diff options
Diffstat (limited to '41482-0.txt')
| -rw-r--r-- | 41482-0.txt | 1359 |
1 files changed, 1359 insertions, 0 deletions
diff --git a/41482-0.txt b/41482-0.txt new file mode 100644 index 0000000..7d3fdb8 --- /dev/null +++ b/41482-0.txt @@ -0,0 +1,1359 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 41482 *** + +SYTEEN TAIKKA SAVEEN + +Huvinäytelmä 1:ssä näytöksessä + + +Kirj. + +SANTERI ALKIO + + +Werner Söderström, Porvoo, 1899. + + + +HENKILÖT: + + IISAKKI PERÄKORPI, talollinen, leskimies, 60 vuoden ikäinen. + MIINA, hänen tyttärensä, 20 vuoden ikäinen. + JUHO, hänen poikansa, nuori talollinen. + RIIKA, Juhon vaimo. + LIISA, Peräkorven palveluspiika, 40 vuoden ikäinen. + KYLÄ-MAIJA, vanha akka. + TANAKKALA, vanhahko talollinen. + NIERULAINEN, vanhahko talollinen. + +Näyttämö: Talonpoikaismalliin sisustettu kamari, perällä ja sivulla +ovi. Huonekaluina muutamia tuoleja, pöytä, piironki ja sen päällä +tualettipeili, arkku nurkassa j.n.e. + +PERÄKORPI (noin 60-ikäinen, osittain paljaspäinen ukko, mustat housut +ja aivina paita päällä. Paidan hihat ovat rikki. Istuu tuolilla, ajelee +partaansa, tirkistellen kuvaansa kuvastimessa, joka on vastapäisellä +tuolilla. Alkaa pyyhkiä rievulla leukaansa.) -- Niin se näkyy olevan, +että kun ihminen tulee vanhaksi niin ei enää kykene oikein kunnolla +partaansa ajamaan... Kyllähän se muuten aina menisi, mutta kun kädet +alkavat niin kovasti vapista ja naama vetäytyy ryppyihin (Katselee +kuvaansa peilissä.) On sekin merkillinen Jumalan ihmetyö, että parta +kasvaa niin kuin synti samalla, kuin päänlaki paljastumistaan paljastuu +(Alkaa taas ajella partaansa.) + +MIINA (Tulee, astuu tualetin eteen huiviansa laittamaan). + +PERÄKORPI. Älä ... älä vaan tyr-tyrkkää minua! + +MIINA. Teitä! + +PERÄKORPI (Viskaa veitsen tuolille ja alkaa pyyhkiä leukaansa.) Äs ... +saamari, kun tein taas haavan! Onko minulle puhdas paita? + +MIINA. Puhdas paita! Mitä te sillä nyt tekisitte, kun ette kotoa +kuitenkaan mene minnekään? + +PERÄKORPI. Kuka sen on sanonut etten minä mene minnekään? Sitä paitsi +tapasi äitivainajasi joka sunnuntaiaamuna antaa puhtaan paidan, ja +olivat ne silloin eheitäkin, liekö nyt yhtäkään. + +MIINA. Tottahan laittoi puhtaita paitoja omalle miehellensä, että olisi +sen saanut vähänkin ihmisten näköiseksi. + +PERÄKORPI. Ihmisten näköiseksi! Sinun sanasi menevät liijan syvälle, +kuule (Nousee.) Minä olen kuitenkin sinun isäsi, olin sitten kuinka +vanha ja ruma tahansa (Nyrkkiä puiden:) Muista se: sinä perit kerran, +jos elät, minun rumuutenikin, eikä vaan tavaroitani. + +MIINA (Yhä peilaillen.) Pyh! + +PERÄKORPI. Laita minulle puhdas paita!... Katso miten likainen ja +rikkinäinen tämä on. + +MIINA. Minä lähden kirkkoon, enkä ehdi sitä enää hakea. + +PERÄKORPI. Sano missä niitä on, niin haen kyllä itsekin. + +MIINA (Ei puhu mitään, peilailee ja sovittelee vaan huiviaan.) + +PERÄKORPI. Kuulitko sinä? Ota se peili mukaasi. + +MIINA. Hyvä Jumala, minkälainen vanhus te olette! Silloin kuin lapsenne +lähtee kirkkoon saadakseen sielullensa ravintoa, silloin teidän +paatunut sydämmenne pakoittaa teitä nostamaan sodan paidoista. Jos te +otatte omantuntonne päälle sen, että minä nyt alan paikata teidän +paitojanne ja paikkaan koko kirkonajan, niin minä teen sen paikalla? + +PERÄKORPI (Asettuen uudelleen parranajoasemaan ja nauraen +pisteliäästi.) Jos minä näkisin sen ihmeen, että sinä paikkaisit +minulle paidan, niin kyllä tohtisin sen synnin selkääni ottaa. + +MIINA (Pettyneenä.) Sen minä kyllä uskon! (Juhlallisesti.) Älkää, +isä rakas, olko niin mammonan orja. Teidänkin olisi jo aika +sunnuntai-aamusin ajatella vahan muutakin kuin paitoja ja parran ajoa. + +PERÄKORPI. Kyllä. + +MIINA. "Kyllä" te aina sanotte. + +PERÄKORPI. Onhan se kristillisempää edes myöntää kuin olla aina vastaan +niin kuin sinä. + +MIINA. Kylläpä sitä käskisi aina olla teidän mielenne mukaan. + +PERÄKORPI. Saisit sinä... Ai perhana! ... kun leikkasin taasen haavan +(Pyyhkielee verta.) Siinä sinä kanssa palpotat koko päivän! Mene jo +siitä tiehesi jos kerran menet. + +MIINA (Ilkkuen.) Minunko syyni tuokin oli? + +PERÄKORPI (Matkien Miinaa.) "Minunko syyni tuokin oli." + +MIINA (Menee nauraen ja ilvehtien.) + +PERÄKORPI (Katsahtaa taaksensa Miinan mentyä, heittää parranajon, +nousee leukaansa pyyhkien.) Nyt minä tahdon akan vaikka mistä! Tuo +tulee aina vaan yltäisemmäksi mitä enemmän häntä lahjon, silkkihuiveja +ja musliineja ostelen. Jumalauta! mun pistää kovin vihakseni kun ei ole +enää eheätä paitaa ottaa yllensä, vaikka tytär silkissä ja sametissa +prameilee. Haukkuu vaan sitte silmät täyteen jos joskus jotain tekemään +hänet vaadin, muutama kelvoton! (Miettii.) Mahtaisiko saada tuon +piika-Liisan suostumaan? Hän on tosin vähän ruma ja hiukan hassahtava, +mutta hyvä ja huolellinen työihminen niin että kyllä hän emännyyttä +hoitamaan kelpaisi (Katsottuaan kuvaansa isossa peilissä. Huokaisten:) +Kyllä en minäkään ole kaunis, eikä minullakaan liene enää valikoiman +varaa, sillä nuoret ja koreat ne katsovat aina enempi naamaa kuin +rahataskua... Se se oli saakelin hullua, etten jo kymmenen vuotta +takaperin nainut silloista piikaani, vaan annoin muiden johtaa itseäni. +Silloin oli vielä verevyyttä poskissani, tukkani oli kuin rohdin tortti +ja -- siinä tytössä olisi ollut emäntää joka taholle... (Sattuu +katsahtamaan saappaisiinsa.) Saamari kun ovat nuo saappaatkin ravassa, +täytyy niitäkin vähän mustata, jos tässä kosimaan pitää ruveta (Laittaa +paperitukon johon tahrii pesästä nokea. Keskeyttäen saappaitten, +mustaamisen:) Ja totta puhuen, kyllä Liisa ihmiseksi kelpaa, kun puetan +hänet. Saateipa raha puutu. Jääköön Miina tästälähin vähemmälle ja +syyttäköön itseänsä, kun ei vähääkään lapsen tavoin isäänsä kohtele. +Hän on aina niin kun olisi paholaisen niellyt, Jumala paratkoon! Ja jos +minulla on vielä elämänpäivä, niin ennen pitkää putoovat vaatteet +riepuina päältäni (Vie tupaan parranajovehkeet.) Ei minun tarvinnut +näitä tällaisia ennen kannella kun emäntä vainaja eli. (Istuu +tupakoimaan.) + +Mutta mitenkähän helkkarissa minä osaisin sille Liisalle asian puhua +niin, ettei siinä kovin pitkiin juttuihin tarvitsisi ruveta? Hän on +vähän yksinkertainen (Nousee, ottaa verkatakin naulalta, ja pannessaan +sitä päälleen.) Panen tuon verkatakin päälleni, se kuitenkin antaa +vanhallekin miehelle vähän paremman ja juhlallisemman ulkomuodon +(Katsoo peiliin.) Noo, en minä vielä sentään niin kauhean vanhalle +näytä! (Istuutuu.) Perhana tietää, olisiko parempi vihkaista asiasta +Kylä-Maijalle, että se puhuisi Liisalle, vai puhunko itse ja nyt +kohta?... Tässä todellakin tarvitsee rohkoryypyn, sillä asiata en enää +lykkää, en! (Menee piirongin luo, ottaa sieltä pullon, josta ryyppää. +Katsoo sitten ulos ikkunasta.) Kas, mutta tuollahan se Kylä-Maija +meneekin, tpruu! (Hätäisesti liikkuen.) Huudankohan minä hänet tänne, +vai annanko olla? Jos se nyt jää, niin se jää ainaiseksi, sillä minä +olen, herra paratkoon, tällaisissa asioissa aika pelkopöksy... Jos +vasikan nahatkin saan, niin enpä ole ensimmäinen, eikä viimeinenkään. +Menköön syteen taikka saveen! (Kiirehtii ulos. Vähän ajan kuluttua +palaa takaisin ja huutaa ovesta jälkeensä:) Tule tänne Maija! + +KYLÄ-MAIJA (Astuu sisään reppuineen.) Kun oikein tuo isäntä vie mun +kamariin. Voi juutas kun teillä on komea tuolettipeilikin! + +PERÄKORPI. Käy istumaan. + +KYLÄ-MAIJA. Jotta oikein käsketään istumaan. Voi paikkaa kun se isäntä +on viimeaikoina kovin lihonut ja tullut pulskaksi. Oikeinpa mä nyt +vasta silmäni avajan, kun on kohta niin iso vatsa kun Mikin-tuvan +vaarilla. Te olette varmaankin ollut hyvin terve? + +PERÄKORPI. Niin kun pukki. + +KYLÄ-MAIJA. Päällekin päin sen toki näkee. Ja mitäpä tarvitsee olla +kipeä, enempää kuin laihakaan sellaisen, jolla on kyllä kädestälähtevää +ja aitankatot notkuvat sian- ja lehmänreisien painosta. Lihovatpa ne +köyhemmätkin! Tuokin Rantalaurilan Antti, sellainen kitukontti kun on +ollut koko elämänsä ja nyt on lihonut ja paisunut kuin rovasti. Ja +sillä on vielä velkaakin. + +PERÄKORPI. Tuota, älä nyt huoli niistä veloista... + +KYLÄ-MAIJA. Niin, kyllähän minä sen tiedän, ettei te kärsi ämmäin +juoruja, te kun olette niin kovin siivo ja rehti. Mutta sanon minä sen +vaikka kenelle, että velkainen talo se on Rantalaurila ja komeita vaan +ollaan, tyttäretkin niin ylöllisesti, etteivät enää nenäänsä niistä +ollenkaan paljain käsin, ei toki! Nenäliinat ja nästyykit pitää olla +niin tryykätyt ja stärkätyt jotta.... + +PERÄKORPI. Tuota noin, niistäköön nyt nenänsä kuinka itse parhaaksi +näkevät, mutta mulla oli aikomus sulle puhua... + +KYLÄ-MAIJA. Noo, noo niin, puhukaa vain, ei suinkaan teillä olekaan +paljon ketään, jolle puhuisi sydämensä kipuja, kun Miinakin on niin +nuori ja emännän Jumala korjasi pois. Ja vaikka mä sen itse sanon, niin +kyllä mulle sopii puhua ja uskoa asiansa, ne ovat mulla niin kuin +haudassa, niin jus-tiin kun haudassa! Vaikka minua juoruämmäksi +sanotaan, niin kyllä yksi on joka tietää! + +PERÄKORPI (Itsekseen tuskaisena.) Perhana kun saisi suunvuoroa, että +pääsis alkuun. + +KYLÄ-MAIJA. Mulla on paljon sydänystäviä parempain ihmisten joukossa, +oikein pitäjään komeimpia emäntiä ja on isäntiäkin, vaikka mä sen itse +sanon. Köyhä minä olen ja kulkevainen, mutta on mulla, Jumalan kiitos, +oma mökki päälläni enkä ole ikänä saanut penniäkään vaivaishoidosta. Ja +jos minä kaikki sanon, kun kerran näin sattuu puheeksi tulemaan, niin +olisin minä sen jälkeen, kun Mikkivainajasta leskeksi jäin, saanut +montakin miestä, mutta Maija ei huoli kaikista vedentuomista. Kissa! +Minä elän kunniallisena leskenä niin kun pyhä Paavali. Minä sanoin +tässä tuonaan yhdellekin... + +PERÄKORPI (Huutaen.) Ja minä sanon sinulle, jos kuulla maltat, että +minäkin olen nyt aikonut ottaa akan. + +KYLÄ-MAIJA (Innokkaasti:) Tekö? Oikeinko itsellenne? No mikä on sen +onnellisen valitun nimi, joka saa (viittaa kädellään ympäri huonetta) +nämät kaikki ja päässee tähän emännäksi lyllyttelemään? Voi juutas, vai +jo te nyt viimeinkin... No kylläpä sille ihmiselle, joka pääsee kaiken +tämän tavaran ja komeuden päälle, kylläpä sille, mä sanon, Jumalan +siunaus vuotaa kuin viina leilistä, ha ha haa. Kuka se on, rakas +lautamies? + +PERÄKORPI (Myhäillen.) Enhän minä ole lautamies. + +KYLÄ-MAIJA. Noo, mitä sillä on väliä! Parempikin te olette kuin moni +lautamies, paljonkin parempi kun esimerkiksi tuo Järvensivun lautamies, +jolla on niin kauhea velka selässänsä. Kuinkahan ei teitä olekin pantu +lautamieheksi? Eivät ne ole, raukat, ymmärtäneet (Käsiä yhteen lyöden.) +Mutta taikkama! Teidän emäntä vainajan isä oli lautamies? Meikeinhän se +on sama jos te olisitte: (Vakuuttavasti.) Minä sanon teitä +lautamieheksi, vihastukaa jos tahdotte! Lautamies teistä kuitenkin +tulee kun te olette niin viisas, ja rikas, ja pulska (Yhä enempi +mielistellen:) Mutta mikä on sen kullannuppeloisen nimi, sen autuaan +lapsen, joka pääsee näiden tavarain haltiaksi? + +PERÄKORPI. Minä meinasin sulle puhua... + +KYLÄ-MAIJA (Käsiä yhteen lyöden.) Mulle puhua!? Ettäkö minua? Eihän te +leikkiä laske? Ei saa pilata köyhää! Meinaatteko oikein todella? + +PERÄKORPI. Eei, minä vaan ajattelin että sinä olisit sopiva -- + +KYLÄ-MAIJA. Voi taivas! Oikeinko todella? + +PERÄKORPI. Niin tuota, älä nyt huuda, minä arvelin vaan että sinä +olisit tottunut -- + +KYLÄ-MAIJA. No niin! Kyllä minä sen sanon, vaikkapa kohta omalla, +syntisellä suullani, että jos minä tulen teille emännäksi, niin +heiluman täällä pitää joka paikka. Kamarin lattiankin minä pesen ja sen +pitää kumaata niin kuin pukaali kun me molemmat yhdessä veisaamme sitä +virttä, kuinka se nyt olikaan?... Maa ... maa... + +PERÄKORPI (Syrjään.) Nyt se vietävä luulee, että minä aijon emännäkseni +häntä itseänsä! Mitähän lempoa tästä vielä tulee? + +KYLÄ-MAIJA. Niin niin, näinpä se olikin (veisaten) Maa-aha-ha su-huur +jaa-ha-ha-havaraa, jaa ka-haik se-hen ta-havaraa... ["Maa suur' ja +avara ja kaikk' sen tavara."] Niin se oli. Eikös mulla ole vielä korea +äänikin kun mä taidan niin kauniisti lurajuttaa? Eivät ne tämän +aikaiset enää moni niin osaa, huutavat vaan ja mylvivät niin kun härät. +Mutta voi paikkaa jos meistä tulis vielä pari! Kukas sitä olisi uskonut +vielä äsken, kun minä tulin pitkin kylänraittia kantaen selässäni +tuollaista rumaa reppua! Mutta niin muuttuu maailma. Kuka, kuka olisi +äsken uskonut että Maijasta tulee yht'äkkiä morsian ja että täällä +ruvetaan kullaksumaan, ihan niin kun pyykkiä vain, hi hi hii!... + +PERÄKORPI (Huutaen.) Pane nyt järveen se paasaaminen, että minä saan... + +KYLÄ-MAIJA. No se joutaa kyllä järveen, mutta annahan nyt, rakas +yrkämies, mun vähän höhlytä enintä puhkuani menemään. Ymmärräthän sinä +sen, rakas Iisakki-paappa, -- vaikka et sinä siltä mikään paappa ole, +sinä olet pulska ja fiini kun pesty variksen poika, mutta mä nyt vaan +sanoin paapaksikin -- + +PERÄKORPI (Syrjään.) Heittäiskö tuon vietävän päällensä ulos? + +KYLÄ-MAIJA. No tuota, kyllä minä sen nyt olen tässä moni kertaan +ajatellut pääni ympäri ja meinaan niin, että enköhän minä nyt sitte +tule teille emännäksi. Kyllähän minä muutenkin elän, vaikka sen itse +sanon, mutta kun tekin niin kipeästi tarvitsette emännän ja minä tässä +olen joutilas, ja -- kun tekin arvelette että minä olisin sopiva, niin +mitä siinä on muuta kun... Mutta kuule, mitähän meidän pitää tehdä mun +tupani kanssa, pitääkö sen myödä, vai annetaanko olla? Kuinka sinä sen +parhaaksi ajattelet? Sinun tahtoasi tässä nyt noudattaa täytyy, sillä +mies on vaimon pää. + +PERÄKORPI. Koeta nyt, hyvä ihminen, pitää suusi kiini siunaaman aika, +sinä olet aivan erehtynyt. + +KYLÄ-MAIJA. Noo niin, et suinkaan sinä nyt vielä olekaan minun pääni, +mutta siksi kuitenkin tulet. + +PERÄKORPI. Ei ikänä, jumalauta! + +KYLÄ-MAIJA. Tulet sinä, elä vanno väärin, se on synti. Vaikka kuinka +ajattelisitkin tasavaltaa, niin ei se menesty! Miehellä pitää talossa +olla ohjakset. Vaikka kyllä minäkin otan ohjakset kireelle siinä mikä +minulle kuuluu. Kuule, minä olen tässä ajatellut, että niin tyyni ei me +ikänä vie maitoa meijeriin ettei edes papinvoita saada omasta maidosta, +ilman ostamatta... + +PERÄKORPI (Nousee kiivaasti ja lyö jalkaa lattiaan.) Pane hiiteen nuo +juttusi ja mene itse niin pitkälle kun maantietä riittää! + +KYLÄ-MAIJA. Mitä se nyt sanoi? Narrannutko se onkin minua? + +PERÄKORPI. Minähän, tuota, aijoin sinulle vaan kuppaamisesta puhua ja +sinä nostat sellaisen riemun. + +KYLÄ-MAIJA (Istuu äänetönnä tuijottaen lattiaan. Nousee sitten +kiivaasti:) Sen minä sanon sinulle, muutama parkkiposki, klanipää, +kahju, että vielä sinä tätä kadut! (Lyö jalkaa lattiaan.) Minä olen +niin kunniallista sukua kuin sinäkin. Ei mun suvussani ole moneen +miespolveen ollut huoria ei varkaita, ei edes valehtelijoita: Ja +tuollaisen parkkiposkenko minä sitten ottaisin rikkaudelle, tuollaisen, +jonka leukakin on kun hallavuoden varileivän puolikas ja jonka +ensimmäinenkin emäntä kuoli niin että -- Jumalako sen tietää kuinka +kuoli. Vainaja tapasikin mulle vaivojansa valittaa ja sanoi aina, että +kun hän joutui sellaisen romun kanssa naimisiin ja parempiakin olisi +kyllä saanut. Tpyi! Häpeä silmät päästäsi! (Työntää oven auki ja huutaa +siitä ulos:) Hoi ihmiset! Tulkaa hätään! Joutukaa rakkaat ystävät, kun +tämä Peräkorven äijä hätyyttää täällä -- + +PERÄKORPI (Työntää hänet ulos.) Mene sinä riivatun ämmä! + +KYLÄ-MAIJA. -- -- hätyyttää, hätyyttää täällä yhtä (eteisestä) yhtä +kunniallisen miehen kunniallista leskeä. Apua, apua, hoi, hoi! Tulkaa +rakkaat ihmiset pelastamaan edes henkii-ii! + +PERÄKORPI (Neuvotonna.) Voi repaletta kun huutaa. Minä senkin pöllö kun +rupesin tuollaisen saatanan kanssa puhumaan ja luulin sitäkin +ihmiseksi. Kylläpä tästä nyt tulee korea juttu. + +LIISA (Tulee.) Mikä hätä sillä Kylä-Maijalla oli? + +PERÄKORPI (Ihastuneena.) No kuule hyvä ihminen, kun minä hullu kutsuin +hänet tänne ja meinasin pyytää kuppaamaan, niin tämä tolvana joka ei +ikänä malta kuulla niin kauan että hänelle asian selittäisi, alkoi +luulla että minä pyysin häntä akakseni. + +LIISA (Lyöden käsiä yhteen.) Voi kaksi vanhaa karvalakkia! + +PERÄKORPI. ja siitäkös se ilon nosti, ennen kuin sain hänelle +selitetyksi. + +LIISA (Yhä nauraen.) Voi yhdeksäntoista! + +PERÄKORPI. Ja sitten rupesi juutas huutamaan niin kuin eläin, että minä +muka häntä hätyytän. Voi jumalatonta ihmistä, minkälainen sappi ja sisu +sillä on. + +LIISA. No tietääkin sen. Mutta kuka isännän käski tuomaan Kylä-Maijan +kamariin, kuka jo? Ha haa! Kuka käski! Minäkin nauran oikein koko +suulla, ha haa, kuka käski! + +PERÄKORPI. Ethän sinä uskone, että minä hänen kanssaan mitään +vehkeilin? + +LIISA. Kukahan nyt tuollaisen kanssa!... + +PERÄKORPI. Vanha mies. + +LIISA. Niin toki, vanha ja reiru mies. + +PERÄKORPI. Aina ollut reiru mies, en milloinkaan puheitten alainen. + +LIISA. Niin toki, en minä ole ainakaan koskaan kuullut. + +PERÄKORPI. Vaikka olet oman kylän lapsia ja olet kaikki kuullut, kun +tässä palvellutkin olet toista kymmentä vuotta. + +LIISA. Minä en uskoisi teistä sellaista vaikka itse näkisin. + +PERÄKORPI (Hämillään, epävarmana.) Kuule Liisa, tuota, olis minulla +sullen puhumista. + +LIISA. Minulleko? + +PERÄKORPI. Niin sinulle. + +LIISA. Mitähän puhumista isännällä mulle, piika-ihmiselle? + +PERÄKORPI. Tuota ... tuota .. (korvan taustaa kynsien) se olis +sellaista asiaa, että... + +LIISA. Sanokaa vaan, isäntä, kyllähän mulle sanoa sopii. + +PERÄKORPI. Niin että, etkö sinä rupeaisi tähän emännäksi kun ... kun +tunnet jo kaikki talon tavat ja lehmätkin jo tuntevat sinun, tuota -- + +LIISA (Iloisesti.) Herra hallitkoon! -- mitä tuo isäntä nyt sanoo?... +Noo, kyllähän minä talon tavat tunnen ja lehmät kanssa, mutta. + +PERÄKORPI. Mitä sinä siihen sanot? + +LIISA. Niin mitäkö minä sanon? Voi mitä tuo isäntä nyt sanoi, olishan +sillä nyt parempiakin kun tällaisia. + +PERÄKORPI. Minkälaisia? + +LIISA. Rikkaampia ja komeampia. + +PERÄKORPI. Sinä kelpaat. + +LIISA. Minäkö? + +PERÄKORPI. Minä olen sinun katsonut parhaaksi. + +LIISA. Minunko? + +PERÄKORPI. Sinun, sinun. + +LIISA (Käsiänsä nyplien epävarman, vaan samalla tyytyväisen näköisenä.) +Voi kumminkin tuota isäntää? + +PERÄKORPI. Noo. + +LIISA. Mitähän Miinakin sanoisi jos te Liisaa hänelle äitipuoleksi... +Voi juteri hallitkoon, isäntä, en minä uskalla (Vaipuvalla epätoivon +äänellä:) Ja Korvalan Juho... (Itkuun pillahtaen.) Minä olen niin +halpa ja köyhä, ei-eikä Ju-jumala ole edes ko-komiaa ul-ulkomuotoa +an-antanut, y-hyy (Peittää kasvojaan esiliinalla.) + +PERÄKORPI. Älä nyt, Liisa, saakeli tuota ... älä nyt huuda. Kuultele +nyt mitä sanon. Minä olen Juhollen maksanut äitinsä perinnön joka +pennin ja Miinalle maksan sen vaikka tänä päivänä. Ei sinun niistä +tarvitse välittää. Ja ... ja tuota, (lyö kättä polveen) me laitamme +itsemme komeiksi, Liisa! + +LIISA (Hymyillen.) Tuota isäntää! Millä me komeiksi tulemme kun olemme +jo niin vanhojakin. + +PERÄKORPI. Vanhoja? (Hyppää ylös.) Katso nyt näytänkö minä enää niin +vanhalta kun partani ajoin ja ... ja kun mulle on verkamekko ja +verkahousut? (Näyttelee itseään.) + +LIISA (Katselee hymysuin Peräkorpea.) Kyliähän ne miehet aina kelpavat +vanhastakin, mutta -- + +PERÄKORPI. Mutta mitä? + +LIISA. Sitä vain, että ei vaimoväki niin kelpaa, vaikka on mulle +ennenkin miestä kosittu. + +PERÄKORPI. Älä joutavia, kun sinä mulle kelpaat, niin sillä hyvä. Ja +eikä sun tarvitse pitää emäntävainajan vaatteitakaan, sellaisia, vanhan +aikaisia, saat laittaa karttuunista ja musliinista (Näppiä lyöden.) +Perhana ollen, sinusta tulee niin komea emäntä että... Ja minä laitan +itselleni uudet trikoohousut ja mekon ja narusaappaat (näppiä lyöden) +niin että --. Mutta sanoppa, ketä sinulle on kosittu? + +LIISA. En viitsi sanoa sitä, ja muuten niin, eihän me niin komeasti, +vanhat ihmiset? + +PERÄKORPI. Miks'ei? + +LIISA. Alkavat nauraa. + +PERÄKORPI. Nauraa? Ähä hää, kuka rikkaille nauraa! + +LIISA. Minä ole köyhä. + +PERÄKORPI. Vaan kun tulet mun emännäkseni et ole enää köyhä. + +LIISA. Mutta kyllä Miina ja Juho pitävät minua kuitenkin halpana ja +katsovat ylön kun minä olen niin köyhä. + +PERÄKORPI. Siitä viis', minähän sinut emännäkseni otan. + +LIISA. Noo, kyllähän se nyt niin on taas, että, vaikka mä sen itse +sanon, niin itse minä olen aina luttini pukenut omilla vaatteillani ja +joka kevät minä olen tehnyt kolme paitaa ja kahdet puolivillaiset +pukuvaatteet. + +PERÄKORPI (Kopeloiden piirongilla.) No älä muuta kun ota pois +kihlarahat. Tästä saat nyt vähän aluksi, että sopii laittaa mitä tahdot +(Tarjoo setelitukkoa.) + +LIISA (Epävarmana:) Voi rakas isäntä, kyllä minä ottaisin mutta ... +kyllä minä muuten mutta ... en minä oikein tiedä... (Itkun ja naurun +sekaisella äänellä). Kyllä minä vissiinkin taidan teitä rakastaa? + +PERÄKORPI (Hämillään.) Rakastaa? (Kynsii korvallista.) Tuota, se nyt on +sillä tavalla, että kyllä minä ainakin rakastan sinua ja tykkään... Ja +kun ei minusta enää kukaan pidä mitään huolta ja kun minäkin tästä +vanhenemistani vanhenen niin ajattelin, että jos sinä tulisit tähän +emännäksi ja hoitaisit vähän minuakin (Liikutettuna.) Vaan kun sitä +tullaan vanhaksi, niin ei enää rakasta omaiset ei vieraat. + +LIISA. Kyllähän minä... Mutta kun on se Miinakin, jos pitää ruveta +riitelemään ja -- + +PERÄKORPI. Minä olen isäntä meillä! Jos ei Miina ole ihmisten lailla, +niin saa mennä tiehensä. Sinä saat avaimet ja emännyyden. Kyllä minä +olen jo kärsinytkin. Katso, minkälainen pyhäpaita nytkin on päälläni. +(Ottaa takin päältään ja näyttää paitaa.) + +LIISA. Monta kertaa olen sanonut Miinalle, että kuinka sinä pidät +tuosta isästäs niin huonon huolen ja paidoistakin on monta kertaa +puhuttu. + +PERÄKORPI. Liisa tietää kaikki ja tiedäthän sinä todistaa, etten minä +ole kenellekään häjynkurinen? + +LIISA. Joka sen sanoo, se valehtelee. + +PERÄKORPI. Ota nyt tämä kihlaraha, äläkä enää mieti. Sen rakkaudenkin +kanssa on usein sillä tavalla, että se on paljasta hölynpölyä. + +LIISA. Niin onkin, eikä se oikein kuuma rakkaus ole ikänä näyttänyt +olevan hyvän edellä. + +PERÄKORPI. Eikä sitä vanhanpuolen ihmisiltä sovikaan vaatia niin +kuumaa -- + +LIISA. Kuumaa ja höyryävää. + +PERÄKORPI. Justiin niin kun sanot, kuumaa ja höyryävää. Tuos on, ota +pois nuo rahat. + +LIISA (Ottaa rahat, niiaa, kiertelee niitä tukulle kädessään ja on +vaiti vähän aikaa. Sitten:) Voi paikkaa kuitenkin! Ettäkö minä olen nyt +oikein morsian? + +PERÄKORPI. Morsian sinä olet ja minä olen yrkämies. + +LIISA. Ja minä olen aina ajatellut etten minä ikänä ota miestä ... +mutta kun tuo isäntä niin tahtoo. + +PERÄKORPI. Etkä sinä kauppaasi tule katumaan. Leipää sulla on nyt +kuolinpäivääsi asti kun vaan äijästä pidät huolen. + +LIISA. Parastani tahdon koettaa ja, Jumala tietää, etten minä aijo +Miinaltakaan päätä haukata, (nyyhkien) en ikänä, jos ei vaan hän +minulta ensin. + +PERÄKORPI. Niin, mitä joutavia. Mutta eiköhän ole parasta että +ilmoitamme aikomuksestamme naapureillekin jo tänä iltana? + +LIISA. Ettäkö tämä nyt sitten ainakin on oikein tosi? + +PERÄKORPI. Saamari tuota, leikkiäkö me tässä laskimme? Laitetaan kahvia +vaan ja minä sanon naapurin isännille. + +LIISA. Kuinka te vaan tahdotte. Mutta nyt pitää minun jo mennä, kun +kirkosta aletaan tulla (Aikoo lähteä.) + +PERÄKORPI (Tarttuen käsivarteen. Hämillään:) Tuota, kun sinä nyt kerran +olet mun kihlattu morsiameni, niin ... ha, haa, minä meinaan sinua +suudella. + +LIISA (Tempautuu irti.) En minä anna, en vaikka mikä olisi! + +PERÄKORPI. Miks'ei? + +LIISA. Ei? (Kiirehtien pois.) Hyvä isä, jos pyhävellipata olisi +kiehunut maahan! + +PERÄKORPI (Mielissään, käsiään hieroen.) Saamarin siivo ihminen! Mutta +olisi se nyt saanut antaa... Noo, onhan se parempi näin, vanhokkojen +ihmisten kesken (Nappia lyöden.) Vaan on minussa vielä jälellä entistä +likkaa ja kuraassia! Ei sitä vain joka mies 60-ikäisenä noin vaan +sieppaa akaksensa parhaassa ijässä olevaa ihmistä... Peijakas, kukahan +se mahtaa olla, joka häntä on kosinut? Olis hauska tietää kuka sai +vasikannahan... Kun eivät nyt vaan nuoremmat alkaisi ryntäilemään, kun +kuulevat että minä, vanha mies olen iskenyt. Tosin hän on jo 40 ijässä, +mutta jos joku saisi tuon Kylä-Maija ryökäleen asiamieheksensä niin se +kiertää enkelinkin. (Päättävästi:) Kyllä minun pitää häntä vielä +varoittaa. (Rientää aikeessa mennä ulos.) + +MIINA (Tulee ovessa vastaan.) + +PERÄKORPI (Säpsähtäen.) Kaa, kylläpä sieltä kirkosta nyt oli taas +kiirettä kotiin. + +MIINA (Kummeksien.) Kiirettä? Tottahan saa kotiin tulla milloin tahtoo. + +PERÄKORPI. Noo, tulee nyt sitten. (Ulos.) + +MIINA (Käy katsomassa peiliin.) Mitähän tuo nyt on noin pyntännyt +itsensä verkavaatteisiin? Jotain vehkeitä sillä mahtaa olla. Ja nuo +ikuisessa ravassa olevat saapaskohjaleensakin oli mustannut noella. +(Peilailee.) Mutta voi taivas kun minä olen nyt komea, kun tämä +röijykin sopii niin hyvin, enkä minä siltä isottele (Käsiä yhteen +lyöden.) Jos yksi tietäis, mitä minä nyt ajattelen!... Se on niin +pulska poika, se Mäki-Matin Hemppa, ettei koko maailmassa ole yhtään +muuta sinnepäinkään!... Ja minä tykkään siitä. -- Voi jos joku olisi +kuullut... Ainakin viisi kertaa se Hemppa katsoi minua kirkon käytävän +ylitse -- + +KYLÄ-MAIJA (Kurkistaa peloissaan peräovesta.) Onko Miina yksin? + +MIINA. Ka Maija! Yksin minä olen, tulkaa vaan. + +KYLÄ-MAIJA. Päivää kultani. (Ottaa kiini Miinan molempiin käsiin.) +Kuule, mulla on kiirettä... Kun ei vaan isäsi tulisi tänne. (Nyyhkien.) +Kun se äsken aikoi ruveta täällä minua hätyyttämään, kunniallista +leskeä. + +MIINA (Ihmeissään.) Hätyyttämään? + +KYLÄ-MAIJA. Niin, mutta herra pelasti oman piikansa, enkeli seisoi +sivullani välkkyvän miekan kanssa. + +MIINA. Narraatte nyt, ihan varmaan. + +KYLÄ-MAIJA. Koska minä olen, lapsi, sulle narrannut? Mutta kuule nyt: +Kun minä sitten hetken seisoin tuolla tallin nurkan takana, näin Liisan +tulevan tänne kamariin. Minä kohta ajattelin, että ei suinkaan mulla +nyt ole niin kiirettä. Ja mitäs ollakaan, hyvä lapsi, minä hiplasin +itseni tuonne ikkunan taakse... Mutta voi hyvä lapsi, kun mun polttaa +kovin rintojani, anna, kultani, yksi pikkuinen ryyppy, pikkuruinen +vaan. + +MIINA (Ottaa pullon ja lasin kaapista, kaataa ja tarjoo.) + +KYLÄ-MAIJA (Ryyppää.) Hoh siunatkoon, kun se jumalan vilja on vanhalle +kovin hyvää. (Osoittaa vatsaansa.) Tuolla se nyt menee kierrellen joka +mutkan ja kipristelee niin makeasti ja mukavasti kun ennen nuoruuden +aikana oman kullan laulu. Mutta anna, kullannuppuni, yksi korppu, mä +haukkaan tuonne sydänalustaani. + +MIINA (Antaa korpun.) No mitä te kuulitte tai näitte? + +KYLÄ-MAIJA (Syö.) Kuule, Liisa oli toista tuntia isäs kanssa täällä +kamarissa. + +MIINA. Mitä ne täällä tekivät? + +KYLÄ-MAIJA. Kysy tunnoltasi. Kyllä minä tiedän paljonkin, mutta minä en +sano, mun tapani ei ole juoruta, vaikka ihmiset niin sanovat... Kuule, +onko sulla yhtään makkaroita tuvassa? Anna kultani yksi. + +MIINA. Kyllä minä annan, mutta sanokaa, mitä ne täällä tekivät. + +KYLÄ-MAIJA. Ei ilkiä! Minä olen kunniallinen leski, enkä puhukaan +sellaista. Mutta kysy isältäsi ja Liisalta. + +MIINA. Ettehän te vaan narraa? Minä en usko Liisasta mitään pahaa, enkä +isästänikään. + +KYLÄ-MAIJA. Jälestäpäinhän näet. Mutta muista mun sanoneeni: Liisasta +saat sinä äitipuolen. + +MIINA. Äitipuolen? + +KYLÄ-MAIJA. Niin juuri, pidä silmäsi auki. + +MIINA. Taivas, onkohan tuo nyt totta? + +KYLÄ-MAIJA. Pidä silmäsi auki, sanon minä. Mutt nyt minun täytyy mennä, +kultuni, ennen kuin isäsi tulee. Annas nyt, piikuni, se makkara. + +MIINA (Ottaa piirongin alakaapista makkaran ja antaa.) + +KYLÄ-MAIJA. Kiitos, jäskosthon. Voi kun on korea makkara, niin kuin +pakarin rinkeli! (Panee makkaran nyyttiinsä.) Hyvästi lapseni. Vielä +Maija on se akka, että se toimittaa sulle hyvän miehen, minä lupasin +sen jo äitivainajallesi kun sinä olit pieni pipara, juokseva mukula. Ja +minä en syö sanaani. Mutta kun ei tahdo olla oikein kyllä rikkaita, +pulskia ja hyviä... + +MIINA. Älkää niitä joutavia! + +KYLÄ-MAIJA. Joutavia! Älä huoli, kyllä minä tiedän. Sulle ei ole kyllä +hyviä tässä pitäjäässä. + +MIINA. Ei kukaan välitäkään minusta. + +KYLÄ-MAIJA. Ei muuta kuin koko maailma, ihan koko maailma! Kaikki pojat +lentävät sun perässäsi niin kun kärpäset. Mutta muista mun sanani: älä +ota köyhiä, kun rikkaitakin kyllä saat. Hyh ... kun pelästyin! Isäs +tulee. Hyvästi lapsi! (Menee vikkelästi pois.) + +MIINA (Vetää oven kiini.) Tuon lörpötyksiä ei saisi koskaan uskoa, +mutta jotain vehkeitä niillä sentään saattaa olla. (Miettii, purskahtaa +nauramaan.) Mutta kyllä se nyt olisi todellakin hullua, jos ne yhteen +menoa ajattelisivat, Liisa ja isä, Liisakin melkein narrattava... Ja +sellainen äitipuoli ja emäntäkö tässä sitten määräisi? (Nyrkkiä +puiden:) Ei ikänä! Älä nuolase Liisa, ennen kuin tipahtaa. (Kävelee +ikään kuin sattumalta peilin luo, johon jää katsomaan.) Se Kylä-Maija +sanoi että kaikki lentävät mun perässäni. Olenkohan minä nätti? +Tykkääköhän Hemppa minusta? Jos se vaan tykkäisi, niin (tanssien) +tral ... lall ... laa... Mutta minäpä kysyn sitä juttua Liisalta ja +varjele sitä, jos se tähän äitipuoleksi kurkottelee. (Poistuu +sivuovesta.) + +MIINA ja LIISA (Tulevat sisään.) + +MIINA. Kuule Liisa, mitä vehkeitä sulla on isän kanssa? + +LIISA. Vehkeitä, mitä vehkeitä? + +MIINA. Mitä! Älä kieräile. Kumma että kehtaatkin. Ei pidä nuolaista, +ennen kuin tipahtaa. (Nyrkkiä puiden.) Siihen on, kuule, vielä pitkä +aika, ennen kuin tuollainen tähän emännäksi pääsee. + +LIISA. Älä nyt haukkumaan ala. (Alkaa itkeä.) Isäsi sitä tahtoo. + +MIINA. Mitä sellaisen tahtomisesta. + +LIISA. Kuka sulle on sanonut? + +MIINA. Sanoi kuka sanoi. Mitä te täällä äsken puhuitte? + +LIISA. Niin mekö? + +MIINA. Te, sinä ja isä. + +LIISA. Älä nyt ole niin tomerana, ei täällä mitään pahaa puhuttu +enkä ... minä olisi tahtonut, mutta isäsi se tahtoi. + +MIINA. Sinuako emännäksi? + +LIISA. Niin. + +MIINA. Sinä tietysti lupasit tulla. + +LIISA. Noo, et taitaisi sinäkään kieltää, kun niin rikkaat kosisivat. + +MIINA. Olet sinäkin hölmö. Mitä se isä sanoi? + +LIISA. Se sanoi että.. Vaan mitähän tuosta ... niin se vaan sanoi, että +minä olisin tähän sopiva emännäksi, kun lehmätkin jo hyvin tuntevat mun +ja... (Nyyhkien:) Ja kyllä mä sen tiedän sanoa vissiin, etten minä +sulle ainakaan olisi ilkeä, niinhän olet ollut tähänkin asti kuin oma +lapseni. + +MIINA. Älä nyt Liisa tee itseäsi hullummaksi kuin olet. + +LIISA (Itkien:) Niin mutta kun köyhää katsotaan ylön joka paikassa, ja +vaikka kuinka koettaisi olla mielillä, niin ei koskaan ole hyvä... Jos +minä olisin isällesi kieltänyt, olisi pian minut pois ajanut ... ja nyt +sinä tulet niskaan. (Itkee.) Eikä näin puolivuodessa kukaan piikaakaan +tarvitse. + +MIINA. Älä nyt niin huuda. + +LIISA. Tottahan nyt edes itkeä saa, vatsansa täyteen. + +MIINA. Mutta et sinä ainakaan tähän emännäksi pääse. + +LIISA. Kyllähän tässä sitten on maantie edessä. (Itkien.) Voi sitä +köyhän lasta! + +MIINA (Nauraa.) Ei sinun tarvitse lähteä mihinkään, kyllä sinä piikana +tässä saat olla, kun vaan lupaat ettet enää ala äitipuoleksi pyrkiä. + +LIISA. Minä en ole ikänä riitaa haastanut, enkä tahdo tähän tuppautua, +vaikka, kun se isäsi puhui päivällä siitä asiasta, niin minä ajattelin +että, jos et sinä olisi vastaan, niin kyllähän tämä mulle hyvä paikka +olisi. Enkä minä sitä millään pahalla tarkoittanut. + +MIINA. Sovitaan pois nyt ja sano isälle, ettet sinä huolikaan hänestä. +Sanotko? + +LIISA. Noo, jos sinä niin tahdot. + +MIINA. Ettehän te voisi kuitenkaan rakastaakaan toisianne, vanhoja +ihmisiä kumpanenkin? + +LIISA. Kyllähän me nyt sentään kohtuudella voisimme rakastaa. + +MIINA (Nauraen.) Kohtuudella? + +LIISA. Niin, mutta olkoon nyt, kun sinä niin tahdot. Minä haen lutista +ne sinulle. + +MIINA. Mitkä? + +LIISA. Ne kihlarahat. + +MIINA. Joko hän kihlarahoja antoi? + +LIISA. Antoi hän. + +MIINA. Paljonko? + +LIISA. Kolmekymmentä markkaa. + +MIINA. Vai jo kihlarahoja... Ne saat pitää Liisa, eli anna isälle jos +tahdot. + +LIISA. Mitäs minä kenenkään rahoja... + +MIINA. Pidä vaan. Älä anna isälle, kyllä sillä rahaa on. Mutta lupaa +nyt, ettet anna hänen enää yli puhua itseäsi. + +LIISA. Kyllähän minä nyt koetan. + +MIINA. Pihaan ajettiin hevosella. Ota nyt Liisa ja siisti vähän tätä +kamaria, jos tulee vieraita, minä menen ja pidän heitä ulkona niin +kauan. (Menee.) + +LIISA (Siistien huonetta vähän aikaa äänettömänä.) Siihen levisi sekin +morsianna olo kuin voi lämpimän leivän päältä! Mutta kuka mun käski +ruveta kurottelemaan komeain joukkoon... Siivoa sitte vaan huoneita ja +tee puhdasta kun rikkaat rypevät ja sulhasia odottavat... Melkeinpä +minulta tulee itku... Mutta jos ne antavat minun pitää edes sen +kolmekymmentä markkaa, niin taitaapa sitä Jumala Liisasta huolen pitää +tästä lähin niin kun tähänkin asti. (Poistun sivuovesta.) + +JUHO, MIINA ja RIIKA (tulevat, Juho nauraen). + +MIINA. Älä naura. + +JUHO. Eihän sitä nyt itkemään ainakaan sovi ruveta silloin kun on +toivossa saada äitipuolen ja häät. + +MIINA. Käy istumaan Riika. Ei minua paljon naurata, siliä ei se ole +vieläkään niin varmaa vaikka asiasta tulisi tosi. + +JUHO. Noo, annahan tulla, kyllähän sinä äitipuolen tarvitset, sellainen +harakka. + +MIINA. Itse olet harakka. + +JUHO. Vaan minäpä otan mielellänikin äitipuolen. + +MIINA. Mutta minä en ole päivääkään tässä talossa jos... + +RIIKA. Olet varmaan! Pian sinä vihasi unohdat. + +JUHO. Ja vedät äitipuolen kaulaa ja pyydät anteeksi. + +MIINA. Ei tämän taivahan alla. + +RIIKA. Mutta sitä minäkin ihmettelen että vaari tuohon Liisaan hyvänsä +katsoi, olisihan niitä nyt muitakin ollut. + +JUHO. Mitä hulluja! Ne ovat narranneet Miinaa, isä ja Liisa. + +MIINA. Älä usko, siitä on leikki kaukana. + +JUHO. Taidat sinä olla paha isälle ja palvella häntä huonosti, kun +sellaisiin puuhiin ryhtyy. + +MIINA. Mikä paha minä olen ollut? + +JUHO. Tapaa isä valittaa, että sinä olet niin tottelematon ja +härkäpäinen. + +MIINA. Narraat. + +JUHO. Joskopahan olisi narria, mutta pelkään vaan että sinussa on ollut +suurin syy siihen, että isä akanottoa ajettelee. + +MIINA (Itkussa suin.) Mennään tuonne ylikamariin, niin saadaan oikein +rauhassa puhua. + +RIIKA. Mennään, täällä onkin niin kauhean kuuma. (Lähtevät sivuovesta.) + +PERÄKORPI, TANAKKALA ja NIERULAINEN (tulevat sisään peräovesta.) + +PERÄKORPI. Tulkaa, tulkaa vaan sisään miehet, tässä taitaa tulla pienet +juhlat. + +NIERULAINEN. Mitä hiivattia täällä nyt sitten juhlitaan? Ethän sinä +vaan ole akan touhuihin ruvennut? + +PERÄKORPI. Saat sanoa minulle nyt sen vanhan sananlaskun, että "suden +koira vanhanakin." + +NIERULAINEN. Se on oikein! Akaton mies ei kelpaa mihinkään, sen täytyy +lukea mukulain joukkoon. Mutta sano jo kenestä sinä teet emännän? + +PERÄKORPI. No tuota -- + +TANAKKALA. Vai olet sinäkin ruvennut hulluttelemaan, vanha, vakava +mies. Enpä minä olisi uskonut. + +PERÄKORPI. No tuota. + +NIERULAINEN. Mitä hulluja se haastelee tämä Tanakkala! Ottaisi itsekin +uuden emännän kun vaan saisi. Mutta siitä ei huoli muut jos Kylä-Maija, +ha haa. Jos minulta vaan emäntä kuolis, niin kohta ottaisin uuden. + +TANAKKALA. Jos saisit. + +NIERULAINEN. Saisin minä paremmin kun sinä. Sinä olet sellainen +tuppisuu, ettei sinulta tulisi kosituksikaan. Toista se on minun. + +PERÄKORPI (Tarjoo sikareja.) Pankaa savulle, tässä on sikareja. + +NIERULAINEN. Ja oikein provastin sikaria. (Ottavat ja virittävät +sikarit.) + +PERÄKORPI. Kuka sitä kihlajaisiinsa huonoja sikareita ... ei niitä aina +vietetä. + +NIERULAINEN. Tosi. + +PERÄKORPI. Istumaan käykää. + +TANAKKALA. Mä vieläkin sanon, että, voi lempo kun olet hullu, vanha, +ikäloppu mies. + +PERÄKORPI. Älä sano, ota sinäkin akka. + +TANAKKALA. Hui, hai, niin hulluksi en minä tule! + +NIERULAINEN. Saapa nähdä vaan kun Peräkorpi nyt ensin näyttää hyvää +esimerkkiä. Mutta sano jo kuka morsian on? + +PERÄKORPI. Eihän se mitään erinomaisia voi olla näin vanhalle... Tämä +se on vaan, tämä oma piika, Liisa. + +TANAKKALA. Pane nyt järveen! Eihän se ole oikein täysijärkinenkään? + +NIERULAINEN. Soo, vai Liisa. Noo, mitähän ne valikoimalla paranevat. +Valikoitsijan käteen jäävät usein luut ja niin sen käy tämän +Tanakkalankin. + +PERÄKORPI. Kyllä se minulle kelpaa. + +NIERULAINEN. Hojaa! Ei muoto murkinaksi kelpaa. + +PERÄKORPI. Enkä ole tässä enää minäkään parhaillani. + +NIERULAINEN. Perhanasti sinä oletkin vanhentunut näinä viime vuosina. + +PERÄKORPI. Minäkö? + +NIERULAINEN. Niin. Sinun olisi pitänyt jo ennen ottaa emäntä. + +PERÄKORPI. Sitäpä olen tässä katunut. Mutta enhän minä vieläkään niin +kovin vanhalle näytä, näin pyhäpukeissa? + +NIERULAINEN (Nauraen.) Minä taisin väärin tehdä kun sulhasmiestä +vanhaksi sanoin. Mutta totta puhuen, kun minä oikein katson, niin sinä +näytätkin nuoremmalta nyt, noin putsattuna. + +TANAKKALA. Anna nyt tuon narrata itseäsi. Ruma sinä olet, sun +naamasikin on kun vanha kropsu. + +PERÄKORPI. Niinkö sinä luulet? + +TANAKKALA. Niin ja se on totta puhetta. Sinä, haudan partaalla +kääkyttelevä äijä, mitä lempoa sinä teet akalla? Siitä saat +jokapäiväisen ristin taloosi. + +PERÄKORPI. En minä sitä usko. Liisa on vakava ja nöyräluontoinen +ihminen ja talon tavoille jo tottunut. + +TANAKKALA. Usko jos tahdot, perästäpäin sen paremmin tietää. + +NIERULAINEN. Kas kas, se kadehtii, tämä Tanakkala! + +TANAKKALA. Minäkö? + +NIERULAINEN. Ha haa, kun meni punaseksi. + +PERÄKORPI. Katsokoon itsellensä Tanakkalakin akan aikanaan (Ottaa +kaapista pullon ja laseja, kaataa ryypyt.) Tulkaa, naapurit, ottamaan +ryypyt suihin. + +NIERULAINEN. Kyllä minun pitää ruveta katselemaan emäntää tälle +Tanakkalallekin. + +PERÄKORPI, NIERULAINEN, TANAKKALA (Ryyppäävät.) + +TANAKKALA. Taitaa olla turha vaiva. + +PERÄKORPI. Ei olekaan, me alamme yhteen puuhaan Nierulaisen kanssa. + +TANAKKALA. Kaksi hyvää. + +NIERULAINEN. Niin onkin. Mulla on suuta ja Peräkorvella verestä +kokemusta. + +PERÄKORPI. Meiltä se tapahtuu. Otetaan vielä ryypyt. (Kaataa.) + +TANAKKALA. Menee päähän. + +PERÄKORPI. Ei se niin vähästä. + +NIERULAINEN. Kyllähän mies pari ryyppyä kestää. (Ryyppäävät.) + +TANAKKALA. Vanhanaikaista on jo tämä ryyppääminenkin. Olisi vanhoille +miehille viisaampaa ruveta raittiiksi, kuin hullutella akanoton +puuhissa. + +NIERULAINEN. Siihen en minä pane puumerkkiäni. + +TANAKKALA. Sen minä kyllä uskon, sellaisesta isosta juoposta. + +NIERULAINEN (Suuttuen.) Isosta juoposta? Olenko minä jolloinkin sinun +tielläsi maannut? + +TANAKKALA. Taisit suuttua? + +NIERULAINEN. En minä ole suurempi juoppo kuin muutkaan. + +PERÄKORPI. Ettehän nyt riitaa haasta, aika miehet? Sopikaa pois. + +NIERULAINEN. Kelpaa viina Tanakkalallekin. + +TANAKKALA. Noo, kelpaahan se. Mutta monasti olen jo ajatellut heittää +pois koko ryyppäämisen. + +NIERULAINEN. Olisit heittänyt. + +TANAKKALA. Niinpä ei sitä ole tullut tehdyksi. Mutta olkoon sillään nyt +se juttu. Mitä sanovat sinun lapsesi, Peräkorpi? + +PERÄKORPI. Tästäkö akan ottamistouhustani? + +TANAKKALA. Siitä. + +PERÄKORPI. Noo tuota ... se nyt on sillä tavalla, tuota... En minä ole +heidän kanssansa vielä oikein puhunutkaan. + +TANAKKALA. Ja kihlata jo aijot. + +PERÄKORPI. Niin noh, heidän ei tule mitään. Talo on omani, Miinalle +maksan rahat vaikka paikalla, Juho on saanut osansa. + +NIERULAINEN. Niin, mitä siihen mukulain tulee. Itsellensä tämä vaimon +ottaa. + +TANAKKALA (Päätä ravistaen.) Vaikka kohtakin, mutta kotirauha siinä +särkyy. + +PERÄKORPI. Minä olen jo niin kauan saanut olla kaikkea huolen pitoa +vailla että... Ei kukaan enää välitä minusta, ei kukaan tottele, niin +pidetään minua kuin ruotiäijää... Minä olen niin tuskastunut että ... +kun vanhalla ijällään pitää olla ja elää kun kerjäläinen, vaikka talo on +kun linna... Minä olen niin suuttunut päiviini että ... akan minä otan, +menköön syteen taikka saveen, sen huonommaksi ei minun elämäni taida +tulla. + +TANAKKALA. Oletko kauan jo tätä ajatellut? + +PERÄKORPI. Noo, en minä kauan. + +NIERULAINEN. Eikä se pitkistä miettimisistä paranekaan. Mutta asiasta +toiseen. Kuinka sinun varsasi on kasvanut, Peräkorpi? + +PERÄKORPI. Kohta on emänsä kokoinen. Lähdetään katsomaan. + +NIERULAINEN. Mennään. + +PERÄKORPI. Pankaa uudet sikarit palamaan. + +NIERULAINEN. Savuaa vielä. + +TANAKKALA. Tämä ei tahdo oikein palaa. + +NIERULAINEN. Et sinä osaa sytyttää. Pure enempi pois päästä, niin savu +kulkee paremmin. (Menevät peräovesta.) + +MIINA, JUHO ja RIIKA. (Tulevat sivuovesta.) + +MIINA. Täällä on pullo pöydällä. Varmaankin ne alkavat ryypätä. + +JUHO. Kun ei vaan vaarilla olisi aikomus jo tänä iltana juoda +kihlajaisia? + +MIINA. Jos hän kertoo aikeistaan noille miehille, niin Nierulainen sen +juoksettaa heti ympäri maailman! + +JUHO. Totta puhuen minä vähän pelkään, että tässä on kierroksessa +jotain. Saapa nähdä luopuuko Liisa niinkään vähällä toiveistaan. + +MIINA. Ettäkö hän narraisi minulle? + +RIIKA. En minä usko että Liisa osaisi yhtään kierrellä. + +JUHO. Minä menen puhuttelemaan isää kahteen käteen, ennen kuin se ehtii +enempää ryypätä. Peijakkaan äijä, kun tässä alkaa hullutella. (Menee.) + +RIIKA (Siirtää tuolinsa Miinaa vastapäätä, ottaa lämpimästi käsistä +kiini.) Voi Miina kun minun on paha olla! + +MIINA. Mitä varten? + +RIIKA. Eikö sinun ole? + +MIINA. Noo, mutta eihän se sinuun koske niinkään paljoa. + +RIIKA. Niin, mutta mitä varten pitää lasten ja isän välisuhde olla +sellainen? Miksi et sinä Miina rakasta isääsi? + +MIINA. Hyvä ihminen... (Itkuun pillahtaen:) Kun hän on niin ilkeä ja +aina härnää ja... + +RIIKA. Isäsi on vanha, mutta ilkeä ei hän ole... Minulla on ollut isä +ja isäpuoli, (liikutettuna) ja minä tiedän minkälaista on ilkeys. + +MIINA. Kyllähän minäkin... + +RIIKA. Mutta sinussa on vikaa itsessä. + +MIINA. Niin onkin! + +RIIKA. Ja sinun pitää pyytää isältäsi anteeksi, niin hän leppyy kohta. + +MIINA. Nytkö? + +RIIKA. Nyt ja usein jälestäpäinkin. Rehellinen, lapsellinen nöyrtyminen +vanhempain ihmisten edessä, voi, sinä et usko, miten hyvää se tekee +nuorelle sydämmelle! + +MIINA. Kyllä minä uskon, mutta kun ei isä koskaan neuvo minua, eikä +kukaan ole neuvonut, isäkin pistelee ja haukkuu vaan. + +RIIKA. Sen uskon, mutta ole sittenkin nöyrä ja tottele häntä. + +MIINA. Ne tulevat nyt, mennään tupaan, Riika. (Nousevat, panevat kädet +toistensa vyötäsille.) + +RIIKA. Minun äitini sanantapa on aina, että lapsen nöyryys on alkutie +elämän onneen. (Innostuneena.) Ja ... ja kuule, etkö sinäkin pidä minun +äidistäni? + +MIINA (Liikutettuna.) Mutta sellaista äitiä kuin sinulla, ei olekaan +kuin yhdellä tuhannesta. (Menevät sivuovesta.) + +TANAKKALA ja NIERULAINEN (Tulevat peräovesta.) + +NIERULAINEN. Taisi poika ottaa isänsä kovalle. + +TANAKKALA. Meidän taitaisi olla viisainta lähteä tiehemme. + +NIERULAINEN. Mitä varten, kun on kerran käsketty, niin juodaan nyt nämä +kemut. Ei näitä enää toiste tule. + +TANAKKALA. Täällä on ilkeä olla... Saisi sovitella asiansa omain +mukulainsa kanssa. + +NIERULAINEN. Älä joutavia ujostele. Ja ollaanhan tässä nyt niin +tuttuja, että saadaan vähän naapurille nauraakin, jos naurun asiaa +tulee. + +JUHO (Tulee peräovesta.) Siellä on hyvä ilma. + +NIERULAINEN. Kovin hyvä ilma. Oletpa sinäkin tännepäin kulkeutunut. + +JUHO. Lähdimme Riikan kanssa ajelemaan. + +NIERULAINEN. Se on oikein, ajelkaa niin kauan kun eivät lapset peräänne +paru. + +RIIKA ja MIINA (Tulevat sivuovesta.) + +NIERULAINEN. Tuollapa tulee se nuori emäntä. (Menee Riikaa +kättelemään.) Päivää. Minä täällä Juholle sanon, että ajelkaa niin +kauan kun eivät mukulat perään paru. + +RIIKA (Niijaa Tanakkalalle.) Hyvää päivää. + +TANAKKALA. Päivää. + +PERÄKORPI (Tulee sivuovesta, astuu pahantuulen näköisenä näyttämön +etualalle. Raapii korvallistaan. Syrjään.) Saamari! (Keskustelu ei enää +ota sujuakseen. Kaikki, paitsi Peräkorpi, istuutuvat, joku ryähtelee. +Äänettömyyttä.) Saamari tuota... + +NIERULAINEN. Mitä sinä nyt, Peräkorpi, niin seisoskelet ja kyräilet? + +PERÄKORPI. No tuota ... en minä mitään... Pankaa siitä uudet sikarit +palamaan. + +TANAKKALA (Nousee ja astuu peräovelle.) Tule tänne, Peräkorpi. (Ulos.) + +PERÄKORPI (Seuraa.) + +NIERULAINEN. Sillä ukolla näyttää olevan niin kun kivun asiat. + +JUHO. Siltä se näyttää. + +NIERULAINEN. Mikä äijän päähän lie mennyt? Ei tässä ole vielä +ryypättykään paljoa. + +JUHO. Te vanhat miehet, te ryyppäättekin vielä. + +NIERULAINEN. Joo, kuollen koira tapansa heittää, mutta ei paha koira +kuoltuansakaan. + +PERÄKORPI ja TANAKKALA (Tulevat. Peräkorpi istun pöydän luo, käsi +poskella. Äänettömyyttä.) + +NIERULAINEN. Noo, Peräkorpi, mitä sinä nyt murehdit? (Nauraen:) Ota +vaan itsellesi emäntä ilman epäilemättä. Eivät taida vielä nämä nuoret +tietääkään, että isänne meinaa -- + +PERÄKORPI. Ole vaiti! + +NIERULAINEN. Vaiti? No puhu itse, kun tässä istutaan suut tukossa aivan +kuin hautajaisissa. + +PERÄKORPI. Ei siitä taida tullakaan mitään. + +NIERULAINEN. Soo, joko se nyt sillä lailla on? + +PERÄKORPI. Sillä tavalla se taitaa olla. + +TANAKKALA. Se on useinkin lasten vika kun vanhat äijät tuolla ijällä +alkavat akanottoa puuhata. + +PERÄKORPI (Innokkaasti.) Niin onkin! Sen sinä sanoit oikein. + +NIERULAINEN. Ky-yllä ne muutenki. + +MIINA. Itsestänsä rupeevat hulluttelemaan. + +TANAKKALA (Miinaan kääntyen.) Taitanut on tähänkin olla vaan sinun +vikasi. + +MIINA. Minunko? + +TANAKKALA. Sinun. Olet varmaankin pitänyt isästäsi hyvin huonoa huolta +ja aivan vaan itseäsi hoitanut. + +MIINA. Kyllä hänestä huolta pidetty on, mutta eihän sitä, vanhaa miestä +tarvitse hoitaa kuin pikku lasta. + +PERÄKORPI. Pikku lasta! olenko minä pyytänyt? + +TANAKKALA. Minä en tiedä, vaan tapa yleisesti on sellainen, etteivät +tyttäret välitä mitään isäinsä vaatteistakaan ennen kuin viimeinen +paita repaleina päältä putoaa. + +MIINA. Paita? + +TANAKKALA (Naureskellen.) Niin, paita. + +MIINA. Onko isä sellaisia puhunut? + +PERÄKORPI. Ei... + +TANAKKALA. Ei ole puhunut, vaikka syytä kyllä taitaisi olla. + +PERÄKORPI (Nousee. Puhuu pahoitetulla äänellä.) Se nyt oli sellaista +että ... kun minä tässä olen tullut vuosi vuodelta Miinankin silmissä +hylyksi, niin minä ajattelin, että, jos ottaisi itsellensä jonkullaisen +emännän, sellaisen kun saa... Saateipa vanhoilla ole enää valikoiman +varaa... Meinasin että se sitten edes vähän pitäisi minusta huolta kun +vanhenen. + +NIERULAINEN. Kyllä se oikea meininki oli. Ja kohtahan sen Miinankin tie +vie nuorempain miesten paitojen paikkuriksi. + +TANAKKALA. Ole vaiti! + +NIERULAINEN. Vaiti? + +PERÄKORPI. Ei suinkaan se Liisa komea ole, eikä korkeata sukua, eikä +rikas, mutta mitäpä niistäkään on hyötyä, jos ei ole sopua ja rauhaa. + +NIERULAINEN. Niin juuri. + +PERÄKORPI (Liikutettuna.) Kun Miina voisikin minua vähän paremmin +kärsiä ja pitäisi vähänkään parempaa huolta tarpeistani, niin en +suinkaan minä tällaisia olisi ruvennut ajattelemaankaan, vanhalla +ijälläni. + +TANAKKALA. Älä nyt tyttöä yksin syyttele, itsepä olet hänet +kasvattanut. + +PERÄKORPI. Niin olenkin, mutta... + +TANAKKALA. Eikä kukaan järkevä ihminen saata sanoa tätä sinun +naimapuuhaasi muuksi kuin hulluudeksi. Saatpa nähdä, että ennen pitkää +kiität meitä siitä, että estämme sinua sitä tekemästä. Liisa on kyllä +hyvä piika ja osaa hoitaa karjaa ja hänen köyhyytensä ei ole mikään +vika. Mutta kun itsekin ehdit asiata oikein ajatella, niin tulet kyllä +ymmärtämään, ettei hän sinulle vaimoksi sovi eikä kelpaa täyttämään +sinun emäntävainajasi paikkaa. + +PERÄKORPI (Mietteissään päätä vääntäen.) Taidat olla oikeassa. + +TANAKKALA. Kun te vaan Miinan kanssa teette keskinäisen kotirauhan, +sovitte kahden puolen ja lakkaatte hammastamasta ja rupeette +rakastamaan toisianne niin kuin kristittyjen tulee ja sopii, niin +teidän on parhain olla niin kuin nyt olette. + +MIINA (Itkien.) Antakaa anteeksi isä. + +PERÄKORPI. Mitä se oli? Miinako anteeksi pyytää? + +RIIKA (Miinalle syrjässä, työntäen häntä isänsä luo.) Mene ja ota isäsi +kaulaan. + +MIINA (Menee itkien isänsä luo ja panee käsivartensa hänen kaulaansa.) +Jos isä antaa anteeksi, niin minä koetan tulla paremmaksi. + +PERÄKORPI (Liikutettuna.) Jumala siunatkoon. + +JUHO. Kyllä isällä on myöskin syytä pyytää anteeksi Miinalta. + +PERÄKORPI (Liikutettuna.) On poikani, se on totta! Kirouksella minä +olen teitä molempia monta sataa kertaa opettanut ja monta kertaa on +minun omatuntoni jo ennen siitä soimannut. Antakaa anteeksi, lapset. +Minä olen paatunut ihminen. + +MIINA. En minä mitään tahdo muistella. + +JUHO. Minä en syytä isää, Miinan puolesta vaan sanoin. + +RIIKA. Mutta me nuoret, tehdään nyt oikein pyhä lupaus, että me yhdessä +panemme kaikki voimamme liikkeelle, sulostuttaaksemme isän vanhuuden +päiviä. + +MIINA ja JUHO. Tehdään! + +PERÄKORPI (Pyyhkien takin helmalla silmiään.) Minua hävettää teidän +edessänne. Kun Jumala oliskin sallinut äitinne elää, en minäkään olisi +joutunut tällaisiin hullutuksiin. + +JUHO. Ja nyt itkut pois. Miina laittakoon tässä hyvät kahvikestit. + +PERÄKORPI. Niin todella. Mene Miina. + +RIIKA. Tuo Liisa tänne kahville muitten joukkoon. Ei hän ole mitään +häpeäntöitä tehnyt. + +MIINA. Todellakin! Minä tuon. + +PERÄKORPI. Ei yhtään häpeäntöitä, sen uskallan vannoa. Liisa on siivo +ihminen ja talomme vanha, uskollinen palvelija. Ja jos ei teillä ole +mitään sitä vastaan, niin panen hänelle tämän päivän muistoksi +sata markkaa säästöpankkiin. + +MIINA. Pankaa vaan! + +JUHO. Kyllä minun puolestani. + +RIIKA. Se on oikein, kyllä Liisa on sen monin kerroin ansainnut. + +TANAKKALA. Minun, joka tässä olen tahtomattani joutunut näiden +tapausten todistajaksi, täytyy, vaikka ei tapani ole imarrella, sanoa, +että paljon minä olen nähnyt huonompia ihmisiä. + +PERÄKORPI. No noh, ihmisiä tässä ollaan kaikin, Jumala paratkoon. + +NIERULAINEN. Sanoit minun sanani, Tanakkala. Minä pidän noista +nuorista, vaikka eivät antaneetkaan isänsä emäntää ottaa. + +PERÄKORPI. Se taisi olla vaan sen parempi, naapuri. + +RIIKA. Ja nyt, kun nämät vanhat meitä nuoria näin kiittelevät, niin +meidän asiamme on muistaa äsken tekemämme lupaus: teossa ja toimessa +näyttää, että vielä vuosien päästä tuon tunnustuksen ansaitsemme. + +MIINA (Syleillen Riikaa.) Auta, Riika, sinäkin minua pitämään +lupaustani Jumalan avulla. + +Esirippu. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Syteen taikka saveen, by Santeri Alkio + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 41482 *** |