diff options
Diffstat (limited to '56491-8.txt')
| -rw-r--r-- | 56491-8.txt | 3078 |
1 files changed, 0 insertions, 3078 deletions
diff --git a/56491-8.txt b/56491-8.txt deleted file mode 100644 index 34f09e2..0000000 --- a/56491-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3078 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Hänen isiensä jumala, by Jack London - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Hänen isiensä jumala - -Author: Jack London - -Translator: Aito Kare - -Release Date: February 3, 2018 [EBook #56491] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄNEN ISIENSÄ JUMALA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -HÄNEN ISIENSÄ JUMALA - - -Kirj. - -Jack London - - -Suomentanut - -Aito Kare - - - - - -Helsingissä, -Minerva Oy, -1921. - - - - -SISÄLLYS: - -Hänen isiensä jumala. -Pohjolan tytär. -Teiden erotessa. -Naisen kestävyys. -Suuri kysymys. - - - - - - -HÄNEN ISIENSÄ JUMALA. - - -I. - -Koskematon, neitseellinen metsä levisi joka suuntaan, -- meluisten -huvinäytelmien ja hiljaisten murhenäytelmien paikka. Täällä käytiin -taistelua olemassaolosta alkuaikaisella petomaisuudella. Englantilaiset -ja venäläiset riitelivät vielä Sateenkaaren maan omistamisesta -- ja -tässä oli pääsyy, -- sillä kultaa jänkit eivät vielä olleet näistä -äärettömistä maa-alueista tavanneet. Susilaumat iskivät hirvilaumoihin -valiten niistä heikkoja ja kantavia, ja seurasivat niitä samalla -hellittämättömyydellä kuin tuhansia ja taas tuhansia sukupolvia -takaperin. Vähälukuiset alkuasukkaat tottelivat noitiaan ja -päälliköltään, karkoittivat pahojahenkiä, polttivat vanhuksiaan, -taistelivat naapureitansa vastaan ja söivät vihollisiaan -mielihyvällä, mikä seikka erinomaisesti todisti heidän vatsojensa -ruuansulatuskelpoisuuden. Mutta tämä tapahtui aikana, jolloin kivikausi -läheni loppuaan. Tuntemattomilla teillä ja kartalla näkymättömillä -aavikoilla näyttäytyivät kansainvaelluksen etumaiset tiedustelijat -- -vaaleat, sinisilmäiset, lannistumattomat miehet, rauhattoman rotunsa -ilmi-elävät edustajat. Sattumalta tahi aikomuksella, yksittäin, -kaksittain tahi kolmittain he saapuivat, tietämätöntä mistä; -taistelivat, kuolivat tahi kulkivat etemmäksi, tuntematonta mihin. -Noidat ja poppamiehet koettelivat heitä tuhota, päälliköt lähettivät -sotilaitaan taistelemaan heitä vastaan, kivi törmäsi teräkseen, mutta -turhaan. Kuni vesi, joka juoksee tuntemattomista lähteistä, -tunkeutuivat he läpi pimeiden metsien ja vuorensolien, sousivat yli -jokien kömpelöissä veneissä, tahi mokkasiineihin puettuina tasoittivat -latua koirilleen. He olivat suuren heimon edelläkävijöitä ja heitä oli -monta, mutta nahkoihin kääriytyneet pohjolan asukkaat eivät sitä vielä -tienneet. Monet tuntemattomista kulkijoista taistelivat viimeiseen -saakka ja kuolivat revontulten kylmässä loisteessa, samoinkuin heidän -veljensä tekivät troopillisten maitten tulisessa hiekassa; ja he -tulevat samoin jatkamaan siihen asti, kunnes heidän rodulleen määrätty -aika ja tehtävä on täytetty. - -Oli keskiyön aika. Pohjoisella taivaanrannalla näkyi heleänpunaisia -pilviä, jotka vaalenivat länteen ja tummenivat itään päin, ne -osoittivat näkymättömän keskiyön auringon olemassaoloa. Hämärä ja valo -sekaantuivat niin, että yötä ei ollut, -- päivä yhtyi päivään. - -Yukonin pinnalla huutelivat villit lintulaumat erilaisilla äänillään -loppumattomia valituksia ja kaiku nauroi ivallisesti tyynen joen -yläpuolella. - -Hidasjuoksuisen joen rannalla seisoi kaksi, kolme puunkuorista tehtyä -ruuhta. Norsunluupäiset keihäät, luiset väkänuolet, hirvennahkaisista -hihnoista valmistetut jousen jänteet ja yksinkertaiset, kömpelöt -vitsasverkot osoittivat, että joessa oli parhaillaan lohenkutu. -Läheltä, epäjärjestyksessä olevista nahkateltoista, kuului -kalanpyydystäjien ääniä. Nuorukaiset painiskelivat keskenään tahi -pyörivät tyttöjen jälestä iäkkäämpien keskustellessa keskenään. Heidän -jaloissaan leikkivät ja tappelivat alastomat lapset kieriskellen liassa -yhdessä ruskeiden susikoirien kanssa. - -Toisella puolen leiripaikkaa, mutta erillään siitä, oli toinen leiri, -jonka muodosti kaksi telttaa. Se oli valkoisten miesten leiri. -Ymmärrettävästikin leiripaikan valinta oli kokonaan valkoisten tekemä, -niin että väärinkäsitysten sattuessa heidän leirinsä täydelleen -hallitsi intiaanien asemapaikkaa; tappion sattuessa johti toisesta -teltasta suora jyrkkä mäki alas rannalle, -- veneille. Toisesta -teltasta kuului sairaan lapsen kovaääninen itku ja äidin rauhoittava -laulu. Nuotion ääressä keskusteli kaksi miestä, -- puoliverinen ja -valkoinen. - --- Niin! Minä rakastan kirkkoa kuin uskollinen lapsi, Bien! Rakkauteni -on niin suuri, että päiväni ovat kuluneet sitä paetessani ja yöt -raskaissa unennäöissä tehdessäni itselleni tästä rakkaudesta selkoa. -Kuulkaa! - -Puoliverisen äänessä tuntui viha ja kosto. - --- Olen syntyisin Punaiselta Joelta. Isäni oli valkoinen, -- yhtä -valkoinen kuin te. Mutta te olette jänkki, hän oli englantilainen ja -gentlemanin poika. Äitini oli päällikön tytär. Niin, toisenkin kerran -haluttiin tietää minkälaista verta virtasi suonissani, sentähden että -asuin valkoisten luona ja isäni sydän sykki minussa. Siellä oli -valkoinen tyttö, joka katsoi minuun ystävällisesti. Hänen isällään oli -paljon maata ja paljon hevosia, hän oli tärkeä henkilö omiensa -keskuudessa ja hänessä virtasi ranskalainen veri. Hän puhui, että -tytöllä ei ole omaa mielipidettä, keskusteli paljon tyttärensä kanssa -ja oli hyvin tyytymätön siihen, mitä tapahtui. - --- Mutta tytöllä oli oma mielipide, sillä me seisoimme pian papin -edessä. Mutta vielä pikemmin tuli hänen isänsä puhuen valheellisia -sanoja ja antaen pettäviä lupauksia, loppujen lopuksi pappi peräytyi -eikä halunnut siunata liittoamme. Niinkuin ei kirkko alussa siunannut -syntymistäni, ei se halunnut myöskään siunata avioliittoani ja pakoitti -minut tahraamaan käteni ihmisverellä, Bien! Tällä tavalla on minulla -syytä rakastaa kirkkoa. Silloin löin minä pappia vasten ajeltua suuta, -jonka jälkeen tyttö ja minä kiireesti ratsastimme Fort Pierreen, jossa -kirkonpalvelija oli hyvä ihminen. Mutta jälkeemme ajoivat tytön isä, -veljet ja ystävät. Taistelimme hevosten selässä siihen saakka, kunnes -olin lyönyt alas satulasta kolme ja loput ratsastivat Fort Pierreen. -Silloin käännyimme tyttä ja minä itään, metsiin ja vuorille. Niin ei -meitä siis vihitty, -- se oli hyvän kirkon ansio, kirkon, jota rakastan -niinkuin uskollinen poika. - --- Mutta huomatkaa naisen kummallisuus, naisen, jonka sydäntä ei -yksikään mies koskaan voi ymmärtää. Yksi niistä, jonka löin satulasta, -oli hänen isänsä, ja jälestä tulevien hevosten kaviot musersivat tämän. -Sen me näimme, tyttö ja minä, mutta minä unohdin sen, eikä hänkään -näyttänyt sitä muistelevan, mutta jälkeenpäin, hiljaisina iltoina, se -nousi välillemme ja myöskin yön hiljaisuudessa, kun lepäsimme tähtien -alla ja olimme yksin. Se oli aina kanssamme. Tyttö ei ajatellut _sitä_, -mutta _se_ istui tulemme ääressä ja saattoi meidät vieraantumaan -toisistamme. Tyttö koetteli vapautua, mutta juuri silloin kohosi _se_ -hänen mieleensä; luin sen hänen silmistään ja epätasaisesta -hengityksestään. -- Sitten synnytti hän minulle lapsen -- tytön, ja -kuoli. Menin silloin äitini sukulaisten luo, antaakseni lapsen -imettäjälle. Mutta käteni olivat tahratut ihmisen vereen, niin, kirkon -ansiosta olivat ne ihmisveren tahraamat. Ja ratsastava poliisi -etsiskeli minua, mutta äitini veli, joka silloin oli päällikkönä, -piilotti minut antaen minulle hevosia ja ruokaa. Ja me matkustimme, -tyttäreni ja minä, Hudsonin lahden rannalle, jossa oli vähän valkoisia, -ja kysymykset, joita he tekivät, olivat harvalukuisia. Minä -työskentelin yhtiön metsästäjänä, oppaana ja koirien ajajana, kunnes -tyttäreni kasvoi naiseksi, -- pitkäksi, solakaksi ja kauniiksi. - --- Te tunnette pitkän, yksinäisen talven, joka synnyttää huonoja -ajatuksia ja rumia tekoja. Varaston päällikkö oli kova ja rohkea mies. -Hänessä ei ollut mitään, joka olisi voinut miellyttää naista, mutta hän -kiinnitti huomionsa tyttäreeni, kun tämä tuli naiseksi. Jumalan Äiti! -Hän lähetti minut koirien kanssa pitkälle matkalle, jotta voisi... te -ymmärrätte, hän oli sydämetön ja kova mies. Tyttäreni oli aivan -valkoinen ja hänen sydämensä oli valkoinen ja -- hän kuoli. - --- Yö, jolloin palasin, oli kylmä; ei näkynyt kuuta ja koirat ontuivat. -Intiaanit ja valkoiset katselivat minuun vaieten ja minä tunsin kauhua -tietämättä minkävuoksi, mutta en sanonut sanaakaan, ennenkuin olin -ruokkinut koirat ja syönyt itse, kuten tulee miehen, jonka on pidettävä -huolta asioista. Sitten puhuin pyytäen selitystä, mutta he vetäytyivät -etemmäksi peläten vihaani ja sitä, mitä saatoin tehdä; kuitenkin tuli -asia kerrotuksi, surullinen asia, sana sanalta, ja he ihmettelivät, -että olin niin rauhallinen. - --- Kun he olivat puhuneet, menin päällikön taloon rauhallisempana kuin -nyt siitä kertoessani. Hän pelästyi ja kutsui apuun valkoisia, mutta ne -eivät hyväksyneet hänen tekoaan ja jättivät hänet selviytymään yksin. -Hän juoksi papin taloon. Seurasin sinne. Mutta tullessani taloon -asettui pappi tielleni ja alkoi lempeästi vakuuttaa minulle puhuen, -että vihastunut ihminen ei saa mennä oikeaan eikä vasempaan, vaan on -hänen maltettava mielensä ja muistettava Jumalaa. Vaadin isän -oikeudella, että hän antaisi minun kulkea eteenpäin, mutta hän vastasi, -että voin mennä vain hänen ruumiinsa yli ja pyysi, melkeinpä rukoili -minua. Niin, tässä oli kirkko, taaskin kirkko, ja... minä menin hänen -ruumiinsa yli sekä lähetin päällikön kohtaamaan tytärtäni hänen -jumalansa luokse, tämän valkoisten miesten huonon jumalan luo. -- -Alempana olevaan leiriin oli annettu tieto. Nousi melu ja minä poistuin -Suuren Orjajärven alueen kautta, Mackenzien laaksoa alas, yli -Valkoisten Vuorten, ohi Suuren Yukonin lisäjoen ja tulin tänne. Siitä -päivästä tähän saakka ovat teidän kasvonne ensimmäiset, jotka näen -isäni heimoon kuuluvalla miehellä. Mahdollisesti viimeisetkin! Nämä -ihmiset -- minun kansani -- ovat yksinkertaista väkeä ja minulla on -heidän keskuudessaan vaikutusvaltaa. Minun sanani on heille laki ja -heidän jumalanpalvelijansa täyttävät vain minun käskyjäni. Kun puhun -heille, puhun itselleni. Me vaadimme, että meidät jätetään yksiksemme. -Emme tarvitse teitä. Jos sallimme teidän jäädä tuliemme luo, tulee -teidän jälkeenne kirkkonne, pappinne ja jumalanne... Ja tietäkää -- -jokaisen valkoisen miehen, joka saapuu asuinsijoillemme, pakoitan minä -kieltämään jumalansa. Te olette ensimmäinen ja minä osoitan teille -hyväntahtoisuutta. Olisi senvuoksi parasta, jos te lähtisitte ja mitä -pikemmin, sitä parempi itsellenne. - --- Minä en ole vastuunalainen veljistäni -- sanoi toinen mies täyttäen -ajatuksissaan piippunsa. - --- Mutta minä tunnen teidän rotunne, -- vastasi puoliverinen. -- Teidän -veljiänne on paljon, ja te sekä seurueenne olette vain muiden edellä. -Ajallaan tulevat toiset vallatakseen maan, mutta minun aikanani se ei -tapahdu. Olen kuullut, että he ovat jo Suuren joen alkuvarsilla ja -kaukana alajuoksun luona ovat venäläiset. - -Hay Stockard -- jänkki -- katsoi kummastuneena puoliveriseen. Se oli -hämmästyttävä maantieteellinen paljastus. Fort Yukonissa olevassa -Hudsonin lahden asutuspaikassa oli kokonaan toiset tiedot joen -suunnasta. Otaksuttiin sen laskevan Jäämereen. - --- Siis Yukon laskee Beringin mereen? -- kysyi hän. - --- En tiedä, mutta alempana on venäläisiä, paljon venäläisiä. Voitte -mennä etemmäksi ja näette sen itse, voitte myöskin palata takaisin -veljienne luo, mutta ylös Koyukukiin teidän ei pidä lähteä, sillä -sotilaat ja noidat tottelevat minun määräyksiäni. Niin käsken minä, -Babtiste Punainen, jonka sana on laki, koska minä olen tämän kansan -päällikkö. - --- Mutta jos minä en menisi alas venäläisten enkä takaisin veljieni -luo? - --- Silloin joutuisitte pian jumalanne luo, huonon jumalan luo, -valkoisten miesten jumalan luo. - -Punainen aurinko näyttäytyi taivaanrannalla, himmeänä ja verisenä. -Baptiste Punainen nousi, nyökäytti kevyesti päätään ja meni takaisin -omaan leiriinsä keskelle punertavia varjoja ja satakielen lauluja. - - -II. - -Hay Stockard kirosi karkeasti ja voimakkaasti. Hänen vaimonsa kohotti -katseensa padoista ja kupeista silmäten terävästi pitkin jokea. Vaimo -osasi eroittaa miehensä mielenlaadun niistä kirouksista, joita tämä -päästeli. Hän ymmärsi tämän tapauksen ansaitsevan huomiota. Pitkä -ruuhi, auringossa välkkyvine airoineen, tuli poikki joen ja ohjasi -rannalle. Hay Stockard silmäili sitä huolellisesti... Kolme soutumiestä -ojentautui ja kumartui, kumartui ja ojentautui säännöllisessä tahdissa; -mutta punainen vaate, joka oli kääritty yhden miehen pään ympäri, -kiinnitti hänen huomiotaan. - --- Bill! -- huusi hän. -- Hei, Bill! - -Kömpelö, jättiläismäinen olento näyttäytyi toisesta teltasta -haukotellen ja hieroen silmiään. Nähdessään kummallisen veneen karkkosi -hänestä heti uni. - --- Oh, helvetti! Piruko niitä tänne kiikuttaa? - -Hay Stockard pudisti päätään yrittäen ottaa kiväärin. - --- Parasta ampua hänet, -- sanoi Bill. -- Tuo varmasti turmelee meiltä -kaiken, jos laskemme hänet tänne. - -Mutta Stockard hylkäsi tämän äärimmäisen keinon ja pidätti Billiä. -Kaksi intiaania hyppäsi rannalle ja ruuhesta astui maihin valkoinen -matkustaja, eroten toisista silmiinpistävän päähineensä vuoksi. - --- Paavali Tarsolaisen tapaan tervehdin teitä. Olkoon rauha ja Jumalan -armo kanssanne. - -Hänen ilmaantumisensa vastaanotettiin jurolla vaiteliaisuudella. - --- Hay Stockard, jumalankieltäjä ja syntinen, tervehdin teitä. -Sydäntänne hallitsee mammona, järkenne on pahan hengen vallassa, -teltassanne on nainen, jonka kanssa teillä on rakkaussuhde; näistä -synneistä käsken minä, Jumalan lähettiläs, Sturges Owen, teitä -kääntymään, katumaan ja puhdistautumaan. - --- Jättäkää nuo lorunne! -- keskeytti Hay Stockard suuttuneena, -- -tiedättekö, että Baptiste Punainen on tuolla? -- ja hän osoitti -kädellään intiaanien leiriin. - -Sturges Owen, maailman valistaja ja Herran apostoli, meni jyrkänteen -reunalle ja käski saattajiensa tuoda leiritarpeet. - -Stockard seurasi häntä. - --- Kuulkaapas, mitä sanon teille, -- sanoi hän tarttuen -lähetyssaarnaajan olkapäähän. -- Pidättekö omaa nahkaanne suuressa -arvossa? - --- Elämäni on Herran kädessä ja minä teen vain Hänen työtään Hänen -viinitarhassaan, -- vastasi mies juhlallisesti. - --- Oh, jättäkää tuo! Mitä pidätte kidutuksesta? - --- Tapahtukoon Herran tahto. - --- Hyvä on, te löydätte sen täältä, mutta minä annan aluksi teille -neuvon. Ottakaa se vastaan tahi ei, niinkuin haluatte. Jos te jäätte -tänne, niin te tulette kukistetuksi. Ettekä te yksin, vaan mekin, Bill, -vaimoni... - --- Vaimonne ei usko pyhään evankeliumiin... - --- Enkä minä. Te tuotatte kärsimyksiä ei vain itsellenne, mutta myöskin -meille. Viime talven palelin yhdessä kanssanne, niinkuin hyvin -muistatte, ja tiedän teidän olevan hyvän miehen. Jos katsotte -velvollisuudeksenne kääntää pakanoita, niin hyvä on, mutta älkää -unohtako mahdollisia seurauksia. Tämä mies -- Baptiste Punainen -- ei -ole intiaani. Hän on samaa juurta kuin mekin. Yhtä päättäväinen kuin -minäkin ja yhtä itsepäinen uskonkiihkossaan kuin te. Kun te molemmat -kohtaatte, niin en sekaannu asiaan, vaikkapa joutuisinkin suoraa päätä -helvettiin. Ymmärrättekö? Seuratkaa neuvoani ja matkustakaa. Jos -lähdette alas, tulette venäläisten luo. Heidän keskuudessaan on -kreikkalaiskatolisia pappeja, jotka auttavat teitä pääsemään yli -Beringin merelle -- sinne mihin Yukon laskee, -- ja sieltä ei ole -vaikea palata sivistyneisiin oloihin. Kuulkaa minua ja matkustakaa -täältä mahdollisimman nopeasti. - --- Se, jonka sydämessä asuu Herra ja jonka kädessä on evankeliumi, ei -pelkää ihmisten eikä saatanan juonia, -- vastasi lähetyssaarnaaja -juhlallisesti. -- Minä tapaan tämän miehen ja koettelen käännyttää -hänet. Yksi kadonnut lammas, joka palautetaan kirkon helmaan, on -suuremman arvoinen kuin tuhannen pakanaa. Se, joka on voimakas pahassa, -saattaa tulla suureksi myöskin hyvässä, siitä on Saulus esimerkkinä: -Lähtiessään Damaskon tielle vangitsemaan kristittyjä hänen korviinsa -kaikui Pelastajan ääni: "Saulus, Saulus, miksi vainoot minua?" Siitä -hetkestä astui Paavali Herran puolelle ja tuli suureksi sielujen -pelastajaksi. Samoinkuin Paavali Tarsolainen työskentelen minäkin -Herran viinimäessä ja kärsin kidutusta, loukkauksia, pilkkaa ja vainoa -rakkaudesta Häneen. - --- Tuokaa pieni teepussi sekä vesikattila, -- huusi hän venemiehilleen; --- ja älkää unohtako hirvenlapaa ja paistinpannua. - -Kun hänen miehensä saapuivat rantaäyräälle, laskeutuivat he kaikki -kolme, leiritarpeet selässä ja käsissä, polvilleen ja kiittivät Jumalaa -aavikon ja joen yli onnellisesti suoritetusta matkasta. Hay Stockard -katseli näitä menoja epäillen ja pilkallisesti; mikään juhlallinen tahi -romanttinen ei liikuttanut hänen kovaa sydäntään. Samaan aikaan -ilmestyi Baptiste. Huomaavaisesti katseli hän kaikkea tätä muistellen -tyttöä, joka jakoi hänen kanssaan vaivat vuorilla ja metsässä sekä -tytärtään, joka makasi jossakin synkän Hudsonin lahden rantamilla. - - -III. - --- Hitto soikoon, Baptiste, en olisi saattanut ajatellakkaan sitä, en -hetkeäkään. On myönnettävä, että tämä mies on hullu ja merkitsee vähän -asioiden kulussa, mutta kuitenkaan, ymmärrätte, en voi jättää häntä. - -Hay Stockard vaikeni, koettaen nähtävästi sovittaa näihin sanoihin -sydämensä karkean siveysopin. - --- Hän on kyllästyttänyt minut aikoja sitten, kyllästyttää minua -nytkin, ja enemmän kuin kerran on hän tuottanut minulle erilaisia -ikävyyksiä, mutta te unohdatte, että me olemme hänen kanssaan samaa -rotua -- hän on valkoinen -- ja... ja minulla ei ole oikeutta ostaa -omaa elämääni hänen elämällään, vaikkapa hän olisi neekerikin. - --- Olkoon niin, -- vastasi Baptiste Punainen. -- Minä osoitin teille -armoa ja annoin mahdollisuuden valita. Tulen pian sotilaineni ja -tapahtuu toinen tahi toinen, -- joko minä tapan teidät tahi te -kiellätte jumalanne. Jättäkää pappi minun haltuuni ja te saatte mennä -rauhassa. Muuten täytyy teidän tuhoutua. Mieheni ovat valmiit aina -lapsista alkaen nousemaan teitä vastaan. Katsokaa, lapset ovat -vallanneet teidän ruuhenne. - -Hän osoitti joelle. Alastomat poikaset kaalelivat vedessä kuljettaen -ruuhia. Kun he olivat edenneet ulkopuolelle kiväärin kantaman, -kiipesivät he veneisiin ja alkoivat soutaa. - --- Antakaa pappi minulle ja te saatte ruuhenne takaisin. Ajatelkaa! -Sanokaa mielipiteenne, mutta älkää kiirehtikö. - -Hay Stockard pudisti päätään. Hänen katseensa pysähtyi vaimoonsa, jolla -oli lapsi rinnoillaan. Stockard epäröi eikä kohottanut katsettaan -ympärillä oleviin ihmisiin. - -Baptisten viimeisten sanojen aikana tuli paikalle pappi. - --- Minä en pelkää, -- sanoi hän. -- Herra pitää minua kädessään ja olen -yksin valmis menemään uskottomien leiriin. Vielä ei ole myöhäistä. Usko -siirtää vuoria. Yhdennellätoista hetkellä voin kääntää heidän sydämensä -oikealle tielle. - --- Nyt on sopiva tilaisuus kaapata tuo kulkuri, -- kuiskasi Bill -vanhemman toverinsa korvaan, osoittaen silmillään Baptisteen. Tehkäämme -hänestä panttivanki ja lopettakaamme hänet, jos hän vastustelee. - --- Ei, -- sanoi Stockard. Annoin hänelle sanani, että tulemme -keskustelemaan rauhassa. Sodan säännöt, Bill, sodan säännöt. Hän on -käyttäytynyt rehellisesti varoittaessaan meitä, senvuoksi en voi rikkoa -sanaani. - --- Hän täyttää joka tapauksessa uhkauksensa kuitenkin, siitä ei ole -epäilystäkään. - --- Se on totta, mutta en halua, että puoliverinen olisi minua -kunniallisempi. Miksikä ei tehdä niinkuin hän haluaa, annetaan hänelle -lähetyssaarnaaja ja niin on asia selvä? - --- Ei, ei -- venytti Bill epämääräisesti. - --- Et siis halua! - -Bill punastui kevyesti ja lakkasi väittelemästä. Baptiste Punainen -odotti lopullista päätöstä. Stockard meni hänen luokseen. - --- Kas näin on asia, Baptiste. Saavuin tänne tarkoituksella mennä -Koyukukiin. Minä en tarkoita pahaa, enkä ajattele mitään huonoa, -enempää nyt kuin silloinkaan. Yht'äkkiä ilmestyi tämä jumalanpalvelija, -niinkuin te häntä nimitätte. Minä en häntä tuonut tänne. Hän olisi joka -tapauksessa tullut olinpa minä täällä tahi en. Mutta kun hän on nyt -täällä, niin olen velvollinen tukemaan häntä, koska hän on samaa rotua -kuin minäkin. Jos te itsepäisesti pysytte päätöksessänne, niin kylänne -hiljenee ja tyhjenee, teille jää vähemmän ihmisiä kuin nälän jälkeen. -Totta on, että mekin kuolemme, teidän soturinne... - --- Mutta ne, jotka jäävät jälelle, saavuttavat rauhan ja heidän -korvissaan eivät tule kuulumaan vieraiden jumalien sanat eikä -muukalaisten jumalanpalvelijoiden ääni. - -Stockard ja Bill kohauttivat olkapäitään ja poistuivat, puoliverinen -läksi takaisin leirilleen. Lähetyssaarnaaja kutsui seuralaisiaan -ja he laskeutuivat polvilleen rukoukseen. Stockard ja Bill alkoivat -hakata kirveillä muutamia suuria petäjiä ja laittoivat niistä -rintavarustuksen, joka täydelleen vastasi tarkoitustaan. Lapsi nukahti -ja nainen asetti sen nahkojen päälle ryhtyen auttamaan leirin -vahvistamisessa. Kun nämä valmistukset oli suoritettu loppuun, -valitsivat Stockard ja Bill avonaisen paikan ja alkoivat hakata pois -pensaikkoa. Vihollisen leirin taholta kuului sotarumpujen ja noitien -äänet, jotka rohkaisivat väkeä. - --- Pahinta on, että he haluavat hyökätä yllättämällä, -- valitti Bill -heidän kirveet olalla palatessaan takaisin. - --- He odottavat vain keskiyötä, jolloin ei näe ampua hyvin. - --- Siinä tapauksessa lienee parasta alkaa toimia nyt heti. - -Bill otti kirveen asemesta kiväärin. - -Eräs poppamiehistä, joka seisoi korkeammalla muita heimolaisiaan, oli -selvään näkyvissä. Bill tähtäsi häneen. - --- Onko kaikki kunnossa? -- kysyi hän. - -Stockard avasi ampumatarvelaatikon, saattoi vaimonsa vaarattomaan -paikkaan ja antoi merkin. - -Bill laukaisi. - -Poppamies kaatui. Hetkisen vallitsi hiljaisuus, sitten kohosi raivokas -ulvonta ja joukko nuolia lenteli leiriin. - --- Haluan tehdä sille kulkurille saman tempun, -- huomautti Bill -ladatessaan pyssyään. -- Vannon osaavani häntä silmien väliin. - --- Älä tee sitä, -- virkkoi Stockard pudistaen päätään alakuloisesti. - -Baptiste nähtävästi koetteli tyynnyttää sotaisimpia alamaisistaan, -mutta sensijaan, että olisivat täydessä päivänvalossa heittäytyneet -hyökkäykseen, jättivät intiaanit kylänsä ja kääntyivät pikaiseen -pakoon, tuhoatuottavien laukausten saavuttamattomiin. Käännytysinnon -vallassa oleva Sturges Owen päätti ensin mennä yksin pakanoiden luo -yhtä valmiina voittoon kuin kidutukseenkin, mutta vähitellen -uskonkiihko sammui ja luonnollinen itsesäilytysvaisto pääsi -oikeuksiinsa. Ruumiillinen kauhu tuli uskon sijaan, rakkaus elämään oli -suurempi kuin rakkaus Jumalaan. Tämä ei ollut uusi kokemus. Hänet -valtasi ennestään tuttu heikkous. Hän muisti, kuinka hänen -seuralaisensa ohjasivat, ikäänkuin mielipuolet, veneen keskelle uivaa -jääpaljoutta ja kuinka hän vaarallisimmalla hetkellä heitti pois -aironsa alkaen kiihkeästi rukoilla ja pyytää armoa. Nämä muistot eivät -olleet mieluisia. Ne saattoivat hänet häpeämään itseään ja sieluaan, -joka oli niin heikko, että ruumis saattoi saada ylivallan. Mutta -rakkaus elämään! Rakkaus elämään! Hän ei voinut sitä tukahuttaa. Hänen -urhoollisuutensa, jos sitä voi siksi kutsua, johtui uskonkiihkosta, kun -taas Stockardin ja Billin rohkeus johti juurensa syvälle painuneista -esikuvista. Heissä ei rakkaus elämään ollut sen vähäisempi, mutta -rakkaus rodun perintätapoihin oli voimakkaampi; ei senvuoksi, että he -eivät olisi pelänneet kuolemaa, mutta he eivät voineet ostaa elämäänsä -häpeän hinnalla. - -Lähetyssaarnaaja nousi ja hetkeksi hänet valtasi halu uhrautua. Hän -ryömi jo puoleksi yli rintavarustuksen mennäkseen pakanoiden luo, mutta -vaipui voihkien, käsien ja jalkojen vapistessa, takaisin. - --- Kuinka heikko minä olenkaan! Kuka minä olen paetakseni Herran -tahtoa? Ennen maailman luomista on kaikki elämän kirjaan kirjoitettu. -Kuinka minä, maan mato, voin muuttaa sivuakaan tahi sen osaakaan siitä? -Tapahtukoon Herran tahto! - -Bill tuli hänen luokseen ja sanaakaan sanomatta löi häntä kovasti. -Sitten hän jätti tämän värisevän hermoläjän ja käänsi huomionsa Owenin -seuralaisiin. Mutta heissä ei näkynyt pelkoa ja reippaasti ottivat he -osaa taistelun valmistamiseen. Stockard puheli hiljaa vaimonsa kanssa. - --- Tuokaa lähetyssaarnaaja tänne, -- käski hän Billiä. - --- Nyt, -- määräsi hän, kun Owen seisoi tylsänä heidän edessään, -- -tehkää meidät mieheksi ja vaimoksi, mutta heti. - -Sitten hän lisäsi, selittääkseen käytöstään Billylle. -- Eihän saata -tietää, kuinka tämä loppuu, senvuoksi aion saattaa asiani -järjestykseen. - -Nainen alistui valkoisen herransa toivomukseen. Hänelle ei näillä -menoilla ollut mitään merkitystä. Omalta kannaltaan katsoen hän oli -Stockardin vaimo ensimäisestä päivästä lähtien, kun he olivat yhtyneet. -Läsnäolijat olivat todistajina. Bill seisoi lähetyssaarnaajan vieressä -kiirehtien, kun hän viivytteli. Stockard sanoi naiselle vastaukset ja -kun tuli aika, eikä ollut parempaa sormusta, kiersi hän naisen sormen -oman sormensa ympärille. - --- Suudelkaa morsianta! -- käski Bill. Sturges Owen oli liian -masentunut vastustaakseen. - --- Nyt ristikää lapsi. - --- Kaikkien sääntöjen mukaan, -- määräsi Bill. - --- Uudelle tielle on otettava mukaan kaikki tarpeellinen, -- huomautti -isä ottaessaan lapsen äidiltä. -- Työskentelin kerran Kalliovuorilla ja -minulla oli kaikkea muuta, paitsi ei suoloja. Ei ole milloinkaan sitä -unohdettava. Ja jos nainen ja lapsi joutuvat yöllä vangeiksi, he voivat -joutua ruuaksi intiaaneille. - -Kuppi täytti kastemaljakon virkaa ja menojen loputtua vietiin lapsi -vaarattomaan nurkkaukseen rintavarustuksen taa. Tehtiin tuli ja -alettiin valmistaa illallista. Aurinko näkyi pohjoisessa laskeutuen -likemmäksi taivaanrantaa. Taivas tällä suunnalla oli veripunainen. -Varjot pitenivät, valo sammui ja metsän pimeydessä elämä hiljalleen -vaimeni. Vieläpä lintujenkin äänet joella alkoivat hiljetä ja yö -saapui. Mutta intiaanien luona melu vain kasvoi, lyötiin rumpuja ja -laulettiin villejä sotalauluja. Mutta kun aurinko katosi taivaanrannan -taa, lakkasi melu. Ympärille laskeutui puoliyön hiljaisuus. Stockard -laskeutui polvilleen ja alkoi katsella hirsien välitse. - -Lapsi rupesi itkemään ja kiinnitti hänen huomionsa. Äiti kumartui -itkevän lapsen yli ja tämä nukahti uudelleen. Tuli hiljaisuus, syvä, -loputon. Silloin kuului äkkiä puolikovaa laulua. Tummia haamuja -näyttäytyi avoimella paikalla. Nuolet suhisivat, jänteet vongahtelivat. -Heille vastattiin kiväärien laukauksilla. Yhtäkkiä voimakkaan käden -heittämä keihäs lävisti Stockardin vaimon tämän kumartuessa lapsensa -puoleen ja nuoli sattui lähetyssaarnaajan käteen. - -Taistelu muuttui tulisemmaksi. Koko leirien välinen ala oli ruumiiden -peittämä, mutta jälelle jääneet ryntäsivät eteenpäin ja tulvahtivat yli -rintavarustuksen kuin valtameren aallot. Sturges Owen peittäytyi -telttaan sillä aikaa kun ihmiset kaatuivat ja kuolivat. Stockard -hallitsi jälleen tilannetta työntäen takaisin intiaaneja kuin vikiseviä -koiria. Tumma käsi tempasi heikon lapsen äidin ruumiin alta ja löi sen -voimakkaasti hirttä vasten. - -Villien rengas tiukkeni peittäen hänet keihäillä ja luupäisillä -nuolilla. Aurinko nousi ja valaisi kaikki punertavilla säteillään. -Kahdesti syöksyivät intiaanit häneen ja kahdesti ajoi hän heidät -kirveellään takaisin. He kaatuivat, ja hän tallasi heitä jaloillaan, -kuolleita, ja kuolevia. Intiaanit pysähtyivät ja hän nojasi nääntyneenä -kirveeseensä. - --- Vannon kautta sieluni! -- huusi Baptiste Punainen. -- Sinä olet -mies! Sano, ettei ole Jumalaa ja sinä saat elää. - -Stockard pudisti kieltävästi päätään. - -Sturges Owen vietiin puoliverisen luo. Taisteluun osaaottamatta hän oli -jäänyt koskemattomaksi, mutta hänen silmänsä harhailivat täynnä kauhua -sinne tänne. Jumalankieltäjän sankarillinen vartalo, haavojen ja -nuolien peittämänä, nojautuen rohkeasti kirveeseen, välinpitämättömänä, -lannistumattomana, ylpeänä, kiinnitti hänen harhailevan katseensa. Ja -hän tunsi syvää kateutta tätä miestä kohtaan, joka seisoi niin tyynenä -kuoleman kynnyksellä. Nähtävästi muistutti juuri Stockard Kristusta, -eikä hän, Georg Owen. - -Hän tunsi epämääräistä suuttumusta esi-isiinsä henkensä heikkoudesta ja -hänet valtasi viha sitä kaikkivaltiasta voimaa vastaan, joka oli luonut -hänet, palvelijansa, niin heikoksi. Voimakkaampikin mies olisi -tällaisen kauhun vallassa kieltänyt uskonsa ja sellaiselle kuin Sturges -Owen, se oli aivan itsestään selvää. Peläten ihmisiä hän saattoi -päättää kapinoida Jumalaa vastaan. Hänellä oli usko ilman uskon voimaa, -eikä hänellä ollut sielun voimaa. - --- No, missä on nyt sinun Jumalasi? -- kysyi puoliverinen. - --- En tiedä. -- Owen seisoi suorana ja vapisevana kuin lapsi, joka -vastaa katkismustaan. - --- Mutta sinulla on Jumala? - --- Oli. - --- Entä nyt? - --- Ei ole. - -Stockard kuivasi veren silmistään ja hymyili. Lähetyssaarnaaja katsoi -häneen uteliaasti. Siihen, mitä tapahtui, hän ei ottanut osaa. Hän oli -katsoja -- matkan päässä. Baptisten sanat ulottuivat juuri hänen -korviinsa. - --- Hyvin hyvä. Katsokaa, tämä mies menee vapaana, eikä hänelle saa -mitään pahaa tapahtua. Menköön hän rauhassa. Antakaa hänelle ruuhi ja -ruokaa. Menköön hän venäläisten luo ja kertokoon heidän papeilleen -Baptiste Punaisesta, jonka maassa ei ole mitään Jumalaa. - -He veivät hänet hiukan etemmäksi, missä seisahtuivat katsomaan, kuinka -murhenäytelmä loppuisi. Puoliverinen kääntyi Hay Stockardiin. - --- Täällä ei ole Jumalaa -- toisti Baptiste. - -Toinen hymyili vastaukseksi. Eräs nuorista sotilaista otti keihään -varustautuen iskemään. - --- Onko sinulla Jumala? - --- On, minun isieni Jumala. - -Baptiste Punainen antoi merkin ja keihäs lävisti Stockardin rinnan. -Sturges Owen huomasi norsunluukärjen pistävän esiin selästä, näki -miehen horjuvan, hymyilevän ja kuuli katkeavan keihään äänen, kun mies -kaatui. Silloin lähti hän alas jokea viedäkseen venäläisille tiedon -Baptiste Punaisesta, jonka maassa ei ole Jumalaa. - - - - -POHJOLAN TYTÄR. - - --- Te olette -- kuinka sanoisin -- laiska ihminen ja haluaisitte saada -minut vaimoksenne. Se ei ole hyvin. Ei, ei koskaan laiska mies tule -minun miehekseni. - -Näin puheli Joy Molineau Jack Harringtonille, ja viime yönä oli hän -puhunut samoin Louis Savoy'lle, mutta ranskaksi. - --- Kuulkaa, Joy! - --- Ei! Ei! Miksikä kuuntelisin laiskoja ihmisiä? Tämä ei ole kaunista: -käytte luonani, koetatte voittaa suosiotani, ettekä tee mitään. Kuinka -te voitte hankkia elatusta perheellenne? Miksi teillä ei ole -kultahiekkaa? Onhan monilla muilla sitä liiaksikin. - --- Minäkin olen työskennellyt ahkerasti, Joy. Joka päivä olen ollut -tiellä tahi joella. Palasin juuri nyt. Koirani väsyivät. Toiset ovat -onnellisia ja löytävät paljon kultaa, mutta minä -- minä en ole -onnellinen. - --- Oh! Mutta kun se mies, muistatteko, Mc Cormack, intiaanivaimonsa -kanssa löysi kultaa Klondykesta, te ette menneet. Toiset menivät ja -ovat nyt rikkaita. - --- Tehän tiedätte, että suoritin etsiskelyjä Tananan yläjuoksun -varsilla enkä tiennyt Eldoradosta ja Bonanzasta mitään ennenkuin oli -liian myöhäistä. - --- Ne ovat vain verukkeita, te ainoastaan -- miten sanoisin -- -kierrätte asiaa. - --- Kuinka niin? - --- Olette laiska. Ette viitsi työskennellä. Eldorado-joella on eräs -hyvin rikas valtaus. Eräs mies löi sinne paalunsa ja lähti pois, eikä -kukaan tiedä, minne hän on joutunut. Kuuteenkymmeneen päivään ei kukaan -saa oikeuksia tähän valtaukseen. Senjälkeen toiset miehet, paljon -toisia miehiä, lähtevät matkalle tuulen nopeudella saadakseen ennen -muita valtauspaperit. Heistä tulee rikkaita. He voivat hankkia -perheelleen elatuksen. - -Harrington oli hyvin innostunut, mutta peitti sen ja kysyi -välinpitämättömästi: - --- Koska on määräaika? - --- Puhuin tästä asiasta Louis Savoy'n kanssa -- jatkoi tyttö -kiinnittämättä huomiota kysymykseen. -- Luulen hänen voittavan. - --- Vieköön hänet piru! - --- Niin, hän puheli minulle: -- Joy, minä olen vahva, minulla on hyvät -koirat. Minulla on hyvät keuhkot. Koetan voittaa. Sitten te menette -kanssani naimisiin? Ja minä sanoin hänelle... sanoin... - --- Mitä te sanoitte? - --- Sanoin: "Jos Louis Savoy voittaa, tulen hänen vaimokseen". - --- Mutta jos hän ei voita? - --- Silloin ei Louis Savoy tule, niinkuin sanotaan, minun lapsieni -isäksi. - --- Mutta jos minä voitan? - --- Te? Ha, ha! Ette ikinä. - -Vaikkapa ärsyttävänäkin, kuten oli laita tässä tapauksessa, Joy -Molineau'n nauru hyväili korvaa. Harrington ei siitä välittänyt. Hän -oli kauan sitten tottunut tällaiseen kohteluun. Hän ei sitäpaitsi ollut -poikkeuksena. Tyttö saattoi kaikki ihailijansa kärsimään samalla -tavoin. Tällaisina hetkinä hän oli ihastuttava: huulet aukenivat, -kasvot punehtuivat pakkasen kirpeistä suudelmista ja silmissä paloi -sellainen ihana ilme, jonka näkee vain naisten silmissä. Hänen -ajokoiransa tunkeilivat hänen ympärillään ja johtajakoira Wolf Fang -asetti pitkän kuononsa hyväillen hänen polvilleen. - --- No, mutta jos minä voittaisin? -- tutki Harrington. - -Tytön silmät siirtyivät koirista ihailijaan ja päinvastoin. - --- Mitä sinä sanot, Wolf Fang? Jos hän on voimakas ja voittaa, -rupeammeko hänen vaimokseen? Mitä? Mitä sinä sanot? - -Wolf Fang teroitti korviaan ja haukkui Harringtonia. - --- Hyvin kylmä, -- lisäsi tyttö yht'äkkiä naisellisella -epäjohdonmukaisuudella nousten ja laittaen valjakkoaan kuntoon. - -Hänen ihailijansa katsoi yhä tyhmänä häneen. Tämä tyttö riisui hänen -älykkyytensä aseista jo heidän tuttavuutensa ensi päivänä, ja -kärsivällisyys sai sijansa Harringtonin hyveiden joukossa. - --- Hei! Wolf Fang! Eteenpäin! -- huudahti tyttö hypäten rekeen ja -koirat lähtivät. -- Hei! - -Ne kiisivät Forty Mileen tietä myöten ja Harrington seurasi kulmiensa -alta tyttöä. Siellä, missä tie haaraantuu ja katkaisee joen Fort -Cudahy'in, tyttö pysähtyi ja kääntyi. - --- Ah, te herra Laiskuri, -- huudahti hän, -- Wolf Fang, sano hänelle -"kyllä", jos hän voittaa. - -Pian tiesi koko Forty Mile tulevasta taistelusta. Lyötiin vetoja ja -ennustettiin, kuka voittaisi kamppailussa ja kumpaiseen kahdesta -viimeisestä ihailijasta lankeisi Joy Molineaun vaali. Asukkaat -jakaantuivat kahteen leiriin ja kaikki ponnistukset kohdistettiin -siihen, että kumpaisenkin puolueen valittu ehtisi perille ensiksi. -Alkoi taistelu hyvistä koirista, sillä niistä riippui suureksi osaksi -kilpailun tulos. Paitsi naisen valloittamista, jonka rakkaus oli vielä -voitettava, kilpailu koski valtausta, jonka arvo oli vähintäin -miljoonan dollaria. - -Kun huhu Mc Cormackin löydöistä Bonanzassa levisi, niin kaikki, Circle -City ja Forty Mile mukaan luettuina, läksivät ylös Yukonia, -lukuunottamatta niitä, jotka, kuten Jack Harrington ja Louis Savoy, -suorittivat etsiskelyjä kaukana lännessä. Hirvien laitumet ja joet -vallattiin ilman mitään järjestystä ja sattumalta tuli vallatuksi yksi -kaikkein kultarikkaimpia paikkoja -- Eldorado. - -Olaf Nelson ilmoitti vaatimuksensa viiteensataan jalkaan, asetti -merkkinsä ja katosi. Siihen aikaan sijaitsi lähin ilmoituskonttori -poliisikasarmissa Fort Cudahy'ssa, joen toisella puolen vastapäätä -Forty Milea, mutta kun laajalle levinnyt huhu tiesi, että Eldorado oli -oikea kultamaa, niin pian huomattiin, että Olaf Nelson oli jättänyt -tekemättä tuon matkan Yukonia alas saattaakseen valtauksen -luetteloihin. Ihmiset katsoivat ahneesti omistajatta jäänyttä -valtausta, jossa he tiesivät tuhannen tuhatta dollaria odottavan vain -lapiota ja huuhtelupannua. Mutta kukaan ei voinut koskea valtaukseen, -sillä laki määräsi kuusikymmentä päivää aikaa paalujen lyömisestä -lailliseen ilmoittamiseen ja kaivosoikeuden saamiseen, -- tämän ajan -kuluessa oli paaluttajan oikeus koskematon. Kaikki tiesivät Olaf -Nelsonin katoamisesta ja kymmenet miehet tekivät valmistuksia -voidakseen kiireesti lähteä ja ehtiä ensiksi Fort Cudahy'in. - -Mutta Forty Milessa suhtauduttiin tähän verrattain tyynesti. Asukkaat -ponnistivat kaikki voimansa varustaakseen kaikella välttämättömällä -Jack Harringtonin ja Louis Savoy'n, eikä ollut niin mieletöntä, joka -olisi päättänyt ryhtyä yksinään kilpailuun. Ilmoituskonttoriin oli sata -mailia ja otaksuttiin, että molempien kilpailijoiden täytyi neljä -kertaa vaihtaa välillä koiria. Luonnollisestikin oli viimeisellä -valjakolla ratkaiseva merkitys ja näitä kahtakymmentäviittä mailia -varten kilpailijat koettivat hankkia mahdollisimman voimakkaita -eläimiä. Puolueiden taistelu oli niin kova ja koirien kysyntä niin -suuri, että hinnat kohosivat ennenkuulumattoman korkeiksi. Silloin -kääntyivät kaikkien katseet Joy Molineau'hon. Hän ei ollut ainoastaan -koko jutun alkusyy, vaan hänellä oli myöskin parhain koiravaljakko -Chilcootista Beringin mereen. Johtajakoirana ei Wolf Fangilla ollut -vertaistaan. Se, jonka rekeen tämä olisi viimeisellä välillä -valjastettu, olisi varmasti voittaja. Tästä ei ollut epäilystäkään. -Enemmän kuin kerran kiusattiin, että Joy luovuttaisi jommalle kummalle -kilpailijalle koiransa, -- mutta hän oli taipumaton. Ja puolueet -löysivät lohdutusta vain siitä tosiasiasta, että jos ei toinen saanut -hyötyä koiran omistamisesta, ei sitä saanut toinenkaan. - -Mutta miehet ovat, niin yksilöinä kuin kokonaisuutenakin, niin luotuja, -että he kuluttavat elämänsä autuaassa tietämättömyydessä naisen sydämen -hienoimmista ja syvimmistä ajatuksista. Näin oli Forty Milen miestenkin -laita. He eivät voineet lukea Joy Molineau'n salaisimpia ajatuksia ja -tunnustivat myöhemmin, ettei heidän onnistunut ymmärtää tämän Evan -tyttären arvoituksellista käytöstä, tyttären, jonka isä kaupitsi maassa -turkiksia, ennenkuin he edes unissaan olivat tätä maata nähneet. Mutta -kaikki nämä olosuhteet eivät olleet vaikuttaneet häneen, eikä hän sen -vuoksi ollut vähemmän nainen. Miehet tiesivät, että hän leikki heidän -kanssaan, mutta he eivät tienneet hänen tarkoitustaan, eivätkä -käsittäneet hänen pelinsä syvyyttä ja viekkautta. He näkivät vain -avoimet kortit, niin että viimeiseen hetkeen saakka Forty Mile oli -viattomassa tietämättömyyden tilassa, eikä ollut mahdollista tehdä -johtopäätöksiä, ennenkuin hän löi esille viimeisen valttinsa. - -Noin viikkoa ennen asukkaat lähtivät paikalle, josta Jack Harringtonin -ja Louis Savoy'n matkan piti alkaa. Kilpailijat varasivat tarpeeksi -aikaa ehtiäkseen Olaf Nelsonin valtaukselle muutamia päiviä ennen -määräajan loppua, antaakseen koirille aikaa levätä. Tiellä he -kohtasivat Dawsonin asukkaita, jotka varasivat jo koiravaljakoita -kilpailutien varrelle. - -Kaksi päivää kilpailijoiden lähdön jälkeen Forty Mile alkoi lähetellä -omia valjakoitaan -- ensimmäisen seitsemänkymmenenviiden mailin päähän, -toisen viidenkymmenen ja viimeisen kahdenkymmenenviiden. Valjakot -viimeistä väliä varten olivat suurenmoiset ja niin valitut, että -asukkaat viidenkymmenen asteen pakkasessa kokonaisen tunnin -arvostelivat niiden ominaisuuksia, ennenkuin ne lähetettiin. -Viimeisellä minuutilla ilmestyi reellään Joy Molineau. Hän lähestyi Lon -Mc Fanea, jolle oli uskottu Harringtonin valjakko, eikä ehditty -tointua, ennenkuin hän irroitti valjakostaan Wolf Fangin ja sitoi sen -Harringtonin valjakon eteen. - --- Louis Savoy parka! -- puhelivat ihmiset, mutta Joy Molineau väläytti -vain mustia silmiään ja palasi takaisin isänsä majaan. - -Oli puoliyö. Olaf Nelsonin valtaukselle oli kokoontunut muutamia satoja -turkiksiin puettuja miehiä, he eivät välittäneet kuudenkymmenen asteen -pakkasesta, vaan olivat jättäneet lämpimät vuoteensa ja asumuksensa. -Muutamat heistä valmistelivat merkkejä alueen valtausta varten. -Kapteeni Constantinen ratsupoliisit valvoivat, että kaikki kävi -sääntöjen mukaan. Oli määrätty, ettei kukaan saanut asettaa paaluja -kuluvan päivän viimeiseen sekunttiin saakka. Pohjoisessa tällaisilla -määräyksillä on Jehovan lain voima, sillä kuula on nopea ja sattuu -maaliinsa kuin salama. - -Oli kirkas ja kylmä. Revontulet valaisivat taivasta väreilevine, -leiskuvine valoineen. Karhunnahkaturkkiin kääriytynyt poliisimies astui -esiin pitäen kättään valmiina. Miehet tunkeilivat koiriensa joukossa, -nostivat niitä, selvittelivät hihnoja ja korjailivat valjaita. Sitten -lähestyivät he määrättyä paikkaa pitäen lujasti käsissään paaluja ja -merkkejä. He olivat niin usein liikkuneet alueella, että saattoivat nyt -tehdä kaikki vaikka sidotuin silmin. Poliisi kohotti kättään. Riisuen -liiat turkit ja peitteet, jättäen vain kaikkein välttämättömimmän, -osanottajat olivat valmiit. - --- Valmiit! - -Kuusikymmentä paria käsiä heitti rukkaset, yhtämonta paria mokkasiineja -tallasi lujasti lumeen. - --- Eteenpäin! - -He hajaantuivat lavealle alalle kaikille neljälle suunnalle, asettaen -merkkejä joka kulmaan sekä keskelle, johon oli pantava kaksi -keskuspaalua. Senjälkeen heittäytyivät he rekiinsä ja kiisivät pitkin -joen jäätynyttä pintaa. Nousi tavaton melu ja huuto. Reki törmäsi -rekeen, koiravaljakko heittäytyi toisen päälle hampaiden välkkyessä ja -karvojen noustessa pystyyn. Kapea joki täyttyi tunkeilevista miehistä. -Piiskojen ja pamppujen lyönnit kajahtelivat milloin siellä, milloin -täällä. Hetki oli tärkeä ja jokaisella kilpailijalla oli tovereita, -jotka koettivat auttaa häntä. Vähitellen, yksi toisensa jälkeen, -tavattomilla ponnistuksilla, reet selviytyivät ja katosivat näkyvistä -pimeyteen. - -Jack Harrington näki tungoksen ja odotti rekensä luona, kunnes tie -hiukan selveni. Louis Savoy, tarkkaavasti katsellen kilpatoveriaan, -joka omasi suuren taidon koirien ohjaamisessa, odotti myöskin. Melu -heikkeni, kun he lähtivät liikkeelle, ja noin kymmenen mailia oli -kuljettava, ennenkuin he saavuttivat edellämenijät. - -Molemmin puolin tietä oli pehmeä kristallin tapaisista lumikiteistä -muodostunut hanki. Jos joku olisi tahtonut sivuuttaa toisen, olisi -hänen valjakkonsa vaipunut vatsaa myöten lumeen. Senvuoksi miehet -loikoivat hyppivissä reissään ja odottivat. - -Mitään muutosta tilanteessa ei tapahtunut koko viidentoista mailin -matkalla Bonanzasta ja Klondykesta Dawsoniin, jossa oli mentävä Yukonin -poikki. Siellä odotti ensimmäinen vaihto. Mutta Harrington ja Savoy -olivat asettaneet valjakkonsa pari mailia kauemmaksi kuin muut. -Sekamelskassa, joka seurasi vaihtoa, sivuuttivat he puolet -kilpailijoista. Ehkäpä noin kolmekymmentä miestä oli edellä, kun he -laskeutuivat Yukonin avaralle lakeudelle. Tilanne oli jännittävä. - -Kun joki oli jäätynyt, oli jäänyt noin mailin verran avonaista vettä -molempien suunnattomien jäälohkojen väliin. Vasta äskettäin tämä paikka -oli peittynyt jääkuorella ja muodosti nyt tasaisen, liukkaan pinnan, -ikäänkuin vahatun tanssisalin lattian. Heidän saapuessaan tälle -liukkaalle jäälle nousi Harrington polvilleen pitäen toisella kädellään -rekeä piiskan vimmatusti, räikeiden kirousten säestämänä, suhistessa -koirien päiden yli. Valjakko saapui sileälle pinnalle ja kiisi -eteenpäin kuin tuuli. Vain muutamat koko pohjolassa osasivat ohjata -koiria sellaisella taituruudella kuin Jack Harrington. - -Äkkiä alkoi hän kiiruhtaa vielä nopeammin. Louis Savoy, lisäten -vauhtia, seurasi ja hänen etumaiset koiransa kulkivat heti kilpailijan -reen takana. Harrington ei siekaillut. Kadottamatta hetkeäkään hyppäsi -hän odottavaan valjakkoon ja uhkaavalla huudolla kiihoitti levänneet -koirat laukkaan. Savoy teki samoin ja jätetyt valjakot törmäilivät -jälestä tuleviin ja aiheuttivat sekasortoa. Harrington näytti tietä. -Savoy seurasi. - -Kun pakkanen koveni kuuteenkymmeneen asteeseen alle nollan, niin miehet -eivät voineet jäädä kauaksi paikoilleen ilman tulta tahi voimakasta -liikettä. Senvuoksi Harringtonin ja Savoy'n täytyi turvautua vanhaan -keinoon, juosta ja ajaa. Hypäten reestä piiska kädessä he juoksivat -kunnes veri lämpeni, asettuivat jälleen rekiin ja ajoivat kunnes tuli -kylmä. - -Sillä tavoin, reessä ja juosten, he sivuuttivat toisen ja kolmannen -vaihtopaikan. Viisi mailia pitkä takana oleva jono koetteli heidät -sivuuttaa, mutta turhaan, ainoastaan Louis Savoy ei jäänyt -Harringtonista. - -Kun he saapuivat kolmannelle vaihtopaikalle, seitsemänkymmenenviiden -mailin päähän, ajoi Lon Mc Fane viereen; Harrington näki, että Wolf -Fang oli etumaisena ja nyt hän tiesi voittavansa. Ei yksikään -valjakko maailmassa voinut sivuuttaa häntä näillä viimeisillä -kahdellakymmenelläviidellä maililla. Ja kun Savoy näki Wolf Fangin -kilpailijansa valjakon etupäässä, tiesi hän hävinneensä. Hän kirosi -itseään, kirosi naistakin. Mutta lumen tuprutessa kiisi Harrington, ja -Savoy päätti olla jäämättä hänestä sekä päätti koettaa onneaan loppuun -asti. Idässä alkoi vaaleta ja he lensivät eteenpäin kummastellen Joy -Molineau'n tekoa. - -Koko Forty Mile oli aikaisin ryöminyt makuunahoistaan ja kokoontunut -tien viereen. Täältä näkyi Yukonin yläjuoksu muutamia maileja, aina -ensimmäiseen käänteeseen saakka. Joen toisella puolella Fort Cudahy'ssa -virkamies odotti kärsimättömästi kilpailun loppua. Joy Molineau seisoi -muutaman sylen päässä tieltä. Hänen ja tien välinen alue oli vapaa. -Kokoonnuttiin sytytettyjen nuotioiden ympärille ja lyötiin -kultahiekalla vetoa koirista. Enimmin asetettiin Wolf Fangille. - --- Tuolla he tulevat! -- huusi intiaanipoika männyn latvasta. - -Yukonilla näyttäytyi lumessa musta pilkku, heti sen takana toinen. Kun -nämä pilkut suurenivat, näkyi vielä toisia mustia pilkkuja, mutta -pitkän matkan päässä takana. Vähitellen alkoi näkyä koirat ja reet sekä -miehet, jotka loikoivat niissä. - --- Wolf Fang on etumaisena -- kuiskasi poliisivirkamies kääntyen Joy'n -puoleen. Tämä hymyili. - --- Kymmenen yhtä vastaan Harringtonista -- sanoi Birch Creekin kuningas -kovalla äänellä, ottaen esille pussinsa. - --- Onko teillä mukana kultahiekkaa? -- kysyi Joy poliisivirkamieheltä. - -Tämä avasi pussinsa. Tyttö vilkaisi sen sisältöön. - --- Ehkäpä pari sataa, mitä? Hyvä on. Minä suostun. Eroittakaa. - -Joy hymyili arvoituksellisesti. Virkamies ymmärsi ja katsoi tielle. - -Kaksi miestä seisoi reessä polvillaan raivokkaasti hoputtaen koiriaan. - -Harrington oli etumaisena. - --- Kymmenen yhtä vastaan Harringtonista! -- huusi Creekin kuningas -ylvästelevästi heiluttaen kultapussiaan virkamiehen nenän edessä. - --- Suostukaa, eroittakaa! -- sanoi Joy. - -Virkamies totteli kohauttaen olkapäitään merkiksi, että hän teki sen -tytön vuoksi, vaikka se olikin hulluutta. - -Joy nyökäytti päätään. - -Melu hiljeni. Ihmiset lakkasivat lyömästä vetoja. Kallistellen, hyppien -puolelta toiselle lensivät reet villisti heitä kohti. Vaikka Louis -Savoy'n etumainen koira kulkikin heti Harringtonin reen takana, oli -ranskalaisen kasvojen ilme toivoton. - -Harringtonin suu oli tiukasti suljettu. Hän ei katsonut oikeaan eikä -vasempaan. Hänen koiransa nelistivät säännöllisessä tahdissa pitkin -tietä, ja Wolf Fang pää alaspäin painettuna ympärilleen katsomatta vei -suurenmoisesti tovereitaan. - -Forty Mile pidätti hengitystään. - -Ei kuulunut pienintäkään ääntä paitsi jalasten kitinää ja piiskojen -vinkumista. Äkkiä kajahti ilmassa Joy Molineau'n ääni! - --- Hei! Hei! Wolf Fang! Wolf Fang! - -Wolf Fang kuuli. Se jätti yhtäkkiä tien ja lähti suoraan emäntänsä luo. -Valjakko seurasi sitä, reki kaatui äkkiä ja Harrington lensi lumeen. -Savoy kiisi ohi kuin salama. Harrington hyppäsi jaloilleen ja näki -hänen lentävän poikki joen ilmoituskonttoriin. - --- Niin, Louis Savoy ajaa todella hyvin -- selitti Joy Molineau tällä -välin virkamiehelle. -- Hän voittaa. - -Ja hän voitti. - - - - -TEIDEN EROTESSA. - - - "Minun täytyy tämä kaupunki jättää - ja sinut, armaani, tänne heittää --" - - (Schwaabilainen kansanlaulu.) - -Laulajan kasvot olivat parrattomat, silmät katsoivat iloisesti; hän -kumartui ja lisäsi vettä kiehuvaan hernekattilaan, otti sitten kekäleen -palavasta nuotiosta ja alkoi häätää pois ruokatavaralaatikolle -tunkeilevia koiria. Hänellä oli siniset silmät ja pitkät, kullanväriset -hiukset. Oli hauska nähdä hänen nuorekasta reippauttaan. - -Uusi kuu kohotti tuskin näkyvän sarvensa kumartuneiden, lumella -peitettyjen mäntyjen yli, jotka ympäröivät leiriä eroittaen sen muusta -maailmasta. Ylhäällä oli hyvin kirkasta ja kylmää, tähdet vilkuttivat -nopeasti kylmällä valollaan. Luoteessa vihertävät pilvet ennustivat -revontulten alkua. Kaksi miestä loikoi karhuntaljalla, joka toimitti -vuoteen virkaa. Nahan ja lumen välille oli asetettu kuuden tuuman -paksuudelta havuja. Huopapeitteet olivat kokoonkäärittyinä. Makaavien -selän takana oli esirippu -- kappale purjekangasta, joka oli jännitetty -puiden väliin ja asetettu neljänkymmenen viiden asteen kulmaan. Se -kokosi tulesta säteilevää lämpöä ja ohjasi sen alas makuupaikalle. -Kolmas mies istui reessä ja paikkasi mokkasiinejaan. Oikealla osoitti -kasa jäätynyttä, järeää hiekkaa paikan, missä he joka päivä suorittivat -vaikean päivätyönsä saadakseen kultaa. Vasemmalla törrötti neljä paria -lumikenkiä ollen kulkuneuvoina silloin, kun he halusivat poistua leirin -tallatulta lumelta. - -Kummallisen liikuttavana kaikui laulu kylmien pohjolan tähtien alla. Se -ei saattanut raskaan työnsä jälkeen lepääviä miehiä paremmalle -tuulelle. Heidän sydämissään aiheutti se rauhatonta kaipuuta sekä -levottoman tunteen, joka muistutti nälkäisen vatsan kurnutusta ja ajoi -heidän sydämensä etelään, maille, missä oli enemmän valoa ja lämpöä. - --- Jumalan nimessä, Sigmund, lopettakaa! -- murisi yksi joukosta. Hänen -kätensä olivat puristuneet nyrkkiin, mutta hän peitti ne karhuntaljaan, -jonka päällä hän loikoi. - --- Minkävuoksi, Dave Wertz? -- kysyi Sigmund. -- Miksikä en saisi -laulaa, kun sydämeni on iloinen? - --- Senvuoksi, että siihen ei ole mitään aihetta, siinä syy. Katsokaa -ympärillenne ja ajatelkaa ruokaa, jolla olemme turmelleet vatsamme jo -kahdentoista kuukauden ajan, ja ajatelkaa, että elämme ja -työskentelemme kuin juhdat. - -Vaiennut Sigmund kultaisine hiuksineen silmäili ympärilleen huurteen -peittämiin koiriin ja höyryyn, joka kohosi miesten hengittäessä. - --- Mutta miksei sydän silti voi olla iloinen? -- nauroi hän. -- Kaikki -on hyvin. Mitä tulee ruokaan -- hän nosti koukistetun kätensä ja -tunnusteli mielihyvällä lihaksiaan, -- jos emme eläisi ja työskentelisi -juhtamaisesti, emme myöskään ansaitsisi työstämme kuninkaallisesti. -Suoni antaa meille kaksikymmentä dollaria kattilallisesta ja mehän -tiedämme sen paksuuden olevan kahdeksan jalkaa. Täällä on toinen -Klondyke -- ja sen tiedämme -- kas, Jim Hawes tietää sen, eikä valita. -Ja kas Hitchcock! Hän ompelee mokkasiinejaan kuten vanha akka ja -odottaa aikaansa. Teillä ei ole vain voimia odottaa ja työskennellä -kevään huuhtelukauteen asti. Silloin tulemme kaikki rikkaiksi, -rikkaiksi kuin kuninkaat, mutta te ette saata odottaa. Te kiiruhdatte -palaamistanne Valtoihin. Sitä minäkin haluan, sillä minä synnyin -siellä, mutta minä voin odottaa, koska kulta päivä päivältä enenee -kattilassa -- keltaisena kuin voi kirnussa. Mutta te haluatte -paremmille päiville ja itkette sitä nyt kuin lapsi. Miksikä en -laulaisi: - - "Kun aika joutuu, kypsyy rypäle, - Enkä minä kauemmaksi enää etene..." - -Koirat, väristen ja ulvoen, tunkeutuivat lähemmäksi tulta. Kuului lumen -narskuva ääni lumikenkien painuessa siihen. Sigmund keskeytti laulunsa -ja heitti kiroillen koiria kekäleellä. - -Nuotiotulen valaisemalle alueelle ilmestyi nahkoihin kietoutunut -intiaanityttö, laskeutui lumikengiltä, heitti takaisin oravannahkaisen -huppupäähineensä ja astui heidän luokseen. Sigmund ja tulen luona -istuvat miehet tervehtivät häntä tavanmukaisella halloo-huudolla ja -Hitchcock teki tilaa reessä, jotta tulija voisi istua hänen viereensä. - --- Kuinka voit, Sipsu? -- kysyi hän puhuen kuten tyttökin huonoa -englanninkielen ja Chinook-intiaaniheimon murteen sekoitusta. -- Onko -leirissä nälkä? Minkä on poppamies huomannut syyksi siihen, että -metsästys on huonoa eikä hirviä liiku missään? - --- Nälkä on. Metsästys on huonoa ja olemme aikeissa syödä koirat. Ja -poppamies löysi syyn onnettomuuteen; huomenna toimittaa hän uhrin ja -puhdistaa leirin. - --- Kenet hän on määrännyt uhriksi? Äskensyntyneen lapsen vaiko jonkun -vapisevan ukon, joka on rasitukseksi heimolle ja jolle kuolema on -itselleenkin paras? - --- Tällä kertaa tapahtuu toisin. Koska hätä on suuri, niin ei hän -valinnutkaan ketään muuta kuin päällikön tyttären, minut, Sipsun. - --- Hirveätä! -- sanoi Hitchcock. Hän tuumiskeli ja näkyi selvästi, että -hän oli tavattoman hämmästynyt. - --- Sen vuoksi seisomme nyt siinä, missä tiet eroavat -- te ja minä, -jatkoi tyttö rauhallisesti. Saavuin nähdäksemme vielä kerran toisiamme, -vain yhden kerran. - -Hän oli alkeellinen olento ja alkeelliset olivat hänen tapansa -samoinkuin katsantokantansakin. Elämään hän suhtautui stooalaisesti -katsoen ihmisuhreja asiain menoon välttämättä kuuluvaksi. "Voimat", -jotka ohjasivat päivänvaloa ja pimeyttä, vesien juoksua ja pakkasta, -lehtien liikuntaa ja tuulta, olivat pahoja ja tarvitsivat -hyvittelemistä. Ne vaativat sitä monella tavalla -- kuolemalla vedessä, -kun heikko jää murtui alta; karhun käpälissä, sairauden vaivuttamana, -joka saattoi kohdata ihmistä hänen omassa asunnossaan; ensiksi -ilmaantui yskä ja sitten poistuu elämä keuhkoista suun ja nenän kautta. -Silloin saivat "voimat" uhrinsa. Kiinteän johdonmukaisesti liittyivät -seikat toisiinsa ja poppamies sai selville näiden "voimien" tahdon -menetellen ilman sääliä. Se oli luonnollista. Kuolema saapui eri teitä, -mutta loppujen lopuksi oli kaikki Tuntemattoman ja Kaikkivoivan tahdon -ilmausta. - -Mutta Hitchcock oli myöhäisemmän sivistyksen lapsia. Hänen -katsantokantansa olivat vapaamielisempiä ja vapaita kaikenlaisesta -auktoriteettiuskosta. - --- Ei, Sipsu! -- sanoi hän. -- Sinä olet nuori ja vielä täynnä elämää. -Poppamies on tyhmä ja hänen valintansa kauhea. Se ei ole tapahtuva. - -Tyttö hymyili ja vastasi: - --- Elämä ei ole lempeä. Ensiksikin teki se toiset valkoisiksi, toiset -punaisiksi, ja se on paha. Sitten antoi se teittemme yhtyä ja eroittaa -ne nyt, emmekä me voi mitään tehdä. Kerran aikaisemmin, kun jumalat -olivat vihassa, saapuivat teidän veljenne leiriin. Heitä oli kolme, he -olivat suuria ja valkoisia ja puhuivat, että uhrausta ei tapahdu. Mutta -he kuolivat ja kaikki jäi ennalleen. - -Hitchcock nyökäytti päätään, kääntyi tovereihinsa ja sanoi kovalla -äänellä: - --- Kuulkaa, toverit. Jotain pirullisen kauheata valmistellaan -intiaanikylässä. Ne aikovat tappaa Sipsun. Mitä sanotte siitä. - -Wertz ja Hawes katsoivat toinen toiseensa eikä kumpikaan puhunut -mitään. Sigmund taivutti päätään ja taputti polviensa välissä olevan -koiran päätä. Hän oli tuonut sen mukanaan kaukaa ja piti siitä paljon. -Itse asiassa oli eräs tyttö, jota hän usein muisteli ja jonka kuvaa hän -kantoi povellaan, antanut hänelle koiran sekä siunauksensa heidän -suudellessaan jäähyväisiksi, kun hän lähti äärimäiseen pohjolaan. - --- Mitä sanotte siitä? -- toisti Hitchcock. - --- Ehkäpä ei asia ole niin vakava, -- vastasi Hawes -välinpitämättömästi. -- On hyvinkin mahdollista, että se on vain tytön -lorua. - --- Se ei ole luultavaa! -- Hitchcock tunsi tulista kiukkua nähdessään -tällaista välinpitämättömyyttä. -- Mutta jos asia on totta, niin on -kysymys siitä, kuinka me siihen suhtaudumme? Mitä teemme? - --- En näe mitään aihetta sekaantua asiaan -- sanoi Wertz. -- Jos asia -on niin, niin se on, siinä kaikki, mitä voimme sanoa. Se on maan tapa, -josta tämä kansa pitää kiinni; uskonto, eikä se liikuta meitä. Meillä -on kylliksi tekemistä kultahiekan kokoamisessa voidaksemme mitä -pikemmin matkustaa tästä Jumalan hylkäämästä maasta. Kelpaako tämä -tyttö kenellekään muulle kuin pedoille? Ja eivätkö nämä punaiset pirut -ole juuri petoja? Olkoon kaikenlainen intoileminen helvetissä! - --- Sitä samaa sanon minäkin, -- myönsi Hawes. -- Meitä on täällä neljä -ja olemme kolmensadan mailin päässä Yukonista ja siis valkoisista. Mitä -voimme tehdä puoltasataa intiaania vastaan. Jos ryhdymme neuvomaan -heitä, kiinnittävät he meihin huomiota ja jos aiomme tapella, tappavat -he meidät. Sitäpaitsi löydämme täältä, Jumalan kiitos, kultaa. -Yksistään senvuoksi en salli sekaantumista. - --- Olen samaa mieltä -- lisäsi Wertz. - -Hitchcock kääntyi kärsimättömästi Sigmundiin, joka lauloi hiljalleen. - --- He ovat oikeassa, Hitchcock -- sanoi tämä, -- olen samaa mieltä -toisten kanssa. Jos kuusikymmentä miestä on päättänyt tappaa tytön, -minkä te sille voitte? Hetkinen, eikä meistä jää jälelle ketään. Ja -mitä hyötyä siitä on? Tyttö jää kuitenkin heidän käsiinsä. On -toivotonta ryhtyä vastustamaan kansan tapoja, kun ei meillä ole -kylliksi voimaa. - --- Mutta voimaa on! -- keskeytti Hitchcock, Neljä valkoista merkitsee -sata kertaa enemmän kuin saman verran punaisia. Ja muistakaa tyttöä! - -Sigmund taputteli tuumivasti koiraa. - --- Tyttöä minä juuri ajattelenkin. Hänen silmänsä ovat siniset kuin -kesäinen taivas, naurunsa helisee kuin meren laineet, hiukset keltaiset -kuin minulla ja palmikko käsivarren paksuinen. Hän odottaa minua -kaukana täältä, paremmassa maassa. Ja hän on odottanut kauan; nyt kun -näen, kuinka paljon olen koonnut kultahiekkaa, en heitä työtä kesken. - --- Minua hävettäisi katsoa tytön sinisiin silmiin ja muistaa toisen -tytön mustia, tytön, jonka elämä oli minun kädessäni -- vastasi -pilkallisesti Hitchcock. Hänen luonteessaan oli synnynnäinen -ritarillisuuden tunne ja valmius jaloihin tekoihin. Hän saattoi tehdä -teon asian vuoksi, arvostelematta siitä tulevaa hyötyä tahi muita -seurauksia. - -Sigmund pudisti päätään. - --- Te ette saa minua pois tolalta, Hitchcock. On olemassa kylmiä -asiallisia olettamuksia ja tosiasioita. Enhän saapunut tähän maahan -turhan takia ja sitäpaitsi olen vakuutettu, ettei kannata nostaa tästä -juttua. Jos sen tekisimme, olisi se vain tytölle itselleen pahempi. -Hänen kansansa tapa on sellainen, ja aivan sattumalta olemme täällä -tämän tapahtuessa. He ovat tehneet niin tuhannen tuhatta vuotta, -haluavat tehdä nyt ja tulevat niin vastedeskin tekemään. Sitäpaitsi, -eiväthän he ole meidän rotuamme. Eikä tyttö myöskään. Ei, minä olen -yhtä mieltä Hawesin ja Wertzin kanssa. - -Koirat alkoivat murista ja hän vaikeni kuunnellakseen narinaa lumessa. -Intiaani toisensa jälkeen ilmaantui valaistulle alueelle: korkeina, -peloittavina, vaiteliaina ja nahkoihin käärittyinä kuvastuivat heidän -varjonsa lumelle. Yksi heistä, poppamies, keskusteli Sipsun kanssa -- -kuului jyrkkiä kurkkuääniä. Miehen villit kasvot olivat maalatut -kirkkain värein, olkapäiltä riippui sudennahka, jonka kuono ja -välkkyvät hampaat kohosivat hänen päänsä yli. Vielä ei oltu sanaakaan -lausuttu. Säilytettiin varovaisina rauha. Sipsu kohosi ja nousi -lumikengilleen. - --- Hyvästi, Hitchcock -- sanoi hän. Mutta tämä seisoi vastaamatta ja -liikkumattomana heidän kadotessaan valkeaan metsään. - -Eroitukseksi monista miehistä Hitchcock ei milloinkaan ollut pyrkinyt -yhtymään kehenkään pohjolan tyttäristä. Rotueroavaisuus ei suinkaan -estänyt häntä käymästä avioliittoon maan tyttärien kanssa. Vaikkapa -niinkin olisi ollut, ei hänen elämänviisautensa olisi siitä kuitenkaan -lukua pitänyt. Mutta hän ei yksinkertaisesti tuntenut siihen mitään -halua. Sipsu? Hän keskusteli mielellään tytön kanssa leiritulen -ääressä, mutta ei niinkuin mies, joka tuntee, että hän on mies ja -tuossa on nainen, vaan niinkuin täysikasvuisen lapsen kanssa. Siinä -kaikki. Mutta tähän sekaantui ritarillisiakin tunteita; huolimatta -esi-isistään ja Uuden Englannin vaikutuksesta oli hän niin luotu, että -elämän arvosteleminen kauppiaan kannalta -- oston ja myynnin -- näytti -hänestä häpeälliseltä ja oli vastenmielistä hänen syvimmille -tunteilleen. - -Hän istui siinä vaiti, pää eteenpäin kumartuneena, ikäänkuin esittäen -keskitettyä voimaa, yhtä suurta kuin hänen rotunsa. - -Wertz ja Hawes katsoivat tuon tuostakin kysyvästi häneen ja heidän -käyttäytymistavassaan tuntui, vaikkakin heikko, mutta silti huomattava -pelko. Sigmundilla oli sama tunne. Hitchcock oli voimakas ja hänen -voimansa oli usein, heidän elämänsä monissa tilanteissa, tehnyt heihin -vaikutuksen. Ja he odottivat jonkunlaisella pelolla ja uteliaisuudella, -mihin toimenpiteisiin tämä ryhtyisi, kun päättäisi toimia. - -Mutta vaitiolo jatkui kauan. Tuli oli melkein sammumaisillaan, kun -Wertz nousi, haukotteli ja tuumaili menevänsä nukkumaan. Silloin -kohottautui Hitchcock koko pituuteensa. - --- Rankaiskoon Jumala teitä, pelkuriraukat! Minä en halua olla -kanssanne tekemisissä! -- Hän puhui verrattain rauhallisesti, mutta -jokaisessa sanassa tuntui voima. - --- Jakakaamme siis, -- jatkoi hän, -- sillä tavoin kuin katsotte -itsellenne sopivimmaksi. Minulla on oikeus neljänteen osaan, se käy -selville sopimuksestamme. Siis kaksikymmentäviisi tahi kolmekymmentä -unssia tulee minulle. Tuokaa vaaka. Jaamme sen heti. Ja te, Sigmund, -mitatkaa minulle neljäs osa ruokatavaroista ja pankaa ne syrjään. Neljä -koiraa on minun, mutta tarvitsen useampia. Annan teille osani -varustuksistani ja työkaluni maksuksi koirista. Ja lisään siihen kuusi -tahi seitsemän unssia. Mitä sanotte siihen? - -He menivät syrjään kolmen kesken ja alkoivat neuvotella. Heidän -palattuaan ryhtyi Sigmund puhumaan. - --- Me jaamme teidän kanssanne rehellisesti kaikki, Hitchcock. -Jokaisesta tavarasta saatte teille kuuluvan neljännen osan -- ette -enempää, ettekä vähempää; te voitte sitten ottaa tahi jättää. Mutta -meille ovat koirat yhtä tarpeellisia kuin teillekin, senvuoksi saatte -neljä, ettekä muuta. Jos te jostakin syystä ette halua ottaa osaanne -työkapineista ja varustuksista, niin on se teidän asianne. Jos -haluatte, voitte ne viedä, jos haluatte, voitte ne jättää. - --- Lain kirjaimen mukaan, -- hymähti Hitchcock. -- Mutta olkoon niin. -Minä suostun. Minulla on kiire, enkä voi raahata mukanani kaikenlaista -roskaa. - -Jako suoritettiin ilman muita selityksiä: Hitchcock sitoi vähät -tavaransa rekeen, valitsi neljä koiraa ja valjasti ne. Työkalu- ja -varustusosaansa hän ei koskenut, kuitenkin heitti hän rekeensä puolisen -tusinaa koiravaljaita katsahtaen uhmaavasti jälelle jääviin ikäänkuin -tarjoten heille tilaisuuden vastustaa. Mutta he kohauttivat olkapäitään -ja katselivat häntä kunnes hän katosi metsään. - -Mies ryömi vatsallaan lumessa. Molemmin puolin näkyi epäselvästi -hirvennahoista tehtyjä telttoja. Siellä täällä ulvoi joku koira -surujaan tahi iski murahtaen kiinni naapuriinsa tämän sopimattoman -käyttäytymisen vuoksi. Eräs koirista lähestyi ryömivää miestä, mutta -tämä ei liikahtanut. Koira tuli lähemmäksi, haisteli ilmaa ja vetäytyi -vielä lähemmäksi, kunnes sen kuono kosketti tuota kummallista olentoa. -Silloin Hitchcock -- se oli hän -- ojentautui yhtäkkiä eteenpäin ja -tempasi nopeasti paljaalla, rukkasesta vapautetulla kädellään eläintä -kurkusta kiinni. Koira kaatui maahan kuoliaana ja mies kulki eteenpäin. -Tällä tavalla ryömi Hitchcock päällikön majalle saakka. Hän makasi -kauan lumessa, kuunnellen sisäpuolelta ääniä ja koettaen arvioida, -missä Sipsu oli. Teltassa oli nähtävästi paljon ihmisiä ja äänistä -päättäen he olivat hyvin kiihtyneitä. - -Vihdoinkin kuuli hän tytön äänen ja ryömi ympäri telttaa niin, että -heitä eroitti vain hirvennahka. Silloin kaivoi hän lumeen kuopan ja -työnsi hitaasti päänsä ja hartiansa teltan reunan alle. Kun lämmin -sisäilma tulvehti hänen kasvoilleen, pysähtyi hän odottamaan. Jalat ja -suurin osa ruumiista oli ulkopuolella. Hän ei nähnyt mitään, eikä -rohjennut nostaa päätään. Hänen toisella puolellaan oli kasa nahkoja. -Sen saattoi päättää hajusta, vaikka hän varovaisesti koettelikin niitä -varmistuakseen asiasta. Toiselta puolen kosketti hänen kasvonsa -nahkapukuun, jonka hän tiesi ympäröivän ruumista. Siinä täytyi olla -Sipsu. Vaikka häntä haluttikin odottaa, että tämä olisi puhunut vielä -kerran, niin hän päätti kuitenkin uskaltaa. - -Hän kuuli päällikön ja poppamiehen väittelevän tulisesti keskenään ja -etäisimmässä nurkassa vikisi nälkäinen lapsi. - -Hitchcock alkoi varovasti kohottaa päätään, kunnes kosketti -nahkapukuun. Hän kuunteli hengitystä, se oli naisen hengitys. Hän alkoi -toimia suuremmalla varmuudella. Hän painoi tyttöä kupeeseen varovasti, -mutta voimakkaasti, ja tunsi, kuinka tämä värähti kosketuksesta. Hän -odotti, kunnes epäröivä käsi luisui pitkin hänen päätään, eikä -pysähtynyt hiuksissa. Seuraavassa hetkessä nosti käsi hiljaa hänen -kasvojaan ja hän katsahti Sipsun silmiin. - -Tyttö hillitsi itsensä täydellisesti. Muuttaen asentoaan ikäänkuin -sattumalta, asetti hän kyynärpäänsä mukavasti turkisläjälle ja -järjesteli pukuaan. - -Sillä tavoin oli mies kokonaan peitetty. Jälleen ikäänkuin sattumalta, -kumartui tyttö miehen puoleen, niin että tämän täytyi hengittää tytön -käsivarren ja rinnan välitse, ja päätään painaen asetti hän korvansa -miehen huulille. - --- Kun käy päinsä, lähde ulos asunnosta, -- kuiskasi mies, -- mene -pitkin lunta myötätuuleen petäjien luo joen mutkassa. Siellä ovat -koirani ja reki laitettuna matkakuntoon. Tänä yönä lähdemme Yukoniin ja -koska matkustamme nopeasti, niin ota mukaasi koirat, jotka sattuvat -tiellesi, ja tuo ne reen luo. - -Sipsu pudisti kieltäen päätään, mutta hänen silmänsä loistivat -riemusta: hän ylpeili siitä, että tämä mies osoitti niin suurta -kiintymystä häneen. Mutta hän oli, kuten kaikki rotunsa naiset, luotu -alistumaan miehen tahdon alle ja kun Hitchcock toisti "menkäämme" ja -teki sen käskevällä äänensävyllä, niin vaikkakaan tyttö ei vastannut -mitään, tiesi mies käskynsä olevan hänelle laki. - --- Äläkä unhoita koiravaljaita, -- lisäsi mies lähtiessään. -- Minä -odotan, mutta älä hukkaa aikaa. Yötä seuraa aina päivä, eikä se -viivyttele ihmisen tahdon takia tuloaan. - -Puolen tunnin kuluttua, Hitchcockin koputellessa jalkojaan ja -heilutellessa käsiään, näki hän tytön tulevan taluttaen koiraa -kummassakin kädessään. Niiden lähestyessä Hitchcockin omat koirat -tulivat hyvin kiukkuisiksi ja useamman kuin kerran täytyi hänen käyttää -piiskaansa ennenkuin ne rauhoittuivat. - -Hitchcock oli tullut leirille tuulen alta, sillä pieninkin ääni oli -vaarallinen ja saattoi paljastaa hänen läsnäolonsa. - --- Valjasta ne reen eteen, -- määräsi hän tytön asettaessa tuomilleen -koirille vetohihnoja. -- Etumaisiksi valjastan omani. - -Tytön täyttäessä käskyä iskivät irti riistäytyneet koirat kiinni -vieraisiin. Vaikkakin Hitchcock riehui nostettuine kiväärinperineen -niiden keskellä, kuului koirien aikaansaama melu nukkuvaan leiriin. - --- Nyt saamme koiria liiaksikin, -- huomautti Hitchcock -yksitoikkoisesti vetäen reestään kirveen. - --- Sinä valjastat, sikäli kun minä heittelen niitä sinulle ja -väliajoilla puolusta valjakkoa. - -Hän astui muutamia askeleita eteenpäin ja alkoi odottaa kahden petäjän -välillä. Koirat leirissä olivat kuulleet melun ja hän odotti niiden -ilmautumista. Nopeasti suureneva musta pilkku näkyikin epäselvästi -lunta vasten. Se oli lauman ensimmäinen koira, joka kevyesti loikaten -ja suden tapaan ulvoen osoitti tietä toisille. Hitchcock seisoi -varjossa. Kun koira juoksi hänen ohitseen, tarttui hän sen hypätessä -kiinni etujalkoihin ja heitti sen maahan. Senjälkeen iski hän sitä -korvien väliin ja heitti Sipsulle. Sipsun valjastaessa suojeli hän -kirveellä kulkutietä petäjien välissä, siksi kunnes valkohampainen, -kiiluvasilmäinen, raivokkaasti temmeltävä lauma vetäytyi etemmäksi. -Sipsu työskenteli nopeasti. Kun hän oli valmis, hyppäsi Hitchcock -eteenpäin, sieppasi kiinni ja huumasi toisen koiran heittäen sen -Sipsulle. Hän toisti sen vielä kolmasti, ja silloin oli kymmenkoirainen -valjakko kunnossa. - --- Riittää! -- sanoi hän. - -Mutta samalla hetkellä nuori intiaani, joka oli juossut ensimmäisenä, -tarkkaavaisena ja nopeana, tunkeutui läpi koiralauman ja koetteli -lähestyä rekeä. Isku Hitchcockin kivääristä suisti hänet polvilleen ja -siitä vierähti hän kyljelleen. Poppamies, joka oli juossut hänen -jälessään, näki, kuinka hän kaatui saamastaan iskusta. - -Hitchcock käski Sipsua ajamaan. Tämä huusi läpitunkevalla äänellä -uu-u-uh, ja eläimet kiisivät eteenpäin kuin vimmastuneina tytön tuskin -ehtiessä heittäytyä hyppelehtivään rekeen. "Voimat" olivat nähtävästi -suuttuneita poppamieheen, koska hän sattui juuri tällä hetkellä olemaan -tiellä. Etumainen koira sotkeutui lumikenkiin ja kaasi hänet, yhdeksän -seuraavaa tallasivat hänet jalkoihinsa ja reki kulki hänen ylitseen. -Mutta hän nousi nopeasti ja yö olisi saattanut loppua herra ties miten, -ellei Sipsu olisi pitkällä piiskalla ehtinyt huitaista häntä silmien -väliin. Senjälkeen siihen saapunut Hitchcock antoi hänelle sellaisen -iskun, että hän vaivoin pääsi ryömimään jälleen tielle. Ja tämä -alkuperäinen teologi kömpi päällikön asunnolle viisastuneena -kokemuksesta, mikäli se koski valkoisen miehen nyrkin voimaa. - -Kun hän kertoi tapahtuman neuvotellessaan toisten kanssa -- oli hän -hyvin suuttunut kaikkiin valkoisiin. - -Valkoisten leirillä heräsi sillä välin ensiksi Sigmund. - --- Nouskaa, laiskurit! Nouskaa! Ruoka on valmis ennenkuin saatte kengät -jalkaanne. - -Dave Wertz heitti päältään karhunnahkan, istuutui ja haukotteli. - -Hawes ojenteli paljastaen ohuet käsivarsilihaksensa ja hieroi niitä. - --- Haluaisin tietää, missä Hitchcock vietti tämän yön? -- sanoi hän -ottaen mokkasiininsa. Ne olivat kovat ja hän astui varovasti -sukkasillaan tulen luo sulattaakseen niitä. - --- Olipa hyvä, että hän lähti -- lisäsi Hawes -- vaikka hän olikin -voimakas ja hyvä työmies. - --- Niin. Hän piti vain vähän liiaksi käskemisestä. Se vika hänessä oli. -Sipsun asiat on huonosti. Miksikä Hitchcock niin huolehti tytöstä? - --- En usko siinä olleen mitään vakavampaa. Periaate, ei muuta. Hän -ajatteli, että se ei ollut oikein -- ja tietystikään se ei ole oikein --- mutta eihän se ole mikään syy, että meidän pitäisi sekaantua asiaan. - --- Periaatteet periaatteina, ne ovat aikanaan hyvät, mutta on paras -jättää ne kotiin Alaskaan lähtiessä. Vai mitä? - -Wertz yhtyi toveriinsa ja molemmat ryhtyivät pehmittämään -mokkasiinejaan. - --- Mihin ryhdymme nyt? -- kysyi Sigmund. Hän oli hyvin huolissaan. -Suklaanvärinen vaahto näkyi kahvikattilassa ja olisi pitänyt ruveta -käristämään silavaa. Sitäpaitsi ajatteli hän tyttöä nauravine, kesäisen -meren tapaisine silmineen ja lauleskeli hiljaa. - -Hänen toverinsa, jotka olivat vaihtaneet muutamia sanoja, vaikenivat. -Vaikka kello oli yli seitsemän, oli päivän nousuun vielä kolme tuntia. -Revontulet taivaalla sammuivat ja leiri oli keskellä synkkää pimeyttä. -Nuotiotulen valossa noiden kolmen miehen ääriviivat kuvastuivat -selvinä. Hiljaisuuden kehottamana alkoi Sigmund hyräillä lauluaan -kovemmin. - -Huumaava kiväärien yhteislaukaus rikkoi yön hiljaisuuden. Hawes -voihkasi, koetti nousta ja kaatui voimattomana maahan. Wertzin pää -painui alas ja hän laskeutui polvilleen. Hän huohotti ja suusta virtasi -tumma vuo. Mutta Sigmund kultaisine hiuksineen ja lauluineen, joka -ikäänkuin jatkuvasti kuului hänen korvissaan, kohotti molemmat kätensä -ylös ja kaatui nuotioon. - -Poppamiehen silmät olivat kuin tummat pisteet ja hän oli hyvin huonolla -tuulella, sillä hän riitaantui päällikön kanssa Wertzin pyssyn -omistamisesta ja otti pussiinsa enemmän herneitä, kun hänen osalleen -olisi tullut. Hän otti myöskin karhunnahan haltuunsa ja se aiheutti -kuiskailua heimon keskuudessa. Lopuksi koetteli hän tappaa Sigmundin -koiran, mutta se pakeni ja hän kompastui kantoon nyrjäyttäen -olkapäänsä. - -Kun leiri oli ryöstetty, menivät he takaisin omille asunnoilleen ja -naisten kesken vallitsi suuri riemu. Sitten saapui etelästä hirvilauma, -joka joutui metsästäjien saaliiksi ja poppamiestä alettiin kunnioittaa -entistä enemmän. Ihmiset kuiskailivat keskenään, että hän neuvotteli -jumalien kanssa. - -Myöhemmin, kun kaikki olivat menneet, Sigmundin koira hiipi takaisin -tyhjään leiriin ja ulvoi koko päivän ja yön kuolleiden luona. Tämän -jälkeen se katosi ja muutamien vuosien kuluttua intiaanimetsästäjät -huomasivat muutoksen susien lajissa. Niihin ilmaantui sellaisia -pilkkuja ja sellaisia erikoisia ruumiinominaisuuksia, joita ei -aikaisemmin oltu huomattu. - - - - -NAISEN KESTÄVYYS. - - -Suden pää ahneine, välähtelevine silmineen ja huurteen peittämänä -raoitti teltan verhoja. - --- Hei! Pois! Siwash! Mene helvettiin, hornan sikiö! -- kuului teltan -sisältä tyytymättömiä ääniä. Bettles löi kiukkuisesti koiraa -tinalautasella ja se katosi kiireesti. Louis Savoy kiinnitti -paikoilleen teltan verhot, potkaisi tielleen osuneen paistinpannun -kumoon ja palasi lämmittämään käsiään uunin luo. Ulkona oli hyvin -kylmä. Kaksi vuorokautta sitten oli spriilämpömittari haljennut -kuudenkymmenen kahdeksan asteen kylmyydestä ja siitä asti oli kylmyys -vain kasvanut ja tullut terävämmäksi. Eikä kukaan voinut sanoa, milloin -pakkanen hellittäisi. Hyvin varomatonta on tällaisena aikana poistua -uunin luota tahi hengittää kylmää ilmaa avonaisen taivaan alla. Välistä -ihmiset sen tekevät ja palelluttavat keuhkonsa. Ilmaantuu kuiva, heikko -yskä, joka huomattavasti kovenee silavaa käristettäessä. Keväällä tahi -kesällä avataan sitten jäätyneeseen maahan rako. Siihen lasketaan -ihmisen ruumis, peitetään sammalella ja jätetään siihen, varmasti -vakuutettuina, että hän herää viimeisenä päivänä -- täysin säilyneenä. -Heikkouskoisille, jotka epäilevät ruumiillista ylösnousemusta -tuomiopäivänä, ei voi kuolemista varten suosittaa parempaa maata kuin -Klondyke. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että tämä maa olisi sopiva -elävien ihmisten vaatimuksille. - -Ulkona oli hyvin kylmä, mutta ei sisälläkään ollut liian lämmin. Ainoan -uunin ympärille kokoontuivat kaikki ja kiistelivät ujostelemattomasti -oikeudesta käyttää sitä. Puolet lattiasta oli peitetty kuusen havuilla; -niiden päällä olivat makuusäkit, ja alla kova, talvinen lumi. Muun osan -lattiasta muodosti mokkasiineilla kovaksi tallattu lumi siihen -asetettuine astioineen, kuppeineen ja muine napaseudun pysähdyspaikkaan -kuuluvine tavaroineen. Uuni oli lämmitetty aivan punaiseksi, mutta -kolmen askeleen päässä siitä oli jääkimpale niin kuivana ja -teräväreunaisena, kuin olisi se juuri hakattu irti joesta. Ulkona -olevan kylmyyden vaikutuksesta kohosi lämpö sisällä ylös. Aivan uunin -yläpuolella, siinä, missä savutorvi kohosi katon läpi, oli pieni ympyrä -kuivaa kangasta; etempänä savutorvesta, keskuksesta, oli ympyrä -kosteata vaatetta muuttuen harmaaksi renkaaksi; ja vihdoin teltan muu -osa, katto ja seinät olivat peittyneet noin puoli tuumaa paksulla, -valkoisella, kristallimaisella huurteella. - --- Oi! Oi! Oi! -- kuuluivat kärsivän nuoren toverin vaikerrukset. Hän -nukkui kääriytyneenä turkiksiin ja oli hyvin nääntynyt, kalpea ja -parroittunut. Hän ei herännyt, mutta tuskalliset huudot tulivat yhä -kovemmiksi ja voimakkaammiksi. Hänen ruumiinsa ojentautui ja vetäytyi -värähdellen kokoon, ikäänkuin vuode olisi ollut nokkosista ja hän olisi -tahtonut siitä vapautua. - --- Täytyy hieroa! -- käski Bettles. -- Hänellä on kouristuskohtaus. - -Silloin alkoi puolitusinaa tovereita, jotka sydämestään soivat hänelle -apua, hieroa, hangata, puristella ja käännellä häntä hyväntahtoisesti, -mutta säälimättömästi. - --- Kirottu tie -- mutisi sairas tuskin kuuluvasti heittäen päältään -karvaisen nahan ja istuutuen. -- Minä kiertelin maailmaa, kolme -neljännesvuotta juoksin seiväs kädessä, karkaisin itseäni kaikin -mahdollisin tavoin, ja nyt kun täytyy matkustaa tässä Jumalan -hylkäämässä maassa, minä osoittaudun kapalolapseksi ilman miehuuden -pisaraakaan. - -Hän kumartui tulen ääreen ja pyöritteli käsissään savuketta. - --- Minä en valita. Voinhan ottaa lääkettä, mutta minä häpeän omaa -itseäni, siinä se. Suoritettuani nuo kirotut kolmekymmentä mailia olen -niin väsynyt, nääntynyt ja sairas kuin joku suuren maailman keikari -käveltyään viisi mailia valtamaantietä. Kas senvuoksi tunnen itseni -noloksi! Antakaa minulle tikkuja! - --- Älkää hätäilkö, nuori mies -- sanoi Bettles ojentaen palavan -tulitikun ja ottaen isällisen sävyn -- en minä vielä ole unohtanut sitä -aikaa, kun itse aloin täällä liikkua. Kuinka olinkaan näännyksissä! -Välistä tarvitsin kymmenen minuuttia vain noustakseni seisomaan -- -jokainen jäsen vapisi ja oli sairas. Kouristus? Minulla oli sellaisia -kohtauksia, että koko leirin täytyi kuluttaa puolipäivää vapauttaakseen -minut niistä. Vasta-alkajaksi sujuu teiltä kaikki erinomaisesti, te -olette oikealla tiellä. Tästä päivästä vuoden kuluttua voitatte te -kävelemisessä koska vain meidät vanhat uroot. Enin teidän puolestanne -puhuu se, että teillä ei ole taipumuksia rasvoittumiseen, joka on monia -ihmisiä lähettänyt Abrahamin helmaan ennen määrättyä aikaa. -- Rasvaa? - --- Niin. Kysymys on paksuudesta. Paksut ihmiset eivät ole tiellä -suinkaan parhaita kulkijoita. - --- Siitä en ole koskaan kuullut. - --- Ette ole kuulleet? Paksuus ei häiritse lyhyessä ja kovassa -ponnistuksessa, mutta jatkuvassa ponnistuksessa vaaditaan kestäviä -voimia, jotka eivät tarvitse lakkaamatonta kiihoitusta; siellä, missä -vaaditaan lujuutta ja kestävyyttä, on paksuus haittana. Kun on -yhtämittaa työskenneltävä ja tartuttava kiinni johonkin niinkuin koira -tarttuu luuhun, siinä ovat keskikokoiset, jäntevät toverit parhaat. Kas -senvuoksi, hitto vie, paksut ihmiset eivät kelpaa tähän. - --- Se on totta, -- sekaantui puheeseen Loyus. -- Tunnen erään miehen, -paksun kuin puhveli. Hänet tapasi Sutphur Creekissä ja joutui hänen -kanssaan kulkemaan eräs pieni mies, -- Lon Mc Fane. Tehän tunnette Lon -Mc Fanen, pienen irlantilaisen punertavine hiuksineen. He kulkivat ja -kulkivat, kulkivat kauan -- yöllä ja päivällä. Paksu mies, joka oli -hyvin väsynyt, paneutui useasti lumeen. Mutta pieni ivasi ja tyrkki -häntä ja huusi hänelle kuin lapselle. Pienen täytyi ivata ja sysiä -kauan ennenkuin he saapuivat minun majaani. Kolmeen päivään ei mies -kohonnut peitteen alta. Lyön vetoa, etten ole koskaan nähnyt niin -paksua miestä. En koskaan! Hänessä oli, niinkuin sanoitte, paljon -rasvaa. - --- Muistattehan Axel Gundersonin, -- sanoi Prince. Tuo suuri -skandinaavialainen ja ne surulliset tapaukset, jotka olivat sattuneet -hänen kuolemansa yhteydessä, olivat tehneet syvän vaikutuksen -kaivosinsinööriin. -- Hän lepää jossakin tuolla. -- Kaivosinsinööri -osoitti kädellään epämääräisesti salaperäiseen itään. - --- Hän oli paksuin mies, joka koskaan on pohjoisessa kuleksinut ja -juossut hirven uuvuksiin -- lisäsi Bettles; -- mutta hän on poikkeus, -joka vahvistaa säännön. Katsokaa hänen vaimoaan Ungaa -- hän oli pieni, -painoi kaikkiaan noin sata kymmenen naulaa, puhdasta lihaa -- ei -unssiakaan mitään liikaa. Hän oli kestävä ja luja, huolehti miehestään; -vaali häntä tavalla, jota parempaa tuskin lie. Ei ole mitään maassa, -maan päällä tahi maan alla, mitä hän ei olisi tehnyt miehensä takia. - --- Mutta hän rakasti tätä, -- huomautti insinööri. - --- Ei se siinä ole. Tämä... - --- Kuulkaa, veljet, -- puuttui puheeseen Sitka Charley istuen -ruokatavaralaatikolla. -- Te puhuitte rasvasta paksujen miesten -lihaksissa, naisen kestävyydestä ja rakkaudesta. Te puhuitte kauniisti, -mutta minä muistin mitä tapahtui, kun maa oli nuori ja ihmisten -nuotiotulet olivat kaukana toisistaan kuin tähdet. Silloin jouduin -tekemisiin erään paksun, rasvaisen miehen ja erään naisen kanssa. -Nainen oli pieni, mutta hänen sydämensä oli suuri, suurempi kuin paksun -miehen sydän, ja hän oli kestävä. Jouduimme suorittamaan väsyttävän -vaelluksen, tulemaan Suolaisen Veden luo. Kylmyys oli voimakas, lumi -syvä ja meillä oli nälkä. Mutta naisen rakkaus oli kaikki voittava; -tällaista rakkautta korkeampaa ei ole mitään. - -Hän pysähtyi ja alkoi hakata kirveellä jääpalasia leveän pölkyn päällä, -joka oli hänen lähellään ja heitti palaset pataan, missä keitettiin -vettä. Miehet istuutuivat lähemmäksi toisiaan ja kouristusta poteva -toveri koetteli löytää mahdollisimman mukavan paikan kangistuneelle -ruumiilleen. - --- Veljet, ihoni on punainen niinkuin kaikilla sivasheilla, mutta -sydämeni on valkoinen. Ensimainittuun on syynä esi-isieni -puutteellisuudet, viimemainittuun -- ystävieni hyvyys. Suuri valo -selveni minulle, kun olin vielä poikanen. Ymmärsin, että maa oli -annettu teille ja teidän rodullenne ja että sivashit eivät voi -kilpailla teidän kanssanne ja ovat hirvien ja karhujen tavoin määrätyt -kuolemaan kylmyyteen. Silloin menin minä lämpimään ja istuin teidän -keskeenne, teidän tulenne luo ja, niinkuin näette, kelpasin teille. -Olen nähnyt elämässäni paljon. Näin kummallisia asioita ja matkoillani -kohtasin erilaisia ihmisiä. Ja senvuoksi suhtaudun asioihin niinkuin -tekin, tuomitsen samalla tavoin ihmisiä ja ajattelen heistä samoin. -Siis kun minä puhun jyrkästi teidän rotunne miehestä, tiedän, ettette -te käsitä sitä väärin; ja kun kiitän jotakin omasta heimostani, te ette -sano minusta -- Sitka Charley on sivashi ja hän ei näe asioita oikeassa -valossa, ei ole uskomista siihen, mitä hän puhuu. -- Niin te ette sano. -Läsnäolijat vahvistivat tämän yksimielisesti. -- Nainen oli nimeltään -Passuk. Sain hänet edullisella kaupalla heimon totemin luona. Minun -sydämeni ei kaivannut naista enkä etsinyt hänen katsettaan. Hänen -silmänsä olivat luodut alas, hän oli arka ja pelokas niinkuin tytöt -yleensä jouduttuaan muukalaisen haltuun, jota he eivät koskaan ennen -ole nähneet. Kun puhuin, ei minun sydämessäni ollut tilaa hänelle, -sillä ajattelin suurta matkaa ja tarvitsin ihmisen ruokkimaan koiria ja -soutamaan kanssani pitkillä jokimatkoilla. Sama peite saattoi lämmittää -kumpaakin, ja valintani sattui Passukiin. Sanoinko teille, että olin -hallituksen palveluksessa? Ellen, niin se teidän tulee tietää. Minut -otettiin sotalaivaan rekien, koirien, ruokatarpeiden ja Passukin kera. -Me ohjasimme pohjoiseen Beringin meren jäiden reunaan, jossa me -nousimme laivasta -- minä, Passuk ja koirat. Minä sain hallitukselta -rahaa, kartan maasta, jota yksikään ihminen ei ollut tähän saakka -nähnyt, sekä paketin. Paketti oli sinetöity ja taitavasti -suojattu ilman vaikutukselta ja minun täytyi viedä se napaseudun -valanpyyntilaivaan, joka oli jäätynyt suuren Mackenzien rannalle. Ei -ole toista niin suurta jokea, paitsi meidän Yukon, kaikkien jokien -äiti. - --- Mutta tämä kaikki ei ole tärkeää, sillä kertomuksellani ei ole -yhteyttä valaanpyyntilaivan eikä Mackenzien rannoilla viettämäni talven -kanssa. Sitten, keväällä, kun päivät tulivat pitemmiksi ja lumi -kovettui, Passuk ja minä menimme etelään Yukonin piiriin. Matka oli -raskas, mutta aurinko osoitti meille tietä. Maa alkoi paljastua ja me -kohosimme ylös virtaa airojen ja sauvoimien avulla, kunnes saavuimme -Forty Mileen. Me menimme rannalle -- hauskaa oli nähdä taas valkoisia -kasvoja. Tämä talvi oli hyvin kova. Pimeys ja kylmyys painoivat meitä -ja niiden mukana tuli nälkä. Jokaiselle ihmiselle antoi yhtiön edustaja -neljäkymmentä naulaa jauhoja ja kaksikymmentä naulaa silavaa. Papuja ei -ollut. Koirat ulvoivat kaiken aikaa, ihmisten vatsat olivat tyhjät ja -heidän kasvonsa peittyivät syvillä rypyillä, vahvat tulivat heikoiksi -ja heikot kuolivat. Paljon oli keripukkiin sairastuneita. - --- Kerran yöllä menimme kaikki varastohuoneelle ja tyhjät hinkalot -saattoivat meidät vielä kovemmin tuntemaan vatsojemme tyhjyyden. Me -keskustelimme hiljaa nuotion valossa, sillä kynttilät säästimme niille, -jotka ehkä kestäisivät kevääseen saakka. - --- Neuvottelimme ja päätimme, että jonkun on lähdettävä Suolaisen Veden -luo ja kerrottava maailmalle meidän onnettomuudestamme. Silloin -kääntyivät kaikkien silmät minuun, sillä he tiesivät minut kokeneeksi -taivaltajaksi. -- Seitsemänsataa mailia -- sanoin minä, Haines -Missioniin ja koko tie viimeiseen tuumaan asti on suoritettava -lumikengillä. Antakaa minulle parhaat koirat ja parasta ruokaa, mitä -teillä on ja minä menen. Ja minun kanssani menee Passuk. - --- He suostuivat. Mutta yksi vastusti -- Long Jeff, leveäluinen ja -paksu. Hän puhui ylpeästi. Omien sanojensa mukaan hänkin oli tottunut -taivaltaja, syntynyt lumikenkien käyttäjäksi ja kasvanut puhvelin -maidolla. Hän sanoi lähtevänsä mukanani siltä varalta, että jos minä en -kestä matkaa, hän toimittaa tiedon perille Missioniin. Olin nuori, enkä -tuntenut ihmisiä. Mistä saatoin tietää, että hänessä puhui vain rasva -ja että todellakin kokenut ja matkustanut mies ymmärtää pitää kielen -hampaiden takana? Siis me otimme parhaat koirat ja parhaat kaikista -ruokavaroista ja läksimme matkalle kolmen kesken -- Passuk, Long Jeff -ja minä. - --- Tehän olette kulkeneet tuoretta lunta myöten, tehneet työtä -sauvomalla ja tottuneet kulkemaan röykkiöihin kokoontunutta jäätä -pitkin, senvuoksi en puhu teille tien vaikeuksista paitsi siitä, että -toisina päivinä me teimme kymmenen mailia, toisina kolmekymmentä, mutta -useimmin kumminkin kymmenen. Ja vaikka me olimme ottaneet parasta -ruokaa mitä oli, niin sekään ei ollut riittävä, vaan meidän oli -säännösteltävä kaikki alusta lähtien. Koirat olivat myöskin -säälittävässä tilassa ja me tuskin saimme pysymään niitä jaloillaan. -Joella, jonka nimi oli Valkoinen, kolmesta reestä jäi vain kaksi ja -matkaa oli tehty vain kaksisataa mailia. Mutta me emme kadottaneet -mitään: koirat, jotka eivät kestäneet, katosivat niiden vatsaan, jotka -jäivät elämään. - --- Ei kohtausta, ei savun hattaraakaan Pelly'n saakka. Täällä laskin -saavani ruokaa ja tänne aioin jättää Long Jeffin, joka valitteli ja -vaivoin jaksoi kestää matkaa. Saavuttuamme Pelly'n löysimme yhtiön -edustajan raskaasti hengittävänä, mutta hänen silmänsä olivat vielä -kuitenkin kirkkaat, elintarvekuoppa oli tyhjä ja hän näytti -lähetyssaarnaajan tyhjän kuopan ja hänen hautansa, jolle oli ladottu -paljon kiviä suojaksi koirilta. Siellä oli myöskin muutamia intiaaneja, -mutta lapsia ja vanhuksia emme heidän joukossaan nähneet, ja oli -selvää, että harvat heistä kestäisivät kevääseen. - --- Ja me menimme eteenpäin kevyin vatsoin, mutta raskaalla sydämellä; -puolituhatta mailia lunta ja hiljaisuutta oli meidän ja Haines -Missionin välillä. - --- Sitäpaitsi oli hyvin pimeä ja puolipäivän aurinko valaisi -epäselvästi eteläistä taivaanrantaa. Mutta jääröykkiöitä oli vähemmän -ja kulku helpompaa, minä ajoin väsymättä koiria ja vietin tiellä koko -päivän aikaisesta aamusta myöhään iltaan. - --- Niinkuin sanoin, Forty Milessä jokainen tuuma oli kuljettava -lumikengillä. Ja lumikengät tuottivat kovaa kipua jaloillemme -- jalat -halkeilivat, peittyivät haavoilla, jotka eivät menneet umpeen. Joka -päivä suurenivat kärsimykset ja kerran aamulla, kun sidoimme -lumikenkiä, Long Jeff alkoi itkeä kuin lapsi. Voidaksemme jatkaa matkaa -asetin hänet kevyen reen etupuolelle, mutta hän otti mukavuuden vuoksi -pois lumikenkänsä. Mutta kun tie oli epätasainen, niin hänen -mokkasiininsa jättivät syviä jälkiä ja näihin jälkiin putoilivat -koirat. Sanoin hänelle siitä jyrkästi, ja hän lupasi olla varovaisempi, -mutta ei pitänyt lupaustaan. Silloin löin häntä piiskalla, ja tämän -jälkeen eivät koirat enää putoilleet. Hän oli lapsi, mikä johtui -kärsimyksistä ja rasvasta. - --- Kun mies makasi tulen luona ja valitti, Passuk keitti ruokaa, auttoi -aamuisin valjastamaan koiria ja iltaisin riisumaan niitä. Hän varoi -koiria, oli aina edessä, tasoitti tietä ja siten helpoitti matkaa. - --- Minun mielestäni oli hänen velvollisuutensa niin tehdä, enkä minä -sitä tuuminut. Minulla oli muuta työtä ja olin sitäpaitsi nuori ja -tunsin naisia vähän. Ja vasta myöhemmin, silmätessäni takaisin, minä -ymmärsin. - --- Mutta mies käyttäytyi arvottomasti. Koirat olivat jo ilmankin -voimattomia, ja hän istui usein salaa rekeen kulkiessaan takana. Passuk -sanoi, että hän ottaa hoitaakseen reen yksin, joten miehellä ei ollut -mitään tehtävää. Aamulla minä annoin hänen osalleen tulevan ruuan ja -pakoitin hänet menemään edelleen yksinään. Sitten nainen ja minä -valjastimme koirat ja lähdimme liikkeelle. Puolenpäivän aikana, -auringon nauraessa meille, saavutimme miehen; kyyneleet olivat -jäätyneet hänen poskilleen. Mutta me jätimme hänet jälelle. - --- Pysähdyimme yöksi, panimme syrjään hänen osalleen tulevan ruuan ja -laitoimme hänelle paikan vuodetta varten; me suurensimme myöskin tulta, -että hän voisi nähdä meidät. Muutamien tuntien kuluttua hän saapui -ontuen, söi ruokansa vaikeroiden ja huokaillen sekä nukkui. Hän ei -ollut sairas, tämä mies. Hän ainoastaan kesti huonosti matkaa, väsyi -pian ja oli nälän uuvuttama. Mutta niin Passuk kuin minäkin väsyimme -yhtä paljon kuin hän, mutta siitä huolimatta me teimme kaikki, hän ei -mitään. Mutta hän oli rasvainen, niinkuin toverimme Bettles meille -kertoi äsken... Kaikesta huolimatta me rehellisesti jaoimme ruuan hänen -kanssaan. - --- Eräänä päivänä kohtasimme kaksi haamua, jotka vaelsivat Hiljaisuuden -maassa, -- valkoisen miehen ja pojan. Kummallakin oli olkapäällään -peite. Yöksi he laittoivat nuotion ja laskeutuivat aamuun asti -peitteilleen. Heillä oli hiukan jauhoja, joita he sekoittivat lämpimään -veteen ja joivat. Mies näytti minulle kahdeksan kupillista jauhoja -- -kaikki, mitä heillä oli ja Pelly'n, jossa ei ollut mitään, oli matkaa -kaksisataa mailia. He kertoivat, että heidän jälestään tuli intiaani ja -että he olivat rehellisesti jakaneet hänen kanssaan, mutta hän jäi -jälelle. Minä en uskonut heidän jakaneen rehellisesti, muuten ei -intiaani olisi jäänyt. Ja minä en antanut heille ruokaa. He koettelivat -varastaa kaikista lihavimman koiran, joka kuitenkin sekin oli hyvin -laiha, mutta minä näytin heille revolveria ja käskin heidän lähteä. Ja -he menivät kuin juopuneet Hiljaisuuden maan kautta Pelly'n. - --- Nyt oli meillä vain jälellä kolme koiraa ja yksi reki; koirat olivat -äärettömän laihoja -- pelkkää luuta ja nahkaa. Kun on vähän puita, niin -tuli palaa huonosti ja huoneessa tulee kylmä. Niin oli meidän laitamme. -Kun on vähän ruokaa, tuntuu pakkanen kovemmin, ja meidän kasvomme -mustuivat ja kurtistuivat niin, ettei oma äitimmekään olisi meitä -tuntenut. Ja jalkamme olivat hyvin kipeät. Aamulla, kun läksimme -matkalle, kohosi minulle hiki ponnistuksesta koettaessani pidättäytyä -huutamasta kivusta, jonka lumikengät minulle aiheuttivat. Passuk ei -avannut suutaan, vaan meni eteenpäin tasoittaen tietä. - --- Mutta mies itki. - --- Thirty Milen juoksu oli hyvin vuolas, senvuoksi siinä oli paljon -halkeamia ja avantoja. Saavuimme sille päivällä ja tavoitimme Long -Jeffin, joka lepäsi lähdettyään tavallista aikaisemmin liikkeelle. -Mutta meidän välillämme oli railo. Hän oli kiertänyt railon pitkin -reunajäätä, mutta se oli niin kapea, ettei reki voinut kulkea siitä. -Silloin me etsimme toisen jääsillan. Passuk painoi vähän ja meni edellä -kädessään pitkä seiväs siltä varalta, että uppoaisi. Mutta hän oli -kevyt, lumikengät leveät ja hän pääsi onnellisesti. Sitten alkoi hän -kutsua koiria. Mutta niillä ei ollut lumikenkiä eikä seivästä ja ne -upposivat. Pidin vahvasti rekeä kiinni takaa, kunnes koirat katosivat -jään alle. Totta on, että niitä varten oli vähän ruokaa, vaikkakin -laskin, että sitä riittäisi viikoksi, mutta koirat katosivat. - --- Seuraavana aamuna jaoin kaiken ruuan, jota oli hyvin vähän, kolmeen -osaan, ja sanoin Long Jeffille, että hän voi kulkea meidän kanssamme -tahi ilman niinkuin parhaaksi katsoo, sillä nyt menimme nopeasti. Mutta -hän nyyhkytti ja alkoi surkutella kipeitä jalkojaan ja kovia -kärsimyksiään puhuen hyvin vihaisesti. Minun ja Passukin jalat olivat -myöskin kipeät ja kovemmin kuin hänen, sillä me olimme työskennelleet -koirien kanssa. Long Jeff vannoi mieluimmin kuolevansa kuin menevänsä -eteenpäin; silloin otti Passuk nahkapeitteen ja minä keittoastian sekä -kirveen ja aioimme mennä. Mutta Passuk katsoi miehen osalle jääneeseen -ruokaan ja sanoi: -- Ei pidä tuhlata hyvää ruokaa pienelle lapselle. -Hänen on parempi kuolla. -- Pudistin päätäni, enkä vastannut mitään -- -toveri on sittenkin toveri. Silloin puhui nainen ihmisistä, jotka -jäivät Forty Mileen; puhui, että heidän joukossaan on paljon hyviä, ja -että he odottavat minulta ruokaa kevääksi. Kun minä tälläkin kertaa -vaikenin, sieppasi hän vyöstäni revolverin, ja niinkuin veljemme -Bettles sanoi, Long Jeff meni Abrahamin helmaan ennen aikaansa. -Nuhtelin tästä Passukia, mutta hänessä ei ollut katumuksen jälkeäkään, -eikä hän näyttänyt lainkaan surulliselta. Ja sydämessäni minä tiesin, -että hän oli oikeassa. - -Sitka-Charley vaikeni ja rupesi heittämään jääpaloja pataan, joka -seisoi uunilla. Miehet vaikenivat, ja heidän selkäänsä värisytti kylmä -ulkona olevien koirien ulvoessa, jotka siten ilmaisivat omia -kärsimyksiään. - --- Päivän toisensa jälkeen me kuljimme, yösijalta toiselle, kuin kaksi -haamua -- Passuk ja minä -- ja me tiesimme voivamme olla tyytyväisiä -tähänkin, jos ei tulisi huonompaa, ennenkuin saapuisimme Suolaiselle -Vedelle. Silloin kohtasimme me intiaanin, joka meni Pelly'n! - --- He, mies ja poika, eivät olleet rehellisesti jakaneet hänen -kanssaan, kertoi hän: eivät olleet jättäneet hänelle jauhoja -kolmeksikaan päiväksi. Hän keitti joka yö kupissaan mokkasiinien -palasia ja söi niitä. Mutta mokkasiineista oli jälellä vain vähän. Hän -oli merenrannalta ja kertoi meille siitä Passukin välityksellä, joka -puhui hänen kieltään. Hän oli vieras Yukonilla, eikä tiennyt tietä, -mutta hänen kasvonsa olivat käännetyt Pelly'n. Kuinka pitkä oli matka? -Kaksi päivää? Kymmenen? Sata? -- hän ei tiennyt, mutta meni Pelly'n. -Takaisin palaaminen oli mahdoton, täytyi siis kulkea vain eteenpäin. - --- Hän ei pyytänyt ruokaa, sillä hän näki, että myöskin me olimme -vaikeassa asemassa. Passuk katsoi minuun ja mieheen epäröiden ikäänkuin -naaraspeltopyy, jonka poikue on vaarassa. Silloin käännyin häneen ja -sanoin: -- "Tämä mies on ryöstetty. Minä annan hänelle osan -varastostamme". Näin, että Passukin silmissä vilahti hetkeksi -mielihyvä. Hän katsoi kauan mieheen ja minuun, hänen suunsa oli -suljettu ja päättäväinen. - --- Ei, -- sanoi hän. -- Suolainen Vesi on täältä kaukana, mutta kuolema -lähellä. On parempi, jos se ottaa tämän vieraan miehen ja menee ohi -minun Charley'ni! - --- Mies meni Hiljaisuuden maan kautta Pelly'n. Sinä yönä itki nainen. -En koskaan ollut nähnyt hänen itkevän tähän saakka... - --- Eikä se johtunut savusta, sillä puut olivat kuivia. Ihmettelin hänen -suruaan ja ajattelin, että naisen sydän pehmeni tien pimeydestä ja -kärsimyksistä. - --- Elämä on kumma asia. Olen ajatellut sitä paljon ja punninnut kauan; -kuitenkin tulee arvoitus joka päivä vain suuremmaksi. Mistä johtuu tämä -kummallinen halu elää? Elämähän on peliä, missä kukaan ei voita. Elämä -merkitsee kovaa työtä ja syvää kärsimystä, kunnes raskas vanhuus -saavuttaa meidät, ja me laskemme kätemme loppuunpalaneen tulen kylmään -tuhkaan. Raskasta on elää! Kärsien ilmestyy lapsi maailmaan ja kärsien -päästää vanhus viimeisen huokauksensa ja kaikki hänen päivänsä ovat -täynnä levottomuutta ja huolta; kuitenkin menee hän kuoleman avattuun -syliin kompastellen, kaatuillen, takaisinpäin katsovin kasvoin, -valmiina taistelemaan viimeiseen hengenvetoon. Mutta kuolema on hyvä. -Ainoastaan elämä ja kaikki elävä on pahaa. Kuitenkin me rakastamme -elämää ja vihamme kuolemaa. Se on hyvin kummallista! - --- Kulkiessamme Passukin kanssa päivällä, me puhuimme vähän. Yöllä me -makasimme lumessa kuin kuolleet ja jatkoimme aamulla matkaamme; me -kuljimme kuin kuolleet ja kaikki ympärillämme oli kuollutta. Ei -oravaa, ei myyrää, -- ei mitään. Joki valkoisessa puvussaan -- ei -äännähtänytkään. Mehu puissa oli jäätynyt. Oli kylmä niinkuin nytkin; -yöllä laskeutuivat tähdet alas ja olivat suuria; ne hyppivät ja -tanssivat, yöllä revontulet nauroivat meitä; syttyi paljon aurinkoja, -koko avaruus loisti ja säteili, lumi oli kuin timanttitomua. Mutta ei -lämmintä, ei ääntä, ainoastaan kylmyys ja hiljaisuus. Niinkuin sanoin, -me kuljimme kuin kuolleet, niinkuin unessa, emmekä laskeneet aikaa. -Meidän kasvomme olivat vain käännetyt Suolaiselle Vedelle, meidän -sielumme halasivat Suolaiselle Vedelle ja meidän jalkamme veivät meitä -sinne. - --- Pysähdyimme Takheenan luona, mutta emme tienneet sitä. Silmämme -katsoivat White Horseen, mutta eivät nähneet sitä. Jalkamme kulkivat -Canyonin epätasaista pintaa, mutta eivät tunteneet sitä. Me emme -huomanneet mitään. Ja kaatuessamme tielle me käänsimme kasvomme -Suolaiseen Veteen päin. - --- Meidän viimeiset ruokavaramme olivat menossa, ja me jaoimme ne -tasan, Passuk ja minä, mutta hän kaatuili useammin ja Caribou -Crossingissa uupui hän kokonaan. - --- Mutta aamulla me makasimme saman peitteen alla, emmekä menneet -etemmäksi. Ajattelin jäädä tähän ja kohdata kuoleman Passukin kanssa -yhdessä, sillä minä olin vanhentunut ja oppinut arvostelemaan naisen -rakkautta. Tämä tapahtui kahdeksankymmenen mailin päässä Haines -Missionista, ja suuri Chilcoot kohotti kaukana yli metsän reunan -avonaisen, tuulille alttiin huippunsa. Passuk puhui hiljaa lähentäen -huulensa minun korvaani, jotta voisin kuulla. Nyt, kun hänen ei -tarvinnut pelätä minun vihaani, puhui hän koko sydämestään, kertoi -rakkaudestaan ja paljosta muusta, jota en ollut ymmärtänyt. - --- Hän puhui: "Sinä olet minun mieheni, Charley, ja minä olin sinulle -hyvä vaimo. Viritin aina sinulle tulen, keitin ruokaa, ruokin sinun -koiriasi, sauvoin sinulle, enkä valittanut. Minä en sanonut, että isäni -majassa oli lämpimämpi tahi että siellä oli enemmän ruokaa. Kun sinä -puhuit, minä kuuntelin. Kun sinä käskit, minä tottelin. Eikö ollut -niin, Charley." - --- Ja minä sanoin: "Niin oli". - --- Hän jatkoi: "Kun sinä tulit ensimmäisen kerran luoksemme, sinä et -katsonut minuun, ostit minut, niinkuin ostetaan koira ja veit mukanasi; -sydämeni nousi sinua vastaan ja täyttyi murheella ja pelolla. Mutta -siitä on kauan. Sinä olit minulle lempeä, Charley, niinkuin hyvä isäntä -on lempeä koirilleen. Sinun sydämesi oli kylmä, -- siinä ei ollut -tilaa minulle, kuitenkin sinä kohtelit minua hyvin ja käyttäydyit -oikeudenmukaisesti. Ja minä olin sinun mukanasi, kun sinä taistelit -suurien asioiden puolesta ja menit suuriin vaaroihin. Minä vertasin -sinua toisiin miehiin ja näin, että heidän keskellään sinä olit -rehellinen, sinun sanasi oli viisas, sinun kielesi totinen. Ja minä -aloin ylpeillä sinusta, sinä täytit minun sydämeni, ja minun ajatukseni -olivat sinussa. Sinä olit kuin aurinko keskellä kesää, joka lähettää -ympärilleen kultaisia säteitä, eikä koskaan poistu taivaalta. Ja mihin -minun katseeni sattuikaan, kaikkialla näin auringon. Mutta sinun -sydämesi oli kylmä, Charley, siinä ei ollut paikkaa minulle." - --- Silloin minä sanoin: "Se on totta. Se oli kylmä. Siinä ei ollut -paikkaa. Mutta se aika on mennyt. Sydämeni on keväällä putoavan lumen -tapainen, kun aurinko paistaa. Kaikki sulaa, vedet kuohuvat, vihreä -ruoho kasvaa ja nousee. Peltopyyt huutavat, kultarintakertut laulavat, -kun talvi on ohi; Passuk, minä olen oppinut tuntemaan naisen -rakkauden." - --- Hän hymyili ja vetäytyi luokseni, jotta voisin hänet puristaa -itseeni. Ja hän sanoi: "Minä olen iloinen". Senjälkeen lepäsi hän -kauan, hiljaa hengittäen, pantuaan päänsä minun rinnalleni. Sitten hän -kuiskasi: "Tie loppuu tähän ja minä olen väsynyt. Mutta nyt haluaisin -puhua muusta. Se tapahtui kauan sitten, kun olin vielä pieni tyttö. -Minä leikin yksin nahkanippujen keskellä isäni majassa; miehet olivat -metsästämässä, naiset ja lapset kantoivat lihaa. Oli kevät ja minä olin -yksin. Suuri, ruskea karhu, juuri talviunesta herännyt, nälkäinen, -karva riippuen suurina takkuina luuksi laihtuneella ruumiilla, pisti -päänsä majaan ja sanoi: 'uuh'. Veljeni oli juuri palannut takaisin -ensimmäisten pyydystettyjen liharekien mukana. Hän alkoi taistella -karhua vastaan tulinen kekäle kädessään, ja valjaissa olevat koirat -iskivät siihen takaa. Oli suuri taistelu ja paljon melua. He astuivat -nuotioon, kekäleet lensivät ympäri ja maja kaatui. Lopuksi makasi karhu -tapettuna ja veljeni kasvoilla oli sen kynsien jäljet. Huomasitko -intiaanissa, joka meni Pelly'n, että hänen rukkasissaan ei ollut -peukaloa, eikä kädessäkään, jota hän lämmitti tulen luona? Hän oli -minun veljeni. Ja minä sanoin, ettei tarvitse antaa hänelle ruokaa. Ja -hän meni Hiljaisuuden maahan ilman ruokaa." - -Sellainen, veljeni, oli Passukin rakkaus, hänen, joka kuoli lumeen -Caribou Crossingin luo. Hän rakasti kaikki kestävällä rakkaudella -uhraten veljensäkin miehen vuoksi, joka otti hänet vaivaloiselle -matkalle ja saattoi katkeraan kuolemaan. Ja sellainen oli tämän -naisen rakkaus, että hän uhrasi itsensäkin. Ennenkuin hänen -silmänsä sulkeutuivat lopun edellä, hän tarttui käteeni ja vei sen -oravannahkaisen vaatetuksensa alle. Tunsin siellä täyteläisen pussin ja -ymmärsin syyn hänen heikontumiseensa. Joka päivä me jaoimme kaikki -tasan pienimpäänkin palaan saakka; ja joka päivä hän söi vain puolet -osastaan. Toisen puolen hän eroitti tähän pussiin. Ja hän sanoi: "Tässä -on Passukin tien loppu, mutta sinun, Charley, vie kauemmaksi ja -kauemmaksi, yli suuren Chilcootin Suolaiselle Vedelle. Ja monien -vuosien kuluessa se vie sinua etemmäksi, vieraiden maiden ja -tuntemattomien vesien kautta ja täyttää sinun vuotesi kunnialla ja -suurella maineella. Ja se vie sinut naisten luo, monien hyvien naisten -majaan, mutta milloinkaan et löydä suurempaa rakkautta kuin oli -Passukin." - --- Ja minä tiesin naisen puhuvan totta. Mutta hulluus tarttui minuun, -minä heitin täysinäisen pussin luotani ja vannoin, että minun tieni oli -loppunut. Hänen väsyneet silmänsä katsoivat hellästi ja hän sanoi: -"Ihmisten keskellä Sitka-Charley oli tunnettu rehellisyydestään eikä -koskaan pettänyt sanaansa. Onko hän sen nyt unohtanut ja puhuu turhia -sanoja Caribou Crossingin luona? Eikö hän muista enää ihmisiä Forty -Milessä, jotka antoivat hänelle parhaat ruokansa ja valituimmat -koiransa? Passuk oli aina ylpeä omasta miehestään. Nouskoon hän, -sitokoon lumikengät jalkoihinsa, että Passuk voisi nytkin säilyttää -ylpeytensä." - --- Ja kun hän kylmeni minun käsiini, nousin ja etsin täysinäisen -pussin, sidoin lumikengät jalkaani ja jatkoin horjuen tietäni; polveni -olivat heikot, päätäni pyörrytti, korvissa suhisi ja silmäni pimenivät. -Unohtunut nuoruus palasi luokseni. Minusta tuntui, että istuin -täysinäisten patojen luona juhlien aikana, lauloin ja tanssin laulavien -ja rumpua lyövien miesten ja naisten kanssa. - --- Ja Passuk piteli minua kädestä ja meni minun kanssani. Kun minä -nukuin, hän herätti minut. Kun minä kompastuin ja kaaduin, hän nosti -minut. Kun minä jouduin syvään lumeen, hän vei minut tielle. Ja -sellaisessa tilassa, ikäänkuin järjetön mies, joka näkee kauheita -näkyjä ja horjuu kuin juopunut, tulin minä Haines Missioniin meren luo. - -Charley rajoitti teltan verhoja. Oli puolipäivä. Etelässä, tuskin -valaisten jylhää Hendersonia, näkyi kylmä auringonkehä. Sen kummallakin -puolella leiskuivat auringonkoirat. Ja lähellä tietä ulvoi valittavasti -huurteinen koira kohottaen pitkän kuononsa aurinkoa kohti. - - - - -SUURI KYSYMYS. - - -I. - -Mrs Saytherin saapuminen Dawsoniin oli aivan ohimenevää -- hän ilmestyi -ja katosi kuin meteoori. Hän saapui keväällä koirilla, mukanaan -ranskalaisia erämiehiä Kanadasta. Mrs Sayther loisti häikäisevästi -lyhyen kuukauden dawsonilaisten keskuudessa ja matkusti jokea ylös -heti, kun jäät lähtivät. - -Naisista köyhä Dawson ei mitenkään voinut ymmärtää tätä kiireellistä -matkaa, ja paikalliset neljäsataa olivat surullisia ja tunsivat itsensä -yksinäisiksi, kunnes seudulla tapahtui uusi kumma ja vanhat vaikutelmat -antoivat tilaa uusille. Mrs Saytheriin olivat kaikki ihastuneita ja -ottivat hänet avosylin vastaan. Hän oli kaunis, viehättävä ja -sitäpaitsi leski. Ja senvuoksi hänen kantapäillään seurasi muutamia -Eldoradon kuninkaita, arvokkaita henkilöitä, sekä eteenpäin pyrkiviä -nuoria miehiä, joiden korvat janosivat naisten hameiden kahinaa. - -Vuori-insinöörit tunsivat kunnioitusta hänen miehensä, eversti -Saytherin muistoa kohtaan, ja puhuivat suurella juhlallisuudella -Saytherin toimista ja työstä: hän oli ollut Valloissa tunnettu erittäin -kykenevänä vuori-insinöörinä ja nautti Lontoossa vieläkin suurempaa -mainetta. Nousi suuri kysymys, miksikä juuri hänen leskensä, eikä -kukaan muu nainen, saapui tähän maahan. Mutta pohjoisen kasvatit ovat -käytännöllisiä, he ovat aivan välinpitämättömiä teorioista ja pysyvät -lujasti kiinni tosiasioissa. Ja monille heistä Karen Sayther oli hyvin -merkitsevä tosiasia. Hän ei kiinnittänyt huomiota tilanteen tähän -puoleen; parhaimpana todistuksena siitä oli se päättäväisyys ja nopeus, -jolla kieltäytymiset ja hylkäykset seurasivat hänen neliviikkoisen -pysähtymisensä aikana. - -Yhdessä hänen kanssaan katosi tosiasia ja jäi vain kysymys. - -Sen ratkaisemiseksi antoi seuraavanlainen suotuisa tilaisuus muutamia -viitteitä. - -Hänen viimeinen uhrinsa Jack Coughran, asetettuaan ilman toivoa hänen -jalkoihinsa sydämensä ja oikeutensa viiteensataan jalkaan -kultavaltauksia Bonanzassa, lohdutteli itseään onnettomuudessaan -yöllisillä juomingeilla. - -Näiden unettomien öiden aikana hän sattumalta tapasi Pierre Fontainen. -Tämä ei ollut kukaan muu kuin Karen Saytherin saattomiesten johtaja. -Tämä kohtaus johti tuttavuuteen ja juominkeihin ja loppujen lopuksi -molemmat tulivat melkoisen juovuksiin. - -Hetken kuluttua Pierre Fontaine ja Jack Coughran puhelivat vilkkaasti. - --- Miksikä madame Sayther tuli tähän maahan? Siitä on parempi puhua -hänen kanssaan. Minä en tiedä mitään, koko aikana on hän kysynyt vain -yhdestä miehestä ja lausunut vain yhden nimen. "Pierre" -- sanoi hän -minulle; -- "Pierre, teidän täytyy löytää tämä mies ja minä maksan -teille paljon -- annan tuhat dollaria, jos te löydätte hänet." Miehen -nimi? Kyllä. Miehen nimi on -- minä sanon sen teille -- David Payne. -Niin, m'sieu, David Payne. Koko ajan puhuu hän tästä nimestä. Ja minä -koko ajan ahkerasti silmäilen ympärilleni, mutta en voi häntä löytää, -enkä saada noita tuhatta dollaria. - --- Ah, niin. Kerran saapui muutamia miehiä Circle Citystä, he tunsivat -tämän miehen. Hän on Birch Creekissä, sanoivat he. Madame? Hän sanoi -"hyvä on" ja oli niin onnellisen näköinen kuin voi olla. "Pierre" -- -sanoi hän -- "laittakaa valjaat koirille. Matkustamme pian. Jos -löydämme tuon miehen, annan teille lisää tuhat dollaria." Minä sanoin: -"Kyllä, aivan heti! Allons, madame!" - --- Arvelin voivani olla varma, että kaksituhatta dollaria olivat minun. -Mutta mitä vielä! Sitten tuli useampia miehiä Circle Citystä ja he -sanoivat, ettei tämä mies, David Payne, ole siellä, vaan on joku aika -sitten palannut Dawsoniin. Siten ei madamen ja minun matkasta tullut -mitään. - --- Niin, m'sieu. Näinä päivinä puhui madame: "Pierre" -- sanoi hän -antaen minulle viisisataa dollaria -- "ostakaa vene ja sauvomia. -Huomenna lähdemme ylös jokea". Niin, huomenna, ja Sitka-Charley myi -minulle veneen ja sauvoimet viidelläsadalla dollarilla. - -Kun Jack Coughran seuraavana päivänä julkaisi tämän uutisen, hukkui -Dawson arvailuihin, kuka oli tämä David Payne ja minkävuoksi hänen -olemassaolollaan oli niin suuri merkitys Karen Saytherille. Ja -todellakin, sinä päivänä, jona Pierre Fontaine oli sanonut, mrs Sayther -ja hänen ulkomaalaiset saattajansa alkoivat sauvoa ylös jokea pitkin -sen itärantaa Klondyke Cityyn ja sitten, väistääkseen putouksia, -nopeasti siirtyivät länsirannalle ja katosivat saarien sokkeloon -eteläiseen suuntaan. - - -II. - --- Niin, madame, tämä on oikea paikka. Yksi, kaksi, kolme saarta -alempana Stuart-jokea. Tämä on kolmas saari. - -Sanottuaan tämän ohjasi Pierre Fontaine veneen rannalle ja asetti sen -perän virtaa vasten, joka työnsi veneen keulan maihin, Pierren, hänelle -ominaisella reippaudella, hypätessä sitomaan veneen kiinni. - --- Odottakaa vähän, madame, minä menen katsomaan. - -Hän oli tuskin kadonnut rantapenkereen taa, kun kuului koiran haukuntaa -ja minuutin kuluttua oli hän takaisin. - --- Niin, madame, siellä on maja. Minä tutkin sitä, mutta en löytänyt -sieltä ketään, mutta omistaja ei ole voinut mennä kauaksi, muuten ei -hän olisi jättänyt koiria. Lyön vetoa, että hän palaa kohta. - --- Auttakaa minua nousemaan, Pierre. Minä olen väsyksissä ja minun on -vaikea nousta veneestä. Varovammin, olkaa hyvä. - -Taljoista tehdyltä istuimeltaan nousi Karen Sayther ylös -- solakkana -ja kauniina. Mutta jos hän tekikin hennon liljan vaikutuksen tällä -alkuaikaisella paikalla, niin notkeus, jolla hän nojasi Pierren käteen, -puhui toista -- pyöreiden, kiinteiden lihasten jäntevyys sekä -täydellinen varmuus ja notkeus liikkeissä näyttivät, minkälainen voima -kätkeytyi tuohon kauniiseen ruumiiseen. - -Huolimatta rauhallisuudesta ja huolettomuudesta, jolla hän astui -rannalle, hänen kasvonsa punastuivat ja sydän löi voimakkaammin. Hän -lähestyi majaa jonkunlaisella kunnioittavalla uteliaisuudella ja hänen -hehkuvat kasvonsa ilmaisivat voimakasta iloa. - --- Katsokaa, katsokaa! -- Pierre osoitti ympärille heiteltyihin -lastuihin puupinon vieressä, -- ne ovat aivan tuoreen näköisiä -- -kaksi- tai kolmepäiväisiä, ei enempää. - -Mrs Sayther taivutti päätään hyväksymisen merkiksi. Hän koetteli -heittää silmäyksen pienestä ikkunasta, mutta se oli tehty voidellusta -pergamentista, joka kyllä päästi valoa, mutta sen läpi oli mahdotonta -nähdä mitään. Tämän epäonnistumisen jälkeen hän meni majan ympäri -ovelle, kohotti kömpelön säpin puoleksi, mutta muutti sitten -aikomustaan, veti kätensä pois ja säppi putosi paikoilleen. Sitten hän -yht'äkkiä laskeutui polvilleen ja suuteli karkeasti veistettyä -kynnystä. Jos Pierre Fontaine olisi nähnytkin tämän, olisi hän -koettanut salata ja unohtaa sen ainaiseksi. Heti sai yksi venemiehistä -aiheen kummastella harvinaista ankaruutta päällikkönsä äänessä. - --- Hei! Te! Le Goire! Tehkää pehmeämmäksi, mukavammaksi, -- määräsi -hän. Enemmän karhunnahkoja, enemmän peitteitä. - -Veneen istuin olikin pian hajoitettu ja enin osa siitä heitetty -rantaäyräälle, mihin mrs Sayther mukavasti sijoittautui ja alkoi -odottaa. - -Kallistuen kyljelleen hän katsoi edessään olevaa leveätä Yukonia. -Toisella puolen olevien kaukaisten vuorten yllä oli taivas tumma -näkymättömän metsäpalon savusta ja savupilvien läpi kuulsi heikosti -iltapäivän aurinko heittäen maahan himmeän valon ja epäselvästi -piirtyviä varjoja. - -Mikään ei täällä todistanut ihmisen läsnäoloa, ainoakaan ääni ei -rikkonut hiljaisuutta. Maa näytti vaipuneen entisaikojen -tuntemattomuuteen, kietoutuneen selittämättömien salaisuuksien verhoon. - -Ehkä mrs Saytherin hermostuneisuus johtui tästä; hän muutti usein -asentoaan katsoakseen milloin ylös, milloin alas jokea, tahi -jännittyneesti tähysteli synkkiä rantoja puoleksi peittyneine -lisäjokien suineen. Kului tunnin verran ja venemiehet oli lähetetty -laittamaan yöksi leiriä rannalle, mutta Pierre ja mrs jäivät -paikoilleen. - --- Kas, sieltä hän palaa, -- sanoi Pierre kuiskaten pitkän hiljaisuuden -jälkeen, katsellen kiinteästi ylös jokea. - -Ruuhi airoineen, jotka loistivat vuoroin kummallakin puolella, solui -virran mukana. Perässä näkyi miesolento ja keulassa nainen tahdikkaasti -kumartuen aironvetojen mukaan. - -Mrs Sayther ei huomannut naista, ennenkuin ruuhi tuli rantaan, mutta -silloin tämän ainoalaatuinen kauneus kiinnitti hänen huomiotaan. - -Tiukasti vartaloa ympäröivä pusero, hirvennahasta koristettuna -mielikuvituksellisilla ompeleilla, vartalon kauniisti pyöristyvät -ääriviivat ja silkkinen, kirkasvärinen, aistikkaasti sidottu liina -tuskin peitti suunnatonta paljoutta sinisenmustia hiuksia. - -Mrs Saytherin nopea katse liukui naisen kasvoille ja pysähtyi. -- -Kasvot olivat kuin pronssista valetut. Silmät, läpitunkevat, mustat ja -suuret, tuskin huomattavan vinot, katsoivat rohkeasti suorien, -kauniisti muodostuneiden kulmakarvojen alta. Posket, korkeine ja -ulkonevine poskipäineen, olivat kalpeat ja laihat, mutta ilman -pienintäkään merkkiä sairalaisuudesta ja suu ohuine huulineen osoitti -hellyyttä ja voimaa. - -Kasvoissa näkyi hyvin heikkoja jälkiä vanhasta mongolilaisesta verestä, -ikäänkuin olisi se aikonut palata pitkien vuosisatojen kuljeskelemisen -jälkeen alkuperäisiin rotuominaisuuksiinsa. Tätä vaikutusta vahvisti -miellyttävä kotkannenä ohuine, liikkuvine sieramineen, ja kotkan -viileys näytti antavan leiman ei vain kasvoille, vaan koko hänen -olennolleen. Hän oli todellakin metsäläistyypin täydellisimmän -kauneuden ilmestys, ja punaisten heimo voi katsoa onneksi, että sen -keskuudessa, vaikkakin harvoin, useiden sukupolvien perästä, syntyy -tällaisia ainutlaatuisia olentoja. - -Syvin ja voimakkain aironvedoin tyttö yhdessä miehen kanssa nopeasti -käänsi pienen veneen vasten virtaa ja laski varovasti rannalle. -Seuraavassa hetkessä seisoi hän jo rantaäyräällä nostaen nuoran avulla -neljänneksen äsken tapettua hirveä. Mies yhtyi häneen ja he vetivät -ruuhen yhdessä maalle. Koirat tunkeilivat vikisten heidän ympärillään, -ja kun tyttö lempeästi kumartui niiden puoleen, sattui miehen katse mrs -Saytheriin, joka oli juuri noussut paikaltaan. Hän katsoi, hieroi -silmiään, ikäänkuin ei uskoisi näkemäänsä, ja katsoi taas. - --- Karen, -- sanoi hän yksinkertaisesti lähestyen tätä ja ojentaen -kätensä, -- minä luulin näkeväni unta. Yhteen aikaan keväällä olin -sokeana keväisestä lumesta ja siitä saakka ovat silmäni tehneet minulle -useasti erilaisia tepposia. - -Puna yhä kohosi mrs Saytherin poskille ja sydän löi tuskallisen -kiivaasti; hän oli odottanut mitä hyvänsä, paitsi ei tätä rauhallisesti -ojennettua kättä; mutta kadottamatta itsehillintäänsä hän pidättäytyi -ja puristi sydämellisesti miehen kättä. - --- Te tiedätte, David, minä lupasin usein saapua ja yritin, mutta... -mutta... - --- Mutta en kirjoittanut sanaakaan. -- David Payne nauroi ja katsoi -intiaanityttöön, joka meni majaan. - --- Oi, minä ymmärrän, David, ja teidän sijassanne olisin tehnyt samoin. - --- Menkäämme sitten majaan ja hankkikaamme jotain syötävää, -- sanoi -David Payne iloisesti, kiinnittämättä huomiota tahi huomaamatta kevyttä -moitetta naisen äänessä. -- Ja te olette tietysti hyvin väsynyt. Mitä -tietä te tulitte? Ylhäältä? Siis te olitte talven Dawsonissa tahi -saavuitte sinne viimeisellä rekikelillä. Onko tämä teidän leirinne? -- -Hän katseli venemiehiä, jotka olivat asettuneet taivasalle tulen -ympärille, ja piti auki ovea pyytäen mrs Saytheriä astumaan sisään. - --- Minä matkustin jäitse Circle Citystä viime talvena, -- jatkoi hän -- -ja asetuin toistaiseksi tänne. Aion suorittaa etsiskelyjä Henderson -Creekissä ja jos ei siellä onnista, aion tutkia Stuart-joen rantaa. - --- Te ette ole paljoakaan muuttunut, -- huomautti mrs Sayther, ei -erikoisen asiaankuuluvasti, koettaen johtaa keskustelun -henkilökohtaiselle pohjalle. - --- Hiukan vähemmän lihaa, mahdollisesti, ja hiukan enemmän lihaksia. -Sitäkö tarkoititte? - -Mrs Sayther kohautti olkapäitään ja alkoi heikossa valaistuksessa -katsoa intiaanityttöön, joka oli virittänyt tulen ja paistoi suuria -hirvenlihapaloja ohuiden silavaviipaleiden kanssa. - --- Olitteko te kauan Dawsonissa? -- David Payne näperteli puukolla -lautaa ja teki kysymyksen päätään nostamatta. - --- Muutamia päiviä, -- vastasi mrs Sayther seuraten silmillään tyttöä -ja tuskin kuullen. -- Mitä te sanoitte? Dawsonissa? Kuukauden -- ja -olin hyvin iloinen päästessäni sieltä. Äärimäisen pohjolan miehet ovat -suorasukaisia olentoja, niinkuin tiedätte, ja jonkunverran vapaita -tunteissaan. - --- Niin, kaikki muodollisuudet jäävät kotiin yhdessä mukavuuksien -kanssa. Te valitsitte viisaasti ajan matkailullenne. Te voitte -matkustaa maasta ennen moskiittojen ilmestymistä. Se on tosiaankin -onni, jota ette puuttuvan kokemuksenne vuoksi osaa kyllin korkeaksi -arvioida. - --- Niin. Mutta kertokaa itsestänne, omasta elämästänne. Ketä teillä on -naapureina? Onko ketään? - -Kysymyksiä tehdessään mrs Sayther ei hellittänyt katsettaan tytöstä, -joka paahtoi tulen luona kahvia. David Payne huomasi vieraansa kiinteän -katseen ja tuskin huomattava hymyily vilahti hänen kasvoilleen. - --- Oli joitakin, -- vastasi hän. -- Muutamia miehiä Missourista ja pari -Cornvallista, mutta he läksivät työskentelemään Eldoradoon. - -Mrs Sayther heitti tutkivan katseen tyttöön. - --- Mutta ympärillä on paljon intiaaneja. - --- Melkein kaikki intiaanit ovat jo aikoja sitten muuttaneet Dawsoniin. -Ei yhtään alkuasukasta ole tuhatta mailia lähempänä, paitsi täällä -asuvaa Winapieta, mutta hän on kotoisin Koyukukista. - -Mrs Sayther tunsi yht'äkkiä heikkoutta ja vaikka hymy ei kadonnut hänen -silmistään, näyttivät miehen kasvot olevan loppumattoman matkan päässä -hänestä. Vihdoinkin pyydettiin häntä pöytään ja vasta päivällisen -aikana hänelle selveni sen paikan tavat ja olosuhteet, jossa hän oli. -Hän puhui vähän ja pääasiallisesti maasta ja ilmastosta, Silläaikaa -kuin mies kertoi yksityiskohtaisia kuvauksia kaivoksista ja -huuhtomoista kovina talvina. - --- Te ette ole kysyneet minulta minkävuoksi minä saavuin, -- sanoi mrs -Sayther. -- Luultavasti te tiedätte. - -He nousivat pöydästä ja David Payne palasi entiselle paikalleen. - --- Saitteko te minun kirjeeni? - --- Viimeisen? Tuskinpa olen saanut. On hyvin luultavaa, että se -kuljeksii jossakin ympäri Birch Creekiä tahi makaa jonkun Alajoella -olevan kaupustelijan talvileirissä. Postin kuljetus näissä paikoin on -kurjaa. Ei järjestystä, ei suunnitelmaa, ei... - --- Älkää olko tuollainen, David! Auttakaa minua. -- Hän sanoi tämän -jyrkästi, käyttäen entisiin suhteisiin perustuvaa oikeutta. - --- Miksi te ette kysy mitään minusta itsestäni? Siitä, jonka te -tunsitte ennen aikaan? Tahi eikö teidän mieltänne kiinnitä enää mikään? -Tiedättekö, että mieheni on kuollut? - --- Minun on todellakin sääli. Kun... - --- David! -- hän oli valmis itkemään pettymyksestä ja -loukkaantumisesta. - --- Olettehan te saanut muutamia minun kirjeistäni? Joitakin niistä -teidän on täytynyt saada, vaikka te ette koskaan vastannut. - --- Todellakaan en ole saanut viimeistä kirjettänne, jossa nähtävästi -kerrottiin miehenne kuolemasta, ja hyvin luultavasti on muitakin -kirjeitä kadonnut, vaikka muutamia kyllä olen saanutkin. Minä luin -niitä ääneen Winapie'lle saattaakseni hänet käsittämään valkeitten -sisartensa turmeltuneisuuden. Ja luulenpa siitä olleen hänelle hyötyä. -Mitä te ajattelette? - -Mrs Sayther ei kiinnittänyt huomiota hänen äänensä ivallisuuteen, vaan -jatkoi: - --- Viimeisessä kirjeessä, jota te ette saanut, puhuin, kuten arvasitte, -mieheni, eversti Saytherin kuolemasta. Se tapahtui vuosi sitten. -Kirjoitin myöskin, että te ette matkustaisi luokseni, vaan että minä -itse tulisin teidän luoksenne. Ja kun usein olin luvannut sen tehdä, -niin matkustinkin. - --- Minä en tiedä mistään lupauksista. - --- Aikaisemmissa kirjeissä? - --- Niin, te lupasitte, mutta minä en pyytänyt, enkä vastannut, joten -asia jäi päättämättä. Mutta minä muistan toisen lupauksen, jonka tekin -ehkä muistatte. Siitä on jo kauan. - -Hän pani pitelemänsä puun lattialle ja kohotti päätään. - --- Siitä on kauan -- mutta minä muistan selvästi päivän, ajan ja -jokaisen yksityisseikan. Me olimme kauniissa puistossa, te ja minä, -- -teidän äitinne ruusutarhassa. Kaikki heräsi, kukki, ja meissä oli -kevät. Minä vedin teidät luokseni -- se oli ensimmäinen kerta -- ja -suutelin teitä tulisesti huulille. Muistatteko? - --- Älkää jatkako, David, älkää jatkako! Tiedän jokaisen piirron -häpeällisestä menneisyydestä. Kuinka usein olenkaan itkenyt! Jospa -tietäisitte, kuinka olen kärsinyt... - --- Te lupauduitte silloin minulle, ja toistitte lupauksenne tuhansia -kertoja sitä seuranneina ihanina päivinä. Jokainen silmistänne lähtevä -katse, jokainen käsienne kosketus, jokainen huuliltanne tuleva ääni oli -lupaus. Ja silloin -- maksaako vaivaa puhua enää -- ilmestyi mies. Hän -oli vanha -- te olisitte kelvannut hänelle tyttäreksi -- ja -jonkunverran kivuloinen, mutta yleisen mielipiteen mukaan erinomainen. -Hän ei tehnyt erehdyksiä, seurasi lain kirjainta ja oli kunnioitettu. -Lopetan kohta, -- hän omisti parikymmentä huonoa huuhtomoa, sitäpaitsi -oli hänellä muutamia maileja maata, hän oli useimpien yritysten johtaja -ja omasi rahoja. Hän... - --- Mutta silloin oli asia toinen, -- keskeytti mrs Sayther. -- Minä -kerroin teille. Ahtaat olot -- raha-asiat, -- puute, -- vanhempani, -- -huolet. Te käsitätte, että tämä kaikki muodosti raskaan tilanteen. En -voinut sitä auttaa. Minut uhrattiin, tahi minä uhrasin itseni, niinkuin -haluatte... Mutta, Jumalani! David, minä jätin teidät. Te ette ole -koskaan ollut minulle oikeudenmukainen. Ajatelkaa, mitä kärsin! - --- Eikö se riippunut teidän tahdostanne? Ahtaat olosuhteet? -Taivaankannen alla ei saattanut olla mitään, joka olisi teidät -pakottanut yhtymään tuohon mieheen. - --- Ajattelin teitä koko ajan, -- puolustautui nainen. - --- Minä olin tottumaton teidän tavoillenne arvostella rakkautta. Ja -tähän päivään saakka en ole tottunut. En ymmärrä... - --- Mutta nyt! Nyt! - --- Me puhuimme miehestä, jolle te katsoitte sopivaksi mennä -vaimoksi. Mikä oli tämä mies? Millä hän vangitsi sydämenne? Millä -vastustamattomilla ominaisuuksilla hän oli varustettu? Totta, että -hänellä oli kullan voima -- kaikkivaltias kullan voima. Hän ymmärsi -punnita mahdollisuudet puoleen ja toiseen sekä saada sata sadasta. -Hänellä oli rajoitettu käsitys kaikesta muusta, paitsi tavasta vetää -rahat lähimäisensä taskusta omaansa. Laki suojeli häntä. Siitä ei -syytetä, meidän kristilliset tapamme kehoittavat siihen. Yleisen -mielipiteen mukaan hän ei ollut huono mies. Mutta teidän mielestänne, -Karen, minun, meidän ruusutarhamme mielestä, mikä hän oli? - --- Muistakaa, hän on kuollut. - --- Eihän se muuta asiaa. Kuka hän oli? Suuri, paksu olento, puhtaasti -arkipäiväisine aherteluineen, kuuro laululle, sokea kauneudelle, -kuollut sielunelämälle. Hän oli rasvainen mies, riippuvine, ryppysine -poskineen ja pyöreine vatsoineen, joka todisti hänen mässäyksestään. - --- Mutta hän kuoli. Me elämme. Te ette kuule? Niinkuin sanotte, minä -olin häilyväinen. Minä tein syntiä. Hyvä! Mutta eikö teidänkin täydy -huudahtaa: minä olen rikkonut? Jos minä rikoin lupaukseni, niin tekin -teitte samoin. Teidän rakkautenne -- ruusutarhan rakkaus -- oliko se -ikuinen? Missä se on nyt? - --- Se on täällä nytkin! -- huudahti David intohimoisesti ja löi -rintaansa nyrkillään. -- Ja on aina ollut. - --- Teidän rakkautenne oli suuri, mikään ei voinut olla korkeampaa, -- -jatkoi nainen.. -- Eikö teillä ole tarpeeksi jaloutta antaaksenne -minulle, joka itken teidän jalkojenne juuressa, anteeksi? - -Mies epäröi. Sanat kuolivat hänen huulilleen. Nainen saattoi hänet -paljastamaan sydämensä ja sanomaan totuuden, jonka hän oli salannut -itseltäänkin. Mrs Sayther katsoi intohimoa säteillen, varmana, -palauttaen muistiin vanhoja muistoja ja molemminpuolisen tunteen. Mies -käänsi kasvonsa, jotta toinen ei saattaisi niitä nähdä, mutta tämä -kiersi hänet ja asettui hänen eteensä. - --- Katsokaa minuun, David! Katsokaa minuun! Minä olen kaikesta -huolimatta sama. Ja te myöskin, jos vain haluatte nähdä. Me emme ole -muuttuneet. - -Hänen kätensä jäi miehen olkapäälle, tämä tuskin kuuli hänen sanojaan. -Tulitikun sähähtävä ääni saattoi miehen ennalleen. Winapie, -käsittämättä tapahtuvaa, sytytti vaikeasti syttyvän rasvalampun. Hän -eroittautui selvästi seinän mustaa taustaa vasten, ja lehahtava liekki -valaisi hänen pronssista sulouttaan ja teki hänet kuninkaallisen -kauniiksi. - --- Te näette, se on mahdotonta, -- voihkasi mies, varovasti työntäen -luotaan vaalean naisen. - --- Se on mahdotonta -- toisteli mies -- se on mahdotonta. - --- Minä en ole tyttönen, David, tyttömäisine haaveineni, -- sanoi hän -pehmeästi, rohkenematta kumminkaan astua miehen luo. -- Kuin nainen -minä ymmärrän tämän. Miehet ovat aina miehiä. Yleinen maan tapa. En ole -hämmästynyt. Näin tämän jo aikoja sitten. Mutta tällainen maan tavan -mukainen avioliitto ei ole pätevä? - --- Me emme tee Alaskassa sellaisia kysymyksiä, -- vastasi mies hiljaa. - --- Tiedän, mutta... - --- Hyvä on, tämä on täällä tavanmukainen avioliitto -- ei muuta. - --- Onko lapsia? - --- Ei. - --- Ja ei ole... - --- Ei, ei, ei mitään sellaista, mutta se on mahdotonta... - --- Mutta silloinhan ei ole avioliittoakaan. -- Hän tuli jälleen miehen -luo ja hänen kätensä kosketti lempeästi ja hellästi tämän ahavoituneita -poskia. - --- Tunnen paikalliset tavat hyvin. Miehet tekevät niin alituisesti. Jos -he eivät aio jäädä tänne, eroittautua ainaiseksi maailmasta, tilaavat -he yhtiöltä vuoden ruokatavaramäärän, antavat rahaa ja tyttö on -tyytyväinen. Sitten mies... -- hän kohautti olkapäitään. -- Samoin on -tytön laita täällä. Me voimme tehdä tilauksen yhtiöltä, ei vain -vuodeksi, mutta koko hänen iäkseen. Mikä hän oli, kun te hänet -löysitte? Raaka, lihaa syövä villi, ruokana kesällä kala, talvella -hirvenliha, juhlien aikana ylensyöminen, tavallisesti -- nälkä. Ilman -teitä hän olisi pysynytkin sellaisena. Teidän ilmautuessanne hän tuli -onnellisemmaksi, teidän pois matkustaessanne hän, kun hänen elämänsä on -turvattu, tulee luultavasti onnellisemmaksi kuin jos teitä ei olisi -ollenkaan ollut. - --- Ei, ei, -- vastusti mies. -- Se ei ole oikein. - --- Tulkaa järkiinne, David, avatkaa silmänne. Te olette eri tasolla -hänen kanssaan. Hän ei ole teidän rotuanne. Hän on alkuasukas, kasvanut -maassa, kiinteästi sidottu tähän maahan ja on mahdoton häntä siitä -irroittaa. Synnyttyään villinä, hän kuolee villinä. Mutta me -- te ja -minä -- hallitseva, kasvava rotu, -- olemme maan suola ja sen herrat! -Me olemme luodut toisillemme. Korkein ääni -- rodun ääni, kuuluu -meissä. Järki ja tunne sanovat sen. Teidän vaistonne vaativat sitä ja -te ette voi sitä kieltää. Te ette peittäydy mihinkään sukupolvilta, -jotka ovat takananne. Teidän esi-isänne elivät tuhansia vuosisatoja, -ehkä satojatuhansia vuosisatoja ja teidän rotunne ei saa sammua. Se ei -ole mahdollista: esi-isänne eivät sitä salli. Vaisto on tahtoa -voimakkaampi. Rotu on voimakkaampi kuin te. Tulkaa ennalleen, David, -matkustakaamme. Me olemme nuoria ja elämä on ihana. Tulkaa järkiinne. - -Winapie, mennessään majasta ruokkimaan koiria, kiinnitti miehen -huomion. Hän pudisti päätään, toisti tämän liikkeen veltosti useamman -kerran. Mutta naisen käsi liukui hänen niskaansa ja tämän poski -lähestyi hänen poskeaan. Hänen raskas elämänsä kohosi hänen eteensä ja -valtasi hänet -- lakkaamaton taistelu luonnon säälimättömiä voimia -vastaan, surulliset vuodet -- kylmät ja nälkäiset; raa'at ja julmat -yhteenotot villin luonnon kanssa; tuskastuttava autius, jota -yksinäinen, elävä olento ei voinut täyttää. Ja kiusaus kuiskaili -kirkkaasta, lämpimästä maasta, musiikista, valosta ja riemusta; toi -hänen eteensä menneisyyden, joka oli kuin elävä. Väki tunkeili, -väikkyivät unohtuneet näyt, muistuivat iloiset hetket, kuuluivat naurun -purskahdukset ja laulu... - --- Tule, David, tule. Varoja on minulla riittävästi meille molemmille. -Tulevaisuus on turvattu. - -Nainen katsoi ympärilleen köyhästi sisustetussa majassa. - --- Maailma on jalkojemme juuressa ja kaikki riemut ovat meidän. Tule! -Tule! - -Hän oli miehen sylissä rakastavana, värisevänä ja tämä puristi häntä -lujasti. - -Nälkäisten koirien ärinä ja Winapien käskevät huudot hänen koettaessaan -rauhoittaa tappelevia, kuuluivat onttoina paksujen hirsiseinien läpi. - -Yht'äkkiä muistui miehen mieleen toinen kuva. Taistelu metsässä -suunnattoman karhun kanssa, suurikäpäläisen ja julman; koirien ulvonta, -Winapien käskevät huudot usuttaessaan niitä petoon; hän itse keskellä -temmellystä, hengästyneenä, voimakkaasti lyövin sydämin, kuoleman -kynnyksellä, koirat, katkaistuine selkärankoineen ja raadeltuine -sisuksineen, kieriskellen tuskissaan, tummanpunainen vuo ihmisen ja -eläinten verta neitseellisen valkoisessa lumessa, peto, ärtyneenä, -villiytyneenä, valmiina puremaan viimeiseen hengenvetoonsa ja lopuksi -Winapie, iskien pitkällä metsästyspuukolla... - -Hiki nousi hänen otsalleen. Hän vapautui naisen syleilystä ja vetäytyi -takaisin. Ja nainen, tuntien, että hetki oli ohi, mutta aavistamatta, -mitä miehelle oli tapahtunut, ymmärsi vaistomaisesti, että kaikki -liukui pois hänen käsistään. - --- David! David! -- huudahti hän. -- Minä en jätä teitä! En jätä teitä! -Jos ette halua matkustaa kanssani, me jäämme tänne. Minä jään -kanssanne. Mitä on minulle koko maailma ilman teitä? Tulen täällä -teidän vaimoksenne. Keitän teille ruokaa, ruokin teidän koirianne, -matkustan kanssanne, soudan kanssanne. Voin tehdä sen. Uskokaa minua, -olen voimakas. - -Mies ei epäillyt sitä katsoessaan häneen ja työntäessään hänet luotaan, -mutta miehen katse oli tuima ja silmät näyttivät kylmiltä. - --- Minä maksan Pierrelle ja venemiehille, he saavat lähteä. Mutta minä -haluan jäädä kanssanne. Olen valmis menemään kanssanne kaikkialle. -David! David! Kuulkaa minua. Te sanoitte, että minä menneisyydessä -erehdyin -- se on totta, mutta sallikaa minun nyt korjata se, sovittaa -syntini. Jos minä arvostelin ennen rakkautta väärin, sallikaa minun nyt -näyttää, että osaan arvostella sitä oikein. - -Hän laskeutui polvilleen ja syleili nyyhkyttäen miehen jalkoja. -- -Säälikää minua. Säälikää! Ajatelkaa! Minä odotin monia pitkiä vuosia ja -kärsin! Te ette sitä voi ymmärtää. - -Mies kumartui ja nosti hänet ylös. - --- Kuulkaa, mitä sanon teille, -- alkoi mies avaten oven ja auttaen -häntä menemään ulos. - --- Se on mahdotonta. Me emme saa välittää vain itsestämme. Teidän -täytyy matkustaa. Toivon teille onnellista paluuta. Ylimeno Sixty Milen -luona tuottaa teille suuria vaikeuksia, mutta teillä on käytettävänänne -maailman parhaat venemiehet ja te voitatte kaikki esteet. Ehkä nyt -haluatte sanoa -- hyvästi? - -Mrs Sayther hillitsi itsensä ja katsoi häneen epätoivoisesti. - --- Jos, jos Winapie... -- hänen äänensä värähti ja hän vaikeni. - -Mutta mies ymmärsi ajatuksen ja vastasi: -- Kyllä. - -Hämmästyen tämän tunnustuksen kummallisuutta kuiskasi nainen: - --- Se on käsittämätöntä. Uskomatonta. Ei maksa vaivaa puhua siitä. - --- Suudelkaa minua, -- sanoi hän hiljaa ja ojensi kasvonsa lähelle -miestä. - -Sitten hän kääntyi ja meni. - --- Hajoittakaa leiri, Pierre, -- sanoi hän kääntyen tähän -- hän yksin -ei ollut nukkunut. -- Me matkustamme. - -Nuotion valossa Pierren terävät silmät huomasivat murheen ilmeen hänen -kasvoillaan; mutta Pierre suhtautui tähän odottamattomaan määräykseen -kuin olisi se maailman luonnollisin asia. - --- Hyvä, madame, -- suostui hän. -- Mitä tietä? Dawsoniin? - --- Ei, -- vastasi mrs Sayther verrattain rauhallisesti, -- ei -Dawsoniin, vaan Dyeaan. - -Kohta tarttui Pierre nukkuviin saattomiehiin, tyrkkien heitä vihaisesti -ja pannen heidät työhön. Hänen voimakas äänensä kaikui yli leirin. -Hetkessä oli mrs Saytherin pieni teltta korjattu pois, padat ja astiat -koottu, peitteet kääritty, ja miehet kompastellen mättäisiin menivät -veneelle. Täällä rannalla seisoi mrs Sayther odottamassa, kun -matkatavarat asetettiin veneeseen ja hänelle laitettiin paikka. - --- Me nousemme saaren yläpäähän -- selitti Pierre puuhaten pitkän -kiinnitysnuoran kimpussa. Sitten ohjaamme takimmaiseen lahteen, missä -virta ei ole niin nopea. Luulen, että se onnistuu meille. - -Hänen herkkä korvansa kuuli viimevuotisessa ruohossa astuvien -jalkojen äänen ja hän käänsi päätään. Intiaanityttö tuli heidän -luokseen. Mrs Sayther huomasi, että tytön kasvot, jotka olivat olleet -välinpitämättömän näköiset kohtauksen aikana majassa, olivat nyt -punehtuneet, näyttivät vihaisilta. - --- Mitä te teitte hänelle? kysyi tyttö jyrkästi mrs Saytherilta. -- Hän -paneutui pitkälleen penkille ja on synkän näköinen. Minä sanoin: "Mitä -on tapahtunut, David? Oletteko sairas?" Hän vaikenee. Sitten sanoo: "Ole -hyvä, Winapie, ja mene pois." Mitä te teitte hänelle? Te olette paha -nainen. - -Mrs Sayther katsoi uteliaasti intiaanityttöön, joka sai jakaa sen -miehen elämän, jota hän rakasti, silloin kun hänen itsensä täytyi -matkustaa yksin pimeään yöhön. - --- Te olette paha nainen, -- toisti Winapie hitaasti ja täsmällisesti -niinkuin tavallisesti lausutaan vähän tunnettuja sanoja vieraalla -kielellä. - --- Teidän on parasta matkustaa pois ja olla palaamatta tänne enää. Mitä -te ajattelette? Minulla on vain hänet. Minä olen intiaanityttö? Te -olette amerikkalainen nainen. Te olette kaunis. Te löydätte paljon -miehiä. Teidän silmänne ovat siniset kuin taivas. Teidän ihonne on -valkea ja niin pehmeä. - -Tummalla sormellaan siveli hän valkoisen naisen pehmeää poskea. Ja -Karen Saytherin ikuiseksi ansioksi on luettava, ettei hän väistynyt. -Pierre epäröi ja astui puoliaskelta eteenpäin, mutta mrs Sayther antoi -hänelle merkin poistua, vaikka salaa oli sydämessään kiitollinen -hänelle. - --- Ei mitään -- sanoi hän. -- Olkaa hyvä, menkää vähän etemmäksi. - -Pierre astui kunnioittavasti muutamia askeleita takaisin, ettei -kuulisi, ja pysähtyi mietiskellen. - --- Valkea, pehmeä, aivan kuin lapsella. - -Winapie kosketti toista poskea ja veti pois kätensä. - --- Pian ilmestyvät moskiitot. Iho peittyy pilkuilla; ajettumia, ah, -kuinka suuria; lyöttymiä, ah, miten paljon. Paljon moskiittoja, paljon -täpliä. On parempi, jos matkustatte ennen kuin moskiitot ilmestyvät. -Tämä tie -- hän näytti alas virtaa -- vie St Michaeliin, tämä tie -- -näytti hän ylös -- vie Dyeaan. Teidän on parempi matkustaa Dyeaan. -Hyvästi. - -Ja se, mitä mrs Sayther teki silloin, saattoi Pierren mitä suurimpaan -kummastukseen. Mrs Sayther syleili intiaanityttöä, suuteli häntä ja -itki. - --- Rakastakaa häntä -- kuiskasi hän. - -Sitten laskeutui hän kasvot alaspäin käännettyinä rannalta ja huudahti -taakseen: - --- Jääkää hyvästi -- ja asettautui keskelle venettä. Pierre seurasi -häntä ja asetettuaan peräsimen paikoilleen, antoi lähtömerkin. - -Le Goire veteli vanhaa ranskalaista laulua; tähtien heikossa valossa -kumartuivat miehet kuni haamut yli sauvoimien, peräsinairo halkaisi -nopeasti mustaa vettä, ja vene katosi yön pimeyteen. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Hänen isiensä jumala, by Jack London - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HÄNEN ISIENSÄ JUMALA *** - -***** This file should be named 56491-8.txt or 56491-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/6/4/9/56491/ - -Produced by Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |