Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 2696 insertions, 3078 deletions

diff --git a/56491-0.txt b/56491-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..4dee279
--- /dev/null
+++ b/56491-0.txt
@@ -0,0 +1,2696 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56491 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+HÄNEN ISIENSÄ JUMALA
+
+
+Kirj.
+
+Jack London
+
+
+Suomentanut
+
+Aito Kare
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Minerva Oy,
+1921.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Hänen isiensä jumala.
+Pohjolan tytär.
+Teiden erotessa.
+Naisen kestävyys.
+Suuri kysymys.
+
+
+
+
+
+
+HÄNEN ISIENSÄ JUMALA.
+
+
+I.
+
+Koskematon, neitseellinen metsä levisi joka suuntaan, -- meluisten
+huvinäytelmien ja hiljaisten murhenäytelmien paikka. Täällä käytiin
+taistelua olemassaolosta alkuaikaisella petomaisuudella. Englantilaiset
+ja venäläiset riitelivät vielä Sateenkaaren maan omistamisesta -- ja
+tässä oli pääsyy, -- sillä kultaa jänkit eivät vielä olleet näistä
+äärettömistä maa-alueista tavanneet. Susilaumat iskivät hirvilaumoihin
+valiten niistä heikkoja ja kantavia, ja seurasivat niitä samalla
+hellittämättömyydellä kuin tuhansia ja taas tuhansia sukupolvia
+takaperin. Vähälukuiset alkuasukkaat tottelivat noitiaan ja
+päälliköltään, karkoittivat pahojahenkiä, polttivat vanhuksiaan,
+taistelivat naapureitansa vastaan ja söivät vihollisiaan
+mielihyvällä, mikä seikka erinomaisesti todisti heidän vatsojensa
+ruuansulatuskelpoisuuden. Mutta tämä tapahtui aikana, jolloin kivikausi
+läheni loppuaan. Tuntemattomilla teillä ja kartalla näkymättömillä
+aavikoilla näyttäytyivät kansainvaelluksen etumaiset tiedustelijat --
+vaaleat, sinisilmäiset, lannistumattomat miehet, rauhattoman rotunsa
+ilmi-elävät edustajat. Sattumalta tahi aikomuksella, yksittäin,
+kaksittain tahi kolmittain he saapuivat, tietämätöntä mistä;
+taistelivat, kuolivat tahi kulkivat etemmäksi, tuntematonta mihin.
+Noidat ja poppamiehet koettelivat heitä tuhota, päälliköt lähettivät
+sotilaitaan taistelemaan heitä vastaan, kivi törmäsi teräkseen, mutta
+turhaan. Kuni vesi, joka juoksee tuntemattomista lähteistä,
+tunkeutuivat he läpi pimeiden metsien ja vuorensolien, sousivat yli
+jokien kömpelöissä veneissä, tahi mokkasiineihin puettuina tasoittivat
+latua koirilleen. He olivat suuren heimon edelläkävijöitä ja heitä oli
+monta, mutta nahkoihin kääriytyneet pohjolan asukkaat eivät sitä vielä
+tienneet. Monet tuntemattomista kulkijoista taistelivat viimeiseen
+saakka ja kuolivat revontulten kylmässä loisteessa, samoinkuin heidän
+veljensä tekivät troopillisten maitten tulisessa hiekassa; ja he
+tulevat samoin jatkamaan siihen asti, kunnes heidän rodulleen määrätty
+aika ja tehtävä on täytetty.
+
+Oli keskiyön aika. Pohjoisella taivaanrannalla näkyi heleänpunaisia
+pilviä, jotka vaalenivat länteen ja tummenivat itään päin, ne
+osoittivat näkymättömän keskiyön auringon olemassaoloa. Hämärä ja valo
+sekaantuivat niin, että yötä ei ollut, -- päivä yhtyi päivään.
+
+Yukonin pinnalla huutelivat villit lintulaumat erilaisilla äänillään
+loppumattomia valituksia ja kaiku nauroi ivallisesti tyynen joen
+yläpuolella.
+
+Hidasjuoksuisen joen rannalla seisoi kaksi, kolme puunkuorista tehtyä
+ruuhta. Norsunluupäiset keihäät, luiset väkänuolet, hirvennahkaisista
+hihnoista valmistetut jousen jänteet ja yksinkertaiset, kömpelöt
+vitsasverkot osoittivat, että joessa oli parhaillaan lohenkutu.
+Läheltä, epäjärjestyksessä olevista nahkateltoista, kuului
+kalanpyydystäjien ääniä. Nuorukaiset painiskelivat keskenään tahi
+pyörivät tyttöjen jälestä iäkkäämpien keskustellessa keskenään. Heidän
+jaloissaan leikkivät ja tappelivat alastomat lapset kieriskellen liassa
+yhdessä ruskeiden susikoirien kanssa.
+
+Toisella puolen leiripaikkaa, mutta erillään siitä, oli toinen leiri,
+jonka muodosti kaksi telttaa. Se oli valkoisten miesten leiri.
+Ymmärrettävästikin leiripaikan valinta oli kokonaan valkoisten tekemä,
+niin että väärinkäsitysten sattuessa heidän leirinsä täydelleen
+hallitsi intiaanien asemapaikkaa; tappion sattuessa johti toisesta
+teltasta suora jyrkkä mäki alas rannalle, -- veneille. Toisesta
+teltasta kuului sairaan lapsen kovaääninen itku ja äidin rauhoittava
+laulu. Nuotion ääressä keskusteli kaksi miestä, -- puoliverinen ja
+valkoinen.
+
+-- Niin! Minä rakastan kirkkoa kuin uskollinen lapsi, Bien! Rakkauteni
+on niin suuri, että päiväni ovat kuluneet sitä paetessani ja yöt
+raskaissa unennäöissä tehdessäni itselleni tästä rakkaudesta selkoa.
+Kuulkaa!
+
+Puoliverisen äänessä tuntui viha ja kosto.
+
+-- Olen syntyisin Punaiselta Joelta. Isäni oli valkoinen, -- yhtä
+valkoinen kuin te. Mutta te olette jänkki, hän oli englantilainen ja
+gentlemanin poika. Äitini oli päällikön tytär. Niin, toisenkin kerran
+haluttiin tietää minkälaista verta virtasi suonissani, sentähden että
+asuin valkoisten luona ja isäni sydän sykki minussa. Siellä oli
+valkoinen tyttö, joka katsoi minuun ystävällisesti. Hänen isällään oli
+paljon maata ja paljon hevosia, hän oli tärkeä henkilö omiensa
+keskuudessa ja hänessä virtasi ranskalainen veri. Hän puhui, että
+tytöllä ei ole omaa mielipidettä, keskusteli paljon tyttärensä kanssa
+ja oli hyvin tyytymätön siihen, mitä tapahtui.
+
+-- Mutta tytöllä oli oma mielipide, sillä me seisoimme pian papin
+edessä. Mutta vielä pikemmin tuli hänen isänsä puhuen valheellisia
+sanoja ja antaen pettäviä lupauksia, loppujen lopuksi pappi peräytyi
+eikä halunnut siunata liittoamme. Niinkuin ei kirkko alussa siunannut
+syntymistäni, ei se halunnut myöskään siunata avioliittoani ja pakoitti
+minut tahraamaan käteni ihmisverellä, Bien! Tällä tavalla on minulla
+syytä rakastaa kirkkoa. Silloin löin minä pappia vasten ajeltua suuta,
+jonka jälkeen tyttö ja minä kiireesti ratsastimme Fort Pierreen, jossa
+kirkonpalvelija oli hyvä ihminen. Mutta jälkeemme ajoivat tytön isä,
+veljet ja ystävät. Taistelimme hevosten selässä siihen saakka, kunnes
+olin lyönyt alas satulasta kolme ja loput ratsastivat Fort Pierreen.
+Silloin käännyimme tyttä ja minä itään, metsiin ja vuorille. Niin ei
+meitä siis vihitty, -- se oli hyvän kirkon ansio, kirkon, jota rakastan
+niinkuin uskollinen poika.
+
+-- Mutta huomatkaa naisen kummallisuus, naisen, jonka sydäntä ei
+yksikään mies koskaan voi ymmärtää. Yksi niistä, jonka löin satulasta,
+oli hänen isänsä, ja jälestä tulevien hevosten kaviot musersivat tämän.
+Sen me näimme, tyttö ja minä, mutta minä unohdin sen, eikä hänkään
+näyttänyt sitä muistelevan, mutta jälkeenpäin, hiljaisina iltoina, se
+nousi välillemme ja myöskin yön hiljaisuudessa, kun lepäsimme tähtien
+alla ja olimme yksin. Se oli aina kanssamme. Tyttö ei ajatellut _sitä_,
+mutta _se_ istui tulemme ääressä ja saattoi meidät vieraantumaan
+toisistamme. Tyttö koetteli vapautua, mutta juuri silloin kohosi _se_
+hänen mieleensä; luin sen hänen silmistään ja epätasaisesta
+hengityksestään. -- Sitten synnytti hän minulle lapsen -- tytön, ja
+kuoli. Menin silloin äitini sukulaisten luo, antaakseni lapsen
+imettäjälle. Mutta käteni olivat tahratut ihmisen vereen, niin, kirkon
+ansiosta olivat ne ihmisveren tahraamat. Ja ratsastava poliisi
+etsiskeli minua, mutta äitini veli, joka silloin oli päällikkönä,
+piilotti minut antaen minulle hevosia ja ruokaa. Ja me matkustimme,
+tyttäreni ja minä, Hudsonin lahden rannalle, jossa oli vähän valkoisia,
+ja kysymykset, joita he tekivät, olivat harvalukuisia. Minä
+työskentelin yhtiön metsästäjänä, oppaana ja koirien ajajana, kunnes
+tyttäreni kasvoi naiseksi, -- pitkäksi, solakaksi ja kauniiksi.
+
+-- Te tunnette pitkän, yksinäisen talven, joka synnyttää huonoja
+ajatuksia ja rumia tekoja. Varaston päällikkö oli kova ja rohkea mies.
+Hänessä ei ollut mitään, joka olisi voinut miellyttää naista, mutta hän
+kiinnitti huomionsa tyttäreeni, kun tämä tuli naiseksi. Jumalan Äiti!
+Hän lähetti minut koirien kanssa pitkälle matkalle, jotta voisi... te
+ymmärrätte, hän oli sydämetön ja kova mies. Tyttäreni oli aivan
+valkoinen ja hänen sydämensä oli valkoinen ja -- hän kuoli.
+
+-- Yö, jolloin palasin, oli kylmä; ei näkynyt kuuta ja koirat ontuivat.
+Intiaanit ja valkoiset katselivat minuun vaieten ja minä tunsin kauhua
+tietämättä minkävuoksi, mutta en sanonut sanaakaan, ennenkuin olin
+ruokkinut koirat ja syönyt itse, kuten tulee miehen, jonka on pidettävä
+huolta asioista. Sitten puhuin pyytäen selitystä, mutta he vetäytyivät
+etemmäksi peläten vihaani ja sitä, mitä saatoin tehdä; kuitenkin tuli
+asia kerrotuksi, surullinen asia, sana sanalta, ja he ihmettelivät,
+että olin niin rauhallinen.
+
+-- Kun he olivat puhuneet, menin päällikön taloon rauhallisempana kuin
+nyt siitä kertoessani. Hän pelästyi ja kutsui apuun valkoisia, mutta ne
+eivät hyväksyneet hänen tekoaan ja jättivät hänet selviytymään yksin.
+Hän juoksi papin taloon. Seurasin sinne. Mutta tullessani taloon
+asettui pappi tielleni ja alkoi lempeästi vakuuttaa minulle puhuen,
+että vihastunut ihminen ei saa mennä oikeaan eikä vasempaan, vaan on
+hänen maltettava mielensä ja muistettava Jumalaa. Vaadin isän
+oikeudella, että hän antaisi minun kulkea eteenpäin, mutta hän vastasi,
+että voin mennä vain hänen ruumiinsa yli ja pyysi, melkeinpä rukoili
+minua. Niin, tässä oli kirkko, taaskin kirkko, ja... minä menin hänen
+ruumiinsa yli sekä lähetin päällikön kohtaamaan tytärtäni hänen
+jumalansa luokse, tämän valkoisten miesten huonon jumalan luo. --
+Alempana olevaan leiriin oli annettu tieto. Nousi melu ja minä poistuin
+Suuren Orjajärven alueen kautta, Mackenzien laaksoa alas, yli
+Valkoisten Vuorten, ohi Suuren Yukonin lisäjoen ja tulin tänne. Siitä
+päivästä tähän saakka ovat teidän kasvonne ensimmäiset, jotka näen
+isäni heimoon kuuluvalla miehellä. Mahdollisesti viimeisetkin! Nämä
+ihmiset -- minun kansani -- ovat yksinkertaista väkeä ja minulla on
+heidän keskuudessaan vaikutusvaltaa. Minun sanani on heille laki ja
+heidän jumalanpalvelijansa täyttävät vain minun käskyjäni. Kun puhun
+heille, puhun itselleni. Me vaadimme, että meidät jätetään yksiksemme.
+Emme tarvitse teitä. Jos sallimme teidän jäädä tuliemme luo, tulee
+teidän jälkeenne kirkkonne, pappinne ja jumalanne... Ja tietäkää --
+jokaisen valkoisen miehen, joka saapuu asuinsijoillemme, pakoitan minä
+kieltämään jumalansa. Te olette ensimmäinen ja minä osoitan teille
+hyväntahtoisuutta. Olisi senvuoksi parasta, jos te lähtisitte ja mitä
+pikemmin, sitä parempi itsellenne.
+
+-- Minä en ole vastuunalainen veljistäni -- sanoi toinen mies täyttäen
+ajatuksissaan piippunsa.
+
+-- Mutta minä tunnen teidän rotunne, -- vastasi puoliverinen. -- Teidän
+veljiänne on paljon, ja te sekä seurueenne olette vain muiden edellä.
+Ajallaan tulevat toiset vallatakseen maan, mutta minun aikanani se ei
+tapahdu. Olen kuullut, että he ovat jo Suuren joen alkuvarsilla ja
+kaukana alajuoksun luona ovat venäläiset.
+
+Hay Stockard -- jänkki -- katsoi kummastuneena puoliveriseen. Se oli
+hämmästyttävä maantieteellinen paljastus. Fort Yukonissa olevassa
+Hudsonin lahden asutuspaikassa oli kokonaan toiset tiedot joen
+suunnasta. Otaksuttiin sen laskevan Jäämereen.
+
+-- Siis Yukon laskee Beringin mereen? -- kysyi hän.
+
+-- En tiedä, mutta alempana on venäläisiä, paljon venäläisiä. Voitte
+mennä etemmäksi ja näette sen itse, voitte myöskin palata takaisin
+veljienne luo, mutta ylös Koyukukiin teidän ei pidä lähteä, sillä
+sotilaat ja noidat tottelevat minun määräyksiäni. Niin käsken minä,
+Babtiste Punainen, jonka sana on laki, koska minä olen tämän kansan
+päällikkö.
+
+-- Mutta jos minä en menisi alas venäläisten enkä takaisin veljieni
+luo?
+
+-- Silloin joutuisitte pian jumalanne luo, huonon jumalan luo,
+valkoisten miesten jumalan luo.
+
+Punainen aurinko näyttäytyi taivaanrannalla, himmeänä ja verisenä.
+Baptiste Punainen nousi, nyökäytti kevyesti päätään ja meni takaisin
+omaan leiriinsä keskelle punertavia varjoja ja satakielen lauluja.
+
+
+II.
+
+Hay Stockard kirosi karkeasti ja voimakkaasti. Hänen vaimonsa kohotti
+katseensa padoista ja kupeista silmäten terävästi pitkin jokea. Vaimo
+osasi eroittaa miehensä mielenlaadun niistä kirouksista, joita tämä
+päästeli. Hän ymmärsi tämän tapauksen ansaitsevan huomiota. Pitkä
+ruuhi, auringossa välkkyvine airoineen, tuli poikki joen ja ohjasi
+rannalle. Hay Stockard silmäili sitä huolellisesti... Kolme soutumiestä
+ojentautui ja kumartui, kumartui ja ojentautui säännöllisessä tahdissa;
+mutta punainen vaate, joka oli kääritty yhden miehen pään ympäri,
+kiinnitti hänen huomiotaan.
+
+-- Bill! -- huusi hän. -- Hei, Bill!
+
+Kömpelö, jättiläismäinen olento näyttäytyi toisesta teltasta
+haukotellen ja hieroen silmiään. Nähdessään kummallisen veneen karkkosi
+hänestä heti uni.
+
+-- Oh, helvetti! Piruko niitä tänne kiikuttaa?
+
+Hay Stockard pudisti päätään yrittäen ottaa kiväärin.
+
+-- Parasta ampua hänet, -- sanoi Bill. -- Tuo varmasti turmelee meiltä
+kaiken, jos laskemme hänet tänne.
+
+Mutta Stockard hylkäsi tämän äärimmäisen keinon ja pidätti Billiä.
+Kaksi intiaania hyppäsi rannalle ja ruuhesta astui maihin valkoinen
+matkustaja, eroten toisista silmiinpistävän päähineensä vuoksi.
+
+-- Paavali Tarsolaisen tapaan tervehdin teitä. Olkoon rauha ja Jumalan
+armo kanssanne.
+
+Hänen ilmaantumisensa vastaanotettiin jurolla vaiteliaisuudella.
+
+-- Hay Stockard, jumalankieltäjä ja syntinen, tervehdin teitä.
+Sydäntänne hallitsee mammona, järkenne on pahan hengen vallassa,
+teltassanne on nainen, jonka kanssa teillä on rakkaussuhde; näistä
+synneistä käsken minä, Jumalan lähettiläs, Sturges Owen, teitä
+kääntymään, katumaan ja puhdistautumaan.
+
+-- Jättäkää nuo lorunne! -- keskeytti Hay Stockard suuttuneena, --
+tiedättekö, että Baptiste Punainen on tuolla? -- ja hän osoitti
+kädellään intiaanien leiriin.
+
+Sturges Owen, maailman valistaja ja Herran apostoli, meni jyrkänteen
+reunalle ja käski saattajiensa tuoda leiritarpeet.
+
+Stockard seurasi häntä.
+
+-- Kuulkaapas, mitä sanon teille, -- sanoi hän tarttuen
+lähetyssaarnaajan olkapäähän. -- Pidättekö omaa nahkaanne suuressa
+arvossa?
+
+-- Elämäni on Herran kädessä ja minä teen vain Hänen työtään Hänen
+viinitarhassaan, -- vastasi mies juhlallisesti.
+
+-- Oh, jättäkää tuo! Mitä pidätte kidutuksesta?
+
+-- Tapahtukoon Herran tahto.
+
+-- Hyvä on, te löydätte sen täältä, mutta minä annan aluksi teille
+neuvon. Ottakaa se vastaan tahi ei, niinkuin haluatte. Jos te jäätte
+tänne, niin te tulette kukistetuksi. Ettekä te yksin, vaan mekin, Bill,
+vaimoni...
+
+-- Vaimonne ei usko pyhään evankeliumiin...
+
+-- Enkä minä. Te tuotatte kärsimyksiä ei vain itsellenne, mutta myöskin
+meille. Viime talven palelin yhdessä kanssanne, niinkuin hyvin
+muistatte, ja tiedän teidän olevan hyvän miehen. Jos katsotte
+velvollisuudeksenne kääntää pakanoita, niin hyvä on, mutta älkää
+unohtako mahdollisia seurauksia. Tämä mies -- Baptiste Punainen -- ei
+ole intiaani. Hän on samaa juurta kuin mekin. Yhtä päättäväinen kuin
+minäkin ja yhtä itsepäinen uskonkiihkossaan kuin te. Kun te molemmat
+kohtaatte, niin en sekaannu asiaan, vaikkapa joutuisinkin suoraa päätä
+helvettiin. Ymmärrättekö? Seuratkaa neuvoani ja matkustakaa. Jos
+lähdette alas, tulette venäläisten luo. Heidän keskuudessaan on
+kreikkalaiskatolisia pappeja, jotka auttavat teitä pääsemään yli
+Beringin merelle -- sinne mihin Yukon laskee, -- ja sieltä ei ole
+vaikea palata sivistyneisiin oloihin. Kuulkaa minua ja matkustakaa
+täältä mahdollisimman nopeasti.
+
+-- Se, jonka sydämessä asuu Herra ja jonka kädessä on evankeliumi, ei
+pelkää ihmisten eikä saatanan juonia, -- vastasi lähetyssaarnaaja
+juhlallisesti. -- Minä tapaan tämän miehen ja koettelen käännyttää
+hänet. Yksi kadonnut lammas, joka palautetaan kirkon helmaan, on
+suuremman arvoinen kuin tuhannen pakanaa. Se, joka on voimakas pahassa,
+saattaa tulla suureksi myöskin hyvässä, siitä on Saulus esimerkkinä:
+Lähtiessään Damaskon tielle vangitsemaan kristittyjä hänen korviinsa
+kaikui Pelastajan ääni: "Saulus, Saulus, miksi vainoot minua?" Siitä
+hetkestä astui Paavali Herran puolelle ja tuli suureksi sielujen
+pelastajaksi. Samoinkuin Paavali Tarsolainen työskentelen minäkin
+Herran viinimäessä ja kärsin kidutusta, loukkauksia, pilkkaa ja vainoa
+rakkaudesta Häneen.
+
+-- Tuokaa pieni teepussi sekä vesikattila, -- huusi hän venemiehilleen;
+-- ja älkää unohtako hirvenlapaa ja paistinpannua.
+
+Kun hänen miehensä saapuivat rantaäyräälle, laskeutuivat he kaikki
+kolme, leiritarpeet selässä ja käsissä, polvilleen ja kiittivät Jumalaa
+aavikon ja joen yli onnellisesti suoritetusta matkasta. Hay Stockard
+katseli näitä menoja epäillen ja pilkallisesti; mikään juhlallinen tahi
+romanttinen ei liikuttanut hänen kovaa sydäntään. Samaan aikaan
+ilmestyi Baptiste. Huomaavaisesti katseli hän kaikkea tätä muistellen
+tyttöä, joka jakoi hänen kanssaan vaivat vuorilla ja metsässä sekä
+tytärtään, joka makasi jossakin synkän Hudsonin lahden rantamilla.
+
+
+III.
+
+-- Hitto soikoon, Baptiste, en olisi saattanut ajatellakkaan sitä, en
+hetkeäkään. On myönnettävä, että tämä mies on hullu ja merkitsee vähän
+asioiden kulussa, mutta kuitenkaan, ymmärrätte, en voi jättää häntä.
+
+Hay Stockard vaikeni, koettaen nähtävästi sovittaa näihin sanoihin
+sydämensä karkean siveysopin.
+
+-- Hän on kyllästyttänyt minut aikoja sitten, kyllästyttää minua
+nytkin, ja enemmän kuin kerran on hän tuottanut minulle erilaisia
+ikävyyksiä, mutta te unohdatte, että me olemme hänen kanssaan samaa
+rotua -- hän on valkoinen -- ja... ja minulla ei ole oikeutta ostaa
+omaa elämääni hänen elämällään, vaikkapa hän olisi neekerikin.
+
+-- Olkoon niin, -- vastasi Baptiste Punainen. -- Minä osoitin teille
+armoa ja annoin mahdollisuuden valita. Tulen pian sotilaineni ja
+tapahtuu toinen tahi toinen, -- joko minä tapan teidät tahi te
+kiellätte jumalanne. Jättäkää pappi minun haltuuni ja te saatte mennä
+rauhassa. Muuten täytyy teidän tuhoutua. Mieheni ovat valmiit aina
+lapsista alkaen nousemaan teitä vastaan. Katsokaa, lapset ovat
+vallanneet teidän ruuhenne.
+
+Hän osoitti joelle. Alastomat poikaset kaalelivat vedessä kuljettaen
+ruuhia. Kun he olivat edenneet ulkopuolelle kiväärin kantaman,
+kiipesivät he veneisiin ja alkoivat soutaa.
+
+-- Antakaa pappi minulle ja te saatte ruuhenne takaisin. Ajatelkaa!
+Sanokaa mielipiteenne, mutta älkää kiirehtikö.
+
+Hay Stockard pudisti päätään. Hänen katseensa pysähtyi vaimoonsa, jolla
+oli lapsi rinnoillaan. Stockard epäröi eikä kohottanut katsettaan
+ympärillä oleviin ihmisiin.
+
+Baptisten viimeisten sanojen aikana tuli paikalle pappi.
+
+-- Minä en pelkää, -- sanoi hän. -- Herra pitää minua kädessään ja olen
+yksin valmis menemään uskottomien leiriin. Vielä ei ole myöhäistä. Usko
+siirtää vuoria. Yhdennellätoista hetkellä voin kääntää heidän sydämensä
+oikealle tielle.
+
+-- Nyt on sopiva tilaisuus kaapata tuo kulkuri, -- kuiskasi Bill
+vanhemman toverinsa korvaan, osoittaen silmillään Baptisteen. Tehkäämme
+hänestä panttivanki ja lopettakaamme hänet, jos hän vastustelee.
+
+-- Ei, -- sanoi Stockard. Annoin hänelle sanani, että tulemme
+keskustelemaan rauhassa. Sodan säännöt, Bill, sodan säännöt. Hän on
+käyttäytynyt rehellisesti varoittaessaan meitä, senvuoksi en voi rikkoa
+sanaani.
+
+-- Hän täyttää joka tapauksessa uhkauksensa kuitenkin, siitä ei ole
+epäilystäkään.
+
+-- Se on totta, mutta en halua, että puoliverinen olisi minua
+kunniallisempi. Miksikä ei tehdä niinkuin hän haluaa, annetaan hänelle
+lähetyssaarnaaja ja niin on asia selvä?
+
+-- Ei, ei -- venytti Bill epämääräisesti.
+
+-- Et siis halua!
+
+Bill punastui kevyesti ja lakkasi väittelemästä. Baptiste Punainen
+odotti lopullista päätöstä. Stockard meni hänen luokseen.
+
+-- Kas näin on asia, Baptiste. Saavuin tänne tarkoituksella mennä
+Koyukukiin. Minä en tarkoita pahaa, enkä ajattele mitään huonoa,
+enempää nyt kuin silloinkaan. Yht'äkkiä ilmestyi tämä jumalanpalvelija,
+niinkuin te häntä nimitätte. Minä en häntä tuonut tänne. Hän olisi joka
+tapauksessa tullut olinpa minä täällä tahi en. Mutta kun hän on nyt
+täällä, niin olen velvollinen tukemaan häntä, koska hän on samaa rotua
+kuin minäkin. Jos te itsepäisesti pysytte päätöksessänne, niin kylänne
+hiljenee ja tyhjenee, teille jää vähemmän ihmisiä kuin nälän jälkeen.
+Totta on, että mekin kuolemme, teidän soturinne...
+
+-- Mutta ne, jotka jäävät jälelle, saavuttavat rauhan ja heidän
+korvissaan eivät tule kuulumaan vieraiden jumalien sanat eikä
+muukalaisten jumalanpalvelijoiden ääni.
+
+Stockard ja Bill kohauttivat olkapäitään ja poistuivat, puoliverinen
+läksi takaisin leirilleen. Lähetyssaarnaaja kutsui seuralaisiaan
+ja he laskeutuivat polvilleen rukoukseen. Stockard ja Bill alkoivat
+hakata kirveillä muutamia suuria petäjiä ja laittoivat niistä
+rintavarustuksen, joka täydelleen vastasi tarkoitustaan. Lapsi nukahti
+ja nainen asetti sen nahkojen päälle ryhtyen auttamaan leirin
+vahvistamisessa. Kun nämä valmistukset oli suoritettu loppuun,
+valitsivat Stockard ja Bill avonaisen paikan ja alkoivat hakata pois
+pensaikkoa. Vihollisen leirin taholta kuului sotarumpujen ja noitien
+äänet, jotka rohkaisivat väkeä.
+
+-- Pahinta on, että he haluavat hyökätä yllättämällä, -- valitti Bill
+heidän kirveet olalla palatessaan takaisin.
+
+-- He odottavat vain keskiyötä, jolloin ei näe ampua hyvin.
+
+-- Siinä tapauksessa lienee parasta alkaa toimia nyt heti.
+
+Bill otti kirveen asemesta kiväärin.
+
+Eräs poppamiehistä, joka seisoi korkeammalla muita heimolaisiaan, oli
+selvään näkyvissä. Bill tähtäsi häneen.
+
+-- Onko kaikki kunnossa? -- kysyi hän.
+
+Stockard avasi ampumatarvelaatikon, saattoi vaimonsa vaarattomaan
+paikkaan ja antoi merkin.
+
+Bill laukaisi.
+
+Poppamies kaatui. Hetkisen vallitsi hiljaisuus, sitten kohosi raivokas
+ulvonta ja joukko nuolia lenteli leiriin.
+
+-- Haluan tehdä sille kulkurille saman tempun, -- huomautti Bill
+ladatessaan pyssyään. -- Vannon osaavani häntä silmien väliin.
+
+-- Älä tee sitä, -- virkkoi Stockard pudistaen päätään alakuloisesti.
+
+Baptiste nähtävästi koetteli tyynnyttää sotaisimpia alamaisistaan,
+mutta sensijaan, että olisivat täydessä päivänvalossa heittäytyneet
+hyökkäykseen, jättivät intiaanit kylänsä ja kääntyivät pikaiseen
+pakoon, tuhoatuottavien laukausten saavuttamattomiin. Käännytysinnon
+vallassa oleva Sturges Owen päätti ensin mennä yksin pakanoiden luo
+yhtä valmiina voittoon kuin kidutukseenkin, mutta vähitellen
+uskonkiihko sammui ja luonnollinen itsesäilytysvaisto pääsi
+oikeuksiinsa. Ruumiillinen kauhu tuli uskon sijaan, rakkaus elämään oli
+suurempi kuin rakkaus Jumalaan. Tämä ei ollut uusi kokemus. Hänet
+valtasi ennestään tuttu heikkous. Hän muisti, kuinka hänen
+seuralaisensa ohjasivat, ikäänkuin mielipuolet, veneen keskelle uivaa
+jääpaljoutta ja kuinka hän vaarallisimmalla hetkellä heitti pois
+aironsa alkaen kiihkeästi rukoilla ja pyytää armoa. Nämä muistot eivät
+olleet mieluisia. Ne saattoivat hänet häpeämään itseään ja sieluaan,
+joka oli niin heikko, että ruumis saattoi saada ylivallan. Mutta
+rakkaus elämään! Rakkaus elämään! Hän ei voinut sitä tukahuttaa. Hänen
+urhoollisuutensa, jos sitä voi siksi kutsua, johtui uskonkiihkosta, kun
+taas Stockardin ja Billin rohkeus johti juurensa syvälle painuneista
+esikuvista. Heissä ei rakkaus elämään ollut sen vähäisempi, mutta
+rakkaus rodun perintätapoihin oli voimakkaampi; ei senvuoksi, että he
+eivät olisi pelänneet kuolemaa, mutta he eivät voineet ostaa elämäänsä
+häpeän hinnalla.
+
+Lähetyssaarnaaja nousi ja hetkeksi hänet valtasi halu uhrautua. Hän
+ryömi jo puoleksi yli rintavarustuksen mennäkseen pakanoiden luo, mutta
+vaipui voihkien, käsien ja jalkojen vapistessa, takaisin.
+
+-- Kuinka heikko minä olenkaan! Kuka minä olen paetakseni Herran
+tahtoa? Ennen maailman luomista on kaikki elämän kirjaan kirjoitettu.
+Kuinka minä, maan mato, voin muuttaa sivuakaan tahi sen osaakaan siitä?
+Tapahtukoon Herran tahto!
+
+Bill tuli hänen luokseen ja sanaakaan sanomatta löi häntä kovasti.
+Sitten hän jätti tämän värisevän hermoläjän ja käänsi huomionsa Owenin
+seuralaisiin. Mutta heissä ei näkynyt pelkoa ja reippaasti ottivat he
+osaa taistelun valmistamiseen. Stockard puheli hiljaa vaimonsa kanssa.
+
+-- Tuokaa lähetyssaarnaaja tänne, -- käski hän Billiä.
+
+-- Nyt, -- määräsi hän, kun Owen seisoi tylsänä heidän edessään, --
+tehkää meidät mieheksi ja vaimoksi, mutta heti.
+
+Sitten hän lisäsi, selittääkseen käytöstään Billylle. -- Eihän saata
+tietää, kuinka tämä loppuu, senvuoksi aion saattaa asiani
+järjestykseen.
+
+Nainen alistui valkoisen herransa toivomukseen. Hänelle ei näillä
+menoilla ollut mitään merkitystä. Omalta kannaltaan katsoen hän oli
+Stockardin vaimo ensimäisestä päivästä lähtien, kun he olivat yhtyneet.
+Läsnäolijat olivat todistajina. Bill seisoi lähetyssaarnaajan vieressä
+kiirehtien, kun hän viivytteli. Stockard sanoi naiselle vastaukset ja
+kun tuli aika, eikä ollut parempaa sormusta, kiersi hän naisen sormen
+oman sormensa ympärille.
+
+-- Suudelkaa morsianta! -- käski Bill. Sturges Owen oli liian
+masentunut vastustaakseen.
+
+-- Nyt ristikää lapsi.
+
+-- Kaikkien sääntöjen mukaan, -- määräsi Bill.
+
+-- Uudelle tielle on otettava mukaan kaikki tarpeellinen, -- huomautti
+isä ottaessaan lapsen äidiltä. -- Työskentelin kerran Kalliovuorilla ja
+minulla oli kaikkea muuta, paitsi ei suoloja. Ei ole milloinkaan sitä
+unohdettava. Ja jos nainen ja lapsi joutuvat yöllä vangeiksi, he voivat
+joutua ruuaksi intiaaneille.
+
+Kuppi täytti kastemaljakon virkaa ja menojen loputtua vietiin lapsi
+vaarattomaan nurkkaukseen rintavarustuksen taa. Tehtiin tuli ja
+alettiin valmistaa illallista. Aurinko näkyi pohjoisessa laskeutuen
+likemmäksi taivaanrantaa. Taivas tällä suunnalla oli veripunainen.
+Varjot pitenivät, valo sammui ja metsän pimeydessä elämä hiljalleen
+vaimeni. Vieläpä lintujenkin äänet joella alkoivat hiljetä ja yö
+saapui. Mutta intiaanien luona melu vain kasvoi, lyötiin rumpuja ja
+laulettiin villejä sotalauluja. Mutta kun aurinko katosi taivaanrannan
+taa, lakkasi melu. Ympärille laskeutui puoliyön hiljaisuus. Stockard
+laskeutui polvilleen ja alkoi katsella hirsien välitse.
+
+Lapsi rupesi itkemään ja kiinnitti hänen huomionsa. Äiti kumartui
+itkevän lapsen yli ja tämä nukahti uudelleen. Tuli hiljaisuus, syvä,
+loputon. Silloin kuului äkkiä puolikovaa laulua. Tummia haamuja
+näyttäytyi avoimella paikalla. Nuolet suhisivat, jänteet vongahtelivat.
+Heille vastattiin kiväärien laukauksilla. Yhtäkkiä voimakkaan käden
+heittämä keihäs lävisti Stockardin vaimon tämän kumartuessa lapsensa
+puoleen ja nuoli sattui lähetyssaarnaajan käteen.
+
+Taistelu muuttui tulisemmaksi. Koko leirien välinen ala oli ruumiiden
+peittämä, mutta jälelle jääneet ryntäsivät eteenpäin ja tulvahtivat yli
+rintavarustuksen kuin valtameren aallot. Sturges Owen peittäytyi
+telttaan sillä aikaa kun ihmiset kaatuivat ja kuolivat. Stockard
+hallitsi jälleen tilannetta työntäen takaisin intiaaneja kuin vikiseviä
+koiria. Tumma käsi tempasi heikon lapsen äidin ruumiin alta ja löi sen
+voimakkaasti hirttä vasten.
+
+Villien rengas tiukkeni peittäen hänet keihäillä ja luupäisillä
+nuolilla. Aurinko nousi ja valaisi kaikki punertavilla säteillään.
+Kahdesti syöksyivät intiaanit häneen ja kahdesti ajoi hän heidät
+kirveellään takaisin. He kaatuivat, ja hän tallasi heitä jaloillaan,
+kuolleita, ja kuolevia. Intiaanit pysähtyivät ja hän nojasi nääntyneenä
+kirveeseensä.
+
+-- Vannon kautta sieluni! -- huusi Baptiste Punainen. -- Sinä olet
+mies! Sano, ettei ole Jumalaa ja sinä saat elää.
+
+Stockard pudisti kieltävästi päätään.
+
+Sturges Owen vietiin puoliverisen luo. Taisteluun osaaottamatta hän oli
+jäänyt koskemattomaksi, mutta hänen silmänsä harhailivat täynnä kauhua
+sinne tänne. Jumalankieltäjän sankarillinen vartalo, haavojen ja
+nuolien peittämänä, nojautuen rohkeasti kirveeseen, välinpitämättömänä,
+lannistumattomana, ylpeänä, kiinnitti hänen harhailevan katseensa. Ja
+hän tunsi syvää kateutta tätä miestä kohtaan, joka seisoi niin tyynenä
+kuoleman kynnyksellä. Nähtävästi muistutti juuri Stockard Kristusta,
+eikä hän, Georg Owen.
+
+Hän tunsi epämääräistä suuttumusta esi-isiinsä henkensä heikkoudesta ja
+hänet valtasi viha sitä kaikkivaltiasta voimaa vastaan, joka oli luonut
+hänet, palvelijansa, niin heikoksi. Voimakkaampikin mies olisi
+tällaisen kauhun vallassa kieltänyt uskonsa ja sellaiselle kuin Sturges
+Owen, se oli aivan itsestään selvää. Peläten ihmisiä hän saattoi
+päättää kapinoida Jumalaa vastaan. Hänellä oli usko ilman uskon voimaa,
+eikä hänellä ollut sielun voimaa.
+
+-- No, missä on nyt sinun Jumalasi? -- kysyi puoliverinen.
+
+-- En tiedä. -- Owen seisoi suorana ja vapisevana kuin lapsi, joka
+vastaa katkismustaan.
+
+-- Mutta sinulla on Jumala?
+
+-- Oli.
+
+-- Entä nyt?
+
+-- Ei ole.
+
+Stockard kuivasi veren silmistään ja hymyili. Lähetyssaarnaaja katsoi
+häneen uteliaasti. Siihen, mitä tapahtui, hän ei ottanut osaa. Hän oli
+katsoja -- matkan päässä. Baptisten sanat ulottuivat juuri hänen
+korviinsa.
+
+-- Hyvin hyvä. Katsokaa, tämä mies menee vapaana, eikä hänelle saa
+mitään pahaa tapahtua. Menköön hän rauhassa. Antakaa hänelle ruuhi ja
+ruokaa. Menköön hän venäläisten luo ja kertokoon heidän papeilleen
+Baptiste Punaisesta, jonka maassa ei ole mitään Jumalaa.
+
+He veivät hänet hiukan etemmäksi, missä seisahtuivat katsomaan, kuinka
+murhenäytelmä loppuisi. Puoliverinen kääntyi Hay Stockardiin.
+
+-- Täällä ei ole Jumalaa -- toisti Baptiste.
+
+Toinen hymyili vastaukseksi. Eräs nuorista sotilaista otti keihään
+varustautuen iskemään.
+
+-- Onko sinulla Jumala?
+
+-- On, minun isieni Jumala.
+
+Baptiste Punainen antoi merkin ja keihäs lävisti Stockardin rinnan.
+Sturges Owen huomasi norsunluukärjen pistävän esiin selästä, näki
+miehen horjuvan, hymyilevän ja kuuli katkeavan keihään äänen, kun mies
+kaatui. Silloin lähti hän alas jokea viedäkseen venäläisille tiedon
+Baptiste Punaisesta, jonka maassa ei ole Jumalaa.
+
+
+
+
+POHJOLAN TYTÄR.
+
+
+-- Te olette -- kuinka sanoisin -- laiska ihminen ja haluaisitte saada
+minut vaimoksenne. Se ei ole hyvin. Ei, ei koskaan laiska mies tule
+minun miehekseni.
+
+Näin puheli Joy Molineau Jack Harringtonille, ja viime yönä oli hän
+puhunut samoin Louis Savoy'lle, mutta ranskaksi.
+
+-- Kuulkaa, Joy!
+
+-- Ei! Ei! Miksikä kuuntelisin laiskoja ihmisiä? Tämä ei ole kaunista:
+käytte luonani, koetatte voittaa suosiotani, ettekä tee mitään. Kuinka
+te voitte hankkia elatusta perheellenne? Miksi teillä ei ole
+kultahiekkaa? Onhan monilla muilla sitä liiaksikin.
+
+-- Minäkin olen työskennellyt ahkerasti, Joy. Joka päivä olen ollut
+tiellä tahi joella. Palasin juuri nyt. Koirani väsyivät. Toiset ovat
+onnellisia ja löytävät paljon kultaa, mutta minä -- minä en ole
+onnellinen.
+
+-- Oh! Mutta kun se mies, muistatteko, Mc Cormack, intiaanivaimonsa
+kanssa löysi kultaa Klondykesta, te ette menneet. Toiset menivät ja
+ovat nyt rikkaita.
+
+-- Tehän tiedätte, että suoritin etsiskelyjä Tananan yläjuoksun
+varsilla enkä tiennyt Eldoradosta ja Bonanzasta mitään ennenkuin oli
+liian myöhäistä.
+
+-- Ne ovat vain verukkeita, te ainoastaan -- miten sanoisin --
+kierrätte asiaa.
+
+-- Kuinka niin?
+
+-- Olette laiska. Ette viitsi työskennellä. Eldorado-joella on eräs
+hyvin rikas valtaus. Eräs mies löi sinne paalunsa ja lähti pois, eikä
+kukaan tiedä, minne hän on joutunut. Kuuteenkymmeneen päivään ei kukaan
+saa oikeuksia tähän valtaukseen. Senjälkeen toiset miehet, paljon
+toisia miehiä, lähtevät matkalle tuulen nopeudella saadakseen ennen
+muita valtauspaperit. Heistä tulee rikkaita. He voivat hankkia
+perheelleen elatuksen.
+
+Harrington oli hyvin innostunut, mutta peitti sen ja kysyi
+välinpitämättömästi:
+
+-- Koska on määräaika?
+
+-- Puhuin tästä asiasta Louis Savoy'n kanssa -- jatkoi tyttö
+kiinnittämättä huomiota kysymykseen. -- Luulen hänen voittavan.
+
+-- Vieköön hänet piru!
+
+-- Niin, hän puheli minulle: -- Joy, minä olen vahva, minulla on hyvät
+koirat. Minulla on hyvät keuhkot. Koetan voittaa. Sitten te menette
+kanssani naimisiin? Ja minä sanoin hänelle... sanoin...
+
+-- Mitä te sanoitte?
+
+-- Sanoin: "Jos Louis Savoy voittaa, tulen hänen vaimokseen".
+
+-- Mutta jos hän ei voita?
+
+-- Silloin ei Louis Savoy tule, niinkuin sanotaan, minun lapsieni
+isäksi.
+
+-- Mutta jos minä voitan?
+
+-- Te? Ha, ha! Ette ikinä.
+
+Vaikkapa ärsyttävänäkin, kuten oli laita tässä tapauksessa, Joy
+Molineau'n nauru hyväili korvaa. Harrington ei siitä välittänyt. Hän
+oli kauan sitten tottunut tällaiseen kohteluun. Hän ei sitäpaitsi ollut
+poikkeuksena. Tyttö saattoi kaikki ihailijansa kärsimään samalla
+tavoin. Tällaisina hetkinä hän oli ihastuttava: huulet aukenivat,
+kasvot punehtuivat pakkasen kirpeistä suudelmista ja silmissä paloi
+sellainen ihana ilme, jonka näkee vain naisten silmissä. Hänen
+ajokoiransa tunkeilivat hänen ympärillään ja johtajakoira Wolf Fang
+asetti pitkän kuononsa hyväillen hänen polvilleen.
+
+-- No, mutta jos minä voittaisin? -- tutki Harrington.
+
+Tytön silmät siirtyivät koirista ihailijaan ja päinvastoin.
+
+-- Mitä sinä sanot, Wolf Fang? Jos hän on voimakas ja voittaa,
+rupeammeko hänen vaimokseen? Mitä? Mitä sinä sanot?
+
+Wolf Fang teroitti korviaan ja haukkui Harringtonia.
+
+-- Hyvin kylmä, -- lisäsi tyttö yht'äkkiä naisellisella
+epäjohdonmukaisuudella nousten ja laittaen valjakkoaan kuntoon.
+
+Hänen ihailijansa katsoi yhä tyhmänä häneen. Tämä tyttö riisui hänen
+älykkyytensä aseista jo heidän tuttavuutensa ensi päivänä, ja
+kärsivällisyys sai sijansa Harringtonin hyveiden joukossa.
