai kauhukseen -nähdä, että vaunut ja hevonen olivat kadonneet jäljettömiin. Harvoista -kadulla-liikkujista ei yksikään voinut antaa mitään tietoja hevosen -viejästä. Taloa lähemmin tarkastettaessa kävi ilmi, että ovela varas -oli seisonut porraskäytävän ikkunassa ja siitä huutanut. Samalla kuin -ajuri meni taloon, poistui varas sieltä. Ajuri muistaa selvästi jonkun -tulleen portaissa häntä vastaan. Sillaikaa kuin ajuri seisoi -neljännessä kerroksessa soitellen ovikelloa, ajoi varas tiehensä pitkin -katua, joka tähän aikaan vuorokaudesta oli jotenkin tyhjänä. - -"Jo tämä sinänsä on varsin mielenkiintoista -- jatkoi lehti -- mutta -nyt seuraa jotain, mikä tekee jutun aivan erikoisen salaperäiseksi. -Kello kahden tienoissa yöllä, sen jälkeen kuin varkaus oli ilmoitettu -poliisikamariin, eräs vahdissa kulkeva konstaapeli tapasi Piispansillan -kohdalla hevosen, joka oli valjastettu kuomivaunujen eteen. Hevonen -asteli hiljalleen ilman ajajaa. Konstaapeli pysäytti sen, ja kun -ei vaunuissakaan ollut ketään, vei hän hevosen ja ajoneuvot -poliisiasemalle. Sieltä lähetettiin kiireesti sana ajurille, joka heti -tunsi hevosen ja vaunut omikseen. Hevonen oli täydessä kunnossa, eikä -vaunuille ollut tapahtunut pienintäkään vahinkoa. Vaunujen sisässä -oli istuimella kirjekuori ja siinä kaksikymmentäviisi kruunua -- -maksu vaunujen käyttämisestä. Koko juttu on poliisista täysin -arvoituksellinen, mutta useat kallistuvat siihen mielipiteeseen, että -jotkut rohkeat kujeilijat ovat taas harjoittaneet vallattomuutta." - -Asbjörn Krag taittoi lehden kokoon. - --- Vastustajamme tietävät täsmälleen mitä tekevät, sanoi hän. -- -Harvoin olen tavannut näin perinpohjaista varovaisuutta. Mutta se -seikka, että he samalla panevat niin paljon peliin, osoittaa, että he -katsovat hankkeensa erittäin tärkeiksi. - -Konsuli Falkenberg oli jännittyneenä kuunnellut kertomusta omituisesta -varkaudesta. Asbjörn Kragin lopetettua hän löi kätensä yhteen -ihmetyksestä. - --- Totta totisesti, huudahti hän, tämä on yhtä ovelasti suunniteltu -kuin varatuomarin korttitemput klubissa. - --- Ne ovat samoista aivoista lähtöisin, molemmat suunnitelmat, vastasi -Asbjörn Krag, -- "petohämähäkin" aivoista. Ensimäinen suunnitelma -meidän onnistui tehdä tyhjäksi, ja toisestakin kyllä selviydymme. - --- En voi käsittää, virkkoi Falkenberg, kuinka Valentine panee niin -paljon alttiiksi vain tyydyttääkseen kostonhimoaan. - --- Ei hän kai tee sitä ainoastaan siksi, vastasi salapoliisi. -- Teidän -tulee muistaa, että "petohämähäkillä" on monta rautaa tulessa. Kaikki -ihmiset tässä kaupungissa uskovat hänestä hyvää. Me olemme ainoat, -jotka olemme vakuutetut hänen rikoksellisuudestaan. Vain meitä hänellä -on syytä pelätä. Eräät seikat tuntuvat viittaavan siihen, että hän -aikoo läheisessä tulevaisuudessa poistua Kristianiasta, mutta ennen -lähtöään hän varmaan tuumii panna toimeen jonkun suurkaappauksen. Sen -hän voi tehdä turvallisemmin, jos on riistänyt aseet ainoilta ja -vaarallisilta vastustajiltaan. Ada on hänellä panttivankina. Hän luulee -kenties täten voivansa pakottaa meidät pysymään alallamme. Mutta se ei -hänelle onnistu, jatkoi salapoliisi. -- Hätätilassa käytän viimeistä -keinoani. Lähdetään nyt. - -Hetkisen kuluttua molemmat herrat poistuivat leskirouva Kjönigin -pienestä hauskasta asunnosta. - -Asbjörn Krag määräsi, että he lähtevät ensi junassa Ski'hin. Heillä oli -suunnilleen puolitoista tuntia matkavalmistuksia varten. - -Salapoliisi meni ensi työkseen poliisikamariin ja riisui valepukunsa, -niin että hänestä jälleen tuli Asbjörn Krag. Einar Falkenberg meni -konttoriinsa järjestämään eräitä kauppakirjeitä. - -He tapasivat toisensa suurkäräjätalon edustalla neljännestuntia ennen -junan lähtöä. - -Karl Johanin katu heloitti iltapäiväauringossa, täydessä kesäisessä -loistossaan. Suuri ihmislauma oli jalkeilla täyttäen kadun hälinällä ja -puheensorinalla. Tuontuostakin ajoi automobiili tai kiiltävä landoo -ohitse. Asbjörn Krag tarttui Falkenbergin käsivarteen ja osoitti katua -alaspäin. - --- Näettekö noita pieniä wieniläisvaunuja, joitten edessä on virma -hevonen? - --- Näen. Ne tuntuvat herättävän huomiota. - --- Katsokaa tarkkaan, kun ne ajavat ohi. - -Pienet, hienot wieniläisvaunut lähenivät. Jalankulkijain kasvot -kääntyivät ajoneuvoihin päin. Monet tervehtivät. Vaunuissa istui -sinipukuinen nainen. - -Falkenberg näki, että nainen oli Valentine, ja tunsi alkavansa vavista. - -Sinipukuinen nainen oli huomannut hänet. - -Hän taivutti kauniita päätään, nyökkäsi ja hymyili Falkenbergille kuin -hyvälle ystävälle. - - - - -X. - -Kuollut talo. - - -Molemmat herrat riensivät itäiselle asemalle ja astuivat junaan. - -Matkalla Asbjörn Krag virkkoi ottaen taskustaan kirjeen: - --- Emme olisi oikeastaan tarvinneet koko noita kuratutkimuksia, mutta -kukapa olisikaan aavistanut, että löytäisimme ystävän itse vihollisen -leiristä. Tämän kirjeen olen tänään saanut. - -Hän ojensi kirjeen Falkenbergille, joka luki mielenliikutuksen -vallassa: - - "Herra Salapoliisi Asbjörn Krag. - - Rouva Valentine Kempeliltä olen kuullut Teidän aikovan taistella - häntä vastaan. Ymmärrän, että Te varmaan olette viisas ja uskalias - mies, mutta saatte olla vakuutettu, että hän on Teitä etevämpi. - Hän voittaa kaikki miehet ja tekee heidät orjikseen. Aioin - senvuoksi ensin varoittaa Teitä hänestä. Mutta sen jälkeen mitä - nyttemmin on tapahtunut, täytyy minun pyytämällä pyytää Teitä - jatkamaan. Nuoren tytön kunnia ja henki on vaarassa. Valentine - kykenee tosin tekemään miehet orjikseen ja rikostovereikseen, - mutta aika voi tulla, jolloin omatunto voittaa orjanmielen. - Olen nähnyt ja puhutellut tyttöä, jonka nimi on Ada, ja hyvä - sydämeni, joka pirullisen vaikutusvallan alaisena on kauan - nukkunut, on jälleen alkanut sykkiä. Lupaan Teille, ettei - Adalle tapahdu mitään, niin kauan kuin minä voin sen estää. - Mutta hänet on pelastettava. Minun täytyy puhutella Teitä, - lähetän Teille uuden kirjeen niin pian kuin suinkin. Vielä - en tohdi ryhtyä mihinkään. Tietäisittepä vain mikä kohtalo - odottaa 'petohämähäkin' pettäjää! - - Toistaiseksi, kunnes saatte kuulla minusta enemmän, sallikaa - minun merkitä - - kunnioittaen - J.R." - -Falkenbergin lukiessa Asbjörn Krag tarkasteli hänen kasvojensa ilmeitä. - --- Kuinka rakastunut te olettekaan! sanoi Krag. -- Kasvoistanne saatan -lukea kuin avoimesta kirjasta. Te ette ole ainoastaan kauhuissanne Adan -kohtalosta. Olette myös mustasukkainen tuolle tuntemattomalle miehelle. - --- Mitä arvelette tästä kirjeestä? kysyi Falkenberg tuskaisesti. -- -Ehkä se on uusi ansa. - --- Mahdollisesti, vastasi Krag, mutta kirjeen sekavassa tyylissä on -jotain, joka saa minut taipuvaiseksi uskomaan, että sen on kirjoittanut -syvästi järkytetty ja epätoivoinen mies. No niin, saamme nähdä. Jos -saan häneltä enemmän tietoja, osaan kyllä noudattaa varovaisuutta. Minä -en niinkään helposti mene satimeen. Mutta olisi huvittavaa saada tietää -kuka piilee tuon J.R:n takana. - -Sitten ei asiasta puhuttu enempää. Molemmat herrat istuivat enimmäkseen -vaiti. Kumpikin oli omissa mietteissään. - -Falkenberg ajatteli ainoastaan Adaa. Toivo ja toivottomuus vaihtelivat -hänessä lakkaamatta. - -Viime päivien tapahtumat tuntuivat hänestä ihmeelliseltä sadulta. -Onnistuisiko salapoliisin löytää Ada? Eivätkö he nyt itse asiassa -matkustaneet aivan umpimähkään? Kenties Ada oli viety ihan toisaalle? -Kenties hän oli häväisty, ehkä jo kuollutkin? - -Falkenberg katseli tutkivasti salapoliisia, ja tämän tyyni rauha sai -hänet levollisemmaksi. Kaikki näytti olevan leikkiä tälle vaiteliaalle -miehelle, joka oli aina yhtä kylmäverinen. - --- Ski! Ski! - -Konduktöörin huuto herätti konsulin mietteistään. Salapoliisi nousi ja -tarttui pieneen käsilaukkuun, jonka oli ottanut mukaansa. - --- Tänne me jäämme, sanoi hän. -- Nyt on pidettävä kiirettä. Aurinko on -jo laskemaisillaan, ja me tarvitsemme valoa tutkimuksiimme -- ainakin -aluksi. - -Herrat menivät ensiksi läheiseen majataloon. - -Siellä Asbjörn Krag tekaisi jutun ja kertoi saapuneensa tänne ottamaan -selkoa, voitaisiinko panna toimeen pieni automobiilikilpailu -maantiellä. Lähtöpaikkana olisi Kristiania. Siitä tulisi Norjan -ensimäinen automobiilikilpailu -- aivan vaatimaton tietysti. - -Majatalon isäntä ihastui heti asiaan ja tarjoutui avustamaan herroja -parhaansa mukaan. - --- Nämä ovat vasta ihan alustavia tutkimuksia, sanoi Krag suunnattoman -totisena. -- Meidän pitää katsoa, ovatko tiet hyvässä kunnossa, sillä -automobiilithan eivät siedä huonoja teitä. - -Isäntä, jolla ei ollut aavistustakaan mistä oli kysymys, vastasi, että -tiet olivat kerrassaan mainiot ja että niillä useasti kulki -automobiileja. Tämä antoi Asbjörn Kragille aiheen mainita, että hänellä -oli serkku, joka väliin tapasi ajella automobiilillaan täälläpäin. -Oliko isäntä sattunut näkemään? Hänellä oli suuri, kaunis, vihreä -automobiili. - -Isäntä koki muistella ja arveli, että ehkä hyvinkin oli nähnyt. -Tarkemmin asiata mietittyään hän luuli nähneensä sen monestikin. - --- Serkkuni ajelee mieluimmin iltasilla, vieläpä toisinaan yölläkin, -sanoi Krag. -- Hänestä ei näet ole hauska kohdata vauhkoja hevosia -maanteillä. - -Sen isäntä hyvin ymmärsi. - -Hän olikin monta kertaa öisin kuullut automobiileja kulkevan ohi. - -Krag kääntyi nyt konsuli Falkenbergin puoleen. - --- Miten olikaan, sanoi hän, eikö Carsten eilen iltapäivällä puhunut -lähtevänsä yöllä pitkälle ajelulle? Jos hän on tullut tätä tietä, niin -hän luultavasti on ajanut Mossiin asti, ja silloin voi sattua niin -onnellisesti, että pääsemme hänen kanssaan Kristianiaan, kun hän ajaa -tästä ohi. Ettekö ole nähnyt hänen vihreätä automobiiliaan? - --- En, vastasi isäntä. -- Jos hän lähti Kristianiasta kello kaksitoista -yöllä, ei hän voinut olla täällä ennen kuin yhden tienoissa, ja silloin -minä jo olin täydessä unessa. - --- No niin, tuumi Krag välinpitämättömästi, -- tuskinpa siitä voi saada -tietoa. Kaikki ihmiset täällä arvatenkin nukkuivat siihen aikaan. - --- Voinhan minä kysellä, sanoi isäntä innokkaana. - --- Mitä turhia, kielteli Krag, sehän on aivan yhdentekevää. Me saatamme -yhtä hyvin palata junassa. Haluaisitteko lähteä kanssamme maanteitä -katselemaan? kysyi hän sitten isännältä. - -Tämä oli heti valmis. - -Herrat lähtivät. Konsuli Falkenberg pani merkille, että Asbjörn -Kragilla oli pieni käsilaukkunsa muassaan. He astelivat ensin pitkin -Kristianiaan vievää valtamaantietä. Salapoliisi tarkasteli -mielenkiinnolla tien rakennetta ja lausui moneen kertaan, että tämähän -oli oivallista ja leveätä tietä, joka erinomaisesti soveltui -kilparadaksi. Tässähän saattoi kolme automobiilia mukavasti ajaa -rinnatusten tarvitsematta pelätä ojaansuistumista. Luontevalla, -puolittain välinpitämättömällä tavalla hän sitten taas johti puheen -serkkunsa automobiiliin, ja Falkenberg huomasi, että isäntä yhä enemmän -vilkastui ja halusi saada käsiinsä jonkun, joka olisi nähnyt -vilahduksen automobiilista. Hän pyrki ilmeisesti Asbjörn Kragin -suosioon, erittäinkin kun tämä mainitsi, että automobiiliklubi -mahdollisesti saattoi järjestää paikalle pienet aamiaiset -kilpailupäivänä. - --- Täällä on satanut yöllä, huomautti salapoliisi. - --- Niin on, vastasi majatalonisäntä. -- Tulihan sitä vettä aika -rankasti. - -Yhtäkkiä Asbjörn Krag kumartui ja otti tieltä hiekkaa käteensä. - --- Tepä käytätte omituista hiekkaa täälläpäin, sanoi hän. -- Tuollaista -kauniin punertavaa. Tiedättekö, että tämä hiekka on sangen harvinaista. - --- Niin olen kuullut sanottavan, vastasi isäntä ylpeästi. -- Sitä -otetaan tuosta kuopasta, jonka näette tuolla. Mutta sitä onkin -ainoastaan minun hotellini ja tuon ratavahtituvan välisellä tieosalla. -Me käytämme sitä siksi, että sitä on niin helppo ajaa tielle. - --- Vai ratavahtituvan, virkkoi Asbjörn Krag -- jonka jälkeen hän -Falkenbergin suureksi ihmeeksi alkoi kysellä isännältä ratavahdista. - -Hän sai tietää, että ratavahteja oli oikeastaan kaksi, toinen oli -virantoimituksessa yöllä, toinen päivällä. Silloin Falkenberg käsitti -salapoliisin tarkoituksen; yövahdista mainitessaan majatalon isäntä -samassa jälleen muisti serkun automobiilin. - --- Minäpä kysyn yövahdilta, sanoi hän. - --- Mitä aiotte kysyä? oli salapoliisi ihmettelevinään. - --- Serkkunne automobiilia, sitä viheriäistä. - --- Niinkö. No, jos tahdotte olla niin ystävällinen. - -Majatalonisäntä käveli ratavahtituvalle. Asbjörn Krag ja Falkenberg -jäivät tielle odottamaan. - --- Teillä on ihmeellinen puhetapa, kuiskasi Falkenberg. -- Tehän saatte -ihan joutavalla pakinalla ihmiset tekemään mitä tahdotte. - -Asbjörn Krag hymyili. - --- Tahdoin saada hänet kysymään, sanoi hän. -- Mutta vaikkei ratavahti -olisikaan nähnyt automobiilia tahi tietäisi siitä mitään, olen -kuitenkin jo saanut varsin arvokkaita tietoja siitä. Meidän ei tarvitse -mennä tämän pitemmälle tännepäin. Automobiili on ajanut tästä ohi. - --- Mistä sen tiedätte? - --- Siitä omituisesta punaisesta kurasta, jota näin automobiilinpyöräin -kumirenkaissa. Kuulittehan isännän sanovan, ettei sitä ole tiellä -muualla kuin tällä kohtaa. Tiedämme siis, että automobiili on ajanut -tämän paikan kautta. Se on jo jotain. -- Hs! - -Herrojen huomiota herätti ratavahdin ja majatalonisännän verrattain -äänekäs keskustelu. Jälkimäinen seisoi rataveräjän takana ja sai -senvuoksi huutaa melko lujasti, jotta ratavahti kuulisi. - --- Olitteko vahdissa viime yönä, Kristiansen? kysyi majatalonisäntä. - -Ratavahti viivytti vastausta hetkisen, ikäänkuin olisi kummastellut -kysymystä. - --- Olin, vastasi hän sitten. - --- Huomasitteko, ajoiko joku automobiili ohitse yhden tienoissa? - -Falkenberg ja salapoliisi heristivät jännittyneinä korviaan. - --- Huomasin kyllä, vastasi ratavahti, -- sekä näin että kuulin. Se -olikin aikamoinen venkale. - --- Minkä värinen se oli? kysyi majatalonisäntä edelleen. - --- Vihreä. - --- Oliko siinä monta ihmistä? - --- Sitä en nähnyt. - --- Oliko niin pimeä? - --- Ei, mutta automobiilissa oli sadekatos tai sitten se oli umpinainen. -Ja sitäpaitsi se meni niin hiivatin kovaa kyytiä. - -Asbjörn Krag kuiskasi Falkenbergille: - --- Siinä oli Ada. - -Majatalonisäntä kysyi jälleen: - --- Minnepäin se meni? - -Ratavahti osoitti kädellään. - --- Etelään, vastasi hän. - --- Oletteko sittemmin nähnyt sitä? - --- En. - -Isäntä kääntyi Kragiin päin. - --- Kuulitteko, herra? kysyi hän. - -Krag nyökkäsi. - --- Saamme siis odottaa sitä illemmalla. - -Herrat lähtivät sitten takaisin samaa tietä, jota olivat tulleetkin. -Krag tarkasteli edelleen innokkaasti maata, ja Falkenberg ymmärsi hänen -etsivän automobiilin jälkiä. Se oli kuitenkin miltei toivotonta työtä, -sillä tietä oli päivän mittaan ajettu hyvin paljon. - -Asbjörn Krag ei tyytynyt ainoastaan päätien katselmukseen. Hän loi -tutkivia silmäyksiä syrjäteillekin. - -Isäntää halutti jo palata kotiin. Hän alkoi käydä maltittomaksi. Mutta -Falkenberg ja salapoliisi jatkoivat tarkasteluaan yhä. - -Eräässä tienhaarassa Asbjörn Krag yhtäkkiä poikkesi syrjään ja -heittäytyi pientarelle istumaan. - --- Minua rupeaa väsyttämään, sanoi hän. -- Levähdän tässä pari -minuuttia. - -Falkenberg istuutui hänen viereensä. Majatalonisäntä jäi seisomaan. - --- Minna tuo tie vie? kysyi Asbjörn Krag osoittaen muuatta kaitaista -syrjätietä, joka erkani päätiestä. - --- Sekö, vastasi isäntä, se on melkein käyttämätön. - --- Siltä näyttää, vastasi Krag. -- Se on vahvasti nurmettunut. - --- Se vie muutamiin pikku torppiin, joiden takana on Övren kartanoon -kuuluva tilanhoitajan asunto. - --- Övren kartanoon? - --- Niin, siihen suureen vanhaan herraskartanoon, joka nyt on ollut -joitakuita vuosia asumattomana, sen jälkeen kuin vanha tukkukauppias -Övre kuoli. Se taitaa olla myyty sittemmin. - --- Vai niin. Mutta tilanhoitaja asuu siis kartanossa? - --- Ei, hänellä on oma asuntonsa jonkun matkaa siitä. Mutta nyt minun -pitää kiiruhtaa, jatkoi hän suojaten kädellä silmiään ja tähystellen -majataloa, jonka ikkunaruudut paloivat ilta-auringossa. - --- Kiitos että teitte meille seuraa, sanoi Krag. -- Tunnin päästä -tavataan. - -Majatalonisäntä nosti hattuaan ja lähti. - -Asbjörn Krag jäi tyynesti istumaan ja katseli hänen jälkeensä, kunnes -hän oli kadonnut taloon. - -Sitten hän nousi äkisti, ja Falkenberg saattoi nähdä hänestä, ettei hän -ollut hiukkaakaan väsynyt. - -Salapoliisi poikkesi nurmettuneelle tielle, ja Falkenberg seurasi -häntä. - --- Miksi menette tänne? kysyi konsuli. - -Salapoliisi ei vastannut. Hän vain viittasi kädellään tiehen. - -Falkenbergilta pääsi ihmetyksen ja ilon huudahdus. - --- Vihreä automobiili, luuletteko? kysyi hän jännityksen vallassa. - --- Muu se ei voi olla, vastasi Krag. -- Jäljet ovat ihan verekset. - -Salapoliisi joudutti askeliaan ja kulki lopulta niin nopeasti, että -Falkenberg vaivoin pysyi mukana. - -Alkoi jo hämärtää. Varsinkin metsässä oli synkkää ja pimeätä. - -Siitä tuli pitkä vaellus. Automobiilinjäljistä ei näyttänyt loppua -tulevankaan. Tie kulki aaltoilevien peltojen ja niittyjen keskitse ja -monien metsikköjen halki. Ja vihdoin tuli niin pimeä, etteivät he -voineet enää nähdä jälkiä. Silloin Asbjörn Krag avasi pienen -käsilaukkunsa. - -Hän otti esiin mustankiiltävän sähkölyhdyn, jonka valaisuvoima oli -sangen suuri. Kun hän suuntasi sen valkoisen sädekimpun tielle, kävi -tämä niin valoisaksi, että he saattoivat erottaa jokaisen ruohonkorren -ja kaikki pyöränjälkien yksityiskohdat. - -Lyhdynvalo edellään he astuivat vielä puolisen tuntia äänettöminä tietä -pitkin. - -Yhtäkkiä oli heidän edessään ruostunut rautaveräjä, joka sulki tien. -Krag koetti avata sitä, mutta kun se ei onnistunut, kiipesi hän sen -yli. Falkenberg teki samoin. - -He joutuivat lehtikujaan. Puiden latvat olivat niin suuret, että -muodostivat läpinäkymättömän katoksen. - --- Eteenpäin, mutisi Krag. -- Automobiili on ajanut tänne. Me -lähestymme salaisuuden ilmituloa. - -Falkenberg kulki hirveässä jännityksessä, ja salapoliisin täytyi -pidätellä häntä, ettei hän lähtisi edeltä juoksemaan pitkin lehtikujaa. - -Yhtäkkiä he olivat suuren, synkän rakennuksen edessä. Molemmat -käsittivät heti, että tämän täytyi olla Övren herraskartano. - -Asbjörn Krag sammutti salalyhtynsä voidakseen paremmin katsella -ympäristöä. - -He tulivat pihalle, joka kasvoi lähes polvenkorkuista ruohoa. - -Asbjörn Krag astui edeltä vanhoja puuportaita ylös, jotka narisivat -harmittavasti hänen jalkainsa alla. Hän tarttui ruostuneeseen -kädensijaan ja koetti avata ovea, mutta se oli lukossa. Hän jyskytti -pari kertaa ovea ja kuunteli tulisiko ketään. Mutta ketään ei tullut. -Sitten hän astui portaita alas, kääntyi oikealle ja meni erään ikkunan -luo. - -Falkenberg näki hänen tunnustelevan kädellään ikkunakehyksiä ja sitten -hän ihmeekseen kuuli salapoliisin alkavan viheltää. - --- Yksi ruutu on leikattu pois, sanoi Krag. -- Täällä on ollut ihmisiä -ennen meitä. - -Hän pisti kätensä aukosta sisään ja irroitti ha'an. Ikkuna aukesi -itsestään. Krag valmistautui kapuamaan sisään, kun Falkenberg samassa -tarttui hänen olkapäähänsä. - --- Olin kuulevinani äänen, kuiskasi konsuli. -- Se oli varmaankin -huuto, ihmisen huuto jostakin läheltä. - -Asbjörn Krag pysähtyi hetkeksi, ja molemmat seisoivat hiljaa useita -minuutteja kuunnellen yön pimeydessä, mutta eivät erottaneet muuta kuin -oman sydämensä tykinnän ja yötuulen suhinan puiden latvoissa. - --- Huuto kuului alhaalta tieltä, sanoi Krag, tai ehkä tilanhoitajan -asunnolta. Täällä ei ole mitään vaaraa. Tämä on autio kartano, kuollut -talo. - -Samassa Asbjörn Krag oli kavunnut ikkunasta huoneeseen. Hän ojensi -kätensä ulos ja auttoi Falkenbergin samaa tietä sisään. - -Heidän ympärillään oli pilkkopimeää, mutta he käsittivät olevansa -varsin suuressa huoneessa. - -Salapoliisi astui ääneti pari askelta eteenpäin, ja Falkenberg seurasi -häntä. - --- Tässä tuntuu olevan pöytä, kuiskasi poliisimies. - -Falkenberg hapuili käsillään eteensä ja sai kiinni pöydästä. - --- Siinä on liina, sanoi hän. Yhtäkkiä hän vavahti. -- Pöytäliina on -märkä, jatkoi konsuli. -- Joku on ollut täällä ja läikyttänyt vettä. - -Hän kuuli Asbjörn Kragin salalyhdyn naksahtavan, ja samassa leveä -valoviiru osui pöytään. - -Salapoliisi siveli ikäänkuin hyväillen pöytäliinaa ja nosti sitten -kätensä valoon. Sormet olivat punaiset. - --- Siinä on verta, sanoi hän aivan tyynesti, mutta äänellä, joka sai -Falkenbergin värisemään. -- Pöytäliina on verinen. - - - - -XI. - -Valaistu huone. - - --- Verta, kuiskasi konsuli. -- Mitä sanotte, onko tämä verta? - -Hän pyyhkäisi itse kädellään pöytäliinaa ja näki, miten sormet tulivat -punaisiksi ja kosteiksi. - -Salapoliisi ei vastannut. Hän suuntasi lyhtynsä valon pöydän alle. -Siellä näkyi pieni verilätäkkö. Näytti siltä, kuin verta olisi -kokoontunut pöydälle ja siitä tippunut jostakin raosta lattialle. - --- Mitä täällä on tapahtunut? kysyi Falkenberg kauhun lamauttamana. -- -Onko joku murhattu täällä? - --- En tiedä, vastasi Krag. - -Salapoliisi oli jo täydessä toimessa huonetta tutkimassa. Konsuli -seisoi vavisten ja katseli häntä. - -Huone oli jotenkin suuri. Alkuaan se oli ollut hienosti sisustettu, -mutta tapetit olivat nyttemmin haalistuneet ja kipsi rapissut -lattialle. - -Seinissä oli suuria neliskulmaisia kuvioita, poistettujen taulujen -jälkiä. - -Eräässä nurkassa oli mahonkinen piironki. Krag koetteli sen laatikoita. -Kaikki olivat lukitut. - -Piirongilla oli vanhanaikuinen kello pölyisen lasikuvun alla. Kello ei -käynyt enää. Se oli pysähtynyt puoli