3 files changed, 1359 insertions, 1746 deletions

diff --git a/41482-0.txt b/41482-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..7d3fdb8
--- /dev/null
+++ b/41482-0.txt
@@ -0,0 +1,1359 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 41482 ***
+
+SYTEEN TAIKKA SAVEEN
+
+Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
+
+
+Kirj.
+
+SANTERI ALKIO
+
+
+Werner Söderström, Porvoo, 1899.
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+ IISAKKI PERÄKORPI, talollinen, leskimies, 60 vuoden ikäinen.
+ MIINA, hänen tyttärensä, 20 vuoden ikäinen.
+ JUHO, hänen poikansa, nuori talollinen.
+ RIIKA, Juhon vaimo.
+ LIISA, Peräkorven palveluspiika, 40 vuoden ikäinen.
+ KYLÄ-MAIJA, vanha akka.
+ TANAKKALA, vanhahko talollinen.
+ NIERULAINEN, vanhahko talollinen.
+
+Näyttämö: Talonpoikaismalliin sisustettu kamari, perällä ja sivulla
+ovi. Huonekaluina muutamia tuoleja, pöytä, piironki ja sen päällä
+tualettipeili, arkku nurkassa j.n.e.
+
+PERÄKORPI (noin 60-ikäinen, osittain paljaspäinen ukko, mustat housut
+ja aivina paita päällä. Paidan hihat ovat rikki. Istuu tuolilla, ajelee
+partaansa, tirkistellen kuvaansa kuvastimessa, joka on vastapäisellä
+tuolilla. Alkaa pyyhkiä rievulla leukaansa.) -- Niin se näkyy olevan,
+että kun ihminen tulee vanhaksi niin ei enää kykene oikein kunnolla
+partaansa ajamaan... Kyllähän se muuten aina menisi, mutta kun kädet
+alkavat niin kovasti vapista ja naama vetäytyy ryppyihin (Katselee
+kuvaansa peilissä.) On sekin merkillinen Jumalan ihmetyö, että parta
+kasvaa niin kuin synti samalla, kuin päänlaki paljastumistaan paljastuu
+(Alkaa taas ajella partaansa.)
+
+MIINA (Tulee, astuu tualetin eteen huiviansa laittamaan).
+
+PERÄKORPI. Älä ... älä vaan tyr-tyrkkää minua!
+
+MIINA. Teitä!
+
+PERÄKORPI (Viskaa veitsen tuolille ja alkaa pyyhkiä leukaansa.) Äs ...
+saamari, kun tein taas haavan! Onko minulle puhdas paita?
+
+MIINA. Puhdas paita! Mitä te sillä nyt tekisitte, kun ette kotoa
+kuitenkaan mene minnekään?
+
+PERÄKORPI. Kuka sen on sanonut etten minä mene minnekään? Sitä paitsi
+tapasi äitivainajasi joka sunnuntaiaamuna antaa puhtaan paidan, ja
+olivat ne silloin eheitäkin, liekö nyt yhtäkään.
+
+MIINA. Tottahan laittoi puhtaita paitoja omalle miehellensä, että olisi
+sen saanut vähänkin ihmisten näköiseksi.
+
+PERÄKORPI. Ihmisten näköiseksi! Sinun sanasi menevät liijan syvälle,
+kuule (Nousee.) Minä olen kuitenkin sinun isäsi, olin sitten kuinka
+vanha ja ruma tahansa (Nyrkkiä puiden:) Muista se: sinä perit kerran,
+jos elät, minun rumuutenikin, eikä vaan tavaroitani.
+
+MIINA (Yhä peilaillen.) Pyh!
+
+PERÄKORPI. Laita minulle puhdas paita!... Katso miten likainen ja
+rikkinäinen tämä on.
+
+MIINA. Minä lähden kirkkoon, enkä ehdi sitä enää hakea.
+
+PERÄKORPI. Sano missä niitä on, niin haen kyllä itsekin.
+
+MIINA (Ei puhu mitään, peilailee ja sovittelee vaan huiviaan.)
+
+PERÄKORPI. Kuulitko sinä? Ota se peili mukaasi.
+
+MIINA. Hyvä Jumala, minkälainen vanhus te olette! Silloin kuin lapsenne
+lähtee kirkkoon saadakseen sielullensa ravintoa, silloin teidän
+paatunut sydämmenne pakoittaa teitä nostamaan sodan paidoista. Jos te
+otatte omantuntonne päälle sen, että minä nyt alan paikata teidän
+paitojanne ja paikkaan koko kirkonajan, niin minä teen sen paikalla?
+
+PERÄKORPI (Asettuen uudelleen parranajoasemaan ja nauraen
+pisteliäästi.) Jos minä näkisin sen ihmeen, että sinä paikkaisit
+minulle paidan, niin kyllä tohtisin sen synnin selkääni ottaa.
+
+MIINA (Pettyneenä.) Sen minä kyllä uskon! (Juhlallisesti.) Älkää,
+isä rakas, olko niin mammonan orja. Teidänkin olisi jo aika
+sunnuntai-aamusin ajatella vahan muutakin kuin paitoja ja parran ajoa.
+
+PERÄKORPI. Kyllä.
+
+MIINA. "Kyllä" te aina sanotte.
+
+PERÄKORPI. Onhan se kristillisempää edes myöntää kuin olla aina vastaan
+niin kuin sinä.
+
+MIINA. Kylläpä sitä käskisi aina olla teidän mielenne mukaan.
+
+PERÄKORPI. Saisit sinä... Ai perhana! ... kun leikkasin taasen haavan
+(Pyyhkielee verta.) Siinä sinä kanssa palpotat koko päivän! Mene jo
+siitä tiehesi jos kerran menet.
+
+MIINA (Ilkkuen.) Minunko syyni tuokin oli?
+
+PERÄKORPI (Matkien Miinaa.) "Minunko syyni tuokin oli."
+
+MIINA (Menee nauraen ja ilvehtien.)
+
+PERÄKORPI (Katsahtaa taaksensa Miinan mentyä, heittää parranajon,
+nousee leukaansa pyyhkien.) Nyt minä tahdon akan vaikka mistä! Tuo
+tulee aina vaan yltäisemmäksi mitä enemmän häntä lahjon, silkkihuiveja
+ja musliineja ostelen. Jumalauta! mun pistää kovin vihakseni kun ei ole
+enää eheätä paitaa ottaa yllensä, vaikka tytär silkissä ja sametissa
+prameilee. Haukkuu vaan sitte silmät täyteen jos joskus jotain tekemään
+hänet vaadin, muutama kelvoton! (Miettii.) Mahtaisiko saada tuon
+piika-Liisan suostumaan? Hän on tosin vähän ruma ja hiukan hassahtava,
+mutta hyvä ja huolellinen työihminen niin että kyllä hän emännyyttä
+hoitamaan kelpaisi (Katsottuaan kuvaansa isossa peilissä. Huokaisten:)
+Kyllä en minäkään ole kaunis, eikä minullakaan liene enää valikoiman
+varaa, sillä nuoret ja koreat ne katsovat aina enempi naamaa kuin
+rahataskua... Se se oli saakelin hullua, etten jo kymmenen vuotta
+takaperin nainut silloista piikaani, vaan annoin muiden johtaa itseäni.
+Silloin oli vielä verevyyttä poskissani, tukkani oli kuin rohdin tortti
+ja -- siinä tytössä olisi ollut emäntää joka taholle... (Sattuu
+katsahtamaan saappaisiinsa.) Saamari kun ovat nuo saappaatkin ravassa,
+täytyy niitäkin vähän mustata, jos tässä kosimaan pitää ruveta (Laittaa
+paperitukon johon tahrii pesästä nokea. Keskeyttäen saappaitten,
+mustaamisen:) Ja totta puhuen, kyllä Liisa ihmiseksi kelpaa, kun puetan
+hänet. Saateipa raha puutu. Jääköön Miina tästälähin vähemmälle ja
+syyttäköön itseänsä, kun ei vähääkään lapsen tavoin isäänsä kohtele.
+Hän on aina niin kun olisi paholaisen niellyt, Jumala paratkoon! Ja jos
+minulla on vielä elämänpäivä, niin ennen pitkää putoovat vaatteet
+riepuina päältäni (Vie tupaan parranajovehkeet.) Ei minun tarvinnut
+näitä tällaisia ennen kannella kun emäntä vainaja eli. (Istuu
+tupakoimaan.)
+
+Mutta mitenkähän helkkarissa minä osaisin sille Liisalle asian puhua
+niin, ettei siinä kovin pitkiin juttuihin tarvitsisi ruveta? Hän on
+vähän yksinkertainen (Nousee, ottaa verkatakin naulalta, ja pannessaan
+sitä päälleen.) Panen tuon verkatakin päälleni, se kuitenkin antaa
+vanhallekin miehelle vähän paremman ja juhlallisemman ulkomuodon
+(Katsoo peiliin.) Noo, en minä vielä sentään niin kauhean vanhalle
+näytä! (Istuutuu.) Perhana tietää, olisiko parempi vihkaista asiasta
+Kylä-Maijalle, että se puhuisi Liisalle, vai puhunko itse ja nyt
+kohta?... Tässä todellakin tarvitsee rohkoryypyn, sillä asiata en enää
+lykkää, en! (Menee piirongin luo, ottaa sieltä pullon, josta ryyppää.
+Katsoo sitten ulos ikkunasta.) Kas, mutta tuollahan se Kylä-Maija
+meneekin, tpruu! (Hätäisesti liikkuen.) Huudankohan minä hänet tänne,
+vai annanko olla? Jos se nyt jää, niin se jää ainaiseksi, sillä minä
+olen, herra paratkoon, tällaisissa asioissa aika pelkopöksy... Jos
+vasikan nahatkin saan, niin enpä ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään.
+Menköön syteen taikka saveen! (Kiirehtii ulos. Vähän ajan kuluttua
+palaa takaisin ja huutaa ovesta jälkeensä:) Tule tänne Maija!
+
+KYLÄ-MAIJA (Astuu sisään reppuineen.) Kun oikein tuo isäntä vie mun
+kamariin. Voi juutas kun teillä on komea tuolettipeilikin!
+
+PERÄKORPI. Käy istumaan.
+
+KYLÄ-MAIJA. Jotta oikein käsketään istumaan. Voi paikkaa kun se isäntä
+on viimeaikoina kovin lihonut ja tullut pulskaksi. Oikeinpa mä nyt
+vasta silmäni avajan, kun on kohta niin iso vatsa kun Mikin-tuvan
+vaarilla. Te olette varmaankin ollut hyvin terve?
+
+PERÄKORPI. Niin kun pukki.
+
+KYLÄ-MAIJA. Päällekin päin sen toki näkee. Ja mitäpä tarvitsee olla
+kipeä, enempää kuin laihakaan sellaisen, jolla on kyllä kädestälähtevää
+ja aitankatot notkuvat sian- ja lehmänreisien painosta. Lihovatpa ne
+köyhemmätkin! Tuokin Rantalaurilan Antti, sellainen kitukontti kun on
+ollut koko elämänsä ja nyt on lihonut ja paisunut kuin rovasti. Ja
+sillä on vielä velkaakin.
+
+PERÄKORPI. Tuota, älä nyt huoli niistä veloista...
+
+KYLÄ-MAIJA. Niin, kyllähän minä sen tiedän, ettei te kärsi ämmäin
+juoruja, te kun olette niin kovin siivo ja rehti. Mutta sanon minä sen
+vaikka kenelle, että velkainen talo se on Rantalaurila ja komeita vaan
+ollaan, tyttäretkin niin ylöllisesti, etteivät enää nenäänsä niistä
+ollenkaan paljain käsin, ei toki! Nenäliinat ja nästyykit pitää olla
+niin tryykätyt ja stärkätyt jotta....
+
+PERÄKORPI. Tuota noin, niistäköön nyt nenänsä kuinka itse parhaaksi
+näkevät, mutta mulla oli aikomus sulle puhua...
+
+KYLÄ-MAIJA. Noo, noo niin, puhukaa vain, ei suinkaan teillä olekaan
+paljon ketään, jolle puhuisi sydämensä kipuja, kun Miinakin on niin
+nuori ja emännän Jumala korjasi pois. Ja vaikka mä sen itse sanon, niin
+kyllä mulle sopii puhua ja uskoa asiansa, ne ovat mulla niin kuin
+haudassa, niin jus-tiin kun haudassa! Vaikka minua juoruämmäksi
+sanotaan, niin kyllä yksi on joka tietää!
+
+PERÄKORPI (Itsekseen tuskaisena.) Perhana kun saisi suunvuoroa, että
+pääsis alkuun.
+
+KYLÄ-MAIJA. Mulla on paljon sydänystäviä parempain ihmisten joukossa,
+oikein pitäjään komeimpia emäntiä ja on isäntiäkin, vaikka mä sen itse
+sanon. Köyhä minä olen ja kulkevainen, mutta on mulla, Jumalan kiitos,
+oma mökki päälläni enkä ole ikänä saanut penniäkään vaivaishoidosta. Ja
+jos minä kaikki sanon, kun kerran näin sattuu puheeksi tulemaan, niin
+olisin minä sen jälkeen, kun Mikkivainajasta leskeksi jäin, saanut
+montakin miestä, mutta Maija ei huoli kaikista vedentuomista. Kissa!
+Minä elän kunniallisena leskenä niin kun pyhä Paavali. Minä sanoin
+tässä tuonaan yhdellekin...
+
+PERÄKORPI (Huutaen.) Ja minä sanon sinulle, jos kuulla maltat, että
+minäkin olen nyt aikonut ottaa akan.
+
+KYLÄ-MAIJA (Innokkaasti:) Tekö? Oikeinko itsellenne? No mikä on sen
+onnellisen valitun nimi, joka saa (viittaa kädellään ympäri huonetta)
+nämät kaikki ja päässee tähän emännäksi lyllyttelemään? Voi juutas, vai
+jo te nyt viimeinkin... No kylläpä sille ihmiselle, joka pääsee kaiken
+tämän tavaran ja komeuden päälle, kylläpä sille, mä sanon, Jumalan
+siunaus vuotaa kuin viina leilistä, ha ha haa. Kuka se on, rakas
+lautamies?
+
+PERÄKORPI (Myhäillen.) Enhän minä ole lautamies.
+
+KYLÄ-MAIJA. Noo, mitä sillä on väliä! Parempikin te olette kuin moni
+lautamies, paljonkin parempi kun esimerkiksi tuo Järvensivun lautamies,
+jolla on niin kauhea velka selässänsä. Kuinkahan ei teitä olekin pantu
+lautamieheksi? Eivät ne ole, raukat, ymmärtäneet (Käsiä yhteen lyöden.)
+Mutta taikkama! Teidän emäntä vainajan isä oli lautamies? Meikeinhän se
+on sama jos te olisitte: (Vakuuttavasti.) Minä sanon teitä
+lautamieheksi, vihastukaa jos tahdotte! Lautamies teistä kuitenkin
+tulee kun te olette niin viisas, ja rikas, ja pulska (Yhä enempi
+mielistellen:) Mutta mikä on sen kullannuppeloisen nimi, sen autuaan
+lapsen, joka pääsee näiden tavarain haltiaksi?
+
+PERÄKORPI. Minä meinasin sulle puhua...
+
+KYLÄ-MAIJA (Käsiä yhteen lyöden.) Mulle puhua!? Ettäkö minua? Eihän te
+leikkiä laske? Ei saa pilata köyhää! Meinaatteko oikein todella?
+
+PERÄKORPI. Eei, minä vaan ajattelin että sinä olisit sopiva --
+
+KYLÄ-MAIJA. Voi taivas! Oikeinko todella?
+
+PERÄKORPI. Niin tuota, älä nyt huuda, minä arvelin vaan että sinä
+olisit tottunut --
+
+KYLÄ-MAIJA. No niin! Kyllä minä sen sanon, vaikkapa kohta omalla,
+syntisellä suullani, että jos minä tulen teille emännäksi, niin
+heiluman täällä pitää joka paikka. Kamarin lattiankin minä pesen ja sen
+pitää kumaata niin kuin pukaali kun me molemmat yhdessä veisaamme sitä
+virttä, kuinka se nyt olikaan?... Maa ... maa...
+
+PERÄKORPI (Syrjään.) Nyt se vietävä luulee, että minä aijon emännäkseni
+häntä itseänsä! Mitähän lempoa tästä vielä tulee?
+
+KYLÄ-MAIJA. Niin niin, näinpä se olikin (veisaten) Maa-aha-ha su-huur
+jaa-ha-ha-havaraa, jaa ka-haik se-hen ta-havaraa... ["Maa suur' ja
+avara ja kaikk' sen tavara."] Niin se oli. Eikös mulla ole vielä korea
+äänikin kun mä taidan niin kauniisti lurajuttaa? Eivät ne tämän
+aikaiset enää moni niin osaa, huutavat vaan ja mylvivät niin kun härät.
+Mutta voi paikkaa jos meistä tulis vielä pari! Kukas sitä olisi uskonut
+vielä äsken, kun minä tulin pitkin kylänraittia kantaen selässäni
+tuollaista rumaa reppua! Mutta niin muuttuu maailma. Kuka, kuka olisi
+äsken uskonut että Maijasta tulee yht'äkkiä morsian ja että täällä
+ruvetaan kullaksumaan, ihan niin kun pyykkiä vain, hi hi hii!...
+
+PERÄKORPI (Huutaen.) Pane nyt järveen se paasaaminen, että minä saan...
+
+KYLÄ-MAIJA. No se joutaa kyllä järveen, mutta annahan nyt, rakas
+yrkämies, mun vähän höhlytä enintä puhkuani menemään. Ymmärräthän sinä
+sen, rakas Iisakki-paappa, -- vaikka et sinä siltä mikään paappa ole,
+sinä olet pulska ja fiini kun pesty variksen poika, mutta mä nyt vaan
+sanoin paapaksikin --
+
+PERÄKORPI (Syrjään.) Heittäiskö tuon vietävän päällensä ulos?
+
+KYLÄ-MAIJA. No tuota, kyllä minä sen nyt olen tässä moni kertaan
+ajatellut pääni ympäri ja meinaan niin, että enköhän minä nyt sitte
+tule teille emännäksi. Kyllähän minä muutenkin elän, vaikka sen itse
+sanon, mutta kun tekin niin kipeästi tarvitsette emännän ja minä tässä
+olen joutilas, ja -- kun tekin arvelette että minä olisin sopiva, niin
+mitä siinä on muuta kun... Mutta kuule, mitähän meidän pitää tehdä mun
+tupani kanssa, pitääkö sen myödä, vai annetaanko olla? Kuinka sinä sen
+parhaaksi ajattelet? Sinun tahtoasi tässä nyt noudattaa täytyy, sillä
+mies on vaimon pää.
+
+PERÄKORPI. Koeta nyt, hyvä ihminen, pitää suusi kiini siunaaman aika,
+sinä olet aivan erehtynyt.
+
+KYLÄ-MAIJA. Noo niin, et suinkaan sinä nyt vielä olekaan minun pääni,
+mutta siksi kuitenkin tulet.
+
+PERÄKORPI. Ei ikänä, jumalauta!
+
+KYLÄ-MAIJA. Tulet sinä, elä vanno väärin, se on synti. Vaikka kuinka
+ajattelisitkin tasavaltaa, niin ei se menesty! Miehellä pitää talossa
+olla ohjakset. Vaikka kyllä minäkin otan ohjakset kireelle siinä mikä
+minulle kuuluu. Kuule, minä olen tässä ajatellut, että niin tyyni ei me
+ikänä vie maitoa meijeriin ettei edes papinvoita saada omasta maidosta,
+ilman ostamatta...
+
+PERÄKORPI (Nousee kiivaasti ja lyö jalkaa lattiaan.) Pane hiiteen nuo
+juttusi ja mene itse niin pitkälle kun maantietä riittää!
+
+KYLÄ-MAIJA. Mitä se nyt sanoi? Narrannutko se onkin minua?
+
+PERÄKORPI. Minähän, tuota, aijoin sinulle vaan kuppaamisesta puhua ja
+sinä nostat sellaisen riemun.
+
+KYLÄ-MAIJA (Istuu äänetönnä tuijottaen lattiaan. Nousee sitten
+kiivaasti:) Sen minä sanon sinulle, muutama parkkiposki, klanipää,
+kahju, että vielä sinä tätä kadut! (Lyö jalkaa lattiaan.) Minä olen
+niin kunniallista sukua kuin sinäkin. Ei mun suvussani ole moneen
+miespolveen ollut huoria ei varkaita, ei edes valehtelijoita: Ja
+tuollaisen parkkiposkenko minä sitten ottaisin rikkaudelle, tuollaisen,
+jonka leukakin on kun hallavuoden varileivän puolikas ja jonka
+ensimmäinenkin emäntä kuoli niin että -- Jumalako sen tietää kuinka
+kuoli. Vainaja tapasikin mulle vaivojansa valittaa ja sanoi aina, että
+kun hän joutui sellaisen romun kanssa naimisiin ja parempiakin olisi
+kyllä saanut. Tpyi! Häpeä silmät päästäsi! (Työntää oven auki ja huutaa
+siitä ulos:) Hoi ihmiset! Tulkaa hätään! Joutukaa rakkaat ystävät, kun
+tämä Peräkorven äijä hätyyttää täällä --
+
+PERÄKORPI (Työntää hänet ulos.) Mene sinä riivatun ämmä!
+
+KYLÄ-MAIJA. -- -- hätyyttää, hätyyttää täällä yhtä (eteisestä) yhtä
+kunniallisen miehen kunniallista leskeä. Apua, apua, hoi, hoi! Tulkaa
+rakkaat ihmiset pelastamaan edes henkii-ii!
+
+PERÄKORPI (Neuvotonna.) Voi repaletta kun huutaa. Minä senkin pöllö kun
+rupesin tuollaisen saatanan kanssa puhumaan ja luulin sitäkin
+ihmiseksi. Kylläpä tästä nyt tulee korea juttu.
+
+LIISA (Tulee.) Mikä hätä sillä Kylä-Maijalla oli?
+
+PERÄKORPI (Ihastuneena.) No kuule hyvä ihminen, kun minä hullu kutsuin
+hänet tänne ja meinasin pyytää kuppaamaan, niin tämä tolvana joka ei
+ikänä malta kuulla niin kauan että hänelle asian selittäisi, alkoi
+luulla että minä pyysin häntä akakseni.
+
+LIISA (Lyöden käsiä yhteen.) Voi kaksi vanhaa karvalakkia!
+
+PERÄKORPI. ja siitäkös se ilon nosti, ennen kuin sain hänelle
+selitetyksi.
+
+LIISA (Yhä nauraen.) Voi yhdeksäntoista!
+
+PERÄKORPI. Ja sitten rupesi juutas huutamaan niin kuin eläin, että minä
+muka häntä hätyytän. Voi jumalatonta ihmistä, minkälainen sappi ja sisu
+sillä on.
+
+LIISA. No tietääkin sen. Mutta kuka isännän käski tuomaan Kylä-Maijan
+kamariin, kuka jo? Ha haa! Kuka käski! Minäkin nauran oikein koko
+suulla, ha haa, kuka käski!
+
+PERÄKORPI. Ethän sinä uskone, että minä hänen kanssaan mitään
+vehkeilin?
+
+LIISA. Kukahan nyt tuollaisen kanssa!...
+
+PERÄKORPI. Vanha mies.
+
+LIISA. Niin toki, vanha ja reiru mies.
+
+PERÄKORPI. Aina ollut reiru mies, en milloinkaan puheitten alainen.
+
+LIISA. Niin toki, en minä ole ainakaan koskaan kuullut.
+
+PERÄKORPI. Vaikka olet oman kylän lapsia ja olet kaikki kuullut, kun
+tässä palvellutkin olet toista kymmentä vuotta.
+
+LIISA. Minä en uskoisi teistä sellaista vaikka itse näkisin.
+
+PERÄKORPI (Hämillään, epävarmana.) Kuule Liisa, tuota, olis minulla
+sullen puhumista.
+
+LIISA. Minulleko?
+
+PERÄKORPI. Niin sinulle.
+
+LIISA. Mitähän puhumista isännällä mulle, piika-ihmiselle?
+
+PERÄKORPI. Tuota ... tuota .. (korvan taustaa kynsien) se olis
+sellaista asiaa, että...
+
+LIISA. Sanokaa vaan, isäntä, kyllähän mulle sanoa sopii.
+
+PERÄKORPI. Niin että, etkö sinä rupeaisi tähän emännäksi kun ... kun
+tunnet jo kaikki talon tavat ja lehmätkin jo tuntevat sinun, tuota --
+
+LIISA (Iloisesti.) Herra hallitkoon! -- mitä tuo isäntä nyt sanoo?...
+Noo, kyllähän minä talon tavat tunnen ja lehmät kanssa, mutta.
+
+PERÄKORPI. Mitä sinä siihen sanot?
+
+LIISA. Niin mitäkö minä sanon? Voi mitä tuo isäntä nyt sanoi, olishan
+sillä nyt parempiakin kun tällaisia.
+
+PERÄKORPI. Minkälaisia?
+
+LIISA. Rikkaampia ja komeampia.
+
+PERÄKORPI. Sinä kelpaat.
+
+LIISA. Minäkö?
+
+PERÄKORPI. Minä olen sinun katsonut parhaaksi.
+
+LIISA. Minunko?
+
+PERÄKORPI. Sinun, sinun.
+
+LIISA (Käsiänsä nyplien epävarman, vaan samalla tyytyväisen näköisenä.)
+Voi kumminkin tuota isäntää?
+
+PERÄKORPI. Noo.
+
+LIISA. Mitähän Miinakin sanoisi jos te Liisaa hänelle äitipuoleksi...
+Voi juteri hallitkoon, isäntä, en minä uskalla (Vaipuvalla epätoivon
+äänellä:) Ja Korvalan Juho... (Itkuun pillahtaen.) Minä olen niin
+halpa ja köyhä, ei-eikä Ju-jumala ole edes ko-komiaa ul-ulkomuotoa
+an-antanut, y-hyy (Peittää kasvojaan esiliinalla.)
+
+PERÄKORPI. Älä nyt, Liisa, saakeli tuota ... älä nyt huuda. Kuultele
+nyt mitä sanon. Minä olen Juhollen maksanut äitinsä perinnön joka
+pennin ja Miinalle maksan sen vaikka tänä päivänä. Ei sinun niistä
+tarvitse välittää. Ja ... ja tuota, (lyö kättä polveen) me laitamme
+itsemme komeiksi, Liisa!
+
+LIISA (Hymyillen.) Tuota isäntää! Millä me komeiksi tulemme kun olemme
+jo niin vanhojakin.
+
+PERÄKORPI. Vanhoja? (Hyppää ylös.) Katso nyt näytänkö minä enää niin
+vanhalta kun partani ajoin ja ... ja kun mulle on verkamekko ja
+verkahousut? (Näyttelee itseään.)
+
+LIISA (Katselee hymysuin Peräkorpea.) Kyliähän ne miehet aina kelpavat
+vanhastakin, mutta --
+
+PERÄKORPI. Mutta mitä?
+
+LIISA. Sitä vain, että ei vaimoväki niin kelpaa, vaikka on mulle
+ennenkin miestä kosittu.
+
+PERÄKORPI. Älä joutavia, kun sinä mulle kelpaat, niin sillä hyvä. Ja
+eikä sun tarvitse pitää emäntävainajan vaatteitakaan, sellaisia, vanhan
+aikaisia, saat laittaa karttuunista ja musliinista (Näppiä lyöden.)
+Perhana ollen, sinusta tulee niin komea emäntä että... Ja minä laitan
+itselleni uudet trikoohousut ja mekon ja narusaappaat (näppiä lyöden)
+niin että --. Mutta sanoppa, ketä sinulle on kosittu?
+
+LIISA. En viitsi sanoa sitä, ja muuten niin, eihän me niin komeasti,
+vanhat ihmiset?
+
+PERÄKORPI. Miks'ei?
+
+LIISA. Alkavat nauraa.
+
+PERÄKORPI. Nauraa? Ähä hää, kuka rikkaille nauraa!
+
+LIISA. Minä ole köyhä.
+
+PERÄKORPI. Vaan kun tulet mun emännäkseni et ole enää köyhä.
+
+LIISA. Mutta kyllä Miina ja Juho pitävät minua kuitenkin halpana ja
+katsovat ylön kun minä olen niin köyhä.
+
+PERÄKORPI. Siitä viis', minähän sinut emännäkseni otan.
+
+LIISA. Noo, kyllähän se nyt niin on taas, että, vaikka mä sen itse
+sanon, niin itse minä olen aina luttini pukenut omilla vaatteillani ja
+joka kevät minä olen tehnyt kolme paitaa ja kahdet puolivillaiset
+pukuvaatteet.
+
+PERÄKORPI (Kopeloiden piirongilla.) No älä muuta kun ota pois
+kihlarahat. Tästä saat nyt vähän aluksi, että sopii laittaa mitä tahdot
+(Tarjoo setelitukkoa.)
+
+LIISA (Epävarmana:) Voi rakas isäntä, kyllä minä ottaisin mutta ...
+kyllä minä muuten mutta ... en minä oikein tiedä... (Itkun ja naurun
+sekaisella äänellä). Kyllä minä vissiinkin taidan teitä rakastaa?
+
+PERÄKORPI (Hämillään.) Rakastaa? (Kynsii korvallista.) Tuota, se nyt on
+sillä tavalla, että kyllä minä ainakin rakastan sinua ja tykkään... Ja
+kun ei minusta enää kukaan pidä mitään huolta ja kun minäkin tästä
+vanhenemistani vanhenen niin ajattelin, että jos sinä tulisit tähän
+emännäksi ja hoitaisit vähän minuakin (Liikutettuna.) Vaan kun sitä
+tullaan vanhaksi, niin ei enää rakasta omaiset ei vieraat.
+
+LIISA. Kyllähän minä... Mutta kun on se Miinakin, jos pitää ruveta
+riitelemään ja --
+
+PERÄKORPI. Minä olen isäntä meillä! Jos ei Miina ole ihmisten lailla,
+niin saa mennä tiehensä. Sinä saat avaimet ja emännyyden. Kyllä minä
+olen jo kärsinytkin. Katso, minkälainen pyhäpaita nytkin on päälläni.
+(Ottaa takin päältään ja näyttää paitaa.)
+
+LIISA. Monta kertaa olen sanonut Miinalle, että kuinka sinä pidät
+tuosta isästäs niin huonon huolen ja paidoistakin on monta kertaa
+puhuttu.
+
+PERÄKORPI. Liisa tietää kaikki ja tiedäthän sinä todistaa, etten minä
+ole kenellekään häjynkurinen?
+
+LIISA. Joka sen sanoo, se valehtelee.
+
+PERÄKORPI. Ota nyt tämä kihlaraha, äläkä enää mieti. Sen rakkaudenkin
+kanssa on usein sillä tavalla, että se on paljasta hölynpölyä.
+
+LIISA. Niin onkin, eikä se oikein kuuma rakkaus ole ikänä näyttänyt
+olevan hyvän edellä.
+
+PERÄKORPI. Eikä sitä vanhanpuolen ihmisiltä sovikaan vaatia niin
+kuumaa --
+
+LIISA. Kuumaa ja höyryävää.
+
+PERÄKORPI. Justiin niin kun sanot, kuumaa ja höyryävää. Tuos on, ota
+pois nuo rahat.
+
+LIISA (Ottaa rahat, niiaa, kiertelee niitä tukulle kädessään ja on
+vaiti vähän aikaa. Sitten:) Voi paikkaa kuitenkin! Ettäkö minä olen nyt
+oikein morsian?
+
+PERÄKORPI. Morsian sinä olet ja minä olen yrkämies.
+
+LIISA. Ja minä olen aina ajatellut etten minä ikänä ota miestä ...
+mutta kun tuo isäntä niin tahtoo.
+
+PERÄKORPI. Etkä sinä kauppaasi tule katumaan. Leipää sulla on nyt
+kuolinpäivääsi asti kun vaan äijästä pidät huolen.
+
+LIISA. Parastani tahdon koettaa ja, Jumala tietää, etten minä aijo
+Miinaltakaan päätä haukata, (nyyhkien) en ikänä, jos ei vaan hän
+minulta ensin.
+
+PERÄKORPI. Niin, mitä joutavia. Mutta eiköhän ole parasta että
+ilmoitamme aikomuksestamme naapureillekin jo tänä iltana?
+
+LIISA. Ettäkö tämä nyt sitten ainakin on oikein tosi?
+
+PERÄKORPI. Saamari tuota, leikkiäkö me tässä laskimme? Laitetaan kahvia
+vaan ja minä sanon naapurin isännille.
+
+LIISA. Kuinka te vaan tahdotte. Mutta nyt pitää minun jo mennä, kun
+kirkosta aletaan tulla (Aikoo lähteä.)
+
+PERÄKORPI (Tarttuen käsivarteen. Hämillään:) Tuota, kun sinä nyt kerran
+olet mun kihlattu morsiameni, niin ... ha, haa, minä meinaan sinua
+suudella.
+
+LIISA (Tempautuu irti.) En minä anna, en vaikka mikä olisi!
+
+PERÄKORPI. Miks'ei?
+
+LIISA. Ei? (Kiirehtien pois.) Hyvä isä, jos pyhävellipata olisi
+kiehunut maahan!
+
+PERÄKORPI (Mielissään, käsiään hieroen.) Saamarin siivo ihminen! Mutta
+olisi se nyt saanut antaa... Noo, onhan se parempi näin, vanhokkojen
+ihmisten kesken (Nappia lyöden.) Vaan on minussa vielä jälellä entistä
+likkaa ja kuraassia! Ei sitä vain joka mies 60-ikäisenä noin vaan
+sieppaa akaksensa parhaassa ijässä olevaa ihmistä... Peijakas, kukahan
+se mahtaa olla, joka häntä on kosinut? Olis hauska tietää kuka sai
+vasikannahan... Kun eivät nyt vaan nuoremmat alkaisi ryntäilemään, kun
+kuulevat että minä, vanha mies olen iskenyt. Tosin hän on jo 40 ijässä,
+mutta jos joku saisi tuon Kylä-Maija ryökäleen asiamieheksensä niin se
+kiertää enkelinkin. (Päättävästi:) Kyllä minun pitää häntä vielä
+varoittaa. (Rientää aikeessa mennä ulos.)
+
+MIINA (Tulee ovessa vastaan.)
+
+PERÄKORPI (Säpsähtäen.) Kaa, kylläpä sieltä kirkosta nyt oli taas
+kiirettä kotiin.
+
+MIINA (Kummeksien.) Kiirettä? Tottahan saa kotiin tulla milloin tahtoo.
+
+PERÄKORPI. Noo, tulee nyt sitten. (Ulos.)
+
+MIINA (Käy katsomassa peiliin.) Mitähän tuo nyt on noin pyntännyt
+itsensä verkavaatteisiin? Jotain vehkeitä sillä mahtaa olla. Ja nuo
+ikuisessa ravassa olevat saapaskohjaleensakin oli mustannut noella.
+(Peilailee.) Mutta voi taivas kun minä olen nyt komea, kun tämä
+röijykin sopii niin hyvin, enkä minä siltä isottele (Käsiä yhteen
+lyöden.) Jos yksi tietäis, mitä minä nyt ajattelen!... Se on niin
+pulska poika, se Mäki-Matin Hemppa, ettei koko maailmassa ole yhtään
+muuta sinnepäinkään!... Ja minä tykkään siitä. -- Voi jos joku olisi
+kuullut... Ainakin viisi kertaa se Hemppa katsoi minua kirkon käytävän
+ylitse --
+
+KYLÄ-MAIJA (Kurkistaa peloissaan peräovesta.) Onko Miina yksin?
+
+MIINA. Ka Maija! Yksin minä olen, tulkaa vaan.
+
+KYLÄ-MAIJA. Päivää kultani. (Ottaa kiini Miinan molempiin käsiin.)
+Kuule, mulla on kiirettä... Kun ei vaan isäsi tulisi tänne. (Nyyhkien.)
+Kun se äsken aikoi ruveta täällä minua hätyyttämään, kunniallista
+leskeä.
+
+MIINA (Ihmeissään.) Hätyyttämään?
+
+KYLÄ-MAIJA. Niin, mutta herra pelasti oman piikansa, enkeli seisoi
+sivullani välkkyvän miekan kanssa.
+
+MIINA. Narraatte nyt, ihan varmaan.
+
+KYLÄ-MAIJA. Koska minä olen, lapsi, sulle narrannut? Mutta kuule nyt:
+Kun minä sitten hetken seisoin tuolla tallin nurkan takana, näin Liisan
+tulevan tänne kamariin. Minä kohta ajattelin, että ei suinkaan mulla
+nyt ole niin kiirettä. Ja mitäs ollakaan, hyvä lapsi, minä hiplasin
+itseni tuonne ikkunan taakse... Mutta voi hyvä lapsi, kun mun polttaa
+kovin rintojani, anna, kultani, yksi pikkuinen ryyppy, pikkuruinen
+vaan.
+
+MIINA (Ottaa pullon ja lasin kaapista, kaataa ja tarjoo.)
+
+KYLÄ-MAIJA (Ryyppää.) Hoh siunatkoon, kun se jumalan vilja on vanhalle
+kovin hyvää. (Osoittaa vatsaansa.) Tuolla se nyt menee kierrellen joka
+mutkan ja kipristelee niin makeasti ja mukavasti kun ennen nuoruuden
+aikana oman kullan laulu. Mutta anna, kullannuppuni, yksi korppu, mä
+haukkaan tuonne sydänalustaani.
+
+MIINA (Antaa korpun.) No mitä te kuulitte tai näitte?
+
+KYLÄ-MAIJA (Syö.) Kuule, Liisa oli toista tuntia isäs kanssa täällä
+kamarissa.
+
+MIINA. Mitä ne täällä tekivät?
+
+KYLÄ-MAIJA. Kysy tunnoltasi. Kyllä minä tiedän paljonkin, mutta minä en
+sano, mun tapani ei ole juoruta, vaikka ihmiset niin sanovat... Kuule,
+onko sulla yhtään makkaroita tuvassa? Anna kultani yksi.
+
+MIINA. Kyllä minä annan, mutta sanokaa, mitä ne täällä tekivät.
+
+KYLÄ-MAIJA. Ei ilkiä! Minä olen kunniallinen leski, enkä puhukaan
+sellaista. Mutta kysy isältäsi ja Liisalta.
+
+MIINA. Ettehän te vaan narraa? Minä en usko Liisasta mitään pahaa, enkä
+isästänikään.
+
+KYLÄ-MAIJA. Jälestäpäinhän näet. Mutta muista mun sanoneeni: Liisasta
+saat sinä äitipuolen.
+
+MIINA. Äitipuolen?
+
+KYLÄ-MAIJA. Niin juuri, pidä silmäsi auki.
+
+MIINA. Taivas, onkohan tuo nyt totta?
+
+KYLÄ-MAIJA. Pidä silmäsi auki, sanon minä. Mutt nyt minun täytyy mennä,
+kultuni, ennen kuin isäsi tulee. Annas nyt, piikuni, se makkara.
+
+MIINA (Ottaa piirongin alakaapista makkaran ja antaa.)
+
+KYLÄ-MAIJA. Kiitos, jäskosthon. Voi kun on korea makkara, niin kuin
+pakarin rinkeli! (Panee makkaran nyyttiinsä.) Hyvästi lapseni. Vielä
+Maija on se akka, että se toimittaa sulle hyvän miehen, minä lupasin
+sen jo äitivainajallesi kun sinä olit pieni pipara, juokseva mukula. Ja
+minä en syö sanaani. Mutta kun ei tahdo olla oikein kyllä rikkaita,
+pulskia ja hyviä...
+
+MIINA. Älkää niitä joutavia!
+
+KYLÄ-MAIJA. Joutavia! Älä huoli, kyllä minä tiedän. Sulle ei ole kyllä
+hyviä tässä pitäjäässä.
+
+MIINA. Ei kukaan välitäkään minusta.
+
+KYLÄ-MAIJA. Ei muuta kuin koko maailma, ihan koko maailma! Kaikki pojat
+lentävät sun perässäsi niin kun kärpäset. Mutta muista mun sanani: älä
+ota köyhiä, kun rikkaitakin kyllä saat. Hyh ... kun pelästyin! Isäs
+tulee. Hyvästi lapsi! (Menee vikkelästi pois.)
+
+MIINA (Vetää oven kiini.) Tuon lörpötyksiä ei saisi koskaan uskoa,
+mutta jotain vehkeitä niillä sentään saattaa olla. (Miettii, purskahtaa
+nauramaan.) Mutta kyllä se nyt olisi todellakin hullua, jos ne yhteen
+menoa ajattelisivat, Liisa ja isä, Liisakin melkein narrattava... Ja
+sellainen äitipuoli ja emäntäkö tässä sitten määräisi? (Nyrkkiä
+puiden:) Ei ikänä! Älä nuolase Liisa, ennen kuin tipahtaa. (Kävelee
+ikään kuin sattumalta peilin luo, johon jää katsomaan.) Se Kylä-Maija
+sanoi että kaikki lentävät mun perässäni. Olenkohan minä nätti?
+Tykkääköhän Hemppa minusta? Jos se vaan tykkäisi, niin (tanssien)
+tral ... lall ... laa... Mutta minäpä kysyn sitä juttua Liisalta ja
+varjele sitä, jos se tähän äitipuoleksi kurkottelee. (Poistuu
+sivuovesta.)
+
+MIINA ja LIISA (Tulevat sisään.)
+
+MIINA. Kuule Liisa, mitä vehkeitä sulla on isän kanssa?
+
+LIISA. Vehkeitä, mitä vehkeitä?
+
+MIINA. Mitä! Älä kieräile. Kumma että kehtaatkin. Ei pidä nuolaista,
+ennen kuin tipahtaa. (Nyrkkiä puiden.) Siihen on, kuule, vielä pitkä
+aika, ennen kuin tuollainen tähän emännäksi pääsee.
+
+LIISA. Älä nyt haukkumaan ala. (Alkaa itkeä.) Isäsi sitä tahtoo.
+
+MIINA. Mitä sellaisen tahtomisesta.
+
+LIISA. Kuka sulle on sanonut?
+
+MIINA. Sanoi kuka sanoi. Mitä te täällä äsken puhuitte?
+
+LIISA. Niin mekö?
+
+MIINA. Te, sinä ja isä.
+
+LIISA. Älä nyt ole niin tomerana, ei täällä mitään pahaa puhuttu
+enkä ... minä olisi tahtonut, mutta isäsi se tahtoi.
+
+MIINA. Sinuako emännäksi?
+
+LIISA. Niin.
+
+MIINA. Sinä tietysti lupasit tulla.
+
+LIISA. Noo, et taitaisi sinäkään kieltää, kun niin rikkaat kosisivat.
+
+MIINA. Olet sinäkin hölmö. Mitä se isä sanoi?
+
+LIISA. Se sanoi että.. Vaan mitähän tuosta ... niin se vaan sanoi, että
+minä olisin tähän sopiva emännäksi, kun lehmätkin jo hyvin tuntevat mun
+ja... (Nyyhkien:) Ja kyllä mä sen tiedän sanoa vissiin, etten minä
+sulle ainakaan olisi ilkeä, niinhän olet ollut tähänkin asti kuin oma
+lapseni.
+
+MIINA. Älä nyt Liisa tee itseäsi hullummaksi kuin olet.
+
+LIISA (Itkien:) Niin mutta kun köyhää katsotaan ylön joka paikassa, ja
+vaikka kuinka koettaisi olla mielillä, niin ei koskaan ole hyvä... Jos
+minä olisin isällesi kieltänyt, olisi pian minut pois ajanut ... ja nyt
+sinä tulet niskaan. (Itkee.) Eikä näin puolivuodessa kukaan piikaakaan
+tarvitse.
+
+MIINA. Älä nyt niin huuda.
+
+LIISA. Tottahan nyt edes itkeä saa, vatsansa täyteen.
+
+MIINA. Mutta et sinä ainakaan tähän emännäksi pääse.
+
+LIISA. Kyllähän tässä sitten on maantie edessä. (Itkien.) Voi sitä
+köyhän lasta!
+
+MIINA (Nauraa.) Ei sinun tarvitse lähteä mihinkään, kyllä sinä piikana
+tässä saat olla, kun vaan lupaat ettet enää ala äitipuoleksi pyrkiä.
+
+LIISA. Minä en ole ikänä riitaa haastanut, enkä tahdo tähän tuppautua,
+vaikka, kun se isäsi puhui päivällä siitä asiasta, niin minä ajattelin
+että, jos et sinä olisi vastaan, niin kyllähän tämä mulle hyvä paikka
+olisi. Enkä minä sitä millään pahalla tarkoittanut.
+
+MIINA. Sovitaan pois nyt ja sano isälle, ettet sinä huolikaan hänestä.
+Sanotko?
+
+LIISA. Noo, jos sinä niin tahdot.
+
+MIINA. Ettehän te voisi kuitenkaan rakastaakaan toisianne, vanhoja
+ihmisiä kumpanenkin?
+
+LIISA. Kyllähän me nyt sentään kohtuudella voisimme rakastaa.
+
+MIINA (Nauraen.) Kohtuudella?
+
+LIISA. Niin, mutta olkoon nyt, kun sinä niin tahdot. Minä haen lutista
+ne sinulle.
+
+MIINA. Mitkä?
+
+LIISA. Ne kihlarahat.
+
+MIINA. Joko hän kihlarahoja antoi?
+
+LIISA. Antoi hän.
+
+MIINA. Paljonko?
+
+LIISA. Kolmekymmentä markkaa.
+
+MIINA. Vai jo kihlarahoja... Ne saat pitää Liisa, eli anna isälle jos
+tahdot.
+
+LIISA. Mitäs minä kenenkään rahoja...
+
+MIINA. Pidä vaan. Älä anna isälle, kyllä sillä rahaa on. Mutta lupaa
+nyt, ettet anna hänen enää yli puhua itseäsi.
+
+LIISA. Kyllähän minä nyt koetan.
+
+MIINA. Pihaan ajettiin hevosella. Ota nyt Liisa ja siisti vähän tätä
+kamaria, jos tulee vieraita, minä menen ja pidän heitä ulkona niin
+kauan. (Menee.)
+
+LIISA (Siistien huonetta vähän aikaa äänettömänä.) Siihen levisi sekin
+morsianna olo kuin voi lämpimän leivän päältä! Mutta kuka mun käski
+ruveta kurottelemaan komeain joukkoon... Siivoa sitte vaan huoneita ja
+tee puhdasta kun rikkaat rypevät ja sulhasia odottavat... Melkeinpä
+minulta tulee itku... Mutta jos ne antavat minun pitää edes sen
+kolmekymmentä markkaa, niin taitaapa sitä Jumala Liisasta huolen pitää
+tästä lähin niin kun tähänkin asti. (Poistun sivuovesta.)
+
+JUHO, MIINA ja RIIKA (tulevat, Juho nauraen).
+
+MIINA. Älä naura.
+
+JUHO. Eihän sitä nyt itkemään ainakaan sovi ruveta silloin kun on
+toivossa saada äitipuolen ja häät.
+
+MIINA. Käy istumaan Riika. Ei minua paljon naurata, siliä ei se ole
+vieläkään niin varmaa vaikka asiasta tulisi tosi.
+
+JUHO. Noo, annahan tulla, kyllähän sinä äitipuolen tarvitset, sellainen
+harakka.
+
+MIINA. Itse olet harakka.
+
+JUHO. Vaan minäpä otan mielellänikin äitipuolen.
+
+MIINA. Mutta minä en ole päivääkään tässä talossa jos...
+
+RIIKA. Olet varmaan! Pian sinä vihasi unohdat.
+
+JUHO. Ja vedät äitipuolen kaulaa ja pyydät anteeksi.
+
+MIINA. Ei tämän taivahan alla.
+
+RIIKA. Mutta sitä minäkin ihmettelen että vaari tuohon Liisaan hyvänsä
+katsoi, olisihan niitä nyt muitakin ollut.
+
+JUHO. Mitä hulluja! Ne ovat narranneet Miinaa, isä ja Liisa.
+
+MIINA. Älä usko, siitä on leikki kaukana.
+
+JUHO. Taidat sinä olla paha isälle ja palvella häntä huonosti, kun
+sellaisiin puuhiin ryhtyy.
+
+MIINA. Mikä paha minä olen ollut?
+
+JUHO. Tapaa isä valittaa, että sinä olet niin tottelematon ja
+härkäpäinen.
+
+MIINA. Narraat.
+
+JUHO. Joskopahan olisi narria, mutta pelkään vaan että sinussa on ollut
+suurin syy siihen, että isä akanottoa ajettelee.
+
+MIINA (Itkussa suin.) Mennään tuonne ylikamariin, niin saadaan oikein
+rauhassa puhua.
+
+RIIKA. Mennään, täällä onkin niin kauhean kuuma. (Lähtevät sivuovesta.)
+
+PERÄKORPI, TANAKKALA ja NIERULAINEN (tulevat sisään peräovesta.)
+
+PERÄKORPI. Tulkaa, tulkaa vaan sisään miehet, tässä taitaa tulla pienet
+juhlat.
+
+NIERULAINEN. Mitä hiivattia täällä nyt sitten juhlitaan? Ethän sinä
+vaan ole akan touhuihin ruvennut?
+
+PERÄKORPI. Saat sanoa minulle nyt sen vanhan sananlaskun, että "suden
+koira vanhanakin."
+
+NIERULAINEN. Se on oikein! Akaton mies ei kelpaa mihinkään, sen täytyy
+lukea mukulain joukkoon. Mutta sano jo kenestä sinä teet emännän?
+
+PERÄKORPI. No tuota --
+
+TANAKKALA. Vai olet sinäkin ruvennut hulluttelemaan, vanha, vakava
+mies. Enpä minä olisi uskonut.
+
+PERÄKORPI. No tuota.
+
+NIERULAINEN. Mitä hulluja se haastelee tämä Tanakkala! Ottaisi itsekin
+uuden emännän kun vaan saisi. Mutta siitä ei huoli muut jos Kylä-Maija,
+ha haa. Jos minulta vaan emäntä kuolis, niin kohta ottaisin uuden.
+
+TANAKKALA. Jos saisit.
+
+NIERULAINEN. Saisin minä paremmin kun sinä. Sinä olet sellainen
+tuppisuu, ettei sinulta tulisi kosituksikaan. Toista se on minun.
+
+PERÄKORPI (Tarjoo sikareja.) Pankaa savulle, tässä on sikareja.
+
+NIERULAINEN. Ja oikein provastin sikaria. (Ottavat ja virittävät
+sikarit.)
+
+PERÄKORPI. Kuka sitä kihlajaisiinsa huonoja sikareita ... ei niitä aina
+vietetä.
+
+NIERULAINEN. Tosi.
+
+PERÄKORPI. Istumaan käykää.
+
+TANAKKALA. Mä vieläkin sanon, että, voi lempo kun olet hullu, vanha,
+ikäloppu mies.
+
+PERÄKORPI. Älä sano, ota sinäkin akka.
+
+TANAKKALA. Hui, hai, niin hulluksi en minä tule!
+
+NIERULAINEN. Saapa nähdä vaan kun Peräkorpi nyt ensin näyttää hyvää
+esimerkkiä. Mutta sano jo kuka morsian on?
+
+PERÄKORPI. Eihän se mitään erinomaisia voi olla näin vanhalle... Tämä
+se on vaan, tämä oma piika, Liisa.
+
+TANAKKALA. Pane nyt järveen! Eihän se ole oikein täysijärkinenkään?
+
+NIERULAINEN. Soo, vai Liisa. Noo, mitähän ne valikoimalla paranevat.
+Valikoitsijan käteen jäävät usein luut ja niin sen käy tämän
+Tanakkalankin.
+
+PERÄKORPI. Kyllä se minulle kelpaa.
+
+NIERULAINEN. Hojaa! Ei muoto murkinaksi kelpaa.
+
+PERÄKORPI. Enkä ole tässä enää minäkään parhaillani.
+
+NIERULAINEN. Perhanasti sinä oletkin vanhentunut näinä viime vuosina.
+
+PERÄKORPI. Minäkö?
+
+NIERULAINEN. Niin. Sinun olisi pitänyt jo ennen ottaa emäntä.
+
+PERÄKORPI. Sitäpä olen tässä katunut. Mutta enhän minä vieläkään niin
+kovin vanhalle näytä, näin pyhäpukeissa?
+
+NIERULAINEN (Nauraen.) Minä taisin väärin tehdä kun sulhasmiestä
+vanhaksi sanoin. Mutta totta puhuen, kun minä oikein katson, niin sinä
+näytätkin nuoremmalta nyt, noin putsattuna.
+
+TANAKKALA. Anna nyt tuon narrata itseäsi. Ruma sinä olet, sun
+naamasikin on kun vanha kropsu.
+
+PERÄKORPI. Niinkö sinä luulet?
+
+TANAKKALA. Niin ja se on totta puhetta. Sinä, haudan partaalla
+kääkyttelevä äijä, mitä lempoa sinä teet akalla? Siitä saat
+jokapäiväisen ristin taloosi.
+
+PERÄKORPI. En minä sitä usko. Liisa on vakava ja nöyräluontoinen
+ihminen ja talon tavoille jo tottunut.
+
+TANAKKALA. Usko jos tahdot, perästäpäin sen paremmin tietää.
+
+NIERULAINEN. Kas kas, se kadehtii, tämä Tanakkala!
+
+TANAKKALA. Minäkö?
+
+NIERULAINEN. Ha haa, kun meni punaseksi.
+
+PERÄKORPI. Katsokoon itsellensä Tanakkalakin akan aikanaan (Ottaa
+kaapista pullon ja laseja, kaataa ryypyt.) Tulkaa, naapurit, ottamaan
+ryypyt suihin.
+
+NIERULAINEN. Kyllä minun pitää ruveta katselemaan emäntää tälle
+Tanakkalallekin.
+
+PERÄKORPI, NIERULAINEN, TANAKKALA (Ryyppäävät.)
+
+TANAKKALA. Taitaa olla turha vaiva.
+
+PERÄKORPI. Ei olekaan, me alamme yhteen puuhaan Nierulaisen kanssa.
+
+TANAKKALA. Kaksi hyvää.
+
+NIERULAINEN. Niin onkin. Mulla on suuta ja Peräkorvella verestä
+kokemusta.
+
+PERÄKORPI. Meiltä se tapahtuu. Otetaan vielä ryypyt. (Kaataa.)
+
+TANAKKALA. Menee päähän.
+
+PERÄKORPI. Ei se niin vähästä.
+
+NIERULAINEN. Kyllähän mies pari ryyppyä kestää. (Ryyppäävät.)
+
+TANAKKALA. Vanhanaikaista on jo tämä ryyppääminenkin. Olisi vanhoille
+miehille viisaampaa ruveta raittiiksi, kuin hullutella akanoton
+puuhissa.
+
+NIERULAINEN. Siihen en minä pane puumerkkiäni.
+
+TANAKKALA. Sen minä kyllä uskon, sellaisesta isosta juoposta.
+
+NIERULAINEN (Suuttuen.) Isosta juoposta? Olenko minä jolloinkin sinun
+tielläsi maannut?
+
+TANAKKALA. Taisit suuttua?
+
+NIERULAINEN. En minä ole suurempi juoppo kuin muutkaan.
+
+PERÄKORPI. Ettehän nyt riitaa haasta, aika miehet? Sopikaa pois.
+
+NIERULAINEN. Kelpaa viina Tanakkalallekin.
+
+TANAKKALA. Noo, kelpaahan se. Mutta monasti olen jo ajatellut heittää
+pois koko ryyppäämisen.
+
+NIERULAINEN. Olisit heittänyt.
+
+TANAKKALA. Niinpä ei sitä ole tullut tehdyksi. Mutta olkoon sillään nyt
+se juttu. Mitä sanovat sinun lapsesi, Peräkorpi?
+
+PERÄKORPI. Tästäkö akan ottamistouhustani?
+
+TANAKKALA. Siitä.
+
+PERÄKORPI. Noo tuota ... se nyt on sillä tavalla, tuota... En minä ole
+heidän kanssansa vielä oikein puhunutkaan.
+
+TANAKKALA. Ja kihlata jo aijot.
+
+PERÄKORPI. Niin noh, heidän ei tule mitään. Talo on omani, Miinalle
+maksan rahat vaikka paikalla, Juho on saanut osansa.
+
+NIERULAINEN. Niin, mitä siihen mukulain tulee. Itsellensä tämä vaimon
+ottaa.
+
+TANAKKALA (Päätä ravistaen.) Vaikka kohtakin, mutta kotirauha siinä
+särkyy.
+
+PERÄKORPI. Minä olen jo niin kauan saanut olla kaikkea huolen pitoa
+vailla että... Ei kukaan enää välitä minusta, ei kukaan tottele, niin
+pidetään minua kuin ruotiäijää... Minä olen niin tuskastunut että ...
+kun vanhalla ijällään pitää olla ja elää kun kerjäläinen, vaikka talo on
+kun linna... Minä olen niin suuttunut päiviini että ... akan minä otan,
+menköön syteen taikka saveen, sen huonommaksi ei minun elämäni taida
+tulla.
+
+TANAKKALA. Oletko kauan jo tätä ajatellut?
+
+PERÄKORPI. Noo, en minä kauan.
+
+NIERULAINEN. Eikä se pitkistä miettimisistä paranekaan. Mutta asiasta
+toiseen. Kuinka sinun varsasi on kasvanut, Peräkorpi?
+
+PERÄKORPI. Kohta on emänsä kokoinen. Lähdetään katsomaan.
+
+NIERULAINEN. Mennään.
+
+PERÄKORPI. Pankaa uudet sikarit palamaan.
+
+NIERULAINEN. Savuaa vielä.
+
+TANAKKALA. Tämä ei tahdo oikein palaa.
+
+NIERULAINEN. Et sinä osaa sytyttää. Pure enempi pois päästä, niin savu
+kulkee paremmin. (Menevät peräovesta.)
+
+MIINA, JUHO ja RIIKA. (Tulevat sivuovesta.)
+
+MIINA. Täällä on pullo pöydällä. Varmaankin ne alkavat ryypätä.
+
+JUHO. Kun ei vaan vaarilla olisi aikomus jo tänä iltana juoda
+kihlajaisia?
+
+MIINA. Jos hän kertoo aikeistaan noille miehille, niin Nierulainen sen
+juoksettaa heti ympäri maailman!
+
+JUHO. Totta puhuen minä vähän pelkään, että tässä on kierroksessa
+jotain. Saapa nähdä luopuuko Liisa niinkään vähällä toiveistaan.
+
+MIINA. Ettäkö hän narraisi minulle?
+
+RIIKA. En minä usko että Liisa osaisi yhtään kierrellä.
+
+JUHO. Minä menen puhuttelemaan isää kahteen käteen, ennen kuin se ehtii
+enempää ryypätä. Peijakkaan äijä, kun tässä alkaa hullutella. (Menee.)
+
+RIIKA (Siirtää tuolinsa Miinaa vastapäätä, ottaa lämpimästi käsistä
+kiini.) Voi Miina kun minun on paha olla!
+
+MIINA. Mitä varten?
+
+RIIKA. Eikö sinun ole?
+
+MIINA. Noo, mutta eihän se sinuun koske niinkään paljoa.
+
+RIIKA. Niin, mutta mitä varten pitää lasten ja isän välisuhde olla
+sellainen? Miksi et sinä Miina rakasta isääsi?
+
+MIINA. Hyvä ihminen... (Itkuun pillahtaen:) Kun hän on niin ilkeä ja
+aina härnää ja...
+
+RIIKA. Isäsi on vanha, mutta ilkeä ei hän ole... Minulla on ollut isä
+ja isäpuoli, (liikutettuna) ja minä tiedän minkälaista on ilkeys.
+
+MIINA. Kyllähän minäkin...
+
+RIIKA. Mutta sinussa on vikaa itsessä.
+
+MIINA. Niin onkin!
+
+RIIKA. Ja sinun pitää pyytää isältäsi anteeksi, niin hän leppyy kohta.
+
+MIINA. Nytkö?
+
+RIIKA. Nyt ja usein jälestäpäinkin. Rehellinen, lapsellinen nöyrtyminen
+vanhempain ihmisten edessä, voi, sinä et usko, miten hyvää se tekee
+nuorelle sydämmelle!
+
+MIINA. Kyllä minä uskon, mutta kun ei isä koskaan neuvo minua, eikä
+kukaan ole neuvonut, isäkin pistelee ja haukkuu vaan.
+
+RIIKA. Sen uskon, mutta ole sittenkin nöyrä ja tottele häntä.
+
+MIINA. Ne tulevat nyt, mennään tupaan, Riika. (Nousevat, panevat kädet
+toistensa vyötäsille.)
+
+RIIKA. Minun äitini sanantapa on aina, että lapsen nöyryys on alkutie
+elämän onneen. (Innostuneena.) Ja ... ja kuule, etkö sinäkin pidä minun
+äidistäni?
+
+MIINA (Liikutettuna.) Mutta sellaista äitiä kuin sinulla, ei olekaan
+kuin yhdellä tuhannesta. (Menevät sivuovesta.)
+
+TANAKKALA ja NIERULAINEN (Tulevat peräovesta.)
+
+NIERULAINEN. Taisi poika ottaa isänsä kovalle.
+
+TANAKKALA. Meidän taitaisi olla viisainta lähteä tiehemme.
+
+NIERULAINEN. Mitä varten, kun on kerran käsketty, niin juodaan nyt nämä
+kemut. Ei näitä enää toiste tule.
+
+TANAKKALA. Täällä on ilkeä olla... Saisi sovitella asiansa omain
+mukulainsa kanssa.
+
+NIERULAINEN. Älä joutavia ujostele. Ja ollaanhan tässä nyt niin
+tuttuja, että saadaan vähän naapurille nauraakin, jos naurun asiaa
+tulee.
+
+JUHO (Tulee peräovesta.) Siellä on hyvä ilma.
+
+NIERULAINEN. Kovin hyvä ilma. Oletpa sinäkin tännepäin kulkeutunut.
+
+JUHO. Lähdimme Riikan kanssa ajelemaan.
+
+NIERULAINEN. Se on oikein, ajelkaa niin kauan kun eivät lapset peräänne
+paru.
+
+RIIKA ja MIINA (Tulevat sivuovesta.)
+
+NIERULAINEN. Tuollapa tulee se nuori emäntä. (Menee Riikaa
+kättelemään.) Päivää. Minä täällä Juholle sanon, että ajelkaa niin
+kauan kun eivät mukulat perään paru.
+
+RIIKA (Niijaa Tanakkalalle.) Hyvää päivää.
+
+TANAKKALA. Päivää.
+
+PERÄKORPI (Tulee sivuovesta, astuu pahantuulen näköisenä näyttämön
+etualalle. Raapii korvallistaan. Syrjään.) Saamari! (Keskustelu ei enää
+ota sujuakseen. Kaikki, paitsi Peräkorpi, istuutuvat, joku ryähtelee.
+Äänettömyyttä.) Saamari tuota...
+
+NIERULAINEN. Mitä sinä nyt, Peräkorpi, niin seisoskelet ja kyräilet?
+
+PERÄKORPI. No tuota ... en minä mitään... Pankaa siitä uudet sikarit
+palamaan.
+
+TANAKKALA (Nousee ja astuu peräovelle.) Tule tänne, Peräkorpi. (Ulos.)
+
+PERÄKORPI (Seuraa.)
+
+NIERULAINEN. Sillä ukolla näyttää olevan niin kun kivun asiat.
+
+JUHO. Siltä se näyttää.
+
+NIERULAINEN. Mikä äijän päähän lie mennyt? Ei tässä ole vielä
+ryypättykään paljoa.
+
+JUHO. Te vanhat miehet, te ryyppäättekin vielä.
+
+NIERULAINEN. Joo, kuollen koira tapansa heittää, mutta ei paha koira
+kuoltuansakaan.
+
+PERÄKORPI ja TANAKKALA (Tulevat. Peräkorpi istun pöydän luo, käsi
+poskella. Äänettömyyttä.)
+
+NIERULAINEN. Noo, Peräkorpi, mitä sinä nyt murehdit? (Nauraen:) Ota
+vaan itsellesi emäntä ilman epäilemättä. Eivät taida vielä nämä nuoret
+tietääkään, että isänne meinaa --
+
+PERÄKORPI. Ole vaiti!
+
+NIERULAINEN. Vaiti? No puhu itse, kun tässä istutaan suut tukossa aivan
+kuin hautajaisissa.
+
+PERÄKORPI. Ei siitä taida tullakaan mitään.
+
+NIERULAINEN. Soo, joko se nyt sillä lailla on?
+
+PERÄKORPI. Sillä tavalla se taitaa olla.
+
+TANAKKALA. Se on useinkin lasten vika kun vanhat äijät tuolla ijällä
+alkavat akanottoa puuhata.
+
+PERÄKORPI (Innokkaasti.) Niin onkin! Sen sinä sanoit oikein.
+
+NIERULAINEN. Ky-yllä ne muutenki.
+
+MIINA. Itsestänsä rupeevat hulluttelemaan.
+
+TANAKKALA (Miinaan kääntyen.) Taitanut on tähänkin olla vaan sinun
+vikasi.
+
+MIINA. Minunko?
+
+TANAKKALA. Sinun. Olet varmaankin pitänyt isästäsi hyvin huonoa huolta
+ja aivan vaan itseäsi hoitanut.
+
+MIINA. Kyllä hänestä huolta pidetty on, mutta eihän sitä, vanhaa miestä
+tarvitse hoitaa kuin pikku lasta.
+
+PERÄKORPI. Pikku lasta! olenko minä pyytänyt?
+
+TANAKKALA. Minä en tiedä, vaan tapa yleisesti on sellainen, etteivät
+tyttäret välitä mitään isäinsä vaatteistakaan ennen kuin viimeinen
+paita repaleina päältä putoaa.
+
+MIINA. Paita?
+
+TANAKKALA (Naureskellen.) Niin, paita.
+
+MIINA. Onko isä sellaisia puhunut?
+
+PERÄKORPI. Ei...
+
+TANAKKALA. Ei ole puhunut, vaikka syytä kyllä taitaisi olla.
+
+PERÄKORPI (Nousee. Puhuu pahoitetulla äänellä.) Se nyt oli sellaista
+että ... kun minä tässä olen tullut vuosi vuodelta Miinankin silmissä
+hylyksi, niin minä ajattelin, että, jos ottaisi itsellensä jonkullaisen
+emännän, sellaisen kun saa... Saateipa vanhoilla ole enää valikoiman
+varaa... Meinasin että se sitten edes vähän pitäisi minusta huolta kun
+vanhenen.
+
+NIERULAINEN. Kyllä se oikea meininki oli. Ja kohtahan sen Miinankin tie
+vie nuorempain miesten paitojen paikkuriksi.
+
+TANAKKALA. Ole vaiti!
+
+NIERULAINEN. Vaiti?
+
+PERÄKORPI. Ei suinkaan se Liisa komea ole, eikä korkeata sukua, eikä
+rikas, mutta mitäpä niistäkään on hyötyä, jos ei ole sopua ja rauhaa.
+
+NIERULAINEN. Niin juuri.
+
+PERÄKORPI (Liikutettuna.) Kun Miina voisikin minua vähän paremmin
+kärsiä ja pitäisi vähänkään parempaa huolta tarpeistani, niin en
+suinkaan minä tällaisia olisi ruvennut ajattelemaankaan, vanhalla
+ijälläni.
+
+TANAKKALA. Älä nyt tyttöä yksin syyttele, itsepä olet hänet
+kasvattanut.
+
+PERÄKORPI. Niin olenkin, mutta...
+
+TANAKKALA. Eikä kukaan järkevä ihminen saata sanoa tätä sinun
+naimapuuhaasi muuksi kuin hulluudeksi. Saatpa nähdä, että ennen pitkää
+kiität meitä siitä, että estämme sinua sitä tekemästä. Liisa on kyllä
+hyvä piika ja osaa hoitaa karjaa ja hänen köyhyytensä ei ole mikään
+vika. Mutta kun itsekin ehdit asiata oikein ajatella, niin tulet kyllä
+ymmärtämään, ettei hän sinulle vaimoksi sovi eikä kelpaa täyttämään
+sinun emäntävainajasi paikkaa.
+
+PERÄKORPI (Mietteissään päätä vääntäen.) Taidat olla oikeassa.
+
+TANAKKALA. Kun te vaan Miinan kanssa teette keskinäisen kotirauhan,
+sovitte kahden puolen ja lakkaatte hammastamasta ja rupeette
+rakastamaan toisianne niin kuin kristittyjen tulee ja sopii, niin
+teidän on parhain olla niin kuin nyt olette.
+
+MIINA (Itkien.) Antakaa anteeksi isä.
+
+PERÄKORPI. Mitä se oli? Miinako anteeksi pyytää?
+
+RIIKA (Miinalle syrjässä, työntäen häntä isänsä luo.) Mene ja ota isäsi
+kaulaan.
+
+MIINA (Menee itkien isänsä luo ja panee käsivartensa hänen kaulaansa.)
+Jos isä antaa anteeksi, niin minä koetan tulla paremmaksi.
+
+PERÄKORPI (Liikutettuna.) Jumala siunatkoon.
+
+JUHO. Kyllä isällä on myöskin syytä pyytää anteeksi Miinalta.
+
+PERÄKORPI (Liikutettuna.) On poikani, se on totta! Kirouksella minä
+olen teitä molempia monta sataa kertaa opettanut ja monta kertaa on
+minun omatuntoni jo ennen siitä soimannut. Antakaa anteeksi, lapset.
+Minä olen paatunut ihminen.
+
+MIINA. En minä mitään tahdo muistella.
+
+JUHO. Minä en syytä isää, Miinan puolesta vaan sanoin.
+
+RIIKA. Mutta me nuoret, tehdään nyt oikein pyhä lupaus, että me yhdessä
+panemme kaikki voimamme liikkeelle, sulostuttaaksemme isän vanhuuden
+päiviä.
+
+MIINA ja JUHO. Tehdään!
+
+PERÄKORPI (Pyyhkien takin helmalla silmiään.) Minua hävettää teidän
+edessänne. Kun Jumala oliskin sallinut äitinne elää, en minäkään olisi
+joutunut tällaisiin hullutuksiin.
+
+JUHO. Ja nyt itkut pois. Miina laittakoon tässä hyvät kahvikestit.
+
+PERÄKORPI. Niin todella. Mene Miina.
+
+RIIKA. Tuo Liisa tänne kahville muitten joukkoon. Ei hän ole mitään
+häpeäntöitä tehnyt.
+
+MIINA. Todellakin! Minä tuon.
+
+PERÄKORPI. Ei yhtään häpeäntöitä, sen uskallan vannoa. Liisa on siivo
+ihminen ja talomme vanha, uskollinen palvelija. Ja jos ei teillä ole
+mitään sitä vastaan, niin panen hänelle tämän päivän muistoksi
+sata markkaa säästöpankkiin.
+
+MIINA. Pankaa vaan!
+
+JUHO. Kyllä minun puolestani.
+
+RIIKA. Se on oikein, kyllä Liisa on sen monin kerroin ansainnut.
+
+TANAKKALA. Minun, joka tässä olen tahtomattani joutunut näiden
+tapausten todistajaksi, täytyy, vaikka ei tapani ole imarrella, sanoa,
+että paljon minä olen nähnyt huonompia ihmisiä.
+
+PERÄKORPI. No noh, ihmisiä tässä ollaan kaikin, Jumala paratkoon.
+
+NIERULAINEN. Sanoit minun sanani, Tanakkala. Minä pidän noista
+nuorista, vaikka eivät antaneetkaan isänsä emäntää ottaa.
+
+PERÄKORPI. Se taisi olla vaan sen parempi, naapuri.
+
+RIIKA. Ja nyt, kun nämät vanhat meitä nuoria näin kiittelevät, niin
+meidän asiamme on muistaa äsken tekemämme lupaus: teossa ja toimessa
+näyttää, että vielä vuosien päästä tuon tunnustuksen ansaitsemme.
+
+MIINA (Syleillen Riikaa.) Auta, Riika, sinäkin minua pitämään
+lupaustani Jumalan avulla.
+
+Esirippu.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Syteen taikka saveen, by Santeri Alkio
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 41482 ***
diff --git a/41482-8.txt b/41482-8.txt
deleted file mode 100644
index f2e20d4..0000000
--- a/41482-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1746 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Syteen taikka saveen, by Santeri Alkio
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Syteen taikka saveen
-       Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
-
-Author: Santeri Alkio
-
-Release Date: November 25, 2012 [EBook #41482]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYTEEN TAIKKA SAVEEN ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-SYTEEN TAIKKA SAVEEN
-
-Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä
-
-
-Kirj.
-
-SANTERI ALKIO
-
-
-Werner Söderström, Porvoo, 1899.
-
-
-
-HENKILÖT:
-
- IISAKKI PERÄKORPI, talollinen, leskimies, 60 vuoden ikäinen.
- MIINA, hänen tyttärensä, 20 vuoden ikäinen.
- JUHO, hänen poikansa, nuori talollinen.
- RIIKA, Juhon vaimo.
- LIISA, Peräkorven palveluspiika, 40 vuoden ikäinen.
- KYLÄ-MAIJA, vanha akka.
- TANAKKALA, vanhahko talollinen.
- NIERULAINEN, vanhahko talollinen.
-
-Näyttämö: Talonpoikaismalliin sisustettu kamari, perällä ja sivulla
-ovi. Huonekaluina muutamia tuoleja, pöytä, piironki ja sen päällä
-tualettipeili, arkku nurkassa j.n.e.
-
-PERÄKORPI (noin 60-ikäinen, osittain paljaspäinen ukko, mustat housut
-ja aivina paita päällä. Paidan hihat ovat rikki. Istuu tuolilla, ajelee
-partaansa, tirkistellen kuvaansa kuvastimessa, joka on vastapäisellä
-tuolilla. Alkaa pyyhkiä rievulla leukaansa.) -- Niin se näkyy olevan,
-että kun ihminen tulee vanhaksi niin ei enää kykene oikein kunnolla
-partaansa ajamaan... Kyllähän se muuten aina menisi, mutta kun kädet
-alkavat niin kovasti vapista ja naama vetäytyy ryppyihin (Katselee
-kuvaansa peilissä.) On sekin merkillinen Jumalan ihmetyö, että parta
-kasvaa niin kuin synti samalla, kuin päänlaki paljastumistaan paljastuu
-(Alkaa taas ajella partaansa.)
-
-MIINA (Tulee, astuu tualetin eteen huiviansa laittamaan).
-
-PERÄKORPI. Älä ... älä vaan tyr-tyrkkää minua!
-
-MIINA. Teitä!
-
-PERÄKORPI (Viskaa veitsen tuolille ja alkaa pyyhkiä leukaansa.) Äs ...
-saamari, kun tein taas haavan! Onko minulle puhdas paita?
-
-MIINA. Puhdas paita! Mitä te sillä nyt tekisitte, kun ette kotoa
-kuitenkaan mene minnekään?
-
-PERÄKORPI. Kuka sen on sanonut etten minä mene minnekään? Sitä paitsi
-tapasi äitivainajasi joka sunnuntaiaamuna antaa puhtaan paidan, ja
-olivat ne silloin eheitäkin, liekö nyt yhtäkään.
-
-MIINA. Tottahan laittoi puhtaita paitoja omalle miehellensä, että olisi
-sen saanut vähänkin ihmisten näköiseksi.
-
-PERÄKORPI. Ihmisten näköiseksi! Sinun sanasi menevät liijan syvälle,
-kuule (Nousee.) Minä olen kuitenkin sinun isäsi, olin sitten kuinka
-vanha ja ruma tahansa (Nyrkkiä puiden:) Muista se: sinä perit kerran,
-jos elät, minun rumuutenikin, eikä vaan tavaroitani.
-
-MIINA (Yhä peilaillen.) Pyh!
-
-PERÄKORPI. Laita minulle puhdas paita!... Katso miten likainen ja
-rikkinäinen tämä on.
-
-MIINA. Minä lähden kirkkoon, enkä ehdi sitä enää hakea.
-
-PERÄKORPI. Sano missä niitä on, niin haen kyllä itsekin.
-
-MIINA (Ei puhu mitään, peilailee ja sovittelee vaan huiviaan.)
-
-PERÄKORPI. Kuulitko sinä? Ota se peili mukaasi.
-
-MIINA. Hyvä Jumala, minkälainen vanhus te olette! Silloin kuin lapsenne
-lähtee kirkkoon saadakseen sielullensa ravintoa, silloin teidän
-paatunut sydämmenne pakoittaa teitä nostamaan sodan paidoista. Jos te
-otatte omantuntonne päälle sen, että minä nyt alan paikata teidän
-paitojanne ja paikkaan koko kirkonajan, niin minä teen sen paikalla?
-
-PERÄKORPI (Asettuen uudelleen parranajoasemaan ja nauraen
-pisteliäästi.) Jos minä näkisin sen ihmeen, että sinä paikkaisit
-minulle paidan, niin kyllä tohtisin sen synnin selkääni ottaa.
-
-MIINA (Pettyneenä.) Sen minä kyllä uskon! (Juhlallisesti.) Älkää,
-isä rakas, olko niin mammonan orja. Teidänkin olisi jo aika
-sunnuntai-aamusin ajatella vahan muutakin kuin paitoja ja parran ajoa.
-
-PERÄKORPI. Kyllä.
-
-MIINA. "Kyllä" te aina sanotte.
-
-PERÄKORPI. Onhan se kristillisempää edes myöntää kuin olla aina vastaan
-niin kuin sinä.
-
-MIINA. Kylläpä sitä käskisi aina olla teidän mielenne mukaan.
-
-PERÄKORPI. Saisit sinä... Ai perhana! ... kun leikkasin taasen haavan
-(Pyyhkielee verta.) Siinä sinä kanssa palpotat koko päivän! Mene jo
-siitä tiehesi jos kerran menet.
-
-MIINA (Ilkkuen.) Minunko syyni tuokin oli?
-
-PERÄKORPI (Matkien Miinaa.) "Minunko syyni tuokin oli."
-
-MIINA (Menee nauraen ja ilvehtien.)
-
-PERÄKORPI (Katsahtaa taaksensa Miinan mentyä, heittää parranajon,
-nousee leukaansa pyyhkien.) Nyt minä tahdon akan vaikka mistä! Tuo
-tulee aina vaan yltäisemmäksi mitä enemmän häntä lahjon, silkkihuiveja
-ja musliineja ostelen. Jumalauta! mun pistää kovin vihakseni kun ei ole
-enää eheätä paitaa ottaa yllensä, vaikka tytär silkissä ja sametissa
-prameilee. Haukkuu vaan sitte silmät täyteen jos joskus jotain tekemään
-hänet vaadin, muutama kelvoton! (Miettii.) Mahtaisiko saada tuon
-piika-Liisan suostumaan? Hän on tosin vähän ruma ja hiukan hassahtava,
-mutta hyvä ja huolellinen työihminen niin että kyllä hän emännyyttä
-hoitamaan kelpaisi (Katsottuaan kuvaansa isossa peilissä. Huokaisten:)
-Kyllä en minäkään ole kaunis, eikä minullakaan liene enää valikoiman
-varaa, sillä nuoret ja koreat ne katsovat aina enempi naamaa kuin
-rahataskua... Se se oli saakelin hullua, etten jo kymmenen vuotta
-takaperin nainut silloista piikaani, vaan annoin muiden johtaa itseäni.
-Silloin oli vielä verevyyttä poskissani, tukkani oli kuin rohdin tortti
-ja -- siinä tytössä olisi ollut emäntää joka taholle... (Sattuu
-katsahtamaan saappaisiinsa.) Saamari kun ovat nuo saappaatkin ravassa,
-täytyy niitäkin vähän mustata, jos tässä kosimaan pitää ruveta (Laittaa
-paperitukon johon tahrii pesästä nokea. Keskeyttäen saappaitten,
-mustaamisen:) Ja totta puhuen, kyllä Liisa ihmiseksi kelpaa, kun puetan
-hänet. Saateipa raha puutu. Jääköön Miina tästälähin vähemmälle ja
-syyttäköön itseänsä, kun ei vähääkään lapsen tavoin isäänsä kohtele.
-Hän on aina niin kun olisi paholaisen niellyt, Jumala paratkoon! Ja jos
-minulla on vielä elämänpäivä, niin ennen pitkää putoovat vaatteet
-riepuina päältäni (Vie tupaan parranajovehkeet.) Ei minun tarvinnut
-näitä tällaisia ennen kannella kun emäntä vainaja eli. (Istuu
-tupakoimaan.)
-
-Mutta mitenkähän helkkarissa minä osaisin sille Liisalle asian puhua
-niin, ettei siinä kovin pitkiin juttuihin tarvitsisi ruveta? Hän on
-vähän yksinkertainen (Nousee, ottaa verkatakin naulalta, ja pannessaan
-sitä päälleen.) Panen tuon verkatakin päälleni, se kuitenkin antaa
-vanhallekin miehelle vähän paremman ja juhlallisemman ulkomuodon
-(Katsoo peiliin.) Noo, en minä vielä sentään niin kauhean vanhalle
-näytä! (Istuutuu.) Perhana tietää, olisiko parempi vihkaista asiasta
-Kylä-Maijalle, että se puhuisi Liisalle, vai puhunko itse ja nyt
-kohta?... Tässä todellakin tarvitsee rohkoryypyn, sillä asiata en enää
-lykkää, en! (Menee piirongin luo, ottaa sieltä pullon, josta ryyppää.
-Katsoo sitten ulos ikkunasta.) Kas, mutta tuollahan se Kylä-Maija
-meneekin, tpruu! (Hätäisesti liikkuen.) Huudankohan minä hänet tänne,
-vai annanko olla? Jos se nyt jää, niin se jää ainaiseksi, sillä minä
-olen, herra paratkoon, tällaisissa asioissa aika pelkopöksy... Jos
-vasikan nahatkin saan, niin enpä ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään.
-Menköön syteen taikka saveen! (Kiirehtii ulos. Vähän ajan kuluttua
-palaa takaisin ja huutaa ovesta jälkeensä:) Tule tänne Maija!
-
-KYLÄ-MAIJA (Astuu sisään reppuineen.) Kun oikein tuo isäntä vie mun
-kamariin. Voi juutas kun teillä on komea tuolettipeilikin!
-
-PERÄKORPI. Käy istumaan.
-
-KYLÄ-MAIJA. Jotta oikein käsketään istumaan. Voi paikkaa kun se isäntä
-on viimeaikoina kovin lihonut ja tullut pulskaksi. Oikeinpa mä nyt
-vasta silmäni avajan, kun on kohta niin iso vatsa kun Mikin-tuvan
-vaarilla. Te olette varmaankin ollut hyvin terve?
-
-PERÄKORPI. Niin kun pukki.
-
-KYLÄ-MAIJA. Päällekin päin sen toki näkee. Ja mitäpä tarvitsee olla
-kipeä, enempää kuin laihakaan sellaisen, jolla on kyllä kädestälähtevää
-ja aitankatot notkuvat sian- ja lehmänreisien painosta. Lihovatpa ne
-köyhemmätkin! Tuokin Rantalaurilan Antti, sellainen kitukontti kun on
-ollut koko elämänsä ja nyt on lihonut ja paisunut kuin rovasti. Ja
-sillä on vielä velkaakin.
-
-PERÄKORPI. Tuota, älä nyt huoli niistä veloista...
-
-KYLÄ-MAIJA. Niin, kyllähän minä sen tiedän, ettei te kärsi ämmäin
-juoruja, te kun olette niin kovin siivo ja rehti. Mutta sanon minä sen
-vaikka kenelle, että velkainen talo se on Rantalaurila ja komeita vaan
-ollaan, tyttäretkin niin ylöllisesti, etteivät enää nenäänsä niistä
-ollenkaan paljain käsin, ei toki! Nenäliinat ja nästyykit pitää olla
-niin tryykätyt ja stärkätyt jotta....
-
-PERÄKORPI. Tuota noin, niistäköön nyt nenänsä kuinka itse parhaaksi
-näkevät, mutta mulla oli aikomus sulle puhua...
-
-KYLÄ-MAIJA. Noo, noo niin, puhukaa vain, ei suinkaan teillä olekaan
-paljon ketään, jolle puhuisi sydämensä kipuja, kun Miinakin on niin
-nuori ja emännän Jumala korjasi pois. Ja vaikka mä sen itse sanon, niin
-kyllä mulle sopii puhua ja uskoa asiansa, ne ovat mulla niin kuin
-haudassa, niin jus-tiin kun haudassa! Vaikka minua juoruämmäksi
-sanotaan, niin kyllä yksi on joka tietää!
-
-PERÄKORPI (Itsekseen tuskaisena.) Perhana kun saisi suunvuoroa, että
-pääsis alkuun.
-
-KYLÄ-MAIJA. Mulla on paljon sydänystäviä parempain ihmisten joukossa,
-oikein pitäjään komeimpia emäntiä ja on isäntiäkin, vaikka mä sen itse
-sanon. Köyhä minä olen ja kulkevainen, mutta on mulla, Jumalan kiitos,
-oma mökki päälläni enkä ole ikänä saanut penniäkään vaivaishoidosta. Ja
-jos minä kaikki sanon, kun kerran näin sattuu puheeksi tulemaan, niin
-olisin minä sen jälkeen, kun Mikkivainajasta leskeksi jäin, saanut
-montakin miestä, mutta Maija ei huoli kaikista vedentuomista. Kissa!
-Minä elän kunniallisena leskenä niin kun pyhä Paavali. Minä sanoin
-tässä tuonaan yhdellekin...
-
-PERÄKORPI (Huutaen.) Ja minä sanon sinulle, jos kuulla maltat, että
-minäkin olen nyt aikonut ottaa akan.
-
-KYLÄ-MAIJA (Innokkaasti:) Tekö? Oikeinko itsellenne? No mikä on sen
-onnellisen valitun nimi, joka saa (viittaa kädellään ympäri huonetta)
-nämät kaikki ja päässee tähän emännäksi lyllyttelemään? Voi juutas, vai
-jo te nyt viimeinkin... No kylläpä sille ihmiselle, joka pääsee kaiken
-tämän tavaran ja komeuden päälle, kylläpä sille, mä sanon, Jumalan
-siunaus vuotaa kuin viina leilistä, ha ha haa. Kuka se on, rakas
-lautamies?
-
-PERÄKORPI (Myhäillen.) Enhän minä ole lautamies.
-
-KYLÄ-MAIJA. Noo, mitä sillä on väliä! Parempikin te olette kuin moni
-lautamies, paljonkin parempi kun esimerkiksi tuo Järvensivun lautamies,
-jolla on niin kauhea velka selässänsä. Kuinkahan ei teitä olekin pantu
-lautamieheksi? Eivät ne ole, raukat, ymmärtäneet (Käsiä yhteen lyöden.)
-Mutta taikkama! Teidän emäntä vainajan isä oli lautamies? Meikeinhän se
-on sama jos te olisitte: (Vakuuttavasti.) Minä sanon teitä
-lautamieheksi, vihastukaa jos tahdotte! Lautamies teistä kuitenkin
-tulee kun te olette niin viisas, ja rikas, ja pulska (Yhä enempi
-mielistellen:) Mutta mikä on sen kullannuppeloisen nimi, sen autuaan
-lapsen, joka pääsee näiden tavarain haltiaksi?
-
-PERÄKORPI. Minä meinasin sulle puhua...
-
-KYLÄ-MAIJA (Käsiä yhteen lyöden.) Mulle puhua!? Ettäkö minua? Eihän te
-leikkiä laske? Ei saa pilata köyhää! Meinaatteko oikein todella?
-
-PERÄKORPI. Eei, minä vaan ajattelin että sinä olisit sopiva --
-
-KYLÄ-MAIJA. Voi taivas! Oikeinko todella?
-
-PERÄKORPI. Niin tuota, älä nyt huuda, minä arvelin vaan että sinä
-olisit tottunut --
-
-KYLÄ-MAIJA. No niin! Kyllä minä sen sanon, vaikkapa kohta omalla,
-syntisellä suullani, että jos minä tulen teille emännäksi, niin
-heiluman täällä pitää joka paikka. Kamarin lattiankin minä pesen ja sen
-pitää kumaata niin kuin pukaali kun me molemmat yhdessä veisaamme sitä
-virttä, kuinka se nyt olikaan?... Maa ... maa...
-
-PERÄKORPI (Syrjään.) Nyt se vietävä luulee, että minä aijon emännäkseni
-häntä itseänsä! Mitähän lempoa tästä vielä tulee?
-
-KYLÄ-MAIJA. Niin niin, näinpä se olikin (veisaten) Maa-aha-ha su-huur
-jaa-ha-ha-havaraa, jaa ka-haik se-hen ta-havaraa... ["Maa suur' ja
-avara ja kaikk' sen tavara."] Niin se oli. Eikös mulla ole vielä korea
-äänikin kun mä taidan niin kauniisti lurajuttaa? Eivät ne tämän
-aikaiset enää moni niin osaa, huutavat vaan ja mylvivät niin kun härät.
-Mutta voi paikkaa jos meistä tulis vielä pari! Kukas sitä olisi uskonut
-vielä äsken, kun minä tulin pitkin kylänraittia kantaen selässäni
-tuollaista rumaa reppua! Mutta niin muuttuu maailma. Kuka, kuka olisi
-äsken uskonut että Maijasta tulee yht'äkkiä morsian ja että täällä
-ruvetaan kullaksumaan, ihan niin kun pyykkiä vain, hi hi hii!...
-
-PERÄKORPI (Huutaen.) Pane nyt järveen se paasaaminen, että minä saan...
-
-KYLÄ-MAIJA. No se joutaa kyllä järveen, mutta annahan nyt, rakas
-yrkämies, mun vähän höhlytä enintä puhkuani menemään. Ymmärräthän sinä
-sen, rakas Iisakki-paappa, -- vaikka et sinä siltä mikään paappa ole,
-sinä olet pulska ja fiini kun pesty variksen poika, mutta mä nyt vaan
-sanoin paapaksikin --
-
-PERÄKORPI (Syrjään.) Heittäiskö tuon vietävän päällensä ulos?
-
-KYLÄ-MAIJA. No tuota, kyllä minä sen nyt olen tässä moni kertaan
-ajatellut pääni ympäri ja meinaan niin, että enköhän minä nyt sitte
-tule teille emännäksi. Kyllähän minä muutenkin elän, vaikka sen itse
-sanon, mutta kun tekin niin kipeästi tarvitsette emännän ja minä tässä
-olen joutilas, ja -- kun tekin arvelette että minä olisin sopiva, niin
-mitä siinä on muuta kun... Mutta kuule, mitähän meidän pitää tehdä mun
-tupani kanssa, pitääkö sen myödä, vai annetaanko olla? Kuinka sinä sen
-parhaaksi ajattelet? Sinun tahtoasi tässä nyt noudattaa täytyy, sillä
-mies on vaimon pää.
-
-PERÄKORPI. Koeta nyt, hyvä ihminen, pitää suusi kiini siunaaman aika,
-sinä olet aivan erehtynyt.
-
-KYLÄ-MAIJA. Noo niin, et suinkaan sinä nyt vielä olekaan minun pääni,
-mutta siksi kuitenkin tulet.
-
-PERÄKORPI. Ei ikänä, jumalauta!
-
-KYLÄ-MAIJA. Tulet sinä, elä vanno väärin, se on synti. Vaikka kuinka
-ajattelisitkin tasavaltaa, niin ei se menesty! Miehellä pitää talossa
-olla ohjakset. Vaikka kyllä minäkin otan ohjakset kireelle siinä mikä
-minulle kuuluu. Kuule, minä olen tässä ajatellut, että niin tyyni ei me
-ikänä vie maitoa meijeriin ettei edes papinvoita saada omasta maidosta,
-ilman ostamatta...
-
-PERÄKORPI (Nousee kiivaasti ja lyö jalkaa lattiaan.) Pane hiiteen nuo
-juttusi ja mene itse niin pitkälle kun maantietä riittää!
-
-KYLÄ-MAIJA. Mitä se nyt sanoi? Narrannutko se onkin minua?
-
-PERÄKORPI. Minähän, tuota, aijoin sinulle vaan kuppaamisesta puhua ja
-sinä nostat sellaisen riemun.
-
-KYLÄ-MAIJA (Istuu äänetönnä tuijottaen lattiaan. Nousee sitten
-kiivaasti:) Sen minä sanon sinulle, muutama parkkiposki, klanipää,
-kahju, että vielä sinä tätä kadut! (Lyö jalkaa lattiaan.) Minä olen
-niin kunniallista sukua kuin sinäkin. Ei mun suvussani ole moneen
-miespolveen ollut huoria ei varkaita, ei edes valehtelijoita: Ja
-tuollaisen parkkiposkenko minä sitten ottaisin rikkaudelle, tuollaisen,
-jonka leukakin on kun hallavuoden varileivän puolikas ja jonka
-ensimmäinenkin emäntä kuoli niin että -- Jumalako sen tietää kuinka
-kuoli. Vainaja tapasikin mulle vaivojansa valittaa ja sanoi aina, että
-kun hän joutui sellaisen romun kanssa naimisiin ja parempiakin olisi
-kyllä saanut. Tpyi! Häpeä silmät päästäsi! (Työntää oven auki ja huutaa
-siitä ulos:) Hoi ihmiset! Tulkaa hätään! Joutukaa rakkaat ystävät, kun
-tämä Peräkorven äijä hätyyttää täällä --
-
-PERÄKORPI (Työntää hänet ulos.) Mene sinä riivatun ämmä!
-
-KYLÄ-MAIJA. -- -- hätyyttää, hätyyttää täällä yhtä (eteisestä) yhtä
-kunniallisen miehen kunniallista leskeä. Apua, apua, hoi, hoi! Tulkaa
-rakkaat ihmiset pelastamaan edes henkii-ii!
-
-PERÄKORPI (Neuvotonna.) Voi repaletta kun huutaa. Minä senkin pöllö kun
-rupesin tuollaisen saatanan kanssa puhumaan ja luulin sitäkin
-ihmiseksi. Kylläpä tästä nyt tulee korea juttu.
-
-LIISA (Tulee.) Mikä hätä sillä Kylä-Maijalla oli?
-
-PERÄKORPI (Ihastuneena.) No kuule hyvä ihminen, kun minä hullu kutsuin
-hänet tänne ja meinasin pyytää kuppaamaan, niin tämä tolvana joka ei
-ikänä malta kuulla niin kauan että hänelle asian selittäisi, alkoi
-luulla että minä pyysin häntä akakseni.
-
-LIISA (Lyöden käsiä yhteen.) Voi kaksi vanhaa karvalakkia!
-
-PERÄKORPI. ja siitäkös se ilon nosti, ennen kuin sain hänelle
-selitetyksi.
-
-LIISA (Yhä nauraen.) Voi yhdeksäntoista!
-
-PERÄKORPI. Ja sitten rupesi juutas huutamaan niin kuin eläin, että minä
-muka häntä hätyytän. Voi jumalatonta ihmistä, minkälainen sappi ja sisu
-sillä on.
-
-LIISA. No tietääkin sen. Mutta kuka isännän käski tuomaan Kylä-Maijan
-kamariin, kuka jo? Ha haa! Kuka käski! Minäkin nauran oikein koko
-suulla, ha haa, kuka käski!
-
-PERÄKORPI. Ethän sinä uskone, että minä hänen kanssaan mitään
-vehkeilin?
-
-LIISA. Kukahan nyt tuollaisen kanssa!...
-
-PERÄKORPI. Vanha mies.
-
-LIISA. Niin toki, vanha ja reiru mies.
-
-PERÄKORPI. Aina ollut reiru mies, en milloinkaan puheitten alainen.
-
-LIISA. Niin toki, en minä ole ainakaan koskaan kuullut.
-
-PERÄKORPI. Vaikka olet oman kylän lapsia ja olet kaikki kuullut, kun
-tässä palvellutkin olet toista kymmentä vuotta.
-
-LIISA. Minä en uskoisi teistä sellaista vaikka itse näkisin.
-
-PERÄKORPI (Hämillään, epävarmana.) Kuule Liisa, tuota, olis minulla
-sullen puhumista.
-
-LIISA. Minulleko?
-
-PERÄKORPI. Niin sinulle.
-
-LIISA. Mitähän puhumista isännällä mulle, piika-ihmiselle?
-
-PERÄKORPI. Tuota ... tuota .. (korvan taustaa kynsien) se olis
-sellaista asiaa, että...
-
-LIISA. Sanokaa vaan, isäntä, kyllähän mulle sanoa sopii.
-
-PERÄKORPI. Niin että, etkö sinä rupeaisi tähän emännäksi kun ... kun
-tunnet jo kaikki talon tavat ja lehmätkin jo tuntevat sinun, tuota --
-
-LIISA (Iloisesti.) Herra hallitkoon! -- mitä tuo isäntä nyt sanoo?...
-Noo, kyllähän minä talon tavat tunnen ja lehmät kanssa, mutta.
-
-PERÄKORPI. Mitä sinä siihen sanot?
-
-LIISA. Niin mitäkö minä sanon? Voi mitä tuo isäntä nyt sanoi, olishan
-sillä nyt parempiakin kun tällaisia.
-
-PERÄKORPI. Minkälaisia?
-
-LIISA. Rikkaampia ja komeampia.
-
-PERÄKORPI. Sinä kelpaat.
-
-LIISA. Minäkö?
-
-PERÄKORPI. Minä olen sinun katsonut parhaaksi.
-
-LIISA. Minunko?
-
-PERÄKORPI. Sinun, sinun.
-
-LIISA (Käsiänsä nyplien epävarman, vaan samalla tyytyväisen näköisenä.)
-Voi kumminkin tuota isäntää?
-
-PERÄKORPI. Noo.
-
-LIISA. Mitähän Miinakin sanoisi jos te Liisaa hänelle äitipuoleksi...
-Voi juteri hallitkoon, isäntä, en minä uskalla (Vaipuvalla epätoivon
-äänellä:) Ja Korvalan Juho... (Itkuun pillahtaen.) Minä olen niin
-halpa ja köyhä, ei-eikä Ju-jumala ole edes ko-komiaa ul-ulkomuotoa
-an-antanut, y-hyy (Peittää kasvojaan esiliinalla.)
-
-PERÄKORPI. Älä nyt, Liisa, saakeli tuota ... älä nyt huuda. Kuultele
-nyt mitä sanon. Minä olen Juhollen maksanut äitinsä perinnön joka
-pennin ja Miinalle maksan sen vaikka tänä päivänä. Ei sinun niistä
-tarvitse välittää. Ja ... ja tuota, (lyö kättä polveen) me laitamme
-itsemme komeiksi, Liisa!
-
-LIISA (Hymyillen.) Tuota isäntää! Millä me komeiksi tulemme kun olemme
-jo niin vanhojakin.
-
-PERÄKORPI. Vanhoja? (Hyppää ylös.) Katso nyt näytänkö minä enää niin
-vanhalta kun partani ajoin ja ... ja kun mulle on verkamekko ja
-verkahousut? (Näyttelee itseään.)
-
-LIISA (Katselee hymysuin Peräkorpea.) Kyliähän ne miehet aina kelpavat
-vanhastakin, mutta --
-
-PERÄKORPI. Mutta mitä?
-
-LIISA. Sitä vain, että ei vaimoväki niin kelpaa, vaikka on mulle
-ennenkin miestä kosittu.
-
-PERÄKORPI. Älä joutavia, kun sinä mulle kelpaat, niin sillä hyvä. Ja
-eikä sun tarvitse pitää emäntävainajan vaatteitakaan, sellaisia, vanhan
-aikaisia, saat laittaa karttuunista ja musliinista (Näppiä lyöden.)
-Perhana ollen, sinusta tulee niin komea emäntä että... Ja minä laitan
-itselleni uudet trikoohousut ja mekon ja narusaappaat (näppiä lyöden)
-niin että --. Mutta sanoppa, ketä sinulle on kosittu?
-
-LIISA. En viitsi sanoa sitä, ja muuten niin, eihän me niin komeasti,
-vanhat ihmiset?
-
-PERÄKORPI. Miks'ei?
-
-LIISA. Alkavat nauraa.
-
-PERÄKORPI. Nauraa? Ähä hää, kuka rikkaille nauraa!
-
-LIISA. Minä ole köyhä.
-
-PERÄKORPI. Vaan kun tulet mun emännäkseni et ole enää köyhä.
-
-LIISA. Mutta kyllä Miina ja Juho pitävät minua kuitenkin halpana ja
-katsovat ylön kun minä olen niin köyhä.
-
-PERÄKORPI. Siitä viis', minähän sinut emännäkseni otan.
-
-LIISA. Noo, kyllähän se nyt niin on taas, että, vaikka mä sen itse
-sanon, niin itse minä olen aina luttini pukenut omilla vaatteillani ja
-joka kevät minä olen tehnyt kolme paitaa ja kahdet puolivillaiset
-pukuvaatteet.
-
-PERÄKORPI (Kopeloiden piirongilla.) No älä muuta kun ota pois
-kihlarahat. Tästä saat nyt vähän aluksi, että sopii laittaa mitä tahdot
-(Tarjoo setelitukkoa.)
-
-LIISA (Epävarmana:) Voi rakas isäntä, kyllä minä ottaisin mutta ...
-kyllä minä muuten mutta ... en minä oikein tiedä... (Itkun ja naurun
-sekaisella äänellä). Kyllä minä vissiinkin taidan teitä rakastaa?
-
-PERÄKORPI (Hämillään.) Rakastaa? (Kynsii korvallista.) Tuota, se nyt on
-sillä tavalla, että kyllä minä ainakin rakastan sinua ja tykkään... Ja
-kun ei minusta enää kukaan pidä mitään huolta ja kun minäkin tästä
-vanhenemistani vanhenen niin ajattelin, että jos sinä tulisit tähän
-emännäksi ja hoitaisit vähän minuakin (Liikutettuna.) Vaan kun sitä
-tullaan vanhaksi, niin ei enää rakasta omaiset ei vieraat.
-
-LIISA. Kyllähän minä... Mutta kun on se Miinakin, jos pitää ruveta
-riitelemään ja --
-
-PERÄKORPI. Minä olen isäntä meillä! Jos ei Miina ole ihmisten lailla,
-niin saa mennä tiehensä. Sinä saat avaimet ja emännyyden. Kyllä minä
-olen jo kärsinytkin. Katso, minkälainen pyhäpaita nytkin on päälläni.
-(Ottaa takin päältään ja näyttää paitaa.)
-
-LIISA. Monta kertaa olen sanonut Miinalle, että kuinka sinä pidät
-tuosta isästäs niin huonon huolen ja paidoistakin on monta kertaa
-puhuttu.
-
-PERÄKORPI. Liisa tietää kaikki ja tiedäthän sinä todistaa, etten minä
-ole kenellekään häjynkurinen?
-
-LIISA. Joka sen sanoo, se valehtelee.
-
-PERÄKORPI. Ota nyt tämä kihlaraha, äläkä enää mieti. Sen rakkaudenkin
-kanssa on usein sillä tavalla, että se on paljasta hölynpölyä.
-
-LIISA. Niin onkin, eikä se oikein kuuma rakkaus ole ikänä näyttänyt
-olevan hyvän edellä.
-
-PERÄKORPI. Eikä sitä vanhanpuolen ihmisiltä sovikaan vaatia niin
-kuumaa --
-
-LIISA. Kuumaa ja höyryävää.
-
-PERÄKORPI. Justiin niin kun sanot, kuumaa ja höyryävää. Tuos on, ota
-pois nuo rahat.
-
-LIISA (Ottaa rahat, niiaa, kiertelee niitä tukulle kädessään ja on
-vaiti vähän aikaa. Sitten:) Voi paikkaa kuitenkin! Ettäkö minä olen nyt
-oikein morsian?
-
-PERÄKORPI. Morsian sinä olet ja minä olen yrkämies.
-
-LIISA. Ja minä olen aina ajatellut etten minä ikänä ota miestä ...
-mutta kun tuo isäntä niin tahtoo.
-
-PERÄKORPI. Etkä sinä kauppaasi tule katumaan. Leipää sulla on nyt
-kuolinpäivääsi asti kun vaan äijästä pidät huolen.
-
-LIISA. Parastani tahdon koettaa ja, Jumala tietää, etten minä aijo
-Miinaltakaan päätä haukata, (nyyhkien) en ikänä, jos ei vaan hän
-minulta ensin.
-
-PERÄKORPI. Niin, mitä joutavia. Mutta eiköhän ole parasta että
-ilmoitamme aikomuksestamme naapureillekin jo tänä iltana?
-
-LIISA. Ettäkö tämä nyt sitten ainakin on oikein tosi?
-
-PERÄKORPI. Saamari tuota, leikkiäkö me tässä laskimme? Laitetaan kahvia
-vaan ja minä sanon naapurin isännille.
-
-LIISA. Kuinka te vaan tahdotte. Mutta nyt pitää minun jo mennä, kun
-kirkosta aletaan tulla (Aikoo lähteä.)
-
-PERÄKORPI (Tarttuen käsivarteen. Hämillään:) Tuota, kun sinä nyt kerran
-olet mun kihlattu morsiameni, niin ... ha, haa, minä meinaan sinua
-suudella.
-
-LIISA (Tempautuu irti.) En minä anna, en vaikka mikä olisi!
-
-PERÄKORPI. Miks'ei?
-
-LIISA. Ei? (Kiirehtien pois.) Hyvä isä, jos pyhävellipata olisi
-kiehunut maahan!
-
-PERÄKORPI (Mielissään, käsiään hieroen.) Saamarin siivo ihminen! Mutta
-olisi se nyt saanut antaa... Noo, onhan se parempi näin, vanhokkojen
-ihmisten kesken (Nappia lyöden.) Vaan on minussa vielä jälellä entistä
-likkaa ja kuraassia! Ei sitä vain joka mies 60-ikäisenä noin vaan
-sieppaa akaksensa parhaassa ijässä olevaa ihmistä... Peijakas, kukahan
-se mahtaa olla, joka häntä on kosinut? Olis hauska tietää kuka sai
-vasikannahan... Kun eivät nyt vaan nuoremmat alkaisi ryntäilemään, kun
-kuulevat että minä, vanha mies olen iskenyt. Tosin hän on jo 40 ijässä,
-mutta jos joku saisi tuon Kylä-Maija ryökäleen asiamieheksensä niin se
-kiertää enkelinkin. (Päättävästi:) Kyllä minun pitää häntä vielä
-varoittaa. (Rientää aikeessa mennä ulos.)
-
-MIINA (Tulee ovessa vastaan.)
-
-PERÄKORPI (Säpsähtäen.) Kaa, kylläpä sieltä kirkosta nyt oli taas
-kiirettä kotiin.
-
-MIINA (Kummeksien.) Kiirettä? Tottahan saa kotiin tulla milloin tahtoo.
-
-PERÄKORPI. Noo, tulee nyt sitten. (Ulos.)
-
-MIINA (Käy katsomassa peiliin.) Mitähän tuo nyt on noin pyntännyt
-itsensä verkavaatteisiin? Jotain vehkeitä sillä mahtaa olla. Ja nuo
-ikuisessa ravassa olevat saapaskohjaleensakin oli mustannut noella.
-(Peilailee.) Mutta voi taivas kun minä olen nyt komea, kun tämä
-röijykin sopii niin hyvin, enkä minä siltä isottele (Käsiä yhteen
-lyöden.) Jos yksi tietäis, mitä minä nyt ajattelen!... Se on niin
-pulska poika, se Mäki-Matin Hemppa, ettei koko maailmassa ole yhtään
-muuta sinnepäinkään!... Ja minä tykkään siitä. -- Voi jos joku olisi
-kuullut... Ainakin viisi kertaa se Hemppa katsoi minua kirkon käytävän
-ylitse --
-
-KYLÄ-MAIJA (Kurkistaa peloissaan peräovesta.) Onko Miina yksin?
-
-MIINA. Ka Maija! Yksin minä olen, tulkaa vaan.
-
-KYLÄ-MAIJA. Päivää kultani. (Ottaa kiini Miinan molempiin käsiin.)
-Kuule, mulla on kiirettä... Kun ei vaan isäsi tulisi tänne. (Nyyhkien.)
-Kun se äsken aikoi ruveta täällä minua hätyyttämään, kunniallista
-leskeä.
-
-MIINA (Ihmeissään.) Hätyyttämään?
-
-KYLÄ-MAIJA. Niin, mutta herra pelasti oman piikansa, enkeli seisoi
-sivullani välkkyvän miekan kanssa.
-
-MIINA. Narraatte nyt, ihan varmaan.
-
-KYLÄ-MAIJA. Koska minä olen, lapsi, sulle narrannut? Mutta kuule nyt:
-Kun minä sitten hetken seisoin tuolla tallin nurkan takana, näin Liisan
-tulevan tänne kamariin. Minä kohta ajattelin, että ei suinkaan mulla
-nyt ole niin kiirettä. Ja mitäs ollakaan, hyvä lapsi, minä hiplasin
-itseni tuonne ikkunan taakse... Mutta voi hyvä lapsi, kun mun polttaa
-kovin rintojani, anna, kultani, yksi pikkuinen ryyppy, pikkuruinen
-vaan.
-
-MIINA (Ottaa pullon ja lasin kaapista, kaataa ja tarjoo.)
-
-KYLÄ-MAIJA (Ryyppää.) Hoh siunatkoon, kun se jumalan vilja on vanhalle
-kovin hyvää. (Osoittaa vatsaansa.) Tuolla se nyt menee kierrellen joka
-mutkan ja kipristelee niin makeasti ja mukavasti kun ennen nuoruuden
-aikana oman kullan laulu. Mutta anna, kullannuppuni, yksi korppu, mä
-haukkaan tuonne sydänalustaani.
-
-MIINA (Antaa korpun.) No mitä te kuulitte tai näitte?
-
-KYLÄ-MAIJA (Syö.) Kuule, Liisa oli toista tuntia isäs kanssa täällä
-kamarissa.
-
-MIINA. Mitä ne täällä tekivät?
-
-KYLÄ-MAIJA. Kysy tunnoltasi. Kyllä minä tiedän paljonkin, mutta minä en
-sano, mun tapani ei ole juoruta, vaikka ihmiset niin sanovat... Kuule,
-onko sulla yhtään makkaroita tuvassa? Anna kultani yksi.
-
-MIINA. Kyllä minä annan, mutta sanokaa, mitä ne täällä tekivät.
-
-KYLÄ-MAIJA. Ei ilkiä! Minä olen kunniallinen leski, enkä puhukaan
-sellaista. Mutta kysy isältäsi ja Liisalta.
-
-MIINA. Ettehän te vaan narraa? Minä en usko Liisasta mitään pahaa, enkä
-isästänikään.
-
-KYLÄ-MAIJA. Jälestäpäinhän näet. Mutta muista mun sanoneeni: Liisasta
-saat sinä äitipuolen.
-
-MIINA. Äitipuolen?
-
-KYLÄ-MAIJA. Niin juuri, pidä silmäsi auki.
-
-MIINA. Taivas, onkohan tuo nyt totta?
-
-KYLÄ-MAIJA. Pidä silmäsi auki, sanon minä. Mutt nyt minun täytyy mennä,
-kultuni, ennen kuin isäsi tulee. Annas nyt, piikuni, se makkara.
-
-MIINA (Ottaa piirongin alakaapista makkaran ja antaa.)
-
-KYLÄ-MAIJA. Kiitos, jäskosthon. Voi kun on korea makkara, niin kuin
-pakarin rinkeli! (Panee makkaran nyyttiinsä.) Hyvästi lapseni. Vielä
-Maija on se akka, että se toimittaa sulle hyvän miehen, minä lupasin
-sen jo äitivainajallesi kun sinä olit pieni pipara, juokseva mukula. Ja
-minä en syö sanaani. Mutta kun ei tahdo olla oikein kyllä rikkaita,
-pulskia ja hyviä...
-
-MIINA. Älkää niitä joutavia!
-
-KYLÄ-MAIJA. Joutavia! Älä huoli, kyllä minä tiedän. Sulle ei ole kyllä
-hyviä tässä pitäjäässä.
-
-MIINA. Ei kukaan välitäkään minusta.
-
-KYLÄ-MAIJA. Ei muuta kuin koko maailma, ihan koko maailma! Kaikki pojat
-lentävät sun perässäsi niin kun kärpäset. Mutta muista mun sanani: älä
-ota köyhiä, kun rikkaitakin kyllä saat. Hyh ... kun pelästyin! Isäs
-tulee. Hyvästi lapsi! (Menee vikkelästi pois.)
-
-MIINA (Vetää oven kiini.) Tuon lörpötyksiä ei saisi koskaan uskoa,
-mutta jotain vehkeitä niillä sentään saattaa olla. (Miettii, purskahtaa
-nauramaan.) Mutta kyllä se nyt olisi todellakin hullua, jos ne yhteen
-menoa ajattelisivat, Liisa ja isä, Liisakin melkein narrattava... Ja
-sellainen äitipuoli ja emäntäkö tässä sitten määräisi? (Nyrkkiä
-puiden:) Ei ikänä! Älä nuolase Liisa, ennen kuin tipahtaa. (Kävelee
-ikään kuin sattumalta peilin luo, johon jää katsomaan.) Se Kylä-Maija
-sanoi että kaikki lentävät mun perässäni. Olenkohan minä nätti?
-Tykkääköhän Hemppa minusta? Jos se vaan tykkäisi, niin (tanssien)
-tral ... lall ... laa... Mutta minäpä kysyn sitä juttua Liisalta ja
-varjele sitä, jos se tähän äitipuoleksi kurkottelee. (Poistuu
-sivuovesta.)
-
-MIINA ja LIISA (Tulevat sisään.)
-
-MIINA. Kuule Liisa, mitä vehkeitä sulla on isän kanssa?
-
-LIISA. Vehkeitä, mitä vehkeitä?
-
-MIINA. Mitä! Älä kieräile. Kumma että kehtaatkin. Ei pidä nuolaista,
-ennen kuin tipahtaa. (Nyrkkiä puiden.) Siihen on, kuule, vielä pitkä
-aika, ennen kuin tuollainen tähän emännäksi pääsee.
-
-LIISA. Älä nyt haukkumaan ala. (Alkaa itkeä.) Isäsi sitä tahtoo.
-
-MIINA. Mitä sellaisen tahtomisesta.
-
-LIISA. Kuka sulle on sanonut?
-
-MIINA. Sanoi kuka sanoi. Mitä te täällä äsken puhuitte?
-
-LIISA. Niin mekö?
-
-MIINA. Te, sinä ja isä.
-
-LIISA. Älä nyt ole niin tomerana, ei täällä mitään pahaa puhuttu
-enkä ... minä olisi tahtonut, mutta isäsi se tahtoi.
-
-MIINA. Sinuako emännäksi?
-
-LIISA. Niin.
-
-MIINA. Sinä tietysti lupasit tulla.
-
-LIISA. Noo, et taitaisi sinäkään kieltää, kun niin rikkaat kosisivat.
-
-MIINA. Olet sinäkin hölmö. Mitä se isä sanoi?
-
-LIISA. Se sanoi että.. Vaan mitähän tuosta ... niin se vaan sanoi, että
-minä olisin tähän sopiva emännäksi, kun lehmätkin jo hyvin tuntevat mun
-ja... (Nyyhkien:) Ja kyllä mä sen tiedän sanoa vissiin, etten minä
-sulle ainakaan olisi ilkeä, niinhän olet ollut tähänkin asti kuin oma
-lapseni.
-
-MIINA. Älä nyt Liisa tee itseäsi hullummaksi kuin olet.
-
-LIISA (Itkien:) Niin mutta kun köyhää katsotaan ylön joka paikassa, ja
-vaikka kuinka koettaisi olla mielillä, niin ei koskaan ole hyvä... Jos
-minä olisin isällesi kieltänyt, olisi pian minut pois ajanut ... ja nyt
-sinä tulet niskaan. (Itkee.) Eikä näin puolivuodessa kukaan piikaakaan
-tarvitse.
-
-MIINA. Älä nyt niin huuda.
-
-LIISA. Tottahan nyt edes itkeä saa, vatsansa täyteen.
-
-MIINA. Mutta et sinä ainakaan tähän emännäksi pääse.
-
-LIISA. Kyllähän tässä sitten on maantie edessä. (Itkien.) Voi sitä
-köyhän lasta!
-
-MIINA (Nauraa.) Ei sinun tarvitse lähteä mihinkään, kyllä sinä piikana
-tässä saat olla, kun vaan lupaat ettet enää ala äitipuoleksi pyrkiä.
-
-LIISA. Minä en ole ikänä riitaa haastanut, enkä tahdo tähän tuppautua,
-vaikka, kun se isäsi puhui päivällä siitä asiasta, niin minä ajattelin
-että, jos et sinä olisi vastaan, niin kyllähän tämä mulle hyvä paikka
-olisi. Enkä minä sitä millään pahalla tarkoittanut.
-
-MIINA. Sovitaan pois nyt ja sano isälle, ettet sinä huolikaan hänestä.
-Sanotko?
-
-LIISA. Noo, jos sinä niin tahdot.
-
-MIINA. Ettehän te voisi kuitenkaan rakastaakaan toisianne, vanhoja
-ihmisiä kumpanenkin?
-
-LIISA. Kyllähän me nyt sentään kohtuudella voisimme rakastaa.
-
-MIINA (Nauraen.) Kohtuudella?
-
-LIISA. Niin, mutta olkoon nyt, kun sinä niin tahdot. Minä haen lutista
-ne sinulle.
-
-MIINA. Mitkä?
-
-LIISA. Ne kihlarahat.
-
-MIINA. Joko hän kihlarahoja antoi?
-
-LIISA. Antoi hän.
-
-MIINA. Paljonko?
-
-LIISA. Kolmekymmentä markkaa.
-
-MIINA. Vai jo kihlarahoja... Ne saat pitää Liisa, eli anna isälle jos
-tahdot.
-
-LIISA. Mitäs minä kenenkään rahoja...
-
-MIINA. Pidä vaan. Älä anna isälle, kyllä sillä rahaa on. Mutta lupaa
-nyt, ettet anna hänen enää yli puhua itseäsi.
-
-LIISA. Kyllähän minä nyt koetan.
-
-MIINA. Pihaan ajettiin hevosella. Ota nyt Liisa ja siisti vähän tätä
-kamaria, jos tulee vieraita, minä menen ja pidän heitä ulkona niin
-kauan. (Menee.)
-
-LIISA (Siistien huonetta vähän aikaa äänettömänä.) Siihen levisi sekin
-morsianna olo kuin voi lämpimän leivän päältä! Mutta kuka mun käski
-ruveta kurottelemaan komeain joukkoon... Siivoa sitte vaan huoneita ja
-tee puhdasta kun rikkaat rypevät ja sulhasia odottavat... Melkeinpä
-minulta tulee itku... Mutta jos ne antavat minun pitää edes sen
-kolmekymmentä markkaa, niin taitaapa sitä Jumala Liisasta huolen pitää
-tästä lähin niin kun tähänkin asti. (Poistun sivuovesta.)
-
-JUHO, MIINA ja RIIKA (tulevat, Juho nauraen).
-
-MIINA. Älä naura.
-
-JUHO. Eihän sitä nyt itkemään ainakaan sovi ruveta silloin kun on
-toivossa saada äitipuolen ja häät.
-
-MIINA. Käy istumaan Riika. Ei minua paljon naurata, siliä ei se ole
-vieläkään niin varmaa vaikka asiasta tulisi tosi.
-
-JUHO. Noo, annahan tulla, kyllähän sinä äitipuolen tarvitset, sellainen
-harakka.
-
-MIINA. Itse olet harakka.
-
-JUHO. Vaan minäpä otan mielellänikin äitipuolen.
-
-MIINA. Mutta minä en ole päivääkään tässä talossa jos...
-
-RIIKA. Olet varmaan! Pian sinä vihasi unohdat.
-
-JUHO. Ja vedät äitipuolen kaulaa ja pyydät anteeksi.
-
-MIINA. Ei tämän taivahan alla.
-
-RIIKA. Mutta sitä minäkin ihmettelen että vaari tuohon Liisaan hyvänsä
-katsoi, olisihan niitä nyt muitakin ollut.
-
-JUHO. Mitä hulluja! Ne ovat narranneet Miinaa, isä ja Liisa.
-
-MIINA. Älä usko, siitä on leikki kaukana.
-
-JUHO. Taidat sinä olla paha isälle ja palvella häntä huonosti, kun
-sellaisiin puuhiin ryhtyy.
-
-MIINA. Mikä paha minä olen ollut?
-
-JUHO. Tapaa isä valittaa, että sinä olet niin tottelematon ja
-härkäpäinen.
-
-MIINA. Narraat.
-
-JUHO. Joskopahan olisi narria, mutta pelkään vaan että sinussa on ollut
-suurin syy siihen, että isä akanottoa ajettelee.
-
-MIINA (Itkussa suin.) Mennään tuonne ylikamariin, niin saadaan oikein
-rauhassa puhua.
-
-RIIKA. Mennään, täällä onkin niin kauhean kuuma. (Lähtevät sivuovesta.)
-
-PERÄKORPI, TANAKKALA ja NIERULAINEN (tulevat sisään peräovesta.)
-
-PERÄKORPI. Tulkaa, tulkaa vaan sisään miehet, tässä taitaa tulla pienet
-juhlat.
-
-NIERULAINEN. Mitä hiivattia täällä nyt sitten juhlitaan? Ethän sinä
-vaan ole akan touhuihin ruvennut?
-
-PERÄKORPI. Saat sanoa minulle nyt sen vanhan sananlaskun, että "suden
-koira vanhanakin."
-
-NIERULAINEN. Se on oikein! Akaton mies ei kelpaa mihinkään, sen täytyy
-lukea mukulain joukkoon. Mutta sano jo kenestä sinä teet emännän?
-
-PERÄKORPI. No tuota --
-
-TANAKKALA. Vai olet sinäkin ruvennut hulluttelemaan, vanha, vakava
-mies. Enpä minä olisi uskonut.
-
-PERÄKORPI. No tuota.
-
-NIERULAINEN. Mitä hulluja se haastelee tämä Tanakkala! Ottaisi itsekin
-uuden emännän kun vaan saisi. Mutta siitä ei huoli muut jos Kylä-Maija,
-ha haa. Jos minulta vaan emäntä kuolis, niin kohta ottaisin uuden.
-
-TANAKKALA. Jos saisit.
-
-NIERULAINEN. Saisin minä paremmin kun sinä. Sinä olet sellainen
-tuppisuu, ettei sinulta tulisi kosituksikaan. Toista se on minun.
-
-PERÄKORPI (Tarjoo sikareja.) Pankaa savulle, tässä on sikareja.
-
-NIERULAINEN. Ja oikein provastin sikaria. (Ottavat ja virittävät
-sikarit.)
-
-PERÄKORPI. Kuka sitä kihlajaisiinsa huonoja sikareita ... ei niitä aina
-vietetä.
-
-NIERULAINEN. Tosi.
-
-PERÄKORPI. Istumaan käykää.
-
-TANAKKALA. Mä vieläkin sanon, että, voi lempo kun olet hullu, vanha,
-ikäloppu mies.
-
-PERÄKORPI. Älä sano, ota sinäkin akka.
-
-TANAKKALA. Hui, hai, niin hulluksi en minä tule!
-
-NIERULAINEN. Saapa nähdä vaan kun Peräkorpi nyt ensin näyttää hyvää
-esimerkkiä. Mutta sano jo kuka morsian on?
-
-PERÄKORPI. Eihän se mitään erinomaisia voi olla näin vanhalle... Tämä
-se on vaan, tämä oma piika, Liisa.
-
-TANAKKALA. Pane nyt järveen! Eihän se ole oikein täysijärkinenkään?
-
-NIERULAINEN. Soo, vai Liisa. Noo, mitähän ne valikoimalla paranevat.
-Valikoitsijan käteen jäävät usein luut ja niin sen käy tämän
-Tanakkalankin.
-
-PERÄKORPI. Kyllä se minulle kelpaa.
-
-NIERULAINEN. Hojaa! Ei muoto murkinaksi kelpaa.
-
-PERÄKORPI. Enkä ole tässä enää minäkään parhaillani.
-
-NIERULAINEN. Perhanasti sinä oletkin vanhentunut näinä viime vuosina.
-
-PERÄKORPI. Minäkö?
-
-NIERULAINEN. Niin. Sinun olisi pitänyt jo ennen ottaa emäntä.
-
-PERÄKORPI. Sitäpä olen tässä katunut. Mutta enhän minä vieläkään niin
-kovin vanhalle näytä, näin pyhäpukeissa?
-
-NIERULAINEN (Nauraen.) Minä taisin väärin tehdä kun sulhasmiestä
-vanhaksi sanoin. Mutta totta puhuen, kun minä oikein katson, niin sinä
-näytätkin nuoremmalta nyt, noin putsattuna.
-
-TANAKKALA. Anna nyt tuon narrata itseäsi. Ruma sinä olet, sun
-naamasikin on kun vanha kropsu.
-
-PERÄKORPI. Niinkö sinä luulet?
-
-TANAKKALA. Niin ja se on totta puhetta. Sinä, haudan partaalla
-kääkyttelevä äijä, mitä lempoa sinä teet akalla? Siitä saat
-jokapäiväisen ristin taloosi.
-
-PERÄKORPI. En minä sitä usko. Liisa on vakava ja nöyräluontoinen
-ihminen ja talon tavoille jo tottunut.
-
-TANAKKALA. Usko jos tahdot, perästäpäin sen paremmin tietää.
-
-NIERULAINEN. Kas kas, se kadehtii, tämä Tanakkala!
-
-TANAKKALA. Minäkö?
-
-NIERULAINEN. Ha haa, kun meni punaseksi.
-
-PERÄKORPI. Katsokoon itsellensä Tanakkalakin akan aikanaan (Ottaa
-kaapista pullon ja laseja, kaataa ryypyt.) Tulkaa, naapurit, ottamaan
-ryypyt suihin.
-
-NIERULAINEN. Kyllä minun pitää ruveta katselemaan emäntää tälle
-Tanakkalallekin.
-
-PERÄKORPI, NIERULAINEN, TANAKKALA (Ryyppäävät.)
-
-TANAKKALA. Taitaa olla turha vaiva.
-
-PERÄKORPI. Ei olekaan, me alamme yhteen puuhaan Nierulaisen kanssa.
-
-TANAKKALA. Kaksi hyvää.
-
-NIERULAINEN. Niin onkin. Mulla on suuta ja Peräkorvella verestä
-kokemusta.
-
-PERÄKORPI. Meiltä se tapahtuu. Otetaan vielä ryypyt. (Kaataa.)
-
-TANAKKALA. Menee päähän.
-
-PERÄKORPI. Ei se niin vähästä.
-
-NIERULAINEN. Kyllähän mies pari ryyppyä kestää. (Ryyppäävät.)
-
-TANAKKALA. Vanhanaikaista on jo tämä ryyppääminenkin. Olisi vanhoille
-miehille viisaampaa ruveta raittiiksi, kuin hullutella akanoton
-puuhissa.
-
-NIERULAINEN. Siihen en minä pane puumerkkiäni.
-
-TANAKKALA. Sen minä kyllä uskon, sellaisesta isosta juoposta.
-
-NIERULAINEN (Suuttuen.) Isosta juoposta? Olenko minä jolloinkin sinun
-tielläsi maannut?
-
-TANAKKALA. Taisit suuttua?
-
-NIERULAINEN. En minä ole suurempi juoppo kuin muutkaan.
-
-PERÄKORPI. Ettehän nyt riitaa haasta, aika miehet? Sopikaa pois.
-
-NIERULAINEN. Kelpaa viina Tanakkalallekin.
-
-TANAKKALA. Noo, kelpaahan se. Mutta monasti olen jo ajatellut heittää
-pois koko ryyppäämisen.
-
-NIERULAINEN. Olisit heittänyt.
-
-TANAKKALA. Niinpä ei sitä ole tullut tehdyksi. Mutta olkoon sillään nyt
-se juttu. Mitä sanovat sinun lapsesi, Peräkorpi?
-
-PERÄKORPI. Tästäkö akan ottamistouhustani?
-
-TANAKKALA. Siitä.
-
-PERÄKORPI. Noo tuota ... se nyt on sillä tavalla, tuota... En minä ole
-heidän kanssansa vielä oikein puhunutkaan.
-
-TANAKKALA. Ja kihlata jo aijot.
-
-PERÄKORPI. Niin noh, heidän ei tule mitään. Talo on omani, Miinalle
-maksan rahat vaikka paikalla, Juho on saanut osansa.
-
-NIERULAINEN. Niin, mitä siihen mukulain tulee. Itsellensä tämä vaimon
-ottaa.
-
-TANAKKALA (Päätä ravistaen.) Vaikka kohtakin, mutta kotirauha siinä
-särkyy.
-
-PERÄKORPI. Minä olen jo niin kauan saanut olla kaikkea huolen pitoa
-vailla että... Ei kukaan enää välitä minusta, ei kukaan tottele, niin
-pidetään minua kuin ruotiäijää... Minä olen niin tuskastunut että ...
-kun vanhalla ijällään pitää olla ja elää kun kerjäläinen, vaikka talo on
-kun linna... Minä olen niin suuttunut päiviini että ... akan minä otan,
-menköön syteen taikka saveen, sen huonommaksi ei minun elämäni taida
-tulla.
-
-TANAKKALA. Oletko kauan jo tätä ajatellut?
-
-PERÄKORPI. Noo, en minä kauan.
-
-NIERULAINEN. Eikä se pitkistä miettimisistä paranekaan. Mutta asiasta
-toiseen. Kuinka sinun varsasi on kasvanut, Peräkorpi?
-
-PERÄKORPI. Kohta on emänsä kokoinen. Lähdetään katsomaan.
-
-NIERULAINEN. Mennään.
-
-PERÄKORPI. Pankaa uudet sikarit palamaan.
-
-NIERULAINEN. Savuaa vielä.
-
-TANAKKALA. Tämä ei tahdo oikein palaa.
-
-NIERULAINEN. Et sinä osaa sytyttää. Pure enempi pois päästä, niin savu
-kulkee paremmin. (Menevät peräovesta.)
-
-MIINA, JUHO ja RIIKA. (Tulevat sivuovesta.)
-
-MIINA. Täällä on pullo pöydällä. Varmaankin ne alkavat ryypätä.
-
-JUHO. Kun ei vaan vaarilla olisi aikomus jo tänä iltana juoda
-kihlajaisia?
-
-MIINA. Jos hän kertoo aikeistaan noille miehille, niin Nierulainen sen
-juoksettaa heti ympäri maailman!
-
-JUHO. Totta puhuen minä vähän pelkään, että tässä on kierroksessa
-jotain. Saapa nähdä luopuuko Liisa niinkään vähällä toiveistaan.
-
-MIINA. Ettäkö hän narraisi minulle?
-
-RIIKA. En minä usko että Liisa osaisi yhtään kierrellä.
-
-JUHO. Minä menen puhuttelemaan isää kahteen käteen, ennen kuin se ehtii
-enempää ryypätä. Peijakkaan äijä, kun tässä alkaa hullutella. (Menee.)
-
-RIIKA (Siirtää tuolinsa Miinaa vastapäätä, ottaa lämpimästi käsistä
-kiini.) Voi Miina kun minun on paha olla!
-
-MIINA. Mitä varten?
-
-RIIKA. Eikö sinun ole?
-
-MIINA. Noo, mutta eihän se sinuun koske niinkään paljoa.
-
-RIIKA. Niin, mutta mitä varten pitää lasten ja isän välisuhde olla
-sellainen? Miksi et sinä Miina rakasta isääsi?
-
-MIINA. Hyvä ihminen... (Itkuun pillahtaen:) Kun hän on niin ilkeä ja
-aina härnää ja...
-
-RIIKA. Isäsi on vanha, mutta ilkeä ei hän ole... Minulla on ollut isä
-ja isäpuoli, (liikutettuna) ja minä tiedän minkälaista on ilkeys.
-
-MIINA. Kyllähän minäkin...
-
-RIIKA. Mutta sinussa on vikaa itsessä.
-
-MIINA. Niin onkin!
-
-RIIKA. Ja sinun pitää pyytää isältäsi anteeksi, niin hän leppyy kohta.
-
-MIINA. Nytkö?
-
-RIIKA. Nyt ja usein jälestäpäinkin. Rehellinen, lapsellinen nöyrtyminen
-vanhempain ihmisten edessä, voi, sinä et usko, miten hyvää se tekee
-nuorelle sydämmelle!
-
-MIINA. Kyllä minä uskon, mutta kun ei isä koskaan neuvo minua, eikä
-kukaan ole neuvonut, isäkin pistelee ja haukkuu vaan.
-
-RIIKA. Sen uskon, mutta ole sittenkin nöyrä ja tottele häntä.
-
-MIINA. Ne tulevat nyt, mennään tupaan, Riika. (Nousevat, panevat kädet
-toistensa vyötäsille.)
-
-RIIKA. Minun äitini sanantapa on aina, että lapsen nöyryys on alkutie
-elämän onneen. (Innostuneena.) Ja ... ja kuule, etkö sinäkin pidä minun
-äidistäni?
-
-MIINA (Liikutettuna.) Mutta sellaista äitiä kuin sinulla, ei olekaan
-kuin yhdellä tuhannesta. (Menevät sivuovesta.)
-
-TANAKKALA ja NIERULAINEN (Tulevat peräovesta.)
-
-NIERULAINEN. Taisi poika ottaa isänsä kovalle.
-
-TANAKKALA. Meidän taitaisi olla viisainta lähteä tiehemme.
-
-NIERULAINEN. Mitä varten, kun on kerran käsketty, niin juodaan nyt nämä
-kemut. Ei näitä enää toiste tule.
-
-TANAKKALA. Täällä on ilkeä olla... Saisi sovitella asiansa omain
-mukulainsa kanssa.
-
-NIERULAINEN. Älä joutavia ujostele. Ja ollaanhan tässä nyt niin
-tuttuja, että saadaan vähän naapurille nauraakin, jos naurun asiaa
-tulee.
-
-JUHO (Tulee peräovesta.) Siellä on hyvä ilma.
-
-NIERULAINEN. Kovin hyvä ilma. Oletpa sinäkin tännepäin kulkeutunut.
-
-JUHO. Lähdimme Riikan kanssa ajelemaan.
-
-NIERULAINEN. Se on oikein, ajelkaa niin kauan kun eivät lapset peräänne
-paru.
-
-RIIKA ja MIINA (Tulevat sivuovesta.)
-
-NIERULAINEN. Tuollapa tulee se nuori emäntä. (Menee Riikaa
-kättelemään.) Päivää. Minä täällä Juholle sanon, että ajelkaa niin
-kauan kun eivät mukulat perään paru.
-
-RIIKA (Niijaa Tanakkalalle.) Hyvää päivää.
-
-TANAKKALA. Päivää.
-
-PERÄKORPI (Tulee sivuovesta, astuu pahantuulen näköisenä näyttämön
-etualalle. Raapii korvallistaan. Syrjään.) Saamari! (Keskustelu ei enää
-ota sujuakseen. Kaikki, paitsi Peräkorpi, istuutuvat, joku ryähtelee.
-Äänettömyyttä.) Saamari tuota...
-
-NIERULAINEN. Mitä sinä nyt, Peräkorpi, niin seisoskelet ja kyräilet?
-
-PERÄKORPI. No tuota ... en minä mitään... Pankaa siitä uudet sikarit
-palamaan.
-
-TANAKKALA (Nousee ja astuu peräovelle.) Tule tänne, Peräkorpi. (Ulos.)
-
-PERÄKORPI (Seuraa.)
-
-NIERULAINEN. Sillä ukolla näyttää olevan niin kun kivun asiat.
-
-JUHO. Siltä se näyttää.
-
-NIERULAINEN. Mikä äijän päähän lie mennyt? Ei tässä ole vielä
-ryypättykään paljoa.
-
-JUHO. Te vanhat miehet, te ryyppäättekin vielä.
-
-NIERULAINEN. Joo, kuollen koira tapansa heittää, mutta ei paha koira
-kuoltuansakaan.
-
-PERÄKORPI ja TANAKKALA (Tulevat. Peräkorpi istun pöydän luo, käsi
-poskella. Äänettömyyttä.)
-
-NIERULAINEN. Noo, Peräkorpi, mitä sinä nyt murehdit? (Nauraen:) Ota
-vaan itsellesi emäntä ilman epäilemättä. Eivät taida vielä nämä nuoret
-tietääkään, että isänne meinaa --
-
-PERÄKORPI. Ole vaiti!
-
-NIERULAINEN. Vaiti? No puhu itse, kun tässä istutaan suut tukossa aivan
-kuin hautajaisissa.
-
-PERÄKORPI. Ei siitä taida tullakaan mitään.
-
-NIERULAINEN. Soo, joko se nyt sillä lailla on?
-
-PERÄKORPI. Sillä tavalla se taitaa olla.
-
-TANAKKALA. Se on useinkin lasten vika kun vanhat äijät tuolla ijällä
-alkavat akanottoa puuhata.
-
-PERÄKORPI (Innokkaasti.) Niin onkin! Sen sinä sanoit oikein.
-
-NIERULAINEN. Ky-yllä ne muutenki.
-
-MIINA. Itsestänsä rupeevat hulluttelemaan.
-
-TANAKKALA (Miinaan kääntyen.) Taitanut on tähänkin olla vaan sinun
-vikasi.
-
-MIINA. Minunko?
-
-TANAKKALA. Sinun. Olet varmaankin pitänyt isästäsi hyvin huonoa huolta
-ja aivan vaan itseäsi hoitanut.
-
-MIINA. Kyllä hänestä huolta pidetty on, mutta eihän sitä, vanhaa miestä
-tarvitse hoitaa kuin pikku lasta.
-
-PERÄKORPI. Pikku lasta! olenko minä pyytänyt?
-
-TANAKKALA. Minä en tiedä, vaan tapa yleisesti on sellainen, etteivät
-tyttäret välitä mitään isäinsä vaatteistakaan ennen kuin viimeinen
-paita repaleina päältä putoaa.
-
-MIINA. Paita?
-
-TANAKKALA (Naureskellen.) Niin, paita.
-
-MIINA. Onko isä sellaisia puhunut?
-
-PERÄKORPI. Ei...
-
-TANAKKALA. Ei ole puhunut, vaikka syytä kyllä taitaisi olla.
-
-PERÄKORPI (Nousee. Puhuu pahoitetulla äänellä.) Se nyt oli sellaista
-että ... kun minä tässä olen tullut vuosi vuodelta Miinankin silmissä
-hylyksi, niin minä ajattelin, että, jos ottaisi itsellensä jonkullaisen
-emännän, sellaisen kun saa... Saateipa vanhoilla ole enää valikoiman
-varaa... Meinasin että se sitten edes vähän pitäisi minusta huolta kun
-vanhenen.
-
-NIERULAINEN. Kyllä se oikea meininki oli. Ja kohtahan sen Miinankin tie
-vie nuorempain miesten paitojen paikkuriksi.
-
-TANAKKALA. Ole vaiti!
-
-NIERULAINEN. Vaiti?
-
-PERÄKORPI. Ei suinkaan se Liisa komea ole, eikä korkeata sukua, eikä
-rikas, mutta mitäpä niistäkään on hyötyä, jos ei ole sopua ja rauhaa.
-
-NIERULAINEN. Niin juuri.
-
-PERÄKORPI (Liikutettuna.) Kun Miina voisikin minua vähän paremmin
-kärsiä ja pitäisi vähänkään parempaa huolta tarpeistani, niin en
-suinkaan minä tällaisia olisi ruvennut ajattelemaankaan, vanhalla
-ijälläni.
-
-TANAKKALA. Älä nyt tyttöä yksin syyttele, itsepä olet hänet
-kasvattanut.
-
-PERÄKORPI. Niin olenkin, mutta...
-
-TANAKKALA. Eikä kukaan järkevä ihminen saata sanoa tätä sinun
-naimapuuhaasi muuksi kuin hulluudeksi. Saatpa nähdä, että ennen pitkää
-kiität meitä siitä, että estämme sinua sitä tekemästä. Liisa on kyllä
-hyvä piika ja osaa hoitaa karjaa ja hänen köyhyytensä ei ole mikään
-vika. Mutta kun itsekin ehdit asiata oikein ajatella, niin tulet kyllä
-ymmärtämään, ettei hän sinulle vaimoksi sovi eikä kelpaa täyttämään
-sinun emäntävainajasi paikkaa.
-
-PERÄKORPI (Mietteissään päätä vääntäen.) Taidat olla oikeassa.
-
-TANAKKALA. Kun te vaan Miinan kanssa teette keskinäisen kotirauhan,
-sovitte kahden puolen ja lakkaatte hammastamasta ja rupeette
-rakastamaan toisianne niin kuin kristittyjen tulee ja sopii, niin
-teidän on parhain olla niin kuin nyt olette.
-
-MIINA (Itkien.) Antakaa anteeksi isä.
-
-PERÄKORPI. Mitä se oli? Miinako anteeksi pyytää?
-
-RIIKA (Miinalle syrjässä, työntäen häntä isänsä luo.) Mene ja ota isäsi
-kaulaan.
-
-MIINA (Menee itkien isänsä luo ja panee käsivartensa hänen kaulaansa.)
-Jos isä antaa anteeksi, niin minä koetan tulla paremmaksi.
-
-PERÄKORPI (Liikutettuna.) Jumala siunatkoon.
-
-JUHO. Kyllä isällä on myöskin syytä pyytää anteeksi Miinalta.
-
-PERÄKORPI (Liikutettuna.) On poikani, se on totta! Kirouksella minä
-olen teitä molempia monta sataa kertaa opettanut ja monta kertaa on
-minun omatuntoni jo ennen siitä soimannut. Antakaa anteeksi, lapset.
-Minä olen paatunut ihminen.
-
-MIINA. En minä mitään tahdo muistella.
-
-JUHO. Minä en syytä isää, Miinan puolesta vaan sanoin.
-
-RIIKA. Mutta me nuoret, tehdään nyt oikein pyhä lupaus, että me yhdessä
-panemme kaikki voimamme liikkeelle, sulostuttaaksemme isän vanhuuden
-päiviä.
-
-MIINA ja JUHO. Tehdään!
-
-PERÄKORPI (Pyyhkien takin helmalla silmiään.) Minua hävettää teidän
-edessänne. Kun Jumala oliskin sallinut äitinne elää, en minäkään olisi
-joutunut tällaisiin hullutuksiin.
-
-JUHO. Ja nyt itkut pois. Miina laittakoon tässä hyvät kahvikestit.
-
-PERÄKORPI. Niin todella. Mene Miina.
-
-RIIKA. Tuo Liisa tänne kahville muitten joukkoon. Ei hän ole mitään
-häpeäntöitä tehnyt.
-
-MIINA. Todellakin! Minä tuon.
-
-PERÄKORPI. Ei yhtään häpeäntöitä, sen uskallan vannoa. Liisa on siivo
-ihminen ja talomme vanha, uskollinen palvelija. Ja jos ei teillä ole
-mitään sitä vastaan, niin panen hänelle tämän päivän muistoksi
-sata markkaa säästöpankkiin.
-
-MIINA. Pankaa vaan!
-
-JUHO. Kyllä minun puolestani.
-
-RIIKA. Se on oikein, kyllä Liisa on sen monin kerroin ansainnut.
-
-TANAKKALA. Minun, joka tässä olen tahtomattani joutunut näiden
-tapausten todistajaksi, täytyy, vaikka ei tapani ole imarrella, sanoa,
-että paljon minä olen nähnyt huonompia ihmisiä.
-
-PERÄKORPI. No noh, ihmisiä tässä ollaan kaikin, Jumala paratkoon.
-
-NIERULAINEN. Sanoit minun sanani, Tanakkala. Minä pidän noista
-nuorista, vaikka eivät antaneetkaan isänsä emäntää ottaa.
-
-PERÄKORPI. Se taisi olla vaan sen parempi, naapuri.
-
-RIIKA. Ja nyt, kun nämät vanhat meitä nuoria näin kiittelevät, niin
-meidän asiamme on muistaa äsken tekemämme lupaus: teossa ja toimessa
-näyttää, että vielä vuosien päästä tuon tunnustuksen ansaitsemme.
-
-MIINA (Syleillen Riikaa.) Auta, Riika, sinäkin minua pitämään
-lupaustani Jumalan avulla.
-
-Esirippu.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Syteen taikka saveen, by Santeri Alkio
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYTEEN TAIKKA SAVEEN ***
-
-***** This file should be named 41482-8.txt or 41482-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/4/1/4/8/41482/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/41482-8.zip b/41482-8.zip
deleted file mode 100644
index f03ecd5..0000000
--- a/41482-8.zip
+++ /dev/null