+
+-- Hei! Wolf Fang! Eteenpäin! -- huudahti tyttö hypäten rekeen ja
+koirat lähtivät. -- Hei!
+
+Ne kiisivät Forty Mileen tietä myöten ja Harrington seurasi kulmiensa
+alta tyttöä. Siellä, missä tie haaraantuu ja katkaisee joen Fort
+Cudahy'in, tyttö pysähtyi ja kääntyi.
+
+-- Ah, te herra Laiskuri, -- huudahti hän, -- Wolf Fang, sano hänelle
+"kyllä", jos hän voittaa.
+
+Pian tiesi koko Forty Mile tulevasta taistelusta. Lyötiin vetoja ja
+ennustettiin, kuka voittaisi kamppailussa ja kumpaiseen kahdesta
+viimeisestä ihailijasta lankeisi Joy Molineaun vaali. Asukkaat
+jakaantuivat kahteen leiriin ja kaikki ponnistukset kohdistettiin
+siihen, että kumpaisenkin puolueen valittu ehtisi perille ensiksi.
+Alkoi taistelu hyvistä koirista, sillä niistä riippui suureksi osaksi
+kilpailun tulos. Paitsi naisen valloittamista, jonka rakkaus oli vielä
+voitettava, kilpailu koski valtausta, jonka arvo oli vähintäin
+miljoonan dollaria.
+
+Kun huhu Mc Cormackin löydöistä Bonanzassa levisi, niin kaikki, Circle
+City ja Forty Mile mukaan luettuina, läksivät ylös Yukonia,
+lukuunottamatta niitä, jotka, kuten Jack Harrington ja Louis Savoy,
+suorittivat etsiskelyjä kaukana lännessä. Hirvien laitumet ja joet
+vallattiin ilman mitään järjestystä ja sattumalta tuli vallatuksi yksi
+kaikkein kultarikkaimpia paikkoja -- Eldorado.
+
+Olaf Nelson ilmoitti vaatimuksensa viiteensataan jalkaan, asetti
+merkkinsä ja katosi. Siihen aikaan sijaitsi lähin ilmoituskonttori
+poliisikasarmissa Fort Cudahy'ssa, joen toisella puolen vastapäätä
+Forty Milea, mutta kun laajalle levinnyt huhu tiesi, että Eldorado oli
+oikea kultamaa, niin pian huomattiin, että Olaf Nelson oli jättänyt
+tekemättä tuon matkan Yukonia alas saattaakseen valtauksen
+luetteloihin. Ihmiset katsoivat ahneesti omistajatta jäänyttä
+valtausta, jossa he tiesivät tuhannen tuhatta dollaria odottavan vain
+lapiota ja huuhtelupannua. Mutta kukaan ei voinut koskea valtaukseen,
+sillä laki määräsi kuusikymmentä päivää aikaa paalujen lyömisestä
+lailliseen ilmoittamiseen ja kaivosoikeuden saamiseen, -- tämän ajan
+kuluessa oli paaluttajan oikeus koskematon. Kaikki tiesivät Olaf
+Nelsonin katoamisesta ja kymmenet miehet tekivät valmistuksia
+voidakseen kiireesti lähteä ja ehtiä ensiksi Fort Cudahy'in.
+
+Mutta Forty Milessa suhtauduttiin tähän verrattain tyynesti. Asukkaat
+ponnistivat kaikki voimansa varustaakseen kaikella välttämättömällä
+Jack Harringtonin ja Louis Savoy'n, eikä ollut niin mieletöntä, joka
+olisi päättänyt ryhtyä yksinään kilpailuun. Ilmoituskonttoriin oli sata
+mailia ja otaksuttiin, että molempien kilpailijoiden täytyi neljä
+kertaa vaihtaa välillä koiria. Luonnollisestikin oli viimeisellä
+valjakolla ratkaiseva merkitys ja näitä kahtakymmentäviittä mailia
+varten kilpailijat koettivat hankkia mahdollisimman voimakkaita
+eläimiä. Puolueiden taistelu oli niin kova ja koirien kysyntä niin
+suuri, että hinnat kohosivat ennenkuulumattoman korkeiksi. Silloin
+kääntyivät kaikkien katseet Joy Molineau'hon. Hän ei ollut ainoastaan
+koko jutun alkusyy, vaan hänellä oli myöskin parhain koiravaljakko
+Chilcootista Beringin mereen. Johtajakoirana ei Wolf Fangilla ollut
+vertaistaan. Se, jonka rekeen tämä olisi viimeisellä välillä
+valjastettu, olisi varmasti voittaja. Tästä ei ollut epäilystäkään.
+Enemmän kuin kerran kiusattiin, että Joy luovuttaisi jommalle kummalle
+kilpailijalle koiransa, -- mutta hän oli taipumaton. Ja puolueet
+löysivät lohdutusta vain siitä tosiasiasta, että jos ei toinen saanut
+hyötyä koiran omistamisesta, ei sitä saanut toinenkaan.
+
+Mutta miehet ovat, niin yksilöinä kuin kokonaisuutenakin, niin luotuja,
+että he kuluttavat elämänsä autuaassa tietämättömyydessä naisen sydämen
+hienoimmista ja syvimmistä ajatuksista. Näin oli Forty Milen miestenkin
+laita. He eivät voineet lukea Joy Molineau'n salaisimpia ajatuksia ja
+tunnustivat myöhemmin, ettei heidän onnistunut ymmärtää tämän Evan
+tyttären arvoituksellista käytöstä, tyttären, jonka isä kaupitsi maassa
+turkiksia, ennenkuin he edes unissaan olivat tätä maata nähneet. Mutta
+kaikki nämä olosuhteet eivät olleet vaikuttaneet häneen, eikä hän sen
+vuoksi ollut vähemmän nainen. Miehet tiesivät, että hän leikki heidän
+kanssaan, mutta he eivät tienneet hänen tarkoitustaan, eivätkä
+käsittäneet hänen pelinsä syvyyttä ja viekkautta. He näkivät vain
+avoimet kortit, niin että viimeiseen hetkeen saakka Forty Mile oli
+viattomassa tietämättömyyden tilassa, eikä ollut mahdollista tehdä
+johtopäätöksiä, ennenkuin hän löi esille viimeisen valttinsa.
+
+Noin viikkoa ennen asukkaat lähtivät paikalle, josta Jack Harringtonin
+ja Louis Savoy'n matkan piti alkaa. Kilpailijat varasivat tarpeeksi
+aikaa ehtiäkseen Olaf Nelsonin valtaukselle muutamia päiviä ennen
+määräajan loppua, antaakseen koirille aikaa levätä. Tiellä he
+kohtasivat Dawsonin asukkaita, jotka varasivat jo koiravaljakoita
+kilpailutien varrelle.
+
+Kaksi päivää kilpailijoiden lähdön jälkeen Forty Mile alkoi lähetellä
+omia valjakoitaan -- ensimmäisen seitsemänkymmenenviiden mailin päähän,
+toisen viidenkymmenen ja viimeisen kahdenkymmenenviiden. Valjakot
+viimeistä väliä varten olivat suurenmoiset ja niin valitut, että
+asukkaat viidenkymmenen asteen pakkasessa kokonaisen tunnin
+arvostelivat niiden ominaisuuksia, ennenkuin ne lähetettiin.
+Viimeisellä minuutilla ilmestyi reellään Joy Molineau. Hän lähestyi Lon
+Mc Fanea, jolle oli uskottu Harringtonin valjakko, eikä ehditty
+tointua, ennenkuin hän irroitti valjakostaan Wolf Fangin ja sitoi sen
+Harringtonin valjakon eteen.
+
+-- Louis Savoy parka! -- puhelivat ihmiset, mutta Joy Molineau väläytti
+vain mustia silmiään ja palasi takaisin isänsä majaan.
+
+Oli puoliyö. Olaf Nelsonin valtaukselle oli kokoontunut muutamia satoja
+turkiksiin puettuja miehiä, he eivät välittäneet kuudenkymmenen asteen
+pakkasesta, vaan olivat jättäneet lämpimät vuoteensa ja asumuksensa.
+Muutamat heistä valmistelivat merkkejä alueen valtausta varten.
+Kapteeni Constantinen ratsupoliisit valvoivat, että kaikki kävi
+sääntöjen mukaan. Oli määrätty, ettei kukaan saanut asettaa paaluja
+kuluvan päivän viimeiseen sekunttiin saakka. Pohjoisessa tällaisilla
+määräyksillä on Jehovan lain voima, sillä kuula on nopea ja sattuu
+maaliinsa kuin salama.
+
+Oli kirkas ja kylmä. Revontulet valaisivat taivasta väreilevine,
+leiskuvine valoineen. Karhunnahkaturkkiin kääriytynyt poliisimies astui
+esiin pitäen kättään valmiina. Miehet tunkeilivat koiriensa joukossa,
+nostivat niitä, selvittelivät hihnoja ja korjailivat valjaita. Sitten
+lähestyivät he määrättyä paikkaa pitäen lujasti käsissään paaluja ja
+merkkejä. He olivat niin usein liikkuneet alueella, että saattoivat nyt
+tehdä kaikki vaikka sidotuin silmin. Poliisi kohotti kättään. Riisuen
+liiat turkit ja peitteet, jättäen vain kaikkein välttämättömimmän,
+osanottajat olivat valmiit.
+
+-- Valmiit!
+
+Kuusikymmentä paria käsiä heitti rukkaset, yhtämonta paria mokkasiineja
+tallasi lujasti lumeen.
+
+-- Eteenpäin!
+
+He hajaantuivat lavealle alalle kaikille neljälle suunnalle, asettaen
+merkkejä joka kulmaan sekä keskelle, johon oli pantava kaksi
+keskuspaalua. Senjälkeen heittäytyivät he rekiinsä ja kiisivät pitkin
+joen jäätynyttä pintaa. Nousi tavaton melu ja huuto. Reki törmäsi
+rekeen, koiravaljakko heittäytyi toisen päälle hampaiden välkkyessä ja
+karvojen noustessa pystyyn. Kapea joki täyttyi tunkeilevista miehistä.
+Piiskojen ja pamppujen lyönnit kajahtelivat milloin siellä, milloin
+täällä. Hetki oli tärkeä ja jokaisella kilpailijalla oli tovereita,
+jotka koettivat auttaa häntä. Vähitellen, yksi toisensa jälkeen,
+tavattomilla ponnistuksilla, reet selviytyivät ja katosivat näkyvistä
+pimeyteen.
+
+Jack Harrington näki tungoksen ja odotti rekensä luona, kunnes tie
+hiukan selveni. Louis Savoy, tarkkaavasti katsellen kilpatoveriaan,
+joka omasi suuren taidon koirien ohjaamisessa, odotti myöskin. Melu
+heikkeni, kun he lähtivät liikkeelle, ja noin kymmenen mailia oli
+kuljettava, ennenkuin he saavuttivat edellämenijät.
+
+Molemmin puolin tietä oli pehmeä kristallin tapaisista lumikiteistä
+muodostunut hanki. Jos joku olisi tahtonut sivuuttaa toisen, olisi
+hänen valjakkonsa vaipunut vatsaa myöten lumeen. Senvuoksi miehet
+loikoivat hyppivissä reissään ja odottivat.
+
+Mitään muutosta tilanteessa ei tapahtunut koko viidentoista mailin
+matkalla Bonanzasta ja Klondykesta Dawsoniin, jossa oli mentävä Yukonin
+poikki. Siellä odotti ensimmäinen vaihto. Mutta Harrington ja Savoy
+olivat asettaneet valjakkonsa pari mailia kauemmaksi kuin muut.
+Sekamelskassa, joka seurasi vaihtoa, sivuuttivat he puolet
+kilpailijoista. Ehkäpä noin kolmekymmentä miestä oli edellä, kun he
+laskeutuivat Yukonin avaralle lakeudelle. Tilanne oli jännittävä.
+
+Kun joki oli jäätynyt, oli jäänyt noin mailin verran avonaista vettä
+molempien suunnattomien jäälohkojen väliin. Vasta äskettäin tämä paikka
+oli peittynyt jääkuorella ja muodosti nyt tasaisen, liukkaan pinnan,
+ikäänkuin vahatun tanssisalin lattian. Heidän saapuessaan tälle
+liukkaalle jäälle nousi Harrington polvilleen pitäen toisella kädellään
+rekeä piiskan vimmatusti, räikeiden kirousten säestämänä, suhistessa
+koirien päiden yli. Valjakko saapui sileälle pinnalle ja kiisi
+eteenpäin kuin tuuli. Vain muutamat koko pohjolassa osasivat ohjata
+koiria sellaisella taituruudella kuin Jack Harrington.
+
+Äkkiä alkoi hän kiiruhtaa vielä nopeammin. Louis Savoy, lisäten
+vauhtia, seurasi ja hänen etumaiset koiransa kulkivat heti kilpailijan
+reen takana. Harrington ei siekaillut. Kadottamatta hetkeäkään hyppäsi
+hän odottavaan valjakkoon ja uhkaavalla huudolla kiihoitti levänneet
+koirat laukkaan. Savoy teki samoin ja jätetyt valjakot törmäilivät
+jälestä tuleviin ja aiheuttivat sekasortoa. Harrington näytti tietä.
+Savoy seurasi.
+
+Kun pakkanen koveni kuuteenkymmeneen asteeseen alle nollan, niin miehet
+eivät voineet jäädä kauaksi paikoilleen ilman tulta tahi voimakasta
+liikettä. Senvuoksi Harringtonin ja Savoy'n täytyi turvautua vanhaan
+keinoon, juosta ja ajaa. Hypäten reestä piiska kädessä he juoksivat
+kunnes veri lämpeni, asettuivat jälleen rekiin ja ajoivat kunnes tuli
+kylmä.
+
+Sillä tavoin, reessä ja juosten, he sivuuttivat toisen ja kolmannen
+vaihtopaikan. Viisi mailia pitkä takana oleva jono koetteli heidät
+sivuuttaa, mutta turhaan, ainoastaan Louis Savoy ei jäänyt
+Harringtonista.
+
+Kun he saapuivat kolmannelle vaihtopaikalle, seitsemänkymmenenviiden
+mailin päähän, ajoi Lon Mc Fane viereen; Harrington näki, että Wolf
+Fang oli etumaisena ja nyt hän tiesi voittavansa. Ei yksikään
+valjakko maailmassa voinut sivuuttaa häntä näillä viimeisillä
+kahdellakymmenelläviidellä maililla. Ja kun Savoy näki Wolf Fangin
+kilpailijansa valjakon etupäässä, tiesi hän hävinneensä. Hän kirosi
+itseään, kirosi naistakin. Mutta lumen tuprutessa kiisi Harrington, ja
+Savoy päätti olla jäämättä hänestä sekä päätti koettaa onneaan loppuun
+asti. Idässä alkoi vaaleta ja he lensivät eteenpäin kummastellen Joy
+Molineau'n tekoa.
+
+Koko Forty Mile oli aikaisin ryöminyt makuunahoistaan ja kokoontunut
+tien viereen. Täältä näkyi Yukonin yläjuoksu muutamia maileja, aina
+ensimmäiseen käänteeseen saakka. Joen toisella puolella Fort Cudahy'ssa
+virkamies odotti kärsimättömästi kilpailun loppua. Joy Molineau seisoi
+muutaman sylen päässä tieltä. Hänen ja tien välinen alue oli vapaa.
+Kokoonnuttiin sytytettyjen nuotioiden ympärille ja lyötiin
+kultahiekalla vetoa koirista. Enimmin asetettiin Wolf Fangille.
+
+-- Tuolla he tulevat! -- huusi intiaanipoika männyn latvasta.
+
+Yukonilla näyttäytyi lumessa musta pilkku, heti sen takana toinen. Kun
+nämä pilkut suurenivat, näkyi vielä toisia mustia pilkkuja, mutta
+pitkän matkan päässä takana. Vähitellen alkoi näkyä koirat ja reet sekä
+miehet, jotka loikoivat niissä.
+
+-- Wolf Fang on etumaisena -- kuiskasi poliisivirkamies kääntyen Joy'n
+puoleen. Tämä hymyili.
+
+-- Kymmenen yhtä vastaan Harringtonista -- sanoi Birch Creekin kuningas
+kovalla äänellä, ottaen esille pussinsa.
+
+-- Onko teillä mukana kultahiekkaa? -- kysyi Joy poliisivirkamieheltä.
+
+Tämä avasi pussinsa. Tyttö vilkaisi sen sisältöön.
+
+-- Ehkäpä pari sataa, mitä? Hyvä on. Minä suostun. Eroittakaa.
+
+Joy hymyili arvoituksellisesti. Virkamies ymmärsi ja katsoi tielle.
+
+Kaksi miestä seisoi reessä polvillaan raivokkaasti hoputtaen koiriaan.
+
+Harrington oli etumaisena.
+
+-- Kymmenen yhtä vastaan Harringtonista! -- huusi Creekin kuningas
+ylvästelevästi heiluttaen kultapussiaan virkamiehen nenän edessä.
+
+-- Suostukaa, eroittakaa! -- sanoi Joy.
+
+Virkamies totteli kohauttaen olkapäitään merkiksi, että hän teki sen
+tytön vuoksi, vaikka se olikin hulluutta.
+
+Joy nyökäytti päätään.
+
+Melu hiljeni. Ihmiset lakkasivat lyömästä vetoja. Kallistellen, hyppien
+puolelta toiselle lensivät reet villisti heitä kohti. Vaikka Louis
+Savoy'n etumainen koira kulkikin heti Harringtonin reen takana, oli
+ranskalaisen kasvojen ilme toivoton.
+
+Harringtonin suu oli tiukasti suljettu. Hän ei katsonut oikeaan eikä
+vasempaan. Hänen koiransa nelistivät säännöllisessä tahdissa pitkin
+tietä, ja Wolf Fang pää alaspäin painettuna ympärilleen katsomatta vei
+suurenmoisesti tovereitaan.
+
+Forty Mile pidätti hengitystään.
+
+Ei kuulunut pienintäkään ääntä paitsi jalasten kitinää ja piiskojen
+vinkumista. Äkkiä kajahti ilmassa Joy Molineau'n ääni!
+
+-- Hei! Hei! Wolf Fang! Wolf Fang!
+
+Wolf Fang kuuli. Se jätti yhtäkkiä tien ja lähti suoraan emäntänsä luo.
+Valjakko seurasi sitä, reki kaatui äkkiä ja Harrington lensi lumeen.
+Savoy kiisi ohi kuin salama. Harrington hyppäsi jaloilleen ja näki
+hänen lentävän poikki joen ilmoituskonttoriin.
+
+-- Niin, Louis Savoy ajaa todella hyvin -- selitti Joy Molineau tällä
+välin virkamiehelle. -- Hän voittaa.
+
+Ja hän voitti.
+
+
+
+
+TEIDEN EROTESSA.
+
+
+    "Minun täytyy tämä kaupunki jättää
+    ja sinut, armaani, tänne heittää --"
+
+               (Schwaabilainen kansanlaulu.)
+
+Laulajan kasvot olivat parrattomat, silmät katsoivat iloisesti; hän
+kumartui ja lisäsi vettä kiehuvaan hernekattilaan, otti sitten kekäleen
+palavasta nuotiosta ja alkoi häätää pois ruokatavaralaatikolle
+tunkeilevia koiria. Hänellä oli siniset silmät ja pitkät, kullanväriset
+hiukset. Oli hauska nähdä hänen nuorekasta reippauttaan.
+
+Uusi kuu kohotti tuskin näkyvän sarvensa kumartuneiden, lumella
+peitettyjen mäntyjen yli, jotka ympäröivät leiriä eroittaen sen muusta
+maailmasta. Ylhäällä oli hyvin kirkasta ja kylmää, tähdet vilkuttivat
+nopeasti kylmällä valollaan. Luoteessa vihertävät pilvet ennustivat
+revontulten alkua. Kaksi miestä loikoi karhuntaljalla, joka toimitti
+vuoteen virkaa. Nahan ja lumen välille oli asetettu kuuden tuuman
+paksuudelta havuja. Huopapeitteet olivat kokoonkäärittyinä. Makaavien
+selän takana oli esirippu -- kappale purjekangasta, joka oli jännitetty
+puiden väliin ja asetettu neljänkymmenen viiden asteen kulmaan. Se
+kokosi tulesta säteilevää lämpöä ja ohjasi sen alas makuupaikalle.
+Kolmas mies istui reessä ja paikkasi mokkasiinejaan. Oikealla osoitti
+kasa jäätynyttä, järeää hiekkaa paikan, missä he joka päivä suorittivat
+vaikean päivätyönsä saadakseen kultaa. Vasemmalla törrötti neljä paria
+lumikenkiä ollen kulkuneuvoina silloin, kun he halusivat poistua leirin
+tallatulta lumelta.
+
+Kummallisen liikuttavana kaikui laulu kylmien pohjolan tähtien alla. Se
+ei saattanut raskaan työnsä jälkeen lepääviä miehiä paremmalle
+tuulelle. Heidän sydämissään aiheutti se rauhatonta kaipuuta sekä
+levottoman tunteen, joka muistutti nälkäisen vatsan kurnutusta ja ajoi
+heidän sydämensä etelään, maille, missä oli enemmän valoa ja lämpöä.
+
+-- Jumalan nimessä, Sigmund, lopettakaa! -- murisi yksi joukosta. Hänen
+kätensä olivat puristuneet nyrkkiin, mutta hän peitti ne karhuntaljaan,
+jonka päällä hän loikoi.
+
+-- Minkävuoksi, Dave Wertz? -- kysyi Sigmund. -- Miksikä en saisi
+laulaa, kun sydämeni on iloinen?
+
+-- Senvuoksi, että siihen ei ole mitään aihetta, siinä syy. Katsokaa
+ympärillenne ja ajatelkaa ruokaa, jolla olemme turmelleet vatsamme jo
+kahdentoista kuukauden ajan, ja ajatelkaa, että elämme ja
+työskentelemme kuin juhdat.
+
+Vaiennut Sigmund kultaisine hiuksineen silmäili ympärilleen huurteen
+peittämiin koiriin ja höyryyn, joka kohosi miesten hengittäessä.
+
+-- Mutta miksei sydän silti voi olla iloinen? -- nauroi hän. -- Kaikki
+on hyvin. Mitä tulee ruokaan -- hän nosti koukistetun kätensä ja
+tunnusteli mielihyvällä lihaksiaan, -- jos emme eläisi ja työskentelisi
+juhtamaisesti, emme myöskään ansaitsisi työstämme kuninkaallisesti.
+Suoni antaa meille kaksikymmentä dollaria kattilallisesta ja mehän
+tiedämme sen paksuuden olevan kahdeksan jalkaa. Täällä on toinen
+Klondyke -- ja sen tiedämme -- kas, Jim Hawes tietää sen, eikä valita.
+Ja kas Hitchcock! Hän ompelee mokkasiinejaan kuten vanha akka ja
+odottaa aikaansa. Teillä ei ole vain voimia odottaa ja työskennellä
+kevään huuhtelukauteen asti. Silloin tulemme kaikki rikkaiksi,
+rikkaiksi kuin kuninkaat, mutta te ette saata odottaa. Te kiiruhdatte
+palaamistanne Valtoihin. Sitä minäkin haluan, sillä minä synnyin
+siellä, mutta minä voin odottaa, koska kulta päivä päivältä enenee
+kattilassa -- keltaisena kuin voi kirnussa. Mutta te haluatte
+paremmille päiville ja itkette sitä nyt kuin lapsi. Miksikä en
+laulaisi:
+
+    "Kun aika joutuu, kypsyy rypäle,
+    Enkä minä kauemmaksi enää etene..."
+
+Koirat, väristen ja ulvoen, tunkeutuivat lähemmäksi tulta. Kuului lumen
+narskuva ääni lumikenkien painuessa siihen. Sigmund keskeytti laulunsa
+ja heitti kiroillen koiria kekäleellä.
+
+Nuotiotulen valaisemalle alueelle ilmestyi nahkoihin kietoutunut
+intiaanityttö, laskeutui lumikengiltä, heitti takaisin oravannahkaisen
+huppupäähineensä ja astui heidän luokseen. Sigmund ja tulen luona
+istuvat miehet tervehtivät häntä tavanmukaisella halloo-huudolla ja
+Hitchcock teki tilaa reessä, jotta tulija voisi istua hänen viereensä.
+
+-- Kuinka voit, Sipsu? -- kysyi hän puhuen kuten tyttökin huonoa
+englanninkielen ja Chinook-intiaaniheimon murteen sekoitusta. -- Onko
+leirissä nälkä? Minkä on poppamies huomannut syyksi siihen, että
+metsästys on huonoa eikä hirviä liiku missään?
+
+-- Nälkä on. Metsästys on huonoa ja olemme aikeissa syödä koirat. Ja
+poppamies löysi syyn onnettomuuteen; huomenna toimittaa hän uhrin ja
+puhdistaa leirin.
+
+-- Kenet hän on määrännyt uhriksi? Äskensyntyneen lapsen vaiko jonkun
+vapisevan ukon, joka on rasitukseksi heimolle ja jolle kuolema on
+itselleenkin paras?
+
+-- Tällä kertaa tapahtuu toisin. Koska hätä on suuri, niin ei hän
+valinnutkaan ketään muuta kuin päällikön tyttären, minut, Sipsun.
+
+-- Hirveätä! -- sanoi Hitchcock. Hän tuumiskeli ja näkyi selvästi, että
+hän oli tavattoman hämmästynyt.
+
+-- Sen vuoksi seisomme nyt siinä, missä tiet eroavat -- te ja minä,
+jatkoi tyttö rauhallisesti. Saavuin nähdäksemme vielä kerran toisiamme,
+vain yhden kerran.
+
+Hän oli alkeellinen olento ja alkeelliset olivat hänen tapansa
+samoinkuin katsantokantansakin. Elämään hän suhtautui stooalaisesti
+katsoen ihmisuhreja asiain menoon välttämättä kuuluvaksi. "Voimat",
+jotka ohjasivat päivänvaloa ja pimeyttä, vesien juoksua ja pakkasta,
+lehtien liikuntaa ja tuulta, olivat pahoja ja tarvitsivat
+hyvittelemistä. Ne vaativat sitä monella tavalla -- kuolemalla vedessä,
+kun heikko jää murtui alta; karhun käpälissä, sairauden vaivuttamana,
+joka saattoi kohdata ihmistä hänen omassa asunnossaan; ensiksi
+ilmaantui yskä ja sitten poistuu elämä keuhkoista suun ja nenän kautta.
+Silloin saivat "voimat" uhrinsa. Kiinteän johdonmukaisesti liittyivät
+seikat toisiinsa ja poppamies sai selville näiden "voimien" tahdon
+menetellen ilman sääliä. Se oli luonnollista. Kuolema saapui eri teitä,
+mutta loppujen lopuksi oli kaikki Tuntemattoman ja Kaikkivoivan tahdon
+ilmausta.
+
+Mutta Hitchcock oli myöhäisemmän sivistyksen lapsia. Hänen
+katsantokantansa olivat vapaamielisempiä ja vapaita kaikenlaisesta
+auktoriteettiuskosta.
+
+-- Ei, Sipsu! -- sanoi hän. -- Sinä olet nuori ja vielä täynnä elämää.
+Poppamies on tyhmä ja hänen valintansa kauhea. Se ei ole tapahtuva.
+
+Tyttö hymyili ja vastasi:
+
+-- Elämä ei ole lempeä. Ensiksikin teki se toiset valkoisiksi, toiset
+punaisiksi, ja se on paha. Sitten antoi se teittemme yhtyä ja eroittaa
+ne nyt, emmekä me voi mitään tehdä. Kerran aikaisemmin, kun jumalat
+olivat vihassa, saapuivat teidän veljenne leiriin. Heitä oli kolme, he
+olivat suuria ja valkoisia ja puhuivat, että uhrausta ei tapahdu. Mutta
+he kuolivat ja kaikki jäi ennalleen.
+
+Hitchcock nyökäytti päätään, kääntyi tovereihinsa ja sanoi kovalla
+äänellä:
+
+-- Kuulkaa, toverit. Jotain pirullisen kauheata valmistellaan
+intiaanikylässä. Ne aikovat tappaa Sipsun. Mitä sanotte siitä.
+
+Wertz ja Hawes katsoivat toinen toiseensa eikä kumpikaan puhunut
+mitään. Sigmund taivutti päätään ja taputti polviensa välissä olevan
+koiran päätä. Hän oli tuonut sen mukanaan kaukaa ja piti siitä paljon.
+Itse asiassa oli eräs tyttö, jota hän usein muisteli ja jonka kuvaa hän
+kantoi povellaan, antanut hänelle koiran sekä siunauksensa heidän
+suudellessaan jäähyväisiksi, kun hän lähti äärimäiseen pohjolaan.
+
+-- Mitä sanotte siitä? -- toisti Hitchcock.
+
+-- Ehkäpä ei asia ole niin vakava, -- vastasi Hawes
+välinpitämättömästi. -- On hyvinkin mahdollista, että se on vain tytön
+lorua.
+
+-- Se ei ole luultavaa! -- Hitchcock tunsi tulista kiukkua nähdessään
+tällaista välinpitämättömyyttä. -- Mutta jos asia on totta, niin on
+kysymys siitä, kuinka me siihen suhtaudumme? Mitä teemme?
+
+-- En näe mitään aihetta sekaantua asiaan -- sanoi Wertz. -- Jos asia
+on niin, niin se on, siinä kaikki, mitä voimme sanoa. Se on maan tapa,
+josta tämä kansa pitää kiinni; uskonto, eikä se liikuta meitä. Meillä
+on kylliksi tekemistä kultahiekan kokoamisessa voidaksemme mitä
+pikemmin matkustaa tästä Jumalan hylkäämästä maasta. Kelpaako tämä
+tyttö kenellekään muulle kuin pedoille? Ja eivätkö nämä punaiset pirut
+ole juuri petoja? Olkoon kaikenlainen intoileminen helvetissä!
+
+-- Sitä samaa sanon minäkin, -- myönsi Hawes. -- Meitä on täällä neljä
+ja olemme kolmensadan mailin päässä Yukonista ja siis valkoisista. Mitä
+voimme tehdä puoltasataa intiaania vastaan. Jos ryhdymme neuvomaan
+heitä, kiinnittävät he meihin huomiota ja jos aiomme tapella, tappavat
+he meidät. Sitäpaitsi löydämme täältä, Jumalan kiitos, kultaa.
+Yksistään senvuoksi en salli sekaantumista.
+
+-- Olen samaa mieltä -- lisäsi Wertz.
+
+Hitchcock kääntyi kärsimättömästi Sigmundiin, joka lauloi hiljalleen.
+
+-- He ovat oikeassa, Hitchcock -- sanoi tämä, -- olen samaa mieltä
+toisten kanssa. Jos kuusikymmentä miestä on päättänyt tappaa tytön,
+minkä te sille voitte? Hetkinen, eikä meistä jää jälelle ketään. Ja
+mitä hyötyä siitä on? Tyttö jää kuitenkin heidän käsiinsä. On
+toivotonta ryhtyä vastustamaan kansan tapoja, kun ei meillä ole
+kylliksi voimaa.
+
+-- Mutta voimaa on! -- keskeytti Hitchcock, Neljä valkoista merkitsee
+sata kertaa enemmän kuin saman verran punaisia. Ja muistakaa tyttöä!
+
+Sigmund taputteli tuumivasti koiraa.
+
+-- Tyttöä minä juuri ajattelenkin. Hänen silmänsä ovat siniset kuin
+kesäinen taivas, naurunsa helisee kuin meren laineet, hiukset keltaiset
+kuin minulla ja palmikko käsivarren paksuinen. Hän odottaa minua
+kaukana täältä, paremmassa maassa. Ja hän on odottanut kauan; nyt kun
+näen, kuinka paljon olen koonnut kultahiekkaa, en heitä työtä kesken.
+
+-- Minua hävettäisi katsoa tytön sinisiin silmiin ja muistaa toisen
+tytön mustia, tytön, jonka elämä oli minun kädessäni -- vastasi
+pilkallisesti Hitchcock. Hänen luonteessaan oli synnynnäinen
+ritarillisuuden tunne ja valmius jaloihin tekoihin. Hän saattoi tehdä
+teon asian vuoksi, arvostelematta siitä tulevaa hyötyä tahi muita
+seurauksia.
+
+Sigmund pudisti päätään.
+
+-- Te ette saa minua pois tolalta, Hitchcock. On olemassa kylmiä
+asiallisia olettamuksia ja tosiasioita. Enhän saapunut tähän maahan
+turhan takia ja sitäpaitsi olen vakuutettu, ettei kannata nostaa tästä
+juttua. Jos sen tekisimme, olisi se vain tytölle itselleen pahempi.
+Hänen kansansa tapa on sellainen, ja aivan sattumalta olemme täällä
+tämän tapahtuessa. He ovat tehneet niin tuhannen tuhatta vuotta,
+haluavat tehdä nyt ja tulevat niin vastedeskin tekemään. Sitäpaitsi,
+eiväthän he ole meidän rotuamme. Eikä tyttö myöskään. Ei, minä olen
+yhtä mieltä Hawesin ja Wertzin kanssa.
+
+Koirat alkoivat murista ja hän vaikeni kuunnellakseen narinaa lumessa.
+Intiaani toisensa jälkeen ilmaantui valaistulle alueelle: korkeina,
+peloittavina, vaiteliaina ja nahkoihin käärittyinä kuvastuivat heidän
+varjonsa lumelle. Yksi heistä, poppamies, keskusteli Sipsun kanssa --
+kuului jyrkkiä kurkkuääniä. Miehen villit kasvot olivat maalatut
+kirkkain värein, olkapäiltä riippui sudennahka, jonka kuono ja
+välkkyvät hampaat kohosivat hänen päänsä yli. Vielä ei oltu sanaakaan
+lausuttu. Säilytettiin varovaisina rauha. Sipsu kohosi ja nousi
+lumikengilleen.
+
+-- Hyvästi, Hitchcock -- sanoi hän. Mutta tämä seisoi vastaamatta ja
+liikkumattomana heidän kadotessaan valkeaan metsään.
+
+Eroitukseksi monista miehistä Hitchcock ei milloinkaan ollut pyrkinyt
+yhtymään kehenkään pohjolan tyttäristä. Rotueroavaisuus ei suinkaan
+estänyt häntä käymästä avioliittoon maan tyttärien kanssa. Vaikkapa
+niinkin olisi ollut, ei hänen elämänviisautensa olisi siitä kuitenkaan
+lukua pitänyt. Mutta hän ei yksinkertaisesti tuntenut siihen mitään
+halua. Sipsu? Hän keskusteli mielellään tytön kanssa leiritulen
+ääressä, mutta ei niinkuin mies, joka tuntee, että hän on mies ja
+tuossa on nainen, vaan niinkuin täysikasvuisen lapsen kanssa. Siinä
+kaikki. Mutta tähän sekaantui ritarillisiakin tunteita; huolimatta
+esi-isistään ja Uuden Englannin vaikutuksesta oli hän niin luotu, että
+elämän arvosteleminen kauppiaan kannalta -- oston ja myynnin -- näytti
+hänestä häpeälliseltä ja oli vastenmielistä hänen syvimmille
+tunteilleen.
+
+Hän istui siinä vaiti, pää eteenpäin kumartuneena, ikäänkuin esittäen
+keskitettyä voimaa, yhtä suurta kuin hänen rotunsa.
+
+Wertz ja Hawes katsoivat tuon tuostakin kysyvästi häneen ja heidän
+käyttäytymistavassaan tuntui, vaikkakin heikko, mutta silti huomattava
+pelko. Sigmundilla oli sama tunne. Hitchcock oli voimakas ja hänen
+voimansa oli usein, heidän elämänsä monissa tilanteissa, tehnyt heihin
+vaikutuksen. Ja he odottivat jonkunlaisella pelolla ja uteliaisuudella,
+mihin toimenpiteisiin tämä ryhtyisi, kun päättäisi toimia.
+
+Mutta vaitiolo jatkui kauan. Tuli oli melkein sammumaisillaan, kun
+Wertz nousi, haukotteli ja tuumaili menevänsä nukkumaan. Silloin
+kohottautui Hitchcock koko pituuteensa.
+
+-- Rankaiskoon Jumala teitä, pelkuriraukat! Minä en halua olla
+kanssanne tekemisissä! -- Hän puhui verrattain rauhallisesti, mutta
+jokaisessa sanassa tuntui voima.
+
+-- Jakakaamme siis, -- jatkoi hän, -- sillä tavoin kuin katsotte
+itsellenne sopivimmaksi. Minulla on oikeus neljänteen osaan, se käy
+selville sopimuksestamme. Siis kaksikymmentäviisi tahi kolmekymmentä
+unssia tulee minulle. Tuokaa vaaka. Jaamme sen heti. Ja te, Sigmund,
+mitatkaa minulle neljäs osa ruokatavaroista ja pankaa ne syrjään. Neljä
+koiraa on minun, mutta tarvitsen useampia. Annan teille osani
+varustuksistani ja työkaluni maksuksi koirista. Ja lisään siihen kuusi
+tahi seitsemän unssia. Mitä sanotte siihen?
+
+He menivät syrjään kolmen kesken ja alkoivat neuvotella. Heidän
+palattuaan ryhtyi Sigmund puhumaan.
+
+-- Me jaamme teidän kanssanne rehellisesti kaikki, Hitchcock.
+Jokaisesta tavarasta saatte teille kuuluvan neljännen osan -- ette
+enempää, ettekä vähempää; te voitte sitten ottaa tahi jättää. Mutta
+meille ovat koirat yhtä tarpeellisia kuin teillekin, senvuoksi saatte
+neljä, ettekä muuta. Jos te jostakin syystä ette halua ottaa osaanne
+työkapineista ja varustuksista, niin on se teidän asianne. Jos
+haluatte, voitte ne viedä, jos haluatte, voitte ne jättää.
+
+-- Lain kirjaimen mukaan, -- hymähti Hitchcock. -- Mutta olkoon niin.
+Minä suostun. Minulla on kiire, enkä voi raahata mukanani kaikenlaista
+roskaa.
+
+Jako suoritettiin ilman muita selityksiä: Hitchcock sitoi vähät
+tavaransa rekeen, valitsi neljä koiraa ja valjasti ne. Työkalu- ja
+varustusosaansa hän ei koskenut, kuitenkin heitti hän rekeensä puolisen
+tusinaa koiravaljaita katsahtaen uhmaavasti jälelle jääviin ikäänkuin
+tarjoten heille tilaisuuden vastustaa. Mutta he kohauttivat olkapäitään
+ja katselivat häntä kunnes hän katosi metsään.
+
+Mies ryömi vatsallaan lumessa. Molemmin puolin näkyi epäselvästi
+hirvennahoista tehtyjä telttoja. Siellä täällä ulvoi joku koira
+surujaan tahi iski murahtaen kiinni naapuriinsa tämän sopimattoman
+käyttäytymisen vuoksi. Eräs koirista lähestyi ryömivää miestä, mutta
+tämä ei liikahtanut. Koira tuli lähemmäksi, haisteli ilmaa ja vetäytyi
+vielä lähemmäksi, kunnes sen kuono kosketti tuota kummallista olentoa.
+Silloin Hitchcock -- se oli hän -- ojentautui yhtäkkiä eteenpäin ja
+tempasi nopeasti paljaalla, rukkasesta vapautetulla kädellään eläintä
+kurkusta kiinni. Koira kaatui maahan kuoliaana ja mies kulki eteenpäin.
+Tällä tavalla ryömi Hitchcock päällikön majalle saakka. Hän makasi
+kauan lumessa, kuunnellen sisäpuolelta ääniä ja koettaen arvioida,
+missä Sipsu oli. Teltassa oli nähtävästi paljon ihmisiä ja äänistä
+päättäen he olivat hyvin kiihtyneitä.
+
+Vihdoinkin kuuli hän tytön äänen ja ryömi ympäri telttaa niin, että
+heitä eroitti vain hirvennahka. Silloin kaivoi hän lumeen kuopan ja
+työnsi hitaasti päänsä ja hartiansa teltan reunan alle. Kun lämmin
+sisäilma tulvehti hänen kasvoilleen, pysähtyi hän odottamaan. Jalat ja
+suurin osa ruumiista oli ulkopuolella. Hän ei nähnyt mitään, eikä
+rohjennut nostaa päätään. Hänen toisella puolellaan oli kasa nahkoja.
+Sen saattoi päättää hajusta, vaikka hän varovaisesti koettelikin niitä
+varmistuakseen asiasta. Toiselta puolen kosketti hänen kasvonsa
+nahkapukuun, jonka hän tiesi ympäröivän ruumista. Siinä täytyi olla
+Sipsu. Vaikka häntä haluttikin odottaa, että tämä olisi puhunut vielä
+kerran, niin hän päätti kuitenkin uskaltaa.
+
+Hän kuuli päällikön ja poppamiehen väittelevän tulisesti keskenään ja
+etäisimmässä nurkassa vikisi nälkäinen lapsi.
+
+Hitchcock alkoi varovasti kohottaa päätään, kunnes kosketti
+nahkapukuun. Hän kuunteli hengitystä, se oli naisen hengitys. Hän alkoi
+toimia suuremmalla varmuudella. Hän painoi tyttöä kupeeseen varovasti,
+mutta voimakkaasti, ja tunsi, kuinka tämä värähti kosketuksesta. Hän
+odotti, kunnes epäröivä käsi luisui pitkin hänen päätään, eikä
+pysähtynyt hiuksissa. Seuraavassa hetkessä nosti käsi hiljaa hänen
+kasvojaan ja hän katsahti Sipsun silmiin.
+
+Tyttö hillitsi itsensä täydellisesti. Muuttaen asentoaan ikäänkuin
+sattumalta, asetti hän kyynärpäänsä mukavasti turkisläjälle ja
+järjesteli pukuaan.
+
+Sillä tavoin oli mies kokonaan peitetty. Jälleen ikäänkuin sattumalta,
+kumartui tyttö miehen puoleen, niin että tämän täytyi hengittää tytön
+käsivarren ja rinnan välitse, ja päätään painaen asetti hän korvansa
+miehen huulille.
+
+-- Kun käy päinsä, lähde ulos asunnosta, -- kuiskasi mies, -- mene
+pitkin lunta myötätuuleen petäjien luo joen mutkassa. Siellä ovat
+koirani ja reki laitettuna matkakuntoon. Tänä yönä lähdemme Yukoniin ja
+koska matkustamme nopeasti, niin ota mukaasi koirat, jotka sattuvat
+tiellesi, ja tuo ne reen luo.
+
+Sipsu pudisti kieltäen päätään, mutta hänen silmänsä loistivat
+riemusta: hän ylpeili siitä, että tämä mies osoitti niin suurta
+kiintymystä häneen. Mutta hän oli, kuten kaikki rotunsa naiset, luotu
+alistumaan miehen tahdon alle ja kun Hitchcock toisti "menkäämme" ja
+teki sen käskevällä äänensävyllä, niin vaikkakaan tyttö ei vastannut
+mitään, tiesi mies käskynsä olevan hänelle laki.
+
+-- Äläkä unhoita koiravaljaita, -- lisäsi mies lähtiessään. -- Minä
+odotan, mutta älä hukkaa aikaa. Yötä seuraa aina päivä, eikä se
+viivyttele ihmisen tahdon takia tuloaan.
+
+Puolen tunnin kuluttua, Hitchcockin koputellessa jalkojaan ja
+heilutellessa käsiään, näki hän tytön tulevan taluttaen koiraa
+kummassakin kädessään. Niiden lähestyessä Hitchcockin omat koirat
+tulivat hyvin kiukkuisiksi ja useamman kuin kerran täytyi hänen käyttää
+piiskaansa ennenkuin ne rauhoittuivat.
+
+Hitchcock oli tullut leirille tuulen alta, sillä pieninkin ääni oli
+vaarallinen ja saattoi paljastaa hänen läsnäolonsa.
+
+-- Valjasta ne reen eteen, -- määräsi hän tytön asettaessa tuomilleen
+koirille vetohihnoja. -- Etumaisiksi valjastan omani.
+
+Tytön täyttäessä käskyä iskivät irti riistäytyneet koirat kiinni
+vieraisiin. Vaikkakin Hitchcock riehui nostettuine kiväärinperineen
+niiden keskellä, kuului koirien aikaansaama melu nukkuvaan leiriin.
+
+-- Nyt saamme koiria liiaksikin, -- huomautti Hitchcock
+yksitoikkoisesti vetäen reestään kirveen.
+
+-- Sinä valjastat, sikäli kun minä heittelen niitä sinulle ja
+väliajoilla puolusta valjakkoa.