kaksitoista. - -Ne harvat tuolit, joita oli huoneessa, olivat sangen raihnaisessa -kunnossa; mikä oli jalkaa vailla, mistä taas jouhitäyte pisti esiin. - -Pöydän ääressä oli ollut kaksi tuolia. Toinen oli työnnetty vähän -etäämmälle, toinen oli kumossa keskellä lattiaa. - -Krag tutki tarkoin näitä kahta tuolia ja katseli senjälkeen muita. - -Konsuli Falkenberg huomasi hänen käyvän yhä miettiväisemmäksi ja -totisemmaksi. - -Koko tämä huone tuntui Falkenbergista kamalalta. Näytti kuin siinä ei -olisi asuttu vuosikausiin. Ja kuitenkaan ei veri pöytäliinassa ja -lattialla ollut voinut olla siellä kauaakaan -- enintään muutamia -tunteja. - -Asbjörn Krag keskeytti yhtäkkiä tutkimuksensa. - --- Täällä on ollut ihmisiä viimeksikuluneen vuorokauden aikana, -kuiskasi hän. - -Hän pyyhkäisi uudelleen pöytäliinaa sormillaan ja jatkoi: - --- Tämä on ihmisverta. - -Falkenberg vavahti, ja jäätävä kylmyys karsi hänen ruumistaan. - -Täydellinen, hautova hiljaisuus painoi tätä omituisen kuollutta taloa. - -Ei kuulunut muuta kuin poliisimiehen kuiva, yksitoikkoinen ääni. - -Asbjörn Krag osoitti kumollaan olevaa tuolia. - --- Tuossa istui toinen, sanoi hän. - --- Toinen? - --- Niin, tässä huoneessa on äskettäin ollut kaksi ihmistä. Toinen istui -tuossa. - -Hän osoitti tuolia, joka oli työnnetty hieman erilleen pöydästä. - --- Muilla tuoleilla on paksu tomukerros, jatkoi hän. -- Siitä näen, -että näitä kahta tuolia on äskettäin käytetty. Täällä on tapahtunut -merkillisiä asioita tänä tai viime yönä. Sulkekaa ikkuna, Falkenberg, -mutta hiljaa. Liikkukaa meluttomasti älkääkä puhuko ääneen; täällä on -mahdollisesti ihmisiä ympärillämme. - -Falkenberg sulki ikkunan niin hiljaa kuin taisi. - --- Mennään nyt eteenpäin, kuiskasi salapoliisi tyynesti kuten -tavallista. - -Hiljainen naksahdus herätti Falkenbergin huomiota. - --- Mitä nyt? kysyi hän. -- Kuulitteko, Krag? - -Poliisimies piti kiiltävää esinettä hänen nähtävissään salalyhdyn -valossa. - -Se oli revolveri. Falkenberg ymmärsi naksahduksen johtuneen siitä, että -salapoliisi oli virittänyt revolverinsa. Hän katui, ettei itse ollut -varannut asetta mukaansa. - -Asbjörn Krag meni ovelle ja avasi sen hitaasti. Einar Falkenberg seisoi -kaksi askelta hänen takanaan vavisten jännityksestä. - -Ovi vei viereiseen huoneeseen, joka oli pilkkopimeä. - -Molemmat herrat astuivat ripeästi sisään, ja Asbjörn Krag valaisi -huonetta salalyhdyllään. Hän piti lyhtyä vasemmassa kädessään; oikeassa -hänellä oli revolveri valmiina. - --- Tyhjä, kuiskasi Falkenberg ihmeissään. -- Typö tyhjä. - -Siellä ei todellakaan ollut ainoatakaan huonekalua. Se oli hiukan -pienempi edellistä, ja siinä oli kaksi ikkunaa, joiden edessä riippui -paksut, läpinäkymättömät uutimet. - -Pelon ja kammon tunne, joka oli vallannut Falkenbergin, yltyi hänen -astuessaan tähän autioon, tyhjään huoneeseen. Se teki perin surullisen -vaikutuksen. Tapetit riippuivat riekaleina, ja nurkat olivat vihreinä -homeesta, sienistä ja mätänevästä puuaineesta. - -Asbjörn Krag tarkasteli monta minuuttia huolellisesti lattian tomua ja -sanoi sitten: - --- Eteenpäin. - -He tulivat uuteen huoneeseen, joka oli äskeisen kokoinen. Sekin oli -tyhjä, ja ikkunoissa oli samanlaiset paksut, läpinäkymättömät uutimet. - --- Suuri jumala, kuiskasi Falkenberg, mikä kamala tunnelma! Minä alan -aavistaa jotain kauheata. - -Poliisimies vastasi ainoastaan osoittaen seuraavaa ovea: - --- Olenhan sanonut teille, että olemme autiossa talossa. Mennään -eteenpäin. - -He astuivat lattian poikki, joka hieman narisi heidän jalkainsa alla. - -Sitten he molemmat pysähtyivät yhtäkkiä ja tuijottivat silmät selällään -oveen. - -He olivat kuulleet ääntä. Oli mahdoton erehtyä. Ääni tuli itse -rakennuksesta, mutta ikäänkuin hyvin etäältä. Se saattoi olla ihmisen -huuto, linnunkirku, koiran ulvahdus. Oli mahdotonta varmuudella sanoa -mitä se oli, mutta molemmat olivat kuulleet sen yhtaikaa. - --- Siinä se taas on, kuiskasi Falkenberg kauhistuneena, kuulitteko? - -Krag nyökkäsi ja lähestyi ovea varpaillaan. - --- Se oli sama ääni, minkä kuulin ulkona, jatkoi konsuli. -- Minusta se -tuntui kirkaisulta. - -Asbjörn Krag vaiensi hänet kädenliikkeellä ja aukaisi oven. - -Falkenberg uskoi varmasti, että tämä huone oli yhtä autio ja tyhjä kuin -molemmat edellisetkin. - -Hänen hämmästyksensä oli sentähden rajaton, kun Kragin salalyhdyn -valossa näkyi hyvin kalustettu ja hauska huone. - -Se oli puolittain ruokailuhuone, puolittain sali, ja huonekalut siellä -olivat uudenaikaisia. - -Pöytä oli katettu viidelle hengelle. Ruuat olivat enimmäkseen -säilykkeitä. Suuri maljakko oli täynnä hedelmiä. Korissa oli -viinipullo. Se oli avattu, mutta siitä ei ollut kaadettu tippaakaan. - -Näytti siltä, kuin ateria olisi keskeytynyt heti alussa. Eräällä -lautasella oli kotletti, josta oli leikattu palanen. Toisella oli -hummerinkynsi. Muut kolme lautasta olivat aivan puhtaat ja -käyttämättömät. - -Sikäli kuin Falkenberg saattoi ymmärtää, oli viisihenkisestä seurueesta -kaksi juuri istuutunut pöytään, kun ateria oli keskeytynyt. Näytti kuin -nämä kaksi olisivat hetki sitten kavahtaneet pystyyn, ikäänkuin talon -ulkopuolella olisi tapahtunut jotain merkillistä, jota heidän -välttämättä täytyi nähdä. Kaikki tuntui Falkenbergista yhä -arvoituksellisemmalta. Hän koetti kuiskaamalla tiedustella salapoliisin -mielipidettä, mutta Asbjörn Krag vain pudisti miettiväisenä päätään. -Hän ei voinut tai ei tahtonut antaa mitään selitystä. Hän sanoi vain: -"Eteenpäin!" ja osoitti seuraavaa ovea. - -Tämäkin huone oli uudenaikaisesti kalustettu. Ikkunan edessä oli pieni -tamminen kirjoituspöytä. Asbjörn Krag meni heti sen luo löytääkseen -mahdollisesti joitakin papereita, mutta ei löytänyt kerrassaan mitään. -Laatikot olivat lukitut. - -Pöytää tutkiessaan hän kuuli Falkenbergin huudahtavan. - -Hän kääntyi äkisti. - -Falkenberg seisoi vähän matkan päässä kalmankalpeana. - -Hän piti vaatetilkkua käsissään. - --- Mikä on? kysyi Krag. - -Konsuli vastasi äänellä, joka oli omituisen käheä pidätetystä itkusta: - --- Tyttö raukka... Pikku Ada parkani. - -Asbjörn Krag tarttui nopeasti hänen käsivarteensa. - --- Tyyntykää! Mikä teidän on? - -Falkenberg näytti vaatetilkkua. Se oli valkoisesta shaalista repeytynyt -päärme. - --- Onko se kappale Adan shaalia? kysyi salapoliisi. - --- On. - --- Oletteko varma siitä? - --- Ihan varma. Taivaan jumala, alan aavistaa, että hänelle on -tapahtunut jotain hirveätä. - --- Tyyntykää, tyyntykää, kuiskasi salapoliisi. -- Mistä löysitte sen? - -Falkenberg osoitti ovenripaa. - --- Se oli kiertynyt tuohon, sanoi hän. - -Asbjörn Krag tarkasti vaatetilkkua muutaman sekunnin ja katsoi sitten -oveen. - --- Aivan niin, mutisi hän, juuri niin. - -Yhtäkkiä hän näytti huomanneen jotakin. - -Hän kohotti varoittavasti kätensä Falkenbergia kohti ja kuiskasi: - --- Hiljaa, jumalan tähden, aivan hiljaa. - -Sitten hän yhtäkkiä sammutti salalyhtynsä. - -Huone tuli pilkkopimeäksi. - -Falkenberg kääntyi tahtomattaankin oveen päin josta oli löytänyt Adan -shaalin palasen. - -Sanomattomaksi hämmästyksekseen hän näki, että avaimenreiästä hohti -himmeä valo. Siinä se, minkä Asbjörn Krag oli keksinyt. - -Viereisessä huoneessa oli siis valoa. - -Molemmat miehet seisoivat monta minuuttia hievahtamatta. - -Einar Falkenberg saattoi kuulla oman sydämensä kiihkeän tykinnän. - -Sisähuoneesta ei kuulunut hiiskaustakaan. - -Kun he olivat kymmenen minuuttia odottaneet, virkkoi Asbjörn Krag: - --- No niin, nyt meidän täytyy mennä sinne. Pysykää kolmen askelen -päässä takanani. - -Hän astui ovelle ja kolkutti rystyillään kovasti sen tammilautoja. - -Ei kukaan vastannut. - --- Onko siellä ketään? kysyi Krag lujalla äänellä. - -Ei vieläkään vastausta. - --- Jos siellä on joku, jatkoi Krag vielä kovemmalla äänellä, -- niin -tahdon huomauttaa, että me olemme aseellisia ja ammumme heti paikalla -jokaisen, joka käy kimppuumme. - -Sitten hän tempasi oven auki. - -Hän viivähti hetkisen, mutta kun ei huomannut mitään liikettä -huoneessa, astui hän nopeasti revolveri ojona kynnyksen yli. Falkenberg -seurasi häntä. - -He olivat hämärässä huoneessa, jossa oli vastenmielinen haju. - -Pöydällä paloi pieni öljylamppu käryten. Huone oli melko suuri ja -sisustettu raskailla, leveillä huonekaluilla. Lattiata peitti paksu -matto. - --- Täällähän ei ole ketään, kuiskasi Falkenberg. - -Samassa hän näki salapoliisin hätkähtävän. Tuon muuten niin -kylmäverisen miehen kasvoille levisi tuhkanharmaa kalpeus. - -Falkenberg seurasi hänen katseensa suuntaa. - -Peremmällä oli suuri nojatuoli, selkä pöytää vasten. - -Tuolin tummaa nahkapäällystä vasten erottui jotain valkoista. Einar -Falkenberg käsitti heti mitä se oli. - -Se oli kaljupäisen miehen päälaki. - -Falkenberg saattoi myös erottaa miehen vasemman käden, joka riippui -hervottomana, kalvosin ranteen alapuolelle valahtaneena. - -Asbjörn Krag hyökkäsi nojatuolin luo. - -Hän viittasi Falkenbergille, ja tämän tultua hän valaisi salalyhdyllään -miehen kasvoja. - -Falkenbergilta pääsi huuto. - -Miehen korvasta, kaulaa pitkin, kauluksen ja takin yli, kulki paksu -viiru hyytynyttä verta. - - - - -XII. - -J.R. - - -Nojatuolissa istuva mies oli seurapuvussa. Hän oli melkein kokonaan -kaljupäinen, hänellä oli hienot, hyvin hoidetut kasvot ja pienet -vaaleat viikset. - --- Tunnetteko häntä? kysyi Falkenberg. - --- En, vastasi salapoliisi. -- En ole koskaan ennen nähnyt noita -kasvoja. Hän ei voi olla Kristianian asukkaita. - -Yhtäkkiä molemmat huomasivat, että vainajan oikea käsi, joka oli -puolittain piilossa nojatuolissa, piteli revolveria. - -Asbjörn Krag koetti irroittaa asetta, mikä lopulta onnistuikin, vaikka -suurella vaivalla, sillä mies puristi sitä lujasti. - -Salapoliisi tarkasti patruunarumpua. - --- Viisi panosta jäljellä, sanoi hän. -- On siis ammuttu vain yksi -laukaus. - --- Mutta se onkin ollut riittävä, huomautti konsuli osoittaen -veritahraista päätä. - --- Luuletteko hänen ampuneen itsensä? sanoi Krag nopeasti. - -Falkenberg katsahti salapoliisiin. - --- Voiko siitä olla epäilystäkään? kysyi hän. - -Asbjörn Krag kumartui vainajan päätä kohden ja tutki haavaa mitä -huolellisimmin. - -Sitä tehdessään hän puheli puolittain itsekseen. - --- Tässä on ruudinporoa haavanreunain ympärillä, mutisi hän, kuten -kaikissa itsemurhalaukausten haavoissa. Kuula on mennyt sisään ihan -korvan takaa. Mutta siitä se on tunkeutunut vasenta ohimoa kohti, jossa -sininen kuhmu osoittaa kuulan paikkaa. Siis, päätti Krag nyökäten -totisesti konsulille, -- tässä on tapahtunut murha eikä itsemurha. - -Falkenberg hätkähti ja tuijotti ihmeissään poliisimieheen. - --- Sääntö on se, jatkoi Asbjörn Krag, että kaikilla itsemurhaajilla, -jotka ampumalla päättävät päivänsä, kuula menee takaraivon puolelle. -Tässä se menee korvasta pään etuosaa kohti. On siis kyseessä murha. - --- Kauanko luulette miehen viruneen tuossa noin? kysyi Falkenberg. - --- Laukaus ei luultavasti ole heti kuolettanut, koska verenvuoto -on ollut runsas. Otaksun, että mies on ollut kuolleena noin -kahdeksantoista tuntia. Hänet ammuttiin viime yönä aamupuolella. Hän on -istunut tässä tuolissa, kun murhaaja on hiipinyt luokse ja ampunut -hänet. - --- Mutta voitteko sitten selittää ensimäisessä huoneessa olevan verisen -pöytäliinan? kysyi Falkenberg. - --- En, vastasi Asbjörn Krag, en vielä, mutta kaikki selviää kyllä ennen -pitkää. On aivan ilmeistä, että näissä huoneissa on viime yönä ollut -kokonainen seurue koolla. Yhtäkkiä jokin tapaus on yllättänyt heidät ja -he ovat hyökänneet ulos. Sitä osoittavat kaatuneet tuolit ja kesken -heitetty aamiaispöytä. - -Falkenberg oli kaikista näkemistään ja kuulemistaan aivan kauhuissaan. -Hän ei tiennyt mitä ajatella, vaan vaipui eräälle tuolille ja peitti -kasvonsa käsillään. - --- Ja Ada, Ada, voihki hän. - -Asbjörn Krag koetti tyynnyttää häntä. - --- Minähän jo sanoin, puheli hän, että hankin teille Adan takaisin. -Ellen löydä häntä päivän kuluessa, niin minulla on vielä viimeinen -keino jäljellä. - --- Mitä teemme ruumiille? kysyi konsuli epätoivoissaan. - --- Emme mitään. Annamme sen istua tuossa, vastasi Asbjörn Krag niin -kylmäverisen välinpitämättömästi, että toista värisytti. - -Salapoliisi sammutti käryävän öljylampun, astui ikkunan luo ja veti -raskaat verhot syrjään. - -Harmaja aamusarastus tunkeutui sisään. Sumeassa päivänvalossa huone -tuntui Falkenbergista yhä kamalammalta. Hän ei enää kestänyt murhatun -vahankalpeiden kasvojen näkemistä. - -Asbjörn Krag sitävastoin ei tuntunut olevan millänsäkään. - -Hän alkoi ihan tyynesti tutkia kuolleen taskuja. - -Liivintaskusta hän löysi umpikuorisen kultakellon. - -Hän avasi sen. - --- J.R.! huudahti hän. - -Falkenberg kohotti katseensa. - -J.R. -- Kirjaimet tuntuivat jostakin syystä tutuilta. Ei vain johtunut -oikein mieleen -- - --- Mitä siinä on? kysyi hän. - --- Vainajan kellossa on monogrammi, sanoi Asbjörn Krag, kas tässä, nuo -kaksi kirjainta J.R. sirosti yhteen sommiteltuina. Sama nimimerkki kuin -kirjeessä. Tämä mies on siis kuulunut "petohämähäkin" joukkueeseen. - --- Hänkö, joka tahtoi auttaa meitä? kysyi konsuli. - --- Niin, vastasi Krag. -- Ajattelen mitä hän kirjoitti, jatkoi -salapoliisi hiukan väristen, -- mikä hirveä kohtalo odotti -"petohämähäkin" pettäjää. Kenties tämä on kosto, kenties rangaistus, -kenties jotain muuta. Ehkä Valentine on saanut vihiä hänen -lähettämästään kirjeestä. Tai ehkä tämä mies on koettanut auttaa Adaa. -Miten lienee, myöhemmin saamme nähdä. - -Hän jatkoi vainajan taskujen penkomista. Toisesta liivintaskusta löytyi -käyttämätön ensiluokan rautatiepiletti, Kristiania-Göötepori -edestakaisin. Lisäksi hän löysi kultavartisen mutta nimimerkittörnän -lyijykynän ja hopeisen, rubiineilla koristetun paperossikotelon, jossa -oli vielä muutamia paperosseja sisällä. - -Krag otti käteensä yhden paperossin, katseli tehtaanmerkkiä ja pani -sitten paperossin ja kotelon paikoilleen. Takin povitasku oli tyhjä. -Housuntaskuissa oli avainkimppu, muutamia erikoisia avaimia, niiden -joukossa eräs kassakaappiin kuuluva, -- eikä mitään muuta. Salapoliisi -aukaisi vainajan liivin napit ja tarkasti hänen alusvaatteitaan. Niissä -oli samat kirjaimet kuin kellossa, J.R. Mutta salapoliisi ei löytänyt -ainoatakaan paperia, josta vainajan olisi voinut tuntea tai joka muuten -olisi ilmaissut jotakin, eikä hän näyttänyt sitä lainkaan kummeksivan. - --- Murhaajat, virkkoi hän puoliääneen, ovat hävittäneet kaikki jäljet. - -Falkenberg heristi korviaan ja kysyi: - --- Murhaajat -- arveletteko siis, että niitä on ollut useampia? - -Krag nyökkäsi. - --- Epäilemättä, sanoi hän. - -Konsuli istui hetkisen hiljaa. Sitten hän nousi äkisti ja huudahti: - --- Entä muut huoneet! Emmekö tarkasta koko taloa? Ehkä Ada on jättänyt -muutakin jälkeensä kukaties. - --- En usko, että löydämme täältä enää mitään, vastasi salapoliisi, -mutta voimmehan silti katsoa. - -He kulkivat useiden huoneiden läpi. Yksi niistä oli aivan tyhjä, muut -olivat täynnä vanhoja tomuisia huonekaluja. He vaelsivat edelleen -pitkän käytävän halki, kohtasivat portaat ja nousivat toiseen -kerrokseen. Siellä kaikki huoneet olivat kalustamattomia ja yleensä -vielä huonommassa kunnossa kuin alakerroksessa. - -Ei missään näkynyt merkkiäkään siitä, että huoneet olisivat äskettäin -olleet asuttuina. - -Päivä valkeni valkenemistaan. Kello saattoi jo olla puoli viiden -tienoissa. Asbjörn Krag vei Falkenbergin muassaan ikkunaan ja osoitti -hänelle kaunista talonpoikaistaloa, joka pilkisti läheisestä -metsiköstä. - --- Mikäli ymmärrän, sanoi Asbjörn Krag, on tuolla tilanhoitajan asunto. -Menkää heti sinne, herättäkää tilanhoitaja ja toimittakaa hänet tänne. - --- Kerronko hänelle murhasta? - --- Ei, älkää sanoko mitään älkääkä kysykö häneltä mitään. Tuokaa hänet -vain tänne niin pian kuin suinkin. - --- Entä te? - --- Minä jään tänne. - -Einar Falkenberg pääsi hapuilemalla ulko-ovelle, ja hetken päästä -Asbjörn Krag näki hänen juoksevan tilanhoitajan asuntoa kohden. - -Salapoliisi astui tyynesti alakerrokseen ja meni siihen huoneeseen, -missä verinen pöytäliina oli tavattu. - -Hän tarkasti uudelleen huolellisesti kaiken ja kulki sitten -toistamiseen saman huonerivin läpi kuin aikaisemmin yöllä konsulin -kanssa. - -Hän viipyi kuolleen huoneessa neljännestunnin verran, palasi sitten -samaa tietä takaisin ja meni pihamaalle. Siellä hän tutki tarkasti -sorateillä näkyviä jälkiä. Ei kestänyt kahta minuuttiakaan, ennenkuin -hän löysi mitä etsi. - -Palatessaan rakennuksen luo hän näki Falkenbergin seisovan portailla ja -puhelevan vieraan mieshenkilön kanssa. - -Asbjörn Krag arvasi, että mies oli tilanhoitaja. - -Falkenberg esitteli hänet tilanhoitaja Eklundina, ja poliisimies sanoi -heti nimensä ja ammattinsa. - -Eklund näytti kummastuvan suuresti kuullessaan poliisimiehen nimen. - --- Te tulette luoksemme sangen merkilliseen aikaan vuorokautta, sanoi -hän. -- Luulisi melkein, että täällä on tehty jokin rikos. - -Hän nauroi ääneen -- niin sukkelalta tämä ajatus hänestä tuntui. Hänhän -ei aavistanut mitään. - --- Kuka omistaa kartanon? kysyi Krag. - -Tilanhoitaja näytti kummastuneelta. - --- Övren kartanon! huudahti hän. -- Ettekö todellakaan tiedä kuka sen -nykyinen omistaja on? - --- Minulla ei ole siitä aavistustakaan, vastasi Krag. - -Tilanhoitaja kääntyi Falkenbergin puoleen. - --- Olen varma, että te tunnette hänet, sanoi hän. -- Kartanon omistaa -kamariherra Toten. - -Konsuli säpsähti. - --- Parhaita ystäviäni. Sehän ei ole mahdollista. - -Tilanhoitaja nauroi. - --- Onpa niinkin, kyllä se on mahdollista, sanoi hän. -- Tiedättehän, -että kamariherra Toten on Norjan rikkaimpia miehiä. Hänellä on kai -monta muuta kartanoa kuin Övre, vaikka tämän hän on kovasti -laiminlyönyt. Nimittäin rakennuksen -- ei maita, lopetti hän osoittaen -ylväästi kädellään reheviä peltoja. - --- Kamariherra ei siis koskaan oleskele täällä? kysyi salapoliisi. - --- Kyllä, mutta hyvin harvoin. Hän on panettanut kuntoon pari huonetta, -joita käyttää silloin tällöin -- tahtoessaan olla häiritsemättä, lisäsi -tilanhoitaja hyvin merkitsevästi hymyillen. - --- Sattuuko sellaista, että joku kamariherran ystävistä ajaa tänne -joskus viettämään yön tai pari? - --- Ei koskaan. Kamariherralla on kai muita paikkoja, missä hän voi -tarjota ystävilleen enemmän mukavuutta, luulemma. - --- Kauanko siitä on, kun kamariherra viimeksi kävi täällä? - -Tilanhoitaja pani suunsa suppuun. - --- Minua on ankarasti kielletty puhumasta mitään kamariherran -käynneistä, vastasi hän jurosti. - --- Kamariherra tapaa kai yleensä tulla automobiililla? kysyi Krag -edelleen. - --- Useimmiten. - --- Ehkä luulette, että kamariherra oli täällä viime yönä? sanoi -salapoliisi katsoen terävästi tilanhoitajaan. - -Eklund tuijotti kummastuneena poliisimieheen. Tuntui kuin hän olisi -alkanut aavistaa, että jotain merkillistä oli tekeillä. - --- Minä olin jo makuulla, vastasi hän, kun kuulin automobiilin ajavan -asuntoni ohi. - -Salapoliisi viittasi kädellään. - --- Tuo tuolla on siis asuntonne. Mihin aikaan kuulitte automobiilin -ajavan ohi? - --- Sitä en tiedä ihan tarkkaan. Viime yönä istuin kauan valveilla -kartanon tilikirjojen ääressä, niin että otaksun kellon olleen lähes -kaksi. Olin juuri uneen menossa, kun havahdin automobiilin surinaan. - --- Eikö juolahtanut mieleenne katsoa keitä automobiilissa oli? - --- Ei lainkaan. Arvelin, ettei se voinut olla kukaan muu kuin -kamariherra. - --- Mutta minä vakuutan teille, että hän se ei ollut, sanoi Asbjörn -Krag. - --- Eikö! huudahti Eklund. -- Sitten se kai oli vain joku automobiili, -joka tahtoi oikaista tästä kartanon kautta. - --- Ei, vastasi Krag. -- Automobiilissa istui viisi henkeä, ja nämä -viisi ihmistä ovat, kamariherran tietämättä, vierailleet viime yönä -vanhassa kartanossa. - --- Todellakin, sanoi Eklund epäileväisesti. -- Mistä te sen niin -varmaan tiedätte? - --- Tiedänpähän vaan, vastasi Krag terävästi. -- Yksi noista viidestä on -vieläkin talossa. - -Tilanhoitaja avasi heti oven. - --- Senpä tahdon nähdä, huudahti hän. -- Kyllä minä opetan häntä -tunkeutumaan isäntäni huoneisiin keskellä yötä. Missä hän on? - --- Siinä huoneessa, missä on tumma nahkakalusto. - --- Niinkö, kamariherran huoneessa. Sepä on kuulumatonta julkeutta. Mitä -hän siellä tekee? - -Tilanhoitaja puheli herkeämättä avatessaan oven toisensa perästä ja yhä -lähestyessään kamalaa huonetta. - --- Hän istuu siellä ihan hiljaa, vastasi Krag. - --- Istuu ihan hiljaa! Sepä merkillistä. - -He olivat vihdoin saapuneet vainajan huoneeseen. - --- Missä hän on? kysyi tilanhoitaja. - -Vastaamatta salapoliisi osoitti kädellään vainajan valkoista, kaljua -päälakea, joka edelleenkin paistoi tumman tuolinselkämyksen -yläpuolella. - --- Ohoo, hän näyttää istuvan nukkumassa, huudahti tilanhoitaja. -- Onpa -tämä omituista käytöstä. - --- Koettakaapa herättää hänet, sanoi Krag. - -Tilanhoitaja meni vainajan luo ja katsoi häntä kasvoihin. - -Samassa hän horjahti taaksepäin kuin iskun saaneena. - - - - -XIII. - -Uusi tulokas. - - -Tilanhoitajan hämmästys ja kauhu hänen nähdessään ruumiin olivat -kuvaamattomat. Hän selitti ehtimiseen, ettei hän tuntenut vainajaa -- -ei ollut koskaan nähnyt häntä, ei täällä kartanossa eikä Kristianiassa. - -Huomatessaan revolverin hän sanoi, arvellen ettei salapoliisi ollut -vielä nähnyt sitä: - --- Näettekö asetta? Se on vielä hänen kädessään. Hän on ampunut -itsensä. - -Falkenberg aikoi sanoa jotain, mutta salapoliisi tarttui lujasti hänen -käsivarteensa. - --- Olette oikeassa, sanoi Krag tilanhoitajalle, mies parka on ampunut -itsensä. - --- Ettekö tekään tunne häntä? kysyi Eklund. - --- Emme, emme mekään tunne häntä. - --- Tämä on merkillisintä, mihin olen koskaan joutunut, jatkoi -tilanhoitaja hämmentyneenä puristaen käsillään otsaansa. -- Mitä herran -nimessä minun nyt on tehtävä? - --- Teillä on vain yksi tehtävä, huomautti salapoliisi. - -Tilanhoitaja katsoi häneen kysyvästi. - --- Ilmoittaa asia lähimmälle poliisiviranomaiselle. - --- Se on sitten kai vanha nimismies Hansen. Minä soitan hänelle heti -paikalla. - -Hän lähti kiireesti ovea kohden, mutta pysähtyi äkisti. - --- Ettekö tekin ole poliisimies? kysyi hän Asbjörn: Kragilta. - --- Olen kyllä, vastasi tämä. -- Mutta asia on vielä toistaiseksi minun -toimivaltani ulkopuolella. Hankkikaa käsiinne nimismies. - -Tilanhoitaja lähti. - --- Mitä arvelette? kysyi Falkenberg, kun mies oli poistunut huoneesta. - --- Koko juttu on vielä suuri, sotkuinen vyyhti, vastasi Asbjörn Krag, -katsellen vainajaa tarkoin. -- On mahdollista, että kun löydämme Adan, -emme silti vielä löydä selitystä siihen arvoitukseen, mikä piilee tämän -miehen kuolemassa. Mutta voi käydä niinkin... - -Konsuli astui poliisimiestä vastaan. - --- ... ettemme löydä Adaa, vaikka ratkaisisimmekin tämän arvoituksen, -täydensi hän osoittaen ruumista. - -Asbjörn Krag nyökkäsi myöntävästi. - --- Tämä hurja seikkailu alkaa käydä yhä traagillisemmaksi, sanoi hän -totisesti. -- Olen taipuvainen uskomaan, että tuo mies, joka tuossa -istuu, on ollut sellainen, joka on _katunut_. Siinä tapauksessa hänen -minulle kirjoittamansa kirje oli vilpitön. Ja Valentine on nainen, joka -ei tarvitse katuvaisia miehiä. Niistä hän mieluimmin tahtoo päästä... -Muuten, olenhan sanonut teille, että minulla on viimeinen keinoni. - --- Mutta jos sekin menee myttyyn? - -Salapoliisi kohautti olkapäitään. - --- Siinä tapauksessa voin vakuuttaa teille, sanoi hän, että _tuo tuossa -ei jää ainoaksi vainajaksi_. - -Konsulia kammotti. - --- Mitä tilanhoitajaan tulee, jatkoi Asbjörn Krag, joka nähtävästi ei -mielellään keskustellut Adasta Falkenbergin kanssa, -- uskon varmasti, -ettei hänellä ole kerrassaan mitään tekemistä tämän näytelmän kanssa -täällä. Hänen kummastuksensa ja kauhunsa osoittivat sen kaikella -mahdollisella selvyydellä. - --- Entä kamariherra? - --- Tilanhoitajahan oli tottunut siihen, että kamariherra toisinaan käy -öisin automobiililla kartanossa. - --- Niin olen kuullut, sanoi Falkenberg. -- Ja kamariherra Toten on -minun parhaita ystäviäni. - --- Hän on myös "petohämähäkin" hyvä ystävä. - -Konsulin silmät lensivät suuriksi. - --- Ettehän toki aio väittää, että kamariherra on missään suhteissa -noihin roistoihin, jotka ovat ryöstäneet Adan? - --- Kunnes olen kuullut kamariherran oman selityksen, otan lukuun kaikki -mahdollisuudet, vastasi Asbjörn Krag. - -Hän oli puhuessaan koko ajan katsellut kuollutta. - --- Katsokaa tarkkaan vainajan kasvoja, sanoi hän. - -Falkenberg asettui ruumiin eteen ja katseli sitä tarkemmin. - --- Ne eivät oikeastaan ole mitkään roistonkasvot, sanoi Krag. -- -Säännölliset, hienot piirteet ilmaisevat päättäväisyyttä ja luonnetta. -Vainajan puku on moitteeton. Hän on tullut suoraan hienoista kutsuista. -Katsokaa hänen käsiään, kuinka hyvin hoidetut ne ovat. Muissa maissa -sanottaisiin heti, että tuollaiset kädet on vain aatelismiehellä. Mutta -mitä tämä on? - -Asbjörn Krag kumartui vainajan yli ja tarttui hänen vasempaan käteensä, -jota katseli hyvin tarkoin. - -Hän osoitti Falkenbergille nimetöntä sormea. - --- Näettekö, että tuossa on ihan äskettäin ollut sormus? - -Falkenberg nyökkäsi. - --- Näen. Siinä on vaalea juova ihossa, sanoi hän. - --- Se näyttää olleen leveä kultasormus, jossa on ollut suuri, soikea -kivi, -- todennäköisesti hyvin kallisarvoinen sormus. - --- Mutta eihän tämä ole mitenkään voinut olla ryöstömurha, huomautti -Falkenberg. - --- Eipä juuri, vastasi Krag. -- Mikseivät he sitten olisi samalla -vieneet kelloakin. Miehen kultakello on varmasti seitsemän- tai -kahdeksansadan kruunun arvoinen. - -Asbjörn Krag seisoi hetkisen miettien. - --- Kun ajattelen, sanoi hän, ettei vainajalla ole ainoatakaan pikku -esinettä, ei paperia, ei neulaa, ei medaljongia, ei mitään, mistä hänet -voisi tuntea, niin tämä sormusjuttu käy oikeastaan varsin helposti -selitettäväksi. Siinä on tietysti ollut jokin kirjoitus, esimerkiksi -nimi. - -Falkenberg hämmästyi todistelua. - --- Sehän on selvää, sanoi hän. -- Tietysti siinä on ollut nimi. - --- Ja sen ovat murhaajat tienneet, jatkoi Krag. -- Surmattuaan hänet he -ovat ottaneet sormuksen pois, jottei kukaan saisi tietää kuka vainaja -on. Murhattu on niinmuodoin ollut murhaajain hyvä ystävä, sillä -muutenhan nämä eivät olisi voineet tietää sellaista intiimiä -pikkuseikkaa kuin hänen sormuksessaan olevaa kirjoitusta. - --- Mutta miksi he oikeastaan ovat ampuneet hänet? huudahti Falkenberg. --- Minusta tuntuu, kuin arvoitus kävisi yhä sekavammaksi. - --- Niin, miksi... miksi, mutisi salapoliisi. -- Eiköhän kysymystä -voitane asettaa hänen pohjaltaan rehellisten ja lujapiirteisten -kasvojensa yhteyteen? Ajatelkaa kirjettä, jonka hän lähetti minulle. -Alan tulla yhä vakuutetummaksi, että tämä mies on sen kirjoittanut. Ja -olettakaa nyt, että hän on koettanut estää jotakin, että hän ei ole -tahtonut enää ottaa osaa johonkin suunniteltuun rikokseen, joka on -alkanut tympäistä häntä, -- ja että roistot sitten ovat muitta mutkitta -tehneet hänestä lopun. - --- Rikokseen, mutisi Falkenberg kalveten uudelleen tuhkanharmaaksi -kasvoiltaan. -- Arveletteko, että vielä joku muukin rikos on tehty -tässä inhottavassa talossa? - --- Kuka tietää. - --- Minä luulen, että tulen hulluksi kauhusta! huudahti Falkenberg. -- -Ja noiden roistojen vallassa on morsiameni ollut -- ja on vieläkin. -Viaton pikku Ada parkani! - -Mutta Falkenbergin pelon ja epätoivon purkaus ei tehnyt pienintäkään -vaikutusta salapoliisiin. - --- Muistakaa, sanoi Krag astuen ovea kohti, -- että vain me kaksi -saamme ymmärtää, ettei tässä ole tapahtunut itsemurhaa, vaan murha. - -Samassa hän katosi, jättäen Falkenbergin yksikseen vainajan seuraan. - -Konsuli tunsi hetkisen suunnatonta, ylivoimaista uupumusta ja oli jo -aivan luhistua kokoon, kun samassa kavahti pystyyn kuullessaan ääniä ja -kolinaa ulommista huoneista. - -Tilanhoitaja siellä tuli nimismiehen seurassa. - -Nimismies-vanhus oli ihan ymmällään salaperäisestä ja kammottavasta -asiasta, jonka kanssa oli yhtäkkiä joutunut tekemisiin. - -Nähtyään ruumiin, revolveri kädessä ja kuulanhaava päässä, hän oli heti -valmis päättämään tapahtuman itsemurhaksi. - -Hän surkutteli ääneen mies-paran kohtaloa ja laverteli pitkälti -tällaisten tekojen syistä, jotka hänen sanainsa mukaan olivat "peli ja -juopottelu, ehkä naiset". - -Konsuli Falkenberg selitti hänelle -- jättäen mainitsematta erinäisiä -seikkoja -- miten he olivat löytäneet ruumiin. - -Hän ja hänen ystävänsä olivat majatalosta käsin lähteneet -kävelyretkelle kartanoon, toivoen mahdollisesti tapaavansa kamariherra -Totenin. Ja sitten he olivat sattumalta tehneet tämän kaamean löydön. - -Falkenbergin paraikaa selittäessä Asbjörn Krag astui sisään. - -Vanha nimismies tunsi ennestään kristianialaisen salapoliisin ja pyysi -heti häntä neuvomaan mitä ruumiille oli tehtävä. - -Asbjörn Krag neuvoi nimismiestä laatimaan väliaikaisen pöytäkirjan -ruumiinlöydöstä ja muuten antamaan itsemurhaajan olla missä oli, kunnes -hänen lähimmät omaisensa ilmoittautuisivat, mikä ei kai saattanut -kestää monta tuntia. Ei ainakaan ollut mitään sopimatonta siinä, että -ruumiin annettaisiin maata koskemattomana seuraavaan päivään. - -Salapoliisi korosti erityisesti _itsemurhaaja_-sanaa. Vanha nimismies -oli heti valmis noudattamaan hänen neuvoansa. Se näytti hänestä -helpoimmaltakin ja toistaiseksi kaikin puolin mukavimmalta. - -Asbjörn Krag tarttui Falkenbergia käsipuolesta, nyökkäsi nimismiehelle -ja tilanhoitajalle ja käveli tiehensä huoneiden ja käytävän kautta. - -Salapoliisi katsoi kelloaan. - --- Kello on jo puoli kymmenen, sanoi hän, ja vastustajamme pääsevät yhä -enemmän edelle meistä. Nyt emme toistaiseksi voi enää toimittaa mitään -täällä kartanossa, vaan meidän on kiireimmän kautta riennettävä -asemalle. - -Kävin äsken soittamassa Kristianian poliisille itsemurhasta. -Iltalehtiin tulee ensimäinen uutinen ruumiinlöydöstä ja tarkka kuvaus -vainajasta. Samalla olen pannut kolme-neljä konstaapelia liikkeelle -saadakseni mahdollisesti selville kuka vainaja on. He käyvät siis -kaikissa hotelleissa tiedustelemassa, kaivataanko siellä jotakin -matkustajaa, jonka nimen alkukirjaimet ovat J.R. Tästä hetkestä asti -seuraa "petohämähäkin" jokaista askelta yksityinen apulaiseni Jens. Hän -on hyvin pystyvä ja tarmokas ja heittäisi mieluummin henkensä kuin -päästäisi Valentinen hetkeksikään näkyvistään. - -Molemmat miehet olivat saapuneet ulos päivänpaisteeseen suurelle, -ruohoa kasvavalle pihamaalle. Falkenberg hengitti täysin keuhkoin -suloista kesäilmaa. - --- Nyt ymmärrän miksi rintaani tuolla sisällä painosti niin kovin, -sanoi hän. -- Vanha tomu ja verenhaju alkoi kuvottaa minua. En voi -mitenkään enää mennä sinne. Tahdon palata kaupunkiin. - -Salapoliisi pidätti häntä tarttuen lujasti käsivarteen. - --- Vartokaahan hetkinen, sanoi hän. -- Minä näytän teille jotakin. - -Hän viittasi tielle päin, joka vei asemalle ja jota he yöllä olivat -kulkeneet. - --- Tätä tietä automobiili tuli, sanoi Krag, mutta se ei ajanut samaa -tietä takaisin. - --- Todellakin. Mitä tietä sitten? - --- Se kaarsi pihamaan poikki ja meni rakennuksen eteläpuolitse vievää -tietä, joka näkyy tuolla ruskeana juovana. Olen nyttemmin saanut -tietää, että tämäkin tie vie asemalle, vaikka on hieman pitempi. Se -yhtyy valtamaantiehen noin puolen kilometrin päässä täältä. - --- Mutta palatkaamme vanhaa tietä, sanoi Falkenberg väsyneesti. -- Se -on edes varjoisa ja vilpoinen, ja päivä näyttää tulevan kauhean -helteiseksi. - -Salapoliisi oli juuri vastaamaisillaan, kun läheltä kuuluva humu -kiinnitti hänen huomiotansa. - --- Kuuletteko? kysyi hän. - -Falkenberg heristi korviaan, kaikki hermot jännityksessä. Todella, nyt -hänkin kuuli. - -Hän alkoi vavista mielenliikutuksesta. - --- Se on automobiili, sanoi hän. - -Asbjörn Krag seisoi kuunnellen, kasvot uutta tietä kohden käännettyinä. - --- Aivan oikein, vastasi hän, se on automobiili. Otaksun, että se on -nyt alhaalla valtamaantiellä. Mutta se pyrkii ylöspäin. Sen kuulen -äänestä. - -Falkenberg yritti lähteä juoksemaan vastaan, mutta Krag pidätti häntä. - --- Se lähestyy, sanoi hän tyynesti. -- Se tulee tänne, lisäsi hän kohta -senjälkeen. - -Automobiilin tohina kuului nyt jo aivan läheltä. Molemmat tuijottivat -jännityksen vallassa ruskeata tien juovaa, jolle vaunu kohta oli -ilmestyvä. - -Sekä Falkenberg että Krag ajattelivat ilmeisesti samaa asiaa, sillä -heti, kun automobiili tuli näkyviin, he huudahtivat molemmat yhtaikaa: - --- Keltainen! Se on keltainen! Se ei siis ollut _se_ automobiili. - --- Siinä istuu vain yksi henkilö, huomautti Falkenberg. -- Luulen -muuten tuntevani automobiilin. - -Hetkistä myöhemmin hieno vaunu tehtyään siron kaarroksen pysähtyi -kartanon pääoven eteen, tuskin kymmenen askelen päähän salapoliisista -ja Falkenbergista. - -Matkustaja, joka tähän saakka oli istunut puolittain piilossa -auringonsuojustimen alla, astui nyt ripeästi vaunusta. - -Hän oli keski-ikäinen, ylimyksen näköinen herrasmies. - -Konsuli Falkenberg sävähti nähdessään hänet, mutta malttoi heti -mielensä ja astui tulijaa vastaan. - -Tämä ei näyttänyt lainkaan kummastuvan tavatessaan Falkenbergin täällä. - - - - -XIV. - -Viimeinen keino. - - -Vastatullut puristi ystävällisesti Falkenbergin ojennettua kättä ja -kumarsi suopeasti hymyillen. Konsuli vei hänet salapoliisin luo ja -esitteli: - --- Asbjörn Krag, kamariherra Toten. - -Poliisimies oli jo heti ymmärtänyt kuka vastatullut oli. Hän pani -merkille, että kamariherran kasvoille oli levinnyt hieno kalpeus. Toten -oli seurapuvussa. - --- Olin juuri makuulle menossa, kun sain tiedon, kertoi hän. - --- Tiedon? kysyivät Falkenberg ja salapoliisi yhtaikaa. - -Kamariherra oli vastaamaisillaan, kun samassa pääovi aukesi ja -tilanhoitaja vanhan nimismiehen seuraamana astui kuistille. - --- No siinähän kamariherra jo onkin, huudahti tilanhoitaja. - -Salapoliisi käsitti nyt, että tilanhoitaja oli varmaan telefonoinut -Totenille ja ilmoittanut hänelle tapauksesta. - -Kamariherra oli oikea velttoutunut elostelija. Hän sammalsi hiukan. - --- Minusta on äärettömän mielenkiintoista näinikään tavata asunnossaan -ruumis, sanoi hän, mutta täytyyhän minun surkutella onnettomuutta. - -Tilanhoitaja seurasi häntä sisään. Vajaan viiden minuutin kuluttua -kamariherra jo taas palasi. - --- Vai niin, te jäitte ulkopuolelle, sanoi hän nyökäten konsulille. -- -Siinä teitte oikein. Näky ei ollut erityisen mieltäylentävä. - --- Minä olen jo useita kertoja ollut siellä, vastasi Falkenberg. -- En -voi enää sietää noiden vanhojen huoneiden ilmaa, se miltei tukahuttaa. - --- Luulin tapaavani siellä jonkun ystäväni, puheli kamariherra, mutta -minun täytyy sanoa, etten ole nähnyt miestä koskaan ennen. Hän näytti -muuten varsin hienolta. Ja sitten hän oli järjestänyt asiansa -kiitettävällä, ripeällä tavalla. Revolveri, yksi ainoa laukaus, kuula -puhki aivojen. Niin se aina on tehtävä, kun se kerran tulee tehtäväksi. - -Salapoliisi kuunteli vastenmielisesti toisen lavertelua, jossa oli -melkoinen määrä teennäisyyttä. - -Kamariherra Toten kääntyi sitten suorastaan Falkenbergin puoleen -- -näytti kuin hän olisi kokonaan unohtanut salapoliisin. - --- Minä olen ihan näännyksissä, herra konsuli, sanoi hän. -- Enkö -näytäkin sangen kalpealta? - --- Sitä ei voi kieltää. Te olette silminnähtävästi jonkun verran -rasittuneen näköinen. - --- Olen ollut Pursiklubilla koko yön, jatkoi kamariherra hellittämättä. --- Siellä aletaan nyttemmin todenteolla hieman eurooppalaistua, mitä -pelitapaan tulee. Minun täytyy sanoa, että viimeöinen peli oli oikein -mielenkiintoinen. - --- Hävisittekö? - --- Hiukan. Vähäisen vain. Mitättömän summan. Parituhatta kruunua -luullakseni. A propos, hyvä konsuli, sepä oli vastenmielinen tapaus -siellä klubilla toissa iltana. - --- Tarkoitatte varatuomarin juttua? - --- Sitä juuri. Siinä olisitte toden totta ollut kauniisti kiikissä, -ellei kelpo ystävänne, kaivosinsinööri, olisi joutunut apuun. - -Omituinen hymy väikkyi Asbjörn Kragin huulilla, kun kamariherra -mainitsi kaivosinsinööristä. - --- Minne hän muuten on joutunut, tuo insinööri? kysyi Toten. -- Eikö -hänen nimensä ole Kvam? - --- On, vastasi Falkenberg. -- Hän on luultavasti kovin kiinni -liikeasioissaan. Hänellä taitaa olla jotain tekeillä. - -Nyt Asbjörn Krag puuttui puheeseen. - --- Toivottavasti, sanoi hän, kamariherra on ystävällinen ja tarjoo -meille paikan automobiilissaan. Meidän pitäisi välttämättä pian päästä -Kristianiaan. - --- Tietysti, vastasi kamariherra, sitä juuri ajattelinkin. Minusta -olisi oikein hauskaa, jos herrat tahtoisivat tehdä seuraa. - -Asbjörn Krag ja konsuli kiittivät, ja sanottuaan hyvästit -tilanhoitajalle ja vanhalle nimismiehelle herrat ajoivat pois. - -Matkalla kamariherra jutteli melkein koko ajan. Falkenberg tuskin -kuunteli häntä, niin syvälle hän oli vaipunut omiin synkkiin -ajatuksiinsa. Salapoliisi kiintyi tuolloin tällöin huvitettuna johonkin -kamariherran huomautukseen. Tämä puheli melkein yksinomaan pelistä, -naisista ja seuraelämästä. Sivumennen hän mainitsi Valentine -Kempelinkin nimen, ja Asbjörn Krag ehätti kysymään, mitä hän piti siitä -naisesta. - --- Tuhat tulimaista, vastasi kamariherra, hän on erinomainen nainen! -Hieno ja ymmärtäväinen, ylhäinen ja samalla vaatimaton sekä hyvin -älykäs. Olen esitellyt hänet vaimolleni, ja _madame_ on kerrassaan -ihastunut häneen. - -Vajaassa tunnissa oli automobiili saapunut Kristianiaan. Kamariherra -ajoi kotiinsa nukkumaan, ja Falkenberg ja salapoliisi menivät erääseen -kahvilaan. - -Sanomalehdet olivat ilmestyneet ja kertoneet yleisölle kaameasta -ruumiinlöydöstä. - -"Tuntuu sangen omituiselta", kirjoitti eräs lehti, "että itsemurhaaja -oli lähtenyt kamariherra Totenin asumattomaan huvilaan. Mikäli olemme -kuulleet kerrottavan, ei kukaan paikkakuntalainen tunne poloista. -Kamariherran tilanhoitaja ei ole häntä koskaan ennen nähnyt. Hän oli -saapunut kartanoon automobiilissa, jossa arvatenkin oli ollut useampia -henkilöitä. Asia käy aivan salaperäiseksi, kun poliisikamariin ei ole -saapunut minkäänlaista ilmoitusta sennäköisen herrasmiehen -katoamisesta. - -"Olemme puhelimitse kääntyneet kamariherra Totenin puoleen, mutta hän -ei voi antaa pienintäkään selitystä. Hän ei paljonkaan kummastellut -sitä, että automobiililla ajeleva seurue oli käynyt kartanossa, sillä -hänen väitteensä mukaan Övren kautta kulkeva tie on varsin yleisesti -käytetty oikotie." - -Salapoliisi ja konsuli Falkenberg suostuivat tapaamaan toisensa kahden -tunnin kuluttua edellisen asunnossa. - -Iltapäivällä Asbjörn Krag otti vastaan raportit niiltä kolmelta -poliisikonstaapelilta, jotka oli lähetetty hotelleihin tiedustelemaan. -Kävi selville, ettei missään kaivattu herraa, jonka nimen alkukirjaimet -olivat J.R. - -Salapoliisi lähetti sitten sanan Jensille. Tämä uuttera nuori mies oli -vahtinut "petohämähäkin" asunnon ulkopuolella ja seurannut häntä hänen -käynneillään useissa muotiliikkeissä. Hän ei ollut keksinyt kerrassaan -mitään epäilyttävää. "Petohämähäkki" oli matkalla tervehtinyt -joitakuita tuttuja. Vieraita ei hänen luonaan ollut käynyt. Hänen -hymyilevistä kasvoistaan ei saattanut huomata mitään olevan tekeillä. - -Tullessaan Kragin luokse konsuli oli entistä alakuloisempi. Adan äiti -oli käynyt hänen luonaan. Vanha rouva oli ollut melkein lohduton. - --- Ellei tähän salaperäisyyteen pian saada valoa, sanoi Falkenberg, -niin minä tulen hulluksi jännityksestä ja pelosta. - -Asbjörn Krag oli käynyt hyvin totiseksi. - --- Tunnen nyt itseni vakuutetuksi, vastasi hän, ettei Adan ryöstäminen -ole pelkkä kostotyö. Siinä piilee jokin tarkoitus. Täällä on rikoksia -ilmassa. Tuo pikku paholainen aikoo nähtävästi tehdä jotain suurta, -ennenkuin hänen on pakko pudistaa Kristianian tomut jaloistaan. - --- Mutta Ada, Ada -- -- - -Poliisimies katsoi kelloaan. - --- Nyt kello on puoli kuusi, sanoi hän. -- Puoli seitsemältä minun on -oltava päivällisillä. - --- Aiotteko todellakin juhlia kesken tätä kaikkea?! kysyi Falkenberg. - --- Minä en juhli koskaan, paitsi milloin saatan samalla työskennellä, -vastasi salapoliisi. -- Nyt minulla on suunnitelmani valmiina. - --- Suunnitelmanne? - --- Niin, olen vihdoinkin päättänyt uskaltaa ryhtyä viimeiseen keinoon. -Saattaisi kyllä olla toisia ja parempiakin menettelytapoja, mutta Ada -on ennen kaikkea pelastettava. - --- Tokko hän on elossa edes? - --- On, _vielä_ hän on elossa, vastasi Krag. - --- _Vielä?_ - -Suuria hikikarpaloita kihoili Falkenbergin otsalle. - --- Odottakaa minua täällä, sanoi salapoliisi, minä käyn pukeutumassa. -Palattuani saatte tarkemmin kuulla, miten teidän on meneteltävä. - -Falkenberg jäi istumaan poliisimiehen salonkiin, hermostuneesti -selaillen joitakin aikakauslehtiä. Ne olivat enimmäkseen ulkomaiden -poliisivirastojen ammatillisia julkaisuja. Minuutit tuntuivat hänestä -tunneilta, niin hitaasti ne kuluivat. - -Vihdoin, puolen tunnin kuluttua, ovi aukesi. - -Asbjörn Kragin asemesta, jota Falkenberg oli odottanut, astui -huoneeseen kaivosinsinööri Kvam, juhlapuvussa, ritarimerkki -napinreiässä. - --- Pankaa nyt sanani tarkoin mieleenne, sanoi Krag. Päivälliset tuskin -kestävät kauemmin kuin yhteentoista asti -- ainakin koetan pitää huolta -siitä, etteivät ne kestä kauempaa. Tunti riittää minulle, siis teidän -tulee olla paikalla kello kaksitoista. - --- Olen käskettävänänne. - --- On parasta, että jo neljännestä vailla kaksitoista olette -umpivaunuissa poliisiaseman edustalla. Huomatkaa: _umpivaunuissa!