Add files from ibiblio as of 2025-03-08 22:21:38HEADmain

1 files changed, 0 insertions, 15514 deletions

diff --git a/40486-8.txt b/40486-8.txt
deleted file mode 100644
index 6b6cf1e..0000000
--- a/40486-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,15514 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Uusi tilanhaltia, by Mauri Jókai
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Uusi tilanhaltia
-
-Author: Mauri Jókai
-
-Translator: Antti Jalava
-
-Release Date: August 13, 2012 [EBook #40486]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI TILANHALTIA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-UUSI TILANHALTIA
-
-Kirj.
-
-Mauri Jókai
-
-
-Unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava
-
-
-Helsingissä,
-Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
-1878.
-
-
-Kaikki tekstin alla tavattavat selitykset ovat suomentajan tekemiä.
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
- Mauri Jókai'n elämäkerta
-     I. Vanha ihminen, uusi aika
-    II. Onnettomuus elinkeinona
-   III. Vanha sotamies ja hänen perheensä
-    IV. Kaksi, jotka tahtovat syödä toinen toisensa
-     V. Kuinka ihminen ensimmäisen sikopaimenhattunsa saa
-    VI. Kaunohenki
-   VII. Toinen
-  VIII. Kostoa sekin
-    IX. Molemmat vangit
-     X. Erilainen vastaan-otto
-    XI. Eräs köyhä rouva
-   XII. Mikä Archimedeen ruuviksi nimitetään?
-  XIII. Se kumpu, joka itseensä sitoo
-   XIV. Yhteinen hätä
-    XV. Kaksi, jotka eivät tunteneet toinen toistansa
-   XVI. Vanha kastelli
-  XVII. Eriskummainen oikeuden-käynti
- XVIII. Pikku pilanteko Cabinet noir'issa
-   XIX. Kun karhu lähtee pesästänsä.
-
-
-
-
-MAURI JÓKAI'N ELÄMÄKERTA.
-
-Ote eräästä Jókai'n kirjeestä K.M. Kertbeny'ille.
-
-
-Rakas ystävä!
-
-Tässä aion siis kertoa Teille jotakin omasta "itsestäni". Ei kukaan,
-paitsi Te, ole koskaan kuullut näitä asioita minulta, siitä
-yksinkertaisesta syystä, ettei kukaan, paitsi Te, koskaan ole niitä
-kysynyt.
-
-Minun täytyy nyt alottaa sillä, että minäkin olen jonkunlainen
-tekopyhä. Kalvinisti, vanha puritani, mieli-alasta, vakuutuksesta,
-vapaamielisyydestä. Ei mitään paradoxeja! Koko elämässäni täytyi minun
-kokea niin silminnähtäviä todistuksia siitä, että Jumalan sallimus on
-olemassa, ettei minulla siinä ole _uskoa_, vaan _tieto_.
-
-Aikaisimmassa lapsuudessani olin minä kerran jo kuoleman kielissä,
-lääkäri laski sormenpäänsä avatuille silmäterilleni ja sanoi: tuo on jo
-kuollut. Minulla oli kurkkutauti. Silloin tulivat muutamat pikkaraiset
-homoeopathiset pillerit avuksi, ja minä olen jäänyt tänne.
-
-Kasvatuksenikin oli sen mukaan; -- minä en koskaan kuullut kenenkään
-kaikista niistä, joita lapsuudessani tunsin, kiroovan, ja se on paljon
-sanottu, sillä, niinkuin tiedätte, meidän kauniissa äidinkielessämme
-on, -- samoinkuin atmosferisessä ilmassa Mexikossa oxygeja,
-carbonicum'ia ja mosquitoja, -- verbejä, substantiveja j.n.e. ja
-"ebadta" (kiroussanoja). Ja 15 vuotiaana ei minulla vielä ollut mitään
-aavistusta siitä, että aivan välttämättömästi täytyi noukkia tiedon
-puusta, jotta Abel syntyisi.
-
-10 vuoden iällä tulin minä Pressburg'iin. Meillä on tapana, että
-sivistyneet perheet keskenään _vaihettavat_ lapsiaan, Vuodeksi tahi
-kahdeksi ottaa saksalainen perhe huostaansa unkarilaisen pojan, ja
-unkarilainen saksalaisen; lapset sanovat heitä "isäksi ja äidiksi", ja
-niitä kohdellaankin niin. Sillä tavoin olimme me kolme, veli, sisar ja
-minä perätysten vaihetetut erään Pressburgin professorin Zsigmondy'n
-kolmeen lapseen, tuon suuren hellenistin, jonka poika on se Vilmos Zs.,
-joka artesisten kaivojen kautta tuli mainioksi.
-
-Kun minä 12 vuoden vanhana tulin kotia, kuoli isäni. Meillä ei ollut
-mitään suurta omaisuutta, ja kuinka tämä pelastui meille ahnailta
-sukulaisilta, silloin vielä sangen nuoren veljeni Kaarlon kautta, käy
-melkein ihmeeksi.
-
-Mutta nyt oli oppiminen ja työtä tekeminen. Minä olin pian suorittanut
-gymnasin oppijakson, ja minun olisi jo pitänyt mennä yliopistoon, joka
-oli Komorn'ista kaukana ja kallis. Silloin minun pisti päähäni
-suorittaa filosofian ensimmäinen lukukausi yksityisesti kotona. Se oli
-helposti sanottu, mutta silloin ei vielä löytynyt mitään kunnollisia
-koulukirjoja Unkarissa. Professorit opettivat käsikirjoituksista ja
-mistä näitä saada? Silloin vei minut lankomieheni Vály, Komorn'in
-gymnasin johtaja, sikäläiseen koulu-kirjastoon ja sanoi minulle:
-"tuossa sinulla on edessäsi kaikki oppineet kirjat alkuperäisinä,
-valmista niistä itsellesi studioita", ja minä tein itse koulukirjoja
-folianteista. joita minun ensiksi latinasta ja saksasta täytyi unkarin
-kielelle kääntää. Sen ohessa opin minä samana vuonna ranskan,
-englannin, italian ja kreikan kieliä, sekä huvikseni piirustusta ja
-rakennus-taidetta.
-
-Tästä ajasta alkaen totuin minä joka päivä kuusitoista tuntia työtä
-tekemään.
-
-Seuraavana vuonna tulin Pápa'n korkeakouluun. Se oli muistettava
-luokka, tuo meidän. Ensimmäinen eminensi oli Kerkapoly, nyt Unkarin
-valtiovarainministeri; toinen Gondol, nyt ministeriali-neuvos; kolmas
-minä; neljäs Gaál, nyt valtiopäivämies; viides Bárány, myös
-valtiopäivämies; kuudes Kozma, niinikään valtiopäivämies ja myöhemmin
-ministeriali-neuvos; seitsemäs Orlai Petrics, mainio maalari, ja takana
-toisella penkillä, siellä, istui Petöfi.
-
-Me olimme perustaneet kirjallisen seuran, ja meidän keskemme oli
-syntynyt jalo kilpailu, joka tarkoitti edistymistä kirjallisella
-alalla.
-
-Lakitieteellistä opinjaksoa varten tulin minä Kecskemét'iin.
-
-Siellä tapasin erään kiitettävän laitoksen ulkopuolella koulua.
-
-Pápa'ssa harjotimme keskenämme kirjallisuutta, mutta muuten ei
-mitään; Kecskemét'issa sen sijaan suoritimme jo koko olympillisen
-näytelmä-jakson. Usein kysyvät minulta kummastellen: "missä sinä olet
-oppinut miekkailemaan, ampumaan" -- minä olen juhla-ampujana saanut
-kunnia-palkintoja --, "voimistelemaan, tanssimaan, laulamaan,
-näyttelemään? Eihän sinulla ole mitään aikaa semmoisiin?" -- Nämät
-kaikki olen minä koulussa oppinut. Kuinka niin? Onko siis Unkarin
-protestanttisissa kouluissa niin monta opettajaa, jotka näitä aineita
-opettavat? Ei ainoatakaan. Oppilaat opettavat kaikkia näitä toinen
-toiselleen. Yksi osaa soitantoa, se opettaa kaikkia muita soittamaan.
-Koululla on oma orkesterinsa. Toinen on miekkailija ja voimistelija,
-kolmas on tanssimestari, neljäs on teaterin-johtaja, viides
-piirustus-opettaja; ja kun nämät eroavat koulusta, tulee oppilaista
-taas joku, joka astuu heidän sijaansa, ja sillä tavoin opettaa toinen
-polvikunta toista kaikkiin näihin _ilmaiseksi_ ja leikkien. Minä opin
-puutarhurin taitoakin Kecskemét'issa -- hedelmäpuuni ovat ainoa
-kerskaukseni! Ja sen ohessa luettiin myöskin ahkerasti. Kecskemét'issa
-olin minä luokan ensimmäinen. Olin myöskin koulun piirustus-opettaja,
-ja maalasin muotokuvia öljyllä, joka teki minun sangen hyvää,
-sillä minä sain 2-5 florinia kappaleelta. NB. Meillä ei tiedetä
-Kneipen-elämästä; se onkin oppilailta ankarasti kielletty.
-
-Täällä satuin minä taas yhteen Petöfin kanssa. Hän saattoi minulle
-maalaustaitoni vastenmieliseksi, kirjallisen menestyksensä kautta. Hän
-oli silloin 19 vuoden vanha, minä 17. Minä kirjoitin siihen aikaan
-runomittaisen drámán, "Zsidó fiú" (Juutalais-poika), jota
-kunnioitettiin Unkarin Akadémián kiittävällä lausunnolla ja joka tuotti
-minulle Vörösmarty'n ja Bajza'n tuttavuuden.
-
-Opintoni päätettyäni palasin minä taas syntymä-kaupunkiini Komorn'iin,
-ja rupesin ajamaan oikeudenasioita erään kelpo advokatin johdolla.
-Täällä minusta vielä kerta tuli apostati: minä rupesin maalaamaan:
-muotokuvain tekeminen onnistui minulta varsin hyvin ja minä kuvasin
-kaikki Komorn'in kauniit tytöt öljyyn ja veteen. Pikku kaupungin
-advokatina saatoin minä helposti muuttua maalariksikin.
-
-Silloin tulin minä asianomaisena juratus tabulae regiae notarius'ena
-Pest'iin, saavuttaakseni siellä advokatin-diplomiani. Täällä tapasin
-taas Petöfin, jonka dramat jo loistivat. Minä olin József Molnár'in,
-mainion lainoppineen, byroossa, ja kirjoitin päivällä replikejä,
-yöllä novelleja. Molnár luki molempia, heitti replikini valkeaan, ja
-toimitti Heckenast'in kautta ensimmäiset novellini "Vadon virágai"
-(Metsä-kukkia), II osaa, painettavaksi. Sen jälkeen en enää
-kirjoittanut replikejä, ja saatu advokatin-diplomini lepää
-neitseellisyydessään laatikossani; ei mikään voitettu tahi hävitty
-oikeudenasia rasita sitä.
-
-Minä jouduin pian "Életképek'in" (Elämän kuvauksia) toimittajaksi,
-sitte tuli vuosi 1848. Minä olin ensimmäinen, joka torilla julistin
-kansanvapauden proklamationin, nuot "12 Pest'in asiakohtaa", ja via
-facti herätin eloon painon vapauden. Samana vuonna nain minä Róza
-Laborfalvy'n, ja riitaannuin sentähden Petöfin kanssa ja perheenikin
-kanssa, jota niin paljon olin rakastanut. Mutta vaimoani rakastin vielä
-enemmän.
-
-Ennen yön ja vuoden kuluttua leppyi perheeni minulle, ja siunasi
-avioliittoani. Mutta Petöfi kaatui tappelussa, niin ettemme olleet
-toinen toisemme kanssa sanaakaan vaihtaneet.
-
-Ja minkätähden tämä nurjuus? Sentähden, että vaimoni oli näyttelijätär.
-Tosin suurin näyttelijätär, mikä Unkarilla milloinkaan on oleva; mutta,
-Unkarilaisessa on aatelis-ylpeyttä, olkoonpa hän itse Petöfi.
-
-Ei Espanjalainen, eipä suinkaan, Unkarilainen maailman ylpein kansa on,
-sillä siellä on ainoastaan grandi ylpeä, täällä talonpoika, itse
-kerjäläinenkin; tämäkin on aristokrati, jonka silmissä "színész"
-(näyttelijä) on vaan "komediantti", "kauppamies" vaan "petturi",
-"Juutalainen" vaan "konna", "Slovaki", "nem ember" (ei ihminen) ja
-"saksalainen" -- tuo tunnettu építheton.
-
-Ja minä vihaan kaikkea ylpeyttä; kuningasten ylpeyttä ja kerjäläisten
-ylpeyttä yhtä paljon! Koko elämäni tarkoitus oli saada aikaan sitä,
-että tämä ylpeys _pehmenisi_. Ja minä olenkin saanut niitä näitä
-aikaan. Unkarilainen kääntyy jo kauppa-asioihin; Juutalainen on
-emanciperattu ja istuu valtiopäivillä sekä virkakuntain esimiehenä;
-Slovaki on jo "kedves testvér" (rakas veli) eikä kukaan ihminen enään
-Unkarissa sano "hunczut a német" (saksalainen on hunsvotti). Köyhät
-komediantitkin seisovat nyt samalla asteella kuin muut ihmislapset, ja
-siitä asti kuin Róza Laborfalvy'n nimi on "Jókainé" (rouva Jókai), ei
-kenenkään tarvitse ottaa valenimeä, näkymölle astuessaan, niinkuin
-tähän asti, jottei häpäisisi perhettään: Egressy'n sukunimi oli
-Galambos, Szigligeti'n Szathmáry ja itse Laborfalvy'n Benke.
-
-Mutta tässä päättyvät nuoruuteni vuodet. Minä olin silloin 23 vuoden
-vanha, ja siitä ajasta alkaen rupesin minä vanhenemaan.
-
-Sen jälkeen ei mennyt yhtään vuotta, jotakin katastrofia minulle
-tuottamatta.
-
-Vuosi 1848 päättyi sillä, että Unkarin hallitus pakeni Debreczin'iin.
-Minä lähdin vaimoni kanssa sen muassa. Debreczin'issä toimitin erästä
-päivälehteä "Esti Lapok" (Iltalehti), joka keskellä vallankumousta
-taisteli järkevän, isänmaallisen politikin puolesta. Minä en tahtonut,
-että unkarin valtiopäivät julistaisivat hallitsijasukua pois
-valtaistuimelta, koska varmaan tiesin, että Venäjä siinä tapauksessa
-astuu väliin. Minä voitettiin, venäläiset tulivat maahan ja Unkari
-kukistettiin. Aseenheiton päivänä olin minä Világos'issa, asuin samassa
-kamarissa Csányi'n, ministerin, ja Ernö Kiss'in, kenraalin, kanssa.
-Siellä kohtasin Molnár'in, entisen principalini. Me keskustelimme
-siitä, että me kaikki, jos joudumme vihollisen käsiin, saamme
-häpeällisen kuoleman. Molnár sanoi tietävänsä keinon tämän
-välttämiseksi, meni kamariinsa ja -- ampui itsensä. Minä olin valmis
-tekemään samoin; silloin tuli eräs ystävä, Zabolay, sisään ja ilmoitti
-minulle, että vaimoni oli tullut minun jälestäni Pest'istä ja odotti
-minua Gyula'ssa. Tämä sana antoi minulle takaisin elämäni; minä päätin
-mennä vaimoni luokse. Matka teki vaan 16 peninkulmaa, mutta siinä oli
-välillä 120.000 venäläistä. Minä menin rohkeasti koko venäläisten
-leirin lävitse; he eivät edes puhutelleet minua. Csányi hirtettiin,
-Ernö Kiss ammuttiin. Minä tapasin vaimoni Gyula'ssa. Hän pelasti
-minut syvään pyökkimetsikköön ja kätki minut siellä muutamaan
-talonpoikaismajaan ja kävi joka kuukausi katsomassa minua erämaassa, 24
-peninkulmaa Pest'istä, ja myi kaikki koristeensa ja huonekalunsa minua
-pelastaaksensa. Minä olisin ilman häntä aikoja sitten kuollut mies.
-
-Silloin tuli vielä toinen ihme lisäksi. Komorn'in linna antausi. Ehtona
-oli, että kaikki linnan väkeen kuuluvat upseerit hätyyttämättä
-laskettaisiin menemään. Silloin juohtui erään yksinkertaisen sotamiehen
-mieleen -- hänen nimensä oli Szathmáry, Szigligeti'n veli --
-kirjoituttaa minun nimeni honvéd-upseerina antauvain luetteloon; hän
-vei sitte suojeluskirjan vaimolleni ja tämän paperilipun kautta olin
-minä pelastettu, ja saatoin ilman vaaratta palata Pest'iin.
-
-Täällä täytyi nyt uudestaan alottaa tuota kokonansa hukkaan
-mennyttä taisteloa, -- taisteloa Unkarin, vapauden, ihmiskunnan,
-kirjallisuuden hyväksi, keskellä absolutismia, teloittajan kirveen
-alla, narkotiseratun kansan kankeassa lethargiassa. Hirvittävä yritys!
-Minä päätin kunkin vuoden sillä lauseella, että semmoista vuotta en
-enää tahdo elää! ja sitä seuraava oli vielä huonompi. Tuhat kertaa
-olisin minä sortunut, jollei vieressäni olisi seisonut elämänkumppania,
-joka oli luja luonnoltansa ja valmis semmoisiin uhrauksiin, joihin
-vaan naisilla on voimaa. Lopulta perustin minä vapaamielisen
-oppositioni-jurnalin, juuri Schmerling'in terrorismin aikana ja
-kerjäläisvuosina 1863-1864; kadotin siinä kaiken omaisuuteni; hylättiin
-kaikilta ystäviltä, pantiin vankeuteen, petettiin, enkä kuitenkaan
-antanut peloittaa itseäni; ja olen voittanut.
-
-Kahdenkymmenen vuoden kuluessa olen rohjennut taistella semmoista
-taisteloa, jossa ei kukaan muu ole minua suojellut, kuin Jumala, eikä
-kukaan muu minua rakastanut, kuin vaimoni.
-
-Nyt näette, minkätähden minä olen puritani tahi tekopyhä, jos se
-paremmalta soipi.
-
-Minä olin luotien tuiskussa, Pest'in pommituksessa, kaksintaisteluissa,
-rutoissa ja saastoissa, vihollisen vallassa ja ystävien ansoissa,
-hädässä ja epätoivossa, kaikkien elementtien myrskyissä, kuolettavissa
-taudeissa, vainossa ja itse-tuottamassa onnettomuudessa, vaan aina
-pelastuin minä ihmeellisten asianhaarain kautta.
-
-Nyt ei minulla enään ole mitään syytä arkamielisiin valituksiin. Se
-arvo, jota minulle suodaan, on paljon suurempi kuin kaikki minun
-ansioni. Minä olen kolme kertaa valittu valtiopäivämieheksi, viime
-kerralla Pest'issä, ministeri Gorove'ta vastaan, ja viime aikoina on
-Andrássy kaikkein hallitus-ystävällisten edusmiesten kuullen lausunut,
-että Unkarin hallituksen politiki Saksan sodassa sai kannatusta
-ainoastaan minun, oppositioni-jurnalistin kautta.
-
-Matkustanut en ole koskaan, ja tuskinpa vastedeskään matkustanen.
-Talvella minun on vilu ja kesällä on minulle puutarhani niin rakas,
-etten minä halua edes paratiisiin. -- -- -- -- --
-
-6/12 70.
-
-Teidän palvelijanne
-
-Jókai.
-
-
-
-
-
-
-UUSI TILANHALTIA.
-
-
-
-
-I.
-
-Vanha ihminen, uusi aika.
-
-
--- "'Cogito; ergo sum.' (Minä ajattelen; minä olen siis olemassa).
-
-"Sentähden jos 'non cogito' (en ajattele), niin 'non sum' (en ole
-olemassa).
-
-"Minä en tästä päivästä alkaen ajattele mitään; annan ilmoittaa, että
-olen kuollut. Saattaa tosin niin olla, että elän; kiitos sen
-Geleitscheinin,[1] joka Komárom'in antaumisessa käteeni pistettiin; ja
-elänpä, vaikka venäläinen piikki Szeben'in[2] luona kupeeni lävisti.
-Vaan minä en todellakaan tiedä syytä, minkätähden vielä elän enkä sitä
-tahdokaan nyt enää. Kasvaahan ruoho juuri entiseen tapaan, jos
-en minä sitä näkisikään, ja tämänvuotinen sato katoo aivan yhtä
-täydellisesti tavallista tietään, vaikk'en minä olisikaan avullisna sen
-kuluttamisessa. Mutta niin on Herra säätänyt, että semmoisiakin
-luontokappaleita pitää maailmassa olla, jotka ovat puoleksi kasveja:
-sentähden -- elostelkaamme!!!"
-
-Tämmöistä puhetta saattoi kuulla vanhan Garanvölgyin[3] suusta noina
-aikaisin alkavina, sumuisina talvi-iltoina eräänä sangen surullisena
-vuonna, jolloin muutamia miljonia ihmisiä oli siinä mielentilassa,
-ettei heidän juuri ollut halu kysyä: mitä uutisia ulkoa?
-
-Vanha herra oli saapunut hyvään aikaan kotia sodan jälkeen: hän voi
-havaita, että latonsa olivat tyhjät, että peltoja ei oltu kolmanneksi
-osaksikaan kylvetty ja ettei löytynyt ketäkään, joka taloudesta olisi
-tiliä tehnyt. Hänen suuri maatilansa, joka käsitti kymmenentuhatta
-hold'ia,[4] oli ilman hoitajia, työväkeä, auroja, ajokaluja, härkiä,
-hevosia ja lampaita; huonekaluissa näki kaikkialla jälkiä sotamiesten
-elämöimisestä ja hänen kirjelaukussaan löytyi pari tuhatta florinía[5]
-semmoisissa pankinseteleissä, joiden paljas näyttäminenkin jo oli
-vaarallista.[6]
-
-Vaan kuka olisi huolinut semmoisista vähäpätöisistä seikoista, kun
-aivan suuret asiat olivat hukkaan joutuneet!
-
-Istutaan tuvassa sisään suljettuna, käydään välistä tuttavien luona,
-juodaan vahvasti, jos ollaan pahalla tuulella, olkoonpa juomakumppania
-taikka ei. Pahimmassa tapauksessa lyödään korttia aamusta iltaan
-yhtä-arvoisten suurten herrain kanssa, joilla osaksi on ollut, osaksi
-olisi voinut olla suuret maatilat, osaksi vieläkin on, mikä kaikki
-silloin oli yhdentekevä; sentähden olivatkin kaikki nämät yhtä köyhät.
-Joskus sattui myöskin joku puolalainen emigranti taloon tulemaan; se
-ottaa osaa tarok-peliin. Jos taas ei kukaan tule, eipä siitäkään
-haittaa! Sytytetään piippu ja poltetaan tupakkaa, kunnes ilta lähestyy.
-Silloin tällöin haastetaan oikeuteen jonkun velkojan taikka viekkaan
-sukulaisen toimesta, joka luottaa tuohon nyt edulliseen "favor in
-judice" (tuomarin suosioon), ja tämä ainakin antaa tilaisuutta lähteä
-vähäisen jaloittelemaan. Siten tullaan kumminkin huomaamaan, niinkuin
-luuvalon vaivaamisesta, että elon voima ruumiissa vielä liikkuu.
-
-Sillä tavoin "truditur dies die." (Älä suutu, myöhäsyntyisempi
-lukijani, siitä että yhdellä sivulla tapaat niin monta latinankielistä
-lausetta, sillä tämäkin on sen ajan luonnetta. Me pakenemme välistä
-klassillisiin kieliin, niinkuin johonkin vanhan ajan asyliin, kun uuden
-ajan sivistys meitä liiaksi ahdistaa. Hei, kun kaikki vielä kävi
-latinaksi,[7] ei olisi uskaltanut sitä sanoa -- vaan nyt kylläksi.
-Ihminen etsii turvaa kaikkialta, ja jos eivät elossa olevat häntä auta,
-kääntyy hän kuolleitten puoleen. Kukaties, jos kielemme olisi pysynyt
-latinalla sekoitettuna, voisimme nyt käydä "romanilaisesta" rodusta, ja
-kuinkapa silloin kaikilta tahoilta suosioomme pyrittäisiin!)
-
-Sentähden "truditur dies die"; toinen päivä sysää toisen tieltään.
-
-Eräänä semmoisena vasten hänen mieltänsä esiin sysättynä päivänä
-sanottiin Garanvölgyille, ettei kuitenkaan ihan täydellisesti voi
-sulkea maailmaa ulos tuvastaan ja ettei ihminen millään tavalla ole
-suojeltuna valtiollisista muutoksista, jos sanoo: minä pysyn vaiti,
-sillä nämät etsivät häntä hiljaisimmastakin piilopaikasta ja hyökkäävät
-hänen päällensä kesken piipun-puhdistusta. -- Tästä lähtien ei enää saa
-polttaa itse viljelemäänsä tupakkaa: "monopoliumi" on voimassa;
-tupakkaa voipi itselleen tuottaa ainoastaan määrätystä myyntipaikasta,
-muuten on se vaara tarjona, että pidetään kotikatsastus, ja jos siinä
-löydetään tuota kiellettyä mielitavaraa, jääpi siitä ison rahan velkaa
-valtiolle.[8]
-
-Adam Garanvölgyi lausui siihen:
-
--- "Hyvä! Minä en enää polta tupakkaa. Siitä tulee kumminkin parempi
-ruokahalu."
-
-Ja tämän jälkeen vei hän ylös ullakkoon esi-isiensä merenvaha-piiput,
-uskolliset kumppaninsa kaikissa vaaroissa, jotka suurista tappioista
-olivat säilyneet ainoina perhe-kalleuksina, eikä hän koskaan enää
-tupakoinut.
-
-Toisena väkisin esiin vedettynä päivänä ilahutettiin häntä sillä
-tiedolla, että viinikin on joutuva veron alaiseksi; vastedes saattaa
-vaan korkean-asianomaisella luvalla lyödä tapin viinitynnyriinsä, ja
-sekä hyvästä että pahasta mielestä on hinta suoritettava, koska
-kummassakin tapauksessa, jota enemmän kulutetaan, sitä enemmän
-"kontribuerataan."
-
--- "Hyvä! Minä en siis enää juo viiniä. Olen ainakin paremmin nukkuva."
-
-Ja sen jälkeen hän ei nauttinut minkäänlaista muuta juomaa kuin vettä.
-
-Taas jonakuna kaikille epäsuotuisena päivänä heräsi hän siihen hyvään
-uutiseen, että pelikortitkin ovat kruunun merkillä varustettavat,
-vastedes pitää niissäkin olla kotka.[9]
-
--- "Hyvä! En siis tästedes lyö korttia; en ainakaan häviä."
-
-Ja hän piti puheensa.
-
-Jälleen koitti aamurusko, luonnon järjestyksen mukaan alkoi siis uusi
-päivä. Garanvölgyille tuotiin kiertokirje, jossa annetaan tiedoksi,
-että jos hän tahtoo metsästää, hän saapi pitää pyssyä ainoastaan
-komitati-hallituksen[10] luvalla, mutta ratsusatulaa vaan siinä
-tapauksessa, että asianomaiselle piirikunnan-komisarjukselle
-kirjallisesti lupaa olla näitä vaarallisia husarin-aineksia[11]
-käyttämättä valtion turvallisuutta häiritseviin tarkoituksiin.
-
--- "Hyvä"! sanoi Adam Garanvölgyi; "en siis vastedes metsästä enkä
-käytä vinttikoiraa. Vältän kumminkin vilustumista."
-
-Kerta sai hän myöskin tietää, että jos tahtoo käydä naapurikylässä
-jotakin tuttavaansa tervehtimässä, on sitä varten ensin hankkiminen
-matkapassi, jonka voipi saada hallintokaupungista kahden todistajan
-takausta vastaan, että todellakin kulkee luvallisilla teillä, ja tämä
-passi on matkalla näytettävä kaikille kypäräpäisille sankareille[12]
-sekä oma käsiala kohta "in facie loci" verrattavaksi annettava, missä
-"in flagranti" tavataan.
-
--- "Hyvä", sanoi siihen tuo vanha skythalainen; "tästä lähtien pysyn
-siis kotona omassa kylässä; en mene mihinkään. En kumminkaan aja
-vaunujani kumoon tiellä."
-
-Ja sen perästä ei hän enää mennyt kävelemään kauemmaksi kuin
-puutarhansa päähän; se oli pisin matka, minkä hän kulki. Hän ei enää
-käynyt peltojansakaan katsomassa.
-
-Vielä tuli hänen tiedoksensa uusin sääntö, jonka mukaan hallitusmiesten
-välttämättömästi tarvitsee ottaa vaaria siitä vallattomuudesta, että
-muutamat levottomat ihmiset käyttävät oudonmuotoista päähinettä ja
-tahtovat osoittaa tyytymättömyyttänsä Luojan järjestykseen sillä, että
-sallivat hatunnauhansa liehua alaspäin: jonka tähden käsketään
-jokaisen, joka ei tahdo joutua harmillisiin tutkintoihin, tarkoin
-noudattaa määräyksiä hatun mitasta ja muodosta, ennenkuin sen päähänsä
-panee ja kadulle astuu.
-
--- "Sekin on hyvä", sanoi Garanvölgyi. "En siis enää mene ulos
-asunnostani. Siten en kumminkaan enää kuluta saappaita."
-
-Ja hän piti sanansa. Tämän perästä hän käveli ainoastaan puutarhassaan,
-ja jos ilma sitä esti, askaroitsi hän oikeudenjutuissa, jotka heti, kun
-asianomainen järjestys oli voimaan päässyt, virkosivat eloon, niinkuin
-syksyllä kuolleet kärpäset tuvan lämmetessä.
-
-Tulipa vielä jonkun ajan kuluttua käsky, että vastedes on
-oikeudenkäynti sallittu ainoastaan sillä tapaa, että käytetään
-semmoista paperia, joka jo ennakolta on oikeutettu tuomarin eteen
-ilmestymään, ja että on oppinut eroittamaan vähemmän arvoisen
-karttamerkin suuremman arvoisesta.
-
--- "No, -- sekin vielä lisäksi! En siis vastedes enää käy oikeutta."
-
-Ja heti kääri hän asiakirjansa myttyyn, pisti ne lippaasen ja ilmoitti
-prokatorillensa (asianajajallensa): ken oli hänelle velkaa, pötkiköön
-tiehensä; kenellä taas oli häneltä saatavaa, se tulkoon hänen luoksensa
--- hän ei enää riitele ketäkään vastaan.
-
-Joka on tutustunut etnografiaan, tietää, että jos unkarilainen lakkaa
-tupakkaa polttamasta, viiniä juomasta, tuttaviensa luona käymästä,
-metsästämästä, kadulla kävelemästä, tämä on kaikki erinomaisen suuri
-tapaus, vaan jos hän päättää luopua oikeutta käymästä, niin on tämä jo
-"ultima Thule."
-
-Mutta lopuksi hän kuitenkin sai maksaa sangen kalliin hinnan tästä
-"passivisesta vastarinnasta."
-
-Kaiken tämän "laisser faire'n" johdosta lainpalvelijat näet milloin
-ryöstivät hänen juhtansa, milloin painoivat virallisen sinetin hänen
-latoihinsa, milloin vielä uhkasivat hänelle "Personalhaftia"
-(yksityis-vankeutta); joista kaikista hän ei kuitenkaan stoalaisessa
-kylmäkiskoisuudessaan ensinkään piitannut. Viimeisen uhkauksen johdosta
-hänen tosin tuli vesi suuhun: hän olisi mielellään tahtonut kokea,
-mitenkä hän, joka vanhuuteensa asti aina oli omista varoistaan elänyt
-eikä koskaan omalla vaivallaan ollut voinut ansaita edes tavallisen
-päivätyön hintaa, nyt saattaisi itsensä sille kannalle, että kokonaisen
-vuosikauden voisi elättää itseään toisten kustannuksella, ainoastaan
-sillä keinolla, ettei suita maksaa.
-
-No, se on yhdentekevä.
-
-Mikä koronkiskuri ryösti häntä; mikä tuli hänen avuksensa ja auttoi
-häntä hyvällä prosentilla ahdingosta. Mikä ajoi pois hänen lampaansa ja
-myi ne huutokaupalla 2 florinia halvemmalla, kuin mitä niitten oikea
-arvo oli; mikä sääli häntä ja osti hänelle samat lampaat takaisin 2
-florinia kalliimmalla, kuin mitä oikeastaan maksoivat, ja kaikki oli
-taas laidallaan.
-
-Kerta nämät kalliit lampaat keksivät sen tempun, että heittivät
-henkensä. Oliko systemi heille vastenmielinen? vaiko ohra- ja
-olki-"provisoriumi?" Sitä en tiedä, mutta eräänä talvena rupesivat he
-joukottain korkokupongien sijasta tuomaan esiin koko kansallislainaa,
-villojen sijasta tarjoomaan isännällensä arvoltaan kovin halventuneita
-nahkojansa.
-
-Tämä vähäisen arvelutti herra Adam Garanvölgyia.
-
-Joku tuttava tuli hänen luoksensa; tälle valitti hän tuota
-onnettomuutta ja sivumennen kehoitti häntä, jos hän sattuisi Pest'issä
-käymään, lähettämään hänen luoksensa jonkun "eläintohtorin", ehkä se
-voisi lampaita parantaa.
-
-Tuttava lupasi sen mielellänsä tehdä.
-
--- "Vaan älkää nyt unhoittako asiaa!"
-
-Tuskin oli pari päivää kulunut, kun herra Garanvölgyin pihaan vieri
-Pest'in vaunut, pysähtyen herrasasunnon porstuan eteen, ja niistä astui
-ulos eräs hyvässä lihassa oleva henkilö, uusimman muodin mukaan
-vaatetettu, pörheä talvipalttoo yllään, posket sileäksi ajetut, hiukset
-otsasta niskaan keskeltä jaetut ja kiiltävällä korsteini-hatulla
-peitetyt. Hänen leveätä huiviansa kiinnitti suuri turkoosi-neula;
-kädessä hänellä oli jaquemár-hansikat ja hampaista tuprusi hienoimman
-Virginian hyvänhajuinen savu; sormien välissä heilui lyhyt,
-jaspisnupilla varustettu kävelykeppi.
-
-Tämä herrasmies takertui kiinni Adam Garanvölgyin ulospäin pyrkiviin
-pälsynnappeihin, jolloin hän kahdella sormella hetkeksi otti Virginian
-hampaistaan ja kepin-heiluttajalla kädellä nosti tuota 1-1/3 tuumaa
-kallellansa olevaa, uudenaikaista figaro-hattuaan, lausuen:
-
--- "Onko minulla onni tervehtiä Herrn Adam von Garanvölgyiä? Minä olen
-tohtori Grisák."[13]
-
--- "No terve! Hyvään aikaan tulittekin", vastasi hänelle Garanvölgyi;
-"Minua ilahuttaa, että ystäväni oli niin toimelias, jotta kohta lähetti
-herran tänne. Lampaani tarvitsevat jo pikaista apua; tulkaa siis, hyvä
-herra tohtori."
-
-Sen sanottuaan tarjosi hän käsivarttaan herra tohtorille, ja ennenkuin
-tämä oli ehtinyt ryhtyä enempiin selityksiin, saattoi hän häntä leveän
-pihan poikki lammasnavetolle, veti hänet sinne sisään, ilmeiseksi
-vahingoksi hänen kiiltäville saappaillensa, ja työnsi hänet kipeäin
-lammasten karsinaan, ruveten hänelle taudin diagnosia selittämään.
-
--- "Katsokaapas nyt, herra tohtori, tämän on suu kipeä, se ei saa
-heiniä pureskelluksi; tuon taas vaivaa jalkoja, niin ettei se jaksa
-seisoalla pysyä."
-
--- "Mutta sallikaa, hyvä herra, se on kummallista..." sanoi siihen
-tohtori Grisák.
-
--- "Tietysti se on kummallista, vaan kuulkaa enemmän; vielä
-kummallisempaa on, että milloin suunkipu katoo joltakin, silloin se
-joutuu jalkatautiin, ja päinvastoin, millä tänään jalka on kipeä, sen
-on huomenna vika suussa."
-
--- "Mutta suokaa anteeksi, hyvä herra, minä ihmettelen..." keskeytti
-häntä tohtori Grisák.
-
--- "Minäkin sitä ihmettelen; en voi käsittää, mikä elukoita vaivaa.
-Ehkä maksa-mato?"
-
--- "Mutta, hyvä herra, näyttää siltä, kuin olisitte erhettynyt."
-
--- "Lienee kyllä niin, minä en paljon ymmärrä lammasten tapoja; te
-kaiketi paremmin ne tiedätte, sentähden käskinkin kutsua teitä."
-
--- "Mutta suokaa anteeksi, hyvä herra!"
-
--- "Hyvä, hyvä! enhän väitäkään vastaan, luotan täydellisesti teihin;
-otitteko mukaanne lampaan rohtoja?"
-
--- "Mutta, hyvä herra!" huusi vihdoin kokonaan loukatulla itsetunnolla
-tohtori Grisák, "keneksi te minua luulette?" ja vimmassaan sivalsi hän
-kepillään vasten kuonoa erästä pyöröpäistä lammasta, joka yritti
-kyhnyttämään alaspäin painunutta päätään hänen housuihinsa, niin että
-elukka paikalla keikahti taaksepäin.
-
--- "Ettekö siis olekaan eläintohtori?" kysyi suurella
-yksinkertaisuudella Garanvölgyi.
-
--- "Mitä ajattelette? Minä olen _lakitieteen tohtori!_ 'Doctor
-utriusque juris', Johann Nepomuk Grisák."
-
--- "Vai niin, siis prokatori?" sanoi vihdoin asian käsittäen
-Garanvölgyi. "No älkäämme siinä tapauksessa lampaita tarkastelko.
-Muuten -- en tahdo vaivata herraa huoneeseni, sopii tässäkin asia
-ratkaista. Ryöstämäänkö olette suvainnut tulla?"
-
--- "Älkää pahastuko", vastasi lakitieteen tohtori, korkea-nenäisesti
-lykäten luotansa hänelle istuttavaksi tarjottua lypsintuolia -- "ehkä
-kuitenkin olisi mukavampi huoneessa keskusteluamme pitää."
-
--- "Uskokaa pois, siellä ei enään ole mitään ryöstettävää. Ottakaa, sen
-neuvon annan teille, nämät lampaat. Klienttinne ei tosin kiitä teitä
-siitä, koska hän saa makson vaan niitten nahasta; mutta kumminkin
-teidän armonne voipi niistä saada palkkansa."
-
--- "Teidän luvallanne", lausui tohtori Grisák teeskennellyllä
-ujoudella, "minä en ole mikään armo."
-
--- "Anteeksi, teidän jaloutenne!"
-
--- "Sitä en myöskään ole."
-
--- "Pyydän anteeksi teidän 'excellensiltänne.'"
-
--- "Ohoh, minulle tulee ainoastaan arvosana 'kunnioitettu herra.'"
-
--- "Ainoastaan?" sanoi isäntä, vieraalle ylenkatseellisesti hymyillen.
-"Meillä täällä, rakas 'amice', on tapana 'kunnioitetuksi herraksi'
-nimittää ainoastaan niitä, joita todellakin kunnioitamme. Mutta
-lyhyeltä, mitä tahdotte?"
-
--- "Minä en suinkaan ole tullut teidän kunniallenne mitään
-vastenmielistä aikaan saattamaan, vaan minä tulen hänen jaloutensa
-herra Ritter von Ankerschmidt'in puolesta teidän kunnialtanne pyytämään
-erästä naapurikohteliaisuutta."
-
-Nyt oli Garanvölgyin vuoro kummastua.
-
--- "Ankerschmidt? Ritter von? Naapuri? Ja pyytää kohteliaisuutta? Minä
-en ymmärrä, mitenkä yhtä haavaa tulee eteen niin monta logogryfiä.
-Ettekö, herra tohtori, tahtoisi selittää minulle tätä charadia, sillä
-itse en koskaan ole osannut suorittaa edes tavallista rebustia?
-Mistäpäin suuresti kunnioitettu naapurini, hänen jaloutensa herra
-Ritter von Ankerschmidt on?"
-
-Herra tohtori oli nyt valmis tarkempia selityksiä antamaan.
-
--- "Teillä siis ei vielä ole tietoa siitä. Hän on minun herra
-klienttini ja käskynantajani, se, joka on ostanut Hajnács'in
-maa-osuuden."
-
--- "Minkä maa-osuuden, jos saan kysyä?"
-
--- "Tuon kahdentuhannen holdin maatilan, teidän tilanne vieressä."
-
--- "Keneltä hän sen on ostanut?"
-
--- "Hänen armoltansa rouva Pajtay'lta tietysti, teidän kunnianne
-kälyltä."
-
--- "Mutta, hyvä herra, tuo maatila on minun. Veljeni leski hallitsi
-sitä ainoastaan eläke-apuna minulta; puhtaalla rahalla sen ostin veli
-vainajaltani, ja koska hän useista syistä, jotka eivät kuulu tähän, oli
-joutunut köyhyyteen ja häviöön, jätin minä veljellisestä rakkaudesta
-tilan hänen leskellensä, jotta tällä olisi jotakin, millä voisi elää ja
-lapsiansa kasvattaa. Se on minun laillinen omaisuuteni."
-
-Herra Garanvölgyi luuli nyt sanoneensa semmoisen totuuden, jonka edessä
-maailman kaikki lainoppineet paljastaisivat päänsä.
-
-Herra tohtori nauroi sitä itsekseen aika lailla. Kuinka pilkallisesti
-hän hymyili tuolle yksinkertaiselle oikeuden-istujalle, jolla vielä
-nytkin oli nuot Noakin aikaiset käsitteet oikeus-oloista! Hän otti
-silmälasinsa, pyyhki niitä silkkisellä nenäliinallaan, sillä ne olivat
-hiestyneet naveton höyrystä, asetti ne taas nenällensä, josta ne
-välkkyivät vasten herra oikeuden-istujaa, ja lausui suurella
-viisaudella:
-
--- "Nämät kaikki minä uskon, hyvä herra; minä uskon sanaanne. Se on
-aivan mahdollista."
-
--- "Ei ainoastaan 'mahdollista', vaan se on todellakin niin. Minä
-saatan näyttää asiakirjat."
-
--- "Minua pahoittaa, mutta se ei muuta asiaa ensinkään. Siinä ei ole
-mitään eroitusta."
-
--- "Minä en ymmärrä teitä."
-
--- "Pitääkö teidän kunnianne Reichsgesetzblatt'ia?"[14]
-
--- "Koira sitä pitäköön!"
-
--- "Ab, niinmuodoin ei! Se on suuri vahinko." Ja pistäen hansikoitun
-kätensä poveensa, mainitsi herra tohtori hyvin kerkeällä kielellä sen
-Reichsgesetzblatt'in numeron, jossa sen ja sen pykälän alla löytyy
-julkaistuna asetus, joka kumoo kaikki "vanhaan" lakiin perustuvat
-oikeudet ja sen ohessa määrää ajan, jona jokainen, jolla on muitten
-haltuun joutunutta kiinteätä omaisuutta, älköön laiminlyökö
-ilmoittamasta tämän anastajaa ja häntä oikeuteen haastamasta, sillä
-määrä-ajan kuluttua tulee voimaan "beati possidentes", s.o. joka on
-jonkun omaisuuden haltia, katsotaan myöskin sen omistajaksi, eikä häntä
-vastaan siitä enää voi mitään oikeudenkäyntiä aloittaa. Koska nyt
-mainittu määrä-aika jo on loppuun kulunut, ja koska herra Garanvölgyi
-ei ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia, ja koska hän ei tahtonut
-kirjoittaa karttapaperille, on siis hänen veljensä lesken hallussa
-ollut tila tullut tämän omaisuudeksi, jonka hän tietysti myöskin
-saattaa myydä, niinkuin hän todella on tehnytkin, eikä sitä seikkaa
-enää mikään koirannabka[15] auta.
-
-Herra Garanvölgyi tunsi itsensä täydellisesti voitetuksi.
-
--- "Hyvä herra! Te olette suuri mies. Te olette oikeassa. Minä
-antaun ja tunnustan teidät tohtoriksi. Itse olen syyllinen, sentähden
-ett'en ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia. Heti paikalla lähetän
-postikonttoriin ja hankin sen itselleni, ja tästä lähtien se on oleva
-se, jota 'versate diu' (selatkaa päivin), 'versate noctuque' (selatkaa
-öin), jottei joskus tietämättömyyteni tähden vielä minua itseä myisi
-joku, jolle joku paragrafi siihen antaa oikeutta. Ja nyt vihdoin, mikä
-se kohteliaisuus on, jota saattaisin herra Ritter von Ankerschmidt'ille
-osoittaa? Sen ymmärrän jo, mitenkä hän on tullut naapurikseni."
-
--- "Herra ritari haluaa nimittää sitä 'kohteliaisuudeksi', hän on hyvin
-kohtelias, kavalierinen mies; minä taas sitä nimitän 'hyväksi
-affäriksi'; 'pactum bilaterale; do, ut des; facio, ut facias'
-(kahdenpuolinen sopimus; minä annan, jotta sinäkin antaisit; minä teen,
-jotta sinäkin tekisit). Te suvaitsette muistaa, että sitä maatilaa,
-jonka kirjallisesti annoitte armolliselle rouva Pajtay'lle, rasittaa
-eräs tekemänne vaikea määräys, jonka mukaan te ette katsonut hyväksi
-sallia, että leskirouva saisi mihinkään tarpeesen käyttää tilusten
-keskellä seisovaa vanhaa kastellia (linnaa)."
-
--- "Aivan oikein. Sen on joku vanhanaikuisista esi-isistäni
-rakennuttanut ja minä en tahtonut, että lesken arentimies siitä
-ehkä tekisi viinapolttimon. Tietysti: se on turhanperäistä
-herkkätunteisuutta semmoiselta vanhalta kotkalta, kuin minä olen,
-mutta olen nyt kerta niin taika-uskoinen."
-
--- "Niinikään olette suvainnut itsellenne eroittaa sen tien, joka
-omasta kastellistanne menee tuohon vanhaan kastelliin kylän päähän,
-vieläpä kyynärän verran ulkopuolella ojia."
-
--- "Ihan luonnollista; siitä syystä, että itse jostakin paikasta voisin
-päästä sisään tuohon saareen, sillä silloin eivät vielä olleet
-keksineet ilmassa-purjehdusta, jonka kautta olisi saattanut ylhäältä
-laskeuta alas mihinkä aidattuun paikkaan tahansa. Tien reunat taas
-edustin itselleni sentähden, ettei arentimies hakkaisi pois noita ojien
-varrelle istutettuja kauniita poppeli-puita."
-
--- "Sillä tavoin ei armollinen rouva, tilan tarkoituksen mukaan,
-koskaan päässyt vanhan rakennuksen ja siihen vievän tien varsinaiseksi
-omistajaksi."
-
--- "Ja tämä olisi ehkä haitallista teille? Vaan miksi te siinä niin
-monta mutkaa teette? Purkakaa huone maahan ja rakentakaa sen sijaan
-palatsi. Vai täytyisikö siihen myöskin minulta lupaa pyytää?"
-
--- "Se on tietty, koska asiakirjan selvän sanan mukaan teidän kunnianne
-on mainitun tien ja kastellin todellinen omistaja."
-
--- "Todellakin, olisiko tuommoisilla vanhoilla asiakirjoilla vielä
-mitään arvoa?"
-
--- "Aivan varmaan!" kiiruhti kiivaasti lainoppinut epäilevää uskoa
-vahvistamaan.
-
--- "Mahdotonta!" lausui vanha herra semmoisella yksinkertaisella
-päänpudistuksella, että tohtori alkoi tuskastua miehen syntyperäisestä
-käsitysvoimasta. "Ja jos Ritter von kuitenkin ottaisi sen oman käden
-voimalla, mitä minä siihen voisin?"
-
--- "Voisitte haastaa hänet oikeuteen!" vastasi siihen nopeasti tohtori
-Grisák. "Voisitte tehdä hänet kanteen alaiseksi!"
-
--- "Ja eikö minun tarvitsisi pelätä, että semmoisessa tapauksessa
-tuomari pistää minut vankeuteen, koska muka olen tyytymätön ihminen ja
-rauhanhäiritsijä?"
-
-Tohtori Grisák rupesi huomaamaan, ettei tämä oikeuden-istuja vaan
-yksinkertaisuudesta semmoista 'viatonta' kysymystä virittänyt ja
-kiiruhti häntä oikaisemaan.
-
--- "Hyvä herra, te saatte olla varma siitä, että 'täällä' kaikille
-oikeutta yhtäläisesti jaetaan."
-
--- "Suokaa anteeksi! -- Sitä en tietänyt."
-
-"Tuon miehen alamainen iva on myrkyllistä!" raivosi itsekseen tohtori.
-
--- "Ehkä voisi tuossa asiakirjassa keksiä jotain virhettä muodon
-puolesta", sanoi hirveän hyväntahtoisella humorilla Garanvölgyi. "Ehkä
-sentähden, ettei se ole kirjoitettu karttapaperille taikka ettei
-sinetti siihen ole painettu oikealle paikalle?..."
-
--- "Hyvä herra!" keskeytti häntä tohtori Grisák, "minä en tullut
-luoksenne keskustelemaan ja neuvoja saamaan, mitenkä teitä itseänne
-vastaan sopisi oikeutta käydä, vaan minä tulin teidän kanssanne
-ystävällistä kauppaa hieromaan, josta teidän kunniallannekin olisi
-suuri hyöty. Mutta -- ehkä sallitte minun ennen sitä tehdä erään
-pyynnön, kunnioitettu herra: olkaa hyvä ja nouskaa ylös tuon
-heinäkimpun päältä; meidän ei käy asiata täällä navetossa päättäminen,
-tehkää hyvin ja saattakaa minut työkamariinne."
-
--- "Työkamariini?" huusi Garanvölgyi, kohta hypähtäen ylös
-heinäkasalta, johon hän oli istunut. "Byroosen? Kansliaan? Oi, aivan
-mielelläni! Jos on kysymys asioista, täytyy meidän kaikissa tapauksissa
-mennä konttoriin. Tehkää hyvin, astukaa edellä. Käykäämme siis
-kirjoitustupaani."
-
-Ja sen jälkeen saattoi hän suurella kohteliaisuudella herra tohtoria
-pihan poikki, eikä se ollut haitaksi, että hän kävi perässä, sillä
-neljä pörrökarvaista verikoiraa rupesi kiertelemään ympäri lakimiestä,
-joka katsoi tarpeelliseksi muistuttaa, mihin suureen edesvastaukseen
-saattaisi joutua, kun antaa noin isojen koirain vapaasti juoskennella
-ilman kuonokoritta; mikä muistutus herra Garanvölgyin mielestä oli niin
-sovelias, että hän heti huusi ohitse menevälle rengille: "sitokaa kohta
-korit koirien kuonoon, te laiskurit!"
-
-Sitte vei hän vieraansa puutarhaan, ja siellä astuttuansa
-luikertelevaa, ruohoittunutta käytävää, tulivat he vihdoin
-oudon-muotoisen rakennuksen luo, jonka etupuoli näytti viistoon
-poikki hakatulta, niinkuin markkinakoju.
-
-Isäntä avasi oven; "tehkää hyvin, astukaa sisään", ja lykkäsi arvoisan
-vieraansa sisään.
-
--- "Mitä pirua tämä on?!" huudahti lakitieteen tohtori, ympärilleen
-katseltuaan; ja hänen korvissaan rupesi kuulumaan arveluttava
-suhina, samalla kun surmaiset aseet uhkasivat hänen silmiänsä.
-"_Mehiläis-huonehan_ tämä on!"
-
--- "Se on työtupani, hyvä herra", sanoi ystävällisesti hymyillen
-isäntä. "Täällä vietän päiväni hiljaisuudessa lukemisella." Ja
-sanojansa todistaakseen veti hän esiin mehiläispesien välistä kirjoja:
-vanhoja roomalaisia auktoreja, Blair'in estetiikan, muutamia
-maanviljelystä koskevia teoksia ja senkaltaisia. Siellä oli myöskin
-paperia ja iso puinen läkkitolppo, johon oli pistetty kellastunut
-sulkakynä. "Tämä on aivan hiljainen, yksinäinen paikka, jossa ei mikään
-hälinä lukemista häiritse, jossa maailman melskeen sijasta vaan näkee
-edessään nuot hiljaiset, uutterat työmiehet, jotka opettavat meitä
-tekemään työtä tulevaisuuden hyväksi. Mehiläisten seura on meille
-unkarilaisille erittäin sovelias tätä nykyä."
-
--- "Kyllä; mutta ne pistävät", intti lakitieteen tohtori käytöllisellä
-huolella tätä filosofillista mietelmää vastaan.
-
--- "_Hyvään ihmiseen_ ne eivät kajoo", rauhoitti häntä isäntä
-mielentyyneydellä semmoisella, joka hyvästi olisi sopinut millekä
-Sareptan erämaassa asuvalle patriarkalle hyvänänsä.
-
-Siten oli nyt herra lakitieteen tohtori joutunut sen koetuksen
-alaiseksi, että saisi tietää itsestään, oliko hänkin todella luettava
-"hyväin ihmisten" joukkoon. Hän istui lehmuspenkille, joka oli peitetty
-lammasnahkaisella turkilla; vastapäätä häntä asettui herra Garanvölgyi
-istumaan muutamalle tyhjälle Dzírdzon'in korille.
-
--- "Vähin puhumin, hyvä herra, maatilan ja siihen kuuluvat alueet
-ostettuansa, tahtoisi klienttini ritari Ankerschmidt omata siinä
-seisovan vanhan rakennuksenkin ynnä tähän menevän tien."
-
--- "Se on luonnollista", lausui siihen herra Garanvölgyi, "koska
-kastelli on hänelle siinä vaan tiellä, jos hän mielii rakentaa."
-
--- "Aivan niin. Ja hän mieliikin rakentaa siihen suurenlaisen
-kastellin."
-
--- "Sen kohta arvasin. Koko tilalla se on ainoa herras-kastellille
-sovelias paikka. Itsekin siihen rakentaisin, jos semmoisissa hankkeissa
-olisin."
-
-"Oi, tuo on varsin taipuvainen mies", ajatteli tyytyväisenä tohtori
-Grisák.
-
--- "Ja koska teidän kunniallanne ei nyt ole mitään hyötyä tuosta
-rakennuksesta..."
-
--- "Joka sen lisäksi vielä on aivan rappiotilassa."
-
--- "Eikä ole luultavaa, että antaisitte sitä korjata..."
-
--- "Jopa! Semmoisenakin on se kylläksi hyvä huuhkajille ja rotille."
-
-Lakitieteen tohtori katsoi tätä humorilliseksi kokkapuheeksi, jota
-hänen mielestään oli samalla leikillisellä tavalla jatkaminen.
-
--- "Yölepakot paitsi sitä eivät maksa mitään arentia."
-
--- "Eipä suinkaan, yhtä vähän kuin esi-isieni kummittelevat hahmut."
-
--- "Hahaha! Nuot kunnon aaveet varmaankin kovin suuttuvat, kun heidän
-täytyy muuttaa pois sieltä. Tuhat tulimmaista!" Tämä viimeinen huudahus
-ei enään ollut leikillisyyden jatkoa. Herra tohtori, joka nyt oli
-erinomaisen hyvällä mielellä, alkoi näet heilutella keppiään; tätä
-liikuntoa katsoi muuan sotaisa mehiläinen jonkinlaiseksi
-demonstrationiksi, lensi hänen niskaansa ja kutkutti häntä
-leikillisesti pistimellään.
-
--- "Ei se mitään tee. Pankaa vähän kalkkisavea päälle", lohdutti isäntä
-vaikeroivaa. "Se karkottaa kivun."
-
-Mutta tohtorin halu leikillisyyteen oli jo myöskin karkotettu.
-
--- "No mitä siis arvelette, hyvä herra, mistä hinnasta tulee minun
-sanoa ylös huuhkajat, yölepakot ja esi-isieni aaveet?" ahdisti herra
-Garanvölgyi vikisevää tohtoria.
-
--- "Kun ei ne vaan enää pistäisi! Herra ritari on varustanut minut
-valtuuskirjalla ... hiisi vieköön nämät mehiläiset! ... minun
-luullakseni olisi tuo raunioiksi paraillaan muuttuva rakennus hyvästi
-maksettu kahdellatoista-tuhannella florinilla."
-
--- "Kaksitoista-tuhatta florinia, hyvä herra, on sangen sievä raha."
-
--- "Ja rakennus on kovin rappeutunut."
-
--- "Sekin on totta; ja yhtä totta on myöskin, että kaksitoista-tuhatta
-florinia olisi minulle erittäin tarpeesen. Vaan kuitenkin, tehkää
-hyvin, menkää kotia ja sanokaa herra ritarille, että minä en myy tuota
-rappeutunutta rakennusta."
-
--- "Miks'ette?... Se kohoo vielä."
-
--- "Kauppahintako?"
-
--- "Ei, tämä mehiläisen pistos..."
-
--- "Minä en myy sitä, sentähden että esi-isäni sen on rakentanut."
-
-"Ahaa, tuo tarvitsee enemmän rahaa!" arveli itsekseen tohtori.
-
--- "Päättäkäämme kauppa, hyvä herra, minulla on lupa tarjota teille
-kahteenkymmeneen-tuhanteen floriniin asti. Tuohon käteen!"
-
--- "Mitä olen sanonut, sen olen sanonut."
-
--- "Mutta hajoohan rakennus aikaa myöten maahan."
-
--- "Sitä parempi. Romantilliset rauniot kastellin pihassa!"
-
--- "Tuuli hävittää jo kattoa."
-
--- "Minä en sitä uudestaan tee, vaikkapa se kokonansa häviäisi; ja jos
-kastelli hajoo maahan, jätän sen rauniot siihen mustenemaan."
-
-Tohtori Grisák rupesi nyt huomaamaan, mihinkä kovaan lapseen hän oli
-yhtynyt; ritari oli antanut hänen toimeksensa ostaa tuon häviönalaisen
-kastellin "mihin hintaan hyvänänsä", ja hän itse olisi vaivastansa
-saava viisituhatta florinia -- asia oli siis aivan tärkeä.
-
--- "Mutta, hyvä herra, sanokaa itse, mikä ajatus teillä on! Mitä te
-ehdoittaisitte sopimuksen perusteeksi?"
-
--- "Hyvä, herra tohtori! minä sanon sen. Viimeinen ja muuttumaton
-ajatukseni on tämä: vanhoja raunioitani en anna pois rahoista, ei
-hyvistä sanoista eikä uhkauksista; vaan minä odotan siksi, että
-Reichsgesetzblatt'issa ilmestyy semmoinen pykälä, joka säätää, että jos
-jollakin on rappeutunut maja semmoisessa paikassa, johon toinen tahtoo
-rakentaa kastellin, hänen tulee ennen määrätyn ajan kuluttua korjata se
-siitä pois. -- Ja nyt, jääkää hyvästi!"
-
-Jottei herra tohtori luulisi, että tätä keskustelua vielä vähän väliä
-voisi jatkaa, laskeusi herra Garanvölgyi, kun tohtori oli noussut
-lehmuspenkiltä, pitkälleen lammasnahoille, otti esiin Horatiuksen ja
-rupesi sitä niin hartaasti tutkimaan, kuin ei ikänä ennen olisi tätä
-kirjaa lukenut.
-
-Tohtori Grisák'in täytyi päättää lähteä puutarhasta "re infecta", sillä
-herra Garanvölgyi ei näyttänyt ryhtyvän vähimpäänkään toimeen häntä
-saattaaksensa.
-
--- "Se mar on itsepintainen mies. Hänet tarvitsee panna kirjaan."
-
-Mutta suittavatpa koirat repiä ihmisen pahanpäiväiseksi, kun askeltaa
-puutarhan-portista vaunujen luokse; olihan mehiläinenkin jo häntä
-pistänyt.
-
-Eikä missään puutarhuria, ei liioin talonvartiaa, jota olisi sopinut
-suojelijaksi pyytää.
-
-Kun tohtori sitte huolestuneena katseli puutarhan ristikkoportista,
-huomasi hän ihmeekseen, että rengit jo olivat totelleet herra
-Garanvölgyiä ja hänen käskynsä mukaan sitoneet jokaisen koiran kuonoon
-ison korin, niin että nämät näyttivät plastron-kypäreillä varustetuilta
-sotureilta, jotka miekkailukoulussa yrittävät ryntäistä. Palkolliset
-nauraa hekottivat pihalla; vieläpä Pest'in kutsarikin yhdessä heidän
-kanssaan.
-
-"Hm. Näyttää siltä, kuin nuot tekisivät pilkkaa ihmisestä."
-
-
-
-
-II.
-
-Onnettomuus elinkeinona.
-
-
-Vuoden kuluttua seisoi uusi kastelli valmiina kylän toisessa päässä.
-
-Se oli joutuisasti rakennettu; selvästi näkyi, että rakentajalta ei
-puuttunut rahoja.
-
-Seuraavana syksynä muutti siihen ritari Ankerschmidt'in perhe: vanha
-herra sotamiehen ryhdillä ja kaksi hänen tytärtänsä.
-
-Hänen huoneenhaltiansa ja palkollisensa olivat kaikki vieraalta maalta
-tuodut. Garanvölgyin väki oli sentähden varsin vähän seurustellut
-heidän kanssaan, ja sillä tavoin saattoi vanha tilanhaltia elää
-rauhassa, keneltäkään tietoja naapuristaan saamatta.
-
-Garanvölgyillä oli vanha pehtori, joka oli pysynyt paikallaan, kun
-myrsky hajoitti nuoremmat sinne tänne. Hän oli jo liiaksi lihava
-mainetta etsimään. Siitä huolimatta oli kuitenkin hänkin ollut jonkun
-aikaa nostoväessä Kassa'n seuduilla; onneksensa oli hän ensimmäisten
-joukossa, jotka sieltä takaisin palasivat; toipa hän muassaan vielä
-pyssynsäkin, jota hän sitte seuraavina kovan onnen päivinä salaisesti
-talletti.
-
-Herra Kampós[16] oli hyvin harjaantunut maanviljelyksessä ja oli
-tieteensä perinjuurin oppinut, vaikkei hänen tapansa ollut koskaan
-siitä puhua. Hän tavallisesti puhui vaan suurista asioista.
-Politiikista. Kenen hän kerran sai puheillensa, sille hän sellaisia
-asioita kyllästymään asti lateli.
-
-Jos hänen isäntänsä oli passivisen vastarinnan mies, oli hänellä aivan
-päinvastainen luonto. Jos hänen isäntänsä ei polttanut tupakkaa, siitä
-syystä, että monopoliumi oli toimeen pantu, näytti hän päinvastoin,
-että juuri sentähden on kiellettyä tupakkaa polttaminen. Mistä hän
-semmoista sai? Se on hänen salaisuutensa. Hänellä ei koskaan ole mitään
-matkapassia, mutta kulkee kuitenkin kaikkialla vartioita pelkäämättä.
-Jos hän jolloinkulloin taitaa heille kiusaa tehdä, katsoo hän sitä
-suureksi ansioksi. Pellolla menee hän työmiesten luokse ja juttelee
-heidän kanssaan valtakunnan asioista. Hän ei tarvitse sitä, mitä
-sanomalehdissä seisoo. Hänellä on paremmat tiedot. Härän-ajajia kulkee
-kylän kautta Serbiasta, Rumäniasta, kuormankuljettajia Puolasta: näiltä
-hän urkkii uutisia, näiden kautta tietää hän kaikki, mitä Europassa
-tapahtuu ja jota sanomalehdet eivät saata kertoa. Ja hän on kaukana
-epätoivoon joutumasta; päinvastoin on hän ihan varma siitä, että mitä
-keväällä ei tapahtunut, se on syksyllä tapahtuva, varma kuin kuolema.
-Hänen tapansa oli säännöllisesti päättää näillä sanoilla: "no, no!
-kyllä minä vielä syön viinirypäleitä pehmeän leivän kanssa!"
-
-Jotka käsittävät tätä salamietteistä sananpartta, tietävät, mikä hirveä
-väitös se on unkarilaiselta, että hän joskus vielä tahtoo syödä
-rypäleitä pehmeän leivän kanssa!
-
-Kampós herra oli sen ohessa isännällensä erinomaisen uskollinen.
-Garanvölgyi saattoi jättää hävinneen taloutensa hänen huostaansa yhtä
-turvallisesti, kuin jos joku hallituksen asiamies olisi sitä silmällä
-pitänyt. Jos joku petti Garanvölgyiä, ei Kampós herra saanut rauhaa
-ennenkuin vuorostaan oli pettäjän pettänyt. Jos Iczig[17]
-vehnän-näytteestä poimi pois lusteen siemenet ja vastaan-ottaessaan
-vaati yhtä puhdasta vehnää, kosti Kampós sillä tavoin, että seuraavalla
-kertaa antoi Iczig'ille koetusviinaa jäätyneessä pullossa ja petti
-häneltä siten pari astetta. Semmoisista toimista nuhteli häntä
-tavallisesti herra Adam.
-
--- "Se on hirveätä, kuinka Unkarin kansa turmeltuu tässä sortotilassa!
-Tämä rehellinen, suora, sydämellinen kansa oppii pettämään, takaisin
-pettämään, valehtelemaan, väärin vannomaan."
-
--- "Inculpata tutela" (pakko-suojelus), lausui silloin Kampós.
-
-Herra Adam tarkastikin ainoastaan sentähden Kampós'in tilikirjoja,
-jottei tuommoisia repressalioita niissä löytyisi.
-
-Mutta todellakin eriskummaisia kohtia tavataan tämmöisen unkarilaisen
-huoneenhaltian tileissä.
-
-Niissä on esimerkiksi yksi menojakso: "_Köyhäin poikain[18] hyväksi_",
-joka sisältää:
-
-"Leipää, silavaa, viiniä, viinaa, viitta, saappaat, hattu;" harvemmin
-"rahaa", mutta sitä useammin "yksi porsas."
-
-Kuinka ulkomaan ekonomit tätä nauraisivat, jos siitä tietoa saisivat!
-Jakelevat ruokaa rosvoille, eivätkä anna heitä ilmi piirikunnan
-komisarjukselle!
-
-Mutta jättäkäämme asia sikseen; minä en ota sitä tässä tarkemmin
-selittääkseni.
-
-Kerta taas tätä menojaksoa tarkastellessaan havaitsi Garanvölgyi siinä
-seuraavat kohdat:
-
-"_Sándor'ille_[19] leili ménes'in-viinia..."
-
-"Sándor'ille yksi pari hirvennahkaisia saappaita..."
-
-"Item: Sándor'ille villainen ihokas..."
-
-"Ditto: Sándor'ille hänen repeteri-kellonsa korjauksesta 3 florinia."
-
-"Samoin: Sándor'ille eräisin tarpeisin 10 florinia."
-
-Herra Garanvölgyi tiesi kysymättäkin aivan hyvin, mihin köyhäin poikain
-luokkaan mainittu Sándor kuului. Kunnon mies, pakolainen, joka koettaa
-välttää kohtaloansa ja jonka täytyy viettää päivänsä piilossa, tänään
-täällä, huomenna tuolla. Missä hän tunnetaan, sieltä hänen on
-pakeneminen. Kylläksi kurjuutta. Suuri kysymys: eikö olisi parempi
-astua sota-oikeuden eteen ja sanoa: "minä tulin, hyvät herrat, mitä
-olen velkaa? Tahdon maksaa."
-
-Garanvölgyin kuitenkin tässä asiassa pisti hiukan vihaksi, että ken
-hyvänänsä tämä kovin surkuteltava ihminen olkoonkin, hän kuitenkin
-semmoisessa tilassa saattaisi vaatimuksiansa vähäisen alentaa.
-
--- "Minä en sano sitä, ettei hänelle tule viiniä antaa, mutta miksi
-juuri ménes'ia?"
-
--- "Jättäkää se siksensä, kunnioitettu herra", jupisi tuo lyhytläntä
-mies, jota tämä muistutus ei ensinkään miellyttänyt.
-
--- "Entäs hirvennahkaiset saappaat? Ei itsellänikään koskaan ole ollut
-semmoisia, ei ainakaan maalla."
-
--- "Tuon raukan jalkoja arastaa kovin muissa saappaissa."
-
--- "Sitte repeteri-kellon korjaus."
-
--- "Senhän olen minä hänelle lahjoittanut."
-
--- "Sekin vielä lisäksi! No, mutta eräisin tarpeisin? Mihin helkkarin
-tarpeisin olette antanut hänelle kymmenen florinia?"
-
--- "Pyydän nöyrimmästi, kunnioitettu herra, älkää suvaitko kysyä noin
-paljon. Tahtoisin sanoa, että ennemmin antaisin ne omista varoistani,
-ellen tietäisi, että kunnioitettu herra kovasti katuisi sitä, jos
-kerran saisi tietää, kuka se oli, jota hän soimasi."
-
-Salaisuus ei tehnyt Garanvölgyiä uteliaaksi, hän lausui siihen vaan:
-
--- "Joku on taas tehnyt teidät narrikseen."
-
--- "Suokaa anteeksi -- ei tällä kertaa. Älkää sitä sanoko! Semmoinen
-asia, josta kerran olen tullut vakuutetuksi, ei ole mikään hairaus."
-
--- "Älkää sitä väittäkö! Ettekö äskettäin antanut uutta viittaanne
-jollekin, joka vakuutti olevansa Bem'in adjutantti, vaan jonka te
-viikon perästä sen jälkeen Eger'issä tapasitte kyyppärinä."
-
--- "No, se tapahtui silloin, yhden kerran, se on totta. Mutta nyt ei
-ole ensinkään epäilemistä, että se on hän."
-
--- "Ken?"
-
--- "No, jos sen ilmoitan, hypähtää kunnioitettu herra heti ylös pöydän
-vierestä ja pyytää minua kohta viemään itseään hänen luoksensa."
-
-Herra Adam pudisti päätään.
-
--- "Miksi hän nimittää itseään?"
-
-Tuo kelpo, pieni, lyhyenjäntterä mies joutui hetkeksi hämille:
-ilmaisisiko hän tuon suuren salaisuuden? Se oli jo hänen kielensä
-päässä, mutta hän painoi sen taas alas; sitte se tuli hänen nenäänsä ja
-hän kynsi sitä; vihdoin se tunkeusi hänen silmiinsä, ilmestyen siellä
-kahden suuren kyyneleen muodossa, jotka, kun hän niitä palleroisella
-kädellään pyyhki pois, vuotivat tunnustuksena ääneen ulos hänen
-suustaan.
-
--- "Hän se on, hän se on, meidän ikuisesti muistettava Sándor
-Petöfimme..."[20]
-
-Herra Adam löi väkevästi nyrkkinsä pöytään ja huokasi sen jälkeen
-syvästi.
-
-Huokaus puhui runoilijan muistoksi, lyönti oli sille aiottu, joka
-anastaa tämän jumaloitun nimen.
-
--- "Oletteko koskaan tuntenut Petöfiä?" kysyi hän murheellisesti
-huoneenhaltialta.
-
--- "Miksen olisi häntä tuntenut, osaanhan kaikki hänen värssynsä
-ulkoa."
-
--- "Mutta oletteko nähnyt häntä elävältä?"
-
--- "Elävältä häntä en ole nähnyt, mutta minä saatan häntä aivan
-elävästi mieleeni kuvailla."
-
--- "Hänen kuvaansa te ette ole nähnyt?"
-
--- "Sen laitaa eivät maalarit ymmärrä."
-
--- "Onko hän tuon muotoinen?" kysyi Garanvölgyi, avaten albumia, jossa
-runoilijan muotokuva oli nähtävänä.
-
--- "Oi, hän on nyt muuttanut kasvonsa ihan toisenlaisiksi, jottei häntä
-tuosta kuvasta tunnettaisi."
-
--- "Mutta sanokaapas, mitä syytä teillä on uskoa häntä Petöfiksi?"
-
--- "Se, että hän kaikista osaa sepittää värssyjä. Joka päivä kirjoittaa
-hän niitä vaikka viisikolmatta, joista toinen on toista kauniimpi."
-
--- "Tahtoisin mielelläni nähdä yhden semmoisen runon."
-
--- "Vaikkapa sata, heti paikalla; pyydän teitä vaan vähäisen
-odottamaan."
-
-Ja tuo innokas isänmaan-rakastaja veti liivintaskustansa esiin
-kynäveitsen, jolla rupesi ratkomaan auki takkinsa alustaa: sinne sisään
-neulottuina säilytti hän noita kalliita, mutta pelättyjä runoja.
-
--- "Näyttäkääpäs! Tuo käsiala, sen näen jo kaukaa, ei ole Petöfin."
-
--- "Hja, sillä hän on muuttanut senkin, jottei hän sen kautta joutuisi
-kiinni."
-
-Garanvölgyi otti nuot kaikenlaisille paperirääsyille kirjoitetut runot
-ja alkoi niitä lukea.
-
-Tietysti ne olivat hirveintä riimin-töherrystä, mikä koskaan vielä on
-ollut lämmityksen apuna sanoman-toimittajan kammissa.
-
-Adam herraa ei nyt enää suututtanut petos, vaan huoneenhaltian
-typeryys.
-
--- "Rakas ystäväni", sanoi hän, laskien kätensä papereille, joita
-Kampós jo innokkaasti halusi takaisin, saadaksensa niitä taas poveensa
-neuloa, "oletteko kuullut juttua yksinkertaisesta miehestä, joka
-pimeässä läski-mykyjen sijasta, joita vaimo hänelle oli keittänyt, söi
-samana päivänä syntyneet pienet kissanpojat?"
-
--- "Olen", vastasi lyhytniskainen mies, mutta ei käsittänyt ensinkään,
-mitä yhteyttä näillä molemmilla asioilla keskenänsä oli.
-
--- "Ja luuletteko, että kenelläkään olisi niin huono maisti, ettei hän
-voi eroittaa kissanpoikia läski-my'yistä, ennenkuin on ne syönyt?"
-
--- "En suinkaan minä."
-
--- "Mutta minä luulen. Tehkää hyvin -- tässä kissanpojat!" Ja tämän
-sanottuaan antoi hän hänelle takaisin epäperäiset runot.
-
-Kampós herran muoto meni nyt semmoiseksi kuin maksajan, jonka
-rahaseteleitä väitetään "vääriksi." Ihmisen on vaikea uskoa, että mitä
-hän tähän asti täydellä luottamuksella on hopeana pitänyt, vastedes ei
-ole muuta kuin paljas fidihus. Tämän mukaan olisi hänen ollut
-luopuminen kaikista niistä, mitä hän tuolta "suurelta pakolaiselta"
-tähän asti oli saanut salaisesti tietää? Tämän mukaan ei tuo salainen
-kirjeenvaihto Bem ukon kanssa olisi totta. Tämän mukaan olisi siis
-tuokin lohdutus siksensä heitettävä, että Aasiassa vielä löytyy
-skytho-magyareja, seitsemän heimokuntaa, joiden vaan tarvitsee rakentaa
-silta Bosporin ylitse, tullaksensa tänne. Vaan tässä on enemmän
-luopumista, kuin mitä yhdeltä ihmiseltä ennen aamiaista saapi vaatia.
-
--- "Mutta, suokaa anteeksi, kun hän niin elävästi osasi esiin tuoda
-kaikki ne vaivat, joitten kautta hän pelastui tappelusta ja mitenkä hän
-siitä pakeni, että hänen puhuessansa sen melkein edessänsä näkee. Kun
-Segesvár'in tappelun jälkeen kokonainen sotnia kasakoita ajoi häntä
-takaa, asettui hän selkä puuta vastaan ja antoi niiden lähestyä;
-seitsemän heistä hakkasi hän maahan; kahdeksannen halkaistuansa särkyi
-häneltä miekka satulanpukaan. Silloin teki hän itsensä kuolleeksi
-eivätkä kasakat enää häneen kajonneet. Mutta sen jälkeen tulivat
-saksilaiset tappelun perästä kaatuneita hautaamaan. Hän riisui
-kaatuneelta kasakalta turkit, veti ne yllensä ja puki kasakan omaan
-attilaansa;[21] ja se oli hänen pelastuksensa, sillä kun saksilaiset
-tutkivat attilaa, löysivät he siitä hänen taskukirjansa, jossa oli
-120,000 florinia amerikkalaisissa pankinseteleissä sekä yksi sotalaulu.
-Setelit polttivat he, laulun huomasivat Petöfin tekemäksi ja silpoivat
-kasakalta pään hänen sijastansa. Hänet he sitte hautasivat; mutta
-ylimmäiseksi kun oli sattumalta laskettu, kaivoi hän itsensä yöllä ylös
-maasta ja pakeni metsäteitä pois. Seuraavana päivänä kuuli hän jo
-itseänsä takaa ajettavan. Silloin joutui hän eräälle purolle, joka
-juoksi maanalaiseen koloon. Hän syöksi sinne sisään; kolme päivää
-kuleksi hän pimeässä maan alla, veden ajamana, kunnes neljäntenä
-päivänä puro hänet taas toi ulos maan toiselle puolelle, juuri
-Unkariin."
-
--- "Luulinpa jo: Amerikkaan."
-
--- "No, minä näen, ettette mieli mitään uskoa, sentähden en virka tämän
-enempää. Liikuttava tapaus se kuitenkin on, että joku Bihar'ista on
-tullut Borsod'iin, matkalla syömättä muuta kuin kuusensiemeniä."
-
--- "Varsinkin Suuri-Kumanian poikki, jossa ei mitään kuusia kasva.
-Mutta se on hyvä. Minä uskon jo 'kaikki', kun vaan käsketään. -- Koska
-kuitenkin tuo mainio runoilija itse ja minä olimme varsin hyvät
-tuttavat, niin sanokaapa, eikö hän ole lausunut mitään halua tavata
-minua?"
-
--- "Voi, joka päivä puhuu hän teistä, kunnioitettu herra. Mutta hän
-sanoo: minä en tahdo tavata vanhaa ystävääni, jotten saattaisi häntä
-mihinkään pulaan."
-
--- "Se jalo sielu!"
-
--- "Pyydän nöyrimmästi, älkää ivatko häntä! Hän tietää enemmän kuin
-me." Tässä katsoi Kampós varovasti ympärillensä, joka ei ollut vähäinen
-asia hänen lyhyelle niskallensa, nähdäksensä kuultelisiko kukaan, ja
-sitte suutansa kämmenellään puoleksi peittäen kuiskasi hän herra Adamin
-korvaan: "Näinä päivinä antoi hän minulle tiedoksi, että tämä Ritter
-ainoastaan sen vuoksi on muuttanut tänne kylään, jotta hän saisi
-tietää, mitä kunnioitettu herra puhuu, ja siitä hän eräiltä tahoilta
-saa vuosittain kymmenentuhatta florinia."
-
-Adam herra purskahti nauruun tästä hirmutiedosta.
-
--- "Todellakin, rakas ystäväni, uskokaa pois, että nuot eräät tahot
-siitä tiedosta, mitä minä puhun, eivät pane alttiiksi kymmentä
-äyriäkään. Vaan kuitenkin, jos teidän salainen hoidokkaanne noin hyvin
-muistaa minua, tehkää hyvin ja kysykää häneltä, muistaako hän vielä,
-missä ja koska me kohtasimme toinen toisemme Wien'issä; missä
-hotellissa ja millä sanoilla me toisistamme erkanimme?"
-
--- "No, siitä saan heti paikalla häneltä tiedon."
-
-Tämän sanottuansa Kampós herra tuskin malttoi odottaa siksi, että oli
-tilikirjat takaisin saanut; hän riensi kotia ja juoksi sitte siihen
-salaiseen piilopaikkaan, jossa hänen oli tapa ruokkia pakolaistansa.
-
-Missä paikassa tuo salainen turvalinna oli? Sen ilmi antaminen nyt _jo_
-olisi synkintä petosta, ilkeintä kavallusta. Älkäämme tiedustelko tätä
-Kampós herran salaisuutta.
-
-Siinä kylläksi, että tuo kunnioitettava, innokas isänmaan-ystävä kahden
-tunnin kuluttua, posket punaisina ja väsymyksestä läähöttäen, niinkuin
-etäältä tuleva tahi pitkän mutkan tehnyt, taas tulla puuskahti sisään
-herra Adamin luokse.
-
-Tämä oli jo unhottanut koko asian. Hän luuli, että valkea oli
-valloilleen päässyt.
-
--- "Olen puhunut hänen kanssansa!" huohotti tanakka herra; "tulen hänen
-luotansa. Tulen kuin tulenkin. Tokko hän muistaa yhtymystä Wien'issä?
-Suokaa anteeksi!"
-
--- "Vai niin! Mutta pyyhkikää ensiksi hiki pois otsasta, oikeinpa se
-valuu tukastanne."
-
--- "Kiitän nöyrimmästi; minun ei ole nälkä." Hän ei tietänyt, mihin
-vastasi, niin täynnä hänen päänsä oli "pää-asiasta." -- "Niin, syyskuun
-27 p:nä 1848 yhtyivät Wien'issä 'Kultaisessa karitsassa' Petöfi ja
-kunnioitettu herra Adam Garanvölgyi. Silloin erosivat he toisistaan
-näillä sanoilla."
-
-Tässä pysähtyi innostunut mies hengähtääksensä; ja jotta jok'ainoa sana
-tulisi oikein kerrotuksi, veti hän esiin lompakkonsa takin-taskusta.
-Suurella näppäryydellä aukasi hän siitä salaisen sopen; tähän oli
-jotain merkitty hänen omalla salakirjoituksellaan, jonka johtona oli
-se, että vokalien sijasta käytettiin numeroita 1, 2, 3 j.n.e.,
-jommoisesta kirjoituksesta oli hirveän vaikea saada selkoa. Tämän
-salakirjoituksen avulla hän vielä kerran vakuutti itseänsä
-puheenalaisen lauseen todenperäisyydestä; varovalla katsannolla
-lähestyi hän sitte herra Adamia, asettui ihan hänen viereensä ja,
-osoittaen sormellaan noita salaisia rivejä, katsoi vilkkailla silmillä
-Adam herran vakaisin, hyväntahtoisiin kasvoihin, tutkiaksensa niistä
-lauseen vaikutusta.
-
--- "Viimeiset sanat olivat: tappelu-tanterella tapaamme toisemme!"
-
-Kampós ei ollut odottanut mitään vähempää, kuin että herra Adam nämät
-sanat kuultuansa vaipuisi selkänsä takana seisovaan nojatuoliin ja
-vapisevin huulin huutaisi: "se on hän!" Kuinka suuri oli siis hänen
-hämmästyksensä, kun tämän odotetun katastrofin sijasta Garanvölgyi
-kylmäverisesti veti esiin lompakkonsa, otti siitä kymmenen kappaletta
-hopealla ja kullalla koristettua viiden florinin Reichsschatzschein'ia
-ja häijynparisesti lausui:
-
--- "Se on hyvä, rakas Kampós; juoskaa vielä kerta takaisin tuon
-arvoisan 'Armer rajsender'in' (matkustaja raukan) luokse ja sanokaa
-hänelle, että Petöfi on jättänyt jälkeensä sen kirjallisen todistuksen,
-ettei hän ikänä mene Wien'iin; minä taas en tietääkseni vielä koskaan
-ole ollut edes matkalla Wien'iin päin. Tämä vähäinen raha antakaa
-hänelle matkakustannuksiin."
-
-Kampós herrasta tuntui, kuin hänen oikean jalkansa alta maa kohoisi,
-vasemman alta taas vaipuisi, niin että hän oli pakoitettu tarttumaan
-kiinni takkinsa nyöreihin, jottei menettäisi tasapainoa. Olisiko siis
-kuitenkin tekemistä petturin kanssa? Se on hirveä tieto semmoiselle
-kunnialliselle ihmiselle, joka luulee jokaista yhtä rehelliseksi,
-hartaaksi, viimeisen paitansa antavaksi isänmaanrakastajaksi, kuin itse
-on.
-
-Itse hän ei tietänyt, kuinka se oli tapahtunut; se on vaan varma, että
-kun hän taas nosti päätään, pyytääksensä herra Adamilta lisäksi
-selityksiä, hän huomasi käyvänsä maisi-pellon äärellä. Kartanosta tänne
-asti kulkeissaan ei hän ajatellut tämän maailman asioita. Vasta täällä
-hiljaa kahisevien maisi-vainioin keskellä alkoi hän taas tointua ja,
-miettien mitä oli kuullut, katsoi hän sitä ikuista kadotusta
-ansaitsevaksi synniksi, jos ei viimeiseen sanaan asti pitäisi herra
-Adamin puhetta pyhänä ja totena. Sen mukaan oli siis tuo toinen
-hirveällä tavalla poikennut totuudesta. Sen mukaan oli tuo ihminen
-pitänyt häntä äärettömänä narrina! Hän oli joka yö, kun jo kaikki
-talossa nukkuivat, ottanut ruokakorin ja vienyt sen pimeässä tiettömien
-peltojen kautta viinitarhaan; siellä teki hän suuren mutkan,
-hiipiäksensä toiselta taholta viinihuoneesen, jossa hän piti
-turvattiansa kätkettynä; tämän huviksi pelasi hän pois joka päivä neljä
-viisi florinia vaivalla ansaitusta palkastansa; hän vaatetti häntä,
-lahjoittipa hänelle vielä kellonkin, jotta hän tietäisi, mikä aika oli.
-Näitä hän ei kuitenkaan yhtäkään katunut. Mutta haikeasti valittaen
-syytti hän häntä noista katkerista mielenkuvituksista, joita tämä niin
-runsaasti oli hänelle tuhlannut. Kuinka hän oli hänestä huolta pitänyt!
-kuinka hänen tähtensä ollut peloissaan, kuinka monta yötä valvonut!
-häntä ei maittanut ruoka eikä juoma, aina vaan oli toinen hänen
-mielessään. Ja sitte nuot kauniit, petolliset unelmat, joita hän puhui
-hänen päänsä täyteen: loistavista, mainehikkaista, onnellisista
-tulevaisuuden päivistä unkarilaisille! Unkarin onnellisempi tulevaisuus
-on siis kaikki pelkkää valhetta?! Tätä hän alati mielipahalla ajatteli.
-No niin, mutta kaikki nämät on hän myöskin hänelle sanova, jahka he
-vaan sattuvat yhteen. Kun on juljennut pitää pilkkana hänen rehellistä,
-isänmaallista sieluansa!
-
-Tällä kertaa hän ei poikennutkaan mihinkään polulta, vaan kulki suoraan
-sitä tietä, joka meni viinihuoneesen. Sinne tultuansa avasi hän
-ulko-oven ja astui sisään, vihoissaan painaen hattuansa syvemmälle
-päähän ja muistaen tähän asti olleensa niin yksinkertainen, että
-tikapuita myöten oli ryöminyt katolle ja sieltä luukusta puikahtanut
-holhottiansa tervehtimään. Jospa olisi edes tämän tekemättä jättänyt!
-
-No, mutta hänkin on tästä nyt osansa saava! Kuinka hän on hämmästyvä,
-havaitessaan että entinen jumaloitsijansa suoraan astuu hänen eteensä,
-hattua päästänsä ottamatta!
-
-Kampós herra työnsi pois tieltään pari tyhjää viinitynnyriä, jotka
-olivat vieritetyt porstuaan sentähden, ettei huone näyttäisi asutulta,
-meni vihasta kuohuvalla mielellä "lepopaikan" ovelle ja astui siitä
-kolkuttamatta sisään.
-
-Häntä odotettiin.
-
-Tuo kuuluisa mies, jota siksi, kuin kenties saamme selkoa hänen
-todellisesta nimestänsä, olemme pakoitetut nimittämään "kunnioitetuksi
-herra Onnettomaksi", oli jo tuntenut sahramin hajua[22] sen verran,
-että tästä tiedustelemisesta pihti syntyisi hänelle; hän oli sentähden
-ryhtynyt semmoisiin toimiin, että hädän tullessa voisi olla tappeluun
-valmiina, s.o. hän oli turvalliseen paikkaan korjannut kaikki, mitä
-hänellä tuvassa oli käytettävissään: kellon, kamman, pöytäkalut ja
-käsiliinan; yllensä oli hän pukenut kaikenlaisia vaatteita:
-päällimmäisenä oli uudenaikuinen, sämpylän-värinen talvitakki, jonka
-sivutaskusta punaisen silkki-nenäliinan kulma hohti näkyviin.
-
-Tämä suuri mies oli aivan pulska ulkomuodoltaan, että hän vaikutti
-kunnioitusta heikkosydämisissä ihmisissä. Hänen vartalonsa oli pitkä,
-suora, sankarin kaltainen; viikset sysimustat, niinkuin kahden
-kysymysmerkin hännät ylöspäin kierretyt; sileäksi ajettujen poskien
-alla puolikuun muotoinen tuuhea parta; kasvot punaiset ja pulleat;
-musta tukka keskeltä kahtia jaettu, niinkuin János Hunyadi'n
-muotokuvassa nähdään. Hänellä oli Unkarilaisen kasvot, niin suopeat,
-rehelliset, avonaiset, että kuka hyvänänsä ensi katseessa kenties olisi
-niistä pettynyt.
-
-Minä en sitä mainitsekaan Kampós herraa nuhdellakseni, että hän, kun
-taas näki miehen edessään ruumiillisessa muodossa, heti unhotti
-päätöksensä ja kaappasi niin sievästi hatun päästään, kuin jos se vaan
-unhotuksesta siihen olisi jäänyt.
-
--- "No, hyvä herra, mikä toi teidät taas takaisin luoksemme?" puhui
-hänelle tuo arvoisa onneton semmoisella armollisella halpuudella, jolla
-joku prinssi vastaan-ottaa kunnioitusta osottavan lähetyskunnan.
-
-Kampós herra joutui, suoraan sanoen, suuresti hämille. Kun hän kuuli
-tämän sydämen pohjasta lähtevän metalli-äänen, oli hänen mahdoton
-uskoa, että sekin voisi olla valhetta, ja sattumalta katsahtaen hänen
-silmiinsä, oli hän milt'ei suudella hänen kättään ja pyytää häneltä
-anteeksi, ennenkuin lausuisi, millä häntä aikoi loukata.
-
--- "Hyvä herra! Pyydän sata kertaa anteeksi. Tulen nyt armollisen
-herran luota, herra Garanvölgyin luota. Älkää pahastuko, mutta
-armollinen herra sanoi todellakin, ettei hän muista omasta puolestaan
-koskaan olleensa Wien'issä; sen vuoksi..."
-
-Arvoisa onneton astui askelen taaksepäin, vaati, vasemmalla kädellä
-viitaten, vaiti-oloa ja keskeytti häntä liikutetulla äänellä:
-
--- "Älkää puhuko enempää! Minä päästän teidät siitä."
-
-Kampós herra hämmästyi kovin ja katsoi sopivimmaksi anteeksi-pyynnön
-osotteeksi avata kädessään pidettyä lompakkoansa.
-
-Suuri mies laski käsivartensa ristiin rinnalleen ja lausui, katkerasti
-päätään pudistaen, varsin murheellisella äänellä Kampós'ille nämät
-soimaavat sanat:
-
--- "Minä ymmärrän sinut, ihminen! Tämä siis on unkarilaisten
-ystävyyttä! Tämä suurten nimien sädekehä! Häpeä ja häväistys! Kun
-kunnottomasti asettaa paulan vainotun patriotan eteen, jotta tämä
-siihen takertuisi! Kun kavalalla jesuitan-juonella tiedustelee häneltä
-sanoja, joista sitte sopii hänelle huutaa: 'pereat!' -- Minä tunnen
-teidät. Te, jotka pelkurimaisesti olette karttaneet vaaraa, koetatte
-nyt, jottei semmoisen vainotun isänmaan-puolustajan läheisyys saattaisi
-teidän kurjaa elämäänne vaaran alaiseksi, päästä hänestä irti. Häpeä
-sille kansalle, joka semmoisia sikiöitä suuriksi miehikseen nimittää!
-Petosta, kavaluutta joka askelella! Salaisuutemme uskomme vakojille,
-päämme laskemme salamurhaajain käteen, onnellisuuttamme pitävät pahat
-henget leikkikalunaan. Vaan vapiskaa! Koston päivä on tuleva ja se on
-oleva kauhea päivä. Muistakaa silloin, että olette kadehtineet
-leipäpalaa vainotulta patriotalta ja sulkeneet oven häneltä. Vapiskaa!
-vapiskaa!"
-
-Kampós herra kehottamattakin jo vapisi kiireestä kantapäähän asti. Hän
-arveli, ettei tätä hirveää uhkausta vastaan mikään olisi niin hyvä
-suoja, kuin noiden viidenkymmenen florinin antaminen.
-
--- "Pyydän nöyrimmästi anteeksi; armollinen herra lähettää tässä
-viisikymmentä florinia."
-
--- "Hahaha!" huudahti jalo mies, kiivaasti tarttuen tarjottuihin
-pankinseteleihin semmoisella hurjistuneella liikunnolla, että Kampós
-herra ei mitään vähempää odottanut, kuin että hän heti paikalla ne
-kappaleiksi repisi. "Viisikymmentä florinia!" huusi katkerasti
-pakolainen, kohottaen noita kymmentä kappaletta Reichsschatzschein'ia
-taivasta kohden. "Näetkö tätä, isänmaani? Minä, joka kymmenen kertaa
-uhrasin edestäsi henkeni, joka verelläni kastelin ääriäsi toisesta
-päästä toiseen, minä saan nyt palkaksi siitä viisikymmentä florinia. Oi
-kurja, hylätty isänmaani!"
-
-Kampós herran sydän oli todellakin kovin heltynyt ja hän rupesi jo
-hapuilemaan nenäliinaansa takataskusta, jonka hankkeen ylhäinen mies
-kuitenkin väärin käsitti, sillä hän ryntäsi äkkiä häntä vastaan ja,
-tarttuen hänen rintapieleensä, kiljasi:
-
--- "Tunnusta, valapatturi, että minulle lähetettiin sata florinia ja
-että siitä olet viisikymmentä pidättänyt!"
-
-Mutta tämä oli jo semmoinen sana, josta itse Kampós herrakin saattoi
-vimmastua.
-
--- "No, mutta kuulkaa toki, herra, sitä älkää minulle sanoko! Jos ette
-minua usko, niin tulkaa kanssani armollisen herran luokse, puhutelkaa
-häntä itseä. Minua älkää epäluulon-alaisena pitäkö. Katsokaa!"
-
-Suuri pakolainen mittasi pöyhkeällä silmäyksellä lyhyttä miestä ja
-tukki ylpeän-rehtavalla äänellä hänen suunsa:
-
--- "Minä ylenkatson teitä, sinua, sinun herraasi ja hänen viheliäisiä
-almujansa", ja tuota viheliäistä almua molempien käsiensä välissä
-vihaisesti hieroen -- pisti hän sen taskuunsa.
-
-Ja vielä kerran ylenkatseellisesti silmäillen pienen tilintekijän
-lyhyen-jäntterää ruumista, lähti hän juhlallisin askelin pois
-huoneesta.
-
-Kaiken tämän katkeruuden ohessa oli hänellä kuitenkin vielä niin paljon
-mielenmalttia, että hän pöydällä olevista molemmista hatuista otti
-mukaansa paremman, joka sattui olemaan Kampós herran, tälle muistoksi
-sen sijaan jättäen vanhan Kalabrian konsonsa.
-
-Porstuan ovella seisahtui hän ja huomaten, että tuon kunnon miehen
-silmät yhä tirkistivät hänen jälkeensä, kääntyi hän vielä kerran
-takaisin ja, laskien kätensä otsalleen, puhkasi:
-
-"_Nagy a világ, végtül végig bujdosom_."
-
-(Laaja on maailma, äärestä ääreen sen kierrän).
-
-Ja hän syöksi ulos.
-
-Kampós herra oli omasta mielestään kuin pahantekijä. Jos se kuitenkin
-olisi ollut "hän!" Millä jaloudella hän puhui! Kuinka hän oli
-kiivastunut! Tuskin sopinee epäillä, että hän kuitenkin oli joku. Jos
-mikä onnettomuus kohtaa häntä, ei Kampós herra koskaan voi saada
-omantunnon rauhaa.
-
-Hän otti itselleen muistoksi pakolaiselta sinne jääneen vanhan hatun ja
-pani sen tallelle erääsen kirstuun.
-
-Vaan tuo lause: "Nagy a világ, végtül végig bujdosom!"
-
-Tämän säkeen on todellakin tuo suuri runoilija kirjoittanut.
-
-Mutta suuri pakolainen vielä samana hetkenä pakeni -- ei maailman
-toiseen päähän, vaan kylän toisessa päässä olevaan kastelliin, jossa
-hän esitti itsensä Ritter von Ankerschmidt'ille Sáros'in
-vapaajoukon[23] jäseneksi, jota hallitus ei ollut kylläksi palkinnut ja
-joka, komitatin asujamiston vainon alaiseksi jouduttua, oli pakoitettu
-vaeltamaan pois muihin komitateihin, palkintoa ja arvonsaantia
-etsimään.
-
-_Tällä matkalla_ oli hänen nimensä Richard Marczián. Ei tosin niin
-loistava, kuin se, josta häntä viimeiseksi oli karkotettu, mutta hyvä
-kyllä jokapäiväiseksi tarpeeksi -- niin kauan kuin se ei revennyt.
-
-
-
-
-III.
-
-Vanha sotamies ja hänen perheensä.
-
-
-Ritari Ankerschmidt oli kyrasieri-majurina asunut monta vuotta
-Unkarissa; hän oli oppinut tuntemaan tasankomaan kaupungit ja viihtyi
-siellä varsin hyvin.
-
-Seurasi sitte semmoiset vuodet, joina hän näki entiset tuttavansa,
-niitten joukossa asekumppaneitansakin, vihollisina edessään. Sekin aika
-oli loppunut.
-
-Haavat, jotka hän tappelukentällä entisten ystäväinsä nostamassa
-taistelussa oli saanut, antoivat hänelle syytä luopua palveluksestaan
-ja peräytyä yksityiselämään.
-
-Hänen vaimonsa oli erään Wien'in pankkiirin tytär, jonka kuoltua hän
-sai noin puolen miljonaa.
-
-Tutkittuansa silloisia rahaseikkoja, jotka eivät olleet nykyisiä
-ensinkään paremmat, tuli sotavanhus siihen päätökseen, että on paras
-panna rahat johonkin häviämättömään omaisuuteen. Unkari oli siihen
-aikaan uusi Amerikka, jossa Ritter von Ehrenfels'in neuvoja[24]
-noudattaen ehkä olisi voinut ilmaiseksi saada maata; mutta puhtaasta
-rahasta saattoi varmaankin hankkia itselleen sangen kauniin kartanon.
--- Valtakunnassa oli silloin yhtäkkiä seitsemänkymmentä miljonaa
-pankinseteleitä joko tuhaksi poltettu taikka muinaisjäännöksiksi
-muuttunut; monet ihmiset olivat velkaantuneet, toiset taas häviöön
-joutuneet; kilpailua vähän, myytävää paljon. Epäilemättä saattoi
-silloin sangen edullisesti päästä varsin uhkean omaisuuden haltiaksi.
-
-Ritari ei myöskään ollut se mies, jota vähäpätöiset esteet olisivat
-peloittaneet. Luonnoltaan jäykkänä, taisteloon ja komentoon tottuneena,
-pani hän luottamuksensa uuden järjestelmän rautaiseen kovuuteen ja yhtä
-paljon omaan päällikön-taitoonsa.
-
-Hänen perhe-advokatinsa, tohtori Grisák, jonka toimeksi hän oli antanut
-kartanon hankkimisen, toimitti hänelle sangen hyvän kaupan rouva
-Pajtay'lle annetun eläketilan ostamalla. Hän sai kaksituhatta holdia
-parasta viljelysmaata 160,000 florinilla, joka siitä oli aivan
-vähäpätöinen hinta. Muut rahat saattoi hän käyttää kartanon
-kuntoon-panemiseen. Tämän oston laadusta ei tosin ritari paljon
-tiennyt; vasta perästäpäin huomasi hän ehdot tuon vanhan kastellin
-suhteen, mutta kun niitä ei käynyt oikaiseminen, tyytyi hän asian
-laitaan ja rakensi sen edustalle.
-
-Ankerschmidt'in taloutta ansaitsi käydä katsomassa, sillä sen
-vertaista tuskin oli likitienoilla. Hänellä oli höyrymylly sekä
-kylvö-, leikkuu- ja puima-koneita; viinapolttimo, syöttöhuone,
-sokurinvalmistus-laitos; pulskeita Mürzburg'in lehmiä ja Yorkshiren
-sikoja, Egyptin mumia-ohraa, oivallisia puna- ja valkojuurikka- sekä
-repsi-vainioita; rakennukset olivat kaikki tulikivellä katetut, ja
-jotta kaikista olisi hyöty, oli pehtorista alkaen halvimpaan renkiin
-asti palkollisiksi otettu ahkeria, raittiita tschekkiläisiä.
-Varovaisuudenkin vaatimuksista oli täydellisesti huolta pidetty. Kaikki
-ulkotöissä oleva väki: jahtimies, metsänhoitaja, sikopaimen olivat
-varustetut oivallisilla kaksipiippuisilla rihlapyssyillä; kastellin
-tornissa oli hätäkello, jonka soidessa vartiajoukon tuli sotamiesten
-tavalla kokoontua määrättyyn paikkaan ja pontevasti torjua mitä
-hullunrohkeata päällekarkausta ehkä tehtäisiin. Joka talli, aitta, lato
-oli varustettu kauas näkyvällä, loistavalla Triest'in "Azienda
-assicuratrice'n" (palovakuutus-seuran) päällekirjoituksella; vieläpä
-vilja-aumoissakin näki pitkäin tankojen päässä tämän kirjoituksen,
-jotta murhapolttajilta kaikki halu katoaisi. Yöllä taas vaeltelivat
-torvilla varustetut patrullit kastellin ympäri, siitä kaikkea vaaraa
-torjuaksensa.
-
-Sillä tavoin saattoi toki Unkarissakin turvallisna elää.
-
-Kylän vastaisessa päässä olevasta toisesta kastellista tiesi
-ritari vaan sen verran, että siinä asui joku äreä, kapinallinen
-oikeuden-istuja, joka jonkun lakitempun tähden, jota ritari ei
-käsittänyt, on suuttunut kälyynsä, ulottaen tätä suuttumustansa myöskin
-ostajaan; pahoittaa häntä vielä toinenkin asia, jota niinikään ei
-ymmärrä kukaan muu, kuin ministerit tuolla ylhäällä ja entiset
-kansan-edusmiehet täällä alhaalla; varsin helppo on kuitenkin olla
-hänen kanssansa torailematta, kosk'ei hän missään käy eikä häntä
-milloinkaan tiellä tapaa.
-
-Ritari oli jo ennen vuotta 1848 jäänyt leskeksi. Silloin pani hän
-molemmat tyttölapsensa erääsen kasvatuslaitokseen, mutta maatilan
-omistajaksi tultuansa otti hän heidät mukaansa Unkariin ja asetti
-heidät erään Wien'istä tuotetun koti-opettajattaren hoidon alaisiksi.
-
-Vanhempi tyttö oli silloin jo baalikuntoinen, nuorempi taas siinä
-ijässä, jolloin romanien lukeminen vielä ei ole virallisesti sallittu.
-
-Neiti Hermine oli solakka, uljas kaunotar, kasvoiltaan monissa kohdin
-isänsä näköinen. Hänellä oli tämän kotkan-nenä, vaikka vienon kaareva,
-kuten naisella ainakin; tämän tuuheat silmäkarvat, mutta ei niin
-armottomasti ryppyyn vedettyinä; hänen silmänsä olivat siniset,
-jonkunlaisen haaveksivan surumielisyyden verhossa, ja hänen
-sievä-kuoppaiset poskensa olivat luonnosta sileät, eikä, niinkuin
-vanhan herran, partaveitsestä. Tällä oli sen lisäksi vielä pitkät
-viikset, jotka hän vuonna 1848 jätti kasvamaan, vaikka hän siihen asti
-oli noudattanut muitten upseerien tapaa ja pitänyt partansa ajettuna.
-Silloin oli myöskin syntynyt tuo sangen omituinen muoti, että viiksien
-arvon enentämiseksi anastettiin joku osa muuten ajetusta poskiparrasta.
-
-Toinen neiti, Eliz,[25] lienee enemmän ollut äitinsä muotoinen, jota
-emme tunteneet. Pieni, pyöreä, hilpeä vartalo; sysimustat, kiehkuraiset
-hiukset; säihkyvät silmät, joka hetki valmiit itkuun ja nauruun;
-pikkuruinen suu, jonka alati täytyi joko puhua taikka laulaa, ja sen
-ohessa mitä herttaisin mielenlaatu, joka pian unhottaa pahat
-vaikutukset, mutta kauan säilyttää hyvät.
-
-Oli juuri päivällisen aika, kun eräs kunnian-arvoinen pakolainen
-ritarille ilmoitettiin tulleeksi.
-
-Perhe istui pöydässä; palvelija sanoi, että eräs onneton
-herrasmuotoinen mies pyysi, että hän laskettaisiin sisään.
-
--- "Jos hän on onneton, astukoon sisään ja atrioitkoon kanssamme",
-sanoi ritari, jonka ankarat kasvot ja soturin-silmäys eivät suinkaan
-soveltuneet tämmöiseen leppeyteen.
-
--- "Minä jätän hänelle sijani", sanoi äkisti ylös hypähtäen Eliz.
-
--- "Mutta, Eliz, mitä ajattelette?" nuhteli häntä neiti Natalie,
-koti-opettajatar: hirveän viisas, oppinut ja hentotunteinen, mutta sen
-ohessa kovin laiha nainen. "Pysykää paikallanne. Georg panee kuvertin
-pöydän päähän."
-
-Onneton herra astui sisään. Hänen olennossaan, esiintymisessään oli
-jotakin vainon-alaista maailman-tuskaa. Hänen maahan painuneet
-silmänsä, hänen ummistetut huulensa osoittivat, mitä sisällistä
-taisteloa hänen oli kestäminen ihmisten hyväsydämisyyteen turvatessaan.
-Kun hän astui ritarin eteen ja kumarsi seuralle, ei hän voinut
-tukehuttaa haikeata huokausta ja hänen äänensä sortui, kun hänen täytyi
-lausua seuraavat sanat:
-
--- "Hyvä herra! Minä olen vainottu onneton."
-
--- "Minä tiedän, minä tiedän", vastasi ritari, lyhyesti keskeyttäen
-hänen itse-esitystään. "Asettukaa pöytään! Te tulitte parhaasen aikaan,
-me syömme vasta soppaa."
-
-Pakolainen istui osotetulle sijalle, niin raskaasti ja vapisevasti
-huoaten, kuin hän olisi ollut kuolemaan tuomittu, joka istuu
-viimeiselle atriallensa, ja hän koetti tehdä itsensä niin miellyttävän
-näköiseksi, kuin vaan sen on tapa, joka luulee tuntemattomain naisten
-itseään katselevan.
-
--- "Herra ritari!" sanoi onneton, lusikan soppaan pistettyänsä. "Se
-jalo ystävällisyys, jolla te vastaan-otatte onnetonta, on teille
-kunniaksi; te ette ole tuhlannut sitä mahdottomalle. Minäkin olen
-taistellut teidän äärellänne."
-
--- "Vai niin? Sepä varsin kaunista. Mutta syökää, sillä soppa jähtyy."
-
--- "Kiitoksia!" Tätä seurasi pari lusikallista soppaa; niitten
-välillä vähän pathosta. "Minä olin todellakin palveluksessa."
-(Kaksi lusikallista soppaa). "Verelläni, hengelläni." (Kolme
-lusikallista soppaa). "Minä taistelin oikean asian puolesta, viimeiseen
-hengen-pisaraan asti." (Vielä muutamia lusikallisia soppaa). "Minä en
-pelännyt kuolemaa, en sukulaisteni vainoa." (Taas lusikallinen soppaa).
-"Minä panin alttiiksi kaikki, mitä minulla oli. Lopuksi henkenikin."
-Nyt täytyi onnettoman levähtää, sitte kuin hänellä ei enään ollut
-mitään uhrata, eikä liioin mitään lusikoita.
-
--- "Missä rykmentissä palvelitte?" kysyi ritari epäluuloisella
-nenän-rypistyksellä.
-
--- "Minä en taistellut pakosta, hyvä herra; se on suurin ylpeyteni.
-Olin eräässä vapaajoukossa."
-
--- "Missä vapaajoukossa?"
-
--- "Szirmay'n."
-
--- "No ne jättivät minut kerran sievästi pinteesen. Se olivat määrätyt
-kuormastoa suojelemaan, mutta jonkun husari-joukon lähestyessä
-juoksivat he kaikki näkymättömiin; jouduin sentähden ikäänkuin kahden
-tulen, väliin likellä Kassaa. Tekin lienette siinä silloin ollut. Sillä
-muuta kertaa en muista, jossa tuo arvoisa joukko olisi ollut likellä
-minun joukkoani."
-
--- "Minä olin siinä!" huusi onneton ja pisti samassa suuhunsa kaksi
-palasta tarjottua naudanlihaa. "Yksinäni jäin paikalle, kumppanieni
-paettua. Taistelin väkevämpää vihollista vastaan, niinkuin Horatius
-Cocles ypö yksinäni puusillalla, joka oli rakennettu syvän Hernádin
-ylitse, kunnes vihdoin vihollinen tuotti tykkejä ja muuan väsynyt
-kaksitoista-naulainen kuula sattui rintaani, niin että taintuneena
-syöksähdin alas jokeen."
-
--- "Tuli ja leimaus! Älkää lausuko noin rohkeita sanoja!" huusi
-siihen ritari, jonka kärsivällisyys rupesi loppumaan. "Väsynyt
-kaksitoista-naulainen -- johon semmoinen sattuu, se on kuoleman oma."
-
--- "Kuula oli jo kovin väsynyt", selitti vieras.
-
--- "Kuinka väsynyt hyvänänsä! Kedolla kieriessäänkin, vieläpä
-ryömiessäänkin se kaataa miehen, joka sen tiellä seisoo.
-Kaksitoista-naulainen kuula! Saakeli soikoon! Se on sangen suuri
-herra! -- Miks'ette ota noita maksa-kimpaleita lihan lisäksi?"
-
-Sankari katsoikin nyt parhaaksi jatkaa tykistön tutkimuksiansa
-maksa-kimpaleitten avulla, joita hän siihen tarpeesen käyttikin viisi
-kuusi kappaletta. Niin syntyi muutaman minutin äänettömyys, joka
-myöskin saattoi olla hiljaisen soimauksen osotteena siitä, että hänen
-itse-uhraustaan pyydettiin epäillä.
-
-Vasta kun hän oli vyörytellyt viimeistä palasta paratiisi-kastimessa,
-katsoi hän hyväksi huoaten lausua:
-
--- "Ja sen tähden täytyy minun pakolaisena kuleksia omassa
-kotimaassani."
-
--- "Kuinka?" kysyi kenraali. "Osottihan hallitus tietääkseni
-kiitollisuuttaan ansiollisia kohtaan. Ettekö saanut mitään virkaa?"
-
--- "Minä karkotettiin siitä. Kaikkialla uhkasivat minua salamurhaajat.
-Minun oli pakeneminen."
-
--- "Eikö teillä ollut äiti kultaista?" kysyi hellätunteisella äänellä
-neiti Natalie.
-
--- "Hänet murhasivat, minulle kostaaksensa."
-
--- "Hirveätä! Oliko teillä siskoja?"
-
--- "Nekin kaikki murhattiin. Kaksi kaunista sisarta. Niin suloisia,
-niin ihania, kuin molemmat neidet tässä. Nekin ovat kuolleet,
-murhatut." Ja tässä putosi pakolaisen hyvin harjotetuista silmistä
-kaksi kyyneltä alas kotletille; hän söi sen semmoisena, pusersipa vielä
-vähän sitrunaakin sen päälle.
-
--- "Nuorukais parka!" huokasi hiljaisesti miss Natalie.
-
-Ritari ei ollut niin liikutettu. Hän käänsi puheen toiselle tolalle.
-
--- "Ja minkätähden jätitte herra Garanvölgyin suojeluksen?"
-
-Mutta tämä kysymys ällistytti onnetonta niin, että hän pureksimatta
-nielaisi vast'ikään suuhun pistetyn palasen.
-
--- "Kuinka teillä on se armo?" kysyi hän hämmästyneenä.
-
--- "Kuinka minä tiedän teidän siellä-olostanne? Aivan yksinkertaisesti:
-minä metsästin siellä vuorten välissä ja näin teidät, kun istuitte
-viinihuoneen porstuassa. Jahtimieheni selitti sitte, ken olette. Mutta
-hän esitti asian niin, että olette joku paennut honvéd[26] taikka
-virkamies unkarilaisten leiristä, ja sitä pidin minäkin
-todenmukaisena."
-
--- "Ja -- teidän kunnianne -- kuitenkin -- saattoi kärsiä?"
-
--- "Te tarkoitatte, että tiesin sen enkä antanut teitä ilmi?"
-
--- "Se osottaa jaloa sydäntä."
-
--- "Hyvä herra!" huusi kiivaasti ritari, jota tulokkaan
-silmänräpytykset jo rupesivat suututtamaan. "Minä olin karhu, joka
-tappelin vertaisteni karhujen kanssa; mutta en koskaan vainukoira, joka
-ajaa esiin otusta metsästäjälle."
-
-Tästä selityksestä saattoi tulokas tutkistella ritarin mielen-alaa,
-että siinä on monen kerroksen läpi kaivaminen, ennenkuin kohtaa selkeää
-vettä.
-
-Hän kaivoi siis syvemmälle.
-
--- "Garanvölgyi luuli todellakin minun olevan vallankumouksen
-puoluelaisia ja talletti sentähden minua luonansa."
-
--- "Sehän on tietty. Jokainen puolustaa niitä, jotka ovat samanmielisiä
-kuin hän itse."
-
--- "Oi, mutta minä en ole samanmielinen kuin hän", kiiruhti tulokas
-puhdistukseksensa vakuuttamaan. "Senpätähden jätinkin hänet. Hän on
-kovin vaarallinen ihminen. Sekä hän itse että hänen huoneenhaltiansa
-Kampós vaivaavat päätänsä alituisilla kapinan-vehkeillä. Minuakin
-kehottivat siihen osaa ottamaan; he uskoivat minulle vaarallisimmat
-salaisuutensa, missä heidän aseensa ovat maahan kätkettyinä, kenen
-kanssa he ovat kirjeenvaihdossa ulkomaalla, koska heidän on aikomus..."
-
-Ritari Ankerschmidt hypähti tulisesti ylös sijaltaan.
-
--- "Herra! älkää jatkako! Mitä te puhutte, sitä en tahdo kuulla. Tätä
-ainetta älkää koskaan enään esiin tuoko. Minun talossani ei kukaan saa
-tehdä kantelijan virkaa."
-
-N.k. Richard _Marczián_ katsoi parhaaksi peräytyä tämän ankaran
-hyökkäyksen johdosta. Eihän hän tässä paikassa tahtonut mitään ilmi
-antaa. Eihän hän sentähden ollutkaan asiasta puhunut, hän tahtoi vaan
-osottaa avosydämisyyttänsä. Muuten hän ei voinut laiminlyödä
-osottamasta "lojalista" mielialaansa j.n.e.
-
-Guvernantti yritti nyt antamaan puheelle lempeämpää muotoa. Hän
-johdatti sitä näytelmäkappaleisin ja tanssijaisiin. Haasteltiin
-Profeetasta ja Fideksestä. Päivällisen jälkeen toi Richard kuuluviin
-soittotaitonsa ja istui pianon ääreen; hän soitti Radetzky-marssin,
-Profeetan uvertyyrin ja Lucian arian, kunnes yht'äkkiä neiti Eliz
-ilmoitti haluavansa tietää, mimmoiselta csárdás[27] kuulunee. Tästä
-pahastui pakolainen ja nousi ylös; hänen ei muka ollut tapa soittaa
-semmoisia. Guvernantti nuhteli neittä sanoilla: "quelle idée;" tämä
-taas puikahti liverrellen sivuhuoneesen.
-
-Sen jälkeen istui neiti Hermine pianon eteen ja laski irti muutamia
-"rêverie'eitä", erinomaisessa määrässä tahdista huolimatta; pakolainen
-säesti häntä obligati-huokauksilla.
-
-Sittemmin siirtyivät naiset omiin huoneisinsa; ritari taas vei
-vieraansa tupakka-kamariin.
-
-Täällä he tuskin olivat kahden kesken, kuin Ankerschmidt pisti omaan ja
-vieraansa suuhun sikarin ja, sydämellisellä ystävällisyydellä laskien
-molemmat kätensä tämän olkapäille, lausui hänelle sotamiehen suoralla
-tavalla:
-
--- "Kuulkaa! Minä olen arvannut, kuka te olette. Te olette vainottu,
-paonalainen vallankumooja, jota sotaoikeuden rautaiset kourat uhkaavat,
-ja mitä kaikkea muuta te kerrotte, on vaan sen peitteeksi laskettua
-leikkipuhetta. Luottakaa minuun. Minulla on siellä täällä jotakin
-vaikutusvoimaa; jos tahdotte, koetan teille hankkia anteeksi-antoa
-taikka, jos se enemmän on mieleenne, matkapassin ulkomaalle."
-
-Richard Marczián laski kätensä rinnalleen ja vannoi taivasta kohti
-kohotetulla sikarilla, ettei ollut leikkiä puhunut, vaan totuuden
-sanonut. Hän on lojalisten tunteittensa uhrina ja hänen täytyy paeta
-maanmiestensä vainoa.
-
--- "No -- hyvä", vastasi isäntä. "Jääkää siis tänne niin kauaksi kuin
-mielenne tekee. Vierastupa on lämmitetty; se on korridorista vasemmalle
-N:o 11. Heti kuin haluatte, voitte vetäytä sinne."
-
-Sen jälestä hän ei sen enempää puhunut, kertoi Marczián hänelle mitä
-kertoikaan; hän heittäysi pitkälleen nahkasohvalle ja hetken kuluttua
-huomasi pakolainen, että ritari Ankerschmidt, sillä välin kuin toinen
-par'aikaa jutteli sotaretkestään vuorikaupungeissa, makeasti kuorsasi
-ja antoi sammuneen sikarin pudota suustansa.
-
-Hän pisti nyt sikari-laatikosta viisi kuusi kappaletta sivutaskuunsa ja
-päätti sen jälestä lähteä uutta kortteriansa katsomaan. Sen hän
-keneltäkään tiedustelematta löysikin. Kuitenkin hän, ennenkuin ehti N:o
-11:een, kurkisteli sisään korridorissa olevien ovien avaimen-rei'istä;
-ihmisen on hyvä, jos katsahtaa vähän enemmänkin ympärillensä. Sen
-vuoksi olikin hänen tapansa kulkea varpaisillaan, niinkuin kissa.
-
-Hän näkikin jotain. N:o 10:ssä (kastellissa olivat näet kaikki suojat
-numeroitut), joka niinikään näytti olevan joku vierastupa, mutta joka
-ei ollut lämmitetty, niinkuin sopi havaita kylmästä kaminista, istui
-pöydän vieressä neiti Eliz ja kirjoitti suurella kumulla jotakin
-kirjettä. Hän puhalteli usein sormiinsa, jotka olivat kylmästä
-kohmettuneet.
-
-Richard meni nyt hiljaa sisään N:o 11:een. Siellä oli valkea korjattu
-kaminissa ja puhdas vuode laitettuna, vieraan mukavuudeksi.
-
-Hän mietiskeli, mitähän se lienee, jota neiti Eliz niin salaisesti
-kirjoitti kylmässä vierastuvassa. Ihmisen on hyvä tietää kaikki.
-
-Kohta sen jälkeen narisi ovi; Richard tirkisti ulos avaimen-rei'ästä ja
-näki pienen, vaaksan-pituisen pojan astuvan sisään N:o 10:een.
-
-Poika-naskali kävi tuskin seitsemättä ja näytti jotensakin
-kummalliselta korkea-hattuisessa ja pitkä-sukkaisessa univormussaan.
-Tämä oli neitien "henkivartia." Pöydässä hän passasi heitä.
-
-Mihinkä lähettää hän tuon?
-
-Muutaman minutin kuluttua tuli poika ulos ja hän nähtiin kätkevän
-kirjettä hattuunsa. Samalla haavaa, kuin hän, tuli neiti Eliz ja sanoi
-hänelle kuiskaten: "mene englantilaisen puutarhan kautta."
-
-Richard näki ja kuuli hyvästi kaikki.
-
-Eliz'in kadottua korridorista astui Richard ulos kamaristaan ja riensi
-alas portaita myöten; englantilaisessa puutarhassa saavutti hän
-Gyuszin,[28] tuon pienen tschekkiläisen palvelija-pojan, ja huusi häntä
-takaisin.
-
--- "Seisahdu, Gyuszi! Neiti käskee sinun antaa kirjeen, joka on
-hatussasi, tänne, hän tahtoo lisätä siihen jotakin; minä tuon sen heti
-takaisin; sill'aikaa laske tähän pitkäksesi ruohikkoon, jottei kukaan
-sinua huomaa, ja odota siksi kuin tulen takaisin."
-
-Pikku tolvana katsoa töllisteli, suu auki, suurta pulskeata herraa, ja
-arveli mahdottomaksi, että mitä semmoinen herra sanoo, voisi olla
-toisin, kuin hän on sanonut; sentähden antoi hän vastustelematta
-hänelle kirjeen, jonka tämä varovasti pisti poveensa, vielä kerran
-muistuttaen poikaa hyvin kätkemään itseänsä, kunnes häntä taas
-huudettaisiin.
-
-Sitte riensi hän takaisin kamariinsa, lukitsi oven perässänsä ja veti
-esiin kirjeen.
-
-Sinetillä lukitun kirjeen lukemisessa ei ole mitään teknillisiä
-vastuksia, Minä en todellakaan ymmärrä, minkätähden on tavallista
-kirjeitä sinetillä varustaa, kun jokainen, joka vaan tahtoo, tietää,
-mitenkä kirjeitä ilman vähintäkään huomattavaa jälkeä saa avatuksi.
-
-Joka sitä ei vielä tiedä, oppikoon siis nyt, ettei kirje-salaisuuden
-pyhyyttä takaa mikään muu, kuin oman kunnian tunto.
-
-Kun Richard'in ei mielestänsä tarvinnut pelätä kenenkään äkillistä
-tuloa, otti hän esiin yhden semmoisen taikina-pallon, joita vieraat
-atrian aikana pahasta tavasta sormillaan vanuttavat ja joita sitte
-mielensä mukaan voipi muodostaa, niinkuin vaksia.
-
-Tämmöisen leipäpallon painoi hän kirjeen sinettiä vastaan, jonka
-muodosta sillä tavoin tuli aivan tarkka jäljennös. Sinetin kuvan asetti
-hän sen jälkeen lämpimän kaminin reunalle.
-
-Sitte piti hän sinettiä vasten kaminin valkeaa, joka pian sulatti
-lakan, niin että kirjeen niput aukenivat.
-
-Nyt oli kirje hänen vallassansa.
-
-Kiireesti luki hän sen sisällyksen; se oli saksan kielellä kirjoitettu.
-
-  "Vapaasukuiselle herra Garanvölgyille.
-
-  Hyvä herra! Minä kiiruhdan ilmoittamaan teille, että olette
-  suuressa vaarassa. Eräs ilkeämielinen petturi, jota omassa
-  povessanne olette elättänyt, on antanut ilmi, että te
-  huoneenhaltianne Kampós herran kanssa puuhaatta salaliittoa,
-  kuin myöskin missä teidän aseenne ja salainen kirjeenvaihtonne
-  ovat. Rientäkää pelastamaan itseänne! Tähän asti on petturi
-  kertonut asiaa vaan semmoisessa paikassa, jossa sitä ei käytetä
-  teitä vastaan, mutta toisella kertaa saattaa hän ilmaista sen
-  semmoisille, jotka vetävät teitä edesvastaukseen. Salatkaa
-  sentähden kaikki paremmin ja hävittäkää mitä voipi saattaa teidät
-  ilmi. Uskokaa minua. Jumalan haltuun!
-
-                                              Eräs tuntematon."
-
-Ah! katsoppas vaan tuota pientä kyyhkystä, kuinka hän vaivaa päätään!
-
-No, se on hyvä. Tämä ei ole haitaksi. Saakoon tuo vanha kuruczi[29]
-tietää, että häntä väijytään. Se on häntä sitä enemmän vihastuttava.
-
-Sill'aikaa oli taikinan-palanen kaminilla muuttunut kovaksi kuin luu ja
-sillä saattoi valkean edessä sulatettuun lakkaan uudestaan painaa
-sinetin niin hyvästi, kuin ei kirje ikänä olisi ollut avattu. Parin
-minutin perästä oli pikku tolvana taas matkalla kirjeen kanssa ja hän
-juoksi kahta nopeammin, viiväkdystä palkitaksensa.
-
-Sen verta kävi Richard herralle selväksi, ettei hänen ollut
-alottamallansa rôlilla täällä mitään ruusuja poimittavana. Tällä
-perheellä on sangen suuri taipumus hellätunteiseen jalomielisyyteen.
-Sotavanhus mielii rauhallisella tavalla vainota entisiä vihollisiansa;
-neidet taas ovat mieli-alaltaan kovin elegillisiä. Tässä on viittaansa
-kääntäminen: ei ole kaikki kultaa, joka on -- _keltaista_.[30]
-
-Hän ei kauan viivyttänytkään päätöstänsä. Hän järjesti seinäpeilin
-edessä hiuksensa ja kaulaliinansa, veti poskipartaansa vähän ulospäin,
-jotta kasvot näyttäisivät enemmän nelikulmaiselta, mietti pikaisesti
-rôliansa päästä päähän ja, huomatessaan että hän osasi sen, kiiruhti
-naisten kamariin, heille iltapäivä-tervehdystään suorittamaan.
-
-Hiljaan astui hän sisään, katseli varovaisesti ympärilleen ja sulki
-yhtä hiljaan oven perästänsä; hän likisti kieltään huulien välissä,
-ikäänkuin siten olisi tahtonut osottaa, että hänen täytyi hillitä
-itseään varomattomasta puheesta, ja nähdessään, ettei kamarissa ollut
-ketään muuta kuin nuot kolme naista, jotka neuloivat jotakin
-jalkamattoa, meni hän reippaasti heidän luoksensa ja rupesi heitä
-kerkeästi puhuttelemaan, kuiskaisemalla, mutta suurella teaterillisella
-voimalla:
-
--- "Kunnioitetut naiset, suokaa minulle anteeksi, että muutamia tunteja
-sitten ilmestyin teille niin kurjassa rôlissa. Minä tiedän, että te
-ylenkatsotte minua ja tämä ylenkatse tappaa minut. Kasvojeni punastus
-saattoi teille joka hetki osottaa, etten puhunut totta. Minä en ilkee
-kauemmin näitä punastuneita kasvoja teille näyttää. Ennemmin tahdon
-kuolla."
-
-Tämän sanottuansa lankesi hän arvelematta polvilleen ja, tarttuen
-toisella kädellään miss Natalien, toisella Herminen käteen, painoi
-niitä vuorotellen huuliansa vastaan sekä lausui sitte nyyhkien:
-
--- "Niin, minä en ole se, joksi itseni ilmoitin; minä olen _puolalainen
-emigranti_, yksi Pragan puolustajista: ei Böhmin pääkaupungin, vaan
-Varsovan, tuon onnettoman Varsovan etukaupungin; nimeni on kreivi
-Bogumil Brazeszky. Minä hankin itse yhden ulani-rykmentin ja vein sen
-tappeluun. Minulla oli kolme linnaa ja kaksitoista kylää. Ne ovat
-kaikki hukkaan menneet; mutta mitä tämä tappio on kadotetun isänmaan
-rinnalla!"
-
-Tässä peitti Bogumil Brazeszky -- vai kuka hän lie ollut? --
-kyyneltyneet kasvonsa kämmenellään ja tarkisteli sormien lävitse, minkä
-vaikutuksen hänen puheensa oli tehnyt naisiin.
-
-Vaikutusta sopi sanoa edulliseksi.
-
-Tämän johdosta päätti pakolainen, nyt jo Bogumil, sopivaksi purkaa
-sydämensä ja kolkolla äänellä hengähdellen lausua:
-
--- "Ja nyt olen pannut henkeni teidän käteenne, hyvät naiset.
-Ainoastaan yksi sana teiltä ja pääni vierähtää maahan; minä olen teidän
-vallassanne."
-
-Miss Natalie kiiruhti vakuuttamaan ritarille, ettei tässä talossa
-suinkaan kenkään tahdo tätä valtaa käyttää. Hän nouskoon ylös ja
-pyhkiköön pois kyynelensä, jottei palvelusväki mitään huomaisi, ja
-olkoon varma siitä, että vaikka isäntä muutamia vuosia takaisin oli
-kurittanut kapinallisia puolalaisia Halics'issa, hän kuitenkin oli
-puolustava taloonsa turvannutta pakolaista, kuka se lieneekään,
-niinkuin Vanhan Cordovan maurilainen kalifi espanjalaista vierastansa.
-Hän vaan karttakoon, ettei yli-jahtimiehen läsnä ollessa päästä
-ainoatakaan Puolan sanaa suustansa, sillä tämä ymmärtää Puolan kieltä.
-
--- "Minä koetan olla varoillani", sanoi Bogumil, jonka lupauksen hän
-sitä helpommin saattoi tehdä, kuin hän ei osannut sanaakaan Puolan
-kieltä.
-
-Ja sen jälkeen pyhkäisi hän pois kyynelensä ja alkoi liikutetulla
-äänellä kiittää kohtaloansa, joka oli saattanut hänet tämmöisten
-suojelus-enkelien pariin.
-
-Mutta suojelus-enkelien joukossa oli yksi hänelle vaarallinenkin.
-
-Neiti Eliz, joka äskeisen tragillisen kohtauksen aikana oli
-usein pudistanut pientä, petollista päätään ja hymyillen jatkoi
-risti-neulomistaan, käytti nyt syntynyttä yhden minutin äänettömyyttä,
-pakolaiselta kysyäksensä:
-
--- "Mutta minkätähden Puolan soturi pettää Unkarin soturin?"
-
--- "Mutta, Eliz!" huusivat yhtä haavaa miss Natalie ja Hermine nuorelle
-vastustajalle. "Kuka hennoo olla noin epäkohtelias?!"
-
-Bogumil'in olisi käynyt tekeminen niinkuin "muitten:" hänen olisi
-sopinut, noin loistavan luottamus-osotuksen jälestä enemmistön
-puolelta, katsoa tarpeettomaksi lisäksi puolustaa itseään; mutta hän
-tahtoi osottaa, että hänen "sininen kirjansa" oli täydessä kunnossa, ja
-että hän minä hetkenä hyvänänsä taisi panna sen esille eduskunnan
-pöydälle.
-
--- "Minä katkaisin vaan tien petturilta. Tiesin, että hän, omaa kurjaa
-henkeään pelastaaksensa, tahtoi uhrata minut ja että, jos olisin jäänyt
-hänen luoksensa, hän olisi minut pettänyt; sillä uskokaa pois, nuot
-vanhat, uppiniskaiset oikeuden-istujat ovat valmiit kaikkeen pahaan.
-Sentähden tahdoin ehtiä ennen häntä, jotta, jos hän pahassa
-aikomuksessa tahtoisi antaa minut ilmi, hän itse olisi paulaan
-joutuva."
-
-Eliz kohautti olkapäitään ja laski semmoisen maiskauksen kielellään,
-kuin joku tahtoisi toiselle ilmoittaa: "oi mimmoista törkeää
-jättiläis-valhetta tahdot saada minua uskomaan", mutta mitään semmoisia
-sanoja ei hän kuitenkaan ääneen lausunut.
-
-Miss Natalie iski basiliskin-silmäyksiä epäilijään ja Bogumil huomasi,
-että neiti Eliz'ia odotti suurenlaiset nuhteet. Hän ei tahtonut estää
-tätä hyödyttävää läksytystä. Tukahutetun tuskan tunteella otti hän
-hattunsa ja lausui nöyrällä tavalla, silmät maassa, että hänestä jo oli
-aika peräytyä yksinäisyyteen; niin, jos hän tulisi siihen tietoon, että
-hänen läsnä-olonsa tässä kartanossa olisi jollekulle vastenmielistä,
-katsoisi hän velvollisuudekseen heti väistyä, tietämättömiin kadota.
-
-Tämän sanottuaan meni hän ulos huoneesta ja juoksi kohta
-englantilaiseen puutarhaan takaisin palaavaa Gyuszia tavottaaksensa.
-
-Jälelle jääneitten kesken syttyi heti sanasota.
-
--- "Neiti Eliz, te olette huonosti kasvatettu lapsi!" alkoi ensiksi
-miss Natalie.
-
--- "Minkä vuoksi?" kysyi pieni kapinoitsija, ynseätä päätään rohkeasti
-kohottaen.
-
--- "Sopiiko vierasta loukata?"
-
--- "Sopiiko suojelijaansa pettää?"
-
--- "Te ette kykene sitä arvostelemaan. Lainoppineet nimittävät sitä
-'hätä-puolustukseksi'."
-
--- "Vai niin, meillä tytöillä kasvatuslaitoksessa oli tapana nimittää
-sitä 'ilkeäksi kavallukseksi.' Ja semmoisen sysäsimme ulos
-keskuudestamme."
-
--- "Sen uskon, siihen te kyllä kykenette, jotakuta vaivaamaan,
-kiusaamaan. Siitä annatte joka päivä loistavia esimerkkejä. Mutta
-minulle olisi mieluisempaa, jos sen sijaan oppisitte ranskan kielen
-läksynne."
-
--- "Minulle taas olisi mieluisempaa, jos ei minun tarvitsisi mitään
-ranskan läksyä oppia."
-
--- "Oi, te mieluisimmin ette tahtoisi mitään oppia, vaan kasvaa
-niinkuin tuhkimus. Se on kaikkien pikku tyttöjen ihannekuva -- olla
-'Aschenbrödel'ina' ja sitte pukea itsensä timantti-vaatteisin."
-
--- "Miks'ei minulle opeteta, mitä haluaisin oppia? Miks'ei minulle
-anneta unkarin kielioppia? Sitä minä oppisin."
-
-Tässä putosivat miss Natalien helmasta kaikki lankakerät ja rupesivat
-tuolien alla auki kierimään.
-
--- "Tämä on kauheata!"
-
--- "Mitä kauheata siinä olisi? Minua ei koskaan viedä Ranskanmaalle
-eikä ranskalaisia koskaan tuoda tänne; mutta unkarilaisten kanssa satun
-joka päivä yhteen ja silloin on aivan kummallista, etten osaa puhua
-heidän kanssansa. He tervehtävät minua niin kauniisti tiellä ja minä en
-ymmärrä sitä vastaan-ottaa; en voi edes niin paljon heille vastata,
-että Jumala heillekin kerran antakoon 'hyvän päivän.' Sitte tuolla
-alhaalla puutarhassa talonpoikaistytöt, rikkaruohoa peratessaan,
-laulavat sangen kauniita lauluja. Mielelläni tahtoisin tietää, mistä he
-laulavat, sillä se lienee jotakin varsin kaunista, jotakin varsin
-surullista. Sävelet jäävät muistiini; minä hyräilen niitä itsekseni
-koko päiväkauden enkä tiedä sanoja niihin. Ne ovat kuitenkin varsin
-kauniita."
-
-Ja nyt alkoi hän ilman sanoja hyräillä tuota todellakin ihanaa säveltä:
-"Télen nyáron pusztán az én lakásom" (Talvet kesät asun minä
-pustalla).[31]
-
--- "Neiti Eliz!" komensi jalonyleväisesti missi, "nouskaa ylös
-neulous-työstä ja menkää _grammaire'a_ lukemaan!"
-
-Eliz jätti joutuisasti neulan ja sakset, ja otti esiin grammaire'n; hän
-istui ikkunan ääreen ja rupesi lukemaan tuota huvittavaa kieliopillista
-kaavaa "il"-sanan käyttämisestä, hyräillen "Télen nyáron"-sävelellä:
-
-"Il fait froid. Quelle heure est il? Il est midi."
-
--- "Eliz!" huusi vimmastuneena miss Natalie. "Kylläksi jo! Nyt on mitta
-täynnä. Menkää heti saliin, rangaistukseksi pitää teidän tunniksi istua
-pianon eteen ja yhtä mittaa soittaa skaloja!"
-
-Pikku pahantekijä nousi ylös ja käänsi pilkallisesti hymyillen
-itsepintaista päätänsä taaksepäin.
-
--- "Korkea sota-oikeus voipi tuomita; mutta sentähden en kuitenkaan
-pidä pakolaista kunniallisena ihmisenä."
-
-Tuo häijy sielu! Hän tiesi, että häntä sentähden rangaistiin; hän
-tiesi, että se paraimmin kiukustuttaisi.
-
-Ja mitä hän sen jälkeen teki? Ehkä hän nöyrtyi julistetusta tuomiosta?
-Eipä suinkaan. Suvaitkaa vaan kuulla. Hän istui pianon eteen ja soitti
-yhtä jaksoa koko tunnin -- ei käskettyjä skaloja -- vaan juuri tuota
-vaarallista, kiellettyä, takavarikkoon otettua säveltä: "Télen nyáron
-pusztán az én lakásom."
-
-Miss Natalien rupesi suonta vetämään. Ehkä olisi hän pyörtynytkin, jos
-ei Hermine olisi häntä lohduttanut. Älköön hän huoliko tuosta häijystä,
-pahanelkisestä lapsesta; sanotaan se papalle.
-
--- "Voi, Hermine!" nyyhkytti miss Natalie, heittäyden isomman neiden
-kaulaan. "Jos teitä ei olisi, täytyisi minun jättää tämä talo."
--- -- --
-
-Kevät-illan viileydestä huolimatta seisoi pakolainen väijyksissä
-englantilaisen puutarhan perimmäisellä portilla, tietäen että Gyuszi
-oli sitä tietä takaisin tuleva.
-
-Poika veitikka myöhästyi vähäisen, sillä matkalla oli akasia-puistossa
-paljon varpusia ja niitä täytyi kivillä nakella. Bogumil katseli
-tarkasti jo kaukaa tätä velvollisuuden laiminlyöntiä ja kun poika
-vihdoin tuli puutarhan portille, hyökkäsi hän äkkiä häntä vastaan,
-niinkuin pörrökarvainen susi, joka syöpi pieniä lapsia.
-
--- "Miks'et kiiruhda sukkelammin?"
-
-Gyuszi tempasi pelästyneenä päästään korkeahuippuisen hattunsa, joka
-oli ihan niin pitkä kuin hän itsekin, juurikuin olisi mielinyt sanoa:
-"tässä on tukkani, repikää sitä, mutta älkää kysykö minua."
-
-Bogumil tukistikin häntä kelpo lailla. Semmoista tilaisuutta
-palkollisten kurissa-pitoon ei sovi laiminlyödä.
-
--- "No mitä sinun käskettiin vastata, lurjus?"
-
-Pikku tolvana hieroi ensin nenäänsä, veti sitte silmäkarvansa ylöspäin
-ja alkoi kertoa, mitä matkalla oli muistiinsa painanut.
-
--- "Armollinen herra tervehtää nöyrimmästi armollista herraa, suutelee
-hänen kättänsä ja käskee sanoa, että 'nix tajtsch.'"[32]
-
--- "Mitä käskee hän sanoa, sinä ryökäle?" kysyi Bogumil, sivaltaen
-poikaa korvalle, ensiksi oikealle ja sitte vasemmalle.
-
--- "Sitä, että hän lähetti kirjeen takaisin", ohkui poika-puitukka,
-vetäen esiin kirjettä hatustaan.
-
--- "Haa! Hän lähettää sen takaisin!" huusi Bogumil, otsaansa lyöden.
-
--- "Aivan niin, hän käski sanoa, ettei hän ymmärrä saksaa", irvisteli
-Gyuszi, kovasti iloiten siitä, että tuo suuri herra nyt vihdoin alkaa
-lyödä itseään, eikä häntä.
-
--- "Erinomaista! Ota ylös kirje! Ethän odottane, pöllö, että minä sitä
-varten kumarrun maahan? Ja nyt korjaa luusi; älä rohkene kellekään
-puhua, missä olet ollut, sillä muuten paistan sinut vartaassa."
-
-Sen jälkeen pisti hän takaisin-lähetetyn kirjeen taskuunsa ja riensi
-ritari Ankerschmidt'in luokse.
-
-Suoraan hänen huoneesensa, ikäänkuin hän siellä jo olisi täydellisesti
-kodittunut. Ritari nukkui vielä päivällis-untaan, mutta heräsi siitä
-suuresta melusta, jota Bogumil jo ovessa nosti.
-
--- "Tavatonta! Kauheata!"
-
--- "No! Mitä nyt on tapahtunut?" huusi ritari sohvalta nousten.
-
--- "Hyvä herra ritari, tässä ei ole enää mitään rajaa. Tämä
-hävyttömyys, tämä julkeus!"
-
--- "No, no, mikä nyt?"
-
--- "Suvaitkaa ajatella. Tuo ylpeä, raaka oikeuden-istuja, kuinka
-uhkaavalla tavalla hän on loukannut teidän kunniaanne, teidän kunnianne
-taloa, vaakunaa, perhettä, teidän kunnianne loistavaa, suurta nimeä.
-Haa! Se on jotakin hirveätä. Minä alan hämmästyä tuon ihmisen
-rohkeutta."
-
--- "No, mutta mitä se on? Selittäkää asia!"
-
--- "Kyllä, tahdon sen sanoa. Minä kohtaan sattumalta yhden teidän
-kunnianne uskollisista pageista, pikku Gyuszin. Huomioni kääntyi hänen
-vihasta hehkuviin kasvoihinsa, joissa jalon innostuksen voima leimusi,
-vaikka hän onkin nuori. Minä kysyn häneltä, mitä hänelle on tapahtunut.
-'Ajatelkaa vaan!' lausui tuo kelpo poika, 'minä vein erään kirjeen
-kastellista toiseen kartanoon, tuolle lyhyelle aatelismiehelle, eikä
-hän ottanut vastaan meidän lähettämäämme kirjettä, vaan lähetti sen
-lukematta takaisin.'"
-
--- "Kirjeen? Täältä? Meidän lähettämämme?" kysyi ritari kummastellen.
-"Mikä kirje se lienee?"
-
--- "Tässä se on. Pagi antoi sen käteeni, jotta toisin sen tänne."
-
-Ankerschmidt otti vastaan kirjeen ja katseli, otsa rypistyneenä, sen
-päällekirjoitusta, kolkosti mumisten:
-
--- "Tämä on Eliz'in käsialaa."
-
-Bogumil ei ollut sitä edes aavistavinansakaan.
-
--- "Sitä suurempi on siis loukkaus! Hävyttömyys naista kohtaan!
-Garanvölgyi käski sanoa, ettei hän ota sitä vastaan, kosk'ei hän
-ymmärrä saksaa."
-
--- "Saakeli soikoon! Mutta mitähän minun tyttäreni kirjoittanee
-Garanvölgyille?" jupisi kiroten sotavanhus, tirkistellen kirjettä sekä
-päällekirjoituksen että sinetin puolelta.
-
--- "Suokaa anteeksi, siitä voipi kyllä saada tietoa", sanoi suurella
-palveliaisuudella Bogumil.
-
--- "Kuinka?" huusi Ankerschmidt, laskien kirjeen pois. "Te ette
-suinkaan luulle, että minä avaisin kirjeen, joka ei ole minulle
-kirjoitettu?"
-
-Seikkailija joutui tästä vähän hämille.
-
--- "Minä en tarkoittanut sitä, suokaa anteeksi, vaan että neiti itse
-ehkä..."
-
--- "Ei! Te ette tunne neittä, sitä hän ei sano. Garanvölgyin kanssa
-täytyy minun asia suorittaa."
-
--- "Niin, niin!" vahvisteli tätä mielipidettä Bogumil: "silloin rauta
-taottava, kun se on kuumana; tämä hirveä solvaus, kun käskee sanoa,
-ettei hän ymmärrä saksaa."
-
--- "Ja minun täytyy, tuhat tulimmaista, saada tietää, mitä tässä
-kirjeessä on, jonka tyttäreni kirjoittaa tuommoiseen vihollis-leiriin."
-
--- "Todellinen petos! Ehkä kutsun tänne miss Natalien?"
-
--- "Ei. Olkaa alallanne. Minä tahdon ottaa selkoa asiasta siltä, jolle
-kirje on adresserattu."
-
--- "Mutta neiti itsekin..."
-
--- "Sanoinhan jo kerran, hän ei. Jos ei hän tahdo ilmoittaa minulle
-kirjeen sisällystä, en voi häntä siihen pakoittaa, sillä minä en lyö
-lastani; mutta Garanvölgyiltä saan siitä tiedon, sillä hän on mies, ja
-jos hän ei sano sitä, riitaantuu hän kanssani."
-
--- "Oivallista, oivallista! Teissä astuu selvästi esiin aatelismies ja
-soturi! Joka jäsen ritarin, joka hermo sankarin. Sallikaa, kunnian
-herra, minun rientää tuon vanhan pelkurin luokse ja vetää häntä
-edesvastaukseen tuosta kurjasta solvauksesta."
-
--- "Kuinka? Minun sijastani!"
-
--- "Ei. Haasteen viejänä. Sallikaa, armollinen herra, minun tässä
-asiassa ruveta apulaiseksenne."
-
--- "Kiitoksia. Minä menen itse sinne", sanoi ritari äristen ja rupesi
-sapelia vyöllensä sitomaan.
-
--- "Ilman todistajitta? Se on vaarallista. Jos teitä herjattaisiin?"
-
--- "Meitä on _kaksi_!" vastasi ritari, lyöden sapeliansa. "Menkää nyt,
-minä pyydän, kamariinne, älkääkä puhuko tästä kellekään."
-
-Bogumil kumarsi ja lähti huoneesensa korridorin lävitse, polkka-askelin
-hyppien, käsiään hykerrellen ja hiljaisesti viheltäen. Noiden kahden
-vanhuksen ärsyttäminen toinen toistansa vastaan oli hyvästi onnistunut.
--- Parempi olisi tosin ollut, jos hän olisi lähetetty sekundantiksi;
-mutta näinkin on menestys varma. Oikeuden-istuja kiehuvan sieveden,
-sotavanhus syttyvän ruudin luontoinen -- jos nämät kaksi törmäävät
-toisiinsa, syntyy epäilemättä räjähys.
-
-Nämät ovat hyvästi yhteen joutuneet!
-
-Sotavanhuksen sapeli sälisi pitkin portaita; seikkailija sipsutteli
-polkka-askelin vierastupaan, iloissansa viheltäen.
-
-
-
-
-IV.
-
-Kaksi, jotka tahtovat syödä toinen toisensa,
-
-
-Herra Garanvölgyi puuhasi juuri talous-tilikirjain päättämisessä Kampós
-herran kanssa, kun ritari Ankerschmidt'in sapeli kalisi hänen ovensa
-ulkopuolia.
-
-Ritarin päästä oli matkalla viha vähäisen haihtunut; hän ajatteli
-itsekseen, että jonkunlainen sävyisä, humorillinen menetystapa ensi
-aluksi olisi sopivampi, kuin heti yht'äkkiä rynnätä esiin järeillä
-tykeillä. Kun sentähden hänen kolkutukseensa sisältä kuului sana
-"lehet",[33] käänsi hän sen sanaksi "herein" ja aukaisi oven tuolla
-uskaliaalla leikkipuheella: "ah, te sanotte 'herein' ja väitätte
-kuitenkin, ettette ymmärrä saksaa."
-
-He seisoivat nyt ensikerran suutasuksin, silmä vasten silmää.
-
--- "Ei, hyvä herra", vastasi Garanvölgyi, "minä sanoin 'lehet.'"
-
--- "Ah! No miks'ei siis vanhan unkarilaisen tavan kukaan: 'szabad?'[34]
-Katsokaapas, minä osaan unkarin kieltä, en kiellä sitä."
-
--- "Niin, hyvä herra, tuon 'szabad' sanan mainitsemista minä katson
-polisi-säännön rikkomiseksi. Nyt on vaan 'lehet', mutta ei 'szabad.'
-Tehkää hyvin, käykää istumaan. Mikä tuottaa minulle kunnian?"
-
--- "Te tiedätte sen hyvin; te olette loukannut minua."
-
--- "Se ei ole mahdollista, minun ei koskaan ole ollut tapa nähdä teistä
-edes unta. Minä en ketään loukkaa. Taskussani on aina Itävallan
-rangaistuslaki,[35] minä en ikänä tee mitään, ennenkuin olen katsonut,
-eikö se jonkun pykälän mukaan ole kielletty."
-
--- "Mutta te olette lukematta lähettänyt takaisin erään kirjeen, joka
-minun talostani tuotiin teille, sillä ilmoituksella, ettette ymmärrä
-saksaa."
-
--- "Tätä rikosta vastaan ei ole mitään paragrafia rangaistuslaissa, jos
-ei ehkä jossakin Reichsgesetzblatt'in aivan viimeisessä numerossa olisi
-siihen lisäystä tehty; tähän-astisista tiedän varmaan, ettei ole, sillä
-minä olen ne lukenut."
-
-Ankerschmidt'in alkoi veri jo taas nousta päähän.
-
--- "Mutta, hyvä herra, te olette itse ollut sotamies ja, niinkuin
-tiedän, hyvä sotamies; teidän pitäisi tietää, että löytyy loukkauksia,
-joita eivät mitkään tuomio-istuimet voi parantaa, vaan joita miesten on
-tapa ainoastaan kahden kesken sovittaa."
-
--- "Sen tiedän, herra ritari, mutta minä tiedän senkin, mitä
-poikkeus-lait vakuuttavat sille, joka ottaa käteensä aseen, kun hänellä
-siihen ei ole lupaa: ja minä olen luvan-saamaton, kuuliainen
-alamainen."
-
-Ankerschmidt'in täytyi pidättää kokonaista pataljonaa piruja
-ryntäämästä esiin tätä ivantekoa vastaan. Se kuitenkin jähdytti hänen
-vertansa, että kaikkien näiden sarkasmien ohessa oikeuden-istujan
-valkopartaiset kasvot olivat erinomaisen lempeät, rauhalliset ja
-ikäänkuin apostolin kaltaiset.
-
--- "No, mutta heittäkäämme kaikki leikki sikseen", jatkoi Garanvölgyi;
-"sanokaa, kunnioitettu herra, milloin ja millä tapaa minä olisin teitä
-loukannut?"
-
--- "Kyllä. Te, hyvä herra, olette tänään saanut kirjeen, jonka muuan
-palvelija minun kartanostani toi tänne."
-
--- "Niin olen. Minä en tietänyt, että se oli teidän palvelijanne;
-luulin hänet oikeuden-palvelijaksi, sentähden että hänellä oli niin
-korkeahuippuinen hattu. Muuten olisin ollut kohteliaampi hänelle."
-
--- "Te ette murtanut auki tätä kirjettä, ette edes katsonut, keneltä se
-oli, vaan lähetitte sen avaamatta takaisin, käskien sanoa, ettette
-ymmärrä saksaa."
-
-Ankerschmidt katsoi tuota sanoessaan terävästi Garanvölgyihin, mitä
-tämä siihen voisi vastata.
-
-Mutta tämä vastasi oikein quakerimaisella tyvenyydellä:
-
--- "Sentähden, etten todella ymmärräkään."
-
--- "Oih, pah! Sitä uskokoon piru. Te olette ylhäinen herra; teidän
-vanhempanne ovat varmaankin antaneet teille hyvän kasvatuksen; se on
-mahdotonta, ettette olisi oppinut kieliäkin."
-
--- "Aivan niin, minä osasinkin ennen. Minä panin silloin paljon arvoa
-saksalaiseen tieteesen ja kirjallisuuteen; yhteen aikaan pidin itseäni
-täydellisesti, 'au courant' sen suhteen, taisinpa vielä sanoa, mitä
-uusia voimia ilmestyi kussakin tämän kirjallisuuden haarassa; mutta nyt
-olen ne kaikki -- unhottanut."
-
--- "Oi, hyvä herra, siinä laskette liikaa!" huusi Ankerschmidt,
-tärähyttäen sapeliansa lattiaan. "Tuommoisia vastauksia antakaa muille,
-eikä minulle. Minä en tullut sellaisia humorillisia väitöksiä varten
-tänne."
-
--- "Se on teistä humorillista?"
-
--- "Mitä pirua se siis olisi? Kun väittää, että on unhottanut
-tuonlaisia!"
-
-Garanvölgyi huokasi raskaasti ja siirtyi likemmäksi ritaria.
-
--- "Arvoisa ja urhoollinen herra! Sangen, sangen suuria asioita voipi
-ihminen unhottaa -- jos tahtoo. Kerta olin minä tämän komitatin
-valittuna päämiehenä neljänkolmatta vuoden kuluessa, joka kolmas vuosi
-uudestaan valittu; minä käytin oikeutta tunnettujen lakien mukaan,
-valvoin järjestystä hyvällä menestyksellä ja suojelin sanoilla ja
-töillä mitä valtakunnalle oli kallista. Se aika on mennyt. Ensimmäisinä
-vuosina oli minusta usein kuin olisin nähnyt unta, että minun oli
-lähteminen hallinto-kaupunkiin, yleis-istuntoon, jossa oli kovin
-tärkeitä asioita ratkaistavana. Oi, mielettömyyttä! se on ohitse. Se
-'täytyy' unhottaa! Ja minä 'tiesin' unhottaa. Kerta olin rikas mies;
-jos kansa kärsi hätää, sai se aina leipää minun luonani. Sekin on
-ohitse. Kauan aikaa oli minusta, milloinka näin repaleisten ihmisten
-ikkunani alla minua tervehtävän, kuin olisin mennyt heiltä kysymään,
-miksi he ovat niin murheellisia. Oi, narrimaista mielenkuvitusta! Eikä
-minun itse luonanikaan ole laita, niinkuin ennen. Se on minun nyt
-unhottaminen; ja minä olen tietänyt sen unhottaa. Minulla oli
-sukulaisia, joita kohtaan olin ylenmäärin hyvä: he pettivät minut,
-ajoivat minut pois isieni perinnöstä; ja minä tiesin unhottaa hukkaan
-menneet hyvät työni. Minulla oli suloinen lapsi, sisar vainajani ainoa
-poika, jota kehdon ajoista alkaen kasvatin; hän oli todellakin minulle,
-mitä poika on isällensä: hyväsydäminen, kunnollinen, rohkea ja
-ymmärtäväinen; minun kunniani, turvani, vanhuuteni lohdutus. Ei, hän ei
-minua pettänyt, mutta hän istuu Kufstein'issa, sinne kahdeksaksitoista
-vuotta tuomittuna. Jos hän olisi jäänyt luokseni, käynyt yhdessä minun
-kansani, olisi hänkin nyt vapaa; mutta minä laskin hänet toisaalle ja
-nyt hän kärsii rangaistustansa, hivuttaen nuoruutensa ikää neljän
-seinän välissä, kun sitä vastoin minä pelastuin. Ja minusta oli kauan,
-kuin joka päivä odottaisin hänen kotiin-tuloansa, kuin hän jo olisi
-tuvassa, kuin kuulisin hänen tutun äänensä, kuin tuntisin hänen
-askelensa porstuassa, kuin se jotakin hyödyttäisi, että minä näen unta
-hänestä ja pidän kiinni hänen kädestään ja sanon: nyt jäät jo tänne!
-ikäänkuin sitte herättyäni muka saisin häntä täällä tavata! Tätä
-mielenhairausta kesti kaikista kauimmin. Mutta minun täytyi unhottaa
-sekin, sillä se oli hullutusta; enhän minä elä siksi, että hänet
-näkisin! Ja minä tiesin tämänkin murheen unhottaa. Hyvä herra, minä
-unhotin, mitä olen kadottanut, mitä olen kärsinyt, mitä olen toivonut;
-minä unhotin kansani perikadon, minä unhotin häpeäni, kunniani; miksi
-en siis olisi voinut unhottaa sitä, jota en edes ajattele."
-
-Ankerschmidt ei huomannut sitä sofismaa, joka syntyi antecedens'in ja
-consequens'in yhteen-asettamisesta; se vaan hänen huomioonsa kiintyi,
-että hänen vastustajallansa oli rakas lapsi, joka vankeudessa
-rangaistusta kärsi; tässä tunsi hän silmänsä kyyneltyvän.
-
-Nyt puhui hän jo paljon hiljaisemmalla äänellä Garanvölgyille:
-
--- "Olkoon minusta kaukana, että olisin tullut luoksenne herjauksia
-tekemään. Tähän askeleesen pakoitti minua se seikka, että sen kirjeen
-päälle-kirjoituksessa, joka oli teille lähetetty, tunsin toisen
-tyttäreni käsialan. Te, hyvä herra, ymmärtänette, että minun
-velvollisuuteni isänä on tietää, mitä tyttäreni kirjoittaa
-tuntemattomille ihmisille. Minun ei sovi itse avata tätä kirjettä,
-koska se ei ole minulle kirjoitettu. Sentähden toin sen takaisin
-teille, jotta te sen avaisitte ja jos ette itse ymmärrä sitä, jota
-minun nyt teidän vakuutuksenne mukaan täytyy uskoa, on teillä
-huoneenhaltia, joka osaa saksaa; antakaa hänen lukea kirje ja
-ilmoittakaa, jos mahdollista, minulle sen sisällys."
-
--- "Hyvä", sanoi Garanvölgyi, ottaen vastaan kirjeen ja avaten sen
-kuverttia, jonka jälkeen hän viittasi Kampós'ille, että tämä lukisi,
-mitä se sisälsi.
-
-Mutta Kampós osasi todellakin hyvin vähän saksaa.
-
-Vaan mikä hänen nyt enää tuli neuvoksi? Jos hänkin sanoisi, mitä isäntä
-oli sanonut, saattaisi herra soturi luulla hänen tekevän pilkkaa ja
-antaisi hänelle vielä selkään. Mitä on isännän sallittu, ei ole
-pehtorin sallittu. Hänen täytyi siis päättää ryhtyä kirjeen
-tavaamiseen.
-
-Hänen onneksensa oli neidellä niin kaunis käsiala, kuin se olisi ollut
-painettu. Kampós herralle ei julkilukemisessa tullutkaan muuta
-virhettä, kuin että hän v'n sijasta kaikkialla luki w, jota ei olekaan
-ihmettelemistä: miksei sitä kirjoiteta f'llä?
-
-Kun Ankerschmidt huomasi, että käännös toiselta todellakin kävi
-huonosti, sanoi hän kohta jokaisen lauseen unkariksi. Missä puhe alkoi
-tulla Kampós herrasta itsestä, pyysi se istua kiinni tuon kunnon miehen
-kurkkuun; hänen kasvonsa muuttuivat kolme kertaa ja kun hän lakkasi
-lukemasta, oli hänestä niinkuin tuolit, sohvat ja nuot kaksi
-tilanhaltiaakin sohvalla olisivat ruvenneet hiljaa tanssimaan.
-
-Garanvölgyi pani kirjeen takaisin kuverttiin.
-
--- "Sallitteko, hyvä herra, että minä pidän tämän kirjeen?"
-
-Ankerschmidt nyykähytti ääneti päätänsä ja kierteli vaan pitkiä
-viiksiänsä, rypistäen yksivakaisesti kulmakarvojaan. Vihdoin, äkisti
-kääntyen Garanvölgyin puoleen, kysyi hän:
-
--- "Tämä on hullumainen juttu, eikö totta, hyvä herra?"
-
-Garanvölgyi hymyili hiljaisesti.
-
--- "Ei suinkaan. Siinä ei ole mitään pahaa. Minä kiitän paljon kallista
-neittä hänen sydämellisestä kohteliaisuudestansa; se osottaa hyvää
-sydäntä. Mutta minulla ei, Jumal' auta, ole, paitsi sydäntäni, mitään,
-jota salassa pitäisin. Ja täten lienee tämä kritillinen kysymys
-päättynyt?"
-
--- "Siltä näyttää. Minulle oli kuitenkin varsin mieluista, että sain
-siitä selkoa, ja te ette pitäne minua sopimattoman uteliaana; sitä
-toivon."
-
--- "Minä taas toivon, ettei siitä lähde mitään haittaa uljaalle
-suojelijattarelleni."
-
--- "Se on minun asiani", vastasi Ankerschmidt äreästi, nousten
-sijaltansa, "Perheeni keskuudessa olen minä ankara. Soturin-ajaltani
-opin, että alhaisten tulee totella päällikköä."
-
--- "Se on totta", myönsi Garanvölgyi. "Se vaan on ikävä seikka
-perheellisen sotakurin säilyttämisessä, että siinä useimmiten naiset
-ovat päällikköinä ja miehet alhaisina sotureina."
-
-Ankerschmidt katsoi hyväksi pistää pillit pussiin. Hän kiiruhti jo
-kotia.
-
-Etehiseen asti seurasi häntä Garanvölgyi; siellä antoi hän Kampós'in
-toimeksi saattaa armollista herraa edemmäksi, koska hän itse ei lähde
-huoneestaan.
-
--- "Vieläkö lupauksenne teitä yhä estää?" kysyi Ankerschmidt.
-
--- "Ei niin paljon se, kuin luuvalo päässä?"
-
-Sitten erosivat he toisistaan. Seuraavana hetkenä syntyi kummassakin
-yhtä haavaa se ajatus, että -- kenties olisi sentään sopinut
-hyvästi-jätössä pudistaa kättäkin. Se oli nyt myöhäistä. Miks'ei toinen
-sitä ensiksi tehnyt?
-
-Kuitenkin, ennenkuin Ankerschmidt etehisestä ehti alas pihalle,
-asettui hänen seuralaisekseen määrätty Kampós äkisti hänen tiellensä
-semmoisella kiiruulla, että ritari jo luuli jotain väkivallan-yritystä
-häntä vastaan tarkoitettavan.
-
--- "Armollinen herra, minä pyydän, vaan silmänräpäys. Älkää menkö
-vielä! Kuulustelkaa minua!"
-
--- "No?" kysyi Ankerschmidt, luoden häneen hirveän terävän silmäyksen.
-
--- "Minä olen kauheasti petetty. Älkää suvaitko sitä uskoa.
-Kunnioitettu herrani ei tiedä siitä mitään. Minä yksistään olen
-syyllinen; hänellä ei siitä ole ensinkään tietoa."
-
--- "Mitenkä?" sanoi ritari, synkistyen. "Siinä siis kuitenkin olisi
-jotakin perää?"
-
--- "Minä en siitä huoli, vaikka minä hirsipuuhun vedettäisiin: minä
-tiedän, että tuo petturi on sitä vielä muuallakin kertova. Sentähden
-annan nyt omin ehdoin ilmi itseni, jottei kunnioitetulle herralle,
-hyvälle isännälleni, siitä mitään pahaa tapahtuisi. Tuo kavala ihminen
-tietää siitä tosin aivan hyvin, koska hänen nähdessään kätkin sen
-viinihuoneen alushirren alle."
-
--- "Minkä?" kysyi Ankerschmidt, suuresti huolestuen.
-
--- "Menköön vaikka pääni, mitä kieltäminen minua hyödyttäisi. Minä
-tunnustan."
-
---- "Ettehän vaan..."
-
--- "Aivan niin, niin se on; yksi vihko -- 'Maaliskuun 15 päivää.'"
-
--- "Mitä pirua se on?"
-
--- "Sanomalehti vuodelta 1848."
-
--- "Eikö muuta mitään? Ottakaa se siis pois hirren alta, muuten se
-pahentuu siellä."
-
--- "Mutta eiköhän minulle tulisi siitä mitään vaaraa?"
-
--- "Kuka siitä sanomalehdestä huolisi! Pankaa se kirjastoonne, ei
-kukaan tule sitä sieltä perimään."
-
--- "Hm. No niin. Minä en ollut sitä ajatellut! mutta löytyy vielä,
-suokaa anteeksi, jotakin muuta siellä."
-
--- "Perhana! Vielä muutakin?"
-
--- "Josta kirjeessä puhutaan."
-
--- "Ehkä aseita?"
-
--- "Niin, todellakin. Viinihuoneen ullakossa."
-
--- "No tuhat tulimmaista, se on pahempi. Te pidätte aseita kätkössä?
-Mitä tarkoitusta varten?"
-
--- "Minä tiedän olevani hukassa, mutta tahdon sen ilmoittaa. Parempi
-on, jos sen kohta sanon. Kerta sain kunnioitetulta herraltani kauniin,
-kaksipiippuisen pyssyn, sangen kallisarvoisen lahjan. Juuri sentähden
-annan itseni ilmi, ettei kunnioitettu herra joutuisi kiinni, jos se
-löydetään, sillä siihen on hänen nimensä piirretty. Minä en tahtonut
-antaa sitä pois, sillä se käy erinomaisen hyvin: ja paitsi sitä
-toivoin, että joskus vielä sentään saisi metsästää."
-
--- "Jahtipyssy siis? Entäs mitä vielä?"
-
--- "Vielä -- vielä, tahdon sanoa kaikki, vielä lisäksi yksi
-ruutisarvi."
-
-Ankerschmidt purskahti isoon nauruun. Hän oli odottanut, että ainakin
-kanuna tulisi esiin.
-
--- "No kuulkaa", sanoi hän, taputtaen katuvaista kapinan-yllyttäjää
-olkapäälle, "koska olette niin innokas metsämies, niin menkää
-viinihuoneesen ja tuokaa pyssy pois sieltä; siksi kuin tulette kotia,
-lähetän teille asepassin: minulla on niitä pari, jotka olen ottanut
-voutejani varten; toisen annan teille ja kun se lakkaa voimassa
-olemasta, hankin teille uuden. Ampukaa nyt vaan jäniksiä paljon."
-
-Kampós herra ei oikein tietänyt, oliko hän hereillä vaiko nukuksissa.
-Että hän vielä kerran voisi pyssy olalla käydä pitkin peltoja
-sydänpäivänä, sitä hän tuskin olisi uskaltanut uneksiakaan. Hän ei enää
-saattanut ritaria pitkää matkaa, vaan meni, hänelle hyvää yötä
-sanottuansa, viinihuonetta päin. ja jos milloinkaan on nähty ihmistä,
-joka yhden askelen sijasta astui kaksi, niin hän se astui.
-
-Herra Garanvölgyi jouti kyllä odottaa häntä takaisin! Hän tuskin
-kerkesi vetämään henkeänsä, ennenkuin oli päässyt viinihuoneen katolle,
-siellä melkein hengen vaaralla kiivennyt vanhan viinapolttimon
-korsteinille ja siitä vetänyt esiin tuon satoihin rääsyihin käärityn
-kalliin aarteen sekä sen kanssa riemuissaan keikahtanut alas katolta.
-Onneksi putosi hän viiniköynnös-kasaan ja loukkasi ainoastaan nenänsä.
-Mutta vähät siitä, kun vaan pyssy ei vioittunut. Se olikin aivan
-eheänä, ei edes ruosteen-pilkkuakaan näkynyt siinä. Kampós herra pyhki
-sitä takkinsa liepeellä, koetteli hanaa, laski sen poskellensa, vieläkö
-ne tuntisivat toisensa, jopa vihdoin suutelikin sitä ja heitti sen
-sitte olalleen, lähtien käsi kupeessa takaisin kylään. Pyhästi uskoi
-hän nyt olevansa kahta jalkaa korkeampi kuin eilispäivänä.
-
-Garanvölgyin oli täksi päiväksi tyytyminen siihen, että Kampós herra,
-hänen ikkunansa ohitse mennessään, suurella riemulla heilutti hänelle
-pyssyään. Adam herra taisi hänen hehkuvista kasvoistaan nähdä, ettei
-kukaan tänään saata hänen kanssaan puhua.
-
-Kampós herra meni suoraa päätä huoneesensa: hän oli naimaton mies, eikä
-hänellä siis ollut ketään, jolle olisi voinut iloansa ilmoittaa.
-Palkollisten oli siinä kyllä, että he ihmettelivät ja ilmoittivat,
-jotta naapuri-herrasväen palvelija oli tuonut sinetillä lukitun kirjeen
-hänelle, tiesikö hän jo, mitä siinä oli? Hän meni huoneesensa. Seinässä
-riippui vielä peuran-nahka, mutta naula, jossa pyssyä ennen oli
-pidetty, oli tyhjä. Muuta asetta ei ollut, kuin vaan vuoteen vieressä
-seisova surullinen ryhmysauva. Nyt hän siis uudestaan asetti vanhaan
-paikkaan tuon kalliin matkakumppanin, eroamattoman hyvän ystävänsä
-kaikissa vaiheissa, jota hän ei edes silloin luotansa heittänyt, kun
-vihollisten ratsut hänet säikyttivät Kassa'sta Miskolcz'iin asti. Ja
-siinä hän taas ihaili sitä kauan aikaa.
-
-Kun sitte pihalle pyrähti parvi hyvänsävyisiä varpusia, alkoi hänen
-vanha saaliinhimonsa vähitellen herätä. Petturi juohtui hänen
-mieleensä.
-
-Mikä inhoittava ja kiittämätön ihminen tämä oli!
-
-Ja lopuksi muistui hänen mieleensä tuo Kalabrian konsokin, joka oli
-vaihetettu hänen hyvään, viiden florinin hattuunsa.
-
--- "Tule esiin, kalabrialainen!"
-
-Hän etsi sen nyt kistunsa salakomerosta. asetti sen eteensä pöydälle,
-riisui yltänsä takin ja kivertäen ylös paidanhiansa piti sille
-seuraavan kauniin puheen:
-
--- "Sinä ilkeä petturi! Sinä kaksisieluinen maankuleksija! Sinä siis
-menit pettämään sitä, joka sinua elätti, salasi, vaatetti. Sinä
-kiittämätön, inhoittava etana! Minut sinä aioit lakaista pois, etkö
-niin? Mutta siitä et saanut mitään 'punaisia saappaita.' Näetkös,
-hylkiö! Sentähden on pyssy tuossa. Sinä hankit pahaa ja siitä tuli
-hyvä. Näetkös, sinä tänään täällä, huomenna tuolla pettävä! Sinä koetit
-saattaa minua perikatoon, mutta sinä tapasit voittajasi, sinä jumalaton
-konna; sen voin sanoa."
-
-Ja nyt hän hyökkäsi nyrkeillään hattua vastaan ja alkoi sitä
-armottomasti mätkiä; hän hakkasi sen aivan litteäksi, leipoi sitä
-molemmilla kämmenillään senkin seitsemään muotoon, viskasi sen vihdoin
-lattialle ja tallasi sitä jaloillaan.
-
--- "Katsos! Kas tätä! Ja vielä tätäkin! Katsoppas, jumalaton! Piff,
-puff! Kas niin!"
-
-Mielin määrin saattoi hän nyt purkaa kostoansa hattua vastaan.
-
-Palkolliset ulkona luulivat, että Kampós herra nyt rutisteli ulos
-sielua jostakusta ja kun ottelun melu oli korkeimmillaan, avasivat he
-oven, tappelevia toisistaan eroittaaksensa.
-
-Vähintäkään hämilleen joutumatta otti Kampós herra ylös rikki-poljetun
-hatun ja antoi sen tyydytetyn koston tunteilla rauta-tadikolla
-varustetulle rengille.
-
--- "Tuoss' on! -- Se on jo viimeisen virtensä veisannut. -- Viekää
-se pois -- naulatkaa tangon päähän -- pistäkää hernemaahan --
-linnun-peljätykseksi!"
-
-Hän pyhkäisi nyt hien otsastansa, puhalsi vahvasti ja, kiverrettyään
-taas alas paidanhiansa sekä puettuaan ylleen takin, meni levolle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sill'aikaa piti ritari Ankerschmidt kotona ankaraa perheellistä
-sota-oikeutta, jossa, niinkuin jo ennen on muistutettu, löytyi vaan
-yksi pykälä: toinen käskee, toinen tottelee.
-
-Neiti Eliz oli haastettu sota-oikeuden eteen ritarin omaan kamariin.
-
-Se oli hirveä tuomiosali: armoton tuomari, kylmäveriset lautamiehet,
-lahjomaton päällekantaja ja kovasydämiset oikeudenpalvelijat; kaikki
-yhdessä personassa ritari Ankerschmidt'issa.
-
-Suuremman juhlallisuuden vuoksi oli hän sytyttänyt neljä kynttilää
-pöydälle ja paremmin näkyville vetänyt; siihen asetetun pääkallon.
-Kaksi pistoliakin oli pöydälle laskettu ja sapeli riippui vielä hänen
-vyöllään. Hän käveli pitkin askelin edes takaisin, syvästi miettien,
-mitä olisi tytölle sanova.
-
-Eliz avasi oven ja riensi tanssien, hyppien isänsä eteen.
-
--- "Neiti Eliz!" äijäsi ritari, "jääkää siihen, missä seisotte! Kädet
-alas! Tänään emme laske leikkiä."
-
-Ja nyt istui hän itse pöydän ääreen.
-
--- "Te -- seisotte tuomarinne edessä!"
-
-Neiti Eliz osotti soman-sievällä niiauksella, että hän ymmärsi sen.
-
--- "Älkää naurako! Tuhat tulimmaista! Tämä ei ole leikintekoa.
-Tiedättekö, mistä nyt tulen?"
-
--- "Tunnustakaa pois se!"
-
--- "Tuli ja leimaus! Minunko pitää tunnustaa teille? Minä olen käynyt
-herra Garanvölgyin tykönä. Tiedättekö, minkätähden?"
-
--- "Papan omassa vallassa oli kai sinne mennä."
-
--- "Tietysti. Ken sanoo, ettei olisi ollut? Mutta minkätähden menin
-sinne? Sentähden, että olitte lähettänyt kirjeen hänelle."
-
--- "No, kuka sen jo on ilmaissut? Oi, tuo typerä Gyuszi. Minä menen
-kohta häntä korvasta nipistämään."
-
--- "Pysykää täällä! Mitä kirjoititte tuossa kirjeessä?"
-
-Eliz kohautti vaan pyöreitä olkapäitään.
-
--- "Mitä kirjoitinkaan? Käskin hänen varoa itseänsä, koska häntä
-vastaan hierotaan petosta, sekä jos hänellä on jotakin salattavana,
-paremmin kätkeä sitä."
-
--- "Hitto vie! Onhan tämä petosta! Te olette antanut ilmi
-perheen-salaisuuksia!"
-
--- "Ne ovat hänen salaisuuksiansa, ei meidän."
-
--- "Hiljaa! Ei sanaakaan enää!"
-
--- "Älkää siis kysykö minulta enempää."
-
--- "Vaiti!" huusi ritari Ankerschmidt, lyöden nyrkkiänsä pöytään.
-"Saakeli soikoon! Minä tahdon näyttää, että olen herra täällä
-kotonani."
-
-Ja tämän sanottuansa tavotti hän uhkaavalla liikunnolla pistoleja.
-
-Hän saavuttikin sen voiton, että neljän sekunnin ajaksi syntyi
-hiljaisuus semmoinen, jossa olisi voinut kuulla kärpäsenkin surinan.
-
-Eliz lakkasi neljäksi sekunniksi nauramasta, päätään nyykäyttämästä ja
-kieltänsä pieksemästä, ja näiden neljän sekunnin yksivakaisen
-äänettömyyden aikana oli hän niin kaunis, hänen yhteen likistetty
-suunsa niin pikkarainen, hänen hämmästyksestä siirottavat silmänsä niin
-suuret, niin loistavat, että...
-
-Tämän juhlallisen hiljaisuuden kestäessä nousi Ankerschmidt sijaltansa
-lujamielisesti ja kylmäverisesti, ankarat marmori-kasvot Eliz'iin päin
-kääntyneinä.
-
--- "Olenko siis -- tehnyt pahaa?" kysyi vapisten tyttönen.
-
--- "Vaiti! -- Neiti Eliz! Te olette tehnyt kuolemaa ansaitsevan
-rikoksen. Te olette ilmaissut sisällisiä salaisuuksia vihollisen
-leirissä. Jos olisitte sotamieheni. minä rikoksestanne antaisin ampua
-teidät."
-
--- "Mutta koska olen tyttäresi, niin -- suutelet minua siitä!" lisäsi
-siihen nauraen hilpeä tyttö ja seuraavassa sekunnissa hän jo riippui
-tylyn tuomarin kaulassa. Tämä kiroili, nuhteli, mutta pian hän
-huomasikin, että piti tuomittavaa pahantekijää rintaansa vastaan
-likistettynä, ja, suudellen hänen punaisia poskiaan, laski hän hänet
-menemään sillä varoituksella, että hän "toistekin" aina olisi hyvä.
-
-
-
-
-V.
-
-Kuinka ihminen ensimmäisen sikopaimenhattunsa saa,
-
-
-"Minä en sataan floriniin vaihettaisi tyhjyyttäni."
-
-Kuka muu olisi saattanut keksiä tämmöistä paradoxin-tapaista
-sananlaskua, kuin unkarilainen?
-
-Mutta hän on oikeassa.
-
-Hän ei omaa mitään tehtaita, jotka jonkun amerikkalaisen sodan
-tähden jäävät pumpulittomiksi; hänellä ei ole mitään kauppaa,
-jonka maailman-tapaukset saattavat häviölle; hänellä ei ole mitään
-pelättyjä arvopapereita, joitten tähden hän vapistuksella odottaa
-uudenvuodentervehdyksiä Tuilerioista ja pörssi-telegrammeja Lontoosta:
-hänellä ei ole omaisuutta muuta mitään, kuin tuo Jumalan antama maa.
-
-Totta on, että ihminen tämän kautta on kovin "maahan kiintynyt" herra,
-vaan sitte ei juuri mikään muu häntä kiinnitäkään. Ja lopuksi, jos koko
-vuoden tulo olisikin häneltä hukkaan mennyt, jos hän jäisikin olemaan
-niinkuin puusta pudonnut varpunen, nousee toisena vuonna taas uusi
-kasvu, ja jos taivas silloin hymyilee maanviljelykselle, antaen hyvää
-satoa, toipuu hän menneistä tappioista ja seisoo taas siinä, missä
-ennen oli.
-
-Yksi semmoinen taivaan hymyillessä syntynyt vuosi oli 185-: laiho
-rehotti kauniina, repsistäkin oli hyvä toivo. Tämä on vastakohtainen
-koronkiskonta unkarilaisen suhteen, joka maksaa tuhannen prosentin
-koron lainatusta pääomasta.
-
-Lisäksi tuli siihen vielä se onnen sattumus, että juuri siihen aikaan
-maailman suuret herrat olivat katsoneet hyväksi toinen toisensa
-huvitukseksi panna toimeen pienen murhenäytelmän, joka melkoisesti
-kohotti jyväin hinnan.
-
--- "No, jos saamme repsin kunnialla korjatuksi, on taas 'hepo koiran
-herra.'[36] Meitä ei enää tule mikään velkoja tervehtimään."
-
-Näillä sanoilla lohdutteli Garanvölgyiä Kampós herra, kun hän eräänä
-kesäisenä iltapuolena, hiki päässä, oli palannut niityltä, kussa juuri
-oli päättänyt heinänkorjuun, jota tulisimmalla kiiruulla seuraa repsin
-leikkuu.
-
--- "Paljonko saatamme laskea?" kysyi Garanvölgyi.
-
--- "Suittaa tulla noin kymmenentuhatta nelikkoa. Patruna Vendelin kahta
-vertaa suuremmalta alalta ei luullakseni korjaa kahdeksaakaan tuhatta."
-(Patruna Vendelin'iksi nimitti Kampós Ankerschmidt'in moravialaista
-pehtoria).
-
--- "Minkätähden ei?"
-
--- "Sentähden, ettei hän noudattanut neuvoani, kun käskin hänen
-aikaisemmin repsinsä kylvää. Hän sanoi tietävänsä asian paremmin, koska
-oli sen kirjasta lukenut. Sitte hän kyllä sakramentterasi, nähdessään,
-että maakirput kaikki karkasivat hänen kylvöönsä. Hahaha! Joka kerta
-kuin hän kohtasi minut, parjasi hän minua siitä, että minä muka tiedän
-jonkun noitakeinon, jonka kautta saatan karkottaa nuot syöpäläiset pois
-meidän kylvöstämme ja lähettää ne heidän vainioihinsa. Minä käskin
-hänen lähettää ne takaisin meille. Hyönteiset tietysti etsivät nuorinta
-toukoa."
-
--- "Kuinka raskitte siitä iloita?"
-
--- "Kun hän noin suurentelee tieteestänsä! Kaikki on hän paremmin
-tietävinänsä. Varmaankin hän minulle vielä näyttää, mitenkä kultaa
-tehdään."
-
--- "Mutta nyt on siitä huolta pitäminen, että kaikki tulee ajallaan
-hyvässä järjestyksessä toimitetuksi."
-
--- "Se onkin jo tapahtunut, suvaitkaa vaan olla huoletta. Tänä iltana
-puhuttelen kunnian-arvoisaa pappia, että hän tulevana sunnuntaina
-rukoilisi vähän auringonpaistetta, ja huomenna keitän papuja, jotta
-vadit tyhjentyisivät."
-
-(Olen nyt ilmaissut, että unkarilainen on niin tietämätön ja
-taika-uskoinen, jotta hän, jonkun mieliruoan pöydällä ollessa, kehottaa
-itseään ja vieraita enemmän syömään, sillä väitteellä, että "jos vati
-tyhjenee, tulee huomenna kaunis ilma." Minä tuon sen esiin
-todistukseksi barbarilaisista oloistamme).
-
-Joka vähänkin on nähnyt maanviljelystä, tietää kuinka kiireinen korjuun
-aika on. Palkolliset ja isäntä nousevat aikaisin ylös ja menevät
-myöhään levolle; päiväpalkkalaisista maksetaan paljon; kyökissä kiehuu
-kattiloissa kallis ruoka, joka heti päivälliskellon soitua kannetaan
-ulos työväelle; ihmiset ja elukat hikoilevat, voimiansa ponnistellen;
-pehtori, työvouti tuskin ehtivät piippuansa sytyttää.
-
-Niin ei ole laita sivistyneemmässä maailmassa.
-
-Missä on paljon väkeä, siellä sopii valita työmiesten joukosta,
-viiden groschenin eroituksella; lisäksi löytyy kylvö-, leikkuu-,
-puima-koneita. Kolme neljä miestä voipi yhtenä päivänä niittää, ajaa
-kokoon, puida, vieläpä mitatakin kaiken sen, jossa tuommoisen
-vanha-uskoisen oikeuden-istujan lukuisa työväestö tepastelee koko
-viikkokauden, eikä sittekään loppuun pääse.
-
-Esimerkiksi ritari Ankerschmidt'in maanviljelys oli niin oivallisesti
-järjestetty, että se tykkänään poikkesi kansantavasta.
-
-Vendelin Maxenpfutsch, ritarin huoneenhaltia, oli varsin oppinut mies.
-Ankerschmidt'in rahavarat sen ohessa kestivät kaikenlaisia tieteellisiä
-kokeita.
-
-Kun Kampós herra otsansa hiessä puuhasi tiluksillaan, istui herra
-Maxenpfutsch mitä mukavimmassa asennossa verandallaan, polttaen
-poslini-piippuaan ja jokapäiväistä teetänsä särpien. Hänen lihava
-koiransa loikoili penkin alla, läähöttäen kieli ulkona suusta; pyssy
-oli heitetty nurkkaan; ilma oli liian lämmin -- peltopyitten ammuntaan.
-Muuta työtä ei ollut mitään.
-
-Vanha talonpoika tulee pihalle ja tiedustelee alhaisimmalta rengiltä,
-missä pehtori on. Tämä osottaa hänelle, että pehtori istuu tuolla
-siimeksessä teetä juomassa.
-
-Metsä-ihminen laskee kauniisti lakkinsa avoimen verandan portaalle ja
-tervehtää herra pehtoria: "Jumala antakoon hyvää päivää!" itsekseen
-ajatellen: tuo on varmaankin kipeä, koska juo teevettä; se tekeekin
-hyvää, kun ihmisellä on vatsanväänne, varsinkin -- tuore seljaistee.
-
--- "No, mitä tahdotte? Sanokaa pian!" huusi hänelle pehtori.
-
-Tietysti ikäänkuin asia ei olisi kohdallensa.
-
--- "Hyvä, aatelinen herra! Minä ja kumppanini olemme tästä
-naapuristosta, tuolta Palócz'in piirikunnasta; mutta me emme ole
-palóczeja, sillä me olemme kalvinisteja, ainoastaan muutamat olemme
-katolisia, muut ovat lutherin-uskoisia."
-
--- "Mikä minua siitä vaivaa?" kysyi kummastuneena pehtori.
-
-Tuo kunnon mies kohautti olkapäitään.
-
--- "Sitä en todellakaan tiedä. Minä en ole tilogi. Ehkä teitä vaivaa
-kaatumatauti?"
-
--- "Mitä tahdotte?" ärjäsi pehtori.
-
-Metsä-ihminen ei tästä ollut millänsäkään, vaan jatkoi siivosti.
-
--- "Meitä olisi kahdeksantoista, sitte kaksikolmatta hevosella
-varustettua, sitte meillä kaikilla on oma vikatteensa, oma
-haravansakin, vieläpä oma hankonsakin."
-
--- "Mutta mitä pirua minun siihen tulee, paljoko teillä on hevosia ja
-työkaluja?"
-
--- "No, ei muuta, kuin että maanantaina päivän koitteessa, jos Jumala
-elämää suo, ruvetaan armollisen Garanvölgyi herran repsiä niittämään ja
-että se lauantaiksi on korjattu, vieläpä puitukin. Sitte vasta toisena
-maanantaina mennään ohran ja sitte vehnän kimppuun, siis jää sillä
-välin kokonainen viikko, jona saamme vaan hampaitamme pureksia."
-
--- "No pureksikaa vaan; huolisinko minä siitä?"
-
--- "Minä sanon vaan, että armollisen Garanvölgyi herran repsi on
-paremmin tuleentunut, kuin armollisen Akkorsincs[37] herran,
-jonkatähden tämän repsi on viikkoa myöhemmin niitettävä."
-
--- "Entäs sitte?"
-
--- "No, koska nyt olemme ottaneet armollisen Garanvölgyi herran repsin
-niittääksemme, niin kävisi yhdessä hiessä armollisen Akkorsincs
-herrankin repsi niittäminen."
-
--- "Hakisinko minä päiväpalkkalaisia?"
-
--- "No -- yksi niin, toinen näin. Heinää ja repsiä tehdään
-päiväpalkalla; rukiin ja vehnän leikkuu tapahtuu sadosta osaa saamalla;
-päiväpalkka on viisikymmentä groschenia, mitta viinaa ja kaksi
-korttelia viiniä miestä kohden; aamiaiseksi silavaa ja leipää;
-päivälliseksi keitettyä naudanlihaa jauho-kimpaleitten kanssa taikka
-paistettua lampaanlihaa; illaksi kahdenlaista, joista toinen lihaa;
-välipalaksi savutettua lihaa tahi piimää; hattumme koristeeksi
-kukkanen; mitä sadon osallisuuteen tulee, on joka yhdeksäs nelikko
-puiduista jyvistä meidän."
-
-Vendelin Maxenpfutsch'ilta sammui tuli piipussa tästä eriskummaisesta
-puheesta. Tuo tolvana! näyttää siltä, kuin tuo tahtoisi häntä narrina
-pitää.
-
-Talonpoika olisi vielä jatkanut kontrahdin ehtoja, mutta herra pehtori
-ei enää kauemmin pitänyt asiaa leikintekona, vaan kavahti ylös
-istuimeltaan, juoksi sopimuksen-hierojaa vastaan, tarttui kiinni hänen
-takinkaulukseensa ja ravisti häntä aika lailla.
-
--- "Korjaa heti luusi täältä, kelvoton betyári![38] Luuletko, että
-sinulla on mikään narri edessäsi! Minä annan sinulle kyllä kolme atriaa
-päiväänsä, tuleppas vaan kerta vielä tänne."
-
-Sen sanottuaan työnsi hän miehen luotaan, heittipä vielä perästä hänen
-hattunsakin.
-
-Metsä-ihminen meni pois aivan tyvenesti.
-
--- "Hyvä on, hyvä. Kyllä minä itsestänikin menen, kun vaan sanotaan,
-ettei minua tarvita. Menen kuin menenkin. Ei sen vuoksi tarvitse
-herjata isäni sielua minussa. Toivotan rauhallista hyvää yötä."
-
--- "Jos tuo hävytön ihminen vielä kerran pistää koipensa tänne, on hän
-portista ulos heitettävä!" huusi pehtori palkollisille. "Kun rohkenee
-tuollaisia minulle sanoa! Juurikuin nyt ensikerran oppisin, mikä
-talonpojan hinta on."
-
-Muuten oli aivan tarpeetonta otaksua, että tuo talonpoika vielä kerran
-tulisi takaisin kartanoon; häntä ei sinne enää marzipan'illakaan
-(konfehtilla) olisi voitu takaisin houkutella.
-
-Herra Vendelin oli täydellisesti turvannut itsensä kaikenlaista
-ahdistamista vastaan talonpoikain puolelta.
-
-Kartanossa oli niin paljon palvelusväkeä, että se jo itsekseen vastasi
-pientä divisionaa; sitte oli siellä komea kylvö- ja leikkuu-kone, jonka
-hän itse oli hankkinut Wien'istä ja joka näyte-leikkuussa siellä
-lattian-siloisella pellolla oli kahdessa minutissa leikannut kokonaisen
-auman ruista. Hätäkö sillä on kaataa kumoon muutama sata holdia repsiä!
-
-Garanvölgyin niittomiehet hikoilivat jo viidettä päivää tällä viikolla.
-Herra Vendelin tupakoitsi sekä salli heidän väsyttää itseään ja rientää
-edellä, niinkuin kepeäjalkainen jänis kilpikonnan tieltä sadussa.
-Kuudentena päivänä hänkin ilmestyi taistelukentälle.
-
-Kuusi härkää veti tuota viljan-leikkaajaa hirviötä sitä varten erittäin
-tehdyillä, matala-pyöräisillä vaunuilla. Kaksitoista miestä hikoili sen
-kimpussa, ennenkuin se saatiin saralle sijoitetuksi. Onneksi ei siihen
-asti mitään rikki mennyt.
-
-Koneen eteen valjastettiin kaksi älykästä, hyvin opetettua ja
-voimakasta meklenburgilaista -- taidostaan ja mielenmaltistaan huudossa
-olevaa rotua, johon täydellisesti saattaa luottaa.
-
-Nyt siis toimeen!
-
-Kone lähti liikkeelle yleisten hurraa-huutojen kaikuessa, rattaat
-pyörivät tasaisesti, pontimet liikkuivat oivasti, silinterin-hampaat
-tekivät kunnollisesti virkaansa ja toisiinsa tarttuvat leikkaus-raudat
-rätisivät mahtavasti korsikossa, Viiden minutin kuluessa oli semmoinen
-ala niitetty, johon yhdeltä mieheltä olisi mennyt kokonainen päivä.
-
-Konetta kääntäessään ajaja, vanha renki Konrád, joka Csaszlausta oli
-tänne tuotu, raappi päätään hatun alta ja puhui näin pehtorille:
-
--- "Armollinen herra, tämä masina on niin hyvä masina, ettei se
-ainoastaan leikkaa poikki repsiä, vaan tässä heti paikalla sen puikin,
-vieläpä jauhaakin."
-
-Herra Vendelin rupesi niitosta tarkastamaan. Renki oli todellakin
-oikeassa. Tuo riivattu kone teki tykkänään toisella tavalla työtä
-Hietzing'issä[39] lattialla kuin täällä sänkipellolla: sielläkin se
-leikkasi rukiin tähkäpäät poikki, mutta nyt se silpoi repsin palvotkin
-rikki. Sen jäljistä ei tosiaankaan korjaa muuta kuin korsia.
-
-Herra Vendelin tahtoi näyttää, että hän ymmärsi mekanikia; hän otti
-esiin vasaran ja ruuvin-avaimen, nakutteli silintereitä, laajensi
-niiden väliä, voiteli akselit. Kas niin, nyt on kaikki hyvin!
-
-Mutta tuolla sukkelalla koneella oli semmoinen sisällinen rakennus,
-että jota enemmän leikkaus-silinterien väliä laajennettiin, sitä
-nopeammin rattaat panivat niitä liikkumaan, ja jos vielä päälliseksi
-nuot hullunkuriset kaksois-kuulat käännöskehässä alkoivat pyöriä
-ympäri, kulki kone itsestään vielä eteenpäin, vaikka hevoset jo olivat
-seisautetutkin.
-
-Sattuipa juuri tulemaan eteen muuan vierevä paikka pellolla. Kone alkoi
-omasta painostaan rientää eteenpäin, ja molemmat meklenburgilaiset
-huomasivat yht'äkkiä, etteivät he vetäneetkään vaunuja, vaan että nämä
-lykkäsivät heitä. Mutta meklenburgilaiset, jotka rauhallisen edistyksen
-aikana ovat niin sävyisiä ja älykkäitä, muuttuvat toisinaan yhtä
-äkäisiksi, jos kerta joutuvat erinomaisiin oloihin. Ensimmäisen
-töyttäyksen jälkeen rupesi ensiksi toinen tiehensä pötkimään, sitte
-toinen, ja näin vetivät he tulisella vauhdilla pirunmyllyä alaspäin.
-
--- "Seis!" ärjäsi, pahaa aavistaen, herra Vendelin. Vaan se oli nyt
-myöhäistä. Ne neljä miestä, jotka ohjasivat konetta ja hevosia,
-lensivät ensi hetkessä neljälle taholle maahan; itse vanha Konrád, joka
-oli vahva mies, tarttui suurella uskalluksella molemmin käsin toiseen
-rattaasen, mutta tämä viskasi hänet ylös ilmaan, niinkuin kissan, ja
-hän keikahti kymmenen kyynärän päähän repsiin, tallukset taivasta
-kohti.
-
-Sen jälkeen rupesivat raivostunut masina ja hevoset toistensa kanssa
-kilpaa juoksemaan; aisantanko meni poikki, kone tunki molempain
-valakkain väliin kolmanneksi ravariksi, hurjistuneita eläviä oikeaan
-lemmonkyytiin kiihoittaen; niin tulivat he melkein samassa
-silmänräpäyksessä pidäke-paikkaan, vieremän alapäässä olevalle
-sontatunkiolle; kone ehti kenties puolen hevospään mittaa
-aikaisemminkin. Tämä kun ei jaksanut esteen lävitse tunkea, jäi siihen
-kiinni istumaan; häneen valjastetut kilpajuoksijat tallasivat häntä nyt
-siinä kavioillaan kauheasti.
-
-Ennenkuin apuun ehdittiin, oli jo rattaista muutamia hampaita
-katkennut. Ne saattoi tosin heti rautatiellä lähettää takaisin Wien'iin
-sen laitettavaksi, joka ne oli tehnyt.
-
-Mutta mitenkä käy nyt niittämisen?
-
-Ei ole muuta keinoa, kuin käyttää siihen jok'ainoa henki: palvelijoita,
-jahtimiehiä, palkkarenkejä; panna niitten vikate käteen, koettaa,
-osaavatko he pellolta "parran ajaa."
-
-Työ kävi, niinkuin se taisi käydä: pellonvartia, jahtimies, ratsurenki,
-kuski, kokki ottivat toisiltaan vikatteen kädestä, auttaaksensa
-varsinaista työväkeä. Oli määrätty, ettei talonpoikain apuun tarvitse
-turvata.
-
-Me jätämme nämät kaikki nyt pellolle hikoilemaan ja puhumme vähäisen
-muista seikoista.
-
-Ankerschmidt valitsi kaikista sen, mitä oli parasta. Hänellä oli
-sarvettomia lehmiä, joka päivä munivia kanoja ja sikoja, joista suitti
-paisua kuuden sentnerin painavia. Ne hän itse oli tuonut Englannista,
-Yorkshiren rodusta. Niitä oli jo karttunut noin neljänkymmenen
-paikoille. Hän ei koskaan teurastuttanut niitä eikä ainoatakaan niistä
-myynyt.
-
-Helposti ymmärtänee, ettei näitä suuria herroja ajettu ulos laitumelle,
-niinkuin muitten köyhäin ihmisten porsaita. Ne eivät menneet tammistoon
-terhoja syömään; heille oli rakennettu oma palatsi jahtimiehen asunnon
-viereen; siinä he marmori-ruuhesta saivat päivällisensä, illallisensa,
-jonka kokki oli keittänyt; kaksi kaitsijaa seisoi valmiina heitä
-palvelemaan sekä yksi eläinlääkäri, kaikki kolme painetti-pyssyllä
-varustettuina, jotta he saattaisivat suojella sikolinnaa ehkä
-hurjapäisesti lähestyviltä rosvoilta; linnaa ympäröitsi paitsi sitä
-korkea kivimuuri.
-
-Kuinka paljon tästä sikoperheestä huolta pidettiin, näkyy siitä, että
-repsi-hädän aikana sen kolmea holhojaa ei pakoitettu muuhun
-niittoväkeen liittymään: niin tehtiin päinvastoin kaikkien fasanin-
-kaitsijain.
-
-Kun nyt repsin-niitto oli kiireimmillään, tuli eräänä kauniina aamuna
-Kristóf, toinen sikopaimenista, kovin pelästyneenä pehtorin asuntoon
-ilmoittamaan, että yöllä -- millä tavoin, sitä hänen oli mahdoton
-ymmärtää -- kaksitoista jäsentä sikoherrasväestä oli varastettu. Ne
-olivat kaikki vuoden vanhoja nuoria herroja ja fröökinöitä, pienin
-niistä painoi kenties kaksi sentneriä; hän ei voinut käsittää, mihin
-niitä oli saatu viedyksi, sillä portti oli lukossa, ja jos niitä
-kivimuurin ylitse olisi laahattu, olisi kumminkin yksi heistä kolmesta
-herännyt röhkinään ja kiljunaan, koska nämät eivät ole semmoisia
-fröökinöitä, jotka ääneti antavat ryöstää pois itsensä.
-
-Todellakin suuri tapaus!
-
-Maxenpfutsch meni kohta tätä Jobin sanomaa Ankerschmidt'ille
-ilmoittamaan.
-
-Ankerschmidt joutui siitä hirveään raivoon. Olisivatpa varastaneet
-mitä muuta hyvänänsä, kuin ei vaan hänen yorkshirelaisiaan! Ne olivat
-hänen arka puolensa. Sitä hän ei koskaan anteeksi anna. Ne ovat
-takaisit hankittavat, vaikkapa maan alta. Senpätähden löytyi laki ja
-tuomio-istuimia valtakunnassa, että tuommoinen julkea rikos tulisi
-rangaistuksi.
-
-Heti astukoon yksi ratsurenki hevosen selkään ja vieköön piirikunnan
-pääkaupunkiin tohtori Grisák'ille tämän kirjeen, jossa asian-kohdat
-tarkasti ovat selitetyt ja virallista tointa pikemmin kuin paremmin
-pyydetään. Tohtori älköön säästäkö kustannuksia; varkaat täytyy saada
-ilmi.
-
-Toisena päivänä tuli neljä aseellista santarmia kastelliin, piirikunnan
-komisarjuksen herra Bräuhäusel'in kirjoittama käskykirja kädessä, joka
-määräsi, että nuot kolme siankaitsijaa, kovan epäluulon alaisina, ovat
-oikeuden eteen tutkittaviksi saatettavat.
-
--- "Oho, he eivät sitä ole tehneet!" vakuutti Ankerschmidt. "He ovat
-vanhoja, uskollisia palvelijoitani, minä pyydän vaan, että he niin pian
-kuin mahdollista lähetetään takaisin."
-
-Nyt täytyi Yorkshiren siirtokuntaa vartioimaan ottaa kolme jahtimiestä
-ja pellonvartia repsin-niitosta. Näin monella hengellä väheni
-työväestö.
-
-Seuraavana päivänä tulivat nuot neljä santarmia uudestaan. Herra
-Bräuhäusel oli määrännyt, että koska sikopaimenet eivät tahdo tunnustaa
-rikosta tehneensä, oikeus on pakoitettu heidän kanssa vastatuksin
-kuulustelemaan jahtimiehiä.
-
-Nyt haastettiin siis jahtimiehetkin oikeuteen.
-
--- "Mutta lähettäkää heidät pian kotia, sillä täällä tarvitaan joka
-mies!" huusi santarmeille Ankerschmidt.
-
--- "Suvaitkaa vaan odottaa!"
-
-Taas seuraavana päivänä ilmestyivät säännöllisesti santarmit, tuoden
-herra Bräuhäusel'iltä sen käskyn, että kosk'eivät jahtimiehet mitään
-tunnusta, heitä täytyy tutkistella yhdessä pellonvartiain kanssa.
-
--- "Voi, sillä tavoin viette pois kaikki mieheni, juuri kun niitä
-paraiten kotona tarvitsen", vaikeroitsi Ankerschmidt.
-
--- "Me emme voi siihen mitään. Noitten täytyy todellakin seurata
-meitä."
-
-Mutta nuot eivät tietysti myöskään mitään tunnustaneet, sillä hekin
-olivat viattomat kuin vasta lypsetty maito.
-
-Repsi-pellolle jäi päivä päivältä yhä vähemmän niittomiehiä; nyt siellä
-enää vaan varsinaiset rengit olivat jälellä. Yht'äkkiä lähetti herra
-Bräuhäusel näitäkin noutamaan ja he vietiin kaikki tyyni kaupunkiin.
-Selvä se, että näitäkin täytyi konfronterata muitten kanssa.
-
-Mutta tästä jo rupesi Ankerschmidt sakramentteramaan. Siinä oli jo
-liikaa! Se oli hirveätä! Semmoisena työ-aikana! Mitä ajattelevat nuot
-tuolla? Kaikki työ jää kesken. Koko oikeuden-käynnistä tulee enemmän
-vahinkoa kuin hyötyä!
-
-Eräänä kauniina päivänä haastettiin vielä kaikki kuskit, kokit,
-palvelijat oikeuteen ja nekin pidätettiin siellä kaikki. Ritarille ei
-jäänyt ketään muuta, kuin herra Vendelin ja pikku Gyuszi. Nyt saattoi
-hän itse vartioida, hoitaa ja ruokkia kaikkia elukoitaan, ikäänkuin
-olisi asettunut johonkin Amerikan prairiaan, kuusisataa Englannin
-peninkulmaa läheisimmästä ihmisasunnosta.
-
-Mutta huomenna sentään he lähetetään kotia?
-
-Jos ei huomenna, niin ainakin ylihuomenna.
-
-Vaan kuluipa siitä koko viikkokin, eikä vielä kukaan palannut.
-
-Menkäämme jo itsekin katsomaan, mitä herra Bräuhäusel ja tohtori Grisák
-niin ijankaikkisen kauan toimittelevat.
-
-Viimemainitun tapaamme varmimmin herra Bräuhäuseí'in asunnossa joka
-päivä kello kolmen aikana jälkeen puolenpäivän. Silloin, jos ei
-hammastauti häntä estänyt. oli tohtori Grisák'in tapa säännöllisesti
-mennä herra Bräuhäusel'in luokse, jossa hän viipyi tämän käytettävänä
-kello seitsemään asti illalla; tällä aikaa toimitettiin myöskin
-häiritsemättä kaikki asianajajan-jutut. Mitä väliaikaa jäi yksityisiltä
-neuvotteluilta, sen he sangen soveliaasti täyttivät huomiota
-teroittavalla korttipelillä, "tarok'illa."
-
-Herra Bräuhäusel oli innokas tarokin-pelaaja. Jonka hän kerran sai
-puoleensa, se oli hänen vankinsa, se oli jo sidottu, rautoihin pantu,
-niin ja niin monen vuoden tarok-linnantyöhön tuomittu, ilman
-vähintäkään vapautuksen toivoa. Tohtori Grisák antausi omin ehdoin
-tämän orjuuden alaiseksi.
-
-On näet tietäminen, ettei mikään yhteys ole niin syvälle juurtunut, ei
-mikään ystävyys niin luja, ei mikään rakkaus niin platonillinen, kuin
-tarok-pelaajan yhteys, ystävyys, rakkaus pelikumppaninsa suhteen --
-varsinkin semmoisen, joka aina häviää.
-
-Rakastunut nuorukainen ei odota sitä hetkeä, jona saa kultansa kohdata,
-semmoisella levottomuudella, kuin Bräuhäusel tavallisesti odottaa
-tohtori Grisák'ia, kellon lähetessä kolmen lyömää, ja tohtori Grisák'in
-täytyi olla varustettuna mitä pätevimmillä syillä, "alibi'ansa"
-puolustaakseen, jos sattui tuntia myöhemmin tulemaan; jos hän taas
-sattui koko iltapäivää laiminlyömään, oli hänen suorastaan
-lääkärintodistus hankkiminen.
-
-Tarokia pelatessa saattoi muuten keskustella oikeudenasioistakin.
-Erittäin sopiva tilaisuus siihen ilmestyy kortteja jakaessa.
-
--- "Oletteko jo suvainnut määrätä tutkimuskuntaa Tiszan[40] sulkujen
-asiassa?"
-
--- "Olen. Te edustatte siinä rakennus-insinöriä. Tutkimuskunnan
-jäseninä ovat ne, jotka te valitsitte. Terssi!"
-
--- "Kuinka pitkälle?"
-
--- "Vaan yhdeksään asti."
-
-Tohtori Grisák'illa oli kvartti kädessä, vaan hän ei tahtonut hävittää
-kumppaninsa peliä.
-
--- "Minä en luule, että insinöri Schmerz paljon hyötyy
-sulun-rakennuksestaan."
-
--- "Kuinka niin?"
-
--- "No, sillä tavoin kuin yritys nyt on järjestetty. Kaataa tuhat
-tammipuuta paaluiksi, joitten pitää olla kolme syltä neljä jalkaa
-pitkät; vajottaa ne yksi syli neljä jalkaa maahan sisään, johon
-tarvitaan satakaksitoista juntan iskua; minä luulen, että urakkamies,
-työpalkat ja rakennus-aineet kun ovat varsin kalliita, on erhettynyt
-laskuissaan. -- Te heitätte siis valttinne pois?"
-
--- "Kas! enpä sitä huomannutkaan. Mutta jos urakkamies ei isketäkään
-paaluja satakaksitoista kertaa, vaan ainoastaan kolmekymmentä."
-
--- "Silloin jääpi enemmän kuin kaksi syltä ylipuolelle maata. Te lyötte
-esiin ruutua; sitä maata minulla ei ole ainoatakaan."
-
-Tuolla olivatkin todella kaikki seitsemän koossa tohtori Grisák'illa,
-mutta hän ei siitä virkkanut mitään.
-
--- "Taikka paalu kyllä sojottaa kaksi syltä ylöspäin maasta, mutta
-menee sitä vähemmän alaspäin."
-
--- "Ah, se on totta! Kas sitä vaan, ken olisi semmoista tullut
-ajatelleeksi. Tutkimuskunta voipi ainoastaan tietää, kuinka monta
-jalkaa paalut seisovat maasta pystyssä, mutta ei kuinka syvällä ne ovat
-maan sisässä, ja siten saattaa jo rakennus-aineista säästää kolmannen
-osan."
-
-Tätä molemmat nauroivat hyvästi.
-
--- "Työ kestää sitenkin kymmenen tahi kaksitoista vuotta, ja silloin,
-jos uudesta on rakennettava, kuka haastaa heitä edesvastaukseen?"
-
--- "Aivan totta. Valttia! Vieläkin valttia! Tänne tuo kymmensilmä!
-Viimeinen pisto on minun. Minä olen ulkona; te, veikkoseni, jäitte
-matiksi!"
-
--- "Peijakas! Odotin kaikkia, eikä tullut mitään."
-
--- "Tehkää hyvin, jakakaa!"
-
-Aloitettiin uutta peliä. Herra Bräuhäusel, kohtaloonsa tyytyväisenä,
-pisti priisin nuuskaa nenäänsä ja otti ylös kortit.
-
--- "Koira vieköön! Kun jakaa minulle tuommoisia kortteja, paljaita
-seitikkoja ja kahdeksikkoja."
-
--- "Ne ehkä vielä paisuvat", lohdutti häntä lakitieteen tohtori, jolle
-ensimmäisessä jaossa tuli neljä yhdeksikköä käteen ja joka kohta löi
-ulos yhden, kirjoittamatta muistiin 150.
-
--- "No, no; onhan vahinko yhdeksikköjä heittää."
-
--- "Eivätpä ne minulle koskaan tule. -- Onko ilmoitus vangitun Aladár
-Garanvölgyin jutussa jo lähetetty?"
-
--- "Onpa kyllä. Kaikkien siihen kuuluvain liitteitten kanssa. Mikä oli
-ensimmäinen pisto?"
-
--- "Tehkää hyvin, tässä ovat kaikki. Tekivätkö _Straff'in_ kirjeetkin
-seuraa?"
-
--- "Tietysti, tietysti. Ne juuri kaikkein enimmän asiaa pahentavat.
-Terz von Ober! Onko näin hyvä?"
-
--- "Varsin hyvä."
-
--- "Mutta mitä etua rouva Pajtay'lla lienee siitä, että herra Aladár
-Garanvölgyi kärsii rangaistuksensa loppuun asti?"
-
--- "Sitä en tiedä. Rouva Pajtay on klienttini. Hän tahtoo niin ja minä
-koetan asiaa perille ajaa. Aladár Garanvölgyi siis ei pääse niitten
-joukkoon, jotka saavat rikoksensa anteeksi?"
-
--- "Terz major! Siitä saatte olla varma. Straff on antanut ilmi kovin
-pahoja kohtia."
-
--- "Eikä kenkään tiedä, kuka tuo Straff on?"
-
--- "_Bellus musicus_. Sitä ei kenkään voi tietää. Te heititte taas
-neljä yhdeksikköä."
-
--- "Helkkarissa! en huomannut niitä. Minä luulen, että loukattu
-turhamielisyys taikka mustasukkaisuus vaivaa nuorta leskeä."
-
--- "Tuhat tulimmaista! Minä oikein kummastelen, että jätitte viimeisen
-kortin minulle. Sen kanssa on minulla nyt neljä matadoria."
-
--- "No sun saksan saakeli! Ainoastaan yksi pisto on minun, muut kaikki
-teidän."
-
--- "Te kadotitte taas pelin."
-
--- "Tänään on minulla erittäin huono onni."
-
--- "Pelataanko vielä yksi?"
-
--- "Aivan kernaasti."
-
-Herra Bräuhäusel jakoi uudestaan.
-
--- "Apropos. Vanha Ankerschmidt kirjoitti tänään minulle. Häneltä on
-varastettu kaksitoista Yorkshiren sikaa muurilla ympäröidystä pihasta."
-
--- "Kuules perhanaa! Ne lienevät olleet sukkelia poikia."
-
--- "Vanha herra on saanut päähänsä sen, että tahtoo tietää, kutka ovat
-siat varastaneet."
-
--- "Omituinen uteliaisuus."
-
--- "Hän käskee minun jättää sisään hakemuskirjas tutkimuksen toimeen
-panemisesta."
-
--- "Viisikuudetta, viisiseitsemättä, yhdeksänkahdeksatta, teillä on
-kahdeksanyhdeksättä. Onko teillä hakemuskirja muassa?"
-
-Tohtori Grisák pisti käden taskuunsa ja veti sieltä esiin paperin,
-Bräuhäusel'in jakaessa kortteja.
-
-Jaettuaan silmäili herra Bräuhäusel hakemusta ja näytti vaipuvan sen
-lukemiseen.
-
--- "Rakas ystäväni, tässä on virhe."
-
--- "Mikä se olisi?"
-
--- "Kartta ei ole riittävä."
-
--- "Se on mahdotonta. 12 sikaa à 30 florinia tekee 360 florinia ja
-kartta kelpaa 400 floriniin asti."
-
--- "Siinäpä juuri erhetys onkin. Tässä on puhe _Yorkshiren_ sioista;
-niitten hinta on vähintäänkin 41 florinia. Se tekee 480 florinia. 400
-florinista eteenpäin on kartta kahdenkertainen. Minun täytyy tuomita
-teitä kolmikertaiseen sakkoon. Teidän on maksaminen lisäksi kaksi
-florinia."
-
-Tämän pelin kadotti kuitenkin herra Bräuhäusel, vieläpä sillä tavoin,
-että jäi aivan matiksi. Hän erhettyi suuresti siinä, että hän luuli,
-jotta lakitieteen tohtori itse maksaisi sakkorahat, kun hänellä oli
-kortit kädessä.
-
-Kuitenkin sai hän loppusuorituksessa maksaa pois herra Bräuhäusel'ille
-yhdeksän florinia.
-
--- "Minä pyydän, että Ankerschmidt'in asia pian otetaan käytettäväksi,
-sillä vanha herra tietää nostaa suurta melua."
-
--- "Minä tunnen hänet. Sen halun häneltä kyllä tukehutamme. Luottakaa
-vaan minuun. Mutta siinä tapauksessa tulette myöskin huomenna
-aikaisemmin."
-
--- "Päivällisen jälkeen olen täällä."
-
-Kortin-lyöjäisistä kotiin tultuaan, tohtori Grisák ensi työkseen otti
-esiin menokirjansa ja piirsi siihen erinäisten litterain alle päivän
-kustannukset.
-
-"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- herra
-insinöri Schmerz debet."
-
-"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- rouva
-Pajtay debet."
-
-"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- herra
-ritari Ankerschmidt debet."
-
-No, sitä kai ei kukaan ajatelle, että jos lakitieteen tohtori
-oikeudenasiain hyväksi heittää neljä valttia kädestään, piirikunnan
-tuomarin kanssa korttia lyödessään, hänen ei siitä pitäisi saada
-korvausta keneltäkään.
-
-Seuraavana päivänä toimitettiin neuvottelut taas samalla tavalla, sillä
-tähdellisellä eroituksella kuitenkin, että herra Bräuhäusel, joka
-edellä puolenpäivän oli jossakin asiassa sattunut julistamaan tohtori
-Grisák'ille vastenmielisen päätöksen, nyt sai tältä pelissä
-armottomasti loikkiinsa.
-
-Tietysti hänkin kirjoitti tämän päivän "vailingin" ritari
-Ankerschmidt'in maksettavaksi "kaikenlaisten menojen" joukkoon. Varmaa
-oli, että joko tohtori Grisák taikka herra Bräuhäusel tappiolle joutui,
-se Ankerschmidt'in kukkaroon loven teki.
-
-Totta olikin, että viimeisen pelin loppupuolella alettiin puheeksi
-ottaa yorkshirelaisetkin sekä oikeuteen haastetut vierasmiehet ja
-epäluulon-alaiset henkilöt, ja että tämä oli vietävän monimutkainen
-juttu. Tutkimusta kestäsi sangen kauan.
-
-Tuo monimutkainen asia kävi kuitenkin päivä päivältä yhä
-monimutkaisemmaksi; kuta enemmän vierasmiehiä kutsuttiin, sitä
-useammalle taholle haaraantuivat epäluulot; kuta paksummiksi
-protokollat paisuivat, sitä vähemmän päästiin varasten jälille -- ja
-sill'aikaa saattoi Ankerschmidt'in repsi tuolla pellolla rauhassa
-pilaantua. Herra Vendelin olisi jo vastarinnasta luopunut ja sovinnon-
-ehdoilla lähestynyt pois ajetuita talonpoikia. Hän olisi luvannut
-heille kahdenkertaisen päiväpalkan, ruokaa neljä kertaa päiväänsä,
-vieläpä tehnyt senkin tarjouksen, että heitä yöllä herätettäisiin ja
-juomista annettaisiin, jos heitä janottaisi.
-
--- "Ei käy päinsä", vastasi vaan palócz'ien johtaja, "me olemme jo
-palkatut koko leikkuun-ajaksi."
-
-Ei minkäänlaiset lupaukset voineet houkutella heitä edes yhdeksi
-päiväksikään luopumaan niistä töistä, joihin olivat sitouneet.
-
-Paikkakunnan maanviljelijöillä itsellä taas oli niin paljon työtä, että
-heitä ei edes saanut puhutella.
-
-Ja näinä yleisen hikoilemisen päivinä ratsasti Ankerschmidt joka päivä
-ympäri tiluksiansa; hän näki kauniisti tuleentuneitten tähkäpäitten
-hukkaan joutuvan, ja laski itsekseen, että jos tätä kestää vielä
-muutamat päivät, puoli repsistä varisee maahan, joka tekee
-kahdenkymmenen-tuhannen florinin tappion; ja silloin hän kirosi tuota
-Yorkshiren emäsikaakin, josta nuot porsaat olivat lähteneet, joitten
-tähden hänen repsinsä nyt kökötti korjaamatta, ja vielä kaikkia
-muitakin imisiä.
-
-Muuten hän arveli, että tuosta suojeluksetta jääneestä siirtokunnasta
-jo kaikki muutkin siat olivat varastetut, koska vaan nais-palkollisia
-oli kartanoon jäänyt. Hän ei uskaltanut mennä sinne katsomaankaan.
-
-Mutta lauantai-iltana saattoi hänet uteliaisuus niin pitkälle, että
-rupesi tiellä puhuttelemaan Garanvölgyin sikopaimenta, joka silloin
-ajoi porsaansa kotia metsästä.
-
--- "Hoi, poikaseni! Mitä uusia kuuluu? Eivätkö jo 'kaikki' sikani ole
-varastetut, sittekuin vartiat kutsuttiin pois?"
-
-Sikopaimen pudisti päätään ja rupesi, heitettyään viittansa olalleen,
-moittivalla äänellä uudelle tilanhaltialle opettamaan parempaa
-käsitystä maan tavoista.
-
--- "Mitä korkean-arvoisa herra ajattelee? Olisihan tuo hirveän
-inhottava ilkityö, jos joku sill'aikaa menisi toisen sikoja
-varastamaan, kuin vartiat ovat komitati-kaupunkiin kutsutut. Elukoista
-ei saa kadota ainoata porsastakaan, niin kauan kuin vartiat ovat tuolla
-'Wassagter'-herrain[41] luona. Se on kunnian asia, hyvä herra. Jumalan
-haltuun!"
-
--- "Perhana! En tietänyt, että tämä olisi 'point d'honneur'", sanoi
-itsekseen Ankerschmidt, joka rupesi päivä päivältä huomaamaan, että
-vielä löytyi paljon uusia asioita auringon alla.
-
-Mutta tutkimusta kaupungissa pitkitettiin yhä vielä ja herra Vendelin
-kävi yhä naapurikylissä työmiehiä etsimässä, ja palasi joka ilta
-yksinänsä kotia.
-
-Toisen viikon loppupuolella katosi jo Ankerschmidt'ilta kokonaan kaikki
-kärsivällisyyden reservijoukot. Tässä ei ole mitään määrää. Se jo
-väsyttää kaikkea lojalisuutta. Kirjeen toisensa perästä lähetti hän
-tohtori Grisák'ille ja herra Bräuhäusel'ille; hän pyysi, rukoili,
-viimein soimasi, uhkasi mennä ministeriin, vieläpä mainitsi tuota
-hirveätä asiaa, että kirjoittaisi kaikkiin sanomalehtiin, -- hän ei
-enää tarvitse sikoja eikä varkaita; lähetettäköön vaan hänen
-palkollisensa kotia. Kumminkin kuski, jotta se ajaisi sisään ulkona
-lojuvan, niitetyn repsin. -- Se ei mitään auttanut. Vihdoin tuli
-kuitenkin hänen kuudenteen kirjeesensä vastaus virallisella sinetillä;
-tämän avattuansa sai ritari siitä suureksi rauhoituksekseen lukea, että
-koska hän tuomarin-virastolle oli lähettänyt kuusi hakemuskirjaa
-kartoittamattomalla paperilla, hän rientäköön joutuisasti kaupunkiin ja
-maksakoon siitä kuusi kertaa viisiviidettä kreutzeriä sakkoa.
-
-Ankerschmidt otti tämän kirjeen, teetti siihen lasin ja raamin ja pani
-sen ylipuolelle kirjoituspöytäänsä seinään riippumaan, jotta sen aina
-saattaisi nähdä; mutta tästä lähtien hän käytti itseänsä levollisesti.
-
-Seurasi sunnuntai. Kovin alakuloisena ratsasti hän taas korjaamatta
-jääneelle pellollensa. Taivaanranta rupesi peittymään synkkiin pilviin,
-peltokana kaakersi vehnämaassa, joka puusta ja ruohosta saattoi
-havaita, että sade-aika oli tulossa.
-
--- "No sepä vielä puuttui! Kolmeneljättä osaa koko leikkuusta ulkona
-pelloilla, kekoihin koottuna; jos sade tulee niitten päälle, on kaikki
-hukassa; jyvät alkavat itää, kuumeta, mädätä. Neljäkymmentä tuhatta
-florinia menee kuin tuhkaan. Niin sievästi, kuin jos olisivat
-lompakkoineen päivineen hävinneet. Sitä ei enää kukaan voi auttaa.
-Lisäksi vielä se, että repsi-sadosta jo ennakolta olen tehnyt
-myyntikontrahdin, johon on liitetty suuri kaupanpurkaus-raha. Saan
-vielä maksaa kaupanpurkajaisetkin."
-
-Juurikuin hän semmoisissa raskaissa huolissa pellolla verkallensa
-ratsastaa, edestänsä karkottaen tuhansittain heinäsirkkoja, puhuu
-hänelle yht'äkkiä joku tuttu ääni.
-
-Hän kohottaa päätänsä ja näkee edessään Kampós herran, joka oli
-ponnistanut kaikki voimansa, saavuttaakseen ratsastavaa ritaria, ja
-siitä nyt huohotti kuin jahtikoira.
-
--- "Teidän nöyrin palvelijanne, kunnian herra! Meillä on tosiaankin
-lämmin ilma."
-
--- "Ei meillä; me levähdämme. Jumalan kiitos!" vastasi katkeralla
-humorilla ritari.
-
--- "Niin näkyy. Paha kyllä. Nyt vielä taitaa tulla sadekin, ja tulee
-varmaan, sillä sen tietää aina polveni, sittekuin sitä tykinkuula
-Kassa'n tappelussa raapaisi."
-
--- "Teitäkin on kuula raapaissut?" kysyi Ankerschmidt omituisella
-äänenkorolla, sillä Bogumil juohtui kohta hänen mieleensä.
-
--- "Se raapaisi minua sillä tavoin", selitti Kampós nauraen, "että
-marssiessamme näin kuulan tiellä. Minä pistin sen nuttuni taskuun,
-muistoksi kotia viedäkseni. Käydessämme söi raskas kuula itsensä taskun
-pohjasta lävitse ja luiskahti alas liepeisin vuorin väliin, jota minä
-en kuitenkaan hoksannut. Kun sitte yht'äkkiä täytyi ruveta juoksemaan,
-mätkytti luoti niin julmasti polviluitani, että olin siitä melkein
-kerjäläiseksi joutua."
-
--- "No, se lienee mahdollista", sanoi myöntyväisesti ritari.
-
--- "Ja siitä asti on polveni ilmapuntarina."
-
--- "Sadetta todellakin saadaan, vaan mitäs sen tekee?"
-
--- "Juuri sen vuoksi tulen teidän armonne luokse. Me päätimme eilen
-korjuun; minä puhuin kunnioitetulle isännälleni siitä pahasta pulasta,
-johon teidän armonne on joutunut. Jos vielä lisäksi tulee sade, on koko
-vuodentulo hävinnyt. Hän sanoi, että se olisi suuri vahinko ja antoi
-käskyn, jotta tulevalla viikolla, sen sijasta että rupeemme rukiin
-kimppuun, menemme omien niittomiestemme kanssa teidän armonne
-repsi-pellolle ja lyömme sen kumoon; sitten ajamme omilla vaunuillamme
-ja rengeillämme keot sisään, sillä niistä tulee muuten suuri vahinko.
-Jos siis teidän armonne ottaa vastaan tarjouksen, niin tekee sen
-isäntäni suurella mielihyvällä. Hän sanoi, että mitä jää pelloille
-hukkaan on vahingoksi koko maalle."
-
-Olipa hän sanonut vielä jotain muutakin, mutta siitä ei Kampós herra
-mitään virkkanut.
-
-Tällä kertaa muistui Ankerschmidt'in mieleen astua alas hevosen selästä
-ja teeskentelemättä tarjota Kampós herralle kättä, jonka tämä ottikin
-vastaan, tultuansa vakuutetuksi siitä, ettei siinä hänelle ehkä rahaa
-tarjottu.
-
--- "Sanokaa isännällenne, että olen kiitollinen hänen tarjouksestansa,
-suuresti kiitollinen. Ja sanokaa hänelle vielä, että ritari
-Ankerschmidt ei ole mikään huonomuistoinen mies."
-
-Vasta sittekuin kaikki jo oli niitetty ja korjattu, tulivat
-Ankerschmidt'in palkolliset takaisin kaupungista, sillä
-loppupäätöksellä, kahden viikon pitkästä tutkimuksesta, että he
-kaikki olivat syyttömät.
-
-Heidän kanssaan tuli myöskin sade-aika, osottaen Kampós herran
-polven-ennustusta oikeaksi, ja tulipa vielä pitkä asianajajan ja
-oikeuden-käynnin rätinkikin. Sen ritari Ankerschmidt maksoi pois,
-sanaakaan virkkamatta, eikä näyttänyt sitä kellekään; sen verran hän
-vaan sanoi Maxenpfutsch'ille, että sillä hinnalla olisi voinut
-suorastaan Englannista tuottaa uusia sikoja varastettujen sijaan.
-
-Kotia lasketut palkolliset kutsui hän nyt kokoon ja julisti heille
-soturin tavalla lyhyesti seuraavan päiväkäskyn:
-
-"Miehet! Sen sanon teille, varokaa tästälähin, ettei mitään vahinkoa
-tapahdu. Mutta jos kuitenkin vahinko tapahtuisi, niin pitäkää sitä
-_suurimmassa salaisuudessa_, sen sanon; sillä joka vielä kerran
-rohkenee ilmoittaa, että minulta on varastettu jotakin, sen minä ilman
-armotta ajan talosta pois!"
-
-Herra Maxenpfutsch'ia yksistään tämä puhe ei miellyttänyt. Hyvä. Jos
-herra ritari sanoo tuommoisia sottiseja, tahtoo hän itse puolestansa
-ryhtyä tuohon siksensä heitettyyn asiaan ja näyttää, että vahingosta
-kuitenkin on selko saatava. Oikeudessa tietysti kaikki käypi kankeasti;
-mutta senpätähden on täällä santarmeja, niitten kanssa hän on hyvä
-tuttava. Sievästi, ilman mitään melua pääsevät he kyllä varasten
-jälille; siihen tarvitaan vaan vähän kärsivällisyyttä. Pari metsässä
-asuvaa ihmistä käypi myöskin lahjoilla voittaminen, jotta he
-teeskentelisivät ystävyyttä rosvojen kanssa ja sitten antaisivat heidät
-ilmi. Tämä on sangen viekas ajatus.
-
-Seurausta ei tarvinnutkaan kauan odottaa. Eräänä iltana tulee herra
-pehtorin luokse pulskea, solakka mies, kasvot rehellisen näköiset ja
-miellyttävät, viikset kauniit, mustat, hiukset sileiksi kammatut ja
-posket parrasta puhtaiksi ajetut; hän oli puettu hopea-nappiseen,
-siniseen liiviin ja punaisilla kukilla kirjailtuun, lyhyeen takkiin;
-tämän soljesta riippui alas pieni kirves, jonka luumupuusta tehty varsi
-oli messinki-langalla koristettu; käsivarren ympäri oli kierretty
-lyijy-koristeilla varustettu sikopaimenen ruoska. Koko hänen
-olennostaan näkyi, että hän oli jonkun säädyllisen herrasväen
-säädyllisyydessä pidetty palkollinen.
-
--- "Hyvää iltaa toivotan jalo-arvoiselle herralle."
-
--- "Jumal' antakoon, veikkoseni. Mitä tahdotte?"
-
--- "Tahtoisin puhua pari sanaa noista kadonneista _jalo-ihraisista_[42]
-sioista."
-
-(Hän selitti attributi-sanan Yorkshire aivan järjenmukaisesti
-tällä tavoin, tehden sen luonnollisen johtopäätöksen, että, jos
-ihmisten joukossa ylhäistä sukuperää olevia henkilöitä nimitetään
-"jalo-verisiksi", ylimykset sikojen joukossa varmaankin ovat
-"jalo-ihraisia").
-
--- "Tiedättekö mitään niistä? Tehkää hyvin, istukaa alas tähän
-nojatuoliin."
-
-Vieras ei paljon kursastellut, vaan istui, niinkuin tämmöinen
-kunnianosotus olisi hänelle tullut, osotetulle sijalle.
-
--- "Tiedänpä niistä jotakin", vastasi hän järkevästi ja varovaisesti.
-"Minä luulen saaneeni vihiä siitä, joka ne on vienyt, ja olen päässyt
-hänen jälilleen. Teidän tulee tietää, että noissa pyökki-metsiköissä
-pandúrinkin[43] on vaikea, mutta santarmin aivan mahdoton saada
-käsiinsä sellaista, sillä kaikki huomaavat heidän tulonsa ja yksi
-sikopaimen antaa heti tavaran toiselle kädestä käteen; se kuljetetaan
-laaksosta laaksoon ja etsijät tulevat aina tyhjään paikkaan. Mutta minä
-luulen, että tuommoiset eriskummaiset siat, jotka niin paljon eriävät
-muista tavallisista, ovat itse varkaillekin haitalliset, sillä kelle
-hyvänänsä he tahtonevatkaan niitä myydä, kaikki kohta kysyvät, mitenkä
-he ovat ne saaneet. Jos he taas teurastaisivat ne omaksi tarpeeksensa,
-pilaa kesä-ilma pian lihat; heille ei niistä suinkaan lähde mitään
-hyötyä. Sentähden arvelen, että jos heidän luoksensa menisi
-minunkaltainen mies, jota he eivät pelkää, ja he ilman rangaistusta
-pääsisivät vapaiksi koko asiasta, he itse ilolla antaisivat takaisin
-koko varastetun omaisuuden parista kymmenestä florinista."
-
-Herra Vendelin ihastui kovin näistä sanoista ja otti jo esiin
-rahakukkaronsa.
-
--- "Muuten ette vielä ole suvainnut kysyä nimeäni."
-
--- "Näenhän kasvoistanne, että olette rehellinen ihminen."
-
--- "Siinä ei ole kyllä. Minä tahdon näyttää, että olen hyvillä teillä."
-Tämän sanottuaan otti hän liivinsä taskusta huolellisesti kokoon
-taitetun paperin, jonka keskellä oli vähän kulunut sinetti ja josta
-herra Vendelin sai tietää, että hänen vieressään istuva arvoisa henkilö
-on sikopaimen Mihály Vak Nyeregkápan pustalta, hänen kunniansa herra
-Lörincz Nyirbáródin palvelusväkeä ja niin muodoin aivan uskottava mies.
-
--- "Minä siis sanon teille, veikkoseni", puhui herra Vendelin, laskien
-kätensä arvoisan vieraansa olkapäälle, "että jos laitatte takaisin
-yorkshirelaiset, minä paitsi niitä kahtakymmentä florinia, jotka ovat
-varkaille lunastusrahaksi annettavat, annan vielä teillekin
-kaksikymmentä florinia."
-
--- "Kiitoksia! Siinä on liian paljon minulle. Niin paljon minä en
-ansaitse. Puolessakin on kylläksi."
-
-Oi, mikä kelpo, rehellinen ihminen tuo on!
-
--- "Tarvitaanko edeltä-päin mitään kustannuksia?"
-
--- "Ei mitään, ainoastaan tuo määrätty lunastusraha. Siitäkin vaan
-puoli."
-
--- "Kymmenen florinia siis riittää?"
-
--- "Aivan hyvin. Toista puolta he kyllä odottavat."
-
-Voi, ovatpa nuot oikein rakastettavia varkaita, jotka suovat
-kreditiäkin!
-
--- "Yhtä toki mielisin tietää, että millä pirun tavalla he saattoivat
-viedä siat muurin ylitse."
-
--- "Minä arvelen, että he ensin olivat kaataneet viinaa sianruuhiin, ja
-kun siat siitä päihtyivät, antoivat ne siivosti viedä itsensä pois."
-
-Hm; tämä kunnioitettu mies näyttää käyneen akatemiassa.
-
-Mutta kauppa on tehty; eikä siinä pane alttiiksi enempää kuin kymmenen
-florinia.
-
--- "Minä siis jätän asian teidän haltuunne. Jos tulette sikain kanssa,
-saatte vielä kolmekymmentä florinia. Tuohon käteen!"
-
-Sikopaimen pudisti Maxenpfutsch'in kättä; sitten otti hän hattunsa ja
-meni kauniisti kiittäen pois.
-
-Hetken kuluttua palasi hän kuitenkin takaisin.
-
--- "Vast'ikään juohtui yksi seikka mieleeni. Jos saan siat käsiini,
-tapahtuu kenties niitä tänne ajaessa, että santarmit sieppaavat minut
-tiellä kynsiinsä ja lyövät minut rautoihin, niinkuin varkaan; minä
-pyydän sentähden nöyrimmästi, että tekisitte hyvin ja kirjoittaisitte
-minulle passin kahdestatoista siasta, jotta puhtaasti saatan niitten
-kanssa kotia tulla."
-
--- "Se on totta", vakuutti herra Vendelin, "sitä en tullut
-ajatelleeksi."
-
-Hän antoikin kohta asianomaisesti laaditun todistuksen tuolle kunnon
-välittäjälle, jottei mitään pahaa hänelle tapahtuisi. Sen jälkeen
-erosivat he suurimmassa ystävyydessä.
-
-Seuraavana päivänä tapasi herra Vendelin Kampós herran ja kehui tälle,
-että yorkshirelaiset jo ovat tulossa. Herra ritari tulee varmaankin
-kovin iloiseksi, kun siitä saa tiedon, mutta hän ei virka hänelle
-mitään, ennenkuin elukat ovat pihassa. Ja sitte kertoi hän Kampós'ille,
-mitenkä oli saanut ne takaisin.
-
-Kampós herra pisti hymyillen piippuunsa. Herra Vendelin kysyi, mitä
-varten hän hymyili.
-
--- "Minunkin kävi kerran Pest'issä niin", vastaa Kampós, "että
-merenvahainen piippuni varastettiin. Minä kuulutin kohta, että antaisin
-viisi florinia sille, joka toisi piipun takaisin. Seuraavana aamuna
-tulee luokseni eräs rehellinen ihminen, piippuni muassaan; hän sanoi
-saaneensa kiinni varkaan ja nyt aikovansa mennä piipun kanssa
-polisikamariin rikosta todeksi näyttämään. Minä maksoin hänelle nuot
-viisi florinia, ja hän varasti minulta toisen kerran piippuni
-julkisesti, omalla luvallani. Mutta kahta kertaa se minulle ei ole
-tapahtunut."
-
--- "No mitä tällä tarkoitatte?"
-
--- "Tarkoitan sitä, että te tällä kertaa itse olette antanut varkaalle
-matkarahaa ja, jotta hän häiritsemättä voisi kuljettaa saalistansa,
-vielä matkapassinkin, ja että tuo Mihály Vak ei ole kukaan muu kuin
-Miska Szemes, paikkakunnan sukkelin 'köyhä poika.'"
-
-Todellakin häntä sopi herra Vendelin'in ajaa takaa!
-
-Ja vielä lisäksi oli hänellä se kiusa, että kaikki, jotka saivat tietää
-tuosta jutusta, nauroivat häntä vasten naamaa.
-
-Ritari Ankerschmidt itse nauroi kaikkein enimmin; ja ensimmäisessä
-tilaisuudessa, kun hän kaupunkiin lähti, osti hän viheliäisen
-jahtihattunsa sijaan itselleen todellisen sikopaimen-hatun, leveillä
-reunuksilla, suuri solki keskellä ja sivulla kurjen-sulka. Hänen vanhat
-tuttavansa olivat selälleen kaatumaisillaan, kun hänet siinä
-päähineessä näkivät.
-
-
-
-VI.
-
-Kaunohenki.
-
-
-Rouva Pajtay on vielä nytkin kaunis nainen.
-
-Hänen kasvonsa, hänen vartalonsa ovat niitä, jotka kauan pysyvät
-kauniina. Sen lisäksi -- hänellä ei olekaan muuta tehtävää, kuin pitää
-huolta kauneudestansa.
-
-Hän ei koskaan vaivannut itseään lapsilla, hänellä ei ollut mitään
-intohimoja. Tuo myrsky, joka teki niin monen ihmisen hiukset harmaiksi,
-ei hänelle tuottanut ainoatakaan unetonta yötä. Semmoisia onnellisia
-ihmisiä löytyy, jotka elävät vaan omaa itseänsä varten.
-
-Kello kaksitoista päivällä on hän ikään saanut itsensä valmiiksi
-vaatetetuksi ja hän on hyvillään siitä, että hänen on onnistunut kätkeä
-kaksi hirveän suurta karva-makkaraa omain hiustensa taa. Minä en tiedä,
-kuka aikanaan on saanut naiset siihen luuloon, että tuommoinen hiusten
-sekaan pistetty tukka eläimenkarvoja olisi muka jotain kaunista. Vaan
-Corinna oli nyt kerran siihen tyytyväinen, eikä meidän tule siihen
-mitään.
-
-Nyt oli hänen ihastelijoitansa odottaminen, joille aika oli sievästi
-jaettu: N:o 1 tulee kello kaksitoista, N:o 2 puoli yhdeltä, N:o 3 yhden
-jälkeen, N:o 4 kello kahdelta. Näitä täytyy heidän eri laatunsa mukaan
-kohdella.
-
-N:o 1. Kelpo tilanhaltia maalta, Tivadar Törkölyi. Hän ei enään ole
-nuori, mutta hän on varakas. Hänellä on todellakin naimahankkeet eikä
-hän suinkaan ole mikään halveksittava kosija.
-
-Tivadar Törkölyin oli tapa tulla kello kaksitoista, sillä puoli yhdeltä
-odottivat ystävät häntä "Kultaisessa kotkassa", eikä heitä käynyt
-laiminlyöminen.
-
-Sentähden vaihtaa Corinna kello kaksitoista toalettipöytänsä
-kirjoitus-pöytään; hän levittää eteensä suuren tilikirjan, ja
-nähdessään nyt Tivadar'in astuvan sisään, huutaa hän iloisesti: "Ah,
-sepä hyvä, että tulette; te voitte varmaankin sanoa, missä hinnassa
-villat tähän aikaan ovat. Niistä tarjotaan niin ja niin paljon, mutta
-minä en tahtoisi antaa niitä vähemmästä kuin niin ja niin paljosta.
-Eikö teidän mielestänne minun pitäisi lakata viinaa polttamasta, kun
-viinavero on niin suuri?" Sitte valittaa hän haikeasti, kuinka kallista
-kaikki on, kuinka ihminen saapi aivojansa vaivata, voidaksensa jotakin
-ansaita. Kaikki pettävät naista, sillä he tietävät, ettei nainen voi
-mistään tarkkaa vaaria pitää.
-
-Tultuansa sen jälkeen kumppaniensa seuraan, Törkölyi ei voi kylläksi
-kehua, kuinka ymmärtäväinen, säästäväinen rouva tämä Pajtay on,
-epäilemättä hänelle täydellisesti sopiva, ikäänkuin vaan häntä varten
-kasvatettu.
-
-Kun herra Tivadar oli sulkenut oven perästänsä rientää Corinna
-hyvänhajuisella saipualla pesemään pois läkki-pilkut sormistansa, sillä
-naiset tavallisesti läkitsevät sormensa, heti kuin kynään tarttuvat;
-sitte panee hän pois tuon ikävän tilikirjan ja asettaa ympärillensä
-joukon muotikuvia, sillä se, jota hän nyt odottaa, N:o 2, on kokonaan
-toista laatua.
-
-N:o 2. Nándor Taréjy on kuuluisa mies, osakas herrain
-baali-yhdistyksessä. Hän on yksi niitä, joille suuressa Unkarin
-valtakunnassa on annettu oikeus sanoa: me olemme herroja. Ylhäinen
-asema tuo! Paitsi sitä on hän etutanssija kotiljongissa. Eikä
-tämäkään ole mikään jokapäiväinen toimi. Ja lisäksi täydellinen
-naisten-ihailija. Hänen kanssaan ihmisen ei suinkaan tule ikävä.
-
--- "Ah, teidän armonne tarkastaa muotilehtiä."
-
--- "Oi ei, ei. Ainoastaan muotikuvia. Minä pidän muotilehtiä vaan
-kuvien tähden, mutta ei näistäkään ole paljon. Katsokaapas tähän!
-Saatatteko kärsiä tämän tumman lila-värisen silkin vieressä
-oljenkeltaisia koristeita? Onhan se todellinen narrinpuku."
-
--- "Teidän armonne on oikeassa. Toimittaja arvattavasti saapi nämät
-kuvat ilman mitään painetuksi, jonkun 'Putzhändlerin' kustannuksella,
-joka tahtoo pukea yleisöä rokoko-vaatteisinsa. Tuolla tavoin vaatettaa
-itsensä ainoastaan rouva Olkinen."
-
--- "Hahaha!" Tuo oli rouva Pajtayn mielestä oiva sukkeluus. "Minä olen
-todellakin pakoitettu baali-vaatteitani Wien'issä teettämään.
-Täkäläisillä räätäleillä ei ole kauneuden-tuntoa ensinkään. Ja
-kuitenkin löytyy ihmisiä, jotka sitä tahtovat pitää isänmaallisuutena."
-
--- "Naurettavaa! Muuten tekee teidän armonne aivan oikein siinä,
-ettette lue muotilehtien sisältöä, sillä silloin teidän ei kumminkaan
-käy, niinkuin äskettäin minun, en tahdo sanoa -- missä; siinä kylläksi,
-että se oli eräässä nais-seurassa, jossa joku mal-à-propos rupesi
-kirjallisuudesta puhumaan. Tuli myöskin puhe naiskirjailijoista ja
-yht'äkkiä kysyy minulta joku nainen, mitä pidän 'Paradisan' viimeisestä
-runoelmasta, joka oli julkaistuna 'Kuutama' nimisessä lehdessä. Minä
-siihen vastasin, että koko tuon Paradisa nimen takana, hänen
-kyhäyksistänsä päättäen, luullakseni ei piile mikään muu kuin joku
-juhtisaappainen runonsepustelija Ala-Unkarista. Siitä nainen kumartaa
-sangen kohteliaasti, sanoen: Kiitoksia ylistyksestänne! tuo
-juhtisaappainen runonsepustelija olen minä."
-
--- "Hahaha, hahaha! Ken se oli, sanokaa!"
-
--- "En, teidän armonne, sitä en voi."
-
--- "Paronessa Királyváry, eikö totta? älkää kieltäkö! Vaiko kreivinna
-Pajtay? Turhaan sitä salaatte, minä saan sen kyllä tietää. Se on sangen
-huvittavaa. Mutta sanokaapas minulle, millä tavoin vaatetettuna tulette
-ensimmäiseen herrain-baaliin? Mitä saitte tietää Baltánszky'lla?
-Kenellä teetätte vaatteenne? Minun pukuni on vielä salaisuutena. Teille
-saatan siitä kuiskaista, mutta älkää sitä sen enempää ilmoittako.
-Muotiompelijatarta olen kieltänyt päähinettäni kellekään näyttämästä,
-muuten en koskaan enää häneltä mitään tilaa. Tahtoisitteko nähdä sitä?"
-
-Eikö Nándor Tarójy sitä olisi tahtonut? Tietysti on hän sen somuudesta
-kovin ihastunut. Sitä ei tosiaan jokainen olisi kyennytkään
-jälittelemään. Puhtaita timantti-helmiä kukkien kuvuissa, se tekee
-illalla lamppujen valossa erinomaisen vaikutuksen.
-
--- "Tämä on vielä omituisempi ajatus kuin tuo tuonoinen pääkoriste,
-joka oli tehty paljaista vanhoista rahoista, suuremmista ja pienemmistä
-kultakappaleista. Miellyttävämpää numismatista kokoelmaa ei nuoriso
-koskaan ole tutkinut, ja kaikkien näitten keskellä olivat teidän
-armonne kasvot todellisena kuningattaren-kuvana, niinkuin teidän
-armonne silmät tälläkin koristeella tulevat säihkyilemään kirkkaammin
-kuin timantit."
-
-Ja tuommoinen joutava lörpötys miellyttää naisia!
-
-Puolen tunnin kuluttua lähtee myöskin Nándor Taréjy pois toisen edestä
-ja rientää kolmattatoista kaksintaistelua suorittamaan sen väitöksensä
-johdosta, että tämän vuoden laskiais-ilojen baali-kuningatar on Corinna
-Pajtay eikä kukaan muu.
-
-Seuraa N:ro 3.
-
-Corinna asettaa nyt viereensä muotilehtien painetut osat, sillä N:ro 3
-on runoilija.
-
-N:ro 3:n nimi on Danó Fellegormi. Se on tietysti salanimi. Tällä
-nimellä hän tunnetaan kaikkialla, jossa häntä mielellään nähdään; hänen
-oikean nimensä näkevät tavallisesti vaan velkojat hänen vekseleinsä
-alla.
-
--- "Teidän armonne upottaa sielunsa säteet lähenevän laskiais-ajan
-nautintoihin", alkaa Danó Fellegormi.
-
--- "Voi, ei", huokaa Corinna. "Sieluuni eivät turhuuden lentelevät
-himot koske. Minä löysin täältä erään runon: 'Kasteelle.' Mikä hieno
-aate, kuinka viehättävää, kun tapaa samantunteisuutta! Sen alle on
-kirjoitettu valenimi, ja minä mietiskelen, ken se lienee."
-
-Hän tietää aivan hyvin, että tuo "se" on Danó Fellegormi.
-
-N:ro 3 punastuu korvia myöten ja tekee sen muistutuksen, että
-runoilijat ovat sangen onnellisia, sillä heidän osaksensa tulee se
-onni, että heidän henkensä joutuu jokaisen kaunohengen kanssa henkiseen
-yhteyteen.
-
-Se on totta, he ovat todellakin oikeita Turkin pashoja hengen alalla.
-
--- "Eiköhän teidän armonne havainne yhdenlaatuisia säveliä tässä
-runoelmassa?" kysyy Danó, pelon-alaisella rohkeudella povestaan esiin
-vetäen kullatuilla reunuksilla varustettua paperia ja lausuen siitä
-hirveän äitelällä tavalla sekasotkuista runoa, jonka nimi oli "Vangittu
-lintu" -- ei mikään "Rebhuhn", vaan laululintu, joka on häkissä.[44]
-Sisällyksestä ei ole helppo päättää, onko tämä lastenlaulu, vai
-aesopilainen satu, vai rakkauden-allegoria, vai isänmaallinen runoelma.
-
-Corinna pitää sitä viimeksi mainittuna.
-
--- "Juurikuin olisimme välipuheen tehneet! Katsokaapas, minä olen
-kirjoittanut ihan yhtälaatuisen runoelman."
-
--- "Kuinka? Teidän armonne on kirjoittanut runoelman?"
-
--- "Mutta älkää sanoko sitä kellekään. Te yksistänne saatte sen
-kuulla."
-
--- "Sallikaa minun nähdä se."
-
--- "Ei. Minä luen sen itse julki. Mutta älkää sääksikö sitä, minä
-tiedän, että se on heikko: 'Kahletettu kotka.'"
-
-Tämä oli todellakin valtiollinen runoelma. Kahletettu kotka oli
-vangittu nuorukainen, jonka lentoa paitsi puuttuvia siipiä vielä esti
-sekin seikka, että vanginvartia piti hänen askeliansa tarkasti
-silmällä.
-
--- "Mestariteos! Klassillinen runoelma! Sallikaa, teidän armonne, että
-vien sen 'Kuutamalle.'"
-
--- "Oi, ei, ei, ei! Siitä ei saa kukaan tietää. Te yksinänne olette
-kuullut sen. Ehkä myöhemmin."
-
--- "Voi, mikä vahinko, kun hautaa itseensä niin tulista
-isänmaan-rakkautta!"
-
-Tuo tyhmä! Kuinka hän ilkee puhua isänmaan-rakkaudesta semmoisen
-edessä, jonka otsaa ympäröipi käherretyt kutrit!
-
-Mene jo Jumalan nimeen, N:ro 3! Sinua odotetaan päivälliselle; tulkoon
-jo N:ro 4.
-
-N:ro 4 ei ole kukaan muu, kuin -- tohtori Grisák.
-
-Suuren erhetyksen ja satavuotisen epämielen surullisena osotteena on se
-valitettava asianlaita, että romanin-kirjoittajat hamaan uusimpaan
-aikaan asti ovat olleet siinä hupsumaisessa luulossa, ettei muka
-"lakitieteen tohtoreita" sopisi käyttää rakkauden seikkoihin.
-
-Mitä enemmän tämä käsitys sotii ajan vapaamielisyyttä vastaan, sitä
-paremmin sitä myöskin käypi vääräksi todistaminen kokemuksen
-tosiperäisten havaintojen kautta.
-
-Niinpä kyllä: he osaavat naisia ihastella, jopa tanssiakin, nuot
-"doctores juris", he osaavat pitää neuvotteluja suloisten silmäin
-tuomio-istuimen edessä ilman mitään vaivanpalkkiota, nivoa henkisiä
-juonia, laillisella ja laittomalla tavalla, vieläpä he pystyvät -- mikä
-on kaikista hurjin väitös -- erästä oikeuteen jätettyä asiaa
-_kiiruhtamaankin_ omaa avioliitto-asiaansa.
-
-Miks'ei tohtori Grisák olisi saattanut rouva Pajtayta ihastella?
-
-Oikeuden-pohja siihen on olemassa: hänen terävää järkeänsä on tämän
-kiittäminen siitä, että se omaisuuden-osuus, jota hän oli eläkkeenä
-nautittavakseen saanut, tuli hänen omaksensa, jotta hän sen saattoi
-myydä. Sentähden on rouva Pajtay hänelle kiitollisuuden velassa. Ja
-virkeän lakitieteen-tohtorin on kyllä helppo kiitollisuuden velasta,
-kun hän siihen lisää asianajajan vaivanpalkkion ja muut kulut,
-sommitella rakkauden hakemus ja tämä sittemmin avioliitolla täytäntöön
-panna.
-
-Oikeuden-pohja on siis olemassa.
-
-Mutta on siihen syytäkin.
-
-Tohtori Grisák itse paraiten tietää, että rouva Pajtayn
-omaisuuden-suhteet ovat paraimmalla kannalla. Kauppahinta on tiloitettu
-luotettaviin valtiopapereihin, jotka siihen aikaan tuottavat seitsemän
-procenttia ja "Jove favente" kenties antavat kahdeksankin. Sillä
-saattaa reimaasti elää.
-
-On siis syytäkin.
-
-Ja lopuksi ovat muutkin asianhaarat suotuisat. Rouva on vielä kaunis ja
-nuori kyllä ja, siltä näyttää, itsekin herra tohtorille suosiollinen.
-Se on kyllä totta, että hänellä on muitakin ihastelijoita, mutta
-niitten joukossa on herra tohtori "par excellence" enimmin suosittu;
-tämä on melkein joka päivä rouvan luona ja saapi tavallisesti jäädä
-hänen kanssansa päivällistä syömään. Tohtori Grisák onkin jo omasta
-mielestänsä kauniin lesken luona ikäänkuin kotona.
-
-Lisäksi tuottavat asianhaarat luonnollisesti muassaan vielä senkin,
-että Corinna on pakoitettu lakitieteen tohtorille suurimmatkin
-salaisuutensa uskomaan. Tietysti. Varkaankin asianajaja lausui
-klientillensä: "Ystäväni, sano minulle kaikki, mitä on totta; mitä ei
-ole totta, sen kyllä itse panen lisäksi."
-
-Jo kappaleen aikaa oli hänen täytynyt käyttää herra tohtoria
-omituisessa asiassa.
-
-Kaunis leski oli näet antanut hänen toimeksensa estää erään nuoren
-miehen ennen-aikaista vapautusta, joka valtiollisesta rikoksesta oli
-pitkälliseen vankeuteen tuomittu.
-
-Tämä nuori mies oli Aladár Garanvölgyi.
-
-Vanha Adam Garanvölgyi varmaankin panee joka kiven liikkeelle,
-saadaksensa vielä jälellä olevat kymmenen vuotta sisarensa pojalle
-anteeksi annetuksi.
-
-Siihen on vastapaino asetettava.
-
-Täytyy hankkia todistuksia siitä, että herra Adam vielä nytkin,
-niinkuin ennen, vehkeilee pahoja. Täytyy antaa ilmi, että hänellä on
-hankkeita, joitten toimeenpanemiseen hän välttämättömästi tarvitsee
-sisarensa pojan apua. Sanalla sanoen, Aladár'in vapaaksi-laskeminen on
-estettävä.
-
-Tohtori Grisák'ille tämä kaikki oli varsin otollista. Hän pani heti
-liikkeelle yhden käytettävissään olevan henkilön, antaen tälle
-tarpeellisia ohjeita: erään Straff nimisen miehen, josta jo kerran
-ennen olemme kuulleet mainittavan.
-
-Nyt tiedämme siis hänen todellisen nimensä.
-
-Vale-Petöfi ja kaikki nuot muut, joiksi hän muuttui aina Bogumil'iin
-asti, olivat siis Peter Straff, eikä kukaan muu, ja tämä oli tohtori
-Grisák'in kätyrinä rouva Pajtayn asiassa.
-
-Mutta yhtä olisi kuitenkin tohtori Grisák mielellään halannut tietää,
-mikä näet oikeastaan saattoi tätä kaunista, sulosilmäistä ja
-hymyhuulista rouvaa niin kovasydämisesti kohtelemaan nuorukaista. Sillä
-jos se vaan oli sukuvikaa, oli se varsin hyvä; mutta jos se ehkä olisi
-loukatun rakkauden kostoa?
-
-Ensi tilassa ryhtyikin hän tutkistelemiseen, puoleksi tuttavan tavalla,
-puoleksi virallisella tiedonhalulla.
-
--- "Sanokaapas minulle, teidän armonne, mikä on syynä siihen, että niin
-säälimättä vainootte Aladár Garanvölgyiä? Että teillä siihen on suuret
-syyt, sitä en epäile."
-
--- "Katsokaa, sitä en kenellekään koko maailmassa sanoisi, mutta teille
-täytyy minun se tehdä, välttääkseni sitä, ettette ajattelisi minusta
-'mitään pahaa.' Mieheni kuoltua käytti vanha Adam Garanvölgyi
-kaikenlaisia keinoja, joitten kautta sai minut kihlatuksi sisarensa
-pojalle Aladár'ille. Siinä oli tosin sangen paljon hankaluutta, sillä
-Aladár oli mies vainajani likeinen sukulainen, ja avioliiton luvan
-hankkiminen vei paljon aikaa ja vaivaa. Vanhan herran tarkoitusperänä
-oli suorastaan se, että jos minä menisin vaimoksi Aladár'ille, jolla
-itsellä oli oma ansaittu tila, se omaisuuden-osuus, jota minä
-leskenoikeudella hallitsin, joutuisi takaisin Adam herran käsiin. Oi,
-tuo ukko on suuri mestari, sangen kavala kettu; missä vaan on
-mahdollista, saattaa hän ihmisen pulaan."
-
-Tohtori Grisák katsoi hyväksi myöntää tämän ja lausui:
-
--- "Niin se on."
-
--- "Mutta minä olin niin varovainen, että ennenkuin lupasin mennä
-hänelle, tein molemminpuolisen kontrahdin Aladár'in kanssa, jossa
-julistimme kaiken tavaramme yhteiseksi omaisuudeksi: mikä on hänen, se
-on minun, ja mikä on minun, se on hänen. Aladár oli kevytmielinen
-ihminen, hän suostui siihen helposti. Minulla oli silloin oikeastaan
-sangen vähän omaisuutta, sillä äitini perintö oli konkurssin-alaisena;
-tätä hän ei suinkaan tietänyt. Ennenkuin sentään avioliittomme oli
-ehtinyt rakentua, syttyi sota. Aladár meni heti punanauhain joukkoon,
-kansalliskaartin kapteiniksi; minä pakenin Pozsony'iin.[45] Sittemmin
-sain kuulla, että hän oli siirtynyt husari-väestöön ja siellä otti osaa
-kaikkiin tapauksiin; hän yleni överstiksikin unkarilaisten joukossa.
-Tästä voitte havaita, kuinka kevytmielinen mies hän oli; minä sain
-sill'aikaa odottaa häitä!"
-
--- "Hirveä huikentelevaisuus!"
-
--- "Yht'äkkiä tuli sitte loppu koko leikistä. Aladár joutui vangiksi;
-hän ei tietänyt pelastaa itseään, niinkuin moni muu, älykäs mies;
-päinvastoin otti hän vielä toistenkin viat omaksensa. Siitä saatatte
-nähdä, kuinka mitätön mies hän on."
-
--- "Ja kuitenkin on hän lakitieteen oppijakson suorittanut!"
-
--- "Asia päättyi niin, että hän tuomittiin vankeuteen. Se saattoi vielä
-käydä päinsä; mutta lisäksi tuomittiin koko hänen omaisuutensa
-menetetyksi."
-
--- "Ahaa!" huusi tohtori Grisák, lyöden kättä polveensa; näkö-ala alkoi
-jo valjeta hänen edessänsä.
-
--- "Jos hän nyt äkki-arvaamatta pääsisi vapaaksi, olisivat
-omaisuuden-suhteet ihan päinvastaiset: silloin oli hän rikas, minä
-konkurssin-alaisena; nyt olen minä rikas, hän kerjäläisenä. Mutta
-kontrahtimme on hänen kädessään. Ja tähän kontrahtiin on omasta
-huolenpidostani kudottu ristin rastin kaikenlaisia temppuja, niin että
-se asianosainen, joka tahtoo kontrahdin rikkoa, itse valmistaa
-itselleen melkoisen suonen-iskun. Ymmärrättekö nyt asian?"
-
--- "Täydellisesti."
-
-Tohtori Grisák oli ihastuksissaan tämän naisen viisaudesta; siinä
-tosiaankin yksi "doctor juris utriusque" oli mennyt hukkaan! Mutta mitä
-tylyn luonnon järjestys häneltä oli kieltänyt, sopii korvata siten,
-että hänestä tulee lakitieteen tohtorinna; ei ole koskaan löytynyt
-toinen toiselleen paremmin sopivia luonteita.
-
--- "Armas rouva, minusta teillä on täysi syy huoleenne; mutta kaikeksi
-onneksi ovat lakimme puheenalaista tapausta varten pitäneet sangen
-terveellisiä oikeuden-lääkkeitä varalla. Teidän armonne ensimmäisenä
-tehtävänä on julkaista seuraava kutsumus sanomalehdissä, tietysti
-virallisesti: 'Aladár Garanvölgyi, _jonka olopaikka on tuntematon_,
-kutsutaan tämän kautta ennen yön ja vuoden kuluttua saapumaan alla
-mainittuun paikkaan, eräässä avioliiton-kontrahdissa tehtyjä
-sitoumuksia täyttääksensä; jos hän sen laiminlyö, ovat kaikki vasta
-sanotussa kontrahdissa määrätyt sitoumukset rauenneiksi ja mitättömiksi
-katsottavat.'"
-
--- "Olisiko se mahdollista?"
-
--- "Semmoisia tapauksia on ollut monta. Tällä tapaa on avioliittojakin
-purattu."
-
--- "Mutta tiedämmehän, missä Aladár Garanvölgyi on."
-
--- "Me emme ole velvolliset sitä tietämään. Kysymys olopaikasta ei ole
-päällekantajan asia. Ettei kutsuttu yön ja vuoden kuluessa voi tulla
-ilmoitettuun paikkaan, se on hänen vikansa; meidän velvollisuutemme ei
-ole hänestä mitään tietää ja lain edessä se ei ole mikään puolustus. Ja
-sitte vuoden kuluttua, jotta teidän armonne poistaisi puolestaan kaikki
-enemmät vastenmieliset velvollisuudet, neuvoisin teitä kiireimmiten
-naimisiin menemään; sillä tavoin olisi teidän armonne kokonansa
-turvassa."
-
-Corinna tahtoi tässä katsoa lakitieteen tohtoria silmiin, mutta sitä
-hän ei voinut tehdä, sillä käyttihän tämä silmälaseja. Naisille ovat
-silmälasit varsin suureksi esteeksi; he eivät voi lukea miehen silmästä
-mitään, näkevät sen sijaan lasista vaan oman miniaturi-kuvansa
-heijastavan.
-
-Tämän asian käsittämiseen ei kuitenkaan tarvittu peräti syvällistä
-tutkimusta. Herra tohtori olisi ollut valmis vasta kirjoittamaansa
-receptiä heti itsekin nielemään. Saamme kohta nähdä.
-
--- "Sitä en kuitenkaan haluaisi tehdä", sanoi rouva Pajtay, tuota
-viisasta neuvoa vastustaen. "Minun on muutamista eri kohdista huolta
-pitäminen."
-
--- "Suokaa anteeksi, teidän armonne, minun ehdoitukseni kautta herra
-Aladár'ista pidetään paljon paremmin huolta. Siinä tapauksessa hänestä
-vaan yksi vuosi pidettäisiin sitä huolta, ettei hän saisi jättää
-nykyistä olopaikkaansa: kun me sitä vastoin muussa tapauksessa olisimme
-pakoitetut yhä edelleen keinoja keksimään hänen surullisen kohtalonsa
-pidentämiseksi."
-
--- "Häntä minä en tarkoittanut, vaan itseäni. Se on totta, että hänellä
-siitä olisi vähemmän rasitusta, mutta minulla sen sijaan enemmän.
-Teidän on mahdoton arvatakaan sitä kärsimättömyyttä, jolla täällä
-meillä ihmisen kaikkia tekoja arvostellaan. Jokaisesta yksityisasiasta
-tehdään valtiollinen kysymys. Jos jonkun maasta karkotetun honvédin
-morsian menee toiselle vaimoksi, huudetaan hänelle kirousta ja kauhua;
-jos joku ei hävitä rahojansa maanpakolaisten hyväksi, julistetaan sitä
-heti isänmaan kavallukseksi. Jos minä tässä kysymyksessä julkisesti
-ryhdyn johonkin toimeen, saattaisin itseni nurjimpien parjausten
-alaiseksi. Tietänettehän, että ihminen rakastaa hyvää mainettansa."
-
--- "Mutta lopulta, -- eihän teidän armonne ole sidottu kiinni tähän
-kruunun-alusmaahan."
-
--- "Olenpa sitä itsekin ajatellut, mutta en ole sen suhteen vielä
-päässyt mihinkään ratkaisevaan päätökseen. Jättäkäämme se seikka
-tuonnemmaksi. Nyt ensi aluksi pysykäämme siinä, mitä olen teiltä
-pyytänyt. Tuletteko illalla luokseni teetä juomaan?"
-
-Tämä osotti, ettei häntä nyt vaadittu päivälliselle jäämään.
-
--- "Minulla on paljon työtä", selitti leski. "Täytyy kaikille tahoille
-kirjeitä kirjoittaa."
-
--- "Teidän armollanne on niin suuri kirjeenvaihto, että jo senkin
-tähden kannattaisi ottaa mies itselleen."
-
--- "Ettehän vaan luulle, että antaisin mieheni kirjeeni kirjoittaa?"
-
--- "En; vaan kirjeenvaihto voisi jäädä siksensä."
-
--- "Oi, älkää luulko näitä miksikään rakkaudenkirjeiksi. Sille, jota
-tahdon rakastaa, en anna rakkauttani kirjallisesti."
-
-Herra Grisák'in mielestä oli tämä varsin viisas sana, johon on kylläksi
-syytä, jos kerran ennen kirjallisesti annettu rakkauden-sitoumus on
-ihmiselle tuottanut niin paljon päänkivistystä. Portaista alas
-astuessaan palautti hän mieleensä kaikki ne kirjeet, jotka kaunis leski
-oli hänelle lähettänyt, ja havaitsi, ettei niissä todellakaan ollut
-mitään rakkauden ilmoitusta. Vaan kuitenkin, jos kukaan, niin kaiketi
-hän...
-
-Tuskin oli tohtori Grisák sulkenut oven perästänsä, kun Corinna taas
-istui pöydän ääreen ja alkoi kirjoittaa hienolle, hyvänhajuiselle,
-lila-väriselle paperilehdelle:
-
-"Rakas ystäväni!"
-
-Muu osa kirjoitettiin salakirjaimilla.
-
-Kirjeen kuvertille piirrettiin: "Herra Peter Straff'ille. Kápolna'an,
-poste restante."
-
-Herra Peter Straff ja "rakas ystäväni." Kaunis tähtipari!
-
-Virkahuoneesensa tultuaan havaitsi tohtori Grisák pöydällä
-käyntikortin, jossa oli ritari Ankerschmidt'in nimi sekä lyijykynällä
-tehty riipustus, josta tuli ilmi, että herra ritari tahtoi tulla kello
-viisi jälestä puolenpäivän.
-
--- "Ahaa! Yorkshirelaisten tähden! Vielä nytkin hän näyttää luulevan,
-ettei asianajajilla ja tuomareilla tässä maailmassa ole mitään muuta
-tekemistä, kuin tavotella siivoilta maanviljelijöiltä varastettua
-nelijalkaista omaisuutta. No, hänen sopii käydä minua kotonani
-tapaamassa."
-
-Mutta kohtalo rankaisi häntä pian tästä häijyn-ilkisestä aikomuksesta,
-sillä tultuansa hotelliin, jossa ylhäisen maailman oli tapa aterioita,
-näki hän ritari Ankerschmidt'in istuvan ihan sen pöydän vieressä, jossa
-hän itse tavallisesti söi. Tämä oli jo ehtinyt jälkiruokaan.
-
--- "Minä olen juuri ollut teidän kunniaanne hakemassa!" sanoi tohtori
-Grisák, ritarin viereen istuen.
-
--- "Bravo, sitte minun ei tarvitsekaan vaivata itseäni teidän
-luoksenne."
-
--- "Ah, suvaitkaa suoda minulle se onni. Täällä emme voi
-oikeudenasioista keskustella."
-
--- "Minun ei olekaan tarvis paljon selitellä, minkätähden olen
-luoksenne tullut."
-
--- "Minä ymmärrän. Minä tiedän. Yorkshirelaisenne."
-
--- "Tuhat tulimmaista! Älkää vetäkö esiin tuota yorkshirelais-juttua!"
-huusi vihastuneena Ankerschmidt ja se oli oikein onni hänelle, että
-saattoi viruttaa pois vihastuksensa makealla rusteri-viinillä. "Sekin
-oli narri, joka sen leikin alkoi. Mutta se on nyt loppunut. Siitä ei
-sanaakaan enää. Minä tulen toisessa asiassa. Tarvitsen anomuskirjaa.
-Jotakin kaunista."
-
--- "Minä olen valmiina."
-
--- "Virasta erotessani sanottiin minulle tuolla ylhäällä: te saatte
-olla varma siitä, että milloin hyvänänsä teillä on jotakin anottavaa,
-teidän anomuksenne heti täytetään. No nyt tahdon tätä lupausta
-hyväkseni käyttää. Siihen tarvitaan anomuskirjaa. Kirjallista. Sillä
-suullisesti aion itse kaikki sanoa."
-
--- "Minä ymmärrän", sanoi tohtori, tuttavan tapaissella kuiskauksella
-siirtyen lähemmäksi Ankerschmidt'iä. "Ehkä joku rintatähti?"
-
--- "Menkää hiiteen! Jo nytkin minulla niitä on niin monta, etten tiedä
-missä kaikkia kantaa. Ja kenelle niitä näyttelisin? Talonpojilleniko
-tuolla kotona? Toista minä tahdon. Eräälle vangitulle tahdon armoa
-hankkia."
-
--- "Ah, sepä sangen kaunista, sangen jaloa. Ehkä se on jostakin viasta
-raha-asioissa tuomittu?"
-
--- "Ei. Valtiollisesta rikoksesta."
-
--- "Ah! Varmaankin joku aulan-jäsen?"[46]
-
--- "Ei. Unkarilainen sotamies."
-
--- "Kenties joku teidän kunnianne entinen virkakumppani?"
-
--- "Eipä sitäkään. Minä en tunne häntä. Mutta minä tahdon käyttää
-kaikki vaikutusvoimani hänen hyväksensä. Hänen nimensä on Aladár
-Garanvölgyi. Tuon Adam Garanvölgyin sisarenpoika, te tiedätte? No, mikä
-piru teitä vaivaa?"
-
--- "Ei mikään, ei mikään. Kalanruoto istui kurkkuuni."
-
--- "Kalanruoto? Perhana! Vasikan-kotletista! Sellaista ei ole minulle
-vielä koskaan tapahtunut, vaikka kuusi vuotta olen ravintoloissa
-syönyt."
-
-Tohtori Grisák oli joutunut hirvittävään pulaan: kahden klientin
-väliin, joista toisella oli sangen hyvät tulot, toisella taas sangen
-hyvät tulevaisuuden toiveet tarjona.
-
--- "Saisinko tietää, mikä syy teidän kunniallanne on mainittua herraa
-suojella?"
-
--- "Se ei koske asiaan. Ei ole myöskään tarpeellista sitä tiettäväksi
-tehdä, että minä näissä tämmöisissä toimissa liikun, sillä heti kuin
-asia on päättynyt, unhotamme sen. Minä en tunne herra Aladár
-Garanvölgyiä, enkä tule häntä vastedeskään tuntemaan. Saatte pitää tätä
-asiaa yksityis-huvituksena minun puoleltani. En myöskään tahdo
-minkäänlaista teateri-rôlia näytellä, jotta minulle galleria
-jonkinlaisen jalomielisyyden tahi koira tietäköön minkä tähden käsiä
-taputtaisi. Tahdon vaan päästä asian perille, ilman mitäkään enempiä
-tarkoituksia. Minä tahdon, että Aladár Garanvölgyi olisi tuolla
-kotonansa; sen jälkeen ei minulla ole mitään hänen kanssaan tekemistä.
-Jos kohtaamme toisiamme maantiellä, toivotamme hyvää päivää ja menemme
-toinen toisemme ohitse. Sentähden ei olekaan aikomukseni, että itse
-tekisin anomuksen hänen vapauttamisestaan, vaan joku muu; minä sitte
-vaan aion hankkia suostumusta tämän kolmannen henkilön anomukseen sen
-vaikutusvoimani avulla, jonka tiedän itselläni asianomaisessa paikassa
-säilyssä olevan."
-
--- "Vai niin. Minä ymmärrän. Vanha Garanvölgyi on oleva anojana?"
-
--- "Vanha Garanvölgyikö? Äh, ystäväni, siinä tapauksessa ette tunne
-vanhusta. Hän ei tee anomusta mistäkään."
-
--- "Tietääkseni hän suuresti rakasti sisarensa poikaa."
-
--- "Rakasti kyllä, mutta anomusta hänen tähtensä hän ei tee."
-
--- "Lisäksi tarvitsisi hän häntä välttämättömästi, sillä hän itse
-saattaa hassupäisyytensä kautta rappiolle koko suuren taloutensa, jonka
-tuo sivistynyt, nuori mies piti sangen hyvässä kunnossa."
-
--- "Se on kaikki mahdollista. Mutta kuitenkin saapi ennemmin talo
-kaatua tuon vanhan naapurin niskoihin ja hiiret nakertaa saappaat hänen
-jalastansa, kuin hän panee nimensä minkään anomuskirjan alle. Sen minä
-paraiten tiedän. Jonkun muun tulee astua esiin. Jonkun likeisen
-sukulaisen."
-
-Tohtori Grisák rupesi uteliaasti hammas-tikkua käyttämään; ken se
-lienee?
-
--- "No, ettekö voi arvata, kenen tulee tehdä anomus?"
-
-Tohtori Grisák pudisti päätään; hän ei saanut sitä mieleensä
-johdatetuksi.
-
--- "No, olkaa siis arvaamatta. Valmistakaa nyt vaan kaunis anomuskirja;
-mutta sen tulee olla kaunis, muistakaa se; ei mitään kuivaa sisällystä,
-kuin jos pyydettäisiin patenttia johonkin vasta keksittyyn
-saapasmusteesen, vaan asianmukaista, arvokasta. Minä kyllä pidän siitä
-huolta, että se, jonka tulee tehdä anomus, kirjoittaa nimensä alle;
-sitte vien sen itse Wien'iin. Syökää sentähden väleen tuo kompottinne;
-ei ole tarpeellista, että jokaisesta kirsikan-marjasta erikseen
-puserratte sydämen. Teidän iällänne ollessani söin minä kirsikat
-sydämineen päivineen. Joutukaa siis, minä odotan teitä ja sitte menemme
-yhdessä asuntoonne. Te kirjoitatte itse anomuskirjan, sen ei tarvitse
-tulla apulaistenne käteen; minä pistän sen taskuuni ja sitte lähdemme
-yhdessä allekirjoitusta hankkimaan."
-
-Tohtori Grisák paistui näitä sanoja kuullessaan enemmän kuin se
-rostbeafi, jonka oli syönyt. Tämä on kaunis juttu! Hänen oma
-käsi-alansa menee anomuskirjana hallitukselle, ritarin puoltosanalla,
-vaikka rouva Pajtay on antanut hänelle ihan päinvastaisen toimen! Hänen
-itse tulisi kirjoittaa sydäntä liikuttava armonrukous sen miehen
-eduksi, joka tahtoo vaimoksensa ottaa juuri sen, jota hän itsekin
-haluaa!
-
-Mutta Ankerschmidt'istä ei ollut mahdollista irti päästä; tohtorin
-täytyi nyt kiiruusti juoda kahvinsa, seurata häntä kotiinsa ja siellä
-istua pöydän ääreen, josta ei ollut nousemista ennenkuin tilattu
-asiakirja oli valmis.
-
-Herra tohtorin juolahti mieleen se kavala temppu, että teki
-anomuskirjaan niin paljon korjauksia ja lisäyksiä, jotta oli
-tarpeellista kirjoittaa se puhtaaksi. Mutta hän pettyi. Anomuskirjan
-luettuansa taittoi ritari sen kauniisti kokoon ja pisti taskuunsa.
-
--- "Suokaa anteeksi! joku kirjureistani saa kirjoitta sen puhtaaksi."
-
--- "Ei se ole tarpeellista. Se on hyvä näinkin."
-
--- "Mutta eihän teidän kunnianne aikone antaa sisään tuota konceptia?"
-
--- "En suinkaan. Sen henkilön, jonka nimessä anomus tehdään, pitää itse
-kopioita se, sanasta sanaan."
-
-~- "Mutta se ei saa siitä selkoa."
-
--- "Minulla on siitä jo selko ja minä mielin itse sen hänelle
-dikterata."
-
-Kirjoitus ei enään ollut pelastettavissa. Se oli joutunut herra ritarin
-käteen eikä sitä häneltä voinut minkäänlaisella rynnäköllä takaisin
-riistää.
-
-Tärkein tehtävä oli nyt kiireimmiten antaa Corinnalle tieto tästä
-odottamattomasta keikauksesta. Vaara tunki päälle; se oli jollakin
-tapaa ehkäistävä.
-
-Kaikeksi onneksi päätti kenraali keskustelun; hän ei tahdo kauemmin
-viipyä, vaan tarttuu kiireesti hattuunsa ja menee asiatansa
-toimittamaan. Tohtori Grisäk itse myöskin rientää ulos. Hänen täytyy
-tietysti pikemmin kuin paremmin tavata rouva Pajtayta. Tämä tosin
-odottaa häntä vasta teen-ajaksi, mutta semmoisessa erinomaisessa
-tapauksessa, jossa joka minuti on ahdistava vaara, ei ihminen ehdi
-vartomaan säännöllistä audiensi-hetkeä.
-
-Portilla tohtori Grisák hätäisellä kiiruulla sanoo jäähyväiset
-Ankerschmidt'ille. He pudistavat toinen toisensa kättä, toivottavat
-toisillensa hyvää yötä ja vakuuttavat, kuinka suuri onni tämä yhtymys
-heille kummallekin on ollut, mutta -- huomaavat, että molemmat aikovat
-mennä yhdelle taholle.
-
--- "No, sepä hyvä; käymme siis taas yhtä tietä."
-
-Kristófin-torilla sanoivat he toisilleen uudestaan jäähyväiset,
-pudistivat uudestaan kättä.
-
--- "Paljon onnea!"
-
--- "Herran haltuun!"
-
--- "Minne päin on teidän matka?"
-
--- "Minä menen Vácz'in-kadulle."
-
--- "No, sinne minäkin menen."
-
-Ja toisenkertaisen hyvästi-jätön perästä astuvat he taas samaa tietä
-eteenpäin. Molemmat nauroivat sitä kovin.
-
-Lopuksi pysähtyi Ankerschmidt erään kahdenkertaisen kartanon portille.
-
--- "Tässä meidän on lopullisesti hyvästi jättäminen. Näkemiin asti,
-rakas tohtori!"
-
--- "Kiitoksia paljon", sanoi tohtori. Ja samassa törmäsivät molemmat
-toisiansa vastaan portissa, josta kumpikin yritti yhtä haavaa sisälle
-menemään.
-
--- "Mitä perhanaa? Tekin tulette tänne?"
-
--- "Teidän armonne siis myöskin pyrkii tänne? No, sepä oivallista!"
-
--- "Ja me olemme jo niin kauniisti kolme kertaa perätysten toisillemme
-jäähyväiset sanoneet."
-
--- "Vaikk'emme ole toisillemme mitään velkaa."
-
--- "Kuka tuttavanne tässä asuu?"
-
--- "Tuttavani?" lausui tohtori Grisák hämillänsä. "Minä menen hänen
-armonsa, rouva Pajtayn luokse eräässä asiassa."
-
--- "Bravo! Sepä hauskaa! Sinne juuri minäkin menen. Te tiedätte
-varmaankin, missä ovi aukenee; teidän sopii viedä minutkin sisään,
-sillä minä tiesin vaan talon-numeron. Tännehän minäkin riensin; tämäpä
-oiva sattumus."
-
-Sen sanottuaan tarttui ritari tohtorin käsivarteen ja lykkäsi häntä
-kohteliaasti edellensä; mutta tämä olisi mielellään tahtonut heittää
-ritarin alas portaita myöten, ellei olisi ollut varma siitä, että
-ritari pikemmin olisi voinut heittää hänet alas, jos olisivat ruvenneet
-"jus fortioris'een" vetomaan.
-
-Tohtori Grisák antoi tykyttävällä sydämellä Ankerschmidt'in johdattaa
-itseään, ikäänkuin jonkun tepposen tehnyt koulupoika, jolle paha
-aavistus kuiskaisee, että jos opettaja siitä saapi vihiä, ei patukkaa
-säästetä.
-
-Ankerschmidt taas lienee ollut suotuisa vieras rouva Pajtaylle,
-viimeisen maatilan-kaupan perästä. Tämä muisteli aina suurella
-mielihyvällä sotavanhuksen rakastettavaa olentoa.
-
-Niinpä kyllä: hänen "rakastettavaa" olentoansa. Sillä älkää luulko, te
-nuoret, käherätukkaiset kansalaiset, että haiset vaan yksinomaisesti
-teitä suosivat ja etteivät he ensinkään huomaa meitä vanhoja,
-harmaa-tukkaisia, puoleksi tahi kokonaan paljaspäisiä "täysikasvuisia"
-nuorukaisia.
-
-Ritari otettiinkin tosiaan sangen sydämellisesti vastaan. Talon-emäntä
-oli itse leppeys häntä kohtaan. Hau piti häntä kaikista vieraistansa
-etevimpänä. Hän kysyi häneltä, mitä hän pianolla soittaisi. Hän istui
-hänen viereensä teetä juodessa ja antoi muitten seuralaisten sijoittua,
-mihin tahtoivat. Ja kuitenkin oli siinä läsnä etutanssija,
-maanviljelijä, runoilija ja muitakin hänen ihailijoitansa. Nämät
-haastelivat Corinnan nais-tuttavien kanssa, jotka olivat istuneet mikä
-minnekin, sill'aikaa kuin Corinna itse katsoi ritaria mahdollisimmaksi
-kohteliaisuutensa esineeksi, jossa toimessa hänen hyvänsävyiset
-ihastelijansa eivät häirinneet häntä.
-
-Tohtori Grisák yksistänsä ponnisteli lakkaamatta voimiaan, ollaksensa
-alati "liitossa kolmantena", ja piti itseään kaikenlaisilla
-apropos'illa "au courant" molempien klienttiensä keskinäisessä
-haastelossa.
-
-Hänen pelkonsa oli turha. He sanoivat toisilleen vaan korupuheita,
-niinkuin maailmassa on tapa.
-
-Myöhemmin rupesi seura harvenemaan. Erittäin kiitettävän tavan mukaan
-pujahti kukin alttarin-palvelija pois sillä tavoin, ettei kukaan häntä
-huomannut; ei niinkuin maalla vieraissa, jolloin ensiksi puetaan päälle
-turkit ja huopasaappaat ja sen jälkeen sanotaan jäähyväiset järjestänsä
-kullekin talonväestä ja jälelle jäävistä vieraista. Täällä tietää
-korkeintaan palvelija, että joku on mennyt, siitä että hän on auttanut
-päällystakkia ylle. Tohtori Grisák'kin oli jo pari kertaa katsonut
-kelloansa, sillä sydänyö oli lähestymäisillään. Kaikki lähtevät jo
-tiehensä, Ankerschmidt yksistänsä ei ota liikahtaaksensa valloitetusta
-asemastaan ja juo jo seitsemättä teekuppiaan; kyllä häntä vielä halvaus
-kohtaa!
-
-Vihdoin häiritsee seuraa kahden naisvieraan ilmestyminen, jotka
-hupilaisten kadottua itsekin nousevat ylös ja kutsuvat vaunujansa. He
-sanovat jäähyväiset emännälle. Tämä saattaa heitä ulos. Ritari pysyy
-järkähtämättä istumassa, niinkuin kivijalkainen prinssi tuhatyhdessä
-yössä.
-
--- "Aika käy jo myöhäiseksi", sanoo tohtori Grisák, levottomasti
-liikkuen edes takaisin.
-
--- "Niin käy", vakuuttaa Ankerschmidt; "teidän täytyy nousta varhain,
-miks'ette mene kotia?"
-
--- "Minä odotan teitä, jotta menisimme yhdessä. Olen jo tilannut
-vaunut."
-
--- "Se oli tarpeetonta. Muuten saatatte kyllä minua odottaa, mutta
-kaatakaa itsellenne siinä tapauksessa vielä kuppi teetä; siihen on
-kyllä aikaa."
-
-Hm! Tuo näkyy viihtyvän hyvin täällä.
-
-Ritari rupesi polttamaan rommia ja sokeria teelusikassa.
-
-Corinna tuli takaisin ja istui uudestaan hänen viereensä; tohtori
-Grisák sijoittui syrjäpuolelle, nojaten käsivarttansa pieneen
-kirjahyllyyn.
-
--- "Teidän armonne vieraat ovat jo kaikki menneet?" kysyi Ankerschmidt.
-
--- "Oi, se ei tee mitään", riensi Corinna häntä rauhoittamaan.
-
--- "Minä tahtoisin kernaasti yksinäni puhua teidän armonne kanssa."
-
-Corinna viittasi epäilevällä silmäyksellä tohtori Grisák'iin päin.
-
--- "No, herra tohtorin läsnä ollessa saatan kyllä puhua", sanoi
-Ankerschmidt, verkallensa tiputtaen palavaa rommia lusikasta teehen.
-"Hän tietää jo asian."
-
-"Mitähän se lienee?" kysyi itsekseen Corinna, sillä välin kuin tohtori
-Grisák tuskissaan väänteli itseään tuolillansa.
-
--- "Teidän armonne on, niinkuin olen kuullut, morsian", sanoi
-Ankerschmidt, ystävällisellä suopeudella silmäillen Corinnaa.
-
--- "Oi, ei, ei", vastasi tämä, korvia myöten punastuen.
-
--- "Mutta niin minulle on kerrottu."
-
--- "Oi, minulla ei ole mitään aikomusta naimisiin mennä."
-
-Sillä tavoin ne puolustavat itseään, jotka tahtovat, että heidän
-väitettänsä vääräksi osotetaan.
-
--- "Minä tiedän, minä tiedän. Ikävä seikka. Teidän armonne torjuu pois
-jokaista, eikä kukaan tiedä syytä siihen. Mutta minä tiedän sen jo.
-Älkää hämmentykö! Teidän sulhonne on vangittuna. Minä tiedän sen hyvin.
-Vieläpä niin pitkäksi ajaksi, että kun taas saatte nähdä hänet
-edessänne, joudutte jo kadonneen nuoruuden iltaruskossa toisianne
-kättelemään. Ja teidän armonne salaa surunsa, eikä sano koskaan
-naimisiin menevänsä. Minä kunnioitan sitä suuresti. Mahdollista on,
-että minä olin hänen vihollisensa sodan aikana; mutta minkätähden
-vainoisin sitä, joka ei enään itseänsä puolusta? Minä sanon nyt, että
-teidän armonne ennen pitkää on tuleva onnelliseksi ja juuri sen kautta,
-jonka olette niin kauaksi aikaa kadonneeksi luullut."
-
-Corinna katsahti hämmästyneenä Grisák'iin, joka kaikin voimin puuhasi
-vetääksensä paidankaulustaan niin korkealle, että hän täydellisesti
-voisi kätkeytä sen taakse.
-
--- "Suoraan sanoen", jatkoi ritari Ankerschmidt, "minä pidän huolta
-siitä, että anteeksi-anomus tulee korkeimpaan paikkaan paraimmalla
-puoltosanalla, ja minä takaan sen menestyksen, jotta kahden kuukauden
-kuluttua Aladár Garanvölgyi on oleva tässä teidän jalkainne juuressa."
-
-Nämät sanat kuultuansa katsoi tohtori Grisák tarpeelliseksi tyhjentää
-lasin vettä.
-
-Corinna sopersi hämmästyneenä ja penseästi:
-
--- "Minä en ymmärrä."
-
--- "No, sehän on varsin yksinkertaista."
-
-Ankerschmidt pisti käden taskuunsa ja veti siitä, tohtori Grisák'in
-kauhistukseksi, esiin tuon usein mainitun anomuskirjan-konceptin.
-
-Tohtori tunsi olevansa hukassa.
-
--- "Tämä on varsin kaunis anomuskirja, jonka teidän armonne omalla
-kauniilla kätösellään saapi kopioita. Se on tarpeellista, että siinä
-nähdään rakastavan käden värinä. Jos pari kirjainta jääkin pois, sitä
-parempi; siitä saattaa havaita tunteitten totuuden. Sen alle kirjoittaa
-teidän armonne nimensä ja sitte lähdemme yhdessä Wien'iin. Minä itse
-saatan teitä kaikkialle, missä täytyy ilmestyä, ja vakuutan teille,
-että jos mikään, tämä anomus tulee hyväksyvällä vastauksella takaisin."
-
-Tohtori Grisák'ista oli ikäänkuin kaksi terävää nuolta naulitsisivat
-häntä kiinni siihen nojatuoliin, jossa hän rauenneena istui; nämät
-kaksi terävää nuolta olivat Corinnan silmät.
-
-Hän tunsi konceptista tohtorin käsi-alan.
-
-Tämän oli loppu tullut.
-
-Corinnan suonissa kiehui myrkky. Tuo yksinkertainen vanhus ei käytä
-tilaisuutta, vaikka hän näkee edessään kauniin tyttölesken, "res
-nullius'en", vaan sen sijaan tahtoo aikaan-saattaa tiesi mitä
-sekasortoa, vieläpä toivoo, että se jalomielisyytenä hänen kontollensa
-kirjoitetaan!
-
-Mutta tuo toinen! Tuo lakimies. Joka kaikki hyvin tietää. Eikö hän
-ymmärtänyt luovuttaa sotavanhusta tuosta typerästä aikomuksesta? Kun
-meni vielä suunnittelemaan hänelle tuota kirottua anomuskirjaa!
-
-Ja tämä tulisi hänen omakätisesti kopioita!
-
-Ja hänen itse pitäisi edistää asiaa, jonka toteen käyminen häntä
-kauhistuttaa!
-
-Voi, nuot miehet ansaitsisivat kaikki tyyni joutua yksittäin
-maanalaisiin vankihuoneisin, jossa saisivat hiueta, ikävöidessään
-armaan naisen ääntä.
-
-Ritari sekoitti vaan sokeria kupissaan. Hän oli täydellisesti
-tyytyväinen teateri-temppuunsa ja odotti vähintäänkin, että kaunis
-leski itkien heittäyisi hänen olkapäähänsä ja kaiken mokomin tahtoisi
-hänen kättänsä suudella, jota hän kuitenkin mahdollisuuden mukaan
-koettaisi estää.
-
-Corinnan juolahti nyt yht'äkkiä mieleen oikea pääkeikki, omituinen sen
-puolesta, että se osottaa, kuinka paljon voimaa ja kuinka paljon
-hellyyttä saattaa naisen sydämessä yhdistyä.
-
-Hän taittoi kokoon anomuskirjan ja laski sen takaisin ritarin eteen. Ja
-kylmällä äänellä, vaikka raskaasti hengittäen, sanoi hän sitte tälle:
-
--- "Hyvä herra! _Ennenkuin tunsin teidät_, olisin ollut valmis tähän
-toimeen ryhtymään; mutta nyt, 'ken on teidän vastustajanne, se on
-minunkin vastustajani.'"
-
-Sepä oli tunnustus "in optima forma!" Minä en tahdo vanhaa ylkääni
-vapauttaa, jottei hän seisoisi "teidän" tiellänne!
-
-Ja siinä oli samassa myöskin rukkaset tohtori Grisák'ille.
-
-Ankerschmidt puri huuliansa, katsoi terävästi noitten tuuheain
-silmäkarvain alta Corinnaan, pisti sitte hiljaisesti paperin taskuunsa
-ja pani takkinsa napit kiinni.
-
--- "Aika on jo myöhäinen, herra tohtori. Lähtään."
-
--- "Ettekö juo teetänne?" kysyi pidättävällä äänellä Corinna.
-
--- "Kiitoksia. Sitä oli jo kylläksi."
-
-Kaikkia oli ritari jo saanut kylläksi.
-
-Kylmäkiskoisesti kumartaen sanoi hän jäähyväiset ja meni pois.
-Korvennettuna seurasi tohtori Grisák häntä kintereissä.
-
-Sinne hän ei olisi jäänyt sekunniksikaan, vaikkapa hänelle olisi
-luvattu ministerin-salkku.
-
-Kaikkein ensimmäiseksi täytyi hänen kotona tarkoin mietiskellä, millä
-pykälillä hän voisi puolustaa itseään Corinnan hyökkäyksiä vastaan,
-millä tavoin hän syytetystä ylenisi syyttäjäksi. Nyt hänen tehtävänsä
-vaan oli onnellisesti peräytyä tappotanterelta sotavanhuksen suojassa.
-
-Ankerschmidt ei puhunut sanaakaan portille asti. Siellä kun he
-seisahtuivat ja tohtori Grisák odotti vaunujensa esiin-ajamista, laski
-hän kätensä tohtorin olkapäälle.
-
--- "Kuulkaas, herra tohtori! Oletteko koskaan nähnyt, kuinka, jos koira
-saapi kuusi penikkaa ja niistä vaan tahdotaan pitää yksi, lihavin, muut
-elävältä kuopataan?"
-
-Tohtori katsoi tästä kysymyksestä kummastuneena ritariin, mitä hän
-sillä tarkoittaisi.
-
--- "No, minä sanon teille, että on paljon onnellisempi kohtalo, jos on
-tuommoinen elävältä haudattu, tarpeeton, pieni koiran-penikka, kuin jos
-on tuon naisen ylkämies. Hyvää yötä, herra tohtori!"
-
-Sen sanottuansa jätti hän tohtorin vaunuihinsa astumaan, mutta lähti
-itse jalkaisin kotia pyrkimään. Häntä ei peloittanut yksinänsä
-jalkaisin käydä barbarein pääkaupungissa.
-
-
-
-
-VII.
-
-Toinen.
-
-
-Ankerschmidt'in komea, uusi kastelli, joka oli renaissancen malliin
-rakennettu, teki, ettei maantieltä ollenkaan nähnyt tuota vanhaa
-rakennusta, jota Adam Garanvölgyi semmoisella itsepintaisuudella ei
-tahtonut antaa kenenkään muun omistettavaksi. Vasta kun oli kartanon
-ympäri kiertänyt, näki tämän muinais-jäännöksen keskellä vanhoja
-kastanja-puita, joitten latvat olivat kallistuneet toinen toisensa
-puoleen, ikäänkuin olisivat ottaneet vanhaa asuntoa myrskyiltä
-suojellaksensa. Yhtäläistä ystävällisyyttä osotti rappeutuneille
-tiiliseinille vihriäinen muratti, jonka köynnökset olivat akkunain
-välitse suikerrelleet kattoon asti, kun sen sijaan sen varret alhaalta
-olivat pörheät kuin peuran jalka.
-
-Huoneen ympäristöä puitten juureen asti peitti kaunis nurmi ja siihen
-saakka ulottui Garanvölgyin alue; tästä ulospäin oli maa sannoitettu ja
-se oli jo ritari Ankerschmidt'in. Tämä olikin väli-aidalla eroittanut
-vieraan omaisuuden, jottei kukaan vaunuilla tahi ratsain tuleva voisi
-erhettyä.
-
-Vanhan kastellin ympärillä saattoi siis ruoho keväästä syksyyn asti
-kasvaa niin korkeaksi kuin tahtoi; sitä ei niitetty eikä tallattu
-maahan.
-
-Mutta neljä kertaa kunakin vuonna, tarkoin määrätyillä väli-ajoilla,
-oli Kampós herran tapa tulla sinne avainkimppu kädessä. Hän avasi
-silloin ovet, tuuletti suojat ja toimitti siellä, tiesi mitä; puolen
-tunnin tarkastuksen jälkeen lukitsi hän taas perästään kaikki ja meni
-pois.
-
-Että tämä säännöllinen ilmestyminen kunakin vuosineljänneksenä tuossa
-vanhassa kastellissa olisi jäänyt huomaamatta Straff'ilta, jota nyt jo
-nimitämme hänen oikealla nimellänsä, on tuskin luultavaa.
-
-Straff oli todellakin jäänyt ritarin perheesen, pianonsoiton-opettajan
-virkaa toimittaen. Niinkuin tiedämme, osasi hän varsin hyvästi soittaa
-pianoa ja puolalaisen emigrantin rôlia näytellä, joksi lopulta
-Ankerschmidt itsekin häntä luuli.
-
-Eräänä semmoisena neljännespäivänä Straff, aavistaen Kampós herran
-tuloa, hiipi hänen jäljissänsä. ja kun tämä oli sulkenut perästään
-huoneen oven, kätkeysi hän erään vanhan seljapensaan suojaan ja
-kurkisti sieltä akkunasta siihen huoneesen, johon oli kuullut toisen
-menevän.
-
-Huoneesen tultuansa katseli Kampós herra ympärilleen, peittäisivätkö
-kartiinit hyvästi akkunoita. Hän ei huomannut, että yhdestä akkunasta
-oli lyijy-juotos ulos murrettu ja että joku siitä sisään pistetyllä
-seljapensaan oksalla saattoi nostaa kartiinia sen verran ylös, että
-reiästä taisi nähdä, mitä huoneessa-olija teki.
-
-Kampós herra oli puettu pitkähiaiseen nuttuun, joka oli varsin
-omansa milloin peittämään milloin näyttämään esineitä, niinkuin
-silmänkääntäjän japonitsa.
-
-Yht'äkkiä näkyi nyt hänen kädessään pieni, neliöjalan kokoinen lipas.
-Mistä hän sen esiin otti, sitä ei voinut hyvästi huomata. Lipas oli
-ebenholzista. Ainakin oli se musta, se on varmaa.
-
-Kampós herra otti liivinsä taskusta pienen avaimen ja aukaisi sillä
-lippaan. -- Paha, että hän seisoi sillä tavoin, jotta lippaan avattu
-kansi kokonansa esti näkemästä, mitä sen sisässä oli.
-
-Mutta joku tärkeä esine siinä epäilemättä on, sillä Kampós katselee
-kauan lippaasen, siksi kuin hänen silmänsä täyttyvät jollakin kostealla
-aineella; hän pyhkii kädellään silmiänsä ja pudistaen sitte nyrkkejään,
-tekee hirveitä, uhkaavia liikuntoja ilmassa.
-
-Ja mitä hän lisäksi tekee?
-
-Hän vetää esiin papereita takin-taskustaan ja panee ne lippaasen.
-
-Kovin epäilyttävä sorminta!
-
-Sen jälkeen sytyttää hän kynttilän, etsii lakkaa, vetää sormestaan
-sinetti-sormuksen ja lukitsee sinetillä lippaan kiinni.
-
-Suurimmassa määrässä epäilyttävä toimitus!
-
-Sitten ottaa hän taas lippaan käteensä, kääntyy ympäri ja menee vihdoin
-ulos huoneesta. Laskiko hän lippaan jonnekunne vai ottiko hän sen
-mukaansa? Tuon rikoksessa osallisen nutun tähden sitä ei voinut
-havaita. Se vaan on varmaa, että kun hän taas tuli ulos linnasta,
-näytti siltä, kuin hän ei mitään myötänsä veisi.
-
-"Corpus delicti" siis epäilemättä oli jäänyt tänne "loco."
-
-Tämä on oleva monessa suhteessa kallisarvoinen saalis. Sellaisista
-ilmi-annoista saattavat "komitentit" paljon maksaa.
-
-Kirje kirjoitetaan kiireesti herra Bräuhäusel'ille, tilataan
-ylimääräinen posti, käsketään joutua.
-
-Joutuisuutta ei saatakaan valittaa.
-
-Kaksi tuntia puoli-yön jälkeen saapuu suurimmassa hiljaisuudessa herra
-Bräuhäusel sihteerinsä, kirjurinsa, komisarjuksensa ja näitä vastaavan
-aseellisen apujoukon seurassa, josta yksi osa heti asettuu vanhan
-kastellin ulostultavia vartioimaan, kun sen sijaan toinen osa ynnä
-viranomaisten kanssa lähtee pää-kapinoitsijaa Kampós'ia kiinni
-ottamaan.
-
-Hänen onnistui estää kaikki paon yrityksetkin. Kampós herra oli jo
-täysissä vaatteissa ja hankki juuri talleja päin menemään.
-
--- "Seis!" huusi hänelle Bräuhäusel; "mihin matka?"
-
--- "Talliin", vastasi Kampós herra viattomasti.
-
--- "Mitä sieltä sydänyönä etsitte?"
-
--- "Minä olen huoneenhaltia. 'Oculus domini saginat boves' (isännän
-silmä lihoittaa karjaa), tietänette. Mutta nyt ei enään ole yö, sillä
-aamu jo koittaa."
-
--- "Mikä aamu? Kello kolme keski-yön jälkeen."
-
--- "Sehän juuri on aamulla. Talonpojilla se on byroosen-menon tunti."
-
--- "Ei mitään viisastelemista! Te tulette kanssamme. Ottakaa mukaanne
-aution kastellin avaimet. Herra Mikucsek[47] kahden miehen kanssa
-seuraa teitä."
-
-Herra Mikucsek oli laiha, pitkäkaulainen mies; hänen sääriensä ympäri
-liehui ahdas, nuuskan-värinen talvilevätti, jolla hänen olisi ollut
-kovasti vilu, jos ei iso, kirjava villahuivi olisi häntä suojellut;
-vaan tuskin hän nytkään aamukylmältä sai suutansa suljetuksi.
-
--- "No, tulkaa vaan perässäni, amice!" viittasi hänelle Kampós herra,
-jolla oli herkeämätön halu juuri sillä hetkellä sytyttää piippuansa ja
-sitä varten tuluksilla tulta iskeä, joll'aikaa nuot kunnioitetut herrat
-seisokoot pakkasessa.
-
-Herra Mikucsek oli kuitenkin kaikkialla hänen kintereissään. Käsilyhdyn
-avulla löydettiin avainkimppu ja sitte lähti koko vartiojoukko
-liikkeelle kastellia kohti: edellä herra Bräuhäusel, välissä Kampós
-herra vilusta vapisevan Mikucsek'in kanssa sekä perässä ja ylt'ympäri
-aseellisia santarmeja.
-
-Kastellille tultua käskettiin virallisesti Kampós herran viipymättä
-avata lukitut ovet.
-
-Kampós herra totteli asianomaisten käskyä.
-
--- "Kaksi miestä jää ovelle, eikä saa laskea ketään sisään eikä ulos!"
-komensi herra Bräuhäusel. "Eteenpäin, te avainten kanssa!"
-
-Kampós herralle ei kukaan sanonut, mitä haettiin, eikä hän myöskään
-kysynyt, mitä tahdottiin löytää.
-
-Sen jälkeen alotettiin varsinainen katsastus.
-
-Ensiksi käytiin lattianpartten kimppuun. Ne nostettiin ylös pitkin
-seiniä, suurella taitavuudella, ja niitten kätköjä tutkittiin
-huolellisesti. Salaisia hiiren-läpiä ja rotan-sokkeloita tuli lyhdyn
-valossa ilmi; niitten pelästyneet asukkaat juoksivat tiehensä tutkijain
-jalkojen välitse, eivätkä osottaneet mitään halua kuulusteltaviksi
-pysähtyä; tuolla nurkassa tuli näkyviin maailmasta pois vetäyneen,
-yksinäisen sirkan pesä, täynnä rikki jyrsittyjä olkia, niinkuin myös
-satajalkaisen hedelmämadon ja harmaan kellarisiiran lukuisat sikiöt.
-Mutta paitsi näitä, ei mitään salaista keksitty.
-
-Nyt tuli uunien vuoro.
-
-Tässä oli herra Mikucsek oikein omilla elämillänsä ja hän ryhtyi heti
-työhön. Suurena käytöllisenä älykkönä hän hyvin tiesi, että uunien,
-savupiippujen ja kaminien koloissa löytyy oivallisia kätköpaikkoja.
-Nami revittiin sentähden yksitellen irti; niitten kappaleet tutkittiin;
-pariin uurnan-muotoiseen koristukseen, joitten suu oli liian ahdas,
-lyötiin vielä läpikin kylkeen. Näissä ei kuitenkaan missään ollut
-mitäkään, se on, niissä oli hirveän paljon nokea, josta herra Mikucsek
-ennen pitkää tuli varsinaisen nokikolarin muotoiseksi.
-
-Paljon puhtaampaa työtä oli jo marmori-levyjen kiskominen käytävistä;
-sitä saattoi tehdä kuokalla eikä siinä käsiänsä liiaksi tahrannut.
-
-Ei sieltäkään mitään löydetty. Herra sihteerin täytyi vääntää
-kiinni läkkitolpponsa kansi ja pistää taskuunsa protokolla ilman
-minkäänkaltaisia muistoon pantavia tietoja, sill'aikaa kuin herra
-Bräuhäusel omassa personassaan näytti lyhtyä kaikkialle, jottei mitään
-salakuljetusta voisi tapahtua.
-
-Nyt astuttiin alas kellariin. Muutamia tyhjiä tynnyreitä venyi siellä
-vielä lahonneilla aluspuilla; näitten pohjat avattiin ja sisällys
-havaittiin viran puolesta sangen ummehtuneeksi ja paitsi sitä kokonansa
-tyhjäksi.
-
-Mutta herra Mikucsek on käytöllinen mies. Kellareita ei saa tuolla
-tavoin tutkia. Hänen käskystänsä täytettiin yksi tyhjä tynnyri vedellä;
-sitte se vieritettiin alas, pohja lyötiin ulos ja tynnyri käännettiin
-ylös alaisin, jotta vesi yhtä haavaa joka taholle juoksisi. Tämä
-tehtiin sitä varten, että jos johonkin paikkaan kellarissa jotakin
-olisi alas kaivettu, se paikka pikemmin imisi veden sisäänsä, kuin muu
-kovaksi tallattu maapohja, ja siten ilmaisisi kätköpaikan.
-
-Tutkimuskunta nousi siksi aikaa aluspuille seisomaan, jottei vesi ehkä
-pääsisi juoksemaan heidän saapasvarsiinsa.
-
-Kampós herra, kahden miehen välissä vartioituna, katseli vaan
-hymyhuulin tätä viekasta toimitusta.
-
-Silloin rupesi yht'äkkiä vesi juoksemaan juuri siihen paikkaan, jossa
-Kampós herra seisoi, ja selvästi syvenemään kuoppaan väleen katoomaan.
-
--- "Tuossa on! siinä se on!" huusi yhtähaavaa kolme miestä ja herra
-Mikucsek teki innoissaan semmoisen poukauksen, että vaipui nilkkaluuhun
-asti rapakkoon. "Pois siitä! Lapiot tänne!"
-
-Tämä "pois siitä" oli nähtävästi lausuttu Kampós herralle, joka oli
-saattanut itsensä suuressa määrässä epäluulon-alaiseksi sen kautta,
-että seisoi juuri tuon vaarallisen paikan päällä, ikäänkuin olisi
-tahtonut sitä ruumiillaan peittää.
-
--- "Lapiot tänne!" Aluspuut nostettiin syrjälle ja ruvettiin kiireesti
-kaivamaan.
-
-Herra Mikucsek kiversi ylös housunsa, voidaksensa seisoa likempänä.
-Jotakin kilahti.
-
--- "Ahaa! Tässä on jotain!" Kampós herra itsekin oli utelias tietämään,
-mitä siihen lienee maahan kaivettuna.
-
--- "Hiljaa vaan, täytyy tarkasti tutkia. Varovasti!" Herra Mikucsek
-kaivoi käsillään vetelää multaa kuopasta. Vihdoin joutui hänen käteensä
-jotakin; hän veti sen esiin. Mikä se oli? Tyhjä pullo. Siinä ei ollut
-mitään. Syvemmäksi! Taas tyhjä pullo. Vieläkin yksi. Ja vielä lisäksi
-noin viisitoista pulloa, kaikenmuotoisia: pienempiä, suurempia;
-puolenmittaisia, kokomittaisia; sinisen-, vihriän-, keltaisen-värisiä;
-tokaji-, ménesi-, sampanjapulloja; mutta kaikki toinen toisensa
-laatuiset siinä, ettei niistä saattanut mitään sisällystä löytää.
-
-Tutkija-herrat katselivat ällistyneinä toisiinsa. "Mitä tämä
-merkitsee?"
-
-Kampós herra oli vaan ääneti. Häneltä ei mitään kysytty. Eikä hän
-mitään virkkanut. Mutta hänen muistui kohta mieleensä, että
-kunnioitetulla herralla kerta oli ollut juoppo heitukka, joka sitte
-pantiinkin pois palveluksesta. Hänen aikanansa katosi kellarista paljon
-semmoisia viinipulloja, joita Adam herra piti varalla vaan rakkaimpia
-vieraitansa varten. Varmaankin oli tuo heittiö ollut se, joka oli
-käyttänyt kellarin hiljaisuutta pulloja tyhjentääksensä ja sitte
-haudannut nämät mykät rikoksensa todistajat aluspuitten alle. Mutta ei
-kukaan Kampós herralta tätä kysynyt, ja hän katseli sentähden
-levollisesti, kuinka tutkija-herrat asianomaisella uutteruudella tyhjän
-tynnyrin pohjalla kirjoittivat protokollaan, että eräästä kovin
-epäiltävästä maan-alaisesta kuopasta oli löydetty tavattoman salainen
-kokoelma lasipulloja, yhteensä seitsemäntoista kappaletta, joilla
-varmaankin lienee yhteyttä vasta ilmi saatavain asiain kanssa. Sen
-jälkeen pantiin pullot viralliseen sinettiin.
-
-Sill'aikaa oli jo aamu ruvennut koittamaan, Kun oli tullut valoisampi,
-sopi nyt mennä ullakkoa tarkastamaan. Täällä eneni herra Mikucsek'in
-vaiva yölepakkojen kautta, jotka eivät ensinkään tahtoneet hänen
-virallista lähetystänsä hyväksyä, vaan kaikista nurkista ja komeroista
-lensivät häntä vasten silmiä ja, jos hän pisti kätensä johonkin koloon,
-purivat häntä sormiin.
-
-Tämä ikivanha ullakko oli kuitenkin erittäin ihana paikka jokaiselle
-tutkimuskunnalle, siinä kun oli ristin rastin asetettuja palkkeja ja
-orsia, joitten päälle sopi kiivetä; kapeita ruode-aitauksia, joitten
-taakse vaan vatsallansa saattoi ryömiä; rappeutuneita palomuureja,
-joitten ontelot olivat ikäänkuin varta vasten tehdyt piilopaikoiksi
-salaliittolaisille ja tornihaukan-munille; vanhoja huonekalujen
-jäännöksiä, joita koppiaiset olivat puhki nakertaneet. Jokaisen
-katto-akkunan eteen oli rakennettu pieni oltava, joka oli erikseen
-nuuskittava. Eräästä ilmaluukusta pääsi katolle, josta sopi kurkistaa
-sisään korsteineihin, eikö etsittyä esinettä sieltä löydettäisi. Jopa
-herra Mikucsek kiitosta ansaitsevassa virka-innossaan, kun hän eräässä
-paikassa huomasi kaminin savupiipun, sidotti köyden uumillensa ja antoi
-laskea itsensä alas siihen. Sieltä hän tuli takaisin kasvot täynnä
-hämähäkinverkkoja, niinkuin toinen Niklas Klimius maan-alaiselta
-matkaltaan, Kampós herran äärettömäksi huvitukseksi.
-
-Mitään positivista resultatia ei ullakosta kuitenkaan lähtenyt.
-
-Sieltä mentiin takaisin huoneisin. Täällä veti huomiota puoleensa eräs
-maalattu pakkalaatikko, joka oli parras-tasan täytetty vanhoilla
-papereilla. Olipa niitä siinä vähintäänkin kolme sentneriä.
-
--- "Mitä papereita nämät ovat?" kysäisi kauhistuneena takaisin
-kavahtaen Bräuhäusel Kampós'ilta.
-
-Kampós herrassa oli niin paljon häijyyttä, että hän vaan kohautti
-olkapäitään ja vastasi: "Sitä en tosiaankaan tiedä; tehkää hyvin ja
-katsastakaa."
-
-Vietävän työ! Mutta jospa juuri tässä olisi, mitä etsitään?
-
-Muikistellen ryhtyivät tutkijat työhön ja alkoivat avata kellastuneita
-paperikimppuja sekä tarkastaa kirjoituksia, yhtä toisensa perästä, eikö
-tämä olisi se, joka oli löydettävä. Mutta sitä ei löydetty. Kaikki
-tiesivät kertoa parin kolmen sadan vuotisista asioista ja olivat
-semmoisten ihmisten allekirjoittamia, jotka jo aikoja sitten olivat
-tomuksi muuttuneet, ja semmoisella läkillä, joka jo oli aivan
-punoittunut.
-
-Tämä oli hirmuisen ikävää työtä.
-
-Soitettiin juuri päivälliselle, kun viides osa tuosta riivatusta
-aarteesta oli katsastettu.
-
-Herra Bräuhäusel oli jo valmistaunut suomaan sen armon, että jos Kampós
-herra pyytäisi päästä ruoalle, hän kovin vastenmielisesti sallisi sitä,
-sillä ehdolla, että vartiat seuraavat häntä kotia; siksi aikaa
-lukittaisiin ovet ja he itsekin menisivät kastelliin aterioimaan. Mutta
-tuo käytöllinen Kampós teki tämän aikomuksen tykkänään tyhjäksi sen
-kautta, että hän, kuultuansa päivälliskellon soivan, istui
-akkunanlaudalle ja otti takkinsa taskusta rasvaisen paperimytyn, josta
-hän veti esiin ison kappaleen leipää ja sianlihaa, siten osottaen, että
-hän arvattavasti oli aikonut lähteä tanyoille,[48] jossa tarkoituksessa
-hän oli varustanut itseään muonalla; tämän söi hän nyt aivan
-levollisesti nälkäisen ja janoisen tutkimuskunnan nähden,
-saapasvarresta esiin vedetyn saranaveitsen avulla.
-
-Viimeisen palasen nieltyänsä, pisti Kampós herra aivan tyvenesti
-veitsen takaisin saapasvarteen ja otti sitte toisesta taskusta pienen
-olkipaitaisen pullon, josta joi aika kulauksen. Puhdistettuaan itsensä
-leivänmuruista, pisti hän sievästi kädet taskuun ja rupesi taas
-katselemaan, kuinka he tutkivat yhtä dokumentia toisensa perästä, nuot
-suuresti kunnioitetut herrat.
-
-Tämä häijy levollisuus rupesi herra Bräuhäusel'in harmiksi pistämään.
-Se olikin aivan luonnollista. Kun keskellä nälkäistä, häärivää,
-hikoilevaa ihmisjoukkoa näkee tuommoisen, joka vaan katselemistaan
-katselee ja lisäksi syö, kysymättä edes, minkätähden näin puuhataan ja
-mitä oikeastaan tahdotaan löytää, taikka sanomatta: "eikö teille pidä
-pieni naukku tätä luumuviinaa?"
-
--- "Täytyy kääntää ylös alaisin koko laatikko, siten löydämme sen
-helpommin!" ärjyi kiukusta tulipunaisena herra Bräuhäusel, hyvin
-käsittäen, että jos näin lehti lehdeltä papereita tutkitaan, vasta
-myöhään päähän päästään. Muutamat miehet tarttuivatkin heti kistuun
-kiinni, koko tuota vanhaa arkistoa lattialle tyhjentääksensä.
-
-Kampós herra, tämän vaarallisen aikomuksen havaittuansa, tiesi heti,
-mikä siitä olisi suorana seurauksena, ja nosti äkisti ylös
-akkunanlaudalle jalkansa, jotka siihen asti olivat roikkuneet alaspäin.
-Ettei tämä varokeino ollut tarpeeton, todisti kohta seuraava
-silmänräpäys.
-
-Samalla hetkellä näet, kun tuon suuren laatikon sisällys paiskattiin
-tiililattialle, karkasi legio nuorempia ja vanhempia rotanperheitä,
-jotka jo vuosia sitten olivat tämän paikan haltuunsa ottaneet ja
-siihen täydellisesti majoittuneet, kotirauhansa väkivaltaisesta
-häiritsemisestä pelästyneinä, hirveällä kirkunalla esiin lattialle,
-sikiökin hyökäten sekä elottomien että elollisten esineitten päälle,
-huolimatta siitä, rynnättiinkö pöydänjalkaa vaiko ihmisjalkaa,
-huonekaluja vaiko housuja vastaan. Syntyipä siinä nyt kammottava
-tappelu ja rähinä; saappaankorkot, tuolinjalat, pyssyntukit tömisivät,
-paukkuivat, ryskivät, rotat kiljuivat, ihmiset kiroilivat. Ulkona
-seisovat vartiat luulivat, että joku ryövärijoukko oli sisällä-olijain
-niskoissa, ja riensivät heidän avuksensa. Avatusta ovesta pakeni nyt
-voitettu rottajoukko ulos, jättäen taistelukentälle kaatuneet ja
-haavoitetut sekä pelastaen itsensä kaikenlaisiin koloihin ulkona.
-
-Meidän puolella ei tapahtunut muuta vahinkoa, kuin että herra
-Mikucsek'in vasempi silmä sai jostakin pystytukista semmoisen
-kolahuksen takaa päin, että hänen kasvonsa kohta ajettuivat. Täytyi
-heti nenäliinalla sitoa silmä, ja nyt saattoi hän vaan yhdellä silmällä
-katsastusta jatkaa.
-
-Kampós herraa tämä huvitus niin suuresti miellytti tuolla kun hän
-sitä katseli turvallisesta logistaan, että hän nyt jo ilmoitti
-kunnioitetuille herroille, jotta täällä vielä löytyy kauhea sälyhuone,
-jota hän itsekin vaan rohkeina hetkinä uskalsi lähestyä; siellä vasta
-jotakin olisi!
-
-Herra Bräuhäusel katsoi epäilevällä silmäyksellä ehdoituksen-tekijään.
-Hän ei saattanut ymmärtää, että vaarassa olevaa miestä näin totisissa
-oloissa haluttaisi mitään leikkiä laskea. Päin vastoin käsitti hän
-ehdoituksen niin, että se oli yritys saada tutkimuskunnan huomiota
-toisaalle käännetyksi; sitä jo sentähden ei saa hyväksyä.
-
-Varmaankin olemme nyt lähellä piilopaikkaa, ja hän tahtoo sen vuoksi
-viedä meitä harhateille; täytyy siis olla varoillansa, kovasti
-varoillansa.
-
-Lattialle kaadetuista papereista saattoi kuitenkin nähdä, ettei niissä
-ollut mitään epäilyttävää.
-
--- "Soh! Nyt tiedän", huusi äkisti herra Bräuhäusel, lyöden ystäväänsä
-Mikucsek'ia olalle, niinkuin se, jonka aivoihin valaiseva ajatus
-yht'äkkiä on iskenyt. "Menkäämme takaisin ensimmäiseen huoneesen;
-pehtoria saattakoon kaksi miestä. Lähtään ensimmäiseen huoneesen!"
-
-Pitäen vasenta kättään takkinsa liepeen alla ja oikealla keppiä
-heiluttaen, hyökkäsi nyt herra Bräuhäusel muitten etupäässä uudestaan
-siihen huoneesen, josta lattianparret olivat irti kiskotut.
-
-Siinä seisoi keskellä huonetta vanha kirjoituspöytä, jolla oli
-semmoinen kummallinen edes takaisin vedettävä kansi, kuin kiinalainen
-akkunan-varjostin. Se oli tehty pienistä säleistä, jotka kokoon
-vedettäissä katosivat jostakin rei'ästä pöydän sisään.
-
-Herra Bräuhäusel kokosi ympärilleen miehensä, riemulla seisahtuen
-pöydän viereen, josta jo kaikki laatikot olivat pois otetut.
-
--- "Näettekö tätä pöytää?" sanoi hän, herra Mikucsek'iin päin kääntyen.
-
--- "Näen kyllä", vastasi tämä, toista silmää räpyttäen. Toisella hän ei
-voinut nähdä, sillä se oli sidottu.
-
--- "Olemmehan sen jo katsastaneet?"
-
--- "Emmekä siitä mitään löytäneet."
-
--- "Eikö mitään?"
-
--- "Ei mitään."
-
--- "Ei edes mitään aihetta epäluuloon?"
-
--- "Ei sitäkään."
-
--- "Mikucsek, Mikucsek! Te olette kokenut mies, mutta saattepa nähdä,
-että vanha kettu näkee vieläkin kauemmaksi. Katsokaa tänne!"
-
-Herra Mikucsek osotti kuuliaisuutta siinä määrässä, että hän otti
-nenäliinan pois silmältä, paremmin nähdäksensä.
-
--- "Näettekö tätä sälekantta? Nyt se on pöydän päällä."
-
--- "Niin on."
-
--- "Nyt se taas on kokoon vedettynä."
-
--- "Onpa niin."
-
--- "Mihin joutui siis kansi?"
-
-Herra Mikucsek tarkasti pöytää ulkoa ja sisältä päin, kyykistyipä vielä
-sen allekin, mutta ei edes siellä mitään nähnyt.
-
--- "Se katosi johonkin lautojen väliin."
-
--- "Aivan oikein, se katosi johonkin lautojen väliin. Tässä pöydässä on
-siis kätköpaikka, johon kansi voipi kadota. Mihin kansi voi kadota,
-sinne muutakin voi kadota."
-
--- "Se on toden totta!" huudahti herra Mikucsek kunnioittavalla
-kummastuksella päällikkönsä kekseliäisyydestä.
-
--- "Meidän täytyy tästä pöydästä irroittaa takalauta", sanoi herra
-Bräuhäusel, kutakin sanaa lausuessaan nyrkkiänsä pöytään lyöden,
-ikäänkuin tahdissa.
-
-Kun Kampós herra näki, että nyt heti yritettiin rikkomaan tuota
-kunnioitettavaa vanhaa huonekalua, ei hän enää voinut hillitä itseänsä
-kysymästä:
-
--- "Ettekö, kunnioitetut herrat, voisi sanoa, mitä te oikeastaan
-tahdotte löytää täältä?"
-
-Havaitessaan, ettei uhri enää voinut päästä hänen kynsistään, vaan oli
-pakoitettu antaumaan, tarttui herra Bräuhäusel Kampós herran takkiin ja
-tiuskasi hänelle:
-
--- "Tuota ebenholzi-lipasta, johon teidän on tapa kirjeitä kätkeä."
-
--- "No, hyvät herrat, seisoohan se tässä silmienne edessä, vaikkei se
-osaa puhua."
-
-Etsitty lipas oli todellakin kirjoituspöytään kiinnitetyllä hyllyllä,
-kahden vanhan, koiran-nahkaan sidotun "corpus juris"-nidoksen väliin
-pistettynä; siitä ei kukaan ollut sitä etsinyt.
-
-Herra Bräuhäusel'in nenä piteni silmin-nähtävästi tästä löydöstä. He
-olivat kello kolmesta aamulla kello kolmeen jälkeen puolenpäivän
-taivaasta ja maan päältä etsiskelleet jotakin, joka julkisesti oli
-asetettu esiin pöydälle.
-
-Inhimillistä erhetystään peittääksensä, ärjäsi hän äkkiä Kampós'ille:
-
--- "Mitä tässä laatikossa on?"
-
--- "Tehkää hyvin ja katsokaa! Tässä on avain."
-
--- "Minkätähden on tämä lipas sinetillä kiinni pantu?" kysyi ankaralla
-silmän-mulkauksella herra Bräuhäusel.
-
--- "Sentähden, ettei kukaan siihen panisi mitään, jota en itse sinne
-ole pannut."
-
--- "Mitä lipas sisältää?"
-
--- "Senpätähden se on herran kädessä; katsokaa itse!"
-
--- "Kenen omistama on se? Miksi on se tänne kätketty? Mikä salaisuus
-siinä piilee?"
-
--- "Suokaa anteeksi, kunnioitettu herra! Nämät ovat semmoisia
-kysymyksiä, joihin minä, jos niiksi tulee, vastaan oikeuden edessä;
-mutta nyt ja tässä minä en mene sitä näin monen töllistelevän ihmisen
-nenään sitomaan."
-
--- "Vai niin? Te ette tahdo sanoa sitä. Vahdinpäällikkö! Tämä ihminen
-on tästä hetkestä alkaen vankina."
-
-Kampós herra ei siitä tippaakaan pelästynyt. Kun ala-upseeri astui
-hänen viereensä, veti Kampós herra, niinkuin se, joka paraiten tuntee
-säännöt, esiin ainoan aseensa, saapasvarteen pistetyn Fehérvár'in[49]
-saranaveitsensä ja antoi sen järkähtämättömällä levollisuudella ja
-rohkeudella sille, joka oli hänet vankeuteen vievä, lausuen:
-
--- "Ottakaa pois!"
-
-Sen kautta, että hän vapaa-ehtoisesti antoi pois sarana-veitsensä,
-osotti hän aivan luotettavasti, ettei hänen ollut aikomus itseänsä
-puolustaa.
-
--- "Te viette tämän miehen kaupunkiin ja panette hänet siellä
-vartioittavaksi."
-
--- "Minulla on aikaa; te laskette minut kyllä taas irti", sanoi
-lempeällä ynseydellä Kampós herra, "Lähdemmekö jalkaisin vai
-käsketäänkö valjastaa?"
-
-Herra Bräuhäusel'in kielellä pyöri jo tuo kostonhimoinen määräys, että
-niskoittelija olisi jalkaisin vietävä; mutta samassa juohtui hänen
-mieleensä, että viejät häntä siitä huvituksesta eivät kiittäisi.
-Sentähden antoi hän Kampós herralle luvan lähettää käskyn palkollisten
-tupaan, että kuski hevosilla ja kalesilla tulkoon paikalle.
-Muistutettuansa sen jälkeen vahdinpäällikköä, että hän koko
-omaisuudellansa on edesvastauksessa tästä miehestä, otti hän lippaan
-kainaloonsa ja olisi mennyt pois, jos ei Kampós herra siivolla
-vastaväitteellä vielä kerran olisi häntä seisahtumaan saattanut.
-
--- "Te olette siis niin armollinen, että vangitsette minut sen tähden,
-mitä tuossa lippaassa on?"
-
--- "No, entäs sitte?"
-
--- "Vaan jos tuossa lippaassa ei olisi mitään?"
-
--- "Ei mitään?"
-
--- "Sentähden annoin teille avaimen, jotta sen avaisitte; ja jos herra
-nyt vie tämän lippaan avaamatta kotia, minä viedään oikeuteen, lipas
-siellä avataan ja havaitaan tykkänään tyhjäksi, saavat herrat vielä
-nähdä, minkä suuren melun minä siellä nostan!"
-
--- "No, mitä ajattelette?"
-
--- "Sitä ajattelen, että herrat ensin katsastakoot, onko laatikossa
-mitään, jota suurella voitonriemulla saattaisitte viedä pois, vaiko ei;
-sillä tuommoisia laatikoita voipi sorvarilta Pest'issä saada paljon,
-enkä minä luule, että te vaan paljaan puun tähden olette itsenne tänne
-vaivanneet."
-
-Tämä on varmaankin totta.
-
-Sinetti murrettiin siis rikki, lukko avattiin ja laatikon kansi
-nostettiin auki, kaikki viran puolesta.
-
-Silloin nähtiin siinä nuoren husarin muotokuva, laatikon kanteen
-kiinnitettynä, ja itse laatikosta löydettiin noin parikymmentä
-kirjettä.
-
--- "Kenen kuva tämä on?" kysyi herra Bräuhäusel.
-
--- "Se on Aladár Garanvölgyin, Adam Garanvölgyin ottopojan ja
-sukulaisen."
-
--- "Ja mitä kirjeitä nämät ovat?"
-
--- "Ne ovat nuoren Aladár herran kirjeitä, joita hän kunakin
-vuosineljänneksenä kirjoittaa Adam herralle Kufstein'ista, jossa hän on
-valtiovankina. Kirjeitten kuverteista saatatte nähdä, että ne
-kaikenlaisten tarkastusten lävitse ovat tänne saapuneet. Ensiksi
-luki ne Kufstein'in linnanpäällikkö; sitte lähetettiin ne Wien'iin
-yli-polisivirastolle; siellä niitä kritillisesti ja kemiallisesti
-tutkittiin, eikö niissä löytyisi mitään salaisia viittauksia, mitään
-salaista merkki-kirjoitusta taikka näkymättömällä läkillä piirrettyjä
-rivejä. Jos ei mitään sellaisia löydetty, lähetettiin kirjeet
-taas takaisin Kufstein'iin; sieltä pantiin ne menemään Unkarin
-polisi-ylijohtokunnalle, joka vihdoin toimitti ne herra Adamille.
-Kaiken tämän saattaa nähdä kirjeisin pannuista sineteistä ja
-todistuksista."
-
-Herra Bräuhäusel ja tutkimuskunnan jäsenet eivät todellakaan voineet
-kirjeistä löytää ainoatakaan kirjainta, joka olisi antanut vähintäkään
-syytä epäluuloon.
-
--- "Minkätähden siis tämä salaisuus? Miksi olette kätkeneet nämät
-kirjeet tänne?"
-
-Kampós herra kohautti olkapäitään, hymyillen.
-
--- "Suvaitkaa katsoa, että nämät kirjeet ovat jollakin vieraalla
-kielellä kirjoitetut; muulla tavoin ei ole käynyt laatuun. Mutta
-herrani sanoi, ettei hän tuonmuotoisten puustavien kanssa makaa yhdessä
-huoneessa: polttaa niitä hän ei kuitenkaan tahtonut, koska ne olivat
-hänen sisarensa pojan kirjoittamia; sentähden käski hän minun viedä ne
-jonnekin ulkopuolelle taloa. Joka kerta siis, kun olin selittänyt
-hänelle jonkun tulleen kirjeen sisällyksen, sillä hän ei ottanut niitä
-käteensä, toin sen heti tänne ja laskin laatikkoon. Minä ajattelin,
-ettei se täällä kellekään haitaksi olisi."
-
-Herra Bräuhäusel joutui tästä selityksestä aivan vimmattuun raivoon.
-
-Joka vaan kaukaakin on jotain kuullut tuon vankan kuruczin
-uppiniskaisista oikuista, katsoo tätä selitystä suurimmassa määrässä
-luonnolliseksi.
-
--- "Kuulkaa, herra!" kiljaisi Bräuhäusel, nyt jo Kampós herraan
-ankarasti kiukustuneena. "Jos herrat ovat narreja, älkää sentähden
-pitäkö viranomaisiakin narreina! Minkätähden herrat tekevät mysterejä
-tuommoisista joutavista asioista ja vaivaavat meitä tänne ja antavat
-meidän pitää katsastusta aamusta iltaan, ilman ruoatta ja juomatta?
-Tämä ei ole mikään leikin-asia. Tuommoiset hullutukset eivät ole
-kaukana niistä pyrinnöistä, jotka tarkoittavat viranomaisten
-ylenkatsomista ja heidän arvonsa alentamista. Sentähden varoitan minä
-tämän kautta viran puolesta teitä yksivakaisesti, ettette vastedes
-puutu mihinkään semmoiseen toimitukseen, joka voisi häiritä hallinnon
-sääntöjä ja estää korkeinta valtion peri-aatetta, kaikkien kansalaisten
-yhteistä myötävaikutusta järjestyksen ja levollisuuden vahvistamiseksi,
-vastaan-seisomattomasti edistymästä; ja jos tämän perästä te ja
-varsinkin te itse, ilman mitään tosi-asiallisia ja käytöllisiä
-seurauksia, pyritte tyhjäksi tekemään teihin ylhäältä päin kääntyvää
-ankaruutta, tehdään loppu teidän itsetyisestä elämästänne; katsokaa
-tätä vallan ulosvuotamisen kaksipuoliseksi tarkoitukseksi, joka
-toiselta puolen ilmestyy pahanteon rankaisemisessa, toiselta katumuksen
-ja parannuksen suhteen hyviä hedelmiä kantavassa armon-antamisessakin."
-
-Tästä koreasta puheesta ymmärsi Kampós herra sen verran, että hän
-kysyi:
-
--- "Enkö siis enään ole vanki?"
-
-Herra Bräuhäusel viittasi äänettömällä, armollisella liikunnolla, että
-hän nyt on vapaa.
-
--- "Olen siis vapaa kaikesta kanteesta?"
-
-Herra Mikucsek pisti kovin suuttuneena protokollan kainaloonsa. Maksoi
-mar tämänkin tähden vaivan saada kumauksen silmäänsä!
-
-Kun herrat jo olivat menossa, huusi Kampós herra heidän jälestänsä:
-
--- "Minä pyydän, hyvät herrat, vielä yksi sana!"
-
--- "No, mitä tahdotte?"
-
--- "Te näette, että minä jo olen vaarasta päässyt; lipas on kädessäni;
-en ole minkään kanteen alaisena; minun ei tarvitse mistään huolia. No,
-tietäkää siis nyt, että tässä lippaassa on jotakin, jota ette vielä ole
-nähneet."
-
-Samassa painoi hän erästä nastaa laatikon kannessa, josta kuvan
-poslini-levy äkkiä aukesi, ja sen takana nähtiin muutamia ohuita,
-tiheään kirjoitettuja paperinlehtiä.
-
-Herra Mikucsek otti taas suurella ilolla esiin protokollan. "Mitä nämät
-ovat?"
-
--- "Mitä? Ymmärtääkö kukaan täällä unkarin kieltä? Eikö? Sitä parempi.
-Nyt minua siis kuitenkin täytyy saattaa kaupunkiin, sillä täällä minä
-en sano, minä näissä kirjeissä on. Minä tahdon, että kaikkein
-ylhäisimmät herrat saavat siitä tiedon. Missä vältvääpeli on? Ystäväni,
-tässä ovat vaunut, onko teillä käsirautoja? Sitokaa minut pian, sitte
-lähtekäämme!"
-
-Kampós herran annettiin tietää, ettei häntä nyt juuri rautoihin panna,
-mutta hän älköön myöskään karatko. Hän taas pyysi armollisia herroja
-asettamaan kaakelit paikalleen uuniin, sitte hyvästi kaikki
-lukitsemaan ja avaimet avaimen-vartialle antamaan; jonka jälkeen hän
-otti saattajansa viereensä vaunuihin ja lähti pois monilla
-onnentoivotuksilla jälelle jääville.
-
--- "Pirullinen veitikka!" murisi herra Bräuhäusel. "Pirullinen
-veitikka!" -- Vielä pirullisempaa olisi ollut, jos hän olisi voinut
-ymmärtää, minkätähden tuo veitikka antoi ilmi nämät jo pelastetut
-salaiset paperit, ja mitä näissä oli kirjoitettu. Mutta herra
-Bräuhäusel ei ollut siihen syypää, että maailman menoa johtava viisaus
-oli katsonut hyväksi määrätä, jotta Babelin tornin-rakennuksessa
-kiven-kiillottajat eivät ymmärtäisi kiven-hakkaajain kieltä.
-
--- "Pirullinen veitikka tuo!"
-
-Mutta nyt olisi todellakin aika, että joku ajattelisi syömistä, sillä
-tuossa paikassa tulee ilta.
-
-No, siitä onkin jo huolta pidetty.
-
-Ankerschmidt itse tosin ei ole kotona, mutta miss Natalie tietää, mitä
-talo tämmöisessä tilaisuudessa on tuommoisille juhlavieraille velkaa,
-niinkuin myöskin, mimmoinen lusikka, hovi-sääntöjen mukaan, kunkin
-eteen on pantava. Sentähden sai pikku Gyuszi, sillä ritari oli
-ottanut jahtimiehen mukaansa, jo kello yksitoista (valtojen
-vieraissa-käynti-tunti) seuraavan käskyn: "mene vanhaan kastelliin,
-jossa herrat ovat; sen herran, jolla on kolme tähteä, kutsut tänne ylös
-kastelliin päivällisille; molemmille muille herroille, joilla on yksi
-tähti, annat sen tiedon, että heitä varten on herra pehtorin luona
-pöytä katettu; myöskin santarmeille sanot, että he saavat ruokaa voudin
-tuvassa."
-
-Gyuszi tuli tällä sanalla ainakin kymmenen kertaa
-katsastuksen-alaiselle kastellille, mutta ovella seisoi vihainen
-asemies, jolle oli annettu se käsky, ettei hän saisi laskea ulos eikä
-sisään ainoatakaan sielua. Pitäen Gyusziakin sieluna, ärjäsi hän tälle
-joka kerta "Tsurukk!"[50] ja hankki, jos tämä lähenisi, pistämään häntä
-siihen kärkevään rautaan, joka oli hänen pyssynsä päässä, jonkatähden
-Gyuszi ensikerralla karkasi pakoon, juoksi kotia ja kertoi, että häntä
-tahdottiin pistää vartaasen.
-
-Miss Natalie lähetti hänet takaisin sillä käskyllä, että hänen vartian
-luokse tullessaan pitää asettua tanaan, nostaa käsi lakin reunaan ja
-sanoa, minkätähden on tullut; sitte hän kyllä lasketaan sisään.
-
-Maailmaa hallitsevat voimat olivat kuitenkin säätäneet niin, että
-vartiana seisova santarmi ei ymmärtänyt sitä kieltä, jota Gyuszi puhui,
-tämä kun oli kunniallinen tschekkiläis-ihminen; hän piti tätä nyt jo
-vakojana ja ajoi hänet aika kierua pois, huutaen: "pyri tiehesi, senkin
-vietävän urkkija!"
-
-Kolmannella kertaa, jo kaukaa nähdessään Gyuszin heristi hän hänelle
-nyrkkiä: "tuleppas lähemmäksi vaan!"
-
-Neljännellä kertaa kun Gyuszi lähestyi, tömisytti hän hänelle jalkaa ja
-karkotti hänet siten.
-
-Viidennellä yrityksellä keksi hän kavalan kujeen: hän vetäysi oven
-suojaan ja kun Gyuszi tuli ruokakäskyllä, iski hän yht'äkkiä kiinni
-hänen niskaansa, hieroi häntä hirveästi tukasta ja sivalteli hänelle
-muutamia kunnon korvapuusteja.
-
-Siitä huolimatta täytyi Gyuszin vielä noin neljä kertaa yrittää
-pääsemään katsastavain herrain luokse. Kerta pääsi hän jo huoneen
-takaseinälle, huutaaksensa heille sisään akkunasta, mutta sieltäkin
-karkotti hänet vartia. Sitte tuumaili hän kiivetäksensä ylös johonkuhun
-kastanjapuuhun ja sieltä sanoa, minkätähden hän oli lähetetty. Mutta
-sieltä hän siepattiin kiinni ja nyt tuli hänen mittansa täyteen.
-Vihastunut soturi tempasi hänet alas puusta ja vei hänet, kauluksesta
-kiinni pitäen, armollisten herrain eteen, ilmoittaen, että hän täällä
-oli vanginnut vaarallisen vakojan, joka jo kymmenettä kertaa tahtoo
-tunkea saartolaitoksen lävitse. Gyuszi ponnisteli vastaan sekä käsin
-että jaloin.
-
--- "No, sinä lurjus, mitä tahdoit?" tiuskasivat hänelle yhtä haavaa
-kaikki kolme herraa. Hyvä, ettei pikku Gyuszi raukalle mitään
-tapahtunut, joutuessaan kolmen tuommoisen muljottelevan silmäparin
-ristituleen, jossa joka taholta häntä uhattiin elävältä syödä. Onneksi
-juohtui hänen mieleensä, minkätähden oli tullut.
-
--- "Minun tulee kutsua herrat päivälliselle."
-
-Voi, kuinka yht'äkkiä kaikkien kolmen äkäiset kasvot lauhkenivat!
-Kuinka kaikki taputtelivat pikku veitikkaa poskille: "kelpo pikku
-poika! onhan se herra ritarin palkollisia kastellista."
-
-Sen jälkeen rupesivat kaikki kolme yhtä haavaa ahdistamaan syytöntä
-santarmia, joka vielä piti poikaa kauluksesta kiinni, ja hän sai kuulla
-jos jotakin "taitamattomuudestaan, järjettömyydestään" j.n.e.; hyvä,
-ettei tämä siitä mitään ymmärtänyt. Se raukka ehkä vielä tänäpänäkin
-vaivaa päätään tämän arvoituksen selittämisellä.
-
--- "Pelästyitkö, poikaseni?" kysyi herra Bräuhäusel, taas Gyusziin päin
-kääntyen, jonka kasvoille itku oli piirtänyt uurteita, ikäänkuin
-rankkasade multapeltoon. "Pelästyitkö kovin?"
-
--- "Pelästyin."
-
--- "Armollinen herrako sinut lähetti?"
-
--- "Ei hän lähettänyt, sillä hän ei ole kotona, vaan missi lähetti,
-että ettekö tahtoisi syödä päivällistä?"
-
--- "Oi, kyllä. Me suutelemme hänen kättänsä, poikaseni; sano, että
-kohta tulemme."
-
--- "Kyllä. Mutta kenellä on kolme tähteä?"
-
-Tutkija-herrat olivat näet vaikean työnsä perästä käärineet huivinsa
-kaulaansa, jotteivät saisi kurkkutautia, ja tällä tavoin peitetyistä
-kauluksista Gyuszi ei voinut tietää, mikä oli mihinkin paikkaan
-käskettävä.
-
-Herra Bräuhäusel käsitti kysymyksen.
-
-Oi, herra Bräuhäusel on sangen hienotunteinen mies. Ja astuen esiin
-kunnioitusta herättävällä ylhäisyydellä, vastasi hän:
-
--- "Minä olen päällikkö, poikani, minä se olen."
-
--- "Nuot muut kaksi ovat siis yksitähtisiä, eikö niin? Ja nämät tässä,
-pyssy kädessä, ovat santarmit. No niin; missi lähettää nöyrät
-tervehdyksensä herroille santarmeille ja käskee sanoa, että päivällinen
-on heille valmistettu kastellissa; yksitähtiset herrat otetaan
-mieluisasti vastaan atrialle pehtorin luona ja sen, jolla on kolme
-tähteä, sopii, jos hänen on nälkä, mennä voudin tykó syömään."
-
--- "Hehehe, sinä pikku pöllö! Onhan kutsuttu ihan päinvastoin; minua
-kai kastelliin käskettiin?"
-
--- "Niin, niinhän sanoinkin."
-
-Annettuansa nyt tarpeellisia ohjeita käskyläisillensä, salli herra
-Bräuhäusel itsekunkin mennä omaa tietään vatsansa vaatimuksia
-täyttämään, itse antaen pikku Gyuszin viedä häntä kastelliin; tiellä
-lahjoitti hän uskolliselle palvelija-pojalle hänen kärsimyksistänsä
-uuden uutukaisen, rahapajasta vast'ikään tulleen, kiiltävän kreutzerin.
-
-Siitä tuli Gyuszille paljon katselemista ja ihmettelemistä, hän kun ei
-ensinkään voinut saada päähänsä: mikä kummallinen raha tuo lienee, joka
-on melkein kullan kaltainen, mutta johon kuitenkin on painettu: "yksi
-kreutzeri."
-
-Salonkiin astuessaan näki herra Bräuhäusel miss Natalien ja talon
-molempain neitien tulevan vastapuoleisesta ovesta. Bogumil eli Straff
-ei ollut läsnä: hän oli jo eilen mennyt Tiszalle metsästämään, jottei
-hän läsnä-olollansa synnyttäisi edes aavistustakaan minkäänlaisesta
-tuttavuuden suhteesta hänen itsen ja tutkivain herrain välillä. Herra
-Bräuhäusel'kin menetteli niin, kuin hän ei sinä ilmoisna ikänä olisi
-mitään tietänyt tuosta mainiosta miehestä.
-
--- "Minä pyydän tuhat kertaa anteeksi teidän armoiltanne tuosta
-omituisesta 'quiproquo'sta', jonka alaiseksi pikku palvelija-poika
-joutui", lausui herra Bräuhäusel puheen aluksi, katsoen tätä seikkaa
-hyvin huvittavaksi keskustelun aineeksi. "Vartiat pitivät tuota raukkaa
-vakojana ja ajoivat hänet ensinnä pois, mutta ottivat sittemmin hänet
-kiinni; onneksi pääsin minä väliin, muuten olisi vielä hänkin joutunut
-tutkimus-vankeuteen."
-
--- "Minä toivon, että hänen kutsumuksensa oli hänelle puolustukseksi",
-jatkoi miss Natalie ystävällistä leikkipuhetta.
-
--- "Siihen oli jo lähettäjän nimi kylläksi", vastasi sievistellen herra
-Bräuhäusel ja istui kohteliaasti pöytään sillä tavoin, että miss
-Natalie tuli hänen oikealle, neiti Eliz hänen vasemmalle puolellensa,
-soppamalja hänen eteensä ja neiti Hermine vastapäätä häntä.
-
-Mitä suloisin naapuristo! Varsinkin soppa liha-mykyineen ja
-jauho-palleroineen. Tuo kokki näyttää hyvin tietävän, mimmoista soppaa
-silloin on keittäminen, kun kotikatsastuksen päällikkö tulee
-viralliselle päivälliselle eikä aamusta varhain iltaan asti ole
-nieleskellyt muuta kuin pölyä ja törkeitä puheita.
-
--- "Ikävä toimitus semmoinen?" kysyi miss Natalie tuolta kelpo
-herralta, kun tämä oli laskenut lusikan pois ja pyhkäisi suutansa.
-
--- "Oi, minä olen jo siihen tottunut. Semmoisessa valtakunnassa, kuin
-tässä, on se välttämätöntä; jokapäiväinen toimi. Vaiva ei ole pää-asia
-tässä, vaan tuo ijankaikkinen valppaus, jotta heidän kavaluutensa
-kautta ei joutuisi harhateille, jotta heidän kekseliästä viekkauttansa
-voisi yhtäläisellä kekseliäisyydellä turhaksi tehdä, jotta
-ristikysymyksillä saattaisi uppiniskaisimmastakin totuuden pusertaa.
-Oi, tämä on todellinen intohimo! Mutta siihen tarvitaan älyä!
-Todellakin erinomaista älyä, jota harvalla on. Oi, hyvin harvalla!"
-
-Hänen loistavat kasvonsa näyttivät sanovan: mutta niitä harvoja olen
-minä.
-
-Herra Bräuhäusel oli sangen luonnollisesta varovaisuudesta
-ottanut puheena olleen lippaan mukaansa tännekin, hän ei uskonut
-sitä kenellekään muulle; päällikön täytyy olla epäluuloinen
-käskyläisiänsäkin kohtaan. Tuo soma, leikkauksilla koristettu laatikko
-veti tietysti suuressa määrässä puoleensa naisseuran uteliaisuutta,
-joka herra päällikölle ei ollut ensinkään vastenmielistä; päinvastoin
-malttoi hän tuskin odottaa siksi, kuin joku tästä esineestä pyytäisi
-selitystä.
-
-Odotettu kysymys ei jäänytkään tekemättä.
-
--- "Ehkä tämä lipaskin on teidän löytöjänne?" kysyi miss Natalie,
-osottaen tuolille laskettua laatikkoa, josta herra Bräuhäusel piti niin
-suurta lukua, että melkein oli sille tarjota kädessään pidettyä
-kastinkuppia: "enkö saa ensin antaa teille?"
-
--- "Onpa niin. On kyllä. Sitähän juuri etsimmekin ja paljon vaivaa
-vaadittiin, ennenkuin sen löysimme. Varsin sukkelasti oli se kätketty.
-Todellakin viekkaasti. Mutta lopuksi kuitenkin 'Arguksella on sata
-silmää!'"
-
-Varmaankin herra Mikucsek kertoi ihan samaa tuolla alhaalla
-Maxenpfutsch'ilaisille, se vaan, että häneltä oli yhdeksänkymmentä ja
-yhdeksän sadasta puhkaistu, koska vaan yksi oli jäänyt.
-
--- "Epäilemättä siinä on vaarallisia papereita?" kysyi miss Natalie.
-
--- "Onpa niitäkin, ja erään vaarallisen ihmisen muotokuva."
-
--- "Vaarallinen muotokuva?!" -- Mutta sitä nyt kaikki kolme naista
-tahtoivat nähdä; ja olisivatpa todellakin kaikki suuresti poikenneet
-naisen tavoista, jos sitä eivät olisi tahtoneet.
-
-Herra Bräuhäusel luuli sitovansa talon neitiä kiitollisuuden velkaan,
-jos tyydyttäisi heidän uteliaisuuttansa, ja aukaisi sentähden lippaan
-heidän eteensä.
-
--- "Ah! ei mikään ruma nuori mies! -- Hän näyttää vaan vähän
-uhkamieliseltä. -- Nuot tiheät kulmakarvat antavat kasvoille oikean
-rosvon katsannon. -- Minusta hän on todellakin peloittava."
-
-Näitä muistutuksia tekivät sikisokin missi ja Hermine; herra Bräuhäusel
-myöntyi kummankin puoleen.
-
--- "Ja nämät kirjeet tässä?"
-
--- "Ne eivät sisällä mitään erinomaista. Niitä nuori herra on
-kirjoitellut jostakin sangen turvallisesta paikasta, jossa hän on hyvän
-vaarinpidon alaisena. Mutta se, mikä oikein vaarallista on, on kätkössä
-kuvan alla. Jos painaa tätä, aukenee kuva sijaltansa ja sen alta
-löydämme nämät kirjeet, hienolle paperille kirjoitettuina;
-allekirjoitetusta nimestä näkyy, että ne ovat vanhan Adam Garanvölgyin
-omakätisiä kirjoituksia."
-
-Herra Bräuhäusel'iä ei vähintäkään arveluttanut sallia näitten
-epäluulon-alaisten kirjeitten käydä kädestä käteen tämän perheen
-uteliailla naisilla, tämän hyvästä mielenlaadustaan tunnetun perheen;
-olivathan ne paitsi sitä kirjoitetut vieraalla kielellä, nämät eivät
-siitä ymmärrä mitään.
-
-Mistä hänen ja mistä kaikkien talon vartiain oli mahdollinen tietää,
-että ritarin perheessä on yksi jäsen, joka jo aikoja sitten askaroitsee
-niittotyttöjen kanssa pelloilla, ryytimaan-hoitajattarien kanssa
-puutarhassa, talonpoikaisvaimojen kanssa pihalla siinä uskaliaassa
-toimessa, että oppisi tämän kohteliaan, ystävällisen kansan kieltä?
-että neiti Eliz puolentoista vuotta täällä oltuansa jo ymmärtää unkarin
-kieltä?
-
-Tästä vaarasta kokonansa tietämätönnä ei siis kukaan huolinut siitä,
-että, sill'aikaa kuin miss Natalie antaa herra Bräuhäusel'in juurin
-jaarin itselleen selittää, mitenkä piilopaikka löydettiin, mitenkä se
-oli avattu, mitenkä herra Kampós sillä ja sillä tavoin oli siihen
-pakoitettu, mitä tästä nyt tulee, onko jotakin suurempaa kravallia
-pelkäämistä, eikö olisi hyvä käskeä herra Maxenpfutsch'ia yöksi
-kastelliin, pyssyllä varustettuna, mikä suuri onni oli, että tämä
-kabali saatiin ilmi j.n.e., sill'aikaa kuin he näin miellyttävällä
-tavalla toisiansa pelästyttivät -- neiti Eliz varsin kauan katselee
-yhtä noista ohuista, täyteen kirjoitetuista kirjeistä. Kukapa olisi
-aavistanut, että hän tämän kirjeen rivejäkin ymmärtää?
-
-Ei, ei kukaan siitä huolinut. Lapsi sai huoleti kirjeesen tähystellä.
-
-Mutta mitä lapsi luki, kuului näin:
-
-"Armas, rakastettu, unhottumaton poikani! Kun sinä taas näet vapaan
-taivaan, silloin minä en enää pitkään aikaan ole käärinliinan lävitse
-nähnyt mitään. Jos paitsi sinua ja sitä, jolla on luottamukseni, joku
-muu näkisi nämät kirjeet, sanoisi hän, että olen narri; vanha mies,
-joka kirjoittaa rakkaudenkirjeitä -- muotokuvalle, ja lähettää
-kirjeensä -- muotokuvalle! Ken ymmärtäisi minua? Tulisiko minun
-ennemmin kirjoittaa elävälle ruumiillesi? kirjeitä, joita kaikki
-vanginvartiat ennen lukevat, kuin ne sinun käteesi annetaan?
-Kirjoittaisinko niihin asioita, joita minun on sallittu kirjoittaa, vai
-panisinko itseni sen vaaran alttiiksi, että kuivettuneesta kädestäni
-luiskahtaisi joku katkera sana, joka saattaisi tehdä kahleesi vielä
-raskaammiksi, vai antaisinko valitushuudoillani ilmi, että minä sinussa
-olen satakertaisesti rangaistu, että minä sinun kanssasi istun
-vangittuna, että mitä sinulta puuttuu, sen minä itseltänikin kiellän,
-että kun sinä olet yksinäsi, minäkin olen yksinäni, mutta että
-ajatuksissani istun tuolla sinun vieressäsi, kylmän vuoteesi äärellä ja
-kannan toista päätä kahleistasi? Ei, sitä ei kukaan saa tietää, et edes
-sinäkään, ennenkuin vasta sitte kuin kaikki on ohitse. Sinä silloin jo
-olet harmaapää mies, minä taas kylmänä tomuna. Mutta kuitenkin täytyy
-sinun tietää, silloinkin, kuinka rakastettu olet ollut. Säännökseni,
-jotka tulevat sinun hyväksesi, olen tänne kätkenyt. Minun täytyy
-kätkeä ja salata ne, sillä jos pitäisin niitä läheisyydessäni,
-anastaisivat sukulaiseni, jotka jo eläissäni ovat tehneet perintöjaon
-omaisuudestani, ne epäilemättä, kun olen silmäni ummistanut; näistä
-kirjeistä saat tietää kaikki, mitä sinuun koskee. -- Sill'aikaa minä
-luen päivät: niitten loppu on tuolla puolen sitä rajaa, jonne elämäni
-ulottuu; haaksirikkoinen meren keskellä tietää, että ranta on tuhannen
-peninkulman päässä, mutta kuitenkin syleilee hän irroittunutta lautaa
-ja uipi..."
-
--- "Saanko pyytää kirjettä, neiti Eliz!" sanoi herra Bräuhäusel.
-
--- "Oi, kernaasti." Pelästynyt tyttö päästi kädestään kirjoituksen.
-
--- "Te katselitte kirjettä semmoisella tarkkuudella, kuin olisitte
-siitä lukenut."
-
--- "Käsi-ala siinä oli niin omituinen."
-
--- "Teidän armonne näyttää kyyneltyvän."
-
--- "Oi, ei; jotakin sattui silmääni. Varmaankin joku tomun-hiukka
-tuosta kirjeestä."
-
--- "No, se ei sentään liene myrkyllinen. Olisi vahinko niin kauniita
-silmiä."
-
-Ja kuitenkin oli tuon kirjoituksen myrkky jo tehnyt vahinkoa näille
-kauniille silmille.
-
-Ken olisi sitä ajatellut?
-
-Herra Bräuhäusel luki kirjeet, olisivatko kaikki tallella. Ei yhtäkään
-puuttunut, ja nyt hän katsoi hyväksi panna ne takaisin kätköpaikkaansa
-ja lukita laatikon.
-
-Mutta tämän perästä oli hän pakoitettu syömään myöskin vasemmanpuolisen
-naapurinsa puolesta, sillä tätä ei ruoka enään ensinkään maittanut --
-niin suuri oli silmässä vaiva tuosta yhdestä tomun-hiukasta!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt katsahtakaamme hetkeksi, kuinka Kampós herran laita on.
-
-Onhan meillä aikaa siksi, kuin kunnioitetut herrat päivällisensä
-päättävät.
-
--- "Niin! Heidän on kyllä helppo! Istuvat valmiisen päivällispöytään.
-Köyhän ihmisen he sitä vastaan lähettävät työhön, kysymättä häneltä
-edes, onko jo mitään niellyt. Juosta koko päivä, niinkuin koira; panna
-illalla syömättä maata, niinkuin hevonen; puoli-yön aikana taas tulla
-herätetyksi, niinkuin tarhapöllö!"
-
-Nämät hellätunteiset valitusvirret kaikuivat tuon hyvänlaitaisen
-santarmi-kapralin huulilta, joka oli tehtäväksensä saanut "in
-flagranti" kuljettaa Kampós herraa hallintokaupunkiin.
-
-Kampós herra kuunteli, hiljakseen tupakoiden, tätä valitusta, eikä
-keksinyt siihen mitään lohdutuksen sanaa.
-
-Sitä enemmän hyväksyivät sitä molemmat muut matkakumppanit, jotka
-jyrkästi väittivät, että kun ihmiselle aamusta iltaan ei anneta mitään
-syödä, silloin täytyy hänen sota-kannalla olevana saada suurempi
-palkka.
-
-Kampós herra ei puheesen mitään virkkanut.
-
--- "Teidän siis ei ole nälkä?" lausui vihdoin vakavalla äänellä kaprali
-huoneenhaltialle. Kampós herra ymmärsi kysymyksen.
-
--- "Onhan tässä tien varrella csárda[51], josta voipi saada lasin
-viiniä ja vähäisen paprika-lihaa."[52]
-
--- "Mutta eikö kukaan meitä petä?"
-
--- "En minä, sen tiedän."
-
-Loppupäätös näistä viittauksista oli se, että kun vaunut tulivat
-"Ryyppy"-csárdalle, herra kaprali katseli ympärilleen, ja seisahutti,
-kun hän ei ketään nähnyt, hevoset, tuoden esiin sen ehdoituksen, että
-jos ei herra Kampós'illa olisi mitään sitä vastaan, sopisi ehkä poiketa
-tähän sisään ottamaan siemaus viiniä...
-
-Kampós herra suostui yhteiseen toivomukseen ja astui kolmen saattajansa
-kanssa csárdaan.
-
-Isossa juomatuvassa, pitkän pöydän päässä, istui sikopaimenen tapaan
-vaatetettu mies, joka tuon tuostakin otti kulauksia viisi-mittaisesta
-purakasta ja syödä paloitteli paprikoittua silavaa viittansa hiasta.
-
-Me olemme jo kerran nähneet tämän miehen. Herra Maxenpfutsch olisi
-varmaankin tuntenut hänet tuoksi asiantoimittajakseen, jonka yhä oli
-määrä tulla yorkshirelaisten kanssa. Epäilemättä on tuo silavan
-möhkälekin niistä lähtenyt. Herra kapralista näytti kohta tämä mies
-epäluulon-alaiselta. Kun hän kerta kumartui lattialle pudonnutta
-veistään ottamaan, viittasi kaprali molemmille miehilleen, että he
-tarttuisivat pyssyihinsä. Kumartuessaan sikopaimen kuitenkin tirkisteli
-kulmainsa alta ja huomasi viittauksen. Hänestä oli selvä, että hän
-tässä nyt oli pulaan joutunut.
-
--- "Jumala antakoon hyvää päivää, herrat soturit!" sanoi hän, juoden
-heidän muistokseen purakasta. "Oletteko kuulleet puhuttavan Miska
-Szemes'ista?"
-
--- "Paljonkin."
-
--- "No niin, tuo Miska Szemes olen minä!" lausui sikopaimen, nousten
-penkiltä koko pituudessaan seisaalle. Hänen lakkinsa otti melkein
-orsihirteen kiinni.
-
-Santarmit ojensivat pyssynsä. "Köyhällä pojalla" ei ollut muuta kuin
-käsikirves; senkin veti hän esiin viittansa hihnasta, josta se roikkui,
-ja heitti pöydän alle.
-
--- "Älkää huoliko asettua minua vastaan. Minun on jo loppu käsissä.
-Olen kyllästynyt maailmaa kiertämästä. Tähän asti olen pelännyt vaan
-sitä, että jos joudun kiinni, minut suljetaan sisään pitkäksi ajaksi.
-Mutta tällä viikolla luin, että olen julistettu sota-oikeuden
-alaiseksi. Nyt antaun itse vapaa-ehtoisesti, sillä tiedän, että minusta
-pian päästään. Mikä hinta on määrätty päästäni herra kaprali?"
-
--- "Kuolleena kaksisataa, elävänä viisisataa florinia."
-
--- "No, herra kaprali, viisisataa florinia on siis kourassanne! Mutta
-jos tahtoisin, voisin vielä sillä veitselläni, jolla vast'ikään söin
-silavaa, leikata kurkkuni poikki ja teiltä olisi kolmesataa florinia
-mennyt tipposen tiehensä. Tehkää siis sen verta hyväkseni, koska jo
-olette voittanut niin paljon rahaa minun kauttani, että annatte isännän
-täyttää purakkani; katsokaa, kuinka kuiva tuo Jumalan antama jo on,
-siinä ei ole enää tippaakaan."
-
-Ja ylösalaisin käännetystä purakasta ei tosiaankaan juossut
-pisaratakaan esiin.
-
--- "Minä juon kumminkin niin kauan, kuin saatan juoda; panen omasta
-nahastani noin yhden florinin viiniin. Isäntä kaataa kahdentoista
-kreutzerin hintaista, purakka vetää viisi mittaa, se tekee täsmälleen
-yhden florinin. Eikö niin, herra kaprali, tuota yhtä florinia te ette
-kadehdi köyhältä pojalta, joka ilmaiseksi laskee käteenne viidensadan
-florinin pään?"
-
-Kaprali huomasi, että hänellä oli tekemistä sangen hyvänlaitaisen
-raukan kanssa, joka jo muutenkin tahtoo kuolla ja vielä viimeisillään
-laskee pilapuheita, niinkuin anekdoti-kirjoissa usein saapi lukea.
-
--- "Hyvä! Isäntä, hoi! Täyttäkää tuon pojan purakka!"
-
-Kapakan-isäntä laski kaikkien nähden läkkisellä ratilla pulputtavan
-purakan ruukku-viiniä täyteen; viinin vielä kuohuessa purakan suussa,
-tarttui Miska Szemes siihen ja nielaisi siitä semmoisen siemauksen,
-että sisällyksestä vähentyi kaksikymmentä prosenttia.
-
--- "No, herra kaprali, ottakaa tästä tekin pieni naukku köyhän, hukkaan
-joutuneen betyárin sielun muistoksi!" sanoi Miska, pyhkäisten pullon
-suuta ja tarjoten sitä hänelle.
-
-Kaprali pisti vastaan.
-
--- "Vai niin? Herrat eivät juo purakasta, vaan lasista."
-
-Tämän sanottuaan kaatoi hän kaikille kolmelle viiniä laseihin, samasta
-purakasta, josta itsekin oli juonut. Sitte pyhkäisi hän taas pullon
-suuta paidanhiallaan ja kaatoi Kampós herrallekin: "Juokaa tekin, suuri
-herranen, sielu raukkani onneksi! Eikö totta, te olette komisarjus?"
-Hän tiesi hyvästi, että Kampós oli huoneenhaltia.
-
-Ja sitte hän taas joi purakasta, siten vakuuttaaksensa, ettei siinä ole
-myrkkyä eikä unijuomaa.
-
-Sen jälkeen pyysi hän suurella mielenmaltilla toista santarmia nyt
-vetämään hansikat hänen käteensä, joilla tarkoitti käsirautoja;
-kapralin viittauksesta ottikin tämä ne esiin sapeli-taskustaan. Miska
-Szemes laski molemmat käsiranteensa ristiin ja antoi vastustelematta
-vääntää ne kiinni; pyysi vaan kolistajaansa antamaan hänelle juomista,
-kun hänen tulisi jano.
-
-Herra kapralin ilo oli nyt rajaton tämän hyvän saaliin johdosta:
-luvattu palkinto, maine, "gradus ad majora", uutteruuden-tähti,
-virallisessa lehdessä ja sitte kautta koko Europan julistus, että hän
-se oli, joka sai kiinni tuon kuuluisan Miska Szemes'in! Kenen päätä
-tämmöinen loisto ei olisi huimannut?
-
-Senpätähden herra kaprali ei ainoastaan maksanut purakkaan laskettua
-viiniä, vaan mitä muita kaikkia oli nautittu, omasta kukkarostaan
-csárdan-isännälle; olipa hänen auliutensa lopulta niin suuri, että
-tilasi jäätelöäkin, jota ei kuitenkaan onneksi csárdassa saatavana
-ollut.
-
-Rikastuneena näin hyvästä saaliista palasivat he puolen tunnin päästä
-taas vaunuihin, joihin nyt istui kuusi henkeä: etusijalle kuski ja yksi
-santarmi, niitten taakse rautoihin pantu betyári ja toinen santarmi
-sekä takaistuimelle Kampós herra ja kaprali.
-
-Kuski sivalsi ruoskalla hevosia. Ilta rupesi lähenemään; taivaanranta
-muuttui punertavan näköiseksi; idästä nousi sakea sumu, johon tuoksuvat
-vainiot jäivät hopeisen metsän muotoisina. Ilmassa lensi raakuva
-varisparvi kaupunkiin päin. "Korppi rääkyy, herra kaprali!" mutisi
-Miska Szemes. Herra kaprali ei vastannut siihen mitään, vaan horjueli
-Kampós herran olkapäätä vastaan, niinkuin se, jonka pää ei enää kestä
-painoansa.
-
-Samoin tekivät molemmat muutkin santarmit betyárin ja kuskin vieressä.
-Kun oli ehditty lakealle, nukkuivat jo kaikki kolme sitkeästi.
-
-Silloin veti Miska Szemes kätensä sievästi ulos raudoista, ikäänkuin
-niissä vaan olisi ollut talvihansikat, ja vaunujen tultua eräälle
-sillalle, sanoi hän kuskille:
-
--- "Pysäytä hevoset, veikkoseni! Nyt, suuri herra, kiitoksia paljon,
-että olette tuonut minua tähän asti: tästä jo kyllä itsekin osaan
-edemmäksi. Nämät kaikki kolme nukkuvat hyvästi. Purakassani on kaksi
-onttoa: joka kerta kuin pyhkäisen sen suuta, väännän erästä tappia ja
-annan sen siten toiselle. Te, suuri herra, joitte _minun kanssani_,
-muut särpäsivät unijuomaa. Toivotan rauhallista hyvää yötä."
-
-Sen sanottuansa hyppäsi hän vaununlaidan ylitse ja oli minutin päästä
-kadonnut tien ojissa kasvavaan pensahistoon.
-
-Kampós herra kohautti olkapäitään; hän ei ollut saanut käskyä juosta
-tuon perässä.
-
-Hän ei tehnyt muuta, kuin kääriysi viittaansa ja nojasi vaununlaitaa
-vastaan, tehden sen päätöksen, että kun saavutaan santarmi-kasarmin
-pihalle, hän on oleva viimeinen, jota saadaan unesta hereille
-ravistella.
-
-Herännyt kaprali ja kumpikin santarmi katselivat ensiksi hyvin
-kummastuneina ympärilleen, mihin Miska Szemes oli joutunut. Sitte
-rupesi ensinmainittu lukemaan rahakukkaronsa sisällystä. Siitä puuttui
-kuin puuttuikin se florini, jonka hän Miska Szemes'in puolesta oli
-"Ryyppy"-csárdassa maksanut.
-
-Tuo hurjapäinen konna oli vielä rohjennut antaa takaa ajavain
-viranomaisten maksaa hänen viininsä!
-
-Niin paljon elämän-filosofiaa löytyi kaikissa kolmessa, etteivät
-ainoallakaan sanalla enään ottaneet Miska Szemes'istä puhuaksensa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kartanoonsa takaisin palaava Ankerschmidt kohtasi tiellä
-tutkimuskunnan, joka jo oli paluumatkalla.
-
-Hän hämmästyi suuresti sitä isoa, aseellista saattokuntaa, joka seurasi
-Bräuhäusel et consortien postivaunuja. Muuten oli hän pakoitettu
-pysäyttämään hevosensa, sillä kunnioitetut herrat, jotka jo kaukaa
-olivat tunteneet hänen valjakkonsa, seisahuttivat niinikään vaununsa ja
-tulivat, siitä alas hypähtäen, Ankerschmidt'in kuomille kiittämään
-siitä sydämellisestä vastaan-otosta, joka hänen poissa ollessaan oli
-hänen kartanossansa tullut heidän osakseen.
-
--- "Mitä riivattua! Ovatko herrat pitäneet ajometsästystä kylässä?"
-
-Ensi hetkellä luuli hän, että he puolalaisen tähden olivat tulleet
-semmoisella miesvoimalla.
-
--- "Olemme, ja täydellisellä menestyksellä. Teidän armoanne ei ole edes
-aavistanut, mitä vaarallisia papereita on ollut kätkettynä tuohon
-vanhaan rakennukseen kastellinne vieressä."
-
--- "No, mitä vielä! Olisiko Garanvölgyi muka komprometterattu?"
-
--- "Se on kyllä vielä ilmi tuleva. Toistaiseksi on vaan huoneenhaltia
-otettu tutkinnon-alaiseksi."
-
--- "Hyvä! Tämä onnellinen yhtymys ilahuttaa minua, jääkää hyvästi!"
-
-Ankerschmidt heittäysi vihastuneena vaunujensa istuimelle ja lähti
-eteenpäin. Jos vanhassa rakennuksessa oli pidetty katsastusta, on sitä
-ennen täytynyt tapahtua ilmi-anto. Ilmi-antajana on saattanut olla vaan
-yksi ihminen -- _pakolainen_. Ankerschmidt soimasi itseään säälimättä
-siitä, ettei hän heti ensi ilmestymisen perästä ollut ajanut talosta
-pois tuota ihmistä; olipa vielä ottanut hänet piano-mestariksi. Kun
-rouvasväki niin häntä suosi.
-
-Mitä tästä nyt lähtenee? Jos vanha Garanvölgyi on ryhtynyt
-johonkin sopimattomaan asiaan, jääpi sen kautta vankeudessa istuvan
-sisaren-pojan kohtalo yhä ratkaisematta. Jos tuosta taas saataisiin
-ilmi joku salaliitto, silloin tulee anomuskirja pahaan aikaan.
-
-Muutoin oli siinä jo kyllin katkeraa kokemusta, että juuri ne jättävät
-tuon onnettoman miehen, jotka ovat hänen likimmät heimolaisensa. Tuo
-rouva, tuo kihlattu morsian, ei tahdo antaa sisään ylkämiehensä hyväksi
-tehtyä anomuskirjaa. Ihminen ei voisi semmoista uskoa, jos ei itse
-olisi sitä nähnyt. Mutta mitä tulee ritarin nyt tehdä taskussaan
-olevalla anomuskirjalla? Kenenkä kautta jättää se sisään? Jos saisikin
-vanhan Garanvölgyin siihen taivutetuksi, saattaisiko hän siitä odottaa
-menestystä juuri nyt, kun hän itsekin on tutkinnon-alaisena?
-
-Ja lisäksi ei ritari voinut ratkaista, millä mitalla hänen tulisi jakaa
-jaloa ylenkatsettansa rouva Pajtayn ja Bogumil'in välillä. Sillä
-lakattuaan raivoomasta toista vastaan, luuli hän tehneensä toiselle
-vääryyttä, kun tämän siksi aikaa oli unhottanut.
-
-Hän malttoi tuskin odottaa siksi, kuin oli kotia päässyt.
-
-Ensimmäiselle, joka tuli vaunujen luokse kapineita noutamaan, kuului
-ensimmäinen sana näin:
-
--- "Onko piano-mestari kotona?"
-
-Saatuansa tietää, että nuori herra tänään aamulla oli palannut
-metsästysretkeltä, riensi hän heti kamariinsa.
-
-Hän ei vielä ollut saanut päällystakkiaan yltänsä riisutuksi, kun pikku
-Gyuszi tuli hänen luoksensa sillä pyynnöllä, että missi tervehtää
-armollista herraa ja kysyy. olisiko hänellä aikaa tulla saliin erästä
-sangen vakavaa sanaa varten.
-
--- "Mikä vietävän vakava sana missillä on sanottavana? Vakava sana?
-Ikäänkuin minä olisin mikään pilapuheinen mies, joka aina leikkiä
-lasken! Minä aion vielä hyvinkin vakavasti puhua, se on varmaa."
-
-Sisään astuvaa ritaria odotti salissa missi yksinään. Tämän oli käherät
-tätä juhlallista tilaisuutta varten asetettu "à l'anglaise", jotta
-hänen kasvonsa näyttäisivät tavallista pitemmältä ja tragillisemmalta.
-
--- "Mitä mielitte, miss Natalie? Mitä sanomista teillä on minulle?"
-
--- "Herra ritari!" lausui missi semmoisella turmiota ennustavalla
-äänellä, jolla muinoin Pythian dodonalaiset orakeli-vastaukset
-kaikuivat. "Hankkikaa kuulemaan sangen huonoa sanomaa, joka on teidän
-jaloa sydäntänne kauhistuttava."
-
--- "No, mitä nyt? Suorastaan rynnäkköön! Minä en rakasta pitkää
-tiraljeramista."
-
--- "Teidän talossanne on petturi."
-
--- "Minä tiedän sen, tuo pirun tuoma! Älkää puhuko enempää! Minun on
-kaikki tiedossani. Tiellä sain sen kuulla."
-
--- "Olisiko se mahdollista? Minä aioin sitä salata."
-
--- "Sen uskon; vaan minä sen kyllä saatan kuuluville, älkää pelätkö!"
-
--- "Hyvä herra, ajatelkaa, että teidän tulee suojella perheenne hyvää
-mainetta."
-
--- "Sitäpä juuri tahdonkin suojella. Minä en suinkaan salli sanottavan,
-että Ankerschmidt'in talossa semmoinen ihminen saapi hengittää, joka on
-salainen ilmiantaja."
-
-Missi koetti häntä lepyttää.
-
--- "Mutta, hyvä herra, muistakaa kuitenkin, että hän on teidän
-perheenne jäsen."
-
--- "Perheen-jäsen hän ei ole tästä hetkestä lähtien, sen vannon, sitä
-hän ei ole. Minä ajan hänet vielä tänään pois. Annan käskyn, että jos
-hän vielä kerran tulee pihaani, häntä ruoskalla karkotetaan."
-
--- "Jumalan tähden, hyvä herra, teidän lemmikkinne!"
-
--- "Ei minun lemmikkini! Perhana vieköön! Teidän lemmikkinne! Minä olen
-jo kauan tietänyt, että hän pettää, mutta teidän mieliksenne minä en
-ole siitä lukua pitänyt. Nyt minä jo olen saanut hänestä kylläkseni.
-Tällä hetkellä saa hän jättää taloni; minä tahdon näyttää, kummoista
-sota-oikeutta osaan talossani pitää, jos joku sitä häpäisee."
-
--- "Mutta, hyvä herra, kiivastuneessa mielentilassa älkää sentään
-mitään tehkö!"
-
--- "Juuri tässä paikassa seisoen tahdon tehdä kaikki; juuri tässä
-silmänräpäyksessä. Gyuszi, hoi!"
-
-Missi huusi viereisestä kamarista neiti Hermineä avuksensa, jotta
-hänkin koettaisi rauhoittaa isän kiihoitusta.
-
--- "Armoa, hyvä herra! Malttakaa mieltänne!"
-
--- "Älkää pelätkö niin kauheasti! Minä en lyö häntä korvalle, en edes
-soimaa häntä. En suinkaan, en sano hänelle ainoatakaan törkeää sanaa.
-Mutta sitä kuitenkin sallinevat teidän ylhäisyytenne, että jos ken on
-saattanut itsensä mahdottomaksi asumaan yhden katon alla minun
-kanssani, minä hänelle aivan kohteliaasti saan sanoa niin paljon, kuin:
-'armahani, _tuossa on ovi, ulkona odottaa kalesit_, karsamadiner.'[53]
--- Gyuszi! Lähetä tänne piano-mestari!"
-
--- "Kuinka? Hänen kuullen?" kysyi missi.
-
--- "Hänen kuullen, se on tietty, että hänen kuullen. Minun ei ole tapa
-semmoisia kirjeen kautta suorittaa. Minä en puhu kenestäkään pahaa
-selän takana, vaan jos jotakin sanon, tietää sen joka ihminen.
-Sentähden on Jumala antanut minulle ääntä, jotta sen voi kuulla vaikka
-maantielle asti. Tuleeko tuo piano-mestari jo?"
-
-Hän tuli jo.
-
-Herra Straff astui hymysuin saliin, niinkuin se, joka ei mitään
-aavista, ja alkoi lausua iloansa ritarin kotia palaamisesta, josta
-kuitenkin Ankerschmidt yht'äkkiä teki lopun hirmuisella huudolla, kuin
-olisi komentanut kokonaista, juoksujalassa esiin ryntäävää
-ratsurykmenttiä:
-
--- "Seis!"
-
-Siihen toisen nyt kaiketi täytyi pysähtyä, koska ritari lisäksi ojensi
-kättänsäkin, vieläpä heristi nyrkkiäkin.
-
--- "Kuuletko, sinä -- ihminen! Eilen tapahtui virallinen katsastus
-Garanvölgyin talossa. Ilmi-anto oli sinun tekosi. Minä en asu yhdessä
-talossa ilmi-antajain kanssa. Oikealle käänny! Mars!"
-
-Ikäänkuin salaman iskusta pyörryksiin joutuneina, ällistyivät kaikki
-läsnä-olijat tästä sotilaan-tapaisesta päiväkäskystä. Molemmat naiset
-tarttuivat pelästyksestä toinen toisensa käteen, kun sitä vastoin
-Straff laski kätensä rinnalleen ja kohotti sormiansa valaan; hän aikoi
-sanoa jotakin hirvittävää.
-
--- "Käsi alas!" ärjyi ritari, nähdessään, että tämä aikoi vannoa. "Mitä
-minä sanoin? -- Oikealle käänny!"
-
-Straff huomasi, ettei tässä mikään auttanut; hän heitti siis siksensä
-kaiken puolustuksen ja yritti nyt vaan jättämään naisia hyvästi
-kaipausta ja mielenmalttia osottavalla kumarruksella, tukehuttaen
-katkeraa huokausta rintaansa.
-
--- "Mars! Mars! Johan sen sanoin! Ei muuta mitään!" huusi
-kärsimättömästi ritari. Tämän johdosta katsoi nyt Straff hyväksi
-peräytyä ovelle; siellä hän vielä kerran kääntyi takaisin ja lausui
-uhkaavalla pilkalla Ankerschmidt'ille nämät sanat:
-
--- "Te muistatte minua vielä tästä!"
-
-Näistä sanoista sai Ankerschmidt, jonka raivo jo oli ollut
-korkeimmillaan, äkkiä takaisin sotapäällikön-tyvenyytensä, ja jälleen
-saavutetulla humorilla kääntyi hän oven vieressä seisovaan, pieneen
-palvelija-poikaan:
-
--- "Gyuszi! Heitä tuo herra ulos ovesta!"
-
-Ja Gyuszi, joka tuskin ulottui tuon pitkävartaloisen herran lanteisin
-asti, hyökkäsi, nämät sanat kuultuansa, niinkuin semmoinen pieni
-sylikoira, joka sekä muotonsa että rohkeutensa puolesta on jalopeuran
-kaltainen, vaikka miniaturi-muodossa, vikkelästi Straff'in päälle ja
-suoritti molemmilla käsillään häntä selkään hutkien, ihmeteltävällä
-precisionilla käsketyn toimituksen. Yksityiskosto siihen myöskin
-vaikutti.
-
-Paremmalla mielellä oleva katselijakunta olisi varmaankin hänelle käsiä
-taputellut.
-
-Tämän kohtauksen aikana oli neiti Hermine juossut pois salista; hänellä
-oli ehkä hellä sydän, joka suuresti surkutteli toisen nöyryttämistä.
-
-Mutta miss Natalie jäi jälelle. Hänen kasvonsa olivat vaaleammat kuin
-milloinkaan, hän puri sinistyneitä huuliansa ja katseli Ankerschmidt'ia
-semmoisella vimmalla, kuin myrkyllinen käärme, joka asettelee
-pistämään.
-
--- "Teidän kunnianne!" puhui hän, vimmaansa vaikeasti hilliten. "Te
-olette suvainnut erhettyä. Petos on juurtunut liiaksi syvälle teidän
-perheenne pyhyyteen, ettei sitä noin helposti voi temmata pois."
-
--- "Rakas missi, älkää puhuko kukkaskieltä, vaan sanokaa, jos teillä on
-parempia tietoja asiasta, ken se oli, joka antoi Garanvölgyin ilmi?
-Sillä vaan tästä talosta saattoi joku sen tehdä. Ja jos te voitte
-minulle todeksi näyttää, ettei se ollut tämä maankulkija, menen minä
-häntä tavottamaan ja pyydän häneltä anteeksi: 'älkää olko suuttunut,
-ystävä maankulkija!'"
-
--- "Tässä, hyvä herra, ei kysytä, kuka antoi ilmi Garanvölgyin,
-kuka ei."
-
--- "Sitä mar juuri kysytäänkin! Mitä siis muutoin kysyttäisiin?"
-
--- "Mitä tekemistä teidän perheellänne on Garanvölgyin kanssa?"
-
--- "Mitä tekemistä? Sitä tekemistä, että hän on minun vastustajani
-valtion ja sodan asioissa, enkä minä salli, että hän minusta voisi
-sanoa, jotta tulin tänne vakojana hänen viereensä asumaan."
-
--- "Vielä pahempaakin voidaan teistä sanoa, kunnian herra. Sitä, että
-tulitte asumaan hänen viereensä, voidaksenne rakentaa yhdistystä hänen
-kanssansa."
-
--- "Minä en ymmärrä. Minkälaista yhdistystä? Salaliittoako?"
-
--- "Oi, ei."
-
--- "Vai onko kenties vanhuksella tytär, jota ihastelen, naidakseni
-häntä?"
-
--- "Hänellä ei ole, mutta teillä on."
-
--- "Ja joku saa sen päähänsä, eikö niin, että tahdon pakoittaa
-jompaakumpaa tytärtäni vaimoksi vanhukselle?"
-
--- "Oi, ei, armollinen herra, mutta Garanvölgyillä on ottopoika, joka
-valtiovankina istuu linnassa."
-
-Ankerschmidt luuli, että huhu oli tullut hänen hevosiansa
-nopeammin. Tietäisivätkö nämät täällä kotona jo mitään siitä hänen
-aikomuksestansa, jonka hän pääkaupungissa vasta eilen toiselle
-ilmoitti?
-
--- "Mistä sen tiedätte?"
-
--- "Aivan yksinkertaisesti. Herra Bräuhäusel, naisten uteliaisuutta
-tyydyttääksensä, avasi eteemme sen lippaan, jonka hän ynnä Garanvölgyin
-salaisten paperien kanssa otti takavarikkoon. Tässä lippaassa oli
-kauniin, nuoren miehen muotokuva ja vieraalla kielellä kirjoitetuita
-kirjeitä."
-
--- "Millä vieraalla kielellä?"
-
--- "Unkarin."
-
--- "Vai niin!"
-
--- "Teidän kunnianne luulee, etteivät perheenne jäsenet osaa unkarin
-kieltä? Te erhetytte. Neiti Eliz ymmärtää jo tätä kieltä."
-
--- "Se ei ole kummaa, kahden vuoden kuluessa se jo on saattanut
-tarttua; minäkin sitä vaan sillä tavoin opin."
-
--- "Hyvä. Mutta lukekaa nyt, teidän kunnianne tämä kirjoitus!"
-
-Missi veti esiin pitkän, virallisella tavalla kokoon taitetun
-kirjoituksen ja antoi sen ritarille.
-
--- "Tämä on Eliz'in käsi-alaa."
-
--- "Suvaitkaa lukea päästä päähän."
-
-Semmoisilla tunteilla, joissa kummastus, hämmästys, ihastus ja
-mielipaha toinen toisensa perästä vaihtelivat, luki Ankerschmidt tämän
-kirjoituksen.
-
-Mikä se oli?
-
-Mikä oli? -- Anomuskirja korkeimpaan paikkaan, jonka yksinkertaiset,
-teeskentelemättömät sanat kuiskaavat jalon sydämen helliä tunteita;
-jonka heikko lapsen käsi on kirjoittanut; naivi, suora anomus vangiksi
-tuomitun nuorukais-paran armoittamisesta.
-
--- "Mitä hän tällä tarkoitti? Mitä hän sanoi?"
-
--- "Hän aikoi lähettää sen Wien'iin."
-
--- "Mitä tietä?"
-
--- "Postilla."
-
--- "Se hupakko! -- Missä hän nyt on?"
-
--- "Koti-arestissa, kamarissaan."
-
--- "Lähettäkää hän luokseni, minä tahdon kahden kesken puhutella
-häntä."
-
--- "Tässäpä, hyvä herra", lausui miss Natalie ilmeisellä
-voitonriemulla, "tässä nyt on se petos, josta teillä edeltäpäin ei
-ollut aavistustakaan ja joka ilman minun valppaita silmiäni olisi
-teidän hyvälle maineellenne tuottanut parantumattoman haavan, mutta ei
-hänessä, jota vastaan te kiivastuksenne vimmassa niin törkeästi
-karkasitte."
-
--- "Hyvä, hyvä, siitä saamme toisella kertaa filippiserata; käskekää
-nyt vaan tyttö luokseni."
-
--- "Eikö teidän kunnianne soisi, että minä olen läsnä?"
-
--- "En. Jos olen yksinäni hänen kanssaan, on hän paljon suorempi; hän
-tunnustaa pikemmin kaikki."
-
--- "Niinkuin tahdotte."
-
-Ankerschmidt ei antanut tilaisuutta enempään keskusteluun, sillä hän
-meni pois kamariinsa.
-
-Siellä istui hän pöydän ääreen, otti esiin tytön anomuskirjan ja luki
-sen uudestaan ja taas uudestaan.
-
-Kuinka tosiperäiset, kuinka mutkattomat nämät lauseet olivat!
-
-Ja tämän viereen asetti hän lakitieteen tohtorin tekemän anomuskirjan
-ja vertaili niitä toisiinsa. Kuinka tyhjä-aatteinen, pahankierteinen,
-matelevainen, peräti kuivankiskoinen ja pitkäpiimäinen sen sisällys oli
-tuon toisen rinnalla!
-
-Ja vangin morsian kieltäyy sen alle kirjoittamasta, sitä armonjakajan
-astuinlaudalle viemästä, mutta lapsi, jolle sama vanki oli tuntematon,
-tietämätön, ajattelee itsekseen, mitä pitäisi tehdä kurjan kärsiväisen
-hyväksi, jonka nuoruus kukoistaissaan kuihtuu kolmikertaisen lukon
-takana!
-
-Ovi aukeni ja kanteen-alainen astui sisään.
-
-Hän tiesi jo rikoksensa suuruuden, tiesi itsensä tuomarin eteen
-haastetuksi; hän ei sentähden puolustanutkaan itseään, vaan antausi
-kauniisti, langeten isän jalkain juureen ja painaen punehtuneet
-kasvonsa hänen polviinsa.
-
-Ankerschmidt piti yhä kättään tuon kirjoituksen päällä, katsellen
-milloin sitä, milloin lastaan.
-
-Niin olivat he ääneti runsaan puolen tunnin ajan.
-
-Sitte laski Ankerschmidt kätensä tytön pään päälle ja silitteli sen
-käheröitä.
-
-Eliz painoi molemmilla käsillään isän kättä huulillensa ja piti sitä
-siinä kauan, ja taas olivat he pitkän aikaa ääneti.
-
-Vihdoin täytyi kuitenkin jotain lausua.
-
--- "Tyttöseni! Oletko kirjoittanut tämän?"
-
--- "Olen."
-
--- "Siinä teit sangen hyvästi ja sangen pahasti, Hyvästi teit siihen
-katsoen, joka on vankina, mutta pahasti teit itseesi katsoen, sillä
-tästä lähtien olet sinä vanki. Minä itse vien yksinkertaiset rivisi
-sinne, mihin ne ovat aiotut, ja takaan niitten menestyksen; mutta tästä
-hetkestä alkaen olet sinä vankina tässä talossa, sillä se ei saa
-tapahtua, että sinä koskaan näet sitä miestä, jota olet yrittänyt
-vapauttamaan."
-
-Ankerschmidt kohotti lempeästi tytön suloisia kasvoja, katsoaksensa
-hänen silmiinsä.
-
--- "Ymmärrätkö minua? Se, joka nyt on vankina, on vapautettava ja
-kotiinsa tuleva. Sinä päinvastoin olet tästä lähtien vanki, etkä saa
-mennä ulos talostani, jottei kukaan voisi tehdä sitä soimausta
-Ankerschmidt'ista, että hän itsekkäistä syistä on tavotellut
-vastustajansa vangittua poikaa ja, luullessaan jalon työn
-toimittavansa, vaan on pörssi-asioitsijan tavalla keinotellut."
-
--- "Minä ymmärrän sinua ja tottelen."
-
--- "Et siis koskaan mene mihinkään ilman minun taikka kasvattajattaresi
-seuraa?"
-
--- "Sen lupaan."
-
--- "Lupaatko senkin, että, kunnes minä palaan takaisin valtakunnan
-pääkaupungista, et mene ulkopuolelle tämän kartanon aitausta?"
-
--- "En mene."
-
--- "No niin, se on hyvä; nouse nyt ylös ja suutele minua. Siitä, mitä
-kahden keskemme on puhuttu, älä koskaan virka kellekään!"
-
-Hän tarttui nyt tyttärensä käteen ja vei hänet saliin, jättäen hänet
-näillä sanoilla missille:
-
--- "Miss Natalie! Delinqventti on tunnustanut kaikki. Minä olen
-tuominnut hänet koti-arestiin siksi, kuin hän joutuu naimisiin. Tehkää
-hyvin ja pitäkää häntä ankarasti silmällä."
-
-"Hän on siis kuitenkin saanut rangaistuksensa, tuo pikku kapinoitsija!"
-riemuitsi itsekseen miss Natalie.
-
-Vaan Ankerschmidt palasi kamariinsa sillä katkeralla ilolla, että mitä
-"toinen" oli luotansa heittänyt, sen otti "_toinen_" ylös.
-
-
-
-
-VIII.
-
-Kostoa sekin.
-
-
-Ankerschmidt lähti seuraavana päivänä varhain aamulla matkalle.
-Kaikille kotolaisille sanoi hän Pest'iin menevänsä, Eliz'ille
-ainoastaan kuiskasi hän, että hän matkusti muualle.
-
-Sitä ei kukaan tietänyt, eikä saanutkaan tietää, kuinka suuresti tämä
-ankaran sotakurin mies rakasti kapinallista tytärtänsä.
-
--- "Teidän toimeksenne, missi, minä jätän, että julistettu koti-aresti
-ankarasti voimassa pidetään;" näin puhui ritari, ennenkuin nousi
-vaunuihinsa, jonne asti missi ja Hermine olivat häntä saattaneet;
-vangin oli sallittu vaan silmin seurata häntä akkunasta ja heittää
-hänelle suukkosia, joita tuo armoton isä ei kuitenkaan tahtonut
-huomata. "Teille uskon ankaran valvonnan. Minä annan teille täydellisen
-vanhempien vallan; kohdelkaa häntä niin, kuin olisitte hänen armas
-äitinsä."
-
-Missi ei ymmärtänyt leikkipuhetta. Siihen tarvitaankin enemmän kuin
-"english spoken."
-
--- "Sinä myöskin, Hermine, pidä Eliz'ista vaaria: sinä olet jo isompi
-ja olet aina ollut ymmärtäväinen. Sinua ei koskaan tarvinnut kurittaa,
-ei koskaan huomauttaa siitä, mitä sinun piti tehdä; lapsuudestasi asti
-olet aina ottanut hyvin vaaria kaikista. Pidä sisartasi silmällä; sinä
-tiedät, kummoinen heilakka hän on, hänellä on hyvä sydän, mutta tytölle
-sopimaton. Peijakas, jos hän olisi poika, tulisi hänestä sotamarsalkka.
-Hänellä on kaikki ne hyvät avut, joista poikia kiitetään, mutta tyttöjä
-soimataan. Kohtele häntä ystävyydellä, rakkaudella; silloin hän ehkä
-tulee sävyisäksi ja oppii sinusta paljon hyvää, jota sinussa on. No,
-syleile minua nyt; ja pitäkää vaaria siitä, etten taas palaisi kotia
-mihinkään murheesen."
-
-Ankerschmidt istui vaunuihinsa; naiset kääntyivät takaisin kastelliin.
-Eliz heitti vielä kerran suukkosen pois vieriviä vaunuja päin,
-huolimatta siitä, ettei kukaan sitä huomaa. Mutta yht'äkkiä kallisti
-Ankerschmidt itseänsä ulos vaunuista ja nähtyänsä, että muu seurue jo
-oli mennyt pihasta pois, veti esiin valkoisen nenäliinansa ja liehutti
-sitä hyvästi-jätön ja anteeksi-annon merkiksi. Sen jälkeen sulkeusi
-akkuna.
-
-Tuskin oli tuuli hajoittanut sen tomun, jota ritarin vaunut
-tuoksuttivat kylän päähän asti, kun herra Maxenpfutsch astui sisään
-kotia jääneitten naisten luokse.
-
-Tuo kunnioitettu mies oli pukenut itsensä valkoiseen liiviin ja
-valkoiseen kaulaliinaan, ja tavallisen metsästäjän-lakkinsa sijasta
-piti hän kainalossaan sileäksi harjattua silinteri-hattua, jonka
-suurisuisen aukon hän oli kääntänyt eteenpäin, niinkuin muunkin
-piiritys-kanunan. Kaikista näistä saattoi jo edeltäpäin arvata, ettei
-kunnioitettu herra laske leikkiä.
-
--- "Teidän nöyrin palvelijanne, hyvät neitoset; teidän nöyrin
-palvelijanne, miss Natalie! Minä suutelen kättänne, kuinka olette
-suvainneet nukkua?"
-
--- "Hyvää huomenta, Herr von Maxenpfutsch, käykää istumaan. Me olemme
-jo milt'ei unhottaneet, että onkaan nukuttu, niin kauan on jo valveilla
-oltu. Mikä onnellinen sattumus tuo teidät tänne?"
-
--- "Minä taas luulin liiankin aikaisin tulevani, missi; naisilta menee
-paljon aikaa toalettiin."
-
--- "Meidän täytyi kiiruhtaa, sillä ritari lähti matkalle."
-
--- "Minä tiedän sen, missi; senpätähden otinkin, missi, näin aikaisin
-tullakseni teitä häiritsemään. Oi, minä kyllä tiedän, koska valtojen
-vieraanotto-hetki on."
-
--- "Te olette kotona meidän luonamme, herra tirehtori, olettehan tämän
-talon väkeä."
-
--- "Te olette sangen suosiollinen. -- Sepä kiihoittikin rohkeuttani,
-sillä se asia, jota varten tulen, on kovin tärkeä, missi; kovin
-tärkeä."
-
-Natalie laski tämän kuultuaan syrjälle valkoisen kirjaus-työnsä, jota
-hän siihen asti ahkeraan oli neuloskellut, katsoen sitä suureksi ja
-tärkeäksi elämän-määräksi, että saisi ison joukon läpiä batisti-liinaan
-ommelluksi.
-
-Herra Maxenpfutsch oli nyt pistänyt silinterinsä polviensa väliin ja
-ikäänkuin hän sen pohjasta olisi lukenut esiin jonkun rôlin, alkoi hän
-mestarillisella änkytyksellä:
-
--- "Niin, missi; kuitenkin, missi; minä tulen vähäisen salaisessa
-lähetystoimessa, missi; ehkä te mielisitte kuulla minua kahden kesken,
-missi; asia koskee teitä personallisesti."
-
-Miss Natalie kääntyi Eliz'in puoleen ja lausui hänelle äidillisellä
-lempeydellä:
-
--- "Rakas Eliz'ini, tehkää hyvin, alottakaa pianotuntianne muutamia
-minuteja aikaisemmin kuin tavallisesti. Tiedättehän, että sen eilen
-kokonansa laiminlöitte."
-
-Eliz ymmärsi, mitä tällä tarkoitettiin: toimittaa hänet pois, mutta
-kuitenkin olla vakuutettu hänen läsnä-olostaan sekä antaa hänelle
-semmoista tehtävää, jonka sälinältä kaikki kuunteleminen kävisi
-mahdottomaksi. Hän totteli.
-
-Herra Maxenpfutsch käänsi nyt silinterin polviensa välissä
-toisaallepäin ja pärisytti osaavasti viisin sormin sen pohjaa, joka oli
-siihen aivan omansa.
-
--- "Niin, missi; hm, hm, missi; ja neiti Hermine?"
-
--- "Oi, hänen edessään minulla ei ole, ei voi olla mitään salaisuutta,
-hyvä herra. Hän on todellinen sisareni, puolisko sielustani, me olemme
-niin yhtä, kuin kumpikin puoli yhdessä kirjaelmassa."
-
-Miss Natalie keksi sangen runollisen vertauksen; mutta hän tarkoitti
-valkoista kirjaelmaa, kun päinvastoin herra Maxenpfutsch oli niin
-prosallinen ihminen, että hän ajatteli vertausta kirjavaksi
-kirjaelmaksi, jonka toisella puolella on kuva, toisella taas
-sekasohroisia villalangan kihermiä, ja hän vastasi hymyillen:
-
--- "Se on totta. -- Saatan siis rohkeasti puhua neiden läsnä ollessa.
-Mistä alkaisinkaan? Niin. Herra Bogumil makasi tämän yön minun
-luonani."
-
--- "Ah!" huudahti missi innostuneena, kun Hermine puolestansa otti
-esiin romanin ja oli sitä lukevinansa.
-
--- "Ystäväni Bogumil sanoi minulle kaikki, missi; kaikki. Että herra
-ritari ajoi hänet pois talosta, syyksi tehden, että häntä epäiltiin
-Garanvölgyin ladossa tapahtuneen katsastuksen tähden. No, sehän vaan on
-tekosyy, sen jokainen huomaa. Ystäväni Bogumil tunnusti minulle suoraan
-todellisen syyn, joka on tämän valitettavan tapauksen aikaan saattanut;
-ilmoitanko sen?"
-
--- "Sitä pyydän hartaasti."
-
--- "Hän tunnusti, ettei se ensinkään ole mitään muuta, kuin että herra
-ritari on huomannut, jotta Bogumil rakensi sisällistä yhteyttä miss
-Natalien kanssa."
-
--- "Ah!" huokasi häveten Natalie ja peitti kainosti kasvonsa
-batisti-kehyksellä, jossa oli kylläksi läpiä, jotta hän niistä saattoi
-tirkistellä.
-
-Hermine käänsi juuri lehteä kirjassa eikä ollut mitään huomaavinaan.
-
--- "Suokaa anteeksi, missi! Minä tarkoitin kunniallista yhteyttä ja
-olen siitä varma. Ystäväni Bogumil on minulle kaikki ilmaissut. Hän
-aikoi ottaa teidät, missi, vaimokseen."
-
--- "Ah, hyvä herra!"
-
--- "'Fait accompli', missi; minä tiedän sen. Hänellä on taskussa
-lupakirja, hän näytti sen minulle. Kaikki oli jo säntillänsä: muutaman
-päivän perästä oli seremonian määrä tapahtua. Mutta joku talonväestä
-antoi vilpillisellä tavalla asian ilmi herra ritarille. Hän piti tätä
-talossaan kudottua liittoa häväistyksenä ja ajoi sentähden pois tämän
-nuoren miehen; ja tehdäksensä häntä teillekin mahdottomaksi, nöyrytti
-hän vielä häntä teidän läsnä ollessa. Oliko niin, missi? Minä kerron
-asian niin kuin sen häneltä kuulin. Itse en siihen ole mitään
-lisännyt."
-
-Miss Natalie sopersi, silmät maahan painuneina, että niin kaikki on.
-
--- "Se on siis hyvä, missi. Nyt on vaan enää kysymys. tahdotteko te
-kohentaa tämän onnettoman, maahan sorretun, nuoren miehen arvoa?"
-
--- "Minä tahdon kaikki, hyvä herra, mutta en tiedä, miten?"
-
--- "Senkin sanon teille, missi; vastatkaa siihen vaan: 'niin.' Tämän
-tapauksen kautta on hänen ja teidän kunnianne loukattu."
-
--- "Voi, suuresti!" sanoi miss Natalie, tuskissaan silmiänsä väännellen
-ja käsi sydämelle painettuna.
-
--- "Ystäväni Bogumil on täydellä todella ajatellut tulevaisuutta. Minä
-näin hänellä nimityksen realikoulun professorin virkaan Budaan. Jos
-siellä saadaan tietää, että hän täältä on tiehensä ajettu, suittaisivat
-helposti vaikeuttaa hänen virkaansa-asettamista."
-
--- "Jumala varjelkoon, hyvä herra!"
-
--- "Tässä ei ole mitään muuta keinoa tuon pahan parantamiseen, kuin
-että te, missi, kohta menette naimisiin ystäväni Bogumil'in kanssa."
-
--- "Voi, hyvä herra!"
-
--- "Ettekö tahdo, missi?"
-
---- "Mutta näin kiiruusti!"
-
--- "Luullakseni olette siihen jo tarpeeksi valmistunut, vai
-luuletteko ehkä, että Bogumil'illa kyllä on aikaa odottaa kunniansa
-puhdistamista?"
-
--- "En suinkaan, en, hyvä herra. Jos hänen kunniastansa on puhe,
-silloin olen minä valmis kaikkiin", vastasi Natalie, jalomielisesti
-kättään Maxenpfutsch'ille ojentaen, ja loi sitte, hengellistä tukea
-näin ratkaisevana hetkenä etsien, silmänsä Hermineen, joka nyt pani
-kirjansa kiinni ja astui hänen luoksensa; tämän ainoan ystävänsä
-rintaan vaipui nyt tunteellinen nainen ja alkoi itkeä, lausuen:
-
--- "Oi, te ette soimaa onnellisuuteni kyyneliä."
-
--- "No, näin on kaikki hyvin, missi", keskeytti heitä herra
-Maxenpfutsch; "on niinkuin oleman pitää. Nyt tahtoisin vaan vielä puhua
-muutamista tempuista, jotka ovat tarpeesen asian toimeen panemiseksi;
-mutta siksi sanon hyvästi; jos on tarpeellista, käännyn takaisin."
-
-Natalie ymmärsi viittauksen, seurasi ulos Maxenpfutsch'ia, ja antoi
-hänen ulkona korridorissa kiireesti tietää, että Ankerschmidt'in käytös
-nyt jo oli hänelle täydelleen selvä. Ritarin puoliso vainaja oli
-hänelle, entiselle hupilaisellensa, määrännyt viisituhatta florinia,
-sillä tavoin, että niin kauan kuin hän oleskelee ritarin perheessä, hän
-saa korot niistä; jos hän taas joutuu naimisiin, maksetaan hänelle koko
-summa, jonka hän päinvastoin, jos käytöksellään alentaa arvoansa,
-tykkänänsä kadottaa. Ritarilta oli tämä nyt vaan keikki, jolla hän
-pyytää päästä hänelle eläkerahaa suorittamasta, ehkäpä vielä riistää
-sitä häneltä, viattomalta, kokonansa; mutta siinä ritari tappiolle
-joutuu, sillä totuus on voitolle pääsevä.
-
--- "Ahaa!" vastasi herra Maxenpfutsch, ja nyt vasta rupesi hänen
-aivoissaan selkenemään se seikka, minkätähden Bogumil on missiin niin
-hurjasti rakastunut, jota hän tähän asti ei ensinkään ollut käsittänyt.
-"Te saatte siis viisituhatta florinia, jos miehelään menette. Se
-kaunistaa asiaa paljon."
-
-Hän ilmoitti nyt myöskin kaikki muut sanottavat.
-
-Häät täytyy vielä tänä yönä pitää herra Maxenpfutsch'in asunnossa.
-
-Yöllä sentähden, jottei kukaan niistä tietoa saisi ja tuolla siitä
-syystä, ettei Bogumil voi tulla kastelliin saattamatta itseään uuden
-solvauksen alaiseksi.
-
-Todistajista on huolta pidetty. Herra tirehtori oli asettanut omat
-vaununsa Bogumil'in käytettäväksi, jotta hän naapuri-kylästä voisi
-tuoda sielunpaimenen, koska tämän kylän on toista uskoa eikä ymmärrä
-kieltä.
-
-Sentähden on miss Natalien kenenkään huomaamatta tirehtorin asuntoon
-tuleminen; se voipi tapahtua seuraavalla tavalla.
-
-Kastellissa on pieni taka-ovi, josta pääsee englantilaiseen puutarhaan.
-Tämän oven luokse käy kiertoportaat herrasväen huoneista. Ovessa on,
-sisäänmurron estämiseksi, vaan sisäpuolella lukko, johon ulkopuolella
-ei ole mitään avaimen-läpeä. Jos kuitenkin niin sattuisi, että joku
-pyrkisi siitä sisään, kun se on lukittu, on seinässä kellonsoitin, joka
-menee palvelusväen tupaan.
-
-Kaikkea huomiota välttääkseen, tulkoon miss Natalie, kun kaikki
-kastellissa nukkuvat, tämän oven kautta ulos; puutarhassa odottaa häntä
-tirehtori, joka siitä seuraa häntä asuntoonsa asti.
-
-Mutta jotta hän taas voisi palata takaisin samaa tietä, älköön hän
-sulkeko ovea jälestänsä, sillä silloin saisi hän odottaa ulkona aamuun
-saakka, vaan jättäköön sen puoleksi auki.
-
--- "Mutta jos joku varas hiipisi sisään avatusta ovesta?"
-
--- "Se on totta, sitä emme tulleet ajatelleeksi."
-
--- "Minä tiedän! Hermine rakastaa minua, hän on mieltynyt minuun,
-niinkuin sisareensa; minä jätän hänelle avaimen ja pyydän, että hän
-taas laskee minut sisään, kun tulen takaisin."
-
--- "Mutta jos hän nukkuu?"
-
--- "Oi, sitä hän ei tee, sen voin ta'ata. Hän pyysi minulta jo aikoja
-sitte saadaksensa lukea erästä romania, jota häneltä kuitenkin kielsin,
-koska se ei vielä ole hänelle sovelias; sen annan nyt hänelle ja olen
-varma siitä, että hän sen ääressä pysyy hereillä aina aamuun asti."
-
--- "Sepä hyvä. Vielä yksi kysymys, missi. Suokaa anteeksi, missi. Kovin
-indiskreti kysymys, mutta sitä ei voi välttää. Onko teillä ... onko
-teillä ... kastetodistusta?"
-
---- "Pitäisihän olla. Vaikka minä luulen, että pappi epähuomiosta
-kirjoitti ulos tätini todistuksen; hänenkin nimensä on, näette sen,
-Natalie."
-
--- "Se on sangen todennäköistä. Muutoin ei sitä tarvitse näyttää
-kellekään muulle, kuin vihkivälle papille. Älkää unhottako sitä
-mukaanne ottamasta."
-
-Nyyhkien vakuutti miss Natalie olevansa tähänkin uhraukseen valmiina.
-
-Herra Vendelin pyysi vielä vaan sitä, ettei hän nyyhkisi paljon, sillä
-se synnyttää epäluuloa ja tämä on varsin tarpeetonta. Täten päättäen
-puhemies-tointansa, riensi hän kotia valmistelemaan itseään ilon-
-isän[54] virkaan.
-
-Miss Natalie ei kuitenkaan seurannut hänen neuvoansa, sillä palattuaan
-korridorista huoneesen, heittäysi hän Herminen kaulaan ja rupesi siinä
-niin kovasti itkemään, että tämä vaan suurella vaivalla sai häntä
-rauhoittumaan.
-
-Onhan tapa semmoinen.
-
--- "Ei kukaan voi aavistaa, mitä minä tunnen. Te yksinänne, rakas
-Hermine, minun sieluni kuva. Jos minun täytyy jättää tämä talo, vuotaa
-sydämeni verta yksistään teidän tähtenne; mutta eikö totta, te ette
-soimaa minua, jos asianhaarat pakoittaisivat minua tätä perhettä
-jättämään? jos minun sen kanssa, johon olen kohtaloni yhdistänyt,
-täytyisi lähteä yksinäiselle pakoretkellekin? Sillä mikä lienee jalompi
-kutsumus vaimolle, kuin ottaa osaa rakastetun miehen suruihin ja
-kärsimyksiin! Tämä on ihanin tehtävä vaimon sydämelle, joka siinä voipi
-osottaa suurinta voimaa."
-
--- "Miss Natalie!" huusi yht'äkkiä profani ääni.
-
-Tunteelliset rinnat irtausivat pelästyksestä toisistaan. Eliz huusi
-viereisestä huoneesta; kun noita suuria tuumia laskettiin, oli hän
-unhotettu tuonne pianon ääreen ja hänen alkoi siellä jo käydä ikäväksi.
-
--- "Miss Natalie! Teidän luvallanne. Linnanvanki Numero yksi kysyy
-alamaisimmasti, monenko tunnin piano-linnantyöhön hän on tuomittu?"
-
-Vai niin? Tuo on päästettävä.
-
--- "Neiti Eliz saa mennä kamariinsa ja istua maalaus-stafflinsa
-ääreen."
-
-Ah, siis todellinen graci!
-
-Eliz'in mieliteko ja lohdutus oli näet maalaaminen. Siinä työssä olisi
-hän istunut aamusta iltaan asti ja jos hän oli saanut ottaa piirustimen
-käteensä, vapisi hän oikein pelosta, milloinka hänen taas täytyisi
-hellittää siitä, Jahka häntä vaan ei pantu piirustamaan noita ikäviä
-mallikuvia, vaan hänen annettiin omasta päästään vartaloita, kasvoja,
-karrikatureja kuvailla. Näistä hän kuitenkin tavallisesti saa nuhteita.
-Paljon hänelle jo sallittiin, kun hänen sallittiin luonnon mukaan
-kopioita kukkaryhmiä, halkaistuja melunia ja muita senkaltaisia
-viattomia esineitä.
-
-Varmaa on, että jos hänen suvaitaan riittaus-lautansa ääreen istua,
-häntä silloin ei tarvitse vartioida. Hän on siihen kuin kiinni taottu.
-
-Miss Nataliella oli nyt koko päivä aikaa Herminen kanssa hanketta
-hyvästi hautoa. Hermine on pitävä huolta siitä, että missi kenenkään
-huomaamatta pääsee ulos ja palaa takaisin sala-oven kautta; ettei
-talonväki asiasta saa mitään tietää, ja että hän vielä samana yönä
-kirjoittaa isälle, kertoo hänelle koko tapauksen ja taivuttaa leppymään
-hänen vihansa esineelle, jolla oli niin vakavat aikomukset, joka ei
-ollut mikään salainen vakoja, ei mikään naisten viettelijä, vaan väärin
-ymmärretty, jalo sydän.
-
-Ei mikään reaktioni milloinkaan ollut hartaammin halunnut pimeän tuloa.
-Illallinenkin suoritettiin paljon aikaisemmin ja pikemmin, kuin
-muulloin. Palkollisten käskettiin hyvään aikaan sulkea kaikki ovet,
-koska täytyi olla kahdenkertaisesti varovainen, kun herra ritari ei ole
-kotona.
-
-Eliz'kin vapautettiin päässä-laskemisesta illallisen jälkeen. Koska hän
-tänään oli hyvästi käyttänyt itsensä, sai hän mennä aikaisin levolle.
-
-Noin kello kymmenen aikaan oli jo kastellissa kaikki hiljalleen;
-viimeinen lampunvalo sammui, ainoastaan yölamppu loisti vielä neitien
-asuin-osastosta.
-
-Tässä oli kaksi toistensa kanssa yhteydessä olevaa kamaria; se, joka
-oli korridorin vieressä, oli Herminen ja koti-opettajattaren, ja siitä
-tultiin pieneen kamariin, jossa Eliz makasi; viime mainitusta ei ollut
-mitään erinäistä ulostultavaa.
-
-Eliz'in kamarin akkuna oli luukulla suljettu; toisessa kamarissa olivat
-toisen akkunan luukut auki. Tämä oli merkki herra Vendelin
-Maxenpfutsch'ille, että täällä sisällä kaikki on valmiina.
-
-Herra Vendelin taas oli puolestaan tehnyt sen välipuheen, että hän
-ilmoitusmerkiksi heittäisi alhaalta pienoisen kiven valaistuun
-akkunaan.
-
-Hetken kuluttua kuului kiven-helähys akkunan-ruutua vastaan. Missi
-pyysi Hermineä laskemaan kätensä hänen sydämensä kohdalle ja
-tunnustamaan kuinka sitä tykytti! -- joka olikin totta.
-
-Kääriyten sitte huiviinsa antoi hän Herminen saattaa itseään
-kiertoportaita myöten alas, ja kun he olivat tulleet taka-oven luokse,
-jätti hän tälle sen avaimen, jonka Ankerschmidt erittäin oli uskonut
-missin haltuun; siinä vielä kerran oppilastaan syleiltyänsä, astui hän
-ulos avatusta ovesta. Hermine peitti samalla hetkellä kynttilän, jottei
-sen valo näkyisi ulos puutarhaan. Sitte lukitsi hän taas oven.
-
--- "Tässä olen, missi", kuiskasi herra Vendelin, joka seisoi
-kyyryllänsä seinän vieressä ja tarjosi käsivarttaan ryöstettävälle
-naiselle.
-
--- "Oi, kuinka minua peloittaa!" sopersi tämä. kainostellen.
-"Tämmöisessä pimeässä."
-
--- "Taskussani on lamppu; minä otan sen puistossa esiin."
-
--- "Ah, eikö puistossa ole käärmeitä?"
-
--- "Mitä vielä, vetäväthän ne nyt talvi-untaan."
-
--- "Herra tirehtori", kuiskasi missi, saattajansa käsivartta hyvästi
-nipistäen; "minä en tiedä, vaikka menisin tainnoksiin, kun näen
-'ystävänne.'"
-
--- "Olkaa huoleti siitä! Hän on tällä haavaa kaukana."
-
--- "Kaukana?"
-
--- "Mutta tulee kohta kotia. Hän lähti minun vaunuillani naapurikylästä
-pappia noutamaan. Puolen tunnin päästä hän epäilemättä on täällä.
-Sill'aikaa totutte tilaanne."
-
-Kaikista näistä huolimatta päätti kuitenkin miss Natalie jyrkästi mennä
-tainnoksiin, kohta kun Bogumil palaisi ja hän näkisi tämän.
-
-Hän oli jo valmis siihen.
-
-Herra Vendelin'in huolena oli pysyttää sielua hänessä siksi, kuin
-katastrofi tapahtuisi, jota toivottavasti ei kauan tarvinnut odottaa.
-Naapurikylään voi, hyvillä hevosilla, ehtiä puolessa tunnissa; tunnin
-kuluttua saattavat siis pappi ja ylkä olla täällä; niin kauan voinee
-toki herra tirehtori pitää puhemies-pakinaa morsiamen kanssa.
-
-Tunti kului kuitenkin, ja vieläkin tunti, eikä mitään ylkämiestä
-tullut. Miss Natalie rupesi itkeä vetistelemään, tuon tuostakin sitä
-taas keskeyttäen. Herra Maxenpfutsch puolestansa koetti varoa, ettei
-hän kohtuullista enemmän haukottelisi. Tuommoiset minutit, joina
-odotetaan myöhästynyttä ylkää, vaikuttavat kovasti hermoihin, jospa
-onkin vaan puhemies, saatikka jos on morsian.
-
-Puoli-yö oli jo mennyt, mutta Bogumil ei vielä ollut palannut.
-
-Miss Nataliessa heräsi kauhea ajatus.
-
--- "Hyvä herra, jos 'hän' jostakin sattumuksesta ei tulisi tänä yönä,
-mitä sanoisi maailma siitä, että minä -- että te -- täällä -- yhdessä
--- ulkopuolla kastellia -- kokonaisen, aamuun asti kestävän illan --"
-
-Herra Vendelin tunsi kylmän värähdyksen juoksevan pitkin
-selkänahkaansa.
-
-Tuopa olisi onneton asema! Lopulta hänen vielä täytyisi naida missi.
-
--- "No, eihän se voi tapahtua", lohdutti hän huolestunutta morsianta;
-"se on aivan mahdotonta. Minä olen varma ystävästäni. Jota minä kerran
-ystäväkseni nimitän! Hän on vakavan-luonteinen mies."
-
--- "Oi, en minäkään sitä tarkoita, mutta jos joku onnettomuus olisi
-matkalla tapahtunut? Ehkä on vaunut ajettu kumoon ojaan ja hän pahasti
-loukkaantunut? Taikka jos hän on joutunut rosvojen kynsiin,
-urhoollisesti puolustanut itseään ja vihdoin murhattu? Vai lieneekö hän
-pimeässä eksynyt?"
-
--- "Ah, ei suinkaan. Älkää olko levoton. Minä tiedän jo, minkätähden he
-viipyvät. Varmaankin on pappia kutsuttu jotakin kuolemaisillaan olevaa
-sairasta ripittämään, ja siitä viivytys. Sillä tietäkää, missi, papin
-on velvollisuus ennemmin auttaa kuolevaisia, kuin naimisiin-meneviä."
-
-Siitä olivatkin nyt molemmat yksimielisiä, että sillä, joka tahtoo
-kuolla, todellakin on enemmän syytä olla malttamaton, kuin sillä, joka
-itseään vihille valmistaa.
-
-Mutta voi tuskaa, sill'aikaa olisi jo tuo kunnian-arvoinen herra
-ehtinyt kuolleensa haudatakin, näitten pitkien, toinen toistaan
-seuraavien tuntien kuluessa! Kului tunti, kaksi tuntia, kolme tuntia
-sydänyöstä, eikä vaunuja vieläkään kuulunut. Ihan varmaan ovat ryövärit
-hänet käsiinsä saaneet!
-
-Mutta älkää suvaitko pelätä. Kuuluu pyöräin jyrinää, nyt ajavat vaunut
-pihaan.
-
--- "No, vihdoin viimein tulivat! Tiesinhän minä, ettei heitä mikään
-valaskala niele! Olittepa jo minuakin vähäisen pelästyttänyt. No,
-missi, nyt vaan voimaa ja rohkeutta!"
-
--- "Hyvä herra, minä en voi ta'ata itseäni, kun kuulen hänen tutut
-askelensa. Ah!"
-
-Nuot tutut askelet eivät kuitenkaan pitkään aikaan ottaneet
-kuuluaksensa, ja jokaisen on helppo ymmärtää, kuinka vastenmielistä on
-kauan pidättää itseään tainnoksiin menemästä.
-
-Kului viisi minutia, eikä kukaan vielä porstuassa koputa. No, mitähän
-tuolla ulkona tapahtunee?
-
-Herra Vendelin oli pakoitettu pyytämään lupaa Natalielta, saadaksensa
-jättää häntä hetkeksi yksinänsä huoneesen, sillä täytyy jo mennä
-katsomaan, mihin asianomaiset ovat jääneet.
-
-Herra Vendelin astui ulos korridoriin; hän näki jonkun seisovan sen
-toisessa päässä ja tervehti kaukaa:
-
--- "Teidän nöyrin palvelijanne, kunnian-arvoinen herra, tehkää hyvin,
-tehkää hyvin!"
-
-Vasta kun hän oli mennyt lähemmäksi ja hänen silmänsä olivat pimeään
-tottuneet, huomasi hän, että hän näin kohteliaasti oli puhutellut omaa
-päällystakkiansa, joka oli asetettu tomutus-telineelle kuivamaan.
-
-Pihalla seisoivat lasivaunut, joitten lampuista öljy jo oli loppuun
-palanut, ja kuski talutti verkalleen valjaista lasketuita hevosia
-ympäri pihaa.
-
--- "No, Anton! Anton!"
-
--- "Hyvää huomenta", mutisi takaisin vanha kuski.
-
--- "Mitä hyvää huomenta, sinä tolvana, minä en ole vielä edes pannut
-maata."
-
--- "En minäkään, mutta kuitenkin jo aamu koittaa."
-
--- "No, mitä siellä tapahtuu? Mitä teette?"
-
--- "Mitä _teemme? Minä_ talutan hevosia; ne seuraavat minua."
-
--- "Älä laske hulluja! Entäs toiset?"
-
--- "Toisia kahta hevosta taluttaa tallirenki."
-
--- "Älä puhu joutavia, vanha narri. Minä kysyn herra Bogumil'ia."
-
--- "Vai niin? Hänet minä vein sinne, mihin hän suvaitsi käskeä."
-
--- "No, ja sitte?"
-
--- "Sitte? Hän käski sanoa terveisiä herra tirehtorille."
-
--- "Jäikö hän sinne?"
-
--- "Eipä suinkaan jäänyt, koska hän heti tilasi postivaunut ja lähti
-edemmäksi."
-
--- "Postivaunut? Eihän siinä kylässä mitään postitaloa ole."
-
--- "Enhän minä kylässä ollutkaan, vaan kaupungissa."
-
--- "Kaupungissa? No, mitä hän sanoi?"
-
--- "Hän sanoi, että hän kiittää armollista herraa tavallisesta
-avun-annosta, hän on sitä aina muistava."
-
--- "Avun-annostani? Mutta missi? Mitä hän käski missille sanoa?"
-
--- "Missille?"
-
--- "Niin. Miss Natalielle."
-
--- "Mitä hän hänelle 'käski sanoa?' -- Oh, rusko!" Anton talutti
-hevosia eteenpäin.
-
--- "Seisahda, lurjus!" huusi pois-menevälle herra Maxenpfutsch; "mihin
-menet?"
-
--- "Heh, hevoset vilustuvat seisomisesta."
-
--- "Miks'et vastaa, kun kysyn?"
-
--- "Kuinka minä siihen voisin vastata, mitä hän käski missille sanoa?"
-
--- "No, joko käski hän sanoa jotain, taikka ei mitään. Kolmatta ei
-ole."
-
--- "Mutta on."
-
--- "Mikä se on?"
-
--- "Käskisikö hän muka sanoa jotain taikka ei mitään jollekulle, jota
-hän itse muassaan vie?"
-
--- "Mitä vie hän muassaan?"
-
--- "Missiä."
-
--- "Mitä missiä?"
-
--- "Ettenkö minä tietäisi, mikä missi se oli? Ettenkö tuntisi tuota
-vihriäistä silkkiharsoa, jota hänen oli tapa pitää, jottei aurinko
-häntä polttaisi; sitte tuota hänen pientä pepita-röijyänsä, vihriä
-sametti-laaka edessä, hänen keltaista, kukilla koristettua hattuansa ja
-hänen ruiskukan-väristä silkki-mantiljaansa? Vai en tietäisi, kuka se
-semmoinen missi oli!"
-
--- "Pyhä Herra Jumala Baijerinmaassa!" huusi, tukkaansa tarttuen, herra
-Vendelin. "Mitä lienee täällä tapahtunut? Etkö kuullut tuon naisen
-ääntä?"
-
--- "He puhuivat hiljakseen ja ranskan kielellä."
-
--- "Missä otit hänet vaunuihin ja milloin ja miten? kuinka se
-tapahtui?"
-
--- "No, niinkuin te olitte suvainnut käskeä, niin minä tein. Näin sanoi
-herra tirehtori minulle: 'Anton, valjasta neljä hevosta umpivaunujen
-eteen, ja aja sitte tyhjin vaunuin alista tietä englantilaisen
-puutarhan portille asti; pysää siihen ja odota. Sinne tulee herra
-Bogumil; hän astuu vaunuihin ja sanoo sinulle, mihin hänet ajat; sen,
-joka sinun vielä tulee ottaa vaunuihin, otat sinä; hän kyllä sanoo,
-kenen.' Niin minä teinkin. Minä seisatin puutarhan portille; oli jo
-aivan pimeä, kun nuori herra tuli ulos puutarhasta. Missi nojausi hänen
-käsivarteensa; hän avasi vaunun-oven ja auttoi missiä sisään astumaan;
-minä kysyin häneltä, minne hän käskee ajaa; hän vastasi: kaupunkiin.
-Kaupungissa seisatimme postihuoneen eteen; siinä nuori herra astui
-ulos, tilasi kyytihevosia; missi jäi siksi aikaa vaunuihin istumaan;
-kun sitte hevoset vaunuineen tulivat, auttoi hän taas missiä ulos
-vaunuista; hänellä oli pieni matkalaukku, jota hän ei sallinut
-kenenkään käteensä ottaa, hän kantoi sitä itse. Sitte missi painoi
-kouraani hopeataalerin, joka ei kuitenkaan käy täällä; nuori herra taas
-antoi paperiin käärityn pelimerkin, semmoisen, jolla herrat pelaavat.
-Hän teki niin varmaan erhetyksestä; aikoi kai antaa dukatin. Sanoivat
-sitte adjöö, posti puhalsi torveensa, minä käänsin takaisin ja olen nyt
-tässä."
-
-Tämän kauniin jutun kuultuansa syöksi herra Vendelin suoraa päätä
-huoneesensa.
-
-Kun siellä istuva missi kuuli tuon suuren melun, kallisti hän
-päänsä taaksepäin sohvan tyynylle ja oli juuri, tarpeellisella
-varovaisuudella, lankeamaisillaan Morpheuksen myöhemmin syntyneen
-sisaren, taintumuksen syliin -- taintumuksen, jonka pakanallinen
-mythologia on jumalien rivistä pois unhottanut, -- kun herra Vendelin,
-lakkiansa edeltä sisään heittäen, ryntäsi saliin ja kauhistuksesta
-tuijottavilla silmillä mylvi:
-
--- "No, miss Natalie, nyt menen minäkin tainnoksiin! Tuo konna on
-missin vaatteissa ryöstänyt pois toisen naishenkilön ja aavistukseni on
-hirveä -- kenen?!"
-
-
-
-
-IX.
-
-Molemmat vangit.
-
-
-Sill'aikaa nukkui Eliz vanhurskaan unta.
-
-Sitä puhdasta unta, jota ei vielä häiritse mikään muu, kuin
-sanattoman ideali-kuvan väikyntä, jonka muoto on pelkkää etheriä ja
-auringonsädettä.
-
-Ensimmäinen auringonsäde, joka tunki sisään akkunan esiripun välistä,
-riisti hänen silmistään tuon neitseellisen unikuvan.
-
-Oli varhainen aamu, kastellissa vallitsi vielä suuri hiljaisuus: siellä
-ei olla aikaisin liikkeellä. Eliz nousi ylös, puki päällensä aamuhameen
-ja istui, ennenkuin hänen vartiansa heräisivät, piirustuslaudalle
-pingoitetun kuvan ääreen; mitä hän eilen oli alottanut ja unissansa
-lisäksi ajatellut, jatkoi hän nyt. Se oli matala akkuna, vahva
-rautaristikko suulla; ristikon takana vaaleat, nuoret kasvot ja sen
-edessä laululintunen; akkunan ympärillä kukoistava muuri-vehreä, joka
-pistäyy sisään rautakankien välitse. Nämät molemmat lohduttavat sitä,
-joka on sisässä: laululintunen ja yksinäinen köynnös.
-
-Kenellä olisi mitään tätä vastaan muistuttamista! Eihän ole tarvis
-tuntea kasvoja, jotka ovat ristikon sisäpuolla; niistä ovatkin vasta
-peruspiirteet valmiit. Pääasia on laululintunen ja köynnöskasvi.
-
-Tyttönen vaipui kokonaan työhönsä; hän ei huomannut, että pieni
-pöytäkello hiljaa kilisevällä äänellä löi yhdeksän, eikä vielä mitään
-rapinaa viereisessä kamarissa.
-
-Missi ja Hermine nukkuvat todellakin kauan.
-
-Lintusen pää onnistui sangen hyvin. Siitä saattaa selvästi nähdä, millä
-surulla se siinä laulaa, ikäänkuin tietäisi vangille visertelevänsä.
-
-Eliz on kovin tyytyväinen pikku lintuun; mutta nyt lienee jo aika panna
-kuva syrjälle, sillä heti on tässä vanginvartia, tuo kovasydäminen
-missi ja sanoo: "allez, piano-linnantyötä päättämään!"
-
-Täytyy katsoa, ovatko he jo hereillä. Eliz'in oli tapa harjottaa
-lapsellista kostoansa sillä tavoin, että hän, joka säännöllisesti nousi
-sangen varhain, hälisevällä laululla herätti unesta missin, joka
-mielellänsä makasi hirveän kauan. Niinkuin jokainen kokemuksesta
-tietää, ei tämmöinen hyvä työ ensinkään ole sen mieleen, joka par'aikaa
-vetää makeata unta; mutta jos ihminen kerran on herännyt, hän kaiken
-harminsa ohessa ei voi suuttua, sillä herättäjä on oikeassa: "jo on
-aamu", ja häntä tulee vielä kiittääkin, ettei ole antanut kauemmin
-nukkua.
-
--- "Jo on aamu: I wish you a good morning, miss!" lausui piloillaan
-Eliz, melulla avaten viereisen kamarin ovea, ja alkoi sitte laulaa
-iloista kuplettia, jota lapsille opetetaan aamuruskon ihanuudesta.
-
-Mutta kuinka hän hämmästyi, kun havaitsi kamarin aivan tyhjäksi!
-
-Molemmat vuoteet olivat käyttämättä, niinkuin ne illalla olivat
-laitetut; ilmeisesti näkyi, ettei kukaan niissä ollut maannut.
-
-Eliz ei ymmärtänyt, mihin olivat joutuneet.
-
-Hän katseli ympärilleen. Herminen kirjoituspöydällä oli sinetillä
-lukittu kirje; hän otti sen, päällekirjoituksena oli:
-
-"Sisarelleni Eliz'ille."
-
-Sykkivällä sydämellä avasi Eliz kirjeen. Siinä oli nämät rivit:
-
-  "Armas, hyvä sisareni!
-
-  Älä soimaa minua siitä askelesta, jonka nyt olen astunut. Minä en
-  voi elää ilman tätä miestä. Vaikkapa hän olisi murhaaja, lähtisin
-  minä hänen kanssaan. Minä tiedän, että se on mielettömyyttä, mutta
-  en voi siitä itseäni irroittaa. Isäni ajoi hänet tänään pois, eikä
-  tietänyt, että hän samassa karkotti minutkin ulos maailmaan.
-  Isälleni en uskalla kirjoittaa: hän ei lukisi kirjettäni; hän
-  kiroisi minut. Mutta sinua hän rakastaa, sinä olet niin hyvä; eikä
-  minulla ole ketään, jonka edessä puolustaisin itseäni, vaan
-  yksistään sinä. En tiedä, mitä sinulta pyytäisin; pääni on niin
-  sekaisin. Sinä sen paraiten tiedät. Astu meidän ja isämme väliin;
-  sinun hyvä sydämesi keksii, mitä sinun on tekeminen. Jumala sinua
-  siunatkoon! Minä suutelen sinua sata kertaa, tuhat kertaa.
-
-                                                 Hermine.
-
-  P. S. Missi ja tirehtori eivät tiedä mistään; jos mahdollista,
-  puolusta heitä isäni edessä. Itke minua!
-
-                                                   H."
-
-Viimeistä lausetta ei olisi tarvinnut kirjoittaa siihen, sillä kirjeen
-luettuansa purskahti Eliz niin kovaan itkuun, että kyynelet purona
-juoksivat hänen punastuneille poskillensa; hän puristi kättänsä ja kävi
-epätoivoisena edes takaisin kamarissa; hän löysi sisarensa kaulaliinan,
-joka oli jäänyt tuolille; sitä hän suuteli sadoin kerroin ja painoi
-poveansa vastaan, ja nyyhki ja itki uudestaan, niinkuin kesäinen
-sadekuuro, ja suuteli kirjettä ja kaulaliinaa, niin että palkolliset
-kuulivat tuon kovan nyyhkytyksen ja kamarityttö katsoi parhaaksi tulla
-sisään tiedustamaan, eikö mitään tarvittaisi.
-
-Kun ovi avattiin, muuttui tuskastuneen tytön katkeruus hurjaksi
-vimmaksi; hän luuli missin tulevan. Tuimasti säihkyvillä silmillä
-hyökkäsi hän ovea kohden, niin että kamarityttö pelästyneenä kavahti
-takaisin, kun neiti syöksähti hänen eteensä.
-
--- "Missä missi on?" huusi Eliz, ja hänen vapisi joka jäsen
-hillitsemättömästä mielenkuohusta.
-
-Tuo katsoa töllisteli ympärillensä ja kohautti olkapäitään.
-
-Eliz tarttui vihaisesti palkollisen olkapäähän.
-
--- "Missä missi on? Koska hän meni pois? Kuka päästi hänet ulos ovesta?
-Ken näki Herminen?"
-
-Kamarityttö oli kauhistuksesta maahan vaipua.
-
--- "Me emme nähneet ketään, meidän puolelta ei kukaan mennyt ulos.
-Mutta taka-ovi on auki: sen sanoi äsken puutarhuri."
-
-Eliz laski puristetun kätensä kiehuvalle otsalleen ja alkoi vähitellen
-tointua.
-
--- "Odota!" sanoi hän tyyntyneenä tytölle, joka aikoi mennä pois. "Älä
-virka tuolla ulkona mitään. Lähetä tänne pikku Gyuszi. Lukitse taka-ovi
-ja tuo avain tänne."
-
-Kamarityttö riensi pois ja kohta sen jälkeen ilmestyi Gyuszi.
-
-Eliz'in silmät eivät vuotaneet enää kyyneliä, hänen kasvonsa eivät
-enään olleet tulipunaiset; hänen hiuksensa olivat jo kammatut, ja hän
-käveli kädet selän takana edes takaisin Herminen kamarissa.
-
--- "Mitä neiti käskee?" kysyi pieni poika, käsi sotamiehen-tapaisesti
-kohotettuna.
-
--- "Ota vaaria!" sanoi hänelle Eliz semmoisella kohentavalla äänellä,
-kuin mikä kenraali tahansa. "Osaatko käytellä ampu-asetta?"
-
--- "Osaan, neiti. Onhan minulla pyssykin. Armollinen herra sen antoi."
-
--- "Oletko sillä jo ampunut?"
-
--- "Oi, monta kyyhkystä; vieläpä tornihaukkojakin."
-
--- "Hyvä. Lataa pyssysi ja palaa takaisin."
-
-Pikku kääpiö tuli muutaman minutin kuluttua naureskellen takaisin,
-pieni karbini olalla.
-
--- "Ota nyt vaaria! Tästä päivästä alkaen asut sinä tässä kamarissa,
-kunnes isäni tulee kotia. Yöllä makaat sinä tuossa sängyssä."
-
--- "Voi, sehän on missin vuode."
-
--- "Vaiti! Kuka sinulta kysyi? Päivällä seisot tässä vartiana kamarini
-ovella, ja pidätät jokaista, joka pyrkii sisään. Sinä tiedät, mitenkä
-sinun tulee tehdä?"
-
--- "Aivan hyvin! näin:" -- ja pikku Papu-Jusu astui askelen eteenpäin,
-ojensi painettia ja huusi: "Ken olet? seisahdu!"
-
--- "Oikein! Älä laske ketäkään sisään, sillä tämä on vankihuone; sinä
-taas olet vartia. Joka käyttää väkivaltaa taikka ei huoli huudostasi,
-sen sinä ammut kuolijaksi; ymmärrätkös?"
-
--- "Kyllä ymmärrän."
-
--- "Tee siis sen mukaan."
-
-Eliz jätti nyt liliputti-vartian etukamariin, lukitsi makuukamarinsa
-oven ja istui isällensä kirjettä kirjoittamaan.
-
-Kuinka paljon lempeyttä ja kuinka paljon voimaa tarvittiin siihen, kun
-yritti sitomaan kiinni näin kipeätä haavaa semmoiselta mieheltä, joka
-ei ole oppinut mielen-liikutuksiansa hillitsemään!
-
-Kuinka hänen täytyi varoa kaikkea viisastelemista, jottei se näyttäisi
-soimaukselta isälle, joka aina oli pitänyt Hermineä perheensä
-vaakunana, tuota järkevää, siivoa tyttöä, jolta harvoin kuuli mitään
-sanaa; jolle ei koskaan tarvinnut muistuttaa, mitä hänen tuli tehdä,
-mitä ei; joka oli jokaisen kasvattajansa kunnia, äiti vainajansa
-lemmikki, ja jonka edestä nyt tuon huikentelevaisen, aina torutun, aina
-kurissa pidetyn tuhkimuksen täytyi rukoilla, että hänen suuri
-rikoksensa anteeksi annettaisiin!
-
-No, vaan sen on helppo kirjoittaa, jolla on sydän! Kylmä järki voipi
-semmoisessa tilaisuudessa erhettyä, mutta sydän keksii aina oikean
-keinon ja kuiskaisee, mikä toista pahoittaa, mikä miellyttää.
-
-"Tiedäthän, kuinka armas äitimme Hermineä rakasti! Älä sysää häntä
-luotasi!"
-
-Tämä oli pontevin argumentti. Ja eikö se ole tarpeeksi ponteva?
-
--- "Ken olet? Seisahdu!" kuului ulkoa pienen vahtimiehen ääni.
-
--- "Minä tuon kahvia", oli siihen vakava vastaus.
-
--- "Passirt: saat mennä." Kamarityttö toi aamiaista.
-
-Eliz viittasi häntä laskemaan sitä pöydälle ja sitte menemään.
-
-Ja taas jatkoi hän kirjoitustaan.
-
-"Tiedäthän, kuinka itsekin häntä rakastit. Rakastanet häntä
-vastedeskin."
-
--- "Ken olet? Seisahdu!" kaikui nyt entistä äkäisemmällä äänellä huuto
-ulkopuolella.
-
--- "Jesus Maria!" kuului siihen äikähys.
-
-Tämä oli missin ääni.
-
-Eliz kuunteli hetkisen, mitä siellä syntyisi.
-
--- "Takaisin! Minä olen vartia!"
-
--- "No, no, no, Gyusziseni, älä laske leikkiä!"
-
--- "Minä en ole 'Gyusziseni;' minä olen patrulli, olen feuerpiketi;
-joka lähestyy, sen ammun kuolijaksi."
-
--- "Haa! Jumalan tähden, älkää ojentako tuota asetta, se saattaa
-itsestään laueta."
-
--- "No, jääkää siis tuonne ovelle, älkääkä astuko likemmäksi!"
-
--- "Mutta mikä aatos tuo, kun panee pyssyn lapsen käteen?"
-
--- "Se on käsky. Se on orderi."
-
--- "Laskekaa minut neiden luokse."
-
--- "Ei mitään neittä; hän on vanki."
-
--- "Mutta minun on kai sallittu mennä hänen luoksensa."
-
--- "Mikä tunnus-sana on? Sanokaa tunnus-sana!"
-
--- "Gyuszi, nyt kohta lyön sinua korvalle."
-
--- "Missi! Ettekö näe, että nyt olen sotamies?! Tuli ja leimaus! Minä
-ammun ja pistän."
-
-Eliz avasi nyt oven.
-
-Oppilaansa nähdessään, rohkaisi missi mieltänsä ja teki rynnäkön
-linnaväen lävitse, joka menestyikin häneltä; hän pääsi haavoittumatta
-Eliz'in kamariin ja seisoi siinä voipuneena läähöttäen, tietämättä mitä
-kysyisi.
-
-Eliz viittasi häntä istumaan. Tämä ymmärsi, että nyt on hän se, joka
-määrää.
-
--- "Lukekaa, missi, tämä kirje", sanoi Eliz, antaen hänelle Herminen
-kirjoituksen.
-
-Lukemisesta nousi missin kasvoihin ja otsaan vadelman-punaisia
-pilkkuja, syvän vihan ja pelästyksen tunnusmerkkejä. Joka kasvon-juonne
-oli kokonaan toisenmuotoiseksi vääntynyt.
-
-Kirje putosi hänen vapisevista käsistään.
-
--- "Tämä on hirmuista, tämä on kauhistavaa!"
-
--- "Ja nyt lukekaa tämä toinenkin kirje", sanoi Eliz, tarjoten hänelle
-sitä, jonka oli isällensä kirjoittanut.
-
--- "Minä pyydän teitä, Eliz, Herran tähden, kuulkaa ensin minua!"
-
--- "Minä en tahdo mitään kuulla, missi."
-
--- "Teidän tulee saada tietää kaikki."
-
--- "Mitä ajattelette? Te mielitte kertoa 'rakkauden-seikan' minulle,
-jolla ei vielä tähän asti ole ollut teiltä lupaa lukea edes yhtä
-romania?"
-
-Vahva puna hänen siveissä kasvoissansa todisti, kuinka
-vaiston-tapaisesti neitseellinen häveliäisyys vastusti tätä ehdoitusta.
-
-Miss Natalien täytyi huomata, että hän oli voitettu, ja pää alaspäin
-painuneena luki hän Eliz'in kirjeen, jonka tämä oli isällensä
-kirjoittanut.
-
-Missiä kummastutti, että Eliz tuhlasi erittäin paljon sanoja,
-lepyttääkseen isäänsä viettelijän suhteen. Tämä ei miellyttänyt missiä;
-hän tahtoi, että tuota miestä vainottaisiin, että hän surmattaisiin,
-että hänestä loppu tehtäisiin.
-
--- "Mutta kaikkeen tähän onnettomuuteen on tuo kurja viettelijä syypää.
-Ja te puolustatte häntä!"
-
--- "Niin puolustan. Sillä hän on nyt Herminen puoliso."
-
--- "Mutta hän on meidät kaikki pettänyt; hän petti Herminenkin, hän on
-siihen syypää, että tämä nyt on isänsä vihan alaisena. Oi, tuo hylkiö,
-hän on nyt minutkin perikatoon saattanut!"
-
--- "Se on suuri onnettomuus, missi; mutta teihin katsoen vielä
-suurempi, jos isäni ei lepy hänelle, sillä silloin hänen vihansa
-kääntyy teitä vastaan, joka laiminlöitte, mitä teille oli uskottu.
-Hermine sanoo kirjeensä lopussa: Miss Natalie ja tirehtori eivät ole
-syypäät _mihinkään_. Siitä ymmärrän, että te olette syypäät _johonkin_.
-Minun toimekseni on jätetty teitä puolustaa. Minä en tiedä, mitä te
-olette rikkoneet; en tiedä, mitä minun olisi puolustukseksenne esiin
-tuominen. Sen vaan tiedän, että mitä pikemmin isäni leppyy sille, joka
-on rikoksen tehnyt, sitä helpommin hän antaa anteeksi niille, jotka
-ovat rikoksessa avullisna olleet."
-
--- "Te olette järkevä tyttö", sopersi missi, nöyrästi antaen kirjeen
-Eliz'ille.
-
--- "Ja nyt suokaa anteeksi, miss Natalie, jos kunnioituksella vaadin
-teitä tästedes kamariani välttämään. Ottakaa mikä osa hyvänänsä
-kastellissa asunnoksenne; mutta se, joka on minulle vankihuoneeksi
-määrätty, jättäkää koskematta. Minä tarvitsen luotettavaa ja
-epäluulosta vapaata henkilöä, joka isäni palattua saattaa hänelle
-todistaa, että olen kärsinyt minulle määrätyn rangaistuksen. Te ette
-voi olla tämmöisenä todistajana. Te näette, missi, että jo olen
-valinnutkin vartian ovelleni; häntä isäni uskoo, sillä hän on lapsi ja
-yksinkertainen. Herran haltuun!"
-
-Missi jäi vielä hyvästi-jätönkin perästä divanille istumaan, mutta Eliz
-tarttui kellon-soittimeen ja kutsui sisään kamaritytön, ja pantuaan sen
-jälkeen isälle menevän kirjeen sinetillä kiinni, antoi hän sen tämän
-käteen:
-
--- "Ratsastaja satuloitkoon heti hevosen ja vieköön tämän kirjeen
-kaupunkiin tohtori Grisák'ille, joka sitte lähettää hänet isäni luokse.
-Ja sinä, Luize, tee hyvin ja siirrä miss Natalien garderobi ja
-sänkyvaatteet naisten vierastupaan. Mitä hän käskee, se täytä. Minä
-syön yksinäni kamarissani, kunnes isäni tulee kotia. Kun Gyuszi menee
-ulos etukamarista, lukitkoon hän oven jälestään ja pitäköön avaimen
-aina muassaan. Herran haltuun, miss Natalie!"
-
-Missi oli kokonansa hämmentynyt tämän tytön käytöstavasta, joka yhden
-tunnin kuluessa taisi vihastua, itkeä, tuskistua, leikkiä laskea,
-kylmäverisesti puhua, käskyjä antaa ja kaikki ajallansa.
-
-Hän otti siis otettavansa ja antoi kamaritytölle sen käskyn, että koska
-hänen nyt on muuttaminen, hänen tavaransa vietäköön, ei vierastupaan,
-vaan suoraan herra tirehtorin luokse.
-
-Helposti ymmärtää herra Maxenpfutsch'in ilon, kun hän akkunastaan näki,
-että miss Natalie kaluinensa kamsuinensa tuli kastellista takaisin ja
-sovitti kulkuansa suoraa päätä hänen oveansa kohti.
-
-Yksinänsä jäätyään sulkeusi Eliz kamariinsa, otti esiin
-piirustus-lautansa ja pensselin ja, kastaen tätä mustimpaan sepiaan,
-siveli alottamaltansa taululta akkunaristikon välit mustaksi, jotta
-suunniteltu muotokuva kokonaan katoisi, eikä jälille jäisi muuta, kuin
-pieni lintu ja muuri-vehreä.
-
-Nyt hän jo tiesi, että on suuri rikos paperille maalata kasvoja, joita
-unelmamme ovat eteemme tuoneet.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tohtori Grisák särpi suurella mielen-tyvenyydellä suurusta
-teekupistansa; oli vielä varhainen aamu, kello yksitoista, ja hän oli
-vielä tohveleissa ja yönutussa. Apulaiset olivat jo aikaa sitte
-juosseet itsensä väsyksiin, sillä nyt on ylimmäinen asianajajan-praxis
-juoksemisessa; principalin itse on tapa antaa vaan audienseja,
-jonkatähden hänen ovellansa on lapidari-kirjaimilla kirjoitettu:
-tavataan kotona aamulla klo 11:stä 1:een.
-
-Herra tohtori rupesi juuri toista kuppia juomaan, kun palvelija
-hopeisella lautasella toi sisään kahden klientin käyntikortin, jotka
-tahtoivat neuvotella hänen kanssaan.
-
--- "Näin aikaisin!" ärisi tohtori herrasmaisella ylpeydellä, vetäen
-taskustaan esiin komean kronometerinsa, joka osoitti 10 ja 57 minutia.
-"Käske heidän odottaa. Anna kortit tänne, jotta näen, kutka."
-
-Palvelija ojensi hänelle lautasen.
-
-Tohtori Grisák nauroi suopeasti, tähystettyänsä lornetilla molempia
-kortteja, joka nauru ei liioin hänen kasvojansa kaunistanut, sillä
-hänen hampaansa olivat kovin isot ja harvat.
-
--- "Sepä oivaa! No, nämät saat kohta tuoda sisään. Sano heille, että
-olen vielä yönutussa, mutta siitä huolimatta otan 'heidät' vastaan.
-Tästä tulee hyvä huvitus aamiaisen ohessa."
-
-Tohtori Grisák'in kasvoissa pysyi vielä tämänkin jälkeen hymy ja
-hänestä tuntui, kuin toisessa teekupissa olisi ollut paljon väkevämpi
-aromi.
-
-Hiljainen kolkutus kuului. "Szabad!" Ken astuu sisään noin hiipien?
-Herra tirehtori Maxenpfutsch se on. Hänen selkänsä oli kokonaan
-koukussa kumarruksesta ja "nöyrin palvelijanne" osaa hän sanoa niin
-ohuella äänellä, kuin hän pelkäisi, ettei häntä muuten uskota.
-
--- "Ah, hyvää huomenta, hyvää huomenta, herra tirehtori! Tehkää hyvin,
-istukaa. Entäs missi? Mihin hän jäi? Hänenkin korttinsa on tässä."
-
--- "Niinpä on. Mutta suokaa anteeksi, hän jäi tuonne ulos
-odotushuoneesen, kun hän sai kuulla, että teidän armonne vielä on
-yönutussa. Minä en olisi koko maailman aarteilla voinut saada häntä
-puhumaan miehen kanssa, joka vielä on yönutussa."
-
--- "Ah, vai niin! No tietysti, hän pitää sangen paljon hyvästä sävystä
-ja järjestyksestä: -- hänen on metiér'insa tietää, mikä käypi laatuun,
-mikä ei. Muuten lienee yhdentekevä, onko hänkin tässä vaiko ei. Meidän
-sopii ilman häntäkin ratkaista hänen asiansa."
-
--- "Millä tavoin, jos saan luvan kysyä?" virkkoi kummastellen
-Maxenpfutsch.
-
--- "Ah, minä tiedän jo kaikki", sanoi tohtori Grisák, itselleen mukavaa
-sijaa laittaen ja jalkojansa sohvalle asettaen. "Koko onnettomuutenne
-on tiedossani. Ystäväni Straff kertoi minulle kaikki jo eilen."
-
--- "Straff?" kysyi hämmästyneellä silmäyksellä herra Vendelin.
-
--- "Hja, vai niin! Te ette siis tunne häntä tällä nimellä. No, tuo
-muuan nuori mies, joka oleskeli piano-mestarina Ankerschmidt'in luona."
-
--- "Ja se on teidän ystävänne?"
-
--- "No, no, no! Minä pyydän teitä muistoonne panemaan, että ketä minä
-kerran sanon 'ystäväkseni', sille en äkkiä tiedä muuta arvonimeä
-antaa."
-
--- "Ja missä se konna nyt on?" huusi yht'äkkiä, mieltänsä rohkaisten,
-herra Vendelin; hän luuli ehkä vielä voivansa saavuttaa hänet, ottaa
-häneltä pois neiden, tuoda tämän kotia ja asettaa taas kaikki hyvälle
-kannalle.
-
--- "Luullakseni on hän nyt jo Wien'issä. Muuten olisi tarpeetonta häntä
-takaa ajaa, sillä jo eilen jälkeen puolenpäivän antoi hän vihkiä
-itsensä neiteen. -- Minä tiedän sen varmaan."
-
-Vendelin ojensi, niinkuin ammuttu kettu, kätensä tästä hirmusanomasta.
-
--- "Hän kävi täällä luonani, tuo veitikka", jatkoi tohtori Grisák,
-kiertäen hienosta Turkin tupakasta itselleen cigarettia; "hän tahtoi,
-että minä ottaisin ajaakseni hänen asiaansa Ankersckmidt'ia vastaan."
-
--- "Mitä asiaa? Ehkä kunnian-loukkauksesta?"
-
--- "Ah, hah!" nauroi tohtori, sytyttäen cigarettiaan
-väkiviina-lampusta. "Huolisiko hän siitä? Ei, vaan vaimonsa
-myötäjäisistä."
-
--- "Kirottu ihminen!" sanoi, hiestynyttä otsaansa nenäliinallaan
-pyhkien, herra Vendelin.
-
--- "Kaksikymmentä-tuhatta florinia tarjosi hän minulle siinä
-tapauksessa, että otan asian ajaakseni ja Ankerschmidt'iltä riitelen
-ulos myötäjäiset."
-
--- "Kuinka? Kaksikymmentä-tuhatta florinia!"
-
--- "Se ei ole paljon. Tytärten perintö äitinsä jälkeen tekee
-kummallekin kaksisataa viisikymmentä-tuhatta florinia; se kannattaa
-tuommoisen uhrauksen."
-
--- "Kirottu ihminen!" sopersi Maxenpfutsch. "Kun kiskoo itselleen noin
-paljon rahaa; kaksisataa viisikymmentä-tuhatta! kaksikymmentä-tuhatta!"
-Kiiruussa nimitti hän viimeistäkin summaa kiskomiseksi.
-
--- "Niin, mutta minä en suostunut ehdoitukseen."
-
--- "Ette suostunut?"
-
--- "Mitä ajattelette, hyvä herra?" lausui jalonylevällä silmäyksellä
-tohtori Grisák. "Minä olen Ankerschmidt'in asianajaja, ja se olisi
-petollisuutta minulta, jos klienttini viholliselta ottaisin vastaan
-jotakuta tointa. Ah, hyvä herra, minun kunniani ei kärsi semmoista
-häpeäpilkkua."
-
-Herra Maxenpfutsch'ia tämä äärettömästi kummastutti.
-
--- "Minä sanoin hänelle jyrkästi, etten huoli noista
-kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista; vieköön hän asiansa toiselle
-prokatorille. Hän sanoi hakevansa semmoista Wien'istä. -- Mutta
-puhukaamme nyt jo teistäkin. Tuo viekas veitikka on keittänyt teillekin
-hirveän rokan."
-
--- "Suvaitsetteko jo tietää siitä?"
-
--- "Miks'en sitä tietäisi? Hän kertoi minulle kaikki. Neitiä
-viekoitellaksensa saattoi hän missin hurmoksiin. Missin suosio tuli
-kaikki hänen hyväksensä neiden suhteen. Lopuksi pyysi hän teitä
-puhemiehenä kutsumaan missiä asuntoonne, koska häntä oli kielletty
-kastellissa ilmestymästä. Mutta tämä oli vaan sitä varten toimeen
-pantu, jotta hän sill'aikaa, kun missi oli poissa ja jätti oppilaansa
-katsomatta, voisi samasta ovesta, jonka avaimen missi itse oli
-talteensa saanut, mutta Herminelle antanut, viedä jälkimmäisen
-muassaan."
-
--- "Kirottu ihminen!" murisi yhä Maxenpfutsch ja rupesi jo
-takaraivoansa nenäliinallaan hieromaan.
-
--- "Pirullinen poika", naureskeli tohtori Grisák. "Ja lisäksi vielä
-herrasväen hevosilla ja teidän omissa vaunuissanne hän neiden kanssa
-pakeni. Nerokas aatos, nerokas!"
-
-Herra Vendelin'ista ei tämä leikkipuhe ollut erittäin huvittava.
-
-Herra Grisák huomasi tässä vastenmieliseen asiaan koskeneensa.
-
--- "Se on totta, että hän nyt on saattanut teidät sangen pahaan
-pulaan."
-
--- "Niinkö herra tohtori luulee?"
-
--- "Minä tiedän sen varmaan, en ainoastaan luule. Te ilmestytte
-Ankerschmidt'in edessä osallisina vehkeessä. Te näytätte syyllisiltä."
-
--- "Niinkö herra tohtori luulee?"
-
--- "Se yksistään on teille onneksi, että Ankerschmidt vastikään on
-lähtenyt pois kauemmaksi aikaa; hän ei sanonut minulle, mihin. Minun
-luonani on kirje neiti Eliz'iltä, jossa tämä epäilemättä antaa hänelle
-asiasta tiedon, mutta en tiedä, mihin sen hänen jälkeensä lähettäisin.
-Suureksi eduksi on teille, ettei hän ole kotona."
-
--- "Herra tohtori luulee siis, että myöhemmin armollinen herra ei
-vihastu meihin?"
-
--- "Minä en sanonut, että sitä luulen. Sanoin vaan, että se teille on
-eduksi."
-
--- "No, minkätähden se meille on eduksi, ettei hän ole kotona?"
-
--- "Minkätähden? Sentähden tietysti, että jos hän nyt olisi kotona, hän
-heti ampuisi teidät ja missin molemmat kuolijaksi; vaan kunnes hän
-palaa kotia, on teillä aikaa hänen edestänsä tiehenne puikahtaa."
-
-Se ääni, jolla tohtori Grisák tämän lausui, ja se kalanpyrstön-tapainen
-käden-liikunto, jolla hän säesti sanaa "puikahtaa", karkottivat herra
-Vendelin'ista kaiken epäilyksen siitä, mitä tässä kaikkein
-ensimmäiseksi oli tehtävä.
-
--- "Herra tohtori siis luulee niin?"
-
--- "Ei mitään epäilystäkään siitä, että tämä on paras neuvo. Sen
-mukaan, mitä minä tunnen ritari Ankerschmidt'ia, on hänessä ihmistä
-kostamaan ensimmäiselle, joka hänen eteensä joutuu; hän ampuu ja
-ruhtoo! Mäsäksi ruhtoo hän jokaisen."
-
--- "Tuon kirotun miehen tähden minä siis kadottaisin virkani!" huusi
-itkevällä äänellä herra Maxenpfutsch.
-
--- "Te voitte oikeudessa hakea häneltä vahingonkorvausta."
-
--- "Ja hyödyttääkö se minua?"
-
--- "Suokaa anteeksi, oikeuden-käynnistä ja lääkkeistä ei koskaan saa
-kysyä, hyödyttävätkö ne. Kärsivän asia on luottamus."
-
--- "Herra tohtori siis ei luule, että tämä onneton asia enään on
-sovittavissa armollisen herran kanssa?"
-
--- "Ei, mitä teihin ja miss Natalieen tulee, sen voin täydellä
-vakuutuksella sanoa."
-
--- "Missi joutuu epätoivoon, jos hän sen saa tietää."
-
--- "Arvattavasti; ikävin on hänelle se seikka, että hänellä ritarin
-takana on viisituhatta florinia, jotka ovat sillä ehdolla annetut, että
-hän naimisiin mennessään saapi nostaa koko summan, mutta jos hän
-käyttäisi itseään vilpillisesti perhettä kohtaan, menevät rahat häneltä
-hukkaan."
-
--- "Minä tiedän sen; tämän sanoi hän jo minullekin, tuo lempeä olento.
-Nyt hänkin joutuu onnettomuuteen tuon kirotun ihmisen tähden."
-
--- "Ja teidän tähtenne. Sillä tehän hänet huoneesenne kutsuitte."
-
--- "Se on totinen tosi."
-
--- "Muutenkin olette suuresti komprometterannut tuota raukkaa, herra
-tirehtori. Mitä arvelette: illasta aamuun teidän huoneessanne!"
-
--- "Sekin on totta."
-
--- "Oliko edes ketään muuta läsnä?"
-
--- "Ei ketään; luulimmehan ylkämiehen ja papin piankin tulevan."
-
--- "No niin, se on paha; se on sangen paha. Ei kenkään ikinä usko, että
-Straff, joka silloin juuri pakeni Herminen kanssa, on Natalien
-viekoitellut."
-
--- "No, kuka siis?"
-
--- "Tietysti sanotaan, että te hänet viekoittelitte."
-
--- "Minä? Missin?" huusi tuoliltaan ylös hypähtäen Maxenpfutsch.
-
--- "Minä en usko, että niin on laita", sanoi nauraen tohtori Grisák,
-"mutta jokainen on niin sanova: ja jos missi tahtoo..."
-
--- "Mitä jos missi tahtoo?"
-
--- "Teiltä itseltä hyvitystä hakea, voipi hän sen mainion hyvin tehdä."
-
-Tirehtori Maxenpfutsch'ia rupesi pyörryttämään tässä kauheassa
-paikassa, jossa kaikista tehdään oikeuden-käynti.
-
--- "Hänkin voi siis ripustaa oikeuden-käynnin niskoilleni?"
-
--- "Ynnä hyvitys-hakemuksen kanssa."
-
--- "Hirmuinen tila!"
-
-Nähdessään, että hän jo oli kyllin mureaksi miehensä paistanut, katsoi
-tohtori Grisák hyväksi pistää häneen kahvelin, häntä palasiksi
-leikataksensa. Hän nousi siis ylös sohvalta, astui, ystävällisesti
-hymyillen, tuon monin tavoin tuskastuneen miehen luokse ja lohdutteli
-häntä näin:
-
--- "Rakas Maxenpfutsch! Minulla on hyvä tuuma teidän varaksenne; mutta
-minun täytyy ensin saada se kypsymään. Jättäkää minä nyt, ja tulkaa
-takaisin kahden tunnin kuluttua, täsmälleen kahden tunnin kuluttua,
-ymmärrättekö? Silloin saamme nähdä, mitä on mahdollista teidän
-hyväksenne tehdä."
-
--- "Oi, tuhansia kiitoksia, herra tohtori! Minä en ole kiittämätön."
-
-Pelästynyt mies haki kauan hattuansa, kunnes hän sen löysi tuolin alta,
-jonne sen istuessaan oli laskenut. Hän jätti hyvästi ja kumarteli
-vielä, kun tohtori soitti sisään palvelijaa: tältä tohtori pyysi
-frakkiansa ja antoi käskyn laskea missin sisään. Herra Maxenpfutsch ja
-miss Natalie sattuivat yhteen ovessa.
-
--- "Tehkää hyvin, käykää istumaan, missi, istukaa alas", sanoi
-tohtori Grisák, vieden sohvaan impeä, jolla nyt oli kasvojensa edessä
-kahvin-värinen harso -- vihriäisen oli Hermine ottanut mukaansa -- ja
-tätä hän ei mihinkään hintaan olisi nostanut ylös.
-
--- "Minä tiedän täydellisesti missin kovan onnen," lausui herra
-tohtori, missin eteen seisomaan jääden. "Asia ei ole ainoastaan sen
-vuoksi harmillinen, että teidän täytyy jättää Ankerschniidt'in talo,
-vaan senkin tähden, että yleinen mielipide kirjoittaa sen ajan, jonka
-olitte Maxenpfutsch'in luona, hyvän maineenne kontolle; ennen kaikkia
-kuitenkin sentähden, että nuot tiedossa olevat viisituhatta floriniakin
-saattavat teiltä tässä tapauksessa hukkaan mennä. -- Minä pyydän, älkää
-keskeyttäkö minua. Minä olen lainoppinut, minä en aja sentimentalisia
-asioita. -- Sen verran voin vaan sanoa, että teidän tilassanne tuskin
-saattaa tehdä muuta, kuin oikeudessa hakea vahingonkorvausta Vendelin
-Maxenpfutsch'ilta, joka on ollut syypää tähän teidän vahinkoonne."
-
--- "Olisiko herra tohtori hyvä ja ottaisi tämän oikeuden-käynnin
-toimeksensa?"
-
--- "Teidän tähtenne, missi, varsin mielelläni."
-
--- "Herra tohtori, minä suostun kaikkiin, mitä sanotte", lausui miss
-Natalie, arvokkaasti sijaltaan nousten. "Miksi tuhlaisimme tässä paljon
-sanoja? Minä antaun teidän määräyksenne alaiseksi; mitä te käskette
-minun tehdä, sen teen; mitä allekirjoitettavakseni annatte, sen
-allekirjoitan; ja jos voitatte minulle nuot puheenalaiset viisituhatta
-florinia. annan teille niistä viisisataa vaivanpalkkioksi."
-
-No, tämäpä nyt on järkevää puhetta.
-
--- "Asia on päätetty, missi. Luottakaa minuun, minä takaan teille nämät
-vaarassa olevat viisituhatta florinia. Kirjoittakaa käyntikorttiinne
-adressinne, ja viipykää kotona siksi, kuin puolen tunnin päästä lähetän
-teille asiakirjat allekirjoitettavaksi; sitte kello kaksi jälkeen
-puolenpäivän toivon saavani onnen taas kohdata teitä."
-
-Missi sanoi jäähyväiset ja meni.
-
-Herra Grisák antoi kirjuriensa valmistaa tarpeelliset asiakirjat,
-joitten joukosta ei myöskään puuttunut missin allekirjoitettava
-sitoumus asianajajan vaivanpalkkiosta.
-
-Kahden tunnin kuluttua tuli herra Maxenpfutsch takaisin.
-
--- "Minä surkuttelen kovasti teitä", sanoi tohtori Grisák
-tulevalle: "mitä pelkäsimme, on tapahtunut. Miss Natalie nostaa
-oikeuden-jutun teitä vastaan noista teidän tähtenne hukkaan menevistä
-viidestätuhannesta florinista. Tässä on minulla asianajajan-valtuus."
-
-Herra Maxenpfutseh'in kasvoissa oli huomattavana suuri ponnistus katsoa
-suulla ja puhua silmillä, joka ei kumpikaan sentään onnistunut.
-
--- "Herra tirehtori, minä tiedän vaan yhden keinon, jolla tästä
-pulmasta voitte suoriuta, ainoastaan yhden."
-
-Herra Maxenpfutsch olisi tyytynyt puoleenkin, kun vaan jotakin oli
-tarjona.
-
--- "Jonka kautta te ette ainoastaan ole viisituhatta florinia
-kadottamatta, vaan jopa saattekin viisituhatta."
-
-Herra Vendelin luuli tätä noitumukseksi.
-
-Herra tohtori tarttui tuon arvoisan miehen kaulukseen ja lausui,
-otsallaan melkein hänen nenäänsä rutistaen:
-
--- "Ei ole mitään muuta keinoa, kuin että itse naitte missin!"
-
-Ja hyvä oli, että hän piti kiinni herra Vendelin'in kauluksesta, koska
-tämä näistä sanoista oli selki selällensä kaatumaisillaan.
-
--- "No, no, ystäväni", sanoi vilkistellen herra Grisák, pää puoleksi
-toisaallepäin käännettynä. "Miettikää asiaa; hävitä viisituhatta
-florinia taikka voittaa viisituhatta, se tekee kymmenentuhannen
-florinin eroituksen. Sen lisäksi on missillä valtiopapereitakin;
-tuonoin lunastin hänelle kupongit. Ainakin viisituhatta florinia."
-
-Herra Maxenpfutsch'ista oli ehdoitus nyt jo vähemmin kammottava. Kun
-oikein asiata ajattelee, on missi hänen iällensä varsin sopiva puoliso.
-
--- "Miettikää pian ja tehkää päätös pian, sillä missin on kiire."
-
--- "Mutta enhän ole edes varma siitä, tahtoisiko hän?"
-
--- "Jättäkää se minun toimekseni."
-
--- "Hyvä, tuohon käteen! Minä menen uhriksi", sanoi
-nöyrän-tyytyväisesti kovan onnen vainoama mies.
-
--- "Tehkää hyvin ja kirjoittakaa, tässä kirjoituspöytäni vieressä; ei
-tarvitse muuta kuin kirjoittaa asianajajan-valtuuskirjan alle; kas
-niin. Ja vielä tähän toiseen paperiin, karttamerkin poikki. Minä
-luulen, että viidessäsadassa florinissa on kylläksi asianajajan
-vaivanpalkkioksi."
-
-Herra Vendelin kynsi korvansa juurta. Viisisataa. Sillä tavoin jääpi
-vaan neljätuhatta viisisataa myötäjäisiksi. Mutta sekin on parempi,
-kuin semmoisen summan maksaminen. Jumalan nimeen! Kadotetusta kirveestä
-sentään varsi.
-
--- "Kas niin; tulkaa uudestaan luokseni kello kuusi tänä iltana; siksi
-laitan kaikki valmiiksi."
-
-Herra Maxenpfutsch meni pyörtymyksestä horjuen pois. Kahden tunnin
-kuluttua ilmestyi miss Natalie. Herra tohtori otti häntä vastaan kovin
-ankaralla katsannolla.
-
--- "Rakas missi! Teidän asianne on sangen huonolla kannalla; minä olen
-puhunut herra Maxenpfutsch'in kanssa ja hän teki sen varsin tehokkaan
-vastaväitöksen, että te jo silloin, kun hankitte tilaisuutta
-Straff'ille viekoitella teidän oppilastanne, jouduitte syypääksi
-siihen, että nuot määrätyt viisituhatta florinia teiltä hukkaan
-menisivät, ja sen takia hän ei voi vahingosta vastata."
-
--- "Oi, tuo on sangen viekas mies! Todellinen prokatori. Minä olen
-pakoitettu uskomaan, että hän on oikeassa."
-
-Missi pyysi lasia vettä, jottei joutuisi tainnoksiin.
-
--- "Mutta minä tiedän vielä yhden keinon, jonka kautta te voitte
-saavuttaa takaisin hukkaan joutuvat rahanne ja, mikä parempi on,
-jälleen kohottaa hyvän maineenne. Ottakaa nyt vaaria, minä pyydän,
-älkääkä menkö tainnoksiin -- sillä tämä on sangen vakava asia. Muuta
-keinoa ei löydy, kuin että te rupeette herra Maxenpfutsch'in vaimoksi."
-
--- "Ah, hyvä herra!" huusi häveliäs nainen, vetäen harsoansa tiheämmin
-kasvojensa eteen.
-
--- "Onnettomuus on tapahtunut, sen lisäksi vielä komprometteraus. Te,
-missi, joudutte pahaan maineesen, te kadotatte rahannekin, kun
-päinvastoin, jos menette naimisiin tirehtorin kanssa, voitatte rahanne,
-pysytätte maineenne moitteetonna ja saatte kelpo miehen. Ajatelkaa,
-semmoisessa tilassa, kartanon-tirehtori!"
-
--- "Ah, hyvä herra -- mutta -- mutta tahtooko hän?"
-
-Nyt olemme jo hyvällä tolalla.
-
--- "Jättäkää se vaan minun huolekseni, miss Natalie. Maxenpfutsch on
-jalosieluinen, hyvänlaitainen mies, ja jos minä häntä oikein
-puhuttelen, on hän ymmärtävä, että kunnollinen mies tässä ei voi tehdä
-muuta, kuin omalla kädellään auttaa ylös sitä, jonka hän vasten
-tahtoansa on lankeemaan saattanut. Missi! luottakaa minuun -- teidän
-parhaimpaan ystäväänne -- minä pidän huolta teidän kohtalostanne."
-
-Missi lankesi polvilleen hänen eteensä.
-
--- "Hyvä herra! Te olette viattomien suojelusenkeli. Ottakaa minä
-suojeltavaksenne!"
-
-Herra suojelusenkeli auttoi missiä seisaalle ja pyysi sitte kauniisti
-saadaksensa kello kuusi jälkeen puolenpäivän taas kunnian kohdata häntä
-samassa paikassa, jonka tämä kovasti itkien myöskin lupasi.
-
-Tohtori Grisák kävi jälkeen puolenpäivän kello kuuteen asti ulkona,
-hankkiaksensa klienteillensä tarpeellisia lupakirjoja: sill'aikaa
-kirjoitutti hän myöskin asianmukaisen avioliiton-kontrahdin. Kun
-mainitulla tunnin lyömällä missi ja tirehtori ilmestyivät hänen
-asunnossaan, odotti hän heitä jo. Kumpaisellekin erittäin kuiskasi
-hän tuttavan-tapaisesti, että kaikki on täydellisessä järjestyksessä.
-
-Kiitolliset silmäykset palkitsivat hänen ilmoitustansa.
-
--- "Miss Natalie", sanoi herra Vendelin. joka nyt oli puettu valkoiseen
-liiviin ja kaulaliinaan, "minä olen aina ollut teidän vilpitön
-ihastelijanne."
-
--- "Hyvä herra", vakuutti hänelle missi, "minun kunnioitukseni teidän
-suhteenne on aivan vanha."
-
--- "Kas niin!" keskeytti heitä tohtori Grisák; "te ymmärrätte
-täydellisesti toinen toisenne. Kaksi jaloa sydäntä on tavannut toinen
-toisensa. Hyvä herrasväki! Tässä on kontrahti; tehkää hyvin,
-kirjoittakaa alle: kaikki on säntillään. Sielunpaimen odottaa teitä."
-
--- "Niin kiiruusti!" kuiskasi miss Natalie ja valmisti itseään
-hansikoitulla kädellään kirjoittamaan nimensä tuon onnellisuutta
-tuottavan asiakirjan alle. Samoin teki herra Vendelin'kin.
-
-Tunnin kuluttua olivat he mies ja vaimo.
-
-Tunnin kuluttua polkkasi, heitä muistellen, tohtori Grisák yksinänsä
-kamarissaan edes takaisin ja hyräili siihen jotakin hirveän rumaa
-nuottia. Nämät oli hän nyt sievästi yhteen yllyttänyt. Siihen
-hupaisuuteen, että hän naitti missin Maxenpfutsch'ille, tuli vielä
-lisäksi se pieni voittokin, että noista missille pelastetuista
-viidestätuhannesta florinista sekä ylkämieheltä että morsiamelta
-hänelle itselle tuli viisisataa florinia kummaltakin. Ja nämät rahat
-saattoi hän heti seuraavana päivänä maksaa pois, koska hän oli rouva
-Ankerschmidt vainajan testamentinsuorittaja. Puheen-alaista summaa ei
-Ankerschmidt itse koskaan ollut hoitanut.
-
-Ainoastaan yksi seikka näyttää omituiselta, tohtoriin katsoen,
-että hän, joka noin hupaisella pilanteolla oli seitsemän tunnin
-kuluessa itselleen koonnut tuhannen florinia, ei huolinut niistä
-kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista, joita Straff oli tarjonnut
-hänelle, jos hän ottaisi Ankerschmidt'ia vastaan oikeutta käydäksensä.
-
-Mutta sen käsittää pian, jos saapi nähdä rouva Ankerschmidt'in
-testamentin, niinkuin herra tohtori sen oli nähnyt: siinä on näet eräs
-turmiollinen lisäys, joka säätää, että jos jompikumpi tyttäristä
-valitsee itselleen miehen vastoin isänsä tahtoa, hän menettää kaiken
-oikeuden perintöön.
-
-Tästäpä tuo suuri kunniantunto, joka ei kärsi mitään häpeäpilkkua!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kokeneitten miesten kertomuksen mukaan on Kufstein valtio-vangittujen
-akatemia.
-
-Arad, Komárom, Josephstadt, Pest'in "uusi rakennus" ovat kaikki vaan
-gymnasiumeja ja alkeiskouluja sen rinnalla; joka vaan näissä on kurssin
-suorittanut, älköön puhuko mitään; hän on ainoastaan puoleksi oppinut.
-
-Aladár Garanvölgyi on jo kahdeksatta vuotta tässä suuressa akatemiassa.
-
-Hänen suojansa on neljää askelta pitkä, kolmea leveä eikä suinkaan
-mukavaksi sisustettu: yksi tuoli, yksi vuode, yksi pöytä. Ainoastaan
-ovia ei sovi valittaa, sillä niitä on kolme, jotka seisovat perätysten.
-Seinän paksuuden arvaa siitä, että keskimmäistä käypi avaaminen toisiin
-kumpaankaan koskematta.
-
-Eräänä aamupäivänä, tavattomana tuntina, ratisivat avaimet Aladár'in
-kolmikertaisessa lukossa, ja hänen eteensä astui yksi niistä suurista
-herroista, joita hän ei tuntenut.
-
-Se oli ritari Ankerschmidt.
-
-Ankerschmidt oli luullut saavansa nähdä laihan, sortuneen olennon,
-jonka kasvot olisivat lakastuneet, jonka sielua ja mieli-alaa
-vankihuoneen home olisi peittänyt ja joka jo elostelee romanin-tapaisen
-monomanian viimeisillä asteilla. Kuinka suuresti hän hämmästyi, kun hän
-näki muodoltaan iloisen, nuoren miehen nousevan ylös pöydän vierestä,
-nuoren miehen, jonka verevissä kasvoissa ei ole murheen varjoakaan,
-jonka otsasta ryppyjen surulliset huuto- ja paussi-merkit kokonaan
-puuttuvat, jonka silmät loistavat hilpeästi ja jonka mustassa tukassa
-ei vielä ainoakaan hiuskarva ollut ajasta harmaantunut!
-
-Vanki kiiruhti tulokasta ensinnä tervehtimään.
-
--- "Hyvää päivää, kunnian herra!"
-
-Ankerschmidt viittasi vanginvartiaa jättämään heitä yksiksensä ja tämä
-vetäysi ovien väliin.
-
--- "Te olette Aladár Garanvölgyi?" kysyi Ankerschmidt sotamiehen
-tuimalla äänellä vangilta. Ritari olikin soturin univormuun puettuna.
-
--- "Siksi minua nimitetään, hyvä herra."
-
--- "Kauanko olette ollut täällä?"
-
--- "Sitä en tiedä, minulla ei ole kalenteria."
-
--- "Eikö teillä ole mitään valittamista päällysmiehiänne vastaan?"
-
--- "Ei mitään. Minä olen heihin tyytyväinen."
-
--- "Onko teidän sallittu mennä ulos suojastanne?"
-
--- "Kerran viikkoonsa puoleksi tunniksi."
-
--- "Eikö se teistä ole liian vähän?"
-
--- "Minä en tätäkään lupaa koskaan käytä."
-
--- "Miks'ette?"
-
--- "Olen mieluisammin täällä sisällä."
-
--- "Eikö se vahingoita terveyttänne?"
-
--- "Minä en ole koskaan ollut sairaana."
-
--- "Eikö teillä ole mitään pyydettävää?"
-
--- "Ei mitään. Ei yhtäkään mitään."
-
--- "Eikö teidän ole ikävä?"
-
--- "Ei. Olenhan yksinäni. Ei ole ketään, joka minua ikävystyttäisi."
-
--- "Ja teidän askareenne on päivän pitkään?"
-
--- "Ajatukseni."
-
--- "Eikö teille anneta kirjoja lukea?"
-
--- "En tiedä, sillä minä en ole niitä pyytänyt."
-
--- "Muitten vankien on lupa kirjoittaa ajatuksensa paperille, maalata
-kuvia, näperrellä pieniä puukapineita. Eikö teitä haluta tehdä
-semmoista huviksenne?"
-
--- "Ei. Sillä kirjoittamiseen tarvitaan kynää, maalaamiseen pensseliä,
-napertelemiseen veistä, ja näitä kaikkia täytyisi pyytää."
-
--- "No, entäs sitte?"
-
--- "Ja kosk'ei minulla ole mitään muuta seuraa, kuin oma itseni,
-tahtoisin mielelläni sen ainoan ihmisen kanssa, jonka parissa minun
-täytyy olla, hyvässä ystävyydessä pysyä."
-
--- "Sen mukaan te siis itse saatatte vankeutenne raskaammaksi."
-
--- "Se on totta, hyvä herra, että on raskasta tuomittuna olla, mutta
-vielä raskaampi olisi, jos itsekin itseäni tuomitsisin."
-
--- "Ja te ette pyydä elämän vähäisiä suloja nauttia?"
-
--- "En. Ihminen on onnellisin silloin, kun hänellä on vähimmin
-tarpeita."
-
--- "Ettekö halua sukulaisianne nähdä?"
-
--- "Minä päinvastoin kovasti surkuttelisin heitä, jos he vaivaisivat
-itseänsä niin pitkälle matkalle sen vuoksi, että puolen tunnin aikaa,
-vierasten ihmisten vartioidessa, vieraalla kielellä saisimme
-toisillemme sanoa pari yleistä, naurettavaa lauselmaa. Se ei maksa sitä
-vaivaa."
-
--- "Eikö teillä ollut ketään, jota rakastitte?"
-
-Vanki rupesi näistä sanoista nauramaan.
-
--- "Kuinkas muuten, hyvä herra, jokaisella nuorella miehellä on
-semmoinen. Nainen, vinttikoira ja muuta sellaista."
-
--- "Te asetatte siis nämät yhteen luokkaan?"
-
--- "Anteeksi! Minä tiedän laskeneeni loukkaavan lauseen, mutta
-minkätähden sen tein, tahdon kohta tunnustaa. Kun sanoin viimeiset
-jäähyväiset enolleni, joka on vähän kummallinen mies, pyysin häntä,
-joka kerta kuin hän minulle kirjeen kirjoittaisi, antamaan
-morsiamenikin piirtää kirjeesen ainoastaan tämän pienen sanan: 'adieu.'
-Jo ensimmäisessä kirjeessä olikin 'addio', mutta eriskummaisilla
-kirjaimilla kirjoitettuna; jälki-lisäyksessä selitti sitte enoni, että
-koska morsiameni eräistä syistä ei tahtonut kirjeesen riipustaa tuota
-'adieu'ta', leikkevä vanhus oli pistänyt kynän vinttikoirani etukäpälän
-kynsien väliin ja sillä kirjoituttanut tuon sanan. Siitä ymmärsin, että
-morsiameni minua ei enää liioin ikävöinnyt, joka siltä raukalta olikin
-sangen järkevästi tehty; mutta vinttikoirani on vielä nytkin minulle
-uskollinen ja liittää manupropriuminsa joka kirjeesen, kirjoittaen sen
-alle: 'Cziczke.'"
-
-Ankerschmidt huomasi, että hän itsekin nauroi vangin kertomaa, hupaista
-anekdotia, jonka tämä osasi niin sukkelasti esitellä; Aladár itse alotti
-naurun, joka sitte hänestä tarttui Ankerschmidt'iin. Kun he sitte olivat
-tarpeeksi nauraneet ja lopuksi vaienneet, huomasivat he toinen toisensa
-silmään katsoessaan, että siinä kummallakin kiilsi kyynel.
-
-Olihan se hupainen juttu tuo, siitä koirasta, jonka oli tapa vangille
-hänen morsiamensa sijasta kirjeitä kirjoittaa!
-
-Ankerschmidt'in kasvot muuttuivat taas ankaraksi; hänen ei ollut lupa
-antaa itseänsä ilmi.
-
--- "Nuori mies, minä en tullut teidän luoksenne leikkiä laskemaan, vaan
-sentähden, että saisin tietoa vankien olosta ja käytöksestä. -- Yhtä
-saatan teille sanoa. Sitä, että te olette vaarallinen ihminen."
-
--- "Minkätähden, hyvä herra? Mikä syytös teillä on minua vastaan?"
-
--- "Juuri se, ettei ole mitään. Valituskirjaan on merkitty jokaisen
-vangin pyynnöt, valitukset, syytökset. Teistä ei ole kirjaintakaan; te
-ette koskaan pyydä mitään, ette koskaan valita mitään; te olette
-kohtelias. umpimielinen. Nämät ovat vaarallisia luonteen omituisuuksia.
-Jos se minun vallassani olisi, ette ikänä tästä vankihuoneesta vapaaksi
-pääsisi."
-
--- "Kiitoksia, hyvä herra!"
-
--- "Mistä?"
-
--- "Tästä kunnioittavasta mielipiteestä."
-
-Tuosta jätti Ankerschmidt vangin itsekseen.
-
-Aladár kohautti olkapäitään ja alkoi heti sangen kauniisti ja
-erinomaisella taidolla viheltää kansanlauluja tuolta Ala-Unkarista;
-tämä oli hänen suurin huvituksensa. Onnellista, että ihminen voipi
-kaikkialle muassansa viedä tätä alati valmista soittokonetta.
-
-Ankerschmidt saattoi vielä kuulla sen ovien lävitse. Vanginvartia
-vakuutti hänelle, että iloinen herra tuolla sisällä osaa viheltää
-sangen kauniisti; usein puhaltaa hän kokonaisia operoitakin.
-
-Linnan tornissa soitettiin puolipäivää. Tämä ääni tavallisesti saattoi
-Aladár'in terveitä ruumiin-elimiä atrian aikaa ajattelemaan. Hän ei
-ollut liikoihin tottunut; eihän vangeille marzipania syötetä. Mutta
-siihen oli hän hyvinkin tottunut, että hänelle ruoka määrätyllä
-hetkellä tuodaan. Kun ruokatunti lyö, ratisevat kolmikertaisen oven
-avaimet ja vanginvartia tulee, kainalossa pitkä sämpylä, kädessä vati,
-jossa on jotakin, mitä ruoaksi nimitetään. Mutta Aladár'in oli tapa,
-olipa siinä mitä hyvänänsä, syödä se viimeiseen muruseen asti. Hänelle
-ei uskottu käteen veistä ja kahvelia, vaan ne olivat annetut hänen
-takanansa seisovalle vartialle, joka leikkasi hänelle lihakappaleet.
-Tätä hän säännöllisesti kiitti siitä palveluksesta ja antoi hänelle
-juomarahaksi omista päivärahoistaan jääneet kreutzerit, joka vaikutti
-suurta iloa tuossa kunnon miehessä.
-
-Mutta tänäpänä viivyteltiin päivällistä tavattoman kauan. Tunti oli jo
-kulunut puolipäivästä, niinkuin linnan pihalta kuuluva rummun-pärinä
-ilmoitti, eikä vielä oltu syömistä tuotu.
-
-"Hm, varmaankin on tuo vihainen herra sankari jotain sanonut siellä
-ulkona ja nyt he tahtovat koettaa, millä tavoin saisivat hyvää mieltäni
-häirityksi, eivätkä anna ruokaa. Se ei ole suuri vahinko."
-
-Ja nyt otti hän esiin eilispäivästä jääneen sämpylän, söi sen hyvällä
-halulla, joi sen päälle aika kulauksen vesiruukusta ja heitti itsensä
-pitkälleen vuoteelle, kuten ainakin tarpeeksensa syönyt.
-
-Hän ei kuitenkaan vielä ollut ehtinyt oikealla tavalla päivällisuntaan
-alottaa, kun jo ovet järjestänsä narskahtivat auki, ja suurella
-kiiruulla astui sisään -- tällä kertaa ei vanginvartia, vaan
-vahti-kapteini.
-
--- "Pian, pian! Nouskaa ylös, hyvä herra!" puhui tämä vuoteella
-makaavalle, astui hänen luoksensa ja tarttui hänen käsivarteensa.
-
-Aladár katseli häntä, paikaltaan liikahtamatta.
-
--- "Ettekö ymmärrä? Nouskaa heti ylös!"
-
--- "Hyvä herra", sanoi Aladár humorillisella pedantismilla, "minua on
-kielletty sivili-miehen kanssa puhumasta."
-
--- "Kuinka niin?"
-
--- "Te olette tällä hetkellä edessäni sivili-mies, sillä teillä ei ole
-sapelia kupeellanne."
-
--- "Niin, sentähden että riisuin sen vyöltäni herra linnanpäällikön
-luona ja sieltä riensin teidän luoksenne."
-
--- "Älkää pahastuko, mutta minä noudatan järjestys-sääntöä ja pyydän
-päästä kaikesta enemmästä haastelosta."
-
-Kapteinin ei auttanut mikään muu, kuin lähettää vanginvartia sapelia
-pikaisesti noutamaan, joll'aikaa Aladár pysyi vuoteellansa.
-
-Kun hän sitten oli sitonut sapelin vyölleen, nousi Aladár'kin
-vuoteeltaan.
-
--- "Minä olen käskettävänänne."
-
--- "Hyvä. Minä siis käsken teidän kohta hankkia itsenne valmiiksi ja
-minun kanssani tulla linnanpäällikön luokse."
-
--- "Täytyykö minun ilmestyä 'hansikkailla?'" kysyi Aladár, osottaen
-eräitä käsirenkaita, jotka ovat raudasta, ja joita ei kanneta muodin
-vuoksi.
-
--- "Ei, ilman niitä. Vanginvartia, päästäkää herra vanki kahleista!"
-
-Sen jälkeen tarttui upseeri Aladár'in käsivarteen ja vei hänet
-kiiruusti pois muassaan.
-
--- "Lähtään, lähtään! Meitä odotetaan."
-
-Aladár kohautti olkapäitään. "Onhan meillä kylläksi aikaa, niin kauan
-kuin täällä viivymme."
-
--- "Ken tietää", sanoi kapteini ja joudutti vankia, jonka hän sitte,
-linnanpäällikön ovelle tultua, laski, niinkuin soveliasta oli, edellä
-menemään.
-
-Salissa, johon he tulivat, tunsi Aladár, paitsi linnanpäällikköä,
-ritari Ankerschmidt'in läsnä olevain herrojen joukossa, jotka olivat
-komeihin univormuihin puetut.
-
-Linnanpäällikkö astui hänen eteensä, tarttui hänen oikeaan käteensä ja
-lausui hänelle sotamiehen suoralla tavalla:
-
--- "Herra Garanvölgyi, tästä päivästä alkaen te lakkaatte vieraanani
-olemasta; vielä jälellä oleva rangaistus-aikanne on teille anteeksi
-annettu; te olette tästä hetkestä lähtien vapaa. Sentähden syömme
-tänään yhdessä jäähyväis-atrian. Sitä varten kutsutin minä teitä, ja
-minua ilahuttaa, että olette kutsumuksen vastaan-ottanut."
-
-Aladár veti syvältä henkeänsä; sitä hän ei voinut kieltää rinnaltansa,
-että se tämän sanoman perästä vapaasti hengitti. Taas vapaaksi päästä!
-Saada takaisin elämä, maailma!
-
-Seuraavalla hetkellä pääsi humori jo uudestaan valtaan hänessä.
-
--- "Herra linnanpäällikkö, minä en ansaitse tätä armoa, sillä minä olen
-jo aterioinnut."
-
--- "Tuhat tulimmaista! Te pidätte siis ruoalle-kutsumista pää-asiana!
-Entäs se, että olette vapautenne takaisin saanut?"
-
--- "Ah, onhan minua täällä hyvin hoidettu."
-
--- "Ihan varmaan, hyvä herra", virkkoi siihen tuimistuneella
-katsannolla Ankerschmidt, "jos minä saisin määrätä, te ette niin äkkiä
-olisi täältä vapaaksi päässyt. Joka ihmiselle tulee antaa niin paljon
-rangaistusta, että se häntä parantaa. Joka helposti kahleita kantaa,
-sille pitää vielä raskaampia päälle panna. Semmoiset ihmiset, jotka
-vaan laskevat leikkiä rangaistuksesta ja joitten ei näe mitään
-kärsivän, minä kyllä tietäisin opettaa."
-
-Aladár oli täydellisesti vakuutettu siitä, että tämä herra sankari oli
-joku hänelle kovin armoton vihollinen. Linnanpäällikkö sai paljon
-ponnistella, saattaaksensa heitä pöydässä toinen toisensa viereen
-istumaan.
-
--- "Hyvä herra", lausui vanha linnanpäällikkö, sittekuin soppa oli
-jaettu, "varmaankin tulee teidän vapaudestanne kiittää vaan sitä, että
-joku salainen puolustaja on tehnyt kaikki, teidän kohtaloanne
-muuttaaksensa."
-
--- "Minun? Salainen puolustajani?"
-
--- "Niinpä kyllä; joku vaimo; joku nainen, joka ei ole kammonnut
-omakätisesti kirjoittamasta hakemuskirjan alle; uskaltaisinpa vannoa,
-että hän sen itse on suunnitellutkin. Niitten paperien joukossa, jotka
-tulivat minulle, ei voinut olla tuossa hakemuskirjassa naisen käsi-alaa
-ja ajatuksen-johtoa tuntematta."
-
-Aladár vaipui ajatuksiin; kuka muu se olisi saattanut olla, kuin hän?
-Ehk'ei tuossa koiran käpälän kirjeenvaihdossa kuitenkaan ole perää?
-Ehkä tuo nainen kuitenkin on uskollisempi?
-
--- "No? Teitä haluttaa kai nähdä tätä kirjoitusta? Minä saatan sen
-teille näyttää. Vakuuttakaa itse omaa mieltänne siitä."
-
-Linnanpäällikkö viittasi adjutanttiansa, jotta tämä toisi esille
-sanotun kirjoituksen ja sallisi Aladár'in luoda siihen silmäyksen.
-
-Nuori mies katsahti kirjoitukseen ja pudisti sen jälkeen päätään; tämä
-käsi-ala ei ollut sen, jonka hän oli luullut. Se oli kuitenkin naisen
-käsi-alaa, ja kuinka liikuttavan harras rukous! Kuka lienee tämän
-kirjoittanut?
-
--- "Ei! tätä ei asianomainen saa lukea!" huusi tylysti Ankerschmidt,
-otti kirjoituksen pois hänen kädestään ja antoi sen takaisin
-adjutantille. "Nämät ovat valtio-salaisuuksia."
-
-"Tuo lienee kovin tuittupäinen ihminen", arveli itsekseen Aladár; mutta
-hänen sieluunsa painettuna jäi joka kirjain tuossa kirjoituksessa,
-jotta hän vuosienkin kuluttua voisi sen tuntea, jos hän vielä kerran
-näkisi tämän käsi-alan.
-
-Vielä saman päivän iltana jätti hän linnan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ankerschmidt palasi tyytyväisenä kotiinsa. Koska hän ei kenellekään
-ollut ilmoittanut, mihin missä asiassa hän lähti, ei hän
-kaksiviikkoisen poissaolonsa aikana voinut tietää, mikä häntä tuolla
-kotona odottaisi.
-
-Iloisella mielellä, niinkuin se, joka on itseensä tyytynyt, meni
-hän hallintokaupungissa asianajajaansa tervehtimään ja luuli
-vaiston-tapaisesti tuottavansa itselleen mielihyvää sillä, että hän
-kohta kättä pudistettuaan hämmästyttäisi herra tohtoria tällä
-ilahuttavalla tiedolla:
-
--- "No, Aladár Garanvölgyi on nyt vapaaksi laskettu."
-
-Tohtori Grisák'in nenä piteni silminnähtävästi tästä sanomasta. Olemme
-pahemmassa kuin pulassa! Adjöö nyt, kaunis leski! Tuo tulee tietysti
-omaisensa ottamaan joko morsianta taikka vinculum'ia; se on hänen
-ensimmäinen tehtävänsä, ja siihen on se naimiskauppa mennyt! Ja
-kaikesta tästä huvituksesta saapi hän kiittää Ankerschmidt'ia, joka
-tahtoo olla lusikkana semmoisessa rokassa, johon hänen ei mitään tule.
-Piru vieköön semmoisen soturi-kulun taipuvaisuutta jalomielisyyteen!
-
-"Mutta odotappas", ajatteli itsekseen tohtori Grisák, "jos sinulla oli
-hämmästyttävä sanoma minulle, on minullakin sinulle jotain, jolla voit
-huvitella itseäsi."
-
--- "Eikö teidän kunnianne ole saanut kirjettäni, jonka teille lähetin
-Wien'iin?"
-
--- "En mitään. Minä en palannut takaisin Wien'in, vaan Fehérvár'in
-kautta. No, mitä uutisia kotoa?"
-
--- "Huonoja. Mutta tässä on teille kirje neiti Eliz'iltä; siitä
-arvattavasti saatte tietää koko asian."
-
--- "Eliz'iltä? Tuo lapsi on ehkä taas tehnyt jonkun äärettömän hullun
-työn?"
-
--- "Eipä suinkaan. Hän ei ole hullua työtä tehnyt. Suvaitkaa avata
-kirje."
-
-Ankerschmidt repäisi kuvertin rikki ja luki yhä enenevällä
-levottomuudella kirjeen sisällyksen päästä päähän.
-
-Hänen lukiessansa juontui tohtori Grisák'in mieleen tuo sukkela tuuma,
-että mitä tämä vanha herra häneltä nyt oli pilannut, sen hän itse voisi
-myöskin laidalleen asettaa. Ankerschmidt oli jalomielisesti vapauttanut
-Corinnan ylkämiehen ja siten hävittänyt herra Grisák'in naimishankkeet;
-Ankerschmidt oli nyt pahemmissa kuin päivissä toisen tyttärensä kautta,
-eikö siis olisi täydellistä teaterillista oikeutta, jos kukin saisi
-parinsa: jos herra Grisák nyt ottaisi neiti Eliz'in vaimokseen? Tämä ei
-ole mikään hylättävä tuuma.
-
-Ankerschmidt'in kädet vaipuivat alas kirjeen kanssa, kun hän oli sen
-kaksi kertaa lukenut.
-
--- "Hermine paennut!" tavotteli hän tuskin kuuluvalla äänellä.
-
-Tohtori Grisák oli odottanut, että sotavanhus hypähtäisi pystyyn,
-viskaisi tuolit, pöydät ympärilleen, sadattelisi, kiroilisi, huutaisi
-vaunuja, ryntäisi pakolaisia takaa ajamaan ja ampuisi heidät
-kuolijaksi. Suuresti hän sen vuoksi kummastui, kun ritari tämän sijasta
-hermottomalla tuskalla painoi otsansa käteensä ja katkerasti kertoi:
-"Hermine paennut."
-
-Tätä elegillistä mielentilaa tohtori Grisák ei ollut odottanut; hän ei
-tietänyt, mitä vastata.
-
-Ankerschmidt taittoi murheellisesti kirjeen kokoon, pisti sen poveensa
-ja kysyi hiljaisella äänellä:
-
--- "Sanokaa minulle suoraan, herra tohtori, olenko minä lapsiani
-kovasti kohdellut? Olenko ollut ankara heille? Pelkäsivätkö he minua?"
-
--- "Päinvastoin, se juuri oli vika, että teidän kunnianne oli liiaksi
-pehmeä heitä kohtaan."
-
--- "Mutta kuinka voisin minä miehenä, sotamiehenä olla tyly tytöille ja
-lapsille? Vaan Hermine, juuri hän! Mitä pahaa minä olen hänelle
-tehnyt?"
-
--- "Teidän kunnianne ajoi talostaan pois sen, jota hän rakasti."
-
--- "Kuinka saatoin minä tietää, että hän häntä rakasti? Onko hän sen
-minulle sanonut? Onko hän sitä kellekään sanonut? Täytyikö hänen
-sentähden paeta tuon miehen jälissä? Jättää minut? Saattaa minut
-häpeään? Eikö hän voinut sanoa sitä, mitä hänen nuorempi sisarensa
-tässä kirjeessä kirjoittaa, etten suuttuisi tuohon ihmiseen, että tämä
-lopulta kuitenkin saattaa olla kunniallinen ihminen, ei semmoinen,
-joksi minä häntä luulen? Ehkä vähäisen äkkipikainen, mutta kuitenkin
-kunniallinen luonteeltaan. Eikö hän saattanut lepyttää minua hänen
-suhteensa? Vaan täytyikö hänen minut kohta jättää? Minut, isänsä!"
-
-Eliz niinmuodoin puolustaa vanhempaa sisartansa, vieläpä
-viekoittelijaakin? Oho! Sitä täytyy estää.
-
--- "Epäilemättä ovat komplottiin teidän kunnianne selän takana jo
-aikoja sitten osaa ottaneet teidän talonne luotettavimmat jäsenet,
-tirehtori ja guvernantti."
-
--- "Kuinka? Maxenpfutsch ja miss Natalie? Se on; Eliz puolustaa
-heitäkin; mutta mistä vietävästä?"
-
--- "Että he molemmat ovat toisiansa ymmärtäneet, voipi jo havaita
-siitä, että Maxenpfutsch on nainut miss Natalien."
-
--- "Nainut? Todellakin? Nainut?" huudahti epäillen Ankerschmidt. "No --
-se on hänen asiansa. Tämä on säännöllinen asia."
-
--- "Ja hän lähti joutuisasti pois."
-
--- "Hänkin paennut? Miss Nataliekin ryöstetty? Saakeli soikoon! Minun
-luotani viedään siis kaikki naiset pois akkunan kautta; ei tahdota sitä
-varten tehdä mutkaa ja kulkea ovesta."
-
--- "Minä arvelen, että heillä oli syytä siihen."
-
--- "Syytä? Mitä syytä? Eiväthän vaan liene pelänneet, että minä
-estäisin heidän avioliittoansa?"
-
--- "Ei sitä, vaan että teidän kunnianne vetäisi heitä edesvastaukseen
-neiti Herminen käytöksestä."
-
--- "No, se on totta, että minä kovasti olisin nuhdellut heitä; mutta
-sentähden lähteä pakoon! Jättää kartanon-tirehtorin virka, se on toki
-liikaa!"
-
--- "Minä luulen, että he ovat hankkineet itselleen vahingon-korvausta."
-
--- "Millä tavoin?"
-
--- "He kävivät minun luonani vihkimisen jälkeen ja maksattivat
-itselleen opettajattarelle määrätyn rahasumman."
-
--- "Maksoitteko sen vastustelematta?"
-
--- "Siihen minä olin velvoitettu."
-
--- "Te olette tehnyt varsin hyvin. Mutta tämä tekee yhteensä
-viisituhatta florinia. Minun luonani nousi tirehtorin vuosipalkka
-melkein yhtä korkealle."
-
--- "Vielä on pieni selitys asiassa tarpeellinen. Nämät viisituhatta
-florinia, minä tiedän sen varmaan, luulee herra Maxenpfutsch niin hyvin
-tiloittaneensa, että niistä tulee viisikolmatta-tuhatta. Tietysti hän
-suuresti erhettyy."
-
--- "Kuinka? Mitä hän on keksinyt?"
-
--- "Narrimaisen ihmisen, jolle hän tuhlaa rahansa. -- Minun täytyy
-antaa teidän kunnianne tietää, että teidän vävynne (hän on nyt sitä, me
-emme siihen voi mitään) oikea nimi on Straff."
-
--- "Straff! Saakelin kummallinen nimi."
-
--- "Se on totta."
-
--- "Ja minun tyttäreni! Hyvä; puhukaa enemmän."
-
--- "No, tuo herra kävi sen jälkeen minun luonani ja tarjosi minulle
-kahtakymmentä-tuhatta florinia, jos ottaisin erästä asiaa ajaakseni;
-mutta minä en siihen suostunut. Sittemmin sain tietää, että herra
-Maxenpfutsch oli tarjounut suorittamaan ensikustannukset asiassa, jos
-herra Straff sitouisi maksamaan hänelle nuot kaksikymmentä-tuhatta
-florinia siinä tapauksessa, että oikeudenkäynnissä voitetaan."
-
--- "Ah, sillä tavoin hän siis saa kaksikymmentä viiden verosta? Mutta
-mikä oikeuden-käynti se on?"
-
-~- "Ei mikään muu, kuin herra Straff'in vaatimus saada ulos teidän
-kunnialtanne vaimonsa myötäjäiset äidin perinnöstä."
-
--- "Mutta onhan Straff siinä tapauksessa suuri narri ja Maxenpfutsch
-vielä suurempi."
-
--- "Sitä minäkin ajattelen."
-
--- "Sillä ilman oikeuden-käynnittäkin minä annan ulos tyttäreni
-perinnön. Sentähden hänen ei tarvitse kahtakymmentä-tuhatta akkunasta
-ulos heittää."
-
--- "Kuinka? Eikö teidän kunnianne tietäisi, että teillä testamentin
-mukaan on oikeus siinä tapauksessa, että jompikumpi tyttäristänne menee
-vastoin teidän tahtoanne naimisiin, sulkea hänet ulos perinnöstä?"
-
--- "Ah, hyvä herra! Mitä ajattelette? Ettehän vaan luule, että minä
-jonkun tekosyyn varjolla tahtoisin anastaa jommankumman tyttäreni
-omaisuuden?"
-
--- "Mutta jos testamentin-tekijän tahto oli semmoinen."
-
--- "No, sen oli vaan tarkoitus peloittaa; mutta kun se kerta on
-tapahtunut, kuka siihen mitään voi? Tai minä pitäisin tyttäreni tavaran
-itseäni varten?"
-
--- "Ei, mutta toista tytärtä varten."
-
--- "Oi, sitä ei Eliz ottaisi vastaan. Ei, hyvä herra: mikä on lapsieni,
-se on lapsieni. Minulla on riittävä pensioni, josta voin elää. Tulkoot
-he onnellisiksi."
-
-Tohtori Grisák huomasi, että hänen edessään seisoo semmoinen mies,
-johon luoti ei satu. Se on haavoittumaton! Helppo on sillä tavoin
-sotamiehenä olla. Mutta vielä on jälillä Achilleen kantapää ja vielä on
-jälillä viimeiseksi jätetty, myrkytetty nuoli, joka varmaankin sattuu.
-
--- "Ja niinmuodoin teidän kunnianne olisi taipuvainen sopimaan
-tyttärenne viekoittelijan kanssa?"
-
--- "Kuinka, 'sopimaan?'" huudahti suuttuneena Ankerschmidt, "Minun
-asemassani on tavallista antaa anteeksi, mutta ei sopia."
-
--- "Te suvaitsette siis antaa 'amnestiaa' herra Straff'ille?"
-
--- "Miksi Straff? Minä en tunne häntä sillä nimellä, sanokaa _Bogumil_.
-Mutta miksi hiidessä tällä ihmisellä oli niin monta nimeä?"
-
--- "Siihen on hänellä sangen tukevat syyt."
-
--- "Lieneekö häntä vainottu?"
-
--- "Päinvastoin."
-
--- "Päinvastoin? Minä en ymmärrä."
-
--- "Tämä seikka juontuu pikemmin luottamustoimesta."
-
--- "Mitenkä? Tuo mies oli siis joku tärkeä henkilö?"
-
--- "Oi, sangen tärkeä. Näinä päivinä ilmoitti herra Bräuhäusel minulle
-kahden kesken koko hänen asemansa."
-
--- "Ja hän puhui hänestä rauhoittavaisesti?" pakoitti Ankerschmidt
-asianajajaansa puhumaan.
-
-Tohtori Grisák viivytteli mielipiteensä esiin-tuomista.
-
--- "No niin, miksi sitä katsoo."
-
--- "Miksi sitä katsoo? Mutta minua juuri haluttaa tietää, miksi sitä
-katsotaan. Sen herra tohtori sentään myöntänee, että minun on
-velvollisuus tietää, mikä ihminen se on, joka on vastoin tahtoani
-vienyt tyttäreni, sillä siitä riippuu, paljonko hän perästäpäin
-kunnioitustani ansaitsee ja laskenko häntä eteeni vaiko en."
-
--- "Minä en todellakaan tiedä antaa mitään neuvoa", sanoi tohtori
-Grisák ja toi esiin pari korea-vartista Turkin piippua barikadiksi
-rynnäkköä vastaan.
-
--- "Ettekö tiedä antaa neuvoa?" kysyi vihastuen Ankerschmidt. "Eihän
-tuo ihminen vaan liene mikään kriminalisti?"
-
--- "Oi, silloin kyllä tietäisin neuvoa antaa, jos hän sitä olisi. Au
-contraire. Tehkää hyvin, sytyttäkää!"
-
--- "Ei, minä en huoli siitä nyt", murisi tuimasti sotavanhus; hän otti
-kuitenkin piipun, voidaksensa antaa puheelleen suurempaa arvoa siten,
-että sitä vahvasti löi pöytään. "Vastatkaa suoraan! Kunnioitatteko itse
-tuota ihmistä, vai ettekö?"
-
-Tohtori Grisák'in oli juuri suu täynnä tschibukista, jonka vast'ikään
-oli sytyttänyt; hän siis vastasi vaan sillä tavoin, että rypisti
-kulmakarvojaan ja liikutti päätään oikealle ja vasemmalle.
-
--- "Mutta Jumala siunatkoon teitä, saanko mitään vastausta?"
-
-Tohtori Grisák'in oli pakko ilmoittaa äänensä, ellei hän tahtoisi, että
-joko piipunvarsi taikka pöytä kappaleiksi lentäisi.
-
--- "No, minä en sano, etten häntä kunnioita."
-
--- "Tämä ei ole mikään vastaus."
-
--- "Sen verran voin sanoa, että hän on virallisessa toimessa."
-
--- "Mikä virka se on?"
-
--- "Suokaa anteeksi. Tuo mainittu lähde salli minun vaan salaisuudessa
-ammentaa, eikä valtuuttanut minua sitä muille ilmoittamaan."
-
--- "Tuli ja leimaus!" raivosi herra ritari, kiivastuneena taittaen
-piipunvartta kaareen käsiensä välissä, "mikä virka se saattaisi olla,
-jota on tapa salassa pitää?"
-
-Tohtori Grisák'ilta putosi vastauksen sijaan piipun pesä tschibukin
-varresta ja hän kiiruhti tulista tupakkaa pois lakaisemaan, jottei se
-polttaisi mattoa.
-
--- "Ei suinkaan hän vaan ole -- teloittaja?!"
-
-Herra tohtori nauroi itsekseen tätä tragedian-tapaista huudahusta.
-
--- "Ah, ei millään muotoa! Niin pitkälle hän ei vielä ole ehtinyt."
-
--- "Hyvä herra!" sanoi Ankerschmidt. "Minä pyydän, pyydän hartaasti
-teitä sanomaan minulle tätä salaisuutta. Minä annan teille
-kunniansanani, etten sitä koskaan kenellekään ilmaise, etten sitä
-milläkään tapaa käytä. -- Mutta minun täytyy tietää se."
-
-Tämä "täytyy" oli niin pontevasti lausuttu ja herra ritari otti
-piipunvarren niin uhkaavalla tavalla nyrkkiinsä, että herra tohtorista
-aika oli täytetty, jolloin toiselle tuli antaa viimeinen täräys.
-
-Hän kääntyi sentähden herra ritarin puoleen ja kuiskasi
-tuttavan-tapaisesti hänen korvaansa:
-
--- "Herra Straff on, sitä myöten kuin minä tiedän, 'cahinet
-noir'in'[55] palveluksessa!"
-
-Ankerschmidt kavahti nämät sanat kuultuansa ylös nojatuolista,
-ikäänkuin räjähtävä pommi olisi iskenyt häneen. Hän ei tietänyt, mitä
-sanaa hän ensiksi käyttäisi tunteitansa ilmoittaakseen. Sillä välin
-taittoi hän piipunvarren niin, että se rauskahti poikki, ja tämä
-"_sauvan murto_" toi sanan hänen suuhunsa.
-
--- "Jumalan on armo!" lausui hän, laskien poikki murretun piipunvarren
-pöydälle. "Minä tiedän kylläksi; minä en tahdo mitään enempää heistä
-kuulla!"
-
-Ah! Tämä siis kuitenkin sattui.
-
--- "Herra tohtori, tehkää, mitä laki käskee! Porte-epée'ni puhtauden
-kautta lupaan, etten tätä miestä ikänä pojakseni, en hänen vaimoansa
-tyttärekseni tunnusta; että ankarimmalla tavalla tahdon pysyä
-oikeudessani; etten koskaan anna heille äyriäkään, vaikkapa heitä sillä
-kuolemastakin voisin pelastaa. Toimikaa te asianajajana, älkääkä
-koettako minua sovintoon saattaa. Minä neuvon kaikkia teidän luoksenne.
-Älkööt he koskaan kirjoittako minulle, sillä minä olen surmattu, olen
-kuollut. Kuusi tähteä rinnassani eivät tätä peitä. Minä kiitän teitä,
-herra tohtori, että ilmoititte tämän minulle."
-
-Ankerschmidt oli niin vihastunut, että hän asianajajan huoneessa pani
-hatun päähänsä; hän ei sitä itse huomannut.
-
-Sitte sanoi hän vielä kolkolla äänellä:
-
--- "Tästä asiasta älköön kenkään saako tietää. Siinä kyllä, jos me
-kaksi sen tiedämme. Helvetti, siinä kyllä, että minä sen tiedän! Kuinka
-voin tästä lähtien omien silmieni eteen ilmestyä? Kuinka peiliin
-katsoa? Vieköön teidät piru tämän tiedon kanssa! Kiitoksia, paljon
-kiitoksia!"
-
-Sitte meni hän pois ja sulki oven jälestänsä. Kahden minutin perästä
-tuli hän taas takaisin.
-
--- "Tohtori! Minä luulen, että minun täytyy muuttaa nimeni. Millä
-tavoin se voipi tapahtua? Tehkää sen mukaan. Minä en tahdo enään olla
-Ankerschmidt! János Kukoricza tahi Matyi Ludas tahi mikä lohikäärme
-hyvänänsä! Mutta minun on nahkani luominen!"
-
-Herra tohtori sanoi, että se on hyvä, suvaitkoon hän nyt vaan mennä
-kotia.
-
-Ankerschmidt hautoi kuitenkin tätä tuumaa yhä vieläkin ja kun byroossa
-eräs kirjuri kohteliaasti auttoi päällystakkia hänen yllensä, kysyi hän
-tuolta kunnon nuorukaiselta:
-
--- "Kuinka unkarin kielelle kääntäisitte nimen Ankerschmidt?"
-
-Nuori lainoppinut vastasi virallisella vilppaudella:
-
--- "Vasmacskakovácsy."[56]
-
-Ankerschmidt katseli surullisesi häntä kiireestä kantapäähän ja, ottaen
-keppiään hänen kädestään, jupisi:
-
--- "Sinä olet oikea lampaanpää, veikkoseni; -- mutta siihenkin olen
-minä syypää."
-
-Ritari Ankerschmidt'in viha kasvoi sitä myöten kuin hän lähestyi
-kotoansa.
-
-Jo matkalla rupesi hän kuskilta ankarasti tutkimaan, kuka se hirtehinen
-kuskien joukossa oli, joka herrasväen hevosilla oli vienyt pois
-pakolaiset, sillä sen hän viipymättä ampuu kuolijaksi.
-
-Niin tyhmää kuskia tietysti ei ole koko maailmassa, joka tämmöiseen
-hyväntahtoisuuteen vastaisi: "minähän se olin", vaan jos hän tunnossaan
-tietää, että se todellakin oli juuri hän, vannoo hän juhlallisesti
-kaikkien kalenterin pyhien kautta, että puhjetkoon hänen molemmat
-silmänsä, jos hän siitä mitään tietää; ja kun sitte puolella matkalla
-pysähdytään csárdalle juomaan, puikahtaa hän csárdan takaa tiehensä ja
-ota sitte kiinni! koko avara maailma on hänelle avoinna! siihen jättää
-hän vaunut, hevoset, herran, kysymättä, mitenkä he eteenpäin
-matkustavat.
-
-Aivan niin kävi Ankerschmidt'in. Hänen kuolijaksi pelätetty kuskinsa
-karkasi Ryyppy-csárdalta, ja hänen täytyi vihdoin, kauan turhaan
-odotettuansa, antaa kapakan-isännän reivas-housuisen rengin istua
-pukille korean jahtimiehen viereen ja tällä tavoin matkustaa kotiin
-asti.
-
-Tämä vielä enemmän paisutti hänen raivoansa.
-
-Mutta karannut kuski juoksi suoraa tietä kotia, jossa hän pelästytti
-palkollisia huudolla: "herra tulee, hänellä on kaksi pistolia
-kummassakin kädessä, hän tappaa, lyöpi, ampuu joka ihmisen kuolijaksi;
-hän ampuu kaikkein ensimmäiseksi ovenvartian, sentähden ettei tämä
-paremmin ovea vartioinnut; hän ampuu rengit, sentähden että nämät eivät
-kävelleet pihalla; ampuu kamaritytön, sentähden ettei tämä pitänyt
-vaaria neidestä, ja kokin, sentähden että tämä leipoi neidelle
-matka-kakkuja, sekä viimeiseksi talonkoirat, sentähden etteivät ne
-haukkuneet."
-
-Talonväki säikähtyi tästä tiedosta hirveästi, juuri kuin tatarit
-olisivat Batu Khan'in kanssa tulossa, ja vähällä oli, ettei ritari
-Ankerschmidt kotia palatessaan löytänyt ainoatakaan palvelukseksi
-luotua sielua. Tämä olisi varmaankin tapahtunut, jos ei kaikeksi
-onneksi neiti Eliz olisi saanut asiasta tietoa pelästyneeltä Gyuszilta,
-joka, vaikka hän toimitti aseellisen vartian virkaa, kehtasi ruveta
-itkemään ja pisteli pyssyllään joka taholle, kuin olisi jostakin
-lukenut, että tämmöisenä rynnäkön hetkenä ensimmäinen vaara kohtaa
-niitä, jotka vangitaan ase kädessä.
-
-Eliz riensi ulos palkollisten luokse ja koetti heitä rauhoittaa. He
-älkööt tehkö mitään tyhmyyttä. Isä on hyvä ihminen, eivätkä he ole
-syyllisiä. Pysykööt kauniisti etuhuoneessa kokoontuneina. Isän ei ole
-tapa kenellekään pahaa tehdä. Hän menee itse ulos hänen eteensä. Eikä
-hän laske häntä porstuaan tulemaan, ennenkuin hän on leppynyt.
-
-Näin lohduttaen palkollisia saattoi hän heitä pysymään koossa
-etuhuoneessa; mutta eipä heistä kokin ehdoitus kuitenkaan ollut
-hylättävä, että näet ovi korridorin toisessa päässä varmuuden vuoksi
-pidettäisiin avoinna, jotta kun ensimmäinen laukaus paukahtaa, joka
-todenmukaisesti sattuu neiteen, muut pikaisesti voisivat paeta. Ja
-syytteen-alainen kuski juoskoon kohta tiehensä.
-
-Tuskin oli nämät valmistukset toimeen pantu, kun pihaan vieriväin
-vaunujen kolina ilmoitti, että _herra_ oli tullut; tässäpä nyt vaara
-on.
-
-Eliz meni katetun porstuan eteen, johon vaunut olivat seisahtuneet, ja
-yritti auttamaan isäänsä ulos vaunuista.
-
-Herra ritari torjui vihastuneena tytärtään pois luotansa.
-
--- "Takaisin! Kuka antoi sinulle luvan tulla ulos asuinhuoneista? --
-Miks'et pysy kamarissasi?"
-
--- "No, älkää suuttuko!" lepytti häntä tyttö, vastustamisesta
-huolimatta hiipien hänen viereensä ja lapsellisella luottamuksella
-tavottaen sitä kättä, jolla oli valta siunata ja lyödä, joka voi
-rangaista ja suojella, kielensä mukaan. "Älkää olko noin vihainen!"
-
-Mutta Ankerschmidt'in sielussa oli jo kaikki armottomuuden halu yltynyt
-korkeimmilleen.
-
--- "Tuhat tulimmaista!" huusi hän, temmaten pois kätensä tyttärensä
-kädestä. "Minä en tullut hyväilemään, vaan kostamaan. Tänäpänä ei
-lasketa leikkiä, neiti, vaan pidetään ankara tutkinto, tuomitaan ja
-rangaistaan! Ymmärrättekö?"
-
-Eliz vetäysi pelon-alaisesti takaisin ja loi, niinkuin vapiseva
-metsäkauris, jonka täytyy puolustaa itseään suurta vihaista jalopeuraa
-vastaan, arasti isot silmänsä isänsä säihkyviin kasvoihin ja puhui
-värisevällä, naivilla äänellä näin:
-
--- "Minä kysyn -- nöyrästi, -- herra ylikomendantti, -- ettekö tiedä --
-mihin -- isä jäi?"
-
-Tämä lapsellinen kysymys oli semmoisella liikuttavalla
-luonnollisuudella lausuttu ja vivahti todellakin niin leikilliseen ja
-tunteelliseen soimaukseen, ettei Ankerschmidt sillä hetkellä hennonut
-muuta kuin syleillä tytärtänsä ja häntä suutelemistaan suudella; ja kun
-tämä kerta oli tapahtunut, ei hän enää tavannut sitä mielentilaa, jossa
-hän tahtoi tuomioita jakaa; hän ei voinut raivota, kirota. Tämmöinen
-lapsen-syleily karkottaa kaiken sapen ihmisestä.
-
--- "Sinä olet ollut hyvä lapsi. Sinua minä rakastan", kuiskasi hän.
-"Näetkös, minä olen vienyt sen, mitä sinä kirjoitit, sinne, jossa se on
-hyötyä tuottanut. Tuo mies on jo vapaa."
-
--- "Vapaa!?"
-
--- "Eikö totta, sinä iloitset siitä? Näetkös, sill'aikaa kuin minä
-kävin siellä, sinulle tätä iloa hankkiakseni, minkä murheen he minulle
-täällä kotona valmistivat. Et sinä, et sinä; sillä sinä olet hyvä. --
-Älä puhu, älä puhu! -- Sinä näit vast'ikään, kummoinen minä olin. Ethän
-mielisi minua semmoisena enää nähdä? No, jos et tahdo uudestaan nähdä
-niitä kasvojani, kuulla sitä ääntäni, jotka sinua pelästyttävät, älä
-koskaan tuo minulle esiin noita kahta ihmistä. Sillä näetkös, minä olen
-vanha sotamies; minä olen monta kertaa taistellut tulisissa
-tappeluissa, mutta ei kukaan ole minulle koskaan opettanut, mitä
-raivoissaan oleminen on. Mutta nyt sen jo tiedän. Ei sanaakaan heistä,
-sillä kun he juontuvat mieleeni, en enää tunne itseäni."
-
-Sill'aikaa olivat he tulleet ylös porstuaan.
-
-Kun palkolliset, jotka oven raosta olivat tähystelleet asian päätöstä,
-näkivät, että ritari lähestyi aivan hiljaisesti, neittä kädestä
-taluttaen, saivat he siitä uutta luottamusta ja kiiruhtivat
-ovea aukaisemaan -- jolloin rohkeimmat etupäässä, nimittäin
-avainten-hoitajatar ja kamarityttö, sekä niitten takana miespuoliset
-palkolliset, hiipivät ritarin eteen ja, suudellen hänen kättänsä,
-vakuuttivat, etteivät he olleet mihinkään syypäät.
-
-Ankerschmidt loi ankaran silmäyksen vapiseviin ja huusi jyrisevällä
-äänellä heille: "Tuli ja leimaus! Te epäkelvot! Minä sanon sen, kirotut
-olkoot teidän sielunne! _Älköön tämmöistä enää tapahtuko_!"
-
-Sen sanottuaan meni hän, tyttärensä käteen tarttuen, kamariinsa.
-
-Hän antoi tyttären auttaa itseään vaatteitten muuttamisessa. Sill'aikaa
-kertoi hän tälle, missä oli käynyt, millä menestyksellä ja minkä
-kovasydämisen ihmisen hän oli vapauttanut.
-
--- "Tässä nyt siis olemme, rakas tyttöseni. Minä en enään ota talooni
-mitään semmoista vartiaa, joka sinusta vaaria pitää. Minä en sulje
-sinua sisään, kosk'en vanhoilla päivilläni tahdo vanginvartian virkaa
-toimittaa; mutta minä sanon sinulle, mitä sinun on varominen. Toinen
-tyttäreni otti itselleen miehen cabinet noir'ista, josta on minulla
-kylläksi murhetta, mutta vielä suurempi murhe olisi se, jos joku
-sanoisi, että toinen tyttäreni on vapauttanut rikkaan nuorukaisen
-vankihuoneesta -- mennäksensä naimisiin hänen kanssaan. Ymmärrätkö
-minua?"
-
--- "Ymmärrän. -- En tahdo häntä koskaan tavata."
-
--- "Kunniansanallasi"...
-
-Eliz ojensi kätensä isälleen, ja sotavanhus pudisti sitä, niinkuin
-yksivakaisen, iäkkään ihmisen kättä. "Ja nyt saat kunniansanallasi
-käydä, missä tahdot."
-
-Eliz suuteli hymyillen isänsä poskia; oi, hänen ei ole sallittu ikinä
-kellekään näyttää, kuinka suuren sydämentuskan tämän annetun sanan
-pitäminen hänelle tuottaa!
-
--- "Vielä yksi seikka, tyttäreni", sanoi Ankerschmidt. "Entisyys
-katkeroittaa minua kovin; minua suututtavat yksin nimetkin, vieläpä
-peilikin, joka näyttää eiliset kasvoni. Minä pyydän, totuta itseäsi
-siihen että tästä lähtien puhuttelen sinua _Erzsikeksi_.[57] Ja nyt,
-pidä taloudesta huolta, sillä sinä olet emäntä."
-
-Tyttö liehahti iloisesti laulaen pois.
-
--- "Erzsike!" kuului hänen jälestään Ankerschmidt'in ääni.
-
-Tyttö pisti pienen päänsä ovesta sisään.
-
--- "Hyvä", sanoi leikillisesti Ankerschmidt; "minä tahdoin vaan tietää,
-ymmärrätkö jo minua."
-
-Erzsiken iloiset kasvot sulostuttivat hetken kuluttua kaikkien
-palkollisten mielen.
-
-Georg, palvelija, jonka virkana oli herransa parran ajaminen, riensi
-hänen luoksensa, vati lämmintä vettä kädessä, mutta palasi pian
-takaisin astiansa kanssa kyökkiin ja kertoi siellä väelle, että herra
-oli puhutellut häntä näin: "Mitä tahdot, Gyurka?"[58] -- "Minä tulen
-partaanne ajamaan, teidän kunnianne." -- "Ei minun, ei enään
-eläissäni!" oli herra vastannut.
-
-Armollinen herra tahtoo antaa partansa kasvaa!
-
-... Ihminen rupee vihaamaan entisyyttä; hän vihaa vielä peiliäkin, joka
-näyttää hänelle eiliset kasvonsa: ja semmoisia ihmisiä -- on sangen
-paljon "meidän" elämässämme.
-
-
-
-
-X.
-
-Erilainen vastaan-otto.
-
-
-Corinna sai tohtori Grisák'ilta tietää sen Jobin sanoman, että hänen
-ylkämiehensä oli vapautettu.
-
-Se oli hirveä kolahus.
-
-Onnetonta kyllä, kun ei sitä saanut estetyksi; mutta täytyy ajatella,
-millä tavoin lopuksi sentään voisi vaaralta tutkaimen taittaa.
-
-Corinna luuli, että Aladár jo oli kotona. Hän ei saattanut ajatella,
-että joku, jolle sanotaan, että hän on vapaa, ei rientäisi nopeammin
-kuin se, joka hänet on vapauttanut. Jos Ankerschmidt on tullut takaisin
-Pest'iin, on Aladár jo varmaankin kotona enonsa luona.
-
-Mitähän tämän viekkaan vaimon järki nyt harkitsee?
-
-Corinna sulki itsensä yksinään kamariinsa ja istui kirjettä
-kirjoittamaan -- Aladár Garanvölgyille. Omituinen kirjoitustapa!
-Corinna kirjoitti tällä kertaa painokirjaimilla. Se oli sitä varten,
-ettei kirjaimista saattaisi tuntea kättä, joka ne on kirjoittanut.
-
-  "Rakas ystäväni Aladár!
-
-  Kavahda yhdestä vankeudesta toiseen joutumasta. Minä epään sinua
-  vanhaa morsiantasi, Corinnaa ajattelemasta. Hän ei ole se, joksi
-  häntä luulet. Hän on kevytmielinen, kiekaileva olento, joka
-  suostuu jokaiseen ihastelijaan. Vast'ikään kerskaili hän
-  kavaliereistään tekevänsä viisipariset valjakot. Sinä joutuisit
-  aivan onnettomaksi, jos hänet ottaisit. Älä luule, että hän on
-  rikas, sillä hänellä on paljon velkoja. Usko minua, joka olen
-  vanha, hyvä toverisi, että teet paljon paremmin, jos revit
-  avioliiton-kontrahdin rikki ja unhotat tuon hepakon kuin jos
-  vaihetat kahleita kahleisin. Usko pois, ystäväni, itsenäinen
-  elämä on paljon hauskempi; jos tulet tänne Pest'iin, kuinka
-  hyvästi me huvittelemme itseämme! Täällä on paljon kauniita
-  tanssijattaria, mitä varten sitoisit itsesi yhteen? Älä mene
-  naimisiin, veikkoseni! Kuka tietää, minkä onnen vielä saavuttanet.
-
-                               Todellinen, uskollinen toverisi
-
-                                      'Älä tiedä ken.'"
-
-Tämän kirjeen pani hän sitte kuverttiin, ja jottei sinetistä voisi
-päästä tekijän jälille, painoi hän erään kamean lakkaan. Sitte piirusti
-hän päällyställe niinikään painokirjaimilla Aladár'in nimen ja asunnon,
-ja antoi kirjeen palvelijallensa, jotta tämä veisi sen postiin ja
-vakuuttaisi sen.
-
-Tuskin kaksi viikkoa ennen sitä oli postissa pantu voimaan se omituinen
-säännös, että jos ken tahtoo jättää kirjeen postiin vakuutettavaksi,
-lähettäjä on velvollinen kirjoittamaan nimensä kirjeen takasivulle
-sinetin viereen, oikealle puolelle poikinpäin; jos joku sen laiminlöi,
-heitti tuo "grimmiger Schalterlöwe" kirjeen takaisin, parjasi kovin sen
-lisäksi ja ajoi kirjeentuojan kotia, jotta siellä kirjoitettaisiin,
-mitä oli laiminlyöty. Sillä valtion täytyy tietää, kuka lähettää
-kirjeitä sen oman postiviraston kautta, ja valtio tietysti ei voi
-otaksua, että löytyisi pahanelkisiä kirjeen-lähettäjiä, jotka oman
-nimensä sijasta kirjoittaisivat Cornelius Nepos'en tahi Bar Cochba'n;
-eihän siihen tarvitse vannoa.
-
-Posti-leijona iskee kiinni kirjeesen, joka heitettiin hänen häkkiinsä,
-punnitsee sitä, tutkii, onko postimerkki oikeaan paikkaan kiinnitetty,
-toinen oikealle kuvertin yläpuolelle, toinen vasemmalle, ja vastaavatko
-merkit kirjeen painoa ja matkan pituutta; yht'äkkiä ärjähtää hän
-tuojalle:
-
--- "Miks'ei tähän ole nimeä kirjoitettu?"
-
--- "Onhan siinä nimi", vastasi toinen viattomasti.
-
--- "Mutta toinen nimi?"
-
--- "Suokaa anteeksi, yhdellehän ihmiselle se vaan menee."
-
--- "Kuinka? Sinä pöllö! Lähettäjän nimi, joka kirjeen lähettää. Se on
-tähän kirjoitettava. Mars takaisin! Kirje on takaisin vietävä ja nimi
-siihen kirjoitettava."
-
-Tuo kelpo palvelija teki niin kauan estelmyksiä, armollinen herra
-älköön lähettäkö häntä takaisin kirjeen kanssa, he asuvat niin etäällä,
-täytyy juosta monet portaat, kirjoittakoon herra ennemmin itse, onhan
-hänellä tuolla kynä kädessä, siitä ei ole paljon vaivaa; kunnes leijona
-kirjehäkissä antoi kivikovan sydämensä pehmetä ja otti raivoissaan
-kirjeen.
-
--- "No, mikä sen nimi on?"
-
--- "Hänen armonsa..."
-
--- "Mitä? Rupeisinko minä sinulle vielä tituleitakin kirjoittamaan? --
-Hänen nimensä?"
-
--- "Corinna Garanvölgyi."
-
--- "Khorin Aron Löwi?"
-
--- "Ei. Hän ei ole mikään juutalainen. Rouva."
-
--- "Piru sinut periköön! Kyllä minä sinun tavaan. Tuossa kynä, kirjoita
-itse!"
-
-Palvelija otti nyt kynän kouraansa ja riipusti niin kauniisti
-varpuisen-pään kokoisilla kirjaimilla emäntänsä nimen tuon "anonymin"
-kirjeen takasivulle, ettei siitä jäänyt ainoatakaan kirjainta pois;
-sitten otettiin se vastaan postiin ja annettiinpa siitä lisäksi
-kuittikin.
-
-Nyt sopii jo Corinnan olla varma siitä, että hänen anonymi kirjeensä
-epäilemättä menee määräpaikkaansa ja että se, jonka käteen se tulee,
-taatusti saapi ennen tietää, kuka kirjeen on lähettänyt, kuin mitä
-siinä sisässä on kirjoitettuna.
-
-Kampós herra sai ihan samana päivänä herra Bräuhäusel'in suusta tietää,
-että koko tutkinto-asia armosta oli siksensä jätetty ja että hän sen
-vuoksi saattaa ilman ankaria seurauksia kotiinsa mennä. Jos hänellä on
-jotakin muistuttamista, ilmoittakoon sen protokollaan pantavaksi.
-
-Kampós herra kiitti protokollasta, mutta hänen ei ole sitä tarvis; hän
-rientää mieluisammin jo kotia.
-
-Hän ei kauan matkaansa viivyttänytkään, vaan meni viikko-markkinoille,
-jossa hän heti tapasi erään omasta kylästään kotoisin olevan miehen;
-tämän kanssa sopi hän asiasta, ja kun mies oli hanhensa myynyt,
-lähtivät he kohta matkalle.
-
-Komitatin pääkaupungissa seisahtui hän pikimmältään postin eteen,
-kysyäksensä, eikö herralle olisi kirjettä. Siellä olikin yksi; sen hän
-siis otti mukaansa ja vei kotia.
-
-Vanha Garanvölgyi istui kamininsa edessä, Tacitusta lukien, kun Kampós
-herra palasi exilium'istaan.
-
-Tuo kunnon herra tuli suurella melulla, niinkuin
-semmoisen isänmaan-martyrin sopii, joka on neljä viikkoa asunut
-"Untersuchungshaft'issa", maannut lavitsalla ja syönyt vankiruokaa.
-
-Tämä oiva, isänmaallinen kansalainen tiesikin yhdessä henkäyksessä
-kertoa herra Garanvölgyille enemmän anekdoteja ja tapahtuneita asioita
-neliviikkoisen vankeutensa ajalta, kuin mitä Aladár elämänsä loppuun
-asti voi kahdeksan-vuotisista kärsimyksistään ladella.
-
-Mutta vanha herra iloitsi kuitenkin suuresti, että taas sai nähdä
-uskollisen ja rakkaan huoneenhaltiansa. Hän oli jo oikein ikävissään,
-kun ei niin pitkään aikaan ollut kuullut tuon jalon, perinpohjaisen
-patriotan kehupuheita.
-
-Kuinka onnellinen tämä nyt on, kun on ollut neljä viikkoa vankeudessa
-ja siitä saa loppumatta puhua! Kuinka helppo on ihmiselle "pientä iloa"
-hankkia!
-
--- "Mutta olinhan sen unhottaa. Minä toin yhden kirjeenkin postista.
-Hänen armoltansa Corinnalta."
-
--- "Kuinka tiedätte, että se on häneltä?"
-
--- "Se on kirjoitettu kuvertin ulkopuolelle. Nyt on semmoinen uusi
-järjestys voimassa."
-
--- "Kaunis järjestys. Näyttäkää se siis."
-
-Kirjeen nähdessään pudisti vanha herra päätään.
-
--- "Tämähän on Aladár'ille."
-
--- "Sallikaa minun nähdä. Todellakin! Tämä on varmaankin erhetys.
-Aladár pyörii rouvan päässä ja hänen kätensä juoksee sen mukaan. Mutta
-epäilemättä on kirje teidän kunniallenne aiottu. Muuten hän ei olisi
-lähettänyt sitä tänne kylään, vaan suoraan Kufstein'iin."
-
--- "Ehkä hän sen vuoksi lähetti sen tänne, jotta minä toimittaisin
-kirjeen Aladár'ille."
-
--- "Eipä suinkaan. Selvää, että kirje on teille. Onhan tähän
-kirjoitettu: 'täydellä kunnioituksella.' Jos se olisi Aladár herralle,
-silloin siinä seisoisi vaan: 'rakkaudella.' Eikö totta? Sen lisäksi on
-tähän vielä isoilla kirjaimilla piirretty 'joutuin' kolmella
-huutomerkillä. No, Aladár herran kirjeen päälle ei kenenkään tarvitse
-kirjoittaa 'joutuin', sillä sen tähden he eivät suinkaan sen enemmän
-kiirettä pidä. Teidän kunniallenne se on."
-
-Tämä viimeinen muistutus saattoi herra Garanvölgyinkin siihen luuloon,
-että nuorella rouvalla oli joku kiireinen asia hänen kanssansa
-päätettävänä, ja että tämä sentähden huomaamatta oli vaihtanut hänen ja
-Aladár'in ristinimet toisiinsa. Katsokaamme siis, mitä hän kirjoittaa.
-
-Mitä kauemmin Garanvölgyi luki kirjettä, sitä enemmän hämmästyi hän
-siitä; milloin katsoi hän kuverttia, milloin taas alkoi kirjettä
-uudestaan lukea; mutta hän ei voinut siitä selville päästä.
-
-"Yhdestä vankeudesta toiseen." -- Mitä hän sillä tarkoittaa? "Luopukoon
-morsiamestansa." Siitä hän sievästi voipi luopua, koska hänellä vielä
-on kymmenen vuotta aikaa odottaa. "Toiset kahleet toisten sijaan?"
-Sitte tuo anonymi allekirjoitus; ja ulkopuolella lähettäjän nimi.
-Sangen hullunkurista.
-
-Lopulta kohautti vanha herra olkapäitään; joku on ehkä tahtonut laskea
-sopimatonta leikkiä; kun vaan tietäisi, mikä sukkeluus siinä on.
-
-Tämän mietteen johdosta heitti hän kirjeen kaminin vieressä seisovaan
-paperikoriin; sillä on hyvä aamulla valkeaa sytyttää.
-
--- "Ja nyt, Kampós ystäväni, kertokaa enemmän mitä herra Bräuhäusel
-sanoi. Eivätkö he anna lipastani takaisin? Jospa hän lähettäisi edes
-muotokuvan kotia: sen sijaan sopisi hänen panna peili, jonka edessä
-saattaisi partaansa ajaa."
-
--- "Minäkin sitä pyysin, mutta hän sanoi, ettei sitä voi antaa;
-'Belegit' ovat Wien'iin lähetetyt."
-
--- "Mitä minä kuulen! Ehkä vielä Lontoon taidenäyttelyyn?"
-
--- "Suokaa anteeksi. Nuot lienevät siellä kovin tarpeesen. Seurauksen
-saapi vasta myöhemmin nähdä."
-
--- "Ehkä he antavat ne ulos painosta -- naurettavana lukemisena 'für
-die reifere Jugend?'"
-
-Áladár'in vinttikoira makasi sill'aikaa karhuntaljalla herra
-Garanvölgyin jalkojen juuressa ja kuulteli, pitäen somaa päätänsä
-komeasti ristiin lasketuilla etukäpälillään, englantilaisen flegmalla
-tuota hänen mielestään tyhjänveroista puhetta.
-
-Samalla ajettiin kolisten pihaan.
-
-Vinttikoira kohotti äkisti solakkaa kaulaansa ja rupesi kysymysmerkin
-muotoista häntäänsä hiljaa heiluttamaan.
-
--- "Joku tuttava tulee. Cziczke vainuu sen edeltäpäin", huomautti
-Kampós Garanvölgyiä tästä kohtauksesta.
-
--- "Cziczken on aika pitkä täällä sisällä, ja hän luulee jahtimiehen
-tulevan häntä kesannolle viemään."
-
-Cziczke kavahti kuitenkin ylös paikaltaan, ravisteli piikkistä
-kaulavyötänsä, kohotti päätään, piti toista korvaansa pystyssä ja alkoi
-ulista sillä vinkuvalla, kiihkeällä äänellä, jolla sensieluisten
-eläinten, joille luonto on suonut tunto-aistin, mutta ei puhe-kykyä, on
-tapa ilmoittaa, että he tietävät, mitä kukaan muu ei vielä tiedä.
-
-Minutin kuluttua kiljaisi koira ja hyppäsi herra Garanvölgyin luokse,
-koskien hiljaa hänen kylkeensä molemmilla etukäpälillään; sitte
-poukahti hän Kampós herran kaulaan ja nuoli hänen poskiansa; kohta sen
-jälkeen syöksi hän ovelle ja alkoi kynsiä sitä käpälällään, ja
-kääntäessään päätään takaisin herroja päin, näytti hän ponnistavan
-koiranposkiaan, osottaaksensa naurua.
-
--- "Kenestä iloitset noin suuresti, palvelijani?" sanoi Garanvölgyi
-surullisesti. "Kuka tuntuu sinusta noin hyvältä ihmiseltä?"
-
-Sill'aikaa kuului askelten ääni porstuasta ja nyt rupesi Cziczke täyttä
-kurkkua haukkumaan. Turhaan koetti Kampós sitä hillitä; Cziczke laski
-vaan sitä kovempaa.
-
-Sen jälkeen aukesi ovi ja vieras astui sisään.
-
-Se oli -- Aladár Garanvölgyi.
-
-Ei niinkuin teaterin näkymöllä on tapa, ensin horjahtaa taaksepäin,
-sitte kysyä: "Sinäkö se olet? Oletko se todellakin sinä? Eivätkö
-silmäni petä minua? Olenko nukuksissa vaiko hereillä? Laskevatko
-haltiattaret leikkiä kanssani?" Vaan kun he näkevät toinen toisensa,
-rientävät he esiin ja syleilevät toisiansa, tulisesti, innokkaasti; he
-eivät puhu mitään, heittäyvät vaan itkien toinen toisensa kaulaan ja
-pysyvät siinä kauan, autuaallisina. Kuka saattaisi semmoisena hetkenä
-puhua?
-
-Mutta Kampós herra: hän on joutunut suunniltansa. Hän hyppii, tanssii,
-nauraa, ja kun hän ei voi päästä Aladár'in silmien eteen, suutelee hän
-häntä, mihin vaan ulottuu, hänen hartioitansa, hänen selkäänsä, hänen
-päätänsä, vinttikoiran esimerkkiä seuraten; sitte juoksee hän ulos
-pihalle, aittoihin, talleihin, julistaen miehille, naisille, lapsille,
-viimeinpä ratsuhevosillekin: "Hän on tullut takaisin! Hän on kotona!
-Hän on tullut kotia! Sinä narri! Oletko nähnyt häntä? Etkö ole nähnyt
-häntä? Hän on tuolla sisällä! Hän on päässyt vapaaksi! Hyvä Herra ja
-Jumala minua auttakoon, hän on kotona!" Viiden minutin kuluessa juoksi
-hän koko kylän lävitse, eikä levännyt, ennenkuin hän, suurelta
-ilmoitusretkeltään takaisin palatessaan, kohtasi erään vastaansa
-tulevan rengin, joka kaukaa huusi hänelle: "Suuri herra! Herra
-huoneenhaltia! Ettekö vielä ole kuullut? Herra Aladár on tullut kotia."
-Sillä tavoin tulee oma uutinen ihmiselle takaisin. Vasta kun Kampós
-herra näin monipuolisesti oli tyhjentänyt uutisensa ja riemunsa
-sähköpatterian, rauhoittui hän niin paljon, että taas ilmestyi
-kastellissa, jossa hän näki molempien sukulaisten jo toinen toisensa
-vieressä istuvan ja tyvenellä mielin puhuvan.
-
--- "Tiesinhän minä sen, että herra Aladár tänäpänä tulisi kotia!"
-lausui hän suurella voitonriemulla. "Minä sanoin sen armolliselle
-herralle. Taikka kumminkin aioin sitä sanoa. Minä tunsin sen."
-
---- "Cziczke tunsi sen kuitenkin aikaisemmin, rakas Kampós", sanoi
-leikillisesti vanha Garanvölgyi, joll'aikaa Aladár sydämellisesti
-pudisti tuon innokkaan miehen kättä.
-
--- "Kas kunnioitettua herraa, kun ei tahdo sallia, että minä ennemmin
-tunsin hänen kotiintuloansa, kuin Cziczke", sanoi synkistyneenä Kampós
-herra, luoden kateellisen silmäyksen vinttikoiraan, joka jo
-tyytyväisenä oli laskenut kauniin, älykkään päänsä Aladár'in polvelle.
-"Mutta se on sentään totta, että minä sen varemmin tunsin! Enkö minä
-tuonut kirjettä Aladár herralle?"
-
-Vanhan herran mieleen juohtui nyt, mitä hän oli paperikoriin viskannut.
-
--- "Se on totta! Sinulle on jo joku, joka sinulle hyvää suo,
-kirjoittanut kirjeenkin Pest'istä; etsikää se esiin, Kampós, se on
-tuolla ruusupaperein joukossa."
-
--- "Ken lienee sen kirjoittanut?"
-
--- "Saat kohta nähdä. Varmaankin joku, joka tiesi vapautuksestasi
-ennen, kuin tänne saavuit. Tähän asti en sitä ymmärtänyt, mutta nyt
-ymmärrän jo täydellisesti. Lueppas se vaan!"
-
-Aladár luki kirjeen alusta loppuun, sitte -- silitti hän koiransa
-päätä.
-
-Cziczken ei ollut tapa semmoisia kirjeitä kirjoittaa.
-
--- "Mitä sanot siihen?" kysyi Garanvölgyi. "Ymmärrätkö sitä?"
-
--- "Minä ymmärrän hyvin. Rouva kälynne pelkää, että tulisin häntä
-ottamaan."
-
-Siihen kaikki neljä nauroivat. Vinttikoirakin.
-
--- "Onko enolla tuo avioliiton-kontrahti täällä?" kysyi Aladár.
-
--- "Sitä on uskollisesti talletettu."
-
--- "Lähettäkäämme se takaisin tuolle raukalle; älköön hän sen tähden
-levoton olko."
-
--- "Hyvä, varsin hyvä. Se on minun mieleeni. Usko vaan minulle sen
-takaisin-lähetys. Minun olisi ollut sangen vaikea, jos minun olisi
-täytynyt neuvoa sinua Corinnaa jättämään; mutta koska hän itse sen
-neuvon antaa, sopii tämä varsin hyvin. -- Harvinainen tapaus, että
-nainen kehoittaa ylkämiestään itseänsä jättämään, ja että se on
-sattunut sinulle, on sinulle suureksi onneksi. Kaksi armoa yhtenä
-päivänä! Toinen päästää kahdeksantoistavuotisesta, toinen
-elinkautisesta 'kovasta' vankeudesta."
-
-Ensimmäinen päivä kului Garanvölgyin kodissa jälleen-näkemisen
-hiljaisissa iloissa; toisena päivänä hämmästytti Aladár enoansa sillä
-tiedolla, että häntä haluttaa mennä ritari Ankerschmidt'ia
-tervehtimään.
-
--- "Sinä saatat mennä hänen luoksensa, hän on kunnon mies."
-
--- "Hän kävi minua Kufstein'issa tervehtimässä, minun täytyy siihen
-vastata."
-
--- "Sitä parempi."
-
-Aladár'ia kummastutti tämä enon myöntyväisyys, mutta hän ei siihen
-saanut häneltä tarkempaa selitystä. Eno salli hänen mennä.
-
-Ritari Ankerschmidt tiesi jo Aladár'in takaisin-tulosta ja häntä
-aavisti, että tämä rientäisi kohteliaisuuden vaatimusta täyttämään; hän
-hämmästyi kuitenkin suuresti kun edellä käypä sanansaattaja toisesta
-kastellista kylän päässä tuli kysymään, onko herra ritari kotona
-Aladár'ia varten.
-
-Tähän on kuitenkin tyytyminen ja sitten asiasta loppu tekeminen.
-
-Erzsike suljettiin täksi tunniksi kamariinsa, jott'eivät he edes
-sattumalta saisi nähdä toisiansa.
-
-Se olikin soveliasta, sillä sittekuin vapauden ilma oli suudellut hänen
-kasvojansa, oli Aladár vielä kauniimpi poika, kuin vankeudessa, ja hän
-pitää enemmän huoltakin itsestään. Sitä täytyi Ankerschmidt'inkin
-tunnustaa, kun hän pudisti hänen kättään, että muutos oli ollut
-suuresti hänen eduksensa.
-
--- "Hyvä herra, minä tulen nyt kiittämään teitä siitä, että tuonoin
-kävitte minua yksinäisyydessäni katsomassa."
-
--- "Ei kestä kiittää", sanoi ritari tuimalla äänellä, osottaen
-vieraalleen tuolia, "Se oli minulta uteliaisuutta, ei mitään muuta.
-Halusin nähdä sitä hurjanrohkeaa poikaa, joka neljäkymmentä-yhdeksän
-sydän-yöllä sai minut vuoteeltani juoksemaan ja milt'ei ollut minua
-vangiksi ottaa keskellä rykmenttiäni."
-
--- "Kuinka? Tekö se olitte?"
-
--- "Minä. Jos olisin tietänyt, että te tulitte vaan vähäisen
-husari-osaston kanssa, olisin minä ottanut teidät vangiksi; mutta
-hurjanrohkea yritys onnistui. -- Tästä näette, että me olemme vanhoja
-vihollisia."
-
--- "Sangen pitkällä sotilakolla."
-
--- "Se on totta. Meidän ei enään ole lupa tapella, mutta röykistellä
-saamme toistemme suhteen kuinka paljon hyvänänsä."
-
--- "Sitäkin vaan asianomaisen luvan rajoissa. Muutoin ei meillä tule
-olemaan paljon tilaisuutta osottaa röyhkeyttä toisillemme, sillä
-muutaman päivän perästä lähden minä pois täältä, ja sen jälkeen tuskin
-viivyn kauan yhdessä paikassa."
-
-Ankerschmidt katsoi synkästi nuorukaiseen ja sanoi hänelle
-nuhtelevaisesti hiljaisella äänellä, jossa tuntui hyväntahtoisuuden
-hellyys:
-
--- "Nuori mies! älkää saattako itseänne mihinkään uuteen
-onnettomuuteen. -- Teitä täytyisi surkutella." ("Kenen" taikka "minkä"
-tähden?)
-
--- "Oi, en", vastasi nauraen Aladár. "Älkää luulko, että minä sillä,
-etten kauaksi yhteen paikkaan jää, tarkoitin guerilla-sotaa
-metsistöissä taikka emissarina ilmestymistä ja katoomista; sitä vaan,
-että aion tiedustella jotakin työtä, jolla voin elättää itseni."
-
--- "Kuinka?"
-
--- "Tietysti. Kiinteä omaisuuteni on takavarikkoon otettu: pää-omaa
-minulla ei koskaan ole ollut, ja minä en mieli ilmestyä puolalaisena
-missään herrastalossa."
-
--- "Mutta teidän enonne on rikas ja rakastaa suuresti teitä; sen tiedän
-varmaan."
-
--- "Juuri sentähden en voi jäädä hänen luoksensa. Mitä ajattelette,
-hyvä herra, jos enoni sukulaiset minusta sanoisivat, etten minä
-rakkaudesta ole hänen luonansa, vaan perinnön halusta?"
-
-"No, tämä on minun miehiäni", ajatteli itsekseen Ankerschmidt, "ylpeä,
-niinkuin minä itsekin."
-
--- "Sitte, hyvä herra, meitä ei ole niin kasvatettu, että jos ei meillä
-ole mitään pellolla, me katselemme puuta, Me voimme elää jäälläkin. Jos
-kadotamme suuret virkamme, hyvä, me menemme kotia kyntämään, emme sitä
-itke; jos peltomme otetaan meiltä pois, opimme jotakin, meistä tulee
-prokatoreja, insinörejä, vuorimiehiä. Minä puolestani olen diplomilla
-varustettu insinöri; minä ymmärrän ammattini, jos kukaan. Tuolla on
-Tiszan järjestämis-yhtiö; siinä on minua varten halpa, pieni virka
-avoinna, jota riennän pikemmin kuin paremmin vastaan-ottamaan, ja tämä
-virka tuopi myötänsä sen, etten kauan saa pysyä yhdessä paikassa, sillä
-siellä täytyy todellakin aina olla liikkeellä."
-
-Ankerschmidt sormi harmaata tukkaansa; hän rupesi pelkäämään, ettei
-ainoastaan hänen tyttärensä, vaan hän itsekin vielä joskus suuresti
-rakastuisi tähän nuorukaiseen.
-
---- "Mutta tuo virka tuottaa paljon vastuksia ja vaivaa."
-
---- "Päinvastoin. Se on varsin mieluinen virka. Ei ole sidottu
-mihinkään paikkaan -- eikä herraan."
-
-Itsenäisyyden suloinen tunne loisti hänen silmistänsä. Ankerschmidt
-näki sen hyvin.
-
--- "Mutta sanokaa minulle nyt", lausui ritari tuttavan-tapaisella
-hymyllä, "kuinka tuommoinen alituisesti kauas kutsuva virka miellyttää
-nuorta morsianta?"
-
-Nyt oli Aladár'in vuoro synkistyä.
-
--- "Semmoista minulla ei ole."
-
--- "No, mutta eihän teistä liene tullut Maltan ritari? Nuori
-kolmenkymmenen vuotinen mies. Minulta se ei ole salassa, että teillä on
-sangen jalo, kaunis, nuori morsian, johon minun on ollut onni
-personallisesti tutustua."
-
--- "Se on jo mennyt asia", sanoi Aladár keveäverisesti.
-
--- "Olisiko liitto jo purjettu?"
-
--- "Minua ei miellytä siitä puhua."
-
--- "Mutta minua miellyttää. Muistakaa, että minäkin olen avioliittoon
-kelpaava nuorukainen, leskimies. Minä kovin haluan tietää, missä minun
-varakseni syntyy avonainen paikka, onko sen taikka tämän nuoren naisen
-sydän vakantti vaiko ei?"
-
-Aladár kuunteli hymyillen kokkapuhetta.
-
--- "Hyvä herra, te sanoitte että olemme vanhoja vihollisia. No, minä
-ainakin osotan teille, etten minä sitä ole. Älköön kumpikaan meistä
-morsiantani naiko!"
-
--- "Onko teillä syytä tätä sanoa?"
-
--- "On."
-
--- "Mitenkä hän on teitä loukannut?"
-
--- "Semmoista ei mies, jossa on hiukkakin turhamielisyyttä, tunnusta."
-
--- "Ovatko panetelleet teitä hänen edessään?"
-
--- "Oi, ei kukaan."
-
--- "Oletteko sattunut yhteen hänen kanssaan?"
-
--- "Me emme vielä ole toisiamme tavanneet."
-
--- "Se on siis tapahtunut vaan kirjallisesti?"
-
--- "Niin."
-
--- "No, nuori ystäväni, siinä ei ole tarpeeksi syytä eroon. Kirjoitettu
-puustavi antaa monta kertaa syytä väärään käsitykseen. Yhden kirjeen
-tähden ei saa kokonaista elämää hävittää. Menkää hänen luoksensa ja
-puhukaa hänen kanssaan. Minä en puhu teidän yksityisen asianne tähden;
-siihen minulla ei ole mitään oikeutta sekaantua. Mutta minä käännyn
-teidän oikeudentuntoonne. Te unkarilaiset olette kuuluisat siitä, että
-pidätte oikeudesta kiinni, ja teidän pitäisi tietää, että yksin
-vekselin-väärentäjältäkin kysytään: oletko tämän kirjoittanut,
-ennenkuin häntä tuomitaan. Sitä vähemmin minä uskon, että vanhassa
-Unkarissa olisi tavallista morsiantansa tuomita, ennenkuin on häntä
-kuulustellut."
-
--- "Usein kuulusteleminen on suurin syytös. Muuten te kuitenkin olette
-oikeassa, hyvä herra. Minun täytyy mennä hänen luoksensa; muussa
-tapauksessa tulee hänestä loukattu asianosainen -- mutta sitä minä en
-tahdo."
-
--- "No, se ilahuttaa minua. Ensi rynnäkössä minä siis kuitenkin olen
-voittanut teidät."
-
--- "Taistelo-kenttä on todellakin jäänyt teidän valtaanne. Minä antaun
-ja sanon hyvästi."
-
-He pudistivat kättä eikä kumpikaan sanonut toiselle: "näkemiin asti."
-
-Aladár ajatteli pois mennessään: "tuo on ikävä ihminen, sillä hän
-tietää salaisuuteni, tänne en minä enää tule." Ankerschmidt taas
-ajatteli itsekseen: "hänen oli täällä ikävä olla, hän ei enää tule
-tänne."
-
-Oli kuitenkin hyvä, että tämä yhtymys tapahtui, sillä Aladár pääsi sen
-kautta suuresta vaarasta, niinkuin seuraavasta nähdään.
-
-Aladár lähti toisena päivänä Pest'iin ja koska yhdessä päivässä ei ole
-kahta aamupuolta, odotti hän seuraavan päivän vastaanotto-hetkeä,
-jolloin hän meni Corinnan luokse.
-
-Aladár'in ilmestyminen koski suuresti kauniin lesken hermoihin.
-
--- "Ah! Tekö se olette? Suokaa anteeksi, mutta sydäntäni rupesi
-yht'äkkiä kovasti tykyttämään."
-
-Aladár'in täytyi rientää hänen avuksensa ja viedä hänet nojatuoliin.
-Nainen oli tainnoksiin joutumaisillaan.
-
--- "Tämä odottamaton tulo! Ah, minä olen niin heikkohermoinen. Kaikki
-vaikuttaa minuun niin."
-
-Aladár pyysi kauniisti, että hän soisi itselleen aikaa tointumiseen;
-jos on hajusuolaa talossa, käyttäköön sitä voimistuaksensa.
-
--- "Ah, te ette voi mieleenne kuvailla, kuinka hermoni ovat
-heikontuneet siitä asti, kuin teidät viimeiseksi näin."
-
--- "Te olette sangen paljon tuskaillut minun tähteni."
-
--- "Oi, sangen paljon", huokasi nainen, ivaa käsittämättä. "Uskokaa,
-Aladár, että joka kerta, kuin istuin kirjettä teille kirjoittamaan,
-tuli minuun aina semmoinen sydämen-ahdistus, etten voinut sitä päättää.
-Kun minun täytyi ajatella, mimmoiseen tilaan te olitte joutunut, ah!"
--- Tässä rouva tiesi sangen sydämellisesti värisyttää itseään, joka
-erittäin kaunisti häntä. Rachel ei olisi sitä paremmin tehnyt.
-
--- "Minun ei ollut niin paha olla, kuin luulette: katsokaapas, en ole
-siitä edes harmaantunut."
-
--- "Ah, mutta mitä kaikkia teidän täytyi kaivata! Kun sitä ajattelen,
-taas tuo sydämen-tykytys."
-
--- "Ei mitään kaipausta. Joka toinen päivä yksi sotamiehen-leipä. Eikö
-siinä kylläksi yhdelle ihmiselle?"
-
--- "Ah! minä pyydän, älkää laskeko leikkiä. Tämä ei ole kaunista
-leikkiä." Nainen näytti olevan kahden vaiheella, nauraisiko vai
-itkisikö hän.
-
--- "Minä en suinkaan leikkiä laske. Se oli varsin hyvä, että minua
-siihen totutettiin, sillä sitä voin nyt kumminkin hyödykseni käyttää."
-
--- "Mitenkä? Mutta älkää laskeko leikkiä, sitä pyydän. Se kiihdyttää
-minua kovasti."
-
--- "Minä en laske leikkiä. Puhun aivan vakavasti, kun minun taas on
-elämääni uudesta ulottaminen, minä aluksi ainakaan tuskin saatan luvata
-itselleni muuta kuin paljaan leivän. Maatilojani en saanut takaisin."
-
--- "Mutta ehkä..."
-
--- "Ei ole mitään 'ehkä', sillä minä en niitä pyydä, eikä niitä minulle
-suinkaan lähetetä."
-
--- "Mutta minkätähden ette pyydä niitä?"
-
--- "Sentähden, että tulen toimeen ilman niitä. Minulla on jo virka,
-josta elän."
-
--- "Missä? Mimmoinen?"
-
--- "Ei juuri rautatien konduktörin; mutta ei paljon enemmänkään: pieni
-insinörin-virka Tiszan järjestämisessä."
-
--- "Mutta sehän on kovin vaivaloinen."
-
--- "Onpa kyllä. Minun täytyy enimmäksi osaksi asua kalastajain majoissa
-ja lauta-vajoissa."
-
--- "Mutta miksi ette jää enonne luokse?"
-
--- "Siksi, että ihminen mielellänsä on oma herransa. Minun täytyy
-myöskin ajatella sitä, että joskus menen naimisiin, ja vaimoni saatan
-kuitenkin ennemmin viedä lauta-vajaan Tiszan sululle, kuin enoni
-taloon."
-
-Jos Corinnalla olisi ollut sydän, ei hänen näihin sanoihin olisi
-tarvinnut lausua, että hänen sydäntänsä kauheasti tykyttää, vaan:
-"ystäväni, mitä on minun, se on sinunkin; ja minä itse olen sinun
-kaupanpäälliseksi, jää tänne, älä mene edemmäksi; me voimme elää
-onnellisina." Mutta tietysti on paljon edullisempi vetää esiin
-sydämen-tykytystä ja hermon-heikkoutta.
-
-Corinna odotti, että Aladár nyt heti ottaisi puhuaksensa heidän
-vanhasta välistänsä, joka sen lisäksi vielä oli kontrahdillakin
-vahvistettu, ja piti itseään semmoista tapausta varten valmiina
-äkillisellä pyörtymyksellä tekemään loppua kosimis-ryntäyksestä.
-
-Aladár ei kuitenkaan ottanut tätä asiaa esiin.
-
-Hän kysyi Corinnalta, käykö hän teaterissa, mitä uusia operoita on
-annettu, kuinka ne häntä miellyttävät, mitä uusia nimiä hänen
-lempi-papukaijansa siitä saakka on oppinut, onko hänen ollut tapa
-ratsastaa, vieläkö tähtipää ratsuhevonen on jälellä, ja muita sellaisia
-joutavia.
-
-Kun sitte Corinna jo alkoi suuresti valittaa sydämen-tykytystä, nousi
-Aladár äkisti ylös; hän neuvoi sydämellisesti morsiantaan pitämään
-vaaria siitä, ettei hänen hermotautinsa pääsisi pahaan valtaan,
-jonkatähden hänen mitä pikemmin tarvitsi matkustaa Emsiin tahi
-Ostende'en. Ja tämän sanottuansa suuteli hän kauniisti hänen kättänsä
-ja meni pois.
-
-Tämä oli viimeinen kädensuudelma, jonka Corinna sai Aladár'ilta.
-
-Aladár saattoi nyt olla varma siitä, että tämä rakkaus, "qua" rakkaus,
-jo todellakin on loppunut, ja niinmuodoin on hyvä sitä kontrahtinakin
-"in optima forma" hävittää.
-
-Hän tiesi jo, että tohtori Grisák oli Corinnan asianajaja; hän meni
-siis suoraan hänen luoksensa.
-
-Tohtori Grisák otti tulijaa suurella kohteliaisuudella vastaan,
-niinkuin on tapa vastaan-ottaa sitä, jota pelkää ja jota ei rakasta.
-
--- "Ainoastaan hetkeksi pyydän saada teitä vaivata, hyvä herra", sanoi
-Aladár lainoppineelle; "minulla on eräs kontrahti Garanvölgyin
-leskirouvan kanssa, joka on teidän klienttinne."
-
--- "Minä tiedän; minä tunnen sen kontrahdin."
-
--- "Sitä parempi. Minun ei siis tarvitse asiaa laveammin esittää. Minä
-en tätä nykyä ole siinä tilassa, että voisin naiselle, joka tulisi
-puolisokseni, tarjota uhkeita oloja."
-
-"Ah, tämä tulee vinculum'in tähden", ajatteli itsekseen tohtori Grisák.
-
--- "Oletteko puhunut rouvan kanssa?"
-
--- "Minä tapasin hänet ja huomasin, ettei hänenkään haluta tätä liittoa
-jatkaa."
-
--- "Ja te?"
-
--- "Minä en sitä millään tapaa pahakseni pane. Minussa on hyvin vähän
-runoilijaa; avioliiton-asioissa olen sangen suvaitsevainen. Hänellä on
-täysi oikeus purkaa liitto."
-
--- "Mutta kontrahdit?"
-
--- "Juuri niitten tähden tulin teidän luoksenne, sillä heikkohermoisen
-naisen kanssa ei sovi asiaa päättää. -- Nämät kontrahdit täytyy meidän
-mitättömiksi tehdä."
-
--- "Ja mitkä ovat teidän ehtonne?"
-
--- "Minun? -- No, aivan yksinkertaisesti: että rouva Garanvölgyi
-antakoon takaisin minun kirjani ja minä annan takaisin hänen."
-
--- "Ja te ette tahdo tuoda esiin mitään vaatimuksia niistä oikeuksista,
-joita tämä kontrahti teille antaa?"
-
--- "Enhän minä pakoittane ketään naista itselleni väkisin puolisoksi
-rupeemaan?"
-
--- "Mutta omaisuuteen katsoen?"
-
--- "Ah! Ettäkö ottaisin omaisuuden ilman morsianta? Ei, hyvä herra, se
-ei ole minun virkani."
-
--- "Hyvä herra!" lausui tohtori Grisák, nousten tuoliltaan ja kumartaen
-Aladár'ia, "te olette todellakin jalo ihminen."
-
-Aladár kohautti olkapäitään.
-
--- "Senkö tähden, etten varasta, etten rosvoa?"
-
--- "Sillä tavoin saatamme sangen pian asiasta sopia. Puheen-alainen
-kontrahti on minun hallussani. Onko teillä oma kappaleenne muassanne?"
-
--- "Tässä sekin on."
-
--- "Tehkää hyvin ja kirjoittakaa siihen, ettette edusta itsellenne
-minkäänlaisia tähän kontrahtiin perustuvia oikeuden-vaatimuksia."
-
--- "Minä en suinkaan kirjoita mitään, mutta jos sallitte, poltan minä
-kappaleeni tässä kaminissa; tehkää tekin samoin minun kontrahtini ja
-siten menkööt molemmat tuhaksi."
-
--- "Mutta minkätähden ette tahdo tähän kirjoittaa?"
-
--- "Sentähden, etten tahdo antaa rouva Garanvölgyille todistusta siitä,
-että olen häntä, viimeisen yhtymyksemme jälkeen, hetkeäkään ajatellut.
-Jos ei tämä teitä miellytä, jätän asian advokatilleni ja te saatte
-sitte yhdessä sen päättää."
-
-Tohtori Grisák ei saattanut tätä tilaisuutta kynsistään päästää ja
-pyysi Aladár'ia taas istumaan, suostuen siihen, että kontrahdit
-yksinkertaisesti vaihdettaisiin, ja hän heittäisi omansa kaminiin.
-
-Sittekuin tohtori oli pannut luotettavaan paikkaan talteen Aladár'in
-antaman kontrahdin, astui hän ystävällisesti hymyillen tämän eteen ja
-kuiskasi hänelle salaperäisellä silmän-räpytyksellä:
-
--- "Hyvä herra! Te olette tänään ollut varsin aulis ja jalomielinen
-semmoisessa asiassa, jossa laki oli vihollisenne auttamattomasti
-käteenne antanut. Tämä teko ei jää palkitsematta. Pankaa muistoonne,
-että tohtori Grisák, se silmälaseilla varustettu tohtori Grisák, jota
-teidän enonne herra Garanvölgyi oli lypsintuolilla istuttanut, kaikkein
-ensimmäiseksi sanoi teille, että te ehkä varemmin kuin luulette taas
-tulette yhtä rikkaaksi kuin ennenkin; ja te ette ole katuva, että
-jalomielisesti annoitte kädestänne pois, mitä oli toisen omaa."
-
-Aladár nauroi aika lailla tätä puhetta, josta vaan se tarttui hänen
-huomioonsa, että oliko vanhus todellakin pannut herra tohtorin
-lypsintuolille istumaan?
-
--- "Siihen, hyvä herra, ja hän tahtoi, että minä istuttaisin rokkoa
-hänen lampaisinsa, koska olen tohtori, Mutta siitä minä en ole häneen
-suuttunut, en millään muotoa."
-
-Ja todistaaksensa, ettei hän ensinkään ollut suuttunut, saattoi hän
-ulos portaille asti Aladár'ia, joka ei vielä sielläkään saanut
-tukahutetuksi iloisuuttansa siitä, että tohtoria oli asetettu
-lypsintuolille istumaan. Kaikki muut, mitä tämä oli lausunut, oli hän
-jo aikaa sitten unhottanut.
-
-
-
-
-XI.
-
-Eräs köyhä rouva.
-
-
--- "Isä kulta, minun on sentään kovin vaivaloista näin yksinäni talossa
-olla."
-
-Näin puhui muutamana päivänä Ankerschmidt'in tytär suuttuneelle
-isällensä.
-
--- "Mitä sinä tarkoitat?"
-
--- "Minulla pitäisi olla jotakin rouvan-tapaista seurassani, jonka
-kanssa minun sopisi jakaa talonaskareet ja järkevistä asioista puhua."
-
--- "Sinä olet oikeassa. Joku seura-nainen."
-
--- "Niin. Joku hiljainen, ymmärtäväinen nainen, jolle jo on tullut
-järki päähän."
-
--- "No, semmoista rouvaa tahtoisin minäkin löytää. Mutta mistä sen
-saamme?"
-
--- "Minä koetan tiedustella."
-
--- "Tiedustella? No, hanki siis joku."
-
-Parin päivän perästä otti Erzsike taas tästä asiasta puhuaksensa.
-
--- "Isä kulta, minä olen jo löytänyt tuommoisen meille soveliaan
-rouvan."
-
--- "Olet jo löytänyt? Mistä?"
-
--- "Muuan ystäväni, jonka Wien'issä tunsin, on ehdoittanut minulle
-erästä sangen hyvää naista."
-
--- "Hyvää? Minua kummastuttaa, ettei sitä Wien'issä pidetty."
-
--- "Onneton vaimo, köyhä; meni naimisiin vastoin isänsä tahtoa, joka
-sen jälkeen hylkäsi hänet."
-
--- "Sen -- uskon."
-
--- "Mutta hänen miehensä oli heittiö, joka vaan sentähden otti hänet,
-että luuli saavansa paljon rahaa hänen kanssansa."
-
--- "Niinhän aina käy. Onko siinä mitään uutta? Että kaikki vaimot vasta
-sitte tämän tietävät, kuin se jo on tapahtunut?"
-
--- "Hänen miehensä rupesi sitte käymään oikeutta isää vastaan vaimonsa
-myötäjäisistä, mutta oikeudessa tuli ilmi, että isällä oli valta olla
-hänelle mitään antamatta, ja hän kadotti asiansa."
-
--- "Sen uskon! Muuallakin on ihmisillä vielä järkeä. Tätä eivät nuoret
-kavalierit ota uskoaksensa. He luulevat, että heti kuin joku on vanha
-ihminen, on siltä jo järki sääreen lentänyt."
-
--- "Tuo ilkeä, paha mies alkoi sitte vimmastuneena kiusata puolisoansa,
-löi häntä, pieksi häntä."
-
--- "No, mutta älä nyt sentähden itkuun purskahda! Eihän tuo sinua
-lyönyt."
-
--- "Mutta semmoista kataluutta: kun lyö vaimoansa!"
-
--- "Se on totta. Mutta jos sinä rupeet kaikkia lyötyjä vaimoja
-itkemään, täytyy sinun nousta aikaisemmin ylös, sillä muuten ei aika
-siihen riitä."
-
--- "Niin, mutta siinä ei vielä ollut kyllin, että hän löi häntä: sitä
-rouva vielä olisi kärsinyt, mutta kerta kun hän päihtyneenä tuli
-kotia..."
-
--- "Se vielä lisäksi?"
-
--- "Niin, ravintolasta, jossa hän oli pelannut pois rouvansa viimeisen
-koristeen, silloin pyysi hän häneltä sitä sormusta, jonka hän oli
-äidiltään saanut, ja kun rouva ei tahtonut sitä hänelle antaa, heitti
-hän hänet ulos ovesta kadulle, ja rouva parka sai maata siinä
-kynnyksellä aamuun asti."
-
--- "Ohoh, se hirtehinen!"
-
--- "Niinpä juuri! Rouvalla ei sen jälkeen ollut mihin mennä.
-Tuttaviensa luokse hän ei kehdannut kääntyä; isänsä huoneesen ei hän
-uskaltanut palata; hän oli pakoitettu palvelukseen rupeemaan."
-
--- "Näetkös, se on kevytmielisyyden palkka."
-
--- "Wien'in ystäväni ehdoittaa hartaasti seura-naiseksi meille tätä
-köyhää vaimoa, jota sallimus niin on kukistanut, ja joka varmaankin on
-oleva sangen kiitollinen, jos hän voi päästä niin rauhalliseen
-perheesen kuin meidän."
-
--- "Kyllä, mutta eikö hän ole pahanluontoinen vaimo?"
-
--- "Oi, kaikkein lempein maailmassa, itse kärsivällisyys."
-
--- "Sinä uskallat siitäkin takaukseen mennä? Mistä sen tiedät?"
-
--- "No, minä päätän, että hänen täytyy olla semmoinen, sittekuin hän on
-jaksanut ääneti kärsiä niin paljon loukkauksia."
-
--- "Hja, se on ihan toista, sitä sinä et ymmärrä. Sekin, joka antaa
-miehensä lyödä itseään, saattaa olla todellinen harpyia."
-
--- "No, sitä hän ei ole, eipä suinkaan. Sinä suostut siis siihen, että
-otamme hänet tänne?"
-
--- "Olkoon menneeksi, minä en sillä väliä pidä. Mutta saat nähdä, että
-vaikkapa häntä maitoon, voihin kastaisit, hän kuitenkin juoksee
-takaisin miehensä luokse."
-
--- "Sinä et niinmuodoin pane vastaan? Saanko kirjoittaa tohtori
-Grisák'ille, että hän lähettäköön hänelle matkarahoja?"
-
--- "Saat, saat."
-
--- "Sinä et kysy vaimon syntyperää?"
-
--- "Mitä minä siitä huolisin, mikä hänen syntyperänsä on! Kun vaan
-hänen vanhempansa olivat kunniallisia ihmisiä."
-
--- "Oi, he olivat sangen kunniallisia ihmisiä. Hänen äitinsä on jo
-ollut kauan kuollut, mutta hänen isänsä on varsin kelpo, rakastettava
-ihminen."
-
--- "Niinkö luulet? Vaikka hän hylkäsi hänet?"
-
--- "Voihan hän vielä antaa hänelle anteeksi."
-
--- "Jos minä olisin hänen sijassansa, minä tuskin sitä uskoisin."
-
--- "Sinä sallit siis, että otamme hänet tänne. Kiitoksia, tuhansia
-kiitoksia!"
-
-Erzsike suuteli niin monta kertaa isänsä kättä, että tämä lopulta oli
-pakoitettu uskomaan, että tuo köyhä rouva täysin määrin ansaitsee sitä
-luottamusta, jolla tyttö niin hartaasti koettaa häntä miellyttää.
-
-Muutaman päivän kuluttua sai Erzsike kirjeen Pest'istä.
-
-Kun hän oli lukenut sen kamarissaan, kului paljon aikaa, ennenkuin hän
-uskalsi mennä isänsä luokse, jottei tämä hänen silmistänsä huomaisi,
-että hän oli itkenyt. Muutaman kerran yritti hän jo menemään, mutta
-hänen täytyi kuitenkin palata takaisin ja uudestaan itkeä kuuro, sillä,
-hän ei voinut sitä tukehuttaa.
-
-Mutta kun hän vihdoin tuli isänsä eteen, osasi hän kuitenkin siinä
-määrässä salata mieli-alaansa, että vanha herra kysyi häneltä:
-
--- "No, minkätähden olet noin hyvällä mielellä?"
-
--- "Tuo eräs köyhä rouva."
-
--- "Ja mitä on tuon köyhän rouvan tapahtunut?"
-
--- "Hän on jo saapunut Pest'iin."
-
--- "Terve tulleeksi. Lähetetään vaunut häntä vastaan."
-
--- "Umpivaunut, eikö niin?"
-
--- "Miksikä juuri umpivaunut? Sopiihan hänen kaleseillakin tulla."
-
--- "No, mutta salli nyt, että umpivaunut lähetetään."
-
-Erzsike silitteli niin kauniisti isänsä kasvoja, joihin jo oli kasvanut
-uutta partaa tuuman paksulta, että hänen täytyi käsittää, kuinka se
-olisi vastoin kaikkea kohteliaisuutta ja vanhaa tapaa, jos ei uutta
-seura-naista umpivaunuissa tuotettaisi. Olkoon siis sekin menneeksi
-Tarvitaanko vielä mitään?
-
--- "Kyllä tarvitaan. Mutta älä rypistä tuolla tavoin kulmakarvojasi.
-Ystäväni kirjoittaa, ettei tuolla köyhällä olennolla ole edes
-kunnollisia vaatteita, joissa voisi eteemme ilmestyä."
-
--- "Tuhat tulimmaista! Tuo on siis vähällä vaivalla matkustanut. Minun
-tulisi kai lähettää hänelle rahaakin, eikö niin?"
-
--- "Ei; miksikä? Minä olen ajatellut, että kun täällä meillä on niin
-paljon vaatteita, joita Hermine jätti jälkeensä, me lähettäisimme
-hänelle niistä; minä en niitä kumminkaan käytä ja täällä ne vaan
-pahentuvat."
-
--- "Mutta, kultaseni, sinä et tiedä, mimmoinen tuo kunnon nainen on
-vartaloltaan; entäs jos hän olisi lihava persona?"
-
--- "Oi, ei suinkaan."
-
--- "Mistä sen tiedät?"
-
--- "Joka on niin paljon kärsinyt, se ei suinkaan ole lihava; hän on
-varmaankin hyvin laiha."
-
--- "Mutta jos hän olisi lyhytläntä; tiedäthän, että Hermine oli pitkä."
-
--- "Sen hän tietää auttaa. Se on naisten asia, sitä et sinä ymmärrä,
-isä kulta."
-
--- "Minä en sillä väliä pidä; lähetä hänelle mitä tahdot."
-
-Erzsike ei nyt odottanut pitempiä puheita; hän juoksi pois, haki esiin
-koffertin ja hatturasian, latoi niihin kaikki, mitä täydelliseen
-naispukuun tarvitaan, Herminen vaatevarastosta, pienimpään kapineesen
-asti, joitten välttämätön yhteys on vaan naissydämen tietämä salaisuus.
-Sitte käski hän valjastaa hevoset, selitti kuskille kauan jotain ja
-antoi hänelle vihdoin lasin viiniäkin, jotta hän selvemmin tehtävänsä
-käsittäisi. Ja tänä päivänä oli hän sitte myöhään iltaan asti
-erinomaisen hyvällä mielellä; milloin hän ei itkenyt, nauroi hän aina.
-
-Ankerschmidt meni koko päiväksi metsästämään; alkoi näet kurpan-pyynnin
-aika. Hänen jahtimiehensä oli ennustanut, että tänä keväänä tulisi
-sangen runsaasti kurppia, sillä vuosi oli märkä.
-
-Aivan myöhään illalla tuli hän jahdista kotia; hänellä olikin ollut
-voitto, koko viisi kappaletta koristi hänen jahtilaukkunsa silmuksia.
-
-Erzsiken täytyi saada tietää jokaisen yksityisen kurpan surmasta, ja
-tyttö kuultelikin tätä kertomusta suurella tarkkuudella, silmiänsä isän
-hehkuvista kasvoista pois kääntämättä, ikäänkuin hän asian paraimmin
-ymmärtäisi.
-
--- "Minä ammuin vielä kuudettakin, mutta se peijakas haavoittui vaan,
-ja kun yritin sitä ylös ottamaan, puikahti se pensastoon, josta en enää
-voinut sitä löytää, vaikka etsin sitä kuun laskuun asti. No, huomenna
-minä sen löydän."
-
--- "Aiotko mennä huomennakin pois?"
-
--- "Varhain aamulla, sinun vielä nukkuessasi."
-
--- "Mutta päivälliseksi tulet kotia?"
-
--- "Päivällisen kannan laukussani."
-
--- "Ja tuletko taas näin myöhään illalla kotia?"
-
--- "Vähäistä myöhemmin vielä, sillä kuu laskee myöhemmin."
-
--- "Oi, älä jää niin kauaksi pois!"
-
--- "Mutta, rakas lintuseni, silloin juuri kurpat ovat liikkeellä."
-
--- "Kyllä; mutta sill'aikaa tulee tuo köyhä rouva."
-
--- "Tuo 'eräs köyhä rouva.' Tuhat tulimmaista! Tuon köyhän rouvan minä
-kohtaan täällä ylihuomennakin, vieläpä kuukauden päästäkin, mutta
-kurpat lähtevät tiehensä, sillä ne ovat muuttolintuja, Pidäthän sinä
-itsekin kurpanpaistista? Jo pienenä lapsena sanoit joka kerta, kuin
-näit pyssyn olallani: isä, ammuppa kurppia!"
-
--- "Tiedätkö mitä? Mitä olet minulle aikonut, se jätä illaksi, ja kun
-sitte tulee minun osani vuoro, älä ammu sitä, vaan jätä se sinne ja
-tule kotia."
-
--- "No, semmoisella seremonialla ei ole vielä yhtään ruhtinatarta
-odotettu, kuin tätä sinun erästä köyhää rouvaasi. No hyvä, minä tulen
-kotia kello yhdeksän."
-
--- "Oi, ei, ei; sinun täytyy tulla kotia kello seitsemän."
-
--- "Pyhän Hubert'in kautta sen sanon! minä en tule kotia aikaisemmin
-kuin puoli yhdeksän."
-
--- "No, tuon pienen puolen tunnin saatat vielä tinkiä pois."
-
--- "Mutta kun jo annoin sanani Pyhälle Hubert'ille."
-
--- "Kuka tietää, kuuliko hän sen. Paitsi sitä saatat sen ylihuomenna
-täyttää."
-
--- "No, olkoon menneeksi, minä tulen siis kotia kello kahdeksan. Jos
-sattuisin pari minutia kauemmin viipymään, älköön siitä mitään
-soimausta tulko. Saakeli soikoon! Kuinka paljon minun on kärsiminen
-yhden köyhän rouvan tähden, jota en koskaan eläissäni ole nähnyt."
-
--- "No, näetkös, kuinka hyvä isä sinä olet?"
-
-Näin pakoitettuna tyttärensä kiitosta ansaitsemaan, koetti ritari
-Ankerschmidt sillä tavoin hankkia itselleen vahingonkorvausta, että hän
-seuraavana aamuna lähti tuntia aikaisemmin metsästysretkelle. Mutta
-Pyhä Hubert kosti Ankerschmidt'ille sen, että tämä oli sallinut tinkiä
-pois osan hänelle annetusta lupauksesta, sillä aamupäivällä ei hän
-saanut ammuttaviinsa enempää kuin kaksi kurppaa ja näistäkin hän
-kiukuissaan ampui toisen niin mäsäksi, ettei maksanut vaivaa sitä
-maasta nostaa; iltapäivällä sen sijaan kello viiden aikaan lähetti
-pyhimys hänelle semmoisen raju-ilman, jota ei vielä rohkeinkaan
-kalenterin-tekijä ole uskaltanut niin aikaiseksi keväällä ennustaa.
-Että hän kuitenkin kastumatta pääsi kotia, siitä sai hän yksistään
-kiittää niitä kotia päin kulkevia rattaita, jotka hän tiellä tapasi.
-Muutoin ei hän paljon olisi pitänyt ilmalla väliä; hänen jäsenensä
-eivät olleet sokerista ja olivat kyllä usein olleet suomärät.
-
-Sade odotti kuitenkin siksi, että hän oli päässyt sisään portistaan,
-jolloin se äkisti rupesi saavittain valamaan vesijoukkojansa,
-ukkosenjyrinällä ja tulenleimauksilla.
-
-Erzsike juoksi häntä vastaan huolestuneilla kasvoilla.
-
--- "No, sinä paha tyttö," soimasi ritari vihastuneena; "sinä olet kai
-rukoillut velhoja niskoilleni. Tunnusta pois, pikku noita, että olet
-rukoillut tätä rajuilmaa minua kotia ajamaan."
-
--- "Oi, en suinkaan", vastasi tyttö vapisten. "Sitä en suinkaan ole
-rukoillut, en tosiaankaan. Hyvä Jumala, hyvä Jumala! Hän on matkalla;
-kuinka hänen käy tässä hirveässä myrskyssä?"
-
--- "Hän? Kuka 'hän'?"
-
--- "Voi, tuo köyhä rouva."
-
--- "Tuo 'eräs köyhä rouva?' Tuli ja leimaus! Tämä ei ensinkään ajattele
-sitä, tuleeko hänen isänsä märäksi kuin metsähiiri, vaan että tuo
-'köyhä rouva' ei pelästyksestä sairastuisi umpivaunuissa. -- Hiiden
-pönkkä!"
-
-Suuttunut metsästäjä syöksi vimmastuneena kamariinsa, johon jokainen
-myöntänee hänellä olleen täyden syyn, jos ajattelee, mikä ääretön
-onnettomuus se on elämässä, kun ihminen ihan samasta paikasta, josta
-hän eilen ampui kuusi kurppaa, tänäpänä saa vaan kaksi ja näistäkin
-toisen niin rikki ammuttuna, että siitä kohta tuli metsästäjän-hachée;
-silloin vielä lisäksi raju-ilma ajaa hänet kotia ja täällä hänen oma
-lapsensa ei tahdo ensinkään isänsä onnettomuutta sääliä. Niin sydämetön
-on maailma metsästäjien kärsimysten suhteen! Kamarissaan käveli hän
-äristen edes takaisin, perin vihastuneena onnettomuutensa välillisiin
-ja välittömiin syihin: pyssyynsä, joka ei tarpeeksi hajota hauleja;
-tuuleen, joka karkottaa pois otuksen; Hubert'iin, joka on noin
-kostonhimoinen; sateesen, jota ei mihinkään tarvita, ja tuohon erääsen
-köyhään rouvaan, jonka tatari nyt taloon tuopi. Tämä on kaunis pikku
-alku!
-
-Raju-ilmaa kesti yhä vielä, kun hän akkunasta huomasi kotia palaavat
-vaununsa. "No, köyhä rouva on nyt täällä, mutta hevos parkani! Hänelle
-ei ole voinut mitään pahaa tapahtua, mutta hevoseni on varmaankin tuo
-kuski hylky kuolijaksi ajanut. Jos otan häntä tutkistellakseni, vastaa
-hän tietysti: ei, hän on ajanut käyden aina tänne asti. Lisäksi hän nyt
-ei tässä sateessa voi kävellyttää hevosia."
-
-Ankerschmidt heittäysi vihdoin kiukuissaan pitkäkseen sohvalle ja
-yritti olemaan stoalaisena: hän ei pidä milläkään väliä; maailmaa ei
-kuitenkaan voi paremmaksi tehdä.
-
-Yht'äkkiä kuulee hän, että joku hiljaan avaa ovea. Se lienee Erzsike.
-Tietty, että se oli hän.
-
-Pelon-alaisena pisti hän pienen käheräisen päänsä sisään puoleksi
-avatusta ovesta ja etsi silmillään isäänsä.
-
--- "Oletko suuttunut?" kysyi hän lapsellisesti itkevällä äänellä.
-
--- "Olen!" vastasi muristen ritari.
-
--- "Älä ole suuttunut," sanoi lempeästi viihdyttäen tyttö, astui isänsä
-luokse ja yritti kääntämään asiaa leikilliseksi hyväilyksi, tavotellen
-isän kättä.
-
--- "Väisty pois!" huusi tuimasti Ankerschmidt, vetäen äkisti kätensä
-pois, jonka jälkeen tyttö heti vaipui hänen rintaansa vastaan ja,
-peittäen kasvojansa, alkoi niin katkerasti itkeä, että isä pelästyneenä
-hypähti ylös: "No, mikä nyt? Minkätähden itket noin kovin? Onko kukaan
-eläissään nähnyt noin ohutta poslinia, joka heti särkyy, jos vähän
-kovasti huudan? Olenko minä sinua loukannut? Millä olen sinua
-loukannut? No, älä itke! Enhän minä enään ole suuttunut. Vielä tuon
-järjettömän lapsen sydän pakahtuu itkusta. No, sanoinhan jo, etten
-enään ole suuttunut; minä en ole ollutkaan suuttunut, laskin vaan
-leikkiä. Nouse nyt ylös. Istu tähän viereeni. Täytyykö olla noin
-arkatunteinen? Eikö enää saa laskea leikkiäkään kanssasi? Kaikki on
-hyvin, suutele minua nyt kauniisti, äläkä enään itke".
-
-Erzsike käsitti puheen ja kääri kätensä isän kaulan ympäri, sitte
-suuteli hän häntä, mutta itkusta ei käynyt niin helposti herkeäminen;
-siihen tarvittiin aikaa.
-
-Lopuksi täytyi Ankerschmidt'in tuoda esiin leikillisiä, naurua
-herättäviä lauseita, saattaaksensa Erzsikeä takaisin tavalliseen
-elämäänsä, ja sillä tavoin rupesi vähitellen hymy puhkeemaan esiin
-viimeisten kyynel-pisarain lävitse, niinkuin taivaankaari pilvistä.
-
--- "No, sanoppas nyt, mitä tahdoit lausua."
-
--- "Hän on jo täällä. -- Hän on saapunut tänne."
-
--- "Tuo eräs köyhä rouva? No, kiitos kaikkivaltiaan, että hän nyt kerta
-on täällä, jottei häntä enää tarvitse odottaa! Nyt ei häntä siis enää
-mikään vaivaa?"
-
--- "Voi, paljon!" huokasi tyttö. "Köyhä rouva on kovin kipeä."
-
--- "Hänen täytyy siis laskea levolle. Hänelle täytyy keittää teetä; hän
-on varmaan vilustunut matkalla."
-
--- "Ethän sinä suutu?"
-
--- "Mitähän enää suuttuisin?"
-
--- "Teethän, mitä sinulta pyydän? Ainoastaan yhtä."
-
--- "No niin; mitähän nyt pyydät?"
-
--- "Tuo köyhä rouva tahtoisi nähdä sinut, ennenkuin häntä nukkumaan
-lasketaan."
-
--- "Onko hän utelias minuun? Hänen uteliaisuutensa on siis suurempi,
-kuin hänen päänkivistyksensä; se on hyvä merkki. Minun on siis toinen
-takki ylleni pukeminen, eikö niin?"
-
--- "Oi, ei, noinkin on hyvä; vielä parempikin."
-
--- "Näinkin on hyvä? Se niinmuodoin ei ole mikään turhia vaativa dami?
-Minun tulee siis mennä ja toivottaa hänelle hyvää iltaa? Enkö minä
-häiritse häntä?"
-
--- "Etpä suinkaan; tule nyt vaan sinne."
-
--- "No, jos se on välttämättömän tarpeellista hänen parantumiseensa,
-että hän minut näkee, olkoon menneeksi."
-
-Ankerschmidt päätti nousta sohvalta. Erzsike kääri molemmat
-kätensä hänen käsivartensa ympäri ja vei hänet sillä tavoin siihen
-asunnon-osaan, jossa hänen oma kamarinsa oli.
-
-Ensimmäisessä kamarissa, Herminen entisessä asunnossa, seisoi vielä
-valkoisella esiripulla varustettu vuode, siitä asti koskematta.
-
-Tälle vuoteelle vei nyt nuorempi tytär ritari Ankerschmidt'in.
-
-Erzsike veti valkoisen esiripun toisen puoliskon syrjään, ja siinä näki
-ritari Ankerschmidt valkoisilla tyynyillä sairaana, tunnotonna, silmät
-sisään vajonneina, kasvot vahankeltaisina, huulet tulisesti hengittäen,
-tuon "erään köyhän rouvan" -- oman rakkaan tyttärensä -- onnettoman
-Herminen...
-
-... -- "Kuski! valjasta vaunut uudestaan ja riennä takaisin kaupunkiin
-lääkäriä noutamaan!"
-
-Näin kaikui Ankerschmidt'in ääni porstuan portailta.
-
--- "Noilla väsyneillä hevosilla?"
-
--- "Niin. Noilla väsyneillä hevosilla!"
-
--- "Tässä raju-ilmassa?"
-
--- "Niin. Tässä raju-ilmassa!"
-
-Ankerschmidt'in talossa ovat yöt sangen pitkät tämän päivän perästä.
-Talossa on sairas; semmoinen sairas, joka ei nuku öisin.
-
-Ritari Ankerschmidt ja hänen nuorempi tyttärensä istuvat vuorotellen
-sairaan vuoteen vieressä, välisti myöskin yhdessä, likistäen toinen
-toisensa kättä, ja valvovat hänen tähtensä.
-
-Sairas näkee aina unta siitä, että hän nyt on morsian. Hän puhuu
-kuiskaillen salaisesta ihastuksestansa, armaastansa, jota hän rakastaa,
-jota hän jumaloitsee. Hän kertoo, kummoinen hänen morsiuspukunsa on
-oleva, kummoinen seppele: myrtistä ja valkoisista ruusuista. Hän puhuu
-häävieraista, jotka saattavat häntä alttarille ja siellä seisovat hänen
-ympärillänsä; pappi kysyy kauniisti: rakastatko häntä? rakastan. Hän
-kertoo, kuinka kaunis ylkämiehen pieni talo on, johon hän viepi
-morsiamensa; sen ympärillä on vähäinen puutarha, pihalla kyyhkysiä,
-akkunassa talvi-vehreää, sisällä laulavat iloiset palkolliset. Ja
-lopuksi palaa hän aina takaisin häneen itseen, joka on niin uljas, niin
-rakastettava, milloin onnellinen, milloin onneton, milloin sankari,
-milloin vainottu. Mutta hän on kaikkialla lemmikkinsä kanssa, tuntee
-hänen tunteitansa, elää hänen elämäänsä. Tämä ei saata mennä mihinkään,
-jossa hän ei näkisi häntä, tämä ei voi ilmestyä niin, ettei hän häntä
-syleilisi; vasta kun he ovat yhdessä, poistuu tyhjyys maailmasta.
-
-Ja tätä kestää yöstä yöhön.
-
-Unentietäjät arvelevat, että se tyttö, joka unissaan on nähnyt itsensä
-kuolleena ruumiinarkussa, ennen pitkää tulee morsiameksi; mutta se,
-joka uneksii olevansa morsiamena, mitä he siitä sanovat?
-
-Ja kun hän sitte heräsi, kuinka hän kauhistuu siitä, mistä on nähnyt
-unta; kuinka hän haaveksivalla hirmulla kertoo sisarellensa, mitä
-hirveitä unia hänellä on ollut! Taas oli hän nähnyt hänet, rakastanut
-häntä!
-
-Hän rakastaa unessaan sitä, jota hän hereillä ollessaan vihaa; hänen
-sielunsa käypi hänen perässään, etsii häntä, on onnellinen sen kautta,
-jota hän valveilla kauhistuu, jota hän pelkää ajattelemasta.
-
-Yksi ajatus häntä erittäin vaivaa. Kun hän jo tuon ihmisen
-kiusaamisesta oli ruumiillisesti ja hengellisesti sortunut, näytti tämä
-hänelle lakikirjan, jossa oli monta pykälää, ja osotti sormellaan yhtä
-niistä: "Katso, jos sinä jättäisit minut ja palaisit takaisin isäsi
-luokse, pakoitan minä tämän lain voimalla sinua tulemaan takaisin
-herrasi kynnykselle. Sillä jos minä en tahdo sitä, et sinä ikinä voi
-minua jättää; jos minä sanon tuomarille, että rakastan sinua, antaa hän
-sinut takaisin valtaani, sillä siinä ei ole kyllä, että sinä sanot:
-minä vihaan häntä!"
-
-Tämä uhkaus vainoo häntä koko päivän, niin kauan kuin hän on hereillä:
-tästä puhui hän sata kertaa isällensä, sisarellensa, eikä usko heitä,
-kun he vakuuttavat, ettei semmoista lakia ole missään maailmassa: oi,
-hän näki sen, luki sen! ei ole mahdollista siitä päästä.
-
-Ja kun hänen sitte taas täytyy mennä maata, kuinka hän pelkää noita
-tarjontelevia unen-näköjä!
-
--- "Herätä minä usein", pyytää hän sisartansa, "älä anna minun
-raskaasti nukkua; kun näet, että olen levoton, puhuttele minua, siitä
-minä toinnun; jos puhun unissani, pudista minua, älä salli minun nähdä
-unta. Voi se on kauheata, kun aina täytyy nähdä unta!"
-
-Lääkäri, joka usein tuli tänne kaupungista, sanoi, että yhä enenevä
-hermotauti oli hänet vallannut, jota vaan suotuisa mieli-alan vaihtelu
-voisi poistaa.
-
-Parasta olisi, jos hän laillisesti tulisi miehestään eroitetuksi ja
-sitte etsisi huvitusta maailmassa.
-
-Ankerschmidt'illakin oli sama mieli, ja hän päätti neuvotella tohtori
-Grisák'in kanssa laillisesta avioliiton erosta.
-
-Eräänä erinomaisen kauniina kevätpäivänä oli Hermine jo niin paljon
-toipunut, että hänen sallittiin tunniksi mennä alas puutarhaan ja
-Erzsiken taluttamana kävellä vihannalla nurmella.
-
--- "Tämä päivänpaiste, tämä viheriä ruoho parantaisi minut", sanoi
-Hermine, sisarensa olkapäätä vastaan nojaten, "jos ei vaan tuota yhtä
-ajatustani olisi."
-
--- "Kyllä se katoo."
-
--- "Tuskin se katoo, ja kun se tulee minuun, silloin kellastuu
-mielestäni ruoho ja minun on vilu auringon paisteessa."
-
--- "Katsos, kuinka orvonkukat aukenevat", lausui Erzsike, sisarensa
-aatteille toista suuntaa antaaksensa, kumartui ruohikkoon, poimi siitä
-muutamia noita kevään siivoja lapsukaisia ja tarjosi niitä Herminelle.
-"Kuinka suloinen lemu niillä on!"
-
-Hermine haisteli tarjotuita orvonkukkia ja heitti ne inholla pois
-luotansa.
-
--- "Hyi! Ne haisevat aivan semmoiselta, kuin nuot sikarit, joita hän
-poltti."
-
-Erzsike hämmästyi tästä suuresti. Näitä armaita orvonkukkasia ei kukaan
-vielä ollut tuolla tavoin loukannut. Hän ei uskaltanut enää poimia
-niitä.
-
-Hän istui Herminen kanssa jollekulle puutarhan-penkille. Hermine jatkoi
-ahdistustaan:
-
--- "Olisi kuitenkin parempi, jos en tulisi terveeksi. Nyt kun olen
-sairaana, ei kukaan säälistä soimaa minua; mutta jos minua ei mikään
-vaivaisi, juohtuisi isäni mieleen, mitä olen häntä vastaan rikkonut."
-
--- "Hän on sen sinulle jo aikaa sitten anteeksi antanut."
-
--- "Minä tiedän, että sinä et saanut lepoa ennen, kuin hän oli sanonut
-sinulle, ettei hän enään ole suuttunut minuun; mutta hän ei ole
-saattanut sitä unhottaa, yhtä vähän kuin minä koskaan olen saattanut
-sitä itselleni anteeksi antaa."
-
--- "Katsos, tuolla hän juuri tulee luoksemme; sinä näet, kuinka hän
-nytkin hymyilee sinulle."
-
-Ankerschmidt tulikin silloin heitä kohti, eräästä käytävän käänteestä.
-
--- "Minä en näe, että hän hymyilisi; minä näen, että hän on suuttunut."
-
--- "Sentähden näet niin, että aurinko paistaa häntä silmiin."
-
-Mutta Hermine oli tällä kertaa oikeassa; Ankerschmidt'in katsanto oli
-todellakin sangen synkkä.
-
-Erzsikekin huomasi sen, mutta hän ei tahtonut sitä.
-
--- "Tule tänne vaan, isä", huusi hän heleällä, iloisella
-leikillisyydellä; "me kinailemme tässä Herminen kanssa; hän väittää,
-että sinä olet suuttunut, minä taas, että sinä hymyilet."
-
--- "Vai niin? Tietysti minä hymyilen", sanoi Ankerschmidt, heidän
-luoksensa astuen, ja oli hyvällä mielellä olevinansa.
-
--- "Mutta hän alkoi nyt vasta", kuiskasi Hermine Erzsiken korvaan. Hän
-ei ollut vielä uskaltanut suoraan puhutella isäänsä, siitä asti kuin
-oli kotia tullut.
-
-Ankerschmidt kuuli tämän kuiskauksen ja kiiruhti häntä rauhoittamaan.
-
--- "Niin, minä olin vähän huonolla mielellä, sillä sain juuri tiedon
-eräästä oikeudenasiasta, jonka tähden minun täytyy lähteä Pest'iin, ja
-minua pahoitti, kun minun on teidät tänne jättäminen."
-
--- "Näetkös, että minä olin oikeassa", kuiskasi Hermine. "Ruohokin on
-keltaista, kun sitä katselen."
-
--- "Älä sure, tyttäreni; sill'aikaa kuin minä olen Pest'issä, pyydän
-lääkäriä jäämään tänne."
-
-Hermine sanoi taas kuiskaten Erzsikelle:
-
--- "Pyydä kauniisti isäämme, ettei hän lähetä lääkäriä tänne. Minä olen
-mielelläni sairaana."
-
--- "Minkätähden, lapseni?" kysyi huolestuneena Ankerschmidt ja silitti
-Herminen otsaa. "Minkätähden sen sanot?"
-
-Hermine lähetti taas vastauksen vaan sisarellensa.
-
--- "Sentähden, että niin kauan kuin olen sairaana, isäni ei ole
-vihastunut minuun."
-
--- "Oi, rakas lapseni", sanoi Ankerschmidt, syleillen kadonnutta
-lastansa, "mitä sinua isäsi viha kauhistuttaa? Isän viha on mesi ja
-balsami sallimuksen vihaan verrattuna, ja sinä olet pikemmin kokenut
-jälkimmäistä kuin edellistä."
-
-Hermine katsoi liikutettuna isänsä silmiin ja tarttui molemmin käsin
-hänen käteensä.
-
--- "Totta, totta", hengähteli hän hiljaa ja painoi sitte päänsä alas;
--- "ja kuinka myöhään me sen opimme!"
-
--- "Mutta, lapsukaiseni, minun täytyy kohta matkalle lähteä, sillä tämä
-asia on sangen tärkeä."
-
--- "Oi, isä kulta!" lausui siihen Erzsike; "mihinkä sinä näin illan
-suussa lähtisit? Me emme laske sinua."
-
--- "Tulimmaista, tekö ette tottelisi minua! Huomenna aamulla minun
-täytyy olla Pest'issä, maksakoon mitä tahansa."
-
--- "Yöllä on matka paha."
-
--- "Ei suinkaan paha. Entäs posti? Se kulkee koko yön. Tämä ei ole
-ensimmäinen matkani yöllä."
-
--- "Mutta minkätähden riennät noin?"
-
--- "Minkätähden, minkätähden? Mitä sinä sitä ymmärtäisit, jospa sen
-tietäisitkin? Latinaksi sanotaan: 'periculum in mora.' Katsos,
-vaunutkin ajavat jo esiin. Menkää nyt kamariinne. Pidä vaaria
-Herminestä, ettei hän mene ulos, jos ilma on ruma."
-
--- "Mutta sinun matkavaatteesi ja muut?"
-
--- "Ei tarvita mitään, kaikki on jo säälitty", kiiruhti Ankerschmidt
-puhetta pikaisesti päättämään, ja suudeltuaan molempia tyttäriänsä,
-hyppäsi hän avattuihin vaunuihin, joitten eteen neljä varsaa oli
-valjastettu, sekä lähti suurella kiiruulla pois.
-
-Hermine seisoi porstuan portailla eikä liikahtanut paikaltaan, niin
-kauan kuin vielä saattoi kaukaa nähdä sitä pölypilveä, jota poistuvat
-vaunut perästänsä tuoksuttivat.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ankerschmidt riensi niin pölyisenä, kuin hän oli vaunuista noussut,
-ylös tohtori Grisák'in luokse.
-
--- "Oletteko saanut kirjeeni?" kysyi lakitieteen tohtori.
-
--- "Se toi minut tänne."
-
--- "Ymmärsikö teidän kunnianne sen sisällystä?"
-
--- "Täydellisesti. Tuo ihminen tahtoo siis käydä oikeutta,
-pakoittaaksensa pois lähtenyttä puolisoansa kotia palamaan."
-
--- "Yhteiskunnallinen oikeudenkäynti-järjestys, Itävallan lakikirja..."
-
--- "Minä en kysynyt, mitä ne sisältävät. Mitä tarkoittaa tämä ihminen
-sillä?"
-
--- "Saanko puhua suoraan?"
-
--- "Sitä hartaasti pyydän."
-
--- "Minä tunnustan siis suoraan, etten minä tässä yrityksessä näe
-muuta, kuin että herra Straff tahtoo kiristää rahaa teidän
-kunnialtanne."
-
--- "Minua ilahuttaa suuresti, että teillä on se ajatus."
-
--- "Straff on komissi-frateri (heittiö); sitä ei ole kieltämistä.
-Teidän kunnianne on sangen kelpo mies. Straff on yhtä vakuutettu
-edellisestä kuin jälkimmäisestä, ja siihen perustaa hän koko laskunsa.
-Teidän kunnianne kädessä ei ole mitään semmoista todistusta, joka lain
-edessä saattaisi olla perusteena siihen, että vaimo pääsisi erilleen
-miehestään. Ilman semmoista -- muistakaa, kuinka kovin siveelliset
-hallituksemme mielipiteet ovat -- ei vaimo saa elää miehestään
-erinänsä. Avion-eron asioissa pitää molempien riitapuolten
-tuomio-istuimen edessä tunnustaa leppymätöntä vihaansa. Niin kauan kuin
-herra Straff sanoo, että hän rakastaa puolisoansa, emme voi hänen
-mitään."
-
--- "Meidän täytyy niinmuodoin ostaa häneltä tuo sana, että hän 'vihaa'
-vaimoansa."
-
--- "Täytyy -- niin on tapa."
-
--- "Varsin hyvä, mikä lienee hinta?"
-
--- "Sitä en vielä ennakolta tiedä sanoa; mutta minä luulen, että meidän
-täytyy määrätä kymmenen-tuhatta florinia sovinnoksi."
-
--- "Annetaan. Pankaa, herra tohtori, asia kohta toimeen. Niin pian kuin
-avion-eron juttu päätetään meidän eduksemme, saatte te minulta
-vaivanpalkkioksi niinikään kymmenen-tuhatta florinia, Ja nyt, antakaa
-minulle paperia ja kynä, jotta saisin kirjoittaa osoituksen Wien'in
-pankkiirilleni ja sitoumuskirjan teille. Tehkää hyvin, dikteratkaa,
-kuinka minun tulee se kirjoittaa!"
-
-
-
-
-XII.
-
-Mikä Archimedeen ruuviksi nimitetään?
-
-
-Tohtori Grisák riensi tämän hänelle aivan edullisen ehdoituksen perästä
-heti ensimmäisellä pikajunalla Wien'iin. Straff'in asuntoon tultuansa,
-tapasi hän siellä vielä toisenkin vanhan tuttavan; herra Maxenpfutsch
-oli siellä.
-
-Kun tohtori Grisák oli astunut esikamariin, huomasi hän jo kohta
-ensi silmäyksestä, millä kannalla täällä asiat olivat. Kaikkiin
-huonekaluihin oli näet ilman poikkeuksetta painettu eräs virallinen
-sinetti, joka osotti, että täällä oli käynyt velkojia.
-
-Jo ulkopuolella ovea kuuli herra Grisák, että sisällä kaksi ihmistä
-piti suurta melua, päälliseksi vielä yhtä haavaa, ja ettei mikään
-leikinteko ollut riidan aineena; siitä hän sai sitä varmemman tiedon,
-kun hän avasi oven ja omin silmin näki, kuinka nuot molemmat hyvät
-tuttavat melusivat niin likellä toinen toistaan, kuin kumpikin olisi
-tarkoittanut, että vastustajan, maksoi mitä maksoi, täytyisi nenällään
-kuulla, mitä toinen hänelle sanoi.
-
--- "Ah, hyvät herrat! Mistä te riitelette tuommoisella tieteellisellä
-kiivaudella?" kysyi leikillisesti tohtori Grisák toraavílta, jotka
-hänet nähtyänsä kovasti säpsähtivät. "Mikä epäilyksen-alainen thesis on?
-Enkö minä voisi olla avuksi sen suorittamisessa?"
-
-Sill'aikaa kuin Maxenpfutsch, kokonaan hämilleen joutuneena, näytti
-etsiskelevän sanoja, jotka vastaisivat hänen kiukkuansa, pisti Straff,
-olkapäitään kohauttaen kätensä housujensa taskuihin ja vastasi
-leikillisesti:
-
--- "No, me pidämme kunnioitetun ystäväni kanssa toisillemme esitelmiä
-vekseli-oikeudesta, eikä hän tahdo käsittää, että, vaikkapa hän
-aikaisemmin antoi panna huonekalut takavarikkoon, jos toinen myöhemmin
-tullut velkoja on todeksi näyttänyt, että nämät ovat olleet vaimoni
-huonekaluja, ja vekselissä myöskin on vaimoni nimi, tämä saa viedä ne
-pois. Sehän on ihan luonnollista."
-
--- "Mutta piru vie", ärjäsi siihen Maxenpfutsch. "tämä ei ole mitään
-leikintekoa! Suvaitkaa katsoa, herra tohtori, tässä ovat vekselit,
-joista minä olen tuolle ihmiselle antanut kymmenen-tuhatta florinia."
-
--- "No, no, ainoastaan viisituhatta; sillä hän kirjoitutti aina
-kahdenkertaisesti."
-
--- "Minä en sano mitään! Vekselit puhuvat. Kymmenen kappaletta, kukin
-tuhannen florinin. Mitä arvoa minä voin panna noihin viheliäisiin
-huonekaluihin?'"
-
--- "Sitähän minäkin sanon."
-
--- "Mutta sillä tavoin olen minä häviöön joutunut mies."
-
--- "No, enkö minä sitä ole?"
-
--- "Mutta minä en voi ymmärtää tämän herran hyvää mieltä! Hän ottaa
-minulta lainaksi kaikki rahani; hän ei voi niitä takaisin maksaa ja
-siitä hän vielä nauraa!"
-
--- "Minä pyydän", sanoi tohtori Grisák, "sallikaa minunkin saada
-suunvuoroa. Ehkä ei vielä kaikki ole hukassa. Paljonko herra Straff on
-velkaa herra Maxenpfutsch'ille?"
-
--- "Uskokaa pois, tohtori, se oli ainoastaan viisituhatta florinia."
-
--- "Mutta vaikkapa vaan niinkin paljon, mihin kummaan olette ne
-menettänyt?"
-
--- "No, oikeuden-käyntiin appeani vastaan. -- Siihenkin olette te minua
-saattanut, herra tohtori; ettekö voinut minulle sanoa, tarjoustani
-hylätessänne, ettette ota asiaa ajaaksenne sentähden, että testamentti
-on tuolle vanhalle narrille antanut oikeuden elämän ja kuoleman
-suhteen?"
-
--- "No, mutta siihen ette ole saattanut kaikkia rahoja hukata."
-
--- "Oi, heittäkää se sikseen! Te tiedätte varsin hyvin, että jos
-lakitieteen tohtoria vaan edes tervehtää kadulla, se jo maksaa rahaa.
-Jos joku joutuu konkurssitilaan, sanokoon vaan: 'minulla on ollut
-oikeuden-käynti', ja hän katsotaan aivan syyttömäksi. Sitte täytyi
-minun myöskin elää arvoni mukaan. Mitäpä Wien'issä muutama tuhat
-florinia on semmoiselle miehelle, joka on ottanut ylhäisen herran
-tyttären puolisokseen? Voinko minä siihen mitään, ettei tuo ylhäinen
-herra mitään antanut?"
-
--- "No, mutta löimme vähän korttiakin, eikö totta?"
-
--- "No, sitäkin. Kuka ei korttia lyö? Minä tahtoisin tuntea semmoisen
-ihmisen. Hyvä, ettei minua soimata vielä siitäkin, että olen polttanut
-sikaria."
-
--- "Jospa ette vaan olisi polttanut minun sikareitani!" ärisi
-myrkyllisestä herra Maxenpfutsch, jota varsinkin se seikka suututti,
-että hänen velallisensa nytkin poltti cabanoja.
-
--- "Minä pyydän, vähän hiljempaa menoa, hyvät herrat", sanoi
-lepyttäväisesti tohtori Grisák. "Sallikaa minun puhua. Entäs jos olisi
-mahdollista asiaa ystävällisesti sovittaa? Herra Maxenpfutsch olisi
-luullakseni varsin tyytyväinen, jos hän voisi saada takaisin nuot
-viisituhatta florinia ynnä laillisen koron kanssa."
-
--- "Mitä sanotte lailliseksi koroksi?"
-
--- "No -- minä otaksun kymmenen prosenttia."
-
--- "Vai niin! Ja mitä arvelette, herra tohtori?"
-
--- "Se riippuu kokonansa kunnioitetusta ystävästäni, herra Straff'ista.
-Tehkää hyvin, herra ystäväni, kuunnelkaa minua. Hänen kunniansa herra
-Ankerschmidt on käskenyt minun ruveta käymään oikeutta teidän kanssanne
-hänen tyttärensä avion-erosta."
-
--- "Mutta siitä ei tule mitään, sillä minä tahdon rouvan kotia."
-
--- "Tahdotte kotia!" kiljaisi Maxenpfutsch, raivoissaan päätänsä
-pudistaen; "eihän teillä ole edes tuolia, jolle voisitte häntä istumaan
-panna."
-
--- "Se saadaan, jos hän tulee takaisin."
-
--- "Hän ei tule, hyvä herra", sanoi häijynkurisesti tohtori Grisák.
-"Ankerschmidt tarjoo teille siinä tapauksessa, ettette aseta mitään
-estettä avion-eroa vastaan, sangen kauniin summasen sovinnoksi."
-
--- "Kuulkaa, kuulkaa!" kiihoitti tämän kuultuaan Maxenpfutsch
-Straff'ia.
-
-Mutta Straff kysyi vaan ylenkatseellisesti:
-
--- "Mikä tuo kaunis summanen on?"
-
--- "Sitä ansaitsee sanoa summaksikin", vastasi tohtori Grisák, lyöden
-rintaansa ja takkinsa nappeja avaten. "Tässä on minulla osoitus
-pankkiin; suvaitkaa lukea: 'kymmenen-tuhatta florinia puhtaassa
-rahassa.'"
-
--- "Kuulkaa, kuulkaa!" kehoitti Maxenpfutsch Straff'ia.
-"Kymmenen-tuhatta florinia. Ottakaa pois, ottakaa heti. Suostukaa,
-hyvä herra!"
-
-Mutta Straff vastasi, kylmäverisesti ivaten:
-
--- "Minun tulisi suostua, eikö niin? Ja sitte heti antaa pois teille
-koko nuot kymmenen-tuhatta florinia? Suudelkaa minua kumminkin 'a
-conto' tuommoisesta mielettömästä ajatuksesta."
-
--- "Ei, ei, minulle tulee vaan minun viisituhatta florinia. Luovunpa
-vielä koroistakin, hyvä herra! Saatanko enempää tehdä?"
-
--- "Oih, menkää te tiehenne, älkää pilatko asioitani!" sanoi Straff,
-työntäen luotaan velkojaansa. Sitten asettui hän, käsivarret ristissä,
-tohtori Grisák'in eteen ja lausui, vahvasti puhaltaen yhteen
-likistettyjen huuliensa välistä:
-
--- "Herra tohtori! Tätä ehdoitusta minä olen odottanut. Minä tiesin
-varsin hyvin, että näin täytyi käydä. Mutta asia ei ole vielä kypsynyt.
-Minä en ole semmoinen narri, joka tämänpäiväisestä varpusesta annan
-pois huomispäivän kurjen. Ensinnä on tarpeellista, että koko tämä
-'affäri' käy Ankerschmidt'ilaisille mitä ikävimmäksi, sillä minä olen
-varma siitä, että jos minulle tänään ehdoitellaan kymmenen-tuhatta
-florinia, jotta minusta päästäisiin, minulle kuukauden päästä
-tarjoomalla tarjotaan kaksikymmentä-tuhatta; siitä minä vakuutan
-teitä."
-
--- "Mutta, hyvä herra!" huusivat yhtä haavaa Grisák ja Maxenpfutsch.
-
--- "Ja nyt on kaikki keskustelu päättynyt; minun kanssani
-ei saata enempää puhua. Minä olen hasardipelaaja. Koko voitetun
-summan jätän minä rulettipöydälle: siinä on kymmenen-tuhatta
-florinia! Kaksinkertaisesti taikka ei mitään! Minä tahdon saada
-kaksikymmentä-tuhatta taikka rouvani kotia. Ja nyt, älkää riidelkö
-kanssani enää, sillä minä huolin kehoituksesta yhtä vähän kuin kipeä
-hevonen. 'Faites vos jeux, messieurs!'"
-
--- "Minä pyydän, sananen vaan", rukoili vielä herra Maxenpfutsch
-ristityillä käsillä.
-
--- "Ei mitään enempää. Puoti on kiinni."
-
--- "Te olette inhoittava ihminen!"
-
--- "Minä tiedän sen. Juuri siihen luotankin."
-
-Herra Maxenpfutsch syöksi epätoivoissaan ulos huoneesta, mutta jäi
-seisomaan portaitten alapäähän, tiedustellaksensa tohtori Grisák'ilta,
-saattaisiko tuo hupsu ihminen toivoa, että Ankerschmidt vielä rupeisi
-tähänkin suureen uhraukseen hänen ilkeän-kaunisten silmäinsä tähden.
-
-Mutta Straff pidätti vielä tohtori Grisák'ia yhtä sanaa varten.
-
--- "Minä pyydän, tohtori, ymmärtäkäämme toisiamme. Te olette järkevä
-mies, minä myöskin. Nyt on meillä semmoinen tilaisuus käsissämme,
-jonka laiminlyöminen olisi tyhmyyttä. Ankerschmidt on varmaankin
-sitounut maksamaan teille kauniin vaivanpalkkion siinä tapauksessa,
-että saatatte laillisen avion-eron toimeen. Minä en jaarittele
-tyhjänperäisiä. Jos sovinto tehdään minun ehdoitukseni mukaan, sitoun
-minäkin puheen-alaisesta summasta antamaan teille palkkioksi kymmenen
-prosenttia. Kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista siis kaksituhatta
-florinia. Ei sekään ole mikään halveksittava honorari niin lyhyestä
-romanista."
-
-Tohtori Grisák näki, että hänellä oli edessään käytöllinen ihminen,
-joka ymmärtää ammattinsa; hän hymyili sentähden hänen ehdoitukseensa,
-ja kun he erosivat toisistaan, pudisti hän vielä Straff'in kättäkin,
-sanoen: "no, saamme nähdä."
-
-Ulkona portailla tapasi väijyvä Maxenpfutsch herra tohtorin ja
-kuulusteli häneltä rajattomalla tiedonhalulla, olisiko mahdollista,
-että tuota vapaa-ehtoista lainaa noin tehtäisiin kahta suuremmaksi,
-johon tohtori Grisák, silmiänsä viekkaasti räpyttäen, vastasi, että
-heitettäköön asia vaan hänen huostaansa, kyllä kaikki hyvin päättyy.
-
--- "Oi, jos vielä voisin saada minun viisituhatta floriniani takaisin
-teidän kautta, rakas herra tohtori, antaisin teille koko koron, uskokaa
-pois."
-
--- "Viisisataa florinia? Onhan sekin rahaa."
-
-Tohtori Grisák pani tämänkin tarjouksen kirjoihinsa.
-
-Vielä samana päivänä lähti hän takaisin Pest'iin.
-
-Ankerschmidt odotti häntä jo levottomasti. Justinianuksen mainio
-jälkeläinen kertoi, mitenkä oli käynyt, kuinka hän oli tavannut
-Straff'in, joka ei näytä olevan rahanpulassa, sillä Maxenpfutsch lainaa
-hänelle niin paljon kuin hän vaan haluaa. Sentähden pysyykin hän sangen
-kovakiskoisena, eikä tahdo ruveta keskustelemuksiin vähemmällä kuin
-kahdellakymmenellä-tuhannella florinilla.
-
-Ankerschmidt ei räpähyttänyt edes silmiänsä näistä sanoista. Hän pyysi
-kirjoitusneuvoja ja kirjoitti vielä toisen kymmenen-tuhannen florinin
-osoituksen.
-
--- "Tehkää hyvin, herra tohtori, antakaa hänelle, hän on pyytänyt."
-
-Tohtori Grisák oli ihastunut tästä asiain loistavasta menosta ja palasi
-vielä yöjunalla Wien'iin. Ankerschmidt sanoi odottavansa Pest'issä
-siksi, kuin hän tulisi takaisin; älköön viipykö kauan, jos mahdollista.
-Tohtori Grisák oli nopeampi kuin Hermes jumala sanansaatossa. Suurella
-kiiruulla riensi hän Straff'ille päätöstä ilmoittamaan. Tietysti hän ei
-kertonut asiaa niin, kuin se oli tapahtunut.
-
--- "No, hyvä herra", sanoi hän, Straff'in luokse sisään astuen, "tämä
-oli vaikea työ. Vanhus oli hurjistunut, niinkuin kettu; Fuchswild!
-niinkuin sanomme. Hän parjasi, olipa melkein lyödä minua."
-
-Straff kuulteli tätä esitystä sangen kylmäkiskoisesti, kädet selän
-takana, nojaten itseään tuolin yläpuolta vastaan.
-
--- "Minä saatan sanoa, että vaan työläästi sain häntä taipumaan",
-jatkoi tohtori, yhdelle laillisesti taka-varikkoon otetulle tuolille
-istuen.
-
--- "Todellakin?"
-
--- "Mutta lopuksi hän sentään myöntyi."
-
--- "Vai niin."
-
--- "Minä sanoin hänelle, että tässä kysytään hänen tyttärensä onnea;
-minä kerroin hänelle, kuinka hirveä ihminen te olette, kuinka
-kostonhimoinen, sanalla sanoen minä panettelin teitä armottomasti hänen
-edessään."
-
--- "Kiitoksia!"
-
--- "Teidän sopii tosiaankin kiittää, sillä siten sain minä sen aikaan,
-että vanhus hikoili ulos vielä nuot toisetkin kymmenen-tuhatta
-florinia. Tässä on minulla osoitus."
-
--- "Hyvä."
-
--- "No, mitä sanotte siihen?"
-
--- "Ei mitään."
-
--- "Ei mitään?" kysyi tohtori Grisák, laskien kämmenensä polvilleen,
-voidaksensa paremmin ihmetellä tätä ihmistä. "Te ette sano siihen
-mitään, että minä voitan teille hasardi-pelinne ja tuon siihen lasketut
-kymmenen-tuhatta florinia kaksinkertaisesti takaisin?"
-
-Straff astui nyt tohtori Grisák'in luokse ja koska he olivat niinkuin
-tuttavat ainakin keskenänsä, laski hän molemmat kätensä tämän
-olkapäille, siinä kun hän istui tuolilla, ja puhui hänen nenänsä alle:
-
--- "Minä sanon sen, tohtori, että missä oli kaksikymmentä-tuhatta
-florinia, siellä on kolmekymmentä-tuhattakin."
-
--- "Mitä?" huusi kauhistuneena Grisák ja kavahti pystyyn tuoliltaan,
-niinkuin salaiset vieterit olisivat hänet ylös viskanneet.
-
--- "Siellä on kolmekymmentä-tuhattakin", kertoi kylmäverisesti
-seikkailija.
-
--- "Oletteko mieletön?"
-
--- "Enpä suinkaan; päinvastoin olen sangen järkevä. Mitä ajattelette,
-tohtori? Jos mikä 'affäri' on hyvin 'courant', kuka sitä silloin
-tahtoisi lopettaa? Kuka panisi sulun kiinni, kun kultavirta paraiten
-juoksee?"
-
--- "Mutta, hyvä herra!" huusi tohtori Grisák, kiukusta aivan
-vimmastuneena, "minä en tiedä, miksi tätä teidän käytöstänne
-nimittäisin."
-
--- "Miksi?" vastasi seikkailija cynillisellä ivalla. "Sen nimi on
-'_Archimedeen ruuvi_' -- ilman loppua. Älkää suuttuko, rakas tohtori;
-minä tunnen vastustajani, minun on pelini varma. Ei teilläkään sovi
-olla mitään valittamista minun suhteeni; tänäpänä saisitte minulta
-kaksituhatta florinia, muutaman päivän perästä saatte kolmetuhatta."
-
--- "No -- te olette pirullinen mies. Minä en uskaltaisi jousta noin
-kireesen jännittää. Minä koetan kuitenkin vielä kerran taivuttaa
-Ankerschmidt'ia myöntyväisyyteen; mutta jos hän sanoisi, ettei hän enää
-mitään anna, tehkää hyvin ja lähtekää hänen perästänsä Amerikkaan, jos
-hän viepi tyttärensä sinne, taikka pahimmassa tapauksessa suvaitkaa
-tuoda rouva kotia; minua älkää siitä syyttäkö."
-
---- "Oi, tuo vanha, hampaaton jalopeura ei tee kumpaakaan; hän ei
-mihinkään matkusta eikä tyttärestään eroa. Hän lunastaa hänet
-kolmellakymmenellä-tuhannella florinilla ja me olemme kuitit."
-
--- "Minä sanon teille vaan sen, että rukoilkaa, jottette tänäpänä olisi
-nähnyt minua viimeistä kertaa."
-
--- "Näkemiin asti, rakas, tohtori!" sanoi, kättä pudistaen, Straff
-Grisák'ille, eikä saattanut häntä edes etuhuoneesen.
-
-Hän tunsi, että ohjakset nyt olivat hänen käsissään.
-
-Pest'iin takaisin tultuansa, tapasi tohtori Grisák jo Anckerschmidt'in
-asunnossaan.
-
-Hän alotti sillä, että hirveästi herjasi tuota ilkeää, raffinerattua
-taskuvarasta.
-
--- "Älkää puhuko hänestä", pyysi häntä Ankerschmidt. "Sanokaa lyhyesti,
-mitä olette aikaan saanut."
-
--- "Tuo konnamainen kujeilija, kun hän näki, että me olimme valmiit
-antamaan hänelle kaksikymmentä-tuhatta florinia, rohkaisi mieltänsä ja
-koroitti taas vaatimuksiansa; nyt tahtoo hän jo kolmekymmentä-tuhatta
-florinia."
-
-Ankerschmidt ei joutunut raivoon. Hän otti tyvenesti esiin
-taskukirjansa.
-
--- "Minä tiesin sen ennakolta. Olen pitänyt huolta uudesta
-osoituksesta, joka tekee kymmenen-tuhatta florinia. Viekää ne hänelle,
-ja koska minusta on sangen todenmukaista, että kun sanotte hänelle
-minun suostuneeni maksamaan nämät kolmekymmentä-tuhatta floriniakin,
-hän silloin pyytää neljäkymmentä-tuhatta, niin annan teille
-varovaisuudesta vielä yhden kymmenen-tuhannen florinin osoituksen.
-Tyydyttäkää häntä täydellisesti!"
-
-Tohtori Grisák huomasi, että tämä soturi-vanhus oli praktillinen ja sen
-ohessa sentimentalinen; "practico-sentimentalis."
-
-Hän pisti sievästi taskuunsa nämät kaksi uutta kymmenen-tuhannen
-osoitusta, ja väitti nyt methodistan yksivakaisuudella, jonka lausuttu
-sana on yhtä luotettava kuin vala, että tällä hinnalla toivottu
-menestys jo on täydellisesti taattu.
-
--- "Tehkää hyvin, joutukaa nyt vaan."
-
-Tohtori Grisák ei ollut perästyksin kuuteen yöhön maannut muualla, kuin
-rautatien-vaunuissa, mutta kun oli asioista kysymys, ei hän vaivoja
-paljoksunut. Hän käski herra ritarin vaan lähteä kotia: ensimmäinen
-telegrammi, jonka hän Wien'istä saa, on ilmoittava hänelle mitä
-ilahuttavimman menestyksen.
-
-Siitä rauhoittuikin Ankerschmidt ja palasi kotia perheensä luokse.
-
-Tohtori Grisák taas lensi kolmannen kerran pääkaupunkiin.
-
-Tällä kertaa oli hänen ensimmäinen ajatuksensa ottaa mukaansa apumies;
-hän meni ensiksi Maxenpfutsch'in luokse, jolle hän ei kertonut mitään
-hyvää sanomaa, vaan, muistuttaen Egyptin seitsemän laihan naudan
-muodosta, kehoitti häntä tyytymään alkuperäiseen lainasummaan; olkoon
-iloinen, jos saa edes senkin takaisin; hän itse taas ottaa toimeksensa
-taivuttaa Straff'ia.
-
-Hän saikin herra Vendelin'in antamaan kirjallisen todistuksen siitä,
-että hän on tyytyväinen puoleen vekselin summaan.
-
-Sitten otti hän hänen käsivartensa kainaloonsa ja vei hänet Straff'in
-asuntoon. Vendelin ei vielä tietänyt mitään Archimedeen ruuvista,
-joka oli nostanut vaatimukset kahdestakymmenestä-tuhannesta
-kolmeenkymmeneen-tuhanteen.
-
--- "No, te olette onnellinen veitikka! Te olette Fortunan lemmikki!"
-Näillä sanoilla avasi tohtori Grisák ystävänsä Straff'in oven. "Te
-saatatte todellakin sanoa olevanne onnen helmalapsi! Se on vahinko,
-ettette pane mitään sisään arpajaisiin, te kaappaisitte pois kaikki
-suuret voitot."
-
-Nähdessään Grisák'in loistavat kasvot, ei Straff voinut hillitä
-itseänsä tyytyväisestä hymystä.
-
--- "Oi, suurissa arpajaisissa voittavat ainoastaan yksinkertaiset; minä
-pelaan siellä, missä järjellisillä ihmisillä on onni. Mitä hyvää tuopi
-tohtori?"
-
--- "Ensiksi kysyn, kuinka paljon hellitätte
-kolmestakymmenestä-tuhannesta florinista?"
-
--- "Kolmestakymmenestä..." kiljaisi herra Vendelin, mutta loppu istui
-kiinni hänen kurkkuunsa.
-
--- "Ei äyriäkään", vastasi jäykästi tuo järkähtämätön mies.
-
--- "Ettekö laske leikkiä?"
-
--- "Minä vaadin täyden määrän, kolmekymmentä-tuhatta florinia".
-
-Herra Maxenpfutsch oli vasta nyt tappeluun valmiina niin suuren
-pelästyksen jälkeen; hän ryntäsi Straff'ia vastaan ja syleili häntä
-uumilta. "Mitä. ajattelette, ystäväni? Eilenhän vaaditte vaan
-kaksikymmentä-tuhatta. Älkää ilkastelko! Ottakaa vastaan! Minä sanon,
-että ottakaa vastaan!"
-
--- "Oih, älkää puhuko minun asioissani! Jättäkää minä rauhaan. Koko
-summa taikka ei mitään."
-
-Tohtori Grisák oli varsin leikkisällä tuulella tänäpänä.
-
--- "Ja jos minä tässä laskisin teille yhdeksänkolmatta-tuhatta
-yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä ja yhdeksän florinia ja kaksi
-kahdenkymmenen kreutzerin kappaletta pöydälle, ettekö ottaisi sitä
-vastaan, vaikka yksi kahdenkymmenen kreutzerin kappale puuttuu?"
-
--- "En."
-
-Herra Maxenpfutsch joutui epätoivoon.
-
--- "Hyvä herra! Älkää olko hullu! Tässä se on. Tässä se on. Minä olen
-itse valmis panemaan lisäksi tuon puuttuvan kahdenkymmenen kreutzerin
-rahan."
-
-Tämä jalomielisyyden ilmi-tuonti, joka jätti kaikki komillisuuden rajat
-taaksensa, yhdisti toiset molemmat miehet homerilliseen nauruun.
-Pilanlasku oli täydellinen. Herra Vendelin tahtoi innoissaan painaa
-milloin toisen, milloin toisen herran käteen tuota kahdenkymmenen
-kreutzerin kappaletta, joka yksistänsä enää heidät eroitti.
-
-Nähtävästi on sopimus nyt täydellisesti päätetty.
-
--- "No, hyvä herra", sanoi tohtori Grisák, iloissansa hymyillen,
-sittekuin hän tarpeeksi oli huvittanut itseään, "jos te olette niin
-paatunut, ettette tahdo kolmeakymmentä-tuhatta florinia vastaan-ottaa,
-näytän minä. ettette saakaan kolmeakymmentä-tuhatta florinia, vaan --
-neljäkymmentä-tuhatta."
-
-Tämän sanottuaan heitti hän voitonriemulla taskukirjastaan otetut neljä
-kappaletta osoitusta pöydälle.
-
-Herra Maxenpfutsch'in kasvot vääntyivät yht'äkkiä tästä näystä
-galvaniseen hymyyn, josta sitte syntyi sangen huvittava ilmiö, jos otti
-vaaria, kuinka tästä ympyriäisestä irvinaurusta neljän sekunnin
-kuluessa taas muodostui kiukkuinen; ynseä pahanhengen kuva. Hänen
-juohtui mieleen että "jos sen tiesit, minkä hiiden tähden pakoitit
-minua kymmenen-tuhannen sijasta viiteentuhanteen tyytymään?"
-
-Meidän sitä vastoin sopisi syystä kysyä herra tohtorilta, että jos hän
-näki, jotta Straff tyytyy kolmeenkymmeneen-tuhanteen, mitä varten hän
-veti tälle esiin neljännenkin osoituksen, jonka hänen klienttinsä oli
-hänelle antanut vaan sitä tapausta varten, että koroitusta
-välttämättömästi tarvittaisiin -- ellemme muistaisi, että viisaus
-joskus käskee uhrauksia tekemään, ja viisasta oi harkita, että kun
-Straff oli luvannut kymmenen prosenttia, maksaako hän sen
-kolmestakymmenestä vaiko neljästäkymmenestä tuhannesta florinista?
-
--- "Eihän teillä nyt enään ole sanaakaan enempää sanottavana?" kysyi
-jalouden tunnolla tohtori Grisák herra Straff'ilta.
-
--- "Te saatte käskeä minua", vastasi tämä, jokaiseen palvelukseen
-valmiina.
-
--- "Meidän tulee siis ensiksi toimittaa asiakirja, jossa te
-tunnustatte, että teissä kytee leppymätön viha vaimoonne, ettette tahdo
-elää hänen kanssansa ja että haluatte avion-eroa."
-
--- "Suunnitelkaa se, herra tohtori, niinkuin parhaaksi katsotte; minä
-kirjoitan alle."
-
-Tohtori Grisák istui alas ja kirjoitti samaa päätä.
-
--- "Onko se teistä näin hyvä?"
-
--- "Minä en sitä edes lue; jos se teistä on hyvä, on se minustakin."
-
--- "Ettekö tietäisi esiin tuoda mitään semmoisia asianhaaroja, joitten
-valossa te lain edessä näyttäisitte varsin vihattavalta ja jotka vielä
-paremmin antaisivat syytä vaimon vihaan?"
-
--- "Kyllä, hyvin mielelläni; tehkää vaan hyvin ja kirjoittakaa. Minä
-tunnustan ensiksikin, että minun oli tapa häntä lyödä."
-
--- "Millä, jos saan kysyä?"
-
--- "Usein käärin kellonpainon nyörin käteni ympäri ja löin häntä
-lyijyluodeilla."
-
--- "Kas se kelpaa."
-
--- "Sitte: minä salpasin hänet aamulla sisään, enkä antanut hänelle
-iltaan asti mitään syödä."
-
--- "Tämäkin on varsin hyvä."
-
--- "Lisäksi: minä otin häneltä väkisin pois hänen vihkisormuksensa ja
-panin sen hänen nähden kamaritytön sormeen."
-
--- "Oho! No, tässä on jo kylläksi."
-
--- "Jos mielitte, saatan vielä tehokkaampaakin dikterata."
-
--- "Onhan tämäkin jo kyllä tehokasta. Lopputoimi uskokaa minulle. Minä
-kuvailen teitä semmoiseksi, että itsekin siitä kauhistutte."
-
--- "Sitä epäilen."
-
--- "Muuten on tämä selitys riittävä. Me todistamme sen oikeaksi herra
-Maxenpfutsch'in kanssa; siitä jo saattavat vaikka hirttää teidät."
-
-Straff dikterasi niin kylmäverisesti näitä ilkitöitä itsestään, kuin
-hänen tehtävänänsä vaan olisi ollut parjata kolmatta läsnä-olematonta
-henkilöä; polttipa hän sillä välin vielä yhden sikarinkin.
-
-Ensin kirjoitti tohtori Grisák asiakirjan alle todistajana, sitte antoi
-hän kynän herra Maxenpfutsch'in käteen, jotta hänkin kirjoittaisi
-nimensä siihen. Se tapahtuikin.
-
-Sen jälkeen jätti hän tuolin herra Straff'ille.
-
-Straff istui asiata tuoksensa panematta tuolille, vetäen sitä
-likemmäksi pöytää; hän lukea hotaisi, itsekseen mumisten, kirjoituksen,
-viisi kuusi riviä erältänsä: sitte nyykäytti hän päätään, niinkuin se,
-joka hyväksyy kaikki. Nyt otti hän käteensä kynän, taittoi sen kärkeä,
-piti sitä akkunaa vastaan, eikö siinä olisi mitään untuvaa; kastoi sitä
-sitte läkkitolppoon ja koetti tyhjälle paperille, mitenkä se juoksee.
-Sen jälkeen suoriusi hän alottamaan; hän teki kynällä suuren kaaren
-ilmassa, alkukirjainta muodostaaksensa. Siihen pysähtyi hän. Taas
-kumartui hän, taas ajatteli hän itsekseen. -- Lopuksi heitti hän kynän
-pois ja hypähti ylös.
-
--- "Ei, minä en kirjoita alle!"
-
--- "Mitä sanotte?" huudettiin yhtä haavaa hänen kummaltakin
-puoleltansa.
-
--- "Nyt en enää kirjoita alle -- _vähemmällä kuin
-kuudellakymmenellä-tuhannella florinilla_!"
-
-Sen sanottuansa repi hän asiakirjan kappaleiksi ja viskasi ne hajalle
-huoneesen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ankerschmidt oli niin hyvällä mielellä kotona, että 'olisi
-voinut hänellä lintuja pyytää', niinkuin meidän on tapa sangen
-talonpoikaisesti sanoa.
-
-Ikäänkuin se, joka on varma siitä, että hän on asiansa paraimmalla
-tavalla järjestänyt ja pahimmasta painajaisesta päässyt.
-Ah, tämä ajatus sisälsi hänen loukatun ylpeytensä, hänen
-halvennetun kunniantuntonsa, hänen isällisen rakkautensa; siihen oli
-yhdistynyt kaikki, mitä hän oli tuntenut tuskaa, häväistystä ja
-kostamatonta vihaa. Ja kaikista näistä oli hän päässyt vähäpätöisellä
-neljälläkymmenellä-tuhannella florinilla. Se ei ole iso hinta sille,
-joka on ymmärtänyt niitä arvossa pitää.
-
-Hänen mielihyvästänsä ilostui koko talokin; isännän ilon nähdessänsä
-ottavat palkollisetkin siihen osaa; se levenee kaikkiin.
-
-Mutta kaikkein kummallisimmasti oli tuo samantunteinen vaikutus
-nähtävänä perheen sairaassa. Hermine virkistyi muutamain päiväin
-kuluessa niin paljon, että kaikki sitä ihmettelivät.
-
-Häntä Ankerschmidt nyt ennen kaikkia helli. Selvästi näkyi, että kaikki
-isän ajatukset tarkoittivat tytärtä.
-
--- "Eihän häntä enää mikään vaivaa", sanoi hän joka aamu, tyttäriensä
-kamarissa käydessään. "Älä pelkää, tyttöseni, me heitämme pois sen,
-mikä meitä vaivaa, niinkuin vanhan vaatteen, eikä se meitä enää rasita.
-Päivän taikka parin perästä saamme kuulla niin ilahuttavan uutisen,
-että me vietämme sen johdosta juhlaa. Me tanssimme! Niinpä kyllä.
-Hankitaan musikia taloon. Minä tuotan mustalaisia, paraimman
-joukkokunnan. Se saapi soittaa, ja vieraiksi kutsun kaikki ihmiset,
-vieläpä nekin, joihin olen suuttunut! Ei, siitä päivästä alkaen ei ole
-ketään, johon olisin suuttunut. Hyi! ainoastaan yksi löytyi, mutta
-siitä ei kukaan saa puhua. Tule sinä vaan terveeksi siksi, sillä sinä
-päivänä täytyy joka ihmisen tanssia."
-
-Vanha herra ilmoitti senkin tyttärillensä, että hän odottaa
-sähkösanomaa Wien'istä, tohtori Grisák'ilta; se tuopi tämän iloisen
-sanoman.
-
-Ja sittekuin hän oli näin paljon sanonut, ei mikään vahvinkaan Wertheim
-ja Wiese'n arkku, jos salaisuus olisi semmoiseen suljettu, olisi voinut
-estää Erzsikeä saamasta siitä ulos kumminkin niin paljon, että oli puhe
-eräästä sopimuksesta, jonka mukaan Herminen mies hyvää maksoa vastaan
-suostuu vaimostansa laillisesti eroamaan.
-
-Ja jos Erzsike jo tiesi niin paljon, olisi hän puolestaan ollut varsin
-kovasydäminen, jos ei hän sitä vähitellen olisi Herminelle ilmoittanut.
-Lopulta tiesivät niinmuodoin molemmat sisaret yhtä hyvin salaisuuden
-kuin isä itse, ja odottivat ihan yhtä levottomasti sähkösanomaa kuin
-hänkin; siinä vaan oli eroitus, että sill'aikaa kuin heidän isänsä joka
-päivä kaksi kertaa ratsasti tulevaa telegrammia vastaan, jotta hän heti
-stafetti-ratsastajan taskusta voisi sen käsiinsä saada, heidän oli sitä
-kotona odottaminen kärsimättömyydellä, jota töin tuskin saivat
-hillityksi.
-
-Ankerschmidt'in kävikin tässä, niinkuin levottoman metsästäjän, joka
-jättää odotuspaikkansa ja juuri silloin on siitä pois, kun otus
-ilmestyy. Jossakin paikkaa tiellä oli hän kaartain kulkenut ratsumiehen
-sivutse, joka tuli postipaikasta, ja kun tuo suuresti odotettu
-telegrammi vihdoin tuli kastelliin, ei hän ollutkaan kotona.
-
-Joka joskus on saanut sähkösanoman, tietää kuinka eri tavalla tämä ja
-tavallinen postikirje kiihoittaa mieltä. Salainen sanoma, jonka
-tiedoksi-saanti oli niin tärkeä, että täytyi pyytää salamaa sitä
-eteenpäin viemään! Tieto, joka tuli ilman lävitse; jota ei voinut
-vartoa; joka saattaa ilmoittaa suurta iloa, suurta hämmästystä, suurta
-surua, suurta pelästystä.
-
-Kenen käsi oli vapisematta, kun avasi ensimmäisen telegrammin kuvertin?
-Ketä ei peloittanut siihen ensiksi katsoa?
-
-No, mutta tämä sähkösanoma ei ollut niitä, joita sopii pelätä. Tämä
-tuopi ilonsanoman, joka jo edeltäkäsin on tiedetty, ennustettu; tämäpä
-se, jota jo päiväkausia on odotettu; se, joka palauttaa onnellisuuden
-yhteen perheesen.
-
-Ankerschmidt ei ollut kotona; mutta kuitti oli allekirjoitettava, sillä
-telegrammin-tuojan täytyy todeksi näyttää, minä minutina hän on perille
-tullut, kuinka hän on rientänyt tehtävänsä toimittamisessa; tämä on
-hänen ansiollisuutensa kilpakenttä. -- Isänsä poissa ollessa täytyi
-siis Herminen kirjoittaa kuitin alle; hän otti haltuunsa sähkösanoman.
-
-Kuinka hänen sydämensä sykki, kuinka hänen kasvonsa hehkuivat, kun hän
-piti tätä kädessään! Tämä on siis se kirje, joka antaa hänelle takaisin
-hänen elämänsä rauhan; tässä on kirjoitettu, että hänen on sallittu
-vielä joskus onnelliseksikin tulla!
-
-Kuka panisi pahaksensa, jos tämä paljon kärsinyt nainen pikemmin kuin
-paremmin halusi lukea tämmöistä tietoa?
-
-Molemmat sisaret pitivät neuvottelua sähkösanomasta, olisiko heidän
-sallittu ilman isäänsä avata ja lukea se.
-
-Itävallan rangaistuslaki määrää suuren rangaistuksen vierasten
-kirjeitten auki murtamisesta; mutta toiselta puolen on luultava, ettei
-Ankerschmidt haasta heitä tästä rikoksesta oikeuteen.
-
-Eikä tämä salaisuus enään olekaan mikään salaisuus, ja jos se
-keneenkään koskee, koskee se etupäässä varmaankin Hermineen itseen.
-
-Erzsike kyllä teki sen vanhan-konservativisen muistutuksen, että vaikka
-kirjeen sisältämä salaisuus oli sisaren omaisuus, pitäisi ehkä
-kuitenkin odottaa siksi, kuin isä sen perustuslaillisella tiellä heille
-ilmoittaa; mutta Hermine väitti sitä vastaan, että hän kuolee
-levottomuudesta ennenkuin isä tulee takaisin.
-
-Erzsike tosin pani juhlallisen vastalauseen semmoista hirmuvaltaa
-vastaan, mutta lainasi kuitenkin saksensa sinetin leikkauksen temppuun.
-
-Kummallinen kirje! Se on kokonansa sinisellä lyijykynällä kirjoitettu,
-ikäänkuin se tahtoisi osottaa, että telegrafistin on niin kiire, jottei
-hänellä ole aikaa kynää alinomaa läkkiin kastaa.
-
-Hermine avasi vapisevilla käsillä sähkösanoman ja katsoi siihen.
-
-Hän saattoi sen pian lukea, siinä oli vaan:
-
-  "Straff ei suostu. Hän vaatii enemmän. Helvetin ihminen.
-  En tiedä, mitä hänen tehdä.
-
-                                          Toht. Grisák."
-
-Erzsike istui vastapäätä sisartansa pienen, ympyriäisen pöydän vieressä
-ja näki, että Herminen kasvot yhdessä silmänräpäyksessä muuttuivat
-kalman kalpeiksi, ikäänkuin joku pimeä, kylmä käsi yht'äkkiä olisi
-hänen kasvoistaan pyhkäissyt pois kaiken elon värin.
-
-Hän tempasi äkisti sähkösanoman hänen kädestään ja heitti sen pois. Se
-oli myöhäistä: myrkky oli jo sydämeen asti tunkenut; ainoastaan sen
-verran oli vielä aikaa, että hän sai tuolilta tainnoksiin kaatuneen
-syliinsä. Kotia palaava Ankerschmidt, heti kun hän oli ratsun selästä
-alas hypännyt, vastaan-otettiin sillä tiedolla, että hänen tyttärensä
-taas oli sairastunut, eikä häntä vielä oltu saatu tointumaan.
-
-Postipaikassa oli hän jo saanut tietää, että sähkösanoma oli lähetetty.
-
-Hän riensi suoraan tyttäriensä kamariin. Jo ulkopuolelle ovea kuului
-heikko vaikeroiminen taistelevan huulilta.
-
-Isänsä askelet kuullessaan riensi Erzsike häntä vastaan.
-
--- "Mitä on tapahtunut?" kysyi isä vapisevilla huulilla.
-
-Erzsike näytti hänelle avatun sähkösanoman ja lausui ainoastaan:
-
---- "Hän on lukenut tämän."
-
-Ankerschmidt loi silmäyksen vastaan-otettuun paperiin ja, puristaen
-sitä rikki kämmenessään, huokasi tuskallisesti:
-
--- "Nyt hän on murhattu."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Herra Straff oli viimeisen kohtauksen perästä joutua tappelukseen
-tohtori Grisák'in ja herra Maxenpfutsch'in kanssa ja päätti sentähden
-kahden päivän aikana olla kotiin asuntoonsa menemättä.
-
-Vasta kolmannen päivän iltana kysyi hän tai talonvartialta, kuinka
-monta kertaa tohtori Grisák ja herra Maxenpfutsch häntä sill'aikaa
-olivat hakemassa käyneet.
-
-Herra tohtori oli käynyt kahdeksan kertaa, herra Maxenpfutsch taas joka
-puoli tunti, vieläpä sydänyölläkin.
-
-Se oli arvattava.
-
-Straff päätti, ettei hän vielä tänäkään yönä kotona makaisi.
-
-Viimeiset kaksi yötä oli hän viettänyt eräässä olutkapakassa, penkillä
-nukkuen, sillä hänellä ei ollut rahaa mihinkään hotelliin mennä.
-
-Koko hänen käyttövarainen kassansa oli florininsetelin neljännes,[59]
-ihan uuden-aikainen, eikä se riitä enempään illalliseen, kuin pariin
-kreutzerin-makkaraan ynnä niihin kuuluvaan olut-kolpakkoon.
-
-Seikkailija nauroi itsekseen asiaa, kadulla jölkkäröidessään.
-
-"Minulla ei ole enemmän kuin rääsyinen pankisetelin neljännes, ja minä
-mietiskelen, kustannanko itselleni kaksi paria kreutzerin-makkaraa ja
-lasin olutta sekä yhden 'stinkadorin' (huonon sikarin), vaiko pari
-makkaraa ja kaksi lasia olutta, mutta ei mitään stinkadoria?"
-
-"Kuitenkin minun vaan tarvitsisi ojentaa kättäni saadakseni heti
-neljäkymmentä-tuhatta florinia kouraani, ja silloin voisin asettua
-ensimmäiseen hotelliin ja lyödä esiin semmoista trahtamenttia, että
-koko kaupunki siitä puhuisi."
-
-"Neljäkymmentä-tuhatta florinia on kaunis raha."
-
-"Vaan jos minun siitä täytyy antaa neljätuhatta
-Grisák'ille, viisituhatta viisisataa Maxenpfutsch'ille,
-tuhatviisisataa kaikenlaisille pikkuvelkojille, ei siitä jää
-jälelle kolmeakaan-kymmentä-tuhatta."
-
-"Mutta sekin on kaunis raha."
-
-"Silläkin vielä saattaisi missä hyvänsä herrastella."
-
-"Mutta ehkä vielä odotamme ja annamme ruohon kasvaa."
-
-"Tuo Archimedeen ruuvi on kaunis keksintö."
-
-"Se on sangen hyvä, kun ihmistä niin vihaa, kuin Ankerschmidt minua."
-
-"Oh, hän on kylläksi rikas mies; hänelle jää vielä yksi miljona,
-vaikkapa hän heittäisikin kuusikymmentä-tuhatta menemään."
-
-"Tytärtänsä rakastaa hän sentään paljon."
-
-"Jos joku on suorittanut kaksikolmatta osaa matkasta, on
-todenmukaisempaa, että hän vielä kulkee viimeisenkin kolmanneksen, kuin
-palaa takaisin kahteen ensimmäiseen."
-
-"Ja pahimmassakin tapauksessa ovat nuot neljäkymmentä-tuhatta jo tässä;
-ei tarvitse muuta kuin avata tyhjää taskukirjaansa, jotta ne sisään
-lentävät."
-
-"Kysymys on siis vaan: joko tänäpänä vielä kreutzerin-makkaraa ja
-kuusikymmentä-tuhatta florinia taikka neljäkymmentä-tuhatta ja komea
-illallinen?..."
-
-No, jos tähän kysymykseen oli vaikea päätöstä antaa, suvaitsi kohtalo
-tulla hänelle avuksi suojelusenkelin muodossa, jonka me tunnemme
-Maxenpfutsch'in nimellä.
-
--- "Vihdoin viimeinkin saavutin teidät!" huusi yht'äkkiä joku puoleksi
-ilon, puoleksi vimman äänellä jölkkäröivälle, ja kun kauluksesta
-kiinni otettu mies katsahti taaksensa, näki hän edessään ystävänsä
-Vendelin'in. "No, että teidät sentään tapasin! Minä olen etsinyt teitä
-kaikkialta: joka kapakasta, joka kahvihuoneesta, jossa teidän oli tapa
-käydä; minä olen seisonut väijyksissä teidän asuntonne edessä. Missä
-olette ollut? missä piileskellyt? No, nyt ette pääse minusta irti,
-ennenkuin olette sopinut tohtori Grisák'in kanssa."
-
-Ja heti pisti hän käsivartensa herra Straff'in kainaloon, sillä tavoin
-vakuuttaaksensa itseään siitä, ettei tämä todellakaan voisi paeta tästä
-ystävällisestä yhteydestä.
-
--- "Mutta, hyvä herra!" ärjäsi Straff, "mitä väkivaltaa teette
-minulle?? Te ette ole minun holhojani, jotta minua saisitte sinne,
-mihin en tahdo mennä."
-
--- "No, no, no, ei mitään kiivastusta! Saatte kohta tietää, mikä minä
-teille olen."
-
--- "Velkojani! Todellakin suuri ansio. Minä en pelkää sitä lajia
-villipetoja. Haastakaa minut oikeuteen."
-
--- "Rauhoittukaa nyt vaan kauniisti. Minä en ole teidän velkojanne.
-Katsokaa, tässä on kirje taskussani, siinä lähetän minä kaikki kymmenen
-vekseliä Ankerschmidt'ille. Hän maksaa ne minulle. Minä olen myöskin
-antanut hänelle neuvon, mitenkä hänen on niitten kanssa menetteleminen.
-Hän älköön viekö niitä kaikkia yhtä haavaa oikeuteen, vaan ainoastaan
-yksittäin. Te ette koskaan voi niitä maksaa, vaan teidän täytyy antaa
-panna itsenne kiinni. Velkojan on oikeus yhden vuoden aikana omalla
-kustannuksellaan pitää teitä vangittuna. Vuoden kuluttua tuopi hän
-esiin oikeudessa toisen vekselin; silloin te taas suljetaan sisään, ja
-niin edespäin. Kymmenen vuoden ajaksi on teillä ruoka ja kortteeri
-taattu, jos ette sitä ennen kyllästy siihen. Minä olen siis kuitenkin
-teille joku, vai kuinka?"
-
-Straff uskoi, että hänen ystävässänsä Vendelin'issa oli miestä tätä
-uhkausta toimeen panemaan, sillä niin tuimasti pyörivät hänen silmänsä.
-
--- "Sillä tapaa ei Ankcrschmidt'in ole tarvis sopia teidän
-kanssanne. Hän saattaa olla varsin huoleti teidän suhteenne, sillä
-velkavankeudessa ei komenneta puolisoa miehensä viereen. Tuletteko nyt
-tohtori Grisák'in luokse, miekkoiseni, heh?"
-
--- "Saadaan nähdä."
-
--- "Mutta katsokaa vaan, että näette pian, sillä minä olen miss
-Natalien mies, ja hän tappaa minut, jos en joko tuo rahoja takaisin
-kotia taikka toimita kostoa teille."
-
-Tämä oli todellakin tukeva peruste. Jota kotona odottaa semmoinen
-vaara, se ei saata kadulla laupeutta harjottaa.
-
--- "No -- siis, perkeleen nimessä -- menkäämme!"
-
--- "Vihdoinkin! Mutta minä en luovu teistä."
-
--- "Minä en sillä välitä, menkäämme käsityksin. Missä tohtori Grisák
-asuu?"
-
--- "Kultaisessa karitsassa."
-
--- "Sinne saakka emme voi jalkaisin käydä; meidän täytyy ottaa
-fiakkeri."
-
--- "Varsin hyvä; te ette kumminkaan voi niin helposti luotani karata."
-
--- "Onko teillä rahaa?"
-
--- "On kyllä. Vaikka se oikeastaan pitäisi olla teidän maksettava."
-
--- "Todellakin?"
-
--- "No, minä en sillä pidä väliä, jos panemme puoliksi."
-
--- "Hahaha! panemme puoliksi? Minä tuskin luulen, että minulta
-riittää."
-
--- "No, paljonko rahaa teillä on?"
-
--- "Neljäs osa..."
-
--- "Neljäs osa! Ei enempää? Ettekä tahdo ottaa vastaan
-neljääkymmentä-tuhatta? No, te olette tosiaankin pirullinen mies!
-Panette pelin menemään viimeiseen groschiin asti."
-
--- "Tässä tulee hyyryvaunut. -- Yhtä kuitenkin pyydän teiltä, että
-älkää tulko yhtä haavaa minun kanssani sisään tohtori Grisák'in luokse.
-Te hävitätte minulta aina poroporvarillisella kiiruullanne asiani.
-Kauppaa hieroessa täytyy menetellä niin, kuin ei ensinkään tarvitsisi
-sitä, mitä tahtoo. Te olisitte valmis ilmi lavertamaan, että olen
-viimeisissä äyreissä, ja saattaisitte vielä painaa alas tähän asti
-ehdoiteltua summaa."
-
--- "No, hyvä. Minä en tule sisään teidän kanssanne. Mutta minä seuraan
-teitä ovelle asti, siksi kuin astutte sisään, sillä minä luulen jo
-teistä kaikkia."
-
--- "Mutta tarjokaa minulle nyt jo sikaria, sillä minulla ei ole
-yhtään."
-
-Muutaman minutin perästä astuivat Kultaisen karitsan edustalla Orestes
-ja Pylades ulos vaunuista.
-
-Portinvartia sanoi herra Vendelin'in iloksi, että tohtori on kotona;
-vast'ikään oli hän saanut yhden telegrammin.
-
-Herra Maxenpfutsch saattoikin Straff'ia heti ilmoitettuun numeroon asti
-ja rauhoittui vasta sitte, kun näki tämän astuvan sisään ovesta. Sitte
-meni hän alas vaunuihin ja päätti niissä istuen odottaa ystäväänsä,
-kunnes hän tulisi ulos.
-
-Herra Straff tapasi tohtori Grisák'in akkunaan päin kääntyneenä, josta
-häntä, siltä näytti, suuresti huvitti katsella katulamppuja illalla.
-
--- "Kaunista hyvää iltaa, tohtori!" tervehti tulija.
-
-Grisák katsahti taaksepäin olkapäänsä ylitse ja vastasi vaan:
-
--- "Servus!"
-
-"Hm, korkeallapa tuo lentääkin."
-
-Herra Straff heittäysi rohkeasti sohvalle ja alotti keskustelun.
-
--- "No, tohtori? Mitä Archimedeen ruuvi tekee? -- Olkiako vai heiniä?
--- Neljäkymmentä vaiko kuusikymmentä?"
-
-Tohtori kääntyi nyt äkkiä kantapäällään ja ärjähti kuopistaan
-tuijottavilla silmillä kysyjälle:
-
--- "Teidän sopii nyt mennä Schlesiaan kauranpäitä hapsimaan! Te ette
-enää tarvitse mitään Archimedeen ruuvia, eikä neljääkymmentä-tuhatta
-florinia, eipä edes neljääkymmentä kupari-kreutzeriä. Tänä yönä kuoli
-teidän puolisonne."
-
-Ja hän heitti telegrammin hänen eteensä:
-
-"Hermine kuoli kello kaksi sydän-yön jälkeen."
-
-Straff arveli ensiksi, eikö tämä ole koirankoukku tohtorilta, hänen
-peljätyksekseen; ehkä hän itse on pannut toimeen tämän sähkösanoman
-itselleen? Hän kysyi sentähden hymyillen:
-
--- "Eikö tämä liene leikkiä, herra tohtori?"
-
-Mutta tämä teki jo lopun tuon kelpo Trebonianuksen kärsivällisyydestä.
-
--- "Korjatkaa luunne täältä! Te olette houkkio, elukka, konna! Teidän
-hurja mielettömyytenne varasti taskustani neljätoistatuhatta viisisataa
-florinia, jotka jo olivat siinä. Te olette hävytön lurjus, hirtehinen,
-jne. jne. jne.!"
-
-Herra Straff oli tosin kuullut semmoisia korupuheita muuallakin, mutta
-niin tukulta, kuin tällä kertaa, ei koskaan ennen.
-
-Vihdoin se raivo, joka synnyttää jalopeuroja, paisutti tohtori
-Grisák'in toiminta-voiman niin, että kun frasit olivat loppuneet, hän,
-jottei tarvitsisi niitä alusta taas kertomaan ruveta, tarttui
-ystäväänsä Straff'ia kaulaan ja paiskasi hänet ulos ovesta sillä
-kierua, että tämä kahdesti kimmahti lattialta ylös.
-
-Tämän epä-ystävällisen toimituksen perästä kurkisteli herra Straff
-hattunsa alta, joka sysäyksessä oli hänen silmillensä lytistynyt, pisti
-molempien kättensä sormenpäät liivintaskuunsa ja sanoi itsekseen,
-hymyillen: "Täytyy siis kuitenkin tyytyä kreutzerin-makkaraan!"
-Viheltäen astui hän sitten alas portaista. Hänet huomattuansa hyppäsi
-herra Vendelin ulos vaunuista ja riensi hänen eteensä.
-
--- "Na? na! Onko se teillä?"
-
-Herra Straff, kun hän näki Maxenpfutseh'in epäilyksestä ja toivosta
-vääntyneet kasvot, ei voinut olla nauruun purskahtamatta. Hän laski
-kätensä töllistelevän miehen olkapäille ja nauraa hekotti häntä vasten
-naamaa:
-
--- "Hahahaha, hahahaha! Te tulitte todellakin hyvään huvitukseen, rakas
-ystäväni. Viime yönä kuoli puolisoni. Adjöö neljäkymmentä-tuhatta
-florinia! Nyt saatatte fiakkeroita, mihin haluatte."
-
-
-
-
-XIII.
-
-Se kumpu, joka itseensä sitoo.
-
-
-Ja jos elävät tahtovat jättää isänmaansa, pidättävät kuolleet heitä!
-
-Ankerschmidt tiesi vasta silloin, kuinka paljon hän oli tytärtänsä
-rakastanut, kun tämä lepäsi paarilla.
-
-Aivan helppo on sanoa: "minä ajan sinut pois, hylkään sinut, unhotan
-sinut!" mutta kunhan lepää tuossa valkoisena, mykkänä, kuolleena, ja
-hänen suljetut huulensa sanovat: "unhota siis!" -- silloin on vaikea
-sitä kestää.
-
-Niinkuin kaksi kertaa kaksi tekee neljä, yhtä selvästi todistaa järki,
-että hän oli rikkonut, syntiä tehnyt ja rangaistusta ansainnut; ei
-mikään muu saattanut sovittaa hänen elämäänsä; Jumala teki hyvin siinä,
-että otti hänet luoksensa -- mutta hänen muistonsa raskauttaa kuitenkin
-ikuisesti sydäntä; vuosienkin kuluttua tuovat unelmat takaisin
-kadonneen kuvan ja antavat todistuksen siitä, ettei ole niin helppo
-kadota kuin kuolla.
-
-Uneksija sanoo unikuvalle vasten silmiä: "sinä et enään elä, sinä olet
-kuollut, minä näin sinua haudattavan:" se ei huoli siitä, se tulee
-uudestaan, käyttää itseänsä niinkuin sen oli tapa elävänä, hereillä
-ollessa, ja sekaantuu elämän asioihin.
-
-Ankerschmidt ryhtyi suuriin toimiin, tyttärensä kuoltua.
-
-Yöt päivät hän niissä askaroitsi.
-
-Hän tuotti oppineita tohtoreita, jotka balsameraisivat ruumiin, ja
-taiteilijoita, jotka rakentaisivat hautakammiota hänelle; ennenkuin
-tämä valmistuu, ei pidetä hautajaisia.
-
-Itse pani hän kirjaan kaikkien niitten nimet, jotka tulivat kuollutta
-katsomaan, ja hän laati albumin niistä kirjeistä, jotka tulivat
-vastaukseksi kuolon-ilmoitukseen. Ensimmäisellä sivulla oli niitten
-joukossa vanhan Garanvölgyin nimi, toisella Aladár'in.
-
-Kun arkitekti oli saanut hautakammion piirustuksen valmiiksi, meni
-Ankerschmidt itse soveliasta paikkaa etsimään.
-
-Puron reunalla, lirisevän lähteen vieressä valitsi hän tyttärellensä
-ikuisen lepopaikan, missä halavat mielellään keskenänsä kuiskailevat.
-Surulliset halavat menestyvät siinä hyvin. Puro hyräilee aina ikuista
-unilauluaan nukkuvalle.
-
-Sinä päivänä, jolloin hautakammion perustusta ruvettiin kaivamaan, kävi
-Garanvölgyin huoneenhaltia herra Ankerschmidt'ia tervehtimässä.
-
-Tuo hurskas mies sanoi, mitä Jumala hänelle oli uskonut, hänen
-kauttansa murhettivaisia lohduttaakseen, ja alkoi sitte puhua siitä,
-jota varten hänen herransa oli hänet lähettänyt.
-
--- "Armollinen herra, minä tulen tervehdyksellä nuorelta Aladár
-herralta."
-
--- "Kiitoksia."
-
--- "Suvaitkaa tietää, että herra Aladár on insinöri."
-
--- "Minä tiedän sen."
-
--- "Hän on ennen aikaan mitannut ristinrastin koko tämän seudun,
-huviksensa vaan, niin että hän tietää senkin, mikä talo sijaitsee
-korkeammalla, mikä matalammalla, kautta koko kylän."
-
--- "Vai niin."
-
--- "Niin kyllä... Kummallista on, että hän tietää senkin, jotta teidän
-armonne kastellin-altani ja vanhan herran kivijalka ovat aivan tasan."
-
--- "Hyvä."
-
--- "Mutta minä en tullut tänne teidän armollenne joutavia laskemaan
-näin surullisessa tilaisuudessa, vaan sentähden, että saimme tietää,
-jotta teidän armonne aikoo rakennuttaa hautakammion Jumalassa autuaalle
-Hermine rouvalle, ja nuori Aladár herra sai kuulla, että mielitte
-rakentaa puron varrelle; hän lähetti sen vuoksi minut tänne, jotta
-koettaisin saada teidän armoanne siitä luopumaan, sillä kun Tisza
-tulvaa laitojensa yli, peittää vesi tämän paikan kahden kyynärän
-korkealta ja lakaisee pois kalliin tomun."
-
-Ankerschmidt rupesi vasta nyt hänen puhettansa tarkkaamaan.
-
--- "Kun Tisza tulvaa?"
-
--- "Niin. Joka viides tai kuudes vuosi se tavallisesti on ottanut tämän
-paikkakunnan valtaansa."
-
--- "Mutta onhan siellä nyt uudet turvapadot."
-
--- "Niistä ei ole mihinkään. Me emme ole niitä teettäneet... Tässä
-kylläksi; puron vieremät laskee tulva allensa, ne eivät kelpaa
-hautapaikaksi."
-
-Ankerschmidt kuulteli vastahakoisesti tätä muistutusta. Tuo oli ollut
-hänen mieli-ajatuksensa: tuuheat halavat viileällä rannalla.
-
--- "Sentähden tekee kunnioitettu herrani sen ehdoituksen, että jos
-teidän armonne mielii rakennuttaa hautakammion, te ottaisitte itäpuolen
-siitä koivu-kunnaasta, jonka länsipuolella Garanvölgyin perheen
-holvihauta on. Se on ihan kuiva palkka, johon ei vesi pääse, ja sangen
-kaunista on siellä surullisten koivujen alla."
-
-Ankerschmidt kiitti ehdoituksesta ja otti sen vastaan. Surullisten
-koivujen alla siis! Kunnaan toinen puoli on vanhan, toinen puoli uuden
-tilanhaltian oma.
-
-Mitä tämä maahan kätkee, sen päälle suhisee samat valkolehtiset puut,
-jotka jo tuntevat noitten aikoja sitte nukkuvain henget.
-
-Ennen viikon kuluttua täytyi rakennuksen olla valmis. Kuolleitten kiire
-on suuri.
-
-Viikon perästä pidettiin hautajaiset. Niissä yhdistyivät komeus ja
-murhe. Pappeja, laulajia kaukaisilta mailta; kukkia kaikista maailman
-ääristä; kultaa ja silkkiä ruumiinarkussa; tulisoittoja ja liehuvia
-vaakunoita; ainoastaan kyyneliä antoi koti kylläksi.
-
-Ankerschmidt oli sotamies; sotamiehen ei ole sallittu itkeä ihmisten
-nähden.
-
-Hänen sanoistansa ei saanut huomata, että tämä ääni nyt komensi
-haudalle.
-
-Kun saattoväki oli tullut hautakammiolle, kun arkku oli laskettu
-hautaan, kun suuri kivikansi oli vieritetty tämän suulle, kun viimeinen
-Amen oli kaikunut sen ylitse, silloin otti Ankerschmidt ensimmäisen
-pivollisen multaa, heittääksensä sitä hautakummulle.
-
-Ja tämä kumpu on se, joka ei laske meitä edemmäksi menemään.
-
-Tämä pivollinen multaa, joka peittää kuolleemme, pitää meitä itseensä
-sidottuna; tämä pivollinen vihkii maan, jota tähän asti vaan olemme
-astelleet, isänmaaksemme, jota polvemme notkistus pyhittää. Tämä
-pivollinen selittää kaikki sille, joka tätä ei vielä ole ymmärtänyt.
-
-Tästä päivästä alkaen veti ritari Ankerschmidt'ia, poistui hän mihin
-ikänänsä maanpiirillä, takaisin eräs maa, eräs seutu, eräs kunnas, eräs
-kumpu, jonka hän oli luonut tytär-vainajansa haudalle.
-
-
-
-
-XIV.
-
-Yhteinen hätä.
-
-
-Eloon jäänyt tytär peri sisarensa osan -- ei ainoastaan omaisuuden,
-vaan myöskin isänsä rakkauden puolesta.
-
-Ankerschmidt pidätti hautajaisten jälkeen luonansa tohtori Grisák'in,
-joka, ellemme erhety, itki vilpittömimmät kyynelet vainajan tähden; hän
-neuvotteli tämän kanssa Erzsiken asettamisesta pojan oikeuksiin. Jos
-hän menee naimisiin, pitäköön silloinkin nimensä, ja hänen
-jälkeläisensä isänsä nimen ohessa myöskin äitinsä nimen.
-
-Kaksi päivää askaroittiin tässä tuumassa; toisena päivänä, päivällisen
-aikana, mustan kahvin[60] jälkeen tuli Kampós herra ritarin luokse.
-
-Tuon innokkaan miehen vilkkaat, punaiset kasvot olivat tavallista
-hehkuvammat, hänen tukkansa oli entistä enemmän hajalla ja pörrössä;
-hän tuli nähtävästi jossakin sangen kiireisessä asiassa.
-
--- "Terve tultua, hyvä ystäväni! Mitä hyviä tuotte?" tervehti häntä
-Ankerschmidt.
-
--- "Kuinka herra _inspector_ jaksaa?" kysyi tohtori Grisák.
-
--- "Kiitoksia. Minä olen vaan _huoneenhaltia_," vastasi kummallekin
-puolelle kumartaen Kampós herra ja veti kiiruusti esiin kirjeen
-viktoriansa taskusta. "Suokaa anteeksi, kunnian herra, me saimme
-vast'ikään nuorelta Aladár herralta kirjeen, joka on sangen tärkeä; hän
-käskee meidän saattaa kirjeen sisällyksen teidän kunniannekin tiedoksi,
-jota me muutoinkin olisimme tehneet, sillä tämä asia koskee enemmän
-teihin, kuin meihin."
-
--- "Mitähän se lienee?" kysyi tohtori Grisák, uteliaana lornettiaan
-nenällensä painaen.
-
--- "Teidän luvallanne luen koko kirjeen julki. Niinmuodoin: 'Rakas
-enoni! Tiszan tulva nousee nopeasti. Tokaj'sta saatujen tietojen
-johdosta sopii pelätä yhä enenevää vedenpaisumusta. Jos se vielä nousee
-kaksi jalkaa, juoksee se Füzes'in padon yli aivan sulun vierestä, jos
-muuten sulku kestää niin kauan, kun jo nytkin maahan hakatut paalut
-horjuvat. Meidän seudullemme olisi tämä ääretön onnettomuus, sillä
-Suuri-Kumanian poikki on tuonpuolisella rannalla vahvoja turvapatoja
-rakennettu ja sentähden ei Tisza voi sinne tulvata; se menee
-tulvallaan semmoisia paikkoja tervehtimään, jotka eivät vielä koskaan
-ole vedenpaisumusta nähneet, niinkuin sitä jo monissa paikoin
-hämmästyksellä on huomattu. Mutta jos vesi tunkee tämän padon lävitse,
-ei se seisahdu ennenkuin enon puimatanterella;[61] lisäksi yhden jalan
-noustuaan menee se lammasnavettoihin ja jos se nousee kaksi jalkaa, on
-tulva asuinhuoneissa. Sentähden on hyvä ryhtyä varokeinoihin. Onneksi
-ympäröipi puimatannerta vahvaksi nivottu ruokoseinä ja huonerivin
-edessä oleva kivi-aita pitää myöskin paikkansa. Kolmen jalan korkuinen
-lantapenger ylt'ympäri pidättää läämävettä. Tämän suhteen on parasta
-heti toimiin ryhtyä, sillä nämät meidän turvapatomme suojelevat meitä
-sangen huonosti. Porttien sulkemiseen lantatäytteellä on vielä sittekin
-aikaa, kun tieto tulee padon hajoamisesta. Minä pyydän, että tästä
-kohta annetaan tieto myöskin herra naapurille, sillä hänen kastellinsa
-sijaitsee puolikahdeksatta jalkaa alempana kuin enon asunto, ja hänen
-on paljon enemmän syytä itseänsä suojella.'"
-
-Tohtori Grisák väitti tätä kirjettä vastaan, että se on mahdotonta.
-
--- "Mutta suokaa anteeksi, se on kirjoitettu tässä," vakuutti
-huoneenhaltia, sivaltaen kämmenellään kirjettä päästä päähän. "Se on
-tässä."
-
--- "Minä uskon, että se on siinä, mutta sentähden ei sen tarvitse olla
-totta."
-
--- "Kuinka? Ettäkö nuori Aladár herra ei puhuisi totta?" kiivastui
-Kampós herra. "Ah, kunnioitettu herra, siinä tapauksessa ette tunne
-häntä."
-
--- "Minä en sano, että hän ehdon tahdon kirjoittaa perättömiä, mutta
-hän saattaa erhettyä, niinkuin kaikki ihmiset. Kuinka kaukana Tisza
-tästä on?"
-
--- "Kuusi peninkulmaa. Niin, mutta meri on sadan peninkulman päässä ja
-Aladár herra tietää kuitenkin sanoa, kuinka monta jalkaa meidän
-tornimme huippu on merenpintaa ylempänä. Nuori Aladár herra on
-ulosoppinut insinöri, saan luvan sanoa. Jo ensimmäisenä kuukautena
-tarjosivat hänelle Tiszan järjestämis-yhtiössä tuhat kahdeksansadan
-florinin palkan. Jos hän sanoo. että tulva tulee kyläämme, tulee se,
-sillä Aladár herra ymmärtää sen."
-
-Tohtori Grisák kääntyi huonolla tuulellaan yht'äkkiä insinöriksi.
-
--- "Minäkin ymmärrän sen. Minäkin tiedän, mitä nivelleraus on. Meillä
-on Böhmissäkin vedenpaisumuksia."
-
-Kampós herran kansallinen itsetunto loukkaantui näistä sanoista
-hirveästi.
-
--- "Böhmissäkin vedenpaisumuksia? Mimmoisia vedenpaisumuksia? Joku
-pieni puro yltyy vähäisen, jos on ollut rankkasade, ja viepi tiehensä
-pieniä siltoja; toisena päivänä palaa se taas entisilleen. Mitä se
-on Unkarin tulvien rinnalla! Suvaitkaa katsoa, kun meillä on
-vedenpaisumus! Se on meri, jossa sopii laivoilla purjehtia. Puhukaa
-silloin Böhmin vedenpaisumuksista!"
-
--- "Ohoh, rakas herra huoneenhaltia, minä en tahdo koko maailman
-aarteista Unkarilta riidellä tätä kunniaa; sen vaan tahdon sanoa, että
-virran vesi saattaa seisoa kuusi jalkaa ylempänä sitä uomaa, jossa se
-juoksee, mutta jos padot ovat vahvat, ei voi mitään vaaraa syntyä."
-
--- "Niin, mutta siinäpä juuri vika on, että uudet padot eivät ole
-vahvoja; horjuvathan jo paalutkin."
-
-Tässä ryhtyi Ankerschmidt'kin puheesen, tohtori Grisák'iin päin
-kääntyen:
-
--- "Onhan teidän suosikkinne nämät turvalaitokset rakentanut."
-
-Tämä muistutus ei ollut ensinkään tohtori Grisák'in mieleen.
-
--- "Ne ovat varmaankin kylläksi hyvät", kiiruhti lakitieteen tohtori
-vakuuttamaan, tuon mainion oikeudenmaximin mukaan: "si fecisti, nega"
-(jos olet jotakin tehnyt, kiellä pois). "Tiedättekö, rakas herra
-huoneenhaltia, herrat insinörit ovat kaikki semmoisia: toinen moittii
-aina toisen työtä. Minä en ole vielä koskaan tavannut insinöriä, joka
-ei olisi julistanut edellä-kävijänsä työtä kelvottomaksi."
-
-Mutta tätä Kampós herra ei enää voinut kärsiä. Kovasti pahoittuneena
-taittoi hän kirjeen kokoon ja pisti sen taskuunsa.
-
--- "Pyydän anteeksi, minä en tahdo väitellä herra fiskalin kanssa.
-Minä tahdoin vaan ilmoittaa teidän kunniallenne tämän tiedon,
-velvollisuuteni mukaan. Jos suitsette sitä huomioon ottaa taikka ei, se
-on teidän kunnianne asia. Me puolestamme olemme jo ryhtyneet kaikkiin
-varokeinoihin. Nyt täytyy minun vielä rientää tanyoilta lampaita
-meijerin pihaan ajamaan."
-
--- "Mutta eihän vaara kuitenkaan liene niin ahdistava?" kysyi
-Ankerschmidt, joka itsekin katsoi sitä suuressa määrässä epäiltäväksi,
-että kaikki nuot kauniit, viheriät vainiot, jotka vielä nytkin
-kirjavasti kukoistavat niin pitkälle kuin silmä kantaa, parin päivän
-kuluessa voisivat merenpinnaksi muuttua.
-
-Kampós herra kohautti olkapäitään.
-
--- "Muutoin", lohdutteli herra Grisák Ankerschmidt'ia, "ei tulva tehne
-vahinkoa semmoiselle kastellille, kuin teidän kunnianne on. Ihan toinen
-on semmoisten vanhain palatsien kohtalo, jotka ovat polttamattomista
-tiilistä ja akanoilla sekoitetusta loasta rakennetut; ne kaatuvat
-tietysti kaikki järjestänsä maahan, mutta tämän on Wien'in arkitekti
-rakentanut, sitä ei jokainen pieni leikinteko häälymään saa."
-
-Tämä oli kuolemantärähys Kampós herran kärsivällisyydelle.
-
--- "Herra fiskali! Meidän talomme, se on totta, on vaan täällä syntynyt
-muurari-mestari rakentanut, eikä siinä ole mitään koristuksia
-ulkopuolella, mutta sen voin sanoa, sentähden että itse olin siinä,
-että se rakennettiin semmoisista tiilistä, jotka kilahtivat kuin
-poslini; rautaa emme siinä myöskään säästäneet ja me valikoisimme
-siihen parhaimmat kuusipuut. Minä näin senkin, mitenkä tuo mainio
-Wien'in arkitekti tätä kastellia rakensi; näin, mimmoisia tiiliä siihen
-poltettiin; näin, kuinka pylvästen väliin ajettiin soraa; näin, kuinka
-vähän pidettiin huolta siitä, että perustusta syvemmälle kaivettaisiin,
-sillä sen alla on hiekkaa; ja sen minä sanon, että tulvan aikana en
-asuisi hetkeäkään tässä kastellissa, vaikka se minulle ilmaiseksi
-annettaisiin. Minä pyydän anteeksi teidän kunnialtanne, että näin
-suoraan lausun totuuden."
-
--- "Mutta herra ispán!"[62] ärjäsi vimmastuneena tohtori Grisák.
-
--- "Minä menen jo, sillä jos kauemmin viivyn, puhuttelette minua vielä
-_kulcsár'iksi_,"[63] sanoi kiiruusti nousten Kampós herra ja pyysi
-vielä kerran anteeksi Ankerschmidt'ilta, joka kiitti kauniisti tuodusta
-tiedosta ja sanoi, että hän itse puolestaan hankkii itselleen
-vakuutusta vaaran suuruudesta ja lähtee vielä tänäpänä Tíszalle.
-
-Herra Grisák'issa herätti tämä tieto äkisti suurta lähdön-halua. Hänen
-muistui mieleensä, että hänen huomenna tulee olla saapuvilla Pest'issä,
-erään tärkeän oikeudenasian valvomista varten. Ankerschmidt ei häntä
-liioin pidättänytkään; Erzsike saattaa vielä jonkun aikaa pysyä
-tyttönä, hänen pojaksi julistamisensa ei ole erittäin kiiru.
-
-Lakitieteen tohtori pyrki kuumeen-tapaisella hädällä vaunuihinsa;
-Ankerschmidt laski hänestä leikkiä, kysyen, pelkäisikö hän joutuvansa
-tänne saarroksiin.
-
-Ankerschmidt päätti vasta puolipäivän aikaan lähteä Tiszalle, johon ei
-hyvällä nelivaljakolla tarvinnutkaan kuin viisi tuntia.
-
-Valtatieltä poikettuansa ja patoja päin ajaessaan, saattoi hän jo
-kaukaa nähdä, kuinka sadottain ihmisiä tulee ja menee, lykäten
-käsikärryjä ja laahaten risukimppuja; monessa paikassa työskenneltiin
-paalu-juntilla ja kuului tahdissa kaikuvia huudahuksia; niityiltä
-veivät lakkaamatta rattaat savea täytteeksi.
-
-Kun Ankerschmidt tuli padolle, seisahutti muuan gubaan[64] puettu mies
-hänen vaununsa ja tiedusteli häneltä kohteliaalla äänellä:
-
--- "Mitä suvaitsette täällä tahtoa?"
-
-Ankerschmidt ei suuttunut tästä kysymyksestä, vaan vastasi suuntevasti:
-
--- "Minua haluttaa katsella työtä."
-
--- "Saanko kysyä, mistä päin herra on? Täältä vaiko tuolta puolen
-Tiszaa?"
-
--- "Täältä".
-
--- "Siinä tapauksessa on hyvä. Ettekö sanoisi arvoisaa nimeänne, jos
-kauniisti kysyn?"
-
--- "Mielelläni. Minä olen Ankerschmidt."
-
--- "Vai niin. Tuo herra, joka on herra Garanvölgyin naapuri. Te saatte
-siis astua alas, vaunut jäävät tähän; ne eivät saa tulla padolle".
-
--- "Kenen käsky tämä on?"
-
--- "Nuoren Garanvölgyi herran; hän on insinöri täällä ja nyt tottelemme
-häntä. Sillä nyt on Tisza suuri herra, ja jos se suuttuu, ei mikään
-kenraali komenna sitä, vaan insinöri."
-
-Ankerschmidt hyväksyi kokonansa gubaan puetun miehen johtopäätöksen,
-että kun täytyy taistella elementtejä vastaan, silloin totelkoon joka
-ihminen insinörin komentosanaa. Ja uudelle padolle astuttuansa, oli hän
-pakoitettu myöntämään, että Tisza todellakin on sangen suuri herra.
-
-Kiihtynyt, vaalea virta, keskeltä aivan kaarevan muotoinen, juoksi
-salaman nopeudella kohisten patojen välitse alaspäin.
-
-Patojen sisäpuolelle jääneitten hopeapoppelien latvat, joista vaan päät
-pistivät ylös vedestä, osottivat, kuinka paljon tämä muutamain päiväin
-kuluessa oli noussut.
-
-Vankan, kuohuvan veden pinnalla ei näkynyt ainoatakaan alusta, ei
-venhettä, vaikka tämä paikka muutoin tavallisesti oli täynnä myllyjä,
-jotka rivissä, niinkuin metsähanhet taivaalla, leijailivat vedellä;[65]
-lastilaivojakin vetivät muulloin hevoset köysistä virtaa ylöspäin, kun
-taas sitä alaspäin kulki verkallensa Marmarós'in rumänilaisten
-hirsilautat; välisti näkyi kaukaa myöskin jonkun pienen höyryvenheen
-savu; rannoilla vetivät kalastaja-venheet kokoon ulos heitetyitä
-verkkojansa, joitten tankojen päät pilkistivät vedestä. Nämät kaikki
-olivat nyt kadonneet. Myllyt rikki ruhjotut, ketjuistaan irti temmatut;
-purret rannoilla vesi-ajolla; koko vedenpinta mahdoton kulkea; eivät
-edes rannasta rantaan menevät lautat uskaltaneet koettaa veden voimaa.
-Köysi, piukkaan pingoitettuna, on vedetty virran poikki; siinä istuu
-sadottain variksia vierestyksin, ikäänkuin se vaan heidän tähtensä
-olisi siinä. Ainoastaan silloin tällöin näkyy toisiaan ajelevien
-aaltojen välistä jotakin mustaa, jonka epäselvä muoto puoleksi
-läikähtää esiin vedestä. Ihmiset vaan arvaavat, mikä se lienee.
-Puunkappaleko? Asunnosta temmattu huonekalu vaiko ihmisen ruumis?
-
-Ja rannalla häärivät, hikoilevat kaikki niin, kuin sotaleirissä
-tehtäisiin vallitusta vihollisen leiriä vastaan: narisevain kärryjen
-itku, ryskyväin junttain paukunta on suurempi kuin ihmismelu, sillä ei
-kenelläkään ole aikaa pakinaan, kun Tisza jo viruttelee padon
-ylimmäistä laitaa.
-
-Ankerschmidt ymmärsi ensi silmäyksellä sen verran, että työn tärkein
-osa on siinä, jotta yhden sulun suuta, joka ei näytä tarpeeksi
-luotettavalta, vahvistetaan toisella padolla, joka on sen taakse
-asetettava, ja tämä pato olikin jo niin valmis, että ainoastaan
-risutäytteet puuttuvat sen kyljistä.
-
--- "Tuolla tulee herra insinöri itse", sanoi gubaan puettu mies,
-osottaen erästä toiselta puolelta tulevaa henkilöä, jonka Ankerschmidt
-tällä kertaa tuskin olisi tuntenut Aladár Garanvölgyiksi, ellei hänen
-huomiotansa edeltäpäin olisi siihen johdatettu. Tältä oli näet se lika,
-joka yöt päivät oli hänen päällensä kuivettumaan jäänyt, kokonansa
-vienyt herran muodon; hänen vaatteensa olivat risuista rikki revityt ja
-kuluneet; hänen hattunsa sateesta pahasti rytistynyt ja hänen äänensä
-huutamisesta käheä.
-
-Harva nainen olisi rakastunut mieheen, jos hänen tässä tilassa olisi
-nähnyt; -- mutta joka kerran rakastaa häntä, se olisi häntä vielä
-enemmän rakastanut!
-
--- "Hyvää iltaa, kunnian herra!" tervehti nuori insinöri
-Ankerschmidt'ia. "Te ette uskonut kirjettäni, eikö niin? ja tulitte
-itse varmaa tietoa vaarasta ottamaan. Tehkää siis hyvin ja katselkaa
-ympärillenne."
-
--- "Jumala antakoon!" vastasi Ankerschmidt, vetäen kädestään
-hirvennahkaisen hansikan, jottei hän hansikoitulla kädellä pudistaisi
-nuorukaisen turvonnutta kättä. "Minä luulen jo nähneeni kylläksi.
-Nouseeko Tisza vielä?"
-
--- "Tänäpänä nousi se vaan viisi tuumaa; se on varmaankin
-tuonpuolisella rannalla rikkonut jonkun padon, sillä eilen kasvoi se
-Tokaj'n luona koko jalan."
-
--- "Ja meihin katsoen on se helpoitusta. jos vesi voipi murtaa rikki
-patoa toisella rannalla?"
-
--- "Tietysti, sillä silloin juoksee se vapaasti sinnepäin, niinkuin
-hekin siellä pelastuvat, jos Tisza tulvaa meidän päällemme."
-
--- "Sen mukaan me nyt siis kummallakin rannalla rukoilemme
-yhtäläisesti: Herra Jumala, saata onnettomuus toiselle rannalle!"
-
--- "Vielä enemmänkin teemme, kuin rukoilemme."
-
--- "Me yritämme patojamme vahvistamaan."
-
--- "Se olisi soveliainta; mutta paljon pikaisempi ja vähemmän maksava
-työ on heikontaa vastapäisen rannan turvalaitoksia. -- Eikö teidän
-kunnianne huomannut, että asettamani vartiat teitä pidättivät?"
-
--- "Ah, ne olivat siis vartioita? Yksi tiedusteli todellakin nimeäni ja
-sitä, asunko tällä vaiko tuolla puolen."
-
--- "Ja vasta sitte laski hän teidät padolle, kun oli saanut tietää,
-kuka te olette."
-
--- "Täällä pidetään samanlaista järjestystä kuin sodassa."
-
--- "Me olemme pakoitetut siihen. Meillä ei ole tekemistä ainoastaan
-elementtien, vaan myöskin ihmisten kanssa. Sekä tämän- että
-tuonpuolisella rannalla on satojentuhansien vuodentulo, heidän talonsa,
-omaisuutensa, koko heidän etunsa ja elämänsä vaarassa. Vaarasta
-suojelee meitä vaan pitkä multavalli. Jos tulva jommallakummalla
-puolella voipi tunkea tämän multavallin lävitse, silloin saattaa toinen
-puoli veisata Te Deum'ia, sillä se on pelastettu; mutta onnettomuuteen
-joutuneella puolella maksaa silloin häviö miljonia. Vaan epätoivo on
-huono neuvonantaja."
-
--- "Ettehän kumminkaan pelänne, että toiselta rannalta tulisivat tänne
-ylitse meidän patojamme rikkomaan?"
-
--- "Sekin saattaa tapahtua, mutta sitä varten on vartioita asetettu
-niinkuin säännöllisen sodan aikana. Minä pidän sotajärjestystä
-voimassa; yöllä palaa joka sadan askelen päässä vartiotuli ja pyssyillä
-varustetut vahdit kiertävät padolla, niin pitkälle kuin minun
-vaarinpitoni ulottuu. Mutta teidän tulee tietää, etteivät ne ole
-vaarallisimmat yritykset, joita aseilla käypi häätäminen. Pian
-tapahtuu, että luoksemme tulee rikas herra, joka tarjoo kiiltävää
-rahasummaa, salaisesti, tuttavan-tapaisesti, eikä siitä pyydä muuta
-palvelusta, kuin että insinöri, jos hän siellä taikka täällä on
-huomannut vian, sitä älköön nähkö. Jos tulva tunkee sen lävitse,
-sanotaan, että se oli onnettomuus, ja ken väittänee, että insinöri sitä
-edeltäpäin on huomannut? Kuka tutkinee sydämen ja munaskuitten
-salaisuuksia? Jos me karkotamme semmoisen houkuttelijan, tulee
-asian-ymmärtäviä neuvonantajia, jotka hairauttavat kokematonta
-insinöriä, saattavat häntä niin eksyksiin, että hän panee vahviketta
-ihan toiseen paikkaan kuin missä tarpeellista on. Minä tuskin kerkeen
-semmoisia ihmisiä tanyastani pois ajamaan. Välistä ovat nämät hyviä
-ihmisiä, hyviä kumppaneita, mutta vaara tekee ihmisen huonoksi,
-kavalaksi, jos hänellä on pelko jostakin. Jumalan kiitos, ettei minulla
-ole mitään. Ehkä minä en olisi parempi kuin muut."
-
--- "Mutta minkätähden ei ennemmin vahvisteta sulkua, kuin että sen
-taakse tehdään uusi pato?" kysyi Ankerschmidt Aladár'ilta.
-
--- "Sitä on jo moni minulta kysynyt; vieläpä virallisestikin. Tässä
-ovat rannalle vedetyt paalut, jotka minun sijastani selittävät kaikki."
-
-Näillä sanoilla vei Aladár Ankerschmidt'in neljän viiden paalun luokse,
-joita vartioitsi pyssyllä varustettu mies.
-
--- "Suvaitkaa katsoa tänne. Nämät paalut kiskoi tulva irti
-sulkupadosta. Niihin on jokaiseen merkitty määrätty pituus: kolme syltä
-neljä jalkaa. Otetaan nyt sylipuu ja mitataan paalut; toisesta päästä
-toiseen on vaan kaksi syltä viisi jalkaa. Siitä käy selväksi, että
-sulkupaalut ovat viittä jalkaa matalammalta maahan lyödyt, kuin
-kaavassa on määrätty; tässä on urakkamies säästänyt. Seurauksena tästä
-säästämisestä on nyt se, että tulva tunkee alhaalta sulun lävitse.
-Kaikki vahvistaminen ylhäältä olisi turhaa työtä; nykyisen tulvan
-kestäessä ei voi paaluja vahvistaa. Sentähden olen pakoitettu tekemään
-ihan uutta patoa samaan suuntaan, jossa tämä sievä teos on; muutoin me
-tulemme märäksi juuri siinä, missä luulimme saaneemme parhaan
-suojeluksen."
-
-Ankerschmidt kierteli vihaisesti viiksiänsä tästä tiedosta ja jupisi
-useat kerrat itsekseen: "tämän on tuon vietävän Grisák'in suosikki
-rakentanut."
-
--- "Minä luulen, että vielä muittenkin kuumoittaa päätä tämän tähden,
-kuin niitten, joihin se suorastaan koskee. Minun on täytynyt kuulla
-viekoittelemisia semmoistenkin ihmisten puolelta, joitten oikeastaan ei
-ole mitään tekemistä tämän vesirakennuksen kanssa. Muitten muassa kävi
-täällä jo pari kertaa eräs herra Mikucsek."
-
--- "Ah! Minä tunnen hänet. Ja mitä tuo tahtoi?"
-
--- "Ei mitään muuta, kuin että jättäisin tämän työn sikseen ja menisin
-muita vaaran-alaisia paikkoja suojelemaan."
-
--- "Ja millä tavoin pääsitte hänestä vapaaksi?"
-
--- "Aivan yksinkertaisesti: minä en vastannut mitään hänen sanoihinsa
-enkä ollut kuulevinani, mitä hän puhui. Minä jakelin käskyjä, hän
-myöskin; mutta kun hän näki, että kaikki täyttivät minun määräyksiäni,
-vihastui hän ja meni pois."
-
--- "Eikö hän luvannut tulla takaisin?"
-
--- "Uhkasipa hän ankarasti."
-
--- "No, tulkoon hän vaan, nyt minäkin jään tänne."
-
--- "Minä kiitän suuresti tästä avusta, mutta minun täytyy antaa
-teidän kunnianne tietää, että asuntonani, johon saatan teidät yöksi
-vastaan-ottaa, on kasa risukimppuja, joista improviseraamme majan
-siihen paikkaan, missä vietämme yötä?"
-
--- "Sehän on komea tanya. Sotaretkellä maksaisi ihminen monta kertaa
-semmoisesta hotellista, jos se vaan olisi saatavissa. Kaikissa
-tapauksissa aion minä jäädä tänne. Meillä on hyvä viitta, me voimme
-helposti saada yön kulumaan."
-
-Sotavanhus seurasi kepeillä askelilla insinöriä yhteen-sidottuin
-faschinein välitse risumajalle, jossa molemmat istuivat ristiin
-ladotulle varpukimppu-kasalle.
-
-Oli jo täysi ilta; metsähanhien parvet palasivat kylvöpelloista kotia
-ruovistoihinsa ja kaukaisista kylistä kuului iltakellon surumielinen
-ääni Tiszalle asti; pitkin patoja kaikui pyökin-kuoresta tehtyjen
-torvien ääni peninkulmasta peninkulmaan, merkiksi että päivätyö on
-päättynyt; ne, jotka aamusta iltaan ovat työtä tehneet, saavat mennä
-levolle, ja nyt seuraa yötyö, sillä tuo vaivaloinen taistelo ei lakkaa
-yöksikään: levähtäneet kädet tarttuvat pois-pantuihin lapioihin,
-kuokkiin, ja patotyötä jatketaan yhä, ensin kuun, sitte tulisoittojen
-valossa.
-
--- "Emmepä mekään olisi luulleet, että joskus yhden teltan alla
-bivuakeraisimme", sanoi Ankerschmidt Aladár'ille, tiputtaen
-puuvartaasen pistetyn silavan rasvaa leivälleen, jota hän oli paistanut
-rätisevän valkean ääressä.
-
--- "Vihollinen on yhteinen", vastasi siihen Aladár.
-
--- "Ja yhteinen pelkomme esine."
-
--- "Ei kaikin päin. Minun on suojeltavani vaan isänmaani, mutta ei
-omaisuuteni."
-
--- "Tämä sutkaus tarkoittanee kai minua, että minun päinvastoin on
-suojeltavani omaisuuteni, mutta ei isänmaani. Katsokaa, nuori mies, te
-ette ole oikeassa."
-
--- "Sitä parempi. Muutoin on nyt vaan vähäinen etu toinen toisemme
-suhteen; jos tulva näin nousee, on huomenna meidän molempien omaisuus
-yhdessä paikassa: meren pohjassa."
-
--- "Mutta tämä merenpohjakin on oleva yhdessä paikassa: --
-sydämissämme!" sanoi siihen Ankerschmidt, ja Aladár saattoi siitä
-äänestä, jolla nämät sanat olivat lausutut, tuntea, ettei se ollut
-mikään tuuleen laskettu lause.
-
-Tämä ei tosiaankaan ole mahdotonta! Jos Newton on osottanut todeksi,
-että maan vetovoima vaikuttaa "pondus specificum'in", miks'ei voisi
-"Unkarin maalla" olla semmoinen ominainen vetovoima, joka on syynä
-sydänten "pondus specificum'iin?"
-
-Molemmat miehet sopivat siitä, että vuorotellen valvoisivat yön.
-Aladár, enemmän väsyneenä, menee ensiksi levolle; kuun laskettua
-herättää hänet Ankerschmidt ja sitte valvoo hän taas aamuun asti.
-
-Aladár otti kiitollisuudella vastaan tämän tarjouksen; hän kääriysi
-viittaansa, laskeusi levähtämään paljaalle maalle, nojaten päätään
-risukimppuun, ja oli tuskin toivottanut hyvää yötä kumppanilleen, kun
-hän jo nukkui.
-
-Ankerschmidt istui risukimpun toiseen päähän ja heitti puita valkeaan,
-liekkiä voimassa pitääksensä, jotta se yhäti loistaisi ja hän yhäti
-voisi nukkuvan kasvoja katsella.
-
-Nukkuvan ihmisen kasvoissa on suuri tutkinnon-ala; joka juonne palaa
-silloin takaisin alkuperäiseen muotoonsa; nukkuvan kasvot eivät tiedä
-mitään teeskentelystä.
-
-Välisti nosti tuuli viittaa nuorukaisen rinnalta; Ankerschmidt peitti
-häntä huolellisesti joka kerta uudestaan ja kohensi kekäleitä
-valkeassa.
-
-Sydän-yön aikana meni puolikuu jo nukkumaan; hopea-venhe näkyi heiluvan
-leveässä virran-tulvassa, kunnes laineet toivat tuon pitkälle ulottuvan
-valo-vaon kokonansa tämänpuoliselle rannalle. Ankerschmidt'illa oli se
-aikomus, ettei hän kuun laskettua herättäisi väsynyttä nuorukaista,
-vaan valvoisi hänen sijastansa siksi, kuin tämä itsestänsä herää, ja
-silloin sanoisi hänelle, että kuu juuri nyt oli laskenut.
-
-Hopea-venhe vaipui jo veteen, se näkyi vaan enää puoleksi, niinkuin
-palavan vuorenhuipun pää; nyt sekin vaipuu yhä syvemmälle; vihdoin oli
-vaan jälellä pieni kipinä, puolikuun kärki, sitte sekin katosi aaltojen
-taakse.
-
-Sillä hetkellä nousi nukkuva nuorukainen seisaalle ja toivotti hyvää
-huomenta Ankerschmidt'ille.
-
--- "Ah! te olette herännyt!"
-
--- "Kuu laski nyt", sanoi Aladár, viitaten vielä kiiltävää taivasta
-kohti, jonka sädekehä osotti sitä hautaa, johon taivaan vaeltaja minuti
-sitten oli vaipunut.
-
--- "Ja te tunsitte, koska kuu laski?" kysyi kummastellen Ankerschmidt.
-
--- "Se olisi huono nukkuja", vastasi Aladár, "joka ei maatessaan
-tuntisi sitä hetkeä, jolloin hänen on velvollisuus herätä."
-
-Kuun laskettua sytytettiin sadottain tulisoittoja pitkin patoja; työtä
-jatkettiin, niinkuin päivällä; kärryt narisivat, juntan-hoitajain
-komento-sanat riistivät yöltä sen äänettömyyden.
-
--- "Jos ummistaa silmänsä, voisi, työnmelusta päättäen, luulla, että on
-päivä", sanoi Ankerschmidt, heittäyten pitkäkseen Aladár'in jättämälle
-lepopaikalle; "saatoitteko nukkua junttain paukkinalta?"
-
--- "Oho, aivan hyvin. Se kaikuu niin, kuin kuulisi suuren
-äiti-kultansa, maan sydämen-tykytyksen."
-
--- "Puuttuu vaan päivälliskello, joka kutsuu työmiehiä ruoalle."
-
--- "Minusta todellakin tuntuu siltä, kuin kuulisin kellon-äänen
-etäältä."
-
--- "Se soipi vaan teidän korvissanne; kuka saattaisi tämmöisessä
-kärryjen ratinassa eroittaa kaukaista kellon-ääntä?"
-
-Aladár ei kuitenkaan levännyt, vaan poistui muutaman askelen päähän,
-jossa yötisen vartiotulen leimu ei häikäissyt hänen silmiänsä, ja
-näytti tarkasti tutkivan jotain Tiszan kaukaisella pinnalla.
-
--- "Minusta on, kuin näkisin jonkun venheen lähestyvän."
-
--- "Teillä lienee hyvät silmät, jos näette jotain; minä näen vaan
-vettä."
-
--- "Tuolla, rannan partaalla, jossa karsitut halavat pistävät ylös
-vedestä. Nyt tulee se heti halavain kohdalle."
-
--- "Se lienee joku pölkky."
-
--- "Mutta minä näen airon jäljet vedessä, se on joku venhe. Vartiat
-varmaankin nukkuvat, kosk'eivät vielä tähän asti ole ampuneet sitä."
-
-Muutaman minutin perästä rupesi jo Ankerschmidt'kin uskomaan, että
-todellakin venhe on tulossa heitä päin; molemmat miehet tarttuivat nyt
-kiireesti pyssyihinsä ja menivät padolle venhettä vastaan.
-
-Tiszan virta oli kova, venhe näytti höyrynvoimalla lähenevän. Vähän
-ajan kuluttua saattoi jo nähdä, että yksi mies istuu siinä ja kahdella
-airolla soutaa venosta, joka oli puunpölkystä koverrettu n.k.
-sielun-hukuttaja-
-
--- "Ohoi! Ken olet? Mihin matka?" huusi sille Aladár, ojentaen
-pyssyänsä ammuntaan. Venheessä-kulkija huusi takaisin:
-
--- "Älköön herra huoliko siitä, ken minä olen, vaan ajatelkoon omaa
-henki-raukkaansa, niin kauan kuin vielä on aikaa; tuolla D:n luona ovat
-rikkoneet padon."
-
--- "Rikkoneet?" huusi Aladár vimman ja epätoivon äänellä.
-
--- "Se on, Jumal' auta, totta. Minä näin, kuka se oli. Minä tiedän
-hänen nimensä."
-
--- "Kuka se oli?"
-
--- "Minä en sano sitä. Jos sen sanoisin, heittäisivät herrat hänet
-vankeuteen. Hänen asiansa kääntyisi hyväksi; hän pääsisi ehkä vapaaksi
-ja kerskaisi vielä, että hänkin oli ollut siellä, missä niin monta
-muuta. Mutta jos minä tiedän, kuka se oli, tulee siitä kuolema hänelle.
-Hyvästi, nuori herra!"
-
--- "Seisahdu!" huusi hänelle Aladár; "käännä tänne, nouse maalle! Jos
-lähdet edemmäksi, ammun sinut."
-
--- "Tehkää hyvin!" sanoi venhemies ja laskeusi heti pitkälleen
-venoseensa. Tulva vei salaman nopeudella pienen sielun-hukuttajan
-mukaansa ällistyväin miesten silmien edestä. Aivan tarpeetonta olisi
-ollut sitä ampua.
-
-Aladár tarttui, korvat kurolla, Ankerschmidt'in käteen.
-
--- "Hyvä herra, nyt kuulen jo selvästi kellon-äänen. Tämä on hätäkello.
-Tuo mies on nähtävästi puhunut totta. Nyt ei teillä ole minutiakaan
-aikaa hukata; jos D:n luona pato on rikottu, saattaa tulvavesi pikemmin
-olla teidän kastellinne portilla, kuin hyvät hevosenne."
-
--- "Entäs te?"
-
--- "Minä jään tänne, niin kauaksi kuin on jotakin tehtävää, vaikk'ei
-täällä mikään enään auta, jos vesi meidät kiertää. Työmiehet juoksevat
-tiehensä, heti kun saavat tietää tämän sanoman, ja syystä, sillä
-kaikilla on perhe ja talous tuolla kotona. Rientäkää, hyvä herra; tässä
-ei ole aikaa neuvotella."
-
--- "Ja pelastatteko te itsenne myöhemmin?"
-
--- "Täällä on venheitä, minä otan jonkun niistä ja lähden tornia kohti.
-Herran haltuun!"
-
-Sen sanottuaan pudisti hän ritarin kättä, heitti pyssynsä olalle
-hihnasta riippumaan ja alkoi nopeilla askelilla astua sinne päin, josta
-tuo salainen venhemies oli tullut.
-
-Ankerschmidt jäi siihen isoksi aikaa seisomaan ja katsoi hänen
-jälkeensä siksi, kunnes Aladár yht'äkkiä kääntyi taaksepäin ja
-kädellänsä uudestaan viittasi ritarille. Silloin pyrki tämäkin
-vaunuillensa menemään.
-
-Kun Ankerschmidt herätti vaunuissa nukkuvaa kuskia, ei padolla
-häärivässä väessä vielä ollut mitään hädän melua; juntat paukkuivat,
-tulisoitot ja pikiroihut leimuivat pitkin rantaa.
-
-Ankerschmidt antoi kiireesti valjastaa hevosensa ja otti itse ohjakset
-käteensä, selvitäkseen vaunuineen mutkaiselta rantatieltä.
-
-Hänen ainoa tyttärensä, joka nyt on yksinänsä vaaran uhkaamassa
-kastellissa, täytti hänen sielunsa huolella.
-
-Valtatien ja patojen välillä oleva niitty oli vetelä; pyörät vaipuivat
-syvälle hetkuvaan maaperään; kointähtikin oli jo noussut taivaalle,
-ennenkuin Ankerschmidt monien ponnistusten perästä pääsi valtatielle.
-
-Täällä hän huimasi hevosia ruoskan siimalla ja pani ne tulisella
-vauhdilla kiitämään hiekkaista tietä kotia päin.
-
-Eräässä ahteessa, jota hevoset korskuen pyrkivät ylöspäin askel
-askelelta, otti hän itselleen aikaa takaisin katsahtaaksensa ja näki,
-ettei mitään rattaita tullut hänen perässään.
-
-Hän rupesi uskomaan, että oli paennut tyhjää hätää.
-
-Aamun koitteessa eräälle purolle tullessaan, seisatti hän muutamaksi
-minutiksi valjakkonsa ja laski, siltaa välttäen, hevosensa puron poikki
-menemään, jotta hän, sill'aikaa kuin nämät siitä joivat, sillalta saisi
-katsella seutua.
-
-Kaikki oli vielä vihriäistä.
-
-Niityt olivat peitetyt keltaisella ja punertavalla kukkasvaipalla;
-viljavainiot olivat jaetut viheriöihin tauluihin, joista kaikenlaiset
-värit vivahtelivat; laitumilla kävi hajallansa valkoisia ja mustia
-karjalaumoja, valkoisia lehmiä ja mustia puhveleita.
-
-Nousevan auringon säteissä kimalteli ruohikossa miljonia timantteja;
-koska ihmisen varjo ulottui pitkälle, syntyi hänen ympärillensä
-kiiltävä sädekehä kasteisessa ruohossa.
-
-Mikä onnellinen seutu! Kuka olisi taipunut siihen ajatukseen, että
-nämät kaikki yhden päivän, puolen päivän kuluessa katoisivat,
-häviäisivät, että mikä nyt on autuaallisuutta ja runollisuutta, se ei
-makuukauden kuluttua olisi muuta kuin lokaa ja epätoivoa?
-
-Vaan kuitenkin oli jo niin kirjoitettu.
-
-Tuskin olivat Ankerschmidt'in kiitävät vaunut ehtineet neljänneksen
-tunnin matkaa sillan toiselle puolelle, kuin he taas tulivat sillalle,
-joka oli erään joen yli rakennettu; kun käyden sillan yli ajettiin,
-kääntyi kuski taaksepäin ja tarkasteli jokea.
-
--- "Katsokaa, kunnian herra, tämä joki juoksee nyt takaperin."
-
-Ankerschmidt nojausi ulos vaunuistaan, ja hänestä näytti todellakin,
-kuin joen uoma olisi täynnä likaista vettä, joka juoksi vastapäiseen
-suuntaan.
-
-Nyt rupesi hänkin paremmin tarkastamaan ja näki, että ojat tien
-vieressä olivat kaikki täynnä vettä, joka niissä ei suinkaan vielä
-ollut kauan ollut, niinkuin saattoi nähdä niistä kasveista, jotka
-täyttivät ojien pohjan ja jotka eivät elä vedessä; lyhyemmät niistä
-olivat jo aivan peitossa, kun sen sijaan korkeammat varret vielä
-seisoivat pystyssä vedessä ja kummastellen katselivat jalkojansa
-viruttavaa elementtiä, joka on heidän juurensa tappava ja uuden
-kasvullisuuden heidän sijaansa synnyttävä.
-
-Vielä neljänneksen tunnin kuluttua vuodattivat jo ojat vettä
-tien-viereisille niityillekin, ja kulaisvesi välkkyi jo sieltä täältä
-viheriäin toukojen välistä.
-
-Kun he tulivat edemmäksi, nousi vesi jo paikoittain maantiellekin,
-jossa näkyi muutamia uurroksia; kaukaa tasangolla kimalteli jo tulva.
-
--- "Riennetään, riennetään joutuisammin!" ahdisti ritari kuskia ja
-katseli huolestuneena vaunuistaan, kuinka kokonaisia parvia metsähanhia
-ja raukkuja lenteli taivaalla, ikäänkuin heidän olisi suuri kiire tähän
-seutuun mitä pikemmin asettua.
-
-Tuskallisinta oli, ettei tavannut ainoatakaan sielua. Ei missään, niin
-pitkältä kuin tie ulottui, näkynyt ajo- eikä jalkamiehiä; oli aivan
-kuin ne jossakin olisivat vangiksi otetut.
-
-Yhdessä paikassa seisoi jo tiellä kokonainen järvi, jossa tuuli
-tuuditteli laineita ja joka leveni yhdestä metsiköstä toiseen eikä
-näyttänyt huolivan niistä padoista, jotka välillä olivat.
-
--- "Laske menemään!" käski Ankerschmidt. Kuski ajoi veteen, joka
-ulottui melkein hevosten vatsaan asti ja juoksi vaunujen pohjan
-lävitse; kesti pari sataa jalkaa, ennenkuin taas päästiin kuivalle
-maalle. Mutta sen lävitse kahlattiin onnellisesti.
-
-Nyt seurasi mäkinen seutu, jonne vesi ei vielä ollut ehtinyt;
-siellä oli pieni metsä kummallakin puolella tietä. Metsä kaikui
-satakielen laulusta ja rastaan viserryksestä; poppelit heittelivät
-kukka-untuviansa; lämmin ilma oli täytetty akasian-tuoksulla;
-ihmishermot eivät voineet aavistaa, mitä metsän tuolla puolen on.
-
-He olivat tuskin ehtineet ulos tiheiköstä, missä mäkinen maa muuttui
-kaltevaksi, kuin uusi seutu leveni heidän silmäinsä eteen. Se oli jo
-häviön panoramana.
-
-Kaukaa ja läheltä, lukemattomista paikoista, ikäänkuin särjetyistä
-peilinkappaleista kimalteli auringonpaiste paisuneessa vedentulvassa.
-Maantien oikea puoli oli jo pitkältä merenrantana, jota leveät
-laineet valelivat. Tuskin tuhannen jalan päässä metsästä oli noin
-kolmenkymmenen sylen levyinen aukko tien viereisessä padossa, jonka
-lävitse tuolta puolelta tuleva virta kohisten juoksi.
-
-Toisella puolella tätä aukkoa oli koko tie täytetty ristinrastin
-käännetyillä rattailla; ylt'ympäri joukottain käsiään väänteleviä,
-vaikeroivia naisia, lapsia, huutavia miehiä, toimetonta väkeä.
-
-Aukolle tultuansa ymmärsi Ankerschmidt, minkätähden hän siihen asti ei
-ollut ketään tavannut. Kansa, joka oli paennut tulvan valtaan
-joutuneista kylistä, ei voinut tämän esteen ylitse päästä.
-
-Jäännökset parista särkyneistä rattaista, jotka olivat ojan syrjälle
-heitetyt, todistivat, että oli löytynyt uskaliaita yrittelijöitä, jotka
-olivat koettaneet päästä ristiin juoksevan virran lävitse; mutta tämä
-ei ottanut sopimuksiin ruvetakseen; ilman armotta tempasi se myötänsä
-ne, jotka rohkenivat yrittää ottelua sen kanssa, ja yhä enemmän söi se
-patoa.
-
--- "Eikö tästä voi ylitse päästä?" kysyi Ankerschmidt toisella puolella
-kierteleviltä.
-
--- "Olkoon herra iloinen siitä, että saa olla siellä!" huusi joku
-äristen vastaukseksi, sillä suuressa vaarassa eivät ihmiset ole
-kohteliaita. "Kiittäkää, että olette turvassa!"
-
-Eräs sortuutiin puettu mies tunsi kuitenkin Ankerschmidt'in ja alkoi
-kunnioituksella häntä puhutella.
-
--- "Vaara on selkämme takana, hyvä herra; tulva on kiertänyt meidät; me
-pakenisimme, mutta mihin?"
-
--- "Mitä tiedätte B'falu'sta?" tiedusteli huolestuneena Ankerschmidt.
-
--- "Me asumme sen naapuristossa; aamusta alkaen kuulimme hätäkellon,
-mutta vesi tuli niin äkisti, että mahdotonta olisi ollut sinne päin
-mennä."
-
--- "Mutta minun täytyy välttämättömäsi päästä sinne."
-
--- "Tuskinpa vaunuilla; mutta jos herra tahtoo tehdä hyvin, kääntäkää
-takaisin, ennenkuin jäätte tähän saarretuksi, ja tulkaa jostakin Tiszan
-viereisestä pysäyspaikasta takaisin purrella sekä antakaa tieto, että
-täällä on suuri hätä -- jos ei ennen sitä Jumalan viha ole meitä täältä
-pois lakaissut."
-
-Ankerschmidt käsitti, että tätä neuvoa oli seuraaminen. Rikotun padon
-lävitse tunkeva tulvavesi syöksyi yhä nopeammin leveten toiselle
-puolelle; tässä ei ollut kauemmin viipymistä. Hän lupasi tuskastuneille
-ihmisille, että ennen pitkää tulisi takaisin pursilla heitä varten, ja
-käski sitte kuskinsa kääntää takaisin sekä uudestaan rientää Tiszan
-padolle; sinne varmaankin tulva viimeiseksi tulee.
-
-Niinmuodoin takaisin samaa tietä, jota oli tultu.
-
-Nyt olivat jo kukoistavat kasvit tien vieressä, suuret
-kuninkaan-keihäät keltaisine kukkineen, jotka ennen olivat seisoneet
-pystyssä vedessä, mutaan painuneet; nyt nosti jo kuskinlautaan asti
-ulottuva lätäkkö ylös hevoset ja vaunut, joitten täytyi siitä uiden
-pelastua; nyt kiikkuivat vaan enää viljavain ohratoukojen tähät veden
-päällä, ja missä aamupäivällä keltaiset ja punertavat kukat olivat
-peittäneet lihavat niityt, siinä nyt vaan näkyi taivas heijastavan
-vedenpinnasta, kaikkialla taivas!
-
-Valkoinen ja musta karja ei enää käynyt laitumella, vaan kaikki
-juoksivat mylvien tietä päin; lukematon jono rattaita, jotka toivat
-pakolaisia läheisistä kylistä ja veivät niitä kaikille tahoille,
-tuoksuttivat pölypilviä oksateillä.
-
-Epäsäännöllisestä paosta saattoi huomata, ettei kukaan tietänyt, mistä
-vaara tuli ja mihin sen edestä oli pakeneminen.
-
-Likeisistä kylistä kaikuivat herkeämättä hätäkellot, taivaalta kuului
-tuhansien vesilintujen käheä rääkynä ja maan päältä se sanomaton,
-tuskallinen, sekasortoinen ääni, joka syntyy, kun tuhansittain ihmisiä
-huutaa apua.
-
-Erästä yksinäistä, valkoista taloa keskellä peltoja ympäröitsi jo vesi;
-sen katolla istui muutamia naisia, jotka valkoisilla liinoillaan
-liehuttivat etäälle päin, josta ei mitään apua tullut.
-
-Ja Ankerschmidt ajatteli, että ehkä nyt hänenkin ainoa lapsensa näin
-seisoo vaaran ympäröimän kastellin akkunassa ja huutaa apua ja
-liehuttaa valkoista liinaansa, eikä ole ketään, joka saattaisi hänen
-avuksensa mennä.
-
-Ja kaikki nämät oli hänelle ennakolta sanonut tuo viisas mies, jota
-hienot herrat luulevat tyhmäksi, sentähden että hänellä on niin
-vilpittömät kasvot, eikä hän itsekään ollut häntä uskonut; sen sijasta,
-että hän heti olisi rientänyt yöt päivät kastellinsa ympäri valleja
-rakentamaan, jätti hän sen, hankkiaksensa tietoa siitä, mitä hänen
-olisi pitänyt uskoa.
-
-Ja vielä oli tuo kovapäinen mies, huoneenhaltia sanonut senkin, että
-koko herraskastelli oli huonosti rakennettu; jos tulva tulee, olkoon
-Jumala laupias ja armollinen sen sisässä oleville.
-
-Eikä hän silloin uskonut häntä tässäkään kohden, kun hän olisi voinut
-suojella taloansa, kun hän olisi voinut olla apuna vaarassa; nyt on
-hänen rangaistuksensa se, että uskoo ja näkee kaikki edessänsä, kun ei
-enää mitään voi muuttaa!
-
-Kun Ankerschmidt tuli takaisin sulkupadolle, ei siellä enään ollut
-muita jälellä, kuin Aladár ja hänen insinöriapulaisensa sekä varalla
-pidettyjen venheitten miehistö. Kaikki muut olivat paenneet, kummalle
-puolelle hyvänänsä hän katsoi.
-
-Aladár oli raskaassa työssä; hänellä oli tuskin aikaa huomata takaisin
-palannutta herraa, sillä hän sitoi par'aikaa patopuihin kiinni niitä
-paaluja, jotka vesi siihen asti oli kiskonut irti tuosta eräästä
-sulusta.
-
--- "Suokaa anteeksi, hyvä herra, minä olen kohta valmis teitä
-palvelemaan; panen vaan ensiksi taattuun paikkaan nämät 'dokumentit',
-joita en voi mukaani ottaa, ja annan lähteville miehille määräyksiä,
-mihin päin heidän on meneminen, jotta voisivat suurimmassa vaarassa
-oleville ensiksi apua antaa."
-
-Venheitten ja lauttojen joukko rupesi ennen pitkää Aladár'in määräyksen
-mukaan levenemään joka taholle, yhä nousevaa tulvaa vastaan taistellen,
-ja pyrkivät puoleksi vihriällä, puoleksi sinisellä vedenpinnalla
-monissa mutkissa vaaran-alaisten kylien torneja kohden.
-
-Ankerschmidt käveli sill'aikaa levottomasti edes takaisin padolla ja
-kierteli tuskastuneena pitkiä viiksiänsä, ikäänkuin nämät olisivat
-olleet kaikkiin syypäät.
-
-Pian tuli Aladár takaisin hänen luoksensa.
-
--- "Nyt olen jo teidän käytettävänänne, hyvä herra; eikö totta,
-vaunuilla ei enää voinut kotia päästä? Poppeli-metsän tuolla puolen
-tuli jo tulva teitä vastaan."
-
--- "Minä käännyin todellakin sieltä takaisin. Vähäisen uimmekin."
-
--- "Nyt on parasta laskea vaunut Szolnok'iin päin menemään; patoa
-myöten saattavat ne varmaan tulla sinne asti, täällä ei ole
-hetkeksikään niillä mitään tehtävä."
-
--- "Mutta minä tahdon mennä kotia. Kuinka kotona laita lienee? kotona!"
-
--- "Minä tiedän; mennään nyt yhdessä. Minäkin riennän eno raukkani
-luokse. Virkani on kolmeksi viikoksi lakkautettu; sill'aikaa emme voi
-parempaa tehdä, kuin hukkuvia asukkaita vedestä onkia."
-
--- "Mutta te olette jo laskenut pois kaikki lautat."
-
--- "Niin olen. Ne ovat määrätyt kaikkein läheisimpiin kyliin, jonne
-vielä saattaa lautoilla puhtaasti päästä; mutta jos tahdomme kotia asti
-pyrkiä, on meidän pakko tulla toimeen pienellä, köykäisellä
-hallitusmuodolla."
-
--- "Hallitusmuodolla?"
-
--- "Älkää suvaitko pelästyä! Minä en puhu 'konstitutionista', vaan
-tästä pienestä leivin-kaukalosta tässä; siihen istumme molemmat, se
-kantaa juuri niin monta ihmistä, ja se on hyvä siitä, että missä
-tulemme kuivalle maalle, voipi sen ottaa olalleen ja kantaa siksi, kuin
-taas tulee vettä eteen."
-
-Se oli todellakin kummallinen, pieni "hallitusmuoto:" yhdestä ainoasta
-puu-pölkystä koverrettu venonen, yhdellä keksillä, yhdellä airolla.
-Semmoista hallitusmuotoa nimitetään myöskin sielun-hukuttajaksi.
-
-Ankerschmidt pudisti päätään, tuon nähdessään.
-
--- "Minä luulen", sanoi Aladár, "että me kumpikin haluamme pikemmin
-kuin paremmin päästä sinne, missä meillä on joku, jonka hengestä olemme
-huolestuneet: teillä tyttärenne, minulla enoni."
-
-"Kummallinen nuorukainen!" ajatteli itsekseen Ankerschmidt; "hän
-vapisee enonsa hengen puolesta, jonka omaisuuden hän perii."
-
--- "Ja jos tahdomme pyrkiä tornia päin, emmekä halua odottaa siksi,
-kuin tasanko edessämme muuttuu aavaksi mereksi, joksi se huomiseksi
-muuttuu, täytyy meidän tyytyä siihen, mihin vene vie meidät, mihin me
-sen. Sentähden, hyvä herra, jos teidän on halu uskoa sielunne minulle,
-on höyry lämmitetty; soitettiin kolmas kerta, tehkää hyvin, astukaa
-sisään."
-
--- "Mordkerl!" mumisi viiksiensä alta sotavanhus ja, laskien kuskinsa
-hevosten kanssa Szolnok'iin päin menemään, tarttui nuorukaisen
-avuliaasen käteen, tuon nuorukaisen, jota ei mikään taistelo, ei edes
-elementtien viha saanut luopumaan tyvenestä mielentilastaan.
-
-Kaksi miestä täytti kokonaan pitkän, soukan ruuhen; Aladár otti
-käteensä keksin ja lykkäsi ruuhen liikkeelle, sitä yhtä asiaa vaan
-matkakumppaniltansa pyytäen, että tämä pysyisi kauniisti istumassa
-sielun-hukuttajan keulassa.
-
-Ankerschmidt huomasi, että tuo on sangen hyvä pikku kalu sen kädessä,
-joka sen tavat ymmärtää. Venonen kiiti linnun kepeydellä vedenpintaa
-myöten; se ei kulkenut kaikkialla tietä pitkin, vaan lensi niittyjen
-poikii, joilla nuori insinöri kummastuttavalla tarkkuudella tiesi
-itseään opastaa, ja ritarista tuntui, kuin sama talojen ja tanyain
-välinen ala, joitten ohitse hän vast'ikään vaunuilla oli tullut,
-tämmöisellä venheellä olisi ollut paljon lyhyempi.
-
-Muutamissa paikoin täytyi laskea keksi kädestä ja tarttua airoon.
-
--- "Vesi nousee paljon nopeammin, kuin luulinkaan, ja me menemme yhä
-vielä sitä vastaan", sanoi Aladár, voimallisesti melaa käytellen.
-
--- "Te olette ehkä väsynyt? astunko teidän sijaanne?"
-
--- "Minä en tarkoittanut sitä, vaan että jota kauemmaksi poistumme
-Tiszalta, sitä syvemmäksi käy virta: se tulee kaukaa eteemme, sentähden
-mitä edemmäksi pääsemme, sitä vanhempi on vaara."
-
-Ankerschmidt katseli surullisesti vedenpohjaa. Vedenpinnan alta, jolla
-vene kiiti, näkyi kaunis, tähkäpäinen touko; ruiskukka sinersi,
-unikukka punersi siellä vielä, ja kumartuvain tähkäpäitten, sinisten
-ruiskukkain ja punaisten unikukkain välitse uiskenteli sadottain Tiszan
-pieniä kaloja.
-
-Hätäkellot soivat kaikissa kylissä; tornit näyttivät uivan tulvassa,
-niinkuin milloin délibáb[66] näyttää kiiltävää merta. Se vaan, että se
-tällä kertaa oli todellinen meri.
-
-Eräs puoleksi veden alla oleva puu oli täynnä outoja asukkaita; ei
-parvi varpusia ja kottaraisia, vaan lauma metsähiiriä ja rottia oli
-ottanut joka oksan haltuunsa, jonne he uiden olivat paenneet; kaikilla
-tahoilla saattoi nähdä uivia, pieniä päitä, vedessä ponnistellen
-lepopaikkaa etsiessään.
-
-Tht'äkkiä ohjasi yksi semmoinen pieni, vaaran-alainen hiiri kulkuansa
-suoraan Aladár'in venhettä kohti; airon mitan päähän tultuansa, rupesi
-se uimaan rinnakkain venheen kanssa, pitäen pikkaraista nenäänsä
-korkealla vedestä, vetäen ympyriäisiä korviaan taakse päin ja isolla
-leveällä hännällänsä perää pitäen, sekä sillä välin järkevillä,
-kiiltävillä silmillään rukoilevaisesti Aladár'iin katsoen.
-
--- "Tuo viaton olento katsoo meitä pelastajiksensa", sanoi hymyillen
-Aladár ja kurotti sen jälkeen, soutamasta lakattuansa, airon päätä
-pientä pakolaista vastaan. Tämä tarttui heti kiinni airoon ja kiipesi
-sitte hyvin harkitulla liikunnolla pitkin airon vartta, hiipi siitä
-purren laidalle ja, ojentaen kaikki neljä jalkaansa, laskeusi siihen
-väsyneenä vatsalleen.
-
-"Metsän-elävilläkin on luottamusta häneen!" mietiskeli itsekseen
-Ankerschmidt.
-
-Pieni peto-eläin makasi siinä läpimärkänä, läähöttäen, ja katseli yhä
-järkevillä silmillään Aladár'ia, ikäänkuin tahtoisi sanoa: sinä et ole
-se, joka syöt minut.
-
--- "Tämä kelpo poika piti meitä todellakin matkustaja-höyrynä", sanoi
-Aladár, veti sitte esiin nenäliinansa ja levitti tämän makaavan elävän
-ylitse, jottei sitä niin kovasti värisyttäisi. Tämä ottikin sen
-kiitollisuudella vastaan ja pisti vasta myöhemmin ulos päänsä sen alta,
-katsellaksensa maailmaa. Kun hän oli nähnyt, että oli luotettavassa
-paikassa, oli hänen ensimmäinen ajatuksensa tehdä toalettia;
-pikkaraisilla käsillään pesi hän sata kertaa eriskummaisia korviaan ja
-viiksisiä pikku poskiaan; sitte harjasi hän hampaillaan takkuista
-nahkaansa selästä ja kyljistä; lopuksi otti hän esiin pitkän, tuuhean
-häntänsä ja kampasi sitä päästä päähän pienillä kynsillään; sitte
-alotti hän uudestaan pesoa, istui vihdoin molemmille takajaloilleen ja
-rupesi metsähiirten tavan mukaan ahkerasti kehräämään.
-
--- "Tämä ystäväni näyttää jo täydellisesti kodittuneen tänne", lausui
-Aladár, siirtäen airoa toiselle puolelle, jottei hän pelästyttäisi
-pientä, arkaluontoista elävää.
-
-Vähän ajan kuluttua rupesi pakolainen taas haistellen päätänsä
-kohottamaan, ikäänkuin hän etsisi jotakin ja päästi semmoisen omituisen
-vihellyksen, joka kuului niin, kuin hänessä olisi viulu kätkettynä.
-
--- "Tämän ystäväni ei näytä olevan niin paljon jano, kuin nälkä",
-virkkoi Aladár, otti taskustansa esiin leipäpalasen -- jäännöksen
-eilisestä illallisestaan -- pienensi siitä muruja ja heitti niitä pikku
-elävän eteen. Ja tämä ottikin vastaan tarjouksen, poimi muruset
-yksitellen käteensä ja söi suuhunsa kaikki; sitte hiipi hän
-tyytyväisenä takaisin telttaan, jonka Aladár'in nenäliina oli hänelle
-valmistanut.
-
-Ankerschmidt ajatteli itsekseen, kuinka hyvä sen on, joka joutuu
-sääliväisen tielle.
-
--- "Koska toivotte, että pääsemme kotia?" kysyi hän, omaan murheesensa
-palaten.
-
--- "Tulee kohta puolipäivä, matka käy poppelimetsää päin ja se näkyykin
-jo läheltä; jos olemme päässeet sinne neljänä tuntina, ehdimme toisen
-puolen matkaa kolmena tuntina, sillä pato-aukon toisella puolella ei
-vesi enää juokse meitä vastaan, vaan samaa suuntaa kuin matkamme."
-
--- "Mitä lienee sill'aikaa tapahtunut niitten ihmisten, jotka tuolla
-maantiellä yhteen sullottuna ovat pelastustaan odottaneet?"
-
--- "Varmaankin odottavat he vielä nytkin sitä, silla niillä seuduin ei
-ole mitään tietoa lautoista. Muutoin menemme heitä kohden."
-
--- "Mutta emmehän tällä pienellä sielun-hukuttajalla voi niin monta
-sataa ihmistä pelastaa."
-
--- "Ei tällä sielun-hukuttajalla, mutta ehkä jonkun hyvän keinon
-kautta. Semmoinen syntyy ihmisessä, kun hän kovasti on sen tarpeessa."
-
-Sen sanottuaan sousi hän iloisella katsannolla eteenpäin, niinkuin se,
-joka menee huvitukseen ja pitää vaaraa leikkinä.
-
-Puolen tunnin päästä saapuivat he poppeli-metsälle, josta Ankerschmidt
-oli kääntynyt takaisin. Se pisti esiin vedestä, niinkuin yksinäinen
-saari; äärimmäiset puut kastelivat jo jalkojaan vedessä.
-
-Kun he olivat kiertäneet metsän ympäri, kaikui jo kaukaa heidän
-korviinsa joku epäselvä hälinä, sekanainen humina kaikenlaisista
-ihmis-äänistä, ikäänkuin kaukaisten kansain-markkinain kohu, mutta
-paljon surullisempi kuin tämä. Laajalla tasangolla ilmestyi uusi
-turmion näkymö. Rikkunutta tiepatoa piiritti nyt jo kummaltakin
-puolelta aava meri; virta syöksi leveissä laineissa yhä uusilla
-ryntäyksillä sitä vastaan ja uhkasi lakaista pois koko jälellä olevan
-padon.
-
-Oli tuskin kuuttasataa syltä kuivaa maata, joka vielä seisoi
-korkeampana kuin vesi ja josta ei enää silloin voinut päästä
-eteen- eikä taaksepäin, kuin Ankerschmidt ensimmäisen kerran oli
-täällä. Ja tällä kapealla, raukeavalla padolla nähtiin sadottain
-rattaita, joissa voivottavat naiset ja itkevät lapset vääntelivät
-käsiään; miehet liehuttivat valkoisia liinoja pitkien tankojen päässä;
-joka kurkku huusi apua, pelastusta. Vesi nousee nousemistaan; jos ei
-heitä yöllä pelasteta, ei aamu löydä tästä ihmisiä, ei rattaita, ei
-patoa.
-
-Silloin, ikäänkuin kohtalon pilkkana, lähestyi heitä pieni
-sielun-hukuttaja, kun lauttaa olisi tarvittu.
-
-Kun Aladár oli päässyt niin likelle vaarassa olevaa kansaa, että hänen
-sanojansa saattoi kuulla, huusi hän heille:
-
--- "Ohoi! Onko täällä ketään järkevää miestä? Jos on, tulkoon esiin,
-jotta saan hänen kanssaan puhua; muut pitäkööt suunsa kiinni."
-
-Siitä kaikki vaikenivat ja esiin astui eräs harmaapäinen mies, joka
-paljasti päänsä ja otti ollaksensa järkevänä miehenä.
-
--- "Ei saa vaikeroita, vaan pitää auttaa itseään", puhui Aladár, vetäen
-venhettänsä likemmäksi; "mitä varten on tuolla tuo poppeli-metsä? Sinne
-täytyy jokaisen paeta."
-
--- "Sinne kai, hyvä herra!" vastasi päätänsä kynsien vanhus; "mutta me
-emme osaa uida, ja jos osaisimmekin, emme voi jättää tuota suurta
-vaimoväen joukkoa tänne perikatoonsa."
-
--- "Kuka sen on sanonut, että te niitä tänne jättäisitte? Nekin täytyy
-ylitse viedä. Minä en suinkaan voi viedä tuhatta ihmistä ylitse
-metsään, sillä sitä kestäisi kolme päivää ja niin kauan vesi ei odota;
-mutta jos kuljen kymmenen kertaa edestakaisin, saatan viedä ylitse
-kymmenen tukevaa miestä, jotka sitte kiireimmiten voivat kaataa
-muutamia tukkipuita, lyödä ne yhteen lautaksi ja lautalla viedä yli
-metsään koko väkijoukon; sieltä ei sitte vesi vie pois yhtäkään,
-ennenkuin apuun tullaan".
-
-Peloissaan oleva kansa mielistyi suuresti tähän pelastus-ehdoitukseen,
-ja yhtä haavaa juoksi esiin noin viisikymmentä miestä, jotka sanoivat
-olevansa valmiit ylitse menemään lauttaa tehdäksensä.
-
--- "Mutta kaikki työ järjestänsä! Ensiksi astuu pois ruuhestani
-armollinen herra, sillä meillä ei ole sijaa kolmelle. Mutta
-airoa en anna kädestäni, sillä ei joka mies ymmärrä hoitaa tätä
-sielun-hukuttajaa, ja jos se menee kumoon, jäämme tähän kaikki
-pinteesen. Ensiksi siis, hyvä herra, jos sallitte, lasken teidät
-metsään."
-
--- "Siellä minä en voi mitään hyödyttää", sanoi Ankerschmidt;
-"hyödyllisemmäksi katsoisin astua maalle tähän kansan joukkoon; olisi
-kumminkin joku, joka pitäisi järjestystä."
-
--- "Se on vielä parempi." Aladár ei tuhlannutkaan enempiä sanoja, vaan
-vei venheen muutamilla aironvedoilla rannalle ja antoi Ankerschmidt'in
-astua pois. "Veikkoset, täten ilmoitan minä teille, että mitä
-armollinen herra käskee, pitää toteltaman. Nyt on piiritystila, kysymys
-on monesta sadasta hengestä; joka el tottele, sen minä ilman pitkiä
-puheita ammun kuolijaksi."
-
-Uhkaus hyödytti; tunkijat pysyivät taampana ja Ankerschmidt saattoi
-rauhassa valita tukevimmat miehet, jotka Aladár kaikkein ensimmäiseksi
-veisi metsälle.
-
-Viisi minutia tarvittiin edes ja takaisin kulkemiseen.
-
-Takaisin tullessaan kysyi Aladár Ankerschmidt'ilta, mitenkä väki oli
-käyttänyt itseään poikkeus-lakien alla.
-
--- "Niinkuin viisasten ihmisten sopii."
-
--- "Onpa sitä hauska kuulla. Unkarilaisen ei käykään vaaran aikana
-huutaminen."
-
--- "Mutta kun väki niin vapisee tätä suurta vettä", muistutti harmaapää
-maanviljelijä.
-
--- "Mikä suuri vesi? Eikö meri ole suurempi vesi? Entäs jos se
-vihastuu? Jos englantilaisten kapteinien alla laiva syttyy tuleen
-keskellä merta, sata peninkulmaa rannasta, mitä nämät tekevät? No, sen
-sanon, kun taas palaan takaisin. Istu alallasi, veikkoseni, tuolla
-ruuhen keulassa, äläkä pelkää niin kauan, kuin näet minut."
-
-Viiden minutin kuluttua tuli venhe taas takaisin. Aladár jatkoi
-puhettansa siksi, kuin kolmas mies oli sijoittunut.
-
--- "Niin tekee englantilainen, että hän palavasta laivasta kaikkein
-ensimmäiseksi laskee venheesen naiset ja lapset, sitte miespuoliset
-matkustajat, sen jälkeen ruokavarat, sitte kirjeet ja laivan-kapineet;
-vasta tämän perästä jättää itse laivaväki laivan, ja se, joka
-viimeiseksi lähtee, on laivan kapteini."
-
--- "Se on hyvä, kunnian herra", lausui vanhus; -- "minä olen siis nyt
-laivan kapteinina tällä vedellä."
-
-Metsässä alkoi jokaisen ylimenon jälkeen yhä enemmän kirveitä paukkua;
-isot, pitkät poppeli-puut kaatuivat toinen toisensa perästä maahan; kun
-venhe toi kymmenennen miehen, oli jo niin monta puuta kaadettu, että
-niistä saattoi lyödä kokoon kaksi lauttaa. Aladár näytti, millä tavoin
-se oli tehtävä, sillä tämä väki, joka ei koskaan ollut vettä nähnyt,
-oli saamaton semmoisessa työssä. Hän teki heille peräsimen ja airon
-sekä opetti heitä lauttaa puuteloilla veteen vierittämään. Sitten otti
-hän mukaansa kaksi miestä, sitoi venheensä kiinni lauttaan ja ohjasi
-tätä padolle asti.
-
-Suuremmalla riemuhuudolla ei vielä yhtään rannalle tulevaa laivaa ole
-vastaan-otettu, kuin tätä halpaa lossia. Niin monta sataa turmion
-suussa olevaa sielua, jotka siinä näkivät tulevain päiväinsä
-säilyttäjän, yhtä monta silmää kävi tästä nä'ystä kosteaksi.
-
--- "Ystävät!" puhui Aladár, rannalle astuessaan, "nyt on vaan
-järjestystä voimassa pitäminen, eikä sitten enään ole mitään hätää.
-Kaikkein ensimmäiseksi täytyy viedä ylitse naiset ja lapset, jotka
-enimmin pelkäävät ja saattavat vastuksemme suuremmaksi. Sitte taas
-joukko voimakkaita poikia, jotka tekevät vielä suuremman lautan;
-viimeiseksi jäävät vanhukset, joilla on enimmin järkeä. Enemmän kuin
-kolmekymmentä henkeä yhdellä kertaa ei saa ottaa. Heti kuin kaikki
-ihmiset ovat turvallisessa paikassa, sopii tulla noutamaan
-nelijalkaista omaisuutta; sitä tarvitsee vaan sitoa kiinni lautan
-viereen; se uipi ylitse, kun sillä vaan on jotain, johon se voi liittyä
-kiinni. Yhtä haavaa käypi myöskin ajokaluja tuominen, hajoitettuina.
-Tässä ei joudu mitään hukkaan. Perämies muistakoon vaan alati pitää
-lautan vasenta kulmaa virtaa vastaan. Kuutaman tullen saattaa kaikki
-olla valmiina. No, te vanhus, mitä itkette vielä?"
-
-Vanha päämies pyhki itkusta punoittavia silmiään paidanhiallaan ja
-pudisti päätään.
-
--- "Se on totta, armollinen herra, että meidän henkemme tällä tavoin
-pelastuu, mutta jos katselen näitä ihania tasankoja ja ajattelen, että
-eilen vielä kaikki oli viheriänä toukona, semmoisena kuin siunaus,
-mutta tänään jo veden alla, on mahdotonta hillitä kyyneliä silmissäni
-vuotamasta."
-
--- "Oi, vanha mies! Köyhiä slovakeja tuolla ylhäällä Arva'ssa ei
-koskaan ahdista mikään vedentulva. Siellä, niinkuin Kis Tükör'issä[67]
-kuuluu, 'eletään köyhyyden kauraleivällä.' Teillä sen sijaan täällä
-tasanko-maalla ovat asiat viidenkymmenen vuoden aikana olleet hyvällä
-kannalla; jos joskus onnettomuus kohtaa, on se jo seuraavana vuonna
-korvattu; sen tähden ei unkarilainen mene naapuristoon kerjäämään.
-Minullakin on iso maatila, joka on veden vallassa, ei toista päivää,
-vaan yhdeksättä vuotta, eikä tämä koskaan juokse pois siitä; mutta sen
-tähden minä en vaikertele, vaan tiedustelen työtä. Jumala hankkii, mitä
-tarvitaan; Unkarissa ei kukaan kuole nälkään, kun ei hän vaan surkeile
-molempia käsiään."
-
-Vanhus harkitsi asiaa ja sanoi:
-
--- "Se on toden totta. No, me emme itke sen enemmän. Sitä emme tee.
-Mutta ehkä saisimme tietää teidän kunnioitettavan nimenne; jos sen
-sanoisitte, voisimme ilmoittaa tuttavillemme, kuka meidät pelasti
-nykyisestä ahdingostamme, ja opettaa lapsen-lapsillemmekin, ketä heidän
-tulee muistaa, kun uusien talojen kurkihirrestä saavat lukea:
-'Rakennettu Anno Domini ...' suuren tulvan jälkeen."
-
-Aladár ja Ankerschmidt istuivat jo, kun tämä kysymys tehtiin, venheessä
-ja Aladár nyhjäsi matkakumppaniansa jalkaan, jotta tämä olisi vaiti;
-itse kääntyi hän taaksepäin ja sanoi:
-
--- "Nimeni on Jonathan Weltumsegler."
-
-Vanhus pudisti päätään ja vastasi:
-
--- "No, se ei ole totta; olkoon se kunnioituksella sanottu."
-
-Aladár pisti airon veteen ja lähti, kesken rannalla seisojain
-siunauksia, taas vesille.
-
--- "Te saatatte häveliäisyyden huolimattomiin asti", nuhteli herra
-ritari nuorukaista, "kun ette ilmoittanut nimeänne noille kunnon
-ihmisille, jotka sitä todellakin semmoisella kiitollisuuden tunteella
-kysyivät."
-
--- "Minä en tehnyt sitä huolimattomuudesta, vaan sen vuoksi, että nuot
-kunnon ihmiset lavertelevat asiasta, ja sillä tavoin eivät ainoastaan
-lapsen-lapset saa tietää nimeäni, vaan myöskin 'Bezirks-Vorstand'it.'"
-
--- "Ah, vai niin! Te varotte, että asianomaiset saisivat tietoa
-teidän jalosta työstänne, ja pelkäätte, että teille annettaisiin joku
-kunnian-osoitus, vieläpä virallisessa lehdessä teitä julkisesti
-kiitettäisiin. Minä ymmärrän jo."
-
--- "Ette suinkaan ymmärrä. Minä pelkään sitä, että kun vesi laskee,
-huomataan nuot monet kaadetut puut kamerali-metsässä, minä haastetaan
-oikeuteen 'wegen Forstfrevel' ja minulle luetaan paragrafia sillä
-tavoin, etten voi sitä vastaan hiiskahtaakaan. Mutta minä, joka
-olen ollut ylhäinen linnanvanki, en viitsisi nyt taas joutua
-vähä-arvoisemman kuritushuoneen vankeuteen."
-
-Ankerschmidt'illa ei ollut enää mitään tätä vastaan sanomista.
-
--- "Rientäkäämme kotia päin", jatkoi Aladár, "menetimme tässä kaksi
-tuntia, niitten korvaukseksi meidän nyt täytyy käyttää yötä."
-
--- "Te lienette väsynyt".
-
--- "Minä en siitä vielä tiedä mitään."
-
--- "Minä tulisin mielelläni teidän sijaanne."
-
--- "Sapelia ja airoa en koskaan anna pois kädestäni. Muutoin tulee
-meidän nyt jo helpompi työ, me joudumme myötävirtaan."
-
--- "Eikö kylän tornia jo näy?"
-
--- "Ei. Mutta minä tunnen hyvin tien. Pimeässä yössäkin sinne
-löytäisin, saati kirkkaassa kuutamassa."
-
-Venhe kulki todellakin joutuisammin kuin edellä puolenpäivää, ei nyt
-enää puhtaalla, kuultavalla vedellä, jonka pohjasta näkyi viheriöitä
-toukoja ja unikukkia, vaan likaisilla, mutaisilla laineilla, semmoisina
-kuin ne tulivat suoraan Tiszasta; niitten pintaa peitti ruovonjuuret ja
-niittyheinät.
-
-Vesi oli ajanut pois jonkun kaukaisen eläintarhan asukkaat; nämät uivat
-venheen edustalla pitkässä jonossa, niin likellä, että Aladár'in täytyi
-odottaa, kunnes tuo pitkä saattojoukko ehti ohitse. Komeain hirvien
-haaraiset sarvet, metsäkauristen älykkäät päät eivät pelänneet ihmisen
-läheisyyttä; hirvilauman keskellä ui suurella loiskinalla -- tuima
-susi.
-
-"Jos nämät pelastuvat poppeli-metsään, saavat ystäväni siellä tänään
-metsä-otuksen paistia ja kahden viikon päästä rikosjutun --
-salametsästyksestä."
-
-Päivä oli jo laskemaisillaan, kun Aladár ilmoitti, että kylän torni nyt
-näkyy taivaan rannalla.
-
-Mutta se on vielä kovin kaukana. Tasangon näkösuhteet pettävät.
-
-Aladár neuvoi Ankerschmidt'ia, ettei hän vielä katselisi taaksensa,
-sillä vasta kolmen tunnin kuluttua saattaa hän nähdä kastellinsa;
-siihen asti on paljon parempi, jos hän laskee pitkäksensä venheesen ja
-koettaa vähäisen nukkua, joka olisi hänelle varsin tarpeellista
-eilispäivän unettoman yön perästä.
-
-Ankerschmidt suostui laskeumaan venheen pohjalle, väittäen lujasti,
-ettei hän sen vuoksi nuku, vaikka sitte heti, kuin hän oli laskenut
-päänsä alas, uni alkoi sitä painaa.
-
-Ja jos hänen mistäkään sopii olla eläissään Aladár Garanvölgyille
-kiitollinen, on se tästä neuvosta, että hän nukkuisi tämän ajan.
-
-Sen ajan, jonka kuluessa venhe lähestyy hänen asuinpaikkaansa, jottei
-hän minutista minutiin näkisi sen kuvan lähestyvän, joka kirkkaassa
-kuutamassa aivan aaveen-tapaisesti nousee vedestä; rauenneen kastellin
-kuva.
-
-Aladár näki jo niin kaukaa, kuin hänen hyvät silmänsä kantoivat, että
-Ankerschmidt'in kastellin katto oli mutkistunut. Joka aironveto, joka
-toi esineen likemmäksi, teki häviön selvemmäksi. Nyt saattoi jo nähdä
-särkyneet akkunat ja hajonneitten seinäin halkeamat; sitte pistivät
-näkyviin luhistuneet kylkirakennukset sekä maahan kaatuneen etupuolen
-rauniotkin. Aladár oli suuresti iloinen siitä, ettei Ankerschmidt
-aironvedosta toiseen näe tämän vähitellen lähestyvän, niinkuin hän.
-
-Alkoi jo tulla myöhäinen yö; joka paikassa vallitsi suuri hiljaisuus,
-se hiljaisuus, joka kansoittaa hereillä olevan sielua kiusaavilla
-ajatuksilla, yksinäisyyden hiljaisuus.
-
-Hävittävä elementti oli laskenut valtansa alle koko tasangon;
-näköpiirissä oli kuin kaksi kuuta toisiansa lähestyisi: toinen
-taivaalla, toinen vedessä.
-
-Tässä surullisessa valaistuksessa läheni lähenemistään, niinkuin
-ahdistava unen-näkö, Ankerschmidt'in kastellin rauniot; yhä paremmin
-astui häviö esiin. Sijaltansa menneet akkunat, rauenneen katon pystyssä
-seisovat orsipuut, revennyt aukko palomuurissa, itsekseen jäänyt
-savutorvi, muutamat paljastetut holvit tulivat yhä selvemmin ilmi
-iltahämärässä. Ennen pitkää saattoi myöskin huomata, että tulva oli
-tunkenut maakerran akkunain lävitse, ja kun venhe kulki fasadin
-etupuolitse, joka keskikohdalta oli maahan vierähtänyt, näkyi sen
-lävitse, niinkuin perspektivissä, vanha, matala kastelli, joka ei ollut
-maahan kukistunut.
-
-Aladár liikutti kahdenkertaisella voimalla airoa, eikä kääntänyt
-silmäänsä pois nukkuvasta matkakumppanista. Hänen aikomuksensa oli
-jättää tämä herättämättä; hän soutaa ääneti raunioitten ohitse, toinen
-älköön niitä nähkö; vasta sitte hän hänet herättää, kun he ovat tulleet
-enon talolle, joka varmaankin on noudattanut hyvään aikaan lähetettyä
-neuvoa. Siellä saadaan luotettava tieto kastellissa olleitten
-kohtalosta.
-
-Mutta uneenkin suljettuina silmät näkevät jotakin, ja nukkujat
-tuntevat, jos semmoinen suuri suru lähestyy, joka täyttää heidän
-sielunsa uneksivanakin. Niin näkee nyt myöskin Ankerschmidt, venheessä
-pitkällään maatessaan, nuot yhteen läjään kukistuneet kivet, nuot rikki
-musertuneet orret ja huoneuksen lävitse juoksevan kylmän, mustan
-tulvaveden, ikäänkuin hän katsoisi avoimilla silmillä; se vaan, että
-hän näkee vielä enemmänkin: kivien välissä lapsensa verisen ruumiin ja
-kuinka tämän kauniit, pitkät, silkkiset hiukset uiskentelevat mustassa
-virrassa. Nukkujan otsasta juoksi suuria hikipisaroita ja katkonaisiin
-hengenvetoihin puhkesi voimattomia huudahuksia.
-
-Aladár sousi tuskallisella kiiruulla hävinneen kastellin ohitse, ja
-hänen oli jo onnistua jättää se, kun tieltä, jonka päässä kastelli
-seisoi, pisti esiin toinen venhe, jota käänteen tähden ei tähän asti
-saattanut nähdä.
-
-Kuutamassa tunsi Aladár yhtä pian toisessa venheessä Kampós'in, kuin
-tämä hänet, mutta ennenkuin hän ehti viitata tätä alallansa pysymään,
-oli se jo myöhäistä; Kampós herra kiljaisi ilosta niin, että mikä
-nukkuja hyvänänsä siihen olisi herännyt.
-
--- "Holoi! nuori, kunnioitettu herra! holoi!" huusi innostunut
-huoneenhaltia, pistäen hattuansa keksin päähän.
-
--- "Vaiti! Herran tähden, älkää huutako" ... murisi Aladár ja yritti
-talojen väliin pääsemään.
-
-Se oli nyt myöhäistä. Ankerschmidt kavahti ensi huudosta pystyyn
-vuoteeltaan, ja kun hän oli silmänsä avannut, oli ensimmäinen kuva,
-jonka hän näki, maahan hajonnut kastelli. Kenties sama näky, josta hän
-yhä oli uneksinut, todellisuudeksi muuttuneena.
-
-Muutaman minutin katsella tuijotti hän jäätyneillä silmillä, kuolleilla
-kasvoilla tätä hirmukuvaa; sitte hypähti hän ylös, kaappasi ilmaan ja
-huusi mielettömän äänellä:
-
--- "Tyttäreni!"
-
-Jos ei Aladár olisi heti tarttunut kiinni häneen, olisi hän syössyt
-veteen.
-
--- "Tyttäreni!" vonkui hän epätoivoissaan.
-
--- "Hän on tuolla meidän luonamme, häntä ei mikään vaivaa!" pauhasi
-Kampós herra, joka nyt huomasi, minkä äärettömän tyhmyyden hän oli
-tehnyt, ja koetti kaikella häneltä odotettavalla taidolla keksillänsä
-tarttua Aladár'in sielun-hukuttajaan, niin että tämä oli moneen kertaan
-kumoon menemällänsä.
-
-Ankerschmidt'in kasvot menivät tästä sanasta yht'äkkiä nauruun; hän
-nauroi, niinkuin lapsi, niinkuin hullu.
-
--- "Todellakin? Onko se totta? Onko hän pelastettu? Eikö häntä mikään
-vaivaa?" Johon jokaiseen kysymykseen Kampós antoi vakuuttavan
-vastauksen, vannoen kaikkien kalenterin pyhien kautta ja tuhlaten niin
-monta Jumal' autaa, kuin häntä olisi pahasta rosvotyöstä tutkisteltu.
-
--- "Häntä ei mikään vaivaa, armollinen herra. Vaikka se tuli kyllä
-salakavalasti, tämä paha onnettomuus, yötistä aikaa, ei kuitenkaan
-mitään onnettomuutta tapahtunut. Kun ruvettiin hätäkelloa soittamaan,
-oli vanha herra heti liikkeellä; hän tuli ulos luokseni ja kysyi, mikä
-vaivaa. Minä sanoin, että pellonvartiat Görgitö'stä olivat tulleet
-ratsain täyttä laukkaa, ilmoittaen, että vesi jo on meidän alueellamme.
-'No, siinä tapauksessa pitää täyttää viimeinen portti.' Kun se oli
-tapahtunut, tuli jo suurella kohinalla alimmaisen tien päässä, suoraan
-teidän kunnianne kastellia päin, Jumalan viha. Tien päässä olivat jo
-kaikki talot padoilla saarretut, mutta yht'äkkiä joutui tie veden
-valtaan, ja tämän päivän iltaan asti nousi se akkunan-lautaan saakka,
-mutta ei sitä korkeammalle. Meidän patomme seisovat ylt'ympäri,
-niinkuin linna. Kun vettä pääsi venheellä kulkemaan, sanoi vanha herra:
-'No, Kampós, mitä Ankerschmidt'ilaiset nyt tekevät? He eivät ole
-ottaneet vaaria viittauksesta?'"
-
--- "Puhukaa siitä, puhukaa siitä!" ahdisti häntä ritari, joka vaan
-tahtoi tietoja tyttärestänsä.
-
--- "Kyllä. Minä vastasin, että he varmaankin uivat. 'No, siinä
-tapauksessa täytyy lähettää heille venhe.' (Se oli todellakin hyvä,
-että nuori Aladár herra oli lähettänyt tämän venheen edeltäpäin!).
-'Minä pidän itse perää', sanoi vanha herra, ja silloin rikkoi hän
-ensimmäisen kerran kahdeksan-vuotisen lupauksensa, ettei hän
-mene ulos talostansa. Yhden soutaja-rengin sekä pitkän köyden ja
-nuora-tikapuitten kanssa lähdimme kastellia päin. Vaara oli silloin jo
-sangen suuri. Sanoinhan minä teidän kunniallenne, että tuo Wien'in
-rakennusmestari ansaitsisi sen rangaistuksen, jotta hänen päänsä
-paaluun pistettäisiin. Kun kellari täyttyi vedellä, horjuivat yht'äkkiä
-kaikki holvit, ja seinissä syntyi silloin halkeamia, joitten lävitse
-saattoi nähdä. Palkolliset huusivat vaikeroiten akkunista, eikä kukaan
-ottanut mihinkään pelastuskeinoon ryhtyäksensä. Niinkuin myöhemmin
-saimme tietää, oli ainoastaan neiti hämmästymättä; hän oli käskenyt
-tuoda alas ullakosta erään suuren pianon-kotelon, josta olisi
-jonkunlainen lautta tehtävä, mutta ei kukaan totellut häntä ja mennyt
-ullakkoon, sillä jokainen pelkäsi, että portaat hajoisivat ja hän jäisi
-sinne. Vaaran nähdessänsä kiinnitti vanha herra nuora-tikapuut
-altaniin, kiipesi ylös niitä myöten ja astui horjuvaan rakennukseen.
-Hän antoi siki-sokin juoksevain palkollisten vähitellen astua alas ja
-käski heidän pysyä järjellänsä; tämä oli kyllä vaikeaa, mutta he
-tottelivat kuitenkin. Sitte tarjosi hän kättänsä neidelle ja auttoi
-häntä venheesen. Sen jälkeen muut naispalkolliset ja pikku Gyuszin. Nyt
-jätti hän minut sinne ja ohjasi itse venhettä kotia. Jättäen tänne
-neiden ja palttina-väen, palasi hän takaisin mies-armeijaa varten. Hän
-asetti venheesen kokin, kyökkipojan, metsämiehen ja muut senlaiset
-leipävarkaat; itse jäi hän kastelliin kahden ratsurengin kanssa.
-Näitten käski hän seisoa kamanan alla, jos pelkäisivät seinäin
-kaatuvan. Kun minä kolmannella kertaa olin palannut takaisin venheellä,
-sanoi hän: 'no, Kampós, tämä talo ei seiso kauan pystyssä; jos se hajoo
-maahan, ryöstetään se tyhjäksi. Täältä täytyy siis muuttaa kaikki
-arkun-tapaiset, jotka ovat lukossa, vanhaan kastelliin; sitä ei vesi
-vie pois.' Sitte lukitsi hän itse sinetti-sormuksellaan kaikki arkut ja
-laatikot, ja antoi kuljettaa ne vanhaan kastelliin; siellä ne ovat
-ullakossa, hyvässä paikassa; teidän kunnianne löytää ne sieltä kaikki.
-Kun olimme tämän suorittaneet, toi hän hevoset ulos talleista, ja nämät
-uitimme, venheen perään sidottuina, taloomme asti. Siellä teimme sitte
-hajotetun tallin katosta sillan ja hyppäsimme padon ylitse pihaan; sitä
-oli sangen kaunis nähdä."
-
-Sill'aikaa kuin Kampós herra yritti lyhyissä otteissa esittämään päivän
-tapauksia, ehtivät molemmat venheet Garanvölgyin kastellin edustalle,
-joka, niinkuin pieni saari meren keskellä, pisti esiin tulvaveden
-peittämässä seudussa. Tuon vanhan, tallatusta savesta rakennetun muurin
-hyöty tuli nyt ilmi; se oli niinkuin kallio, seisoipa vielä kolmea
-jalkaa ylempänä kuin vesi.
-
-Edellämainittu, tallin katosta laadittu silta teki satama-portaitten
-virkaa; siitä sopi, niinkuin nostosillan ylitse, tulla alas pihaan.
-
-
-
-
-XV.
-
-Kaksi, jotka eivät tunteneet toinen toistansa.
-
-
-Venheitten tuloa ei otettu vastaan minkäänlaisella paukkeella, niinkuin
-teateri-näkymöllä olisi tapahtunut, jossa tavallisesti impromptu
-vaipuvat toinen toisensa kaulaan. Etevin syy tähän oli se, että pihan
-sisäpuolella yhä edelleen oli niin paljon tekemistä, jotta se vielä
-sydänyön vaiheilla piti ihmiset liikkeellä. Tuo ääretön, kahdenkymmenen
-hoidin ala, joka käsitti pihan, puutarhan ja puima-tanteret, niinkuin
-aidattu saari keskellä merta, oli täynnä härkiä, hevosia, lampaita,
-jotka tanyoilta olivat tänne ajetut tulvan alta. Yksi osa rengeistä
-oli näitten vartioimisen toimessa, toinen osa vahvisti patoja
-risukimpuilla, missä oli syytä pelkoon. Sentähden ei kukaan huomannut
-vierasten tuloa, paitsi vouti, jota Kampós herra kaiken mokomin
-muistutti panemaan venheitä lukkoon ja pistämään avainta taskuunsa.
-
--- "No, nyt olemme täällä kotona!" sanoi Kampós. "Nyt, armollinen
-herra, olen minä niin rohkea, että vien teidät neiden luokse; minä
-näen, että kynttilä vielä palaa hänen kamarissaan. Kunnioitettu nuori
-herra osaa sillä välin itsekin tuonne vanhan herran luokse."
-
-Ankerschmidt pudisti Aladár'in kättä, ja porstuassa kahdelle taholle
-eroten, astui toinen oikealle, toinen vasemmalle päin. Me seuraamme
-Aladár'ia.
-
-Vanha herrakin oli vielä hereillä, kun sisaren-poika astui sisään hänen
-kamariinsa ja iloisesti tuli hänen eteensä.
-
--- "Terve tultuasi! Kuinka pääsit tänne?"
-
--- "Eräällä sielun-hukuttajalla. Minä toin Ankerschmidt'inkin
-muassani."
-
--- "Siinä teit varsin hyvin; tyttö itkee itsensä kuolijaksi isän
-tähden, minä olen tuonut hänet tänne. Sinä olet väsynyt, eikö totta?"
-
--- "Siitä en tiedä mitään, mutta pikemmin olen janoissani. Aamusta asti
-en ole tavannut vettä, vaikka sitä myöten olen tullut."
-
--- "Sinun on siis nälkäkin? Illallinen on valmisna."
-
--- "Mitä sen kanssa olette näin myöhään odottaneet?"
-
--- "Olemme odottaneet Kampós'ia, joka venheellä kulki ympäri kylää
-tiedustelemassa, eikö missään olisi vaaraa."
-
--- "Me olemme kohdanneet toinen toisemme. Tulimme yhdessä takaisin. Hän
-huusi hereille Ankerschmidt'in, joka onneksi nukkui sill'aikaa, kuin
-kuljimme hänen kastellinsa raunioitten ohitse, eikä nähnyt tätä häviötä
-kauan."
-
--- "Illallinen on valmisna, mutta sinun tulee muuttaa vaatteita, sillä
-nyt on neiti talossa. Tässä on kamarisi avain."
-
--- "Minutin päästä olen valmis", sanoi Aladár, otti tunnetun kamarin
-avaimen, syleili enoansa ja meni pois. Hän teki niinkuin se, joka
-tietää olevansa kotona.
-
-Enonsa luokse jätettyä vaate-varastoa köljätessään, ajatteli hän
-itsekseen, kuinka somasti sentään maailmassa on asetettu, että kun
-ihmisen joka rustoa on rutistettu, kun hän on paiskattu maahan,
-hutkittu, syrjään sysätty, peulottu, taas ulos heitetty, hän silloin
-laskee ensimmäisen vihollisen, jonka kohtaa, venheesensä, hikoilee
-aamusta iltaan tämän tähden, viedäksensä häntä kotia, saattaaksensa
-häntä kuivalle, ja kun hän sitte vihdoin väsyneenä, nälkäisenä,
-janoisena mielisi laskea pitkäkseen ensimmäiselle olkivuoteelle,
-silloin täytyy hänen vielä kauniisti vetää frakki yllensä, voidaksensa
-kysyä vihollisensa tyttäreltä: "Wie befinden Sie sich, mein Fräulein?"
-
-Aladár ei itse puolestaan suonut mitään pahaa neidelle; mutta hän olisi
-kuitenkin sangen mielellään kuullut, että tämä olisi käskenyt sanoa,
-jotta hän ei saata tulla illalliselle, koska hänellä on migraini tahi
-hän jo on mennyt levolle.
-
-Tämä toivo meni kuitenkin tyhjäksi; pian kuuli hän enonsa äänen, joka
-tuli häntä jouduttamaan. Ruoka on jo pöydällä, vieraat ovat kutsutut.
-
-Hyvä, suoritetaan siis tämäkin.
-
-Vanha herra pudisti Aladár'ia olkapäästä ja mumisi hänelle: "ajattele
-meneväsi niihin iltahuveihin, joissa Branyiszko'n päivän[68] perästä
-tanssit aamuun asti."
-
--- "Se kävi silloin päihinsä", kuiskasi Aladár takaisin.
-
-Sitte kiiruhtivat he ruokasaliin päin, jonne yhteisen korridorin kautta
-saattoi tulla kummaltakin puolelta. Niin tapahtui, että he melkein oven
-suussa sattuivat yhteen ritarin ja hänen tyttärensä kanssa.
-
-Semmoisella kapealla alalla eivät ihmiset voi toisilleen paljon
-seremonioita osottaa; ei kukaan saata nähdä, kumpi on oikealla, kumpi
-vasemmalla puolella. Lisäksi tuopi asian laatu myötänsä senkin, että
-esitys käypi nopeasti, sillä ei sovi jäädä oveen seisomaan.
-
-Ankerschmidt tarttui toisella kädellään tyttärensä käteen, toisen
-ojensi hän sydämellisesti Garanvölgyille ja pudisti tätä miehen
-tavalla.
-
--- "Hyvä herra, te tiedätte, mistä minun tulee teitä kiittää."
-
--- "Ei enemmästä, kuin mitä te olisitte tehnyt minulle yhtäläisessä
-tilassa."
-
--- "Minä kiitän teitä lapsestani."
-
-Ankerschmidt'in täytyi, nämät sanat lausuttuansa, antaa tilaa
-tyttärellensä, ja kun Erzsike ja Aladár tällä hetkellä yht'äkkiä
-ensimmäisen kerran näkivät toinen toisensa, kurotti tuo luonnon lapsi
-heti ehdottomasti kätensä Aladár'ille ja kuiskasi nämät sanat:
-
--- "Minä taas kiitän teitä isästäni."
-
-Jos ei nuorukainen tämän käden vapistuksesta, tämän äänen kummallisesta
-lumouksesta, näitten silmäin todellisesta taikavoimasta olisi mitään
-ymmärtänyt, ei hän olisi ansainnut, että semmoinen salatenhoinen kirja
-vielä kerta olisi hänen eteensä auki unhotettu.
-
-Seuraavana minutina huomasi jo tyttö, että hän oli antanut viehättää
-itsensä, ja veti pelon-alaisesti kätensä takaisin, eikä uskaltanut enää
-nostaa silmiänsä niihin kasvoihin, joitten kuva jo niin kauan oli hänen
-sydämessänsä elänyt. Onneksi saattoivat illallisen kohina ja Kampós
-herran tarjoomisen halu pian haastelon toiselle tolalle. Viini kohotti
-vielä enemmän huoneenhaltian hyvää mieltä, ja hän alkoi käydä sangen
-puheliaaksi. Muutoinkin hän sitä oli, mutta nyt kahdenkertaisesti.
-
--- "Sitä yhtä vaan minä surkuttelen, ettei nuori herra Aladár ollut
-täällä vaaran aikana."
-
--- "Minkätähden, vanha mies?"
-
--- "Jotta hän itse olisi saanut pelastaa neiden. Se olisi sopinut sillä
-tavoin. Niin minä aina olen romaneissa lukenut. Sillä me vanhat..."
-
-Huomatessaan, että Kampós heti kajahuttaisi vaarallisia asioita,
-puuttui Aladár hänen puheesensa.
-
--- "Oi, minäkin toimitin matkallani urostöitä, joista sopisi kirjoittaa
-romani; minäkin pelastin viimeisessä silmänräpäyksessä vaarassa olevan
-olennon."
-
-Ankerschmidt ajatteli itsekseen: "no, tämä nuori mies mielii täällä
-kotona kertoa tekonsa, varmaankin pelastetusta kansanjoukosta; jos
-mielii, tehköön niin."
-
--- "Missä? Kenen?" kysyi ahnaasti Kampós herra, joka hirveästi halusi
-saada kerran Aladár'in omasta suusta authentice kuulla jonkun
-sankari-seikan.
-
--- "No, tuolla puolen poppeli-metsää -- yhden hiiren", vastasi Aladár
-hymyillen.
-
--- "Ah! Oh!" kaikui useilta tahoilta vastenmielinen muistutus.
-Ankerschmidt itsekin katsoi asiaa ikäväksi ja kiiruhti tätä tietoa
-oikaisemaan.
-
--- "No, nuori ystävämme salaa sen, että hän tällä puolen poppeli-metsää
-pelasti noin tuhannen ihmistä voimiensa ponnistuksella ja viisaalla
-tuumalla."
-
--- "Ah, minä rukoilen nöyrimmästi, kuinka se oli, suvaitkaa kertoa",
-ahdisti Kampós herra korkealla äänellä.
-
-"Eikö mitä", ajatteli itsekseen Ankerschmidt; "tässäkö tyttäreni
-kuullen, jotta tämä vielä enemmän rakastuisi häneen; siinä tapauksessa
-puhukaamme ennemmin hiirestä."
-
--- "Mutta mihin joutuikaan tämä meidän pikku hiiremme? minä unhotin sen
-kokonaan tuossa suuressa mielen-liikutuksessa", kysyi hän Aladár'ilta.
-
--- "Tuolla viittani taskussa se vielä nytkin nukkuu", vastasi Aladár.
-"Menkää, herra Kampós, sitä tuomaan."
-
--- "Mitä? Minä? Hiirtä?" huusi ylös hypähtäen tuo puritaninen mies.
-"Käskeköön kunnioitettu herra minun tuoda jalopeuraa, metsähärkää: minä
-tuon sen. Mutta hiirtä! Minä joutuisin kaatuma-tautiin, jos minun
-täytyisi kajota semmoiseen. Ilkeämpää elävää ei löydy auringon alla."
-
--- "Oi, älkää sitä sanoko", rukoili hiiren puolesta Erzsike; "minusta
-se on aivan kaunis."
-
--- "No, katsokaa", kehoitti häntä Aladár, "neiti haluaisi nähdä sitä."
-
-Kampós herra ei enään uskaltanut sanoa elävää rumaksi, mutta hän
-väitti, että se puree. Mutta minkätähden se ei pure Aladár'ia? Se on
-toista. Hän on neutrali. Mutta Kampós'in se tuntee, sillä hän on
-asettanut hinnan hiiriheimon hävittämiseksi. Häntä puri kerta susikin,
-siitä hän ei piitannut, mutta hiiren puremasta kuolee.
-
--- "Hyvä, minä menen siis itse sitä tuomaan", sanoi Aladár, nousi heti
-ylös pöydästä ja tuli parin minuun päästä takaisin.
-
--- "Ahaa!" huusi Kampós herra, joka ei nähnyt tuota inhoittavaa
-villipetoa takaisin-tulijan kädessä, "teillä ei olekaan se, eikö totta?
-Se pakeni kai, nakersi läven huoneen alle, kätkeysi sinne, lisääntyy
-nyt siellä ja myljää koko kastellin alustan."
-
--- "Tässä se on takkini hiassa", sanoi Aladár, veti esiin sinne pian
-kotiutuneen pikku elävän ja laski sen kämmenellensä. "Kas, kuinka se
-töllistelee kynttilää."
-
--- "Oi, mikä herttainen, pieni elävä", sanoi Erzsike, lapsellisella
-ilolla tavottaen lystillistä pikku elävää; "kuinka kauniit, mustat sen
-silmät ovat."
-
-Aladár vei nyt hänen luoksensa tuon pienen kansalaisen; Erzsike
-silitteli sitä vienosti kätösellään.
-
--- "Älkää koskeko siihen, neiti; saatte nähdä, käy onnettomasti",
-varoitti käytöllisenä miehenä Kampós tyttöä, joka ei ymmärtänyt pelätä.
-"Voi, jos minä olisin noin likellä sitä, iskisi minuun heti kuume."
-
-Erzsike'kin tunsi jonkunlaisen magnetillisen kuumeen suonissansa
-virtaavan, likeisyydestä -- mutta ei hiiren tähden.
-
-Tutustuneena kiipesi pieni elävä vähitellen Aladár'in kädestä
-silittelevälle kädelle, ja kapusi siitä verkallensa löyhyvää muslinia
-pitkin aina olkapäähän asti; siinä se asettui ihmeteltävän kauniille,
-pyöreälle elfenluun kummulle. Tuo paholaisen sikiö osasi hyvin valita
-sijansa.
-
-Kampós herran kasvot kävivät todellakin vaaleiksi tästä nä'ystä, kun
-sen sijaan Erzsike ilomielin katseli tuonne; kenties ei kuitenkaan
-hiirtä. Mutta Ankerschmidt katui jo, että oli sattunut tuomaan esiin
-tätä themaa.
-
--- "Syökö se leipää?" kysyi Erzsike, koetteeksi murentaen yhtä palasta
-sitä varten.
-
--- "Kyllä mar", vakuutti herra huoneenhaltia, "koko sen heimo elää
-meidän leivästämme; eivätkä he odota, että me leivomme ja tarjoomme
-sitä heille; he syövät sitä aikaisemmin kuin me itse."
-
-Pieni leivänkuluttaja tarttuikin ahnaasti palaseen, pakeni sen kanssa
-tuolin-selkäimelle, laski siellä oravan tavalla pörheän häntänsä
-niskaansa ja rupesi kädestään syömään, jotta sitä vanhatkin nauroivat.
-
--- "Lahjoittakaa minulle tämä pieni vieras", rukoili Erzsike Aladár'ia.
-
--- "Aivan mielelläni."
-
--- "Mutta teettäkää sille oikein vahva häkki, teidän armonne", ahdisti
-Kampós herra, "sillä se nakertaa tammipuunkin lävitse."
-
--- "Ah, kuka pitäisi vierastansa häkissä! Minun luonani saa se vapaasti
-liikkua."
-
-Tässä puuttui Ankerschmidt'kin puheesen.
-
--- "Muista, tyttöseni, että nyt itsekin olemme vieraita, ja mitä
-nimitämme 'meidän luona', se on nyt veden vallassa."
-
--- "Eipä suinkaan, hyvä. herra!" oikaisi häntä Garanvölgyi. "Minun
-vieraani ovat kotonansa talossani. Minä pyydän, että tunnette itsenne
-kodittuneeksi minun luonani siksi, kuin saatatte uudesta kastellinne
-rakentaa. Tanyani on tarpeeksi tilava, ja olenhan minä paitsi sitä
-yksinäni."
-
-Tätä lausuessaan katsoi hän lempeällä soimauksella Aladár'iin; näitä
-sanoja seurasi pitkä vaiti-olo.
-
-Semmoisina minuteina käy tavallisesti niin, että kaikki ne, jotka näin
-vaikenevat, ajattelevat samaa asiaa.
-
-Ankerschmidt katkaisi ensiksi äänettömyyden.
-
--- "Minä kiitän teitä paljon sydämellisestä tarjouksestanne, ja minun
-olisi vaikea löytää mitään syytä, jonka tähden sitä hylkäisin. Sanoohan
-Erzsikekin teitä jo 'sedäksi.'"
-
--- "Oi, tiedättehän hyvin, että meidän tuttavuutemme jo on sangen
-vanha. Minä olen neiti Erzsike'lle vanhassa kiitollisuuden velassa.
-Hänkin on pelastanut minut, vaikk'ei hän silloin vielä tietänyt,
-olisinko minä sitä ansaitseva."
-
--- "Mitä se oli?" kysyi Aladár, Erzsikeen katsoen.
-
--- "Oi, ei mitään. Pilantekoa", sopersi lapsi, kauniisti punastuen.
-
--- "Mutta minuun katsoen oli se vakava asia", lausui Garanvölgyi.
-
--- "Kuinka, hyvä herra?" sanoi sotavanhus, kämmenellään peittäen
-lasiansa, jottei Kampós herra sitä saisi varkain täyttää. "Te muistatte
-vielä tuota narrimaisuutta?"
-
--- "Niinpä kyllä; minulla on vielä nytkin tallessa kirje, jota ensinnä
-en tahtonut lukea ja jonka tähden kunnioitettu herra naapurini
-sitte tahtoi lyödä pääni poikki; siitä asti kannan sitä aina
-taskukirjassani."
-
-Ja kaikkia väitöksestään vakuuttaaksensa, veti hän nyt esiin vanhan
-nahka-lompakkonsa ja otti sen neljännestä salasopesta, jossa hän piti
-vanhimpia relikejään, -- nimittäin pari pankin-seteliä unkarilaisella
-päällekirjoituksella anno menneeltä hyvältä ajalta, erästä kulunutta
-muotokuvaa, yhtä silkki-hivaletta jostakin sotalipusta y.m., y.m., --
-tuon huolellisesti talletetun kirjeen, jonka tyttö lapsena oli hänelle
-salassa kirjoittanut, jotta hän varoisi itseään koti-petturilta.
-
-Hän antoi kirjeen Aladár'ille; muut tiesivät siitä jo.
-
-Mutta yhtä eivät muut tienneet: sitä, että Aladár tästä kirjoituksesta
-on tunteva sen käden, joka oli kirjoittanut tuon anomuskirjan, joka
-hänelle vapauden tuotti. Sitä ei kukaan tietänyt arvatakaan, että hän
-jo oli nähnyt tämän käsi-alan jossakin.
-
-Aladár tunsi jokaisen veren-pisaran tunkevan sydämeensä, kun hän näki
-tämän kirjeen; hän ei lukenut, mitä se sisälsi, taikka jos hän sen
-lukikin, ei hän sitä ajatellut; näissä piirteissä hänen silmiensä
-edessä seisoivat ne rivit, jotka lapsellisella vilpittömyydellä
-rukoilivat unhotetun, hukkaan joutuneen vangin edestä, jonka kaikki,
-jopa hän itsekin, olivat hylänneet.
-
-Tämä siis oli se käsi, tämä se sydän, joka vaan tietää toimiella ja
-tuntea, mutta ei salli itseänsä löytää? Ei niinmuodoin niitä, jotka
-hymyilevät jo kaukaa, vaan se, joka sulkee akkunan, kun hän näkee
-luoksensa tultavan; sekö se oikea oli?
-
--- "No, etkö anna kirjettäni takaisin, vai tahdotko oppia sen ulkoa?"
-kysyi Garanvölgyi ajatuksiin vaipuneelta.
-
--- "Minä ajattelen, että tämä kirjoitus on ihan -- erään toisen
-kirjoituksen muotoinen."
-
-Tällä hetkellä oli Aladár'in mahdoton olla huomaamatta sitä
-hämmästystä, jolla yht'äkkiä Ankerschmidt ja hänen tyttärensä katsoivat
-toisiinsa; tyttö loi sitte hämmentyneenä silmänsä maahan ja
-Ankerschmidt saattoi tuskin enää kauemmin salata levottomuuttansa.
-
--- "Hja, poikaseni", sanoi Garanvölgyi, pannen kirjettä takaisin
-reliki-soppeensa, "yhtäläisellä kädellä kirjoittavat monet,
-yhtäläisellä sydämellä harvat."
-
-Ankerschmidt'in levottomuuden selitti Garanvölgyi siten, että hän
-päivän vaivojen perästä haluaa lepoa; hän antoi sentähden merkin
-pöydästä-nousuun; tätä käytti jokainen hyvästi-jättöön, ja muutaman
-minutin kuluttua riensi kukin kamariinsa.
-
-Aladár'in yölevosta oli sentään varsin huonosti huolta pidetty tuon
-kirjeen näyttämisellä; hän haaveksi enemmän yönsä kuin nukkui.
-
-Kuka tietää, ehkä sentään on jotakin perää tuossa taika-uskossa, josta
-nuoret tytöt pitävät kiinni, että jos he näkevät unta armaastansa ja
-herätessään kääntävät pään-alustaan, armaskin silloin on tytöstä unta
-näkevä. Ja unen haltiatar on lumoova haltiatar.
-
-Garanvölgyi kummastui, kun hän, aamulla varhain herättyänsä,
-varpaisillaan hiljaan astuskeli korridorin lävitse, jotta hän, nukkuvia
-herättämättä, pääsisi ulos pihalle vaaraa katselemaan, ja silloin jo
-näki Aladár'in täysissä vaatteissa tulevan kamaristaan.
-
--- "Sinä olet jo noussut ylös?"
-
--- "Olen; tahdon lähteä hyvään aikaan."
-
--- "Lähteä? Mihin? Ja millä?"
-
--- "Sielun-hukuttajalla, jolla tulin; jonnekunne, jossa voin olla
-hyödyksi."
-
--- "Mutta minkätähden semmoisella kiiruulla?"
-
--- "Menkäämme kamariinne, eno. Minä tahdon sen sanoa."
-
-Vanhus meni Aladár'in kanssa kamariinsa.
-
--- "No, sano nyt, kuka sinut karkottaa pois?"
-
--- "Rakas enoni! Eilen, kun näytitte minulle tuon kirjeen, tunsin minä
-sen piirteissä saman käsi-alan, jonka näin siinä tuntemattomassa
-anomuskirjassa, joka menestyksellä rukoili vapauttamistani."
-
-Tämä ilmi-saanti hämmästytti suuresti itse Garanvölgyiäkin.
-
--- "Sen mukaan olisi siis tämä tyttö kirjoittanut senkin."
-
--- "Niin. Minä tiedän nyt jo enemmän, kuin mitä minun tarpeellista on."
-
--- "Ja sentähden tahdot nyt jättää talon?"
-
--- "Mitä voisin muuta tehdä? Minä tapaan ensimmäisen kerran eläissäni
-naisen, jolla on sydän. Jos hän olisi vanha rouva, sopisi minun iloita
-siitä, sillä minä voisin sanoa hänelle: 'rakas äitini' ja pyytää häntä
-nimittämään minua pojaksensa. Mutta kaunis, järkevä, tunteellinen lapsi
-ja minä: miksi satumme me yhteen?"
-
--- "Minä en näe siinä mitään vaaraa. Jos te rakastatte toisianne, otat
-sinä hänet ja he antavat hänet sinulle."
-
--- "Hyvä eno, minä olen köyhä poika; vaivalla ansaitsen leipäni. Nuot
-ovat rikkaita. Jos minä nyt jään tänne, jossa heidän ei ole valta minua
-vastaan-ottaa taikka ei, koska tulva on ajanut heidät juuri meidän
-luoksemme, eivätkä he millään tavalla, jos tahtoisivatkin, voi poistaa
-minua, vaan ovat pakoitetut jäämään yhden katon alle minun kanssani, ja
-jos he eivät tahtoisi nähdä ja kuulla minua, eivät he edes siten voi
-auttaa itseään, että lähtevät luotamme, sillä ylt'ympäri on meri; --
-jos minä kuitenkin käytän tätä surullista tilaa ja jään tänne, enkö
-minä joudu yhtäläiseen siveelliseen arvoon, kuin nuot Karaibin saarten
-indianit, jotka syövät suuhunsa heidän luoksensa pelastuneet
-haaksirikkoiset?"
-
--- "Sinä olet oikeassa; lähde!"
-
-Vanha herra pudisti sisarensa pojan kättä ja sanoi hänelle vielä
-kerran: "lähde;" sitte tarttui hän hänen käsivarteensa ja meni hänen
-kanssaan ulos pihalle laitoksiansa jatkamaan.
-
-Palkollisten ilmoituksen mukaan oli tuuli yöllä suuresti vahingoittanut
-patoja. Aladár määräsi heti, että muutamista ohratynnyreistä, jotka
-täytettiin kivillä, muodostettaisiin hätävarustuksia padon eteen, joita
-vastaan aaltojen hyökkäykset raukeisivat. Kun tämä työ oli valmis, tuli
-suuruksen aika, ja siellä täytyi Aladár'in vielä kerta sattua yhteen
-Ankerschmidt'ilaisten kanssa.
-
-Kun ei Aladár'in sopinut paeten lähteä pois talosta, sanoi hän
-hyvästi-jätön varaksi Ankerschmidt'ille, että hän taas astuu venheesen
-ja, jos mahdollista, soutaa ylös Tisza-Dob'iin asti, jossa häviön alku
-on.
-
--- "Mitä hyötyä siellä nyt voitte tehdä", kysyi Ankerschmidt, häntä
-vastustellaksensa.
-
--- "Ei mitään; mutta minä saatan kuitenkin oppia jotakin."
-
--- "Minä taas olin toivonut, että tänään aamulla lähtisimme vähäiselle
-retkelle ulko-tanyoille."
-
-Tämä oli pidätys "in optima forma", jota ei käynyt hylkääminen.
-
--- "Matkani ei ole erittäin kiire; minä en pidä väliä, vaikka
-lähtisimmekin vesille; ilma on kaunis."
-
-Vanha herra tahtoi ottaa pyssynkin mukaansa; onhan hyvä tilaisuus
-jahtiin. Mutta Erzsike sai hänet siitä luopumaan. Mitä sillä? Hän
-saattaisi sillä ampua joko itsensä taikka "jonkun muun."
-
-Aladár sousi tällä kertaa venhettä hävinneen kastellin ympäri, joka
-ihmeteltävän kauniisti oli sikisokin maahan syöstynyt. Ankerschmidt
-kiroili kaikilla kielillä, pyytäen jokaisen "teremtette'n" ja
-"kreuzsakerment'in" perästä matkakumppaniltaan anteeksi sopimatonta
-sanaa. Aladár käski hänen vaan tehdä hyvin, se puhdistaa ihmistä;
-sentähden on unkarilaisen mieli niin sävyisä, että hän kiroo kaikki
-sisältänsä, ei pidätä sitä kauan.
-
--- "No, kunhan me vaan itse olemme olemassa", sanoi lopuksi sotavanhus,
-rauhoittuneena; "lähtään niitylle, se on: aioin sanoa: merelle."
-
-Tämän lausuttuansa sitoi hän nenäliinansa kulmaan solmun, jossa
-tilaisuudessa Aladár huomasi, että muutkin kolme kulmaa olivat
-solmussa. Hän ei saattanut olla kysymättä, mitä se merkitsee.
-
--- "Tämä solmu, jonka nyt sidoin? Se on muistuttava minua siitä, että
-heti kuin kohtaan ystäväni Grisák'in, tartun hänen tukkaansa ja kysyn
-häneltä, minkä kunnon ihmisen hän pani kastelliani rakentamaan. Tämä
-toinen solmu puhuu amice Mikucsek'ille, että mitä hänellä oli hakemista
-patoja myöten viime öinä. Tämä kolmas on solmittu herra Bräuhäusel'iä
-varten. No, he saavat vielä nähdä mitä menoa minä siellä nostan erään
-salasuosion turvissa tehdyn sulun tähden."
-
-Neljännestä hän ei virkkanut mitään.
-
--- "Entäs neljäs?"
-
--- "Sekö? Sen sidoin vaan sattumalta; se ei merkitse mitään."
-
-Puolipäivään asti saattoi venheellä kulkea monta kaunista seutua;
-paikoittain näkyi rajakiviä vedessä; siellä Ankerschmidt muistutti:
-"tässä alkaa minun tilukseni."
-
-Eräässä paikassa oli kaunis, kumpuinen ylänne, joka pisti esiin
-merestä, niinkuin saari; siinä laski Aladár maalle.
-
-Kummulla kasvoi ohraa, jossa jo rehotti runsaita, nelirivisiä
-tähkäpäitä; koko ala saattoi olla viisikymmentä askelta ympäri käyden.
--- Siinä molemmat kinailivat, kenen tämä pelastunut pelto lienee.
-Ankerschmidt väitti, että se oli Garanvölgyin, Aladár sanoi sen olevan
-Ankerschmidt'in.
-
--- "Olkoon kenen hyvänänsä, viekäämme siitä kotia näyte, että olemme
-nähneet jotakin viheriäistä, niinkuin Noakin kyyhkyset."
-
-Tämän sanottuansa poimi Ankerschmidt kourallisen ohria; Aladár'kin otti
-yhdeksän tähkäpäätä ja pisti ne kiinni hattuunsa.
-
--- "Tämä on todellakin meri", sanoi ritari, katsellen ylt'ympäri aavaa
-vedenpintaa. "Ja nyt saatamme, nuori ystäväni, molemmat sanoa, että
-meidän omaisuutemme on yhdessä paikassa; minunkin on meren pohjassa,
-niinkuin teidän."
-
--- "Kaikki vertaukset ontuvat."
-
--- "Minun ei onnu. Nyt en minä voi päästä tiluksilleni, te ette
-myöskään; se on yhtälaatuinen tapaus. Kun minä pääsen minun
-tiluksilleni, silloin pääsette tekin teidän."
-
--- "Mitä te tällä tarkoitatte?"
-
--- "Minä tiedän varmaan, että te armon kautta saatte takaisin
-takavarikkoon otetut tilanne."
-
-Aladár'in päähän välähti ajatuksen kipinä.
-
--- "Jos te tiedätte tämän, hyvä herra, silloin tiedätte senkin, ketä
-minun tulee kiittää tästä odottamattomasta armosta; minä pyydän,
-toimittakaa hänelle tämä tulinen käden-pudistus."
-
-Ankerschmidt huomasi, että hän oli tullut Aladár'ille enemmän
-ilmoittaneeksi, kuin mitä hän tahtoi, ja kiiruhti häntä kiivaasti
-vastustamaan.
-
--- "Nuori ystäväni, minä ilmoitan teille, että teidän tulee tästä
-armosta kiittää ainoastaan sitä, josta se lähtee. Älkää pahaksuko tätä
-muistutusta minulta, vanhalta sotamieheltä, älkääkä luulko, että teillä
-on salaisia puolustajia; teillä ei ole niitä."
-
-Aladár kiitti opetuksesta; hänellä oli jo kylläksi tietoa.
-
-Tämä tieto loi uusia aatteita hänen sydämeensä. Omaisuus, se ei häntä
-ilahuttanut, sillä Aladár, niinkuin jokainen jalo mies, tiesi hyvin,
-että omaisuus vaan on velvollisuus, ja että sillä, joka meidän aikoina
-Unkarissa on laveain tilusten herra, on lukemattomia velvollisuuksia,
-johon verrattuna kaikkein raskainkin ammatti on todellinen sinecura;
-vaan se ajatus teki hänet onnelliseksi, ettei kukaan enää saata
-nimittää itsekkäisyydeksi sitä, mikä on rakkautta.
-
-Ja se ajatus teki hänet onnelliseksi, että hän oli oivaltanut semmoisen
-perheen mielenlaadun, jota hän tähän asti ei ollut tuntenut.
-
-Lapsi yrittää enkelin-tapaisesta säälistä, ei mielihalusta, eikä
-naisellisesta taipumuksestakaan, vaan ainoastaan siitä hyvän
-harrastuksesta, joka kääntää hellätunteisen mielen kärsivän puoleen,
-varoittamaan vanhaa miestä vaaran suhteen, joka siihen aikaan oli
-varsin yleinen. Tällä vanhalla miehellä on rakas sukulainen, joka kituu
-valtiovankeudessa, jonka jokainen on unhottanut ja jonka hyväksi ei
-vanhus itse voi mitään tehdä, koska hän jokaisen toimensa kautta vaan
-vahingoittaisi häntä; mutta vieraan herran lapsi kirjoittaa salaisesti
-anomuskirjan hänen hyväksensä; isä ei suutu siitä, menee itse sen
-kanssa pois, käy katsomassa vankia vankihuoneessa, on siellä tyly häntä
-kohtaan, jottei tämä aavistaisi, kuka hänelle toi vapauden öljy-oksan;
-täällä kotona sulkee hän tyttärensä pois hänen nähtävistään, jotteivät
-he rakastuisi toisiinsa ja joku voisi sanoa, että hän vanhain
-ansioittensa nojalla on valta-istuimen edessä rukoillut erään tuomitun
-omaisuuden takaisin-saamista ainoastaan sentähden, että hän hankkisi
-sen omalle tyttärellensä. Sen vuoksi torjui hän pois luotansa
-tervehtijää ensimmäisen yhtymyksen perästä ja varoi hänen kanssaan
-enään yhteyteen joutumasta.
-
-Eikä koskaan olisi tapahtunut, että he olisivat oppineet toisiansa
-tuntemaan, jos ei hävittävä tulva olisi lakaissut heitä kaikkia kokoon
-pieneen saareen.
-
-Takaisin tullessaan havaitsi Aladár veden pinnan vähemmän likaiseksi
-kuin siihen asti.
-
-Mikä arvo kaikella sillä on, mitä hän maan päällä on kadottanut, siihen
-verrattuna, mitä hänen sydämensä on voittanut?
-
-Kun he keskipäivällä tulivat kotia, otti Kampós herra heidät heti
-vastaan sillä ilahuttavalla tiedolla, että vesi heidän poissa ollessaan
-oli laskenut kaksi tuumaa. Aladár ei ilahtunut siitä, ja riiteli
-huoneenhaltian kanssa, että kuinka hän siitä noin saattaa iloita, koska
-tämä epäilemättä osottaa, että vesi on jossakin muussa paikassa
-rikkonut padon ja tulvannut toisaalle.
-
-Erzsike tuli ulos isäänsä vastaan, jolle Aladár oli näyttänyt
-pelastetut hevoset tallissa, ja, pujottuen isänsä käsivarteen, meni
-ylös asuntoon. Hänen päässänsä oli ruusun-värisillä nauhoilla
-varustettu olkihattu metsäruusun ummuilla, joita hän oli poiminut
-puutarhasta.
-
-Garanvölgyi huomasi heti, että Aladár oli paremmalla mielellä, kuin
-aamulla. Hän ei astunut hänen kamariinsa kertomaan, missä oli ollut ja
-mitä nähnyt, vaan jää sen sijaan ulos korridoriin, ja, ikäänkuin ei
-mitään tulvaa eikä vaaraa olisi, loruilee Ankerschmidt'in tyttären
-kanssa, eikä kauhistu Karaibin saarelaisen ruokahalua, joka syö
-luoksensa pelastuneen haaksirikkoisen.
-
-Ruokasalissa oli pöydälle toinen toisensa viereen laskettu Aladár'in
-hattu ohran-tähkinensä ja Erzsiken metsäruusu-umpuineen. Garanvölgyi
-luki ohran-tähät, niitä oli yhdeksän, ja myöskin ruusut, joita oli
-seitsemän.
-
-Kohta sen jälkeen meni Erzsike isänsä luokse ja sitte kysyi Aladár'kin
-enoansa; kun kello oli kilissyt, kokoontuivat kaikki neljä taas
-ruokasaliin.
-
-Garanvölgyi luki uudestaan ohran-tähät -- niitä oli vaan kahdeksan;
-sitte ruusun-ummut -- niitä oli enään ainoastaan kuusi.
-
-"Nämät varastavat jo toinen toiseltaan", ajatteli itsekseen vanha
-herra.
-
-Hänen olisi huoleti sopinut lyödä vetoa siitä, että puuttuvan
-ohran-tähän löytäisi jostakin Erzsiken rukouskirjasta, ruusun-ummun
-päinvastoin Aladár'in taskukirjasta.
-
-Kun Aladár oli jäänyt yksinänsä enonsa kanssa, ilmoitti hän tälle, mitä
-Ankerschmidt'ílta oli saanut kuulla omaisuutensa takaisin-saannista.
-
--- "Minä surkuttelen sinua, poika parka", sanoi siihen vanhus
-katkerasti. "Kuinka kauniisti sinä jo olit rauhoittunut siinä
-ajatuksessa, että 'oli, ei ole' -- 'enemmänkin on jo mennyt hukkaan
-Budan alla.' Semmoisia sananlaskuja on paljon unkarin kielessä. Minä
-luulen sinun unesi sangen vähän häirittyneen siitä ajatuksesta, että se
-vielä kerta tulisi takaisin. Sinä olet itse hankkinut itsellesi leipää,
-olet ansainnut sen, sillä toimeen tullut. Sinä olit tyytyväinen tähän
-uuteen elämään ja totutit itseäsi siihen, että mitä ei ole, sitä ei
-tarvitse. -- Ja nyt saat yht'äkkiä kappaleen Amerikkaa! Huoneenhaltiani
-on käynyt kolme kertaa entisellä tilallasi ja kertonut, mitä kaikkia
-hän siellä on nähnyt. Kahdeksan vuoden kuluessa on siinä ollut neljä
-arentimiestä. Kaikkien neljän oli se pää-asia, että hävittäisivät
-tilaa; kolme pakeni, valtiolle arentirahaa maksamatta. Siinä kyllä,
-että summat figureeraavat budgetissä. -- Kauniit Mürzthal'in lehmäsi,
-merino-lampaasi, täysiveriset hevosesi antoi jo ensimmäinen arentimies
-mennä; toinen myi metsäsi, jonka huolella olit istuttanut, ja hakkasi
-puistosi poltinpuiksi; viimeiselle ei enää jäänyt muuta myydä, kuin
-huoneissa olevat kartiinit. Tämä toimellinen mies käytti vielä
-hyväksensä kasvinhuoneessa olevat akkunatkin. Kun Kampós kävi siellä
-viimeiseksi, ei enään oltu jätetty edes kesantoa, ja kasoihin kootun
-lannan myi arentimies juuri silloin pois naapuri-läänin talonpojille.
-Huoneissa ei ollut ainoatakaan tuolia, johon olisi sopinut istua, mutta
-sitä enemmän kaikki nurkat täynnä hiirenläpiä. Akkunan-alustoihin
-olivat rotat rakentaneet itselleen neljä viisi huonekertaa, niin paljon
-rakastivat he tätä paikkaa, ja vaakuna-salisi välikaton lävitse vuosi
-sadevesi. Nyt otat sinä vastaan tämän 'prairian;' kun sen kadotit, oli
-sen arvo kaluineen kolmesataa-tuhatta florinia, ja vielä nytkin siitä
-maksaisi kaksi. Siinä on velkoja kaksikymmentä-tuhatta florinia, joista
-ei tietysti kukaan ole kahdeksaan vuoteen korkoja maksanut. Ensimmäinen
-toimesi on hakea jotakin hyväntahtoista pankkiiria, jonka tulee sinua
-sääli ja joka kristillistä kolmenneljättä prosentin palkkiota vastaan
-antaa vekseleistäsi noin kymmenen-tuhatta florinia. Sitte saat vaivata
-päätäsi, mitä niillä ensiksi alkuun panet; ostatko juhtia? korjaatko
-asuinhuoneita? vai suoritatko korot, jottei pää-omaa sanottaisi ylös?
-Sentähden vielä kerta, rakas veikkoni, ota vastaan minun vilpitön
-surkuttelemiseni."
-
--- "Ei se nyt tässä ole pääkysymys", sanoi Aladár, olkapäitänsä
-kohauttaen.
-
-Tietty se, ettei tämä ollut pääkysymys, vaan se, että jos täytyykin
-nähdä vaivaa ja voimiansa ponnistella, kumminkin tietää missä ja kenen
-tähden.
-
-Tämän tiesi vanha herra itsekin. Hän luki Aladár'in sielusta, niinkuin
-avatusta kirjasta.
-
-Aladár jäi siksi päiväksi sinne; mihin hän niin myöhään olisikaan
-lähtenyt?
-
-Seuraavana päivänä sai hän taas niin paljon tekemistä kylässä, jossa
-yksityiset talot siellä täällä olivat vahingoittuneet tulvasta, että
-hän vasta keskipäivällä tuli kotia raskaasta työstänsä. Iltapäivällä
-kului aika suotuisammissa mittaustöissä. Nämät olivat alkutöitä kahden
-sydämen välin täyttämiseksi, johon vaan puuttui korkeammasta paikasta
-hankittava vahvistus.
-
-Hän ei enään ollenkaan ajatellut poislähtöä. Se olisi ollut hänen
-mieleensä, jos joku olisi häntä pidättänyt; mutta sen sijaan ärsytti
-häntä eno lakkaamatta semmoisilla sarkasmeilla, kuin "koska lähtee hän
-tulvan tuhotöitä tutkimaan? odottaako hän siksi, kuin tulee vielä
-otollisempi stadiumi?" -- Ainoastaan Erzsike arveli puolilla sanoilla,
-että tuossa pienessä sielun-hukuttajassa kulkeminen lienee hengelle
-vaarallista.
-
-Kolmen päivän kuluttua havaitsi kuitenkin jo Aladár itsekin, että
-sittekuin hän oli sanonut lähtevänsä pois, hänen ei käy enää jääminen,
-jos ei hän tahdo kokonaan saattaa sanaansa tyhjänveroiseksi. Illalla
-ilmoitti hän siis enollensa, mutta niin, että sen ohessa muutkin sen
-kuulivat, että huomenna aamulla täytyy hänen lähteä matkalle; hän ottaa
-ainoastaan yhden soutomiehen mukaansa.
-
-Garanvölgyi vastasi vaan, että se on hyvä; hän antaa leipoa hänelle
-kakkuja matka-evääksi.
-
-Aamulla nousikin Aladár hyvään aikaan ylös; hän kääri kokoon karttansa
-ja koneensa, ja antoi suurella kohinalla tomuttaa matkaviittansa. Vanha
-herra tuli ulos kamaristaan ja sanoi leikillisesti:
-
--- "Sinä lähdet siis jo? No, kakut ovat valmiit sinua varten."
-
--- "Kiitoksia. Minä sanon vaan muutamia sanoja jäähyväisiksi
-Ankerschmidt'ilaisille."
-
--- "Siinä teet hyvin; sittekin jää sinulta aikaa minulle."
-
-Aladár erhettyi arvattavasti ovien suhteen, sillä hän teki sen suuren
-rikoksen, että hän Ankerschmidt'in sijaan astui ensiksi sisään hänen
-tyttärensä luokse, joka maailman tavan mukaan ei olisi käynyt laatuun.
-Hän oli varma siitä, että Erzsike jo oli suorittanut toalettinsa.
-
-Tytön kasvot eivät saaneet salatuksi, että hän oli odottanut häntä.
-
--- "Te lähdette siis jo?" kysyi hän, ojentaen oikeaa kättään
-nuorukaiselle.
-
--- "Minä olen jo ollut kauan täällä."
-
--- "Olettehan täällä kotona."
-
--- "Oi, ei, tämä on enoni talo; hän melkein karkottaa minut pois. Hän
-ei rakasta laiskoja ihmisiä."
-
--- "Tämä talo ei nyt ole ainoastaan teidän enonne, tämä talo on nyt
-meidänkin. Onko se totta, vaiko ei?"
-
--- "Totta."
-
--- "Siinä tapauksessa pyytäisin minä teiltä jotakin, mutta älkää pitäkö
-minua sen vuoksi uhka-rohkeana."
-
--- "Käskekää minua."
-
--- "Jos saattaisin käskeä, en pyytäisi; oi, minä olen armoton sille,
-jota minun on valta käskeä, -- se ei kelpaa teidän suhteenne. Minä vaan
-pyydän, anon, niinkuin valitusta tekevä alamainen; te kuulette minua ja
-olette niin armollinen, että otatte sen huomioon."
-
--- "Se on allekirjoitettu in blanco. Mitä se on?"
-
-Erzsike laski nyt irti Aladár'in käden ja vetäysi pelon-alaisena
-taaksepäin, ikäänkuin hän pelkäisi, että hänen pyyntönsä saisi sen
-muodon, jotta se olisi esitetty "pakoittavain asianhaarain" vallitessa.
-
--- "Sitä mielisin teiltä pyytää, että -- jäisitte tänne vielä yhdeksi
-päiväksi."
-
-Siihen ei tarvinnutkaan Aladár'ia liioin kehoittaa.
-
--- "Sanoinhan, että se on näkemättä allekirjoitettu: -- minä jään."
-
--- "Ah", sanoi tyttö, hyvästä alusta iloiten, ja nyt säihkyivät jo
-hänen silmänsä sitä tulta, jonka leimu voittaa kaikki timantit. "Minä
-kadun jo, etten pyytänyt -- yhtä viikkoa."
-
--- "Hyvä", sanoi Aladár. "Minä jään siis tänne viikoksi."
-
--- "Jos olisin tietänyt sen, että olette niin jalomielinen, olisi minun
-pitänyt pyytää teitä jäämään tänne kuukaudeksi."
-
-Tässä Aladár jo tunsi, että hän tiedustelijan virasta oli joutunut
-ratkaisevaan tappeluun, eikä hän enää komentanut ääntänsä
-teeskenneltyyn kylmäkiskoisuuteen, vaan antoi sen kaikkua niin
-lämpimänä, kuin se alkuansa vuosi hänen sydämestänsä.
-
--- "Minä jään tänne kuukaudeksi -- kahdeksi, vuodeksi."
-
-Tyttö tarttui hänen puheesensa, kyynelsilmin astuen yht'äkkiä hänen
-eteensä ja molemmilla käsillään likistäen hänen kättänsä:
-
--- "Jääkää tänne ainaiseksi!..."
-
--- "... Kyllä -- ainaiseksi", vastasi Aladár, hellästi syleillen
-armasta lasta.
-
-Tyttö piti vielä kiinni Aladár'in oikeasta kädestä, kun nuorukainen
-syleili häntä; hän livahti kuitenkin äkisti pois hänen syleilystään, ja
-ennenkuin Aladár saattoi arvata hänen aikomustaan, suuteli hän,
-puoleksi kumartuen, puoleksi sitä luoksensa nostaen, tämän rakasta
-kättä, häveliäästi kuiskaten: "minun herrani!"
-
-Aladár saattoi nyt suudella takaisin rakkaan lapsen kättä -- molempia
--- sata kertaa perätysten; hän ei sillä voinut palkita sitä, että oli
-sallinut naisen suudella hänen kättään, naisen, joka häntä rakastaa,
-ihailee, kunnioittaa alati, äärettömästi, ja joka kaikista näistä --
-edeltäpäin pyytää anteeksi.
-
--- "Tulkaa, tulkaa!" sanoi Erzsike, pistäen kätensä Aladár'in
-kainaloon ja vieden hänet kanssaan isänsä kamariin.
-
-Vanha Ankerschmidt, joka tosin ei ollut kuullut sanoja, mutta kuitenkin
-ääniä oven lävitse, ei hämmästynyt, kun hänen tyttärensä Aladár'in
-rinnalla astui sisään hänen luoksensa.
-
--- "Näetkös, isäni", lausui lapsi, "minä kosin häntä, ja hän ottaa
-minut."
-
--- "Sen arvasin", lausui vanhus, kättään Aladar'ille ojentaen, ja kun
-tämä oli sen vastaan-ottanut, syleili hän nuorukaista, suuteli häntä
-molemmille poskille ja kuiskasi lempeästi: "rakas poikani!"
-
-Aladár ei virkkanut mitään; hän ei ollut niitä miehiä, jotka ääneen
-ilmaisevat ajatuksensa, mutta hänen mieleensä tuli, että tällä
-ihmisellä on suuri oikeus häntä pojaksensa nimittää, sillä päätetyn
-elämän jälkeen antoi hän hänelle uudestaan alun.
-
-Ja tämä toinen elämä -- alkaa hyvin.
-
-Valtiollinen näköala on surkea, yhteiselämä kurja; semmoisena aikana
-tavataan onnellisuutta ainoastaan siellä, jossa rakkaan naishengen
-kaikkia sulostuttava taikavoima suureen maailmaan luopi pienen maailman
-ja saattaa unhottamaan, millä onnettomalla planetilla me elämme.
-
-Elämässä on paljon kaunista, josta ei vielä ole mitään johdattavia
-artikkeleita kirjoitettu.
-
-Aladár unhotti itsensä kokonaan tuonne Ankerschmidt'in kamariin; se ei
-olekaan kummaa: kuinka paljon uutta, kuinka paljon ihmeteltävää hän
-löysi tässä uudessa maailmassa! Onko mahdollista, että noin
-pikkaraiset, atomilliset kädet ovat maailmassa olemassa, ja että nämät
-näkymättömät haltiattaren sormet saattavat voimakkaasti tarttua
-kohtalon rautaiseen koneistoon ja siitä vetää ulos erään ruhjottavaksi
-määrätyn kuolevaisen? Onko mahdollista, että maailmassa löytyy noin
-kuultavat silmät, joitten lävitse saattaa lukea kirkkaan sielun
-jokaisen hohtavan ajatuksen? Onko mahdollista, että yksi ainoa enkeli
-voi muassaan taivaasta tuoda alas koko taivaan-valtakunnan?
-
-Ja kun Aladár katseli näitä mykkänäkin puheliaita huulia ja ajatteli,
-että tämän haltiattaren sametti-suudelma oli koskenut hänen työstä
-ruskoittunutta kättään, silloin täytyi hänen tehdä itsekseen vakava
-lupaus, että hän pitkäin vuosien kuluessa on tämän suuren velan
-sovittava. Sillä naisen suudelma lemmityn kädelle on hirmuisen suuri
-velka!
-
-Vanhasta Garanvölgyistä näytti vihdoin sopimattomalta, että hänen
-sisarensa poika sanoo niin kauan jäähyväisiä Ankerschmidt'ilaisille,
-sillä varmaankin oli jo pari tuntia kulunut siitä, kun hän meni hänen
-luotansa; lopulta päätti hän itsekin mennä toiselle puolelle
-vierastensa luokse.
-
-Hän astui sisään Ankerschmidt'in kamariin ja hymyili, kun näki
-siellä Aladár'in istuvan Erzsiken vieressä, joille Ankerschmidt
-silloin juuri leikillisellä vakavuudella selitti, kuinka avioliitto on
-linna-vankeuden kaltainen; tätä hän ei tietysti itse uskonut, mutta ei
-häntäkään kukaan uskonut.
-
-Garanvölgyi lausui piloillaan Aladár'ille, ikäänkuin hän ei ymmärtäisi
-asian laitaa:
-
--- "Venheesi on valmis..."
-
--- "Minä en lähde mihinkään", vastasi Aladár, vieden punastuvaa
-kultaansa enon eteen.
-
--- "Me pidätimme häntä täällä -- meidän luonamme", sanoi Erzsike,
-hellästi liittyen sulhoonsa.
-
--- "Ja minä tuotin venheesi tänne -- porstuaan", lausui hyväsydämisellä
-sarkasmilla vanhus.
-
-Anckerschmidt purskahti nauruun.
-
--- "Venheen porstuaan!"
-
--- "Tiesinhän minä, että loppu olisi tämmöinen", sanoi vanhus. "Tästä
-avioliitosta saatamme sanoa, ettei ainoastaan 'taivas' tahtonut sitä,
-vaan myöskin 'vesi.' Tulevaisuudeksi on kuitenkin se ajatus jäähdyttävä
-herra sisareni pojan turhamielisyyttä, ettei hän voinut hankkia
-itselleen puolisoa muualta, kuin autiolta saarelta, jossa paitsi häntä
-ei ollut yhtään naima-kuntoista miestä."
-
--- "Au contraire!" vastusti häntä nauraen Ankerschmidt; "rouva
-tyttäreni sopii soimata itseään siitä, ettei hän muulla tavalla voinut
-miehelään päästä, kuin että lunasti kuolemaan tuomitun vangin omalla
-kädellään, niinkuin joskus olen lukenut jossakin ranskalaisessa
-romanissa."
-
-Molemmat pilkatut rakastuneet tunsivat itsensä kuitenkin sangen
-onnellisiksi tässä ristitulessa, toinen toistaan syleillessään.
-
-Tämän vienotunteisen kohtauksen lopetti Kampós herran ilmestyminen,
-joka, kun hän ei muissa huoneissa tavannut ketäkään ja kuuli, että
-herrat kaikki ovat Ankerschmidt'ilaisten luona, tuli suurella tohulla,
-ja kompuroi sisään sillä tiedolla, että vesi aamusta alkaen on laskenut
-yhden jalan.
-
--- "Minä en sillä enää väliä pidä", sanoi Aladár, joka oli rientänyt
-melua kohden, "vaikka se kokonaan katoisi."
-
--- "Ette 'pidä väliä?'" sanoi kummastuen Kampós herra; mutta hänen
-kummastuksensa katosi sitte heti, kun Erzsike hyvällä mielellä nauraen
-laski kätensä Aladár'in olkapäälle ja nojasi poskeaan armaansa
-käsivartta vastaan. -- Nyt selkeni yht'äkkiä tuon kunnon miehen
-aivoissa! -- "Ah haa! sentähden suuttui siis kunnioitettu herra, kun
-toispäivänä sanoin, että vesi laskee. No, tämäpä..."
-
-Mutta enempää hän ei lausunut sanoilla, vaan tahtoen, niinkuin pontevan
-patriotan sopii, teoissa osottaa mieltänsä, lähestyi nuoren herran
-morsianta sillä aikomuksella, että nyt heti suutelisi tämän kättä;
-mutta Erzsike ei millään muotoa sallinut sitä, vaan teki tämän
-yrityksen tyhjäksi siten, että pisti molemmat kätensä piiloon Aladár'in
-kainaloon, jonka ohessa hän aivan yksitotisesti piti Kampós herralle
-pitkän esitelmän siitä, että ainoastaan sangen sangen suuret ja
-mahtavat herrat sallivat sangen sangen alhaisten palvelijain heidän
-kättänsä suudella.
-
-Aladár olisi mielinyt hengittää sisäänsä tuon armaan olennon ja kantaa
-sitä itsessään sieluna.
-
-Sen muutoksen aikaan-saattoi kuitenkin Kampós herran tiedontuonti
-mielissä, että jokaista halutti päästä ulko-ilmaan veden laskemista
-katsomaan.
-
-Tulva oli vielä merenä ylt'ympäri, mutta se ei enää lainehtinut; se oli
-niin sileä, kuin peili.
-
--- "Lähdetään soutamaan venheellä", ehdoitti Garanvölgyi. "Tämä vesi on
-meidän!"
-
-Ehdoitukseen suostuttiin yleisesti. Aladár'in sielun-hukuttajakin
-laskettiin vesille; hän istui siihen itse ja nosti Erzsiken, niinkuin
-köykäisen kukkakimpun, vastapäätänsä. Venheesen sijoittuivat Kampós
-herra ja molemmat vanhat herrat. Sielun-hukuttajan annettiin mennä
-edellä, ja Kampós herralta otettiin kunniansana, ettei hän kaataisi
-venhettä kumoon.
-
--- "Mihin soudamme?" kysyi Aladár.
-
--- "Vanhaan kastelliin päin", vastasi Garanvölgyi.
-
-Tänäpänä osasi Aladár hyvin huonosti laskea oikeata suuntaa ja sousi
-kovin kovin verkalleen; hän ei saattanut toisin tehdä, kun näki
-edessään nuot kaksi silmää, joihin katsominen oli yhtä haavaa elämä ja
-unelma.
-
-
-
-
-XVI.
-
-Vanha kastelli.
-
-
-Hja, vanha kastelli seisoo kuin seisookin vielä pystyssä.
-
-Kattoa aika ei tosin ollut laupiaasti kohdellut, mutta perustukset
-eivät sallineet itseään järkäyttää.
-
-Ja kuitenkin oli siitä sanottu, että se on ristinrastin lävistetty
-rotan-käytäviltä, että sen tiilet ovat rappeutuneet ja toukat rikki
-jauhaneet orsipuut; tarvitsee vaan tulla kunnollinen myrsky, jotta se
-kasaksi kaatuu ja katoavaisuuden omaksi joutuu. Mutta katso, uusi
-rakennus hajosi pikemmin maahan ja vanha huoneus seisoo vielä nytkin,
-elementeistä huolimatta, antaen todistusta siitä, että entisajan
-ihmiset eivät rakentaneet niin, jotta vaan "tehkää hyvin, katsokaa."
-
-Garanvölgyi avasi ruostuneet lukot ja laski vieraansa kastellin
-etupihaan, josta silloin jo pakovesi oli juossut pois, jättäen
-jälkeensä ohuita muta-kerroksia.
-
--- "Rakas _hää-isäni_!" sanoi Garanvölgyi, kun he tulivat siihen
-muistettavaan kamariin, josta herra Bräuhäusel oli löytänyt Aladár'in
-muotokuvan. "Vuosia sitte tahdoitte ostaa minulta tämän vanhan
-kastellin, koska se oli teidän tiellänne. Silloin minä sanoin, ettei
-sillä ole mitään hintaa. Nyt olen jo myöntyväisempi. Minä voin määrätä
-hinnan. Minä myyn pois tämän kastellin -- ja sen hinta on, niinkuin
-kansanlaulu sanoo: 'uunin täysi kakkuja ja kaunis tyttö.'"
-
--- "Annetaan!" sanoi herttaisesti nauraen Ankerschmidt, ja molemmat
-vanhat herrat vahvistivat pitkällä käden-pudistuksella kaupan.
-
--- "Teillä lienee nyt tästä kastellista jonkunlainen hyöty, sillä
-siksi, kuin uudestaan rakennutatte herraskastellinne, sopii teidän,
-tarpeitanne rajoittamalla, muuttaa tähän ja tästä kumminkin silmin
-nähden johtaa rakennusta."
-
--- "Minä en ajattele niin. Hajonneen kastellin sijaan minä en rakennuta
-uutta -- minä puhun suoraan. Tulva teki minut sataatuhatta florinia
-köyhemmäksi. Talouteni ohessa oli minulla tähän asti myöskin pää-omaa.
-Osa omaisuudestani oli tiloitettu valtiopapereihin; nämät täytyy minun
-nyt markkinoille viedä, ja talouttani alottaa siitä, kuin naapurini:
-auran kurjesta. Sittekuin te olette antanut tämän kastellin minun
-haltuuni, aion minä sitä korjata, minä teetän siihen uuden katon, uudet
-orret, tapetit seiniin, vähän korkeammat akkunat, ja me asumme tässä
-yhdessä rakkaan poikani kanssa."
-
--- "Oho, herra ritari!" virkkoi Garanvölgyi; "tästä tulee ilmi, että te
-tahdotte saada kastellin ja lisäksi pitää itsellenne sen hinnankin.
-Minä annoin kastellin 'kauniista tytöstä.' Sen johdosta tulevat herra
-poikani ja rouva miniäni minun luonani asumaan."
-
--- "Ah, hyvä herra, te tahdotte, että minä eroisin tyttärestäni,
-vaikk'ei minulla ole ketään, paitsi häntä."
-
--- "Onko siis minulla ketään, paitsi Aladár'ia?"
-
--- "Mutta te olette jo koettanut viihtyä ilman häntä, hän oli kauan
-poissa.'"
-
--- "Sitä enemmän syytä, että hän nyt pysyy luonani."
-
--- "Katsokaa", sanoi Ankerschmidt, kääntäen asiaa pyynnöksi; "te olette
-hyvä talouden-pitäjä; minä päinvastoin en ymmärrä mitään. Minä
-tarvitsen jotakuta, joka pitää vaaria taloudestani."
-
--- "Ennemmin annan pois Kampós'in."
-
-Kampós herra kiiruhti vastustamaan näitä sanoja: vaikka häntä ruoskalla
-pois ajettaisiin, ei hän mene mihinkään armollisen herran luota, eipä
-edes Moskovan tsaarille.
-
--- "Mutta asummehan likellä toisiamme. Te saatatte joka minuti tulla
-luoksemme."
-
--- "Te unhotatte, että minua sitoo lupaus olla talostani mihinkään
-menemättä niin kauan, kuin Unkarissa ei synny toinen meno."
-
--- "Ah, mutta tuo lupaus on jo tällä hetkellä rikottu, olettehan nyt
-tässä!"
-
--- "Se on totta, sillä minä lupasin ainoastaan, etten mene, etten aja,
-etten ratsasta ulos talostani, mutta sitä en ole luvannut, etten souda.
-Mutta tämä vesi ei huomispäivän perästä enään ole tässä, ja minä olen
-taas suljettu itsekseni. Siitä saatatte nyt selvästi nähdä, että
-minulla teidän suhteenne on etu-oikeus vaatia, jotta nuori pari olkoon
-minun talossani kotona."
-
-Ankerschmidt ei vieläkään luopunut puoltansa pitämästä.
-
--- "Herra oikeuden-istuja! Te olette perustuslaillinen mies; te
-tiedätte, ettemme voi itsemme suhteen mitään päättää ilman niitä,
-joihin asia koskee. Onko tämä oikein?"
-
--- "Te olette oikeassa. He ilmoittakoot mielipiteensä."
-
--- "Mutta jos he eivät ole yksimielisiä? Jos toinen äänestää sinne,
-toinen tänne?"
-
--- "Siinä tapauksessa 'accessorium sequitur suum principale', mies on
-pää, vaimo 'jättää isänsä ja seuraa miestään', niin sanoo raamattu."
-
--- "Oi, ei! 'Votum Minerva?' on naisen ääni ja se ratkaisee."
-
-Molemmat vanhat herrat olivat tämän suuren väittelyn kestäessä
-kulkeneet suojien lävitse, huomaamatta, että asianosaiset olivat
-jääneet tuohon muistettavaan kamariin.
-
-Lipas, joka tuomarintutkimuksen perästä taas oli takaisin toimitettu,
-oli nytkin tuolla kirjoituspöydällä. Erzsike tunsi sen heti ja käänsi
-Aladár'in huomion siihen.
-
--- "Katsokaa, tämän lippaan, jonka tähden tässä kastellissa pidettiin
-virallinen katsastus, ottivat nuot viisaat herrat takavarikkoon."
-
--- "Näyttää siltä, kuin eivät sillä olisi voittaneet mitään, koska
-antoivat sen takaisin."
-
--- "He eivät löytäneet siitä muuta, kuin kimpun rakkauden-kirjeitä,
-jotka olivat teille kirjoitetut."
-
--- "Ah!"
-
--- "Minä olin utelias lukemaan yhtä niistä. Ettehän siitä suutu?"
-
--- "Minun ei ole niillä väliä." Aladár ei saattanut ajatella muuta,
-kuin että nämät lienevät rouva Pajtay'n turhanpäiväisiä kirjoituksia
-vanhoilta ajoilta.
-
--- "Mutta ne ovat hellillä tunteilla kirjoitetut. Joka ne on
-kirjoittanut, on teitä suuresti, sangen suuresti rakastanut."
-
--- "Se lienee ollut kovin kauan sitte."
-
--- "Päinvastoin, vielä nytkin hän teitä suuresti rakastaa."
-
--- "Se on helppo sanoa."
-
--- "Ampukaa hiljaan! Se, joka nämät kirjeet teille kirjoitti, on teille
-vielä rakkaampi, kuin minä."
-
-Aladár laski tyvenesti kätensä sydämelleen: "Minun sieluni ei tiedä
-siitä mitään." Hän luuli yhä, että oli rouvasta puhe.
-
--- "Entäs jos minä kuitenkin, kun nämät kirjeet ovat luetut, voisin
-teille todeksi näyttää, että niitten kirjoittaja ansaitsee teidän
-rakkauttanne, jättäisittekö silloinkin hänet minun tähteni?"
-
-Oliko Aladár'in mahdollista tehdä tähän kysymykseen muuta, kuin painaa
-kysyjän kättä sydäntänsä vastaan ja tämän kalliin esineen kautta
-luvata, vannoa, että hän hänen tähtensä jättäisi kaikki, kaikki,
-vaikkapa hänen elämänsäkin olisi siihen kiinni kasvanut?
-
-Sill'aikaa palasivat vanhat herrat takaisin.
-
--- "Eno kulta, tulkaa tänne", sanoi leikillisellä hymyllä Erzsike
-Garanvölgyille, "ja olkaa todistajana siihen, mitä Aladár tänä hetkenä
-minulle lupasi."
-
--- "No, mitä se on?"
-
--- "Että hän minun tähteni jättää sen, joka on kirjoittanut tähän
-lippaasen kätketyt rakkauden-kirjeet."
-
-Garanvölgyi kääntyi hämmästyneenä Aladár'iin:
-
--- "Ja sinä olet luvannut tämän?"
-
-Aladár valmisti itseään pathetillisella katsannolla vastaamaan;
-Garanvölgyi ei enää voinut puoltansa pitää, vaan laski kätensä hänen
-olkapäälleen ja sanoi nauraen:
-
--- "No, siinä tapauksessa, poikaseni, varo itseäsi tältä kylkiluultasi,
-sillä siinä olemme molemmat tavanneet mestarimme."
-
-Sen sanottuaan otti hän esiin kellon-vitjoihin kiinnitetyn avaimen ja
-avoi sillä lippaan, jonka kannessa oli Aladár'in muotokuva ja tämän
-alla kirjeet.
-
--- "Nämät olen minä sinulle kirjoittanut."
-
-Aladár aikoi vastata, että siinä tapauksessa nämät eivät ole
-rakkauden-kirjeitä, mutta kun hän oli lukenut ensimmäisen puoleksi, ei
-hän enää voinut tätä väitöstä esiin tuoda; nämät olivat tuskastuneen,
-rakastavan sydämen puheita; sitä vastaan ei käynyt väittäminen.
-
-Erzsike, voitonriemunsa ensi hetkenä, osotti vallattomalla naurulla
-hyvää mieltään, mutta kun hän näki, että Aladár'in silmät täyttyivät
-kyynelillä, muuttui yht'äkkiä hänen hyvä mielensä kovaksi itkuksi; hän
-heittäysi Garanvölgyin rintaa vastaan ja pyysi häneltä anteeksi sata
-kertaa, tuhat kertaa; olihan hän niin monta kertaa rikkonut häntä
-vastaan!
-
-Ensimmäisen kirjeen luettuansa pudisti Aladár ääneti enonsa kättä; tämä
-teki lopun tästä hellätunteisesta kohtauksesta, sanoessaan: "Eikö
-totta, poikaseni, kummoinen narri ihminen on, kun hän on yksinänsä!"
-
-
-
-
-XVII.
-
-Eriskummainen oikeuden-käynti.
-
-
-Viikkoja oli kulunut tämän jälkeen. Tulva oli vähitellen palannut
-takaisin uomaansa; siitä tuli ensiksi yleinen räme, sitte pieniä
-kala-lammikkoja siellä täällä keskellä viljapeltoja, jotka vasta
-kolmantena kesänä täydellisesti kuivavat; kaikkialla hävityksen,
-turmion kuva, jota ihminen lopulta inholla katselee, kun hän on väsynyt
-sitä vaikeroimasta.
-
-Vielä kauan aikaa oli vaikea päästä toisesta kylästä toiseen,
-hävinneitten teitten vuoksi, joista vesi oli vienyt kaikki sillat; eikä
-Ankerschmidt rientänyt herra Bräuhäusel'ille "musta rokkaa" keittämään.
-
-"Jos ei tätä tulvaa olisi ollut, emme koskaan olisi yhteen sattuneet."
-
-Hän ei nyt huolinut muusta, kuin että hänen tyttärensä tulisi
-onnelliseksi. Heti ensimmäisenä sunnuntaina kuulutettiin avio-pari, ja
-vanhukset iloitsivat saadaksensa nuorissa uudestaan elää.
-
-Sen johdosta aukaisi Ankerschmidt yksitellen nenäliinaansa sidotut
-solmut, jotka muistuttivat Grisák'ista, Bräuhäusel'istä, Mikucsek'ista.
-Ainoastaan neljäs jää; se koskee Aladár'iin. Mutta ei ole mitään syytä
-sitäkään enää säilyttää. Tiedetäänhän jo kaikki.
-
-Ennen pitkää saikin hän tohtori Grisák'ilta kirjeen, jossa tuo arvoisa
-mies suurella prosopopoealla ilmoittaa, mikä ankara tutkimus on
-asianomaisissa paikoissa pidettävä siitä, kenen vika tahi rikos on
-ollut syypää tähän monen miljonan vahinkoon; rikollinen on ankarasti
-rangaistava. Tähän-astisista tutkimuksista on kuitenkin tullut ilmi,
-että kaikkiin on ollut syynä "eräs pieni väärin-käsitys", joka sattui
-herra Mikucsek'ille; tämä käsitti väärin tehtävänsä, ja sentähden
-käsitettiin myöskin hänen neuvonsa väärin; kaikki tyyni oli erhetystä;
-se tulee sitä selvemmäksi, kuin herra Mikucsek sill'aikaa on siirretty
-Galizia'an; jos häntä tahdotaan konfronterata, täytyy ensiksi
-erinäisten maaherran-virastojen kautta sitä ministeristöltä pyytää. Ja
-lopulta, jos hän havaittaisiinkin syylliseksi, mitä vahingon-kärsineet
-siitä hyötyisivät? Paitsi ruumistansa, sieluansa ja sateen-varjoansa,
-ei hänellä ole mitään koko maailmassa; valtakunta voipi kyllä kärsiä
-tämän, niinkuin muunkin jne. jne.
-
-Ankerschmidt lausui siihen, että tohtori on oikeassa; olisi varmaankin
-vahinko kuluttaa paperia, saadaksensa selkoa onnettomuuden alkuperästä;
-siinä kyllä, että se on olemassa.
-
-Mutta sillä välin tapahtui jotakin, josta tohtori Grisák ei tietänyt.
-
-Herra Mikucsek oli todellakin hankkinut itselleen postivaunun-piletin
-Lembergiin. Mutta kun vaunut yöllä Forro'n luona kulkivat hiljakseen
-vuorenrinnettä ylöspäin, paukahti laukaus sisään akkunasta, niin
-läheltä, että ruudin-savu kokonaan peitti lasin; luoti puhkaisi siihen
-pienen, ympyriäisen läven, kuin se vaan olisi ollut paperista.
-Vaunuissa istui neljä henkeä, ja näistä neljästä sattui laukaus
-Mikucsek'iin; -- hän meni heti kuolijaksi.
-
-Murhaaja, joka varmaankin ampui ihan vaunun-astuimelta, katosi heti
-tietämättömiin; asian laitaan katsoen vangitsi Kassa'n oikeus
-postikuskin ja oppaan semmoisina, joita ensimmäinen epäluulo kohtasi.
-
-Sen jälkeen ilmoitti eräs maanviljelijä Sz----stä itsensä
-tuomio-istuimen edessä; älköön vainottako syytöntä, hän on murhaaja.
-
-Hän sanoi tehneensä murhan kostosta, siihen itseään valmistaneensa; hän
-kertoi juurta-jaksain, kuinka se tapahtui; kuinka hän pimeässä yössä
-oli väijynyt postivaunuja; että hän oli noussut vaunun-astuimelle;
-mihin hän oli heittänyt pistolin; missä hän oli kätkeynyt ojaan.
-Täydellisempää tunnustusta ei sopinut pyytää. Täydellä vakuutuksella
-saattoivat kaikki tuomarit julistaa hänelle kuoleman. Mutta samaan
-aikaan, ihan samana päivänä ilmestyi toinenkin maanviljelijä Sz----stä
-Miskolcz'in oikeuden edessä, ja kertoi saman tapauksen aivan samoilla
-sanoilla, väittäen, että hän oli murhaaja.
-
-Toisen itse-ilmoittajan nimi oli Péter Bárd, toisen Pál Bárd; he olivat
-veljekset.
-
-Mutta kumpi heistä oli nyt todellinen murhaaja? Oikeus tutki heitä
-vastatuksin; molemmat pysyivät tunnustuksessaan.
-
-Kun heiltä kysyttiin, minkätähden toinen ilman syyttä väittää rikoksen
-tehneensä, oli heidän vastauksensa molemmin puolin, että toinen veli
-tahtoo uhrata itsensä, veljeänsä pelastaakseen.
-
-Sitä ei käynyt epäileminen, että toinen oli todellinen murhaaja, mutta
-varmaa oli myöskin, että toinen sitä ei ollut.
-
-Toinen oli tuomittava ja toinen vapautettava; siitä vaan ei saanut
-selkoa, kumpiko?
-
-Kun molemmat veljet seisoivat toisiansa vastaan, osasivat he
-erinomaisen hartaasti pyytää toisiansa luopumaan siitä aikomuksestansa,
-että toinen tunnustaa itsensä syylliseksi semmoiseen rikokseen, jota
-hän ei ole tehnyt. Vieläpä he rupesivat kiistelemään ja toisiltansa
-ristikysymyksillä tiedustelemaan, kuinka se oli ollut, kuinka se oli
-tapahtunut; mutta näistä kaikista kävi vaan selväksi, että toinen osasi
-sanoa toiselle kaikki asianhaarat, ja sentähden tietävät he sen
-molemmat yhtä tarkasti.
-
-Vihdoin turvasi Péter Bárd, tuomareita vakuuttaaksensa, viimeiseksi
-säästettyyn keinoon: hän sanoi, että hänellä on vastaansa todistajia:
-ritari Ankerschmidt ja herra Aladár Garanvölgyi; nämät voivat todistaa,
-että vaan hän saattaa olla murhaaja.
-
-Molemmat herrat kutsuttiin oikeuteen; nämät eivät ensinkään tietäneet
-ajatella, että heidän todistustansa tarvitaan tässä rikosasiassa.
-
-Kun todistajat olivat saapuneet, kysyi Péter Bárd:
-
--- "Muistatteko, hyvät herrat, kun te valvoitte yöllä Tiszan padolla,
-että teitä kohden tuli muuan venhemies, jonka kanssa te ryhdyitte
-puheisin?"
-
--- "Se olin minä!" keskeytti häntä Pál Bárd.
-
--- "Olit sinä?" sanoi päätänsä pudistaen Péter; "vielä sitäkin
-tahtoisit olla? No, jos se olit sinä, sano siis, mitä tuo venhemies
-siellä puhui herrain kanssa?"
-
--- "Minä toin sen tiedon, että D:n pato on rikottu, ja sanoin, että
-jonkun siitä on kuoleminen."
-
--- "Siinä tapauksessa olet jossakin kuunnellut, sillä tuo venhemies
-olin minä."
-
--- "Taikka kuuntelit sinä, ja minä olin venheessä."
-
--- "Mutta, hyvät herrat!" huusi epätoivoissaan Péter, "minä vannon,
-että minä olin venheessä."
-
--- "Minäkin vannon sen."
-
-Ei Ankerschmidt eikä Aladár tietänyt enempää selitystä antaa. Oli
-pimeä, kun he puhuivat tuon miehen kanssa; hänen kasvojansa he eivät
-voineet selittää, mutta puhutut sanat tiesivät molemmat yhtäläisellä
-tarkkuudella kertoa. Toinen heistä oli silloin varmaankin padon
-lähellä. Mutta kumpi se oli, siitä vaan ei saatu selkoa.
-
-Oikeus oli pakoitettu heitä uudestaan vankeuteensa lähettämään.
-
-Kun heitä vietiin eri taholle, nosti Péter Bárd kahletetut kätensä,
-uhkasi sormellaan lempeästi veljeänsä ja sanoi hänelle katkeralla
-äänellä:
-
--- "Veljeni, veljeni! Sinä tahdot vaan minun tähteni surmata itseäsi,
-mutta saat nähdä, ettei siitä tule mitään."
-
-Illalla pyysi Péter Bárd kirjoitusneuvoja; hän tahtoo, niin sanoi hän,
-tehdä oikeuden esimiehelle tärkeän ilmoituksen. Niitä annettiin
-hänelle.
-
-Seuraavana aamuna tavattiin hän kuolleena; hän oli nenäliinallaan
-hirttänyt itsensä ovenkääkään.
-
-Pöydälle jätetyssä kirjeessä oli kirjoitettu:
-
-  "Armollinen herra!
-
-  Sanotaan, että sillä tunnustuksella, jota kuolema seuraa,
-  on sama voima, kuin jos sen olisi valalla vahvistanut.
-  Minä kuolen siis ja vahvistan tunnustukseni; minä olin
-  murhaaja, veljeni on syytön.
-
-                                             Péter Bárd".
-
-Oikeudelle ei jäänyt muuta tehtävää, kuin hyväksyä tapahtunut
-tosi-asia. Joka kuoli, se oli rikoksen-tekijä, joka eli, se oli syytön.
-
-Tähän tapaan suunniteltiin tuomio. Oliko se oikea? Sen tietää
-yksistänsä se herra, joka näkee sydämiin.
-
-Pál Bárd, kun hän kuuli nuoremman veljensä kuolemasta ja omasta
-vapauttamisestaan, sanoi itkien, että tämä ei kuitenkaan ollut
-murhaaja.
-
-Mutta semmoisia mielettömiä kiellettiin häntä kerrallaan puhumasta,
-kahden kuukauden rangaistuksen uhalla. Jos ei hän tahdo, että hän
-pannaan lukon taa, tunnustakoon olevansa syytön.
-
-Puhuttiinpa sen jälkeen kappale aikaa, että vankihuoneessa itsensä
-murhannut Péter oli sama mies, joka yhteen aikaan Miska Szemes'in
-nimellä teki monta monituista konnanjuonta. Sitä luultiin sentähden,
-että tämän kuoleman perästä Miska Szemes'istä ei enää koskaan mitään
-kuultu.
-
-Ken tämänkin tietää? Siinä kyllä, että semmoisia hoetaan.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-Pikku pilanteko Cabinet noir'issa.
-
-
-Rouva Pajtay asui tähän aikaan Wien'issä. Heti kun Aladár oli laskettu
-vapaaksi, muutti hän pois Pest'istä, vapauttaakseen itseänsä kaikista
-ikävistä asioista.
-
-Wien'issä oppi hän yhden lyhyen vuoden kuluessa kaksi asiaa.
-
-Ensiksi sen, että pörssissä sopii vaan semmoisten ihmisten keinotella,
-jotka sitä ymmärtävät. Dilettanttein käy siellä huonosti. Unkarista
-erotessaan oli hän muuttanut kaiken kiinteän omaisuutensa rahaksi, ja
-sanoi julkealla kevytmielisyydellä, ettei hän enään ollenkaan huoli
-tuosta köyhästä valtakunnasta; tästä lähtien aikoo hän elää
-kapitalistina.
-
-Nyt alkanut aikakausi oli kuitenkin erittäin omansa houkuttelemaan
-sitä, joka luuli itsellään olevan rahaa, siihen kouluun, jossa hänelle
-opetetaan, ettei hänellä todellakaan mitään ole.
-
-Yhden vuoden kuluessa olivat järjettömät rahatoimet -- hän hyppäsi
-tietysti aina pahaan aikaan milloin hausse'lle, milloin baisse'lle --
-saattaneet hänet siihen, että hän tuosta petollisesta merestä sai
-pelastetuksi vaan omaisuutensa jäännöksiä.
-
-Toinen asia, jonka hän oppi, oli se, että vanhain valtiomiesten käypi
-laatuun ja on joskus edullistakin lopullisesti riitaantua entisten
-puoluelaistensa kanssa, mutta neljättäkymmentä käyvältä naiselta on jo
-hyvin vaarallista hylätä kaikki entiset tuttavansa, sillä uuden
-puolueen kokoon-saanti käypi silloin jo kovin vaikeaksi.
-
-Semmoisen kokemuksen perästä ei ole mitään parempaa neuvoa, kuin "taas
-takaisin, elämämme hetkiä rakastetulle isänmaalle pyhittämään."
-
-On näet tietäminen, että tuo hyvä, narrimainen unkarilainen
-enemmän iloitsee yhdestä kadonneesta, joka takaisin palaa, kuin
-yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät koskaan ole
-erhettyneet.
-
-Eräänä kauniina päivänä päätti siis tuo _tuntehikas patriotinna_ --
-niinkuin baali-referenttien oli tapa häntä nimittää -- viettää
-kylpykauden Balaton-Füred'issä.[69]
-
-Tämä oli sangen hyvä tekosyy taas ruveta yhteyteen rakastetun isänmaan
-kanssa. Sairastetaan tautia, jota ei mikään muu kylpylaitos koko
-maailmassa voi parantaa, kuin yksistänsä Balaton-Füred. Ihminen ei
-sentähden näytä katuvaisen takaisin-palaajan rôlia; hän tarvitsee vaan
-kivennäis-vettä, on senvuoksi tullut takaisin; sill'aikaa, kuin hän
-suorittaa Anna-baalin parannus-keinoa, totutaan häntä näkemään; vanhat
-ihastelijat ilmestyvät, niitä sopii taas jalkojensa juureen sitoa;
-kylpykauden päätyttyä rukoilevat he, ettei hän enää lähtisi takaisin
-Wien'iin; semmoisten sydämellisten rukousten täyttäminen on nais-avu;
-ehkä käypi jotain "liaison'iakin" vahvistaminen, ja sitte tekee ihminen
-"rakkaudellensa" sen "uhrin", että taas jää tähän ikävään valtakuntaan.
-Tähän asti on kaikki hyvin; mutta siitä täytyy nyt myöskin ennakolta
-antaa tieto asianomaisille, jotta hekin olisivat Füred'issä sinä
-päivänä, jona hän saapuu sinne. Tähän taas ei tarvita muuta, kuin että
-se jokaiselle erittäin kirjeessä ilmoitetaan ja lausutaan halu toisiaan
-tavata.
-
-Miehet tavallisesti katsovat sangen vaikeaksi semmoisista asioista
-kirjoittaa; naisille se on todellinen nautinto.
-
-Corinna kirjoitti aamusta iltaan, ja sai vasta silloin kirjeet
-valmiiksi.
-
-Hän oli itseensä tyytyväinen, kun hän vielä kerran oli lukenut ne.
-
-N:o 1 oli maanviljelijälle.
-
-  "Rakas ystäväni!
-
-  Lääkärini määräyksestä aion viettää kylpykauden Balaton-Füred'issä.
-  Minä olen senkin vuoksi enemmän mieltynyt tähän kylpylaitokseen,
-  että se on halvempi, kuin ulkomaan, ja minä pidän paljon lukua,
-  mihin panen rahani. Siellä ihminen saattaa käydä minkälaisessa
-  toaletissa hyvänänsä; unkarilaisten suora mielenlaatu ei soimaa
-  sitä, kun sen sijaan Ischi'issä täytyy kilpailla herttuatarten
-  kanssa. Jos tapaisin teidät siellä, olisi minulla siitä suuri
-  lohdutus; te tiedätte, kuinka suuresti nykyisen nuorison teeskennelty
-  pilvien-ajo minua ikävystyttää; minä vapisen, jos tuo köyhä
-  runoilija, joka Fellegormi'n nimellä oli tottunut ylpeilemään
-  muoti-lehdissä, sattuisi siellä olemaan. Kuinka me nauroimme yhdessä
-  hänen viattomia värssyjänsä! 'yhdessä,' mutta 'erikseen' minä
-  pakenen niitä. Tulkaa sentähden, jos mahdollista, ja ruvetkaa
-  suojelijakseni!
-
-                                                     Corinna".
-
-N:o 2 kirjoitettiin tuolle eräälle runoilijalle.
-
-  "Rakas Fellegormi'ni!
-
-  Lääkärini väittävät, että rinnassani on kipu, jonka vaan Balaton'in
-  ilma voipi parantaa. He ovat oikeassa, rinnassani on kipu:
-  sydämessäni, ja sen saattaa yksistään innokkaasti rakastetun
-  isänmaani ilma terveeksi tehdä. Minulla ei siitä asti ole mitään
-  rauhaa, ei iloa, kuin yksityisten juonet ja vainoova kohtaloni
-  pakoittivat minua isänmaatani jättämään, enkä minä muuta halua,
-  kuin että tomuni kerran lepäisi isänmaani povessa. Minulle se
-  olisi suuri lohdutus, jos kohtaisin teidätkin siellä. Se olisi
-  minulle sitä mieluisampaa, kuin Grisák'kin, niinkuin varmaan
-  tiedän, on siellä, tuo ihminen, jota minä vihaan yhtä paljon,
-  kuin te, ja jonka kiihkeästä seurustelemisesta teidän
-  ritarillisuutenne voisi minua suojella. Te saatatte olla varma
-  minun kiitollisuudestani. Monta kertaa olen ajatellut teitä,
-  monta kertaa teistä unta nähnyt; tällä kertaa se ehkä ei ole
-  oleva unen-näköä.
-
-                                                  Corinna."
-
-N:o 3 oli kirjoitettu saksaksi tohtori Grisák'ille.
-
-  "Rakas ystäväni!
-
-  Lääkärieni neuvosta lähden minä Balaton-Füred'iin. Se ei ole
-  kaukana Pest'istä; jos teillä on aikaa, tulkaa minua sinne
-  tervehtimään. Minun tarvitsisi puhua teidän kanssanne tähdellisistä
-  oikeudenasioista, joita teidän pitäisi ottaa ajaaksenne, ja sitte,
-  jos tekin joutuisitte johonkin oikeuden-käyntiin, otan minäkin
-  vaihdoksi sen asian ajettavakseni. Te tiedätte, että jo aikoja
-  sitten minun ja Aladár Garanvölgyin väli on rikkoontunut; nyt voin
-  ilmoittaa, että olen työntänyt oikeuden-istujankin luotani. Tulkaa,
-  jos vaan mahdollista on; saan siten kumminkin jonkun, jonka kanssa
-  saatan haastella, sillä yhden vuoden kuluessa olen jo melkein
-  tykkänään unhottanut unkarin kielen.
-
-                                                     Corinna."
-
-Kirje N:o 4 oli ritari Ankerschmidt'ille.
-
-  "Rakas ystäväni!
-
-  Sydämeni syvyydestä otan osaa siihen murheesen, jonka taivas on
-  mitannut teidän perheellenne; sallikaa, että teidän vilpitön,
-  vanha ystävättärenne yhdistää kyynelensä teidän kyyneliinne.
-  Ja kuka muu voisikaan tuntea sen tuskaa, joka kadotti perheensä
-  rakkaimman jäsenen, kuin se, joka itsekin on kadottanut kaikki
-  ja luopunut kaikista. Mutta onnettomuudenkin molemmanpuolisessa
-  kohtauksessa on joku onni. Jos te tahdotte vainota tuota ihmistä,
-  joka teidän poveenne on iskenyt semmoisen haavan, voin minä sanoa,
-  missä hän on. Jos haluaisitte kohdata minua, saavun minä tämän
-  kuukauden kuluessa Balaton-Füred'iin, johon lääkärini lähettävät
-  minut. Minulla on teille paljon sanottavaa, josta saatte nähdä,
-  että teillä on etäällä ystävätär, joka joka päivä ajattelee teitä.
-
-                                                  Rouva Pajtay."
-
-N:o 5 lopuksi oli Aladár'ille.
-
-On näet tietäminen, jottemme sitä perästäpäin liioin kummastelisi, että
-rouva Pajtay jo oli kuullut Grisák'in kertovan, jotta Aladár saa
-takaisin omaisuutensa.
-
-Tämän johdosta siis.
-
-  "Rakas Aladár!
-
-  Elämässä löytyy väärin-käsityksiä, joita vaan kuolema selville
-  saattaa. Minunkin elämässäni on semmoinen arvoitus, ja se asia,
-  ettette ole yrittänyt sitä suorittamaan, se tuottaa minulle
-  kuoleman. Ulkonäky, varjo on jo kaivannut monelle haudan, ja he
-  ovat vaipuneet siihen, eikä kukaan ole ymmärtänyt heitä. Te olette
-  mies, te olette kuumaverinen; minä olen nainen ja heikko, sentähden
-  on minun soveliaampi nöyryttää itseäni teidän edessänne, ja tuon
-  kohtauksen perästä, joka eroitti meidät, lausua tämä sana:
-  'anteeksi!' Jos tietäisitte, mitä tämä sydän on teidän tähtenne
-  kärsinyt, mitä tämä sielu teidän tähtenne ajatellut, mitä nämät
-  kädet teidän tähtenne tehneet! Mutta ei, te ette tiedä sitä ikinä.
-  Tänä vuonna aion olla Balaton-Füred'issä; jos te ilmestyisitte
-  siellä yhdeksi minutiksi, saisitte vielä kerran nähdä sen naisen,
-  joka tuli sinne -- teidän läheisyyteenne -- kuolemaan -- ja
-  unhottumaan, ja jonka ainoa toivo on se, että te kerta seisoisitte
-  hyljätyn haudalla ja kuiskaisitte: 'tälle köyhälle naiselle, tuolla
-  tomussa, annan minä anteeksi.'
-
-                                                      Corinna".
-
-Kas niin! Tämäkin on käynyt hyvin käteen.
-
-Nyt täytyy vaan pitää vaaria siitä, että kukin kirje tulee sille
-määrättyyn kuverttiin, jottei mitään vaihtoa tapahtuisi, niinkuin sitä
-on nähty huvinäytelmissä, joissa joku on vaihtanut kirjeet ja kuvertit.
-Se olisi kaunista, jos esimerkiksi joka mies saisi toiselle kirjoitetun
-kirjeen.
-
-Sentähden olikin Corinna niin varovainen, että hän ensin kirjoitti
-päällekirjoituksen jokaiseen kuverttiin, ja sitte tarkasti katsoi,
-minkä kirjeen kuhunkin pani, jottei mitään erhetystä tapahtuisi.
-Muutamia veti hän ulos kaksi kertaa, vakuuttaaksensa itseään, ettei hän
-ollut niitä vaihtanut. Sitte lukitsi hän ne joutuisasti yksitellen
-sinetillä, ja saattoi nyt olla varma siitä, ettei mitään vaihtoa
-jakamisessa ollut tapahtunut.
-
-Olipa hän vielä niinkin varovainen, että itse, fiakkerilla ajaen, vei
-kirjeet postiin ja itse pani ne sisään kirjelaatikkoon. Ja sen jälkeen
-palasi hän, niinkuin se, joka on asiansa paraimmalla tavalla
-toimittanut, rauhoittuneena kotia; hänen kirjeensä ovat hyvällä tiellä.
-
-Mutta jälellä oli vielä "cabinet noir."
-
-Viisi kirjettä, jotka yhtä haavaa suljahtavat laatikkoon, sama käsi-ala
-päällekirjoituksessa, ja lisäksi vielä niin epäluuloa herättävillä
-adresseilla, kuin yksi tuomittu ja armoitettu vallankumouksen päämies;
-yksi entinen keisarillinen yli-upseeri, nyt unkarilainen tilanhaltia;
-yksi asianajaja; yksi jurnalisti, ja yksi äreä oikeuden-istuja -- ne
-pistävät jokaisen silmään. Epäluuloa enensi vielä se seikka, että nämät
-kirjeet ovat kaikki Wien'issä kirjoitetut ja lähetetään Unkariin.
-Valtion on todellakin tarvis tietää semmoisten epäilyttäväin
-kirjoitusten sisällys, sillä tämä saattaa ainakin johdattaa jonkun
-salaliiton laajalle haaroittuviin säihin.
-
-Cabinet noir, me tiedämme jo, mimmoinen laitos se on.
-
-Herra Straff, hukkaan menneen avioliittonsa perästä, palasi sinne taas
-takaisin.
-
-Ihmisen täytyy, kuin täytyykin, elää! Tämä on nykyajan tunnus-sana.
-
-Yksi meistä hankkii leipänsä sillä, toinen tällä tavoin; häpeä on vaan
-nälkään-kuolo.
-
-Ja sitte, jos ihminen kadun-lakaisemisella hankkii leipänsä, tahraa hän
-vaatteensa ja on sen vuoksi halveksittava mies, kun hän, jos tahraa
-vaan luonteensa, yhtä kaikki käypi kavalierista ja gentlemanista.
-
-Herra Straff, vanha tuttavamme, istuu siis tuolla, nuot viisi kirjettä
-edessään. Hänen harjaantunut silmänsä tuntee käsi-alasta niitten
-kirjoittajan. Kerta oli hänellekin tullut kirjeitä tämmöisellä
-käsi-alalla. Silloin, kun vielä näitten kirjoittajatar tarvitsi tietää
-salaisuuksia, joista herra Straff otti eri makson.
-
-Hänen virkansa olikin tutkia ja tietoja antaa; puhukoot siis suljetut
-huulet.
-
-Näitten kirjeitten lukeminen huvitti suuresti herra Straff'ia.
-
-Hän nauroi aika lailla itsekseen. Hänen oli tapa nauraa ainoastaan
-silloin, kun hän oli yksinänsä, eikä koskaan avatulla suulla, aina vaan
-nenän lävitse.
-
-Narri raukat! Kuinka he sallivat itseään hevosiksi teettää! Hän
-valitsee jokaiselle appeen, niinkuin tätä maittaa, ja jokaiselle "kas
-ei mitään, ota hyvin kiinni." Vai mielisikö hän kenties jotakuta
-definitíve saada pauloihinsa? Sekin lienee mahdollista.
-
-Viimeiseksi joutui Straff'in kynsiin Ankerschmidt'ille kirjoitettu
-kirje.
-
-Edellisiä piti hän vaan semmoisena pirullisena nautintona, joka syntyy
-sellaisten salaisuuksien tiedosta, joista asianomaisille lähtee vaaraa,
-mutta etäältä katsojille naurua; viimeinen kirje sen sijaan täytti
-hänen sappensa saatanallisella vimmalla.
-
-"Madame pyytää vainota vielä minuakin! Minä olen hänestä halvin kapine,
-joka hänen sopii mukaansa viedä leikkikaluksi tuolle vanhalle lapselle,
-kun hän saapuu Wien'istä. Hoho, rouvaseni! Te valitsitte vihaisen
-apinjan menageriastanne! Tämä suittaa vielä matkalla pahasti kynsiä
-teitä. Hän niinmuodoin pettäisi minut? Hän tahtoo kilpailla kanssani
-petoksessa? Hahaha, hahaha! No, saadaan vielä nähdä, kumpi meistä
-paremmin ymmärtää tämän ammatin! Saadaan vielä nähdä."
-
-Straff aivasteli ja nauroi yhä itsekseen, sill'aikaa kuin hän kuumalla
-lampunlevyllä kuivasi sitä pehmeää matricia, jolla kirjeet olivat
-uudestaan kiinni pantavat; hän mietiskeli oivallista pilantekoa; siitä
-tulee lopulta suuri huvitus.
-
-Hän päätti, kirjeitä taas kuvertteihin pistäessään, ensiksi panna sen,
-joka oli kirjoitettu tilanhaltialle ja jossa runoilija Fellegormia
-morkataan, viimemainitun kuverttiin.
-
-Jurnalistille aiotun kirjeen, jossa pyydetään ritarillista suojelusta
-tohtori Grisák'ín kiihkeyttä vastaan, sulki hän Grisák'in kuverttiin.
-
-Saksaksi kirjoitettu kirje, jossa rouva todistaa unhottaneensa
-äidinkielensä ja sen tähden haluavansa seuralaista, joka osaa
-muukalaista kieltä, joutui tuon jyrkän tilanhaltian adressin alle.
-
-Ja lopuksi vaihdettiin ilman mitään mutkia Ankerschmidt'in ja Aladár'in
-kirjeet toisiinsa.
-
-Ankerschmidt saakoon lukea, kuinka sen nuorukaisen uskoton morsian,
-joka nyt on hänen tyttärensä ylkämies, koettaa tätä takaisin
-houkutella; Aladár sen sijaan huvittakoon itseään sillä, että hänen
-entinen morsiamensa yrittää pääsemään muinaisen sulhonsa anopiksi.
-
-Tämä oli sangen hupainen tuuma!
-
-Kaksi viikkoa sen perästä, kuin kirjeet olivat lähetetyt, näytti rouva
-Pajtay'sta aika soveliaalta ilmestyä Balaton-Füredissä, Hänen entiset
-ihailijansa väijyvät jo varmaankin joka päivä postivaunujen tuloa ja
-pitävät teaterin vokali-qvartettia valmiina tulopäivän iltana
-annettavaa serenadia varten.
-
-Etupäässä täytyi hänen kuitenkin kokea, että kaikista vähimmin
-kohtelias naisille on ilma.
-
-Sentähden onkin tämä valtakunta niin ikävä; heti kuin sataa, syntyy
-lokaa. Wienissä ei ihminen koskaan näe lokaa, se korjataan kohta pois.
-Täällä sen sijaan ei siitä alkaen kuin Tigris-hotellista astuu
-pika-vaunuihin, näe muuta, kuin sateen pieksemän akkunan ja siitä
-lokaisen tien, lokaisella tiellä märkä-viittaisia talonpoikia ja
-krinolinittomia talonpoikaisvaimoja, jotka vetävät hameensa päänsä
-ylitse.
-
-Suurin onnettomuus on kuitenkin se, että ihastelijat tämmöisessä
-sateessa, vaikkapa he itse odottaisivatkin pikavaunuja kahvihuoneen
-edustalla, eivät saa toimeen mitään väenkokousta kävelypaikalle; kun
-vaunut saapuvat sinne, on jo ilta, eikä ole ketään muuta kylpylaitoksen
-pihalla, kuin happovesi-ihmiset, jotka silloin korkitsevat pulloja.
-
-Aivan niin kävikin. Saapuvien vaunujen ja heliseväin valjakkojen ryminä
-houkutteli tuskin ketään kahvihuoneen oveen; nämätkin harvat
-paljoksuivat siunausta, joka ylhäältä tuli, eivätkä uskaltaneet astua
-edemmäksi kuin porstuaan.
-
-Vaunut vierivät vastaan-ottamatta suuren Horváth-rakennuksen pihaan.
-
-Siellä oli rouva Pajtay'n ennakolta tilattu asunto, kauniin ja paras,
-joka Füred'issä oli saatavana; sen johdosta myöskin kalliin.
-
-Tuskin oli hän asettunut kamariinsa, kuin hänen ensimmäinen huolensa
-oli tutkia vierasten-luetteloa.
-
-Niin monen sadan nimen vilkaiseminen ei ole mikään pieni työ, ja kun
-etsittyjen joukosta ei löydä muuta, kuin yhden, on se sangen köyhä
-saalis.
-
-Tämä yksi oli Fellegormi, runonsepustelija.
-
-Missä muut viipynevät?
-
-Varmaankin ovat he kirjoittaneet kirjeen, jossa antavat tietää, että
-ovat jo tulossa.
-
-Corinna ei malttanut odottaa kokonaista yötä tämmöisessä epäilyksessä;
-vielä samana iltana lähetti hän käskyn posti-expeditörille, että jos
-hänelle on tullut kirjeitä, ne heti annettakoon ulos.
-
-Füred'in posti-expeditöri on sangen hyvä nuorukainen. Oli juuri
-tanssijaiset hotellin vieras-salissa; hän tanssi par'aikaa csárdás'ia,
-kun häntä ruvettiin attilasta nykäisemään, että joku tarvitsee pikaista
-apua, hän kuolee aamuksi, jos ei hän vielä tänäpänä saa ulos hänelle
-ehkä tulleita kirjeitä. Palvelukseen valmis nuorukainen käsitti vaaran,
-jätti viipymättä sikseen tanssin jatkamisen ja juoksi asuntoonsa, jossa
-hän veto-laatikosta etsi rouva Pajtay'lle adresseratut kirjeet; niitä
-oli luvultaan viisi. Näitten kanssa meni hän taas takaisin
-tanssisaliin.
-
-Corinna otti sykkivällä sydämellä kirjeet. Kaikki viisi olivat siis
-rientäneet vastaamaan. Mutta minkätähden myöskin runoseppä, jos hän
-itse on täällä? Arvattavasti on hänen kirjeensä tullut aikaisemmin.
-
-Minkä hän ensimmäiseksi avaa?
-
-Hän antoi etusijan Ankerschmidt'in kirjeelle. Tämä on kaikista
-asianosaisista se, jonka toimeen-tulo on paras.
-
-Kun hän oli avannut kirjeen, näki hän suureksi hämmästykseksensä oman
-kirjeensä siitä esiin putoovan.
-
-Kuinka? Hän lähettää saadun kirjeen takaisin? Tämä on suuri
-epäkohteliaisuus!
-
-Mitä lienee hän kirjoittanut sen ohessa?
-
-  "Kunnioitettu rouva!
-
-  Toisella kertaa, jos yhtä haavaa kirjoitatte kirjeitä kahdelle
-  hengelle, pitäkää vaaria, ettette vaihda kuvertteja!
-
-                                               Ankerschmidt."
-
-Ei mitään muuta.
-
-Mitä tämä on? Corinna tempasi oman kirjeensä kuvertista, johon selvästi
-oli kirjoitettu Ankerschmidt'in nimi, mutta heitti sen pelästyneenä
-pois kädestään. Se oli Aladár'ille kirjoitettu teksti.
-
-Sitte repäisi hän äkisti rikki Aladár'in kirjeen. Siitäkin putosi esiin
-hänen oma, Ankerschmidt'ille aiottu kirjeensä, mutta Aladár oli niin
-hienotunteinen, ettei hän siihen ollut kirjoittanut mitään katkeraa
-muistutusta. Nämät kaksi kirjettä ovat vaihdetut! Se on jo selvää.
-Kuinka se lienee tapahtunut? Sitä on mahdoton käsittää. Kun hän itse
-kaksi kertaakin oli katsonut, että kirjeet tulisivat oikeaan paikkaan!
-
-Eih, nämät miehet asuvat samassa kylässä; varmaankin ovat he olleet
-kyllä epäritarillisia näyttämään saadut kirjeet toinen toiselleen, ja
-he ovat harkinneet itsekseen tämän pilanteon, häntä, naista
-solvaistaksensa. Tämä on epäilemättä Aladár'in tuuma, sillä hänellä on
-paha sydän ja ivallinen luonto. Hänessä on miestä semmoista tekemään!
-
-Tällä tavoin lohdutteli Corinna itseään, ja mursi auki kolmannen
-kirjeen. Tämä oli tilanhaltialta.
-
-Ikäänkuin käärme olisi hänen syliinsä puikahtanut! Tästä kuvertista
-putosi esiin tohtori Grisák'ille määrätty kirje. Tuo kirje
-saksalaisella tekstillä.
-
-Tilanhaltian vastaus oli maahan ruhtova. Hän oli kirjoittanut saksaksi:
-
-  "Also gnädiger Frau! nicht mehr wajsz ungrisch. Hat vergessen
-  Allen, vergessen Mutterzungen, Vaterlanden; ergo: mich auch sollen
-  vergessen!"
-
-Seisoipa siinä vielä muutakin, mutta sitä ei sovi tässä kertoa.
-
-Corinna oli tainnoksiin menemällään.
-
-Neljättä kirjettä avatessaan vapisi hänen kätensä niin, että kirje
-melkein oli siitä liepsahtaa.
-
-Ettei tämän mukaan Grisák'kaan ollut saanut hänelle aiottua kirjettä,
-oli varmaa. Ja jos hän olisi sattunut saamaan juuri runosepälle
-määrätyn kirjeen, jossa hänestä on puhe?...
-
-Avattu kirje osotti pelon todeksi. Grisák'kin lähetti kauniisti
-takaisin hänelle tulleen kirjeen, joka hänen adressinsa alla oli
-Fellegormille kirjoitettu.
-
-Tohtori Grisák vastasi pitkältä; pitkältä ja "loukkaavasti."
-
-Yksi arkki, kahdenkertaiseksi taitettuna, oli täynnä hänen
-vastaustansa, jossa hän järjestänsä, kohdasta kohtaan osotti, datumin
-mukaan, koska, kuinka monta kertaa ja kuinka kauan hän oli ollut
-armollisen rouvan luona; se oli lopussa yhteen laskettu, summa
-summarum: niin ja niin monesta "asianajajan neuvottelusta", à kymmenen
-florinia; hän pyytää sitä tasaisena pikku summana itselleen
-lähetettäväksi, muussa tapauksessa on hän pakoitettu oikeuden-käyntiin
-ryhtymään.
-
-Tämä vielä tarvittiin! Että kaunis rouva maksakoon ihastelijansa
-seurassa vietetyt "tête à tête" tunnit kymmenellä florinilla, niinkuin
-oikeudenasiain neuvottelusta! Mutta, sen mukaan kuin me tunnemme olot,
-on hän tämän varmaankin maksava.
-
-Viidennestä kirjeestä ei enää saattanut olla mitään epäilystä, että
-sekin oli vaihdettu kappale.
-
-Mutta Fellegormi on kuitenkin tullut tänne. Kuka tietää, kirjailijain
-suku ehk'ei kuitenkaan ole niin leppymätön; ainoastaan latinaksi heitä
-parjataan "genus irritabile vatum'iksi." Lisäksi lienee mahdollista,
-että hän on katsonut vaihetusta pilanteoksi; hänellä on taipumus
-humoriin.
-
-Auki murretussa kirjeessä ilmestyikin tosiaan toinen variationi kuin
-neljässä ensimmäisessä.
-
-Siinä oli lähetetty hirveän hävytön pasquilli.
-
-Pasquillista on siinä tarpeeksi, kun sanoo, että se on pasquilli.
-Enempää ei tarvitse siitä puhua.
-
-Nyt saattaa jo käsittää, minkätähden viimeinen ihailija oli tullut
-tänne.
-
-Siitä saakka käy herjaruno varmaankin kädestä käteen; sitä luetaan
-kävelypaikassa, kylpylaitoksessa, kahvihuoneessa, arenassa,
-ampuradalla, koko lähistössä.
-
-Tuon naurun asian tietää jo jokainen, kyyppäreihin ja
-kylpy-palvelijoihin asti.
-
-Huomenna kysyy joka ihminen kävelypaikassa: mikä se nainen on, jolle on
-tapahtunut semmoinen paha pilanteko?
-
-Corinnan elämässä oli silloin ensimmäinen kerta lyhyt hetki, jona hän
-tunsi, että hänellä on sydän.
-
-Hänen turhamielisyytensä oli kärsinyt niin syvän nöyrytyksen, ettei hän
-enää voinut paeta sen kylmään suojaan. Ulkona hajosivat pilvet, tuli
-kaunis, kirkas yö; tähdistä välkkyvällä Balatonilla alkoi iloinen seura
-soutaa venheellä tulisoittojen valossa; keskellä järveä ruvettiin
-laulamaan yhtä noista surumielisistä kansansävelistä, jotka syntyvät
-yhdessä sanojen kanssa, niinkuin tuoksu kukan kanssa.
-
-Ja hänen mieleensä juontui, että eräänä vuonna hän itsekin oli juuri
-tuolla tavoin kulkenut venheessä myöhäisenä yönä myrskyn perästä,
-hauskassa seurassa, sen nuorukaisen kanssa -- joka silloin niin
-tulisesti rakasti häntä, ja jonka hän kovan onnen päivinä niin kylmästi
-hylkäsi.
-
-Nytkin luuli hän kuulevansa hänen äänensä, kuin hän tuntisi sen etäältä
-kaikuvasta qvartetista; nytkin kuvaili hän häntä vieressään istuvaksi,
-kuinka hän ohjasi venhettä ja piti hellää huolta siitä, ettei hänen
-daminsa vilustuisi iltatuulesta.
-
-Ja nyt oli hän yksinänsä se, joka lähetti kirjeensä ilman vastausta
-takaisin.
-
-Muut kaikki yrittivät, mikä hienommin, mikä karkeammin, loukkaamaan
-häntä ilmi saadun petoksen johdosta; hän yksinänsä ei vastannut mitään.
-Hän lähetti eksyneen kirjeen takaisin millänsäkään olematta.
-
-Ja kuinka onnellinen hän nyt saattaisi olla hänen rinnallaan, jos hän
-olisi ymmärtänyt hänen kanssaan kärsiä, odottaa ja rakastaa!
-
-Ja kuinka onneton hän nyt on, kun hänellä ei ole ketään, jota hänen
-olisi suloinen ajatella, eikä ketään, joka häntä rakkaudella
-ajattelisi!
-
-Ison ajan tuskaili hän tällä tavoin; ison ajan katseli hän Balaton'in
-mustaa pintaa, johon tuikkivain tähtien vesikuvat vetivät värähteleviä
-ajatusmerkkejä ja jolla soihtu-venhe uiskenteli tulikäärmeen tavalla
-laulavin väkinensä; ja hetken aikaa ajatteli hän, kuinka ihanaa olisi
-levätä tuon taivasta kuvastelevan vedenkalvon peitteessä ja olla yksi
-niitä virvatulia, jotka pimeässä yössä vettä myöten juoksevat tuulen
-edessä.
-
-Tämä oli ainoa hetki hänen elämässänsä, jona hän puhui sydämensä
-kanssa.
-
-Tämä ei ollut hänen viimeinen hetkensä. Venhe kääntyi, laulun sävelet
-rupesivat taas lähenemään; Corinna veti kiinni kartiinit Balaton'in
-puolelta, ja kun tuo petollinen kuva oli suljettu ulos pimeään yöhön,
-vaikeni hänen sydämensä puhekin.
-
-Kynttiläin valossa hänen sielunsa kylmyys palasi takaisin; hän
-ajatteli, että saattaa elää kauan ja vähäisellä omaisuudella, pienen
-koronkiskonnan avulla, kunniallisesti kituroita eteenpäin.
-
-Hän huusi palvelijaa ja käski tilata itselleen kaikki sijat huomenna
-Pest'iin menevissä pikavaunuissa; aamulla lähdetään takaisin. Ei
-tarvitse edes laskea levolle siksi. Paitsi kirjeitä oli vielä eräs
-muotilehtikin pöydällä; se oli se lehti, johon Fellegormin oli tapa
-kirjoittaa; hän lähetti sen Corinnalle kunnia-kappaleena. Tämä oli
-tullut hänelle Füred'iinkin.
-
-Hän avasi sen, ikäväänsä karkottaakseen. Hän alkoi uutisista -- tavan
-mukaan. Ensimmäinen rivi, joka koski hänen huomiotansa, kuului:
-
-"Huhun mukaan on eräs meidän kunnioitettavimmista patrioteistamme,
-Aladár Garanvölgyi, näinä päivinä kihlannut ritari Ankerschmidt'in
-ainoan, viehättävän ja mielevän tyttären Erzsiken. -- Satakertaiset
-siunaukset ja onnentoivotukset liittyvät valtakunnan kaikilta tahoilta
-tähän todelliseen 'belle alliance'en.'"
-
-Tämä oli viimeinen tärähys Corinnan kiviselle sydämelle.
-
-Nyt ei hän enään ajatellut romantillista itsemurhaa; hänen mieleensä
-juohtui, että vielä löytyy maailmassa yksi ihminen, joka katsoo
-onneksensa, jos hänen entiselle suositukselleen aukenee uusi ala; yksi
-ihminen, joka on uskollinen kuin koira, viisas kuin kettu; ei
-hellätunteinen; jäntevän käytöllinen luonne; joka sangen hyvin tietäisi
-pidellä koronkiskontaan annettavia summia, ryöstää pakenevia
-velallisia, tutkiella, kuinka paljon kukin voi maksaa, kuinka suuressa
-hädässä kukin on; sen ohessa kaunis mies, jonka kanssa naisen ylpeästi
-sopii käsityksin kadulla kävellä; sanalla sanoen, kokonansa puolisoksi
-luotu mies, jolle vaan tarvitsee näyttää pikkusormeaan, häntä
-vangitaksensa.
-
-Tämä oivallinen, viimeinen mies "in petto" on --  herra Straff.
-
-Me toivotamme onnea siihen.
-
-Kello neljä aamulla, kun vielä kaikki nukkuvat kauniissa kylpypaikassa,
-vierivät pikavaunut viiden helisevän hevosen kanssa ulos lehmuspuitten
-välistä; niissä istuu kalpea nainen, joka eilen tuli tänne sairaana ja
-jo tänäpänä -- täydellisesti parannettuna taas palaa takaisin.
-
-Niitä löytyy onnellisia onnettomia, joitten sydänten ei ole tapa kauan
-vaivaantua.
-
-
-
-
-XIX.
-
-Kun karhu lähtee pesästänsä.
-
-
-Karhu on sangen suuri filosofi.
-
-Niin kauan kuin elämän päivät ovat iloisia, nauttii se niitä, ja jos ne
-alkavat kolkostua, ei hän etsi vierasta isänmaata, niinkuin haikara, ei
-hän mene rosvoomaan, niinkuin susi, eikä palvelemaan, niinkuin koira;
-vaan hän vetäyy hiljaiseen, ennakolta valittuun pesään, jonne hän
-kyykistyy kokoon ja suurella tyvenyydellä odottaa, kumpi ennemmin väsyy
-passiviseen vastarintaan: hän vaiko talvi?
-
-Tavallisesti on talven kärsivällisyys lyhyempi, sillä se katoo
-säännöllisesti itsestään, kun päinvastoin ei kukaan vielä ole nähnyt
-lumeen paleltunutta karhua.
-
-Välisti on sangen pitkä talvi, mutta tämä ei hämmennä karhua; hän
-tietää hyvin, että sen kuitenkin täytyy kadota; jos tuuli puhaltaa
-kovin viukasti hänen pesäänsä, ei hän kirjoita sille lepyttäviä
-broschyrejä, vaan sulkee selällään aukon ja näkee silloin vilua vaan
-siltä yhdeltä kohdalta.
-
-On sitte talvella yksi päivä, jota nimitetään "kynttilänpäiväksi."
-Mistä karhu tietää tämän päivän ilmestymisen kalenterissa? Se on vielä
-luonnontutkijain selvitystä odottava salaisuus. Siinä kyllä, että
-kynttilänpäivänä jättää karhu pesänsä, astuu ulos, katsellaksensa
-ympärilleen maailmassa.
-
-Hän katsoo, kummoinen ilma on! Jos hän näkee, että on kaunis,
-päivänpaisteinen ilma, että lumi sulaa, taivas on kevään sininen,
-tyhmät tiaiset piipittävät ennenaikaisia hymnejä luulo-keväälle ja
-pitävät lehtinä mistelin-marjoja, joista kuitenkin heidän turmionsa
-syntyy; jos vienot, kuihkovat tuulet puhaltelevat: silloin karhu --
-menee takaisin pesäänsä, laskeuu levähtyneelle kyljelleen, pistää
-kuononsa käpäläin välin ja nukkuu neljäkymmentä vuorokautta lisäksi;
-sillä tämä on vielä vaan talven kiekailemista, niinkuin vanhan systemin
-ministeristö vapaamielisen programminsa kanssa.
-
-Mutta jos karhu kynttilänpäivänä näkee, että on ilkeä, myrskyinen ja
-kova ilma; jos tuuli tuiskuttaa lumiräntää, jos puunlatvat kirskuvat ja
-musta varisparvi rääkkyy notkuvilla, kuivettuneilla oksilla, ikäänkuin
-aikoisivat sanoa: "vapiskaa! ei tule koskaan enää kesää; talvi lupasi
-meille, että sitä nyt jo kestää ikipäiviksi; me olemme vouranneet
-tuulen, annamme sen viuhua, niinkauan kuin mielimme; aurinko on
-vanhentunut, sillä ei enään ole mitään voimaa, se on unhottanut teidät;
-te odotatte turhaan!" jos jääpuikot putoovat kuusien härmäisestä
-parrasta; jos susi ulvoo korpimetsässä -- silloin pudistaa karhu
-turkkiansa, hieroo silmiänsä ja jää ulos; hän ei mene enää takaisin
-pesäänsä, vaan lähtee erittäin hyvällä mielellä metsään.
-
-Sillä karhu tietää sen hyvin, että talvi nyt antaa pois viimeisen
-myrkkynsä. Puhaltakoon se vaan, pyryttäköön, jyskiköön; mitä enemmän se
-purkaa vihaansa, sitä pikemmin sen on loppu.
-
-Ja karhut ovat aina oikeassa.
-
-Mistä karhu on ottanut nämät luonnontieteellisen filosofian
-kontemplativiset peri-aatteet, sitä emme tiedä sanoa, mutta että se
-Unkarin ilmanvaiheitten havainnoissa jo ammoin on tähdelle pantu, se on
-varmaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Adam Garanvölgyi ei ollut vieläkään astunut huoneensa kynnyksen ylitse.
-
-Muutoin, jos hän tähän asti oli voinut eräkkään elämää viettää, kävi
-sitä nyt jo helposti jatkaminen; hänen ympärillänsä oli aina semmoiset
-kasvot, joista hän saattoi sanoa: näitä mielin nähdä.
-
-Aladár'ia saattoi hän tosin harvemmin nähdä; tätä pidätti hänen
-työntoimensa. Sillä vaikka hän taas oli päässyt tilanhaltiaksi, ei
-työn-haluinen nuorukainen ollut jättänyt ammattiansa, virkaansa. Mutta
-Erzsike asui sitä enemmän Garanvölgyin luona, ja saattoi vanhaa herraa
-päivä päivältä yhä enemmän siihen vakuutukseen, että Aladár epäilemättä
-on sangen onnellinen. Mitä taas Ankerschmidt'iin tulee, oli hän enemmän
-Garanvölgyin tykönä, kuin kotonansa.
-
-Sotavanhus maisti politikia, niinkuin jokainen ihminen, joka on elänyt
-kymmenen vuotta tässä meidän maassa.
-
-Ankerschmidt kuului politikissa niitten joukkoon, joita on tapa
-nimittää "sanguinisiksi." Jotka katselevat kaikkia läheltä, pitävät
-kaikkia pikku-asioita suurina ja uskovat kaikki, mitä sanomalehdissä
-seisoo.
-
-Garanvölgyi vaan hymyili vanhalle nahkapojalle.
-
-"Nämät ovat kaikki kynttilänpäivän auringon paistetta."
-
-Mutta Ankerschmidt tarttui joka asianhaaraan, joka näytti ilmoittavan
-muutosta "meidän kohtalossamme."
-
-Sillä näin on laita.
-
-Vieras, tulokas puhuu kymmenen vuoden kuluttua jo "meidän
-kohtalostamme." Ja tämä on luonnollista.
-
-Se ei ole noitumusta, ei pirun keinoja; se on sangen yksinkertainen
-seuraus.
-
-Se, joka itse toi muassansa tänne jalon sydämen, ritarillisen hengen,
-innostuu uusien kansalaistensa yksimielisyyden-luonteesta; yhteiset
-vaivat, yhteiset kärsimiset saattavat meitä toisiamme lähestymään, ja
-lopuksi valloittaa kaikkia yhteinen toivo yhteisestä tulevaisuudesta.
-
-Ja tavallisesti tulee näistä innokkaimmat patriotat.
-
-Seuraava polvikunta on varmaan sitä luokkaa.
-
-Ankerschmidt puhui Unkarin asioista, niinkuin mikä oikeuden-istuja
-hyvänänsä. Tietysti hän niin suuressa määrässä kuin suinkin mahdollista
-edusti äärimmäistä vasemmistoa.
-
-Mutta Garanvölgyi ei liikahtanut pesästään.
-
-On vielä talvi; karhun ei ole vielä syytä herätä.
-
-Sillä välin tuli myrskyinen, luminen, härmäinen ajanjakso;
-alakuloisuuden sumu laskeusi kaikkien mieliin; kaikki toivo oli
-jähmettynyt; halla oli polttanut ennen aikaansa puhjenneet
-herkkä-uskoisuuden lehdet; harmaassa sumussa kuului vaan korppien,
-noitten kovan onnen lintujen vaakunta: "turha on odottaa! turha
-tahtoa!"
-
-Silloin tuli kerta Ankerschmidt tavattoman pahalla päällä vanhan herran
-luokse, ja toi tälle painetussa sanomalehdessä huonoja uutisia.
-
-"Joka kivi on jo paikaltaan liikahtanut, johon isänmaalliset toiveet
-vielä perustuivat: ainoastaan yksi jäi jälelle hajoavasta, häviävästä,
-vaikeasta aikakaudesta: uskonnon-vapaus; nyt nuot hirmuiset uudistajat
-sovittavat jalkansa tähän viimeiseen kiveen, sysätäksensä sitäkin pois
-paikaltaan. -- Ja aika on siihen varsin otollinen, sillä on sangen
-pimeä ja sangen kylmä..."
-
-Tästä sanomasta innostuivat Garanvölgyin tavalliset kasvot.
-
-"Siinä tapauksessa on karhun aika jättää pesänsä."
-
--- "Vetäkää esiin vaununi, huomenna lähdemme Miskolcziin --
-konventtiin."
-
-Ja vanha oikeuden-istuja ilmestyi uudestaan harmaalla parrallaan niissä
-paikoissa, jossa järkähtämätön, rohkea sydän oli suuressa hinnassa
-tähän aikaan.
-
-Myrsky kohisi, raivosi vielä sittekin; mutta lopulta kuitenkin -- --
-karhu on oikeassa.
-
-Myöhemmin tapahtuivat vaalit kokoon-kutsuttuihin valtiopäiviin.
-
-Se, joka koko paikkakunnassa tiesi hurjimmin vaaliasioita ajaa, oli
-Ankerschmidt.
-
-Erzsike ei päivän pitkään tehnyt muuta kuin neuloi "1848"-n kokardeja,
-joita vanha herra jakeli niille, joihin hän tiellä yhtyi; hänellä
-itsellä oli semmoinen hatussa, takissa, ja hän oli melkein syödä sen
-ihmisen, joka uskalsi epäillä, että Garanvölgyi on valittava
-valtiopäivämieheksi.
-
-Aladár hillitsi häntä lakkaamatta: mitä hän hikoilee, Adam herra
-valitaan muutoinkin; parista juopporentusta puhumatta, ei ole mitään
-vastapuoluetta, ja nuot jäävät kuin yksi sataa vastaan; antakoon hän
-asian mennä menoaan; se on perustuslaillinen taistelo, astukoot sen
-vuoksi muutkin esiin.
-
--- "Mutta kas ei! Sadasta ei saa yksikään eritä!" jäykisteli
-Ankerschmidt. "Ei yksikään ääni saa rumentaa yleistä huutoa. Ei mitään
-vihaa, ei mitään häijyyttä; joka näkee, ettei käy päihinsä, menköön
-tiehensä, muutoin minä teen lopun hänestä."
-
-Herra sankari purikin Garanvölgyin vastustajat niin, ettei näistä
-vaalipäiväksi jäänyt rahtuakaan. Moneen vaikutti jo moite; kolme
-pahanmaineista öykkäriä vaati hän miekkasille, ja nämät pakenivat hänen
-tieltänsä kolmellekymmenelle kolmelle taholle; lopulta saattoi hän
-asian niin pitkälle, että vasta-kandidati kasinossa pyysi häneltä
-anteeksi ja koko maailman kuullen tunnusti pahoin tehneensä siinä, että
-oli rohjennut astua esiin Garanvölgyiä vastaan. Sillä tavoin saavutti
-Ankerschmidt, mitä hän oli ponnistellut, että vaalipäivänä kaikui vaan
-yksi nimi. Ja valitsija-joukon etupäässä, sitä johdattaen, saattoi hän
-valitulle tämän akkunan alla ilmoittaa:
-
-"Terve, isänmaamme harmaapää taistelija!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tässä tämä varsin kummallinen kertomus, eikä siitä saata sanoa: "se oli
-aikoja sitte; kenties se ei ole totta..."
-
-
-
-
-VIITESELITYKSET:
-
-
-[1] Kun se vapaudensota, jonka unkarilaiset v. 1848 Itävaltaa vastaan
-nostivat, oli loppuun saatettu, oli Komárom'in (Komorn'in) linna, jossa
-urhoollinen kenraali Klapka piti komentoa, viimeinen, joka antausi
-itävaltalaisille, lokak. 5 p:nä 1849. Siinä tilaisuudessa saivat kaikki
-linnan puolustajat suojeluskirjan (saksaksi: Geleitschein), jonka
-nojalla pääsivät vapaasti kotiinsa kulkemaan. Sodan jälkeen meni
-Unkarilta hukkaan sen entinen valtiollinen itsenäisyys ja se
-yhdistettiin tavallisena maakuntana Itävaltaan. Tätä tilaa kesti
-vuoteen 1867 saakka, jolloin unkarilaisten onnistui saavuttaa takaisin
-itsenäinen valtiollinen asemansa. Vuosina 1850-1860 saivat unkarilaiset
-kärsiä suurta sortoa kansallisuutensa, kielensä ja yhteiskunnallisten
-laitostensa suhteen; tätä surullista aikakautta kuvailevat tässä
-romanissa kerrotut tapaukset.
-
-[2] Szeben, lue: _Säbän_, = Herrmannstadt'in kaupunki Unkariin
-kuuluvassa Siebenbürgin maakunnassa; sen lähellä oli heinäk. 31 p:nä
-1849 ankara tappelu unkarilaisten ja Itävallan avuksi rientäneitten
-venäläisten välillä.
-
-[3] Garanvölgyi, lue: Garanvöldji.
-
-[4] Yksi "hold" = 57,600 neliöjalkaa, niin muodoin jotensakin tynnyrin
-alan vertainen.
-
-[5] 1 florini = 100 kreutzeriä (60 vanhan laskun mukaan) = 2 markkaa 47
-penniä Suomen rahaa.
-
-[6] Vapaudensodan aikana teetti Unkarin hallitus paljon setelirahaa;
-sodan jälkeen kaikki nämät setelit hävitettiin, missä niitä vaan ilmi
-tuli, ja niiden omistajat joutuivat valtiollisen epäluulon alaisiksi.
-
-[7] Tämän vuosisadan alkupuoleen asti käytettiin latinan kieltä
-Unkarissa melkein yksinomaisesti virka-, koulu- ja sivistyneitten
-puhekielenä.
-
-[8] 1849 vuoden jälkeen otti Itävallan hallitus itselleen Unkarissakin,
-jossa viljeltiin paljon tupakkaa, yksinomaisen oikeuden valmistaa ja
-myydä sitä.
-
-[9] Itävallan valtiovaakunassa on kotkan kuva.
-
-[10] Komitati = piirikunta eli lääni.
-
-[11] Unkarin husareilla on aina ollut hyvä maine urhoollisuudesta ja
-rohkeudesta.
-
-[12] S.o. santarmeille.
-
-[13] Lue: Grischaak.
-
-[14] Wien'issä siihen aikaan ilmestyvä saksankielinen virallinen lehti.
-
-[15] S.o. pergamentti.
-
-[16] Lue: Kampoosch.
-
-[17] Lue: Itsig; tavallinen juutalaisnimi = Iisakki.
-
-[18] Unkarissa ennen aikaan joukottain kiertelevät rosvot nimittivät
-itseänsä "köyhiksi pojiksi."
-
-[19] Sándor, lue: Schaandor, = Aleksanteri.
-
-[20] Sándor Petöfi, tuo Unkarin suurin runoilija, oli osallisena
-Segesvár'in verisessä tappelussa heinäk. 31 p:nä 1849, jossa hän
-tietämättömällä tavalla katosi, arvattavasti sortuneena vihollisten
-ratsujen alle ja sitte kaatuneitten kanssa yhteiseen hautaan
-haudattuna. Mutta kansa oli monta vuotta sen jälkeen siinä luulossa,
-että hän vielä eli, piileskellen itävaltalaisten kostoa.
-
-[21] Attila = unkarilainen kauhtana.
-
-[22] Unkarilainen puheenparsi.
-
-[23] Tämä vapaajoukko taisteli vapaudensodassa itävaltalaisten
-puolella, unkarilaisia vastaan.
-
-[24] Herra von Ehrenfels on kirjoittanut kirjasen Unkarin maatalojen
-tilastosta.
-
-[25] Lue: Elisj.
-
-[26] "Honvéd" (suomeksi: isänmaan-puolustaja) on Unkarin
-kansallis-sotamiesten nimitys.
-
-[27] Lue: tschaardaasch; unkarilainen kansallistanssi.
-
-[28] Gyuszi, lue: Djusi.
-
-[29] "Kurucz'eiksi" (lue: kuruts) nimitettiin Siebenbürgin ruhtinaan
-Frans Rákóczy'n (k. 1733) kapinallisia liittolaisia Unkarissa.
-
-[30] Tarkoittanee habsburgilaisen keisarisuvun värejä: mustaa ja
-keltaista; tässä siis itävaltalaisuutta.
-
-[31] Puszta = ääretön tasanko.
-
-[32] "Nix tajtsch", jokapäiväisellä Unkarin murteella äännettynä =
-"nicht deutsch" (ei saksaksi).
-
-[33] Unkarilainen sana "lehet" = käypi laatuun, on mahdollista.
-
-[34] "Szabad" = vapaus sallittu.
-
-[35] Vuoden 1849 jälkeen pantiin Unkarissa voimaan Itävallan lait maan
-omien sijaan.
-
-[36] Unkarilainen sananparsi.
-
-[37] Ankerschmidt'in nimen vääntää talonpoika Akkorsincz'iksi (lue:
-_Akkorschintsch_); unkarilainen sana "akkor" merkitsee "silloin" ja
-"sincs" on niin paljon kuin: "ei olekaan mitään," jotenka tässä siis on
-jonkunlainen sanasutkaus, jota ei voi suomeksi kääntää.
-
-[38] "Betyár", lue: betjaar, saksalaisen suussa herjaussana
-unkarilaisista = hulttio, hylky.
-
-[39] Hietzing on kylä Wien'in lähellä.
-
-[40] Tisza, lue: _Tisa_, on Theiss-virran unkarinkielinen nimi.
-
-[41] "Wassagter" = saksalainen lause: _Was sagt er?_ -- Vapaudensodan
-jälkeen lähetti Itävallan hallitus Unkariin suuren joukon saksalaisia
-ja böhmiläisiä virkamiehiä, jotka eivät ollenkaan osanneet unkarin
-kieltä ja joitten siis täytyi maan asukasten kanssa puhua tulkkien
-kautta; näiltä tietysti usein kysyivät: mitä hän sanoo?
-
-[42] Sanasutkaus: vastaava unkarilainen sana on "józsir", lue:
-_joojschir_ ("jó" = hyvä, jalo; "zsír" = ihra, rasva), joka kuuluu
-jotensakin yhtäläiseltä kuin sana Yorkshire.
-
-[43] "Pandúr" = polisimies.
-
-[44] "Fogoly madár" merkitsee unkarin kielessä sekä "vangittua lintua"
-että "peltopyytä" (Rebhuhn).
-
-[45] Pozsony, lue: Pojschonj = Pressburg.
-
-[46] Wien'in ylioppilaskunta (aula) oli keskuudestaan Unkarista
-vapaudensotaan lähettänyt yhden legionan.
-
-[47] Lue: Mikutschek.
-
-[48] "Tanya", lue: tanja, = ulkotiluksilla oleva maja.
-
-[49] Fehérvár, lue: Fäheervaar, = Weissenburg'in kaupunki.
-
-[50] Saksalainen sana "zurück."
-
-[51] "Csárda", lue: tschaarda, on tien varrella oleva kapakka
-aromaalla.
-
-[52] "Paprikalla" eli Turkin pippurilla höystävät unkarilaiset melkein
-kaikki ruokalajinsa.
-
-[53] Gehorsamer Diener.
-
-[54] S.o. morsiamen-isän.
-
-[55] Itävallankin postilaitoksella oli "cabinet noir'insa". joka hankki
-hallitukselle tietoja yksityisten kirjeenvaihdosta ja jossa mainion
-hyvästi osattiin avata ja sulkea kirjeitä.
-
-[56] Lue: Vaschmatschkakovaatschi, -- sanoista "vasmacska", ankkuri
-(oikeastaan: rauta-kissa), ja "kovács", seppä.
-
-[57] Erzsike, lue: _Erjschike_, Eliz nimen unkarilainen muoto.
-
-[58] Lue: _Djurka_, Georgin nimi unkarin kielellä.
-
-[59] Pienen rahan puutteessa revittiin yhden florinin setelit kahteen,
-neljään, jopa kahdeksaankin kappaleesen, joita sitte vaihtorahana
-käytettiin.
-
-[60] Kermattoman kahvin.
-
-[61] Unkarissa ei käytetä riihiä ja luuvia, vaan vilja puidaan kovaksi
-tallatulla tanterella taivasalla.
-
-[62] "Ispán", lue: ischpaan, merkitsee komitatin päämies ja myöskin
-huoneenhaltiaa.
-
-[63] "Kulcsár", lue: kultschaar, = sulkija, kellarimestari.
-
-[64] "Guba" = pörhökarvainen kangas-viitta.
-
-[65] Vesimyllyt ovat Unkarissa vedenpinnalle rakennetut ja vahvoilla
-ankkureilla pohjaan kiinnitetyt; rattaan panee virta pyörimään.
-
-[66] Fata morgana, kangastus.
-
-[67] "Kis Tükör" (= pieni peili), eräs vähäinen, runomittaan tehty
-maatieteen oppikirja.
-
-[68] Branyiszko'n tappelussa helmik. 5 p:nä 1849 saivat unkarilaiset
-suuren voiton itävaltalaisista.
-
-[69] Füred on kylpypaikka Balaton (Platten)-järven pohjoisrannalla.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Uusi tilanhaltia, by Mauri Jókai
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI TILANHALTIA ***
-
-***** This file should be named 40486-8.txt or 40486-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/4/0/4/8/40486/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.