+
+Hän astui muutamia askeleita eteenpäin ja alkoi odottaa kahden petäjän
+välillä. Koirat leirissä olivat kuulleet melun ja hän odotti niiden
+ilmautumista. Nopeasti suureneva musta pilkku näkyikin epäselvästi
+lunta vasten. Se oli lauman ensimmäinen koira, joka kevyesti loikaten
+ja suden tapaan ulvoen osoitti tietä toisille. Hitchcock seisoi
+varjossa. Kun koira juoksi hänen ohitseen, tarttui hän sen hypätessä
+kiinni etujalkoihin ja heitti sen maahan. Senjälkeen iski hän sitä
+korvien väliin ja heitti Sipsulle. Sipsun valjastaessa suojeli hän
+kirveellä kulkutietä petäjien välissä, siksi kunnes valkohampainen,
+kiiluvasilmäinen, raivokkaasti temmeltävä lauma vetäytyi etemmäksi.
+Sipsu työskenteli nopeasti. Kun hän oli valmis, hyppäsi Hitchcock
+eteenpäin, sieppasi kiinni ja huumasi toisen koiran heittäen sen
+Sipsulle. Hän toisti sen vielä kolmasti, ja silloin oli kymmenkoirainen
+valjakko kunnossa.
+
+-- Riittää! -- sanoi hän.
+
+Mutta samalla hetkellä nuori intiaani, joka oli juossut ensimmäisenä,
+tarkkaavaisena ja nopeana, tunkeutui läpi koiralauman ja koetteli
+lähestyä rekeä. Isku Hitchcockin kivääristä suisti hänet polvilleen ja
+siitä vierähti hän kyljelleen. Poppamies, joka oli juossut hänen
+jälessään, näki, kuinka hän kaatui saamastaan iskusta.
+
+Hitchcock käski Sipsua ajamaan. Tämä huusi läpitunkevalla äänellä
+uu-u-uh, ja eläimet kiisivät eteenpäin kuin vimmastuneina tytön tuskin
+ehtiessä heittäytyä hyppelehtivään rekeen. "Voimat" olivat nähtävästi
+suuttuneita poppamieheen, koska hän sattui juuri tällä hetkellä olemaan
+tiellä. Etumainen koira sotkeutui lumikenkiin ja kaasi hänet, yhdeksän
+seuraavaa tallasivat hänet jalkoihinsa ja reki kulki hänen ylitseen.
+Mutta hän nousi nopeasti ja yö olisi saattanut loppua herra ties miten,
+ellei Sipsu olisi pitkällä piiskalla ehtinyt huitaista häntä silmien
+väliin. Senjälkeen siihen saapunut Hitchcock antoi hänelle sellaisen
+iskun, että hän vaivoin pääsi ryömimään jälleen tielle. Ja tämä
+alkuperäinen teologi kömpi päällikön asunnolle viisastuneena
+kokemuksesta, mikäli se koski valkoisen miehen nyrkin voimaa.
+
+Kun hän kertoi tapahtuman neuvotellessaan toisten kanssa -- oli hän
+hyvin suuttunut kaikkiin valkoisiin.
+
+Valkoisten leirillä heräsi sillä välin ensiksi Sigmund.
+
+-- Nouskaa, laiskurit! Nouskaa! Ruoka on valmis ennenkuin saatte kengät
+jalkaanne.
+
+Dave Wertz heitti päältään karhunnahkan, istuutui ja haukotteli.
+
+Hawes ojenteli paljastaen ohuet käsivarsilihaksensa ja hieroi niitä.
+
+-- Haluaisin tietää, missä Hitchcock vietti tämän yön? -- sanoi hän
+ottaen mokkasiininsa. Ne olivat kovat ja hän astui varovasti
+sukkasillaan tulen luo sulattaakseen niitä.
+
+-- Olipa hyvä, että hän lähti -- lisäsi Hawes -- vaikka hän olikin
+voimakas ja hyvä työmies.
+
+-- Niin. Hän piti vain vähän liiaksi käskemisestä. Se vika hänessä oli.
+Sipsun asiat on huonosti. Miksikä Hitchcock niin huolehti tytöstä?
+
+-- En usko siinä olleen mitään vakavampaa. Periaate, ei muuta. Hän
+ajatteli, että se ei ollut oikein -- ja tietystikään se ei ole oikein
+-- mutta eihän se ole mikään syy, että meidän pitäisi sekaantua asiaan.
+
+-- Periaatteet periaatteina, ne ovat aikanaan hyvät, mutta on paras
+jättää ne kotiin Alaskaan lähtiessä. Vai mitä?
+
+Wertz yhtyi toveriinsa ja molemmat ryhtyivät pehmittämään
+mokkasiinejaan.
+
+-- Mihin ryhdymme nyt? -- kysyi Sigmund. Hän oli hyvin huolissaan.
+Suklaanvärinen vaahto näkyi kahvikattilassa ja olisi pitänyt ruveta
+käristämään silavaa. Sitäpaitsi ajatteli hän tyttöä nauravine, kesäisen
+meren tapaisine silmineen ja lauleskeli hiljaa.
+
+Hänen toverinsa, jotka olivat vaihtaneet muutamia sanoja, vaikenivat.
+Vaikka kello oli yli seitsemän, oli päivän nousuun vielä kolme tuntia.
+Revontulet taivaalla sammuivat ja leiri oli keskellä synkkää pimeyttä.
+Nuotiotulen valossa noiden kolmen miehen ääriviivat kuvastuivat
+selvinä. Hiljaisuuden kehottamana alkoi Sigmund hyräillä lauluaan
+kovemmin.
+
+Huumaava kiväärien yhteislaukaus rikkoi yön hiljaisuuden. Hawes
+voihkasi, koetti nousta ja kaatui voimattomana maahan. Wertzin pää
+painui alas ja hän laskeutui polvilleen. Hän huohotti ja suusta virtasi
+tumma vuo. Mutta Sigmund kultaisine hiuksineen ja lauluineen, joka
+ikäänkuin jatkuvasti kuului hänen korvissaan, kohotti molemmat kätensä
+ylös ja kaatui nuotioon.
+
+Poppamiehen silmät olivat kuin tummat pisteet ja hän oli hyvin huonolla
+tuulella, sillä hän riitaantui päällikön kanssa Wertzin pyssyn
+omistamisesta ja otti pussiinsa enemmän herneitä, kun hänen osalleen
+olisi tullut. Hän otti myöskin karhunnahan haltuunsa ja se aiheutti
+kuiskailua heimon keskuudessa. Lopuksi koetteli hän tappaa Sigmundin
+koiran, mutta se pakeni ja hän kompastui kantoon nyrjäyttäen
+olkapäänsä.
+
+Kun leiri oli ryöstetty, menivät he takaisin omille asunnoilleen ja
+naisten kesken vallitsi suuri riemu. Sitten saapui etelästä hirvilauma,
+joka joutui metsästäjien saaliiksi ja poppamiestä alettiin kunnioittaa
+entistä enemmän. Ihmiset kuiskailivat keskenään, että hän neuvotteli
+jumalien kanssa.
+
+Myöhemmin, kun kaikki olivat menneet, Sigmundin koira hiipi takaisin
+tyhjään leiriin ja ulvoi koko päivän ja yön kuolleiden luona. Tämän
+jälkeen se katosi ja muutamien vuosien kuluttua intiaanimetsästäjät
+huomasivat muutoksen susien lajissa. Niihin ilmaantui sellaisia
+pilkkuja ja sellaisia erikoisia ruumiinominaisuuksia, joita ei
+aikaisemmin oltu huomattu.
+
+
+
+
+NAISEN KESTÄVYYS.
+
+
+Suden pää ahneine, välähtelevine silmineen ja huurteen peittämänä
+raoitti teltan verhoja.
+
+-- Hei! Pois! Siwash! Mene helvettiin, hornan sikiö! -- kuului teltan
+sisältä tyytymättömiä ääniä. Bettles löi kiukkuisesti koiraa
+tinalautasella ja se katosi kiireesti. Louis Savoy kiinnitti
+paikoilleen teltan verhot, potkaisi tielleen osuneen paistinpannun
+kumoon ja palasi lämmittämään käsiään uunin luo. Ulkona oli hyvin
+kylmä. Kaksi vuorokautta sitten oli spriilämpömittari haljennut
+kuudenkymmenen kahdeksan asteen kylmyydestä ja siitä asti oli kylmyys
+vain kasvanut ja tullut terävämmäksi. Eikä kukaan voinut sanoa, milloin
+pakkanen hellittäisi. Hyvin varomatonta on tällaisena aikana poistua
+uunin luota tahi hengittää kylmää ilmaa avonaisen taivaan alla. Välistä
+ihmiset sen tekevät ja palelluttavat keuhkonsa. Ilmaantuu kuiva, heikko
+yskä, joka huomattavasti kovenee silavaa käristettäessä. Keväällä tahi
+kesällä avataan sitten jäätyneeseen maahan rako. Siihen lasketaan
+ihmisen ruumis, peitetään sammalella ja jätetään siihen, varmasti
+vakuutettuina, että hän herää viimeisenä päivänä -- täysin säilyneenä.
+Heikkouskoisille, jotka epäilevät ruumiillista ylösnousemusta
+tuomiopäivänä, ei voi kuolemista varten suosittaa parempaa maata kuin
+Klondyke. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että tämä maa olisi sopiva
+elävien ihmisten vaatimuksille.
+
+Ulkona oli hyvin kylmä, mutta ei sisälläkään ollut liian lämmin. Ainoan
+uunin ympärille kokoontuivat kaikki ja kiistelivät ujostelemattomasti
+oikeudesta käyttää sitä. Puolet lattiasta oli peitetty kuusen havuilla;
+niiden päällä olivat makuusäkit, ja alla kova, talvinen lumi. Muun osan
+lattiasta muodosti mokkasiineilla kovaksi tallattu lumi siihen
+asetettuine astioineen, kuppeineen ja muine napaseudun pysähdyspaikkaan
+kuuluvine tavaroineen. Uuni oli lämmitetty aivan punaiseksi, mutta
+kolmen askeleen päässä siitä oli jääkimpale niin kuivana ja
+teräväreunaisena, kuin olisi se juuri hakattu irti joesta. Ulkona
+olevan kylmyyden vaikutuksesta kohosi lämpö sisällä ylös. Aivan uunin
+yläpuolella, siinä, missä savutorvi kohosi katon läpi, oli pieni ympyrä
+kuivaa kangasta; etempänä savutorvesta, keskuksesta, oli ympyrä
+kosteata vaatetta muuttuen harmaaksi renkaaksi; ja vihdoin teltan muu
+osa, katto ja seinät olivat peittyneet noin puoli tuumaa paksulla,
+valkoisella, kristallimaisella huurteella.
+
+-- Oi! Oi! Oi! -- kuuluivat kärsivän nuoren toverin vaikerrukset. Hän
+nukkui kääriytyneenä turkiksiin ja oli hyvin nääntynyt, kalpea ja
+parroittunut. Hän ei herännyt, mutta tuskalliset huudot tulivat yhä
+kovemmiksi ja voimakkaammiksi. Hänen ruumiinsa ojentautui ja vetäytyi
+värähdellen kokoon, ikäänkuin vuode olisi ollut nokkosista ja hän olisi
+tahtonut siitä vapautua.
+
+-- Täytyy hieroa! -- käski Bettles. -- Hänellä on kouristuskohtaus.
+
+Silloin alkoi puolitusinaa tovereita, jotka sydämestään soivat hänelle
+apua, hieroa, hangata, puristella ja käännellä häntä hyväntahtoisesti,
+mutta säälimättömästi.
+
+-- Kirottu tie -- mutisi sairas tuskin kuuluvasti heittäen päältään
+karvaisen nahan ja istuutuen. -- Minä kiertelin maailmaa, kolme
+neljännesvuotta juoksin seiväs kädessä, karkaisin itseäni kaikin
+mahdollisin tavoin, ja nyt kun täytyy matkustaa tässä Jumalan
+hylkäämässä maassa, minä osoittaudun kapalolapseksi ilman miehuuden
+pisaraakaan.
+
+Hän kumartui tulen ääreen ja pyöritteli käsissään savuketta.
+
+-- Minä en valita. Voinhan ottaa lääkettä, mutta minä häpeän omaa
+itseäni, siinä se. Suoritettuani nuo kirotut kolmekymmentä mailia olen
+niin väsynyt, nääntynyt ja sairas kuin joku suuren maailman keikari
+käveltyään viisi mailia valtamaantietä. Kas senvuoksi tunnen itseni
+noloksi! Antakaa minulle tikkuja!
+
+-- Älkää hätäilkö, nuori mies -- sanoi Bettles ojentaen palavan
+tulitikun ja ottaen isällisen sävyn -- en minä vielä ole unohtanut sitä
+aikaa, kun itse aloin täällä liikkua. Kuinka olinkaan näännyksissä!
+Välistä tarvitsin kymmenen minuuttia vain noustakseni seisomaan --
+jokainen jäsen vapisi ja oli sairas. Kouristus? Minulla oli sellaisia
+kohtauksia, että koko leirin täytyi kuluttaa puolipäivää vapauttaakseen
+minut niistä. Vasta-alkajaksi sujuu teiltä kaikki erinomaisesti, te
+olette oikealla tiellä. Tästä päivästä vuoden kuluttua voitatte te
+kävelemisessä koska vain meidät vanhat uroot. Enin teidän puolestanne
+puhuu se, että teillä ei ole taipumuksia rasvoittumiseen, joka on monia
+ihmisiä lähettänyt Abrahamin helmaan ennen määrättyä aikaa.  -- Rasvaa?
+
+-- Niin. Kysymys on paksuudesta. Paksut ihmiset eivät ole tiellä
+suinkaan parhaita kulkijoita.
+
+-- Siitä en ole koskaan kuullut.
+
+-- Ette ole kuulleet? Paksuus ei häiritse lyhyessä ja kovassa
+ponnistuksessa, mutta jatkuvassa ponnistuksessa vaaditaan kestäviä
+voimia, jotka eivät tarvitse lakkaamatonta kiihoitusta; siellä, missä
+vaaditaan lujuutta ja kestävyyttä, on paksuus haittana. Kun on
+yhtämittaa työskenneltävä ja tartuttava kiinni johonkin niinkuin koira
+tarttuu luuhun, siinä ovat keskikokoiset, jäntevät toverit parhaat. Kas
+senvuoksi, hitto vie, paksut ihmiset eivät kelpaa tähän.
+
+-- Se on totta, -- sekaantui puheeseen Loyus. -- Tunnen erään miehen,
+paksun kuin puhveli. Hänet tapasi Sutphur Creekissä ja joutui hänen
+kanssaan kulkemaan eräs pieni mies, -- Lon Mc Fane. Tehän tunnette Lon
+Mc Fanen, pienen irlantilaisen punertavine hiuksineen. He kulkivat ja
+kulkivat, kulkivat kauan -- yöllä ja päivällä. Paksu mies, joka oli
+hyvin väsynyt, paneutui useasti lumeen. Mutta pieni ivasi ja tyrkki
+häntä ja huusi hänelle kuin lapselle. Pienen täytyi ivata ja sysiä
+kauan ennenkuin he saapuivat minun majaani. Kolmeen päivään ei mies
+kohonnut peitteen alta. Lyön vetoa, etten ole koskaan nähnyt niin
+paksua miestä. En koskaan! Hänessä oli, niinkuin sanoitte, paljon
+rasvaa.
+
+-- Muistattehan Axel Gundersonin, -- sanoi Prince. Tuo suuri
+skandinaavialainen ja ne surulliset tapaukset, jotka olivat sattuneet
+hänen kuolemansa yhteydessä, olivat tehneet syvän vaikutuksen
+kaivosinsinööriin. -- Hän lepää jossakin tuolla. -- Kaivosinsinööri
+osoitti kädellään epämääräisesti salaperäiseen itään.
+
+-- Hän oli paksuin mies, joka koskaan on pohjoisessa kuleksinut ja
+juossut hirven uuvuksiin -- lisäsi Bettles; -- mutta hän on poikkeus,
+joka vahvistaa säännön. Katsokaa hänen vaimoaan Ungaa -- hän oli pieni,
+painoi kaikkiaan noin sata kymmenen naulaa, puhdasta lihaa -- ei
+unssiakaan mitään liikaa. Hän oli kestävä ja luja, huolehti miehestään;
+vaali häntä tavalla, jota parempaa tuskin lie. Ei ole mitään maassa,
+maan päällä tahi maan alla, mitä hän ei olisi tehnyt miehensä takia.
+
+-- Mutta hän rakasti tätä, -- huomautti insinööri.
+
+-- Ei se siinä ole. Tämä...
+
+-- Kuulkaa, veljet, -- puuttui puheeseen Sitka Charley istuen
+ruokatavaralaatikolla. -- Te puhuitte rasvasta paksujen miesten
+lihaksissa, naisen kestävyydestä ja rakkaudesta. Te puhuitte kauniisti,
+mutta minä muistin mitä tapahtui, kun maa oli nuori ja ihmisten
+nuotiotulet olivat kaukana toisistaan kuin tähdet. Silloin jouduin
+tekemisiin erään paksun, rasvaisen miehen ja erään naisen kanssa.
+Nainen oli pieni, mutta hänen sydämensä oli suuri, suurempi kuin paksun
+miehen sydän, ja hän oli kestävä. Jouduimme suorittamaan väsyttävän
+vaelluksen, tulemaan Suolaisen Veden luo. Kylmyys oli voimakas, lumi
+syvä ja meillä oli nälkä. Mutta naisen rakkaus oli kaikki voittava;
+tällaista rakkautta korkeampaa ei ole mitään.
+
+Hän pysähtyi ja alkoi hakata kirveellä jääpalasia leveän pölkyn päällä,
+joka oli hänen lähellään ja heitti palaset pataan, missä keitettiin
+vettä. Miehet istuutuivat lähemmäksi toisiaan ja kouristusta poteva
+toveri koetteli löytää mahdollisimman mukavan paikan kangistuneelle
+ruumiilleen.
+
+-- Veljet, ihoni on punainen niinkuin kaikilla sivasheilla, mutta
+sydämeni on valkoinen. Ensimainittuun on syynä esi-isieni
+puutteellisuudet, viimemainittuun -- ystävieni hyvyys. Suuri valo
+selveni minulle, kun olin vielä poikanen. Ymmärsin, että maa oli
+annettu teille ja teidän rodullenne ja että sivashit eivät voi
+kilpailla teidän kanssanne ja ovat hirvien ja karhujen tavoin määrätyt
+kuolemaan kylmyyteen. Silloin menin minä lämpimään ja istuin teidän
+keskeenne, teidän tulenne luo ja, niinkuin näette, kelpasin teille.
+Olen nähnyt elämässäni paljon. Näin kummallisia asioita ja matkoillani
+kohtasin erilaisia ihmisiä. Ja senvuoksi suhtaudun asioihin niinkuin
+tekin, tuomitsen samalla tavoin ihmisiä ja ajattelen heistä samoin.
+Siis kun minä puhun jyrkästi teidän rotunne miehestä, tiedän, ettette
+te käsitä sitä väärin; ja kun kiitän jotakin omasta heimostani, te ette
+sano minusta -- Sitka Charley on sivashi ja hän ei näe asioita oikeassa
+valossa, ei ole uskomista siihen, mitä hän puhuu. -- Niin te ette sano.
+Läsnäolijat vahvistivat tämän yksimielisesti. -- Nainen oli nimeltään
+Passuk. Sain hänet edullisella kaupalla heimon totemin luona. Minun
+sydämeni ei kaivannut naista enkä etsinyt hänen katsettaan. Hänen
+silmänsä olivat luodut alas, hän oli arka ja pelokas niinkuin tytöt
+yleensä jouduttuaan muukalaisen haltuun, jota he eivät koskaan ennen
+ole nähneet. Kun puhuin, ei minun sydämessäni ollut tilaa hänelle,
+sillä ajattelin suurta matkaa ja tarvitsin ihmisen ruokkimaan koiria ja
+soutamaan kanssani pitkillä jokimatkoilla. Sama peite saattoi lämmittää
+kumpaakin, ja valintani sattui Passukiin. Sanoinko teille, että olin
+hallituksen palveluksessa? Ellen, niin se teidän tulee tietää. Minut
+otettiin sotalaivaan rekien, koirien, ruokatarpeiden ja Passukin kera.
+Me ohjasimme pohjoiseen Beringin meren jäiden reunaan, jossa me
+nousimme laivasta -- minä, Passuk ja koirat. Minä sain hallitukselta
+rahaa, kartan maasta, jota yksikään ihminen ei ollut tähän saakka
+nähnyt, sekä paketin. Paketti oli sinetöity ja taitavasti
+suojattu ilman vaikutukselta ja minun täytyi viedä se napaseudun
+valanpyyntilaivaan, joka oli jäätynyt suuren Mackenzien rannalle. Ei
+ole toista niin suurta jokea, paitsi meidän Yukon, kaikkien jokien
+äiti.
+
+-- Mutta tämä kaikki ei ole tärkeää, sillä kertomuksellani ei ole
+yhteyttä valaanpyyntilaivan eikä Mackenzien rannoilla viettämäni talven
+kanssa. Sitten, keväällä, kun päivät tulivat pitemmiksi ja lumi
+kovettui, Passuk ja minä menimme etelään Yukonin piiriin. Matka oli
+raskas, mutta aurinko osoitti meille tietä. Maa alkoi paljastua ja me
+kohosimme ylös virtaa airojen ja sauvoimien avulla, kunnes saavuimme
+Forty Mileen. Me menimme rannalle -- hauskaa oli nähdä taas valkoisia
+kasvoja. Tämä talvi oli hyvin kova. Pimeys ja kylmyys painoivat meitä
+ja niiden mukana tuli nälkä. Jokaiselle ihmiselle antoi yhtiön edustaja
+neljäkymmentä naulaa jauhoja ja kaksikymmentä naulaa silavaa. Papuja ei
+ollut. Koirat ulvoivat kaiken aikaa, ihmisten vatsat olivat tyhjät ja
+heidän kasvonsa peittyivät syvillä rypyillä, vahvat tulivat heikoiksi
+ja heikot kuolivat. Paljon oli keripukkiin sairastuneita.
+
+-- Kerran yöllä menimme kaikki varastohuoneelle ja tyhjät hinkalot
+saattoivat meidät vielä kovemmin tuntemaan vatsojemme tyhjyyden. Me
+keskustelimme hiljaa nuotion valossa, sillä kynttilät säästimme niille,
+jotka ehkä kestäisivät kevääseen saakka.
+
+-- Neuvottelimme ja päätimme, että jonkun on lähdettävä Suolaisen Veden
+luo ja kerrottava maailmalle meidän onnettomuudestamme. Silloin
+kääntyivät kaikkien silmät minuun, sillä he tiesivät minut kokeneeksi
+taivaltajaksi. -- Seitsemänsataa mailia -- sanoin minä, Haines
+Missioniin ja koko tie viimeiseen tuumaan asti on suoritettava
+lumikengillä. Antakaa minulle parhaat koirat ja parasta ruokaa, mitä
+teillä on ja minä menen. Ja minun kanssani menee Passuk.
+
+-- He suostuivat. Mutta yksi vastusti -- Long Jeff, leveäluinen ja
+paksu. Hän puhui ylpeästi. Omien sanojensa mukaan hänkin oli tottunut
+taivaltaja, syntynyt lumikenkien käyttäjäksi ja kasvanut puhvelin
+maidolla. Hän sanoi lähtevänsä mukanani siltä varalta, että jos minä en
+kestä matkaa, hän toimittaa tiedon perille Missioniin. Olin nuori, enkä
+tuntenut ihmisiä. Mistä saatoin tietää, että hänessä puhui vain rasva
+ja että todellakin kokenut ja matkustanut mies ymmärtää pitää kielen
+hampaiden takana? Siis me otimme parhaat koirat ja parhaat kaikista
+ruokavaroista ja läksimme matkalle kolmen kesken -- Passuk, Long Jeff
+ja minä.
+
+-- Tehän olette kulkeneet tuoretta lunta myöten, tehneet työtä
+sauvomalla ja tottuneet kulkemaan röykkiöihin kokoontunutta jäätä
+pitkin, senvuoksi en puhu teille tien vaikeuksista paitsi siitä, että
+toisina päivinä me teimme kymmenen mailia, toisina kolmekymmentä, mutta
+useimmin kumminkin kymmenen. Ja vaikka me olimme ottaneet parasta
+ruokaa mitä oli, niin sekään ei ollut riittävä, vaan meidän oli
+säännösteltävä kaikki alusta lähtien. Koirat olivat myöskin
+säälittävässä tilassa ja me tuskin saimme pysymään niitä jaloillaan.
+Joella, jonka nimi oli Valkoinen, kolmesta reestä jäi vain kaksi ja
+matkaa oli tehty vain kaksisataa mailia. Mutta me emme kadottaneet
+mitään: koirat, jotka eivät kestäneet, katosivat niiden vatsaan, jotka
+jäivät elämään.
+
+-- Ei kohtausta, ei savun hattaraakaan Pelly'n saakka. Täällä laskin
+saavani ruokaa ja tänne aioin jättää Long Jeffin, joka valitteli ja
+vaivoin jaksoi kestää matkaa. Saavuttuamme Pelly'n löysimme yhtiön
+edustajan raskaasti hengittävänä, mutta hänen silmänsä olivat vielä
+kuitenkin kirkkaat, elintarvekuoppa oli tyhjä ja hän näytti
+lähetyssaarnaajan tyhjän kuopan ja hänen hautansa, jolle oli ladottu
+paljon kiviä suojaksi koirilta. Siellä oli myöskin muutamia intiaaneja,
+mutta lapsia ja vanhuksia emme heidän joukossaan nähneet, ja oli
+selvää, että harvat heistä kestäisivät kevääseen.
+
+-- Ja me menimme eteenpäin kevyin vatsoin, mutta raskaalla sydämellä;
+puolituhatta mailia lunta ja hiljaisuutta oli meidän ja Haines
+Missionin välillä.
+
+-- Sitäpaitsi oli hyvin pimeä ja puolipäivän aurinko valaisi
+epäselvästi eteläistä taivaanrantaa. Mutta jääröykkiöitä oli vähemmän
+ja kulku helpompaa, minä ajoin väsymättä koiria ja vietin tiellä koko
+päivän aikaisesta aamusta myöhään iltaan.
+
+-- Niinkuin sanoin, Forty Milessä jokainen tuuma oli kuljettava
+lumikengillä. Ja lumikengät tuottivat kovaa kipua jaloillemme -- jalat
+halkeilivat, peittyivät haavoilla, jotka eivät menneet umpeen. Joka
+päivä suurenivat kärsimykset ja kerran aamulla, kun sidoimme
+lumikenkiä, Long Jeff alkoi itkeä kuin lapsi. Voidaksemme jatkaa matkaa
+asetin hänet kevyen reen etupuolelle, mutta hän otti mukavuuden vuoksi
+pois lumikenkänsä. Mutta kun tie oli epätasainen, niin hänen
+mokkasiininsa jättivät syviä jälkiä ja näihin jälkiin putoilivat
+koirat. Sanoin hänelle siitä jyrkästi, ja hän lupasi olla varovaisempi,
+mutta ei pitänyt lupaustaan. Silloin löin häntä piiskalla, ja tämän
+jälkeen eivät koirat enää putoilleet. Hän oli lapsi, mikä johtui
+kärsimyksistä ja rasvasta.
+
+-- Kun mies makasi tulen luona ja valitti, Passuk keitti ruokaa, auttoi
+aamuisin valjastamaan koiria ja iltaisin riisumaan niitä. Hän varoi
+koiria, oli aina edessä, tasoitti tietä ja siten helpoitti matkaa.
+
+-- Minun mielestäni oli hänen velvollisuutensa niin tehdä, enkä minä
+sitä tuuminut. Minulla oli muuta työtä ja olin sitäpaitsi nuori ja
+tunsin naisia vähän. Ja vasta myöhemmin, silmätessäni takaisin, minä
+ymmärsin.
+
+-- Mutta mies käyttäytyi arvottomasti. Koirat olivat jo ilmankin
+voimattomia, ja hän istui usein salaa rekeen kulkiessaan takana. Passuk
+sanoi, että hän ottaa hoitaakseen reen yksin, joten miehellä ei ollut
+mitään tehtävää. Aamulla minä annoin hänen osalleen tulevan ruuan ja
+pakoitin hänet menemään edelleen yksinään. Sitten nainen ja minä
+valjastimme koirat ja lähdimme liikkeelle. Puolenpäivän aikana,
+auringon nauraessa meille, saavutimme miehen; kyyneleet olivat
+jäätyneet hänen poskilleen. Mutta me jätimme hänet jälelle.
+
+-- Pysähdyimme yöksi, panimme syrjään hänen osalleen tulevan ruuan ja
+laitoimme hänelle paikan vuodetta varten; me suurensimme myöskin tulta,
+että hän voisi nähdä meidät. Muutamien tuntien kuluttua hän saapui
+ontuen, söi ruokansa vaikeroiden ja huokaillen sekä nukkui. Hän ei
+ollut sairas, tämä mies. Hän ainoastaan kesti huonosti matkaa, väsyi
+pian ja oli nälän uuvuttama. Mutta niin Passuk kuin minäkin väsyimme
+yhtä paljon kuin hän, mutta siitä huolimatta me teimme kaikki, hän ei
+mitään. Mutta hän oli rasvainen, niinkuin toverimme Bettles meille
+kertoi äsken... Kaikesta huolimatta me rehellisesti jaoimme ruuan hänen
+kanssaan.
+
+-- Eräänä päivänä kohtasimme kaksi haamua, jotka vaelsivat Hiljaisuuden
+maassa, -- valkoisen miehen ja pojan. Kummallakin oli olkapäällään
+peite. Yöksi he laittoivat nuotion ja laskeutuivat aamuun asti
+peitteilleen. Heillä oli hiukan jauhoja, joita he sekoittivat lämpimään
+veteen ja joivat. Mies näytti minulle kahdeksan kupillista jauhoja --
+kaikki, mitä heillä oli ja Pelly'n, jossa ei ollut mitään, oli matkaa
+kaksisataa mailia. He kertoivat, että heidän jälestään tuli intiaani ja
+että he olivat rehellisesti jakaneet hänen kanssaan, mutta hän jäi
+jälelle. Minä en uskonut heidän jakaneen rehellisesti, muuten ei
+intiaani olisi jäänyt. Ja minä en antanut heille ruokaa. He koettelivat
+varastaa kaikista lihavimman koiran, joka kuitenkin sekin oli hyvin
+laiha, mutta minä näytin heille revolveria ja käskin heidän lähteä. Ja
+he menivät kuin juopuneet Hiljaisuuden maan kautta Pelly'n.
+
+-- Nyt oli meillä vain jälellä kolme koiraa ja yksi reki; koirat olivat
+äärettömän laihoja -- pelkkää luuta ja nahkaa. Kun on vähän puita, niin
+tuli palaa huonosti ja huoneessa tulee kylmä. Niin oli meidän laitamme.
+Kun on vähän ruokaa, tuntuu pakkanen kovemmin, ja meidän kasvomme
+mustuivat ja kurtistuivat niin, ettei oma äitimmekään olisi meitä
+tuntenut. Ja jalkamme olivat hyvin kipeät. Aamulla, kun läksimme
+matkalle, kohosi minulle hiki ponnistuksesta koettaessani pidättäytyä
+huutamasta kivusta, jonka lumikengät minulle aiheuttivat. Passuk ei
+avannut suutaan, vaan meni eteenpäin tasoittaen tietä.
+
+-- Mutta mies itki.
+
+-- Thirty Milen juoksu oli hyvin vuolas, senvuoksi siinä oli paljon
+halkeamia ja avantoja. Saavuimme sille päivällä ja tavoitimme Long
+Jeffin, joka lepäsi lähdettyään tavallista aikaisemmin liikkeelle.
+Mutta meidän välillämme oli railo. Hän oli kiertänyt railon pitkin
+reunajäätä, mutta se oli niin kapea, ettei reki voinut kulkea siitä.
+Silloin me etsimme toisen jääsillan. Passuk painoi vähän ja meni edellä
+kädessään pitkä seiväs siltä varalta, että uppoaisi. Mutta hän oli
+kevyt, lumikengät leveät ja hän pääsi onnellisesti. Sitten alkoi hän
+kutsua koiria. Mutta niillä ei ollut lumikenkiä eikä seivästä ja ne
+upposivat. Pidin vahvasti rekeä kiinni takaa, kunnes koirat katosivat
+jään alle. Totta on, että niitä varten oli vähän ruokaa, vaikkakin
+laskin, että sitä riittäisi viikoksi, mutta koirat katosivat.
+
+-- Seuraavana aamuna jaoin kaiken ruuan, jota oli hyvin vähän, kolmeen
+osaan, ja sanoin Long Jeffille, että hän voi kulkea meidän kanssamme
+tahi ilman niinkuin parhaaksi katsoo, sillä nyt menimme nopeasti. Mutta
+hän nyyhkytti ja alkoi surkutella kipeitä jalkojaan ja kovia
+kärsimyksiään puhuen hyvin vihaisesti. Minun ja Passukin jalat olivat
+myöskin kipeät ja kovemmin kuin hänen, sillä me olimme työskennelleet
+koirien kanssa. Long Jeff vannoi mieluimmin kuolevansa kuin menevänsä
+eteenpäin; silloin otti Passuk nahkapeitteen ja minä keittoastian sekä
+kirveen ja aioimme mennä. Mutta Passuk katsoi miehen osalle jääneeseen
+ruokaan ja sanoi: -- Ei pidä tuhlata hyvää ruokaa pienelle lapselle.
+Hänen on parempi kuolla. -- Pudistin päätäni, enkä vastannut mitään --
+toveri on sittenkin toveri. Silloin puhui nainen ihmisistä, jotka
+jäivät Forty Mileen; puhui, että heidän joukossaan on paljon hyviä, ja
+että he odottavat minulta ruokaa kevääksi. Kun minä tälläkin kertaa
+vaikenin, sieppasi hän vyöstäni revolverin, ja niinkuin veljemme
+Bettles sanoi, Long Jeff meni Abrahamin helmaan ennen aikaansa.
+Nuhtelin tästä Passukia, mutta hänessä ei ollut katumuksen jälkeäkään,
+eikä hän näyttänyt lainkaan surulliselta. Ja sydämessäni minä tiesin,
+että hän oli oikeassa.
+
+Sitka-Charley vaikeni ja rupesi heittämään jääpaloja pataan, joka
+seisoi uunilla. Miehet vaikenivat, ja heidän selkäänsä värisytti kylmä
+ulkona olevien koirien ulvoessa, jotka siten ilmaisivat omia
+kärsimyksiään.
+
+-- Päivän toisensa jälkeen me kuljimme, yösijalta toiselle, kuin kaksi
+haamua -- Passuk ja minä -- ja me tiesimme voivamme olla tyytyväisiä
+tähänkin, jos ei tulisi huonompaa, ennenkuin saapuisimme Suolaiselle
+Vedelle. Silloin kohtasimme me intiaanin, joka meni Pelly'n!
+
+-- He, mies ja poika, eivät olleet rehellisesti jakaneet hänen
+kanssaan, kertoi hän: eivät olleet jättäneet hänelle jauhoja
+kolmeksikaan päiväksi. Hän keitti joka yö kupissaan mokkasiinien
+palasia ja söi niitä. Mutta mokkasiineista oli jälellä vain vähän. Hän
+oli merenrannalta ja kertoi meille siitä Passukin välityksellä, joka
+puhui hänen kieltään. Hän oli vieras Yukonilla, eikä tiennyt tietä,
+mutta hänen kasvonsa olivat käännetyt Pelly'n. Kuinka pitkä oli matka?
+Kaksi päivää? Kymmenen? Sata? -- hän ei tiennyt, mutta meni Pelly'n.
+Takaisin palaaminen oli mahdoton, täytyi siis kulkea vain eteenpäin.
+
+-- Hän ei pyytänyt ruokaa, sillä hän näki, että myöskin me olimme
+vaikeassa asemassa. Passuk katsoi minuun ja mieheen epäröiden ikäänkuin
+naaraspeltopyy, jonka poikue on vaarassa. Silloin käännyin häneen ja
+sanoin: -- "Tämä mies on ryöstetty. Minä annan hänelle osan
+varastostamme". Näin, että Passukin silmissä vilahti hetkeksi
+mielihyvä. Hän katsoi kauan mieheen ja minuun, hänen suunsa oli
+suljettu ja päättäväinen.
+
+-- Ei, -- sanoi hän. -- Suolainen Vesi on täältä kaukana, mutta kuolema
+lähellä. On parempi, jos se ottaa tämän vieraan miehen ja menee ohi
+minun Charley'ni!
+
+-- Mies meni Hiljaisuuden maan kautta Pelly'n. Sinä yönä itki nainen.
+En koskaan ollut nähnyt hänen itkevän tähän saakka...
+
+-- Eikä se johtunut savusta, sillä puut olivat kuivia. Ihmettelin hänen
+suruaan ja ajattelin, että naisen sydän pehmeni tien pimeydestä ja
+kärsimyksistä.
+
+-- Elämä on kumma asia. Olen ajatellut sitä paljon ja punninnut kauan;
+kuitenkin tulee arvoitus joka päivä vain suuremmaksi. Mistä johtuu tämä
+kummallinen halu elää? Elämähän on peliä, missä kukaan ei voita. Elämä
+merkitsee kovaa työtä ja syvää kärsimystä, kunnes raskas vanhuus
+saavuttaa meidät, ja me laskemme kätemme loppuunpalaneen tulen kylmään
+tuhkaan. Raskasta on elää! Kärsien ilmestyy lapsi maailmaan ja kärsien
+päästää vanhus viimeisen huokauksensa ja kaikki hänen päivänsä ovat
+täynnä levottomuutta ja huolta; kuitenkin menee hän kuoleman avattuun
+syliin kompastellen, kaatuillen, takaisinpäin katsovin kasvoin,
+valmiina taistelemaan viimeiseen hengenvetoon. Mutta kuolema on hyvä.
+Ainoastaan elämä ja kaikki elävä on pahaa. Kuitenkin me rakastamme
+elämää ja vihamme kuolemaa. Se on hyvin kummallista!
+
+-- Kulkiessamme Passukin kanssa päivällä, me puhuimme vähän. Yöllä me
+makasimme lumessa kuin kuolleet ja jatkoimme aamulla matkaamme; me
+kuljimme kuin kuolleet ja kaikki ympärillämme oli kuollutta. Ei
+oravaa, ei myyrää, -- ei mitään. Joki valkoisessa puvussaan -- ei
+äännähtänytkään. Mehu puissa oli jäätynyt. Oli kylmä niinkuin nytkin;
+yöllä laskeutuivat tähdet alas ja olivat suuria; ne hyppivät ja
+tanssivat, yöllä revontulet nauroivat meitä; syttyi paljon aurinkoja,
+koko avaruus loisti ja säteili, lumi oli kuin timanttitomua. Mutta ei
+lämmintä, ei ääntä, ainoastaan kylmyys ja hiljaisuus. Niinkuin sanoin,
+me kuljimme kuin kuolleet, niinkuin unessa, emmekä laskeneet aikaa.
+Meidän kasvomme olivat vain käännetyt Suolaiselle Vedelle, meidän
+sielumme halasivat Suolaiselle Vedelle ja meidän jalkamme veivät meitä
+sinne.
+
+-- Pysähdyimme Takheenan luona, mutta emme tienneet sitä. Silmämme
+katsoivat White Horseen, mutta eivät nähneet sitä. Jalkamme kulkivat
+Canyonin epätasaista pintaa, mutta eivät tunteneet sitä. Me emme
+huomanneet mitään. Ja kaatuessamme tielle me käänsimme kasvomme
+Suolaiseen Veteen päin.
+
+-- Meidän viimeiset ruokavaramme olivat menossa, ja me jaoimme ne
+tasan, Passuk ja minä, mutta hän kaatuili useammin ja Caribou
+Crossingissa uupui hän kokonaan.
+
+-- Mutta aamulla me makasimme saman peitteen alla, emmekä menneet
+etemmäksi. Ajattelin jäädä tähän ja kohdata kuoleman Passukin kanssa
+yhdessä, sillä minä olin vanhentunut ja oppinut arvostelemaan naisen
+rakkautta. Tämä tapahtui kahdeksankymmenen mailin päässä Haines
+Missionista, ja suuri Chilcoot kohotti kaukana yli metsän reunan
+avonaisen, tuulille alttiin huippunsa. Passuk puhui hiljaa lähentäen
+huulensa minun korvaani, jotta voisin kuulla. Nyt, kun hänen ei
+tarvinnut pelätä minun vihaani, puhui hän koko sydämestään, kertoi
+rakkaudestaan ja paljosta muusta, jota en ollut ymmärtänyt.
+
+-- Hän puhui: "Sinä olet minun mieheni, Charley, ja minä olin sinulle
+hyvä vaimo. Viritin aina sinulle tulen, keitin ruokaa, ruokin sinun
+koiriasi, sauvoin sinulle, enkä valittanut. Minä en sanonut, että isäni
+majassa oli lämpimämpi tahi että siellä oli enemmän ruokaa. Kun sinä
+puhuit, minä kuuntelin. Kun sinä käskit, minä tottelin. Eikö ollut
+niin, Charley."
+
+-- Ja minä sanoin: "Niin oli".
+
+-- Hän jatkoi: "Kun sinä tulit ensimmäisen kerran luoksemme, sinä et
+katsonut minuun, ostit minut, niinkuin ostetaan koira ja veit mukanasi;
+sydämeni nousi sinua vastaan ja täyttyi murheella ja pelolla. Mutta
+siitä on kauan. Sinä olit minulle lempeä, Charley, niinkuin hyvä isäntä
+on lempeä koirilleen. Sinun sydämesi oli kylmä, -- siinä ei ollut
+tilaa minulle, kuitenkin sinä kohtelit minua hyvin ja käyttäydyit
+oikeudenmukaisesti. Ja minä olin sinun mukanasi, kun sinä taistelit
+suurien asioiden puolesta ja menit suuriin vaaroihin. Minä vertasin
+sinua toisiin miehiin ja näin, että heidän keskellään sinä olit
+rehellinen, sinun sanasi oli viisas, sinun kielesi totinen. Ja minä
+aloin ylpeillä sinusta, sinä täytit minun sydämeni, ja minun ajatukseni
+olivat sinussa. Sinä olit kuin aurinko keskellä kesää, joka lähettää
+ympärilleen kultaisia säteitä, eikä koskaan poistu taivaalta. Ja mihin
+minun katseeni sattuikaan, kaikkialla näin auringon. Mutta sinun
+sydämesi oli kylmä, Charley, siinä ei ollut paikkaa minulle."
+
+-- Silloin minä sanoin: "Se on totta. Se oli kylmä. Siinä ei ollut
+paikkaa. Mutta se aika on mennyt. Sydämeni on keväällä putoavan lumen
+tapainen, kun aurinko paistaa. Kaikki sulaa, vedet kuohuvat, vihreä
+ruoho kasvaa ja nousee. Peltopyyt huutavat, kultarintakertut laulavat,
+kun talvi on ohi; Passuk, minä olen oppinut tuntemaan naisen
+rakkauden."
+
+-- Hän hymyili ja vetäytyi luokseni, jotta voisin hänet puristaa
+itseeni. Ja hän sanoi: "Minä olen iloinen". Senjälkeen lepäsi hän
+kauan, hiljaa hengittäen, pantuaan päänsä minun rinnalleni. Sitten hän
+kuiskasi: "Tie loppuu tähän ja minä olen väsynyt. Mutta nyt haluaisin
+puhua muusta. Se tapahtui kauan sitten, kun olin vielä pieni tyttö.
+Minä leikin yksin nahkanippujen keskellä isäni majassa; miehet olivat
+metsästämässä, naiset ja lapset kantoivat lihaa. Oli kevät ja minä olin
+yksin. Suuri, ruskea karhu, juuri talviunesta herännyt, nälkäinen,
+karva riippuen suurina takkuina luuksi laihtuneella ruumiilla, pisti
+päänsä majaan ja sanoi: 'uuh'. Veljeni oli juuri palannut takaisin
+ensimmäisten pyydystettyjen liharekien mukana. Hän alkoi taistella
+karhua vastaan tulinen kekäle kädessään, ja valjaissa olevat koirat
+iskivät siihen takaa. Oli suuri taistelu ja paljon melua. He astuivat
+nuotioon, kekäleet lensivät ympäri ja maja kaatui. Lopuksi makasi karhu
+tapettuna ja veljeni kasvoilla oli sen kynsien jäljet. Huomasitko
+intiaanissa, joka meni Pelly'n, että hänen rukkasissaan ei ollut
+peukaloa, eikä kädessäkään, jota hän lämmitti tulen luona? Hän oli
+minun veljeni. Ja minä sanoin, ettei tarvitse antaa hänelle ruokaa. Ja
+hän meni Hiljaisuuden maahan ilman ruokaa."
+
+Sellainen, veljeni, oli Passukin rakkaus, hänen, joka kuoli lumeen
+Caribou Crossingin luo. Hän rakasti kaikki kestävällä rakkaudella
+uhraten veljensäkin miehen vuoksi, joka otti hänet vaivaloiselle
+matkalle ja saattoi katkeraan kuolemaan. Ja sellainen oli tämän
+naisen rakkaus, että hän uhrasi itsensäkin. Ennenkuin hänen
+silmänsä sulkeutuivat lopun edellä, hän tarttui käteeni ja vei sen
+oravannahkaisen vaatetuksensa alle. Tunsin siellä täyteläisen pussin ja
+ymmärsin syyn hänen heikontumiseensa. Joka päivä me jaoimme kaikki
+tasan pienimpäänkin palaan saakka; ja joka päivä hän söi vain puolet
+osastaan. Toisen puolen hän eroitti tähän pussiin. Ja hän sanoi: "Tässä
+on Passukin tien loppu, mutta sinun, Charley, vie kauemmaksi ja
+kauemmaksi, yli suuren Chilcootin Suolaiselle Vedelle. Ja monien
+vuosien kuluessa se vie sinua etemmäksi, vieraiden maiden ja
+tuntemattomien vesien kautta ja täyttää sinun vuotesi kunnialla ja
+suurella maineella. Ja se vie sinut naisten luo, monien hyvien naisten
+majaan, mutta milloinkaan et löydä suurempaa rakkautta kuin oli
+Passukin."
+
+-- Ja minä tiesin naisen puhuvan totta. Mutta hulluus tarttui minuun,
+minä heitin täysinäisen pussin luotani ja vannoin, että minun tieni oli
+loppunut. Hänen väsyneet silmänsä katsoivat hellästi ja hän sanoi:
+"Ihmisten keskellä Sitka-Charley oli tunnettu rehellisyydestään eikä
+koskaan pettänyt sanaansa. Onko hän sen nyt unohtanut ja puhuu turhia
+sanoja Caribou Crossingin luona? Eikö hän muista enää ihmisiä Forty
+Milessä, jotka antoivat hänelle parhaat ruokansa ja valituimmat
+koiransa? Passuk oli aina ylpeä omasta miehestään. Nouskoon hän,
+sitokoon lumikengät jalkoihinsa, että Passuk voisi nytkin säilyttää
+ylpeytensä."
+
+-- Ja kun hän kylmeni minun käsiini, nousin ja etsin täysinäisen
+pussin, sidoin lumikengät jalkaani ja jatkoin horjuen tietäni; polveni
+olivat heikot, päätäni pyörrytti, korvissa suhisi ja silmäni pimenivät.
+Unohtunut nuoruus palasi luokseni. Minusta tuntui, että istuin
+täysinäisten patojen luona juhlien aikana, lauloin ja tanssin laulavien
+ja rumpua lyövien miesten ja naisten kanssa.
+
+-- Ja Passuk piteli minua kädestä ja meni minun kanssani. Kun minä
+nukuin, hän herätti minut. Kun minä kompastuin ja kaaduin, hän nosti
+minut. Kun minä jouduin syvään lumeen, hän vei minut tielle. Ja
+sellaisessa tilassa, ikäänkuin järjetön mies, joka näkee kauheita
+näkyjä ja horjuu kuin juopunut, tulin minä Haines Missioniin meren luo.
+
+Charley rajoitti teltan verhoja. Oli puolipäivä. Etelässä, tuskin
+valaisten jylhää Hendersonia, näkyi kylmä auringonkehä. Sen kummallakin
+puolella leiskuivat auringonkoirat. Ja lähellä tietä ulvoi valittavasti
+huurteinen koira kohottaen pitkän kuononsa aurinkoa kohti.
+
+
+
+
+SUURI KYSYMYS.
+
+
+I.
+
+Mrs Saytherin saapuminen Dawsoniin oli aivan ohimenevää -- hän ilmestyi
+ja katosi kuin meteoori. Hän saapui keväällä koirilla, mukanaan
+ranskalaisia erämiehiä Kanadasta. Mrs Sayther loisti häikäisevästi
+lyhyen kuukauden dawsonilaisten keskuudessa ja matkusti jokea ylös
+heti, kun jäät lähtivät.
+
+Naisista köyhä Dawson ei mitenkään voinut ymmärtää tätä kiireellistä
+matkaa, ja paikalliset neljäsataa olivat surullisia ja tunsivat itsensä
+yksinäisiksi, kunnes seudulla tapahtui uusi kumma ja vanhat vaikutelmat
+antoivat tilaa uusille. Mrs Saytheriin olivat kaikki ihastuneita ja
+ottivat hänet avosylin vastaan. Hän oli kaunis, viehättävä ja
+sitäpaitsi leski. Ja senvuoksi hänen kantapäillään seurasi muutamia
+Eldoradon kuninkaita, arvokkaita henkilöitä, sekä eteenpäin pyrkiviä
+nuoria miehiä, joiden korvat janosivat naisten hameiden kahinaa.
+
+Vuori-insinöörit tunsivat kunnioitusta hänen miehensä, eversti
+Saytherin muistoa kohtaan, ja puhuivat suurella juhlallisuudella
+Saytherin toimista ja työstä: hän oli ollut Valloissa tunnettu erittäin
+kykenevänä vuori-insinöörinä ja nautti Lontoossa vieläkin suurempaa
+mainetta. Nousi suuri kysymys, miksikä juuri hänen leskensä, eikä
+kukaan muu nainen, saapui tähän maahan. Mutta pohjoisen kasvatit ovat
+käytännöllisiä, he ovat aivan välinpitämättömiä teorioista ja pysyvät
+lujasti kiinni tosiasioissa. Ja monille heistä Karen Sayther oli hyvin
+merkitsevä tosiasia. Hän ei kiinnittänyt huomiota tilanteen tähän
+puoleen; parhaimpana todistuksena siitä oli se päättäväisyys ja nopeus,
+jolla kieltäytymiset ja hylkäykset seurasivat hänen neliviikkoisen
+pysähtymisensä aikana.
+
+Yhdessä hänen kanssaan katosi tosiasia ja jäi vain kysymys.
+
+Sen ratkaisemiseksi antoi seuraavanlainen suotuisa tilaisuus muutamia
+viitteitä.
+
+Hänen viimeinen uhrinsa Jack Coughran, asetettuaan ilman toivoa hänen
+jalkoihinsa sydämensä ja oikeutensa viiteensataan jalkaan
+kultavaltauksia Bonanzassa, lohdutteli itseään onnettomuudessaan
+yöllisillä juomingeilla.
+
+Näiden unettomien öiden aikana hän sattumalta tapasi Pierre Fontainen.
+Tämä ei ollut kukaan muu kuin Karen Saytherin saattomiesten johtaja.
+Tämä kohtaus johti tuttavuuteen ja juominkeihin ja loppujen lopuksi
+molemmat tulivat melkoisen juovuksiin.
+
+Hetken kuluttua Pierre Fontaine ja Jack Coughran puhelivat vilkkaasti.
+
+-- Miksikä madame Sayther tuli tähän maahan? Siitä on parempi puhua
+hänen kanssaan. Minä en tiedä mitään, koko aikana on hän kysynyt vain
+yhdestä miehestä ja lausunut vain yhden nimen. "Pierre" -- sanoi hän
+minulle; -- "Pierre, teidän täytyy löytää tämä mies ja minä maksan
+teille paljon -- annan tuhat dollaria, jos te löydätte hänet." Miehen
+nimi? Kyllä. Miehen nimi on -- minä sanon sen teille -- David Payne.
+Niin, m'sieu, David Payne. Koko ajan puhuu hän tästä nimestä. Ja minä
+koko ajan ahkerasti silmäilen ympärilleni, mutta en voi häntä löytää,
+enkä saada noita tuhatta dollaria.
+
+-- Ah, niin. Kerran saapui muutamia miehiä Circle Citystä, he tunsivat
+tämän miehen. Hän on Birch Creekissä, sanoivat he. Madame? Hän sanoi
+"hyvä on" ja oli niin onnellisen näköinen kuin voi olla. "Pierre" --
+sanoi hän -- "laittakaa valjaat koirille. Matkustamme pian. Jos
+löydämme tuon miehen, annan teille lisää tuhat dollaria." Minä sanoin:
+"Kyllä, aivan heti! Allons, madame!"
+
+-- Arvelin voivani olla varma, että kaksituhatta dollaria olivat minun.
+Mutta mitä vielä! Sitten tuli useampia miehiä Circle Citystä ja he
+sanoivat, ettei tämä mies, David Payne, ole siellä, vaan on joku aika
+sitten palannut Dawsoniin. Siten ei madamen ja minun matkasta tullut
+mitään.
+
+-- Niin, m'sieu. Näinä päivinä puhui madame: "Pierre" -- sanoi hän
+antaen minulle viisisataa dollaria -- "ostakaa vene ja sauvomia.
+Huomenna lähdemme ylös jokea". Niin, huomenna, ja Sitka-Charley myi
+minulle veneen ja sauvoimet viidelläsadalla dollarilla.
+
+Kun Jack Coughran seuraavana päivänä julkaisi tämän uutisen, hukkui
+Dawson arvailuihin, kuka oli tämä David Payne ja minkävuoksi hänen
+olemassaolollaan oli niin suuri merkitys Karen Saytherille. Ja
+todellakin, sinä päivänä, jona Pierre Fontaine oli sanonut, mrs Sayther
+ja hänen ulkomaalaiset saattajansa alkoivat sauvoa ylös jokea pitkin
+sen itärantaa Klondyke Cityyn ja sitten, väistääkseen putouksia,
+nopeasti siirtyivät länsirannalle ja katosivat saarien sokkeloon
+eteläiseen suuntaan.
+
+
+II.
+
+-- Niin, madame, tämä on oikea paikka. Yksi, kaksi, kolme saarta
+alempana Stuart-jokea. Tämä on kolmas saari.
+
+Sanottuaan tämän ohjasi Pierre Fontaine veneen rannalle ja asetti sen
+perän virtaa vasten, joka työnsi veneen keulan maihin, Pierren, hänelle
+ominaisella reippaudella, hypätessä sitomaan veneen kiinni.
+
+-- Odottakaa vähän, madame, minä menen katsomaan.
+
+Hän oli tuskin kadonnut rantapenkereen taa, kun kuului koiran haukuntaa
+ja minuutin kuluttua oli hän takaisin.
+
+-- Niin, madame, siellä on maja. Minä tutkin sitä, mutta en löytänyt
+sieltä ketään, mutta omistaja ei ole voinut mennä kauaksi, muuten ei
+hän olisi jättänyt koiria. Lyön vetoa, että hän palaa kohta.
+
+-- Auttakaa minua nousemaan, Pierre. Minä olen väsyksissä ja minun on
+vaikea nousta veneestä. Varovammin, olkaa hyvä.
+
+Taljoista tehdyltä istuimeltaan nousi Karen Sayther ylös -- solakkana
+ja kauniina. Mutta jos hän tekikin hennon liljan vaikutuksen tällä
+alkuaikaisella paikalla, niin notkeus, jolla hän nojasi Pierren käteen,
+puhui toista -- pyöreiden, kiinteiden lihasten jäntevyys sekä
+täydellinen varmuus ja notkeus liikkeissä näyttivät, minkälainen voima
+kätkeytyi tuohon kauniiseen ruumiiseen.
+
+Huolimatta rauhallisuudesta ja huolettomuudesta, jolla hän astui
+rannalle, hänen kasvonsa punastuivat ja sydän löi voimakkaammin. Hän
+lähestyi majaa jonkunlaisella kunnioittavalla uteliaisuudella ja hänen
+hehkuvat kasvonsa ilmaisivat voimakasta iloa.
+
+-- Katsokaa, katsokaa! -- Pierre osoitti ympärille heiteltyihin
+lastuihin puupinon vieressä, -- ne ovat aivan tuoreen näköisiä --
+kaksi- tai kolmepäiväisiä, ei enempää.
+
+Mrs Sayther taivutti päätään hyväksymisen merkiksi. Hän koetteli
+heittää silmäyksen pienestä ikkunasta, mutta se oli tehty voidellusta
+pergamentista, joka kyllä päästi valoa, mutta sen läpi oli mahdotonta
+nähdä mitään. Tämän epäonnistumisen jälkeen hän meni majan ympäri
+ovelle, kohotti kömpelön säpin puoleksi, mutta muutti sitten
+aikomustaan, veti kätensä pois ja säppi putosi paikoilleen. Sitten hän
+yht'äkkiä laskeutui polvilleen ja suuteli karkeasti veistettyä
+kynnystä. Jos Pierre Fontaine olisi nähnytkin tämän, olisi hän
+koettanut salata ja unohtaa sen ainaiseksi. Heti sai yksi venemiehistä
+aiheen kummastella harvinaista ankaruutta päällikkönsä äänessä.
+
+-- Hei! Te! Le Goire! Tehkää pehmeämmäksi, mukavammaksi, -- määräsi
+hän. Enemmän karhunnahkoja, enemmän peitteitä.
+
+Veneen istuin olikin pian hajoitettu ja enin osa siitä heitetty
+rantaäyräälle, mihin mrs Sayther mukavasti sijoittautui ja alkoi
+odottaa.
+
+Kallistuen kyljelleen hän katsoi edessään olevaa leveätä Yukonia.
+Toisella puolen olevien kaukaisten vuorten yllä oli taivas tumma
+näkymättömän metsäpalon savusta ja savupilvien läpi kuulsi heikosti
+iltapäivän aurinko heittäen maahan himmeän valon ja epäselvästi
+piirtyviä varjoja.
+
+Mikään ei täällä todistanut ihmisen läsnäoloa, ainoakaan ääni ei
+rikkonut hiljaisuutta. Maa näytti vaipuneen entisaikojen
+tuntemattomuuteen, kietoutuneen selittämättömien salaisuuksien verhoon.
+
+Ehkä mrs Saytherin hermostuneisuus johtui tästä; hän muutti usein
+asentoaan katsoakseen milloin ylös, milloin alas jokea, tahi
+jännittyneesti tähysteli synkkiä rantoja puoleksi peittyneine
+lisäjokien suineen. Kului tunnin verran ja venemiehet oli lähetetty
+laittamaan yöksi leiriä rannalle, mutta Pierre ja mrs jäivät
+paikoilleen.
+
+-- Kas, sieltä hän palaa, -- sanoi Pierre kuiskaten pitkän hiljaisuuden
+jälkeen, katsellen kiinteästi ylös jokea.
+
+Ruuhi airoineen, jotka loistivat vuoroin kummallakin puolella, solui
+virran mukana. Perässä näkyi miesolento ja keulassa nainen tahdikkaasti
+kumartuen aironvetojen mukaan.
+
+Mrs Sayther ei huomannut naista, ennenkuin ruuhi tuli rantaan, mutta
+silloin tämän ainoalaatuinen kauneus kiinnitti hänen huomiotaan.
+
+Tiukasti vartaloa ympäröivä pusero, hirvennahasta koristettuna
+mielikuvituksellisilla ompeleilla, vartalon kauniisti pyöristyvät
+ääriviivat ja silkkinen, kirkasvärinen, aistikkaasti sidottu liina
+tuskin peitti suunnatonta paljoutta sinisenmustia hiuksia.
+
+Mrs Saytherin nopea katse liukui naisen kasvoille ja pysähtyi. --
+Kasvot olivat kuin pronssista valetut. Silmät, läpitunkevat, mustat ja
+suuret, tuskin huomattavan vinot, katsoivat rohkeasti suorien,
+kauniisti muodostuneiden kulmakarvojen alta. Posket, korkeine ja
+ulkonevine poskipäineen, olivat kalpeat ja laihat, mutta ilman
+pienintäkään merkkiä sairalaisuudesta ja suu ohuine huulineen osoitti
+hellyyttä ja voimaa.
+
+Kasvoissa näkyi hyvin heikkoja jälkiä vanhasta mongolilaisesta verestä,
+ikäänkuin olisi se aikonut palata pitkien vuosisatojen kuljeskelemisen
+jälkeen alkuperäisiin rotuominaisuuksiinsa. Tätä vaikutusta vahvisti
+miellyttävä kotkannenä ohuine, liikkuvine sieramineen, ja kotkan
+viileys näytti antavan leiman ei vain kasvoille, vaan koko hänen
+olennolleen. Hän oli todellakin metsäläistyypin täydellisimmän
+kauneuden ilmestys, ja punaisten heimo voi katsoa onneksi, että sen
+keskuudessa, vaikkakin harvoin, useiden sukupolvien perästä, syntyy
+tällaisia ainutlaatuisia olentoja.
+
+Syvin ja voimakkain aironvedoin tyttö yhdessä miehen kanssa nopeasti
+käänsi pienen veneen vasten virtaa ja laski varovasti rannalle.
+Seuraavassa hetkessä seisoi hän jo rantaäyräällä nostaen nuoran avulla
+neljänneksen äsken tapettua hirveä. Mies yhtyi häneen ja he vetivät
+ruuhen yhdessä maalle. Koirat tunkeilivat vikisten heidän ympärillään,
+ja kun tyttö lempeästi kumartui niiden puoleen, sattui miehen katse mrs
+Saytheriin, joka oli juuri noussut paikaltaan. Hän katsoi, hieroi
+silmiään, ikäänkuin ei uskoisi näkemäänsä, ja katsoi taas.
+
+-- Karen, -- sanoi hän yksinkertaisesti lähestyen tätä ja ojentaen
+kätensä, -- minä luulin näkeväni unta. Yhteen aikaan keväällä olin
+sokeana keväisestä lumesta ja siitä saakka ovat silmäni tehneet minulle
+useasti erilaisia tepposia.
+
+Puna yhä kohosi mrs Saytherin poskille ja sydän löi tuskallisen
+kiivaasti; hän oli odottanut mitä hyvänsä, paitsi ei tätä rauhallisesti
+ojennettua kättä; mutta kadottamatta itsehillintäänsä hän pidättäytyi
+ja puristi sydämellisesti miehen kättä.
+
+-- Te tiedätte, David, minä lupasin usein saapua ja yritin, mutta...
+mutta...
+
+-- Mutta en kirjoittanut sanaakaan. -- David Payne nauroi ja katsoi
+intiaanityttöön, joka meni majaan.
+
+-- Oi, minä ymmärrän, David, ja teidän sijassanne olisin tehnyt samoin.
+
+-- Menkäämme sitten majaan ja hankkikaamme jotain syötävää, -- sanoi
+David Payne iloisesti, kiinnittämättä huomiota tahi huomaamatta kevyttä
+moitetta naisen äänessä. -- Ja te olette tietysti hyvin väsynyt. Mitä
+tietä te tulitte? Ylhäältä? Siis te olitte talven Dawsonissa tahi
+saavuitte sinne viimeisellä rekikelillä. Onko tämä teidän leirinne? --
+Hän katseli venemiehiä, jotka olivat asettuneet taivasalle tulen
+ympärille, ja piti auki ovea pyytäen mrs Saytheriä astumaan sisään.
+
+-- Minä matkustin jäitse Circle Citystä viime talvena, -- jatkoi hän --
+ja asetuin toistaiseksi tänne. Aion suorittaa etsiskelyjä Henderson
+Creekissä ja jos ei siellä onnista, aion tutkia Stuart-joen rantaa.
+
+-- Te ette ole paljoakaan muuttunut, -- huomautti mrs Sayther, ei
+erikoisen asiaankuuluvasti, koettaen johtaa keskustelun
+henkilökohtaiselle pohjalle.
+
+-- Hiukan vähemmän lihaa, mahdollisesti, ja hiukan enemmän lihaksia.
+Sitäkö tarkoititte?
+
+Mrs Sayther kohautti olkapäitään ja alkoi heikossa valaistuksessa
+katsoa intiaanityttöön, joka oli virittänyt tulen ja paistoi suuria
+hirvenlihapaloja ohuiden silavaviipaleiden kanssa.
+
+-- Olitteko te kauan Dawsonissa? -- David Payne näperteli puukolla
+lautaa ja teki kysymyksen päätään nostamatta.
+
+-- Muutamia päiviä, -- vastasi mrs Sayther seuraten silmillään tyttöä
+ja tuskin kuullen. -- Mitä te sanoitte? Dawsonissa? Kuukauden -- ja
+olin hyvin iloinen päästessäni sieltä. Äärimäisen pohjolan miehet ovat
+suorasukaisia olentoja, niinkuin tiedätte, ja jonkunverran vapaita
+tunteissaan.
+
+-- Niin, kaikki muodollisuudet jäävät kotiin yhdessä mukavuuksien
+kanssa. Te valitsitte viisaasti ajan matkailullenne. Te voitte
+matkustaa maasta ennen moskiittojen ilmestymistä. Se on tosiaankin
+onni, jota ette puuttuvan kokemuksenne vuoksi osaa kyllin korkeaksi
+arvioida.
+
+-- Niin. Mutta kertokaa itsestänne, omasta elämästänne. Ketä teillä on
+naapureina? Onko ketään?
+
+Kysymyksiä tehdessään mrs Sayther ei hellittänyt katsettaan tytöstä,
+joka paahtoi tulen luona kahvia. David Payne huomasi vieraansa kiinteän
+katseen ja tuskin huomattava hymyily vilahti hänen kasvoilleen.
+
+-- Oli joitakin, -- vastasi hän. -- Muutamia miehiä Missourista ja pari
+Cornvallista, mutta he läksivät työskentelemään Eldoradoon.
+
+Mrs Sayther heitti tutkivan katseen tyttöön.
+
+-- Mutta ympärillä on paljon intiaaneja.
+
+-- Melkein kaikki intiaanit ovat jo aikoja sitten muuttaneet Dawsoniin.
+Ei yhtään alkuasukasta ole tuhatta mailia lähempänä, paitsi täällä
+asuvaa Winapieta, mutta hän on kotoisin Koyukukista.
+
+Mrs Sayther tunsi yht'äkkiä heikkoutta ja vaikka hymy ei kadonnut hänen
+silmistään, näyttivät miehen kasvot olevan loppumattoman matkan päässä
+hänestä. Vihdoinkin pyydettiin häntä pöytään ja vasta päivällisen
+aikana hänelle selveni sen paikan tavat ja olosuhteet, jossa hän oli.
+Hän puhui vähän ja pääasiallisesti maasta ja ilmastosta, Silläaikaa
+kuin mies kertoi yksityiskohtaisia kuvauksia kaivoksista ja
+huuhtomoista kovina talvina.
+
+-- Te ette ole kysyneet minulta minkävuoksi minä saavuin, -- sanoi mrs
+Sayther. -- Luultavasti te tiedätte.
+
+He nousivat pöydästä ja David Payne palasi entiselle paikalleen.
+
+-- Saitteko te minun kirjeeni?
+
+-- Viimeisen? Tuskinpa olen saanut. On hyvin luultavaa, että se
+kuljeksii jossakin ympäri Birch Creekiä tahi makaa jonkun Alajoella
+olevan kaupustelijan talvileirissä. Postin kuljetus näissä paikoin on
+kurjaa. Ei järjestystä, ei suunnitelmaa, ei...
+
+-- Älkää olko tuollainen, David! Auttakaa minua. -- Hän sanoi tämän
+jyrkästi, käyttäen entisiin suhteisiin perustuvaa oikeutta.
+
+-- Miksi te ette kysy mitään minusta itsestäni? Siitä, jonka te
+tunsitte ennen aikaan? Tahi eikö teidän mieltänne kiinnitä enää mikään?
+Tiedättekö, että mieheni on kuollut?
+
+-- Minun on todellakin sääli. Kun...
+
+-- David! -- hän oli valmis itkemään pettymyksestä ja
+loukkaantumisesta.
+
+-- Olettehan te saanut muutamia minun kirjeistäni? Joitakin niistä
+teidän on täytynyt saada, vaikka te ette koskaan vastannut.
+
+-- Todellakaan en ole saanut viimeistä kirjettänne, jossa nähtävästi
+kerrottiin miehenne kuolemasta, ja hyvin luultavasti on muitakin
+kirjeitä kadonnut, vaikka muutamia kyllä olen saanutkin. Minä luin
+niitä ääneen Winapie'lle saattaakseni hänet käsittämään valkeitten
+sisartensa turmeltuneisuuden. Ja luulenpa siitä olleen hänelle hyötyä.
+Mitä te ajattelette?
+
+Mrs Sayther ei kiinnittänyt huomiota hänen äänensä ivallisuuteen, vaan
+jatkoi:
+
+-- Viimeisessä kirjeessä, jota te ette saanut, puhuin, kuten arvasitte,
+mieheni, eversti Saytherin kuolemasta. Se tapahtui vuosi sitten.
+Kirjoitin myöskin, että te ette matkustaisi luokseni, vaan että minä
+itse tulisin teidän luoksenne. Ja kun usein olin luvannut sen tehdä,
+niin matkustinkin.
+
+-- Minä en tiedä mistään lupauksista.
+
+-- Aikaisemmissa kirjeissä?
+
+-- Niin, te lupasitte, mutta minä en pyytänyt, enkä vastannut, joten
+asia jäi päättämättä. Mutta minä muistan toisen lupauksen, jonka tekin
+ehkä muistatte. Siitä on jo kauan.
+
+Hän pani pitelemänsä puun lattialle ja kohotti päätään.
+
+-- Siitä on kauan -- mutta minä muistan selvästi päivän, ajan ja
+jokaisen yksityisseikan. Me olimme kauniissa puistossa, te ja minä, --
+teidän äitinne ruusutarhassa. Kaikki heräsi, kukki, ja meissä oli
+kevät. Minä vedin teidät luokseni -- se oli ensimmäinen kerta -- ja
+suutelin teitä tulisesti huulille. Muistatteko?
+
+-- Älkää jatkako, David, älkää jatkako! Tiedän jokaisen piirron
+häpeällisestä menneisyydestä. Kuinka usein olenkaan itkenyt! Jospa
+tietäisitte, kuinka olen kärsinyt...
+
+-- Te lupauduitte silloin minulle, ja toistitte lupauksenne tuhansia
+kertoja sitä seuranneina ihanina päivinä. Jokainen silmistänne lähtevä
+katse, jokainen käsienne kosketus, jokainen huuliltanne tuleva ääni oli
+lupaus. Ja silloin -- maksaako vaivaa puhua enää -- ilmestyi mies. Hän
+oli vanha -- te olisitte kelvannut hänelle tyttäreksi -- ja
+jonkunverran kivuloinen, mutta yleisen mielipiteen mukaan erinomainen.
+Hän ei tehnyt erehdyksiä, seurasi lain kirjainta ja oli kunnioitettu.
+Lopetan kohta, -- hän omisti parikymmentä huonoa huuhtomoa, sitäpaitsi
+oli hänellä muutamia maileja maata, hän oli useimpien yritysten johtaja
+ja omasi rahoja. Hän...
+
+-- Mutta silloin oli asia toinen, -- keskeytti mrs Sayther. -- Minä
+kerroin teille. Ahtaat olot -- raha-asiat, -- puute, -- vanhempani, --
+huolet. Te käsitätte, että tämä kaikki muodosti raskaan tilanteen. En
+voinut sitä auttaa. Minut uhrattiin, tahi minä uhrasin itseni, niinkuin
+haluatte... Mutta, Jumalani! David, minä jätin teidät. Te ette ole
+koskaan ollut minulle oikeudenmukainen. Ajatelkaa, mitä kärsin!
+
+-- Eikö se riippunut teidän tahdostanne? Ahtaat olosuhteet?
+Taivaankannen alla ei saattanut olla mitään, joka olisi teidät
+pakottanut yhtymään tuohon mieheen.
+
+-- Ajattelin teitä koko ajan, -- puolustautui nainen.
+
+-- Minä olin tottumaton teidän tavoillenne arvostella rakkautta. Ja
+tähän päivään saakka en ole tottunut. En ymmärrä...
+
+-- Mutta nyt! Nyt!
+
+-- Me puhuimme miehestä, jolle te katsoitte sopivaksi mennä
+vaimoksi. Mikä oli tämä mies? Millä hän vangitsi sydämenne? Millä
+vastustamattomilla ominaisuuksilla hän oli varustettu? Totta, että
+hänellä oli kullan voima -- kaikkivaltias kullan voima. Hän ymmärsi
+punnita mahdollisuudet puoleen ja toiseen sekä saada sata sadasta.
+Hänellä oli rajoitettu käsitys kaikesta muusta, paitsi tavasta vetää
+rahat lähimäisensä taskusta omaansa. Laki suojeli häntä. Siitä ei
+syytetä, meidän kristilliset tapamme kehoittavat siihen. Yleisen
+mielipiteen mukaan hän ei ollut huono mies. Mutta teidän mielestänne,
+Karen, minun, meidän ruusutarhamme mielestä, mikä hän oli?
+
+-- Muistakaa, hän on kuollut.
+
+-- Eihän se muuta asiaa. Kuka hän oli? Suuri, paksu olento, puhtaasti
+arkipäiväisine aherteluineen, kuuro laululle, sokea kauneudelle,
+kuollut sielunelämälle. Hän oli rasvainen mies, riippuvine, ryppysine
+poskineen ja pyöreine vatsoineen, joka todisti hänen mässäyksestään.
+
+-- Mutta hän kuoli. Me elämme. Te ette kuule? Niinkuin sanotte, minä
+olin häilyväinen. Minä tein syntiä. Hyvä! Mutta eikö teidänkin täydy
+huudahtaa: minä olen rikkonut? Jos minä rikoin lupaukseni, niin tekin
+teitte samoin. Teidän rakkautenne -- ruusutarhan rakkaus -- oliko se
+ikuinen? Missä se on nyt?
+
+-- Se on täällä nytkin! -- huudahti David intohimoisesti ja löi
+rintaansa nyrkillään. -- Ja on aina ollut.
+
+-- Teidän rakkautenne oli suuri, mikään ei voinut olla korkeampaa, --
+jatkoi nainen.. -- Eikö teillä ole tarpeeksi jaloutta antaaksenne
+minulle, joka itken teidän jalkojenne juuressa, anteeksi?
+
+Mies epäröi. Sanat kuolivat hänen huulilleen. Nainen saattoi hänet
+paljastamaan sydämensä ja sanomaan totuuden, jonka hän oli salannut
+itseltäänkin. Mrs Sayther katsoi intohimoa säteillen, varmana,
+palauttaen muistiin vanhoja muistoja ja molemminpuolisen tunteen. Mies
+käänsi kasvonsa, jotta toinen ei saattaisi niitä nähdä, mutta tämä
+kiersi hänet ja asettui hänen eteensä.
+
+-- Katsokaa minuun, David! Katsokaa minuun! Minä olen kaikesta
+huolimatta sama. Ja te myöskin, jos vain haluatte nähdä. Me emme ole
+muuttuneet.
+
+Hänen kätensä jäi miehen olkapäälle, tämä tuskin kuuli hänen sanojaan.
+Tulitikun sähähtävä ääni saattoi miehen ennalleen. Winapie,
+käsittämättä tapahtuvaa, sytytti vaikeasti syttyvän rasvalampun. Hän
+eroittautui selvästi seinän mustaa taustaa vasten, ja lehahtava liekki
+valaisi hänen pronssista sulouttaan ja teki hänet kuninkaallisen
+kauniiksi.
+
+-- Te näette, se on mahdotonta, -- voihkasi mies, varovasti työntäen
+luotaan vaalean naisen.
+
+-- Se on mahdotonta -- toisteli mies -- se on mahdotonta.
+
+-- Minä en ole tyttönen, David, tyttömäisine haaveineni, -- sanoi hän
+pehmeästi, rohkenematta kumminkaan astua miehen luo. -- Kuin nainen
+minä ymmärrän tämän. Miehet ovat aina miehiä. Yleinen maan tapa. En ole
+hämmästynyt. Näin tämän jo aikoja sitten. Mutta tällainen maan tavan
+mukainen avioliitto ei ole pätevä?
+
+-- Me emme tee Alaskassa sellaisia kysymyksiä, -- vastasi mies hiljaa.
+
+-- Tiedän, mutta...
+
+-- Hyvä on, tämä on täällä tavanmukainen avioliitto -- ei muuta.
+
+-- Onko lapsia?
+
+-- Ei.
+
+-- Ja ei ole...
+
+-- Ei, ei, ei mitään sellaista, mutta se on mahdotonta...
+
+-- Mutta silloinhan ei ole avioliittoakaan. -- Hän tuli jälleen miehen
+luo ja hänen kätensä kosketti lempeästi ja hellästi tämän ahavoituneita
+poskia.
+
+-- Tunnen paikalliset tavat hyvin. Miehet tekevät niin alituisesti. Jos
+he eivät aio jäädä tänne, eroittautua ainaiseksi maailmasta, tilaavat
+he yhtiöltä vuoden ruokatavaramäärän, antavat rahaa ja tyttö on
+tyytyväinen. Sitten mies... -- hän kohautti olkapäitään. -- Samoin on
+tytön laita täällä. Me voimme tehdä tilauksen yhtiöltä, ei vain
+vuodeksi, mutta koko hänen iäkseen. Mikä hän oli, kun te hänet
+löysitte? Raaka, lihaa syövä villi, ruokana kesällä kala, talvella
+hirvenliha, juhlien aikana ylensyöminen, tavallisesti -- nälkä. Ilman
+teitä hän olisi pysynytkin sellaisena. Teidän ilmautuessanne hän tuli
+onnellisemmaksi, teidän pois matkustaessanne hän, kun hänen elämänsä on
+turvattu, tulee luultavasti onnellisemmaksi kuin jos teitä ei olisi
+ollenkaan ollut.
+
+-- Ei, ei, -- vastusti mies. -- Se ei ole oikein.
+
+-- Tulkaa järkiinne, David, avatkaa silmänne. Te olette eri tasolla
+hänen kanssaan. Hän ei ole teidän rotuanne. Hän on alkuasukas, kasvanut
+maassa, kiinteästi sidottu tähän maahan ja on mahdoton häntä siitä
+irroittaa. Synnyttyään villinä, hän kuolee villinä. Mutta me -- te ja
+minä -- hallitseva, kasvava rotu, -- olemme maan suola ja sen herrat!
+Me olemme luodut toisillemme. Korkein ääni -- rodun ääni, kuuluu
+meissä. Järki ja tunne sanovat sen. Teidän vaistonne vaativat sitä ja
+te ette voi sitä kieltää. Te ette peittäydy mihinkään sukupolvilta,
+jotka ovat takananne. Teidän esi-isänne elivät tuhansia vuosisatoja,
+ehkä satojatuhansia vuosisatoja ja teidän rotunne ei saa sammua. Se ei
+ole mahdollista: esi-isänne eivät sitä salli. Vaisto on tahtoa
+voimakkaampi. Rotu on voimakkaampi kuin te. Tulkaa ennalleen, David,
+matkustakaamme. Me olemme nuoria ja elämä on ihana. Tulkaa järkiinne.
+
+Winapie, mennessään majasta ruokkimaan koiria, kiinnitti miehen
+huomion. Hän pudisti päätään, toisti tämän liikkeen veltosti useamman
+kerran. Mutta naisen käsi liukui hänen niskaansa ja tämän poski
+lähestyi hänen poskeaan. Hänen raskas elämänsä kohosi hänen eteensä ja
+valtasi hänet -- lakkaamaton taistelu luonnon säälimättömiä voimia
+vastaan, surulliset vuodet -- kylmät ja nälkäiset; raa'at ja julmat
+yhteenotot villin luonnon kanssa; tuskastuttava autius, jota
+yksinäinen, elävä olento ei voinut täyttää. Ja kiusaus kuiskaili
+kirkkaasta, lämpimästä maasta, musiikista, valosta ja riemusta; toi
+hänen eteensä menneisyyden, joka oli kuin elävä. Väki tunkeili,
+väikkyivät unohtuneet näyt, muistuivat iloiset hetket, kuuluivat naurun
+purskahdukset ja laulu...
+
+-- Tule, David, tule. Varoja on minulla riittävästi meille molemmille.
+Tulevaisuus on turvattu.
+
+Nainen katsoi ympärilleen köyhästi sisustetussa majassa.
+
+-- Maailma on jalkojemme juuressa ja kaikki riemut ovat meidän. Tule!
+Tule!
+
+Hän oli miehen sylissä rakastavana, värisevänä ja tämä puristi häntä
+lujasti.
+
+Nälkäisten koirien ärinä ja Winapien käskevät huudot hänen koettaessaan
+rauhoittaa tappelevia, kuuluivat onttoina paksujen hirsiseinien läpi.
+
+Yht'äkkiä muistui miehen mieleen toinen kuva. Taistelu metsässä
+suunnattoman karhun kanssa, suurikäpäläisen ja julman; koirien ulvonta,
+Winapien käskevät huudot usuttaessaan niitä petoon; hän itse keskellä
+temmellystä, hengästyneenä, voimakkaasti lyövin sydämin, kuoleman
+kynnyksellä, koirat, katkaistuine selkärankoineen ja raadeltuine
+sisuksineen, kieriskellen tuskissaan, tummanpunainen vuo ihmisen ja
+eläinten verta neitseellisen valkoisessa lumessa, peto, ärtyneenä,
+villiytyneenä, valmiina puremaan viimeiseen hengenvetoonsa ja lopuksi
+Winapie, iskien pitkällä metsästyspuukolla...
+
+Hiki nousi hänen otsalleen. Hän vapautui naisen syleilystä ja vetäytyi
+takaisin. Ja nainen, tuntien, että hetki oli ohi, mutta aavistamatta,
+mitä miehelle oli tapahtunut, ymmärsi vaistomaisesti, että kaikki
+liukui pois hänen käsistään.
+
+-- David! David! -- huudahti hän. -- Minä en jätä teitä! En jätä teitä!
+Jos ette halua matkustaa kanssani, me jäämme tänne. Minä jään
+kanssanne. Mitä on minulle koko maailma ilman teitä? Tulen täällä
+teidän vaimoksenne. Keitän teille ruokaa, ruokin teidän koirianne,
+matkustan kanssanne, soudan kanssanne. Voin tehdä sen. Uskokaa minua,
+olen voimakas.
+
+Mies ei epäillyt sitä katsoessaan häneen ja työntäessään hänet luotaan,
+mutta miehen katse oli tuima ja silmät näyttivät kylmiltä.
+
+-- Minä maksan Pierrelle ja venemiehille, he saavat lähteä. Mutta minä
+haluan jäädä kanssanne. Olen valmis menemään kanssanne kaikkialle.
+David! David! Kuulkaa minua. Te sanoitte, että minä menneisyydessä
+erehdyin -- se on totta, mutta sallikaa minun nyt korjata se, sovittaa
+syntini. Jos minä arvostelin ennen rakkautta väärin, sallikaa minun nyt
+näyttää, että osaan arvostella sitä oikein.
+
+Hän laskeutui polvilleen ja syleili nyyhkyttäen miehen jalkoja. --
+Säälikää minua. Säälikää! Ajatelkaa! Minä odotin monia pitkiä vuosia ja
+kärsin! Te ette sitä voi ymmärtää.
+
+Mies kumartui ja nosti hänet ylös.
+
+-- Kuulkaa, mitä sanon teille, -- alkoi mies avaten oven ja auttaen
+häntä menemään ulos.
+
+-- Se on mahdotonta. Me emme saa välittää vain itsestämme. Teidän
+täytyy matkustaa. Toivon teille onnellista paluuta. Ylimeno Sixty Milen
+luona tuottaa teille suuria vaikeuksia, mutta teillä on käytettävänänne
+maailman parhaat venemiehet ja te voitatte kaikki esteet. Ehkä nyt
+haluatte sanoa -- hyvästi?
+
+Mrs Sayther hillitsi itsensä ja katsoi häneen epätoivoisesti.
+
+-- Jos, jos Winapie... -- hänen äänensä värähti ja hän vaikeni.
+
+Mutta mies ymmärsi ajatuksen ja vastasi: -- Kyllä.
+
+Hämmästyen tämän tunnustuksen kummallisuutta kuiskasi nainen:
+
+-- Se on käsittämätöntä. Uskomatonta. Ei maksa vaivaa puhua siitä.
+
+-- Suudelkaa minua, -- sanoi hän hiljaa ja ojensi kasvonsa lähelle
+miestä.
+
+Sitten hän kääntyi ja meni.
+
+-- Hajoittakaa leiri, Pierre, -- sanoi hän kääntyen tähän -- hän yksin
+ei ollut nukkunut. -- Me matkustamme.
+
+Nuotion valossa Pierren terävät silmät huomasivat murheen ilmeen hänen
+kasvoillaan; mutta Pierre suhtautui tähän odottamattomaan määräykseen
+kuin olisi se maailman luonnollisin asia.
+
+-- Hyvä, madame, -- suostui hän. -- Mitä tietä? Dawsoniin?
+
+-- Ei, -- vastasi mrs Sayther verrattain rauhallisesti, -- ei
+Dawsoniin, vaan Dyeaan.
+
+Kohta tarttui Pierre nukkuviin saattomiehiin, tyrkkien heitä vihaisesti
+ja pannen heidät työhön. Hänen voimakas äänensä kaikui yli leirin.
+Hetkessä oli mrs Saytherin pieni teltta korjattu pois, padat ja astiat
+koottu, peitteet kääritty, ja miehet kompastellen mättäisiin menivät
+veneelle. Täällä rannalla seisoi mrs Sayther odottamassa, kun
+matkatavarat asetettiin veneeseen ja hänelle laitettiin paikka.
+
+-- Me nousemme saaren yläpäähän -- selitti Pierre puuhaten pitkän
+kiinnitysnuoran kimpussa. Sitten ohjaamme takimmaiseen lahteen, missä
+virta ei ole niin nopea. Luulen, että se onnistuu meille.
+
+Hänen herkkä korvansa kuuli viimevuotisessa ruohossa astuvien
+jalkojen äänen ja hän käänsi päätään. Intiaanityttö tuli heidän
+luokseen. Mrs Sayther huomasi, että tytön kasvot, jotka olivat olleet
+välinpitämättömän näköiset kohtauksen aikana majassa, olivat nyt
+punehtuneet, näyttivät vihaisilta.
+
+-- Mitä te teitte hänelle? kysyi tyttö jyrkästi mrs Saytherilta. -- Hän
+paneutui pitkälleen penkille ja on synkän näköinen. Minä sanoin: "Mitä
+on tapahtunut, David? Oletteko sairas?" Hän vaikenee. Sitten sanoo: "Ole
+hyvä, Winapie, ja mene pois." Mitä te teitte hänelle? Te olette paha
+nainen.
+
+Mrs Sayther katsoi uteliaasti intiaanityttöön, joka sai jakaa sen
+miehen elämän, jota hän rakasti, silloin kun hänen itsensä täytyi
+matkustaa yksin pimeään yöhön.
+
+-- Te olette paha nainen, -- toisti Winapie hitaasti ja täsmällisesti
+niinkuin tavallisesti lausutaan vähän tunnettuja sanoja vieraalla
+kielellä.
+
+-- Teidän on parasta matkustaa pois ja olla palaamatta tänne enää. Mitä
+te ajattelette? Minulla on vain hänet. Minä olen intiaanityttö? Te
+olette amerikkalainen nainen. Te olette kaunis. Te löydätte paljon
+miehiä. Teidän silmänne ovat siniset kuin taivas. Teidän ihonne on
+valkea ja niin pehmeä.
+
+Tummalla sormellaan siveli hän valkoisen naisen pehmeää poskea. Ja
+Karen Saytherin ikuiseksi ansioksi on luettava, ettei hän väistynyt.
+Pierre epäröi ja astui puoliaskelta eteenpäin, mutta mrs Sayther antoi
+hänelle merkin poistua, vaikka salaa oli sydämessään kiitollinen
+hänelle.
+
+-- Ei mitään -- sanoi hän. -- Olkaa hyvä, menkää vähän etemmäksi.
+
+Pierre astui kunnioittavasti muutamia askeleita takaisin, ettei
+kuulisi, ja pysähtyi mietiskellen.
+
+-- Valkea, pehmeä, aivan kuin lapsella.
+
+Winapie kosketti toista poskea ja veti pois kätensä.
+
+-- Pian ilmestyvät moskiitot. Iho peittyy pilkuilla; ajettumia, ah,
+kuinka suuria; lyöttymiä, ah, miten paljon. Paljon moskiittoja, paljon
+täpliä. On parempi, jos matkustatte ennen kuin moskiitot ilmestyvät.
+Tämä tie -- hän näytti alas virtaa -- vie St Michaeliin, tämä tie --
+näytti hän ylös -- vie Dyeaan. Teidän on parempi matkustaa Dyeaan.
+Hyvästi.
+
+Ja se, mitä mrs Sayther teki silloin, saattoi Pierren mitä suurimpaan
+kummastukseen. Mrs Sayther syleili intiaanityttöä, suuteli häntä ja
+itki.
+
+-- Rakastakaa häntä -- kuiskasi hän.
+
+Sitten laskeutui hän kasvot alaspäin käännettyinä rannalta ja huudahti
+taakseen:
+
+-- Jääkää hyvästi -- ja asettautui keskelle venettä. Pierre seurasi
+häntä ja asetettuaan peräsimen paikoilleen, antoi lähtömerkin.
+
+Le Goire veteli vanhaa ranskalaista laulua; tähtien heikossa valossa
+kumartuivat miehet kuni haamut yli sauvoimien, peräsinairo halkaisi
+nopeasti mustaa vettä, ja vene katosi yön pimeyteen.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Hänen isiensä jumala, by Jack London
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56491 ***
diff --git a/56491-8.txt b/56491-8.txt
deleted file mode 100644
index 34f09e2..0000000
--- a/56491-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3078 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Hänen isiensä jumala, by Jack London
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-Title: Hänen isiensä jumala
-
-Author: Jack London
-
-Translator: Aito Kare
-
-Release Date: February 3, 2018 [EBook #56491]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄNEN ISIENSÄ JUMALA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-HÄNEN ISIENSÄ JUMALA
-
-
-Kirj.
-
-Jack London
-
-
-Suomentanut
-
-Aito Kare
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Minerva Oy,
-1921.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Hänen isiensä jumala.
-Pohjolan tytär.
-Teiden erotessa.
-Naisen kestävyys.
-Suuri kysymys.
-
-
-
-
-
-
-HÄNEN ISIENSÄ JUMALA.
-
-
-I.
-
-Koskematon, neitseellinen metsä levisi joka suuntaan, -- meluisten
-huvinäytelmien ja hiljaisten murhenäytelmien paikka. Täällä käytiin
-taistelua olemassaolosta alkuaikaisella petomaisuudella. Englantilaiset
-ja venäläiset riitelivät vielä Sateenkaaren maan omistamisesta -- ja
-tässä oli pääsyy, -- sillä kultaa jänkit eivät vielä olleet näistä
-äärettömistä maa-alueista tavanneet. Susilaumat iskivät hirvilaumoihin
-valiten niistä heikkoja ja kantavia, ja seurasivat niitä samalla
-hellittämättömyydellä kuin tuhansia ja taas tuhansia sukupolvia
-takaperin. Vähälukuiset alkuasukkaat tottelivat noitiaan ja
-päälliköltään, karkoittivat pahojahenkiä, polttivat vanhuksiaan,
-taistelivat naapureitansa vastaan ja söivät vihollisiaan
-mielihyvällä, mikä seikka erinomaisesti todisti heidän vatsojensa
-ruuansulatuskelpoisuuden. Mutta tämä tapahtui aikana, jolloin kivikausi
-läheni loppuaan. Tuntemattomilla teillä ja kartalla näkymättömillä
-aavikoilla näyttäytyivät kansainvaelluksen etumaiset tiedustelijat --
-vaaleat, sinisilmäiset, lannistumattomat miehet, rauhattoman rotunsa
-ilmi-elävät edustajat. Sattumalta tahi aikomuksella, yksittäin,
-kaksittain tahi kolmittain he saapuivat, tietämätöntä mistä;
-taistelivat, kuolivat tahi kulkivat etemmäksi, tuntematonta mihin.
-Noidat ja poppamiehet koettelivat heitä tuhota, päälliköt lähettivät
-sotilaitaan taistelemaan heitä vastaan, kivi törmäsi teräkseen, mutta
-turhaan. Kuni vesi, joka juoksee tuntemattomista lähteistä,
-tunkeutuivat he läpi pimeiden metsien ja vuorensolien, sousivat yli
-jokien kömpelöissä veneissä, tahi mokkasiineihin puettuina tasoittivat
-latua koirilleen. He olivat suuren heimon edelläkävijöitä ja heitä oli
-monta, mutta nahkoihin kääriytyneet pohjolan asukkaat eivät sitä vielä
-tienneet. Monet tuntemattomista kulkijoista taistelivat viimeiseen
-saakka ja kuolivat revontulten kylmässä loisteessa, samoinkuin heidän
-veljensä tekivät troopillisten maitten tulisessa hiekassa; ja he
-tulevat samoin jatkamaan siihen asti, kunnes heidän rodulleen määrätty
-aika ja tehtävä on täytetty.
-
-Oli keskiyön aika. Pohjoisella taivaanrannalla näkyi heleänpunaisia
-pilviä, jotka vaalenivat länteen ja tummenivat itään päin, ne
-osoittivat näkymättömän keskiyön auringon olemassaoloa. Hämärä ja valo
-sekaantuivat niin, että yötä ei ollut, -- päivä yhtyi päivään.
-
-Yukonin pinnalla huutelivat villit lintulaumat erilaisilla äänillään
-loppumattomia valituksia ja kaiku nauroi ivallisesti tyynen joen
-yläpuolella.
-
-Hidasjuoksuisen joen rannalla seisoi kaksi, kolme puunkuorista tehtyä
-ruuhta. Norsunluupäiset keihäät, luiset väkänuolet, hirvennahkaisista
-hihnoista valmistetut jousen jänteet ja yksinkertaiset, kömpelöt
-vitsasverkot osoittivat, että joessa oli parhaillaan lohenkutu.
-Läheltä, epäjärjestyksessä olevista nahkateltoista, kuului
-kalanpyydystäjien ääniä. Nuorukaiset painiskelivat keskenään tahi
-pyörivät tyttöjen jälestä iäkkäämpien keskustellessa keskenään. Heidän
-jaloissaan leikkivät ja tappelivat alastomat lapset kieriskellen liassa
-yhdessä ruskeiden susikoirien kanssa.
-
-Toisella puolen leiripaikkaa, mutta erillään siitä, oli toinen leiri,
-jonka muodosti kaksi telttaa. Se oli valkoisten miesten leiri.
-Ymmärrettävästikin leiripaikan valinta oli kokonaan valkoisten tekemä,
-niin että väärinkäsitysten sattuessa heidän leirinsä täydelleen
-hallitsi intiaanien asemapaikkaa; tappion sattuessa johti toisesta
-teltasta suora jyrkkä mäki alas rannalle, -- veneille. Toisesta
-teltasta kuului sairaan lapsen kovaääninen itku ja äidin rauhoittava
-laulu. Nuotion ääressä keskusteli kaksi miestä, -- puoliverinen ja
-valkoinen.
-
--- Niin! Minä rakastan kirkkoa kuin uskollinen lapsi, Bien! Rakkauteni
-on niin suuri, että päiväni ovat kuluneet sitä paetessani ja yöt
-raskaissa unennäöissä tehdessäni itselleni tästä rakkaudesta selkoa.
-Kuulkaa!
-
-Puoliverisen äänessä tuntui viha ja kosto.
-
--- Olen syntyisin Punaiselta Joelta. Isäni oli valkoinen, -- yhtä
-valkoinen kuin te. Mutta te olette jänkki, hän oli englantilainen ja
-gentlemanin poika. Äitini oli päällikön tytär. Niin, toisenkin kerran
-haluttiin tietää minkälaista verta virtasi suonissani, sentähden että
-asuin valkoisten luona ja isäni sydän sykki minussa. Siellä oli
-valkoinen tyttö, joka katsoi minuun ystävällisesti. Hänen isällään oli
-paljon maata ja paljon hevosia, hän oli tärkeä henkilö omiensa
-keskuudessa ja hänessä virtasi ranskalainen veri. Hän puhui, että
-tytöllä ei ole omaa mielipidettä, keskusteli paljon tyttärensä kanssa
-ja oli hyvin tyytymätön siihen, mitä tapahtui.
-
--- Mutta tytöllä oli oma mielipide, sillä me seisoimme pian papin
-edessä. Mutta vielä pikemmin tuli hänen isänsä puhuen valheellisia
-sanoja ja antaen pettäviä lupauksia, loppujen lopuksi pappi peräytyi
-eikä halunnut siunata liittoamme. Niinkuin ei kirkko alussa siunannut
-syntymistäni, ei se halunnut myöskään siunata avioliittoani ja pakoitti
-minut tahraamaan käteni ihmisverellä, Bien! Tällä tavalla on minulla
-syytä rakastaa kirkkoa. Silloin löin minä pappia vasten ajeltua suuta,
-jonka jälkeen tyttö ja minä kiireesti ratsastimme Fort Pierreen, jossa
-kirkonpalvelija oli hyvä ihminen. Mutta jälkeemme ajoivat tytön isä,
-veljet ja ystävät. Taistelimme hevosten selässä siihen saakka, kunnes
-olin lyönyt alas satulasta kolme ja loput ratsastivat Fort Pierreen.
-Silloin käännyimme tyttä ja minä itään, metsiin ja vuorille. Niin ei
-meitä siis vihitty, -- se oli hyvän kirkon ansio, kirkon, jota rakastan
-niinkuin uskollinen poika.
-
--- Mutta huomatkaa naisen kummallisuus, naisen, jonka sydäntä ei
-yksikään mies koskaan voi ymmärtää. Yksi niistä, jonka löin satulasta,
-oli hänen isänsä, ja jälestä tulevien hevosten kaviot musersivat tämän.
-Sen me näimme, tyttö ja minä, mutta minä unohdin sen, eikä hänkään
-näyttänyt sitä muistelevan, mutta jälkeenpäin, hiljaisina iltoina, se
-nousi välillemme ja myöskin yön hiljaisuudessa, kun lepäsimme tähtien
-alla ja olimme yksin. Se oli aina kanssamme. Tyttö ei ajatellut _sitä_,
-mutta _se_ istui tulemme ääressä ja saattoi meidät vieraantumaan
-toisistamme. Tyttö koetteli vapautua, mutta juuri silloin kohosi _se_
-hänen mieleensä; luin sen hänen silmistään ja epätasaisesta
-hengityksestään. -- Sitten synnytti hän minulle lapsen -- tytön, ja
-kuoli. Menin silloin äitini sukulaisten luo, antaakseni lapsen
-imettäjälle. Mutta käteni olivat tahratut ihmisen vereen, niin, kirkon
-ansiosta olivat ne ihmisveren tahraamat. Ja ratsastava poliisi
-etsiskeli minua, mutta äitini veli, joka silloin oli päällikkönä,
-piilotti minut antaen minulle hevosia ja ruokaa. Ja me matkustimme,
-tyttäreni ja minä, Hudsonin lahden rannalle, jossa oli vähän valkoisia,
-ja kysymykset, joita he tekivät, olivat harvalukuisia. Minä
-työskentelin yhtiön metsästäjänä, oppaana ja koirien ajajana, kunnes
-tyttäreni kasvoi naiseksi, -- pitkäksi, solakaksi ja kauniiksi.
-
--- Te tunnette pitkän, yksinäisen talven, joka synnyttää huonoja
-ajatuksia ja rumia tekoja. Varaston päällikkö oli kova ja rohkea mies.
-Hänessä ei ollut mitään, joka olisi voinut miellyttää naista, mutta hän
-kiinnitti huomionsa tyttäreeni, kun tämä tuli naiseksi. Jumalan Äiti!
-Hän lähetti minut koirien kanssa pitkälle matkalle, jotta voisi... te
-ymmärrätte, hän oli sydämetön ja kova mies. Tyttäreni oli aivan
-valkoinen ja hänen sydämensä oli valkoinen ja -- hän kuoli.
-
--- Yö, jolloin palasin, oli kylmä; ei näkynyt kuuta ja koirat ontuivat.
-Intiaanit ja valkoiset katselivat minuun vaieten ja minä tunsin kauhua
-tietämättä minkävuoksi, mutta en sanonut sanaakaan, ennenkuin olin
-ruokkinut koirat ja syönyt itse, kuten tulee miehen, jonka on pidettävä
-huolta asioista. Sitten puhuin pyytäen selitystä, mutta he vetäytyivät
-etemmäksi peläten vihaani ja sitä, mitä saatoin tehdä; kuitenkin tuli
-asia kerrotuksi, surullinen asia, sana sanalta, ja he ihmettelivät,
-että olin niin rauhallinen.
-
--- Kun he olivat puhuneet, menin päällikön taloon rauhallisempana kuin
-nyt siitä kertoessani. Hän pelästyi ja kutsui apuun valkoisia, mutta ne
-eivät hyväksyneet hänen tekoaan ja jättivät hänet selviytymään yksin.
-Hän juoksi papin taloon. Seurasin sinne. Mutta tullessani taloon
-asettui pappi tielleni ja alkoi lempeästi vakuuttaa minulle puhuen,
-että vihastunut ihminen ei saa mennä oikeaan eikä vasempaan, vaan on
-hänen maltettava mielensä ja muistettava Jumalaa. Vaadin isän
-oikeudella, että hän antaisi minun kulkea eteenpäin, mutta hän vastasi,
-että voin mennä vain hänen ruumiinsa yli ja pyysi, melkeinpä rukoili
-minua. Niin, tässä oli kirkko, taaskin kirkko, ja... minä menin hänen
-ruumiinsa yli sekä lähetin päällikön kohtaamaan tytärtäni hänen
-jumalansa luokse, tämän valkoisten miesten huonon jumalan luo. --
-Alempana olevaan leiriin oli annettu tieto. Nousi melu ja minä poistuin
-Suuren Orjajärven alueen kautta, Mackenzien laaksoa alas, yli
-Valkoisten Vuorten, ohi Suuren Yukonin lisäjoen ja tulin tänne. Siitä
-päivästä tähän saakka ovat teidän kasvonne ensimmäiset, jotka näen
-isäni heimoon kuuluvalla miehellä. Mahdollisesti viimeisetkin! Nämä
-ihmiset -- minun kansani -- ovat yksinkertaista väkeä ja minulla on
-heidän keskuudessaan vaikutusvaltaa. Minun sanani on heille laki ja
-heidän jumalanpalvelijansa täyttävät vain minun käskyjäni. Kun puhun
-heille, puhun itselleni. Me vaadimme, että meidät jätetään yksiksemme.
-Emme tarvitse teitä. Jos sallimme teidän jäädä tuliemme luo, tulee
-teidän jälkeenne kirkkonne, pappinne ja jumalanne... Ja tietäkää --
-jokaisen valkoisen miehen, joka saapuu asuinsijoillemme, pakoitan minä
-kieltämään jumalansa. Te olette ensimmäinen ja minä osoitan teille
-hyväntahtoisuutta. Olisi senvuoksi parasta, jos te lähtisitte ja mitä
-pikemmin, sitä parempi itsellenne.
-
--- Minä en ole vastuunalainen veljistäni -- sanoi toinen mies täyttäen
-ajatuksissaan piippunsa.
-
--- Mutta minä tunnen teidän rotunne, -- vastasi puoliverinen. -- Teidän
-veljiänne on paljon, ja te sekä seurueenne olette vain muiden edellä.
-Ajallaan tulevat toiset vallatakseen maan, mutta minun aikanani se ei
-tapahdu. Olen kuullut, että he ovat jo Suuren joen alkuvarsilla ja
-kaukana alajuoksun luona ovat venäläiset.
-
-Hay Stockard -- jänkki -- katsoi kummastuneena puoliveriseen. Se oli
-hämmästyttävä maantieteellinen paljastus. Fort Yukonissa olevassa
-Hudsonin lahden asutuspaikassa oli kokonaan toiset tiedot joen
-suunnasta. Otaksuttiin sen laskevan Jäämereen.
-
--- Siis Yukon laskee Beringin mereen? -- kysyi hän.
-
--- En tiedä, mutta alempana on venäläisiä, paljon venäläisiä. Voitte
-mennä etemmäksi ja näette sen itse, voitte myöskin palata takaisin
-veljienne luo, mutta ylös Koyukukiin teidän ei pidä lähteä, sillä
-sotilaat ja noidat tottelevat minun määräyksiäni. Niin käsken minä,
-Babtiste Punainen, jonka sana on laki, koska minä olen tämän kansan
-päällikkö.
-
--- Mutta jos minä en menisi alas venäläisten enkä takaisin veljieni
-luo?
-
--- Silloin joutuisitte pian jumalanne luo, huonon jumalan luo,
-valkoisten miesten jumalan luo.
-
-Punainen aurinko näyttäytyi taivaanrannalla, himmeänä ja verisenä.
-Baptiste Punainen nousi, nyökäytti kevyesti päätään ja meni takaisin
-omaan leiriinsä keskelle punertavia varjoja ja satakielen lauluja.
-
-
-II.
-
-Hay Stockard kirosi karkeasti ja voimakkaasti. Hänen vaimonsa kohotti
-katseensa padoista ja kupeista silmäten terävästi pitkin jokea. Vaimo
-osasi eroittaa miehensä mielenlaadun niistä kirouksista, joita tämä
-päästeli. Hän ymmärsi tämän tapauksen ansaitsevan huomiota. Pitkä
-ruuhi, auringossa välkkyvine airoineen, tuli poikki joen ja ohjasi
-rannalle. Hay Stockard silmäili sitä huolellisesti... Kolme soutumiestä
-ojentautui ja kumartui, kumartui ja ojentautui säännöllisessä tahdissa;
-mutta punainen vaate, joka oli kääritty yhden miehen pään ympäri,
-kiinnitti hänen huomiotaan.
-
--- Bill! -- huusi hän. -- Hei, Bill!
-
-Kömpelö, jättiläismäinen olento näyttäytyi toisesta teltasta
-haukotellen ja hieroen silmiään. Nähdessään kummallisen veneen karkkosi
-hänestä heti uni.
-
--- Oh, helvetti! Piruko niitä tänne kiikuttaa?
-
-Hay Stockard pudisti päätään yrittäen ottaa kiväärin.
-
--- Parasta ampua hänet, -- sanoi Bill. -- Tuo varmasti turmelee meiltä
-kaiken, jos laskemme hänet tänne.
-
-Mutta Stockard hylkäsi tämän äärimmäisen keinon ja pidätti Billiä.
-Kaksi intiaania hyppäsi rannalle ja ruuhesta astui maihin valkoinen
-matkustaja, eroten toisista silmiinpistävän päähineensä vuoksi.
-
--- Paavali Tarsolaisen tapaan tervehdin teitä. Olkoon rauha ja Jumalan
-armo kanssanne.
-
-Hänen ilmaantumisensa vastaanotettiin jurolla vaiteliaisuudella.
-
--- Hay Stockard, jumalankieltäjä ja syntinen, tervehdin teitä.
-Sydäntänne hallitsee mammona, järkenne on pahan hengen vallassa,
-teltassanne on nainen, jonka kanssa teillä on rakkaussuhde; näistä
-synneistä käsken minä, Jumalan lähettiläs, Sturges Owen, teitä
-kääntymään, katumaan ja puhdistautumaan.
-
--- Jättäkää nuo lorunne! -- keskeytti Hay Stockard suuttuneena, --
-tiedättekö, että Baptiste Punainen on tuolla? -- ja hän osoitti
-kädellään intiaanien leiriin.
-
-Sturges Owen, maailman valistaja ja Herran apostoli, meni jyrkänteen
-reunalle ja käski saattajiensa tuoda leiritarpeet.
-
-Stockard seurasi häntä.
-
--- Kuulkaapas, mitä sanon teille, -- sanoi hän tarttuen
-lähetyssaarnaajan olkapäähän. -- Pidättekö omaa nahkaanne suuressa
-arvossa?
-
--- Elämäni on Herran kädessä ja minä teen vain Hänen työtään Hänen
-viinitarhassaan, -- vastasi mies juhlallisesti.
-
--- Oh, jättäkää tuo! Mitä pidätte kidutuksesta?
-
--- Tapahtukoon Herran tahto.
-
--- Hyvä on, te löydätte sen täältä, mutta minä annan aluksi teille
-neuvon. Ottakaa se vastaan tahi ei, niinkuin haluatte. Jos te jäätte
-tänne, niin te tulette kukistetuksi. Ettekä te yksin, vaan mekin, Bill,
-vaimoni...
-
--- Vaimonne ei usko pyhään evankeliumiin...
-
--- Enkä minä. Te tuotatte kärsimyksiä ei vain itsellenne, mutta myöskin
-meille. Viime talven palelin yhdessä kanssanne, niinkuin hyvin
-muistatte, ja tiedän teidän olevan hyvän miehen. Jos katsotte
-velvollisuudeksenne kääntää pakanoita, niin hyvä on, mutta älkää
-unohtako mahdollisia seurauksia. Tämä mies -- Baptiste Punainen -- ei
-ole intiaani. Hän on samaa juurta kuin mekin. Yhtä päättäväinen kuin
-minäkin ja yhtä itsepäinen uskonkiihkossaan kuin te. Kun te molemmat
-kohtaatte, niin en sekaannu asiaan, vaikkapa joutuisinkin suoraa päätä
-helvettiin. Ymmärrättekö? Seuratkaa neuvoani ja matkustakaa. Jos
-lähdette alas, tulette venäläisten luo. Heidän keskuudessaan on
-kreikkalaiskatolisia pappeja, jotka auttavat teitä pääsemään yli
-Beringin merelle -- sinne mihin Yukon laskee, -- ja sieltä ei ole
-vaikea palata sivistyneisiin oloihin. Kuulkaa minua ja matkustakaa
-täältä mahdollisimman nopeasti.
-
--- Se, jonka sydämessä asuu Herra ja jonka kädessä on evankeliumi, ei
-pelkää ihmisten eikä saatanan juonia, -- vastasi lähetyssaarnaaja
-juhlallisesti. -- Minä tapaan tämän miehen ja koettelen käännyttää
-hänet. Yksi kadonnut lammas, joka palautetaan kirkon helmaan, on
-suuremman arvoinen kuin tuhannen pakanaa. Se, joka on voimakas pahassa,
-saattaa tulla suureksi myöskin hyvässä, siitä on Saulus esimerkkinä:
-Lähtiessään Damaskon tielle vangitsemaan kristittyjä hänen korviinsa
-kaikui Pelastajan ääni: "Saulus, Saulus, miksi vainoot minua?" Siitä
-hetkestä astui Paavali Herran puolelle ja tuli suureksi sielujen
-pelastajaksi. Samoinkuin Paavali Tarsolainen työskentelen minäkin
-Herran viinimäessä ja kärsin kidutusta, loukkauksia, pilkkaa ja vainoa
-rakkaudesta Häneen.
-
--- Tuokaa pieni teepussi sekä vesikattila, -- huusi hän venemiehilleen;
--- ja älkää unohtako hirvenlapaa ja paistinpannua.
-
-Kun hänen miehensä saapuivat rantaäyräälle, laskeutuivat he kaikki
-kolme, leiritarpeet selässä ja käsissä, polvilleen ja kiittivät Jumalaa
-aavikon ja joen yli onnellisesti suoritetusta matkasta. Hay Stockard
-katseli näitä menoja epäillen ja pilkallisesti; mikään juhlallinen tahi
-romanttinen ei liikuttanut hänen kovaa sydäntään. Samaan aikaan
-ilmestyi Baptiste. Huomaavaisesti katseli hän kaikkea tätä muistellen
-tyttöä, joka jakoi hänen kanssaan vaivat vuorilla ja metsässä sekä
-tytärtään, joka makasi jossakin synkän Hudsonin lahden rantamilla.
-
-
-III.
-
--- Hitto soikoon, Baptiste, en olisi saattanut ajatellakkaan sitä, en
-hetkeäkään. On myönnettävä, että tämä mies on hullu ja merkitsee vähän
-asioiden kulussa, mutta kuitenkaan, ymmärrätte, en voi jättää häntä.
-
-Hay Stockard vaikeni, koettaen nähtävästi sovittaa näihin sanoihin
-sydämensä karkean siveysopin.
-
--- Hän on kyllästyttänyt minut aikoja sitten, kyllästyttää minua
-nytkin, ja enemmän kuin kerran on hän tuottanut minulle erilaisia
-ikävyyksiä, mutta te unohdatte, että me olemme hänen kanssaan samaa
-rotua -- hän on valkoinen -- ja... ja minulla ei ole oikeutta ostaa
-omaa elämääni hänen elämällään, vaikkapa hän olisi neekerikin.
-
--- Olkoon niin, -- vastasi Baptiste Punainen. -- Minä osoitin teille
-armoa ja annoin mahdollisuuden valita. Tulen pian sotilaineni ja
-tapahtuu toinen tahi toinen, -- joko minä tapan teidät tahi te
-kiellätte jumalanne. Jättäkää pappi minun haltuuni ja te saatte mennä
-rauhassa. Muuten täytyy teidän tuhoutua. Mieheni ovat valmiit aina
-lapsista alkaen nousemaan teitä vastaan. Katsokaa, lapset ovat
-vallanneet teidän ruuhenne.
-
-Hän osoitti joelle. Alastomat poikaset kaalelivat vedessä kuljettaen
-ruuhia. Kun he olivat edenneet ulkopuolelle kiväärin kantaman,
-kiipesivät he veneisiin ja alkoivat soutaa.
-
--- Antakaa pappi minulle ja te saatte ruuhenne takaisin. Ajatelkaa!
-Sanokaa mielipiteenne, mutta älkää kiirehtikö.
-
-Hay Stockard pudisti päätään. Hänen katseensa pysähtyi vaimoonsa, jolla
-oli lapsi rinnoillaan. Stockard epäröi eikä kohottanut katsettaan
-ympärillä oleviin ihmisiin.
-
-Baptisten viimeisten sanojen aikana tuli paikalle pappi.
-
--- Minä en pelkää, -- sanoi hän. -- Herra pitää minua kädessään ja olen
-yksin valmis menemään uskottomien leiriin. Vielä ei ole myöhäistä. Usko
-siirtää vuoria. Yhdennellätoista hetkellä voin kääntää heidän sydämensä
-oikealle tielle.
-
--- Nyt on sopiva tilaisuus kaapata tuo kulkuri, -- kuiskasi Bill
-vanhemman toverinsa korvaan, osoittaen silmillään Baptisteen. Tehkäämme
-hänestä panttivanki ja lopettakaamme hänet, jos hän vastustelee.
-
--- Ei, -- sanoi Stockard. Annoin hänelle sanani, että tulemme
-keskustelemaan rauhassa. Sodan säännöt, Bill, sodan säännöt. Hän on
-käyttäytynyt rehellisesti varoittaessaan meitä, senvuoksi en voi rikkoa
-sanaani.
-
--- Hän täyttää joka tapauksessa uhkauksensa kuitenkin, siitä ei ole
-epäilystäkään.
-
--- Se on totta, mutta en halua, että puoliverinen olisi minua
-kunniallisempi. Miksikä ei tehdä niinkuin hän haluaa, annetaan hänelle
-lähetyssaarnaaja ja niin on asia selvä?
-
--- Ei, ei -- venytti Bill epämääräisesti.
-
--- Et siis halua!
-
-Bill punastui kevyesti ja lakkasi väittelemästä. Baptiste Punainen
-odotti lopullista päätöstä. Stockard meni hänen luokseen.
-
--- Kas näin on asia, Baptiste. Saavuin tänne tarkoituksella mennä
-Koyukukiin. Minä en tarkoita pahaa, enkä ajattele mitään huonoa,
-enempää nyt kuin silloinkaan. Yht'äkkiä ilmestyi tämä jumalanpalvelija,
-niinkuin te häntä nimitätte. Minä en häntä tuonut tänne. Hän olisi joka
-tapauksessa tullut olinpa minä täällä tahi en. Mutta kun hän on nyt
-täällä, niin olen velvollinen tukemaan häntä, koska hän on samaa rotua
-kuin minäkin. Jos te itsepäisesti pysytte päätöksessänne, niin kylänne
-hiljenee ja tyhjenee, teille jää vähemmän ihmisiä kuin nälän jälkeen.
-Totta on, että mekin kuolemme, teidän soturinne...
-
--- Mutta ne, jotka jäävät jälelle, saavuttavat rauhan ja heidän
-korvissaan eivät tule kuulumaan vieraiden jumalien sanat eikä
-muukalaisten jumalanpalvelijoiden ääni.
-
-Stockard ja Bill kohauttivat olkapäitään ja poistuivat, puoliverinen
-läksi takaisin leirilleen. Lähetyssaarnaaja kutsui seuralaisiaan
-ja he laskeutuivat polvilleen rukoukseen. Stockard ja Bill alkoivat
-hakata kirveillä muutamia suuria petäjiä ja laittoivat niistä
-rintavarustuksen, joka täydelleen vastasi tarkoitustaan. Lapsi nukahti
-ja nainen asetti sen nahkojen päälle ryhtyen auttamaan leirin
-vahvistamisessa. Kun nämä valmistukset oli suoritettu loppuun,
-valitsivat Stockard ja Bill avonaisen paikan ja alkoivat hakata pois
-pensaikkoa. Vihollisen leirin taholta kuului sotarumpujen ja noitien
-äänet, jotka rohkaisivat väkeä.
-
--- Pahinta on, että he haluavat hyökätä yllättämällä, -- valitti Bill
-heidän kirveet olalla palatessaan takaisin.
-
--- He odottavat vain keskiyötä, jolloin ei näe ampua hyvin.
-
--- Siinä tapauksessa lienee parasta alkaa toimia nyt heti.
-
-Bill otti kirveen asemesta kiväärin.
-
-Eräs poppamiehistä, joka seisoi korkeammalla muita heimolaisiaan, oli
-selvään näkyvissä. Bill tähtäsi häneen.
-
--- Onko kaikki kunnossa? -- kysyi hän.
-
-Stockard avasi ampumatarvelaatikon, saattoi vaimonsa vaarattomaan
-paikkaan ja antoi merkin.
-
-Bill laukaisi.
-
-Poppamies kaatui. Hetkisen vallitsi hiljaisuus, sitten kohosi raivokas
-ulvonta ja joukko nuolia lenteli leiriin.
-
--- Haluan tehdä sille kulkurille saman tempun, -- huomautti Bill
-ladatessaan pyssyään. -- Vannon osaavani häntä silmien väliin.
-
--- Älä tee sitä, -- virkkoi Stockard pudistaen päätään alakuloisesti.
-
-Baptiste nähtävästi koetteli tyynnyttää sotaisimpia alamaisistaan,
-mutta sensijaan, että olisivat täydessä päivänvalossa heittäytyneet
-hyökkäykseen, jättivät intiaanit kylänsä ja kääntyivät pikaiseen
-pakoon, tuhoatuottavien laukausten saavuttamattomiin. Käännytysinnon
-vallassa oleva Sturges Owen päätti ensin mennä yksin pakanoiden luo
-yhtä valmiina voittoon kuin kidutukseenkin, mutta vähitellen
-uskonkiihko sammui ja luonnollinen itsesäilytysvaisto pääsi
-oikeuksiinsa. Ruumiillinen kauhu tuli uskon sijaan, rakkaus elämään oli
-suurempi kuin rakkaus Jumalaan. Tämä ei ollut uusi kokemus. Hänet
-valtasi ennestään tuttu heikkous. Hän muisti, kuinka hänen
-seuralaisensa ohjasivat, ikäänkuin mielipuolet, veneen keskelle uivaa
-jääpaljoutta ja kuinka hän vaarallisimmalla hetkellä heitti pois
-aironsa alkaen kiihkeästi rukoilla ja pyytää armoa. Nämä muistot eivät
-olleet mieluisia. Ne saattoivat hänet häpeämään itseään ja sieluaan,
-joka oli niin heikko, että ruumis saattoi saada ylivallan. Mutta
-rakkaus elämään! Rakkaus elämään! Hän ei voinut sitä tukahuttaa. Hänen
-urhoollisuutensa, jos sitä voi siksi kutsua, johtui uskonkiihkosta, kun
-taas Stockardin ja Billin rohkeus johti juurensa syvälle painuneista
-esikuvista. Heissä ei rakkaus elämään ollut sen vähäisempi, mutta
-rakkaus rodun perintätapoihin oli voimakkaampi; ei senvuoksi, että he
-eivät olisi pelänneet kuolemaa, mutta he eivät voineet ostaa elämäänsä
-häpeän hinnalla.
-
-Lähetyssaarnaaja nousi ja hetkeksi hänet valtasi halu uhrautua. Hän
-ryömi jo puoleksi yli rintavarustuksen mennäkseen pakanoiden luo, mutta
-vaipui voihkien, käsien ja jalkojen vapistessa, takaisin.
-
--- Kuinka heikko minä olenkaan! Kuka minä olen paetakseni Herran
-tahtoa? Ennen maailman luomista on kaikki elämän kirjaan kirjoitettu.
-Kuinka minä, maan mato, voin muuttaa sivuakaan tahi sen osaakaan siitä?
-Tapahtukoon Herran tahto!
-
-Bill tuli hänen luokseen ja sanaakaan sanomatta löi häntä kovasti.
-Sitten hän jätti tämän värisevän hermoläjän ja käänsi huomionsa Owenin
-seuralaisiin. Mutta heissä ei näkynyt pelkoa ja reippaasti ottivat he
-osaa taistelun valmistamiseen. Stockard puheli hiljaa vaimonsa kanssa.
-
--- Tuokaa lähetyssaarnaaja tänne, -- käski hän Billiä.
-
--- Nyt, -- määräsi hän, kun Owen seisoi tylsänä heidän edessään, --
-tehkää meidät mieheksi ja vaimoksi, mutta heti.
-
-Sitten hän lisäsi, selittääkseen käytöstään Billylle. -- Eihän saata
-tietää, kuinka tämä loppuu, senvuoksi aion saattaa asiani
-järjestykseen.
-
-Nainen alistui valkoisen herransa toivomukseen. Hänelle ei näillä
-menoilla ollut mitään merkitystä. Omalta kannaltaan katsoen hän oli
-Stockardin vaimo ensimäisestä päivästä lähtien, kun he olivat yhtyneet.
-Läsnäolijat olivat todistajina. Bill seisoi lähetyssaarnaajan vieressä
-kiirehtien, kun hän viivytteli. Stockard sanoi naiselle vastaukset ja
-kun tuli aika, eikä ollut parempaa sormusta, kiersi hän naisen sormen
-oman sormensa ympärille.
-
--- Suudelkaa morsianta! -- käski Bill. Sturges Owen oli liian
-masentunut vastustaakseen.
-
--- Nyt ristikää lapsi.
-
--- Kaikkien sääntöjen mukaan, -- määräsi Bill.
-
--- Uudelle tielle on otettava mukaan kaikki tarpeellinen, -- huomautti
-isä ottaessaan lapsen äidiltä. -- Työskentelin kerran Kalliovuorilla ja
-minulla oli kaikkea muuta, paitsi ei suoloja. Ei ole milloinkaan sitä
-unohdettava. Ja jos nainen ja lapsi joutuvat yöllä vangeiksi, he voivat
-joutua ruuaksi intiaaneille.
-
-Kuppi täytti kastemaljakon virkaa ja menojen loputtua vietiin lapsi
-vaarattomaan nurkkaukseen rintavarustuksen taa. Tehtiin tuli ja
-alettiin valmistaa illallista. Aurinko näkyi pohjoisessa laskeutuen
-likemmäksi taivaanrantaa. Taivas tällä suunnalla oli veripunainen.
-Varjot pitenivät, valo sammui ja metsän pimeydessä elämä hiljalleen
-vaimeni. Vieläpä lintujenkin äänet joella alkoivat hiljetä ja yö
-saapui. Mutta intiaanien luona melu vain kasvoi, lyötiin rumpuja ja
-laulettiin villejä sotalauluja. Mutta kun aurinko katosi taivaanrannan
-taa, lakkasi melu. Ympärille laskeutui puoliyön hiljaisuus. Stockard
-laskeutui polvilleen ja alkoi katsella hirsien välitse.
-
-Lapsi rupesi itkemään ja kiinnitti hänen huomionsa. Äiti kumartui
-itkevän lapsen yli ja tämä nukahti uudelleen. Tuli hiljaisuus, syvä,
-loputon. Silloin kuului äkkiä puolikovaa laulua. Tummia haamuja
-näyttäytyi avoimella paikalla. Nuolet suhisivat, jänteet vongahtelivat.
-Heille vastattiin kiväärien laukauksilla. Yhtäkkiä voimakkaan käden
-heittämä keihäs lävisti Stockardin vaimon tämän kumartuessa lapsensa
-puoleen ja nuoli sattui lähetyssaarnaajan käteen.
-
-Taistelu muuttui tulisemmaksi. Koko leirien välinen ala oli ruumiiden
-peittämä, mutta jälelle jääneet ryntäsivät eteenpäin ja tulvahtivat yli
-rintavarustuksen kuin valtameren aallot. Sturges Owen peittäytyi
-telttaan sillä aikaa kun ihmiset kaatuivat ja kuolivat. Stockard
-hallitsi jälleen tilannetta työntäen takaisin intiaaneja kuin vikiseviä
-koiria. Tumma käsi tempasi heikon lapsen äidin ruumiin alta ja löi sen
-voimakkaasti hirttä vasten.
-
-Villien rengas tiukkeni peittäen hänet keihäillä ja luupäisillä
-nuolilla. Aurinko nousi ja valaisi kaikki punertavilla säteillään.
-Kahdesti syöksyivät intiaanit häneen ja kahdesti ajoi hän heidät
-kirveellään takaisin. He kaatuivat, ja hän tallasi heitä jaloillaan,
-kuolleita, ja kuolevia. Intiaanit pysähtyivät ja hän nojasi nääntyneenä
-kirveeseensä.
-
--- Vannon kautta sieluni! -- huusi Baptiste Punainen. -- Sinä olet
-mies! Sano, ettei ole Jumalaa ja sinä saat elää.
-
-Stockard pudisti kieltävästi päätään.
-
-Sturges Owen vietiin puoliverisen luo. Taisteluun osaaottamatta hän oli
-jäänyt koskemattomaksi, mutta hänen silmänsä harhailivat täynnä kauhua
-sinne tänne. Jumalankieltäjän sankarillinen vartalo, haavojen ja
-nuolien peittämänä, nojautuen rohkeasti kirveeseen, välinpitämättömänä,
-lannistumattomana, ylpeänä, kiinnitti hänen harhailevan katseensa. Ja
-hän tunsi syvää kateutta tätä miestä kohtaan, joka seisoi niin tyynenä
-kuoleman kynnyksellä. Nähtävästi muistutti juuri Stockard Kristusta,
-eikä hän, Georg Owen.
-
-Hän tunsi epämääräistä suuttumusta esi-isiinsä henkensä heikkoudesta ja
-hänet valtasi viha sitä kaikkivaltiasta voimaa vastaan, joka oli luonut
-hänet, palvelijansa, niin heikoksi. Voimakkaampikin mies olisi
-tällaisen kauhun vallassa kieltänyt uskonsa ja sellaiselle kuin Sturges
-Owen, se oli aivan itsestään selvää. Peläten ihmisiä hän saattoi
-päättää kapinoida Jumalaa vastaan. Hänellä oli usko ilman uskon voimaa,
-eikä hänellä ollut sielun voimaa.
-
--- No, missä on nyt sinun Jumalasi? -- kysyi puoliverinen.
-
--- En tiedä. -- Owen seisoi suorana ja vapisevana kuin lapsi, joka
-vastaa katkismustaan.
-
--- Mutta sinulla on Jumala?
-
--- Oli.
-
--- Entä nyt?
-
--- Ei ole.
-
-Stockard kuivasi veren silmistään ja hymyili. Lähetyssaarnaaja katsoi
-häneen uteliaasti. Siihen, mitä tapahtui, hän ei ottanut osaa. Hän oli
-katsoja -- matkan päässä. Baptisten sanat ulottuivat juuri hänen
-korviinsa.
-
--- Hyvin hyvä. Katsokaa, tämä mies menee vapaana, eikä hänelle saa
-mitään pahaa tapahtua. Menköön hän rauhassa. Antakaa hänelle ruuhi ja
-ruokaa. Menköön hän venäläisten luo ja kertokoon heidän papeilleen
-Baptiste Punaisesta, jonka maassa ei ole mitään Jumalaa.
-
-He veivät hänet hiukan etemmäksi, missä seisahtuivat katsomaan, kuinka
-murhenäytelmä loppuisi. Puoliverinen kääntyi Hay Stockardiin.
-
--- Täällä ei ole Jumalaa -- toisti Baptiste.
-
-Toinen hymyili vastaukseksi. Eräs nuorista sotilaista otti keihään
-varustautuen iskemään.
-
--- Onko sinulla Jumala?
-
--- On, minun isieni Jumala.
-
-Baptiste Punainen antoi merkin ja keihäs lävisti Stockardin rinnan.
-Sturges Owen huomasi norsunluukärjen pistävän esiin selästä, näki
-miehen horjuvan, hymyilevän ja kuuli katkeavan keihään äänen, kun mies
-kaatui. Silloin lähti hän alas jokea viedäkseen venäläisille tiedon
-Baptiste Punaisesta, jonka maassa ei ole Jumalaa.
-
-
-
-
-POHJOLAN TYTÄR.
-
-
--- Te olette -- kuinka sanoisin -- laiska ihminen ja haluaisitte saada
-minut vaimoksenne. Se ei ole hyvin. Ei, ei koskaan laiska mies tule
-minun miehekseni.
-
-Näin puheli Joy Molineau Jack Harringtonille, ja viime yönä oli hän
-puhunut samoin Louis Savoy'lle, mutta ranskaksi.
-
--- Kuulkaa, Joy!
-
--- Ei! Ei! Miksikä kuuntelisin laiskoja ihmisiä? Tämä ei ole kaunista:
-käytte luonani, koetatte voittaa suosiotani, ettekä tee mitään. Kuinka
-te voitte hankkia elatusta perheellenne? Miksi teillä ei ole
-kultahiekkaa? Onhan monilla muilla sitä liiaksikin.
-
--- Minäkin olen työskennellyt ahkerasti, Joy. Joka päivä olen ollut
-tiellä tahi joella. Palasin juuri nyt. Koirani väsyivät. Toiset ovat
-onnellisia ja löytävät paljon kultaa, mutta minä -- minä en ole
-onnellinen.
-
--- Oh! Mutta kun se mies, muistatteko, Mc Cormack, intiaanivaimonsa
-kanssa löysi kultaa Klondykesta, te ette menneet. Toiset menivät ja
-ovat nyt rikkaita.
-
--- Tehän tiedätte, että suoritin etsiskelyjä Tananan yläjuoksun
-varsilla enkä tiennyt Eldoradosta ja Bonanzasta mitään ennenkuin oli
-liian myöhäistä.
-
--- Ne ovat vain verukkeita, te ainoastaan -- miten sanoisin --
-kierrätte asiaa.
-
--- Kuinka niin?
-
--- Olette laiska. Ette viitsi työskennellä. Eldorado-joella on eräs
-hyvin rikas valtaus. Eräs mies löi sinne paalunsa ja lähti pois, eikä
-kukaan tiedä, minne hän on joutunut. Kuuteenkymmeneen päivään ei kukaan
-saa oikeuksia tähän valtaukseen. Senjälkeen toiset miehet, paljon
-toisia miehiä, lähtevät matkalle tuulen nopeudella saadakseen ennen
-muita valtauspaperit. Heistä tulee rikkaita. He voivat hankkia
-perheelleen elatuksen.
-
-Harrington oli hyvin innostunut, mutta peitti sen ja kysyi
-välinpitämättömästi:
-
--- Koska on määräaika?
-
--- Puhuin tästä asiasta Louis Savoy'n kanssa -- jatkoi tyttö
-kiinnittämättä huomiota kysymykseen. -- Luulen hänen voittavan.
-
--- Vieköön hänet piru!
-
--- Niin, hän puheli minulle: -- Joy, minä olen vahva, minulla on hyvät
-koirat. Minulla on hyvät keuhkot. Koetan voittaa. Sitten te menette
-kanssani naimisiin? Ja minä sanoin hänelle... sanoin...
-
--- Mitä te sanoitte?
-
--- Sanoin: "Jos Louis Savoy voittaa, tulen hänen vaimokseen".
-
--- Mutta jos hän ei voita?
-
--- Silloin ei Louis Savoy tule, niinkuin sanotaan, minun lapsieni
-isäksi.
-
--- Mutta jos minä voitan?
-
--- Te? Ha, ha! Ette ikinä.
-
-Vaikkapa ärsyttävänäkin, kuten oli laita tässä tapauksessa, Joy
-Molineau'n nauru hyväili korvaa. Harrington ei siitä välittänyt. Hän
-oli kauan sitten tottunut tällaiseen kohteluun. Hän ei sitäpaitsi ollut
-poikkeuksena. Tyttö saattoi kaikki ihailijansa kärsimään samalla
-tavoin. Tällaisina hetkinä hän oli ihastuttava: huulet aukenivat,
-kasvot punehtuivat pakkasen kirpeistä suudelmista ja silmissä paloi
-sellainen ihana ilme, jonka näkee vain naisten silmissä. Hänen
-ajokoiransa tunkeilivat hänen ympärillään ja johtajakoira Wolf Fang
-asetti pitkän kuononsa hyväillen hänen polvilleen.
-
--- No, mutta jos minä voittaisin? -- tutki Harrington.
-
-Tytön silmät siirtyivät koirista ihailijaan ja päinvastoin.
-
--- Mitä sinä sanot, Wolf Fang? Jos hän on voimakas ja voittaa,
-rupeammeko hänen vaimokseen? Mitä? Mitä sinä sanot?
-
-Wolf Fang teroitti korviaan ja haukkui Harringtonia.
-
--- Hyvin kylmä, -- lisäsi tyttö yht'äkkiä naisellisella
-epäjohdonmukaisuudella nousten ja laittaen valjakkoaan kuntoon.
-
-Hänen ihailijansa katsoi yhä tyhmänä häneen. Tämä tyttö riisui hänen
-älykkyytensä aseista jo heidän tuttavuutensa ensi päivänä, ja
-kärsivällisyys sai sijansa Harringtonin hyveiden joukossa.
-
--- Hei! Wolf Fang! Eteenpäin! -- huudahti tyttö hypäten rekeen ja
-koirat lähtivät. -- Hei!
-
-Ne kiisivät Forty Mileen tietä myöten ja Harrington seurasi kulmiensa
-alta tyttöä. Siellä, missä tie haaraantuu ja katkaisee joen Fort
-Cudahy'in, tyttö pysähtyi ja kääntyi.
-
--- Ah, te herra Laiskuri, -- huudahti hän, -- Wolf Fang, sano hänelle
-"kyllä", jos hän voittaa.
-
-Pian tiesi koko Forty Mile tulevasta taistelusta. Lyötiin vetoja ja
-ennustettiin, kuka voittaisi kamppailussa ja kumpaiseen kahdesta
-viimeisestä ihailijasta lankeisi Joy Molineaun vaali. Asukkaat
-jakaantuivat kahteen leiriin ja kaikki ponnistukset kohdistettiin
-siihen, että kumpaisenkin puolueen valittu ehtisi perille ensiksi.
-Alkoi taistelu hyvistä koirista, sillä niistä riippui suureksi osaksi
-kilpailun tulos. Paitsi naisen valloittamista, jonka rakkaus oli vielä
-voitettava, kilpailu koski valtausta, jonka arvo oli vähintäin
-miljoonan dollaria.
-
-Kun huhu Mc Cormackin löydöistä Bonanzassa levisi, niin kaikki, Circle
-City ja Forty Mile mukaan luettuina, läksivät ylös Yukonia,
-lukuunottamatta niitä, jotka, kuten Jack Harrington ja Louis Savoy,
-suorittivat etsiskelyjä kaukana lännessä. Hirvien laitumet ja joet
-vallattiin ilman mitään järjestystä ja sattumalta tuli vallatuksi yksi
-kaikkein kultarikkaimpia paikkoja -- Eldorado.
-
-Olaf Nelson ilmoitti vaatimuksensa viiteensataan jalkaan, asetti
-merkkinsä ja katosi. Siihen aikaan sijaitsi lähin ilmoituskonttori
-poliisikasarmissa Fort Cudahy'ssa, joen toisella puolen vastapäätä
-Forty Milea, mutta kun laajalle levinnyt huhu tiesi, että Eldorado oli
-oikea kultamaa, niin pian huomattiin, että Olaf Nelson oli jättänyt
-tekemättä tuon matkan Yukonia alas saattaakseen valtauksen
-luetteloihin. Ihmiset katsoivat ahneesti omistajatta jäänyttä
-valtausta, jossa he tiesivät tuhannen tuhatta dollaria odottavan vain
-lapiota ja huuhtelupannua. Mutta kukaan ei voinut koskea valtaukseen,
-sillä laki määräsi kuusikymmentä päivää aikaa paalujen lyömisestä
-lailliseen ilmoittamiseen ja kaivosoikeuden saamiseen, -- tämän ajan
-kuluessa oli paaluttajan oikeus koskematon. Kaikki tiesivät Olaf
-Nelsonin katoamisesta ja kymmenet miehet tekivät valmistuksia
-voidakseen kiireesti lähteä ja ehtiä ensiksi Fort Cudahy'in.
-
-Mutta Forty Milessa suhtauduttiin tähän verrattain tyynesti. Asukkaat
-ponnistivat kaikki voimansa varustaakseen kaikella välttämättömällä
-Jack Harringtonin ja Louis Savoy'n, eikä ollut niin mieletöntä, joka
-olisi päättänyt ryhtyä yksinään kilpailuun. Ilmoituskonttoriin oli sata
-mailia ja otaksuttiin, että molempien kilpailijoiden täytyi neljä
-kertaa vaihtaa välillä koiria. Luonnollisestikin oli viimeisellä
-valjakolla ratkaiseva merkitys ja näitä kahtakymmentäviittä mailia
-varten kilpailijat koettivat hankkia mahdollisimman voimakkaita
-eläimiä. Puolueiden taistelu oli niin kova ja koirien kysyntä niin
-suuri, että hinnat kohosivat ennenkuulumattoman korkeiksi. Silloin
-kääntyivät kaikkien katseet Joy Molineau'hon. Hän ei ollut ainoastaan
-koko jutun alkusyy, vaan hänellä oli myöskin parhain koiravaljakko
-Chilcootista Beringin mereen. Johtajakoirana ei Wolf Fangilla ollut
-vertaistaan. Se, jonka rekeen tämä olisi viimeisellä välillä
-valjastettu, olisi varmasti voittaja. Tästä ei ollut epäilystäkään.
-Enemmän kuin kerran kiusattiin, että Joy luovuttaisi jommalle kummalle
-kilpailijalle koiransa, -- mutta hän oli taipumaton. Ja puolueet
-löysivät lohdutusta vain siitä tosiasiasta, että jos ei toinen saanut
-hyötyä koiran omistamisesta, ei sitä saanut toinenkaan.
-
-Mutta miehet ovat, niin yksilöinä kuin kokonaisuutenakin, niin luotuja,
-että he kuluttavat elämänsä autuaassa tietämättömyydessä naisen sydämen
-hienoimmista ja syvimmistä ajatuksista. Näin oli Forty Milen miestenkin
-laita. He eivät voineet lukea Joy Molineau'n salaisimpia ajatuksia ja
-tunnustivat myöhemmin, ettei heidän onnistunut ymmärtää tämän Evan
-tyttären arvoituksellista käytöstä, tyttären, jonka isä kaupitsi maassa
-turkiksia, ennenkuin he edes unissaan olivat tätä maata nähneet. Mutta
-kaikki nämä olosuhteet eivät olleet vaikuttaneet häneen, eikä hän sen
-vuoksi ollut vähemmän nainen. Miehet tiesivät, että hän leikki heidän
-kanssaan, mutta he eivät tienneet hänen tarkoitustaan, eivätkä
-käsittäneet hänen pelinsä syvyyttä ja viekkautta. He näkivät vain
-avoimet kortit, niin että viimeiseen hetkeen saakka Forty Mile oli
-viattomassa tietämättömyyden tilassa, eikä ollut mahdollista tehdä
-johtopäätöksiä, ennenkuin hän löi esille viimeisen valttinsa.
-
-Noin viikkoa ennen asukkaat lähtivät paikalle, josta Jack Harringtonin
-ja Louis Savoy'n matkan piti alkaa. Kilpailijat varasivat tarpeeksi
-aikaa ehtiäkseen Olaf Nelsonin valtaukselle muutamia päiviä ennen
-määräajan loppua, antaakseen koirille aikaa levätä. Tiellä he
-kohtasivat Dawsonin asukkaita, jotka varasivat jo koiravaljakoita
-kilpailutien varrelle.
-
-Kaksi päivää kilpailijoiden lähdön jälkeen Forty Mile alkoi lähetellä
-omia valjakoitaan -- ensimmäisen seitsemänkymmenenviiden mailin päähän,
-toisen viidenkymmenen ja viimeisen kahdenkymmenenviiden. Valjakot
-viimeistä väliä varten olivat suurenmoiset ja niin valitut, että
-asukkaat viidenkymmenen asteen pakkasessa kokonaisen tunnin
-arvostelivat niiden ominaisuuksia, ennenkuin ne lähetettiin.
-Viimeisellä minuutilla ilmestyi reellään Joy Molineau. Hän lähestyi Lon
-Mc Fanea, jolle oli uskottu Harringtonin valjakko, eikä ehditty
-tointua, ennenkuin hän irroitti valjakostaan Wolf Fangin ja sitoi sen
-Harringtonin valjakon eteen.
-
--- Louis Savoy parka! -- puhelivat ihmiset, mutta Joy Molineau väläytti
-vain mustia silmiään ja palasi takaisin isänsä majaan.
-
-Oli puoliyö. Olaf Nelsonin valtaukselle oli kokoontunut muutamia satoja
-turkiksiin puettuja miehiä, he eivät välittäneet kuudenkymmenen asteen
-pakkasesta, vaan olivat jättäneet lämpimät vuoteensa ja asumuksensa.
-Muutamat heistä valmistelivat merkkejä alueen valtausta varten.
-Kapteeni Constantinen ratsupoliisit valvoivat, että kaikki kävi
-sääntöjen mukaan. Oli määrätty, ettei kukaan saanut asettaa paaluja
-kuluvan päivän viimeiseen sekunttiin saakka. Pohjoisessa tällaisilla
-määräyksillä on Jehovan lain voima, sillä kuula on nopea ja sattuu
-maaliinsa kuin salama.
-
-Oli kirkas ja kylmä. Revontulet valaisivat taivasta väreilevine,
-leiskuvine valoineen. Karhunnahkaturkkiin kääriytynyt poliisimies astui
-esiin pitäen kättään valmiina. Miehet tunkeilivat koiriensa joukossa,
-nostivat niitä, selvittelivät hihnoja ja korjailivat valjaita. Sitten
-lähestyivät he määrättyä paikkaa pitäen lujasti käsissään paaluja ja
-merkkejä. He olivat niin usein liikkuneet alueella, että saattoivat nyt
-tehdä kaikki vaikka sidotuin silmin. Poliisi kohotti kättään. Riisuen
-liiat turkit ja peitteet, jättäen vain kaikkein välttämättömimmän,
-osanottajat olivat valmiit.
-
--- Valmiit!
-
-Kuusikymmentä paria käsiä heitti rukkaset, yhtämonta paria mokkasiineja
-tallasi lujasti lumeen.
-
--- Eteenpäin!
-
-He hajaantuivat lavealle alalle kaikille neljälle suunnalle, asettaen
-merkkejä joka kulmaan sekä keskelle, johon oli pantava kaksi
-keskuspaalua. Senjälkeen heittäytyivät he rekiinsä ja kiisivät pitkin
-joen jäätynyttä pintaa. Nousi tavaton melu ja huuto. Reki törmäsi
-rekeen, koiravaljakko heittäytyi toisen päälle hampaiden välkkyessä ja
-karvojen noustessa pystyyn. Kapea joki täyttyi tunkeilevista miehistä.
-Piiskojen ja pamppujen lyönnit kajahtelivat milloin siellä, milloin
-täällä. Hetki oli tärkeä ja jokaisella kilpailijalla oli tovereita,
-jotka koettivat auttaa häntä. Vähitellen, yksi toisensa jälkeen,
-tavattomilla ponnistuksilla, reet selviytyivät ja katosivat näkyvistä
-pimeyteen.
-
-Jack Harrington näki tungoksen ja odotti rekensä luona, kunnes tie
-hiukan selveni. Louis Savoy, tarkkaavasti katsellen kilpatoveriaan,
-joka omasi suuren taidon koirien ohjaamisessa, odotti myöskin. Melu
-heikkeni, kun he lähtivät liikkeelle, ja noin kymmenen mailia oli
-kuljettava, ennenkuin he saavuttivat edellämenijät.
-
-Molemmin puolin tietä oli pehmeä kristallin tapaisista lumikiteistä
-muodostunut hanki. Jos joku olisi tahtonut sivuuttaa toisen, olisi
-hänen valjakkonsa vaipunut vatsaa myöten lumeen. Senvuoksi miehet
-loikoivat hyppivissä reissään ja odottivat.
-
-Mitään muutosta tilanteessa ei tapahtunut koko viidentoista mailin
-matkalla Bonanzasta ja Klondykesta Dawsoniin, jossa oli mentävä Yukonin
-poikki. Siellä odotti ensimmäinen vaihto. Mutta Harrington ja Savoy
-olivat asettaneet valjakkonsa pari mailia kauemmaksi kuin muut.
-Sekamelskassa, joka seurasi vaihtoa, sivuuttivat he puolet
-kilpailijoista. Ehkäpä noin kolmekymmentä miestä oli edellä, kun he
-laskeutuivat Yukonin avaralle lakeudelle. Tilanne oli jännittävä.
-
-Kun joki oli jäätynyt, oli jäänyt noin mailin verran avonaista vettä
-molempien suunnattomien jäälohkojen väliin. Vasta äskettäin tämä paikka
-oli peittynyt jääkuorella ja muodosti nyt tasaisen, liukkaan pinnan,
-ikäänkuin vahatun tanssisalin lattian. Heidän saapuessaan tälle
-liukkaalle jäälle nousi Harrington polvilleen pitäen toisella kädellään
-rekeä piiskan vimmatusti, räikeiden kirousten säestämänä, suhistessa
-koirien päiden yli. Valjakko saapui sileälle pinnalle ja kiisi
-eteenpäin kuin tuuli. Vain muutamat koko pohjolassa osasivat ohjata
-koiria sellaisella taituruudella kuin Jack Harrington.
-
-Äkkiä alkoi hän kiiruhtaa vielä nopeammin. Louis Savoy, lisäten
-vauhtia, seurasi ja hänen etumaiset koiransa kulkivat heti kilpailijan
-reen takana. Harrington ei siekaillut. Kadottamatta hetkeäkään hyppäsi
-hän odottavaan valjakkoon ja uhkaavalla huudolla kiihoitti levänneet
-koirat laukkaan. Savoy teki samoin ja jätetyt valjakot törmäilivät
-jälestä tuleviin ja aiheuttivat sekasortoa. Harrington näytti tietä.
-Savoy seurasi.
-
-Kun pakkanen koveni kuuteenkymmeneen asteeseen alle nollan, niin miehet
-eivät voineet jäädä kauaksi paikoilleen ilman tulta tahi voimakasta
-liikettä. Senvuoksi Harringtonin ja Savoy'n täytyi turvautua vanhaan
-keinoon, juosta ja ajaa. Hypäten reestä piiska kädessä he juoksivat
-kunnes veri lämpeni, asettuivat jälleen rekiin ja ajoivat kunnes tuli
-kylmä.
-
-Sillä tavoin, reessä ja juosten, he sivuuttivat toisen ja kolmannen
-vaihtopaikan. Viisi mailia pitkä takana oleva jono koetteli heidät
-sivuuttaa, mutta turhaan, ainoastaan Louis Savoy ei jäänyt
-Harringtonista.
-
-Kun he saapuivat kolmannelle vaihtopaikalle, seitsemänkymmenenviiden
-mailin päähän, ajoi Lon Mc Fane viereen; Harrington näki, että Wolf
-Fang oli etumaisena ja nyt hän tiesi voittavansa. Ei yksikään
-valjakko maailmassa voinut sivuuttaa häntä näillä viimeisillä
-kahdellakymmenelläviidellä maililla. Ja kun Savoy näki Wolf Fangin
-kilpailijansa valjakon etupäässä, tiesi hän hävinneensä. Hän kirosi
-itseään, kirosi naistakin. Mutta lumen tuprutessa kiisi Harrington, ja
-Savoy päätti olla jäämättä hänestä sekä päätti koettaa onneaan loppuun
-asti. Idässä alkoi vaaleta ja he lensivät eteenpäin kummastellen Joy
-Molineau'n tekoa.
-
-Koko Forty Mile oli aikaisin ryöminyt makuunahoistaan ja kokoontunut
-tien viereen. Täältä näkyi Yukonin yläjuoksu muutamia maileja, aina
-ensimmäiseen käänteeseen saakka. Joen toisella puolella Fort Cudahy'ssa
-virkamies odotti kärsimättömästi kilpailun loppua. Joy Molineau seisoi
-muutaman sylen päässä tieltä. Hänen ja tien välinen alue oli vapaa.
-Kokoonnuttiin sytytettyjen nuotioiden ympärille ja lyötiin
-kultahiekalla vetoa koirista. Enimmin asetettiin Wolf Fangille.
-
--- Tuolla he tulevat! -- huusi intiaanipoika männyn latvasta.
-
-Yukonilla näyttäytyi lumessa musta pilkku, heti sen takana toinen. Kun
-nämä pilkut suurenivat, näkyi vielä toisia mustia pilkkuja, mutta
-pitkän matkan päässä takana. Vähitellen alkoi näkyä koirat ja reet sekä
-miehet, jotka loikoivat niissä.
-
--- Wolf Fang on etumaisena -- kuiskasi poliisivirkamies kääntyen Joy'n
-puoleen. Tämä hymyili.
-
--- Kymmenen yhtä vastaan Harringtonista -- sanoi Birch Creekin kuningas
-kovalla äänellä, ottaen esille pussinsa.
-
--- Onko teillä mukana kultahiekkaa? -- kysyi Joy poliisivirkamieheltä.
-
-Tämä avasi pussinsa. Tyttö vilkaisi sen sisältöön.
-
--- Ehkäpä pari sataa, mitä? Hyvä on. Minä suostun. Eroittakaa.
-
-Joy hymyili arvoituksellisesti. Virkamies ymmärsi ja katsoi tielle.
-
-Kaksi miestä seisoi reessä polvillaan raivokkaasti hoputtaen koiriaan.
-
-Harrington oli etumaisena.
-
--- Kymmenen yhtä vastaan Harringtonista! -- huusi Creekin kuningas
-ylvästelevästi heiluttaen kultapussiaan virkamiehen nenän edessä.
-
--- Suostukaa, eroittakaa! -- sanoi Joy.
-
-Virkamies totteli kohauttaen olkapäitään merkiksi, että hän teki sen
-tytön vuoksi, vaikka se olikin hulluutta.
-
-Joy nyökäytti päätään.
-
-Melu hiljeni. Ihmiset lakkasivat lyömästä vetoja. Kallistellen, hyppien
-puolelta toiselle lensivät reet villisti heitä kohti. Vaikka Louis
-Savoy'n etumainen koira kulkikin heti Harringtonin reen takana, oli
-ranskalaisen kasvojen ilme toivoton.
-
-Harringtonin suu oli tiukasti suljettu. Hän ei katsonut oikeaan eikä
-vasempaan. Hänen koiransa nelistivät säännöllisessä tahdissa pitkin
-tietä, ja Wolf Fang pää alaspäin painettuna ympärilleen katsomatta vei
-suurenmoisesti tovereitaan.
-
-Forty Mile pidätti hengitystään.
-
-Ei kuulunut pienintäkään ääntä paitsi jalasten kitinää ja piiskojen
-vinkumista. Äkkiä kajahti ilmassa Joy Molineau'n ääni!
-
--- Hei! Hei! Wolf Fang! Wolf Fang!
-
-Wolf Fang kuuli. Se jätti yhtäkkiä tien ja lähti suoraan emäntänsä luo.
-Valjakko seurasi sitä, reki kaatui äkkiä ja Harrington lensi lumeen.
-Savoy kiisi ohi kuin salama. Harrington hyppäsi jaloilleen ja näki
-hänen lentävän poikki joen ilmoituskonttoriin.
-
--- Niin, Louis Savoy ajaa todella hyvin -- selitti Joy Molineau tällä
-välin virkamiehelle. -- Hän voittaa.
-
-Ja hän voitti.
-
-
-
-
-TEIDEN EROTESSA.
-
-
-    "Minun täytyy tämä kaupunki jättää
-    ja sinut, armaani, tänne heittää --"
-
-               (Schwaabilainen kansanlaulu.)
-
-Laulajan kasvot olivat parrattomat, silmät katsoivat iloisesti; hän
-kumartui ja lisäsi vettä kiehuvaan hernekattilaan, otti sitten kekäleen
-palavasta nuotiosta ja alkoi häätää pois ruokatavaralaatikolle
-tunkeilevia koiria. Hänellä oli siniset silmät ja pitkät, kullanväriset
-hiukset. Oli hauska nähdä hänen nuorekasta reippauttaan.
-
-Uusi kuu kohotti tuskin näkyvän sarvensa kumartuneiden, lumella
-peitettyjen mäntyjen yli, jotka ympäröivät leiriä eroittaen sen muusta
-maailmasta. Ylhäällä oli hyvin kirkasta ja kylmää, tähdet vilkuttivat
-nopeasti kylmällä valollaan. Luoteessa vihertävät pilvet ennustivat
-revontulten alkua. Kaksi miestä loikoi karhuntaljalla, joka toimitti
-vuoteen virkaa. Nahan ja lumen välille oli asetettu kuuden tuuman
-paksuudelta havuja. Huopapeitteet olivat kokoonkäärittyinä. Makaavien
-selän takana oli esirippu -- kappale purjekangasta, joka oli jännitetty
-puiden väliin ja asetettu neljänkymmenen viiden asteen kulmaan. Se
-kokosi tulesta säteilevää lämpöä ja ohjasi sen alas makuupaikalle.
-Kolmas mies istui reessä ja paikkasi mokkasiinejaan. Oikealla osoitti
-kasa jäätynyttä, järeää hiekkaa paikan, missä he joka päivä suorittivat
-vaikean päivätyönsä saadakseen kultaa. Vasemmalla törrötti neljä paria
-lumikenkiä ollen kulkuneuvoina silloin, kun he halusivat poistua leirin
-tallatulta lumelta.
-
-Kummallisen liikuttavana kaikui laulu kylmien pohjolan tähtien alla. Se
-ei saattanut raskaan työnsä jälkeen lepääviä miehiä paremmalle
-tuulelle. Heidän sydämissään aiheutti se rauhatonta kaipuuta sekä
-levottoman tunteen, joka muistutti nälkäisen vatsan kurnutusta ja ajoi
-heidän sydämensä etelään, maille, missä oli enemmän valoa ja lämpöä.
-
--- Jumalan nimessä, Sigmund, lopettakaa! -- murisi yksi joukosta. Hänen
-kätensä olivat puristuneet nyrkkiin, mutta hän peitti ne karhuntaljaan,
-jonka päällä hän loikoi.
-
--- Minkävuoksi, Dave Wertz? -- kysyi Sigmund. -- Miksikä en saisi
-laulaa, kun sydämeni on iloinen?
-
--- Senvuoksi, että siihen ei ole mitään aihetta, siinä syy. Katsokaa
-ympärillenne ja ajatelkaa ruokaa, jolla olemme turmelleet vatsamme jo
-kahdentoista kuukauden ajan, ja ajatelkaa, että elämme ja
-työskentelemme kuin juhdat.
-
-Vaiennut Sigmund kultaisine hiuksineen silmäili ympärilleen huurteen
-peittämiin koiriin ja höyryyn, joka kohosi miesten hengittäessä.
-
--- Mutta miksei sydän silti voi olla iloinen? -- nauroi hän. -- Kaikki
-on hyvin. Mitä tulee ruokaan -- hän nosti koukistetun kätensä ja
-tunnusteli mielihyvällä lihaksiaan, -- jos emme eläisi ja työskentelisi
-juhtamaisesti, emme myöskään ansaitsisi työstämme kuninkaallisesti.
-Suoni antaa meille kaksikymmentä dollaria kattilallisesta ja mehän
-tiedämme sen paksuuden olevan kahdeksan jalkaa. Täällä on toinen
-Klondyke -- ja sen tiedämme -- kas, Jim Hawes tietää sen, eikä valita.
-Ja kas Hitchcock! Hän ompelee mokkasiinejaan kuten vanha akka ja
-odottaa aikaansa. Teillä ei ole vain voimia odottaa ja työskennellä
-kevään huuhtelukauteen asti. Silloin tulemme kaikki rikkaiksi,
-rikkaiksi kuin kuninkaat, mutta te ette saata odottaa. Te kiiruhdatte
-palaamistanne Valtoihin. Sitä minäkin haluan, sillä minä synnyin
-siellä, mutta minä voin odottaa, koska kulta päivä päivältä enenee
-kattilassa -- keltaisena kuin voi kirnussa. Mutta te haluatte
-paremmille päiville ja itkette sitä nyt kuin lapsi. Miksikä en
-laulaisi:
-
-    "Kun aika joutuu, kypsyy rypäle,
-    Enkä minä kauemmaksi enää etene..."
-
-Koirat, väristen ja ulvoen, tunkeutuivat lähemmäksi tulta. Kuului lumen
-narskuva ääni lumikenkien painuessa siihen. Sigmund keskeytti laulunsa
-ja heitti kiroillen koiria kekäleellä.
-
-Nuotiotulen valaisemalle alueelle ilmestyi nahkoihin kietoutunut
-intiaanityttö, laskeutui lumikengiltä, heitti takaisin oravannahkaisen
-huppupäähineensä ja astui heidän luokseen. Sigmund ja tulen luona
-istuvat miehet tervehtivät häntä tavanmukaisella halloo-huudolla ja
-Hitchcock teki tilaa reessä, jotta tulija voisi istua hänen viereensä.
-
--- Kuinka voit, Sipsu? -- kysyi hän puhuen kuten tyttökin huonoa
-englanninkielen ja Chinook-intiaaniheimon murteen sekoitusta. -- Onko
-leirissä nälkä? Minkä on poppamies huomannut syyksi siihen, että
-metsästys on huonoa eikä hirviä liiku missään?
-
--- Nälkä on. Metsästys on huonoa ja olemme aikeissa syödä koirat. Ja
-poppamies löysi syyn onnettomuuteen; huomenna toimittaa hän uhrin ja
-puhdistaa leirin.
-
--- Kenet hän on määrännyt uhriksi? Äskensyntyneen lapsen vaiko jonkun
-vapisevan ukon, joka on rasitukseksi heimolle ja jolle kuolema on
-itselleenkin paras?
-
--- Tällä kertaa tapahtuu toisin. Koska hätä on suuri, niin ei hän
-valinnutkaan ketään muuta kuin päällikön tyttären, minut, Sipsun.
-
--- Hirveätä! -- sanoi Hitchcock. Hän tuumiskeli ja näkyi selvästi, että
-hän oli tavattoman hämmästynyt.
-
--- Sen vuoksi seisomme nyt siinä, missä tiet eroavat -- te ja minä,
-jatkoi tyttö rauhallisesti. Saavuin nähdäksemme vielä kerran toisiamme,
-vain yhden kerran.
-
-Hän oli alkeellinen olento ja alkeelliset olivat hänen tapansa
-samoinkuin katsantokantansakin. Elämään hän suhtautui stooalaisesti
-katsoen ihmisuhreja asiain menoon välttämättä kuuluvaksi. "Voimat",
-jotka ohjasivat päivänvaloa ja pimeyttä, vesien juoksua ja pakkasta,
-lehtien liikuntaa ja tuulta, olivat pahoja ja tarvitsivat
-hyvittelemistä. Ne vaativat sitä monella tavalla -- kuolemalla vedessä,
-kun heikko jää murtui alta; karhun käpälissä, sairauden vaivuttamana,
-joka saattoi kohdata ihmistä hänen omassa asunnossaan; ensiksi
-ilmaantui yskä ja sitten poistuu elämä keuhkoista suun ja nenän kautta.
-Silloin saivat "voimat" uhrinsa. Kiinteän johdonmukaisesti liittyivät
-seikat toisiinsa ja poppamies sai selville näiden "voimien" tahdon
-menetellen ilman sääliä. Se oli luonnollista. Kuolema saapui eri teitä,
-mutta loppujen lopuksi oli kaikki Tuntemattoman ja Kaikkivoivan tahdon
-ilmausta.
-
-Mutta Hitchcock oli myöhäisemmän sivistyksen lapsia. Hänen
-katsantokantansa olivat vapaamielisempiä ja vapaita kaikenlaisesta
-auktoriteettiuskosta.
-
--- Ei, Sipsu! -- sanoi hän. -- Sinä olet nuori ja vielä täynnä elämää.
-Poppamies on tyhmä ja hänen valintansa kauhea. Se ei ole tapahtuva.
-
-Tyttö hymyili ja vastasi:
-
--- Elämä ei ole lempeä. Ensiksikin teki se toiset valkoisiksi, toiset
-punaisiksi, ja se on paha. Sitten antoi se teittemme yhtyä ja eroittaa
-ne nyt, emmekä me voi mitään tehdä. Kerran aikaisemmin, kun jumalat
-olivat vihassa, saapuivat teidän veljenne leiriin. Heitä oli kolme, he
-olivat suuria ja valkoisia ja puhuivat, että uhrausta ei tapahdu. Mutta
-he kuolivat ja kaikki jäi ennalleen.
-
-Hitchcock nyökäytti päätään, kääntyi tovereihinsa ja sanoi kovalla
-äänellä:
-
--- Kuulkaa, toverit. Jotain pirullisen kauheata valmistellaan
-intiaanikylässä. Ne aikovat tappaa Sipsun. Mitä sanotte siitä.
-
-Wertz ja Hawes katsoivat toinen toiseensa eikä kumpikaan puhunut
-mitään. Sigmund taivutti päätään ja taputti polviensa välissä olevan
-koiran päätä. Hän oli tuonut sen mukanaan kaukaa ja piti siitä paljon.
-Itse asiassa oli eräs tyttö, jota hän usein muisteli ja jonka kuvaa hän
-kantoi povellaan, antanut hänelle koiran sekä siunauksensa heidän
-suudellessaan jäähyväisiksi, kun hän lähti äärimäiseen pohjolaan.
-
--- Mitä sanotte siitä? -- toisti Hitchcock.
-
--- Ehkäpä ei asia ole niin vakava, -- vastasi Hawes
-välinpitämättömästi. -- On hyvinkin mahdollista, että se on vain tytön
-lorua.
-
--- Se ei ole luultavaa! -- Hitchcock tunsi tulista kiukkua nähdessään
-tällaista välinpitämättömyyttä. -- Mutta jos asia on totta, niin on
-kysymys siitä, kuinka me siihen suhtaudumme? Mitä teemme?
-
--- En näe mitään aihetta sekaantua asiaan -- sanoi Wertz. -- Jos asia
-on niin, niin se on, siinä kaikki, mitä voimme sanoa. Se on maan tapa,
-josta tämä kansa pitää kiinni; uskonto, eikä se liikuta meitä. Meillä
-on kylliksi tekemistä kultahiekan kokoamisessa voidaksemme mitä
-pikemmin matkustaa tästä Jumalan hylkäämästä maasta. Kelpaako tämä
-tyttö kenellekään muulle kuin pedoille? Ja eivätkö nämä punaiset pirut
-ole juuri petoja? Olkoon kaikenlainen intoileminen helvetissä!
-
--- Sitä samaa sanon minäkin, -- myönsi Hawes. -- Meitä on täällä neljä
-ja olemme kolmensadan mailin päässä Yukonista ja siis valkoisista. Mitä
-voimme tehdä puoltasataa intiaania vastaan. Jos ryhdymme neuvomaan
-heitä, kiinnittävät he meihin huomiota ja jos aiomme tapella, tappavat
-he meidät. Sitäpaitsi löydämme täältä, Jumalan kiitos, kultaa.
-Yksistään senvuoksi en salli sekaantumista.
-
--- Olen samaa mieltä -- lisäsi Wertz.
-
-Hitchcock kääntyi kärsimättömästi Sigmundiin, joka lauloi hiljalleen.
-
--- He ovat oikeassa, Hitchcock -- sanoi tämä, -- olen samaa mieltä
-toisten kanssa. Jos kuusikymmentä miestä on päättänyt tappaa tytön,
-minkä te sille voitte? Hetkinen, eikä meistä jää jälelle ketään. Ja
-mitä hyötyä siitä on? Tyttö jää kuitenkin heidän käsiinsä. On
-toivotonta ryhtyä vastustamaan kansan tapoja, kun ei meillä ole
-kylliksi voimaa.
-
--- Mutta voimaa on! -- keskeytti Hitchcock, Neljä valkoista merkitsee
-sata kertaa enemmän kuin saman verran punaisia. Ja muistakaa tyttöä!
-
-Sigmund taputteli tuumivasti koiraa.
-
--- Tyttöä minä juuri ajattelenkin. Hänen silmänsä ovat siniset kuin
-kesäinen taivas, naurunsa helisee kuin meren laineet, hiukset keltaiset
-kuin minulla ja palmikko käsivarren paksuinen. Hän odottaa minua
-kaukana täältä, paremmassa maassa. Ja hän on odottanut kauan; nyt kun
-näen, kuinka paljon olen koonnut kultahiekkaa, en heitä työtä kesken.
-
--- Minua hävettäisi katsoa tytön sinisiin silmiin ja muistaa toisen
-tytön mustia, tytön, jonka elämä oli minun kädessäni -- vastasi
-pilkallisesti Hitchcock. Hänen luonteessaan oli synnynnäinen
-ritarillisuuden tunne ja valmius jaloihin tekoihin. Hän saattoi tehdä
-teon asian vuoksi, arvostelematta siitä tulevaa hyötyä tahi muita
-seurauksia.
-
-Sigmund pudisti päätään.
-
--- Te ette saa minua pois tolalta, Hitchcock. On olemassa kylmiä
-asiallisia olettamuksia ja tosiasioita. Enhän saapunut tähän maahan
-turhan takia ja sitäpaitsi olen vakuutettu, ettei kannata nostaa tästä
-juttua. Jos sen tekisimme, olisi se vain tytölle itselleen pahempi.
-Hänen kansansa tapa on sellainen, ja aivan sattumalta olemme täällä
-tämän tapahtuessa. He ovat tehneet niin tuhannen tuhatta vuotta,
-haluavat tehdä nyt ja tulevat niin vastedeskin tekemään. Sitäpaitsi,
-eiväthän he ole meidän rotuamme. Eikä tyttö myöskään. Ei, minä olen
-yhtä mieltä Hawesin ja Wertzin kanssa.
-
-Koirat alkoivat murista ja hän vaikeni kuunnellakseen narinaa lumessa.
-Intiaani toisensa jälkeen ilmaantui valaistulle alueelle: korkeina,
-peloittavina, vaiteliaina ja nahkoihin käärittyinä kuvastuivat heidän
-varjonsa lumelle. Yksi heistä, poppamies, keskusteli Sipsun kanssa --
-kuului jyrkkiä kurkkuääniä. Miehen villit kasvot olivat maalatut
-kirkkain värein, olkapäiltä riippui sudennahka, jonka kuono ja
-välkkyvät hampaat kohosivat hänen päänsä yli. Vielä ei oltu sanaakaan
-lausuttu. Säilytettiin varovaisina rauha. Sipsu kohosi ja nousi
-lumikengilleen.
-
--- Hyvästi, Hitchcock -- sanoi hän. Mutta tämä seisoi vastaamatta ja
-liikkumattomana heidän kadotessaan valkeaan metsään.
-
-Eroitukseksi monista miehistä Hitchcock ei milloinkaan ollut pyrkinyt
-yhtymään kehenkään pohjolan tyttäristä. Rotueroavaisuus ei suinkaan
-estänyt häntä käymästä avioliittoon maan tyttärien kanssa. Vaikkapa
-niinkin olisi ollut, ei hänen elämänviisautensa olisi siitä kuitenkaan
-lukua pitänyt. Mutta hän ei yksinkertaisesti tuntenut siihen mitään
-halua. Sipsu? Hän keskusteli mielellään tytön kanssa leiritulen
-ääressä, mutta ei niinkuin mies, joka tuntee, että hän on mies ja
-tuossa on nainen, vaan niinkuin täysikasvuisen lapsen kanssa. Siinä
-kaikki. Mutta tähän sekaantui ritarillisiakin tunteita; huolimatta
-esi-isistään ja Uuden Englannin vaikutuksesta oli hän niin luotu, että
-elämän arvosteleminen kauppiaan kannalta -- oston ja myynnin -- näytti
-hänestä häpeälliseltä ja oli vastenmielistä hänen syvimmille
-tunteilleen.
-
-Hän istui siinä vaiti, pää eteenpäin kumartuneena, ikäänkuin esittäen
-keskitettyä voimaa, yhtä suurta kuin hänen rotunsa.
-
-Wertz ja Hawes katsoivat tuon tuostakin kysyvästi häneen ja heidän
-käyttäytymistavassaan tuntui, vaikkakin heikko, mutta silti huomattava
-pelko. Sigmundilla oli sama tunne. Hitchcock oli voimakas ja hänen
-voimansa oli usein, heidän elämänsä monissa tilanteissa, tehnyt heihin
-vaikutuksen. Ja he odottivat jonkunlaisella pelolla ja uteliaisuudella,
-mihin toimenpiteisiin tämä ryhtyisi, kun päättäisi toimia.
-
-Mutta vaitiolo jatkui kauan. Tuli oli melkein sammumaisillaan, kun
-Wertz nousi, haukotteli ja tuumaili menevänsä nukkumaan. Silloin
-kohottautui Hitchcock koko pituuteensa.
-
--- Rankaiskoon Jumala teitä, pelkuriraukat! Minä en halua olla
-kanssanne tekemisissä! -- Hän puhui verrattain rauhallisesti, mutta
-jokaisessa sanassa tuntui voima.
-
--- Jakakaamme siis, -- jatkoi hän, -- sillä tavoin kuin katsotte
-itsellenne sopivimmaksi. Minulla on oikeus neljänteen osaan, se käy
-selville sopimuksestamme. Siis kaksikymmentäviisi tahi kolmekymmentä
-unssia tulee minulle. Tuokaa vaaka. Jaamme sen heti. Ja te, Sigmund,
-mitatkaa minulle neljäs osa ruokatavaroista ja pankaa ne syrjään. Neljä
-koiraa on minun, mutta tarvitsen useampia. Annan teille osani
-varustuksistani ja työkaluni maksuksi koirista. Ja lisään siihen kuusi
-tahi seitsemän unssia. Mitä sanotte siihen?
-
-He menivät syrjään kolmen kesken ja alkoivat neuvotella. Heidän
-palattuaan ryhtyi Sigmund puhumaan.
-
--- Me jaamme teidän kanssanne rehellisesti kaikki, Hitchcock.
-Jokaisesta tavarasta saatte teille kuuluvan neljännen osan -- ette
-enempää, ettekä vähempää; te voitte sitten ottaa tahi jättää. Mutta
-meille ovat koirat yhtä tarpeellisia kuin teillekin, senvuoksi saatte
-neljä, ettekä muuta. Jos te jostakin syystä ette halua ottaa osaanne
-työkapineista ja varustuksista, niin on se teidän asianne. Jos
-haluatte, voitte ne viedä, jos haluatte, voitte ne jättää.
-
--- Lain kirjaimen mukaan, -- hymähti Hitchcock. -- Mutta olkoon niin.
-Minä suostun. Minulla on kiire, enkä voi raahata mukanani kaikenlaista
-roskaa.
-
-Jako suoritettiin ilman muita selityksiä: Hitchcock sitoi vähät
-tavaransa rekeen, valitsi neljä koiraa ja valjasti ne. Työkalu- ja
-varustusosaansa hän ei koskenut, kuitenkin heitti hän rekeensä puolisen
-tusinaa koiravaljaita katsahtaen uhmaavasti jälelle jääviin ikäänkuin
-tarjoten heille tilaisuuden vastustaa. Mutta he kohauttivat olkapäitään
-ja katselivat häntä kunnes hän katosi metsään.
-
-Mies ryömi vatsallaan lumessa. Molemmin puolin näkyi epäselvästi
-hirvennahoista tehtyjä telttoja. Siellä täällä ulvoi joku koira
-surujaan tahi iski murahtaen kiinni naapuriinsa tämän sopimattoman
-käyttäytymisen vuoksi. Eräs koirista lähestyi ryömivää miestä, mutta
-tämä ei liikahtanut. Koira tuli lähemmäksi, haisteli ilmaa ja vetäytyi
-vielä lähemmäksi, kunnes sen kuono kosketti tuota kummallista olentoa.
-Silloin Hitchcock -- se oli hän -- ojentautui yhtäkkiä eteenpäin ja
-tempasi nopeasti paljaalla, rukkasesta vapautetulla kädellään eläintä
-kurkusta kiinni. Koira kaatui maahan kuoliaana ja mies kulki eteenpäin.
-Tällä tavalla ryömi Hitchcock päällikön majalle saakka. Hän makasi
-kauan lumessa, kuunnellen sisäpuolelta ääniä ja koettaen arvioida,
-missä Sipsu oli. Teltassa oli nähtävästi paljon ihmisiä ja äänistä
-päättäen he olivat hyvin kiihtyneitä.
-
-Vihdoinkin kuuli hän tytön äänen ja ryömi ympäri telttaa niin, että
-heitä eroitti vain hirvennahka. Silloin kaivoi hän lumeen kuopan ja
-työnsi hitaasti päänsä ja hartiansa teltan reunan alle. Kun lämmin
-sisäilma tulvehti hänen kasvoilleen, pysähtyi hän odottamaan. Jalat ja
-suurin osa ruumiista oli ulkopuolella. Hän ei nähnyt mitään, eikä
-rohjennut nostaa päätään. Hänen toisella puolellaan oli kasa nahkoja.
-Sen saattoi päättää hajusta, vaikka hän varovaisesti koettelikin niitä
-varmistuakseen asiasta. Toiselta puolen kosketti hänen kasvonsa
-nahkapukuun, jonka hän tiesi ympäröivän ruumista. Siinä täytyi olla
-Sipsu. Vaikka häntä haluttikin odottaa, että tämä olisi puhunut vielä
-kerran, niin hän päätti kuitenkin uskaltaa.
-
-Hän kuuli päällikön ja poppamiehen väittelevän tulisesti keskenään ja
-etäisimmässä nurkassa vikisi nälkäinen lapsi.
-
-Hitchcock alkoi varovasti kohottaa päätään, kunnes kosketti
-nahkapukuun. Hän kuunteli hengitystä, se oli naisen hengitys. Hän alkoi
-toimia suuremmalla varmuudella. Hän painoi tyttöä kupeeseen varovasti,
-mutta voimakkaasti, ja tunsi, kuinka tämä värähti kosketuksesta. Hän
-odotti, kunnes epäröivä käsi luisui pitkin hänen päätään, eikä
-pysähtynyt hiuksissa. Seuraavassa hetkessä nosti käsi hiljaa hänen
-kasvojaan ja hän katsahti Sipsun silmiin.
-
-Tyttö hillitsi itsensä täydellisesti. Muuttaen asentoaan ikäänkuin
-sattumalta, asetti hän kyynärpäänsä mukavasti turkisläjälle ja
-järjesteli pukuaan.
-
-Sillä tavoin oli mies kokonaan peitetty. Jälleen ikäänkuin sattumalta,
-kumartui tyttö miehen puoleen, niin että tämän täytyi hengittää tytön
-käsivarren ja rinnan välitse, ja päätään painaen asetti hän korvansa
-miehen huulille.
-
--- Kun käy päinsä, lähde ulos asunnosta, -- kuiskasi mies, -- mene
-pitkin lunta myötätuuleen petäjien luo joen mutkassa. Siellä ovat
-koirani ja reki laitettuna matkakuntoon. Tänä yönä lähdemme Yukoniin ja
-koska matkustamme nopeasti, niin ota mukaasi koirat, jotka sattuvat
-tiellesi, ja tuo ne reen luo.
-
-Sipsu pudisti kieltäen päätään, mutta hänen silmänsä loistivat
-riemusta: hän ylpeili siitä, että tämä mies osoitti niin suurta
-kiintymystä häneen. Mutta hän oli, kuten kaikki rotunsa naiset, luotu
-alistumaan miehen tahdon alle ja kun Hitchcock toisti "menkäämme" ja
-teki sen käskevällä äänensävyllä, niin vaikkakaan tyttö ei vastannut
-mitään, tiesi mies käskynsä olevan hänelle laki.
-
--- Äläkä unhoita koiravaljaita, -- lisäsi mies lähtiessään. -- Minä
-odotan, mutta älä hukkaa aikaa. Yötä seuraa aina päivä, eikä se
-viivyttele ihmisen tahdon takia tuloaan.
-
-Puolen tunnin kuluttua, Hitchcockin koputellessa jalkojaan ja
-heilutellessa käsiään, näki hän tytön tulevan taluttaen koiraa
-kummassakin kädessään. Niiden lähestyessä Hitchcockin omat koirat
-tulivat hyvin kiukkuisiksi ja useamman kuin kerran täytyi hänen käyttää
-piiskaansa ennenkuin ne rauhoittuivat.
-
-Hitchcock oli tullut leirille tuulen alta, sillä pieninkin ääni oli
-vaarallinen ja saattoi paljastaa hänen läsnäolonsa.
-
--- Valjasta ne reen eteen, -- määräsi hän tytön asettaessa tuomilleen
-koirille vetohihnoja. -- Etumaisiksi valjastan omani.
-
-Tytön täyttäessä käskyä iskivät irti riistäytyneet koirat kiinni
-vieraisiin. Vaikkakin Hitchcock riehui nostettuine kiväärinperineen
-niiden keskellä, kuului koirien aikaansaama melu nukkuvaan leiriin.
-
--- Nyt saamme koiria liiaksikin, -- huomautti Hitchcock
-yksitoikkoisesti vetäen reestään kirveen.
-
--- Sinä valjastat, sikäli kun minä heittelen niitä sinulle ja
-väliajoilla puolusta valjakkoa.
-
-Hän astui muutamia askeleita eteenpäin ja alkoi odottaa kahden petäjän
-välillä. Koirat leirissä olivat kuulleet melun ja hän odotti niiden
-ilmautumista. Nopeasti suureneva musta pilkku näkyikin epäselvästi
-lunta vasten. Se oli lauman ensimmäinen koira, joka kevyesti loikaten
-ja suden tapaan ulvoen osoitti tietä toisille. Hitchcock seisoi
-varjossa. Kun koira juoksi hänen ohitseen, tarttui hän sen hypätessä
-kiinni etujalkoihin ja heitti sen maahan. Senjälkeen iski hän sitä
-korvien väliin ja heitti Sipsulle. Sipsun valjastaessa suojeli hän
-kirveellä kulkutietä petäjien välissä, siksi kunnes valkohampainen,
-kiiluvasilmäinen, raivokkaasti temmeltävä lauma vetäytyi etemmäksi.
-Sipsu työskenteli nopeasti. Kun hän oli valmis, hyppäsi Hitchcock
-eteenpäin, sieppasi kiinni ja huumasi toisen koiran heittäen sen
-Sipsulle. Hän toisti sen vielä kolmasti, ja silloin oli kymmenkoirainen
-valjakko kunnossa.
-
--- Riittää! -- sanoi hän.
-
-Mutta samalla hetkellä nuori intiaani, joka oli juossut ensimmäisenä,
-tarkkaavaisena ja nopeana, tunkeutui läpi koiralauman ja koetteli
-lähestyä rekeä. Isku Hitchcockin kivääristä suisti hänet polvilleen ja
-siitä vierähti hän kyljelleen. Poppamies, joka oli juossut hänen
-jälessään, näki, kuinka hän kaatui saamastaan iskusta.
-
-Hitchcock käski Sipsua ajamaan. Tämä huusi läpitunkevalla äänellä
-uu-u-uh, ja eläimet kiisivät eteenpäin kuin vimmastuneina tytön tuskin
-ehtiessä heittäytyä hyppelehtivään rekeen. "Voimat" olivat nähtävästi
-suuttuneita poppamieheen, koska hän sattui juuri tällä hetkellä olemaan
-tiellä. Etumainen koira sotkeutui lumikenkiin ja kaasi hänet, yhdeksän
-seuraavaa tallasivat hänet jalkoihinsa ja reki kulki hänen ylitseen.
-Mutta hän nousi nopeasti ja yö olisi saattanut loppua herra ties miten,
-ellei Sipsu olisi pitkällä piiskalla ehtinyt huitaista häntä silmien
-väliin. Senjälkeen siihen saapunut Hitchcock antoi hänelle sellaisen
-iskun, että hän vaivoin pääsi ryömimään jälleen tielle. Ja tämä
-alkuperäinen teologi kömpi päällikön asunnolle viisastuneena
-kokemuksesta, mikäli se koski valkoisen miehen nyrkin voimaa.
-
-Kun hän kertoi tapahtuman neuvotellessaan toisten kanssa -- oli hän
-hyvin suuttunut kaikkiin valkoisiin.
-
-Valkoisten leirillä heräsi sillä välin ensiksi Sigmund.
-
--- Nouskaa, laiskurit! Nouskaa! Ruoka on valmis ennenkuin saatte kengät
-jalkaanne.
-
-Dave Wertz heitti päältään karhunnahkan, istuutui ja haukotteli.
-
-Hawes ojenteli paljastaen ohuet käsivarsilihaksensa ja hieroi niitä.
-
--- Haluaisin tietää, missä Hitchcock vietti tämän yön? -- sanoi hän
-ottaen mokkasiininsa. Ne olivat kovat ja hän astui varovasti
-sukkasillaan tulen luo sulattaakseen niitä.
-
--- Olipa hyvä, että hän lähti -- lisäsi Hawes -- vaikka hän olikin
-voimakas ja hyvä työmies.
-
--- Niin. Hän piti vain vähän liiaksi käskemisestä. Se vika hänessä oli.
-Sipsun asiat on huonosti. Miksikä Hitchcock niin huolehti tytöstä?
-
--- En usko siinä olleen mitään vakavampaa. Periaate, ei muuta. Hän
-ajatteli, että se ei ollut oikein -- ja tietystikään se ei ole oikein
--- mutta eihän se ole mikään syy, että meidän pitäisi sekaantua asiaan.
-
--- Periaatteet periaatteina, ne ovat aikanaan hyvät, mutta on paras
-jättää ne kotiin Alaskaan lähtiessä. Vai mitä?
-
-Wertz yhtyi toveriinsa ja molemmat ryhtyivät pehmittämään
-mokkasiinejaan.
-
--- Mihin ryhdymme nyt? -- kysyi Sigmund. Hän oli hyvin huolissaan.
-Suklaanvärinen vaahto näkyi kahvikattilassa ja olisi pitänyt ruveta
-käristämään silavaa. Sitäpaitsi ajatteli hän tyttöä nauravine, kesäisen
-meren tapaisine silmineen ja lauleskeli hiljaa.
-
-Hänen toverinsa, jotka olivat vaihtaneet muutamia sanoja, vaikenivat.
-Vaikka kello oli yli seitsemän, oli päivän nousuun vielä kolme tuntia.
-Revontulet taivaalla sammuivat ja leiri oli keskellä synkkää pimeyttä.
-Nuotiotulen valossa noiden kolmen miehen ääriviivat kuvastuivat
-selvinä. Hiljaisuuden kehottamana alkoi Sigmund hyräillä lauluaan
-kovemmin.
-
-Huumaava kiväärien yhteislaukaus rikkoi yön hiljaisuuden. Hawes
-voihkasi, koetti nousta ja kaatui voimattomana maahan. Wertzin pää
-painui alas ja hän laskeutui polvilleen. Hän huohotti ja suusta virtasi
-tumma vuo. Mutta Sigmund kultaisine hiuksineen ja lauluineen, joka
-ikäänkuin jatkuvasti kuului hänen korvissaan, kohotti molemmat kätensä
-ylös ja kaatui nuotioon.
-
-Poppamiehen silmät olivat kuin tummat pisteet ja hän oli hyvin huonolla
-tuulella, sillä hän riitaantui päällikön kanssa Wertzin pyssyn
-omistamisesta ja otti pussiinsa enemmän herneitä, kun hänen osalleen
-olisi tullut. Hän otti myöskin karhunnahan haltuunsa ja se aiheutti
-kuiskailua heimon keskuudessa. Lopuksi koetteli hän tappaa Sigmundin
-koiran, mutta se pakeni ja hän kompastui kantoon nyrjäyttäen
-olkapäänsä.
-
-Kun leiri oli ryöstetty, menivät he takaisin omille asunnoilleen ja
-naisten kesken vallitsi suuri riemu. Sitten saapui etelästä hirvilauma,
-joka joutui metsästäjien saaliiksi ja poppamiestä alettiin kunnioittaa
-entistä enemmän. Ihmiset kuiskailivat keskenään, että hän neuvotteli
-jumalien kanssa.
-
-Myöhemmin, kun kaikki olivat menneet, Sigmundin koira hiipi takaisin
-tyhjään leiriin ja ulvoi koko päivän ja yön kuolleiden luona. Tämän
-jälkeen se katosi ja muutamien vuosien kuluttua intiaanimetsästäjät
-huomasivat muutoksen susien lajissa. Niihin ilmaantui sellaisia
-pilkkuja ja sellaisia erikoisia ruumiinominaisuuksia, joita ei
-aikaisemmin oltu huomattu.
-
-
-
-
-NAISEN KESTÄVYYS.
-
-
-Suden pää ahneine, välähtelevine silmineen ja huurteen peittämänä
-raoitti teltan verhoja.
-
--- Hei! Pois! Siwash! Mene helvettiin, hornan sikiö! -- kuului teltan
-sisältä tyytymättömiä ääniä. Bettles löi kiukkuisesti koiraa
-tinalautasella ja se katosi kiireesti. Louis Savoy kiinnitti
-paikoilleen teltan verhot, potkaisi tielleen osuneen paistinpannun
-kumoon ja palasi lämmittämään käsiään uunin luo. Ulkona oli hyvin
-kylmä. Kaksi vuorokautta sitten oli spriilämpömittari haljennut
-kuudenkymmenen kahdeksan asteen kylmyydestä ja siitä asti oli kylmyys
-vain kasvanut ja tullut terävämmäksi. Eikä kukaan voinut sanoa, milloin
-pakkanen hellittäisi. Hyvin varomatonta on tällaisena aikana poistua
-uunin luota tahi hengittää kylmää ilmaa avonaisen taivaan alla. Välistä
-ihmiset sen tekevät ja palelluttavat keuhkonsa. Ilmaantuu kuiva, heikko
-yskä, joka huomattavasti kovenee silavaa käristettäessä. Keväällä tahi
-kesällä avataan sitten jäätyneeseen maahan rako. Siihen lasketaan
-ihmisen ruumis, peitetään sammalella ja jätetään siihen, varmasti
-vakuutettuina, että hän herää viimeisenä päivänä -- täysin säilyneenä.
-Heikkouskoisille, jotka epäilevät ruumiillista ylösnousemusta
-tuomiopäivänä, ei voi kuolemista varten suosittaa parempaa maata kuin
-Klondyke. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että tämä maa olisi sopiva
-elävien ihmisten vaatimuksille.
-
-Ulkona oli hyvin kylmä, mutta ei sisälläkään ollut liian lämmin. Ainoan
-uunin ympärille kokoontuivat kaikki ja kiistelivät ujostelemattomasti
-oikeudesta käyttää sitä. Puolet lattiasta oli peitetty kuusen havuilla;
-niiden päällä olivat makuusäkit, ja alla kova, talvinen lumi. Muun osan
-lattiasta muodosti mokkasiineilla kovaksi tallattu lumi siihen
-asetettuine astioineen, kuppeineen ja muine napaseudun pysähdyspaikkaan
-kuuluvine tavaroineen. Uuni oli lämmitetty aivan punaiseksi, mutta
-kolmen askeleen päässä siitä oli jääkimpale niin kuivana ja
-teräväreunaisena, kuin olisi se juuri hakattu irti joesta. Ulkona
-olevan kylmyyden vaikutuksesta kohosi lämpö sisällä ylös. Aivan uunin
-yläpuolella, siinä, missä savutorvi kohosi katon läpi, oli pieni ympyrä
-kuivaa kangasta; etempänä savutorvesta, keskuksesta, oli ympyrä
-kosteata vaatetta muuttuen harmaaksi renkaaksi; ja vihdoin teltan muu
-osa, katto ja seinät olivat peittyneet noin puoli tuumaa paksulla,
-valkoisella, kristallimaisella huurteella.
-
--- Oi! Oi! Oi! -- kuuluivat kärsivän nuoren toverin vaikerrukset. Hän
-nukkui kääriytyneenä turkiksiin ja oli hyvin nääntynyt, kalpea ja
-parroittunut. Hän ei herännyt, mutta tuskalliset huudot tulivat yhä
-kovemmiksi ja voimakkaammiksi. Hänen ruumiinsa ojentautui ja vetäytyi
-värähdellen kokoon, ikäänkuin vuode olisi ollut nokkosista ja hän olisi
-tahtonut siitä vapautua.
-
--- Täytyy hieroa! -- käski Bettles. -- Hänellä on kouristuskohtaus.
-
-Silloin alkoi puolitusinaa tovereita, jotka sydämestään soivat hänelle
-apua, hieroa, hangata, puristella ja käännellä häntä hyväntahtoisesti,
-mutta säälimättömästi.
-
--- Kirottu tie -- mutisi sairas tuskin kuuluvasti heittäen päältään
-karvaisen nahan ja istuutuen. -- Minä kiertelin maailmaa, kolme
-neljännesvuotta juoksin seiväs kädessä, karkaisin itseäni kaikin
-mahdollisin tavoin, ja nyt kun täytyy matkustaa tässä Jumalan
-hylkäämässä maassa, minä osoittaudun kapalolapseksi ilman miehuuden
-pisaraakaan.
-
-Hän kumartui tulen ääreen ja pyöritteli käsissään savuketta.
-
--- Minä en valita. Voinhan ottaa lääkettä, mutta minä häpeän omaa
-itseäni, siinä se. Suoritettuani nuo kirotut kolmekymmentä mailia olen
-niin väsynyt, nääntynyt ja sairas kuin joku suuren maailman keikari
-käveltyään viisi mailia valtamaantietä. Kas senvuoksi tunnen itseni
-noloksi! Antakaa minulle tikkuja!
-
--- Älkää hätäilkö, nuori mies -- sanoi Bettles ojentaen palavan
-tulitikun ja ottaen isällisen sävyn -- en minä vielä ole unohtanut sitä
-aikaa, kun itse aloin täällä liikkua. Kuinka olinkaan näännyksissä!
-Välistä tarvitsin kymmenen minuuttia vain noustakseni seisomaan --
-jokainen jäsen vapisi ja oli sairas. Kouristus? Minulla oli sellaisia
-kohtauksia, että koko leirin täytyi kuluttaa puolipäivää vapauttaakseen
-minut niistä. Vasta-alkajaksi sujuu teiltä kaikki erinomaisesti, te
-olette oikealla tiellä. Tästä päivästä vuoden kuluttua voitatte te
-kävelemisessä koska vain meidät vanhat uroot. Enin teidän puolestanne
-puhuu se, että teillä ei ole taipumuksia rasvoittumiseen, joka on monia
-ihmisiä lähettänyt Abrahamin helmaan ennen määrättyä aikaa.  -- Rasvaa?
-
--- Niin. Kysymys on paksuudesta. Paksut ihmiset eivät ole tiellä
-suinkaan parhaita kulkijoita.
-
--- Siitä en ole koskaan kuullut.
-
--- Ette ole kuulleet? Paksuus ei häiritse lyhyessä ja kovassa
-ponnistuksessa, mutta jatkuvassa ponnistuksessa vaaditaan kestäviä
-voimia, jotka eivät tarvitse lakkaamatonta kiihoitusta; siellä, missä
-vaaditaan lujuutta ja kestävyyttä, on paksuus haittana. Kun on
-yhtämittaa työskenneltävä ja tartuttava kiinni johonkin niinkuin koira
-tarttuu luuhun, siinä ovat keskikokoiset, jäntevät toverit parhaat. Kas
-senvuoksi, hitto vie, paksut ihmiset eivät kelpaa tähän.
-
--- Se on totta, -- sekaantui puheeseen Loyus. -- Tunnen erään miehen,
-paksun kuin puhveli. Hänet tapasi Sutphur Creekissä ja joutui hänen
-kanssaan kulkemaan eräs pieni mies, -- Lon Mc Fane. Tehän tunnette Lon
-Mc Fanen, pienen irlantilaisen punertavine hiuksineen. He kulkivat ja
-kulkivat, kulkivat kauan -- yöllä ja päivällä. Paksu mies, joka oli
-hyvin väsynyt, paneutui useasti lumeen. Mutta pieni ivasi ja tyrkki
-häntä ja huusi hänelle kuin lapselle. Pienen täytyi ivata ja sysiä
-kauan ennenkuin he saapuivat minun majaani. Kolmeen päivään ei mies
-kohonnut peitteen alta. Lyön vetoa, etten ole koskaan nähnyt niin
-paksua miestä. En koskaan! Hänessä oli, niinkuin sanoitte, paljon
-rasvaa.
-
--- Muistattehan Axel Gundersonin, -- sanoi Prince. Tuo suuri
-skandinaavialainen ja ne surulliset tapaukset, jotka olivat sattuneet
-hänen kuolemansa yhteydessä, olivat tehneet syvän vaikutuksen
-kaivosinsinööriin. -- Hän lepää jossakin tuolla. -- Kaivosinsinööri
-osoitti kädellään epämääräisesti salaperäiseen itään.
-
--- Hän oli paksuin mies, joka koskaan on pohjoisessa kuleksinut ja
-juossut hirven uuvuksiin -- lisäsi Bettles; -- mutta hän on poikkeus,
-joka vahvistaa säännön. Katsokaa hänen vaimoaan Ungaa -- hän oli pieni,
-painoi kaikkiaan noin sata kymmenen naulaa, puhdasta lihaa -- ei
-unssiakaan mitään liikaa. Hän oli kestävä ja luja, huolehti miehestään;
-vaali häntä tavalla, jota parempaa tuskin lie. Ei ole mitään maassa,
-maan päällä tahi maan alla, mitä hän ei olisi tehnyt miehensä takia.
-
--- Mutta hän rakasti tätä, -- huomautti insinööri.
-
--- Ei se siinä ole. Tämä...
-
--- Kuulkaa, veljet, -- puuttui puheeseen Sitka Charley istuen
-ruokatavaralaatikolla. -- Te puhuitte rasvasta paksujen miesten
-lihaksissa, naisen kestävyydestä ja rakkaudesta. Te puhuitte kauniisti,
-mutta minä muistin mitä tapahtui, kun maa oli nuori ja ihmisten
-nuotiotulet olivat kaukana toisistaan kuin tähdet. Silloin jouduin
-tekemisiin erään paksun, rasvaisen miehen ja erään naisen kanssa.
-Nainen oli pieni, mutta hänen sydämensä oli suuri, suurempi kuin paksun
-miehen sydän, ja hän oli kestävä. Jouduimme suorittamaan väsyttävän
-vaelluksen, tulemaan Suolaisen Veden luo. Kylmyys oli voimakas, lumi
-syvä ja meillä oli nälkä. Mutta naisen rakkaus oli kaikki voittava;
-tällaista rakkautta korkeampaa ei ole mitään.
-
-Hän pysähtyi ja alkoi hakata kirveellä jääpalasia leveän pölkyn päällä,
-joka oli hänen lähellään ja heitti palaset pataan, missä keitettiin
-vettä. Miehet istuutuivat lähemmäksi toisiaan ja kouristusta poteva
-toveri koetteli löytää mahdollisimman mukavan paikan kangistuneelle
-ruumiilleen.
-
--- Veljet, ihoni on punainen niinkuin kaikilla sivasheilla, mutta
-sydämeni on valkoinen. Ensimainittuun on syynä esi-isieni
-puutteellisuudet, viimemainittuun -- ystävieni hyvyys. Suuri valo
-selveni minulle, kun olin vielä poikanen. Ymmärsin, että maa oli
-annettu teille ja teidän rodullenne ja että sivashit eivät voi
-kilpailla teidän kanssanne ja ovat hirvien ja karhujen tavoin määrätyt
-kuolemaan kylmyyteen. Silloin menin minä lämpimään ja istuin teidän
-keskeenne, teidän tulenne luo ja, niinkuin näette, kelpasin teille.
-Olen nähnyt elämässäni paljon. Näin kummallisia asioita ja matkoillani
-kohtasin erilaisia ihmisiä. Ja senvuoksi suhtaudun asioihin niinkuin
-tekin, tuomitsen samalla tavoin ihmisiä ja ajattelen heistä samoin.
-Siis kun minä puhun jyrkästi teidän rotunne miehestä, tiedän, ettette
-te käsitä sitä väärin; ja kun kiitän jotakin omasta heimostani, te ette
-sano minusta -- Sitka Charley on sivashi ja hän ei näe asioita oikeassa
-valossa, ei ole uskomista siihen, mitä hän puhuu. -- Niin te ette sano.
-Läsnäolijat vahvistivat tämän yksimielisesti. -- Nainen oli nimeltään
-Passuk. Sain hänet edullisella kaupalla heimon totemin luona. Minun
-sydämeni ei kaivannut naista enkä etsinyt hänen katsettaan. Hänen
-silmänsä olivat luodut alas, hän oli arka ja pelokas niinkuin tytöt
-yleensä jouduttuaan muukalaisen haltuun, jota he eivät koskaan ennen
-ole nähneet. Kun puhuin, ei minun sydämessäni ollut tilaa hänelle,
-sillä ajattelin suurta matkaa ja tarvitsin ihmisen ruokkimaan koiria ja
-soutamaan kanssani pitkillä jokimatkoilla. Sama peite saattoi lämmittää
-kumpaakin, ja valintani sattui Passukiin. Sanoinko teille, että olin
-hallituksen palveluksessa? Ellen, niin se teidän tulee tietää. Minut
-otettiin sotalaivaan rekien, koirien, ruokatarpeiden ja Passukin kera.
-Me ohjasimme pohjoiseen Beringin meren jäiden reunaan, jossa me
-nousimme laivasta -- minä, Passuk ja koirat. Minä sain hallitukselta
-rahaa, kartan maasta, jota yksikään ihminen ei ollut tähän saakka
-nähnyt, sekä paketin. Paketti oli sinetöity ja taitavasti
-suojattu ilman vaikutukselta ja minun täytyi viedä se napaseudun
-valanpyyntilaivaan, joka oli jäätynyt suuren Mackenzien rannalle. Ei
-ole toista niin suurta jokea, paitsi meidän Yukon, kaikkien jokien
-äiti.
-
--- Mutta tämä kaikki ei ole tärkeää, sillä kertomuksellani ei ole
-yhteyttä valaanpyyntilaivan eikä Mackenzien rannoilla viettämäni talven
-kanssa. Sitten, keväällä, kun päivät tulivat pitemmiksi ja lumi
-kovettui, Passuk ja minä menimme etelään Yukonin piiriin. Matka oli
-raskas, mutta aurinko osoitti meille tietä. Maa alkoi paljastua ja me
-kohosimme ylös virtaa airojen ja sauvoimien avulla, kunnes saavuimme
-Forty Mileen. Me menimme rannalle -- hauskaa oli nähdä taas valkoisia
-kasvoja. Tämä talvi oli hyvin kova. Pimeys ja kylmyys painoivat meitä
-ja niiden mukana tuli nälkä. Jokaiselle ihmiselle antoi yhtiön edustaja
-neljäkymmentä naulaa jauhoja ja kaksikymmentä naulaa silavaa. Papuja ei
-ollut. Koirat ulvoivat kaiken aikaa, ihmisten vatsat olivat tyhjät ja
-heidän kasvonsa peittyivät syvillä rypyillä, vahvat tulivat heikoiksi
-ja heikot kuolivat. Paljon oli keripukkiin sairastuneita.
-
--- Kerran yöllä menimme kaikki varastohuoneelle ja tyhjät hinkalot
-saattoivat meidät vielä kovemmin tuntemaan vatsojemme tyhjyyden. Me
-keskustelimme hiljaa nuotion valossa, sillä kynttilät säästimme niille,
-jotka ehkä kestäisivät kevääseen saakka.
-
--- Neuvottelimme ja päätimme, että jonkun on lähdettävä Suolaisen Veden
-luo ja kerrottava maailmalle meidän onnettomuudestamme. Silloin
-kääntyivät kaikkien silmät minuun, sillä he tiesivät minut kokeneeksi
-taivaltajaksi. -- Seitsemänsataa mailia -- sanoin minä, Haines
-Missioniin ja koko tie viimeiseen tuumaan asti on suoritettava
-lumikengillä. Antakaa minulle parhaat koirat ja parasta ruokaa, mitä
-teillä on ja minä menen. Ja minun kanssani menee Passuk.
-
--- He suostuivat. Mutta yksi vastusti -- Long Jeff, leveäluinen ja
-paksu. Hän puhui ylpeästi. Omien sanojensa mukaan hänkin oli tottunut
-taivaltaja, syntynyt lumikenkien käyttäjäksi ja kasvanut puhvelin
-maidolla. Hän sanoi lähtevänsä mukanani siltä varalta, että jos minä en
-kestä matkaa, hän toimittaa tiedon perille Missioniin. Olin nuori, enkä
-tuntenut ihmisiä. Mistä saatoin tietää, että hänessä puhui vain rasva
-ja että todellakin kokenut ja matkustanut mies ymmärtää pitää kielen
-hampaiden takana? Siis me otimme parhaat koirat ja parhaat kaikista
-ruokavaroista ja läksimme matkalle kolmen kesken -- Passuk, Long Jeff
-ja minä.
-
--- Tehän olette kulkeneet tuoretta lunta myöten, tehneet työtä
-sauvomalla ja tottuneet kulkemaan röykkiöihin kokoontunutta jäätä
-pitkin, senvuoksi en puhu teille tien vaikeuksista paitsi siitä, että
-toisina päivinä me teimme kymmenen mailia, toisina kolmekymmentä, mutta
-useimmin kumminkin kymmenen. Ja vaikka me olimme ottaneet parasta
-ruokaa mitä oli, niin sekään ei ollut riittävä, vaan meidän oli
-säännösteltävä kaikki alusta lähtien. Koirat olivat myöskin
-säälittävässä tilassa ja me tuskin saimme pysymään niitä jaloillaan.
-Joella, jonka nimi oli Valkoinen, kolmesta reestä jäi vain kaksi ja
-matkaa oli tehty vain kaksisataa mailia. Mutta me emme kadottaneet
-mitään: koirat, jotka eivät kestäneet, katosivat niiden vatsaan, jotka
-jäivät elämään.
-
--- Ei kohtausta, ei savun hattaraakaan Pelly'n saakka. Täällä laskin
-saavani ruokaa ja tänne aioin jättää Long Jeffin, joka valitteli ja
-vaivoin jaksoi kestää matkaa. Saavuttuamme Pelly'n löysimme yhtiön
-edustajan raskaasti hengittävänä, mutta hänen silmänsä olivat vielä
-kuitenkin kirkkaat, elintarvekuoppa oli tyhjä ja hän näytti
-lähetyssaarnaajan tyhjän kuopan ja hänen hautansa, jolle oli ladottu
-paljon kiviä suojaksi koirilta. Siellä oli myöskin muutamia intiaaneja,
-mutta lapsia ja vanhuksia emme heidän joukossaan nähneet, ja oli
-selvää, että harvat heistä kestäisivät kevääseen.
-
--- Ja me menimme eteenpäin kevyin vatsoin, mutta raskaalla sydämellä;
-puolituhatta mailia lunta ja hiljaisuutta oli meidän ja Haines
-Missionin välillä.
-
--- Sitäpaitsi oli hyvin pimeä ja puolipäivän aurinko valaisi
-epäselvästi eteläistä taivaanrantaa. Mutta jääröykkiöitä oli vähemmän
-ja kulku helpompaa, minä ajoin väsymättä koiria ja vietin tiellä koko
-päivän aikaisesta aamusta myöhään iltaan.
-
--- Niinkuin sanoin, Forty Milessä jokainen tuuma oli kuljettava
-lumikengillä. Ja lumikengät tuottivat kovaa kipua jaloillemme -- jalat
-halkeilivat, peittyivät haavoilla, jotka eivät menneet umpeen. Joka
-päivä suurenivat kärsimykset ja kerran aamulla, kun sidoimme
-lumikenkiä, Long Jeff alkoi itkeä kuin lapsi. Voidaksemme jatkaa matkaa
-asetin hänet kevyen reen etupuolelle, mutta hän otti mukavuuden vuoksi
-pois lumikenkänsä. Mutta kun tie oli epätasainen, niin hänen
-mokkasiininsa jättivät syviä jälkiä ja näihin jälkiin putoilivat
-koirat. Sanoin hänelle siitä jyrkästi, ja hän lupasi olla varovaisempi,
-mutta ei pitänyt lupaustaan. Silloin löin häntä piiskalla, ja tämän
-jälkeen eivät koirat enää putoilleet. Hän oli lapsi, mikä johtui
-kärsimyksistä ja rasvasta.
-
--- Kun mies makasi tulen luona ja valitti, Passuk keitti ruokaa, auttoi
-aamuisin valjastamaan koiria ja iltaisin riisumaan niitä. Hän varoi
-koiria, oli aina edessä, tasoitti tietä ja siten helpoitti matkaa.
-
--- Minun mielestäni oli hänen velvollisuutensa niin tehdä, enkä minä
-sitä tuuminut. Minulla oli muuta työtä ja olin sitäpaitsi nuori ja
-tunsin naisia vähän. Ja vasta myöhemmin, silmätessäni takaisin, minä
-ymmärsin.
-
--- Mutta mies käyttäytyi arvottomasti. Koirat olivat jo ilmankin
-voimattomia, ja hän istui usein salaa rekeen kulkiessaan takana. Passuk
-sanoi, että hän ottaa hoitaakseen reen yksin, joten miehellä ei ollut
-mitään tehtävää. Aamulla minä annoin hänen osalleen tulevan ruuan ja
-pakoitin hänet menemään edelleen yksinään. Sitten nainen ja minä
-valjastimme koirat ja lähdimme liikkeelle. Puolenpäivän aikana,
-auringon nauraessa meille, saavutimme miehen; kyyneleet olivat
-jäätyneet hänen poskilleen. Mutta me jätimme hänet jälelle.
-
--- Pysähdyimme yöksi, panimme syrjään hänen osalleen tulevan ruuan ja
-laitoimme hänelle paikan vuodetta varten; me suurensimme myöskin tulta,
-että hän voisi nähdä meidät. Muutamien tuntien kuluttua hän saapui
-ontuen, söi ruokansa vaikeroiden ja huokaillen sekä nukkui. Hän ei
-ollut sairas, tämä mies. Hän ainoastaan kesti huonosti matkaa, väsyi
-pian ja oli nälän uuvuttama. Mutta niin Passuk kuin minäkin väsyimme
-yhtä paljon kuin hän, mutta siitä huolimatta me teimme kaikki, hän ei
-mitään. Mutta hän oli rasvainen, niinkuin toverimme Bettles meille
-kertoi äsken... Kaikesta huolimatta me rehellisesti jaoimme ruuan hänen
-kanssaan.
-
--- Eräänä päivänä kohtasimme kaksi haamua, jotka vaelsivat Hiljaisuuden
-maassa, -- valkoisen miehen ja pojan. Kummallakin oli olkapäällään
-peite. Yöksi he laittoivat nuotion ja laskeutuivat aamuun asti
-peitteilleen. Heillä oli hiukan jauhoja, joita he sekoittivat lämpimään
-veteen ja joivat. Mies näytti minulle kahdeksan kupillista jauhoja --
-kaikki, mitä heillä oli ja Pelly'n, jossa ei ollut mitään, oli matkaa
-kaksisataa mailia. He kertoivat, että heidän jälestään tuli intiaani ja
-että he olivat rehellisesti jakaneet hänen kanssaan, mutta hän jäi
-jälelle. Minä en uskonut heidän jakaneen rehellisesti, muuten ei
-intiaani olisi jäänyt. Ja minä en antanut heille ruokaa. He koettelivat
-varastaa kaikista lihavimman koiran, joka kuitenkin sekin oli hyvin
-laiha, mutta minä näytin heille revolveria ja käskin heidän lähteä. Ja
-he menivät kuin juopuneet Hiljaisuuden maan kautta Pelly'n.
-
--- Nyt oli meillä vain jälellä kolme koiraa ja yksi reki; koirat olivat
-äärettömän laihoja -- pelkkää luuta ja nahkaa. Kun on vähän puita, niin
-tuli palaa huonosti ja huoneessa tulee kylmä. Niin oli meidän laitamme.
-Kun on vähän ruokaa, tuntuu pakkanen kovemmin, ja meidän kasvomme
-mustuivat ja kurtistuivat niin, ettei oma äitimmekään olisi meitä
-tuntenut. Ja jalkamme olivat hyvin kipeät. Aamulla, kun läksimme
-matkalle, kohosi minulle hiki ponnistuksesta koettaessani pidättäytyä
-huutamasta kivusta, jonka lumikengät minulle aiheuttivat. Passuk ei
-avannut suutaan, vaan meni eteenpäin tasoittaen tietä.
-
--- Mutta mies itki.
-
--- Thirty Milen juoksu oli hyvin vuolas, senvuoksi siinä oli paljon
-halkeamia ja avantoja. Saavuimme sille päivällä ja tavoitimme Long
-Jeffin, joka lepäsi lähdettyään tavallista aikaisemmin liikkeelle.
-Mutta meidän välillämme oli railo. Hän oli kiertänyt railon pitkin
-reunajäätä, mutta se oli niin kapea, ettei reki voinut kulkea siitä.
-Silloin me etsimme toisen jääsillan. Passuk painoi vähän ja meni edellä
-kädessään pitkä seiväs siltä varalta, että uppoaisi. Mutta hän oli
-kevyt, lumikengät leveät ja hän pääsi onnellisesti. Sitten alkoi hän
-kutsua koiria. Mutta niillä ei ollut lumikenkiä eikä seivästä ja ne
-upposivat. Pidin vahvasti rekeä kiinni takaa, kunnes koirat katosivat
-jään alle. Totta on, että niitä varten oli vähän ruokaa, vaikkakin
-laskin, että sitä riittäisi viikoksi, mutta koirat katosivat.
-
--- Seuraavana aamuna jaoin kaiken ruuan, jota oli hyvin vähän, kolmeen
-osaan, ja sanoin Long Jeffille, että hän voi kulkea meidän kanssamme
-tahi ilman niinkuin parhaaksi katsoo, sillä nyt menimme nopeasti. Mutta
-hän nyyhkytti ja alkoi surkutella kipeitä jalkojaan ja kovia
-kärsimyksiään puhuen hyvin vihaisesti. Minun ja Passukin jalat olivat
-myöskin kipeät ja kovemmin kuin hänen, sillä me olimme työskennelleet
-koirien kanssa. Long Jeff vannoi mieluimmin kuolevansa kuin menevänsä
-eteenpäin; silloin otti Passuk nahkapeitteen ja minä keittoastian sekä
-kirveen ja aioimme mennä. Mutta Passuk katsoi miehen osalle jääneeseen
-ruokaan ja sanoi: -- Ei pidä tuhlata hyvää ruokaa pienelle lapselle.
-Hänen on parempi kuolla. -- Pudistin päätäni, enkä vastannut mitään --
-toveri on sittenkin toveri. Silloin puhui nainen ihmisistä, jotka
-jäivät Forty Mileen; puhui, että heidän joukossaan on paljon hyviä, ja
-että he odottavat minulta ruokaa kevääksi. Kun minä tälläkin kertaa
-vaikenin, sieppasi hän vyöstäni revolverin, ja niinkuin veljemme
-Bettles sanoi, Long Jeff meni Abrahamin helmaan ennen aikaansa.
-Nuhtelin tästä Passukia, mutta hänessä ei ollut katumuksen jälkeäkään,
-eikä hän näyttänyt lainkaan surulliselta. Ja sydämessäni minä tiesin,
-että hän oli oikeassa.
-
-Sitka-Charley vaikeni ja rupesi heittämään jääpaloja pataan, joka
-seisoi uunilla. Miehet vaikenivat, ja heidän selkäänsä värisytti kylmä
-ulkona olevien koirien ulvoessa, jotka siten ilmaisivat omia
-kärsimyksiään.
-
--- Päivän toisensa jälkeen me kuljimme, yösijalta toiselle, kuin kaksi
-haamua -- Passuk ja minä -- ja me tiesimme voivamme olla tyytyväisiä
-tähänkin, jos ei tulisi huonompaa, ennenkuin saapuisimme Suolaiselle
-Vedelle. Silloin kohtasimme me intiaanin, joka meni Pelly'n!
-
--- He, mies ja poika, eivät olleet rehellisesti jakaneet hänen
-kanssaan, kertoi hän: eivät olleet jättäneet hänelle jauhoja
-kolmeksikaan päiväksi. Hän keitti joka yö kupissaan mokkasiinien
-palasia ja söi niitä. Mutta mokkasiineista oli jälellä vain vähän. Hän
-oli merenrannalta ja kertoi meille siitä Passukin välityksellä, joka
-puhui hänen kieltään. Hän oli vieras Yukonilla, eikä tiennyt tietä,
-mutta hänen kasvonsa olivat käännetyt Pelly'n. Kuinka pitkä oli matka?
-Kaksi päivää? Kymmenen? Sata? -- hän ei tiennyt, mutta meni Pelly'n.
-Takaisin palaaminen oli mahdoton, täytyi siis kulkea vain eteenpäin.
-
--- Hän ei pyytänyt ruokaa, sillä hän näki, että myöskin me olimme
-vaikeassa asemassa. Passuk katsoi minuun ja mieheen epäröiden ikäänkuin
-naaraspeltopyy, jonka poikue on vaarassa. Silloin käännyin häneen ja
-sanoin: -- "Tämä mies on ryöstetty. Minä annan hänelle osan
-varastostamme". Näin, että Passukin silmissä vilahti hetkeksi
-mielihyvä. Hän katsoi kauan mieheen ja minuun, hänen suunsa oli
-suljettu ja päättäväinen.
-
--- Ei, -- sanoi hän. -- Suolainen Vesi on täältä kaukana, mutta kuolema
-lähellä. On parempi, jos se ottaa tämän vieraan miehen ja menee ohi
-minun Charley'ni!
-
--- Mies meni Hiljaisuuden maan kautta Pelly'n. Sinä yönä itki nainen.
-En koskaan ollut nähnyt hänen itkevän tähän saakka...
-
--- Eikä se johtunut savusta, sillä puut olivat kuivia. Ihmettelin hänen
-suruaan ja ajattelin, että naisen sydän pehmeni tien pimeydestä ja
-kärsimyksistä.
-
--- Elämä on kumma asia. Olen ajatellut sitä paljon ja punninnut kauan;
-kuitenkin tulee arvoitus joka päivä vain suuremmaksi. Mistä johtuu tämä
-kummallinen halu elää? Elämähän on peliä, missä kukaan ei voita. Elämä
-merkitsee kovaa työtä ja syvää kärsimystä, kunnes raskas vanhuus
-saavuttaa meidät, ja me laskemme kätemme loppuunpalaneen tulen kylmään
-tuhkaan. Raskasta on elää! Kärsien ilmestyy lapsi maailmaan ja kärsien
-päästää vanhus viimeisen huokauksensa ja kaikki hänen päivänsä ovat
-täynnä levottomuutta ja huolta; kuitenkin menee hän kuoleman avattuun
-syliin kompastellen, kaatuillen, takaisinpäin katsovin kasvoin,
-valmiina taistelemaan viimeiseen hengenvetoon. Mutta kuolema on hyvä.
-Ainoastaan elämä ja kaikki elävä on pahaa. Kuitenkin me rakastamme
-elämää ja vihamme kuolemaa. Se on hyvin kummallista!
-
--- Kulkiessamme Passukin kanssa päivällä, me puhuimme vähän. Yöllä me
-makasimme lumessa kuin kuolleet ja jatkoimme aamulla matkaamme; me
-kuljimme kuin kuolleet ja kaikki ympärillämme oli kuollutta. Ei
-oravaa, ei myyrää, -- ei mitään. Joki valkoisessa puvussaan -- ei
-äännähtänytkään. Mehu puissa oli jäätynyt. Oli kylmä niinkuin nytkin;
-yöllä laskeutuivat tähdet alas ja olivat suuria; ne hyppivät ja
-tanssivat, yöllä revontulet nauroivat meitä; syttyi paljon aurinkoja,
-koko avaruus loisti ja säteili, lumi oli kuin timanttitomua. Mutta ei
-lämmintä, ei ääntä, ainoastaan kylmyys ja hiljaisuus. Niinkuin sanoin,
-me kuljimme kuin kuolleet, niinkuin unessa, emmekä laskeneet aikaa.
-Meidän kasvomme olivat vain käännetyt Suolaiselle Vedelle, meidän
-sielumme halasivat Suolaiselle Vedelle ja meidän jalkamme veivät meitä
-sinne.
-
--- Pysähdyimme Takheenan luona, mutta emme tienneet sitä. Silmämme
-katsoivat White Horseen, mutta eivät nähneet sitä. Jalkamme kulkivat
-Canyonin epätasaista pintaa, mutta eivät tunteneet sitä. Me emme
-huomanneet mitään. Ja kaatuessamme tielle me käänsimme kasvomme
-Suolaiseen Veteen päin.
-
--- Meidän viimeiset ruokavaramme olivat menossa, ja me jaoimme ne
-tasan, Passuk ja minä, mutta hän kaatuili useammin ja Caribou
-Crossingissa uupui hän kokonaan.
-
--- Mutta aamulla me makasimme saman peitteen alla, emmekä menneet
-etemmäksi. Ajattelin jäädä tähän ja kohdata kuoleman Passukin kanssa
-yhdessä, sillä minä olin vanhentunut ja oppinut arvostelemaan naisen
-rakkautta. Tämä tapahtui kahdeksankymmenen mailin päässä Haines
-Missionista, ja suuri Chilcoot kohotti kaukana yli metsän reunan
-avonaisen, tuulille alttiin huippunsa. Passuk puhui hiljaa lähentäen
-huulensa minun korvaani, jotta voisin kuulla. Nyt, kun hänen ei
-tarvinnut pelätä minun vihaani, puhui hän koko sydämestään, kertoi
-rakkaudestaan ja paljosta muusta, jota en ollut ymmärtänyt.
-
--- Hän puhui: "Sinä olet minun mieheni, Charley, ja minä olin sinulle
-hyvä vaimo. Viritin aina sinulle tulen, keitin ruokaa, ruokin sinun
-koiriasi, sauvoin sinulle, enkä valittanut. Minä en sanonut, että isäni
-majassa oli lämpimämpi tahi että siellä oli enemmän ruokaa. Kun sinä
-puhuit, minä kuuntelin. Kun sinä käskit, minä tottelin. Eikö ollut
-niin, Charley."
-
--- Ja minä sanoin: "Niin oli".
-
--- Hän jatkoi: "Kun sinä tulit ensimmäisen kerran luoksemme, sinä et
-katsonut minuun, ostit minut, niinkuin ostetaan koira ja veit mukanasi;
-sydämeni nousi sinua vastaan ja täyttyi murheella ja pelolla. Mutta
-siitä on kauan. Sinä olit minulle lempeä, Charley, niinkuin hyvä isäntä
-on lempeä koirilleen. Sinun sydämesi oli kylmä, -- siinä ei ollut
-tilaa minulle, kuitenkin sinä kohtelit minua hyvin ja käyttäydyit
-oikeudenmukaisesti. Ja minä olin sinun mukanasi, kun sinä taistelit
-suurien asioiden puolesta ja menit suuriin vaaroihin. Minä vertasin
-sinua toisiin miehiin ja näin, että heidän keskellään sinä olit
-rehellinen, sinun sanasi oli viisas, sinun kielesi totinen. Ja minä
-aloin ylpeillä sinusta, sinä täytit minun sydämeni, ja minun ajatukseni
-olivat sinussa. Sinä olit kuin aurinko keskellä kesää, joka lähettää
-ympärilleen kultaisia säteitä, eikä koskaan poistu taivaalta. Ja mihin
-minun katseeni sattuikaan, kaikkialla näin auringon. Mutta sinun
-sydämesi oli kylmä, Charley, siinä ei ollut paikkaa minulle."
-
--- Silloin minä sanoin: "Se on totta. Se oli kylmä. Siinä ei ollut
-paikkaa. Mutta se aika on mennyt. Sydämeni on keväällä putoavan lumen
-tapainen, kun aurinko paistaa. Kaikki sulaa, vedet kuohuvat, vihreä
-ruoho kasvaa ja nousee. Peltopyyt huutavat, kultarintakertut laulavat,
-kun talvi on ohi; Passuk, minä olen oppinut tuntemaan naisen
-rakkauden."
-
--- Hän hymyili ja vetäytyi luokseni, jotta voisin hänet puristaa
-itseeni. Ja hän sanoi: "Minä olen iloinen". Senjälkeen lepäsi hän
-kauan, hiljaa hengittäen, pantuaan päänsä minun rinnalleni. Sitten hän
-kuiskasi: "Tie loppuu tähän ja minä olen väsynyt. Mutta nyt haluaisin
-puhua muusta. Se tapahtui kauan sitten, kun olin vielä pieni tyttö.
-Minä leikin yksin nahkanippujen keskellä isäni majassa; miehet olivat
-metsästämässä, naiset ja lapset kantoivat lihaa. Oli kevät ja minä olin
-yksin. Suuri, ruskea karhu, juuri talviunesta herännyt, nälkäinen,
-karva riippuen suurina takkuina luuksi laihtuneella ruumiilla, pisti
-päänsä majaan ja sanoi: 'uuh'. Veljeni oli juuri palannut takaisin
-ensimmäisten pyydystettyjen liharekien mukana. Hän alkoi taistella
-karhua vastaan tulinen kekäle kädessään, ja valjaissa olevat koirat
-iskivät siihen takaa. Oli suuri taistelu ja paljon melua. He astuivat
-nuotioon, kekäleet lensivät ympäri ja maja kaatui. Lopuksi makasi karhu
-tapettuna ja veljeni kasvoilla oli sen kynsien jäljet. Huomasitko
-intiaanissa, joka meni Pelly'n, että hänen rukkasissaan ei ollut
-peukaloa, eikä kädessäkään, jota hän lämmitti tulen luona? Hän oli
-minun veljeni. Ja minä sanoin, ettei tarvitse antaa hänelle ruokaa. Ja
-hän meni Hiljaisuuden maahan ilman ruokaa."
-
-Sellainen, veljeni, oli Passukin rakkaus, hänen, joka kuoli lumeen
-Caribou Crossingin luo. Hän rakasti kaikki kestävällä rakkaudella
-uhraten veljensäkin miehen vuoksi, joka otti hänet vaivaloiselle
-matkalle ja saattoi katkeraan kuolemaan. Ja sellainen oli tämän
-naisen rakkaus, että hän uhrasi itsensäkin. Ennenkuin hänen
-silmänsä sulkeutuivat lopun edellä, hän tarttui käteeni ja vei sen
-oravannahkaisen vaatetuksensa alle. Tunsin siellä täyteläisen pussin ja
-ymmärsin syyn hänen heikontumiseensa. Joka päivä me jaoimme kaikki
-tasan pienimpäänkin palaan saakka; ja joka päivä hän söi vain puolet
-osastaan. Toisen puolen hän eroitti tähän pussiin. Ja hän sanoi: "Tässä
-on Passukin tien loppu, mutta sinun, Charley, vie kauemmaksi ja
-kauemmaksi, yli suuren Chilcootin Suolaiselle Vedelle. Ja monien
-vuosien kuluessa se vie sinua etemmäksi, vieraiden maiden ja
-tuntemattomien vesien kautta ja täyttää sinun vuotesi kunnialla ja
-suurella maineella. Ja se vie sinut naisten luo, monien hyvien naisten
-majaan, mutta milloinkaan et löydä suurempaa rakkautta kuin oli
-Passukin."
-
--- Ja minä tiesin naisen puhuvan totta. Mutta hulluus tarttui minuun,
-minä heitin täysinäisen pussin luotani ja vannoin, että minun tieni oli
-loppunut. Hänen väsyneet silmänsä katsoivat hellästi ja hän sanoi:
-"Ihmisten keskellä Sitka-Charley oli tunnettu rehellisyydestään eikä
-koskaan pettänyt sanaansa. Onko hän sen nyt unohtanut ja puhuu turhia
-sanoja Caribou Crossingin luona? Eikö hän muista enää ihmisiä Forty
-Milessä, jotka antoivat hänelle parhaat ruokansa ja valituimmat
-koiransa? Passuk oli aina ylpeä omasta miehestään. Nouskoon hän,
-sitokoon lumikengät jalkoihinsa, että Passuk voisi nytkin säilyttää
-ylpeytensä."
-
--- Ja kun hän kylmeni minun käsiini, nousin ja etsin täysinäisen
-pussin, sidoin lumikengät jalkaani ja jatkoin horjuen tietäni; polveni
-olivat heikot, päätäni pyörrytti, korvissa suhisi ja silmäni pimenivät.
-Unohtunut nuoruus palasi luokseni. Minusta tuntui, että istuin
-täysinäisten patojen luona juhlien aikana, lauloin ja tanssin laulavien
-ja rumpua lyövien miesten ja naisten kanssa.
-
--- Ja Passuk piteli minua kädestä ja meni minun kanssani. Kun minä
-nukuin, hän herätti minut. Kun minä kompastuin ja kaaduin, hän nosti
-minut. Kun minä jouduin syvään lumeen, hän vei minut tielle. Ja
-sellaisessa tilassa, ikäänkuin järjetön mies, joka näkee kauheita
-näkyjä ja horjuu kuin juopunut, tulin minä Haines Missioniin meren luo.
-
-Charley rajoitti teltan verhoja. Oli puolipäivä. Etelässä, tuskin
-valaisten jylhää Hendersonia, näkyi kylmä auringonkehä. Sen kummallakin
-puolella leiskuivat auringonkoirat. Ja lähellä tietä ulvoi valittavasti
-huurteinen koira kohottaen pitkän kuononsa aurinkoa kohti.
-
-
-
-
-SUURI KYSYMYS.
-
-
-I.
-
-Mrs Saytherin saapuminen Dawsoniin oli aivan ohimenevää -- hän ilmestyi
-ja katosi kuin meteoori. Hän saapui keväällä koirilla, mukanaan
-ranskalaisia erämiehiä Kanadasta. Mrs Sayther loisti häikäisevästi
-lyhyen kuukauden dawsonilaisten keskuudessa ja matkusti jokea ylös
-heti, kun jäät lähtivät.
-
-Naisista köyhä Dawson ei mitenkään voinut ymmärtää tätä kiireellistä
-matkaa, ja paikalliset neljäsataa olivat surullisia ja tunsivat itsensä
-yksinäisiksi, kunnes seudulla tapahtui uusi kumma ja vanhat vaikutelmat
-antoivat tilaa uusille. Mrs Saytheriin olivat kaikki ihastuneita ja
-ottivat hänet avosylin vastaan. Hän oli kaunis, viehättävä ja
-sitäpaitsi leski. Ja senvuoksi hänen kantapäillään seurasi muutamia
-Eldoradon kuninkaita, arvokkaita henkilöitä, sekä eteenpäin pyrkiviä
-nuoria miehiä, joiden korvat janosivat naisten hameiden kahinaa.
-
-Vuori-insinöörit tunsivat kunnioitusta hänen miehensä, eversti
-Saytherin muistoa kohtaan, ja puhuivat suurella juhlallisuudella
-Saytherin toimista ja työstä: hän oli ollut Valloissa tunnettu erittäin
-kykenevänä vuori-insinöörinä ja nautti Lontoossa vieläkin suurempaa
-mainetta. Nousi suuri kysymys, miksikä juuri hänen leskensä, eikä
-kukaan muu nainen, saapui tähän maahan. Mutta pohjoisen kasvatit ovat
-käytännöllisiä, he ovat aivan välinpitämättömiä teorioista ja pysyvät
-lujasti kiinni tosiasioissa. Ja monille heistä Karen Sayther oli hyvin
-merkitsevä tosiasia. Hän ei kiinnittänyt huomiota tilanteen tähän
-puoleen; parhaimpana todistuksena siitä oli se päättäväisyys ja nopeus,
-jolla kieltäytymiset ja hylkäykset seurasivat hänen neliviikkoisen
-pysähtymisensä aikana.
-
-Yhdessä hänen kanssaan katosi tosiasia ja jäi vain kysymys.
-
-Sen ratkaisemiseksi antoi seuraavanlainen suotuisa tilaisuus muutamia
-viitteitä.
-
-Hänen viimeinen uhrinsa Jack Coughran, asetettuaan ilman toivoa hänen
-jalkoihinsa sydämensä ja oikeutensa viiteensataan jalkaan
-kultavaltauksia Bonanzassa, lohdutteli itseään onnettomuudessaan
-yöllisillä juomingeilla.
-
-Näiden unettomien öiden aikana hän sattumalta tapasi Pierre Fontainen.
-Tämä ei ollut kukaan muu kuin Karen Saytherin saattomiesten johtaja.
-Tämä kohtaus johti tuttavuuteen ja juominkeihin ja loppujen lopuksi
-molemmat tulivat melkoisen juovuksiin.
-
-Hetken kuluttua Pierre Fontaine ja Jack Coughran puhelivat vilkkaasti.
-
--- Miksikä madame Sayther tuli tähän maahan? Siitä on parempi puhua
-hänen kanssaan. Minä en tiedä mitään, koko aikana on hän kysynyt vain
-yhdestä miehestä ja lausunut vain yhden nimen. "Pierre" -- sanoi hän
-minulle; -- "Pierre, teidän täytyy löytää tämä mies ja minä maksan
-teille paljon -- annan tuhat dollaria, jos te löydätte hänet." Miehen
-nimi? Kyllä. Miehen nimi on -- minä sanon sen teille -- David Payne.
-Niin, m'sieu, David Payne. Koko ajan puhuu hän tästä nimestä. Ja minä
-koko ajan ahkerasti silmäilen ympärilleni, mutta en voi häntä löytää,
-enkä saada noita tuhatta dollaria.
-
--- Ah, niin. Kerran saapui muutamia miehiä Circle Citystä, he tunsivat
-tämän miehen. Hän on Birch Creekissä, sanoivat he. Madame? Hän sanoi
-"hyvä on" ja oli niin onnellisen näköinen kuin voi olla. "Pierre" --
-sanoi hän -- "laittakaa valjaat koirille. Matkustamme pian. Jos
-löydämme tuon miehen, annan teille lisää tuhat dollaria." Minä sanoin:
-"Kyllä, aivan heti! Allons, madame!"
-
--- Arvelin voivani olla varma, että kaksituhatta dollaria olivat minun.
-Mutta mitä vielä! Sitten tuli useampia miehiä Circle Citystä ja he
-sanoivat, ettei tämä mies, David Payne, ole siellä, vaan on joku aika
-sitten palannut Dawsoniin. Siten ei madamen ja minun matkasta tullut
-mitään.
-
--- Niin, m'sieu. Näinä päivinä puhui madame: "Pierre" -- sanoi hän
-antaen minulle viisisataa dollaria -- "ostakaa vene ja sauvomia.
-Huomenna lähdemme ylös jokea". Niin, huomenna, ja Sitka-Charley myi
-minulle veneen ja sauvoimet viidelläsadalla dollarilla.
-
-Kun Jack Coughran seuraavana päivänä julkaisi tämän uutisen, hukkui
-Dawson arvailuihin, kuka oli tämä David Payne ja minkävuoksi hänen
-olemassaolollaan oli niin suuri merkitys Karen Saytherille. Ja
-todellakin, sinä päivänä, jona Pierre Fontaine oli sanonut, mrs Sayther
-ja hänen ulkomaalaiset saattajansa alkoivat sauvoa ylös jokea pitkin
-sen itärantaa Klondyke Cityyn ja sitten, väistääkseen putouksia,
-nopeasti siirtyivät länsirannalle ja katosivat saarien sokkeloon
-eteläiseen suuntaan.
-
-
-II.
-
--- Niin, madame, tämä on oikea paikka. Yksi, kaksi, kolme saarta
-alempana Stuart-jokea. Tämä on kolmas saari.
-
-Sanottuaan tämän ohjasi Pierre Fontaine veneen rannalle ja asetti sen
-perän virtaa vasten, joka työnsi veneen keulan maihin, Pierren, hänelle
-ominaisella reippaudella, hypätessä sitomaan veneen kiinni.
-
--- Odottakaa vähän, madame, minä menen katsomaan.
-
-Hän oli tuskin kadonnut rantapenkereen taa, kun kuului koiran haukuntaa
-ja minuutin kuluttua oli hän takaisin.
-
--- Niin, madame, siellä on maja. Minä tutkin sitä, mutta en löytänyt
-sieltä ketään, mutta omistaja ei ole voinut mennä kauaksi, muuten ei
-hän olisi jättänyt koiria. Lyön vetoa, että hän palaa kohta.
-
--- Auttakaa minua nousemaan, Pierre. Minä olen väsyksissä ja minun on
-vaikea nousta veneestä. Varovammin, olkaa hyvä.
-
-Taljoista tehdyltä istuimeltaan nousi Karen Sayther ylös -- solakkana
-ja kauniina. Mutta jos hän tekikin hennon liljan vaikutuksen tällä
-alkuaikaisella paikalla, niin notkeus, jolla hän nojasi Pierren käteen,
-puhui toista -- pyöreiden, kiinteiden lihasten jäntevyys sekä
-täydellinen varmuus ja notkeus liikkeissä näyttivät, minkälainen voima
-kätkeytyi tuohon kauniiseen ruumiiseen.
-
-Huolimatta rauhallisuudesta ja huolettomuudesta, jolla hän astui
-rannalle, hänen kasvonsa punastuivat ja sydän löi voimakkaammin. Hän
-lähestyi majaa jonkunlaisella kunnioittavalla uteliaisuudella ja hänen
-hehkuvat kasvonsa ilmaisivat voimakasta iloa.
-
--- Katsokaa, katsokaa! -- Pierre osoitti ympärille heiteltyihin
-lastuihin puupinon vieressä, -- ne ovat aivan tuoreen näköisiä --
-kaksi- tai kolmepäiväisiä, ei enempää.
-
-Mrs Sayther taivutti päätään hyväksymisen merkiksi. Hän koetteli
-heittää silmäyksen pienestä ikkunasta, mutta se oli tehty voidellusta
-pergamentista, joka kyllä päästi valoa, mutta sen läpi oli mahdotonta
-nähdä mitään. Tämän epäonnistumisen jälkeen hän meni majan ympäri
-ovelle, kohotti kömpelön säpin puoleksi, mutta muutti sitten
-aikomustaan, veti kätensä pois ja säppi putosi paikoilleen. Sitten hän
-yht'äkkiä laskeutui polvilleen ja suuteli karkeasti veistettyä
-kynnystä. Jos Pierre Fontaine olisi nähnytkin tämän, olisi hän
-koettanut salata ja unohtaa sen ainaiseksi. Heti sai yksi venemiehistä
-aiheen kummastella harvinaista ankaruutta päällikkönsä äänessä.
-
--- Hei! Te! Le Goire! Tehkää pehmeämmäksi, mukavammaksi, -- määräsi
-hän. Enemmän karhunnahkoja, enemmän peitteitä.
-
-Veneen istuin olikin pian hajoitettu ja enin osa siitä heitetty
-rantaäyräälle, mihin mrs Sayther mukavasti sijoittautui ja alkoi
-odottaa.
-
-Kallistuen kyljelleen hän katsoi edessään olevaa leveätä Yukonia.
-Toisella puolen olevien kaukaisten vuorten yllä oli taivas tumma
-näkymättömän metsäpalon savusta ja savupilvien läpi kuulsi heikosti
-iltapäivän aurinko heittäen maahan himmeän valon ja epäselvästi
-piirtyviä varjoja.
-
-Mikään ei täällä todistanut ihmisen läsnäoloa, ainoakaan ääni ei
-rikkonut hiljaisuutta. Maa näytti vaipuneen entisaikojen
-tuntemattomuuteen, kietoutuneen selittämättömien salaisuuksien verhoon.
-
-Ehkä mrs Saytherin hermostuneisuus johtui tästä; hän muutti usein
-asentoaan katsoakseen milloin ylös, milloin alas jokea, tahi
-jännittyneesti tähysteli synkkiä rantoja puoleksi peittyneine
-lisäjokien suineen. Kului tunnin verran ja venemiehet oli lähetetty
-laittamaan yöksi leiriä rannalle, mutta Pierre ja mrs jäivät
-paikoilleen.
-
--- Kas, sieltä hän palaa, -- sanoi Pierre kuiskaten pitkän hiljaisuuden
-jälkeen, katsellen kiinteästi ylös jokea.
-
-Ruuhi airoineen, jotka loistivat vuoroin kummallakin puolella, solui
-virran mukana. Perässä näkyi miesolento ja keulassa nainen tahdikkaasti
-kumartuen aironvetojen mukaan.
-
-Mrs Sayther ei huomannut naista, ennenkuin ruuhi tuli rantaan, mutta
-silloin tämän ainoalaatuinen kauneus kiinnitti hänen huomiotaan.
-
-Tiukasti vartaloa ympäröivä pusero, hirvennahasta koristettuna
-mielikuvituksellisilla ompeleilla, vartalon kauniisti pyöristyvät
-ääriviivat ja silkkinen, kirkasvärinen, aistikkaasti sidottu liina
-tuskin peitti suunnatonta paljoutta sinisenmustia hiuksia.
-
-Mrs Saytherin nopea katse liukui naisen kasvoille ja pysähtyi. --
-Kasvot olivat kuin pronssista valetut. Silmät, läpitunkevat, mustat ja
-suuret, tuskin huomattavan vinot, katsoivat rohkeasti suorien,
-kauniisti muodostuneiden kulmakarvojen alta. Posket, korkeine ja
-ulkonevine poskipäineen, olivat kalpeat ja laihat, mutta ilman
-pienintäkään merkkiä sairalaisuudesta ja suu ohuine huulineen osoitti
-hellyyttä ja voimaa.
-
-Kasvoissa näkyi hyvin heikkoja jälkiä vanhasta mongolilaisesta verestä,
-ikäänkuin olisi se aikonut palata pitkien vuosisatojen kuljeskelemisen
-jälkeen alkuperäisiin rotuominaisuuksiinsa. Tätä vaikutusta vahvisti
-miellyttävä kotkannenä ohuine, liikkuvine sieramineen, ja kotkan
-viileys näytti antavan leiman ei vain kasvoille, vaan koko hänen
-olennolleen. Hän oli todellakin metsäläistyypin täydellisimmän
-kauneuden ilmestys, ja punaisten heimo voi katsoa onneksi, että sen
-keskuudessa, vaikkakin harvoin, useiden sukupolvien perästä, syntyy
-tällaisia ainutlaatuisia olentoja.
-
-Syvin ja voimakkain aironvedoin tyttö yhdessä miehen kanssa nopeasti
-käänsi pienen veneen vasten virtaa ja laski varovasti rannalle.
-Seuraavassa hetkessä seisoi hän jo rantaäyräällä nostaen nuoran avulla
-neljänneksen äsken tapettua hirveä. Mies yhtyi häneen ja he vetivät
-ruuhen yhdessä maalle. Koirat tunkeilivat vikisten heidän ympärillään,
-ja kun tyttö lempeästi kumartui niiden puoleen, sattui miehen katse mrs
-Saytheriin, joka oli juuri noussut paikaltaan. Hän katsoi, hieroi
-silmiään, ikäänkuin ei uskoisi näkemäänsä, ja katsoi taas.
-
--- Karen, -- sanoi hän yksinkertaisesti lähestyen tätä ja ojentaen
-kätensä, -- minä luulin näkeväni unta. Yhteen aikaan keväällä olin
-sokeana keväisestä lumesta ja siitä saakka ovat silmäni tehneet minulle
-useasti erilaisia tepposia.
-
-Puna yhä kohosi mrs Saytherin poskille ja sydän löi tuskallisen
-kiivaasti; hän oli odottanut mitä hyvänsä, paitsi ei tätä rauhallisesti
-ojennettua kättä; mutta kadottamatta itsehillintäänsä hän pidättäytyi
-ja puristi sydämellisesti miehen kättä.
-
--- Te tiedätte, David, minä lupasin usein saapua ja yritin, mutta...
-mutta...
-
--- Mutta en kirjoittanut sanaakaan. -- David Payne nauroi ja katsoi
-intiaanityttöön, joka meni majaan.
-
--- Oi, minä ymmärrän, David, ja teidän sijassanne olisin tehnyt samoin.
-
--- Menkäämme sitten majaan ja hankkikaamme jotain syötävää, -- sanoi
-David Payne iloisesti, kiinnittämättä huomiota tahi huomaamatta kevyttä
-moitetta naisen äänessä. -- Ja te olette tietysti hyvin väsynyt. Mitä
-tietä te tulitte? Ylhäältä? Siis te olitte talven Dawsonissa tahi
-saavuitte sinne viimeisellä rekikelillä. Onko tämä teidän leirinne? --
-Hän katseli venemiehiä, jotka olivat asettuneet taivasalle tulen
-ympärille, ja piti auki ovea pyytäen mrs Saytheriä astumaan sisään.
-
--- Minä matkustin jäitse Circle Citystä viime talvena, -- jatkoi hän --
-ja asetuin toistaiseksi tänne. Aion suorittaa etsiskelyjä Henderson
-Creekissä ja jos ei siellä onnista, aion tutkia Stuart-joen rantaa.
-
--- Te ette ole paljoakaan muuttunut, -- huomautti mrs Sayther, ei
-erikoisen asiaankuuluvasti, koettaen johtaa keskustelun
-henkilökohtaiselle pohjalle.
-
--- Hiukan vähemmän lihaa, mahdollisesti, ja hiukan enemmän lihaksia.
-Sitäkö tarkoititte?
-
-Mrs Sayther kohautti olkapäitään ja alkoi heikossa valaistuksessa
-katsoa intiaanityttöön, joka oli virittänyt tulen ja paistoi suuria
-hirvenlihapaloja ohuiden silavaviipaleiden kanssa.
-
--- Olitteko te kauan Dawsonissa? -- David Payne näperteli puukolla
-lautaa ja teki kysymyksen päätään nostamatta.
-
--- Muutamia päiviä, -- vastasi mrs Sayther seuraten silmillään tyttöä
-ja tuskin kuullen. -- Mitä te sanoitte? Dawsonissa? Kuukauden -- ja
-olin hyvin iloinen päästessäni sieltä. Äärimäisen pohjolan miehet ovat
-suorasukaisia olentoja, niinkuin tiedätte, ja jonkunverran vapaita
-tunteissaan.
-
--- Niin, kaikki muodollisuudet jäävät kotiin yhdessä mukavuuksien
-kanssa. Te valitsitte viisaasti ajan matkailullenne. Te voitte
-matkustaa maasta ennen moskiittojen ilmestymistä. Se on tosiaankin
-onni, jota ette puuttuvan kokemuksenne vuoksi osaa kyllin korkeaksi
-arvioida.
-
--- Niin. Mutta kertokaa itsestänne, omasta elämästänne. Ketä teillä on
-naapureina? Onko ketään?
-
-Kysymyksiä tehdessään mrs Sayther ei hellittänyt katsettaan tytöstä,
-joka paahtoi tulen luona kahvia. David Payne huomasi vieraansa kiinteän
-katseen ja tuskin huomattava hymyily vilahti hänen kasvoilleen.
-
--- Oli joitakin, -- vastasi hän. -- Muutamia miehiä Missourista ja pari
-Cornvallista, mutta he läksivät työskentelemään Eldoradoon.
-
-Mrs Sayther heitti tutkivan katseen tyttöön.
-
--- Mutta ympärillä on paljon intiaaneja.
-
--- Melkein kaikki intiaanit ovat jo aikoja sitten muuttaneet Dawsoniin.
-Ei yhtään alkuasukasta ole tuhatta mailia lähempänä, paitsi täällä
-asuvaa Winapieta, mutta hän on kotoisin Koyukukista.
-
-Mrs Sayther tunsi yht'äkkiä heikkoutta ja vaikka hymy ei kadonnut hänen
-silmistään, näyttivät miehen kasvot olevan loppumattoman matkan päässä
-hänestä. Vihdoinkin pyydettiin häntä pöytään ja vasta päivällisen
-aikana hänelle selveni sen paikan tavat ja olosuhteet, jossa hän oli.
-Hän puhui vähän ja pääasiallisesti maasta ja ilmastosta, Silläaikaa
-kuin mies kertoi yksityiskohtaisia kuvauksia kaivoksista ja
-huuhtomoista kovina talvina.
-
--- Te ette ole kysyneet minulta minkävuoksi minä saavuin, -- sanoi mrs
-Sayther. -- Luultavasti te tiedätte.
-
-He nousivat pöydästä ja David Payne palasi entiselle paikalleen.
-
--- Saitteko te minun kirjeeni?
-
--- Viimeisen? Tuskinpa olen saanut. On hyvin luultavaa, että se
-kuljeksii jossakin ympäri Birch Creekiä tahi makaa jonkun Alajoella
-olevan kaupustelijan talvileirissä. Postin kuljetus näissä paikoin on
-kurjaa. Ei järjestystä, ei suunnitelmaa, ei...
-
--- Älkää olko tuollainen, David! Auttakaa minua. -- Hän sanoi tämän
-jyrkästi, käyttäen entisiin suhteisiin perustuvaa oikeutta.
-
--- Miksi te ette kysy mitään minusta itsestäni? Siitä, jonka te
-tunsitte ennen aikaan? Tahi eikö teidän mieltänne kiinnitä enää mikään?
-Tiedättekö, että mieheni on kuollut?
-
--- Minun on todellakin sääli. Kun...
-
--- David! -- hän oli valmis itkemään pettymyksestä ja
-loukkaantumisesta.
-
--- Olettehan te saanut muutamia minun kirjeistäni? Joitakin niistä
-teidän on täytynyt saada, vaikka te ette koskaan vastannut.
-
--- Todellakaan en ole saanut viimeistä kirjettänne, jossa nähtävästi
-kerrottiin miehenne kuolemasta, ja hyvin luultavasti on muitakin
-kirjeitä kadonnut, vaikka muutamia kyllä olen saanutkin. Minä luin
-niitä ääneen Winapie'lle saattaakseni hänet käsittämään valkeitten
-sisartensa turmeltuneisuuden. Ja luulenpa siitä olleen hänelle hyötyä.
-Mitä te ajattelette?
-
-Mrs Sayther ei kiinnittänyt huomiota hänen äänensä ivallisuuteen, vaan
-jatkoi:
-
--- Viimeisessä kirjeessä, jota te ette saanut, puhuin, kuten arvasitte,
-mieheni, eversti Saytherin kuolemasta. Se tapahtui vuosi sitten.
-Kirjoitin myöskin, että te ette matkustaisi luokseni, vaan että minä
-itse tulisin teidän luoksenne. Ja kun usein olin luvannut sen tehdä,
-niin matkustinkin.
-
--- Minä en tiedä mistään lupauksista.
-
--- Aikaisemmissa kirjeissä?
-
--- Niin, te lupasitte, mutta minä en pyytänyt, enkä vastannut, joten
-asia jäi päättämättä. Mutta minä muistan toisen lupauksen, jonka tekin
-ehkä muistatte. Siitä on jo kauan.
-
-Hän pani pitelemänsä puun lattialle ja kohotti päätään.
-
--- Siitä on kauan -- mutta minä muistan selvästi päivän, ajan ja
-jokaisen yksityisseikan. Me olimme kauniissa puistossa, te ja minä, --
-teidän äitinne ruusutarhassa. Kaikki heräsi, kukki, ja meissä oli
-kevät. Minä vedin teidät luokseni -- se oli ensimmäinen kerta -- ja
-suutelin teitä tulisesti huulille. Muistatteko?
-
--- Älkää jatkako, David, älkää jatkako! Tiedän jokaisen piirron
-häpeällisestä menneisyydestä. Kuinka usein olenkaan itkenyt! Jospa
-tietäisitte, kuinka olen kärsinyt...
-
--- Te lupauduitte silloin minulle, ja toistitte lupauksenne tuhansia
-kertoja sitä seuranneina ihanina päivinä. Jokainen silmistänne lähtevä
-katse, jokainen käsienne kosketus, jokainen huuliltanne tuleva ääni oli
-lupaus. Ja silloin -- maksaako vaivaa puhua enää -- ilmestyi mies. Hän
-oli vanha -- te olisitte kelvannut hänelle tyttäreksi -- ja
-jonkunverran kivuloinen, mutta yleisen mielipiteen mukaan erinomainen.
-Hän ei tehnyt erehdyksiä, seurasi lain kirjainta ja oli kunnioitettu.
-Lopetan kohta, -- hän omisti parikymmentä huonoa huuhtomoa, sitäpaitsi
-oli hänellä muutamia maileja maata, hän oli useimpien yritysten johtaja
-ja omasi rahoja. Hän...
-
--- Mutta silloin oli asia toinen, -- keskeytti mrs Sayther. -- Minä
-kerroin teille. Ahtaat olot -- raha-asiat, -- puute, -- vanhempani, --
-huolet. Te käsitätte, että tämä kaikki muodosti raskaan tilanteen. En
-voinut sitä auttaa. Minut uhrattiin, tahi minä uhrasin itseni, niinkuin
-haluatte... Mutta, Jumalani! David, minä jätin teidät. Te ette ole
-koskaan ollut minulle oikeudenmukainen. Ajatelkaa, mitä kärsin!
-
--- Eikö se riippunut teidän tahdostanne? Ahtaat olosuhteet?
-Taivaankannen alla ei saattanut olla mitään, joka olisi teidät
-pakottanut yhtymään tuohon mieheen.
-
--- Ajattelin teitä koko ajan, -- puolustautui nainen.
-
--- Minä olin tottumaton teidän tavoillenne arvostella rakkautta. Ja
-tähän päivään saakka en ole tottunut. En ymmärrä...
-
--- Mutta nyt! Nyt!
-
--- Me puhuimme miehestä, jolle te katsoitte sopivaksi mennä
-vaimoksi. Mikä oli tämä mies? Millä hän vangitsi sydämenne? Millä
-vastustamattomilla ominaisuuksilla hän oli varustettu? Totta, että
-hänellä oli kullan voima -- kaikkivaltias kullan voima. Hän ymmärsi
-punnita mahdollisuudet puoleen ja toiseen sekä saada sata sadasta.
-Hänellä oli rajoitettu käsitys kaikesta muusta, paitsi tavasta vetää
-rahat lähimäisensä taskusta omaansa. Laki suojeli häntä. Siitä ei
-syytetä, meidän kristilliset tapamme kehoittavat siihen. Yleisen
-mielipiteen mukaan hän ei ollut huono mies. Mutta teidän mielestänne,
-Karen, minun, meidän ruusutarhamme mielestä, mikä hän oli?
-
--- Muistakaa, hän on kuollut.
-
--- Eihän se muuta asiaa. Kuka hän oli? Suuri, paksu olento, puhtaasti
-arkipäiväisine aherteluineen, kuuro laululle, sokea kauneudelle,
-kuollut sielunelämälle. Hän oli rasvainen mies, riippuvine, ryppysine
-poskineen ja pyöreine vatsoineen, joka todisti hänen mässäyksestään.
-
--- Mutta hän kuoli. Me elämme. Te ette kuule? Niinkuin sanotte, minä
-olin häilyväinen. Minä tein syntiä. Hyvä! Mutta eikö teidänkin täydy
-huudahtaa: minä olen rikkonut? Jos minä rikoin lupaukseni, niin tekin
-teitte samoin. Teidän rakkautenne -- ruusutarhan rakkaus -- oliko se
-ikuinen? Missä se on nyt?
-
--- Se on täällä nytkin! -- huudahti David intohimoisesti ja löi
-rintaansa nyrkillään. -- Ja on aina ollut.
-
--- Teidän rakkautenne oli suuri, mikään ei voinut olla korkeampaa, --
-jatkoi nainen.. -- Eikö teillä ole tarpeeksi jaloutta antaaksenne
-minulle, joka itken teidän jalkojenne juuressa, anteeksi?
-
-Mies epäröi. Sanat kuolivat hänen huulilleen. Nainen saattoi hänet
-paljastamaan sydämensä ja sanomaan totuuden, jonka hän oli salannut
-itseltäänkin. Mrs Sayther katsoi intohimoa säteillen, varmana,
-palauttaen muistiin vanhoja muistoja ja molemminpuolisen tunteen. Mies
-käänsi kasvonsa, jotta toinen ei saattaisi niitä nähdä, mutta tämä
-kiersi hänet ja asettui hänen eteensä.
-
--- Katsokaa minuun, David! Katsokaa minuun! Minä olen kaikesta
-huolimatta sama. Ja te myöskin, jos vain haluatte nähdä. Me emme ole
-muuttuneet.
-
-Hänen kätensä jäi miehen olkapäälle, tämä tuskin kuuli hänen sanojaan.
-Tulitikun sähähtävä ääni saattoi miehen ennalleen. Winapie,
-käsittämättä tapahtuvaa, sytytti vaikeasti syttyvän rasvalampun. Hän
-eroittautui selvästi seinän mustaa taustaa vasten, ja lehahtava liekki
-valaisi hänen pronssista sulouttaan ja teki hänet kuninkaallisen
-kauniiksi.
-
--- Te näette, se on mahdotonta, -- voihkasi mies, varovasti työntäen
-luotaan vaalean naisen.
-
--- Se on mahdotonta -- toisteli mies -- se on mahdotonta.
-
--- Minä en ole tyttönen, David, tyttömäisine haaveineni, -- sanoi hän
-pehmeästi, rohkenematta kumminkaan astua miehen luo. -- Kuin nainen
-minä ymmärrän tämän. Miehet ovat aina miehiä. Yleinen maan tapa. En ole
-hämmästynyt. Näin tämän jo aikoja sitten. Mutta tällainen maan tavan
-mukainen avioliitto ei ole pätevä?
-
--- Me emme tee Alaskassa sellaisia kysymyksiä, -- vastasi mies hiljaa.
-
--- Tiedän, mutta...
-
--- Hyvä on, tämä on täällä tavanmukainen avioliitto -- ei muuta.
-
--- Onko lapsia?
-
--- Ei.
-
--- Ja ei ole...
-
--- Ei, ei, ei mitään sellaista, mutta se on mahdotonta...
-
--- Mutta silloinhan ei ole avioliittoakaan. -- Hän tuli jälleen miehen
-luo ja hänen kätensä kosketti lempeästi ja hellästi tämän ahavoituneita
-poskia.
-
--- Tunnen paikalliset tavat hyvin. Miehet tekevät niin alituisesti. Jos
-he eivät aio jäädä tänne, eroittautua ainaiseksi maailmasta, tilaavat
-he yhtiöltä vuoden ruokatavaramäärän, antavat rahaa ja tyttö on
-tyytyväinen. Sitten mies... -- hän kohautti olkapäitään. -- Samoin on
-tytön laita täällä. Me voimme tehdä tilauksen yhtiöltä, ei vain
-vuodeksi, mutta koko hänen iäkseen. Mikä hän oli, kun te hänet
-löysitte? Raaka, lihaa syövä villi, ruokana kesällä kala, talvella
-hirvenliha, juhlien aikana ylensyöminen, tavallisesti -- nälkä. Ilman
-teitä hän olisi pysynytkin sellaisena. Teidän ilmautuessanne hän tuli
-onnellisemmaksi, teidän pois matkustaessanne hän, kun hänen elämänsä on
-turvattu, tulee luultavasti onnellisemmaksi kuin jos teitä ei olisi
-ollenkaan ollut.
-
--- Ei, ei, -- vastusti mies. -- Se ei ole oikein.
-
--- Tulkaa järkiinne, David, avatkaa silmänne. Te olette eri tasolla
-hänen kanssaan. Hän ei ole teidän rotuanne. Hän on alkuasukas, kasvanut
-maassa, kiinteästi sidottu tähän maahan ja on mahdoton häntä siitä
-irroittaa. Synnyttyään villinä, hän kuolee villinä. Mutta me -- te ja
-minä -- hallitseva, kasvava rotu, -- olemme maan suola ja sen herrat!
-Me olemme luodut toisillemme. Korkein ääni -- rodun ääni, kuuluu
-meissä. Järki ja tunne sanovat sen. Teidän vaistonne vaativat sitä ja
-te ette voi sitä kieltää. Te ette peittäydy mihinkään sukupolvilta,
-jotka ovat takananne. Teidän esi-isänne elivät tuhansia vuosisatoja,
-ehkä satojatuhansia vuosisatoja ja teidän rotunne ei saa sammua. Se ei
-ole mahdollista: esi-isänne eivät sitä salli. Vaisto on tahtoa
-voimakkaampi. Rotu on voimakkaampi kuin te. Tulkaa ennalleen, David,
-matkustakaamme. Me olemme nuoria ja elämä on ihana. Tulkaa järkiinne.
-
-Winapie, mennessään majasta ruokkimaan koiria, kiinnitti miehen
-huomion. Hän pudisti päätään, toisti tämän liikkeen veltosti useamman
-kerran. Mutta naisen käsi liukui hänen niskaansa ja tämän poski
-lähestyi hänen poskeaan. Hänen raskas elämänsä kohosi hänen eteensä ja
-valtasi hänet -- lakkaamaton taistelu luonnon säälimättömiä voimia
-vastaan, surulliset vuodet -- kylmät ja nälkäiset; raa'at ja julmat
-yhteenotot villin luonnon kanssa; tuskastuttava autius, jota
-yksinäinen, elävä olento ei voinut täyttää. Ja kiusaus kuiskaili
-kirkkaasta, lämpimästä maasta, musiikista, valosta ja riemusta; toi
-hänen eteensä menneisyyden, joka oli kuin elävä. Väki tunkeili,
-väikkyivät unohtuneet näyt, muistuivat iloiset hetket, kuuluivat naurun
-purskahdukset ja laulu...
-
--- Tule, David, tule. Varoja on minulla riittävästi meille molemmille.
-Tulevaisuus on turvattu.
-
-Nainen katsoi ympärilleen köyhästi sisustetussa majassa.
-
--- Maailma on jalkojemme juuressa ja kaikki riemut ovat meidän. Tule!
-Tule!
-
-Hän oli miehen sylissä rakastavana, värisevänä ja tämä puristi häntä
-lujasti.
-
-Nälkäisten koirien ärinä ja Winapien käskevät huudot hänen koettaessaan
-rauhoittaa tappelevia, kuuluivat onttoina paksujen hirsiseinien läpi.
-
-Yht'äkkiä muistui miehen mieleen toinen kuva. Taistelu metsässä
-suunnattoman karhun kanssa, suurikäpäläisen ja julman; koirien ulvonta,
-Winapien käskevät huudot usuttaessaan niitä petoon; hän itse keskellä
-temmellystä, hengästyneenä, voimakkaasti lyövin sydämin, kuoleman
-kynnyksellä, koirat, katkaistuine selkärankoineen ja raadeltuine
-sisuksineen, kieriskellen tuskissaan, tummanpunainen vuo ihmisen ja
-eläinten verta neitseellisen valkoisessa lumessa, peto, ärtyneenä,
-villiytyneenä, valmiina puremaan viimeiseen hengenvetoonsa ja lopuksi
-Winapie, iskien pitkällä metsästyspuukolla...
-
-Hiki nousi hänen otsalleen. Hän vapautui naisen syleilystä ja vetäytyi
-takaisin. Ja nainen, tuntien, että hetki oli ohi, mutta aavistamatta,
-mitä miehelle oli tapahtunut, ymmärsi vaistomaisesti, että kaikki
-liukui pois hänen käsistään.
-
--- David! David! -- huudahti hän. -- Minä en jätä teitä! En jätä teitä!
-Jos ette halua matkustaa kanssani, me jäämme tänne. Minä jään
-kanssanne. Mitä on minulle koko maailma ilman teitä? Tulen täällä
-teidän vaimoksenne. Keitän teille ruokaa, ruokin teidän koirianne,
-matkustan kanssanne, soudan kanssanne. Voin tehdä sen. Uskokaa minua,
-olen voimakas.
-
-Mies ei epäillyt sitä katsoessaan häneen ja työntäessään hänet luotaan,
-mutta miehen katse oli tuima ja silmät näyttivät kylmiltä.
-
--- Minä maksan Pierrelle ja venemiehille, he saavat lähteä. Mutta minä
-haluan jäädä kanssanne. Olen valmis menemään kanssanne kaikkialle.
-David! David! Kuulkaa minua. Te sanoitte, että minä menneisyydessä
-erehdyin -- se on totta, mutta sallikaa minun nyt korjata se, sovittaa
-syntini. Jos minä arvostelin ennen rakkautta väärin, sallikaa minun nyt
-näyttää, että osaan arvostella sitä oikein.
-
-Hän laskeutui polvilleen ja syleili nyyhkyttäen miehen jalkoja. --
-Säälikää minua. Säälikää! Ajatelkaa! Minä odotin monia pitkiä vuosia ja
-kärsin! Te ette sitä voi ymmärtää.
-
-Mies kumartui ja nosti hänet ylös.
-
--- Kuulkaa, mitä sanon teille, -- alkoi mies avaten oven ja auttaen
-häntä menemään ulos.
-
--- Se on mahdotonta. Me emme saa välittää vain itsestämme. Teidän
-täytyy matkustaa. Toivon teille onnellista paluuta. Ylimeno Sixty Milen
-luona tuottaa teille suuria vaikeuksia, mutta teillä on käytettävänänne
-maailman parhaat venemiehet ja te voitatte kaikki esteet. Ehkä nyt
-haluatte sanoa -- hyvästi?
-
-Mrs Sayther hillitsi itsensä ja katsoi häneen epätoivoisesti.
-
--- Jos, jos Winapie... -- hänen äänensä värähti ja hän vaikeni.
-
-Mutta mies ymmärsi ajatuksen ja vastasi: -- Kyllä.
-
-Hämmästyen tämän tunnustuksen kummallisuutta kuiskasi nainen:
-
--- Se on käsittämätöntä. Uskomatonta. Ei maksa vaivaa puhua siitä.
-
--- Suudelkaa minua, -- sanoi hän hiljaa ja ojensi kasvonsa lähelle
-miestä.
-
-Sitten hän kääntyi ja meni.
-
--- Hajoittakaa leiri, Pierre, -- sanoi hän kääntyen tähän -- hän yksin
-ei ollut nukkunut. -- Me matkustamme.
-
-Nuotion valossa Pierren terävät silmät huomasivat murheen ilmeen hänen
-kasvoillaan; mutta Pierre suhtautui tähän odottamattomaan määräykseen
-kuin olisi se maailman luonnollisin asia.
-
--- Hyvä, madame, -- suostui hän. -- Mitä tietä? Dawsoniin?
-
--- Ei, -- vastasi mrs Sayther verrattain rauhallisesti, -- ei
-Dawsoniin, vaan Dyeaan.
-
-Kohta tarttui Pierre nukkuviin saattomiehiin, tyrkkien heitä vihaisesti
-ja pannen heidät työhön. Hänen voimakas äänensä kaikui yli leirin.
-Hetkessä oli mrs Saytherin pieni teltta korjattu pois, padat ja astiat
-koottu, peitteet kääritty, ja miehet kompastellen mättäisiin menivät
-veneelle. Täällä rannalla seisoi mrs Sayther odottamassa, kun
-matkatavarat asetettiin veneeseen ja hänelle laitettiin paikka.
-
--- Me nousemme saaren yläpäähän -- selitti Pierre puuhaten pitkän
-kiinnitysnuoran kimpussa. Sitten ohjaamme takimmaiseen lahteen, missä
-virta ei ole niin nopea. Luulen, että se onnistuu meille.
-
-Hänen herkkä korvansa kuuli viimevuotisessa ruohossa astuvien
-jalkojen äänen ja hän käänsi päätään. Intiaanityttö tuli heidän
-luokseen. Mrs Sayther huomasi, että tytön kasvot, jotka olivat olleet
-välinpitämättömän näköiset kohtauksen aikana majassa, olivat nyt
-punehtuneet, näyttivät vihaisilta.
-
--- Mitä te teitte hänelle? kysyi tyttö jyrkästi mrs Saytherilta. -- Hän
-paneutui pitkälleen penkille ja on synkän näköinen. Minä sanoin: "Mitä
-on tapahtunut, David? Oletteko sairas?" Hän vaikenee. Sitten sanoo: "Ole
-hyvä, Winapie, ja mene pois." Mitä te teitte hänelle? Te olette paha
-nainen.
-
-Mrs Sayther katsoi uteliaasti intiaanityttöön, joka sai jakaa sen
-miehen elämän, jota hän rakasti, silloin kun hänen itsensä täytyi
-matkustaa yksin pimeään yöhön.
-
--- Te olette paha nainen, -- toisti Winapie hitaasti ja täsmällisesti
-niinkuin tavallisesti lausutaan vähän tunnettuja sanoja vieraalla
-kielellä.
-
--- Teidän on parasta matkustaa pois ja olla palaamatta tänne enää. Mitä
-te ajattelette? Minulla on vain hänet. Minä olen intiaanityttö? Te
-olette amerikkalainen nainen. Te olette kaunis. Te löydätte paljon
-miehiä. Teidän silmänne ovat siniset kuin taivas. Teidän ihonne on
-valkea ja niin pehmeä.
-
-Tummalla sormellaan siveli hän valkoisen naisen pehmeää poskea. Ja
-Karen Saytherin ikuiseksi ansioksi on luettava, ettei hän väistynyt.
-Pierre epäröi ja astui puoliaskelta eteenpäin, mutta mrs Sayther antoi
-hänelle merkin poistua, vaikka salaa oli sydämessään kiitollinen
-hänelle.
-
--- Ei mitään -- sanoi hän. -- Olkaa hyvä, menkää vähän etemmäksi.
-
-Pierre astui kunnioittavasti muutamia askeleita takaisin, ettei
-kuulisi, ja pysähtyi mietiskellen.
-
--- Valkea, pehmeä, aivan kuin lapsella.
-
-Winapie kosketti toista poskea ja veti pois kätensä.
-
--- Pian ilmestyvät moskiitot. Iho peittyy pilkuilla; ajettumia, ah,
-kuinka suuria; lyöttymiä, ah, miten paljon. Paljon moskiittoja, paljon
-täpliä. On parempi, jos matkustatte ennen kuin moskiitot ilmestyvät.
-Tämä tie -- hän näytti alas virtaa -- vie St Michaeliin, tämä tie --
-näytti hän ylös -- vie Dyeaan. Teidän on parempi matkustaa Dyeaan.
-Hyvästi.
-
-Ja se, mitä mrs Sayther teki silloin, saattoi Pierren mitä suurimpaan
-kummastukseen. Mrs Sayther syleili intiaanityttöä, suuteli häntä ja
-itki.
-
--- Rakastakaa häntä -- kuiskasi hän.
-
-Sitten laskeutui hän kasvot alaspäin käännettyinä rannalta ja huudahti
-taakseen:
-
--- Jääkää hyvästi -- ja asettautui keskelle venettä. Pierre seurasi
-häntä ja asetettuaan peräsimen paikoilleen, antoi lähtömerkin.
-
-Le Goire veteli vanhaa ranskalaista laulua; tähtien heikossa valossa
-kumartuivat miehet kuni haamut yli sauvoimien, peräsinairo halkaisi
-nopeasti mustaa vettä, ja vene katosi yön pimeyteen.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Hänen isiensä jumala, by Jack London
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄNEN ISIENSÄ JUMALA ***
-
-***** This file should be named 56491-8.txt or 56491-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/6/4/9/56491/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org
-
-
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-