_ -Voitte jättää vaunut odottamaan ja itse mennä etsivän osaston -päällikönhuoneeseen, missä viivytte, kunnes saatte minulta tarkempia -määräyksiä. Otaksun, että voitte odottaa jotain elonmerkkiä minusta jo -neljänneksen yli kahdentoista, ehkä aikaisemminkin. Mutta teidän ei -pidä tulla levottomaksi, ellette vielä yhteenkään mennessä ole kuullut -minusta mitään. - --- Levottomaksi! mutisi Falkenberg katkerasti. - -Krag heilautti torjuvasti kättänsä. - --- Teidän tulee ainakin olla niin tyyni kuin suinkin, sanoi hän. -- Te -otatte osaa uskaliaaseen ja vaaralliseen peliin. Mutta ellette vielä -kello kaksi ole kuullut minusta mitään, jatkoi Asbjörn Krag, silloin --- -- niin, sitten en tiedä, milloin saatte nähdä morsiamenne. - --- Mitä on silloin tapahtunut? kysyi Falkenberg väristen. - -Poliisimies ei vastannut mitään. Hän vain pudisti päätänsä hiukan, -seisoessaan siinä aivan tyynenä ja vetäen hansikkaita käsiinsä. Sitten -hän astui kirjoituspöytänsä luo, avasi pienen, hopeahelaisen kotelon, -veti esille revolverin, tarkasti makasiinia, nyökkäsi tyytyväisesti ja -pisti aseen taskuunsa. - -Yhtäkkiä hän pysähtyi kuuntelemaan. - -Hän kuuli kolinaa ulkopuolelta. Vaunut tuntuivat pysähtyvän portaiden -eteen. - -Salapoliisi loi silmäyksen kekseliäästi järjestettyyn -heijastuspeiliinsä, joka näytti hänelle kaiken mitä kadulla tapahtui, -ja kummeksiva ilme vilahti hänen kasvoillaan. - --- Siellä on kamariherra, sanoi hän. -- Mitä ihmettä hän minusta -tahtoo? - -Falkenberg kavahti pystyyn. - --- Kamariherra Toten! huudahti hän. -- Nyt on tapahtunut jotain. - --- Mahdollisesti, mutisi salapoliisi hiljalleen työntäen Falkenbergia -sivuhuoneeseen. -- Menkää. On tarpeetonta, että te kaksi kohtaatte -toisenne täällä. Menkää takatietä ulos ja muistakaa määräykseni. - -Hän oli tuskin ehtinyt sulkea oven Falkenbergin jälkeen, kun ovikelloa -soitettiin kiivaasti. Hän meni itse avaamaan. - --- Olkaa hyvä, herra kamariherra, sanoi hän. - -Kamariherra kiitti ja astui salonkiin. - --- Te kuulutte tuntevan minut, aloitti Toten. - --- Hyväinen aika, vastasi Krag, mehän tulimme tutuiksi aamupäivällä. - -Kamariherra katsoi hölmistyneenä häneen ja tapaili sanoja: - --- Haluaisin puhutella salapoliisi Kragia. - --- Minä olen Krag. - --- Te? - --- Niin, olen vain muuttanut muotoani hiukkasen. Millä voin teitä -palvella? - -Kamariherra nauroi. - --- Tohdinko kysyä ketä te esitätte? - --- Nimeni on Kvam, kaivosinsinööri Kvam, vastasi Krag kumartaen -kohteliaasti. - -Kamariherra naksautti näppiään. - --- Tuhat tulimaista, vastasi hän, tekö olette se mies! No sitten -ymmärrän kaiken, ja samalla minun täytyy sanoa, että te olette juuri -se, jota minä tarvitsen. - --- Ette ole nukkunut, huomautti Krag vetäessään päällysnuttua ylleen. - --- En, vastasi kamariherra, sillä heti kun olin päässyt kotiin, -tapahtui minulle jotain eriskummaista, jotain aivan käsittämätöntä. -Mitään sentapaista ei minulle vielä koskaan ole sattunut. - --- Ja sen johdosta tulitte minun luokseni? - --- Niin. Tahdotteko auttaa minua? - --- Tietysti, vastasi Krag. Hän katseli kamariherraa tarkoin. Tämän -velttoutunut käytöstapa oli poissa, ja sijalla oli jotain epävarmaa ja -hämmentynyttä. -- Falkenberg on oikeassa, ajatteli poliisimies. -- -Jotain on tapahtunut. - -Ääneen hän lausui: - --- Mutta minun on sanottava teille, herra kamariherra, että olen juuri -menossa tavattoman hauskoille päivällisille, joista en millään muotoa -tahdo jäädä pois. Olipa onni, että teillä on vaunut, niin ettei minun -tarvitse hukata aikaa niiden haettamiseen ja että voitte matkalla -kertoa minulle huolenne. - -Ja samassa hän tarttui kamariherraa käsipuolesta ja astui hänen -kanssaan portaita alas. - -Päältä nähden Asbjörn Krag oli mitä loistavimmalla tuulella. - -Muutamat sanat, jotka hän oli hetkistä aikaisemmin lausunut -Falkenbergille, johtuivat uudelleen hänen mieleensä. Hän toisti ne -puolittain tahdottomasti itsekseen: - --- Täällä on rikoksia ilmassa. - - - - -XV. - -Punaiset liekit - - --- Mitä ne eriskummaiset tapaukset ovat sitten, jotka ovat tehneet -teidät levottomaksi? kysyi Krag istuuduttuaan kamariherra Totenin -rinnalle vaunuihin. - --- Ehkei koko asia ole mitään, kaikki saattaa olla ihan tilapäistä, -aloitti kamariherra. Mutta tahdoin kuitenkin kääntyä puoleenne. Olen -kerran ennen eläissäni sattunut yöllä tekemisiin murtovarkaiden kanssa, -ja silloin henkeni pelastui kuin ihmeen kautta. Minulla ei ole halua -toistamiseen joutua semmoiseen asemaan. - --- On siis kysymys murtovarkaudesta? kysyi Krag hieman maltittomasti. - --- En tiedä sitä vielä. Nyt saatte kuulla, mitä minulle on tapahtunut, -ja sitten voitte itse tehdä johtopäätöksenne. Toissa yönä heräsin -omituiseen meluun. Alussa tuntui, kuin rotta olisi nakertanut seinää, -mutta kun ääni toistui säännöllisesti ja kävi yhä voimakkaammaksi, -aloin epäillä sitä. Istuin hetkisen pystyssä vuoteellani ja kuuntelin -tätä rapinaa, ja pian minulle selvisikin, että se kuului viereisestä -huoneesta. Muutamista pikku naksahduksista huomasin, että joku kopeloi -ovea. Silloin minä kiireesti soittamaan palvelusväkeä. Pari palvelijaa -tuli juoksujalkaa, ja heti tuo omituinen ääni taukosi. Menimme sitten -huoneeseen. Siellä oli kaikki kunnossa ja koskematta. Teimme tulen ja -tarkastimme ikkunat. Kaksi niistä oli auki, tuulisäpit paikoillaan. -Toinen palvelijoista kertoi itse avanneensa ikkunat illalla -päästääkseen raitista ilmaa makuuhuoneeseeni. - --- Missä kerroksessa tämä tapahtui? kysyi Krag. - --- Kolmannessa, vastasi kamariherra. -- Makuuhuoneeni on kolmannessa -kerroksessa. - --- Silloin varmaan kuitenkin olitte kuullut rotan nakerrusta, huomautti -salapoliisi katsoen kelloaan. - --- Ei, enpä suinkaan, sillä kun tarkemmin tutkimme ikkunoita, -huomasimme, että kahta saranaa oli käsitelty väkivaltaisesti. - --- Niinkö -- - --- Toinen oli jo irti, ja toinenkin oli nähtävästi ollut irroitettuna, -mutta oli jälleen kiinnitetty uusilla ruuveilla. - --- Uusilla ruuveilla? - --- Niin, ja tämä on varsin salaperäistä, se teidän on myönnettävä. Jos -varas on ollut liikkeellä, olisi hänen tietenkin ollut helpompi ryömiä -avoimesta ikkunasta sisään kuin ruveta suljettua ikkunaa aukomaan. - --- Tietysti. Mutta mitenkä mies on päässyt kolmannen kerroksen -ikkunoihin käsiksi? - --- Ihan vieritse kulkee vesiränni. Me löysimmekin sitten selviä miehen -jalanjälkiä puutarhan mullasta. - --- Toivottavasti jälkiä ei ole hävitetty, sanoi Krag nopeasti. - --- Ei, vastasi kamariherra. -- Olen ankarasti kieltänyt ketään -menemästä sinne jälkiä sotkemaan. - --- Hyvä on. Tämä siis tapahtui toissa yönä. Mutta se mikä tänään -iltapäivällä tapahtui, on tietenkin vielä merkillisempää. - --- Iltapäivällä! Te siis tiedätte -- - --- Täytyyhän minun ymmärtää, vastasi Krag, että teille on tapahtunut -jotain sen jälkeen kuin erosimme automobiilissa. Muuten tietysti -olisitte kertonut asian meille heti silloin, kun tapasitte meidät -maatilallanne. - --- Niinpä kyllä. Olette oikeassa. Niin, se mikä tänään iltapäivällä -tapahtui, on todella vaikuttanut minuun hieman kolkosti. Kuten jo -siellä maalla kerroin, en ole lainkaan nukkunut viime yönä. Olen ollut -Pursiklubilla pelaamassa. Olin senvuoksi hyvin väsynyt tullessani kotia -vähän jälkeen puolenpäivän. Ennen riisuutumistani panin tapani mukaan -avainkimppuni erääseen pieneen kirjoituspöydän laatikkoon. - --- Lukittuun? - --- Ei, lukitsemattomaan. Nukuin kaksi tuntia, ja kun aioin ottaa -avainkimppuni, oli se poissa. Kutsuin heti koolle koko talon väen, ja -sitten etsittiin miehissä kaikkialta, mutta avainkimppua ei löydetty -mistään. - --- Mutta lopulta se kai sentään löytyi? kysyi Krag. - --- Niin, kun oli kulunut toista tuntia. Se löydettiin yöpöydältäni. - --- Ja on siis aivan varmaa, ettette itse ollut pannut sitä sinne? - --- Aivan varmaa. - --- Mutta tehän olitte tavattoman väsynyt, ja silloin helposti unohtaa. - --- Minä sanon teille, kiivastui kamariherra, että panin avainkimpun -laatikkoon. - --- Niin, niin. Oliko sitten mitään arvoesineitä varastettu? - --- Ei, ja sepä juuri onkin merkillistä. -- Tarkastin heti kaikki -paikat, sillä minähän kohta ajattelin varkautta, mutta ei mitään -puuttunut. - --- Ei edes mitään mielenkiintoisia papereita, kirjeitä esimerkiksi? - --- Ei, kaikki oli paikallaan. Eikö tämä ole teistä arvoituksellista? - -Asbjörn Krag kysyi: - --- Onko teillä paljon rahoja tai ylipäänsä kalliita arvoesineitä -kotonanne? - --- Ei, ei sanottavasti nyt. - --- Nyt? - --- Tiedätte ehkä, selitti kamariherra, että madame, nuori kaunis -vaimoni, on tätä nykyä Emsissä kylpemässä. - --- Ei, sitä en tiennyt. - --- No niin, siellä hän on. Mutta jonkun päivän päästä hän saapuu -kotiin, ja silloin minulla on aikomus panna toimeen pienet juhlat. -Siinä tilaisuudessa aion lahjoittaa hänelle kallisarvoisen korun, -diadeemin, joka maksaa 18,000 kruunua. - --- Arvelette kenties, että joku aikoo varastaa tämän koristeen? - --- En tiedä mitä arvelisin, vastasi kamariherra neuvottomana. -- Olen -joltisenkin epätoivoisessa asemassa ja siksi olen kääntynyt puoleenne. - --- Kiitän luottamuksesta, vastasi Krag antaen ajajalle -pysähtymismerkin, -- ja ryhdyn ilolla asiaanne. Joko olette lähettänyt -kutsut juhlaan, jonka aiotte panna toimeen rouvanne kotiinpaluun -johdosta? - --- Osittain. - --- Älkää sitten unohtako kahta kutsukirjettä: toisen saakoon -kaivosinsinööri Kvam, toisen Valentine Kempel. - --- Sitä en unohda. Mutta ettekö tahdo ajaa kotiani katsomaan -tapahtumapaikkaa? - --- Ei ole aikaa, vastasi Krag. -- Päivälliset alkavat viiden minuutin -päästä. Näkemiin. - -Hän nyökkäsi kamariherralle. - - * * * * * - -Kun Asbjörn Krag astui Grand Hotelin vestibyliin, riensi häntä vastaan -arkkitehti, josta tuona myrskyisenä Pursiklubin yönä oli tullut hänen -ystävänsä. - --- Sepä hauskaa että tulitte, sanoi arkkitehti tarttuen -kaivosinsinööriä eli Asbjörn Kragia käsipuolesta. -- Rouva Kempel -saapunee tuossa tuokiossa. - -He astuivat yhdessä erääseen seurusteluhuoneeseen. - --- Tekö siis olette isäntänä näissä kesteissä? kysyi Krag. - --- Niin, mutta minäpä kerron teille, että se tapahtuu Valentinen -pyynnöstä. Hän on niin ihastunut tuosta silloisesta esiintymisestänne -klubissa, että haluaa tutustua teihin. Niinpä hän sanoi minulle: -"Kuulkaas, herra arkkitehti, nyt saatte luvan antaa minulle ne pienet -päivälliset, joihin olette niin kauan pyytänyt suostumustani, ja -kutsukaa vieraaksi myöskin tuo merkillinen ruijalainen kaivosmies. Minä -tahdon tutustua häneen." - --- Sepä omituista mielenkiintoa, mutisi Krag. -- Hän ei luultavasti ole -koskaan nähnyt minua. - --- Ei koskaan. Sen hän on itse sanonut. Mutta minä olen todellakin -kiitollinen teille, jatkoi arkkitehti puristaen Kragin kättä. -- Ellei -teitä olisi ollut, niin tuskinpa olisin saanut tilaisuutta pitää tätä -juhlaa Valentinelle. - -Kragin täytyi hymyillä toisen innolle. Hän saattoi selvästi nähdä, että -arkkitehti oli kovin rakastunut. - -Itse asiassa Asbjörn Krag käsitti hyvinkin, miksi "petohämähäkki" niin -välttämättä tahtoi tutustua "kaivosinsinööri Kvamiin". Valentine -aavisti, että tuon kaivosinsinöörin takana piili vaarallinen -vihollinen; ehkä hän arveli sitäkin, että kaivosinsinööri Kvam ja -Asbjörn Krag olivat sama henkilö. Ja hän tahtoi päästä tuon henkilön -lähelle riisuakseen häneltä aseet. Tämä oli ilmeisesti hänen -politiikkansa. - -Arkkitehti avasi rokokosaliin vievät ovet ja pyysi Kragia silmäilemään -juhlavarustuksia. Oliko hänellä mitään muistuttamista? - -Salapoliisi aluksi todellakin hämmästyi. Rakastunut arkkitehti ei -nähtävästi ollut säästänyt mitään saadakseen kaiken niin suurenmoiseksi -kuin suinkin. - -Sali oli muodostettu suorastaan palmupuistoksi. Varsinkin muutamat -tavattoman suuret viuhkapalmut tarjosivat komean näyn. Palmujen ympäri -oli kiedottu joukko harvinaisia krysantemum-lajeja. - -Erääseen salin nurkkaukseen oli järjestetty viehättävä lepohuone, joka -oli palmujen ja suurten, leveälehtisten ruukkukasvien peitossa. -Erilaisten soittimien kaukaisista äännähdyksistä Krag saattoi päättää, -että orkesteri oli sijoitettu soittolavalle, mutta aivan näkymättömiin, -pyramiidinmuotoisen myrtti- ja palmuryhmän taakse. - -Keskellä lattiata oli ylen uhkea pöytä. Se oli katettu neljälle. -Hovimestari oli paraillaan viimeistelemässä kättensä työtä, ja -arkkitehti riensi hänen luoksensa kuiskatakseen hänelle vielä joitakin -uusia määräyksiä, jotka hovimestari hymyillen ja kumartaen otti -vastaan. Nämä valmistelut olivat ilmeisesti tuottaneet iloa miehelle, -joka oli taiteilija alallaan. - -Valkoisella pöytäliinalla kiemurteli taidokkaasti poimuteltujen -salvettien ja moniväristen lasien välitse "la France"-ruusuista ja -kieloista sidottuja köynnöksiä. Keskellä pöytää oli korkea, merivihreä -vaasi, josta kumpusi esiin oikea kukkastulva. Jokaisen kuvertin -vieressä hehkui pöydällä kukkavihkoon pistetty sähkölamppu. Ruokalista -oli punaiselle silkille painettu. Tätä erikoista tilaisuutta varten oli -Grand Hotelin kuuluisa vanha hopeakalusto pantu esiin. Kauempaa katsoen -tämä komea pöytä näytti kukitetulta, säihkyvältä jalokivikokoelmalta. - -Mutta oli jo aika palata vastaanottohuoneeseen. Arkkitehti tarttui -Kragia käsipuolesta ja käveli hänen kanssaan edestakaisin lattialla. - -Vihdoin Valentine saapui. - --- Ratsumestarin kanssa, kuiskasi arkkitehti. - -Alhaalta portailta kuuluivat heidän äänensä ja ratsumestarin sapelin -kalina. - -Valentinen näyttäytyessä Asbjörn Krag jäi ääneti seisomaan ja -tarkasteli häntä. Hän ei ollut koskaan nähnyt "petohämähäkkiä" näin -kauniina. Valentine olikin todellinen kauneuden ilmestys, kun hän nyt -viinipunaisessa silkkipuvussa, mustista timanteista tehty koriste -kaulassa, astui Asbjörn Kragia kohti. - -Esittely tapahtui. - --- Olen kuullut puhuttavan teistä, sanoi "petohämähäkki" hymyillen -Asbjörn Kragille. -- Hauska saada tutustua. - -Salapoliisi kumarsi mutisten jonkun kohteliaisuuden. - --- Te taidatte olla vaarallinen mies, kylmäverinen ja varma, jatkoi -Valentine. - --- Ihmisillä, jotka mielivät pahaa minulle ja ystävilleni, on syytä -pelätä minua, sanoi Asbjörn Krag katsoen kaunista naista kiinteästi -silmiin. - --- Koetan muistaa sen, vastasi Valentine nauraen ja ojensi hänelle -kätensä. -- Minä saatan kai sentään lukeutua ystäviinne? - --- Toistaiseksi, vastasi Krag, hänkin nauraen. - --- Hän on kuin tulenliekki, sipisi ratsumestari tirkistellen -ihastuksissaan Valentinen punaista silkkipukua. - -Valentine kääntyi arkkitehdin puoleen ja tarttui hänen käsivarteensa -luoden syrjäsilmäyksen ratsumestariin ja vastaten: - --- Niin, varokaa tulta, herra ratsumestari, se on vaarallista. - --- Hähä, voi polttaa näppinsä, niinkö? - --- _Aina_, vastasi "petohämähäkki". - -Samassa ovet aukesivat ja sali kaikessa loistossaan levisi heidän -eteensä. - -Asbjörn Krag oli huomannut Valentinessa eräänlaisen levottomuuden, -pienen kalpeuden vivahduksen, joka vain kaunisti häntä, hermostuneen -värähtelyn silmäin seuduissa. Aavistiko hän taistelua, joka oli -lähellä? - -Tuokiossa kulkivat salapoliisin sisäisen silmän ohi kaikki -pahantekijähahmot, joita hän poliisimies-urallaan oli kohdannut. Mutta -ei hän vielä milloinkaan ollut taistellut tämän naisen kaltaista -rikoksellista vastaan. - -Miten kaunis hän on, mutta millainen pahuuden saatana kuitenkin, -ajatteli Krag, nähdessään hänen verkalleen liitävän pitkin -peilikirkasta lattiata arkkitehdin käsivarteen nojaten. - -Myrttien ja palmujen takana orkesteri aloitti sointuvan, outosävyisen -marssin. - - - - -XVI. - -Kirje. - - -Seurue istuutui ylellisesti varustettuun pöytään, ja liveripukuiset -palvelijat ryhtyivät toimeensa hovimestarin ylivalvonnan alaisina. -Valentine lausui ihastuksensa näistä erinomaisen onnistuneista, kaikin -puolin eurooppalaisista laitteista ja kiitti arkkitehtiä hymyillen. - -Rakastunut arkkitehti kohosi nähtävästi heti seitsemänteen taivaaseen. -Ratsumestari varisteli lornettiaan hyväksyvästi ja sipisi jonkun -kohteliaisuuden. - -Päivälliset alkoivat ostereilla ja samppanjalla. - -Asbjörn Krag pani merkille, että sekä ratsumestari että arkkitehti, -mutta varsinkin edellinen, jo alussa joivat sangen vahvasti, ja -luodessaan silmäyksen pitkään ruokalistaan hän ajatteli kauhistuen: -miten tämä päättynee? - -Hän oli vain hiukkasen maistellut lasistaan. - -"Petohämähäkki" kohotti samppanjalasiaan ja nyökkäsi hymyillen hänelle -pöydän yli. - --- Ajatelkaas, jos te siellä pohjolassa autioilla kaivosseuduillanne -voisitte panna toimeen tällaisia päivällisiä, sanoi hän. - --- Epäilen tokko siitä elämä siellä kävisi miellyttävämmäksi, vastasi -insinööri, eli Asbjörn Krag. - --- Mutta se kävisi ainakin vaihtelevammaksi. - --- Edellyttäen että meillä siellä olisi yhtä kauniita -pöytäkumppaneitakin kuin täällä etelässä, vastasi Krag ryypäten jälleen -lasistaan. - -Palvelija täytti myötäänsä hänen lasinsa samppanjalla. - -Keskustelu alkoi vähitellen vilkastua. - -Asbjörn Kragilta kysyttiin muun muassa, kauanko hän aikoi viipyä -Kristianiassa. Ennenkuin vastasi, hän silmäsi salavihkaa pöydän yli -"petohämähäkkiin" ja huomasi, että kauniin naisen kasvoissa oli -jännittynyt ilme. - --- Niin pian kuin olen tehnyt tehtäväni, vastasi kaivosinsinööri, -katoan jälleen. - --- Se taitaa olla tärkeä tehtävä? kysyi "petohämähäkki". - --- Hyvin tärkeä. - --- Onko suuria summia kysymyksessä? - --- On kyllä suuria summiakin. Mutta tähän tehtävään kuuluu sitäpaitsi, -että minun on pelastettava eräitä ihmispoloisia perikadosta! - --- Te olette siis jonkinlainen laupeuden enkeli? - --- Sanokaa mieluummin oikeuden apumies, vastasi kaivosinsinööri -hymyillen. - -Valentinen lasi kilahti heikosti. - --- Sepä oli kammottava nimitys, sanoi hän. - --- Se tuo mieleen poliisikonstaapelin, sipisi ratsumestari upottaen -lusikkansa liemeen, oikeaan kilpikonnaliemeen. - -Piilossa oleva orkesteri soitteli taukoamatta koko aterian ajan. Mutta -sävelet kuuluivat etäisiltä, ikäänkuin olisivat tulleet suljetusta -luolasta tai haudasta. - --- Tämä kampela, sanoi arkkitehti, kun seuraava ruokalaji tuli pöytään, --- on laitettu Venäjän lähettilään kokin antamien neuvojen mukaan. Sen -valmistaminen tuotti paljon vaivaa keittiömestarille. - -Kampelan kera tarjottiin kastiketta "à la Pyrenées" -- ihan uutta -sommitelmaa, joka oli keksitty Pietarin keisarillisessa keittiössä. Sen -väri muistutti lummekukan kuvun pohjaväriä, ja maku oli outo, omituisen -kirpeä. - -Asbjörn Krag kävi jotenkin vaiteliaaksi ja totiseksi, mitä pitemmälle -ylellinen ateria kului. Toisten vilkastuessa vilkastumistaan hän pysyi -koko ajan tyynenä ja hillittynä. Valentine haasteli kernaasti hänen -kanssaan ja johti halukkaasti keskustelun vakaviin asioihin, jotka -olivat omituisena vastakohtana ratsumestarin ja arkkitehdin -pötypuheille. Näiden molempien herrain naamat alkoivat yhä enemmän -punoittaa, ja he ahdistelivat kumpikin taholtaan Valentinea pienillä, -miltei huomaamattomilla kaksimielisyyksillä -- mikä ilmaisi Asbjörn -Kragille, että "petohämähäkin" parissa sopi kernaasti käyttää hieman -rohkeampaa puhetapaa kuin muuten naisseurassa. - -Valentine palasi kerran toisensa perästä kaivosinsinöörin "tehtävään" --- asia tuntui kovasti kiinnittävän hänen mieltään. - --- Mitä ihmisiä teidän oikeastaan on pelastettava? kysyi hän. - --- Ystäviä, vastasi Krag. - --- Niin, te olette varmaan aina kunnon mies ystäviänne kohtaan, sanoi -Valentine. -- Minun täytyy ihailla sitä mielenmalttia, jota osoititte -klubissa, kun pelastitte erään ystävänne rumasta jutusta. Hänhän oli -tuo... tuo... - -Valentine katsahti kysyvästi arkkitehtiin. - --- Stoltenberg, ehätti Asbjörn Krag auttamaan. - -Sekä arkkitehti että Valentine katsoivat häneen ällistyneinä. - --- Stoltenberg! huudahti arkkitehti ja laski kätensä kohotettuine -laseineen pöydälle. -- Herra jumala, hänen nimensähän on Falkenberg. - --- Ettekö tiedä hänen nimeänsäkään? kysyi Valentine. - --- Tiedän kyllä, vastasi salapoliisi viekkaasti hymyillen. - --- Eipä juuri siltä näyttänyt. Tehän sanoitte häntä Stoltenbergiksi. - --- Tunnen nimen yhtä hyvin kuin tekin, rouva Keppel, vastasi -salapoliisi yhä hymyillen. - -Nuoren lesken silmät välähtivät omituisesti. - --- Toivotan teille kaikkea mahdollista onnea jatkuviin pyrintöihin -ystävienne hyväksi, sanoi hän, mutta milloin vaaralliset asiat ovat -kysymyksessä, ei teidän pidä soutaa liian kauas. - --- Miksikä ei, hyvä rouva? - --- Saattaa käydä niin, että hukutte -- sekä te että ystävänne. - -Asbjörn Krag kohotti kulmakarvojaan. - --- Siihen vaaraan käyn mielihyvällä, vastasi hän. -- Minä rakastan -vaaraa. - --- Uhkarohkeuttako myös? - --- Niin, sitä myös. - -Hän kohotti lasiaan ja kilisti Valentinen kanssa. Tämä katseli häntä -pitkään ja tutkivasti. - -Tällä välin jatkettiin yhä työlästä taivallusta ruokalistan läpi. - -Kun vihdoin viimein oli päästy juustoon asti, tuotiin Kragille kirje. - --- Hyvin tärkeä, kuiskasi hovimestari. - -Asbjörn Krag aukaisi heti kirjeen. Siinä ei ollut allekirjoitusta, -mutta hän ymmärsi kohta, että se oli konsuli Falkenbergilta. Kirje -kuului: - - "Minun täytyy heti puhutella teitä. Odotan kabinetissa - peilisalin oikealla puolella." - -Arkkitehti ja ratsumestari eivät kiinnittäneet vähintäkään huomiota -pöytätoverinsa saamaan kirjeeseen. He vain hoitelivat lasejaan ja -latelivat "petohämähäkille" leikillisiä imarteluja. - -Mutta Asbjörn Krag tunsi, miten Valentinen silmät seurasivat häntä ja -miten kiihkeästi hän halusi tietää mitä kirje sisälsi. - -Salapoliisi käsitti, että jotain vakavaa oli tapahtunut, mutta ei -ainoakaan väre hänen kasvoissaan ilmaissut tätä ajatusta. - -Hän taittoi kirjeen kokoon ja pisti sen taskuunsa nousten pöydästä ja -pyytäen kohteliaasti anteeksi. - -Hänen täytyi poistua pariksi minuutiksi, selitti hän. Eräs liiketuttava -odotti häntä. Oli saapunut tärkeä sähkösanoma. - -Vaikka hän hyvin tiesi missä mainittu kabinetti sijaitsi, pyysi hän -kuitenkin hovimestaria oppaakseen. Kun he olivat ehtineet salista ulos -ja olivat kahden, niin Asbjörn Krag pysähtyi, tarttui hovimestaria -käsivarteen ja kysyi: - --- Tunnetteko minua? - -Hovimestari tuijotti häneen kummissaan. - --- Herra kaivosinsinööri -- -- -- sopersi hän. - -Asbjörn Krag keskeytti hänet tiukasti: - --- Katsokaa minua tarkoin. Minä en ole mikään kaivosinsinööri. - -Hovimestari tuijotti häneen vielä enemmän ihmeissään. - --- Ettekö tunne ääntäni? Kuunnelkaa tarkoin, jatkoi Krag. - -Yhtäkkiä hovimestari alkoi ymmärtää. - --- Ettehän vain mahda olla -- - --- Olen, se minä juuri olen, salapoliisi Krag, vastasi poliisimies, kun -hovimestari oli hänet tuntenut. - --- Mutta jopa teillä on mainio naamioitus! huudahti hovimestari. - --- Kun nyt siis tunnette minut, niin tiedätte myös, että määräyksiäni -on toteltava, jatkoi salapoliisi. - --- Te olette kerran tehnyt meille suuren palveluksen, sanoi hovimestari -totisesti. -- Olemme valmiit tekemään mitä ikinä haluatte. - --- Minä en vaadi paljoa. Kuulkaa nyt mitä tahdon teitä tekemään. Se -joka tuolla alhaalla istuu odottamassa minua, on siis konsuli -Falkenberg? - --- Niin. - --- Onko hän kiihtyneessä mielentilassa? - --- On, jonkun verran. Minusta hän on hyvin kalpea. - --- No hyvä... Kun minä nyt menen puhumaan hänen kanssaan, niin te -palaatte herrasväen luo. Siellä luultavasti joku kysyy teiltä kuka -minua odotti. - -Hovimestari nyökkäsi. Hän tunsi hyvinkin senlaatuisen uteliaisuuden. - --- Ja sitten te vastaatte, ettette tunne puheenaolevaa henkilöä -- ette -ole koskaan nähnyt häntä. Voitte kuvata hänet pitkäksi, lihavahkoksi, -parrattomaksi herraksi. - --- Hyvä on. - --- Mutta saadakseni tietää, onko tätä teiltä kysytty, pitää teidän -antaa minulle merkki, kun tulen takaisin. - --- Millainen merkki, herra Krag? - --- Jos teiltä on urkittu tietoja, niin poistukaa salista heti kun olen -tullut sisään. Ellei mitään ole teiltä kysytty, voitte pysyä ihan -tyynesti paikoillanne. - --- Kyllä muistan. - --- Hyvä. Menkää nyt takaisin. - -Hetkisen kuluttua Asbjörn Krag astui kabinettiin, missä konsuli istui -odottamassa häntä. - -Falkenberg oli kovin kalpea ja hermostunut. - --- On siis tapahtunut jotain? kysyi salapoliisi. - --- Niin, olen saanut kirjeen, nimettömän kirjeen. - -Salapoliisi ojensi kätensä, ja Falkenberg antoi kirjeen hänelle. - -Krag luki sen nopeasti ja lopetettuaan hän nyökkäsi ja mutisi: - --- Sitä ajattelin. Sitä ajattelin. - --- Olemmehan jo ottaneet lukuun sen mahdollisuuden, sanoi Falkenberg. - --- No nyt kai olette lohdutettu? kysyi salapoliisi. - --- Lohdutettu? - --- Niin, kun tiedätte hänen olevan elossa. - --- Mutta tiedänhän samalla, että hän on noiden ihmisten vallassa, -vastasi Falkenberg ja nojasi väsyneenä päätänsä pöydänsyrjään. - -Salapoliisi luki kirjeen uudelleen ja tarkoin. - -Se oli kirjoitettu kulmikkailla, kovilla kirjaimilla, eikä asianomainen -kirjoittaja nähtävästi ollut koettanutkaan muuttaa käsialaansa. - -"Morsiamenne Ada" -- sanottiin kirjeessä -- "elää vielä. Menettelymme -johtuu yksistään siitä, että tahdomme työskennellä rauhassa vielä -viikon päivät. Kun meillä oli todisteita, että Te aioitte asettaa -esteitä tiellemme, katsoimme tarpeen vaatimaksi ottaa panttivangin. -Adan kohtalo, vieläpä hänen henkensäkin riippuu nyt Teidän ja -ystäväinne käytöksestä. Jos palaatte tavallisiin toimiinne ettekä yritä -millään tavoin sekaantua meidän asioihimme, niin morsiamenne on jälleen -oleva luonanne jonkun päivän päästä. Saatte itse kantaa seuraukset, jos -mieluummin valitsette toisen menettelytavan." - --- No, minkä valitsette? kysyi Asbjörn Krag. - -Falkenberg ei vastannut. Hän näytti salapoliisille sormusta, jota piti -vapisevassa kädessään. - --- Tämä, sanoi hän, tämä oli kirjeen sisällä. Se on kihlasormus, jonka -olen antanut Adalle. - --- Sittenhän asia on päivänselvä. Ada on noiden ihmisten luona. - --- Ja niinmuodoin _minäkin_ olen noiden petojen vallassa. - --- Ette ehkä luota enää minuun? - --- Luotan kyllä teihin, mutta mitä minun pitää tekemän? - --- Teidän pitää _ainoastaan_ luottaa minuun, vastasi salapoliisi. -- -Kuka teille toi kirjeen? - --- En tuntenut häntä. Joku nuori tyttö se oli. Hän tuli vastaani -pimeässä, kun kävelin kadulla, ja pisti kirjeen käteeni. Ja kun katsoin -ympärilleni, oli hän kadonnut ihmisvilinään. Luettuani kirjeen läksin -heti tänne. - -Asbjörn Krag katsoi kelloaan. - --- Vieläkö muistatte suunnitelmamme? kysyi hän. - --- Muistan, mutta eikö meidän nyt ole luovuttava siitä? - --- Ei. - --- Onko _hän_ -- -- -- onko hän vielä siellä? kysyi Falkenberg -osoittaen päällään ylöspäin. - --- "Petohämähäkki", tarkoitatte? - --- Niin. - --- On. Me syömme yhdessä päivällistä, kuten tiedätte. - --- Minun tekisi mieleni kuristaa hänet! huudahti Falkenberg nyrkkiä -puiden. - --- Sitä ette saa tehdä, sanoi poliisimies hymyillen. -- Ette ainakaan -ennen kuin minä olen juonut viimeisen lasin samppanjaa hänen kanssaan. - - - - -XVII. - -Peili. - - -Konsuli Falkenberg katsoi ihailevasti ystäväänsä ja suojelijaansa. - --- Miten tyyni te olette! virkkoi hän. -- Ja minä istun tässä joka -hermo väristen levottomuudesta. - --- Minä olen tyyni sentähden, että tiedän mitä tahdon. - --- Minun on siis tavattava teidät vaunujen kera, niinkuin sovittiin? - --- Tietysti. - --- Ja te aiotte vapauttaa Adan tänä yönä? - --- Niin. - --- Mutta tiedättekö sitten missä hän on? - --- En. - --- Kuinka saatte sen tietää? - --- Minä saan sen tietää "petohämähäkiltä", vastasi salapoliisi. - --- Hän ei sitä ikinä ilmaise teille. - --- Minulla on keino, millä pakotan hänet sen tekemään. - --- Onko se niinsanottu viimeinen keinonne? - --- On. Mutta nyt teidän täytyy lähteä. Laittautukaa täältä pois niin, -ettei kukaan huomaa kuka te olette. - --- Kyllä koetan. Hyvästi näkemiin. - --- Hyvästi yöhön asti. - -Salapoliisi astui tyynesti peilisalin läpi, jonne hieno premiääriyleisö -alkoi kokoontua. - -Kun hän jälleen saapui rokokosaliin, ottivat ratsumestari ja arkkitehti -hänet jotenkin äänekkäästi vastaan. Jälkimäinen selitteli hänelle -herttaisen hauskasti, että hän oli viipynyt kauan poissa ja että häntä -oli kaivattu. - --- Niin, vastasi poliisimies istuutuen jälleen pöytään, -- minä -myönnän, että kymmenen minuuttia on pitkä aika tänä iltana. - -Samassa hän huomasi, että hovimestari oli kadonnut. On siis koetettu -urkkia, ajatteli hän. Mutta ei ainoakaan ilme hänen kasvoissaan -osoittanut jännitystä. - -Valentine, joka oli vain hiukkasen maistellut laseistaan, kävi -tarkkaavaiseksi kuullessaan hänen sanansa. - --- Miksi kymmenen minuuttia on pitkä aika tänä iltana? kysyi hän -hymyillen mielistelevästi. - --- Teidän seurassanne, hyvä rouva Kempel, on jokainen minuutti -kallisarvoinen. - -Ratsumestari murahti hyväksyvästi hänen kohteliaisuudelleen, mutta -"petohämähäkki" kävi miettiväisen näköiseksi. Näytti siltä, kuin hän -olisi pannut syvemmän merkityksen Asbjörn Kragin sanoihin. - -Salapoliisin suureksi helpotukseksi oli vihdoin päästy kutakuinkin -selviämään ruokalajeista. Pöytään oli tuotu hedelmiä, leivoksia ja -vanhaa viiniä. - -Silloin seurue nousi pöydästä. Arkkitehti ja ratsumestari punoittivat -kovasti, ja Valentinenkin poskille oli ilmestynyt hieno punerrus, joka -yhä kohotti hänen harvinaista, vierasmaalaista kauneuttaan. - -Hän pyysi Asbjörn Kragia tarjoamaan hänelle käsivartensa, ja -salapoliisi vei hänet ihanaan, palmujen verhoamaan lehtimajaan, jonne -paraikaa katettiin kahvipöytää. - -Molemmat toiset herrat harhailivat ympäri huonetta reuhaten ja leikkiä -laskien. - -Samassa orkesteri alkoi soittaa Chopinin surumarssia, ja arkkitehti -iloissaan nauraa hihitti tälle omituiselle päähänpistolleen. - -Ensimäiset aavemaiset soinnut kuullessaan Valentine tahtomattaankin -äännähti: "Huh!" ja vavahti. - --- Tämähän on kuin hautajaisissa, kuiskasi hän Asbjörn Kragille. - --- Kuka tietää, vastasi poliisimies hirvittävän totisena, -- saattaa -olla kuolema lähellä. - --- Mitä tarkoitatte? kysyi Valentine pysähtyen. - --- Minä otan laskelmissani aina lukuun kuoleman, vastasi Krag. - --- Pelkäättekö kuolemaa? - --- En, en vähintäkään. Kun aika tulee, alistun siihen mielelläni. Mutta -niin kauan kuin olen elossa, käytän sitä hyväkseni. - --- Mitä arvoituksellisia sanoja! ihmetteli Valentine. -- Voitteko -käyttää kuolemaa hyväksenne? - --- Voin. Kun kaikki muu pettää, on kuolema viimeinen keinoni. - -Valentine katsoi häneen tutkivasti, epävarmana. - --- Se on musiikin syytä, sanoi hän. -- Tämä omituinen surusoitto tekee -teidät alakuloiseksi. - -Hän aikoi lähteä toisten herrain luo, jotka paraikaa olivat sikareja -valikoimassa, mutta Asbjörn Krag pysäytti hänet lempeästi. - --- Odottakaa hetkinen, sanoi hän. -- Tahtoisin kysyä teiltä erästä -asiaa. - --- Kysykää pois. - --- Tehän se pyysitte arkkitehtiä panemaan toimeen nämä päivälliset. -Miksi halusitte niin mielellänne tutustua minuun? - -Kaunis leski rypisti otsaansa ja loi harmistuneen katseen arkkitehtiin, -ikäänkuin olisi ollut vihoissaan salaisuutensa ilmi tulemisesta. - --- Minusta on hauskaa, kun saan laajentaa tuttavapiiriäni, vastasi hän. --- Sitäpaitsi olen kuullut, miten rohkeasti te esiinnyitte klubissa. -Sanalla sanoen, minulla ei ollut mitään sitä vastaan, että tapaisin -teidät. - --- Odotitteko minun tulevan? - --- Miksi sitä kysytte? - --- Olen vakuutettu, että luulitte minun jäävän tulematta. - --- No niin, koska kysytte noin suoraan, saatan mielelläni tunnustaa -luulleeni niinkuin sanoitte. - --- Minä olisinkin hyljännyt kutsun, ellei eräs erityinen, hyvin tärkeä -syy olisi saanut minua tulemaan. - --- Todellakin? Mikä se syy oli? - --- Minun täytyi tavata teidät, puhutella teitä. - --- Täytyi? - --- Niin, minun täytyi. Ja nyt pyydän kahdenkeskistä puhelua kanssanne. - --- Tällä hetkellä se on mahdotonta. - --- Sen kyllä näen. Mutta juhlan loputtua? - --- Yöllinen keskustelu siis. Tohdinko kysyä missä? - --- Mieluimmin teidän kotonanne. - -Valentine nauroi. - --- Siihen en voi mitenkään suostua, sanoi hän. - --- Aiotteko jonnekin muualle? - --- En, ajan suoraa päätä kotiin. - --- Hyvä. Sitten voimme ajaa yhdessä. Vai pelkäättekö minua ehkä? - --- Luuletteko minua pelkuriksi? Silloin ette tunne minua. Minä en -pelkää ketään enkä mitään. - --- Sovittu siis? - -Valentine mietti hetkisen. - --- Teidän tarmokkaat kasvonne herättävät minussa kunnioitusta, sanoi -hän. -- No niin, olkoon menneeksi. Sitten saan ainakin olla varma, -ettette murtaudu asuntooni, lisäsi hän hymyillen. -- Ja sitäpaitsi -luulen kyllä voivani luottaa teihin. - -Krag ja Valentine siirtyivät sitten toiselle puolen salia arkkitehdin -ja ratsumestarin luo, jotka siellä haastelivat mitä kauheinta pötyä. - -Asbjörn Kragin täytyi itsekseen ihailla Valentinen mielenmalttia. -Todennäköisesti hän käsitti, että kaivosinsinööri oli joku muu kuin -mikä uskotteli olevansa, ja että oli tulossa vakava kohtaus, mutta hän -salasi täydellisesti jännityksensä ja mielenliikutuksensa. - -Kello alkoi vähitellen lähestyä kahtatoista. Valentine sanoi haluavansa -lähteä. - -Sekä ratsumestari että arkkitehti riensivät oitis tarjoamaan vaununsa -hänen käytettävikseen, mutta Valentine teki kädellänsä torjuvan -liikkeen. - --- Insinööri Kvam on ollut ystävällinen ja tarjonnut minulle paikan -vaunuissaan, sanoi hän. -- Me asumme samalla taholla. - -Kun Valentine ja Krag ajoivat pois, seisoivat molemmat muut kavaljeerit -hieman nuivilla nenin. - -Arkkitehti huomautti: - --- Insinöörin vaunuistako hän puhui? Ymmärrätkö sinä sitä, -ratsumestari? Tuossa hän jumaliste ajaa omissa wieniläisvaunuissaan. - -Ratsumestari yritti turhaan asettaa lornettia silmälleen. - -Ei, se oli hänestäkin käsittämätöntä. Hän oli aivan ymmällä. - -He keksivät lopulta lähteä peilisaliin lohduttautumaan vielä -viimeisellä, vihoviimeisellä lasilla. - -Sillaikaa "petohämähäkki" ja Asbjörn Krag ajoivat Valentinen asuntoon -Oskarinkadun varrelle. - -Valentine itse avasi portin ja lähetti vaunut pois. - -Krag katseli ympärilleen. - -Koko talo oli pimeä. - -Asuntoon saavuttua Valentine sytytti sähkövalon. Hän pyysi Kragia -istuutumaan salonkiin luvaten tulla kohta takaisin. - -Heti hänen poistuttuaan Krag tutki pikaisesti huoneen. Se oli hyvin -hieno salonki, täynnä kallisarvoisia taljoja ja silkkipäällyksisiä -huonekaluja. - -Hän pani erityisesti merkille komean venetsialaisen peilin, joka -riippui seinällä poimukkaiden verhostimien välissä. Peilipöydällä oli -antiikkinen uurna. - -Ikkunain edessä oli paksut uutimet. Krag kävi niitä tarkastamaan, -vetäisi syrjään toisen verhon ja katsoi alas. Hän avasi ikkunan. -Alhaalla oli kuohkeamultainen puutarhakaistale. - -Hätätilassa, ajatteli hän, voin siis hypätä tästä ulos, jos vastoin -odotustani joutuisin yllätetyksi. - -Hän jätti ikkunan auki ja pani tuulisäpin kiinni, mutta veti uutimet -jälleen eteen. - -Kun ilma oli tyyni ja lämmin, ei huoneessa lainkaan huomannut ikkunan -aukioloa. - -Tuskin oli Asbjörn Krag ehtinyt toimittaa tarkastuksensa, ennenkuin -Valentine kiireesti astui salonkiin. Hänellä oli edelleenkin punainen -silkkipukunsa yllään, mutta mustan timanttikoristeen hän oli jättänyt -pois. - -Krag näki heti, että hän oli nyt melkoista totisempi kuin muutama -minuutti sitten -- Grand Hotelin valaistussa juhlasalissa. Häneen oli -tullut jotain hermostunutta ja levotonta. - --- Minua väsyttää kovin, puheli hän, ja siksi pyytäisin teitä sanomaan -sanottavanne mahdollisimman lyhyesti. On jo myöhä. - --- Minullakin on hyvin vähän aikaa, vastasi Asbjörn Krag. -- Ennen -puoli kahta tänä yönä minun on pelastettava eräs ihmishenki. Olemmeko -kahden? - -Valentine nyökkäsi. - --- Eikö viereisessä huoneessakaan ole ketään kuuntelijaa. - --- Ei. - -Asbjörn Krag meni nopeasti suuren peilin luo ja otti käteensä -antiikkisen uurnan. - --- Kaunis esine, sanoi hän ihastellen, -- erittäin kaunis esine. Ja -luultavasti hyvin kallisarvoinen. - --- Onko uurnalla mitään tekemistä meidän keskustelumme kanssa? kysyi -Valentine kummastellen. - --- Ja tämä peili, jatkoi Krag aivan tyynesti, -- on hyvin kaunis peili. - -Kun hänen piti asettaa uurna takaisin peilipöydälle, liikahti hän -jotenkuten kömpelösti, niin että tulikin sysänneeksi uurnalla peilin -lasia. - -Peili särkyi, ja sirpaleet putosivat helisten lattialle. - --- Pyydän anteeksi, sanoi Krag ihan onnettoman näköisenä, -- pyydän -tuhannesti anteeksi. Mielihyvällä otan korvatakseni peilin. - -Valentine seisoi sanattomana hämmästyksestä nähdessään hänen -ilmitahallisen hävitystyönsä. - -Mutta Krag pisti tyynesti kätensä suureen aukkoon, jonka oli lyönyt -peiliin. Vastassa oli villainen kangas, joka antoi myöten hänen -painaessaan. - --- Sitä arvelinkin, mutisi hän ja työnsi koko peilin syrjään. -- -Minusta ihan tuntui, että tämä kaunis peili kätki taaksensa aukon. - -Peilin takana oli vain tumma oviverho. Krag tempasi sen syrjään ja -kuuli samassa oven paukahtavan kiinni viereisessä huoneessa. Hän -hyppäsi sinne, sai hapuilemalla käsiinsä sähkönappulan ja väänsi valon. - -Hän seisoi ruokasalin tapaisessa. Luotuaan nopean silmäyksen -ympärilleen hän näki, ettei huoneessa ollut ketään ihmistä. Mutta -selvää oli, että sieltä oli joku juuri lähtenyt, urkkija, joka oli -aikonut peilin takana kuunnella keskustelua. - -Krag meni ovelle ja pani sen salpaan. - -Sitten hän kääntyi ja palasi rikkinäisen peilin ohitse takaisin hienoon -salonkiin, missä Valentine aivan tyynenä odotti häntä. - -Hän salpasi salonginovenkin. - -Sitten hän kääntyi "petohämähäkkiin" päin. - --- Minä ihailen teitä, sanoi hän. -- Hiljainen tyyneytenne herättää -minussa todella kunnioitusta. - --- Ja minä olen aivan sanattomana teidän julkeutenne takia, vastasi -Valentine. - --- Kadutteko että päästitte minut sisään? - --- En, vastasi "petohämähäkki", ja hänen silmänsä välähtivät -voitonriemuisesti. Sitten hän lisäsi: - --- Minusta tuntuu siltä, että olette mennyt satimeen, herra -salapoliisi. - -Asbjörn Krag kohautti olkapäitään. - --- Puhukaamme nyt vakavasti keskenämme, sanoi hän. -- Väylä on selvä. - - - - -XVIII. - -Kuoleman edessä. - - -Valentine oli käynyt hyvin kalpeaksi. Nähdessään Asbjörn Kragin -uhkaavan käytöksen hän astui soittokelloa kohden kutsuakseen apua. - -Salapoliisi oivalsi silmänräpäyksessä hänen liikkeittensä tarkoituksen. -Samassa tuokiossa hän kiskaisi sähköjohdon poikki. - --- Älkää yrittäkö huutaa, sanoi hän, se kävisi teille kalliiksi. - -Valentine seisoi nyt hievahtamatta paikallaan nojaten erään tuolin -selkämykseen. Hän oli silminnähtävästi tavattoman kiihtynyt. Hänen -rintansa kohoili nopeasti, ja hänen suuret, tummat silmänsä ihan -säkenöivät raivosta. - --- Aiotteko murhata minut? kysyi hän. - --- Mahdollisesti, vastasi Krag. - -Hän osoitti erästä nojatuolia. - --- Istukaa, sanoi hän. -- Minulla on ainakin sitä ennen hieman -puhuttavaa teille. - --- Sitä ennen? - -Salapoliisi katsoi Valentineen. - --- Te olette ihan kalpea, jatkoi hän. -- Te tuotatte minulle -pettymyksen, rouva Kempel. - --- Pettymyksen? - --- Niin, sillä minä olen aina tuntenut olevani siinä uskossa, että -teitä on mahdoton saada pelkäämään. - -Valentine teki kieltävän liikkeen kädellään ja aikoi vastata, mutta ei -saanut sanaa suustaan. - --- Ja minä voinkin vakuuttaa teille, sanoi Asbjörn Krag totisesti ja -kovemmalla äänellä, -- ettette vielä milloinkaan ole ollut -vaarallisemmassa asemassa kuin nyt. - --- Todellakin? Täälläkö omassa asunnossani, omassa -yksityissalongissani? - --- Niin. - --- Kuinka teille voi juolahtaa mieleenkään, että minä muka pelkään? - --- Sehän näkyy aivan selvään. Koko käytöksenne sen todistaa. Katsokaa -miten kätenne vapisee. - -Valentine veti kätensä vaistomaisesti pois. - --- Te siis tunnette minut, jatkoi Asbjörn Krag. -- Minä en ole -kaivosinsinööri Kvam. - --- Sitä olen koko ajan aavistanut. - --- Olen salapoliisi Asbjörn Krag. - --- Tokkohan. - --- Keneksi sitten luulette minua? - --- Joksikin pahantekijäksi. Ehkä murtovarkaaksi tai murhaajaksi. -Poliisimies ei tällä tavoin tunkeudu yksityiseen asuntoon. - --- Tuo on pelkkä puheenparsi, sanoi Krag. -- Te ymmärrätte erittäin -hyvin kuka minä olen ja tiedätte asianikin. - -Valentine ei vastannut. - --- Eiköhän istuta? kysyi Krag. -- Minulla olisi teille puhumista. - --- Ennenkuin murhaatte minut? - -Krag kohautti olkapäitään. - --- Riippuu siitä, millaiseksi keskustelumme muodostuu, sanoi hän. - --- Mutta ellen minä nyt tahdo puhua kanssanne? - --- Hätätilassa minä pakotan teidät siihen. - --- Minä haen apua. Avaan ikkunan ja huudan apua. - -Hän lähestyi ikkunaa. - -Asbjörn Krag veti taskustaan revolverin ja tähtäsi häntä. - --- Silloin joudutte heti ammutuksi, sanoi hän painokkaasti. - -Valentine katsahti Kragin uhkaaviin kasvoihin ja seisahtui. - --- Näytte viivyttelevän, sanoi salapoliisi. -- Olette luultavasti -ennenkin seisonut revolverin suun edessä. Te ymmärrätte milloin tosi on -kysymyksessä, milloin pelkkä leikinteko. Olkaa ihan vakuutettu, rouva -Kempel, minä en vielä milloinkaan ole ollut niin totinen kuin nyt olen. - -Valentine astui askelen ikkunaa kohti, mutta pysähtyi jälleen. Sitten -hän tuli yhtäkkiä aivan tyyneksi. Hän astui suoraan Asbjörn Kragin -kiiltävän revolverin eteen ja sanoi äänellä, joka ei ilmaissut -vähintäkään mielenliikutusta: - --- Herra poliisimies, tahdon kuulla teitä. Istukaa. - -Valentine istahti pöydän ääreen ja katsoi kysyvästi Asbjörn Kragiin, -joka istuutui häntä vastapäätä. Salapoliisi laski revolverin pöydälle. - --- Minua väsyttää, sanoi Valentine. -- Teillä ei mahda olla kovin -paljon minulle puhuttavaa. Annan teille kaksikymmentä minuuttia. - -Asbjörn Krag katsoi kelloaan. - --- Siinä on enemmän kuin tarpeeksi, sanoi hän. -- Kymmenessä minuutissa -minun pitää suoriutua teistä. Kello puoli kahdelta Falkenberg odottaa -minua vaunuineen. Siis, mennäkseni suoraan asiaan, _missä Ada on?_ - -Valentine hytkähti väkisinkin, eikä tämä liikahdus jäänyt Kragin -valppaalta silmältä huomaamatta. - --- Ada? vastasi Valentine. -- Mistä minä tietäisin? En tunne ketään sen -nimistä. - --- Te olette jo ilmaissut itsenne, sanoi Krag. -- Suotta kulutatte -aikaa moisilla verukkeilla. - --- Ettekö tahdo selittää tarkemmin? kysyi Valentine hymyillen -ivallisesti. - --- Mielihyvällä, vastasi Krag. -- Olen poliisimiehenä, jo aikoja ennen -kuin konsuli Falkenberg kävi luonani, suurella mielenkiinnolla tutkinut -teitä ja toimianne. Minulle selvisi heti, että kaunis Valentine, joka -niin pian oli osannut valloittaa koko kaupungin, oli rikoksentekijä. -Teidän tietänne, hyvä rouva, on viimeisten viiden vuoden aikana -osoittanut sarja salaperäisiä kuolemantapauksia, etupäässä itsemurhia. -Ostenden ja Monte Carlon salaisilta poliiseilta olen saanut tietoja, -joiden suhteen ei voi erehtyä. Te puuhailette rosvojoukon etunenässä, -joka viime aikoina on kulkenut Euroopan halki ryöstäen. Minä ihailen -oveluuttanne. Tuontuostakin on joku apureistanne sortunut, joutunut -poliisin ansoihin tai kuollut. Mutta te olette aina osannut selviytyä -kiinni joutumatta. Tarvitseeko minun luetella mitä kaikkea te olette -tässä kaupungissa pannut toimeen? Te olette ryöstänyt Falkenbergin -kassakaapin. Tiesitte minkä nimisen naisen kanssa hän on salakihloissa -ja arvasitte hänen käyttäneen tätä nimeä kirjainlukkonsa avaimena. Te -olette kyninyt puhtaaksi hänen veljensä ja tehnyt hänet onnettomaksi, -niin että hän vihdoin päätti päivänsä omin käsin. Älkää yhtään hymyilkö -noin ylimielisesti, rouva Kempel, hän oli kunnon poika, mutta siinä -kohden olen yhtä mieltä kanssanne, että hän oli heikko ihminen. -Sittemmin olette koettanut antaa Einar Falkenbergille tuhoisan iskun -panemalla erään kätyrinne syyttämään häntä pelipetoksesta. Hanke meni -myttyyn, koska minä, kuten kyllä olette ymmärtänyt, älysin juonen ja -tein sen tyhjäksi viime hetkessä. Eikä teistä voine olla muuta kuin -kohtuullista, että käytin tilaisuutta kääntääkseni skandaalin teidän -kätyriänne vastaan. Lopuksi olette koettanut kostaa ja turvata horjuvaa -asemaanne ryöstämällä panttivangiksenne viattoman nuoren tytön, Adan. -Minä ymmärrän, hyvä rouva Kempel, että teillä on suuret suunnitelmat -täällä Kristianiassa, missä on siksi runsaasti varakkaita nuoria miehiä -ja missä on niin helppo rosvota, täällä kun ei olla totuttu moisiin -suurisuuntaisiin yrityksiin. On siis varsin helposti ymmärrettävissä, -että olette koettanut torjua vastustajanne hyökkäykset ryöstämällä tuon -nuoren tytön. Olen lukenut kirjeen, jonka olette lähettänyt -Falkenbergille, ja ihailen älyänne ja rohkeuttanne, mutta teidän täytyy -myöntää, että olette hävinnyt pelissä. Olette pelannut paljosta, mutta -olette hävinnyt. Älkää toki olko noin ikävystyneen ja välinpitämättömän -näköinen, lopetti Krag. -- Minä sanon toistamiseen, että henkenne on -suuressa vaarassa. - -Valentine mietti hetkisen, ennenkuin vastasi. Sitten hän sanoi: - --- Entä todisteet? - --- Minulla on takeena se, jatkoi Krag aivan tyynesti, -- että pidän -teitä tässä revolverini suun edessä, kunnes väkeni on löytänyt nuoren -tyttö poloisen. Tuolla ulkopuolella on mies, joka odottaa merkkiä -minulta. Huudan hänelle välttämättömimmät käskyt. Kun Ada on löydetty, -niin mies palaa tänne ilmoittamaan sen minulle. - --- Entä sitten? - --- Sitten minä kumarran teille kohteliaasti ja lähden tieheni, mutta -huomispäivänä kello yksi saatan teidät rautatieasemalle ja pidän -huolen, että joudutte junaan, joka vie teidät ulkomaille. Jäähyväisiksi -lupaan teille kukkavihon. - --- Mutta jos kieltäydyn lähtemästä kaupungista. - --- Silloin teidän käy huonosti. Syntyy uusi taistelu, ja siinä -taistelussa minä voitan. - --- Oletteko varma siitä? - --- Aivan varma. - -Valentine mietti hetkisen. - --- Asia on niinkuin kerroitte, sanoi hän. -- Koska ei ole todistajia -läsnä, voin kernaasti tunnustaa pelanneeni semmoista peliä, mistä minua -syytätte. - --- Aivan tarpeeton tunnustus, huomautti Krag. - --- Hyvin mielelläni suostuisin pyyntöönne, jatkoi Valentine -välittämättä salapoliisin huomautuksesta, -- mutta en voi. - --- Toisin sanoen ette tahdo, vastasi Krag ottaen pöydältä aseensa. - --- Ei, tahtoisin kyllä, mutta en voi. - -Poliisimies punnitsi miettiväisesti revolveria kädessään. - --- Miksi ette? kysyi hän. - --- Siksi etten tiedä missä Adaa säilytetään. - --- Valehtelette. - --- Enkä valehtele, sen vannon kautta elävän Jumalan. - -Asbjörn Krag pani kellonsa pöydälle eteensä ja kohotti revolveria. - --- Siinä tapauksessa minun täytyy todella surkutella teitä, sanoi hän. --- Olette mennyttä. - --- Mitä tarkoitatte? - --- Minun on näin ollen sittenkin pakko ampua teidät, vastasi Krag. - -Valentine tuijotti rohkeasti revolverin suuhun. - --- Teillä on kolme minuuttia elämisen aikaa, jatkoi Krag tyynesti kuten -aina. - -Yhtäkkiä Valentine näytti muistavan jotakin, ja hänen kasvoillaan -vilahti iloinen ilme. - --- Kolme minuuttia, mutisi hän. -- Se ei ole paljon. Voisinhan -tunnustaakin. - --- Ahaa. - --- Minä tiedän missä Ada on. - --- Ja tahdotte sanoa sen minulle! - --- En. - -Asbjörn Krag ei vastannut. Hän vilkaisi kelloon, joka tikitti hänen -edessään pöydällä. - --- Kaksi minuuttia, virkkoi hän. - -Valentine katsahti salapoliisiin ja alkoi vapista. - --- Suuri Jumala! kuiskasi hän. - --- Mikä on? - --- Oletteko joskus katsellut kuolemaa silmiin, herra salapoliisi? - --- Monestikin. - --- Oletteko silloin tuntenut mielenliikutusta, oletteko pelännyt? -Oletteko kalvennut? - --- En koskaan. Olen varma kylmäverisyydestäni. - --- Nyt ymmärrän, että teillä on tosi mielessä, kuiskasi Valentine, -sillä _nyt te olette kalpea kuin ruumis_. - --- Selitän siis teille asianlaidan, sanoi Krag nousten seisomaan. -- -Totta on, ettei meillä ole minkäänlaisia todisteita teitä vastaan. Te -olette siinä suhteessa ollut ovelampi kuin kukaan muu pahantekijä, -jonka olen tavannut. Vaikka te nyt tällä hetkellä tunnustaisitte -minulle kaiken ja minä laatisin siitä raportin oikeudelle, niin -sittenkin voisitte myöhemmin kieltämällä säilyttää asemanne. Pahimmassa -tapauksessa voitaisiin joitakin "pieniä säännöttömyyksiä" lukea -mustasukkaisuuden, hyljeksityn rakkauden tai muun semmoisen syyksi. Ja -sitäpaitsi tiedätte itse, että oikeudenkäynti vain häpäisisi Charlie -Falkenbergin muistoa ja kenties vielä enemmän useita elossaolevia -henkilöitä, muiden muassa kamariherra Totenia. Olen täydelleen samaa -mieltä kuin tekin siinä suhteessa, että saatatte olla kutakuinkin -huoleton. Siksi olenkin ryhtynyt asiaan tällä tapaa. No niin, jatkoi -salapoliisi totisesti, tähdäten revolverillaan, -- tahdotteko sanoa -minulle missä Ada on? - --- Jos nyt vastaan kieltävästi? - --- Silloin ammun teidät. - -Valentine katsoi häneen tutkivasti. - --- Te olette merkillinen mies, sanoi hän. -- Aivan epäröimättä voisitte -ruveta murhaajaksi! - --- Erehdytte, vastasi Krag. -- Minua ei kukaan epäile vähimmässäkään -määrässä, tunnettua, koeteltua salapoliisia. Olettakaamme, että nyt -ammun teidät -- ja sen minä teen, ellette kerro minne Ada on kätketty ---, niin pahimmassa tapauksessa tänne juoksee ihmisiä, eikö totta? - --- Se on hyvin luultavaa. Ainakin omat palvelijani rientävät tänne, -ennenkuin ehditte kadota. - --- Erehdytte taaskin, sanoi salapoliisi. -- Minä en aio kadota. Aion -jäädä tänne ja ottaa vastaan ketä mahdollisesti saapuu. Mitä itseeni -tulee, voin sanoa teille sen verran, että olen maailman parhaita -revolverinkäyttäjiä. Osaan teihin miten ikinä tahdon, esimerkiksi -oikeaan ohimoon, niin että kuula tulee vasemmasta korvasta ulos. Te -kuolette siihen paikkaan, minä taivutan sormenne revolverini ympäri, ja -itsemurha on valmis. - --- Silläkö tavalla poliisi esiintyy tässä maassa? - --- Tällä hetkellä en esiinny poliisimiehenä, vaan ihmisenä. Jossakin -paikassa pidetään nuorta viatonta tyttöä telkien takana. Olen koettanut -kaikki lailliset keinot pelastaakseni hänet, mutta ymmärrän, ettei -niistä ole apua. Olen aivan varma, että te milloin tahansa -toimittaisitte hänet hengiltä, jos sillä voisitte parantaa asiaanne. -Nuori tyttö löydetään joesta hukkuneena ilman ulkonaisia väkivallan -merkkejä. Täällä meillä ei olla murhiin tottuneita eikä osata erottaa -murhaa tapaturmasta, joten semmoinen löytö ei niinmuodoin herättäisi -mitään huomiota. Ada on siis hengenvaarassa, ellei hän jo ole kuollut, -ja minä olen vannonut pelastavani hänet tänä yönä. - --- Koetan seurata ajatuksenjuoksuanne, vastasi Valentine, joka -ilmeisesti puhui vain aikaa voittaakseen. -- Jos nyt kieltäydyn -antamasta vaatimianne tietoja, mitä sitten tapahtuu? Aiotteko tappaa -minut? - --- Aion, sen vannon. - --- Mutta ettehän te sillä pääse askeltakaan lähemmäksi Adaa. - --- Erehdytte. Silloin _te_ olette leikistä poissa, eikä apulaisillanne -ole enää mitään aihetta pitää tyttöä vangittuna. Sitäpaitsi meille on -oleva pikkuseikka saada ilmi hänen kätköpaikkansa, sitten kun te olette -pelistä poissa ettekä enää voi rohkeudellanne ja nerokkaalla -oveluudellanne asettaa tiellemme esteitä. Näette siis, ettei minulla -ole muuta neuvoa, jos tahdon vapauttaa Adan tänä yönä. Te joko -ilmaisette minulle hänen olinpaikkansa tahi ette ilmaise. Jälkimäisessä -tapauksessa teen teidät vaarattomaksi. - --- Mutta minä jatkan vielä vähäisen, sanoi Valentine, joka jo puhui -aivan tyynesti. -- Edellyttäkää nyt, että suostun esitykseenne ja -mainitsen teille jonkun paikan, missä Adaa pidetään piilossa. Mitä -takeita teillä on siitä, etten valehtele? - --- Minä odotan, kunnes saan väeltäni sanan, vastasi Krag. - - - - -XIX. - -Hurja leikki. - - -Valentinen ilmeestä näkyi, että hän tiesi Asbjörn Kragin tarkoittavan -totta uhkauksillaan. Ja totta hän tarkoittikin, sillä hän oli lujasti -päättänyt tällä hetkellä väkisinkin ottaa asiasta selvän. Pahimmassa -tapauksessa hän oli valmis ampumaan tuon vaarallisen naisen, ja hän -tiesi sisimmässään, ettei sellainen teko milloinkaan tuottaisi hänelle -tunnonvaivoja, sillä siten hänen olisi onnistunut hävittää paha ja -rikoksellinen olento maan päältä. "Petohämähäkki" oli alkanut käydä -huomattavan levottomaksi. Hän ei enää tuijottanut kylmäverisesti -revolverin suuhun. Hänen silmänsä harhailivat sinne tänne, ja hän -kuulosteli jännittyneenä, ikäänkuin odottaen apua jostakin. - --- Yksi minuutti, sanoi Krag. - -Salapoliisi oli todella käynyt tavattoman kalpeaksi. Hänen ohuet -huulensa olivat miltei valkoiset. Hän tuijotti varmalla katseellaan -Valentinea ja tähtäsi revolverilla hänen oikeaan ohimoonsa. Ja samalla -hänen mielenmalttinsa oli niin suuri, ettei ase vähääkään vapissut -hänen kädessään. Hän tiesi osaavansa varmasti maaliin. -- Puoli -minuuttia. - -Valentine nousi yhtäkkiä vapisten. Hän oli peloissaan ja kiihtynyt. - --- Seis! huudahti hän. - --- Te siis antaudutte? - --- Niin, minä annan myöten. Saatte tietää missä Ada on. - -Krag laski aseensa. - --- Elääkö hän? - --- Elää. - --- Mutta miksi hän sitten ei ole voinut antaa mitään elonmerkkiä -itsestään? - --- Siksi että hänet on pantu telkien taa mielenvikaisena. - --- Onko hän... onko hän saanut kärsiä paljon? - -Valentine ei vastannut. - --- Jos hän on saanut kärsiä, jatkoi Krag, niin ei teistä kukaan vältä -minun kostoani. - --- Minä pelkään teitä, vastasi Valentine. -- Minä ihailen -kylmäverisyyttänne ja rohkeuttanne. - -Krag seisoi aivan hänen edessään. Kiihtymys ja mielenliikutus oli -levittänyt hienoa punaa Valentinen kaulalle ja tehnyt hänet entistä -kauniimmaksi. - -Valentine ymmärsi mitä Krag ajatteli katsellessaan häntä, ja hymy -vilahti hänen huulillaan. - -Hän oli saanut osan tavallista varmuuttansa takaisin. Hän puhui -tyynesti ja päättäväisesti, eikä ääni vapissut. - -Asbjörn Kragilla oli edelleenkin revolveri kädessä, mutta hän piti sen -maata kohti suunnattuna. - --- Säästäkää kohteliaisuutenne, sanoi hän. -- Tehkäämme nopeasti loppu -tästä kiusallisesta kohtauksesta. - --- Kun minä nyt siis ilmaisen teille mistä Ada on löydettävissä, jatkoi -Valentine tyynesti, täytyy minulla kai olla jokin varmuus siitä, että -te pidätte mitä olette minulle luvannut. - --- Ulkomaanjuna lähtee huomenna kello yksi päivällä, vastasi Asbjörn -Krag. -- Ei kukaan ole estävä teitä lähtemästä siinä junassa. - --- Entä jos en lähde? - --- Olen jo sanonut teille, että siinä tapauksessa saatte vastata -seurauksista. Mitä vakavimmin tahdon kehottaa teitä lähtemään. Ellette -olisi ollut siksi varovainen, että hankitte suojaksenne Adan -panttivangiksi, olisitte jo aikoja sitten istunut lukkojen ja salpain -takana. Ennen kello yhtä huomenna ei kukaan koske teihin. Mutta ellette -lähde matkoihinne, niin teidät heti vangitaan joukkueinenne. Minä teen -tämän myönnytyksen ainoastaan pelastaakseni viattoman nuoren tytön, -jolle tietysti jokainen minuutti voi olla kallis. -- Jätän sikseen myös -kostotyönne, jonka uhriksi joutui eräs tovereistanne kamariherran -maatilalla. Te tapoitte hänet, koska hän alkoi käydä vaivalloiseksi ja -tahtoi ilmaista Adan olinpaikan. Hän sai varmaan tekojensa mukaisen -lopun. Mutta siitä kaappauksesta, jonka olette aikonut panna toimeen -kamariherran talossa, saatte kuin saattekin koreasti luopua, sen minä -takaan. - --- Ettekö siis anna mitään muuta varmuutta lupauksenne vakuudeksi? -kysyi Valentine kuiskaamalla. - --- En. Muuta vakuutta kuin kunniasanani ette voi saada, rouva Kempel, -mutta siinä onkin enemmän kuin tarpeeksi. Jos te puolestanne täytätte -osanne välipuheesta, niin tahtoisinpa nähdä mikä minut estäisi -täyttämästä omaa osaani.. - -Valentine katsoi häneen kauan ääneti. - --- Minä uskon teitä, sanoi hän ojentaen hänelle kätensä. - -Asbjörn Krag nyökkäsi, mutta ei hievahtanutkaan tarttuakseen -ojennettuun käteen. - -Valentine vavahti. Hän oli ilmeisesti loukkaantunut syvästi, mutta hän -hymyili sanoessaan: - --- Moni mies olisi pitänyt itseään onnellisena, jos olisi saanut -suudella kättäni. - -Krag ei vastannut. - --- Mutta koska nyt kerran olette voittanut minut, jatkoi Valentine, -sallitte ehkä minun antaa teille pienen muiston tästä omituisesta -yhdessäolostamme. - --- Muiston? - --- Niin, tämän pienen kukkavihon, vastasi Valentine mielistelevästi. - -Ja nyt tapahtui jotain, joka puolta tuntia myöhemmin vaikutti -ratkaisevasti vakavassa tilanteessa. - -Tällä hetkellä se osoitti ainoastaan, että tuo vaarallinen nainen yhä -edelleen taisteli pelastaakseen asemansa; se osoitti, ettei hän -kammonnut mitään keinoa, vaan että hän jännittämällä jokaisen hermonsa -koetti voittaa pientä pelastuksen mahdollisuutta, pienen pientä -mahdollisuutta vapautua tuosta voimakkaasta, tyynestä, kalpeasta -miehestä, joka uhkaavana piteli revolveria kädessään. - -Tapahtuma oli tällainen: - --- Tämän pienen kukkavihon, sanoi Valentine ottaen pöydältä kimpun -vaaleanpunaisia ruusuja. - -Ja hänen äänessään oli sillä hetkellä tosiaankin liikuttava -avuttomuuden ja toivottomuuden sointu. Hänhän oli vain nainen, ja -tahtoihan Asbjörn Krag toki ottaa vastaan kukkavihon, jottei loukkaisi -häntä vielä enemmän ja jotta keskustelusta vihdoin tulisi loppu. - --- Minä rakastan rohkeutta ja päättäväisyyttä, ilmenipä se missä -tahansa, kuiskasi Valentine astuen ruusukimppu oikeassa kädessään -lähemmäksi poliisimiestä. Hänessä oli jälleen jotain kissamaista, -hiipivää, jotain tiikerimäistä sulavuutta, joka värisytti Asbjörn -Kragia. Ja yhtäkkiä salapoliisi pysäytti hänet äänekkäällä, tuimalla -käskyllä. - --- Ei askeltakaan edemmäksi, sanoi hän. -- Jos tulette lähemmä, niin -ammun. - -Valentine pysähtyi kauhistuneena. - --- Pankaa kukat kädestänne pöydälle, käski Krag. - -Valentine viivytteli. - --- Totelkaa silmänräpäyksessä! - -Hän laski kukkavihon hiljaa pöydälle. - -Asbjörn Krag otti sen varovasti käteensä ja pudisti sitä. _Pitkä, -terävä tikari_ oli kätketty vaaleanpunaisten ruusujen keskelle. Nyt se -putosi lattialle ja kierähti matonreunan alle. - --- Koska niin tahdotte, sanoi Krag haistellen ruusuvihkoa, -- mutta -antakaa se minulle ilman piikkejä. - --- Siinä meni viimeinen keino, mutisi Valentine. - -Hän oli nyt todella peloissaan. Hän vapisi kauhusta ja kulki -edestakaisin huoneessa kädet rukoilevasti koholla ja katse tähdättynä -revolveriin, joka nyt jälleen oli ojennettuna hänen päätänsä kohti. - --- Viimeinen keino, mutisi hän uudelleen. - --- Teiltä on siis mahdoton saada mitään tietoja, sanoi Krag. - --- Ei, ei, vastasi hän nopeasti. -- Saatte tietää kaiken, minä en salaa -enää mitään. - -Hänen viimeinen keinonsa, murhayritys, oli paljastunut niin -nöyryyttävällä tavalla, että epätoivo sen johdosta oli ilmeisesti -kokonaan murtanut hänet. Nyt hän oli semmoisessa tuskassa ja -sielullisessa hajaannustilassa, että saattoi olla valmis puhumaan mitä -hyvänsä, antamaan ilmi liittolaisensa, paljastamaan kaikki salaisuudet. - -Asbjörn Krag ymmärsi tämän. Hän oli tutustunut asianlaitaan -oikeussaleissa, nähnyt miten rikoksentekijät, kun kaikki tiet ovat -ummessa, heittäytyvät suin-päin täydelliseen ja suoraan tunnustukseen, -ikäänkuin siitä löytäen vapautuksen. - -Ja nyt hänen ei tarvinnut enää kysyä. - --- Ada on täällä Kristianiassa, muka mielenvikaisena, sanoi Valentine. --- Hän asuu erään vanhan, kiltin naisen luona, joka on aivan syytön -kaikkeen. - --- Osoite? - -Valentine ilmoitti osoitteenkin, erään Töienhavenin lähellä sijaitsevan -talon, ja mainitsi kerroksen sekä emännän nimen. Hän puhui hyvin -nopeasti, melkein huohottaen, ja sekoitti tunnustukseensa kaikenlaisia -vakuutteluja, että hänen oli ollut pakko näin menetellä, että hän -luotti Asbjörn Kragin lupaukseen, mitä vapaaseen lähtöön tuli, j.n.e. -Poliisimies oli täydelleen masentanut hänet. - -Asbjörn Krag kirjoitti tiedonannot pienelle paperipalaselle, jonka -ympäri hän sitten kääri nenäliinansa. - -Valentine seurasi hänen valmistelujaan mielenkiintoisesti ja näytti -tyyntyvän jonkun verran. - -Krag astui avoimen ikkunan ääreen, mutta ei silti irroittanut silmiään -hetkeksikään Valentinesta. - -Hän antoi vihellysmerkin, ja heti kuului kadulta vastaukseksi -samanlainen. Siellä oli Jens, hänen tarmokas apulaisensa, odottamassa -hänen määräyksiään. - -Krag heitti nenäliinan hänelle ja lausui vain nämä kaksi sanaa: - --- Seuraa ohjeita. - -Sitten hän sulki ikkunan ja kääntyi jälleen Valentineen päin. - --- Meillä on vielä puoli tuntia aikaa olla toistemme seurassa, sanoi -hän. -- Nyt olen lähettänyt väkeni taloon, jonka mainitsitte, ja -vähemmässä kuin puolessa tunnissa voin tuskin odottaa heiltä mitään -tietoja. Toivon, ettette ole keksinyt taas jotain uutta kepposta minun -varalleni. - --- En ole, saatte olla huoleti tällä kertaa, vastasi Valentine. -- Olen -menettänyt kaiken. - --- Hyvä. Sittenpä mielisin kysyä teiltä erästä asiaa. Miksi tuo -mies-parka siellä Övren kartanossa murhattiin? - --- Minä sain asiasta tiedon vasta sitten, kun se jo oli tapahtunut, -vastasi Valentine. -- Hän oli roisto, hän tahtoi kavaltaa meidät. Olin -tosin jo kauan epäillyt häntä ja käskenyt väkeäni olemaan varuillaan -hänen suhteensa, mutta mitään suoranaista osaa minulla ei ole -rankaisemisessa. Tietäkää, herra poliisimies, että meidän -kirjoittamattomat lakimme ovat paljon ankarammat kuin yhteiskunnan -kirjoitetut. Hän sai muuten ansionsa mukaan. Hän on eläissään tehnyt -niin monta rikosta, että kuolemanrangaistus oli enemmän kuin -oikeutettu. Mitä minun siihen tulee, että hän oli saanut tunnonvaivoja -ja tuumi ruveta paremmaksi ihmiseksi. Hän uhkasi lopulta suorastaan -antaa meidät ilmi, ja siksi hänet oli raivattava tieltä pois. - --- Minä näin hänen olkapäässään erään merkin, sanoi Krag istuen yhä -revolveri kädessä. - --- Se oli muisto kaleerivankeudesta, mutisi Valentine. -- Hän rupesi -meidän mieheksi, kun autoimme häntä karkaamaan sieltä. Hän osoitti mitä -mustinta kiittämättömyyttä tahtoessaan sittemmin kavaltaa meidät. Minä -en häntä enää muistele. - -Salapoliisi katsoi kelloaan. - --- Sinä aikana, mikä meillä on tässä vielä jäljellä, ennenkuin väkeni -ilmoittaa minulle, että Ada on löydetty, aloitti hän, voisimme -sopivasti ajan kuluksi järjestää muut välimme. - -Valentine tuijotti häneen käsittämättä mitään. - --- Tarkoitukseni ei ole, jatkoi Krag, lähettää teitä huomenna -ulkomaille aivan rahattomana, mutta teidän on kuitenkin muistaminen, -että olen tässä jutussa tavallani konsuli Falkenbergin asianajaja. Hän -kääntyi puoleeni saadakseen selkoa kirjainlukon salaisuudesta ja noiden -kahdenkymmenenviiden tuhannen kruunun katoamisesta. Te tarjositte -kerran Einar Falkenbergille kaksikymmentä tuhatta kruunua hänen -veljensä velkojen suoritus-avuksi. Tarjous oli teidän puoleltanne -tarkoitettu osittain silmänlumeeksi, osittain solvaukseksi. Falkenberg -käsitti sen yksinomaan solvaukseksi. Minä sitävastoin en näe mitään -alentavaa siinä, että minä hankin hänelle rahat, mitkä te todenperästä -olette varastanut häneltä. Tapoihini kuuluu, että toimitan tehtäväni -mahdollisimman perinpohjaisesti, ja ilman noita kahtakymmentäviittä -tuhatta ei tämän jutun ratkaisu olisi aivan täydellinen. Toisin sanoen, -tahdotteko olla hyvä ja panna nuo varastetut rahat tähän pöydälle? - -Asbjörn Krag, joka tunsi "petohämähäkin" ahneuden, odotti nyt -jonkinlaista sisunpurkausta tämän pyynnön johdosta. - -Valentine rypistikin otsaansa, mutta rypyt silisivät kohta jälleen ja -hän kysyi kummastellen: - --- Vaaditteko todellakin sitä? - --- Ehdottomasti. - --- Mutta minulla ei ole rahojani eikä arvoesineitä tässä huoneessa, -vastasi Valentine. -- Saatte siis antaa minun mennä noutamaan niitä. - -Hän oli jo menossa viereisiin huoneihin, kun revolverin uhkaava liike -pysäytti hänet. - --- Seis! huusi Krag. -- Ei askeltakaan. - -Valentine kääntyi takaisin, ja salapoliisi pani merkille hänen -kasvojensa jännittyneen ilmeen. Kragista tuntui, että tuo nainen -jälleen punoi jotain juonta, ja se hermostutti häntä hiukan. - --- Minä en ole niin tyhmä, sanoi hän, että päästäisin teidät muihin -huoneisiin. - --- Ajattelin vain noutaa ne kaksikymmentäviisi tuhatta -- - --- Niinpä tietenkin. Ja samalla hälyyttää ystäviänne. - --- Ystäväni eivät ole täällä. - --- Sitä en usko. Ja sitäpaitsi olen jo huomannut minne olette kätkenyt -rahanne. - --- Todellakin? - --- Vetäkää syrjään tuo vasemmalla oleva verho, juuri se keltainen -siinä. Te viivyttelette, näemmä. Minusta tuntuu siltä, kuin te -ryhtyisitte vanhaan hurjaan leikkiinne taas, rouva Kempel. Minä en ole -yhtä kärsivällinen enää. Nyt kohotan revolverin uudelleen ja pyydän -vielä kerran teitä vetämään syrjään nuo keltaiset silkkiverhot. - -Valentine repäisi äkisti verhot syrjään. Asbjörn Kragin täytyi hymyillä -nähdessään mitä niiden takana piili: seinään upotettu rautaovi ja siinä -teräksinen kädensija. - --- Tahdotteko nyt olla ystävällinen ja avata kaapin, hyvä rouva. En -pyydä enempää kuin ne kaksikymmentäviisi tuhatta, mutta ne minä -tahdonkin saada, sillä ne ovat varastetut päämieheltäni. - -Tällä kertaa Valentine ei empinyt sekuntiakaan, mikä ihmetytti Asbjörn -Kragia, joka nyt oli oppinut tuntemaan hänen vastahakoisuutensa ja -tottunut uhkauksilla karkoittamaan hänet asemasta toiseen. - -Tuokion kuluttua kaapinovi oli auki, ja salapoliisi näki vilahdukselta -kiiltävän teräsholvin. Seinän täytyi niinmuodoin olla hyvin paksu. - -Asbjörn Krag kuuli Valentinen helistelevän avaimia mutisten: - --- Teidän pitää saaman tahtonne perille, Asbjörn Krag, kun kerran tällä -tavoin ilkeätte alentua ryöstämään minut paljaaksi. Kaksikymmentäviisi -tuhattako niitä piti olla? - --- Niin, kiitos. - -Valentine seisoi selin huoneeseen, ja salapoliisi kuuli setelien -kahisevan hänen käsissään. Mutta hän ei saattanut nähdä hänen puuhiaan, -sillä kaapinovi oli painunut hieman kiinnemmäksi ja peittänyt hänet -puoleksi. - -Yhtäkkiä Kragista tuntui, kuin kello olisi soinut jossakin. - -Hän säpsähti. - --- Kello soi, sanoi hän. - --- Niin kuului, jossain toisessa huoneistossa, vastasi Valentine -välinpitämättömästi kassaholvin sisästä, -- mutta jos tahdotte mennä -eteiseen katsomaan, niin olkaa hyvä. - --- Ei kiitos, kyllä minä mieluummin istun tässä ja tähtäilen teitä -revolverilla oikeaan korvaan. Minä muistutan teitä erinomaisesta -ampumataidostani. - --- Hyvä on, Asbjörn Krag, ja tuskin uskotte, miten ihastuttavaa on -tietää, että _te istutte vihreässä nojatuolissa ja tähtäätte -revolverilla suoraan minun päähäni_. - -Hän puhui huomattavan äänekkäästi. - --- Miksi puhutte niin kovalla äänellä? kysyi Krag. - --- Täytyyhän minun puhua ääneen, kun seison selin teihin... Kymmenen -tuhatta, yksitoista, kaksitoista, kolmetoista, neljätoista tuhatta... - -Setelit kahisivat edelleen hänen käsissään. Asbjörn Krag hermostui yhä -enemmän. - --- Jopa tähän taloon nyt on yhtäkkiä tullut eloa, sanoi hän. -- Eivätkö -nuo ole askelia, joita kuulen? Lähestyviä askelia? - --- En tiedä. Palvelustyttö ehkä siellä liikkuu. Seitsemäntoista, -kahdeksantoista tuhatta -- - -Asbjörn Krag istui ja mietti: - -Hänellä on revolveri kassakaapissa. Siksi hän niin auliisti avasi oven. -Nyt hän kohta kääntyy tännepäin ja laukaisee. - -Salapoliisi terotti katsettaan, lujasti päättäen ensimäisen -epäilyttävän liikkeen huomatessaan tehdä Valentinen vaarattomaksi. - -Mutta samassa yhtäkkiä jääkylmä väre kävi hänen ruumiinsa läpi, sillä -nyt hän kuuli aivan selvästi ääntä takaapäin, huoneesta. Joku oviverho -vetäistiin kiireesti syrjään. - -Asbjörn Krag nousi salamannopeasti kääntyen uutta vaaraa vastaan. Mutta -se oli jo myöhäistä. - -Huumaava isku jysähti hänen päähänsä, ja hän vaipui lattialle kuin -kuollut. - -Ikäänkuin sumun läpi hän näki kahdet kasvot, paroni von Kühnelin ja -senaattori José Ysayon. - -Ja jostakin hyvin kaukaa hän kuuli Valentinen pilkkanaurun. - -Sitten hän meni tainnoksiin. - - - - -XX. - -Automobiili. - - -Kaksi "petohämähäkin" liittolaista oli siis odottamattomalla tavalla -sekaantunut asiaan. Tuo kavala, rikoksellinen nainen oli tehnyt -salapoliisille vaarallisen kepposen. Heitettyään aluksi kaiken -pelastumisen toivon hän oli sitten käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja -erään huoneessa olevan omituisen laitteen avulla -- jonka Krag liian -myöhään keksi -- kutsunut paikalle senaattori José Ysayon ja paroni von -Kühnelin, nuo kaksi täydellistä pahantekijätyyppiä, jotka olivat hänen -uskollisia kätyreitään. - -Mutta miten tämä tapahtui ja kuinka Asbjörn Krag taisteli viimeisen -epätoivoisen taistelun "petohämähäkkiä" vastaan tuossa salaperäisessä -huoneessa, siitä kerrottakoon vasta sitten, kun olemme kuulleet, miten -Kragin apulaisen Jensin kävi. - -Draaman viimeiset kohtaukset näyteltiin näet samoihin aikoihin kahdella -taholla kaupunkia: "petohämähäkin" asunnossa ja erään kadun varrella -Töienhavenin lähellä, jonne Asbjörn Krag oli lähettänyt Jensin ja muut -poliisimiehet. - -Jätämme sentähden toistaiseksi Asbjörn Kragin, joka saatuaan -hirvittävän iskun takaraivoonsa suistuu tajuttomana lattiaan, ja -seuraamme hänen apulaistaan. Sillä näytelmä päättyy siten, että -kehityksen molemmat haarat jälleen yhtyvät ja että Jens peräti -vaarallisessa seikkailussa kohtaa jälleen isäntänsä. Tapaukset -kehittyvät vimmatulla nopeudella. Kuluu tuskin kahta tuntia siitä -hetkestä, jolloin isku kohtaa Asbjörn Kragin, ennenkuin koko juttu saa -ratkaisunsa. Mutta katsokaamme mitä tapahtui. - - * * * * * - -"Petohämähäkin" oli siis ollut pakko ilmoittaa Asbjörn Kragille missä -paikassa Adaa pidettiin vankina. Tämän osoitteen sekä muutamia -menettelyohjeita Asbjörn Krag oli sitten lähettänyt ikkunasta Jensille, -joka oli odottanut ulkopuolella yli puolen tuntia. Tämä entinen -rangaistusvanki, joka nyt niin suurella innolla palveli kelpo -poliisimiestä, oli heti kadonnut kaupungin pimeille kaduille. - -Sillä välin Einar Falkenberg odotteli vaunuissa poliisiaseman -ulkopuolella. Hän oli saapunut määrätyllä kellonlyönnillä. - -Asbjörn Krag ei ollut sanallakaan ilmaissut Falkenbergille mitä oli -tapahtuva tai mitä hän aikoi tehdä lähdettyään Grand Hotelin juhlasta -Valentinen seurassa. Falkenbergilla ei siis ollut muuta neuvoa kuin -odottaa; hän ei voinut ryhtyä kerrassaan mihinkään. Ja juuri tämä -ehdoton toimettomuus vaikutti, että hänen epätoivonsa ja jännityksensä -yhä kasvoi. - -Hän istui umpinaisissa vaunuissa katsellen ikkunasta poliisimiehiä, -joita tuli ja meni hänestä mitään välittämättä. Kaikki alkoi tuntua -hänestä yhä käsittämättömämmältä ja arvoituksellisemmalta. Mutta että -jotain tavatonta oli tekeillä, sen hän saattoi päättää siitä vilkkaasta -elämästä, mikä vallitsi tuossa muulloin niin rauhallisessa -poliisikamarirakennuksessa. Kaikki ikkunat olivat valaistut. Ja -poliisilaitos olikin todella kovassa puuhassa tämän jutun takia. -Etsivän osaston päällikkö istui konttorissaan turhaan koettaen saada -jotain johtoa asiaan telefonoimalla ja lennättämällä sähkösanomia ja -pikalähettejä ympäri kaupunkia. Ja missä Asbjörn Krag oli? Miksei hän -näyttäytynyt? Levottomuus etsivässä osastossa tänä yöllisenä hetkenä -muistutti sotajoukon yleisesikunnan vilkasta hyörinää juuri ennen -taistelun alkua, kun ratkaiseva hyökkäys on suunnattava vihollista -vastaan. - -Falkenberg istui ulkona vaunuissa ja katsoi vähintään sadasti kelloaan. -Määräaika oli juuri loppuun kulumaisillaan ja hänen toivonsa peräti -katoamaisillaan, kun Jens pisti nokkelat kasvonsa vaununikkunasta -sisään ja kysyi: - --- Konsuli Falkenberg? - --- Niin. - --- Minä tulen Asbjörn Kragin luota. - -Falkenberg aikoi hypätä vaunuista, mutta Jens pidätti häntä. - --- Istukaa rauhassa, sanoi hän, minä tulen pian takaisin. - -Ja sitten hän katosi. - -Konsuli odotti taas lähes viisi minuuttia. Sitten vaununovi aukesi ja -kolme siviilipukuista poliisikonstaapelia astui sisään. Jens kapusi -kuskipenkille ajurin viereen ja osoitti tälle minne hänen oli ajettava. -Vaunut vierivät Plöensbakkea alas, pitkin Suurkatua ja saapuivat pian -Trondhjemin-tielle. Konsuli kuuli, että perässä ajoivat toiset vaunut. -Nekin olivat täynnä poliiseja. Matkalla ei puhuttu mitään, ja kun -Falkenberg koetti kysellä vieressään istuvalta konstaapelilta, niin -tämä vastasi: - --- Hs, ei saa puhua. - -Vihdoin vaunut pysähtyivät jollekin autiolle kadulle. Kun vaununovi -avattiin, saattoi konsuli erottaa Töienhavenin mustat puunlatvat, jotka -häämöttivät yöllistä taivasta vasten. - -Poliisimiehet hyppäsivät nopeasti maahan molemmista ajoneuvoista, ja -kuskit saivat käskyn ajaa eteenpäin. Oli kuutamo, ja talorivien -mahtavat varjot peittivät kohta poliisimiehet. Nämä seisoivat suuren -nelikerroksisen kivitalon edustalla, jonka kaikki ikkunat olivat -pimeinä. - -Jens oli koko ajan ollut johtajana; hän toimi Asbjörn Kragin nimessä ja -hänen ohjeittensa mukaan. Hän otti avaimen taskustaan ja päästi itsensä -ja kaikki muut talon ovesta sisään sekä lähti sitten etumaisena -nousemaan portaita. Toisessa kerroksessa hän pysähtyi ja soitti -ovikelloa erikoisella tavalla. - -Kun Falkenberg tällöin kuiskasi kysymyksen, missä oltiin, niin muuan -poliisi vastasi: - --- Eräässä Asbjörn Kragin asunnossa. - -Heti senjälkeen kuului sisäpuolelta askelia, ja vanha, puolipukeissa -oleva harmaapartainen mies avasi hiljaa eteisen oven. Poliisimiehet -astuivat sisään. - -Konsuli Falkenberg kummastui suuresti nähdessään, että asunto, johon -kuului kaksi pientä huonetta, oli kirkkaasti valaistu. Mutta ikkunoissa -oli niin paksut uutimet, ettei pienintäkään valonsädettä päässyt ulos. - --- Kävipä somasti, kuiskasi Jens, kun sattui Asbjörn Kragilla olemaan -asunto täälläkin, ihan vastapäätä sitä taloa, jossa meidän on käytävä. - -Huoneet olivat köyhänlaisesti kalustetut, mutta seinillä riippui joukko -aseita. - -Jens otti erään kiväärin ja tarkasti sen makasiinia. Ladattu oli. Hän -antoi kiväärin eräälle poliisikonstaapelille ja sanoi: - --- Te joka ammutte niin hyvin -- voitteko osata kadulla juoksevaa -miestä jalkoihin -- siis haavoittamatta häntä hengenvaarallisesti? - -Poliisimies hymyili. - --- Osaan toki vaikka ohimoon, sanoi hän, niin varma olen taidostani. - --- Hyvä on, mutta teidän on osattava häntä jalkoihin. Asettukaa tähän -ikkunaan. Ja sillaikaa me menemme kadun poikki vastapäiseen taloon, -_jossa on_... - -Falkenberg tarttui häntä käsivarteen. - --- Ada? kysyi hän. - --- Niin. - --- Mutta menkäämme sinne heti paikalla. Mitä te odottelette? - -Jens katsoi hyvin paheksuvasti häneen. - --- Ette nähtävästi tiedäkään mitä on kysymyksessä, sanoi hän vetäen -taskustaan paperipalasen ja näyttäen sitä Falkenbergille. - -Paperi sisälsi Asbjörn Kragin tiedonannon. Ja siihen oli salapoliisi -kirjoittanut: - - "Menetelkää äärettömän varovaisesti. Ei vähintäkään melua. - Voi käydä niin, että Ada saa surmansa, jos hänen vartiansa - huomaavat vapauttajain olevan läheisyydessä." - --- Ymmärrättekö nyt? kysyi Jens. - -Falkenberg ymmärsi ja vaikeni. - -Sitten sammutettiin tulet huoneessa, paksut uutimet vedettiin hiljaa -syrjään, ja poliisimiehet kokoontuivat ikkunaan. Oltiin toisessa -kerroksessa. Katu oli autio ja pimeä, eikä vastapäisen talon ikkunoista -yksikään ollut valaistu. - --- Tuossa on n:o 32, sanoi Jens osoittaen kädellään. -- Meidän on -tunkeuduttava kolmanteen kerrokseen ja käännyttävä vasemmalle, kun -nousemme portaita ylös. Mutta ei saa kuulua ääntä, ei askeltakaan. -Sitten rikomme eteisen oven. Oikealla olevassa huoneessa nukkuu neiti -Ada. Särjettyämme eteisen oven tulee meidän parissa silmänräpäyksessä -olla hänen huoneessaan. Jos sekunninkaan myöhästymme, voi tapahtua -jotain hirveätä? - -Sitten nuori salapoliisi kääntyi kiväärillä varustetun poliisimiehen -puoleen ja jatkoi: - --- Te jäätte tänne pitämään vahtia tässä ikkunassa. Asbjörn Krag -kirjoittaa, että niitä roistoja piilee tuossa talossa ainakin pari -kappaletta. Ja se kai merkitsee, etteivät ne saa päästä karkuun. - -Jens tarkasteli vastapäistä taloa arvostelevasti. - --- Vesiränni, mutisi hän. - -Eräs poliisimies huomautti: - --- Mitä joutavia. Mahdotontahan ihmisen on päästä ulos kolmannesta -kerroksesta pitkin sileätä seinää, vaikka siinä olisikin vesiränni. - -Mutta entinen vanki vastasi, muinaisia tekojansa muistellen: - --- Minä olen sen kuitenkin tehnyt. - -Sitten eräs ikkuna aukaistiin, ja kiväärillä varustettu poliisimies -asettui siihen. - --- Entä minä? kysyi Falkenberg. -- Mitä minun on tehtävä? - --- Te jäätte tänne, vastasi Jens. -- Te vain turmelisitte koko työmme, -jos olisitte mukana tuolla. - -Konsulilla ei ollut muuta neuvoa kuin totella käskyä. Poliisimiesten -lähtiessä huoneistosta hän seisoi ikkunassa katsellen vastapäistä -taloa, jossa pikku Ada oli vangittuna. Hän oli menehtymäisillään -jännityksestä. Hän ei ollut nukkunut pitkään aikaan, ja hänen kaikki -hermonsa vapisivat. Mutta nyt hän kai saa kohta nähdä morsiamensa? -Elääkö Ada vielä, onko hänen olonsa tukala? Toivo ja pelko vaihtelivat -odottajan mielessä. Toivo saada pian sulkea Ada syliinsä. Pelko että -konnat ovat tehneet hänelle pahaa, kenties tappaneet hänet, sillä hän -tiesi, että "petohämähäkiltä" ja hänen joukkueeltaan saattoi odottaa -mitä tahansa. Mutta sietämättömintä hänestä oli seisoa näin lähellä -Adaa ja kuitenkin olla pakotettuna ehdottomaan toimettomuuteen. - -Toistaiseksi hän ei voinut tehdä muuta kuin jännittyneellä -mielenkiinnolla seurata muiden liikkeitä. - -Kas, tuolla alhaalla livahti tumma varjo kadun poikki. Se oli kai Jens. -Häntä seurasivat muut poliisimiehet, jotka yksitellen äänettömästi -hiipivät kadun poikki. - -Hän näki heidän kokoontuvan portille, kuuli hiljaista ääntä, ikäänkuin -saranain kitinää, ja ymmärsi siitä, että portti oli avattu. Ja sitten -meni lähes viisi minuuttia täydellisen hiljaisuuden vallitessa. -Vastapäinen talo oli kuollut ja pimeä, eikä kadultakaan kuulunut -askelia mistään. Hiiskumaton hiljaisuus vallitsi tässäkin huoneessa, -missä hän nyt oli. Poliisimies seisoi hievahtamatta kivääri käsissä. -Ainoa liike, minkä Falkenberg tunsi, oli hänen oman sydämensä kiihkeä -jyskytys. Mutta hän tiesi, että tuokion päästä valtava meteli, jyske ja -pauke, ammunta ja kirkuna on katkaiseva hiljaisuuden tuossa suuressa, -äänettömässä talossa kadun toisella puolen. - -Ja nyt se alkoi. - -Talon sisästä hän kuuli ryminän, joka ilmaisi, että nyt eteisen ovi -murrettiin auki. Särkyvä lasi helisi, ja pirstaleet narskuivat jalkojen -alla vihlovasti. Heti senjälkeen kuului mahtava jymähdys, ikäänkuin -raskas lyijypaino olisi viskattu seinään, ja sitten hänen korvansa -erotti kaukaisia ihmisääniä. - -Ja samassa välähti punertava valo eräässä ikkunassa. Se näytti alkavan -tulipalon leimahdukselta, mutta se oli vain salalyhdyn valojuova, joka -sivuutti ikkunan. Se katosi heti ja ilmestyi jälleen seuraavaan -ikkunaan. Ja sitten äänet erottuivat selvemmin, kajahti huutoja, kuului -nopeita, äänekkäitä käskyjä. Liehuva, punertava valo ja pirstatun lasin -räminä antoi kaamean leiman sille, mitä talon sisäpuolella tapahtui. - -Sitten kuului kirkaisu, yksi ainoa vihlova naisen kirkaisu. Ja kohta -senjälkeen pamahti revolverinlaukaus. Ja sitten toinen. Eräs ruutu -särkyi, lasipalasia putosi helisten katukäytävälle ja hurja meteli -kuului yhtäkkiä kovana ja selvänä ikkuna-aukosta. Falkenberg kuuli -miehenäänen karjuvan: "Iske häntä päähän!" Mutta sitten melu, äänet ja -rähinä sulivat yhdeksi ainoaksi sekamelskaksi. - -Falkenberg hyökkäsi ovelle. - --- Minä en kestä enää! huusi hän aivan suunniltaan jännityksestä ja -tuskasta. -- Minun täytyy päästä tuonne. Hellittäkää minusta! - -Mutta konstaapeli piteli häntä kovakouraisesti käsivarresta ja heitti -hänet takaisin. - --- Te ette pääse ulos, sanoi poliisimies tuimasti, niin kauan kuin minä -olen täällä. - -Samassa hän vilkaisi vastapäistä taloa, astui kiireesti ikkunaan ja -valmistautui ampumaan. Falkenberg seurasi hänen katseensa suuntaa -- ja -näki olennon, joka kapusi seinää myöten alas pitkin vesiränniä. - --- Se nuori mies oli oikeassa, mutisi konstaapeli. -- Ketterä ihminen -voi kuin voikin liikkua vesirännin avulla pitkin sileätä kiviseinää. -Mutta tuo ei pääse karkuun. - --- Ammutteko hänet? kysyi Falkenberg tuskan vallassa. - --- Ammun häntä koipeen, vastasi toinen kylmäverisesti ja seurasi -olentoa kiväärinpiipulla. - -Kun kiipijä oli päässyt katukäytävälle ja lähti juoksemaan pakoon ja -talossa ikkuna toisensa jälkeen aukesi ja sadatuksia ja uhkauksia -sateli miehen perään, silloin konstaapeli laukaisi. - -Pakenija lysähti kokoon kuin riepu. - --- Oikeaan polveen, mutisi konstaapeli laskien pyssyn kädestään. - -Falkenberg kurottautui ikkunasta ulos katsellakseen haavoittunutta -tarkemmin. Mies-parka kiemurteli ähkyen ajotiellä, koetti kerran -toisensa perästä nousta pystyyn, mutta suistui aina takaisin maahan. - -Yhtäkkiä Falkenberg kuuli omituista surinaa, joka tuli jostain kaukaa -ja kasvoi nopeasti yhä voimakkaammaksi. - -Hän kurottautui kauemmaksi ikkunasta ulos ja katsoi pitkää katua -alaspäin, mistä tulla tohisi tulisilmäinen hirviö. Se oli automobiili, -joka läheni vimmatulla nopeudella. - -Se päästi torvestaan pitkän törähdyksen, joka yön hiljaisuudessa kuului -villipedon karjunnalta. - -Falkenberg peräytyi ikkunasta huoneeseen. Hänen silmänsä etsivät ovea. -Hänen äänensä oli kauhusta käheä, kun hän kuiskasi: - --- Se on Valentinen automobiili. - - - - -XXI. - -Valentinen uusi autonkuljettaja. - - -Niin äkkiä oli siis tilanne muuttunut Valentinen huoneessa. - -Asbjörn Krag luuli jo seisovansa voitonpalmu kädessä, hän vain odotti -ilmoitusta apulaiseltaan, jonka oli lähettänyt työhön, kun vaarallinen -nainen odottamattomalla kepposella tekikin hänet yhtäkkiä ihan -voimattomaksi. - -Hän oli hetkeksi unohtanut olevansa suuren ja ovelan rikoksentekijän -asunnossa. - -Niin varovainen nainen kuin Valentine Kempel, joka oli toiminut -suuremmissa oloissa ja viisastunut kokemuksistaan, oli tietysti myös -järjestänyt asuntonsa oman päänsä mukaan. - -Hän oli ottanut lukuun äkkiyllätyksen mahdollisuuden, ja hänen -viisihuoneinen asuntonsa oli vähitellen muodostunut jonkinlaiseksi -mäyränluolaksi, jossa oli monta salaista käytävää. - -Hän oli aina liittolaistensa ympäröimänä. - -Asbjörn Krag olikin alusta pitäen ollut selvillä siitä, että joku tai -joitakuita hänen ystävistään oli lähitienoilla. - -Mutta pitämällä Valentinea vankina revolverin suun edessä oli -salapoliisia onnistunut estää häntä kutsumasta apua. - -Lopuksi "petohämähäkki" vihdoin oli taipunut ja ilmoittanut Kragille -Adan olinpaikan. - -Hän oli ollut näköjään täysin voitettu ja luvannut suostua, kun Asbjörn -Krag vaati häntä poistumaan maasta. Mutta viime hetkessä oli hänen -mieleensä juolahtanut epätoivoinen ajatus. - -Hänen onnistui kutsua apua. - -Juuri kun salapoliisi luuli voittaneensa koko pelin, ilmestyi -huoneistoon kaksi Valentinen liittolaista, espanjalainen José Ysayo ja -saksalainen von Kühnel. - -Krag sai ankaran iskun takaraivoonsa ja suistui tajuttomana lattialle. - -Roistot köyttivät hänen kätensä ja jalkansa ja jättivät hänet -avuttomana makaamaan lattialle. Valentine selitti muutamin sanoin mitä -oli tapahtunut ja että hänen oli ollut pakko ilmaista Adan olinpaikka. - --- Mutta vielä ehdimme mahdollisesti estämään Adan vapauttamisen. -Automobiili -- - -Niin, espanjalaisella oli automobiili ulkopuolella valmiina. - -Pian matkaan siis. - -Ennenkuin he poistuivat Valentinen asunnosta, laskeutui saksalainen -polvilleen tutkiakseen, vieläkö Asbjörn Krag oli tajuttomana. - -Hän ravisti sidottua poliisimiestä ja kuunteli korva hänen rintaansa -vasten. - -Noustessaan jälleen pystyyn hän virkkoi: -- Luulisi miehen nukkuvan -ikuista unta. Valentine säikähti ja tuijotti Asbjörn Kragia kasvoihin, -jotka olivat veriset ja kalpeat. - --- Kuollut? kuiskasi hän. - --- Ei vielä, vastasi saksalainen. -- Saatan kuulla hänen sydämensä -sykkivän hiukkasen. Ja kun miehellä on tuollainen ruumiinrakenne (tässä -hän kevyesti potkaisi poliisimiestä), ei kestäne kauaakaan, ennenkuin -hän on ihan terve ja jaksaa uudelleen ryhtyä taisteluun Valentinea -vastaan. - -Rauhoituttuaan Asbjörn Kragin tilan suhteen Valentine alkoi kiirehtiä -lähtöä. - -Jokainen sekuntihan oli hänelle kallis. Hän laski, että Asbjörn Kragin -apulainen oli ajanut hevosella Adan kätköpaikalle. Nyt hän oli varmaan -jo perillä, niin että oli pakko rientää perään heti paikalla, jos mieli -ehtiä jotakin aikaansaada. - -Espanjalainen meni hakemaan viereisestä huoneesta yllensä ohjaajaviitan -ja -lakin. - -Valentine ja saksalainen lähtivät ulos automobiiliin ja asettuivat -takaistuimelle. - -Oli jotenkin pimeä. Espanjalaisen viipyessä saksalainen sytytti -automobiilinlyhdyt, kaksi räikeänkirkasta tulisilmää, jotka syöksivät -leveän valojuovan kauas eteensä. - -Kukaan heistä ei enää piitannut mitään Asbjörn Kragista. Hänhän oli -aivan avuttomassa tilassa. Ensinnäkin tajuttomana, verissään ja pahoin -lyötynä, toiseksi sidottuna käsistään ja jaloistaan. Mitäpä enää -kannatti pitää lukua hänestä, ajatteli Valentine istuessaan -automobiilissa odotellen espanjalaista ohjaajaansa. Krag oli -nujerrettu, nyt oli vain kysymyksessä ottaa takaisin mikä oli -menetetty, säilyttää panttivanki, estää Adan vapauttaminen. - -Mutta hänen ei olisi pitänyt olla niin täysin varma Asbjörn Kragin -avuttomuudesta. - -Sillä samana hetkenä, kun nuo kolme ihmistä lähtivät huoneesta, Krag -avasi silmänsä. Nuo silmät olivat verestävät ja turvonneet, mutta -niissä hehkui sittenkin kiihkeä tarmo ja taisteluhalu. - -Asbjörn Kragin tajuttomuus oli kestänyt vain muutamia harvoja -minuutteja. Hän oli vironnut heti, kun kätensä ja jalkansa olivat -köytetyt. - -Kun saksalainen kumartui hänen puoleensa, pidätti hän hengitystään, -ettei ilmaisisi itseään, ja ääntä päästämättä hän oli ottanut vastaan -paronin ystävällisen potkun. - -Mutta heti yksin jäätyään hän avasi silmänsä. - -Ja sitten tapahtumat vilahtivat hänen aivojensa läpi: Äkillinen -odottamaton hyökkäys, isku takaraivoon. Millä ihmeellä roistot olivat -saaneet sanan? - -Hän katseli ympärilleen. - -Tuosta oikealla olevasta ovesta he olivat tulleet. Valentine oli -seisonut avoimen kassakaapin edessä ja puhunut hänelle. - -Ja hänen oli täytynyt lakkaamatta katsoa Valentinea ja seurata hänen -liikkeitään, koska oli alkanut epäillä, ettei tuon kassakaapin laita -ollut oikein, vaan että siinä piili jokin salaisuus. - -Mutta nyt hän käsitti, miten kaikki oli tapahtunut, mitenkä tuon -kavalan naisen oli onnistunut kutsua apua. Valentine oli unohtanut -sulkea kassakaapin lähtiessään huoneesta. Asbjörn Krag saattoi -paikaltaan, missä makasi, nähdä terässeinäisen kaapin sisään. - -Se ei itse asiassa tietysti ollutkaan mikään kaappi, vaan viereiseen -huoneeseen johtava kanava. Ja siksi Valentine olikin puhunut hänelle -niin kovaäänisesti seistessään kumartuneena "kassakaappiin". - -Hän oli puhunut tähän tapaan: - -"Niin, hyvä Asbjörn Krag, minä ymmärrän hyvin, että te nyt olette -voittanut. Mitäpä voisin tehdä, kun te istutte takanani tähdäten minua -revolverilla?" - -Mutta sitä hän tietysti ei sanonut imarrellakseen Kragia ja saadakseen -hänet entistä vakuutetummaksi voitostaan. - -Hän sanoi sen ystävilleen ja apureilleen, jotka varmaan olivat seinän -takaisessa huoneessa. Hän ilmoitti heille tilanteen: että salapoliisi -oli hänen lähellänsä revolveri ojona. - -Se oli samaa kuin käskeä heitä murtautumaan huoneeseen vastakkaiselta -puolelta ja hyökkäämään salapoliisin kimppuun. - -Ja hänellä oli täysin perehtyneitä pahantekijöitä palveluksessaan. He -olivat totelleet käskyä. - -Kaikki tämä kiiti salapoliisin aivojen läpi. Hänellä oli tavaton kyky -koota kaikki huomiot ja yhdistää ne yhdeksi ainoaksi kuvaksi. Ja se -kävi nopeasti. Heti _nähdessään_ kassakaapin hän muisti "petohämähäkin" -äänekkään puheen, ja silloin koko asia selvisi hänelle. - -Hänen johtopäätöstään tuki se seikka, että hän nyt kuuli espanjalaisen -liikuskelevan viereisessä huoneessa ja että tämä melu kantautui hänen -korviinsa kuin suppilon kautta, avoimesta "kassakaapista". - -Mutta mitä hänen nyt oli tekeminen? Hänen, joka vastikään oli ollut -niin lähellä maaliaan. Nyt hän ymmärsi hyvin, että "petohämähäkki" -apulaisineen on tuokion kuluttua matkalla Adan luo. - -Tuolle ovelalle seurueelle on mitätön pikkuasia voittaa kokematon Jens -ja tanakat, mutta hieman yksinkertaiset konstaapelit sekä puolittain -sekapäinen Falkenberg. - -Oliko siis kaikki hukassa? - -Jospa hän olisi tällä hetkellä päässyt irti! Mutta miten? Hänen päänsä -oli vielä raskas iskusta, ja inhoten hän tunsi veren hyytyvän -poskillaan ja niskassaan. Olihan hän sitäpaitsi köysissä, kädet ja -jalat sidottuina, niin että tuskin saattoi liikahtaa. Jonkinlaisen -surumielisen alistumisen tuntein Krag myönsi itselleen, että kaiken nyt -täytyi olla hukassa. Sillaikaakuin hän virui täällä, saattoi Valentine -tehdä mitä hurjimpia tihutöitä, riistää Adan Jensin ja poliisien -käsistä ja tällä panttivangilla kiristää mitä tahansa Einar -Falkenbergilta, joka oli tuskasta, jännityksestä ja rakkaudesta -puolihulluna. - -Hän katseli pitkin lattiata. Pöydänjalan vieressä kiilsi jotakin. - -Hänen revolverinsa. - -Ja oli kuin tämän rakkaan esineen näkeminen olisi antanut hänelle uutta -toivoa ja uutta rohkeutta. Kunpa hän saisi sen käsiinsä! Tai kunpa -espanjalainen tuolla sisällä lopettaisi peuhaamisensa, niin hän -koettaisi vierittäytyä revolverinsa luo. - -Asbjörn Krag makasi selällään brysselinmaton kulman päällä. Hän tunsi -ankaranpuoleista kipua ihan ristiluittensa kohdalla, sillä hänen -allensa oli sattunut jokin kova ja kulmikas esine, joka suorastaan -kaivautui hänen lihaansa. - -Salapoliisi ymmärsi, että se saattoi olla jokin esine, joka oli -pudonnut pöydältä ja joutunut matonreunan alle. - -Mutta yhtäkkiä hänelle selvisi mikä se todellisuudessa oli, ja samassa -hän oivalsi, ettei hänellä ainakaan vielä ollut syytä heittää kaikkea -pelastuksen toivoa. Se oli Valentinen tikari, sama jonka hän oli -kätkenyt ruusuvihkoon ja jonka Asbjörn Krag oli karistanut lattialle -sanoessaan: "Antakaa se minulle ilman piikkejä." - -Tikari oli vierähtänyt matonreunan alle, ja Valentine oli unohtanut -sen. - -Omituinen ilontunne virtasi Asbjörn Kragin läpi, jännitys valtasi hänet -uudestaan, ja nyt hän toivoi, merkillistä kyllä, että espanjalainen -viereisessä huoneessa saisi vielä hetkisen haeskella tamineitaan. - -Asbjörn Krag alkoi heti hivuttautua matonreunalta lattialle. - -Se onnistui pian. - -Taakseköytetyillä käsillään hän sitten haparoi altansa tikaria. Vihdein -hän sai siitä kiinni. - -Hän ymmärsi, että tikari varmaan oli hyvin terävä, sillä hän tunsi -käsiensä tahmaantuvan verestä. - -Asbjörn Kragissa oli hiukan taitovoimistelijaa. Mikä muille olisi -monessa suhteessa ollut mahdotonta, kävi hänelle mahdolliseksi. - -Hän katkoi tikarilla nuorat käsistään. Se tosin maksoi hänelle monta -veristä naarmua. - -Seuraavassa tuokiossa hän oli katkaissut jaloistaankin nuorat. Ja -sitten hän vihdoin seisoi lattialla, pystyssä ja vapaana, mutta -pahoinpideltynä, kädet ja pää veressä. - -Hän kumartui ottamaan revolverin. - -Automobiili torven kärsimätön törähdys ilmaisi hänelle, ettei Valentine -ollut vielä lähtenyt. He siellä odottivat espanjalaista. Ja -espanjalainen don José Ysayo peuhasi edelleenkin huoneessa etsien -tamineitaan. - -Hän kirosi kuullessaan torventörähdyksen. - -Oli ilmeistä, että hän etsi jotakin, mutta löytämättä. - -Asbjörn Kragilla oli suunnitelma valmiina. - -Hän päätti rohkeasti panna kaikki yhden kortin varaan ja ripeällä -kaappauksella valloittaa takaisin mitä oli menettänyt. - -Hän tirkisti avoimeen kassakaappiin. Aivan oikein. Täydelleen niinkuin -hän oli ajatellut: kassakaapissa ei ollut peräseinää ollenkaan, vaan se -johti suoranaisena kanavana viereiseen huoneeseen. - -Valentinen tikari hampaissa ja oma revolverinsa oikeassa kädessään -Asbjörn Krag ryömi kanavaan. - -Toisessa huoneessa hän näki espanjalaisen makaavan suullaan lattialla -ja kaivelevan jotakin sohvan alta, hiljakseen kiroillen ja harmitellen, -kun ei löytänyt mitä etsi. Yhdellä hyppäyksellä salapoliisi oli hänen -niskassaan. Don José ei ehtinyt edes kirkaista. Salapoliisin hyökkäys -oli äänetön kuin tiikerin hyppäys. Jäntevillä käsillään hän painoi -toisen lattiaan. - -Kun espanjalainen sai nähdä kuka hänen kimpussaan oli, tuli hänen -kasvoilleen sanomattoman kauhun ilme. Krag kuiskasi hänelle painaen -samassa revolverin suun hänen korvaansa: - --- Jos päästätte äänenkään -- -- -- - -Mutta hänen ei tarvinnut jatkaa uhkausta, sillä espanjalainen oli liian -kauhuissaan kyetäkseen ylipäänsä mihinkään. Hänhän oli vastikään nähnyt -tämän saman miehen, joka nyt puristi häntä rautaisilla käsillään, -makaavan viereisessä huoneessa köytettynä, verissään ja tajuttomana. - -Asbjörn Krag oli saanut lujan otteen espanjalaisen kurkusta. - -Mutta silloin hän kuuli toistamiseen automobiilitorven äänen, kaksi -terävää, kärsimätöntä törähdystä. Asbjörn Krag ymmärsi, että hänen -täytyi kiiruhtaa, jos mieli pelastaa tilanteen. - -Eikä hän epäröinyt hetkeäkään. Valitsemisen varaa ei ollut. - -Pidellen vasemmalla kädellään tukevasti espanjalaisen päätä hän iski -oikeassa kädessään olevan revolverin perällä häntä pari kertaa jotenkin -rajusti leukaluun alle. Yksi ainoa luja nyrkinisku tuohon paikkaan -riittää muuten saattamaan vankimmankin miehen pyörryksiin. Sitä -voimakkaammin tietysti vaikutti kova, raskas revolverinperä. - -Espanjalainen roisto meni liituvalkeaksi kasvoiltaan, ja hänen silmänsä -painuivat umpeen. - -Asbjörn Krag hellitti kohta otteensa hänen kurkustaan. - --- Olemme siis vaihtaneet osia, hyvä ystävä, mutisi hän. -- Tästä tulee -sinulle ainakin pari tuntia kestävä uni, ja sillä aikaa voi tapahtua -ihmeitä. - -Temmatessaan espanjalaiselta automobiiliviitan hän lisäsi: - --- Mutta koska nyt kerran olemme vaihtaneet osia, niin on parasta, että -teemme sen perusteellisesti. - -Hän veti viitan yllensä. Se sopi hänelle mainiosti, sillä hän ja -espanjalainen olivat jotakuinkin samankokoiset. - -Viitta napitettuna, kaulus pystyssä ja lakki silmille painettuna -Asbjörn Krag saattoi hyvästi käydä don José Ysayosta. - -Kovalla kolinalla hän riensi portaita alas. - -Automobiili odotti porttikäytävässä. - -Valentine oli hyvin kärsimätön. - --- No vihdoin viimein sinä tulet, sanoi hän. -- Vitkastelusi käy yhä -harmillisemmaksi, don José. - -Mutta don José vain nyökkäsi ja mutisi joitakin käsittämättömiä sanoja. - -Hän hyppäsi ohjaajanpaikalle ja väänsi ratasta. - -Ja automobiili lähti liikkeelle. - -Kello oli tällä välin tullut puoli kolme. - -Muutamia minuutteja myöhemmin automobiili oli Adan olinpaikan -edustalla, ja Asbjörn Krag kuuli talosta melua ja taistelua. - -Tuntui kuin Falkenberg olisi hurjistuneena syöksynyt tähystyspaikaltaan -huutaen: - --- Se on Valentinen automobiili! - -Hänhän ei voinut tietää, että "petohämähäkin" automobiilia tällä kertaa -ohjasi salapoliisi Asbjörn Krag. - - - - -XXII. - -Loppu. - - --- Se on Valentinen automobiili! huusi Falkenberg, ja silloin -konstaapeli ei enää voinut pidättää häntä pimeässä huoneessa, varsinkin -kun kohtaus hämmästytti häntä itseäänkin. - -Mistä tämä automobiili saapui? Hälvenevässä hämärässä poliisimies -saattoi nähdä, että siinä istui kolme henkeä: nainen, jolla oli liehuva -automobiilihuntu, eräs herra hänen vieressään ja sitten ohjaaja, jolla -oli automobiiliviitta yllä ja lakki silmille painettuna. - -Automobiili oli äkisti pysähtynyt törähtäen ja ankarasti jarruttaen ja -sujahtanut ihan jalkakäytävän reunaan. Nyt moottori käydä jyskytti -niin, että koko vaunu tärisi ja tutisi. Kadulla huudettiin jotakin, -uusia ikkunaruutuja pirstautui vastapäisessä talossa... Poliisimies -ryntäsi tavoittamaan Falkenbergia. - -Mutta Falkenberg oli jo ehtinyt kadulle. Viime päivien suunnaton -jännitys oli kokonaan hävittänyt hänen mielensä tasapainon. Nähdessään -jälleen Valentinen apulaisineen hän luuli, että kaikki oli hukassa. -Sillä nyt oli varmaan Asbjörn Krag voitettu, kenties surmattu. Hän ei -oikein tiennyt mihin olisi ryhtynyt, mutta jokin ylivoimainen tunne -käski häntä kostamaan. Hänellä ei ollut minkäänlaista asetta, mutta -sitä hän ei ajatellut hetkeäkään; hän ei tahtonut enää olla -toimettomana, ei jaksanut. Hän riensi automobiilia kohti. Mutta juuri -aikoessaan hypätä siihen ja karata "petohämähäkin" kimppuun hän kuuli -äänen, huudon, joka sai hänet pysähtymään. - -Se oli Jensin ääni. - -Nuori mies ryntäsi portaita alas ja potkaisi ulko-oven auki niin -rajusti, että lasisirpaleet sinkoilivat. - --- Ada neiti on pelastettu! huusi hän. - -Silloin "petohämähäkki" nousi seisomaan automobiilissa ja vastasi: - --- Eipä ole. - -Se mikä sitten tapahtui, kesti vain muutaman sekunnin. - -Jens, jolla oli poliisipamppu kädessä, näki Valentinen ja saksalaisen -paronin, joka oli astumassa automobiilista maahan. - --- Vai niin, huusi Jens, sinä olet päässyt karkuun, senkin piru. - -Hän alkoi heilutella pamppuaan antaakseen "petohämähäkille" musertavan -iskun. Valentine huusi ohjaajalle: - --- Iske maahan tuo mies, pian, José! - -Ja Asbjörn Krag -- sillä hänhän se oli ohjaaja -- hyppäsi -katukäytävälle mennäkseen tyynnyttämään Jensiä. - -Mutta silloin Falkenberg puuttui asiaan. Nyt hän oivalsi hetken -tulleen, jolloin hänenkin nyrkkejänsä kerran tarvittiin. Hän ei -tietysti tuntenut Asbjörn Kragia autonkuljettajan puvussa, eihän häntä -kukaan muukaan läsnäolevista tuntenut. Mutta hän ymmärsi, että Jens -seisoi tällä hetkellä yksinään Valentinea ja hänen apulaisiansa -vastassa -- vialleammuttu mieskin lähestyi ryömimällä taistelupaikkaa. -Ja Falkenberg iski siihen, missä hänen mielestään paraiten tarvittiin, -sanalla sanoen hyökkäsi ohjaajan, Asbjörn Kragin kimppuun. Salapoliisi -tunsi yhtäkkiä kurkussaan kaksi kovaa kouraa, ja ennenkuin arvasikaan, -oli hän kumossa katukäytävällä. - -Hän koetti tempautua irti, mutta hurjistuneen, riehuvan Falkenbergin -käsivarsissa asui tällä hetkellä vaarallinen voima. Yhtäkkiä Krag tunsi -konsulin, ja silloin koko erehdys selvisi hänelle. Hän koetti saada -puhutuksi, mutta Falkenbergin kourat puristivat kovasti. Vasta kun -automobiililakki putosi salapoliisin päästä, Falkenberg sai nähdä, -kenen kimppuun oli karannut, ja hellitti hölmistyneenä rajun otteensa, -joka olisi saattanut tehdä kerrassaan lopun Asbjörn Kragista. - -Ja samassa kajahti Valentinen hämmästynyt ääni: -- Donnerwetter, meidät -on petetty! Tuohan on poliisikoira. Pankaa kone käymään, paroni. - -Mutta paroni ei pystynyt enää siihen. Jensin pamppu oli sattunut hänen -oikeaan olkapäähänsä. Saksalainen lysähti vaunun nurkkaan. - -Silloin "petohämähäkki" jälleen osoitti käsittävänsä tilanteen. - -Ykskaks hän oli etuistuimella, moottorihan oli vielä käynnissä, niin -että hänen tarvitsi vain vääntää ratasta. - -Automobiili ponnahti heti keskikadulle kuin irtipäästetty tiikeri. - -Näytti tosiaankin siltä, kuin se olisi hypähtänyt monta metriä, niin -raju ja nopea oli lähtö. Sekunnin kuluttua se oli jo kaukana kadulla, -ja sitten se mylvähtäen katosi kulman taakse. Valentinen valkoinen -huntu liehui kuin lippu sen yläpuolella. Jens oli koettanut tarrautua -kiinni automobiiliin, mutta se lennätti hänet erästä lyhtypatsasta -vasten, niin että hän jäi hetkeksi makaamaan tajuttomana. - -Tällä tavoin "petohämähäkki" pääsi taistelukentältä. - -Asbjörn Krag seisoi keskellä katua seuraten katseellaan automobiilin -poistumista. Hän ei ruvennut kuuntelemaan konsuli Falkenbergin -valituksia. - --- Tapahtunut mikä tapahtunut, sanoi hän. -- Minähän varoitin teitä -sekaantumasta asioihin. Missä Ada neiti on, Jens? - -Jens kömpi pystyyn katuojasta ja hoiperteli kuin humalainen. -Lyhtypatsas oli antanut hänelle ankaran tärähdyksen. - --- Ylhäällä muijan luona, änkytti hän. - --- Muijan? - --- Niin, kolmannessa kerroksessa. - -Jens meni edeltä portaita ylös, hänen perässään Asbjörn Krag ja -viimeisenä Falkenberg, joka ei enää virkkanut sanaakaan, mutta ei -liioin rohjennut oikein uskoa, että pian saisi jälleen nähdä Adan. - -Saavuttuaan kolmanteen kerrokseen he näkivät heti poliisin -väkivaltaisen sisäänmurtaumisen jälkiä. Ovi oli särjetty ja riippui nyt -alimman saranansa varassa. Oviaukossa seisoi vanhanpuoleinen -naishenkilö itkien. - -Krag työnsi hänet syrjään ja riensi sisään. - -Ensimäisessä huoneessa makasi mustapintainen mies köytettynä lattialla. -Vieressä seisoi konstaapeli vahdissa. Asbjörn Kragin näyttäytyessä -konstaapeli teki jäykkänä kunniaa. - --- Missä? kysyi salapoliisi. - -Konstaapeli osoitti seuraavaa huonetta, ja Krag meni sinne. - -Sohvalla makasi nuori tyttö kalpeana ja silmät puoliummessa. Paitsi -häntä oli huoneessa pari siviilipukuista etsivää poliisia. Toinen istui -avoimessa ikkunassa, vielä aivan ymmällä siitä, mitä äsken oli -tapahtunut alhaalla kadulla ja mitä hän ei lainkaan ymmärtänyt. - -Kun Asbjörn Krag astui huoneeseen, niin Ada aukaisi silmänsä ja -kuiskasi: - --- Vihdoinkin. - -Hän oli liian väsynyt kyetäkseen puhumaan. - -Mutta silloin Falkenberg riensi Kragin ohi, heittäytyi sohvan ääreen ja -sulki morsiamensa riemuiten syliinsä. Nuori tyttö hymyili valoisaa -hymyä. Hän oli viime aikoina saanut kärsiä paljon, mutta nyt hän oli -taas onnellinen. - -Asbjörn Krag viittasi poliiseille. He poistuivat kaikki huoneesta, ja -kihlatut jäivät kahden. - -Viereisessä huoneessa Asbjörn Krag sai selityksen tapahtumain kulusta. - -Itse huoneistossa näkyi selviä jälkiä taistelusta, jota oli käyty ennen -Adan vapauttamista. Siitä hänen ei siis tarvinnut kysellä. - --- Mutta jos tahdotte, herra Krag, saada tietää, millä tavoin Ada neiti -on voitu pitää kätkettynä, sanoi Jens, niin on parasta kysyä siltä -itkevältä vaimoihmiseltä, joka on tuolla ulkona. - -Nainen tuotiin sisään, ja hän oli vähällä langeta polvilleen Asbjörn -Kragin eteen katumuksesta ja mielipahasta. - --- Minä en todellakaan voi sille mitään, vaikeroi hän. -- Luulin häntä -hulluksi, mutta nyt ymmärrän, että onkin tapahtunut katala rikos ja -että ne toiset ovat olleet ilkeitä. - --- Hulluksi? kysyi Krag. -- Mitä sillä tarkoitatte? - -Nainen meni erään pöydän luo ja etsi sanomalehtikasasta parin viikon -vanhan sanomalehden. - --- Kas tässä, sanoi hän, katsokaa tuota ilmoitusta. Se se on syynä -kaikkeen. - -Asbjörn Krag luki ilmoituksen ja ymmärsi heti, että Valentine jo aikoja -siten oli suunnitellut tämän musertavan yrityksensä Einar Falkenbergia -vastaan. - -Ilmoitus kuului näin: - -"Asuntoa kuukauden ajaksi Kristianiassa haetaan onnettomalle -mielenvikaiselle tytölle, joka on matkalla hoitolaan. Mieluimmin -yksityisperheessä hyvästä maksusta. Tytön mukana on hänen veljensä. -Vastaus merkille 'Vaitiolo' tämän lehden konttoriin." - --- Tähän ilmoitukseen minä lähetin vastauksen, jatkoi nainen -kertomustaan. -- Teki mieleni ansaita hiukan rahoja, kun olen vähissä -varoissa. Ja minä ajattelin, että kun veli on mukana, niin eihän siinä -ole mitään vaaraakaan. - --- Vanha juttu siis, mutisi Krag. -- Ryöstetty selitetään -mielenvikaiseksi. Milloin hän tänne tuli? - --- Muutama päivä sitten. Ensin tuli eräs nainen, hyvin kaunis rouva, -hänen sisarensa, ja kyseli huoneista ja muusta semmoisesta. - --- Valentine, mutisi Krag. - --- Ei, Olga, vastasi nainen. -- Hänen nimensä oli Olga, sanoi hän, ja -hän kertoi sisarensa sairastavan vainoomishulluutta ja olevan -aika-ajoin ihan raivona, jonka vuoksi oli välttämätöntä, että veli oli -aina hänen lähettyvillään. Hän oli valitettavasti parantumaton -mielenvikainen eikä tuntenut edes omaa veljeään. Minä kysyin, mitenkä -hän sitten oli tullut sairaaksi, ja Olga vastasi pyyhkien silmiään -nenäliinalla: "Se on se vanha tarina, hyvä rouva, onneton rakkaus." -Tämän minä ymmärsin hyvinkin, sillä semmoisestahan kerrotaan melkein -kaikissa romaaneissa, ja sitten me itkimme yhdessä hetkisen. Minusta -hän oli oikein kiltti rouva ja piti liikuttavaa huolta sisarestaan. -Erittäinkin oli hänestä tärkeätä, ettei kukaan saisi tietää sisaren -surullisesta tilasta, ja sentähden hän nimenomaan pyysi, etten -päästäisi tänne ketään vieraita ihmisiä sen kuukauden aikana, minkä -mielisairas oli asuva luonani. - --- Eikö hän sitten puhunut enempää tytön onnettomasta rakkaudesta? - --- Puhui kyllä. Lähtiessään hän mainitsi siitä jotain. Sanoi miehen -nimenkin. Se oli joku konsuli Falkenberg, ja tämä oli hyljännyt tytön. - --- Hyljännyt? - --- Niin hän sanoi. Ja sentähden tyttö oli tullut mielenvikaiseksi. -Eräänä yönä he sitten toivat hänet tänne automobiililla. Tyttö oli ihan -valkoinen kasvoiltaan ja tajuttomana. Tohtori oli mukana sekä veli, tuo -joka tuossa makaa. - -Vaimo osoitti sidottua miestä, ja roisto käänsi kasvonsa poispäin. - --- Tohtori selitti, että sairaalla oli juuri ollut kohtaus ja että oli -parasta panna hänet heti sänkyyn. Sisar oli silloinkin mukana ja itki -kovasti. - --- Se katala! kähisi Jens. - -Asbjörn Krag viittasi häntä vaikenemaan. - --- Jatkakaa, sanoi hän vaimolle. - --- Niin, ja sitten tohtori ja sisko läksivät, ja nuori tyttö ja veli -jäivät tänne. Veljellä oli tämä huone, ja tyttö makasi tuolla. -Seuraavana aamuna hän sai taas kohtauksen. - --- Miltä se näytti? - --- Hän tuli ihan raivoihin ja tahtoi hypätä ikkunasta ulos. Hän väitti -joutuneensa murhamiesten pariin. Maalla huvilassa on murhattu mies, -sanoi hän, ja minut nähtyään hän huusi: "Kuulutteko tekin -murhajoukkioon?" Silloin hänen veljensä ajoi minut ulos. "Sisareni ei -saa nähdä vieraita ihmisiä", sanoi hän, "sillä siitä hän vain kiihtyy -yhä enemmän". Monta kertaa kuulin hänen huutavan sulhastaan ja -moittivan häntä siitä, että hän oli hyljännyt hänet. Kun kohtaus yltyi -pahimmilleen, niin veli piti sientä hänen nenänsä alla, ja siitä hän -kohta rauhoittui. - --- Toisin sanoen meni tajuttomaksi. - --- Niin, en minä tiedä. En ainakaan kuullut hänen huutavan sitten enää -pitkään aikaan. Tohtori kävi hänen luonaan silloin tällöin, mutta -sisarta en nähnyt sen koommin. Viime päivinä oli paljon puhetta, että -hänet vietäisiin johonkin laitokseen. - -Vaimo kertoi sitten vielä joukon yksityiskohtia "mielenvikaisen" -oleskelusta hänen luonaan, ja Asbjörn Kragille selvisi täydellisesti, -miten ovelasti ja kylmäverisesti rikosjoukkue oli menetellyt. Jos he -olisivat ehtineet toimittaa Adan pois kaupungista jonnekin autioon -seutuun maalle, niin he olisivat olleet kaikkivaltiaita. Onneksi se -suunnitelma oli mennyt myttyyn, joskin vasta viime tingassa. - -Vaimo oli aivan onnettomana, ja Krag ymmärsi selvään kaikesta, että hän -oli viaton ja oli toiminut hyvässä uskossa. - - * * * * * - -Harmaja aamuhämärä levisi Kristianian yli. Kello oli tullut viisi. Yö -oli ollut seikkailuista rikas. Niinä harvoina tunteina, jotka olivat -kuluneet sitten kello yhdentoista, oli tapahtunut jos jotakin. Juhla -Grandilla, Valentinen ja Asbjörn Kragin jännittävä kohtaus -"petohämähäkin" asunnossa, Kragin voitto, taistelu Adan huoneessa. -Sitten seurasi välikohtaus: Krag joutui vähäksi aikaa voimattomaksi, ja -näytti siitä, kuin "petohämähäkki" olisi jälleen saanut pelin johdon -käsiinsä. Mutta vielä kerran vaihtuivat kuvat: Kragin odottamaton -kepponen automobiilin ohjaajalle ja hänen esiintymisensä näyttämöllä -sinä hetkenä, jolloin Valentine jo luuli riistäneensä voiton hedelmät -poliisin käsistä. - -Ja sitten lopuksi Valentinen pako. -- - -Kello puoli kuusi aamulla vierivät kolmet vaunut keskikaupunkia kohden. - -Ensimäisissä istuivat Ada, Falkenberg ja Asbjörn Krag. Toisissa ajoivat -poliisikonstaapelit. Ja viimeisissä makasi "veli", mustapintainen -roisto, kädet ja jalat köytettyinä, sekä polveen ammuttu "tohtori". - -Näiden viimeisten vaunujen kuskipenkillä istui Jens, entinen vankikopin -asukas, Kragin apulainen. - -Nuori mies oli tyytyväinen yöhönsä. Tosin oli "petohämähäkki" yhä vielä -vapaalla jalalla, mutta hän oli joutunut tappiolle joka taholla ja -menettänyt saalinsa. - -Hänen oli ollut pakko paeta Kristianiasta. - -Ja lennätinkoneet nakuttivat paraikaa pitkin kaikkia teitä. - -"Pysäyttäkää vihreä automobiili! Pysäyttäkää vihreä automobiili!..." - -Aamusumu hälveni, aurinko paistoi Kristianiaan ja pani talojen katot -juhlallisesti välkkymään. Päivästä lupasi tulla kaunis. - -Ja kuskipenkillä istui Jens, aito kristianialaispoika, heilutellen -jalkojaan ja viheltäen "Hiawathaa". Hän ei ollut nukkunut kolmeen -vuorokauteen, mutta himosi jo uusia seikkailuja Asbjörn Kragin kanssa. - - * * * * * - -Jo seuraavana päivänä alkoi suuri oikeudenkäynti vangittuja -"petohämähäkin" joukkuelaisia vastaan. Poliisi keräsi suuren joukon -todisteita heitä vastaan, ja tuomio oli jo etukäteen varma: he saavat -monta vuotta kuritushuonetta ja senjälkeen heidät lähetetään Saksaan, -missä monet selvittämättömät asiat ovat heitä odottamassa. - -Kävi ilmi, ettei "petohämähäkki" ollut enää uskaltanut ensinkään palata -asuntoonsa sen jälkeen kuin oli paennut automobiililla. Halki -Smaalenenen kävi hurja kulku, ja kun pienet lennätinasemat aamulla -avattiin, oli Valentine jo aikoja sitten ajanut ohi. - -Mossin asemalla hän saavutti yöjunan, mutta ei tohtinut ajaa siinä -pitemmälle kuin Gööteporiin, missä hän uskollisen seuralaisensa kera -töytäsi erääseen Hampurinlaivaan, joka osui olemaan lähtövalmiina. - -Myöhemmillä etsiskelyillään Asbjörn Krag saattoi seurata hänen -jälkiänsä Berliiniin asti. - -Sinne katosi Valentine Kempel. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK PUNAINEN LESKI*** - - -******* This file should be named 57351-8.txt or 57351-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/7/3/5/57351 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |