diff options
Diffstat (limited to '56491-0.txt')
| -rw-r--r-- | 56491-0.txt | 2696 |
1 files changed, 2696 insertions, 0 deletions
diff --git a/56491-0.txt b/56491-0.txt new file mode 100644 index 0000000..4dee279 --- /dev/null +++ b/56491-0.txt @@ -0,0 +1,2696 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56491 *** + + + + + + + + + + + +HÄNEN ISIENSÄ JUMALA + + +Kirj. + +Jack London + + +Suomentanut + +Aito Kare + + + + + +Helsingissä, +Minerva Oy, +1921. + + + + +SISÄLLYS: + +Hänen isiensä jumala. +Pohjolan tytär. +Teiden erotessa. +Naisen kestävyys. +Suuri kysymys. + + + + + + +HÄNEN ISIENSÄ JUMALA. + + +I. + +Koskematon, neitseellinen metsä levisi joka suuntaan, -- meluisten +huvinäytelmien ja hiljaisten murhenäytelmien paikka. Täällä käytiin +taistelua olemassaolosta alkuaikaisella petomaisuudella. Englantilaiset +ja venäläiset riitelivät vielä Sateenkaaren maan omistamisesta -- ja +tässä oli pääsyy, -- sillä kultaa jänkit eivät vielä olleet näistä +äärettömistä maa-alueista tavanneet. Susilaumat iskivät hirvilaumoihin +valiten niistä heikkoja ja kantavia, ja seurasivat niitä samalla +hellittämättömyydellä kuin tuhansia ja taas tuhansia sukupolvia +takaperin. Vähälukuiset alkuasukkaat tottelivat noitiaan ja +päälliköltään, karkoittivat pahojahenkiä, polttivat vanhuksiaan, +taistelivat naapureitansa vastaan ja söivät vihollisiaan +mielihyvällä, mikä seikka erinomaisesti todisti heidän vatsojensa +ruuansulatuskelpoisuuden. Mutta tämä tapahtui aikana, jolloin kivikausi +läheni loppuaan. Tuntemattomilla teillä ja kartalla näkymättömillä +aavikoilla näyttäytyivät kansainvaelluksen etumaiset tiedustelijat -- +vaaleat, sinisilmäiset, lannistumattomat miehet, rauhattoman rotunsa +ilmi-elävät edustajat. Sattumalta tahi aikomuksella, yksittäin, +kaksittain tahi kolmittain he saapuivat, tietämätöntä mistä; +taistelivat, kuolivat tahi kulkivat etemmäksi, tuntematonta mihin. +Noidat ja poppamiehet koettelivat heitä tuhota, päälliköt lähettivät +sotilaitaan taistelemaan heitä vastaan, kivi törmäsi teräkseen, mutta +turhaan. Kuni vesi, joka juoksee tuntemattomista lähteistä, +tunkeutuivat he läpi pimeiden metsien ja vuorensolien, sousivat yli +jokien kömpelöissä veneissä, tahi mokkasiineihin puettuina tasoittivat +latua koirilleen. He olivat suuren heimon edelläkävijöitä ja heitä oli +monta, mutta nahkoihin kääriytyneet pohjolan asukkaat eivät sitä vielä +tienneet. Monet tuntemattomista kulkijoista taistelivat viimeiseen +saakka ja kuolivat revontulten kylmässä loisteessa, samoinkuin heidän +veljensä tekivät troopillisten maitten tulisessa hiekassa; ja he +tulevat samoin jatkamaan siihen asti, kunnes heidän rodulleen määrätty +aika ja tehtävä on täytetty. + +Oli keskiyön aika. Pohjoisella taivaanrannalla näkyi heleänpunaisia +pilviä, jotka vaalenivat länteen ja tummenivat itään päin, ne +osoittivat näkymättömän keskiyön auringon olemassaoloa. Hämärä ja valo +sekaantuivat niin, että yötä ei ollut, -- päivä yhtyi päivään. + +Yukonin pinnalla huutelivat villit lintulaumat erilaisilla äänillään +loppumattomia valituksia ja kaiku nauroi ivallisesti tyynen joen +yläpuolella. + +Hidasjuoksuisen joen rannalla seisoi kaksi, kolme puunkuorista tehtyä +ruuhta. Norsunluupäiset keihäät, luiset väkänuolet, hirvennahkaisista +hihnoista valmistetut jousen jänteet ja yksinkertaiset, kömpelöt +vitsasverkot osoittivat, että joessa oli parhaillaan lohenkutu. +Läheltä, epäjärjestyksessä olevista nahkateltoista, kuului +kalanpyydystäjien ääniä. Nuorukaiset painiskelivat keskenään tahi +pyörivät tyttöjen jälestä iäkkäämpien keskustellessa keskenään. Heidän +jaloissaan leikkivät ja tappelivat alastomat lapset kieriskellen liassa +yhdessä ruskeiden susikoirien kanssa. + +Toisella puolen leiripaikkaa, mutta erillään siitä, oli toinen leiri, +jonka muodosti kaksi telttaa. Se oli valkoisten miesten leiri. +Ymmärrettävästikin leiripaikan valinta oli kokonaan valkoisten tekemä, +niin että väärinkäsitysten sattuessa heidän leirinsä täydelleen +hallitsi intiaanien asemapaikkaa; tappion sattuessa johti toisesta +teltasta suora jyrkkä mäki alas rannalle, -- veneille. Toisesta +teltasta kuului sairaan lapsen kovaääninen itku ja äidin rauhoittava +laulu. Nuotion ääressä keskusteli kaksi miestä, -- puoliverinen ja +valkoinen. + +-- Niin! Minä rakastan kirkkoa kuin uskollinen lapsi, Bien! Rakkauteni +on niin suuri, että päiväni ovat kuluneet sitä paetessani ja yöt +raskaissa unennäöissä tehdessäni itselleni tästä rakkaudesta selkoa. +Kuulkaa! + +Puoliverisen äänessä tuntui viha ja kosto. + +-- Olen syntyisin Punaiselta Joelta. Isäni oli valkoinen, -- yhtä +valkoinen kuin te. Mutta te olette jänkki, hän oli englantilainen ja +gentlemanin poika. Äitini oli päällikön tytär. Niin, toisenkin kerran +haluttiin tietää minkälaista verta virtasi suonissani, sentähden että +asuin valkoisten luona ja isäni sydän sykki minussa. Siellä oli +valkoinen tyttö, joka katsoi minuun ystävällisesti. Hänen isällään oli +paljon maata ja paljon hevosia, hän oli tärkeä henkilö omiensa +keskuudessa ja hänessä virtasi ranskalainen veri. Hän puhui, että +tytöllä ei ole omaa mielipidettä, keskusteli paljon tyttärensä kanssa +ja oli hyvin tyytymätön siihen, mitä tapahtui. + +-- Mutta tytöllä oli oma mielipide, sillä me seisoimme pian papin +edessä. Mutta vielä pikemmin tuli hänen isänsä puhuen valheellisia +sanoja ja antaen pettäviä lupauksia, loppujen lopuksi pappi peräytyi +eikä halunnut siunata liittoamme. Niinkuin ei kirkko alussa siunannut +syntymistäni, ei se halunnut myöskään siunata avioliittoani ja pakoitti +minut tahraamaan käteni ihmisverellä, Bien! Tällä tavalla on minulla +syytä rakastaa kirkkoa. Silloin löin minä pappia vasten ajeltua suuta, +jonka jälkeen tyttö ja minä kiireesti ratsastimme Fort Pierreen, jossa +kirkonpalvelija oli hyvä ihminen. Mutta jälkeemme ajoivat tytön isä, +veljet ja ystävät. Taistelimme hevosten selässä siihen saakka, kunnes +olin lyönyt alas satulasta kolme ja loput ratsastivat Fort Pierreen. +Silloin käännyimme tyttä ja minä itään, metsiin ja vuorille. Niin ei +meitä siis vihitty, -- se oli hyvän kirkon ansio, kirkon, jota rakastan +niinkuin uskollinen poika. + +-- Mutta huomatkaa naisen kummallisuus, naisen, jonka sydäntä ei +yksikään mies koskaan voi ymmärtää. Yksi niistä, jonka löin satulasta, +oli hänen isänsä, ja jälestä tulevien hevosten kaviot musersivat tämän. +Sen me näimme, tyttö ja minä, mutta minä unohdin sen, eikä hänkään +näyttänyt sitä muistelevan, mutta jälkeenpäin, hiljaisina iltoina, se +nousi välillemme ja myöskin yön hiljaisuudessa, kun lepäsimme tähtien +alla ja olimme yksin. Se oli aina kanssamme. Tyttö ei ajatellut _sitä_, +mutta _se_ istui tulemme ääressä ja saattoi meidät vieraantumaan +toisistamme. Tyttö koetteli vapautua, mutta juuri silloin kohosi _se_ +hänen mieleensä; luin sen hänen silmistään ja epätasaisesta +hengityksestään. -- Sitten synnytti hän minulle lapsen -- tytön, ja +kuoli. Menin silloin äitini sukulaisten luo, antaakseni lapsen +imettäjälle. Mutta käteni olivat tahratut ihmisen vereen, niin, kirkon +ansiosta olivat ne ihmisveren tahraamat. Ja ratsastava poliisi +etsiskeli minua, mutta äitini veli, joka silloin oli päällikkönä, +piilotti minut antaen minulle hevosia ja ruokaa. Ja me matkustimme, +tyttäreni ja minä, Hudsonin lahden rannalle, jossa oli vähän valkoisia, +ja kysymykset, joita he tekivät, olivat harvalukuisia. Minä +työskentelin yhtiön metsästäjänä, oppaana ja koirien ajajana, kunnes +tyttäreni kasvoi naiseksi, -- pitkäksi, solakaksi ja kauniiksi. + +-- Te tunnette pitkän, yksinäisen talven, joka synnyttää huonoja +ajatuksia ja rumia tekoja. Varaston päällikkö oli kova ja rohkea mies. +Hänessä ei ollut mitään, joka olisi voinut miellyttää naista, mutta hän +kiinnitti huomionsa tyttäreeni, kun tämä tuli naiseksi. Jumalan Äiti! +Hän lähetti minut koirien kanssa pitkälle matkalle, jotta voisi... te +ymmärrätte, hän oli sydämetön ja kova mies. Tyttäreni oli aivan +valkoinen ja hänen sydämensä oli valkoinen ja -- hän kuoli. + +-- Yö, jolloin palasin, oli kylmä; ei näkynyt kuuta ja koirat ontuivat. +Intiaanit ja valkoiset katselivat minuun vaieten ja minä tunsin kauhua +tietämättä minkävuoksi, mutta en sanonut sanaakaan, ennenkuin olin +ruokkinut koirat ja syönyt itse, kuten tulee miehen, jonka on pidettävä +huolta asioista. Sitten puhuin pyytäen selitystä, mutta he vetäytyivät +etemmäksi peläten vihaani ja sitä, mitä saatoin tehdä; kuitenkin tuli +asia kerrotuksi, surullinen asia, sana sanalta, ja he ihmettelivät, +että olin niin rauhallinen. + +-- Kun he olivat puhuneet, menin päällikön taloon rauhallisempana kuin +nyt siitä kertoessani. Hän pelästyi ja kutsui apuun valkoisia, mutta ne +eivät hyväksyneet hänen tekoaan ja jättivät hänet selviytymään yksin. +Hän juoksi papin taloon. Seurasin sinne. Mutta tullessani taloon +asettui pappi tielleni ja alkoi lempeästi vakuuttaa minulle puhuen, +että vihastunut ihminen ei saa mennä oikeaan eikä vasempaan, vaan on +hänen maltettava mielensä ja muistettava Jumalaa. Vaadin isän +oikeudella, että hän antaisi minun kulkea eteenpäin, mutta hän vastasi, +että voin mennä vain hänen ruumiinsa yli ja pyysi, melkeinpä rukoili +minua. Niin, tässä oli kirkko, taaskin kirkko, ja... minä menin hänen +ruumiinsa yli sekä lähetin päällikön kohtaamaan tytärtäni hänen +jumalansa luokse, tämän valkoisten miesten huonon jumalan luo. -- +Alempana olevaan leiriin oli annettu tieto. Nousi melu ja minä poistuin +Suuren Orjajärven alueen kautta, Mackenzien laaksoa alas, yli +Valkoisten Vuorten, ohi Suuren Yukonin lisäjoen ja tulin tänne. Siitä +päivästä tähän saakka ovat teidän kasvonne ensimmäiset, jotka näen +isäni heimoon kuuluvalla miehellä. Mahdollisesti viimeisetkin! Nämä +ihmiset -- minun kansani -- ovat yksinkertaista väkeä ja minulla on +heidän keskuudessaan vaikutusvaltaa. Minun sanani on heille laki ja +heidän jumalanpalvelijansa täyttävät vain minun käskyjäni. Kun puhun +heille, puhun itselleni. Me vaadimme, että meidät jätetään yksiksemme. +Emme tarvitse teitä. Jos sallimme teidän jäädä tuliemme luo, tulee +teidän jälkeenne kirkkonne, pappinne ja jumalanne... Ja tietäkää -- +jokaisen valkoisen miehen, joka saapuu asuinsijoillemme, pakoitan minä +kieltämään jumalansa. Te olette ensimmäinen ja minä osoitan teille +hyväntahtoisuutta. Olisi senvuoksi parasta, jos te lähtisitte ja mitä +pikemmin, sitä parempi itsellenne. + +-- Minä en ole vastuunalainen veljistäni -- sanoi toinen mies täyttäen +ajatuksissaan piippunsa. + +-- Mutta minä tunnen teidän rotunne, -- vastasi puoliverinen. -- Teidän +veljiänne on paljon, ja te sekä seurueenne olette vain muiden edellä. +Ajallaan tulevat toiset vallatakseen maan, mutta minun aikanani se ei +tapahdu. Olen kuullut, että he ovat jo Suuren joen alkuvarsilla ja +kaukana alajuoksun luona ovat venäläiset. + +Hay Stockard -- jänkki -- katsoi kummastuneena puoliveriseen. Se oli +hämmästyttävä maantieteellinen paljastus. Fort Yukonissa olevassa +Hudsonin lahden asutuspaikassa oli kokonaan toiset tiedot joen +suunnasta. Otaksuttiin sen laskevan Jäämereen. + +-- Siis Yukon laskee Beringin mereen? -- kysyi hän. + +-- En tiedä, mutta alempana on venäläisiä, paljon venäläisiä. Voitte +mennä etemmäksi ja näette sen itse, voitte myöskin palata takaisin +veljienne luo, mutta ylös Koyukukiin teidän ei pidä lähteä, sillä +sotilaat ja noidat tottelevat minun määräyksiäni. Niin käsken minä, +Babtiste Punainen, jonka sana on laki, koska minä olen tämän kansan +päällikkö. + +-- Mutta jos minä en menisi alas venäläisten enkä takaisin veljieni +luo? + +-- Silloin joutuisitte pian jumalanne luo, huonon jumalan luo, +valkoisten miesten jumalan luo. + +Punainen aurinko näyttäytyi taivaanrannalla, himmeänä ja verisenä. +Baptiste Punainen nousi, nyökäytti kevyesti päätään ja meni takaisin +omaan leiriinsä keskelle punertavia varjoja ja satakielen lauluja. + + +II. + +Hay Stockard kirosi karkeasti ja voimakkaasti. Hänen vaimonsa kohotti +katseensa padoista ja kupeista silmäten terävästi pitkin jokea. Vaimo +osasi eroittaa miehensä mielenlaadun niistä kirouksista, joita tämä +päästeli. Hän ymmärsi tämän tapauksen ansaitsevan huomiota. Pitkä +ruuhi, auringossa välkkyvine airoineen, tuli poikki joen ja ohjasi +rannalle. Hay Stockard silmäili sitä huolellisesti... Kolme soutumiestä +ojentautui ja kumartui, kumartui ja ojentautui säännöllisessä tahdissa; +mutta punainen vaate, joka oli kääritty yhden miehen pään ympäri, +kiinnitti hänen huomiotaan. + +-- Bill! -- huusi hän. -- Hei, Bill! + +Kömpelö, jättiläismäinen olento näyttäytyi toisesta teltasta +haukotellen ja hieroen silmiään. Nähdessään kummallisen veneen karkkosi +hänestä heti uni. + +-- Oh, helvetti! Piruko niitä tänne kiikuttaa? + +Hay Stockard pudisti päätään yrittäen ottaa kiväärin. + +-- Parasta ampua hänet, -- sanoi Bill. -- Tuo varmasti turmelee meiltä +kaiken, jos laskemme hänet tänne. + +Mutta Stockard hylkäsi tämän äärimmäisen keinon ja pidätti Billiä. +Kaksi intiaania hyppäsi rannalle ja ruuhesta astui maihin valkoinen +matkustaja, eroten toisista silmiinpistävän päähineensä vuoksi. + +-- Paavali Tarsolaisen tapaan tervehdin teitä. Olkoon rauha ja Jumalan +armo kanssanne. + +Hänen ilmaantumisensa vastaanotettiin jurolla vaiteliaisuudella. + +-- Hay Stockard, jumalankieltäjä ja syntinen, tervehdin teitä. +Sydäntänne hallitsee mammona, järkenne on pahan hengen vallassa, +teltassanne on nainen, jonka kanssa teillä on rakkaussuhde; näistä +synneistä käsken minä, Jumalan lähettiläs, Sturges Owen, teitä +kääntymään, katumaan ja puhdistautumaan. + +-- Jättäkää nuo lorunne! -- keskeytti Hay Stockard suuttuneena, -- +tiedättekö, että Baptiste Punainen on tuolla? -- ja hän osoitti +kädellään intiaanien leiriin. + +Sturges Owen, maailman valistaja ja Herran apostoli, meni jyrkänteen +reunalle ja käski saattajiensa tuoda leiritarpeet. + +Stockard seurasi häntä. + +-- Kuulkaapas, mitä sanon teille, -- sanoi hän tarttuen +lähetyssaarnaajan olkapäähän. -- Pidättekö omaa nahkaanne suuressa +arvossa? + +-- Elämäni on Herran kädessä ja minä teen vain Hänen työtään Hänen +viinitarhassaan, -- vastasi mies juhlallisesti. + +-- Oh, jättäkää tuo! Mitä pidätte kidutuksesta? + +-- Tapahtukoon Herran tahto. + +-- Hyvä on, te löydätte sen täältä, mutta minä annan aluksi teille +neuvon. Ottakaa se vastaan tahi ei, niinkuin haluatte. Jos te jäätte +tänne, niin te tulette kukistetuksi. Ettekä te yksin, vaan mekin, Bill, +vaimoni... + +-- Vaimonne ei usko pyhään evankeliumiin... + +-- Enkä minä. Te tuotatte kärsimyksiä ei vain itsellenne, mutta myöskin +meille. Viime talven palelin yhdessä kanssanne, niinkuin hyvin +muistatte, ja tiedän teidän olevan hyvän miehen. Jos katsotte +velvollisuudeksenne kääntää pakanoita, niin hyvä on, mutta älkää +unohtako mahdollisia seurauksia. Tämä mies -- Baptiste Punainen -- ei +ole intiaani. Hän on samaa juurta kuin mekin. Yhtä päättäväinen kuin +minäkin ja yhtä itsepäinen uskonkiihkossaan kuin te. Kun te molemmat +kohtaatte, niin en sekaannu asiaan, vaikkapa joutuisinkin suoraa päätä +helvettiin. Ymmärrättekö? Seuratkaa neuvoani ja matkustakaa. Jos +lähdette alas, tulette venäläisten luo. Heidän keskuudessaan on +kreikkalaiskatolisia pappeja, jotka auttavat teitä pääsemään yli +Beringin merelle -- sinne mihin Yukon laskee, -- ja sieltä ei ole +vaikea palata sivistyneisiin oloihin. Kuulkaa minua ja matkustakaa +täältä mahdollisimman nopeasti. + +-- Se, jonka sydämessä asuu Herra ja jonka kädessä on evankeliumi, ei +pelkää ihmisten eikä saatanan juonia, -- vastasi lähetyssaarnaaja +juhlallisesti. -- Minä tapaan tämän miehen ja koettelen käännyttää +hänet. Yksi kadonnut lammas, joka palautetaan kirkon helmaan, on +suuremman arvoinen kuin tuhannen pakanaa. Se, joka on voimakas pahassa, +saattaa tulla suureksi myöskin hyvässä, siitä on Saulus esimerkkinä: +Lähtiessään Damaskon tielle vangitsemaan kristittyjä hänen korviinsa +kaikui Pelastajan ääni: "Saulus, Saulus, miksi vainoot minua?" Siitä +hetkestä astui Paavali Herran puolelle ja tuli suureksi sielujen +pelastajaksi. Samoinkuin Paavali Tarsolainen työskentelen minäkin +Herran viinimäessä ja kärsin kidutusta, loukkauksia, pilkkaa ja vainoa +rakkaudesta Häneen. + +-- Tuokaa pieni teepussi sekä vesikattila, -- huusi hän venemiehilleen; +-- ja älkää unohtako hirvenlapaa ja paistinpannua. + +Kun hänen miehensä saapuivat rantaäyräälle, laskeutuivat he kaikki +kolme, leiritarpeet selässä ja käsissä, polvilleen ja kiittivät Jumalaa +aavikon ja joen yli onnellisesti suoritetusta matkasta. Hay Stockard +katseli näitä menoja epäillen ja pilkallisesti; mikään juhlallinen tahi +romanttinen ei liikuttanut hänen kovaa sydäntään. Samaan aikaan +ilmestyi Baptiste. Huomaavaisesti katseli hän kaikkea tätä muistellen +tyttöä, joka jakoi hänen kanssaan vaivat vuorilla ja metsässä sekä +tytärtään, joka makasi jossakin synkän Hudsonin lahden rantamilla. + + +III. + +-- Hitto soikoon, Baptiste, en olisi saattanut ajatellakkaan sitä, en +hetkeäkään. On myönnettävä, että tämä mies on hullu ja merkitsee vähän +asioiden kulussa, mutta kuitenkaan, ymmärrätte, en voi jättää häntä. + +Hay Stockard vaikeni, koettaen nähtävästi sovittaa näihin sanoihin +sydämensä karkean siveysopin. + +-- Hän on kyllästyttänyt minut aikoja sitten, kyllästyttää minua +nytkin, ja enemmän kuin kerran on hän tuottanut minulle erilaisia +ikävyyksiä, mutta te unohdatte, että me olemme hänen kanssaan samaa +rotua -- hän on valkoinen -- ja... ja minulla ei ole oikeutta ostaa +omaa elämääni hänen elämällään, vaikkapa hän olisi neekerikin. + +-- Olkoon niin, -- vastasi Baptiste Punainen. -- Minä osoitin teille +armoa ja annoin mahdollisuuden valita. Tulen pian sotilaineni ja +tapahtuu toinen tahi toinen, -- joko minä tapan teidät tahi te +kiellätte jumalanne. Jättäkää pappi minun haltuuni ja te saatte mennä +rauhassa. Muuten täytyy teidän tuhoutua. Mieheni ovat valmiit aina +lapsista alkaen nousemaan teitä vastaan. Katsokaa, lapset ovat +vallanneet teidän ruuhenne. + +Hän osoitti joelle. Alastomat poikaset kaalelivat vedessä kuljettaen +ruuhia. Kun he olivat edenneet ulkopuolelle kiväärin kantaman, +kiipesivät he veneisiin ja alkoivat soutaa. + +-- Antakaa pappi minulle ja te saatte ruuhenne takaisin. Ajatelkaa! +Sanokaa mielipiteenne, mutta älkää kiirehtikö. + +Hay Stockard pudisti päätään. Hänen katseensa pysähtyi vaimoonsa, jolla +oli lapsi rinnoillaan. Stockard epäröi eikä kohottanut katsettaan +ympärillä oleviin ihmisiin. + +Baptisten viimeisten sanojen aikana tuli paikalle pappi. + +-- Minä en pelkää, -- sanoi hän. -- Herra pitää minua kädessään ja olen +yksin valmis menemään uskottomien leiriin. Vielä ei ole myöhäistä. Usko +siirtää vuoria. Yhdennellätoista hetkellä voin kääntää heidän sydämensä +oikealle tielle. + +-- Nyt on sopiva tilaisuus kaapata tuo kulkuri, -- kuiskasi Bill +vanhemman toverinsa korvaan, osoittaen silmillään Baptisteen. Tehkäämme +hänestä panttivanki ja lopettakaamme hänet, jos hän vastustelee. + +-- Ei, -- sanoi Stockard. Annoin hänelle sanani, että tulemme +keskustelemaan rauhassa. Sodan säännöt, Bill, sodan säännöt. Hän on +käyttäytynyt rehellisesti varoittaessaan meitä, senvuoksi en voi rikkoa +sanaani. + +-- Hän täyttää joka tapauksessa uhkauksensa kuitenkin, siitä ei ole +epäilystäkään. + +-- Se on totta, mutta en halua, että puoliverinen olisi minua +kunniallisempi. Miksikä ei tehdä niinkuin hän haluaa, annetaan hänelle +lähetyssaarnaaja ja niin on asia selvä? + +-- Ei, ei -- venytti Bill epämääräisesti. + +-- Et siis halua! + +Bill punastui kevyesti ja lakkasi väittelemästä. Baptiste Punainen +odotti lopullista päätöstä. Stockard meni hänen luokseen. + +-- Kas näin on asia, Baptiste. Saavuin tänne tarkoituksella mennä +Koyukukiin. Minä en tarkoita pahaa, enkä ajattele mitään huonoa, +enempää nyt kuin silloinkaan. Yht'äkkiä ilmestyi tämä jumalanpalvelija, +niinkuin te häntä nimitätte. Minä en häntä tuonut tänne. Hän olisi joka +tapauksessa tullut olinpa minä täällä tahi en. Mutta kun hän on nyt +täällä, niin olen velvollinen tukemaan häntä, koska hän on samaa rotua +kuin minäkin. Jos te itsepäisesti pysytte päätöksessänne, niin kylänne +hiljenee ja tyhjenee, teille jää vähemmän ihmisiä kuin nälän jälkeen. +Totta on, että mekin kuolemme, teidän soturinne... + +-- Mutta ne, jotka jäävät jälelle, saavuttavat rauhan ja heidän +korvissaan eivät tule kuulumaan vieraiden jumalien sanat eikä +muukalaisten jumalanpalvelijoiden ääni. + +Stockard ja Bill kohauttivat olkapäitään ja poistuivat, puoliverinen +läksi takaisin leirilleen. Lähetyssaarnaaja kutsui seuralaisiaan +ja he laskeutuivat polvilleen rukoukseen. Stockard ja Bill alkoivat +hakata kirveillä muutamia suuria petäjiä ja laittoivat niistä +rintavarustuksen, joka täydelleen vastasi tarkoitustaan. Lapsi nukahti +ja nainen asetti sen nahkojen päälle ryhtyen auttamaan leirin +vahvistamisessa. Kun nämä valmistukset oli suoritettu loppuun, +valitsivat Stockard ja Bill avonaisen paikan ja alkoivat hakata pois +pensaikkoa. Vihollisen leirin taholta kuului sotarumpujen ja noitien +äänet, jotka rohkaisivat väkeä. + +-- Pahinta on, että he haluavat hyökätä yllättämällä, -- valitti Bill +heidän kirveet olalla palatessaan takaisin. + +-- He odottavat vain keskiyötä, jolloin ei näe ampua hyvin. + +-- Siinä tapauksessa lienee parasta alkaa toimia nyt heti. + +Bill otti kirveen asemesta kiväärin. + +Eräs poppamiehistä, joka seisoi korkeammalla muita heimolaisiaan, oli +selvään näkyvissä. Bill tähtäsi häneen. + +-- Onko kaikki kunnossa? -- kysyi hän. + +Stockard avasi ampumatarvelaatikon, saattoi vaimonsa vaarattomaan +paikkaan ja antoi merkin. + +Bill laukaisi. + +Poppamies kaatui. Hetkisen vallitsi hiljaisuus, sitten kohosi raivokas +ulvonta ja joukko nuolia lenteli leiriin. + +-- Haluan tehdä sille kulkurille saman tempun, -- huomautti Bill +ladatessaan pyssyään. -- Vannon osaavani häntä silmien väliin. + +-- Älä tee sitä, -- virkkoi Stockard pudistaen päätään alakuloisesti. + +Baptiste nähtävästi koetteli tyynnyttää sotaisimpia alamaisistaan, +mutta sensijaan, että olisivat täydessä päivänvalossa heittäytyneet +hyökkäykseen, jättivät intiaanit kylänsä ja kääntyivät pikaiseen +pakoon, tuhoatuottavien laukausten saavuttamattomiin. Käännytysinnon +vallassa oleva Sturges Owen päätti ensin mennä yksin pakanoiden luo +yhtä valmiina voittoon kuin kidutukseenkin, mutta vähitellen +uskonkiihko sammui ja luonnollinen itsesäilytysvaisto pääsi +oikeuksiinsa. Ruumiillinen kauhu tuli uskon sijaan, rakkaus elämään oli +suurempi kuin rakkaus Jumalaan. Tämä ei ollut uusi kokemus. Hänet +valtasi ennestään tuttu heikkous. Hän muisti, kuinka hänen +seuralaisensa ohjasivat, ikäänkuin mielipuolet, veneen keskelle uivaa +jääpaljoutta ja kuinka hän vaarallisimmalla hetkellä heitti pois +aironsa alkaen kiihkeästi rukoilla ja pyytää armoa. Nämä muistot eivät +olleet mieluisia. Ne saattoivat hänet häpeämään itseään ja sieluaan, +joka oli niin heikko, että ruumis saattoi saada ylivallan. Mutta +rakkaus elämään! Rakkaus elämään! Hän ei voinut sitä tukahuttaa. Hänen +urhoollisuutensa, jos sitä voi siksi kutsua, johtui uskonkiihkosta, kun +taas Stockardin ja Billin rohkeus johti juurensa syvälle painuneista +esikuvista. Heissä ei rakkaus elämään ollut sen vähäisempi, mutta +rakkaus rodun perintätapoihin oli voimakkaampi; ei senvuoksi, että he +eivät olisi pelänneet kuolemaa, mutta he eivät voineet ostaa elämäänsä +häpeän hinnalla. + +Lähetyssaarnaaja nousi ja hetkeksi hänet valtasi halu uhrautua. Hän +ryömi jo puoleksi yli rintavarustuksen mennäkseen pakanoiden luo, mutta +vaipui voihkien, käsien ja jalkojen vapistessa, takaisin. + +-- Kuinka heikko minä olenkaan! Kuka minä olen paetakseni Herran +tahtoa? Ennen maailman luomista on kaikki elämän kirjaan kirjoitettu. +Kuinka minä, maan mato, voin muuttaa sivuakaan tahi sen osaakaan siitä? +Tapahtukoon Herran tahto! + +Bill tuli hänen luokseen ja sanaakaan sanomatta löi häntä kovasti. +Sitten hän jätti tämän värisevän hermoläjän ja käänsi huomionsa Owenin +seuralaisiin. Mutta heissä ei näkynyt pelkoa ja reippaasti ottivat he +osaa taistelun valmistamiseen. Stockard puheli hiljaa vaimonsa kanssa. + +-- Tuokaa lähetyssaarnaaja tänne, -- käski hän Billiä. + +-- Nyt, -- määräsi hän, kun Owen seisoi tylsänä heidän edessään, -- +tehkää meidät mieheksi ja vaimoksi, mutta heti. + +Sitten hän lisäsi, selittääkseen käytöstään Billylle. -- Eihän saata +tietää, kuinka tämä loppuu, senvuoksi aion saattaa asiani +järjestykseen. + +Nainen alistui valkoisen herransa toivomukseen. Hänelle ei näillä +menoilla ollut mitään merkitystä. Omalta kannaltaan katsoen hän oli +Stockardin vaimo ensimäisestä päivästä lähtien, kun he olivat yhtyneet. +Läsnäolijat olivat todistajina. Bill seisoi lähetyssaarnaajan vieressä +kiirehtien, kun hän viivytteli. Stockard sanoi naiselle vastaukset ja +kun tuli aika, eikä ollut parempaa sormusta, kiersi hän naisen sormen +oman sormensa ympärille. + +-- Suudelkaa morsianta! -- käski Bill. Sturges Owen oli liian +masentunut vastustaakseen. + +-- Nyt ristikää lapsi. + +-- Kaikkien sääntöjen mukaan, -- määräsi Bill. + +-- Uudelle tielle on otettava mukaan kaikki tarpeellinen, -- huomautti +isä ottaessaan lapsen äidiltä. -- Työskentelin kerran Kalliovuorilla ja +minulla oli kaikkea muuta, paitsi ei suoloja. Ei ole milloinkaan sitä +unohdettava. Ja jos nainen ja lapsi joutuvat yöllä vangeiksi, he voivat +joutua ruuaksi intiaaneille. + +Kuppi täytti kastemaljakon virkaa ja menojen loputtua vietiin lapsi +vaarattomaan nurkkaukseen rintavarustuksen taa. Tehtiin tuli ja +alettiin valmistaa illallista. Aurinko näkyi pohjoisessa laskeutuen +likemmäksi taivaanrantaa. Taivas tällä suunnalla oli veripunainen. +Varjot pitenivät, valo sammui ja metsän pimeydessä elämä hiljalleen +vaimeni. Vieläpä lintujenkin äänet joella alkoivat hiljetä ja yö +saapui. Mutta intiaanien luona melu vain kasvoi, lyötiin rumpuja ja +laulettiin villejä sotalauluja. Mutta kun aurinko katosi taivaanrannan +taa, lakkasi melu. Ympärille laskeutui puoliyön hiljaisuus. Stockard +laskeutui polvilleen ja alkoi katsella hirsien välitse. + +Lapsi rupesi itkemään ja kiinnitti hänen huomionsa. Äiti kumartui +itkevän lapsen yli ja tämä nukahti uudelleen. Tuli hiljaisuus, syvä, +loputon. Silloin kuului äkkiä puolikovaa laulua. Tummia haamuja +näyttäytyi avoimella paikalla. Nuolet suhisivat, jänteet vongahtelivat. +Heille vastattiin kiväärien laukauksilla. Yhtäkkiä voimakkaan käden +heittämä keihäs lävisti Stockardin vaimon tämän kumartuessa lapsensa +puoleen ja nuoli sattui lähetyssaarnaajan käteen. + +Taistelu muuttui tulisemmaksi. Koko leirien välinen ala oli ruumiiden +peittämä, mutta jälelle jääneet ryntäsivät eteenpäin ja tulvahtivat yli +rintavarustuksen kuin valtameren aallot. Sturges Owen peittäytyi +telttaan sillä aikaa kun ihmiset kaatuivat ja kuolivat. Stockard +hallitsi jälleen tilannetta työntäen takaisin intiaaneja kuin vikiseviä +koiria. Tumma käsi tempasi heikon lapsen äidin ruumiin alta ja löi sen +voimakkaasti hirttä vasten. + +Villien rengas tiukkeni peittäen hänet keihäillä ja luupäisillä +nuolilla. Aurinko nousi ja valaisi kaikki punertavilla säteillään. +Kahdesti syöksyivät intiaanit häneen ja kahdesti ajoi hän heidät +kirveellään takaisin. He kaatuivat, ja hän tallasi heitä jaloillaan, +kuolleita, ja kuolevia. Intiaanit pysähtyivät ja hän nojasi nääntyneenä +kirveeseensä. + +-- Vannon kautta sieluni! -- huusi Baptiste Punainen. -- Sinä olet +mies! Sano, ettei ole Jumalaa ja sinä saat elää. + +Stockard pudisti kieltävästi päätään. + +Sturges Owen vietiin puoliverisen luo. Taisteluun osaaottamatta hän oli +jäänyt koskemattomaksi, mutta hänen silmänsä harhailivat täynnä kauhua +sinne tänne. Jumalankieltäjän sankarillinen vartalo, haavojen ja +nuolien peittämänä, nojautuen rohkeasti kirveeseen, välinpitämättömänä, +lannistumattomana, ylpeänä, kiinnitti hänen harhailevan katseensa. Ja +hän tunsi syvää kateutta tätä miestä kohtaan, joka seisoi niin tyynenä +kuoleman kynnyksellä. Nähtävästi muistutti juuri Stockard Kristusta, +eikä hän, Georg Owen. + +Hän tunsi epämääräistä suuttumusta esi-isiinsä henkensä heikkoudesta ja +hänet valtasi viha sitä kaikkivaltiasta voimaa vastaan, joka oli luonut +hänet, palvelijansa, niin heikoksi. Voimakkaampikin mies olisi +tällaisen kauhun vallassa kieltänyt uskonsa ja sellaiselle kuin Sturges +Owen, se oli aivan itsestään selvää. Peläten ihmisiä hän saattoi +päättää kapinoida Jumalaa vastaan. Hänellä oli usko ilman uskon voimaa, +eikä hänellä ollut sielun voimaa. + +-- No, missä on nyt sinun Jumalasi? -- kysyi puoliverinen. + +-- En tiedä. -- Owen seisoi suorana ja vapisevana kuin lapsi, joka +vastaa katkismustaan. + +-- Mutta sinulla on Jumala? + +-- Oli. + +-- Entä nyt? + +-- Ei ole. + +Stockard kuivasi veren silmistään ja hymyili. Lähetyssaarnaaja katsoi +häneen uteliaasti. Siihen, mitä tapahtui, hän ei ottanut osaa. Hän oli +katsoja -- matkan päässä. Baptisten sanat ulottuivat juuri hänen +korviinsa. + +-- Hyvin hyvä. Katsokaa, tämä mies menee vapaana, eikä hänelle saa +mitään pahaa tapahtua. Menköön hän rauhassa. Antakaa hänelle ruuhi ja +ruokaa. Menköön hän venäläisten luo ja kertokoon heidän papeilleen +Baptiste Punaisesta, jonka maassa ei ole mitään Jumalaa. + +He veivät hänet hiukan etemmäksi, missä seisahtuivat katsomaan, kuinka +murhenäytelmä loppuisi. Puoliverinen kääntyi Hay Stockardiin. + +-- Täällä ei ole Jumalaa -- toisti Baptiste. + +Toinen hymyili vastaukseksi. Eräs nuorista sotilaista otti keihään +varustautuen iskemään. + +-- Onko sinulla Jumala? + +-- On, minun isieni Jumala. + +Baptiste Punainen antoi merkin ja keihäs lävisti Stockardin rinnan. +Sturges Owen huomasi norsunluukärjen pistävän esiin selästä, näki +miehen horjuvan, hymyilevän ja kuuli katkeavan keihään äänen, kun mies +kaatui. Silloin lähti hän alas jokea viedäkseen venäläisille tiedon +Baptiste Punaisesta, jonka maassa ei ole Jumalaa. + + + + +POHJOLAN TYTÄR. + + +-- Te olette -- kuinka sanoisin -- laiska ihminen ja haluaisitte saada +minut vaimoksenne. Se ei ole hyvin. Ei, ei koskaan laiska mies tule +minun miehekseni. + +Näin puheli Joy Molineau Jack Harringtonille, ja viime yönä oli hän +puhunut samoin Louis Savoy'lle, mutta ranskaksi. + +-- Kuulkaa, Joy! + +-- Ei! Ei! Miksikä kuuntelisin laiskoja ihmisiä? Tämä ei ole kaunista: +käytte luonani, koetatte voittaa suosiotani, ettekä tee mitään. Kuinka +te voitte hankkia elatusta perheellenne? Miksi teillä ei ole +kultahiekkaa? Onhan monilla muilla sitä liiaksikin. + +-- Minäkin olen työskennellyt ahkerasti, Joy. Joka päivä olen ollut +tiellä tahi joella. Palasin juuri nyt. Koirani väsyivät. Toiset ovat +onnellisia ja löytävät paljon kultaa, mutta minä -- minä en ole +onnellinen. + +-- Oh! Mutta kun se mies, muistatteko, Mc Cormack, intiaanivaimonsa +kanssa löysi kultaa Klondykesta, te ette menneet. Toiset menivät ja +ovat nyt rikkaita. + +-- Tehän tiedätte, että suoritin etsiskelyjä Tananan yläjuoksun +varsilla enkä tiennyt Eldoradosta ja Bonanzasta mitään ennenkuin oli +liian myöhäistä. + +-- Ne ovat vain verukkeita, te ainoastaan -- miten sanoisin -- +kierrätte asiaa. + +-- Kuinka niin? + +-- Olette laiska. Ette viitsi työskennellä. Eldorado-joella on eräs +hyvin rikas valtaus. Eräs mies löi sinne paalunsa ja lähti pois, eikä +kukaan tiedä, minne hän on joutunut. Kuuteenkymmeneen päivään ei kukaan +saa oikeuksia tähän valtaukseen. Senjälkeen toiset miehet, paljon +toisia miehiä, lähtevät matkalle tuulen nopeudella saadakseen ennen +muita valtauspaperit. Heistä tulee rikkaita. He voivat hankkia +perheelleen elatuksen. + +Harrington oli hyvin innostunut, mutta peitti sen ja kysyi +välinpitämättömästi: + +-- Koska on määräaika? + +-- Puhuin tästä asiasta Louis Savoy'n kanssa -- jatkoi tyttö +kiinnittämättä huomiota kysymykseen. -- Luulen hänen voittavan. + +-- Vieköön hänet piru! + +-- Niin, hän puheli minulle: -- Joy, minä olen vahva, minulla on hyvät +koirat. Minulla on hyvät keuhkot. Koetan voittaa. Sitten te menette +kanssani naimisiin? Ja minä sanoin hänelle... sanoin... + +-- Mitä te sanoitte? + +-- Sanoin: "Jos Louis Savoy voittaa, tulen hänen vaimokseen". + +-- Mutta jos hän ei voita? + +-- Silloin ei Louis Savoy tule, niinkuin sanotaan, minun lapsieni +isäksi. + +-- Mutta jos minä voitan? + +-- Te? Ha, ha! Ette ikinä. + +Vaikkapa ärsyttävänäkin, kuten oli laita tässä tapauksessa, Joy +Molineau'n nauru hyväili korvaa. Harrington ei siitä välittänyt. Hän +oli kauan sitten tottunut tällaiseen kohteluun. Hän ei sitäpaitsi ollut +poikkeuksena. Tyttö saattoi kaikki ihailijansa kärsimään samalla +tavoin. Tällaisina hetkinä hän oli ihastuttava: huulet aukenivat, +kasvot punehtuivat pakkasen kirpeistä suudelmista ja silmissä paloi +sellainen ihana ilme, jonka näkee vain naisten silmissä. Hänen +ajokoiransa tunkeilivat hänen ympärillään ja johtajakoira Wolf Fang +asetti pitkän kuononsa hyväillen hänen polvilleen. + +-- No, mutta jos minä voittaisin? -- tutki Harrington. + +Tytön silmät siirtyivät koirista ihailijaan ja päinvastoin. + +-- Mitä sinä sanot, Wolf Fang? Jos hän on voimakas ja voittaa, +rupeammeko hänen vaimokseen? Mitä? Mitä sinä sanot? + +Wolf Fang teroitti korviaan ja haukkui Harringtonia. + +-- Hyvin kylmä, -- lisäsi tyttö yht'äkkiä naisellisella +epäjohdonmukaisuudella nousten ja laittaen valjakkoaan kuntoon. + +Hänen ihailijansa katsoi yhä tyhmänä häneen. Tämä tyttö riisui hänen +älykkyytensä aseista jo heidän tuttavuutensa ensi päivänä, ja +kärsivällisyys sai sijansa Harringtonin hyveiden joukossa. + +-- Hei! Wolf Fang! Eteenpäin! -- huudahti tyttö hypäten rekeen ja +koirat lähtivät. -- Hei! + +Ne kiisivät Forty Mileen tietä myöten ja Harrington seurasi kulmiensa +alta tyttöä. Siellä, missä tie haaraantuu ja katkaisee joen Fort +Cudahy'in, tyttö pysähtyi ja kääntyi. + +-- Ah, te herra Laiskuri, -- huudahti hän, -- Wolf Fang, sano hänelle +"kyllä", jos hän voittaa. + +Pian tiesi koko Forty Mile tulevasta taistelusta. Lyötiin vetoja ja +ennustettiin, kuka voittaisi kamppailussa ja kumpaiseen kahdesta +viimeisestä ihailijasta lankeisi Joy Molineaun vaali. Asukkaat +jakaantuivat kahteen leiriin ja kaikki ponnistukset kohdistettiin +siihen, että kumpaisenkin puolueen valittu ehtisi perille ensiksi. +Alkoi taistelu hyvistä koirista, sillä niistä riippui suureksi osaksi +kilpailun tulos. Paitsi naisen valloittamista, jonka rakkaus oli vielä +voitettava, kilpailu koski valtausta, jonka arvo oli vähintäin +miljoonan dollaria. + +Kun huhu Mc Cormackin löydöistä Bonanzassa levisi, niin kaikki, Circle +City ja Forty Mile mukaan luettuina, läksivät ylös Yukonia, +lukuunottamatta niitä, jotka, kuten Jack Harrington ja Louis Savoy, +suorittivat etsiskelyjä kaukana lännessä. Hirvien laitumet ja joet +vallattiin ilman mitään järjestystä ja sattumalta tuli vallatuksi yksi +kaikkein kultarikkaimpia paikkoja -- Eldorado. + +Olaf Nelson ilmoitti vaatimuksensa viiteensataan jalkaan, asetti +merkkinsä ja katosi. Siihen aikaan sijaitsi lähin ilmoituskonttori +poliisikasarmissa Fort Cudahy'ssa, joen toisella puolen vastapäätä +Forty Milea, mutta kun laajalle levinnyt huhu tiesi, että Eldorado oli +oikea kultamaa, niin pian huomattiin, että Olaf Nelson oli jättänyt +tekemättä tuon matkan Yukonia alas saattaakseen valtauksen +luetteloihin. Ihmiset katsoivat ahneesti omistajatta jäänyttä +valtausta, jossa he tiesivät tuhannen tuhatta dollaria odottavan vain +lapiota ja huuhtelupannua. Mutta kukaan ei voinut koskea valtaukseen, +sillä laki määräsi kuusikymmentä päivää aikaa paalujen lyömisestä +lailliseen ilmoittamiseen ja kaivosoikeuden saamiseen, -- tämän ajan +kuluessa oli paaluttajan oikeus koskematon. Kaikki tiesivät Olaf +Nelsonin katoamisesta ja kymmenet miehet tekivät valmistuksia +voidakseen kiireesti lähteä ja ehtiä ensiksi Fort Cudahy'in. + +Mutta Forty Milessa suhtauduttiin tähän verrattain tyynesti. Asukkaat +ponnistivat kaikki voimansa varustaakseen kaikella välttämättömällä +Jack Harringtonin ja Louis Savoy'n, eikä ollut niin mieletöntä, joka +olisi päättänyt ryhtyä yksinään kilpailuun. Ilmoituskonttoriin oli sata +mailia ja otaksuttiin, että molempien kilpailijoiden täytyi neljä +kertaa vaihtaa välillä koiria. Luonnollisestikin oli viimeisellä +valjakolla ratkaiseva merkitys ja näitä kahtakymmentäviittä mailia +varten kilpailijat koettivat hankkia mahdollisimman voimakkaita +eläimiä. Puolueiden taistelu oli niin kova ja koirien kysyntä niin +suuri, että hinnat kohosivat ennenkuulumattoman korkeiksi. Silloin +kääntyivät kaikkien katseet Joy Molineau'hon. Hän ei ollut ainoastaan +koko jutun alkusyy, vaan hänellä oli myöskin parhain koiravaljakko +Chilcootista Beringin mereen. Johtajakoirana ei Wolf Fangilla ollut +vertaistaan. Se, jonka rekeen tämä olisi viimeisellä välillä +valjastettu, olisi varmasti voittaja. Tästä ei ollut epäilystäkään. +Enemmän kuin kerran kiusattiin, että Joy luovuttaisi jommalle kummalle +kilpailijalle koiransa, -- mutta hän oli taipumaton. Ja puolueet +löysivät lohdutusta vain siitä tosiasiasta, että jos ei toinen saanut +hyötyä koiran omistamisesta, ei sitä saanut toinenkaan. + +Mutta miehet ovat, niin yksilöinä kuin kokonaisuutenakin, niin luotuja, +että he kuluttavat elämänsä autuaassa tietämättömyydessä naisen sydämen +hienoimmista ja syvimmistä ajatuksista. Näin oli Forty Milen miestenkin +laita. He eivät voineet lukea Joy Molineau'n salaisimpia ajatuksia ja +tunnustivat myöhemmin, ettei heidän onnistunut ymmärtää tämän Evan +tyttären arvoituksellista käytöstä, tyttären, jonka isä kaupitsi maassa +turkiksia, ennenkuin he edes unissaan olivat tätä maata nähneet. Mutta +kaikki nämä olosuhteet eivät olleet vaikuttaneet häneen, eikä hän sen +vuoksi ollut vähemmän nainen. Miehet tiesivät, että hän leikki heidän +kanssaan, mutta he eivät tienneet hänen tarkoitustaan, eivätkä +käsittäneet hänen pelinsä syvyyttä ja viekkautta. He näkivät vain +avoimet kortit, niin että viimeiseen hetkeen saakka Forty Mile oli +viattomassa tietämättömyyden tilassa, eikä ollut mahdollista tehdä +johtopäätöksiä, ennenkuin hän löi esille viimeisen valttinsa. + +Noin viikkoa ennen asukkaat lähtivät paikalle, josta Jack Harringtonin +ja Louis Savoy'n matkan piti alkaa. Kilpailijat varasivat tarpeeksi +aikaa ehtiäkseen Olaf Nelsonin valtaukselle muutamia päiviä ennen +määräajan loppua, antaakseen koirille aikaa levätä. Tiellä he +kohtasivat Dawsonin asukkaita, jotka varasivat jo koiravaljakoita +kilpailutien varrelle. + +Kaksi päivää kilpailijoiden lähdön jälkeen Forty Mile alkoi lähetellä +omia valjakoitaan -- ensimmäisen seitsemänkymmenenviiden mailin päähän, +toisen viidenkymmenen ja viimeisen kahdenkymmenenviiden. Valjakot +viimeistä väliä varten olivat suurenmoiset ja niin valitut, että +asukkaat viidenkymmenen asteen pakkasessa kokonaisen tunnin +arvostelivat niiden ominaisuuksia, ennenkuin ne lähetettiin. +Viimeisellä minuutilla ilmestyi reellään Joy Molineau. Hän lähestyi Lon +Mc Fanea, jolle oli uskottu Harringtonin valjakko, eikä ehditty +tointua, ennenkuin hän irroitti valjakostaan Wolf Fangin ja sitoi sen +Harringtonin valjakon eteen. + +-- Louis Savoy parka! -- puhelivat ihmiset, mutta Joy Molineau väläytti +vain mustia silmiään ja palasi takaisin isänsä majaan. + +Oli puoliyö. Olaf Nelsonin valtaukselle oli kokoontunut muutamia satoja +turkiksiin puettuja miehiä, he eivät välittäneet kuudenkymmenen asteen +pakkasesta, vaan olivat jättäneet lämpimät vuoteensa ja asumuksensa. +Muutamat heistä valmistelivat merkkejä alueen valtausta varten. +Kapteeni Constantinen ratsupoliisit valvoivat, että kaikki kävi +sääntöjen mukaan. Oli määrätty, ettei kukaan saanut asettaa paaluja +kuluvan päivän viimeiseen sekunttiin saakka. Pohjoisessa tällaisilla +määräyksillä on Jehovan lain voima, sillä kuula on nopea ja sattuu +maaliinsa kuin salama. + +Oli kirkas ja kylmä. Revontulet valaisivat taivasta väreilevine, +leiskuvine valoineen. Karhunnahkaturkkiin kääriytynyt poliisimies astui +esiin pitäen kättään valmiina. Miehet tunkeilivat koiriensa joukossa, +nostivat niitä, selvittelivät hihnoja ja korjailivat valjaita. Sitten +lähestyivät he määrättyä paikkaa pitäen lujasti käsissään paaluja ja +merkkejä. He olivat niin usein liikkuneet alueella, että saattoivat nyt +tehdä kaikki vaikka sidotuin silmin. Poliisi kohotti kättään. Riisuen +liiat turkit ja peitteet, jättäen vain kaikkein välttämättömimmän, +osanottajat olivat valmiit. + +-- Valmiit! + +Kuusikymmentä paria käsiä heitti rukkaset, yhtämonta paria mokkasiineja +tallasi lujasti lumeen. + +-- Eteenpäin! + +He hajaantuivat lavealle alalle kaikille neljälle suunnalle, asettaen +merkkejä joka kulmaan sekä keskelle, johon oli pantava kaksi +keskuspaalua. Senjälkeen heittäytyivät he rekiinsä ja kiisivät pitkin +joen jäätynyttä pintaa. Nousi tavaton melu ja huuto. Reki törmäsi +rekeen, koiravaljakko heittäytyi toisen päälle hampaiden välkkyessä ja +karvojen noustessa pystyyn. Kapea joki täyttyi tunkeilevista miehistä. +Piiskojen ja pamppujen lyönnit kajahtelivat milloin siellä, milloin +täällä. Hetki oli tärkeä ja jokaisella kilpailijalla oli tovereita, +jotka koettivat auttaa häntä. Vähitellen, yksi toisensa jälkeen, +tavattomilla ponnistuksilla, reet selviytyivät ja katosivat näkyvistä +pimeyteen. + +Jack Harrington näki tungoksen ja odotti rekensä luona, kunnes tie +hiukan selveni. Louis Savoy, tarkkaavasti katsellen kilpatoveriaan, +joka omasi suuren taidon koirien ohjaamisessa, odotti myöskin. Melu +heikkeni, kun he lähtivät liikkeelle, ja noin kymmenen mailia oli +kuljettava, ennenkuin he saavuttivat edellämenijät. + +Molemmin puolin tietä oli pehmeä kristallin tapaisista lumikiteistä +muodostunut hanki. Jos joku olisi tahtonut sivuuttaa toisen, olisi +hänen valjakkonsa vaipunut vatsaa myöten lumeen. Senvuoksi miehet +loikoivat hyppivissä reissään ja odottivat. + +Mitään muutosta tilanteessa ei tapahtunut koko viidentoista mailin +matkalla Bonanzasta ja Klondykesta Dawsoniin, jossa oli mentävä Yukonin +poikki. Siellä odotti ensimmäinen vaihto. Mutta Harrington ja Savoy +olivat asettaneet valjakkonsa pari mailia kauemmaksi kuin muut. +Sekamelskassa, joka seurasi vaihtoa, sivuuttivat he puolet +kilpailijoista. Ehkäpä noin kolmekymmentä miestä oli edellä, kun he +laskeutuivat Yukonin avaralle lakeudelle. Tilanne oli jännittävä. + +Kun joki oli jäätynyt, oli jäänyt noin mailin verran avonaista vettä +molempien suunnattomien jäälohkojen väliin. Vasta äskettäin tämä paikka +oli peittynyt jääkuorella ja muodosti nyt tasaisen, liukkaan pinnan, +ikäänkuin vahatun tanssisalin lattian. Heidän saapuessaan tälle +liukkaalle jäälle nousi Harrington polvilleen pitäen toisella kädellään +rekeä piiskan vimmatusti, räikeiden kirousten säestämänä, suhistessa +koirien päiden yli. Valjakko saapui sileälle pinnalle ja kiisi +eteenpäin kuin tuuli. Vain muutamat koko pohjolassa osasivat ohjata +koiria sellaisella taituruudella kuin Jack Harrington. + +Äkkiä alkoi hän kiiruhtaa vielä nopeammin. Louis Savoy, lisäten +vauhtia, seurasi ja hänen etumaiset koiransa kulkivat heti kilpailijan +reen takana. Harrington ei siekaillut. Kadottamatta hetkeäkään hyppäsi +hän odottavaan valjakkoon ja uhkaavalla huudolla kiihoitti levänneet +koirat laukkaan. Savoy teki samoin ja jätetyt valjakot törmäilivät +jälestä tuleviin ja aiheuttivat sekasortoa. Harrington näytti tietä. +Savoy seurasi. + +Kun pakkanen koveni kuuteenkymmeneen asteeseen alle nollan, niin miehet +eivät voineet jäädä kauaksi paikoilleen ilman tulta tahi voimakasta +liikettä. Senvuoksi Harringtonin ja Savoy'n täytyi turvautua vanhaan +keinoon, juosta ja ajaa. Hypäten reestä piiska kädessä he juoksivat +kunnes veri lämpeni, asettuivat jälleen rekiin ja ajoivat kunnes tuli +kylmä. + +Sillä tavoin, reessä ja juosten, he sivuuttivat toisen ja kolmannen +vaihtopaikan. Viisi mailia pitkä takana oleva jono koetteli heidät +sivuuttaa, mutta turhaan, ainoastaan Louis Savoy ei jäänyt +Harringtonista. + +Kun he saapuivat kolmannelle vaihtopaikalle, seitsemänkymmenenviiden +mailin päähän, ajoi Lon Mc Fane viereen; Harrington näki, että Wolf +Fang oli etumaisena ja nyt hän tiesi voittavansa. Ei yksikään +valjakko maailmassa voinut sivuuttaa häntä näillä viimeisillä +kahdellakymmenelläviidellä maililla. Ja kun Savoy näki Wolf Fangin +kilpailijansa valjakon etupäässä, tiesi hän hävinneensä. Hän kirosi +itseään, kirosi naistakin. Mutta lumen tuprutessa kiisi Harrington, ja +Savoy päätti olla jäämättä hänestä sekä päätti koettaa onneaan loppuun +asti. Idässä alkoi vaaleta ja he lensivät eteenpäin kummastellen Joy +Molineau'n tekoa. + +Koko Forty Mile oli aikaisin ryöminyt makuunahoistaan ja kokoontunut +tien viereen. Täältä näkyi Yukonin yläjuoksu muutamia maileja, aina +ensimmäiseen käänteeseen saakka. Joen toisella puolella Fort Cudahy'ssa +virkamies odotti kärsimättömästi kilpailun loppua. Joy Molineau seisoi +muutaman sylen päässä tieltä. Hänen ja tien välinen alue oli vapaa. +Kokoonnuttiin sytytettyjen nuotioiden ympärille ja lyötiin +kultahiekalla vetoa koirista. Enimmin asetettiin Wolf Fangille. + +-- Tuolla he tulevat! -- huusi intiaanipoika männyn latvasta. + +Yukonilla näyttäytyi lumessa musta pilkku, heti sen takana toinen. Kun +nämä pilkut suurenivat, näkyi vielä toisia mustia pilkkuja, mutta +pitkän matkan päässä takana. Vähitellen alkoi näkyä koirat ja reet sekä +miehet, jotka loikoivat niissä. + +-- Wolf Fang on etumaisena -- kuiskasi poliisivirkamies kääntyen Joy'n +puoleen. Tämä hymyili. + +-- Kymmenen yhtä vastaan Harringtonista -- sanoi Birch Creekin kuningas +kovalla äänellä, ottaen esille pussinsa. + +-- Onko teillä mukana kultahiekkaa? -- kysyi Joy poliisivirkamieheltä. + +Tämä avasi pussinsa. Tyttö vilkaisi sen sisältöön. + +-- Ehkäpä pari sataa, mitä? Hyvä on. Minä suostun. Eroittakaa. + +Joy hymyili arvoituksellisesti. Virkamies ymmärsi ja katsoi tielle. + +Kaksi miestä seisoi reessä polvillaan raivokkaasti hoputtaen koiriaan. + +Harrington oli etumaisena. + +-- Kymmenen yhtä vastaan Harringtonista! -- huusi Creekin kuningas +ylvästelevästi heiluttaen kultapussiaan virkamiehen nenän edessä. + +-- Suostukaa, eroittakaa! -- sanoi Joy. + +Virkamies totteli kohauttaen olkapäitään merkiksi, että hän teki sen +tytön vuoksi, vaikka se olikin hulluutta. + +Joy nyökäytti päätään. + +Melu hiljeni. Ihmiset lakkasivat lyömästä vetoja. Kallistellen, hyppien +puolelta toiselle lensivät reet villisti heitä kohti. Vaikka Louis +Savoy'n etumainen koira kulkikin heti Harringtonin reen takana, oli +ranskalaisen kasvojen ilme toivoton. + +Harringtonin suu oli tiukasti suljettu. Hän ei katsonut oikeaan eikä +vasempaan. Hänen koiransa nelistivät säännöllisessä tahdissa pitkin +tietä, ja Wolf Fang pää alaspäin painettuna ympärilleen katsomatta vei +suurenmoisesti tovereitaan. + +Forty Mile pidätti hengitystään. + +Ei kuulunut pienintäkään ääntä paitsi jalasten kitinää ja piiskojen +vinkumista. Äkkiä kajahti ilmassa Joy Molineau'n ääni! + +-- Hei! Hei! Wolf Fang! Wolf Fang! + +Wolf Fang kuuli. Se jätti yhtäkkiä tien ja lähti suoraan emäntänsä luo. +Valjakko seurasi sitä, reki kaatui äkkiä ja Harrington lensi lumeen. +Savoy kiisi ohi kuin salama. Harrington hyppäsi jaloilleen ja näki +hänen lentävän poikki joen ilmoituskonttoriin. + +-- Niin, Louis Savoy ajaa todella hyvin -- selitti Joy Molineau tällä +välin virkamiehelle. -- Hän voittaa. + +Ja hän voitti. + + + + +TEIDEN EROTESSA. + + + "Minun täytyy tämä kaupunki jättää + ja sinut, armaani, tänne heittää --" + + (Schwaabilainen kansanlaulu.) + +Laulajan kasvot olivat parrattomat, silmät katsoivat iloisesti; hän +kumartui ja lisäsi vettä kiehuvaan hernekattilaan, otti sitten kekäleen +palavasta nuotiosta ja alkoi häätää pois ruokatavaralaatikolle +tunkeilevia koiria. Hänellä oli siniset silmät ja pitkät, kullanväriset +hiukset. Oli hauska nähdä hänen nuorekasta reippauttaan. + +Uusi kuu kohotti tuskin näkyvän sarvensa kumartuneiden, lumella +peitettyjen mäntyjen yli, jotka ympäröivät leiriä eroittaen sen muusta +maailmasta. Ylhäällä oli hyvin kirkasta ja kylmää, tähdet vilkuttivat +nopeasti kylmällä valollaan. Luoteessa vihertävät pilvet ennustivat +revontulten alkua. Kaksi miestä loikoi karhuntaljalla, joka toimitti +vuoteen virkaa. Nahan ja lumen välille oli asetettu kuuden tuuman +paksuudelta havuja. Huopapeitteet olivat kokoonkäärittyinä. Makaavien +selän takana oli esirippu -- kappale purjekangasta, joka oli jännitetty +puiden väliin ja asetettu neljänkymmenen viiden asteen kulmaan. Se +kokosi tulesta säteilevää lämpöä ja ohjasi sen alas makuupaikalle. +Kolmas mies istui reessä ja paikkasi mokkasiinejaan. Oikealla osoitti +kasa jäätynyttä, järeää hiekkaa paikan, missä he joka päivä suorittivat +vaikean päivätyönsä saadakseen kultaa. Vasemmalla törrötti neljä paria +lumikenkiä ollen kulkuneuvoina silloin, kun he halusivat poistua leirin +tallatulta lumelta. + +Kummallisen liikuttavana kaikui laulu kylmien pohjolan tähtien alla. Se +ei saattanut raskaan työnsä jälkeen lepääviä miehiä paremmalle +tuulelle. Heidän sydämissään aiheutti se rauhatonta kaipuuta sekä +levottoman tunteen, joka muistutti nälkäisen vatsan kurnutusta ja ajoi +heidän sydämensä etelään, maille, missä oli enemmän valoa ja lämpöä. + +-- Jumalan nimessä, Sigmund, lopettakaa! -- murisi yksi joukosta. Hänen +kätensä olivat puristuneet nyrkkiin, mutta hän peitti ne karhuntaljaan, +jonka päällä hän loikoi. + +-- Minkävuoksi, Dave Wertz? -- kysyi Sigmund. -- Miksikä en saisi +laulaa, kun sydämeni on iloinen? + +-- Senvuoksi, että siihen ei ole mitään aihetta, siinä syy. Katsokaa +ympärillenne ja ajatelkaa ruokaa, jolla olemme turmelleet vatsamme jo +kahdentoista kuukauden ajan, ja ajatelkaa, että elämme ja +työskentelemme kuin juhdat. + +Vaiennut Sigmund kultaisine hiuksineen silmäili ympärilleen huurteen +peittämiin koiriin ja höyryyn, joka kohosi miesten hengittäessä. + +-- Mutta miksei sydän silti voi olla iloinen? -- nauroi hän. -- Kaikki +on hyvin. Mitä tulee ruokaan -- hän nosti koukistetun kätensä ja +tunnusteli mielihyvällä lihaksiaan, -- jos emme eläisi ja työskentelisi +juhtamaisesti, emme myöskään ansaitsisi työstämme kuninkaallisesti. +Suoni antaa meille kaksikymmentä dollaria kattilallisesta ja mehän +tiedämme sen paksuuden olevan kahdeksan jalkaa. Täällä on toinen +Klondyke -- ja sen tiedämme -- kas, Jim Hawes tietää sen, eikä valita. +Ja kas Hitchcock! Hän ompelee mokkasiinejaan kuten vanha akka ja +odottaa aikaansa. Teillä ei ole vain voimia odottaa ja työskennellä +kevään huuhtelukauteen asti. Silloin tulemme kaikki rikkaiksi, +rikkaiksi kuin kuninkaat, mutta te ette saata odottaa. Te kiiruhdatte +palaamistanne Valtoihin. Sitä minäkin haluan, sillä minä synnyin +siellä, mutta minä voin odottaa, koska kulta päivä päivältä enenee +kattilassa -- keltaisena kuin voi kirnussa. Mutta te haluatte +paremmille päiville ja itkette sitä nyt kuin lapsi. Miksikä en +laulaisi: + + "Kun aika joutuu, kypsyy rypäle, + Enkä minä kauemmaksi enää etene..." + +Koirat, väristen ja ulvoen, tunkeutuivat lähemmäksi tulta. Kuului lumen +narskuva ääni lumikenkien painuessa siihen. Sigmund keskeytti laulunsa +ja heitti kiroillen koiria kekäleellä. + +Nuotiotulen valaisemalle alueelle ilmestyi nahkoihin kietoutunut +intiaanityttö, laskeutui lumikengiltä, heitti takaisin oravannahkaisen +huppupäähineensä ja astui heidän luokseen. Sigmund ja tulen luona +istuvat miehet tervehtivät häntä tavanmukaisella halloo-huudolla ja +Hitchcock teki tilaa reessä, jotta tulija voisi istua hänen viereensä. + +-- Kuinka voit, Sipsu? -- kysyi hän puhuen kuten tyttökin huonoa +englanninkielen ja Chinook-intiaaniheimon murteen sekoitusta. -- Onko +leirissä nälkä? Minkä on poppamies huomannut syyksi siihen, että +metsästys on huonoa eikä hirviä liiku missään? + +-- Nälkä on. Metsästys on huonoa ja olemme aikeissa syödä koirat. Ja +poppamies löysi syyn onnettomuuteen; huomenna toimittaa hän uhrin ja +puhdistaa leirin. + +-- Kenet hän on määrännyt uhriksi? Äskensyntyneen lapsen vaiko jonkun +vapisevan ukon, joka on rasitukseksi heimolle ja jolle kuolema on +itselleenkin paras? + +-- Tällä kertaa tapahtuu toisin. Koska hätä on suuri, niin ei hän +valinnutkaan ketään muuta kuin päällikön tyttären, minut, Sipsun. + +-- Hirveätä! -- sanoi Hitchcock. Hän tuumiskeli ja näkyi selvästi, että +hän oli tavattoman hämmästynyt. + +-- Sen vuoksi seisomme nyt siinä, missä tiet eroavat -- te ja minä, +jatkoi tyttö rauhallisesti. Saavuin nähdäksemme vielä kerran toisiamme, +vain yhden kerran. + +Hän oli alkeellinen olento ja alkeelliset olivat hänen tapansa +samoinkuin katsantokantansakin. Elämään hän suhtautui stooalaisesti +katsoen ihmisuhreja asiain menoon välttämättä kuuluvaksi. "Voimat", +jotka ohjasivat päivänvaloa ja pimeyttä, vesien juoksua ja pakkasta, +lehtien liikuntaa ja tuulta, olivat pahoja ja tarvitsivat +hyvittelemistä. Ne vaativat sitä monella tavalla -- kuolemalla vedessä, +kun heikko jää murtui alta; karhun käpälissä, sairauden vaivuttamana, +joka saattoi kohdata ihmistä hänen omassa asunnossaan; ensiksi +ilmaantui yskä ja sitten poistuu elämä keuhkoista suun ja nenän kautta. +Silloin saivat "voimat" uhrinsa. Kiinteän johdonmukaisesti liittyivät +seikat toisiinsa ja poppamies sai selville näiden "voimien" tahdon +menetellen ilman sääliä. Se oli luonnollista. Kuolema saapui eri teitä, +mutta loppujen lopuksi oli kaikki Tuntemattoman ja Kaikkivoivan tahdon +ilmausta. + +Mutta Hitchcock oli myöhäisemmän sivistyksen lapsia. Hänen +katsantokantansa olivat vapaamielisempiä ja vapaita kaikenlaisesta +auktoriteettiuskosta. + +-- Ei, Sipsu! -- sanoi hän. -- Sinä olet nuori ja vielä täynnä elämää. +Poppamies on tyhmä ja hänen valintansa kauhea. Se ei ole tapahtuva. + +Tyttö hymyili ja vastasi: + +-- Elämä ei ole lempeä. Ensiksikin teki se toiset valkoisiksi, toiset +punaisiksi, ja se on paha. Sitten antoi se teittemme yhtyä ja eroittaa +ne nyt, emmekä me voi mitään tehdä. Kerran aikaisemmin, kun jumalat +olivat vihassa, saapuivat teidän veljenne leiriin. Heitä oli kolme, he +olivat suuria ja valkoisia ja puhuivat, että uhrausta ei tapahdu. Mutta +he kuolivat ja kaikki jäi ennalleen. + +Hitchcock nyökäytti päätään, kääntyi tovereihinsa ja sanoi kovalla +äänellä: + +-- Kuulkaa, toverit. Jotain pirullisen kauheata valmistellaan +intiaanikylässä. Ne aikovat tappaa Sipsun. Mitä sanotte siitä. + +Wertz ja Hawes katsoivat toinen toiseensa eikä kumpikaan puhunut +mitään. Sigmund taivutti päätään ja taputti polviensa välissä olevan +koiran päätä. Hän oli tuonut sen mukanaan kaukaa ja piti siitä paljon. +Itse asiassa oli eräs tyttö, jota hän usein muisteli ja jonka kuvaa hän +kantoi povellaan, antanut hänelle koiran sekä siunauksensa heidän +suudellessaan jäähyväisiksi, kun hän lähti äärimäiseen pohjolaan. + +-- Mitä sanotte siitä? -- toisti Hitchcock. + +-- Ehkäpä ei asia ole niin vakava, -- vastasi Hawes +välinpitämättömästi. -- On hyvinkin mahdollista, että se on vain tytön +lorua. + +-- Se ei ole luultavaa! -- Hitchcock tunsi tulista kiukkua nähdessään +tällaista välinpitämättömyyttä. -- Mutta jos asia on totta, niin on +kysymys siitä, kuinka me siihen suhtaudumme? Mitä teemme? + +-- En näe mitään aihetta sekaantua asiaan -- sanoi Wertz. -- Jos asia +on niin, niin se on, siinä kaikki, mitä voimme sanoa. Se on maan tapa, +josta tämä kansa pitää kiinni; uskonto, eikä se liikuta meitä. Meillä +on kylliksi tekemistä kultahiekan kokoamisessa voidaksemme mitä +pikemmin matkustaa tästä Jumalan hylkäämästä maasta. Kelpaako tämä +tyttö kenellekään muulle kuin pedoille? Ja eivätkö nämä punaiset pirut +ole juuri petoja? Olkoon kaikenlainen intoileminen helvetissä! + +-- Sitä samaa sanon minäkin, -- myönsi Hawes. -- Meitä on täällä neljä +ja olemme kolmensadan mailin päässä Yukonista ja siis valkoisista. Mitä +voimme tehdä puoltasataa intiaania vastaan. Jos ryhdymme neuvomaan +heitä, kiinnittävät he meihin huomiota ja jos aiomme tapella, tappavat +he meidät. Sitäpaitsi löydämme täältä, Jumalan kiitos, kultaa. +Yksistään senvuoksi en salli sekaantumista. + +-- Olen samaa mieltä -- lisäsi Wertz. + +Hitchcock kääntyi kärsimättömästi Sigmundiin, joka lauloi hiljalleen. + +-- He ovat oikeassa, Hitchcock -- sanoi tämä, -- olen samaa mieltä +toisten kanssa. Jos kuusikymmentä miestä on päättänyt tappaa tytön, +minkä te sille voitte? Hetkinen, eikä meistä jää jälelle ketään. Ja +mitä hyötyä siitä on? Tyttö jää kuitenkin heidän käsiinsä. On +toivotonta ryhtyä vastustamaan kansan tapoja, kun ei meillä ole +kylliksi voimaa. + +-- Mutta voimaa on! -- keskeytti Hitchcock, Neljä valkoista merkitsee +sata kertaa enemmän kuin saman verran punaisia. Ja muistakaa tyttöä! + +Sigmund taputteli tuumivasti koiraa. + +-- Tyttöä minä juuri ajattelenkin. Hänen silmänsä ovat siniset kuin +kesäinen taivas, naurunsa helisee kuin meren laineet, hiukset keltaiset +kuin minulla ja palmikko käsivarren paksuinen. Hän odottaa minua +kaukana täältä, paremmassa maassa. Ja hän on odottanut kauan; nyt kun +näen, kuinka paljon olen koonnut kultahiekkaa, en heitä työtä kesken. + +-- Minua hävettäisi katsoa tytön sinisiin silmiin ja muistaa toisen +tytön mustia, tytön, jonka elämä oli minun kädessäni -- vastasi +pilkallisesti Hitchcock. Hänen luonteessaan oli synnynnäinen +ritarillisuuden tunne ja valmius jaloihin tekoihin. Hän saattoi tehdä +teon asian vuoksi, arvostelematta siitä tulevaa hyötyä tahi muita +seurauksia. + +Sigmund pudisti päätään. + +-- Te ette saa minua pois tolalta, Hitchcock. On olemassa kylmiä +asiallisia olettamuksia ja tosiasioita. Enhän saapunut tähän maahan +turhan takia ja sitäpaitsi olen vakuutettu, ettei kannata nostaa tästä +juttua. Jos sen tekisimme, olisi se vain tytölle itselleen pahempi. +Hänen kansansa tapa on sellainen, ja aivan sattumalta olemme täällä +tämän tapahtuessa. He ovat tehneet niin tuhannen tuhatta vuotta, +haluavat tehdä nyt ja tulevat niin vastedeskin tekemään. Sitäpaitsi, +eiväthän he ole meidän rotuamme. Eikä tyttö myöskään. Ei, minä olen +yhtä mieltä Hawesin ja Wertzin kanssa. + +Koirat alkoivat murista ja hän vaikeni kuunnellakseen narinaa lumessa. +Intiaani toisensa jälkeen ilmaantui valaistulle alueelle: korkeina, +peloittavina, vaiteliaina ja nahkoihin käärittyinä kuvastuivat heidän +varjonsa lumelle. Yksi heistä, poppamies, keskusteli Sipsun kanssa -- +kuului jyrkkiä kurkkuääniä. Miehen villit kasvot olivat maalatut +kirkkain värein, olkapäiltä riippui sudennahka, jonka kuono ja +välkkyvät hampaat kohosivat hänen päänsä yli. Vielä ei oltu sanaakaan +lausuttu. Säilytettiin varovaisina rauha. Sipsu kohosi ja nousi +lumikengilleen. + +-- Hyvästi, Hitchcock -- sanoi hän. Mutta tämä seisoi vastaamatta ja +liikkumattomana heidän kadotessaan valkeaan metsään. + +Eroitukseksi monista miehistä Hitchcock ei milloinkaan ollut pyrkinyt +yhtymään kehenkään pohjolan tyttäristä. Rotueroavaisuus ei suinkaan +estänyt häntä käymästä avioliittoon maan tyttärien kanssa. Vaikkapa +niinkin olisi ollut, ei hänen elämänviisautensa olisi siitä kuitenkaan +lukua pitänyt. Mutta hän ei yksinkertaisesti tuntenut siihen mitään +halua. Sipsu? Hän keskusteli mielellään tytön kanssa leiritulen +ääressä, mutta ei niinkuin mies, joka tuntee, että hän on mies ja +tuossa on nainen, vaan niinkuin täysikasvuisen lapsen kanssa. Siinä +kaikki. Mutta tähän sekaantui ritarillisiakin tunteita; huolimatta +esi-isistään ja Uuden Englannin vaikutuksesta oli hän niin luotu, että +elämän arvosteleminen kauppiaan kannalta -- oston ja myynnin -- näytti +hänestä häpeälliseltä ja oli vastenmielistä hänen syvimmille +tunteilleen. + +Hän istui siinä vaiti, pää eteenpäin kumartuneena, ikäänkuin esittäen +keskitettyä voimaa, yhtä suurta kuin hänen rotunsa. + +Wertz ja Hawes katsoivat tuon tuostakin kysyvästi häneen ja heidän +käyttäytymistavassaan tuntui, vaikkakin heikko, mutta silti huomattava +pelko. Sigmundilla oli sama tunne. Hitchcock oli voimakas ja hänen +voimansa oli usein, heidän elämänsä monissa tilanteissa, tehnyt heihin +vaikutuksen. Ja he odottivat jonkunlaisella pelolla ja uteliaisuudella, +mihin toimenpiteisiin tämä ryhtyisi, kun päättäisi toimia. + +Mutta vaitiolo jatkui kauan. Tuli oli melkein sammumaisillaan, kun +Wertz nousi, haukotteli ja tuumaili menevänsä nukkumaan. Silloin +kohottautui Hitchcock koko pituuteensa. + +-- Rankaiskoon Jumala teitä, pelkuriraukat! Minä en halua olla +kanssanne tekemisissä! -- Hän puhui verrattain rauhallisesti, mutta +jokaisessa sanassa tuntui voima. + +-- Jakakaamme siis, -- jatkoi hän, -- sillä tavoin kuin katsotte +itsellenne sopivimmaksi. Minulla on oikeus neljänteen osaan, se käy +selville sopimuksestamme. Siis kaksikymmentäviisi tahi kolmekymmentä +unssia tulee minulle. Tuokaa vaaka. Jaamme sen heti. Ja te, Sigmund, +mitatkaa minulle neljäs osa ruokatavaroista ja pankaa ne syrjään. Neljä +koiraa on minun, mutta tarvitsen useampia. Annan teille osani +varustuksistani ja työkaluni maksuksi koirista. Ja lisään siihen kuusi +tahi seitsemän unssia. Mitä sanotte siihen? + +He menivät syrjään kolmen kesken ja alkoivat neuvotella. Heidän +palattuaan ryhtyi Sigmund puhumaan. + +-- Me jaamme teidän kanssanne rehellisesti kaikki, Hitchcock. +Jokaisesta tavarasta saatte teille kuuluvan neljännen osan -- ette +enempää, ettekä vähempää; te voitte sitten ottaa tahi jättää. Mutta +meille ovat koirat yhtä tarpeellisia kuin teillekin, senvuoksi saatte +neljä, ettekä muuta. Jos te jostakin syystä ette halua ottaa osaanne +työkapineista ja varustuksista, niin on se teidän asianne. Jos +haluatte, voitte ne viedä, jos haluatte, voitte ne jättää. + +-- Lain kirjaimen mukaan, -- hymähti Hitchcock. -- Mutta olkoon niin. +Minä suostun. Minulla on kiire, enkä voi raahata mukanani kaikenlaista +roskaa. + +Jako suoritettiin ilman muita selityksiä: Hitchcock sitoi vähät +tavaransa rekeen, valitsi neljä koiraa ja valjasti ne. Työkalu- ja +varustusosaansa hän ei koskenut, kuitenkin heitti hän rekeensä puolisen +tusinaa koiravaljaita katsahtaen uhmaavasti jälelle jääviin ikäänkuin +tarjoten heille tilaisuuden vastustaa. Mutta he kohauttivat olkapäitään +ja katselivat häntä kunnes hän katosi metsään. + +Mies ryömi vatsallaan lumessa. Molemmin puolin näkyi epäselvästi +hirvennahoista tehtyjä telttoja. Siellä täällä ulvoi joku koira +surujaan tahi iski murahtaen kiinni naapuriinsa tämän sopimattoman +käyttäytymisen vuoksi. Eräs koirista lähestyi ryömivää miestä, mutta +tämä ei liikahtanut. Koira tuli lähemmäksi, haisteli ilmaa ja vetäytyi +vielä lähemmäksi, kunnes sen kuono kosketti tuota kummallista olentoa. +Silloin Hitchcock -- se oli hän -- ojentautui yhtäkkiä eteenpäin ja +tempasi nopeasti paljaalla, rukkasesta vapautetulla kädellään eläintä +kurkusta kiinni. Koira kaatui maahan kuoliaana ja mies kulki eteenpäin. +Tällä tavalla ryömi Hitchcock päällikön majalle saakka. Hän makasi +kauan lumessa, kuunnellen sisäpuolelta ääniä ja koettaen arvioida, +missä Sipsu oli. Teltassa oli nähtävästi paljon ihmisiä ja äänistä +päättäen he olivat hyvin kiihtyneitä. + +Vihdoinkin kuuli hän tytön äänen ja ryömi ympäri telttaa niin, että +heitä eroitti vain hirvennahka. Silloin kaivoi hän lumeen kuopan ja +työnsi hitaasti päänsä ja hartiansa teltan reunan alle. Kun lämmin +sisäilma tulvehti hänen kasvoilleen, pysähtyi hän odottamaan. Jalat ja +suurin osa ruumiista oli ulkopuolella. Hän ei nähnyt mitään, eikä +rohjennut nostaa päätään. Hänen toisella puolellaan oli kasa nahkoja. +Sen saattoi päättää hajusta, vaikka hän varovaisesti koettelikin niitä +varmistuakseen asiasta. Toiselta puolen kosketti hänen kasvonsa +nahkapukuun, jonka hän tiesi ympäröivän ruumista. Siinä täytyi olla +Sipsu. Vaikka häntä haluttikin odottaa, että tämä olisi puhunut vielä +kerran, niin hän päätti kuitenkin uskaltaa. + +Hän kuuli päällikön ja poppamiehen väittelevän tulisesti keskenään ja +etäisimmässä nurkassa vikisi nälkäinen lapsi. + +Hitchcock alkoi varovasti kohottaa päätään, kunnes kosketti +nahkapukuun. Hän kuunteli hengitystä, se oli naisen hengitys. Hän alkoi +toimia suuremmalla varmuudella. Hän painoi tyttöä kupeeseen varovasti, +mutta voimakkaasti, ja tunsi, kuinka tämä värähti kosketuksesta. Hän +odotti, kunnes epäröivä käsi luisui pitkin hänen päätään, eikä +pysähtynyt hiuksissa. Seuraavassa hetkessä nosti käsi hiljaa hänen +kasvojaan ja hän katsahti Sipsun silmiin. + +Tyttö hillitsi itsensä täydellisesti. Muuttaen asentoaan ikäänkuin +sattumalta, asetti hän kyynärpäänsä mukavasti turkisläjälle ja +järjesteli pukuaan. + +Sillä tavoin oli mies kokonaan peitetty. Jälleen ikäänkuin sattumalta, +kumartui tyttö miehen puoleen, niin että tämän täytyi hengittää tytön +käsivarren ja rinnan välitse, ja päätään painaen asetti hän korvansa +miehen huulille. + +-- Kun käy päinsä, lähde ulos asunnosta, -- kuiskasi mies, -- mene +pitkin lunta myötätuuleen petäjien luo joen mutkassa. Siellä ovat +koirani ja reki laitettuna matkakuntoon. Tänä yönä lähdemme Yukoniin ja +koska matkustamme nopeasti, niin ota mukaasi koirat, jotka sattuvat +tiellesi, ja tuo ne reen luo. + +Sipsu pudisti kieltäen päätään, mutta hänen silmänsä loistivat +riemusta: hän ylpeili siitä, että tämä mies osoitti niin suurta +kiintymystä häneen. Mutta hän oli, kuten kaikki rotunsa naiset, luotu +alistumaan miehen tahdon alle ja kun Hitchcock toisti "menkäämme" ja +teki sen käskevällä äänensävyllä, niin vaikkakaan tyttö ei vastannut +mitään, tiesi mies käskynsä olevan hänelle laki. + +-- Äläkä unhoita koiravaljaita, -- lisäsi mies lähtiessään. -- Minä +odotan, mutta älä hukkaa aikaa. Yötä seuraa aina päivä, eikä se +viivyttele ihmisen tahdon takia tuloaan. + +Puolen tunnin kuluttua, Hitchcockin koputellessa jalkojaan ja +heilutellessa käsiään, näki hän tytön tulevan taluttaen koiraa +kummassakin kädessään. Niiden lähestyessä Hitchcockin omat koirat +tulivat hyvin kiukkuisiksi ja useamman kuin kerran täytyi hänen käyttää +piiskaansa ennenkuin ne rauhoittuivat. + +Hitchcock oli tullut leirille tuulen alta, sillä pieninkin ääni oli +vaarallinen ja saattoi paljastaa hänen läsnäolonsa. + +-- Valjasta ne reen eteen, -- määräsi hän tytön asettaessa tuomilleen +koirille vetohihnoja. -- Etumaisiksi valjastan omani. + +Tytön täyttäessä käskyä iskivät irti riistäytyneet koirat kiinni +vieraisiin. Vaikkakin Hitchcock riehui nostettuine kiväärinperineen +niiden keskellä, kuului koirien aikaansaama melu nukkuvaan leiriin. + +-- Nyt saamme koiria liiaksikin, -- huomautti Hitchcock +yksitoikkoisesti vetäen reestään kirveen. + +-- Sinä valjastat, sikäli kun minä heittelen niitä sinulle ja +väliajoilla puolusta valjakkoa. + +Hän astui muutamia askeleita eteenpäin ja alkoi odottaa kahden petäjän +välillä. Koirat leirissä olivat kuulleet melun ja hän odotti niiden +ilmautumista. Nopeasti suureneva musta pilkku näkyikin epäselvästi +lunta vasten. Se oli lauman ensimmäinen koira, joka kevyesti loikaten +ja suden tapaan ulvoen osoitti tietä toisille. Hitchcock seisoi +varjossa. Kun koira juoksi hänen ohitseen, tarttui hän sen hypätessä +kiinni etujalkoihin ja heitti sen maahan. Senjälkeen iski hän sitä +korvien väliin ja heitti Sipsulle. Sipsun valjastaessa suojeli hän +kirveellä kulkutietä petäjien välissä, siksi kunnes valkohampainen, +kiiluvasilmäinen, raivokkaasti temmeltävä lauma vetäytyi etemmäksi. +Sipsu työskenteli nopeasti. Kun hän oli valmis, hyppäsi Hitchcock +eteenpäin, sieppasi kiinni ja huumasi toisen koiran heittäen sen +Sipsulle. Hän toisti sen vielä kolmasti, ja silloin oli kymmenkoirainen +valjakko kunnossa. + +-- Riittää! -- sanoi hän. + +Mutta samalla hetkellä nuori intiaani, joka oli juossut ensimmäisenä, +tarkkaavaisena ja nopeana, tunkeutui läpi koiralauman ja koetteli +lähestyä rekeä. Isku Hitchcockin kivääristä suisti hänet polvilleen ja +siitä vierähti hän kyljelleen. Poppamies, joka oli juossut hänen +jälessään, näki, kuinka hän kaatui saamastaan iskusta. + +Hitchcock käski Sipsua ajamaan. Tämä huusi läpitunkevalla äänellä +uu-u-uh, ja eläimet kiisivät eteenpäin kuin vimmastuneina tytön tuskin +ehtiessä heittäytyä hyppelehtivään rekeen. "Voimat" olivat nähtävästi +suuttuneita poppamieheen, koska hän sattui juuri tällä hetkellä olemaan +tiellä. Etumainen koira sotkeutui lumikenkiin ja kaasi hänet, yhdeksän +seuraavaa tallasivat hänet jalkoihinsa ja reki kulki hänen ylitseen. +Mutta hän nousi nopeasti ja yö olisi saattanut loppua herra ties miten, +ellei Sipsu olisi pitkällä piiskalla ehtinyt huitaista häntä silmien +väliin. Senjälkeen siihen saapunut Hitchcock antoi hänelle sellaisen +iskun, että hän vaivoin pääsi ryömimään jälleen tielle. Ja tämä +alkuperäinen teologi kömpi päällikön asunnolle viisastuneena +kokemuksesta, mikäli se koski valkoisen miehen nyrkin voimaa. + +Kun hän kertoi tapahtuman neuvotellessaan toisten kanssa -- oli hän +hyvin suuttunut kaikkiin valkoisiin. + +Valkoisten leirillä heräsi sillä välin ensiksi Sigmund. + +-- Nouskaa, laiskurit! Nouskaa! Ruoka on valmis ennenkuin saatte kengät +jalkaanne. + +Dave Wertz heitti päältään karhunnahkan, istuutui ja haukotteli. + +Hawes ojenteli paljastaen ohuet käsivarsilihaksensa ja hieroi niitä. + +-- Haluaisin tietää, missä Hitchcock vietti tämän yön? -- sanoi hän +ottaen mokkasiininsa. Ne olivat kovat ja hän astui varovasti +sukkasillaan tulen luo sulattaakseen niitä. + +-- Olipa hyvä, että hän lähti -- lisäsi Hawes -- vaikka hän olikin +voimakas ja hyvä työmies. + +-- Niin. Hän piti vain vähän liiaksi käskemisestä. Se vika hänessä oli. +Sipsun asiat on huonosti. Miksikä Hitchcock niin huolehti tytöstä? + +-- En usko siinä olleen mitään vakavampaa. Periaate, ei muuta. Hän +ajatteli, että se ei ollut oikein -- ja tietystikään se ei ole oikein +-- mutta eihän se ole mikään syy, että meidän pitäisi sekaantua asiaan. + +-- Periaatteet periaatteina, ne ovat aikanaan hyvät, mutta on paras +jättää ne kotiin Alaskaan lähtiessä. Vai mitä? + +Wertz yhtyi toveriinsa ja molemmat ryhtyivät pehmittämään +mokkasiinejaan. + +-- Mihin ryhdymme nyt? -- kysyi Sigmund. Hän oli hyvin huolissaan. +Suklaanvärinen vaahto näkyi kahvikattilassa ja olisi pitänyt ruveta +käristämään silavaa. Sitäpaitsi ajatteli hän tyttöä nauravine, kesäisen +meren tapaisine silmineen ja lauleskeli hiljaa. + +Hänen toverinsa, jotka olivat vaihtaneet muutamia sanoja, vaikenivat. +Vaikka kello oli yli seitsemän, oli päivän nousuun vielä kolme tuntia. +Revontulet taivaalla sammuivat ja leiri oli keskellä synkkää pimeyttä. +Nuotiotulen valossa noiden kolmen miehen ääriviivat kuvastuivat +selvinä. Hiljaisuuden kehottamana alkoi Sigmund hyräillä lauluaan +kovemmin. + +Huumaava kiväärien yhteislaukaus rikkoi yön hiljaisuuden. Hawes +voihkasi, koetti nousta ja kaatui voimattomana maahan. Wertzin pää +painui alas ja hän laskeutui polvilleen. Hän huohotti ja suusta virtasi +tumma vuo. Mutta Sigmund kultaisine hiuksineen ja lauluineen, joka +ikäänkuin jatkuvasti kuului hänen korvissaan, kohotti molemmat kätensä +ylös ja kaatui nuotioon. + +Poppamiehen silmät olivat kuin tummat pisteet ja hän oli hyvin huonolla +tuulella, sillä hän riitaantui päällikön kanssa Wertzin pyssyn +omistamisesta ja otti pussiinsa enemmän herneitä, kun hänen osalleen +olisi tullut. Hän otti myöskin karhunnahan haltuunsa ja se aiheutti +kuiskailua heimon keskuudessa. Lopuksi koetteli hän tappaa Sigmundin +koiran, mutta se pakeni ja hän kompastui kantoon nyrjäyttäen +olkapäänsä. + +Kun leiri oli ryöstetty, menivät he takaisin omille asunnoilleen ja +naisten kesken vallitsi suuri riemu. Sitten saapui etelästä hirvilauma, +joka joutui metsästäjien saaliiksi ja poppamiestä alettiin kunnioittaa +entistä enemmän. Ihmiset kuiskailivat keskenään, että hän neuvotteli +jumalien kanssa. + +Myöhemmin, kun kaikki olivat menneet, Sigmundin koira hiipi takaisin +tyhjään leiriin ja ulvoi koko päivän ja yön kuolleiden luona. Tämän +jälkeen se katosi ja muutamien vuosien kuluttua intiaanimetsästäjät +huomasivat muutoksen susien lajissa. Niihin ilmaantui sellaisia +pilkkuja ja sellaisia erikoisia ruumiinominaisuuksia, joita ei +aikaisemmin oltu huomattu. + + + + +NAISEN KESTÄVYYS. + + +Suden pää ahneine, välähtelevine silmineen ja huurteen peittämänä +raoitti teltan verhoja. + +-- Hei! Pois! Siwash! Mene helvettiin, hornan sikiö! -- kuului teltan +sisältä tyytymättömiä ääniä. Bettles löi kiukkuisesti koiraa +tinalautasella ja se katosi kiireesti. Louis Savoy kiinnitti +paikoilleen teltan verhot, potkaisi tielleen osuneen paistinpannun +kumoon ja palasi lämmittämään käsiään uunin luo. Ulkona oli hyvin +kylmä. Kaksi vuorokautta sitten oli spriilämpömittari haljennut +kuudenkymmenen kahdeksan asteen kylmyydestä ja siitä asti oli kylmyys +vain kasvanut ja tullut terävämmäksi. Eikä kukaan voinut sanoa, milloin +pakkanen hellittäisi. Hyvin varomatonta on tällaisena aikana poistua +uunin luota tahi hengittää kylmää ilmaa avonaisen taivaan alla. Välistä +ihmiset sen tekevät ja palelluttavat keuhkonsa. Ilmaantuu kuiva, heikko +yskä, joka huomattavasti kovenee silavaa käristettäessä. Keväällä tahi +kesällä avataan sitten jäätyneeseen maahan rako. Siihen lasketaan +ihmisen ruumis, peitetään sammalella ja jätetään siihen, varmasti +vakuutettuina, että hän herää viimeisenä päivänä -- täysin säilyneenä. +Heikkouskoisille, jotka epäilevät ruumiillista ylösnousemusta +tuomiopäivänä, ei voi kuolemista varten suosittaa parempaa maata kuin +Klondyke. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, että tämä maa olisi sopiva +elävien ihmisten vaatimuksille. + +Ulkona oli hyvin kylmä, mutta ei sisälläkään ollut liian lämmin. Ainoan +uunin ympärille kokoontuivat kaikki ja kiistelivät ujostelemattomasti +oikeudesta käyttää sitä. Puolet lattiasta oli peitetty kuusen havuilla; +niiden päällä olivat makuusäkit, ja alla kova, talvinen lumi. Muun osan +lattiasta muodosti mokkasiineilla kovaksi tallattu lumi siihen +asetettuine astioineen, kuppeineen ja muine napaseudun pysähdyspaikkaan +kuuluvine tavaroineen. Uuni oli lämmitetty aivan punaiseksi, mutta +kolmen askeleen päässä siitä oli jääkimpale niin kuivana ja +teräväreunaisena, kuin olisi se juuri hakattu irti joesta. Ulkona +olevan kylmyyden vaikutuksesta kohosi lämpö sisällä ylös. Aivan uunin +yläpuolella, siinä, missä savutorvi kohosi katon läpi, oli pieni ympyrä +kuivaa kangasta; etempänä savutorvesta, keskuksesta, oli ympyrä +kosteata vaatetta muuttuen harmaaksi renkaaksi; ja vihdoin teltan muu +osa, katto ja seinät olivat peittyneet noin puoli tuumaa paksulla, +valkoisella, kristallimaisella huurteella. + +-- Oi! Oi! Oi! -- kuuluivat kärsivän nuoren toverin vaikerrukset. Hän +nukkui kääriytyneenä turkiksiin ja oli hyvin nääntynyt, kalpea ja +parroittunut. Hän ei herännyt, mutta tuskalliset huudot tulivat yhä +kovemmiksi ja voimakkaammiksi. Hänen ruumiinsa ojentautui ja vetäytyi +värähdellen kokoon, ikäänkuin vuode olisi ollut nokkosista ja hän olisi +tahtonut siitä vapautua. + +-- Täytyy hieroa! -- käski Bettles. -- Hänellä on kouristuskohtaus. + +Silloin alkoi puolitusinaa tovereita, jotka sydämestään soivat hänelle +apua, hieroa, hangata, puristella ja käännellä häntä hyväntahtoisesti, +mutta säälimättömästi. + +-- Kirottu tie -- mutisi sairas tuskin kuuluvasti heittäen päältään +karvaisen nahan ja istuutuen. -- Minä kiertelin maailmaa, kolme +neljännesvuotta juoksin seiväs kädessä, karkaisin itseäni kaikin +mahdollisin tavoin, ja nyt kun täytyy matkustaa tässä Jumalan +hylkäämässä maassa, minä osoittaudun kapalolapseksi ilman miehuuden +pisaraakaan. + +Hän kumartui tulen ääreen ja pyöritteli käsissään savuketta. + +-- Minä en valita. Voinhan ottaa lääkettä, mutta minä häpeän omaa +itseäni, siinä se. Suoritettuani nuo kirotut kolmekymmentä mailia olen +niin väsynyt, nääntynyt ja sairas kuin joku suuren maailman keikari +käveltyään viisi mailia valtamaantietä. Kas senvuoksi tunnen itseni +noloksi! Antakaa minulle tikkuja! + +-- Älkää hätäilkö, nuori mies -- sanoi Bettles ojentaen palavan +tulitikun ja ottaen isällisen sävyn -- en minä vielä ole unohtanut sitä +aikaa, kun itse aloin täällä liikkua. Kuinka olinkaan näännyksissä! +Välistä tarvitsin kymmenen minuuttia vain noustakseni seisomaan -- +jokainen jäsen vapisi ja oli sairas. Kouristus? Minulla oli sellaisia +kohtauksia, että koko leirin täytyi kuluttaa puolipäivää vapauttaakseen +minut niistä. Vasta-alkajaksi sujuu teiltä kaikki erinomaisesti, te +olette oikealla tiellä. Tästä päivästä vuoden kuluttua voitatte te +kävelemisessä koska vain meidät vanhat uroot. Enin teidän puolestanne +puhuu se, että teillä ei ole taipumuksia rasvoittumiseen, joka on monia +ihmisiä lähettänyt Abrahamin helmaan ennen määrättyä aikaa. -- Rasvaa? + +-- Niin. Kysymys on paksuudesta. Paksut ihmiset eivät ole tiellä +suinkaan parhaita kulkijoita. + +-- Siitä en ole koskaan kuullut. + +-- Ette ole kuulleet? Paksuus ei häiritse lyhyessä ja kovassa +ponnistuksessa, mutta jatkuvassa ponnistuksessa vaaditaan kestäviä +voimia, jotka eivät tarvitse lakkaamatonta kiihoitusta; siellä, missä +vaaditaan lujuutta ja kestävyyttä, on paksuus haittana. Kun on +yhtämittaa työskenneltävä ja tartuttava kiinni johonkin niinkuin koira +tarttuu luuhun, siinä ovat keskikokoiset, jäntevät toverit parhaat. Kas +senvuoksi, hitto vie, paksut ihmiset eivät kelpaa tähän. + +-- Se on totta, -- sekaantui puheeseen Loyus. -- Tunnen erään miehen, +paksun kuin puhveli. Hänet tapasi Sutphur Creekissä ja joutui hänen +kanssaan kulkemaan eräs pieni mies, -- Lon Mc Fane. Tehän tunnette Lon +Mc Fanen, pienen irlantilaisen punertavine hiuksineen. He kulkivat ja +kulkivat, kulkivat kauan -- yöllä ja päivällä. Paksu mies, joka oli +hyvin väsynyt, paneutui useasti lumeen. Mutta pieni ivasi ja tyrkki +häntä ja huusi hänelle kuin lapselle. Pienen täytyi ivata ja sysiä +kauan ennenkuin he saapuivat minun majaani. Kolmeen päivään ei mies +kohonnut peitteen alta. Lyön vetoa, etten ole koskaan nähnyt niin +paksua miestä. En koskaan! Hänessä oli, niinkuin sanoitte, paljon +rasvaa. + +-- Muistattehan Axel Gundersonin, -- sanoi Prince. Tuo suuri +skandinaavialainen ja ne surulliset tapaukset, jotka olivat sattuneet +hänen kuolemansa yhteydessä, olivat tehneet syvän vaikutuksen +kaivosinsinööriin. -- Hän lepää jossakin tuolla. -- Kaivosinsinööri +osoitti kädellään epämääräisesti salaperäiseen itään. + +-- Hän oli paksuin mies, joka koskaan on pohjoisessa kuleksinut ja +juossut hirven uuvuksiin -- lisäsi Bettles; -- mutta hän on poikkeus, +joka vahvistaa säännön. Katsokaa hänen vaimoaan Ungaa -- hän oli pieni, +painoi kaikkiaan noin sata kymmenen naulaa, puhdasta lihaa -- ei +unssiakaan mitään liikaa. Hän oli kestävä ja luja, huolehti miehestään; +vaali häntä tavalla, jota parempaa tuskin lie. Ei ole mitään maassa, +maan päällä tahi maan alla, mitä hän ei olisi tehnyt miehensä takia. + +-- Mutta hän rakasti tätä, -- huomautti insinööri. + +-- Ei se siinä ole. Tämä... + +-- Kuulkaa, veljet, -- puuttui puheeseen Sitka Charley istuen +ruokatavaralaatikolla. -- Te puhuitte rasvasta paksujen miesten +lihaksissa, naisen kestävyydestä ja rakkaudesta. Te puhuitte kauniisti, +mutta minä muistin mitä tapahtui, kun maa oli nuori ja ihmisten +nuotiotulet olivat kaukana toisistaan kuin tähdet. Silloin jouduin +tekemisiin erään paksun, rasvaisen miehen ja erään naisen kanssa. +Nainen oli pieni, mutta hänen sydämensä oli suuri, suurempi kuin paksun +miehen sydän, ja hän oli kestävä. Jouduimme suorittamaan väsyttävän +vaelluksen, tulemaan Suolaisen Veden luo. Kylmyys oli voimakas, lumi +syvä ja meillä oli nälkä. Mutta naisen rakkaus oli kaikki voittava; +tällaista rakkautta korkeampaa ei ole mitään. + +Hän pysähtyi ja alkoi hakata kirveellä jääpalasia leveän pölkyn päällä, +joka oli hänen lähellään ja heitti palaset pataan, missä keitettiin +vettä. Miehet istuutuivat lähemmäksi toisiaan ja kouristusta poteva +toveri koetteli löytää mahdollisimman mukavan paikan kangistuneelle +ruumiilleen. + +-- Veljet, ihoni on punainen niinkuin kaikilla sivasheilla, mutta +sydämeni on valkoinen. Ensimainittuun on syynä esi-isieni +puutteellisuudet, viimemainittuun -- ystävieni hyvyys. Suuri valo +selveni minulle, kun olin vielä poikanen. Ymmärsin, että maa oli +annettu teille ja teidän rodullenne ja että sivashit eivät voi +kilpailla teidän kanssanne ja ovat hirvien ja karhujen tavoin määrätyt +kuolemaan kylmyyteen. Silloin menin minä lämpimään ja istuin teidän +keskeenne, teidän tulenne luo ja, niinkuin näette, kelpasin teille. +Olen nähnyt elämässäni paljon. Näin kummallisia asioita ja matkoillani +kohtasin erilaisia ihmisiä. Ja senvuoksi suhtaudun asioihin niinkuin +tekin, tuomitsen samalla tavoin ihmisiä ja ajattelen heistä samoin. +Siis kun minä puhun jyrkästi teidän rotunne miehestä, tiedän, ettette +te käsitä sitä väärin; ja kun kiitän jotakin omasta heimostani, te ette +sano minusta -- Sitka Charley on sivashi ja hän ei näe asioita oikeassa +valossa, ei ole uskomista siihen, mitä hän puhuu. -- Niin te ette sano. +Läsnäolijat vahvistivat tämän yksimielisesti. -- Nainen oli nimeltään +Passuk. Sain hänet edullisella kaupalla heimon totemin luona. Minun +sydämeni ei kaivannut naista enkä etsinyt hänen katsettaan. Hänen +silmänsä olivat luodut alas, hän oli arka ja pelokas niinkuin tytöt +yleensä jouduttuaan muukalaisen haltuun, jota he eivät koskaan ennen +ole nähneet. Kun puhuin, ei minun sydämessäni ollut tilaa hänelle, +sillä ajattelin suurta matkaa ja tarvitsin ihmisen ruokkimaan koiria ja +soutamaan kanssani pitkillä jokimatkoilla. Sama peite saattoi lämmittää +kumpaakin, ja valintani sattui Passukiin. Sanoinko teille, että olin +hallituksen palveluksessa? Ellen, niin se teidän tulee tietää. Minut +otettiin sotalaivaan rekien, koirien, ruokatarpeiden ja Passukin kera. +Me ohjasimme pohjoiseen Beringin meren jäiden reunaan, jossa me +nousimme laivasta -- minä, Passuk ja koirat. Minä sain hallitukselta +rahaa, kartan maasta, jota yksikään ihminen ei ollut tähän saakka +nähnyt, sekä paketin. Paketti oli sinetöity ja taitavasti +suojattu ilman vaikutukselta ja minun täytyi viedä se napaseudun +valanpyyntilaivaan, joka oli jäätynyt suuren Mackenzien rannalle. Ei +ole toista niin suurta jokea, paitsi meidän Yukon, kaikkien jokien +äiti. + +-- Mutta tämä kaikki ei ole tärkeää, sillä kertomuksellani ei ole +yhteyttä valaanpyyntilaivan eikä Mackenzien rannoilla viettämäni talven +kanssa. Sitten, keväällä, kun päivät tulivat pitemmiksi ja lumi +kovettui, Passuk ja minä menimme etelään Yukonin piiriin. Matka oli +raskas, mutta aurinko osoitti meille tietä. Maa alkoi paljastua ja me +kohosimme ylös virtaa airojen ja sauvoimien avulla, kunnes saavuimme +Forty Mileen. Me menimme rannalle -- hauskaa oli nähdä taas valkoisia +kasvoja. Tämä talvi oli hyvin kova. Pimeys ja kylmyys painoivat meitä +ja niiden mukana tuli nälkä. Jokaiselle ihmiselle antoi yhtiön edustaja +neljäkymmentä naulaa jauhoja ja kaksikymmentä naulaa silavaa. Papuja ei +ollut. Koirat ulvoivat kaiken aikaa, ihmisten vatsat olivat tyhjät ja +heidän kasvonsa peittyivät syvillä rypyillä, vahvat tulivat heikoiksi +ja heikot kuolivat. Paljon oli keripukkiin sairastuneita. + +-- Kerran yöllä menimme kaikki varastohuoneelle ja tyhjät hinkalot +saattoivat meidät vielä kovemmin tuntemaan vatsojemme tyhjyyden. Me +keskustelimme hiljaa nuotion valossa, sillä kynttilät säästimme niille, +jotka ehkä kestäisivät kevääseen saakka. + +-- Neuvottelimme ja päätimme, että jonkun on lähdettävä Suolaisen Veden +luo ja kerrottava maailmalle meidän onnettomuudestamme. Silloin +kääntyivät kaikkien silmät minuun, sillä he tiesivät minut kokeneeksi +taivaltajaksi. -- Seitsemänsataa mailia -- sanoin minä, Haines +Missioniin ja koko tie viimeiseen tuumaan asti on suoritettava +lumikengillä. Antakaa minulle parhaat koirat ja parasta ruokaa, mitä +teillä on ja minä menen. Ja minun kanssani menee Passuk. + +-- He suostuivat. Mutta yksi vastusti -- Long Jeff, leveäluinen ja +paksu. Hän puhui ylpeästi. Omien sanojensa mukaan hänkin oli tottunut +taivaltaja, syntynyt lumikenkien käyttäjäksi ja kasvanut puhvelin +maidolla. Hän sanoi lähtevänsä mukanani siltä varalta, että jos minä en +kestä matkaa, hän toimittaa tiedon perille Missioniin. Olin nuori, enkä +tuntenut ihmisiä. Mistä saatoin tietää, että hänessä puhui vain rasva +ja että todellakin kokenut ja matkustanut mies ymmärtää pitää kielen +hampaiden takana? Siis me otimme parhaat koirat ja parhaat kaikista +ruokavaroista ja läksimme matkalle kolmen kesken -- Passuk, Long Jeff +ja minä. + +-- Tehän olette kulkeneet tuoretta lunta myöten, tehneet työtä +sauvomalla ja tottuneet kulkemaan röykkiöihin kokoontunutta jäätä +pitkin, senvuoksi en puhu teille tien vaikeuksista paitsi siitä, että +toisina päivinä me teimme kymmenen mailia, toisina kolmekymmentä, mutta +useimmin kumminkin kymmenen. Ja vaikka me olimme ottaneet parasta +ruokaa mitä oli, niin sekään ei ollut riittävä, vaan meidän oli +säännösteltävä kaikki alusta lähtien. Koirat olivat myöskin +säälittävässä tilassa ja me tuskin saimme pysymään niitä jaloillaan. +Joella, jonka nimi oli Valkoinen, kolmesta reestä jäi vain kaksi ja +matkaa oli tehty vain kaksisataa mailia. Mutta me emme kadottaneet +mitään: koirat, jotka eivät kestäneet, katosivat niiden vatsaan, jotka +jäivät elämään. + +-- Ei kohtausta, ei savun hattaraakaan Pelly'n saakka. Täällä laskin +saavani ruokaa ja tänne aioin jättää Long Jeffin, joka valitteli ja +vaivoin jaksoi kestää matkaa. Saavuttuamme Pelly'n löysimme yhtiön +edustajan raskaasti hengittävänä, mutta hänen silmänsä olivat vielä +kuitenkin kirkkaat, elintarvekuoppa oli tyhjä ja hän näytti +lähetyssaarnaajan tyhjän kuopan ja hänen hautansa, jolle oli ladottu +paljon kiviä suojaksi koirilta. Siellä oli myöskin muutamia intiaaneja, +mutta lapsia ja vanhuksia emme heidän joukossaan nähneet, ja oli +selvää, että harvat heistä kestäisivät kevääseen. + +-- Ja me menimme eteenpäin kevyin vatsoin, mutta raskaalla sydämellä; +puolituhatta mailia lunta ja hiljaisuutta oli meidän ja Haines +Missionin välillä. + +-- Sitäpaitsi oli hyvin pimeä ja puolipäivän aurinko valaisi +epäselvästi eteläistä taivaanrantaa. Mutta jääröykkiöitä oli vähemmän +ja kulku helpompaa, minä ajoin väsymättä koiria ja vietin tiellä koko +päivän aikaisesta aamusta myöhään iltaan. + +-- Niinkuin sanoin, Forty Milessä jokainen tuuma oli kuljettava +lumikengillä. Ja lumikengät tuottivat kovaa kipua jaloillemme -- jalat +halkeilivat, peittyivät haavoilla, jotka eivät menneet umpeen. Joka +päivä suurenivat kärsimykset ja kerran aamulla, kun sidoimme +lumikenkiä, Long Jeff alkoi itkeä kuin lapsi. Voidaksemme jatkaa matkaa +asetin hänet kevyen reen etupuolelle, mutta hän otti mukavuuden vuoksi +pois lumikenkänsä. Mutta kun tie oli epätasainen, niin hänen +mokkasiininsa jättivät syviä jälkiä ja näihin jälkiin putoilivat +koirat. Sanoin hänelle siitä jyrkästi, ja hän lupasi olla varovaisempi, +mutta ei pitänyt lupaustaan. Silloin löin häntä piiskalla, ja tämän +jälkeen eivät koirat enää putoilleet. Hän oli lapsi, mikä johtui +kärsimyksistä ja rasvasta. + +-- Kun mies makasi tulen luona ja valitti, Passuk keitti ruokaa, auttoi +aamuisin valjastamaan koiria ja iltaisin riisumaan niitä. Hän varoi +koiria, oli aina edessä, tasoitti tietä ja siten helpoitti matkaa. + +-- Minun mielestäni oli hänen velvollisuutensa niin tehdä, enkä minä +sitä tuuminut. Minulla oli muuta työtä ja olin sitäpaitsi nuori ja +tunsin naisia vähän. Ja vasta myöhemmin, silmätessäni takaisin, minä +ymmärsin. + +-- Mutta mies käyttäytyi arvottomasti. Koirat olivat jo ilmankin +voimattomia, ja hän istui usein salaa rekeen kulkiessaan takana. Passuk +sanoi, että hän ottaa hoitaakseen reen yksin, joten miehellä ei ollut +mitään tehtävää. Aamulla minä annoin hänen osalleen tulevan ruuan ja +pakoitin hänet menemään edelleen yksinään. Sitten nainen ja minä +valjastimme koirat ja lähdimme liikkeelle. Puolenpäivän aikana, +auringon nauraessa meille, saavutimme miehen; kyyneleet olivat +jäätyneet hänen poskilleen. Mutta me jätimme hänet jälelle. + +-- Pysähdyimme yöksi, panimme syrjään hänen osalleen tulevan ruuan ja +laitoimme hänelle paikan vuodetta varten; me suurensimme myöskin tulta, +että hän voisi nähdä meidät. Muutamien tuntien kuluttua hän saapui +ontuen, söi ruokansa vaikeroiden ja huokaillen sekä nukkui. Hän ei +ollut sairas, tämä mies. Hän ainoastaan kesti huonosti matkaa, väsyi +pian ja oli nälän uuvuttama. Mutta niin Passuk kuin minäkin väsyimme +yhtä paljon kuin hän, mutta siitä huolimatta me teimme kaikki, hän ei +mitään. Mutta hän oli rasvainen, niinkuin toverimme Bettles meille +kertoi äsken... Kaikesta huolimatta me rehellisesti jaoimme ruuan hänen +kanssaan. + +-- Eräänä päivänä kohtasimme kaksi haamua, jotka vaelsivat Hiljaisuuden +maassa, -- valkoisen miehen ja pojan. Kummallakin oli olkapäällään +peite. Yöksi he laittoivat nuotion ja laskeutuivat aamuun asti +peitteilleen. Heillä oli hiukan jauhoja, joita he sekoittivat lämpimään +veteen ja joivat. Mies näytti minulle kahdeksan kupillista jauhoja -- +kaikki, mitä heillä oli ja Pelly'n, jossa ei ollut mitään, oli matkaa +kaksisataa mailia. He kertoivat, että heidän jälestään tuli intiaani ja +että he olivat rehellisesti jakaneet hänen kanssaan, mutta hän jäi +jälelle. Minä en uskonut heidän jakaneen rehellisesti, muuten ei +intiaani olisi jäänyt. Ja minä en antanut heille ruokaa. He koettelivat +varastaa kaikista lihavimman koiran, joka kuitenkin sekin oli hyvin +laiha, mutta minä näytin heille revolveria ja käskin heidän lähteä. Ja +he menivät kuin juopuneet Hiljaisuuden maan kautta Pelly'n. + +-- Nyt oli meillä vain jälellä kolme koiraa ja yksi reki; koirat olivat +äärettömän laihoja -- pelkkää luuta ja nahkaa. Kun on vähän puita, niin +tuli palaa huonosti ja huoneessa tulee kylmä. Niin oli meidän laitamme. +Kun on vähän ruokaa, tuntuu pakkanen kovemmin, ja meidän kasvomme +mustuivat ja kurtistuivat niin, ettei oma äitimmekään olisi meitä +tuntenut. Ja jalkamme olivat hyvin kipeät. Aamulla, kun läksimme +matkalle, kohosi minulle hiki ponnistuksesta koettaessani pidättäytyä +huutamasta kivusta, jonka lumikengät minulle aiheuttivat. Passuk ei +avannut suutaan, vaan meni eteenpäin tasoittaen tietä. + +-- Mutta mies itki. + +-- Thirty Milen juoksu oli hyvin vuolas, senvuoksi siinä oli paljon +halkeamia ja avantoja. Saavuimme sille päivällä ja tavoitimme Long +Jeffin, joka lepäsi lähdettyään tavallista aikaisemmin liikkeelle. +Mutta meidän välillämme oli railo. Hän oli kiertänyt railon pitkin +reunajäätä, mutta se oli niin kapea, ettei reki voinut kulkea siitä. +Silloin me etsimme toisen jääsillan. Passuk painoi vähän ja meni edellä +kädessään pitkä seiväs siltä varalta, että uppoaisi. Mutta hän oli +kevyt, lumikengät leveät ja hän pääsi onnellisesti. Sitten alkoi hän +kutsua koiria. Mutta niillä ei ollut lumikenkiä eikä seivästä ja ne +upposivat. Pidin vahvasti rekeä kiinni takaa, kunnes koirat katosivat +jään alle. Totta on, että niitä varten oli vähän ruokaa, vaikkakin +laskin, että sitä riittäisi viikoksi, mutta koirat katosivat. + +-- Seuraavana aamuna jaoin kaiken ruuan, jota oli hyvin vähän, kolmeen +osaan, ja sanoin Long Jeffille, että hän voi kulkea meidän kanssamme +tahi ilman niinkuin parhaaksi katsoo, sillä nyt menimme nopeasti. Mutta +hän nyyhkytti ja alkoi surkutella kipeitä jalkojaan ja kovia +kärsimyksiään puhuen hyvin vihaisesti. Minun ja Passukin jalat olivat +myöskin kipeät ja kovemmin kuin hänen, sillä me olimme työskennelleet +koirien kanssa. Long Jeff vannoi mieluimmin kuolevansa kuin menevänsä +eteenpäin; silloin otti Passuk nahkapeitteen ja minä keittoastian sekä +kirveen ja aioimme mennä. Mutta Passuk katsoi miehen osalle jääneeseen +ruokaan ja sanoi: -- Ei pidä tuhlata hyvää ruokaa pienelle lapselle. +Hänen on parempi kuolla. -- Pudistin päätäni, enkä vastannut mitään -- +toveri on sittenkin toveri. Silloin puhui nainen ihmisistä, jotka +jäivät Forty Mileen; puhui, että heidän joukossaan on paljon hyviä, ja +että he odottavat minulta ruokaa kevääksi. Kun minä tälläkin kertaa +vaikenin, sieppasi hän vyöstäni revolverin, ja niinkuin veljemme +Bettles sanoi, Long Jeff meni Abrahamin helmaan ennen aikaansa. +Nuhtelin tästä Passukia, mutta hänessä ei ollut katumuksen jälkeäkään, +eikä hän näyttänyt lainkaan surulliselta. Ja sydämessäni minä tiesin, +että hän oli oikeassa. + +Sitka-Charley vaikeni ja rupesi heittämään jääpaloja pataan, joka +seisoi uunilla. Miehet vaikenivat, ja heidän selkäänsä värisytti kylmä +ulkona olevien koirien ulvoessa, jotka siten ilmaisivat omia +kärsimyksiään. + +-- Päivän toisensa jälkeen me kuljimme, yösijalta toiselle, kuin kaksi +haamua -- Passuk ja minä -- ja me tiesimme voivamme olla tyytyväisiä +tähänkin, jos ei tulisi huonompaa, ennenkuin saapuisimme Suolaiselle +Vedelle. Silloin kohtasimme me intiaanin, joka meni Pelly'n! + +-- He, mies ja poika, eivät olleet rehellisesti jakaneet hänen +kanssaan, kertoi hän: eivät olleet jättäneet hänelle jauhoja +kolmeksikaan päiväksi. Hän keitti joka yö kupissaan mokkasiinien +palasia ja söi niitä. Mutta mokkasiineista oli jälellä vain vähän. Hän +oli merenrannalta ja kertoi meille siitä Passukin välityksellä, joka +puhui hänen kieltään. Hän oli vieras Yukonilla, eikä tiennyt tietä, +mutta hänen kasvonsa olivat käännetyt Pelly'n. Kuinka pitkä oli matka? +Kaksi päivää? Kymmenen? Sata? -- hän ei tiennyt, mutta meni Pelly'n. +Takaisin palaaminen oli mahdoton, täytyi siis kulkea vain eteenpäin. + +-- Hän ei pyytänyt ruokaa, sillä hän näki, että myöskin me olimme +vaikeassa asemassa. Passuk katsoi minuun ja mieheen epäröiden ikäänkuin +naaraspeltopyy, jonka poikue on vaarassa. Silloin käännyin häneen ja +sanoin: -- "Tämä mies on ryöstetty. Minä annan hänelle osan +varastostamme". Näin, että Passukin silmissä vilahti hetkeksi +mielihyvä. Hän katsoi kauan mieheen ja minuun, hänen suunsa oli +suljettu ja päättäväinen. + +-- Ei, -- sanoi hän. -- Suolainen Vesi on täältä kaukana, mutta kuolema +lähellä. On parempi, jos se ottaa tämän vieraan miehen ja menee ohi +minun Charley'ni! + +-- Mies meni Hiljaisuuden maan kautta Pelly'n. Sinä yönä itki nainen. +En koskaan ollut nähnyt hänen itkevän tähän saakka... + +-- Eikä se johtunut savusta, sillä puut olivat kuivia. Ihmettelin hänen +suruaan ja ajattelin, että naisen sydän pehmeni tien pimeydestä ja +kärsimyksistä. + +-- Elämä on kumma asia. Olen ajatellut sitä paljon ja punninnut kauan; +kuitenkin tulee arvoitus joka päivä vain suuremmaksi. Mistä johtuu tämä +kummallinen halu elää? Elämähän on peliä, missä kukaan ei voita. Elämä +merkitsee kovaa työtä ja syvää kärsimystä, kunnes raskas vanhuus +saavuttaa meidät, ja me laskemme kätemme loppuunpalaneen tulen kylmään +tuhkaan. Raskasta on elää! Kärsien ilmestyy lapsi maailmaan ja kärsien +päästää vanhus viimeisen huokauksensa ja kaikki hänen päivänsä ovat +täynnä levottomuutta ja huolta; kuitenkin menee hän kuoleman avattuun +syliin kompastellen, kaatuillen, takaisinpäin katsovin kasvoin, +valmiina taistelemaan viimeiseen hengenvetoon. Mutta kuolema on hyvä. +Ainoastaan elämä ja kaikki elävä on pahaa. Kuitenkin me rakastamme +elämää ja vihamme kuolemaa. Se on hyvin kummallista! + +-- Kulkiessamme Passukin kanssa päivällä, me puhuimme vähän. Yöllä me +makasimme lumessa kuin kuolleet ja jatkoimme aamulla matkaamme; me +kuljimme kuin kuolleet ja kaikki ympärillämme oli kuollutta. Ei +oravaa, ei myyrää, -- ei mitään. Joki valkoisessa puvussaan -- ei +äännähtänytkään. Mehu puissa oli jäätynyt. Oli kylmä niinkuin nytkin; +yöllä laskeutuivat tähdet alas ja olivat suuria; ne hyppivät ja +tanssivat, yöllä revontulet nauroivat meitä; syttyi paljon aurinkoja, +koko avaruus loisti ja säteili, lumi oli kuin timanttitomua. Mutta ei +lämmintä, ei ääntä, ainoastaan kylmyys ja hiljaisuus. Niinkuin sanoin, +me kuljimme kuin kuolleet, niinkuin unessa, emmekä laskeneet aikaa. +Meidän kasvomme olivat vain käännetyt Suolaiselle Vedelle, meidän +sielumme halasivat Suolaiselle Vedelle ja meidän jalkamme veivät meitä +sinne. + +-- Pysähdyimme Takheenan luona, mutta emme tienneet sitä. Silmämme +katsoivat White Horseen, mutta eivät nähneet sitä. Jalkamme kulkivat +Canyonin epätasaista pintaa, mutta eivät tunteneet sitä. Me emme +huomanneet mitään. Ja kaatuessamme tielle me käänsimme kasvomme +Suolaiseen Veteen päin. + +-- Meidän viimeiset ruokavaramme olivat menossa, ja me jaoimme ne +tasan, Passuk ja minä, mutta hän kaatuili useammin ja Caribou +Crossingissa uupui hän kokonaan. + +-- Mutta aamulla me makasimme saman peitteen alla, emmekä menneet +etemmäksi. Ajattelin jäädä tähän ja kohdata kuoleman Passukin kanssa +yhdessä, sillä minä olin vanhentunut ja oppinut arvostelemaan naisen +rakkautta. Tämä tapahtui kahdeksankymmenen mailin päässä Haines +Missionista, ja suuri Chilcoot kohotti kaukana yli metsän reunan +avonaisen, tuulille alttiin huippunsa. Passuk puhui hiljaa lähentäen +huulensa minun korvaani, jotta voisin kuulla. Nyt, kun hänen ei +tarvinnut pelätä minun vihaani, puhui hän koko sydämestään, kertoi +rakkaudestaan ja paljosta muusta, jota en ollut ymmärtänyt. + +-- Hän puhui: "Sinä olet minun mieheni, Charley, ja minä olin sinulle +hyvä vaimo. Viritin aina sinulle tulen, keitin ruokaa, ruokin sinun +koiriasi, sauvoin sinulle, enkä valittanut. Minä en sanonut, että isäni +majassa oli lämpimämpi tahi että siellä oli enemmän ruokaa. Kun sinä +puhuit, minä kuuntelin. Kun sinä käskit, minä tottelin. Eikö ollut +niin, Charley." + +-- Ja minä sanoin: "Niin oli". + +-- Hän jatkoi: "Kun sinä tulit ensimmäisen kerran luoksemme, sinä et +katsonut minuun, ostit minut, niinkuin ostetaan koira ja veit mukanasi; +sydämeni nousi sinua vastaan ja täyttyi murheella ja pelolla. Mutta +siitä on kauan. Sinä olit minulle lempeä, Charley, niinkuin hyvä isäntä +on lempeä koirilleen. Sinun sydämesi oli kylmä, -- siinä ei ollut +tilaa minulle, kuitenkin sinä kohtelit minua hyvin ja käyttäydyit +oikeudenmukaisesti. Ja minä olin sinun mukanasi, kun sinä taistelit +suurien asioiden puolesta ja menit suuriin vaaroihin. Minä vertasin +sinua toisiin miehiin ja näin, että heidän keskellään sinä olit +rehellinen, sinun sanasi oli viisas, sinun kielesi totinen. Ja minä +aloin ylpeillä sinusta, sinä täytit minun sydämeni, ja minun ajatukseni +olivat sinussa. Sinä olit kuin aurinko keskellä kesää, joka lähettää +ympärilleen kultaisia säteitä, eikä koskaan poistu taivaalta. Ja mihin +minun katseeni sattuikaan, kaikkialla näin auringon. Mutta sinun +sydämesi oli kylmä, Charley, siinä ei ollut paikkaa minulle." + +-- Silloin minä sanoin: "Se on totta. Se oli kylmä. Siinä ei ollut +paikkaa. Mutta se aika on mennyt. Sydämeni on keväällä putoavan lumen +tapainen, kun aurinko paistaa. Kaikki sulaa, vedet kuohuvat, vihreä +ruoho kasvaa ja nousee. Peltopyyt huutavat, kultarintakertut laulavat, +kun talvi on ohi; Passuk, minä olen oppinut tuntemaan naisen +rakkauden." + +-- Hän hymyili ja vetäytyi luokseni, jotta voisin hänet puristaa +itseeni. Ja hän sanoi: "Minä olen iloinen". Senjälkeen lepäsi hän +kauan, hiljaa hengittäen, pantuaan päänsä minun rinnalleni. Sitten hän +kuiskasi: "Tie loppuu tähän ja minä olen väsynyt. Mutta nyt haluaisin +puhua muusta. Se tapahtui kauan sitten, kun olin vielä pieni tyttö. +Minä leikin yksin nahkanippujen keskellä isäni majassa; miehet olivat +metsästämässä, naiset ja lapset kantoivat lihaa. Oli kevät ja minä olin +yksin. Suuri, ruskea karhu, juuri talviunesta herännyt, nälkäinen, +karva riippuen suurina takkuina luuksi laihtuneella ruumiilla, pisti +päänsä majaan ja sanoi: 'uuh'. Veljeni oli juuri palannut takaisin +ensimmäisten pyydystettyjen liharekien mukana. Hän alkoi taistella +karhua vastaan tulinen kekäle kädessään, ja valjaissa olevat koirat +iskivät siihen takaa. Oli suuri taistelu ja paljon melua. He astuivat +nuotioon, kekäleet lensivät ympäri ja maja kaatui. Lopuksi makasi karhu +tapettuna ja veljeni kasvoilla oli sen kynsien jäljet. Huomasitko +intiaanissa, joka meni Pelly'n, että hänen rukkasissaan ei ollut +peukaloa, eikä kädessäkään, jota hän lämmitti tulen luona? Hän oli +minun veljeni. Ja minä sanoin, ettei tarvitse antaa hänelle ruokaa. Ja +hän meni Hiljaisuuden maahan ilman ruokaa." + +Sellainen, veljeni, oli Passukin rakkaus, hänen, joka kuoli lumeen +Caribou Crossingin luo. Hän rakasti kaikki kestävällä rakkaudella +uhraten veljensäkin miehen vuoksi, joka otti hänet vaivaloiselle +matkalle ja saattoi katkeraan kuolemaan. Ja sellainen oli tämän +naisen rakkaus, että hän uhrasi itsensäkin. Ennenkuin hänen +silmänsä sulkeutuivat lopun edellä, hän tarttui käteeni ja vei sen +oravannahkaisen vaatetuksensa alle. Tunsin siellä täyteläisen pussin ja +ymmärsin syyn hänen heikontumiseensa. Joka päivä me jaoimme kaikki +tasan pienimpäänkin palaan saakka; ja joka päivä hän söi vain puolet +osastaan. Toisen puolen hän eroitti tähän pussiin. Ja hän sanoi: "Tässä +on Passukin tien loppu, mutta sinun, Charley, vie kauemmaksi ja +kauemmaksi, yli suuren Chilcootin Suolaiselle Vedelle. Ja monien +vuosien kuluessa se vie sinua etemmäksi, vieraiden maiden ja +tuntemattomien vesien kautta ja täyttää sinun vuotesi kunnialla ja +suurella maineella. Ja se vie sinut naisten luo, monien hyvien naisten +majaan, mutta milloinkaan et löydä suurempaa rakkautta kuin oli +Passukin." + +-- Ja minä tiesin naisen puhuvan totta. Mutta hulluus tarttui minuun, +minä heitin täysinäisen pussin luotani ja vannoin, että minun tieni oli +loppunut. Hänen väsyneet silmänsä katsoivat hellästi ja hän sanoi: +"Ihmisten keskellä Sitka-Charley oli tunnettu rehellisyydestään eikä +koskaan pettänyt sanaansa. Onko hän sen nyt unohtanut ja puhuu turhia +sanoja Caribou Crossingin luona? Eikö hän muista enää ihmisiä Forty +Milessä, jotka antoivat hänelle parhaat ruokansa ja valituimmat +koiransa? Passuk oli aina ylpeä omasta miehestään. Nouskoon hän, +sitokoon lumikengät jalkoihinsa, että Passuk voisi nytkin säilyttää +ylpeytensä." + +-- Ja kun hän kylmeni minun käsiini, nousin ja etsin täysinäisen +pussin, sidoin lumikengät jalkaani ja jatkoin horjuen tietäni; polveni +olivat heikot, päätäni pyörrytti, korvissa suhisi ja silmäni pimenivät. +Unohtunut nuoruus palasi luokseni. Minusta tuntui, että istuin +täysinäisten patojen luona juhlien aikana, lauloin ja tanssin laulavien +ja rumpua lyövien miesten ja naisten kanssa. + +-- Ja Passuk piteli minua kädestä ja meni minun kanssani. Kun minä +nukuin, hän herätti minut. Kun minä kompastuin ja kaaduin, hän nosti +minut. Kun minä jouduin syvään lumeen, hän vei minut tielle. Ja +sellaisessa tilassa, ikäänkuin järjetön mies, joka näkee kauheita +näkyjä ja horjuu kuin juopunut, tulin minä Haines Missioniin meren luo. + +Charley rajoitti teltan verhoja. Oli puolipäivä. Etelässä, tuskin +valaisten jylhää Hendersonia, näkyi kylmä auringonkehä. Sen kummallakin +puolella leiskuivat auringonkoirat. Ja lähellä tietä ulvoi valittavasti +huurteinen koira kohottaen pitkän kuononsa aurinkoa kohti. + + + + +SUURI KYSYMYS. + + +I. + +Mrs Saytherin saapuminen Dawsoniin oli aivan ohimenevää -- hän ilmestyi +ja katosi kuin meteoori. Hän saapui keväällä koirilla, mukanaan +ranskalaisia erämiehiä Kanadasta. Mrs Sayther loisti häikäisevästi +lyhyen kuukauden dawsonilaisten keskuudessa ja matkusti jokea ylös +heti, kun jäät lähtivät. + +Naisista köyhä Dawson ei mitenkään voinut ymmärtää tätä kiireellistä +matkaa, ja paikalliset neljäsataa olivat surullisia ja tunsivat itsensä +yksinäisiksi, kunnes seudulla tapahtui uusi kumma ja vanhat vaikutelmat +antoivat tilaa uusille. Mrs Saytheriin olivat kaikki ihastuneita ja +ottivat hänet avosylin vastaan. Hän oli kaunis, viehättävä ja +sitäpaitsi leski. Ja senvuoksi hänen kantapäillään seurasi muutamia +Eldoradon kuninkaita, arvokkaita henkilöitä, sekä eteenpäin pyrkiviä +nuoria miehiä, joiden korvat janosivat naisten hameiden kahinaa. + +Vuori-insinöörit tunsivat kunnioitusta hänen miehensä, eversti +Saytherin muistoa kohtaan, ja puhuivat suurella juhlallisuudella +Saytherin toimista ja työstä: hän oli ollut Valloissa tunnettu erittäin +kykenevänä vuori-insinöörinä ja nautti Lontoossa vieläkin suurempaa +mainetta. Nousi suuri kysymys, miksikä juuri hänen leskensä, eikä +kukaan muu nainen, saapui tähän maahan. Mutta pohjoisen kasvatit ovat +käytännöllisiä, he ovat aivan välinpitämättömiä teorioista ja pysyvät +lujasti kiinni tosiasioissa. Ja monille heistä Karen Sayther oli hyvin +merkitsevä tosiasia. Hän ei kiinnittänyt huomiota tilanteen tähän +puoleen; parhaimpana todistuksena siitä oli se päättäväisyys ja nopeus, +jolla kieltäytymiset ja hylkäykset seurasivat hänen neliviikkoisen +pysähtymisensä aikana. + +Yhdessä hänen kanssaan katosi tosiasia ja jäi vain kysymys. + +Sen ratkaisemiseksi antoi seuraavanlainen suotuisa tilaisuus muutamia +viitteitä. + +Hänen viimeinen uhrinsa Jack Coughran, asetettuaan ilman toivoa hänen +jalkoihinsa sydämensä ja oikeutensa viiteensataan jalkaan +kultavaltauksia Bonanzassa, lohdutteli itseään onnettomuudessaan +yöllisillä juomingeilla. + +Näiden unettomien öiden aikana hän sattumalta tapasi Pierre Fontainen. +Tämä ei ollut kukaan muu kuin Karen Saytherin saattomiesten johtaja. +Tämä kohtaus johti tuttavuuteen ja juominkeihin ja loppujen lopuksi +molemmat tulivat melkoisen juovuksiin. + +Hetken kuluttua Pierre Fontaine ja Jack Coughran puhelivat vilkkaasti. + +-- Miksikä madame Sayther tuli tähän maahan? Siitä on parempi puhua +hänen kanssaan. Minä en tiedä mitään, koko aikana on hän kysynyt vain +yhdestä miehestä ja lausunut vain yhden nimen. "Pierre" -- sanoi hän +minulle; -- "Pierre, teidän täytyy löytää tämä mies ja minä maksan +teille paljon -- annan tuhat dollaria, jos te löydätte hänet." Miehen +nimi? Kyllä. Miehen nimi on -- minä sanon sen teille -- David Payne. +Niin, m'sieu, David Payne. Koko ajan puhuu hän tästä nimestä. Ja minä +koko ajan ahkerasti silmäilen ympärilleni, mutta en voi häntä löytää, +enkä saada noita tuhatta dollaria. + +-- Ah, niin. Kerran saapui muutamia miehiä Circle Citystä, he tunsivat +tämän miehen. Hän on Birch Creekissä, sanoivat he. Madame? Hän sanoi +"hyvä on" ja oli niin onnellisen näköinen kuin voi olla. "Pierre" -- +sanoi hän -- "laittakaa valjaat koirille. Matkustamme pian. Jos +löydämme tuon miehen, annan teille lisää tuhat dollaria." Minä sanoin: +"Kyllä, aivan heti! Allons, madame!" + +-- Arvelin voivani olla varma, että kaksituhatta dollaria olivat minun. +Mutta mitä vielä! Sitten tuli useampia miehiä Circle Citystä ja he +sanoivat, ettei tämä mies, David Payne, ole siellä, vaan on joku aika +sitten palannut Dawsoniin. Siten ei madamen ja minun matkasta tullut +mitään. + +-- Niin, m'sieu. Näinä päivinä puhui madame: "Pierre" -- sanoi hän +antaen minulle viisisataa dollaria -- "ostakaa vene ja sauvomia. +Huomenna lähdemme ylös jokea". Niin, huomenna, ja Sitka-Charley myi +minulle veneen ja sauvoimet viidelläsadalla dollarilla. + +Kun Jack Coughran seuraavana päivänä julkaisi tämän uutisen, hukkui +Dawson arvailuihin, kuka oli tämä David Payne ja minkävuoksi hänen +olemassaolollaan oli niin suuri merkitys Karen Saytherille. Ja +todellakin, sinä päivänä, jona Pierre Fontaine oli sanonut, mrs Sayther +ja hänen ulkomaalaiset saattajansa alkoivat sauvoa ylös jokea pitkin +sen itärantaa Klondyke Cityyn ja sitten, väistääkseen putouksia, +nopeasti siirtyivät länsirannalle ja katosivat saarien sokkeloon +eteläiseen suuntaan. + + +II. + +-- Niin, madame, tämä on oikea paikka. Yksi, kaksi, kolme saarta +alempana Stuart-jokea. Tämä on kolmas saari. + +Sanottuaan tämän ohjasi Pierre Fontaine veneen rannalle ja asetti sen +perän virtaa vasten, joka työnsi veneen keulan maihin, Pierren, hänelle +ominaisella reippaudella, hypätessä sitomaan veneen kiinni. + +-- Odottakaa vähän, madame, minä menen katsomaan. + +Hän oli tuskin kadonnut rantapenkereen taa, kun kuului koiran haukuntaa +ja minuutin kuluttua oli hän takaisin. + +-- Niin, madame, siellä on maja. Minä tutkin sitä, mutta en löytänyt +sieltä ketään, mutta omistaja ei ole voinut mennä kauaksi, muuten ei +hän olisi jättänyt koiria. Lyön vetoa, että hän palaa kohta. + +-- Auttakaa minua nousemaan, Pierre. Minä olen väsyksissä ja minun on +vaikea nousta veneestä. Varovammin, olkaa hyvä. + +Taljoista tehdyltä istuimeltaan nousi Karen Sayther ylös -- solakkana +ja kauniina. Mutta jos hän tekikin hennon liljan vaikutuksen tällä +alkuaikaisella paikalla, niin notkeus, jolla hän nojasi Pierren käteen, +puhui toista -- pyöreiden, kiinteiden lihasten jäntevyys sekä +täydellinen varmuus ja notkeus liikkeissä näyttivät, minkälainen voima +kätkeytyi tuohon kauniiseen ruumiiseen. + +Huolimatta rauhallisuudesta ja huolettomuudesta, jolla hän astui +rannalle, hänen kasvonsa punastuivat ja sydän löi voimakkaammin. Hän +lähestyi majaa jonkunlaisella kunnioittavalla uteliaisuudella ja hänen +hehkuvat kasvonsa ilmaisivat voimakasta iloa. + +-- Katsokaa, katsokaa! -- Pierre osoitti ympärille heiteltyihin +lastuihin puupinon vieressä, -- ne ovat aivan tuoreen näköisiä -- +kaksi- tai kolmepäiväisiä, ei enempää. + +Mrs Sayther taivutti päätään hyväksymisen merkiksi. Hän koetteli +heittää silmäyksen pienestä ikkunasta, mutta se oli tehty voidellusta +pergamentista, joka kyllä päästi valoa, mutta sen läpi oli mahdotonta +nähdä mitään. Tämän epäonnistumisen jälkeen hän meni majan ympäri +ovelle, kohotti kömpelön säpin puoleksi, mutta muutti sitten +aikomustaan, veti kätensä pois ja säppi putosi paikoilleen. Sitten hän +yht'äkkiä laskeutui polvilleen ja suuteli karkeasti veistettyä +kynnystä. Jos Pierre Fontaine olisi nähnytkin tämän, olisi hän +koettanut salata ja unohtaa sen ainaiseksi. Heti sai yksi venemiehistä +aiheen kummastella harvinaista ankaruutta päällikkönsä äänessä. + +-- Hei! Te! Le Goire! Tehkää pehmeämmäksi, mukavammaksi, -- määräsi +hän. Enemmän karhunnahkoja, enemmän peitteitä. + +Veneen istuin olikin pian hajoitettu ja enin osa siitä heitetty +rantaäyräälle, mihin mrs Sayther mukavasti sijoittautui ja alkoi +odottaa. + +Kallistuen kyljelleen hän katsoi edessään olevaa leveätä Yukonia. +Toisella puolen olevien kaukaisten vuorten yllä oli taivas tumma +näkymättömän metsäpalon savusta ja savupilvien läpi kuulsi heikosti +iltapäivän aurinko heittäen maahan himmeän valon ja epäselvästi +piirtyviä varjoja. + +Mikään ei täällä todistanut ihmisen läsnäoloa, ainoakaan ääni ei +rikkonut hiljaisuutta. Maa näytti vaipuneen entisaikojen +tuntemattomuuteen, kietoutuneen selittämättömien salaisuuksien verhoon. + +Ehkä mrs Saytherin hermostuneisuus johtui tästä; hän muutti usein +asentoaan katsoakseen milloin ylös, milloin alas jokea, tahi +jännittyneesti tähysteli synkkiä rantoja puoleksi peittyneine +lisäjokien suineen. Kului tunnin verran ja venemiehet oli lähetetty +laittamaan yöksi leiriä rannalle, mutta Pierre ja mrs jäivät +paikoilleen. + +-- Kas, sieltä hän palaa, -- sanoi Pierre kuiskaten pitkän hiljaisuuden +jälkeen, katsellen kiinteästi ylös jokea. + +Ruuhi airoineen, jotka loistivat vuoroin kummallakin puolella, solui +virran mukana. Perässä näkyi miesolento ja keulassa nainen tahdikkaasti +kumartuen aironvetojen mukaan. + +Mrs Sayther ei huomannut naista, ennenkuin ruuhi tuli rantaan, mutta +silloin tämän ainoalaatuinen kauneus kiinnitti hänen huomiotaan. + +Tiukasti vartaloa ympäröivä pusero, hirvennahasta koristettuna +mielikuvituksellisilla ompeleilla, vartalon kauniisti pyöristyvät +ääriviivat ja silkkinen, kirkasvärinen, aistikkaasti sidottu liina +tuskin peitti suunnatonta paljoutta sinisenmustia hiuksia. + +Mrs Saytherin nopea katse liukui naisen kasvoille ja pysähtyi. -- +Kasvot olivat kuin pronssista valetut. Silmät, läpitunkevat, mustat ja +suuret, tuskin huomattavan vinot, katsoivat rohkeasti suorien, +kauniisti muodostuneiden kulmakarvojen alta. Posket, korkeine ja +ulkonevine poskipäineen, olivat kalpeat ja laihat, mutta ilman +pienintäkään merkkiä sairalaisuudesta ja suu ohuine huulineen osoitti +hellyyttä ja voimaa. + +Kasvoissa näkyi hyvin heikkoja jälkiä vanhasta mongolilaisesta verestä, +ikäänkuin olisi se aikonut palata pitkien vuosisatojen kuljeskelemisen +jälkeen alkuperäisiin rotuominaisuuksiinsa. Tätä vaikutusta vahvisti +miellyttävä kotkannenä ohuine, liikkuvine sieramineen, ja kotkan +viileys näytti antavan leiman ei vain kasvoille, vaan koko hänen +olennolleen. Hän oli todellakin metsäläistyypin täydellisimmän +kauneuden ilmestys, ja punaisten heimo voi katsoa onneksi, että sen +keskuudessa, vaikkakin harvoin, useiden sukupolvien perästä, syntyy +tällaisia ainutlaatuisia olentoja. + +Syvin ja voimakkain aironvedoin tyttö yhdessä miehen kanssa nopeasti +käänsi pienen veneen vasten virtaa ja laski varovasti rannalle. +Seuraavassa hetkessä seisoi hän jo rantaäyräällä nostaen nuoran avulla +neljänneksen äsken tapettua hirveä. Mies yhtyi häneen ja he vetivät +ruuhen yhdessä maalle. Koirat tunkeilivat vikisten heidän ympärillään, +ja kun tyttö lempeästi kumartui niiden puoleen, sattui miehen katse mrs +Saytheriin, joka oli juuri noussut paikaltaan. Hän katsoi, hieroi +silmiään, ikäänkuin ei uskoisi näkemäänsä, ja katsoi taas. + +-- Karen, -- sanoi hän yksinkertaisesti lähestyen tätä ja ojentaen +kätensä, -- minä luulin näkeväni unta. Yhteen aikaan keväällä olin +sokeana keväisestä lumesta ja siitä saakka ovat silmäni tehneet minulle +useasti erilaisia tepposia. + +Puna yhä kohosi mrs Saytherin poskille ja sydän löi tuskallisen +kiivaasti; hän oli odottanut mitä hyvänsä, paitsi ei tätä rauhallisesti +ojennettua kättä; mutta kadottamatta itsehillintäänsä hän pidättäytyi +ja puristi sydämellisesti miehen kättä. + +-- Te tiedätte, David, minä lupasin usein saapua ja yritin, mutta... +mutta... + +-- Mutta en kirjoittanut sanaakaan. -- David Payne nauroi ja katsoi +intiaanityttöön, joka meni majaan. + +-- Oi, minä ymmärrän, David, ja teidän sijassanne olisin tehnyt samoin. + +-- Menkäämme sitten majaan ja hankkikaamme jotain syötävää, -- sanoi +David Payne iloisesti, kiinnittämättä huomiota tahi huomaamatta kevyttä +moitetta naisen äänessä. -- Ja te olette tietysti hyvin väsynyt. Mitä +tietä te tulitte? Ylhäältä? Siis te olitte talven Dawsonissa tahi +saavuitte sinne viimeisellä rekikelillä. Onko tämä teidän leirinne? -- +Hän katseli venemiehiä, jotka olivat asettuneet taivasalle tulen +ympärille, ja piti auki ovea pyytäen mrs Saytheriä astumaan sisään. + +-- Minä matkustin jäitse Circle Citystä viime talvena, -- jatkoi hän -- +ja asetuin toistaiseksi tänne. Aion suorittaa etsiskelyjä Henderson +Creekissä ja jos ei siellä onnista, aion tutkia Stuart-joen rantaa. + +-- Te ette ole paljoakaan muuttunut, -- huomautti mrs Sayther, ei +erikoisen asiaankuuluvasti, koettaen johtaa keskustelun +henkilökohtaiselle pohjalle. + +-- Hiukan vähemmän lihaa, mahdollisesti, ja hiukan enemmän lihaksia. +Sitäkö tarkoititte? + +Mrs Sayther kohautti olkapäitään ja alkoi heikossa valaistuksessa +katsoa intiaanityttöön, joka oli virittänyt tulen ja paistoi suuria +hirvenlihapaloja ohuiden silavaviipaleiden kanssa. + +-- Olitteko te kauan Dawsonissa? -- David Payne näperteli puukolla +lautaa ja teki kysymyksen päätään nostamatta. + +-- Muutamia päiviä, -- vastasi mrs Sayther seuraten silmillään tyttöä +ja tuskin kuullen. -- Mitä te sanoitte? Dawsonissa? Kuukauden -- ja +olin hyvin iloinen päästessäni sieltä. Äärimäisen pohjolan miehet ovat +suorasukaisia olentoja, niinkuin tiedätte, ja jonkunverran vapaita +tunteissaan. + +-- Niin, kaikki muodollisuudet jäävät kotiin yhdessä mukavuuksien +kanssa. Te valitsitte viisaasti ajan matkailullenne. Te voitte +matkustaa maasta ennen moskiittojen ilmestymistä. Se on tosiaankin +onni, jota ette puuttuvan kokemuksenne vuoksi osaa kyllin korkeaksi +arvioida. + +-- Niin. Mutta kertokaa itsestänne, omasta elämästänne. Ketä teillä on +naapureina? Onko ketään? + +Kysymyksiä tehdessään mrs Sayther ei hellittänyt katsettaan tytöstä, +joka paahtoi tulen luona kahvia. David Payne huomasi vieraansa kiinteän +katseen ja tuskin huomattava hymyily vilahti hänen kasvoilleen. + +-- Oli joitakin, -- vastasi hän. -- Muutamia miehiä Missourista ja pari +Cornvallista, mutta he läksivät työskentelemään Eldoradoon. + +Mrs Sayther heitti tutkivan katseen tyttöön. + +-- Mutta ympärillä on paljon intiaaneja. + +-- Melkein kaikki intiaanit ovat jo aikoja sitten muuttaneet Dawsoniin. +Ei yhtään alkuasukasta ole tuhatta mailia lähempänä, paitsi täällä +asuvaa Winapieta, mutta hän on kotoisin Koyukukista. + +Mrs Sayther tunsi yht'äkkiä heikkoutta ja vaikka hymy ei kadonnut hänen +silmistään, näyttivät miehen kasvot olevan loppumattoman matkan päässä +hänestä. Vihdoinkin pyydettiin häntä pöytään ja vasta päivällisen +aikana hänelle selveni sen paikan tavat ja olosuhteet, jossa hän oli. +Hän puhui vähän ja pääasiallisesti maasta ja ilmastosta, Silläaikaa +kuin mies kertoi yksityiskohtaisia kuvauksia kaivoksista ja +huuhtomoista kovina talvina. + +-- Te ette ole kysyneet minulta minkävuoksi minä saavuin, -- sanoi mrs +Sayther. -- Luultavasti te tiedätte. + +He nousivat pöydästä ja David Payne palasi entiselle paikalleen. + +-- Saitteko te minun kirjeeni? + +-- Viimeisen? Tuskinpa olen saanut. On hyvin luultavaa, että se +kuljeksii jossakin ympäri Birch Creekiä tahi makaa jonkun Alajoella +olevan kaupustelijan talvileirissä. Postin kuljetus näissä paikoin on +kurjaa. Ei järjestystä, ei suunnitelmaa, ei... + +-- Älkää olko tuollainen, David! Auttakaa minua. -- Hän sanoi tämän +jyrkästi, käyttäen entisiin suhteisiin perustuvaa oikeutta. + +-- Miksi te ette kysy mitään minusta itsestäni? Siitä, jonka te +tunsitte ennen aikaan? Tahi eikö teidän mieltänne kiinnitä enää mikään? +Tiedättekö, että mieheni on kuollut? + +-- Minun on todellakin sääli. Kun... + +-- David! -- hän oli valmis itkemään pettymyksestä ja +loukkaantumisesta. + +-- Olettehan te saanut muutamia minun kirjeistäni? Joitakin niistä +teidän on täytynyt saada, vaikka te ette koskaan vastannut. + +-- Todellakaan en ole saanut viimeistä kirjettänne, jossa nähtävästi +kerrottiin miehenne kuolemasta, ja hyvin luultavasti on muitakin +kirjeitä kadonnut, vaikka muutamia kyllä olen saanutkin. Minä luin +niitä ääneen Winapie'lle saattaakseni hänet käsittämään valkeitten +sisartensa turmeltuneisuuden. Ja luulenpa siitä olleen hänelle hyötyä. +Mitä te ajattelette? + +Mrs Sayther ei kiinnittänyt huomiota hänen äänensä ivallisuuteen, vaan +jatkoi: + +-- Viimeisessä kirjeessä, jota te ette saanut, puhuin, kuten arvasitte, +mieheni, eversti Saytherin kuolemasta. Se tapahtui vuosi sitten. +Kirjoitin myöskin, että te ette matkustaisi luokseni, vaan että minä +itse tulisin teidän luoksenne. Ja kun usein olin luvannut sen tehdä, +niin matkustinkin. + +-- Minä en tiedä mistään lupauksista. + +-- Aikaisemmissa kirjeissä? + +-- Niin, te lupasitte, mutta minä en pyytänyt, enkä vastannut, joten +asia jäi päättämättä. Mutta minä muistan toisen lupauksen, jonka tekin +ehkä muistatte. Siitä on jo kauan. + +Hän pani pitelemänsä puun lattialle ja kohotti päätään. + +-- Siitä on kauan -- mutta minä muistan selvästi päivän, ajan ja +jokaisen yksityisseikan. Me olimme kauniissa puistossa, te ja minä, -- +teidän äitinne ruusutarhassa. Kaikki heräsi, kukki, ja meissä oli +kevät. Minä vedin teidät luokseni -- se oli ensimmäinen kerta -- ja +suutelin teitä tulisesti huulille. Muistatteko? + +-- Älkää jatkako, David, älkää jatkako! Tiedän jokaisen piirron +häpeällisestä menneisyydestä. Kuinka usein olenkaan itkenyt! Jospa +tietäisitte, kuinka olen kärsinyt... + +-- Te lupauduitte silloin minulle, ja toistitte lupauksenne tuhansia +kertoja sitä seuranneina ihanina päivinä. Jokainen silmistänne lähtevä +katse, jokainen käsienne kosketus, jokainen huuliltanne tuleva ääni oli +lupaus. Ja silloin -- maksaako vaivaa puhua enää -- ilmestyi mies. Hän +oli vanha -- te olisitte kelvannut hänelle tyttäreksi -- ja +jonkunverran kivuloinen, mutta yleisen mielipiteen mukaan erinomainen. +Hän ei tehnyt erehdyksiä, seurasi lain kirjainta ja oli kunnioitettu. +Lopetan kohta, -- hän omisti parikymmentä huonoa huuhtomoa, sitäpaitsi +oli hänellä muutamia maileja maata, hän oli useimpien yritysten johtaja +ja omasi rahoja. Hän... + +-- Mutta silloin oli asia toinen, -- keskeytti mrs Sayther. -- Minä +kerroin teille. Ahtaat olot -- raha-asiat, -- puute, -- vanhempani, -- +huolet. Te käsitätte, että tämä kaikki muodosti raskaan tilanteen. En +voinut sitä auttaa. Minut uhrattiin, tahi minä uhrasin itseni, niinkuin +haluatte... Mutta, Jumalani! David, minä jätin teidät. Te ette ole +koskaan ollut minulle oikeudenmukainen. Ajatelkaa, mitä kärsin! + +-- Eikö se riippunut teidän tahdostanne? Ahtaat olosuhteet? +Taivaankannen alla ei saattanut olla mitään, joka olisi teidät +pakottanut yhtymään tuohon mieheen. + +-- Ajattelin teitä koko ajan, -- puolustautui nainen. + +-- Minä olin tottumaton teidän tavoillenne arvostella rakkautta. Ja +tähän päivään saakka en ole tottunut. En ymmärrä... + +-- Mutta nyt! Nyt! + +-- Me puhuimme miehestä, jolle te katsoitte sopivaksi mennä +vaimoksi. Mikä oli tämä mies? Millä hän vangitsi sydämenne? Millä +vastustamattomilla ominaisuuksilla hän oli varustettu? Totta, että +hänellä oli kullan voima -- kaikkivaltias kullan voima. Hän ymmärsi +punnita mahdollisuudet puoleen ja toiseen sekä saada sata sadasta. +Hänellä oli rajoitettu käsitys kaikesta muusta, paitsi tavasta vetää +rahat lähimäisensä taskusta omaansa. Laki suojeli häntä. Siitä ei +syytetä, meidän kristilliset tapamme kehoittavat siihen. Yleisen +mielipiteen mukaan hän ei ollut huono mies. Mutta teidän mielestänne, +Karen, minun, meidän ruusutarhamme mielestä, mikä hän oli? + +-- Muistakaa, hän on kuollut. + +-- Eihän se muuta asiaa. Kuka hän oli? Suuri, paksu olento, puhtaasti +arkipäiväisine aherteluineen, kuuro laululle, sokea kauneudelle, +kuollut sielunelämälle. Hän oli rasvainen mies, riippuvine, ryppysine +poskineen ja pyöreine vatsoineen, joka todisti hänen mässäyksestään. + +-- Mutta hän kuoli. Me elämme. Te ette kuule? Niinkuin sanotte, minä +olin häilyväinen. Minä tein syntiä. Hyvä! Mutta eikö teidänkin täydy +huudahtaa: minä olen rikkonut? Jos minä rikoin lupaukseni, niin tekin +teitte samoin. Teidän rakkautenne -- ruusutarhan rakkaus -- oliko se +ikuinen? Missä se on nyt? + +-- Se on täällä nytkin! -- huudahti David intohimoisesti ja löi +rintaansa nyrkillään. -- Ja on aina ollut. + +-- Teidän rakkautenne oli suuri, mikään ei voinut olla korkeampaa, -- +jatkoi nainen.. -- Eikö teillä ole tarpeeksi jaloutta antaaksenne +minulle, joka itken teidän jalkojenne juuressa, anteeksi? + +Mies epäröi. Sanat kuolivat hänen huulilleen. Nainen saattoi hänet +paljastamaan sydämensä ja sanomaan totuuden, jonka hän oli salannut +itseltäänkin. Mrs Sayther katsoi intohimoa säteillen, varmana, +palauttaen muistiin vanhoja muistoja ja molemminpuolisen tunteen. Mies +käänsi kasvonsa, jotta toinen ei saattaisi niitä nähdä, mutta tämä +kiersi hänet ja asettui hänen eteensä. + +-- Katsokaa minuun, David! Katsokaa minuun! Minä olen kaikesta +huolimatta sama. Ja te myöskin, jos vain haluatte nähdä. Me emme ole +muuttuneet. + +Hänen kätensä jäi miehen olkapäälle, tämä tuskin kuuli hänen sanojaan. +Tulitikun sähähtävä ääni saattoi miehen ennalleen. Winapie, +käsittämättä tapahtuvaa, sytytti vaikeasti syttyvän rasvalampun. Hän +eroittautui selvästi seinän mustaa taustaa vasten, ja lehahtava liekki +valaisi hänen pronssista sulouttaan ja teki hänet kuninkaallisen +kauniiksi. + +-- Te näette, se on mahdotonta, -- voihkasi mies, varovasti työntäen +luotaan vaalean naisen. + +-- Se on mahdotonta -- toisteli mies -- se on mahdotonta. + +-- Minä en ole tyttönen, David, tyttömäisine haaveineni, -- sanoi hän +pehmeästi, rohkenematta kumminkaan astua miehen luo. -- Kuin nainen +minä ymmärrän tämän. Miehet ovat aina miehiä. Yleinen maan tapa. En ole +hämmästynyt. Näin tämän jo aikoja sitten. Mutta tällainen maan tavan +mukainen avioliitto ei ole pätevä? + +-- Me emme tee Alaskassa sellaisia kysymyksiä, -- vastasi mies hiljaa. + +-- Tiedän, mutta... + +-- Hyvä on, tämä on täällä tavanmukainen avioliitto -- ei muuta. + +-- Onko lapsia? + +-- Ei. + +-- Ja ei ole... + +-- Ei, ei, ei mitään sellaista, mutta se on mahdotonta... + +-- Mutta silloinhan ei ole avioliittoakaan. -- Hän tuli jälleen miehen +luo ja hänen kätensä kosketti lempeästi ja hellästi tämän ahavoituneita +poskia. + +-- Tunnen paikalliset tavat hyvin. Miehet tekevät niin alituisesti. Jos +he eivät aio jäädä tänne, eroittautua ainaiseksi maailmasta, tilaavat +he yhtiöltä vuoden ruokatavaramäärän, antavat rahaa ja tyttö on +tyytyväinen. Sitten mies... -- hän kohautti olkapäitään. -- Samoin on +tytön laita täällä. Me voimme tehdä tilauksen yhtiöltä, ei vain +vuodeksi, mutta koko hänen iäkseen. Mikä hän oli, kun te hänet +löysitte? Raaka, lihaa syövä villi, ruokana kesällä kala, talvella +hirvenliha, juhlien aikana ylensyöminen, tavallisesti -- nälkä. Ilman +teitä hän olisi pysynytkin sellaisena. Teidän ilmautuessanne hän tuli +onnellisemmaksi, teidän pois matkustaessanne hän, kun hänen elämänsä on +turvattu, tulee luultavasti onnellisemmaksi kuin jos teitä ei olisi +ollenkaan ollut. + +-- Ei, ei, -- vastusti mies. -- Se ei ole oikein. + +-- Tulkaa järkiinne, David, avatkaa silmänne. Te olette eri tasolla +hänen kanssaan. Hän ei ole teidän rotuanne. Hän on alkuasukas, kasvanut +maassa, kiinteästi sidottu tähän maahan ja on mahdoton häntä siitä +irroittaa. Synnyttyään villinä, hän kuolee villinä. Mutta me -- te ja +minä -- hallitseva, kasvava rotu, -- olemme maan suola ja sen herrat! +Me olemme luodut toisillemme. Korkein ääni -- rodun ääni, kuuluu +meissä. Järki ja tunne sanovat sen. Teidän vaistonne vaativat sitä ja +te ette voi sitä kieltää. Te ette peittäydy mihinkään sukupolvilta, +jotka ovat takananne. Teidän esi-isänne elivät tuhansia vuosisatoja, +ehkä satojatuhansia vuosisatoja ja teidän rotunne ei saa sammua. Se ei +ole mahdollista: esi-isänne eivät sitä salli. Vaisto on tahtoa +voimakkaampi. Rotu on voimakkaampi kuin te. Tulkaa ennalleen, David, +matkustakaamme. Me olemme nuoria ja elämä on ihana. Tulkaa järkiinne. + +Winapie, mennessään majasta ruokkimaan koiria, kiinnitti miehen +huomion. Hän pudisti päätään, toisti tämän liikkeen veltosti useamman +kerran. Mutta naisen käsi liukui hänen niskaansa ja tämän poski +lähestyi hänen poskeaan. Hänen raskas elämänsä kohosi hänen eteensä ja +valtasi hänet -- lakkaamaton taistelu luonnon säälimättömiä voimia +vastaan, surulliset vuodet -- kylmät ja nälkäiset; raa'at ja julmat +yhteenotot villin luonnon kanssa; tuskastuttava autius, jota +yksinäinen, elävä olento ei voinut täyttää. Ja kiusaus kuiskaili +kirkkaasta, lämpimästä maasta, musiikista, valosta ja riemusta; toi +hänen eteensä menneisyyden, joka oli kuin elävä. Väki tunkeili, +väikkyivät unohtuneet näyt, muistuivat iloiset hetket, kuuluivat naurun +purskahdukset ja laulu... + +-- Tule, David, tule. Varoja on minulla riittävästi meille molemmille. +Tulevaisuus on turvattu. + +Nainen katsoi ympärilleen köyhästi sisustetussa majassa. + +-- Maailma on jalkojemme juuressa ja kaikki riemut ovat meidän. Tule! +Tule! + +Hän oli miehen sylissä rakastavana, värisevänä ja tämä puristi häntä +lujasti. + +Nälkäisten koirien ärinä ja Winapien käskevät huudot hänen koettaessaan +rauhoittaa tappelevia, kuuluivat onttoina paksujen hirsiseinien läpi. + +Yht'äkkiä muistui miehen mieleen toinen kuva. Taistelu metsässä +suunnattoman karhun kanssa, suurikäpäläisen ja julman; koirien ulvonta, +Winapien käskevät huudot usuttaessaan niitä petoon; hän itse keskellä +temmellystä, hengästyneenä, voimakkaasti lyövin sydämin, kuoleman +kynnyksellä, koirat, katkaistuine selkärankoineen ja raadeltuine +sisuksineen, kieriskellen tuskissaan, tummanpunainen vuo ihmisen ja +eläinten verta neitseellisen valkoisessa lumessa, peto, ärtyneenä, +villiytyneenä, valmiina puremaan viimeiseen hengenvetoonsa ja lopuksi +Winapie, iskien pitkällä metsästyspuukolla... + +Hiki nousi hänen otsalleen. Hän vapautui naisen syleilystä ja vetäytyi +takaisin. Ja nainen, tuntien, että hetki oli ohi, mutta aavistamatta, +mitä miehelle oli tapahtunut, ymmärsi vaistomaisesti, että kaikki +liukui pois hänen käsistään. + +-- David! David! -- huudahti hän. -- Minä en jätä teitä! En jätä teitä! +Jos ette halua matkustaa kanssani, me jäämme tänne. Minä jään +kanssanne. Mitä on minulle koko maailma ilman teitä? Tulen täällä +teidän vaimoksenne. Keitän teille ruokaa, ruokin teidän koirianne, +matkustan kanssanne, soudan kanssanne. Voin tehdä sen. Uskokaa minua, +olen voimakas. + +Mies ei epäillyt sitä katsoessaan häneen ja työntäessään hänet luotaan, +mutta miehen katse oli tuima ja silmät näyttivät kylmiltä. + +-- Minä maksan Pierrelle ja venemiehille, he saavat lähteä. Mutta minä +haluan jäädä kanssanne. Olen valmis menemään kanssanne kaikkialle. +David! David! Kuulkaa minua. Te sanoitte, että minä menneisyydessä +erehdyin -- se on totta, mutta sallikaa minun nyt korjata se, sovittaa +syntini. Jos minä arvostelin ennen rakkautta väärin, sallikaa minun nyt +näyttää, että osaan arvostella sitä oikein. + +Hän laskeutui polvilleen ja syleili nyyhkyttäen miehen jalkoja. -- +Säälikää minua. Säälikää! Ajatelkaa! Minä odotin monia pitkiä vuosia ja +kärsin! Te ette sitä voi ymmärtää. + +Mies kumartui ja nosti hänet ylös. + +-- Kuulkaa, mitä sanon teille, -- alkoi mies avaten oven ja auttaen +häntä menemään ulos. + +-- Se on mahdotonta. Me emme saa välittää vain itsestämme. Teidän +täytyy matkustaa. Toivon teille onnellista paluuta. Ylimeno Sixty Milen +luona tuottaa teille suuria vaikeuksia, mutta teillä on käytettävänänne +maailman parhaat venemiehet ja te voitatte kaikki esteet. Ehkä nyt +haluatte sanoa -- hyvästi? + +Mrs Sayther hillitsi itsensä ja katsoi häneen epätoivoisesti. + +-- Jos, jos Winapie... -- hänen äänensä värähti ja hän vaikeni. + +Mutta mies ymmärsi ajatuksen ja vastasi: -- Kyllä. + +Hämmästyen tämän tunnustuksen kummallisuutta kuiskasi nainen: + +-- Se on käsittämätöntä. Uskomatonta. Ei maksa vaivaa puhua siitä. + +-- Suudelkaa minua, -- sanoi hän hiljaa ja ojensi kasvonsa lähelle +miestä. + +Sitten hän kääntyi ja meni. + +-- Hajoittakaa leiri, Pierre, -- sanoi hän kääntyen tähän -- hän yksin +ei ollut nukkunut. -- Me matkustamme. + +Nuotion valossa Pierren terävät silmät huomasivat murheen ilmeen hänen +kasvoillaan; mutta Pierre suhtautui tähän odottamattomaan määräykseen +kuin olisi se maailman luonnollisin asia. + +-- Hyvä, madame, -- suostui hän. -- Mitä tietä? Dawsoniin? + +-- Ei, -- vastasi mrs Sayther verrattain rauhallisesti, -- ei +Dawsoniin, vaan Dyeaan. + +Kohta tarttui Pierre nukkuviin saattomiehiin, tyrkkien heitä vihaisesti +ja pannen heidät työhön. Hänen voimakas äänensä kaikui yli leirin. +Hetkessä oli mrs Saytherin pieni teltta korjattu pois, padat ja astiat +koottu, peitteet kääritty, ja miehet kompastellen mättäisiin menivät +veneelle. Täällä rannalla seisoi mrs Sayther odottamassa, kun +matkatavarat asetettiin veneeseen ja hänelle laitettiin paikka. + +-- Me nousemme saaren yläpäähän -- selitti Pierre puuhaten pitkän +kiinnitysnuoran kimpussa. Sitten ohjaamme takimmaiseen lahteen, missä +virta ei ole niin nopea. Luulen, että se onnistuu meille. + +Hänen herkkä korvansa kuuli viimevuotisessa ruohossa astuvien +jalkojen äänen ja hän käänsi päätään. Intiaanityttö tuli heidän +luokseen. Mrs Sayther huomasi, että tytön kasvot, jotka olivat olleet +välinpitämättömän näköiset kohtauksen aikana majassa, olivat nyt +punehtuneet, näyttivät vihaisilta. + +-- Mitä te teitte hänelle? kysyi tyttö jyrkästi mrs Saytherilta. -- Hän +paneutui pitkälleen penkille ja on synkän näköinen. Minä sanoin: "Mitä +on tapahtunut, David? Oletteko sairas?" Hän vaikenee. Sitten sanoo: "Ole +hyvä, Winapie, ja mene pois." Mitä te teitte hänelle? Te olette paha +nainen. + +Mrs Sayther katsoi uteliaasti intiaanityttöön, joka sai jakaa sen +miehen elämän, jota hän rakasti, silloin kun hänen itsensä täytyi +matkustaa yksin pimeään yöhön. + +-- Te olette paha nainen, -- toisti Winapie hitaasti ja täsmällisesti +niinkuin tavallisesti lausutaan vähän tunnettuja sanoja vieraalla +kielellä. + +-- Teidän on parasta matkustaa pois ja olla palaamatta tänne enää. Mitä +te ajattelette? Minulla on vain hänet. Minä olen intiaanityttö? Te +olette amerikkalainen nainen. Te olette kaunis. Te löydätte paljon +miehiä. Teidän silmänne ovat siniset kuin taivas. Teidän ihonne on +valkea ja niin pehmeä. + +Tummalla sormellaan siveli hän valkoisen naisen pehmeää poskea. Ja +Karen Saytherin ikuiseksi ansioksi on luettava, ettei hän väistynyt. +Pierre epäröi ja astui puoliaskelta eteenpäin, mutta mrs Sayther antoi +hänelle merkin poistua, vaikka salaa oli sydämessään kiitollinen +hänelle. + +-- Ei mitään -- sanoi hän. -- Olkaa hyvä, menkää vähän etemmäksi. + +Pierre astui kunnioittavasti muutamia askeleita takaisin, ettei +kuulisi, ja pysähtyi mietiskellen. + +-- Valkea, pehmeä, aivan kuin lapsella. + +Winapie kosketti toista poskea ja veti pois kätensä. + +-- Pian ilmestyvät moskiitot. Iho peittyy pilkuilla; ajettumia, ah, +kuinka suuria; lyöttymiä, ah, miten paljon. Paljon moskiittoja, paljon +täpliä. On parempi, jos matkustatte ennen kuin moskiitot ilmestyvät. +Tämä tie -- hän näytti alas virtaa -- vie St Michaeliin, tämä tie -- +näytti hän ylös -- vie Dyeaan. Teidän on parempi matkustaa Dyeaan. +Hyvästi. + +Ja se, mitä mrs Sayther teki silloin, saattoi Pierren mitä suurimpaan +kummastukseen. Mrs Sayther syleili intiaanityttöä, suuteli häntä ja +itki. + +-- Rakastakaa häntä -- kuiskasi hän. + +Sitten laskeutui hän kasvot alaspäin käännettyinä rannalta ja huudahti +taakseen: + +-- Jääkää hyvästi -- ja asettautui keskelle venettä. Pierre seurasi +häntä ja asetettuaan peräsimen paikoilleen, antoi lähtömerkin. + +Le Goire veteli vanhaa ranskalaista laulua; tähtien heikossa valossa +kumartuivat miehet kuni haamut yli sauvoimien, peräsinairo halkaisi +nopeasti mustaa vettä, ja vene katosi yön pimeyteen. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Hänen isiensä jumala, by Jack London + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 56491 *** |