diff options
Diffstat (limited to '41482-8.txt')
| -rw-r--r-- | 41482-8.txt | 1746 |
1 files changed, 0 insertions, 1746 deletions
diff --git a/41482-8.txt b/41482-8.txt deleted file mode 100644 index f2e20d4..0000000 --- a/41482-8.txt +++ /dev/null @@ -1,1746 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Syteen taikka saveen, by Santeri Alkio - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Syteen taikka saveen - Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä - -Author: Santeri Alkio - -Release Date: November 25, 2012 [EBook #41482] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYTEEN TAIKKA SAVEEN *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -SYTEEN TAIKKA SAVEEN - -Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä - - -Kirj. - -SANTERI ALKIO - - -Werner Söderström, Porvoo, 1899. - - - -HENKILÖT: - - IISAKKI PERÄKORPI, talollinen, leskimies, 60 vuoden ikäinen. - MIINA, hänen tyttärensä, 20 vuoden ikäinen. - JUHO, hänen poikansa, nuori talollinen. - RIIKA, Juhon vaimo. - LIISA, Peräkorven palveluspiika, 40 vuoden ikäinen. - KYLÄ-MAIJA, vanha akka. - TANAKKALA, vanhahko talollinen. - NIERULAINEN, vanhahko talollinen. - -Näyttämö: Talonpoikaismalliin sisustettu kamari, perällä ja sivulla -ovi. Huonekaluina muutamia tuoleja, pöytä, piironki ja sen päällä -tualettipeili, arkku nurkassa j.n.e. - -PERÄKORPI (noin 60-ikäinen, osittain paljaspäinen ukko, mustat housut -ja aivina paita päällä. Paidan hihat ovat rikki. Istuu tuolilla, ajelee -partaansa, tirkistellen kuvaansa kuvastimessa, joka on vastapäisellä -tuolilla. Alkaa pyyhkiä rievulla leukaansa.) -- Niin se näkyy olevan, -että kun ihminen tulee vanhaksi niin ei enää kykene oikein kunnolla -partaansa ajamaan... Kyllähän se muuten aina menisi, mutta kun kädet -alkavat niin kovasti vapista ja naama vetäytyy ryppyihin (Katselee -kuvaansa peilissä.) On sekin merkillinen Jumalan ihmetyö, että parta -kasvaa niin kuin synti samalla, kuin päänlaki paljastumistaan paljastuu -(Alkaa taas ajella partaansa.) - -MIINA (Tulee, astuu tualetin eteen huiviansa laittamaan). - -PERÄKORPI. Älä ... älä vaan tyr-tyrkkää minua! - -MIINA. Teitä! - -PERÄKORPI (Viskaa veitsen tuolille ja alkaa pyyhkiä leukaansa.) Äs ... -saamari, kun tein taas haavan! Onko minulle puhdas paita? - -MIINA. Puhdas paita! Mitä te sillä nyt tekisitte, kun ette kotoa -kuitenkaan mene minnekään? - -PERÄKORPI. Kuka sen on sanonut etten minä mene minnekään? Sitä paitsi -tapasi äitivainajasi joka sunnuntaiaamuna antaa puhtaan paidan, ja -olivat ne silloin eheitäkin, liekö nyt yhtäkään. - -MIINA. Tottahan laittoi puhtaita paitoja omalle miehellensä, että olisi -sen saanut vähänkin ihmisten näköiseksi. - -PERÄKORPI. Ihmisten näköiseksi! Sinun sanasi menevät liijan syvälle, -kuule (Nousee.) Minä olen kuitenkin sinun isäsi, olin sitten kuinka -vanha ja ruma tahansa (Nyrkkiä puiden:) Muista se: sinä perit kerran, -jos elät, minun rumuutenikin, eikä vaan tavaroitani. - -MIINA (Yhä peilaillen.) Pyh! - -PERÄKORPI. Laita minulle puhdas paita!... Katso miten likainen ja -rikkinäinen tämä on. - -MIINA. Minä lähden kirkkoon, enkä ehdi sitä enää hakea. - -PERÄKORPI. Sano missä niitä on, niin haen kyllä itsekin. - -MIINA (Ei puhu mitään, peilailee ja sovittelee vaan huiviaan.) - -PERÄKORPI. Kuulitko sinä? Ota se peili mukaasi. - -MIINA. Hyvä Jumala, minkälainen vanhus te olette! Silloin kuin lapsenne -lähtee kirkkoon saadakseen sielullensa ravintoa, silloin teidän -paatunut sydämmenne pakoittaa teitä nostamaan sodan paidoista. Jos te -otatte omantuntonne päälle sen, että minä nyt alan paikata teidän -paitojanne ja paikkaan koko kirkonajan, niin minä teen sen paikalla? - -PERÄKORPI (Asettuen uudelleen parranajoasemaan ja nauraen -pisteliäästi.) Jos minä näkisin sen ihmeen, että sinä paikkaisit -minulle paidan, niin kyllä tohtisin sen synnin selkääni ottaa. - -MIINA (Pettyneenä.) Sen minä kyllä uskon! (Juhlallisesti.) Älkää, -isä rakas, olko niin mammonan orja. Teidänkin olisi jo aika -sunnuntai-aamusin ajatella vahan muutakin kuin paitoja ja parran ajoa. - -PERÄKORPI. Kyllä. - -MIINA. "Kyllä" te aina sanotte. - -PERÄKORPI. Onhan se kristillisempää edes myöntää kuin olla aina vastaan -niin kuin sinä. - -MIINA. Kylläpä sitä käskisi aina olla teidän mielenne mukaan. - -PERÄKORPI. Saisit sinä... Ai perhana! ... kun leikkasin taasen haavan -(Pyyhkielee verta.) Siinä sinä kanssa palpotat koko päivän! Mene jo -siitä tiehesi jos kerran menet. - -MIINA (Ilkkuen.) Minunko syyni tuokin oli? - -PERÄKORPI (Matkien Miinaa.) "Minunko syyni tuokin oli." - -MIINA (Menee nauraen ja ilvehtien.) - -PERÄKORPI (Katsahtaa taaksensa Miinan mentyä, heittää parranajon, -nousee leukaansa pyyhkien.) Nyt minä tahdon akan vaikka mistä! Tuo -tulee aina vaan yltäisemmäksi mitä enemmän häntä lahjon, silkkihuiveja -ja musliineja ostelen. Jumalauta! mun pistää kovin vihakseni kun ei ole -enää eheätä paitaa ottaa yllensä, vaikka tytär silkissä ja sametissa -prameilee. Haukkuu vaan sitte silmät täyteen jos joskus jotain tekemään -hänet vaadin, muutama kelvoton! (Miettii.) Mahtaisiko saada tuon -piika-Liisan suostumaan? Hän on tosin vähän ruma ja hiukan hassahtava, -mutta hyvä ja huolellinen työihminen niin että kyllä hän emännyyttä -hoitamaan kelpaisi (Katsottuaan kuvaansa isossa peilissä. Huokaisten:) -Kyllä en minäkään ole kaunis, eikä minullakaan liene enää valikoiman -varaa, sillä nuoret ja koreat ne katsovat aina enempi naamaa kuin -rahataskua... Se se oli saakelin hullua, etten jo kymmenen vuotta -takaperin nainut silloista piikaani, vaan annoin muiden johtaa itseäni. -Silloin oli vielä verevyyttä poskissani, tukkani oli kuin rohdin tortti -ja -- siinä tytössä olisi ollut emäntää joka taholle... (Sattuu -katsahtamaan saappaisiinsa.) Saamari kun ovat nuo saappaatkin ravassa, -täytyy niitäkin vähän mustata, jos tässä kosimaan pitää ruveta (Laittaa -paperitukon johon tahrii pesästä nokea. Keskeyttäen saappaitten, -mustaamisen:) Ja totta puhuen, kyllä Liisa ihmiseksi kelpaa, kun puetan -hänet. Saateipa raha puutu. Jääköön Miina tästälähin vähemmälle ja -syyttäköön itseänsä, kun ei vähääkään lapsen tavoin isäänsä kohtele. -Hän on aina niin kun olisi paholaisen niellyt, Jumala paratkoon! Ja jos -minulla on vielä elämänpäivä, niin ennen pitkää putoovat vaatteet -riepuina päältäni (Vie tupaan parranajovehkeet.) Ei minun tarvinnut -näitä tällaisia ennen kannella kun emäntä vainaja eli. (Istuu -tupakoimaan.) - -Mutta mitenkähän helkkarissa minä osaisin sille Liisalle asian puhua -niin, ettei siinä kovin pitkiin juttuihin tarvitsisi ruveta? Hän on -vähän yksinkertainen (Nousee, ottaa verkatakin naulalta, ja pannessaan -sitä päälleen.) Panen tuon verkatakin päälleni, se kuitenkin antaa -vanhallekin miehelle vähän paremman ja juhlallisemman ulkomuodon -(Katsoo peiliin.) Noo, en minä vielä sentään niin kauhean vanhalle -näytä! (Istuutuu.) Perhana tietää, olisiko parempi vihkaista asiasta -Kylä-Maijalle, että se puhuisi Liisalle, vai puhunko itse ja nyt -kohta?... Tässä todellakin tarvitsee rohkoryypyn, sillä asiata en enää -lykkää, en! (Menee piirongin luo, ottaa sieltä pullon, josta ryyppää. -Katsoo sitten ulos ikkunasta.) Kas, mutta tuollahan se Kylä-Maija -meneekin, tpruu! (Hätäisesti liikkuen.) Huudankohan minä hänet tänne, -vai annanko olla? Jos se nyt jää, niin se jää ainaiseksi, sillä minä -olen, herra paratkoon, tällaisissa asioissa aika pelkopöksy... Jos -vasikan nahatkin saan, niin enpä ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään. -Menköön syteen taikka saveen! (Kiirehtii ulos. Vähän ajan kuluttua -palaa takaisin ja huutaa ovesta jälkeensä:) Tule tänne Maija! - -KYLÄ-MAIJA (Astuu sisään reppuineen.) Kun oikein tuo isäntä vie mun -kamariin. Voi juutas kun teillä on komea tuolettipeilikin! - -PERÄKORPI. Käy istumaan. - -KYLÄ-MAIJA. Jotta oikein käsketään istumaan. Voi paikkaa kun se isäntä -on viimeaikoina kovin lihonut ja tullut pulskaksi. Oikeinpa mä nyt -vasta silmäni avajan, kun on kohta niin iso vatsa kun Mikin-tuvan -vaarilla. Te olette varmaankin ollut hyvin terve? - -PERÄKORPI. Niin kun pukki. - -KYLÄ-MAIJA. Päällekin päin sen toki näkee. Ja mitäpä tarvitsee olla -kipeä, enempää kuin laihakaan sellaisen, jolla on kyllä kädestälähtevää -ja aitankatot notkuvat sian- ja lehmänreisien painosta. Lihovatpa ne -köyhemmätkin! Tuokin Rantalaurilan Antti, sellainen kitukontti kun on -ollut koko elämänsä ja nyt on lihonut ja paisunut kuin rovasti. Ja -sillä on vielä velkaakin. - -PERÄKORPI. Tuota, älä nyt huoli niistä veloista... - -KYLÄ-MAIJA. Niin, kyllähän minä sen tiedän, ettei te kärsi ämmäin -juoruja, te kun olette niin kovin siivo ja rehti. Mutta sanon minä sen -vaikka kenelle, että velkainen talo se on Rantalaurila ja komeita vaan -ollaan, tyttäretkin niin ylöllisesti, etteivät enää nenäänsä niistä -ollenkaan paljain käsin, ei toki! Nenäliinat ja nästyykit pitää olla -niin tryykätyt ja stärkätyt jotta.... - -PERÄKORPI. Tuota noin, niistäköön nyt nenänsä kuinka itse parhaaksi -näkevät, mutta mulla oli aikomus sulle puhua... - -KYLÄ-MAIJA. Noo, noo niin, puhukaa vain, ei suinkaan teillä olekaan -paljon ketään, jolle puhuisi sydämensä kipuja, kun Miinakin on niin -nuori ja emännän Jumala korjasi pois. Ja vaikka mä sen itse sanon, niin -kyllä mulle sopii puhua ja uskoa asiansa, ne ovat mulla niin kuin -haudassa, niin jus-tiin kun haudassa! Vaikka minua juoruämmäksi -sanotaan, niin kyllä yksi on joka tietää! - -PERÄKORPI (Itsekseen tuskaisena.) Perhana kun saisi suunvuoroa, että -pääsis alkuun. - -KYLÄ-MAIJA. Mulla on paljon sydänystäviä parempain ihmisten joukossa, -oikein pitäjään komeimpia emäntiä ja on isäntiäkin, vaikka mä sen itse -sanon. Köyhä minä olen ja kulkevainen, mutta on mulla, Jumalan kiitos, -oma mökki päälläni enkä ole ikänä saanut penniäkään vaivaishoidosta. Ja -jos minä kaikki sanon, kun kerran näin sattuu puheeksi tulemaan, niin -olisin minä sen jälkeen, kun Mikkivainajasta leskeksi jäin, saanut -montakin miestä, mutta Maija ei huoli kaikista vedentuomista. Kissa! -Minä elän kunniallisena leskenä niin kun pyhä Paavali. Minä sanoin -tässä tuonaan yhdellekin... - -PERÄKORPI (Huutaen.) Ja minä sanon sinulle, jos kuulla maltat, että -minäkin olen nyt aikonut ottaa akan. - -KYLÄ-MAIJA (Innokkaasti:) Tekö? Oikeinko itsellenne? No mikä on sen -onnellisen valitun nimi, joka saa (viittaa kädellään ympäri huonetta) -nämät kaikki ja päässee tähän emännäksi lyllyttelemään? Voi juutas, vai -jo te nyt viimeinkin... No kylläpä sille ihmiselle, joka pääsee kaiken -tämän tavaran ja komeuden päälle, kylläpä sille, mä sanon, Jumalan -siunaus vuotaa kuin viina leilistä, ha ha haa. Kuka se on, rakas -lautamies? - -PERÄKORPI (Myhäillen.) Enhän minä ole lautamies. - -KYLÄ-MAIJA. Noo, mitä sillä on väliä! Parempikin te olette kuin moni -lautamies, paljonkin parempi kun esimerkiksi tuo Järvensivun lautamies, -jolla on niin kauhea velka selässänsä. Kuinkahan ei teitä olekin pantu -lautamieheksi? Eivät ne ole, raukat, ymmärtäneet (Käsiä yhteen lyöden.) -Mutta taikkama! Teidän emäntä vainajan isä oli lautamies? Meikeinhän se -on sama jos te olisitte: (Vakuuttavasti.) Minä sanon teitä -lautamieheksi, vihastukaa jos tahdotte! Lautamies teistä kuitenkin -tulee kun te olette niin viisas, ja rikas, ja pulska (Yhä enempi -mielistellen:) Mutta mikä on sen kullannuppeloisen nimi, sen autuaan -lapsen, joka pääsee näiden tavarain haltiaksi? - -PERÄKORPI. Minä meinasin sulle puhua... - -KYLÄ-MAIJA (Käsiä yhteen lyöden.) Mulle puhua!? Ettäkö minua? Eihän te -leikkiä laske? Ei saa pilata köyhää! Meinaatteko oikein todella? - -PERÄKORPI. Eei, minä vaan ajattelin että sinä olisit sopiva -- - -KYLÄ-MAIJA. Voi taivas! Oikeinko todella? - -PERÄKORPI. Niin tuota, älä nyt huuda, minä arvelin vaan että sinä -olisit tottunut -- - -KYLÄ-MAIJA. No niin! Kyllä minä sen sanon, vaikkapa kohta omalla, -syntisellä suullani, että jos minä tulen teille emännäksi, niin -heiluman täällä pitää joka paikka. Kamarin lattiankin minä pesen ja sen -pitää kumaata niin kuin pukaali kun me molemmat yhdessä veisaamme sitä -virttä, kuinka se nyt olikaan?... Maa ... maa... - -PERÄKORPI (Syrjään.) Nyt se vietävä luulee, että minä aijon emännäkseni -häntä itseänsä! Mitähän lempoa tästä vielä tulee? - -KYLÄ-MAIJA. Niin niin, näinpä se olikin (veisaten) Maa-aha-ha su-huur -jaa-ha-ha-havaraa, jaa ka-haik se-hen ta-havaraa... ["Maa suur' ja -avara ja kaikk' sen tavara."] Niin se oli. Eikös mulla ole vielä korea -äänikin kun mä taidan niin kauniisti lurajuttaa? Eivät ne tämän -aikaiset enää moni niin osaa, huutavat vaan ja mylvivät niin kun härät. -Mutta voi paikkaa jos meistä tulis vielä pari! Kukas sitä olisi uskonut -vielä äsken, kun minä tulin pitkin kylänraittia kantaen selässäni -tuollaista rumaa reppua! Mutta niin muuttuu maailma. Kuka, kuka olisi -äsken uskonut että Maijasta tulee yht'äkkiä morsian ja että täällä -ruvetaan kullaksumaan, ihan niin kun pyykkiä vain, hi hi hii!... - -PERÄKORPI (Huutaen.) Pane nyt järveen se paasaaminen, että minä saan... - -KYLÄ-MAIJA. No se joutaa kyllä järveen, mutta annahan nyt, rakas -yrkämies, mun vähän höhlytä enintä puhkuani menemään. Ymmärräthän sinä -sen, rakas Iisakki-paappa, -- vaikka et sinä siltä mikään paappa ole, -sinä olet pulska ja fiini kun pesty variksen poika, mutta mä nyt vaan -sanoin paapaksikin -- - -PERÄKORPI (Syrjään.) Heittäiskö tuon vietävän päällensä ulos? - -KYLÄ-MAIJA. No tuota, kyllä minä sen nyt olen tässä moni kertaan -ajatellut pääni ympäri ja meinaan niin, että enköhän minä nyt sitte -tule teille emännäksi. Kyllähän minä muutenkin elän, vaikka sen itse -sanon, mutta kun tekin niin kipeästi tarvitsette emännän ja minä tässä -olen joutilas, ja -- kun tekin arvelette että minä olisin sopiva, niin -mitä siinä on muuta kun... Mutta kuule, mitähän meidän pitää tehdä mun -tupani kanssa, pitääkö sen myödä, vai annetaanko olla? Kuinka sinä sen -parhaaksi ajattelet? Sinun tahtoasi tässä nyt noudattaa täytyy, sillä -mies on vaimon pää. - -PERÄKORPI. Koeta nyt, hyvä ihminen, pitää suusi kiini siunaaman aika, -sinä olet aivan erehtynyt. - -KYLÄ-MAIJA. Noo niin, et suinkaan sinä nyt vielä olekaan minun pääni, -mutta siksi kuitenkin tulet. - -PERÄKORPI. Ei ikänä, jumalauta! - -KYLÄ-MAIJA. Tulet sinä, elä vanno väärin, se on synti. Vaikka kuinka -ajattelisitkin tasavaltaa, niin ei se menesty! Miehellä pitää talossa -olla ohjakset. Vaikka kyllä minäkin otan ohjakset kireelle siinä mikä -minulle kuuluu. Kuule, minä olen tässä ajatellut, että niin tyyni ei me -ikänä vie maitoa meijeriin ettei edes papinvoita saada omasta maidosta, -ilman ostamatta... - -PERÄKORPI (Nousee kiivaasti ja lyö jalkaa lattiaan.) Pane hiiteen nuo -juttusi ja mene itse niin pitkälle kun maantietä riittää! - -KYLÄ-MAIJA. Mitä se nyt sanoi? Narrannutko se onkin minua? - -PERÄKORPI. Minähän, tuota, aijoin sinulle vaan kuppaamisesta puhua ja -sinä nostat sellaisen riemun. - -KYLÄ-MAIJA (Istuu äänetönnä tuijottaen lattiaan. Nousee sitten -kiivaasti:) Sen minä sanon sinulle, muutama parkkiposki, klanipää, -kahju, että vielä sinä tätä kadut! (Lyö jalkaa lattiaan.) Minä olen -niin kunniallista sukua kuin sinäkin. Ei mun suvussani ole moneen -miespolveen ollut huoria ei varkaita, ei edes valehtelijoita: Ja -tuollaisen parkkiposkenko minä sitten ottaisin rikkaudelle, tuollaisen, -jonka leukakin on kun hallavuoden varileivän puolikas ja jonka -ensimmäinenkin emäntä kuoli niin että -- Jumalako sen tietää kuinka -kuoli. Vainaja tapasikin mulle vaivojansa valittaa ja sanoi aina, että -kun hän joutui sellaisen romun kanssa naimisiin ja parempiakin olisi -kyllä saanut. Tpyi! Häpeä silmät päästäsi! (Työntää oven auki ja huutaa -siitä ulos:) Hoi ihmiset! Tulkaa hätään! Joutukaa rakkaat ystävät, kun -tämä Peräkorven äijä hätyyttää täällä -- - -PERÄKORPI (Työntää hänet ulos.) Mene sinä riivatun ämmä! - -KYLÄ-MAIJA. -- -- hätyyttää, hätyyttää täällä yhtä (eteisestä) yhtä -kunniallisen miehen kunniallista leskeä. Apua, apua, hoi, hoi! Tulkaa -rakkaat ihmiset pelastamaan edes henkii-ii! - -PERÄKORPI (Neuvotonna.) Voi repaletta kun huutaa. Minä senkin pöllö kun -rupesin tuollaisen saatanan kanssa puhumaan ja luulin sitäkin -ihmiseksi. Kylläpä tästä nyt tulee korea juttu. - -LIISA (Tulee.) Mikä hätä sillä Kylä-Maijalla oli? - -PERÄKORPI (Ihastuneena.) No kuule hyvä ihminen, kun minä hullu kutsuin -hänet tänne ja meinasin pyytää kuppaamaan, niin tämä tolvana joka ei -ikänä malta kuulla niin kauan että hänelle asian selittäisi, alkoi -luulla että minä pyysin häntä akakseni. - -LIISA (Lyöden käsiä yhteen.) Voi kaksi vanhaa karvalakkia! - -PERÄKORPI. ja siitäkös se ilon nosti, ennen kuin sain hänelle -selitetyksi. - -LIISA (Yhä nauraen.) Voi yhdeksäntoista! - -PERÄKORPI. Ja sitten rupesi juutas huutamaan niin kuin eläin, että minä -muka häntä hätyytän. Voi jumalatonta ihmistä, minkälainen sappi ja sisu -sillä on. - -LIISA. No tietääkin sen. Mutta kuka isännän käski tuomaan Kylä-Maijan -kamariin, kuka jo? Ha haa! Kuka käski! Minäkin nauran oikein koko -suulla, ha haa, kuka käski! - -PERÄKORPI. Ethän sinä uskone, että minä hänen kanssaan mitään -vehkeilin? - -LIISA. Kukahan nyt tuollaisen kanssa!... - -PERÄKORPI. Vanha mies. - -LIISA. Niin toki, vanha ja reiru mies. - -PERÄKORPI. Aina ollut reiru mies, en milloinkaan puheitten alainen. - -LIISA. Niin toki, en minä ole ainakaan koskaan kuullut. - -PERÄKORPI. Vaikka olet oman kylän lapsia ja olet kaikki kuullut, kun -tässä palvellutkin olet toista kymmentä vuotta. - -LIISA. Minä en uskoisi teistä sellaista vaikka itse näkisin. - -PERÄKORPI (Hämillään, epävarmana.) Kuule Liisa, tuota, olis minulla -sullen puhumista. - -LIISA. Minulleko? - -PERÄKORPI. Niin sinulle. - -LIISA. Mitähän puhumista isännällä mulle, piika-ihmiselle? - -PERÄKORPI. Tuota ... tuota .. (korvan taustaa kynsien) se olis -sellaista asiaa, että... - -LIISA. Sanokaa vaan, isäntä, kyllähän mulle sanoa sopii. - -PERÄKORPI. Niin että, etkö sinä rupeaisi tähän emännäksi kun ... kun -tunnet jo kaikki talon tavat ja lehmätkin jo tuntevat sinun, tuota -- - -LIISA (Iloisesti.) Herra hallitkoon! -- mitä tuo isäntä nyt sanoo?... -Noo, kyllähän minä talon tavat tunnen ja lehmät kanssa, mutta. - -PERÄKORPI. Mitä sinä siihen sanot? - -LIISA. Niin mitäkö minä sanon? Voi mitä tuo isäntä nyt sanoi, olishan -sillä nyt parempiakin kun tällaisia. - -PERÄKORPI. Minkälaisia? - -LIISA. Rikkaampia ja komeampia. - -PERÄKORPI. Sinä kelpaat. - -LIISA. Minäkö? - -PERÄKORPI. Minä olen sinun katsonut parhaaksi. - -LIISA. Minunko? - -PERÄKORPI. Sinun, sinun. - -LIISA (Käsiänsä nyplien epävarman, vaan samalla tyytyväisen näköisenä.) -Voi kumminkin tuota isäntää? - -PERÄKORPI. Noo. - -LIISA. Mitähän Miinakin sanoisi jos te Liisaa hänelle äitipuoleksi... -Voi juteri hallitkoon, isäntä, en minä uskalla (Vaipuvalla epätoivon -äänellä:) Ja Korvalan Juho... (Itkuun pillahtaen.) Minä olen niin -halpa ja köyhä, ei-eikä Ju-jumala ole edes ko-komiaa ul-ulkomuotoa -an-antanut, y-hyy (Peittää kasvojaan esiliinalla.) - -PERÄKORPI. Älä nyt, Liisa, saakeli tuota ... älä nyt huuda. Kuultele -nyt mitä sanon. Minä olen Juhollen maksanut äitinsä perinnön joka -pennin ja Miinalle maksan sen vaikka tänä päivänä. Ei sinun niistä -tarvitse välittää. Ja ... ja tuota, (lyö kättä polveen) me laitamme -itsemme komeiksi, Liisa! - -LIISA (Hymyillen.) Tuota isäntää! Millä me komeiksi tulemme kun olemme -jo niin vanhojakin. - -PERÄKORPI. Vanhoja? (Hyppää ylös.) Katso nyt näytänkö minä enää niin -vanhalta kun partani ajoin ja ... ja kun mulle on verkamekko ja -verkahousut? (Näyttelee itseään.) - -LIISA (Katselee hymysuin Peräkorpea.) Kyliähän ne miehet aina kelpavat -vanhastakin, mutta -- - -PERÄKORPI. Mutta mitä? - -LIISA. Sitä vain, että ei vaimoväki niin kelpaa, vaikka on mulle -ennenkin miestä kosittu. - -PERÄKORPI. Älä joutavia, kun sinä mulle kelpaat, niin sillä hyvä. Ja -eikä sun tarvitse pitää emäntävainajan vaatteitakaan, sellaisia, vanhan -aikaisia, saat laittaa karttuunista ja musliinista (Näppiä lyöden.) -Perhana ollen, sinusta tulee niin komea emäntä että... Ja minä laitan -itselleni uudet trikoohousut ja mekon ja narusaappaat (näppiä lyöden) -niin että --. Mutta sanoppa, ketä sinulle on kosittu? - -LIISA. En viitsi sanoa sitä, ja muuten niin, eihän me niin komeasti, -vanhat ihmiset? - -PERÄKORPI. Miks'ei? - -LIISA. Alkavat nauraa. - -PERÄKORPI. Nauraa? Ähä hää, kuka rikkaille nauraa! - -LIISA. Minä ole köyhä. - -PERÄKORPI. Vaan kun tulet mun emännäkseni et ole enää köyhä. - -LIISA. Mutta kyllä Miina ja Juho pitävät minua kuitenkin halpana ja -katsovat ylön kun minä olen niin köyhä. - -PERÄKORPI. Siitä viis', minähän sinut emännäkseni otan. - -LIISA. Noo, kyllähän se nyt niin on taas, että, vaikka mä sen itse -sanon, niin itse minä olen aina luttini pukenut omilla vaatteillani ja -joka kevät minä olen tehnyt kolme paitaa ja kahdet puolivillaiset -pukuvaatteet. - -PERÄKORPI (Kopeloiden piirongilla.) No älä muuta kun ota pois -kihlarahat. Tästä saat nyt vähän aluksi, että sopii laittaa mitä tahdot -(Tarjoo setelitukkoa.) - -LIISA (Epävarmana:) Voi rakas isäntä, kyllä minä ottaisin mutta ... -kyllä minä muuten mutta ... en minä oikein tiedä... (Itkun ja naurun -sekaisella äänellä). Kyllä minä vissiinkin taidan teitä rakastaa? - -PERÄKORPI (Hämillään.) Rakastaa? (Kynsii korvallista.) Tuota, se nyt on -sillä tavalla, että kyllä minä ainakin rakastan sinua ja tykkään... Ja -kun ei minusta enää kukaan pidä mitään huolta ja kun minäkin tästä -vanhenemistani vanhenen niin ajattelin, että jos sinä tulisit tähän -emännäksi ja hoitaisit vähän minuakin (Liikutettuna.) Vaan kun sitä -tullaan vanhaksi, niin ei enää rakasta omaiset ei vieraat. - -LIISA. Kyllähän minä... Mutta kun on se Miinakin, jos pitää ruveta -riitelemään ja -- - -PERÄKORPI. Minä olen isäntä meillä! Jos ei Miina ole ihmisten lailla, -niin saa mennä tiehensä. Sinä saat avaimet ja emännyyden. Kyllä minä -olen jo kärsinytkin. Katso, minkälainen pyhäpaita nytkin on päälläni. -(Ottaa takin päältään ja näyttää paitaa.) - -LIISA. Monta kertaa olen sanonut Miinalle, että kuinka sinä pidät -tuosta isästäs niin huonon huolen ja paidoistakin on monta kertaa -puhuttu. - -PERÄKORPI. Liisa tietää kaikki ja tiedäthän sinä todistaa, etten minä -ole kenellekään häjynkurinen? - -LIISA. Joka sen sanoo, se valehtelee. - -PERÄKORPI. Ota nyt tämä kihlaraha, äläkä enää mieti. Sen rakkaudenkin -kanssa on usein sillä tavalla, että se on paljasta hölynpölyä. - -LIISA. Niin onkin, eikä se oikein kuuma rakkaus ole ikänä näyttänyt -olevan hyvän edellä. - -PERÄKORPI. Eikä sitä vanhanpuolen ihmisiltä sovikaan vaatia niin -kuumaa -- - -LIISA. Kuumaa ja höyryävää. - -PERÄKORPI. Justiin niin kun sanot, kuumaa ja höyryävää. Tuos on, ota -pois nuo rahat. - -LIISA (Ottaa rahat, niiaa, kiertelee niitä tukulle kädessään ja on -vaiti vähän aikaa. Sitten:) Voi paikkaa kuitenkin! Ettäkö minä olen nyt -oikein morsian? - -PERÄKORPI. Morsian sinä olet ja minä olen yrkämies. - -LIISA. Ja minä olen aina ajatellut etten minä ikänä ota miestä ... -mutta kun tuo isäntä niin tahtoo. - -PERÄKORPI. Etkä sinä kauppaasi tule katumaan. Leipää sulla on nyt -kuolinpäivääsi asti kun vaan äijästä pidät huolen. - -LIISA. Parastani tahdon koettaa ja, Jumala tietää, etten minä aijo -Miinaltakaan päätä haukata, (nyyhkien) en ikänä, jos ei vaan hän -minulta ensin. - -PERÄKORPI. Niin, mitä joutavia. Mutta eiköhän ole parasta että -ilmoitamme aikomuksestamme naapureillekin jo tänä iltana? - -LIISA. Ettäkö tämä nyt sitten ainakin on oikein tosi? - -PERÄKORPI. Saamari tuota, leikkiäkö me tässä laskimme? Laitetaan kahvia -vaan ja minä sanon naapurin isännille. - -LIISA. Kuinka te vaan tahdotte. Mutta nyt pitää minun jo mennä, kun -kirkosta aletaan tulla (Aikoo lähteä.) - -PERÄKORPI (Tarttuen käsivarteen. Hämillään:) Tuota, kun sinä nyt kerran -olet mun kihlattu morsiameni, niin ... ha, haa, minä meinaan sinua -suudella. - -LIISA (Tempautuu irti.) En minä anna, en vaikka mikä olisi! - -PERÄKORPI. Miks'ei? - -LIISA. Ei? (Kiirehtien pois.) Hyvä isä, jos pyhävellipata olisi -kiehunut maahan! - -PERÄKORPI (Mielissään, käsiään hieroen.) Saamarin siivo ihminen! Mutta -olisi se nyt saanut antaa... Noo, onhan se parempi näin, vanhokkojen -ihmisten kesken (Nappia lyöden.) Vaan on minussa vielä jälellä entistä -likkaa ja kuraassia! Ei sitä vain joka mies 60-ikäisenä noin vaan -sieppaa akaksensa parhaassa ijässä olevaa ihmistä... Peijakas, kukahan -se mahtaa olla, joka häntä on kosinut? Olis hauska tietää kuka sai -vasikannahan... Kun eivät nyt vaan nuoremmat alkaisi ryntäilemään, kun -kuulevat että minä, vanha mies olen iskenyt. Tosin hän on jo 40 ijässä, -mutta jos joku saisi tuon Kylä-Maija ryökäleen asiamieheksensä niin se -kiertää enkelinkin. (Päättävästi:) Kyllä minun pitää häntä vielä -varoittaa. (Rientää aikeessa mennä ulos.) - -MIINA (Tulee ovessa vastaan.) - -PERÄKORPI (Säpsähtäen.) Kaa, kylläpä sieltä kirkosta nyt oli taas -kiirettä kotiin. - -MIINA (Kummeksien.) Kiirettä? Tottahan saa kotiin tulla milloin tahtoo. - -PERÄKORPI. Noo, tulee nyt sitten. (Ulos.) - -MIINA (Käy katsomassa peiliin.) Mitähän tuo nyt on noin pyntännyt -itsensä verkavaatteisiin? Jotain vehkeitä sillä mahtaa olla. Ja nuo -ikuisessa ravassa olevat saapaskohjaleensakin oli mustannut noella. -(Peilailee.) Mutta voi taivas kun minä olen nyt komea, kun tämä -röijykin sopii niin hyvin, enkä minä siltä isottele (Käsiä yhteen -lyöden.) Jos yksi tietäis, mitä minä nyt ajattelen!... Se on niin -pulska poika, se Mäki-Matin Hemppa, ettei koko maailmassa ole yhtään -muuta sinnepäinkään!... Ja minä tykkään siitä. -- Voi jos joku olisi -kuullut... Ainakin viisi kertaa se Hemppa katsoi minua kirkon käytävän -ylitse -- - -KYLÄ-MAIJA (Kurkistaa peloissaan peräovesta.) Onko Miina yksin? - -MIINA. Ka Maija! Yksin minä olen, tulkaa vaan. - -KYLÄ-MAIJA. Päivää kultani. (Ottaa kiini Miinan molempiin käsiin.) -Kuule, mulla on kiirettä... Kun ei vaan isäsi tulisi tänne. (Nyyhkien.) -Kun se äsken aikoi ruveta täällä minua hätyyttämään, kunniallista -leskeä. - -MIINA (Ihmeissään.) Hätyyttämään? - -KYLÄ-MAIJA. Niin, mutta herra pelasti oman piikansa, enkeli seisoi -sivullani välkkyvän miekan kanssa. - -MIINA. Narraatte nyt, ihan varmaan. - -KYLÄ-MAIJA. Koska minä olen, lapsi, sulle narrannut? Mutta kuule nyt: -Kun minä sitten hetken seisoin tuolla tallin nurkan takana, näin Liisan -tulevan tänne kamariin. Minä kohta ajattelin, että ei suinkaan mulla -nyt ole niin kiirettä. Ja mitäs ollakaan, hyvä lapsi, minä hiplasin -itseni tuonne ikkunan taakse... Mutta voi hyvä lapsi, kun mun polttaa -kovin rintojani, anna, kultani, yksi pikkuinen ryyppy, pikkuruinen -vaan. - -MIINA (Ottaa pullon ja lasin kaapista, kaataa ja tarjoo.) - -KYLÄ-MAIJA (Ryyppää.) Hoh siunatkoon, kun se jumalan vilja on vanhalle -kovin hyvää. (Osoittaa vatsaansa.) Tuolla se nyt menee kierrellen joka -mutkan ja kipristelee niin makeasti ja mukavasti kun ennen nuoruuden -aikana oman kullan laulu. Mutta anna, kullannuppuni, yksi korppu, mä -haukkaan tuonne sydänalustaani. - -MIINA (Antaa korpun.) No mitä te kuulitte tai näitte? - -KYLÄ-MAIJA (Syö.) Kuule, Liisa oli toista tuntia isäs kanssa täällä -kamarissa. - -MIINA. Mitä ne täällä tekivät? - -KYLÄ-MAIJA. Kysy tunnoltasi. Kyllä minä tiedän paljonkin, mutta minä en -sano, mun tapani ei ole juoruta, vaikka ihmiset niin sanovat... Kuule, -onko sulla yhtään makkaroita tuvassa? Anna kultani yksi. - -MIINA. Kyllä minä annan, mutta sanokaa, mitä ne täällä tekivät. - -KYLÄ-MAIJA. Ei ilkiä! Minä olen kunniallinen leski, enkä puhukaan -sellaista. Mutta kysy isältäsi ja Liisalta. - -MIINA. Ettehän te vaan narraa? Minä en usko Liisasta mitään pahaa, enkä -isästänikään. - -KYLÄ-MAIJA. Jälestäpäinhän näet. Mutta muista mun sanoneeni: Liisasta -saat sinä äitipuolen. - -MIINA. Äitipuolen? - -KYLÄ-MAIJA. Niin juuri, pidä silmäsi auki. - -MIINA. Taivas, onkohan tuo nyt totta? - -KYLÄ-MAIJA. Pidä silmäsi auki, sanon minä. Mutt nyt minun täytyy mennä, -kultuni, ennen kuin isäsi tulee. Annas nyt, piikuni, se makkara. - -MIINA (Ottaa piirongin alakaapista makkaran ja antaa.) - -KYLÄ-MAIJA. Kiitos, jäskosthon. Voi kun on korea makkara, niin kuin -pakarin rinkeli! (Panee makkaran nyyttiinsä.) Hyvästi lapseni. Vielä -Maija on se akka, että se toimittaa sulle hyvän miehen, minä lupasin -sen jo äitivainajallesi kun sinä olit pieni pipara, juokseva mukula. Ja -minä en syö sanaani. Mutta kun ei tahdo olla oikein kyllä rikkaita, -pulskia ja hyviä... - -MIINA. Älkää niitä joutavia! - -KYLÄ-MAIJA. Joutavia! Älä huoli, kyllä minä tiedän. Sulle ei ole kyllä -hyviä tässä pitäjäässä. - -MIINA. Ei kukaan välitäkään minusta. - -KYLÄ-MAIJA. Ei muuta kuin koko maailma, ihan koko maailma! Kaikki pojat -lentävät sun perässäsi niin kun kärpäset. Mutta muista mun sanani: älä -ota köyhiä, kun rikkaitakin kyllä saat. Hyh ... kun pelästyin! Isäs -tulee. Hyvästi lapsi! (Menee vikkelästi pois.) - -MIINA (Vetää oven kiini.) Tuon lörpötyksiä ei saisi koskaan uskoa, -mutta jotain vehkeitä niillä sentään saattaa olla. (Miettii, purskahtaa -nauramaan.) Mutta kyllä se nyt olisi todellakin hullua, jos ne yhteen -menoa ajattelisivat, Liisa ja isä, Liisakin melkein narrattava... Ja -sellainen äitipuoli ja emäntäkö tässä sitten määräisi? (Nyrkkiä -puiden:) Ei ikänä! Älä nuolase Liisa, ennen kuin tipahtaa. (Kävelee -ikään kuin sattumalta peilin luo, johon jää katsomaan.) Se Kylä-Maija -sanoi että kaikki lentävät mun perässäni. Olenkohan minä nätti? -Tykkääköhän Hemppa minusta? Jos se vaan tykkäisi, niin (tanssien) -tral ... lall ... laa... Mutta minäpä kysyn sitä juttua Liisalta ja -varjele sitä, jos se tähän äitipuoleksi kurkottelee. (Poistuu -sivuovesta.) - -MIINA ja LIISA (Tulevat sisään.) - -MIINA. Kuule Liisa, mitä vehkeitä sulla on isän kanssa? - -LIISA. Vehkeitä, mitä vehkeitä? - -MIINA. Mitä! Älä kieräile. Kumma että kehtaatkin. Ei pidä nuolaista, -ennen kuin tipahtaa. (Nyrkkiä puiden.) Siihen on, kuule, vielä pitkä -aika, ennen kuin tuollainen tähän emännäksi pääsee. - -LIISA. Älä nyt haukkumaan ala. (Alkaa itkeä.) Isäsi sitä tahtoo. - -MIINA. Mitä sellaisen tahtomisesta. - -LIISA. Kuka sulle on sanonut? - -MIINA. Sanoi kuka sanoi. Mitä te täällä äsken puhuitte? - -LIISA. Niin mekö? - -MIINA. Te, sinä ja isä. - -LIISA. Älä nyt ole niin tomerana, ei täällä mitään pahaa puhuttu -enkä ... minä olisi tahtonut, mutta isäsi se tahtoi. - -MIINA. Sinuako emännäksi? - -LIISA. Niin. - -MIINA. Sinä tietysti lupasit tulla. - -LIISA. Noo, et taitaisi sinäkään kieltää, kun niin rikkaat kosisivat. - -MIINA. Olet sinäkin hölmö. Mitä se isä sanoi? - -LIISA. Se sanoi että.. Vaan mitähän tuosta ... niin se vaan sanoi, että -minä olisin tähän sopiva emännäksi, kun lehmätkin jo hyvin tuntevat mun -ja... (Nyyhkien:) Ja kyllä mä sen tiedän sanoa vissiin, etten minä -sulle ainakaan olisi ilkeä, niinhän olet ollut tähänkin asti kuin oma -lapseni. - -MIINA. Älä nyt Liisa tee itseäsi hullummaksi kuin olet. - -LIISA (Itkien:) Niin mutta kun köyhää katsotaan ylön joka paikassa, ja -vaikka kuinka koettaisi olla mielillä, niin ei koskaan ole hyvä... Jos -minä olisin isällesi kieltänyt, olisi pian minut pois ajanut ... ja nyt -sinä tulet niskaan. (Itkee.) Eikä näin puolivuodessa kukaan piikaakaan -tarvitse. - -MIINA. Älä nyt niin huuda. - -LIISA. Tottahan nyt edes itkeä saa, vatsansa täyteen. - -MIINA. Mutta et sinä ainakaan tähän emännäksi pääse. - -LIISA. Kyllähän tässä sitten on maantie edessä. (Itkien.) Voi sitä -köyhän lasta! - -MIINA (Nauraa.) Ei sinun tarvitse lähteä mihinkään, kyllä sinä piikana -tässä saat olla, kun vaan lupaat ettet enää ala äitipuoleksi pyrkiä. - -LIISA. Minä en ole ikänä riitaa haastanut, enkä tahdo tähän tuppautua, -vaikka, kun se isäsi puhui päivällä siitä asiasta, niin minä ajattelin -että, jos et sinä olisi vastaan, niin kyllähän tämä mulle hyvä paikka -olisi. Enkä minä sitä millään pahalla tarkoittanut. - -MIINA. Sovitaan pois nyt ja sano isälle, ettet sinä huolikaan hänestä. -Sanotko? - -LIISA. Noo, jos sinä niin tahdot. - -MIINA. Ettehän te voisi kuitenkaan rakastaakaan toisianne, vanhoja -ihmisiä kumpanenkin? - -LIISA. Kyllähän me nyt sentään kohtuudella voisimme rakastaa. - -MIINA (Nauraen.) Kohtuudella? - -LIISA. Niin, mutta olkoon nyt, kun sinä niin tahdot. Minä haen lutista -ne sinulle. - -MIINA. Mitkä? - -LIISA. Ne kihlarahat. - -MIINA. Joko hän kihlarahoja antoi? - -LIISA. Antoi hän. - -MIINA. Paljonko? - -LIISA. Kolmekymmentä markkaa. - -MIINA. Vai jo kihlarahoja... Ne saat pitää Liisa, eli anna isälle jos -tahdot. - -LIISA. Mitäs minä kenenkään rahoja... - -MIINA. Pidä vaan. Älä anna isälle, kyllä sillä rahaa on. Mutta lupaa -nyt, ettet anna hänen enää yli puhua itseäsi. - -LIISA. Kyllähän minä nyt koetan. - -MIINA. Pihaan ajettiin hevosella. Ota nyt Liisa ja siisti vähän tätä -kamaria, jos tulee vieraita, minä menen ja pidän heitä ulkona niin -kauan. (Menee.) - -LIISA (Siistien huonetta vähän aikaa äänettömänä.) Siihen levisi sekin -morsianna olo kuin voi lämpimän leivän päältä! Mutta kuka mun käski -ruveta kurottelemaan komeain joukkoon... Siivoa sitte vaan huoneita ja -tee puhdasta kun rikkaat rypevät ja sulhasia odottavat... Melkeinpä -minulta tulee itku... Mutta jos ne antavat minun pitää edes sen -kolmekymmentä markkaa, niin taitaapa sitä Jumala Liisasta huolen pitää -tästä lähin niin kun tähänkin asti. (Poistun sivuovesta.) - -JUHO, MIINA ja RIIKA (tulevat, Juho nauraen). - -MIINA. Älä naura. - -JUHO. Eihän sitä nyt itkemään ainakaan sovi ruveta silloin kun on -toivossa saada äitipuolen ja häät. - -MIINA. Käy istumaan Riika. Ei minua paljon naurata, siliä ei se ole -vieläkään niin varmaa vaikka asiasta tulisi tosi. - -JUHO. Noo, annahan tulla, kyllähän sinä äitipuolen tarvitset, sellainen -harakka. - -MIINA. Itse olet harakka. - -JUHO. Vaan minäpä otan mielellänikin äitipuolen. - -MIINA. Mutta minä en ole päivääkään tässä talossa jos... - -RIIKA. Olet varmaan! Pian sinä vihasi unohdat. - -JUHO. Ja vedät äitipuolen kaulaa ja pyydät anteeksi. - -MIINA. Ei tämän taivahan alla. - -RIIKA. Mutta sitä minäkin ihmettelen että vaari tuohon Liisaan hyvänsä -katsoi, olisihan niitä nyt muitakin ollut. - -JUHO. Mitä hulluja! Ne ovat narranneet Miinaa, isä ja Liisa. - -MIINA. Älä usko, siitä on leikki kaukana. - -JUHO. Taidat sinä olla paha isälle ja palvella häntä huonosti, kun -sellaisiin puuhiin ryhtyy. - -MIINA. Mikä paha minä olen ollut? - -JUHO. Tapaa isä valittaa, että sinä olet niin tottelematon ja -härkäpäinen. - -MIINA. Narraat. - -JUHO. Joskopahan olisi narria, mutta pelkään vaan että sinussa on ollut -suurin syy siihen, että isä akanottoa ajettelee. - -MIINA (Itkussa suin.) Mennään tuonne ylikamariin, niin saadaan oikein -rauhassa puhua. - -RIIKA. Mennään, täällä onkin niin kauhean kuuma. (Lähtevät sivuovesta.) - -PERÄKORPI, TANAKKALA ja NIERULAINEN (tulevat sisään peräovesta.) - -PERÄKORPI. Tulkaa, tulkaa vaan sisään miehet, tässä taitaa tulla pienet -juhlat. - -NIERULAINEN. Mitä hiivattia täällä nyt sitten juhlitaan? Ethän sinä -vaan ole akan touhuihin ruvennut? - -PERÄKORPI. Saat sanoa minulle nyt sen vanhan sananlaskun, että "suden -koira vanhanakin." - -NIERULAINEN. Se on oikein! Akaton mies ei kelpaa mihinkään, sen täytyy -lukea mukulain joukkoon. Mutta sano jo kenestä sinä teet emännän? - -PERÄKORPI. No tuota -- - -TANAKKALA. Vai olet sinäkin ruvennut hulluttelemaan, vanha, vakava -mies. Enpä minä olisi uskonut. - -PERÄKORPI. No tuota. - -NIERULAINEN. Mitä hulluja se haastelee tämä Tanakkala! Ottaisi itsekin -uuden emännän kun vaan saisi. Mutta siitä ei huoli muut jos Kylä-Maija, -ha haa. Jos minulta vaan emäntä kuolis, niin kohta ottaisin uuden. - -TANAKKALA. Jos saisit. - -NIERULAINEN. Saisin minä paremmin kun sinä. Sinä olet sellainen -tuppisuu, ettei sinulta tulisi kosituksikaan. Toista se on minun. - -PERÄKORPI (Tarjoo sikareja.) Pankaa savulle, tässä on sikareja. - -NIERULAINEN. Ja oikein provastin sikaria. (Ottavat ja virittävät -sikarit.) - -PERÄKORPI. Kuka sitä kihlajaisiinsa huonoja sikareita ... ei niitä aina -vietetä. - -NIERULAINEN. Tosi. - -PERÄKORPI. Istumaan käykää. - -TANAKKALA. Mä vieläkin sanon, että, voi lempo kun olet hullu, vanha, -ikäloppu mies. - -PERÄKORPI. Älä sano, ota sinäkin akka. - -TANAKKALA. Hui, hai, niin hulluksi en minä tule! - -NIERULAINEN. Saapa nähdä vaan kun Peräkorpi nyt ensin näyttää hyvää -esimerkkiä. Mutta sano jo kuka morsian on? - -PERÄKORPI. Eihän se mitään erinomaisia voi olla näin vanhalle... Tämä -se on vaan, tämä oma piika, Liisa. - -TANAKKALA. Pane nyt järveen! Eihän se ole oikein täysijärkinenkään? - -NIERULAINEN. Soo, vai Liisa. Noo, mitähän ne valikoimalla paranevat. -Valikoitsijan käteen jäävät usein luut ja niin sen käy tämän -Tanakkalankin. - -PERÄKORPI. Kyllä se minulle kelpaa. - -NIERULAINEN. Hojaa! Ei muoto murkinaksi kelpaa. - -PERÄKORPI. Enkä ole tässä enää minäkään parhaillani. - -NIERULAINEN. Perhanasti sinä oletkin vanhentunut näinä viime vuosina. - -PERÄKORPI. Minäkö? - -NIERULAINEN. Niin. Sinun olisi pitänyt jo ennen ottaa emäntä. - -PERÄKORPI. Sitäpä olen tässä katunut. Mutta enhän minä vieläkään niin -kovin vanhalle näytä, näin pyhäpukeissa? - -NIERULAINEN (Nauraen.) Minä taisin väärin tehdä kun sulhasmiestä -vanhaksi sanoin. Mutta totta puhuen, kun minä oikein katson, niin sinä -näytätkin nuoremmalta nyt, noin putsattuna. - -TANAKKALA. Anna nyt tuon narrata itseäsi. Ruma sinä olet, sun -naamasikin on kun vanha kropsu. - -PERÄKORPI. Niinkö sinä luulet? - -TANAKKALA. Niin ja se on totta puhetta. Sinä, haudan partaalla -kääkyttelevä äijä, mitä lempoa sinä teet akalla? Siitä saat -jokapäiväisen ristin taloosi. - -PERÄKORPI. En minä sitä usko. Liisa on vakava ja nöyräluontoinen -ihminen ja talon tavoille jo tottunut. - -TANAKKALA. Usko jos tahdot, perästäpäin sen paremmin tietää. - -NIERULAINEN. Kas kas, se kadehtii, tämä Tanakkala! - -TANAKKALA. Minäkö? - -NIERULAINEN. Ha haa, kun meni punaseksi. - -PERÄKORPI. Katsokoon itsellensä Tanakkalakin akan aikanaan (Ottaa -kaapista pullon ja laseja, kaataa ryypyt.) Tulkaa, naapurit, ottamaan -ryypyt suihin. - -NIERULAINEN. Kyllä minun pitää ruveta katselemaan emäntää tälle -Tanakkalallekin. - -PERÄKORPI, NIERULAINEN, TANAKKALA (Ryyppäävät.) - -TANAKKALA. Taitaa olla turha vaiva. - -PERÄKORPI. Ei olekaan, me alamme yhteen puuhaan Nierulaisen kanssa. - -TANAKKALA. Kaksi hyvää. - -NIERULAINEN. Niin onkin. Mulla on suuta ja Peräkorvella verestä -kokemusta. - -PERÄKORPI. Meiltä se tapahtuu. Otetaan vielä ryypyt. (Kaataa.) - -TANAKKALA. Menee päähän. - -PERÄKORPI. Ei se niin vähästä. - -NIERULAINEN. Kyllähän mies pari ryyppyä kestää. (Ryyppäävät.) - -TANAKKALA. Vanhanaikaista on jo tämä ryyppääminenkin. Olisi vanhoille -miehille viisaampaa ruveta raittiiksi, kuin hullutella akanoton -puuhissa. - -NIERULAINEN. Siihen en minä pane puumerkkiäni. - -TANAKKALA. Sen minä kyllä uskon, sellaisesta isosta juoposta. - -NIERULAINEN (Suuttuen.) Isosta juoposta? Olenko minä jolloinkin sinun -tielläsi maannut? - -TANAKKALA. Taisit suuttua? - -NIERULAINEN. En minä ole suurempi juoppo kuin muutkaan. - -PERÄKORPI. Ettehän nyt riitaa haasta, aika miehet? Sopikaa pois. - -NIERULAINEN. Kelpaa viina Tanakkalallekin. - -TANAKKALA. Noo, kelpaahan se. Mutta monasti olen jo ajatellut heittää -pois koko ryyppäämisen. - -NIERULAINEN. Olisit heittänyt. - -TANAKKALA. Niinpä ei sitä ole tullut tehdyksi. Mutta olkoon sillään nyt -se juttu. Mitä sanovat sinun lapsesi, Peräkorpi? - -PERÄKORPI. Tästäkö akan ottamistouhustani? - -TANAKKALA. Siitä. - -PERÄKORPI. Noo tuota ... se nyt on sillä tavalla, tuota... En minä ole -heidän kanssansa vielä oikein puhunutkaan. - -TANAKKALA. Ja kihlata jo aijot. - -PERÄKORPI. Niin noh, heidän ei tule mitään. Talo on omani, Miinalle -maksan rahat vaikka paikalla, Juho on saanut osansa. - -NIERULAINEN. Niin, mitä siihen mukulain tulee. Itsellensä tämä vaimon -ottaa. - -TANAKKALA (Päätä ravistaen.) Vaikka kohtakin, mutta kotirauha siinä -särkyy. - -PERÄKORPI. Minä olen jo niin kauan saanut olla kaikkea huolen pitoa -vailla että... Ei kukaan enää välitä minusta, ei kukaan tottele, niin -pidetään minua kuin ruotiäijää... Minä olen niin tuskastunut että ... -kun vanhalla ijällään pitää olla ja elää kun kerjäläinen, vaikka talo on -kun linna... Minä olen niin suuttunut päiviini että ... akan minä otan, -menköön syteen taikka saveen, sen huonommaksi ei minun elämäni taida -tulla. - -TANAKKALA. Oletko kauan jo tätä ajatellut? - -PERÄKORPI. Noo, en minä kauan. - -NIERULAINEN. Eikä se pitkistä miettimisistä paranekaan. Mutta asiasta -toiseen. Kuinka sinun varsasi on kasvanut, Peräkorpi? - -PERÄKORPI. Kohta on emänsä kokoinen. Lähdetään katsomaan. - -NIERULAINEN. Mennään. - -PERÄKORPI. Pankaa uudet sikarit palamaan. - -NIERULAINEN. Savuaa vielä. - -TANAKKALA. Tämä ei tahdo oikein palaa. - -NIERULAINEN. Et sinä osaa sytyttää. Pure enempi pois päästä, niin savu -kulkee paremmin. (Menevät peräovesta.) - -MIINA, JUHO ja RIIKA. (Tulevat sivuovesta.) - -MIINA. Täällä on pullo pöydällä. Varmaankin ne alkavat ryypätä. - -JUHO. Kun ei vaan vaarilla olisi aikomus jo tänä iltana juoda -kihlajaisia? - -MIINA. Jos hän kertoo aikeistaan noille miehille, niin Nierulainen sen -juoksettaa heti ympäri maailman! - -JUHO. Totta puhuen minä vähän pelkään, että tässä on kierroksessa -jotain. Saapa nähdä luopuuko Liisa niinkään vähällä toiveistaan. - -MIINA. Ettäkö hän narraisi minulle? - -RIIKA. En minä usko että Liisa osaisi yhtään kierrellä. - -JUHO. Minä menen puhuttelemaan isää kahteen käteen, ennen kuin se ehtii -enempää ryypätä. Peijakkaan äijä, kun tässä alkaa hullutella. (Menee.) - -RIIKA (Siirtää tuolinsa Miinaa vastapäätä, ottaa lämpimästi käsistä -kiini.) Voi Miina kun minun on paha olla! - -MIINA. Mitä varten? - -RIIKA. Eikö sinun ole? - -MIINA. Noo, mutta eihän se sinuun koske niinkään paljoa. - -RIIKA. Niin, mutta mitä varten pitää lasten ja isän välisuhde olla -sellainen? Miksi et sinä Miina rakasta isääsi? - -MIINA. Hyvä ihminen... (Itkuun pillahtaen:) Kun hän on niin ilkeä ja -aina härnää ja... - -RIIKA. Isäsi on vanha, mutta ilkeä ei hän ole... Minulla on ollut isä -ja isäpuoli, (liikutettuna) ja minä tiedän minkälaista on ilkeys. - -MIINA. Kyllähän minäkin... - -RIIKA. Mutta sinussa on vikaa itsessä. - -MIINA. Niin onkin! - -RIIKA. Ja sinun pitää pyytää isältäsi anteeksi, niin hän leppyy kohta. - -MIINA. Nytkö? - -RIIKA. Nyt ja usein jälestäpäinkin. Rehellinen, lapsellinen nöyrtyminen -vanhempain ihmisten edessä, voi, sinä et usko, miten hyvää se tekee -nuorelle sydämmelle! - -MIINA. Kyllä minä uskon, mutta kun ei isä koskaan neuvo minua, eikä -kukaan ole neuvonut, isäkin pistelee ja haukkuu vaan. - -RIIKA. Sen uskon, mutta ole sittenkin nöyrä ja tottele häntä. - -MIINA. Ne tulevat nyt, mennään tupaan, Riika. (Nousevat, panevat kädet -toistensa vyötäsille.) - -RIIKA. Minun äitini sanantapa on aina, että lapsen nöyryys on alkutie -elämän onneen. (Innostuneena.) Ja ... ja kuule, etkö sinäkin pidä minun -äidistäni? - -MIINA (Liikutettuna.) Mutta sellaista äitiä kuin sinulla, ei olekaan -kuin yhdellä tuhannesta. (Menevät sivuovesta.) - -TANAKKALA ja NIERULAINEN (Tulevat peräovesta.) - -NIERULAINEN. Taisi poika ottaa isänsä kovalle. - -TANAKKALA. Meidän taitaisi olla viisainta lähteä tiehemme. - -NIERULAINEN. Mitä varten, kun on kerran käsketty, niin juodaan nyt nämä -kemut. Ei näitä enää toiste tule. - -TANAKKALA. Täällä on ilkeä olla... Saisi sovitella asiansa omain -mukulainsa kanssa. - -NIERULAINEN. Älä joutavia ujostele. Ja ollaanhan tässä nyt niin -tuttuja, että saadaan vähän naapurille nauraakin, jos naurun asiaa -tulee. - -JUHO (Tulee peräovesta.) Siellä on hyvä ilma. - -NIERULAINEN. Kovin hyvä ilma. Oletpa sinäkin tännepäin kulkeutunut. - -JUHO. Lähdimme Riikan kanssa ajelemaan. - -NIERULAINEN. Se on oikein, ajelkaa niin kauan kun eivät lapset peräänne -paru. - -RIIKA ja MIINA (Tulevat sivuovesta.) - -NIERULAINEN. Tuollapa tulee se nuori emäntä. (Menee Riikaa -kättelemään.) Päivää. Minä täällä Juholle sanon, että ajelkaa niin -kauan kun eivät mukulat perään paru. - -RIIKA (Niijaa Tanakkalalle.) Hyvää päivää. - -TANAKKALA. Päivää. - -PERÄKORPI (Tulee sivuovesta, astuu pahantuulen näköisenä näyttämön -etualalle. Raapii korvallistaan. Syrjään.) Saamari! (Keskustelu ei enää -ota sujuakseen. Kaikki, paitsi Peräkorpi, istuutuvat, joku ryähtelee. -Äänettömyyttä.) Saamari tuota... - -NIERULAINEN. Mitä sinä nyt, Peräkorpi, niin seisoskelet ja kyräilet? - -PERÄKORPI. No tuota ... en minä mitään... Pankaa siitä uudet sikarit -palamaan. - -TANAKKALA (Nousee ja astuu peräovelle.) Tule tänne, Peräkorpi. (Ulos.) - -PERÄKORPI (Seuraa.) - -NIERULAINEN. Sillä ukolla näyttää olevan niin kun kivun asiat. - -JUHO. Siltä se näyttää. - -NIERULAINEN. Mikä äijän päähän lie mennyt? Ei tässä ole vielä -ryypättykään paljoa. - -JUHO. Te vanhat miehet, te ryyppäättekin vielä. - -NIERULAINEN. Joo, kuollen koira tapansa heittää, mutta ei paha koira -kuoltuansakaan. - -PERÄKORPI ja TANAKKALA (Tulevat. Peräkorpi istun pöydän luo, käsi -poskella. Äänettömyyttä.) - -NIERULAINEN. Noo, Peräkorpi, mitä sinä nyt murehdit? (Nauraen:) Ota -vaan itsellesi emäntä ilman epäilemättä. Eivät taida vielä nämä nuoret -tietääkään, että isänne meinaa -- - -PERÄKORPI. Ole vaiti! - -NIERULAINEN. Vaiti? No puhu itse, kun tässä istutaan suut tukossa aivan -kuin hautajaisissa. - -PERÄKORPI. Ei siitä taida tullakaan mitään. - -NIERULAINEN. Soo, joko se nyt sillä lailla on? - -PERÄKORPI. Sillä tavalla se taitaa olla. - -TANAKKALA. Se on useinkin lasten vika kun vanhat äijät tuolla ijällä -alkavat akanottoa puuhata. - -PERÄKORPI (Innokkaasti.) Niin onkin! Sen sinä sanoit oikein. - -NIERULAINEN. Ky-yllä ne muutenki. - -MIINA. Itsestänsä rupeevat hulluttelemaan. - -TANAKKALA (Miinaan kääntyen.) Taitanut on tähänkin olla vaan sinun -vikasi. - -MIINA. Minunko? - -TANAKKALA. Sinun. Olet varmaankin pitänyt isästäsi hyvin huonoa huolta -ja aivan vaan itseäsi hoitanut. - -MIINA. Kyllä hänestä huolta pidetty on, mutta eihän sitä, vanhaa miestä -tarvitse hoitaa kuin pikku lasta. - -PERÄKORPI. Pikku lasta! olenko minä pyytänyt? - -TANAKKALA. Minä en tiedä, vaan tapa yleisesti on sellainen, etteivät -tyttäret välitä mitään isäinsä vaatteistakaan ennen kuin viimeinen -paita repaleina päältä putoaa. - -MIINA. Paita? - -TANAKKALA (Naureskellen.) Niin, paita. - -MIINA. Onko isä sellaisia puhunut? - -PERÄKORPI. Ei... - -TANAKKALA. Ei ole puhunut, vaikka syytä kyllä taitaisi olla. - -PERÄKORPI (Nousee. Puhuu pahoitetulla äänellä.) Se nyt oli sellaista -että ... kun minä tässä olen tullut vuosi vuodelta Miinankin silmissä -hylyksi, niin minä ajattelin, että, jos ottaisi itsellensä jonkullaisen -emännän, sellaisen kun saa... Saateipa vanhoilla ole enää valikoiman -varaa... Meinasin että se sitten edes vähän pitäisi minusta huolta kun -vanhenen. - -NIERULAINEN. Kyllä se oikea meininki oli. Ja kohtahan sen Miinankin tie -vie nuorempain miesten paitojen paikkuriksi. - -TANAKKALA. Ole vaiti! - -NIERULAINEN. Vaiti? - -PERÄKORPI. Ei suinkaan se Liisa komea ole, eikä korkeata sukua, eikä -rikas, mutta mitäpä niistäkään on hyötyä, jos ei ole sopua ja rauhaa. - -NIERULAINEN. Niin juuri. - -PERÄKORPI (Liikutettuna.) Kun Miina voisikin minua vähän paremmin -kärsiä ja pitäisi vähänkään parempaa huolta tarpeistani, niin en -suinkaan minä tällaisia olisi ruvennut ajattelemaankaan, vanhalla -ijälläni. - -TANAKKALA. Älä nyt tyttöä yksin syyttele, itsepä olet hänet -kasvattanut. - -PERÄKORPI. Niin olenkin, mutta... - -TANAKKALA. Eikä kukaan järkevä ihminen saata sanoa tätä sinun -naimapuuhaasi muuksi kuin hulluudeksi. Saatpa nähdä, että ennen pitkää -kiität meitä siitä, että estämme sinua sitä tekemästä. Liisa on kyllä -hyvä piika ja osaa hoitaa karjaa ja hänen köyhyytensä ei ole mikään -vika. Mutta kun itsekin ehdit asiata oikein ajatella, niin tulet kyllä -ymmärtämään, ettei hän sinulle vaimoksi sovi eikä kelpaa täyttämään -sinun emäntävainajasi paikkaa. - -PERÄKORPI (Mietteissään päätä vääntäen.) Taidat olla oikeassa. - -TANAKKALA. Kun te vaan Miinan kanssa teette keskinäisen kotirauhan, -sovitte kahden puolen ja lakkaatte hammastamasta ja rupeette -rakastamaan toisianne niin kuin kristittyjen tulee ja sopii, niin -teidän on parhain olla niin kuin nyt olette. - -MIINA (Itkien.) Antakaa anteeksi isä. - -PERÄKORPI. Mitä se oli? Miinako anteeksi pyytää? - -RIIKA (Miinalle syrjässä, työntäen häntä isänsä luo.) Mene ja ota isäsi -kaulaan. - -MIINA (Menee itkien isänsä luo ja panee käsivartensa hänen kaulaansa.) -Jos isä antaa anteeksi, niin minä koetan tulla paremmaksi. - -PERÄKORPI (Liikutettuna.) Jumala siunatkoon. - -JUHO. Kyllä isällä on myöskin syytä pyytää anteeksi Miinalta. - -PERÄKORPI (Liikutettuna.) On poikani, se on totta! Kirouksella minä -olen teitä molempia monta sataa kertaa opettanut ja monta kertaa on -minun omatuntoni jo ennen siitä soimannut. Antakaa anteeksi, lapset. -Minä olen paatunut ihminen. - -MIINA. En minä mitään tahdo muistella. - -JUHO. Minä en syytä isää, Miinan puolesta vaan sanoin. - -RIIKA. Mutta me nuoret, tehdään nyt oikein pyhä lupaus, että me yhdessä -panemme kaikki voimamme liikkeelle, sulostuttaaksemme isän vanhuuden -päiviä. - -MIINA ja JUHO. Tehdään! - -PERÄKORPI (Pyyhkien takin helmalla silmiään.) Minua hävettää teidän -edessänne. Kun Jumala oliskin sallinut äitinne elää, en minäkään olisi -joutunut tällaisiin hullutuksiin. - -JUHO. Ja nyt itkut pois. Miina laittakoon tässä hyvät kahvikestit. - -PERÄKORPI. Niin todella. Mene Miina. - -RIIKA. Tuo Liisa tänne kahville muitten joukkoon. Ei hän ole mitään -häpeäntöitä tehnyt. - -MIINA. Todellakin! Minä tuon. - -PERÄKORPI. Ei yhtään häpeäntöitä, sen uskallan vannoa. Liisa on siivo -ihminen ja talomme vanha, uskollinen palvelija. Ja jos ei teillä ole -mitään sitä vastaan, niin panen hänelle tämän päivän muistoksi -sata markkaa säästöpankkiin. - -MIINA. Pankaa vaan! - -JUHO. Kyllä minun puolestani. - -RIIKA. Se on oikein, kyllä Liisa on sen monin kerroin ansainnut. - -TANAKKALA. Minun, joka tässä olen tahtomattani joutunut näiden -tapausten todistajaksi, täytyy, vaikka ei tapani ole imarrella, sanoa, -että paljon minä olen nähnyt huonompia ihmisiä. - -PERÄKORPI. No noh, ihmisiä tässä ollaan kaikin, Jumala paratkoon. - -NIERULAINEN. Sanoit minun sanani, Tanakkala. Minä pidän noista -nuorista, vaikka eivät antaneetkaan isänsä emäntää ottaa. - -PERÄKORPI. Se taisi olla vaan sen parempi, naapuri. - -RIIKA. Ja nyt, kun nämät vanhat meitä nuoria näin kiittelevät, niin -meidän asiamme on muistaa äsken tekemämme lupaus: teossa ja toimessa -näyttää, että vielä vuosien päästä tuon tunnustuksen ansaitsemme. - -MIINA (Syleillen Riikaa.) Auta, Riika, sinäkin minua pitämään -lupaustani Jumalan avulla. - -Esirippu. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Syteen taikka saveen, by Santeri Alkio - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK SYTEEN TAIKKA SAVEEN *** - -***** This file should be named 41482-8.txt or 41482-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/1/4/8/41482/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |