Add files from ibiblio as of 2025-03-08 22:21:38HEADmain

3 files changed, 15126 insertions, 15514 deletions

diff --git a/40486-0.txt b/40486-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..0a7ed92
--- /dev/null
+++ b/40486-0.txt
@@ -0,0 +1,15126 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 40486 ***
+
+UUSI TILANHALTIA
+
+Kirj.
+
+Mauri Jókai
+
+
+Unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava
+
+
+Helsingissä,
+Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
+1878.
+
+
+Kaikki tekstin alla tavattavat selitykset ovat suomentajan tekemiä.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+ Mauri Jókai'n elämäkerta
+     I. Vanha ihminen, uusi aika
+    II. Onnettomuus elinkeinona
+   III. Vanha sotamies ja hänen perheensä
+    IV. Kaksi, jotka tahtovat syödä toinen toisensa
+     V. Kuinka ihminen ensimmäisen sikopaimenhattunsa saa
+    VI. Kaunohenki
+   VII. Toinen
+  VIII. Kostoa sekin
+    IX. Molemmat vangit
+     X. Erilainen vastaan-otto
+    XI. Eräs köyhä rouva
+   XII. Mikä Archimedeen ruuviksi nimitetään?
+  XIII. Se kumpu, joka itseensä sitoo
+   XIV. Yhteinen hätä
+    XV. Kaksi, jotka eivät tunteneet toinen toistansa
+   XVI. Vanha kastelli
+  XVII. Eriskummainen oikeuden-käynti
+ XVIII. Pikku pilanteko Cabinet noir'issa
+   XIX. Kun karhu lähtee pesästänsä.
+
+
+
+
+MAURI JÓKAI'N ELÄMÄKERTA.
+
+Ote eräästä Jókai'n kirjeestä K.M. Kertbeny'ille.
+
+
+Rakas ystävä!
+
+Tässä aion siis kertoa Teille jotakin omasta "itsestäni". Ei kukaan,
+paitsi Te, ole koskaan kuullut näitä asioita minulta, siitä
+yksinkertaisesta syystä, ettei kukaan, paitsi Te, koskaan ole niitä
+kysynyt.
+
+Minun täytyy nyt alottaa sillä, että minäkin olen jonkunlainen
+tekopyhä. Kalvinisti, vanha puritani, mieli-alasta, vakuutuksesta,
+vapaamielisyydestä. Ei mitään paradoxeja! Koko elämässäni täytyi minun
+kokea niin silminnähtäviä todistuksia siitä, että Jumalan sallimus on
+olemassa, ettei minulla siinä ole _uskoa_, vaan _tieto_.
+
+Aikaisimmassa lapsuudessani olin minä kerran jo kuoleman kielissä,
+lääkäri laski sormenpäänsä avatuille silmäterilleni ja sanoi: tuo on jo
+kuollut. Minulla oli kurkkutauti. Silloin tulivat muutamat pikkaraiset
+homoeopathiset pillerit avuksi, ja minä olen jäänyt tänne.
+
+Kasvatuksenikin oli sen mukaan; -- minä en koskaan kuullut kenenkään
+kaikista niistä, joita lapsuudessani tunsin, kiroovan, ja se on paljon
+sanottu, sillä, niinkuin tiedätte, meidän kauniissa äidinkielessämme
+on, -- samoinkuin atmosferisessä ilmassa Mexikossa oxygeja,
+carbonicum'ia ja mosquitoja, -- verbejä, substantiveja j.n.e. ja
+"ebadta" (kiroussanoja). Ja 15 vuotiaana ei minulla vielä ollut mitään
+aavistusta siitä, että aivan välttämättömästi täytyi noukkia tiedon
+puusta, jotta Abel syntyisi.
+
+10 vuoden iällä tulin minä Pressburg'iin. Meillä on tapana, että
+sivistyneet perheet keskenään _vaihettavat_ lapsiaan, Vuodeksi tahi
+kahdeksi ottaa saksalainen perhe huostaansa unkarilaisen pojan, ja
+unkarilainen saksalaisen; lapset sanovat heitä "isäksi ja äidiksi", ja
+niitä kohdellaankin niin. Sillä tavoin olimme me kolme, veli, sisar ja
+minä perätysten vaihetetut erään Pressburgin professorin Zsigmondy'n
+kolmeen lapseen, tuon suuren hellenistin, jonka poika on se Vilmos Zs.,
+joka artesisten kaivojen kautta tuli mainioksi.
+
+Kun minä 12 vuoden vanhana tulin kotia, kuoli isäni. Meillä ei ollut
+mitään suurta omaisuutta, ja kuinka tämä pelastui meille ahnailta
+sukulaisilta, silloin vielä sangen nuoren veljeni Kaarlon kautta, käy
+melkein ihmeeksi.
+
+Mutta nyt oli oppiminen ja työtä tekeminen. Minä olin pian suorittanut
+gymnasin oppijakson, ja minun olisi jo pitänyt mennä yliopistoon, joka
+oli Komorn'ista kaukana ja kallis. Silloin minun pisti päähäni
+suorittaa filosofian ensimmäinen lukukausi yksityisesti kotona. Se oli
+helposti sanottu, mutta silloin ei vielä löytynyt mitään kunnollisia
+koulukirjoja Unkarissa. Professorit opettivat käsikirjoituksista ja
+mistä näitä saada? Silloin vei minut lankomieheni Vály, Komorn'in
+gymnasin johtaja, sikäläiseen koulu-kirjastoon ja sanoi minulle:
+"tuossa sinulla on edessäsi kaikki oppineet kirjat alkuperäisinä,
+valmista niistä itsellesi studioita", ja minä tein itse koulukirjoja
+folianteista. joita minun ensiksi latinasta ja saksasta täytyi unkarin
+kielelle kääntää. Sen ohessa opin minä samana vuonna ranskan,
+englannin, italian ja kreikan kieliä, sekä huvikseni piirustusta ja
+rakennus-taidetta.
+
+Tästä ajasta alkaen totuin minä joka päivä kuusitoista tuntia työtä
+tekemään.
+
+Seuraavana vuonna tulin Pápa'n korkeakouluun. Se oli muistettava
+luokka, tuo meidän. Ensimmäinen eminensi oli Kerkapoly, nyt Unkarin
+valtiovarainministeri; toinen Gondol, nyt ministeriali-neuvos; kolmas
+minä; neljäs Gaál, nyt valtiopäivämies; viides Bárány, myös
+valtiopäivämies; kuudes Kozma, niinikään valtiopäivämies ja myöhemmin
+ministeriali-neuvos; seitsemäs Orlai Petrics, mainio maalari, ja takana
+toisella penkillä, siellä, istui Petöfi.
+
+Me olimme perustaneet kirjallisen seuran, ja meidän keskemme oli
+syntynyt jalo kilpailu, joka tarkoitti edistymistä kirjallisella
+alalla.
+
+Lakitieteellistä opinjaksoa varten tulin minä Kecskemét'iin.
+
+Siellä tapasin erään kiitettävän laitoksen ulkopuolella koulua.
+
+Pápa'ssa harjotimme keskenämme kirjallisuutta, mutta muuten ei
+mitään; Kecskemét'issa sen sijaan suoritimme jo koko olympillisen
+näytelmä-jakson. Usein kysyvät minulta kummastellen: "missä sinä olet
+oppinut miekkailemaan, ampumaan" -- minä olen juhla-ampujana saanut
+kunnia-palkintoja --, "voimistelemaan, tanssimaan, laulamaan,
+näyttelemään? Eihän sinulla ole mitään aikaa semmoisiin?" -- Nämät
+kaikki olen minä koulussa oppinut. Kuinka niin? Onko siis Unkarin
+protestanttisissa kouluissa niin monta opettajaa, jotka näitä aineita
+opettavat? Ei ainoatakaan. Oppilaat opettavat kaikkia näitä toinen
+toiselleen. Yksi osaa soitantoa, se opettaa kaikkia muita soittamaan.
+Koululla on oma orkesterinsa. Toinen on miekkailija ja voimistelija,
+kolmas on tanssimestari, neljäs on teaterin-johtaja, viides
+piirustus-opettaja; ja kun nämät eroavat koulusta, tulee oppilaista
+taas joku, joka astuu heidän sijaansa, ja sillä tavoin opettaa toinen
+polvikunta toista kaikkiin näihin _ilmaiseksi_ ja leikkien. Minä opin
+puutarhurin taitoakin Kecskemét'issa -- hedelmäpuuni ovat ainoa
+kerskaukseni! Ja sen ohessa luettiin myöskin ahkerasti. Kecskemét'issa
+olin minä luokan ensimmäinen. Olin myöskin koulun piirustus-opettaja,
+ja maalasin muotokuvia öljyllä, joka teki minun sangen hyvää,
+sillä minä sain 2-5 florinia kappaleelta. NB. Meillä ei tiedetä
+Kneipen-elämästä; se onkin oppilailta ankarasti kielletty.
+
+Täällä satuin minä taas yhteen Petöfin kanssa. Hän saattoi minulle
+maalaustaitoni vastenmieliseksi, kirjallisen menestyksensä kautta. Hän
+oli silloin 19 vuoden vanha, minä 17. Minä kirjoitin siihen aikaan
+runomittaisen drámán, "Zsidó fiú" (Juutalais-poika), jota
+kunnioitettiin Unkarin Akadémián kiittävällä lausunnolla ja joka tuotti
+minulle Vörösmarty'n ja Bajza'n tuttavuuden.
+
+Opintoni päätettyäni palasin minä taas syntymä-kaupunkiini Komorn'iin,
+ja rupesin ajamaan oikeudenasioita erään kelpo advokatin johdolla.
+Täällä minusta vielä kerta tuli apostati: minä rupesin maalaamaan:
+muotokuvain tekeminen onnistui minulta varsin hyvin ja minä kuvasin
+kaikki Komorn'in kauniit tytöt öljyyn ja veteen. Pikku kaupungin
+advokatina saatoin minä helposti muuttua maalariksikin.
+
+Silloin tulin minä asianomaisena juratus tabulae regiae notarius'ena
+Pest'iin, saavuttaakseni siellä advokatin-diplomiani. Täällä tapasin
+taas Petöfin, jonka dramat jo loistivat. Minä olin József Molnár'in,
+mainion lainoppineen, byroossa, ja kirjoitin päivällä replikejä,
+yöllä novelleja. Molnár luki molempia, heitti replikini valkeaan, ja
+toimitti Heckenast'in kautta ensimmäiset novellini "Vadon virágai"
+(Metsä-kukkia), II osaa, painettavaksi. Sen jälkeen en enää
+kirjoittanut replikejä, ja saatu advokatin-diplomini lepää
+neitseellisyydessään laatikossani; ei mikään voitettu tahi hävitty
+oikeudenasia rasita sitä.
+
+Minä jouduin pian "Életképek'in" (Elämän kuvauksia) toimittajaksi,
+sitte tuli vuosi 1848. Minä olin ensimmäinen, joka torilla julistin
+kansanvapauden proklamationin, nuot "12 Pest'in asiakohtaa", ja via
+facti herätin eloon painon vapauden. Samana vuonna nain minä Róza
+Laborfalvy'n, ja riitaannuin sentähden Petöfin kanssa ja perheenikin
+kanssa, jota niin paljon olin rakastanut. Mutta vaimoani rakastin vielä
+enemmän.
+
+Ennen yön ja vuoden kuluttua leppyi perheeni minulle, ja siunasi
+avioliittoani. Mutta Petöfi kaatui tappelussa, niin ettemme olleet
+toinen toisemme kanssa sanaakaan vaihtaneet.
+
+Ja minkätähden tämä nurjuus? Sentähden, että vaimoni oli näyttelijätär.
+Tosin suurin näyttelijätär, mikä Unkarilla milloinkaan on oleva; mutta,
+Unkarilaisessa on aatelis-ylpeyttä, olkoonpa hän itse Petöfi.
+
+Ei Espanjalainen, eipä suinkaan, Unkarilainen maailman ylpein kansa on,
+sillä siellä on ainoastaan grandi ylpeä, täällä talonpoika, itse
+kerjäläinenkin; tämäkin on aristokrati, jonka silmissä "színész"
+(näyttelijä) on vaan "komediantti", "kauppamies" vaan "petturi",
+"Juutalainen" vaan "konna", "Slovaki", "nem ember" (ei ihminen) ja
+"saksalainen" -- tuo tunnettu építheton.
+
+Ja minä vihaan kaikkea ylpeyttä; kuningasten ylpeyttä ja kerjäläisten
+ylpeyttä yhtä paljon! Koko elämäni tarkoitus oli saada aikaan sitä,
+että tämä ylpeys _pehmenisi_. Ja minä olenkin saanut niitä näitä
+aikaan. Unkarilainen kääntyy jo kauppa-asioihin; Juutalainen on
+emanciperattu ja istuu valtiopäivillä sekä virkakuntain esimiehenä;
+Slovaki on jo "kedves testvér" (rakas veli) eikä kukaan ihminen enään
+Unkarissa sano "hunczut a német" (saksalainen on hunsvotti). Köyhät
+komediantitkin seisovat nyt samalla asteella kuin muut ihmislapset, ja
+siitä asti kuin Róza Laborfalvy'n nimi on "Jókainé" (rouva Jókai), ei
+kenenkään tarvitse ottaa valenimeä, näkymölle astuessaan, niinkuin
+tähän asti, jottei häpäisisi perhettään: Egressy'n sukunimi oli
+Galambos, Szigligeti'n Szathmáry ja itse Laborfalvy'n Benke.
+
+Mutta tässä päättyvät nuoruuteni vuodet. Minä olin silloin 23 vuoden
+vanha, ja siitä ajasta alkaen rupesin minä vanhenemaan.
+
+Sen jälkeen ei mennyt yhtään vuotta, jotakin katastrofia minulle
+tuottamatta.
+
+Vuosi 1848 päättyi sillä, että Unkarin hallitus pakeni Debreczin'iin.
+Minä lähdin vaimoni kanssa sen muassa. Debreczin'issä toimitin erästä
+päivälehteä "Esti Lapok" (Iltalehti), joka keskellä vallankumousta
+taisteli järkevän, isänmaallisen politikin puolesta. Minä en tahtonut,
+että unkarin valtiopäivät julistaisivat hallitsijasukua pois
+valtaistuimelta, koska varmaan tiesin, että Venäjä siinä tapauksessa
+astuu väliin. Minä voitettiin, venäläiset tulivat maahan ja Unkari
+kukistettiin. Aseenheiton päivänä olin minä Világos'issa, asuin samassa
+kamarissa Csányi'n, ministerin, ja Ernö Kiss'in, kenraalin, kanssa.
+Siellä kohtasin Molnár'in, entisen principalini. Me keskustelimme
+siitä, että me kaikki, jos joudumme vihollisen käsiin, saamme
+häpeällisen kuoleman. Molnár sanoi tietävänsä keinon tämän
+välttämiseksi, meni kamariinsa ja -- ampui itsensä. Minä olin valmis
+tekemään samoin; silloin tuli eräs ystävä, Zabolay, sisään ja ilmoitti
+minulle, että vaimoni oli tullut minun jälestäni Pest'istä ja odotti
+minua Gyula'ssa. Tämä sana antoi minulle takaisin elämäni; minä päätin
+mennä vaimoni luokse. Matka teki vaan 16 peninkulmaa, mutta siinä oli
+välillä 120.000 venäläistä. Minä menin rohkeasti koko venäläisten
+leirin lävitse; he eivät edes puhutelleet minua. Csányi hirtettiin,
+Ernö Kiss ammuttiin. Minä tapasin vaimoni Gyula'ssa. Hän pelasti
+minut syvään pyökkimetsikköön ja kätki minut siellä muutamaan
+talonpoikaismajaan ja kävi joka kuukausi katsomassa minua erämaassa, 24
+peninkulmaa Pest'istä, ja myi kaikki koristeensa ja huonekalunsa minua
+pelastaaksensa. Minä olisin ilman häntä aikoja sitten kuollut mies.
+
+Silloin tuli vielä toinen ihme lisäksi. Komorn'in linna antausi. Ehtona
+oli, että kaikki linnan väkeen kuuluvat upseerit hätyyttämättä
+laskettaisiin menemään. Silloin juohtui erään yksinkertaisen sotamiehen
+mieleen -- hänen nimensä oli Szathmáry, Szigligeti'n veli --
+kirjoituttaa minun nimeni honvéd-upseerina antauvain luetteloon; hän
+vei sitte suojeluskirjan vaimolleni ja tämän paperilipun kautta olin
+minä pelastettu, ja saatoin ilman vaaratta palata Pest'iin.
+
+Täällä täytyi nyt uudestaan alottaa tuota kokonansa hukkaan
+mennyttä taisteloa, -- taisteloa Unkarin, vapauden, ihmiskunnan,
+kirjallisuuden hyväksi, keskellä absolutismia, teloittajan kirveen
+alla, narkotiseratun kansan kankeassa lethargiassa. Hirvittävä yritys!
+Minä päätin kunkin vuoden sillä lauseella, että semmoista vuotta en
+enää tahdo elää! ja sitä seuraava oli vielä huonompi. Tuhat kertaa
+olisin minä sortunut, jollei vieressäni olisi seisonut elämänkumppania,
+joka oli luja luonnoltansa ja valmis semmoisiin uhrauksiin, joihin
+vaan naisilla on voimaa. Lopulta perustin minä vapaamielisen
+oppositioni-jurnalin, juuri Schmerling'in terrorismin aikana ja
+kerjäläisvuosina 1863-1864; kadotin siinä kaiken omaisuuteni; hylättiin
+kaikilta ystäviltä, pantiin vankeuteen, petettiin, enkä kuitenkaan
+antanut peloittaa itseäni; ja olen voittanut.
+
+Kahdenkymmenen vuoden kuluessa olen rohjennut taistella semmoista
+taisteloa, jossa ei kukaan muu ole minua suojellut, kuin Jumala, eikä
+kukaan muu minua rakastanut, kuin vaimoni.
+
+Nyt näette, minkätähden minä olen puritani tahi tekopyhä, jos se
+paremmalta soipi.
+
+Minä olin luotien tuiskussa, Pest'in pommituksessa, kaksintaisteluissa,
+rutoissa ja saastoissa, vihollisen vallassa ja ystävien ansoissa,
+hädässä ja epätoivossa, kaikkien elementtien myrskyissä, kuolettavissa
+taudeissa, vainossa ja itse-tuottamassa onnettomuudessa, vaan aina
+pelastuin minä ihmeellisten asianhaarain kautta.
+
+Nyt ei minulla enään ole mitään syytä arkamielisiin valituksiin. Se
+arvo, jota minulle suodaan, on paljon suurempi kuin kaikki minun
+ansioni. Minä olen kolme kertaa valittu valtiopäivämieheksi, viime
+kerralla Pest'issä, ministeri Gorove'ta vastaan, ja viime aikoina on
+Andrássy kaikkein hallitus-ystävällisten edusmiesten kuullen lausunut,
+että Unkarin hallituksen politiki Saksan sodassa sai kannatusta
+ainoastaan minun, oppositioni-jurnalistin kautta.
+
+Matkustanut en ole koskaan, ja tuskinpa vastedeskään matkustanen.
+Talvella minun on vilu ja kesällä on minulle puutarhani niin rakas,
+etten minä halua edes paratiisiin. -- -- -- -- --
+
+6/12 70.
+
+Teidän palvelijanne
+
+Jókai.
+
+
+
+
+
+
+UUSI TILANHALTIA.
+
+
+
+
+I.
+
+Vanha ihminen, uusi aika.
+
+
+-- "'Cogito; ergo sum.' (Minä ajattelen; minä olen siis olemassa).
+
+"Sentähden jos 'non cogito' (en ajattele), niin 'non sum' (en ole
+olemassa).
+
+"Minä en tästä päivästä alkaen ajattele mitään; annan ilmoittaa, että
+olen kuollut. Saattaa tosin niin olla, että elän; kiitos sen
+Geleitscheinin,[1] joka Komárom'in antaumisessa käteeni pistettiin; ja
+elänpä, vaikka venäläinen piikki Szeben'in[2] luona kupeeni lävisti.
+Vaan minä en todellakaan tiedä syytä, minkätähden vielä elän enkä sitä
+tahdokaan nyt enää. Kasvaahan ruoho juuri entiseen tapaan, jos
+en minä sitä näkisikään, ja tämänvuotinen sato katoo aivan yhtä
+täydellisesti tavallista tietään, vaikk'en minä olisikaan avullisna sen
+kuluttamisessa. Mutta niin on Herra säätänyt, että semmoisiakin
+luontokappaleita pitää maailmassa olla, jotka ovat puoleksi kasveja:
+sentähden -- elostelkaamme!!!"
+
+Tämmöistä puhetta saattoi kuulla vanhan Garanvölgyin[3] suusta noina
+aikaisin alkavina, sumuisina talvi-iltoina eräänä sangen surullisena
+vuonna, jolloin muutamia miljonia ihmisiä oli siinä mielentilassa,
+ettei heidän juuri ollut halu kysyä: mitä uutisia ulkoa?
+
+Vanha herra oli saapunut hyvään aikaan kotia sodan jälkeen: hän voi
+havaita, että latonsa olivat tyhjät, että peltoja ei oltu kolmanneksi
+osaksikaan kylvetty ja ettei löytynyt ketäkään, joka taloudesta olisi
+tiliä tehnyt. Hänen suuri maatilansa, joka käsitti kymmenentuhatta
+hold'ia,[4] oli ilman hoitajia, työväkeä, auroja, ajokaluja, härkiä,
+hevosia ja lampaita; huonekaluissa näki kaikkialla jälkiä sotamiesten
+elämöimisestä ja hänen kirjelaukussaan löytyi pari tuhatta florinía[5]
+semmoisissa pankinseteleissä, joiden paljas näyttäminenkin jo oli
+vaarallista.[6]
+
+Vaan kuka olisi huolinut semmoisista vähäpätöisistä seikoista, kun
+aivan suuret asiat olivat hukkaan joutuneet!
+
+Istutaan tuvassa sisään suljettuna, käydään välistä tuttavien luona,
+juodaan vahvasti, jos ollaan pahalla tuulella, olkoonpa juomakumppania
+taikka ei. Pahimmassa tapauksessa lyödään korttia aamusta iltaan
+yhtä-arvoisten suurten herrain kanssa, joilla osaksi on ollut, osaksi
+olisi voinut olla suuret maatilat, osaksi vieläkin on, mikä kaikki
+silloin oli yhdentekevä; sentähden olivatkin kaikki nämät yhtä köyhät.
+Joskus sattui myöskin joku puolalainen emigranti taloon tulemaan; se
+ottaa osaa tarok-peliin. Jos taas ei kukaan tule, eipä siitäkään
+haittaa! Sytytetään piippu ja poltetaan tupakkaa, kunnes ilta lähestyy.
+Silloin tällöin haastetaan oikeuteen jonkun velkojan taikka viekkaan
+sukulaisen toimesta, joka luottaa tuohon nyt edulliseen "favor in
+judice" (tuomarin suosioon), ja tämä ainakin antaa tilaisuutta lähteä
+vähäisen jaloittelemaan. Siten tullaan kumminkin huomaamaan, niinkuin
+luuvalon vaivaamisesta, että elon voima ruumiissa vielä liikkuu.
+
+Sillä tavoin "truditur dies die." (Älä suutu, myöhäsyntyisempi
+lukijani, siitä että yhdellä sivulla tapaat niin monta latinankielistä
+lausetta, sillä tämäkin on sen ajan luonnetta. Me pakenemme välistä
+klassillisiin kieliin, niinkuin johonkin vanhan ajan asyliin, kun uuden
+ajan sivistys meitä liiaksi ahdistaa. Hei, kun kaikki vielä kävi
+latinaksi,[7] ei olisi uskaltanut sitä sanoa -- vaan nyt kylläksi.
+Ihminen etsii turvaa kaikkialta, ja jos eivät elossa olevat häntä auta,
+kääntyy hän kuolleitten puoleen. Kukaties, jos kielemme olisi pysynyt
+latinalla sekoitettuna, voisimme nyt käydä "romanilaisesta" rodusta, ja
+kuinkapa silloin kaikilta tahoilta suosioomme pyrittäisiin!)
+
+Sentähden "truditur dies die"; toinen päivä sysää toisen tieltään.
+
+Eräänä semmoisena vasten hänen mieltänsä esiin sysättynä päivänä
+sanottiin Garanvölgyille, ettei kuitenkaan ihan täydellisesti voi
+sulkea maailmaa ulos tuvastaan ja ettei ihminen millään tavalla ole
+suojeltuna valtiollisista muutoksista, jos sanoo: minä pysyn vaiti,
+sillä nämät etsivät häntä hiljaisimmastakin piilopaikasta ja hyökkäävät
+hänen päällensä kesken piipun-puhdistusta. -- Tästä lähtien ei enää saa
+polttaa itse viljelemäänsä tupakkaa: "monopoliumi" on voimassa;
+tupakkaa voipi itselleen tuottaa ainoastaan määrätystä myyntipaikasta,
+muuten on se vaara tarjona, että pidetään kotikatsastus, ja jos siinä
+löydetään tuota kiellettyä mielitavaraa, jääpi siitä ison rahan velkaa
+valtiolle.[8]
+
+Adam Garanvölgyi lausui siihen:
+
+-- "Hyvä! Minä en enää polta tupakkaa. Siitä tulee kumminkin parempi
+ruokahalu."
+
+Ja tämän jälkeen vei hän ylös ullakkoon esi-isiensä merenvaha-piiput,
+uskolliset kumppaninsa kaikissa vaaroissa, jotka suurista tappioista
+olivat säilyneet ainoina perhe-kalleuksina, eikä hän koskaan enää
+tupakoinut.
+
+Toisena väkisin esiin vedettynä päivänä ilahutettiin häntä sillä
+tiedolla, että viinikin on joutuva veron alaiseksi; vastedes saattaa
+vaan korkean-asianomaisella luvalla lyödä tapin viinitynnyriinsä, ja
+sekä hyvästä että pahasta mielestä on hinta suoritettava, koska
+kummassakin tapauksessa, jota enemmän kulutetaan, sitä enemmän
+"kontribuerataan."
+
+-- "Hyvä! Minä en siis enää juo viiniä. Olen ainakin paremmin nukkuva."
+
+Ja sen jälkeen hän ei nauttinut minkäänlaista muuta juomaa kuin vettä.
+
+Taas jonakuna kaikille epäsuotuisena päivänä heräsi hän siihen hyvään
+uutiseen, että pelikortitkin ovat kruunun merkillä varustettavat,
+vastedes pitää niissäkin olla kotka.[9]
+
+-- "Hyvä! En siis tästedes lyö korttia; en ainakaan häviä."
+
+Ja hän piti puheensa.
+
+Jälleen koitti aamurusko, luonnon järjestyksen mukaan alkoi siis uusi
+päivä. Garanvölgyille tuotiin kiertokirje, jossa annetaan tiedoksi,
+että jos hän tahtoo metsästää, hän saapi pitää pyssyä ainoastaan
+komitati-hallituksen[10] luvalla, mutta ratsusatulaa vaan siinä
+tapauksessa, että asianomaiselle piirikunnan-komisarjukselle
+kirjallisesti lupaa olla näitä vaarallisia husarin-aineksia[11]
+käyttämättä valtion turvallisuutta häiritseviin tarkoituksiin.
+
+-- "Hyvä"! sanoi Adam Garanvölgyi; "en siis vastedes metsästä enkä
+käytä vinttikoiraa. Vältän kumminkin vilustumista."
+
+Kerta sai hän myöskin tietää, että jos tahtoo käydä naapurikylässä
+jotakin tuttavaansa tervehtimässä, on sitä varten ensin hankkiminen
+matkapassi, jonka voipi saada hallintokaupungista kahden todistajan
+takausta vastaan, että todellakin kulkee luvallisilla teillä, ja tämä
+passi on matkalla näytettävä kaikille kypäräpäisille sankareille[12]
+sekä oma käsiala kohta "in facie loci" verrattavaksi annettava, missä
+"in flagranti" tavataan.
+
+-- "Hyvä", sanoi siihen tuo vanha skythalainen; "tästä lähtien pysyn
+siis kotona omassa kylässä; en mene mihinkään. En kumminkaan aja
+vaunujani kumoon tiellä."
+
+Ja sen perästä ei hän enää mennyt kävelemään kauemmaksi kuin
+puutarhansa päähän; se oli pisin matka, minkä hän kulki. Hän ei enää
+käynyt peltojansakaan katsomassa.
+
+Vielä tuli hänen tiedoksensa uusin sääntö, jonka mukaan hallitusmiesten
+välttämättömästi tarvitsee ottaa vaaria siitä vallattomuudesta, että
+muutamat levottomat ihmiset käyttävät oudonmuotoista päähinettä ja
+tahtovat osoittaa tyytymättömyyttänsä Luojan järjestykseen sillä, että
+sallivat hatunnauhansa liehua alaspäin: jonka tähden käsketään
+jokaisen, joka ei tahdo joutua harmillisiin tutkintoihin, tarkoin
+noudattaa määräyksiä hatun mitasta ja muodosta, ennenkuin sen päähänsä
+panee ja kadulle astuu.
+
+-- "Sekin on hyvä", sanoi Garanvölgyi. "En siis enää mene ulos
+asunnostani. Siten en kumminkaan enää kuluta saappaita."
+
+Ja hän piti sanansa. Tämän perästä hän käveli ainoastaan puutarhassaan,
+ja jos ilma sitä esti, askaroitsi hän oikeudenjutuissa, jotka heti, kun
+asianomainen järjestys oli voimaan päässyt, virkosivat eloon, niinkuin
+syksyllä kuolleet kärpäset tuvan lämmetessä.
+
+Tulipa vielä jonkun ajan kuluttua käsky, että vastedes on
+oikeudenkäynti sallittu ainoastaan sillä tapaa, että käytetään
+semmoista paperia, joka jo ennakolta on oikeutettu tuomarin eteen
+ilmestymään, ja että on oppinut eroittamaan vähemmän arvoisen
+karttamerkin suuremman arvoisesta.
+
+-- "No, -- sekin vielä lisäksi! En siis vastedes enää käy oikeutta."
+
+Ja heti kääri hän asiakirjansa myttyyn, pisti ne lippaasen ja ilmoitti
+prokatorillensa (asianajajallensa): ken oli hänelle velkaa, pötkiköön
+tiehensä; kenellä taas oli häneltä saatavaa, se tulkoon hänen luoksensa
+-- hän ei enää riitele ketäkään vastaan.
+
+Joka on tutustunut etnografiaan, tietää, että jos unkarilainen lakkaa
+tupakkaa polttamasta, viiniä juomasta, tuttaviensa luona käymästä,
+metsästämästä, kadulla kävelemästä, tämä on kaikki erinomaisen suuri
+tapaus, vaan jos hän päättää luopua oikeutta käymästä, niin on tämä jo
+"ultima Thule."
+
+Mutta lopuksi hän kuitenkin sai maksaa sangen kalliin hinnan tästä
+"passivisesta vastarinnasta."
+
+Kaiken tämän "laisser faire'n" johdosta lainpalvelijat näet milloin
+ryöstivät hänen juhtansa, milloin painoivat virallisen sinetin hänen
+latoihinsa, milloin vielä uhkasivat hänelle "Personalhaftia"
+(yksityis-vankeutta); joista kaikista hän ei kuitenkaan stoalaisessa
+kylmäkiskoisuudessaan ensinkään piitannut. Viimeisen uhkauksen johdosta
+hänen tosin tuli vesi suuhun: hän olisi mielellään tahtonut kokea,
+mitenkä hän, joka vanhuuteensa asti aina oli omista varoistaan elänyt
+eikä koskaan omalla vaivallaan ollut voinut ansaita edes tavallisen
+päivätyön hintaa, nyt saattaisi itsensä sille kannalle, että kokonaisen
+vuosikauden voisi elättää itseään toisten kustannuksella, ainoastaan
+sillä keinolla, ettei suita maksaa.
+
+No, se on yhdentekevä.
+
+Mikä koronkiskuri ryösti häntä; mikä tuli hänen avuksensa ja auttoi
+häntä hyvällä prosentilla ahdingosta. Mikä ajoi pois hänen lampaansa ja
+myi ne huutokaupalla 2 florinia halvemmalla, kuin mitä niitten oikea
+arvo oli; mikä sääli häntä ja osti hänelle samat lampaat takaisin 2
+florinia kalliimmalla, kuin mitä oikeastaan maksoivat, ja kaikki oli
+taas laidallaan.
+
+Kerta nämät kalliit lampaat keksivät sen tempun, että heittivät
+henkensä. Oliko systemi heille vastenmielinen? vaiko ohra- ja
+olki-"provisoriumi?" Sitä en tiedä, mutta eräänä talvena rupesivat he
+joukottain korkokupongien sijasta tuomaan esiin koko kansallislainaa,
+villojen sijasta tarjoomaan isännällensä arvoltaan kovin halventuneita
+nahkojansa.
+
+Tämä vähäisen arvelutti herra Adam Garanvölgyia.
+
+Joku tuttava tuli hänen luoksensa; tälle valitti hän tuota
+onnettomuutta ja sivumennen kehoitti häntä, jos hän sattuisi Pest'issä
+käymään, lähettämään hänen luoksensa jonkun "eläintohtorin", ehkä se
+voisi lampaita parantaa.
+
+Tuttava lupasi sen mielellänsä tehdä.
+
+-- "Vaan älkää nyt unhoittako asiaa!"
+
+Tuskin oli pari päivää kulunut, kun herra Garanvölgyin pihaan vieri
+Pest'in vaunut, pysähtyen herrasasunnon porstuan eteen, ja niistä astui
+ulos eräs hyvässä lihassa oleva henkilö, uusimman muodin mukaan
+vaatetettu, pörheä talvipalttoo yllään, posket sileäksi ajetut, hiukset
+otsasta niskaan keskeltä jaetut ja kiiltävällä korsteini-hatulla
+peitetyt. Hänen leveätä huiviansa kiinnitti suuri turkoosi-neula;
+kädessä hänellä oli jaquemár-hansikat ja hampaista tuprusi hienoimman
+Virginian hyvänhajuinen savu; sormien välissä heilui lyhyt,
+jaspisnupilla varustettu kävelykeppi.
+
+Tämä herrasmies takertui kiinni Adam Garanvölgyin ulospäin pyrkiviin
+pälsynnappeihin, jolloin hän kahdella sormella hetkeksi otti Virginian
+hampaistaan ja kepin-heiluttajalla kädellä nosti tuota 1-1/3 tuumaa
+kallellansa olevaa, uudenaikaista figaro-hattuaan, lausuen:
+
+-- "Onko minulla onni tervehtiä Herrn Adam von Garanvölgyiä? Minä olen
+tohtori Grisák."[13]
+
+-- "No terve! Hyvään aikaan tulittekin", vastasi hänelle Garanvölgyi;
+"Minua ilahuttaa, että ystäväni oli niin toimelias, jotta kohta lähetti
+herran tänne. Lampaani tarvitsevat jo pikaista apua; tulkaa siis, hyvä
+herra tohtori."
+
+Sen sanottuaan tarjosi hän käsivarttaan herra tohtorille, ja ennenkuin
+tämä oli ehtinyt ryhtyä enempiin selityksiin, saattoi hän häntä leveän
+pihan poikki lammasnavetolle, veti hänet sinne sisään, ilmeiseksi
+vahingoksi hänen kiiltäville saappaillensa, ja työnsi hänet kipeäin
+lammasten karsinaan, ruveten hänelle taudin diagnosia selittämään.
+
+-- "Katsokaapas nyt, herra tohtori, tämän on suu kipeä, se ei saa
+heiniä pureskelluksi; tuon taas vaivaa jalkoja, niin ettei se jaksa
+seisoalla pysyä."
+
+-- "Mutta sallikaa, hyvä herra, se on kummallista..." sanoi siihen
+tohtori Grisák.
+
+-- "Tietysti se on kummallista, vaan kuulkaa enemmän; vielä
+kummallisempaa on, että milloin suunkipu katoo joltakin, silloin se
+joutuu jalkatautiin, ja päinvastoin, millä tänään jalka on kipeä, sen
+on huomenna vika suussa."
+
+-- "Mutta suokaa anteeksi, hyvä herra, minä ihmettelen..." keskeytti
+häntä tohtori Grisák.
+
+-- "Minäkin sitä ihmettelen; en voi käsittää, mikä elukoita vaivaa.
+Ehkä maksa-mato?"
+
+-- "Mutta, hyvä herra, näyttää siltä, kuin olisitte erhettynyt."
+
+-- "Lienee kyllä niin, minä en paljon ymmärrä lammasten tapoja; te
+kaiketi paremmin ne tiedätte, sentähden käskinkin kutsua teitä."
+
+-- "Mutta suokaa anteeksi, hyvä herra!"
+
+-- "Hyvä, hyvä! enhän väitäkään vastaan, luotan täydellisesti teihin;
+otitteko mukaanne lampaan rohtoja?"
+
+-- "Mutta, hyvä herra!" huusi vihdoin kokonaan loukatulla itsetunnolla
+tohtori Grisák, "keneksi te minua luulette?" ja vimmassaan sivalsi hän
+kepillään vasten kuonoa erästä pyöröpäistä lammasta, joka yritti
+kyhnyttämään alaspäin painunutta päätään hänen housuihinsa, niin että
+elukka paikalla keikahti taaksepäin.
+
+-- "Ettekö siis olekaan eläintohtori?" kysyi suurella
+yksinkertaisuudella Garanvölgyi.
+
+-- "Mitä ajattelette? Minä olen _lakitieteen tohtori!_ 'Doctor
+utriusque juris', Johann Nepomuk Grisák."
+
+-- "Vai niin, siis prokatori?" sanoi vihdoin asian käsittäen
+Garanvölgyi. "No älkäämme siinä tapauksessa lampaita tarkastelko.
+Muuten -- en tahdo vaivata herraa huoneeseni, sopii tässäkin asia
+ratkaista. Ryöstämäänkö olette suvainnut tulla?"
+
+-- "Älkää pahastuko", vastasi lakitieteen tohtori, korkea-nenäisesti
+lykäten luotansa hänelle istuttavaksi tarjottua lypsintuolia -- "ehkä
+kuitenkin olisi mukavampi huoneessa keskusteluamme pitää."
+
+-- "Uskokaa pois, siellä ei enään ole mitään ryöstettävää. Ottakaa, sen
+neuvon annan teille, nämät lampaat. Klienttinne ei tosin kiitä teitä
+siitä, koska hän saa makson vaan niitten nahasta; mutta kumminkin
+teidän armonne voipi niistä saada palkkansa."
+
+-- "Teidän luvallanne", lausui tohtori Grisák teeskennellyllä
+ujoudella, "minä en ole mikään armo."
+
+-- "Anteeksi, teidän jaloutenne!"
+
+-- "Sitä en myöskään ole."
+
+-- "Pyydän anteeksi teidän 'excellensiltänne.'"
+
+-- "Ohoh, minulle tulee ainoastaan arvosana 'kunnioitettu herra.'"
+
+-- "Ainoastaan?" sanoi isäntä, vieraalle ylenkatseellisesti hymyillen.
+"Meillä täällä, rakas 'amice', on tapana 'kunnioitetuksi herraksi'
+nimittää ainoastaan niitä, joita todellakin kunnioitamme. Mutta
+lyhyeltä, mitä tahdotte?"
+
+-- "Minä en suinkaan ole tullut teidän kunniallenne mitään
+vastenmielistä aikaan saattamaan, vaan minä tulen hänen jaloutensa
+herra Ritter von Ankerschmidt'in puolesta teidän kunnialtanne pyytämään
+erästä naapurikohteliaisuutta."
+
+Nyt oli Garanvölgyin vuoro kummastua.
+
+-- "Ankerschmidt? Ritter von? Naapuri? Ja pyytää kohteliaisuutta? Minä
+en ymmärrä, mitenkä yhtä haavaa tulee eteen niin monta logogryfiä.
+Ettekö, herra tohtori, tahtoisi selittää minulle tätä charadia, sillä
+itse en koskaan ole osannut suorittaa edes tavallista rebustia?
+Mistäpäin suuresti kunnioitettu naapurini, hänen jaloutensa herra
+Ritter von Ankerschmidt on?"
+
+Herra tohtori oli nyt valmis tarkempia selityksiä antamaan.
+
+-- "Teillä siis ei vielä ole tietoa siitä. Hän on minun herra
+klienttini ja käskynantajani, se, joka on ostanut Hajnács'in
+maa-osuuden."
+
+-- "Minkä maa-osuuden, jos saan kysyä?"
+
+-- "Tuon kahdentuhannen holdin maatilan, teidän tilanne vieressä."
+
+-- "Keneltä hän sen on ostanut?"
+
+-- "Hänen armoltansa rouva Pajtay'lta tietysti, teidän kunnianne
+kälyltä."
+
+-- "Mutta, hyvä herra, tuo maatila on minun. Veljeni leski hallitsi
+sitä ainoastaan eläke-apuna minulta; puhtaalla rahalla sen ostin veli
+vainajaltani, ja koska hän useista syistä, jotka eivät kuulu tähän, oli
+joutunut köyhyyteen ja häviöön, jätin minä veljellisestä rakkaudesta
+tilan hänen leskellensä, jotta tällä olisi jotakin, millä voisi elää ja
+lapsiansa kasvattaa. Se on minun laillinen omaisuuteni."
+
+Herra Garanvölgyi luuli nyt sanoneensa semmoisen totuuden, jonka edessä
+maailman kaikki lainoppineet paljastaisivat päänsä.
+
+Herra tohtori nauroi sitä itsekseen aika lailla. Kuinka pilkallisesti
+hän hymyili tuolle yksinkertaiselle oikeuden-istujalle, jolla vielä
+nytkin oli nuot Noakin aikaiset käsitteet oikeus-oloista! Hän otti
+silmälasinsa, pyyhki niitä silkkisellä nenäliinallaan, sillä ne olivat
+hiestyneet naveton höyrystä, asetti ne taas nenällensä, josta ne
+välkkyivät vasten herra oikeuden-istujaa, ja lausui suurella
+viisaudella:
+
+-- "Nämät kaikki minä uskon, hyvä herra; minä uskon sanaanne. Se on
+aivan mahdollista."
+
+-- "Ei ainoastaan 'mahdollista', vaan se on todellakin niin. Minä
+saatan näyttää asiakirjat."
+
+-- "Minua pahoittaa, mutta se ei muuta asiaa ensinkään. Siinä ei ole
+mitään eroitusta."
+
+-- "Minä en ymmärrä teitä."
+
+-- "Pitääkö teidän kunnianne Reichsgesetzblatt'ia?"[14]
+
+-- "Koira sitä pitäköön!"
+
+-- "Ab, niinmuodoin ei! Se on suuri vahinko." Ja pistäen hansikoitun
+kätensä poveensa, mainitsi herra tohtori hyvin kerkeällä kielellä sen
+Reichsgesetzblatt'in numeron, jossa sen ja sen pykälän alla löytyy
+julkaistuna asetus, joka kumoo kaikki "vanhaan" lakiin perustuvat
+oikeudet ja sen ohessa määrää ajan, jona jokainen, jolla on muitten
+haltuun joutunutta kiinteätä omaisuutta, älköön laiminlyökö
+ilmoittamasta tämän anastajaa ja häntä oikeuteen haastamasta, sillä
+määrä-ajan kuluttua tulee voimaan "beati possidentes", s.o. joka on
+jonkun omaisuuden haltia, katsotaan myöskin sen omistajaksi, eikä häntä
+vastaan siitä enää voi mitään oikeudenkäyntiä aloittaa. Koska nyt
+mainittu määrä-aika jo on loppuun kulunut, ja koska herra Garanvölgyi
+ei ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia, ja koska hän ei tahtonut
+kirjoittaa karttapaperille, on siis hänen veljensä lesken hallussa
+ollut tila tullut tämän omaisuudeksi, jonka hän tietysti myöskin
+saattaa myydä, niinkuin hän todella on tehnytkin, eikä sitä seikkaa
+enää mikään koirannabka[15] auta.
+
+Herra Garanvölgyi tunsi itsensä täydellisesti voitetuksi.
+
+-- "Hyvä herra! Te olette suuri mies. Te olette oikeassa. Minä
+antaun ja tunnustan teidät tohtoriksi. Itse olen syyllinen, sentähden
+ett'en ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia. Heti paikalla lähetän
+postikonttoriin ja hankin sen itselleni, ja tästä lähtien se on oleva
+se, jota 'versate diu' (selatkaa päivin), 'versate noctuque' (selatkaa
+öin), jottei joskus tietämättömyyteni tähden vielä minua itseä myisi
+joku, jolle joku paragrafi siihen antaa oikeutta. Ja nyt vihdoin, mikä
+se kohteliaisuus on, jota saattaisin herra Ritter von Ankerschmidt'ille
+osoittaa? Sen ymmärrän jo, mitenkä hän on tullut naapurikseni."
+
+-- "Herra ritari haluaa nimittää sitä 'kohteliaisuudeksi', hän on hyvin
+kohtelias, kavalierinen mies; minä taas sitä nimitän 'hyväksi
+affäriksi'; 'pactum bilaterale; do, ut des; facio, ut facias'
+(kahdenpuolinen sopimus; minä annan, jotta sinäkin antaisit; minä teen,
+jotta sinäkin tekisit). Te suvaitsette muistaa, että sitä maatilaa,
+jonka kirjallisesti annoitte armolliselle rouva Pajtay'lle, rasittaa
+eräs tekemänne vaikea määräys, jonka mukaan te ette katsonut hyväksi
+sallia, että leskirouva saisi mihinkään tarpeesen käyttää tilusten
+keskellä seisovaa vanhaa kastellia (linnaa)."
+
+-- "Aivan oikein. Sen on joku vanhanaikuisista esi-isistäni
+rakennuttanut ja minä en tahtonut, että lesken arentimies siitä
+ehkä tekisi viinapolttimon. Tietysti: se on turhanperäistä
+herkkätunteisuutta semmoiselta vanhalta kotkalta, kuin minä olen,
+mutta olen nyt kerta niin taika-uskoinen."
+
+-- "Niinikään olette suvainnut itsellenne eroittaa sen tien, joka
+omasta kastellistanne menee tuohon vanhaan kastelliin kylän päähän,
+vieläpä kyynärän verran ulkopuolella ojia."
+
+-- "Ihan luonnollista; siitä syystä, että itse jostakin paikasta voisin
+päästä sisään tuohon saareen, sillä silloin eivät vielä olleet
+keksineet ilmassa-purjehdusta, jonka kautta olisi saattanut ylhäältä
+laskeuta alas mihinkä aidattuun paikkaan tahansa. Tien reunat taas
+edustin itselleni sentähden, ettei arentimies hakkaisi pois noita ojien
+varrelle istutettuja kauniita poppeli-puita."
+
+-- "Sillä tavoin ei armollinen rouva, tilan tarkoituksen mukaan,
+koskaan päässyt vanhan rakennuksen ja siihen vievän tien varsinaiseksi
+omistajaksi."
+
+-- "Ja tämä olisi ehkä haitallista teille? Vaan miksi te siinä niin
+monta mutkaa teette? Purkakaa huone maahan ja rakentakaa sen sijaan
+palatsi. Vai täytyisikö siihen myöskin minulta lupaa pyytää?"
+
+-- "Se on tietty, koska asiakirjan selvän sanan mukaan teidän kunnianne
+on mainitun tien ja kastellin todellinen omistaja."
+
+-- "Todellakin, olisiko tuommoisilla vanhoilla asiakirjoilla vielä
+mitään arvoa?"
+
+-- "Aivan varmaan!" kiiruhti kiivaasti lainoppinut epäilevää uskoa
+vahvistamaan.
+
+-- "Mahdotonta!" lausui vanha herra semmoisella yksinkertaisella
+päänpudistuksella, että tohtori alkoi tuskastua miehen syntyperäisestä
+käsitysvoimasta. "Ja jos Ritter von kuitenkin ottaisi sen oman käden
+voimalla, mitä minä siihen voisin?"
+
+-- "Voisitte haastaa hänet oikeuteen!" vastasi siihen nopeasti tohtori
+Grisák. "Voisitte tehdä hänet kanteen alaiseksi!"
+
+-- "Ja eikö minun tarvitsisi pelätä, että semmoisessa tapauksessa
+tuomari pistää minut vankeuteen, koska muka olen tyytymätön ihminen ja
+rauhanhäiritsijä?"
+
+Tohtori Grisák rupesi huomaamaan, ettei tämä oikeuden-istuja vaan
+yksinkertaisuudesta semmoista 'viatonta' kysymystä virittänyt ja
+kiiruhti häntä oikaisemaan.
+
+-- "Hyvä herra, te saatte olla varma siitä, että 'täällä' kaikille
+oikeutta yhtäläisesti jaetaan."
+
+-- "Suokaa anteeksi! -- Sitä en tietänyt."
+
+"Tuon miehen alamainen iva on myrkyllistä!" raivosi itsekseen tohtori.
+
+-- "Ehkä voisi tuossa asiakirjassa keksiä jotain virhettä muodon
+puolesta", sanoi hirveän hyväntahtoisella humorilla Garanvölgyi. "Ehkä
+sentähden, ettei se ole kirjoitettu karttapaperille taikka ettei
+sinetti siihen ole painettu oikealle paikalle?..."
+
+-- "Hyvä herra!" keskeytti häntä tohtori Grisák, "minä en tullut
+luoksenne keskustelemaan ja neuvoja saamaan, mitenkä teitä itseänne
+vastaan sopisi oikeutta käydä, vaan minä tulin teidän kanssanne
+ystävällistä kauppaa hieromaan, josta teidän kunniallannekin olisi
+suuri hyöty. Mutta -- ehkä sallitte minun ennen sitä tehdä erään
+pyynnön, kunnioitettu herra: olkaa hyvä ja nouskaa ylös tuon
+heinäkimpun päältä; meidän ei käy asiata täällä navetossa päättäminen,
+tehkää hyvin ja saattakaa minut työkamariinne."
+
+-- "Työkamariini?" huusi Garanvölgyi, kohta hypähtäen ylös
+heinäkasalta, johon hän oli istunut. "Byroosen? Kansliaan? Oi, aivan
+mielelläni! Jos on kysymys asioista, täytyy meidän kaikissa tapauksissa
+mennä konttoriin. Tehkää hyvin, astukaa edellä. Käykäämme siis
+kirjoitustupaani."
+
+Ja sen jälkeen saattoi hän suurella kohteliaisuudella herra tohtoria
+pihan poikki, eikä se ollut haitaksi, että hän kävi perässä, sillä
+neljä pörrökarvaista verikoiraa rupesi kiertelemään ympäri lakimiestä,
+joka katsoi tarpeelliseksi muistuttaa, mihin suureen edesvastaukseen
+saattaisi joutua, kun antaa noin isojen koirain vapaasti juoskennella
+ilman kuonokoritta; mikä muistutus herra Garanvölgyin mielestä oli niin
+sovelias, että hän heti huusi ohitse menevälle rengille: "sitokaa kohta
+korit koirien kuonoon, te laiskurit!"
+
+Sitte vei hän vieraansa puutarhaan, ja siellä astuttuansa
+luikertelevaa, ruohoittunutta käytävää, tulivat he vihdoin
+oudon-muotoisen rakennuksen luo, jonka etupuoli näytti viistoon
+poikki hakatulta, niinkuin markkinakoju.
+
+Isäntä avasi oven; "tehkää hyvin, astukaa sisään", ja lykkäsi arvoisan
+vieraansa sisään.
+
+-- "Mitä pirua tämä on?!" huudahti lakitieteen tohtori, ympärilleen
+katseltuaan; ja hänen korvissaan rupesi kuulumaan arveluttava
+suhina, samalla kun surmaiset aseet uhkasivat hänen silmiänsä.
+"_Mehiläis-huonehan_ tämä on!"
+
+-- "Se on työtupani, hyvä herra", sanoi ystävällisesti hymyillen
+isäntä. "Täällä vietän päiväni hiljaisuudessa lukemisella." Ja
+sanojansa todistaakseen veti hän esiin mehiläispesien välistä kirjoja:
+vanhoja roomalaisia auktoreja, Blair'in estetiikan, muutamia
+maanviljelystä koskevia teoksia ja senkaltaisia. Siellä oli myöskin
+paperia ja iso puinen läkkitolppo, johon oli pistetty kellastunut
+sulkakynä. "Tämä on aivan hiljainen, yksinäinen paikka, jossa ei mikään
+hälinä lukemista häiritse, jossa maailman melskeen sijasta vaan näkee
+edessään nuot hiljaiset, uutterat työmiehet, jotka opettavat meitä
+tekemään työtä tulevaisuuden hyväksi. Mehiläisten seura on meille
+unkarilaisille erittäin sovelias tätä nykyä."
+
+-- "Kyllä; mutta ne pistävät", intti lakitieteen tohtori käytöllisellä
+huolella tätä filosofillista mietelmää vastaan.
+
+-- "_Hyvään ihmiseen_ ne eivät kajoo", rauhoitti häntä isäntä
+mielentyyneydellä semmoisella, joka hyvästi olisi sopinut millekä
+Sareptan erämaassa asuvalle patriarkalle hyvänänsä.
+
+Siten oli nyt herra lakitieteen tohtori joutunut sen koetuksen
+alaiseksi, että saisi tietää itsestään, oliko hänkin todella luettava
+"hyväin ihmisten" joukkoon. Hän istui lehmuspenkille, joka oli peitetty
+lammasnahkaisella turkilla; vastapäätä häntä asettui herra Garanvölgyi
+istumaan muutamalle tyhjälle Dzírdzon'in korille.
+
+-- "Vähin puhumin, hyvä herra, maatilan ja siihen kuuluvat alueet
+ostettuansa, tahtoisi klienttini ritari Ankerschmidt omata siinä
+seisovan vanhan rakennuksenkin ynnä tähän menevän tien."
+
+-- "Se on luonnollista", lausui siihen herra Garanvölgyi, "koska
+kastelli on hänelle siinä vaan tiellä, jos hän mielii rakentaa."
+
+-- "Aivan niin. Ja hän mieliikin rakentaa siihen suurenlaisen
+kastellin."
+
+-- "Sen kohta arvasin. Koko tilalla se on ainoa herras-kastellille
+sovelias paikka. Itsekin siihen rakentaisin, jos semmoisissa hankkeissa
+olisin."
+
+"Oi, tuo on varsin taipuvainen mies", ajatteli tyytyväisenä tohtori
+Grisák.
+
+-- "Ja koska teidän kunniallanne ei nyt ole mitään hyötyä tuosta
+rakennuksesta..."
+
+-- "Joka sen lisäksi vielä on aivan rappiotilassa."
+
+-- "Eikä ole luultavaa, että antaisitte sitä korjata..."
+
+-- "Jopa! Semmoisenakin on se kylläksi hyvä huuhkajille ja rotille."
+
+Lakitieteen tohtori katsoi tätä humorilliseksi kokkapuheeksi, jota
+hänen mielestään oli samalla leikillisellä tavalla jatkaminen.
+
+-- "Yölepakot paitsi sitä eivät maksa mitään arentia."
+
+-- "Eipä suinkaan, yhtä vähän kuin esi-isieni kummittelevat hahmut."
+
+-- "Hahaha! Nuot kunnon aaveet varmaankin kovin suuttuvat, kun heidän
+täytyy muuttaa pois sieltä. Tuhat tulimmaista!" Tämä viimeinen huudahus
+ei enään ollut leikillisyyden jatkoa. Herra tohtori, joka nyt oli
+erinomaisen hyvällä mielellä, alkoi näet heilutella keppiään; tätä
+liikuntoa katsoi muuan sotaisa mehiläinen jonkinlaiseksi
+demonstrationiksi, lensi hänen niskaansa ja kutkutti häntä
+leikillisesti pistimellään.
+
+-- "Ei se mitään tee. Pankaa vähän kalkkisavea päälle", lohdutti isäntä
+vaikeroivaa. "Se karkottaa kivun."
+
+Mutta tohtorin halu leikillisyyteen oli jo myöskin karkotettu.
+
+-- "No mitä siis arvelette, hyvä herra, mistä hinnasta tulee minun
+sanoa ylös huuhkajat, yölepakot ja esi-isieni aaveet?" ahdisti herra
+Garanvölgyi vikisevää tohtoria.
+
+-- "Kun ei ne vaan enää pistäisi! Herra ritari on varustanut minut
+valtuuskirjalla ... hiisi vieköön nämät mehiläiset! ... minun
+luullakseni olisi tuo raunioiksi paraillaan muuttuva rakennus hyvästi
+maksettu kahdellatoista-tuhannella florinilla."
+
+-- "Kaksitoista-tuhatta florinia, hyvä herra, on sangen sievä raha."
+
+-- "Ja rakennus on kovin rappeutunut."
+
+-- "Sekin on totta; ja yhtä totta on myöskin, että kaksitoista-tuhatta
+florinia olisi minulle erittäin tarpeesen. Vaan kuitenkin, tehkää
+hyvin, menkää kotia ja sanokaa herra ritarille, että minä en myy tuota
+rappeutunutta rakennusta."
+
+-- "Miks'ette?... Se kohoo vielä."
+
+-- "Kauppahintako?"
+
+-- "Ei, tämä mehiläisen pistos..."
+
+-- "Minä en myy sitä, sentähden että esi-isäni sen on rakentanut."
+
+"Ahaa, tuo tarvitsee enemmän rahaa!" arveli itsekseen tohtori.
+
+-- "Päättäkäämme kauppa, hyvä herra, minulla on lupa tarjota teille
+kahteenkymmeneen-tuhanteen floriniin asti. Tuohon käteen!"
+
+-- "Mitä olen sanonut, sen olen sanonut."
+
+-- "Mutta hajoohan rakennus aikaa myöten maahan."
+
+-- "Sitä parempi. Romantilliset rauniot kastellin pihassa!"
+
+-- "Tuuli hävittää jo kattoa."
+
+-- "Minä en sitä uudestaan tee, vaikkapa se kokonansa häviäisi; ja jos
+kastelli hajoo maahan, jätän sen rauniot siihen mustenemaan."
+
+Tohtori Grisák rupesi nyt huomaamaan, mihinkä kovaan lapseen hän oli
+yhtynyt; ritari oli antanut hänen toimeksensa ostaa tuon häviönalaisen
+kastellin "mihin hintaan hyvänänsä", ja hän itse olisi vaivastansa
+saava viisituhatta florinia -- asia oli siis aivan tärkeä.
+
+-- "Mutta, hyvä herra, sanokaa itse, mikä ajatus teillä on! Mitä te
+ehdoittaisitte sopimuksen perusteeksi?"
+
+-- "Hyvä, herra tohtori! minä sanon sen. Viimeinen ja muuttumaton
+ajatukseni on tämä: vanhoja raunioitani en anna pois rahoista, ei
+hyvistä sanoista eikä uhkauksista; vaan minä odotan siksi, että
+Reichsgesetzblatt'issa ilmestyy semmoinen pykälä, joka säätää, että jos
+jollakin on rappeutunut maja semmoisessa paikassa, johon toinen tahtoo
+rakentaa kastellin, hänen tulee ennen määrätyn ajan kuluttua korjata se
+siitä pois. -- Ja nyt, jääkää hyvästi!"
+
+Jottei herra tohtori luulisi, että tätä keskustelua vielä vähän väliä
+voisi jatkaa, laskeusi herra Garanvölgyi, kun tohtori oli noussut
+lehmuspenkiltä, pitkälleen lammasnahoille, otti esiin Horatiuksen ja
+rupesi sitä niin hartaasti tutkimaan, kuin ei ikänä ennen olisi tätä
+kirjaa lukenut.
+
+Tohtori Grisák'in täytyi päättää lähteä puutarhasta "re infecta", sillä
+herra Garanvölgyi ei näyttänyt ryhtyvän vähimpäänkään toimeen häntä
+saattaaksensa.
+
+-- "Se mar on itsepintainen mies. Hänet tarvitsee panna kirjaan."
+
+Mutta suittavatpa koirat repiä ihmisen pahanpäiväiseksi, kun askeltaa
+puutarhan-portista vaunujen luokse; olihan mehiläinenkin jo häntä
+pistänyt.
+
+Eikä missään puutarhuria, ei liioin talonvartiaa, jota olisi sopinut
+suojelijaksi pyytää.
+
+Kun tohtori sitte huolestuneena katseli puutarhan ristikkoportista,
+huomasi hän ihmeekseen, että rengit jo olivat totelleet herra
+Garanvölgyiä ja hänen käskynsä mukaan sitoneet jokaisen koiran kuonoon
+ison korin, niin että nämät näyttivät plastron-kypäreillä varustetuilta
+sotureilta, jotka miekkailukoulussa yrittävät ryntäistä. Palkolliset
+nauraa hekottivat pihalla; vieläpä Pest'in kutsarikin yhdessä heidän
+kanssaan.
+
+"Hm. Näyttää siltä, kuin nuot tekisivät pilkkaa ihmisestä."
+
+
+
+
+II.
+
+Onnettomuus elinkeinona.
+
+
+Vuoden kuluttua seisoi uusi kastelli valmiina kylän toisessa päässä.
+
+Se oli joutuisasti rakennettu; selvästi näkyi, että rakentajalta ei
+puuttunut rahoja.
+
+Seuraavana syksynä muutti siihen ritari Ankerschmidt'in perhe: vanha
+herra sotamiehen ryhdillä ja kaksi hänen tytärtänsä.
+
+Hänen huoneenhaltiansa ja palkollisensa olivat kaikki vieraalta maalta
+tuodut. Garanvölgyin väki oli sentähden varsin vähän seurustellut
+heidän kanssaan, ja sillä tavoin saattoi vanha tilanhaltia elää
+rauhassa, keneltäkään tietoja naapuristaan saamatta.
+
+Garanvölgyillä oli vanha pehtori, joka oli pysynyt paikallaan, kun
+myrsky hajoitti nuoremmat sinne tänne. Hän oli jo liiaksi lihava
+mainetta etsimään. Siitä huolimatta oli kuitenkin hänkin ollut jonkun
+aikaa nostoväessä Kassa'n seuduilla; onneksensa oli hän ensimmäisten
+joukossa, jotka sieltä takaisin palasivat; toipa hän muassaan vielä
+pyssynsäkin, jota hän sitte seuraavina kovan onnen päivinä salaisesti
+talletti.
+
+Herra Kampós[16] oli hyvin harjaantunut maanviljelyksessä ja oli
+tieteensä perinjuurin oppinut, vaikkei hänen tapansa ollut koskaan
+siitä puhua. Hän tavallisesti puhui vaan suurista asioista.
+Politiikista. Kenen hän kerran sai puheillensa, sille hän sellaisia
+asioita kyllästymään asti lateli.
+
+Jos hänen isäntänsä oli passivisen vastarinnan mies, oli hänellä aivan
+päinvastainen luonto. Jos hänen isäntänsä ei polttanut tupakkaa, siitä
+syystä, että monopoliumi oli toimeen pantu, näytti hän päinvastoin,
+että juuri sentähden on kiellettyä tupakkaa polttaminen. Mistä hän
+semmoista sai? Se on hänen salaisuutensa. Hänellä ei koskaan ole mitään
+matkapassia, mutta kulkee kuitenkin kaikkialla vartioita pelkäämättä.
+Jos hän jolloinkulloin taitaa heille kiusaa tehdä, katsoo hän sitä
+suureksi ansioksi. Pellolla menee hän työmiesten luokse ja juttelee
+heidän kanssaan valtakunnan asioista. Hän ei tarvitse sitä, mitä
+sanomalehdissä seisoo. Hänellä on paremmat tiedot. Härän-ajajia kulkee
+kylän kautta Serbiasta, Rumäniasta, kuormankuljettajia Puolasta: näiltä
+hän urkkii uutisia, näiden kautta tietää hän kaikki, mitä Europassa
+tapahtuu ja jota sanomalehdet eivät saata kertoa. Ja hän on kaukana
+epätoivoon joutumasta; päinvastoin on hän ihan varma siitä, että mitä
+keväällä ei tapahtunut, se on syksyllä tapahtuva, varma kuin kuolema.
+Hänen tapansa oli säännöllisesti päättää näillä sanoilla: "no, no!
+kyllä minä vielä syön viinirypäleitä pehmeän leivän kanssa!"
+
+Jotka käsittävät tätä salamietteistä sananpartta, tietävät, mikä hirveä
+väitös se on unkarilaiselta, että hän joskus vielä tahtoo syödä
+rypäleitä pehmeän leivän kanssa!
+
+Kampós herra oli sen ohessa isännällensä erinomaisen uskollinen.
+Garanvölgyi saattoi jättää hävinneen taloutensa hänen huostaansa yhtä
+turvallisesti, kuin jos joku hallituksen asiamies olisi sitä silmällä
+pitänyt. Jos joku petti Garanvölgyiä, ei Kampós herra saanut rauhaa
+ennenkuin vuorostaan oli pettäjän pettänyt. Jos Iczig[17]
+vehnän-näytteestä poimi pois lusteen siemenet ja vastaan-ottaessaan
+vaati yhtä puhdasta vehnää, kosti Kampós sillä tavoin, että seuraavalla
+kertaa antoi Iczig'ille koetusviinaa jäätyneessä pullossa ja petti
+häneltä siten pari astetta. Semmoisista toimista nuhteli häntä
+tavallisesti herra Adam.
+
+-- "Se on hirveätä, kuinka Unkarin kansa turmeltuu tässä sortotilassa!
+Tämä rehellinen, suora, sydämellinen kansa oppii pettämään, takaisin
+pettämään, valehtelemaan, väärin vannomaan."
+
+-- "Inculpata tutela" (pakko-suojelus), lausui silloin Kampós.
+
+Herra Adam tarkastikin ainoastaan sentähden Kampós'in tilikirjoja,
+jottei tuommoisia repressalioita niissä löytyisi.
+
+Mutta todellakin eriskummaisia kohtia tavataan tämmöisen unkarilaisen
+huoneenhaltian tileissä.
+
+Niissä on esimerkiksi yksi menojakso: "_Köyhäin poikain[18] hyväksi_",
+joka sisältää:
+
+"Leipää, silavaa, viiniä, viinaa, viitta, saappaat, hattu;" harvemmin
+"rahaa", mutta sitä useammin "yksi porsas."
+
+Kuinka ulkomaan ekonomit tätä nauraisivat, jos siitä tietoa saisivat!
+Jakelevat ruokaa rosvoille, eivätkä anna heitä ilmi piirikunnan
+komisarjukselle!
+
+Mutta jättäkäämme asia sikseen; minä en ota sitä tässä tarkemmin
+selittääkseni.
+
+Kerta taas tätä menojaksoa tarkastellessaan havaitsi Garanvölgyi siinä
+seuraavat kohdat:
+
+"_Sándor'ille_[19] leili ménes'in-viinia..."
+
+"Sándor'ille yksi pari hirvennahkaisia saappaita..."
+
+"Item: Sándor'ille villainen ihokas..."
+
+"Ditto: Sándor'ille hänen repeteri-kellonsa korjauksesta 3 florinia."
+
+"Samoin: Sándor'ille eräisin tarpeisin 10 florinia."
+
+Herra Garanvölgyi tiesi kysymättäkin aivan hyvin, mihin köyhäin poikain
+luokkaan mainittu Sándor kuului. Kunnon mies, pakolainen, joka koettaa
+välttää kohtaloansa ja jonka täytyy viettää päivänsä piilossa, tänään
+täällä, huomenna tuolla. Missä hän tunnetaan, sieltä hänen on
+pakeneminen. Kylläksi kurjuutta. Suuri kysymys: eikö olisi parempi
+astua sota-oikeuden eteen ja sanoa: "minä tulin, hyvät herrat, mitä
+olen velkaa? Tahdon maksaa."
+
+Garanvölgyin kuitenkin tässä asiassa pisti hiukan vihaksi, että ken
+hyvänänsä tämä kovin surkuteltava ihminen olkoonkin, hän kuitenkin
+semmoisessa tilassa saattaisi vaatimuksiansa vähäisen alentaa.
+
+-- "Minä en sano sitä, ettei hänelle tule viiniä antaa, mutta miksi
+juuri ménes'ia?"
+
+-- "Jättäkää se siksensä, kunnioitettu herra", jupisi tuo lyhytläntä
+mies, jota tämä muistutus ei ensinkään miellyttänyt.
+
+-- "Entäs hirvennahkaiset saappaat? Ei itsellänikään koskaan ole ollut
+semmoisia, ei ainakaan maalla."
+
+-- "Tuon raukan jalkoja arastaa kovin muissa saappaissa."
+
+-- "Sitte repeteri-kellon korjaus."
+
+-- "Senhän olen minä hänelle lahjoittanut."
+
+-- "Sekin vielä lisäksi! No, mutta eräisin tarpeisin? Mihin helkkarin
+tarpeisin olette antanut hänelle kymmenen florinia?"
+
+-- "Pyydän nöyrimmästi, kunnioitettu herra, älkää suvaitko kysyä noin
+paljon. Tahtoisin sanoa, että ennemmin antaisin ne omista varoistani,
+ellen tietäisi, että kunnioitettu herra kovasti katuisi sitä, jos
+kerran saisi tietää, kuka se oli, jota hän soimasi."
+
+Salaisuus ei tehnyt Garanvölgyiä uteliaaksi, hän lausui siihen vaan:
+
+-- "Joku on taas tehnyt teidät narrikseen."
+
+-- "Suokaa anteeksi -- ei tällä kertaa. Älkää sitä sanoko! Semmoinen
+asia, josta kerran olen tullut vakuutetuksi, ei ole mikään hairaus."
+
+-- "Älkää sitä väittäkö! Ettekö äskettäin antanut uutta viittaanne
+jollekin, joka vakuutti olevansa Bem'in adjutantti, vaan jonka te
+viikon perästä sen jälkeen Eger'issä tapasitte kyyppärinä."
+
+-- "No, se tapahtui silloin, yhden kerran, se on totta. Mutta nyt ei
+ole ensinkään epäilemistä, että se on hän."
+
+-- "Ken?"
+
+-- "No, jos sen ilmoitan, hypähtää kunnioitettu herra heti ylös pöydän
+vierestä ja pyytää minua kohta viemään itseään hänen luoksensa."
+
+Herra Adam pudisti päätään.
+
+-- "Miksi hän nimittää itseään?"
+
+Tuo kelpo, pieni, lyhyenjäntterä mies joutui hetkeksi hämille:
+ilmaisisiko hän tuon suuren salaisuuden? Se oli jo hänen kielensä
+päässä, mutta hän painoi sen taas alas; sitte se tuli hänen nenäänsä ja
+hän kynsi sitä; vihdoin se tunkeusi hänen silmiinsä, ilmestyen siellä
+kahden suuren kyyneleen muodossa, jotka, kun hän niitä palleroisella
+kädellään pyyhki pois, vuotivat tunnustuksena ääneen ulos hänen
+suustaan.
+
+-- "Hän se on, hän se on, meidän ikuisesti muistettava Sándor
+Petöfimme..."[20]
+
+Herra Adam löi väkevästi nyrkkinsä pöytään ja huokasi sen jälkeen
+syvästi.
+
+Huokaus puhui runoilijan muistoksi, lyönti oli sille aiottu, joka
+anastaa tämän jumaloitun nimen.
+
+-- "Oletteko koskaan tuntenut Petöfiä?" kysyi hän murheellisesti
+huoneenhaltialta.
+
+-- "Miksen olisi häntä tuntenut, osaanhan kaikki hänen värssynsä
+ulkoa."
+
+-- "Mutta oletteko nähnyt häntä elävältä?"
+
+-- "Elävältä häntä en ole nähnyt, mutta minä saatan häntä aivan
+elävästi mieleeni kuvailla."
+
+-- "Hänen kuvaansa te ette ole nähnyt?"
+
+-- "Sen laitaa eivät maalarit ymmärrä."
+
+-- "Onko hän tuon muotoinen?" kysyi Garanvölgyi, avaten albumia, jossa
+runoilijan muotokuva oli nähtävänä.
+
+-- "Oi, hän on nyt muuttanut kasvonsa ihan toisenlaisiksi, jottei häntä
+tuosta kuvasta tunnettaisi."
+
+-- "Mutta sanokaapas, mitä syytä teillä on uskoa häntä Petöfiksi?"
+
+-- "Se, että hän kaikista osaa sepittää värssyjä. Joka päivä kirjoittaa
+hän niitä vaikka viisikolmatta, joista toinen on toista kauniimpi."
+
+-- "Tahtoisin mielelläni nähdä yhden semmoisen runon."
+
+-- "Vaikkapa sata, heti paikalla; pyydän teitä vaan vähäisen
+odottamaan."
+
+Ja tuo innokas isänmaan-rakastaja veti liivintaskustansa esiin
+kynäveitsen, jolla rupesi ratkomaan auki takkinsa alustaa: sinne sisään
+neulottuina säilytti hän noita kalliita, mutta pelättyjä runoja.
+
+-- "Näyttäkääpäs! Tuo käsiala, sen näen jo kaukaa, ei ole Petöfin."
+
+-- "Hja, sillä hän on muuttanut senkin, jottei hän sen kautta joutuisi
+kiinni."
+
+Garanvölgyi otti nuot kaikenlaisille paperirääsyille kirjoitetut runot
+ja alkoi niitä lukea.
+
+Tietysti ne olivat hirveintä riimin-töherrystä, mikä koskaan vielä on
+ollut lämmityksen apuna sanoman-toimittajan kammissa.
+
+Adam herraa ei nyt enää suututtanut petos, vaan huoneenhaltian
+typeryys.
+
+-- "Rakas ystäväni", sanoi hän, laskien kätensä papereille, joita
+Kampós jo innokkaasti halusi takaisin, saadaksensa niitä taas poveensa
+neuloa, "oletteko kuullut juttua yksinkertaisesta miehestä, joka
+pimeässä läski-mykyjen sijasta, joita vaimo hänelle oli keittänyt, söi
+samana päivänä syntyneet pienet kissanpojat?"
+
+-- "Olen", vastasi lyhytniskainen mies, mutta ei käsittänyt ensinkään,
+mitä yhteyttä näillä molemmilla asioilla keskenänsä oli.
+
+-- "Ja luuletteko, että kenelläkään olisi niin huono maisti, ettei hän
+voi eroittaa kissanpoikia läski-my'yistä, ennenkuin on ne syönyt?"
+
+-- "En suinkaan minä."
+
+-- "Mutta minä luulen. Tehkää hyvin -- tässä kissanpojat!" Ja tämän
+sanottuaan antoi hän hänelle takaisin epäperäiset runot.
+
+Kampós herran muoto meni nyt semmoiseksi kuin maksajan, jonka
+rahaseteleitä väitetään "vääriksi." Ihmisen on vaikea uskoa, että mitä
+hän tähän asti täydellä luottamuksella on hopeana pitänyt, vastedes ei
+ole muuta kuin paljas fidihus. Tämän mukaan olisi hänen ollut
+luopuminen kaikista niistä, mitä hän tuolta "suurelta pakolaiselta"
+tähän asti oli saanut salaisesti tietää? Tämän mukaan ei tuo salainen
+kirjeenvaihto Bem ukon kanssa olisi totta. Tämän mukaan olisi siis
+tuokin lohdutus siksensä heitettävä, että Aasiassa vielä löytyy
+skytho-magyareja, seitsemän heimokuntaa, joiden vaan tarvitsee rakentaa
+silta Bosporin ylitse, tullaksensa tänne. Vaan tässä on enemmän
+luopumista, kuin mitä yhdeltä ihmiseltä ennen aamiaista saapi vaatia.
+
+-- "Mutta, suokaa anteeksi, kun hän niin elävästi osasi esiin tuoda
+kaikki ne vaivat, joitten kautta hän pelastui tappelusta ja mitenkä hän
+siitä pakeni, että hänen puhuessansa sen melkein edessänsä näkee. Kun
+Segesvár'in tappelun jälkeen kokonainen sotnia kasakoita ajoi häntä
+takaa, asettui hän selkä puuta vastaan ja antoi niiden lähestyä;
+seitsemän heistä hakkasi hän maahan; kahdeksannen halkaistuansa särkyi
+häneltä miekka satulanpukaan. Silloin teki hän itsensä kuolleeksi
+eivätkä kasakat enää häneen kajonneet. Mutta sen jälkeen tulivat
+saksilaiset tappelun perästä kaatuneita hautaamaan. Hän riisui
+kaatuneelta kasakalta turkit, veti ne yllensä ja puki kasakan omaan
+attilaansa;[21] ja se oli hänen pelastuksensa, sillä kun saksilaiset
+tutkivat attilaa, löysivät he siitä hänen taskukirjansa, jossa oli
+120,000 florinia amerikkalaisissa pankinseteleissä sekä yksi sotalaulu.
+Setelit polttivat he, laulun huomasivat Petöfin tekemäksi ja silpoivat
+kasakalta pään hänen sijastansa. Hänet he sitte hautasivat; mutta
+ylimmäiseksi kun oli sattumalta laskettu, kaivoi hän itsensä yöllä ylös
+maasta ja pakeni metsäteitä pois. Seuraavana päivänä kuuli hän jo
+itseänsä takaa ajettavan. Silloin joutui hän eräälle purolle, joka
+juoksi maanalaiseen koloon. Hän syöksi sinne sisään; kolme päivää
+kuleksi hän pimeässä maan alla, veden ajamana, kunnes neljäntenä
+päivänä puro hänet taas toi ulos maan toiselle puolelle, juuri
+Unkariin."
+
+-- "Luulinpa jo: Amerikkaan."
+
+-- "No, minä näen, ettette mieli mitään uskoa, sentähden en virka tämän
+enempää. Liikuttava tapaus se kuitenkin on, että joku Bihar'ista on
+tullut Borsod'iin, matkalla syömättä muuta kuin kuusensiemeniä."
+
+-- "Varsinkin Suuri-Kumanian poikki, jossa ei mitään kuusia kasva.
+Mutta se on hyvä. Minä uskon jo 'kaikki', kun vaan käsketään. -- Koska
+kuitenkin tuo mainio runoilija itse ja minä olimme varsin hyvät
+tuttavat, niin sanokaapa, eikö hän ole lausunut mitään halua tavata
+minua?"
+
+-- "Voi, joka päivä puhuu hän teistä, kunnioitettu herra. Mutta hän
+sanoo: minä en tahdo tavata vanhaa ystävääni, jotten saattaisi häntä
+mihinkään pulaan."
+
+-- "Se jalo sielu!"
+
+-- "Pyydän nöyrimmästi, älkää ivatko häntä! Hän tietää enemmän kuin
+me." Tässä katsoi Kampós varovasti ympärillensä, joka ei ollut vähäinen
+asia hänen lyhyelle niskallensa, nähdäksensä kuultelisiko kukaan, ja
+sitte suutansa kämmenellään puoleksi peittäen kuiskasi hän herra Adamin
+korvaan: "Näinä päivinä antoi hän minulle tiedoksi, että tämä Ritter
+ainoastaan sen vuoksi on muuttanut tänne kylään, jotta hän saisi
+tietää, mitä kunnioitettu herra puhuu, ja siitä hän eräiltä tahoilta
+saa vuosittain kymmenentuhatta florinia."
+
+Adam herra purskahti nauruun tästä hirmutiedosta.
+
+-- "Todellakin, rakas ystäväni, uskokaa pois, että nuot eräät tahot
+siitä tiedosta, mitä minä puhun, eivät pane alttiiksi kymmentä
+äyriäkään. Vaan kuitenkin, jos teidän salainen hoidokkaanne noin hyvin
+muistaa minua, tehkää hyvin ja kysykää häneltä, muistaako hän vielä,
+missä ja koska me kohtasimme toinen toisemme Wien'issä; missä
+hotellissa ja millä sanoilla me toisistamme erkanimme?"
+
+-- "No, siitä saan heti paikalla häneltä tiedon."
+
+Tämän sanottuansa Kampós herra tuskin malttoi odottaa siksi, että oli
+tilikirjat takaisin saanut; hän riensi kotia ja juoksi sitte siihen
+salaiseen piilopaikkaan, jossa hänen oli tapa ruokkia pakolaistansa.
+
+Missä paikassa tuo salainen turvalinna oli? Sen ilmi antaminen nyt _jo_
+olisi synkintä petosta, ilkeintä kavallusta. Älkäämme tiedustelko tätä
+Kampós herran salaisuutta.
+
+Siinä kylläksi, että tuo kunnioitettava, innokas isänmaan-ystävä kahden
+tunnin kuluttua, posket punaisina ja väsymyksestä läähöttäen, niinkuin
+etäältä tuleva tahi pitkän mutkan tehnyt, taas tulla puuskahti sisään
+herra Adamin luokse.
+
+Tämä oli jo unhottanut koko asian. Hän luuli, että valkea oli
+valloilleen päässyt.
+
+-- "Olen puhunut hänen kanssansa!" huohotti tanakka herra; "tulen hänen
+luotansa. Tulen kuin tulenkin. Tokko hän muistaa yhtymystä Wien'issä?
+Suokaa anteeksi!"
+
+-- "Vai niin! Mutta pyyhkikää ensiksi hiki pois otsasta, oikeinpa se
+valuu tukastanne."
+
+-- "Kiitän nöyrimmästi; minun ei ole nälkä." Hän ei tietänyt, mihin
+vastasi, niin täynnä hänen päänsä oli "pää-asiasta." -- "Niin, syyskuun
+27 p:nä 1848 yhtyivät Wien'issä 'Kultaisessa karitsassa' Petöfi ja
+kunnioitettu herra Adam Garanvölgyi. Silloin erosivat he toisistaan
+näillä sanoilla."
+
+Tässä pysähtyi innostunut mies hengähtääksensä; ja jotta jok'ainoa sana
+tulisi oikein kerrotuksi, veti hän esiin lompakkonsa takin-taskusta.
+Suurella näppäryydellä aukasi hän siitä salaisen sopen; tähän oli
+jotain merkitty hänen omalla salakirjoituksellaan, jonka johtona oli
+se, että vokalien sijasta käytettiin numeroita 1, 2, 3 j.n.e.,
+jommoisesta kirjoituksesta oli hirveän vaikea saada selkoa. Tämän
+salakirjoituksen avulla hän vielä kerran vakuutti itseänsä
+puheenalaisen lauseen todenperäisyydestä; varovalla katsannolla
+lähestyi hän sitte herra Adamia, asettui ihan hänen viereensä ja,
+osoittaen sormellaan noita salaisia rivejä, katsoi vilkkailla silmillä
+Adam herran vakaisin, hyväntahtoisiin kasvoihin, tutkiaksensa niistä
+lauseen vaikutusta.
+
+-- "Viimeiset sanat olivat: tappelu-tanterella tapaamme toisemme!"
+
+Kampós ei ollut odottanut mitään vähempää, kuin että herra Adam nämät
+sanat kuultuansa vaipuisi selkänsä takana seisovaan nojatuoliin ja
+vapisevin huulin huutaisi: "se on hän!" Kuinka suuri oli siis hänen
+hämmästyksensä, kun tämän odotetun katastrofin sijasta Garanvölgyi
+kylmäverisesti veti esiin lompakkonsa, otti siitä kymmenen kappaletta
+hopealla ja kullalla koristettua viiden florinin Reichsschatzschein'ia
+ja häijynparisesti lausui:
+
+-- "Se on hyvä, rakas Kampós; juoskaa vielä kerta takaisin tuon
+arvoisan 'Armer rajsender'in' (matkustaja raukan) luokse ja sanokaa
+hänelle, että Petöfi on jättänyt jälkeensä sen kirjallisen todistuksen,
+ettei hän ikänä mene Wien'iin; minä taas en tietääkseni vielä koskaan
+ole ollut edes matkalla Wien'iin päin. Tämä vähäinen raha antakaa
+hänelle matkakustannuksiin."
+
+Kampós herrasta tuntui, kuin hänen oikean jalkansa alta maa kohoisi,
+vasemman alta taas vaipuisi, niin että hän oli pakoitettu tarttumaan
+kiinni takkinsa nyöreihin, jottei menettäisi tasapainoa. Olisiko siis
+kuitenkin tekemistä petturin kanssa? Se on hirveä tieto semmoiselle
+kunnialliselle ihmiselle, joka luulee jokaista yhtä rehelliseksi,
+hartaaksi, viimeisen paitansa antavaksi isänmaanrakastajaksi, kuin itse
+on.
+
+Itse hän ei tietänyt, kuinka se oli tapahtunut; se on vaan varma, että
+kun hän taas nosti päätään, pyytääksensä herra Adamilta lisäksi
+selityksiä, hän huomasi käyvänsä maisi-pellon äärellä. Kartanosta tänne
+asti kulkeissaan ei hän ajatellut tämän maailman asioita. Vasta täällä
+hiljaa kahisevien maisi-vainioin keskellä alkoi hän taas tointua ja,
+miettien mitä oli kuullut, katsoi hän sitä ikuista kadotusta
+ansaitsevaksi synniksi, jos ei viimeiseen sanaan asti pitäisi herra
+Adamin puhetta pyhänä ja totena. Sen mukaan oli siis tuo toinen
+hirveällä tavalla poikennut totuudesta. Sen mukaan oli tuo ihminen
+pitänyt häntä äärettömänä narrina! Hän oli joka yö, kun jo kaikki
+talossa nukkuivat, ottanut ruokakorin ja vienyt sen pimeässä tiettömien
+peltojen kautta viinitarhaan; siellä teki hän suuren mutkan,
+hiipiäksensä toiselta taholta viinihuoneesen, jossa hän piti
+turvattiansa kätkettynä; tämän huviksi pelasi hän pois joka päivä neljä
+viisi florinia vaivalla ansaitusta palkastansa; hän vaatetti häntä,
+lahjoittipa hänelle vielä kellonkin, jotta hän tietäisi, mikä aika oli.
+Näitä hän ei kuitenkaan yhtäkään katunut. Mutta haikeasti valittaen
+syytti hän häntä noista katkerista mielenkuvituksista, joita tämä niin
+runsaasti oli hänelle tuhlannut. Kuinka hän oli hänestä huolta pitänyt!
+kuinka hänen tähtensä ollut peloissaan, kuinka monta yötä valvonut!
+häntä ei maittanut ruoka eikä juoma, aina vaan oli toinen hänen
+mielessään. Ja sitte nuot kauniit, petolliset unelmat, joita hän puhui
+hänen päänsä täyteen: loistavista, mainehikkaista, onnellisista
+tulevaisuuden päivistä unkarilaisille! Unkarin onnellisempi tulevaisuus
+on siis kaikki pelkkää valhetta?! Tätä hän alati mielipahalla ajatteli.
+No niin, mutta kaikki nämät on hän myöskin hänelle sanova, jahka he
+vaan sattuvat yhteen. Kun on juljennut pitää pilkkana hänen rehellistä,
+isänmaallista sieluansa!
+
+Tällä kertaa hän ei poikennutkaan mihinkään polulta, vaan kulki suoraan
+sitä tietä, joka meni viinihuoneesen. Sinne tultuansa avasi hän
+ulko-oven ja astui sisään, vihoissaan painaen hattuansa syvemmälle
+päähän ja muistaen tähän asti olleensa niin yksinkertainen, että
+tikapuita myöten oli ryöminyt katolle ja sieltä luukusta puikahtanut
+holhottiansa tervehtimään. Jospa olisi edes tämän tekemättä jättänyt!
+
+No, mutta hänkin on tästä nyt osansa saava! Kuinka hän on hämmästyvä,
+havaitessaan että entinen jumaloitsijansa suoraan astuu hänen eteensä,
+hattua päästänsä ottamatta!
+
+Kampós herra työnsi pois tieltään pari tyhjää viinitynnyriä, jotka
+olivat vieritetyt porstuaan sentähden, ettei huone näyttäisi asutulta,
+meni vihasta kuohuvalla mielellä "lepopaikan" ovelle ja astui siitä
+kolkuttamatta sisään.
+
+Häntä odotettiin.
+
+Tuo kuuluisa mies, jota siksi, kuin kenties saamme selkoa hänen
+todellisesta nimestänsä, olemme pakoitetut nimittämään "kunnioitetuksi
+herra Onnettomaksi", oli jo tuntenut sahramin hajua[22] sen verran,
+että tästä tiedustelemisesta pihti syntyisi hänelle; hän oli sentähden
+ryhtynyt semmoisiin toimiin, että hädän tullessa voisi olla tappeluun
+valmiina, s.o. hän oli turvalliseen paikkaan korjannut kaikki, mitä
+hänellä tuvassa oli käytettävissään: kellon, kamman, pöytäkalut ja
+käsiliinan; yllensä oli hän pukenut kaikenlaisia vaatteita:
+päällimmäisenä oli uudenaikuinen, sämpylän-värinen talvitakki, jonka
+sivutaskusta punaisen silkki-nenäliinan kulma hohti näkyviin.
+
+Tämä suuri mies oli aivan pulska ulkomuodoltaan, että hän vaikutti
+kunnioitusta heikkosydämisissä ihmisissä. Hänen vartalonsa oli pitkä,
+suora, sankarin kaltainen; viikset sysimustat, niinkuin kahden
+kysymysmerkin hännät ylöspäin kierretyt; sileäksi ajettujen poskien
+alla puolikuun muotoinen tuuhea parta; kasvot punaiset ja pulleat;
+musta tukka keskeltä kahtia jaettu, niinkuin János Hunyadi'n
+muotokuvassa nähdään. Hänellä oli Unkarilaisen kasvot, niin suopeat,
+rehelliset, avonaiset, että kuka hyvänänsä ensi katseessa kenties olisi
+niistä pettynyt.
+
+Minä en sitä mainitsekaan Kampós herraa nuhdellakseni, että hän, kun
+taas näki miehen edessään ruumiillisessa muodossa, heti unhotti
+päätöksensä ja kaappasi niin sievästi hatun päästään, kuin jos se vaan
+unhotuksesta siihen olisi jäänyt.
+
+-- "No, hyvä herra, mikä toi teidät taas takaisin luoksemme?" puhui
+hänelle tuo arvoisa onneton semmoisella armollisella halpuudella, jolla
+joku prinssi vastaan-ottaa kunnioitusta osottavan lähetyskunnan.
+
+Kampós herra joutui, suoraan sanoen, suuresti hämille. Kun hän kuuli
+tämän sydämen pohjasta lähtevän metalli-äänen, oli hänen mahdoton
+uskoa, että sekin voisi olla valhetta, ja sattumalta katsahtaen hänen
+silmiinsä, oli hän milt'ei suudella hänen kättään ja pyytää häneltä
+anteeksi, ennenkuin lausuisi, millä häntä aikoi loukata.
+
+-- "Hyvä herra! Pyydän sata kertaa anteeksi. Tulen nyt armollisen
+herran luota, herra Garanvölgyin luota. Älkää pahastuko, mutta
+armollinen herra sanoi todellakin, ettei hän muista omasta puolestaan
+koskaan olleensa Wien'issä; sen vuoksi..."
+
+Arvoisa onneton astui askelen taaksepäin, vaati, vasemmalla kädellä
+viitaten, vaiti-oloa ja keskeytti häntä liikutetulla äänellä:
+
+-- "Älkää puhuko enempää! Minä päästän teidät siitä."
+
+Kampós herra hämmästyi kovin ja katsoi sopivimmaksi anteeksi-pyynnön
+osotteeksi avata kädessään pidettyä lompakkoansa.
+
+Suuri mies laski käsivartensa ristiin rinnalleen ja lausui, katkerasti
+päätään pudistaen, varsin murheellisella äänellä Kampós'ille nämät
+soimaavat sanat:
+
+-- "Minä ymmärrän sinut, ihminen! Tämä siis on unkarilaisten
+ystävyyttä! Tämä suurten nimien sädekehä! Häpeä ja häväistys! Kun
+kunnottomasti asettaa paulan vainotun patriotan eteen, jotta tämä
+siihen takertuisi! Kun kavalalla jesuitan-juonella tiedustelee häneltä
+sanoja, joista sitte sopii hänelle huutaa: 'pereat!' -- Minä tunnen
+teidät. Te, jotka pelkurimaisesti olette karttaneet vaaraa, koetatte
+nyt, jottei semmoisen vainotun isänmaan-puolustajan läheisyys saattaisi
+teidän kurjaa elämäänne vaaran alaiseksi, päästä hänestä irti. Häpeä
+sille kansalle, joka semmoisia sikiöitä suuriksi miehikseen nimittää!
+Petosta, kavaluutta joka askelella! Salaisuutemme uskomme vakojille,
+päämme laskemme salamurhaajain käteen, onnellisuuttamme pitävät pahat
+henget leikkikalunaan. Vaan vapiskaa! Koston päivä on tuleva ja se on
+oleva kauhea päivä. Muistakaa silloin, että olette kadehtineet
+leipäpalaa vainotulta patriotalta ja sulkeneet oven häneltä. Vapiskaa!
+vapiskaa!"
+
+Kampós herra kehottamattakin jo vapisi kiireestä kantapäähän asti. Hän
+arveli, ettei tätä hirveää uhkausta vastaan mikään olisi niin hyvä
+suoja, kuin noiden viidenkymmenen florinin antaminen.
+
+-- "Pyydän nöyrimmästi anteeksi; armollinen herra lähettää tässä
+viisikymmentä florinia."
+
+-- "Hahaha!" huudahti jalo mies, kiivaasti tarttuen tarjottuihin
+pankinseteleihin semmoisella hurjistuneella liikunnolla, että Kampós
+herra ei mitään vähempää odottanut, kuin että hän heti paikalla ne
+kappaleiksi repisi. "Viisikymmentä florinia!" huusi katkerasti
+pakolainen, kohottaen noita kymmentä kappaletta Reichsschatzschein'ia
+taivasta kohden. "Näetkö tätä, isänmaani? Minä, joka kymmenen kertaa
+uhrasin edestäsi henkeni, joka verelläni kastelin ääriäsi toisesta
+päästä toiseen, minä saan nyt palkaksi siitä viisikymmentä florinia. Oi
+kurja, hylätty isänmaani!"
+
+Kampós herran sydän oli todellakin kovin heltynyt ja hän rupesi jo
+hapuilemaan nenäliinaansa takataskusta, jonka hankkeen ylhäinen mies
+kuitenkin väärin käsitti, sillä hän ryntäsi äkkiä häntä vastaan ja,
+tarttuen hänen rintapieleensä, kiljasi:
+
+-- "Tunnusta, valapatturi, että minulle lähetettiin sata florinia ja
+että siitä olet viisikymmentä pidättänyt!"
+
+Mutta tämä oli jo semmoinen sana, josta itse Kampós herrakin saattoi
+vimmastua.
+
+-- "No, mutta kuulkaa toki, herra, sitä älkää minulle sanoko! Jos ette
+minua usko, niin tulkaa kanssani armollisen herran luokse, puhutelkaa
+häntä itseä. Minua älkää epäluulon-alaisena pitäkö. Katsokaa!"
+
+Suuri pakolainen mittasi pöyhkeällä silmäyksellä lyhyttä miestä ja
+tukki ylpeän-rehtavalla äänellä hänen suunsa:
+
+-- "Minä ylenkatson teitä, sinua, sinun herraasi ja hänen viheliäisiä
+almujansa", ja tuota viheliäistä almua molempien käsiensä välissä
+vihaisesti hieroen -- pisti hän sen taskuunsa.
+
+Ja vielä kerran ylenkatseellisesti silmäillen pienen tilintekijän
+lyhyen-jäntterää ruumista, lähti hän juhlallisin askelin pois
+huoneesta.
+
+Kaiken tämän katkeruuden ohessa oli hänellä kuitenkin vielä niin paljon
+mielenmalttia, että hän pöydällä olevista molemmista hatuista otti
+mukaansa paremman, joka sattui olemaan Kampós herran, tälle muistoksi
+sen sijaan jättäen vanhan Kalabrian konsonsa.
+
+Porstuan ovella seisahtui hän ja huomaten, että tuon kunnon miehen
+silmät yhä tirkistivät hänen jälkeensä, kääntyi hän vielä kerran
+takaisin ja, laskien kätensä otsalleen, puhkasi:
+
+"_Nagy a világ, végtül végig bujdosom_."
+
+(Laaja on maailma, äärestä ääreen sen kierrän).
+
+Ja hän syöksi ulos.
+
+Kampós herra oli omasta mielestään kuin pahantekijä. Jos se kuitenkin
+olisi ollut "hän!" Millä jaloudella hän puhui! Kuinka hän oli
+kiivastunut! Tuskin sopinee epäillä, että hän kuitenkin oli joku. Jos
+mikä onnettomuus kohtaa häntä, ei Kampós herra koskaan voi saada
+omantunnon rauhaa.
+
+Hän otti itselleen muistoksi pakolaiselta sinne jääneen vanhan hatun ja
+pani sen tallelle erääsen kirstuun.
+
+Vaan tuo lause: "Nagy a világ, végtül végig bujdosom!"
+
+Tämän säkeen on todellakin tuo suuri runoilija kirjoittanut.
+
+Mutta suuri pakolainen vielä samana hetkenä pakeni -- ei maailman
+toiseen päähän, vaan kylän toisessa päässä olevaan kastelliin, jossa
+hän esitti itsensä Ritter von Ankerschmidt'ille Sáros'in
+vapaajoukon[23] jäseneksi, jota hallitus ei ollut kylläksi palkinnut ja
+joka, komitatin asujamiston vainon alaiseksi jouduttua, oli pakoitettu
+vaeltamaan pois muihin komitateihin, palkintoa ja arvonsaantia
+etsimään.
+
+_Tällä matkalla_ oli hänen nimensä Richard Marczián. Ei tosin niin
+loistava, kuin se, josta häntä viimeiseksi oli karkotettu, mutta hyvä
+kyllä jokapäiväiseksi tarpeeksi -- niin kauan kuin se ei revennyt.
+
+
+
+
+III.
+
+Vanha sotamies ja hänen perheensä.
+
+
+Ritari Ankerschmidt oli kyrasieri-majurina asunut monta vuotta
+Unkarissa; hän oli oppinut tuntemaan tasankomaan kaupungit ja viihtyi
+siellä varsin hyvin.
+
+Seurasi sitte semmoiset vuodet, joina hän näki entiset tuttavansa,
+niitten joukossa asekumppaneitansakin, vihollisina edessään. Sekin aika
+oli loppunut.
+
+Haavat, jotka hän tappelukentällä entisten ystäväinsä nostamassa
+taistelussa oli saanut, antoivat hänelle syytä luopua palveluksestaan
+ja peräytyä yksityiselämään.
+
+Hänen vaimonsa oli erään Wien'in pankkiirin tytär, jonka kuoltua hän
+sai noin puolen miljonaa.
+
+Tutkittuansa silloisia rahaseikkoja, jotka eivät olleet nykyisiä
+ensinkään paremmat, tuli sotavanhus siihen päätökseen, että on paras
+panna rahat johonkin häviämättömään omaisuuteen. Unkari oli siihen
+aikaan uusi Amerikka, jossa Ritter von Ehrenfels'in neuvoja[24]
+noudattaen ehkä olisi voinut ilmaiseksi saada maata; mutta puhtaasta
+rahasta saattoi varmaankin hankkia itselleen sangen kauniin kartanon.
+-- Valtakunnassa oli silloin yhtäkkiä seitsemänkymmentä miljonaa
+pankinseteleitä joko tuhaksi poltettu taikka muinaisjäännöksiksi
+muuttunut; monet ihmiset olivat velkaantuneet, toiset taas häviöön
+joutuneet; kilpailua vähän, myytävää paljon. Epäilemättä saattoi
+silloin sangen edullisesti päästä varsin uhkean omaisuuden haltiaksi.
+
+Ritari ei myöskään ollut se mies, jota vähäpätöiset esteet olisivat
+peloittaneet. Luonnoltaan jäykkänä, taisteloon ja komentoon tottuneena,
+pani hän luottamuksensa uuden järjestelmän rautaiseen kovuuteen ja yhtä
+paljon omaan päällikön-taitoonsa.
+
+Hänen perhe-advokatinsa, tohtori Grisák, jonka toimeksi hän oli antanut
+kartanon hankkimisen, toimitti hänelle sangen hyvän kaupan rouva
+Pajtay'lle annetun eläketilan ostamalla. Hän sai kaksituhatta holdia
+parasta viljelysmaata 160,000 florinilla, joka siitä oli aivan
+vähäpätöinen hinta. Muut rahat saattoi hän käyttää kartanon
+kuntoon-panemiseen. Tämän oston laadusta ei tosin ritari paljon
+tiennyt; vasta perästäpäin huomasi hän ehdot tuon vanhan kastellin
+suhteen, mutta kun niitä ei käynyt oikaiseminen, tyytyi hän asian
+laitaan ja rakensi sen edustalle.
+
+Ankerschmidt'in taloutta ansaitsi käydä katsomassa, sillä sen
+vertaista tuskin oli likitienoilla. Hänellä oli höyrymylly sekä
+kylvö-, leikkuu- ja puima-koneita; viinapolttimo, syöttöhuone,
+sokurinvalmistus-laitos; pulskeita Mürzburg'in lehmiä ja Yorkshiren
+sikoja, Egyptin mumia-ohraa, oivallisia puna- ja valkojuurikka- sekä
+repsi-vainioita; rakennukset olivat kaikki tulikivellä katetut, ja
+jotta kaikista olisi hyöty, oli pehtorista alkaen halvimpaan renkiin
+asti palkollisiksi otettu ahkeria, raittiita tschekkiläisiä.
+Varovaisuudenkin vaatimuksista oli täydellisesti huolta pidetty. Kaikki
+ulkotöissä oleva väki: jahtimies, metsänhoitaja, sikopaimen olivat
+varustetut oivallisilla kaksipiippuisilla rihlapyssyillä; kastellin
+tornissa oli hätäkello, jonka soidessa vartiajoukon tuli sotamiesten
+tavalla kokoontua määrättyyn paikkaan ja pontevasti torjua mitä
+hullunrohkeata päällekarkausta ehkä tehtäisiin. Joka talli, aitta, lato
+oli varustettu kauas näkyvällä, loistavalla Triest'in "Azienda
+assicuratrice'n" (palovakuutus-seuran) päällekirjoituksella; vieläpä
+vilja-aumoissakin näki pitkäin tankojen päässä tämän kirjoituksen,
+jotta murhapolttajilta kaikki halu katoaisi. Yöllä taas vaeltelivat
+torvilla varustetut patrullit kastellin ympäri, siitä kaikkea vaaraa
+torjuaksensa.
+
+Sillä tavoin saattoi toki Unkarissakin turvallisna elää.
+
+Kylän vastaisessa päässä olevasta toisesta kastellista tiesi
+ritari vaan sen verran, että siinä asui joku äreä, kapinallinen
+oikeuden-istuja, joka jonkun lakitempun tähden, jota ritari ei
+käsittänyt, on suuttunut kälyynsä, ulottaen tätä suuttumustansa myöskin
+ostajaan; pahoittaa häntä vielä toinenkin asia, jota niinikään ei
+ymmärrä kukaan muu, kuin ministerit tuolla ylhäällä ja entiset
+kansan-edusmiehet täällä alhaalla; varsin helppo on kuitenkin olla
+hänen kanssansa torailematta, kosk'ei hän missään käy eikä häntä
+milloinkaan tiellä tapaa.
+
+Ritari oli jo ennen vuotta 1848 jäänyt leskeksi. Silloin pani hän
+molemmat tyttölapsensa erääsen kasvatuslaitokseen, mutta maatilan
+omistajaksi tultuansa otti hän heidät mukaansa Unkariin ja asetti
+heidät erään Wien'istä tuotetun koti-opettajattaren hoidon alaisiksi.
+
+Vanhempi tyttö oli silloin jo baalikuntoinen, nuorempi taas siinä
+ijässä, jolloin romanien lukeminen vielä ei ole virallisesti sallittu.
+
+Neiti Hermine oli solakka, uljas kaunotar, kasvoiltaan monissa kohdin
+isänsä näköinen. Hänellä oli tämän kotkan-nenä, vaikka vienon kaareva,
+kuten naisella ainakin; tämän tuuheat silmäkarvat, mutta ei niin
+armottomasti ryppyyn vedettyinä; hänen silmänsä olivat siniset,
+jonkunlaisen haaveksivan surumielisyyden verhossa, ja hänen
+sievä-kuoppaiset poskensa olivat luonnosta sileät, eikä, niinkuin
+vanhan herran, partaveitsestä. Tällä oli sen lisäksi vielä pitkät
+viikset, jotka hän vuonna 1848 jätti kasvamaan, vaikka hän siihen asti
+oli noudattanut muitten upseerien tapaa ja pitänyt partansa ajettuna.
+Silloin oli myöskin syntynyt tuo sangen omituinen muoti, että viiksien
+arvon enentämiseksi anastettiin joku osa muuten ajetusta poskiparrasta.
+
+Toinen neiti, Eliz,[25] lienee enemmän ollut äitinsä muotoinen, jota
+emme tunteneet. Pieni, pyöreä, hilpeä vartalo; sysimustat, kiehkuraiset
+hiukset; säihkyvät silmät, joka hetki valmiit itkuun ja nauruun;
+pikkuruinen suu, jonka alati täytyi joko puhua taikka laulaa, ja sen
+ohessa mitä herttaisin mielenlaatu, joka pian unhottaa pahat
+vaikutukset, mutta kauan säilyttää hyvät.
+
+Oli juuri päivällisen aika, kun eräs kunnian-arvoinen pakolainen
+ritarille ilmoitettiin tulleeksi.
+
+Perhe istui pöydässä; palvelija sanoi, että eräs onneton
+herrasmuotoinen mies pyysi, että hän laskettaisiin sisään.
+
+-- "Jos hän on onneton, astukoon sisään ja atrioitkoon kanssamme",
+sanoi ritari, jonka ankarat kasvot ja soturin-silmäys eivät suinkaan
+soveltuneet tämmöiseen leppeyteen.
+
+-- "Minä jätän hänelle sijani", sanoi äkisti ylös hypähtäen Eliz.
+
+-- "Mutta, Eliz, mitä ajattelette?" nuhteli häntä neiti Natalie,
+koti-opettajatar: hirveän viisas, oppinut ja hentotunteinen, mutta sen
+ohessa kovin laiha nainen. "Pysykää paikallanne. Georg panee kuvertin
+pöydän päähän."
+
+Onneton herra astui sisään. Hänen olennossaan, esiintymisessään oli
+jotakin vainon-alaista maailman-tuskaa. Hänen maahan painuneet
+silmänsä, hänen ummistetut huulensa osoittivat, mitä sisällistä
+taisteloa hänen oli kestäminen ihmisten hyväsydämisyyteen turvatessaan.
+Kun hän astui ritarin eteen ja kumarsi seuralle, ei hän voinut
+tukehuttaa haikeata huokausta ja hänen äänensä sortui, kun hänen täytyi
+lausua seuraavat sanat:
+
+-- "Hyvä herra! Minä olen vainottu onneton."
+
+-- "Minä tiedän, minä tiedän", vastasi ritari, lyhyesti keskeyttäen
+hänen itse-esitystään. "Asettukaa pöytään! Te tulitte parhaasen aikaan,
+me syömme vasta soppaa."
+
+Pakolainen istui osotetulle sijalle, niin raskaasti ja vapisevasti
+huoaten, kuin hän olisi ollut kuolemaan tuomittu, joka istuu
+viimeiselle atriallensa, ja hän koetti tehdä itsensä niin miellyttävän
+näköiseksi, kuin vaan sen on tapa, joka luulee tuntemattomain naisten
+itseään katselevan.
+
+-- "Herra ritari!" sanoi onneton, lusikan soppaan pistettyänsä. "Se
+jalo ystävällisyys, jolla te vastaan-otatte onnetonta, on teille
+kunniaksi; te ette ole tuhlannut sitä mahdottomalle. Minäkin olen
+taistellut teidän äärellänne."
+
+-- "Vai niin? Sepä varsin kaunista. Mutta syökää, sillä soppa jähtyy."
+
+-- "Kiitoksia!" Tätä seurasi pari lusikallista soppaa; niitten
+välillä vähän pathosta. "Minä olin todellakin palveluksessa."
+(Kaksi lusikallista soppaa). "Verelläni, hengelläni." (Kolme
+lusikallista soppaa). "Minä taistelin oikean asian puolesta, viimeiseen
+hengen-pisaraan asti." (Vielä muutamia lusikallisia soppaa). "Minä en
+pelännyt kuolemaa, en sukulaisteni vainoa." (Taas lusikallinen soppaa).
+"Minä panin alttiiksi kaikki, mitä minulla oli. Lopuksi henkenikin."
+Nyt täytyi onnettoman levähtää, sitte kuin hänellä ei enään ollut
+mitään uhrata, eikä liioin mitään lusikoita.
+
+-- "Missä rykmentissä palvelitte?" kysyi ritari epäluuloisella
+nenän-rypistyksellä.
+
+-- "Minä en taistellut pakosta, hyvä herra; se on suurin ylpeyteni.
+Olin eräässä vapaajoukossa."
+
+-- "Missä vapaajoukossa?"
+
+-- "Szirmay'n."
+
+-- "No ne jättivät minut kerran sievästi pinteesen. Se olivat määrätyt
+kuormastoa suojelemaan, mutta jonkun husari-joukon lähestyessä
+juoksivat he kaikki näkymättömiin; jouduin sentähden ikäänkuin kahden
+tulen, väliin likellä Kassaa. Tekin lienette siinä silloin ollut. Sillä
+muuta kertaa en muista, jossa tuo arvoisa joukko olisi ollut likellä
+minun joukkoani."
+
+-- "Minä olin siinä!" huusi onneton ja pisti samassa suuhunsa kaksi
+palasta tarjottua naudanlihaa. "Yksinäni jäin paikalle, kumppanieni
+paettua. Taistelin väkevämpää vihollista vastaan, niinkuin Horatius
+Cocles ypö yksinäni puusillalla, joka oli rakennettu syvän Hernádin
+ylitse, kunnes vihdoin vihollinen tuotti tykkejä ja muuan väsynyt
+kaksitoista-naulainen kuula sattui rintaani, niin että taintuneena
+syöksähdin alas jokeen."
+
+-- "Tuli ja leimaus! Älkää lausuko noin rohkeita sanoja!" huusi
+siihen ritari, jonka kärsivällisyys rupesi loppumaan. "Väsynyt
+kaksitoista-naulainen -- johon semmoinen sattuu, se on kuoleman oma."
+
+-- "Kuula oli jo kovin väsynyt", selitti vieras.
+
+-- "Kuinka väsynyt hyvänänsä! Kedolla kieriessäänkin, vieläpä
+ryömiessäänkin se kaataa miehen, joka sen tiellä seisoo.
+Kaksitoista-naulainen kuula! Saakeli soikoon! Se on sangen suuri
+herra! -- Miks'ette ota noita maksa-kimpaleita lihan lisäksi?"
+
+Sankari katsoikin nyt parhaaksi jatkaa tykistön tutkimuksiansa
+maksa-kimpaleitten avulla, joita hän siihen tarpeesen käyttikin viisi
+kuusi kappaletta. Niin syntyi muutaman minutin äänettömyys, joka
+myöskin saattoi olla hiljaisen soimauksen osotteena siitä, että hänen
+itse-uhraustaan pyydettiin epäillä.
+
+Vasta kun hän oli vyörytellyt viimeistä palasta paratiisi-kastimessa,
+katsoi hän hyväksi huoaten lausua:
+
+-- "Ja sen tähden täytyy minun pakolaisena kuleksia omassa
+kotimaassani."
+
+-- "Kuinka?" kysyi kenraali. "Osottihan hallitus tietääkseni
+kiitollisuuttaan ansiollisia kohtaan. Ettekö saanut mitään virkaa?"
+
+-- "Minä karkotettiin siitä. Kaikkialla uhkasivat minua salamurhaajat.
+Minun oli pakeneminen."
+
+-- "Eikö teillä ollut äiti kultaista?" kysyi hellätunteisella äänellä
+neiti Natalie.
+
+-- "Hänet murhasivat, minulle kostaaksensa."
+
+-- "Hirveätä! Oliko teillä siskoja?"
+
+-- "Nekin kaikki murhattiin. Kaksi kaunista sisarta. Niin suloisia,
+niin ihania, kuin molemmat neidet tässä. Nekin ovat kuolleet,
+murhatut." Ja tässä putosi pakolaisen hyvin harjotetuista silmistä
+kaksi kyyneltä alas kotletille; hän söi sen semmoisena, pusersipa vielä
+vähän sitrunaakin sen päälle.
+
+-- "Nuorukais parka!" huokasi hiljaisesti miss Natalie.
+
+Ritari ei ollut niin liikutettu. Hän käänsi puheen toiselle tolalle.
+
+-- "Ja minkätähden jätitte herra Garanvölgyin suojeluksen?"
+
+Mutta tämä kysymys ällistytti onnetonta niin, että hän pureksimatta
+nielaisi vast'ikään suuhun pistetyn palasen.
+
+-- "Kuinka teillä on se armo?" kysyi hän hämmästyneenä.
+
+-- "Kuinka minä tiedän teidän siellä-olostanne? Aivan yksinkertaisesti:
+minä metsästin siellä vuorten välissä ja näin teidät, kun istuitte
+viinihuoneen porstuassa. Jahtimieheni selitti sitte, ken olette. Mutta
+hän esitti asian niin, että olette joku paennut honvéd[26] taikka
+virkamies unkarilaisten leiristä, ja sitä pidin minäkin
+todenmukaisena."
+
+-- "Ja -- teidän kunnianne -- kuitenkin -- saattoi kärsiä?"
+
+-- "Te tarkoitatte, että tiesin sen enkä antanut teitä ilmi?"
+
+-- "Se osottaa jaloa sydäntä."
+
+-- "Hyvä herra!" huusi kiivaasti ritari, jota tulokkaan
+silmänräpytykset jo rupesivat suututtamaan. "Minä olin karhu, joka
+tappelin vertaisteni karhujen kanssa; mutta en koskaan vainukoira, joka
+ajaa esiin otusta metsästäjälle."
+
+Tästä selityksestä saattoi tulokas tutkistella ritarin mielen-alaa,
+että siinä on monen kerroksen läpi kaivaminen, ennenkuin kohtaa selkeää
+vettä.
+
+Hän kaivoi siis syvemmälle.
+
+-- "Garanvölgyi luuli todellakin minun olevan vallankumouksen
+puoluelaisia ja talletti sentähden minua luonansa."
+
+-- "Sehän on tietty. Jokainen puolustaa niitä, jotka ovat samanmielisiä
+kuin hän itse."
+
+-- "Oi, mutta minä en ole samanmielinen kuin hän", kiiruhti tulokas
+puhdistukseksensa vakuuttamaan. "Senpätähden jätinkin hänet. Hän on
+kovin vaarallinen ihminen. Sekä hän itse että hänen huoneenhaltiansa
+Kampós vaivaavat päätänsä alituisilla kapinan-vehkeillä. Minuakin
+kehottivat siihen osaa ottamaan; he uskoivat minulle vaarallisimmat
+salaisuutensa, missä heidän aseensa ovat maahan kätkettyinä, kenen
+kanssa he ovat kirjeenvaihdossa ulkomaalla, koska heidän on aikomus..."
+
+Ritari Ankerschmidt hypähti tulisesti ylös sijaltaan.
+
+-- "Herra! älkää jatkako! Mitä te puhutte, sitä en tahdo kuulla. Tätä
+ainetta älkää koskaan enään esiin tuoko. Minun talossani ei kukaan saa
+tehdä kantelijan virkaa."
+
+N.k. Richard _Marczián_ katsoi parhaaksi peräytyä tämän ankaran
+hyökkäyksen johdosta. Eihän hän tässä paikassa tahtonut mitään ilmi
+antaa. Eihän hän sentähden ollutkaan asiasta puhunut, hän tahtoi vaan
+osottaa avosydämisyyttänsä. Muuten hän ei voinut laiminlyödä
+osottamasta "lojalista" mielialaansa j.n.e.
+
+Guvernantti yritti nyt antamaan puheelle lempeämpää muotoa. Hän
+johdatti sitä näytelmäkappaleisin ja tanssijaisiin. Haasteltiin
+Profeetasta ja Fideksestä. Päivällisen jälkeen toi Richard kuuluviin
+soittotaitonsa ja istui pianon ääreen; hän soitti Radetzky-marssin,
+Profeetan uvertyyrin ja Lucian arian, kunnes yht'äkkiä neiti Eliz
+ilmoitti haluavansa tietää, mimmoiselta csárdás[27] kuulunee. Tästä
+pahastui pakolainen ja nousi ylös; hänen ei muka ollut tapa soittaa
+semmoisia. Guvernantti nuhteli neittä sanoilla: "quelle idée;" tämä
+taas puikahti liverrellen sivuhuoneesen.
+
+Sen jälkeen istui neiti Hermine pianon eteen ja laski irti muutamia
+"rêverie'eitä", erinomaisessa määrässä tahdista huolimatta; pakolainen
+säesti häntä obligati-huokauksilla.
+
+Sittemmin siirtyivät naiset omiin huoneisinsa; ritari taas vei
+vieraansa tupakka-kamariin.
+
+Täällä he tuskin olivat kahden kesken, kuin Ankerschmidt pisti omaan ja
+vieraansa suuhun sikarin ja, sydämellisellä ystävällisyydellä laskien
+molemmat kätensä tämän olkapäille, lausui hänelle sotamiehen suoralla
+tavalla:
+
+-- "Kuulkaa! Minä olen arvannut, kuka te olette. Te olette vainottu,
+paonalainen vallankumooja, jota sotaoikeuden rautaiset kourat uhkaavat,
+ja mitä kaikkea muuta te kerrotte, on vaan sen peitteeksi laskettua
+leikkipuhetta. Luottakaa minuun. Minulla on siellä täällä jotakin
+vaikutusvoimaa; jos tahdotte, koetan teille hankkia anteeksi-antoa
+taikka, jos se enemmän on mieleenne, matkapassin ulkomaalle."
+
+Richard Marczián laski kätensä rinnalleen ja vannoi taivasta kohti
+kohotetulla sikarilla, ettei ollut leikkiä puhunut, vaan totuuden
+sanonut. Hän on lojalisten tunteittensa uhrina ja hänen täytyy paeta
+maanmiestensä vainoa.
+
+-- "No -- hyvä", vastasi isäntä. "Jääkää siis tänne niin kauaksi kuin
+mielenne tekee. Vierastupa on lämmitetty; se on korridorista vasemmalle
+N:o 11. Heti kuin haluatte, voitte vetäytä sinne."
+
+Sen jälestä hän ei sen enempää puhunut, kertoi Marczián hänelle mitä
+kertoikaan; hän heittäysi pitkälleen nahkasohvalle ja hetken kuluttua
+huomasi pakolainen, että ritari Ankerschmidt, sillä välin kuin toinen
+par'aikaa jutteli sotaretkestään vuorikaupungeissa, makeasti kuorsasi
+ja antoi sammuneen sikarin pudota suustansa.
+
+Hän pisti nyt sikari-laatikosta viisi kuusi kappaletta sivutaskuunsa ja
+päätti sen jälestä lähteä uutta kortteriansa katsomaan. Sen hän
+keneltäkään tiedustelematta löysikin. Kuitenkin hän, ennenkuin ehti N:o
+11:een, kurkisteli sisään korridorissa olevien ovien avaimen-rei'istä;
+ihmisen on hyvä, jos katsahtaa vähän enemmänkin ympärillensä. Sen
+vuoksi olikin hänen tapansa kulkea varpaisillaan, niinkuin kissa.
+
+Hän näkikin jotain. N:o 10:ssä (kastellissa olivat näet kaikki suojat
+numeroitut), joka niinikään näytti olevan joku vierastupa, mutta joka
+ei ollut lämmitetty, niinkuin sopi havaita kylmästä kaminista, istui
+pöydän vieressä neiti Eliz ja kirjoitti suurella kumulla jotakin
+kirjettä. Hän puhalteli usein sormiinsa, jotka olivat kylmästä
+kohmettuneet.
+
+Richard meni nyt hiljaa sisään N:o 11:een. Siellä oli valkea korjattu
+kaminissa ja puhdas vuode laitettuna, vieraan mukavuudeksi.
+
+Hän mietiskeli, mitähän se lienee, jota neiti Eliz niin salaisesti
+kirjoitti kylmässä vierastuvassa. Ihmisen on hyvä tietää kaikki.
+
+Kohta sen jälkeen narisi ovi; Richard tirkisti ulos avaimen-rei'ästä ja
+näki pienen, vaaksan-pituisen pojan astuvan sisään N:o 10:een.
+
+Poika-naskali kävi tuskin seitsemättä ja näytti jotensakin
+kummalliselta korkea-hattuisessa ja pitkä-sukkaisessa univormussaan.
+Tämä oli neitien "henkivartia." Pöydässä hän passasi heitä.
+
+Mihinkä lähettää hän tuon?
+
+Muutaman minutin kuluttua tuli poika ulos ja hän nähtiin kätkevän
+kirjettä hattuunsa. Samalla haavaa, kuin hän, tuli neiti Eliz ja sanoi
+hänelle kuiskaten: "mene englantilaisen puutarhan kautta."
+
+Richard näki ja kuuli hyvästi kaikki.
+
+Eliz'in kadottua korridorista astui Richard ulos kamaristaan ja riensi
+alas portaita myöten; englantilaisessa puutarhassa saavutti hän
+Gyuszin,[28] tuon pienen tschekkiläisen palvelija-pojan, ja huusi häntä
+takaisin.
+
+-- "Seisahdu, Gyuszi! Neiti käskee sinun antaa kirjeen, joka on
+hatussasi, tänne, hän tahtoo lisätä siihen jotakin; minä tuon sen heti
+takaisin; sill'aikaa laske tähän pitkäksesi ruohikkoon, jottei kukaan
+sinua huomaa, ja odota siksi kuin tulen takaisin."
+
+Pikku tolvana katsoa töllisteli, suu auki, suurta pulskeata herraa, ja
+arveli mahdottomaksi, että mitä semmoinen herra sanoo, voisi olla
+toisin, kuin hän on sanonut; sentähden antoi hän vastustelematta
+hänelle kirjeen, jonka tämä varovasti pisti poveensa, vielä kerran
+muistuttaen poikaa hyvin kätkemään itseänsä, kunnes häntä taas
+huudettaisiin.
+
+Sitte riensi hän takaisin kamariinsa, lukitsi oven perässänsä ja veti
+esiin kirjeen.
+
+Sinetillä lukitun kirjeen lukemisessa ei ole mitään teknillisiä
+vastuksia, Minä en todellakaan ymmärrä, minkätähden on tavallista
+kirjeitä sinetillä varustaa, kun jokainen, joka vaan tahtoo, tietää,
+mitenkä kirjeitä ilman vähintäkään huomattavaa jälkeä saa avatuksi.
+
+Joka sitä ei vielä tiedä, oppikoon siis nyt, ettei kirje-salaisuuden
+pyhyyttä takaa mikään muu, kuin oman kunnian tunto.
+
+Kun Richard'in ei mielestänsä tarvinnut pelätä kenenkään äkillistä
+tuloa, otti hän esiin yhden semmoisen taikina-pallon, joita vieraat
+atrian aikana pahasta tavasta sormillaan vanuttavat ja joita sitte
+mielensä mukaan voipi muodostaa, niinkuin vaksia.
+
+Tämmöisen leipäpallon painoi hän kirjeen sinettiä vastaan, jonka
+muodosta sillä tavoin tuli aivan tarkka jäljennös. Sinetin kuvan asetti
+hän sen jälkeen lämpimän kaminin reunalle.
+
+Sitte piti hän sinettiä vasten kaminin valkeaa, joka pian sulatti
+lakan, niin että kirjeen niput aukenivat.
+
+Nyt oli kirje hänen vallassansa.
+
+Kiireesti luki hän sen sisällyksen; se oli saksan kielellä kirjoitettu.
+
+  "Vapaasukuiselle herra Garanvölgyille.
+
+  Hyvä herra! Minä kiiruhdan ilmoittamaan teille, että olette
+  suuressa vaarassa. Eräs ilkeämielinen petturi, jota omassa
+  povessanne olette elättänyt, on antanut ilmi, että te
+  huoneenhaltianne Kampós herran kanssa puuhaatta salaliittoa,
+  kuin myöskin missä teidän aseenne ja salainen kirjeenvaihtonne
+  ovat. Rientäkää pelastamaan itseänne! Tähän asti on petturi
+  kertonut asiaa vaan semmoisessa paikassa, jossa sitä ei käytetä
+  teitä vastaan, mutta toisella kertaa saattaa hän ilmaista sen
+  semmoisille, jotka vetävät teitä edesvastaukseen. Salatkaa
+  sentähden kaikki paremmin ja hävittäkää mitä voipi saattaa teidät
+  ilmi. Uskokaa minua. Jumalan haltuun!
+
+                                              Eräs tuntematon."
+
+Ah! katsoppas vaan tuota pientä kyyhkystä, kuinka hän vaivaa päätään!
+
+No, se on hyvä. Tämä ei ole haitaksi. Saakoon tuo vanha kuruczi[29]
+tietää, että häntä väijytään. Se on häntä sitä enemmän vihastuttava.
+
+Sill'aikaa oli taikinan-palanen kaminilla muuttunut kovaksi kuin luu ja
+sillä saattoi valkean edessä sulatettuun lakkaan uudestaan painaa
+sinetin niin hyvästi, kuin ei kirje ikänä olisi ollut avattu. Parin
+minutin perästä oli pikku tolvana taas matkalla kirjeen kanssa ja hän
+juoksi kahta nopeammin, viiväkdystä palkitaksensa.
+
+Sen verta kävi Richard herralle selväksi, ettei hänen ollut
+alottamallansa rôlilla täällä mitään ruusuja poimittavana. Tällä
+perheellä on sangen suuri taipumus hellätunteiseen jalomielisyyteen.
+Sotavanhus mielii rauhallisella tavalla vainota entisiä vihollisiansa;
+neidet taas ovat mieli-alaltaan kovin elegillisiä. Tässä on viittaansa
+kääntäminen: ei ole kaikki kultaa, joka on -- _keltaista_.[30]
+
+Hän ei kauan viivyttänytkään päätöstänsä. Hän järjesti seinäpeilin
+edessä hiuksensa ja kaulaliinansa, veti poskipartaansa vähän ulospäin,
+jotta kasvot näyttäisivät enemmän nelikulmaiselta, mietti pikaisesti
+rôliansa päästä päähän ja, huomatessaan että hän osasi sen, kiiruhti
+naisten kamariin, heille iltapäivä-tervehdystään suorittamaan.
+
+Hiljaan astui hän sisään, katseli varovaisesti ympärilleen ja sulki
+yhtä hiljaan oven perästänsä; hän likisti kieltään huulien välissä,
+ikäänkuin siten olisi tahtonut osottaa, että hänen täytyi hillitä
+itseään varomattomasta puheesta, ja nähdessään, ettei kamarissa ollut
+ketään muuta kuin nuot kolme naista, jotka neuloivat jotakin
+jalkamattoa, meni hän reippaasti heidän luoksensa ja rupesi heitä
+kerkeästi puhuttelemaan, kuiskaisemalla, mutta suurella teaterillisella
+voimalla:
+
+-- "Kunnioitetut naiset, suokaa minulle anteeksi, että muutamia tunteja
+sitten ilmestyin teille niin kurjassa rôlissa. Minä tiedän, että te
+ylenkatsotte minua ja tämä ylenkatse tappaa minut. Kasvojeni punastus
+saattoi teille joka hetki osottaa, etten puhunut totta. Minä en ilkee
+kauemmin näitä punastuneita kasvoja teille näyttää. Ennemmin tahdon
+kuolla."
+
+Tämän sanottuansa lankesi hän arvelematta polvilleen ja, tarttuen
+toisella kädellään miss Natalien, toisella Herminen käteen, painoi
+niitä vuorotellen huuliansa vastaan sekä lausui sitte nyyhkien:
+
+-- "Niin, minä en ole se, joksi itseni ilmoitin; minä olen _puolalainen
+emigranti_, yksi Pragan puolustajista: ei Böhmin pääkaupungin, vaan
+Varsovan, tuon onnettoman Varsovan etukaupungin; nimeni on kreivi
+Bogumil Brazeszky. Minä hankin itse yhden ulani-rykmentin ja vein sen
+tappeluun. Minulla oli kolme linnaa ja kaksitoista kylää. Ne ovat
+kaikki hukkaan menneet; mutta mitä tämä tappio on kadotetun isänmaan
+rinnalla!"
+
+Tässä peitti Bogumil Brazeszky -- vai kuka hän lie ollut? --
+kyyneltyneet kasvonsa kämmenellään ja tarkisteli sormien lävitse, minkä
+vaikutuksen hänen puheensa oli tehnyt naisiin.
+
+Vaikutusta sopi sanoa edulliseksi.
+
+Tämän johdosta päätti pakolainen, nyt jo Bogumil, sopivaksi purkaa
+sydämensä ja kolkolla äänellä hengähdellen lausua:
+
+-- "Ja nyt olen pannut henkeni teidän käteenne, hyvät naiset.
+Ainoastaan yksi sana teiltä ja pääni vierähtää maahan; minä olen teidän
+vallassanne."
+
+Miss Natalie kiiruhti vakuuttamaan ritarille, ettei tässä talossa
+suinkaan kenkään tahdo tätä valtaa käyttää. Hän nouskoon ylös ja
+pyhkiköön pois kyynelensä, jottei palvelusväki mitään huomaisi, ja
+olkoon varma siitä, että vaikka isäntä muutamia vuosia takaisin oli
+kurittanut kapinallisia puolalaisia Halics'issa, hän kuitenkin oli
+puolustava taloonsa turvannutta pakolaista, kuka se lieneekään,
+niinkuin Vanhan Cordovan maurilainen kalifi espanjalaista vierastansa.
+Hän vaan karttakoon, ettei yli-jahtimiehen läsnä ollessa päästä
+ainoatakaan Puolan sanaa suustansa, sillä tämä ymmärtää Puolan kieltä.
+
+-- "Minä koetan olla varoillani", sanoi Bogumil, jonka lupauksen hän
+sitä helpommin saattoi tehdä, kuin hän ei osannut sanaakaan Puolan
+kieltä.
+
+Ja sen jälkeen pyhkäisi hän pois kyynelensä ja alkoi liikutetulla
+äänellä kiittää kohtaloansa, joka oli saattanut hänet tämmöisten
+suojelus-enkelien pariin.
+
+Mutta suojelus-enkelien joukossa oli yksi hänelle vaarallinenkin.
+
+Neiti Eliz, joka äskeisen tragillisen kohtauksen aikana oli
+usein pudistanut pientä, petollista päätään ja hymyillen jatkoi
+risti-neulomistaan, käytti nyt syntynyttä yhden minutin äänettömyyttä,
+pakolaiselta kysyäksensä:
+
+-- "Mutta minkätähden Puolan soturi pettää Unkarin soturin?"
+
+-- "Mutta, Eliz!" huusivat yhtä haavaa miss Natalie ja Hermine nuorelle
+vastustajalle. "Kuka hennoo olla noin epäkohtelias?!"
+
+Bogumil'in olisi käynyt tekeminen niinkuin "muitten:" hänen olisi
+sopinut, noin loistavan luottamus-osotuksen jälestä enemmistön
+puolelta, katsoa tarpeettomaksi lisäksi puolustaa itseään; mutta hän
+tahtoi osottaa, että hänen "sininen kirjansa" oli täydessä kunnossa, ja
+että hän minä hetkenä hyvänänsä taisi panna sen esille eduskunnan
+pöydälle.
+
+-- "Minä katkaisin vaan tien petturilta. Tiesin, että hän, omaa kurjaa
+henkeään pelastaaksensa, tahtoi uhrata minut ja että, jos olisin jäänyt
+hänen luoksensa, hän olisi minut pettänyt; sillä uskokaa pois, nuot
+vanhat, uppiniskaiset oikeuden-istujat ovat valmiit kaikkeen pahaan.
+Sentähden tahdoin ehtiä ennen häntä, jotta, jos hän pahassa
+aikomuksessa tahtoisi antaa minut ilmi, hän itse olisi paulaan
+joutuva."
+
+Eliz kohautti olkapäitään ja laski semmoisen maiskauksen kielellään,
+kuin joku tahtoisi toiselle ilmoittaa: "oi mimmoista törkeää
+jättiläis-valhetta tahdot saada minua uskomaan", mutta mitään semmoisia
+sanoja ei hän kuitenkaan ääneen lausunut.
+
+Miss Natalie iski basiliskin-silmäyksiä epäilijään ja Bogumil huomasi,
+että neiti Eliz'ia odotti suurenlaiset nuhteet. Hän ei tahtonut estää
+tätä hyödyttävää läksytystä. Tukahutetun tuskan tunteella otti hän
+hattunsa ja lausui nöyrällä tavalla, silmät maassa, että hänestä jo oli
+aika peräytyä yksinäisyyteen; niin, jos hän tulisi siihen tietoon, että
+hänen läsnä-olonsa tässä kartanossa olisi jollekulle vastenmielistä,
+katsoisi hän velvollisuudekseen heti väistyä, tietämättömiin kadota.
+
+Tämän sanottuaan meni hän ulos huoneesta ja juoksi kohta
+englantilaiseen puutarhaan takaisin palaavaa Gyuszia tavottaaksensa.
+
+Jälelle jääneitten kesken syttyi heti sanasota.
+
+-- "Neiti Eliz, te olette huonosti kasvatettu lapsi!" alkoi ensiksi
+miss Natalie.
+
+-- "Minkä vuoksi?" kysyi pieni kapinoitsija, ynseätä päätään rohkeasti
+kohottaen.
+
+-- "Sopiiko vierasta loukata?"
+
+-- "Sopiiko suojelijaansa pettää?"
+
+-- "Te ette kykene sitä arvostelemaan. Lainoppineet nimittävät sitä
+'hätä-puolustukseksi'."
+
+-- "Vai niin, meillä tytöillä kasvatuslaitoksessa oli tapana nimittää
+sitä 'ilkeäksi kavallukseksi.' Ja semmoisen sysäsimme ulos
+keskuudestamme."
+
+-- "Sen uskon, siihen te kyllä kykenette, jotakuta vaivaamaan,
+kiusaamaan. Siitä annatte joka päivä loistavia esimerkkejä. Mutta
+minulle olisi mieluisempaa, jos sen sijaan oppisitte ranskan kielen
+läksynne."
+
+-- "Minulle taas olisi mieluisempaa, jos ei minun tarvitsisi mitään
+ranskan läksyä oppia."
+
+-- "Oi, te mieluisimmin ette tahtoisi mitään oppia, vaan kasvaa
+niinkuin tuhkimus. Se on kaikkien pikku tyttöjen ihannekuva -- olla
+'Aschenbrödel'ina' ja sitte pukea itsensä timantti-vaatteisin."
+
+-- "Miks'ei minulle opeteta, mitä haluaisin oppia? Miks'ei minulle
+anneta unkarin kielioppia? Sitä minä oppisin."
+
+Tässä putosivat miss Natalien helmasta kaikki lankakerät ja rupesivat
+tuolien alla auki kierimään.
+
+-- "Tämä on kauheata!"
+
+-- "Mitä kauheata siinä olisi? Minua ei koskaan viedä Ranskanmaalle
+eikä ranskalaisia koskaan tuoda tänne; mutta unkarilaisten kanssa satun
+joka päivä yhteen ja silloin on aivan kummallista, etten osaa puhua
+heidän kanssansa. He tervehtävät minua niin kauniisti tiellä ja minä en
+ymmärrä sitä vastaan-ottaa; en voi edes niin paljon heille vastata,
+että Jumala heillekin kerran antakoon 'hyvän päivän.' Sitte tuolla
+alhaalla puutarhassa talonpoikaistytöt, rikkaruohoa peratessaan,
+laulavat sangen kauniita lauluja. Mielelläni tahtoisin tietää, mistä he
+laulavat, sillä se lienee jotakin varsin kaunista, jotakin varsin
+surullista. Sävelet jäävät muistiini; minä hyräilen niitä itsekseni
+koko päiväkauden enkä tiedä sanoja niihin. Ne ovat kuitenkin varsin
+kauniita."
+
+Ja nyt alkoi hän ilman sanoja hyräillä tuota todellakin ihanaa säveltä:
+"Télen nyáron pusztán az én lakásom" (Talvet kesät asun minä
+pustalla).[31]
+
+-- "Neiti Eliz!" komensi jalonyleväisesti missi, "nouskaa ylös
+neulous-työstä ja menkää _grammaire'a_ lukemaan!"
+
+Eliz jätti joutuisasti neulan ja sakset, ja otti esiin grammaire'n; hän
+istui ikkunan ääreen ja rupesi lukemaan tuota huvittavaa kieliopillista
+kaavaa "il"-sanan käyttämisestä, hyräillen "Télen nyáron"-sävelellä:
+
+"Il fait froid. Quelle heure est il? Il est midi."
+
+-- "Eliz!" huusi vimmastuneena miss Natalie. "Kylläksi jo! Nyt on mitta
+täynnä. Menkää heti saliin, rangaistukseksi pitää teidän tunniksi istua
+pianon eteen ja yhtä mittaa soittaa skaloja!"
+
+Pikku pahantekijä nousi ylös ja käänsi pilkallisesti hymyillen
+itsepintaista päätänsä taaksepäin.
+
+-- "Korkea sota-oikeus voipi tuomita; mutta sentähden en kuitenkaan
+pidä pakolaista kunniallisena ihmisenä."
+
+Tuo häijy sielu! Hän tiesi, että häntä sentähden rangaistiin; hän
+tiesi, että se paraimmin kiukustuttaisi.
+
+Ja mitä hän sen jälkeen teki? Ehkä hän nöyrtyi julistetusta tuomiosta?
+Eipä suinkaan. Suvaitkaa vaan kuulla. Hän istui pianon eteen ja soitti
+yhtä jaksoa koko tunnin -- ei käskettyjä skaloja -- vaan juuri tuota
+vaarallista, kiellettyä, takavarikkoon otettua säveltä: "Télen nyáron
+pusztán az én lakásom."
+
+Miss Natalien rupesi suonta vetämään. Ehkä olisi hän pyörtynytkin, jos
+ei Hermine olisi häntä lohduttanut. Älköön hän huoliko tuosta häijystä,
+pahanelkisestä lapsesta; sanotaan se papalle.
+
+-- "Voi, Hermine!" nyyhkytti miss Natalie, heittäyden isomman neiden
+kaulaan. "Jos teitä ei olisi, täytyisi minun jättää tämä talo."
+-- -- --
+
+Kevät-illan viileydestä huolimatta seisoi pakolainen väijyksissä
+englantilaisen puutarhan perimmäisellä portilla, tietäen että Gyuszi
+oli sitä tietä takaisin tuleva.
+
+Poika veitikka myöhästyi vähäisen, sillä matkalla oli akasia-puistossa
+paljon varpusia ja niitä täytyi kivillä nakella. Bogumil katseli
+tarkasti jo kaukaa tätä velvollisuuden laiminlyöntiä ja kun poika
+vihdoin tuli puutarhan portille, hyökkäsi hän äkkiä häntä vastaan,
+niinkuin pörrökarvainen susi, joka syöpi pieniä lapsia.
+
+-- "Miks'et kiiruhda sukkelammin?"
+
+Gyuszi tempasi pelästyneenä päästään korkeahuippuisen hattunsa, joka
+oli ihan niin pitkä kuin hän itsekin, juurikuin olisi mielinyt sanoa:
+"tässä on tukkani, repikää sitä, mutta älkää kysykö minua."
+
+Bogumil tukistikin häntä kelpo lailla. Semmoista tilaisuutta
+palkollisten kurissa-pitoon ei sovi laiminlyödä.
+
+-- "No mitä sinun käskettiin vastata, lurjus?"
+
+Pikku tolvana hieroi ensin nenäänsä, veti sitte silmäkarvansa ylöspäin
+ja alkoi kertoa, mitä matkalla oli muistiinsa painanut.
+
+-- "Armollinen herra tervehtää nöyrimmästi armollista herraa, suutelee
+hänen kättänsä ja käskee sanoa, että 'nix tajtsch.'"[32]
+
+-- "Mitä käskee hän sanoa, sinä ryökäle?" kysyi Bogumil, sivaltaen
+poikaa korvalle, ensiksi oikealle ja sitte vasemmalle.
+
+-- "Sitä, että hän lähetti kirjeen takaisin", ohkui poika-puitukka,
+vetäen esiin kirjettä hatustaan.
+
+-- "Haa! Hän lähettää sen takaisin!" huusi Bogumil, otsaansa lyöden.
+
+-- "Aivan niin, hän käski sanoa, ettei hän ymmärrä saksaa", irvisteli
+Gyuszi, kovasti iloiten siitä, että tuo suuri herra nyt vihdoin alkaa
+lyödä itseään, eikä häntä.
+
+-- "Erinomaista! Ota ylös kirje! Ethän odottane, pöllö, että minä sitä
+varten kumarrun maahan? Ja nyt korjaa luusi; älä rohkene kellekään
+puhua, missä olet ollut, sillä muuten paistan sinut vartaassa."
+
+Sen jälkeen pisti hän takaisin-lähetetyn kirjeen taskuunsa ja riensi
+ritari Ankerschmidt'in luokse.
+
+Suoraan hänen huoneesensa, ikäänkuin hän siellä jo olisi täydellisesti
+kodittunut. Ritari nukkui vielä päivällis-untaan, mutta heräsi siitä
+suuresta melusta, jota Bogumil jo ovessa nosti.
+
+-- "Tavatonta! Kauheata!"
+
+-- "No! Mitä nyt on tapahtunut?" huusi ritari sohvalta nousten.
+
+-- "Hyvä herra ritari, tässä ei ole enää mitään rajaa. Tämä
+hävyttömyys, tämä julkeus!"
+
+-- "No, no, mikä nyt?"
+
+-- "Suvaitkaa ajatella. Tuo ylpeä, raaka oikeuden-istuja, kuinka
+uhkaavalla tavalla hän on loukannut teidän kunniaanne, teidän kunnianne
+taloa, vaakunaa, perhettä, teidän kunnianne loistavaa, suurta nimeä.
+Haa! Se on jotakin hirveätä. Minä alan hämmästyä tuon ihmisen
+rohkeutta."
+
+-- "No, mutta mitä se on? Selittäkää asia!"
+
+-- "Kyllä, tahdon sen sanoa. Minä kohtaan sattumalta yhden teidän
+kunnianne uskollisista pageista, pikku Gyuszin. Huomioni kääntyi hänen
+vihasta hehkuviin kasvoihinsa, joissa jalon innostuksen voima leimusi,
+vaikka hän onkin nuori. Minä kysyn häneltä, mitä hänelle on tapahtunut.
+'Ajatelkaa vaan!' lausui tuo kelpo poika, 'minä vein erään kirjeen
+kastellista toiseen kartanoon, tuolle lyhyelle aatelismiehelle, eikä
+hän ottanut vastaan meidän lähettämäämme kirjettä, vaan lähetti sen
+lukematta takaisin.'"
+
+-- "Kirjeen? Täältä? Meidän lähettämämme?" kysyi ritari kummastellen.
+"Mikä kirje se lienee?"
+
+-- "Tässä se on. Pagi antoi sen käteeni, jotta toisin sen tänne."
+
+Ankerschmidt otti vastaan kirjeen ja katseli, otsa rypistyneenä, sen
+päällekirjoitusta, kolkosti mumisten:
+
+-- "Tämä on Eliz'in käsialaa."
+
+Bogumil ei ollut sitä edes aavistavinansakaan.
+
+-- "Sitä suurempi on siis loukkaus! Hävyttömyys naista kohtaan!
+Garanvölgyi käski sanoa, ettei hän ota sitä vastaan, kosk'ei hän
+ymmärrä saksaa."
+
+-- "Saakeli soikoon! Mutta mitähän minun tyttäreni kirjoittanee
+Garanvölgyille?" jupisi kiroten sotavanhus, tirkistellen kirjettä sekä
+päällekirjoituksen että sinetin puolelta.
+
+-- "Suokaa anteeksi, siitä voipi kyllä saada tietoa", sanoi suurella
+palveliaisuudella Bogumil.
+
+-- "Kuinka?" huusi Ankerschmidt, laskien kirjeen pois. "Te ette
+suinkaan luulle, että minä avaisin kirjeen, joka ei ole minulle
+kirjoitettu?"
+
+Seikkailija joutui tästä vähän hämille.
+
+-- "Minä en tarkoittanut sitä, suokaa anteeksi, vaan että neiti itse
+ehkä..."
+
+-- "Ei! Te ette tunne neittä, sitä hän ei sano. Garanvölgyin kanssa
+täytyy minun asia suorittaa."
+
+-- "Niin, niin!" vahvisteli tätä mielipidettä Bogumil: "silloin rauta
+taottava, kun se on kuumana; tämä hirveä solvaus, kun käskee sanoa,
+ettei hän ymmärrä saksaa."
+
+-- "Ja minun täytyy, tuhat tulimmaista, saada tietää, mitä tässä
+kirjeessä on, jonka tyttäreni kirjoittaa tuommoiseen vihollis-leiriin."
+
+-- "Todellinen petos! Ehkä kutsun tänne miss Natalien?"
+
+-- "Ei. Olkaa alallanne. Minä tahdon ottaa selkoa asiasta siltä, jolle
+kirje on adresserattu."
+
+-- "Mutta neiti itsekin..."
+
+-- "Sanoinhan jo kerran, hän ei. Jos ei hän tahdo ilmoittaa minulle
+kirjeen sisällystä, en voi häntä siihen pakoittaa, sillä minä en lyö
+lastani; mutta Garanvölgyiltä saan siitä tiedon, sillä hän on mies, ja
+jos hän ei sano sitä, riitaantuu hän kanssani."
+
+-- "Oivallista, oivallista! Teissä astuu selvästi esiin aatelismies ja
+soturi! Joka jäsen ritarin, joka hermo sankarin. Sallikaa, kunnian
+herra, minun rientää tuon vanhan pelkurin luokse ja vetää häntä
+edesvastaukseen tuosta kurjasta solvauksesta."
+
+-- "Kuinka? Minun sijastani!"
+
+-- "Ei. Haasteen viejänä. Sallikaa, armollinen herra, minun tässä
+asiassa ruveta apulaiseksenne."
+
+-- "Kiitoksia. Minä menen itse sinne", sanoi ritari äristen ja rupesi
+sapelia vyöllensä sitomaan.
+
+-- "Ilman todistajitta? Se on vaarallista. Jos teitä herjattaisiin?"
+
+-- "Meitä on _kaksi_!" vastasi ritari, lyöden sapeliansa. "Menkää nyt,
+minä pyydän, kamariinne, älkääkä puhuko tästä kellekään."
+
+Bogumil kumarsi ja lähti huoneesensa korridorin lävitse, polkka-askelin
+hyppien, käsiään hykerrellen ja hiljaisesti viheltäen. Noiden kahden
+vanhuksen ärsyttäminen toinen toistansa vastaan oli hyvästi onnistunut.
+-- Parempi olisi tosin ollut, jos hän olisi lähetetty sekundantiksi;
+mutta näinkin on menestys varma. Oikeuden-istuja kiehuvan sieveden,
+sotavanhus syttyvän ruudin luontoinen -- jos nämät kaksi törmäävät
+toisiinsa, syntyy epäilemättä räjähys.
+
+Nämät ovat hyvästi yhteen joutuneet!
+
+Sotavanhuksen sapeli sälisi pitkin portaita; seikkailija sipsutteli
+polkka-askelin vierastupaan, iloissansa viheltäen.
+
+
+
+
+IV.
+
+Kaksi, jotka tahtovat syödä toinen toisensa,
+
+
+Herra Garanvölgyi puuhasi juuri talous-tilikirjain päättämisessä Kampós
+herran kanssa, kun ritari Ankerschmidt'in sapeli kalisi hänen ovensa
+ulkopuolia.
+
+Ritarin päästä oli matkalla viha vähäisen haihtunut; hän ajatteli
+itsekseen, että jonkunlainen sävyisä, humorillinen menetystapa ensi
+aluksi olisi sopivampi, kuin heti yht'äkkiä rynnätä esiin järeillä
+tykeillä. Kun sentähden hänen kolkutukseensa sisältä kuului sana
+"lehet",[33] käänsi hän sen sanaksi "herein" ja aukaisi oven tuolla
+uskaliaalla leikkipuheella: "ah, te sanotte 'herein' ja väitätte
+kuitenkin, ettette ymmärrä saksaa."
+
+He seisoivat nyt ensikerran suutasuksin, silmä vasten silmää.
+
+-- "Ei, hyvä herra", vastasi Garanvölgyi, "minä sanoin 'lehet.'"
+
+-- "Ah! No miks'ei siis vanhan unkarilaisen tavan kukaan: 'szabad?'[34]
+Katsokaapas, minä osaan unkarin kieltä, en kiellä sitä."
+
+-- "Niin, hyvä herra, tuon 'szabad' sanan mainitsemista minä katson
+polisi-säännön rikkomiseksi. Nyt on vaan 'lehet', mutta ei 'szabad.'
+Tehkää hyvin, käykää istumaan. Mikä tuottaa minulle kunnian?"
+
+-- "Te tiedätte sen hyvin; te olette loukannut minua."
+
+-- "Se ei ole mahdollista, minun ei koskaan ole ollut tapa nähdä teistä
+edes unta. Minä en ketään loukkaa. Taskussani on aina Itävallan
+rangaistuslaki,[35] minä en ikänä tee mitään, ennenkuin olen katsonut,
+eikö se jonkun pykälän mukaan ole kielletty."
+
+-- "Mutta te olette lukematta lähettänyt takaisin erään kirjeen, joka
+minun talostani tuotiin teille, sillä ilmoituksella, ettette ymmärrä
+saksaa."
+
+-- "Tätä rikosta vastaan ei ole mitään paragrafia rangaistuslaissa, jos
+ei ehkä jossakin Reichsgesetzblatt'in aivan viimeisessä numerossa olisi
+siihen lisäystä tehty; tähän-astisista tiedän varmaan, ettei ole, sillä
+minä olen ne lukenut."
+
+Ankerschmidt'in alkoi veri jo taas nousta päähän.
+
+-- "Mutta, hyvä herra, te olette itse ollut sotamies ja, niinkuin
+tiedän, hyvä sotamies; teidän pitäisi tietää, että löytyy loukkauksia,
+joita eivät mitkään tuomio-istuimet voi parantaa, vaan joita miesten on
+tapa ainoastaan kahden kesken sovittaa."
+
+-- "Sen tiedän, herra ritari, mutta minä tiedän senkin, mitä
+poikkeus-lait vakuuttavat sille, joka ottaa käteensä aseen, kun hänellä
+siihen ei ole lupaa: ja minä olen luvan-saamaton, kuuliainen
+alamainen."
+
+Ankerschmidt'in täytyi pidättää kokonaista pataljonaa piruja
+ryntäämästä esiin tätä ivantekoa vastaan. Se kuitenkin jähdytti hänen
+vertansa, että kaikkien näiden sarkasmien ohessa oikeuden-istujan
+valkopartaiset kasvot olivat erinomaisen lempeät, rauhalliset ja
+ikäänkuin apostolin kaltaiset.
+
+-- "No, mutta heittäkäämme kaikki leikki sikseen", jatkoi Garanvölgyi;
+"sanokaa, kunnioitettu herra, milloin ja millä tapaa minä olisin teitä
+loukannut?"
+
+-- "Kyllä. Te, hyvä herra, olette tänään saanut kirjeen, jonka muuan
+palvelija minun kartanostani toi tänne."
+
+-- "Niin olen. Minä en tietänyt, että se oli teidän palvelijanne;
+luulin hänet oikeuden-palvelijaksi, sentähden että hänellä oli niin
+korkeahuippuinen hattu. Muuten olisin ollut kohteliaampi hänelle."
+
+-- "Te ette murtanut auki tätä kirjettä, ette edes katsonut, keneltä se
+oli, vaan lähetitte sen avaamatta takaisin, käskien sanoa, ettette
+ymmärrä saksaa."
+
+Ankerschmidt katsoi tuota sanoessaan terävästi Garanvölgyihin, mitä
+tämä siihen voisi vastata.
+
+Mutta tämä vastasi oikein quakerimaisella tyvenyydellä:
+
+-- "Sentähden, etten todella ymmärräkään."
+
+-- "Oih, pah! Sitä uskokoon piru. Te olette ylhäinen herra; teidän
+vanhempanne ovat varmaankin antaneet teille hyvän kasvatuksen; se on
+mahdotonta, ettette olisi oppinut kieliäkin."
+
+-- "Aivan niin, minä osasinkin ennen. Minä panin silloin paljon arvoa
+saksalaiseen tieteesen ja kirjallisuuteen; yhteen aikaan pidin itseäni
+täydellisesti, 'au courant' sen suhteen, taisinpa vielä sanoa, mitä
+uusia voimia ilmestyi kussakin tämän kirjallisuuden haarassa; mutta nyt
+olen ne kaikki -- unhottanut."
+
+-- "Oi, hyvä herra, siinä laskette liikaa!" huusi Ankerschmidt,
+tärähyttäen sapeliansa lattiaan. "Tuommoisia vastauksia antakaa muille,
+eikä minulle. Minä en tullut sellaisia humorillisia väitöksiä varten
+tänne."
+
+-- "Se on teistä humorillista?"
+
+-- "Mitä pirua se siis olisi? Kun väittää, että on unhottanut
+tuonlaisia!"
+
+Garanvölgyi huokasi raskaasti ja siirtyi likemmäksi ritaria.
+
+-- "Arvoisa ja urhoollinen herra! Sangen, sangen suuria asioita voipi
+ihminen unhottaa -- jos tahtoo. Kerta olin minä tämän komitatin
+valittuna päämiehenä neljänkolmatta vuoden kuluessa, joka kolmas vuosi
+uudestaan valittu; minä käytin oikeutta tunnettujen lakien mukaan,
+valvoin järjestystä hyvällä menestyksellä ja suojelin sanoilla ja
+töillä mitä valtakunnalle oli kallista. Se aika on mennyt. Ensimmäisinä
+vuosina oli minusta usein kuin olisin nähnyt unta, että minun oli
+lähteminen hallinto-kaupunkiin, yleis-istuntoon, jossa oli kovin
+tärkeitä asioita ratkaistavana. Oi, mielettömyyttä! se on ohitse. Se
+'täytyy' unhottaa! Ja minä 'tiesin' unhottaa. Kerta olin rikas mies;
+jos kansa kärsi hätää, sai se aina leipää minun luonani. Sekin on
+ohitse. Kauan aikaa oli minusta, milloinka näin repaleisten ihmisten
+ikkunani alla minua tervehtävän, kuin olisin mennyt heiltä kysymään,
+miksi he ovat niin murheellisia. Oi, narrimaista mielenkuvitusta! Eikä
+minun itse luonanikaan ole laita, niinkuin ennen. Se on minun nyt
+unhottaminen; ja minä olen tietänyt sen unhottaa. Minulla oli
+sukulaisia, joita kohtaan olin ylenmäärin hyvä: he pettivät minut,
+ajoivat minut pois isieni perinnöstä; ja minä tiesin unhottaa hukkaan
+menneet hyvät työni. Minulla oli suloinen lapsi, sisar vainajani ainoa
+poika, jota kehdon ajoista alkaen kasvatin; hän oli todellakin minulle,
+mitä poika on isällensä: hyväsydäminen, kunnollinen, rohkea ja
+ymmärtäväinen; minun kunniani, turvani, vanhuuteni lohdutus. Ei, hän ei
+minua pettänyt, mutta hän istuu Kufstein'issa, sinne kahdeksaksitoista
+vuotta tuomittuna. Jos hän olisi jäänyt luokseni, käynyt yhdessä minun
+kansani, olisi hänkin nyt vapaa; mutta minä laskin hänet toisaalle ja
+nyt hän kärsii rangaistustansa, hivuttaen nuoruutensa ikää neljän
+seinän välissä, kun sitä vastoin minä pelastuin. Ja minusta oli kauan,
+kuin joka päivä odottaisin hänen kotiin-tuloansa, kuin hän jo olisi
+tuvassa, kuin kuulisin hänen tutun äänensä, kuin tuntisin hänen
+askelensa porstuassa, kuin se jotakin hyödyttäisi, että minä näen unta
+hänestä ja pidän kiinni hänen kädestään ja sanon: nyt jäät jo tänne!
+ikäänkuin sitte herättyäni muka saisin häntä täällä tavata! Tätä
+mielenhairausta kesti kaikista kauimmin. Mutta minun täytyi unhottaa
+sekin, sillä se oli hullutusta; enhän minä elä siksi, että hänet
+näkisin! Ja minä tiesin tämänkin murheen unhottaa. Hyvä herra, minä
+unhotin, mitä olen kadottanut, mitä olen kärsinyt, mitä olen toivonut;
+minä unhotin kansani perikadon, minä unhotin häpeäni, kunniani; miksi
+en siis olisi voinut unhottaa sitä, jota en edes ajattele."
+
+Ankerschmidt ei huomannut sitä sofismaa, joka syntyi antecedens'in ja
+consequens'in yhteen-asettamisesta; se vaan hänen huomioonsa kiintyi,
+että hänen vastustajallansa oli rakas lapsi, joka vankeudessa
+rangaistusta kärsi; tässä tunsi hän silmänsä kyyneltyvän.
+
+Nyt puhui hän jo paljon hiljaisemmalla äänellä Garanvölgyille:
+
+-- "Olkoon minusta kaukana, että olisin tullut luoksenne herjauksia
+tekemään. Tähän askeleesen pakoitti minua se seikka, että sen kirjeen
+päälle-kirjoituksessa, joka oli teille lähetetty, tunsin toisen
+tyttäreni käsialan. Te, hyvä herra, ymmärtänette, että minun
+velvollisuuteni isänä on tietää, mitä tyttäreni kirjoittaa
+tuntemattomille ihmisille. Minun ei sovi itse avata tätä kirjettä,
+koska se ei ole minulle kirjoitettu. Sentähden toin sen takaisin
+teille, jotta te sen avaisitte ja jos ette itse ymmärrä sitä, jota
+minun nyt teidän vakuutuksenne mukaan täytyy uskoa, on teillä
+huoneenhaltia, joka osaa saksaa; antakaa hänen lukea kirje ja
+ilmoittakaa, jos mahdollista, minulle sen sisällys."
+
+-- "Hyvä", sanoi Garanvölgyi, ottaen vastaan kirjeen ja avaten sen
+kuverttia, jonka jälkeen hän viittasi Kampós'ille, että tämä lukisi,
+mitä se sisälsi.
+
+Mutta Kampós osasi todellakin hyvin vähän saksaa.
+
+Vaan mikä hänen nyt enää tuli neuvoksi? Jos hänkin sanoisi, mitä isäntä
+oli sanonut, saattaisi herra soturi luulla hänen tekevän pilkkaa ja
+antaisi hänelle vielä selkään. Mitä on isännän sallittu, ei ole
+pehtorin sallittu. Hänen täytyi siis päättää ryhtyä kirjeen
+tavaamiseen.
+
+Hänen onneksensa oli neidellä niin kaunis käsiala, kuin se olisi ollut
+painettu. Kampós herralle ei julkilukemisessa tullutkaan muuta
+virhettä, kuin että hän v'n sijasta kaikkialla luki w, jota ei olekaan
+ihmettelemistä: miksei sitä kirjoiteta f'llä?
+
+Kun Ankerschmidt huomasi, että käännös toiselta todellakin kävi
+huonosti, sanoi hän kohta jokaisen lauseen unkariksi. Missä puhe alkoi
+tulla Kampós herrasta itsestä, pyysi se istua kiinni tuon kunnon miehen
+kurkkuun; hänen kasvonsa muuttuivat kolme kertaa ja kun hän lakkasi
+lukemasta, oli hänestä niinkuin tuolit, sohvat ja nuot kaksi
+tilanhaltiaakin sohvalla olisivat ruvenneet hiljaa tanssimaan.
+
+Garanvölgyi pani kirjeen takaisin kuverttiin.
+
+-- "Sallitteko, hyvä herra, että minä pidän tämän kirjeen?"
+
+Ankerschmidt nyykähytti ääneti päätänsä ja kierteli vaan pitkiä
+viiksiänsä, rypistäen yksivakaisesti kulmakarvojaan. Vihdoin, äkisti
+kääntyen Garanvölgyin puoleen, kysyi hän:
+
+-- "Tämä on hullumainen juttu, eikö totta, hyvä herra?"
+
+Garanvölgyi hymyili hiljaisesti.
+
+-- "Ei suinkaan. Siinä ei ole mitään pahaa. Minä kiitän paljon kallista
+neittä hänen sydämellisestä kohteliaisuudestansa; se osottaa hyvää
+sydäntä. Mutta minulla ei, Jumal' auta, ole, paitsi sydäntäni, mitään,
+jota salassa pitäisin. Ja täten lienee tämä kritillinen kysymys
+päättynyt?"
+
+-- "Siltä näyttää. Minulle oli kuitenkin varsin mieluista, että sain
+siitä selkoa, ja te ette pitäne minua sopimattoman uteliaana; sitä
+toivon."
+
+-- "Minä taas toivon, ettei siitä lähde mitään haittaa uljaalle
+suojelijattarelleni."
+
+-- "Se on minun asiani", vastasi Ankerschmidt äreästi, nousten
+sijaltansa, "Perheeni keskuudessa olen minä ankara. Soturin-ajaltani
+opin, että alhaisten tulee totella päällikköä."
+
+-- "Se on totta", myönsi Garanvölgyi. "Se vaan on ikävä seikka
+perheellisen sotakurin säilyttämisessä, että siinä useimmiten naiset
+ovat päällikköinä ja miehet alhaisina sotureina."
+
+Ankerschmidt katsoi hyväksi pistää pillit pussiin. Hän kiiruhti jo
+kotia.
+
+Etehiseen asti seurasi häntä Garanvölgyi; siellä antoi hän Kampós'in
+toimeksi saattaa armollista herraa edemmäksi, koska hän itse ei lähde
+huoneestaan.
+
+-- "Vieläkö lupauksenne teitä yhä estää?" kysyi Ankerschmidt.
+
+-- "Ei niin paljon se, kuin luuvalo päässä?"
+
+Sitten erosivat he toisistaan. Seuraavana hetkenä syntyi kummassakin
+yhtä haavaa se ajatus, että -- kenties olisi sentään sopinut
+hyvästi-jätössä pudistaa kättäkin. Se oli nyt myöhäistä. Miks'ei toinen
+sitä ensiksi tehnyt?
+
+Kuitenkin, ennenkuin Ankerschmidt etehisestä ehti alas pihalle,
+asettui hänen seuralaisekseen määrätty Kampós äkisti hänen tiellensä
+semmoisella kiiruulla, että ritari jo luuli jotain väkivallan-yritystä
+häntä vastaan tarkoitettavan.
+
+-- "Armollinen herra, minä pyydän, vaan silmänräpäys. Älkää menkö
+vielä! Kuulustelkaa minua!"
+
+-- "No?" kysyi Ankerschmidt, luoden häneen hirveän terävän silmäyksen.
+
+-- "Minä olen kauheasti petetty. Älkää suvaitko sitä uskoa.
+Kunnioitettu herrani ei tiedä siitä mitään. Minä yksistään olen
+syyllinen; hänellä ei siitä ole ensinkään tietoa."
+
+-- "Mitenkä?" sanoi ritari, synkistyen. "Siinä siis kuitenkin olisi
+jotakin perää?"
+
+-- "Minä en siitä huoli, vaikka minä hirsipuuhun vedettäisiin: minä
+tiedän, että tuo petturi on sitä vielä muuallakin kertova. Sentähden
+annan nyt omin ehdoin ilmi itseni, jottei kunnioitetulle herralle,
+hyvälle isännälleni, siitä mitään pahaa tapahtuisi. Tuo kavala ihminen
+tietää siitä tosin aivan hyvin, koska hänen nähdessään kätkin sen
+viinihuoneen alushirren alle."
+
+-- "Minkä?" kysyi Ankerschmidt, suuresti huolestuen.
+
+-- "Menköön vaikka pääni, mitä kieltäminen minua hyödyttäisi. Minä
+tunnustan."
+
+--- "Ettehän vaan..."
+
+-- "Aivan niin, niin se on; yksi vihko -- 'Maaliskuun 15 päivää.'"
+
+-- "Mitä pirua se on?"
+
+-- "Sanomalehti vuodelta 1848."
+
+-- "Eikö muuta mitään? Ottakaa se siis pois hirren alta, muuten se
+pahentuu siellä."
+
+-- "Mutta eiköhän minulle tulisi siitä mitään vaaraa?"
+
+-- "Kuka siitä sanomalehdestä huolisi! Pankaa se kirjastoonne, ei
+kukaan tule sitä sieltä perimään."
+
+-- "Hm. No niin. Minä en ollut sitä ajatellut! mutta löytyy vielä,
+suokaa anteeksi, jotakin muuta siellä."
+
+-- "Perhana! Vielä muutakin?"
+
+-- "Josta kirjeessä puhutaan."
+
+-- "Ehkä aseita?"
+
+-- "Niin, todellakin. Viinihuoneen ullakossa."
+
+-- "No tuhat tulimmaista, se on pahempi. Te pidätte aseita kätkössä?
+Mitä tarkoitusta varten?"
+
+-- "Minä tiedän olevani hukassa, mutta tahdon sen ilmoittaa. Parempi
+on, jos sen kohta sanon. Kerta sain kunnioitetulta herraltani kauniin,
+kaksipiippuisen pyssyn, sangen kallisarvoisen lahjan. Juuri sentähden
+annan itseni ilmi, ettei kunnioitettu herra joutuisi kiinni, jos se
+löydetään, sillä siihen on hänen nimensä piirretty. Minä en tahtonut
+antaa sitä pois, sillä se käy erinomaisen hyvin: ja paitsi sitä
+toivoin, että joskus vielä sentään saisi metsästää."
+
+-- "Jahtipyssy siis? Entäs mitä vielä?"
+
+-- "Vielä -- vielä, tahdon sanoa kaikki, vielä lisäksi yksi
+ruutisarvi."
+
+Ankerschmidt purskahti isoon nauruun. Hän oli odottanut, että ainakin
+kanuna tulisi esiin.
+
+-- "No kuulkaa", sanoi hän, taputtaen katuvaista kapinan-yllyttäjää
+olkapäälle, "koska olette niin innokas metsämies, niin menkää
+viinihuoneesen ja tuokaa pyssy pois sieltä; siksi kuin tulette kotia,
+lähetän teille asepassin: minulla on niitä pari, jotka olen ottanut
+voutejani varten; toisen annan teille ja kun se lakkaa voimassa
+olemasta, hankin teille uuden. Ampukaa nyt vaan jäniksiä paljon."
+
+Kampós herra ei oikein tietänyt, oliko hän hereillä vaiko nukuksissa.
+Että hän vielä kerran voisi pyssy olalla käydä pitkin peltoja
+sydänpäivänä, sitä hän tuskin olisi uskaltanut uneksiakaan. Hän ei enää
+saattanut ritaria pitkää matkaa, vaan meni, hänelle hyvää yötä
+sanottuansa, viinihuonetta päin. ja jos milloinkaan on nähty ihmistä,
+joka yhden askelen sijasta astui kaksi, niin hän se astui.
+
+Herra Garanvölgyi jouti kyllä odottaa häntä takaisin! Hän tuskin
+kerkesi vetämään henkeänsä, ennenkuin oli päässyt viinihuoneen katolle,
+siellä melkein hengen vaaralla kiivennyt vanhan viinapolttimon
+korsteinille ja siitä vetänyt esiin tuon satoihin rääsyihin käärityn
+kalliin aarteen sekä sen kanssa riemuissaan keikahtanut alas katolta.
+Onneksi putosi hän viiniköynnös-kasaan ja loukkasi ainoastaan nenänsä.
+Mutta vähät siitä, kun vaan pyssy ei vioittunut. Se olikin aivan
+eheänä, ei edes ruosteen-pilkkuakaan näkynyt siinä. Kampós herra pyhki
+sitä takkinsa liepeellä, koetteli hanaa, laski sen poskellensa, vieläkö
+ne tuntisivat toisensa, jopa vihdoin suutelikin sitä ja heitti sen
+sitte olalleen, lähtien käsi kupeessa takaisin kylään. Pyhästi uskoi
+hän nyt olevansa kahta jalkaa korkeampi kuin eilispäivänä.
+
+Garanvölgyin oli täksi päiväksi tyytyminen siihen, että Kampós herra,
+hänen ikkunansa ohitse mennessään, suurella riemulla heilutti hänelle
+pyssyään. Adam herra taisi hänen hehkuvista kasvoistaan nähdä, ettei
+kukaan tänään saata hänen kanssaan puhua.
+
+Kampós herra meni suoraa päätä huoneesensa: hän oli naimaton mies, eikä
+hänellä siis ollut ketään, jolle olisi voinut iloansa ilmoittaa.
+Palkollisten oli siinä kyllä, että he ihmettelivät ja ilmoittivat,
+jotta naapuri-herrasväen palvelija oli tuonut sinetillä lukitun kirjeen
+hänelle, tiesikö hän jo, mitä siinä oli? Hän meni huoneesensa. Seinässä
+riippui vielä peuran-nahka, mutta naula, jossa pyssyä ennen oli
+pidetty, oli tyhjä. Muuta asetta ei ollut, kuin vaan vuoteen vieressä
+seisova surullinen ryhmysauva. Nyt hän siis uudestaan asetti vanhaan
+paikkaan tuon kalliin matkakumppanin, eroamattoman hyvän ystävänsä
+kaikissa vaiheissa, jota hän ei edes silloin luotansa heittänyt, kun
+vihollisten ratsut hänet säikyttivät Kassa'sta Miskolcz'iin asti. Ja
+siinä hän taas ihaili sitä kauan aikaa.
+
+Kun sitte pihalle pyrähti parvi hyvänsävyisiä varpusia, alkoi hänen
+vanha saaliinhimonsa vähitellen herätä. Petturi juohtui hänen
+mieleensä.
+
+Mikä inhoittava ja kiittämätön ihminen tämä oli!
+
+Ja lopuksi muistui hänen mieleensä tuo Kalabrian konsokin, joka oli
+vaihetettu hänen hyvään, viiden florinin hattuunsa.
+
+-- "Tule esiin, kalabrialainen!"
+
+Hän etsi sen nyt kistunsa salakomerosta. asetti sen eteensä pöydälle,
+riisui yltänsä takin ja kivertäen ylös paidanhiansa piti sille
+seuraavan kauniin puheen:
+
+-- "Sinä ilkeä petturi! Sinä kaksisieluinen maankuleksija! Sinä siis
+menit pettämään sitä, joka sinua elätti, salasi, vaatetti. Sinä
+kiittämätön, inhoittava etana! Minut sinä aioit lakaista pois, etkö
+niin? Mutta siitä et saanut mitään 'punaisia saappaita.' Näetkös,
+hylkiö! Sentähden on pyssy tuossa. Sinä hankit pahaa ja siitä tuli
+hyvä. Näetkös, sinä tänään täällä, huomenna tuolla pettävä! Sinä koetit
+saattaa minua perikatoon, mutta sinä tapasit voittajasi, sinä jumalaton
+konna; sen voin sanoa."
+
+Ja nyt hän hyökkäsi nyrkeillään hattua vastaan ja alkoi sitä
+armottomasti mätkiä; hän hakkasi sen aivan litteäksi, leipoi sitä
+molemmilla kämmenillään senkin seitsemään muotoon, viskasi sen vihdoin
+lattialle ja tallasi sitä jaloillaan.
+
+-- "Katsos! Kas tätä! Ja vielä tätäkin! Katsoppas, jumalaton! Piff,
+puff! Kas niin!"
+
+Mielin määrin saattoi hän nyt purkaa kostoansa hattua vastaan.
+
+Palkolliset ulkona luulivat, että Kampós herra nyt rutisteli ulos
+sielua jostakusta ja kun ottelun melu oli korkeimmillaan, avasivat he
+oven, tappelevia toisistaan eroittaaksensa.
+
+Vähintäkään hämilleen joutumatta otti Kampós herra ylös rikki-poljetun
+hatun ja antoi sen tyydytetyn koston tunteilla rauta-tadikolla
+varustetulle rengille.
+
+-- "Tuoss' on! -- Se on jo viimeisen virtensä veisannut. -- Viekää
+se pois -- naulatkaa tangon päähän -- pistäkää hernemaahan --
+linnun-peljätykseksi!"
+
+Hän pyhkäisi nyt hien otsastansa, puhalsi vahvasti ja, kiverrettyään
+taas alas paidanhiansa sekä puettuaan ylleen takin, meni levolle.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Sill'aikaa piti ritari Ankerschmidt kotona ankaraa perheellistä
+sota-oikeutta, jossa, niinkuin jo ennen on muistutettu, löytyi vaan
+yksi pykälä: toinen käskee, toinen tottelee.
+
+Neiti Eliz oli haastettu sota-oikeuden eteen ritarin omaan kamariin.
+
+Se oli hirveä tuomiosali: armoton tuomari, kylmäveriset lautamiehet,
+lahjomaton päällekantaja ja kovasydämiset oikeudenpalvelijat; kaikki
+yhdessä personassa ritari Ankerschmidt'issa.
+
+Suuremman juhlallisuuden vuoksi oli hän sytyttänyt neljä kynttilää
+pöydälle ja paremmin näkyville vetänyt; siihen asetetun pääkallon.
+Kaksi pistoliakin oli pöydälle laskettu ja sapeli riippui vielä hänen
+vyöllään. Hän käveli pitkin askelin edes takaisin, syvästi miettien,
+mitä olisi tytölle sanova.
+
+Eliz avasi oven ja riensi tanssien, hyppien isänsä eteen.
+
+-- "Neiti Eliz!" äijäsi ritari, "jääkää siihen, missä seisotte! Kädet
+alas! Tänään emme laske leikkiä."
+
+Ja nyt istui hän itse pöydän ääreen.
+
+-- "Te -- seisotte tuomarinne edessä!"
+
+Neiti Eliz osotti soman-sievällä niiauksella, että hän ymmärsi sen.
+
+-- "Älkää naurako! Tuhat tulimmaista! Tämä ei ole leikintekoa.
+Tiedättekö, mistä nyt tulen?"
+
+-- "Tunnustakaa pois se!"
+
+-- "Tuli ja leimaus! Minunko pitää tunnustaa teille? Minä olen käynyt
+herra Garanvölgyin tykönä. Tiedättekö, minkätähden?"
+
+-- "Papan omassa vallassa oli kai sinne mennä."
+
+-- "Tietysti. Ken sanoo, ettei olisi ollut? Mutta minkätähden menin
+sinne? Sentähden, että olitte lähettänyt kirjeen hänelle."
+
+-- "No, kuka sen jo on ilmaissut? Oi, tuo typerä Gyuszi. Minä menen
+kohta häntä korvasta nipistämään."
+
+-- "Pysykää täällä! Mitä kirjoititte tuossa kirjeessä?"
+
+Eliz kohautti vaan pyöreitä olkapäitään.
+
+-- "Mitä kirjoitinkaan? Käskin hänen varoa itseänsä, koska häntä
+vastaan hierotaan petosta, sekä jos hänellä on jotakin salattavana,
+paremmin kätkeä sitä."
+
+-- "Hitto vie! Onhan tämä petosta! Te olette antanut ilmi
+perheen-salaisuuksia!"
+
+-- "Ne ovat hänen salaisuuksiansa, ei meidän."
+
+-- "Hiljaa! Ei sanaakaan enää!"
+
+-- "Älkää siis kysykö minulta enempää."
+
+-- "Vaiti!" huusi ritari Ankerschmidt, lyöden nyrkkiänsä pöytään.
+"Saakeli soikoon! Minä tahdon näyttää, että olen herra täällä
+kotonani."
+
+Ja tämän sanottuansa tavotti hän uhkaavalla liikunnolla pistoleja.
+
+Hän saavuttikin sen voiton, että neljän sekunnin ajaksi syntyi
+hiljaisuus semmoinen, jossa olisi voinut kuulla kärpäsenkin surinan.
+
+Eliz lakkasi neljäksi sekunniksi nauramasta, päätään nyykäyttämästä ja
+kieltänsä pieksemästä, ja näiden neljän sekunnin yksivakaisen
+äänettömyyden aikana oli hän niin kaunis, hänen yhteen likistetty
+suunsa niin pikkarainen, hänen hämmästyksestä siirottavat silmänsä niin
+suuret, niin loistavat, että...
+
+Tämän juhlallisen hiljaisuuden kestäessä nousi Ankerschmidt sijaltansa
+lujamielisesti ja kylmäverisesti, ankarat marmori-kasvot Eliz'iin päin
+kääntyneinä.
+
+-- "Olenko siis -- tehnyt pahaa?" kysyi vapisten tyttönen.
+
+-- "Vaiti! -- Neiti Eliz! Te olette tehnyt kuolemaa ansaitsevan
+rikoksen. Te olette ilmaissut sisällisiä salaisuuksia vihollisen
+leirissä. Jos olisitte sotamieheni. minä rikoksestanne antaisin ampua
+teidät."
+
+-- "Mutta koska olen tyttäresi, niin -- suutelet minua siitä!" lisäsi
+siihen nauraen hilpeä tyttö ja seuraavassa sekunnissa hän jo riippui
+tylyn tuomarin kaulassa. Tämä kiroili, nuhteli, mutta pian hän
+huomasikin, että piti tuomittavaa pahantekijää rintaansa vastaan
+likistettynä, ja, suudellen hänen punaisia poskiaan, laski hän hänet
+menemään sillä varoituksella, että hän "toistekin" aina olisi hyvä.
+
+
+
+
+V.
+
+Kuinka ihminen ensimmäisen sikopaimenhattunsa saa,
+
+
+"Minä en sataan floriniin vaihettaisi tyhjyyttäni."
+
+Kuka muu olisi saattanut keksiä tämmöistä paradoxin-tapaista
+sananlaskua, kuin unkarilainen?
+
+Mutta hän on oikeassa.
+
+Hän ei omaa mitään tehtaita, jotka jonkun amerikkalaisen sodan
+tähden jäävät pumpulittomiksi; hänellä ei ole mitään kauppaa,
+jonka maailman-tapaukset saattavat häviölle; hänellä ei ole mitään
+pelättyjä arvopapereita, joitten tähden hän vapistuksella odottaa
+uudenvuodentervehdyksiä Tuilerioista ja pörssi-telegrammeja Lontoosta:
+hänellä ei ole omaisuutta muuta mitään, kuin tuo Jumalan antama maa.
+
+Totta on, että ihminen tämän kautta on kovin "maahan kiintynyt" herra,
+vaan sitte ei juuri mikään muu häntä kiinnitäkään. Ja lopuksi, jos koko
+vuoden tulo olisikin häneltä hukkaan mennyt, jos hän jäisikin olemaan
+niinkuin puusta pudonnut varpunen, nousee toisena vuonna taas uusi
+kasvu, ja jos taivas silloin hymyilee maanviljelykselle, antaen hyvää
+satoa, toipuu hän menneistä tappioista ja seisoo taas siinä, missä
+ennen oli.
+
+Yksi semmoinen taivaan hymyillessä syntynyt vuosi oli 185-: laiho
+rehotti kauniina, repsistäkin oli hyvä toivo. Tämä on vastakohtainen
+koronkiskonta unkarilaisen suhteen, joka maksaa tuhannen prosentin
+koron lainatusta pääomasta.
+
+Lisäksi tuli siihen vielä se onnen sattumus, että juuri siihen aikaan
+maailman suuret herrat olivat katsoneet hyväksi toinen toisensa
+huvitukseksi panna toimeen pienen murhenäytelmän, joka melkoisesti
+kohotti jyväin hinnan.
+
+-- "No, jos saamme repsin kunnialla korjatuksi, on taas 'hepo koiran
+herra.'[36] Meitä ei enää tule mikään velkoja tervehtimään."
+
+Näillä sanoilla lohdutteli Garanvölgyiä Kampós herra, kun hän eräänä
+kesäisenä iltapuolena, hiki päässä, oli palannut niityltä, kussa juuri
+oli päättänyt heinänkorjuun, jota tulisimmalla kiiruulla seuraa repsin
+leikkuu.
+
+-- "Paljonko saatamme laskea?" kysyi Garanvölgyi.
+
+-- "Suittaa tulla noin kymmenentuhatta nelikkoa. Patruna Vendelin kahta
+vertaa suuremmalta alalta ei luullakseni korjaa kahdeksaakaan tuhatta."
+(Patruna Vendelin'iksi nimitti Kampós Ankerschmidt'in moravialaista
+pehtoria).
+
+-- "Minkätähden ei?"
+
+-- "Sentähden, ettei hän noudattanut neuvoani, kun käskin hänen
+aikaisemmin repsinsä kylvää. Hän sanoi tietävänsä asian paremmin, koska
+oli sen kirjasta lukenut. Sitte hän kyllä sakramentterasi, nähdessään,
+että maakirput kaikki karkasivat hänen kylvöönsä. Hahaha! Joka kerta
+kuin hän kohtasi minut, parjasi hän minua siitä, että minä muka tiedän
+jonkun noitakeinon, jonka kautta saatan karkottaa nuot syöpäläiset pois
+meidän kylvöstämme ja lähettää ne heidän vainioihinsa. Minä käskin
+hänen lähettää ne takaisin meille. Hyönteiset tietysti etsivät nuorinta
+toukoa."
+
+-- "Kuinka raskitte siitä iloita?"
+
+-- "Kun hän noin suurentelee tieteestänsä! Kaikki on hän paremmin
+tietävinänsä. Varmaankin hän minulle vielä näyttää, mitenkä kultaa
+tehdään."
+
+-- "Mutta nyt on siitä huolta pitäminen, että kaikki tulee ajallaan
+hyvässä järjestyksessä toimitetuksi."
+
+-- "Se onkin jo tapahtunut, suvaitkaa vaan olla huoletta. Tänä iltana
+puhuttelen kunnian-arvoisaa pappia, että hän tulevana sunnuntaina
+rukoilisi vähän auringonpaistetta, ja huomenna keitän papuja, jotta
+vadit tyhjentyisivät."
+
+(Olen nyt ilmaissut, että unkarilainen on niin tietämätön ja
+taika-uskoinen, jotta hän, jonkun mieliruoan pöydällä ollessa, kehottaa
+itseään ja vieraita enemmän syömään, sillä väitteellä, että "jos vati
+tyhjenee, tulee huomenna kaunis ilma." Minä tuon sen esiin
+todistukseksi barbarilaisista oloistamme).
+
+Joka vähänkin on nähnyt maanviljelystä, tietää kuinka kiireinen korjuun
+aika on. Palkolliset ja isäntä nousevat aikaisin ylös ja menevät
+myöhään levolle; päiväpalkkalaisista maksetaan paljon; kyökissä kiehuu
+kattiloissa kallis ruoka, joka heti päivälliskellon soitua kannetaan
+ulos työväelle; ihmiset ja elukat hikoilevat, voimiansa ponnistellen;
+pehtori, työvouti tuskin ehtivät piippuansa sytyttää.
+
+Niin ei ole laita sivistyneemmässä maailmassa.
+
+Missä on paljon väkeä, siellä sopii valita työmiesten joukosta,
+viiden groschenin eroituksella; lisäksi löytyy kylvö-, leikkuu-,
+puima-koneita. Kolme neljä miestä voipi yhtenä päivänä niittää, ajaa
+kokoon, puida, vieläpä mitatakin kaiken sen, jossa tuommoisen
+vanha-uskoisen oikeuden-istujan lukuisa työväestö tepastelee koko
+viikkokauden, eikä sittekään loppuun pääse.
+
+Esimerkiksi ritari Ankerschmidt'in maanviljelys oli niin oivallisesti
+järjestetty, että se tykkänään poikkesi kansantavasta.
+
+Vendelin Maxenpfutsch, ritarin huoneenhaltia, oli varsin oppinut mies.
+Ankerschmidt'in rahavarat sen ohessa kestivät kaikenlaisia tieteellisiä
+kokeita.
+
+Kun Kampós herra otsansa hiessä puuhasi tiluksillaan, istui herra
+Maxenpfutsch mitä mukavimmassa asennossa verandallaan, polttaen
+poslini-piippuaan ja jokapäiväistä teetänsä särpien. Hänen lihava
+koiransa loikoili penkin alla, läähöttäen kieli ulkona suusta; pyssy
+oli heitetty nurkkaan; ilma oli liian lämmin -- peltopyitten ammuntaan.
+Muuta työtä ei ollut mitään.
+
+Vanha talonpoika tulee pihalle ja tiedustelee alhaisimmalta rengiltä,
+missä pehtori on. Tämä osottaa hänelle, että pehtori istuu tuolla
+siimeksessä teetä juomassa.
+
+Metsä-ihminen laskee kauniisti lakkinsa avoimen verandan portaalle ja
+tervehtää herra pehtoria: "Jumala antakoon hyvää päivää!" itsekseen
+ajatellen: tuo on varmaankin kipeä, koska juo teevettä; se tekeekin
+hyvää, kun ihmisellä on vatsanväänne, varsinkin -- tuore seljaistee.
+
+-- "No, mitä tahdotte? Sanokaa pian!" huusi hänelle pehtori.
+
+Tietysti ikäänkuin asia ei olisi kohdallensa.
+
+-- "Hyvä, aatelinen herra! Minä ja kumppanini olemme tästä
+naapuristosta, tuolta Palócz'in piirikunnasta; mutta me emme ole
+palóczeja, sillä me olemme kalvinisteja, ainoastaan muutamat olemme
+katolisia, muut ovat lutherin-uskoisia."
+
+-- "Mikä minua siitä vaivaa?" kysyi kummastuneena pehtori.
+
+Tuo kunnon mies kohautti olkapäitään.
+
+-- "Sitä en todellakaan tiedä. Minä en ole tilogi. Ehkä teitä vaivaa
+kaatumatauti?"
+
+-- "Mitä tahdotte?" ärjäsi pehtori.
+
+Metsä-ihminen ei tästä ollut millänsäkään, vaan jatkoi siivosti.
+
+-- "Meitä olisi kahdeksantoista, sitte kaksikolmatta hevosella
+varustettua, sitte meillä kaikilla on oma vikatteensa, oma
+haravansakin, vieläpä oma hankonsakin."
+
+-- "Mutta mitä pirua minun siihen tulee, paljoko teillä on hevosia ja
+työkaluja?"
+
+-- "No, ei muuta, kuin että maanantaina päivän koitteessa, jos Jumala
+elämää suo, ruvetaan armollisen Garanvölgyi herran repsiä niittämään ja
+että se lauantaiksi on korjattu, vieläpä puitukin. Sitte vasta toisena
+maanantaina mennään ohran ja sitte vehnän kimppuun, siis jää sillä
+välin kokonainen viikko, jona saamme vaan hampaitamme pureksia."
+
+-- "No pureksikaa vaan; huolisinko minä siitä?"
+
+-- "Minä sanon vaan, että armollisen Garanvölgyi herran repsi on
+paremmin tuleentunut, kuin armollisen Akkorsincs[37] herran,
+jonkatähden tämän repsi on viikkoa myöhemmin niitettävä."
+
+-- "Entäs sitte?"
+
+-- "No, koska nyt olemme ottaneet armollisen Garanvölgyi herran repsin
+niittääksemme, niin kävisi yhdessä hiessä armollisen Akkorsincs
+herrankin repsi niittäminen."
+
+-- "Hakisinko minä päiväpalkkalaisia?"
+
+-- "No -- yksi niin, toinen näin. Heinää ja repsiä tehdään
+päiväpalkalla; rukiin ja vehnän leikkuu tapahtuu sadosta osaa saamalla;
+päiväpalkka on viisikymmentä groschenia, mitta viinaa ja kaksi
+korttelia viiniä miestä kohden; aamiaiseksi silavaa ja leipää;
+päivälliseksi keitettyä naudanlihaa jauho-kimpaleitten kanssa taikka
+paistettua lampaanlihaa; illaksi kahdenlaista, joista toinen lihaa;
+välipalaksi savutettua lihaa tahi piimää; hattumme koristeeksi
+kukkanen; mitä sadon osallisuuteen tulee, on joka yhdeksäs nelikko
+puiduista jyvistä meidän."
+
+Vendelin Maxenpfutsch'ilta sammui tuli piipussa tästä eriskummaisesta
+puheesta. Tuo tolvana! näyttää siltä, kuin tuo tahtoisi häntä narrina
+pitää.
+
+Talonpoika olisi vielä jatkanut kontrahdin ehtoja, mutta herra pehtori
+ei enää kauemmin pitänyt asiaa leikintekona, vaan kavahti ylös
+istuimeltaan, juoksi sopimuksen-hierojaa vastaan, tarttui kiinni hänen
+takinkaulukseensa ja ravisti häntä aika lailla.
+
+-- "Korjaa heti luusi täältä, kelvoton betyári![38] Luuletko, että
+sinulla on mikään narri edessäsi! Minä annan sinulle kyllä kolme atriaa
+päiväänsä, tuleppas vaan kerta vielä tänne."
+
+Sen sanottuaan työnsi hän miehen luotaan, heittipä vielä perästä hänen
+hattunsakin.
+
+Metsä-ihminen meni pois aivan tyvenesti.
+
+-- "Hyvä on, hyvä. Kyllä minä itsestänikin menen, kun vaan sanotaan,
+ettei minua tarvita. Menen kuin menenkin. Ei sen vuoksi tarvitse
+herjata isäni sielua minussa. Toivotan rauhallista hyvää yötä."
+
+-- "Jos tuo hävytön ihminen vielä kerran pistää koipensa tänne, on hän
+portista ulos heitettävä!" huusi pehtori palkollisille. "Kun rohkenee
+tuollaisia minulle sanoa! Juurikuin nyt ensikerran oppisin, mikä
+talonpojan hinta on."
+
+Muuten oli aivan tarpeetonta otaksua, että tuo talonpoika vielä kerran
+tulisi takaisin kartanoon; häntä ei sinne enää marzipan'illakaan
+(konfehtilla) olisi voitu takaisin houkutella.
+
+Herra Vendelin oli täydellisesti turvannut itsensä kaikenlaista
+ahdistamista vastaan talonpoikain puolelta.
+
+Kartanossa oli niin paljon palvelusväkeä, että se jo itsekseen vastasi
+pientä divisionaa; sitte oli siellä komea kylvö- ja leikkuu-kone, jonka
+hän itse oli hankkinut Wien'istä ja joka näyte-leikkuussa siellä
+lattian-siloisella pellolla oli kahdessa minutissa leikannut kokonaisen
+auman ruista. Hätäkö sillä on kaataa kumoon muutama sata holdia repsiä!
+
+Garanvölgyin niittomiehet hikoilivat jo viidettä päivää tällä viikolla.
+Herra Vendelin tupakoitsi sekä salli heidän väsyttää itseään ja rientää
+edellä, niinkuin kepeäjalkainen jänis kilpikonnan tieltä sadussa.
+Kuudentena päivänä hänkin ilmestyi taistelukentälle.
+
+Kuusi härkää veti tuota viljan-leikkaajaa hirviötä sitä varten erittäin
+tehdyillä, matala-pyöräisillä vaunuilla. Kaksitoista miestä hikoili sen
+kimpussa, ennenkuin se saatiin saralle sijoitetuksi. Onneksi ei siihen
+asti mitään rikki mennyt.
+
+Koneen eteen valjastettiin kaksi älykästä, hyvin opetettua ja
+voimakasta meklenburgilaista -- taidostaan ja mielenmaltistaan huudossa
+olevaa rotua, johon täydellisesti saattaa luottaa.
+
+Nyt siis toimeen!
+
+Kone lähti liikkeelle yleisten hurraa-huutojen kaikuessa, rattaat
+pyörivät tasaisesti, pontimet liikkuivat oivasti, silinterin-hampaat
+tekivät kunnollisesti virkaansa ja toisiinsa tarttuvat leikkaus-raudat
+rätisivät mahtavasti korsikossa, Viiden minutin kuluessa oli semmoinen
+ala niitetty, johon yhdeltä mieheltä olisi mennyt kokonainen päivä.
+
+Konetta kääntäessään ajaja, vanha renki Konrád, joka Csaszlausta oli
+tänne tuotu, raappi päätään hatun alta ja puhui näin pehtorille:
+
+-- "Armollinen herra, tämä masina on niin hyvä masina, ettei se
+ainoastaan leikkaa poikki repsiä, vaan tässä heti paikalla sen puikin,
+vieläpä jauhaakin."
+
+Herra Vendelin rupesi niitosta tarkastamaan. Renki oli todellakin
+oikeassa. Tuo riivattu kone teki tykkänään toisella tavalla työtä
+Hietzing'issä[39] lattialla kuin täällä sänkipellolla: sielläkin se
+leikkasi rukiin tähkäpäät poikki, mutta nyt se silpoi repsin palvotkin
+rikki. Sen jäljistä ei tosiaankaan korjaa muuta kuin korsia.
+
+Herra Vendelin tahtoi näyttää, että hän ymmärsi mekanikia; hän otti
+esiin vasaran ja ruuvin-avaimen, nakutteli silintereitä, laajensi
+niiden väliä, voiteli akselit. Kas niin, nyt on kaikki hyvin!
+
+Mutta tuolla sukkelalla koneella oli semmoinen sisällinen rakennus,
+että jota enemmän leikkaus-silinterien väliä laajennettiin, sitä
+nopeammin rattaat panivat niitä liikkumaan, ja jos vielä päälliseksi
+nuot hullunkuriset kaksois-kuulat käännöskehässä alkoivat pyöriä
+ympäri, kulki kone itsestään vielä eteenpäin, vaikka hevoset jo olivat
+seisautetutkin.
+
+Sattuipa juuri tulemaan eteen muuan vierevä paikka pellolla. Kone alkoi
+omasta painostaan rientää eteenpäin, ja molemmat meklenburgilaiset
+huomasivat yht'äkkiä, etteivät he vetäneetkään vaunuja, vaan että nämä
+lykkäsivät heitä. Mutta meklenburgilaiset, jotka rauhallisen edistyksen
+aikana ovat niin sävyisiä ja älykkäitä, muuttuvat toisinaan yhtä
+äkäisiksi, jos kerta joutuvat erinomaisiin oloihin. Ensimmäisen
+töyttäyksen jälkeen rupesi ensiksi toinen tiehensä pötkimään, sitte
+toinen, ja näin vetivät he tulisella vauhdilla pirunmyllyä alaspäin.
+
+-- "Seis!" ärjäsi, pahaa aavistaen, herra Vendelin. Vaan se oli nyt
+myöhäistä. Ne neljä miestä, jotka ohjasivat konetta ja hevosia,
+lensivät ensi hetkessä neljälle taholle maahan; itse vanha Konrád, joka
+oli vahva mies, tarttui suurella uskalluksella molemmin käsin toiseen
+rattaasen, mutta tämä viskasi hänet ylös ilmaan, niinkuin kissan, ja
+hän keikahti kymmenen kyynärän päähän repsiin, tallukset taivasta
+kohti.
+
+Sen jälkeen rupesivat raivostunut masina ja hevoset toistensa kanssa
+kilpaa juoksemaan; aisantanko meni poikki, kone tunki molempain
+valakkain väliin kolmanneksi ravariksi, hurjistuneita eläviä oikeaan
+lemmonkyytiin kiihoittaen; niin tulivat he melkein samassa
+silmänräpäyksessä pidäke-paikkaan, vieremän alapäässä olevalle
+sontatunkiolle; kone ehti kenties puolen hevospään mittaa
+aikaisemminkin. Tämä kun ei jaksanut esteen lävitse tunkea, jäi siihen
+kiinni istumaan; häneen valjastetut kilpajuoksijat tallasivat häntä nyt
+siinä kavioillaan kauheasti.
+
+Ennenkuin apuun ehdittiin, oli jo rattaista muutamia hampaita
+katkennut. Ne saattoi tosin heti rautatiellä lähettää takaisin Wien'iin
+sen laitettavaksi, joka ne oli tehnyt.
+
+Mutta mitenkä käy nyt niittämisen?
+
+Ei ole muuta keinoa, kuin käyttää siihen jok'ainoa henki: palvelijoita,
+jahtimiehiä, palkkarenkejä; panna niitten vikate käteen, koettaa,
+osaavatko he pellolta "parran ajaa."
+
+Työ kävi, niinkuin se taisi käydä: pellonvartia, jahtimies, ratsurenki,
+kuski, kokki ottivat toisiltaan vikatteen kädestä, auttaaksensa
+varsinaista työväkeä. Oli määrätty, ettei talonpoikain apuun tarvitse
+turvata.
+
+Me jätämme nämät kaikki nyt pellolle hikoilemaan ja puhumme vähäisen
+muista seikoista.
+
+Ankerschmidt valitsi kaikista sen, mitä oli parasta. Hänellä oli
+sarvettomia lehmiä, joka päivä munivia kanoja ja sikoja, joista suitti
+paisua kuuden sentnerin painavia. Ne hän itse oli tuonut Englannista,
+Yorkshiren rodusta. Niitä oli jo karttunut noin neljänkymmenen
+paikoille. Hän ei koskaan teurastuttanut niitä eikä ainoatakaan niistä
+myynyt.
+
+Helposti ymmärtänee, ettei näitä suuria herroja ajettu ulos laitumelle,
+niinkuin muitten köyhäin ihmisten porsaita. Ne eivät menneet tammistoon
+terhoja syömään; heille oli rakennettu oma palatsi jahtimiehen asunnon
+viereen; siinä he marmori-ruuhesta saivat päivällisensä, illallisensa,
+jonka kokki oli keittänyt; kaksi kaitsijaa seisoi valmiina heitä
+palvelemaan sekä yksi eläinlääkäri, kaikki kolme painetti-pyssyllä
+varustettuina, jotta he saattaisivat suojella sikolinnaa ehkä
+hurjapäisesti lähestyviltä rosvoilta; linnaa ympäröitsi paitsi sitä
+korkea kivimuuri.
+
+Kuinka paljon tästä sikoperheestä huolta pidettiin, näkyy siitä, että
+repsi-hädän aikana sen kolmea holhojaa ei pakoitettu muuhun
+niittoväkeen liittymään: niin tehtiin päinvastoin kaikkien fasanin-
+kaitsijain.
+
+Kun nyt repsin-niitto oli kiireimmillään, tuli eräänä kauniina aamuna
+Kristóf, toinen sikopaimenista, kovin pelästyneenä pehtorin asuntoon
+ilmoittamaan, että yöllä -- millä tavoin, sitä hänen oli mahdoton
+ymmärtää -- kaksitoista jäsentä sikoherrasväestä oli varastettu. Ne
+olivat kaikki vuoden vanhoja nuoria herroja ja fröökinöitä, pienin
+niistä painoi kenties kaksi sentneriä; hän ei voinut käsittää, mihin
+niitä oli saatu viedyksi, sillä portti oli lukossa, ja jos niitä
+kivimuurin ylitse olisi laahattu, olisi kumminkin yksi heistä kolmesta
+herännyt röhkinään ja kiljunaan, koska nämät eivät ole semmoisia
+fröökinöitä, jotka ääneti antavat ryöstää pois itsensä.
+
+Todellakin suuri tapaus!
+
+Maxenpfutsch meni kohta tätä Jobin sanomaa Ankerschmidt'ille
+ilmoittamaan.
+
+Ankerschmidt joutui siitä hirveään raivoon. Olisivatpa varastaneet
+mitä muuta hyvänänsä, kuin ei vaan hänen yorkshirelaisiaan! Ne olivat
+hänen arka puolensa. Sitä hän ei koskaan anteeksi anna. Ne ovat
+takaisit hankittavat, vaikkapa maan alta. Senpätähden löytyi laki ja
+tuomio-istuimia valtakunnassa, että tuommoinen julkea rikos tulisi
+rangaistuksi.
+
+Heti astukoon yksi ratsurenki hevosen selkään ja vieköön piirikunnan
+pääkaupunkiin tohtori Grisák'ille tämän kirjeen, jossa asian-kohdat
+tarkasti ovat selitetyt ja virallista tointa pikemmin kuin paremmin
+pyydetään. Tohtori älköön säästäkö kustannuksia; varkaat täytyy saada
+ilmi.
+
+Toisena päivänä tuli neljä aseellista santarmia kastelliin, piirikunnan
+komisarjuksen herra Bräuhäusel'in kirjoittama käskykirja kädessä, joka
+määräsi, että nuot kolme siankaitsijaa, kovan epäluulon alaisina, ovat
+oikeuden eteen tutkittaviksi saatettavat.
+
+-- "Oho, he eivät sitä ole tehneet!" vakuutti Ankerschmidt. "He ovat
+vanhoja, uskollisia palvelijoitani, minä pyydän vaan, että he niin pian
+kuin mahdollista lähetetään takaisin."
+
+Nyt täytyi Yorkshiren siirtokuntaa vartioimaan ottaa kolme jahtimiestä
+ja pellonvartia repsin-niitosta. Näin monella hengellä väheni
+työväestö.
+
+Seuraavana päivänä tulivat nuot neljä santarmia uudestaan. Herra
+Bräuhäusel oli määrännyt, että koska sikopaimenet eivät tahdo tunnustaa
+rikosta tehneensä, oikeus on pakoitettu heidän kanssa vastatuksin
+kuulustelemaan jahtimiehiä.
+
+Nyt haastettiin siis jahtimiehetkin oikeuteen.
+
+-- "Mutta lähettäkää heidät pian kotia, sillä täällä tarvitaan joka
+mies!" huusi santarmeille Ankerschmidt.
+
+-- "Suvaitkaa vaan odottaa!"
+
+Taas seuraavana päivänä ilmestyivät säännöllisesti santarmit, tuoden
+herra Bräuhäusel'iltä sen käskyn, että kosk'eivät jahtimiehet mitään
+tunnusta, heitä täytyy tutkistella yhdessä pellonvartiain kanssa.
+
+-- "Voi, sillä tavoin viette pois kaikki mieheni, juuri kun niitä
+paraiten kotona tarvitsen", vaikeroitsi Ankerschmidt.
+
+-- "Me emme voi siihen mitään. Noitten täytyy todellakin seurata
+meitä."
+
+Mutta nuot eivät tietysti myöskään mitään tunnustaneet, sillä hekin
+olivat viattomat kuin vasta lypsetty maito.
+
+Repsi-pellolle jäi päivä päivältä yhä vähemmän niittomiehiä; nyt siellä
+enää vaan varsinaiset rengit olivat jälellä. Yht'äkkiä lähetti herra
+Bräuhäusel näitäkin noutamaan ja he vietiin kaikki tyyni kaupunkiin.
+Selvä se, että näitäkin täytyi konfronterata muitten kanssa.
+
+Mutta tästä jo rupesi Ankerschmidt sakramentteramaan. Siinä oli jo
+liikaa! Se oli hirveätä! Semmoisena työ-aikana! Mitä ajattelevat nuot
+tuolla? Kaikki työ jää kesken. Koko oikeuden-käynnistä tulee enemmän
+vahinkoa kuin hyötyä!
+
+Eräänä kauniina päivänä haastettiin vielä kaikki kuskit, kokit,
+palvelijat oikeuteen ja nekin pidätettiin siellä kaikki. Ritarille ei
+jäänyt ketään muuta, kuin herra Vendelin ja pikku Gyuszi. Nyt saattoi
+hän itse vartioida, hoitaa ja ruokkia kaikkia elukoitaan, ikäänkuin
+olisi asettunut johonkin Amerikan prairiaan, kuusisataa Englannin
+peninkulmaa läheisimmästä ihmisasunnosta.
+
+Mutta huomenna sentään he lähetetään kotia?
+
+Jos ei huomenna, niin ainakin ylihuomenna.
+
+Vaan kuluipa siitä koko viikkokin, eikä vielä kukaan palannut.
+
+Menkäämme jo itsekin katsomaan, mitä herra Bräuhäusel ja tohtori Grisák
+niin ijankaikkisen kauan toimittelevat.
+
+Viimemainitun tapaamme varmimmin herra Bräuhäuseí'in asunnossa joka
+päivä kello kolmen aikana jälkeen puolenpäivän. Silloin, jos ei
+hammastauti häntä estänyt. oli tohtori Grisák'in tapa säännöllisesti
+mennä herra Bräuhäusel'in luokse, jossa hän viipyi tämän käytettävänä
+kello seitsemään asti illalla; tällä aikaa toimitettiin myöskin
+häiritsemättä kaikki asianajajan-jutut. Mitä väliaikaa jäi yksityisiltä
+neuvotteluilta, sen he sangen soveliaasti täyttivät huomiota
+teroittavalla korttipelillä, "tarok'illa."
+
+Herra Bräuhäusel oli innokas tarokin-pelaaja. Jonka hän kerran sai
+puoleensa, se oli hänen vankinsa, se oli jo sidottu, rautoihin pantu,
+niin ja niin monen vuoden tarok-linnantyöhön tuomittu, ilman
+vähintäkään vapautuksen toivoa. Tohtori Grisák antausi omin ehdoin
+tämän orjuuden alaiseksi.
+
+On näet tietäminen, ettei mikään yhteys ole niin syvälle juurtunut, ei
+mikään ystävyys niin luja, ei mikään rakkaus niin platonillinen, kuin
+tarok-pelaajan yhteys, ystävyys, rakkaus pelikumppaninsa suhteen --
+varsinkin semmoisen, joka aina häviää.
+
+Rakastunut nuorukainen ei odota sitä hetkeä, jona saa kultansa kohdata,
+semmoisella levottomuudella, kuin Bräuhäusel tavallisesti odottaa
+tohtori Grisák'ia, kellon lähetessä kolmen lyömää, ja tohtori Grisák'in
+täytyi olla varustettuna mitä pätevimmillä syillä, "alibi'ansa"
+puolustaakseen, jos sattui tuntia myöhemmin tulemaan; jos hän taas
+sattui koko iltapäivää laiminlyömään, oli hänen suorastaan
+lääkärintodistus hankkiminen.
+
+Tarokia pelatessa saattoi muuten keskustella oikeudenasioistakin.
+Erittäin sopiva tilaisuus siihen ilmestyy kortteja jakaessa.
+
+-- "Oletteko jo suvainnut määrätä tutkimuskuntaa Tiszan[40] sulkujen
+asiassa?"
+
+-- "Olen. Te edustatte siinä rakennus-insinöriä. Tutkimuskunnan
+jäseninä ovat ne, jotka te valitsitte. Terssi!"
+
+-- "Kuinka pitkälle?"
+
+-- "Vaan yhdeksään asti."
+
+Tohtori Grisák'illa oli kvartti kädessä, vaan hän ei tahtonut hävittää
+kumppaninsa peliä.
+
+-- "Minä en luule, että insinöri Schmerz paljon hyötyy
+sulun-rakennuksestaan."
+
+-- "Kuinka niin?"
+
+-- "No, sillä tavoin kuin yritys nyt on järjestetty. Kaataa tuhat
+tammipuuta paaluiksi, joitten pitää olla kolme syltä neljä jalkaa
+pitkät; vajottaa ne yksi syli neljä jalkaa maahan sisään, johon
+tarvitaan satakaksitoista juntan iskua; minä luulen, että urakkamies,
+työpalkat ja rakennus-aineet kun ovat varsin kalliita, on erhettynyt
+laskuissaan. -- Te heitätte siis valttinne pois?"
+
+-- "Kas! enpä sitä huomannutkaan. Mutta jos urakkamies ei isketäkään
+paaluja satakaksitoista kertaa, vaan ainoastaan kolmekymmentä."
+
+-- "Silloin jääpi enemmän kuin kaksi syltä ylipuolelle maata. Te lyötte
+esiin ruutua; sitä maata minulla ei ole ainoatakaan."
+
+Tuolla olivatkin todella kaikki seitsemän koossa tohtori Grisák'illa,
+mutta hän ei siitä virkkanut mitään.
+
+-- "Taikka paalu kyllä sojottaa kaksi syltä ylöspäin maasta, mutta
+menee sitä vähemmän alaspäin."
+
+-- "Ah, se on totta! Kas sitä vaan, ken olisi semmoista tullut
+ajatelleeksi. Tutkimuskunta voipi ainoastaan tietää, kuinka monta
+jalkaa paalut seisovat maasta pystyssä, mutta ei kuinka syvällä ne ovat
+maan sisässä, ja siten saattaa jo rakennus-aineista säästää kolmannen
+osan."
+
+Tätä molemmat nauroivat hyvästi.
+
+-- "Työ kestää sitenkin kymmenen tahi kaksitoista vuotta, ja silloin,
+jos uudesta on rakennettava, kuka haastaa heitä edesvastaukseen?"
+
+-- "Aivan totta. Valttia! Vieläkin valttia! Tänne tuo kymmensilmä!
+Viimeinen pisto on minun. Minä olen ulkona; te, veikkoseni, jäitte
+matiksi!"
+
+-- "Peijakas! Odotin kaikkia, eikä tullut mitään."
+
+-- "Tehkää hyvin, jakakaa!"
+
+Aloitettiin uutta peliä. Herra Bräuhäusel, kohtaloonsa tyytyväisenä,
+pisti priisin nuuskaa nenäänsä ja otti ylös kortit.
+
+-- "Koira vieköön! Kun jakaa minulle tuommoisia kortteja, paljaita
+seitikkoja ja kahdeksikkoja."
+
+-- "Ne ehkä vielä paisuvat", lohdutti häntä lakitieteen tohtori, jolle
+ensimmäisessä jaossa tuli neljä yhdeksikköä käteen ja joka kohta löi
+ulos yhden, kirjoittamatta muistiin 150.
+
+-- "No, no; onhan vahinko yhdeksikköjä heittää."
+
+-- "Eivätpä ne minulle koskaan tule. -- Onko ilmoitus vangitun Aladár
+Garanvölgyin jutussa jo lähetetty?"
+
+-- "Onpa kyllä. Kaikkien siihen kuuluvain liitteitten kanssa. Mikä oli
+ensimmäinen pisto?"
+
+-- "Tehkää hyvin, tässä ovat kaikki. Tekivätkö _Straff'in_ kirjeetkin
+seuraa?"
+
+-- "Tietysti, tietysti. Ne juuri kaikkein enimmän asiaa pahentavat.
+Terz von Ober! Onko näin hyvä?"
+
+-- "Varsin hyvä."
+
+-- "Mutta mitä etua rouva Pajtay'lla lienee siitä, että herra Aladár
+Garanvölgyi kärsii rangaistuksensa loppuun asti?"
+
+-- "Sitä en tiedä. Rouva Pajtay on klienttini. Hän tahtoo niin ja minä
+koetan asiaa perille ajaa. Aladár Garanvölgyi siis ei pääse niitten
+joukkoon, jotka saavat rikoksensa anteeksi?"
+
+-- "Terz major! Siitä saatte olla varma. Straff on antanut ilmi kovin
+pahoja kohtia."
+
+-- "Eikä kenkään tiedä, kuka tuo Straff on?"
+
+-- "_Bellus musicus_. Sitä ei kenkään voi tietää. Te heititte taas
+neljä yhdeksikköä."
+
+-- "Helkkarissa! en huomannut niitä. Minä luulen, että loukattu
+turhamielisyys taikka mustasukkaisuus vaivaa nuorta leskeä."
+
+-- "Tuhat tulimmaista! Minä oikein kummastelen, että jätitte viimeisen
+kortin minulle. Sen kanssa on minulla nyt neljä matadoria."
+
+-- "No sun saksan saakeli! Ainoastaan yksi pisto on minun, muut kaikki
+teidän."
+
+-- "Te kadotitte taas pelin."
+
+-- "Tänään on minulla erittäin huono onni."
+
+-- "Pelataanko vielä yksi?"
+
+-- "Aivan kernaasti."
+
+Herra Bräuhäusel jakoi uudestaan.
+
+-- "Apropos. Vanha Ankerschmidt kirjoitti tänään minulle. Häneltä on
+varastettu kaksitoista Yorkshiren sikaa muurilla ympäröidystä pihasta."
+
+-- "Kuules perhanaa! Ne lienevät olleet sukkelia poikia."
+
+-- "Vanha herra on saanut päähänsä sen, että tahtoo tietää, kutka ovat
+siat varastaneet."
+
+-- "Omituinen uteliaisuus."
+
+-- "Hän käskee minun jättää sisään hakemuskirjas tutkimuksen toimeen
+panemisesta."
+
+-- "Viisikuudetta, viisiseitsemättä, yhdeksänkahdeksatta, teillä on
+kahdeksanyhdeksättä. Onko teillä hakemuskirja muassa?"
+
+Tohtori Grisák pisti käden taskuunsa ja veti sieltä esiin paperin,
+Bräuhäusel'in jakaessa kortteja.
+
+Jaettuaan silmäili herra Bräuhäusel hakemusta ja näytti vaipuvan sen
+lukemiseen.
+
+-- "Rakas ystäväni, tässä on virhe."
+
+-- "Mikä se olisi?"
+
+-- "Kartta ei ole riittävä."
+
+-- "Se on mahdotonta. 12 sikaa à 30 florinia tekee 360 florinia ja
+kartta kelpaa 400 floriniin asti."
+
+-- "Siinäpä juuri erhetys onkin. Tässä on puhe _Yorkshiren_ sioista;
+niitten hinta on vähintäänkin 41 florinia. Se tekee 480 florinia. 400
+florinista eteenpäin on kartta kahdenkertainen. Minun täytyy tuomita
+teitä kolmikertaiseen sakkoon. Teidän on maksaminen lisäksi kaksi
+florinia."
+
+Tämän pelin kadotti kuitenkin herra Bräuhäusel, vieläpä sillä tavoin,
+että jäi aivan matiksi. Hän erhettyi suuresti siinä, että hän luuli,
+jotta lakitieteen tohtori itse maksaisi sakkorahat, kun hänellä oli
+kortit kädessä.
+
+Kuitenkin sai hän loppusuorituksessa maksaa pois herra Bräuhäusel'ille
+yhdeksän florinia.
+
+-- "Minä pyydän, että Ankerschmidt'in asia pian otetaan käytettäväksi,
+sillä vanha herra tietää nostaa suurta melua."
+
+-- "Minä tunnen hänet. Sen halun häneltä kyllä tukehutamme. Luottakaa
+vaan minuun. Mutta siinä tapauksessa tulette myöskin huomenna
+aikaisemmin."
+
+-- "Päivällisen jälkeen olen täällä."
+
+Kortin-lyöjäisistä kotiin tultuaan, tohtori Grisák ensi työkseen otti
+esiin menokirjansa ja piirsi siihen erinäisten litterain alle päivän
+kustannukset.
+
+"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- herra
+insinöri Schmerz debet."
+
+"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- rouva
+Pajtay debet."
+
+"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- herra
+ritari Ankerschmidt debet."
+
+No, sitä kai ei kukaan ajatelle, että jos lakitieteen tohtori
+oikeudenasiain hyväksi heittää neljä valttia kädestään, piirikunnan
+tuomarin kanssa korttia lyödessään, hänen ei siitä pitäisi saada
+korvausta keneltäkään.
+
+Seuraavana päivänä toimitettiin neuvottelut taas samalla tavalla, sillä
+tähdellisellä eroituksella kuitenkin, että herra Bräuhäusel, joka
+edellä puolenpäivän oli jossakin asiassa sattunut julistamaan tohtori
+Grisák'ille vastenmielisen päätöksen, nyt sai tältä pelissä
+armottomasti loikkiinsa.
+
+Tietysti hänkin kirjoitti tämän päivän "vailingin" ritari
+Ankerschmidt'in maksettavaksi "kaikenlaisten menojen" joukkoon. Varmaa
+oli, että joko tohtori Grisák taikka herra Bräuhäusel tappiolle joutui,
+se Ankerschmidt'in kukkaroon loven teki.
+
+Totta olikin, että viimeisen pelin loppupuolella alettiin puheeksi
+ottaa yorkshirelaisetkin sekä oikeuteen haastetut vierasmiehet ja
+epäluulon-alaiset henkilöt, ja että tämä oli vietävän monimutkainen
+juttu. Tutkimusta kestäsi sangen kauan.
+
+Tuo monimutkainen asia kävi kuitenkin päivä päivältä yhä
+monimutkaisemmaksi; kuta enemmän vierasmiehiä kutsuttiin, sitä
+useammalle taholle haaraantuivat epäluulot; kuta paksummiksi
+protokollat paisuivat, sitä vähemmän päästiin varasten jälille -- ja
+sill'aikaa saattoi Ankerschmidt'in repsi tuolla pellolla rauhassa
+pilaantua. Herra Vendelin olisi jo vastarinnasta luopunut ja sovinnon-
+ehdoilla lähestynyt pois ajetuita talonpoikia. Hän olisi luvannut
+heille kahdenkertaisen päiväpalkan, ruokaa neljä kertaa päiväänsä,
+vieläpä tehnyt senkin tarjouksen, että heitä yöllä herätettäisiin ja
+juomista annettaisiin, jos heitä janottaisi.
+
+-- "Ei käy päinsä", vastasi vaan palócz'ien johtaja, "me olemme jo
+palkatut koko leikkuun-ajaksi."
+
+Ei minkäänlaiset lupaukset voineet houkutella heitä edes yhdeksi
+päiväksikään luopumaan niistä töistä, joihin olivat sitouneet.
+
+Paikkakunnan maanviljelijöillä itsellä taas oli niin paljon työtä, että
+heitä ei edes saanut puhutella.
+
+Ja näinä yleisen hikoilemisen päivinä ratsasti Ankerschmidt joka päivä
+ympäri tiluksiansa; hän näki kauniisti tuleentuneitten tähkäpäitten
+hukkaan joutuvan, ja laski itsekseen, että jos tätä kestää vielä
+muutamat päivät, puoli repsistä varisee maahan, joka tekee
+kahdenkymmenen-tuhannen florinin tappion; ja silloin hän kirosi tuota
+Yorkshiren emäsikaakin, josta nuot porsaat olivat lähteneet, joitten
+tähden hänen repsinsä nyt kökötti korjaamatta, ja vielä kaikkia
+muitakin imisiä.
+
+Muuten hän arveli, että tuosta suojeluksetta jääneestä siirtokunnasta
+jo kaikki muutkin siat olivat varastetut, koska vaan nais-palkollisia
+oli kartanoon jäänyt. Hän ei uskaltanut mennä sinne katsomaankaan.
+
+Mutta lauantai-iltana saattoi hänet uteliaisuus niin pitkälle, että
+rupesi tiellä puhuttelemaan Garanvölgyin sikopaimenta, joka silloin
+ajoi porsaansa kotia metsästä.
+
+-- "Hoi, poikaseni! Mitä uusia kuuluu? Eivätkö jo 'kaikki' sikani ole
+varastetut, sittekuin vartiat kutsuttiin pois?"
+
+Sikopaimen pudisti päätään ja rupesi, heitettyään viittansa olalleen,
+moittivalla äänellä uudelle tilanhaltialle opettamaan parempaa
+käsitystä maan tavoista.
+
+-- "Mitä korkean-arvoisa herra ajattelee? Olisihan tuo hirveän
+inhottava ilkityö, jos joku sill'aikaa menisi toisen sikoja
+varastamaan, kuin vartiat ovat komitati-kaupunkiin kutsutut. Elukoista
+ei saa kadota ainoata porsastakaan, niin kauan kuin vartiat ovat tuolla
+'Wassagter'-herrain[41] luona. Se on kunnian asia, hyvä herra. Jumalan
+haltuun!"
+
+-- "Perhana! En tietänyt, että tämä olisi 'point d'honneur'", sanoi
+itsekseen Ankerschmidt, joka rupesi päivä päivältä huomaamaan, että
+vielä löytyi paljon uusia asioita auringon alla.
+
+Mutta tutkimusta kaupungissa pitkitettiin yhä vielä ja herra Vendelin
+kävi yhä naapurikylissä työmiehiä etsimässä, ja palasi joka ilta
+yksinänsä kotia.
+
+Toisen viikon loppupuolella katosi jo Ankerschmidt'ilta kokonaan kaikki
+kärsivällisyyden reservijoukot. Tässä ei ole mitään määrää. Se jo
+väsyttää kaikkea lojalisuutta. Kirjeen toisensa perästä lähetti hän
+tohtori Grisák'ille ja herra Bräuhäusel'ille; hän pyysi, rukoili,
+viimein soimasi, uhkasi mennä ministeriin, vieläpä mainitsi tuota
+hirveätä asiaa, että kirjoittaisi kaikkiin sanomalehtiin, -- hän ei
+enää tarvitse sikoja eikä varkaita; lähetettäköön vaan hänen
+palkollisensa kotia. Kumminkin kuski, jotta se ajaisi sisään ulkona
+lojuvan, niitetyn repsin. -- Se ei mitään auttanut. Vihdoin tuli
+kuitenkin hänen kuudenteen kirjeesensä vastaus virallisella sinetillä;
+tämän avattuansa sai ritari siitä suureksi rauhoituksekseen lukea, että
+koska hän tuomarin-virastolle oli lähettänyt kuusi hakemuskirjaa
+kartoittamattomalla paperilla, hän rientäköön joutuisasti kaupunkiin ja
+maksakoon siitä kuusi kertaa viisiviidettä kreutzeriä sakkoa.
+
+Ankerschmidt otti tämän kirjeen, teetti siihen lasin ja raamin ja pani
+sen ylipuolelle kirjoituspöytäänsä seinään riippumaan, jotta sen aina
+saattaisi nähdä; mutta tästä lähtien hän käytti itseänsä levollisesti.
+
+Seurasi sunnuntai. Kovin alakuloisena ratsasti hän taas korjaamatta
+jääneelle pellollensa. Taivaanranta rupesi peittymään synkkiin pilviin,
+peltokana kaakersi vehnämaassa, joka puusta ja ruohosta saattoi
+havaita, että sade-aika oli tulossa.
+
+-- "No sepä vielä puuttui! Kolmeneljättä osaa koko leikkuusta ulkona
+pelloilla, kekoihin koottuna; jos sade tulee niitten päälle, on kaikki
+hukassa; jyvät alkavat itää, kuumeta, mädätä. Neljäkymmentä tuhatta
+florinia menee kuin tuhkaan. Niin sievästi, kuin jos olisivat
+lompakkoineen päivineen hävinneet. Sitä ei enää kukaan voi auttaa.
+Lisäksi vielä se, että repsi-sadosta jo ennakolta olen tehnyt
+myyntikontrahdin, johon on liitetty suuri kaupanpurkaus-raha. Saan
+vielä maksaa kaupanpurkajaisetkin."
+
+Juurikuin hän semmoisissa raskaissa huolissa pellolla verkallensa
+ratsastaa, edestänsä karkottaen tuhansittain heinäsirkkoja, puhuu
+hänelle yht'äkkiä joku tuttu ääni.
+
+Hän kohottaa päätänsä ja näkee edessään Kampós herran, joka oli
+ponnistanut kaikki voimansa, saavuttaakseen ratsastavaa ritaria, ja
+siitä nyt huohotti kuin jahtikoira.
+
+-- "Teidän nöyrin palvelijanne, kunnian herra! Meillä on tosiaankin
+lämmin ilma."
+
+-- "Ei meillä; me levähdämme. Jumalan kiitos!" vastasi katkeralla
+humorilla ritari.
+
+-- "Niin näkyy. Paha kyllä. Nyt vielä taitaa tulla sadekin, ja tulee
+varmaan, sillä sen tietää aina polveni, sittekuin sitä tykinkuula
+Kassa'n tappelussa raapaisi."
+
+-- "Teitäkin on kuula raapaissut?" kysyi Ankerschmidt omituisella
+äänenkorolla, sillä Bogumil juohtui kohta hänen mieleensä.
+
+-- "Se raapaisi minua sillä tavoin", selitti Kampós nauraen, "että
+marssiessamme näin kuulan tiellä. Minä pistin sen nuttuni taskuun,
+muistoksi kotia viedäkseni. Käydessämme söi raskas kuula itsensä taskun
+pohjasta lävitse ja luiskahti alas liepeisin vuorin väliin, jota minä
+en kuitenkaan hoksannut. Kun sitte yht'äkkiä täytyi ruveta juoksemaan,
+mätkytti luoti niin julmasti polviluitani, että olin siitä melkein
+kerjäläiseksi joutua."
+
+-- "No, se lienee mahdollista", sanoi myöntyväisesti ritari.
+
+-- "Ja siitä asti on polveni ilmapuntarina."
+
+-- "Sadetta todellakin saadaan, vaan mitäs sen tekee?"
+
+-- "Juuri sen vuoksi tulen teidän armonne luokse. Me päätimme eilen
+korjuun; minä puhuin kunnioitetulle isännälleni siitä pahasta pulasta,
+johon teidän armonne on joutunut. Jos vielä lisäksi tulee sade, on koko
+vuodentulo hävinnyt. Hän sanoi, että se olisi suuri vahinko ja antoi
+käskyn, jotta tulevalla viikolla, sen sijasta että rupeemme rukiin
+kimppuun, menemme omien niittomiestemme kanssa teidän armonne
+repsi-pellolle ja lyömme sen kumoon; sitten ajamme omilla vaunuillamme
+ja rengeillämme keot sisään, sillä niistä tulee muuten suuri vahinko.
+Jos siis teidän armonne ottaa vastaan tarjouksen, niin tekee sen
+isäntäni suurella mielihyvällä. Hän sanoi, että mitä jää pelloille
+hukkaan on vahingoksi koko maalle."
+
+Olipa hän sanonut vielä jotain muutakin, mutta siitä ei Kampós herra
+mitään virkkanut.
+
+Tällä kertaa muistui Ankerschmidt'in mieleen astua alas hevosen selästä
+ja teeskentelemättä tarjota Kampós herralle kättä, jonka tämä ottikin
+vastaan, tultuansa vakuutetuksi siitä, ettei siinä hänelle ehkä rahaa
+tarjottu.
+
+-- "Sanokaa isännällenne, että olen kiitollinen hänen tarjouksestansa,
+suuresti kiitollinen. Ja sanokaa hänelle vielä, että ritari
+Ankerschmidt ei ole mikään huonomuistoinen mies."
+
+Vasta sittekuin kaikki jo oli niitetty ja korjattu, tulivat
+Ankerschmidt'in palkolliset takaisin kaupungista, sillä
+loppupäätöksellä, kahden viikon pitkästä tutkimuksesta, että he
+kaikki olivat syyttömät.
+
+Heidän kanssaan tuli myöskin sade-aika, osottaen Kampós herran
+polven-ennustusta oikeaksi, ja tulipa vielä pitkä asianajajan ja
+oikeuden-käynnin rätinkikin. Sen ritari Ankerschmidt maksoi pois,
+sanaakaan virkkamatta, eikä näyttänyt sitä kellekään; sen verran hän
+vaan sanoi Maxenpfutsch'ille, että sillä hinnalla olisi voinut
+suorastaan Englannista tuottaa uusia sikoja varastettujen sijaan.
+
+Kotia lasketut palkolliset kutsui hän nyt kokoon ja julisti heille
+soturin tavalla lyhyesti seuraavan päiväkäskyn:
+
+"Miehet! Sen sanon teille, varokaa tästälähin, ettei mitään vahinkoa
+tapahdu. Mutta jos kuitenkin vahinko tapahtuisi, niin pitäkää sitä
+_suurimmassa salaisuudessa_, sen sanon; sillä joka vielä kerran
+rohkenee ilmoittaa, että minulta on varastettu jotakin, sen minä ilman
+armotta ajan talosta pois!"
+
+Herra Maxenpfutsch'ia yksistään tämä puhe ei miellyttänyt. Hyvä. Jos
+herra ritari sanoo tuommoisia sottiseja, tahtoo hän itse puolestansa
+ryhtyä tuohon siksensä heitettyyn asiaan ja näyttää, että vahingosta
+kuitenkin on selko saatava. Oikeudessa tietysti kaikki käypi kankeasti;
+mutta senpätähden on täällä santarmeja, niitten kanssa hän on hyvä
+tuttava. Sievästi, ilman mitään melua pääsevät he kyllä varasten
+jälille; siihen tarvitaan vaan vähän kärsivällisyyttä. Pari metsässä
+asuvaa ihmistä käypi myöskin lahjoilla voittaminen, jotta he
+teeskentelisivät ystävyyttä rosvojen kanssa ja sitten antaisivat heidät
+ilmi. Tämä on sangen viekas ajatus.
+
+Seurausta ei tarvinnutkaan kauan odottaa. Eräänä iltana tulee herra
+pehtorin luokse pulskea, solakka mies, kasvot rehellisen näköiset ja
+miellyttävät, viikset kauniit, mustat, hiukset sileiksi kammatut ja
+posket parrasta puhtaiksi ajetut; hän oli puettu hopea-nappiseen,
+siniseen liiviin ja punaisilla kukilla kirjailtuun, lyhyeen takkiin;
+tämän soljesta riippui alas pieni kirves, jonka luumupuusta tehty varsi
+oli messinki-langalla koristettu; käsivarren ympäri oli kierretty
+lyijy-koristeilla varustettu sikopaimenen ruoska. Koko hänen
+olennostaan näkyi, että hän oli jonkun säädyllisen herrasväen
+säädyllisyydessä pidetty palkollinen.
+
+-- "Hyvää iltaa toivotan jalo-arvoiselle herralle."
+
+-- "Jumal' antakoon, veikkoseni. Mitä tahdotte?"
+
+-- "Tahtoisin puhua pari sanaa noista kadonneista _jalo-ihraisista_[42]
+sioista."
+
+(Hän selitti attributi-sanan Yorkshire aivan järjenmukaisesti
+tällä tavoin, tehden sen luonnollisen johtopäätöksen, että, jos
+ihmisten joukossa ylhäistä sukuperää olevia henkilöitä nimitetään
+"jalo-verisiksi", ylimykset sikojen joukossa varmaankin ovat
+"jalo-ihraisia").
+
+-- "Tiedättekö mitään niistä? Tehkää hyvin, istukaa alas tähän
+nojatuoliin."
+
+Vieras ei paljon kursastellut, vaan istui, niinkuin tämmöinen
+kunnianosotus olisi hänelle tullut, osotetulle sijalle.
+
+-- "Tiedänpä niistä jotakin", vastasi hän järkevästi ja varovaisesti.
+"Minä luulen saaneeni vihiä siitä, joka ne on vienyt, ja olen päässyt
+hänen jälilleen. Teidän tulee tietää, että noissa pyökki-metsiköissä
+pandúrinkin[43] on vaikea, mutta santarmin aivan mahdoton saada
+käsiinsä sellaista, sillä kaikki huomaavat heidän tulonsa ja yksi
+sikopaimen antaa heti tavaran toiselle kädestä käteen; se kuljetetaan
+laaksosta laaksoon ja etsijät tulevat aina tyhjään paikkaan. Mutta minä
+luulen, että tuommoiset eriskummaiset siat, jotka niin paljon eriävät
+muista tavallisista, ovat itse varkaillekin haitalliset, sillä kelle
+hyvänänsä he tahtonevatkaan niitä myydä, kaikki kohta kysyvät, mitenkä
+he ovat ne saaneet. Jos he taas teurastaisivat ne omaksi tarpeeksensa,
+pilaa kesä-ilma pian lihat; heille ei niistä suinkaan lähde mitään
+hyötyä. Sentähden arvelen, että jos heidän luoksensa menisi
+minunkaltainen mies, jota he eivät pelkää, ja he ilman rangaistusta
+pääsisivät vapaiksi koko asiasta, he itse ilolla antaisivat takaisin
+koko varastetun omaisuuden parista kymmenestä florinista."
+
+Herra Vendelin ihastui kovin näistä sanoista ja otti jo esiin
+rahakukkaronsa.
+
+-- "Muuten ette vielä ole suvainnut kysyä nimeäni."
+
+-- "Näenhän kasvoistanne, että olette rehellinen ihminen."
+
+-- "Siinä ei ole kyllä. Minä tahdon näyttää, että olen hyvillä teillä."
+Tämän sanottuaan otti hän liivinsä taskusta huolellisesti kokoon
+taitetun paperin, jonka keskellä oli vähän kulunut sinetti ja josta
+herra Vendelin sai tietää, että hänen vieressään istuva arvoisa henkilö
+on sikopaimen Mihály Vak Nyeregkápan pustalta, hänen kunniansa herra
+Lörincz Nyirbáródin palvelusväkeä ja niin muodoin aivan uskottava mies.
+
+-- "Minä siis sanon teille, veikkoseni", puhui herra Vendelin, laskien
+kätensä arvoisan vieraansa olkapäälle, "että jos laitatte takaisin
+yorkshirelaiset, minä paitsi niitä kahtakymmentä florinia, jotka ovat
+varkaille lunastusrahaksi annettavat, annan vielä teillekin
+kaksikymmentä florinia."
+
+-- "Kiitoksia! Siinä on liian paljon minulle. Niin paljon minä en
+ansaitse. Puolessakin on kylläksi."
+
+Oi, mikä kelpo, rehellinen ihminen tuo on!
+
+-- "Tarvitaanko edeltä-päin mitään kustannuksia?"
+
+-- "Ei mitään, ainoastaan tuo määrätty lunastusraha. Siitäkin vaan
+puoli."
+
+-- "Kymmenen florinia siis riittää?"
+
+-- "Aivan hyvin. Toista puolta he kyllä odottavat."
+
+Voi, ovatpa nuot oikein rakastettavia varkaita, jotka suovat
+kreditiäkin!
+
+-- "Yhtä toki mielisin tietää, että millä pirun tavalla he saattoivat
+viedä siat muurin ylitse."
+
+-- "Minä arvelen, että he ensin olivat kaataneet viinaa sianruuhiin, ja
+kun siat siitä päihtyivät, antoivat ne siivosti viedä itsensä pois."
+
+Hm; tämä kunnioitettu mies näyttää käyneen akatemiassa.
+
+Mutta kauppa on tehty; eikä siinä pane alttiiksi enempää kuin kymmenen
+florinia.
+
+-- "Minä siis jätän asian teidän haltuunne. Jos tulette sikain kanssa,
+saatte vielä kolmekymmentä florinia. Tuohon käteen!"
+
+Sikopaimen pudisti Maxenpfutsch'in kättä; sitten otti hän hattunsa ja
+meni kauniisti kiittäen pois.
+
+Hetken kuluttua palasi hän kuitenkin takaisin.
+
+-- "Vast'ikään juohtui yksi seikka mieleeni. Jos saan siat käsiini,
+tapahtuu kenties niitä tänne ajaessa, että santarmit sieppaavat minut
+tiellä kynsiinsä ja lyövät minut rautoihin, niinkuin varkaan; minä
+pyydän sentähden nöyrimmästi, että tekisitte hyvin ja kirjoittaisitte
+minulle passin kahdestatoista siasta, jotta puhtaasti saatan niitten
+kanssa kotia tulla."
+
+-- "Se on totta", vakuutti herra Vendelin, "sitä en tullut
+ajatelleeksi."
+
+Hän antoikin kohta asianomaisesti laaditun todistuksen tuolle kunnon
+välittäjälle, jottei mitään pahaa hänelle tapahtuisi. Sen jälkeen
+erosivat he suurimmassa ystävyydessä.
+
+Seuraavana päivänä tapasi herra Vendelin Kampós herran ja kehui tälle,
+että yorkshirelaiset jo ovat tulossa. Herra ritari tulee varmaankin
+kovin iloiseksi, kun siitä saa tiedon, mutta hän ei virka hänelle
+mitään, ennenkuin elukat ovat pihassa. Ja sitte kertoi hän Kampós'ille,
+mitenkä oli saanut ne takaisin.
+
+Kampós herra pisti hymyillen piippuunsa. Herra Vendelin kysyi, mitä
+varten hän hymyili.
+
+-- "Minunkin kävi kerran Pest'issä niin", vastaa Kampós, "että
+merenvahainen piippuni varastettiin. Minä kuulutin kohta, että antaisin
+viisi florinia sille, joka toisi piipun takaisin. Seuraavana aamuna
+tulee luokseni eräs rehellinen ihminen, piippuni muassaan; hän sanoi
+saaneensa kiinni varkaan ja nyt aikovansa mennä piipun kanssa
+polisikamariin rikosta todeksi näyttämään. Minä maksoin hänelle nuot
+viisi florinia, ja hän varasti minulta toisen kerran piippuni
+julkisesti, omalla luvallani. Mutta kahta kertaa se minulle ei ole
+tapahtunut."
+
+-- "No mitä tällä tarkoitatte?"
+
+-- "Tarkoitan sitä, että te tällä kertaa itse olette antanut varkaalle
+matkarahaa ja, jotta hän häiritsemättä voisi kuljettaa saalistansa,
+vielä matkapassinkin, ja että tuo Mihály Vak ei ole kukaan muu kuin
+Miska Szemes, paikkakunnan sukkelin 'köyhä poika.'"
+
+Todellakin häntä sopi herra Vendelin'in ajaa takaa!
+
+Ja vielä lisäksi oli hänellä se kiusa, että kaikki, jotka saivat tietää
+tuosta jutusta, nauroivat häntä vasten naamaa.
+
+Ritari Ankerschmidt itse nauroi kaikkein enimmin; ja ensimmäisessä
+tilaisuudessa, kun hän kaupunkiin lähti, osti hän viheliäisen
+jahtihattunsa sijaan itselleen todellisen sikopaimen-hatun, leveillä
+reunuksilla, suuri solki keskellä ja sivulla kurjen-sulka. Hänen vanhat
+tuttavansa olivat selälleen kaatumaisillaan, kun hänet siinä
+päähineessä näkivät.
+
+
+
+VI.
+
+Kaunohenki.
+
+
+Rouva Pajtay on vielä nytkin kaunis nainen.
+
+Hänen kasvonsa, hänen vartalonsa ovat niitä, jotka kauan pysyvät
+kauniina. Sen lisäksi -- hänellä ei olekaan muuta tehtävää, kuin pitää
+huolta kauneudestansa.
+
+Hän ei koskaan vaivannut itseään lapsilla, hänellä ei ollut mitään
+intohimoja. Tuo myrsky, joka teki niin monen ihmisen hiukset harmaiksi,
+ei hänelle tuottanut ainoatakaan unetonta yötä. Semmoisia onnellisia
+ihmisiä löytyy, jotka elävät vaan omaa itseänsä varten.
+
+Kello kaksitoista päivällä on hän ikään saanut itsensä valmiiksi
+vaatetetuksi ja hän on hyvillään siitä, että hänen on onnistunut kätkeä
+kaksi hirveän suurta karva-makkaraa omain hiustensa taa. Minä en tiedä,
+kuka aikanaan on saanut naiset siihen luuloon, että tuommoinen hiusten
+sekaan pistetty tukka eläimenkarvoja olisi muka jotain kaunista. Vaan
+Corinna oli nyt kerran siihen tyytyväinen, eikä meidän tule siihen
+mitään.
+
+Nyt oli hänen ihastelijoitansa odottaminen, joille aika oli sievästi
+jaettu: N:o 1 tulee kello kaksitoista, N:o 2 puoli yhdeltä, N:o 3 yhden
+jälkeen, N:o 4 kello kahdelta. Näitä täytyy heidän eri laatunsa mukaan
+kohdella.
+
+N:o 1. Kelpo tilanhaltia maalta, Tivadar Törkölyi. Hän ei enään ole
+nuori, mutta hän on varakas. Hänellä on todellakin naimahankkeet eikä
+hän suinkaan ole mikään halveksittava kosija.
+
+Tivadar Törkölyin oli tapa tulla kello kaksitoista, sillä puoli yhdeltä
+odottivat ystävät häntä "Kultaisessa kotkassa", eikä heitä käynyt
+laiminlyöminen.
+
+Sentähden vaihtaa Corinna kello kaksitoista toalettipöytänsä
+kirjoitus-pöytään; hän levittää eteensä suuren tilikirjan, ja
+nähdessään nyt Tivadar'in astuvan sisään, huutaa hän iloisesti: "Ah,
+sepä hyvä, että tulette; te voitte varmaankin sanoa, missä hinnassa
+villat tähän aikaan ovat. Niistä tarjotaan niin ja niin paljon, mutta
+minä en tahtoisi antaa niitä vähemmästä kuin niin ja niin paljosta.
+Eikö teidän mielestänne minun pitäisi lakata viinaa polttamasta, kun
+viinavero on niin suuri?" Sitte valittaa hän haikeasti, kuinka kallista
+kaikki on, kuinka ihminen saapi aivojansa vaivata, voidaksensa jotakin
+ansaita. Kaikki pettävät naista, sillä he tietävät, ettei nainen voi
+mistään tarkkaa vaaria pitää.
+
+Tultuansa sen jälkeen kumppaniensa seuraan, Törkölyi ei voi kylläksi
+kehua, kuinka ymmärtäväinen, säästäväinen rouva tämä Pajtay on,
+epäilemättä hänelle täydellisesti sopiva, ikäänkuin vaan häntä varten
+kasvatettu.
+
+Kun herra Tivadar oli sulkenut oven perästänsä rientää Corinna
+hyvänhajuisella saipualla pesemään pois läkki-pilkut sormistansa, sillä
+naiset tavallisesti läkitsevät sormensa, heti kuin kynään tarttuvat;
+sitte panee hän pois tuon ikävän tilikirjan ja asettaa ympärillensä
+joukon muotikuvia, sillä se, jota hän nyt odottaa, N:o 2, on kokonaan
+toista laatua.
+
+N:o 2. Nándor Taréjy on kuuluisa mies, osakas herrain
+baali-yhdistyksessä. Hän on yksi niitä, joille suuressa Unkarin
+valtakunnassa on annettu oikeus sanoa: me olemme herroja. Ylhäinen
+asema tuo! Paitsi sitä on hän etutanssija kotiljongissa. Eikä
+tämäkään ole mikään jokapäiväinen toimi. Ja lisäksi täydellinen
+naisten-ihailija. Hänen kanssaan ihmisen ei suinkaan tule ikävä.
+
+-- "Ah, teidän armonne tarkastaa muotilehtiä."
+
+-- "Oi ei, ei. Ainoastaan muotikuvia. Minä pidän muotilehtiä vaan
+kuvien tähden, mutta ei näistäkään ole paljon. Katsokaapas tähän!
+Saatatteko kärsiä tämän tumman lila-värisen silkin vieressä
+oljenkeltaisia koristeita? Onhan se todellinen narrinpuku."
+
+-- "Teidän armonne on oikeassa. Toimittaja arvattavasti saapi nämät
+kuvat ilman mitään painetuksi, jonkun 'Putzhändlerin' kustannuksella,
+joka tahtoo pukea yleisöä rokoko-vaatteisinsa. Tuolla tavoin vaatettaa
+itsensä ainoastaan rouva Olkinen."
+
+-- "Hahaha!" Tuo oli rouva Pajtayn mielestä oiva sukkeluus. "Minä olen
+todellakin pakoitettu baali-vaatteitani Wien'issä teettämään.
+Täkäläisillä räätäleillä ei ole kauneuden-tuntoa ensinkään. Ja
+kuitenkin löytyy ihmisiä, jotka sitä tahtovat pitää isänmaallisuutena."
+
+-- "Naurettavaa! Muuten tekee teidän armonne aivan oikein siinä,
+ettette lue muotilehtien sisältöä, sillä silloin teidän ei kumminkaan
+käy, niinkuin äskettäin minun, en tahdo sanoa -- missä; siinä kylläksi,
+että se oli eräässä nais-seurassa, jossa joku mal-à-propos rupesi
+kirjallisuudesta puhumaan. Tuli myöskin puhe naiskirjailijoista ja
+yht'äkkiä kysyy minulta joku nainen, mitä pidän 'Paradisan' viimeisestä
+runoelmasta, joka oli julkaistuna 'Kuutama' nimisessä lehdessä. Minä
+siihen vastasin, että koko tuon Paradisa nimen takana, hänen
+kyhäyksistänsä päättäen, luullakseni ei piile mikään muu kuin joku
+juhtisaappainen runonsepustelija Ala-Unkarista. Siitä nainen kumartaa
+sangen kohteliaasti, sanoen: Kiitoksia ylistyksestänne! tuo
+juhtisaappainen runonsepustelija olen minä."
+
+-- "Hahaha, hahaha! Ken se oli, sanokaa!"
+
+-- "En, teidän armonne, sitä en voi."
+
+-- "Paronessa Királyváry, eikö totta? älkää kieltäkö! Vaiko kreivinna
+Pajtay? Turhaan sitä salaatte, minä saan sen kyllä tietää. Se on sangen
+huvittavaa. Mutta sanokaapas minulle, millä tavoin vaatetettuna tulette
+ensimmäiseen herrain-baaliin? Mitä saitte tietää Baltánszky'lla?
+Kenellä teetätte vaatteenne? Minun pukuni on vielä salaisuutena. Teille
+saatan siitä kuiskaista, mutta älkää sitä sen enempää ilmoittako.
+Muotiompelijatarta olen kieltänyt päähinettäni kellekään näyttämästä,
+muuten en koskaan enää häneltä mitään tilaa. Tahtoisitteko nähdä sitä?"
+
+Eikö Nándor Tarójy sitä olisi tahtonut? Tietysti on hän sen somuudesta
+kovin ihastunut. Sitä ei tosiaan jokainen olisi kyennytkään
+jälittelemään. Puhtaita timantti-helmiä kukkien kuvuissa, se tekee
+illalla lamppujen valossa erinomaisen vaikutuksen.
+
+-- "Tämä on vielä omituisempi ajatus kuin tuo tuonoinen pääkoriste,
+joka oli tehty paljaista vanhoista rahoista, suuremmista ja pienemmistä
+kultakappaleista. Miellyttävämpää numismatista kokoelmaa ei nuoriso
+koskaan ole tutkinut, ja kaikkien näitten keskellä olivat teidän
+armonne kasvot todellisena kuningattaren-kuvana, niinkuin teidän
+armonne silmät tälläkin koristeella tulevat säihkyilemään kirkkaammin
+kuin timantit."
+
+Ja tuommoinen joutava lörpötys miellyttää naisia!
+
+Puolen tunnin kuluttua lähtee myöskin Nándor Taréjy pois toisen edestä
+ja rientää kolmattatoista kaksintaistelua suorittamaan sen väitöksensä
+johdosta, että tämän vuoden laskiais-ilojen baali-kuningatar on Corinna
+Pajtay eikä kukaan muu.
+
+Seuraa N:ro 3.
+
+Corinna asettaa nyt viereensä muotilehtien painetut osat, sillä N:ro 3
+on runoilija.
+
+N:ro 3:n nimi on Danó Fellegormi. Se on tietysti salanimi. Tällä
+nimellä hän tunnetaan kaikkialla, jossa häntä mielellään nähdään; hänen
+oikean nimensä näkevät tavallisesti vaan velkojat hänen vekseleinsä
+alla.
+
+-- "Teidän armonne upottaa sielunsa säteet lähenevän laskiais-ajan
+nautintoihin", alkaa Danó Fellegormi.
+
+-- "Voi, ei", huokaa Corinna. "Sieluuni eivät turhuuden lentelevät
+himot koske. Minä löysin täältä erään runon: 'Kasteelle.' Mikä hieno
+aate, kuinka viehättävää, kun tapaa samantunteisuutta! Sen alle on
+kirjoitettu valenimi, ja minä mietiskelen, ken se lienee."
+
+Hän tietää aivan hyvin, että tuo "se" on Danó Fellegormi.
+
+N:ro 3 punastuu korvia myöten ja tekee sen muistutuksen, että
+runoilijat ovat sangen onnellisia, sillä heidän osaksensa tulee se
+onni, että heidän henkensä joutuu jokaisen kaunohengen kanssa henkiseen
+yhteyteen.
+
+Se on totta, he ovat todellakin oikeita Turkin pashoja hengen alalla.
+
+-- "Eiköhän teidän armonne havainne yhdenlaatuisia säveliä tässä
+runoelmassa?" kysyy Danó, pelon-alaisella rohkeudella povestaan esiin
+vetäen kullatuilla reunuksilla varustettua paperia ja lausuen siitä
+hirveän äitelällä tavalla sekasotkuista runoa, jonka nimi oli "Vangittu
+lintu" -- ei mikään "Rebhuhn", vaan laululintu, joka on häkissä.[44]
+Sisällyksestä ei ole helppo päättää, onko tämä lastenlaulu, vai
+aesopilainen satu, vai rakkauden-allegoria, vai isänmaallinen runoelma.
+
+Corinna pitää sitä viimeksi mainittuna.
+
+-- "Juurikuin olisimme välipuheen tehneet! Katsokaapas, minä olen
+kirjoittanut ihan yhtälaatuisen runoelman."
+
+-- "Kuinka? Teidän armonne on kirjoittanut runoelman?"
+
+-- "Mutta älkää sanoko sitä kellekään. Te yksistänne saatte sen
+kuulla."
+
+-- "Sallikaa minun nähdä se."
+
+-- "Ei. Minä luen sen itse julki. Mutta älkää sääksikö sitä, minä
+tiedän, että se on heikko: 'Kahletettu kotka.'"
+
+Tämä oli todellakin valtiollinen runoelma. Kahletettu kotka oli
+vangittu nuorukainen, jonka lentoa paitsi puuttuvia siipiä vielä esti
+sekin seikka, että vanginvartia piti hänen askeliansa tarkasti
+silmällä.
+
+-- "Mestariteos! Klassillinen runoelma! Sallikaa, teidän armonne, että
+vien sen 'Kuutamalle.'"
+
+-- "Oi, ei, ei, ei! Siitä ei saa kukaan tietää. Te yksinänne olette
+kuullut sen. Ehkä myöhemmin."
+
+-- "Voi, mikä vahinko, kun hautaa itseensä niin tulista
+isänmaan-rakkautta!"
+
+Tuo tyhmä! Kuinka hän ilkee puhua isänmaan-rakkaudesta semmoisen
+edessä, jonka otsaa ympäröipi käherretyt kutrit!
+
+Mene jo Jumalan nimeen, N:ro 3! Sinua odotetaan päivälliselle; tulkoon
+jo N:ro 4.
+
+N:ro 4 ei ole kukaan muu, kuin -- tohtori Grisák.
+
+Suuren erhetyksen ja satavuotisen epämielen surullisena osotteena on se
+valitettava asianlaita, että romanin-kirjoittajat hamaan uusimpaan
+aikaan asti ovat olleet siinä hupsumaisessa luulossa, ettei muka
+"lakitieteen tohtoreita" sopisi käyttää rakkauden seikkoihin.
+
+Mitä enemmän tämä käsitys sotii ajan vapaamielisyyttä vastaan, sitä
+paremmin sitä myöskin käypi vääräksi todistaminen kokemuksen
+tosiperäisten havaintojen kautta.
+
+Niinpä kyllä: he osaavat naisia ihastella, jopa tanssiakin, nuot
+"doctores juris", he osaavat pitää neuvotteluja suloisten silmäin
+tuomio-istuimen edessä ilman mitään vaivanpalkkiota, nivoa henkisiä
+juonia, laillisella ja laittomalla tavalla, vieläpä he pystyvät -- mikä
+on kaikista hurjin väitös -- erästä oikeuteen jätettyä asiaa
+_kiiruhtamaankin_ omaa avioliitto-asiaansa.
+
+Miks'ei tohtori Grisák olisi saattanut rouva Pajtayta ihastella?
+
+Oikeuden-pohja siihen on olemassa: hänen terävää järkeänsä on tämän
+kiittäminen siitä, että se omaisuuden-osuus, jota hän oli eläkkeenä
+nautittavakseen saanut, tuli hänen omaksensa, jotta hän sen saattoi
+myydä. Sentähden on rouva Pajtay hänelle kiitollisuuden velassa. Ja
+virkeän lakitieteen-tohtorin on kyllä helppo kiitollisuuden velasta,
+kun hän siihen lisää asianajajan vaivanpalkkion ja muut kulut,
+sommitella rakkauden hakemus ja tämä sittemmin avioliitolla täytäntöön
+panna.
+
+Oikeuden-pohja on siis olemassa.
+
+Mutta on siihen syytäkin.
+
+Tohtori Grisák itse paraiten tietää, että rouva Pajtayn
+omaisuuden-suhteet ovat paraimmalla kannalla. Kauppahinta on tiloitettu
+luotettaviin valtiopapereihin, jotka siihen aikaan tuottavat seitsemän
+procenttia ja "Jove favente" kenties antavat kahdeksankin. Sillä
+saattaa reimaasti elää.
+
+On siis syytäkin.
+
+Ja lopuksi ovat muutkin asianhaarat suotuisat. Rouva on vielä kaunis ja
+nuori kyllä ja, siltä näyttää, itsekin herra tohtorille suosiollinen.
+Se on kyllä totta, että hänellä on muitakin ihastelijoita, mutta
+niitten joukossa on herra tohtori "par excellence" enimmin suosittu;
+tämä on melkein joka päivä rouvan luona ja saapi tavallisesti jäädä
+hänen kanssansa päivällistä syömään. Tohtori Grisák onkin jo omasta
+mielestänsä kauniin lesken luona ikäänkuin kotona.
+
+Lisäksi tuottavat asianhaarat luonnollisesti muassaan vielä senkin,
+että Corinna on pakoitettu lakitieteen tohtorille suurimmatkin
+salaisuutensa uskomaan. Tietysti. Varkaankin asianajaja lausui
+klientillensä: "Ystäväni, sano minulle kaikki, mitä on totta; mitä ei
+ole totta, sen kyllä itse panen lisäksi."
+
+Jo kappaleen aikaa oli hänen täytynyt käyttää herra tohtoria
+omituisessa asiassa.
+
+Kaunis leski oli näet antanut hänen toimeksensa estää erään nuoren
+miehen ennen-aikaista vapautusta, joka valtiollisesta rikoksesta oli
+pitkälliseen vankeuteen tuomittu.
+
+Tämä nuori mies oli Aladár Garanvölgyi.
+
+Vanha Adam Garanvölgyi varmaankin panee joka kiven liikkeelle,
+saadaksensa vielä jälellä olevat kymmenen vuotta sisarensa pojalle
+anteeksi annetuksi.
+
+Siihen on vastapaino asetettava.
+
+Täytyy hankkia todistuksia siitä, että herra Adam vielä nytkin,
+niinkuin ennen, vehkeilee pahoja. Täytyy antaa ilmi, että hänellä on
+hankkeita, joitten toimeenpanemiseen hän välttämättömästi tarvitsee
+sisarensa pojan apua. Sanalla sanoen, Aladár'in vapaaksi-laskeminen on
+estettävä.
+
+Tohtori Grisák'ille tämä kaikki oli varsin otollista. Hän pani heti
+liikkeelle yhden käytettävissään olevan henkilön, antaen tälle
+tarpeellisia ohjeita: erään Straff nimisen miehen, josta jo kerran
+ennen olemme kuulleet mainittavan.
+
+Nyt tiedämme siis hänen todellisen nimensä.
+
+Vale-Petöfi ja kaikki nuot muut, joiksi hän muuttui aina Bogumil'iin
+asti, olivat siis Peter Straff, eikä kukaan muu, ja tämä oli tohtori
+Grisák'in kätyrinä rouva Pajtayn asiassa.
+
+Mutta yhtä olisi kuitenkin tohtori Grisák mielellään halannut tietää,
+mikä näet oikeastaan saattoi tätä kaunista, sulosilmäistä ja
+hymyhuulista rouvaa niin kovasydämisesti kohtelemaan nuorukaista. Sillä
+jos se vaan oli sukuvikaa, oli se varsin hyvä; mutta jos se ehkä olisi
+loukatun rakkauden kostoa?
+
+Ensi tilassa ryhtyikin hän tutkistelemiseen, puoleksi tuttavan tavalla,
+puoleksi virallisella tiedonhalulla.
+
+-- "Sanokaapas minulle, teidän armonne, mikä on syynä siihen, että niin
+säälimättä vainootte Aladár Garanvölgyiä? Että teillä siihen on suuret
+syyt, sitä en epäile."
+
+-- "Katsokaa, sitä en kenellekään koko maailmassa sanoisi, mutta teille
+täytyy minun se tehdä, välttääkseni sitä, ettette ajattelisi minusta
+'mitään pahaa.' Mieheni kuoltua käytti vanha Adam Garanvölgyi
+kaikenlaisia keinoja, joitten kautta sai minut kihlatuksi sisarensa
+pojalle Aladár'ille. Siinä oli tosin sangen paljon hankaluutta, sillä
+Aladár oli mies vainajani likeinen sukulainen, ja avioliiton luvan
+hankkiminen vei paljon aikaa ja vaivaa. Vanhan herran tarkoitusperänä
+oli suorastaan se, että jos minä menisin vaimoksi Aladár'ille, jolla
+itsellä oli oma ansaittu tila, se omaisuuden-osuus, jota minä
+leskenoikeudella hallitsin, joutuisi takaisin Adam herran käsiin. Oi,
+tuo ukko on suuri mestari, sangen kavala kettu; missä vaan on
+mahdollista, saattaa hän ihmisen pulaan."
+
+Tohtori Grisák katsoi hyväksi myöntää tämän ja lausui:
+
+-- "Niin se on."
+
+-- "Mutta minä olin niin varovainen, että ennenkuin lupasin mennä
+hänelle, tein molemminpuolisen kontrahdin Aladár'in kanssa, jossa
+julistimme kaiken tavaramme yhteiseksi omaisuudeksi: mikä on hänen, se
+on minun, ja mikä on minun, se on hänen. Aladár oli kevytmielinen
+ihminen, hän suostui siihen helposti. Minulla oli silloin oikeastaan
+sangen vähän omaisuutta, sillä äitini perintö oli konkurssin-alaisena;
+tätä hän ei suinkaan tietänyt. Ennenkuin sentään avioliittomme oli
+ehtinyt rakentua, syttyi sota. Aladár meni heti punanauhain joukkoon,
+kansalliskaartin kapteiniksi; minä pakenin Pozsony'iin.[45] Sittemmin
+sain kuulla, että hän oli siirtynyt husari-väestöön ja siellä otti osaa
+kaikkiin tapauksiin; hän yleni överstiksikin unkarilaisten joukossa.
+Tästä voitte havaita, kuinka kevytmielinen mies hän oli; minä sain
+sill'aikaa odottaa häitä!"
+
+-- "Hirveä huikentelevaisuus!"
+
+-- "Yht'äkkiä tuli sitte loppu koko leikistä. Aladár joutui vangiksi;
+hän ei tietänyt pelastaa itseään, niinkuin moni muu, älykäs mies;
+päinvastoin otti hän vielä toistenkin viat omaksensa. Siitä saatatte
+nähdä, kuinka mitätön mies hän on."
+
+-- "Ja kuitenkin on hän lakitieteen oppijakson suorittanut!"
+
+-- "Asia päättyi niin, että hän tuomittiin vankeuteen. Se saattoi vielä
+käydä päinsä; mutta lisäksi tuomittiin koko hänen omaisuutensa
+menetetyksi."
+
+-- "Ahaa!" huusi tohtori Grisák, lyöden kättä polveensa; näkö-ala alkoi
+jo valjeta hänen edessänsä.
+
+-- "Jos hän nyt äkki-arvaamatta pääsisi vapaaksi, olisivat
+omaisuuden-suhteet ihan päinvastaiset: silloin oli hän rikas, minä
+konkurssin-alaisena; nyt olen minä rikas, hän kerjäläisenä. Mutta
+kontrahtimme on hänen kädessään. Ja tähän kontrahtiin on omasta
+huolenpidostani kudottu ristin rastin kaikenlaisia temppuja, niin että
+se asianosainen, joka tahtoo kontrahdin rikkoa, itse valmistaa
+itselleen melkoisen suonen-iskun. Ymmärrättekö nyt asian?"
+
+-- "Täydellisesti."
+
+Tohtori Grisák oli ihastuksissaan tämän naisen viisaudesta; siinä
+tosiaankin yksi "doctor juris utriusque" oli mennyt hukkaan! Mutta mitä
+tylyn luonnon järjestys häneltä oli kieltänyt, sopii korvata siten,
+että hänestä tulee lakitieteen tohtorinna; ei ole koskaan löytynyt
+toinen toiselleen paremmin sopivia luonteita.
+
+-- "Armas rouva, minusta teillä on täysi syy huoleenne; mutta kaikeksi
+onneksi ovat lakimme puheenalaista tapausta varten pitäneet sangen
+terveellisiä oikeuden-lääkkeitä varalla. Teidän armonne ensimmäisenä
+tehtävänä on julkaista seuraava kutsumus sanomalehdissä, tietysti
+virallisesti: 'Aladár Garanvölgyi, _jonka olopaikka on tuntematon_,
+kutsutaan tämän kautta ennen yön ja vuoden kuluttua saapumaan alla
+mainittuun paikkaan, eräässä avioliiton-kontrahdissa tehtyjä
+sitoumuksia täyttääksensä; jos hän sen laiminlyö, ovat kaikki vasta
+sanotussa kontrahdissa määrätyt sitoumukset rauenneiksi ja mitättömiksi
+katsottavat.'"
+
+-- "Olisiko se mahdollista?"
+
+-- "Semmoisia tapauksia on ollut monta. Tällä tapaa on avioliittojakin
+purattu."
+
+-- "Mutta tiedämmehän, missä Aladár Garanvölgyi on."
+
+-- "Me emme ole velvolliset sitä tietämään. Kysymys olopaikasta ei ole
+päällekantajan asia. Ettei kutsuttu yön ja vuoden kuluessa voi tulla
+ilmoitettuun paikkaan, se on hänen vikansa; meidän velvollisuutemme ei
+ole hänestä mitään tietää ja lain edessä se ei ole mikään puolustus. Ja
+sitte vuoden kuluttua, jotta teidän armonne poistaisi puolestaan kaikki
+enemmät vastenmieliset velvollisuudet, neuvoisin teitä kiireimmiten
+naimisiin menemään; sillä tavoin olisi teidän armonne kokonansa
+turvassa."
+
+Corinna tahtoi tässä katsoa lakitieteen tohtoria silmiin, mutta sitä
+hän ei voinut tehdä, sillä käyttihän tämä silmälaseja. Naisille ovat
+silmälasit varsin suureksi esteeksi; he eivät voi lukea miehen silmästä
+mitään, näkevät sen sijaan lasista vaan oman miniaturi-kuvansa
+heijastavan.
+
+Tämän asian käsittämiseen ei kuitenkaan tarvittu peräti syvällistä
+tutkimusta. Herra tohtori olisi ollut valmis vasta kirjoittamaansa
+receptiä heti itsekin nielemään. Saamme kohta nähdä.
+
+-- "Sitä en kuitenkaan haluaisi tehdä", sanoi rouva Pajtay, tuota
+viisasta neuvoa vastustaen. "Minun on muutamista eri kohdista huolta
+pitäminen."
+
+-- "Suokaa anteeksi, teidän armonne, minun ehdoitukseni kautta herra
+Aladár'ista pidetään paljon paremmin huolta. Siinä tapauksessa hänestä
+vaan yksi vuosi pidettäisiin sitä huolta, ettei hän saisi jättää
+nykyistä olopaikkaansa: kun me sitä vastoin muussa tapauksessa olisimme
+pakoitetut yhä edelleen keinoja keksimään hänen surullisen kohtalonsa
+pidentämiseksi."
+
+-- "Häntä minä en tarkoittanut, vaan itseäni. Se on totta, että hänellä
+siitä olisi vähemmän rasitusta, mutta minulla sen sijaan enemmän.
+Teidän on mahdoton arvatakaan sitä kärsimättömyyttä, jolla täällä
+meillä ihmisen kaikkia tekoja arvostellaan. Jokaisesta yksityisasiasta
+tehdään valtiollinen kysymys. Jos jonkun maasta karkotetun honvédin
+morsian menee toiselle vaimoksi, huudetaan hänelle kirousta ja kauhua;
+jos joku ei hävitä rahojansa maanpakolaisten hyväksi, julistetaan sitä
+heti isänmaan kavallukseksi. Jos minä tässä kysymyksessä julkisesti
+ryhdyn johonkin toimeen, saattaisin itseni nurjimpien parjausten
+alaiseksi. Tietänettehän, että ihminen rakastaa hyvää mainettansa."
+
+-- "Mutta lopulta, -- eihän teidän armonne ole sidottu kiinni tähän
+kruunun-alusmaahan."
+
+-- "Olenpa sitä itsekin ajatellut, mutta en ole sen suhteen vielä
+päässyt mihinkään ratkaisevaan päätökseen. Jättäkäämme se seikka
+tuonnemmaksi. Nyt ensi aluksi pysykäämme siinä, mitä olen teiltä
+pyytänyt. Tuletteko illalla luokseni teetä juomaan?"
+
+Tämä osotti, ettei häntä nyt vaadittu päivälliselle jäämään.
+
+-- "Minulla on paljon työtä", selitti leski. "Täytyy kaikille tahoille
+kirjeitä kirjoittaa."
+
+-- "Teidän armollanne on niin suuri kirjeenvaihto, että jo senkin
+tähden kannattaisi ottaa mies itselleen."
+
+-- "Ettehän vaan luulle, että antaisin mieheni kirjeeni kirjoittaa?"
+
+-- "En; vaan kirjeenvaihto voisi jäädä siksensä."
+
+-- "Oi, älkää luulko näitä miksikään rakkaudenkirjeiksi. Sille, jota
+tahdon rakastaa, en anna rakkauttani kirjallisesti."
+
+Herra Grisák'in mielestä oli tämä varsin viisas sana, johon on kylläksi
+syytä, jos kerran ennen kirjallisesti annettu rakkauden-sitoumus on
+ihmiselle tuottanut niin paljon päänkivistystä. Portaista alas
+astuessaan palautti hän mieleensä kaikki ne kirjeet, jotka kaunis leski
+oli hänelle lähettänyt, ja havaitsi, ettei niissä todellakaan ollut
+mitään rakkauden ilmoitusta. Vaan kuitenkin, jos kukaan, niin kaiketi
+hän...
+
+Tuskin oli tohtori Grisák sulkenut oven perästänsä, kun Corinna taas
+istui pöydän ääreen ja alkoi kirjoittaa hienolle, hyvänhajuiselle,
+lila-väriselle paperilehdelle:
+
+"Rakas ystäväni!"
+
+Muu osa kirjoitettiin salakirjaimilla.
+
+Kirjeen kuvertille piirrettiin: "Herra Peter Straff'ille. Kápolna'an,
+poste restante."
+
+Herra Peter Straff ja "rakas ystäväni." Kaunis tähtipari!
+
+Virkahuoneesensa tultuaan havaitsi tohtori Grisák pöydällä
+käyntikortin, jossa oli ritari Ankerschmidt'in nimi sekä lyijykynällä
+tehty riipustus, josta tuli ilmi, että herra ritari tahtoi tulla kello
+viisi jälestä puolenpäivän.
+
+-- "Ahaa! Yorkshirelaisten tähden! Vielä nytkin hän näyttää luulevan,
+ettei asianajajilla ja tuomareilla tässä maailmassa ole mitään muuta
+tekemistä, kuin tavotella siivoilta maanviljelijöiltä varastettua
+nelijalkaista omaisuutta. No, hänen sopii käydä minua kotonani
+tapaamassa."
+
+Mutta kohtalo rankaisi häntä pian tästä häijyn-ilkisestä aikomuksesta,
+sillä tultuansa hotelliin, jossa ylhäisen maailman oli tapa aterioita,
+näki hän ritari Ankerschmidt'in istuvan ihan sen pöydän vieressä, jossa
+hän itse tavallisesti söi. Tämä oli jo ehtinyt jälkiruokaan.
+
+-- "Minä olen juuri ollut teidän kunniaanne hakemassa!" sanoi tohtori
+Grisák, ritarin viereen istuen.
+
+-- "Bravo, sitte minun ei tarvitsekaan vaivata itseäni teidän
+luoksenne."
+
+-- "Ah, suvaitkaa suoda minulle se onni. Täällä emme voi
+oikeudenasioista keskustella."
+
+-- "Minun ei olekaan tarvis paljon selitellä, minkätähden olen
+luoksenne tullut."
+
+-- "Minä ymmärrän. Minä tiedän. Yorkshirelaisenne."
+
+-- "Tuhat tulimmaista! Älkää vetäkö esiin tuota yorkshirelais-juttua!"
+huusi vihastuneena Ankerschmidt ja se oli oikein onni hänelle, että
+saattoi viruttaa pois vihastuksensa makealla rusteri-viinillä. "Sekin
+oli narri, joka sen leikin alkoi. Mutta se on nyt loppunut. Siitä ei
+sanaakaan enää. Minä tulen toisessa asiassa. Tarvitsen anomuskirjaa.
+Jotakin kaunista."
+
+-- "Minä olen valmiina."
+
+-- "Virasta erotessani sanottiin minulle tuolla ylhäällä: te saatte
+olla varma siitä, että milloin hyvänänsä teillä on jotakin anottavaa,
+teidän anomuksenne heti täytetään. No nyt tahdon tätä lupausta
+hyväkseni käyttää. Siihen tarvitaan anomuskirjaa. Kirjallista. Sillä
+suullisesti aion itse kaikki sanoa."
+
+-- "Minä ymmärrän", sanoi tohtori, tuttavan tapaissella kuiskauksella
+siirtyen lähemmäksi Ankerschmidt'iä. "Ehkä joku rintatähti?"
+
+-- "Menkää hiiteen! Jo nytkin minulla niitä on niin monta, etten tiedä
+missä kaikkia kantaa. Ja kenelle niitä näyttelisin? Talonpojilleniko
+tuolla kotona? Toista minä tahdon. Eräälle vangitulle tahdon armoa
+hankkia."
+
+-- "Ah, sepä sangen kaunista, sangen jaloa. Ehkä se on jostakin viasta
+raha-asioissa tuomittu?"
+
+-- "Ei. Valtiollisesta rikoksesta."
+
+-- "Ah! Varmaankin joku aulan-jäsen?"[46]
+
+-- "Ei. Unkarilainen sotamies."
+
+-- "Kenties joku teidän kunnianne entinen virkakumppani?"
+
+-- "Eipä sitäkään. Minä en tunne häntä. Mutta minä tahdon käyttää
+kaikki vaikutusvoimani hänen hyväksensä. Hänen nimensä on Aladár
+Garanvölgyi. Tuon Adam Garanvölgyin sisarenpoika, te tiedätte? No, mikä
+piru teitä vaivaa?"
+
+-- "Ei mikään, ei mikään. Kalanruoto istui kurkkuuni."
+
+-- "Kalanruoto? Perhana! Vasikan-kotletista! Sellaista ei ole minulle
+vielä koskaan tapahtunut, vaikka kuusi vuotta olen ravintoloissa
+syönyt."
+
+Tohtori Grisák oli joutunut hirvittävään pulaan: kahden klientin
+väliin, joista toisella oli sangen hyvät tulot, toisella taas sangen
+hyvät tulevaisuuden toiveet tarjona.
+
+-- "Saisinko tietää, mikä syy teidän kunniallanne on mainittua herraa
+suojella?"
+
+-- "Se ei koske asiaan. Ei ole myöskään tarpeellista sitä tiettäväksi
+tehdä, että minä näissä tämmöisissä toimissa liikun, sillä heti kuin
+asia on päättynyt, unhotamme sen. Minä en tunne herra Aladár
+Garanvölgyiä, enkä tule häntä vastedeskään tuntemaan. Saatte pitää tätä
+asiaa yksityis-huvituksena minun puoleltani. En myöskään tahdo
+minkäänlaista teateri-rôlia näytellä, jotta minulle galleria
+jonkinlaisen jalomielisyyden tahi koira tietäköön minkä tähden käsiä
+taputtaisi. Tahdon vaan päästä asian perille, ilman mitäkään enempiä
+tarkoituksia. Minä tahdon, että Aladár Garanvölgyi olisi tuolla
+kotonansa; sen jälkeen ei minulla ole mitään hänen kanssaan tekemistä.
+Jos kohtaamme toisiamme maantiellä, toivotamme hyvää päivää ja menemme
+toinen toisemme ohitse. Sentähden ei olekaan aikomukseni, että itse
+tekisin anomuksen hänen vapauttamisestaan, vaan joku muu; minä sitte
+vaan aion hankkia suostumusta tämän kolmannen henkilön anomukseen sen
+vaikutusvoimani avulla, jonka tiedän itselläni asianomaisessa paikassa
+säilyssä olevan."
+
+-- "Vai niin. Minä ymmärrän. Vanha Garanvölgyi on oleva anojana?"
+
+-- "Vanha Garanvölgyikö? Äh, ystäväni, siinä tapauksessa ette tunne
+vanhusta. Hän ei tee anomusta mistäkään."
+
+-- "Tietääkseni hän suuresti rakasti sisarensa poikaa."
+
+-- "Rakasti kyllä, mutta anomusta hänen tähtensä hän ei tee."
+
+-- "Lisäksi tarvitsisi hän häntä välttämättömästi, sillä hän itse
+saattaa hassupäisyytensä kautta rappiolle koko suuren taloutensa, jonka
+tuo sivistynyt, nuori mies piti sangen hyvässä kunnossa."
+
+-- "Se on kaikki mahdollista. Mutta kuitenkin saapi ennemmin talo
+kaatua tuon vanhan naapurin niskoihin ja hiiret nakertaa saappaat hänen
+jalastansa, kuin hän panee nimensä minkään anomuskirjan alle. Sen minä
+paraiten tiedän. Jonkun muun tulee astua esiin. Jonkun likeisen
+sukulaisen."
+
+Tohtori Grisák rupesi uteliaasti hammas-tikkua käyttämään; ken se
+lienee?
+
+-- "No, ettekö voi arvata, kenen tulee tehdä anomus?"
+
+Tohtori Grisák pudisti päätään; hän ei saanut sitä mieleensä
+johdatetuksi.
+
+-- "No, olkaa siis arvaamatta. Valmistakaa nyt vaan kaunis anomuskirja;
+mutta sen tulee olla kaunis, muistakaa se; ei mitään kuivaa sisällystä,
+kuin jos pyydettäisiin patenttia johonkin vasta keksittyyn
+saapasmusteesen, vaan asianmukaista, arvokasta. Minä kyllä pidän siitä
+huolta, että se, jonka tulee tehdä anomus, kirjoittaa nimensä alle;
+sitte vien sen itse Wien'iin. Syökää sentähden väleen tuo kompottinne;
+ei ole tarpeellista, että jokaisesta kirsikan-marjasta erikseen
+puserratte sydämen. Teidän iällänne ollessani söin minä kirsikat
+sydämineen päivineen. Joutukaa siis, minä odotan teitä ja sitte menemme
+yhdessä asuntoonne. Te kirjoitatte itse anomuskirjan, sen ei tarvitse
+tulla apulaistenne käteen; minä pistän sen taskuuni ja sitte lähdemme
+yhdessä allekirjoitusta hankkimaan."
+
+Tohtori Grisák paistui näitä sanoja kuullessaan enemmän kuin se
+rostbeafi, jonka oli syönyt. Tämä on kaunis juttu! Hänen oma
+käsi-alansa menee anomuskirjana hallitukselle, ritarin puoltosanalla,
+vaikka rouva Pajtay on antanut hänelle ihan päinvastaisen toimen! Hänen
+itse tulisi kirjoittaa sydäntä liikuttava armonrukous sen miehen
+eduksi, joka tahtoo vaimoksensa ottaa juuri sen, jota hän itsekin
+haluaa!
+
+Mutta Ankerschmidt'istä ei ollut mahdollista irti päästä; tohtorin
+täytyi nyt kiiruusti juoda kahvinsa, seurata häntä kotiinsa ja siellä
+istua pöydän ääreen, josta ei ollut nousemista ennenkuin tilattu
+asiakirja oli valmis.
+
+Herra tohtorin juolahti mieleen se kavala temppu, että teki
+anomuskirjaan niin paljon korjauksia ja lisäyksiä, jotta oli
+tarpeellista kirjoittaa se puhtaaksi. Mutta hän pettyi. Anomuskirjan
+luettuansa taittoi ritari sen kauniisti kokoon ja pisti taskuunsa.
+
+-- "Suokaa anteeksi! joku kirjureistani saa kirjoitta sen puhtaaksi."
+
+-- "Ei se ole tarpeellista. Se on hyvä näinkin."
+
+-- "Mutta eihän teidän kunnianne aikone antaa sisään tuota konceptia?"
+
+-- "En suinkaan. Sen henkilön, jonka nimessä anomus tehdään, pitää itse
+kopioita se, sanasta sanaan."
+
+~- "Mutta se ei saa siitä selkoa."
+
+-- "Minulla on siitä jo selko ja minä mielin itse sen hänelle
+dikterata."
+
+Kirjoitus ei enään ollut pelastettavissa. Se oli joutunut herra ritarin
+käteen eikä sitä häneltä voinut minkäänlaisella rynnäköllä takaisin
+riistää.
+
+Tärkein tehtävä oli nyt kiireimmiten antaa Corinnalle tieto tästä
+odottamattomasta keikauksesta. Vaara tunki päälle; se oli jollakin
+tapaa ehkäistävä.
+
+Kaikeksi onneksi päätti kenraali keskustelun; hän ei tahdo kauemmin
+viipyä, vaan tarttuu kiireesti hattuunsa ja menee asiatansa
+toimittamaan. Tohtori Grisäk itse myöskin rientää ulos. Hänen täytyy
+tietysti pikemmin kuin paremmin tavata rouva Pajtayta. Tämä tosin
+odottaa häntä vasta teen-ajaksi, mutta semmoisessa erinomaisessa
+tapauksessa, jossa joka minuti on ahdistava vaara, ei ihminen ehdi
+vartomaan säännöllistä audiensi-hetkeä.
+
+Portilla tohtori Grisák hätäisellä kiiruulla sanoo jäähyväiset
+Ankerschmidt'ille. He pudistavat toinen toisensa kättä, toivottavat
+toisillensa hyvää yötä ja vakuuttavat, kuinka suuri onni tämä yhtymys
+heille kummallekin on ollut, mutta -- huomaavat, että molemmat aikovat
+mennä yhdelle taholle.
+
+-- "No, sepä hyvä; käymme siis taas yhtä tietä."
+
+Kristófin-torilla sanoivat he toisilleen uudestaan jäähyväiset,
+pudistivat uudestaan kättä.
+
+-- "Paljon onnea!"
+
+-- "Herran haltuun!"
+
+-- "Minne päin on teidän matka?"
+
+-- "Minä menen Vácz'in-kadulle."
+
+-- "No, sinne minäkin menen."
+
+Ja toisenkertaisen hyvästi-jätön perästä astuvat he taas samaa tietä
+eteenpäin. Molemmat nauroivat sitä kovin.
+
+Lopuksi pysähtyi Ankerschmidt erään kahdenkertaisen kartanon portille.
+
+-- "Tässä meidän on lopullisesti hyvästi jättäminen. Näkemiin asti,
+rakas tohtori!"
+
+-- "Kiitoksia paljon", sanoi tohtori. Ja samassa törmäsivät molemmat
+toisiansa vastaan portissa, josta kumpikin yritti yhtä haavaa sisälle
+menemään.
+
+-- "Mitä perhanaa? Tekin tulette tänne?"
+
+-- "Teidän armonne siis myöskin pyrkii tänne? No, sepä oivallista!"
+
+-- "Ja me olemme jo niin kauniisti kolme kertaa perätysten toisillemme
+jäähyväiset sanoneet."
+
+-- "Vaikk'emme ole toisillemme mitään velkaa."
+
+-- "Kuka tuttavanne tässä asuu?"
+
+-- "Tuttavani?" lausui tohtori Grisák hämillänsä. "Minä menen hänen
+armonsa, rouva Pajtayn luokse eräässä asiassa."
+
+-- "Bravo! Sepä hauskaa! Sinne juuri minäkin menen. Te tiedätte
+varmaankin, missä ovi aukenee; teidän sopii viedä minutkin sisään,
+sillä minä tiesin vaan talon-numeron. Tännehän minäkin riensin; tämäpä
+oiva sattumus."
+
+Sen sanottuaan tarttui ritari tohtorin käsivarteen ja lykkäsi häntä
+kohteliaasti edellensä; mutta tämä olisi mielellään tahtonut heittää
+ritarin alas portaita myöten, ellei olisi ollut varma siitä, että
+ritari pikemmin olisi voinut heittää hänet alas, jos olisivat ruvenneet
+"jus fortioris'een" vetomaan.
+
+Tohtori Grisák antoi tykyttävällä sydämellä Ankerschmidt'in johdattaa
+itseään, ikäänkuin jonkun tepposen tehnyt koulupoika, jolle paha
+aavistus kuiskaisee, että jos opettaja siitä saapi vihiä, ei patukkaa
+säästetä.
+
+Ankerschmidt taas lienee ollut suotuisa vieras rouva Pajtaylle,
+viimeisen maatilan-kaupan perästä. Tämä muisteli aina suurella
+mielihyvällä sotavanhuksen rakastettavaa olentoa.
+
+Niinpä kyllä: hänen "rakastettavaa" olentoansa. Sillä älkää luulko, te
+nuoret, käherätukkaiset kansalaiset, että haiset vaan yksinomaisesti
+teitä suosivat ja etteivät he ensinkään huomaa meitä vanhoja,
+harmaa-tukkaisia, puoleksi tahi kokonaan paljaspäisiä "täysikasvuisia"
+nuorukaisia.
+
+Ritari otettiinkin tosiaan sangen sydämellisesti vastaan. Talon-emäntä
+oli itse leppeys häntä kohtaan. Hau piti häntä kaikista vieraistansa
+etevimpänä. Hän kysyi häneltä, mitä hän pianolla soittaisi. Hän istui
+hänen viereensä teetä juodessa ja antoi muitten seuralaisten sijoittua,
+mihin tahtoivat. Ja kuitenkin oli siinä läsnä etutanssija,
+maanviljelijä, runoilija ja muitakin hänen ihailijoitansa. Nämät
+haastelivat Corinnan nais-tuttavien kanssa, jotka olivat istuneet mikä
+minnekin, sill'aikaa kuin Corinna itse katsoi ritaria mahdollisimmaksi
+kohteliaisuutensa esineeksi, jossa toimessa hänen hyvänsävyiset
+ihastelijansa eivät häirinneet häntä.
+
+Tohtori Grisák yksistänsä ponnisteli lakkaamatta voimiaan, ollaksensa
+alati "liitossa kolmantena", ja piti itseään kaikenlaisilla
+apropos'illa "au courant" molempien klienttiensä keskinäisessä
+haastelossa.
+
+Hänen pelkonsa oli turha. He sanoivat toisilleen vaan korupuheita,
+niinkuin maailmassa on tapa.
+
+Myöhemmin rupesi seura harvenemaan. Erittäin kiitettävän tavan mukaan
+pujahti kukin alttarin-palvelija pois sillä tavoin, ettei kukaan häntä
+huomannut; ei niinkuin maalla vieraissa, jolloin ensiksi puetaan päälle
+turkit ja huopasaappaat ja sen jälkeen sanotaan jäähyväiset järjestänsä
+kullekin talonväestä ja jälelle jäävistä vieraista. Täällä tietää
+korkeintaan palvelija, että joku on mennyt, siitä että hän on auttanut
+päällystakkia ylle. Tohtori Grisák'kin oli jo pari kertaa katsonut
+kelloansa, sillä sydänyö oli lähestymäisillään. Kaikki lähtevät jo
+tiehensä, Ankerschmidt yksistänsä ei ota liikahtaaksensa valloitetusta
+asemastaan ja juo jo seitsemättä teekuppiaan; kyllä häntä vielä halvaus
+kohtaa!
+
+Vihdoin häiritsee seuraa kahden naisvieraan ilmestyminen, jotka
+hupilaisten kadottua itsekin nousevat ylös ja kutsuvat vaunujansa. He
+sanovat jäähyväiset emännälle. Tämä saattaa heitä ulos. Ritari pysyy
+järkähtämättä istumassa, niinkuin kivijalkainen prinssi tuhatyhdessä
+yössä.
+
+-- "Aika käy jo myöhäiseksi", sanoo tohtori Grisák, levottomasti
+liikkuen edes takaisin.
+
+-- "Niin käy", vakuuttaa Ankerschmidt; "teidän täytyy nousta varhain,
+miks'ette mene kotia?"
+
+-- "Minä odotan teitä, jotta menisimme yhdessä. Olen jo tilannut
+vaunut."
+
+-- "Se oli tarpeetonta. Muuten saatatte kyllä minua odottaa, mutta
+kaatakaa itsellenne siinä tapauksessa vielä kuppi teetä; siihen on
+kyllä aikaa."
+
+Hm! Tuo näkyy viihtyvän hyvin täällä.
+
+Ritari rupesi polttamaan rommia ja sokeria teelusikassa.
+
+Corinna tuli takaisin ja istui uudestaan hänen viereensä; tohtori
+Grisák sijoittui syrjäpuolelle, nojaten käsivarttansa pieneen
+kirjahyllyyn.
+
+-- "Teidän armonne vieraat ovat jo kaikki menneet?" kysyi Ankerschmidt.
+
+-- "Oi, se ei tee mitään", riensi Corinna häntä rauhoittamaan.
+
+-- "Minä tahtoisin kernaasti yksinäni puhua teidän armonne kanssa."
+
+Corinna viittasi epäilevällä silmäyksellä tohtori Grisák'iin päin.
+
+-- "No, herra tohtorin läsnä ollessa saatan kyllä puhua", sanoi
+Ankerschmidt, verkallensa tiputtaen palavaa rommia lusikasta teehen.
+"Hän tietää jo asian."
+
+"Mitähän se lienee?" kysyi itsekseen Corinna, sillä välin kuin tohtori
+Grisák tuskissaan väänteli itseään tuolillansa.
+
+-- "Teidän armonne on, niinkuin olen kuullut, morsian", sanoi
+Ankerschmidt, ystävällisellä suopeudella silmäillen Corinnaa.
+
+-- "Oi, ei, ei", vastasi tämä, korvia myöten punastuen.
+
+-- "Mutta niin minulle on kerrottu."
+
+-- "Oi, minulla ei ole mitään aikomusta naimisiin mennä."
+
+Sillä tavoin ne puolustavat itseään, jotka tahtovat, että heidän
+väitettänsä vääräksi osotetaan.
+
+-- "Minä tiedän, minä tiedän. Ikävä seikka. Teidän armonne torjuu pois
+jokaista, eikä kukaan tiedä syytä siihen. Mutta minä tiedän sen jo.
+Älkää hämmentykö! Teidän sulhonne on vangittuna. Minä tiedän sen hyvin.
+Vieläpä niin pitkäksi ajaksi, että kun taas saatte nähdä hänet
+edessänne, joudutte jo kadonneen nuoruuden iltaruskossa toisianne
+kättelemään. Ja teidän armonne salaa surunsa, eikä sano koskaan
+naimisiin menevänsä. Minä kunnioitan sitä suuresti. Mahdollista on,
+että minä olin hänen vihollisensa sodan aikana; mutta minkätähden
+vainoisin sitä, joka ei enään itseänsä puolusta? Minä sanon nyt, että
+teidän armonne ennen pitkää on tuleva onnelliseksi ja juuri sen kautta,
+jonka olette niin kauaksi aikaa kadonneeksi luullut."
+
+Corinna katsahti hämmästyneenä Grisák'iin, joka kaikin voimin puuhasi
+vetääksensä paidankaulustaan niin korkealle, että hän täydellisesti
+voisi kätkeytä sen taakse.
+
+-- "Suoraan sanoen", jatkoi ritari Ankerschmidt, "minä pidän huolta
+siitä, että anteeksi-anomus tulee korkeimpaan paikkaan paraimmalla
+puoltosanalla, ja minä takaan sen menestyksen, jotta kahden kuukauden
+kuluttua Aladár Garanvölgyi on oleva tässä teidän jalkainne juuressa."
+
+Nämät sanat kuultuansa katsoi tohtori Grisák tarpeelliseksi tyhjentää
+lasin vettä.
+
+Corinna sopersi hämmästyneenä ja penseästi:
+
+-- "Minä en ymmärrä."
+
+-- "No, sehän on varsin yksinkertaista."
+
+Ankerschmidt pisti käden taskuunsa ja veti siitä, tohtori Grisák'in
+kauhistukseksi, esiin tuon usein mainitun anomuskirjan-konceptin.
+
+Tohtori tunsi olevansa hukassa.
+
+-- "Tämä on varsin kaunis anomuskirja, jonka teidän armonne omalla
+kauniilla kätösellään saapi kopioita. Se on tarpeellista, että siinä
+nähdään rakastavan käden värinä. Jos pari kirjainta jääkin pois, sitä
+parempi; siitä saattaa havaita tunteitten totuuden. Sen alle kirjoittaa
+teidän armonne nimensä ja sitte lähdemme yhdessä Wien'iin. Minä itse
+saatan teitä kaikkialle, missä täytyy ilmestyä, ja vakuutan teille,
+että jos mikään, tämä anomus tulee hyväksyvällä vastauksella takaisin."
+
+Tohtori Grisák'ista oli ikäänkuin kaksi terävää nuolta naulitsisivat
+häntä kiinni siihen nojatuoliin, jossa hän rauenneena istui; nämät
+kaksi terävää nuolta olivat Corinnan silmät.
+
+Hän tunsi konceptista tohtorin käsi-alan.
+
+Tämän oli loppu tullut.
+
+Corinnan suonissa kiehui myrkky. Tuo yksinkertainen vanhus ei käytä
+tilaisuutta, vaikka hän näkee edessään kauniin tyttölesken, "res
+nullius'en", vaan sen sijaan tahtoo aikaan-saattaa tiesi mitä
+sekasortoa, vieläpä toivoo, että se jalomielisyytenä hänen kontollensa
+kirjoitetaan!
+
+Mutta tuo toinen! Tuo lakimies. Joka kaikki hyvin tietää. Eikö hän
+ymmärtänyt luovuttaa sotavanhusta tuosta typerästä aikomuksesta? Kun
+meni vielä suunnittelemaan hänelle tuota kirottua anomuskirjaa!
+
+Ja tämä tulisi hänen omakätisesti kopioita!
+
+Ja hänen itse pitäisi edistää asiaa, jonka toteen käyminen häntä
+kauhistuttaa!
+
+Voi, nuot miehet ansaitsisivat kaikki tyyni joutua yksittäin
+maanalaisiin vankihuoneisin, jossa saisivat hiueta, ikävöidessään
+armaan naisen ääntä.
+
+Ritari sekoitti vaan sokeria kupissaan. Hän oli täydellisesti
+tyytyväinen teateri-temppuunsa ja odotti vähintäänkin, että kaunis
+leski itkien heittäyisi hänen olkapäähänsä ja kaiken mokomin tahtoisi
+hänen kättänsä suudella, jota hän kuitenkin mahdollisuuden mukaan
+koettaisi estää.
+
+Corinnan juolahti nyt yht'äkkiä mieleen oikea pääkeikki, omituinen sen
+puolesta, että se osottaa, kuinka paljon voimaa ja kuinka paljon
+hellyyttä saattaa naisen sydämessä yhdistyä.
+
+Hän taittoi kokoon anomuskirjan ja laski sen takaisin ritarin eteen. Ja
+kylmällä äänellä, vaikka raskaasti hengittäen, sanoi hän sitte tälle:
+
+-- "Hyvä herra! _Ennenkuin tunsin teidät_, olisin ollut valmis tähän
+toimeen ryhtymään; mutta nyt, 'ken on teidän vastustajanne, se on
+minunkin vastustajani.'"
+
+Sepä oli tunnustus "in optima forma!" Minä en tahdo vanhaa ylkääni
+vapauttaa, jottei hän seisoisi "teidän" tiellänne!
+
+Ja siinä oli samassa myöskin rukkaset tohtori Grisák'ille.
+
+Ankerschmidt puri huuliansa, katsoi terävästi noitten tuuheain
+silmäkarvain alta Corinnaan, pisti sitte hiljaisesti paperin taskuunsa
+ja pani takkinsa napit kiinni.
+
+-- "Aika on jo myöhäinen, herra tohtori. Lähtään."
+
+-- "Ettekö juo teetänne?" kysyi pidättävällä äänellä Corinna.
+
+-- "Kiitoksia. Sitä oli jo kylläksi."
+
+Kaikkia oli ritari jo saanut kylläksi.
+
+Kylmäkiskoisesti kumartaen sanoi hän jäähyväiset ja meni pois.
+Korvennettuna seurasi tohtori Grisák häntä kintereissä.
+
+Sinne hän ei olisi jäänyt sekunniksikaan, vaikkapa hänelle olisi
+luvattu ministerin-salkku.
+
+Kaikkein ensimmäiseksi täytyi hänen kotona tarkoin mietiskellä, millä
+pykälillä hän voisi puolustaa itseään Corinnan hyökkäyksiä vastaan,
+millä tavoin hän syytetystä ylenisi syyttäjäksi. Nyt hänen tehtävänsä
+vaan oli onnellisesti peräytyä tappotanterelta sotavanhuksen suojassa.
+
+Ankerschmidt ei puhunut sanaakaan portille asti. Siellä kun he
+seisahtuivat ja tohtori Grisák odotti vaunujensa esiin-ajamista, laski
+hän kätensä tohtorin olkapäälle.
+
+-- "Kuulkaas, herra tohtori! Oletteko koskaan nähnyt, kuinka, jos koira
+saapi kuusi penikkaa ja niistä vaan tahdotaan pitää yksi, lihavin, muut
+elävältä kuopataan?"
+
+Tohtori katsoi tästä kysymyksestä kummastuneena ritariin, mitä hän
+sillä tarkoittaisi.
+
+-- "No, minä sanon teille, että on paljon onnellisempi kohtalo, jos on
+tuommoinen elävältä haudattu, tarpeeton, pieni koiran-penikka, kuin jos
+on tuon naisen ylkämies. Hyvää yötä, herra tohtori!"
+
+Sen sanottuansa jätti hän tohtorin vaunuihinsa astumaan, mutta lähti
+itse jalkaisin kotia pyrkimään. Häntä ei peloittanut yksinänsä
+jalkaisin käydä barbarein pääkaupungissa.
+
+
+
+
+VII.
+
+Toinen.
+
+
+Ankerschmidt'in komea, uusi kastelli, joka oli renaissancen malliin
+rakennettu, teki, ettei maantieltä ollenkaan nähnyt tuota vanhaa
+rakennusta, jota Adam Garanvölgyi semmoisella itsepintaisuudella ei
+tahtonut antaa kenenkään muun omistettavaksi. Vasta kun oli kartanon
+ympäri kiertänyt, näki tämän muinais-jäännöksen keskellä vanhoja
+kastanja-puita, joitten latvat olivat kallistuneet toinen toisensa
+puoleen, ikäänkuin olisivat ottaneet vanhaa asuntoa myrskyiltä
+suojellaksensa. Yhtäläistä ystävällisyyttä osotti rappeutuneille
+tiiliseinille vihriäinen muratti, jonka köynnökset olivat akkunain
+välitse suikerrelleet kattoon asti, kun sen sijaan sen varret alhaalta
+olivat pörheät kuin peuran jalka.
+
+Huoneen ympäristöä puitten juureen asti peitti kaunis nurmi ja siihen
+saakka ulottui Garanvölgyin alue; tästä ulospäin oli maa sannoitettu ja
+se oli jo ritari Ankerschmidt'in. Tämä olikin väli-aidalla eroittanut
+vieraan omaisuuden, jottei kukaan vaunuilla tahi ratsain tuleva voisi
+erhettyä.
+
+Vanhan kastellin ympärillä saattoi siis ruoho keväästä syksyyn asti
+kasvaa niin korkeaksi kuin tahtoi; sitä ei niitetty eikä tallattu
+maahan.
+
+Mutta neljä kertaa kunakin vuonna, tarkoin määrätyillä väli-ajoilla,
+oli Kampós herran tapa tulla sinne avainkimppu kädessä. Hän avasi
+silloin ovet, tuuletti suojat ja toimitti siellä, tiesi mitä; puolen
+tunnin tarkastuksen jälkeen lukitsi hän taas perästään kaikki ja meni
+pois.
+
+Että tämä säännöllinen ilmestyminen kunakin vuosineljänneksenä tuossa
+vanhassa kastellissa olisi jäänyt huomaamatta Straff'ilta, jota nyt jo
+nimitämme hänen oikealla nimellänsä, on tuskin luultavaa.
+
+Straff oli todellakin jäänyt ritarin perheesen, pianonsoiton-opettajan
+virkaa toimittaen. Niinkuin tiedämme, osasi hän varsin hyvästi soittaa
+pianoa ja puolalaisen emigrantin rôlia näytellä, joksi lopulta
+Ankerschmidt itsekin häntä luuli.
+
+Eräänä semmoisena neljännespäivänä Straff, aavistaen Kampós herran
+tuloa, hiipi hänen jäljissänsä. ja kun tämä oli sulkenut perästään
+huoneen oven, kätkeysi hän erään vanhan seljapensaan suojaan ja
+kurkisti sieltä akkunasta siihen huoneesen, johon oli kuullut toisen
+menevän.
+
+Huoneesen tultuansa katseli Kampós herra ympärilleen, peittäisivätkö
+kartiinit hyvästi akkunoita. Hän ei huomannut, että yhdestä akkunasta
+oli lyijy-juotos ulos murrettu ja että joku siitä sisään pistetyllä
+seljapensaan oksalla saattoi nostaa kartiinia sen verran ylös, että
+reiästä taisi nähdä, mitä huoneessa-olija teki.
+
+Kampós herra oli puettu pitkähiaiseen nuttuun, joka oli varsin
+omansa milloin peittämään milloin näyttämään esineitä, niinkuin
+silmänkääntäjän japonitsa.
+
+Yht'äkkiä näkyi nyt hänen kädessään pieni, neliöjalan kokoinen lipas.
+Mistä hän sen esiin otti, sitä ei voinut hyvästi huomata. Lipas oli
+ebenholzista. Ainakin oli se musta, se on varmaa.
+
+Kampós herra otti liivinsä taskusta pienen avaimen ja aukaisi sillä
+lippaan. -- Paha, että hän seisoi sillä tavoin, jotta lippaan avattu
+kansi kokonansa esti näkemästä, mitä sen sisässä oli.
+
+Mutta joku tärkeä esine siinä epäilemättä on, sillä Kampós katselee
+kauan lippaasen, siksi kuin hänen silmänsä täyttyvät jollakin kostealla
+aineella; hän pyhkii kädellään silmiänsä ja pudistaen sitte nyrkkejään,
+tekee hirveitä, uhkaavia liikuntoja ilmassa.
+
+Ja mitä hän lisäksi tekee?
+
+Hän vetää esiin papereita takin-taskustaan ja panee ne lippaasen.
+
+Kovin epäilyttävä sorminta!
+
+Sen jälkeen sytyttää hän kynttilän, etsii lakkaa, vetää sormestaan
+sinetti-sormuksen ja lukitsee sinetillä lippaan kiinni.
+
+Suurimmassa määrässä epäilyttävä toimitus!
+
+Sitten ottaa hän taas lippaan käteensä, kääntyy ympäri ja menee vihdoin
+ulos huoneesta. Laskiko hän lippaan jonnekunne vai ottiko hän sen
+mukaansa? Tuon rikoksessa osallisen nutun tähden sitä ei voinut
+havaita. Se vaan on varmaa, että kun hän taas tuli ulos linnasta,
+näytti siltä, kuin hän ei mitään myötänsä veisi.
+
+"Corpus delicti" siis epäilemättä oli jäänyt tänne "loco."
+
+Tämä on oleva monessa suhteessa kallisarvoinen saalis. Sellaisista
+ilmi-annoista saattavat "komitentit" paljon maksaa.
+
+Kirje kirjoitetaan kiireesti herra Bräuhäusel'ille, tilataan
+ylimääräinen posti, käsketään joutua.
+
+Joutuisuutta ei saatakaan valittaa.
+
+Kaksi tuntia puoli-yön jälkeen saapuu suurimmassa hiljaisuudessa herra
+Bräuhäusel sihteerinsä, kirjurinsa, komisarjuksensa ja näitä vastaavan
+aseellisen apujoukon seurassa, josta yksi osa heti asettuu vanhan
+kastellin ulostultavia vartioimaan, kun sen sijaan toinen osa ynnä
+viranomaisten kanssa lähtee pää-kapinoitsijaa Kampós'ia kiinni
+ottamaan.
+
+Hänen onnistui estää kaikki paon yrityksetkin. Kampós herra oli jo
+täysissä vaatteissa ja hankki juuri talleja päin menemään.
+
+-- "Seis!" huusi hänelle Bräuhäusel; "mihin matka?"
+
+-- "Talliin", vastasi Kampós herra viattomasti.
+
+-- "Mitä sieltä sydänyönä etsitte?"
+
+-- "Minä olen huoneenhaltia. 'Oculus domini saginat boves' (isännän
+silmä lihoittaa karjaa), tietänette. Mutta nyt ei enään ole yö, sillä
+aamu jo koittaa."
+
+-- "Mikä aamu? Kello kolme keski-yön jälkeen."
+
+-- "Sehän juuri on aamulla. Talonpojilla se on byroosen-menon tunti."
+
+-- "Ei mitään viisastelemista! Te tulette kanssamme. Ottakaa mukaanne
+aution kastellin avaimet. Herra Mikucsek[47] kahden miehen kanssa
+seuraa teitä."
+
+Herra Mikucsek oli laiha, pitkäkaulainen mies; hänen sääriensä ympäri
+liehui ahdas, nuuskan-värinen talvilevätti, jolla hänen olisi ollut
+kovasti vilu, jos ei iso, kirjava villahuivi olisi häntä suojellut;
+vaan tuskin hän nytkään aamukylmältä sai suutansa suljetuksi.
+
+-- "No, tulkaa vaan perässäni, amice!" viittasi hänelle Kampós herra,
+jolla oli herkeämätön halu juuri sillä hetkellä sytyttää piippuansa ja
+sitä varten tuluksilla tulta iskeä, joll'aikaa nuot kunnioitetut herrat
+seisokoot pakkasessa.
+
+Herra Mikucsek oli kuitenkin kaikkialla hänen kintereissään. Käsilyhdyn
+avulla löydettiin avainkimppu ja sitte lähti koko vartiojoukko
+liikkeelle kastellia kohti: edellä herra Bräuhäusel, välissä Kampós
+herra vilusta vapisevan Mikucsek'in kanssa sekä perässä ja ylt'ympäri
+aseellisia santarmeja.
+
+Kastellille tultua käskettiin virallisesti Kampós herran viipymättä
+avata lukitut ovet.
+
+Kampós herra totteli asianomaisten käskyä.
+
+-- "Kaksi miestä jää ovelle, eikä saa laskea ketään sisään eikä ulos!"
+komensi herra Bräuhäusel. "Eteenpäin, te avainten kanssa!"
+
+Kampós herralle ei kukaan sanonut, mitä haettiin, eikä hän myöskään
+kysynyt, mitä tahdottiin löytää.
+
+Sen jälkeen alotettiin varsinainen katsastus.
+
+Ensiksi käytiin lattianpartten kimppuun. Ne nostettiin ylös pitkin
+seiniä, suurella taitavuudella, ja niitten kätköjä tutkittiin
+huolellisesti. Salaisia hiiren-läpiä ja rotan-sokkeloita tuli lyhdyn
+valossa ilmi; niitten pelästyneet asukkaat juoksivat tiehensä tutkijain
+jalkojen välitse, eivätkä osottaneet mitään halua kuulusteltaviksi
+pysähtyä; tuolla nurkassa tuli näkyviin maailmasta pois vetäyneen,
+yksinäisen sirkan pesä, täynnä rikki jyrsittyjä olkia, niinkuin myös
+satajalkaisen hedelmämadon ja harmaan kellarisiiran lukuisat sikiöt.
+Mutta paitsi näitä, ei mitään salaista keksitty.
+
+Nyt tuli uunien vuoro.
+
+Tässä oli herra Mikucsek oikein omilla elämillänsä ja hän ryhtyi heti
+työhön. Suurena käytöllisenä älykkönä hän hyvin tiesi, että uunien,
+savupiippujen ja kaminien koloissa löytyy oivallisia kätköpaikkoja.
+Nami revittiin sentähden yksitellen irti; niitten kappaleet tutkittiin;
+pariin uurnan-muotoiseen koristukseen, joitten suu oli liian ahdas,
+lyötiin vielä läpikin kylkeen. Näissä ei kuitenkaan missään ollut
+mitäkään, se on, niissä oli hirveän paljon nokea, josta herra Mikucsek
+ennen pitkää tuli varsinaisen nokikolarin muotoiseksi.
+
+Paljon puhtaampaa työtä oli jo marmori-levyjen kiskominen käytävistä;
+sitä saattoi tehdä kuokalla eikä siinä käsiänsä liiaksi tahrannut.
+
+Ei sieltäkään mitään löydetty. Herra sihteerin täytyi vääntää
+kiinni läkkitolpponsa kansi ja pistää taskuunsa protokolla ilman
+minkäänkaltaisia muistoon pantavia tietoja, sill'aikaa kuin herra
+Bräuhäusel omassa personassaan näytti lyhtyä kaikkialle, jottei mitään
+salakuljetusta voisi tapahtua.
+
+Nyt astuttiin alas kellariin. Muutamia tyhjiä tynnyreitä venyi siellä
+vielä lahonneilla aluspuilla; näitten pohjat avattiin ja sisällys
+havaittiin viran puolesta sangen ummehtuneeksi ja paitsi sitä kokonansa
+tyhjäksi.
+
+Mutta herra Mikucsek on käytöllinen mies. Kellareita ei saa tuolla
+tavoin tutkia. Hänen käskystänsä täytettiin yksi tyhjä tynnyri vedellä;
+sitte se vieritettiin alas, pohja lyötiin ulos ja tynnyri käännettiin
+ylös alaisin, jotta vesi yhtä haavaa joka taholle juoksisi. Tämä
+tehtiin sitä varten, että jos johonkin paikkaan kellarissa jotakin
+olisi alas kaivettu, se paikka pikemmin imisi veden sisäänsä, kuin muu
+kovaksi tallattu maapohja, ja siten ilmaisisi kätköpaikan.
+
+Tutkimuskunta nousi siksi aikaa aluspuille seisomaan, jottei vesi ehkä
+pääsisi juoksemaan heidän saapasvarsiinsa.
+
+Kampós herra, kahden miehen välissä vartioituna, katseli vaan
+hymyhuulin tätä viekasta toimitusta.
+
+Silloin rupesi yht'äkkiä vesi juoksemaan juuri siihen paikkaan, jossa
+Kampós herra seisoi, ja selvästi syvenemään kuoppaan väleen katoomaan.
+
+-- "Tuossa on! siinä se on!" huusi yhtähaavaa kolme miestä ja herra
+Mikucsek teki innoissaan semmoisen poukauksen, että vaipui nilkkaluuhun
+asti rapakkoon. "Pois siitä! Lapiot tänne!"
+
+Tämä "pois siitä" oli nähtävästi lausuttu Kampós herralle, joka oli
+saattanut itsensä suuressa määrässä epäluulon-alaiseksi sen kautta,
+että seisoi juuri tuon vaarallisen paikan päällä, ikäänkuin olisi
+tahtonut sitä ruumiillaan peittää.
+
+-- "Lapiot tänne!" Aluspuut nostettiin syrjälle ja ruvettiin kiireesti
+kaivamaan.
+
+Herra Mikucsek kiversi ylös housunsa, voidaksensa seisoa likempänä.
+Jotakin kilahti.
+
+-- "Ahaa! Tässä on jotain!" Kampós herra itsekin oli utelias tietämään,
+mitä siihen lienee maahan kaivettuna.
+
+-- "Hiljaa vaan, täytyy tarkasti tutkia. Varovasti!" Herra Mikucsek
+kaivoi käsillään vetelää multaa kuopasta. Vihdoin joutui hänen käteensä
+jotakin; hän veti sen esiin. Mikä se oli? Tyhjä pullo. Siinä ei ollut
+mitään. Syvemmäksi! Taas tyhjä pullo. Vieläkin yksi. Ja vielä lisäksi
+noin viisitoista pulloa, kaikenmuotoisia: pienempiä, suurempia;
+puolenmittaisia, kokomittaisia; sinisen-, vihriän-, keltaisen-värisiä;
+tokaji-, ménesi-, sampanjapulloja; mutta kaikki toinen toisensa
+laatuiset siinä, ettei niistä saattanut mitään sisällystä löytää.
+
+Tutkija-herrat katselivat ällistyneinä toisiinsa. "Mitä tämä
+merkitsee?"
+
+Kampós herra oli vaan ääneti. Häneltä ei mitään kysytty. Eikä hän
+mitään virkkanut. Mutta hänen muistui kohta mieleensä, että
+kunnioitetulla herralla kerta oli ollut juoppo heitukka, joka sitte
+pantiinkin pois palveluksesta. Hänen aikanansa katosi kellarista paljon
+semmoisia viinipulloja, joita Adam herra piti varalla vaan rakkaimpia
+vieraitansa varten. Varmaankin oli tuo heittiö ollut se, joka oli
+käyttänyt kellarin hiljaisuutta pulloja tyhjentääksensä ja sitte
+haudannut nämät mykät rikoksensa todistajat aluspuitten alle. Mutta ei
+kukaan Kampós herralta tätä kysynyt, ja hän katseli sentähden
+levollisesti, kuinka tutkija-herrat asianomaisella uutteruudella tyhjän
+tynnyrin pohjalla kirjoittivat protokollaan, että eräästä kovin
+epäiltävästä maan-alaisesta kuopasta oli löydetty tavattoman salainen
+kokoelma lasipulloja, yhteensä seitsemäntoista kappaletta, joilla
+varmaankin lienee yhteyttä vasta ilmi saatavain asiain kanssa. Sen
+jälkeen pantiin pullot viralliseen sinettiin.
+
+Sill'aikaa oli jo aamu ruvennut koittamaan, Kun oli tullut valoisampi,
+sopi nyt mennä ullakkoa tarkastamaan. Täällä eneni herra Mikucsek'in
+vaiva yölepakkojen kautta, jotka eivät ensinkään tahtoneet hänen
+virallista lähetystänsä hyväksyä, vaan kaikista nurkista ja komeroista
+lensivät häntä vasten silmiä ja, jos hän pisti kätensä johonkin koloon,
+purivat häntä sormiin.
+
+Tämä ikivanha ullakko oli kuitenkin erittäin ihana paikka jokaiselle
+tutkimuskunnalle, siinä kun oli ristin rastin asetettuja palkkeja ja
+orsia, joitten päälle sopi kiivetä; kapeita ruode-aitauksia, joitten
+taakse vaan vatsallansa saattoi ryömiä; rappeutuneita palomuureja,
+joitten ontelot olivat ikäänkuin varta vasten tehdyt piilopaikoiksi
+salaliittolaisille ja tornihaukan-munille; vanhoja huonekalujen
+jäännöksiä, joita koppiaiset olivat puhki nakertaneet. Jokaisen
+katto-akkunan eteen oli rakennettu pieni oltava, joka oli erikseen
+nuuskittava. Eräästä ilmaluukusta pääsi katolle, josta sopi kurkistaa
+sisään korsteineihin, eikö etsittyä esinettä sieltä löydettäisi. Jopa
+herra Mikucsek kiitosta ansaitsevassa virka-innossaan, kun hän eräässä
+paikassa huomasi kaminin savupiipun, sidotti köyden uumillensa ja antoi
+laskea itsensä alas siihen. Sieltä hän tuli takaisin kasvot täynnä
+hämähäkinverkkoja, niinkuin toinen Niklas Klimius maan-alaiselta
+matkaltaan, Kampós herran äärettömäksi huvitukseksi.
+
+Mitään positivista resultatia ei ullakosta kuitenkaan lähtenyt.
+
+Sieltä mentiin takaisin huoneisin. Täällä veti huomiota puoleensa eräs
+maalattu pakkalaatikko, joka oli parras-tasan täytetty vanhoilla
+papereilla. Olipa niitä siinä vähintäänkin kolme sentneriä.
+
+-- "Mitä papereita nämät ovat?" kysäisi kauhistuneena takaisin
+kavahtaen Bräuhäusel Kampós'ilta.
+
+Kampós herrassa oli niin paljon häijyyttä, että hän vaan kohautti
+olkapäitään ja vastasi: "Sitä en tosiaankaan tiedä; tehkää hyvin ja
+katsastakaa."
+
+Vietävän työ! Mutta jospa juuri tässä olisi, mitä etsitään?
+
+Muikistellen ryhtyivät tutkijat työhön ja alkoivat avata kellastuneita
+paperikimppuja sekä tarkastaa kirjoituksia, yhtä toisensa perästä, eikö
+tämä olisi se, joka oli löydettävä. Mutta sitä ei löydetty. Kaikki
+tiesivät kertoa parin kolmen sadan vuotisista asioista ja olivat
+semmoisten ihmisten allekirjoittamia, jotka jo aikoja sitten olivat
+tomuksi muuttuneet, ja semmoisella läkillä, joka jo oli aivan
+punoittunut.
+
+Tämä oli hirmuisen ikävää työtä.
+
+Soitettiin juuri päivälliselle, kun viides osa tuosta riivatusta
+aarteesta oli katsastettu.
+
+Herra Bräuhäusel oli jo valmistaunut suomaan sen armon, että jos Kampós
+herra pyytäisi päästä ruoalle, hän kovin vastenmielisesti sallisi sitä,
+sillä ehdolla, että vartiat seuraavat häntä kotia; siksi aikaa
+lukittaisiin ovet ja he itsekin menisivät kastelliin aterioimaan. Mutta
+tuo käytöllinen Kampós teki tämän aikomuksen tykkänään tyhjäksi sen
+kautta, että hän, kuultuansa päivälliskellon soivan, istui
+akkunanlaudalle ja otti takkinsa taskusta rasvaisen paperimytyn, josta
+hän veti esiin ison kappaleen leipää ja sianlihaa, siten osottaen, että
+hän arvattavasti oli aikonut lähteä tanyoille,[48] jossa tarkoituksessa
+hän oli varustanut itseään muonalla; tämän söi hän nyt aivan
+levollisesti nälkäisen ja janoisen tutkimuskunnan nähden,
+saapasvarresta esiin vedetyn saranaveitsen avulla.
+
+Viimeisen palasen nieltyänsä, pisti Kampós herra aivan tyvenesti
+veitsen takaisin saapasvarteen ja otti sitte toisesta taskusta pienen
+olkipaitaisen pullon, josta joi aika kulauksen. Puhdistettuaan itsensä
+leivänmuruista, pisti hän sievästi kädet taskuun ja rupesi taas
+katselemaan, kuinka he tutkivat yhtä dokumentia toisensa perästä, nuot
+suuresti kunnioitetut herrat.
+
+Tämä häijy levollisuus rupesi herra Bräuhäusel'in harmiksi pistämään.
+Se olikin aivan luonnollista. Kun keskellä nälkäistä, häärivää,
+hikoilevaa ihmisjoukkoa näkee tuommoisen, joka vaan katselemistaan
+katselee ja lisäksi syö, kysymättä edes, minkätähden näin puuhataan ja
+mitä oikeastaan tahdotaan löytää, taikka sanomatta: "eikö teille pidä
+pieni naukku tätä luumuviinaa?"
+
+-- "Täytyy kääntää ylös alaisin koko laatikko, siten löydämme sen
+helpommin!" ärjyi kiukusta tulipunaisena herra Bräuhäusel, hyvin
+käsittäen, että jos näin lehti lehdeltä papereita tutkitaan, vasta
+myöhään päähän päästään. Muutamat miehet tarttuivatkin heti kistuun
+kiinni, koko tuota vanhaa arkistoa lattialle tyhjentääksensä.
+
+Kampós herra, tämän vaarallisen aikomuksen havaittuansa, tiesi heti,
+mikä siitä olisi suorana seurauksena, ja nosti äkisti ylös
+akkunanlaudalle jalkansa, jotka siihen asti olivat roikkuneet alaspäin.
+Ettei tämä varokeino ollut tarpeeton, todisti kohta seuraava
+silmänräpäys.
+
+Samalla hetkellä näet, kun tuon suuren laatikon sisällys paiskattiin
+tiililattialle, karkasi legio nuorempia ja vanhempia rotanperheitä,
+jotka jo vuosia sitten olivat tämän paikan haltuunsa ottaneet ja
+siihen täydellisesti majoittuneet, kotirauhansa väkivaltaisesta
+häiritsemisestä pelästyneinä, hirveällä kirkunalla esiin lattialle,
+sikiökin hyökäten sekä elottomien että elollisten esineitten päälle,
+huolimatta siitä, rynnättiinkö pöydänjalkaa vaiko ihmisjalkaa,
+huonekaluja vaiko housuja vastaan. Syntyipä siinä nyt kammottava
+tappelu ja rähinä; saappaankorkot, tuolinjalat, pyssyntukit tömisivät,
+paukkuivat, ryskivät, rotat kiljuivat, ihmiset kiroilivat. Ulkona
+seisovat vartiat luulivat, että joku ryövärijoukko oli sisällä-olijain
+niskoissa, ja riensivät heidän avuksensa. Avatusta ovesta pakeni nyt
+voitettu rottajoukko ulos, jättäen taistelukentälle kaatuneet ja
+haavoitetut sekä pelastaen itsensä kaikenlaisiin koloihin ulkona.
+
+Meidän puolella ei tapahtunut muuta vahinkoa, kuin että herra
+Mikucsek'in vasempi silmä sai jostakin pystytukista semmoisen
+kolahuksen takaa päin, että hänen kasvonsa kohta ajettuivat. Täytyi
+heti nenäliinalla sitoa silmä, ja nyt saattoi hän vaan yhdellä silmällä
+katsastusta jatkaa.
+
+Kampós herraa tämä huvitus niin suuresti miellytti tuolla kun hän
+sitä katseli turvallisesta logistaan, että hän nyt jo ilmoitti
+kunnioitetuille herroille, jotta täällä vielä löytyy kauhea sälyhuone,
+jota hän itsekin vaan rohkeina hetkinä uskalsi lähestyä; siellä vasta
+jotakin olisi!
+
+Herra Bräuhäusel katsoi epäilevällä silmäyksellä ehdoituksen-tekijään.
+Hän ei saattanut ymmärtää, että vaarassa olevaa miestä näin totisissa
+oloissa haluttaisi mitään leikkiä laskea. Päin vastoin käsitti hän
+ehdoituksen niin, että se oli yritys saada tutkimuskunnan huomiota
+toisaalle käännetyksi; sitä jo sentähden ei saa hyväksyä.
+
+Varmaankin olemme nyt lähellä piilopaikkaa, ja hän tahtoo sen vuoksi
+viedä meitä harhateille; täytyy siis olla varoillansa, kovasti
+varoillansa.
+
+Lattialle kaadetuista papereista saattoi kuitenkin nähdä, ettei niissä
+ollut mitään epäilyttävää.
+
+-- "Soh! Nyt tiedän", huusi äkisti herra Bräuhäusel, lyöden ystäväänsä
+Mikucsek'ia olalle, niinkuin se, jonka aivoihin valaiseva ajatus
+yht'äkkiä on iskenyt. "Menkäämme takaisin ensimmäiseen huoneesen;
+pehtoria saattakoon kaksi miestä. Lähtään ensimmäiseen huoneesen!"
+
+Pitäen vasenta kättään takkinsa liepeen alla ja oikealla keppiä
+heiluttaen, hyökkäsi nyt herra Bräuhäusel muitten etupäässä uudestaan
+siihen huoneesen, josta lattianparret olivat irti kiskotut.
+
+Siinä seisoi keskellä huonetta vanha kirjoituspöytä, jolla oli
+semmoinen kummallinen edes takaisin vedettävä kansi, kuin kiinalainen
+akkunan-varjostin. Se oli tehty pienistä säleistä, jotka kokoon
+vedettäissä katosivat jostakin rei'ästä pöydän sisään.
+
+Herra Bräuhäusel kokosi ympärilleen miehensä, riemulla seisahtuen
+pöydän viereen, josta jo kaikki laatikot olivat pois otetut.
+
+-- "Näettekö tätä pöytää?" sanoi hän, herra Mikucsek'iin päin kääntyen.
+
+-- "Näen kyllä", vastasi tämä, toista silmää räpyttäen. Toisella hän ei
+voinut nähdä, sillä se oli sidottu.
+
+-- "Olemmehan sen jo katsastaneet?"
+
+-- "Emmekä siitä mitään löytäneet."
+
+-- "Eikö mitään?"
+
+-- "Ei mitään."
+
+-- "Ei edes mitään aihetta epäluuloon?"
+
+-- "Ei sitäkään."
+
+-- "Mikucsek, Mikucsek! Te olette kokenut mies, mutta saattepa nähdä,
+että vanha kettu näkee vieläkin kauemmaksi. Katsokaa tänne!"
+
+Herra Mikucsek osotti kuuliaisuutta siinä määrässä, että hän otti
+nenäliinan pois silmältä, paremmin nähdäksensä.
+
+-- "Näettekö tätä sälekantta? Nyt se on pöydän päällä."
+
+-- "Niin on."
+
+-- "Nyt se taas on kokoon vedettynä."
+
+-- "Onpa niin."
+
+-- "Mihin joutui siis kansi?"
+
+Herra Mikucsek tarkasti pöytää ulkoa ja sisältä päin, kyykistyipä vielä
+sen allekin, mutta ei edes siellä mitään nähnyt.
+
+-- "Se katosi johonkin lautojen väliin."
+
+-- "Aivan oikein, se katosi johonkin lautojen väliin. Tässä pöydässä on
+siis kätköpaikka, johon kansi voipi kadota. Mihin kansi voi kadota,
+sinne muutakin voi kadota."
+
+-- "Se on toden totta!" huudahti herra Mikucsek kunnioittavalla
+kummastuksella päällikkönsä kekseliäisyydestä.
+
+-- "Meidän täytyy tästä pöydästä irroittaa takalauta", sanoi herra
+Bräuhäusel, kutakin sanaa lausuessaan nyrkkiänsä pöytään lyöden,
+ikäänkuin tahdissa.
+
+Kun Kampós herra näki, että nyt heti yritettiin rikkomaan tuota
+kunnioitettavaa vanhaa huonekalua, ei hän enää voinut hillitä itseänsä
+kysymästä:
+
+-- "Ettekö, kunnioitetut herrat, voisi sanoa, mitä te oikeastaan
+tahdotte löytää täältä?"
+
+Havaitessaan, ettei uhri enää voinut päästä hänen kynsistään, vaan oli
+pakoitettu antaumaan, tarttui herra Bräuhäusel Kampós herran takkiin ja
+tiuskasi hänelle:
+
+-- "Tuota ebenholzi-lipasta, johon teidän on tapa kirjeitä kätkeä."
+
+-- "No, hyvät herrat, seisoohan se tässä silmienne edessä, vaikkei se
+osaa puhua."
+
+Etsitty lipas oli todellakin kirjoituspöytään kiinnitetyllä hyllyllä,
+kahden vanhan, koiran-nahkaan sidotun "corpus juris"-nidoksen väliin
+pistettynä; siitä ei kukaan ollut sitä etsinyt.
+
+Herra Bräuhäusel'in nenä piteni silmin-nähtävästi tästä löydöstä. He
+olivat kello kolmesta aamulla kello kolmeen jälkeen puolenpäivän
+taivaasta ja maan päältä etsiskelleet jotakin, joka julkisesti oli
+asetettu esiin pöydälle.
+
+Inhimillistä erhetystään peittääksensä, ärjäsi hän äkkiä Kampós'ille:
+
+-- "Mitä tässä laatikossa on?"
+
+-- "Tehkää hyvin ja katsokaa! Tässä on avain."
+
+-- "Minkätähden on tämä lipas sinetillä kiinni pantu?" kysyi ankaralla
+silmän-mulkauksella herra Bräuhäusel.
+
+-- "Sentähden, ettei kukaan siihen panisi mitään, jota en itse sinne
+ole pannut."
+
+-- "Mitä lipas sisältää?"
+
+-- "Senpätähden se on herran kädessä; katsokaa itse!"
+
+-- "Kenen omistama on se? Miksi on se tänne kätketty? Mikä salaisuus
+siinä piilee?"
+
+-- "Suokaa anteeksi, kunnioitettu herra! Nämät ovat semmoisia
+kysymyksiä, joihin minä, jos niiksi tulee, vastaan oikeuden edessä;
+mutta nyt ja tässä minä en mene sitä näin monen töllistelevän ihmisen
+nenään sitomaan."
+
+-- "Vai niin? Te ette tahdo sanoa sitä. Vahdinpäällikkö! Tämä ihminen
+on tästä hetkestä alkaen vankina."
+
+Kampós herra ei siitä tippaakaan pelästynyt. Kun ala-upseeri astui
+hänen viereensä, veti Kampós herra, niinkuin se, joka paraiten tuntee
+säännöt, esiin ainoan aseensa, saapasvarteen pistetyn Fehérvár'in[49]
+saranaveitsensä ja antoi sen järkähtämättömällä levollisuudella ja
+rohkeudella sille, joka oli hänet vankeuteen vievä, lausuen:
+
+-- "Ottakaa pois!"
+
+Sen kautta, että hän vapaa-ehtoisesti antoi pois sarana-veitsensä,
+osotti hän aivan luotettavasti, ettei hänen ollut aikomus itseänsä
+puolustaa.
+
+-- "Te viette tämän miehen kaupunkiin ja panette hänet siellä
+vartioittavaksi."
+
+-- "Minulla on aikaa; te laskette minut kyllä taas irti", sanoi
+lempeällä ynseydellä Kampós herra, "Lähdemmekö jalkaisin vai
+käsketäänkö valjastaa?"
+
+Herra Bräuhäusel'in kielellä pyöri jo tuo kostonhimoinen määräys, että
+niskoittelija olisi jalkaisin vietävä; mutta samassa juohtui hänen
+mieleensä, että viejät häntä siitä huvituksesta eivät kiittäisi.
+Sentähden antoi hän Kampós herralle luvan lähettää käskyn palkollisten
+tupaan, että kuski hevosilla ja kalesilla tulkoon paikalle.
+Muistutettuansa sen jälkeen vahdinpäällikköä, että hän koko
+omaisuudellansa on edesvastauksessa tästä miehestä, otti hän lippaan
+kainaloonsa ja olisi mennyt pois, jos ei Kampós herra siivolla
+vastaväitteellä vielä kerran olisi häntä seisahtumaan saattanut.
+
+-- "Te olette siis niin armollinen, että vangitsette minut sen tähden,
+mitä tuossa lippaassa on?"
+
+-- "No, entäs sitte?"
+
+-- "Vaan jos tuossa lippaassa ei olisi mitään?"
+
+-- "Ei mitään?"
+
+-- "Sentähden annoin teille avaimen, jotta sen avaisitte; ja jos herra
+nyt vie tämän lippaan avaamatta kotia, minä viedään oikeuteen, lipas
+siellä avataan ja havaitaan tykkänään tyhjäksi, saavat herrat vielä
+nähdä, minkä suuren melun minä siellä nostan!"
+
+-- "No, mitä ajattelette?"
+
+-- "Sitä ajattelen, että herrat ensin katsastakoot, onko laatikossa
+mitään, jota suurella voitonriemulla saattaisitte viedä pois, vaiko ei;
+sillä tuommoisia laatikoita voipi sorvarilta Pest'issä saada paljon,
+enkä minä luule, että te vaan paljaan puun tähden olette itsenne tänne
+vaivanneet."
+
+Tämä on varmaankin totta.
+
+Sinetti murrettiin siis rikki, lukko avattiin ja laatikon kansi
+nostettiin auki, kaikki viran puolesta.
+
+Silloin nähtiin siinä nuoren husarin muotokuva, laatikon kanteen
+kiinnitettynä, ja itse laatikosta löydettiin noin parikymmentä
+kirjettä.
+
+-- "Kenen kuva tämä on?" kysyi herra Bräuhäusel.
+
+-- "Se on Aladár Garanvölgyin, Adam Garanvölgyin ottopojan ja
+sukulaisen."
+
+-- "Ja mitä kirjeitä nämät ovat?"
+
+-- "Ne ovat nuoren Aladár herran kirjeitä, joita hän kunakin
+vuosineljänneksenä kirjoittaa Adam herralle Kufstein'ista, jossa hän on
+valtiovankina. Kirjeitten kuverteista saatatte nähdä, että ne
+kaikenlaisten tarkastusten lävitse ovat tänne saapuneet. Ensiksi
+luki ne Kufstein'in linnanpäällikkö; sitte lähetettiin ne Wien'iin
+yli-polisivirastolle; siellä niitä kritillisesti ja kemiallisesti
+tutkittiin, eikö niissä löytyisi mitään salaisia viittauksia, mitään
+salaista merkki-kirjoitusta taikka näkymättömällä läkillä piirrettyjä
+rivejä. Jos ei mitään sellaisia löydetty, lähetettiin kirjeet
+taas takaisin Kufstein'iin; sieltä pantiin ne menemään Unkarin
+polisi-ylijohtokunnalle, joka vihdoin toimitti ne herra Adamille.
+Kaiken tämän saattaa nähdä kirjeisin pannuista sineteistä ja
+todistuksista."
+
+Herra Bräuhäusel ja tutkimuskunnan jäsenet eivät todellakaan voineet
+kirjeistä löytää ainoatakaan kirjainta, joka olisi antanut vähintäkään
+syytä epäluuloon.
+
+-- "Minkätähden siis tämä salaisuus? Miksi olette kätkeneet nämät
+kirjeet tänne?"
+
+Kampós herra kohautti olkapäitään, hymyillen.
+
+-- "Suvaitkaa katsoa, että nämät kirjeet ovat jollakin vieraalla
+kielellä kirjoitetut; muulla tavoin ei ole käynyt laatuun. Mutta
+herrani sanoi, ettei hän tuonmuotoisten puustavien kanssa makaa yhdessä
+huoneessa: polttaa niitä hän ei kuitenkaan tahtonut, koska ne olivat
+hänen sisarensa pojan kirjoittamia; sentähden käski hän minun viedä ne
+jonnekin ulkopuolelle taloa. Joka kerta siis, kun olin selittänyt
+hänelle jonkun tulleen kirjeen sisällyksen, sillä hän ei ottanut niitä
+käteensä, toin sen heti tänne ja laskin laatikkoon. Minä ajattelin,
+ettei se täällä kellekään haitaksi olisi."
+
+Herra Bräuhäusel joutui tästä selityksestä aivan vimmattuun raivoon.
+
+Joka vaan kaukaakin on jotain kuullut tuon vankan kuruczin
+uppiniskaisista oikuista, katsoo tätä selitystä suurimmassa määrässä
+luonnolliseksi.
+
+-- "Kuulkaa, herra!" kiljaisi Bräuhäusel, nyt jo Kampós herraan
+ankarasti kiukustuneena. "Jos herrat ovat narreja, älkää sentähden
+pitäkö viranomaisiakin narreina! Minkätähden herrat tekevät mysterejä
+tuommoisista joutavista asioista ja vaivaavat meitä tänne ja antavat
+meidän pitää katsastusta aamusta iltaan, ilman ruoatta ja juomatta?
+Tämä ei ole mikään leikin-asia. Tuommoiset hullutukset eivät ole
+kaukana niistä pyrinnöistä, jotka tarkoittavat viranomaisten
+ylenkatsomista ja heidän arvonsa alentamista. Sentähden varoitan minä
+tämän kautta viran puolesta teitä yksivakaisesti, ettette vastedes
+puutu mihinkään semmoiseen toimitukseen, joka voisi häiritä hallinnon
+sääntöjä ja estää korkeinta valtion peri-aatetta, kaikkien kansalaisten
+yhteistä myötävaikutusta järjestyksen ja levollisuuden vahvistamiseksi,
+vastaan-seisomattomasti edistymästä; ja jos tämän perästä te ja
+varsinkin te itse, ilman mitään tosi-asiallisia ja käytöllisiä
+seurauksia, pyritte tyhjäksi tekemään teihin ylhäältä päin kääntyvää
+ankaruutta, tehdään loppu teidän itsetyisestä elämästänne; katsokaa
+tätä vallan ulosvuotamisen kaksipuoliseksi tarkoitukseksi, joka
+toiselta puolen ilmestyy pahanteon rankaisemisessa, toiselta katumuksen
+ja parannuksen suhteen hyviä hedelmiä kantavassa armon-antamisessakin."
+
+Tästä koreasta puheesta ymmärsi Kampós herra sen verran, että hän
+kysyi:
+
+-- "Enkö siis enään ole vanki?"
+
+Herra Bräuhäusel viittasi äänettömällä, armollisella liikunnolla, että
+hän nyt on vapaa.
+
+-- "Olen siis vapaa kaikesta kanteesta?"
+
+Herra Mikucsek pisti kovin suuttuneena protokollan kainaloonsa. Maksoi
+mar tämänkin tähden vaivan saada kumauksen silmäänsä!
+
+Kun herrat jo olivat menossa, huusi Kampós herra heidän jälestänsä:
+
+-- "Minä pyydän, hyvät herrat, vielä yksi sana!"
+
+-- "No, mitä tahdotte?"
+
+-- "Te näette, että minä jo olen vaarasta päässyt; lipas on kädessäni;
+en ole minkään kanteen alaisena; minun ei tarvitse mistään huolia. No,
+tietäkää siis nyt, että tässä lippaassa on jotakin, jota ette vielä ole
+nähneet."
+
+Samassa painoi hän erästä nastaa laatikon kannessa, josta kuvan
+poslini-levy äkkiä aukesi, ja sen takana nähtiin muutamia ohuita,
+tiheään kirjoitettuja paperinlehtiä.
+
+Herra Mikucsek otti taas suurella ilolla esiin protokollan. "Mitä nämät
+ovat?"
+
+-- "Mitä? Ymmärtääkö kukaan täällä unkarin kieltä? Eikö? Sitä parempi.
+Nyt minua siis kuitenkin täytyy saattaa kaupunkiin, sillä täällä minä
+en sano, minä näissä kirjeissä on. Minä tahdon, että kaikkein
+ylhäisimmät herrat saavat siitä tiedon. Missä vältvääpeli on? Ystäväni,
+tässä ovat vaunut, onko teillä käsirautoja? Sitokaa minut pian, sitte
+lähtekäämme!"
+
+Kampós herran annettiin tietää, ettei häntä nyt juuri rautoihin panna,
+mutta hän älköön myöskään karatko. Hän taas pyysi armollisia herroja
+asettamaan kaakelit paikalleen uuniin, sitte hyvästi kaikki
+lukitsemaan ja avaimet avaimen-vartialle antamaan; jonka jälkeen hän
+otti saattajansa viereensä vaunuihin ja lähti pois monilla
+onnentoivotuksilla jälelle jääville.
+
+-- "Pirullinen veitikka!" murisi herra Bräuhäusel. "Pirullinen
+veitikka!" -- Vielä pirullisempaa olisi ollut, jos hän olisi voinut
+ymmärtää, minkätähden tuo veitikka antoi ilmi nämät jo pelastetut
+salaiset paperit, ja mitä näissä oli kirjoitettu. Mutta herra
+Bräuhäusel ei ollut siihen syypää, että maailman menoa johtava viisaus
+oli katsonut hyväksi määrätä, jotta Babelin tornin-rakennuksessa
+kiven-kiillottajat eivät ymmärtäisi kiven-hakkaajain kieltä.
+
+-- "Pirullinen veitikka tuo!"
+
+Mutta nyt olisi todellakin aika, että joku ajattelisi syömistä, sillä
+tuossa paikassa tulee ilta.
+
+No, siitä onkin jo huolta pidetty.
+
+Ankerschmidt itse tosin ei ole kotona, mutta miss Natalie tietää, mitä
+talo tämmöisessä tilaisuudessa on tuommoisille juhlavieraille velkaa,
+niinkuin myöskin, mimmoinen lusikka, hovi-sääntöjen mukaan, kunkin
+eteen on pantava. Sentähden sai pikku Gyuszi, sillä ritari oli
+ottanut jahtimiehen mukaansa, jo kello yksitoista (valtojen
+vieraissa-käynti-tunti) seuraavan käskyn: "mene vanhaan kastelliin,
+jossa herrat ovat; sen herran, jolla on kolme tähteä, kutsut tänne ylös
+kastelliin päivällisille; molemmille muille herroille, joilla on yksi
+tähti, annat sen tiedon, että heitä varten on herra pehtorin luona
+pöytä katettu; myöskin santarmeille sanot, että he saavat ruokaa voudin
+tuvassa."
+
+Gyuszi tuli tällä sanalla ainakin kymmenen kertaa
+katsastuksen-alaiselle kastellille, mutta ovella seisoi vihainen
+asemies, jolle oli annettu se käsky, ettei hän saisi laskea ulos eikä
+sisään ainoatakaan sielua. Pitäen Gyusziakin sieluna, ärjäsi hän tälle
+joka kerta "Tsurukk!"[50] ja hankki, jos tämä lähenisi, pistämään häntä
+siihen kärkevään rautaan, joka oli hänen pyssynsä päässä, jonkatähden
+Gyuszi ensikerralla karkasi pakoon, juoksi kotia ja kertoi, että häntä
+tahdottiin pistää vartaasen.
+
+Miss Natalie lähetti hänet takaisin sillä käskyllä, että hänen vartian
+luokse tullessaan pitää asettua tanaan, nostaa käsi lakin reunaan ja
+sanoa, minkätähden on tullut; sitte hän kyllä lasketaan sisään.
+
+Maailmaa hallitsevat voimat olivat kuitenkin säätäneet niin, että
+vartiana seisova santarmi ei ymmärtänyt sitä kieltä, jota Gyuszi puhui,
+tämä kun oli kunniallinen tschekkiläis-ihminen; hän piti tätä nyt jo
+vakojana ja ajoi hänet aika kierua pois, huutaen: "pyri tiehesi, senkin
+vietävän urkkija!"
+
+Kolmannella kertaa, jo kaukaa nähdessään Gyuszin heristi hän hänelle
+nyrkkiä: "tuleppas lähemmäksi vaan!"
+
+Neljännellä kertaa kun Gyuszi lähestyi, tömisytti hän hänelle jalkaa ja
+karkotti hänet siten.
+
+Viidennellä yrityksellä keksi hän kavalan kujeen: hän vetäysi oven
+suojaan ja kun Gyuszi tuli ruokakäskyllä, iski hän yht'äkkiä kiinni
+hänen niskaansa, hieroi häntä hirveästi tukasta ja sivalteli hänelle
+muutamia kunnon korvapuusteja.
+
+Siitä huolimatta täytyi Gyuszin vielä noin neljä kertaa yrittää
+pääsemään katsastavain herrain luokse. Kerta pääsi hän jo huoneen
+takaseinälle, huutaaksensa heille sisään akkunasta, mutta sieltäkin
+karkotti hänet vartia. Sitte tuumaili hän kiivetäksensä ylös johonkuhun
+kastanjapuuhun ja sieltä sanoa, minkätähden hän oli lähetetty. Mutta
+sieltä hän siepattiin kiinni ja nyt tuli hänen mittansa täyteen.
+Vihastunut soturi tempasi hänet alas puusta ja vei hänet, kauluksesta
+kiinni pitäen, armollisten herrain eteen, ilmoittaen, että hän täällä
+oli vanginnut vaarallisen vakojan, joka jo kymmenettä kertaa tahtoo
+tunkea saartolaitoksen lävitse. Gyuszi ponnisteli vastaan sekä käsin
+että jaloin.
+
+-- "No, sinä lurjus, mitä tahdoit?" tiuskasivat hänelle yhtä haavaa
+kaikki kolme herraa. Hyvä, ettei pikku Gyuszi raukalle mitään
+tapahtunut, joutuessaan kolmen tuommoisen muljottelevan silmäparin
+ristituleen, jossa joka taholta häntä uhattiin elävältä syödä. Onneksi
+juohtui hänen mieleensä, minkätähden oli tullut.
+
+-- "Minun tulee kutsua herrat päivälliselle."
+
+Voi, kuinka yht'äkkiä kaikkien kolmen äkäiset kasvot lauhkenivat!
+Kuinka kaikki taputtelivat pikku veitikkaa poskille: "kelpo pikku
+poika! onhan se herra ritarin palkollisia kastellista."
+
+Sen jälkeen rupesivat kaikki kolme yhtä haavaa ahdistamaan syytöntä
+santarmia, joka vielä piti poikaa kauluksesta kiinni, ja hän sai kuulla
+jos jotakin "taitamattomuudestaan, järjettömyydestään" j.n.e.; hyvä,
+ettei tämä siitä mitään ymmärtänyt. Se raukka ehkä vielä tänäpänäkin
+vaivaa päätään tämän arvoituksen selittämisellä.
+
+-- "Pelästyitkö, poikaseni?" kysyi herra Bräuhäusel, taas Gyusziin päin
+kääntyen, jonka kasvoille itku oli piirtänyt uurteita, ikäänkuin
+rankkasade multapeltoon. "Pelästyitkö kovin?"
+
+-- "Pelästyin."
+
+-- "Armollinen herrako sinut lähetti?"
+
+-- "Ei hän lähettänyt, sillä hän ei ole kotona, vaan missi lähetti,
+että ettekö tahtoisi syödä päivällistä?"
+
+-- "Oi, kyllä. Me suutelemme hänen kättänsä, poikaseni; sano, että
+kohta tulemme."
+
+-- "Kyllä. Mutta kenellä on kolme tähteä?"
+
+Tutkija-herrat olivat näet vaikean työnsä perästä käärineet huivinsa
+kaulaansa, jotteivät saisi kurkkutautia, ja tällä tavoin peitetyistä
+kauluksista Gyuszi ei voinut tietää, mikä oli mihinkin paikkaan
+käskettävä.
+
+Herra Bräuhäusel käsitti kysymyksen.
+
+Oi, herra Bräuhäusel on sangen hienotunteinen mies. Ja astuen esiin
+kunnioitusta herättävällä ylhäisyydellä, vastasi hän:
+
+-- "Minä olen päällikkö, poikani, minä se olen."
+
+-- "Nuot muut kaksi ovat siis yksitähtisiä, eikö niin? Ja nämät tässä,
+pyssy kädessä, ovat santarmit. No niin; missi lähettää nöyrät
+tervehdyksensä herroille santarmeille ja käskee sanoa, että päivällinen
+on heille valmistettu kastellissa; yksitähtiset herrat otetaan
+mieluisasti vastaan atrialle pehtorin luona ja sen, jolla on kolme
+tähteä, sopii, jos hänen on nälkä, mennä voudin tykó syömään."
+
+-- "Hehehe, sinä pikku pöllö! Onhan kutsuttu ihan päinvastoin; minua
+kai kastelliin käskettiin?"
+
+-- "Niin, niinhän sanoinkin."
+
+Annettuansa nyt tarpeellisia ohjeita käskyläisillensä, salli herra
+Bräuhäusel itsekunkin mennä omaa tietään vatsansa vaatimuksia
+täyttämään, itse antaen pikku Gyuszin viedä häntä kastelliin; tiellä
+lahjoitti hän uskolliselle palvelija-pojalle hänen kärsimyksistänsä
+uuden uutukaisen, rahapajasta vast'ikään tulleen, kiiltävän kreutzerin.
+
+Siitä tuli Gyuszille paljon katselemista ja ihmettelemistä, hän kun ei
+ensinkään voinut saada päähänsä: mikä kummallinen raha tuo lienee, joka
+on melkein kullan kaltainen, mutta johon kuitenkin on painettu: "yksi
+kreutzeri."
+
+Salonkiin astuessaan näki herra Bräuhäusel miss Natalien ja talon
+molempain neitien tulevan vastapuoleisesta ovesta. Bogumil eli Straff
+ei ollut läsnä: hän oli jo eilen mennyt Tiszalle metsästämään, jottei
+hän läsnä-olollansa synnyttäisi edes aavistustakaan minkäänlaisesta
+tuttavuuden suhteesta hänen itsen ja tutkivain herrain välillä. Herra
+Bräuhäusel'kin menetteli niin, kuin hän ei sinä ilmoisna ikänä olisi
+mitään tietänyt tuosta mainiosta miehestä.
+
+-- "Minä pyydän tuhat kertaa anteeksi teidän armoiltanne tuosta
+omituisesta 'quiproquo'sta', jonka alaiseksi pikku palvelija-poika
+joutui", lausui herra Bräuhäusel puheen aluksi, katsoen tätä seikkaa
+hyvin huvittavaksi keskustelun aineeksi. "Vartiat pitivät tuota raukkaa
+vakojana ja ajoivat hänet ensinnä pois, mutta ottivat sittemmin hänet
+kiinni; onneksi pääsin minä väliin, muuten olisi vielä hänkin joutunut
+tutkimus-vankeuteen."
+
+-- "Minä toivon, että hänen kutsumuksensa oli hänelle puolustukseksi",
+jatkoi miss Natalie ystävällistä leikkipuhetta.
+
+-- "Siihen oli jo lähettäjän nimi kylläksi", vastasi sievistellen herra
+Bräuhäusel ja istui kohteliaasti pöytään sillä tavoin, että miss
+Natalie tuli hänen oikealle, neiti Eliz hänen vasemmalle puolellensa,
+soppamalja hänen eteensä ja neiti Hermine vastapäätä häntä.
+
+Mitä suloisin naapuristo! Varsinkin soppa liha-mykyineen ja
+jauho-palleroineen. Tuo kokki näyttää hyvin tietävän, mimmoista soppaa
+silloin on keittäminen, kun kotikatsastuksen päällikkö tulee
+viralliselle päivälliselle eikä aamusta varhain iltaan asti ole
+nieleskellyt muuta kuin pölyä ja törkeitä puheita.
+
+-- "Ikävä toimitus semmoinen?" kysyi miss Natalie tuolta kelpo
+herralta, kun tämä oli laskenut lusikan pois ja pyhkäisi suutansa.
+
+-- "Oi, minä olen jo siihen tottunut. Semmoisessa valtakunnassa, kuin
+tässä, on se välttämätöntä; jokapäiväinen toimi. Vaiva ei ole pää-asia
+tässä, vaan tuo ijankaikkinen valppaus, jotta heidän kavaluutensa
+kautta ei joutuisi harhateille, jotta heidän kekseliästä viekkauttansa
+voisi yhtäläisellä kekseliäisyydellä turhaksi tehdä, jotta
+ristikysymyksillä saattaisi uppiniskaisimmastakin totuuden pusertaa.
+Oi, tämä on todellinen intohimo! Mutta siihen tarvitaan älyä!
+Todellakin erinomaista älyä, jota harvalla on. Oi, hyvin harvalla!"
+
+Hänen loistavat kasvonsa näyttivät sanovan: mutta niitä harvoja olen
+minä.
+
+Herra Bräuhäusel oli sangen luonnollisesta varovaisuudesta
+ottanut puheena olleen lippaan mukaansa tännekin, hän ei uskonut
+sitä kenellekään muulle; päällikön täytyy olla epäluuloinen
+käskyläisiänsäkin kohtaan. Tuo soma, leikkauksilla koristettu laatikko
+veti tietysti suuressa määrässä puoleensa naisseuran uteliaisuutta,
+joka herra päällikölle ei ollut ensinkään vastenmielistä; päinvastoin
+malttoi hän tuskin odottaa siksi, kuin joku tästä esineestä pyytäisi
+selitystä.
+
+Odotettu kysymys ei jäänytkään tekemättä.
+
+-- "Ehkä tämä lipaskin on teidän löytöjänne?" kysyi miss Natalie,
+osottaen tuolille laskettua laatikkoa, josta herra Bräuhäusel piti niin
+suurta lukua, että melkein oli sille tarjota kädessään pidettyä
+kastinkuppia: "enkö saa ensin antaa teille?"
+
+-- "Onpa niin. On kyllä. Sitähän juuri etsimmekin ja paljon vaivaa
+vaadittiin, ennenkuin sen löysimme. Varsin sukkelasti oli se kätketty.
+Todellakin viekkaasti. Mutta lopuksi kuitenkin 'Arguksella on sata
+silmää!'"
+
+Varmaankin herra Mikucsek kertoi ihan samaa tuolla alhaalla
+Maxenpfutsch'ilaisille, se vaan, että häneltä oli yhdeksänkymmentä ja
+yhdeksän sadasta puhkaistu, koska vaan yksi oli jäänyt.
+
+-- "Epäilemättä siinä on vaarallisia papereita?" kysyi miss Natalie.
+
+-- "Onpa niitäkin, ja erään vaarallisen ihmisen muotokuva."
+
+-- "Vaarallinen muotokuva?!" -- Mutta sitä nyt kaikki kolme naista
+tahtoivat nähdä; ja olisivatpa todellakin kaikki suuresti poikenneet
+naisen tavoista, jos sitä eivät olisi tahtoneet.
+
+Herra Bräuhäusel luuli sitovansa talon neitiä kiitollisuuden velkaan,
+jos tyydyttäisi heidän uteliaisuuttansa, ja aukaisi sentähden lippaan
+heidän eteensä.
+
+-- "Ah! ei mikään ruma nuori mies! -- Hän näyttää vaan vähän
+uhkamieliseltä. -- Nuot tiheät kulmakarvat antavat kasvoille oikean
+rosvon katsannon. -- Minusta hän on todellakin peloittava."
+
+Näitä muistutuksia tekivät sikisokin missi ja Hermine; herra Bräuhäusel
+myöntyi kummankin puoleen.
+
+-- "Ja nämät kirjeet tässä?"
+
+-- "Ne eivät sisällä mitään erinomaista. Niitä nuori herra on
+kirjoitellut jostakin sangen turvallisesta paikasta, jossa hän on hyvän
+vaarinpidon alaisena. Mutta se, mikä oikein vaarallista on, on kätkössä
+kuvan alla. Jos painaa tätä, aukenee kuva sijaltansa ja sen alta
+löydämme nämät kirjeet, hienolle paperille kirjoitettuina;
+allekirjoitetusta nimestä näkyy, että ne ovat vanhan Adam Garanvölgyin
+omakätisiä kirjoituksia."
+
+Herra Bräuhäusel'iä ei vähintäkään arveluttanut sallia näitten
+epäluulon-alaisten kirjeitten käydä kädestä käteen tämän perheen
+uteliailla naisilla, tämän hyvästä mielenlaadustaan tunnetun perheen;
+olivathan ne paitsi sitä kirjoitetut vieraalla kielellä, nämät eivät
+siitä ymmärrä mitään.
+
+Mistä hänen ja mistä kaikkien talon vartiain oli mahdollinen tietää,
+että ritarin perheessä on yksi jäsen, joka jo aikoja sitten askaroitsee
+niittotyttöjen kanssa pelloilla, ryytimaan-hoitajattarien kanssa
+puutarhassa, talonpoikaisvaimojen kanssa pihalla siinä uskaliaassa
+toimessa, että oppisi tämän kohteliaan, ystävällisen kansan kieltä?
+että neiti Eliz puolentoista vuotta täällä oltuansa jo ymmärtää unkarin
+kieltä?
+
+Tästä vaarasta kokonansa tietämätönnä ei siis kukaan huolinut siitä,
+että, sill'aikaa kuin miss Natalie antaa herra Bräuhäusel'in juurin
+jaarin itselleen selittää, mitenkä piilopaikka löydettiin, mitenkä se
+oli avattu, mitenkä herra Kampós sillä ja sillä tavoin oli siihen
+pakoitettu, mitä tästä nyt tulee, onko jotakin suurempaa kravallia
+pelkäämistä, eikö olisi hyvä käskeä herra Maxenpfutsch'ia yöksi
+kastelliin, pyssyllä varustettuna, mikä suuri onni oli, että tämä
+kabali saatiin ilmi j.n.e., sill'aikaa kuin he näin miellyttävällä
+tavalla toisiansa pelästyttivät -- neiti Eliz varsin kauan katselee
+yhtä noista ohuista, täyteen kirjoitetuista kirjeistä. Kukapa olisi
+aavistanut, että hän tämän kirjeen rivejäkin ymmärtää?
+
+Ei, ei kukaan siitä huolinut. Lapsi sai huoleti kirjeesen tähystellä.
+
+Mutta mitä lapsi luki, kuului näin:
+
+"Armas, rakastettu, unhottumaton poikani! Kun sinä taas näet vapaan
+taivaan, silloin minä en enää pitkään aikaan ole käärinliinan lävitse
+nähnyt mitään. Jos paitsi sinua ja sitä, jolla on luottamukseni, joku
+muu näkisi nämät kirjeet, sanoisi hän, että olen narri; vanha mies,
+joka kirjoittaa rakkaudenkirjeitä -- muotokuvalle, ja lähettää
+kirjeensä -- muotokuvalle! Ken ymmärtäisi minua? Tulisiko minun
+ennemmin kirjoittaa elävälle ruumiillesi? kirjeitä, joita kaikki
+vanginvartiat ennen lukevat, kuin ne sinun käteesi annetaan?
+Kirjoittaisinko niihin asioita, joita minun on sallittu kirjoittaa, vai
+panisinko itseni sen vaaran alttiiksi, että kuivettuneesta kädestäni
+luiskahtaisi joku katkera sana, joka saattaisi tehdä kahleesi vielä
+raskaammiksi, vai antaisinko valitushuudoillani ilmi, että minä sinussa
+olen satakertaisesti rangaistu, että minä sinun kanssasi istun
+vangittuna, että mitä sinulta puuttuu, sen minä itseltänikin kiellän,
+että kun sinä olet yksinäsi, minäkin olen yksinäni, mutta että
+ajatuksissani istun tuolla sinun vieressäsi, kylmän vuoteesi äärellä ja
+kannan toista päätä kahleistasi? Ei, sitä ei kukaan saa tietää, et edes
+sinäkään, ennenkuin vasta sitte kuin kaikki on ohitse. Sinä silloin jo
+olet harmaapää mies, minä taas kylmänä tomuna. Mutta kuitenkin täytyy
+sinun tietää, silloinkin, kuinka rakastettu olet ollut. Säännökseni,
+jotka tulevat sinun hyväksesi, olen tänne kätkenyt. Minun täytyy
+kätkeä ja salata ne, sillä jos pitäisin niitä läheisyydessäni,
+anastaisivat sukulaiseni, jotka jo eläissäni ovat tehneet perintöjaon
+omaisuudestani, ne epäilemättä, kun olen silmäni ummistanut; näistä
+kirjeistä saat tietää kaikki, mitä sinuun koskee. -- Sill'aikaa minä
+luen päivät: niitten loppu on tuolla puolen sitä rajaa, jonne elämäni
+ulottuu; haaksirikkoinen meren keskellä tietää, että ranta on tuhannen
+peninkulman päässä, mutta kuitenkin syleilee hän irroittunutta lautaa
+ja uipi..."
+
+-- "Saanko pyytää kirjettä, neiti Eliz!" sanoi herra Bräuhäusel.
+
+-- "Oi, kernaasti." Pelästynyt tyttö päästi kädestään kirjoituksen.
+
+-- "Te katselitte kirjettä semmoisella tarkkuudella, kuin olisitte
+siitä lukenut."
+
+-- "Käsi-ala siinä oli niin omituinen."
+
+-- "Teidän armonne näyttää kyyneltyvän."
+
+-- "Oi, ei; jotakin sattui silmääni. Varmaankin joku tomun-hiukka
+tuosta kirjeestä."
+
+-- "No, se ei sentään liene myrkyllinen. Olisi vahinko niin kauniita
+silmiä."
+
+Ja kuitenkin oli tuon kirjoituksen myrkky jo tehnyt vahinkoa näille
+kauniille silmille.
+
+Ken olisi sitä ajatellut?
+
+Herra Bräuhäusel luki kirjeet, olisivatko kaikki tallella. Ei yhtäkään
+puuttunut, ja nyt hän katsoi hyväksi panna ne takaisin kätköpaikkaansa
+ja lukita laatikon.
+
+Mutta tämän perästä oli hän pakoitettu syömään myöskin vasemmanpuolisen
+naapurinsa puolesta, sillä tätä ei ruoka enään ensinkään maittanut --
+niin suuri oli silmässä vaiva tuosta yhdestä tomun-hiukasta!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Nyt katsahtakaamme hetkeksi, kuinka Kampós herran laita on.
+
+Onhan meillä aikaa siksi, kuin kunnioitetut herrat päivällisensä
+päättävät.
+
+-- "Niin! Heidän on kyllä helppo! Istuvat valmiisen päivällispöytään.
+Köyhän ihmisen he sitä vastaan lähettävät työhön, kysymättä häneltä
+edes, onko jo mitään niellyt. Juosta koko päivä, niinkuin koira; panna
+illalla syömättä maata, niinkuin hevonen; puoli-yön aikana taas tulla
+herätetyksi, niinkuin tarhapöllö!"
+
+Nämät hellätunteiset valitusvirret kaikuivat tuon hyvänlaitaisen
+santarmi-kapralin huulilta, joka oli tehtäväksensä saanut "in
+flagranti" kuljettaa Kampós herraa hallintokaupunkiin.
+
+Kampós herra kuunteli, hiljakseen tupakoiden, tätä valitusta, eikä
+keksinyt siihen mitään lohdutuksen sanaa.
+
+Sitä enemmän hyväksyivät sitä molemmat muut matkakumppanit, jotka
+jyrkästi väittivät, että kun ihmiselle aamusta iltaan ei anneta mitään
+syödä, silloin täytyy hänen sota-kannalla olevana saada suurempi
+palkka.
+
+Kampós herra ei puheesen mitään virkkanut.
+
+-- "Teidän siis ei ole nälkä?" lausui vihdoin vakavalla äänellä kaprali
+huoneenhaltialle. Kampós herra ymmärsi kysymyksen.
+
+-- "Onhan tässä tien varrella csárda[51], josta voipi saada lasin
+viiniä ja vähäisen paprika-lihaa."[52]
+
+-- "Mutta eikö kukaan meitä petä?"
+
+-- "En minä, sen tiedän."
+
+Loppupäätös näistä viittauksista oli se, että kun vaunut tulivat
+"Ryyppy"-csárdalle, herra kaprali katseli ympärilleen, ja seisahutti,
+kun hän ei ketään nähnyt, hevoset, tuoden esiin sen ehdoituksen, että
+jos ei herra Kampós'illa olisi mitään sitä vastaan, sopisi ehkä poiketa
+tähän sisään ottamaan siemaus viiniä...
+
+Kampós herra suostui yhteiseen toivomukseen ja astui kolmen saattajansa
+kanssa csárdaan.
+
+Isossa juomatuvassa, pitkän pöydän päässä, istui sikopaimenen tapaan
+vaatetettu mies, joka tuon tuostakin otti kulauksia viisi-mittaisesta
+purakasta ja syödä paloitteli paprikoittua silavaa viittansa hiasta.
+
+Me olemme jo kerran nähneet tämän miehen. Herra Maxenpfutsch olisi
+varmaankin tuntenut hänet tuoksi asiantoimittajakseen, jonka yhä oli
+määrä tulla yorkshirelaisten kanssa. Epäilemättä on tuo silavan
+möhkälekin niistä lähtenyt. Herra kapralista näytti kohta tämä mies
+epäluulon-alaiselta. Kun hän kerta kumartui lattialle pudonnutta
+veistään ottamaan, viittasi kaprali molemmille miehilleen, että he
+tarttuisivat pyssyihinsä. Kumartuessaan sikopaimen kuitenkin tirkisteli
+kulmainsa alta ja huomasi viittauksen. Hänestä oli selvä, että hän
+tässä nyt oli pulaan joutunut.
+
+-- "Jumala antakoon hyvää päivää, herrat soturit!" sanoi hän, juoden
+heidän muistokseen purakasta. "Oletteko kuulleet puhuttavan Miska
+Szemes'ista?"
+
+-- "Paljonkin."
+
+-- "No niin, tuo Miska Szemes olen minä!" lausui sikopaimen, nousten
+penkiltä koko pituudessaan seisaalle. Hänen lakkinsa otti melkein
+orsihirteen kiinni.
+
+Santarmit ojensivat pyssynsä. "Köyhällä pojalla" ei ollut muuta kuin
+käsikirves; senkin veti hän esiin viittansa hihnasta, josta se roikkui,
+ja heitti pöydän alle.
+
+-- "Älkää huoliko asettua minua vastaan. Minun on jo loppu käsissä.
+Olen kyllästynyt maailmaa kiertämästä. Tähän asti olen pelännyt vaan
+sitä, että jos joudun kiinni, minut suljetaan sisään pitkäksi ajaksi.
+Mutta tällä viikolla luin, että olen julistettu sota-oikeuden
+alaiseksi. Nyt antaun itse vapaa-ehtoisesti, sillä tiedän, että minusta
+pian päästään. Mikä hinta on määrätty päästäni herra kaprali?"
+
+-- "Kuolleena kaksisataa, elävänä viisisataa florinia."
+
+-- "No, herra kaprali, viisisataa florinia on siis kourassanne! Mutta
+jos tahtoisin, voisin vielä sillä veitselläni, jolla vast'ikään söin
+silavaa, leikata kurkkuni poikki ja teiltä olisi kolmesataa florinia
+mennyt tipposen tiehensä. Tehkää siis sen verta hyväkseni, koska jo
+olette voittanut niin paljon rahaa minun kauttani, että annatte isännän
+täyttää purakkani; katsokaa, kuinka kuiva tuo Jumalan antama jo on,
+siinä ei ole enää tippaakaan."
+
+Ja ylösalaisin käännetystä purakasta ei tosiaankaan juossut
+pisaratakaan esiin.
+
+-- "Minä juon kumminkin niin kauan, kuin saatan juoda; panen omasta
+nahastani noin yhden florinin viiniin. Isäntä kaataa kahdentoista
+kreutzerin hintaista, purakka vetää viisi mittaa, se tekee täsmälleen
+yhden florinin. Eikö niin, herra kaprali, tuota yhtä florinia te ette
+kadehdi köyhältä pojalta, joka ilmaiseksi laskee käteenne viidensadan
+florinin pään?"
+
+Kaprali huomasi, että hänellä oli tekemistä sangen hyvänlaitaisen
+raukan kanssa, joka jo muutenkin tahtoo kuolla ja vielä viimeisillään
+laskee pilapuheita, niinkuin anekdoti-kirjoissa usein saapi lukea.
+
+-- "Hyvä! Isäntä, hoi! Täyttäkää tuon pojan purakka!"
+
+Kapakan-isäntä laski kaikkien nähden läkkisellä ratilla pulputtavan
+purakan ruukku-viiniä täyteen; viinin vielä kuohuessa purakan suussa,
+tarttui Miska Szemes siihen ja nielaisi siitä semmoisen siemauksen,
+että sisällyksestä vähentyi kaksikymmentä prosenttia.
+
+-- "No, herra kaprali, ottakaa tästä tekin pieni naukku köyhän, hukkaan
+joutuneen betyárin sielun muistoksi!" sanoi Miska, pyhkäisten pullon
+suuta ja tarjoten sitä hänelle.
+
+Kaprali pisti vastaan.
+
+-- "Vai niin? Herrat eivät juo purakasta, vaan lasista."
+
+Tämän sanottuaan kaatoi hän kaikille kolmelle viiniä laseihin, samasta
+purakasta, josta itsekin oli juonut. Sitte pyhkäisi hän taas pullon
+suuta paidanhiallaan ja kaatoi Kampós herrallekin: "Juokaa tekin, suuri
+herranen, sielu raukkani onneksi! Eikö totta, te olette komisarjus?"
+Hän tiesi hyvästi, että Kampós oli huoneenhaltia.
+
+Ja sitte hän taas joi purakasta, siten vakuuttaaksensa, ettei siinä ole
+myrkkyä eikä unijuomaa.
+
+Sen jälkeen pyysi hän suurella mielenmaltilla toista santarmia nyt
+vetämään hansikat hänen käteensä, joilla tarkoitti käsirautoja;
+kapralin viittauksesta ottikin tämä ne esiin sapeli-taskustaan. Miska
+Szemes laski molemmat käsiranteensa ristiin ja antoi vastustelematta
+vääntää ne kiinni; pyysi vaan kolistajaansa antamaan hänelle juomista,
+kun hänen tulisi jano.
+
+Herra kapralin ilo oli nyt rajaton tämän hyvän saaliin johdosta:
+luvattu palkinto, maine, "gradus ad majora", uutteruuden-tähti,
+virallisessa lehdessä ja sitte kautta koko Europan julistus, että hän
+se oli, joka sai kiinni tuon kuuluisan Miska Szemes'in! Kenen päätä
+tämmöinen loisto ei olisi huimannut?
+
+Senpätähden herra kaprali ei ainoastaan maksanut purakkaan laskettua
+viiniä, vaan mitä muita kaikkia oli nautittu, omasta kukkarostaan
+csárdan-isännälle; olipa hänen auliutensa lopulta niin suuri, että
+tilasi jäätelöäkin, jota ei kuitenkaan onneksi csárdassa saatavana
+ollut.
+
+Rikastuneena näin hyvästä saaliista palasivat he puolen tunnin päästä
+taas vaunuihin, joihin nyt istui kuusi henkeä: etusijalle kuski ja yksi
+santarmi, niitten taakse rautoihin pantu betyári ja toinen santarmi
+sekä takaistuimelle Kampós herra ja kaprali.
+
+Kuski sivalsi ruoskalla hevosia. Ilta rupesi lähenemään; taivaanranta
+muuttui punertavan näköiseksi; idästä nousi sakea sumu, johon tuoksuvat
+vainiot jäivät hopeisen metsän muotoisina. Ilmassa lensi raakuva
+varisparvi kaupunkiin päin. "Korppi rääkyy, herra kaprali!" mutisi
+Miska Szemes. Herra kaprali ei vastannut siihen mitään, vaan horjueli
+Kampós herran olkapäätä vastaan, niinkuin se, jonka pää ei enää kestä
+painoansa.
+
+Samoin tekivät molemmat muutkin santarmit betyárin ja kuskin vieressä.
+Kun oli ehditty lakealle, nukkuivat jo kaikki kolme sitkeästi.
+
+Silloin veti Miska Szemes kätensä sievästi ulos raudoista, ikäänkuin
+niissä vaan olisi ollut talvihansikat, ja vaunujen tultua eräälle
+sillalle, sanoi hän kuskille:
+
+-- "Pysäytä hevoset, veikkoseni! Nyt, suuri herra, kiitoksia paljon,
+että olette tuonut minua tähän asti: tästä jo kyllä itsekin osaan
+edemmäksi. Nämät kaikki kolme nukkuvat hyvästi. Purakassani on kaksi
+onttoa: joka kerta kuin pyhkäisen sen suuta, väännän erästä tappia ja
+annan sen siten toiselle. Te, suuri herra, joitte _minun kanssani_,
+muut särpäsivät unijuomaa. Toivotan rauhallista hyvää yötä."
+
+Sen sanottuansa hyppäsi hän vaununlaidan ylitse ja oli minutin päästä
+kadonnut tien ojissa kasvavaan pensahistoon.
+
+Kampós herra kohautti olkapäitään; hän ei ollut saanut käskyä juosta
+tuon perässä.
+
+Hän ei tehnyt muuta, kuin kääriysi viittaansa ja nojasi vaununlaitaa
+vastaan, tehden sen päätöksen, että kun saavutaan santarmi-kasarmin
+pihalle, hän on oleva viimeinen, jota saadaan unesta hereille
+ravistella.
+
+Herännyt kaprali ja kumpikin santarmi katselivat ensiksi hyvin
+kummastuneina ympärilleen, mihin Miska Szemes oli joutunut. Sitte
+rupesi ensinmainittu lukemaan rahakukkaronsa sisällystä. Siitä puuttui
+kuin puuttuikin se florini, jonka hän Miska Szemes'in puolesta oli
+"Ryyppy"-csárdassa maksanut.
+
+Tuo hurjapäinen konna oli vielä rohjennut antaa takaa ajavain
+viranomaisten maksaa hänen viininsä!
+
+Niin paljon elämän-filosofiaa löytyi kaikissa kolmessa, etteivät
+ainoallakaan sanalla enään ottaneet Miska Szemes'istä puhuaksensa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kartanoonsa takaisin palaava Ankerschmidt kohtasi tiellä
+tutkimuskunnan, joka jo oli paluumatkalla.
+
+Hän hämmästyi suuresti sitä isoa, aseellista saattokuntaa, joka seurasi
+Bräuhäusel et consortien postivaunuja. Muuten oli hän pakoitettu
+pysäyttämään hevosensa, sillä kunnioitetut herrat, jotka jo kaukaa
+olivat tunteneet hänen valjakkonsa, seisahuttivat niinikään vaununsa ja
+tulivat, siitä alas hypähtäen, Ankerschmidt'in kuomille kiittämään
+siitä sydämellisestä vastaan-otosta, joka hänen poissa ollessaan oli
+hänen kartanossansa tullut heidän osakseen.
+
+-- "Mitä riivattua! Ovatko herrat pitäneet ajometsästystä kylässä?"
+
+Ensi hetkellä luuli hän, että he puolalaisen tähden olivat tulleet
+semmoisella miesvoimalla.
+
+-- "Olemme, ja täydellisellä menestyksellä. Teidän armoanne ei ole edes
+aavistanut, mitä vaarallisia papereita on ollut kätkettynä tuohon
+vanhaan rakennukseen kastellinne vieressä."
+
+-- "No, mitä vielä! Olisiko Garanvölgyi muka komprometterattu?"
+
+-- "Se on kyllä vielä ilmi tuleva. Toistaiseksi on vaan huoneenhaltia
+otettu tutkinnon-alaiseksi."
+
+-- "Hyvä! Tämä onnellinen yhtymys ilahuttaa minua, jääkää hyvästi!"
+
+Ankerschmidt heittäysi vihastuneena vaunujensa istuimelle ja lähti
+eteenpäin. Jos vanhassa rakennuksessa oli pidetty katsastusta, on sitä
+ennen täytynyt tapahtua ilmi-anto. Ilmi-antajana on saattanut olla vaan
+yksi ihminen -- _pakolainen_. Ankerschmidt soimasi itseään säälimättä
+siitä, ettei hän heti ensi ilmestymisen perästä ollut ajanut talosta
+pois tuota ihmistä; olipa vielä ottanut hänet piano-mestariksi. Kun
+rouvasväki niin häntä suosi.
+
+Mitä tästä nyt lähtenee? Jos vanha Garanvölgyi on ryhtynyt
+johonkin sopimattomaan asiaan, jääpi sen kautta vankeudessa istuvan
+sisaren-pojan kohtalo yhä ratkaisematta. Jos tuosta taas saataisiin
+ilmi joku salaliitto, silloin tulee anomuskirja pahaan aikaan.
+
+Muutoin oli siinä jo kyllin katkeraa kokemusta, että juuri ne jättävät
+tuon onnettoman miehen, jotka ovat hänen likimmät heimolaisensa. Tuo
+rouva, tuo kihlattu morsian, ei tahdo antaa sisään ylkämiehensä hyväksi
+tehtyä anomuskirjaa. Ihminen ei voisi semmoista uskoa, jos ei itse
+olisi sitä nähnyt. Mutta mitä tulee ritarin nyt tehdä taskussaan
+olevalla anomuskirjalla? Kenenkä kautta jättää se sisään? Jos saisikin
+vanhan Garanvölgyin siihen taivutetuksi, saattaisiko hän siitä odottaa
+menestystä juuri nyt, kun hän itsekin on tutkinnon-alaisena?
+
+Ja lisäksi ei ritari voinut ratkaista, millä mitalla hänen tulisi jakaa
+jaloa ylenkatsettansa rouva Pajtayn ja Bogumil'in välillä. Sillä
+lakattuaan raivoomasta toista vastaan, luuli hän tehneensä toiselle
+vääryyttä, kun tämän siksi aikaa oli unhottanut.
+
+Hän malttoi tuskin odottaa siksi, kuin oli kotia päässyt.
+
+Ensimmäiselle, joka tuli vaunujen luokse kapineita noutamaan, kuului
+ensimmäinen sana näin:
+
+-- "Onko piano-mestari kotona?"
+
+Saatuansa tietää, että nuori herra tänään aamulla oli palannut
+metsästysretkeltä, riensi hän heti kamariinsa.
+
+Hän ei vielä ollut saanut päällystakkiaan yltänsä riisutuksi, kun pikku
+Gyuszi tuli hänen luoksensa sillä pyynnöllä, että missi tervehtää
+armollista herraa ja kysyy. olisiko hänellä aikaa tulla saliin erästä
+sangen vakavaa sanaa varten.
+
+-- "Mikä vietävän vakava sana missillä on sanottavana? Vakava sana?
+Ikäänkuin minä olisin mikään pilapuheinen mies, joka aina leikkiä
+lasken! Minä aion vielä hyvinkin vakavasti puhua, se on varmaa."
+
+Sisään astuvaa ritaria odotti salissa missi yksinään. Tämän oli käherät
+tätä juhlallista tilaisuutta varten asetettu "à l'anglaise", jotta
+hänen kasvonsa näyttäisivät tavallista pitemmältä ja tragillisemmalta.
+
+-- "Mitä mielitte, miss Natalie? Mitä sanomista teillä on minulle?"
+
+-- "Herra ritari!" lausui missi semmoisella turmiota ennustavalla
+äänellä, jolla muinoin Pythian dodonalaiset orakeli-vastaukset
+kaikuivat. "Hankkikaa kuulemaan sangen huonoa sanomaa, joka on teidän
+jaloa sydäntänne kauhistuttava."
+
+-- "No, mitä nyt? Suorastaan rynnäkköön! Minä en rakasta pitkää
+tiraljeramista."
+
+-- "Teidän talossanne on petturi."
+
+-- "Minä tiedän sen, tuo pirun tuoma! Älkää puhuko enempää! Minun on
+kaikki tiedossani. Tiellä sain sen kuulla."
+
+-- "Olisiko se mahdollista? Minä aioin sitä salata."
+
+-- "Sen uskon; vaan minä sen kyllä saatan kuuluville, älkää pelätkö!"
+
+-- "Hyvä herra, ajatelkaa, että teidän tulee suojella perheenne hyvää
+mainetta."
+
+-- "Sitäpä juuri tahdonkin suojella. Minä en suinkaan salli sanottavan,
+että Ankerschmidt'in talossa semmoinen ihminen saapi hengittää, joka on
+salainen ilmiantaja."
+
+Missi koetti häntä lepyttää.
+
+-- "Mutta, hyvä herra, muistakaa kuitenkin, että hän on teidän
+perheenne jäsen."
+
+-- "Perheen-jäsen hän ei ole tästä hetkestä lähtien, sen vannon, sitä
+hän ei ole. Minä ajan hänet vielä tänään pois. Annan käskyn, että jos
+hän vielä kerran tulee pihaani, häntä ruoskalla karkotetaan."
+
+-- "Jumalan tähden, hyvä herra, teidän lemmikkinne!"
+
+-- "Ei minun lemmikkini! Perhana vieköön! Teidän lemmikkinne! Minä olen
+jo kauan tietänyt, että hän pettää, mutta teidän mieliksenne minä en
+ole siitä lukua pitänyt. Nyt minä jo olen saanut hänestä kylläkseni.
+Tällä hetkellä saa hän jättää taloni; minä tahdon näyttää, kummoista
+sota-oikeutta osaan talossani pitää, jos joku sitä häpäisee."
+
+-- "Mutta, hyvä herra, kiivastuneessa mielentilassa älkää sentään
+mitään tehkö!"
+
+-- "Juuri tässä paikassa seisoen tahdon tehdä kaikki; juuri tässä
+silmänräpäyksessä. Gyuszi, hoi!"
+
+Missi huusi viereisestä kamarista neiti Hermineä avuksensa, jotta
+hänkin koettaisi rauhoittaa isän kiihoitusta.
+
+-- "Armoa, hyvä herra! Malttakaa mieltänne!"
+
+-- "Älkää pelätkö niin kauheasti! Minä en lyö häntä korvalle, en edes
+soimaa häntä. En suinkaan, en sano hänelle ainoatakaan törkeää sanaa.
+Mutta sitä kuitenkin sallinevat teidän ylhäisyytenne, että jos ken on
+saattanut itsensä mahdottomaksi asumaan yhden katon alla minun
+kanssani, minä hänelle aivan kohteliaasti saan sanoa niin paljon, kuin:
+'armahani, _tuossa on ovi, ulkona odottaa kalesit_, karsamadiner.'[53]
+-- Gyuszi! Lähetä tänne piano-mestari!"
+
+-- "Kuinka? Hänen kuullen?" kysyi missi.
+
+-- "Hänen kuullen, se on tietty, että hänen kuullen. Minun ei ole tapa
+semmoisia kirjeen kautta suorittaa. Minä en puhu kenestäkään pahaa
+selän takana, vaan jos jotakin sanon, tietää sen joka ihminen.
+Sentähden on Jumala antanut minulle ääntä, jotta sen voi kuulla vaikka
+maantielle asti. Tuleeko tuo piano-mestari jo?"
+
+Hän tuli jo.
+
+Herra Straff astui hymysuin saliin, niinkuin se, joka ei mitään
+aavista, ja alkoi lausua iloansa ritarin kotia palaamisesta, josta
+kuitenkin Ankerschmidt yht'äkkiä teki lopun hirmuisella huudolla, kuin
+olisi komentanut kokonaista, juoksujalassa esiin ryntäävää
+ratsurykmenttiä:
+
+-- "Seis!"
+
+Siihen toisen nyt kaiketi täytyi pysähtyä, koska ritari lisäksi ojensi
+kättänsäkin, vieläpä heristi nyrkkiäkin.
+
+-- "Kuuletko, sinä -- ihminen! Eilen tapahtui virallinen katsastus
+Garanvölgyin talossa. Ilmi-anto oli sinun tekosi. Minä en asu yhdessä
+talossa ilmi-antajain kanssa. Oikealle käänny! Mars!"
+
+Ikäänkuin salaman iskusta pyörryksiin joutuneina, ällistyivät kaikki
+läsnä-olijat tästä sotilaan-tapaisesta päiväkäskystä. Molemmat naiset
+tarttuivat pelästyksestä toinen toisensa käteen, kun sitä vastoin
+Straff laski kätensä rinnalleen ja kohotti sormiansa valaan; hän aikoi
+sanoa jotakin hirvittävää.
+
+-- "Käsi alas!" ärjyi ritari, nähdessään, että tämä aikoi vannoa. "Mitä
+minä sanoin? -- Oikealle käänny!"
+
+Straff huomasi, ettei tässä mikään auttanut; hän heitti siis siksensä
+kaiken puolustuksen ja yritti nyt vaan jättämään naisia hyvästi
+kaipausta ja mielenmalttia osottavalla kumarruksella, tukehuttaen
+katkeraa huokausta rintaansa.
+
+-- "Mars! Mars! Johan sen sanoin! Ei muuta mitään!" huusi
+kärsimättömästi ritari. Tämän johdosta katsoi nyt Straff hyväksi
+peräytyä ovelle; siellä hän vielä kerran kääntyi takaisin ja lausui
+uhkaavalla pilkalla Ankerschmidt'ille nämät sanat:
+
+-- "Te muistatte minua vielä tästä!"
+
+Näistä sanoista sai Ankerschmidt, jonka raivo jo oli ollut
+korkeimmillaan, äkkiä takaisin sotapäällikön-tyvenyytensä, ja jälleen
+saavutetulla humorilla kääntyi hän oven vieressä seisovaan, pieneen
+palvelija-poikaan:
+
+-- "Gyuszi! Heitä tuo herra ulos ovesta!"
+
+Ja Gyuszi, joka tuskin ulottui tuon pitkävartaloisen herran lanteisin
+asti, hyökkäsi, nämät sanat kuultuansa, niinkuin semmoinen pieni
+sylikoira, joka sekä muotonsa että rohkeutensa puolesta on jalopeuran
+kaltainen, vaikka miniaturi-muodossa, vikkelästi Straff'in päälle ja
+suoritti molemmilla käsillään häntä selkään hutkien, ihmeteltävällä
+precisionilla käsketyn toimituksen. Yksityiskosto siihen myöskin
+vaikutti.
+
+Paremmalla mielellä oleva katselijakunta olisi varmaankin hänelle käsiä
+taputellut.
+
+Tämän kohtauksen aikana oli neiti Hermine juossut pois salista; hänellä
+oli ehkä hellä sydän, joka suuresti surkutteli toisen nöyryttämistä.
+
+Mutta miss Natalie jäi jälelle. Hänen kasvonsa olivat vaaleammat kuin
+milloinkaan, hän puri sinistyneitä huuliansa ja katseli Ankerschmidt'ia
+semmoisella vimmalla, kuin myrkyllinen käärme, joka asettelee
+pistämään.
+
+-- "Teidän kunnianne!" puhui hän, vimmaansa vaikeasti hilliten. "Te
+olette suvainnut erhettyä. Petos on juurtunut liiaksi syvälle teidän
+perheenne pyhyyteen, ettei sitä noin helposti voi temmata pois."
+
+-- "Rakas missi, älkää puhuko kukkaskieltä, vaan sanokaa, jos teillä on
+parempia tietoja asiasta, ken se oli, joka antoi Garanvölgyin ilmi?
+Sillä vaan tästä talosta saattoi joku sen tehdä. Ja jos te voitte
+minulle todeksi näyttää, ettei se ollut tämä maankulkija, menen minä
+häntä tavottamaan ja pyydän häneltä anteeksi: 'älkää olko suuttunut,
+ystävä maankulkija!'"
+
+-- "Tässä, hyvä herra, ei kysytä, kuka antoi ilmi Garanvölgyin,
+kuka ei."
+
+-- "Sitä mar juuri kysytäänkin! Mitä siis muutoin kysyttäisiin?"
+
+-- "Mitä tekemistä teidän perheellänne on Garanvölgyin kanssa?"
+
+-- "Mitä tekemistä? Sitä tekemistä, että hän on minun vastustajani
+valtion ja sodan asioissa, enkä minä salli, että hän minusta voisi
+sanoa, jotta tulin tänne vakojana hänen viereensä asumaan."
+
+-- "Vielä pahempaakin voidaan teistä sanoa, kunnian herra. Sitä, että
+tulitte asumaan hänen viereensä, voidaksenne rakentaa yhdistystä hänen
+kanssansa."
+
+-- "Minä en ymmärrä. Minkälaista yhdistystä? Salaliittoako?"
+
+-- "Oi, ei."
+
+-- "Vai onko kenties vanhuksella tytär, jota ihastelen, naidakseni
+häntä?"
+
+-- "Hänellä ei ole, mutta teillä on."
+
+-- "Ja joku saa sen päähänsä, eikö niin, että tahdon pakoittaa
+jompaakumpaa tytärtäni vaimoksi vanhukselle?"
+
+-- "Oi, ei, armollinen herra, mutta Garanvölgyillä on ottopoika, joka
+valtiovankina istuu linnassa."
+
+Ankerschmidt luuli, että huhu oli tullut hänen hevosiansa
+nopeammin. Tietäisivätkö nämät täällä kotona jo mitään siitä hänen
+aikomuksestansa, jonka hän pääkaupungissa vasta eilen toiselle
+ilmoitti?
+
+-- "Mistä sen tiedätte?"
+
+-- "Aivan yksinkertaisesti. Herra Bräuhäusel, naisten uteliaisuutta
+tyydyttääksensä, avasi eteemme sen lippaan, jonka hän ynnä Garanvölgyin
+salaisten paperien kanssa otti takavarikkoon. Tässä lippaassa oli
+kauniin, nuoren miehen muotokuva ja vieraalla kielellä kirjoitetuita
+kirjeitä."
+
+-- "Millä vieraalla kielellä?"
+
+-- "Unkarin."
+
+-- "Vai niin!"
+
+-- "Teidän kunnianne luulee, etteivät perheenne jäsenet osaa unkarin
+kieltä? Te erhetytte. Neiti Eliz ymmärtää jo tätä kieltä."
+
+-- "Se ei ole kummaa, kahden vuoden kuluessa se jo on saattanut
+tarttua; minäkin sitä vaan sillä tavoin opin."
+
+-- "Hyvä. Mutta lukekaa nyt, teidän kunnianne tämä kirjoitus!"
+
+Missi veti esiin pitkän, virallisella tavalla kokoon taitetun
+kirjoituksen ja antoi sen ritarille.
+
+-- "Tämä on Eliz'in käsi-alaa."
+
+-- "Suvaitkaa lukea päästä päähän."
+
+Semmoisilla tunteilla, joissa kummastus, hämmästys, ihastus ja
+mielipaha toinen toisensa perästä vaihtelivat, luki Ankerschmidt tämän
+kirjoituksen.
+
+Mikä se oli?
+
+Mikä oli? -- Anomuskirja korkeimpaan paikkaan, jonka yksinkertaiset,
+teeskentelemättömät sanat kuiskaavat jalon sydämen helliä tunteita;
+jonka heikko lapsen käsi on kirjoittanut; naivi, suora anomus vangiksi
+tuomitun nuorukais-paran armoittamisesta.
+
+-- "Mitä hän tällä tarkoitti? Mitä hän sanoi?"
+
+-- "Hän aikoi lähettää sen Wien'iin."
+
+-- "Mitä tietä?"
+
+-- "Postilla."
+
+-- "Se hupakko! -- Missä hän nyt on?"
+
+-- "Koti-arestissa, kamarissaan."
+
+-- "Lähettäkää hän luokseni, minä tahdon kahden kesken puhutella
+häntä."
+
+-- "Tässäpä, hyvä herra", lausui miss Natalie ilmeisellä
+voitonriemulla, "tässä nyt on se petos, josta teillä edeltäpäin ei
+ollut aavistustakaan ja joka ilman minun valppaita silmiäni olisi
+teidän hyvälle maineellenne tuottanut parantumattoman haavan, mutta ei
+hänessä, jota vastaan te kiivastuksenne vimmassa niin törkeästi
+karkasitte."
+
+-- "Hyvä, hyvä, siitä saamme toisella kertaa filippiserata; käskekää
+nyt vaan tyttö luokseni."
+
+-- "Eikö teidän kunnianne soisi, että minä olen läsnä?"
+
+-- "En. Jos olen yksinäni hänen kanssaan, on hän paljon suorempi; hän
+tunnustaa pikemmin kaikki."
+
+-- "Niinkuin tahdotte."
+
+Ankerschmidt ei antanut tilaisuutta enempään keskusteluun, sillä hän
+meni pois kamariinsa.
+
+Siellä istui hän pöydän ääreen, otti esiin tytön anomuskirjan ja luki
+sen uudestaan ja taas uudestaan.
+
+Kuinka tosiperäiset, kuinka mutkattomat nämät lauseet olivat!
+
+Ja tämän viereen asetti hän lakitieteen tohtorin tekemän anomuskirjan
+ja vertaili niitä toisiinsa. Kuinka tyhjä-aatteinen, pahankierteinen,
+matelevainen, peräti kuivankiskoinen ja pitkäpiimäinen sen sisällys oli
+tuon toisen rinnalla!
+
+Ja vangin morsian kieltäyy sen alle kirjoittamasta, sitä armonjakajan
+astuinlaudalle viemästä, mutta lapsi, jolle sama vanki oli tuntematon,
+tietämätön, ajattelee itsekseen, mitä pitäisi tehdä kurjan kärsiväisen
+hyväksi, jonka nuoruus kukoistaissaan kuihtuu kolmikertaisen lukon
+takana!
+
+Ovi aukeni ja kanteen-alainen astui sisään.
+
+Hän tiesi jo rikoksensa suuruuden, tiesi itsensä tuomarin eteen
+haastetuksi; hän ei sentähden puolustanutkaan itseään, vaan antausi
+kauniisti, langeten isän jalkain juureen ja painaen punehtuneet
+kasvonsa hänen polviinsa.
+
+Ankerschmidt piti yhä kättään tuon kirjoituksen päällä, katsellen
+milloin sitä, milloin lastaan.
+
+Niin olivat he ääneti runsaan puolen tunnin ajan.
+
+Sitte laski Ankerschmidt kätensä tytön pään päälle ja silitteli sen
+käheröitä.
+
+Eliz painoi molemmilla käsillään isän kättä huulillensa ja piti sitä
+siinä kauan, ja taas olivat he pitkän aikaa ääneti.
+
+Vihdoin täytyi kuitenkin jotain lausua.
+
+-- "Tyttöseni! Oletko kirjoittanut tämän?"
+
+-- "Olen."
+
+-- "Siinä teit sangen hyvästi ja sangen pahasti, Hyvästi teit siihen
+katsoen, joka on vankina, mutta pahasti teit itseesi katsoen, sillä
+tästä lähtien olet sinä vanki. Minä itse vien yksinkertaiset rivisi
+sinne, mihin ne ovat aiotut, ja takaan niitten menestyksen; mutta tästä
+hetkestä alkaen olet sinä vankina tässä talossa, sillä se ei saa
+tapahtua, että sinä koskaan näet sitä miestä, jota olet yrittänyt
+vapauttamaan."
+
+Ankerschmidt kohotti lempeästi tytön suloisia kasvoja, katsoaksensa
+hänen silmiinsä.
+
+-- "Ymmärrätkö minua? Se, joka nyt on vankina, on vapautettava ja
+kotiinsa tuleva. Sinä päinvastoin olet tästä lähtien vanki, etkä saa
+mennä ulos talostani, jottei kukaan voisi tehdä sitä soimausta
+Ankerschmidt'ista, että hän itsekkäistä syistä on tavotellut
+vastustajansa vangittua poikaa ja, luullessaan jalon työn
+toimittavansa, vaan on pörssi-asioitsijan tavalla keinotellut."
+
+-- "Minä ymmärrän sinua ja tottelen."
+
+-- "Et siis koskaan mene mihinkään ilman minun taikka kasvattajattaresi
+seuraa?"
+
+-- "Sen lupaan."
+
+-- "Lupaatko senkin, että, kunnes minä palaan takaisin valtakunnan
+pääkaupungista, et mene ulkopuolelle tämän kartanon aitausta?"
+
+-- "En mene."
+
+-- "No niin, se on hyvä; nouse nyt ylös ja suutele minua. Siitä, mitä
+kahden keskemme on puhuttu, älä koskaan virka kellekään!"
+
+Hän tarttui nyt tyttärensä käteen ja vei hänet saliin, jättäen hänet
+näillä sanoilla missille:
+
+-- "Miss Natalie! Delinqventti on tunnustanut kaikki. Minä olen
+tuominnut hänet koti-arestiin siksi, kuin hän joutuu naimisiin. Tehkää
+hyvin ja pitäkää häntä ankarasti silmällä."
+
+"Hän on siis kuitenkin saanut rangaistuksensa, tuo pikku kapinoitsija!"
+riemuitsi itsekseen miss Natalie.
+
+Vaan Ankerschmidt palasi kamariinsa sillä katkeralla ilolla, että mitä
+"toinen" oli luotansa heittänyt, sen otti "_toinen_" ylös.
+
+
+
+
+VIII.
+
+Kostoa sekin.
+
+
+Ankerschmidt lähti seuraavana päivänä varhain aamulla matkalle.
+Kaikille kotolaisille sanoi hän Pest'iin menevänsä, Eliz'ille
+ainoastaan kuiskasi hän, että hän matkusti muualle.
+
+Sitä ei kukaan tietänyt, eikä saanutkaan tietää, kuinka suuresti tämä
+ankaran sotakurin mies rakasti kapinallista tytärtänsä.
+
+-- "Teidän toimeksenne, missi, minä jätän, että julistettu koti-aresti
+ankarasti voimassa pidetään;" näin puhui ritari, ennenkuin nousi
+vaunuihinsa, jonne asti missi ja Hermine olivat häntä saattaneet;
+vangin oli sallittu vaan silmin seurata häntä akkunasta ja heittää
+hänelle suukkosia, joita tuo armoton isä ei kuitenkaan tahtonut
+huomata. "Teille uskon ankaran valvonnan. Minä annan teille täydellisen
+vanhempien vallan; kohdelkaa häntä niin, kuin olisitte hänen armas
+äitinsä."
+
+Missi ei ymmärtänyt leikkipuhetta. Siihen tarvitaankin enemmän kuin
+"english spoken."
+
+-- "Sinä myöskin, Hermine, pidä Eliz'ista vaaria: sinä olet jo isompi
+ja olet aina ollut ymmärtäväinen. Sinua ei koskaan tarvinnut kurittaa,
+ei koskaan huomauttaa siitä, mitä sinun piti tehdä; lapsuudestasi asti
+olet aina ottanut hyvin vaaria kaikista. Pidä sisartasi silmällä; sinä
+tiedät, kummoinen heilakka hän on, hänellä on hyvä sydän, mutta tytölle
+sopimaton. Peijakas, jos hän olisi poika, tulisi hänestä sotamarsalkka.
+Hänellä on kaikki ne hyvät avut, joista poikia kiitetään, mutta tyttöjä
+soimataan. Kohtele häntä ystävyydellä, rakkaudella; silloin hän ehkä
+tulee sävyisäksi ja oppii sinusta paljon hyvää, jota sinussa on. No,
+syleile minua nyt; ja pitäkää vaaria siitä, etten taas palaisi kotia
+mihinkään murheesen."
+
+Ankerschmidt istui vaunuihinsa; naiset kääntyivät takaisin kastelliin.
+Eliz heitti vielä kerran suukkosen pois vieriviä vaunuja päin,
+huolimatta siitä, ettei kukaan sitä huomaa. Mutta yht'äkkiä kallisti
+Ankerschmidt itseänsä ulos vaunuista ja nähtyänsä, että muu seurue jo
+oli mennyt pihasta pois, veti esiin valkoisen nenäliinansa ja liehutti
+sitä hyvästi-jätön ja anteeksi-annon merkiksi. Sen jälkeen sulkeusi
+akkuna.
+
+Tuskin oli tuuli hajoittanut sen tomun, jota ritarin vaunut
+tuoksuttivat kylän päähän asti, kun herra Maxenpfutsch astui sisään
+kotia jääneitten naisten luokse.
+
+Tuo kunnioitettu mies oli pukenut itsensä valkoiseen liiviin ja
+valkoiseen kaulaliinaan, ja tavallisen metsästäjän-lakkinsa sijasta
+piti hän kainalossaan sileäksi harjattua silinteri-hattua, jonka
+suurisuisen aukon hän oli kääntänyt eteenpäin, niinkuin muunkin
+piiritys-kanunan. Kaikista näistä saattoi jo edeltäpäin arvata, ettei
+kunnioitettu herra laske leikkiä.
+
+-- "Teidän nöyrin palvelijanne, hyvät neitoset; teidän nöyrin
+palvelijanne, miss Natalie! Minä suutelen kättänne, kuinka olette
+suvainneet nukkua?"
+
+-- "Hyvää huomenta, Herr von Maxenpfutsch, käykää istumaan. Me olemme
+jo milt'ei unhottaneet, että onkaan nukuttu, niin kauan on jo valveilla
+oltu. Mikä onnellinen sattumus tuo teidät tänne?"
+
+-- "Minä taas luulin liiankin aikaisin tulevani, missi; naisilta menee
+paljon aikaa toalettiin."
+
+-- "Meidän täytyi kiiruhtaa, sillä ritari lähti matkalle."
+
+-- "Minä tiedän sen, missi; senpätähden otinkin, missi, näin aikaisin
+tullakseni teitä häiritsemään. Oi, minä kyllä tiedän, koska valtojen
+vieraanotto-hetki on."
+
+-- "Te olette kotona meidän luonamme, herra tirehtori, olettehan tämän
+talon väkeä."
+
+-- "Te olette sangen suosiollinen. -- Sepä kiihoittikin rohkeuttani,
+sillä se asia, jota varten tulen, on kovin tärkeä, missi; kovin
+tärkeä."
+
+Natalie laski tämän kuultuaan syrjälle valkoisen kirjaus-työnsä, jota
+hän siihen asti ahkeraan oli neuloskellut, katsoen sitä suureksi ja
+tärkeäksi elämän-määräksi, että saisi ison joukon läpiä batisti-liinaan
+ommelluksi.
+
+Herra Maxenpfutsch oli nyt pistänyt silinterinsä polviensa väliin ja
+ikäänkuin hän sen pohjasta olisi lukenut esiin jonkun rôlin, alkoi hän
+mestarillisella änkytyksellä:
+
+-- "Niin, missi; kuitenkin, missi; minä tulen vähäisen salaisessa
+lähetystoimessa, missi; ehkä te mielisitte kuulla minua kahden kesken,
+missi; asia koskee teitä personallisesti."
+
+Miss Natalie kääntyi Eliz'in puoleen ja lausui hänelle äidillisellä
+lempeydellä:
+
+-- "Rakas Eliz'ini, tehkää hyvin, alottakaa pianotuntianne muutamia
+minuteja aikaisemmin kuin tavallisesti. Tiedättehän, että sen eilen
+kokonansa laiminlöitte."
+
+Eliz ymmärsi, mitä tällä tarkoitettiin: toimittaa hänet pois, mutta
+kuitenkin olla vakuutettu hänen läsnä-olostaan sekä antaa hänelle
+semmoista tehtävää, jonka sälinältä kaikki kuunteleminen kävisi
+mahdottomaksi. Hän totteli.
+
+Herra Maxenpfutsch käänsi nyt silinterin polviensa välissä
+toisaallepäin ja pärisytti osaavasti viisin sormin sen pohjaa, joka oli
+siihen aivan omansa.
+
+-- "Niin, missi; hm, hm, missi; ja neiti Hermine?"
+
+-- "Oi, hänen edessään minulla ei ole, ei voi olla mitään salaisuutta,
+hyvä herra. Hän on todellinen sisareni, puolisko sielustani, me olemme
+niin yhtä, kuin kumpikin puoli yhdessä kirjaelmassa."
+
+Miss Natalie keksi sangen runollisen vertauksen; mutta hän tarkoitti
+valkoista kirjaelmaa, kun päinvastoin herra Maxenpfutsch oli niin
+prosallinen ihminen, että hän ajatteli vertausta kirjavaksi
+kirjaelmaksi, jonka toisella puolella on kuva, toisella taas
+sekasohroisia villalangan kihermiä, ja hän vastasi hymyillen:
+
+-- "Se on totta. -- Saatan siis rohkeasti puhua neiden läsnä ollessa.
+Mistä alkaisinkaan? Niin. Herra Bogumil makasi tämän yön minun
+luonani."
+
+-- "Ah!" huudahti missi innostuneena, kun Hermine puolestansa otti
+esiin romanin ja oli sitä lukevinansa.
+
+-- "Ystäväni Bogumil sanoi minulle kaikki, missi; kaikki. Että herra
+ritari ajoi hänet pois talosta, syyksi tehden, että häntä epäiltiin
+Garanvölgyin ladossa tapahtuneen katsastuksen tähden. No, sehän vaan on
+tekosyy, sen jokainen huomaa. Ystäväni Bogumil tunnusti minulle suoraan
+todellisen syyn, joka on tämän valitettavan tapauksen aikaan saattanut;
+ilmoitanko sen?"
+
+-- "Sitä pyydän hartaasti."
+
+-- "Hän tunnusti, ettei se ensinkään ole mitään muuta, kuin että herra
+ritari on huomannut, jotta Bogumil rakensi sisällistä yhteyttä miss
+Natalien kanssa."
+
+-- "Ah!" huokasi häveten Natalie ja peitti kainosti kasvonsa
+batisti-kehyksellä, jossa oli kylläksi läpiä, jotta hän niistä saattoi
+tirkistellä.
+
+Hermine käänsi juuri lehteä kirjassa eikä ollut mitään huomaavinaan.
+
+-- "Suokaa anteeksi, missi! Minä tarkoitin kunniallista yhteyttä ja
+olen siitä varma. Ystäväni Bogumil on minulle kaikki ilmaissut. Hän
+aikoi ottaa teidät, missi, vaimokseen."
+
+-- "Ah, hyvä herra!"
+
+-- "'Fait accompli', missi; minä tiedän sen. Hänellä on taskussa
+lupakirja, hän näytti sen minulle. Kaikki oli jo säntillänsä: muutaman
+päivän perästä oli seremonian määrä tapahtua. Mutta joku talonväestä
+antoi vilpillisellä tavalla asian ilmi herra ritarille. Hän piti tätä
+talossaan kudottua liittoa häväistyksenä ja ajoi sentähden pois tämän
+nuoren miehen; ja tehdäksensä häntä teillekin mahdottomaksi, nöyrytti
+hän vielä häntä teidän läsnä ollessa. Oliko niin, missi? Minä kerron
+asian niin kuin sen häneltä kuulin. Itse en siihen ole mitään
+lisännyt."
+
+Miss Natalie sopersi, silmät maahan painuneina, että niin kaikki on.
+
+-- "Se on siis hyvä, missi. Nyt on vaan enää kysymys. tahdotteko te
+kohentaa tämän onnettoman, maahan sorretun, nuoren miehen arvoa?"
+
+-- "Minä tahdon kaikki, hyvä herra, mutta en tiedä, miten?"
+
+-- "Senkin sanon teille, missi; vastatkaa siihen vaan: 'niin.' Tämän
+tapauksen kautta on hänen ja teidän kunnianne loukattu."
+
+-- "Voi, suuresti!" sanoi miss Natalie, tuskissaan silmiänsä väännellen
+ja käsi sydämelle painettuna.
+
+-- "Ystäväni Bogumil on täydellä todella ajatellut tulevaisuutta. Minä
+näin hänellä nimityksen realikoulun professorin virkaan Budaan. Jos
+siellä saadaan tietää, että hän täältä on tiehensä ajettu, suittaisivat
+helposti vaikeuttaa hänen virkaansa-asettamista."
+
+-- "Jumala varjelkoon, hyvä herra!"
+
+-- "Tässä ei ole mitään muuta keinoa tuon pahan parantamiseen, kuin
+että te, missi, kohta menette naimisiin ystäväni Bogumil'in kanssa."
+
+-- "Voi, hyvä herra!"
+
+-- "Ettekö tahdo, missi?"
+
+--- "Mutta näin kiiruusti!"
+
+-- "Luullakseni olette siihen jo tarpeeksi valmistunut, vai
+luuletteko ehkä, että Bogumil'illa kyllä on aikaa odottaa kunniansa
+puhdistamista?"
+
+-- "En suinkaan, en, hyvä herra. Jos hänen kunniastansa on puhe,
+silloin olen minä valmis kaikkiin", vastasi Natalie, jalomielisesti
+kättään Maxenpfutsch'ille ojentaen, ja loi sitte, hengellistä tukea
+näin ratkaisevana hetkenä etsien, silmänsä Hermineen, joka nyt pani
+kirjansa kiinni ja astui hänen luoksensa; tämän ainoan ystävänsä
+rintaan vaipui nyt tunteellinen nainen ja alkoi itkeä, lausuen:
+
+-- "Oi, te ette soimaa onnellisuuteni kyyneliä."
+
+-- "No, näin on kaikki hyvin, missi", keskeytti heitä herra
+Maxenpfutsch; "on niinkuin oleman pitää. Nyt tahtoisin vaan vielä puhua
+muutamista tempuista, jotka ovat tarpeesen asian toimeen panemiseksi;
+mutta siksi sanon hyvästi; jos on tarpeellista, käännyn takaisin."
+
+Natalie ymmärsi viittauksen, seurasi ulos Maxenpfutsch'ia, ja antoi
+hänen ulkona korridorissa kiireesti tietää, että Ankerschmidt'in käytös
+nyt jo oli hänelle täydelleen selvä. Ritarin puoliso vainaja oli
+hänelle, entiselle hupilaisellensa, määrännyt viisituhatta florinia,
+sillä tavoin, että niin kauan kuin hän oleskelee ritarin perheessä, hän
+saa korot niistä; jos hän taas joutuu naimisiin, maksetaan hänelle koko
+summa, jonka hän päinvastoin, jos käytöksellään alentaa arvoansa,
+tykkänänsä kadottaa. Ritarilta oli tämä nyt vaan keikki, jolla hän
+pyytää päästä hänelle eläkerahaa suorittamasta, ehkäpä vielä riistää
+sitä häneltä, viattomalta, kokonansa; mutta siinä ritari tappiolle
+joutuu, sillä totuus on voitolle pääsevä.
+
+-- "Ahaa!" vastasi herra Maxenpfutsch, ja nyt vasta rupesi hänen
+aivoissaan selkenemään se seikka, minkätähden Bogumil on missiin niin
+hurjasti rakastunut, jota hän tähän asti ei ensinkään ollut käsittänyt.
+"Te saatte siis viisituhatta florinia, jos miehelään menette. Se
+kaunistaa asiaa paljon."
+
+Hän ilmoitti nyt myöskin kaikki muut sanottavat.
+
+Häät täytyy vielä tänä yönä pitää herra Maxenpfutsch'in asunnossa.
+
+Yöllä sentähden, jottei kukaan niistä tietoa saisi ja tuolla siitä
+syystä, ettei Bogumil voi tulla kastelliin saattamatta itseään uuden
+solvauksen alaiseksi.
+
+Todistajista on huolta pidetty. Herra tirehtori oli asettanut omat
+vaununsa Bogumil'in käytettäväksi, jotta hän naapuri-kylästä voisi
+tuoda sielunpaimenen, koska tämän kylän on toista uskoa eikä ymmärrä
+kieltä.
+
+Sentähden on miss Natalien kenenkään huomaamatta tirehtorin asuntoon
+tuleminen; se voipi tapahtua seuraavalla tavalla.
+
+Kastellissa on pieni taka-ovi, josta pääsee englantilaiseen puutarhaan.
+Tämän oven luokse käy kiertoportaat herrasväen huoneista. Ovessa on,
+sisäänmurron estämiseksi, vaan sisäpuolella lukko, johon ulkopuolella
+ei ole mitään avaimen-läpeä. Jos kuitenkin niin sattuisi, että joku
+pyrkisi siitä sisään, kun se on lukittu, on seinässä kellonsoitin, joka
+menee palvelusväen tupaan.
+
+Kaikkea huomiota välttääkseen, tulkoon miss Natalie, kun kaikki
+kastellissa nukkuvat, tämän oven kautta ulos; puutarhassa odottaa häntä
+tirehtori, joka siitä seuraa häntä asuntoonsa asti.
+
+Mutta jotta hän taas voisi palata takaisin samaa tietä, älköön hän
+sulkeko ovea jälestänsä, sillä silloin saisi hän odottaa ulkona aamuun
+saakka, vaan jättäköön sen puoleksi auki.
+
+-- "Mutta jos joku varas hiipisi sisään avatusta ovesta?"
+
+-- "Se on totta, sitä emme tulleet ajatelleeksi."
+
+-- "Minä tiedän! Hermine rakastaa minua, hän on mieltynyt minuun,
+niinkuin sisareensa; minä jätän hänelle avaimen ja pyydän, että hän
+taas laskee minut sisään, kun tulen takaisin."
+
+-- "Mutta jos hän nukkuu?"
+
+-- "Oi, sitä hän ei tee, sen voin ta'ata. Hän pyysi minulta jo aikoja
+sitte saadaksensa lukea erästä romania, jota häneltä kuitenkin kielsin,
+koska se ei vielä ole hänelle sovelias; sen annan nyt hänelle ja olen
+varma siitä, että hän sen ääressä pysyy hereillä aina aamuun asti."
+
+-- "Sepä hyvä. Vielä yksi kysymys, missi. Suokaa anteeksi, missi. Kovin
+indiskreti kysymys, mutta sitä ei voi välttää. Onko teillä ... onko
+teillä ... kastetodistusta?"
+
+--- "Pitäisihän olla. Vaikka minä luulen, että pappi epähuomiosta
+kirjoitti ulos tätini todistuksen; hänenkin nimensä on, näette sen,
+Natalie."
+
+-- "Se on sangen todennäköistä. Muutoin ei sitä tarvitse näyttää
+kellekään muulle, kuin vihkivälle papille. Älkää unhottako sitä
+mukaanne ottamasta."
+
+Nyyhkien vakuutti miss Natalie olevansa tähänkin uhraukseen valmiina.
+
+Herra Vendelin pyysi vielä vaan sitä, ettei hän nyyhkisi paljon, sillä
+se synnyttää epäluuloa ja tämä on varsin tarpeetonta. Täten päättäen
+puhemies-tointansa, riensi hän kotia valmistelemaan itseään ilon-
+isän[54] virkaan.
+
+Miss Natalie ei kuitenkaan seurannut hänen neuvoansa, sillä palattuaan
+korridorista huoneesen, heittäysi hän Herminen kaulaan ja rupesi siinä
+niin kovasti itkemään, että tämä vaan suurella vaivalla sai häntä
+rauhoittumaan.
+
+Onhan tapa semmoinen.
+
+-- "Ei kukaan voi aavistaa, mitä minä tunnen. Te yksinänne, rakas
+Hermine, minun sieluni kuva. Jos minun täytyy jättää tämä talo, vuotaa
+sydämeni verta yksistään teidän tähtenne; mutta eikö totta, te ette
+soimaa minua, jos asianhaarat pakoittaisivat minua tätä perhettä
+jättämään? jos minun sen kanssa, johon olen kohtaloni yhdistänyt,
+täytyisi lähteä yksinäiselle pakoretkellekin? Sillä mikä lienee jalompi
+kutsumus vaimolle, kuin ottaa osaa rakastetun miehen suruihin ja
+kärsimyksiin! Tämä on ihanin tehtävä vaimon sydämelle, joka siinä voipi
+osottaa suurinta voimaa."
+
+-- "Miss Natalie!" huusi yht'äkkiä profani ääni.
+
+Tunteelliset rinnat irtausivat pelästyksestä toisistaan. Eliz huusi
+viereisestä huoneesta; kun noita suuria tuumia laskettiin, oli hän
+unhotettu tuonne pianon ääreen ja hänen alkoi siellä jo käydä ikäväksi.
+
+-- "Miss Natalie! Teidän luvallanne. Linnanvanki Numero yksi kysyy
+alamaisimmasti, monenko tunnin piano-linnantyöhön hän on tuomittu?"
+
+Vai niin? Tuo on päästettävä.
+
+-- "Neiti Eliz saa mennä kamariinsa ja istua maalaus-stafflinsa
+ääreen."
+
+Ah, siis todellinen graci!
+
+Eliz'in mieliteko ja lohdutus oli näet maalaaminen. Siinä työssä olisi
+hän istunut aamusta iltaan asti ja jos hän oli saanut ottaa piirustimen
+käteensä, vapisi hän oikein pelosta, milloinka hänen taas täytyisi
+hellittää siitä, Jahka häntä vaan ei pantu piirustamaan noita ikäviä
+mallikuvia, vaan hänen annettiin omasta päästään vartaloita, kasvoja,
+karrikatureja kuvailla. Näistä hän kuitenkin tavallisesti saa nuhteita.
+Paljon hänelle jo sallittiin, kun hänen sallittiin luonnon mukaan
+kopioita kukkaryhmiä, halkaistuja melunia ja muita senkaltaisia
+viattomia esineitä.
+
+Varmaa on, että jos hänen suvaitaan riittaus-lautansa ääreen istua,
+häntä silloin ei tarvitse vartioida. Hän on siihen kuin kiinni taottu.
+
+Miss Nataliella oli nyt koko päivä aikaa Herminen kanssa hanketta
+hyvästi hautoa. Hermine on pitävä huolta siitä, että missi kenenkään
+huomaamatta pääsee ulos ja palaa takaisin sala-oven kautta; ettei
+talonväki asiasta saa mitään tietää, ja että hän vielä samana yönä
+kirjoittaa isälle, kertoo hänelle koko tapauksen ja taivuttaa leppymään
+hänen vihansa esineelle, jolla oli niin vakavat aikomukset, joka ei
+ollut mikään salainen vakoja, ei mikään naisten viettelijä, vaan väärin
+ymmärretty, jalo sydän.
+
+Ei mikään reaktioni milloinkaan ollut hartaammin halunnut pimeän tuloa.
+Illallinenkin suoritettiin paljon aikaisemmin ja pikemmin, kuin
+muulloin. Palkollisten käskettiin hyvään aikaan sulkea kaikki ovet,
+koska täytyi olla kahdenkertaisesti varovainen, kun herra ritari ei ole
+kotona.
+
+Eliz'kin vapautettiin päässä-laskemisesta illallisen jälkeen. Koska hän
+tänään oli hyvästi käyttänyt itsensä, sai hän mennä aikaisin levolle.
+
+Noin kello kymmenen aikaan oli jo kastellissa kaikki hiljalleen;
+viimeinen lampunvalo sammui, ainoastaan yölamppu loisti vielä neitien
+asuin-osastosta.
+
+Tässä oli kaksi toistensa kanssa yhteydessä olevaa kamaria; se, joka
+oli korridorin vieressä, oli Herminen ja koti-opettajattaren, ja siitä
+tultiin pieneen kamariin, jossa Eliz makasi; viime mainitusta ei ollut
+mitään erinäistä ulostultavaa.
+
+Eliz'in kamarin akkuna oli luukulla suljettu; toisessa kamarissa olivat
+toisen akkunan luukut auki. Tämä oli merkki herra Vendelin
+Maxenpfutsch'ille, että täällä sisällä kaikki on valmiina.
+
+Herra Vendelin taas oli puolestaan tehnyt sen välipuheen, että hän
+ilmoitusmerkiksi heittäisi alhaalta pienoisen kiven valaistuun
+akkunaan.
+
+Hetken kuluttua kuului kiven-helähys akkunan-ruutua vastaan. Missi
+pyysi Hermineä laskemaan kätensä hänen sydämensä kohdalle ja
+tunnustamaan kuinka sitä tykytti! -- joka olikin totta.
+
+Kääriyten sitte huiviinsa antoi hän Herminen saattaa itseään
+kiertoportaita myöten alas, ja kun he olivat tulleet taka-oven luokse,
+jätti hän tälle sen avaimen, jonka Ankerschmidt erittäin oli uskonut
+missin haltuun; siinä vielä kerran oppilastaan syleiltyänsä, astui hän
+ulos avatusta ovesta. Hermine peitti samalla hetkellä kynttilän, jottei
+sen valo näkyisi ulos puutarhaan. Sitte lukitsi hän taas oven.
+
+-- "Tässä olen, missi", kuiskasi herra Vendelin, joka seisoi
+kyyryllänsä seinän vieressä ja tarjosi käsivarttaan ryöstettävälle
+naiselle.
+
+-- "Oi, kuinka minua peloittaa!" sopersi tämä. kainostellen.
+"Tämmöisessä pimeässä."
+
+-- "Taskussani on lamppu; minä otan sen puistossa esiin."
+
+-- "Ah, eikö puistossa ole käärmeitä?"
+
+-- "Mitä vielä, vetäväthän ne nyt talvi-untaan."
+
+-- "Herra tirehtori", kuiskasi missi, saattajansa käsivartta hyvästi
+nipistäen; "minä en tiedä, vaikka menisin tainnoksiin, kun näen
+'ystävänne.'"
+
+-- "Olkaa huoleti siitä! Hän on tällä haavaa kaukana."
+
+-- "Kaukana?"
+
+-- "Mutta tulee kohta kotia. Hän lähti minun vaunuillani naapurikylästä
+pappia noutamaan. Puolen tunnin päästä hän epäilemättä on täällä.
+Sill'aikaa totutte tilaanne."
+
+Kaikista näistä huolimatta päätti kuitenkin miss Natalie jyrkästi mennä
+tainnoksiin, kohta kun Bogumil palaisi ja hän näkisi tämän.
+
+Hän oli jo valmis siihen.
+
+Herra Vendelin'in huolena oli pysyttää sielua hänessä siksi, kuin
+katastrofi tapahtuisi, jota toivottavasti ei kauan tarvinnut odottaa.
+Naapurikylään voi, hyvillä hevosilla, ehtiä puolessa tunnissa; tunnin
+kuluttua saattavat siis pappi ja ylkä olla täällä; niin kauan voinee
+toki herra tirehtori pitää puhemies-pakinaa morsiamen kanssa.
+
+Tunti kului kuitenkin, ja vieläkin tunti, eikä mitään ylkämiestä
+tullut. Miss Natalie rupesi itkeä vetistelemään, tuon tuostakin sitä
+taas keskeyttäen. Herra Maxenpfutsch puolestansa koetti varoa, ettei
+hän kohtuullista enemmän haukottelisi. Tuommoiset minutit, joina
+odotetaan myöhästynyttä ylkää, vaikuttavat kovasti hermoihin, jospa
+onkin vaan puhemies, saatikka jos on morsian.
+
+Puoli-yö oli jo mennyt, mutta Bogumil ei vielä ollut palannut.
+
+Miss Nataliessa heräsi kauhea ajatus.
+
+-- "Hyvä herra, jos 'hän' jostakin sattumuksesta ei tulisi tänä yönä,
+mitä sanoisi maailma siitä, että minä -- että te -- täällä -- yhdessä
+-- ulkopuolla kastellia -- kokonaisen, aamuun asti kestävän illan --"
+
+Herra Vendelin tunsi kylmän värähdyksen juoksevan pitkin
+selkänahkaansa.
+
+Tuopa olisi onneton asema! Lopulta hänen vielä täytyisi naida missi.
+
+-- "No, eihän se voi tapahtua", lohdutti hän huolestunutta morsianta;
+"se on aivan mahdotonta. Minä olen varma ystävästäni. Jota minä kerran
+ystäväkseni nimitän! Hän on vakavan-luonteinen mies."
+
+-- "Oi, en minäkään sitä tarkoita, mutta jos joku onnettomuus olisi
+matkalla tapahtunut? Ehkä on vaunut ajettu kumoon ojaan ja hän pahasti
+loukkaantunut? Taikka jos hän on joutunut rosvojen kynsiin,
+urhoollisesti puolustanut itseään ja vihdoin murhattu? Vai lieneekö hän
+pimeässä eksynyt?"
+
+-- "Ah, ei suinkaan. Älkää olko levoton. Minä tiedän jo, minkätähden he
+viipyvät. Varmaankin on pappia kutsuttu jotakin kuolemaisillaan olevaa
+sairasta ripittämään, ja siitä viivytys. Sillä tietäkää, missi, papin
+on velvollisuus ennemmin auttaa kuolevaisia, kuin naimisiin-meneviä."
+
+Siitä olivatkin nyt molemmat yksimielisiä, että sillä, joka tahtoo
+kuolla, todellakin on enemmän syytä olla malttamaton, kuin sillä, joka
+itseään vihille valmistaa.
+
+Mutta voi tuskaa, sill'aikaa olisi jo tuo kunnian-arvoinen herra
+ehtinyt kuolleensa haudatakin, näitten pitkien, toinen toistaan
+seuraavien tuntien kuluessa! Kului tunti, kaksi tuntia, kolme tuntia
+sydänyöstä, eikä vaunuja vieläkään kuulunut. Ihan varmaan ovat ryövärit
+hänet käsiinsä saaneet!
+
+Mutta älkää suvaitko pelätä. Kuuluu pyöräin jyrinää, nyt ajavat vaunut
+pihaan.
+
+-- "No, vihdoin viimein tulivat! Tiesinhän minä, ettei heitä mikään
+valaskala niele! Olittepa jo minuakin vähäisen pelästyttänyt. No,
+missi, nyt vaan voimaa ja rohkeutta!"
+
+-- "Hyvä herra, minä en voi ta'ata itseäni, kun kuulen hänen tutut
+askelensa. Ah!"
+
+Nuot tutut askelet eivät kuitenkaan pitkään aikaan ottaneet
+kuuluaksensa, ja jokaisen on helppo ymmärtää, kuinka vastenmielistä on
+kauan pidättää itseään tainnoksiin menemästä.
+
+Kului viisi minutia, eikä kukaan vielä porstuassa koputa. No, mitähän
+tuolla ulkona tapahtunee?
+
+Herra Vendelin oli pakoitettu pyytämään lupaa Natalielta, saadaksensa
+jättää häntä hetkeksi yksinänsä huoneesen, sillä täytyy jo mennä
+katsomaan, mihin asianomaiset ovat jääneet.
+
+Herra Vendelin astui ulos korridoriin; hän näki jonkun seisovan sen
+toisessa päässä ja tervehti kaukaa:
+
+-- "Teidän nöyrin palvelijanne, kunnian-arvoinen herra, tehkää hyvin,
+tehkää hyvin!"
+
+Vasta kun hän oli mennyt lähemmäksi ja hänen silmänsä olivat pimeään
+tottuneet, huomasi hän, että hän näin kohteliaasti oli puhutellut omaa
+päällystakkiansa, joka oli asetettu tomutus-telineelle kuivamaan.
+
+Pihalla seisoivat lasivaunut, joitten lampuista öljy jo oli loppuun
+palanut, ja kuski talutti verkalleen valjaista lasketuita hevosia
+ympäri pihaa.
+
+-- "No, Anton! Anton!"
+
+-- "Hyvää huomenta", mutisi takaisin vanha kuski.
+
+-- "Mitä hyvää huomenta, sinä tolvana, minä en ole vielä edes pannut
+maata."
+
+-- "En minäkään, mutta kuitenkin jo aamu koittaa."
+
+-- "No, mitä siellä tapahtuu? Mitä teette?"
+
+-- "Mitä _teemme? Minä_ talutan hevosia; ne seuraavat minua."
+
+-- "Älä laske hulluja! Entäs toiset?"
+
+-- "Toisia kahta hevosta taluttaa tallirenki."
+
+-- "Älä puhu joutavia, vanha narri. Minä kysyn herra Bogumil'ia."
+
+-- "Vai niin? Hänet minä vein sinne, mihin hän suvaitsi käskeä."
+
+-- "No, ja sitte?"
+
+-- "Sitte? Hän käski sanoa terveisiä herra tirehtorille."
+
+-- "Jäikö hän sinne?"
+
+-- "Eipä suinkaan jäänyt, koska hän heti tilasi postivaunut ja lähti
+edemmäksi."
+
+-- "Postivaunut? Eihän siinä kylässä mitään postitaloa ole."
+
+-- "Enhän minä kylässä ollutkaan, vaan kaupungissa."
+
+-- "Kaupungissa? No, mitä hän sanoi?"
+
+-- "Hän sanoi, että hän kiittää armollista herraa tavallisesta
+avun-annosta, hän on sitä aina muistava."
+
+-- "Avun-annostani? Mutta missi? Mitä hän käski missille sanoa?"
+
+-- "Missille?"
+
+-- "Niin. Miss Natalielle."
+
+-- "Mitä hän hänelle 'käski sanoa?' -- Oh, rusko!" Anton talutti
+hevosia eteenpäin.
+
+-- "Seisahda, lurjus!" huusi pois-menevälle herra Maxenpfutsch; "mihin
+menet?"
+
+-- "Heh, hevoset vilustuvat seisomisesta."
+
+-- "Miks'et vastaa, kun kysyn?"
+
+-- "Kuinka minä siihen voisin vastata, mitä hän käski missille sanoa?"
+
+-- "No, joko käski hän sanoa jotain, taikka ei mitään. Kolmatta ei
+ole."
+
+-- "Mutta on."
+
+-- "Mikä se on?"
+
+-- "Käskisikö hän muka sanoa jotain taikka ei mitään jollekulle, jota
+hän itse muassaan vie?"
+
+-- "Mitä vie hän muassaan?"
+
+-- "Missiä."
+
+-- "Mitä missiä?"
+
+-- "Ettenkö minä tietäisi, mikä missi se oli? Ettenkö tuntisi tuota
+vihriäistä silkkiharsoa, jota hänen oli tapa pitää, jottei aurinko
+häntä polttaisi; sitte tuota hänen pientä pepita-röijyänsä, vihriä
+sametti-laaka edessä, hänen keltaista, kukilla koristettua hattuansa ja
+hänen ruiskukan-väristä silkki-mantiljaansa? Vai en tietäisi, kuka se
+semmoinen missi oli!"
+
+-- "Pyhä Herra Jumala Baijerinmaassa!" huusi, tukkaansa tarttuen, herra
+Vendelin. "Mitä lienee täällä tapahtunut? Etkö kuullut tuon naisen
+ääntä?"
+
+-- "He puhuivat hiljakseen ja ranskan kielellä."
+
+-- "Missä otit hänet vaunuihin ja milloin ja miten? kuinka se
+tapahtui?"
+
+-- "No, niinkuin te olitte suvainnut käskeä, niin minä tein. Näin sanoi
+herra tirehtori minulle: 'Anton, valjasta neljä hevosta umpivaunujen
+eteen, ja aja sitte tyhjin vaunuin alista tietä englantilaisen
+puutarhan portille asti; pysää siihen ja odota. Sinne tulee herra
+Bogumil; hän astuu vaunuihin ja sanoo sinulle, mihin hänet ajat; sen,
+joka sinun vielä tulee ottaa vaunuihin, otat sinä; hän kyllä sanoo,
+kenen.' Niin minä teinkin. Minä seisatin puutarhan portille; oli jo
+aivan pimeä, kun nuori herra tuli ulos puutarhasta. Missi nojausi hänen
+käsivarteensa; hän avasi vaunun-oven ja auttoi missiä sisään astumaan;
+minä kysyin häneltä, minne hän käskee ajaa; hän vastasi: kaupunkiin.
+Kaupungissa seisatimme postihuoneen eteen; siinä nuori herra astui
+ulos, tilasi kyytihevosia; missi jäi siksi aikaa vaunuihin istumaan;
+kun sitte hevoset vaunuineen tulivat, auttoi hän taas missiä ulos
+vaunuista; hänellä oli pieni matkalaukku, jota hän ei sallinut
+kenenkään käteensä ottaa, hän kantoi sitä itse. Sitte missi painoi
+kouraani hopeataalerin, joka ei kuitenkaan käy täällä; nuori herra taas
+antoi paperiin käärityn pelimerkin, semmoisen, jolla herrat pelaavat.
+Hän teki niin varmaan erhetyksestä; aikoi kai antaa dukatin. Sanoivat
+sitte adjöö, posti puhalsi torveensa, minä käänsin takaisin ja olen nyt
+tässä."
+
+Tämän kauniin jutun kuultuansa syöksi herra Vendelin suoraa päätä
+huoneesensa.
+
+Kun siellä istuva missi kuuli tuon suuren melun, kallisti hän
+päänsä taaksepäin sohvan tyynylle ja oli juuri, tarpeellisella
+varovaisuudella, lankeamaisillaan Morpheuksen myöhemmin syntyneen
+sisaren, taintumuksen syliin -- taintumuksen, jonka pakanallinen
+mythologia on jumalien rivistä pois unhottanut, -- kun herra Vendelin,
+lakkiansa edeltä sisään heittäen, ryntäsi saliin ja kauhistuksesta
+tuijottavilla silmillä mylvi:
+
+-- "No, miss Natalie, nyt menen minäkin tainnoksiin! Tuo konna on
+missin vaatteissa ryöstänyt pois toisen naishenkilön ja aavistukseni on
+hirveä -- kenen?!"
+
+
+
+
+IX.
+
+Molemmat vangit.
+
+
+Sill'aikaa nukkui Eliz vanhurskaan unta.
+
+Sitä puhdasta unta, jota ei vielä häiritse mikään muu, kuin
+sanattoman ideali-kuvan väikyntä, jonka muoto on pelkkää etheriä ja
+auringonsädettä.
+
+Ensimmäinen auringonsäde, joka tunki sisään akkunan esiripun välistä,
+riisti hänen silmistään tuon neitseellisen unikuvan.
+
+Oli varhainen aamu, kastellissa vallitsi vielä suuri hiljaisuus: siellä
+ei olla aikaisin liikkeellä. Eliz nousi ylös, puki päällensä aamuhameen
+ja istui, ennenkuin hänen vartiansa heräisivät, piirustuslaudalle
+pingoitetun kuvan ääreen; mitä hän eilen oli alottanut ja unissansa
+lisäksi ajatellut, jatkoi hän nyt. Se oli matala akkuna, vahva
+rautaristikko suulla; ristikon takana vaaleat, nuoret kasvot ja sen
+edessä laululintunen; akkunan ympärillä kukoistava muuri-vehreä, joka
+pistäyy sisään rautakankien välitse. Nämät molemmat lohduttavat sitä,
+joka on sisässä: laululintunen ja yksinäinen köynnös.
+
+Kenellä olisi mitään tätä vastaan muistuttamista! Eihän ole tarvis
+tuntea kasvoja, jotka ovat ristikon sisäpuolla; niistä ovatkin vasta
+peruspiirteet valmiit. Pääasia on laululintunen ja köynnöskasvi.
+
+Tyttönen vaipui kokonaan työhönsä; hän ei huomannut, että pieni
+pöytäkello hiljaa kilisevällä äänellä löi yhdeksän, eikä vielä mitään
+rapinaa viereisessä kamarissa.
+
+Missi ja Hermine nukkuvat todellakin kauan.
+
+Lintusen pää onnistui sangen hyvin. Siitä saattaa selvästi nähdä, millä
+surulla se siinä laulaa, ikäänkuin tietäisi vangille visertelevänsä.
+
+Eliz on kovin tyytyväinen pikku lintuun; mutta nyt lienee jo aika panna
+kuva syrjälle, sillä heti on tässä vanginvartia, tuo kovasydäminen
+missi ja sanoo: "allez, piano-linnantyötä päättämään!"
+
+Täytyy katsoa, ovatko he jo hereillä. Eliz'in oli tapa harjottaa
+lapsellista kostoansa sillä tavoin, että hän, joka säännöllisesti nousi
+sangen varhain, hälisevällä laululla herätti unesta missin, joka
+mielellänsä makasi hirveän kauan. Niinkuin jokainen kokemuksesta
+tietää, ei tämmöinen hyvä työ ensinkään ole sen mieleen, joka par'aikaa
+vetää makeata unta; mutta jos ihminen kerran on herännyt, hän kaiken
+harminsa ohessa ei voi suuttua, sillä herättäjä on oikeassa: "jo on
+aamu", ja häntä tulee vielä kiittääkin, ettei ole antanut kauemmin
+nukkua.
+
+-- "Jo on aamu: I wish you a good morning, miss!" lausui piloillaan
+Eliz, melulla avaten viereisen kamarin ovea, ja alkoi sitte laulaa
+iloista kuplettia, jota lapsille opetetaan aamuruskon ihanuudesta.
+
+Mutta kuinka hän hämmästyi, kun havaitsi kamarin aivan tyhjäksi!
+
+Molemmat vuoteet olivat käyttämättä, niinkuin ne illalla olivat
+laitetut; ilmeisesti näkyi, ettei kukaan niissä ollut maannut.
+
+Eliz ei ymmärtänyt, mihin olivat joutuneet.
+
+Hän katseli ympärilleen. Herminen kirjoituspöydällä oli sinetillä
+lukittu kirje; hän otti sen, päällekirjoituksena oli:
+
+"Sisarelleni Eliz'ille."
+
+Sykkivällä sydämellä avasi Eliz kirjeen. Siinä oli nämät rivit:
+
+  "Armas, hyvä sisareni!
+
+  Älä soimaa minua siitä askelesta, jonka nyt olen astunut. Minä en
+  voi elää ilman tätä miestä. Vaikkapa hän olisi murhaaja, lähtisin
+  minä hänen kanssaan. Minä tiedän, että se on mielettömyyttä, mutta
+  en voi siitä itseäni irroittaa. Isäni ajoi hänet tänään pois, eikä
+  tietänyt, että hän samassa karkotti minutkin ulos maailmaan.
+  Isälleni en uskalla kirjoittaa: hän ei lukisi kirjettäni; hän
+  kiroisi minut. Mutta sinua hän rakastaa, sinä olet niin hyvä; eikä
+  minulla ole ketään, jonka edessä puolustaisin itseäni, vaan
+  yksistään sinä. En tiedä, mitä sinulta pyytäisin; pääni on niin
+  sekaisin. Sinä sen paraiten tiedät. Astu meidän ja isämme väliin;
+  sinun hyvä sydämesi keksii, mitä sinun on tekeminen. Jumala sinua
+  siunatkoon! Minä suutelen sinua sata kertaa, tuhat kertaa.
+
+                                                 Hermine.
+
+  P. S. Missi ja tirehtori eivät tiedä mistään; jos mahdollista,
+  puolusta heitä isäni edessä. Itke minua!
+
+                                                   H."
+
+Viimeistä lausetta ei olisi tarvinnut kirjoittaa siihen, sillä kirjeen
+luettuansa purskahti Eliz niin kovaan itkuun, että kyynelet purona
+juoksivat hänen punastuneille poskillensa; hän puristi kättänsä ja kävi
+epätoivoisena edes takaisin kamarissa; hän löysi sisarensa kaulaliinan,
+joka oli jäänyt tuolille; sitä hän suuteli sadoin kerroin ja painoi
+poveansa vastaan, ja nyyhki ja itki uudestaan, niinkuin kesäinen
+sadekuuro, ja suuteli kirjettä ja kaulaliinaa, niin että palkolliset
+kuulivat tuon kovan nyyhkytyksen ja kamarityttö katsoi parhaaksi tulla
+sisään tiedustamaan, eikö mitään tarvittaisi.
+
+Kun ovi avattiin, muuttui tuskastuneen tytön katkeruus hurjaksi
+vimmaksi; hän luuli missin tulevan. Tuimasti säihkyvillä silmillä
+hyökkäsi hän ovea kohden, niin että kamarityttö pelästyneenä kavahti
+takaisin, kun neiti syöksähti hänen eteensä.
+
+-- "Missä missi on?" huusi Eliz, ja hänen vapisi joka jäsen
+hillitsemättömästä mielenkuohusta.
+
+Tuo katsoa töllisteli ympärillensä ja kohautti olkapäitään.
+
+Eliz tarttui vihaisesti palkollisen olkapäähän.
+
+-- "Missä missi on? Koska hän meni pois? Kuka päästi hänet ulos ovesta?
+Ken näki Herminen?"
+
+Kamarityttö oli kauhistuksesta maahan vaipua.
+
+-- "Me emme nähneet ketään, meidän puolelta ei kukaan mennyt ulos.
+Mutta taka-ovi on auki: sen sanoi äsken puutarhuri."
+
+Eliz laski puristetun kätensä kiehuvalle otsalleen ja alkoi vähitellen
+tointua.
+
+-- "Odota!" sanoi hän tyyntyneenä tytölle, joka aikoi mennä pois. "Älä
+virka tuolla ulkona mitään. Lähetä tänne pikku Gyuszi. Lukitse taka-ovi
+ja tuo avain tänne."
+
+Kamarityttö riensi pois ja kohta sen jälkeen ilmestyi Gyuszi.
+
+Eliz'in silmät eivät vuotaneet enää kyyneliä, hänen kasvonsa eivät
+enään olleet tulipunaiset; hänen hiuksensa olivat jo kammatut, ja hän
+käveli kädet selän takana edes takaisin Herminen kamarissa.
+
+-- "Mitä neiti käskee?" kysyi pieni poika, käsi sotamiehen-tapaisesti
+kohotettuna.
+
+-- "Ota vaaria!" sanoi hänelle Eliz semmoisella kohentavalla äänellä,
+kuin mikä kenraali tahansa. "Osaatko käytellä ampu-asetta?"
+
+-- "Osaan, neiti. Onhan minulla pyssykin. Armollinen herra sen antoi."
+
+-- "Oletko sillä jo ampunut?"
+
+-- "Oi, monta kyyhkystä; vieläpä tornihaukkojakin."
+
+-- "Hyvä. Lataa pyssysi ja palaa takaisin."
+
+Pikku kääpiö tuli muutaman minutin kuluttua naureskellen takaisin,
+pieni karbini olalla.
+
+-- "Ota nyt vaaria! Tästä päivästä alkaen asut sinä tässä kamarissa,
+kunnes isäni tulee kotia. Yöllä makaat sinä tuossa sängyssä."
+
+-- "Voi, sehän on missin vuode."
+
+-- "Vaiti! Kuka sinulta kysyi? Päivällä seisot tässä vartiana kamarini
+ovella, ja pidätät jokaista, joka pyrkii sisään. Sinä tiedät, mitenkä
+sinun tulee tehdä?"
+
+-- "Aivan hyvin! näin:" -- ja pikku Papu-Jusu astui askelen eteenpäin,
+ojensi painettia ja huusi: "Ken olet? seisahdu!"
+
+-- "Oikein! Älä laske ketäkään sisään, sillä tämä on vankihuone; sinä
+taas olet vartia. Joka käyttää väkivaltaa taikka ei huoli huudostasi,
+sen sinä ammut kuolijaksi; ymmärrätkös?"
+
+-- "Kyllä ymmärrän."
+
+-- "Tee siis sen mukaan."
+
+Eliz jätti nyt liliputti-vartian etukamariin, lukitsi makuukamarinsa
+oven ja istui isällensä kirjettä kirjoittamaan.
+
+Kuinka paljon lempeyttä ja kuinka paljon voimaa tarvittiin siihen, kun
+yritti sitomaan kiinni näin kipeätä haavaa semmoiselta mieheltä, joka
+ei ole oppinut mielen-liikutuksiansa hillitsemään!
+
+Kuinka hänen täytyi varoa kaikkea viisastelemista, jottei se näyttäisi
+soimaukselta isälle, joka aina oli pitänyt Hermineä perheensä
+vaakunana, tuota järkevää, siivoa tyttöä, jolta harvoin kuuli mitään
+sanaa; jolle ei koskaan tarvinnut muistuttaa, mitä hänen tuli tehdä,
+mitä ei; joka oli jokaisen kasvattajansa kunnia, äiti vainajansa
+lemmikki, ja jonka edestä nyt tuon huikentelevaisen, aina torutun, aina
+kurissa pidetyn tuhkimuksen täytyi rukoilla, että hänen suuri
+rikoksensa anteeksi annettaisiin!
+
+No, vaan sen on helppo kirjoittaa, jolla on sydän! Kylmä järki voipi
+semmoisessa tilaisuudessa erhettyä, mutta sydän keksii aina oikean
+keinon ja kuiskaisee, mikä toista pahoittaa, mikä miellyttää.
+
+"Tiedäthän, kuinka armas äitimme Hermineä rakasti! Älä sysää häntä
+luotasi!"
+
+Tämä oli pontevin argumentti. Ja eikö se ole tarpeeksi ponteva?
+
+-- "Ken olet? Seisahdu!" kuului ulkoa pienen vahtimiehen ääni.
+
+-- "Minä tuon kahvia", oli siihen vakava vastaus.
+
+-- "Passirt: saat mennä." Kamarityttö toi aamiaista.
+
+Eliz viittasi häntä laskemaan sitä pöydälle ja sitte menemään.
+
+Ja taas jatkoi hän kirjoitustaan.
+
+"Tiedäthän, kuinka itsekin häntä rakastit. Rakastanet häntä
+vastedeskin."
+
+-- "Ken olet? Seisahdu!" kaikui nyt entistä äkäisemmällä äänellä huuto
+ulkopuolella.
+
+-- "Jesus Maria!" kuului siihen äikähys.
+
+Tämä oli missin ääni.
+
+Eliz kuunteli hetkisen, mitä siellä syntyisi.
+
+-- "Takaisin! Minä olen vartia!"
+
+-- "No, no, no, Gyusziseni, älä laske leikkiä!"
+
+-- "Minä en ole 'Gyusziseni;' minä olen patrulli, olen feuerpiketi;
+joka lähestyy, sen ammun kuolijaksi."
+
+-- "Haa! Jumalan tähden, älkää ojentako tuota asetta, se saattaa
+itsestään laueta."
+
+-- "No, jääkää siis tuonne ovelle, älkääkä astuko likemmäksi!"
+
+-- "Mutta mikä aatos tuo, kun panee pyssyn lapsen käteen?"
+
+-- "Se on käsky. Se on orderi."
+
+-- "Laskekaa minut neiden luokse."
+
+-- "Ei mitään neittä; hän on vanki."
+
+-- "Mutta minun on kai sallittu mennä hänen luoksensa."
+
+-- "Mikä tunnus-sana on? Sanokaa tunnus-sana!"
+
+-- "Gyuszi, nyt kohta lyön sinua korvalle."
+
+-- "Missi! Ettekö näe, että nyt olen sotamies?! Tuli ja leimaus! Minä
+ammun ja pistän."
+
+Eliz avasi nyt oven.
+
+Oppilaansa nähdessään, rohkaisi missi mieltänsä ja teki rynnäkön
+linnaväen lävitse, joka menestyikin häneltä; hän pääsi haavoittumatta
+Eliz'in kamariin ja seisoi siinä voipuneena läähöttäen, tietämättä mitä
+kysyisi.
+
+Eliz viittasi häntä istumaan. Tämä ymmärsi, että nyt on hän se, joka
+määrää.
+
+-- "Lukekaa, missi, tämä kirje", sanoi Eliz, antaen hänelle Herminen
+kirjoituksen.
+
+Lukemisesta nousi missin kasvoihin ja otsaan vadelman-punaisia
+pilkkuja, syvän vihan ja pelästyksen tunnusmerkkejä. Joka kasvon-juonne
+oli kokonaan toisenmuotoiseksi vääntynyt.
+
+Kirje putosi hänen vapisevista käsistään.
+
+-- "Tämä on hirmuista, tämä on kauhistavaa!"
+
+-- "Ja nyt lukekaa tämä toinenkin kirje", sanoi Eliz, tarjoten hänelle
+sitä, jonka oli isällensä kirjoittanut.
+
+-- "Minä pyydän teitä, Eliz, Herran tähden, kuulkaa ensin minua!"
+
+-- "Minä en tahdo mitään kuulla, missi."
+
+-- "Teidän tulee saada tietää kaikki."
+
+-- "Mitä ajattelette? Te mielitte kertoa 'rakkauden-seikan' minulle,
+jolla ei vielä tähän asti ole ollut teiltä lupaa lukea edes yhtä
+romania?"
+
+Vahva puna hänen siveissä kasvoissansa todisti, kuinka
+vaiston-tapaisesti neitseellinen häveliäisyys vastusti tätä ehdoitusta.
+
+Miss Natalien täytyi huomata, että hän oli voitettu, ja pää alaspäin
+painuneena luki hän Eliz'in kirjeen, jonka tämä oli isällensä
+kirjoittanut.
+
+Missiä kummastutti, että Eliz tuhlasi erittäin paljon sanoja,
+lepyttääkseen isäänsä viettelijän suhteen. Tämä ei miellyttänyt missiä;
+hän tahtoi, että tuota miestä vainottaisiin, että hän surmattaisiin,
+että hänestä loppu tehtäisiin.
+
+-- "Mutta kaikkeen tähän onnettomuuteen on tuo kurja viettelijä syypää.
+Ja te puolustatte häntä!"
+
+-- "Niin puolustan. Sillä hän on nyt Herminen puoliso."
+
+-- "Mutta hän on meidät kaikki pettänyt; hän petti Herminenkin, hän on
+siihen syypää, että tämä nyt on isänsä vihan alaisena. Oi, tuo hylkiö,
+hän on nyt minutkin perikatoon saattanut!"
+
+-- "Se on suuri onnettomuus, missi; mutta teihin katsoen vielä
+suurempi, jos isäni ei lepy hänelle, sillä silloin hänen vihansa
+kääntyy teitä vastaan, joka laiminlöitte, mitä teille oli uskottu.
+Hermine sanoo kirjeensä lopussa: Miss Natalie ja tirehtori eivät ole
+syypäät _mihinkään_. Siitä ymmärrän, että te olette syypäät _johonkin_.
+Minun toimekseni on jätetty teitä puolustaa. Minä en tiedä, mitä te
+olette rikkoneet; en tiedä, mitä minun olisi puolustukseksenne esiin
+tuominen. Sen vaan tiedän, että mitä pikemmin isäni leppyy sille, joka
+on rikoksen tehnyt, sitä helpommin hän antaa anteeksi niille, jotka
+ovat rikoksessa avullisna olleet."
+
+-- "Te olette järkevä tyttö", sopersi missi, nöyrästi antaen kirjeen
+Eliz'ille.
+
+-- "Ja nyt suokaa anteeksi, miss Natalie, jos kunnioituksella vaadin
+teitä tästedes kamariani välttämään. Ottakaa mikä osa hyvänänsä
+kastellissa asunnoksenne; mutta se, joka on minulle vankihuoneeksi
+määrätty, jättäkää koskematta. Minä tarvitsen luotettavaa ja
+epäluulosta vapaata henkilöä, joka isäni palattua saattaa hänelle
+todistaa, että olen kärsinyt minulle määrätyn rangaistuksen. Te ette
+voi olla tämmöisenä todistajana. Te näette, missi, että jo olen
+valinnutkin vartian ovelleni; häntä isäni uskoo, sillä hän on lapsi ja
+yksinkertainen. Herran haltuun!"
+
+Missi jäi vielä hyvästi-jätönkin perästä divanille istumaan, mutta Eliz
+tarttui kellon-soittimeen ja kutsui sisään kamaritytön, ja pantuaan sen
+jälkeen isälle menevän kirjeen sinetillä kiinni, antoi hän sen tämän
+käteen:
+
+-- "Ratsastaja satuloitkoon heti hevosen ja vieköön tämän kirjeen
+kaupunkiin tohtori Grisák'ille, joka sitte lähettää hänet isäni luokse.
+Ja sinä, Luize, tee hyvin ja siirrä miss Natalien garderobi ja
+sänkyvaatteet naisten vierastupaan. Mitä hän käskee, se täytä. Minä
+syön yksinäni kamarissani, kunnes isäni tulee kotia. Kun Gyuszi menee
+ulos etukamarista, lukitkoon hän oven jälestään ja pitäköön avaimen
+aina muassaan. Herran haltuun, miss Natalie!"
+
+Missi oli kokonansa hämmentynyt tämän tytön käytöstavasta, joka yhden
+tunnin kuluessa taisi vihastua, itkeä, tuskistua, leikkiä laskea,
+kylmäverisesti puhua, käskyjä antaa ja kaikki ajallansa.
+
+Hän otti siis otettavansa ja antoi kamaritytölle sen käskyn, että koska
+hänen nyt on muuttaminen, hänen tavaransa vietäköön, ei vierastupaan,
+vaan suoraan herra tirehtorin luokse.
+
+Helposti ymmärtää herra Maxenpfutsch'in ilon, kun hän akkunastaan näki,
+että miss Natalie kaluinensa kamsuinensa tuli kastellista takaisin ja
+sovitti kulkuansa suoraa päätä hänen oveansa kohti.
+
+Yksinänsä jäätyään sulkeusi Eliz kamariinsa, otti esiin
+piirustus-lautansa ja pensselin ja, kastaen tätä mustimpaan sepiaan,
+siveli alottamaltansa taululta akkunaristikon välit mustaksi, jotta
+suunniteltu muotokuva kokonaan katoisi, eikä jälille jäisi muuta, kuin
+pieni lintu ja muuri-vehreä.
+
+Nyt hän jo tiesi, että on suuri rikos paperille maalata kasvoja, joita
+unelmamme ovat eteemme tuoneet.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tohtori Grisák särpi suurella mielen-tyvenyydellä suurusta
+teekupistansa; oli vielä varhainen aamu, kello yksitoista, ja hän oli
+vielä tohveleissa ja yönutussa. Apulaiset olivat jo aikaa sitte
+juosseet itsensä väsyksiin, sillä nyt on ylimmäinen asianajajan-praxis
+juoksemisessa; principalin itse on tapa antaa vaan audienseja,
+jonkatähden hänen ovellansa on lapidari-kirjaimilla kirjoitettu:
+tavataan kotona aamulla klo 11:stä 1:een.
+
+Herra tohtori rupesi juuri toista kuppia juomaan, kun palvelija
+hopeisella lautasella toi sisään kahden klientin käyntikortin, jotka
+tahtoivat neuvotella hänen kanssaan.
+
+-- "Näin aikaisin!" ärisi tohtori herrasmaisella ylpeydellä, vetäen
+taskustaan esiin komean kronometerinsa, joka osoitti 10 ja 57 minutia.
+"Käske heidän odottaa. Anna kortit tänne, jotta näen, kutka."
+
+Palvelija ojensi hänelle lautasen.
+
+Tohtori Grisák nauroi suopeasti, tähystettyänsä lornetilla molempia
+kortteja, joka nauru ei liioin hänen kasvojansa kaunistanut, sillä
+hänen hampaansa olivat kovin isot ja harvat.
+
+-- "Sepä oivaa! No, nämät saat kohta tuoda sisään. Sano heille, että
+olen vielä yönutussa, mutta siitä huolimatta otan 'heidät' vastaan.
+Tästä tulee hyvä huvitus aamiaisen ohessa."
+
+Tohtori Grisák'in kasvoissa pysyi vielä tämänkin jälkeen hymy ja
+hänestä tuntui, kuin toisessa teekupissa olisi ollut paljon väkevämpi
+aromi.
+
+Hiljainen kolkutus kuului. "Szabad!" Ken astuu sisään noin hiipien?
+Herra tirehtori Maxenpfutsch se on. Hänen selkänsä oli kokonaan
+koukussa kumarruksesta ja "nöyrin palvelijanne" osaa hän sanoa niin
+ohuella äänellä, kuin hän pelkäisi, ettei häntä muuten uskota.
+
+-- "Ah, hyvää huomenta, hyvää huomenta, herra tirehtori! Tehkää hyvin,
+istukaa. Entäs missi? Mihin hän jäi? Hänenkin korttinsa on tässä."
+
+-- "Niinpä on. Mutta suokaa anteeksi, hän jäi tuonne ulos
+odotushuoneesen, kun hän sai kuulla, että teidän armonne vielä on
+yönutussa. Minä en olisi koko maailman aarteilla voinut saada häntä
+puhumaan miehen kanssa, joka vielä on yönutussa."
+
+-- "Ah, vai niin! No tietysti, hän pitää sangen paljon hyvästä sävystä
+ja järjestyksestä: -- hänen on metiér'insa tietää, mikä käypi laatuun,
+mikä ei. Muuten lienee yhdentekevä, onko hänkin tässä vaiko ei. Meidän
+sopii ilman häntäkin ratkaista hänen asiansa."
+
+-- "Millä tavoin, jos saan luvan kysyä?" virkkoi kummastellen
+Maxenpfutsch.
+
+-- "Ah, minä tiedän jo kaikki", sanoi tohtori Grisák, itselleen mukavaa
+sijaa laittaen ja jalkojansa sohvalle asettaen. "Koko onnettomuutenne
+on tiedossani. Ystäväni Straff kertoi minulle kaikki jo eilen."
+
+-- "Straff?" kysyi hämmästyneellä silmäyksellä herra Vendelin.
+
+-- "Hja, vai niin! Te ette siis tunne häntä tällä nimellä. No, tuo
+muuan nuori mies, joka oleskeli piano-mestarina Ankerschmidt'in luona."
+
+-- "Ja se on teidän ystävänne?"
+
+-- "No, no, no! Minä pyydän teitä muistoonne panemaan, että ketä minä
+kerran sanon 'ystäväkseni', sille en äkkiä tiedä muuta arvonimeä
+antaa."
+
+-- "Ja missä se konna nyt on?" huusi yht'äkkiä, mieltänsä rohkaisten,
+herra Vendelin; hän luuli ehkä vielä voivansa saavuttaa hänet, ottaa
+häneltä pois neiden, tuoda tämän kotia ja asettaa taas kaikki hyvälle
+kannalle.
+
+-- "Luullakseni on hän nyt jo Wien'issä. Muuten olisi tarpeetonta häntä
+takaa ajaa, sillä jo eilen jälkeen puolenpäivän antoi hän vihkiä
+itsensä neiteen. -- Minä tiedän sen varmaan."
+
+Vendelin ojensi, niinkuin ammuttu kettu, kätensä tästä hirmusanomasta.
+
+-- "Hän kävi täällä luonani, tuo veitikka", jatkoi tohtori Grisák,
+kiertäen hienosta Turkin tupakasta itselleen cigarettia; "hän tahtoi,
+että minä ottaisin ajaakseni hänen asiaansa Ankersckmidt'ia vastaan."
+
+-- "Mitä asiaa? Ehkä kunnian-loukkauksesta?"
+
+-- "Ah, hah!" nauroi tohtori, sytyttäen cigarettiaan
+väkiviina-lampusta. "Huolisiko hän siitä? Ei, vaan vaimonsa
+myötäjäisistä."
+
+-- "Kirottu ihminen!" sanoi, hiestynyttä otsaansa nenäliinallaan
+pyhkien, herra Vendelin.
+
+-- "Kaksikymmentä-tuhatta florinia tarjosi hän minulle siinä
+tapauksessa, että otan asian ajaakseni ja Ankerschmidt'iltä riitelen
+ulos myötäjäiset."
+
+-- "Kuinka? Kaksikymmentä-tuhatta florinia!"
+
+-- "Se ei ole paljon. Tytärten perintö äitinsä jälkeen tekee
+kummallekin kaksisataa viisikymmentä-tuhatta florinia; se kannattaa
+tuommoisen uhrauksen."
+
+-- "Kirottu ihminen!" sopersi Maxenpfutsch. "Kun kiskoo itselleen noin
+paljon rahaa; kaksisataa viisikymmentä-tuhatta! kaksikymmentä-tuhatta!"
+Kiiruussa nimitti hän viimeistäkin summaa kiskomiseksi.
+
+-- "Niin, mutta minä en suostunut ehdoitukseen."
+
+-- "Ette suostunut?"
+
+-- "Mitä ajattelette, hyvä herra?" lausui jalonylevällä silmäyksellä
+tohtori Grisák. "Minä olen Ankerschmidt'in asianajaja, ja se olisi
+petollisuutta minulta, jos klienttini viholliselta ottaisin vastaan
+jotakuta tointa. Ah, hyvä herra, minun kunniani ei kärsi semmoista
+häpeäpilkkua."
+
+Herra Maxenpfutsch'ia tämä äärettömästi kummastutti.
+
+-- "Minä sanoin hänelle jyrkästi, etten huoli noista
+kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista; vieköön hän asiansa toiselle
+prokatorille. Hän sanoi hakevansa semmoista Wien'istä. -- Mutta
+puhukaamme nyt jo teistäkin. Tuo viekas veitikka on keittänyt teillekin
+hirveän rokan."
+
+-- "Suvaitsetteko jo tietää siitä?"
+
+-- "Miks'en sitä tietäisi? Hän kertoi minulle kaikki. Neitiä
+viekoitellaksensa saattoi hän missin hurmoksiin. Missin suosio tuli
+kaikki hänen hyväksensä neiden suhteen. Lopuksi pyysi hän teitä
+puhemiehenä kutsumaan missiä asuntoonne, koska häntä oli kielletty
+kastellissa ilmestymästä. Mutta tämä oli vaan sitä varten toimeen
+pantu, jotta hän sill'aikaa, kun missi oli poissa ja jätti oppilaansa
+katsomatta, voisi samasta ovesta, jonka avaimen missi itse oli
+talteensa saanut, mutta Herminelle antanut, viedä jälkimmäisen
+muassaan."
+
+-- "Kirottu ihminen!" murisi yhä Maxenpfutsch ja rupesi jo
+takaraivoansa nenäliinallaan hieromaan.
+
+-- "Pirullinen poika", naureskeli tohtori Grisák. "Ja lisäksi vielä
+herrasväen hevosilla ja teidän omissa vaunuissanne hän neiden kanssa
+pakeni. Nerokas aatos, nerokas!"
+
+Herra Vendelin'ista ei tämä leikkipuhe ollut erittäin huvittava.
+
+Herra Grisák huomasi tässä vastenmieliseen asiaan koskeneensa.
+
+-- "Se on totta, että hän nyt on saattanut teidät sangen pahaan
+pulaan."
+
+-- "Niinkö herra tohtori luulee?"
+
+-- "Minä tiedän sen varmaan, en ainoastaan luule. Te ilmestytte
+Ankerschmidt'in edessä osallisina vehkeessä. Te näytätte syyllisiltä."
+
+-- "Niinkö herra tohtori luulee?"
+
+-- "Se yksistään on teille onneksi, että Ankerschmidt vastikään on
+lähtenyt pois kauemmaksi aikaa; hän ei sanonut minulle, mihin. Minun
+luonani on kirje neiti Eliz'iltä, jossa tämä epäilemättä antaa hänelle
+asiasta tiedon, mutta en tiedä, mihin sen hänen jälkeensä lähettäisin.
+Suureksi eduksi on teille, ettei hän ole kotona."
+
+-- "Herra tohtori luulee siis, että myöhemmin armollinen herra ei
+vihastu meihin?"
+
+-- "Minä en sanonut, että sitä luulen. Sanoin vaan, että se teille on
+eduksi."
+
+-- "No, minkätähden se meille on eduksi, ettei hän ole kotona?"
+
+-- "Minkätähden? Sentähden tietysti, että jos hän nyt olisi kotona, hän
+heti ampuisi teidät ja missin molemmat kuolijaksi; vaan kunnes hän
+palaa kotia, on teillä aikaa hänen edestänsä tiehenne puikahtaa."
+
+Se ääni, jolla tohtori Grisák tämän lausui, ja se kalanpyrstön-tapainen
+käden-liikunto, jolla hän säesti sanaa "puikahtaa", karkottivat herra
+Vendelin'ista kaiken epäilyksen siitä, mitä tässä kaikkein
+ensimmäiseksi oli tehtävä.
+
+-- "Herra tohtori siis luulee niin?"
+
+-- "Ei mitään epäilystäkään siitä, että tämä on paras neuvo. Sen
+mukaan, mitä minä tunnen ritari Ankerschmidt'ia, on hänessä ihmistä
+kostamaan ensimmäiselle, joka hänen eteensä joutuu; hän ampuu ja
+ruhtoo! Mäsäksi ruhtoo hän jokaisen."
+
+-- "Tuon kirotun miehen tähden minä siis kadottaisin virkani!" huusi
+itkevällä äänellä herra Maxenpfutsch.
+
+-- "Te voitte oikeudessa hakea häneltä vahingonkorvausta."
+
+-- "Ja hyödyttääkö se minua?"
+
+-- "Suokaa anteeksi, oikeuden-käynnistä ja lääkkeistä ei koskaan saa
+kysyä, hyödyttävätkö ne. Kärsivän asia on luottamus."
+
+-- "Herra tohtori siis ei luule, että tämä onneton asia enään on
+sovittavissa armollisen herran kanssa?"
+
+-- "Ei, mitä teihin ja miss Natalieen tulee, sen voin täydellä
+vakuutuksella sanoa."
+
+-- "Missi joutuu epätoivoon, jos hän sen saa tietää."
+
+-- "Arvattavasti; ikävin on hänelle se seikka, että hänellä ritarin
+takana on viisituhatta florinia, jotka ovat sillä ehdolla annetut, että
+hän naimisiin mennessään saapi nostaa koko summan, mutta jos hän
+käyttäisi itseään vilpillisesti perhettä kohtaan, menevät rahat häneltä
+hukkaan."
+
+-- "Minä tiedän sen; tämän sanoi hän jo minullekin, tuo lempeä olento.
+Nyt hänkin joutuu onnettomuuteen tuon kirotun ihmisen tähden."
+
+-- "Ja teidän tähtenne. Sillä tehän hänet huoneesenne kutsuitte."
+
+-- "Se on totinen tosi."
+
+-- "Muutenkin olette suuresti komprometterannut tuota raukkaa, herra
+tirehtori. Mitä arvelette: illasta aamuun teidän huoneessanne!"
+
+-- "Sekin on totta."
+
+-- "Oliko edes ketään muuta läsnä?"
+
+-- "Ei ketään; luulimmehan ylkämiehen ja papin piankin tulevan."
+
+-- "No niin, se on paha; se on sangen paha. Ei kenkään ikinä usko, että
+Straff, joka silloin juuri pakeni Herminen kanssa, on Natalien
+viekoitellut."
+
+-- "No, kuka siis?"
+
+-- "Tietysti sanotaan, että te hänet viekoittelitte."
+
+-- "Minä? Missin?" huusi tuoliltaan ylös hypähtäen Maxenpfutsch.
+
+-- "Minä en usko, että niin on laita", sanoi nauraen tohtori Grisák,
+"mutta jokainen on niin sanova: ja jos missi tahtoo..."
+
+-- "Mitä jos missi tahtoo?"
+
+-- "Teiltä itseltä hyvitystä hakea, voipi hän sen mainion hyvin tehdä."
+
+Tirehtori Maxenpfutsch'ia rupesi pyörryttämään tässä kauheassa
+paikassa, jossa kaikista tehdään oikeuden-käynti.
+
+-- "Hänkin voi siis ripustaa oikeuden-käynnin niskoilleni?"
+
+-- "Ynnä hyvitys-hakemuksen kanssa."
+
+-- "Hirmuinen tila!"
+
+Nähdessään, että hän jo oli kyllin mureaksi miehensä paistanut, katsoi
+tohtori Grisák hyväksi pistää häneen kahvelin, häntä palasiksi
+leikataksensa. Hän nousi siis ylös sohvalta, astui, ystävällisesti
+hymyillen, tuon monin tavoin tuskastuneen miehen luokse ja lohdutteli
+häntä näin:
+
+-- "Rakas Maxenpfutsch! Minulla on hyvä tuuma teidän varaksenne; mutta
+minun täytyy ensin saada se kypsymään. Jättäkää minä nyt, ja tulkaa
+takaisin kahden tunnin kuluttua, täsmälleen kahden tunnin kuluttua,
+ymmärrättekö? Silloin saamme nähdä, mitä on mahdollista teidän
+hyväksenne tehdä."
+
+-- "Oi, tuhansia kiitoksia, herra tohtori! Minä en ole kiittämätön."
+
+Pelästynyt mies haki kauan hattuansa, kunnes hän sen löysi tuolin alta,
+jonne sen istuessaan oli laskenut. Hän jätti hyvästi ja kumarteli
+vielä, kun tohtori soitti sisään palvelijaa: tältä tohtori pyysi
+frakkiansa ja antoi käskyn laskea missin sisään. Herra Maxenpfutsch ja
+miss Natalie sattuivat yhteen ovessa.
+
+-- "Tehkää hyvin, käykää istumaan, missi, istukaa alas", sanoi
+tohtori Grisák, vieden sohvaan impeä, jolla nyt oli kasvojensa edessä
+kahvin-värinen harso -- vihriäisen oli Hermine ottanut mukaansa -- ja
+tätä hän ei mihinkään hintaan olisi nostanut ylös.
+
+-- "Minä tiedän täydellisesti missin kovan onnen," lausui herra
+tohtori, missin eteen seisomaan jääden. "Asia ei ole ainoastaan sen
+vuoksi harmillinen, että teidän täytyy jättää Ankerschniidt'in talo,
+vaan senkin tähden, että yleinen mielipide kirjoittaa sen ajan, jonka
+olitte Maxenpfutsch'in luona, hyvän maineenne kontolle; ennen kaikkia
+kuitenkin sentähden, että nuot tiedossa olevat viisituhatta floriniakin
+saattavat teiltä tässä tapauksessa hukkaan mennä. -- Minä pyydän, älkää
+keskeyttäkö minua. Minä olen lainoppinut, minä en aja sentimentalisia
+asioita. -- Sen verran voin vaan sanoa, että teidän tilassanne tuskin
+saattaa tehdä muuta, kuin oikeudessa hakea vahingonkorvausta Vendelin
+Maxenpfutsch'ilta, joka on ollut syypää tähän teidän vahinkoonne."
+
+-- "Olisiko herra tohtori hyvä ja ottaisi tämän oikeuden-käynnin
+toimeksensa?"
+
+-- "Teidän tähtenne, missi, varsin mielelläni."
+
+-- "Herra tohtori, minä suostun kaikkiin, mitä sanotte", lausui miss
+Natalie, arvokkaasti sijaltaan nousten. "Miksi tuhlaisimme tässä paljon
+sanoja? Minä antaun teidän määräyksenne alaiseksi; mitä te käskette
+minun tehdä, sen teen; mitä allekirjoitettavakseni annatte, sen
+allekirjoitan; ja jos voitatte minulle nuot puheenalaiset viisituhatta
+florinia. annan teille niistä viisisataa vaivanpalkkioksi."
+
+No, tämäpä nyt on järkevää puhetta.
+
+-- "Asia on päätetty, missi. Luottakaa minuun, minä takaan teille nämät
+vaarassa olevat viisituhatta florinia. Kirjoittakaa käyntikorttiinne
+adressinne, ja viipykää kotona siksi, kuin puolen tunnin päästä lähetän
+teille asiakirjat allekirjoitettavaksi; sitte kello kaksi jälkeen
+puolenpäivän toivon saavani onnen taas kohdata teitä."
+
+Missi sanoi jäähyväiset ja meni.
+
+Herra Grisák antoi kirjuriensa valmistaa tarpeelliset asiakirjat,
+joitten joukosta ei myöskään puuttunut missin allekirjoitettava
+sitoumus asianajajan vaivanpalkkiosta.
+
+Kahden tunnin kuluttua tuli herra Maxenpfutsch takaisin.
+
+-- "Minä surkuttelen kovasti teitä", sanoi tohtori Grisák
+tulevalle: "mitä pelkäsimme, on tapahtunut. Miss Natalie nostaa
+oikeuden-jutun teitä vastaan noista teidän tähtenne hukkaan menevistä
+viidestätuhannesta florinista. Tässä on minulla asianajajan-valtuus."
+
+Herra Maxenpfutseh'in kasvoissa oli huomattavana suuri ponnistus katsoa
+suulla ja puhua silmillä, joka ei kumpikaan sentään onnistunut.
+
+-- "Herra tirehtori, minä tiedän vaan yhden keinon, jolla tästä
+pulmasta voitte suoriuta, ainoastaan yhden."
+
+Herra Maxenpfutsch olisi tyytynyt puoleenkin, kun vaan jotakin oli
+tarjona.
+
+-- "Jonka kautta te ette ainoastaan ole viisituhatta florinia
+kadottamatta, vaan jopa saattekin viisituhatta."
+
+Herra Vendelin luuli tätä noitumukseksi.
+
+Herra tohtori tarttui tuon arvoisan miehen kaulukseen ja lausui,
+otsallaan melkein hänen nenäänsä rutistaen:
+
+-- "Ei ole mitään muuta keinoa, kuin että itse naitte missin!"
+
+Ja hyvä oli, että hän piti kiinni herra Vendelin'in kauluksesta, koska
+tämä näistä sanoista oli selki selällensä kaatumaisillaan.
+
+-- "No, no, ystäväni", sanoi vilkistellen herra Grisák, pää puoleksi
+toisaallepäin käännettynä. "Miettikää asiaa; hävitä viisituhatta
+florinia taikka voittaa viisituhatta, se tekee kymmenentuhannen
+florinin eroituksen. Sen lisäksi on missillä valtiopapereitakin;
+tuonoin lunastin hänelle kupongit. Ainakin viisituhatta florinia."
+
+Herra Maxenpfutsch'ista oli ehdoitus nyt jo vähemmin kammottava. Kun
+oikein asiata ajattelee, on missi hänen iällensä varsin sopiva puoliso.
+
+-- "Miettikää pian ja tehkää päätös pian, sillä missin on kiire."
+
+-- "Mutta enhän ole edes varma siitä, tahtoisiko hän?"
+
+-- "Jättäkää se minun toimekseni."
+
+-- "Hyvä, tuohon käteen! Minä menen uhriksi", sanoi
+nöyrän-tyytyväisesti kovan onnen vainoama mies.
+
+-- "Tehkää hyvin ja kirjoittakaa, tässä kirjoituspöytäni vieressä; ei
+tarvitse muuta kuin kirjoittaa asianajajan-valtuuskirjan alle; kas
+niin. Ja vielä tähän toiseen paperiin, karttamerkin poikki. Minä
+luulen, että viidessäsadassa florinissa on kylläksi asianajajan
+vaivanpalkkioksi."
+
+Herra Vendelin kynsi korvansa juurta. Viisisataa. Sillä tavoin jääpi
+vaan neljätuhatta viisisataa myötäjäisiksi. Mutta sekin on parempi,
+kuin semmoisen summan maksaminen. Jumalan nimeen! Kadotetusta kirveestä
+sentään varsi.
+
+-- "Kas niin; tulkaa uudestaan luokseni kello kuusi tänä iltana; siksi
+laitan kaikki valmiiksi."
+
+Herra Maxenpfutsch meni pyörtymyksestä horjuen pois. Kahden tunnin
+kuluttua ilmestyi miss Natalie. Herra tohtori otti häntä vastaan kovin
+ankaralla katsannolla.
+
+-- "Rakas missi! Teidän asianne on sangen huonolla kannalla; minä olen
+puhunut herra Maxenpfutsch'in kanssa ja hän teki sen varsin tehokkaan
+vastaväitöksen, että te jo silloin, kun hankitte tilaisuutta
+Straff'ille viekoitella teidän oppilastanne, jouduitte syypääksi
+siihen, että nuot määrätyt viisituhatta florinia teiltä hukkaan
+menisivät, ja sen takia hän ei voi vahingosta vastata."
+
+-- "Oi, tuo on sangen viekas mies! Todellinen prokatori. Minä olen
+pakoitettu uskomaan, että hän on oikeassa."
+
+Missi pyysi lasia vettä, jottei joutuisi tainnoksiin.
+
+-- "Mutta minä tiedän vielä yhden keinon, jonka kautta te voitte
+saavuttaa takaisin hukkaan joutuvat rahanne ja, mikä parempi on,
+jälleen kohottaa hyvän maineenne. Ottakaa nyt vaaria, minä pyydän,
+älkääkä menkö tainnoksiin -- sillä tämä on sangen vakava asia. Muuta
+keinoa ei löydy, kuin että te rupeette herra Maxenpfutsch'in vaimoksi."
+
+-- "Ah, hyvä herra!" huusi häveliäs nainen, vetäen harsoansa tiheämmin
+kasvojensa eteen.
+
+-- "Onnettomuus on tapahtunut, sen lisäksi vielä komprometteraus. Te,
+missi, joudutte pahaan maineesen, te kadotatte rahannekin, kun
+päinvastoin, jos menette naimisiin tirehtorin kanssa, voitatte rahanne,
+pysytätte maineenne moitteetonna ja saatte kelpo miehen. Ajatelkaa,
+semmoisessa tilassa, kartanon-tirehtori!"
+
+-- "Ah, hyvä herra -- mutta -- mutta tahtooko hän?"
+
+Nyt olemme jo hyvällä tolalla.
+
+-- "Jättäkää se vaan minun huolekseni, miss Natalie. Maxenpfutsch on
+jalosieluinen, hyvänlaitainen mies, ja jos minä häntä oikein
+puhuttelen, on hän ymmärtävä, että kunnollinen mies tässä ei voi tehdä
+muuta, kuin omalla kädellään auttaa ylös sitä, jonka hän vasten
+tahtoansa on lankeemaan saattanut. Missi! luottakaa minuun -- teidän
+parhaimpaan ystäväänne -- minä pidän huolta teidän kohtalostanne."
+
+Missi lankesi polvilleen hänen eteensä.
+
+-- "Hyvä herra! Te olette viattomien suojelusenkeli. Ottakaa minä
+suojeltavaksenne!"
+
+Herra suojelusenkeli auttoi missiä seisaalle ja pyysi sitte kauniisti
+saadaksensa kello kuusi jälkeen puolenpäivän taas kunnian kohdata häntä
+samassa paikassa, jonka tämä kovasti itkien myöskin lupasi.
+
+Tohtori Grisák kävi jälkeen puolenpäivän kello kuuteen asti ulkona,
+hankkiaksensa klienteillensä tarpeellisia lupakirjoja: sill'aikaa
+kirjoitutti hän myöskin asianmukaisen avioliiton-kontrahdin. Kun
+mainitulla tunnin lyömällä missi ja tirehtori ilmestyivät hänen
+asunnossaan, odotti hän heitä jo. Kumpaisellekin erittäin kuiskasi
+hän tuttavan-tapaisesti, että kaikki on täydellisessä järjestyksessä.
+
+Kiitolliset silmäykset palkitsivat hänen ilmoitustansa.
+
+-- "Miss Natalie", sanoi herra Vendelin. joka nyt oli puettu valkoiseen
+liiviin ja kaulaliinaan, "minä olen aina ollut teidän vilpitön
+ihastelijanne."
+
+-- "Hyvä herra", vakuutti hänelle missi, "minun kunnioitukseni teidän
+suhteenne on aivan vanha."
+
+-- "Kas niin!" keskeytti heitä tohtori Grisák; "te ymmärrätte
+täydellisesti toinen toisenne. Kaksi jaloa sydäntä on tavannut toinen
+toisensa. Hyvä herrasväki! Tässä on kontrahti; tehkää hyvin,
+kirjoittakaa alle: kaikki on säntillään. Sielunpaimen odottaa teitä."
+
+-- "Niin kiiruusti!" kuiskasi miss Natalie ja valmisti itseään
+hansikoitulla kädellään kirjoittamaan nimensä tuon onnellisuutta
+tuottavan asiakirjan alle. Samoin teki herra Vendelin'kin.
+
+Tunnin kuluttua olivat he mies ja vaimo.
+
+Tunnin kuluttua polkkasi, heitä muistellen, tohtori Grisák yksinänsä
+kamarissaan edes takaisin ja hyräili siihen jotakin hirveän rumaa
+nuottia. Nämät oli hän nyt sievästi yhteen yllyttänyt. Siihen
+hupaisuuteen, että hän naitti missin Maxenpfutsch'ille, tuli vielä
+lisäksi se pieni voittokin, että noista missille pelastetuista
+viidestätuhannesta florinista sekä ylkämieheltä että morsiamelta
+hänelle itselle tuli viisisataa florinia kummaltakin. Ja nämät rahat
+saattoi hän heti seuraavana päivänä maksaa pois, koska hän oli rouva
+Ankerschmidt vainajan testamentinsuorittaja. Puheen-alaista summaa ei
+Ankerschmidt itse koskaan ollut hoitanut.
+
+Ainoastaan yksi seikka näyttää omituiselta, tohtoriin katsoen,
+että hän, joka noin hupaisella pilanteolla oli seitsemän tunnin
+kuluessa itselleen koonnut tuhannen florinia, ei huolinut niistä
+kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista, joita Straff oli tarjonnut
+hänelle, jos hän ottaisi Ankerschmidt'ia vastaan oikeutta käydäksensä.
+
+Mutta sen käsittää pian, jos saapi nähdä rouva Ankerschmidt'in
+testamentin, niinkuin herra tohtori sen oli nähnyt: siinä on näet eräs
+turmiollinen lisäys, joka säätää, että jos jompikumpi tyttäristä
+valitsee itselleen miehen vastoin isänsä tahtoa, hän menettää kaiken
+oikeuden perintöön.
+
+Tästäpä tuo suuri kunniantunto, joka ei kärsi mitään häpeäpilkkua!
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kokeneitten miesten kertomuksen mukaan on Kufstein valtio-vangittujen
+akatemia.
+
+Arad, Komárom, Josephstadt, Pest'in "uusi rakennus" ovat kaikki vaan
+gymnasiumeja ja alkeiskouluja sen rinnalla; joka vaan näissä on kurssin
+suorittanut, älköön puhuko mitään; hän on ainoastaan puoleksi oppinut.
+
+Aladár Garanvölgyi on jo kahdeksatta vuotta tässä suuressa akatemiassa.
+
+Hänen suojansa on neljää askelta pitkä, kolmea leveä eikä suinkaan
+mukavaksi sisustettu: yksi tuoli, yksi vuode, yksi pöytä. Ainoastaan
+ovia ei sovi valittaa, sillä niitä on kolme, jotka seisovat perätysten.
+Seinän paksuuden arvaa siitä, että keskimmäistä käypi avaaminen toisiin
+kumpaankaan koskematta.
+
+Eräänä aamupäivänä, tavattomana tuntina, ratisivat avaimet Aladár'in
+kolmikertaisessa lukossa, ja hänen eteensä astui yksi niistä suurista
+herroista, joita hän ei tuntenut.
+
+Se oli ritari Ankerschmidt.
+
+Ankerschmidt oli luullut saavansa nähdä laihan, sortuneen olennon,
+jonka kasvot olisivat lakastuneet, jonka sielua ja mieli-alaa
+vankihuoneen home olisi peittänyt ja joka jo elostelee romanin-tapaisen
+monomanian viimeisillä asteilla. Kuinka suuresti hän hämmästyi, kun hän
+näki muodoltaan iloisen, nuoren miehen nousevan ylös pöydän vierestä,
+nuoren miehen, jonka verevissä kasvoissa ei ole murheen varjoakaan,
+jonka otsasta ryppyjen surulliset huuto- ja paussi-merkit kokonaan
+puuttuvat, jonka silmät loistavat hilpeästi ja jonka mustassa tukassa
+ei vielä ainoakaan hiuskarva ollut ajasta harmaantunut!
+
+Vanki kiiruhti tulokasta ensinnä tervehtimään.
+
+-- "Hyvää päivää, kunnian herra!"
+
+Ankerschmidt viittasi vanginvartiaa jättämään heitä yksiksensä ja tämä
+vetäysi ovien väliin.
+
+-- "Te olette Aladár Garanvölgyi?" kysyi Ankerschmidt sotamiehen
+tuimalla äänellä vangilta. Ritari olikin soturin univormuun puettuna.
+
+-- "Siksi minua nimitetään, hyvä herra."
+
+-- "Kauanko olette ollut täällä?"
+
+-- "Sitä en tiedä, minulla ei ole kalenteria."
+
+-- "Eikö teillä ole mitään valittamista päällysmiehiänne vastaan?"
+
+-- "Ei mitään. Minä olen heihin tyytyväinen."
+
+-- "Onko teidän sallittu mennä ulos suojastanne?"
+
+-- "Kerran viikkoonsa puoleksi tunniksi."
+
+-- "Eikö se teistä ole liian vähän?"
+
+-- "Minä en tätäkään lupaa koskaan käytä."
+
+-- "Miks'ette?"
+
+-- "Olen mieluisammin täällä sisällä."
+
+-- "Eikö se vahingoita terveyttänne?"
+
+-- "Minä en ole koskaan ollut sairaana."
+
+-- "Eikö teillä ole mitään pyydettävää?"
+
+-- "Ei mitään. Ei yhtäkään mitään."
+
+-- "Eikö teidän ole ikävä?"
+
+-- "Ei. Olenhan yksinäni. Ei ole ketään, joka minua ikävystyttäisi."
+
+-- "Ja teidän askareenne on päivän pitkään?"
+
+-- "Ajatukseni."
+
+-- "Eikö teille anneta kirjoja lukea?"
+
+-- "En tiedä, sillä minä en ole niitä pyytänyt."
+
+-- "Muitten vankien on lupa kirjoittaa ajatuksensa paperille, maalata
+kuvia, näperrellä pieniä puukapineita. Eikö teitä haluta tehdä
+semmoista huviksenne?"
+
+-- "Ei. Sillä kirjoittamiseen tarvitaan kynää, maalaamiseen pensseliä,
+napertelemiseen veistä, ja näitä kaikkia täytyisi pyytää."
+
+-- "No, entäs sitte?"
+
+-- "Ja kosk'ei minulla ole mitään muuta seuraa, kuin oma itseni,
+tahtoisin mielelläni sen ainoan ihmisen kanssa, jonka parissa minun
+täytyy olla, hyvässä ystävyydessä pysyä."
+
+-- "Sen mukaan te siis itse saatatte vankeutenne raskaammaksi."
+
+-- "Se on totta, hyvä herra, että on raskasta tuomittuna olla, mutta
+vielä raskaampi olisi, jos itsekin itseäni tuomitsisin."
+
+-- "Ja te ette pyydä elämän vähäisiä suloja nauttia?"
+
+-- "En. Ihminen on onnellisin silloin, kun hänellä on vähimmin
+tarpeita."
+
+-- "Ettekö halua sukulaisianne nähdä?"
+
+-- "Minä päinvastoin kovasti surkuttelisin heitä, jos he vaivaisivat
+itseänsä niin pitkälle matkalle sen vuoksi, että puolen tunnin aikaa,
+vierasten ihmisten vartioidessa, vieraalla kielellä saisimme
+toisillemme sanoa pari yleistä, naurettavaa lauselmaa. Se ei maksa sitä
+vaivaa."
+
+-- "Eikö teillä ollut ketään, jota rakastitte?"
+
+Vanki rupesi näistä sanoista nauramaan.
+
+-- "Kuinkas muuten, hyvä herra, jokaisella nuorella miehellä on
+semmoinen. Nainen, vinttikoira ja muuta sellaista."
+
+-- "Te asetatte siis nämät yhteen luokkaan?"
+
+-- "Anteeksi! Minä tiedän laskeneeni loukkaavan lauseen, mutta
+minkätähden sen tein, tahdon kohta tunnustaa. Kun sanoin viimeiset
+jäähyväiset enolleni, joka on vähän kummallinen mies, pyysin häntä,
+joka kerta kuin hän minulle kirjeen kirjoittaisi, antamaan
+morsiamenikin piirtää kirjeesen ainoastaan tämän pienen sanan: 'adieu.'
+Jo ensimmäisessä kirjeessä olikin 'addio', mutta eriskummaisilla
+kirjaimilla kirjoitettuna; jälki-lisäyksessä selitti sitte enoni, että
+koska morsiameni eräistä syistä ei tahtonut kirjeesen riipustaa tuota
+'adieu'ta', leikkevä vanhus oli pistänyt kynän vinttikoirani etukäpälän
+kynsien väliin ja sillä kirjoituttanut tuon sanan. Siitä ymmärsin, että
+morsiameni minua ei enää liioin ikävöinnyt, joka siltä raukalta olikin
+sangen järkevästi tehty; mutta vinttikoirani on vielä nytkin minulle
+uskollinen ja liittää manupropriuminsa joka kirjeesen, kirjoittaen sen
+alle: 'Cziczke.'"
+
+Ankerschmidt huomasi, että hän itsekin nauroi vangin kertomaa, hupaista
+anekdotia, jonka tämä osasi niin sukkelasti esitellä; Aladár itse alotti
+naurun, joka sitte hänestä tarttui Ankerschmidt'iin. Kun he sitte olivat
+tarpeeksi nauraneet ja lopuksi vaienneet, huomasivat he toinen toisensa
+silmään katsoessaan, että siinä kummallakin kiilsi kyynel.
+
+Olihan se hupainen juttu tuo, siitä koirasta, jonka oli tapa vangille
+hänen morsiamensa sijasta kirjeitä kirjoittaa!
+
+Ankerschmidt'in kasvot muuttuivat taas ankaraksi; hänen ei ollut lupa
+antaa itseänsä ilmi.
+
+-- "Nuori mies, minä en tullut teidän luoksenne leikkiä laskemaan, vaan
+sentähden, että saisin tietoa vankien olosta ja käytöksestä. -- Yhtä
+saatan teille sanoa. Sitä, että te olette vaarallinen ihminen."
+
+-- "Minkätähden, hyvä herra? Mikä syytös teillä on minua vastaan?"
+
+-- "Juuri se, ettei ole mitään. Valituskirjaan on merkitty jokaisen
+vangin pyynnöt, valitukset, syytökset. Teistä ei ole kirjaintakaan; te
+ette koskaan pyydä mitään, ette koskaan valita mitään; te olette
+kohtelias. umpimielinen. Nämät ovat vaarallisia luonteen omituisuuksia.
+Jos se minun vallassani olisi, ette ikänä tästä vankihuoneesta vapaaksi
+pääsisi."
+
+-- "Kiitoksia, hyvä herra!"
+
+-- "Mistä?"
+
+-- "Tästä kunnioittavasta mielipiteestä."
+
+Tuosta jätti Ankerschmidt vangin itsekseen.
+
+Aladár kohautti olkapäitään ja alkoi heti sangen kauniisti ja
+erinomaisella taidolla viheltää kansanlauluja tuolta Ala-Unkarista;
+tämä oli hänen suurin huvituksensa. Onnellista, että ihminen voipi
+kaikkialle muassansa viedä tätä alati valmista soittokonetta.
+
+Ankerschmidt saattoi vielä kuulla sen ovien lävitse. Vanginvartia
+vakuutti hänelle, että iloinen herra tuolla sisällä osaa viheltää
+sangen kauniisti; usein puhaltaa hän kokonaisia operoitakin.
+
+Linnan tornissa soitettiin puolipäivää. Tämä ääni tavallisesti saattoi
+Aladár'in terveitä ruumiin-elimiä atrian aikaa ajattelemaan. Hän ei
+ollut liikoihin tottunut; eihän vangeille marzipania syötetä. Mutta
+siihen oli hän hyvinkin tottunut, että hänelle ruoka määrätyllä
+hetkellä tuodaan. Kun ruokatunti lyö, ratisevat kolmikertaisen oven
+avaimet ja vanginvartia tulee, kainalossa pitkä sämpylä, kädessä vati,
+jossa on jotakin, mitä ruoaksi nimitetään. Mutta Aladár'in oli tapa,
+olipa siinä mitä hyvänänsä, syödä se viimeiseen muruseen asti. Hänelle
+ei uskottu käteen veistä ja kahvelia, vaan ne olivat annetut hänen
+takanansa seisovalle vartialle, joka leikkasi hänelle lihakappaleet.
+Tätä hän säännöllisesti kiitti siitä palveluksesta ja antoi hänelle
+juomarahaksi omista päivärahoistaan jääneet kreutzerit, joka vaikutti
+suurta iloa tuossa kunnon miehessä.
+
+Mutta tänäpänä viivyteltiin päivällistä tavattoman kauan. Tunti oli jo
+kulunut puolipäivästä, niinkuin linnan pihalta kuuluva rummun-pärinä
+ilmoitti, eikä vielä oltu syömistä tuotu.
+
+"Hm, varmaankin on tuo vihainen herra sankari jotain sanonut siellä
+ulkona ja nyt he tahtovat koettaa, millä tavoin saisivat hyvää mieltäni
+häirityksi, eivätkä anna ruokaa. Se ei ole suuri vahinko."
+
+Ja nyt otti hän esiin eilispäivästä jääneen sämpylän, söi sen hyvällä
+halulla, joi sen päälle aika kulauksen vesiruukusta ja heitti itsensä
+pitkälleen vuoteelle, kuten ainakin tarpeeksensa syönyt.
+
+Hän ei kuitenkaan vielä ollut ehtinyt oikealla tavalla päivällisuntaan
+alottaa, kun jo ovet järjestänsä narskahtivat auki, ja suurella
+kiiruulla astui sisään -- tällä kertaa ei vanginvartia, vaan
+vahti-kapteini.
+
+-- "Pian, pian! Nouskaa ylös, hyvä herra!" puhui tämä vuoteella
+makaavalle, astui hänen luoksensa ja tarttui hänen käsivarteensa.
+
+Aladár katseli häntä, paikaltaan liikahtamatta.
+
+-- "Ettekö ymmärrä? Nouskaa heti ylös!"
+
+-- "Hyvä herra", sanoi Aladár humorillisella pedantismilla, "minua on
+kielletty sivili-miehen kanssa puhumasta."
+
+-- "Kuinka niin?"
+
+-- "Te olette tällä hetkellä edessäni sivili-mies, sillä teillä ei ole
+sapelia kupeellanne."
+
+-- "Niin, sentähden että riisuin sen vyöltäni herra linnanpäällikön
+luona ja sieltä riensin teidän luoksenne."
+
+-- "Älkää pahastuko, mutta minä noudatan järjestys-sääntöä ja pyydän
+päästä kaikesta enemmästä haastelosta."
+
+Kapteinin ei auttanut mikään muu, kuin lähettää vanginvartia sapelia
+pikaisesti noutamaan, joll'aikaa Aladár pysyi vuoteellansa.
+
+Kun hän sitten oli sitonut sapelin vyölleen, nousi Aladár'kin
+vuoteeltaan.
+
+-- "Minä olen käskettävänänne."
+
+-- "Hyvä. Minä siis käsken teidän kohta hankkia itsenne valmiiksi ja
+minun kanssani tulla linnanpäällikön luokse."
+
+-- "Täytyykö minun ilmestyä 'hansikkailla?'" kysyi Aladár, osottaen
+eräitä käsirenkaita, jotka ovat raudasta, ja joita ei kanneta muodin
+vuoksi.
+
+-- "Ei, ilman niitä. Vanginvartia, päästäkää herra vanki kahleista!"
+
+Sen jälkeen tarttui upseeri Aladár'in käsivarteen ja vei hänet
+kiiruusti pois muassaan.
+
+-- "Lähtään, lähtään! Meitä odotetaan."
+
+Aladár kohautti olkapäitään. "Onhan meillä kylläksi aikaa, niin kauan
+kuin täällä viivymme."
+
+-- "Ken tietää", sanoi kapteini ja joudutti vankia, jonka hän sitte,
+linnanpäällikön ovelle tultua, laski, niinkuin soveliasta oli, edellä
+menemään.
+
+Salissa, johon he tulivat, tunsi Aladár, paitsi linnanpäällikköä,
+ritari Ankerschmidt'in läsnä olevain herrojen joukossa, jotka olivat
+komeihin univormuihin puetut.
+
+Linnanpäällikkö astui hänen eteensä, tarttui hänen oikeaan käteensä ja
+lausui hänelle sotamiehen suoralla tavalla:
+
+-- "Herra Garanvölgyi, tästä päivästä alkaen te lakkaatte vieraanani
+olemasta; vielä jälellä oleva rangaistus-aikanne on teille anteeksi
+annettu; te olette tästä hetkestä lähtien vapaa. Sentähden syömme
+tänään yhdessä jäähyväis-atrian. Sitä varten kutsutin minä teitä, ja
+minua ilahuttaa, että olette kutsumuksen vastaan-ottanut."
+
+Aladár veti syvältä henkeänsä; sitä hän ei voinut kieltää rinnaltansa,
+että se tämän sanoman perästä vapaasti hengitti. Taas vapaaksi päästä!
+Saada takaisin elämä, maailma!
+
+Seuraavalla hetkellä pääsi humori jo uudestaan valtaan hänessä.
+
+-- "Herra linnanpäällikkö, minä en ansaitse tätä armoa, sillä minä olen
+jo aterioinnut."
+
+-- "Tuhat tulimmaista! Te pidätte siis ruoalle-kutsumista pää-asiana!
+Entäs se, että olette vapautenne takaisin saanut?"
+
+-- "Ah, onhan minua täällä hyvin hoidettu."
+
+-- "Ihan varmaan, hyvä herra", virkkoi siihen tuimistuneella
+katsannolla Ankerschmidt, "jos minä saisin määrätä, te ette niin äkkiä
+olisi täältä vapaaksi päässyt. Joka ihmiselle tulee antaa niin paljon
+rangaistusta, että se häntä parantaa. Joka helposti kahleita kantaa,
+sille pitää vielä raskaampia päälle panna. Semmoiset ihmiset, jotka
+vaan laskevat leikkiä rangaistuksesta ja joitten ei näe mitään
+kärsivän, minä kyllä tietäisin opettaa."
+
+Aladár oli täydellisesti vakuutettu siitä, että tämä herra sankari oli
+joku hänelle kovin armoton vihollinen. Linnanpäällikkö sai paljon
+ponnistella, saattaaksensa heitä pöydässä toinen toisensa viereen
+istumaan.
+
+-- "Hyvä herra", lausui vanha linnanpäällikkö, sittekuin soppa oli
+jaettu, "varmaankin tulee teidän vapaudestanne kiittää vaan sitä, että
+joku salainen puolustaja on tehnyt kaikki, teidän kohtaloanne
+muuttaaksensa."
+
+-- "Minun? Salainen puolustajani?"
+
+-- "Niinpä kyllä; joku vaimo; joku nainen, joka ei ole kammonnut
+omakätisesti kirjoittamasta hakemuskirjan alle; uskaltaisinpa vannoa,
+että hän sen itse on suunnitellutkin. Niitten paperien joukossa, jotka
+tulivat minulle, ei voinut olla tuossa hakemuskirjassa naisen käsi-alaa
+ja ajatuksen-johtoa tuntematta."
+
+Aladár vaipui ajatuksiin; kuka muu se olisi saattanut olla, kuin hän?
+Ehk'ei tuossa koiran käpälän kirjeenvaihdossa kuitenkaan ole perää?
+Ehkä tuo nainen kuitenkin on uskollisempi?
+
+-- "No? Teitä haluttaa kai nähdä tätä kirjoitusta? Minä saatan sen
+teille näyttää. Vakuuttakaa itse omaa mieltänne siitä."
+
+Linnanpäällikkö viittasi adjutanttiansa, jotta tämä toisi esille
+sanotun kirjoituksen ja sallisi Aladár'in luoda siihen silmäyksen.
+
+Nuori mies katsahti kirjoitukseen ja pudisti sen jälkeen päätään; tämä
+käsi-ala ei ollut sen, jonka hän oli luullut. Se oli kuitenkin naisen
+käsi-alaa, ja kuinka liikuttavan harras rukous! Kuka lienee tämän
+kirjoittanut?
+
+-- "Ei! tätä ei asianomainen saa lukea!" huusi tylysti Ankerschmidt,
+otti kirjoituksen pois hänen kädestään ja antoi sen takaisin
+adjutantille. "Nämät ovat valtio-salaisuuksia."
+
+"Tuo lienee kovin tuittupäinen ihminen", arveli itsekseen Aladár; mutta
+hänen sieluunsa painettuna jäi joka kirjain tuossa kirjoituksessa,
+jotta hän vuosienkin kuluttua voisi sen tuntea, jos hän vielä kerran
+näkisi tämän käsi-alan.
+
+Vielä saman päivän iltana jätti hän linnan.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ankerschmidt palasi tyytyväisenä kotiinsa. Koska hän ei kenellekään
+ollut ilmoittanut, mihin missä asiassa hän lähti, ei hän
+kaksiviikkoisen poissaolonsa aikana voinut tietää, mikä häntä tuolla
+kotona odottaisi.
+
+Iloisella mielellä, niinkuin se, joka on itseensä tyytynyt, meni
+hän hallintokaupungissa asianajajaansa tervehtimään ja luuli
+vaiston-tapaisesti tuottavansa itselleen mielihyvää sillä, että hän
+kohta kättä pudistettuaan hämmästyttäisi herra tohtoria tällä
+ilahuttavalla tiedolla:
+
+-- "No, Aladár Garanvölgyi on nyt vapaaksi laskettu."
+
+Tohtori Grisák'in nenä piteni silminnähtävästi tästä sanomasta. Olemme
+pahemmassa kuin pulassa! Adjöö nyt, kaunis leski! Tuo tulee tietysti
+omaisensa ottamaan joko morsianta taikka vinculum'ia; se on hänen
+ensimmäinen tehtävänsä, ja siihen on se naimiskauppa mennyt! Ja
+kaikesta tästä huvituksesta saapi hän kiittää Ankerschmidt'ia, joka
+tahtoo olla lusikkana semmoisessa rokassa, johon hänen ei mitään tule.
+Piru vieköön semmoisen soturi-kulun taipuvaisuutta jalomielisyyteen!
+
+"Mutta odotappas", ajatteli itsekseen tohtori Grisák, "jos sinulla oli
+hämmästyttävä sanoma minulle, on minullakin sinulle jotain, jolla voit
+huvitella itseäsi."
+
+-- "Eikö teidän kunnianne ole saanut kirjettäni, jonka teille lähetin
+Wien'iin?"
+
+-- "En mitään. Minä en palannut takaisin Wien'in, vaan Fehérvár'in
+kautta. No, mitä uutisia kotoa?"
+
+-- "Huonoja. Mutta tässä on teille kirje neiti Eliz'iltä; siitä
+arvattavasti saatte tietää koko asian."
+
+-- "Eliz'iltä? Tuo lapsi on ehkä taas tehnyt jonkun äärettömän hullun
+työn?"
+
+-- "Eipä suinkaan. Hän ei ole hullua työtä tehnyt. Suvaitkaa avata
+kirje."
+
+Ankerschmidt repäisi kuvertin rikki ja luki yhä enenevällä
+levottomuudella kirjeen sisällyksen päästä päähän.
+
+Hänen lukiessansa juontui tohtori Grisák'in mieleen tuo sukkela tuuma,
+että mitä tämä vanha herra häneltä nyt oli pilannut, sen hän itse voisi
+myöskin laidalleen asettaa. Ankerschmidt oli jalomielisesti vapauttanut
+Corinnan ylkämiehen ja siten hävittänyt herra Grisák'in naimishankkeet;
+Ankerschmidt oli nyt pahemmissa kuin päivissä toisen tyttärensä kautta,
+eikö siis olisi täydellistä teaterillista oikeutta, jos kukin saisi
+parinsa: jos herra Grisák nyt ottaisi neiti Eliz'in vaimokseen? Tämä ei
+ole mikään hylättävä tuuma.
+
+Ankerschmidt'in kädet vaipuivat alas kirjeen kanssa, kun hän oli sen
+kaksi kertaa lukenut.
+
+-- "Hermine paennut!" tavotteli hän tuskin kuuluvalla äänellä.
+
+Tohtori Grisák oli odottanut, että sotavanhus hypähtäisi pystyyn,
+viskaisi tuolit, pöydät ympärilleen, sadattelisi, kiroilisi, huutaisi
+vaunuja, ryntäisi pakolaisia takaa ajamaan ja ampuisi heidät
+kuolijaksi. Suuresti hän sen vuoksi kummastui, kun ritari tämän sijasta
+hermottomalla tuskalla painoi otsansa käteensä ja katkerasti kertoi:
+"Hermine paennut."
+
+Tätä elegillistä mielentilaa tohtori Grisák ei ollut odottanut; hän ei
+tietänyt, mitä vastata.
+
+Ankerschmidt taittoi murheellisesti kirjeen kokoon, pisti sen poveensa
+ja kysyi hiljaisella äänellä:
+
+-- "Sanokaa minulle suoraan, herra tohtori, olenko minä lapsiani
+kovasti kohdellut? Olenko ollut ankara heille? Pelkäsivätkö he minua?"
+
+-- "Päinvastoin, se juuri oli vika, että teidän kunnianne oli liiaksi
+pehmeä heitä kohtaan."
+
+-- "Mutta kuinka voisin minä miehenä, sotamiehenä olla tyly tytöille ja
+lapsille? Vaan Hermine, juuri hän! Mitä pahaa minä olen hänelle
+tehnyt?"
+
+-- "Teidän kunnianne ajoi talostaan pois sen, jota hän rakasti."
+
+-- "Kuinka saatoin minä tietää, että hän häntä rakasti? Onko hän sen
+minulle sanonut? Onko hän sitä kellekään sanonut? Täytyikö hänen
+sentähden paeta tuon miehen jälissä? Jättää minut? Saattaa minut
+häpeään? Eikö hän voinut sanoa sitä, mitä hänen nuorempi sisarensa
+tässä kirjeessä kirjoittaa, etten suuttuisi tuohon ihmiseen, että tämä
+lopulta kuitenkin saattaa olla kunniallinen ihminen, ei semmoinen,
+joksi minä häntä luulen? Ehkä vähäisen äkkipikainen, mutta kuitenkin
+kunniallinen luonteeltaan. Eikö hän saattanut lepyttää minua hänen
+suhteensa? Vaan täytyikö hänen minut kohta jättää? Minut, isänsä!"
+
+Eliz niinmuodoin puolustaa vanhempaa sisartansa, vieläpä
+viekoittelijaakin? Oho! Sitä täytyy estää.
+
+-- "Epäilemättä ovat komplottiin teidän kunnianne selän takana jo
+aikoja sitten osaa ottaneet teidän talonne luotettavimmat jäsenet,
+tirehtori ja guvernantti."
+
+-- "Kuinka? Maxenpfutsch ja miss Natalie? Se on; Eliz puolustaa
+heitäkin; mutta mistä vietävästä?"
+
+-- "Että he molemmat ovat toisiansa ymmärtäneet, voipi jo havaita
+siitä, että Maxenpfutsch on nainut miss Natalien."
+
+-- "Nainut? Todellakin? Nainut?" huudahti epäillen Ankerschmidt. "No --
+se on hänen asiansa. Tämä on säännöllinen asia."
+
+-- "Ja hän lähti joutuisasti pois."
+
+-- "Hänkin paennut? Miss Nataliekin ryöstetty? Saakeli soikoon! Minun
+luotani viedään siis kaikki naiset pois akkunan kautta; ei tahdota sitä
+varten tehdä mutkaa ja kulkea ovesta."
+
+-- "Minä arvelen, että heillä oli syytä siihen."
+
+-- "Syytä? Mitä syytä? Eiväthän vaan liene pelänneet, että minä
+estäisin heidän avioliittoansa?"
+
+-- "Ei sitä, vaan että teidän kunnianne vetäisi heitä edesvastaukseen
+neiti Herminen käytöksestä."
+
+-- "No, se on totta, että minä kovasti olisin nuhdellut heitä; mutta
+sentähden lähteä pakoon! Jättää kartanon-tirehtorin virka, se on toki
+liikaa!"
+
+-- "Minä luulen, että he ovat hankkineet itselleen vahingon-korvausta."
+
+-- "Millä tavoin?"
+
+-- "He kävivät minun luonani vihkimisen jälkeen ja maksattivat
+itselleen opettajattarelle määrätyn rahasumman."
+
+-- "Maksoitteko sen vastustelematta?"
+
+-- "Siihen minä olin velvoitettu."
+
+-- "Te olette tehnyt varsin hyvin. Mutta tämä tekee yhteensä
+viisituhatta florinia. Minun luonani nousi tirehtorin vuosipalkka
+melkein yhtä korkealle."
+
+-- "Vielä on pieni selitys asiassa tarpeellinen. Nämät viisituhatta
+florinia, minä tiedän sen varmaan, luulee herra Maxenpfutsch niin hyvin
+tiloittaneensa, että niistä tulee viisikolmatta-tuhatta. Tietysti hän
+suuresti erhettyy."
+
+-- "Kuinka? Mitä hän on keksinyt?"
+
+-- "Narrimaisen ihmisen, jolle hän tuhlaa rahansa. -- Minun täytyy
+antaa teidän kunnianne tietää, että teidän vävynne (hän on nyt sitä, me
+emme siihen voi mitään) oikea nimi on Straff."
+
+-- "Straff! Saakelin kummallinen nimi."
+
+-- "Se on totta."
+
+-- "Ja minun tyttäreni! Hyvä; puhukaa enemmän."
+
+-- "No, tuo herra kävi sen jälkeen minun luonani ja tarjosi minulle
+kahtakymmentä-tuhatta florinia, jos ottaisin erästä asiaa ajaakseni;
+mutta minä en siihen suostunut. Sittemmin sain tietää, että herra
+Maxenpfutsch oli tarjounut suorittamaan ensikustannukset asiassa, jos
+herra Straff sitouisi maksamaan hänelle nuot kaksikymmentä-tuhatta
+florinia siinä tapauksessa, että oikeudenkäynnissä voitetaan."
+
+-- "Ah, sillä tavoin hän siis saa kaksikymmentä viiden verosta? Mutta
+mikä oikeuden-käynti se on?"
+
+~- "Ei mikään muu, kuin herra Straff'in vaatimus saada ulos teidän
+kunnialtanne vaimonsa myötäjäiset äidin perinnöstä."
+
+-- "Mutta onhan Straff siinä tapauksessa suuri narri ja Maxenpfutsch
+vielä suurempi."
+
+-- "Sitä minäkin ajattelen."
+
+-- "Sillä ilman oikeuden-käynnittäkin minä annan ulos tyttäreni
+perinnön. Sentähden hänen ei tarvitse kahtakymmentä-tuhatta akkunasta
+ulos heittää."
+
+-- "Kuinka? Eikö teidän kunnianne tietäisi, että teillä testamentin
+mukaan on oikeus siinä tapauksessa, että jompikumpi tyttäristänne menee
+vastoin teidän tahtoanne naimisiin, sulkea hänet ulos perinnöstä?"
+
+-- "Ah, hyvä herra! Mitä ajattelette? Ettehän vaan luule, että minä
+jonkun tekosyyn varjolla tahtoisin anastaa jommankumman tyttäreni
+omaisuuden?"
+
+-- "Mutta jos testamentin-tekijän tahto oli semmoinen."
+
+-- "No, sen oli vaan tarkoitus peloittaa; mutta kun se kerta on
+tapahtunut, kuka siihen mitään voi? Tai minä pitäisin tyttäreni tavaran
+itseäni varten?"
+
+-- "Ei, mutta toista tytärtä varten."
+
+-- "Oi, sitä ei Eliz ottaisi vastaan. Ei, hyvä herra: mikä on lapsieni,
+se on lapsieni. Minulla on riittävä pensioni, josta voin elää. Tulkoot
+he onnellisiksi."
+
+Tohtori Grisák huomasi, että hänen edessään seisoo semmoinen mies,
+johon luoti ei satu. Se on haavoittumaton! Helppo on sillä tavoin
+sotamiehenä olla. Mutta vielä on jälillä Achilleen kantapää ja vielä on
+jälillä viimeiseksi jätetty, myrkytetty nuoli, joka varmaankin sattuu.
+
+-- "Ja niinmuodoin teidän kunnianne olisi taipuvainen sopimaan
+tyttärenne viekoittelijan kanssa?"
+
+-- "Kuinka, 'sopimaan?'" huudahti suuttuneena Ankerschmidt, "Minun
+asemassani on tavallista antaa anteeksi, mutta ei sopia."
+
+-- "Te suvaitsette siis antaa 'amnestiaa' herra Straff'ille?"
+
+-- "Miksi Straff? Minä en tunne häntä sillä nimellä, sanokaa _Bogumil_.
+Mutta miksi hiidessä tällä ihmisellä oli niin monta nimeä?"
+
+-- "Siihen on hänellä sangen tukevat syyt."
+
+-- "Lieneekö häntä vainottu?"
+
+-- "Päinvastoin."
+
+-- "Päinvastoin? Minä en ymmärrä."
+
+-- "Tämä seikka juontuu pikemmin luottamustoimesta."
+
+-- "Mitenkä? Tuo mies oli siis joku tärkeä henkilö?"
+
+-- "Oi, sangen tärkeä. Näinä päivinä ilmoitti herra Bräuhäusel minulle
+kahden kesken koko hänen asemansa."
+
+-- "Ja hän puhui hänestä rauhoittavaisesti?" pakoitti Ankerschmidt
+asianajajaansa puhumaan.
+
+Tohtori Grisák viivytteli mielipiteensä esiin-tuomista.
+
+-- "No niin, miksi sitä katsoo."
+
+-- "Miksi sitä katsoo? Mutta minua juuri haluttaa tietää, miksi sitä
+katsotaan. Sen herra tohtori sentään myöntänee, että minun on
+velvollisuus tietää, mikä ihminen se on, joka on vastoin tahtoani
+vienyt tyttäreni, sillä siitä riippuu, paljonko hän perästäpäin
+kunnioitustani ansaitsee ja laskenko häntä eteeni vaiko en."
+
+-- "Minä en todellakaan tiedä antaa mitään neuvoa", sanoi tohtori
+Grisák ja toi esiin pari korea-vartista Turkin piippua barikadiksi
+rynnäkköä vastaan.
+
+-- "Ettekö tiedä antaa neuvoa?" kysyi vihastuen Ankerschmidt. "Eihän
+tuo ihminen vaan liene mikään kriminalisti?"
+
+-- "Oi, silloin kyllä tietäisin neuvoa antaa, jos hän sitä olisi. Au
+contraire. Tehkää hyvin, sytyttäkää!"
+
+-- "Ei, minä en huoli siitä nyt", murisi tuimasti sotavanhus; hän otti
+kuitenkin piipun, voidaksensa antaa puheelleen suurempaa arvoa siten,
+että sitä vahvasti löi pöytään. "Vastatkaa suoraan! Kunnioitatteko itse
+tuota ihmistä, vai ettekö?"
+
+Tohtori Grisák'in oli juuri suu täynnä tschibukista, jonka vast'ikään
+oli sytyttänyt; hän siis vastasi vaan sillä tavoin, että rypisti
+kulmakarvojaan ja liikutti päätään oikealle ja vasemmalle.
+
+-- "Mutta Jumala siunatkoon teitä, saanko mitään vastausta?"
+
+Tohtori Grisák'in oli pakko ilmoittaa äänensä, ellei hän tahtoisi, että
+joko piipunvarsi taikka pöytä kappaleiksi lentäisi.
+
+-- "No, minä en sano, etten häntä kunnioita."
+
+-- "Tämä ei ole mikään vastaus."
+
+-- "Sen verran voin sanoa, että hän on virallisessa toimessa."
+
+-- "Mikä virka se on?"
+
+-- "Suokaa anteeksi. Tuo mainittu lähde salli minun vaan salaisuudessa
+ammentaa, eikä valtuuttanut minua sitä muille ilmoittamaan."
+
+-- "Tuli ja leimaus!" raivosi herra ritari, kiivastuneena taittaen
+piipunvartta kaareen käsiensä välissä, "mikä virka se saattaisi olla,
+jota on tapa salassa pitää?"
+
+Tohtori Grisák'ilta putosi vastauksen sijaan piipun pesä tschibukin
+varresta ja hän kiiruhti tulista tupakkaa pois lakaisemaan, jottei se
+polttaisi mattoa.
+
+-- "Ei suinkaan hän vaan ole -- teloittaja?!"
+
+Herra tohtori nauroi itsekseen tätä tragedian-tapaista huudahusta.
+
+-- "Ah, ei millään muotoa! Niin pitkälle hän ei vielä ole ehtinyt."
+
+-- "Hyvä herra!" sanoi Ankerschmidt. "Minä pyydän, pyydän hartaasti
+teitä sanomaan minulle tätä salaisuutta. Minä annan teille
+kunniansanani, etten sitä koskaan kenellekään ilmaise, etten sitä
+milläkään tapaa käytä. -- Mutta minun täytyy tietää se."
+
+Tämä "täytyy" oli niin pontevasti lausuttu ja herra ritari otti
+piipunvarren niin uhkaavalla tavalla nyrkkiinsä, että herra tohtorista
+aika oli täytetty, jolloin toiselle tuli antaa viimeinen täräys.
+
+Hän kääntyi sentähden herra ritarin puoleen ja kuiskasi
+tuttavan-tapaisesti hänen korvaansa:
+
+-- "Herra Straff on, sitä myöten kuin minä tiedän, 'cahinet
+noir'in'[55] palveluksessa!"
+
+Ankerschmidt kavahti nämät sanat kuultuansa ylös nojatuolista,
+ikäänkuin räjähtävä pommi olisi iskenyt häneen. Hän ei tietänyt, mitä
+sanaa hän ensiksi käyttäisi tunteitansa ilmoittaakseen. Sillä välin
+taittoi hän piipunvarren niin, että se rauskahti poikki, ja tämä
+"_sauvan murto_" toi sanan hänen suuhunsa.
+
+-- "Jumalan on armo!" lausui hän, laskien poikki murretun piipunvarren
+pöydälle. "Minä tiedän kylläksi; minä en tahdo mitään enempää heistä
+kuulla!"
+
+Ah! Tämä siis kuitenkin sattui.
+
+-- "Herra tohtori, tehkää, mitä laki käskee! Porte-epée'ni puhtauden
+kautta lupaan, etten tätä miestä ikänä pojakseni, en hänen vaimoansa
+tyttärekseni tunnusta; että ankarimmalla tavalla tahdon pysyä
+oikeudessani; etten koskaan anna heille äyriäkään, vaikkapa heitä sillä
+kuolemastakin voisin pelastaa. Toimikaa te asianajajana, älkääkä
+koettako minua sovintoon saattaa. Minä neuvon kaikkia teidän luoksenne.
+Älkööt he koskaan kirjoittako minulle, sillä minä olen surmattu, olen
+kuollut. Kuusi tähteä rinnassani eivät tätä peitä. Minä kiitän teitä,
+herra tohtori, että ilmoititte tämän minulle."
+
+Ankerschmidt oli niin vihastunut, että hän asianajajan huoneessa pani
+hatun päähänsä; hän ei sitä itse huomannut.
+
+Sitte sanoi hän vielä kolkolla äänellä:
+
+-- "Tästä asiasta älköön kenkään saako tietää. Siinä kyllä, jos me
+kaksi sen tiedämme. Helvetti, siinä kyllä, että minä sen tiedän! Kuinka
+voin tästä lähtien omien silmieni eteen ilmestyä? Kuinka peiliin
+katsoa? Vieköön teidät piru tämän tiedon kanssa! Kiitoksia, paljon
+kiitoksia!"
+
+Sitte meni hän pois ja sulki oven jälestänsä. Kahden minutin perästä
+tuli hän taas takaisin.
+
+-- "Tohtori! Minä luulen, että minun täytyy muuttaa nimeni. Millä
+tavoin se voipi tapahtua? Tehkää sen mukaan. Minä en tahdo enään olla
+Ankerschmidt! János Kukoricza tahi Matyi Ludas tahi mikä lohikäärme
+hyvänänsä! Mutta minun on nahkani luominen!"
+
+Herra tohtori sanoi, että se on hyvä, suvaitkoon hän nyt vaan mennä
+kotia.
+
+Ankerschmidt hautoi kuitenkin tätä tuumaa yhä vieläkin ja kun byroossa
+eräs kirjuri kohteliaasti auttoi päällystakkia hänen yllensä, kysyi hän
+tuolta kunnon nuorukaiselta:
+
+-- "Kuinka unkarin kielelle kääntäisitte nimen Ankerschmidt?"
+
+Nuori lainoppinut vastasi virallisella vilppaudella:
+
+-- "Vasmacskakovácsy."[56]
+
+Ankerschmidt katseli surullisesi häntä kiireestä kantapäähän ja, ottaen
+keppiään hänen kädestään, jupisi:
+
+-- "Sinä olet oikea lampaanpää, veikkoseni; -- mutta siihenkin olen
+minä syypää."
+
+Ritari Ankerschmidt'in viha kasvoi sitä myöten kuin hän lähestyi
+kotoansa.
+
+Jo matkalla rupesi hän kuskilta ankarasti tutkimaan, kuka se hirtehinen
+kuskien joukossa oli, joka herrasväen hevosilla oli vienyt pois
+pakolaiset, sillä sen hän viipymättä ampuu kuolijaksi.
+
+Niin tyhmää kuskia tietysti ei ole koko maailmassa, joka tämmöiseen
+hyväntahtoisuuteen vastaisi: "minähän se olin", vaan jos hän tunnossaan
+tietää, että se todellakin oli juuri hän, vannoo hän juhlallisesti
+kaikkien kalenterin pyhien kautta, että puhjetkoon hänen molemmat
+silmänsä, jos hän siitä mitään tietää; ja kun sitte puolella matkalla
+pysähdytään csárdalle juomaan, puikahtaa hän csárdan takaa tiehensä ja
+ota sitte kiinni! koko avara maailma on hänelle avoinna! siihen jättää
+hän vaunut, hevoset, herran, kysymättä, mitenkä he eteenpäin
+matkustavat.
+
+Aivan niin kävi Ankerschmidt'in. Hänen kuolijaksi pelätetty kuskinsa
+karkasi Ryyppy-csárdalta, ja hänen täytyi vihdoin, kauan turhaan
+odotettuansa, antaa kapakan-isännän reivas-housuisen rengin istua
+pukille korean jahtimiehen viereen ja tällä tavoin matkustaa kotiin
+asti.
+
+Tämä vielä enemmän paisutti hänen raivoansa.
+
+Mutta karannut kuski juoksi suoraa tietä kotia, jossa hän pelästytti
+palkollisia huudolla: "herra tulee, hänellä on kaksi pistolia
+kummassakin kädessä, hän tappaa, lyöpi, ampuu joka ihmisen kuolijaksi;
+hän ampuu kaikkein ensimmäiseksi ovenvartian, sentähden ettei tämä
+paremmin ovea vartioinnut; hän ampuu rengit, sentähden että nämät eivät
+kävelleet pihalla; ampuu kamaritytön, sentähden ettei tämä pitänyt
+vaaria neidestä, ja kokin, sentähden että tämä leipoi neidelle
+matka-kakkuja, sekä viimeiseksi talonkoirat, sentähden etteivät ne
+haukkuneet."
+
+Talonväki säikähtyi tästä tiedosta hirveästi, juuri kuin tatarit
+olisivat Batu Khan'in kanssa tulossa, ja vähällä oli, ettei ritari
+Ankerschmidt kotia palatessaan löytänyt ainoatakaan palvelukseksi
+luotua sielua. Tämä olisi varmaankin tapahtunut, jos ei kaikeksi
+onneksi neiti Eliz olisi saanut asiasta tietoa pelästyneeltä Gyuszilta,
+joka, vaikka hän toimitti aseellisen vartian virkaa, kehtasi ruveta
+itkemään ja pisteli pyssyllään joka taholle, kuin olisi jostakin
+lukenut, että tämmöisenä rynnäkön hetkenä ensimmäinen vaara kohtaa
+niitä, jotka vangitaan ase kädessä.
+
+Eliz riensi ulos palkollisten luokse ja koetti heitä rauhoittaa. He
+älkööt tehkö mitään tyhmyyttä. Isä on hyvä ihminen, eivätkä he ole
+syyllisiä. Pysykööt kauniisti etuhuoneessa kokoontuneina. Isän ei ole
+tapa kenellekään pahaa tehdä. Hän menee itse ulos hänen eteensä. Eikä
+hän laske häntä porstuaan tulemaan, ennenkuin hän on leppynyt.
+
+Näin lohduttaen palkollisia saattoi hän heitä pysymään koossa
+etuhuoneessa; mutta eipä heistä kokin ehdoitus kuitenkaan ollut
+hylättävä, että näet ovi korridorin toisessa päässä varmuuden vuoksi
+pidettäisiin avoinna, jotta kun ensimmäinen laukaus paukahtaa, joka
+todenmukaisesti sattuu neiteen, muut pikaisesti voisivat paeta. Ja
+syytteen-alainen kuski juoskoon kohta tiehensä.
+
+Tuskin oli nämät valmistukset toimeen pantu, kun pihaan vieriväin
+vaunujen kolina ilmoitti, että _herra_ oli tullut; tässäpä nyt vaara
+on.
+
+Eliz meni katetun porstuan eteen, johon vaunut olivat seisahtuneet, ja
+yritti auttamaan isäänsä ulos vaunuista.
+
+Herra ritari torjui vihastuneena tytärtään pois luotansa.
+
+-- "Takaisin! Kuka antoi sinulle luvan tulla ulos asuinhuoneista? --
+Miks'et pysy kamarissasi?"
+
+-- "No, älkää suuttuko!" lepytti häntä tyttö, vastustamisesta
+huolimatta hiipien hänen viereensä ja lapsellisella luottamuksella
+tavottaen sitä kättä, jolla oli valta siunata ja lyödä, joka voi
+rangaista ja suojella, kielensä mukaan. "Älkää olko noin vihainen!"
+
+Mutta Ankerschmidt'in sielussa oli jo kaikki armottomuuden halu yltynyt
+korkeimmilleen.
+
+-- "Tuhat tulimmaista!" huusi hän, temmaten pois kätensä tyttärensä
+kädestä. "Minä en tullut hyväilemään, vaan kostamaan. Tänäpänä ei
+lasketa leikkiä, neiti, vaan pidetään ankara tutkinto, tuomitaan ja
+rangaistaan! Ymmärrättekö?"
+
+Eliz vetäysi pelon-alaisesti takaisin ja loi, niinkuin vapiseva
+metsäkauris, jonka täytyy puolustaa itseään suurta vihaista jalopeuraa
+vastaan, arasti isot silmänsä isänsä säihkyviin kasvoihin ja puhui
+värisevällä, naivilla äänellä näin:
+
+-- "Minä kysyn -- nöyrästi, -- herra ylikomendantti, -- ettekö tiedä --
+mihin -- isä jäi?"
+
+Tämä lapsellinen kysymys oli semmoisella liikuttavalla
+luonnollisuudella lausuttu ja vivahti todellakin niin leikilliseen ja
+tunteelliseen soimaukseen, ettei Ankerschmidt sillä hetkellä hennonut
+muuta kuin syleillä tytärtänsä ja häntä suutelemistaan suudella; ja kun
+tämä kerta oli tapahtunut, ei hän enää tavannut sitä mielentilaa, jossa
+hän tahtoi tuomioita jakaa; hän ei voinut raivota, kirota. Tämmöinen
+lapsen-syleily karkottaa kaiken sapen ihmisestä.
+
+-- "Sinä olet ollut hyvä lapsi. Sinua minä rakastan", kuiskasi hän.
+"Näetkös, minä olen vienyt sen, mitä sinä kirjoitit, sinne, jossa se on
+hyötyä tuottanut. Tuo mies on jo vapaa."
+
+-- "Vapaa!?"
+
+-- "Eikö totta, sinä iloitset siitä? Näetkös, sill'aikaa kuin minä
+kävin siellä, sinulle tätä iloa hankkiakseni, minkä murheen he minulle
+täällä kotona valmistivat. Et sinä, et sinä; sillä sinä olet hyvä. --
+Älä puhu, älä puhu! -- Sinä näit vast'ikään, kummoinen minä olin. Ethän
+mielisi minua semmoisena enää nähdä? No, jos et tahdo uudestaan nähdä
+niitä kasvojani, kuulla sitä ääntäni, jotka sinua pelästyttävät, älä
+koskaan tuo minulle esiin noita kahta ihmistä. Sillä näetkös, minä olen
+vanha sotamies; minä olen monta kertaa taistellut tulisissa
+tappeluissa, mutta ei kukaan ole minulle koskaan opettanut, mitä
+raivoissaan oleminen on. Mutta nyt sen jo tiedän. Ei sanaakaan heistä,
+sillä kun he juontuvat mieleeni, en enää tunne itseäni."
+
+Sill'aikaa olivat he tulleet ylös porstuaan.
+
+Kun palkolliset, jotka oven raosta olivat tähystelleet asian päätöstä,
+näkivät, että ritari lähestyi aivan hiljaisesti, neittä kädestä
+taluttaen, saivat he siitä uutta luottamusta ja kiiruhtivat
+ovea aukaisemaan -- jolloin rohkeimmat etupäässä, nimittäin
+avainten-hoitajatar ja kamarityttö, sekä niitten takana miespuoliset
+palkolliset, hiipivät ritarin eteen ja, suudellen hänen kättänsä,
+vakuuttivat, etteivät he olleet mihinkään syypäät.
+
+Ankerschmidt loi ankaran silmäyksen vapiseviin ja huusi jyrisevällä
+äänellä heille: "Tuli ja leimaus! Te epäkelvot! Minä sanon sen, kirotut
+olkoot teidän sielunne! _Älköön tämmöistä enää tapahtuko_!"
+
+Sen sanottuaan meni hän, tyttärensä käteen tarttuen, kamariinsa.
+
+Hän antoi tyttären auttaa itseään vaatteitten muuttamisessa. Sill'aikaa
+kertoi hän tälle, missä oli käynyt, millä menestyksellä ja minkä
+kovasydämisen ihmisen hän oli vapauttanut.
+
+-- "Tässä nyt siis olemme, rakas tyttöseni. Minä en enään ota talooni
+mitään semmoista vartiaa, joka sinusta vaaria pitää. Minä en sulje
+sinua sisään, kosk'en vanhoilla päivilläni tahdo vanginvartian virkaa
+toimittaa; mutta minä sanon sinulle, mitä sinun on varominen. Toinen
+tyttäreni otti itselleen miehen cabinet noir'ista, josta on minulla
+kylläksi murhetta, mutta vielä suurempi murhe olisi se, jos joku
+sanoisi, että toinen tyttäreni on vapauttanut rikkaan nuorukaisen
+vankihuoneesta -- mennäksensä naimisiin hänen kanssaan. Ymmärrätkö
+minua?"
+
+-- "Ymmärrän. -- En tahdo häntä koskaan tavata."
+
+-- "Kunniansanallasi"...
+
+Eliz ojensi kätensä isälleen, ja sotavanhus pudisti sitä, niinkuin
+yksivakaisen, iäkkään ihmisen kättä. "Ja nyt saat kunniansanallasi
+käydä, missä tahdot."
+
+Eliz suuteli hymyillen isänsä poskia; oi, hänen ei ole sallittu ikinä
+kellekään näyttää, kuinka suuren sydämentuskan tämän annetun sanan
+pitäminen hänelle tuottaa!
+
+-- "Vielä yksi seikka, tyttäreni", sanoi Ankerschmidt. "Entisyys
+katkeroittaa minua kovin; minua suututtavat yksin nimetkin, vieläpä
+peilikin, joka näyttää eiliset kasvoni. Minä pyydän, totuta itseäsi
+siihen että tästä lähtien puhuttelen sinua _Erzsikeksi_.[57] Ja nyt,
+pidä taloudesta huolta, sillä sinä olet emäntä."
+
+Tyttö liehahti iloisesti laulaen pois.
+
+-- "Erzsike!" kuului hänen jälestään Ankerschmidt'in ääni.
+
+Tyttö pisti pienen päänsä ovesta sisään.
+
+-- "Hyvä", sanoi leikillisesti Ankerschmidt; "minä tahdoin vaan tietää,
+ymmärrätkö jo minua."
+
+Erzsiken iloiset kasvot sulostuttivat hetken kuluttua kaikkien
+palkollisten mielen.
+
+Georg, palvelija, jonka virkana oli herransa parran ajaminen, riensi
+hänen luoksensa, vati lämmintä vettä kädessä, mutta palasi pian
+takaisin astiansa kanssa kyökkiin ja kertoi siellä väelle, että herra
+oli puhutellut häntä näin: "Mitä tahdot, Gyurka?"[58] -- "Minä tulen
+partaanne ajamaan, teidän kunnianne." -- "Ei minun, ei enään
+eläissäni!" oli herra vastannut.
+
+Armollinen herra tahtoo antaa partansa kasvaa!
+
+... Ihminen rupee vihaamaan entisyyttä; hän vihaa vielä peiliäkin, joka
+näyttää hänelle eiliset kasvonsa: ja semmoisia ihmisiä -- on sangen
+paljon "meidän" elämässämme.
+
+
+
+
+X.
+
+Erilainen vastaan-otto.
+
+
+Corinna sai tohtori Grisák'ilta tietää sen Jobin sanoman, että hänen
+ylkämiehensä oli vapautettu.
+
+Se oli hirveä kolahus.
+
+Onnetonta kyllä, kun ei sitä saanut estetyksi; mutta täytyy ajatella,
+millä tavoin lopuksi sentään voisi vaaralta tutkaimen taittaa.
+
+Corinna luuli, että Aladár jo oli kotona. Hän ei saattanut ajatella,
+että joku, jolle sanotaan, että hän on vapaa, ei rientäisi nopeammin
+kuin se, joka hänet on vapauttanut. Jos Ankerschmidt on tullut takaisin
+Pest'iin, on Aladár jo varmaankin kotona enonsa luona.
+
+Mitähän tämän viekkaan vaimon järki nyt harkitsee?
+
+Corinna sulki itsensä yksinään kamariinsa ja istui kirjettä
+kirjoittamaan -- Aladár Garanvölgyille. Omituinen kirjoitustapa!
+Corinna kirjoitti tällä kertaa painokirjaimilla. Se oli sitä varten,
+ettei kirjaimista saattaisi tuntea kättä, joka ne on kirjoittanut.
+
+  "Rakas ystäväni Aladár!
+
+  Kavahda yhdestä vankeudesta toiseen joutumasta. Minä epään sinua
+  vanhaa morsiantasi, Corinnaa ajattelemasta. Hän ei ole se, joksi
+  häntä luulet. Hän on kevytmielinen, kiekaileva olento, joka
+  suostuu jokaiseen ihastelijaan. Vast'ikään kerskaili hän
+  kavaliereistään tekevänsä viisipariset valjakot. Sinä joutuisit
+  aivan onnettomaksi, jos hänet ottaisit. Älä luule, että hän on
+  rikas, sillä hänellä on paljon velkoja. Usko minua, joka olen
+  vanha, hyvä toverisi, että teet paljon paremmin, jos revit
+  avioliiton-kontrahdin rikki ja unhotat tuon hepakon kuin jos
+  vaihetat kahleita kahleisin. Usko pois, ystäväni, itsenäinen
+  elämä on paljon hauskempi; jos tulet tänne Pest'iin, kuinka
+  hyvästi me huvittelemme itseämme! Täällä on paljon kauniita
+  tanssijattaria, mitä varten sitoisit itsesi yhteen? Älä mene
+  naimisiin, veikkoseni! Kuka tietää, minkä onnen vielä saavuttanet.
+
+                               Todellinen, uskollinen toverisi
+
+                                      'Älä tiedä ken.'"
+
+Tämän kirjeen pani hän sitte kuverttiin, ja jottei sinetistä voisi
+päästä tekijän jälille, painoi hän erään kamean lakkaan. Sitte piirusti
+hän päällyställe niinikään painokirjaimilla Aladár'in nimen ja asunnon,
+ja antoi kirjeen palvelijallensa, jotta tämä veisi sen postiin ja
+vakuuttaisi sen.
+
+Tuskin kaksi viikkoa ennen sitä oli postissa pantu voimaan se omituinen
+säännös, että jos ken tahtoo jättää kirjeen postiin vakuutettavaksi,
+lähettäjä on velvollinen kirjoittamaan nimensä kirjeen takasivulle
+sinetin viereen, oikealle puolelle poikinpäin; jos joku sen laiminlöi,
+heitti tuo "grimmiger Schalterlöwe" kirjeen takaisin, parjasi kovin sen
+lisäksi ja ajoi kirjeentuojan kotia, jotta siellä kirjoitettaisiin,
+mitä oli laiminlyöty. Sillä valtion täytyy tietää, kuka lähettää
+kirjeitä sen oman postiviraston kautta, ja valtio tietysti ei voi
+otaksua, että löytyisi pahanelkisiä kirjeen-lähettäjiä, jotka oman
+nimensä sijasta kirjoittaisivat Cornelius Nepos'en tahi Bar Cochba'n;
+eihän siihen tarvitse vannoa.
+
+Posti-leijona iskee kiinni kirjeesen, joka heitettiin hänen häkkiinsä,
+punnitsee sitä, tutkii, onko postimerkki oikeaan paikkaan kiinnitetty,
+toinen oikealle kuvertin yläpuolelle, toinen vasemmalle, ja vastaavatko
+merkit kirjeen painoa ja matkan pituutta; yht'äkkiä ärjähtää hän
+tuojalle:
+
+-- "Miks'ei tähän ole nimeä kirjoitettu?"
+
+-- "Onhan siinä nimi", vastasi toinen viattomasti.
+
+-- "Mutta toinen nimi?"
+
+-- "Suokaa anteeksi, yhdellehän ihmiselle se vaan menee."
+
+-- "Kuinka? Sinä pöllö! Lähettäjän nimi, joka kirjeen lähettää. Se on
+tähän kirjoitettava. Mars takaisin! Kirje on takaisin vietävä ja nimi
+siihen kirjoitettava."
+
+Tuo kelpo palvelija teki niin kauan estelmyksiä, armollinen herra
+älköön lähettäkö häntä takaisin kirjeen kanssa, he asuvat niin etäällä,
+täytyy juosta monet portaat, kirjoittakoon herra ennemmin itse, onhan
+hänellä tuolla kynä kädessä, siitä ei ole paljon vaivaa; kunnes leijona
+kirjehäkissä antoi kivikovan sydämensä pehmetä ja otti raivoissaan
+kirjeen.
+
+-- "No, mikä sen nimi on?"
+
+-- "Hänen armonsa..."
+
+-- "Mitä? Rupeisinko minä sinulle vielä tituleitakin kirjoittamaan? --
+Hänen nimensä?"
+
+-- "Corinna Garanvölgyi."
+
+-- "Khorin Aron Löwi?"
+
+-- "Ei. Hän ei ole mikään juutalainen. Rouva."
+
+-- "Piru sinut periköön! Kyllä minä sinun tavaan. Tuossa kynä, kirjoita
+itse!"
+
+Palvelija otti nyt kynän kouraansa ja riipusti niin kauniisti
+varpuisen-pään kokoisilla kirjaimilla emäntänsä nimen tuon "anonymin"
+kirjeen takasivulle, ettei siitä jäänyt ainoatakaan kirjainta pois;
+sitten otettiin se vastaan postiin ja annettiinpa siitä lisäksi
+kuittikin.
+
+Nyt sopii jo Corinnan olla varma siitä, että hänen anonymi kirjeensä
+epäilemättä menee määräpaikkaansa ja että se, jonka käteen se tulee,
+taatusti saapi ennen tietää, kuka kirjeen on lähettänyt, kuin mitä
+siinä sisässä on kirjoitettuna.
+
+Kampós herra sai ihan samana päivänä herra Bräuhäusel'in suusta tietää,
+että koko tutkinto-asia armosta oli siksensä jätetty ja että hän sen
+vuoksi saattaa ilman ankaria seurauksia kotiinsa mennä. Jos hänellä on
+jotakin muistuttamista, ilmoittakoon sen protokollaan pantavaksi.
+
+Kampós herra kiitti protokollasta, mutta hänen ei ole sitä tarvis; hän
+rientää mieluisammin jo kotia.
+
+Hän ei kauan matkaansa viivyttänytkään, vaan meni viikko-markkinoille,
+jossa hän heti tapasi erään omasta kylästään kotoisin olevan miehen;
+tämän kanssa sopi hän asiasta, ja kun mies oli hanhensa myynyt,
+lähtivät he kohta matkalle.
+
+Komitatin pääkaupungissa seisahtui hän pikimmältään postin eteen,
+kysyäksensä, eikö herralle olisi kirjettä. Siellä olikin yksi; sen hän
+siis otti mukaansa ja vei kotia.
+
+Vanha Garanvölgyi istui kamininsa edessä, Tacitusta lukien, kun Kampós
+herra palasi exilium'istaan.
+
+Tuo kunnon herra tuli suurella melulla, niinkuin
+semmoisen isänmaan-martyrin sopii, joka on neljä viikkoa asunut
+"Untersuchungshaft'issa", maannut lavitsalla ja syönyt vankiruokaa.
+
+Tämä oiva, isänmaallinen kansalainen tiesikin yhdessä henkäyksessä
+kertoa herra Garanvölgyille enemmän anekdoteja ja tapahtuneita asioita
+neliviikkoisen vankeutensa ajalta, kuin mitä Aladár elämänsä loppuun
+asti voi kahdeksan-vuotisista kärsimyksistään ladella.
+
+Mutta vanha herra iloitsi kuitenkin suuresti, että taas sai nähdä
+uskollisen ja rakkaan huoneenhaltiansa. Hän oli jo oikein ikävissään,
+kun ei niin pitkään aikaan ollut kuullut tuon jalon, perinpohjaisen
+patriotan kehupuheita.
+
+Kuinka onnellinen tämä nyt on, kun on ollut neljä viikkoa vankeudessa
+ja siitä saa loppumatta puhua! Kuinka helppo on ihmiselle "pientä iloa"
+hankkia!
+
+-- "Mutta olinhan sen unhottaa. Minä toin yhden kirjeenkin postista.
+Hänen armoltansa Corinnalta."
+
+-- "Kuinka tiedätte, että se on häneltä?"
+
+-- "Se on kirjoitettu kuvertin ulkopuolelle. Nyt on semmoinen uusi
+järjestys voimassa."
+
+-- "Kaunis järjestys. Näyttäkää se siis."
+
+Kirjeen nähdessään pudisti vanha herra päätään.
+
+-- "Tämähän on Aladár'ille."
+
+-- "Sallikaa minun nähdä. Todellakin! Tämä on varmaankin erhetys.
+Aladár pyörii rouvan päässä ja hänen kätensä juoksee sen mukaan. Mutta
+epäilemättä on kirje teidän kunniallenne aiottu. Muuten hän ei olisi
+lähettänyt sitä tänne kylään, vaan suoraan Kufstein'iin."
+
+-- "Ehkä hän sen vuoksi lähetti sen tänne, jotta minä toimittaisin
+kirjeen Aladár'ille."
+
+-- "Eipä suinkaan. Selvää, että kirje on teille. Onhan tähän
+kirjoitettu: 'täydellä kunnioituksella.' Jos se olisi Aladár herralle,
+silloin siinä seisoisi vaan: 'rakkaudella.' Eikö totta? Sen lisäksi on
+tähän vielä isoilla kirjaimilla piirretty 'joutuin' kolmella
+huutomerkillä. No, Aladár herran kirjeen päälle ei kenenkään tarvitse
+kirjoittaa 'joutuin', sillä sen tähden he eivät suinkaan sen enemmän
+kiirettä pidä. Teidän kunniallenne se on."
+
+Tämä viimeinen muistutus saattoi herra Garanvölgyinkin siihen luuloon,
+että nuorella rouvalla oli joku kiireinen asia hänen kanssansa
+päätettävänä, ja että tämä sentähden huomaamatta oli vaihtanut hänen ja
+Aladár'in ristinimet toisiinsa. Katsokaamme siis, mitä hän kirjoittaa.
+
+Mitä kauemmin Garanvölgyi luki kirjettä, sitä enemmän hämmästyi hän
+siitä; milloin katsoi hän kuverttia, milloin taas alkoi kirjettä
+uudestaan lukea; mutta hän ei voinut siitä selville päästä.
+
+"Yhdestä vankeudesta toiseen." -- Mitä hän sillä tarkoittaa? "Luopukoon
+morsiamestansa." Siitä hän sievästi voipi luopua, koska hänellä vielä
+on kymmenen vuotta aikaa odottaa. "Toiset kahleet toisten sijaan?"
+Sitte tuo anonymi allekirjoitus; ja ulkopuolella lähettäjän nimi.
+Sangen hullunkurista.
+
+Lopulta kohautti vanha herra olkapäitään; joku on ehkä tahtonut laskea
+sopimatonta leikkiä; kun vaan tietäisi, mikä sukkeluus siinä on.
+
+Tämän mietteen johdosta heitti hän kirjeen kaminin vieressä seisovaan
+paperikoriin; sillä on hyvä aamulla valkeaa sytyttää.
+
+-- "Ja nyt, Kampós ystäväni, kertokaa enemmän mitä herra Bräuhäusel
+sanoi. Eivätkö he anna lipastani takaisin? Jospa hän lähettäisi edes
+muotokuvan kotia: sen sijaan sopisi hänen panna peili, jonka edessä
+saattaisi partaansa ajaa."
+
+-- "Minäkin sitä pyysin, mutta hän sanoi, ettei sitä voi antaa;
+'Belegit' ovat Wien'iin lähetetyt."
+
+-- "Mitä minä kuulen! Ehkä vielä Lontoon taidenäyttelyyn?"
+
+-- "Suokaa anteeksi. Nuot lienevät siellä kovin tarpeesen. Seurauksen
+saapi vasta myöhemmin nähdä."
+
+-- "Ehkä he antavat ne ulos painosta -- naurettavana lukemisena 'für
+die reifere Jugend?'"
+
+Áladár'in vinttikoira makasi sill'aikaa karhuntaljalla herra
+Garanvölgyin jalkojen juuressa ja kuulteli, pitäen somaa päätänsä
+komeasti ristiin lasketuilla etukäpälillään, englantilaisen flegmalla
+tuota hänen mielestään tyhjänveroista puhetta.
+
+Samalla ajettiin kolisten pihaan.
+
+Vinttikoira kohotti äkisti solakkaa kaulaansa ja rupesi kysymysmerkin
+muotoista häntäänsä hiljaa heiluttamaan.
+
+-- "Joku tuttava tulee. Cziczke vainuu sen edeltäpäin", huomautti
+Kampós Garanvölgyiä tästä kohtauksesta.
+
+-- "Cziczken on aika pitkä täällä sisällä, ja hän luulee jahtimiehen
+tulevan häntä kesannolle viemään."
+
+Cziczke kavahti kuitenkin ylös paikaltaan, ravisteli piikkistä
+kaulavyötänsä, kohotti päätään, piti toista korvaansa pystyssä ja alkoi
+ulista sillä vinkuvalla, kiihkeällä äänellä, jolla sensieluisten
+eläinten, joille luonto on suonut tunto-aistin, mutta ei puhe-kykyä, on
+tapa ilmoittaa, että he tietävät, mitä kukaan muu ei vielä tiedä.
+
+Minutin kuluttua kiljaisi koira ja hyppäsi herra Garanvölgyin luokse,
+koskien hiljaa hänen kylkeensä molemmilla etukäpälillään; sitte
+poukahti hän Kampós herran kaulaan ja nuoli hänen poskiansa; kohta sen
+jälkeen syöksi hän ovelle ja alkoi kynsiä sitä käpälällään, ja
+kääntäessään päätään takaisin herroja päin, näytti hän ponnistavan
+koiranposkiaan, osottaaksensa naurua.
+
+-- "Kenestä iloitset noin suuresti, palvelijani?" sanoi Garanvölgyi
+surullisesti. "Kuka tuntuu sinusta noin hyvältä ihmiseltä?"
+
+Sill'aikaa kuului askelten ääni porstuasta ja nyt rupesi Cziczke täyttä
+kurkkua haukkumaan. Turhaan koetti Kampós sitä hillitä; Cziczke laski
+vaan sitä kovempaa.
+
+Sen jälkeen aukesi ovi ja vieras astui sisään.
+
+Se oli -- Aladár Garanvölgyi.
+
+Ei niinkuin teaterin näkymöllä on tapa, ensin horjahtaa taaksepäin,
+sitte kysyä: "Sinäkö se olet? Oletko se todellakin sinä? Eivätkö
+silmäni petä minua? Olenko nukuksissa vaiko hereillä? Laskevatko
+haltiattaret leikkiä kanssani?" Vaan kun he näkevät toinen toisensa,
+rientävät he esiin ja syleilevät toisiansa, tulisesti, innokkaasti; he
+eivät puhu mitään, heittäyvät vaan itkien toinen toisensa kaulaan ja
+pysyvät siinä kauan, autuaallisina. Kuka saattaisi semmoisena hetkenä
+puhua?
+
+Mutta Kampós herra: hän on joutunut suunniltansa. Hän hyppii, tanssii,
+nauraa, ja kun hän ei voi päästä Aladár'in silmien eteen, suutelee hän
+häntä, mihin vaan ulottuu, hänen hartioitansa, hänen selkäänsä, hänen
+päätänsä, vinttikoiran esimerkkiä seuraten; sitte juoksee hän ulos
+pihalle, aittoihin, talleihin, julistaen miehille, naisille, lapsille,
+viimeinpä ratsuhevosillekin: "Hän on tullut takaisin! Hän on kotona!
+Hän on tullut kotia! Sinä narri! Oletko nähnyt häntä? Etkö ole nähnyt
+häntä? Hän on tuolla sisällä! Hän on päässyt vapaaksi! Hyvä Herra ja
+Jumala minua auttakoon, hän on kotona!" Viiden minutin kuluessa juoksi
+hän koko kylän lävitse, eikä levännyt, ennenkuin hän, suurelta
+ilmoitusretkeltään takaisin palatessaan, kohtasi erään vastaansa
+tulevan rengin, joka kaukaa huusi hänelle: "Suuri herra! Herra
+huoneenhaltia! Ettekö vielä ole kuullut? Herra Aladár on tullut kotia."
+Sillä tavoin tulee oma uutinen ihmiselle takaisin. Vasta kun Kampós
+herra näin monipuolisesti oli tyhjentänyt uutisensa ja riemunsa
+sähköpatterian, rauhoittui hän niin paljon, että taas ilmestyi
+kastellissa, jossa hän näki molempien sukulaisten jo toinen toisensa
+vieressä istuvan ja tyvenellä mielin puhuvan.
+
+-- "Tiesinhän minä sen, että herra Aladár tänäpänä tulisi kotia!"
+lausui hän suurella voitonriemulla. "Minä sanoin sen armolliselle
+herralle. Taikka kumminkin aioin sitä sanoa. Minä tunsin sen."
+
+--- "Cziczke tunsi sen kuitenkin aikaisemmin, rakas Kampós", sanoi
+leikillisesti vanha Garanvölgyi, joll'aikaa Aladár sydämellisesti
+pudisti tuon innokkaan miehen kättä.
+
+-- "Kas kunnioitettua herraa, kun ei tahdo sallia, että minä ennemmin
+tunsin hänen kotiintuloansa, kuin Cziczke", sanoi synkistyneenä Kampós
+herra, luoden kateellisen silmäyksen vinttikoiraan, joka jo
+tyytyväisenä oli laskenut kauniin, älykkään päänsä Aladár'in polvelle.
+"Mutta se on sentään totta, että minä sen varemmin tunsin! Enkö minä
+tuonut kirjettä Aladár herralle?"
+
+Vanhan herran mieleen juohtui nyt, mitä hän oli paperikoriin viskannut.
+
+-- "Se on totta! Sinulle on jo joku, joka sinulle hyvää suo,
+kirjoittanut kirjeenkin Pest'istä; etsikää se esiin, Kampós, se on
+tuolla ruusupaperein joukossa."
+
+-- "Ken lienee sen kirjoittanut?"
+
+-- "Saat kohta nähdä. Varmaankin joku, joka tiesi vapautuksestasi
+ennen, kuin tänne saavuit. Tähän asti en sitä ymmärtänyt, mutta nyt
+ymmärrän jo täydellisesti. Lueppas se vaan!"
+
+Aladár luki kirjeen alusta loppuun, sitte -- silitti hän koiransa
+päätä.
+
+Cziczken ei ollut tapa semmoisia kirjeitä kirjoittaa.
+
+-- "Mitä sanot siihen?" kysyi Garanvölgyi. "Ymmärrätkö sitä?"
+
+-- "Minä ymmärrän hyvin. Rouva kälynne pelkää, että tulisin häntä
+ottamaan."
+
+Siihen kaikki neljä nauroivat. Vinttikoirakin.
+
+-- "Onko enolla tuo avioliiton-kontrahti täällä?" kysyi Aladár.
+
+-- "Sitä on uskollisesti talletettu."
+
+-- "Lähettäkäämme se takaisin tuolle raukalle; älköön hän sen tähden
+levoton olko."
+
+-- "Hyvä, varsin hyvä. Se on minun mieleeni. Usko vaan minulle sen
+takaisin-lähetys. Minun olisi ollut sangen vaikea, jos minun olisi
+täytynyt neuvoa sinua Corinnaa jättämään; mutta koska hän itse sen
+neuvon antaa, sopii tämä varsin hyvin. -- Harvinainen tapaus, että
+nainen kehoittaa ylkämiestään itseänsä jättämään, ja että se on
+sattunut sinulle, on sinulle suureksi onneksi. Kaksi armoa yhtenä
+päivänä! Toinen päästää kahdeksantoistavuotisesta, toinen
+elinkautisesta 'kovasta' vankeudesta."
+
+Ensimmäinen päivä kului Garanvölgyin kodissa jälleen-näkemisen
+hiljaisissa iloissa; toisena päivänä hämmästytti Aladár enoansa sillä
+tiedolla, että häntä haluttaa mennä ritari Ankerschmidt'ia
+tervehtimään.
+
+-- "Sinä saatat mennä hänen luoksensa, hän on kunnon mies."
+
+-- "Hän kävi minua Kufstein'issa tervehtimässä, minun täytyy siihen
+vastata."
+
+-- "Sitä parempi."
+
+Aladár'ia kummastutti tämä enon myöntyväisyys, mutta hän ei siihen
+saanut häneltä tarkempaa selitystä. Eno salli hänen mennä.
+
+Ritari Ankerschmidt tiesi jo Aladár'in takaisin-tulosta ja häntä
+aavisti, että tämä rientäisi kohteliaisuuden vaatimusta täyttämään; hän
+hämmästyi kuitenkin suuresti kun edellä käypä sanansaattaja toisesta
+kastellista kylän päässä tuli kysymään, onko herra ritari kotona
+Aladár'ia varten.
+
+Tähän on kuitenkin tyytyminen ja sitten asiasta loppu tekeminen.
+
+Erzsike suljettiin täksi tunniksi kamariinsa, jott'eivät he edes
+sattumalta saisi nähdä toisiansa.
+
+Se olikin soveliasta, sillä sittekuin vapauden ilma oli suudellut hänen
+kasvojansa, oli Aladár vielä kauniimpi poika, kuin vankeudessa, ja hän
+pitää enemmän huoltakin itsestään. Sitä täytyi Ankerschmidt'inkin
+tunnustaa, kun hän pudisti hänen kättään, että muutos oli ollut
+suuresti hänen eduksensa.
+
+-- "Hyvä herra, minä tulen nyt kiittämään teitä siitä, että tuonoin
+kävitte minua yksinäisyydessäni katsomassa."
+
+-- "Ei kestä kiittää", sanoi ritari tuimalla äänellä, osottaen
+vieraalleen tuolia, "Se oli minulta uteliaisuutta, ei mitään muuta.
+Halusin nähdä sitä hurjanrohkeaa poikaa, joka neljäkymmentä-yhdeksän
+sydän-yöllä sai minut vuoteeltani juoksemaan ja milt'ei ollut minua
+vangiksi ottaa keskellä rykmenttiäni."
+
+-- "Kuinka? Tekö se olitte?"
+
+-- "Minä. Jos olisin tietänyt, että te tulitte vaan vähäisen
+husari-osaston kanssa, olisin minä ottanut teidät vangiksi; mutta
+hurjanrohkea yritys onnistui. -- Tästä näette, että me olemme vanhoja
+vihollisia."
+
+-- "Sangen pitkällä sotilakolla."
+
+-- "Se on totta. Meidän ei enään ole lupa tapella, mutta röykistellä
+saamme toistemme suhteen kuinka paljon hyvänänsä."
+
+-- "Sitäkin vaan asianomaisen luvan rajoissa. Muutoin ei meillä tule
+olemaan paljon tilaisuutta osottaa röyhkeyttä toisillemme, sillä
+muutaman päivän perästä lähden minä pois täältä, ja sen jälkeen tuskin
+viivyn kauan yhdessä paikassa."
+
+Ankerschmidt katsoi synkästi nuorukaiseen ja sanoi hänelle
+nuhtelevaisesti hiljaisella äänellä, jossa tuntui hyväntahtoisuuden
+hellyys:
+
+-- "Nuori mies! älkää saattako itseänne mihinkään uuteen
+onnettomuuteen. -- Teitä täytyisi surkutella." ("Kenen" taikka "minkä"
+tähden?)
+
+-- "Oi, en", vastasi nauraen Aladár. "Älkää luulko, että minä sillä,
+etten kauaksi yhteen paikkaan jää, tarkoitin guerilla-sotaa
+metsistöissä taikka emissarina ilmestymistä ja katoomista; sitä vaan,
+että aion tiedustella jotakin työtä, jolla voin elättää itseni."
+
+-- "Kuinka?"
+
+-- "Tietysti. Kiinteä omaisuuteni on takavarikkoon otettu: pää-omaa
+minulla ei koskaan ole ollut, ja minä en mieli ilmestyä puolalaisena
+missään herrastalossa."
+
+-- "Mutta teidän enonne on rikas ja rakastaa suuresti teitä; sen tiedän
+varmaan."
+
+-- "Juuri sentähden en voi jäädä hänen luoksensa. Mitä ajattelette,
+hyvä herra, jos enoni sukulaiset minusta sanoisivat, etten minä
+rakkaudesta ole hänen luonansa, vaan perinnön halusta?"
+
+"No, tämä on minun miehiäni", ajatteli itsekseen Ankerschmidt, "ylpeä,
+niinkuin minä itsekin."
+
+-- "Sitte, hyvä herra, meitä ei ole niin kasvatettu, että jos ei meillä
+ole mitään pellolla, me katselemme puuta, Me voimme elää jäälläkin. Jos
+kadotamme suuret virkamme, hyvä, me menemme kotia kyntämään, emme sitä
+itke; jos peltomme otetaan meiltä pois, opimme jotakin, meistä tulee
+prokatoreja, insinörejä, vuorimiehiä. Minä puolestani olen diplomilla
+varustettu insinöri; minä ymmärrän ammattini, jos kukaan. Tuolla on
+Tiszan järjestämis-yhtiö; siinä on minua varten halpa, pieni virka
+avoinna, jota riennän pikemmin kuin paremmin vastaan-ottamaan, ja tämä
+virka tuopi myötänsä sen, etten kauan saa pysyä yhdessä paikassa, sillä
+siellä täytyy todellakin aina olla liikkeellä."
+
+Ankerschmidt sormi harmaata tukkaansa; hän rupesi pelkäämään, ettei
+ainoastaan hänen tyttärensä, vaan hän itsekin vielä joskus suuresti
+rakastuisi tähän nuorukaiseen.
+
+--- "Mutta tuo virka tuottaa paljon vastuksia ja vaivaa."
+
+--- "Päinvastoin. Se on varsin mieluinen virka. Ei ole sidottu
+mihinkään paikkaan -- eikä herraan."
+
+Itsenäisyyden suloinen tunne loisti hänen silmistänsä. Ankerschmidt
+näki sen hyvin.
+
+-- "Mutta sanokaa minulle nyt", lausui ritari tuttavan-tapaisella
+hymyllä, "kuinka tuommoinen alituisesti kauas kutsuva virka miellyttää
+nuorta morsianta?"
+
+Nyt oli Aladár'in vuoro synkistyä.
+
+-- "Semmoista minulla ei ole."
+
+-- "No, mutta eihän teistä liene tullut Maltan ritari? Nuori
+kolmenkymmenen vuotinen mies. Minulta se ei ole salassa, että teillä on
+sangen jalo, kaunis, nuori morsian, johon minun on ollut onni
+personallisesti tutustua."
+
+-- "Se on jo mennyt asia", sanoi Aladár keveäverisesti.
+
+-- "Olisiko liitto jo purjettu?"
+
+-- "Minua ei miellytä siitä puhua."
+
+-- "Mutta minua miellyttää. Muistakaa, että minäkin olen avioliittoon
+kelpaava nuorukainen, leskimies. Minä kovin haluan tietää, missä minun
+varakseni syntyy avonainen paikka, onko sen taikka tämän nuoren naisen
+sydän vakantti vaiko ei?"
+
+Aladár kuunteli hymyillen kokkapuhetta.
+
+-- "Hyvä herra, te sanoitte että olemme vanhoja vihollisia. No, minä
+ainakin osotan teille, etten minä sitä ole. Älköön kumpikaan meistä
+morsiantani naiko!"
+
+-- "Onko teillä syytä tätä sanoa?"
+
+-- "On."
+
+-- "Mitenkä hän on teitä loukannut?"
+
+-- "Semmoista ei mies, jossa on hiukkakin turhamielisyyttä, tunnusta."
+
+-- "Ovatko panetelleet teitä hänen edessään?"
+
+-- "Oi, ei kukaan."
+
+-- "Oletteko sattunut yhteen hänen kanssaan?"
+
+-- "Me emme vielä ole toisiamme tavanneet."
+
+-- "Se on siis tapahtunut vaan kirjallisesti?"
+
+-- "Niin."
+
+-- "No, nuori ystäväni, siinä ei ole tarpeeksi syytä eroon. Kirjoitettu
+puustavi antaa monta kertaa syytä väärään käsitykseen. Yhden kirjeen
+tähden ei saa kokonaista elämää hävittää. Menkää hänen luoksensa ja
+puhukaa hänen kanssaan. Minä en puhu teidän yksityisen asianne tähden;
+siihen minulla ei ole mitään oikeutta sekaantua. Mutta minä käännyn
+teidän oikeudentuntoonne. Te unkarilaiset olette kuuluisat siitä, että
+pidätte oikeudesta kiinni, ja teidän pitäisi tietää, että yksin
+vekselin-väärentäjältäkin kysytään: oletko tämän kirjoittanut,
+ennenkuin häntä tuomitaan. Sitä vähemmin minä uskon, että vanhassa
+Unkarissa olisi tavallista morsiantansa tuomita, ennenkuin on häntä
+kuulustellut."
+
+-- "Usein kuulusteleminen on suurin syytös. Muuten te kuitenkin olette
+oikeassa, hyvä herra. Minun täytyy mennä hänen luoksensa; muussa
+tapauksessa tulee hänestä loukattu asianosainen -- mutta sitä minä en
+tahdo."
+
+-- "No, se ilahuttaa minua. Ensi rynnäkössä minä siis kuitenkin olen
+voittanut teidät."
+
+-- "Taistelo-kenttä on todellakin jäänyt teidän valtaanne. Minä antaun
+ja sanon hyvästi."
+
+He pudistivat kättä eikä kumpikaan sanonut toiselle: "näkemiin asti."
+
+Aladár ajatteli pois mennessään: "tuo on ikävä ihminen, sillä hän
+tietää salaisuuteni, tänne en minä enää tule." Ankerschmidt taas
+ajatteli itsekseen: "hänen oli täällä ikävä olla, hän ei enää tule
+tänne."
+
+Oli kuitenkin hyvä, että tämä yhtymys tapahtui, sillä Aladár pääsi sen
+kautta suuresta vaarasta, niinkuin seuraavasta nähdään.
+
+Aladár lähti toisena päivänä Pest'iin ja koska yhdessä päivässä ei ole
+kahta aamupuolta, odotti hän seuraavan päivän vastaanotto-hetkeä,
+jolloin hän meni Corinnan luokse.
+
+Aladár'in ilmestyminen koski suuresti kauniin lesken hermoihin.
+
+-- "Ah! Tekö se olette? Suokaa anteeksi, mutta sydäntäni rupesi
+yht'äkkiä kovasti tykyttämään."
+
+Aladár'in täytyi rientää hänen avuksensa ja viedä hänet nojatuoliin.
+Nainen oli tainnoksiin joutumaisillaan.
+
+-- "Tämä odottamaton tulo! Ah, minä olen niin heikkohermoinen. Kaikki
+vaikuttaa minuun niin."
+
+Aladár pyysi kauniisti, että hän soisi itselleen aikaa tointumiseen;
+jos on hajusuolaa talossa, käyttäköön sitä voimistuaksensa.
+
+-- "Ah, te ette voi mieleenne kuvailla, kuinka hermoni ovat
+heikontuneet siitä asti, kuin teidät viimeiseksi näin."
+
+-- "Te olette sangen paljon tuskaillut minun tähteni."
+
+-- "Oi, sangen paljon", huokasi nainen, ivaa käsittämättä. "Uskokaa,
+Aladár, että joka kerta, kuin istuin kirjettä teille kirjoittamaan,
+tuli minuun aina semmoinen sydämen-ahdistus, etten voinut sitä päättää.
+Kun minun täytyi ajatella, mimmoiseen tilaan te olitte joutunut, ah!"
+-- Tässä rouva tiesi sangen sydämellisesti värisyttää itseään, joka
+erittäin kaunisti häntä. Rachel ei olisi sitä paremmin tehnyt.
+
+-- "Minun ei ollut niin paha olla, kuin luulette: katsokaapas, en ole
+siitä edes harmaantunut."
+
+-- "Ah, mutta mitä kaikkia teidän täytyi kaivata! Kun sitä ajattelen,
+taas tuo sydämen-tykytys."
+
+-- "Ei mitään kaipausta. Joka toinen päivä yksi sotamiehen-leipä. Eikö
+siinä kylläksi yhdelle ihmiselle?"
+
+-- "Ah! minä pyydän, älkää laskeko leikkiä. Tämä ei ole kaunista
+leikkiä." Nainen näytti olevan kahden vaiheella, nauraisiko vai
+itkisikö hän.
+
+-- "Minä en suinkaan leikkiä laske. Se oli varsin hyvä, että minua
+siihen totutettiin, sillä sitä voin nyt kumminkin hyödykseni käyttää."
+
+-- "Mitenkä? Mutta älkää laskeko leikkiä, sitä pyydän. Se kiihdyttää
+minua kovasti."
+
+-- "Minä en laske leikkiä. Puhun aivan vakavasti, kun minun taas on
+elämääni uudesta ulottaminen, minä aluksi ainakaan tuskin saatan luvata
+itselleni muuta kuin paljaan leivän. Maatilojani en saanut takaisin."
+
+-- "Mutta ehkä..."
+
+-- "Ei ole mitään 'ehkä', sillä minä en niitä pyydä, eikä niitä minulle
+suinkaan lähetetä."
+
+-- "Mutta minkätähden ette pyydä niitä?"
+
+-- "Sentähden, että tulen toimeen ilman niitä. Minulla on jo virka,
+josta elän."
+
+-- "Missä? Mimmoinen?"
+
+-- "Ei juuri rautatien konduktörin; mutta ei paljon enemmänkään: pieni
+insinörin-virka Tiszan järjestämisessä."
+
+-- "Mutta sehän on kovin vaivaloinen."
+
+-- "Onpa kyllä. Minun täytyy enimmäksi osaksi asua kalastajain majoissa
+ja lauta-vajoissa."
+
+-- "Mutta miksi ette jää enonne luokse?"
+
+-- "Siksi, että ihminen mielellänsä on oma herransa. Minun täytyy
+myöskin ajatella sitä, että joskus menen naimisiin, ja vaimoni saatan
+kuitenkin ennemmin viedä lauta-vajaan Tiszan sululle, kuin enoni
+taloon."
+
+Jos Corinnalla olisi ollut sydän, ei hänen näihin sanoihin olisi
+tarvinnut lausua, että hänen sydäntänsä kauheasti tykyttää, vaan:
+"ystäväni, mitä on minun, se on sinunkin; ja minä itse olen sinun
+kaupanpäälliseksi, jää tänne, älä mene edemmäksi; me voimme elää
+onnellisina." Mutta tietysti on paljon edullisempi vetää esiin
+sydämen-tykytystä ja hermon-heikkoutta.
+
+Corinna odotti, että Aladár nyt heti ottaisi puhuaksensa heidän
+vanhasta välistänsä, joka sen lisäksi vielä oli kontrahdillakin
+vahvistettu, ja piti itseään semmoista tapausta varten valmiina
+äkillisellä pyörtymyksellä tekemään loppua kosimis-ryntäyksestä.
+
+Aladár ei kuitenkaan ottanut tätä asiaa esiin.
+
+Hän kysyi Corinnalta, käykö hän teaterissa, mitä uusia operoita on
+annettu, kuinka ne häntä miellyttävät, mitä uusia nimiä hänen
+lempi-papukaijansa siitä saakka on oppinut, onko hänen ollut tapa
+ratsastaa, vieläkö tähtipää ratsuhevonen on jälellä, ja muita sellaisia
+joutavia.
+
+Kun sitte Corinna jo alkoi suuresti valittaa sydämen-tykytystä, nousi
+Aladár äkisti ylös; hän neuvoi sydämellisesti morsiantaan pitämään
+vaaria siitä, ettei hänen hermotautinsa pääsisi pahaan valtaan,
+jonkatähden hänen mitä pikemmin tarvitsi matkustaa Emsiin tahi
+Ostende'en. Ja tämän sanottuansa suuteli hän kauniisti hänen kättänsä
+ja meni pois.
+
+Tämä oli viimeinen kädensuudelma, jonka Corinna sai Aladár'ilta.
+
+Aladár saattoi nyt olla varma siitä, että tämä rakkaus, "qua" rakkaus,
+jo todellakin on loppunut, ja niinmuodoin on hyvä sitä kontrahtinakin
+"in optima forma" hävittää.
+
+Hän tiesi jo, että tohtori Grisák oli Corinnan asianajaja; hän meni
+siis suoraan hänen luoksensa.
+
+Tohtori Grisák otti tulijaa suurella kohteliaisuudella vastaan,
+niinkuin on tapa vastaan-ottaa sitä, jota pelkää ja jota ei rakasta.
+
+-- "Ainoastaan hetkeksi pyydän saada teitä vaivata, hyvä herra", sanoi
+Aladár lainoppineelle; "minulla on eräs kontrahti Garanvölgyin
+leskirouvan kanssa, joka on teidän klienttinne."
+
+-- "Minä tiedän; minä tunnen sen kontrahdin."
+
+-- "Sitä parempi. Minun ei siis tarvitse asiaa laveammin esittää. Minä
+en tätä nykyä ole siinä tilassa, että voisin naiselle, joka tulisi
+puolisokseni, tarjota uhkeita oloja."
+
+"Ah, tämä tulee vinculum'in tähden", ajatteli itsekseen tohtori Grisák.
+
+-- "Oletteko puhunut rouvan kanssa?"
+
+-- "Minä tapasin hänet ja huomasin, ettei hänenkään haluta tätä liittoa
+jatkaa."
+
+-- "Ja te?"
+
+-- "Minä en sitä millään tapaa pahakseni pane. Minussa on hyvin vähän
+runoilijaa; avioliiton-asioissa olen sangen suvaitsevainen. Hänellä on
+täysi oikeus purkaa liitto."
+
+-- "Mutta kontrahdit?"
+
+-- "Juuri niitten tähden tulin teidän luoksenne, sillä heikkohermoisen
+naisen kanssa ei sovi asiaa päättää. -- Nämät kontrahdit täytyy meidän
+mitättömiksi tehdä."
+
+-- "Ja mitkä ovat teidän ehtonne?"
+
+-- "Minun? -- No, aivan yksinkertaisesti: että rouva Garanvölgyi
+antakoon takaisin minun kirjani ja minä annan takaisin hänen."
+
+-- "Ja te ette tahdo tuoda esiin mitään vaatimuksia niistä oikeuksista,
+joita tämä kontrahti teille antaa?"
+
+-- "Enhän minä pakoittane ketään naista itselleni väkisin puolisoksi
+rupeemaan?"
+
+-- "Mutta omaisuuteen katsoen?"
+
+-- "Ah! Ettäkö ottaisin omaisuuden ilman morsianta? Ei, hyvä herra, se
+ei ole minun virkani."
+
+-- "Hyvä herra!" lausui tohtori Grisák, nousten tuoliltaan ja kumartaen
+Aladár'ia, "te olette todellakin jalo ihminen."
+
+Aladár kohautti olkapäitään.
+
+-- "Senkö tähden, etten varasta, etten rosvoa?"
+
+-- "Sillä tavoin saatamme sangen pian asiasta sopia. Puheen-alainen
+kontrahti on minun hallussani. Onko teillä oma kappaleenne muassanne?"
+
+-- "Tässä sekin on."
+
+-- "Tehkää hyvin ja kirjoittakaa siihen, ettette edusta itsellenne
+minkäänlaisia tähän kontrahtiin perustuvia oikeuden-vaatimuksia."
+
+-- "Minä en suinkaan kirjoita mitään, mutta jos sallitte, poltan minä
+kappaleeni tässä kaminissa; tehkää tekin samoin minun kontrahtini ja
+siten menkööt molemmat tuhaksi."
+
+-- "Mutta minkätähden ette tahdo tähän kirjoittaa?"
+
+-- "Sentähden, etten tahdo antaa rouva Garanvölgyille todistusta siitä,
+että olen häntä, viimeisen yhtymyksemme jälkeen, hetkeäkään ajatellut.
+Jos ei tämä teitä miellytä, jätän asian advokatilleni ja te saatte
+sitte yhdessä sen päättää."
+
+Tohtori Grisák ei saattanut tätä tilaisuutta kynsistään päästää ja
+pyysi Aladár'ia taas istumaan, suostuen siihen, että kontrahdit
+yksinkertaisesti vaihdettaisiin, ja hän heittäisi omansa kaminiin.
+
+Sittekuin tohtori oli pannut luotettavaan paikkaan talteen Aladár'in
+antaman kontrahdin, astui hän ystävällisesti hymyillen tämän eteen ja
+kuiskasi hänelle salaperäisellä silmän-räpytyksellä:
+
+-- "Hyvä herra! Te olette tänään ollut varsin aulis ja jalomielinen
+semmoisessa asiassa, jossa laki oli vihollisenne auttamattomasti
+käteenne antanut. Tämä teko ei jää palkitsematta. Pankaa muistoonne,
+että tohtori Grisák, se silmälaseilla varustettu tohtori Grisák, jota
+teidän enonne herra Garanvölgyi oli lypsintuolilla istuttanut, kaikkein
+ensimmäiseksi sanoi teille, että te ehkä varemmin kuin luulette taas
+tulette yhtä rikkaaksi kuin ennenkin; ja te ette ole katuva, että
+jalomielisesti annoitte kädestänne pois, mitä oli toisen omaa."
+
+Aladár nauroi aika lailla tätä puhetta, josta vaan se tarttui hänen
+huomioonsa, että oliko vanhus todellakin pannut herra tohtorin
+lypsintuolille istumaan?
+
+-- "Siihen, hyvä herra, ja hän tahtoi, että minä istuttaisin rokkoa
+hänen lampaisinsa, koska olen tohtori, Mutta siitä minä en ole häneen
+suuttunut, en millään muotoa."
+
+Ja todistaaksensa, ettei hän ensinkään ollut suuttunut, saattoi hän
+ulos portaille asti Aladár'ia, joka ei vielä sielläkään saanut
+tukahutetuksi iloisuuttansa siitä, että tohtoria oli asetettu
+lypsintuolille istumaan. Kaikki muut, mitä tämä oli lausunut, oli hän
+jo aikaa sitten unhottanut.
+
+
+
+
+XI.
+
+Eräs köyhä rouva.
+
+
+-- "Isä kulta, minun on sentään kovin vaivaloista näin yksinäni talossa
+olla."
+
+Näin puhui muutamana päivänä Ankerschmidt'in tytär suuttuneelle
+isällensä.
+
+-- "Mitä sinä tarkoitat?"
+
+-- "Minulla pitäisi olla jotakin rouvan-tapaista seurassani, jonka
+kanssa minun sopisi jakaa talonaskareet ja järkevistä asioista puhua."
+
+-- "Sinä olet oikeassa. Joku seura-nainen."
+
+-- "Niin. Joku hiljainen, ymmärtäväinen nainen, jolle jo on tullut
+järki päähän."
+
+-- "No, semmoista rouvaa tahtoisin minäkin löytää. Mutta mistä sen
+saamme?"
+
+-- "Minä koetan tiedustella."
+
+-- "Tiedustella? No, hanki siis joku."
+
+Parin päivän perästä otti Erzsike taas tästä asiasta puhuaksensa.
+
+-- "Isä kulta, minä olen jo löytänyt tuommoisen meille soveliaan
+rouvan."
+
+-- "Olet jo löytänyt? Mistä?"
+
+-- "Muuan ystäväni, jonka Wien'issä tunsin, on ehdoittanut minulle
+erästä sangen hyvää naista."
+
+-- "Hyvää? Minua kummastuttaa, ettei sitä Wien'issä pidetty."
+
+-- "Onneton vaimo, köyhä; meni naimisiin vastoin isänsä tahtoa, joka
+sen jälkeen hylkäsi hänet."
+
+-- "Sen -- uskon."
+
+-- "Mutta hänen miehensä oli heittiö, joka vaan sentähden otti hänet,
+että luuli saavansa paljon rahaa hänen kanssansa."
+
+-- "Niinhän aina käy. Onko siinä mitään uutta? Että kaikki vaimot vasta
+sitte tämän tietävät, kuin se jo on tapahtunut?"
+
+-- "Hänen miehensä rupesi sitte käymään oikeutta isää vastaan vaimonsa
+myötäjäisistä, mutta oikeudessa tuli ilmi, että isällä oli valta olla
+hänelle mitään antamatta, ja hän kadotti asiansa."
+
+-- "Sen uskon! Muuallakin on ihmisillä vielä järkeä. Tätä eivät nuoret
+kavalierit ota uskoaksensa. He luulevat, että heti kuin joku on vanha
+ihminen, on siltä jo järki sääreen lentänyt."
+
+-- "Tuo ilkeä, paha mies alkoi sitte vimmastuneena kiusata puolisoansa,
+löi häntä, pieksi häntä."
+
+-- "No, mutta älä nyt sentähden itkuun purskahda! Eihän tuo sinua
+lyönyt."
+
+-- "Mutta semmoista kataluutta: kun lyö vaimoansa!"
+
+-- "Se on totta. Mutta jos sinä rupeet kaikkia lyötyjä vaimoja
+itkemään, täytyy sinun nousta aikaisemmin ylös, sillä muuten ei aika
+siihen riitä."
+
+-- "Niin, mutta siinä ei vielä ollut kyllin, että hän löi häntä: sitä
+rouva vielä olisi kärsinyt, mutta kerta kun hän päihtyneenä tuli
+kotia..."
+
+-- "Se vielä lisäksi?"
+
+-- "Niin, ravintolasta, jossa hän oli pelannut pois rouvansa viimeisen
+koristeen, silloin pyysi hän häneltä sitä sormusta, jonka hän oli
+äidiltään saanut, ja kun rouva ei tahtonut sitä hänelle antaa, heitti
+hän hänet ulos ovesta kadulle, ja rouva parka sai maata siinä
+kynnyksellä aamuun asti."
+
+-- "Ohoh, se hirtehinen!"
+
+-- "Niinpä juuri! Rouvalla ei sen jälkeen ollut mihin mennä.
+Tuttaviensa luokse hän ei kehdannut kääntyä; isänsä huoneesen ei hän
+uskaltanut palata; hän oli pakoitettu palvelukseen rupeemaan."
+
+-- "Näetkös, se on kevytmielisyyden palkka."
+
+-- "Wien'in ystäväni ehdoittaa hartaasti seura-naiseksi meille tätä
+köyhää vaimoa, jota sallimus niin on kukistanut, ja joka varmaankin on
+oleva sangen kiitollinen, jos hän voi päästä niin rauhalliseen
+perheesen kuin meidän."
+
+-- "Kyllä, mutta eikö hän ole pahanluontoinen vaimo?"
+
+-- "Oi, kaikkein lempein maailmassa, itse kärsivällisyys."
+
+-- "Sinä uskallat siitäkin takaukseen mennä? Mistä sen tiedät?"
+
+-- "No, minä päätän, että hänen täytyy olla semmoinen, sittekuin hän on
+jaksanut ääneti kärsiä niin paljon loukkauksia."
+
+-- "Hja, se on ihan toista, sitä sinä et ymmärrä. Sekin, joka antaa
+miehensä lyödä itseään, saattaa olla todellinen harpyia."
+
+-- "No, sitä hän ei ole, eipä suinkaan. Sinä suostut siis siihen, että
+otamme hänet tänne?"
+
+-- "Olkoon menneeksi, minä en sillä väliä pidä. Mutta saat nähdä, että
+vaikkapa häntä maitoon, voihin kastaisit, hän kuitenkin juoksee
+takaisin miehensä luokse."
+
+-- "Sinä et niinmuodoin pane vastaan? Saanko kirjoittaa tohtori
+Grisák'ille, että hän lähettäköön hänelle matkarahoja?"
+
+-- "Saat, saat."
+
+-- "Sinä et kysy vaimon syntyperää?"
+
+-- "Mitä minä siitä huolisin, mikä hänen syntyperänsä on! Kun vaan
+hänen vanhempansa olivat kunniallisia ihmisiä."
+
+-- "Oi, he olivat sangen kunniallisia ihmisiä. Hänen äitinsä on jo
+ollut kauan kuollut, mutta hänen isänsä on varsin kelpo, rakastettava
+ihminen."
+
+-- "Niinkö luulet? Vaikka hän hylkäsi hänet?"
+
+-- "Voihan hän vielä antaa hänelle anteeksi."
+
+-- "Jos minä olisin hänen sijassansa, minä tuskin sitä uskoisin."
+
+-- "Sinä sallit siis, että otamme hänet tänne. Kiitoksia, tuhansia
+kiitoksia!"
+
+Erzsike suuteli niin monta kertaa isänsä kättä, että tämä lopulta oli
+pakoitettu uskomaan, että tuo köyhä rouva täysin määrin ansaitsee sitä
+luottamusta, jolla tyttö niin hartaasti koettaa häntä miellyttää.
+
+Muutaman päivän kuluttua sai Erzsike kirjeen Pest'istä.
+
+Kun hän oli lukenut sen kamarissaan, kului paljon aikaa, ennenkuin hän
+uskalsi mennä isänsä luokse, jottei tämä hänen silmistänsä huomaisi,
+että hän oli itkenyt. Muutaman kerran yritti hän jo menemään, mutta
+hänen täytyi kuitenkin palata takaisin ja uudestaan itkeä kuuro, sillä,
+hän ei voinut sitä tukehuttaa.
+
+Mutta kun hän vihdoin tuli isänsä eteen, osasi hän kuitenkin siinä
+määrässä salata mieli-alaansa, että vanha herra kysyi häneltä:
+
+-- "No, minkätähden olet noin hyvällä mielellä?"
+
+-- "Tuo eräs köyhä rouva."
+
+-- "Ja mitä on tuon köyhän rouvan tapahtunut?"
+
+-- "Hän on jo saapunut Pest'iin."
+
+-- "Terve tulleeksi. Lähetetään vaunut häntä vastaan."
+
+-- "Umpivaunut, eikö niin?"
+
+-- "Miksikä juuri umpivaunut? Sopiihan hänen kaleseillakin tulla."
+
+-- "No, mutta salli nyt, että umpivaunut lähetetään."
+
+Erzsike silitteli niin kauniisti isänsä kasvoja, joihin jo oli kasvanut
+uutta partaa tuuman paksulta, että hänen täytyi käsittää, kuinka se
+olisi vastoin kaikkea kohteliaisuutta ja vanhaa tapaa, jos ei uutta
+seura-naista umpivaunuissa tuotettaisi. Olkoon siis sekin menneeksi
+Tarvitaanko vielä mitään?
+
+-- "Kyllä tarvitaan. Mutta älä rypistä tuolla tavoin kulmakarvojasi.
+Ystäväni kirjoittaa, ettei tuolla köyhällä olennolla ole edes
+kunnollisia vaatteita, joissa voisi eteemme ilmestyä."
+
+-- "Tuhat tulimmaista! Tuo on siis vähällä vaivalla matkustanut. Minun
+tulisi kai lähettää hänelle rahaakin, eikö niin?"
+
+-- "Ei; miksikä? Minä olen ajatellut, että kun täällä meillä on niin
+paljon vaatteita, joita Hermine jätti jälkeensä, me lähettäisimme
+hänelle niistä; minä en niitä kumminkaan käytä ja täällä ne vaan
+pahentuvat."
+
+-- "Mutta, kultaseni, sinä et tiedä, mimmoinen tuo kunnon nainen on
+vartaloltaan; entäs jos hän olisi lihava persona?"
+
+-- "Oi, ei suinkaan."
+
+-- "Mistä sen tiedät?"
+
+-- "Joka on niin paljon kärsinyt, se ei suinkaan ole lihava; hän on
+varmaankin hyvin laiha."
+
+-- "Mutta jos hän olisi lyhytläntä; tiedäthän, että Hermine oli pitkä."
+
+-- "Sen hän tietää auttaa. Se on naisten asia, sitä et sinä ymmärrä,
+isä kulta."
+
+-- "Minä en sillä väliä pidä; lähetä hänelle mitä tahdot."
+
+Erzsike ei nyt odottanut pitempiä puheita; hän juoksi pois, haki esiin
+koffertin ja hatturasian, latoi niihin kaikki, mitä täydelliseen
+naispukuun tarvitaan, Herminen vaatevarastosta, pienimpään kapineesen
+asti, joitten välttämätön yhteys on vaan naissydämen tietämä salaisuus.
+Sitte käski hän valjastaa hevoset, selitti kuskille kauan jotain ja
+antoi hänelle vihdoin lasin viiniäkin, jotta hän selvemmin tehtävänsä
+käsittäisi. Ja tänä päivänä oli hän sitte myöhään iltaan asti
+erinomaisen hyvällä mielellä; milloin hän ei itkenyt, nauroi hän aina.
+
+Ankerschmidt meni koko päiväksi metsästämään; alkoi näet kurpan-pyynnin
+aika. Hänen jahtimiehensä oli ennustanut, että tänä keväänä tulisi
+sangen runsaasti kurppia, sillä vuosi oli märkä.
+
+Aivan myöhään illalla tuli hän jahdista kotia; hänellä olikin ollut
+voitto, koko viisi kappaletta koristi hänen jahtilaukkunsa silmuksia.
+
+Erzsiken täytyi saada tietää jokaisen yksityisen kurpan surmasta, ja
+tyttö kuultelikin tätä kertomusta suurella tarkkuudella, silmiänsä isän
+hehkuvista kasvoista pois kääntämättä, ikäänkuin hän asian paraimmin
+ymmärtäisi.
+
+-- "Minä ammuin vielä kuudettakin, mutta se peijakas haavoittui vaan,
+ja kun yritin sitä ylös ottamaan, puikahti se pensastoon, josta en enää
+voinut sitä löytää, vaikka etsin sitä kuun laskuun asti. No, huomenna
+minä sen löydän."
+
+-- "Aiotko mennä huomennakin pois?"
+
+-- "Varhain aamulla, sinun vielä nukkuessasi."
+
+-- "Mutta päivälliseksi tulet kotia?"
+
+-- "Päivällisen kannan laukussani."
+
+-- "Ja tuletko taas näin myöhään illalla kotia?"
+
+-- "Vähäistä myöhemmin vielä, sillä kuu laskee myöhemmin."
+
+-- "Oi, älä jää niin kauaksi pois!"
+
+-- "Mutta, rakas lintuseni, silloin juuri kurpat ovat liikkeellä."
+
+-- "Kyllä; mutta sill'aikaa tulee tuo köyhä rouva."
+
+-- "Tuo 'eräs köyhä rouva.' Tuhat tulimmaista! Tuon köyhän rouvan minä
+kohtaan täällä ylihuomennakin, vieläpä kuukauden päästäkin, mutta
+kurpat lähtevät tiehensä, sillä ne ovat muuttolintuja, Pidäthän sinä
+itsekin kurpanpaistista? Jo pienenä lapsena sanoit joka kerta, kuin
+näit pyssyn olallani: isä, ammuppa kurppia!"
+
+-- "Tiedätkö mitä? Mitä olet minulle aikonut, se jätä illaksi, ja kun
+sitte tulee minun osani vuoro, älä ammu sitä, vaan jätä se sinne ja
+tule kotia."
+
+-- "No, semmoisella seremonialla ei ole vielä yhtään ruhtinatarta
+odotettu, kuin tätä sinun erästä köyhää rouvaasi. No hyvä, minä tulen
+kotia kello yhdeksän."
+
+-- "Oi, ei, ei; sinun täytyy tulla kotia kello seitsemän."
+
+-- "Pyhän Hubert'in kautta sen sanon! minä en tule kotia aikaisemmin
+kuin puoli yhdeksän."
+
+-- "No, tuon pienen puolen tunnin saatat vielä tinkiä pois."
+
+-- "Mutta kun jo annoin sanani Pyhälle Hubert'ille."
+
+-- "Kuka tietää, kuuliko hän sen. Paitsi sitä saatat sen ylihuomenna
+täyttää."
+
+-- "No, olkoon menneeksi, minä tulen siis kotia kello kahdeksan. Jos
+sattuisin pari minutia kauemmin viipymään, älköön siitä mitään
+soimausta tulko. Saakeli soikoon! Kuinka paljon minun on kärsiminen
+yhden köyhän rouvan tähden, jota en koskaan eläissäni ole nähnyt."
+
+-- "No, näetkös, kuinka hyvä isä sinä olet?"
+
+Näin pakoitettuna tyttärensä kiitosta ansaitsemaan, koetti ritari
+Ankerschmidt sillä tavoin hankkia itselleen vahingonkorvausta, että hän
+seuraavana aamuna lähti tuntia aikaisemmin metsästysretkelle. Mutta
+Pyhä Hubert kosti Ankerschmidt'ille sen, että tämä oli sallinut tinkiä
+pois osan hänelle annetusta lupauksesta, sillä aamupäivällä ei hän
+saanut ammuttaviinsa enempää kuin kaksi kurppaa ja näistäkin hän
+kiukuissaan ampui toisen niin mäsäksi, ettei maksanut vaivaa sitä
+maasta nostaa; iltapäivällä sen sijaan kello viiden aikaan lähetti
+pyhimys hänelle semmoisen raju-ilman, jota ei vielä rohkeinkaan
+kalenterin-tekijä ole uskaltanut niin aikaiseksi keväällä ennustaa.
+Että hän kuitenkin kastumatta pääsi kotia, siitä sai hän yksistään
+kiittää niitä kotia päin kulkevia rattaita, jotka hän tiellä tapasi.
+Muutoin ei hän paljon olisi pitänyt ilmalla väliä; hänen jäsenensä
+eivät olleet sokerista ja olivat kyllä usein olleet suomärät.
+
+Sade odotti kuitenkin siksi, että hän oli päässyt sisään portistaan,
+jolloin se äkisti rupesi saavittain valamaan vesijoukkojansa,
+ukkosenjyrinällä ja tulenleimauksilla.
+
+Erzsike juoksi häntä vastaan huolestuneilla kasvoilla.
+
+-- "No, sinä paha tyttö," soimasi ritari vihastuneena; "sinä olet kai
+rukoillut velhoja niskoilleni. Tunnusta pois, pikku noita, että olet
+rukoillut tätä rajuilmaa minua kotia ajamaan."
+
+-- "Oi, en suinkaan", vastasi tyttö vapisten. "Sitä en suinkaan ole
+rukoillut, en tosiaankaan. Hyvä Jumala, hyvä Jumala! Hän on matkalla;
+kuinka hänen käy tässä hirveässä myrskyssä?"
+
+-- "Hän? Kuka 'hän'?"
+
+-- "Voi, tuo köyhä rouva."
+
+-- "Tuo 'eräs köyhä rouva?' Tuli ja leimaus! Tämä ei ensinkään ajattele
+sitä, tuleeko hänen isänsä märäksi kuin metsähiiri, vaan että tuo
+'köyhä rouva' ei pelästyksestä sairastuisi umpivaunuissa. -- Hiiden
+pönkkä!"
+
+Suuttunut metsästäjä syöksi vimmastuneena kamariinsa, johon jokainen
+myöntänee hänellä olleen täyden syyn, jos ajattelee, mikä ääretön
+onnettomuus se on elämässä, kun ihminen ihan samasta paikasta, josta
+hän eilen ampui kuusi kurppaa, tänäpänä saa vaan kaksi ja näistäkin
+toisen niin rikki ammuttuna, että siitä kohta tuli metsästäjän-hachée;
+silloin vielä lisäksi raju-ilma ajaa hänet kotia ja täällä hänen oma
+lapsensa ei tahdo ensinkään isänsä onnettomuutta sääliä. Niin sydämetön
+on maailma metsästäjien kärsimysten suhteen! Kamarissaan käveli hän
+äristen edes takaisin, perin vihastuneena onnettomuutensa välillisiin
+ja välittömiin syihin: pyssyynsä, joka ei tarpeeksi hajota hauleja;
+tuuleen, joka karkottaa pois otuksen; Hubert'iin, joka on noin
+kostonhimoinen; sateesen, jota ei mihinkään tarvita, ja tuohon erääsen
+köyhään rouvaan, jonka tatari nyt taloon tuopi. Tämä on kaunis pikku
+alku!
+
+Raju-ilmaa kesti yhä vielä, kun hän akkunasta huomasi kotia palaavat
+vaununsa. "No, köyhä rouva on nyt täällä, mutta hevos parkani! Hänelle
+ei ole voinut mitään pahaa tapahtua, mutta hevoseni on varmaankin tuo
+kuski hylky kuolijaksi ajanut. Jos otan häntä tutkistellakseni, vastaa
+hän tietysti: ei, hän on ajanut käyden aina tänne asti. Lisäksi hän nyt
+ei tässä sateessa voi kävellyttää hevosia."
+
+Ankerschmidt heittäysi vihdoin kiukuissaan pitkäkseen sohvalle ja
+yritti olemaan stoalaisena: hän ei pidä milläkään väliä; maailmaa ei
+kuitenkaan voi paremmaksi tehdä.
+
+Yht'äkkiä kuulee hän, että joku hiljaan avaa ovea. Se lienee Erzsike.
+Tietty, että se oli hän.
+
+Pelon-alaisena pisti hän pienen käheräisen päänsä sisään puoleksi
+avatusta ovesta ja etsi silmillään isäänsä.
+
+-- "Oletko suuttunut?" kysyi hän lapsellisesti itkevällä äänellä.
+
+-- "Olen!" vastasi muristen ritari.
+
+-- "Älä ole suuttunut," sanoi lempeästi viihdyttäen tyttö, astui isänsä
+luokse ja yritti kääntämään asiaa leikilliseksi hyväilyksi, tavotellen
+isän kättä.
+
+-- "Väisty pois!" huusi tuimasti Ankerschmidt, vetäen äkisti kätensä
+pois, jonka jälkeen tyttö heti vaipui hänen rintaansa vastaan ja,
+peittäen kasvojansa, alkoi niin katkerasti itkeä, että isä pelästyneenä
+hypähti ylös: "No, mikä nyt? Minkätähden itket noin kovin? Onko kukaan
+eläissään nähnyt noin ohutta poslinia, joka heti särkyy, jos vähän
+kovasti huudan? Olenko minä sinua loukannut? Millä olen sinua
+loukannut? No, älä itke! Enhän minä enään ole suuttunut. Vielä tuon
+järjettömän lapsen sydän pakahtuu itkusta. No, sanoinhan jo, etten
+enään ole suuttunut; minä en ole ollutkaan suuttunut, laskin vaan
+leikkiä. Nouse nyt ylös. Istu tähän viereeni. Täytyykö olla noin
+arkatunteinen? Eikö enää saa laskea leikkiäkään kanssasi? Kaikki on
+hyvin, suutele minua nyt kauniisti, äläkä enään itke".
+
+Erzsike käsitti puheen ja kääri kätensä isän kaulan ympäri, sitte
+suuteli hän häntä, mutta itkusta ei käynyt niin helposti herkeäminen;
+siihen tarvittiin aikaa.
+
+Lopuksi täytyi Ankerschmidt'in tuoda esiin leikillisiä, naurua
+herättäviä lauseita, saattaaksensa Erzsikeä takaisin tavalliseen
+elämäänsä, ja sillä tavoin rupesi vähitellen hymy puhkeemaan esiin
+viimeisten kyynel-pisarain lävitse, niinkuin taivaankaari pilvistä.
+
+-- "No, sanoppas nyt, mitä tahdoit lausua."
+
+-- "Hän on jo täällä. -- Hän on saapunut tänne."
+
+-- "Tuo eräs köyhä rouva? No, kiitos kaikkivaltiaan, että hän nyt kerta
+on täällä, jottei häntä enää tarvitse odottaa! Nyt ei häntä siis enää
+mikään vaivaa?"
+
+-- "Voi, paljon!" huokasi tyttö. "Köyhä rouva on kovin kipeä."
+
+-- "Hänen täytyy siis laskea levolle. Hänelle täytyy keittää teetä; hän
+on varmaan vilustunut matkalla."
+
+-- "Ethän sinä suutu?"
+
+-- "Mitähän enää suuttuisin?"
+
+-- "Teethän, mitä sinulta pyydän? Ainoastaan yhtä."
+
+-- "No niin; mitähän nyt pyydät?"
+
+-- "Tuo köyhä rouva tahtoisi nähdä sinut, ennenkuin häntä nukkumaan
+lasketaan."
+
+-- "Onko hän utelias minuun? Hänen uteliaisuutensa on siis suurempi,
+kuin hänen päänkivistyksensä; se on hyvä merkki. Minun on siis toinen
+takki ylleni pukeminen, eikö niin?"
+
+-- "Oi, ei, noinkin on hyvä; vielä parempikin."
+
+-- "Näinkin on hyvä? Se niinmuodoin ei ole mikään turhia vaativa dami?
+Minun tulee siis mennä ja toivottaa hänelle hyvää iltaa? Enkö minä
+häiritse häntä?"
+
+-- "Etpä suinkaan; tule nyt vaan sinne."
+
+-- "No, jos se on välttämättömän tarpeellista hänen parantumiseensa,
+että hän minut näkee, olkoon menneeksi."
+
+Ankerschmidt päätti nousta sohvalta. Erzsike kääri molemmat
+kätensä hänen käsivartensa ympäri ja vei hänet sillä tavoin siihen
+asunnon-osaan, jossa hänen oma kamarinsa oli.
+
+Ensimmäisessä kamarissa, Herminen entisessä asunnossa, seisoi vielä
+valkoisella esiripulla varustettu vuode, siitä asti koskematta.
+
+Tälle vuoteelle vei nyt nuorempi tytär ritari Ankerschmidt'in.
+
+Erzsike veti valkoisen esiripun toisen puoliskon syrjään, ja siinä näki
+ritari Ankerschmidt valkoisilla tyynyillä sairaana, tunnotonna, silmät
+sisään vajonneina, kasvot vahankeltaisina, huulet tulisesti hengittäen,
+tuon "erään köyhän rouvan" -- oman rakkaan tyttärensä -- onnettoman
+Herminen...
+
+... -- "Kuski! valjasta vaunut uudestaan ja riennä takaisin kaupunkiin
+lääkäriä noutamaan!"
+
+Näin kaikui Ankerschmidt'in ääni porstuan portailta.
+
+-- "Noilla väsyneillä hevosilla?"
+
+-- "Niin. Noilla väsyneillä hevosilla!"
+
+-- "Tässä raju-ilmassa?"
+
+-- "Niin. Tässä raju-ilmassa!"
+
+Ankerschmidt'in talossa ovat yöt sangen pitkät tämän päivän perästä.
+Talossa on sairas; semmoinen sairas, joka ei nuku öisin.
+
+Ritari Ankerschmidt ja hänen nuorempi tyttärensä istuvat vuorotellen
+sairaan vuoteen vieressä, välisti myöskin yhdessä, likistäen toinen
+toisensa kättä, ja valvovat hänen tähtensä.
+
+Sairas näkee aina unta siitä, että hän nyt on morsian. Hän puhuu
+kuiskaillen salaisesta ihastuksestansa, armaastansa, jota hän rakastaa,
+jota hän jumaloitsee. Hän kertoo, kummoinen hänen morsiuspukunsa on
+oleva, kummoinen seppele: myrtistä ja valkoisista ruusuista. Hän puhuu
+häävieraista, jotka saattavat häntä alttarille ja siellä seisovat hänen
+ympärillänsä; pappi kysyy kauniisti: rakastatko häntä? rakastan. Hän
+kertoo, kuinka kaunis ylkämiehen pieni talo on, johon hän viepi
+morsiamensa; sen ympärillä on vähäinen puutarha, pihalla kyyhkysiä,
+akkunassa talvi-vehreää, sisällä laulavat iloiset palkolliset. Ja
+lopuksi palaa hän aina takaisin häneen itseen, joka on niin uljas, niin
+rakastettava, milloin onnellinen, milloin onneton, milloin sankari,
+milloin vainottu. Mutta hän on kaikkialla lemmikkinsä kanssa, tuntee
+hänen tunteitansa, elää hänen elämäänsä. Tämä ei saata mennä mihinkään,
+jossa hän ei näkisi häntä, tämä ei voi ilmestyä niin, ettei hän häntä
+syleilisi; vasta kun he ovat yhdessä, poistuu tyhjyys maailmasta.
+
+Ja tätä kestää yöstä yöhön.
+
+Unentietäjät arvelevat, että se tyttö, joka unissaan on nähnyt itsensä
+kuolleena ruumiinarkussa, ennen pitkää tulee morsiameksi; mutta se,
+joka uneksii olevansa morsiamena, mitä he siitä sanovat?
+
+Ja kun hän sitte heräsi, kuinka hän kauhistuu siitä, mistä on nähnyt
+unta; kuinka hän haaveksivalla hirmulla kertoo sisarellensa, mitä
+hirveitä unia hänellä on ollut! Taas oli hän nähnyt hänet, rakastanut
+häntä!
+
+Hän rakastaa unessaan sitä, jota hän hereillä ollessaan vihaa; hänen
+sielunsa käypi hänen perässään, etsii häntä, on onnellinen sen kautta,
+jota hän valveilla kauhistuu, jota hän pelkää ajattelemasta.
+
+Yksi ajatus häntä erittäin vaivaa. Kun hän jo tuon ihmisen
+kiusaamisesta oli ruumiillisesti ja hengellisesti sortunut, näytti tämä
+hänelle lakikirjan, jossa oli monta pykälää, ja osotti sormellaan yhtä
+niistä: "Katso, jos sinä jättäisit minut ja palaisit takaisin isäsi
+luokse, pakoitan minä tämän lain voimalla sinua tulemaan takaisin
+herrasi kynnykselle. Sillä jos minä en tahdo sitä, et sinä ikinä voi
+minua jättää; jos minä sanon tuomarille, että rakastan sinua, antaa hän
+sinut takaisin valtaani, sillä siinä ei ole kyllä, että sinä sanot:
+minä vihaan häntä!"
+
+Tämä uhkaus vainoo häntä koko päivän, niin kauan kuin hän on hereillä:
+tästä puhui hän sata kertaa isällensä, sisarellensa, eikä usko heitä,
+kun he vakuuttavat, ettei semmoista lakia ole missään maailmassa: oi,
+hän näki sen, luki sen! ei ole mahdollista siitä päästä.
+
+Ja kun hänen sitte taas täytyy mennä maata, kuinka hän pelkää noita
+tarjontelevia unen-näköjä!
+
+-- "Herätä minä usein", pyytää hän sisartansa, "älä anna minun
+raskaasti nukkua; kun näet, että olen levoton, puhuttele minua, siitä
+minä toinnun; jos puhun unissani, pudista minua, älä salli minun nähdä
+unta. Voi se on kauheata, kun aina täytyy nähdä unta!"
+
+Lääkäri, joka usein tuli tänne kaupungista, sanoi, että yhä enenevä
+hermotauti oli hänet vallannut, jota vaan suotuisa mieli-alan vaihtelu
+voisi poistaa.
+
+Parasta olisi, jos hän laillisesti tulisi miehestään eroitetuksi ja
+sitte etsisi huvitusta maailmassa.
+
+Ankerschmidt'illakin oli sama mieli, ja hän päätti neuvotella tohtori
+Grisák'in kanssa laillisesta avioliiton erosta.
+
+Eräänä erinomaisen kauniina kevätpäivänä oli Hermine jo niin paljon
+toipunut, että hänen sallittiin tunniksi mennä alas puutarhaan ja
+Erzsiken taluttamana kävellä vihannalla nurmella.
+
+-- "Tämä päivänpaiste, tämä viheriä ruoho parantaisi minut", sanoi
+Hermine, sisarensa olkapäätä vastaan nojaten, "jos ei vaan tuota yhtä
+ajatustani olisi."
+
+-- "Kyllä se katoo."
+
+-- "Tuskin se katoo, ja kun se tulee minuun, silloin kellastuu
+mielestäni ruoho ja minun on vilu auringon paisteessa."
+
+-- "Katsos, kuinka orvonkukat aukenevat", lausui Erzsike, sisarensa
+aatteille toista suuntaa antaaksensa, kumartui ruohikkoon, poimi siitä
+muutamia noita kevään siivoja lapsukaisia ja tarjosi niitä Herminelle.
+"Kuinka suloinen lemu niillä on!"
+
+Hermine haisteli tarjotuita orvonkukkia ja heitti ne inholla pois
+luotansa.
+
+-- "Hyi! Ne haisevat aivan semmoiselta, kuin nuot sikarit, joita hän
+poltti."
+
+Erzsike hämmästyi tästä suuresti. Näitä armaita orvonkukkasia ei kukaan
+vielä ollut tuolla tavoin loukannut. Hän ei uskaltanut enää poimia
+niitä.
+
+Hän istui Herminen kanssa jollekulle puutarhan-penkille. Hermine jatkoi
+ahdistustaan:
+
+-- "Olisi kuitenkin parempi, jos en tulisi terveeksi. Nyt kun olen
+sairaana, ei kukaan säälistä soimaa minua; mutta jos minua ei mikään
+vaivaisi, juohtuisi isäni mieleen, mitä olen häntä vastaan rikkonut."
+
+-- "Hän on sen sinulle jo aikaa sitten anteeksi antanut."
+
+-- "Minä tiedän, että sinä et saanut lepoa ennen, kuin hän oli sanonut
+sinulle, ettei hän enään ole suuttunut minuun; mutta hän ei ole
+saattanut sitä unhottaa, yhtä vähän kuin minä koskaan olen saattanut
+sitä itselleni anteeksi antaa."
+
+-- "Katsos, tuolla hän juuri tulee luoksemme; sinä näet, kuinka hän
+nytkin hymyilee sinulle."
+
+Ankerschmidt tulikin silloin heitä kohti, eräästä käytävän käänteestä.
+
+-- "Minä en näe, että hän hymyilisi; minä näen, että hän on suuttunut."
+
+-- "Sentähden näet niin, että aurinko paistaa häntä silmiin."
+
+Mutta Hermine oli tällä kertaa oikeassa; Ankerschmidt'in katsanto oli
+todellakin sangen synkkä.
+
+Erzsikekin huomasi sen, mutta hän ei tahtonut sitä.
+
+-- "Tule tänne vaan, isä", huusi hän heleällä, iloisella
+leikillisyydellä; "me kinailemme tässä Herminen kanssa; hän väittää,
+että sinä olet suuttunut, minä taas, että sinä hymyilet."
+
+-- "Vai niin? Tietysti minä hymyilen", sanoi Ankerschmidt, heidän
+luoksensa astuen, ja oli hyvällä mielellä olevinansa.
+
+-- "Mutta hän alkoi nyt vasta", kuiskasi Hermine Erzsiken korvaan. Hän
+ei ollut vielä uskaltanut suoraan puhutella isäänsä, siitä asti kuin
+oli kotia tullut.
+
+Ankerschmidt kuuli tämän kuiskauksen ja kiiruhti häntä rauhoittamaan.
+
+-- "Niin, minä olin vähän huonolla mielellä, sillä sain juuri tiedon
+eräästä oikeudenasiasta, jonka tähden minun täytyy lähteä Pest'iin, ja
+minua pahoitti, kun minun on teidät tänne jättäminen."
+
+-- "Näetkös, että minä olin oikeassa", kuiskasi Hermine. "Ruohokin on
+keltaista, kun sitä katselen."
+
+-- "Älä sure, tyttäreni; sill'aikaa kuin minä olen Pest'issä, pyydän
+lääkäriä jäämään tänne."
+
+Hermine sanoi taas kuiskaten Erzsikelle:
+
+-- "Pyydä kauniisti isäämme, ettei hän lähetä lääkäriä tänne. Minä olen
+mielelläni sairaana."
+
+-- "Minkätähden, lapseni?" kysyi huolestuneena Ankerschmidt ja silitti
+Herminen otsaa. "Minkätähden sen sanot?"
+
+Hermine lähetti taas vastauksen vaan sisarellensa.
+
+-- "Sentähden, että niin kauan kuin olen sairaana, isäni ei ole
+vihastunut minuun."
+
+-- "Oi, rakas lapseni", sanoi Ankerschmidt, syleillen kadonnutta
+lastansa, "mitä sinua isäsi viha kauhistuttaa? Isän viha on mesi ja
+balsami sallimuksen vihaan verrattuna, ja sinä olet pikemmin kokenut
+jälkimmäistä kuin edellistä."
+
+Hermine katsoi liikutettuna isänsä silmiin ja tarttui molemmin käsin
+hänen käteensä.
+
+-- "Totta, totta", hengähteli hän hiljaa ja painoi sitte päänsä alas;
+-- "ja kuinka myöhään me sen opimme!"
+
+-- "Mutta, lapsukaiseni, minun täytyy kohta matkalle lähteä, sillä tämä
+asia on sangen tärkeä."
+
+-- "Oi, isä kulta!" lausui siihen Erzsike; "mihinkä sinä näin illan
+suussa lähtisit? Me emme laske sinua."
+
+-- "Tulimmaista, tekö ette tottelisi minua! Huomenna aamulla minun
+täytyy olla Pest'issä, maksakoon mitä tahansa."
+
+-- "Yöllä on matka paha."
+
+-- "Ei suinkaan paha. Entäs posti? Se kulkee koko yön. Tämä ei ole
+ensimmäinen matkani yöllä."
+
+-- "Mutta minkätähden riennät noin?"
+
+-- "Minkätähden, minkätähden? Mitä sinä sitä ymmärtäisit, jospa sen
+tietäisitkin? Latinaksi sanotaan: 'periculum in mora.' Katsos,
+vaunutkin ajavat jo esiin. Menkää nyt kamariinne. Pidä vaaria
+Herminestä, ettei hän mene ulos, jos ilma on ruma."
+
+-- "Mutta sinun matkavaatteesi ja muut?"
+
+-- "Ei tarvita mitään, kaikki on jo säälitty", kiiruhti Ankerschmidt
+puhetta pikaisesti päättämään, ja suudeltuaan molempia tyttäriänsä,
+hyppäsi hän avattuihin vaunuihin, joitten eteen neljä varsaa oli
+valjastettu, sekä lähti suurella kiiruulla pois.
+
+Hermine seisoi porstuan portailla eikä liikahtanut paikaltaan, niin
+kauan kuin vielä saattoi kaukaa nähdä sitä pölypilveä, jota poistuvat
+vaunut perästänsä tuoksuttivat.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ankerschmidt riensi niin pölyisenä, kuin hän oli vaunuista noussut,
+ylös tohtori Grisák'in luokse.
+
+-- "Oletteko saanut kirjeeni?" kysyi lakitieteen tohtori.
+
+-- "Se toi minut tänne."
+
+-- "Ymmärsikö teidän kunnianne sen sisällystä?"
+
+-- "Täydellisesti. Tuo ihminen tahtoo siis käydä oikeutta,
+pakoittaaksensa pois lähtenyttä puolisoansa kotia palamaan."
+
+-- "Yhteiskunnallinen oikeudenkäynti-järjestys, Itävallan lakikirja..."
+
+-- "Minä en kysynyt, mitä ne sisältävät. Mitä tarkoittaa tämä ihminen
+sillä?"
+
+-- "Saanko puhua suoraan?"
+
+-- "Sitä hartaasti pyydän."
+
+-- "Minä tunnustan siis suoraan, etten minä tässä yrityksessä näe
+muuta, kuin että herra Straff tahtoo kiristää rahaa teidän
+kunnialtanne."
+
+-- "Minua ilahuttaa suuresti, että teillä on se ajatus."
+
+-- "Straff on komissi-frateri (heittiö); sitä ei ole kieltämistä.
+Teidän kunnianne on sangen kelpo mies. Straff on yhtä vakuutettu
+edellisestä kuin jälkimmäisestä, ja siihen perustaa hän koko laskunsa.
+Teidän kunnianne kädessä ei ole mitään semmoista todistusta, joka lain
+edessä saattaisi olla perusteena siihen, että vaimo pääsisi erilleen
+miehestään. Ilman semmoista -- muistakaa, kuinka kovin siveelliset
+hallituksemme mielipiteet ovat -- ei vaimo saa elää miehestään
+erinänsä. Avion-eron asioissa pitää molempien riitapuolten
+tuomio-istuimen edessä tunnustaa leppymätöntä vihaansa. Niin kauan kuin
+herra Straff sanoo, että hän rakastaa puolisoansa, emme voi hänen
+mitään."
+
+-- "Meidän täytyy niinmuodoin ostaa häneltä tuo sana, että hän 'vihaa'
+vaimoansa."
+
+-- "Täytyy -- niin on tapa."
+
+-- "Varsin hyvä, mikä lienee hinta?"
+
+-- "Sitä en vielä ennakolta tiedä sanoa; mutta minä luulen, että meidän
+täytyy määrätä kymmenen-tuhatta florinia sovinnoksi."
+
+-- "Annetaan. Pankaa, herra tohtori, asia kohta toimeen. Niin pian kuin
+avion-eron juttu päätetään meidän eduksemme, saatte te minulta
+vaivanpalkkioksi niinikään kymmenen-tuhatta florinia, Ja nyt, antakaa
+minulle paperia ja kynä, jotta saisin kirjoittaa osoituksen Wien'in
+pankkiirilleni ja sitoumuskirjan teille. Tehkää hyvin, dikteratkaa,
+kuinka minun tulee se kirjoittaa!"
+
+
+
+
+XII.
+
+Mikä Archimedeen ruuviksi nimitetään?
+
+
+Tohtori Grisák riensi tämän hänelle aivan edullisen ehdoituksen perästä
+heti ensimmäisellä pikajunalla Wien'iin. Straff'in asuntoon tultuansa,
+tapasi hän siellä vielä toisenkin vanhan tuttavan; herra Maxenpfutsch
+oli siellä.
+
+Kun tohtori Grisák oli astunut esikamariin, huomasi hän jo kohta
+ensi silmäyksestä, millä kannalla täällä asiat olivat. Kaikkiin
+huonekaluihin oli näet ilman poikkeuksetta painettu eräs virallinen
+sinetti, joka osotti, että täällä oli käynyt velkojia.
+
+Jo ulkopuolella ovea kuuli herra Grisák, että sisällä kaksi ihmistä
+piti suurta melua, päälliseksi vielä yhtä haavaa, ja ettei mikään
+leikinteko ollut riidan aineena; siitä hän sai sitä varmemman tiedon,
+kun hän avasi oven ja omin silmin näki, kuinka nuot molemmat hyvät
+tuttavat melusivat niin likellä toinen toistaan, kuin kumpikin olisi
+tarkoittanut, että vastustajan, maksoi mitä maksoi, täytyisi nenällään
+kuulla, mitä toinen hänelle sanoi.
+
+-- "Ah, hyvät herrat! Mistä te riitelette tuommoisella tieteellisellä
+kiivaudella?" kysyi leikillisesti tohtori Grisák toraavílta, jotka
+hänet nähtyänsä kovasti säpsähtivät. "Mikä epäilyksen-alainen thesis on?
+Enkö minä voisi olla avuksi sen suorittamisessa?"
+
+Sill'aikaa kuin Maxenpfutsch, kokonaan hämilleen joutuneena, näytti
+etsiskelevän sanoja, jotka vastaisivat hänen kiukkuansa, pisti Straff,
+olkapäitään kohauttaen kätensä housujensa taskuihin ja vastasi
+leikillisesti:
+
+-- "No, me pidämme kunnioitetun ystäväni kanssa toisillemme esitelmiä
+vekseli-oikeudesta, eikä hän tahdo käsittää, että, vaikkapa hän
+aikaisemmin antoi panna huonekalut takavarikkoon, jos toinen myöhemmin
+tullut velkoja on todeksi näyttänyt, että nämät ovat olleet vaimoni
+huonekaluja, ja vekselissä myöskin on vaimoni nimi, tämä saa viedä ne
+pois. Sehän on ihan luonnollista."
+
+-- "Mutta piru vie", ärjäsi siihen Maxenpfutsch. "tämä ei ole mitään
+leikintekoa! Suvaitkaa katsoa, herra tohtori, tässä ovat vekselit,
+joista minä olen tuolle ihmiselle antanut kymmenen-tuhatta florinia."
+
+-- "No, no, ainoastaan viisituhatta; sillä hän kirjoitutti aina
+kahdenkertaisesti."
+
+-- "Minä en sano mitään! Vekselit puhuvat. Kymmenen kappaletta, kukin
+tuhannen florinin. Mitä arvoa minä voin panna noihin viheliäisiin
+huonekaluihin?'"
+
+-- "Sitähän minäkin sanon."
+
+-- "Mutta sillä tavoin olen minä häviöön joutunut mies."
+
+-- "No, enkö minä sitä ole?"
+
+-- "Mutta minä en voi ymmärtää tämän herran hyvää mieltä! Hän ottaa
+minulta lainaksi kaikki rahani; hän ei voi niitä takaisin maksaa ja
+siitä hän vielä nauraa!"
+
+-- "Minä pyydän", sanoi tohtori Grisák, "sallikaa minunkin saada
+suunvuoroa. Ehkä ei vielä kaikki ole hukassa. Paljonko herra Straff on
+velkaa herra Maxenpfutsch'ille?"
+
+-- "Uskokaa pois, tohtori, se oli ainoastaan viisituhatta florinia."
+
+-- "Mutta vaikkapa vaan niinkin paljon, mihin kummaan olette ne
+menettänyt?"
+
+-- "No, oikeuden-käyntiin appeani vastaan. -- Siihenkin olette te minua
+saattanut, herra tohtori; ettekö voinut minulle sanoa, tarjoustani
+hylätessänne, ettette ota asiaa ajaaksenne sentähden, että testamentti
+on tuolle vanhalle narrille antanut oikeuden elämän ja kuoleman
+suhteen?"
+
+-- "No, mutta siihen ette ole saattanut kaikkia rahoja hukata."
+
+-- "Oi, heittäkää se sikseen! Te tiedätte varsin hyvin, että jos
+lakitieteen tohtoria vaan edes tervehtää kadulla, se jo maksaa rahaa.
+Jos joku joutuu konkurssitilaan, sanokoon vaan: 'minulla on ollut
+oikeuden-käynti', ja hän katsotaan aivan syyttömäksi. Sitte täytyi
+minun myöskin elää arvoni mukaan. Mitäpä Wien'issä muutama tuhat
+florinia on semmoiselle miehelle, joka on ottanut ylhäisen herran
+tyttären puolisokseen? Voinko minä siihen mitään, ettei tuo ylhäinen
+herra mitään antanut?"
+
+-- "No, mutta löimme vähän korttiakin, eikö totta?"
+
+-- "No, sitäkin. Kuka ei korttia lyö? Minä tahtoisin tuntea semmoisen
+ihmisen. Hyvä, ettei minua soimata vielä siitäkin, että olen polttanut
+sikaria."
+
+-- "Jospa ette vaan olisi polttanut minun sikareitani!" ärisi
+myrkyllisestä herra Maxenpfutsch, jota varsinkin se seikka suututti,
+että hänen velallisensa nytkin poltti cabanoja.
+
+-- "Minä pyydän, vähän hiljempaa menoa, hyvät herrat", sanoi
+lepyttäväisesti tohtori Grisák. "Sallikaa minun puhua. Entäs jos olisi
+mahdollista asiaa ystävällisesti sovittaa? Herra Maxenpfutsch olisi
+luullakseni varsin tyytyväinen, jos hän voisi saada takaisin nuot
+viisituhatta florinia ynnä laillisen koron kanssa."
+
+-- "Mitä sanotte lailliseksi koroksi?"
+
+-- "No -- minä otaksun kymmenen prosenttia."
+
+-- "Vai niin! Ja mitä arvelette, herra tohtori?"
+
+-- "Se riippuu kokonansa kunnioitetusta ystävästäni, herra Straff'ista.
+Tehkää hyvin, herra ystäväni, kuunnelkaa minua. Hänen kunniansa herra
+Ankerschmidt on käskenyt minun ruveta käymään oikeutta teidän kanssanne
+hänen tyttärensä avion-erosta."
+
+-- "Mutta siitä ei tule mitään, sillä minä tahdon rouvan kotia."
+
+-- "Tahdotte kotia!" kiljaisi Maxenpfutsch, raivoissaan päätänsä
+pudistaen; "eihän teillä ole edes tuolia, jolle voisitte häntä istumaan
+panna."
+
+-- "Se saadaan, jos hän tulee takaisin."
+
+-- "Hän ei tule, hyvä herra", sanoi häijynkurisesti tohtori Grisák.
+"Ankerschmidt tarjoo teille siinä tapauksessa, ettette aseta mitään
+estettä avion-eroa vastaan, sangen kauniin summasen sovinnoksi."
+
+-- "Kuulkaa, kuulkaa!" kiihoitti tämän kuultuaan Maxenpfutsch
+Straff'ia.
+
+Mutta Straff kysyi vaan ylenkatseellisesti:
+
+-- "Mikä tuo kaunis summanen on?"
+
+-- "Sitä ansaitsee sanoa summaksikin", vastasi tohtori Grisák, lyöden
+rintaansa ja takkinsa nappeja avaten. "Tässä on minulla osoitus
+pankkiin; suvaitkaa lukea: 'kymmenen-tuhatta florinia puhtaassa
+rahassa.'"
+
+-- "Kuulkaa, kuulkaa!" kehoitti Maxenpfutsch Straff'ia.
+"Kymmenen-tuhatta florinia. Ottakaa pois, ottakaa heti. Suostukaa,
+hyvä herra!"
+
+Mutta Straff vastasi, kylmäverisesti ivaten:
+
+-- "Minun tulisi suostua, eikö niin? Ja sitte heti antaa pois teille
+koko nuot kymmenen-tuhatta florinia? Suudelkaa minua kumminkin 'a
+conto' tuommoisesta mielettömästä ajatuksesta."
+
+-- "Ei, ei, minulle tulee vaan minun viisituhatta florinia. Luovunpa
+vielä koroistakin, hyvä herra! Saatanko enempää tehdä?"
+
+-- "Oih, menkää te tiehenne, älkää pilatko asioitani!" sanoi Straff,
+työntäen luotaan velkojaansa. Sitten asettui hän, käsivarret ristissä,
+tohtori Grisák'in eteen ja lausui, vahvasti puhaltaen yhteen
+likistettyjen huuliensa välistä:
+
+-- "Herra tohtori! Tätä ehdoitusta minä olen odottanut. Minä tiesin
+varsin hyvin, että näin täytyi käydä. Mutta asia ei ole vielä kypsynyt.
+Minä en ole semmoinen narri, joka tämänpäiväisestä varpusesta annan
+pois huomispäivän kurjen. Ensinnä on tarpeellista, että koko tämä
+'affäri' käy Ankerschmidt'ilaisille mitä ikävimmäksi, sillä minä olen
+varma siitä, että jos minulle tänään ehdoitellaan kymmenen-tuhatta
+florinia, jotta minusta päästäisiin, minulle kuukauden päästä
+tarjoomalla tarjotaan kaksikymmentä-tuhatta; siitä minä vakuutan
+teitä."
+
+-- "Mutta, hyvä herra!" huusivat yhtä haavaa Grisák ja Maxenpfutsch.
+
+-- "Ja nyt on kaikki keskustelu päättynyt; minun kanssani
+ei saata enempää puhua. Minä olen hasardipelaaja. Koko voitetun
+summan jätän minä rulettipöydälle: siinä on kymmenen-tuhatta
+florinia! Kaksinkertaisesti taikka ei mitään! Minä tahdon saada
+kaksikymmentä-tuhatta taikka rouvani kotia. Ja nyt, älkää riidelkö
+kanssani enää, sillä minä huolin kehoituksesta yhtä vähän kuin kipeä
+hevonen. 'Faites vos jeux, messieurs!'"
+
+-- "Minä pyydän, sananen vaan", rukoili vielä herra Maxenpfutsch
+ristityillä käsillä.
+
+-- "Ei mitään enempää. Puoti on kiinni."
+
+-- "Te olette inhoittava ihminen!"
+
+-- "Minä tiedän sen. Juuri siihen luotankin."
+
+Herra Maxenpfutsch syöksi epätoivoissaan ulos huoneesta, mutta jäi
+seisomaan portaitten alapäähän, tiedustellaksensa tohtori Grisák'ilta,
+saattaisiko tuo hupsu ihminen toivoa, että Ankerschmidt vielä rupeisi
+tähänkin suureen uhraukseen hänen ilkeän-kaunisten silmäinsä tähden.
+
+Mutta Straff pidätti vielä tohtori Grisák'ia yhtä sanaa varten.
+
+-- "Minä pyydän, tohtori, ymmärtäkäämme toisiamme. Te olette järkevä
+mies, minä myöskin. Nyt on meillä semmoinen tilaisuus käsissämme,
+jonka laiminlyöminen olisi tyhmyyttä. Ankerschmidt on varmaankin
+sitounut maksamaan teille kauniin vaivanpalkkion siinä tapauksessa,
+että saatatte laillisen avion-eron toimeen. Minä en jaarittele
+tyhjänperäisiä. Jos sovinto tehdään minun ehdoitukseni mukaan, sitoun
+minäkin puheen-alaisesta summasta antamaan teille palkkioksi kymmenen
+prosenttia. Kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista siis kaksituhatta
+florinia. Ei sekään ole mikään halveksittava honorari niin lyhyestä
+romanista."
+
+Tohtori Grisák näki, että hänellä oli edessään käytöllinen ihminen,
+joka ymmärtää ammattinsa; hän hymyili sentähden hänen ehdoitukseensa,
+ja kun he erosivat toisistaan, pudisti hän vielä Straff'in kättäkin,
+sanoen: "no, saamme nähdä."
+
+Ulkona portailla tapasi väijyvä Maxenpfutsch herra tohtorin ja
+kuulusteli häneltä rajattomalla tiedonhalulla, olisiko mahdollista,
+että tuota vapaa-ehtoista lainaa noin tehtäisiin kahta suuremmaksi,
+johon tohtori Grisák, silmiänsä viekkaasti räpyttäen, vastasi, että
+heitettäköön asia vaan hänen huostaansa, kyllä kaikki hyvin päättyy.
+
+-- "Oi, jos vielä voisin saada minun viisituhatta floriniani takaisin
+teidän kautta, rakas herra tohtori, antaisin teille koko koron, uskokaa
+pois."
+
+-- "Viisisataa florinia? Onhan sekin rahaa."
+
+Tohtori Grisák pani tämänkin tarjouksen kirjoihinsa.
+
+Vielä samana päivänä lähti hän takaisin Pest'iin.
+
+Ankerschmidt odotti häntä jo levottomasti. Justinianuksen mainio
+jälkeläinen kertoi, mitenkä oli käynyt, kuinka hän oli tavannut
+Straff'in, joka ei näytä olevan rahanpulassa, sillä Maxenpfutsch lainaa
+hänelle niin paljon kuin hän vaan haluaa. Sentähden pysyykin hän sangen
+kovakiskoisena, eikä tahdo ruveta keskustelemuksiin vähemmällä kuin
+kahdellakymmenellä-tuhannella florinilla.
+
+Ankerschmidt ei räpähyttänyt edes silmiänsä näistä sanoista. Hän pyysi
+kirjoitusneuvoja ja kirjoitti vielä toisen kymmenen-tuhannen florinin
+osoituksen.
+
+-- "Tehkää hyvin, herra tohtori, antakaa hänelle, hän on pyytänyt."
+
+Tohtori Grisák oli ihastunut tästä asiain loistavasta menosta ja palasi
+vielä yöjunalla Wien'iin. Ankerschmidt sanoi odottavansa Pest'issä
+siksi, kuin hän tulisi takaisin; älköön viipykö kauan, jos mahdollista.
+Tohtori Grisák oli nopeampi kuin Hermes jumala sanansaatossa. Suurella
+kiiruulla riensi hän Straff'ille päätöstä ilmoittamaan. Tietysti hän ei
+kertonut asiaa niin, kuin se oli tapahtunut.
+
+-- "No, hyvä herra", sanoi hän, Straff'in luokse sisään astuen, "tämä
+oli vaikea työ. Vanhus oli hurjistunut, niinkuin kettu; Fuchswild!
+niinkuin sanomme. Hän parjasi, olipa melkein lyödä minua."
+
+Straff kuulteli tätä esitystä sangen kylmäkiskoisesti, kädet selän
+takana, nojaten itseään tuolin yläpuolta vastaan.
+
+-- "Minä saatan sanoa, että vaan työläästi sain häntä taipumaan",
+jatkoi tohtori, yhdelle laillisesti taka-varikkoon otetulle tuolille
+istuen.
+
+-- "Todellakin?"
+
+-- "Mutta lopuksi hän sentään myöntyi."
+
+-- "Vai niin."
+
+-- "Minä sanoin hänelle, että tässä kysytään hänen tyttärensä onnea;
+minä kerroin hänelle, kuinka hirveä ihminen te olette, kuinka
+kostonhimoinen, sanalla sanoen minä panettelin teitä armottomasti hänen
+edessään."
+
+-- "Kiitoksia!"
+
+-- "Teidän sopii tosiaankin kiittää, sillä siten sain minä sen aikaan,
+että vanhus hikoili ulos vielä nuot toisetkin kymmenen-tuhatta
+florinia. Tässä on minulla osoitus."
+
+-- "Hyvä."
+
+-- "No, mitä sanotte siihen?"
+
+-- "Ei mitään."
+
+-- "Ei mitään?" kysyi tohtori Grisák, laskien kämmenensä polvilleen,
+voidaksensa paremmin ihmetellä tätä ihmistä. "Te ette sano siihen
+mitään, että minä voitan teille hasardi-pelinne ja tuon siihen lasketut
+kymmenen-tuhatta florinia kaksinkertaisesti takaisin?"
+
+Straff astui nyt tohtori Grisák'in luokse ja koska he olivat niinkuin
+tuttavat ainakin keskenänsä, laski hän molemmat kätensä tämän
+olkapäille, siinä kun hän istui tuolilla, ja puhui hänen nenänsä alle:
+
+-- "Minä sanon sen, tohtori, että missä oli kaksikymmentä-tuhatta
+florinia, siellä on kolmekymmentä-tuhattakin."
+
+-- "Mitä?" huusi kauhistuneena Grisák ja kavahti pystyyn tuoliltaan,
+niinkuin salaiset vieterit olisivat hänet ylös viskanneet.
+
+-- "Siellä on kolmekymmentä-tuhattakin", kertoi kylmäverisesti
+seikkailija.
+
+-- "Oletteko mieletön?"
+
+-- "Enpä suinkaan; päinvastoin olen sangen järkevä. Mitä ajattelette,
+tohtori? Jos mikä 'affäri' on hyvin 'courant', kuka sitä silloin
+tahtoisi lopettaa? Kuka panisi sulun kiinni, kun kultavirta paraiten
+juoksee?"
+
+-- "Mutta, hyvä herra!" huusi tohtori Grisák, kiukusta aivan
+vimmastuneena, "minä en tiedä, miksi tätä teidän käytöstänne
+nimittäisin."
+
+-- "Miksi?" vastasi seikkailija cynillisellä ivalla. "Sen nimi on
+'_Archimedeen ruuvi_' -- ilman loppua. Älkää suuttuko, rakas tohtori;
+minä tunnen vastustajani, minun on pelini varma. Ei teilläkään sovi
+olla mitään valittamista minun suhteeni; tänäpänä saisitte minulta
+kaksituhatta florinia, muutaman päivän perästä saatte kolmetuhatta."
+
+-- "No -- te olette pirullinen mies. Minä en uskaltaisi jousta noin
+kireesen jännittää. Minä koetan kuitenkin vielä kerran taivuttaa
+Ankerschmidt'ia myöntyväisyyteen; mutta jos hän sanoisi, ettei hän enää
+mitään anna, tehkää hyvin ja lähtekää hänen perästänsä Amerikkaan, jos
+hän viepi tyttärensä sinne, taikka pahimmassa tapauksessa suvaitkaa
+tuoda rouva kotia; minua älkää siitä syyttäkö."
+
+--- "Oi, tuo vanha, hampaaton jalopeura ei tee kumpaakaan; hän ei
+mihinkään matkusta eikä tyttärestään eroa. Hän lunastaa hänet
+kolmellakymmenellä-tuhannella florinilla ja me olemme kuitit."
+
+-- "Minä sanon teille vaan sen, että rukoilkaa, jottette tänäpänä olisi
+nähnyt minua viimeistä kertaa."
+
+-- "Näkemiin asti, rakas, tohtori!" sanoi, kättä pudistaen, Straff
+Grisák'ille, eikä saattanut häntä edes etuhuoneesen.
+
+Hän tunsi, että ohjakset nyt olivat hänen käsissään.
+
+Pest'iin takaisin tultuansa, tapasi tohtori Grisák jo Anckerschmidt'in
+asunnossaan.
+
+Hän alotti sillä, että hirveästi herjasi tuota ilkeää, raffinerattua
+taskuvarasta.
+
+-- "Älkää puhuko hänestä", pyysi häntä Ankerschmidt. "Sanokaa lyhyesti,
+mitä olette aikaan saanut."
+
+-- "Tuo konnamainen kujeilija, kun hän näki, että me olimme valmiit
+antamaan hänelle kaksikymmentä-tuhatta florinia, rohkaisi mieltänsä ja
+koroitti taas vaatimuksiansa; nyt tahtoo hän jo kolmekymmentä-tuhatta
+florinia."
+
+Ankerschmidt ei joutunut raivoon. Hän otti tyvenesti esiin
+taskukirjansa.
+
+-- "Minä tiesin sen ennakolta. Olen pitänyt huolta uudesta
+osoituksesta, joka tekee kymmenen-tuhatta florinia. Viekää ne hänelle,
+ja koska minusta on sangen todenmukaista, että kun sanotte hänelle
+minun suostuneeni maksamaan nämät kolmekymmentä-tuhatta floriniakin,
+hän silloin pyytää neljäkymmentä-tuhatta, niin annan teille
+varovaisuudesta vielä yhden kymmenen-tuhannen florinin osoituksen.
+Tyydyttäkää häntä täydellisesti!"
+
+Tohtori Grisák huomasi, että tämä soturi-vanhus oli praktillinen ja sen
+ohessa sentimentalinen; "practico-sentimentalis."
+
+Hän pisti sievästi taskuunsa nämät kaksi uutta kymmenen-tuhannen
+osoitusta, ja väitti nyt methodistan yksivakaisuudella, jonka lausuttu
+sana on yhtä luotettava kuin vala, että tällä hinnalla toivottu
+menestys jo on täydellisesti taattu.
+
+-- "Tehkää hyvin, joutukaa nyt vaan."
+
+Tohtori Grisák ei ollut perästyksin kuuteen yöhön maannut muualla, kuin
+rautatien-vaunuissa, mutta kun oli asioista kysymys, ei hän vaivoja
+paljoksunut. Hän käski herra ritarin vaan lähteä kotia: ensimmäinen
+telegrammi, jonka hän Wien'istä saa, on ilmoittava hänelle mitä
+ilahuttavimman menestyksen.
+
+Siitä rauhoittuikin Ankerschmidt ja palasi kotia perheensä luokse.
+
+Tohtori Grisák taas lensi kolmannen kerran pääkaupunkiin.
+
+Tällä kertaa oli hänen ensimmäinen ajatuksensa ottaa mukaansa apumies;
+hän meni ensiksi Maxenpfutsch'in luokse, jolle hän ei kertonut mitään
+hyvää sanomaa, vaan, muistuttaen Egyptin seitsemän laihan naudan
+muodosta, kehoitti häntä tyytymään alkuperäiseen lainasummaan; olkoon
+iloinen, jos saa edes senkin takaisin; hän itse taas ottaa toimeksensa
+taivuttaa Straff'ia.
+
+Hän saikin herra Vendelin'in antamaan kirjallisen todistuksen siitä,
+että hän on tyytyväinen puoleen vekselin summaan.
+
+Sitten otti hän hänen käsivartensa kainaloonsa ja vei hänet Straff'in
+asuntoon. Vendelin ei vielä tietänyt mitään Archimedeen ruuvista,
+joka oli nostanut vaatimukset kahdestakymmenestä-tuhannesta
+kolmeenkymmeneen-tuhanteen.
+
+-- "No, te olette onnellinen veitikka! Te olette Fortunan lemmikki!"
+Näillä sanoilla avasi tohtori Grisák ystävänsä Straff'in oven. "Te
+saatatte todellakin sanoa olevanne onnen helmalapsi! Se on vahinko,
+ettette pane mitään sisään arpajaisiin, te kaappaisitte pois kaikki
+suuret voitot."
+
+Nähdessään Grisák'in loistavat kasvot, ei Straff voinut hillitä
+itseänsä tyytyväisestä hymystä.
+
+-- "Oi, suurissa arpajaisissa voittavat ainoastaan yksinkertaiset; minä
+pelaan siellä, missä järjellisillä ihmisillä on onni. Mitä hyvää tuopi
+tohtori?"
+
+-- "Ensiksi kysyn, kuinka paljon hellitätte
+kolmestakymmenestä-tuhannesta florinista?"
+
+-- "Kolmestakymmenestä..." kiljaisi herra Vendelin, mutta loppu istui
+kiinni hänen kurkkuunsa.
+
+-- "Ei äyriäkään", vastasi jäykästi tuo järkähtämätön mies.
+
+-- "Ettekö laske leikkiä?"
+
+-- "Minä vaadin täyden määrän, kolmekymmentä-tuhatta florinia".
+
+Herra Maxenpfutsch oli vasta nyt tappeluun valmiina niin suuren
+pelästyksen jälkeen; hän ryntäsi Straff'ia vastaan ja syleili häntä
+uumilta. "Mitä. ajattelette, ystäväni? Eilenhän vaaditte vaan
+kaksikymmentä-tuhatta. Älkää ilkastelko! Ottakaa vastaan! Minä sanon,
+että ottakaa vastaan!"
+
+-- "Oih, älkää puhuko minun asioissani! Jättäkää minä rauhaan. Koko
+summa taikka ei mitään."
+
+Tohtori Grisák oli varsin leikkisällä tuulella tänäpänä.
+
+-- "Ja jos minä tässä laskisin teille yhdeksänkolmatta-tuhatta
+yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä ja yhdeksän florinia ja kaksi
+kahdenkymmenen kreutzerin kappaletta pöydälle, ettekö ottaisi sitä
+vastaan, vaikka yksi kahdenkymmenen kreutzerin kappale puuttuu?"
+
+-- "En."
+
+Herra Maxenpfutsch joutui epätoivoon.
+
+-- "Hyvä herra! Älkää olko hullu! Tässä se on. Tässä se on. Minä olen
+itse valmis panemaan lisäksi tuon puuttuvan kahdenkymmenen kreutzerin
+rahan."
+
+Tämä jalomielisyyden ilmi-tuonti, joka jätti kaikki komillisuuden rajat
+taaksensa, yhdisti toiset molemmat miehet homerilliseen nauruun.
+Pilanlasku oli täydellinen. Herra Vendelin tahtoi innoissaan painaa
+milloin toisen, milloin toisen herran käteen tuota kahdenkymmenen
+kreutzerin kappaletta, joka yksistänsä enää heidät eroitti.
+
+Nähtävästi on sopimus nyt täydellisesti päätetty.
+
+-- "No, hyvä herra", sanoi tohtori Grisák, iloissansa hymyillen,
+sittekuin hän tarpeeksi oli huvittanut itseään, "jos te olette niin
+paatunut, ettette tahdo kolmeakymmentä-tuhatta florinia vastaan-ottaa,
+näytän minä. ettette saakaan kolmeakymmentä-tuhatta florinia, vaan --
+neljäkymmentä-tuhatta."
+
+Tämän sanottuaan heitti hän voitonriemulla taskukirjastaan otetut neljä
+kappaletta osoitusta pöydälle.
+
+Herra Maxenpfutsch'in kasvot vääntyivät yht'äkkiä tästä näystä
+galvaniseen hymyyn, josta sitte syntyi sangen huvittava ilmiö, jos otti
+vaaria, kuinka tästä ympyriäisestä irvinaurusta neljän sekunnin
+kuluessa taas muodostui kiukkuinen; ynseä pahanhengen kuva. Hänen
+juohtui mieleen että "jos sen tiesit, minkä hiiden tähden pakoitit
+minua kymmenen-tuhannen sijasta viiteentuhanteen tyytymään?"
+
+Meidän sitä vastoin sopisi syystä kysyä herra tohtorilta, että jos hän
+näki, jotta Straff tyytyy kolmeenkymmeneen-tuhanteen, mitä varten hän
+veti tälle esiin neljännenkin osoituksen, jonka hänen klienttinsä oli
+hänelle antanut vaan sitä tapausta varten, että koroitusta
+välttämättömästi tarvittaisiin -- ellemme muistaisi, että viisaus
+joskus käskee uhrauksia tekemään, ja viisasta oi harkita, että kun
+Straff oli luvannut kymmenen prosenttia, maksaako hän sen
+kolmestakymmenestä vaiko neljästäkymmenestä tuhannesta florinista?
+
+-- "Eihän teillä nyt enään ole sanaakaan enempää sanottavana?" kysyi
+jalouden tunnolla tohtori Grisák herra Straff'ilta.
+
+-- "Te saatte käskeä minua", vastasi tämä, jokaiseen palvelukseen
+valmiina.
+
+-- "Meidän tulee siis ensiksi toimittaa asiakirja, jossa te
+tunnustatte, että teissä kytee leppymätön viha vaimoonne, ettette tahdo
+elää hänen kanssansa ja että haluatte avion-eroa."
+
+-- "Suunnitelkaa se, herra tohtori, niinkuin parhaaksi katsotte; minä
+kirjoitan alle."
+
+Tohtori Grisák istui alas ja kirjoitti samaa päätä.
+
+-- "Onko se teistä näin hyvä?"
+
+-- "Minä en sitä edes lue; jos se teistä on hyvä, on se minustakin."
+
+-- "Ettekö tietäisi esiin tuoda mitään semmoisia asianhaaroja, joitten
+valossa te lain edessä näyttäisitte varsin vihattavalta ja jotka vielä
+paremmin antaisivat syytä vaimon vihaan?"
+
+-- "Kyllä, hyvin mielelläni; tehkää vaan hyvin ja kirjoittakaa. Minä
+tunnustan ensiksikin, että minun oli tapa häntä lyödä."
+
+-- "Millä, jos saan kysyä?"
+
+-- "Usein käärin kellonpainon nyörin käteni ympäri ja löin häntä
+lyijyluodeilla."
+
+-- "Kas se kelpaa."
+
+-- "Sitte: minä salpasin hänet aamulla sisään, enkä antanut hänelle
+iltaan asti mitään syödä."
+
+-- "Tämäkin on varsin hyvä."
+
+-- "Lisäksi: minä otin häneltä väkisin pois hänen vihkisormuksensa ja
+panin sen hänen nähden kamaritytön sormeen."
+
+-- "Oho! No, tässä on jo kylläksi."
+
+-- "Jos mielitte, saatan vielä tehokkaampaakin dikterata."
+
+-- "Onhan tämäkin jo kyllä tehokasta. Lopputoimi uskokaa minulle. Minä
+kuvailen teitä semmoiseksi, että itsekin siitä kauhistutte."
+
+-- "Sitä epäilen."
+
+-- "Muuten on tämä selitys riittävä. Me todistamme sen oikeaksi herra
+Maxenpfutsch'in kanssa; siitä jo saattavat vaikka hirttää teidät."
+
+Straff dikterasi niin kylmäverisesti näitä ilkitöitä itsestään, kuin
+hänen tehtävänänsä vaan olisi ollut parjata kolmatta läsnä-olematonta
+henkilöä; polttipa hän sillä välin vielä yhden sikarinkin.
+
+Ensin kirjoitti tohtori Grisák asiakirjan alle todistajana, sitte antoi
+hän kynän herra Maxenpfutsch'in käteen, jotta hänkin kirjoittaisi
+nimensä siihen. Se tapahtuikin.
+
+Sen jälkeen jätti hän tuolin herra Straff'ille.
+
+Straff istui asiata tuoksensa panematta tuolille, vetäen sitä
+likemmäksi pöytää; hän lukea hotaisi, itsekseen mumisten, kirjoituksen,
+viisi kuusi riviä erältänsä: sitte nyykäytti hän päätään, niinkuin se,
+joka hyväksyy kaikki. Nyt otti hän käteensä kynän, taittoi sen kärkeä,
+piti sitä akkunaa vastaan, eikö siinä olisi mitään untuvaa; kastoi sitä
+sitte läkkitolppoon ja koetti tyhjälle paperille, mitenkä se juoksee.
+Sen jälkeen suoriusi hän alottamaan; hän teki kynällä suuren kaaren
+ilmassa, alkukirjainta muodostaaksensa. Siihen pysähtyi hän. Taas
+kumartui hän, taas ajatteli hän itsekseen. -- Lopuksi heitti hän kynän
+pois ja hypähti ylös.
+
+-- "Ei, minä en kirjoita alle!"
+
+-- "Mitä sanotte?" huudettiin yhtä haavaa hänen kummaltakin
+puoleltansa.
+
+-- "Nyt en enää kirjoita alle -- _vähemmällä kuin
+kuudellakymmenellä-tuhannella florinilla_!"
+
+Sen sanottuansa repi hän asiakirjan kappaleiksi ja viskasi ne hajalle
+huoneesen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Ankerschmidt oli niin hyvällä mielellä kotona, että 'olisi
+voinut hänellä lintuja pyytää', niinkuin meidän on tapa sangen
+talonpoikaisesti sanoa.
+
+Ikäänkuin se, joka on varma siitä, että hän on asiansa paraimmalla
+tavalla järjestänyt ja pahimmasta painajaisesta päässyt.
+Ah, tämä ajatus sisälsi hänen loukatun ylpeytensä, hänen
+halvennetun kunniantuntonsa, hänen isällisen rakkautensa; siihen oli
+yhdistynyt kaikki, mitä hän oli tuntenut tuskaa, häväistystä ja
+kostamatonta vihaa. Ja kaikista näistä oli hän päässyt vähäpätöisellä
+neljälläkymmenellä-tuhannella florinilla. Se ei ole iso hinta sille,
+joka on ymmärtänyt niitä arvossa pitää.
+
+Hänen mielihyvästänsä ilostui koko talokin; isännän ilon nähdessänsä
+ottavat palkollisetkin siihen osaa; se levenee kaikkiin.
+
+Mutta kaikkein kummallisimmasti oli tuo samantunteinen vaikutus
+nähtävänä perheen sairaassa. Hermine virkistyi muutamain päiväin
+kuluessa niin paljon, että kaikki sitä ihmettelivät.
+
+Häntä Ankerschmidt nyt ennen kaikkia helli. Selvästi näkyi, että kaikki
+isän ajatukset tarkoittivat tytärtä.
+
+-- "Eihän häntä enää mikään vaivaa", sanoi hän joka aamu, tyttäriensä
+kamarissa käydessään. "Älä pelkää, tyttöseni, me heitämme pois sen,
+mikä meitä vaivaa, niinkuin vanhan vaatteen, eikä se meitä enää rasita.
+Päivän taikka parin perästä saamme kuulla niin ilahuttavan uutisen,
+että me vietämme sen johdosta juhlaa. Me tanssimme! Niinpä kyllä.
+Hankitaan musikia taloon. Minä tuotan mustalaisia, paraimman
+joukkokunnan. Se saapi soittaa, ja vieraiksi kutsun kaikki ihmiset,
+vieläpä nekin, joihin olen suuttunut! Ei, siitä päivästä alkaen ei ole
+ketään, johon olisin suuttunut. Hyi! ainoastaan yksi löytyi, mutta
+siitä ei kukaan saa puhua. Tule sinä vaan terveeksi siksi, sillä sinä
+päivänä täytyy joka ihmisen tanssia."
+
+Vanha herra ilmoitti senkin tyttärillensä, että hän odottaa
+sähkösanomaa Wien'istä, tohtori Grisák'ilta; se tuopi tämän iloisen
+sanoman.
+
+Ja sittekuin hän oli näin paljon sanonut, ei mikään vahvinkaan Wertheim
+ja Wiese'n arkku, jos salaisuus olisi semmoiseen suljettu, olisi voinut
+estää Erzsikeä saamasta siitä ulos kumminkin niin paljon, että oli puhe
+eräästä sopimuksesta, jonka mukaan Herminen mies hyvää maksoa vastaan
+suostuu vaimostansa laillisesti eroamaan.
+
+Ja jos Erzsike jo tiesi niin paljon, olisi hän puolestaan ollut varsin
+kovasydäminen, jos ei hän sitä vähitellen olisi Herminelle ilmoittanut.
+Lopulta tiesivät niinmuodoin molemmat sisaret yhtä hyvin salaisuuden
+kuin isä itse, ja odottivat ihan yhtä levottomasti sähkösanomaa kuin
+hänkin; siinä vaan oli eroitus, että sill'aikaa kuin heidän isänsä joka
+päivä kaksi kertaa ratsasti tulevaa telegrammia vastaan, jotta hän heti
+stafetti-ratsastajan taskusta voisi sen käsiinsä saada, heidän oli sitä
+kotona odottaminen kärsimättömyydellä, jota töin tuskin saivat
+hillityksi.
+
+Ankerschmidt'in kävikin tässä, niinkuin levottoman metsästäjän, joka
+jättää odotuspaikkansa ja juuri silloin on siitä pois, kun otus
+ilmestyy. Jossakin paikkaa tiellä oli hän kaartain kulkenut ratsumiehen
+sivutse, joka tuli postipaikasta, ja kun tuo suuresti odotettu
+telegrammi vihdoin tuli kastelliin, ei hän ollutkaan kotona.
+
+Joka joskus on saanut sähkösanoman, tietää kuinka eri tavalla tämä ja
+tavallinen postikirje kiihoittaa mieltä. Salainen sanoma, jonka
+tiedoksi-saanti oli niin tärkeä, että täytyi pyytää salamaa sitä
+eteenpäin viemään! Tieto, joka tuli ilman lävitse; jota ei voinut
+vartoa; joka saattaa ilmoittaa suurta iloa, suurta hämmästystä, suurta
+surua, suurta pelästystä.
+
+Kenen käsi oli vapisematta, kun avasi ensimmäisen telegrammin kuvertin?
+Ketä ei peloittanut siihen ensiksi katsoa?
+
+No, mutta tämä sähkösanoma ei ollut niitä, joita sopii pelätä. Tämä
+tuopi ilonsanoman, joka jo edeltäkäsin on tiedetty, ennustettu; tämäpä
+se, jota jo päiväkausia on odotettu; se, joka palauttaa onnellisuuden
+yhteen perheesen.
+
+Ankerschmidt ei ollut kotona; mutta kuitti oli allekirjoitettava, sillä
+telegrammin-tuojan täytyy todeksi näyttää, minä minutina hän on perille
+tullut, kuinka hän on rientänyt tehtävänsä toimittamisessa; tämä on
+hänen ansiollisuutensa kilpakenttä. -- Isänsä poissa ollessa täytyi
+siis Herminen kirjoittaa kuitin alle; hän otti haltuunsa sähkösanoman.
+
+Kuinka hänen sydämensä sykki, kuinka hänen kasvonsa hehkuivat, kun hän
+piti tätä kädessään! Tämä on siis se kirje, joka antaa hänelle takaisin
+hänen elämänsä rauhan; tässä on kirjoitettu, että hänen on sallittu
+vielä joskus onnelliseksikin tulla!
+
+Kuka panisi pahaksensa, jos tämä paljon kärsinyt nainen pikemmin kuin
+paremmin halusi lukea tämmöistä tietoa?
+
+Molemmat sisaret pitivät neuvottelua sähkösanomasta, olisiko heidän
+sallittu ilman isäänsä avata ja lukea se.
+
+Itävallan rangaistuslaki määrää suuren rangaistuksen vierasten
+kirjeitten auki murtamisesta; mutta toiselta puolen on luultava, ettei
+Ankerschmidt haasta heitä tästä rikoksesta oikeuteen.
+
+Eikä tämä salaisuus enään olekaan mikään salaisuus, ja jos se
+keneenkään koskee, koskee se etupäässä varmaankin Hermineen itseen.
+
+Erzsike kyllä teki sen vanhan-konservativisen muistutuksen, että vaikka
+kirjeen sisältämä salaisuus oli sisaren omaisuus, pitäisi ehkä
+kuitenkin odottaa siksi, kuin isä sen perustuslaillisella tiellä heille
+ilmoittaa; mutta Hermine väitti sitä vastaan, että hän kuolee
+levottomuudesta ennenkuin isä tulee takaisin.
+
+Erzsike tosin pani juhlallisen vastalauseen semmoista hirmuvaltaa
+vastaan, mutta lainasi kuitenkin saksensa sinetin leikkauksen temppuun.
+
+Kummallinen kirje! Se on kokonansa sinisellä lyijykynällä kirjoitettu,
+ikäänkuin se tahtoisi osottaa, että telegrafistin on niin kiire, jottei
+hänellä ole aikaa kynää alinomaa läkkiin kastaa.
+
+Hermine avasi vapisevilla käsillä sähkösanoman ja katsoi siihen.
+
+Hän saattoi sen pian lukea, siinä oli vaan:
+
+  "Straff ei suostu. Hän vaatii enemmän. Helvetin ihminen.
+  En tiedä, mitä hänen tehdä.
+
+                                          Toht. Grisák."
+
+Erzsike istui vastapäätä sisartansa pienen, ympyriäisen pöydän vieressä
+ja näki, että Herminen kasvot yhdessä silmänräpäyksessä muuttuivat
+kalman kalpeiksi, ikäänkuin joku pimeä, kylmä käsi yht'äkkiä olisi
+hänen kasvoistaan pyhkäissyt pois kaiken elon värin.
+
+Hän tempasi äkisti sähkösanoman hänen kädestään ja heitti sen pois. Se
+oli myöhäistä: myrkky oli jo sydämeen asti tunkenut; ainoastaan sen
+verran oli vielä aikaa, että hän sai tuolilta tainnoksiin kaatuneen
+syliinsä. Kotia palaava Ankerschmidt, heti kun hän oli ratsun selästä
+alas hypännyt, vastaan-otettiin sillä tiedolla, että hänen tyttärensä
+taas oli sairastunut, eikä häntä vielä oltu saatu tointumaan.
+
+Postipaikassa oli hän jo saanut tietää, että sähkösanoma oli lähetetty.
+
+Hän riensi suoraan tyttäriensä kamariin. Jo ulkopuolelle ovea kuului
+heikko vaikeroiminen taistelevan huulilta.
+
+Isänsä askelet kuullessaan riensi Erzsike häntä vastaan.
+
+-- "Mitä on tapahtunut?" kysyi isä vapisevilla huulilla.
+
+Erzsike näytti hänelle avatun sähkösanoman ja lausui ainoastaan:
+
+--- "Hän on lukenut tämän."
+
+Ankerschmidt loi silmäyksen vastaan-otettuun paperiin ja, puristaen
+sitä rikki kämmenessään, huokasi tuskallisesti:
+
+-- "Nyt hän on murhattu."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Herra Straff oli viimeisen kohtauksen perästä joutua tappelukseen
+tohtori Grisák'in ja herra Maxenpfutsch'in kanssa ja päätti sentähden
+kahden päivän aikana olla kotiin asuntoonsa menemättä.
+
+Vasta kolmannen päivän iltana kysyi hän tai talonvartialta, kuinka
+monta kertaa tohtori Grisák ja herra Maxenpfutsch häntä sill'aikaa
+olivat hakemassa käyneet.
+
+Herra tohtori oli käynyt kahdeksan kertaa, herra Maxenpfutsch taas joka
+puoli tunti, vieläpä sydänyölläkin.
+
+Se oli arvattava.
+
+Straff päätti, ettei hän vielä tänäkään yönä kotona makaisi.
+
+Viimeiset kaksi yötä oli hän viettänyt eräässä olutkapakassa, penkillä
+nukkuen, sillä hänellä ei ollut rahaa mihinkään hotelliin mennä.
+
+Koko hänen käyttövarainen kassansa oli florininsetelin neljännes,[59]
+ihan uuden-aikainen, eikä se riitä enempään illalliseen, kuin pariin
+kreutzerin-makkaraan ynnä niihin kuuluvaan olut-kolpakkoon.
+
+Seikkailija nauroi itsekseen asiaa, kadulla jölkkäröidessään.
+
+"Minulla ei ole enemmän kuin rääsyinen pankisetelin neljännes, ja minä
+mietiskelen, kustannanko itselleni kaksi paria kreutzerin-makkaraa ja
+lasin olutta sekä yhden 'stinkadorin' (huonon sikarin), vaiko pari
+makkaraa ja kaksi lasia olutta, mutta ei mitään stinkadoria?"
+
+"Kuitenkin minun vaan tarvitsisi ojentaa kättäni saadakseni heti
+neljäkymmentä-tuhatta florinia kouraani, ja silloin voisin asettua
+ensimmäiseen hotelliin ja lyödä esiin semmoista trahtamenttia, että
+koko kaupunki siitä puhuisi."
+
+"Neljäkymmentä-tuhatta florinia on kaunis raha."
+
+"Vaan jos minun siitä täytyy antaa neljätuhatta
+Grisák'ille, viisituhatta viisisataa Maxenpfutsch'ille,
+tuhatviisisataa kaikenlaisille pikkuvelkojille, ei siitä jää
+jälelle kolmeakaan-kymmentä-tuhatta."
+
+"Mutta sekin on kaunis raha."
+
+"Silläkin vielä saattaisi missä hyvänsä herrastella."
+
+"Mutta ehkä vielä odotamme ja annamme ruohon kasvaa."
+
+"Tuo Archimedeen ruuvi on kaunis keksintö."
+
+"Se on sangen hyvä, kun ihmistä niin vihaa, kuin Ankerschmidt minua."
+
+"Oh, hän on kylläksi rikas mies; hänelle jää vielä yksi miljona,
+vaikkapa hän heittäisikin kuusikymmentä-tuhatta menemään."
+
+"Tytärtänsä rakastaa hän sentään paljon."
+
+"Jos joku on suorittanut kaksikolmatta osaa matkasta, on
+todenmukaisempaa, että hän vielä kulkee viimeisenkin kolmanneksen, kuin
+palaa takaisin kahteen ensimmäiseen."
+
+"Ja pahimmassakin tapauksessa ovat nuot neljäkymmentä-tuhatta jo tässä;
+ei tarvitse muuta kuin avata tyhjää taskukirjaansa, jotta ne sisään
+lentävät."
+
+"Kysymys on siis vaan: joko tänäpänä vielä kreutzerin-makkaraa ja
+kuusikymmentä-tuhatta florinia taikka neljäkymmentä-tuhatta ja komea
+illallinen?..."
+
+No, jos tähän kysymykseen oli vaikea päätöstä antaa, suvaitsi kohtalo
+tulla hänelle avuksi suojelusenkelin muodossa, jonka me tunnemme
+Maxenpfutsch'in nimellä.
+
+-- "Vihdoin viimeinkin saavutin teidät!" huusi yht'äkkiä joku puoleksi
+ilon, puoleksi vimman äänellä jölkkäröivälle, ja kun kauluksesta
+kiinni otettu mies katsahti taaksensa, näki hän edessään ystävänsä
+Vendelin'in. "No, että teidät sentään tapasin! Minä olen etsinyt teitä
+kaikkialta: joka kapakasta, joka kahvihuoneesta, jossa teidän oli tapa
+käydä; minä olen seisonut väijyksissä teidän asuntonne edessä. Missä
+olette ollut? missä piileskellyt? No, nyt ette pääse minusta irti,
+ennenkuin olette sopinut tohtori Grisák'in kanssa."
+
+Ja heti pisti hän käsivartensa herra Straff'in kainaloon, sillä tavoin
+vakuuttaaksensa itseään siitä, ettei tämä todellakaan voisi paeta tästä
+ystävällisestä yhteydestä.
+
+-- "Mutta, hyvä herra!" ärjäsi Straff, "mitä väkivaltaa teette
+minulle?? Te ette ole minun holhojani, jotta minua saisitte sinne,
+mihin en tahdo mennä."
+
+-- "No, no, no, ei mitään kiivastusta! Saatte kohta tietää, mikä minä
+teille olen."
+
+-- "Velkojani! Todellakin suuri ansio. Minä en pelkää sitä lajia
+villipetoja. Haastakaa minut oikeuteen."
+
+-- "Rauhoittukaa nyt vaan kauniisti. Minä en ole teidän velkojanne.
+Katsokaa, tässä on kirje taskussani, siinä lähetän minä kaikki kymmenen
+vekseliä Ankerschmidt'ille. Hän maksaa ne minulle. Minä olen myöskin
+antanut hänelle neuvon, mitenkä hänen on niitten kanssa menetteleminen.
+Hän älköön viekö niitä kaikkia yhtä haavaa oikeuteen, vaan ainoastaan
+yksittäin. Te ette koskaan voi niitä maksaa, vaan teidän täytyy antaa
+panna itsenne kiinni. Velkojan on oikeus yhden vuoden aikana omalla
+kustannuksellaan pitää teitä vangittuna. Vuoden kuluttua tuopi hän
+esiin oikeudessa toisen vekselin; silloin te taas suljetaan sisään, ja
+niin edespäin. Kymmenen vuoden ajaksi on teillä ruoka ja kortteeri
+taattu, jos ette sitä ennen kyllästy siihen. Minä olen siis kuitenkin
+teille joku, vai kuinka?"
+
+Straff uskoi, että hänen ystävässänsä Vendelin'issa oli miestä tätä
+uhkausta toimeen panemaan, sillä niin tuimasti pyörivät hänen silmänsä.
+
+-- "Sillä tapaa ei Ankcrschmidt'in ole tarvis sopia teidän
+kanssanne. Hän saattaa olla varsin huoleti teidän suhteenne, sillä
+velkavankeudessa ei komenneta puolisoa miehensä viereen. Tuletteko nyt
+tohtori Grisák'in luokse, miekkoiseni, heh?"
+
+-- "Saadaan nähdä."
+
+-- "Mutta katsokaa vaan, että näette pian, sillä minä olen miss
+Natalien mies, ja hän tappaa minut, jos en joko tuo rahoja takaisin
+kotia taikka toimita kostoa teille."
+
+Tämä oli todellakin tukeva peruste. Jota kotona odottaa semmoinen
+vaara, se ei saata kadulla laupeutta harjottaa.
+
+-- "No -- siis, perkeleen nimessä -- menkäämme!"
+
+-- "Vihdoinkin! Mutta minä en luovu teistä."
+
+-- "Minä en sillä välitä, menkäämme käsityksin. Missä tohtori Grisák
+asuu?"
+
+-- "Kultaisessa karitsassa."
+
+-- "Sinne saakka emme voi jalkaisin käydä; meidän täytyy ottaa
+fiakkeri."
+
+-- "Varsin hyvä; te ette kumminkaan voi niin helposti luotani karata."
+
+-- "Onko teillä rahaa?"
+
+-- "On kyllä. Vaikka se oikeastaan pitäisi olla teidän maksettava."
+
+-- "Todellakin?"
+
+-- "No, minä en sillä pidä väliä, jos panemme puoliksi."
+
+-- "Hahaha! panemme puoliksi? Minä tuskin luulen, että minulta
+riittää."
+
+-- "No, paljonko rahaa teillä on?"
+
+-- "Neljäs osa..."
+
+-- "Neljäs osa! Ei enempää? Ettekä tahdo ottaa vastaan
+neljääkymmentä-tuhatta? No, te olette tosiaankin pirullinen mies!
+Panette pelin menemään viimeiseen groschiin asti."
+
+-- "Tässä tulee hyyryvaunut. -- Yhtä kuitenkin pyydän teiltä, että
+älkää tulko yhtä haavaa minun kanssani sisään tohtori Grisák'in luokse.
+Te hävitätte minulta aina poroporvarillisella kiiruullanne asiani.
+Kauppaa hieroessa täytyy menetellä niin, kuin ei ensinkään tarvitsisi
+sitä, mitä tahtoo. Te olisitte valmis ilmi lavertamaan, että olen
+viimeisissä äyreissä, ja saattaisitte vielä painaa alas tähän asti
+ehdoiteltua summaa."
+
+-- "No, hyvä. Minä en tule sisään teidän kanssanne. Mutta minä seuraan
+teitä ovelle asti, siksi kuin astutte sisään, sillä minä luulen jo
+teistä kaikkia."
+
+-- "Mutta tarjokaa minulle nyt jo sikaria, sillä minulla ei ole
+yhtään."
+
+Muutaman minutin perästä astuivat Kultaisen karitsan edustalla Orestes
+ja Pylades ulos vaunuista.
+
+Portinvartia sanoi herra Vendelin'in iloksi, että tohtori on kotona;
+vast'ikään oli hän saanut yhden telegrammin.
+
+Herra Maxenpfutsch saattoikin Straff'ia heti ilmoitettuun numeroon asti
+ja rauhoittui vasta sitte, kun näki tämän astuvan sisään ovesta. Sitte
+meni hän alas vaunuihin ja päätti niissä istuen odottaa ystäväänsä,
+kunnes hän tulisi ulos.
+
+Herra Straff tapasi tohtori Grisák'in akkunaan päin kääntyneenä, josta
+häntä, siltä näytti, suuresti huvitti katsella katulamppuja illalla.
+
+-- "Kaunista hyvää iltaa, tohtori!" tervehti tulija.
+
+Grisák katsahti taaksepäin olkapäänsä ylitse ja vastasi vaan:
+
+-- "Servus!"
+
+"Hm, korkeallapa tuo lentääkin."
+
+Herra Straff heittäysi rohkeasti sohvalle ja alotti keskustelun.
+
+-- "No, tohtori? Mitä Archimedeen ruuvi tekee? -- Olkiako vai heiniä?
+-- Neljäkymmentä vaiko kuusikymmentä?"
+
+Tohtori kääntyi nyt äkkiä kantapäällään ja ärjähti kuopistaan
+tuijottavilla silmillä kysyjälle:
+
+-- "Teidän sopii nyt mennä Schlesiaan kauranpäitä hapsimaan! Te ette
+enää tarvitse mitään Archimedeen ruuvia, eikä neljääkymmentä-tuhatta
+florinia, eipä edes neljääkymmentä kupari-kreutzeriä. Tänä yönä kuoli
+teidän puolisonne."
+
+Ja hän heitti telegrammin hänen eteensä:
+
+"Hermine kuoli kello kaksi sydän-yön jälkeen."
+
+Straff arveli ensiksi, eikö tämä ole koirankoukku tohtorilta, hänen
+peljätyksekseen; ehkä hän itse on pannut toimeen tämän sähkösanoman
+itselleen? Hän kysyi sentähden hymyillen:
+
+-- "Eikö tämä liene leikkiä, herra tohtori?"
+
+Mutta tämä teki jo lopun tuon kelpo Trebonianuksen kärsivällisyydestä.
+
+-- "Korjatkaa luunne täältä! Te olette houkkio, elukka, konna! Teidän
+hurja mielettömyytenne varasti taskustani neljätoistatuhatta viisisataa
+florinia, jotka jo olivat siinä. Te olette hävytön lurjus, hirtehinen,
+jne. jne. jne.!"
+
+Herra Straff oli tosin kuullut semmoisia korupuheita muuallakin, mutta
+niin tukulta, kuin tällä kertaa, ei koskaan ennen.
+
+Vihdoin se raivo, joka synnyttää jalopeuroja, paisutti tohtori
+Grisák'in toiminta-voiman niin, että kun frasit olivat loppuneet, hän,
+jottei tarvitsisi niitä alusta taas kertomaan ruveta, tarttui
+ystäväänsä Straff'ia kaulaan ja paiskasi hänet ulos ovesta sillä
+kierua, että tämä kahdesti kimmahti lattialta ylös.
+
+Tämän epä-ystävällisen toimituksen perästä kurkisteli herra Straff
+hattunsa alta, joka sysäyksessä oli hänen silmillensä lytistynyt, pisti
+molempien kättensä sormenpäät liivintaskuunsa ja sanoi itsekseen,
+hymyillen: "Täytyy siis kuitenkin tyytyä kreutzerin-makkaraan!"
+Viheltäen astui hän sitten alas portaista. Hänet huomattuansa hyppäsi
+herra Vendelin ulos vaunuista ja riensi hänen eteensä.
+
+-- "Na? na! Onko se teillä?"
+
+Herra Straff, kun hän näki Maxenpfutseh'in epäilyksestä ja toivosta
+vääntyneet kasvot, ei voinut olla nauruun purskahtamatta. Hän laski
+kätensä töllistelevän miehen olkapäille ja nauraa hekotti häntä vasten
+naamaa:
+
+-- "Hahahaha, hahahaha! Te tulitte todellakin hyvään huvitukseen, rakas
+ystäväni. Viime yönä kuoli puolisoni. Adjöö neljäkymmentä-tuhatta
+florinia! Nyt saatatte fiakkeroita, mihin haluatte."
+
+
+
+
+XIII.
+
+Se kumpu, joka itseensä sitoo.
+
+
+Ja jos elävät tahtovat jättää isänmaansa, pidättävät kuolleet heitä!
+
+Ankerschmidt tiesi vasta silloin, kuinka paljon hän oli tytärtänsä
+rakastanut, kun tämä lepäsi paarilla.
+
+Aivan helppo on sanoa: "minä ajan sinut pois, hylkään sinut, unhotan
+sinut!" mutta kunhan lepää tuossa valkoisena, mykkänä, kuolleena, ja
+hänen suljetut huulensa sanovat: "unhota siis!" -- silloin on vaikea
+sitä kestää.
+
+Niinkuin kaksi kertaa kaksi tekee neljä, yhtä selvästi todistaa järki,
+että hän oli rikkonut, syntiä tehnyt ja rangaistusta ansainnut; ei
+mikään muu saattanut sovittaa hänen elämäänsä; Jumala teki hyvin siinä,
+että otti hänet luoksensa -- mutta hänen muistonsa raskauttaa kuitenkin
+ikuisesti sydäntä; vuosienkin kuluttua tuovat unelmat takaisin
+kadonneen kuvan ja antavat todistuksen siitä, ettei ole niin helppo
+kadota kuin kuolla.
+
+Uneksija sanoo unikuvalle vasten silmiä: "sinä et enään elä, sinä olet
+kuollut, minä näin sinua haudattavan:" se ei huoli siitä, se tulee
+uudestaan, käyttää itseänsä niinkuin sen oli tapa elävänä, hereillä
+ollessa, ja sekaantuu elämän asioihin.
+
+Ankerschmidt ryhtyi suuriin toimiin, tyttärensä kuoltua.
+
+Yöt päivät hän niissä askaroitsi.
+
+Hän tuotti oppineita tohtoreita, jotka balsameraisivat ruumiin, ja
+taiteilijoita, jotka rakentaisivat hautakammiota hänelle; ennenkuin
+tämä valmistuu, ei pidetä hautajaisia.
+
+Itse pani hän kirjaan kaikkien niitten nimet, jotka tulivat kuollutta
+katsomaan, ja hän laati albumin niistä kirjeistä, jotka tulivat
+vastaukseksi kuolon-ilmoitukseen. Ensimmäisellä sivulla oli niitten
+joukossa vanhan Garanvölgyin nimi, toisella Aladár'in.
+
+Kun arkitekti oli saanut hautakammion piirustuksen valmiiksi, meni
+Ankerschmidt itse soveliasta paikkaa etsimään.
+
+Puron reunalla, lirisevän lähteen vieressä valitsi hän tyttärellensä
+ikuisen lepopaikan, missä halavat mielellään keskenänsä kuiskailevat.
+Surulliset halavat menestyvät siinä hyvin. Puro hyräilee aina ikuista
+unilauluaan nukkuvalle.
+
+Sinä päivänä, jolloin hautakammion perustusta ruvettiin kaivamaan, kävi
+Garanvölgyin huoneenhaltia herra Ankerschmidt'ia tervehtimässä.
+
+Tuo hurskas mies sanoi, mitä Jumala hänelle oli uskonut, hänen
+kauttansa murhettivaisia lohduttaakseen, ja alkoi sitte puhua siitä,
+jota varten hänen herransa oli hänet lähettänyt.
+
+-- "Armollinen herra, minä tulen tervehdyksellä nuorelta Aladár
+herralta."
+
+-- "Kiitoksia."
+
+-- "Suvaitkaa tietää, että herra Aladár on insinöri."
+
+-- "Minä tiedän sen."
+
+-- "Hän on ennen aikaan mitannut ristinrastin koko tämän seudun,
+huviksensa vaan, niin että hän tietää senkin, mikä talo sijaitsee
+korkeammalla, mikä matalammalla, kautta koko kylän."
+
+-- "Vai niin."
+
+-- "Niin kyllä... Kummallista on, että hän tietää senkin, jotta teidän
+armonne kastellin-altani ja vanhan herran kivijalka ovat aivan tasan."
+
+-- "Hyvä."
+
+-- "Mutta minä en tullut tänne teidän armollenne joutavia laskemaan
+näin surullisessa tilaisuudessa, vaan sentähden, että saimme tietää,
+jotta teidän armonne aikoo rakennuttaa hautakammion Jumalassa autuaalle
+Hermine rouvalle, ja nuori Aladár herra sai kuulla, että mielitte
+rakentaa puron varrelle; hän lähetti sen vuoksi minut tänne, jotta
+koettaisin saada teidän armoanne siitä luopumaan, sillä kun Tisza
+tulvaa laitojensa yli, peittää vesi tämän paikan kahden kyynärän
+korkealta ja lakaisee pois kalliin tomun."
+
+Ankerschmidt rupesi vasta nyt hänen puhettansa tarkkaamaan.
+
+-- "Kun Tisza tulvaa?"
+
+-- "Niin. Joka viides tai kuudes vuosi se tavallisesti on ottanut tämän
+paikkakunnan valtaansa."
+
+-- "Mutta onhan siellä nyt uudet turvapadot."
+
+-- "Niistä ei ole mihinkään. Me emme ole niitä teettäneet... Tässä
+kylläksi; puron vieremät laskee tulva allensa, ne eivät kelpaa
+hautapaikaksi."
+
+Ankerschmidt kuulteli vastahakoisesti tätä muistutusta. Tuo oli ollut
+hänen mieli-ajatuksensa: tuuheat halavat viileällä rannalla.
+
+-- "Sentähden tekee kunnioitettu herrani sen ehdoituksen, että jos
+teidän armonne mielii rakennuttaa hautakammion, te ottaisitte itäpuolen
+siitä koivu-kunnaasta, jonka länsipuolella Garanvölgyin perheen
+holvihauta on. Se on ihan kuiva palkka, johon ei vesi pääse, ja sangen
+kaunista on siellä surullisten koivujen alla."
+
+Ankerschmidt kiitti ehdoituksesta ja otti sen vastaan. Surullisten
+koivujen alla siis! Kunnaan toinen puoli on vanhan, toinen puoli uuden
+tilanhaltian oma.
+
+Mitä tämä maahan kätkee, sen päälle suhisee samat valkolehtiset puut,
+jotka jo tuntevat noitten aikoja sitte nukkuvain henget.
+
+Ennen viikon kuluttua täytyi rakennuksen olla valmis. Kuolleitten kiire
+on suuri.
+
+Viikon perästä pidettiin hautajaiset. Niissä yhdistyivät komeus ja
+murhe. Pappeja, laulajia kaukaisilta mailta; kukkia kaikista maailman
+ääristä; kultaa ja silkkiä ruumiinarkussa; tulisoittoja ja liehuvia
+vaakunoita; ainoastaan kyyneliä antoi koti kylläksi.
+
+Ankerschmidt oli sotamies; sotamiehen ei ole sallittu itkeä ihmisten
+nähden.
+
+Hänen sanoistansa ei saanut huomata, että tämä ääni nyt komensi
+haudalle.
+
+Kun saattoväki oli tullut hautakammiolle, kun arkku oli laskettu
+hautaan, kun suuri kivikansi oli vieritetty tämän suulle, kun viimeinen
+Amen oli kaikunut sen ylitse, silloin otti Ankerschmidt ensimmäisen
+pivollisen multaa, heittääksensä sitä hautakummulle.
+
+Ja tämä kumpu on se, joka ei laske meitä edemmäksi menemään.
+
+Tämä pivollinen multaa, joka peittää kuolleemme, pitää meitä itseensä
+sidottuna; tämä pivollinen vihkii maan, jota tähän asti vaan olemme
+astelleet, isänmaaksemme, jota polvemme notkistus pyhittää. Tämä
+pivollinen selittää kaikki sille, joka tätä ei vielä ole ymmärtänyt.
+
+Tästä päivästä alkaen veti ritari Ankerschmidt'ia, poistui hän mihin
+ikänänsä maanpiirillä, takaisin eräs maa, eräs seutu, eräs kunnas, eräs
+kumpu, jonka hän oli luonut tytär-vainajansa haudalle.
+
+
+
+
+XIV.
+
+Yhteinen hätä.
+
+
+Eloon jäänyt tytär peri sisarensa osan -- ei ainoastaan omaisuuden,
+vaan myöskin isänsä rakkauden puolesta.
+
+Ankerschmidt pidätti hautajaisten jälkeen luonansa tohtori Grisák'in,
+joka, ellemme erhety, itki vilpittömimmät kyynelet vainajan tähden; hän
+neuvotteli tämän kanssa Erzsiken asettamisesta pojan oikeuksiin. Jos
+hän menee naimisiin, pitäköön silloinkin nimensä, ja hänen
+jälkeläisensä isänsä nimen ohessa myöskin äitinsä nimen.
+
+Kaksi päivää askaroittiin tässä tuumassa; toisena päivänä, päivällisen
+aikana, mustan kahvin[60] jälkeen tuli Kampós herra ritarin luokse.
+
+Tuon innokkaan miehen vilkkaat, punaiset kasvot olivat tavallista
+hehkuvammat, hänen tukkansa oli entistä enemmän hajalla ja pörrössä;
+hän tuli nähtävästi jossakin sangen kiireisessä asiassa.
+
+-- "Terve tultua, hyvä ystäväni! Mitä hyviä tuotte?" tervehti häntä
+Ankerschmidt.
+
+-- "Kuinka herra _inspector_ jaksaa?" kysyi tohtori Grisák.
+
+-- "Kiitoksia. Minä olen vaan _huoneenhaltia_," vastasi kummallekin
+puolelle kumartaen Kampós herra ja veti kiiruusti esiin kirjeen
+viktoriansa taskusta. "Suokaa anteeksi, kunnian herra, me saimme
+vast'ikään nuorelta Aladár herralta kirjeen, joka on sangen tärkeä; hän
+käskee meidän saattaa kirjeen sisällyksen teidän kunniannekin tiedoksi,
+jota me muutoinkin olisimme tehneet, sillä tämä asia koskee enemmän
+teihin, kuin meihin."
+
+-- "Mitähän se lienee?" kysyi tohtori Grisák, uteliaana lornettiaan
+nenällensä painaen.
+
+-- "Teidän luvallanne luen koko kirjeen julki. Niinmuodoin: 'Rakas
+enoni! Tiszan tulva nousee nopeasti. Tokaj'sta saatujen tietojen
+johdosta sopii pelätä yhä enenevää vedenpaisumusta. Jos se vielä nousee
+kaksi jalkaa, juoksee se Füzes'in padon yli aivan sulun vierestä, jos
+muuten sulku kestää niin kauan, kun jo nytkin maahan hakatut paalut
+horjuvat. Meidän seudullemme olisi tämä ääretön onnettomuus, sillä
+Suuri-Kumanian poikki on tuonpuolisella rannalla vahvoja turvapatoja
+rakennettu ja sentähden ei Tisza voi sinne tulvata; se menee
+tulvallaan semmoisia paikkoja tervehtimään, jotka eivät vielä koskaan
+ole vedenpaisumusta nähneet, niinkuin sitä jo monissa paikoin
+hämmästyksellä on huomattu. Mutta jos vesi tunkee tämän padon lävitse,
+ei se seisahdu ennenkuin enon puimatanterella;[61] lisäksi yhden jalan
+noustuaan menee se lammasnavettoihin ja jos se nousee kaksi jalkaa, on
+tulva asuinhuoneissa. Sentähden on hyvä ryhtyä varokeinoihin. Onneksi
+ympäröipi puimatannerta vahvaksi nivottu ruokoseinä ja huonerivin
+edessä oleva kivi-aita pitää myöskin paikkansa. Kolmen jalan korkuinen
+lantapenger ylt'ympäri pidättää läämävettä. Tämän suhteen on parasta
+heti toimiin ryhtyä, sillä nämät meidän turvapatomme suojelevat meitä
+sangen huonosti. Porttien sulkemiseen lantatäytteellä on vielä sittekin
+aikaa, kun tieto tulee padon hajoamisesta. Minä pyydän, että tästä
+kohta annetaan tieto myöskin herra naapurille, sillä hänen kastellinsa
+sijaitsee puolikahdeksatta jalkaa alempana kuin enon asunto, ja hänen
+on paljon enemmän syytä itseänsä suojella.'"
+
+Tohtori Grisák väitti tätä kirjettä vastaan, että se on mahdotonta.
+
+-- "Mutta suokaa anteeksi, se on kirjoitettu tässä," vakuutti
+huoneenhaltia, sivaltaen kämmenellään kirjettä päästä päähän. "Se on
+tässä."
+
+-- "Minä uskon, että se on siinä, mutta sentähden ei sen tarvitse olla
+totta."
+
+-- "Kuinka? Ettäkö nuori Aladár herra ei puhuisi totta?" kiivastui
+Kampós herra. "Ah, kunnioitettu herra, siinä tapauksessa ette tunne
+häntä."
+
+-- "Minä en sano, että hän ehdon tahdon kirjoittaa perättömiä, mutta
+hän saattaa erhettyä, niinkuin kaikki ihmiset. Kuinka kaukana Tisza
+tästä on?"
+
+-- "Kuusi peninkulmaa. Niin, mutta meri on sadan peninkulman päässä ja
+Aladár herra tietää kuitenkin sanoa, kuinka monta jalkaa meidän
+tornimme huippu on merenpintaa ylempänä. Nuori Aladár herra on
+ulosoppinut insinöri, saan luvan sanoa. Jo ensimmäisenä kuukautena
+tarjosivat hänelle Tiszan järjestämis-yhtiössä tuhat kahdeksansadan
+florinin palkan. Jos hän sanoo. että tulva tulee kyläämme, tulee se,
+sillä Aladár herra ymmärtää sen."
+
+Tohtori Grisák kääntyi huonolla tuulellaan yht'äkkiä insinöriksi.
+
+-- "Minäkin ymmärrän sen. Minäkin tiedän, mitä nivelleraus on. Meillä
+on Böhmissäkin vedenpaisumuksia."
+
+Kampós herran kansallinen itsetunto loukkaantui näistä sanoista
+hirveästi.
+
+-- "Böhmissäkin vedenpaisumuksia? Mimmoisia vedenpaisumuksia? Joku
+pieni puro yltyy vähäisen, jos on ollut rankkasade, ja viepi tiehensä
+pieniä siltoja; toisena päivänä palaa se taas entisilleen. Mitä se
+on Unkarin tulvien rinnalla! Suvaitkaa katsoa, kun meillä on
+vedenpaisumus! Se on meri, jossa sopii laivoilla purjehtia. Puhukaa
+silloin Böhmin vedenpaisumuksista!"
+
+-- "Ohoh, rakas herra huoneenhaltia, minä en tahdo koko maailman
+aarteista Unkarilta riidellä tätä kunniaa; sen vaan tahdon sanoa, että
+virran vesi saattaa seisoa kuusi jalkaa ylempänä sitä uomaa, jossa se
+juoksee, mutta jos padot ovat vahvat, ei voi mitään vaaraa syntyä."
+
+-- "Niin, mutta siinäpä juuri vika on, että uudet padot eivät ole
+vahvoja; horjuvathan jo paalutkin."
+
+Tässä ryhtyi Ankerschmidt'kin puheesen, tohtori Grisák'iin päin
+kääntyen:
+
+-- "Onhan teidän suosikkinne nämät turvalaitokset rakentanut."
+
+Tämä muistutus ei ollut ensinkään tohtori Grisák'in mieleen.
+
+-- "Ne ovat varmaankin kylläksi hyvät", kiiruhti lakitieteen tohtori
+vakuuttamaan, tuon mainion oikeudenmaximin mukaan: "si fecisti, nega"
+(jos olet jotakin tehnyt, kiellä pois). "Tiedättekö, rakas herra
+huoneenhaltia, herrat insinörit ovat kaikki semmoisia: toinen moittii
+aina toisen työtä. Minä en ole vielä koskaan tavannut insinöriä, joka
+ei olisi julistanut edellä-kävijänsä työtä kelvottomaksi."
+
+Mutta tätä Kampós herra ei enää voinut kärsiä. Kovasti pahoittuneena
+taittoi hän kirjeen kokoon ja pisti sen taskuunsa.
+
+-- "Pyydän anteeksi, minä en tahdo väitellä herra fiskalin kanssa.
+Minä tahdoin vaan ilmoittaa teidän kunniallenne tämän tiedon,
+velvollisuuteni mukaan. Jos suitsette sitä huomioon ottaa taikka ei, se
+on teidän kunnianne asia. Me puolestamme olemme jo ryhtyneet kaikkiin
+varokeinoihin. Nyt täytyy minun vielä rientää tanyoilta lampaita
+meijerin pihaan ajamaan."
+
+-- "Mutta eihän vaara kuitenkaan liene niin ahdistava?" kysyi
+Ankerschmidt, joka itsekin katsoi sitä suuressa määrässä epäiltäväksi,
+että kaikki nuot kauniit, viheriät vainiot, jotka vielä nytkin
+kirjavasti kukoistavat niin pitkälle kuin silmä kantaa, parin päivän
+kuluessa voisivat merenpinnaksi muuttua.
+
+Kampós herra kohautti olkapäitään.
+
+-- "Muutoin", lohdutteli herra Grisák Ankerschmidt'ia, "ei tulva tehne
+vahinkoa semmoiselle kastellille, kuin teidän kunnianne on. Ihan toinen
+on semmoisten vanhain palatsien kohtalo, jotka ovat polttamattomista
+tiilistä ja akanoilla sekoitetusta loasta rakennetut; ne kaatuvat
+tietysti kaikki järjestänsä maahan, mutta tämän on Wien'in arkitekti
+rakentanut, sitä ei jokainen pieni leikinteko häälymään saa."
+
+Tämä oli kuolemantärähys Kampós herran kärsivällisyydelle.
+
+-- "Herra fiskali! Meidän talomme, se on totta, on vaan täällä syntynyt
+muurari-mestari rakentanut, eikä siinä ole mitään koristuksia
+ulkopuolella, mutta sen voin sanoa, sentähden että itse olin siinä,
+että se rakennettiin semmoisista tiilistä, jotka kilahtivat kuin
+poslini; rautaa emme siinä myöskään säästäneet ja me valikoisimme
+siihen parhaimmat kuusipuut. Minä näin senkin, mitenkä tuo mainio
+Wien'in arkitekti tätä kastellia rakensi; näin, mimmoisia tiiliä siihen
+poltettiin; näin, kuinka pylvästen väliin ajettiin soraa; näin, kuinka
+vähän pidettiin huolta siitä, että perustusta syvemmälle kaivettaisiin,
+sillä sen alla on hiekkaa; ja sen minä sanon, että tulvan aikana en
+asuisi hetkeäkään tässä kastellissa, vaikka se minulle ilmaiseksi
+annettaisiin. Minä pyydän anteeksi teidän kunnialtanne, että näin
+suoraan lausun totuuden."
+
+-- "Mutta herra ispán!"[62] ärjäsi vimmastuneena tohtori Grisák.
+
+-- "Minä menen jo, sillä jos kauemmin viivyn, puhuttelette minua vielä
+_kulcsár'iksi_,"[63] sanoi kiiruusti nousten Kampós herra ja pyysi
+vielä kerran anteeksi Ankerschmidt'ilta, joka kiitti kauniisti tuodusta
+tiedosta ja sanoi, että hän itse puolestaan hankkii itselleen
+vakuutusta vaaran suuruudesta ja lähtee vielä tänäpänä Tíszalle.
+
+Herra Grisák'issa herätti tämä tieto äkisti suurta lähdön-halua. Hänen
+muistui mieleensä, että hänen huomenna tulee olla saapuvilla Pest'issä,
+erään tärkeän oikeudenasian valvomista varten. Ankerschmidt ei häntä
+liioin pidättänytkään; Erzsike saattaa vielä jonkun aikaa pysyä
+tyttönä, hänen pojaksi julistamisensa ei ole erittäin kiiru.
+
+Lakitieteen tohtori pyrki kuumeen-tapaisella hädällä vaunuihinsa;
+Ankerschmidt laski hänestä leikkiä, kysyen, pelkäisikö hän joutuvansa
+tänne saarroksiin.
+
+Ankerschmidt päätti vasta puolipäivän aikaan lähteä Tiszalle, johon ei
+hyvällä nelivaljakolla tarvinnutkaan kuin viisi tuntia.
+
+Valtatieltä poikettuansa ja patoja päin ajaessaan, saattoi hän jo
+kaukaa nähdä, kuinka sadottain ihmisiä tulee ja menee, lykäten
+käsikärryjä ja laahaten risukimppuja; monessa paikassa työskenneltiin
+paalu-juntilla ja kuului tahdissa kaikuvia huudahuksia; niityiltä
+veivät lakkaamatta rattaat savea täytteeksi.
+
+Kun Ankerschmidt tuli padolle, seisahutti muuan gubaan[64] puettu mies
+hänen vaununsa ja tiedusteli häneltä kohteliaalla äänellä:
+
+-- "Mitä suvaitsette täällä tahtoa?"
+
+Ankerschmidt ei suuttunut tästä kysymyksestä, vaan vastasi suuntevasti:
+
+-- "Minua haluttaa katsella työtä."
+
+-- "Saanko kysyä, mistä päin herra on? Täältä vaiko tuolta puolen
+Tiszaa?"
+
+-- "Täältä".
+
+-- "Siinä tapauksessa on hyvä. Ettekö sanoisi arvoisaa nimeänne, jos
+kauniisti kysyn?"
+
+-- "Mielelläni. Minä olen Ankerschmidt."
+
+-- "Vai niin. Tuo herra, joka on herra Garanvölgyin naapuri. Te saatte
+siis astua alas, vaunut jäävät tähän; ne eivät saa tulla padolle".
+
+-- "Kenen käsky tämä on?"
+
+-- "Nuoren Garanvölgyi herran; hän on insinöri täällä ja nyt tottelemme
+häntä. Sillä nyt on Tisza suuri herra, ja jos se suuttuu, ei mikään
+kenraali komenna sitä, vaan insinöri."
+
+Ankerschmidt hyväksyi kokonansa gubaan puetun miehen johtopäätöksen,
+että kun täytyy taistella elementtejä vastaan, silloin totelkoon joka
+ihminen insinörin komentosanaa. Ja uudelle padolle astuttuansa, oli hän
+pakoitettu myöntämään, että Tisza todellakin on sangen suuri herra.
+
+Kiihtynyt, vaalea virta, keskeltä aivan kaarevan muotoinen, juoksi
+salaman nopeudella kohisten patojen välitse alaspäin.
+
+Patojen sisäpuolelle jääneitten hopeapoppelien latvat, joista vaan päät
+pistivät ylös vedestä, osottivat, kuinka paljon tämä muutamain päiväin
+kuluessa oli noussut.
+
+Vankan, kuohuvan veden pinnalla ei näkynyt ainoatakaan alusta, ei
+venhettä, vaikka tämä paikka muutoin tavallisesti oli täynnä myllyjä,
+jotka rivissä, niinkuin metsähanhet taivaalla, leijailivat vedellä;[65]
+lastilaivojakin vetivät muulloin hevoset köysistä virtaa ylöspäin, kun
+taas sitä alaspäin kulki verkallensa Marmarós'in rumänilaisten
+hirsilautat; välisti näkyi kaukaa myöskin jonkun pienen höyryvenheen
+savu; rannoilla vetivät kalastaja-venheet kokoon ulos heitetyitä
+verkkojansa, joitten tankojen päät pilkistivät vedestä. Nämät kaikki
+olivat nyt kadonneet. Myllyt rikki ruhjotut, ketjuistaan irti temmatut;
+purret rannoilla vesi-ajolla; koko vedenpinta mahdoton kulkea; eivät
+edes rannasta rantaan menevät lautat uskaltaneet koettaa veden voimaa.
+Köysi, piukkaan pingoitettuna, on vedetty virran poikki; siinä istuu
+sadottain variksia vierestyksin, ikäänkuin se vaan heidän tähtensä
+olisi siinä. Ainoastaan silloin tällöin näkyy toisiaan ajelevien
+aaltojen välistä jotakin mustaa, jonka epäselvä muoto puoleksi
+läikähtää esiin vedestä. Ihmiset vaan arvaavat, mikä se lienee.
+Puunkappaleko? Asunnosta temmattu huonekalu vaiko ihmisen ruumis?
+
+Ja rannalla häärivät, hikoilevat kaikki niin, kuin sotaleirissä
+tehtäisiin vallitusta vihollisen leiriä vastaan: narisevain kärryjen
+itku, ryskyväin junttain paukunta on suurempi kuin ihmismelu, sillä ei
+kenelläkään ole aikaa pakinaan, kun Tisza jo viruttelee padon
+ylimmäistä laitaa.
+
+Ankerschmidt ymmärsi ensi silmäyksellä sen verran, että työn tärkein
+osa on siinä, jotta yhden sulun suuta, joka ei näytä tarpeeksi
+luotettavalta, vahvistetaan toisella padolla, joka on sen taakse
+asetettava, ja tämä pato olikin jo niin valmis, että ainoastaan
+risutäytteet puuttuvat sen kyljistä.
+
+-- "Tuolla tulee herra insinöri itse", sanoi gubaan puettu mies,
+osottaen erästä toiselta puolelta tulevaa henkilöä, jonka Ankerschmidt
+tällä kertaa tuskin olisi tuntenut Aladár Garanvölgyiksi, ellei hänen
+huomiotansa edeltäpäin olisi siihen johdatettu. Tältä oli näet se lika,
+joka yöt päivät oli hänen päällensä kuivettumaan jäänyt, kokonansa
+vienyt herran muodon; hänen vaatteensa olivat risuista rikki revityt ja
+kuluneet; hänen hattunsa sateesta pahasti rytistynyt ja hänen äänensä
+huutamisesta käheä.
+
+Harva nainen olisi rakastunut mieheen, jos hänen tässä tilassa olisi
+nähnyt; -- mutta joka kerran rakastaa häntä, se olisi häntä vielä
+enemmän rakastanut!
+
+-- "Hyvää iltaa, kunnian herra!" tervehti nuori insinöri
+Ankerschmidt'ia. "Te ette uskonut kirjettäni, eikö niin? ja tulitte
+itse varmaa tietoa vaarasta ottamaan. Tehkää siis hyvin ja katselkaa
+ympärillenne."
+
+-- "Jumala antakoon!" vastasi Ankerschmidt, vetäen kädestään
+hirvennahkaisen hansikan, jottei hän hansikoitulla kädellä pudistaisi
+nuorukaisen turvonnutta kättä. "Minä luulen jo nähneeni kylläksi.
+Nouseeko Tisza vielä?"
+
+-- "Tänäpänä nousi se vaan viisi tuumaa; se on varmaankin
+tuonpuolisella rannalla rikkonut jonkun padon, sillä eilen kasvoi se
+Tokaj'n luona koko jalan."
+
+-- "Ja meihin katsoen on se helpoitusta. jos vesi voipi murtaa rikki
+patoa toisella rannalla?"
+
+-- "Tietysti, sillä silloin juoksee se vapaasti sinnepäin, niinkuin
+hekin siellä pelastuvat, jos Tisza tulvaa meidän päällemme."
+
+-- "Sen mukaan me nyt siis kummallakin rannalla rukoilemme
+yhtäläisesti: Herra Jumala, saata onnettomuus toiselle rannalle!"
+
+-- "Vielä enemmänkin teemme, kuin rukoilemme."
+
+-- "Me yritämme patojamme vahvistamaan."
+
+-- "Se olisi soveliainta; mutta paljon pikaisempi ja vähemmän maksava
+työ on heikontaa vastapäisen rannan turvalaitoksia. -- Eikö teidän
+kunnianne huomannut, että asettamani vartiat teitä pidättivät?"
+
+-- "Ah, ne olivat siis vartioita? Yksi tiedusteli todellakin nimeäni ja
+sitä, asunko tällä vaiko tuolla puolen."
+
+-- "Ja vasta sitte laski hän teidät padolle, kun oli saanut tietää,
+kuka te olette."
+
+-- "Täällä pidetään samanlaista järjestystä kuin sodassa."
+
+-- "Me olemme pakoitetut siihen. Meillä ei ole tekemistä ainoastaan
+elementtien, vaan myöskin ihmisten kanssa. Sekä tämän- että
+tuonpuolisella rannalla on satojentuhansien vuodentulo, heidän talonsa,
+omaisuutensa, koko heidän etunsa ja elämänsä vaarassa. Vaarasta
+suojelee meitä vaan pitkä multavalli. Jos tulva jommallakummalla
+puolella voipi tunkea tämän multavallin lävitse, silloin saattaa toinen
+puoli veisata Te Deum'ia, sillä se on pelastettu; mutta onnettomuuteen
+joutuneella puolella maksaa silloin häviö miljonia. Vaan epätoivo on
+huono neuvonantaja."
+
+-- "Ettehän kumminkaan pelänne, että toiselta rannalta tulisivat tänne
+ylitse meidän patojamme rikkomaan?"
+
+-- "Sekin saattaa tapahtua, mutta sitä varten on vartioita asetettu
+niinkuin säännöllisen sodan aikana. Minä pidän sotajärjestystä
+voimassa; yöllä palaa joka sadan askelen päässä vartiotuli ja pyssyillä
+varustetut vahdit kiertävät padolla, niin pitkälle kuin minun
+vaarinpitoni ulottuu. Mutta teidän tulee tietää, etteivät ne ole
+vaarallisimmat yritykset, joita aseilla käypi häätäminen. Pian
+tapahtuu, että luoksemme tulee rikas herra, joka tarjoo kiiltävää
+rahasummaa, salaisesti, tuttavan-tapaisesti, eikä siitä pyydä muuta
+palvelusta, kuin että insinöri, jos hän siellä taikka täällä on
+huomannut vian, sitä älköön nähkö. Jos tulva tunkee sen lävitse,
+sanotaan, että se oli onnettomuus, ja ken väittänee, että insinöri sitä
+edeltäpäin on huomannut? Kuka tutkinee sydämen ja munaskuitten
+salaisuuksia? Jos me karkotamme semmoisen houkuttelijan, tulee
+asian-ymmärtäviä neuvonantajia, jotka hairauttavat kokematonta
+insinöriä, saattavat häntä niin eksyksiin, että hän panee vahviketta
+ihan toiseen paikkaan kuin missä tarpeellista on. Minä tuskin kerkeen
+semmoisia ihmisiä tanyastani pois ajamaan. Välistä ovat nämät hyviä
+ihmisiä, hyviä kumppaneita, mutta vaara tekee ihmisen huonoksi,
+kavalaksi, jos hänellä on pelko jostakin. Jumalan kiitos, ettei minulla
+ole mitään. Ehkä minä en olisi parempi kuin muut."
+
+-- "Mutta minkätähden ei ennemmin vahvisteta sulkua, kuin että sen
+taakse tehdään uusi pato?" kysyi Ankerschmidt Aladár'ilta.
+
+-- "Sitä on jo moni minulta kysynyt; vieläpä virallisestikin. Tässä
+ovat rannalle vedetyt paalut, jotka minun sijastani selittävät kaikki."
+
+Näillä sanoilla vei Aladár Ankerschmidt'in neljän viiden paalun luokse,
+joita vartioitsi pyssyllä varustettu mies.
+
+-- "Suvaitkaa katsoa tänne. Nämät paalut kiskoi tulva irti
+sulkupadosta. Niihin on jokaiseen merkitty määrätty pituus: kolme syltä
+neljä jalkaa. Otetaan nyt sylipuu ja mitataan paalut; toisesta päästä
+toiseen on vaan kaksi syltä viisi jalkaa. Siitä käy selväksi, että
+sulkupaalut ovat viittä jalkaa matalammalta maahan lyödyt, kuin
+kaavassa on määrätty; tässä on urakkamies säästänyt. Seurauksena tästä
+säästämisestä on nyt se, että tulva tunkee alhaalta sulun lävitse.
+Kaikki vahvistaminen ylhäältä olisi turhaa työtä; nykyisen tulvan
+kestäessä ei voi paaluja vahvistaa. Sentähden olen pakoitettu tekemään
+ihan uutta patoa samaan suuntaan, jossa tämä sievä teos on; muutoin me
+tulemme märäksi juuri siinä, missä luulimme saaneemme parhaan
+suojeluksen."
+
+Ankerschmidt kierteli vihaisesti viiksiänsä tästä tiedosta ja jupisi
+useat kerrat itsekseen: "tämän on tuon vietävän Grisák'in suosikki
+rakentanut."
+
+-- "Minä luulen, että vielä muittenkin kuumoittaa päätä tämän tähden,
+kuin niitten, joihin se suorastaan koskee. Minun on täytynyt kuulla
+viekoittelemisia semmoistenkin ihmisten puolelta, joitten oikeastaan ei
+ole mitään tekemistä tämän vesirakennuksen kanssa. Muitten muassa kävi
+täällä jo pari kertaa eräs herra Mikucsek."
+
+-- "Ah! Minä tunnen hänet. Ja mitä tuo tahtoi?"
+
+-- "Ei mitään muuta, kuin että jättäisin tämän työn sikseen ja menisin
+muita vaaran-alaisia paikkoja suojelemaan."
+
+-- "Ja millä tavoin pääsitte hänestä vapaaksi?"
+
+-- "Aivan yksinkertaisesti: minä en vastannut mitään hänen sanoihinsa
+enkä ollut kuulevinani, mitä hän puhui. Minä jakelin käskyjä, hän
+myöskin; mutta kun hän näki, että kaikki täyttivät minun määräyksiäni,
+vihastui hän ja meni pois."
+
+-- "Eikö hän luvannut tulla takaisin?"
+
+-- "Uhkasipa hän ankarasti."
+
+-- "No, tulkoon hän vaan, nyt minäkin jään tänne."
+
+-- "Minä kiitän suuresti tästä avusta, mutta minun täytyy antaa
+teidän kunnianne tietää, että asuntonani, johon saatan teidät yöksi
+vastaan-ottaa, on kasa risukimppuja, joista improviseraamme majan
+siihen paikkaan, missä vietämme yötä?"
+
+-- "Sehän on komea tanya. Sotaretkellä maksaisi ihminen monta kertaa
+semmoisesta hotellista, jos se vaan olisi saatavissa. Kaikissa
+tapauksissa aion minä jäädä tänne. Meillä on hyvä viitta, me voimme
+helposti saada yön kulumaan."
+
+Sotavanhus seurasi kepeillä askelilla insinöriä yhteen-sidottuin
+faschinein välitse risumajalle, jossa molemmat istuivat ristiin
+ladotulle varpukimppu-kasalle.
+
+Oli jo täysi ilta; metsähanhien parvet palasivat kylvöpelloista kotia
+ruovistoihinsa ja kaukaisista kylistä kuului iltakellon surumielinen
+ääni Tiszalle asti; pitkin patoja kaikui pyökin-kuoresta tehtyjen
+torvien ääni peninkulmasta peninkulmaan, merkiksi että päivätyö on
+päättynyt; ne, jotka aamusta iltaan ovat työtä tehneet, saavat mennä
+levolle, ja nyt seuraa yötyö, sillä tuo vaivaloinen taistelo ei lakkaa
+yöksikään: levähtäneet kädet tarttuvat pois-pantuihin lapioihin,
+kuokkiin, ja patotyötä jatketaan yhä, ensin kuun, sitte tulisoittojen
+valossa.
+
+-- "Emmepä mekään olisi luulleet, että joskus yhden teltan alla
+bivuakeraisimme", sanoi Ankerschmidt Aladár'ille, tiputtaen
+puuvartaasen pistetyn silavan rasvaa leivälleen, jota hän oli paistanut
+rätisevän valkean ääressä.
+
+-- "Vihollinen on yhteinen", vastasi siihen Aladár.
+
+-- "Ja yhteinen pelkomme esine."
+
+-- "Ei kaikin päin. Minun on suojeltavani vaan isänmaani, mutta ei
+omaisuuteni."
+
+-- "Tämä sutkaus tarkoittanee kai minua, että minun päinvastoin on
+suojeltavani omaisuuteni, mutta ei isänmaani. Katsokaa, nuori mies, te
+ette ole oikeassa."
+
+-- "Sitä parempi. Muutoin on nyt vaan vähäinen etu toinen toisemme
+suhteen; jos tulva näin nousee, on huomenna meidän molempien omaisuus
+yhdessä paikassa: meren pohjassa."
+
+-- "Mutta tämä merenpohjakin on oleva yhdessä paikassa: --
+sydämissämme!" sanoi siihen Ankerschmidt, ja Aladár saattoi siitä
+äänestä, jolla nämät sanat olivat lausutut, tuntea, ettei se ollut
+mikään tuuleen laskettu lause.
+
+Tämä ei tosiaankaan ole mahdotonta! Jos Newton on osottanut todeksi,
+että maan vetovoima vaikuttaa "pondus specificum'in", miks'ei voisi
+"Unkarin maalla" olla semmoinen ominainen vetovoima, joka on syynä
+sydänten "pondus specificum'iin?"
+
+Molemmat miehet sopivat siitä, että vuorotellen valvoisivat yön.
+Aladár, enemmän väsyneenä, menee ensiksi levolle; kuun laskettua
+herättää hänet Ankerschmidt ja sitte valvoo hän taas aamuun asti.
+
+Aladár otti kiitollisuudella vastaan tämän tarjouksen; hän kääriysi
+viittaansa, laskeusi levähtämään paljaalle maalle, nojaten päätään
+risukimppuun, ja oli tuskin toivottanut hyvää yötä kumppanilleen, kun
+hän jo nukkui.
+
+Ankerschmidt istui risukimpun toiseen päähän ja heitti puita valkeaan,
+liekkiä voimassa pitääksensä, jotta se yhäti loistaisi ja hän yhäti
+voisi nukkuvan kasvoja katsella.
+
+Nukkuvan ihmisen kasvoissa on suuri tutkinnon-ala; joka juonne palaa
+silloin takaisin alkuperäiseen muotoonsa; nukkuvan kasvot eivät tiedä
+mitään teeskentelystä.
+
+Välisti nosti tuuli viittaa nuorukaisen rinnalta; Ankerschmidt peitti
+häntä huolellisesti joka kerta uudestaan ja kohensi kekäleitä
+valkeassa.
+
+Sydän-yön aikana meni puolikuu jo nukkumaan; hopea-venhe näkyi heiluvan
+leveässä virran-tulvassa, kunnes laineet toivat tuon pitkälle ulottuvan
+valo-vaon kokonansa tämänpuoliselle rannalle. Ankerschmidt'illa oli se
+aikomus, ettei hän kuun laskettua herättäisi väsynyttä nuorukaista,
+vaan valvoisi hänen sijastansa siksi, kuin tämä itsestänsä herää, ja
+silloin sanoisi hänelle, että kuu juuri nyt oli laskenut.
+
+Hopea-venhe vaipui jo veteen, se näkyi vaan enää puoleksi, niinkuin
+palavan vuorenhuipun pää; nyt sekin vaipuu yhä syvemmälle; vihdoin oli
+vaan jälellä pieni kipinä, puolikuun kärki, sitte sekin katosi aaltojen
+taakse.
+
+Sillä hetkellä nousi nukkuva nuorukainen seisaalle ja toivotti hyvää
+huomenta Ankerschmidt'ille.
+
+-- "Ah! te olette herännyt!"
+
+-- "Kuu laski nyt", sanoi Aladár, viitaten vielä kiiltävää taivasta
+kohti, jonka sädekehä osotti sitä hautaa, johon taivaan vaeltaja minuti
+sitten oli vaipunut.
+
+-- "Ja te tunsitte, koska kuu laski?" kysyi kummastellen Ankerschmidt.
+
+-- "Se olisi huono nukkuja", vastasi Aladár, "joka ei maatessaan
+tuntisi sitä hetkeä, jolloin hänen on velvollisuus herätä."
+
+Kuun laskettua sytytettiin sadottain tulisoittoja pitkin patoja; työtä
+jatkettiin, niinkuin päivällä; kärryt narisivat, juntan-hoitajain
+komento-sanat riistivät yöltä sen äänettömyyden.
+
+-- "Jos ummistaa silmänsä, voisi, työnmelusta päättäen, luulla, että on
+päivä", sanoi Ankerschmidt, heittäyten pitkäkseen Aladár'in jättämälle
+lepopaikalle; "saatoitteko nukkua junttain paukkinalta?"
+
+-- "Oho, aivan hyvin. Se kaikuu niin, kuin kuulisi suuren
+äiti-kultansa, maan sydämen-tykytyksen."
+
+-- "Puuttuu vaan päivälliskello, joka kutsuu työmiehiä ruoalle."
+
+-- "Minusta todellakin tuntuu siltä, kuin kuulisin kellon-äänen
+etäältä."
+
+-- "Se soipi vaan teidän korvissanne; kuka saattaisi tämmöisessä
+kärryjen ratinassa eroittaa kaukaista kellon-ääntä?"
+
+Aladár ei kuitenkaan levännyt, vaan poistui muutaman askelen päähän,
+jossa yötisen vartiotulen leimu ei häikäissyt hänen silmiänsä, ja
+näytti tarkasti tutkivan jotain Tiszan kaukaisella pinnalla.
+
+-- "Minusta on, kuin näkisin jonkun venheen lähestyvän."
+
+-- "Teillä lienee hyvät silmät, jos näette jotain; minä näen vaan
+vettä."
+
+-- "Tuolla, rannan partaalla, jossa karsitut halavat pistävät ylös
+vedestä. Nyt tulee se heti halavain kohdalle."
+
+-- "Se lienee joku pölkky."
+
+-- "Mutta minä näen airon jäljet vedessä, se on joku venhe. Vartiat
+varmaankin nukkuvat, kosk'eivät vielä tähän asti ole ampuneet sitä."
+
+Muutaman minutin perästä rupesi jo Ankerschmidt'kin uskomaan, että
+todellakin venhe on tulossa heitä päin; molemmat miehet tarttuivat nyt
+kiireesti pyssyihinsä ja menivät padolle venhettä vastaan.
+
+Tiszan virta oli kova, venhe näytti höyrynvoimalla lähenevän. Vähän
+ajan kuluttua saattoi jo nähdä, että yksi mies istuu siinä ja kahdella
+airolla soutaa venosta, joka oli puunpölkystä koverrettu n.k.
+sielun-hukuttaja-
+
+-- "Ohoi! Ken olet? Mihin matka?" huusi sille Aladár, ojentaen
+pyssyänsä ammuntaan. Venheessä-kulkija huusi takaisin:
+
+-- "Älköön herra huoliko siitä, ken minä olen, vaan ajatelkoon omaa
+henki-raukkaansa, niin kauan kuin vielä on aikaa; tuolla D:n luona ovat
+rikkoneet padon."
+
+-- "Rikkoneet?" huusi Aladár vimman ja epätoivon äänellä.
+
+-- "Se on, Jumal' auta, totta. Minä näin, kuka se oli. Minä tiedän
+hänen nimensä."
+
+-- "Kuka se oli?"
+
+-- "Minä en sano sitä. Jos sen sanoisin, heittäisivät herrat hänet
+vankeuteen. Hänen asiansa kääntyisi hyväksi; hän pääsisi ehkä vapaaksi
+ja kerskaisi vielä, että hänkin oli ollut siellä, missä niin monta
+muuta. Mutta jos minä tiedän, kuka se oli, tulee siitä kuolema hänelle.
+Hyvästi, nuori herra!"
+
+-- "Seisahdu!" huusi hänelle Aladár; "käännä tänne, nouse maalle! Jos
+lähdet edemmäksi, ammun sinut."
+
+-- "Tehkää hyvin!" sanoi venhemies ja laskeusi heti pitkälleen
+venoseensa. Tulva vei salaman nopeudella pienen sielun-hukuttajan
+mukaansa ällistyväin miesten silmien edestä. Aivan tarpeetonta olisi
+ollut sitä ampua.
+
+Aladár tarttui, korvat kurolla, Ankerschmidt'in käteen.
+
+-- "Hyvä herra, nyt kuulen jo selvästi kellon-äänen. Tämä on hätäkello.
+Tuo mies on nähtävästi puhunut totta. Nyt ei teillä ole minutiakaan
+aikaa hukata; jos D:n luona pato on rikottu, saattaa tulvavesi pikemmin
+olla teidän kastellinne portilla, kuin hyvät hevosenne."
+
+-- "Entäs te?"
+
+-- "Minä jään tänne, niin kauaksi kuin on jotakin tehtävää, vaikk'ei
+täällä mikään enään auta, jos vesi meidät kiertää. Työmiehet juoksevat
+tiehensä, heti kun saavat tietää tämän sanoman, ja syystä, sillä
+kaikilla on perhe ja talous tuolla kotona. Rientäkää, hyvä herra; tässä
+ei ole aikaa neuvotella."
+
+-- "Ja pelastatteko te itsenne myöhemmin?"
+
+-- "Täällä on venheitä, minä otan jonkun niistä ja lähden tornia kohti.
+Herran haltuun!"
+
+Sen sanottuaan pudisti hän ritarin kättä, heitti pyssynsä olalle
+hihnasta riippumaan ja alkoi nopeilla askelilla astua sinne päin, josta
+tuo salainen venhemies oli tullut.
+
+Ankerschmidt jäi siihen isoksi aikaa seisomaan ja katsoi hänen
+jälkeensä siksi, kunnes Aladár yht'äkkiä kääntyi taaksepäin ja
+kädellänsä uudestaan viittasi ritarille. Silloin pyrki tämäkin
+vaunuillensa menemään.
+
+Kun Ankerschmidt herätti vaunuissa nukkuvaa kuskia, ei padolla
+häärivässä väessä vielä ollut mitään hädän melua; juntat paukkuivat,
+tulisoitot ja pikiroihut leimuivat pitkin rantaa.
+
+Ankerschmidt antoi kiireesti valjastaa hevosensa ja otti itse ohjakset
+käteensä, selvitäkseen vaunuineen mutkaiselta rantatieltä.
+
+Hänen ainoa tyttärensä, joka nyt on yksinänsä vaaran uhkaamassa
+kastellissa, täytti hänen sielunsa huolella.
+
+Valtatien ja patojen välillä oleva niitty oli vetelä; pyörät vaipuivat
+syvälle hetkuvaan maaperään; kointähtikin oli jo noussut taivaalle,
+ennenkuin Ankerschmidt monien ponnistusten perästä pääsi valtatielle.
+
+Täällä hän huimasi hevosia ruoskan siimalla ja pani ne tulisella
+vauhdilla kiitämään hiekkaista tietä kotia päin.
+
+Eräässä ahteessa, jota hevoset korskuen pyrkivät ylöspäin askel
+askelelta, otti hän itselleen aikaa takaisin katsahtaaksensa ja näki,
+ettei mitään rattaita tullut hänen perässään.
+
+Hän rupesi uskomaan, että oli paennut tyhjää hätää.
+
+Aamun koitteessa eräälle purolle tullessaan, seisatti hän muutamaksi
+minutiksi valjakkonsa ja laski, siltaa välttäen, hevosensa puron poikki
+menemään, jotta hän, sill'aikaa kuin nämät siitä joivat, sillalta saisi
+katsella seutua.
+
+Kaikki oli vielä vihriäistä.
+
+Niityt olivat peitetyt keltaisella ja punertavalla kukkasvaipalla;
+viljavainiot olivat jaetut viheriöihin tauluihin, joista kaikenlaiset
+värit vivahtelivat; laitumilla kävi hajallansa valkoisia ja mustia
+karjalaumoja, valkoisia lehmiä ja mustia puhveleita.
+
+Nousevan auringon säteissä kimalteli ruohikossa miljonia timantteja;
+koska ihmisen varjo ulottui pitkälle, syntyi hänen ympärillensä
+kiiltävä sädekehä kasteisessa ruohossa.
+
+Mikä onnellinen seutu! Kuka olisi taipunut siihen ajatukseen, että
+nämät kaikki yhden päivän, puolen päivän kuluessa katoisivat,
+häviäisivät, että mikä nyt on autuaallisuutta ja runollisuutta, se ei
+makuukauden kuluttua olisi muuta kuin lokaa ja epätoivoa?
+
+Vaan kuitenkin oli jo niin kirjoitettu.
+
+Tuskin olivat Ankerschmidt'in kiitävät vaunut ehtineet neljänneksen
+tunnin matkaa sillan toiselle puolelle, kuin he taas tulivat sillalle,
+joka oli erään joen yli rakennettu; kun käyden sillan yli ajettiin,
+kääntyi kuski taaksepäin ja tarkasteli jokea.
+
+-- "Katsokaa, kunnian herra, tämä joki juoksee nyt takaperin."
+
+Ankerschmidt nojausi ulos vaunuistaan, ja hänestä näytti todellakin,
+kuin joen uoma olisi täynnä likaista vettä, joka juoksi vastapäiseen
+suuntaan.
+
+Nyt rupesi hänkin paremmin tarkastamaan ja näki, että ojat tien
+vieressä olivat kaikki täynnä vettä, joka niissä ei suinkaan vielä
+ollut kauan ollut, niinkuin saattoi nähdä niistä kasveista, jotka
+täyttivät ojien pohjan ja jotka eivät elä vedessä; lyhyemmät niistä
+olivat jo aivan peitossa, kun sen sijaan korkeammat varret vielä
+seisoivat pystyssä vedessä ja kummastellen katselivat jalkojansa
+viruttavaa elementtiä, joka on heidän juurensa tappava ja uuden
+kasvullisuuden heidän sijaansa synnyttävä.
+
+Vielä neljänneksen tunnin kuluttua vuodattivat jo ojat vettä
+tien-viereisille niityillekin, ja kulaisvesi välkkyi jo sieltä täältä
+viheriäin toukojen välistä.
+
+Kun he tulivat edemmäksi, nousi vesi jo paikoittain maantiellekin,
+jossa näkyi muutamia uurroksia; kaukaa tasangolla kimalteli jo tulva.
+
+-- "Riennetään, riennetään joutuisammin!" ahdisti ritari kuskia ja
+katseli huolestuneena vaunuistaan, kuinka kokonaisia parvia metsähanhia
+ja raukkuja lenteli taivaalla, ikäänkuin heidän olisi suuri kiire tähän
+seutuun mitä pikemmin asettua.
+
+Tuskallisinta oli, ettei tavannut ainoatakaan sielua. Ei missään, niin
+pitkältä kuin tie ulottui, näkynyt ajo- eikä jalkamiehiä; oli aivan
+kuin ne jossakin olisivat vangiksi otetut.
+
+Yhdessä paikassa seisoi jo tiellä kokonainen järvi, jossa tuuli
+tuuditteli laineita ja joka leveni yhdestä metsiköstä toiseen eikä
+näyttänyt huolivan niistä padoista, jotka välillä olivat.
+
+-- "Laske menemään!" käski Ankerschmidt. Kuski ajoi veteen, joka
+ulottui melkein hevosten vatsaan asti ja juoksi vaunujen pohjan
+lävitse; kesti pari sataa jalkaa, ennenkuin taas päästiin kuivalle
+maalle. Mutta sen lävitse kahlattiin onnellisesti.
+
+Nyt seurasi mäkinen seutu, jonne vesi ei vielä ollut ehtinyt;
+siellä oli pieni metsä kummallakin puolella tietä. Metsä kaikui
+satakielen laulusta ja rastaan viserryksestä; poppelit heittelivät
+kukka-untuviansa; lämmin ilma oli täytetty akasian-tuoksulla;
+ihmishermot eivät voineet aavistaa, mitä metsän tuolla puolen on.
+
+He olivat tuskin ehtineet ulos tiheiköstä, missä mäkinen maa muuttui
+kaltevaksi, kuin uusi seutu leveni heidän silmäinsä eteen. Se oli jo
+häviön panoramana.
+
+Kaukaa ja läheltä, lukemattomista paikoista, ikäänkuin särjetyistä
+peilinkappaleista kimalteli auringonpaiste paisuneessa vedentulvassa.
+Maantien oikea puoli oli jo pitkältä merenrantana, jota leveät
+laineet valelivat. Tuskin tuhannen jalan päässä metsästä oli noin
+kolmenkymmenen sylen levyinen aukko tien viereisessä padossa, jonka
+lävitse tuolta puolelta tuleva virta kohisten juoksi.
+
+Toisella puolella tätä aukkoa oli koko tie täytetty ristinrastin
+käännetyillä rattailla; ylt'ympäri joukottain käsiään väänteleviä,
+vaikeroivia naisia, lapsia, huutavia miehiä, toimetonta väkeä.
+
+Aukolle tultuansa ymmärsi Ankerschmidt, minkätähden hän siihen asti ei
+ollut ketään tavannut. Kansa, joka oli paennut tulvan valtaan
+joutuneista kylistä, ei voinut tämän esteen ylitse päästä.
+
+Jäännökset parista särkyneistä rattaista, jotka olivat ojan syrjälle
+heitetyt, todistivat, että oli löytynyt uskaliaita yrittelijöitä, jotka
+olivat koettaneet päästä ristiin juoksevan virran lävitse; mutta tämä
+ei ottanut sopimuksiin ruvetakseen; ilman armotta tempasi se myötänsä
+ne, jotka rohkenivat yrittää ottelua sen kanssa, ja yhä enemmän söi se
+patoa.
+
+-- "Eikö tästä voi ylitse päästä?" kysyi Ankerschmidt toisella puolella
+kierteleviltä.
+
+-- "Olkoon herra iloinen siitä, että saa olla siellä!" huusi joku
+äristen vastaukseksi, sillä suuressa vaarassa eivät ihmiset ole
+kohteliaita. "Kiittäkää, että olette turvassa!"
+
+Eräs sortuutiin puettu mies tunsi kuitenkin Ankerschmidt'in ja alkoi
+kunnioituksella häntä puhutella.
+
+-- "Vaara on selkämme takana, hyvä herra; tulva on kiertänyt meidät; me
+pakenisimme, mutta mihin?"
+
+-- "Mitä tiedätte B'falu'sta?" tiedusteli huolestuneena Ankerschmidt.
+
+-- "Me asumme sen naapuristossa; aamusta alkaen kuulimme hätäkellon,
+mutta vesi tuli niin äkisti, että mahdotonta olisi ollut sinne päin
+mennä."
+
+-- "Mutta minun täytyy välttämättömäsi päästä sinne."
+
+-- "Tuskinpa vaunuilla; mutta jos herra tahtoo tehdä hyvin, kääntäkää
+takaisin, ennenkuin jäätte tähän saarretuksi, ja tulkaa jostakin Tiszan
+viereisestä pysäyspaikasta takaisin purrella sekä antakaa tieto, että
+täällä on suuri hätä -- jos ei ennen sitä Jumalan viha ole meitä täältä
+pois lakaissut."
+
+Ankerschmidt käsitti, että tätä neuvoa oli seuraaminen. Rikotun padon
+lävitse tunkeva tulvavesi syöksyi yhä nopeammin leveten toiselle
+puolelle; tässä ei ollut kauemmin viipymistä. Hän lupasi tuskastuneille
+ihmisille, että ennen pitkää tulisi takaisin pursilla heitä varten, ja
+käski sitte kuskinsa kääntää takaisin sekä uudestaan rientää Tiszan
+padolle; sinne varmaankin tulva viimeiseksi tulee.
+
+Niinmuodoin takaisin samaa tietä, jota oli tultu.
+
+Nyt olivat jo kukoistavat kasvit tien vieressä, suuret
+kuninkaan-keihäät keltaisine kukkineen, jotka ennen olivat seisoneet
+pystyssä vedessä, mutaan painuneet; nyt nosti jo kuskinlautaan asti
+ulottuva lätäkkö ylös hevoset ja vaunut, joitten täytyi siitä uiden
+pelastua; nyt kiikkuivat vaan enää viljavain ohratoukojen tähät veden
+päällä, ja missä aamupäivällä keltaiset ja punertavat kukat olivat
+peittäneet lihavat niityt, siinä nyt vaan näkyi taivas heijastavan
+vedenpinnasta, kaikkialla taivas!
+
+Valkoinen ja musta karja ei enää käynyt laitumella, vaan kaikki
+juoksivat mylvien tietä päin; lukematon jono rattaita, jotka toivat
+pakolaisia läheisistä kylistä ja veivät niitä kaikille tahoille,
+tuoksuttivat pölypilviä oksateillä.
+
+Epäsäännöllisestä paosta saattoi huomata, ettei kukaan tietänyt, mistä
+vaara tuli ja mihin sen edestä oli pakeneminen.
+
+Likeisistä kylistä kaikuivat herkeämättä hätäkellot, taivaalta kuului
+tuhansien vesilintujen käheä rääkynä ja maan päältä se sanomaton,
+tuskallinen, sekasortoinen ääni, joka syntyy, kun tuhansittain ihmisiä
+huutaa apua.
+
+Erästä yksinäistä, valkoista taloa keskellä peltoja ympäröitsi jo vesi;
+sen katolla istui muutamia naisia, jotka valkoisilla liinoillaan
+liehuttivat etäälle päin, josta ei mitään apua tullut.
+
+Ja Ankerschmidt ajatteli, että ehkä nyt hänenkin ainoa lapsensa näin
+seisoo vaaran ympäröimän kastellin akkunassa ja huutaa apua ja
+liehuttaa valkoista liinaansa, eikä ole ketään, joka saattaisi hänen
+avuksensa mennä.
+
+Ja kaikki nämät oli hänelle ennakolta sanonut tuo viisas mies, jota
+hienot herrat luulevat tyhmäksi, sentähden että hänellä on niin
+vilpittömät kasvot, eikä hän itsekään ollut häntä uskonut; sen sijasta,
+että hän heti olisi rientänyt yöt päivät kastellinsa ympäri valleja
+rakentamaan, jätti hän sen, hankkiaksensa tietoa siitä, mitä hänen
+olisi pitänyt uskoa.
+
+Ja vielä oli tuo kovapäinen mies, huoneenhaltia sanonut senkin, että
+koko herraskastelli oli huonosti rakennettu; jos tulva tulee, olkoon
+Jumala laupias ja armollinen sen sisässä oleville.
+
+Eikä hän silloin uskonut häntä tässäkään kohden, kun hän olisi voinut
+suojella taloansa, kun hän olisi voinut olla apuna vaarassa; nyt on
+hänen rangaistuksensa se, että uskoo ja näkee kaikki edessänsä, kun ei
+enää mitään voi muuttaa!
+
+Kun Ankerschmidt tuli takaisin sulkupadolle, ei siellä enään ollut
+muita jälellä, kuin Aladár ja hänen insinöriapulaisensa sekä varalla
+pidettyjen venheitten miehistö. Kaikki muut olivat paenneet, kummalle
+puolelle hyvänänsä hän katsoi.
+
+Aladár oli raskaassa työssä; hänellä oli tuskin aikaa huomata takaisin
+palannutta herraa, sillä hän sitoi par'aikaa patopuihin kiinni niitä
+paaluja, jotka vesi siihen asti oli kiskonut irti tuosta eräästä
+sulusta.
+
+-- "Suokaa anteeksi, hyvä herra, minä olen kohta valmis teitä
+palvelemaan; panen vaan ensiksi taattuun paikkaan nämät 'dokumentit',
+joita en voi mukaani ottaa, ja annan lähteville miehille määräyksiä,
+mihin päin heidän on meneminen, jotta voisivat suurimmassa vaarassa
+oleville ensiksi apua antaa."
+
+Venheitten ja lauttojen joukko rupesi ennen pitkää Aladár'in määräyksen
+mukaan levenemään joka taholle, yhä nousevaa tulvaa vastaan taistellen,
+ja pyrkivät puoleksi vihriällä, puoleksi sinisellä vedenpinnalla
+monissa mutkissa vaaran-alaisten kylien torneja kohden.
+
+Ankerschmidt käveli sill'aikaa levottomasti edes takaisin padolla ja
+kierteli tuskastuneena pitkiä viiksiänsä, ikäänkuin nämät olisivat
+olleet kaikkiin syypäät.
+
+Pian tuli Aladár takaisin hänen luoksensa.
+
+-- "Nyt olen jo teidän käytettävänänne, hyvä herra; eikö totta,
+vaunuilla ei enää voinut kotia päästä? Poppeli-metsän tuolla puolen
+tuli jo tulva teitä vastaan."
+
+-- "Minä käännyin todellakin sieltä takaisin. Vähäisen uimmekin."
+
+-- "Nyt on parasta laskea vaunut Szolnok'iin päin menemään; patoa
+myöten saattavat ne varmaan tulla sinne asti, täällä ei ole
+hetkeksikään niillä mitään tehtävä."
+
+-- "Mutta minä tahdon mennä kotia. Kuinka kotona laita lienee? kotona!"
+
+-- "Minä tiedän; mennään nyt yhdessä. Minäkin riennän eno raukkani
+luokse. Virkani on kolmeksi viikoksi lakkautettu; sill'aikaa emme voi
+parempaa tehdä, kuin hukkuvia asukkaita vedestä onkia."
+
+-- "Mutta te olette jo laskenut pois kaikki lautat."
+
+-- "Niin olen. Ne ovat määrätyt kaikkein läheisimpiin kyliin, jonne
+vielä saattaa lautoilla puhtaasti päästä; mutta jos tahdomme kotia asti
+pyrkiä, on meidän pakko tulla toimeen pienellä, köykäisellä
+hallitusmuodolla."
+
+-- "Hallitusmuodolla?"
+
+-- "Älkää suvaitko pelästyä! Minä en puhu 'konstitutionista', vaan
+tästä pienestä leivin-kaukalosta tässä; siihen istumme molemmat, se
+kantaa juuri niin monta ihmistä, ja se on hyvä siitä, että missä
+tulemme kuivalle maalle, voipi sen ottaa olalleen ja kantaa siksi, kuin
+taas tulee vettä eteen."
+
+Se oli todellakin kummallinen, pieni "hallitusmuoto:" yhdestä ainoasta
+puu-pölkystä koverrettu venonen, yhdellä keksillä, yhdellä airolla.
+Semmoista hallitusmuotoa nimitetään myöskin sielun-hukuttajaksi.
+
+Ankerschmidt pudisti päätään, tuon nähdessään.
+
+-- "Minä luulen", sanoi Aladár, "että me kumpikin haluamme pikemmin
+kuin paremmin päästä sinne, missä meillä on joku, jonka hengestä olemme
+huolestuneet: teillä tyttärenne, minulla enoni."
+
+"Kummallinen nuorukainen!" ajatteli itsekseen Ankerschmidt; "hän
+vapisee enonsa hengen puolesta, jonka omaisuuden hän perii."
+
+-- "Ja jos tahdomme pyrkiä tornia päin, emmekä halua odottaa siksi,
+kuin tasanko edessämme muuttuu aavaksi mereksi, joksi se huomiseksi
+muuttuu, täytyy meidän tyytyä siihen, mihin vene vie meidät, mihin me
+sen. Sentähden, hyvä herra, jos teidän on halu uskoa sielunne minulle,
+on höyry lämmitetty; soitettiin kolmas kerta, tehkää hyvin, astukaa
+sisään."
+
+-- "Mordkerl!" mumisi viiksiensä alta sotavanhus ja, laskien kuskinsa
+hevosten kanssa Szolnok'iin päin menemään, tarttui nuorukaisen
+avuliaasen käteen, tuon nuorukaisen, jota ei mikään taistelo, ei edes
+elementtien viha saanut luopumaan tyvenestä mielentilastaan.
+
+Kaksi miestä täytti kokonaan pitkän, soukan ruuhen; Aladár otti
+käteensä keksin ja lykkäsi ruuhen liikkeelle, sitä yhtä asiaa vaan
+matkakumppaniltansa pyytäen, että tämä pysyisi kauniisti istumassa
+sielun-hukuttajan keulassa.
+
+Ankerschmidt huomasi, että tuo on sangen hyvä pikku kalu sen kädessä,
+joka sen tavat ymmärtää. Venonen kiiti linnun kepeydellä vedenpintaa
+myöten; se ei kulkenut kaikkialla tietä pitkin, vaan lensi niittyjen
+poikii, joilla nuori insinöri kummastuttavalla tarkkuudella tiesi
+itseään opastaa, ja ritarista tuntui, kuin sama talojen ja tanyain
+välinen ala, joitten ohitse hän vast'ikään vaunuilla oli tullut,
+tämmöisellä venheellä olisi ollut paljon lyhyempi.
+
+Muutamissa paikoin täytyi laskea keksi kädestä ja tarttua airoon.
+
+-- "Vesi nousee paljon nopeammin, kuin luulinkaan, ja me menemme yhä
+vielä sitä vastaan", sanoi Aladár, voimallisesti melaa käytellen.
+
+-- "Te olette ehkä väsynyt? astunko teidän sijaanne?"
+
+-- "Minä en tarkoittanut sitä, vaan että jota kauemmaksi poistumme
+Tiszalta, sitä syvemmäksi käy virta: se tulee kaukaa eteemme, sentähden
+mitä edemmäksi pääsemme, sitä vanhempi on vaara."
+
+Ankerschmidt katseli surullisesti vedenpohjaa. Vedenpinnan alta, jolla
+vene kiiti, näkyi kaunis, tähkäpäinen touko; ruiskukka sinersi,
+unikukka punersi siellä vielä, ja kumartuvain tähkäpäitten, sinisten
+ruiskukkain ja punaisten unikukkain välitse uiskenteli sadottain Tiszan
+pieniä kaloja.
+
+Hätäkellot soivat kaikissa kylissä; tornit näyttivät uivan tulvassa,
+niinkuin milloin délibáb[66] näyttää kiiltävää merta. Se vaan, että se
+tällä kertaa oli todellinen meri.
+
+Eräs puoleksi veden alla oleva puu oli täynnä outoja asukkaita; ei
+parvi varpusia ja kottaraisia, vaan lauma metsähiiriä ja rottia oli
+ottanut joka oksan haltuunsa, jonne he uiden olivat paenneet; kaikilla
+tahoilla saattoi nähdä uivia, pieniä päitä, vedessä ponnistellen
+lepopaikkaa etsiessään.
+
+Tht'äkkiä ohjasi yksi semmoinen pieni, vaaran-alainen hiiri kulkuansa
+suoraan Aladár'in venhettä kohti; airon mitan päähän tultuansa, rupesi
+se uimaan rinnakkain venheen kanssa, pitäen pikkaraista nenäänsä
+korkealla vedestä, vetäen ympyriäisiä korviaan taakse päin ja isolla
+leveällä hännällänsä perää pitäen, sekä sillä välin järkevillä,
+kiiltävillä silmillään rukoilevaisesti Aladár'iin katsoen.
+
+-- "Tuo viaton olento katsoo meitä pelastajiksensa", sanoi hymyillen
+Aladár ja kurotti sen jälkeen, soutamasta lakattuansa, airon päätä
+pientä pakolaista vastaan. Tämä tarttui heti kiinni airoon ja kiipesi
+sitte hyvin harkitulla liikunnolla pitkin airon vartta, hiipi siitä
+purren laidalle ja, ojentaen kaikki neljä jalkaansa, laskeusi siihen
+väsyneenä vatsalleen.
+
+"Metsän-elävilläkin on luottamusta häneen!" mietiskeli itsekseen
+Ankerschmidt.
+
+Pieni peto-eläin makasi siinä läpimärkänä, läähöttäen, ja katseli yhä
+järkevillä silmillään Aladár'ia, ikäänkuin tahtoisi sanoa: sinä et ole
+se, joka syöt minut.
+
+-- "Tämä kelpo poika piti meitä todellakin matkustaja-höyrynä", sanoi
+Aladár, veti sitte esiin nenäliinansa ja levitti tämän makaavan elävän
+ylitse, jottei sitä niin kovasti värisyttäisi. Tämä ottikin sen
+kiitollisuudella vastaan ja pisti vasta myöhemmin ulos päänsä sen alta,
+katsellaksensa maailmaa. Kun hän oli nähnyt, että oli luotettavassa
+paikassa, oli hänen ensimmäinen ajatuksensa tehdä toalettia;
+pikkaraisilla käsillään pesi hän sata kertaa eriskummaisia korviaan ja
+viiksisiä pikku poskiaan; sitte harjasi hän hampaillaan takkuista
+nahkaansa selästä ja kyljistä; lopuksi otti hän esiin pitkän, tuuhean
+häntänsä ja kampasi sitä päästä päähän pienillä kynsillään; sitte
+alotti hän uudestaan pesoa, istui vihdoin molemmille takajaloilleen ja
+rupesi metsähiirten tavan mukaan ahkerasti kehräämään.
+
+-- "Tämä ystäväni näyttää jo täydellisesti kodittuneen tänne", lausui
+Aladár, siirtäen airoa toiselle puolelle, jottei hän pelästyttäisi
+pientä, arkaluontoista elävää.
+
+Vähän ajan kuluttua rupesi pakolainen taas haistellen päätänsä
+kohottamaan, ikäänkuin hän etsisi jotakin ja päästi semmoisen omituisen
+vihellyksen, joka kuului niin, kuin hänessä olisi viulu kätkettynä.
+
+-- "Tämän ystäväni ei näytä olevan niin paljon jano, kuin nälkä",
+virkkoi Aladár, otti taskustansa esiin leipäpalasen -- jäännöksen
+eilisestä illallisestaan -- pienensi siitä muruja ja heitti niitä pikku
+elävän eteen. Ja tämä ottikin vastaan tarjouksen, poimi muruset
+yksitellen käteensä ja söi suuhunsa kaikki; sitte hiipi hän
+tyytyväisenä takaisin telttaan, jonka Aladár'in nenäliina oli hänelle
+valmistanut.
+
+Ankerschmidt ajatteli itsekseen, kuinka hyvä sen on, joka joutuu
+sääliväisen tielle.
+
+-- "Koska toivotte, että pääsemme kotia?" kysyi hän, omaan murheesensa
+palaten.
+
+-- "Tulee kohta puolipäivä, matka käy poppelimetsää päin ja se näkyykin
+jo läheltä; jos olemme päässeet sinne neljänä tuntina, ehdimme toisen
+puolen matkaa kolmena tuntina, sillä pato-aukon toisella puolella ei
+vesi enää juokse meitä vastaan, vaan samaa suuntaa kuin matkamme."
+
+-- "Mitä lienee sill'aikaa tapahtunut niitten ihmisten, jotka tuolla
+maantiellä yhteen sullottuna ovat pelastustaan odottaneet?"
+
+-- "Varmaankin odottavat he vielä nytkin sitä, silla niillä seuduin ei
+ole mitään tietoa lautoista. Muutoin menemme heitä kohden."
+
+-- "Mutta emmehän tällä pienellä sielun-hukuttajalla voi niin monta
+sataa ihmistä pelastaa."
+
+-- "Ei tällä sielun-hukuttajalla, mutta ehkä jonkun hyvän keinon
+kautta. Semmoinen syntyy ihmisessä, kun hän kovasti on sen tarpeessa."
+
+Sen sanottuaan sousi hän iloisella katsannolla eteenpäin, niinkuin se,
+joka menee huvitukseen ja pitää vaaraa leikkinä.
+
+Puolen tunnin päästä saapuivat he poppeli-metsälle, josta Ankerschmidt
+oli kääntynyt takaisin. Se pisti esiin vedestä, niinkuin yksinäinen
+saari; äärimmäiset puut kastelivat jo jalkojaan vedessä.
+
+Kun he olivat kiertäneet metsän ympäri, kaikui jo kaukaa heidän
+korviinsa joku epäselvä hälinä, sekanainen humina kaikenlaisista
+ihmis-äänistä, ikäänkuin kaukaisten kansain-markkinain kohu, mutta
+paljon surullisempi kuin tämä. Laajalla tasangolla ilmestyi uusi
+turmion näkymö. Rikkunutta tiepatoa piiritti nyt jo kummaltakin
+puolelta aava meri; virta syöksi leveissä laineissa yhä uusilla
+ryntäyksillä sitä vastaan ja uhkasi lakaista pois koko jälellä olevan
+padon.
+
+Oli tuskin kuuttasataa syltä kuivaa maata, joka vielä seisoi
+korkeampana kuin vesi ja josta ei enää silloin voinut päästä
+eteen- eikä taaksepäin, kuin Ankerschmidt ensimmäisen kerran oli
+täällä. Ja tällä kapealla, raukeavalla padolla nähtiin sadottain
+rattaita, joissa voivottavat naiset ja itkevät lapset vääntelivät
+käsiään; miehet liehuttivat valkoisia liinoja pitkien tankojen päässä;
+joka kurkku huusi apua, pelastusta. Vesi nousee nousemistaan; jos ei
+heitä yöllä pelasteta, ei aamu löydä tästä ihmisiä, ei rattaita, ei
+patoa.
+
+Silloin, ikäänkuin kohtalon pilkkana, lähestyi heitä pieni
+sielun-hukuttaja, kun lauttaa olisi tarvittu.
+
+Kun Aladár oli päässyt niin likelle vaarassa olevaa kansaa, että hänen
+sanojansa saattoi kuulla, huusi hän heille:
+
+-- "Ohoi! Onko täällä ketään järkevää miestä? Jos on, tulkoon esiin,
+jotta saan hänen kanssaan puhua; muut pitäkööt suunsa kiinni."
+
+Siitä kaikki vaikenivat ja esiin astui eräs harmaapäinen mies, joka
+paljasti päänsä ja otti ollaksensa järkevänä miehenä.
+
+-- "Ei saa vaikeroita, vaan pitää auttaa itseään", puhui Aladár, vetäen
+venhettänsä likemmäksi; "mitä varten on tuolla tuo poppeli-metsä? Sinne
+täytyy jokaisen paeta."
+
+-- "Sinne kai, hyvä herra!" vastasi päätänsä kynsien vanhus; "mutta me
+emme osaa uida, ja jos osaisimmekin, emme voi jättää tuota suurta
+vaimoväen joukkoa tänne perikatoonsa."
+
+-- "Kuka sen on sanonut, että te niitä tänne jättäisitte? Nekin täytyy
+ylitse viedä. Minä en suinkaan voi viedä tuhatta ihmistä ylitse
+metsään, sillä sitä kestäisi kolme päivää ja niin kauan vesi ei odota;
+mutta jos kuljen kymmenen kertaa edestakaisin, saatan viedä ylitse
+kymmenen tukevaa miestä, jotka sitte kiireimmiten voivat kaataa
+muutamia tukkipuita, lyödä ne yhteen lautaksi ja lautalla viedä yli
+metsään koko väkijoukon; sieltä ei sitte vesi vie pois yhtäkään,
+ennenkuin apuun tullaan".
+
+Peloissaan oleva kansa mielistyi suuresti tähän pelastus-ehdoitukseen,
+ja yhtä haavaa juoksi esiin noin viisikymmentä miestä, jotka sanoivat
+olevansa valmiit ylitse menemään lauttaa tehdäksensä.
+
+-- "Mutta kaikki työ järjestänsä! Ensiksi astuu pois ruuhestani
+armollinen herra, sillä meillä ei ole sijaa kolmelle. Mutta
+airoa en anna kädestäni, sillä ei joka mies ymmärrä hoitaa tätä
+sielun-hukuttajaa, ja jos se menee kumoon, jäämme tähän kaikki
+pinteesen. Ensiksi siis, hyvä herra, jos sallitte, lasken teidät
+metsään."
+
+-- "Siellä minä en voi mitään hyödyttää", sanoi Ankerschmidt;
+"hyödyllisemmäksi katsoisin astua maalle tähän kansan joukkoon; olisi
+kumminkin joku, joka pitäisi järjestystä."
+
+-- "Se on vielä parempi." Aladár ei tuhlannutkaan enempiä sanoja, vaan
+vei venheen muutamilla aironvedoilla rannalle ja antoi Ankerschmidt'in
+astua pois. "Veikkoset, täten ilmoitan minä teille, että mitä
+armollinen herra käskee, pitää toteltaman. Nyt on piiritystila, kysymys
+on monesta sadasta hengestä; joka el tottele, sen minä ilman pitkiä
+puheita ammun kuolijaksi."
+
+Uhkaus hyödytti; tunkijat pysyivät taampana ja Ankerschmidt saattoi
+rauhassa valita tukevimmat miehet, jotka Aladár kaikkein ensimmäiseksi
+veisi metsälle.
+
+Viisi minutia tarvittiin edes ja takaisin kulkemiseen.
+
+Takaisin tullessaan kysyi Aladár Ankerschmidt'ilta, mitenkä väki oli
+käyttänyt itseään poikkeus-lakien alla.
+
+-- "Niinkuin viisasten ihmisten sopii."
+
+-- "Onpa sitä hauska kuulla. Unkarilaisen ei käykään vaaran aikana
+huutaminen."
+
+-- "Mutta kun väki niin vapisee tätä suurta vettä", muistutti harmaapää
+maanviljelijä.
+
+-- "Mikä suuri vesi? Eikö meri ole suurempi vesi? Entäs jos se
+vihastuu? Jos englantilaisten kapteinien alla laiva syttyy tuleen
+keskellä merta, sata peninkulmaa rannasta, mitä nämät tekevät? No, sen
+sanon, kun taas palaan takaisin. Istu alallasi, veikkoseni, tuolla
+ruuhen keulassa, äläkä pelkää niin kauan, kuin näet minut."
+
+Viiden minutin kuluttua tuli venhe taas takaisin. Aladár jatkoi
+puhettansa siksi, kuin kolmas mies oli sijoittunut.
+
+-- "Niin tekee englantilainen, että hän palavasta laivasta kaikkein
+ensimmäiseksi laskee venheesen naiset ja lapset, sitte miespuoliset
+matkustajat, sen jälkeen ruokavarat, sitte kirjeet ja laivan-kapineet;
+vasta tämän perästä jättää itse laivaväki laivan, ja se, joka
+viimeiseksi lähtee, on laivan kapteini."
+
+-- "Se on hyvä, kunnian herra", lausui vanhus; -- "minä olen siis nyt
+laivan kapteinina tällä vedellä."
+
+Metsässä alkoi jokaisen ylimenon jälkeen yhä enemmän kirveitä paukkua;
+isot, pitkät poppeli-puut kaatuivat toinen toisensa perästä maahan; kun
+venhe toi kymmenennen miehen, oli jo niin monta puuta kaadettu, että
+niistä saattoi lyödä kokoon kaksi lauttaa. Aladár näytti, millä tavoin
+se oli tehtävä, sillä tämä väki, joka ei koskaan ollut vettä nähnyt,
+oli saamaton semmoisessa työssä. Hän teki heille peräsimen ja airon
+sekä opetti heitä lauttaa puuteloilla veteen vierittämään. Sitten otti
+hän mukaansa kaksi miestä, sitoi venheensä kiinni lauttaan ja ohjasi
+tätä padolle asti.
+
+Suuremmalla riemuhuudolla ei vielä yhtään rannalle tulevaa laivaa ole
+vastaan-otettu, kuin tätä halpaa lossia. Niin monta sataa turmion
+suussa olevaa sielua, jotka siinä näkivät tulevain päiväinsä
+säilyttäjän, yhtä monta silmää kävi tästä nä'ystä kosteaksi.
+
+-- "Ystävät!" puhui Aladár, rannalle astuessaan, "nyt on vaan
+järjestystä voimassa pitäminen, eikä sitten enään ole mitään hätää.
+Kaikkein ensimmäiseksi täytyy viedä ylitse naiset ja lapset, jotka
+enimmin pelkäävät ja saattavat vastuksemme suuremmaksi. Sitte taas
+joukko voimakkaita poikia, jotka tekevät vielä suuremman lautan;
+viimeiseksi jäävät vanhukset, joilla on enimmin järkeä. Enemmän kuin
+kolmekymmentä henkeä yhdellä kertaa ei saa ottaa. Heti kuin kaikki
+ihmiset ovat turvallisessa paikassa, sopii tulla noutamaan
+nelijalkaista omaisuutta; sitä tarvitsee vaan sitoa kiinni lautan
+viereen; se uipi ylitse, kun sillä vaan on jotain, johon se voi liittyä
+kiinni. Yhtä haavaa käypi myöskin ajokaluja tuominen, hajoitettuina.
+Tässä ei joudu mitään hukkaan. Perämies muistakoon vaan alati pitää
+lautan vasenta kulmaa virtaa vastaan. Kuutaman tullen saattaa kaikki
+olla valmiina. No, te vanhus, mitä itkette vielä?"
+
+Vanha päämies pyhki itkusta punoittavia silmiään paidanhiallaan ja
+pudisti päätään.
+
+-- "Se on totta, armollinen herra, että meidän henkemme tällä tavoin
+pelastuu, mutta jos katselen näitä ihania tasankoja ja ajattelen, että
+eilen vielä kaikki oli viheriänä toukona, semmoisena kuin siunaus,
+mutta tänään jo veden alla, on mahdotonta hillitä kyyneliä silmissäni
+vuotamasta."
+
+-- "Oi, vanha mies! Köyhiä slovakeja tuolla ylhäällä Arva'ssa ei
+koskaan ahdista mikään vedentulva. Siellä, niinkuin Kis Tükör'issä[67]
+kuuluu, 'eletään köyhyyden kauraleivällä.' Teillä sen sijaan täällä
+tasanko-maalla ovat asiat viidenkymmenen vuoden aikana olleet hyvällä
+kannalla; jos joskus onnettomuus kohtaa, on se jo seuraavana vuonna
+korvattu; sen tähden ei unkarilainen mene naapuristoon kerjäämään.
+Minullakin on iso maatila, joka on veden vallassa, ei toista päivää,
+vaan yhdeksättä vuotta, eikä tämä koskaan juokse pois siitä; mutta sen
+tähden minä en vaikertele, vaan tiedustelen työtä. Jumala hankkii, mitä
+tarvitaan; Unkarissa ei kukaan kuole nälkään, kun ei hän vaan surkeile
+molempia käsiään."
+
+Vanhus harkitsi asiaa ja sanoi:
+
+-- "Se on toden totta. No, me emme itke sen enemmän. Sitä emme tee.
+Mutta ehkä saisimme tietää teidän kunnioitettavan nimenne; jos sen
+sanoisitte, voisimme ilmoittaa tuttavillemme, kuka meidät pelasti
+nykyisestä ahdingostamme, ja opettaa lapsen-lapsillemmekin, ketä heidän
+tulee muistaa, kun uusien talojen kurkihirrestä saavat lukea:
+'Rakennettu Anno Domini ...' suuren tulvan jälkeen."
+
+Aladár ja Ankerschmidt istuivat jo, kun tämä kysymys tehtiin, venheessä
+ja Aladár nyhjäsi matkakumppaniansa jalkaan, jotta tämä olisi vaiti;
+itse kääntyi hän taaksepäin ja sanoi:
+
+-- "Nimeni on Jonathan Weltumsegler."
+
+Vanhus pudisti päätään ja vastasi:
+
+-- "No, se ei ole totta; olkoon se kunnioituksella sanottu."
+
+Aladár pisti airon veteen ja lähti, kesken rannalla seisojain
+siunauksia, taas vesille.
+
+-- "Te saatatte häveliäisyyden huolimattomiin asti", nuhteli herra
+ritari nuorukaista, "kun ette ilmoittanut nimeänne noille kunnon
+ihmisille, jotka sitä todellakin semmoisella kiitollisuuden tunteella
+kysyivät."
+
+-- "Minä en tehnyt sitä huolimattomuudesta, vaan sen vuoksi, että nuot
+kunnon ihmiset lavertelevat asiasta, ja sillä tavoin eivät ainoastaan
+lapsen-lapset saa tietää nimeäni, vaan myöskin 'Bezirks-Vorstand'it.'"
+
+-- "Ah, vai niin! Te varotte, että asianomaiset saisivat tietoa
+teidän jalosta työstänne, ja pelkäätte, että teille annettaisiin joku
+kunnian-osoitus, vieläpä virallisessa lehdessä teitä julkisesti
+kiitettäisiin. Minä ymmärrän jo."
+
+-- "Ette suinkaan ymmärrä. Minä pelkään sitä, että kun vesi laskee,
+huomataan nuot monet kaadetut puut kamerali-metsässä, minä haastetaan
+oikeuteen 'wegen Forstfrevel' ja minulle luetaan paragrafia sillä
+tavoin, etten voi sitä vastaan hiiskahtaakaan. Mutta minä, joka
+olen ollut ylhäinen linnanvanki, en viitsisi nyt taas joutua
+vähä-arvoisemman kuritushuoneen vankeuteen."
+
+Ankerschmidt'illa ei ollut enää mitään tätä vastaan sanomista.
+
+-- "Rientäkäämme kotia päin", jatkoi Aladár, "menetimme tässä kaksi
+tuntia, niitten korvaukseksi meidän nyt täytyy käyttää yötä."
+
+-- "Te lienette väsynyt".
+
+-- "Minä en siitä vielä tiedä mitään."
+
+-- "Minä tulisin mielelläni teidän sijaanne."
+
+-- "Sapelia ja airoa en koskaan anna pois kädestäni. Muutoin tulee
+meidän nyt jo helpompi työ, me joudumme myötävirtaan."
+
+-- "Eikö kylän tornia jo näy?"
+
+-- "Ei. Mutta minä tunnen hyvin tien. Pimeässä yössäkin sinne
+löytäisin, saati kirkkaassa kuutamassa."
+
+Venhe kulki todellakin joutuisammin kuin edellä puolenpäivää, ei nyt
+enää puhtaalla, kuultavalla vedellä, jonka pohjasta näkyi viheriöitä
+toukoja ja unikukkia, vaan likaisilla, mutaisilla laineilla, semmoisina
+kuin ne tulivat suoraan Tiszasta; niitten pintaa peitti ruovonjuuret ja
+niittyheinät.
+
+Vesi oli ajanut pois jonkun kaukaisen eläintarhan asukkaat; nämät uivat
+venheen edustalla pitkässä jonossa, niin likellä, että Aladár'in täytyi
+odottaa, kunnes tuo pitkä saattojoukko ehti ohitse. Komeain hirvien
+haaraiset sarvet, metsäkauristen älykkäät päät eivät pelänneet ihmisen
+läheisyyttä; hirvilauman keskellä ui suurella loiskinalla -- tuima
+susi.
+
+"Jos nämät pelastuvat poppeli-metsään, saavat ystäväni siellä tänään
+metsä-otuksen paistia ja kahden viikon päästä rikosjutun --
+salametsästyksestä."
+
+Päivä oli jo laskemaisillaan, kun Aladár ilmoitti, että kylän torni nyt
+näkyy taivaan rannalla.
+
+Mutta se on vielä kovin kaukana. Tasangon näkösuhteet pettävät.
+
+Aladár neuvoi Ankerschmidt'ia, ettei hän vielä katselisi taaksensa,
+sillä vasta kolmen tunnin kuluttua saattaa hän nähdä kastellinsa;
+siihen asti on paljon parempi, jos hän laskee pitkäksensä venheesen ja
+koettaa vähäisen nukkua, joka olisi hänelle varsin tarpeellista
+eilispäivän unettoman yön perästä.
+
+Ankerschmidt suostui laskeumaan venheen pohjalle, väittäen lujasti,
+ettei hän sen vuoksi nuku, vaikka sitte heti, kuin hän oli laskenut
+päänsä alas, uni alkoi sitä painaa.
+
+Ja jos hänen mistäkään sopii olla eläissään Aladár Garanvölgyille
+kiitollinen, on se tästä neuvosta, että hän nukkuisi tämän ajan.
+
+Sen ajan, jonka kuluessa venhe lähestyy hänen asuinpaikkaansa, jottei
+hän minutista minutiin näkisi sen kuvan lähestyvän, joka kirkkaassa
+kuutamassa aivan aaveen-tapaisesti nousee vedestä; rauenneen kastellin
+kuva.
+
+Aladár näki jo niin kaukaa, kuin hänen hyvät silmänsä kantoivat, että
+Ankerschmidt'in kastellin katto oli mutkistunut. Joka aironveto, joka
+toi esineen likemmäksi, teki häviön selvemmäksi. Nyt saattoi jo nähdä
+särkyneet akkunat ja hajonneitten seinäin halkeamat; sitte pistivät
+näkyviin luhistuneet kylkirakennukset sekä maahan kaatuneen etupuolen
+rauniotkin. Aladár oli suuresti iloinen siitä, ettei Ankerschmidt
+aironvedosta toiseen näe tämän vähitellen lähestyvän, niinkuin hän.
+
+Alkoi jo tulla myöhäinen yö; joka paikassa vallitsi suuri hiljaisuus,
+se hiljaisuus, joka kansoittaa hereillä olevan sielua kiusaavilla
+ajatuksilla, yksinäisyyden hiljaisuus.
+
+Hävittävä elementti oli laskenut valtansa alle koko tasangon;
+näköpiirissä oli kuin kaksi kuuta toisiansa lähestyisi: toinen
+taivaalla, toinen vedessä.
+
+Tässä surullisessa valaistuksessa läheni lähenemistään, niinkuin
+ahdistava unen-näkö, Ankerschmidt'in kastellin rauniot; yhä paremmin
+astui häviö esiin. Sijaltansa menneet akkunat, rauenneen katon pystyssä
+seisovat orsipuut, revennyt aukko palomuurissa, itsekseen jäänyt
+savutorvi, muutamat paljastetut holvit tulivat yhä selvemmin ilmi
+iltahämärässä. Ennen pitkää saattoi myöskin huomata, että tulva oli
+tunkenut maakerran akkunain lävitse, ja kun venhe kulki fasadin
+etupuolitse, joka keskikohdalta oli maahan vierähtänyt, näkyi sen
+lävitse, niinkuin perspektivissä, vanha, matala kastelli, joka ei ollut
+maahan kukistunut.
+
+Aladár liikutti kahdenkertaisella voimalla airoa, eikä kääntänyt
+silmäänsä pois nukkuvasta matkakumppanista. Hänen aikomuksensa oli
+jättää tämä herättämättä; hän soutaa ääneti raunioitten ohitse, toinen
+älköön niitä nähkö; vasta sitte hän hänet herättää, kun he ovat tulleet
+enon talolle, joka varmaankin on noudattanut hyvään aikaan lähetettyä
+neuvoa. Siellä saadaan luotettava tieto kastellissa olleitten
+kohtalosta.
+
+Mutta uneenkin suljettuina silmät näkevät jotakin, ja nukkujat
+tuntevat, jos semmoinen suuri suru lähestyy, joka täyttää heidän
+sielunsa uneksivanakin. Niin näkee nyt myöskin Ankerschmidt, venheessä
+pitkällään maatessaan, nuot yhteen läjään kukistuneet kivet, nuot rikki
+musertuneet orret ja huoneuksen lävitse juoksevan kylmän, mustan
+tulvaveden, ikäänkuin hän katsoisi avoimilla silmillä; se vaan, että
+hän näkee vielä enemmänkin: kivien välissä lapsensa verisen ruumiin ja
+kuinka tämän kauniit, pitkät, silkkiset hiukset uiskentelevat mustassa
+virrassa. Nukkujan otsasta juoksi suuria hikipisaroita ja katkonaisiin
+hengenvetoihin puhkesi voimattomia huudahuksia.
+
+Aladár sousi tuskallisella kiiruulla hävinneen kastellin ohitse, ja
+hänen oli jo onnistua jättää se, kun tieltä, jonka päässä kastelli
+seisoi, pisti esiin toinen venhe, jota käänteen tähden ei tähän asti
+saattanut nähdä.
+
+Kuutamassa tunsi Aladár yhtä pian toisessa venheessä Kampós'in, kuin
+tämä hänet, mutta ennenkuin hän ehti viitata tätä alallansa pysymään,
+oli se jo myöhäistä; Kampós herra kiljaisi ilosta niin, että mikä
+nukkuja hyvänänsä siihen olisi herännyt.
+
+-- "Holoi! nuori, kunnioitettu herra! holoi!" huusi innostunut
+huoneenhaltia, pistäen hattuansa keksin päähän.
+
+-- "Vaiti! Herran tähden, älkää huutako" ... murisi Aladár ja yritti
+talojen väliin pääsemään.
+
+Se oli nyt myöhäistä. Ankerschmidt kavahti ensi huudosta pystyyn
+vuoteeltaan, ja kun hän oli silmänsä avannut, oli ensimmäinen kuva,
+jonka hän näki, maahan hajonnut kastelli. Kenties sama näky, josta hän
+yhä oli uneksinut, todellisuudeksi muuttuneena.
+
+Muutaman minutin katsella tuijotti hän jäätyneillä silmillä, kuolleilla
+kasvoilla tätä hirmukuvaa; sitte hypähti hän ylös, kaappasi ilmaan ja
+huusi mielettömän äänellä:
+
+-- "Tyttäreni!"
+
+Jos ei Aladár olisi heti tarttunut kiinni häneen, olisi hän syössyt
+veteen.
+
+-- "Tyttäreni!" vonkui hän epätoivoissaan.
+
+-- "Hän on tuolla meidän luonamme, häntä ei mikään vaivaa!" pauhasi
+Kampós herra, joka nyt huomasi, minkä äärettömän tyhmyyden hän oli
+tehnyt, ja koetti kaikella häneltä odotettavalla taidolla keksillänsä
+tarttua Aladár'in sielun-hukuttajaan, niin että tämä oli moneen kertaan
+kumoon menemällänsä.
+
+Ankerschmidt'in kasvot menivät tästä sanasta yht'äkkiä nauruun; hän
+nauroi, niinkuin lapsi, niinkuin hullu.
+
+-- "Todellakin? Onko se totta? Onko hän pelastettu? Eikö häntä mikään
+vaivaa?" Johon jokaiseen kysymykseen Kampós antoi vakuuttavan
+vastauksen, vannoen kaikkien kalenterin pyhien kautta ja tuhlaten niin
+monta Jumal' autaa, kuin häntä olisi pahasta rosvotyöstä tutkisteltu.
+
+-- "Häntä ei mikään vaivaa, armollinen herra. Vaikka se tuli kyllä
+salakavalasti, tämä paha onnettomuus, yötistä aikaa, ei kuitenkaan
+mitään onnettomuutta tapahtunut. Kun ruvettiin hätäkelloa soittamaan,
+oli vanha herra heti liikkeellä; hän tuli ulos luokseni ja kysyi, mikä
+vaivaa. Minä sanoin, että pellonvartiat Görgitö'stä olivat tulleet
+ratsain täyttä laukkaa, ilmoittaen, että vesi jo on meidän alueellamme.
+'No, siinä tapauksessa pitää täyttää viimeinen portti.' Kun se oli
+tapahtunut, tuli jo suurella kohinalla alimmaisen tien päässä, suoraan
+teidän kunnianne kastellia päin, Jumalan viha. Tien päässä olivat jo
+kaikki talot padoilla saarretut, mutta yht'äkkiä joutui tie veden
+valtaan, ja tämän päivän iltaan asti nousi se akkunan-lautaan saakka,
+mutta ei sitä korkeammalle. Meidän patomme seisovat ylt'ympäri,
+niinkuin linna. Kun vettä pääsi venheellä kulkemaan, sanoi vanha herra:
+'No, Kampós, mitä Ankerschmidt'ilaiset nyt tekevät? He eivät ole
+ottaneet vaaria viittauksesta?'"
+
+-- "Puhukaa siitä, puhukaa siitä!" ahdisti häntä ritari, joka vaan
+tahtoi tietoja tyttärestänsä.
+
+-- "Kyllä. Minä vastasin, että he varmaankin uivat. 'No, siinä
+tapauksessa täytyy lähettää heille venhe.' (Se oli todellakin hyvä,
+että nuori Aladár herra oli lähettänyt tämän venheen edeltäpäin!).
+'Minä pidän itse perää', sanoi vanha herra, ja silloin rikkoi hän
+ensimmäisen kerran kahdeksan-vuotisen lupauksensa, ettei hän
+mene ulos talostansa. Yhden soutaja-rengin sekä pitkän köyden ja
+nuora-tikapuitten kanssa lähdimme kastellia päin. Vaara oli silloin jo
+sangen suuri. Sanoinhan minä teidän kunniallenne, että tuo Wien'in
+rakennusmestari ansaitsisi sen rangaistuksen, jotta hänen päänsä
+paaluun pistettäisiin. Kun kellari täyttyi vedellä, horjuivat yht'äkkiä
+kaikki holvit, ja seinissä syntyi silloin halkeamia, joitten lävitse
+saattoi nähdä. Palkolliset huusivat vaikeroiten akkunista, eikä kukaan
+ottanut mihinkään pelastuskeinoon ryhtyäksensä. Niinkuin myöhemmin
+saimme tietää, oli ainoastaan neiti hämmästymättä; hän oli käskenyt
+tuoda alas ullakosta erään suuren pianon-kotelon, josta olisi
+jonkunlainen lautta tehtävä, mutta ei kukaan totellut häntä ja mennyt
+ullakkoon, sillä jokainen pelkäsi, että portaat hajoisivat ja hän jäisi
+sinne. Vaaran nähdessänsä kiinnitti vanha herra nuora-tikapuut
+altaniin, kiipesi ylös niitä myöten ja astui horjuvaan rakennukseen.
+Hän antoi siki-sokin juoksevain palkollisten vähitellen astua alas ja
+käski heidän pysyä järjellänsä; tämä oli kyllä vaikeaa, mutta he
+tottelivat kuitenkin. Sitte tarjosi hän kättänsä neidelle ja auttoi
+häntä venheesen. Sen jälkeen muut naispalkolliset ja pikku Gyuszin. Nyt
+jätti hän minut sinne ja ohjasi itse venhettä kotia. Jättäen tänne
+neiden ja palttina-väen, palasi hän takaisin mies-armeijaa varten. Hän
+asetti venheesen kokin, kyökkipojan, metsämiehen ja muut senlaiset
+leipävarkaat; itse jäi hän kastelliin kahden ratsurengin kanssa.
+Näitten käski hän seisoa kamanan alla, jos pelkäisivät seinäin
+kaatuvan. Kun minä kolmannella kertaa olin palannut takaisin venheellä,
+sanoi hän: 'no, Kampós, tämä talo ei seiso kauan pystyssä; jos se hajoo
+maahan, ryöstetään se tyhjäksi. Täältä täytyy siis muuttaa kaikki
+arkun-tapaiset, jotka ovat lukossa, vanhaan kastelliin; sitä ei vesi
+vie pois.' Sitte lukitsi hän itse sinetti-sormuksellaan kaikki arkut ja
+laatikot, ja antoi kuljettaa ne vanhaan kastelliin; siellä ne ovat
+ullakossa, hyvässä paikassa; teidän kunnianne löytää ne sieltä kaikki.
+Kun olimme tämän suorittaneet, toi hän hevoset ulos talleista, ja nämät
+uitimme, venheen perään sidottuina, taloomme asti. Siellä teimme sitte
+hajotetun tallin katosta sillan ja hyppäsimme padon ylitse pihaan; sitä
+oli sangen kaunis nähdä."
+
+Sill'aikaa kuin Kampós herra yritti lyhyissä otteissa esittämään päivän
+tapauksia, ehtivät molemmat venheet Garanvölgyin kastellin edustalle,
+joka, niinkuin pieni saari meren keskellä, pisti esiin tulvaveden
+peittämässä seudussa. Tuon vanhan, tallatusta savesta rakennetun muurin
+hyöty tuli nyt ilmi; se oli niinkuin kallio, seisoipa vielä kolmea
+jalkaa ylempänä kuin vesi.
+
+Edellämainittu, tallin katosta laadittu silta teki satama-portaitten
+virkaa; siitä sopi, niinkuin nostosillan ylitse, tulla alas pihaan.
+
+
+
+
+XV.
+
+Kaksi, jotka eivät tunteneet toinen toistansa.
+
+
+Venheitten tuloa ei otettu vastaan minkäänlaisella paukkeella, niinkuin
+teateri-näkymöllä olisi tapahtunut, jossa tavallisesti impromptu
+vaipuvat toinen toisensa kaulaan. Etevin syy tähän oli se, että pihan
+sisäpuolella yhä edelleen oli niin paljon tekemistä, jotta se vielä
+sydänyön vaiheilla piti ihmiset liikkeellä. Tuo ääretön, kahdenkymmenen
+hoidin ala, joka käsitti pihan, puutarhan ja puima-tanteret, niinkuin
+aidattu saari keskellä merta, oli täynnä härkiä, hevosia, lampaita,
+jotka tanyoilta olivat tänne ajetut tulvan alta. Yksi osa rengeistä
+oli näitten vartioimisen toimessa, toinen osa vahvisti patoja
+risukimpuilla, missä oli syytä pelkoon. Sentähden ei kukaan huomannut
+vierasten tuloa, paitsi vouti, jota Kampós herra kaiken mokomin
+muistutti panemaan venheitä lukkoon ja pistämään avainta taskuunsa.
+
+-- "No, nyt olemme täällä kotona!" sanoi Kampós. "Nyt, armollinen
+herra, olen minä niin rohkea, että vien teidät neiden luokse; minä
+näen, että kynttilä vielä palaa hänen kamarissaan. Kunnioitettu nuori
+herra osaa sillä välin itsekin tuonne vanhan herran luokse."
+
+Ankerschmidt pudisti Aladár'in kättä, ja porstuassa kahdelle taholle
+eroten, astui toinen oikealle, toinen vasemmalle päin. Me seuraamme
+Aladár'ia.
+
+Vanha herrakin oli vielä hereillä, kun sisaren-poika astui sisään hänen
+kamariinsa ja iloisesti tuli hänen eteensä.
+
+-- "Terve tultuasi! Kuinka pääsit tänne?"
+
+-- "Eräällä sielun-hukuttajalla. Minä toin Ankerschmidt'inkin
+muassani."
+
+-- "Siinä teit varsin hyvin; tyttö itkee itsensä kuolijaksi isän
+tähden, minä olen tuonut hänet tänne. Sinä olet väsynyt, eikö totta?"
+
+-- "Siitä en tiedä mitään, mutta pikemmin olen janoissani. Aamusta asti
+en ole tavannut vettä, vaikka sitä myöten olen tullut."
+
+-- "Sinun on siis nälkäkin? Illallinen on valmisna."
+
+-- "Mitä sen kanssa olette näin myöhään odottaneet?"
+
+-- "Olemme odottaneet Kampós'ia, joka venheellä kulki ympäri kylää
+tiedustelemassa, eikö missään olisi vaaraa."
+
+-- "Me olemme kohdanneet toinen toisemme. Tulimme yhdessä takaisin. Hän
+huusi hereille Ankerschmidt'in, joka onneksi nukkui sill'aikaa, kuin
+kuljimme hänen kastellinsa raunioitten ohitse, eikä nähnyt tätä häviötä
+kauan."
+
+-- "Illallinen on valmisna, mutta sinun tulee muuttaa vaatteita, sillä
+nyt on neiti talossa. Tässä on kamarisi avain."
+
+-- "Minutin päästä olen valmis", sanoi Aladár, otti tunnetun kamarin
+avaimen, syleili enoansa ja meni pois. Hän teki niinkuin se, joka
+tietää olevansa kotona.
+
+Enonsa luokse jätettyä vaate-varastoa köljätessään, ajatteli hän
+itsekseen, kuinka somasti sentään maailmassa on asetettu, että kun
+ihmisen joka rustoa on rutistettu, kun hän on paiskattu maahan,
+hutkittu, syrjään sysätty, peulottu, taas ulos heitetty, hän silloin
+laskee ensimmäisen vihollisen, jonka kohtaa, venheesensä, hikoilee
+aamusta iltaan tämän tähden, viedäksensä häntä kotia, saattaaksensa
+häntä kuivalle, ja kun hän sitte vihdoin väsyneenä, nälkäisenä,
+janoisena mielisi laskea pitkäkseen ensimmäiselle olkivuoteelle,
+silloin täytyy hänen vielä kauniisti vetää frakki yllensä, voidaksensa
+kysyä vihollisensa tyttäreltä: "Wie befinden Sie sich, mein Fräulein?"
+
+Aladár ei itse puolestaan suonut mitään pahaa neidelle; mutta hän olisi
+kuitenkin sangen mielellään kuullut, että tämä olisi käskenyt sanoa,
+jotta hän ei saata tulla illalliselle, koska hänellä on migraini tahi
+hän jo on mennyt levolle.
+
+Tämä toivo meni kuitenkin tyhjäksi; pian kuuli hän enonsa äänen, joka
+tuli häntä jouduttamaan. Ruoka on jo pöydällä, vieraat ovat kutsutut.
+
+Hyvä, suoritetaan siis tämäkin.
+
+Vanha herra pudisti Aladár'ia olkapäästä ja mumisi hänelle: "ajattele
+meneväsi niihin iltahuveihin, joissa Branyiszko'n päivän[68] perästä
+tanssit aamuun asti."
+
+-- "Se kävi silloin päihinsä", kuiskasi Aladár takaisin.
+
+Sitte kiiruhtivat he ruokasaliin päin, jonne yhteisen korridorin kautta
+saattoi tulla kummaltakin puolelta. Niin tapahtui, että he melkein oven
+suussa sattuivat yhteen ritarin ja hänen tyttärensä kanssa.
+
+Semmoisella kapealla alalla eivät ihmiset voi toisilleen paljon
+seremonioita osottaa; ei kukaan saata nähdä, kumpi on oikealla, kumpi
+vasemmalla puolella. Lisäksi tuopi asian laatu myötänsä senkin, että
+esitys käypi nopeasti, sillä ei sovi jäädä oveen seisomaan.
+
+Ankerschmidt tarttui toisella kädellään tyttärensä käteen, toisen
+ojensi hän sydämellisesti Garanvölgyille ja pudisti tätä miehen
+tavalla.
+
+-- "Hyvä herra, te tiedätte, mistä minun tulee teitä kiittää."
+
+-- "Ei enemmästä, kuin mitä te olisitte tehnyt minulle yhtäläisessä
+tilassa."
+
+-- "Minä kiitän teitä lapsestani."
+
+Ankerschmidt'in täytyi, nämät sanat lausuttuansa, antaa tilaa
+tyttärellensä, ja kun Erzsike ja Aladár tällä hetkellä yht'äkkiä
+ensimmäisen kerran näkivät toinen toisensa, kurotti tuo luonnon lapsi
+heti ehdottomasti kätensä Aladár'ille ja kuiskasi nämät sanat:
+
+-- "Minä taas kiitän teitä isästäni."
+
+Jos ei nuorukainen tämän käden vapistuksesta, tämän äänen kummallisesta
+lumouksesta, näitten silmäin todellisesta taikavoimasta olisi mitään
+ymmärtänyt, ei hän olisi ansainnut, että semmoinen salatenhoinen kirja
+vielä kerta olisi hänen eteensä auki unhotettu.
+
+Seuraavana minutina huomasi jo tyttö, että hän oli antanut viehättää
+itsensä, ja veti pelon-alaisesti kätensä takaisin, eikä uskaltanut enää
+nostaa silmiänsä niihin kasvoihin, joitten kuva jo niin kauan oli hänen
+sydämessänsä elänyt. Onneksi saattoivat illallisen kohina ja Kampós
+herran tarjoomisen halu pian haastelon toiselle tolalle. Viini kohotti
+vielä enemmän huoneenhaltian hyvää mieltä, ja hän alkoi käydä sangen
+puheliaaksi. Muutoinkin hän sitä oli, mutta nyt kahdenkertaisesti.
+
+-- "Sitä yhtä vaan minä surkuttelen, ettei nuori herra Aladár ollut
+täällä vaaran aikana."
+
+-- "Minkätähden, vanha mies?"
+
+-- "Jotta hän itse olisi saanut pelastaa neiden. Se olisi sopinut sillä
+tavoin. Niin minä aina olen romaneissa lukenut. Sillä me vanhat..."
+
+Huomatessaan, että Kampós heti kajahuttaisi vaarallisia asioita,
+puuttui Aladár hänen puheesensa.
+
+-- "Oi, minäkin toimitin matkallani urostöitä, joista sopisi kirjoittaa
+romani; minäkin pelastin viimeisessä silmänräpäyksessä vaarassa olevan
+olennon."
+
+Ankerschmidt ajatteli itsekseen: "no, tämä nuori mies mielii täällä
+kotona kertoa tekonsa, varmaankin pelastetusta kansanjoukosta; jos
+mielii, tehköön niin."
+
+-- "Missä? Kenen?" kysyi ahnaasti Kampós herra, joka hirveästi halusi
+saada kerran Aladár'in omasta suusta authentice kuulla jonkun
+sankari-seikan.
+
+-- "No, tuolla puolen poppeli-metsää -- yhden hiiren", vastasi Aladár
+hymyillen.
+
+-- "Ah! Oh!" kaikui useilta tahoilta vastenmielinen muistutus.
+Ankerschmidt itsekin katsoi asiaa ikäväksi ja kiiruhti tätä tietoa
+oikaisemaan.
+
+-- "No, nuori ystävämme salaa sen, että hän tällä puolen poppeli-metsää
+pelasti noin tuhannen ihmistä voimiensa ponnistuksella ja viisaalla
+tuumalla."
+
+-- "Ah, minä rukoilen nöyrimmästi, kuinka se oli, suvaitkaa kertoa",
+ahdisti Kampós herra korkealla äänellä.
+
+"Eikö mitä", ajatteli itsekseen Ankerschmidt; "tässäkö tyttäreni
+kuullen, jotta tämä vielä enemmän rakastuisi häneen; siinä tapauksessa
+puhukaamme ennemmin hiirestä."
+
+-- "Mutta mihin joutuikaan tämä meidän pikku hiiremme? minä unhotin sen
+kokonaan tuossa suuressa mielen-liikutuksessa", kysyi hän Aladár'ilta.
+
+-- "Tuolla viittani taskussa se vielä nytkin nukkuu", vastasi Aladár.
+"Menkää, herra Kampós, sitä tuomaan."
+
+-- "Mitä? Minä? Hiirtä?" huusi ylös hypähtäen tuo puritaninen mies.
+"Käskeköön kunnioitettu herra minun tuoda jalopeuraa, metsähärkää: minä
+tuon sen. Mutta hiirtä! Minä joutuisin kaatuma-tautiin, jos minun
+täytyisi kajota semmoiseen. Ilkeämpää elävää ei löydy auringon alla."
+
+-- "Oi, älkää sitä sanoko", rukoili hiiren puolesta Erzsike; "minusta
+se on aivan kaunis."
+
+-- "No, katsokaa", kehoitti häntä Aladár, "neiti haluaisi nähdä sitä."
+
+Kampós herra ei enään uskaltanut sanoa elävää rumaksi, mutta hän
+väitti, että se puree. Mutta minkätähden se ei pure Aladár'ia? Se on
+toista. Hän on neutrali. Mutta Kampós'in se tuntee, sillä hän on
+asettanut hinnan hiiriheimon hävittämiseksi. Häntä puri kerta susikin,
+siitä hän ei piitannut, mutta hiiren puremasta kuolee.
+
+-- "Hyvä, minä menen siis itse sitä tuomaan", sanoi Aladár, nousi heti
+ylös pöydästä ja tuli parin minuun päästä takaisin.
+
+-- "Ahaa!" huusi Kampós herra, joka ei nähnyt tuota inhoittavaa
+villipetoa takaisin-tulijan kädessä, "teillä ei olekaan se, eikö totta?
+Se pakeni kai, nakersi läven huoneen alle, kätkeysi sinne, lisääntyy
+nyt siellä ja myljää koko kastellin alustan."
+
+-- "Tässä se on takkini hiassa", sanoi Aladár, veti esiin sinne pian
+kotiutuneen pikku elävän ja laski sen kämmenellensä. "Kas, kuinka se
+töllistelee kynttilää."
+
+-- "Oi, mikä herttainen, pieni elävä", sanoi Erzsike, lapsellisella
+ilolla tavottaen lystillistä pikku elävää; "kuinka kauniit, mustat sen
+silmät ovat."
+
+Aladár vei nyt hänen luoksensa tuon pienen kansalaisen; Erzsike
+silitteli sitä vienosti kätösellään.
+
+-- "Älkää koskeko siihen, neiti; saatte nähdä, käy onnettomasti",
+varoitti käytöllisenä miehenä Kampós tyttöä, joka ei ymmärtänyt pelätä.
+"Voi, jos minä olisin noin likellä sitä, iskisi minuun heti kuume."
+
+Erzsike'kin tunsi jonkunlaisen magnetillisen kuumeen suonissansa
+virtaavan, likeisyydestä -- mutta ei hiiren tähden.
+
+Tutustuneena kiipesi pieni elävä vähitellen Aladár'in kädestä
+silittelevälle kädelle, ja kapusi siitä verkallensa löyhyvää muslinia
+pitkin aina olkapäähän asti; siinä se asettui ihmeteltävän kauniille,
+pyöreälle elfenluun kummulle. Tuo paholaisen sikiö osasi hyvin valita
+sijansa.
+
+Kampós herran kasvot kävivät todellakin vaaleiksi tästä nä'ystä, kun
+sen sijaan Erzsike ilomielin katseli tuonne; kenties ei kuitenkaan
+hiirtä. Mutta Ankerschmidt katui jo, että oli sattunut tuomaan esiin
+tätä themaa.
+
+-- "Syökö se leipää?" kysyi Erzsike, koetteeksi murentaen yhtä palasta
+sitä varten.
+
+-- "Kyllä mar", vakuutti herra huoneenhaltia, "koko sen heimo elää
+meidän leivästämme; eivätkä he odota, että me leivomme ja tarjoomme
+sitä heille; he syövät sitä aikaisemmin kuin me itse."
+
+Pieni leivänkuluttaja tarttuikin ahnaasti palaseen, pakeni sen kanssa
+tuolin-selkäimelle, laski siellä oravan tavalla pörheän häntänsä
+niskaansa ja rupesi kädestään syömään, jotta sitä vanhatkin nauroivat.
+
+-- "Lahjoittakaa minulle tämä pieni vieras", rukoili Erzsike Aladár'ia.
+
+-- "Aivan mielelläni."
+
+-- "Mutta teettäkää sille oikein vahva häkki, teidän armonne", ahdisti
+Kampós herra, "sillä se nakertaa tammipuunkin lävitse."
+
+-- "Ah, kuka pitäisi vierastansa häkissä! Minun luonani saa se vapaasti
+liikkua."
+
+Tässä puuttui Ankerschmidt'kin puheesen.
+
+-- "Muista, tyttöseni, että nyt itsekin olemme vieraita, ja mitä
+nimitämme 'meidän luona', se on nyt veden vallassa."
+
+-- "Eipä suinkaan, hyvä. herra!" oikaisi häntä Garanvölgyi. "Minun
+vieraani ovat kotonansa talossani. Minä pyydän, että tunnette itsenne
+kodittuneeksi minun luonani siksi, kuin saatatte uudesta kastellinne
+rakentaa. Tanyani on tarpeeksi tilava, ja olenhan minä paitsi sitä
+yksinäni."
+
+Tätä lausuessaan katsoi hän lempeällä soimauksella Aladár'iin; näitä
+sanoja seurasi pitkä vaiti-olo.
+
+Semmoisina minuteina käy tavallisesti niin, että kaikki ne, jotka näin
+vaikenevat, ajattelevat samaa asiaa.
+
+Ankerschmidt katkaisi ensiksi äänettömyyden.
+
+-- "Minä kiitän teitä paljon sydämellisestä tarjouksestanne, ja minun
+olisi vaikea löytää mitään syytä, jonka tähden sitä hylkäisin. Sanoohan
+Erzsikekin teitä jo 'sedäksi.'"
+
+-- "Oi, tiedättehän hyvin, että meidän tuttavuutemme jo on sangen
+vanha. Minä olen neiti Erzsike'lle vanhassa kiitollisuuden velassa.
+Hänkin on pelastanut minut, vaikk'ei hän silloin vielä tietänyt,
+olisinko minä sitä ansaitseva."
+
+-- "Mitä se oli?" kysyi Aladár, Erzsikeen katsoen.
+
+-- "Oi, ei mitään. Pilantekoa", sopersi lapsi, kauniisti punastuen.
+
+-- "Mutta minuun katsoen oli se vakava asia", lausui Garanvölgyi.
+
+-- "Kuinka, hyvä herra?" sanoi sotavanhus, kämmenellään peittäen
+lasiansa, jottei Kampós herra sitä saisi varkain täyttää. "Te muistatte
+vielä tuota narrimaisuutta?"
+
+-- "Niinpä kyllä; minulla on vielä nytkin tallessa kirje, jota ensinnä
+en tahtonut lukea ja jonka tähden kunnioitettu herra naapurini
+sitte tahtoi lyödä pääni poikki; siitä asti kannan sitä aina
+taskukirjassani."
+
+Ja kaikkia väitöksestään vakuuttaaksensa, veti hän nyt esiin vanhan
+nahka-lompakkonsa ja otti sen neljännestä salasopesta, jossa hän piti
+vanhimpia relikejään, -- nimittäin pari pankin-seteliä unkarilaisella
+päällekirjoituksella anno menneeltä hyvältä ajalta, erästä kulunutta
+muotokuvaa, yhtä silkki-hivaletta jostakin sotalipusta y.m., y.m., --
+tuon huolellisesti talletetun kirjeen, jonka tyttö lapsena oli hänelle
+salassa kirjoittanut, jotta hän varoisi itseään koti-petturilta.
+
+Hän antoi kirjeen Aladár'ille; muut tiesivät siitä jo.
+
+Mutta yhtä eivät muut tienneet: sitä, että Aladár tästä kirjoituksesta
+on tunteva sen käden, joka oli kirjoittanut tuon anomuskirjan, joka
+hänelle vapauden tuotti. Sitä ei kukaan tietänyt arvatakaan, että hän
+jo oli nähnyt tämän käsi-alan jossakin.
+
+Aladár tunsi jokaisen veren-pisaran tunkevan sydämeensä, kun hän näki
+tämän kirjeen; hän ei lukenut, mitä se sisälsi, taikka jos hän sen
+lukikin, ei hän sitä ajatellut; näissä piirteissä hänen silmiensä
+edessä seisoivat ne rivit, jotka lapsellisella vilpittömyydellä
+rukoilivat unhotetun, hukkaan joutuneen vangin edestä, jonka kaikki,
+jopa hän itsekin, olivat hylänneet.
+
+Tämä siis oli se käsi, tämä se sydän, joka vaan tietää toimiella ja
+tuntea, mutta ei salli itseänsä löytää? Ei niinmuodoin niitä, jotka
+hymyilevät jo kaukaa, vaan se, joka sulkee akkunan, kun hän näkee
+luoksensa tultavan; sekö se oikea oli?
+
+-- "No, etkö anna kirjettäni takaisin, vai tahdotko oppia sen ulkoa?"
+kysyi Garanvölgyi ajatuksiin vaipuneelta.
+
+-- "Minä ajattelen, että tämä kirjoitus on ihan -- erään toisen
+kirjoituksen muotoinen."
+
+Tällä hetkellä oli Aladár'in mahdoton olla huomaamatta sitä
+hämmästystä, jolla yht'äkkiä Ankerschmidt ja hänen tyttärensä katsoivat
+toisiinsa; tyttö loi sitte hämmentyneenä silmänsä maahan ja
+Ankerschmidt saattoi tuskin enää kauemmin salata levottomuuttansa.
+
+-- "Hja, poikaseni", sanoi Garanvölgyi, pannen kirjettä takaisin
+reliki-soppeensa, "yhtäläisellä kädellä kirjoittavat monet,
+yhtäläisellä sydämellä harvat."
+
+Ankerschmidt'in levottomuuden selitti Garanvölgyi siten, että hän
+päivän vaivojen perästä haluaa lepoa; hän antoi sentähden merkin
+pöydästä-nousuun; tätä käytti jokainen hyvästi-jättöön, ja muutaman
+minutin kuluttua riensi kukin kamariinsa.
+
+Aladár'in yölevosta oli sentään varsin huonosti huolta pidetty tuon
+kirjeen näyttämisellä; hän haaveksi enemmän yönsä kuin nukkui.
+
+Kuka tietää, ehkä sentään on jotakin perää tuossa taika-uskossa, josta
+nuoret tytöt pitävät kiinni, että jos he näkevät unta armaastansa ja
+herätessään kääntävät pään-alustaan, armaskin silloin on tytöstä unta
+näkevä. Ja unen haltiatar on lumoova haltiatar.
+
+Garanvölgyi kummastui, kun hän, aamulla varhain herättyänsä,
+varpaisillaan hiljaan astuskeli korridorin lävitse, jotta hän, nukkuvia
+herättämättä, pääsisi ulos pihalle vaaraa katselemaan, ja silloin jo
+näki Aladár'in täysissä vaatteissa tulevan kamaristaan.
+
+-- "Sinä olet jo noussut ylös?"
+
+-- "Olen; tahdon lähteä hyvään aikaan."
+
+-- "Lähteä? Mihin? Ja millä?"
+
+-- "Sielun-hukuttajalla, jolla tulin; jonnekunne, jossa voin olla
+hyödyksi."
+
+-- "Mutta minkätähden semmoisella kiiruulla?"
+
+-- "Menkäämme kamariinne, eno. Minä tahdon sen sanoa."
+
+Vanhus meni Aladár'in kanssa kamariinsa.
+
+-- "No, sano nyt, kuka sinut karkottaa pois?"
+
+-- "Rakas enoni! Eilen, kun näytitte minulle tuon kirjeen, tunsin minä
+sen piirteissä saman käsi-alan, jonka näin siinä tuntemattomassa
+anomuskirjassa, joka menestyksellä rukoili vapauttamistani."
+
+Tämä ilmi-saanti hämmästytti suuresti itse Garanvölgyiäkin.
+
+-- "Sen mukaan olisi siis tämä tyttö kirjoittanut senkin."
+
+-- "Niin. Minä tiedän nyt jo enemmän, kuin mitä minun tarpeellista on."
+
+-- "Ja sentähden tahdot nyt jättää talon?"
+
+-- "Mitä voisin muuta tehdä? Minä tapaan ensimmäisen kerran eläissäni
+naisen, jolla on sydän. Jos hän olisi vanha rouva, sopisi minun iloita
+siitä, sillä minä voisin sanoa hänelle: 'rakas äitini' ja pyytää häntä
+nimittämään minua pojaksensa. Mutta kaunis, järkevä, tunteellinen lapsi
+ja minä: miksi satumme me yhteen?"
+
+-- "Minä en näe siinä mitään vaaraa. Jos te rakastatte toisianne, otat
+sinä hänet ja he antavat hänet sinulle."
+
+-- "Hyvä eno, minä olen köyhä poika; vaivalla ansaitsen leipäni. Nuot
+ovat rikkaita. Jos minä nyt jään tänne, jossa heidän ei ole valta minua
+vastaan-ottaa taikka ei, koska tulva on ajanut heidät juuri meidän
+luoksemme, eivätkä he millään tavalla, jos tahtoisivatkin, voi poistaa
+minua, vaan ovat pakoitetut jäämään yhden katon alle minun kanssani, ja
+jos he eivät tahtoisi nähdä ja kuulla minua, eivät he edes siten voi
+auttaa itseään, että lähtevät luotamme, sillä ylt'ympäri on meri; --
+jos minä kuitenkin käytän tätä surullista tilaa ja jään tänne, enkö
+minä joudu yhtäläiseen siveelliseen arvoon, kuin nuot Karaibin saarten
+indianit, jotka syövät suuhunsa heidän luoksensa pelastuneet
+haaksirikkoiset?"
+
+-- "Sinä olet oikeassa; lähde!"
+
+Vanha herra pudisti sisarensa pojan kättä ja sanoi hänelle vielä
+kerran: "lähde;" sitte tarttui hän hänen käsivarteensa ja meni hänen
+kanssaan ulos pihalle laitoksiansa jatkamaan.
+
+Palkollisten ilmoituksen mukaan oli tuuli yöllä suuresti vahingoittanut
+patoja. Aladár määräsi heti, että muutamista ohratynnyreistä, jotka
+täytettiin kivillä, muodostettaisiin hätävarustuksia padon eteen, joita
+vastaan aaltojen hyökkäykset raukeisivat. Kun tämä työ oli valmis, tuli
+suuruksen aika, ja siellä täytyi Aladár'in vielä kerta sattua yhteen
+Ankerschmidt'ilaisten kanssa.
+
+Kun ei Aladár'in sopinut paeten lähteä pois talosta, sanoi hän
+hyvästi-jätön varaksi Ankerschmidt'ille, että hän taas astuu venheesen
+ja, jos mahdollista, soutaa ylös Tisza-Dob'iin asti, jossa häviön alku
+on.
+
+-- "Mitä hyötyä siellä nyt voitte tehdä", kysyi Ankerschmidt, häntä
+vastustellaksensa.
+
+-- "Ei mitään; mutta minä saatan kuitenkin oppia jotakin."
+
+-- "Minä taas olin toivonut, että tänään aamulla lähtisimme vähäiselle
+retkelle ulko-tanyoille."
+
+Tämä oli pidätys "in optima forma", jota ei käynyt hylkääminen.
+
+-- "Matkani ei ole erittäin kiire; minä en pidä väliä, vaikka
+lähtisimmekin vesille; ilma on kaunis."
+
+Vanha herra tahtoi ottaa pyssynkin mukaansa; onhan hyvä tilaisuus
+jahtiin. Mutta Erzsike sai hänet siitä luopumaan. Mitä sillä? Hän
+saattaisi sillä ampua joko itsensä taikka "jonkun muun."
+
+Aladár sousi tällä kertaa venhettä hävinneen kastellin ympäri, joka
+ihmeteltävän kauniisti oli sikisokin maahan syöstynyt. Ankerschmidt
+kiroili kaikilla kielillä, pyytäen jokaisen "teremtette'n" ja
+"kreuzsakerment'in" perästä matkakumppaniltaan anteeksi sopimatonta
+sanaa. Aladár käski hänen vaan tehdä hyvin, se puhdistaa ihmistä;
+sentähden on unkarilaisen mieli niin sävyisä, että hän kiroo kaikki
+sisältänsä, ei pidätä sitä kauan.
+
+-- "No, kunhan me vaan itse olemme olemassa", sanoi lopuksi sotavanhus,
+rauhoittuneena; "lähtään niitylle, se on: aioin sanoa: merelle."
+
+Tämän lausuttuansa sitoi hän nenäliinansa kulmaan solmun, jossa
+tilaisuudessa Aladár huomasi, että muutkin kolme kulmaa olivat
+solmussa. Hän ei saattanut olla kysymättä, mitä se merkitsee.
+
+-- "Tämä solmu, jonka nyt sidoin? Se on muistuttava minua siitä, että
+heti kuin kohtaan ystäväni Grisák'in, tartun hänen tukkaansa ja kysyn
+häneltä, minkä kunnon ihmisen hän pani kastelliani rakentamaan. Tämä
+toinen solmu puhuu amice Mikucsek'ille, että mitä hänellä oli hakemista
+patoja myöten viime öinä. Tämä kolmas on solmittu herra Bräuhäusel'iä
+varten. No, he saavat vielä nähdä mitä menoa minä siellä nostan erään
+salasuosion turvissa tehdyn sulun tähden."
+
+Neljännestä hän ei virkkanut mitään.
+
+-- "Entäs neljäs?"
+
+-- "Sekö? Sen sidoin vaan sattumalta; se ei merkitse mitään."
+
+Puolipäivään asti saattoi venheellä kulkea monta kaunista seutua;
+paikoittain näkyi rajakiviä vedessä; siellä Ankerschmidt muistutti:
+"tässä alkaa minun tilukseni."
+
+Eräässä paikassa oli kaunis, kumpuinen ylänne, joka pisti esiin
+merestä, niinkuin saari; siinä laski Aladár maalle.
+
+Kummulla kasvoi ohraa, jossa jo rehotti runsaita, nelirivisiä
+tähkäpäitä; koko ala saattoi olla viisikymmentä askelta ympäri käyden.
+-- Siinä molemmat kinailivat, kenen tämä pelastunut pelto lienee.
+Ankerschmidt väitti, että se oli Garanvölgyin, Aladár sanoi sen olevan
+Ankerschmidt'in.
+
+-- "Olkoon kenen hyvänänsä, viekäämme siitä kotia näyte, että olemme
+nähneet jotakin viheriäistä, niinkuin Noakin kyyhkyset."
+
+Tämän sanottuansa poimi Ankerschmidt kourallisen ohria; Aladár'kin otti
+yhdeksän tähkäpäätä ja pisti ne kiinni hattuunsa.
+
+-- "Tämä on todellakin meri", sanoi ritari, katsellen ylt'ympäri aavaa
+vedenpintaa. "Ja nyt saatamme, nuori ystäväni, molemmat sanoa, että
+meidän omaisuutemme on yhdessä paikassa; minunkin on meren pohjassa,
+niinkuin teidän."
+
+-- "Kaikki vertaukset ontuvat."
+
+-- "Minun ei onnu. Nyt en minä voi päästä tiluksilleni, te ette
+myöskään; se on yhtälaatuinen tapaus. Kun minä pääsen minun
+tiluksilleni, silloin pääsette tekin teidän."
+
+-- "Mitä te tällä tarkoitatte?"
+
+-- "Minä tiedän varmaan, että te armon kautta saatte takaisin
+takavarikkoon otetut tilanne."
+
+Aladár'in päähän välähti ajatuksen kipinä.
+
+-- "Jos te tiedätte tämän, hyvä herra, silloin tiedätte senkin, ketä
+minun tulee kiittää tästä odottamattomasta armosta; minä pyydän,
+toimittakaa hänelle tämä tulinen käden-pudistus."
+
+Ankerschmidt huomasi, että hän oli tullut Aladár'ille enemmän
+ilmoittaneeksi, kuin mitä hän tahtoi, ja kiiruhti häntä kiivaasti
+vastustamaan.
+
+-- "Nuori ystäväni, minä ilmoitan teille, että teidän tulee tästä
+armosta kiittää ainoastaan sitä, josta se lähtee. Älkää pahaksuko tätä
+muistutusta minulta, vanhalta sotamieheltä, älkääkä luulko, että teillä
+on salaisia puolustajia; teillä ei ole niitä."
+
+Aladár kiitti opetuksesta; hänellä oli jo kylläksi tietoa.
+
+Tämä tieto loi uusia aatteita hänen sydämeensä. Omaisuus, se ei häntä
+ilahuttanut, sillä Aladár, niinkuin jokainen jalo mies, tiesi hyvin,
+että omaisuus vaan on velvollisuus, ja että sillä, joka meidän aikoina
+Unkarissa on laveain tilusten herra, on lukemattomia velvollisuuksia,
+johon verrattuna kaikkein raskainkin ammatti on todellinen sinecura;
+vaan se ajatus teki hänet onnelliseksi, ettei kukaan enää saata
+nimittää itsekkäisyydeksi sitä, mikä on rakkautta.
+
+Ja se ajatus teki hänet onnelliseksi, että hän oli oivaltanut semmoisen
+perheen mielenlaadun, jota hän tähän asti ei ollut tuntenut.
+
+Lapsi yrittää enkelin-tapaisesta säälistä, ei mielihalusta, eikä
+naisellisesta taipumuksestakaan, vaan ainoastaan siitä hyvän
+harrastuksesta, joka kääntää hellätunteisen mielen kärsivän puoleen,
+varoittamaan vanhaa miestä vaaran suhteen, joka siihen aikaan oli
+varsin yleinen. Tällä vanhalla miehellä on rakas sukulainen, joka kituu
+valtiovankeudessa, jonka jokainen on unhottanut ja jonka hyväksi ei
+vanhus itse voi mitään tehdä, koska hän jokaisen toimensa kautta vaan
+vahingoittaisi häntä; mutta vieraan herran lapsi kirjoittaa salaisesti
+anomuskirjan hänen hyväksensä; isä ei suutu siitä, menee itse sen
+kanssa pois, käy katsomassa vankia vankihuoneessa, on siellä tyly häntä
+kohtaan, jottei tämä aavistaisi, kuka hänelle toi vapauden öljy-oksan;
+täällä kotona sulkee hän tyttärensä pois hänen nähtävistään, jotteivät
+he rakastuisi toisiinsa ja joku voisi sanoa, että hän vanhain
+ansioittensa nojalla on valta-istuimen edessä rukoillut erään tuomitun
+omaisuuden takaisin-saamista ainoastaan sentähden, että hän hankkisi
+sen omalle tyttärellensä. Sen vuoksi torjui hän pois luotansa
+tervehtijää ensimmäisen yhtymyksen perästä ja varoi hänen kanssaan
+enään yhteyteen joutumasta.
+
+Eikä koskaan olisi tapahtunut, että he olisivat oppineet toisiansa
+tuntemaan, jos ei hävittävä tulva olisi lakaissut heitä kaikkia kokoon
+pieneen saareen.
+
+Takaisin tullessaan havaitsi Aladár veden pinnan vähemmän likaiseksi
+kuin siihen asti.
+
+Mikä arvo kaikella sillä on, mitä hän maan päällä on kadottanut, siihen
+verrattuna, mitä hänen sydämensä on voittanut?
+
+Kun he keskipäivällä tulivat kotia, otti Kampós herra heidät heti
+vastaan sillä ilahuttavalla tiedolla, että vesi heidän poissa ollessaan
+oli laskenut kaksi tuumaa. Aladár ei ilahtunut siitä, ja riiteli
+huoneenhaltian kanssa, että kuinka hän siitä noin saattaa iloita, koska
+tämä epäilemättä osottaa, että vesi on jossakin muussa paikassa
+rikkonut padon ja tulvannut toisaalle.
+
+Erzsike tuli ulos isäänsä vastaan, jolle Aladár oli näyttänyt
+pelastetut hevoset tallissa, ja, pujottuen isänsä käsivarteen, meni
+ylös asuntoon. Hänen päässänsä oli ruusun-värisillä nauhoilla
+varustettu olkihattu metsäruusun ummuilla, joita hän oli poiminut
+puutarhasta.
+
+Garanvölgyi huomasi heti, että Aladár oli paremmalla mielellä, kuin
+aamulla. Hän ei astunut hänen kamariinsa kertomaan, missä oli ollut ja
+mitä nähnyt, vaan jää sen sijaan ulos korridoriin, ja, ikäänkuin ei
+mitään tulvaa eikä vaaraa olisi, loruilee Ankerschmidt'in tyttären
+kanssa, eikä kauhistu Karaibin saarelaisen ruokahalua, joka syö
+luoksensa pelastuneen haaksirikkoisen.
+
+Ruokasalissa oli pöydälle toinen toisensa viereen laskettu Aladár'in
+hattu ohran-tähkinensä ja Erzsiken metsäruusu-umpuineen. Garanvölgyi
+luki ohran-tähät, niitä oli yhdeksän, ja myöskin ruusut, joita oli
+seitsemän.
+
+Kohta sen jälkeen meni Erzsike isänsä luokse ja sitte kysyi Aladár'kin
+enoansa; kun kello oli kilissyt, kokoontuivat kaikki neljä taas
+ruokasaliin.
+
+Garanvölgyi luki uudestaan ohran-tähät -- niitä oli vaan kahdeksan;
+sitte ruusun-ummut -- niitä oli enään ainoastaan kuusi.
+
+"Nämät varastavat jo toinen toiseltaan", ajatteli itsekseen vanha
+herra.
+
+Hänen olisi huoleti sopinut lyödä vetoa siitä, että puuttuvan
+ohran-tähän löytäisi jostakin Erzsiken rukouskirjasta, ruusun-ummun
+päinvastoin Aladár'in taskukirjasta.
+
+Kun Aladár oli jäänyt yksinänsä enonsa kanssa, ilmoitti hän tälle, mitä
+Ankerschmidt'ílta oli saanut kuulla omaisuutensa takaisin-saannista.
+
+-- "Minä surkuttelen sinua, poika parka", sanoi siihen vanhus
+katkerasti. "Kuinka kauniisti sinä jo olit rauhoittunut siinä
+ajatuksessa, että 'oli, ei ole' -- 'enemmänkin on jo mennyt hukkaan
+Budan alla.' Semmoisia sananlaskuja on paljon unkarin kielessä. Minä
+luulen sinun unesi sangen vähän häirittyneen siitä ajatuksesta, että se
+vielä kerta tulisi takaisin. Sinä olet itse hankkinut itsellesi leipää,
+olet ansainnut sen, sillä toimeen tullut. Sinä olit tyytyväinen tähän
+uuteen elämään ja totutit itseäsi siihen, että mitä ei ole, sitä ei
+tarvitse. -- Ja nyt saat yht'äkkiä kappaleen Amerikkaa! Huoneenhaltiani
+on käynyt kolme kertaa entisellä tilallasi ja kertonut, mitä kaikkia
+hän siellä on nähnyt. Kahdeksan vuoden kuluessa on siinä ollut neljä
+arentimiestä. Kaikkien neljän oli se pää-asia, että hävittäisivät
+tilaa; kolme pakeni, valtiolle arentirahaa maksamatta. Siinä kyllä,
+että summat figureeraavat budgetissä. -- Kauniit Mürzthal'in lehmäsi,
+merino-lampaasi, täysiveriset hevosesi antoi jo ensimmäinen arentimies
+mennä; toinen myi metsäsi, jonka huolella olit istuttanut, ja hakkasi
+puistosi poltinpuiksi; viimeiselle ei enää jäänyt muuta myydä, kuin
+huoneissa olevat kartiinit. Tämä toimellinen mies käytti vielä
+hyväksensä kasvinhuoneessa olevat akkunatkin. Kun Kampós kävi siellä
+viimeiseksi, ei enään oltu jätetty edes kesantoa, ja kasoihin kootun
+lannan myi arentimies juuri silloin pois naapuri-läänin talonpojille.
+Huoneissa ei ollut ainoatakaan tuolia, johon olisi sopinut istua, mutta
+sitä enemmän kaikki nurkat täynnä hiirenläpiä. Akkunan-alustoihin
+olivat rotat rakentaneet itselleen neljä viisi huonekertaa, niin paljon
+rakastivat he tätä paikkaa, ja vaakuna-salisi välikaton lävitse vuosi
+sadevesi. Nyt otat sinä vastaan tämän 'prairian;' kun sen kadotit, oli
+sen arvo kaluineen kolmesataa-tuhatta florinia, ja vielä nytkin siitä
+maksaisi kaksi. Siinä on velkoja kaksikymmentä-tuhatta florinia, joista
+ei tietysti kukaan ole kahdeksaan vuoteen korkoja maksanut. Ensimmäinen
+toimesi on hakea jotakin hyväntahtoista pankkiiria, jonka tulee sinua
+sääli ja joka kristillistä kolmenneljättä prosentin palkkiota vastaan
+antaa vekseleistäsi noin kymmenen-tuhatta florinia. Sitte saat vaivata
+päätäsi, mitä niillä ensiksi alkuun panet; ostatko juhtia? korjaatko
+asuinhuoneita? vai suoritatko korot, jottei pää-omaa sanottaisi ylös?
+Sentähden vielä kerta, rakas veikkoni, ota vastaan minun vilpitön
+surkuttelemiseni."
+
+-- "Ei se nyt tässä ole pääkysymys", sanoi Aladár, olkapäitänsä
+kohauttaen.
+
+Tietty se, ettei tämä ollut pääkysymys, vaan se, että jos täytyykin
+nähdä vaivaa ja voimiansa ponnistella, kumminkin tietää missä ja kenen
+tähden.
+
+Tämän tiesi vanha herra itsekin. Hän luki Aladár'in sielusta, niinkuin
+avatusta kirjasta.
+
+Aladár jäi siksi päiväksi sinne; mihin hän niin myöhään olisikaan
+lähtenyt?
+
+Seuraavana päivänä sai hän taas niin paljon tekemistä kylässä, jossa
+yksityiset talot siellä täällä olivat vahingoittuneet tulvasta, että
+hän vasta keskipäivällä tuli kotia raskaasta työstänsä. Iltapäivällä
+kului aika suotuisammissa mittaustöissä. Nämät olivat alkutöitä kahden
+sydämen välin täyttämiseksi, johon vaan puuttui korkeammasta paikasta
+hankittava vahvistus.
+
+Hän ei enään ollenkaan ajatellut poislähtöä. Se olisi ollut hänen
+mieleensä, jos joku olisi häntä pidättänyt; mutta sen sijaan ärsytti
+häntä eno lakkaamatta semmoisilla sarkasmeilla, kuin "koska lähtee hän
+tulvan tuhotöitä tutkimaan? odottaako hän siksi, kuin tulee vielä
+otollisempi stadiumi?" -- Ainoastaan Erzsike arveli puolilla sanoilla,
+että tuossa pienessä sielun-hukuttajassa kulkeminen lienee hengelle
+vaarallista.
+
+Kolmen päivän kuluttua havaitsi kuitenkin jo Aladár itsekin, että
+sittekuin hän oli sanonut lähtevänsä pois, hänen ei käy enää jääminen,
+jos ei hän tahdo kokonaan saattaa sanaansa tyhjänveroiseksi. Illalla
+ilmoitti hän siis enollensa, mutta niin, että sen ohessa muutkin sen
+kuulivat, että huomenna aamulla täytyy hänen lähteä matkalle; hän ottaa
+ainoastaan yhden soutomiehen mukaansa.
+
+Garanvölgyi vastasi vaan, että se on hyvä; hän antaa leipoa hänelle
+kakkuja matka-evääksi.
+
+Aamulla nousikin Aladár hyvään aikaan ylös; hän kääri kokoon karttansa
+ja koneensa, ja antoi suurella kohinalla tomuttaa matkaviittansa. Vanha
+herra tuli ulos kamaristaan ja sanoi leikillisesti:
+
+-- "Sinä lähdet siis jo? No, kakut ovat valmiit sinua varten."
+
+-- "Kiitoksia. Minä sanon vaan muutamia sanoja jäähyväisiksi
+Ankerschmidt'ilaisille."
+
+-- "Siinä teet hyvin; sittekin jää sinulta aikaa minulle."
+
+Aladár erhettyi arvattavasti ovien suhteen, sillä hän teki sen suuren
+rikoksen, että hän Ankerschmidt'in sijaan astui ensiksi sisään hänen
+tyttärensä luokse, joka maailman tavan mukaan ei olisi käynyt laatuun.
+Hän oli varma siitä, että Erzsike jo oli suorittanut toalettinsa.
+
+Tytön kasvot eivät saaneet salatuksi, että hän oli odottanut häntä.
+
+-- "Te lähdette siis jo?" kysyi hän, ojentaen oikeaa kättään
+nuorukaiselle.
+
+-- "Minä olen jo ollut kauan täällä."
+
+-- "Olettehan täällä kotona."
+
+-- "Oi, ei, tämä on enoni talo; hän melkein karkottaa minut pois. Hän
+ei rakasta laiskoja ihmisiä."
+
+-- "Tämä talo ei nyt ole ainoastaan teidän enonne, tämä talo on nyt
+meidänkin. Onko se totta, vaiko ei?"
+
+-- "Totta."
+
+-- "Siinä tapauksessa pyytäisin minä teiltä jotakin, mutta älkää pitäkö
+minua sen vuoksi uhka-rohkeana."
+
+-- "Käskekää minua."
+
+-- "Jos saattaisin käskeä, en pyytäisi; oi, minä olen armoton sille,
+jota minun on valta käskeä, -- se ei kelpaa teidän suhteenne. Minä vaan
+pyydän, anon, niinkuin valitusta tekevä alamainen; te kuulette minua ja
+olette niin armollinen, että otatte sen huomioon."
+
+-- "Se on allekirjoitettu in blanco. Mitä se on?"
+
+Erzsike laski nyt irti Aladár'in käden ja vetäysi pelon-alaisena
+taaksepäin, ikäänkuin hän pelkäisi, että hänen pyyntönsä saisi sen
+muodon, jotta se olisi esitetty "pakoittavain asianhaarain" vallitessa.
+
+-- "Sitä mielisin teiltä pyytää, että -- jäisitte tänne vielä yhdeksi
+päiväksi."
+
+Siihen ei tarvinnutkaan Aladár'ia liioin kehoittaa.
+
+-- "Sanoinhan, että se on näkemättä allekirjoitettu: -- minä jään."
+
+-- "Ah", sanoi tyttö, hyvästä alusta iloiten, ja nyt säihkyivät jo
+hänen silmänsä sitä tulta, jonka leimu voittaa kaikki timantit. "Minä
+kadun jo, etten pyytänyt -- yhtä viikkoa."
+
+-- "Hyvä", sanoi Aladár. "Minä jään siis tänne viikoksi."
+
+-- "Jos olisin tietänyt sen, että olette niin jalomielinen, olisi minun
+pitänyt pyytää teitä jäämään tänne kuukaudeksi."
+
+Tässä Aladár jo tunsi, että hän tiedustelijan virasta oli joutunut
+ratkaisevaan tappeluun, eikä hän enää komentanut ääntänsä
+teeskenneltyyn kylmäkiskoisuuteen, vaan antoi sen kaikkua niin
+lämpimänä, kuin se alkuansa vuosi hänen sydämestänsä.
+
+-- "Minä jään tänne kuukaudeksi -- kahdeksi, vuodeksi."
+
+Tyttö tarttui hänen puheesensa, kyynelsilmin astuen yht'äkkiä hänen
+eteensä ja molemmilla käsillään likistäen hänen kättänsä:
+
+-- "Jääkää tänne ainaiseksi!..."
+
+-- "... Kyllä -- ainaiseksi", vastasi Aladár, hellästi syleillen
+armasta lasta.
+
+Tyttö piti vielä kiinni Aladár'in oikeasta kädestä, kun nuorukainen
+syleili häntä; hän livahti kuitenkin äkisti pois hänen syleilystään, ja
+ennenkuin Aladár saattoi arvata hänen aikomustaan, suuteli hän,
+puoleksi kumartuen, puoleksi sitä luoksensa nostaen, tämän rakasta
+kättä, häveliäästi kuiskaten: "minun herrani!"
+
+Aladár saattoi nyt suudella takaisin rakkaan lapsen kättä -- molempia
+-- sata kertaa perätysten; hän ei sillä voinut palkita sitä, että oli
+sallinut naisen suudella hänen kättään, naisen, joka häntä rakastaa,
+ihailee, kunnioittaa alati, äärettömästi, ja joka kaikista näistä --
+edeltäpäin pyytää anteeksi.
+
+-- "Tulkaa, tulkaa!" sanoi Erzsike, pistäen kätensä Aladár'in
+kainaloon ja vieden hänet kanssaan isänsä kamariin.
+
+Vanha Ankerschmidt, joka tosin ei ollut kuullut sanoja, mutta kuitenkin
+ääniä oven lävitse, ei hämmästynyt, kun hänen tyttärensä Aladár'in
+rinnalla astui sisään hänen luoksensa.
+
+-- "Näetkös, isäni", lausui lapsi, "minä kosin häntä, ja hän ottaa
+minut."
+
+-- "Sen arvasin", lausui vanhus, kättään Aladar'ille ojentaen, ja kun
+tämä oli sen vastaan-ottanut, syleili hän nuorukaista, suuteli häntä
+molemmille poskille ja kuiskasi lempeästi: "rakas poikani!"
+
+Aladár ei virkkanut mitään; hän ei ollut niitä miehiä, jotka ääneen
+ilmaisevat ajatuksensa, mutta hänen mieleensä tuli, että tällä
+ihmisellä on suuri oikeus häntä pojaksensa nimittää, sillä päätetyn
+elämän jälkeen antoi hän hänelle uudestaan alun.
+
+Ja tämä toinen elämä -- alkaa hyvin.
+
+Valtiollinen näköala on surkea, yhteiselämä kurja; semmoisena aikana
+tavataan onnellisuutta ainoastaan siellä, jossa rakkaan naishengen
+kaikkia sulostuttava taikavoima suureen maailmaan luopi pienen maailman
+ja saattaa unhottamaan, millä onnettomalla planetilla me elämme.
+
+Elämässä on paljon kaunista, josta ei vielä ole mitään johdattavia
+artikkeleita kirjoitettu.
+
+Aladár unhotti itsensä kokonaan tuonne Ankerschmidt'in kamariin; se ei
+olekaan kummaa: kuinka paljon uutta, kuinka paljon ihmeteltävää hän
+löysi tässä uudessa maailmassa! Onko mahdollista, että noin
+pikkaraiset, atomilliset kädet ovat maailmassa olemassa, ja että nämät
+näkymättömät haltiattaren sormet saattavat voimakkaasti tarttua
+kohtalon rautaiseen koneistoon ja siitä vetää ulos erään ruhjottavaksi
+määrätyn kuolevaisen? Onko mahdollista, että maailmassa löytyy noin
+kuultavat silmät, joitten lävitse saattaa lukea kirkkaan sielun
+jokaisen hohtavan ajatuksen? Onko mahdollista, että yksi ainoa enkeli
+voi muassaan taivaasta tuoda alas koko taivaan-valtakunnan?
+
+Ja kun Aladár katseli näitä mykkänäkin puheliaita huulia ja ajatteli,
+että tämän haltiattaren sametti-suudelma oli koskenut hänen työstä
+ruskoittunutta kättään, silloin täytyi hänen tehdä itsekseen vakava
+lupaus, että hän pitkäin vuosien kuluessa on tämän suuren velan
+sovittava. Sillä naisen suudelma lemmityn kädelle on hirmuisen suuri
+velka!
+
+Vanhasta Garanvölgyistä näytti vihdoin sopimattomalta, että hänen
+sisarensa poika sanoo niin kauan jäähyväisiä Ankerschmidt'ilaisille,
+sillä varmaankin oli jo pari tuntia kulunut siitä, kun hän meni hänen
+luotansa; lopulta päätti hän itsekin mennä toiselle puolelle
+vierastensa luokse.
+
+Hän astui sisään Ankerschmidt'in kamariin ja hymyili, kun näki
+siellä Aladár'in istuvan Erzsiken vieressä, joille Ankerschmidt
+silloin juuri leikillisellä vakavuudella selitti, kuinka avioliitto on
+linna-vankeuden kaltainen; tätä hän ei tietysti itse uskonut, mutta ei
+häntäkään kukaan uskonut.
+
+Garanvölgyi lausui piloillaan Aladár'ille, ikäänkuin hän ei ymmärtäisi
+asian laitaa:
+
+-- "Venheesi on valmis..."
+
+-- "Minä en lähde mihinkään", vastasi Aladár, vieden punastuvaa
+kultaansa enon eteen.
+
+-- "Me pidätimme häntä täällä -- meidän luonamme", sanoi Erzsike,
+hellästi liittyen sulhoonsa.
+
+-- "Ja minä tuotin venheesi tänne -- porstuaan", lausui hyväsydämisellä
+sarkasmilla vanhus.
+
+Anckerschmidt purskahti nauruun.
+
+-- "Venheen porstuaan!"
+
+-- "Tiesinhän minä, että loppu olisi tämmöinen", sanoi vanhus. "Tästä
+avioliitosta saatamme sanoa, ettei ainoastaan 'taivas' tahtonut sitä,
+vaan myöskin 'vesi.' Tulevaisuudeksi on kuitenkin se ajatus jäähdyttävä
+herra sisareni pojan turhamielisyyttä, ettei hän voinut hankkia
+itselleen puolisoa muualta, kuin autiolta saarelta, jossa paitsi häntä
+ei ollut yhtään naima-kuntoista miestä."
+
+-- "Au contraire!" vastusti häntä nauraen Ankerschmidt; "rouva
+tyttäreni sopii soimata itseään siitä, ettei hän muulla tavalla voinut
+miehelään päästä, kuin että lunasti kuolemaan tuomitun vangin omalla
+kädellään, niinkuin joskus olen lukenut jossakin ranskalaisessa
+romanissa."
+
+Molemmat pilkatut rakastuneet tunsivat itsensä kuitenkin sangen
+onnellisiksi tässä ristitulessa, toinen toistaan syleillessään.
+
+Tämän vienotunteisen kohtauksen lopetti Kampós herran ilmestyminen,
+joka, kun hän ei muissa huoneissa tavannut ketäkään ja kuuli, että
+herrat kaikki ovat Ankerschmidt'ilaisten luona, tuli suurella tohulla,
+ja kompuroi sisään sillä tiedolla, että vesi aamusta alkaen on laskenut
+yhden jalan.
+
+-- "Minä en sillä enää väliä pidä", sanoi Aladár, joka oli rientänyt
+melua kohden, "vaikka se kokonaan katoisi."
+
+-- "Ette 'pidä väliä?'" sanoi kummastuen Kampós herra; mutta hänen
+kummastuksensa katosi sitte heti, kun Erzsike hyvällä mielellä nauraen
+laski kätensä Aladár'in olkapäälle ja nojasi poskeaan armaansa
+käsivartta vastaan. -- Nyt selkeni yht'äkkiä tuon kunnon miehen
+aivoissa! -- "Ah haa! sentähden suuttui siis kunnioitettu herra, kun
+toispäivänä sanoin, että vesi laskee. No, tämäpä..."
+
+Mutta enempää hän ei lausunut sanoilla, vaan tahtoen, niinkuin pontevan
+patriotan sopii, teoissa osottaa mieltänsä, lähestyi nuoren herran
+morsianta sillä aikomuksella, että nyt heti suutelisi tämän kättä;
+mutta Erzsike ei millään muotoa sallinut sitä, vaan teki tämän
+yrityksen tyhjäksi siten, että pisti molemmat kätensä piiloon Aladár'in
+kainaloon, jonka ohessa hän aivan yksitotisesti piti Kampós herralle
+pitkän esitelmän siitä, että ainoastaan sangen sangen suuret ja
+mahtavat herrat sallivat sangen sangen alhaisten palvelijain heidän
+kättänsä suudella.
+
+Aladár olisi mielinyt hengittää sisäänsä tuon armaan olennon ja kantaa
+sitä itsessään sieluna.
+
+Sen muutoksen aikaan-saattoi kuitenkin Kampós herran tiedontuonti
+mielissä, että jokaista halutti päästä ulko-ilmaan veden laskemista
+katsomaan.
+
+Tulva oli vielä merenä ylt'ympäri, mutta se ei enää lainehtinut; se oli
+niin sileä, kuin peili.
+
+-- "Lähdetään soutamaan venheellä", ehdoitti Garanvölgyi. "Tämä vesi on
+meidän!"
+
+Ehdoitukseen suostuttiin yleisesti. Aladár'in sielun-hukuttajakin
+laskettiin vesille; hän istui siihen itse ja nosti Erzsiken, niinkuin
+köykäisen kukkakimpun, vastapäätänsä. Venheesen sijoittuivat Kampós
+herra ja molemmat vanhat herrat. Sielun-hukuttajan annettiin mennä
+edellä, ja Kampós herralta otettiin kunniansana, ettei hän kaataisi
+venhettä kumoon.
+
+-- "Mihin soudamme?" kysyi Aladár.
+
+-- "Vanhaan kastelliin päin", vastasi Garanvölgyi.
+
+Tänäpänä osasi Aladár hyvin huonosti laskea oikeata suuntaa ja sousi
+kovin kovin verkalleen; hän ei saattanut toisin tehdä, kun näki
+edessään nuot kaksi silmää, joihin katsominen oli yhtä haavaa elämä ja
+unelma.
+
+
+
+
+XVI.
+
+Vanha kastelli.
+
+
+Hja, vanha kastelli seisoo kuin seisookin vielä pystyssä.
+
+Kattoa aika ei tosin ollut laupiaasti kohdellut, mutta perustukset
+eivät sallineet itseään järkäyttää.
+
+Ja kuitenkin oli siitä sanottu, että se on ristinrastin lävistetty
+rotan-käytäviltä, että sen tiilet ovat rappeutuneet ja toukat rikki
+jauhaneet orsipuut; tarvitsee vaan tulla kunnollinen myrsky, jotta se
+kasaksi kaatuu ja katoavaisuuden omaksi joutuu. Mutta katso, uusi
+rakennus hajosi pikemmin maahan ja vanha huoneus seisoo vielä nytkin,
+elementeistä huolimatta, antaen todistusta siitä, että entisajan
+ihmiset eivät rakentaneet niin, jotta vaan "tehkää hyvin, katsokaa."
+
+Garanvölgyi avasi ruostuneet lukot ja laski vieraansa kastellin
+etupihaan, josta silloin jo pakovesi oli juossut pois, jättäen
+jälkeensä ohuita muta-kerroksia.
+
+-- "Rakas _hää-isäni_!" sanoi Garanvölgyi, kun he tulivat siihen
+muistettavaan kamariin, josta herra Bräuhäusel oli löytänyt Aladár'in
+muotokuvan. "Vuosia sitte tahdoitte ostaa minulta tämän vanhan
+kastellin, koska se oli teidän tiellänne. Silloin minä sanoin, ettei
+sillä ole mitään hintaa. Nyt olen jo myöntyväisempi. Minä voin määrätä
+hinnan. Minä myyn pois tämän kastellin -- ja sen hinta on, niinkuin
+kansanlaulu sanoo: 'uunin täysi kakkuja ja kaunis tyttö.'"
+
+-- "Annetaan!" sanoi herttaisesti nauraen Ankerschmidt, ja molemmat
+vanhat herrat vahvistivat pitkällä käden-pudistuksella kaupan.
+
+-- "Teillä lienee nyt tästä kastellista jonkunlainen hyöty, sillä
+siksi, kuin uudestaan rakennutatte herraskastellinne, sopii teidän,
+tarpeitanne rajoittamalla, muuttaa tähän ja tästä kumminkin silmin
+nähden johtaa rakennusta."
+
+-- "Minä en ajattele niin. Hajonneen kastellin sijaan minä en rakennuta
+uutta -- minä puhun suoraan. Tulva teki minut sataatuhatta florinia
+köyhemmäksi. Talouteni ohessa oli minulla tähän asti myöskin pää-omaa.
+Osa omaisuudestani oli tiloitettu valtiopapereihin; nämät täytyy minun
+nyt markkinoille viedä, ja talouttani alottaa siitä, kuin naapurini:
+auran kurjesta. Sittekuin te olette antanut tämän kastellin minun
+haltuuni, aion minä sitä korjata, minä teetän siihen uuden katon, uudet
+orret, tapetit seiniin, vähän korkeammat akkunat, ja me asumme tässä
+yhdessä rakkaan poikani kanssa."
+
+-- "Oho, herra ritari!" virkkoi Garanvölgyi; "tästä tulee ilmi, että te
+tahdotte saada kastellin ja lisäksi pitää itsellenne sen hinnankin.
+Minä annoin kastellin 'kauniista tytöstä.' Sen johdosta tulevat herra
+poikani ja rouva miniäni minun luonani asumaan."
+
+-- "Ah, hyvä herra, te tahdotte, että minä eroisin tyttärestäni,
+vaikk'ei minulla ole ketään, paitsi häntä."
+
+-- "Onko siis minulla ketään, paitsi Aladár'ia?"
+
+-- "Mutta te olette jo koettanut viihtyä ilman häntä, hän oli kauan
+poissa.'"
+
+-- "Sitä enemmän syytä, että hän nyt pysyy luonani."
+
+-- "Katsokaa", sanoi Ankerschmidt, kääntäen asiaa pyynnöksi; "te olette
+hyvä talouden-pitäjä; minä päinvastoin en ymmärrä mitään. Minä
+tarvitsen jotakuta, joka pitää vaaria taloudestani."
+
+-- "Ennemmin annan pois Kampós'in."
+
+Kampós herra kiiruhti vastustamaan näitä sanoja: vaikka häntä ruoskalla
+pois ajettaisiin, ei hän mene mihinkään armollisen herran luota, eipä
+edes Moskovan tsaarille.
+
+-- "Mutta asummehan likellä toisiamme. Te saatatte joka minuti tulla
+luoksemme."
+
+-- "Te unhotatte, että minua sitoo lupaus olla talostani mihinkään
+menemättä niin kauan, kuin Unkarissa ei synny toinen meno."
+
+-- "Ah, mutta tuo lupaus on jo tällä hetkellä rikottu, olettehan nyt
+tässä!"
+
+-- "Se on totta, sillä minä lupasin ainoastaan, etten mene, etten aja,
+etten ratsasta ulos talostani, mutta sitä en ole luvannut, etten souda.
+Mutta tämä vesi ei huomispäivän perästä enään ole tässä, ja minä olen
+taas suljettu itsekseni. Siitä saatatte nyt selvästi nähdä, että
+minulla teidän suhteenne on etu-oikeus vaatia, jotta nuori pari olkoon
+minun talossani kotona."
+
+Ankerschmidt ei vieläkään luopunut puoltansa pitämästä.
+
+-- "Herra oikeuden-istuja! Te olette perustuslaillinen mies; te
+tiedätte, ettemme voi itsemme suhteen mitään päättää ilman niitä,
+joihin asia koskee. Onko tämä oikein?"
+
+-- "Te olette oikeassa. He ilmoittakoot mielipiteensä."
+
+-- "Mutta jos he eivät ole yksimielisiä? Jos toinen äänestää sinne,
+toinen tänne?"
+
+-- "Siinä tapauksessa 'accessorium sequitur suum principale', mies on
+pää, vaimo 'jättää isänsä ja seuraa miestään', niin sanoo raamattu."
+
+-- "Oi, ei! 'Votum Minerva?' on naisen ääni ja se ratkaisee."
+
+Molemmat vanhat herrat olivat tämän suuren väittelyn kestäessä
+kulkeneet suojien lävitse, huomaamatta, että asianosaiset olivat
+jääneet tuohon muistettavaan kamariin.
+
+Lipas, joka tuomarintutkimuksen perästä taas oli takaisin toimitettu,
+oli nytkin tuolla kirjoituspöydällä. Erzsike tunsi sen heti ja käänsi
+Aladár'in huomion siihen.
+
+-- "Katsokaa, tämän lippaan, jonka tähden tässä kastellissa pidettiin
+virallinen katsastus, ottivat nuot viisaat herrat takavarikkoon."
+
+-- "Näyttää siltä, kuin eivät sillä olisi voittaneet mitään, koska
+antoivat sen takaisin."
+
+-- "He eivät löytäneet siitä muuta, kuin kimpun rakkauden-kirjeitä,
+jotka olivat teille kirjoitetut."
+
+-- "Ah!"
+
+-- "Minä olin utelias lukemaan yhtä niistä. Ettehän siitä suutu?"
+
+-- "Minun ei ole niillä väliä." Aladár ei saattanut ajatella muuta,
+kuin että nämät lienevät rouva Pajtay'n turhanpäiväisiä kirjoituksia
+vanhoilta ajoilta.
+
+-- "Mutta ne ovat hellillä tunteilla kirjoitetut. Joka ne on
+kirjoittanut, on teitä suuresti, sangen suuresti rakastanut."
+
+-- "Se lienee ollut kovin kauan sitte."
+
+-- "Päinvastoin, vielä nytkin hän teitä suuresti rakastaa."
+
+-- "Se on helppo sanoa."
+
+-- "Ampukaa hiljaan! Se, joka nämät kirjeet teille kirjoitti, on teille
+vielä rakkaampi, kuin minä."
+
+Aladár laski tyvenesti kätensä sydämelleen: "Minun sieluni ei tiedä
+siitä mitään." Hän luuli yhä, että oli rouvasta puhe.
+
+-- "Entäs jos minä kuitenkin, kun nämät kirjeet ovat luetut, voisin
+teille todeksi näyttää, että niitten kirjoittaja ansaitsee teidän
+rakkauttanne, jättäisittekö silloinkin hänet minun tähteni?"
+
+Oliko Aladár'in mahdollista tehdä tähän kysymykseen muuta, kuin painaa
+kysyjän kättä sydäntänsä vastaan ja tämän kalliin esineen kautta
+luvata, vannoa, että hän hänen tähtensä jättäisi kaikki, kaikki,
+vaikkapa hänen elämänsäkin olisi siihen kiinni kasvanut?
+
+Sill'aikaa palasivat vanhat herrat takaisin.
+
+-- "Eno kulta, tulkaa tänne", sanoi leikillisellä hymyllä Erzsike
+Garanvölgyille, "ja olkaa todistajana siihen, mitä Aladár tänä hetkenä
+minulle lupasi."
+
+-- "No, mitä se on?"
+
+-- "Että hän minun tähteni jättää sen, joka on kirjoittanut tähän
+lippaasen kätketyt rakkauden-kirjeet."
+
+Garanvölgyi kääntyi hämmästyneenä Aladár'iin:
+
+-- "Ja sinä olet luvannut tämän?"
+
+Aladár valmisti itseään pathetillisella katsannolla vastaamaan;
+Garanvölgyi ei enää voinut puoltansa pitää, vaan laski kätensä hänen
+olkapäälleen ja sanoi nauraen:
+
+-- "No, siinä tapauksessa, poikaseni, varo itseäsi tältä kylkiluultasi,
+sillä siinä olemme molemmat tavanneet mestarimme."
+
+Sen sanottuaan otti hän esiin kellon-vitjoihin kiinnitetyn avaimen ja
+avoi sillä lippaan, jonka kannessa oli Aladár'in muotokuva ja tämän
+alla kirjeet.
+
+-- "Nämät olen minä sinulle kirjoittanut."
+
+Aladár aikoi vastata, että siinä tapauksessa nämät eivät ole
+rakkauden-kirjeitä, mutta kun hän oli lukenut ensimmäisen puoleksi, ei
+hän enää voinut tätä väitöstä esiin tuoda; nämät olivat tuskastuneen,
+rakastavan sydämen puheita; sitä vastaan ei käynyt väittäminen.
+
+Erzsike, voitonriemunsa ensi hetkenä, osotti vallattomalla naurulla
+hyvää mieltään, mutta kun hän näki, että Aladár'in silmät täyttyivät
+kyynelillä, muuttui yht'äkkiä hänen hyvä mielensä kovaksi itkuksi; hän
+heittäysi Garanvölgyin rintaa vastaan ja pyysi häneltä anteeksi sata
+kertaa, tuhat kertaa; olihan hän niin monta kertaa rikkonut häntä
+vastaan!
+
+Ensimmäisen kirjeen luettuansa pudisti Aladár ääneti enonsa kättä; tämä
+teki lopun tästä hellätunteisesta kohtauksesta, sanoessaan: "Eikö
+totta, poikaseni, kummoinen narri ihminen on, kun hän on yksinänsä!"
+
+
+
+
+XVII.
+
+Eriskummainen oikeuden-käynti.
+
+
+Viikkoja oli kulunut tämän jälkeen. Tulva oli vähitellen palannut
+takaisin uomaansa; siitä tuli ensiksi yleinen räme, sitte pieniä
+kala-lammikkoja siellä täällä keskellä viljapeltoja, jotka vasta
+kolmantena kesänä täydellisesti kuivavat; kaikkialla hävityksen,
+turmion kuva, jota ihminen lopulta inholla katselee, kun hän on väsynyt
+sitä vaikeroimasta.
+
+Vielä kauan aikaa oli vaikea päästä toisesta kylästä toiseen,
+hävinneitten teitten vuoksi, joista vesi oli vienyt kaikki sillat; eikä
+Ankerschmidt rientänyt herra Bräuhäusel'ille "musta rokkaa" keittämään.
+
+"Jos ei tätä tulvaa olisi ollut, emme koskaan olisi yhteen sattuneet."
+
+Hän ei nyt huolinut muusta, kuin että hänen tyttärensä tulisi
+onnelliseksi. Heti ensimmäisenä sunnuntaina kuulutettiin avio-pari, ja
+vanhukset iloitsivat saadaksensa nuorissa uudestaan elää.
+
+Sen johdosta aukaisi Ankerschmidt yksitellen nenäliinaansa sidotut
+solmut, jotka muistuttivat Grisák'ista, Bräuhäusel'istä, Mikucsek'ista.
+Ainoastaan neljäs jää; se koskee Aladár'iin. Mutta ei ole mitään syytä
+sitäkään enää säilyttää. Tiedetäänhän jo kaikki.
+
+Ennen pitkää saikin hän tohtori Grisák'ilta kirjeen, jossa tuo arvoisa
+mies suurella prosopopoealla ilmoittaa, mikä ankara tutkimus on
+asianomaisissa paikoissa pidettävä siitä, kenen vika tahi rikos on
+ollut syypää tähän monen miljonan vahinkoon; rikollinen on ankarasti
+rangaistava. Tähän-astisista tutkimuksista on kuitenkin tullut ilmi,
+että kaikkiin on ollut syynä "eräs pieni väärin-käsitys", joka sattui
+herra Mikucsek'ille; tämä käsitti väärin tehtävänsä, ja sentähden
+käsitettiin myöskin hänen neuvonsa väärin; kaikki tyyni oli erhetystä;
+se tulee sitä selvemmäksi, kuin herra Mikucsek sill'aikaa on siirretty
+Galizia'an; jos häntä tahdotaan konfronterata, täytyy ensiksi
+erinäisten maaherran-virastojen kautta sitä ministeristöltä pyytää. Ja
+lopulta, jos hän havaittaisiinkin syylliseksi, mitä vahingon-kärsineet
+siitä hyötyisivät? Paitsi ruumistansa, sieluansa ja sateen-varjoansa,
+ei hänellä ole mitään koko maailmassa; valtakunta voipi kyllä kärsiä
+tämän, niinkuin muunkin jne. jne.
+
+Ankerschmidt lausui siihen, että tohtori on oikeassa; olisi varmaankin
+vahinko kuluttaa paperia, saadaksensa selkoa onnettomuuden alkuperästä;
+siinä kyllä, että se on olemassa.
+
+Mutta sillä välin tapahtui jotakin, josta tohtori Grisák ei tietänyt.
+
+Herra Mikucsek oli todellakin hankkinut itselleen postivaunun-piletin
+Lembergiin. Mutta kun vaunut yöllä Forro'n luona kulkivat hiljakseen
+vuorenrinnettä ylöspäin, paukahti laukaus sisään akkunasta, niin
+läheltä, että ruudin-savu kokonaan peitti lasin; luoti puhkaisi siihen
+pienen, ympyriäisen läven, kuin se vaan olisi ollut paperista.
+Vaunuissa istui neljä henkeä, ja näistä neljästä sattui laukaus
+Mikucsek'iin; -- hän meni heti kuolijaksi.
+
+Murhaaja, joka varmaankin ampui ihan vaunun-astuimelta, katosi heti
+tietämättömiin; asian laitaan katsoen vangitsi Kassa'n oikeus
+postikuskin ja oppaan semmoisina, joita ensimmäinen epäluulo kohtasi.
+
+Sen jälkeen ilmoitti eräs maanviljelijä Sz----stä itsensä
+tuomio-istuimen edessä; älköön vainottako syytöntä, hän on murhaaja.
+
+Hän sanoi tehneensä murhan kostosta, siihen itseään valmistaneensa; hän
+kertoi juurta-jaksain, kuinka se tapahtui; kuinka hän pimeässä yössä
+oli väijynyt postivaunuja; että hän oli noussut vaunun-astuimelle;
+mihin hän oli heittänyt pistolin; missä hän oli kätkeynyt ojaan.
+Täydellisempää tunnustusta ei sopinut pyytää. Täydellä vakuutuksella
+saattoivat kaikki tuomarit julistaa hänelle kuoleman. Mutta samaan
+aikaan, ihan samana päivänä ilmestyi toinenkin maanviljelijä Sz----stä
+Miskolcz'in oikeuden edessä, ja kertoi saman tapauksen aivan samoilla
+sanoilla, väittäen, että hän oli murhaaja.
+
+Toisen itse-ilmoittajan nimi oli Péter Bárd, toisen Pál Bárd; he olivat
+veljekset.
+
+Mutta kumpi heistä oli nyt todellinen murhaaja? Oikeus tutki heitä
+vastatuksin; molemmat pysyivät tunnustuksessaan.
+
+Kun heiltä kysyttiin, minkätähden toinen ilman syyttä väittää rikoksen
+tehneensä, oli heidän vastauksensa molemmin puolin, että toinen veli
+tahtoo uhrata itsensä, veljeänsä pelastaakseen.
+
+Sitä ei käynyt epäileminen, että toinen oli todellinen murhaaja, mutta
+varmaa oli myöskin, että toinen sitä ei ollut.
+
+Toinen oli tuomittava ja toinen vapautettava; siitä vaan ei saanut
+selkoa, kumpiko?
+
+Kun molemmat veljet seisoivat toisiansa vastaan, osasivat he
+erinomaisen hartaasti pyytää toisiansa luopumaan siitä aikomuksestansa,
+että toinen tunnustaa itsensä syylliseksi semmoiseen rikokseen, jota
+hän ei ole tehnyt. Vieläpä he rupesivat kiistelemään ja toisiltansa
+ristikysymyksillä tiedustelemaan, kuinka se oli ollut, kuinka se oli
+tapahtunut; mutta näistä kaikista kävi vaan selväksi, että toinen osasi
+sanoa toiselle kaikki asianhaarat, ja sentähden tietävät he sen
+molemmat yhtä tarkasti.
+
+Vihdoin turvasi Péter Bárd, tuomareita vakuuttaaksensa, viimeiseksi
+säästettyyn keinoon: hän sanoi, että hänellä on vastaansa todistajia:
+ritari Ankerschmidt ja herra Aladár Garanvölgyi; nämät voivat todistaa,
+että vaan hän saattaa olla murhaaja.
+
+Molemmat herrat kutsuttiin oikeuteen; nämät eivät ensinkään tietäneet
+ajatella, että heidän todistustansa tarvitaan tässä rikosasiassa.
+
+Kun todistajat olivat saapuneet, kysyi Péter Bárd:
+
+-- "Muistatteko, hyvät herrat, kun te valvoitte yöllä Tiszan padolla,
+että teitä kohden tuli muuan venhemies, jonka kanssa te ryhdyitte
+puheisin?"
+
+-- "Se olin minä!" keskeytti häntä Pál Bárd.
+
+-- "Olit sinä?" sanoi päätänsä pudistaen Péter; "vielä sitäkin
+tahtoisit olla? No, jos se olit sinä, sano siis, mitä tuo venhemies
+siellä puhui herrain kanssa?"
+
+-- "Minä toin sen tiedon, että D:n pato on rikottu, ja sanoin, että
+jonkun siitä on kuoleminen."
+
+-- "Siinä tapauksessa olet jossakin kuunnellut, sillä tuo venhemies
+olin minä."
+
+-- "Taikka kuuntelit sinä, ja minä olin venheessä."
+
+-- "Mutta, hyvät herrat!" huusi epätoivoissaan Péter, "minä vannon,
+että minä olin venheessä."
+
+-- "Minäkin vannon sen."
+
+Ei Ankerschmidt eikä Aladár tietänyt enempää selitystä antaa. Oli
+pimeä, kun he puhuivat tuon miehen kanssa; hänen kasvojansa he eivät
+voineet selittää, mutta puhutut sanat tiesivät molemmat yhtäläisellä
+tarkkuudella kertoa. Toinen heistä oli silloin varmaankin padon
+lähellä. Mutta kumpi se oli, siitä vaan ei saatu selkoa.
+
+Oikeus oli pakoitettu heitä uudestaan vankeuteensa lähettämään.
+
+Kun heitä vietiin eri taholle, nosti Péter Bárd kahletetut kätensä,
+uhkasi sormellaan lempeästi veljeänsä ja sanoi hänelle katkeralla
+äänellä:
+
+-- "Veljeni, veljeni! Sinä tahdot vaan minun tähteni surmata itseäsi,
+mutta saat nähdä, ettei siitä tule mitään."
+
+Illalla pyysi Péter Bárd kirjoitusneuvoja; hän tahtoo, niin sanoi hän,
+tehdä oikeuden esimiehelle tärkeän ilmoituksen. Niitä annettiin
+hänelle.
+
+Seuraavana aamuna tavattiin hän kuolleena; hän oli nenäliinallaan
+hirttänyt itsensä ovenkääkään.
+
+Pöydälle jätetyssä kirjeessä oli kirjoitettu:
+
+  "Armollinen herra!
+
+  Sanotaan, että sillä tunnustuksella, jota kuolema seuraa,
+  on sama voima, kuin jos sen olisi valalla vahvistanut.
+  Minä kuolen siis ja vahvistan tunnustukseni; minä olin
+  murhaaja, veljeni on syytön.
+
+                                             Péter Bárd".
+
+Oikeudelle ei jäänyt muuta tehtävää, kuin hyväksyä tapahtunut
+tosi-asia. Joka kuoli, se oli rikoksen-tekijä, joka eli, se oli syytön.
+
+Tähän tapaan suunniteltiin tuomio. Oliko se oikea? Sen tietää
+yksistänsä se herra, joka näkee sydämiin.
+
+Pál Bárd, kun hän kuuli nuoremman veljensä kuolemasta ja omasta
+vapauttamisestaan, sanoi itkien, että tämä ei kuitenkaan ollut
+murhaaja.
+
+Mutta semmoisia mielettömiä kiellettiin häntä kerrallaan puhumasta,
+kahden kuukauden rangaistuksen uhalla. Jos ei hän tahdo, että hän
+pannaan lukon taa, tunnustakoon olevansa syytön.
+
+Puhuttiinpa sen jälkeen kappale aikaa, että vankihuoneessa itsensä
+murhannut Péter oli sama mies, joka yhteen aikaan Miska Szemes'in
+nimellä teki monta monituista konnanjuonta. Sitä luultiin sentähden,
+että tämän kuoleman perästä Miska Szemes'istä ei enää koskaan mitään
+kuultu.
+
+Ken tämänkin tietää? Siinä kyllä, että semmoisia hoetaan.
+
+
+
+
+XVIII.
+
+Pikku pilanteko Cabinet noir'issa.
+
+
+Rouva Pajtay asui tähän aikaan Wien'issä. Heti kun Aladár oli laskettu
+vapaaksi, muutti hän pois Pest'istä, vapauttaakseen itseänsä kaikista
+ikävistä asioista.
+
+Wien'issä oppi hän yhden lyhyen vuoden kuluessa kaksi asiaa.
+
+Ensiksi sen, että pörssissä sopii vaan semmoisten ihmisten keinotella,
+jotka sitä ymmärtävät. Dilettanttein käy siellä huonosti. Unkarista
+erotessaan oli hän muuttanut kaiken kiinteän omaisuutensa rahaksi, ja
+sanoi julkealla kevytmielisyydellä, ettei hän enään ollenkaan huoli
+tuosta köyhästä valtakunnasta; tästä lähtien aikoo hän elää
+kapitalistina.
+
+Nyt alkanut aikakausi oli kuitenkin erittäin omansa houkuttelemaan
+sitä, joka luuli itsellään olevan rahaa, siihen kouluun, jossa hänelle
+opetetaan, ettei hänellä todellakaan mitään ole.
+
+Yhden vuoden kuluessa olivat järjettömät rahatoimet -- hän hyppäsi
+tietysti aina pahaan aikaan milloin hausse'lle, milloin baisse'lle --
+saattaneet hänet siihen, että hän tuosta petollisesta merestä sai
+pelastetuksi vaan omaisuutensa jäännöksiä.
+
+Toinen asia, jonka hän oppi, oli se, että vanhain valtiomiesten käypi
+laatuun ja on joskus edullistakin lopullisesti riitaantua entisten
+puoluelaistensa kanssa, mutta neljättäkymmentä käyvältä naiselta on jo
+hyvin vaarallista hylätä kaikki entiset tuttavansa, sillä uuden
+puolueen kokoon-saanti käypi silloin jo kovin vaikeaksi.
+
+Semmoisen kokemuksen perästä ei ole mitään parempaa neuvoa, kuin "taas
+takaisin, elämämme hetkiä rakastetulle isänmaalle pyhittämään."
+
+On näet tietäminen, että tuo hyvä, narrimainen unkarilainen
+enemmän iloitsee yhdestä kadonneesta, joka takaisin palaa, kuin
+yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät koskaan ole
+erhettyneet.
+
+Eräänä kauniina päivänä päätti siis tuo _tuntehikas patriotinna_ --
+niinkuin baali-referenttien oli tapa häntä nimittää -- viettää
+kylpykauden Balaton-Füred'issä.[69]
+
+Tämä oli sangen hyvä tekosyy taas ruveta yhteyteen rakastetun isänmaan
+kanssa. Sairastetaan tautia, jota ei mikään muu kylpylaitos koko
+maailmassa voi parantaa, kuin yksistänsä Balaton-Füred. Ihminen ei
+sentähden näytä katuvaisen takaisin-palaajan rôlia; hän tarvitsee vaan
+kivennäis-vettä, on senvuoksi tullut takaisin; sill'aikaa, kuin hän
+suorittaa Anna-baalin parannus-keinoa, totutaan häntä näkemään; vanhat
+ihastelijat ilmestyvät, niitä sopii taas jalkojensa juureen sitoa;
+kylpykauden päätyttyä rukoilevat he, ettei hän enää lähtisi takaisin
+Wien'iin; semmoisten sydämellisten rukousten täyttäminen on nais-avu;
+ehkä käypi jotain "liaison'iakin" vahvistaminen, ja sitte tekee ihminen
+"rakkaudellensa" sen "uhrin", että taas jää tähän ikävään valtakuntaan.
+Tähän asti on kaikki hyvin; mutta siitä täytyy nyt myöskin ennakolta
+antaa tieto asianomaisille, jotta hekin olisivat Füred'issä sinä
+päivänä, jona hän saapuu sinne. Tähän taas ei tarvita muuta, kuin että
+se jokaiselle erittäin kirjeessä ilmoitetaan ja lausutaan halu toisiaan
+tavata.
+
+Miehet tavallisesti katsovat sangen vaikeaksi semmoisista asioista
+kirjoittaa; naisille se on todellinen nautinto.
+
+Corinna kirjoitti aamusta iltaan, ja sai vasta silloin kirjeet
+valmiiksi.
+
+Hän oli itseensä tyytyväinen, kun hän vielä kerran oli lukenut ne.
+
+N:o 1 oli maanviljelijälle.
+
+  "Rakas ystäväni!
+
+  Lääkärini määräyksestä aion viettää kylpykauden Balaton-Füred'issä.
+  Minä olen senkin vuoksi enemmän mieltynyt tähän kylpylaitokseen,
+  että se on halvempi, kuin ulkomaan, ja minä pidän paljon lukua,
+  mihin panen rahani. Siellä ihminen saattaa käydä minkälaisessa
+  toaletissa hyvänänsä; unkarilaisten suora mielenlaatu ei soimaa
+  sitä, kun sen sijaan Ischi'issä täytyy kilpailla herttuatarten
+  kanssa. Jos tapaisin teidät siellä, olisi minulla siitä suuri
+  lohdutus; te tiedätte, kuinka suuresti nykyisen nuorison teeskennelty
+  pilvien-ajo minua ikävystyttää; minä vapisen, jos tuo köyhä
+  runoilija, joka Fellegormi'n nimellä oli tottunut ylpeilemään
+  muoti-lehdissä, sattuisi siellä olemaan. Kuinka me nauroimme yhdessä
+  hänen viattomia värssyjänsä! 'yhdessä,' mutta 'erikseen' minä
+  pakenen niitä. Tulkaa sentähden, jos mahdollista, ja ruvetkaa
+  suojelijakseni!
+
+                                                     Corinna".
+
+N:o 2 kirjoitettiin tuolle eräälle runoilijalle.
+
+  "Rakas Fellegormi'ni!
+
+  Lääkärini väittävät, että rinnassani on kipu, jonka vaan Balaton'in
+  ilma voipi parantaa. He ovat oikeassa, rinnassani on kipu:
+  sydämessäni, ja sen saattaa yksistään innokkaasti rakastetun
+  isänmaani ilma terveeksi tehdä. Minulla ei siitä asti ole mitään
+  rauhaa, ei iloa, kuin yksityisten juonet ja vainoova kohtaloni
+  pakoittivat minua isänmaatani jättämään, enkä minä muuta halua,
+  kuin että tomuni kerran lepäisi isänmaani povessa. Minulle se
+  olisi suuri lohdutus, jos kohtaisin teidätkin siellä. Se olisi
+  minulle sitä mieluisampaa, kuin Grisák'kin, niinkuin varmaan
+  tiedän, on siellä, tuo ihminen, jota minä vihaan yhtä paljon,
+  kuin te, ja jonka kiihkeästä seurustelemisesta teidän
+  ritarillisuutenne voisi minua suojella. Te saatatte olla varma
+  minun kiitollisuudestani. Monta kertaa olen ajatellut teitä,
+  monta kertaa teistä unta nähnyt; tällä kertaa se ehkä ei ole
+  oleva unen-näköä.
+
+                                                  Corinna."
+
+N:o 3 oli kirjoitettu saksaksi tohtori Grisák'ille.
+
+  "Rakas ystäväni!
+
+  Lääkärieni neuvosta lähden minä Balaton-Füred'iin. Se ei ole
+  kaukana Pest'istä; jos teillä on aikaa, tulkaa minua sinne
+  tervehtimään. Minun tarvitsisi puhua teidän kanssanne tähdellisistä
+  oikeudenasioista, joita teidän pitäisi ottaa ajaaksenne, ja sitte,
+  jos tekin joutuisitte johonkin oikeuden-käyntiin, otan minäkin
+  vaihdoksi sen asian ajettavakseni. Te tiedätte, että jo aikoja
+  sitten minun ja Aladár Garanvölgyin väli on rikkoontunut; nyt voin
+  ilmoittaa, että olen työntänyt oikeuden-istujankin luotani. Tulkaa,
+  jos vaan mahdollista on; saan siten kumminkin jonkun, jonka kanssa
+  saatan haastella, sillä yhden vuoden kuluessa olen jo melkein
+  tykkänään unhottanut unkarin kielen.
+
+                                                     Corinna."
+
+Kirje N:o 4 oli ritari Ankerschmidt'ille.
+
+  "Rakas ystäväni!
+
+  Sydämeni syvyydestä otan osaa siihen murheesen, jonka taivas on
+  mitannut teidän perheellenne; sallikaa, että teidän vilpitön,
+  vanha ystävättärenne yhdistää kyynelensä teidän kyyneliinne.
+  Ja kuka muu voisikaan tuntea sen tuskaa, joka kadotti perheensä
+  rakkaimman jäsenen, kuin se, joka itsekin on kadottanut kaikki
+  ja luopunut kaikista. Mutta onnettomuudenkin molemmanpuolisessa
+  kohtauksessa on joku onni. Jos te tahdotte vainota tuota ihmistä,
+  joka teidän poveenne on iskenyt semmoisen haavan, voin minä sanoa,
+  missä hän on. Jos haluaisitte kohdata minua, saavun minä tämän
+  kuukauden kuluessa Balaton-Füred'iin, johon lääkärini lähettävät
+  minut. Minulla on teille paljon sanottavaa, josta saatte nähdä,
+  että teillä on etäällä ystävätär, joka joka päivä ajattelee teitä.
+
+                                                  Rouva Pajtay."
+
+N:o 5 lopuksi oli Aladár'ille.
+
+On näet tietäminen, jottemme sitä perästäpäin liioin kummastelisi, että
+rouva Pajtay jo oli kuullut Grisák'in kertovan, jotta Aladár saa
+takaisin omaisuutensa.
+
+Tämän johdosta siis.
+
+  "Rakas Aladár!
+
+  Elämässä löytyy väärin-käsityksiä, joita vaan kuolema selville
+  saattaa. Minunkin elämässäni on semmoinen arvoitus, ja se asia,
+  ettette ole yrittänyt sitä suorittamaan, se tuottaa minulle
+  kuoleman. Ulkonäky, varjo on jo kaivannut monelle haudan, ja he
+  ovat vaipuneet siihen, eikä kukaan ole ymmärtänyt heitä. Te olette
+  mies, te olette kuumaverinen; minä olen nainen ja heikko, sentähden
+  on minun soveliaampi nöyryttää itseäni teidän edessänne, ja tuon
+  kohtauksen perästä, joka eroitti meidät, lausua tämä sana:
+  'anteeksi!' Jos tietäisitte, mitä tämä sydän on teidän tähtenne
+  kärsinyt, mitä tämä sielu teidän tähtenne ajatellut, mitä nämät
+  kädet teidän tähtenne tehneet! Mutta ei, te ette tiedä sitä ikinä.
+  Tänä vuonna aion olla Balaton-Füred'issä; jos te ilmestyisitte
+  siellä yhdeksi minutiksi, saisitte vielä kerran nähdä sen naisen,
+  joka tuli sinne -- teidän läheisyyteenne -- kuolemaan -- ja
+  unhottumaan, ja jonka ainoa toivo on se, että te kerta seisoisitte
+  hyljätyn haudalla ja kuiskaisitte: 'tälle köyhälle naiselle, tuolla
+  tomussa, annan minä anteeksi.'
+
+                                                      Corinna".
+
+Kas niin! Tämäkin on käynyt hyvin käteen.
+
+Nyt täytyy vaan pitää vaaria siitä, että kukin kirje tulee sille
+määrättyyn kuverttiin, jottei mitään vaihtoa tapahtuisi, niinkuin sitä
+on nähty huvinäytelmissä, joissa joku on vaihtanut kirjeet ja kuvertit.
+Se olisi kaunista, jos esimerkiksi joka mies saisi toiselle kirjoitetun
+kirjeen.
+
+Sentähden olikin Corinna niin varovainen, että hän ensin kirjoitti
+päällekirjoituksen jokaiseen kuverttiin, ja sitte tarkasti katsoi,
+minkä kirjeen kuhunkin pani, jottei mitään erhetystä tapahtuisi.
+Muutamia veti hän ulos kaksi kertaa, vakuuttaaksensa itseään, ettei hän
+ollut niitä vaihtanut. Sitte lukitsi hän ne joutuisasti yksitellen
+sinetillä, ja saattoi nyt olla varma siitä, ettei mitään vaihtoa
+jakamisessa ollut tapahtunut.
+
+Olipa hän vielä niinkin varovainen, että itse, fiakkerilla ajaen, vei
+kirjeet postiin ja itse pani ne sisään kirjelaatikkoon. Ja sen jälkeen
+palasi hän, niinkuin se, joka on asiansa paraimmalla tavalla
+toimittanut, rauhoittuneena kotia; hänen kirjeensä ovat hyvällä tiellä.
+
+Mutta jälellä oli vielä "cabinet noir."
+
+Viisi kirjettä, jotka yhtä haavaa suljahtavat laatikkoon, sama käsi-ala
+päällekirjoituksessa, ja lisäksi vielä niin epäluuloa herättävillä
+adresseilla, kuin yksi tuomittu ja armoitettu vallankumouksen päämies;
+yksi entinen keisarillinen yli-upseeri, nyt unkarilainen tilanhaltia;
+yksi asianajaja; yksi jurnalisti, ja yksi äreä oikeuden-istuja -- ne
+pistävät jokaisen silmään. Epäluuloa enensi vielä se seikka, että nämät
+kirjeet ovat kaikki Wien'issä kirjoitetut ja lähetetään Unkariin.
+Valtion on todellakin tarvis tietää semmoisten epäilyttäväin
+kirjoitusten sisällys, sillä tämä saattaa ainakin johdattaa jonkun
+salaliiton laajalle haaroittuviin säihin.
+
+Cabinet noir, me tiedämme jo, mimmoinen laitos se on.
+
+Herra Straff, hukkaan menneen avioliittonsa perästä, palasi sinne taas
+takaisin.
+
+Ihmisen täytyy, kuin täytyykin, elää! Tämä on nykyajan tunnus-sana.
+
+Yksi meistä hankkii leipänsä sillä, toinen tällä tavoin; häpeä on vaan
+nälkään-kuolo.
+
+Ja sitte, jos ihminen kadun-lakaisemisella hankkii leipänsä, tahraa hän
+vaatteensa ja on sen vuoksi halveksittava mies, kun hän, jos tahraa
+vaan luonteensa, yhtä kaikki käypi kavalierista ja gentlemanista.
+
+Herra Straff, vanha tuttavamme, istuu siis tuolla, nuot viisi kirjettä
+edessään. Hänen harjaantunut silmänsä tuntee käsi-alasta niitten
+kirjoittajan. Kerta oli hänellekin tullut kirjeitä tämmöisellä
+käsi-alalla. Silloin, kun vielä näitten kirjoittajatar tarvitsi tietää
+salaisuuksia, joista herra Straff otti eri makson.
+
+Hänen virkansa olikin tutkia ja tietoja antaa; puhukoot siis suljetut
+huulet.
+
+Näitten kirjeitten lukeminen huvitti suuresti herra Straff'ia.
+
+Hän nauroi aika lailla itsekseen. Hänen oli tapa nauraa ainoastaan
+silloin, kun hän oli yksinänsä, eikä koskaan avatulla suulla, aina vaan
+nenän lävitse.
+
+Narri raukat! Kuinka he sallivat itseään hevosiksi teettää! Hän
+valitsee jokaiselle appeen, niinkuin tätä maittaa, ja jokaiselle "kas
+ei mitään, ota hyvin kiinni." Vai mielisikö hän kenties jotakuta
+definitíve saada pauloihinsa? Sekin lienee mahdollista.
+
+Viimeiseksi joutui Straff'in kynsiin Ankerschmidt'ille kirjoitettu
+kirje.
+
+Edellisiä piti hän vaan semmoisena pirullisena nautintona, joka syntyy
+sellaisten salaisuuksien tiedosta, joista asianomaisille lähtee vaaraa,
+mutta etäältä katsojille naurua; viimeinen kirje sen sijaan täytti
+hänen sappensa saatanallisella vimmalla.
+
+"Madame pyytää vainota vielä minuakin! Minä olen hänestä halvin kapine,
+joka hänen sopii mukaansa viedä leikkikaluksi tuolle vanhalle lapselle,
+kun hän saapuu Wien'istä. Hoho, rouvaseni! Te valitsitte vihaisen
+apinjan menageriastanne! Tämä suittaa vielä matkalla pahasti kynsiä
+teitä. Hän niinmuodoin pettäisi minut? Hän tahtoo kilpailla kanssani
+petoksessa? Hahaha, hahaha! No, saadaan vielä nähdä, kumpi meistä
+paremmin ymmärtää tämän ammatin! Saadaan vielä nähdä."
+
+Straff aivasteli ja nauroi yhä itsekseen, sill'aikaa kuin hän kuumalla
+lampunlevyllä kuivasi sitä pehmeää matricia, jolla kirjeet olivat
+uudestaan kiinni pantavat; hän mietiskeli oivallista pilantekoa; siitä
+tulee lopulta suuri huvitus.
+
+Hän päätti, kirjeitä taas kuvertteihin pistäessään, ensiksi panna sen,
+joka oli kirjoitettu tilanhaltialle ja jossa runoilija Fellegormia
+morkataan, viimemainitun kuverttiin.
+
+Jurnalistille aiotun kirjeen, jossa pyydetään ritarillista suojelusta
+tohtori Grisák'ín kiihkeyttä vastaan, sulki hän Grisák'in kuverttiin.
+
+Saksaksi kirjoitettu kirje, jossa rouva todistaa unhottaneensa
+äidinkielensä ja sen tähden haluavansa seuralaista, joka osaa
+muukalaista kieltä, joutui tuon jyrkän tilanhaltian adressin alle.
+
+Ja lopuksi vaihdettiin ilman mitään mutkia Ankerschmidt'in ja Aladár'in
+kirjeet toisiinsa.
+
+Ankerschmidt saakoon lukea, kuinka sen nuorukaisen uskoton morsian,
+joka nyt on hänen tyttärensä ylkämies, koettaa tätä takaisin
+houkutella; Aladár sen sijaan huvittakoon itseään sillä, että hänen
+entinen morsiamensa yrittää pääsemään muinaisen sulhonsa anopiksi.
+
+Tämä oli sangen hupainen tuuma!
+
+Kaksi viikkoa sen perästä, kuin kirjeet olivat lähetetyt, näytti rouva
+Pajtay'sta aika soveliaalta ilmestyä Balaton-Füredissä, Hänen entiset
+ihailijansa väijyvät jo varmaankin joka päivä postivaunujen tuloa ja
+pitävät teaterin vokali-qvartettia valmiina tulopäivän iltana
+annettavaa serenadia varten.
+
+Etupäässä täytyi hänen kuitenkin kokea, että kaikista vähimmin
+kohtelias naisille on ilma.
+
+Sentähden onkin tämä valtakunta niin ikävä; heti kuin sataa, syntyy
+lokaa. Wienissä ei ihminen koskaan näe lokaa, se korjataan kohta pois.
+Täällä sen sijaan ei siitä alkaen kuin Tigris-hotellista astuu
+pika-vaunuihin, näe muuta, kuin sateen pieksemän akkunan ja siitä
+lokaisen tien, lokaisella tiellä märkä-viittaisia talonpoikia ja
+krinolinittomia talonpoikaisvaimoja, jotka vetävät hameensa päänsä
+ylitse.
+
+Suurin onnettomuus on kuitenkin se, että ihastelijat tämmöisessä
+sateessa, vaikkapa he itse odottaisivatkin pikavaunuja kahvihuoneen
+edustalla, eivät saa toimeen mitään väenkokousta kävelypaikalle; kun
+vaunut saapuvat sinne, on jo ilta, eikä ole ketään muuta kylpylaitoksen
+pihalla, kuin happovesi-ihmiset, jotka silloin korkitsevat pulloja.
+
+Aivan niin kävikin. Saapuvien vaunujen ja heliseväin valjakkojen ryminä
+houkutteli tuskin ketään kahvihuoneen oveen; nämätkin harvat
+paljoksuivat siunausta, joka ylhäältä tuli, eivätkä uskaltaneet astua
+edemmäksi kuin porstuaan.
+
+Vaunut vierivät vastaan-ottamatta suuren Horváth-rakennuksen pihaan.
+
+Siellä oli rouva Pajtay'n ennakolta tilattu asunto, kauniin ja paras,
+joka Füred'issä oli saatavana; sen johdosta myöskin kalliin.
+
+Tuskin oli hän asettunut kamariinsa, kuin hänen ensimmäinen huolensa
+oli tutkia vierasten-luetteloa.
+
+Niin monen sadan nimen vilkaiseminen ei ole mikään pieni työ, ja kun
+etsittyjen joukosta ei löydä muuta, kuin yhden, on se sangen köyhä
+saalis.
+
+Tämä yksi oli Fellegormi, runonsepustelija.
+
+Missä muut viipynevät?
+
+Varmaankin ovat he kirjoittaneet kirjeen, jossa antavat tietää, että
+ovat jo tulossa.
+
+Corinna ei malttanut odottaa kokonaista yötä tämmöisessä epäilyksessä;
+vielä samana iltana lähetti hän käskyn posti-expeditörille, että jos
+hänelle on tullut kirjeitä, ne heti annettakoon ulos.
+
+Füred'in posti-expeditöri on sangen hyvä nuorukainen. Oli juuri
+tanssijaiset hotellin vieras-salissa; hän tanssi par'aikaa csárdás'ia,
+kun häntä ruvettiin attilasta nykäisemään, että joku tarvitsee pikaista
+apua, hän kuolee aamuksi, jos ei hän vielä tänäpänä saa ulos hänelle
+ehkä tulleita kirjeitä. Palvelukseen valmis nuorukainen käsitti vaaran,
+jätti viipymättä sikseen tanssin jatkamisen ja juoksi asuntoonsa, jossa
+hän veto-laatikosta etsi rouva Pajtay'lle adresseratut kirjeet; niitä
+oli luvultaan viisi. Näitten kanssa meni hän taas takaisin
+tanssisaliin.
+
+Corinna otti sykkivällä sydämellä kirjeet. Kaikki viisi olivat siis
+rientäneet vastaamaan. Mutta minkätähden myöskin runoseppä, jos hän
+itse on täällä? Arvattavasti on hänen kirjeensä tullut aikaisemmin.
+
+Minkä hän ensimmäiseksi avaa?
+
+Hän antoi etusijan Ankerschmidt'in kirjeelle. Tämä on kaikista
+asianosaisista se, jonka toimeen-tulo on paras.
+
+Kun hän oli avannut kirjeen, näki hän suureksi hämmästykseksensä oman
+kirjeensä siitä esiin putoovan.
+
+Kuinka? Hän lähettää saadun kirjeen takaisin? Tämä on suuri
+epäkohteliaisuus!
+
+Mitä lienee hän kirjoittanut sen ohessa?
+
+  "Kunnioitettu rouva!
+
+  Toisella kertaa, jos yhtä haavaa kirjoitatte kirjeitä kahdelle
+  hengelle, pitäkää vaaria, ettette vaihda kuvertteja!
+
+                                               Ankerschmidt."
+
+Ei mitään muuta.
+
+Mitä tämä on? Corinna tempasi oman kirjeensä kuvertista, johon selvästi
+oli kirjoitettu Ankerschmidt'in nimi, mutta heitti sen pelästyneenä
+pois kädestään. Se oli Aladár'ille kirjoitettu teksti.
+
+Sitte repäisi hän äkisti rikki Aladár'in kirjeen. Siitäkin putosi esiin
+hänen oma, Ankerschmidt'ille aiottu kirjeensä, mutta Aladár oli niin
+hienotunteinen, ettei hän siihen ollut kirjoittanut mitään katkeraa
+muistutusta. Nämät kaksi kirjettä ovat vaihdetut! Se on jo selvää.
+Kuinka se lienee tapahtunut? Sitä on mahdoton käsittää. Kun hän itse
+kaksi kertaakin oli katsonut, että kirjeet tulisivat oikeaan paikkaan!
+
+Eih, nämät miehet asuvat samassa kylässä; varmaankin ovat he olleet
+kyllä epäritarillisia näyttämään saadut kirjeet toinen toiselleen, ja
+he ovat harkinneet itsekseen tämän pilanteon, häntä, naista
+solvaistaksensa. Tämä on epäilemättä Aladár'in tuuma, sillä hänellä on
+paha sydän ja ivallinen luonto. Hänessä on miestä semmoista tekemään!
+
+Tällä tavoin lohdutteli Corinna itseään, ja mursi auki kolmannen
+kirjeen. Tämä oli tilanhaltialta.
+
+Ikäänkuin käärme olisi hänen syliinsä puikahtanut! Tästä kuvertista
+putosi esiin tohtori Grisák'ille määrätty kirje. Tuo kirje
+saksalaisella tekstillä.
+
+Tilanhaltian vastaus oli maahan ruhtova. Hän oli kirjoittanut saksaksi:
+
+  "Also gnädiger Frau! nicht mehr wajsz ungrisch. Hat vergessen
+  Allen, vergessen Mutterzungen, Vaterlanden; ergo: mich auch sollen
+  vergessen!"
+
+Seisoipa siinä vielä muutakin, mutta sitä ei sovi tässä kertoa.
+
+Corinna oli tainnoksiin menemällään.
+
+Neljättä kirjettä avatessaan vapisi hänen kätensä niin, että kirje
+melkein oli siitä liepsahtaa.
+
+Ettei tämän mukaan Grisák'kaan ollut saanut hänelle aiottua kirjettä,
+oli varmaa. Ja jos hän olisi sattunut saamaan juuri runosepälle
+määrätyn kirjeen, jossa hänestä on puhe?...
+
+Avattu kirje osotti pelon todeksi. Grisák'kin lähetti kauniisti
+takaisin hänelle tulleen kirjeen, joka hänen adressinsa alla oli
+Fellegormille kirjoitettu.
+
+Tohtori Grisák vastasi pitkältä; pitkältä ja "loukkaavasti."
+
+Yksi arkki, kahdenkertaiseksi taitettuna, oli täynnä hänen
+vastaustansa, jossa hän järjestänsä, kohdasta kohtaan osotti, datumin
+mukaan, koska, kuinka monta kertaa ja kuinka kauan hän oli ollut
+armollisen rouvan luona; se oli lopussa yhteen laskettu, summa
+summarum: niin ja niin monesta "asianajajan neuvottelusta", à kymmenen
+florinia; hän pyytää sitä tasaisena pikku summana itselleen
+lähetettäväksi, muussa tapauksessa on hän pakoitettu oikeuden-käyntiin
+ryhtymään.
+
+Tämä vielä tarvittiin! Että kaunis rouva maksakoon ihastelijansa
+seurassa vietetyt "tête à tête" tunnit kymmenellä florinilla, niinkuin
+oikeudenasiain neuvottelusta! Mutta, sen mukaan kuin me tunnemme olot,
+on hän tämän varmaankin maksava.
+
+Viidennestä kirjeestä ei enää saattanut olla mitään epäilystä, että
+sekin oli vaihdettu kappale.
+
+Mutta Fellegormi on kuitenkin tullut tänne. Kuka tietää, kirjailijain
+suku ehk'ei kuitenkaan ole niin leppymätön; ainoastaan latinaksi heitä
+parjataan "genus irritabile vatum'iksi." Lisäksi lienee mahdollista,
+että hän on katsonut vaihetusta pilanteoksi; hänellä on taipumus
+humoriin.
+
+Auki murretussa kirjeessä ilmestyikin tosiaan toinen variationi kuin
+neljässä ensimmäisessä.
+
+Siinä oli lähetetty hirveän hävytön pasquilli.
+
+Pasquillista on siinä tarpeeksi, kun sanoo, että se on pasquilli.
+Enempää ei tarvitse siitä puhua.
+
+Nyt saattaa jo käsittää, minkätähden viimeinen ihailija oli tullut
+tänne.
+
+Siitä saakka käy herjaruno varmaankin kädestä käteen; sitä luetaan
+kävelypaikassa, kylpylaitoksessa, kahvihuoneessa, arenassa,
+ampuradalla, koko lähistössä.
+
+Tuon naurun asian tietää jo jokainen, kyyppäreihin ja
+kylpy-palvelijoihin asti.
+
+Huomenna kysyy joka ihminen kävelypaikassa: mikä se nainen on, jolle on
+tapahtunut semmoinen paha pilanteko?
+
+Corinnan elämässä oli silloin ensimmäinen kerta lyhyt hetki, jona hän
+tunsi, että hänellä on sydän.
+
+Hänen turhamielisyytensä oli kärsinyt niin syvän nöyrytyksen, ettei hän
+enää voinut paeta sen kylmään suojaan. Ulkona hajosivat pilvet, tuli
+kaunis, kirkas yö; tähdistä välkkyvällä Balatonilla alkoi iloinen seura
+soutaa venheellä tulisoittojen valossa; keskellä järveä ruvettiin
+laulamaan yhtä noista surumielisistä kansansävelistä, jotka syntyvät
+yhdessä sanojen kanssa, niinkuin tuoksu kukan kanssa.
+
+Ja hänen mieleensä juontui, että eräänä vuonna hän itsekin oli juuri
+tuolla tavoin kulkenut venheessä myöhäisenä yönä myrskyn perästä,
+hauskassa seurassa, sen nuorukaisen kanssa -- joka silloin niin
+tulisesti rakasti häntä, ja jonka hän kovan onnen päivinä niin kylmästi
+hylkäsi.
+
+Nytkin luuli hän kuulevansa hänen äänensä, kuin hän tuntisi sen etäältä
+kaikuvasta qvartetista; nytkin kuvaili hän häntä vieressään istuvaksi,
+kuinka hän ohjasi venhettä ja piti hellää huolta siitä, ettei hänen
+daminsa vilustuisi iltatuulesta.
+
+Ja nyt oli hän yksinänsä se, joka lähetti kirjeensä ilman vastausta
+takaisin.
+
+Muut kaikki yrittivät, mikä hienommin, mikä karkeammin, loukkaamaan
+häntä ilmi saadun petoksen johdosta; hän yksinänsä ei vastannut mitään.
+Hän lähetti eksyneen kirjeen takaisin millänsäkään olematta.
+
+Ja kuinka onnellinen hän nyt saattaisi olla hänen rinnallaan, jos hän
+olisi ymmärtänyt hänen kanssaan kärsiä, odottaa ja rakastaa!
+
+Ja kuinka onneton hän nyt on, kun hänellä ei ole ketään, jota hänen
+olisi suloinen ajatella, eikä ketään, joka häntä rakkaudella
+ajattelisi!
+
+Ison ajan tuskaili hän tällä tavoin; ison ajan katseli hän Balaton'in
+mustaa pintaa, johon tuikkivain tähtien vesikuvat vetivät värähteleviä
+ajatusmerkkejä ja jolla soihtu-venhe uiskenteli tulikäärmeen tavalla
+laulavin väkinensä; ja hetken aikaa ajatteli hän, kuinka ihanaa olisi
+levätä tuon taivasta kuvastelevan vedenkalvon peitteessä ja olla yksi
+niitä virvatulia, jotka pimeässä yössä vettä myöten juoksevat tuulen
+edessä.
+
+Tämä oli ainoa hetki hänen elämässänsä, jona hän puhui sydämensä
+kanssa.
+
+Tämä ei ollut hänen viimeinen hetkensä. Venhe kääntyi, laulun sävelet
+rupesivat taas lähenemään; Corinna veti kiinni kartiinit Balaton'in
+puolelta, ja kun tuo petollinen kuva oli suljettu ulos pimeään yöhön,
+vaikeni hänen sydämensä puhekin.
+
+Kynttiläin valossa hänen sielunsa kylmyys palasi takaisin; hän
+ajatteli, että saattaa elää kauan ja vähäisellä omaisuudella, pienen
+koronkiskonnan avulla, kunniallisesti kituroita eteenpäin.
+
+Hän huusi palvelijaa ja käski tilata itselleen kaikki sijat huomenna
+Pest'iin menevissä pikavaunuissa; aamulla lähdetään takaisin. Ei
+tarvitse edes laskea levolle siksi. Paitsi kirjeitä oli vielä eräs
+muotilehtikin pöydällä; se oli se lehti, johon Fellegormin oli tapa
+kirjoittaa; hän lähetti sen Corinnalle kunnia-kappaleena. Tämä oli
+tullut hänelle Füred'iinkin.
+
+Hän avasi sen, ikäväänsä karkottaakseen. Hän alkoi uutisista -- tavan
+mukaan. Ensimmäinen rivi, joka koski hänen huomiotansa, kuului:
+
+"Huhun mukaan on eräs meidän kunnioitettavimmista patrioteistamme,
+Aladár Garanvölgyi, näinä päivinä kihlannut ritari Ankerschmidt'in
+ainoan, viehättävän ja mielevän tyttären Erzsiken. -- Satakertaiset
+siunaukset ja onnentoivotukset liittyvät valtakunnan kaikilta tahoilta
+tähän todelliseen 'belle alliance'en.'"
+
+Tämä oli viimeinen tärähys Corinnan kiviselle sydämelle.
+
+Nyt ei hän enään ajatellut romantillista itsemurhaa; hänen mieleensä
+juohtui, että vielä löytyy maailmassa yksi ihminen, joka katsoo
+onneksensa, jos hänen entiselle suositukselleen aukenee uusi ala; yksi
+ihminen, joka on uskollinen kuin koira, viisas kuin kettu; ei
+hellätunteinen; jäntevän käytöllinen luonne; joka sangen hyvin tietäisi
+pidellä koronkiskontaan annettavia summia, ryöstää pakenevia
+velallisia, tutkiella, kuinka paljon kukin voi maksaa, kuinka suuressa
+hädässä kukin on; sen ohessa kaunis mies, jonka kanssa naisen ylpeästi
+sopii käsityksin kadulla kävellä; sanalla sanoen, kokonansa puolisoksi
+luotu mies, jolle vaan tarvitsee näyttää pikkusormeaan, häntä
+vangitaksensa.
+
+Tämä oivallinen, viimeinen mies "in petto" on --  herra Straff.
+
+Me toivotamme onnea siihen.
+
+Kello neljä aamulla, kun vielä kaikki nukkuvat kauniissa kylpypaikassa,
+vierivät pikavaunut viiden helisevän hevosen kanssa ulos lehmuspuitten
+välistä; niissä istuu kalpea nainen, joka eilen tuli tänne sairaana ja
+jo tänäpänä -- täydellisesti parannettuna taas palaa takaisin.
+
+Niitä löytyy onnellisia onnettomia, joitten sydänten ei ole tapa kauan
+vaivaantua.
+
+
+
+
+XIX.
+
+Kun karhu lähtee pesästänsä.
+
+
+Karhu on sangen suuri filosofi.
+
+Niin kauan kuin elämän päivät ovat iloisia, nauttii se niitä, ja jos ne
+alkavat kolkostua, ei hän etsi vierasta isänmaata, niinkuin haikara, ei
+hän mene rosvoomaan, niinkuin susi, eikä palvelemaan, niinkuin koira;
+vaan hän vetäyy hiljaiseen, ennakolta valittuun pesään, jonne hän
+kyykistyy kokoon ja suurella tyvenyydellä odottaa, kumpi ennemmin väsyy
+passiviseen vastarintaan: hän vaiko talvi?
+
+Tavallisesti on talven kärsivällisyys lyhyempi, sillä se katoo
+säännöllisesti itsestään, kun päinvastoin ei kukaan vielä ole nähnyt
+lumeen paleltunutta karhua.
+
+Välisti on sangen pitkä talvi, mutta tämä ei hämmennä karhua; hän
+tietää hyvin, että sen kuitenkin täytyy kadota; jos tuuli puhaltaa
+kovin viukasti hänen pesäänsä, ei hän kirjoita sille lepyttäviä
+broschyrejä, vaan sulkee selällään aukon ja näkee silloin vilua vaan
+siltä yhdeltä kohdalta.
+
+On sitte talvella yksi päivä, jota nimitetään "kynttilänpäiväksi."
+Mistä karhu tietää tämän päivän ilmestymisen kalenterissa? Se on vielä
+luonnontutkijain selvitystä odottava salaisuus. Siinä kyllä, että
+kynttilänpäivänä jättää karhu pesänsä, astuu ulos, katsellaksensa
+ympärilleen maailmassa.
+
+Hän katsoo, kummoinen ilma on! Jos hän näkee, että on kaunis,
+päivänpaisteinen ilma, että lumi sulaa, taivas on kevään sininen,
+tyhmät tiaiset piipittävät ennenaikaisia hymnejä luulo-keväälle ja
+pitävät lehtinä mistelin-marjoja, joista kuitenkin heidän turmionsa
+syntyy; jos vienot, kuihkovat tuulet puhaltelevat: silloin karhu --
+menee takaisin pesäänsä, laskeuu levähtyneelle kyljelleen, pistää
+kuononsa käpäläin välin ja nukkuu neljäkymmentä vuorokautta lisäksi;
+sillä tämä on vielä vaan talven kiekailemista, niinkuin vanhan systemin
+ministeristö vapaamielisen programminsa kanssa.
+
+Mutta jos karhu kynttilänpäivänä näkee, että on ilkeä, myrskyinen ja
+kova ilma; jos tuuli tuiskuttaa lumiräntää, jos puunlatvat kirskuvat ja
+musta varisparvi rääkkyy notkuvilla, kuivettuneilla oksilla, ikäänkuin
+aikoisivat sanoa: "vapiskaa! ei tule koskaan enää kesää; talvi lupasi
+meille, että sitä nyt jo kestää ikipäiviksi; me olemme vouranneet
+tuulen, annamme sen viuhua, niinkauan kuin mielimme; aurinko on
+vanhentunut, sillä ei enään ole mitään voimaa, se on unhottanut teidät;
+te odotatte turhaan!" jos jääpuikot putoovat kuusien härmäisestä
+parrasta; jos susi ulvoo korpimetsässä -- silloin pudistaa karhu
+turkkiansa, hieroo silmiänsä ja jää ulos; hän ei mene enää takaisin
+pesäänsä, vaan lähtee erittäin hyvällä mielellä metsään.
+
+Sillä karhu tietää sen hyvin, että talvi nyt antaa pois viimeisen
+myrkkynsä. Puhaltakoon se vaan, pyryttäköön, jyskiköön; mitä enemmän se
+purkaa vihaansa, sitä pikemmin sen on loppu.
+
+Ja karhut ovat aina oikeassa.
+
+Mistä karhu on ottanut nämät luonnontieteellisen filosofian
+kontemplativiset peri-aatteet, sitä emme tiedä sanoa, mutta että se
+Unkarin ilmanvaiheitten havainnoissa jo ammoin on tähdelle pantu, se on
+varmaa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Adam Garanvölgyi ei ollut vieläkään astunut huoneensa kynnyksen ylitse.
+
+Muutoin, jos hän tähän asti oli voinut eräkkään elämää viettää, kävi
+sitä nyt jo helposti jatkaminen; hänen ympärillänsä oli aina semmoiset
+kasvot, joista hän saattoi sanoa: näitä mielin nähdä.
+
+Aladár'ia saattoi hän tosin harvemmin nähdä; tätä pidätti hänen
+työntoimensa. Sillä vaikka hän taas oli päässyt tilanhaltiaksi, ei
+työn-haluinen nuorukainen ollut jättänyt ammattiansa, virkaansa. Mutta
+Erzsike asui sitä enemmän Garanvölgyin luona, ja saattoi vanhaa herraa
+päivä päivältä yhä enemmän siihen vakuutukseen, että Aladár epäilemättä
+on sangen onnellinen. Mitä taas Ankerschmidt'iin tulee, oli hän enemmän
+Garanvölgyin tykönä, kuin kotonansa.
+
+Sotavanhus maisti politikia, niinkuin jokainen ihminen, joka on elänyt
+kymmenen vuotta tässä meidän maassa.
+
+Ankerschmidt kuului politikissa niitten joukkoon, joita on tapa
+nimittää "sanguinisiksi." Jotka katselevat kaikkia läheltä, pitävät
+kaikkia pikku-asioita suurina ja uskovat kaikki, mitä sanomalehdissä
+seisoo.
+
+Garanvölgyi vaan hymyili vanhalle nahkapojalle.
+
+"Nämät ovat kaikki kynttilänpäivän auringon paistetta."
+
+Mutta Ankerschmidt tarttui joka asianhaaraan, joka näytti ilmoittavan
+muutosta "meidän kohtalossamme."
+
+Sillä näin on laita.
+
+Vieras, tulokas puhuu kymmenen vuoden kuluttua jo "meidän
+kohtalostamme." Ja tämä on luonnollista.
+
+Se ei ole noitumusta, ei pirun keinoja; se on sangen yksinkertainen
+seuraus.
+
+Se, joka itse toi muassansa tänne jalon sydämen, ritarillisen hengen,
+innostuu uusien kansalaistensa yksimielisyyden-luonteesta; yhteiset
+vaivat, yhteiset kärsimiset saattavat meitä toisiamme lähestymään, ja
+lopuksi valloittaa kaikkia yhteinen toivo yhteisestä tulevaisuudesta.
+
+Ja tavallisesti tulee näistä innokkaimmat patriotat.
+
+Seuraava polvikunta on varmaan sitä luokkaa.
+
+Ankerschmidt puhui Unkarin asioista, niinkuin mikä oikeuden-istuja
+hyvänänsä. Tietysti hän niin suuressa määrässä kuin suinkin mahdollista
+edusti äärimmäistä vasemmistoa.
+
+Mutta Garanvölgyi ei liikahtanut pesästään.
+
+On vielä talvi; karhun ei ole vielä syytä herätä.
+
+Sillä välin tuli myrskyinen, luminen, härmäinen ajanjakso;
+alakuloisuuden sumu laskeusi kaikkien mieliin; kaikki toivo oli
+jähmettynyt; halla oli polttanut ennen aikaansa puhjenneet
+herkkä-uskoisuuden lehdet; harmaassa sumussa kuului vaan korppien,
+noitten kovan onnen lintujen vaakunta: "turha on odottaa! turha
+tahtoa!"
+
+Silloin tuli kerta Ankerschmidt tavattoman pahalla päällä vanhan herran
+luokse, ja toi tälle painetussa sanomalehdessä huonoja uutisia.
+
+"Joka kivi on jo paikaltaan liikahtanut, johon isänmaalliset toiveet
+vielä perustuivat: ainoastaan yksi jäi jälelle hajoavasta, häviävästä,
+vaikeasta aikakaudesta: uskonnon-vapaus; nyt nuot hirmuiset uudistajat
+sovittavat jalkansa tähän viimeiseen kiveen, sysätäksensä sitäkin pois
+paikaltaan. -- Ja aika on siihen varsin otollinen, sillä on sangen
+pimeä ja sangen kylmä..."
+
+Tästä sanomasta innostuivat Garanvölgyin tavalliset kasvot.
+
+"Siinä tapauksessa on karhun aika jättää pesänsä."
+
+-- "Vetäkää esiin vaununi, huomenna lähdemme Miskolcziin --
+konventtiin."
+
+Ja vanha oikeuden-istuja ilmestyi uudestaan harmaalla parrallaan niissä
+paikoissa, jossa järkähtämätön, rohkea sydän oli suuressa hinnassa
+tähän aikaan.
+
+Myrsky kohisi, raivosi vielä sittekin; mutta lopulta kuitenkin -- --
+karhu on oikeassa.
+
+Myöhemmin tapahtuivat vaalit kokoon-kutsuttuihin valtiopäiviin.
+
+Se, joka koko paikkakunnassa tiesi hurjimmin vaaliasioita ajaa, oli
+Ankerschmidt.
+
+Erzsike ei päivän pitkään tehnyt muuta kuin neuloi "1848"-n kokardeja,
+joita vanha herra jakeli niille, joihin hän tiellä yhtyi; hänellä
+itsellä oli semmoinen hatussa, takissa, ja hän oli melkein syödä sen
+ihmisen, joka uskalsi epäillä, että Garanvölgyi on valittava
+valtiopäivämieheksi.
+
+Aladár hillitsi häntä lakkaamatta: mitä hän hikoilee, Adam herra
+valitaan muutoinkin; parista juopporentusta puhumatta, ei ole mitään
+vastapuoluetta, ja nuot jäävät kuin yksi sataa vastaan; antakoon hän
+asian mennä menoaan; se on perustuslaillinen taistelo, astukoot sen
+vuoksi muutkin esiin.
+
+-- "Mutta kas ei! Sadasta ei saa yksikään eritä!" jäykisteli
+Ankerschmidt. "Ei yksikään ääni saa rumentaa yleistä huutoa. Ei mitään
+vihaa, ei mitään häijyyttä; joka näkee, ettei käy päihinsä, menköön
+tiehensä, muutoin minä teen lopun hänestä."
+
+Herra sankari purikin Garanvölgyin vastustajat niin, ettei näistä
+vaalipäiväksi jäänyt rahtuakaan. Moneen vaikutti jo moite; kolme
+pahanmaineista öykkäriä vaati hän miekkasille, ja nämät pakenivat hänen
+tieltänsä kolmellekymmenelle kolmelle taholle; lopulta saattoi hän
+asian niin pitkälle, että vasta-kandidati kasinossa pyysi häneltä
+anteeksi ja koko maailman kuullen tunnusti pahoin tehneensä siinä, että
+oli rohjennut astua esiin Garanvölgyiä vastaan. Sillä tavoin saavutti
+Ankerschmidt, mitä hän oli ponnistellut, että vaalipäivänä kaikui vaan
+yksi nimi. Ja valitsija-joukon etupäässä, sitä johdattaen, saattoi hän
+valitulle tämän akkunan alla ilmoittaa:
+
+"Terve, isänmaamme harmaapää taistelija!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tässä tämä varsin kummallinen kertomus, eikä siitä saata sanoa: "se oli
+aikoja sitte; kenties se ei ole totta..."
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET:
+
+
+[1] Kun se vapaudensota, jonka unkarilaiset v. 1848 Itävaltaa vastaan
+nostivat, oli loppuun saatettu, oli Komárom'in (Komorn'in) linna, jossa
+urhoollinen kenraali Klapka piti komentoa, viimeinen, joka antausi
+itävaltalaisille, lokak. 5 p:nä 1849. Siinä tilaisuudessa saivat kaikki
+linnan puolustajat suojeluskirjan (saksaksi: Geleitschein), jonka
+nojalla pääsivät vapaasti kotiinsa kulkemaan. Sodan jälkeen meni
+Unkarilta hukkaan sen entinen valtiollinen itsenäisyys ja se
+yhdistettiin tavallisena maakuntana Itävaltaan. Tätä tilaa kesti
+vuoteen 1867 saakka, jolloin unkarilaisten onnistui saavuttaa takaisin
+itsenäinen valtiollinen asemansa. Vuosina 1850-1860 saivat unkarilaiset
+kärsiä suurta sortoa kansallisuutensa, kielensä ja yhteiskunnallisten
+laitostensa suhteen; tätä surullista aikakautta kuvailevat tässä
+romanissa kerrotut tapaukset.
+
+[2] Szeben, lue: _Säbän_, = Herrmannstadt'in kaupunki Unkariin
+kuuluvassa Siebenbürgin maakunnassa; sen lähellä oli heinäk. 31 p:nä
+1849 ankara tappelu unkarilaisten ja Itävallan avuksi rientäneitten
+venäläisten välillä.
+
+[3] Garanvölgyi, lue: Garanvöldji.
+
+[4] Yksi "hold" = 57,600 neliöjalkaa, niin muodoin jotensakin tynnyrin
+alan vertainen.
+
+[5] 1 florini = 100 kreutzeriä (60 vanhan laskun mukaan) = 2 markkaa 47
+penniä Suomen rahaa.
+
+[6] Vapaudensodan aikana teetti Unkarin hallitus paljon setelirahaa;
+sodan jälkeen kaikki nämät setelit hävitettiin, missä niitä vaan ilmi
+tuli, ja niiden omistajat joutuivat valtiollisen epäluulon alaisiksi.
+
+[7] Tämän vuosisadan alkupuoleen asti käytettiin latinan kieltä
+Unkarissa melkein yksinomaisesti virka-, koulu- ja sivistyneitten
+puhekielenä.
+
+[8] 1849 vuoden jälkeen otti Itävallan hallitus itselleen Unkarissakin,
+jossa viljeltiin paljon tupakkaa, yksinomaisen oikeuden valmistaa ja
+myydä sitä.
+
+[9] Itävallan valtiovaakunassa on kotkan kuva.
+
+[10] Komitati = piirikunta eli lääni.
+
+[11] Unkarin husareilla on aina ollut hyvä maine urhoollisuudesta ja
+rohkeudesta.
+
+[12] S.o. santarmeille.
+
+[13] Lue: Grischaak.
+
+[14] Wien'issä siihen aikaan ilmestyvä saksankielinen virallinen lehti.
+
+[15] S.o. pergamentti.
+
+[16] Lue: Kampoosch.
+
+[17] Lue: Itsig; tavallinen juutalaisnimi = Iisakki.
+
+[18] Unkarissa ennen aikaan joukottain kiertelevät rosvot nimittivät
+itseänsä "köyhiksi pojiksi."
+
+[19] Sándor, lue: Schaandor, = Aleksanteri.
+
+[20] Sándor Petöfi, tuo Unkarin suurin runoilija, oli osallisena
+Segesvár'in verisessä tappelussa heinäk. 31 p:nä 1849, jossa hän
+tietämättömällä tavalla katosi, arvattavasti sortuneena vihollisten
+ratsujen alle ja sitte kaatuneitten kanssa yhteiseen hautaan
+haudattuna. Mutta kansa oli monta vuotta sen jälkeen siinä luulossa,
+että hän vielä eli, piileskellen itävaltalaisten kostoa.
+
+[21] Attila = unkarilainen kauhtana.
+
+[22] Unkarilainen puheenparsi.
+
+[23] Tämä vapaajoukko taisteli vapaudensodassa itävaltalaisten
+puolella, unkarilaisia vastaan.
+
+[24] Herra von Ehrenfels on kirjoittanut kirjasen Unkarin maatalojen
+tilastosta.
+
+[25] Lue: Elisj.
+
+[26] "Honvéd" (suomeksi: isänmaan-puolustaja) on Unkarin
+kansallis-sotamiesten nimitys.
+
+[27] Lue: tschaardaasch; unkarilainen kansallistanssi.
+
+[28] Gyuszi, lue: Djusi.
+
+[29] "Kurucz'eiksi" (lue: kuruts) nimitettiin Siebenbürgin ruhtinaan
+Frans Rákóczy'n (k. 1733) kapinallisia liittolaisia Unkarissa.
+
+[30] Tarkoittanee habsburgilaisen keisarisuvun värejä: mustaa ja
+keltaista; tässä siis itävaltalaisuutta.
+
+[31] Puszta = ääretön tasanko.
+
+[32] "Nix tajtsch", jokapäiväisellä Unkarin murteella äännettynä =
+"nicht deutsch" (ei saksaksi).
+
+[33] Unkarilainen sana "lehet" = käypi laatuun, on mahdollista.
+
+[34] "Szabad" = vapaus sallittu.
+
+[35] Vuoden 1849 jälkeen pantiin Unkarissa voimaan Itävallan lait maan
+omien sijaan.
+
+[36] Unkarilainen sananparsi.
+
+[37] Ankerschmidt'in nimen vääntää talonpoika Akkorsincz'iksi (lue:
+_Akkorschintsch_); unkarilainen sana "akkor" merkitsee "silloin" ja
+"sincs" on niin paljon kuin: "ei olekaan mitään," jotenka tässä siis on
+jonkunlainen sanasutkaus, jota ei voi suomeksi kääntää.
+
+[38] "Betyár", lue: betjaar, saksalaisen suussa herjaussana
+unkarilaisista = hulttio, hylky.
+
+[39] Hietzing on kylä Wien'in lähellä.
+
+[40] Tisza, lue: _Tisa_, on Theiss-virran unkarinkielinen nimi.
+
+[41] "Wassagter" = saksalainen lause: _Was sagt er?_ -- Vapaudensodan
+jälkeen lähetti Itävallan hallitus Unkariin suuren joukon saksalaisia
+ja böhmiläisiä virkamiehiä, jotka eivät ollenkaan osanneet unkarin
+kieltä ja joitten siis täytyi maan asukasten kanssa puhua tulkkien
+kautta; näiltä tietysti usein kysyivät: mitä hän sanoo?
+
+[42] Sanasutkaus: vastaava unkarilainen sana on "józsir", lue:
+_joojschir_ ("jó" = hyvä, jalo; "zsír" = ihra, rasva), joka kuuluu
+jotensakin yhtäläiseltä kuin sana Yorkshire.
+
+[43] "Pandúr" = polisimies.
+
+[44] "Fogoly madár" merkitsee unkarin kielessä sekä "vangittua lintua"
+että "peltopyytä" (Rebhuhn).
+
+[45] Pozsony, lue: Pojschonj = Pressburg.
+
+[46] Wien'in ylioppilaskunta (aula) oli keskuudestaan Unkarista
+vapaudensotaan lähettänyt yhden legionan.
+
+[47] Lue: Mikutschek.
+
+[48] "Tanya", lue: tanja, = ulkotiluksilla oleva maja.
+
+[49] Fehérvár, lue: Fäheervaar, = Weissenburg'in kaupunki.
+
+[50] Saksalainen sana "zurück."
+
+[51] "Csárda", lue: tschaarda, on tien varrella oleva kapakka
+aromaalla.
+
+[52] "Paprikalla" eli Turkin pippurilla höystävät unkarilaiset melkein
+kaikki ruokalajinsa.
+
+[53] Gehorsamer Diener.
+
+[54] S.o. morsiamen-isän.
+
+[55] Itävallankin postilaitoksella oli "cabinet noir'insa". joka hankki
+hallitukselle tietoja yksityisten kirjeenvaihdosta ja jossa mainion
+hyvästi osattiin avata ja sulkea kirjeitä.
+
+[56] Lue: Vaschmatschkakovaatschi, -- sanoista "vasmacska", ankkuri
+(oikeastaan: rauta-kissa), ja "kovács", seppä.
+
+[57] Erzsike, lue: _Erjschike_, Eliz nimen unkarilainen muoto.
+
+[58] Lue: _Djurka_, Georgin nimi unkarin kielellä.
+
+[59] Pienen rahan puutteessa revittiin yhden florinin setelit kahteen,
+neljään, jopa kahdeksaankin kappaleesen, joita sitte vaihtorahana
+käytettiin.
+
+[60] Kermattoman kahvin.
+
+[61] Unkarissa ei käytetä riihiä ja luuvia, vaan vilja puidaan kovaksi
+tallatulla tanterella taivasalla.
+
+[62] "Ispán", lue: ischpaan, merkitsee komitatin päämies ja myöskin
+huoneenhaltiaa.
+
+[63] "Kulcsár", lue: kultschaar, = sulkija, kellarimestari.
+
+[64] "Guba" = pörhökarvainen kangas-viitta.
+
+[65] Vesimyllyt ovat Unkarissa vedenpinnalle rakennetut ja vahvoilla
+ankkureilla pohjaan kiinnitetyt; rattaan panee virta pyörimään.
+
+[66] Fata morgana, kangastus.
+
+[67] "Kis Tükör" (= pieni peili), eräs vähäinen, runomittaan tehty
+maatieteen oppikirja.
+
+[68] Branyiszko'n tappelussa helmik. 5 p:nä 1849 saivat unkarilaiset
+suuren voiton itävaltalaisista.
+
+[69] Füred on kylpypaikka Balaton (Platten)-järven pohjoisrannalla.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Uusi tilanhaltia, by Mauri Jókai
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 40486 ***
diff --git a/40486-8.txt b/40486-8.txt
deleted file mode 100644
index 6b6cf1e..0000000
--- a/40486-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,15514 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Uusi tilanhaltia, by Mauri J�kai
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Uusi tilanhaltia
-
-Author: Mauri J�kai
-
-Translator: Antti Jalava
-
-Release Date: August 13, 2012 [EBook #40486]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI TILANHALTIA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-UUSI TILANHALTIA
-
-Kirj.
-
-Mauri J�kai
-
-
-Unkarin kielest� suomentanut Antti Jalava
-
-
-Helsingiss�,
-Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,
-1878.
-
-
-Kaikki tekstin alla tavattavat selitykset ovat suomentajan tekemi�.
-
-
-
-SIS�LLYS:
-
- Mauri J�kai'n el�m�kerta
-     I. Vanha ihminen, uusi aika
-    II. Onnettomuus elinkeinona
-   III. Vanha sotamies ja h�nen perheens�
-    IV. Kaksi, jotka tahtovat sy�d� toinen toisensa
-     V. Kuinka ihminen ensimm�isen sikopaimenhattunsa saa
-    VI. Kaunohenki
-   VII. Toinen
-  VIII. Kostoa sekin
-    IX. Molemmat vangit
-     X. Erilainen vastaan-otto
-    XI. Er�s k�yh� rouva
-   XII. Mik� Archimedeen ruuviksi nimitet��n?
-  XIII. Se kumpu, joka itseens� sitoo
-   XIV. Yhteinen h�t�
-    XV. Kaksi, jotka eiv�t tunteneet toinen toistansa
-   XVI. Vanha kastelli
-  XVII. Eriskummainen oikeuden-k�ynti
- XVIII. Pikku pilanteko Cabinet noir'issa
-   XIX. Kun karhu l�htee pes�st�ns�.
-
-
-
-
-MAURI J�KAI'N EL�M�KERTA.
-
-Ote er��st� J�kai'n kirjeest� K.M. Kertbeny'ille.
-
-
-Rakas yst�v�!
-
-T�ss� aion siis kertoa Teille jotakin omasta "itsest�ni". Ei kukaan,
-paitsi Te, ole koskaan kuullut n�it� asioita minulta, siit�
-yksinkertaisesta syyst�, ettei kukaan, paitsi Te, koskaan ole niit�
-kysynyt.
-
-Minun t�ytyy nyt alottaa sill�, ett� min�kin olen jonkunlainen
-tekopyh�. Kalvinisti, vanha puritani, mieli-alasta, vakuutuksesta,
-vapaamielisyydest�. Ei mit��n paradoxeja! Koko el�m�ss�ni t�ytyi minun
-kokea niin silminn�ht�vi� todistuksia siit�, ett� Jumalan sallimus on
-olemassa, ettei minulla siin� ole _uskoa_, vaan _tieto_.
-
-Aikaisimmassa lapsuudessani olin min� kerran jo kuoleman kieliss�,
-l��k�ri laski sormenp��ns� avatuille silm�terilleni ja sanoi: tuo on jo
-kuollut. Minulla oli kurkkutauti. Silloin tulivat muutamat pikkaraiset
-homoeopathiset pillerit avuksi, ja min� olen j��nyt t�nne.
-
-Kasvatuksenikin oli sen mukaan; -- min� en koskaan kuullut kenenk��n
-kaikista niist�, joita lapsuudessani tunsin, kiroovan, ja se on paljon
-sanottu, sill�, niinkuin tied�tte, meid�n kauniissa �idinkieless�mme
-on, -- samoinkuin atmosferisess� ilmassa Mexikossa oxygeja,
-carbonicum'ia ja mosquitoja, -- verbej�, substantiveja j.n.e. ja
-"ebadta" (kiroussanoja). Ja 15 vuotiaana ei minulla viel� ollut mit��n
-aavistusta siit�, ett� aivan v�ltt�m�tt�m�sti t�ytyi noukkia tiedon
-puusta, jotta Abel syntyisi.
-
-10 vuoden i�ll� tulin min� Pressburg'iin. Meill� on tapana, ett�
-sivistyneet perheet kesken��n _vaihettavat_ lapsiaan, Vuodeksi tahi
-kahdeksi ottaa saksalainen perhe huostaansa unkarilaisen pojan, ja
-unkarilainen saksalaisen; lapset sanovat heit� "is�ksi ja �idiksi", ja
-niit� kohdellaankin niin. Sill� tavoin olimme me kolme, veli, sisar ja
-min� per�tysten vaihetetut er��n Pressburgin professorin Zsigmondy'n
-kolmeen lapseen, tuon suuren hellenistin, jonka poika on se Vilmos Zs.,
-joka artesisten kaivojen kautta tuli mainioksi.
-
-Kun min� 12 vuoden vanhana tulin kotia, kuoli is�ni. Meill� ei ollut
-mit��n suurta omaisuutta, ja kuinka t�m� pelastui meille ahnailta
-sukulaisilta, silloin viel� sangen nuoren veljeni Kaarlon kautta, k�y
-melkein ihmeeksi.
-
-Mutta nyt oli oppiminen ja ty�t� tekeminen. Min� olin pian suorittanut
-gymnasin oppijakson, ja minun olisi jo pit�nyt menn� yliopistoon, joka
-oli Komorn'ista kaukana ja kallis. Silloin minun pisti p��h�ni
-suorittaa filosofian ensimm�inen lukukausi yksityisesti kotona. Se oli
-helposti sanottu, mutta silloin ei viel� l�ytynyt mit��n kunnollisia
-koulukirjoja Unkarissa. Professorit opettivat k�sikirjoituksista ja
-mist� n�it� saada? Silloin vei minut lankomieheni V�ly, Komorn'in
-gymnasin johtaja, sik�l�iseen koulu-kirjastoon ja sanoi minulle:
-"tuossa sinulla on edess�si kaikki oppineet kirjat alkuper�isin�,
-valmista niist� itsellesi studioita", ja min� tein itse koulukirjoja
-folianteista. joita minun ensiksi latinasta ja saksasta t�ytyi unkarin
-kielelle k��nt��. Sen ohessa opin min� samana vuonna ranskan,
-englannin, italian ja kreikan kieli�, sek� huvikseni piirustusta ja
-rakennus-taidetta.
-
-T�st� ajasta alkaen totuin min� joka p�iv� kuusitoista tuntia ty�t�
-tekem��n.
-
-Seuraavana vuonna tulin P�pa'n korkeakouluun. Se oli muistettava
-luokka, tuo meid�n. Ensimm�inen eminensi oli Kerkapoly, nyt Unkarin
-valtiovarainministeri; toinen Gondol, nyt ministeriali-neuvos; kolmas
-min�; nelj�s Ga�l, nyt valtiop�iv�mies; viides B�r�ny, my�s
-valtiop�iv�mies; kuudes Kozma, niinik��n valtiop�iv�mies ja my�hemmin
-ministeriali-neuvos; seitsem�s Orlai Petrics, mainio maalari, ja takana
-toisella penkill�, siell�, istui Pet�fi.
-
-Me olimme perustaneet kirjallisen seuran, ja meid�n keskemme oli
-syntynyt jalo kilpailu, joka tarkoitti edistymist� kirjallisella
-alalla.
-
-Lakitieteellist� opinjaksoa varten tulin min� Kecskem�t'iin.
-
-Siell� tapasin er��n kiitett�v�n laitoksen ulkopuolella koulua.
-
-P�pa'ssa harjotimme kesken�mme kirjallisuutta, mutta muuten ei
-mit��n; Kecskem�t'issa sen sijaan suoritimme jo koko olympillisen
-n�ytelm�-jakson. Usein kysyv�t minulta kummastellen: "miss� sin� olet
-oppinut miekkailemaan, ampumaan" -- min� olen juhla-ampujana saanut
-kunnia-palkintoja --, "voimistelemaan, tanssimaan, laulamaan,
-n�yttelem��n? Eih�n sinulla ole mit��n aikaa semmoisiin?" -- N�m�t
-kaikki olen min� koulussa oppinut. Kuinka niin? Onko siis Unkarin
-protestanttisissa kouluissa niin monta opettajaa, jotka n�it� aineita
-opettavat? Ei ainoatakaan. Oppilaat opettavat kaikkia n�it� toinen
-toiselleen. Yksi osaa soitantoa, se opettaa kaikkia muita soittamaan.
-Koululla on oma orkesterinsa. Toinen on miekkailija ja voimistelija,
-kolmas on tanssimestari, nelj�s on teaterin-johtaja, viides
-piirustus-opettaja; ja kun n�m�t eroavat koulusta, tulee oppilaista
-taas joku, joka astuu heid�n sijaansa, ja sill� tavoin opettaa toinen
-polvikunta toista kaikkiin n�ihin _ilmaiseksi_ ja leikkien. Min� opin
-puutarhurin taitoakin Kecskem�t'issa -- hedelm�puuni ovat ainoa
-kerskaukseni! Ja sen ohessa luettiin my�skin ahkerasti. Kecskem�t'issa
-olin min� luokan ensimm�inen. Olin my�skin koulun piirustus-opettaja,
-ja maalasin muotokuvia �ljyll�, joka teki minun sangen hyv��,
-sill� min� sain 2-5 florinia kappaleelta. NB. Meill� ei tiedet�
-Kneipen-el�m�st�; se onkin oppilailta ankarasti kielletty.
-
-T��ll� satuin min� taas yhteen Pet�fin kanssa. H�n saattoi minulle
-maalaustaitoni vastenmieliseksi, kirjallisen menestyksens� kautta. H�n
-oli silloin 19 vuoden vanha, min� 17. Min� kirjoitin siihen aikaan
-runomittaisen dr�m�n, "Zsid� fi�" (Juutalais-poika), jota
-kunnioitettiin Unkarin Akad�mi�n kiitt�v�ll� lausunnolla ja joka tuotti
-minulle V�r�smarty'n ja Bajza'n tuttavuuden.
-
-Opintoni p��tetty�ni palasin min� taas syntym�-kaupunkiini Komorn'iin,
-ja rupesin ajamaan oikeudenasioita er��n kelpo advokatin johdolla.
-T��ll� minusta viel� kerta tuli apostati: min� rupesin maalaamaan:
-muotokuvain tekeminen onnistui minulta varsin hyvin ja min� kuvasin
-kaikki Komorn'in kauniit tyt�t �ljyyn ja veteen. Pikku kaupungin
-advokatina saatoin min� helposti muuttua maalariksikin.
-
-Silloin tulin min� asianomaisena juratus tabulae regiae notarius'ena
-Pest'iin, saavuttaakseni siell� advokatin-diplomiani. T��ll� tapasin
-taas Pet�fin, jonka dramat jo loistivat. Min� olin J�zsef Moln�r'in,
-mainion lainoppineen, byroossa, ja kirjoitin p�iv�ll� replikej�,
-y�ll� novelleja. Moln�r luki molempia, heitti replikini valkeaan, ja
-toimitti Heckenast'in kautta ensimm�iset novellini "Vadon vir�gai"
-(Mets�-kukkia), II osaa, painettavaksi. Sen j�lkeen en en��
-kirjoittanut replikej�, ja saatu advokatin-diplomini lep��
-neitseellisyydess��n laatikossani; ei mik��n voitettu tahi h�vitty
-oikeudenasia rasita sit�.
-
-Min� jouduin pian "�letk�pek'in" (El�m�n kuvauksia) toimittajaksi,
-sitte tuli vuosi 1848. Min� olin ensimm�inen, joka torilla julistin
-kansanvapauden proklamationin, nuot "12 Pest'in asiakohtaa", ja via
-facti her�tin eloon painon vapauden. Samana vuonna nain min� R�za
-Laborfalvy'n, ja riitaannuin sent�hden Pet�fin kanssa ja perheenikin
-kanssa, jota niin paljon olin rakastanut. Mutta vaimoani rakastin viel�
-enemm�n.
-
-Ennen y�n ja vuoden kuluttua leppyi perheeni minulle, ja siunasi
-avioliittoani. Mutta Pet�fi kaatui tappelussa, niin ettemme olleet
-toinen toisemme kanssa sanaakaan vaihtaneet.
-
-Ja mink�t�hden t�m� nurjuus? Sent�hden, ett� vaimoni oli n�yttelij�t�r.
-Tosin suurin n�yttelij�t�r, mik� Unkarilla milloinkaan on oleva; mutta,
-Unkarilaisessa on aatelis-ylpeytt�, olkoonpa h�n itse Pet�fi.
-
-Ei Espanjalainen, eip� suinkaan, Unkarilainen maailman ylpein kansa on,
-sill� siell� on ainoastaan grandi ylpe�, t��ll� talonpoika, itse
-kerj�l�inenkin; t�m�kin on aristokrati, jonka silmiss� "sz�n�sz"
-(n�yttelij�) on vaan "komediantti", "kauppamies" vaan "petturi",
-"Juutalainen" vaan "konna", "Slovaki", "nem ember" (ei ihminen) ja
-"saksalainen" -- tuo tunnettu �p�theton.
-
-Ja min� vihaan kaikkea ylpeytt�; kuningasten ylpeytt� ja kerj�l�isten
-ylpeytt� yht� paljon! Koko el�m�ni tarkoitus oli saada aikaan sit�,
-ett� t�m� ylpeys _pehmenisi_. Ja min� olenkin saanut niit� n�it�
-aikaan. Unkarilainen k��ntyy jo kauppa-asioihin; Juutalainen on
-emanciperattu ja istuu valtiop�ivill� sek� virkakuntain esimiehen�;
-Slovaki on jo "kedves testv�r" (rakas veli) eik� kukaan ihminen en��n
-Unkarissa sano "hunczut a n�met" (saksalainen on hunsvotti). K�yh�t
-komediantitkin seisovat nyt samalla asteella kuin muut ihmislapset, ja
-siit� asti kuin R�za Laborfalvy'n nimi on "J�kain�" (rouva J�kai), ei
-kenenk��n tarvitse ottaa valenime�, n�kym�lle astuessaan, niinkuin
-t�h�n asti, jottei h�p�isisi perhett��n: Egressy'n sukunimi oli
-Galambos, Szigligeti'n Szathm�ry ja itse Laborfalvy'n Benke.
-
-Mutta t�ss� p��ttyv�t nuoruuteni vuodet. Min� olin silloin 23 vuoden
-vanha, ja siit� ajasta alkaen rupesin min� vanhenemaan.
-
-Sen j�lkeen ei mennyt yht��n vuotta, jotakin katastrofia minulle
-tuottamatta.
-
-Vuosi 1848 p��ttyi sill�, ett� Unkarin hallitus pakeni Debreczin'iin.
-Min� l�hdin vaimoni kanssa sen muassa. Debreczin'iss� toimitin er�st�
-p�iv�lehte� "Esti Lapok" (Iltalehti), joka keskell� vallankumousta
-taisteli j�rkev�n, is�nmaallisen politikin puolesta. Min� en tahtonut,
-ett� unkarin valtiop�iv�t julistaisivat hallitsijasukua pois
-valtaistuimelta, koska varmaan tiesin, ett� Ven�j� siin� tapauksessa
-astuu v�liin. Min� voitettiin, ven�l�iset tulivat maahan ja Unkari
-kukistettiin. Aseenheiton p�iv�n� olin min� Vil�gos'issa, asuin samassa
-kamarissa Cs�nyi'n, ministerin, ja Ern� Kiss'in, kenraalin, kanssa.
-Siell� kohtasin Moln�r'in, entisen principalini. Me keskustelimme
-siit�, ett� me kaikki, jos joudumme vihollisen k�siin, saamme
-h�pe�llisen kuoleman. Moln�r sanoi tiet�v�ns� keinon t�m�n
-v�ltt�miseksi, meni kamariinsa ja -- ampui itsens�. Min� olin valmis
-tekem��n samoin; silloin tuli er�s yst�v�, Zabolay, sis��n ja ilmoitti
-minulle, ett� vaimoni oli tullut minun j�lest�ni Pest'ist� ja odotti
-minua Gyula'ssa. T�m� sana antoi minulle takaisin el�m�ni; min� p��tin
-menn� vaimoni luokse. Matka teki vaan 16 peninkulmaa, mutta siin� oli
-v�lill� 120.000 ven�l�ist�. Min� menin rohkeasti koko ven�l�isten
-leirin l�vitse; he eiv�t edes puhutelleet minua. Cs�nyi hirtettiin,
-Ern� Kiss ammuttiin. Min� tapasin vaimoni Gyula'ssa. H�n pelasti
-minut syv��n py�kkimetsikk��n ja k�tki minut siell� muutamaan
-talonpoikaismajaan ja k�vi joka kuukausi katsomassa minua er�maassa, 24
-peninkulmaa Pest'ist�, ja myi kaikki koristeensa ja huonekalunsa minua
-pelastaaksensa. Min� olisin ilman h�nt� aikoja sitten kuollut mies.
-
-Silloin tuli viel� toinen ihme lis�ksi. Komorn'in linna antausi. Ehtona
-oli, ett� kaikki linnan v�keen kuuluvat upseerit h�tyytt�m�tt�
-laskettaisiin menem��n. Silloin juohtui er��n yksinkertaisen sotamiehen
-mieleen -- h�nen nimens� oli Szathm�ry, Szigligeti'n veli --
-kirjoituttaa minun nimeni honv�d-upseerina antauvain luetteloon; h�n
-vei sitte suojeluskirjan vaimolleni ja t�m�n paperilipun kautta olin
-min� pelastettu, ja saatoin ilman vaaratta palata Pest'iin.
-
-T��ll� t�ytyi nyt uudestaan alottaa tuota kokonansa hukkaan
-mennytt� taisteloa, -- taisteloa Unkarin, vapauden, ihmiskunnan,
-kirjallisuuden hyv�ksi, keskell� absolutismia, teloittajan kirveen
-alla, narkotiseratun kansan kankeassa lethargiassa. Hirvitt�v� yritys!
-Min� p��tin kunkin vuoden sill� lauseella, ett� semmoista vuotta en
-en�� tahdo el��! ja sit� seuraava oli viel� huonompi. Tuhat kertaa
-olisin min� sortunut, jollei vieress�ni olisi seisonut el�m�nkumppania,
-joka oli luja luonnoltansa ja valmis semmoisiin uhrauksiin, joihin
-vaan naisilla on voimaa. Lopulta perustin min� vapaamielisen
-oppositioni-jurnalin, juuri Schmerling'in terrorismin aikana ja
-kerj�l�isvuosina 1863-1864; kadotin siin� kaiken omaisuuteni; hyl�ttiin
-kaikilta yst�vilt�, pantiin vankeuteen, petettiin, enk� kuitenkaan
-antanut peloittaa itse�ni; ja olen voittanut.
-
-Kahdenkymmenen vuoden kuluessa olen rohjennut taistella semmoista
-taisteloa, jossa ei kukaan muu ole minua suojellut, kuin Jumala, eik�
-kukaan muu minua rakastanut, kuin vaimoni.
-
-Nyt n�ette, mink�t�hden min� olen puritani tahi tekopyh�, jos se
-paremmalta soipi.
-
-Min� olin luotien tuiskussa, Pest'in pommituksessa, kaksintaisteluissa,
-rutoissa ja saastoissa, vihollisen vallassa ja yst�vien ansoissa,
-h�d�ss� ja ep�toivossa, kaikkien elementtien myrskyiss�, kuolettavissa
-taudeissa, vainossa ja itse-tuottamassa onnettomuudessa, vaan aina
-pelastuin min� ihmeellisten asianhaarain kautta.
-
-Nyt ei minulla en��n ole mit��n syyt� arkamielisiin valituksiin. Se
-arvo, jota minulle suodaan, on paljon suurempi kuin kaikki minun
-ansioni. Min� olen kolme kertaa valittu valtiop�iv�mieheksi, viime
-kerralla Pest'iss�, ministeri Gorove'ta vastaan, ja viime aikoina on
-Andr�ssy kaikkein hallitus-yst�v�llisten edusmiesten kuullen lausunut,
-ett� Unkarin hallituksen politiki Saksan sodassa sai kannatusta
-ainoastaan minun, oppositioni-jurnalistin kautta.
-
-Matkustanut en ole koskaan, ja tuskinpa vastedesk��n matkustanen.
-Talvella minun on vilu ja kes�ll� on minulle puutarhani niin rakas,
-etten min� halua edes paratiisiin. -- -- -- -- --
-
-6/12 70.
-
-Teid�n palvelijanne
-
-J�kai.
-
-
-
-
-
-
-UUSI TILANHALTIA.
-
-
-
-
-I.
-
-Vanha ihminen, uusi aika.
-
-
--- "'Cogito; ergo sum.' (Min� ajattelen; min� olen siis olemassa).
-
-"Sent�hden jos 'non cogito' (en ajattele), niin 'non sum' (en ole
-olemassa).
-
-"Min� en t�st� p�iv�st� alkaen ajattele mit��n; annan ilmoittaa, ett�
-olen kuollut. Saattaa tosin niin olla, ett� el�n; kiitos sen
-Geleitscheinin,[1] joka Kom�rom'in antaumisessa k�teeni pistettiin; ja
-el�np�, vaikka ven�l�inen piikki Szeben'in[2] luona kupeeni l�visti.
-Vaan min� en todellakaan tied� syyt�, mink�t�hden viel� el�n enk� sit�
-tahdokaan nyt en��. Kasvaahan ruoho juuri entiseen tapaan, jos
-en min� sit� n�kisik��n, ja t�m�nvuotinen sato katoo aivan yht�
-t�ydellisesti tavallista tiet��n, vaikk'en min� olisikaan avullisna sen
-kuluttamisessa. Mutta niin on Herra s��t�nyt, ett� semmoisiakin
-luontokappaleita pit�� maailmassa olla, jotka ovat puoleksi kasveja:
-sent�hden -- elostelkaamme!!!"
-
-T�mm�ist� puhetta saattoi kuulla vanhan Garanv�lgyin[3] suusta noina
-aikaisin alkavina, sumuisina talvi-iltoina er��n� sangen surullisena
-vuonna, jolloin muutamia miljonia ihmisi� oli siin� mielentilassa,
-ettei heid�n juuri ollut halu kysy�: mit� uutisia ulkoa?
-
-Vanha herra oli saapunut hyv��n aikaan kotia sodan j�lkeen: h�n voi
-havaita, ett� latonsa olivat tyhj�t, ett� peltoja ei oltu kolmanneksi
-osaksikaan kylvetty ja ettei l�ytynyt ket�k��n, joka taloudesta olisi
-tili� tehnyt. H�nen suuri maatilansa, joka k�sitti kymmenentuhatta
-hold'ia,[4] oli ilman hoitajia, ty�v�ke�, auroja, ajokaluja, h�rki�,
-hevosia ja lampaita; huonekaluissa n�ki kaikkialla j�lki� sotamiesten
-el�m�imisest� ja h�nen kirjelaukussaan l�ytyi pari tuhatta florin�a[5]
-semmoisissa pankinseteleiss�, joiden paljas n�ytt�minenkin jo oli
-vaarallista.[6]
-
-Vaan kuka olisi huolinut semmoisista v�h�p�t�isist� seikoista, kun
-aivan suuret asiat olivat hukkaan joutuneet!
-
-Istutaan tuvassa sis��n suljettuna, k�yd��n v�list� tuttavien luona,
-juodaan vahvasti, jos ollaan pahalla tuulella, olkoonpa juomakumppania
-taikka ei. Pahimmassa tapauksessa ly�d��n korttia aamusta iltaan
-yht�-arvoisten suurten herrain kanssa, joilla osaksi on ollut, osaksi
-olisi voinut olla suuret maatilat, osaksi viel�kin on, mik� kaikki
-silloin oli yhdentekev�; sent�hden olivatkin kaikki n�m�t yht� k�yh�t.
-Joskus sattui my�skin joku puolalainen emigranti taloon tulemaan; se
-ottaa osaa tarok-peliin. Jos taas ei kukaan tule, eip� siit�k��n
-haittaa! Sytytet��n piippu ja poltetaan tupakkaa, kunnes ilta l�hestyy.
-Silloin t�ll�in haastetaan oikeuteen jonkun velkojan taikka viekkaan
-sukulaisen toimesta, joka luottaa tuohon nyt edulliseen "favor in
-judice" (tuomarin suosioon), ja t�m� ainakin antaa tilaisuutta l�hte�
-v�h�isen jaloittelemaan. Siten tullaan kumminkin huomaamaan, niinkuin
-luuvalon vaivaamisesta, ett� elon voima ruumiissa viel� liikkuu.
-
-Sill� tavoin "truditur dies die." (�l� suutu, my�h�syntyisempi
-lukijani, siit� ett� yhdell� sivulla tapaat niin monta latinankielist�
-lausetta, sill� t�m�kin on sen ajan luonnetta. Me pakenemme v�list�
-klassillisiin kieliin, niinkuin johonkin vanhan ajan asyliin, kun uuden
-ajan sivistys meit� liiaksi ahdistaa. Hei, kun kaikki viel� k�vi
-latinaksi,[7] ei olisi uskaltanut sit� sanoa -- vaan nyt kyll�ksi.
-Ihminen etsii turvaa kaikkialta, ja jos eiv�t elossa olevat h�nt� auta,
-k��ntyy h�n kuolleitten puoleen. Kukaties, jos kielemme olisi pysynyt
-latinalla sekoitettuna, voisimme nyt k�yd� "romanilaisesta" rodusta, ja
-kuinkapa silloin kaikilta tahoilta suosioomme pyritt�isiin!)
-
-Sent�hden "truditur dies die"; toinen p�iv� sys�� toisen tielt��n.
-
-Er��n� semmoisena vasten h�nen mielt�ns� esiin sys�ttyn� p�iv�n�
-sanottiin Garanv�lgyille, ettei kuitenkaan ihan t�ydellisesti voi
-sulkea maailmaa ulos tuvastaan ja ettei ihminen mill��n tavalla ole
-suojeltuna valtiollisista muutoksista, jos sanoo: min� pysyn vaiti,
-sill� n�m�t etsiv�t h�nt� hiljaisimmastakin piilopaikasta ja hy�kk��v�t
-h�nen p��llens� kesken piipun-puhdistusta. -- T�st� l�htien ei en�� saa
-polttaa itse viljelem��ns� tupakkaa: "monopoliumi" on voimassa;
-tupakkaa voipi itselleen tuottaa ainoastaan m��r�tyst� myyntipaikasta,
-muuten on se vaara tarjona, ett� pidet��n kotikatsastus, ja jos siin�
-l�ydet��n tuota kielletty� mielitavaraa, j��pi siit� ison rahan velkaa
-valtiolle.[8]
-
-Adam Garanv�lgyi lausui siihen:
-
--- "Hyv�! Min� en en�� polta tupakkaa. Siit� tulee kumminkin parempi
-ruokahalu."
-
-Ja t�m�n j�lkeen vei h�n yl�s ullakkoon esi-isiens� merenvaha-piiput,
-uskolliset kumppaninsa kaikissa vaaroissa, jotka suurista tappioista
-olivat s�ilyneet ainoina perhe-kalleuksina, eik� h�n koskaan en��
-tupakoinut.
-
-Toisena v�kisin esiin vedettyn� p�iv�n� ilahutettiin h�nt� sill�
-tiedolla, ett� viinikin on joutuva veron alaiseksi; vastedes saattaa
-vaan korkean-asianomaisella luvalla ly�d� tapin viinitynnyriins�, ja
-sek� hyv�st� ett� pahasta mielest� on hinta suoritettava, koska
-kummassakin tapauksessa, jota enemm�n kulutetaan, sit� enemm�n
-"kontribuerataan."
-
--- "Hyv�! Min� en siis en�� juo viini�. Olen ainakin paremmin nukkuva."
-
-Ja sen j�lkeen h�n ei nauttinut mink��nlaista muuta juomaa kuin vett�.
-
-Taas jonakuna kaikille ep�suotuisena p�iv�n� her�si h�n siihen hyv��n
-uutiseen, ett� pelikortitkin ovat kruunun merkill� varustettavat,
-vastedes pit�� niiss�kin olla kotka.[9]
-
--- "Hyv�! En siis t�stedes ly� korttia; en ainakaan h�vi�."
-
-Ja h�n piti puheensa.
-
-J�lleen koitti aamurusko, luonnon j�rjestyksen mukaan alkoi siis uusi
-p�iv�. Garanv�lgyille tuotiin kiertokirje, jossa annetaan tiedoksi,
-ett� jos h�n tahtoo mets�st��, h�n saapi pit�� pyssy� ainoastaan
-komitati-hallituksen[10] luvalla, mutta ratsusatulaa vaan siin�
-tapauksessa, ett� asianomaiselle piirikunnan-komisarjukselle
-kirjallisesti lupaa olla n�it� vaarallisia husarin-aineksia[11]
-k�ytt�m�tt� valtion turvallisuutta h�iritseviin tarkoituksiin.
-
--- "Hyv�"! sanoi Adam Garanv�lgyi; "en siis vastedes mets�st� enk�
-k�yt� vinttikoiraa. V�lt�n kumminkin vilustumista."
-
-Kerta sai h�n my�skin tiet��, ett� jos tahtoo k�yd� naapurikyl�ss�
-jotakin tuttavaansa tervehtim�ss�, on sit� varten ensin hankkiminen
-matkapassi, jonka voipi saada hallintokaupungista kahden todistajan
-takausta vastaan, ett� todellakin kulkee luvallisilla teill�, ja t�m�
-passi on matkalla n�ytett�v� kaikille kyp�r�p�isille sankareille[12]
-sek� oma k�siala kohta "in facie loci" verrattavaksi annettava, miss�
-"in flagranti" tavataan.
-
--- "Hyv�", sanoi siihen tuo vanha skythalainen; "t�st� l�htien pysyn
-siis kotona omassa kyl�ss�; en mene mihink��n. En kumminkaan aja
-vaunujani kumoon tiell�."
-
-Ja sen per�st� ei h�n en�� mennyt k�velem��n kauemmaksi kuin
-puutarhansa p��h�n; se oli pisin matka, mink� h�n kulki. H�n ei en��
-k�ynyt peltojansakaan katsomassa.
-
-Viel� tuli h�nen tiedoksensa uusin s��nt�, jonka mukaan hallitusmiesten
-v�ltt�m�tt�m�sti tarvitsee ottaa vaaria siit� vallattomuudesta, ett�
-muutamat levottomat ihmiset k�ytt�v�t oudonmuotoista p��hinett� ja
-tahtovat osoittaa tyytym�tt�myytt�ns� Luojan j�rjestykseen sill�, ett�
-sallivat hatunnauhansa liehua alasp�in: jonka t�hden k�sket��n
-jokaisen, joka ei tahdo joutua harmillisiin tutkintoihin, tarkoin
-noudattaa m��r�yksi� hatun mitasta ja muodosta, ennenkuin sen p��h�ns�
-panee ja kadulle astuu.
-
--- "Sekin on hyv�", sanoi Garanv�lgyi. "En siis en�� mene ulos
-asunnostani. Siten en kumminkaan en�� kuluta saappaita."
-
-Ja h�n piti sanansa. T�m�n per�st� h�n k�veli ainoastaan puutarhassaan,
-ja jos ilma sit� esti, askaroitsi h�n oikeudenjutuissa, jotka heti, kun
-asianomainen j�rjestys oli voimaan p��ssyt, virkosivat eloon, niinkuin
-syksyll� kuolleet k�rp�set tuvan l�mmetess�.
-
-Tulipa viel� jonkun ajan kuluttua k�sky, ett� vastedes on
-oikeudenk�ynti sallittu ainoastaan sill� tapaa, ett� k�ytet��n
-semmoista paperia, joka jo ennakolta on oikeutettu tuomarin eteen
-ilmestym��n, ja ett� on oppinut eroittamaan v�hemm�n arvoisen
-karttamerkin suuremman arvoisesta.
-
--- "No, -- sekin viel� lis�ksi! En siis vastedes en�� k�y oikeutta."
-
-Ja heti k��ri h�n asiakirjansa myttyyn, pisti ne lippaasen ja ilmoitti
-prokatorillensa (asianajajallensa): ken oli h�nelle velkaa, p�tkik��n
-tiehens�; kenell� taas oli h�nelt� saatavaa, se tulkoon h�nen luoksensa
--- h�n ei en�� riitele ket�k��n vastaan.
-
-Joka on tutustunut etnografiaan, tiet��, ett� jos unkarilainen lakkaa
-tupakkaa polttamasta, viini� juomasta, tuttaviensa luona k�ym�st�,
-mets�st�m�st�, kadulla k�velem�st�, t�m� on kaikki erinomaisen suuri
-tapaus, vaan jos h�n p��tt�� luopua oikeutta k�ym�st�, niin on t�m� jo
-"ultima Thule."
-
-Mutta lopuksi h�n kuitenkin sai maksaa sangen kalliin hinnan t�st�
-"passivisesta vastarinnasta."
-
-Kaiken t�m�n "laisser faire'n" johdosta lainpalvelijat n�et milloin
-ry�stiv�t h�nen juhtansa, milloin painoivat virallisen sinetin h�nen
-latoihinsa, milloin viel� uhkasivat h�nelle "Personalhaftia"
-(yksityis-vankeutta); joista kaikista h�n ei kuitenkaan stoalaisessa
-kylm�kiskoisuudessaan ensink��n piitannut. Viimeisen uhkauksen johdosta
-h�nen tosin tuli vesi suuhun: h�n olisi mielell��n tahtonut kokea,
-mitenk� h�n, joka vanhuuteensa asti aina oli omista varoistaan el�nyt
-eik� koskaan omalla vaivallaan ollut voinut ansaita edes tavallisen
-p�iv�ty�n hintaa, nyt saattaisi itsens� sille kannalle, ett� kokonaisen
-vuosikauden voisi el�tt�� itse��n toisten kustannuksella, ainoastaan
-sill� keinolla, ettei suita maksaa.
-
-No, se on yhdentekev�.
-
-Mik� koronkiskuri ry�sti h�nt�; mik� tuli h�nen avuksensa ja auttoi
-h�nt� hyv�ll� prosentilla ahdingosta. Mik� ajoi pois h�nen lampaansa ja
-myi ne huutokaupalla 2 florinia halvemmalla, kuin mit� niitten oikea
-arvo oli; mik� s��li h�nt� ja osti h�nelle samat lampaat takaisin 2
-florinia kalliimmalla, kuin mit� oikeastaan maksoivat, ja kaikki oli
-taas laidallaan.
-
-Kerta n�m�t kalliit lampaat keksiv�t sen tempun, ett� heittiv�t
-henkens�. Oliko systemi heille vastenmielinen? vaiko ohra- ja
-olki-"provisoriumi?" Sit� en tied�, mutta er��n� talvena rupesivat he
-joukottain korkokupongien sijasta tuomaan esiin koko kansallislainaa,
-villojen sijasta tarjoomaan is�nn�llens� arvoltaan kovin halventuneita
-nahkojansa.
-
-T�m� v�h�isen arvelutti herra Adam Garanv�lgyia.
-
-Joku tuttava tuli h�nen luoksensa; t�lle valitti h�n tuota
-onnettomuutta ja sivumennen kehoitti h�nt�, jos h�n sattuisi Pest'iss�
-k�ym��n, l�hett�m��n h�nen luoksensa jonkun "el�intohtorin", ehk� se
-voisi lampaita parantaa.
-
-Tuttava lupasi sen mielell�ns� tehd�.
-
--- "Vaan �lk�� nyt unhoittako asiaa!"
-
-Tuskin oli pari p�iv�� kulunut, kun herra Garanv�lgyin pihaan vieri
-Pest'in vaunut, pys�htyen herrasasunnon porstuan eteen, ja niist� astui
-ulos er�s hyv�ss� lihassa oleva henkil�, uusimman muodin mukaan
-vaatetettu, p�rhe� talvipalttoo yll��n, posket sile�ksi ajetut, hiukset
-otsasta niskaan keskelt� jaetut ja kiilt�v�ll� korsteini-hatulla
-peitetyt. H�nen leve�t� huiviansa kiinnitti suuri turkoosi-neula;
-k�dess� h�nell� oli jaquem�r-hansikat ja hampaista tuprusi hienoimman
-Virginian hyv�nhajuinen savu; sormien v�liss� heilui lyhyt,
-jaspisnupilla varustettu k�velykeppi.
-
-T�m� herrasmies takertui kiinni Adam Garanv�lgyin ulosp�in pyrkiviin
-p�lsynnappeihin, jolloin h�n kahdella sormella hetkeksi otti Virginian
-hampaistaan ja kepin-heiluttajalla k�dell� nosti tuota 1-1/3 tuumaa
-kallellansa olevaa, uudenaikaista figaro-hattuaan, lausuen:
-
--- "Onko minulla onni tervehti� Herrn Adam von Garanv�lgyi�? Min� olen
-tohtori Gris�k."[13]
-
--- "No terve! Hyv��n aikaan tulittekin", vastasi h�nelle Garanv�lgyi;
-"Minua ilahuttaa, ett� yst�v�ni oli niin toimelias, jotta kohta l�hetti
-herran t�nne. Lampaani tarvitsevat jo pikaista apua; tulkaa siis, hyv�
-herra tohtori."
-
-Sen sanottuaan tarjosi h�n k�sivarttaan herra tohtorille, ja ennenkuin
-t�m� oli ehtinyt ryhty� enempiin selityksiin, saattoi h�n h�nt� leve�n
-pihan poikki lammasnavetolle, veti h�net sinne sis��n, ilmeiseksi
-vahingoksi h�nen kiilt�ville saappaillensa, ja ty�nsi h�net kipe�in
-lammasten karsinaan, ruveten h�nelle taudin diagnosia selitt�m��n.
-
--- "Katsokaapas nyt, herra tohtori, t�m�n on suu kipe�, se ei saa
-heini� pureskelluksi; tuon taas vaivaa jalkoja, niin ettei se jaksa
-seisoalla pysy�."
-
--- "Mutta sallikaa, hyv� herra, se on kummallista..." sanoi siihen
-tohtori Gris�k.
-
--- "Tietysti se on kummallista, vaan kuulkaa enemm�n; viel�
-kummallisempaa on, ett� milloin suunkipu katoo joltakin, silloin se
-joutuu jalkatautiin, ja p�invastoin, mill� t�n��n jalka on kipe�, sen
-on huomenna vika suussa."
-
--- "Mutta suokaa anteeksi, hyv� herra, min� ihmettelen..." keskeytti
-h�nt� tohtori Gris�k.
-
--- "Min�kin sit� ihmettelen; en voi k�sitt��, mik� elukoita vaivaa.
-Ehk� maksa-mato?"
-
--- "Mutta, hyv� herra, n�ytt�� silt�, kuin olisitte erhettynyt."
-
--- "Lienee kyll� niin, min� en paljon ymm�rr� lammasten tapoja; te
-kaiketi paremmin ne tied�tte, sent�hden k�skinkin kutsua teit�."
-
--- "Mutta suokaa anteeksi, hyv� herra!"
-
--- "Hyv�, hyv�! enh�n v�it�k��n vastaan, luotan t�ydellisesti teihin;
-otitteko mukaanne lampaan rohtoja?"
-
--- "Mutta, hyv� herra!" huusi vihdoin kokonaan loukatulla itsetunnolla
-tohtori Gris�k, "keneksi te minua luulette?" ja vimmassaan sivalsi h�n
-kepill��n vasten kuonoa er�st� py�r�p�ist� lammasta, joka yritti
-kyhnytt�m��n alasp�in painunutta p��t��n h�nen housuihinsa, niin ett�
-elukka paikalla keikahti taaksep�in.
-
--- "Ettek� siis olekaan el�intohtori?" kysyi suurella
-yksinkertaisuudella Garanv�lgyi.
-
--- "Mit� ajattelette? Min� olen _lakitieteen tohtori!_ 'Doctor
-utriusque juris', Johann Nepomuk Gris�k."
-
--- "Vai niin, siis prokatori?" sanoi vihdoin asian k�sitt�en
-Garanv�lgyi. "No �lk��mme siin� tapauksessa lampaita tarkastelko.
-Muuten -- en tahdo vaivata herraa huoneeseni, sopii t�ss�kin asia
-ratkaista. Ry�st�m��nk� olette suvainnut tulla?"
-
--- "�lk�� pahastuko", vastasi lakitieteen tohtori, korkea-nen�isesti
-lyk�ten luotansa h�nelle istuttavaksi tarjottua lypsintuolia -- "ehk�
-kuitenkin olisi mukavampi huoneessa keskusteluamme pit��."
-
--- "Uskokaa pois, siell� ei en��n ole mit��n ry�stett�v��. Ottakaa, sen
-neuvon annan teille, n�m�t lampaat. Klienttinne ei tosin kiit� teit�
-siit�, koska h�n saa makson vaan niitten nahasta; mutta kumminkin
-teid�n armonne voipi niist� saada palkkansa."
-
--- "Teid�n luvallanne", lausui tohtori Gris�k teeskennellyll�
-ujoudella, "min� en ole mik��n armo."
-
--- "Anteeksi, teid�n jaloutenne!"
-
--- "Sit� en my�sk��n ole."
-
--- "Pyyd�n anteeksi teid�n 'excellensilt�nne.'"
-
--- "Ohoh, minulle tulee ainoastaan arvosana 'kunnioitettu herra.'"
-
--- "Ainoastaan?" sanoi is�nt�, vieraalle ylenkatseellisesti hymyillen.
-"Meill� t��ll�, rakas 'amice', on tapana 'kunnioitetuksi herraksi'
-nimitt�� ainoastaan niit�, joita todellakin kunnioitamme. Mutta
-lyhyelt�, mit� tahdotte?"
-
--- "Min� en suinkaan ole tullut teid�n kunniallenne mit��n
-vastenmielist� aikaan saattamaan, vaan min� tulen h�nen jaloutensa
-herra Ritter von Ankerschmidt'in puolesta teid�n kunnialtanne pyyt�m��n
-er�st� naapurikohteliaisuutta."
-
-Nyt oli Garanv�lgyin vuoro kummastua.
-
--- "Ankerschmidt? Ritter von? Naapuri? Ja pyyt�� kohteliaisuutta? Min�
-en ymm�rr�, mitenk� yht� haavaa tulee eteen niin monta logogryfi�.
-Ettek�, herra tohtori, tahtoisi selitt�� minulle t�t� charadia, sill�
-itse en koskaan ole osannut suorittaa edes tavallista rebustia?
-Mist�p�in suuresti kunnioitettu naapurini, h�nen jaloutensa herra
-Ritter von Ankerschmidt on?"
-
-Herra tohtori oli nyt valmis tarkempia selityksi� antamaan.
-
--- "Teill� siis ei viel� ole tietoa siit�. H�n on minun herra
-klienttini ja k�skynantajani, se, joka on ostanut Hajn�cs'in
-maa-osuuden."
-
--- "Mink� maa-osuuden, jos saan kysy�?"
-
--- "Tuon kahdentuhannen holdin maatilan, teid�n tilanne vieress�."
-
--- "Kenelt� h�n sen on ostanut?"
-
--- "H�nen armoltansa rouva Pajtay'lta tietysti, teid�n kunnianne
-k�lylt�."
-
--- "Mutta, hyv� herra, tuo maatila on minun. Veljeni leski hallitsi
-sit� ainoastaan el�ke-apuna minulta; puhtaalla rahalla sen ostin veli
-vainajaltani, ja koska h�n useista syist�, jotka eiv�t kuulu t�h�n, oli
-joutunut k�yhyyteen ja h�vi��n, j�tin min� veljellisest� rakkaudesta
-tilan h�nen leskellens�, jotta t�ll� olisi jotakin, mill� voisi el�� ja
-lapsiansa kasvattaa. Se on minun laillinen omaisuuteni."
-
-Herra Garanv�lgyi luuli nyt sanoneensa semmoisen totuuden, jonka edess�
-maailman kaikki lainoppineet paljastaisivat p��ns�.
-
-Herra tohtori nauroi sit� itsekseen aika lailla. Kuinka pilkallisesti
-h�n hymyili tuolle yksinkertaiselle oikeuden-istujalle, jolla viel�
-nytkin oli nuot Noakin aikaiset k�sitteet oikeus-oloista! H�n otti
-silm�lasinsa, pyyhki niit� silkkisell� nen�liinallaan, sill� ne olivat
-hiestyneet naveton h�yryst�, asetti ne taas nen�llens�, josta ne
-v�lkkyiv�t vasten herra oikeuden-istujaa, ja lausui suurella
-viisaudella:
-
--- "N�m�t kaikki min� uskon, hyv� herra; min� uskon sanaanne. Se on
-aivan mahdollista."
-
--- "Ei ainoastaan 'mahdollista', vaan se on todellakin niin. Min�
-saatan n�ytt�� asiakirjat."
-
--- "Minua pahoittaa, mutta se ei muuta asiaa ensink��n. Siin� ei ole
-mit��n eroitusta."
-
--- "Min� en ymm�rr� teit�."
-
--- "Pit��k� teid�n kunnianne Reichsgesetzblatt'ia?"[14]
-
--- "Koira sit� pit�k��n!"
-
--- "Ab, niinmuodoin ei! Se on suuri vahinko." Ja pist�en hansikoitun
-k�tens� poveensa, mainitsi herra tohtori hyvin kerke�ll� kielell� sen
-Reichsgesetzblatt'in numeron, jossa sen ja sen pyk�l�n alla l�ytyy
-julkaistuna asetus, joka kumoo kaikki "vanhaan" lakiin perustuvat
-oikeudet ja sen ohessa m��r�� ajan, jona jokainen, jolla on muitten
-haltuun joutunutta kiinte�t� omaisuutta, �lk��n laiminly�k�
-ilmoittamasta t�m�n anastajaa ja h�nt� oikeuteen haastamasta, sill�
-m��r�-ajan kuluttua tulee voimaan "beati possidentes", s.o. joka on
-jonkun omaisuuden haltia, katsotaan my�skin sen omistajaksi, eik� h�nt�
-vastaan siit� en�� voi mit��n oikeudenk�ynti� aloittaa. Koska nyt
-mainittu m��r�-aika jo on loppuun kulunut, ja koska herra Garanv�lgyi
-ei ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia, ja koska h�n ei tahtonut
-kirjoittaa karttapaperille, on siis h�nen veljens� lesken hallussa
-ollut tila tullut t�m�n omaisuudeksi, jonka h�n tietysti my�skin
-saattaa myyd�, niinkuin h�n todella on tehnytkin, eik� sit� seikkaa
-en�� mik��n koirannabka[15] auta.
-
-Herra Garanv�lgyi tunsi itsens� t�ydellisesti voitetuksi.
-
--- "Hyv� herra! Te olette suuri mies. Te olette oikeassa. Min�
-antaun ja tunnustan teid�t tohtoriksi. Itse olen syyllinen, sent�hden
-ett'en ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia. Heti paikalla l�het�n
-postikonttoriin ja hankin sen itselleni, ja t�st� l�htien se on oleva
-se, jota 'versate diu' (selatkaa p�ivin), 'versate noctuque' (selatkaa
-�in), jottei joskus tiet�m�tt�myyteni t�hden viel� minua itse� myisi
-joku, jolle joku paragrafi siihen antaa oikeutta. Ja nyt vihdoin, mik�
-se kohteliaisuus on, jota saattaisin herra Ritter von Ankerschmidt'ille
-osoittaa? Sen ymm�rr�n jo, mitenk� h�n on tullut naapurikseni."
-
--- "Herra ritari haluaa nimitt�� sit� 'kohteliaisuudeksi', h�n on hyvin
-kohtelias, kavalierinen mies; min� taas sit� nimit�n 'hyv�ksi
-aff�riksi'; 'pactum bilaterale; do, ut des; facio, ut facias'
-(kahdenpuolinen sopimus; min� annan, jotta sin�kin antaisit; min� teen,
-jotta sin�kin tekisit). Te suvaitsette muistaa, ett� sit� maatilaa,
-jonka kirjallisesti annoitte armolliselle rouva Pajtay'lle, rasittaa
-er�s tekem�nne vaikea m��r�ys, jonka mukaan te ette katsonut hyv�ksi
-sallia, ett� leskirouva saisi mihink��n tarpeesen k�ytt�� tilusten
-keskell� seisovaa vanhaa kastellia (linnaa)."
-
--- "Aivan oikein. Sen on joku vanhanaikuisista esi-isist�ni
-rakennuttanut ja min� en tahtonut, ett� lesken arentimies siit�
-ehk� tekisi viinapolttimon. Tietysti: se on turhanper�ist�
-herkk�tunteisuutta semmoiselta vanhalta kotkalta, kuin min� olen,
-mutta olen nyt kerta niin taika-uskoinen."
-
--- "Niinik��n olette suvainnut itsellenne eroittaa sen tien, joka
-omasta kastellistanne menee tuohon vanhaan kastelliin kyl�n p��h�n,
-viel�p� kyyn�r�n verran ulkopuolella ojia."
-
--- "Ihan luonnollista; siit� syyst�, ett� itse jostakin paikasta voisin
-p��st� sis��n tuohon saareen, sill� silloin eiv�t viel� olleet
-keksineet ilmassa-purjehdusta, jonka kautta olisi saattanut ylh��lt�
-laskeuta alas mihink� aidattuun paikkaan tahansa. Tien reunat taas
-edustin itselleni sent�hden, ettei arentimies hakkaisi pois noita ojien
-varrelle istutettuja kauniita poppeli-puita."
-
--- "Sill� tavoin ei armollinen rouva, tilan tarkoituksen mukaan,
-koskaan p��ssyt vanhan rakennuksen ja siihen viev�n tien varsinaiseksi
-omistajaksi."
-
--- "Ja t�m� olisi ehk� haitallista teille? Vaan miksi te siin� niin
-monta mutkaa teette? Purkakaa huone maahan ja rakentakaa sen sijaan
-palatsi. Vai t�ytyisik� siihen my�skin minulta lupaa pyyt��?"
-
--- "Se on tietty, koska asiakirjan selv�n sanan mukaan teid�n kunnianne
-on mainitun tien ja kastellin todellinen omistaja."
-
--- "Todellakin, olisiko tuommoisilla vanhoilla asiakirjoilla viel�
-mit��n arvoa?"
-
--- "Aivan varmaan!" kiiruhti kiivaasti lainoppinut ep�ilev�� uskoa
-vahvistamaan.
-
--- "Mahdotonta!" lausui vanha herra semmoisella yksinkertaisella
-p��npudistuksella, ett� tohtori alkoi tuskastua miehen syntyper�isest�
-k�sitysvoimasta. "Ja jos Ritter von kuitenkin ottaisi sen oman k�den
-voimalla, mit� min� siihen voisin?"
-
--- "Voisitte haastaa h�net oikeuteen!" vastasi siihen nopeasti tohtori
-Gris�k. "Voisitte tehd� h�net kanteen alaiseksi!"
-
--- "Ja eik� minun tarvitsisi pel�t�, ett� semmoisessa tapauksessa
-tuomari pist�� minut vankeuteen, koska muka olen tyytym�t�n ihminen ja
-rauhanh�iritsij�?"
-
-Tohtori Gris�k rupesi huomaamaan, ettei t�m� oikeuden-istuja vaan
-yksinkertaisuudesta semmoista 'viatonta' kysymyst� viritt�nyt ja
-kiiruhti h�nt� oikaisemaan.
-
--- "Hyv� herra, te saatte olla varma siit�, ett� 't��ll�' kaikille
-oikeutta yht�l�isesti jaetaan."
-
--- "Suokaa anteeksi! -- Sit� en tiet�nyt."
-
-"Tuon miehen alamainen iva on myrkyllist�!" raivosi itsekseen tohtori.
-
--- "Ehk� voisi tuossa asiakirjassa keksi� jotain virhett� muodon
-puolesta", sanoi hirve�n hyv�ntahtoisella humorilla Garanv�lgyi. "Ehk�
-sent�hden, ettei se ole kirjoitettu karttapaperille taikka ettei
-sinetti siihen ole painettu oikealle paikalle?..."
-
--- "Hyv� herra!" keskeytti h�nt� tohtori Gris�k, "min� en tullut
-luoksenne keskustelemaan ja neuvoja saamaan, mitenk� teit� itse�nne
-vastaan sopisi oikeutta k�yd�, vaan min� tulin teid�n kanssanne
-yst�v�llist� kauppaa hieromaan, josta teid�n kunniallannekin olisi
-suuri hy�ty. Mutta -- ehk� sallitte minun ennen sit� tehd� er��n
-pyynn�n, kunnioitettu herra: olkaa hyv� ja nouskaa yl�s tuon
-hein�kimpun p��lt�; meid�n ei k�y asiata t��ll� navetossa p��tt�minen,
-tehk�� hyvin ja saattakaa minut ty�kamariinne."
-
--- "Ty�kamariini?" huusi Garanv�lgyi, kohta hyp�ht�en yl�s
-hein�kasalta, johon h�n oli istunut. "Byroosen? Kansliaan? Oi, aivan
-mielell�ni! Jos on kysymys asioista, t�ytyy meid�n kaikissa tapauksissa
-menn� konttoriin. Tehk�� hyvin, astukaa edell�. K�yk��mme siis
-kirjoitustupaani."
-
-Ja sen j�lkeen saattoi h�n suurella kohteliaisuudella herra tohtoria
-pihan poikki, eik� se ollut haitaksi, ett� h�n k�vi per�ss�, sill�
-nelj� p�rr�karvaista verikoiraa rupesi kiertelem��n ymp�ri lakimiest�,
-joka katsoi tarpeelliseksi muistuttaa, mihin suureen edesvastaukseen
-saattaisi joutua, kun antaa noin isojen koirain vapaasti juoskennella
-ilman kuonokoritta; mik� muistutus herra Garanv�lgyin mielest� oli niin
-sovelias, ett� h�n heti huusi ohitse menev�lle rengille: "sitokaa kohta
-korit koirien kuonoon, te laiskurit!"
-
-Sitte vei h�n vieraansa puutarhaan, ja siell� astuttuansa
-luikertelevaa, ruohoittunutta k�yt�v��, tulivat he vihdoin
-oudon-muotoisen rakennuksen luo, jonka etupuoli n�ytti viistoon
-poikki hakatulta, niinkuin markkinakoju.
-
-Is�nt� avasi oven; "tehk�� hyvin, astukaa sis��n", ja lykk�si arvoisan
-vieraansa sis��n.
-
--- "Mit� pirua t�m� on?!" huudahti lakitieteen tohtori, ymp�rilleen
-katseltuaan; ja h�nen korvissaan rupesi kuulumaan arveluttava
-suhina, samalla kun surmaiset aseet uhkasivat h�nen silmi�ns�.
-"_Mehil�is-huonehan_ t�m� on!"
-
--- "Se on ty�tupani, hyv� herra", sanoi yst�v�llisesti hymyillen
-is�nt�. "T��ll� viet�n p�iv�ni hiljaisuudessa lukemisella." Ja
-sanojansa todistaakseen veti h�n esiin mehil�ispesien v�list� kirjoja:
-vanhoja roomalaisia auktoreja, Blair'in estetiikan, muutamia
-maanviljelyst� koskevia teoksia ja senkaltaisia. Siell� oli my�skin
-paperia ja iso puinen l�kkitolppo, johon oli pistetty kellastunut
-sulkakyn�. "T�m� on aivan hiljainen, yksin�inen paikka, jossa ei mik��n
-h�lin� lukemista h�iritse, jossa maailman melskeen sijasta vaan n�kee
-edess��n nuot hiljaiset, uutterat ty�miehet, jotka opettavat meit�
-tekem��n ty�t� tulevaisuuden hyv�ksi. Mehil�isten seura on meille
-unkarilaisille eritt�in sovelias t�t� nyky�."
-
--- "Kyll�; mutta ne pist�v�t", intti lakitieteen tohtori k�yt�llisell�
-huolella t�t� filosofillista mietelm�� vastaan.
-
--- "_Hyv��n ihmiseen_ ne eiv�t kajoo", rauhoitti h�nt� is�nt�
-mielentyyneydell� semmoisella, joka hyv�sti olisi sopinut millek�
-Sareptan er�maassa asuvalle patriarkalle hyv�n�ns�.
-
-Siten oli nyt herra lakitieteen tohtori joutunut sen koetuksen
-alaiseksi, ett� saisi tiet�� itsest��n, oliko h�nkin todella luettava
-"hyv�in ihmisten" joukkoon. H�n istui lehmuspenkille, joka oli peitetty
-lammasnahkaisella turkilla; vastap��t� h�nt� asettui herra Garanv�lgyi
-istumaan muutamalle tyhj�lle Dz�rdzon'in korille.
-
--- "V�hin puhumin, hyv� herra, maatilan ja siihen kuuluvat alueet
-ostettuansa, tahtoisi klienttini ritari Ankerschmidt omata siin�
-seisovan vanhan rakennuksenkin ynn� t�h�n menev�n tien."
-
--- "Se on luonnollista", lausui siihen herra Garanv�lgyi, "koska
-kastelli on h�nelle siin� vaan tiell�, jos h�n mielii rakentaa."
-
--- "Aivan niin. Ja h�n mieliikin rakentaa siihen suurenlaisen
-kastellin."
-
--- "Sen kohta arvasin. Koko tilalla se on ainoa herras-kastellille
-sovelias paikka. Itsekin siihen rakentaisin, jos semmoisissa hankkeissa
-olisin."
-
-"Oi, tuo on varsin taipuvainen mies", ajatteli tyytyv�isen� tohtori
-Gris�k.
-
--- "Ja koska teid�n kunniallanne ei nyt ole mit��n hy�ty� tuosta
-rakennuksesta..."
-
--- "Joka sen lis�ksi viel� on aivan rappiotilassa."
-
--- "Eik� ole luultavaa, ett� antaisitte sit� korjata..."
-
--- "Jopa! Semmoisenakin on se kyll�ksi hyv� huuhkajille ja rotille."
-
-Lakitieteen tohtori katsoi t�t� humorilliseksi kokkapuheeksi, jota
-h�nen mielest��n oli samalla leikillisell� tavalla jatkaminen.
-
--- "Y�lepakot paitsi sit� eiv�t maksa mit��n arentia."
-
--- "Eip� suinkaan, yht� v�h�n kuin esi-isieni kummittelevat hahmut."
-
--- "Hahaha! Nuot kunnon aaveet varmaankin kovin suuttuvat, kun heid�n
-t�ytyy muuttaa pois sielt�. Tuhat tulimmaista!" T�m� viimeinen huudahus
-ei en��n ollut leikillisyyden jatkoa. Herra tohtori, joka nyt oli
-erinomaisen hyv�ll� mielell�, alkoi n�et heilutella keppi��n; t�t�
-liikuntoa katsoi muuan sotaisa mehil�inen jonkinlaiseksi
-demonstrationiksi, lensi h�nen niskaansa ja kutkutti h�nt�
-leikillisesti pistimell��n.
-
--- "Ei se mit��n tee. Pankaa v�h�n kalkkisavea p��lle", lohdutti is�nt�
-vaikeroivaa. "Se karkottaa kivun."
-
-Mutta tohtorin halu leikillisyyteen oli jo my�skin karkotettu.
-
--- "No mit� siis arvelette, hyv� herra, mist� hinnasta tulee minun
-sanoa yl�s huuhkajat, y�lepakot ja esi-isieni aaveet?" ahdisti herra
-Garanv�lgyi vikisev�� tohtoria.
-
--- "Kun ei ne vaan en�� pist�isi! Herra ritari on varustanut minut
-valtuuskirjalla ... hiisi viek��n n�m�t mehil�iset! ... minun
-luullakseni olisi tuo raunioiksi paraillaan muuttuva rakennus hyv�sti
-maksettu kahdellatoista-tuhannella florinilla."
-
--- "Kaksitoista-tuhatta florinia, hyv� herra, on sangen siev� raha."
-
--- "Ja rakennus on kovin rappeutunut."
-
--- "Sekin on totta; ja yht� totta on my�skin, ett� kaksitoista-tuhatta
-florinia olisi minulle eritt�in tarpeesen. Vaan kuitenkin, tehk��
-hyvin, menk�� kotia ja sanokaa herra ritarille, ett� min� en myy tuota
-rappeutunutta rakennusta."
-
--- "Miks'ette?... Se kohoo viel�."
-
--- "Kauppahintako?"
-
--- "Ei, t�m� mehil�isen pistos..."
-
--- "Min� en myy sit�, sent�hden ett� esi-is�ni sen on rakentanut."
-
-"Ahaa, tuo tarvitsee enemm�n rahaa!" arveli itsekseen tohtori.
-
--- "P��tt�k��mme kauppa, hyv� herra, minulla on lupa tarjota teille
-kahteenkymmeneen-tuhanteen floriniin asti. Tuohon k�teen!"
-
--- "Mit� olen sanonut, sen olen sanonut."
-
--- "Mutta hajoohan rakennus aikaa my�ten maahan."
-
--- "Sit� parempi. Romantilliset rauniot kastellin pihassa!"
-
--- "Tuuli h�vitt�� jo kattoa."
-
--- "Min� en sit� uudestaan tee, vaikkapa se kokonansa h�vi�isi; ja jos
-kastelli hajoo maahan, j�t�n sen rauniot siihen mustenemaan."
-
-Tohtori Gris�k rupesi nyt huomaamaan, mihink� kovaan lapseen h�n oli
-yhtynyt; ritari oli antanut h�nen toimeksensa ostaa tuon h�vi�nalaisen
-kastellin "mihin hintaan hyv�n�ns�", ja h�n itse olisi vaivastansa
-saava viisituhatta florinia -- asia oli siis aivan t�rke�.
-
--- "Mutta, hyv� herra, sanokaa itse, mik� ajatus teill� on! Mit� te
-ehdoittaisitte sopimuksen perusteeksi?"
-
--- "Hyv�, herra tohtori! min� sanon sen. Viimeinen ja muuttumaton
-ajatukseni on t�m�: vanhoja raunioitani en anna pois rahoista, ei
-hyvist� sanoista eik� uhkauksista; vaan min� odotan siksi, ett�
-Reichsgesetzblatt'issa ilmestyy semmoinen pyk�l�, joka s��t��, ett� jos
-jollakin on rappeutunut maja semmoisessa paikassa, johon toinen tahtoo
-rakentaa kastellin, h�nen tulee ennen m��r�tyn ajan kuluttua korjata se
-siit� pois. -- Ja nyt, j��k�� hyv�sti!"
-
-Jottei herra tohtori luulisi, ett� t�t� keskustelua viel� v�h�n v�li�
-voisi jatkaa, laskeusi herra Garanv�lgyi, kun tohtori oli noussut
-lehmuspenkilt�, pitk�lleen lammasnahoille, otti esiin Horatiuksen ja
-rupesi sit� niin hartaasti tutkimaan, kuin ei ik�n� ennen olisi t�t�
-kirjaa lukenut.
-
-Tohtori Gris�k'in t�ytyi p��tt�� l�hte� puutarhasta "re infecta", sill�
-herra Garanv�lgyi ei n�ytt�nyt ryhtyv�n v�himp��nk��n toimeen h�nt�
-saattaaksensa.
-
--- "Se mar on itsepintainen mies. H�net tarvitsee panna kirjaan."
-
-Mutta suittavatpa koirat repi� ihmisen pahanp�iv�iseksi, kun askeltaa
-puutarhan-portista vaunujen luokse; olihan mehil�inenkin jo h�nt�
-pist�nyt.
-
-Eik� miss��n puutarhuria, ei liioin talonvartiaa, jota olisi sopinut
-suojelijaksi pyyt��.
-
-Kun tohtori sitte huolestuneena katseli puutarhan ristikkoportista,
-huomasi h�n ihmeekseen, ett� rengit jo olivat totelleet herra
-Garanv�lgyi� ja h�nen k�skyns� mukaan sitoneet jokaisen koiran kuonoon
-ison korin, niin ett� n�m�t n�yttiv�t plastron-kyp�reill� varustetuilta
-sotureilta, jotka miekkailukoulussa yritt�v�t rynt�ist�. Palkolliset
-nauraa hekottivat pihalla; viel�p� Pest'in kutsarikin yhdess� heid�n
-kanssaan.
-
-"Hm. N�ytt�� silt�, kuin nuot tekisiv�t pilkkaa ihmisest�."
-
-
-
-
-II.
-
-Onnettomuus elinkeinona.
-
-
-Vuoden kuluttua seisoi uusi kastelli valmiina kyl�n toisessa p��ss�.
-
-Se oli joutuisasti rakennettu; selv�sti n�kyi, ett� rakentajalta ei
-puuttunut rahoja.
-
-Seuraavana syksyn� muutti siihen ritari Ankerschmidt'in perhe: vanha
-herra sotamiehen ryhdill� ja kaksi h�nen tyt�rt�ns�.
-
-H�nen huoneenhaltiansa ja palkollisensa olivat kaikki vieraalta maalta
-tuodut. Garanv�lgyin v�ki oli sent�hden varsin v�h�n seurustellut
-heid�n kanssaan, ja sill� tavoin saattoi vanha tilanhaltia el��
-rauhassa, kenelt�k��n tietoja naapuristaan saamatta.
-
-Garanv�lgyill� oli vanha pehtori, joka oli pysynyt paikallaan, kun
-myrsky hajoitti nuoremmat sinne t�nne. H�n oli jo liiaksi lihava
-mainetta etsim��n. Siit� huolimatta oli kuitenkin h�nkin ollut jonkun
-aikaa nostov�ess� Kassa'n seuduilla; onneksensa oli h�n ensimm�isten
-joukossa, jotka sielt� takaisin palasivat; toipa h�n muassaan viel�
-pyssyns�kin, jota h�n sitte seuraavina kovan onnen p�ivin� salaisesti
-talletti.
-
-Herra Kamp�s[16] oli hyvin harjaantunut maanviljelyksess� ja oli
-tieteens� perinjuurin oppinut, vaikkei h�nen tapansa ollut koskaan
-siit� puhua. H�n tavallisesti puhui vaan suurista asioista.
-Politiikista. Kenen h�n kerran sai puheillensa, sille h�n sellaisia
-asioita kyll�stym��n asti lateli.
-
-Jos h�nen is�nt�ns� oli passivisen vastarinnan mies, oli h�nell� aivan
-p�invastainen luonto. Jos h�nen is�nt�ns� ei polttanut tupakkaa, siit�
-syyst�, ett� monopoliumi oli toimeen pantu, n�ytti h�n p�invastoin,
-ett� juuri sent�hden on kielletty� tupakkaa polttaminen. Mist� h�n
-semmoista sai? Se on h�nen salaisuutensa. H�nell� ei koskaan ole mit��n
-matkapassia, mutta kulkee kuitenkin kaikkialla vartioita pelk��m�tt�.
-Jos h�n jolloinkulloin taitaa heille kiusaa tehd�, katsoo h�n sit�
-suureksi ansioksi. Pellolla menee h�n ty�miesten luokse ja juttelee
-heid�n kanssaan valtakunnan asioista. H�n ei tarvitse sit�, mit�
-sanomalehdiss� seisoo. H�nell� on paremmat tiedot. H�r�n-ajajia kulkee
-kyl�n kautta Serbiasta, Rum�niasta, kuormankuljettajia Puolasta: n�ilt�
-h�n urkkii uutisia, n�iden kautta tiet�� h�n kaikki, mit� Europassa
-tapahtuu ja jota sanomalehdet eiv�t saata kertoa. Ja h�n on kaukana
-ep�toivoon joutumasta; p�invastoin on h�n ihan varma siit�, ett� mit�
-kev��ll� ei tapahtunut, se on syksyll� tapahtuva, varma kuin kuolema.
-H�nen tapansa oli s��nn�llisesti p��tt�� n�ill� sanoilla: "no, no!
-kyll� min� viel� sy�n viiniryp�leit� pehme�n leiv�n kanssa!"
-
-Jotka k�sitt�v�t t�t� salamietteist� sananpartta, tiet�v�t, mik� hirve�
-v�it�s se on unkarilaiselta, ett� h�n joskus viel� tahtoo sy�d�
-ryp�leit� pehme�n leiv�n kanssa!
-
-Kamp�s herra oli sen ohessa is�nn�llens� erinomaisen uskollinen.
-Garanv�lgyi saattoi j�tt�� h�vinneen taloutensa h�nen huostaansa yht�
-turvallisesti, kuin jos joku hallituksen asiamies olisi sit� silm�ll�
-pit�nyt. Jos joku petti Garanv�lgyi�, ei Kamp�s herra saanut rauhaa
-ennenkuin vuorostaan oli pett�j�n pett�nyt. Jos Iczig[17]
-vehn�n-n�ytteest� poimi pois lusteen siemenet ja vastaan-ottaessaan
-vaati yht� puhdasta vehn��, kosti Kamp�s sill� tavoin, ett� seuraavalla
-kertaa antoi Iczig'ille koetusviinaa j��tyneess� pullossa ja petti
-h�nelt� siten pari astetta. Semmoisista toimista nuhteli h�nt�
-tavallisesti herra Adam.
-
--- "Se on hirve�t�, kuinka Unkarin kansa turmeltuu t�ss� sortotilassa!
-T�m� rehellinen, suora, syd�mellinen kansa oppii pett�m��n, takaisin
-pett�m��n, valehtelemaan, v��rin vannomaan."
-
--- "Inculpata tutela" (pakko-suojelus), lausui silloin Kamp�s.
-
-Herra Adam tarkastikin ainoastaan sent�hden Kamp�s'in tilikirjoja,
-jottei tuommoisia repressalioita niiss� l�ytyisi.
-
-Mutta todellakin eriskummaisia kohtia tavataan t�mm�isen unkarilaisen
-huoneenhaltian tileiss�.
-
-Niiss� on esimerkiksi yksi menojakso: "_K�yh�in poikain[18] hyv�ksi_",
-joka sis�lt��:
-
-"Leip��, silavaa, viini�, viinaa, viitta, saappaat, hattu;" harvemmin
-"rahaa", mutta sit� useammin "yksi porsas."
-
-Kuinka ulkomaan ekonomit t�t� nauraisivat, jos siit� tietoa saisivat!
-Jakelevat ruokaa rosvoille, eiv�tk� anna heit� ilmi piirikunnan
-komisarjukselle!
-
-Mutta j�tt�k��mme asia sikseen; min� en ota sit� t�ss� tarkemmin
-selitt��kseni.
-
-Kerta taas t�t� menojaksoa tarkastellessaan havaitsi Garanv�lgyi siin�
-seuraavat kohdat:
-
-"_S�ndor'ille_[19] leili m�nes'in-viinia..."
-
-"S�ndor'ille yksi pari hirvennahkaisia saappaita..."
-
-"Item: S�ndor'ille villainen ihokas..."
-
-"Ditto: S�ndor'ille h�nen repeteri-kellonsa korjauksesta 3 florinia."
-
-"Samoin: S�ndor'ille er�isin tarpeisin 10 florinia."
-
-Herra Garanv�lgyi tiesi kysym�tt�kin aivan hyvin, mihin k�yh�in poikain
-luokkaan mainittu S�ndor kuului. Kunnon mies, pakolainen, joka koettaa
-v�ltt�� kohtaloansa ja jonka t�ytyy viett�� p�iv�ns� piilossa, t�n��n
-t��ll�, huomenna tuolla. Miss� h�n tunnetaan, sielt� h�nen on
-pakeneminen. Kyll�ksi kurjuutta. Suuri kysymys: eik� olisi parempi
-astua sota-oikeuden eteen ja sanoa: "min� tulin, hyv�t herrat, mit�
-olen velkaa? Tahdon maksaa."
-
-Garanv�lgyin kuitenkin t�ss� asiassa pisti hiukan vihaksi, ett� ken
-hyv�n�ns� t�m� kovin surkuteltava ihminen olkoonkin, h�n kuitenkin
-semmoisessa tilassa saattaisi vaatimuksiansa v�h�isen alentaa.
-
--- "Min� en sano sit�, ettei h�nelle tule viini� antaa, mutta miksi
-juuri m�nes'ia?"
-
--- "J�tt�k�� se siksens�, kunnioitettu herra", jupisi tuo lyhytl�nt�
-mies, jota t�m� muistutus ei ensink��n miellytt�nyt.
-
--- "Ent�s hirvennahkaiset saappaat? Ei itsell�nik��n koskaan ole ollut
-semmoisia, ei ainakaan maalla."
-
--- "Tuon raukan jalkoja arastaa kovin muissa saappaissa."
-
--- "Sitte repeteri-kellon korjaus."
-
--- "Senh�n olen min� h�nelle lahjoittanut."
-
--- "Sekin viel� lis�ksi! No, mutta er�isin tarpeisin? Mihin helkkarin
-tarpeisin olette antanut h�nelle kymmenen florinia?"
-
--- "Pyyd�n n�yrimm�sti, kunnioitettu herra, �lk�� suvaitko kysy� noin
-paljon. Tahtoisin sanoa, ett� ennemmin antaisin ne omista varoistani,
-ellen tiet�isi, ett� kunnioitettu herra kovasti katuisi sit�, jos
-kerran saisi tiet��, kuka se oli, jota h�n soimasi."
-
-Salaisuus ei tehnyt Garanv�lgyi� uteliaaksi, h�n lausui siihen vaan:
-
--- "Joku on taas tehnyt teid�t narrikseen."
-
--- "Suokaa anteeksi -- ei t�ll� kertaa. �lk�� sit� sanoko! Semmoinen
-asia, josta kerran olen tullut vakuutetuksi, ei ole mik��n hairaus."
-
--- "�lk�� sit� v�itt�k�! Ettek� �skett�in antanut uutta viittaanne
-jollekin, joka vakuutti olevansa Bem'in adjutantti, vaan jonka te
-viikon per�st� sen j�lkeen Eger'iss� tapasitte kyypp�rin�."
-
--- "No, se tapahtui silloin, yhden kerran, se on totta. Mutta nyt ei
-ole ensink��n ep�ilemist�, ett� se on h�n."
-
--- "Ken?"
-
--- "No, jos sen ilmoitan, hyp�ht�� kunnioitettu herra heti yl�s p�yd�n
-vierest� ja pyyt�� minua kohta viem��n itse��n h�nen luoksensa."
-
-Herra Adam pudisti p��t��n.
-
--- "Miksi h�n nimitt�� itse��n?"
-
-Tuo kelpo, pieni, lyhyenj�ntter� mies joutui hetkeksi h�mille:
-ilmaisisiko h�n tuon suuren salaisuuden? Se oli jo h�nen kielens�
-p��ss�, mutta h�n painoi sen taas alas; sitte se tuli h�nen nen��ns� ja
-h�n kynsi sit�; vihdoin se tunkeusi h�nen silmiins�, ilmestyen siell�
-kahden suuren kyyneleen muodossa, jotka, kun h�n niit� palleroisella
-k�dell��n pyyhki pois, vuotivat tunnustuksena ��neen ulos h�nen
-suustaan.
-
--- "H�n se on, h�n se on, meid�n ikuisesti muistettava S�ndor
-Pet�fimme..."[20]
-
-Herra Adam l�i v�kev�sti nyrkkins� p�yt��n ja huokasi sen j�lkeen
-syv�sti.
-
-Huokaus puhui runoilijan muistoksi, ly�nti oli sille aiottu, joka
-anastaa t�m�n jumaloitun nimen.
-
--- "Oletteko koskaan tuntenut Pet�fi�?" kysyi h�n murheellisesti
-huoneenhaltialta.
-
--- "Miksen olisi h�nt� tuntenut, osaanhan kaikki h�nen v�rssyns�
-ulkoa."
-
--- "Mutta oletteko n�hnyt h�nt� el�v�lt�?"
-
--- "El�v�lt� h�nt� en ole n�hnyt, mutta min� saatan h�nt� aivan
-el�v�sti mieleeni kuvailla."
-
--- "H�nen kuvaansa te ette ole n�hnyt?"
-
--- "Sen laitaa eiv�t maalarit ymm�rr�."
-
--- "Onko h�n tuon muotoinen?" kysyi Garanv�lgyi, avaten albumia, jossa
-runoilijan muotokuva oli n�ht�v�n�.
-
--- "Oi, h�n on nyt muuttanut kasvonsa ihan toisenlaisiksi, jottei h�nt�
-tuosta kuvasta tunnettaisi."
-
--- "Mutta sanokaapas, mit� syyt� teill� on uskoa h�nt� Pet�fiksi?"
-
--- "Se, ett� h�n kaikista osaa sepitt�� v�rssyj�. Joka p�iv� kirjoittaa
-h�n niit� vaikka viisikolmatta, joista toinen on toista kauniimpi."
-
--- "Tahtoisin mielell�ni n�hd� yhden semmoisen runon."
-
--- "Vaikkapa sata, heti paikalla; pyyd�n teit� vaan v�h�isen
-odottamaan."
-
-Ja tuo innokas is�nmaan-rakastaja veti liivintaskustansa esiin
-kyn�veitsen, jolla rupesi ratkomaan auki takkinsa alustaa: sinne sis��n
-neulottuina s�ilytti h�n noita kalliita, mutta pel�ttyj� runoja.
-
--- "N�ytt�k��p�s! Tuo k�siala, sen n�en jo kaukaa, ei ole Pet�fin."
-
--- "Hja, sill� h�n on muuttanut senkin, jottei h�n sen kautta joutuisi
-kiinni."
-
-Garanv�lgyi otti nuot kaikenlaisille paperir��syille kirjoitetut runot
-ja alkoi niit� lukea.
-
-Tietysti ne olivat hirveint� riimin-t�herryst�, mik� koskaan viel� on
-ollut l�mmityksen apuna sanoman-toimittajan kammissa.
-
-Adam herraa ei nyt en�� suututtanut petos, vaan huoneenhaltian
-typeryys.
-
--- "Rakas yst�v�ni", sanoi h�n, laskien k�tens� papereille, joita
-Kamp�s jo innokkaasti halusi takaisin, saadaksensa niit� taas poveensa
-neuloa, "oletteko kuullut juttua yksinkertaisesta miehest�, joka
-pime�ss� l�ski-mykyjen sijasta, joita vaimo h�nelle oli keitt�nyt, s�i
-samana p�iv�n� syntyneet pienet kissanpojat?"
-
--- "Olen", vastasi lyhytniskainen mies, mutta ei k�sitt�nyt ensink��n,
-mit� yhteytt� n�ill� molemmilla asioilla kesken�ns� oli.
-
--- "Ja luuletteko, ett� kenell�k��n olisi niin huono maisti, ettei h�n
-voi eroittaa kissanpoikia l�ski-my'yist�, ennenkuin on ne sy�nyt?"
-
--- "En suinkaan min�."
-
--- "Mutta min� luulen. Tehk�� hyvin -- t�ss� kissanpojat!" Ja t�m�n
-sanottuaan antoi h�n h�nelle takaisin ep�per�iset runot.
-
-Kamp�s herran muoto meni nyt semmoiseksi kuin maksajan, jonka
-rahaseteleit� v�itet��n "v��riksi." Ihmisen on vaikea uskoa, ett� mit�
-h�n t�h�n asti t�ydell� luottamuksella on hopeana pit�nyt, vastedes ei
-ole muuta kuin paljas fidihus. T�m�n mukaan olisi h�nen ollut
-luopuminen kaikista niist�, mit� h�n tuolta "suurelta pakolaiselta"
-t�h�n asti oli saanut salaisesti tiet��? T�m�n mukaan ei tuo salainen
-kirjeenvaihto Bem ukon kanssa olisi totta. T�m�n mukaan olisi siis
-tuokin lohdutus siksens� heitett�v�, ett� Aasiassa viel� l�ytyy
-skytho-magyareja, seitsem�n heimokuntaa, joiden vaan tarvitsee rakentaa
-silta Bosporin ylitse, tullaksensa t�nne. Vaan t�ss� on enemm�n
-luopumista, kuin mit� yhdelt� ihmiselt� ennen aamiaista saapi vaatia.
-
--- "Mutta, suokaa anteeksi, kun h�n niin el�v�sti osasi esiin tuoda
-kaikki ne vaivat, joitten kautta h�n pelastui tappelusta ja mitenk� h�n
-siit� pakeni, ett� h�nen puhuessansa sen melkein edess�ns� n�kee. Kun
-Segesv�r'in tappelun j�lkeen kokonainen sotnia kasakoita ajoi h�nt�
-takaa, asettui h�n selk� puuta vastaan ja antoi niiden l�hesty�;
-seitsem�n heist� hakkasi h�n maahan; kahdeksannen halkaistuansa s�rkyi
-h�nelt� miekka satulanpukaan. Silloin teki h�n itsens� kuolleeksi
-eiv�tk� kasakat en�� h�neen kajonneet. Mutta sen j�lkeen tulivat
-saksilaiset tappelun per�st� kaatuneita hautaamaan. H�n riisui
-kaatuneelta kasakalta turkit, veti ne yllens� ja puki kasakan omaan
-attilaansa;[21] ja se oli h�nen pelastuksensa, sill� kun saksilaiset
-tutkivat attilaa, l�ysiv�t he siit� h�nen taskukirjansa, jossa oli
-120,000 florinia amerikkalaisissa pankinseteleiss� sek� yksi sotalaulu.
-Setelit polttivat he, laulun huomasivat Pet�fin tekem�ksi ja silpoivat
-kasakalta p��n h�nen sijastansa. H�net he sitte hautasivat; mutta
-ylimm�iseksi kun oli sattumalta laskettu, kaivoi h�n itsens� y�ll� yl�s
-maasta ja pakeni mets�teit� pois. Seuraavana p�iv�n� kuuli h�n jo
-itse�ns� takaa ajettavan. Silloin joutui h�n er��lle purolle, joka
-juoksi maanalaiseen koloon. H�n sy�ksi sinne sis��n; kolme p�iv��
-kuleksi h�n pime�ss� maan alla, veden ajamana, kunnes nelj�nten�
-p�iv�n� puro h�net taas toi ulos maan toiselle puolelle, juuri
-Unkariin."
-
--- "Luulinpa jo: Amerikkaan."
-
--- "No, min� n�en, ettette mieli mit��n uskoa, sent�hden en virka t�m�n
-enemp��. Liikuttava tapaus se kuitenkin on, ett� joku Bihar'ista on
-tullut Borsod'iin, matkalla sy�m�tt� muuta kuin kuusensiemeni�."
-
--- "Varsinkin Suuri-Kumanian poikki, jossa ei mit��n kuusia kasva.
-Mutta se on hyv�. Min� uskon jo 'kaikki', kun vaan k�sket��n. -- Koska
-kuitenkin tuo mainio runoilija itse ja min� olimme varsin hyv�t
-tuttavat, niin sanokaapa, eik� h�n ole lausunut mit��n halua tavata
-minua?"
-
--- "Voi, joka p�iv� puhuu h�n teist�, kunnioitettu herra. Mutta h�n
-sanoo: min� en tahdo tavata vanhaa yst�v��ni, jotten saattaisi h�nt�
-mihink��n pulaan."
-
--- "Se jalo sielu!"
-
--- "Pyyd�n n�yrimm�sti, �lk�� ivatko h�nt�! H�n tiet�� enemm�n kuin
-me." T�ss� katsoi Kamp�s varovasti ymp�rillens�, joka ei ollut v�h�inen
-asia h�nen lyhyelle niskallensa, n�hd�ksens� kuultelisiko kukaan, ja
-sitte suutansa k�mmenell��n puoleksi peitt�en kuiskasi h�n herra Adamin
-korvaan: "N�in� p�ivin� antoi h�n minulle tiedoksi, ett� t�m� Ritter
-ainoastaan sen vuoksi on muuttanut t�nne kyl��n, jotta h�n saisi
-tiet��, mit� kunnioitettu herra puhuu, ja siit� h�n er�ilt� tahoilta
-saa vuosittain kymmenentuhatta florinia."
-
-Adam herra purskahti nauruun t�st� hirmutiedosta.
-
--- "Todellakin, rakas yst�v�ni, uskokaa pois, ett� nuot er��t tahot
-siit� tiedosta, mit� min� puhun, eiv�t pane alttiiksi kymment�
-�yri�k��n. Vaan kuitenkin, jos teid�n salainen hoidokkaanne noin hyvin
-muistaa minua, tehk�� hyvin ja kysyk�� h�nelt�, muistaako h�n viel�,
-miss� ja koska me kohtasimme toinen toisemme Wien'iss�; miss�
-hotellissa ja mill� sanoilla me toisistamme erkanimme?"
-
--- "No, siit� saan heti paikalla h�nelt� tiedon."
-
-T�m�n sanottuansa Kamp�s herra tuskin malttoi odottaa siksi, ett� oli
-tilikirjat takaisin saanut; h�n riensi kotia ja juoksi sitte siihen
-salaiseen piilopaikkaan, jossa h�nen oli tapa ruokkia pakolaistansa.
-
-Miss� paikassa tuo salainen turvalinna oli? Sen ilmi antaminen nyt _jo_
-olisi synkint� petosta, ilkeint� kavallusta. �lk��mme tiedustelko t�t�
-Kamp�s herran salaisuutta.
-
-Siin� kyll�ksi, ett� tuo kunnioitettava, innokas is�nmaan-yst�v� kahden
-tunnin kuluttua, posket punaisina ja v�symyksest� l��h�tt�en, niinkuin
-et��lt� tuleva tahi pitk�n mutkan tehnyt, taas tulla puuskahti sis��n
-herra Adamin luokse.
-
-T�m� oli jo unhottanut koko asian. H�n luuli, ett� valkea oli
-valloilleen p��ssyt.
-
--- "Olen puhunut h�nen kanssansa!" huohotti tanakka herra; "tulen h�nen
-luotansa. Tulen kuin tulenkin. Tokko h�n muistaa yhtymyst� Wien'iss�?
-Suokaa anteeksi!"
-
--- "Vai niin! Mutta pyyhkik�� ensiksi hiki pois otsasta, oikeinpa se
-valuu tukastanne."
-
--- "Kiit�n n�yrimm�sti; minun ei ole n�lk�." H�n ei tiet�nyt, mihin
-vastasi, niin t�ynn� h�nen p��ns� oli "p��-asiasta." -- "Niin, syyskuun
-27 p:n� 1848 yhtyiv�t Wien'iss� 'Kultaisessa karitsassa' Pet�fi ja
-kunnioitettu herra Adam Garanv�lgyi. Silloin erosivat he toisistaan
-n�ill� sanoilla."
-
-T�ss� pys�htyi innostunut mies heng�ht��ksens�; ja jotta jok'ainoa sana
-tulisi oikein kerrotuksi, veti h�n esiin lompakkonsa takin-taskusta.
-Suurella n�pp�ryydell� aukasi h�n siit� salaisen sopen; t�h�n oli
-jotain merkitty h�nen omalla salakirjoituksellaan, jonka johtona oli
-se, ett� vokalien sijasta k�ytettiin numeroita 1, 2, 3 j.n.e.,
-jommoisesta kirjoituksesta oli hirve�n vaikea saada selkoa. T�m�n
-salakirjoituksen avulla h�n viel� kerran vakuutti itse�ns�
-puheenalaisen lauseen todenper�isyydest�; varovalla katsannolla
-l�hestyi h�n sitte herra Adamia, asettui ihan h�nen viereens� ja,
-osoittaen sormellaan noita salaisia rivej�, katsoi vilkkailla silmill�
-Adam herran vakaisin, hyv�ntahtoisiin kasvoihin, tutkiaksensa niist�
-lauseen vaikutusta.
-
--- "Viimeiset sanat olivat: tappelu-tanterella tapaamme toisemme!"
-
-Kamp�s ei ollut odottanut mit��n v�hemp��, kuin ett� herra Adam n�m�t
-sanat kuultuansa vaipuisi selk�ns� takana seisovaan nojatuoliin ja
-vapisevin huulin huutaisi: "se on h�n!" Kuinka suuri oli siis h�nen
-h�mm�styksens�, kun t�m�n odotetun katastrofin sijasta Garanv�lgyi
-kylm�verisesti veti esiin lompakkonsa, otti siit� kymmenen kappaletta
-hopealla ja kullalla koristettua viiden florinin Reichsschatzschein'ia
-ja h�ijynparisesti lausui:
-
--- "Se on hyv�, rakas Kamp�s; juoskaa viel� kerta takaisin tuon
-arvoisan 'Armer rajsender'in' (matkustaja raukan) luokse ja sanokaa
-h�nelle, ett� Pet�fi on j�tt�nyt j�lkeens� sen kirjallisen todistuksen,
-ettei h�n ik�n� mene Wien'iin; min� taas en tiet��kseni viel� koskaan
-ole ollut edes matkalla Wien'iin p�in. T�m� v�h�inen raha antakaa
-h�nelle matkakustannuksiin."
-
-Kamp�s herrasta tuntui, kuin h�nen oikean jalkansa alta maa kohoisi,
-vasemman alta taas vaipuisi, niin ett� h�n oli pakoitettu tarttumaan
-kiinni takkinsa ny�reihin, jottei menett�isi tasapainoa. Olisiko siis
-kuitenkin tekemist� petturin kanssa? Se on hirve� tieto semmoiselle
-kunnialliselle ihmiselle, joka luulee jokaista yht� rehelliseksi,
-hartaaksi, viimeisen paitansa antavaksi is�nmaanrakastajaksi, kuin itse
-on.
-
-Itse h�n ei tiet�nyt, kuinka se oli tapahtunut; se on vaan varma, ett�
-kun h�n taas nosti p��t��n, pyyt��ksens� herra Adamilta lis�ksi
-selityksi�, h�n huomasi k�yv�ns� maisi-pellon ��rell�. Kartanosta t�nne
-asti kulkeissaan ei h�n ajatellut t�m�n maailman asioita. Vasta t��ll�
-hiljaa kahisevien maisi-vainioin keskell� alkoi h�n taas tointua ja,
-miettien mit� oli kuullut, katsoi h�n sit� ikuista kadotusta
-ansaitsevaksi synniksi, jos ei viimeiseen sanaan asti pit�isi herra
-Adamin puhetta pyh�n� ja totena. Sen mukaan oli siis tuo toinen
-hirve�ll� tavalla poikennut totuudesta. Sen mukaan oli tuo ihminen
-pit�nyt h�nt� ��rett�m�n� narrina! H�n oli joka y�, kun jo kaikki
-talossa nukkuivat, ottanut ruokakorin ja vienyt sen pime�ss� tiett�mien
-peltojen kautta viinitarhaan; siell� teki h�n suuren mutkan,
-hiipi�ksens� toiselta taholta viinihuoneesen, jossa h�n piti
-turvattiansa k�tkettyn�; t�m�n huviksi pelasi h�n pois joka p�iv� nelj�
-viisi florinia vaivalla ansaitusta palkastansa; h�n vaatetti h�nt�,
-lahjoittipa h�nelle viel� kellonkin, jotta h�n tiet�isi, mik� aika oli.
-N�it� h�n ei kuitenkaan yht�k��n katunut. Mutta haikeasti valittaen
-syytti h�n h�nt� noista katkerista mielenkuvituksista, joita t�m� niin
-runsaasti oli h�nelle tuhlannut. Kuinka h�n oli h�nest� huolta pit�nyt!
-kuinka h�nen t�htens� ollut peloissaan, kuinka monta y�t� valvonut!
-h�nt� ei maittanut ruoka eik� juoma, aina vaan oli toinen h�nen
-mieless��n. Ja sitte nuot kauniit, petolliset unelmat, joita h�n puhui
-h�nen p��ns� t�yteen: loistavista, mainehikkaista, onnellisista
-tulevaisuuden p�ivist� unkarilaisille! Unkarin onnellisempi tulevaisuus
-on siis kaikki pelkk�� valhetta?! T�t� h�n alati mielipahalla ajatteli.
-No niin, mutta kaikki n�m�t on h�n my�skin h�nelle sanova, jahka he
-vaan sattuvat yhteen. Kun on juljennut pit�� pilkkana h�nen rehellist�,
-is�nmaallista sieluansa!
-
-T�ll� kertaa h�n ei poikennutkaan mihink��n polulta, vaan kulki suoraan
-sit� tiet�, joka meni viinihuoneesen. Sinne tultuansa avasi h�n
-ulko-oven ja astui sis��n, vihoissaan painaen hattuansa syvemm�lle
-p��h�n ja muistaen t�h�n asti olleensa niin yksinkertainen, ett�
-tikapuita my�ten oli ry�minyt katolle ja sielt� luukusta puikahtanut
-holhottiansa tervehtim��n. Jospa olisi edes t�m�n tekem�tt� j�tt�nyt!
-
-No, mutta h�nkin on t�st� nyt osansa saava! Kuinka h�n on h�mm�styv�,
-havaitessaan ett� entinen jumaloitsijansa suoraan astuu h�nen eteens�,
-hattua p��st�ns� ottamatta!
-
-Kamp�s herra ty�nsi pois tielt��n pari tyhj�� viinitynnyri�, jotka
-olivat vieritetyt porstuaan sent�hden, ettei huone n�ytt�isi asutulta,
-meni vihasta kuohuvalla mielell� "lepopaikan" ovelle ja astui siit�
-kolkuttamatta sis��n.
-
-H�nt� odotettiin.
-
-Tuo kuuluisa mies, jota siksi, kuin kenties saamme selkoa h�nen
-todellisesta nimest�ns�, olemme pakoitetut nimitt�m��n "kunnioitetuksi
-herra Onnettomaksi", oli jo tuntenut sahramin hajua[22] sen verran,
-ett� t�st� tiedustelemisesta pihti syntyisi h�nelle; h�n oli sent�hden
-ryhtynyt semmoisiin toimiin, ett� h�d�n tullessa voisi olla tappeluun
-valmiina, s.o. h�n oli turvalliseen paikkaan korjannut kaikki, mit�
-h�nell� tuvassa oli k�ytett�viss��n: kellon, kamman, p�yt�kalut ja
-k�siliinan; yllens� oli h�n pukenut kaikenlaisia vaatteita:
-p��llimm�isen� oli uudenaikuinen, s�mpyl�n-v�rinen talvitakki, jonka
-sivutaskusta punaisen silkki-nen�liinan kulma hohti n�kyviin.
-
-T�m� suuri mies oli aivan pulska ulkomuodoltaan, ett� h�n vaikutti
-kunnioitusta heikkosyd�misiss� ihmisiss�. H�nen vartalonsa oli pitk�,
-suora, sankarin kaltainen; viikset sysimustat, niinkuin kahden
-kysymysmerkin h�nn�t yl�sp�in kierretyt; sile�ksi ajettujen poskien
-alla puolikuun muotoinen tuuhea parta; kasvot punaiset ja pulleat;
-musta tukka keskelt� kahtia jaettu, niinkuin J�nos Hunyadi'n
-muotokuvassa n�hd��n. H�nell� oli Unkarilaisen kasvot, niin suopeat,
-rehelliset, avonaiset, ett� kuka hyv�n�ns� ensi katseessa kenties olisi
-niist� pettynyt.
-
-Min� en sit� mainitsekaan Kamp�s herraa nuhdellakseni, ett� h�n, kun
-taas n�ki miehen edess��n ruumiillisessa muodossa, heti unhotti
-p��t�ksens� ja kaappasi niin siev�sti hatun p��st��n, kuin jos se vaan
-unhotuksesta siihen olisi j��nyt.
-
--- "No, hyv� herra, mik� toi teid�t taas takaisin luoksemme?" puhui
-h�nelle tuo arvoisa onneton semmoisella armollisella halpuudella, jolla
-joku prinssi vastaan-ottaa kunnioitusta osottavan l�hetyskunnan.
-
-Kamp�s herra joutui, suoraan sanoen, suuresti h�mille. Kun h�n kuuli
-t�m�n syd�men pohjasta l�htev�n metalli-��nen, oli h�nen mahdoton
-uskoa, ett� sekin voisi olla valhetta, ja sattumalta katsahtaen h�nen
-silmiins�, oli h�n milt'ei suudella h�nen k�tt��n ja pyyt�� h�nelt�
-anteeksi, ennenkuin lausuisi, mill� h�nt� aikoi loukata.
-
--- "Hyv� herra! Pyyd�n sata kertaa anteeksi. Tulen nyt armollisen
-herran luota, herra Garanv�lgyin luota. �lk�� pahastuko, mutta
-armollinen herra sanoi todellakin, ettei h�n muista omasta puolestaan
-koskaan olleensa Wien'iss�; sen vuoksi..."
-
-Arvoisa onneton astui askelen taaksep�in, vaati, vasemmalla k�dell�
-viitaten, vaiti-oloa ja keskeytti h�nt� liikutetulla ��nell�:
-
--- "�lk�� puhuko enemp��! Min� p��st�n teid�t siit�."
-
-Kamp�s herra h�mm�styi kovin ja katsoi sopivimmaksi anteeksi-pyynn�n
-osotteeksi avata k�dess��n pidetty� lompakkoansa.
-
-Suuri mies laski k�sivartensa ristiin rinnalleen ja lausui, katkerasti
-p��t��n pudistaen, varsin murheellisella ��nell� Kamp�s'ille n�m�t
-soimaavat sanat:
-
--- "Min� ymm�rr�n sinut, ihminen! T�m� siis on unkarilaisten
-yst�vyytt�! T�m� suurten nimien s�dekeh�! H�pe� ja h�v�istys! Kun
-kunnottomasti asettaa paulan vainotun patriotan eteen, jotta t�m�
-siihen takertuisi! Kun kavalalla jesuitan-juonella tiedustelee h�nelt�
-sanoja, joista sitte sopii h�nelle huutaa: 'pereat!' -- Min� tunnen
-teid�t. Te, jotka pelkurimaisesti olette karttaneet vaaraa, koetatte
-nyt, jottei semmoisen vainotun is�nmaan-puolustajan l�heisyys saattaisi
-teid�n kurjaa el�m��nne vaaran alaiseksi, p��st� h�nest� irti. H�pe�
-sille kansalle, joka semmoisia siki�it� suuriksi miehikseen nimitt��!
-Petosta, kavaluutta joka askelella! Salaisuutemme uskomme vakojille,
-p��mme laskemme salamurhaajain k�teen, onnellisuuttamme pit�v�t pahat
-henget leikkikalunaan. Vaan vapiskaa! Koston p�iv� on tuleva ja se on
-oleva kauhea p�iv�. Muistakaa silloin, ett� olette kadehtineet
-leip�palaa vainotulta patriotalta ja sulkeneet oven h�nelt�. Vapiskaa!
-vapiskaa!"
-
-Kamp�s herra kehottamattakin jo vapisi kiireest� kantap��h�n asti. H�n
-arveli, ettei t�t� hirve�� uhkausta vastaan mik��n olisi niin hyv�
-suoja, kuin noiden viidenkymmenen florinin antaminen.
-
--- "Pyyd�n n�yrimm�sti anteeksi; armollinen herra l�hett�� t�ss�
-viisikymment� florinia."
-
--- "Hahaha!" huudahti jalo mies, kiivaasti tarttuen tarjottuihin
-pankinseteleihin semmoisella hurjistuneella liikunnolla, ett� Kamp�s
-herra ei mit��n v�hemp�� odottanut, kuin ett� h�n heti paikalla ne
-kappaleiksi repisi. "Viisikymment� florinia!" huusi katkerasti
-pakolainen, kohottaen noita kymment� kappaletta Reichsschatzschein'ia
-taivasta kohden. "N�etk� t�t�, is�nmaani? Min�, joka kymmenen kertaa
-uhrasin edest�si henkeni, joka verell�ni kastelin ��ri�si toisesta
-p��st� toiseen, min� saan nyt palkaksi siit� viisikymment� florinia. Oi
-kurja, hyl�tty is�nmaani!"
-
-Kamp�s herran syd�n oli todellakin kovin heltynyt ja h�n rupesi jo
-hapuilemaan nen�liinaansa takataskusta, jonka hankkeen ylh�inen mies
-kuitenkin v��rin k�sitti, sill� h�n rynt�si �kki� h�nt� vastaan ja,
-tarttuen h�nen rintapieleens�, kiljasi:
-
--- "Tunnusta, valapatturi, ett� minulle l�hetettiin sata florinia ja
-ett� siit� olet viisikymment� pid�tt�nyt!"
-
-Mutta t�m� oli jo semmoinen sana, josta itse Kamp�s herrakin saattoi
-vimmastua.
-
--- "No, mutta kuulkaa toki, herra, sit� �lk�� minulle sanoko! Jos ette
-minua usko, niin tulkaa kanssani armollisen herran luokse, puhutelkaa
-h�nt� itse�. Minua �lk�� ep�luulon-alaisena pit�k�. Katsokaa!"
-
-Suuri pakolainen mittasi p�yhke�ll� silm�yksell� lyhytt� miest� ja
-tukki ylpe�n-rehtavalla ��nell� h�nen suunsa:
-
--- "Min� ylenkatson teit�, sinua, sinun herraasi ja h�nen viheli�isi�
-almujansa", ja tuota viheli�ist� almua molempien k�siens� v�liss�
-vihaisesti hieroen -- pisti h�n sen taskuunsa.
-
-Ja viel� kerran ylenkatseellisesti silm�illen pienen tilintekij�n
-lyhyen-j�ntter�� ruumista, l�hti h�n juhlallisin askelin pois
-huoneesta.
-
-Kaiken t�m�n katkeruuden ohessa oli h�nell� kuitenkin viel� niin paljon
-mielenmalttia, ett� h�n p�yd�ll� olevista molemmista hatuista otti
-mukaansa paremman, joka sattui olemaan Kamp�s herran, t�lle muistoksi
-sen sijaan j�tt�en vanhan Kalabrian konsonsa.
-
-Porstuan ovella seisahtui h�n ja huomaten, ett� tuon kunnon miehen
-silm�t yh� tirkistiv�t h�nen j�lkeens�, k��ntyi h�n viel� kerran
-takaisin ja, laskien k�tens� otsalleen, puhkasi:
-
-"_Nagy a vil�g, v�gt�l v�gig bujdosom_."
-
-(Laaja on maailma, ��rest� ��reen sen kierr�n).
-
-Ja h�n sy�ksi ulos.
-
-Kamp�s herra oli omasta mielest��n kuin pahantekij�. Jos se kuitenkin
-olisi ollut "h�n!" Mill� jaloudella h�n puhui! Kuinka h�n oli
-kiivastunut! Tuskin sopinee ep�ill�, ett� h�n kuitenkin oli joku. Jos
-mik� onnettomuus kohtaa h�nt�, ei Kamp�s herra koskaan voi saada
-omantunnon rauhaa.
-
-H�n otti itselleen muistoksi pakolaiselta sinne j��neen vanhan hatun ja
-pani sen tallelle er��sen kirstuun.
-
-Vaan tuo lause: "Nagy a vil�g, v�gt�l v�gig bujdosom!"
-
-T�m�n s�keen on todellakin tuo suuri runoilija kirjoittanut.
-
-Mutta suuri pakolainen viel� samana hetken� pakeni -- ei maailman
-toiseen p��h�n, vaan kyl�n toisessa p��ss� olevaan kastelliin, jossa
-h�n esitti itsens� Ritter von Ankerschmidt'ille S�ros'in
-vapaajoukon[23] j�seneksi, jota hallitus ei ollut kyll�ksi palkinnut ja
-joka, komitatin asujamiston vainon alaiseksi jouduttua, oli pakoitettu
-vaeltamaan pois muihin komitateihin, palkintoa ja arvonsaantia
-etsim��n.
-
-_T�ll� matkalla_ oli h�nen nimens� Richard Marczi�n. Ei tosin niin
-loistava, kuin se, josta h�nt� viimeiseksi oli karkotettu, mutta hyv�
-kyll� jokap�iv�iseksi tarpeeksi -- niin kauan kuin se ei revennyt.
-
-
-
-
-III.
-
-Vanha sotamies ja h�nen perheens�.
-
-
-Ritari Ankerschmidt oli kyrasieri-majurina asunut monta vuotta
-Unkarissa; h�n oli oppinut tuntemaan tasankomaan kaupungit ja viihtyi
-siell� varsin hyvin.
-
-Seurasi sitte semmoiset vuodet, joina h�n n�ki entiset tuttavansa,
-niitten joukossa asekumppaneitansakin, vihollisina edess��n. Sekin aika
-oli loppunut.
-
-Haavat, jotka h�n tappelukent�ll� entisten yst�v�ins� nostamassa
-taistelussa oli saanut, antoivat h�nelle syyt� luopua palveluksestaan
-ja per�yty� yksityisel�m��n.
-
-H�nen vaimonsa oli er��n Wien'in pankkiirin tyt�r, jonka kuoltua h�n
-sai noin puolen miljonaa.
-
-Tutkittuansa silloisia rahaseikkoja, jotka eiv�t olleet nykyisi�
-ensink��n paremmat, tuli sotavanhus siihen p��t�kseen, ett� on paras
-panna rahat johonkin h�vi�m�tt�m��n omaisuuteen. Unkari oli siihen
-aikaan uusi Amerikka, jossa Ritter von Ehrenfels'in neuvoja[24]
-noudattaen ehk� olisi voinut ilmaiseksi saada maata; mutta puhtaasta
-rahasta saattoi varmaankin hankkia itselleen sangen kauniin kartanon.
--- Valtakunnassa oli silloin yht�kki� seitsem�nkymment� miljonaa
-pankinseteleit� joko tuhaksi poltettu taikka muinaisj��nn�ksiksi
-muuttunut; monet ihmiset olivat velkaantuneet, toiset taas h�vi��n
-joutuneet; kilpailua v�h�n, myyt�v�� paljon. Ep�ilem�tt� saattoi
-silloin sangen edullisesti p��st� varsin uhkean omaisuuden haltiaksi.
-
-Ritari ei my�sk��n ollut se mies, jota v�h�p�t�iset esteet olisivat
-peloittaneet. Luonnoltaan j�ykk�n�, taisteloon ja komentoon tottuneena,
-pani h�n luottamuksensa uuden j�rjestelm�n rautaiseen kovuuteen ja yht�
-paljon omaan p��llik�n-taitoonsa.
-
-H�nen perhe-advokatinsa, tohtori Gris�k, jonka toimeksi h�n oli antanut
-kartanon hankkimisen, toimitti h�nelle sangen hyv�n kaupan rouva
-Pajtay'lle annetun el�ketilan ostamalla. H�n sai kaksituhatta holdia
-parasta viljelysmaata 160,000 florinilla, joka siit� oli aivan
-v�h�p�t�inen hinta. Muut rahat saattoi h�n k�ytt�� kartanon
-kuntoon-panemiseen. T�m�n oston laadusta ei tosin ritari paljon
-tiennyt; vasta per�st�p�in huomasi h�n ehdot tuon vanhan kastellin
-suhteen, mutta kun niit� ei k�ynyt oikaiseminen, tyytyi h�n asian
-laitaan ja rakensi sen edustalle.
-
-Ankerschmidt'in taloutta ansaitsi k�yd� katsomassa, sill� sen
-vertaista tuskin oli likitienoilla. H�nell� oli h�yrymylly sek�
-kylv�-, leikkuu- ja puima-koneita; viinapolttimo, sy�tt�huone,
-sokurinvalmistus-laitos; pulskeita M�rzburg'in lehmi� ja Yorkshiren
-sikoja, Egyptin mumia-ohraa, oivallisia puna- ja valkojuurikka- sek�
-repsi-vainioita; rakennukset olivat kaikki tulikivell� katetut, ja
-jotta kaikista olisi hy�ty, oli pehtorista alkaen halvimpaan renkiin
-asti palkollisiksi otettu ahkeria, raittiita tschekkil�isi�.
-Varovaisuudenkin vaatimuksista oli t�ydellisesti huolta pidetty. Kaikki
-ulkot�iss� oleva v�ki: jahtimies, mets�nhoitaja, sikopaimen olivat
-varustetut oivallisilla kaksipiippuisilla rihlapyssyill�; kastellin
-tornissa oli h�t�kello, jonka soidessa vartiajoukon tuli sotamiesten
-tavalla kokoontua m��r�ttyyn paikkaan ja pontevasti torjua mit�
-hullunrohkeata p��llekarkausta ehk� teht�isiin. Joka talli, aitta, lato
-oli varustettu kauas n�kyv�ll�, loistavalla Triest'in "Azienda
-assicuratrice'n" (palovakuutus-seuran) p��llekirjoituksella; viel�p�
-vilja-aumoissakin n�ki pitk�in tankojen p��ss� t�m�n kirjoituksen,
-jotta murhapolttajilta kaikki halu katoaisi. Y�ll� taas vaeltelivat
-torvilla varustetut patrullit kastellin ymp�ri, siit� kaikkea vaaraa
-torjuaksensa.
-
-Sill� tavoin saattoi toki Unkarissakin turvallisna el��.
-
-Kyl�n vastaisessa p��ss� olevasta toisesta kastellista tiesi
-ritari vaan sen verran, ett� siin� asui joku �re�, kapinallinen
-oikeuden-istuja, joka jonkun lakitempun t�hden, jota ritari ei
-k�sitt�nyt, on suuttunut k�lyyns�, ulottaen t�t� suuttumustansa my�skin
-ostajaan; pahoittaa h�nt� viel� toinenkin asia, jota niinik��n ei
-ymm�rr� kukaan muu, kuin ministerit tuolla ylh��ll� ja entiset
-kansan-edusmiehet t��ll� alhaalla; varsin helppo on kuitenkin olla
-h�nen kanssansa torailematta, kosk'ei h�n miss��n k�y eik� h�nt�
-milloinkaan tiell� tapaa.
-
-Ritari oli jo ennen vuotta 1848 j��nyt leskeksi. Silloin pani h�n
-molemmat tytt�lapsensa er��sen kasvatuslaitokseen, mutta maatilan
-omistajaksi tultuansa otti h�n heid�t mukaansa Unkariin ja asetti
-heid�t er��n Wien'ist� tuotetun koti-opettajattaren hoidon alaisiksi.
-
-Vanhempi tytt� oli silloin jo baalikuntoinen, nuorempi taas siin�
-ij�ss�, jolloin romanien lukeminen viel� ei ole virallisesti sallittu.
-
-Neiti Hermine oli solakka, uljas kaunotar, kasvoiltaan monissa kohdin
-is�ns� n�k�inen. H�nell� oli t�m�n kotkan-nen�, vaikka vienon kaareva,
-kuten naisella ainakin; t�m�n tuuheat silm�karvat, mutta ei niin
-armottomasti ryppyyn vedettyin�; h�nen silm�ns� olivat siniset,
-jonkunlaisen haaveksivan surumielisyyden verhossa, ja h�nen
-siev�-kuoppaiset poskensa olivat luonnosta sile�t, eik�, niinkuin
-vanhan herran, partaveitsest�. T�ll� oli sen lis�ksi viel� pitk�t
-viikset, jotka h�n vuonna 1848 j�tti kasvamaan, vaikka h�n siihen asti
-oli noudattanut muitten upseerien tapaa ja pit�nyt partansa ajettuna.
-Silloin oli my�skin syntynyt tuo sangen omituinen muoti, ett� viiksien
-arvon enent�miseksi anastettiin joku osa muuten ajetusta poskiparrasta.
-
-Toinen neiti, Eliz,[25] lienee enemm�n ollut �itins� muotoinen, jota
-emme tunteneet. Pieni, py�re�, hilpe� vartalo; sysimustat, kiehkuraiset
-hiukset; s�ihkyv�t silm�t, joka hetki valmiit itkuun ja nauruun;
-pikkuruinen suu, jonka alati t�ytyi joko puhua taikka laulaa, ja sen
-ohessa mit� herttaisin mielenlaatu, joka pian unhottaa pahat
-vaikutukset, mutta kauan s�ilytt�� hyv�t.
-
-Oli juuri p�iv�llisen aika, kun er�s kunnian-arvoinen pakolainen
-ritarille ilmoitettiin tulleeksi.
-
-Perhe istui p�yd�ss�; palvelija sanoi, ett� er�s onneton
-herrasmuotoinen mies pyysi, ett� h�n laskettaisiin sis��n.
-
--- "Jos h�n on onneton, astukoon sis��n ja atrioitkoon kanssamme",
-sanoi ritari, jonka ankarat kasvot ja soturin-silm�ys eiv�t suinkaan
-soveltuneet t�mm�iseen leppeyteen.
-
--- "Min� j�t�n h�nelle sijani", sanoi �kisti yl�s hyp�ht�en Eliz.
-
--- "Mutta, Eliz, mit� ajattelette?" nuhteli h�nt� neiti Natalie,
-koti-opettajatar: hirve�n viisas, oppinut ja hentotunteinen, mutta sen
-ohessa kovin laiha nainen. "Pysyk�� paikallanne. Georg panee kuvertin
-p�yd�n p��h�n."
-
-Onneton herra astui sis��n. H�nen olennossaan, esiintymisess��n oli
-jotakin vainon-alaista maailman-tuskaa. H�nen maahan painuneet
-silm�ns�, h�nen ummistetut huulensa osoittivat, mit� sis�llist�
-taisteloa h�nen oli kest�minen ihmisten hyv�syd�misyyteen turvatessaan.
-Kun h�n astui ritarin eteen ja kumarsi seuralle, ei h�n voinut
-tukehuttaa haikeata huokausta ja h�nen ��nens� sortui, kun h�nen t�ytyi
-lausua seuraavat sanat:
-
--- "Hyv� herra! Min� olen vainottu onneton."
-
--- "Min� tied�n, min� tied�n", vastasi ritari, lyhyesti keskeytt�en
-h�nen itse-esityst��n. "Asettukaa p�yt��n! Te tulitte parhaasen aikaan,
-me sy�mme vasta soppaa."
-
-Pakolainen istui osotetulle sijalle, niin raskaasti ja vapisevasti
-huoaten, kuin h�n olisi ollut kuolemaan tuomittu, joka istuu
-viimeiselle atriallensa, ja h�n koetti tehd� itsens� niin miellytt�v�n
-n�k�iseksi, kuin vaan sen on tapa, joka luulee tuntemattomain naisten
-itse��n katselevan.
-
--- "Herra ritari!" sanoi onneton, lusikan soppaan pistetty�ns�. "Se
-jalo yst�v�llisyys, jolla te vastaan-otatte onnetonta, on teille
-kunniaksi; te ette ole tuhlannut sit� mahdottomalle. Min�kin olen
-taistellut teid�n ��rell�nne."
-
--- "Vai niin? Sep� varsin kaunista. Mutta sy�k��, sill� soppa j�htyy."
-
--- "Kiitoksia!" T�t� seurasi pari lusikallista soppaa; niitten
-v�lill� v�h�n pathosta. "Min� olin todellakin palveluksessa."
-(Kaksi lusikallista soppaa). "Verell�ni, hengell�ni." (Kolme
-lusikallista soppaa). "Min� taistelin oikean asian puolesta, viimeiseen
-hengen-pisaraan asti." (Viel� muutamia lusikallisia soppaa). "Min� en
-pel�nnyt kuolemaa, en sukulaisteni vainoa." (Taas lusikallinen soppaa).
-"Min� panin alttiiksi kaikki, mit� minulla oli. Lopuksi henkenikin."
-Nyt t�ytyi onnettoman lev�ht��, sitte kuin h�nell� ei en��n ollut
-mit��n uhrata, eik� liioin mit��n lusikoita.
-
--- "Miss� rykmentiss� palvelitte?" kysyi ritari ep�luuloisella
-nen�n-rypistyksell�.
-
--- "Min� en taistellut pakosta, hyv� herra; se on suurin ylpeyteni.
-Olin er��ss� vapaajoukossa."
-
--- "Miss� vapaajoukossa?"
-
--- "Szirmay'n."
-
--- "No ne j�ttiv�t minut kerran siev�sti pinteesen. Se olivat m��r�tyt
-kuormastoa suojelemaan, mutta jonkun husari-joukon l�hestyess�
-juoksivat he kaikki n�kym�tt�miin; jouduin sent�hden ik��nkuin kahden
-tulen, v�liin likell� Kassaa. Tekin lienette siin� silloin ollut. Sill�
-muuta kertaa en muista, jossa tuo arvoisa joukko olisi ollut likell�
-minun joukkoani."
-
--- "Min� olin siin�!" huusi onneton ja pisti samassa suuhunsa kaksi
-palasta tarjottua naudanlihaa. "Yksin�ni j�in paikalle, kumppanieni
-paettua. Taistelin v�kev�mp�� vihollista vastaan, niinkuin Horatius
-Cocles yp� yksin�ni puusillalla, joka oli rakennettu syv�n Hern�din
-ylitse, kunnes vihdoin vihollinen tuotti tykkej� ja muuan v�synyt
-kaksitoista-naulainen kuula sattui rintaani, niin ett� taintuneena
-sy�ks�hdin alas jokeen."
-
--- "Tuli ja leimaus! �lk�� lausuko noin rohkeita sanoja!" huusi
-siihen ritari, jonka k�rsiv�llisyys rupesi loppumaan. "V�synyt
-kaksitoista-naulainen -- johon semmoinen sattuu, se on kuoleman oma."
-
--- "Kuula oli jo kovin v�synyt", selitti vieras.
-
--- "Kuinka v�synyt hyv�n�ns�! Kedolla kieriess��nkin, viel�p�
-ry�miess��nkin se kaataa miehen, joka sen tiell� seisoo.
-Kaksitoista-naulainen kuula! Saakeli soikoon! Se on sangen suuri
-herra! -- Miks'ette ota noita maksa-kimpaleita lihan lis�ksi?"
-
-Sankari katsoikin nyt parhaaksi jatkaa tykist�n tutkimuksiansa
-maksa-kimpaleitten avulla, joita h�n siihen tarpeesen k�yttikin viisi
-kuusi kappaletta. Niin syntyi muutaman minutin ��nett�myys, joka
-my�skin saattoi olla hiljaisen soimauksen osotteena siit�, ett� h�nen
-itse-uhraustaan pyydettiin ep�ill�.
-
-Vasta kun h�n oli vy�rytellyt viimeist� palasta paratiisi-kastimessa,
-katsoi h�n hyv�ksi huoaten lausua:
-
--- "Ja sen t�hden t�ytyy minun pakolaisena kuleksia omassa
-kotimaassani."
-
--- "Kuinka?" kysyi kenraali. "Osottihan hallitus tiet��kseni
-kiitollisuuttaan ansiollisia kohtaan. Ettek� saanut mit��n virkaa?"
-
--- "Min� karkotettiin siit�. Kaikkialla uhkasivat minua salamurhaajat.
-Minun oli pakeneminen."
-
--- "Eik� teill� ollut �iti kultaista?" kysyi hell�tunteisella ��nell�
-neiti Natalie.
-
--- "H�net murhasivat, minulle kostaaksensa."
-
--- "Hirve�t�! Oliko teill� siskoja?"
-
--- "Nekin kaikki murhattiin. Kaksi kaunista sisarta. Niin suloisia,
-niin ihania, kuin molemmat neidet t�ss�. Nekin ovat kuolleet,
-murhatut." Ja t�ss� putosi pakolaisen hyvin harjotetuista silmist�
-kaksi kyynelt� alas kotletille; h�n s�i sen semmoisena, pusersipa viel�
-v�h�n sitrunaakin sen p��lle.
-
--- "Nuorukais parka!" huokasi hiljaisesti miss Natalie.
-
-Ritari ei ollut niin liikutettu. H�n k��nsi puheen toiselle tolalle.
-
--- "Ja mink�t�hden j�titte herra Garanv�lgyin suojeluksen?"
-
-Mutta t�m� kysymys �llistytti onnetonta niin, ett� h�n pureksimatta
-nielaisi vast'ik��n suuhun pistetyn palasen.
-
--- "Kuinka teill� on se armo?" kysyi h�n h�mm�styneen�.
-
--- "Kuinka min� tied�n teid�n siell�-olostanne? Aivan yksinkertaisesti:
-min� mets�stin siell� vuorten v�liss� ja n�in teid�t, kun istuitte
-viinihuoneen porstuassa. Jahtimieheni selitti sitte, ken olette. Mutta
-h�n esitti asian niin, ett� olette joku paennut honv�d[26] taikka
-virkamies unkarilaisten leirist�, ja sit� pidin min�kin
-todenmukaisena."
-
--- "Ja -- teid�n kunnianne -- kuitenkin -- saattoi k�rsi�?"
-
--- "Te tarkoitatte, ett� tiesin sen enk� antanut teit� ilmi?"
-
--- "Se osottaa jaloa syd�nt�."
-
--- "Hyv� herra!" huusi kiivaasti ritari, jota tulokkaan
-silm�nr�pytykset jo rupesivat suututtamaan. "Min� olin karhu, joka
-tappelin vertaisteni karhujen kanssa; mutta en koskaan vainukoira, joka
-ajaa esiin otusta mets�st�j�lle."
-
-T�st� selityksest� saattoi tulokas tutkistella ritarin mielen-alaa,
-ett� siin� on monen kerroksen l�pi kaivaminen, ennenkuin kohtaa selke��
-vett�.
-
-H�n kaivoi siis syvemm�lle.
-
--- "Garanv�lgyi luuli todellakin minun olevan vallankumouksen
-puoluelaisia ja talletti sent�hden minua luonansa."
-
--- "Seh�n on tietty. Jokainen puolustaa niit�, jotka ovat samanmielisi�
-kuin h�n itse."
-
--- "Oi, mutta min� en ole samanmielinen kuin h�n", kiiruhti tulokas
-puhdistukseksensa vakuuttamaan. "Senp�t�hden j�tinkin h�net. H�n on
-kovin vaarallinen ihminen. Sek� h�n itse ett� h�nen huoneenhaltiansa
-Kamp�s vaivaavat p��t�ns� alituisilla kapinan-vehkeill�. Minuakin
-kehottivat siihen osaa ottamaan; he uskoivat minulle vaarallisimmat
-salaisuutensa, miss� heid�n aseensa ovat maahan k�tkettyin�, kenen
-kanssa he ovat kirjeenvaihdossa ulkomaalla, koska heid�n on aikomus..."
-
-Ritari Ankerschmidt hyp�hti tulisesti yl�s sijaltaan.
-
--- "Herra! �lk�� jatkako! Mit� te puhutte, sit� en tahdo kuulla. T�t�
-ainetta �lk�� koskaan en��n esiin tuoko. Minun talossani ei kukaan saa
-tehd� kantelijan virkaa."
-
-N.k. Richard _Marczi�n_ katsoi parhaaksi per�yty� t�m�n ankaran
-hy�kk�yksen johdosta. Eih�n h�n t�ss� paikassa tahtonut mit��n ilmi
-antaa. Eih�n h�n sent�hden ollutkaan asiasta puhunut, h�n tahtoi vaan
-osottaa avosyd�misyytt�ns�. Muuten h�n ei voinut laiminly�d�
-osottamasta "lojalista" mielialaansa j.n.e.
-
-Guvernantti yritti nyt antamaan puheelle lempe�mp�� muotoa. H�n
-johdatti sit� n�ytelm�kappaleisin ja tanssijaisiin. Haasteltiin
-Profeetasta ja Fideksest�. P�iv�llisen j�lkeen toi Richard kuuluviin
-soittotaitonsa ja istui pianon ��reen; h�n soitti Radetzky-marssin,
-Profeetan uvertyyrin ja Lucian arian, kunnes yht'�kki� neiti Eliz
-ilmoitti haluavansa tiet��, mimmoiselta cs�rd�s[27] kuulunee. T�st�
-pahastui pakolainen ja nousi yl�s; h�nen ei muka ollut tapa soittaa
-semmoisia. Guvernantti nuhteli neitt� sanoilla: "quelle id�e;" t�m�
-taas puikahti liverrellen sivuhuoneesen.
-
-Sen j�lkeen istui neiti Hermine pianon eteen ja laski irti muutamia
-"r�verie'eit�", erinomaisessa m��r�ss� tahdista huolimatta; pakolainen
-s�esti h�nt� obligati-huokauksilla.
-
-Sittemmin siirtyiv�t naiset omiin huoneisinsa; ritari taas vei
-vieraansa tupakka-kamariin.
-
-T��ll� he tuskin olivat kahden kesken, kuin Ankerschmidt pisti omaan ja
-vieraansa suuhun sikarin ja, syd�mellisell� yst�v�llisyydell� laskien
-molemmat k�tens� t�m�n olkap�ille, lausui h�nelle sotamiehen suoralla
-tavalla:
-
--- "Kuulkaa! Min� olen arvannut, kuka te olette. Te olette vainottu,
-paonalainen vallankumooja, jota sotaoikeuden rautaiset kourat uhkaavat,
-ja mit� kaikkea muuta te kerrotte, on vaan sen peitteeksi laskettua
-leikkipuhetta. Luottakaa minuun. Minulla on siell� t��ll� jotakin
-vaikutusvoimaa; jos tahdotte, koetan teille hankkia anteeksi-antoa
-taikka, jos se enemm�n on mieleenne, matkapassin ulkomaalle."
-
-Richard Marczi�n laski k�tens� rinnalleen ja vannoi taivasta kohti
-kohotetulla sikarilla, ettei ollut leikki� puhunut, vaan totuuden
-sanonut. H�n on lojalisten tunteittensa uhrina ja h�nen t�ytyy paeta
-maanmiestens� vainoa.
-
--- "No -- hyv�", vastasi is�nt�. "J��k�� siis t�nne niin kauaksi kuin
-mielenne tekee. Vierastupa on l�mmitetty; se on korridorista vasemmalle
-N:o 11. Heti kuin haluatte, voitte vet�yt� sinne."
-
-Sen j�lest� h�n ei sen enemp�� puhunut, kertoi Marczi�n h�nelle mit�
-kertoikaan; h�n heitt�ysi pitk�lleen nahkasohvalle ja hetken kuluttua
-huomasi pakolainen, ett� ritari Ankerschmidt, sill� v�lin kuin toinen
-par'aikaa jutteli sotaretkest��n vuorikaupungeissa, makeasti kuorsasi
-ja antoi sammuneen sikarin pudota suustansa.
-
-H�n pisti nyt sikari-laatikosta viisi kuusi kappaletta sivutaskuunsa ja
-p��tti sen j�lest� l�hte� uutta kortteriansa katsomaan. Sen h�n
-kenelt�k��n tiedustelematta l�ysikin. Kuitenkin h�n, ennenkuin ehti N:o
-11:een, kurkisteli sis��n korridorissa olevien ovien avaimen-rei'ist�;
-ihmisen on hyv�, jos katsahtaa v�h�n enemm�nkin ymp�rillens�. Sen
-vuoksi olikin h�nen tapansa kulkea varpaisillaan, niinkuin kissa.
-
-H�n n�kikin jotain. N:o 10:ss� (kastellissa olivat n�et kaikki suojat
-numeroitut), joka niinik��n n�ytti olevan joku vierastupa, mutta joka
-ei ollut l�mmitetty, niinkuin sopi havaita kylm�st� kaminista, istui
-p�yd�n vieress� neiti Eliz ja kirjoitti suurella kumulla jotakin
-kirjett�. H�n puhalteli usein sormiinsa, jotka olivat kylm�st�
-kohmettuneet.
-
-Richard meni nyt hiljaa sis��n N:o 11:een. Siell� oli valkea korjattu
-kaminissa ja puhdas vuode laitettuna, vieraan mukavuudeksi.
-
-H�n mietiskeli, mit�h�n se lienee, jota neiti Eliz niin salaisesti
-kirjoitti kylm�ss� vierastuvassa. Ihmisen on hyv� tiet�� kaikki.
-
-Kohta sen j�lkeen narisi ovi; Richard tirkisti ulos avaimen-rei'�st� ja
-n�ki pienen, vaaksan-pituisen pojan astuvan sis��n N:o 10:een.
-
-Poika-naskali k�vi tuskin seitsem�tt� ja n�ytti jotensakin
-kummalliselta korkea-hattuisessa ja pitk�-sukkaisessa univormussaan.
-T�m� oli neitien "henkivartia." P�yd�ss� h�n passasi heit�.
-
-Mihink� l�hett�� h�n tuon?
-
-Muutaman minutin kuluttua tuli poika ulos ja h�n n�htiin k�tkev�n
-kirjett� hattuunsa. Samalla haavaa, kuin h�n, tuli neiti Eliz ja sanoi
-h�nelle kuiskaten: "mene englantilaisen puutarhan kautta."
-
-Richard n�ki ja kuuli hyv�sti kaikki.
-
-Eliz'in kadottua korridorista astui Richard ulos kamaristaan ja riensi
-alas portaita my�ten; englantilaisessa puutarhassa saavutti h�n
-Gyuszin,[28] tuon pienen tschekkil�isen palvelija-pojan, ja huusi h�nt�
-takaisin.
-
--- "Seisahdu, Gyuszi! Neiti k�skee sinun antaa kirjeen, joka on
-hatussasi, t�nne, h�n tahtoo lis�t� siihen jotakin; min� tuon sen heti
-takaisin; sill'aikaa laske t�h�n pitk�ksesi ruohikkoon, jottei kukaan
-sinua huomaa, ja odota siksi kuin tulen takaisin."
-
-Pikku tolvana katsoa t�llisteli, suu auki, suurta pulskeata herraa, ja
-arveli mahdottomaksi, ett� mit� semmoinen herra sanoo, voisi olla
-toisin, kuin h�n on sanonut; sent�hden antoi h�n vastustelematta
-h�nelle kirjeen, jonka t�m� varovasti pisti poveensa, viel� kerran
-muistuttaen poikaa hyvin k�tkem��n itse�ns�, kunnes h�nt� taas
-huudettaisiin.
-
-Sitte riensi h�n takaisin kamariinsa, lukitsi oven per�ss�ns� ja veti
-esiin kirjeen.
-
-Sinetill� lukitun kirjeen lukemisessa ei ole mit��n teknillisi�
-vastuksia, Min� en todellakaan ymm�rr�, mink�t�hden on tavallista
-kirjeit� sinetill� varustaa, kun jokainen, joka vaan tahtoo, tiet��,
-mitenk� kirjeit� ilman v�hint�k��n huomattavaa j�lke� saa avatuksi.
-
-Joka sit� ei viel� tied�, oppikoon siis nyt, ettei kirje-salaisuuden
-pyhyytt� takaa mik��n muu, kuin oman kunnian tunto.
-
-Kun Richard'in ei mielest�ns� tarvinnut pel�t� kenenk��n �killist�
-tuloa, otti h�n esiin yhden semmoisen taikina-pallon, joita vieraat
-atrian aikana pahasta tavasta sormillaan vanuttavat ja joita sitte
-mielens� mukaan voipi muodostaa, niinkuin vaksia.
-
-T�mm�isen leip�pallon painoi h�n kirjeen sinetti� vastaan, jonka
-muodosta sill� tavoin tuli aivan tarkka j�ljenn�s. Sinetin kuvan asetti
-h�n sen j�lkeen l�mpim�n kaminin reunalle.
-
-Sitte piti h�n sinetti� vasten kaminin valkeaa, joka pian sulatti
-lakan, niin ett� kirjeen niput aukenivat.
-
-Nyt oli kirje h�nen vallassansa.
-
-Kiireesti luki h�n sen sis�llyksen; se oli saksan kielell� kirjoitettu.
-
-  "Vapaasukuiselle herra Garanv�lgyille.
-
-  Hyv� herra! Min� kiiruhdan ilmoittamaan teille, ett� olette
-  suuressa vaarassa. Er�s ilke�mielinen petturi, jota omassa
-  povessanne olette el�tt�nyt, on antanut ilmi, ett� te
-  huoneenhaltianne Kamp�s herran kanssa puuhaatta salaliittoa,
-  kuin my�skin miss� teid�n aseenne ja salainen kirjeenvaihtonne
-  ovat. Rient�k�� pelastamaan itse�nne! T�h�n asti on petturi
-  kertonut asiaa vaan semmoisessa paikassa, jossa sit� ei k�ytet�
-  teit� vastaan, mutta toisella kertaa saattaa h�n ilmaista sen
-  semmoisille, jotka vet�v�t teit� edesvastaukseen. Salatkaa
-  sent�hden kaikki paremmin ja h�vitt�k�� mit� voipi saattaa teid�t
-  ilmi. Uskokaa minua. Jumalan haltuun!
-
-                                              Er�s tuntematon."
-
-Ah! katsoppas vaan tuota pient� kyyhkyst�, kuinka h�n vaivaa p��t��n!
-
-No, se on hyv�. T�m� ei ole haitaksi. Saakoon tuo vanha kuruczi[29]
-tiet��, ett� h�nt� v�ijyt��n. Se on h�nt� sit� enemm�n vihastuttava.
-
-Sill'aikaa oli taikinan-palanen kaminilla muuttunut kovaksi kuin luu ja
-sill� saattoi valkean edess� sulatettuun lakkaan uudestaan painaa
-sinetin niin hyv�sti, kuin ei kirje ik�n� olisi ollut avattu. Parin
-minutin per�st� oli pikku tolvana taas matkalla kirjeen kanssa ja h�n
-juoksi kahta nopeammin, viiv�kdyst� palkitaksensa.
-
-Sen verta k�vi Richard herralle selv�ksi, ettei h�nen ollut
-alottamallansa r�lilla t��ll� mit��n ruusuja poimittavana. T�ll�
-perheell� on sangen suuri taipumus hell�tunteiseen jalomielisyyteen.
-Sotavanhus mielii rauhallisella tavalla vainota entisi� vihollisiansa;
-neidet taas ovat mieli-alaltaan kovin elegillisi�. T�ss� on viittaansa
-k��nt�minen: ei ole kaikki kultaa, joka on -- _keltaista_.[30]
-
-H�n ei kauan viivytt�nytk��n p��t�st�ns�. H�n j�rjesti sein�peilin
-edess� hiuksensa ja kaulaliinansa, veti poskipartaansa v�h�n ulosp�in,
-jotta kasvot n�ytt�isiv�t enemm�n nelikulmaiselta, mietti pikaisesti
-r�liansa p��st� p��h�n ja, huomatessaan ett� h�n osasi sen, kiiruhti
-naisten kamariin, heille iltap�iv�-tervehdyst��n suorittamaan.
-
-Hiljaan astui h�n sis��n, katseli varovaisesti ymp�rilleen ja sulki
-yht� hiljaan oven per�st�ns�; h�n likisti kielt��n huulien v�liss�,
-ik��nkuin siten olisi tahtonut osottaa, ett� h�nen t�ytyi hillit�
-itse��n varomattomasta puheesta, ja n�hdess��n, ettei kamarissa ollut
-ket��n muuta kuin nuot kolme naista, jotka neuloivat jotakin
-jalkamattoa, meni h�n reippaasti heid�n luoksensa ja rupesi heit�
-kerke�sti puhuttelemaan, kuiskaisemalla, mutta suurella teaterillisella
-voimalla:
-
--- "Kunnioitetut naiset, suokaa minulle anteeksi, ett� muutamia tunteja
-sitten ilmestyin teille niin kurjassa r�lissa. Min� tied�n, ett� te
-ylenkatsotte minua ja t�m� ylenkatse tappaa minut. Kasvojeni punastus
-saattoi teille joka hetki osottaa, etten puhunut totta. Min� en ilkee
-kauemmin n�it� punastuneita kasvoja teille n�ytt��. Ennemmin tahdon
-kuolla."
-
-T�m�n sanottuansa lankesi h�n arvelematta polvilleen ja, tarttuen
-toisella k�dell��n miss Natalien, toisella Herminen k�teen, painoi
-niit� vuorotellen huuliansa vastaan sek� lausui sitte nyyhkien:
-
--- "Niin, min� en ole se, joksi itseni ilmoitin; min� olen _puolalainen
-emigranti_, yksi Pragan puolustajista: ei B�hmin p��kaupungin, vaan
-Varsovan, tuon onnettoman Varsovan etukaupungin; nimeni on kreivi
-Bogumil Brazeszky. Min� hankin itse yhden ulani-rykmentin ja vein sen
-tappeluun. Minulla oli kolme linnaa ja kaksitoista kyl��. Ne ovat
-kaikki hukkaan menneet; mutta mit� t�m� tappio on kadotetun is�nmaan
-rinnalla!"
-
-T�ss� peitti Bogumil Brazeszky -- vai kuka h�n lie ollut? --
-kyyneltyneet kasvonsa k�mmenell��n ja tarkisteli sormien l�vitse, mink�
-vaikutuksen h�nen puheensa oli tehnyt naisiin.
-
-Vaikutusta sopi sanoa edulliseksi.
-
-T�m�n johdosta p��tti pakolainen, nyt jo Bogumil, sopivaksi purkaa
-syd�mens� ja kolkolla ��nell� heng�hdellen lausua:
-
--- "Ja nyt olen pannut henkeni teid�n k�teenne, hyv�t naiset.
-Ainoastaan yksi sana teilt� ja p��ni vier�ht�� maahan; min� olen teid�n
-vallassanne."
-
-Miss Natalie kiiruhti vakuuttamaan ritarille, ettei t�ss� talossa
-suinkaan kenk��n tahdo t�t� valtaa k�ytt��. H�n nouskoon yl�s ja
-pyhkik��n pois kyynelens�, jottei palvelusv�ki mit��n huomaisi, ja
-olkoon varma siit�, ett� vaikka is�nt� muutamia vuosia takaisin oli
-kurittanut kapinallisia puolalaisia Halics'issa, h�n kuitenkin oli
-puolustava taloonsa turvannutta pakolaista, kuka se lieneek��n,
-niinkuin Vanhan Cordovan maurilainen kalifi espanjalaista vierastansa.
-H�n vaan karttakoon, ettei yli-jahtimiehen l�sn� ollessa p��st�
-ainoatakaan Puolan sanaa suustansa, sill� t�m� ymm�rt�� Puolan kielt�.
-
--- "Min� koetan olla varoillani", sanoi Bogumil, jonka lupauksen h�n
-sit� helpommin saattoi tehd�, kuin h�n ei osannut sanaakaan Puolan
-kielt�.
-
-Ja sen j�lkeen pyhk�isi h�n pois kyynelens� ja alkoi liikutetulla
-��nell� kiitt�� kohtaloansa, joka oli saattanut h�net t�mm�isten
-suojelus-enkelien pariin.
-
-Mutta suojelus-enkelien joukossa oli yksi h�nelle vaarallinenkin.
-
-Neiti Eliz, joka �skeisen tragillisen kohtauksen aikana oli
-usein pudistanut pient�, petollista p��t��n ja hymyillen jatkoi
-risti-neulomistaan, k�ytti nyt syntynytt� yhden minutin ��nett�myytt�,
-pakolaiselta kysy�ksens�:
-
--- "Mutta mink�t�hden Puolan soturi pett�� Unkarin soturin?"
-
--- "Mutta, Eliz!" huusivat yht� haavaa miss Natalie ja Hermine nuorelle
-vastustajalle. "Kuka hennoo olla noin ep�kohtelias?!"
-
-Bogumil'in olisi k�ynyt tekeminen niinkuin "muitten:" h�nen olisi
-sopinut, noin loistavan luottamus-osotuksen j�lest� enemmist�n
-puolelta, katsoa tarpeettomaksi lis�ksi puolustaa itse��n; mutta h�n
-tahtoi osottaa, ett� h�nen "sininen kirjansa" oli t�ydess� kunnossa, ja
-ett� h�n min� hetken� hyv�n�ns� taisi panna sen esille eduskunnan
-p�yd�lle.
-
--- "Min� katkaisin vaan tien petturilta. Tiesin, ett� h�n, omaa kurjaa
-henke��n pelastaaksensa, tahtoi uhrata minut ja ett�, jos olisin j��nyt
-h�nen luoksensa, h�n olisi minut pett�nyt; sill� uskokaa pois, nuot
-vanhat, uppiniskaiset oikeuden-istujat ovat valmiit kaikkeen pahaan.
-Sent�hden tahdoin ehti� ennen h�nt�, jotta, jos h�n pahassa
-aikomuksessa tahtoisi antaa minut ilmi, h�n itse olisi paulaan
-joutuva."
-
-Eliz kohautti olkap�it��n ja laski semmoisen maiskauksen kielell��n,
-kuin joku tahtoisi toiselle ilmoittaa: "oi mimmoista t�rke��
-j�ttil�is-valhetta tahdot saada minua uskomaan", mutta mit��n semmoisia
-sanoja ei h�n kuitenkaan ��neen lausunut.
-
-Miss Natalie iski basiliskin-silm�yksi� ep�ilij��n ja Bogumil huomasi,
-ett� neiti Eliz'ia odotti suurenlaiset nuhteet. H�n ei tahtonut est��
-t�t� hy�dytt�v�� l�ksytyst�. Tukahutetun tuskan tunteella otti h�n
-hattunsa ja lausui n�yr�ll� tavalla, silm�t maassa, ett� h�nest� jo oli
-aika per�yty� yksin�isyyteen; niin, jos h�n tulisi siihen tietoon, ett�
-h�nen l�sn�-olonsa t�ss� kartanossa olisi jollekulle vastenmielist�,
-katsoisi h�n velvollisuudekseen heti v�isty�, tiet�m�tt�miin kadota.
-
-T�m�n sanottuaan meni h�n ulos huoneesta ja juoksi kohta
-englantilaiseen puutarhaan takaisin palaavaa Gyuszia tavottaaksensa.
-
-J�lelle j��neitten kesken syttyi heti sanasota.
-
--- "Neiti Eliz, te olette huonosti kasvatettu lapsi!" alkoi ensiksi
-miss Natalie.
-
--- "Mink� vuoksi?" kysyi pieni kapinoitsija, ynse�t� p��t��n rohkeasti
-kohottaen.
-
--- "Sopiiko vierasta loukata?"
-
--- "Sopiiko suojelijaansa pett��?"
-
--- "Te ette kykene sit� arvostelemaan. Lainoppineet nimitt�v�t sit�
-'h�t�-puolustukseksi'."
-
--- "Vai niin, meill� tyt�ill� kasvatuslaitoksessa oli tapana nimitt��
-sit� 'ilke�ksi kavallukseksi.' Ja semmoisen sys�simme ulos
-keskuudestamme."
-
--- "Sen uskon, siihen te kyll� kykenette, jotakuta vaivaamaan,
-kiusaamaan. Siit� annatte joka p�iv� loistavia esimerkkej�. Mutta
-minulle olisi mieluisempaa, jos sen sijaan oppisitte ranskan kielen
-l�ksynne."
-
--- "Minulle taas olisi mieluisempaa, jos ei minun tarvitsisi mit��n
-ranskan l�ksy� oppia."
-
--- "Oi, te mieluisimmin ette tahtoisi mit��n oppia, vaan kasvaa
-niinkuin tuhkimus. Se on kaikkien pikku tytt�jen ihannekuva -- olla
-'Aschenbr�del'ina' ja sitte pukea itsens� timantti-vaatteisin."
-
--- "Miks'ei minulle opeteta, mit� haluaisin oppia? Miks'ei minulle
-anneta unkarin kielioppia? Sit� min� oppisin."
-
-T�ss� putosivat miss Natalien helmasta kaikki lankaker�t ja rupesivat
-tuolien alla auki kierim��n.
-
--- "T�m� on kauheata!"
-
--- "Mit� kauheata siin� olisi? Minua ei koskaan vied� Ranskanmaalle
-eik� ranskalaisia koskaan tuoda t�nne; mutta unkarilaisten kanssa satun
-joka p�iv� yhteen ja silloin on aivan kummallista, etten osaa puhua
-heid�n kanssansa. He terveht�v�t minua niin kauniisti tiell� ja min� en
-ymm�rr� sit� vastaan-ottaa; en voi edes niin paljon heille vastata,
-ett� Jumala heillekin kerran antakoon 'hyv�n p�iv�n.' Sitte tuolla
-alhaalla puutarhassa talonpoikaistyt�t, rikkaruohoa peratessaan,
-laulavat sangen kauniita lauluja. Mielell�ni tahtoisin tiet��, mist� he
-laulavat, sill� se lienee jotakin varsin kaunista, jotakin varsin
-surullista. S�velet j��v�t muistiini; min� hyr�ilen niit� itsekseni
-koko p�iv�kauden enk� tied� sanoja niihin. Ne ovat kuitenkin varsin
-kauniita."
-
-Ja nyt alkoi h�n ilman sanoja hyr�ill� tuota todellakin ihanaa s�velt�:
-"T�len ny�ron puszt�n az �n lak�som" (Talvet kes�t asun min�
-pustalla).[31]
-
--- "Neiti Eliz!" komensi jalonylev�isesti missi, "nouskaa yl�s
-neulous-ty�st� ja menk�� _grammaire'a_ lukemaan!"
-
-Eliz j�tti joutuisasti neulan ja sakset, ja otti esiin grammaire'n; h�n
-istui ikkunan ��reen ja rupesi lukemaan tuota huvittavaa kieliopillista
-kaavaa "il"-sanan k�ytt�misest�, hyr�illen "T�len ny�ron"-s�velell�:
-
-"Il fait froid. Quelle heure est il? Il est midi."
-
--- "Eliz!" huusi vimmastuneena miss Natalie. "Kyll�ksi jo! Nyt on mitta
-t�ynn�. Menk�� heti saliin, rangaistukseksi pit�� teid�n tunniksi istua
-pianon eteen ja yht� mittaa soittaa skaloja!"
-
-Pikku pahantekij� nousi yl�s ja k��nsi pilkallisesti hymyillen
-itsepintaista p��t�ns� taaksep�in.
-
--- "Korkea sota-oikeus voipi tuomita; mutta sent�hden en kuitenkaan
-pid� pakolaista kunniallisena ihmisen�."
-
-Tuo h�ijy sielu! H�n tiesi, ett� h�nt� sent�hden rangaistiin; h�n
-tiesi, ett� se paraimmin kiukustuttaisi.
-
-Ja mit� h�n sen j�lkeen teki? Ehk� h�n n�yrtyi julistetusta tuomiosta?
-Eip� suinkaan. Suvaitkaa vaan kuulla. H�n istui pianon eteen ja soitti
-yht� jaksoa koko tunnin -- ei k�skettyj� skaloja -- vaan juuri tuota
-vaarallista, kielletty�, takavarikkoon otettua s�velt�: "T�len ny�ron
-puszt�n az �n lak�som."
-
-Miss Natalien rupesi suonta vet�m��n. Ehk� olisi h�n py�rtynytkin, jos
-ei Hermine olisi h�nt� lohduttanut. �lk��n h�n huoliko tuosta h�ijyst�,
-pahanelkisest� lapsesta; sanotaan se papalle.
-
--- "Voi, Hermine!" nyyhkytti miss Natalie, heitt�yden isomman neiden
-kaulaan. "Jos teit� ei olisi, t�ytyisi minun j�tt�� t�m� talo."
--- -- --
-
-Kev�t-illan viileydest� huolimatta seisoi pakolainen v�ijyksiss�
-englantilaisen puutarhan perimm�isell� portilla, tiet�en ett� Gyuszi
-oli sit� tiet� takaisin tuleva.
-
-Poika veitikka my�h�styi v�h�isen, sill� matkalla oli akasia-puistossa
-paljon varpusia ja niit� t�ytyi kivill� nakella. Bogumil katseli
-tarkasti jo kaukaa t�t� velvollisuuden laiminly�nti� ja kun poika
-vihdoin tuli puutarhan portille, hy�kk�si h�n �kki� h�nt� vastaan,
-niinkuin p�rr�karvainen susi, joka sy�pi pieni� lapsia.
-
--- "Miks'et kiiruhda sukkelammin?"
-
-Gyuszi tempasi pel�styneen� p��st��n korkeahuippuisen hattunsa, joka
-oli ihan niin pitk� kuin h�n itsekin, juurikuin olisi mielinyt sanoa:
-"t�ss� on tukkani, repik�� sit�, mutta �lk�� kysyk� minua."
-
-Bogumil tukistikin h�nt� kelpo lailla. Semmoista tilaisuutta
-palkollisten kurissa-pitoon ei sovi laiminly�d�.
-
--- "No mit� sinun k�skettiin vastata, lurjus?"
-
-Pikku tolvana hieroi ensin nen��ns�, veti sitte silm�karvansa yl�sp�in
-ja alkoi kertoa, mit� matkalla oli muistiinsa painanut.
-
--- "Armollinen herra terveht�� n�yrimm�sti armollista herraa, suutelee
-h�nen k�tt�ns� ja k�skee sanoa, ett� 'nix tajtsch.'"[32]
-
--- "Mit� k�skee h�n sanoa, sin� ry�k�le?" kysyi Bogumil, sivaltaen
-poikaa korvalle, ensiksi oikealle ja sitte vasemmalle.
-
--- "Sit�, ett� h�n l�hetti kirjeen takaisin", ohkui poika-puitukka,
-vet�en esiin kirjett� hatustaan.
-
--- "Haa! H�n l�hett�� sen takaisin!" huusi Bogumil, otsaansa ly�den.
-
--- "Aivan niin, h�n k�ski sanoa, ettei h�n ymm�rr� saksaa", irvisteli
-Gyuszi, kovasti iloiten siit�, ett� tuo suuri herra nyt vihdoin alkaa
-ly�d� itse��n, eik� h�nt�.
-
--- "Erinomaista! Ota yl�s kirje! Eth�n odottane, p�ll�, ett� min� sit�
-varten kumarrun maahan? Ja nyt korjaa luusi; �l� rohkene kellek��n
-puhua, miss� olet ollut, sill� muuten paistan sinut vartaassa."
-
-Sen j�lkeen pisti h�n takaisin-l�hetetyn kirjeen taskuunsa ja riensi
-ritari Ankerschmidt'in luokse.
-
-Suoraan h�nen huoneesensa, ik��nkuin h�n siell� jo olisi t�ydellisesti
-kodittunut. Ritari nukkui viel� p�iv�llis-untaan, mutta her�si siit�
-suuresta melusta, jota Bogumil jo ovessa nosti.
-
--- "Tavatonta! Kauheata!"
-
--- "No! Mit� nyt on tapahtunut?" huusi ritari sohvalta nousten.
-
--- "Hyv� herra ritari, t�ss� ei ole en�� mit��n rajaa. T�m�
-h�vytt�myys, t�m� julkeus!"
-
--- "No, no, mik� nyt?"
-
--- "Suvaitkaa ajatella. Tuo ylpe�, raaka oikeuden-istuja, kuinka
-uhkaavalla tavalla h�n on loukannut teid�n kunniaanne, teid�n kunnianne
-taloa, vaakunaa, perhett�, teid�n kunnianne loistavaa, suurta nime�.
-Haa! Se on jotakin hirve�t�. Min� alan h�mm�sty� tuon ihmisen
-rohkeutta."
-
--- "No, mutta mit� se on? Selitt�k�� asia!"
-
--- "Kyll�, tahdon sen sanoa. Min� kohtaan sattumalta yhden teid�n
-kunnianne uskollisista pageista, pikku Gyuszin. Huomioni k��ntyi h�nen
-vihasta hehkuviin kasvoihinsa, joissa jalon innostuksen voima leimusi,
-vaikka h�n onkin nuori. Min� kysyn h�nelt�, mit� h�nelle on tapahtunut.
-'Ajatelkaa vaan!' lausui tuo kelpo poika, 'min� vein er��n kirjeen
-kastellista toiseen kartanoon, tuolle lyhyelle aatelismiehelle, eik�
-h�n ottanut vastaan meid�n l�hett�m��mme kirjett�, vaan l�hetti sen
-lukematta takaisin.'"
-
--- "Kirjeen? T��lt�? Meid�n l�hett�m�mme?" kysyi ritari kummastellen.
-"Mik� kirje se lienee?"
-
--- "T�ss� se on. Pagi antoi sen k�teeni, jotta toisin sen t�nne."
-
-Ankerschmidt otti vastaan kirjeen ja katseli, otsa rypistyneen�, sen
-p��llekirjoitusta, kolkosti mumisten:
-
--- "T�m� on Eliz'in k�sialaa."
-
-Bogumil ei ollut sit� edes aavistavinansakaan.
-
--- "Sit� suurempi on siis loukkaus! H�vytt�myys naista kohtaan!
-Garanv�lgyi k�ski sanoa, ettei h�n ota sit� vastaan, kosk'ei h�n
-ymm�rr� saksaa."
-
--- "Saakeli soikoon! Mutta mit�h�n minun tytt�reni kirjoittanee
-Garanv�lgyille?" jupisi kiroten sotavanhus, tirkistellen kirjett� sek�
-p��llekirjoituksen ett� sinetin puolelta.
-
--- "Suokaa anteeksi, siit� voipi kyll� saada tietoa", sanoi suurella
-palveliaisuudella Bogumil.
-
--- "Kuinka?" huusi Ankerschmidt, laskien kirjeen pois. "Te ette
-suinkaan luulle, ett� min� avaisin kirjeen, joka ei ole minulle
-kirjoitettu?"
-
-Seikkailija joutui t�st� v�h�n h�mille.
-
--- "Min� en tarkoittanut sit�, suokaa anteeksi, vaan ett� neiti itse
-ehk�..."
-
--- "Ei! Te ette tunne neitt�, sit� h�n ei sano. Garanv�lgyin kanssa
-t�ytyy minun asia suorittaa."
-
--- "Niin, niin!" vahvisteli t�t� mielipidett� Bogumil: "silloin rauta
-taottava, kun se on kuumana; t�m� hirve� solvaus, kun k�skee sanoa,
-ettei h�n ymm�rr� saksaa."
-
--- "Ja minun t�ytyy, tuhat tulimmaista, saada tiet��, mit� t�ss�
-kirjeess� on, jonka tytt�reni kirjoittaa tuommoiseen vihollis-leiriin."
-
--- "Todellinen petos! Ehk� kutsun t�nne miss Natalien?"
-
--- "Ei. Olkaa alallanne. Min� tahdon ottaa selkoa asiasta silt�, jolle
-kirje on adresserattu."
-
--- "Mutta neiti itsekin..."
-
--- "Sanoinhan jo kerran, h�n ei. Jos ei h�n tahdo ilmoittaa minulle
-kirjeen sis�llyst�, en voi h�nt� siihen pakoittaa, sill� min� en ly�
-lastani; mutta Garanv�lgyilt� saan siit� tiedon, sill� h�n on mies, ja
-jos h�n ei sano sit�, riitaantuu h�n kanssani."
-
--- "Oivallista, oivallista! Teiss� astuu selv�sti esiin aatelismies ja
-soturi! Joka j�sen ritarin, joka hermo sankarin. Sallikaa, kunnian
-herra, minun rient�� tuon vanhan pelkurin luokse ja vet�� h�nt�
-edesvastaukseen tuosta kurjasta solvauksesta."
-
--- "Kuinka? Minun sijastani!"
-
--- "Ei. Haasteen viej�n�. Sallikaa, armollinen herra, minun t�ss�
-asiassa ruveta apulaiseksenne."
-
--- "Kiitoksia. Min� menen itse sinne", sanoi ritari �risten ja rupesi
-sapelia vy�llens� sitomaan.
-
--- "Ilman todistajitta? Se on vaarallista. Jos teit� herjattaisiin?"
-
--- "Meit� on _kaksi_!" vastasi ritari, ly�den sapeliansa. "Menk�� nyt,
-min� pyyd�n, kamariinne, �lk��k� puhuko t�st� kellek��n."
-
-Bogumil kumarsi ja l�hti huoneesensa korridorin l�vitse, polkka-askelin
-hyppien, k�si��n hykerrellen ja hiljaisesti vihelt�en. Noiden kahden
-vanhuksen �rsytt�minen toinen toistansa vastaan oli hyv�sti onnistunut.
--- Parempi olisi tosin ollut, jos h�n olisi l�hetetty sekundantiksi;
-mutta n�inkin on menestys varma. Oikeuden-istuja kiehuvan sieveden,
-sotavanhus syttyv�n ruudin luontoinen -- jos n�m�t kaksi t�rm��v�t
-toisiinsa, syntyy ep�ilem�tt� r�j�hys.
-
-N�m�t ovat hyv�sti yhteen joutuneet!
-
-Sotavanhuksen sapeli s�lisi pitkin portaita; seikkailija sipsutteli
-polkka-askelin vierastupaan, iloissansa vihelt�en.
-
-
-
-
-IV.
-
-Kaksi, jotka tahtovat sy�d� toinen toisensa,
-
-
-Herra Garanv�lgyi puuhasi juuri talous-tilikirjain p��tt�misess� Kamp�s
-herran kanssa, kun ritari Ankerschmidt'in sapeli kalisi h�nen ovensa
-ulkopuolia.
-
-Ritarin p��st� oli matkalla viha v�h�isen haihtunut; h�n ajatteli
-itsekseen, ett� jonkunlainen s�vyis�, humorillinen menetystapa ensi
-aluksi olisi sopivampi, kuin heti yht'�kki� rynn�t� esiin j�reill�
-tykeill�. Kun sent�hden h�nen kolkutukseensa sis�lt� kuului sana
-"lehet",[33] k��nsi h�n sen sanaksi "herein" ja aukaisi oven tuolla
-uskaliaalla leikkipuheella: "ah, te sanotte 'herein' ja v�it�tte
-kuitenkin, ettette ymm�rr� saksaa."
-
-He seisoivat nyt ensikerran suutasuksin, silm� vasten silm��.
-
--- "Ei, hyv� herra", vastasi Garanv�lgyi, "min� sanoin 'lehet.'"
-
--- "Ah! No miks'ei siis vanhan unkarilaisen tavan kukaan: 'szabad?'[34]
-Katsokaapas, min� osaan unkarin kielt�, en kiell� sit�."
-
--- "Niin, hyv� herra, tuon 'szabad' sanan mainitsemista min� katson
-polisi-s��nn�n rikkomiseksi. Nyt on vaan 'lehet', mutta ei 'szabad.'
-Tehk�� hyvin, k�yk�� istumaan. Mik� tuottaa minulle kunnian?"
-
--- "Te tied�tte sen hyvin; te olette loukannut minua."
-
--- "Se ei ole mahdollista, minun ei koskaan ole ollut tapa n�hd� teist�
-edes unta. Min� en ket��n loukkaa. Taskussani on aina It�vallan
-rangaistuslaki,[35] min� en ik�n� tee mit��n, ennenkuin olen katsonut,
-eik� se jonkun pyk�l�n mukaan ole kielletty."
-
--- "Mutta te olette lukematta l�hett�nyt takaisin er��n kirjeen, joka
-minun talostani tuotiin teille, sill� ilmoituksella, ettette ymm�rr�
-saksaa."
-
--- "T�t� rikosta vastaan ei ole mit��n paragrafia rangaistuslaissa, jos
-ei ehk� jossakin Reichsgesetzblatt'in aivan viimeisess� numerossa olisi
-siihen lis�yst� tehty; t�h�n-astisista tied�n varmaan, ettei ole, sill�
-min� olen ne lukenut."
-
-Ankerschmidt'in alkoi veri jo taas nousta p��h�n.
-
--- "Mutta, hyv� herra, te olette itse ollut sotamies ja, niinkuin
-tied�n, hyv� sotamies; teid�n pit�isi tiet��, ett� l�ytyy loukkauksia,
-joita eiv�t mitk��n tuomio-istuimet voi parantaa, vaan joita miesten on
-tapa ainoastaan kahden kesken sovittaa."
-
--- "Sen tied�n, herra ritari, mutta min� tied�n senkin, mit�
-poikkeus-lait vakuuttavat sille, joka ottaa k�teens� aseen, kun h�nell�
-siihen ei ole lupaa: ja min� olen luvan-saamaton, kuuliainen
-alamainen."
-
-Ankerschmidt'in t�ytyi pid�tt�� kokonaista pataljonaa piruja
-rynt��m�st� esiin t�t� ivantekoa vastaan. Se kuitenkin j�hdytti h�nen
-vertansa, ett� kaikkien n�iden sarkasmien ohessa oikeuden-istujan
-valkopartaiset kasvot olivat erinomaisen lempe�t, rauhalliset ja
-ik��nkuin apostolin kaltaiset.
-
--- "No, mutta heitt�k��mme kaikki leikki sikseen", jatkoi Garanv�lgyi;
-"sanokaa, kunnioitettu herra, milloin ja mill� tapaa min� olisin teit�
-loukannut?"
-
--- "Kyll�. Te, hyv� herra, olette t�n��n saanut kirjeen, jonka muuan
-palvelija minun kartanostani toi t�nne."
-
--- "Niin olen. Min� en tiet�nyt, ett� se oli teid�n palvelijanne;
-luulin h�net oikeuden-palvelijaksi, sent�hden ett� h�nell� oli niin
-korkeahuippuinen hattu. Muuten olisin ollut kohteliaampi h�nelle."
-
--- "Te ette murtanut auki t�t� kirjett�, ette edes katsonut, kenelt� se
-oli, vaan l�hetitte sen avaamatta takaisin, k�skien sanoa, ettette
-ymm�rr� saksaa."
-
-Ankerschmidt katsoi tuota sanoessaan ter�v�sti Garanv�lgyihin, mit�
-t�m� siihen voisi vastata.
-
-Mutta t�m� vastasi oikein quakerimaisella tyvenyydell�:
-
--- "Sent�hden, etten todella ymm�rr�k��n."
-
--- "Oih, pah! Sit� uskokoon piru. Te olette ylh�inen herra; teid�n
-vanhempanne ovat varmaankin antaneet teille hyv�n kasvatuksen; se on
-mahdotonta, ettette olisi oppinut kieli�kin."
-
--- "Aivan niin, min� osasinkin ennen. Min� panin silloin paljon arvoa
-saksalaiseen tieteesen ja kirjallisuuteen; yhteen aikaan pidin itse�ni
-t�ydellisesti, 'au courant' sen suhteen, taisinpa viel� sanoa, mit�
-uusia voimia ilmestyi kussakin t�m�n kirjallisuuden haarassa; mutta nyt
-olen ne kaikki -- unhottanut."
-
--- "Oi, hyv� herra, siin� laskette liikaa!" huusi Ankerschmidt,
-t�r�hytt�en sapeliansa lattiaan. "Tuommoisia vastauksia antakaa muille,
-eik� minulle. Min� en tullut sellaisia humorillisia v�it�ksi� varten
-t�nne."
-
--- "Se on teist� humorillista?"
-
--- "Mit� pirua se siis olisi? Kun v�itt��, ett� on unhottanut
-tuonlaisia!"
-
-Garanv�lgyi huokasi raskaasti ja siirtyi likemm�ksi ritaria.
-
--- "Arvoisa ja urhoollinen herra! Sangen, sangen suuria asioita voipi
-ihminen unhottaa -- jos tahtoo. Kerta olin min� t�m�n komitatin
-valittuna p��miehen� nelj�nkolmatta vuoden kuluessa, joka kolmas vuosi
-uudestaan valittu; min� k�ytin oikeutta tunnettujen lakien mukaan,
-valvoin j�rjestyst� hyv�ll� menestyksell� ja suojelin sanoilla ja
-t�ill� mit� valtakunnalle oli kallista. Se aika on mennyt. Ensimm�isin�
-vuosina oli minusta usein kuin olisin n�hnyt unta, ett� minun oli
-l�hteminen hallinto-kaupunkiin, yleis-istuntoon, jossa oli kovin
-t�rkeit� asioita ratkaistavana. Oi, mielett�myytt�! se on ohitse. Se
-'t�ytyy' unhottaa! Ja min� 'tiesin' unhottaa. Kerta olin rikas mies;
-jos kansa k�rsi h�t��, sai se aina leip�� minun luonani. Sekin on
-ohitse. Kauan aikaa oli minusta, milloinka n�in repaleisten ihmisten
-ikkunani alla minua terveht�v�n, kuin olisin mennyt heilt� kysym��n,
-miksi he ovat niin murheellisia. Oi, narrimaista mielenkuvitusta! Eik�
-minun itse luonanikaan ole laita, niinkuin ennen. Se on minun nyt
-unhottaminen; ja min� olen tiet�nyt sen unhottaa. Minulla oli
-sukulaisia, joita kohtaan olin ylenm��rin hyv�: he pettiv�t minut,
-ajoivat minut pois isieni perinn�st�; ja min� tiesin unhottaa hukkaan
-menneet hyv�t ty�ni. Minulla oli suloinen lapsi, sisar vainajani ainoa
-poika, jota kehdon ajoista alkaen kasvatin; h�n oli todellakin minulle,
-mit� poika on is�llens�: hyv�syd�minen, kunnollinen, rohkea ja
-ymm�rt�v�inen; minun kunniani, turvani, vanhuuteni lohdutus. Ei, h�n ei
-minua pett�nyt, mutta h�n istuu Kufstein'issa, sinne kahdeksaksitoista
-vuotta tuomittuna. Jos h�n olisi j��nyt luokseni, k�ynyt yhdess� minun
-kansani, olisi h�nkin nyt vapaa; mutta min� laskin h�net toisaalle ja
-nyt h�n k�rsii rangaistustansa, hivuttaen nuoruutensa ik�� nelj�n
-sein�n v�liss�, kun sit� vastoin min� pelastuin. Ja minusta oli kauan,
-kuin joka p�iv� odottaisin h�nen kotiin-tuloansa, kuin h�n jo olisi
-tuvassa, kuin kuulisin h�nen tutun ��nens�, kuin tuntisin h�nen
-askelensa porstuassa, kuin se jotakin hy�dytt�isi, ett� min� n�en unta
-h�nest� ja pid�n kiinni h�nen k�dest��n ja sanon: nyt j��t jo t�nne!
-ik��nkuin sitte her�tty�ni muka saisin h�nt� t��ll� tavata! T�t�
-mielenhairausta kesti kaikista kauimmin. Mutta minun t�ytyi unhottaa
-sekin, sill� se oli hullutusta; enh�n min� el� siksi, ett� h�net
-n�kisin! Ja min� tiesin t�m�nkin murheen unhottaa. Hyv� herra, min�
-unhotin, mit� olen kadottanut, mit� olen k�rsinyt, mit� olen toivonut;
-min� unhotin kansani perikadon, min� unhotin h�pe�ni, kunniani; miksi
-en siis olisi voinut unhottaa sit�, jota en edes ajattele."
-
-Ankerschmidt ei huomannut sit� sofismaa, joka syntyi antecedens'in ja
-consequens'in yhteen-asettamisesta; se vaan h�nen huomioonsa kiintyi,
-ett� h�nen vastustajallansa oli rakas lapsi, joka vankeudessa
-rangaistusta k�rsi; t�ss� tunsi h�n silm�ns� kyyneltyv�n.
-
-Nyt puhui h�n jo paljon hiljaisemmalla ��nell� Garanv�lgyille:
-
--- "Olkoon minusta kaukana, ett� olisin tullut luoksenne herjauksia
-tekem��n. T�h�n askeleesen pakoitti minua se seikka, ett� sen kirjeen
-p��lle-kirjoituksessa, joka oli teille l�hetetty, tunsin toisen
-tytt�reni k�sialan. Te, hyv� herra, ymm�rt�nette, ett� minun
-velvollisuuteni is�n� on tiet��, mit� tytt�reni kirjoittaa
-tuntemattomille ihmisille. Minun ei sovi itse avata t�t� kirjett�,
-koska se ei ole minulle kirjoitettu. Sent�hden toin sen takaisin
-teille, jotta te sen avaisitte ja jos ette itse ymm�rr� sit�, jota
-minun nyt teid�n vakuutuksenne mukaan t�ytyy uskoa, on teill�
-huoneenhaltia, joka osaa saksaa; antakaa h�nen lukea kirje ja
-ilmoittakaa, jos mahdollista, minulle sen sis�llys."
-
--- "Hyv�", sanoi Garanv�lgyi, ottaen vastaan kirjeen ja avaten sen
-kuverttia, jonka j�lkeen h�n viittasi Kamp�s'ille, ett� t�m� lukisi,
-mit� se sis�lsi.
-
-Mutta Kamp�s osasi todellakin hyvin v�h�n saksaa.
-
-Vaan mik� h�nen nyt en�� tuli neuvoksi? Jos h�nkin sanoisi, mit� is�nt�
-oli sanonut, saattaisi herra soturi luulla h�nen tekev�n pilkkaa ja
-antaisi h�nelle viel� selk��n. Mit� on is�nn�n sallittu, ei ole
-pehtorin sallittu. H�nen t�ytyi siis p��tt�� ryhty� kirjeen
-tavaamiseen.
-
-H�nen onneksensa oli neidell� niin kaunis k�siala, kuin se olisi ollut
-painettu. Kamp�s herralle ei julkilukemisessa tullutkaan muuta
-virhett�, kuin ett� h�n v'n sijasta kaikkialla luki w, jota ei olekaan
-ihmettelemist�: miksei sit� kirjoiteta f'll�?
-
-Kun Ankerschmidt huomasi, ett� k��nn�s toiselta todellakin k�vi
-huonosti, sanoi h�n kohta jokaisen lauseen unkariksi. Miss� puhe alkoi
-tulla Kamp�s herrasta itsest�, pyysi se istua kiinni tuon kunnon miehen
-kurkkuun; h�nen kasvonsa muuttuivat kolme kertaa ja kun h�n lakkasi
-lukemasta, oli h�nest� niinkuin tuolit, sohvat ja nuot kaksi
-tilanhaltiaakin sohvalla olisivat ruvenneet hiljaa tanssimaan.
-
-Garanv�lgyi pani kirjeen takaisin kuverttiin.
-
--- "Sallitteko, hyv� herra, ett� min� pid�n t�m�n kirjeen?"
-
-Ankerschmidt nyyk�hytti ��neti p��t�ns� ja kierteli vaan pitki�
-viiksi�ns�, rypist�en yksivakaisesti kulmakarvojaan. Vihdoin, �kisti
-k��ntyen Garanv�lgyin puoleen, kysyi h�n:
-
--- "T�m� on hullumainen juttu, eik� totta, hyv� herra?"
-
-Garanv�lgyi hymyili hiljaisesti.
-
--- "Ei suinkaan. Siin� ei ole mit��n pahaa. Min� kiit�n paljon kallista
-neitt� h�nen syd�mellisest� kohteliaisuudestansa; se osottaa hyv��
-syd�nt�. Mutta minulla ei, Jumal' auta, ole, paitsi syd�nt�ni, mit��n,
-jota salassa pit�isin. Ja t�ten lienee t�m� kritillinen kysymys
-p��ttynyt?"
-
--- "Silt� n�ytt��. Minulle oli kuitenkin varsin mieluista, ett� sain
-siit� selkoa, ja te ette pit�ne minua sopimattoman uteliaana; sit�
-toivon."
-
--- "Min� taas toivon, ettei siit� l�hde mit��n haittaa uljaalle
-suojelijattarelleni."
-
--- "Se on minun asiani", vastasi Ankerschmidt �re�sti, nousten
-sijaltansa, "Perheeni keskuudessa olen min� ankara. Soturin-ajaltani
-opin, ett� alhaisten tulee totella p��llikk��."
-
--- "Se on totta", my�nsi Garanv�lgyi. "Se vaan on ik�v� seikka
-perheellisen sotakurin s�ilytt�misess�, ett� siin� useimmiten naiset
-ovat p��llikk�in� ja miehet alhaisina sotureina."
-
-Ankerschmidt katsoi hyv�ksi pist�� pillit pussiin. H�n kiiruhti jo
-kotia.
-
-Etehiseen asti seurasi h�nt� Garanv�lgyi; siell� antoi h�n Kamp�s'in
-toimeksi saattaa armollista herraa edemm�ksi, koska h�n itse ei l�hde
-huoneestaan.
-
--- "Viel�k� lupauksenne teit� yh� est��?" kysyi Ankerschmidt.
-
--- "Ei niin paljon se, kuin luuvalo p��ss�?"
-
-Sitten erosivat he toisistaan. Seuraavana hetken� syntyi kummassakin
-yht� haavaa se ajatus, ett� -- kenties olisi sent��n sopinut
-hyv�sti-j�t�ss� pudistaa k�tt�kin. Se oli nyt my�h�ist�. Miks'ei toinen
-sit� ensiksi tehnyt?
-
-Kuitenkin, ennenkuin Ankerschmidt etehisest� ehti alas pihalle,
-asettui h�nen seuralaisekseen m��r�tty Kamp�s �kisti h�nen tiellens�
-semmoisella kiiruulla, ett� ritari jo luuli jotain v�kivallan-yrityst�
-h�nt� vastaan tarkoitettavan.
-
--- "Armollinen herra, min� pyyd�n, vaan silm�nr�p�ys. �lk�� menk�
-viel�! Kuulustelkaa minua!"
-
--- "No?" kysyi Ankerschmidt, luoden h�neen hirve�n ter�v�n silm�yksen.
-
--- "Min� olen kauheasti petetty. �lk�� suvaitko sit� uskoa.
-Kunnioitettu herrani ei tied� siit� mit��n. Min� yksist��n olen
-syyllinen; h�nell� ei siit� ole ensink��n tietoa."
-
--- "Mitenk�?" sanoi ritari, synkistyen. "Siin� siis kuitenkin olisi
-jotakin per��?"
-
--- "Min� en siit� huoli, vaikka min� hirsipuuhun vedett�isiin: min�
-tied�n, ett� tuo petturi on sit� viel� muuallakin kertova. Sent�hden
-annan nyt omin ehdoin ilmi itseni, jottei kunnioitetulle herralle,
-hyv�lle is�nn�lleni, siit� mit��n pahaa tapahtuisi. Tuo kavala ihminen
-tiet�� siit� tosin aivan hyvin, koska h�nen n�hdess��n k�tkin sen
-viinihuoneen alushirren alle."
-
--- "Mink�?" kysyi Ankerschmidt, suuresti huolestuen.
-
--- "Menk��n vaikka p��ni, mit� kielt�minen minua hy�dytt�isi. Min�
-tunnustan."
-
---- "Etteh�n vaan..."
-
--- "Aivan niin, niin se on; yksi vihko -- 'Maaliskuun 15 p�iv��.'"
-
--- "Mit� pirua se on?"
-
--- "Sanomalehti vuodelta 1848."
-
--- "Eik� muuta mit��n? Ottakaa se siis pois hirren alta, muuten se
-pahentuu siell�."
-
--- "Mutta eik�h�n minulle tulisi siit� mit��n vaaraa?"
-
--- "Kuka siit� sanomalehdest� huolisi! Pankaa se kirjastoonne, ei
-kukaan tule sit� sielt� perim��n."
-
--- "Hm. No niin. Min� en ollut sit� ajatellut! mutta l�ytyy viel�,
-suokaa anteeksi, jotakin muuta siell�."
-
--- "Perhana! Viel� muutakin?"
-
--- "Josta kirjeess� puhutaan."
-
--- "Ehk� aseita?"
-
--- "Niin, todellakin. Viinihuoneen ullakossa."
-
--- "No tuhat tulimmaista, se on pahempi. Te pid�tte aseita k�tk�ss�?
-Mit� tarkoitusta varten?"
-
--- "Min� tied�n olevani hukassa, mutta tahdon sen ilmoittaa. Parempi
-on, jos sen kohta sanon. Kerta sain kunnioitetulta herraltani kauniin,
-kaksipiippuisen pyssyn, sangen kallisarvoisen lahjan. Juuri sent�hden
-annan itseni ilmi, ettei kunnioitettu herra joutuisi kiinni, jos se
-l�ydet��n, sill� siihen on h�nen nimens� piirretty. Min� en tahtonut
-antaa sit� pois, sill� se k�y erinomaisen hyvin: ja paitsi sit�
-toivoin, ett� joskus viel� sent��n saisi mets�st��."
-
--- "Jahtipyssy siis? Ent�s mit� viel�?"
-
--- "Viel� -- viel�, tahdon sanoa kaikki, viel� lis�ksi yksi
-ruutisarvi."
-
-Ankerschmidt purskahti isoon nauruun. H�n oli odottanut, ett� ainakin
-kanuna tulisi esiin.
-
--- "No kuulkaa", sanoi h�n, taputtaen katuvaista kapinan-yllytt�j��
-olkap��lle, "koska olette niin innokas mets�mies, niin menk��
-viinihuoneesen ja tuokaa pyssy pois sielt�; siksi kuin tulette kotia,
-l�het�n teille asepassin: minulla on niit� pari, jotka olen ottanut
-voutejani varten; toisen annan teille ja kun se lakkaa voimassa
-olemasta, hankin teille uuden. Ampukaa nyt vaan j�niksi� paljon."
-
-Kamp�s herra ei oikein tiet�nyt, oliko h�n hereill� vaiko nukuksissa.
-Ett� h�n viel� kerran voisi pyssy olalla k�yd� pitkin peltoja
-syd�np�iv�n�, sit� h�n tuskin olisi uskaltanut uneksiakaan. H�n ei en��
-saattanut ritaria pitk�� matkaa, vaan meni, h�nelle hyv�� y�t�
-sanottuansa, viinihuonetta p�in. ja jos milloinkaan on n�hty ihmist�,
-joka yhden askelen sijasta astui kaksi, niin h�n se astui.
-
-Herra Garanv�lgyi jouti kyll� odottaa h�nt� takaisin! H�n tuskin
-kerkesi vet�m��n henke�ns�, ennenkuin oli p��ssyt viinihuoneen katolle,
-siell� melkein hengen vaaralla kiivennyt vanhan viinapolttimon
-korsteinille ja siit� vet�nyt esiin tuon satoihin r��syihin k��rityn
-kalliin aarteen sek� sen kanssa riemuissaan keikahtanut alas katolta.
-Onneksi putosi h�n viinik�ynn�s-kasaan ja loukkasi ainoastaan nen�ns�.
-Mutta v�h�t siit�, kun vaan pyssy ei vioittunut. Se olikin aivan
-ehe�n�, ei edes ruosteen-pilkkuakaan n�kynyt siin�. Kamp�s herra pyhki
-sit� takkinsa liepeell�, koetteli hanaa, laski sen poskellensa, viel�k�
-ne tuntisivat toisensa, jopa vihdoin suutelikin sit� ja heitti sen
-sitte olalleen, l�htien k�si kupeessa takaisin kyl��n. Pyh�sti uskoi
-h�n nyt olevansa kahta jalkaa korkeampi kuin eilisp�iv�n�.
-
-Garanv�lgyin oli t�ksi p�iv�ksi tyytyminen siihen, ett� Kamp�s herra,
-h�nen ikkunansa ohitse menness��n, suurella riemulla heilutti h�nelle
-pyssy��n. Adam herra taisi h�nen hehkuvista kasvoistaan n�hd�, ettei
-kukaan t�n��n saata h�nen kanssaan puhua.
-
-Kamp�s herra meni suoraa p��t� huoneesensa: h�n oli naimaton mies, eik�
-h�nell� siis ollut ket��n, jolle olisi voinut iloansa ilmoittaa.
-Palkollisten oli siin� kyll�, ett� he ihmetteliv�t ja ilmoittivat,
-jotta naapuri-herrasv�en palvelija oli tuonut sinetill� lukitun kirjeen
-h�nelle, tiesik� h�n jo, mit� siin� oli? H�n meni huoneesensa. Sein�ss�
-riippui viel� peuran-nahka, mutta naula, jossa pyssy� ennen oli
-pidetty, oli tyhj�. Muuta asetta ei ollut, kuin vaan vuoteen vieress�
-seisova surullinen ryhmysauva. Nyt h�n siis uudestaan asetti vanhaan
-paikkaan tuon kalliin matkakumppanin, eroamattoman hyv�n yst�v�ns�
-kaikissa vaiheissa, jota h�n ei edes silloin luotansa heitt�nyt, kun
-vihollisten ratsut h�net s�ikyttiv�t Kassa'sta Miskolcz'iin asti. Ja
-siin� h�n taas ihaili sit� kauan aikaa.
-
-Kun sitte pihalle pyr�hti parvi hyv�ns�vyisi� varpusia, alkoi h�nen
-vanha saaliinhimonsa v�hitellen her�t�. Petturi juohtui h�nen
-mieleens�.
-
-Mik� inhoittava ja kiitt�m�t�n ihminen t�m� oli!
-
-Ja lopuksi muistui h�nen mieleens� tuo Kalabrian konsokin, joka oli
-vaihetettu h�nen hyv��n, viiden florinin hattuunsa.
-
--- "Tule esiin, kalabrialainen!"
-
-H�n etsi sen nyt kistunsa salakomerosta. asetti sen eteens� p�yd�lle,
-riisui ylt�ns� takin ja kivert�en yl�s paidanhiansa piti sille
-seuraavan kauniin puheen:
-
--- "Sin� ilke� petturi! Sin� kaksisieluinen maankuleksija! Sin� siis
-menit pett�m��n sit�, joka sinua el�tti, salasi, vaatetti. Sin�
-kiitt�m�t�n, inhoittava etana! Minut sin� aioit lakaista pois, etk�
-niin? Mutta siit� et saanut mit��n 'punaisia saappaita.' N�etk�s,
-hylki�! Sent�hden on pyssy tuossa. Sin� hankit pahaa ja siit� tuli
-hyv�. N�etk�s, sin� t�n��n t��ll�, huomenna tuolla pett�v�! Sin� koetit
-saattaa minua perikatoon, mutta sin� tapasit voittajasi, sin� jumalaton
-konna; sen voin sanoa."
-
-Ja nyt h�n hy�kk�si nyrkeill��n hattua vastaan ja alkoi sit�
-armottomasti m�tki�; h�n hakkasi sen aivan litte�ksi, leipoi sit�
-molemmilla k�mmenill��n senkin seitsem��n muotoon, viskasi sen vihdoin
-lattialle ja tallasi sit� jaloillaan.
-
--- "Katsos! Kas t�t�! Ja viel� t�t�kin! Katsoppas, jumalaton! Piff,
-puff! Kas niin!"
-
-Mielin m��rin saattoi h�n nyt purkaa kostoansa hattua vastaan.
-
-Palkolliset ulkona luulivat, ett� Kamp�s herra nyt rutisteli ulos
-sielua jostakusta ja kun ottelun melu oli korkeimmillaan, avasivat he
-oven, tappelevia toisistaan eroittaaksensa.
-
-V�hint�k��n h�milleen joutumatta otti Kamp�s herra yl�s rikki-poljetun
-hatun ja antoi sen tyydytetyn koston tunteilla rauta-tadikolla
-varustetulle rengille.
-
--- "Tuoss' on! -- Se on jo viimeisen virtens� veisannut. -- Viek��
-se pois -- naulatkaa tangon p��h�n -- pist�k�� hernemaahan --
-linnun-pelj�tykseksi!"
-
-H�n pyhk�isi nyt hien otsastansa, puhalsi vahvasti ja, kiverretty��n
-taas alas paidanhiansa sek� puettuaan ylleen takin, meni levolle.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Sill'aikaa piti ritari Ankerschmidt kotona ankaraa perheellist�
-sota-oikeutta, jossa, niinkuin jo ennen on muistutettu, l�ytyi vaan
-yksi pyk�l�: toinen k�skee, toinen tottelee.
-
-Neiti Eliz oli haastettu sota-oikeuden eteen ritarin omaan kamariin.
-
-Se oli hirve� tuomiosali: armoton tuomari, kylm�veriset lautamiehet,
-lahjomaton p��llekantaja ja kovasyd�miset oikeudenpalvelijat; kaikki
-yhdess� personassa ritari Ankerschmidt'issa.
-
-Suuremman juhlallisuuden vuoksi oli h�n sytytt�nyt nelj� kynttil��
-p�yd�lle ja paremmin n�kyville vet�nyt; siihen asetetun p��kallon.
-Kaksi pistoliakin oli p�yd�lle laskettu ja sapeli riippui viel� h�nen
-vy�ll��n. H�n k�veli pitkin askelin edes takaisin, syv�sti miettien,
-mit� olisi tyt�lle sanova.
-
-Eliz avasi oven ja riensi tanssien, hyppien is�ns� eteen.
-
--- "Neiti Eliz!" �ij�si ritari, "j��k�� siihen, miss� seisotte! K�det
-alas! T�n��n emme laske leikki�."
-
-Ja nyt istui h�n itse p�yd�n ��reen.
-
--- "Te -- seisotte tuomarinne edess�!"
-
-Neiti Eliz osotti soman-siev�ll� niiauksella, ett� h�n ymm�rsi sen.
-
--- "�lk�� naurako! Tuhat tulimmaista! T�m� ei ole leikintekoa.
-Tied�ttek�, mist� nyt tulen?"
-
--- "Tunnustakaa pois se!"
-
--- "Tuli ja leimaus! Minunko pit�� tunnustaa teille? Min� olen k�ynyt
-herra Garanv�lgyin tyk�n�. Tied�ttek�, mink�t�hden?"
-
--- "Papan omassa vallassa oli kai sinne menn�."
-
--- "Tietysti. Ken sanoo, ettei olisi ollut? Mutta mink�t�hden menin
-sinne? Sent�hden, ett� olitte l�hett�nyt kirjeen h�nelle."
-
--- "No, kuka sen jo on ilmaissut? Oi, tuo typer� Gyuszi. Min� menen
-kohta h�nt� korvasta nipist�m��n."
-
--- "Pysyk�� t��ll�! Mit� kirjoititte tuossa kirjeess�?"
-
-Eliz kohautti vaan py�reit� olkap�it��n.
-
--- "Mit� kirjoitinkaan? K�skin h�nen varoa itse�ns�, koska h�nt�
-vastaan hierotaan petosta, sek� jos h�nell� on jotakin salattavana,
-paremmin k�tke� sit�."
-
--- "Hitto vie! Onhan t�m� petosta! Te olette antanut ilmi
-perheen-salaisuuksia!"
-
--- "Ne ovat h�nen salaisuuksiansa, ei meid�n."
-
--- "Hiljaa! Ei sanaakaan en��!"
-
--- "�lk�� siis kysyk� minulta enemp��."
-
--- "Vaiti!" huusi ritari Ankerschmidt, ly�den nyrkki�ns� p�yt��n.
-"Saakeli soikoon! Min� tahdon n�ytt��, ett� olen herra t��ll�
-kotonani."
-
-Ja t�m�n sanottuansa tavotti h�n uhkaavalla liikunnolla pistoleja.
-
-H�n saavuttikin sen voiton, ett� nelj�n sekunnin ajaksi syntyi
-hiljaisuus semmoinen, jossa olisi voinut kuulla k�rp�senkin surinan.
-
-Eliz lakkasi nelj�ksi sekunniksi nauramasta, p��t��n nyyk�ytt�m�st� ja
-kielt�ns� pieksem�st�, ja n�iden nelj�n sekunnin yksivakaisen
-��nett�myyden aikana oli h�n niin kaunis, h�nen yhteen likistetty
-suunsa niin pikkarainen, h�nen h�mm�styksest� siirottavat silm�ns� niin
-suuret, niin loistavat, ett�...
-
-T�m�n juhlallisen hiljaisuuden kest�ess� nousi Ankerschmidt sijaltansa
-lujamielisesti ja kylm�verisesti, ankarat marmori-kasvot Eliz'iin p�in
-k��ntynein�.
-
--- "Olenko siis -- tehnyt pahaa?" kysyi vapisten tytt�nen.
-
--- "Vaiti! -- Neiti Eliz! Te olette tehnyt kuolemaa ansaitsevan
-rikoksen. Te olette ilmaissut sis�llisi� salaisuuksia vihollisen
-leiriss�. Jos olisitte sotamieheni. min� rikoksestanne antaisin ampua
-teid�t."
-
--- "Mutta koska olen tytt�resi, niin -- suutelet minua siit�!" lis�si
-siihen nauraen hilpe� tytt� ja seuraavassa sekunnissa h�n jo riippui
-tylyn tuomarin kaulassa. T�m� kiroili, nuhteli, mutta pian h�n
-huomasikin, ett� piti tuomittavaa pahantekij�� rintaansa vastaan
-likistettyn�, ja, suudellen h�nen punaisia poskiaan, laski h�n h�net
-menem��n sill� varoituksella, ett� h�n "toistekin" aina olisi hyv�.
-
-
-
-
-V.
-
-Kuinka ihminen ensimm�isen sikopaimenhattunsa saa,
-
-
-"Min� en sataan floriniin vaihettaisi tyhjyytt�ni."
-
-Kuka muu olisi saattanut keksi� t�mm�ist� paradoxin-tapaista
-sananlaskua, kuin unkarilainen?
-
-Mutta h�n on oikeassa.
-
-H�n ei omaa mit��n tehtaita, jotka jonkun amerikkalaisen sodan
-t�hden j��v�t pumpulittomiksi; h�nell� ei ole mit��n kauppaa,
-jonka maailman-tapaukset saattavat h�vi�lle; h�nell� ei ole mit��n
-pel�ttyj� arvopapereita, joitten t�hden h�n vapistuksella odottaa
-uudenvuodentervehdyksi� Tuilerioista ja p�rssi-telegrammeja Lontoosta:
-h�nell� ei ole omaisuutta muuta mit��n, kuin tuo Jumalan antama maa.
-
-Totta on, ett� ihminen t�m�n kautta on kovin "maahan kiintynyt" herra,
-vaan sitte ei juuri mik��n muu h�nt� kiinnit�k��n. Ja lopuksi, jos koko
-vuoden tulo olisikin h�nelt� hukkaan mennyt, jos h�n j�isikin olemaan
-niinkuin puusta pudonnut varpunen, nousee toisena vuonna taas uusi
-kasvu, ja jos taivas silloin hymyilee maanviljelykselle, antaen hyv��
-satoa, toipuu h�n menneist� tappioista ja seisoo taas siin�, miss�
-ennen oli.
-
-Yksi semmoinen taivaan hymyilless� syntynyt vuosi oli 185-: laiho
-rehotti kauniina, repsist�kin oli hyv� toivo. T�m� on vastakohtainen
-koronkiskonta unkarilaisen suhteen, joka maksaa tuhannen prosentin
-koron lainatusta p��omasta.
-
-Lis�ksi tuli siihen viel� se onnen sattumus, ett� juuri siihen aikaan
-maailman suuret herrat olivat katsoneet hyv�ksi toinen toisensa
-huvitukseksi panna toimeen pienen murhen�ytelm�n, joka melkoisesti
-kohotti jyv�in hinnan.
-
--- "No, jos saamme repsin kunnialla korjatuksi, on taas 'hepo koiran
-herra.'[36] Meit� ei en�� tule mik��n velkoja tervehtim��n."
-
-N�ill� sanoilla lohdutteli Garanv�lgyi� Kamp�s herra, kun h�n er��n�
-kes�isen� iltapuolena, hiki p��ss�, oli palannut niitylt�, kussa juuri
-oli p��tt�nyt hein�nkorjuun, jota tulisimmalla kiiruulla seuraa repsin
-leikkuu.
-
--- "Paljonko saatamme laskea?" kysyi Garanv�lgyi.
-
--- "Suittaa tulla noin kymmenentuhatta nelikkoa. Patruna Vendelin kahta
-vertaa suuremmalta alalta ei luullakseni korjaa kahdeksaakaan tuhatta."
-(Patruna Vendelin'iksi nimitti Kamp�s Ankerschmidt'in moravialaista
-pehtoria).
-
--- "Mink�t�hden ei?"
-
--- "Sent�hden, ettei h�n noudattanut neuvoani, kun k�skin h�nen
-aikaisemmin repsins� kylv��. H�n sanoi tiet�v�ns� asian paremmin, koska
-oli sen kirjasta lukenut. Sitte h�n kyll� sakramentterasi, n�hdess��n,
-ett� maakirput kaikki karkasivat h�nen kylv��ns�. Hahaha! Joka kerta
-kuin h�n kohtasi minut, parjasi h�n minua siit�, ett� min� muka tied�n
-jonkun noitakeinon, jonka kautta saatan karkottaa nuot sy�p�l�iset pois
-meid�n kylv�st�mme ja l�hett�� ne heid�n vainioihinsa. Min� k�skin
-h�nen l�hett�� ne takaisin meille. Hy�nteiset tietysti etsiv�t nuorinta
-toukoa."
-
--- "Kuinka raskitte siit� iloita?"
-
--- "Kun h�n noin suurentelee tieteest�ns�! Kaikki on h�n paremmin
-tiet�vin�ns�. Varmaankin h�n minulle viel� n�ytt��, mitenk� kultaa
-tehd��n."
-
--- "Mutta nyt on siit� huolta pit�minen, ett� kaikki tulee ajallaan
-hyv�ss� j�rjestyksess� toimitetuksi."
-
--- "Se onkin jo tapahtunut, suvaitkaa vaan olla huoletta. T�n� iltana
-puhuttelen kunnian-arvoisaa pappia, ett� h�n tulevana sunnuntaina
-rukoilisi v�h�n auringonpaistetta, ja huomenna keit�n papuja, jotta
-vadit tyhjentyisiv�t."
-
-(Olen nyt ilmaissut, ett� unkarilainen on niin tiet�m�t�n ja
-taika-uskoinen, jotta h�n, jonkun mieliruoan p�yd�ll� ollessa, kehottaa
-itse��n ja vieraita enemm�n sy�m��n, sill� v�itteell�, ett� "jos vati
-tyhjenee, tulee huomenna kaunis ilma." Min� tuon sen esiin
-todistukseksi barbarilaisista oloistamme).
-
-Joka v�h�nkin on n�hnyt maanviljelyst�, tiet�� kuinka kiireinen korjuun
-aika on. Palkolliset ja is�nt� nousevat aikaisin yl�s ja menev�t
-my�h��n levolle; p�iv�palkkalaisista maksetaan paljon; ky�kiss� kiehuu
-kattiloissa kallis ruoka, joka heti p�iv�lliskellon soitua kannetaan
-ulos ty�v�elle; ihmiset ja elukat hikoilevat, voimiansa ponnistellen;
-pehtori, ty�vouti tuskin ehtiv�t piippuansa sytytt��.
-
-Niin ei ole laita sivistyneemm�ss� maailmassa.
-
-Miss� on paljon v�ke�, siell� sopii valita ty�miesten joukosta,
-viiden groschenin eroituksella; lis�ksi l�ytyy kylv�-, leikkuu-,
-puima-koneita. Kolme nelj� miest� voipi yhten� p�iv�n� niitt��, ajaa
-kokoon, puida, viel�p� mitatakin kaiken sen, jossa tuommoisen
-vanha-uskoisen oikeuden-istujan lukuisa ty�v�est� tepastelee koko
-viikkokauden, eik� sittek��n loppuun p��se.
-
-Esimerkiksi ritari Ankerschmidt'in maanviljelys oli niin oivallisesti
-j�rjestetty, ett� se tykk�n��n poikkesi kansantavasta.
-
-Vendelin Maxenpfutsch, ritarin huoneenhaltia, oli varsin oppinut mies.
-Ankerschmidt'in rahavarat sen ohessa kestiv�t kaikenlaisia tieteellisi�
-kokeita.
-
-Kun Kamp�s herra otsansa hiess� puuhasi tiluksillaan, istui herra
-Maxenpfutsch mit� mukavimmassa asennossa verandallaan, polttaen
-poslini-piippuaan ja jokap�iv�ist� teet�ns� s�rpien. H�nen lihava
-koiransa loikoili penkin alla, l��h�tt�en kieli ulkona suusta; pyssy
-oli heitetty nurkkaan; ilma oli liian l�mmin -- peltopyitten ammuntaan.
-Muuta ty�t� ei ollut mit��n.
-
-Vanha talonpoika tulee pihalle ja tiedustelee alhaisimmalta rengilt�,
-miss� pehtori on. T�m� osottaa h�nelle, ett� pehtori istuu tuolla
-siimeksess� teet� juomassa.
-
-Mets�-ihminen laskee kauniisti lakkinsa avoimen verandan portaalle ja
-terveht�� herra pehtoria: "Jumala antakoon hyv�� p�iv��!" itsekseen
-ajatellen: tuo on varmaankin kipe�, koska juo teevett�; se tekeekin
-hyv��, kun ihmisell� on vatsanv��nne, varsinkin -- tuore seljaistee.
-
--- "No, mit� tahdotte? Sanokaa pian!" huusi h�nelle pehtori.
-
-Tietysti ik��nkuin asia ei olisi kohdallensa.
-
--- "Hyv�, aatelinen herra! Min� ja kumppanini olemme t�st�
-naapuristosta, tuolta Pal�cz'in piirikunnasta; mutta me emme ole
-pal�czeja, sill� me olemme kalvinisteja, ainoastaan muutamat olemme
-katolisia, muut ovat lutherin-uskoisia."
-
--- "Mik� minua siit� vaivaa?" kysyi kummastuneena pehtori.
-
-Tuo kunnon mies kohautti olkap�it��n.
-
--- "Sit� en todellakaan tied�. Min� en ole tilogi. Ehk� teit� vaivaa
-kaatumatauti?"
-
--- "Mit� tahdotte?" �rj�si pehtori.
-
-Mets�-ihminen ei t�st� ollut mill�ns�k��n, vaan jatkoi siivosti.
-
--- "Meit� olisi kahdeksantoista, sitte kaksikolmatta hevosella
-varustettua, sitte meill� kaikilla on oma vikatteensa, oma
-haravansakin, viel�p� oma hankonsakin."
-
--- "Mutta mit� pirua minun siihen tulee, paljoko teill� on hevosia ja
-ty�kaluja?"
-
--- "No, ei muuta, kuin ett� maanantaina p�iv�n koitteessa, jos Jumala
-el�m�� suo, ruvetaan armollisen Garanv�lgyi herran repsi� niitt�m��n ja
-ett� se lauantaiksi on korjattu, viel�p� puitukin. Sitte vasta toisena
-maanantaina menn��n ohran ja sitte vehn�n kimppuun, siis j�� sill�
-v�lin kokonainen viikko, jona saamme vaan hampaitamme pureksia."
-
--- "No pureksikaa vaan; huolisinko min� siit�?"
-
--- "Min� sanon vaan, ett� armollisen Garanv�lgyi herran repsi on
-paremmin tuleentunut, kuin armollisen Akkorsincs[37] herran,
-jonkat�hden t�m�n repsi on viikkoa my�hemmin niitett�v�."
-
--- "Ent�s sitte?"
-
--- "No, koska nyt olemme ottaneet armollisen Garanv�lgyi herran repsin
-niitt��ksemme, niin k�visi yhdess� hiess� armollisen Akkorsincs
-herrankin repsi niitt�minen."
-
--- "Hakisinko min� p�iv�palkkalaisia?"
-
--- "No -- yksi niin, toinen n�in. Hein�� ja repsi� tehd��n
-p�iv�palkalla; rukiin ja vehn�n leikkuu tapahtuu sadosta osaa saamalla;
-p�iv�palkka on viisikymment� groschenia, mitta viinaa ja kaksi
-korttelia viini� miest� kohden; aamiaiseksi silavaa ja leip��;
-p�iv�lliseksi keitetty� naudanlihaa jauho-kimpaleitten kanssa taikka
-paistettua lampaanlihaa; illaksi kahdenlaista, joista toinen lihaa;
-v�lipalaksi savutettua lihaa tahi piim��; hattumme koristeeksi
-kukkanen; mit� sadon osallisuuteen tulee, on joka yhdeks�s nelikko
-puiduista jyvist� meid�n."
-
-Vendelin Maxenpfutsch'ilta sammui tuli piipussa t�st� eriskummaisesta
-puheesta. Tuo tolvana! n�ytt�� silt�, kuin tuo tahtoisi h�nt� narrina
-pit��.
-
-Talonpoika olisi viel� jatkanut kontrahdin ehtoja, mutta herra pehtori
-ei en�� kauemmin pit�nyt asiaa leikintekona, vaan kavahti yl�s
-istuimeltaan, juoksi sopimuksen-hierojaa vastaan, tarttui kiinni h�nen
-takinkaulukseensa ja ravisti h�nt� aika lailla.
-
--- "Korjaa heti luusi t��lt�, kelvoton bety�ri![38] Luuletko, ett�
-sinulla on mik��n narri edess�si! Min� annan sinulle kyll� kolme atriaa
-p�iv��ns�, tuleppas vaan kerta viel� t�nne."
-
-Sen sanottuaan ty�nsi h�n miehen luotaan, heittip� viel� per�st� h�nen
-hattunsakin.
-
-Mets�-ihminen meni pois aivan tyvenesti.
-
--- "Hyv� on, hyv�. Kyll� min� itsest�nikin menen, kun vaan sanotaan,
-ettei minua tarvita. Menen kuin menenkin. Ei sen vuoksi tarvitse
-herjata is�ni sielua minussa. Toivotan rauhallista hyv�� y�t�."
-
--- "Jos tuo h�vyt�n ihminen viel� kerran pist�� koipensa t�nne, on h�n
-portista ulos heitett�v�!" huusi pehtori palkollisille. "Kun rohkenee
-tuollaisia minulle sanoa! Juurikuin nyt ensikerran oppisin, mik�
-talonpojan hinta on."
-
-Muuten oli aivan tarpeetonta otaksua, ett� tuo talonpoika viel� kerran
-tulisi takaisin kartanoon; h�nt� ei sinne en�� marzipan'illakaan
-(konfehtilla) olisi voitu takaisin houkutella.
-
-Herra Vendelin oli t�ydellisesti turvannut itsens� kaikenlaista
-ahdistamista vastaan talonpoikain puolelta.
-
-Kartanossa oli niin paljon palvelusv�ke�, ett� se jo itsekseen vastasi
-pient� divisionaa; sitte oli siell� komea kylv�- ja leikkuu-kone, jonka
-h�n itse oli hankkinut Wien'ist� ja joka n�yte-leikkuussa siell�
-lattian-siloisella pellolla oli kahdessa minutissa leikannut kokonaisen
-auman ruista. H�t�k� sill� on kaataa kumoon muutama sata holdia repsi�!
-
-Garanv�lgyin niittomiehet hikoilivat jo viidett� p�iv�� t�ll� viikolla.
-Herra Vendelin tupakoitsi sek� salli heid�n v�sytt�� itse��n ja rient��
-edell�, niinkuin kepe�jalkainen j�nis kilpikonnan tielt� sadussa.
-Kuudentena p�iv�n� h�nkin ilmestyi taistelukent�lle.
-
-Kuusi h�rk�� veti tuota viljan-leikkaajaa hirvi�t� sit� varten eritt�in
-tehdyill�, matala-py�r�isill� vaunuilla. Kaksitoista miest� hikoili sen
-kimpussa, ennenkuin se saatiin saralle sijoitetuksi. Onneksi ei siihen
-asti mit��n rikki mennyt.
-
-Koneen eteen valjastettiin kaksi �lyk�st�, hyvin opetettua ja
-voimakasta meklenburgilaista -- taidostaan ja mielenmaltistaan huudossa
-olevaa rotua, johon t�ydellisesti saattaa luottaa.
-
-Nyt siis toimeen!
-
-Kone l�hti liikkeelle yleisten hurraa-huutojen kaikuessa, rattaat
-py�riv�t tasaisesti, pontimet liikkuivat oivasti, silinterin-hampaat
-tekiv�t kunnollisesti virkaansa ja toisiinsa tarttuvat leikkaus-raudat
-r�tisiv�t mahtavasti korsikossa, Viiden minutin kuluessa oli semmoinen
-ala niitetty, johon yhdelt� miehelt� olisi mennyt kokonainen p�iv�.
-
-Konetta k��nt�ess��n ajaja, vanha renki Konr�d, joka Csaszlausta oli
-t�nne tuotu, raappi p��t��n hatun alta ja puhui n�in pehtorille:
-
--- "Armollinen herra, t�m� masina on niin hyv� masina, ettei se
-ainoastaan leikkaa poikki repsi�, vaan t�ss� heti paikalla sen puikin,
-viel�p� jauhaakin."
-
-Herra Vendelin rupesi niitosta tarkastamaan. Renki oli todellakin
-oikeassa. Tuo riivattu kone teki tykk�n��n toisella tavalla ty�t�
-Hietzing'iss�[39] lattialla kuin t��ll� s�nkipellolla: siell�kin se
-leikkasi rukiin t�hk�p��t poikki, mutta nyt se silpoi repsin palvotkin
-rikki. Sen j�ljist� ei tosiaankaan korjaa muuta kuin korsia.
-
-Herra Vendelin tahtoi n�ytt��, ett� h�n ymm�rsi mekanikia; h�n otti
-esiin vasaran ja ruuvin-avaimen, nakutteli silintereit�, laajensi
-niiden v�li�, voiteli akselit. Kas niin, nyt on kaikki hyvin!
-
-Mutta tuolla sukkelalla koneella oli semmoinen sis�llinen rakennus,
-ett� jota enemm�n leikkaus-silinterien v�li� laajennettiin, sit�
-nopeammin rattaat panivat niit� liikkumaan, ja jos viel� p��lliseksi
-nuot hullunkuriset kaksois-kuulat k��nn�skeh�ss� alkoivat py�ri�
-ymp�ri, kulki kone itsest��n viel� eteenp�in, vaikka hevoset jo olivat
-seisautetutkin.
-
-Sattuipa juuri tulemaan eteen muuan vierev� paikka pellolla. Kone alkoi
-omasta painostaan rient�� eteenp�in, ja molemmat meklenburgilaiset
-huomasivat yht'�kki�, etteiv�t he vet�neetk��n vaunuja, vaan ett� n�m�
-lykk�siv�t heit�. Mutta meklenburgilaiset, jotka rauhallisen edistyksen
-aikana ovat niin s�vyisi� ja �lykk�it�, muuttuvat toisinaan yht�
-�k�isiksi, jos kerta joutuvat erinomaisiin oloihin. Ensimm�isen
-t�ytt�yksen j�lkeen rupesi ensiksi toinen tiehens� p�tkim��n, sitte
-toinen, ja n�in vetiv�t he tulisella vauhdilla pirunmylly� alasp�in.
-
--- "Seis!" �rj�si, pahaa aavistaen, herra Vendelin. Vaan se oli nyt
-my�h�ist�. Ne nelj� miest�, jotka ohjasivat konetta ja hevosia,
-lensiv�t ensi hetkess� nelj�lle taholle maahan; itse vanha Konr�d, joka
-oli vahva mies, tarttui suurella uskalluksella molemmin k�sin toiseen
-rattaasen, mutta t�m� viskasi h�net yl�s ilmaan, niinkuin kissan, ja
-h�n keikahti kymmenen kyyn�r�n p��h�n repsiin, tallukset taivasta
-kohti.
-
-Sen j�lkeen rupesivat raivostunut masina ja hevoset toistensa kanssa
-kilpaa juoksemaan; aisantanko meni poikki, kone tunki molempain
-valakkain v�liin kolmanneksi ravariksi, hurjistuneita el�vi� oikeaan
-lemmonkyytiin kiihoittaen; niin tulivat he melkein samassa
-silm�nr�p�yksess� pid�ke-paikkaan, vierem�n alap��ss� olevalle
-sontatunkiolle; kone ehti kenties puolen hevosp��n mittaa
-aikaisemminkin. T�m� kun ei jaksanut esteen l�vitse tunkea, j�i siihen
-kiinni istumaan; h�neen valjastetut kilpajuoksijat tallasivat h�nt� nyt
-siin� kavioillaan kauheasti.
-
-Ennenkuin apuun ehdittiin, oli jo rattaista muutamia hampaita
-katkennut. Ne saattoi tosin heti rautatiell� l�hett�� takaisin Wien'iin
-sen laitettavaksi, joka ne oli tehnyt.
-
-Mutta mitenk� k�y nyt niitt�misen?
-
-Ei ole muuta keinoa, kuin k�ytt�� siihen jok'ainoa henki: palvelijoita,
-jahtimiehi�, palkkarenkej�; panna niitten vikate k�teen, koettaa,
-osaavatko he pellolta "parran ajaa."
-
-Ty� k�vi, niinkuin se taisi k�yd�: pellonvartia, jahtimies, ratsurenki,
-kuski, kokki ottivat toisiltaan vikatteen k�dest�, auttaaksensa
-varsinaista ty�v�ke�. Oli m��r�tty, ettei talonpoikain apuun tarvitse
-turvata.
-
-Me j�t�mme n�m�t kaikki nyt pellolle hikoilemaan ja puhumme v�h�isen
-muista seikoista.
-
-Ankerschmidt valitsi kaikista sen, mit� oli parasta. H�nell� oli
-sarvettomia lehmi�, joka p�iv� munivia kanoja ja sikoja, joista suitti
-paisua kuuden sentnerin painavia. Ne h�n itse oli tuonut Englannista,
-Yorkshiren rodusta. Niit� oli jo karttunut noin nelj�nkymmenen
-paikoille. H�n ei koskaan teurastuttanut niit� eik� ainoatakaan niist�
-myynyt.
-
-Helposti ymm�rt�nee, ettei n�it� suuria herroja ajettu ulos laitumelle,
-niinkuin muitten k�yh�in ihmisten porsaita. Ne eiv�t menneet tammistoon
-terhoja sy�m��n; heille oli rakennettu oma palatsi jahtimiehen asunnon
-viereen; siin� he marmori-ruuhesta saivat p�iv�llisens�, illallisensa,
-jonka kokki oli keitt�nyt; kaksi kaitsijaa seisoi valmiina heit�
-palvelemaan sek� yksi el�inl��k�ri, kaikki kolme painetti-pyssyll�
-varustettuina, jotta he saattaisivat suojella sikolinnaa ehk�
-hurjap�isesti l�hestyvilt� rosvoilta; linnaa ymp�r�itsi paitsi sit�
-korkea kivimuuri.
-
-Kuinka paljon t�st� sikoperheest� huolta pidettiin, n�kyy siit�, ett�
-repsi-h�d�n aikana sen kolmea holhojaa ei pakoitettu muuhun
-niittov�keen liittym��n: niin tehtiin p�invastoin kaikkien fasanin-
-kaitsijain.
-
-Kun nyt repsin-niitto oli kiireimmill��n, tuli er��n� kauniina aamuna
-Krist�f, toinen sikopaimenista, kovin pel�styneen� pehtorin asuntoon
-ilmoittamaan, ett� y�ll� -- mill� tavoin, sit� h�nen oli mahdoton
-ymm�rt�� -- kaksitoista j�sent� sikoherrasv�est� oli varastettu. Ne
-olivat kaikki vuoden vanhoja nuoria herroja ja fr��kin�it�, pienin
-niist� painoi kenties kaksi sentneri�; h�n ei voinut k�sitt��, mihin
-niit� oli saatu viedyksi, sill� portti oli lukossa, ja jos niit�
-kivimuurin ylitse olisi laahattu, olisi kumminkin yksi heist� kolmesta
-her�nnyt r�hkin��n ja kiljunaan, koska n�m�t eiv�t ole semmoisia
-fr��kin�it�, jotka ��neti antavat ry�st�� pois itsens�.
-
-Todellakin suuri tapaus!
-
-Maxenpfutsch meni kohta t�t� Jobin sanomaa Ankerschmidt'ille
-ilmoittamaan.
-
-Ankerschmidt joutui siit� hirve��n raivoon. Olisivatpa varastaneet
-mit� muuta hyv�n�ns�, kuin ei vaan h�nen yorkshirelaisiaan! Ne olivat
-h�nen arka puolensa. Sit� h�n ei koskaan anteeksi anna. Ne ovat
-takaisit hankittavat, vaikkapa maan alta. Senp�t�hden l�ytyi laki ja
-tuomio-istuimia valtakunnassa, ett� tuommoinen julkea rikos tulisi
-rangaistuksi.
-
-Heti astukoon yksi ratsurenki hevosen selk��n ja viek��n piirikunnan
-p��kaupunkiin tohtori Gris�k'ille t�m�n kirjeen, jossa asian-kohdat
-tarkasti ovat selitetyt ja virallista tointa pikemmin kuin paremmin
-pyydet��n. Tohtori �lk��n s��st�k� kustannuksia; varkaat t�ytyy saada
-ilmi.
-
-Toisena p�iv�n� tuli nelj� aseellista santarmia kastelliin, piirikunnan
-komisarjuksen herra Br�uh�usel'in kirjoittama k�skykirja k�dess�, joka
-m��r�si, ett� nuot kolme siankaitsijaa, kovan ep�luulon alaisina, ovat
-oikeuden eteen tutkittaviksi saatettavat.
-
--- "Oho, he eiv�t sit� ole tehneet!" vakuutti Ankerschmidt. "He ovat
-vanhoja, uskollisia palvelijoitani, min� pyyd�n vaan, ett� he niin pian
-kuin mahdollista l�hetet��n takaisin."
-
-Nyt t�ytyi Yorkshiren siirtokuntaa vartioimaan ottaa kolme jahtimiest�
-ja pellonvartia repsin-niitosta. N�in monella hengell� v�heni
-ty�v�est�.
-
-Seuraavana p�iv�n� tulivat nuot nelj� santarmia uudestaan. Herra
-Br�uh�usel oli m��r�nnyt, ett� koska sikopaimenet eiv�t tahdo tunnustaa
-rikosta tehneens�, oikeus on pakoitettu heid�n kanssa vastatuksin
-kuulustelemaan jahtimiehi�.
-
-Nyt haastettiin siis jahtimiehetkin oikeuteen.
-
--- "Mutta l�hett�k�� heid�t pian kotia, sill� t��ll� tarvitaan joka
-mies!" huusi santarmeille Ankerschmidt.
-
--- "Suvaitkaa vaan odottaa!"
-
-Taas seuraavana p�iv�n� ilmestyiv�t s��nn�llisesti santarmit, tuoden
-herra Br�uh�usel'ilt� sen k�skyn, ett� kosk'eiv�t jahtimiehet mit��n
-tunnusta, heit� t�ytyy tutkistella yhdess� pellonvartiain kanssa.
-
--- "Voi, sill� tavoin viette pois kaikki mieheni, juuri kun niit�
-paraiten kotona tarvitsen", vaikeroitsi Ankerschmidt.
-
--- "Me emme voi siihen mit��n. Noitten t�ytyy todellakin seurata
-meit�."
-
-Mutta nuot eiv�t tietysti my�sk��n mit��n tunnustaneet, sill� hekin
-olivat viattomat kuin vasta lypsetty maito.
-
-Repsi-pellolle j�i p�iv� p�iv�lt� yh� v�hemm�n niittomiehi�; nyt siell�
-en�� vaan varsinaiset rengit olivat j�lell�. Yht'�kki� l�hetti herra
-Br�uh�usel n�it�kin noutamaan ja he vietiin kaikki tyyni kaupunkiin.
-Selv� se, ett� n�it�kin t�ytyi konfronterata muitten kanssa.
-
-Mutta t�st� jo rupesi Ankerschmidt sakramentteramaan. Siin� oli jo
-liikaa! Se oli hirve�t�! Semmoisena ty�-aikana! Mit� ajattelevat nuot
-tuolla? Kaikki ty� j�� kesken. Koko oikeuden-k�ynnist� tulee enemm�n
-vahinkoa kuin hy�ty�!
-
-Er��n� kauniina p�iv�n� haastettiin viel� kaikki kuskit, kokit,
-palvelijat oikeuteen ja nekin pid�tettiin siell� kaikki. Ritarille ei
-j��nyt ket��n muuta, kuin herra Vendelin ja pikku Gyuszi. Nyt saattoi
-h�n itse vartioida, hoitaa ja ruokkia kaikkia elukoitaan, ik��nkuin
-olisi asettunut johonkin Amerikan prairiaan, kuusisataa Englannin
-peninkulmaa l�heisimm�st� ihmisasunnosta.
-
-Mutta huomenna sent��n he l�hetet��n kotia?
-
-Jos ei huomenna, niin ainakin ylihuomenna.
-
-Vaan kuluipa siit� koko viikkokin, eik� viel� kukaan palannut.
-
-Menk��mme jo itsekin katsomaan, mit� herra Br�uh�usel ja tohtori Gris�k
-niin ijankaikkisen kauan toimittelevat.
-
-Viimemainitun tapaamme varmimmin herra Br�uh�use�'in asunnossa joka
-p�iv� kello kolmen aikana j�lkeen puolenp�iv�n. Silloin, jos ei
-hammastauti h�nt� est�nyt. oli tohtori Gris�k'in tapa s��nn�llisesti
-menn� herra Br�uh�usel'in luokse, jossa h�n viipyi t�m�n k�ytett�v�n�
-kello seitsem��n asti illalla; t�ll� aikaa toimitettiin my�skin
-h�iritsem�tt� kaikki asianajajan-jutut. Mit� v�liaikaa j�i yksityisilt�
-neuvotteluilta, sen he sangen soveliaasti t�yttiv�t huomiota
-teroittavalla korttipelill�, "tarok'illa."
-
-Herra Br�uh�usel oli innokas tarokin-pelaaja. Jonka h�n kerran sai
-puoleensa, se oli h�nen vankinsa, se oli jo sidottu, rautoihin pantu,
-niin ja niin monen vuoden tarok-linnanty�h�n tuomittu, ilman
-v�hint�k��n vapautuksen toivoa. Tohtori Gris�k antausi omin ehdoin
-t�m�n orjuuden alaiseksi.
-
-On n�et tiet�minen, ettei mik��n yhteys ole niin syv�lle juurtunut, ei
-mik��n yst�vyys niin luja, ei mik��n rakkaus niin platonillinen, kuin
-tarok-pelaajan yhteys, yst�vyys, rakkaus pelikumppaninsa suhteen --
-varsinkin semmoisen, joka aina h�vi��.
-
-Rakastunut nuorukainen ei odota sit� hetke�, jona saa kultansa kohdata,
-semmoisella levottomuudella, kuin Br�uh�usel tavallisesti odottaa
-tohtori Gris�k'ia, kellon l�hetess� kolmen ly�m��, ja tohtori Gris�k'in
-t�ytyi olla varustettuna mit� p�tevimmill� syill�, "alibi'ansa"
-puolustaakseen, jos sattui tuntia my�hemmin tulemaan; jos h�n taas
-sattui koko iltap�iv�� laiminly�m��n, oli h�nen suorastaan
-l��k�rintodistus hankkiminen.
-
-Tarokia pelatessa saattoi muuten keskustella oikeudenasioistakin.
-Eritt�in sopiva tilaisuus siihen ilmestyy kortteja jakaessa.
-
--- "Oletteko jo suvainnut m��r�t� tutkimuskuntaa Tiszan[40] sulkujen
-asiassa?"
-
--- "Olen. Te edustatte siin� rakennus-insin�ri�. Tutkimuskunnan
-j�senin� ovat ne, jotka te valitsitte. Terssi!"
-
--- "Kuinka pitk�lle?"
-
--- "Vaan yhdeks��n asti."
-
-Tohtori Gris�k'illa oli kvartti k�dess�, vaan h�n ei tahtonut h�vitt��
-kumppaninsa peli�.
-
--- "Min� en luule, ett� insin�ri Schmerz paljon hy�tyy
-sulun-rakennuksestaan."
-
--- "Kuinka niin?"
-
--- "No, sill� tavoin kuin yritys nyt on j�rjestetty. Kaataa tuhat
-tammipuuta paaluiksi, joitten pit�� olla kolme sylt� nelj� jalkaa
-pitk�t; vajottaa ne yksi syli nelj� jalkaa maahan sis��n, johon
-tarvitaan satakaksitoista juntan iskua; min� luulen, ett� urakkamies,
-ty�palkat ja rakennus-aineet kun ovat varsin kalliita, on erhettynyt
-laskuissaan. -- Te heit�tte siis valttinne pois?"
-
--- "Kas! enp� sit� huomannutkaan. Mutta jos urakkamies ei isket�k��n
-paaluja satakaksitoista kertaa, vaan ainoastaan kolmekymment�."
-
--- "Silloin j��pi enemm�n kuin kaksi sylt� ylipuolelle maata. Te ly�tte
-esiin ruutua; sit� maata minulla ei ole ainoatakaan."
-
-Tuolla olivatkin todella kaikki seitsem�n koossa tohtori Gris�k'illa,
-mutta h�n ei siit� virkkanut mit��n.
-
--- "Taikka paalu kyll� sojottaa kaksi sylt� yl�sp�in maasta, mutta
-menee sit� v�hemm�n alasp�in."
-
--- "Ah, se on totta! Kas sit� vaan, ken olisi semmoista tullut
-ajatelleeksi. Tutkimuskunta voipi ainoastaan tiet��, kuinka monta
-jalkaa paalut seisovat maasta pystyss�, mutta ei kuinka syv�ll� ne ovat
-maan sis�ss�, ja siten saattaa jo rakennus-aineista s��st�� kolmannen
-osan."
-
-T�t� molemmat nauroivat hyv�sti.
-
--- "Ty� kest�� sitenkin kymmenen tahi kaksitoista vuotta, ja silloin,
-jos uudesta on rakennettava, kuka haastaa heit� edesvastaukseen?"
-
--- "Aivan totta. Valttia! Viel�kin valttia! T�nne tuo kymmensilm�!
-Viimeinen pisto on minun. Min� olen ulkona; te, veikkoseni, j�itte
-matiksi!"
-
--- "Peijakas! Odotin kaikkia, eik� tullut mit��n."
-
--- "Tehk�� hyvin, jakakaa!"
-
-Aloitettiin uutta peli�. Herra Br�uh�usel, kohtaloonsa tyytyv�isen�,
-pisti priisin nuuskaa nen��ns� ja otti yl�s kortit.
-
--- "Koira viek��n! Kun jakaa minulle tuommoisia kortteja, paljaita
-seitikkoja ja kahdeksikkoja."
-
--- "Ne ehk� viel� paisuvat", lohdutti h�nt� lakitieteen tohtori, jolle
-ensimm�isess� jaossa tuli nelj� yhdeksikk�� k�teen ja joka kohta l�i
-ulos yhden, kirjoittamatta muistiin 150.
-
--- "No, no; onhan vahinko yhdeksikk�j� heitt��."
-
--- "Eiv�tp� ne minulle koskaan tule. -- Onko ilmoitus vangitun Alad�r
-Garanv�lgyin jutussa jo l�hetetty?"
-
--- "Onpa kyll�. Kaikkien siihen kuuluvain liitteitten kanssa. Mik� oli
-ensimm�inen pisto?"
-
--- "Tehk�� hyvin, t�ss� ovat kaikki. Tekiv�tk� _Straff'in_ kirjeetkin
-seuraa?"
-
--- "Tietysti, tietysti. Ne juuri kaikkein enimm�n asiaa pahentavat.
-Terz von Ober! Onko n�in hyv�?"
-
--- "Varsin hyv�."
-
--- "Mutta mit� etua rouva Pajtay'lla lienee siit�, ett� herra Alad�r
-Garanv�lgyi k�rsii rangaistuksensa loppuun asti?"
-
--- "Sit� en tied�. Rouva Pajtay on klienttini. H�n tahtoo niin ja min�
-koetan asiaa perille ajaa. Alad�r Garanv�lgyi siis ei p��se niitten
-joukkoon, jotka saavat rikoksensa anteeksi?"
-
--- "Terz major! Siit� saatte olla varma. Straff on antanut ilmi kovin
-pahoja kohtia."
-
--- "Eik� kenk��n tied�, kuka tuo Straff on?"
-
--- "_Bellus musicus_. Sit� ei kenk��n voi tiet��. Te heititte taas
-nelj� yhdeksikk��."
-
--- "Helkkarissa! en huomannut niit�. Min� luulen, ett� loukattu
-turhamielisyys taikka mustasukkaisuus vaivaa nuorta leske�."
-
--- "Tuhat tulimmaista! Min� oikein kummastelen, ett� j�titte viimeisen
-kortin minulle. Sen kanssa on minulla nyt nelj� matadoria."
-
--- "No sun saksan saakeli! Ainoastaan yksi pisto on minun, muut kaikki
-teid�n."
-
--- "Te kadotitte taas pelin."
-
--- "T�n��n on minulla eritt�in huono onni."
-
--- "Pelataanko viel� yksi?"
-
--- "Aivan kernaasti."
-
-Herra Br�uh�usel jakoi uudestaan.
-
--- "Apropos. Vanha Ankerschmidt kirjoitti t�n��n minulle. H�nelt� on
-varastettu kaksitoista Yorkshiren sikaa muurilla ymp�r�idyst� pihasta."
-
--- "Kuules perhanaa! Ne lienev�t olleet sukkelia poikia."
-
--- "Vanha herra on saanut p��h�ns� sen, ett� tahtoo tiet��, kutka ovat
-siat varastaneet."
-
--- "Omituinen uteliaisuus."
-
--- "H�n k�skee minun j�tt�� sis��n hakemuskirjas tutkimuksen toimeen
-panemisesta."
-
--- "Viisikuudetta, viisiseitsem�tt�, yhdeks�nkahdeksatta, teill� on
-kahdeksanyhdeks�tt�. Onko teill� hakemuskirja muassa?"
-
-Tohtori Gris�k pisti k�den taskuunsa ja veti sielt� esiin paperin,
-Br�uh�usel'in jakaessa kortteja.
-
-Jaettuaan silm�ili herra Br�uh�usel hakemusta ja n�ytti vaipuvan sen
-lukemiseen.
-
--- "Rakas yst�v�ni, t�ss� on virhe."
-
--- "Mik� se olisi?"
-
--- "Kartta ei ole riitt�v�."
-
--- "Se on mahdotonta. 12 sikaa � 30 florinia tekee 360 florinia ja
-kartta kelpaa 400 floriniin asti."
-
--- "Siin�p� juuri erhetys onkin. T�ss� on puhe _Yorkshiren_ sioista;
-niitten hinta on v�hint��nkin 41 florinia. Se tekee 480 florinia. 400
-florinista eteenp�in on kartta kahdenkertainen. Minun t�ytyy tuomita
-teit� kolmikertaiseen sakkoon. Teid�n on maksaminen lis�ksi kaksi
-florinia."
-
-T�m�n pelin kadotti kuitenkin herra Br�uh�usel, viel�p� sill� tavoin,
-ett� j�i aivan matiksi. H�n erhettyi suuresti siin�, ett� h�n luuli,
-jotta lakitieteen tohtori itse maksaisi sakkorahat, kun h�nell� oli
-kortit k�dess�.
-
-Kuitenkin sai h�n loppusuorituksessa maksaa pois herra Br�uh�usel'ille
-yhdeks�n florinia.
-
--- "Min� pyyd�n, ett� Ankerschmidt'in asia pian otetaan k�ytett�v�ksi,
-sill� vanha herra tiet�� nostaa suurta melua."
-
--- "Min� tunnen h�net. Sen halun h�nelt� kyll� tukehutamme. Luottakaa
-vaan minuun. Mutta siin� tapauksessa tulette my�skin huomenna
-aikaisemmin."
-
--- "P�iv�llisen j�lkeen olen t��ll�."
-
-Kortin-ly�j�isist� kotiin tultuaan, tohtori Gris�k ensi ty�kseen otti
-esiin menokirjansa ja piirsi siihen erin�isten litterain alle p�iv�n
-kustannukset.
-
-"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- herra
-insin�ri Schmerz debet."
-
-"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- rouva
-Pajtay debet."
-
-"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- herra
-ritari Ankerschmidt debet."
-
-No, sit� kai ei kukaan ajatelle, ett� jos lakitieteen tohtori
-oikeudenasiain hyv�ksi heitt�� nelj� valttia k�dest��n, piirikunnan
-tuomarin kanssa korttia ly�dess��n, h�nen ei siit� pit�isi saada
-korvausta kenelt�k��n.
-
-Seuraavana p�iv�n� toimitettiin neuvottelut taas samalla tavalla, sill�
-t�hdellisell� eroituksella kuitenkin, ett� herra Br�uh�usel, joka
-edell� puolenp�iv�n oli jossakin asiassa sattunut julistamaan tohtori
-Gris�k'ille vastenmielisen p��t�ksen, nyt sai t�lt� peliss�
-armottomasti loikkiinsa.
-
-Tietysti h�nkin kirjoitti t�m�n p�iv�n "vailingin" ritari
-Ankerschmidt'in maksettavaksi "kaikenlaisten menojen" joukkoon. Varmaa
-oli, ett� joko tohtori Gris�k taikka herra Br�uh�usel tappiolle joutui,
-se Ankerschmidt'in kukkaroon loven teki.
-
-Totta olikin, ett� viimeisen pelin loppupuolella alettiin puheeksi
-ottaa yorkshirelaisetkin sek� oikeuteen haastetut vierasmiehet ja
-ep�luulon-alaiset henkil�t, ja ett� t�m� oli viet�v�n monimutkainen
-juttu. Tutkimusta kest�si sangen kauan.
-
-Tuo monimutkainen asia k�vi kuitenkin p�iv� p�iv�lt� yh�
-monimutkaisemmaksi; kuta enemm�n vierasmiehi� kutsuttiin, sit�
-useammalle taholle haaraantuivat ep�luulot; kuta paksummiksi
-protokollat paisuivat, sit� v�hemm�n p��stiin varasten j�lille -- ja
-sill'aikaa saattoi Ankerschmidt'in repsi tuolla pellolla rauhassa
-pilaantua. Herra Vendelin olisi jo vastarinnasta luopunut ja sovinnon-
-ehdoilla l�hestynyt pois ajetuita talonpoikia. H�n olisi luvannut
-heille kahdenkertaisen p�iv�palkan, ruokaa nelj� kertaa p�iv��ns�,
-viel�p� tehnyt senkin tarjouksen, ett� heit� y�ll� her�tett�isiin ja
-juomista annettaisiin, jos heit� janottaisi.
-
--- "Ei k�y p�ins�", vastasi vaan pal�cz'ien johtaja, "me olemme jo
-palkatut koko leikkuun-ajaksi."
-
-Ei mink��nlaiset lupaukset voineet houkutella heit� edes yhdeksi
-p�iv�ksik��n luopumaan niist� t�ist�, joihin olivat sitouneet.
-
-Paikkakunnan maanviljelij�ill� itsell� taas oli niin paljon ty�t�, ett�
-heit� ei edes saanut puhutella.
-
-Ja n�in� yleisen hikoilemisen p�ivin� ratsasti Ankerschmidt joka p�iv�
-ymp�ri tiluksiansa; h�n n�ki kauniisti tuleentuneitten t�hk�p�itten
-hukkaan joutuvan, ja laski itsekseen, ett� jos t�t� kest�� viel�
-muutamat p�iv�t, puoli repsist� varisee maahan, joka tekee
-kahdenkymmenen-tuhannen florinin tappion; ja silloin h�n kirosi tuota
-Yorkshiren em�sikaakin, josta nuot porsaat olivat l�hteneet, joitten
-t�hden h�nen repsins� nyt k�k�tti korjaamatta, ja viel� kaikkia
-muitakin imisi�.
-
-Muuten h�n arveli, ett� tuosta suojeluksetta j��neest� siirtokunnasta
-jo kaikki muutkin siat olivat varastetut, koska vaan nais-palkollisia
-oli kartanoon j��nyt. H�n ei uskaltanut menn� sinne katsomaankaan.
-
-Mutta lauantai-iltana saattoi h�net uteliaisuus niin pitk�lle, ett�
-rupesi tiell� puhuttelemaan Garanv�lgyin sikopaimenta, joka silloin
-ajoi porsaansa kotia mets�st�.
-
--- "Hoi, poikaseni! Mit� uusia kuuluu? Eiv�tk� jo 'kaikki' sikani ole
-varastetut, sittekuin vartiat kutsuttiin pois?"
-
-Sikopaimen pudisti p��t��n ja rupesi, heitetty��n viittansa olalleen,
-moittivalla ��nell� uudelle tilanhaltialle opettamaan parempaa
-k�sityst� maan tavoista.
-
--- "Mit� korkean-arvoisa herra ajattelee? Olisihan tuo hirve�n
-inhottava ilkity�, jos joku sill'aikaa menisi toisen sikoja
-varastamaan, kuin vartiat ovat komitati-kaupunkiin kutsutut. Elukoista
-ei saa kadota ainoata porsastakaan, niin kauan kuin vartiat ovat tuolla
-'Wassagter'-herrain[41] luona. Se on kunnian asia, hyv� herra. Jumalan
-haltuun!"
-
--- "Perhana! En tiet�nyt, ett� t�m� olisi 'point d'honneur'", sanoi
-itsekseen Ankerschmidt, joka rupesi p�iv� p�iv�lt� huomaamaan, ett�
-viel� l�ytyi paljon uusia asioita auringon alla.
-
-Mutta tutkimusta kaupungissa pitkitettiin yh� viel� ja herra Vendelin
-k�vi yh� naapurikyliss� ty�miehi� etsim�ss�, ja palasi joka ilta
-yksin�ns� kotia.
-
-Toisen viikon loppupuolella katosi jo Ankerschmidt'ilta kokonaan kaikki
-k�rsiv�llisyyden reservijoukot. T�ss� ei ole mit��n m��r��. Se jo
-v�sytt�� kaikkea lojalisuutta. Kirjeen toisensa per�st� l�hetti h�n
-tohtori Gris�k'ille ja herra Br�uh�usel'ille; h�n pyysi, rukoili,
-viimein soimasi, uhkasi menn� ministeriin, viel�p� mainitsi tuota
-hirve�t� asiaa, ett� kirjoittaisi kaikkiin sanomalehtiin, -- h�n ei
-en�� tarvitse sikoja eik� varkaita; l�hetett�k��n vaan h�nen
-palkollisensa kotia. Kumminkin kuski, jotta se ajaisi sis��n ulkona
-lojuvan, niitetyn repsin. -- Se ei mit��n auttanut. Vihdoin tuli
-kuitenkin h�nen kuudenteen kirjeesens� vastaus virallisella sinetill�;
-t�m�n avattuansa sai ritari siit� suureksi rauhoituksekseen lukea, ett�
-koska h�n tuomarin-virastolle oli l�hett�nyt kuusi hakemuskirjaa
-kartoittamattomalla paperilla, h�n rient�k��n joutuisasti kaupunkiin ja
-maksakoon siit� kuusi kertaa viisiviidett� kreutzeri� sakkoa.
-
-Ankerschmidt otti t�m�n kirjeen, teetti siihen lasin ja raamin ja pani
-sen ylipuolelle kirjoitusp�yt��ns� sein��n riippumaan, jotta sen aina
-saattaisi n�hd�; mutta t�st� l�htien h�n k�ytti itse�ns� levollisesti.
-
-Seurasi sunnuntai. Kovin alakuloisena ratsasti h�n taas korjaamatta
-j��neelle pellollensa. Taivaanranta rupesi peittym��n synkkiin pilviin,
-peltokana kaakersi vehn�maassa, joka puusta ja ruohosta saattoi
-havaita, ett� sade-aika oli tulossa.
-
--- "No sep� viel� puuttui! Kolmenelj�tt� osaa koko leikkuusta ulkona
-pelloilla, kekoihin koottuna; jos sade tulee niitten p��lle, on kaikki
-hukassa; jyv�t alkavat it��, kuumeta, m�d�t�. Nelj�kymment� tuhatta
-florinia menee kuin tuhkaan. Niin siev�sti, kuin jos olisivat
-lompakkoineen p�ivineen h�vinneet. Sit� ei en�� kukaan voi auttaa.
-Lis�ksi viel� se, ett� repsi-sadosta jo ennakolta olen tehnyt
-myyntikontrahdin, johon on liitetty suuri kaupanpurkaus-raha. Saan
-viel� maksaa kaupanpurkajaisetkin."
-
-Juurikuin h�n semmoisissa raskaissa huolissa pellolla verkallensa
-ratsastaa, edest�ns� karkottaen tuhansittain hein�sirkkoja, puhuu
-h�nelle yht'�kki� joku tuttu ��ni.
-
-H�n kohottaa p��t�ns� ja n�kee edess��n Kamp�s herran, joka oli
-ponnistanut kaikki voimansa, saavuttaakseen ratsastavaa ritaria, ja
-siit� nyt huohotti kuin jahtikoira.
-
--- "Teid�n n�yrin palvelijanne, kunnian herra! Meill� on tosiaankin
-l�mmin ilma."
-
--- "Ei meill�; me lev�hd�mme. Jumalan kiitos!" vastasi katkeralla
-humorilla ritari.
-
--- "Niin n�kyy. Paha kyll�. Nyt viel� taitaa tulla sadekin, ja tulee
-varmaan, sill� sen tiet�� aina polveni, sittekuin sit� tykinkuula
-Kassa'n tappelussa raapaisi."
-
--- "Teit�kin on kuula raapaissut?" kysyi Ankerschmidt omituisella
-��nenkorolla, sill� Bogumil juohtui kohta h�nen mieleens�.
-
--- "Se raapaisi minua sill� tavoin", selitti Kamp�s nauraen, "ett�
-marssiessamme n�in kuulan tiell�. Min� pistin sen nuttuni taskuun,
-muistoksi kotia vied�kseni. K�ydess�mme s�i raskas kuula itsens� taskun
-pohjasta l�vitse ja luiskahti alas liepeisin vuorin v�liin, jota min�
-en kuitenkaan hoksannut. Kun sitte yht'�kki� t�ytyi ruveta juoksemaan,
-m�tkytti luoti niin julmasti polviluitani, ett� olin siit� melkein
-kerj�l�iseksi joutua."
-
--- "No, se lienee mahdollista", sanoi my�ntyv�isesti ritari.
-
--- "Ja siit� asti on polveni ilmapuntarina."
-
--- "Sadetta todellakin saadaan, vaan mit�s sen tekee?"
-
--- "Juuri sen vuoksi tulen teid�n armonne luokse. Me p��timme eilen
-korjuun; min� puhuin kunnioitetulle is�nn�lleni siit� pahasta pulasta,
-johon teid�n armonne on joutunut. Jos viel� lis�ksi tulee sade, on koko
-vuodentulo h�vinnyt. H�n sanoi, ett� se olisi suuri vahinko ja antoi
-k�skyn, jotta tulevalla viikolla, sen sijasta ett� rupeemme rukiin
-kimppuun, menemme omien niittomiestemme kanssa teid�n armonne
-repsi-pellolle ja ly�mme sen kumoon; sitten ajamme omilla vaunuillamme
-ja rengeill�mme keot sis��n, sill� niist� tulee muuten suuri vahinko.
-Jos siis teid�n armonne ottaa vastaan tarjouksen, niin tekee sen
-is�nt�ni suurella mielihyv�ll�. H�n sanoi, ett� mit� j�� pelloille
-hukkaan on vahingoksi koko maalle."
-
-Olipa h�n sanonut viel� jotain muutakin, mutta siit� ei Kamp�s herra
-mit��n virkkanut.
-
-T�ll� kertaa muistui Ankerschmidt'in mieleen astua alas hevosen sel�st�
-ja teeskentelem�tt� tarjota Kamp�s herralle k�tt�, jonka t�m� ottikin
-vastaan, tultuansa vakuutetuksi siit�, ettei siin� h�nelle ehk� rahaa
-tarjottu.
-
--- "Sanokaa is�nn�llenne, ett� olen kiitollinen h�nen tarjouksestansa,
-suuresti kiitollinen. Ja sanokaa h�nelle viel�, ett� ritari
-Ankerschmidt ei ole mik��n huonomuistoinen mies."
-
-Vasta sittekuin kaikki jo oli niitetty ja korjattu, tulivat
-Ankerschmidt'in palkolliset takaisin kaupungista, sill�
-loppup��t�ksell�, kahden viikon pitk�st� tutkimuksesta, ett� he
-kaikki olivat syytt�m�t.
-
-Heid�n kanssaan tuli my�skin sade-aika, osottaen Kamp�s herran
-polven-ennustusta oikeaksi, ja tulipa viel� pitk� asianajajan ja
-oikeuden-k�ynnin r�tinkikin. Sen ritari Ankerschmidt maksoi pois,
-sanaakaan virkkamatta, eik� n�ytt�nyt sit� kellek��n; sen verran h�n
-vaan sanoi Maxenpfutsch'ille, ett� sill� hinnalla olisi voinut
-suorastaan Englannista tuottaa uusia sikoja varastettujen sijaan.
-
-Kotia lasketut palkolliset kutsui h�n nyt kokoon ja julisti heille
-soturin tavalla lyhyesti seuraavan p�iv�k�skyn:
-
-"Miehet! Sen sanon teille, varokaa t�st�l�hin, ettei mit��n vahinkoa
-tapahdu. Mutta jos kuitenkin vahinko tapahtuisi, niin pit�k�� sit�
-_suurimmassa salaisuudessa_, sen sanon; sill� joka viel� kerran
-rohkenee ilmoittaa, ett� minulta on varastettu jotakin, sen min� ilman
-armotta ajan talosta pois!"
-
-Herra Maxenpfutsch'ia yksist��n t�m� puhe ei miellytt�nyt. Hyv�. Jos
-herra ritari sanoo tuommoisia sottiseja, tahtoo h�n itse puolestansa
-ryhty� tuohon siksens� heitettyyn asiaan ja n�ytt��, ett� vahingosta
-kuitenkin on selko saatava. Oikeudessa tietysti kaikki k�ypi kankeasti;
-mutta senp�t�hden on t��ll� santarmeja, niitten kanssa h�n on hyv�
-tuttava. Siev�sti, ilman mit��n melua p��sev�t he kyll� varasten
-j�lille; siihen tarvitaan vaan v�h�n k�rsiv�llisyytt�. Pari mets�ss�
-asuvaa ihmist� k�ypi my�skin lahjoilla voittaminen, jotta he
-teeskentelisiv�t yst�vyytt� rosvojen kanssa ja sitten antaisivat heid�t
-ilmi. T�m� on sangen viekas ajatus.
-
-Seurausta ei tarvinnutkaan kauan odottaa. Er��n� iltana tulee herra
-pehtorin luokse pulskea, solakka mies, kasvot rehellisen n�k�iset ja
-miellytt�v�t, viikset kauniit, mustat, hiukset sileiksi kammatut ja
-posket parrasta puhtaiksi ajetut; h�n oli puettu hopea-nappiseen,
-siniseen liiviin ja punaisilla kukilla kirjailtuun, lyhyeen takkiin;
-t�m�n soljesta riippui alas pieni kirves, jonka luumupuusta tehty varsi
-oli messinki-langalla koristettu; k�sivarren ymp�ri oli kierretty
-lyijy-koristeilla varustettu sikopaimenen ruoska. Koko h�nen
-olennostaan n�kyi, ett� h�n oli jonkun s��dyllisen herrasv�en
-s��dyllisyydess� pidetty palkollinen.
-
--- "Hyv�� iltaa toivotan jalo-arvoiselle herralle."
-
--- "Jumal' antakoon, veikkoseni. Mit� tahdotte?"
-
--- "Tahtoisin puhua pari sanaa noista kadonneista _jalo-ihraisista_[42]
-sioista."
-
-(H�n selitti attributi-sanan Yorkshire aivan j�rjenmukaisesti
-t�ll� tavoin, tehden sen luonnollisen johtop��t�ksen, ett�, jos
-ihmisten joukossa ylh�ist� sukuper�� olevia henkil�it� nimitet��n
-"jalo-verisiksi", ylimykset sikojen joukossa varmaankin ovat
-"jalo-ihraisia").
-
--- "Tied�ttek� mit��n niist�? Tehk�� hyvin, istukaa alas t�h�n
-nojatuoliin."
-
-Vieras ei paljon kursastellut, vaan istui, niinkuin t�mm�inen
-kunnianosotus olisi h�nelle tullut, osotetulle sijalle.
-
--- "Tied�np� niist� jotakin", vastasi h�n j�rkev�sti ja varovaisesti.
-"Min� luulen saaneeni vihi� siit�, joka ne on vienyt, ja olen p��ssyt
-h�nen j�lilleen. Teid�n tulee tiet��, ett� noissa py�kki-metsik�iss�
-pand�rinkin[43] on vaikea, mutta santarmin aivan mahdoton saada
-k�siins� sellaista, sill� kaikki huomaavat heid�n tulonsa ja yksi
-sikopaimen antaa heti tavaran toiselle k�dest� k�teen; se kuljetetaan
-laaksosta laaksoon ja etsij�t tulevat aina tyhj��n paikkaan. Mutta min�
-luulen, ett� tuommoiset eriskummaiset siat, jotka niin paljon eri�v�t
-muista tavallisista, ovat itse varkaillekin haitalliset, sill� kelle
-hyv�n�ns� he tahtonevatkaan niit� myyd�, kaikki kohta kysyv�t, mitenk�
-he ovat ne saaneet. Jos he taas teurastaisivat ne omaksi tarpeeksensa,
-pilaa kes�-ilma pian lihat; heille ei niist� suinkaan l�hde mit��n
-hy�ty�. Sent�hden arvelen, ett� jos heid�n luoksensa menisi
-minunkaltainen mies, jota he eiv�t pelk��, ja he ilman rangaistusta
-p��sisiv�t vapaiksi koko asiasta, he itse ilolla antaisivat takaisin
-koko varastetun omaisuuden parista kymmenest� florinista."
-
-Herra Vendelin ihastui kovin n�ist� sanoista ja otti jo esiin
-rahakukkaronsa.
-
--- "Muuten ette viel� ole suvainnut kysy� nime�ni."
-
--- "N�enh�n kasvoistanne, ett� olette rehellinen ihminen."
-
--- "Siin� ei ole kyll�. Min� tahdon n�ytt��, ett� olen hyvill� teill�."
-T�m�n sanottuaan otti h�n liivins� taskusta huolellisesti kokoon
-taitetun paperin, jonka keskell� oli v�h�n kulunut sinetti ja josta
-herra Vendelin sai tiet��, ett� h�nen vieress��n istuva arvoisa henkil�
-on sikopaimen Mih�ly Vak Nyeregk�pan pustalta, h�nen kunniansa herra
-L�rincz Nyirb�r�din palvelusv�ke� ja niin muodoin aivan uskottava mies.
-
--- "Min� siis sanon teille, veikkoseni", puhui herra Vendelin, laskien
-k�tens� arvoisan vieraansa olkap��lle, "ett� jos laitatte takaisin
-yorkshirelaiset, min� paitsi niit� kahtakymment� florinia, jotka ovat
-varkaille lunastusrahaksi annettavat, annan viel� teillekin
-kaksikymment� florinia."
-
--- "Kiitoksia! Siin� on liian paljon minulle. Niin paljon min� en
-ansaitse. Puolessakin on kyll�ksi."
-
-Oi, mik� kelpo, rehellinen ihminen tuo on!
-
--- "Tarvitaanko edelt�-p�in mit��n kustannuksia?"
-
--- "Ei mit��n, ainoastaan tuo m��r�tty lunastusraha. Siit�kin vaan
-puoli."
-
--- "Kymmenen florinia siis riitt��?"
-
--- "Aivan hyvin. Toista puolta he kyll� odottavat."
-
-Voi, ovatpa nuot oikein rakastettavia varkaita, jotka suovat
-krediti�kin!
-
--- "Yht� toki mielisin tiet��, ett� mill� pirun tavalla he saattoivat
-vied� siat muurin ylitse."
-
--- "Min� arvelen, ett� he ensin olivat kaataneet viinaa sianruuhiin, ja
-kun siat siit� p�ihtyiv�t, antoivat ne siivosti vied� itsens� pois."
-
-Hm; t�m� kunnioitettu mies n�ytt�� k�yneen akatemiassa.
-
-Mutta kauppa on tehty; eik� siin� pane alttiiksi enemp�� kuin kymmenen
-florinia.
-
--- "Min� siis j�t�n asian teid�n haltuunne. Jos tulette sikain kanssa,
-saatte viel� kolmekymment� florinia. Tuohon k�teen!"
-
-Sikopaimen pudisti Maxenpfutsch'in k�tt�; sitten otti h�n hattunsa ja
-meni kauniisti kiitt�en pois.
-
-Hetken kuluttua palasi h�n kuitenkin takaisin.
-
--- "Vast'ik��n juohtui yksi seikka mieleeni. Jos saan siat k�siini,
-tapahtuu kenties niit� t�nne ajaessa, ett� santarmit sieppaavat minut
-tiell� kynsiins� ja ly�v�t minut rautoihin, niinkuin varkaan; min�
-pyyd�n sent�hden n�yrimm�sti, ett� tekisitte hyvin ja kirjoittaisitte
-minulle passin kahdestatoista siasta, jotta puhtaasti saatan niitten
-kanssa kotia tulla."
-
--- "Se on totta", vakuutti herra Vendelin, "sit� en tullut
-ajatelleeksi."
-
-H�n antoikin kohta asianomaisesti laaditun todistuksen tuolle kunnon
-v�litt�j�lle, jottei mit��n pahaa h�nelle tapahtuisi. Sen j�lkeen
-erosivat he suurimmassa yst�vyydess�.
-
-Seuraavana p�iv�n� tapasi herra Vendelin Kamp�s herran ja kehui t�lle,
-ett� yorkshirelaiset jo ovat tulossa. Herra ritari tulee varmaankin
-kovin iloiseksi, kun siit� saa tiedon, mutta h�n ei virka h�nelle
-mit��n, ennenkuin elukat ovat pihassa. Ja sitte kertoi h�n Kamp�s'ille,
-mitenk� oli saanut ne takaisin.
-
-Kamp�s herra pisti hymyillen piippuunsa. Herra Vendelin kysyi, mit�
-varten h�n hymyili.
-
--- "Minunkin k�vi kerran Pest'iss� niin", vastaa Kamp�s, "ett�
-merenvahainen piippuni varastettiin. Min� kuulutin kohta, ett� antaisin
-viisi florinia sille, joka toisi piipun takaisin. Seuraavana aamuna
-tulee luokseni er�s rehellinen ihminen, piippuni muassaan; h�n sanoi
-saaneensa kiinni varkaan ja nyt aikovansa menn� piipun kanssa
-polisikamariin rikosta todeksi n�ytt�m��n. Min� maksoin h�nelle nuot
-viisi florinia, ja h�n varasti minulta toisen kerran piippuni
-julkisesti, omalla luvallani. Mutta kahta kertaa se minulle ei ole
-tapahtunut."
-
--- "No mit� t�ll� tarkoitatte?"
-
--- "Tarkoitan sit�, ett� te t�ll� kertaa itse olette antanut varkaalle
-matkarahaa ja, jotta h�n h�iritsem�tt� voisi kuljettaa saalistansa,
-viel� matkapassinkin, ja ett� tuo Mih�ly Vak ei ole kukaan muu kuin
-Miska Szemes, paikkakunnan sukkelin 'k�yh� poika.'"
-
-Todellakin h�nt� sopi herra Vendelin'in ajaa takaa!
-
-Ja viel� lis�ksi oli h�nell� se kiusa, ett� kaikki, jotka saivat tiet��
-tuosta jutusta, nauroivat h�nt� vasten naamaa.
-
-Ritari Ankerschmidt itse nauroi kaikkein enimmin; ja ensimm�isess�
-tilaisuudessa, kun h�n kaupunkiin l�hti, osti h�n viheli�isen
-jahtihattunsa sijaan itselleen todellisen sikopaimen-hatun, leveill�
-reunuksilla, suuri solki keskell� ja sivulla kurjen-sulka. H�nen vanhat
-tuttavansa olivat sel�lleen kaatumaisillaan, kun h�net siin�
-p��hineess� n�kiv�t.
-
-
-
-VI.
-
-Kaunohenki.
-
-
-Rouva Pajtay on viel� nytkin kaunis nainen.
-
-H�nen kasvonsa, h�nen vartalonsa ovat niit�, jotka kauan pysyv�t
-kauniina. Sen lis�ksi -- h�nell� ei olekaan muuta teht�v��, kuin pit��
-huolta kauneudestansa.
-
-H�n ei koskaan vaivannut itse��n lapsilla, h�nell� ei ollut mit��n
-intohimoja. Tuo myrsky, joka teki niin monen ihmisen hiukset harmaiksi,
-ei h�nelle tuottanut ainoatakaan unetonta y�t�. Semmoisia onnellisia
-ihmisi� l�ytyy, jotka el�v�t vaan omaa itse�ns� varten.
-
-Kello kaksitoista p�iv�ll� on h�n ik��n saanut itsens� valmiiksi
-vaatetetuksi ja h�n on hyvill��n siit�, ett� h�nen on onnistunut k�tke�
-kaksi hirve�n suurta karva-makkaraa omain hiustensa taa. Min� en tied�,
-kuka aikanaan on saanut naiset siihen luuloon, ett� tuommoinen hiusten
-sekaan pistetty tukka el�imenkarvoja olisi muka jotain kaunista. Vaan
-Corinna oli nyt kerran siihen tyytyv�inen, eik� meid�n tule siihen
-mit��n.
-
-Nyt oli h�nen ihastelijoitansa odottaminen, joille aika oli siev�sti
-jaettu: N:o 1 tulee kello kaksitoista, N:o 2 puoli yhdelt�, N:o 3 yhden
-j�lkeen, N:o 4 kello kahdelta. N�it� t�ytyy heid�n eri laatunsa mukaan
-kohdella.
-
-N:o 1. Kelpo tilanhaltia maalta, Tivadar T�rk�lyi. H�n ei en��n ole
-nuori, mutta h�n on varakas. H�nell� on todellakin naimahankkeet eik�
-h�n suinkaan ole mik��n halveksittava kosija.
-
-Tivadar T�rk�lyin oli tapa tulla kello kaksitoista, sill� puoli yhdelt�
-odottivat yst�v�t h�nt� "Kultaisessa kotkassa", eik� heit� k�ynyt
-laiminly�minen.
-
-Sent�hden vaihtaa Corinna kello kaksitoista toalettip�yt�ns�
-kirjoitus-p�yt��n; h�n levitt�� eteens� suuren tilikirjan, ja
-n�hdess��n nyt Tivadar'in astuvan sis��n, huutaa h�n iloisesti: "Ah,
-sep� hyv�, ett� tulette; te voitte varmaankin sanoa, miss� hinnassa
-villat t�h�n aikaan ovat. Niist� tarjotaan niin ja niin paljon, mutta
-min� en tahtoisi antaa niit� v�hemm�st� kuin niin ja niin paljosta.
-Eik� teid�n mielest�nne minun pit�isi lakata viinaa polttamasta, kun
-viinavero on niin suuri?" Sitte valittaa h�n haikeasti, kuinka kallista
-kaikki on, kuinka ihminen saapi aivojansa vaivata, voidaksensa jotakin
-ansaita. Kaikki pett�v�t naista, sill� he tiet�v�t, ettei nainen voi
-mist��n tarkkaa vaaria pit��.
-
-Tultuansa sen j�lkeen kumppaniensa seuraan, T�rk�lyi ei voi kyll�ksi
-kehua, kuinka ymm�rt�v�inen, s��st�v�inen rouva t�m� Pajtay on,
-ep�ilem�tt� h�nelle t�ydellisesti sopiva, ik��nkuin vaan h�nt� varten
-kasvatettu.
-
-Kun herra Tivadar oli sulkenut oven per�st�ns� rient�� Corinna
-hyv�nhajuisella saipualla pesem��n pois l�kki-pilkut sormistansa, sill�
-naiset tavallisesti l�kitsev�t sormensa, heti kuin kyn��n tarttuvat;
-sitte panee h�n pois tuon ik�v�n tilikirjan ja asettaa ymp�rillens�
-joukon muotikuvia, sill� se, jota h�n nyt odottaa, N:o 2, on kokonaan
-toista laatua.
-
-N:o 2. N�ndor Tar�jy on kuuluisa mies, osakas herrain
-baali-yhdistyksess�. H�n on yksi niit�, joille suuressa Unkarin
-valtakunnassa on annettu oikeus sanoa: me olemme herroja. Ylh�inen
-asema tuo! Paitsi sit� on h�n etutanssija kotiljongissa. Eik�
-t�m�k��n ole mik��n jokap�iv�inen toimi. Ja lis�ksi t�ydellinen
-naisten-ihailija. H�nen kanssaan ihmisen ei suinkaan tule ik�v�.
-
--- "Ah, teid�n armonne tarkastaa muotilehti�."
-
--- "Oi ei, ei. Ainoastaan muotikuvia. Min� pid�n muotilehti� vaan
-kuvien t�hden, mutta ei n�ist�k��n ole paljon. Katsokaapas t�h�n!
-Saatatteko k�rsi� t�m�n tumman lila-v�risen silkin vieress�
-oljenkeltaisia koristeita? Onhan se todellinen narrinpuku."
-
--- "Teid�n armonne on oikeassa. Toimittaja arvattavasti saapi n�m�t
-kuvat ilman mit��n painetuksi, jonkun 'Putzh�ndlerin' kustannuksella,
-joka tahtoo pukea yleis�� rokoko-vaatteisinsa. Tuolla tavoin vaatettaa
-itsens� ainoastaan rouva Olkinen."
-
--- "Hahaha!" Tuo oli rouva Pajtayn mielest� oiva sukkeluus. "Min� olen
-todellakin pakoitettu baali-vaatteitani Wien'iss� teett�m��n.
-T�k�l�isill� r��t�leill� ei ole kauneuden-tuntoa ensink��n. Ja
-kuitenkin l�ytyy ihmisi�, jotka sit� tahtovat pit�� is�nmaallisuutena."
-
--- "Naurettavaa! Muuten tekee teid�n armonne aivan oikein siin�,
-ettette lue muotilehtien sis�lt��, sill� silloin teid�n ei kumminkaan
-k�y, niinkuin �skett�in minun, en tahdo sanoa -- miss�; siin� kyll�ksi,
-ett� se oli er��ss� nais-seurassa, jossa joku mal-�-propos rupesi
-kirjallisuudesta puhumaan. Tuli my�skin puhe naiskirjailijoista ja
-yht'�kki� kysyy minulta joku nainen, mit� pid�n 'Paradisan' viimeisest�
-runoelmasta, joka oli julkaistuna 'Kuutama' nimisess� lehdess�. Min�
-siihen vastasin, ett� koko tuon Paradisa nimen takana, h�nen
-kyh�yksist�ns� p��tt�en, luullakseni ei piile mik��n muu kuin joku
-juhtisaappainen runonsepustelija Ala-Unkarista. Siit� nainen kumartaa
-sangen kohteliaasti, sanoen: Kiitoksia ylistyksest�nne! tuo
-juhtisaappainen runonsepustelija olen min�."
-
--- "Hahaha, hahaha! Ken se oli, sanokaa!"
-
--- "En, teid�n armonne, sit� en voi."
-
--- "Paronessa Kir�lyv�ry, eik� totta? �lk�� kielt�k�! Vaiko kreivinna
-Pajtay? Turhaan sit� salaatte, min� saan sen kyll� tiet��. Se on sangen
-huvittavaa. Mutta sanokaapas minulle, mill� tavoin vaatetettuna tulette
-ensimm�iseen herrain-baaliin? Mit� saitte tiet�� Balt�nszky'lla?
-Kenell� teet�tte vaatteenne? Minun pukuni on viel� salaisuutena. Teille
-saatan siit� kuiskaista, mutta �lk�� sit� sen enemp�� ilmoittako.
-Muotiompelijatarta olen kielt�nyt p��hinett�ni kellek��n n�ytt�m�st�,
-muuten en koskaan en�� h�nelt� mit��n tilaa. Tahtoisitteko n�hd� sit�?"
-
-Eik� N�ndor Tar�jy sit� olisi tahtonut? Tietysti on h�n sen somuudesta
-kovin ihastunut. Sit� ei tosiaan jokainen olisi kyennytk��n
-j�littelem��n. Puhtaita timantti-helmi� kukkien kuvuissa, se tekee
-illalla lamppujen valossa erinomaisen vaikutuksen.
-
--- "T�m� on viel� omituisempi ajatus kuin tuo tuonoinen p��koriste,
-joka oli tehty paljaista vanhoista rahoista, suuremmista ja pienemmist�
-kultakappaleista. Miellytt�v�mp�� numismatista kokoelmaa ei nuoriso
-koskaan ole tutkinut, ja kaikkien n�itten keskell� olivat teid�n
-armonne kasvot todellisena kuningattaren-kuvana, niinkuin teid�n
-armonne silm�t t�ll�kin koristeella tulevat s�ihkyilem��n kirkkaammin
-kuin timantit."
-
-Ja tuommoinen joutava l�rp�tys miellytt�� naisia!
-
-Puolen tunnin kuluttua l�htee my�skin N�ndor Tar�jy pois toisen edest�
-ja rient�� kolmattatoista kaksintaistelua suorittamaan sen v�it�ksens�
-johdosta, ett� t�m�n vuoden laskiais-ilojen baali-kuningatar on Corinna
-Pajtay eik� kukaan muu.
-
-Seuraa N:ro 3.
-
-Corinna asettaa nyt viereens� muotilehtien painetut osat, sill� N:ro 3
-on runoilija.
-
-N:ro 3:n nimi on Dan� Fellegormi. Se on tietysti salanimi. T�ll�
-nimell� h�n tunnetaan kaikkialla, jossa h�nt� mielell��n n�hd��n; h�nen
-oikean nimens� n�kev�t tavallisesti vaan velkojat h�nen vekseleins�
-alla.
-
--- "Teid�n armonne upottaa sielunsa s�teet l�henev�n laskiais-ajan
-nautintoihin", alkaa Dan� Fellegormi.
-
--- "Voi, ei", huokaa Corinna. "Sieluuni eiv�t turhuuden lentelev�t
-himot koske. Min� l�ysin t��lt� er��n runon: 'Kasteelle.' Mik� hieno
-aate, kuinka vieh�tt�v��, kun tapaa samantunteisuutta! Sen alle on
-kirjoitettu valenimi, ja min� mietiskelen, ken se lienee."
-
-H�n tiet�� aivan hyvin, ett� tuo "se" on Dan� Fellegormi.
-
-N:ro 3 punastuu korvia my�ten ja tekee sen muistutuksen, ett�
-runoilijat ovat sangen onnellisia, sill� heid�n osaksensa tulee se
-onni, ett� heid�n henkens� joutuu jokaisen kaunohengen kanssa henkiseen
-yhteyteen.
-
-Se on totta, he ovat todellakin oikeita Turkin pashoja hengen alalla.
-
--- "Eik�h�n teid�n armonne havainne yhdenlaatuisia s�veli� t�ss�
-runoelmassa?" kysyy Dan�, pelon-alaisella rohkeudella povestaan esiin
-vet�en kullatuilla reunuksilla varustettua paperia ja lausuen siit�
-hirve�n �itel�ll� tavalla sekasotkuista runoa, jonka nimi oli "Vangittu
-lintu" -- ei mik��n "Rebhuhn", vaan laululintu, joka on h�kiss�.[44]
-Sis�llyksest� ei ole helppo p��tt��, onko t�m� lastenlaulu, vai
-aesopilainen satu, vai rakkauden-allegoria, vai is�nmaallinen runoelma.
-
-Corinna pit�� sit� viimeksi mainittuna.
-
--- "Juurikuin olisimme v�lipuheen tehneet! Katsokaapas, min� olen
-kirjoittanut ihan yht�laatuisen runoelman."
-
--- "Kuinka? Teid�n armonne on kirjoittanut runoelman?"
-
--- "Mutta �lk�� sanoko sit� kellek��n. Te yksist�nne saatte sen
-kuulla."
-
--- "Sallikaa minun n�hd� se."
-
--- "Ei. Min� luen sen itse julki. Mutta �lk�� s��ksik� sit�, min�
-tied�n, ett� se on heikko: 'Kahletettu kotka.'"
-
-T�m� oli todellakin valtiollinen runoelma. Kahletettu kotka oli
-vangittu nuorukainen, jonka lentoa paitsi puuttuvia siipi� viel� esti
-sekin seikka, ett� vanginvartia piti h�nen askeliansa tarkasti
-silm�ll�.
-
--- "Mestariteos! Klassillinen runoelma! Sallikaa, teid�n armonne, ett�
-vien sen 'Kuutamalle.'"
-
--- "Oi, ei, ei, ei! Siit� ei saa kukaan tiet��. Te yksin�nne olette
-kuullut sen. Ehk� my�hemmin."
-
--- "Voi, mik� vahinko, kun hautaa itseens� niin tulista
-is�nmaan-rakkautta!"
-
-Tuo tyhm�! Kuinka h�n ilkee puhua is�nmaan-rakkaudesta semmoisen
-edess�, jonka otsaa ymp�r�ipi k�herretyt kutrit!
-
-Mene jo Jumalan nimeen, N:ro 3! Sinua odotetaan p�iv�lliselle; tulkoon
-jo N:ro 4.
-
-N:ro 4 ei ole kukaan muu, kuin -- tohtori Gris�k.
-
-Suuren erhetyksen ja satavuotisen ep�mielen surullisena osotteena on se
-valitettava asianlaita, ett� romanin-kirjoittajat hamaan uusimpaan
-aikaan asti ovat olleet siin� hupsumaisessa luulossa, ettei muka
-"lakitieteen tohtoreita" sopisi k�ytt�� rakkauden seikkoihin.
-
-Mit� enemm�n t�m� k�sitys sotii ajan vapaamielisyytt� vastaan, sit�
-paremmin sit� my�skin k�ypi v��r�ksi todistaminen kokemuksen
-tosiper�isten havaintojen kautta.
-
-Niinp� kyll�: he osaavat naisia ihastella, jopa tanssiakin, nuot
-"doctores juris", he osaavat pit�� neuvotteluja suloisten silm�in
-tuomio-istuimen edess� ilman mit��n vaivanpalkkiota, nivoa henkisi�
-juonia, laillisella ja laittomalla tavalla, viel�p� he pystyv�t -- mik�
-on kaikista hurjin v�it�s -- er�st� oikeuteen j�tetty� asiaa
-_kiiruhtamaankin_ omaa avioliitto-asiaansa.
-
-Miks'ei tohtori Gris�k olisi saattanut rouva Pajtayta ihastella?
-
-Oikeuden-pohja siihen on olemassa: h�nen ter�v�� j�rke�ns� on t�m�n
-kiitt�minen siit�, ett� se omaisuuden-osuus, jota h�n oli el�kkeen�
-nautittavakseen saanut, tuli h�nen omaksensa, jotta h�n sen saattoi
-myyd�. Sent�hden on rouva Pajtay h�nelle kiitollisuuden velassa. Ja
-virke�n lakitieteen-tohtorin on kyll� helppo kiitollisuuden velasta,
-kun h�n siihen lis�� asianajajan vaivanpalkkion ja muut kulut,
-sommitella rakkauden hakemus ja t�m� sittemmin avioliitolla t�yt�nt��n
-panna.
-
-Oikeuden-pohja on siis olemassa.
-
-Mutta on siihen syyt�kin.
-
-Tohtori Gris�k itse paraiten tiet��, ett� rouva Pajtayn
-omaisuuden-suhteet ovat paraimmalla kannalla. Kauppahinta on tiloitettu
-luotettaviin valtiopapereihin, jotka siihen aikaan tuottavat seitsem�n
-procenttia ja "Jove favente" kenties antavat kahdeksankin. Sill�
-saattaa reimaasti el��.
-
-On siis syyt�kin.
-
-Ja lopuksi ovat muutkin asianhaarat suotuisat. Rouva on viel� kaunis ja
-nuori kyll� ja, silt� n�ytt��, itsekin herra tohtorille suosiollinen.
-Se on kyll� totta, ett� h�nell� on muitakin ihastelijoita, mutta
-niitten joukossa on herra tohtori "par excellence" enimmin suosittu;
-t�m� on melkein joka p�iv� rouvan luona ja saapi tavallisesti j��d�
-h�nen kanssansa p�iv�llist� sy�m��n. Tohtori Gris�k onkin jo omasta
-mielest�ns� kauniin lesken luona ik��nkuin kotona.
-
-Lis�ksi tuottavat asianhaarat luonnollisesti muassaan viel� senkin,
-ett� Corinna on pakoitettu lakitieteen tohtorille suurimmatkin
-salaisuutensa uskomaan. Tietysti. Varkaankin asianajaja lausui
-klientillens�: "Yst�v�ni, sano minulle kaikki, mit� on totta; mit� ei
-ole totta, sen kyll� itse panen lis�ksi."
-
-Jo kappaleen aikaa oli h�nen t�ytynyt k�ytt�� herra tohtoria
-omituisessa asiassa.
-
-Kaunis leski oli n�et antanut h�nen toimeksensa est�� er��n nuoren
-miehen ennen-aikaista vapautusta, joka valtiollisesta rikoksesta oli
-pitk�lliseen vankeuteen tuomittu.
-
-T�m� nuori mies oli Alad�r Garanv�lgyi.
-
-Vanha Adam Garanv�lgyi varmaankin panee joka kiven liikkeelle,
-saadaksensa viel� j�lell� olevat kymmenen vuotta sisarensa pojalle
-anteeksi annetuksi.
-
-Siihen on vastapaino asetettava.
-
-T�ytyy hankkia todistuksia siit�, ett� herra Adam viel� nytkin,
-niinkuin ennen, vehkeilee pahoja. T�ytyy antaa ilmi, ett� h�nell� on
-hankkeita, joitten toimeenpanemiseen h�n v�ltt�m�tt�m�sti tarvitsee
-sisarensa pojan apua. Sanalla sanoen, Alad�r'in vapaaksi-laskeminen on
-estett�v�.
-
-Tohtori Gris�k'ille t�m� kaikki oli varsin otollista. H�n pani heti
-liikkeelle yhden k�ytett�viss��n olevan henkil�n, antaen t�lle
-tarpeellisia ohjeita: er��n Straff nimisen miehen, josta jo kerran
-ennen olemme kuulleet mainittavan.
-
-Nyt tied�mme siis h�nen todellisen nimens�.
-
-Vale-Pet�fi ja kaikki nuot muut, joiksi h�n muuttui aina Bogumil'iin
-asti, olivat siis Peter Straff, eik� kukaan muu, ja t�m� oli tohtori
-Gris�k'in k�tyrin� rouva Pajtayn asiassa.
-
-Mutta yht� olisi kuitenkin tohtori Gris�k mielell��n halannut tiet��,
-mik� n�et oikeastaan saattoi t�t� kaunista, sulosilm�ist� ja
-hymyhuulista rouvaa niin kovasyd�misesti kohtelemaan nuorukaista. Sill�
-jos se vaan oli sukuvikaa, oli se varsin hyv�; mutta jos se ehk� olisi
-loukatun rakkauden kostoa?
-
-Ensi tilassa ryhtyikin h�n tutkistelemiseen, puoleksi tuttavan tavalla,
-puoleksi virallisella tiedonhalulla.
-
--- "Sanokaapas minulle, teid�n armonne, mik� on syyn� siihen, ett� niin
-s��lim�tt� vainootte Alad�r Garanv�lgyi�? Ett� teill� siihen on suuret
-syyt, sit� en ep�ile."
-
--- "Katsokaa, sit� en kenellek��n koko maailmassa sanoisi, mutta teille
-t�ytyy minun se tehd�, v�ltt��kseni sit�, ettette ajattelisi minusta
-'mit��n pahaa.' Mieheni kuoltua k�ytti vanha Adam Garanv�lgyi
-kaikenlaisia keinoja, joitten kautta sai minut kihlatuksi sisarensa
-pojalle Alad�r'ille. Siin� oli tosin sangen paljon hankaluutta, sill�
-Alad�r oli mies vainajani likeinen sukulainen, ja avioliiton luvan
-hankkiminen vei paljon aikaa ja vaivaa. Vanhan herran tarkoitusper�n�
-oli suorastaan se, ett� jos min� menisin vaimoksi Alad�r'ille, jolla
-itsell� oli oma ansaittu tila, se omaisuuden-osuus, jota min�
-leskenoikeudella hallitsin, joutuisi takaisin Adam herran k�siin. Oi,
-tuo ukko on suuri mestari, sangen kavala kettu; miss� vaan on
-mahdollista, saattaa h�n ihmisen pulaan."
-
-Tohtori Gris�k katsoi hyv�ksi my�nt�� t�m�n ja lausui:
-
--- "Niin se on."
-
--- "Mutta min� olin niin varovainen, ett� ennenkuin lupasin menn�
-h�nelle, tein molemminpuolisen kontrahdin Alad�r'in kanssa, jossa
-julistimme kaiken tavaramme yhteiseksi omaisuudeksi: mik� on h�nen, se
-on minun, ja mik� on minun, se on h�nen. Alad�r oli kevytmielinen
-ihminen, h�n suostui siihen helposti. Minulla oli silloin oikeastaan
-sangen v�h�n omaisuutta, sill� �itini perint� oli konkurssin-alaisena;
-t�t� h�n ei suinkaan tiet�nyt. Ennenkuin sent��n avioliittomme oli
-ehtinyt rakentua, syttyi sota. Alad�r meni heti punanauhain joukkoon,
-kansalliskaartin kapteiniksi; min� pakenin Pozsony'iin.[45] Sittemmin
-sain kuulla, ett� h�n oli siirtynyt husari-v�est��n ja siell� otti osaa
-kaikkiin tapauksiin; h�n yleni �verstiksikin unkarilaisten joukossa.
-T�st� voitte havaita, kuinka kevytmielinen mies h�n oli; min� sain
-sill'aikaa odottaa h�it�!"
-
--- "Hirve� huikentelevaisuus!"
-
--- "Yht'�kki� tuli sitte loppu koko leikist�. Alad�r joutui vangiksi;
-h�n ei tiet�nyt pelastaa itse��n, niinkuin moni muu, �lyk�s mies;
-p�invastoin otti h�n viel� toistenkin viat omaksensa. Siit� saatatte
-n�hd�, kuinka mit�t�n mies h�n on."
-
--- "Ja kuitenkin on h�n lakitieteen oppijakson suorittanut!"
-
--- "Asia p��ttyi niin, ett� h�n tuomittiin vankeuteen. Se saattoi viel�
-k�yd� p�ins�; mutta lis�ksi tuomittiin koko h�nen omaisuutensa
-menetetyksi."
-
--- "Ahaa!" huusi tohtori Gris�k, ly�den k�tt� polveensa; n�k�-ala alkoi
-jo valjeta h�nen edess�ns�.
-
--- "Jos h�n nyt �kki-arvaamatta p��sisi vapaaksi, olisivat
-omaisuuden-suhteet ihan p�invastaiset: silloin oli h�n rikas, min�
-konkurssin-alaisena; nyt olen min� rikas, h�n kerj�l�isen�. Mutta
-kontrahtimme on h�nen k�dess��n. Ja t�h�n kontrahtiin on omasta
-huolenpidostani kudottu ristin rastin kaikenlaisia temppuja, niin ett�
-se asianosainen, joka tahtoo kontrahdin rikkoa, itse valmistaa
-itselleen melkoisen suonen-iskun. Ymm�rr�ttek� nyt asian?"
-
--- "T�ydellisesti."
-
-Tohtori Gris�k oli ihastuksissaan t�m�n naisen viisaudesta; siin�
-tosiaankin yksi "doctor juris utriusque" oli mennyt hukkaan! Mutta mit�
-tylyn luonnon j�rjestys h�nelt� oli kielt�nyt, sopii korvata siten,
-ett� h�nest� tulee lakitieteen tohtorinna; ei ole koskaan l�ytynyt
-toinen toiselleen paremmin sopivia luonteita.
-
--- "Armas rouva, minusta teill� on t�ysi syy huoleenne; mutta kaikeksi
-onneksi ovat lakimme puheenalaista tapausta varten pit�neet sangen
-terveellisi� oikeuden-l��kkeit� varalla. Teid�n armonne ensimm�isen�
-teht�v�n� on julkaista seuraava kutsumus sanomalehdiss�, tietysti
-virallisesti: 'Alad�r Garanv�lgyi, _jonka olopaikka on tuntematon_,
-kutsutaan t�m�n kautta ennen y�n ja vuoden kuluttua saapumaan alla
-mainittuun paikkaan, er��ss� avioliiton-kontrahdissa tehtyj�
-sitoumuksia t�ytt��ksens�; jos h�n sen laiminly�, ovat kaikki vasta
-sanotussa kontrahdissa m��r�tyt sitoumukset rauenneiksi ja mit�tt�miksi
-katsottavat.'"
-
--- "Olisiko se mahdollista?"
-
--- "Semmoisia tapauksia on ollut monta. T�ll� tapaa on avioliittojakin
-purattu."
-
--- "Mutta tied�mmeh�n, miss� Alad�r Garanv�lgyi on."
-
--- "Me emme ole velvolliset sit� tiet�m��n. Kysymys olopaikasta ei ole
-p��llekantajan asia. Ettei kutsuttu y�n ja vuoden kuluessa voi tulla
-ilmoitettuun paikkaan, se on h�nen vikansa; meid�n velvollisuutemme ei
-ole h�nest� mit��n tiet�� ja lain edess� se ei ole mik��n puolustus. Ja
-sitte vuoden kuluttua, jotta teid�n armonne poistaisi puolestaan kaikki
-enemm�t vastenmieliset velvollisuudet, neuvoisin teit� kiireimmiten
-naimisiin menem��n; sill� tavoin olisi teid�n armonne kokonansa
-turvassa."
-
-Corinna tahtoi t�ss� katsoa lakitieteen tohtoria silmiin, mutta sit�
-h�n ei voinut tehd�, sill� k�yttih�n t�m� silm�laseja. Naisille ovat
-silm�lasit varsin suureksi esteeksi; he eiv�t voi lukea miehen silm�st�
-mit��n, n�kev�t sen sijaan lasista vaan oman miniaturi-kuvansa
-heijastavan.
-
-T�m�n asian k�sitt�miseen ei kuitenkaan tarvittu per�ti syv�llist�
-tutkimusta. Herra tohtori olisi ollut valmis vasta kirjoittamaansa
-recepti� heti itsekin nielem��n. Saamme kohta n�hd�.
-
--- "Sit� en kuitenkaan haluaisi tehd�", sanoi rouva Pajtay, tuota
-viisasta neuvoa vastustaen. "Minun on muutamista eri kohdista huolta
-pit�minen."
-
--- "Suokaa anteeksi, teid�n armonne, minun ehdoitukseni kautta herra
-Alad�r'ista pidet��n paljon paremmin huolta. Siin� tapauksessa h�nest�
-vaan yksi vuosi pidett�isiin sit� huolta, ettei h�n saisi j�tt��
-nykyist� olopaikkaansa: kun me sit� vastoin muussa tapauksessa olisimme
-pakoitetut yh� edelleen keinoja keksim��n h�nen surullisen kohtalonsa
-pident�miseksi."
-
--- "H�nt� min� en tarkoittanut, vaan itse�ni. Se on totta, ett� h�nell�
-siit� olisi v�hemm�n rasitusta, mutta minulla sen sijaan enemm�n.
-Teid�n on mahdoton arvatakaan sit� k�rsim�tt�myytt�, jolla t��ll�
-meill� ihmisen kaikkia tekoja arvostellaan. Jokaisesta yksityisasiasta
-tehd��n valtiollinen kysymys. Jos jonkun maasta karkotetun honv�din
-morsian menee toiselle vaimoksi, huudetaan h�nelle kirousta ja kauhua;
-jos joku ei h�vit� rahojansa maanpakolaisten hyv�ksi, julistetaan sit�
-heti is�nmaan kavallukseksi. Jos min� t�ss� kysymyksess� julkisesti
-ryhdyn johonkin toimeen, saattaisin itseni nurjimpien parjausten
-alaiseksi. Tiet�netteh�n, ett� ihminen rakastaa hyv�� mainettansa."
-
--- "Mutta lopulta, -- eih�n teid�n armonne ole sidottu kiinni t�h�n
-kruunun-alusmaahan."
-
--- "Olenpa sit� itsekin ajatellut, mutta en ole sen suhteen viel�
-p��ssyt mihink��n ratkaisevaan p��t�kseen. J�tt�k��mme se seikka
-tuonnemmaksi. Nyt ensi aluksi pysyk��mme siin�, mit� olen teilt�
-pyyt�nyt. Tuletteko illalla luokseni teet� juomaan?"
-
-T�m� osotti, ettei h�nt� nyt vaadittu p�iv�lliselle j��m��n.
-
--- "Minulla on paljon ty�t�", selitti leski. "T�ytyy kaikille tahoille
-kirjeit� kirjoittaa."
-
--- "Teid�n armollanne on niin suuri kirjeenvaihto, ett� jo senkin
-t�hden kannattaisi ottaa mies itselleen."
-
--- "Etteh�n vaan luulle, ett� antaisin mieheni kirjeeni kirjoittaa?"
-
--- "En; vaan kirjeenvaihto voisi j��d� siksens�."
-
--- "Oi, �lk�� luulko n�it� miksik��n rakkaudenkirjeiksi. Sille, jota
-tahdon rakastaa, en anna rakkauttani kirjallisesti."
-
-Herra Gris�k'in mielest� oli t�m� varsin viisas sana, johon on kyll�ksi
-syyt�, jos kerran ennen kirjallisesti annettu rakkauden-sitoumus on
-ihmiselle tuottanut niin paljon p��nkivistyst�. Portaista alas
-astuessaan palautti h�n mieleens� kaikki ne kirjeet, jotka kaunis leski
-oli h�nelle l�hett�nyt, ja havaitsi, ettei niiss� todellakaan ollut
-mit��n rakkauden ilmoitusta. Vaan kuitenkin, jos kukaan, niin kaiketi
-h�n...
-
-Tuskin oli tohtori Gris�k sulkenut oven per�st�ns�, kun Corinna taas
-istui p�yd�n ��reen ja alkoi kirjoittaa hienolle, hyv�nhajuiselle,
-lila-v�riselle paperilehdelle:
-
-"Rakas yst�v�ni!"
-
-Muu osa kirjoitettiin salakirjaimilla.
-
-Kirjeen kuvertille piirrettiin: "Herra Peter Straff'ille. K�polna'an,
-poste restante."
-
-Herra Peter Straff ja "rakas yst�v�ni." Kaunis t�htipari!
-
-Virkahuoneesensa tultuaan havaitsi tohtori Gris�k p�yd�ll�
-k�yntikortin, jossa oli ritari Ankerschmidt'in nimi sek� lyijykyn�ll�
-tehty riipustus, josta tuli ilmi, ett� herra ritari tahtoi tulla kello
-viisi j�lest� puolenp�iv�n.
-
--- "Ahaa! Yorkshirelaisten t�hden! Viel� nytkin h�n n�ytt�� luulevan,
-ettei asianajajilla ja tuomareilla t�ss� maailmassa ole mit��n muuta
-tekemist�, kuin tavotella siivoilta maanviljelij�ilt� varastettua
-nelijalkaista omaisuutta. No, h�nen sopii k�yd� minua kotonani
-tapaamassa."
-
-Mutta kohtalo rankaisi h�nt� pian t�st� h�ijyn-ilkisest� aikomuksesta,
-sill� tultuansa hotelliin, jossa ylh�isen maailman oli tapa aterioita,
-n�ki h�n ritari Ankerschmidt'in istuvan ihan sen p�yd�n vieress�, jossa
-h�n itse tavallisesti s�i. T�m� oli jo ehtinyt j�lkiruokaan.
-
--- "Min� olen juuri ollut teid�n kunniaanne hakemassa!" sanoi tohtori
-Gris�k, ritarin viereen istuen.
-
--- "Bravo, sitte minun ei tarvitsekaan vaivata itse�ni teid�n
-luoksenne."
-
--- "Ah, suvaitkaa suoda minulle se onni. T��ll� emme voi
-oikeudenasioista keskustella."
-
--- "Minun ei olekaan tarvis paljon selitell�, mink�t�hden olen
-luoksenne tullut."
-
--- "Min� ymm�rr�n. Min� tied�n. Yorkshirelaisenne."
-
--- "Tuhat tulimmaista! �lk�� vet�k� esiin tuota yorkshirelais-juttua!"
-huusi vihastuneena Ankerschmidt ja se oli oikein onni h�nelle, ett�
-saattoi viruttaa pois vihastuksensa makealla rusteri-viinill�. "Sekin
-oli narri, joka sen leikin alkoi. Mutta se on nyt loppunut. Siit� ei
-sanaakaan en��. Min� tulen toisessa asiassa. Tarvitsen anomuskirjaa.
-Jotakin kaunista."
-
--- "Min� olen valmiina."
-
--- "Virasta erotessani sanottiin minulle tuolla ylh��ll�: te saatte
-olla varma siit�, ett� milloin hyv�n�ns� teill� on jotakin anottavaa,
-teid�n anomuksenne heti t�ytet��n. No nyt tahdon t�t� lupausta
-hyv�kseni k�ytt��. Siihen tarvitaan anomuskirjaa. Kirjallista. Sill�
-suullisesti aion itse kaikki sanoa."
-
--- "Min� ymm�rr�n", sanoi tohtori, tuttavan tapaissella kuiskauksella
-siirtyen l�hemm�ksi Ankerschmidt'i�. "Ehk� joku rintat�hti?"
-
--- "Menk�� hiiteen! Jo nytkin minulla niit� on niin monta, etten tied�
-miss� kaikkia kantaa. Ja kenelle niit� n�yttelisin? Talonpojilleniko
-tuolla kotona? Toista min� tahdon. Er��lle vangitulle tahdon armoa
-hankkia."
-
--- "Ah, sep� sangen kaunista, sangen jaloa. Ehk� se on jostakin viasta
-raha-asioissa tuomittu?"
-
--- "Ei. Valtiollisesta rikoksesta."
-
--- "Ah! Varmaankin joku aulan-j�sen?"[46]
-
--- "Ei. Unkarilainen sotamies."
-
--- "Kenties joku teid�n kunnianne entinen virkakumppani?"
-
--- "Eip� sit�k��n. Min� en tunne h�nt�. Mutta min� tahdon k�ytt��
-kaikki vaikutusvoimani h�nen hyv�ksens�. H�nen nimens� on Alad�r
-Garanv�lgyi. Tuon Adam Garanv�lgyin sisarenpoika, te tied�tte? No, mik�
-piru teit� vaivaa?"
-
--- "Ei mik��n, ei mik��n. Kalanruoto istui kurkkuuni."
-
--- "Kalanruoto? Perhana! Vasikan-kotletista! Sellaista ei ole minulle
-viel� koskaan tapahtunut, vaikka kuusi vuotta olen ravintoloissa
-sy�nyt."
-
-Tohtori Gris�k oli joutunut hirvitt�v��n pulaan: kahden klientin
-v�liin, joista toisella oli sangen hyv�t tulot, toisella taas sangen
-hyv�t tulevaisuuden toiveet tarjona.
-
--- "Saisinko tiet��, mik� syy teid�n kunniallanne on mainittua herraa
-suojella?"
-
--- "Se ei koske asiaan. Ei ole my�sk��n tarpeellista sit� tiett�v�ksi
-tehd�, ett� min� n�iss� t�mm�isiss� toimissa liikun, sill� heti kuin
-asia on p��ttynyt, unhotamme sen. Min� en tunne herra Alad�r
-Garanv�lgyi�, enk� tule h�nt� vastedesk��n tuntemaan. Saatte pit�� t�t�
-asiaa yksityis-huvituksena minun puoleltani. En my�sk��n tahdo
-mink��nlaista teateri-r�lia n�ytell�, jotta minulle galleria
-jonkinlaisen jalomielisyyden tahi koira tiet�k��n mink� t�hden k�si�
-taputtaisi. Tahdon vaan p��st� asian perille, ilman mit�k��n enempi�
-tarkoituksia. Min� tahdon, ett� Alad�r Garanv�lgyi olisi tuolla
-kotonansa; sen j�lkeen ei minulla ole mit��n h�nen kanssaan tekemist�.
-Jos kohtaamme toisiamme maantiell�, toivotamme hyv�� p�iv�� ja menemme
-toinen toisemme ohitse. Sent�hden ei olekaan aikomukseni, ett� itse
-tekisin anomuksen h�nen vapauttamisestaan, vaan joku muu; min� sitte
-vaan aion hankkia suostumusta t�m�n kolmannen henkil�n anomukseen sen
-vaikutusvoimani avulla, jonka tied�n itsell�ni asianomaisessa paikassa
-s�ilyss� olevan."
-
--- "Vai niin. Min� ymm�rr�n. Vanha Garanv�lgyi on oleva anojana?"
-
--- "Vanha Garanv�lgyik�? �h, yst�v�ni, siin� tapauksessa ette tunne
-vanhusta. H�n ei tee anomusta mist�k��n."
-
--- "Tiet��kseni h�n suuresti rakasti sisarensa poikaa."
-
--- "Rakasti kyll�, mutta anomusta h�nen t�htens� h�n ei tee."
-
--- "Lis�ksi tarvitsisi h�n h�nt� v�ltt�m�tt�m�sti, sill� h�n itse
-saattaa hassup�isyytens� kautta rappiolle koko suuren taloutensa, jonka
-tuo sivistynyt, nuori mies piti sangen hyv�ss� kunnossa."
-
--- "Se on kaikki mahdollista. Mutta kuitenkin saapi ennemmin talo
-kaatua tuon vanhan naapurin niskoihin ja hiiret nakertaa saappaat h�nen
-jalastansa, kuin h�n panee nimens� mink��n anomuskirjan alle. Sen min�
-paraiten tied�n. Jonkun muun tulee astua esiin. Jonkun likeisen
-sukulaisen."
-
-Tohtori Gris�k rupesi uteliaasti hammas-tikkua k�ytt�m��n; ken se
-lienee?
-
--- "No, ettek� voi arvata, kenen tulee tehd� anomus?"
-
-Tohtori Gris�k pudisti p��t��n; h�n ei saanut sit� mieleens�
-johdatetuksi.
-
--- "No, olkaa siis arvaamatta. Valmistakaa nyt vaan kaunis anomuskirja;
-mutta sen tulee olla kaunis, muistakaa se; ei mit��n kuivaa sis�llyst�,
-kuin jos pyydett�isiin patenttia johonkin vasta keksittyyn
-saapasmusteesen, vaan asianmukaista, arvokasta. Min� kyll� pid�n siit�
-huolta, ett� se, jonka tulee tehd� anomus, kirjoittaa nimens� alle;
-sitte vien sen itse Wien'iin. Sy�k�� sent�hden v�leen tuo kompottinne;
-ei ole tarpeellista, ett� jokaisesta kirsikan-marjasta erikseen
-puserratte syd�men. Teid�n i�ll�nne ollessani s�in min� kirsikat
-syd�mineen p�ivineen. Joutukaa siis, min� odotan teit� ja sitte menemme
-yhdess� asuntoonne. Te kirjoitatte itse anomuskirjan, sen ei tarvitse
-tulla apulaistenne k�teen; min� pist�n sen taskuuni ja sitte l�hdemme
-yhdess� allekirjoitusta hankkimaan."
-
-Tohtori Gris�k paistui n�it� sanoja kuullessaan enemm�n kuin se
-rostbeafi, jonka oli sy�nyt. T�m� on kaunis juttu! H�nen oma
-k�si-alansa menee anomuskirjana hallitukselle, ritarin puoltosanalla,
-vaikka rouva Pajtay on antanut h�nelle ihan p�invastaisen toimen! H�nen
-itse tulisi kirjoittaa syd�nt� liikuttava armonrukous sen miehen
-eduksi, joka tahtoo vaimoksensa ottaa juuri sen, jota h�n itsekin
-haluaa!
-
-Mutta Ankerschmidt'ist� ei ollut mahdollista irti p��st�; tohtorin
-t�ytyi nyt kiiruusti juoda kahvinsa, seurata h�nt� kotiinsa ja siell�
-istua p�yd�n ��reen, josta ei ollut nousemista ennenkuin tilattu
-asiakirja oli valmis.
-
-Herra tohtorin juolahti mieleen se kavala temppu, ett� teki
-anomuskirjaan niin paljon korjauksia ja lis�yksi�, jotta oli
-tarpeellista kirjoittaa se puhtaaksi. Mutta h�n pettyi. Anomuskirjan
-luettuansa taittoi ritari sen kauniisti kokoon ja pisti taskuunsa.
-
--- "Suokaa anteeksi! joku kirjureistani saa kirjoitta sen puhtaaksi."
-
--- "Ei se ole tarpeellista. Se on hyv� n�inkin."
-
--- "Mutta eih�n teid�n kunnianne aikone antaa sis��n tuota konceptia?"
-
--- "En suinkaan. Sen henkil�n, jonka nimess� anomus tehd��n, pit�� itse
-kopioita se, sanasta sanaan."
-
-~- "Mutta se ei saa siit� selkoa."
-
--- "Minulla on siit� jo selko ja min� mielin itse sen h�nelle
-dikterata."
-
-Kirjoitus ei en��n ollut pelastettavissa. Se oli joutunut herra ritarin
-k�teen eik� sit� h�nelt� voinut mink��nlaisella rynn�k�ll� takaisin
-riist��.
-
-T�rkein teht�v� oli nyt kiireimmiten antaa Corinnalle tieto t�st�
-odottamattomasta keikauksesta. Vaara tunki p��lle; se oli jollakin
-tapaa ehk�ist�v�.
-
-Kaikeksi onneksi p��tti kenraali keskustelun; h�n ei tahdo kauemmin
-viipy�, vaan tarttuu kiireesti hattuunsa ja menee asiatansa
-toimittamaan. Tohtori Gris�k itse my�skin rient�� ulos. H�nen t�ytyy
-tietysti pikemmin kuin paremmin tavata rouva Pajtayta. T�m� tosin
-odottaa h�nt� vasta teen-ajaksi, mutta semmoisessa erinomaisessa
-tapauksessa, jossa joka minuti on ahdistava vaara, ei ihminen ehdi
-vartomaan s��nn�llist� audiensi-hetke�.
-
-Portilla tohtori Gris�k h�t�isell� kiiruulla sanoo j��hyv�iset
-Ankerschmidt'ille. He pudistavat toinen toisensa k�tt�, toivottavat
-toisillensa hyv�� y�t� ja vakuuttavat, kuinka suuri onni t�m� yhtymys
-heille kummallekin on ollut, mutta -- huomaavat, ett� molemmat aikovat
-menn� yhdelle taholle.
-
--- "No, sep� hyv�; k�ymme siis taas yht� tiet�."
-
-Krist�fin-torilla sanoivat he toisilleen uudestaan j��hyv�iset,
-pudistivat uudestaan k�tt�.
-
--- "Paljon onnea!"
-
--- "Herran haltuun!"
-
--- "Minne p�in on teid�n matka?"
-
--- "Min� menen V�cz'in-kadulle."
-
--- "No, sinne min�kin menen."
-
-Ja toisenkertaisen hyv�sti-j�t�n per�st� astuvat he taas samaa tiet�
-eteenp�in. Molemmat nauroivat sit� kovin.
-
-Lopuksi pys�htyi Ankerschmidt er��n kahdenkertaisen kartanon portille.
-
--- "T�ss� meid�n on lopullisesti hyv�sti j�tt�minen. N�kemiin asti,
-rakas tohtori!"
-
--- "Kiitoksia paljon", sanoi tohtori. Ja samassa t�rm�siv�t molemmat
-toisiansa vastaan portissa, josta kumpikin yritti yht� haavaa sis�lle
-menem��n.
-
--- "Mit� perhanaa? Tekin tulette t�nne?"
-
--- "Teid�n armonne siis my�skin pyrkii t�nne? No, sep� oivallista!"
-
--- "Ja me olemme jo niin kauniisti kolme kertaa per�tysten toisillemme
-j��hyv�iset sanoneet."
-
--- "Vaikk'emme ole toisillemme mit��n velkaa."
-
--- "Kuka tuttavanne t�ss� asuu?"
-
--- "Tuttavani?" lausui tohtori Gris�k h�mill�ns�. "Min� menen h�nen
-armonsa, rouva Pajtayn luokse er��ss� asiassa."
-
--- "Bravo! Sep� hauskaa! Sinne juuri min�kin menen. Te tied�tte
-varmaankin, miss� ovi aukenee; teid�n sopii vied� minutkin sis��n,
-sill� min� tiesin vaan talon-numeron. T�nneh�n min�kin riensin; t�m�p�
-oiva sattumus."
-
-Sen sanottuaan tarttui ritari tohtorin k�sivarteen ja lykk�si h�nt�
-kohteliaasti edellens�; mutta t�m� olisi mielell��n tahtonut heitt��
-ritarin alas portaita my�ten, ellei olisi ollut varma siit�, ett�
-ritari pikemmin olisi voinut heitt�� h�net alas, jos olisivat ruvenneet
-"jus fortioris'een" vetomaan.
-
-Tohtori Gris�k antoi tykytt�v�ll� syd�mell� Ankerschmidt'in johdattaa
-itse��n, ik��nkuin jonkun tepposen tehnyt koulupoika, jolle paha
-aavistus kuiskaisee, ett� jos opettaja siit� saapi vihi�, ei patukkaa
-s��stet�.
-
-Ankerschmidt taas lienee ollut suotuisa vieras rouva Pajtaylle,
-viimeisen maatilan-kaupan per�st�. T�m� muisteli aina suurella
-mielihyv�ll� sotavanhuksen rakastettavaa olentoa.
-
-Niinp� kyll�: h�nen "rakastettavaa" olentoansa. Sill� �lk�� luulko, te
-nuoret, k�her�tukkaiset kansalaiset, ett� haiset vaan yksinomaisesti
-teit� suosivat ja etteiv�t he ensink��n huomaa meit� vanhoja,
-harmaa-tukkaisia, puoleksi tahi kokonaan paljasp�isi� "t�ysikasvuisia"
-nuorukaisia.
-
-Ritari otettiinkin tosiaan sangen syd�mellisesti vastaan. Talon-em�nt�
-oli itse leppeys h�nt� kohtaan. Hau piti h�nt� kaikista vieraistansa
-etevimp�n�. H�n kysyi h�nelt�, mit� h�n pianolla soittaisi. H�n istui
-h�nen viereens� teet� juodessa ja antoi muitten seuralaisten sijoittua,
-mihin tahtoivat. Ja kuitenkin oli siin� l�sn� etutanssija,
-maanviljelij�, runoilija ja muitakin h�nen ihailijoitansa. N�m�t
-haastelivat Corinnan nais-tuttavien kanssa, jotka olivat istuneet mik�
-minnekin, sill'aikaa kuin Corinna itse katsoi ritaria mahdollisimmaksi
-kohteliaisuutensa esineeksi, jossa toimessa h�nen hyv�ns�vyiset
-ihastelijansa eiv�t h�irinneet h�nt�.
-
-Tohtori Gris�k yksist�ns� ponnisteli lakkaamatta voimiaan, ollaksensa
-alati "liitossa kolmantena", ja piti itse��n kaikenlaisilla
-apropos'illa "au courant" molempien klienttiens� keskin�isess�
-haastelossa.
-
-H�nen pelkonsa oli turha. He sanoivat toisilleen vaan korupuheita,
-niinkuin maailmassa on tapa.
-
-My�hemmin rupesi seura harvenemaan. Eritt�in kiitett�v�n tavan mukaan
-pujahti kukin alttarin-palvelija pois sill� tavoin, ettei kukaan h�nt�
-huomannut; ei niinkuin maalla vieraissa, jolloin ensiksi puetaan p��lle
-turkit ja huopasaappaat ja sen j�lkeen sanotaan j��hyv�iset j�rjest�ns�
-kullekin talonv�est� ja j�lelle j��vist� vieraista. T��ll� tiet��
-korkeintaan palvelija, ett� joku on mennyt, siit� ett� h�n on auttanut
-p��llystakkia ylle. Tohtori Gris�k'kin oli jo pari kertaa katsonut
-kelloansa, sill� syd�ny� oli l�hestym�isill��n. Kaikki l�htev�t jo
-tiehens�, Ankerschmidt yksist�ns� ei ota liikahtaaksensa valloitetusta
-asemastaan ja juo jo seitsem�tt� teekuppiaan; kyll� h�nt� viel� halvaus
-kohtaa!
-
-Vihdoin h�iritsee seuraa kahden naisvieraan ilmestyminen, jotka
-hupilaisten kadottua itsekin nousevat yl�s ja kutsuvat vaunujansa. He
-sanovat j��hyv�iset em�nn�lle. T�m� saattaa heit� ulos. Ritari pysyy
-j�rk�ht�m�tt� istumassa, niinkuin kivijalkainen prinssi tuhatyhdess�
-y�ss�.
-
--- "Aika k�y jo my�h�iseksi", sanoo tohtori Gris�k, levottomasti
-liikkuen edes takaisin.
-
--- "Niin k�y", vakuuttaa Ankerschmidt; "teid�n t�ytyy nousta varhain,
-miks'ette mene kotia?"
-
--- "Min� odotan teit�, jotta menisimme yhdess�. Olen jo tilannut
-vaunut."
-
--- "Se oli tarpeetonta. Muuten saatatte kyll� minua odottaa, mutta
-kaatakaa itsellenne siin� tapauksessa viel� kuppi teet�; siihen on
-kyll� aikaa."
-
-Hm! Tuo n�kyy viihtyv�n hyvin t��ll�.
-
-Ritari rupesi polttamaan rommia ja sokeria teelusikassa.
-
-Corinna tuli takaisin ja istui uudestaan h�nen viereens�; tohtori
-Gris�k sijoittui syrj�puolelle, nojaten k�sivarttansa pieneen
-kirjahyllyyn.
-
--- "Teid�n armonne vieraat ovat jo kaikki menneet?" kysyi Ankerschmidt.
-
--- "Oi, se ei tee mit��n", riensi Corinna h�nt� rauhoittamaan.
-
--- "Min� tahtoisin kernaasti yksin�ni puhua teid�n armonne kanssa."
-
-Corinna viittasi ep�ilev�ll� silm�yksell� tohtori Gris�k'iin p�in.
-
--- "No, herra tohtorin l�sn� ollessa saatan kyll� puhua", sanoi
-Ankerschmidt, verkallensa tiputtaen palavaa rommia lusikasta teehen.
-"H�n tiet�� jo asian."
-
-"Mit�h�n se lienee?" kysyi itsekseen Corinna, sill� v�lin kuin tohtori
-Gris�k tuskissaan v��nteli itse��n tuolillansa.
-
--- "Teid�n armonne on, niinkuin olen kuullut, morsian", sanoi
-Ankerschmidt, yst�v�llisell� suopeudella silm�illen Corinnaa.
-
--- "Oi, ei, ei", vastasi t�m�, korvia my�ten punastuen.
-
--- "Mutta niin minulle on kerrottu."
-
--- "Oi, minulla ei ole mit��n aikomusta naimisiin menn�."
-
-Sill� tavoin ne puolustavat itse��n, jotka tahtovat, ett� heid�n
-v�itett�ns� v��r�ksi osotetaan.
-
--- "Min� tied�n, min� tied�n. Ik�v� seikka. Teid�n armonne torjuu pois
-jokaista, eik� kukaan tied� syyt� siihen. Mutta min� tied�n sen jo.
-�lk�� h�mmentyk�! Teid�n sulhonne on vangittuna. Min� tied�n sen hyvin.
-Viel�p� niin pitk�ksi ajaksi, ett� kun taas saatte n�hd� h�net
-edess�nne, joudutte jo kadonneen nuoruuden iltaruskossa toisianne
-k�ttelem��n. Ja teid�n armonne salaa surunsa, eik� sano koskaan
-naimisiin menev�ns�. Min� kunnioitan sit� suuresti. Mahdollista on,
-ett� min� olin h�nen vihollisensa sodan aikana; mutta mink�t�hden
-vainoisin sit�, joka ei en��n itse�ns� puolusta? Min� sanon nyt, ett�
-teid�n armonne ennen pitk�� on tuleva onnelliseksi ja juuri sen kautta,
-jonka olette niin kauaksi aikaa kadonneeksi luullut."
-
-Corinna katsahti h�mm�styneen� Gris�k'iin, joka kaikin voimin puuhasi
-vet��ksens� paidankaulustaan niin korkealle, ett� h�n t�ydellisesti
-voisi k�tkeyt� sen taakse.
-
--- "Suoraan sanoen", jatkoi ritari Ankerschmidt, "min� pid�n huolta
-siit�, ett� anteeksi-anomus tulee korkeimpaan paikkaan paraimmalla
-puoltosanalla, ja min� takaan sen menestyksen, jotta kahden kuukauden
-kuluttua Alad�r Garanv�lgyi on oleva t�ss� teid�n jalkainne juuressa."
-
-N�m�t sanat kuultuansa katsoi tohtori Gris�k tarpeelliseksi tyhjent��
-lasin vett�.
-
-Corinna sopersi h�mm�styneen� ja pense�sti:
-
--- "Min� en ymm�rr�."
-
--- "No, seh�n on varsin yksinkertaista."
-
-Ankerschmidt pisti k�den taskuunsa ja veti siit�, tohtori Gris�k'in
-kauhistukseksi, esiin tuon usein mainitun anomuskirjan-konceptin.
-
-Tohtori tunsi olevansa hukassa.
-
--- "T�m� on varsin kaunis anomuskirja, jonka teid�n armonne omalla
-kauniilla k�t�sell��n saapi kopioita. Se on tarpeellista, ett� siin�
-n�hd��n rakastavan k�den v�rin�. Jos pari kirjainta j��kin pois, sit�
-parempi; siit� saattaa havaita tunteitten totuuden. Sen alle kirjoittaa
-teid�n armonne nimens� ja sitte l�hdemme yhdess� Wien'iin. Min� itse
-saatan teit� kaikkialle, miss� t�ytyy ilmesty�, ja vakuutan teille,
-ett� jos mik��n, t�m� anomus tulee hyv�ksyv�ll� vastauksella takaisin."
-
-Tohtori Gris�k'ista oli ik��nkuin kaksi ter�v�� nuolta naulitsisivat
-h�nt� kiinni siihen nojatuoliin, jossa h�n rauenneena istui; n�m�t
-kaksi ter�v�� nuolta olivat Corinnan silm�t.
-
-H�n tunsi konceptista tohtorin k�si-alan.
-
-T�m�n oli loppu tullut.
-
-Corinnan suonissa kiehui myrkky. Tuo yksinkertainen vanhus ei k�yt�
-tilaisuutta, vaikka h�n n�kee edess��n kauniin tytt�lesken, "res
-nullius'en", vaan sen sijaan tahtoo aikaan-saattaa tiesi mit�
-sekasortoa, viel�p� toivoo, ett� se jalomielisyyten� h�nen kontollensa
-kirjoitetaan!
-
-Mutta tuo toinen! Tuo lakimies. Joka kaikki hyvin tiet��. Eik� h�n
-ymm�rt�nyt luovuttaa sotavanhusta tuosta typer�st� aikomuksesta? Kun
-meni viel� suunnittelemaan h�nelle tuota kirottua anomuskirjaa!
-
-Ja t�m� tulisi h�nen omak�tisesti kopioita!
-
-Ja h�nen itse pit�isi edist�� asiaa, jonka toteen k�yminen h�nt�
-kauhistuttaa!
-
-Voi, nuot miehet ansaitsisivat kaikki tyyni joutua yksitt�in
-maanalaisiin vankihuoneisin, jossa saisivat hiueta, ik�v�idess��n
-armaan naisen ��nt�.
-
-Ritari sekoitti vaan sokeria kupissaan. H�n oli t�ydellisesti
-tyytyv�inen teateri-temppuunsa ja odotti v�hint��nkin, ett� kaunis
-leski itkien heitt�yisi h�nen olkap��h�ns� ja kaiken mokomin tahtoisi
-h�nen k�tt�ns� suudella, jota h�n kuitenkin mahdollisuuden mukaan
-koettaisi est��.
-
-Corinnan juolahti nyt yht'�kki� mieleen oikea p��keikki, omituinen sen
-puolesta, ett� se osottaa, kuinka paljon voimaa ja kuinka paljon
-hellyytt� saattaa naisen syd�mess� yhdisty�.
-
-H�n taittoi kokoon anomuskirjan ja laski sen takaisin ritarin eteen. Ja
-kylm�ll� ��nell�, vaikka raskaasti hengitt�en, sanoi h�n sitte t�lle:
-
--- "Hyv� herra! _Ennenkuin tunsin teid�t_, olisin ollut valmis t�h�n
-toimeen ryhtym��n; mutta nyt, 'ken on teid�n vastustajanne, se on
-minunkin vastustajani.'"
-
-Sep� oli tunnustus "in optima forma!" Min� en tahdo vanhaa ylk��ni
-vapauttaa, jottei h�n seisoisi "teid�n" tiell�nne!
-
-Ja siin� oli samassa my�skin rukkaset tohtori Gris�k'ille.
-
-Ankerschmidt puri huuliansa, katsoi ter�v�sti noitten tuuheain
-silm�karvain alta Corinnaan, pisti sitte hiljaisesti paperin taskuunsa
-ja pani takkinsa napit kiinni.
-
--- "Aika on jo my�h�inen, herra tohtori. L�ht��n."
-
--- "Ettek� juo teet�nne?" kysyi pid�tt�v�ll� ��nell� Corinna.
-
--- "Kiitoksia. Sit� oli jo kyll�ksi."
-
-Kaikkia oli ritari jo saanut kyll�ksi.
-
-Kylm�kiskoisesti kumartaen sanoi h�n j��hyv�iset ja meni pois.
-Korvennettuna seurasi tohtori Gris�k h�nt� kintereiss�.
-
-Sinne h�n ei olisi j��nyt sekunniksikaan, vaikkapa h�nelle olisi
-luvattu ministerin-salkku.
-
-Kaikkein ensimm�iseksi t�ytyi h�nen kotona tarkoin mietiskell�, mill�
-pyk�lill� h�n voisi puolustaa itse��n Corinnan hy�kk�yksi� vastaan,
-mill� tavoin h�n syytetyst� ylenisi syytt�j�ksi. Nyt h�nen teht�v�ns�
-vaan oli onnellisesti per�yty� tappotanterelta sotavanhuksen suojassa.
-
-Ankerschmidt ei puhunut sanaakaan portille asti. Siell� kun he
-seisahtuivat ja tohtori Gris�k odotti vaunujensa esiin-ajamista, laski
-h�n k�tens� tohtorin olkap��lle.
-
--- "Kuulkaas, herra tohtori! Oletteko koskaan n�hnyt, kuinka, jos koira
-saapi kuusi penikkaa ja niist� vaan tahdotaan pit�� yksi, lihavin, muut
-el�v�lt� kuopataan?"
-
-Tohtori katsoi t�st� kysymyksest� kummastuneena ritariin, mit� h�n
-sill� tarkoittaisi.
-
--- "No, min� sanon teille, ett� on paljon onnellisempi kohtalo, jos on
-tuommoinen el�v�lt� haudattu, tarpeeton, pieni koiran-penikka, kuin jos
-on tuon naisen ylk�mies. Hyv�� y�t�, herra tohtori!"
-
-Sen sanottuansa j�tti h�n tohtorin vaunuihinsa astumaan, mutta l�hti
-itse jalkaisin kotia pyrkim��n. H�nt� ei peloittanut yksin�ns�
-jalkaisin k�yd� barbarein p��kaupungissa.
-
-
-
-
-VII.
-
-Toinen.
-
-
-Ankerschmidt'in komea, uusi kastelli, joka oli renaissancen malliin
-rakennettu, teki, ettei maantielt� ollenkaan n�hnyt tuota vanhaa
-rakennusta, jota Adam Garanv�lgyi semmoisella itsepintaisuudella ei
-tahtonut antaa kenenk��n muun omistettavaksi. Vasta kun oli kartanon
-ymp�ri kiert�nyt, n�ki t�m�n muinais-j��nn�ksen keskell� vanhoja
-kastanja-puita, joitten latvat olivat kallistuneet toinen toisensa
-puoleen, ik��nkuin olisivat ottaneet vanhaa asuntoa myrskyilt�
-suojellaksensa. Yht�l�ist� yst�v�llisyytt� osotti rappeutuneille
-tiiliseinille vihri�inen muratti, jonka k�ynn�kset olivat akkunain
-v�litse suikerrelleet kattoon asti, kun sen sijaan sen varret alhaalta
-olivat p�rhe�t kuin peuran jalka.
-
-Huoneen ymp�rist�� puitten juureen asti peitti kaunis nurmi ja siihen
-saakka ulottui Garanv�lgyin alue; t�st� ulosp�in oli maa sannoitettu ja
-se oli jo ritari Ankerschmidt'in. T�m� olikin v�li-aidalla eroittanut
-vieraan omaisuuden, jottei kukaan vaunuilla tahi ratsain tuleva voisi
-erhetty�.
-
-Vanhan kastellin ymp�rill� saattoi siis ruoho kev��st� syksyyn asti
-kasvaa niin korkeaksi kuin tahtoi; sit� ei niitetty eik� tallattu
-maahan.
-
-Mutta nelj� kertaa kunakin vuonna, tarkoin m��r�tyill� v�li-ajoilla,
-oli Kamp�s herran tapa tulla sinne avainkimppu k�dess�. H�n avasi
-silloin ovet, tuuletti suojat ja toimitti siell�, tiesi mit�; puolen
-tunnin tarkastuksen j�lkeen lukitsi h�n taas per�st��n kaikki ja meni
-pois.
-
-Ett� t�m� s��nn�llinen ilmestyminen kunakin vuosinelj�nneksen� tuossa
-vanhassa kastellissa olisi j��nyt huomaamatta Straff'ilta, jota nyt jo
-nimit�mme h�nen oikealla nimell�ns�, on tuskin luultavaa.
-
-Straff oli todellakin j��nyt ritarin perheesen, pianonsoiton-opettajan
-virkaa toimittaen. Niinkuin tied�mme, osasi h�n varsin hyv�sti soittaa
-pianoa ja puolalaisen emigrantin r�lia n�ytell�, joksi lopulta
-Ankerschmidt itsekin h�nt� luuli.
-
-Er��n� semmoisena nelj�nnesp�iv�n� Straff, aavistaen Kamp�s herran
-tuloa, hiipi h�nen j�ljiss�ns�. ja kun t�m� oli sulkenut per�st��n
-huoneen oven, k�tkeysi h�n er��n vanhan seljapensaan suojaan ja
-kurkisti sielt� akkunasta siihen huoneesen, johon oli kuullut toisen
-menev�n.
-
-Huoneesen tultuansa katseli Kamp�s herra ymp�rilleen, peitt�isiv�tk�
-kartiinit hyv�sti akkunoita. H�n ei huomannut, ett� yhdest� akkunasta
-oli lyijy-juotos ulos murrettu ja ett� joku siit� sis��n pistetyll�
-seljapensaan oksalla saattoi nostaa kartiinia sen verran yl�s, ett�
-rei�st� taisi n�hd�, mit� huoneessa-olija teki.
-
-Kamp�s herra oli puettu pitk�hiaiseen nuttuun, joka oli varsin
-omansa milloin peitt�m��n milloin n�ytt�m��n esineit�, niinkuin
-silm�nk��nt�j�n japonitsa.
-
-Yht'�kki� n�kyi nyt h�nen k�dess��n pieni, neli�jalan kokoinen lipas.
-Mist� h�n sen esiin otti, sit� ei voinut hyv�sti huomata. Lipas oli
-ebenholzista. Ainakin oli se musta, se on varmaa.
-
-Kamp�s herra otti liivins� taskusta pienen avaimen ja aukaisi sill�
-lippaan. -- Paha, ett� h�n seisoi sill� tavoin, jotta lippaan avattu
-kansi kokonansa esti n�kem�st�, mit� sen sis�ss� oli.
-
-Mutta joku t�rke� esine siin� ep�ilem�tt� on, sill� Kamp�s katselee
-kauan lippaasen, siksi kuin h�nen silm�ns� t�yttyv�t jollakin kostealla
-aineella; h�n pyhkii k�dell��n silmi�ns� ja pudistaen sitte nyrkkej��n,
-tekee hirveit�, uhkaavia liikuntoja ilmassa.
-
-Ja mit� h�n lis�ksi tekee?
-
-H�n vet�� esiin papereita takin-taskustaan ja panee ne lippaasen.
-
-Kovin ep�ilytt�v� sorminta!
-
-Sen j�lkeen sytytt�� h�n kynttil�n, etsii lakkaa, vet�� sormestaan
-sinetti-sormuksen ja lukitsee sinetill� lippaan kiinni.
-
-Suurimmassa m��r�ss� ep�ilytt�v� toimitus!
-
-Sitten ottaa h�n taas lippaan k�teens�, k��ntyy ymp�ri ja menee vihdoin
-ulos huoneesta. Laskiko h�n lippaan jonnekunne vai ottiko h�n sen
-mukaansa? Tuon rikoksessa osallisen nutun t�hden sit� ei voinut
-havaita. Se vaan on varmaa, ett� kun h�n taas tuli ulos linnasta,
-n�ytti silt�, kuin h�n ei mit��n my�t�ns� veisi.
-
-"Corpus delicti" siis ep�ilem�tt� oli j��nyt t�nne "loco."
-
-T�m� on oleva monessa suhteessa kallisarvoinen saalis. Sellaisista
-ilmi-annoista saattavat "komitentit" paljon maksaa.
-
-Kirje kirjoitetaan kiireesti herra Br�uh�usel'ille, tilataan
-ylim��r�inen posti, k�sket��n joutua.
-
-Joutuisuutta ei saatakaan valittaa.
-
-Kaksi tuntia puoli-y�n j�lkeen saapuu suurimmassa hiljaisuudessa herra
-Br�uh�usel sihteerins�, kirjurinsa, komisarjuksensa ja n�it� vastaavan
-aseellisen apujoukon seurassa, josta yksi osa heti asettuu vanhan
-kastellin ulostultavia vartioimaan, kun sen sijaan toinen osa ynn�
-viranomaisten kanssa l�htee p��-kapinoitsijaa Kamp�s'ia kiinni
-ottamaan.
-
-H�nen onnistui est�� kaikki paon yrityksetkin. Kamp�s herra oli jo
-t�ysiss� vaatteissa ja hankki juuri talleja p�in menem��n.
-
--- "Seis!" huusi h�nelle Br�uh�usel; "mihin matka?"
-
--- "Talliin", vastasi Kamp�s herra viattomasti.
-
--- "Mit� sielt� syd�ny�n� etsitte?"
-
--- "Min� olen huoneenhaltia. 'Oculus domini saginat boves' (is�nn�n
-silm� lihoittaa karjaa), tiet�nette. Mutta nyt ei en��n ole y�, sill�
-aamu jo koittaa."
-
--- "Mik� aamu? Kello kolme keski-y�n j�lkeen."
-
--- "Seh�n juuri on aamulla. Talonpojilla se on byroosen-menon tunti."
-
--- "Ei mit��n viisastelemista! Te tulette kanssamme. Ottakaa mukaanne
-aution kastellin avaimet. Herra Mikucsek[47] kahden miehen kanssa
-seuraa teit�."
-
-Herra Mikucsek oli laiha, pitk�kaulainen mies; h�nen s��riens� ymp�ri
-liehui ahdas, nuuskan-v�rinen talvilev�tti, jolla h�nen olisi ollut
-kovasti vilu, jos ei iso, kirjava villahuivi olisi h�nt� suojellut;
-vaan tuskin h�n nytk��n aamukylm�lt� sai suutansa suljetuksi.
-
--- "No, tulkaa vaan per�ss�ni, amice!" viittasi h�nelle Kamp�s herra,
-jolla oli herke�m�t�n halu juuri sill� hetkell� sytytt�� piippuansa ja
-sit� varten tuluksilla tulta iske�, joll'aikaa nuot kunnioitetut herrat
-seisokoot pakkasessa.
-
-Herra Mikucsek oli kuitenkin kaikkialla h�nen kintereiss��n. K�silyhdyn
-avulla l�ydettiin avainkimppu ja sitte l�hti koko vartiojoukko
-liikkeelle kastellia kohti: edell� herra Br�uh�usel, v�liss� Kamp�s
-herra vilusta vapisevan Mikucsek'in kanssa sek� per�ss� ja ylt'ymp�ri
-aseellisia santarmeja.
-
-Kastellille tultua k�skettiin virallisesti Kamp�s herran viipym�tt�
-avata lukitut ovet.
-
-Kamp�s herra totteli asianomaisten k�sky�.
-
--- "Kaksi miest� j�� ovelle, eik� saa laskea ket��n sis��n eik� ulos!"
-komensi herra Br�uh�usel. "Eteenp�in, te avainten kanssa!"
-
-Kamp�s herralle ei kukaan sanonut, mit� haettiin, eik� h�n my�sk��n
-kysynyt, mit� tahdottiin l�yt��.
-
-Sen j�lkeen alotettiin varsinainen katsastus.
-
-Ensiksi k�ytiin lattianpartten kimppuun. Ne nostettiin yl�s pitkin
-seini�, suurella taitavuudella, ja niitten k�tk�j� tutkittiin
-huolellisesti. Salaisia hiiren-l�pi� ja rotan-sokkeloita tuli lyhdyn
-valossa ilmi; niitten pel�styneet asukkaat juoksivat tiehens� tutkijain
-jalkojen v�litse, eiv�tk� osottaneet mit��n halua kuulusteltaviksi
-pys�hty�; tuolla nurkassa tuli n�kyviin maailmasta pois vet�yneen,
-yksin�isen sirkan pes�, t�ynn� rikki jyrsittyj� olkia, niinkuin my�s
-satajalkaisen hedelm�madon ja harmaan kellarisiiran lukuisat siki�t.
-Mutta paitsi n�it�, ei mit��n salaista keksitty.
-
-Nyt tuli uunien vuoro.
-
-T�ss� oli herra Mikucsek oikein omilla el�mill�ns� ja h�n ryhtyi heti
-ty�h�n. Suurena k�yt�llisen� �lykk�n� h�n hyvin tiesi, ett� uunien,
-savupiippujen ja kaminien koloissa l�ytyy oivallisia k�tk�paikkoja.
-Nami revittiin sent�hden yksitellen irti; niitten kappaleet tutkittiin;
-pariin uurnan-muotoiseen koristukseen, joitten suu oli liian ahdas,
-ly�tiin viel� l�pikin kylkeen. N�iss� ei kuitenkaan miss��n ollut
-mit�k��n, se on, niiss� oli hirve�n paljon nokea, josta herra Mikucsek
-ennen pitk�� tuli varsinaisen nokikolarin muotoiseksi.
-
-Paljon puhtaampaa ty�t� oli jo marmori-levyjen kiskominen k�yt�vist�;
-sit� saattoi tehd� kuokalla eik� siin� k�si�ns� liiaksi tahrannut.
-
-Ei sielt�k��n mit��n l�ydetty. Herra sihteerin t�ytyi v��nt��
-kiinni l�kkitolpponsa kansi ja pist�� taskuunsa protokolla ilman
-mink��nkaltaisia muistoon pantavia tietoja, sill'aikaa kuin herra
-Br�uh�usel omassa personassaan n�ytti lyhty� kaikkialle, jottei mit��n
-salakuljetusta voisi tapahtua.
-
-Nyt astuttiin alas kellariin. Muutamia tyhji� tynnyreit� venyi siell�
-viel� lahonneilla aluspuilla; n�itten pohjat avattiin ja sis�llys
-havaittiin viran puolesta sangen ummehtuneeksi ja paitsi sit� kokonansa
-tyhj�ksi.
-
-Mutta herra Mikucsek on k�yt�llinen mies. Kellareita ei saa tuolla
-tavoin tutkia. H�nen k�skyst�ns� t�ytettiin yksi tyhj� tynnyri vedell�;
-sitte se vieritettiin alas, pohja ly�tiin ulos ja tynnyri k��nnettiin
-yl�s alaisin, jotta vesi yht� haavaa joka taholle juoksisi. T�m�
-tehtiin sit� varten, ett� jos johonkin paikkaan kellarissa jotakin
-olisi alas kaivettu, se paikka pikemmin imisi veden sis��ns�, kuin muu
-kovaksi tallattu maapohja, ja siten ilmaisisi k�tk�paikan.
-
-Tutkimuskunta nousi siksi aikaa aluspuille seisomaan, jottei vesi ehk�
-p��sisi juoksemaan heid�n saapasvarsiinsa.
-
-Kamp�s herra, kahden miehen v�liss� vartioituna, katseli vaan
-hymyhuulin t�t� viekasta toimitusta.
-
-Silloin rupesi yht'�kki� vesi juoksemaan juuri siihen paikkaan, jossa
-Kamp�s herra seisoi, ja selv�sti syvenem��n kuoppaan v�leen katoomaan.
-
--- "Tuossa on! siin� se on!" huusi yht�haavaa kolme miest� ja herra
-Mikucsek teki innoissaan semmoisen poukauksen, ett� vaipui nilkkaluuhun
-asti rapakkoon. "Pois siit�! Lapiot t�nne!"
-
-T�m� "pois siit�" oli n�ht�v�sti lausuttu Kamp�s herralle, joka oli
-saattanut itsens� suuressa m��r�ss� ep�luulon-alaiseksi sen kautta,
-ett� seisoi juuri tuon vaarallisen paikan p��ll�, ik��nkuin olisi
-tahtonut sit� ruumiillaan peitt��.
-
--- "Lapiot t�nne!" Aluspuut nostettiin syrj�lle ja ruvettiin kiireesti
-kaivamaan.
-
-Herra Mikucsek kiversi yl�s housunsa, voidaksensa seisoa likemp�n�.
-Jotakin kilahti.
-
--- "Ahaa! T�ss� on jotain!" Kamp�s herra itsekin oli utelias tiet�m��n,
-mit� siihen lienee maahan kaivettuna.
-
--- "Hiljaa vaan, t�ytyy tarkasti tutkia. Varovasti!" Herra Mikucsek
-kaivoi k�sill��n vetel�� multaa kuopasta. Vihdoin joutui h�nen k�teens�
-jotakin; h�n veti sen esiin. Mik� se oli? Tyhj� pullo. Siin� ei ollut
-mit��n. Syvemm�ksi! Taas tyhj� pullo. Viel�kin yksi. Ja viel� lis�ksi
-noin viisitoista pulloa, kaikenmuotoisia: pienempi�, suurempia;
-puolenmittaisia, kokomittaisia; sinisen-, vihri�n-, keltaisen-v�risi�;
-tokaji-, m�nesi-, sampanjapulloja; mutta kaikki toinen toisensa
-laatuiset siin�, ettei niist� saattanut mit��n sis�llyst� l�yt��.
-
-Tutkija-herrat katselivat �llistynein� toisiinsa. "Mit� t�m�
-merkitsee?"
-
-Kamp�s herra oli vaan ��neti. H�nelt� ei mit��n kysytty. Eik� h�n
-mit��n virkkanut. Mutta h�nen muistui kohta mieleens�, ett�
-kunnioitetulla herralla kerta oli ollut juoppo heitukka, joka sitte
-pantiinkin pois palveluksesta. H�nen aikanansa katosi kellarista paljon
-semmoisia viinipulloja, joita Adam herra piti varalla vaan rakkaimpia
-vieraitansa varten. Varmaankin oli tuo heitti� ollut se, joka oli
-k�ytt�nyt kellarin hiljaisuutta pulloja tyhjent��ksens� ja sitte
-haudannut n�m�t myk�t rikoksensa todistajat aluspuitten alle. Mutta ei
-kukaan Kamp�s herralta t�t� kysynyt, ja h�n katseli sent�hden
-levollisesti, kuinka tutkija-herrat asianomaisella uutteruudella tyhj�n
-tynnyrin pohjalla kirjoittivat protokollaan, ett� er��st� kovin
-ep�ilt�v�st� maan-alaisesta kuopasta oli l�ydetty tavattoman salainen
-kokoelma lasipulloja, yhteens� seitsem�ntoista kappaletta, joilla
-varmaankin lienee yhteytt� vasta ilmi saatavain asiain kanssa. Sen
-j�lkeen pantiin pullot viralliseen sinettiin.
-
-Sill'aikaa oli jo aamu ruvennut koittamaan, Kun oli tullut valoisampi,
-sopi nyt menn� ullakkoa tarkastamaan. T��ll� eneni herra Mikucsek'in
-vaiva y�lepakkojen kautta, jotka eiv�t ensink��n tahtoneet h�nen
-virallista l�hetyst�ns� hyv�ksy�, vaan kaikista nurkista ja komeroista
-lensiv�t h�nt� vasten silmi� ja, jos h�n pisti k�tens� johonkin koloon,
-purivat h�nt� sormiin.
-
-T�m� ikivanha ullakko oli kuitenkin eritt�in ihana paikka jokaiselle
-tutkimuskunnalle, siin� kun oli ristin rastin asetettuja palkkeja ja
-orsia, joitten p��lle sopi kiivet�; kapeita ruode-aitauksia, joitten
-taakse vaan vatsallansa saattoi ry�mi�; rappeutuneita palomuureja,
-joitten ontelot olivat ik��nkuin varta vasten tehdyt piilopaikoiksi
-salaliittolaisille ja tornihaukan-munille; vanhoja huonekalujen
-j��nn�ksi�, joita koppiaiset olivat puhki nakertaneet. Jokaisen
-katto-akkunan eteen oli rakennettu pieni oltava, joka oli erikseen
-nuuskittava. Er��st� ilmaluukusta p��si katolle, josta sopi kurkistaa
-sis��n korsteineihin, eik� etsitty� esinett� sielt� l�ydett�isi. Jopa
-herra Mikucsek kiitosta ansaitsevassa virka-innossaan, kun h�n er��ss�
-paikassa huomasi kaminin savupiipun, sidotti k�yden uumillensa ja antoi
-laskea itsens� alas siihen. Sielt� h�n tuli takaisin kasvot t�ynn�
-h�m�h�kinverkkoja, niinkuin toinen Niklas Klimius maan-alaiselta
-matkaltaan, Kamp�s herran ��rett�m�ksi huvitukseksi.
-
-Mit��n positivista resultatia ei ullakosta kuitenkaan l�htenyt.
-
-Sielt� mentiin takaisin huoneisin. T��ll� veti huomiota puoleensa er�s
-maalattu pakkalaatikko, joka oli parras-tasan t�ytetty vanhoilla
-papereilla. Olipa niit� siin� v�hint��nkin kolme sentneri�.
-
--- "Mit� papereita n�m�t ovat?" kys�isi kauhistuneena takaisin
-kavahtaen Br�uh�usel Kamp�s'ilta.
-
-Kamp�s herrassa oli niin paljon h�ijyytt�, ett� h�n vaan kohautti
-olkap�it��n ja vastasi: "Sit� en tosiaankaan tied�; tehk�� hyvin ja
-katsastakaa."
-
-Viet�v�n ty�! Mutta jospa juuri t�ss� olisi, mit� etsit��n?
-
-Muikistellen ryhtyiv�t tutkijat ty�h�n ja alkoivat avata kellastuneita
-paperikimppuja sek� tarkastaa kirjoituksia, yht� toisensa per�st�, eik�
-t�m� olisi se, joka oli l�ydett�v�. Mutta sit� ei l�ydetty. Kaikki
-tiesiv�t kertoa parin kolmen sadan vuotisista asioista ja olivat
-semmoisten ihmisten allekirjoittamia, jotka jo aikoja sitten olivat
-tomuksi muuttuneet, ja semmoisella l�kill�, joka jo oli aivan
-punoittunut.
-
-T�m� oli hirmuisen ik�v�� ty�t�.
-
-Soitettiin juuri p�iv�lliselle, kun viides osa tuosta riivatusta
-aarteesta oli katsastettu.
-
-Herra Br�uh�usel oli jo valmistaunut suomaan sen armon, ett� jos Kamp�s
-herra pyyt�isi p��st� ruoalle, h�n kovin vastenmielisesti sallisi sit�,
-sill� ehdolla, ett� vartiat seuraavat h�nt� kotia; siksi aikaa
-lukittaisiin ovet ja he itsekin menisiv�t kastelliin aterioimaan. Mutta
-tuo k�yt�llinen Kamp�s teki t�m�n aikomuksen tykk�n��n tyhj�ksi sen
-kautta, ett� h�n, kuultuansa p�iv�lliskellon soivan, istui
-akkunanlaudalle ja otti takkinsa taskusta rasvaisen paperimytyn, josta
-h�n veti esiin ison kappaleen leip�� ja sianlihaa, siten osottaen, ett�
-h�n arvattavasti oli aikonut l�hte� tanyoille,[48] jossa tarkoituksessa
-h�n oli varustanut itse��n muonalla; t�m�n s�i h�n nyt aivan
-levollisesti n�lk�isen ja janoisen tutkimuskunnan n�hden,
-saapasvarresta esiin vedetyn saranaveitsen avulla.
-
-Viimeisen palasen nielty�ns�, pisti Kamp�s herra aivan tyvenesti
-veitsen takaisin saapasvarteen ja otti sitte toisesta taskusta pienen
-olkipaitaisen pullon, josta joi aika kulauksen. Puhdistettuaan itsens�
-leiv�nmuruista, pisti h�n siev�sti k�det taskuun ja rupesi taas
-katselemaan, kuinka he tutkivat yht� dokumentia toisensa per�st�, nuot
-suuresti kunnioitetut herrat.
-
-T�m� h�ijy levollisuus rupesi herra Br�uh�usel'in harmiksi pist�m��n.
-Se olikin aivan luonnollista. Kun keskell� n�lk�ist�, h��riv��,
-hikoilevaa ihmisjoukkoa n�kee tuommoisen, joka vaan katselemistaan
-katselee ja lis�ksi sy�, kysym�tt� edes, mink�t�hden n�in puuhataan ja
-mit� oikeastaan tahdotaan l�yt��, taikka sanomatta: "eik� teille pid�
-pieni naukku t�t� luumuviinaa?"
-
--- "T�ytyy k��nt�� yl�s alaisin koko laatikko, siten l�yd�mme sen
-helpommin!" �rjyi kiukusta tulipunaisena herra Br�uh�usel, hyvin
-k�sitt�en, ett� jos n�in lehti lehdelt� papereita tutkitaan, vasta
-my�h��n p��h�n p��st��n. Muutamat miehet tarttuivatkin heti kistuun
-kiinni, koko tuota vanhaa arkistoa lattialle tyhjent��ksens�.
-
-Kamp�s herra, t�m�n vaarallisen aikomuksen havaittuansa, tiesi heti,
-mik� siit� olisi suorana seurauksena, ja nosti �kisti yl�s
-akkunanlaudalle jalkansa, jotka siihen asti olivat roikkuneet alasp�in.
-Ettei t�m� varokeino ollut tarpeeton, todisti kohta seuraava
-silm�nr�p�ys.
-
-Samalla hetkell� n�et, kun tuon suuren laatikon sis�llys paiskattiin
-tiililattialle, karkasi legio nuorempia ja vanhempia rotanperheit�,
-jotka jo vuosia sitten olivat t�m�n paikan haltuunsa ottaneet ja
-siihen t�ydellisesti majoittuneet, kotirauhansa v�kivaltaisesta
-h�iritsemisest� pel�stynein�, hirve�ll� kirkunalla esiin lattialle,
-siki�kin hy�k�ten sek� elottomien ett� elollisten esineitten p��lle,
-huolimatta siit�, rynn�ttiink� p�yd�njalkaa vaiko ihmisjalkaa,
-huonekaluja vaiko housuja vastaan. Syntyip� siin� nyt kammottava
-tappelu ja r�hin�; saappaankorkot, tuolinjalat, pyssyntukit t�misiv�t,
-paukkuivat, ryskiv�t, rotat kiljuivat, ihmiset kiroilivat. Ulkona
-seisovat vartiat luulivat, ett� joku ry�v�rijoukko oli sis�ll�-olijain
-niskoissa, ja riensiv�t heid�n avuksensa. Avatusta ovesta pakeni nyt
-voitettu rottajoukko ulos, j�tt�en taistelukent�lle kaatuneet ja
-haavoitetut sek� pelastaen itsens� kaikenlaisiin koloihin ulkona.
-
-Meid�n puolella ei tapahtunut muuta vahinkoa, kuin ett� herra
-Mikucsek'in vasempi silm� sai jostakin pystytukista semmoisen
-kolahuksen takaa p�in, ett� h�nen kasvonsa kohta ajettuivat. T�ytyi
-heti nen�liinalla sitoa silm�, ja nyt saattoi h�n vaan yhdell� silm�ll�
-katsastusta jatkaa.
-
-Kamp�s herraa t�m� huvitus niin suuresti miellytti tuolla kun h�n
-sit� katseli turvallisesta logistaan, ett� h�n nyt jo ilmoitti
-kunnioitetuille herroille, jotta t��ll� viel� l�ytyy kauhea s�lyhuone,
-jota h�n itsekin vaan rohkeina hetkin� uskalsi l�hesty�; siell� vasta
-jotakin olisi!
-
-Herra Br�uh�usel katsoi ep�ilev�ll� silm�yksell� ehdoituksen-tekij��n.
-H�n ei saattanut ymm�rt��, ett� vaarassa olevaa miest� n�in totisissa
-oloissa haluttaisi mit��n leikki� laskea. P�in vastoin k�sitti h�n
-ehdoituksen niin, ett� se oli yritys saada tutkimuskunnan huomiota
-toisaalle k��nnetyksi; sit� jo sent�hden ei saa hyv�ksy�.
-
-Varmaankin olemme nyt l�hell� piilopaikkaa, ja h�n tahtoo sen vuoksi
-vied� meit� harhateille; t�ytyy siis olla varoillansa, kovasti
-varoillansa.
-
-Lattialle kaadetuista papereista saattoi kuitenkin n�hd�, ettei niiss�
-ollut mit��n ep�ilytt�v��.
-
--- "Soh! Nyt tied�n", huusi �kisti herra Br�uh�usel, ly�den yst�v��ns�
-Mikucsek'ia olalle, niinkuin se, jonka aivoihin valaiseva ajatus
-yht'�kki� on iskenyt. "Menk��mme takaisin ensimm�iseen huoneesen;
-pehtoria saattakoon kaksi miest�. L�ht��n ensimm�iseen huoneesen!"
-
-Pit�en vasenta k�tt��n takkinsa liepeen alla ja oikealla keppi�
-heiluttaen, hy�kk�si nyt herra Br�uh�usel muitten etup��ss� uudestaan
-siihen huoneesen, josta lattianparret olivat irti kiskotut.
-
-Siin� seisoi keskell� huonetta vanha kirjoitusp�yt�, jolla oli
-semmoinen kummallinen edes takaisin vedett�v� kansi, kuin kiinalainen
-akkunan-varjostin. Se oli tehty pienist� s�leist�, jotka kokoon
-vedett�iss� katosivat jostakin rei'�st� p�yd�n sis��n.
-
-Herra Br�uh�usel kokosi ymp�rilleen miehens�, riemulla seisahtuen
-p�yd�n viereen, josta jo kaikki laatikot olivat pois otetut.
-
--- "N�ettek� t�t� p�yt��?" sanoi h�n, herra Mikucsek'iin p�in k��ntyen.
-
--- "N�en kyll�", vastasi t�m�, toista silm�� r�pytt�en. Toisella h�n ei
-voinut n�hd�, sill� se oli sidottu.
-
--- "Olemmehan sen jo katsastaneet?"
-
--- "Emmek� siit� mit��n l�yt�neet."
-
--- "Eik� mit��n?"
-
--- "Ei mit��n."
-
--- "Ei edes mit��n aihetta ep�luuloon?"
-
--- "Ei sit�k��n."
-
--- "Mikucsek, Mikucsek! Te olette kokenut mies, mutta saattepa n�hd�,
-ett� vanha kettu n�kee viel�kin kauemmaksi. Katsokaa t�nne!"
-
-Herra Mikucsek osotti kuuliaisuutta siin� m��r�ss�, ett� h�n otti
-nen�liinan pois silm�lt�, paremmin n�hd�ksens�.
-
--- "N�ettek� t�t� s�lekantta? Nyt se on p�yd�n p��ll�."
-
--- "Niin on."
-
--- "Nyt se taas on kokoon vedettyn�."
-
--- "Onpa niin."
-
--- "Mihin joutui siis kansi?"
-
-Herra Mikucsek tarkasti p�yt�� ulkoa ja sis�lt� p�in, kyykistyip� viel�
-sen allekin, mutta ei edes siell� mit��n n�hnyt.
-
--- "Se katosi johonkin lautojen v�liin."
-
--- "Aivan oikein, se katosi johonkin lautojen v�liin. T�ss� p�yd�ss� on
-siis k�tk�paikka, johon kansi voipi kadota. Mihin kansi voi kadota,
-sinne muutakin voi kadota."
-
--- "Se on toden totta!" huudahti herra Mikucsek kunnioittavalla
-kummastuksella p��llikk�ns� kekseli�isyydest�.
-
--- "Meid�n t�ytyy t�st� p�yd�st� irroittaa takalauta", sanoi herra
-Br�uh�usel, kutakin sanaa lausuessaan nyrkki�ns� p�yt��n ly�den,
-ik��nkuin tahdissa.
-
-Kun Kamp�s herra n�ki, ett� nyt heti yritettiin rikkomaan tuota
-kunnioitettavaa vanhaa huonekalua, ei h�n en�� voinut hillit� itse�ns�
-kysym�st�:
-
--- "Ettek�, kunnioitetut herrat, voisi sanoa, mit� te oikeastaan
-tahdotte l�yt�� t��lt�?"
-
-Havaitessaan, ettei uhri en�� voinut p��st� h�nen kynsist��n, vaan oli
-pakoitettu antaumaan, tarttui herra Br�uh�usel Kamp�s herran takkiin ja
-tiuskasi h�nelle:
-
--- "Tuota ebenholzi-lipasta, johon teid�n on tapa kirjeit� k�tke�."
-
--- "No, hyv�t herrat, seisoohan se t�ss� silmienne edess�, vaikkei se
-osaa puhua."
-
-Etsitty lipas oli todellakin kirjoitusp�yt��n kiinnitetyll� hyllyll�,
-kahden vanhan, koiran-nahkaan sidotun "corpus juris"-nidoksen v�liin
-pistettyn�; siit� ei kukaan ollut sit� etsinyt.
-
-Herra Br�uh�usel'in nen� piteni silmin-n�ht�v�sti t�st� l�yd�st�. He
-olivat kello kolmesta aamulla kello kolmeen j�lkeen puolenp�iv�n
-taivaasta ja maan p��lt� etsiskelleet jotakin, joka julkisesti oli
-asetettu esiin p�yd�lle.
-
-Inhimillist� erhetyst��n peitt��ksens�, �rj�si h�n �kki� Kamp�s'ille:
-
--- "Mit� t�ss� laatikossa on?"
-
--- "Tehk�� hyvin ja katsokaa! T�ss� on avain."
-
--- "Mink�t�hden on t�m� lipas sinetill� kiinni pantu?" kysyi ankaralla
-silm�n-mulkauksella herra Br�uh�usel.
-
--- "Sent�hden, ettei kukaan siihen panisi mit��n, jota en itse sinne
-ole pannut."
-
--- "Mit� lipas sis�lt��?"
-
--- "Senp�t�hden se on herran k�dess�; katsokaa itse!"
-
--- "Kenen omistama on se? Miksi on se t�nne k�tketty? Mik� salaisuus
-siin� piilee?"
-
--- "Suokaa anteeksi, kunnioitettu herra! N�m�t ovat semmoisia
-kysymyksi�, joihin min�, jos niiksi tulee, vastaan oikeuden edess�;
-mutta nyt ja t�ss� min� en mene sit� n�in monen t�llistelev�n ihmisen
-nen��n sitomaan."
-
--- "Vai niin? Te ette tahdo sanoa sit�. Vahdinp��llikk�! T�m� ihminen
-on t�st� hetkest� alkaen vankina."
-
-Kamp�s herra ei siit� tippaakaan pel�stynyt. Kun ala-upseeri astui
-h�nen viereens�, veti Kamp�s herra, niinkuin se, joka paraiten tuntee
-s��nn�t, esiin ainoan aseensa, saapasvarteen pistetyn Feh�rv�r'in[49]
-saranaveitsens� ja antoi sen j�rk�ht�m�tt�m�ll� levollisuudella ja
-rohkeudella sille, joka oli h�net vankeuteen viev�, lausuen:
-
--- "Ottakaa pois!"
-
-Sen kautta, ett� h�n vapaa-ehtoisesti antoi pois sarana-veitsens�,
-osotti h�n aivan luotettavasti, ettei h�nen ollut aikomus itse�ns�
-puolustaa.
-
--- "Te viette t�m�n miehen kaupunkiin ja panette h�net siell�
-vartioittavaksi."
-
--- "Minulla on aikaa; te laskette minut kyll� taas irti", sanoi
-lempe�ll� ynseydell� Kamp�s herra, "L�hdemmek� jalkaisin vai
-k�sket��nk� valjastaa?"
-
-Herra Br�uh�usel'in kielell� py�ri jo tuo kostonhimoinen m��r�ys, ett�
-niskoittelija olisi jalkaisin viet�v�; mutta samassa juohtui h�nen
-mieleens�, ett� viej�t h�nt� siit� huvituksesta eiv�t kiitt�isi.
-Sent�hden antoi h�n Kamp�s herralle luvan l�hett�� k�skyn palkollisten
-tupaan, ett� kuski hevosilla ja kalesilla tulkoon paikalle.
-Muistutettuansa sen j�lkeen vahdinp��llikk��, ett� h�n koko
-omaisuudellansa on edesvastauksessa t�st� miehest�, otti h�n lippaan
-kainaloonsa ja olisi mennyt pois, jos ei Kamp�s herra siivolla
-vastav�itteell� viel� kerran olisi h�nt� seisahtumaan saattanut.
-
--- "Te olette siis niin armollinen, ett� vangitsette minut sen t�hden,
-mit� tuossa lippaassa on?"
-
--- "No, ent�s sitte?"
-
--- "Vaan jos tuossa lippaassa ei olisi mit��n?"
-
--- "Ei mit��n?"
-
--- "Sent�hden annoin teille avaimen, jotta sen avaisitte; ja jos herra
-nyt vie t�m�n lippaan avaamatta kotia, min� vied��n oikeuteen, lipas
-siell� avataan ja havaitaan tykk�n��n tyhj�ksi, saavat herrat viel�
-n�hd�, mink� suuren melun min� siell� nostan!"
-
--- "No, mit� ajattelette?"
-
--- "Sit� ajattelen, ett� herrat ensin katsastakoot, onko laatikossa
-mit��n, jota suurella voitonriemulla saattaisitte vied� pois, vaiko ei;
-sill� tuommoisia laatikoita voipi sorvarilta Pest'iss� saada paljon,
-enk� min� luule, ett� te vaan paljaan puun t�hden olette itsenne t�nne
-vaivanneet."
-
-T�m� on varmaankin totta.
-
-Sinetti murrettiin siis rikki, lukko avattiin ja laatikon kansi
-nostettiin auki, kaikki viran puolesta.
-
-Silloin n�htiin siin� nuoren husarin muotokuva, laatikon kanteen
-kiinnitettyn�, ja itse laatikosta l�ydettiin noin parikymment�
-kirjett�.
-
--- "Kenen kuva t�m� on?" kysyi herra Br�uh�usel.
-
--- "Se on Alad�r Garanv�lgyin, Adam Garanv�lgyin ottopojan ja
-sukulaisen."
-
--- "Ja mit� kirjeit� n�m�t ovat?"
-
--- "Ne ovat nuoren Alad�r herran kirjeit�, joita h�n kunakin
-vuosinelj�nneksen� kirjoittaa Adam herralle Kufstein'ista, jossa h�n on
-valtiovankina. Kirjeitten kuverteista saatatte n�hd�, ett� ne
-kaikenlaisten tarkastusten l�vitse ovat t�nne saapuneet. Ensiksi
-luki ne Kufstein'in linnanp��llikk�; sitte l�hetettiin ne Wien'iin
-yli-polisivirastolle; siell� niit� kritillisesti ja kemiallisesti
-tutkittiin, eik� niiss� l�ytyisi mit��n salaisia viittauksia, mit��n
-salaista merkki-kirjoitusta taikka n�kym�tt�m�ll� l�kill� piirrettyj�
-rivej�. Jos ei mit��n sellaisia l�ydetty, l�hetettiin kirjeet
-taas takaisin Kufstein'iin; sielt� pantiin ne menem��n Unkarin
-polisi-ylijohtokunnalle, joka vihdoin toimitti ne herra Adamille.
-Kaiken t�m�n saattaa n�hd� kirjeisin pannuista sineteist� ja
-todistuksista."
-
-Herra Br�uh�usel ja tutkimuskunnan j�senet eiv�t todellakaan voineet
-kirjeist� l�yt�� ainoatakaan kirjainta, joka olisi antanut v�hint�k��n
-syyt� ep�luuloon.
-
--- "Mink�t�hden siis t�m� salaisuus? Miksi olette k�tkeneet n�m�t
-kirjeet t�nne?"
-
-Kamp�s herra kohautti olkap�it��n, hymyillen.
-
--- "Suvaitkaa katsoa, ett� n�m�t kirjeet ovat jollakin vieraalla
-kielell� kirjoitetut; muulla tavoin ei ole k�ynyt laatuun. Mutta
-herrani sanoi, ettei h�n tuonmuotoisten puustavien kanssa makaa yhdess�
-huoneessa: polttaa niit� h�n ei kuitenkaan tahtonut, koska ne olivat
-h�nen sisarensa pojan kirjoittamia; sent�hden k�ski h�n minun vied� ne
-jonnekin ulkopuolelle taloa. Joka kerta siis, kun olin selitt�nyt
-h�nelle jonkun tulleen kirjeen sis�llyksen, sill� h�n ei ottanut niit�
-k�teens�, toin sen heti t�nne ja laskin laatikkoon. Min� ajattelin,
-ettei se t��ll� kellek��n haitaksi olisi."
-
-Herra Br�uh�usel joutui t�st� selityksest� aivan vimmattuun raivoon.
-
-Joka vaan kaukaakin on jotain kuullut tuon vankan kuruczin
-uppiniskaisista oikuista, katsoo t�t� selityst� suurimmassa m��r�ss�
-luonnolliseksi.
-
--- "Kuulkaa, herra!" kiljaisi Br�uh�usel, nyt jo Kamp�s herraan
-ankarasti kiukustuneena. "Jos herrat ovat narreja, �lk�� sent�hden
-pit�k� viranomaisiakin narreina! Mink�t�hden herrat tekev�t mysterej�
-tuommoisista joutavista asioista ja vaivaavat meit� t�nne ja antavat
-meid�n pit�� katsastusta aamusta iltaan, ilman ruoatta ja juomatta?
-T�m� ei ole mik��n leikin-asia. Tuommoiset hullutukset eiv�t ole
-kaukana niist� pyrinn�ist�, jotka tarkoittavat viranomaisten
-ylenkatsomista ja heid�n arvonsa alentamista. Sent�hden varoitan min�
-t�m�n kautta viran puolesta teit� yksivakaisesti, ettette vastedes
-puutu mihink��n semmoiseen toimitukseen, joka voisi h�irit� hallinnon
-s��nt�j� ja est�� korkeinta valtion peri-aatetta, kaikkien kansalaisten
-yhteist� my�t�vaikutusta j�rjestyksen ja levollisuuden vahvistamiseksi,
-vastaan-seisomattomasti edistym�st�; ja jos t�m�n per�st� te ja
-varsinkin te itse, ilman mit��n tosi-asiallisia ja k�yt�llisi�
-seurauksia, pyritte tyhj�ksi tekem��n teihin ylh��lt� p�in k��ntyv��
-ankaruutta, tehd��n loppu teid�n itsetyisest� el�m�st�nne; katsokaa
-t�t� vallan ulosvuotamisen kaksipuoliseksi tarkoitukseksi, joka
-toiselta puolen ilmestyy pahanteon rankaisemisessa, toiselta katumuksen
-ja parannuksen suhteen hyvi� hedelmi� kantavassa armon-antamisessakin."
-
-T�st� koreasta puheesta ymm�rsi Kamp�s herra sen verran, ett� h�n
-kysyi:
-
--- "Enk� siis en��n ole vanki?"
-
-Herra Br�uh�usel viittasi ��nett�m�ll�, armollisella liikunnolla, ett�
-h�n nyt on vapaa.
-
--- "Olen siis vapaa kaikesta kanteesta?"
-
-Herra Mikucsek pisti kovin suuttuneena protokollan kainaloonsa. Maksoi
-mar t�m�nkin t�hden vaivan saada kumauksen silm��ns�!
-
-Kun herrat jo olivat menossa, huusi Kamp�s herra heid�n j�lest�ns�:
-
--- "Min� pyyd�n, hyv�t herrat, viel� yksi sana!"
-
--- "No, mit� tahdotte?"
-
--- "Te n�ette, ett� min� jo olen vaarasta p��ssyt; lipas on k�dess�ni;
-en ole mink��n kanteen alaisena; minun ei tarvitse mist��n huolia. No,
-tiet�k�� siis nyt, ett� t�ss� lippaassa on jotakin, jota ette viel� ole
-n�hneet."
-
-Samassa painoi h�n er�st� nastaa laatikon kannessa, josta kuvan
-poslini-levy �kki� aukesi, ja sen takana n�htiin muutamia ohuita,
-tihe��n kirjoitettuja paperinlehti�.
-
-Herra Mikucsek otti taas suurella ilolla esiin protokollan. "Mit� n�m�t
-ovat?"
-
--- "Mit�? Ymm�rt��k� kukaan t��ll� unkarin kielt�? Eik�? Sit� parempi.
-Nyt minua siis kuitenkin t�ytyy saattaa kaupunkiin, sill� t��ll� min�
-en sano, min� n�iss� kirjeiss� on. Min� tahdon, ett� kaikkein
-ylh�isimm�t herrat saavat siit� tiedon. Miss� v�ltv��peli on? Yst�v�ni,
-t�ss� ovat vaunut, onko teill� k�sirautoja? Sitokaa minut pian, sitte
-l�htek��mme!"
-
-Kamp�s herran annettiin tiet��, ettei h�nt� nyt juuri rautoihin panna,
-mutta h�n �lk��n my�sk��n karatko. H�n taas pyysi armollisia herroja
-asettamaan kaakelit paikalleen uuniin, sitte hyv�sti kaikki
-lukitsemaan ja avaimet avaimen-vartialle antamaan; jonka j�lkeen h�n
-otti saattajansa viereens� vaunuihin ja l�hti pois monilla
-onnentoivotuksilla j�lelle j��ville.
-
--- "Pirullinen veitikka!" murisi herra Br�uh�usel. "Pirullinen
-veitikka!" -- Viel� pirullisempaa olisi ollut, jos h�n olisi voinut
-ymm�rt��, mink�t�hden tuo veitikka antoi ilmi n�m�t jo pelastetut
-salaiset paperit, ja mit� n�iss� oli kirjoitettu. Mutta herra
-Br�uh�usel ei ollut siihen syyp��, ett� maailman menoa johtava viisaus
-oli katsonut hyv�ksi m��r�t�, jotta Babelin tornin-rakennuksessa
-kiven-kiillottajat eiv�t ymm�rt�isi kiven-hakkaajain kielt�.
-
--- "Pirullinen veitikka tuo!"
-
-Mutta nyt olisi todellakin aika, ett� joku ajattelisi sy�mist�, sill�
-tuossa paikassa tulee ilta.
-
-No, siit� onkin jo huolta pidetty.
-
-Ankerschmidt itse tosin ei ole kotona, mutta miss Natalie tiet��, mit�
-talo t�mm�isess� tilaisuudessa on tuommoisille juhlavieraille velkaa,
-niinkuin my�skin, mimmoinen lusikka, hovi-s��nt�jen mukaan, kunkin
-eteen on pantava. Sent�hden sai pikku Gyuszi, sill� ritari oli
-ottanut jahtimiehen mukaansa, jo kello yksitoista (valtojen
-vieraissa-k�ynti-tunti) seuraavan k�skyn: "mene vanhaan kastelliin,
-jossa herrat ovat; sen herran, jolla on kolme t�hte�, kutsut t�nne yl�s
-kastelliin p�iv�llisille; molemmille muille herroille, joilla on yksi
-t�hti, annat sen tiedon, ett� heit� varten on herra pehtorin luona
-p�yt� katettu; my�skin santarmeille sanot, ett� he saavat ruokaa voudin
-tuvassa."
-
-Gyuszi tuli t�ll� sanalla ainakin kymmenen kertaa
-katsastuksen-alaiselle kastellille, mutta ovella seisoi vihainen
-asemies, jolle oli annettu se k�sky, ettei h�n saisi laskea ulos eik�
-sis��n ainoatakaan sielua. Pit�en Gyusziakin sieluna, �rj�si h�n t�lle
-joka kerta "Tsurukk!"[50] ja hankki, jos t�m� l�henisi, pist�m��n h�nt�
-siihen k�rkev��n rautaan, joka oli h�nen pyssyns� p��ss�, jonkat�hden
-Gyuszi ensikerralla karkasi pakoon, juoksi kotia ja kertoi, ett� h�nt�
-tahdottiin pist�� vartaasen.
-
-Miss Natalie l�hetti h�net takaisin sill� k�skyll�, ett� h�nen vartian
-luokse tullessaan pit�� asettua tanaan, nostaa k�si lakin reunaan ja
-sanoa, mink�t�hden on tullut; sitte h�n kyll� lasketaan sis��n.
-
-Maailmaa hallitsevat voimat olivat kuitenkin s��t�neet niin, ett�
-vartiana seisova santarmi ei ymm�rt�nyt sit� kielt�, jota Gyuszi puhui,
-t�m� kun oli kunniallinen tschekkil�is-ihminen; h�n piti t�t� nyt jo
-vakojana ja ajoi h�net aika kierua pois, huutaen: "pyri tiehesi, senkin
-viet�v�n urkkija!"
-
-Kolmannella kertaa, jo kaukaa n�hdess��n Gyuszin heristi h�n h�nelle
-nyrkki�: "tuleppas l�hemm�ksi vaan!"
-
-Nelj�nnell� kertaa kun Gyuszi l�hestyi, t�misytti h�n h�nelle jalkaa ja
-karkotti h�net siten.
-
-Viidennell� yrityksell� keksi h�n kavalan kujeen: h�n vet�ysi oven
-suojaan ja kun Gyuszi tuli ruokak�skyll�, iski h�n yht'�kki� kiinni
-h�nen niskaansa, hieroi h�nt� hirve�sti tukasta ja sivalteli h�nelle
-muutamia kunnon korvapuusteja.
-
-Siit� huolimatta t�ytyi Gyuszin viel� noin nelj� kertaa yritt��
-p��sem��n katsastavain herrain luokse. Kerta p��si h�n jo huoneen
-takasein�lle, huutaaksensa heille sis��n akkunasta, mutta sielt�kin
-karkotti h�net vartia. Sitte tuumaili h�n kiivet�ksens� yl�s johonkuhun
-kastanjapuuhun ja sielt� sanoa, mink�t�hden h�n oli l�hetetty. Mutta
-sielt� h�n siepattiin kiinni ja nyt tuli h�nen mittansa t�yteen.
-Vihastunut soturi tempasi h�net alas puusta ja vei h�net, kauluksesta
-kiinni pit�en, armollisten herrain eteen, ilmoittaen, ett� h�n t��ll�
-oli vanginnut vaarallisen vakojan, joka jo kymmenett� kertaa tahtoo
-tunkea saartolaitoksen l�vitse. Gyuszi ponnisteli vastaan sek� k�sin
-ett� jaloin.
-
--- "No, sin� lurjus, mit� tahdoit?" tiuskasivat h�nelle yht� haavaa
-kaikki kolme herraa. Hyv�, ettei pikku Gyuszi raukalle mit��n
-tapahtunut, joutuessaan kolmen tuommoisen muljottelevan silm�parin
-ristituleen, jossa joka taholta h�nt� uhattiin el�v�lt� sy�d�. Onneksi
-juohtui h�nen mieleens�, mink�t�hden oli tullut.
-
--- "Minun tulee kutsua herrat p�iv�lliselle."
-
-Voi, kuinka yht'�kki� kaikkien kolmen �k�iset kasvot lauhkenivat!
-Kuinka kaikki taputtelivat pikku veitikkaa poskille: "kelpo pikku
-poika! onhan se herra ritarin palkollisia kastellista."
-
-Sen j�lkeen rupesivat kaikki kolme yht� haavaa ahdistamaan syyt�nt�
-santarmia, joka viel� piti poikaa kauluksesta kiinni, ja h�n sai kuulla
-jos jotakin "taitamattomuudestaan, j�rjett�myydest��n" j.n.e.; hyv�,
-ettei t�m� siit� mit��n ymm�rt�nyt. Se raukka ehk� viel� t�n�p�n�kin
-vaivaa p��t��n t�m�n arvoituksen selitt�misell�.
-
--- "Pel�styitk�, poikaseni?" kysyi herra Br�uh�usel, taas Gyusziin p�in
-k��ntyen, jonka kasvoille itku oli piirt�nyt uurteita, ik��nkuin
-rankkasade multapeltoon. "Pel�styitk� kovin?"
-
--- "Pel�styin."
-
--- "Armollinen herrako sinut l�hetti?"
-
--- "Ei h�n l�hett�nyt, sill� h�n ei ole kotona, vaan missi l�hetti,
-ett� ettek� tahtoisi sy�d� p�iv�llist�?"
-
--- "Oi, kyll�. Me suutelemme h�nen k�tt�ns�, poikaseni; sano, ett�
-kohta tulemme."
-
--- "Kyll�. Mutta kenell� on kolme t�hte�?"
-
-Tutkija-herrat olivat n�et vaikean ty�ns� per�st� k��rineet huivinsa
-kaulaansa, jotteiv�t saisi kurkkutautia, ja t�ll� tavoin peitetyist�
-kauluksista Gyuszi ei voinut tiet��, mik� oli mihinkin paikkaan
-k�skett�v�.
-
-Herra Br�uh�usel k�sitti kysymyksen.
-
-Oi, herra Br�uh�usel on sangen hienotunteinen mies. Ja astuen esiin
-kunnioitusta her�tt�v�ll� ylh�isyydell�, vastasi h�n:
-
--- "Min� olen p��llikk�, poikani, min� se olen."
-
--- "Nuot muut kaksi ovat siis yksit�htisi�, eik� niin? Ja n�m�t t�ss�,
-pyssy k�dess�, ovat santarmit. No niin; missi l�hett�� n�yr�t
-tervehdyksens� herroille santarmeille ja k�skee sanoa, ett� p�iv�llinen
-on heille valmistettu kastellissa; yksit�htiset herrat otetaan
-mieluisasti vastaan atrialle pehtorin luona ja sen, jolla on kolme
-t�hte�, sopii, jos h�nen on n�lk�, menn� voudin tyk� sy�m��n."
-
--- "Hehehe, sin� pikku p�ll�! Onhan kutsuttu ihan p�invastoin; minua
-kai kastelliin k�skettiin?"
-
--- "Niin, niinh�n sanoinkin."
-
-Annettuansa nyt tarpeellisia ohjeita k�skyl�isillens�, salli herra
-Br�uh�usel itsekunkin menn� omaa tiet��n vatsansa vaatimuksia
-t�ytt�m��n, itse antaen pikku Gyuszin vied� h�nt� kastelliin; tiell�
-lahjoitti h�n uskolliselle palvelija-pojalle h�nen k�rsimyksist�ns�
-uuden uutukaisen, rahapajasta vast'ik��n tulleen, kiilt�v�n kreutzerin.
-
-Siit� tuli Gyuszille paljon katselemista ja ihmettelemist�, h�n kun ei
-ensink��n voinut saada p��h�ns�: mik� kummallinen raha tuo lienee, joka
-on melkein kullan kaltainen, mutta johon kuitenkin on painettu: "yksi
-kreutzeri."
-
-Salonkiin astuessaan n�ki herra Br�uh�usel miss Natalien ja talon
-molempain neitien tulevan vastapuoleisesta ovesta. Bogumil eli Straff
-ei ollut l�sn�: h�n oli jo eilen mennyt Tiszalle mets�st�m��n, jottei
-h�n l�sn�-olollansa synnytt�isi edes aavistustakaan mink��nlaisesta
-tuttavuuden suhteesta h�nen itsen ja tutkivain herrain v�lill�. Herra
-Br�uh�usel'kin menetteli niin, kuin h�n ei sin� ilmoisna ik�n� olisi
-mit��n tiet�nyt tuosta mainiosta miehest�.
-
--- "Min� pyyd�n tuhat kertaa anteeksi teid�n armoiltanne tuosta
-omituisesta 'quiproquo'sta', jonka alaiseksi pikku palvelija-poika
-joutui", lausui herra Br�uh�usel puheen aluksi, katsoen t�t� seikkaa
-hyvin huvittavaksi keskustelun aineeksi. "Vartiat pitiv�t tuota raukkaa
-vakojana ja ajoivat h�net ensinn� pois, mutta ottivat sittemmin h�net
-kiinni; onneksi p��sin min� v�liin, muuten olisi viel� h�nkin joutunut
-tutkimus-vankeuteen."
-
--- "Min� toivon, ett� h�nen kutsumuksensa oli h�nelle puolustukseksi",
-jatkoi miss Natalie yst�v�llist� leikkipuhetta.
-
--- "Siihen oli jo l�hett�j�n nimi kyll�ksi", vastasi sievistellen herra
-Br�uh�usel ja istui kohteliaasti p�yt��n sill� tavoin, ett� miss
-Natalie tuli h�nen oikealle, neiti Eliz h�nen vasemmalle puolellensa,
-soppamalja h�nen eteens� ja neiti Hermine vastap��t� h�nt�.
-
-Mit� suloisin naapuristo! Varsinkin soppa liha-mykyineen ja
-jauho-palleroineen. Tuo kokki n�ytt�� hyvin tiet�v�n, mimmoista soppaa
-silloin on keitt�minen, kun kotikatsastuksen p��llikk� tulee
-viralliselle p�iv�lliselle eik� aamusta varhain iltaan asti ole
-nieleskellyt muuta kuin p�ly� ja t�rkeit� puheita.
-
--- "Ik�v� toimitus semmoinen?" kysyi miss Natalie tuolta kelpo
-herralta, kun t�m� oli laskenut lusikan pois ja pyhk�isi suutansa.
-
--- "Oi, min� olen jo siihen tottunut. Semmoisessa valtakunnassa, kuin
-t�ss�, on se v�ltt�m�t�nt�; jokap�iv�inen toimi. Vaiva ei ole p��-asia
-t�ss�, vaan tuo ijankaikkinen valppaus, jotta heid�n kavaluutensa
-kautta ei joutuisi harhateille, jotta heid�n kekseli�st� viekkauttansa
-voisi yht�l�isell� kekseli�isyydell� turhaksi tehd�, jotta
-ristikysymyksill� saattaisi uppiniskaisimmastakin totuuden pusertaa.
-Oi, t�m� on todellinen intohimo! Mutta siihen tarvitaan �ly�!
-Todellakin erinomaista �ly�, jota harvalla on. Oi, hyvin harvalla!"
-
-H�nen loistavat kasvonsa n�yttiv�t sanovan: mutta niit� harvoja olen
-min�.
-
-Herra Br�uh�usel oli sangen luonnollisesta varovaisuudesta
-ottanut puheena olleen lippaan mukaansa t�nnekin, h�n ei uskonut
-sit� kenellek��n muulle; p��llik�n t�ytyy olla ep�luuloinen
-k�skyl�isi�ns�kin kohtaan. Tuo soma, leikkauksilla koristettu laatikko
-veti tietysti suuressa m��r�ss� puoleensa naisseuran uteliaisuutta,
-joka herra p��llik�lle ei ollut ensink��n vastenmielist�; p�invastoin
-malttoi h�n tuskin odottaa siksi, kuin joku t�st� esineest� pyyt�isi
-selityst�.
-
-Odotettu kysymys ei j��nytk��n tekem�tt�.
-
--- "Ehk� t�m� lipaskin on teid�n l�yt�j�nne?" kysyi miss Natalie,
-osottaen tuolille laskettua laatikkoa, josta herra Br�uh�usel piti niin
-suurta lukua, ett� melkein oli sille tarjota k�dess��n pidetty�
-kastinkuppia: "enk� saa ensin antaa teille?"
-
--- "Onpa niin. On kyll�. Sit�h�n juuri etsimmekin ja paljon vaivaa
-vaadittiin, ennenkuin sen l�ysimme. Varsin sukkelasti oli se k�tketty.
-Todellakin viekkaasti. Mutta lopuksi kuitenkin 'Arguksella on sata
-silm��!'"
-
-Varmaankin herra Mikucsek kertoi ihan samaa tuolla alhaalla
-Maxenpfutsch'ilaisille, se vaan, ett� h�nelt� oli yhdeks�nkymment� ja
-yhdeks�n sadasta puhkaistu, koska vaan yksi oli j��nyt.
-
--- "Ep�ilem�tt� siin� on vaarallisia papereita?" kysyi miss Natalie.
-
--- "Onpa niit�kin, ja er��n vaarallisen ihmisen muotokuva."
-
--- "Vaarallinen muotokuva?!" -- Mutta sit� nyt kaikki kolme naista
-tahtoivat n�hd�; ja olisivatpa todellakin kaikki suuresti poikenneet
-naisen tavoista, jos sit� eiv�t olisi tahtoneet.
-
-Herra Br�uh�usel luuli sitovansa talon neiti� kiitollisuuden velkaan,
-jos tyydytt�isi heid�n uteliaisuuttansa, ja aukaisi sent�hden lippaan
-heid�n eteens�.
-
--- "Ah! ei mik��n ruma nuori mies! -- H�n n�ytt�� vaan v�h�n
-uhkamieliselt�. -- Nuot tihe�t kulmakarvat antavat kasvoille oikean
-rosvon katsannon. -- Minusta h�n on todellakin peloittava."
-
-N�it� muistutuksia tekiv�t sikisokin missi ja Hermine; herra Br�uh�usel
-my�ntyi kummankin puoleen.
-
--- "Ja n�m�t kirjeet t�ss�?"
-
--- "Ne eiv�t sis�ll� mit��n erinomaista. Niit� nuori herra on
-kirjoitellut jostakin sangen turvallisesta paikasta, jossa h�n on hyv�n
-vaarinpidon alaisena. Mutta se, mik� oikein vaarallista on, on k�tk�ss�
-kuvan alla. Jos painaa t�t�, aukenee kuva sijaltansa ja sen alta
-l�yd�mme n�m�t kirjeet, hienolle paperille kirjoitettuina;
-allekirjoitetusta nimest� n�kyy, ett� ne ovat vanhan Adam Garanv�lgyin
-omak�tisi� kirjoituksia."
-
-Herra Br�uh�usel'i� ei v�hint�k��n arveluttanut sallia n�itten
-ep�luulon-alaisten kirjeitten k�yd� k�dest� k�teen t�m�n perheen
-uteliailla naisilla, t�m�n hyv�st� mielenlaadustaan tunnetun perheen;
-olivathan ne paitsi sit� kirjoitetut vieraalla kielell�, n�m�t eiv�t
-siit� ymm�rr� mit��n.
-
-Mist� h�nen ja mist� kaikkien talon vartiain oli mahdollinen tiet��,
-ett� ritarin perheess� on yksi j�sen, joka jo aikoja sitten askaroitsee
-niittotytt�jen kanssa pelloilla, ryytimaan-hoitajattarien kanssa
-puutarhassa, talonpoikaisvaimojen kanssa pihalla siin� uskaliaassa
-toimessa, ett� oppisi t�m�n kohteliaan, yst�v�llisen kansan kielt�?
-ett� neiti Eliz puolentoista vuotta t��ll� oltuansa jo ymm�rt�� unkarin
-kielt�?
-
-T�st� vaarasta kokonansa tiet�m�t�nn� ei siis kukaan huolinut siit�,
-ett�, sill'aikaa kuin miss Natalie antaa herra Br�uh�usel'in juurin
-jaarin itselleen selitt��, mitenk� piilopaikka l�ydettiin, mitenk� se
-oli avattu, mitenk� herra Kamp�s sill� ja sill� tavoin oli siihen
-pakoitettu, mit� t�st� nyt tulee, onko jotakin suurempaa kravallia
-pelk��mist�, eik� olisi hyv� k�ske� herra Maxenpfutsch'ia y�ksi
-kastelliin, pyssyll� varustettuna, mik� suuri onni oli, ett� t�m�
-kabali saatiin ilmi j.n.e., sill'aikaa kuin he n�in miellytt�v�ll�
-tavalla toisiansa pel�styttiv�t -- neiti Eliz varsin kauan katselee
-yht� noista ohuista, t�yteen kirjoitetuista kirjeist�. Kukapa olisi
-aavistanut, ett� h�n t�m�n kirjeen rivej�kin ymm�rt��?
-
-Ei, ei kukaan siit� huolinut. Lapsi sai huoleti kirjeesen t�hystell�.
-
-Mutta mit� lapsi luki, kuului n�in:
-
-"Armas, rakastettu, unhottumaton poikani! Kun sin� taas n�et vapaan
-taivaan, silloin min� en en�� pitk��n aikaan ole k��rinliinan l�vitse
-n�hnyt mit��n. Jos paitsi sinua ja sit�, jolla on luottamukseni, joku
-muu n�kisi n�m�t kirjeet, sanoisi h�n, ett� olen narri; vanha mies,
-joka kirjoittaa rakkaudenkirjeit� -- muotokuvalle, ja l�hett��
-kirjeens� -- muotokuvalle! Ken ymm�rt�isi minua? Tulisiko minun
-ennemmin kirjoittaa el�v�lle ruumiillesi? kirjeit�, joita kaikki
-vanginvartiat ennen lukevat, kuin ne sinun k�teesi annetaan?
-Kirjoittaisinko niihin asioita, joita minun on sallittu kirjoittaa, vai
-panisinko itseni sen vaaran alttiiksi, ett� kuivettuneesta k�dest�ni
-luiskahtaisi joku katkera sana, joka saattaisi tehd� kahleesi viel�
-raskaammiksi, vai antaisinko valitushuudoillani ilmi, ett� min� sinussa
-olen satakertaisesti rangaistu, ett� min� sinun kanssasi istun
-vangittuna, ett� mit� sinulta puuttuu, sen min� itselt�nikin kiell�n,
-ett� kun sin� olet yksin�si, min�kin olen yksin�ni, mutta ett�
-ajatuksissani istun tuolla sinun vieress�si, kylm�n vuoteesi ��rell� ja
-kannan toista p��t� kahleistasi? Ei, sit� ei kukaan saa tiet��, et edes
-sin�k��n, ennenkuin vasta sitte kuin kaikki on ohitse. Sin� silloin jo
-olet harmaap�� mies, min� taas kylm�n� tomuna. Mutta kuitenkin t�ytyy
-sinun tiet��, silloinkin, kuinka rakastettu olet ollut. S��nn�kseni,
-jotka tulevat sinun hyv�ksesi, olen t�nne k�tkenyt. Minun t�ytyy
-k�tke� ja salata ne, sill� jos pit�isin niit� l�heisyydess�ni,
-anastaisivat sukulaiseni, jotka jo el�iss�ni ovat tehneet perint�jaon
-omaisuudestani, ne ep�ilem�tt�, kun olen silm�ni ummistanut; n�ist�
-kirjeist� saat tiet�� kaikki, mit� sinuun koskee. -- Sill'aikaa min�
-luen p�iv�t: niitten loppu on tuolla puolen sit� rajaa, jonne el�m�ni
-ulottuu; haaksirikkoinen meren keskell� tiet��, ett� ranta on tuhannen
-peninkulman p��ss�, mutta kuitenkin syleilee h�n irroittunutta lautaa
-ja uipi..."
-
--- "Saanko pyyt�� kirjett�, neiti Eliz!" sanoi herra Br�uh�usel.
-
--- "Oi, kernaasti." Pel�stynyt tytt� p��sti k�dest��n kirjoituksen.
-
--- "Te katselitte kirjett� semmoisella tarkkuudella, kuin olisitte
-siit� lukenut."
-
--- "K�si-ala siin� oli niin omituinen."
-
--- "Teid�n armonne n�ytt�� kyyneltyv�n."
-
--- "Oi, ei; jotakin sattui silm��ni. Varmaankin joku tomun-hiukka
-tuosta kirjeest�."
-
--- "No, se ei sent��n liene myrkyllinen. Olisi vahinko niin kauniita
-silmi�."
-
-Ja kuitenkin oli tuon kirjoituksen myrkky jo tehnyt vahinkoa n�ille
-kauniille silmille.
-
-Ken olisi sit� ajatellut?
-
-Herra Br�uh�usel luki kirjeet, olisivatko kaikki tallella. Ei yht�k��n
-puuttunut, ja nyt h�n katsoi hyv�ksi panna ne takaisin k�tk�paikkaansa
-ja lukita laatikon.
-
-Mutta t�m�n per�st� oli h�n pakoitettu sy�m��n my�skin vasemmanpuolisen
-naapurinsa puolesta, sill� t�t� ei ruoka en��n ensink��n maittanut --
-niin suuri oli silm�ss� vaiva tuosta yhdest� tomun-hiukasta!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Nyt katsahtakaamme hetkeksi, kuinka Kamp�s herran laita on.
-
-Onhan meill� aikaa siksi, kuin kunnioitetut herrat p�iv�llisens�
-p��tt�v�t.
-
--- "Niin! Heid�n on kyll� helppo! Istuvat valmiisen p�iv�llisp�yt��n.
-K�yh�n ihmisen he sit� vastaan l�hett�v�t ty�h�n, kysym�tt� h�nelt�
-edes, onko jo mit��n niellyt. Juosta koko p�iv�, niinkuin koira; panna
-illalla sy�m�tt� maata, niinkuin hevonen; puoli-y�n aikana taas tulla
-her�tetyksi, niinkuin tarhap�ll�!"
-
-N�m�t hell�tunteiset valitusvirret kaikuivat tuon hyv�nlaitaisen
-santarmi-kapralin huulilta, joka oli teht�v�ksens� saanut "in
-flagranti" kuljettaa Kamp�s herraa hallintokaupunkiin.
-
-Kamp�s herra kuunteli, hiljakseen tupakoiden, t�t� valitusta, eik�
-keksinyt siihen mit��n lohdutuksen sanaa.
-
-Sit� enemm�n hyv�ksyiv�t sit� molemmat muut matkakumppanit, jotka
-jyrk�sti v�ittiv�t, ett� kun ihmiselle aamusta iltaan ei anneta mit��n
-sy�d�, silloin t�ytyy h�nen sota-kannalla olevana saada suurempi
-palkka.
-
-Kamp�s herra ei puheesen mit��n virkkanut.
-
--- "Teid�n siis ei ole n�lk�?" lausui vihdoin vakavalla ��nell� kaprali
-huoneenhaltialle. Kamp�s herra ymm�rsi kysymyksen.
-
--- "Onhan t�ss� tien varrella cs�rda[51], josta voipi saada lasin
-viini� ja v�h�isen paprika-lihaa."[52]
-
--- "Mutta eik� kukaan meit� pet�?"
-
--- "En min�, sen tied�n."
-
-Loppup��t�s n�ist� viittauksista oli se, ett� kun vaunut tulivat
-"Ryyppy"-cs�rdalle, herra kaprali katseli ymp�rilleen, ja seisahutti,
-kun h�n ei ket��n n�hnyt, hevoset, tuoden esiin sen ehdoituksen, ett�
-jos ei herra Kamp�s'illa olisi mit��n sit� vastaan, sopisi ehk� poiketa
-t�h�n sis��n ottamaan siemaus viini�...
-
-Kamp�s herra suostui yhteiseen toivomukseen ja astui kolmen saattajansa
-kanssa cs�rdaan.
-
-Isossa juomatuvassa, pitk�n p�yd�n p��ss�, istui sikopaimenen tapaan
-vaatetettu mies, joka tuon tuostakin otti kulauksia viisi-mittaisesta
-purakasta ja sy�d� paloitteli paprikoittua silavaa viittansa hiasta.
-
-Me olemme jo kerran n�hneet t�m�n miehen. Herra Maxenpfutsch olisi
-varmaankin tuntenut h�net tuoksi asiantoimittajakseen, jonka yh� oli
-m��r� tulla yorkshirelaisten kanssa. Ep�ilem�tt� on tuo silavan
-m�hk�lekin niist� l�htenyt. Herra kapralista n�ytti kohta t�m� mies
-ep�luulon-alaiselta. Kun h�n kerta kumartui lattialle pudonnutta
-veist��n ottamaan, viittasi kaprali molemmille miehilleen, ett� he
-tarttuisivat pyssyihins�. Kumartuessaan sikopaimen kuitenkin tirkisteli
-kulmainsa alta ja huomasi viittauksen. H�nest� oli selv�, ett� h�n
-t�ss� nyt oli pulaan joutunut.
-
--- "Jumala antakoon hyv�� p�iv��, herrat soturit!" sanoi h�n, juoden
-heid�n muistokseen purakasta. "Oletteko kuulleet puhuttavan Miska
-Szemes'ista?"
-
--- "Paljonkin."
-
--- "No niin, tuo Miska Szemes olen min�!" lausui sikopaimen, nousten
-penkilt� koko pituudessaan seisaalle. H�nen lakkinsa otti melkein
-orsihirteen kiinni.
-
-Santarmit ojensivat pyssyns�. "K�yh�ll� pojalla" ei ollut muuta kuin
-k�sikirves; senkin veti h�n esiin viittansa hihnasta, josta se roikkui,
-ja heitti p�yd�n alle.
-
--- "�lk�� huoliko asettua minua vastaan. Minun on jo loppu k�siss�.
-Olen kyll�stynyt maailmaa kiert�m�st�. T�h�n asti olen pel�nnyt vaan
-sit�, ett� jos joudun kiinni, minut suljetaan sis��n pitk�ksi ajaksi.
-Mutta t�ll� viikolla luin, ett� olen julistettu sota-oikeuden
-alaiseksi. Nyt antaun itse vapaa-ehtoisesti, sill� tied�n, ett� minusta
-pian p��st��n. Mik� hinta on m��r�tty p��st�ni herra kaprali?"
-
--- "Kuolleena kaksisataa, el�v�n� viisisataa florinia."
-
--- "No, herra kaprali, viisisataa florinia on siis kourassanne! Mutta
-jos tahtoisin, voisin viel� sill� veitsell�ni, jolla vast'ik��n s�in
-silavaa, leikata kurkkuni poikki ja teilt� olisi kolmesataa florinia
-mennyt tipposen tiehens�. Tehk�� siis sen verta hyv�kseni, koska jo
-olette voittanut niin paljon rahaa minun kauttani, ett� annatte is�nn�n
-t�ytt�� purakkani; katsokaa, kuinka kuiva tuo Jumalan antama jo on,
-siin� ei ole en�� tippaakaan."
-
-Ja yl�salaisin k��nnetyst� purakasta ei tosiaankaan juossut
-pisaratakaan esiin.
-
--- "Min� juon kumminkin niin kauan, kuin saatan juoda; panen omasta
-nahastani noin yhden florinin viiniin. Is�nt� kaataa kahdentoista
-kreutzerin hintaista, purakka vet�� viisi mittaa, se tekee t�sm�lleen
-yhden florinin. Eik� niin, herra kaprali, tuota yht� florinia te ette
-kadehdi k�yh�lt� pojalta, joka ilmaiseksi laskee k�teenne viidensadan
-florinin p��n?"
-
-Kaprali huomasi, ett� h�nell� oli tekemist� sangen hyv�nlaitaisen
-raukan kanssa, joka jo muutenkin tahtoo kuolla ja viel� viimeisill��n
-laskee pilapuheita, niinkuin anekdoti-kirjoissa usein saapi lukea.
-
--- "Hyv�! Is�nt�, hoi! T�ytt�k�� tuon pojan purakka!"
-
-Kapakan-is�nt� laski kaikkien n�hden l�kkisell� ratilla pulputtavan
-purakan ruukku-viini� t�yteen; viinin viel� kuohuessa purakan suussa,
-tarttui Miska Szemes siihen ja nielaisi siit� semmoisen siemauksen,
-ett� sis�llyksest� v�hentyi kaksikymment� prosenttia.
-
--- "No, herra kaprali, ottakaa t�st� tekin pieni naukku k�yh�n, hukkaan
-joutuneen bety�rin sielun muistoksi!" sanoi Miska, pyhk�isten pullon
-suuta ja tarjoten sit� h�nelle.
-
-Kaprali pisti vastaan.
-
--- "Vai niin? Herrat eiv�t juo purakasta, vaan lasista."
-
-T�m�n sanottuaan kaatoi h�n kaikille kolmelle viini� laseihin, samasta
-purakasta, josta itsekin oli juonut. Sitte pyhk�isi h�n taas pullon
-suuta paidanhiallaan ja kaatoi Kamp�s herrallekin: "Juokaa tekin, suuri
-herranen, sielu raukkani onneksi! Eik� totta, te olette komisarjus?"
-H�n tiesi hyv�sti, ett� Kamp�s oli huoneenhaltia.
-
-Ja sitte h�n taas joi purakasta, siten vakuuttaaksensa, ettei siin� ole
-myrkky� eik� unijuomaa.
-
-Sen j�lkeen pyysi h�n suurella mielenmaltilla toista santarmia nyt
-vet�m��n hansikat h�nen k�teens�, joilla tarkoitti k�sirautoja;
-kapralin viittauksesta ottikin t�m� ne esiin sapeli-taskustaan. Miska
-Szemes laski molemmat k�siranteensa ristiin ja antoi vastustelematta
-v��nt�� ne kiinni; pyysi vaan kolistajaansa antamaan h�nelle juomista,
-kun h�nen tulisi jano.
-
-Herra kapralin ilo oli nyt rajaton t�m�n hyv�n saaliin johdosta:
-luvattu palkinto, maine, "gradus ad majora", uutteruuden-t�hti,
-virallisessa lehdess� ja sitte kautta koko Europan julistus, ett� h�n
-se oli, joka sai kiinni tuon kuuluisan Miska Szemes'in! Kenen p��t�
-t�mm�inen loisto ei olisi huimannut?
-
-Senp�t�hden herra kaprali ei ainoastaan maksanut purakkaan laskettua
-viini�, vaan mit� muita kaikkia oli nautittu, omasta kukkarostaan
-cs�rdan-is�nn�lle; olipa h�nen auliutensa lopulta niin suuri, ett�
-tilasi j��tel��kin, jota ei kuitenkaan onneksi cs�rdassa saatavana
-ollut.
-
-Rikastuneena n�in hyv�st� saaliista palasivat he puolen tunnin p��st�
-taas vaunuihin, joihin nyt istui kuusi henke�: etusijalle kuski ja yksi
-santarmi, niitten taakse rautoihin pantu bety�ri ja toinen santarmi
-sek� takaistuimelle Kamp�s herra ja kaprali.
-
-Kuski sivalsi ruoskalla hevosia. Ilta rupesi l�henem��n; taivaanranta
-muuttui punertavan n�k�iseksi; id�st� nousi sakea sumu, johon tuoksuvat
-vainiot j�iv�t hopeisen mets�n muotoisina. Ilmassa lensi raakuva
-varisparvi kaupunkiin p�in. "Korppi r��kyy, herra kaprali!" mutisi
-Miska Szemes. Herra kaprali ei vastannut siihen mit��n, vaan horjueli
-Kamp�s herran olkap��t� vastaan, niinkuin se, jonka p�� ei en�� kest�
-painoansa.
-
-Samoin tekiv�t molemmat muutkin santarmit bety�rin ja kuskin vieress�.
-Kun oli ehditty lakealle, nukkuivat jo kaikki kolme sitke�sti.
-
-Silloin veti Miska Szemes k�tens� siev�sti ulos raudoista, ik��nkuin
-niiss� vaan olisi ollut talvihansikat, ja vaunujen tultua er��lle
-sillalle, sanoi h�n kuskille:
-
--- "Pys�yt� hevoset, veikkoseni! Nyt, suuri herra, kiitoksia paljon,
-ett� olette tuonut minua t�h�n asti: t�st� jo kyll� itsekin osaan
-edemm�ksi. N�m�t kaikki kolme nukkuvat hyv�sti. Purakassani on kaksi
-onttoa: joka kerta kuin pyhk�isen sen suuta, v��nn�n er�st� tappia ja
-annan sen siten toiselle. Te, suuri herra, joitte _minun kanssani_,
-muut s�rp�siv�t unijuomaa. Toivotan rauhallista hyv�� y�t�."
-
-Sen sanottuansa hypp�si h�n vaununlaidan ylitse ja oli minutin p��st�
-kadonnut tien ojissa kasvavaan pensahistoon.
-
-Kamp�s herra kohautti olkap�it��n; h�n ei ollut saanut k�sky� juosta
-tuon per�ss�.
-
-H�n ei tehnyt muuta, kuin k��riysi viittaansa ja nojasi vaununlaitaa
-vastaan, tehden sen p��t�ksen, ett� kun saavutaan santarmi-kasarmin
-pihalle, h�n on oleva viimeinen, jota saadaan unesta hereille
-ravistella.
-
-Her�nnyt kaprali ja kumpikin santarmi katselivat ensiksi hyvin
-kummastuneina ymp�rilleen, mihin Miska Szemes oli joutunut. Sitte
-rupesi ensinmainittu lukemaan rahakukkaronsa sis�llyst�. Siit� puuttui
-kuin puuttuikin se florini, jonka h�n Miska Szemes'in puolesta oli
-"Ryyppy"-cs�rdassa maksanut.
-
-Tuo hurjap�inen konna oli viel� rohjennut antaa takaa ajavain
-viranomaisten maksaa h�nen viinins�!
-
-Niin paljon el�m�n-filosofiaa l�ytyi kaikissa kolmessa, etteiv�t
-ainoallakaan sanalla en��n ottaneet Miska Szemes'ist� puhuaksensa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kartanoonsa takaisin palaava Ankerschmidt kohtasi tiell�
-tutkimuskunnan, joka jo oli paluumatkalla.
-
-H�n h�mm�styi suuresti sit� isoa, aseellista saattokuntaa, joka seurasi
-Br�uh�usel et consortien postivaunuja. Muuten oli h�n pakoitettu
-pys�ytt�m��n hevosensa, sill� kunnioitetut herrat, jotka jo kaukaa
-olivat tunteneet h�nen valjakkonsa, seisahuttivat niinik��n vaununsa ja
-tulivat, siit� alas hyp�ht�en, Ankerschmidt'in kuomille kiitt�m��n
-siit� syd�mellisest� vastaan-otosta, joka h�nen poissa ollessaan oli
-h�nen kartanossansa tullut heid�n osakseen.
-
--- "Mit� riivattua! Ovatko herrat pit�neet ajomets�styst� kyl�ss�?"
-
-Ensi hetkell� luuli h�n, ett� he puolalaisen t�hden olivat tulleet
-semmoisella miesvoimalla.
-
--- "Olemme, ja t�ydellisell� menestyksell�. Teid�n armoanne ei ole edes
-aavistanut, mit� vaarallisia papereita on ollut k�tkettyn� tuohon
-vanhaan rakennukseen kastellinne vieress�."
-
--- "No, mit� viel�! Olisiko Garanv�lgyi muka komprometterattu?"
-
--- "Se on kyll� viel� ilmi tuleva. Toistaiseksi on vaan huoneenhaltia
-otettu tutkinnon-alaiseksi."
-
--- "Hyv�! T�m� onnellinen yhtymys ilahuttaa minua, j��k�� hyv�sti!"
-
-Ankerschmidt heitt�ysi vihastuneena vaunujensa istuimelle ja l�hti
-eteenp�in. Jos vanhassa rakennuksessa oli pidetty katsastusta, on sit�
-ennen t�ytynyt tapahtua ilmi-anto. Ilmi-antajana on saattanut olla vaan
-yksi ihminen -- _pakolainen_. Ankerschmidt soimasi itse��n s��lim�tt�
-siit�, ettei h�n heti ensi ilmestymisen per�st� ollut ajanut talosta
-pois tuota ihmist�; olipa viel� ottanut h�net piano-mestariksi. Kun
-rouvasv�ki niin h�nt� suosi.
-
-Mit� t�st� nyt l�htenee? Jos vanha Garanv�lgyi on ryhtynyt
-johonkin sopimattomaan asiaan, j��pi sen kautta vankeudessa istuvan
-sisaren-pojan kohtalo yh� ratkaisematta. Jos tuosta taas saataisiin
-ilmi joku salaliitto, silloin tulee anomuskirja pahaan aikaan.
-
-Muutoin oli siin� jo kyllin katkeraa kokemusta, ett� juuri ne j�tt�v�t
-tuon onnettoman miehen, jotka ovat h�nen likimm�t heimolaisensa. Tuo
-rouva, tuo kihlattu morsian, ei tahdo antaa sis��n ylk�miehens� hyv�ksi
-tehty� anomuskirjaa. Ihminen ei voisi semmoista uskoa, jos ei itse
-olisi sit� n�hnyt. Mutta mit� tulee ritarin nyt tehd� taskussaan
-olevalla anomuskirjalla? Kenenk� kautta j�tt�� se sis��n? Jos saisikin
-vanhan Garanv�lgyin siihen taivutetuksi, saattaisiko h�n siit� odottaa
-menestyst� juuri nyt, kun h�n itsekin on tutkinnon-alaisena?
-
-Ja lis�ksi ei ritari voinut ratkaista, mill� mitalla h�nen tulisi jakaa
-jaloa ylenkatsettansa rouva Pajtayn ja Bogumil'in v�lill�. Sill�
-lakattuaan raivoomasta toista vastaan, luuli h�n tehneens� toiselle
-v��ryytt�, kun t�m�n siksi aikaa oli unhottanut.
-
-H�n malttoi tuskin odottaa siksi, kuin oli kotia p��ssyt.
-
-Ensimm�iselle, joka tuli vaunujen luokse kapineita noutamaan, kuului
-ensimm�inen sana n�in:
-
--- "Onko piano-mestari kotona?"
-
-Saatuansa tiet��, ett� nuori herra t�n��n aamulla oli palannut
-mets�stysretkelt�, riensi h�n heti kamariinsa.
-
-H�n ei viel� ollut saanut p��llystakkiaan ylt�ns� riisutuksi, kun pikku
-Gyuszi tuli h�nen luoksensa sill� pyynn�ll�, ett� missi terveht��
-armollista herraa ja kysyy. olisiko h�nell� aikaa tulla saliin er�st�
-sangen vakavaa sanaa varten.
-
--- "Mik� viet�v�n vakava sana missill� on sanottavana? Vakava sana?
-Ik��nkuin min� olisin mik��n pilapuheinen mies, joka aina leikki�
-lasken! Min� aion viel� hyvinkin vakavasti puhua, se on varmaa."
-
-Sis��n astuvaa ritaria odotti salissa missi yksin��n. T�m�n oli k�her�t
-t�t� juhlallista tilaisuutta varten asetettu "� l'anglaise", jotta
-h�nen kasvonsa n�ytt�isiv�t tavallista pitemm�lt� ja tragillisemmalta.
-
--- "Mit� mielitte, miss Natalie? Mit� sanomista teill� on minulle?"
-
--- "Herra ritari!" lausui missi semmoisella turmiota ennustavalla
-��nell�, jolla muinoin Pythian dodonalaiset orakeli-vastaukset
-kaikuivat. "Hankkikaa kuulemaan sangen huonoa sanomaa, joka on teid�n
-jaloa syd�nt�nne kauhistuttava."
-
--- "No, mit� nyt? Suorastaan rynn�kk��n! Min� en rakasta pitk��
-tiraljeramista."
-
--- "Teid�n talossanne on petturi."
-
--- "Min� tied�n sen, tuo pirun tuoma! �lk�� puhuko enemp��! Minun on
-kaikki tiedossani. Tiell� sain sen kuulla."
-
--- "Olisiko se mahdollista? Min� aioin sit� salata."
-
--- "Sen uskon; vaan min� sen kyll� saatan kuuluville, �lk�� pel�tk�!"
-
--- "Hyv� herra, ajatelkaa, ett� teid�n tulee suojella perheenne hyv��
-mainetta."
-
--- "Sit�p� juuri tahdonkin suojella. Min� en suinkaan salli sanottavan,
-ett� Ankerschmidt'in talossa semmoinen ihminen saapi hengitt��, joka on
-salainen ilmiantaja."
-
-Missi koetti h�nt� lepytt��.
-
--- "Mutta, hyv� herra, muistakaa kuitenkin, ett� h�n on teid�n
-perheenne j�sen."
-
--- "Perheen-j�sen h�n ei ole t�st� hetkest� l�htien, sen vannon, sit�
-h�n ei ole. Min� ajan h�net viel� t�n��n pois. Annan k�skyn, ett� jos
-h�n viel� kerran tulee pihaani, h�nt� ruoskalla karkotetaan."
-
--- "Jumalan t�hden, hyv� herra, teid�n lemmikkinne!"
-
--- "Ei minun lemmikkini! Perhana viek��n! Teid�n lemmikkinne! Min� olen
-jo kauan tiet�nyt, ett� h�n pett��, mutta teid�n mieliksenne min� en
-ole siit� lukua pit�nyt. Nyt min� jo olen saanut h�nest� kyll�kseni.
-T�ll� hetkell� saa h�n j�tt�� taloni; min� tahdon n�ytt��, kummoista
-sota-oikeutta osaan talossani pit��, jos joku sit� h�p�isee."
-
--- "Mutta, hyv� herra, kiivastuneessa mielentilassa �lk�� sent��n
-mit��n tehk�!"
-
--- "Juuri t�ss� paikassa seisoen tahdon tehd� kaikki; juuri t�ss�
-silm�nr�p�yksess�. Gyuszi, hoi!"
-
-Missi huusi viereisest� kamarista neiti Hermine� avuksensa, jotta
-h�nkin koettaisi rauhoittaa is�n kiihoitusta.
-
--- "Armoa, hyv� herra! Malttakaa mielt�nne!"
-
--- "�lk�� pel�tk� niin kauheasti! Min� en ly� h�nt� korvalle, en edes
-soimaa h�nt�. En suinkaan, en sano h�nelle ainoatakaan t�rke�� sanaa.
-Mutta sit� kuitenkin sallinevat teid�n ylh�isyytenne, ett� jos ken on
-saattanut itsens� mahdottomaksi asumaan yhden katon alla minun
-kanssani, min� h�nelle aivan kohteliaasti saan sanoa niin paljon, kuin:
-'armahani, _tuossa on ovi, ulkona odottaa kalesit_, karsamadiner.'[53]
--- Gyuszi! L�het� t�nne piano-mestari!"
-
--- "Kuinka? H�nen kuullen?" kysyi missi.
-
--- "H�nen kuullen, se on tietty, ett� h�nen kuullen. Minun ei ole tapa
-semmoisia kirjeen kautta suorittaa. Min� en puhu kenest�k��n pahaa
-sel�n takana, vaan jos jotakin sanon, tiet�� sen joka ihminen.
-Sent�hden on Jumala antanut minulle ��nt�, jotta sen voi kuulla vaikka
-maantielle asti. Tuleeko tuo piano-mestari jo?"
-
-H�n tuli jo.
-
-Herra Straff astui hymysuin saliin, niinkuin se, joka ei mit��n
-aavista, ja alkoi lausua iloansa ritarin kotia palaamisesta, josta
-kuitenkin Ankerschmidt yht'�kki� teki lopun hirmuisella huudolla, kuin
-olisi komentanut kokonaista, juoksujalassa esiin rynt��v��
-ratsurykmentti�:
-
--- "Seis!"
-
-Siihen toisen nyt kaiketi t�ytyi pys�hty�, koska ritari lis�ksi ojensi
-k�tt�ns�kin, viel�p� heristi nyrkki�kin.
-
--- "Kuuletko, sin� -- ihminen! Eilen tapahtui virallinen katsastus
-Garanv�lgyin talossa. Ilmi-anto oli sinun tekosi. Min� en asu yhdess�
-talossa ilmi-antajain kanssa. Oikealle k��nny! Mars!"
-
-Ik��nkuin salaman iskusta py�rryksiin joutuneina, �llistyiv�t kaikki
-l�sn�-olijat t�st� sotilaan-tapaisesta p�iv�k�skyst�. Molemmat naiset
-tarttuivat pel�styksest� toinen toisensa k�teen, kun sit� vastoin
-Straff laski k�tens� rinnalleen ja kohotti sormiansa valaan; h�n aikoi
-sanoa jotakin hirvitt�v��.
-
--- "K�si alas!" �rjyi ritari, n�hdess��n, ett� t�m� aikoi vannoa. "Mit�
-min� sanoin? -- Oikealle k��nny!"
-
-Straff huomasi, ettei t�ss� mik��n auttanut; h�n heitti siis siksens�
-kaiken puolustuksen ja yritti nyt vaan j�tt�m��n naisia hyv�sti
-kaipausta ja mielenmalttia osottavalla kumarruksella, tukehuttaen
-katkeraa huokausta rintaansa.
-
--- "Mars! Mars! Johan sen sanoin! Ei muuta mit��n!" huusi
-k�rsim�tt�m�sti ritari. T�m�n johdosta katsoi nyt Straff hyv�ksi
-per�yty� ovelle; siell� h�n viel� kerran k��ntyi takaisin ja lausui
-uhkaavalla pilkalla Ankerschmidt'ille n�m�t sanat:
-
--- "Te muistatte minua viel� t�st�!"
-
-N�ist� sanoista sai Ankerschmidt, jonka raivo jo oli ollut
-korkeimmillaan, �kki� takaisin sotap��llik�n-tyvenyytens�, ja j�lleen
-saavutetulla humorilla k��ntyi h�n oven vieress� seisovaan, pieneen
-palvelija-poikaan:
-
--- "Gyuszi! Heit� tuo herra ulos ovesta!"
-
-Ja Gyuszi, joka tuskin ulottui tuon pitk�vartaloisen herran lanteisin
-asti, hy�kk�si, n�m�t sanat kuultuansa, niinkuin semmoinen pieni
-sylikoira, joka sek� muotonsa ett� rohkeutensa puolesta on jalopeuran
-kaltainen, vaikka miniaturi-muodossa, vikkel�sti Straff'in p��lle ja
-suoritti molemmilla k�sill��n h�nt� selk��n hutkien, ihmetelt�v�ll�
-precisionilla k�sketyn toimituksen. Yksityiskosto siihen my�skin
-vaikutti.
-
-Paremmalla mielell� oleva katselijakunta olisi varmaankin h�nelle k�si�
-taputellut.
-
-T�m�n kohtauksen aikana oli neiti Hermine juossut pois salista; h�nell�
-oli ehk� hell� syd�n, joka suuresti surkutteli toisen n�yrytt�mist�.
-
-Mutta miss Natalie j�i j�lelle. H�nen kasvonsa olivat vaaleammat kuin
-milloinkaan, h�n puri sinistyneit� huuliansa ja katseli Ankerschmidt'ia
-semmoisella vimmalla, kuin myrkyllinen k��rme, joka asettelee
-pist�m��n.
-
--- "Teid�n kunnianne!" puhui h�n, vimmaansa vaikeasti hilliten. "Te
-olette suvainnut erhetty�. Petos on juurtunut liiaksi syv�lle teid�n
-perheenne pyhyyteen, ettei sit� noin helposti voi temmata pois."
-
--- "Rakas missi, �lk�� puhuko kukkaskielt�, vaan sanokaa, jos teill� on
-parempia tietoja asiasta, ken se oli, joka antoi Garanv�lgyin ilmi?
-Sill� vaan t�st� talosta saattoi joku sen tehd�. Ja jos te voitte
-minulle todeksi n�ytt��, ettei se ollut t�m� maankulkija, menen min�
-h�nt� tavottamaan ja pyyd�n h�nelt� anteeksi: '�lk�� olko suuttunut,
-yst�v� maankulkija!'"
-
--- "T�ss�, hyv� herra, ei kysyt�, kuka antoi ilmi Garanv�lgyin,
-kuka ei."
-
--- "Sit� mar juuri kysyt��nkin! Mit� siis muutoin kysytt�isiin?"
-
--- "Mit� tekemist� teid�n perheell�nne on Garanv�lgyin kanssa?"
-
--- "Mit� tekemist�? Sit� tekemist�, ett� h�n on minun vastustajani
-valtion ja sodan asioissa, enk� min� salli, ett� h�n minusta voisi
-sanoa, jotta tulin t�nne vakojana h�nen viereens� asumaan."
-
--- "Viel� pahempaakin voidaan teist� sanoa, kunnian herra. Sit�, ett�
-tulitte asumaan h�nen viereens�, voidaksenne rakentaa yhdistyst� h�nen
-kanssansa."
-
--- "Min� en ymm�rr�. Mink�laista yhdistyst�? Salaliittoako?"
-
--- "Oi, ei."
-
--- "Vai onko kenties vanhuksella tyt�r, jota ihastelen, naidakseni
-h�nt�?"
-
--- "H�nell� ei ole, mutta teill� on."
-
--- "Ja joku saa sen p��h�ns�, eik� niin, ett� tahdon pakoittaa
-jompaakumpaa tyt�rt�ni vaimoksi vanhukselle?"
-
--- "Oi, ei, armollinen herra, mutta Garanv�lgyill� on ottopoika, joka
-valtiovankina istuu linnassa."
-
-Ankerschmidt luuli, ett� huhu oli tullut h�nen hevosiansa
-nopeammin. Tiet�isiv�tk� n�m�t t��ll� kotona jo mit��n siit� h�nen
-aikomuksestansa, jonka h�n p��kaupungissa vasta eilen toiselle
-ilmoitti?
-
--- "Mist� sen tied�tte?"
-
--- "Aivan yksinkertaisesti. Herra Br�uh�usel, naisten uteliaisuutta
-tyydytt��ksens�, avasi eteemme sen lippaan, jonka h�n ynn� Garanv�lgyin
-salaisten paperien kanssa otti takavarikkoon. T�ss� lippaassa oli
-kauniin, nuoren miehen muotokuva ja vieraalla kielell� kirjoitetuita
-kirjeit�."
-
--- "Mill� vieraalla kielell�?"
-
--- "Unkarin."
-
--- "Vai niin!"
-
--- "Teid�n kunnianne luulee, etteiv�t perheenne j�senet osaa unkarin
-kielt�? Te erhetytte. Neiti Eliz ymm�rt�� jo t�t� kielt�."
-
--- "Se ei ole kummaa, kahden vuoden kuluessa se jo on saattanut
-tarttua; min�kin sit� vaan sill� tavoin opin."
-
--- "Hyv�. Mutta lukekaa nyt, teid�n kunnianne t�m� kirjoitus!"
-
-Missi veti esiin pitk�n, virallisella tavalla kokoon taitetun
-kirjoituksen ja antoi sen ritarille.
-
--- "T�m� on Eliz'in k�si-alaa."
-
--- "Suvaitkaa lukea p��st� p��h�n."
-
-Semmoisilla tunteilla, joissa kummastus, h�mm�stys, ihastus ja
-mielipaha toinen toisensa per�st� vaihtelivat, luki Ankerschmidt t�m�n
-kirjoituksen.
-
-Mik� se oli?
-
-Mik� oli? -- Anomuskirja korkeimpaan paikkaan, jonka yksinkertaiset,
-teeskentelem�tt�m�t sanat kuiskaavat jalon syd�men helli� tunteita;
-jonka heikko lapsen k�si on kirjoittanut; naivi, suora anomus vangiksi
-tuomitun nuorukais-paran armoittamisesta.
-
--- "Mit� h�n t�ll� tarkoitti? Mit� h�n sanoi?"
-
--- "H�n aikoi l�hett�� sen Wien'iin."
-
--- "Mit� tiet�?"
-
--- "Postilla."
-
--- "Se hupakko! -- Miss� h�n nyt on?"
-
--- "Koti-arestissa, kamarissaan."
-
--- "L�hett�k�� h�n luokseni, min� tahdon kahden kesken puhutella
-h�nt�."
-
--- "T�ss�p�, hyv� herra", lausui miss Natalie ilmeisell�
-voitonriemulla, "t�ss� nyt on se petos, josta teill� edelt�p�in ei
-ollut aavistustakaan ja joka ilman minun valppaita silmi�ni olisi
-teid�n hyv�lle maineellenne tuottanut parantumattoman haavan, mutta ei
-h�ness�, jota vastaan te kiivastuksenne vimmassa niin t�rke�sti
-karkasitte."
-
--- "Hyv�, hyv�, siit� saamme toisella kertaa filippiserata; k�skek��
-nyt vaan tytt� luokseni."
-
--- "Eik� teid�n kunnianne soisi, ett� min� olen l�sn�?"
-
--- "En. Jos olen yksin�ni h�nen kanssaan, on h�n paljon suorempi; h�n
-tunnustaa pikemmin kaikki."
-
--- "Niinkuin tahdotte."
-
-Ankerschmidt ei antanut tilaisuutta enemp��n keskusteluun, sill� h�n
-meni pois kamariinsa.
-
-Siell� istui h�n p�yd�n ��reen, otti esiin tyt�n anomuskirjan ja luki
-sen uudestaan ja taas uudestaan.
-
-Kuinka tosiper�iset, kuinka mutkattomat n�m�t lauseet olivat!
-
-Ja t�m�n viereen asetti h�n lakitieteen tohtorin tekem�n anomuskirjan
-ja vertaili niit� toisiinsa. Kuinka tyhj�-aatteinen, pahankierteinen,
-matelevainen, per�ti kuivankiskoinen ja pitk�piim�inen sen sis�llys oli
-tuon toisen rinnalla!
-
-Ja vangin morsian kielt�yy sen alle kirjoittamasta, sit� armonjakajan
-astuinlaudalle viem�st�, mutta lapsi, jolle sama vanki oli tuntematon,
-tiet�m�t�n, ajattelee itsekseen, mit� pit�isi tehd� kurjan k�rsiv�isen
-hyv�ksi, jonka nuoruus kukoistaissaan kuihtuu kolmikertaisen lukon
-takana!
-
-Ovi aukeni ja kanteen-alainen astui sis��n.
-
-H�n tiesi jo rikoksensa suuruuden, tiesi itsens� tuomarin eteen
-haastetuksi; h�n ei sent�hden puolustanutkaan itse��n, vaan antausi
-kauniisti, langeten is�n jalkain juureen ja painaen punehtuneet
-kasvonsa h�nen polviinsa.
-
-Ankerschmidt piti yh� k�tt��n tuon kirjoituksen p��ll�, katsellen
-milloin sit�, milloin lastaan.
-
-Niin olivat he ��neti runsaan puolen tunnin ajan.
-
-Sitte laski Ankerschmidt k�tens� tyt�n p��n p��lle ja silitteli sen
-k�her�it�.
-
-Eliz painoi molemmilla k�sill��n is�n k�tt� huulillensa ja piti sit�
-siin� kauan, ja taas olivat he pitk�n aikaa ��neti.
-
-Vihdoin t�ytyi kuitenkin jotain lausua.
-
--- "Tytt�seni! Oletko kirjoittanut t�m�n?"
-
--- "Olen."
-
--- "Siin� teit sangen hyv�sti ja sangen pahasti, Hyv�sti teit siihen
-katsoen, joka on vankina, mutta pahasti teit itseesi katsoen, sill�
-t�st� l�htien olet sin� vanki. Min� itse vien yksinkertaiset rivisi
-sinne, mihin ne ovat aiotut, ja takaan niitten menestyksen; mutta t�st�
-hetkest� alkaen olet sin� vankina t�ss� talossa, sill� se ei saa
-tapahtua, ett� sin� koskaan n�et sit� miest�, jota olet yritt�nyt
-vapauttamaan."
-
-Ankerschmidt kohotti lempe�sti tyt�n suloisia kasvoja, katsoaksensa
-h�nen silmiins�.
-
--- "Ymm�rr�tk� minua? Se, joka nyt on vankina, on vapautettava ja
-kotiinsa tuleva. Sin� p�invastoin olet t�st� l�htien vanki, etk� saa
-menn� ulos talostani, jottei kukaan voisi tehd� sit� soimausta
-Ankerschmidt'ista, ett� h�n itsekk�ist� syist� on tavotellut
-vastustajansa vangittua poikaa ja, luullessaan jalon ty�n
-toimittavansa, vaan on p�rssi-asioitsijan tavalla keinotellut."
-
--- "Min� ymm�rr�n sinua ja tottelen."
-
--- "Et siis koskaan mene mihink��n ilman minun taikka kasvattajattaresi
-seuraa?"
-
--- "Sen lupaan."
-
--- "Lupaatko senkin, ett�, kunnes min� palaan takaisin valtakunnan
-p��kaupungista, et mene ulkopuolelle t�m�n kartanon aitausta?"
-
--- "En mene."
-
--- "No niin, se on hyv�; nouse nyt yl�s ja suutele minua. Siit�, mit�
-kahden keskemme on puhuttu, �l� koskaan virka kellek��n!"
-
-H�n tarttui nyt tytt�rens� k�teen ja vei h�net saliin, j�tt�en h�net
-n�ill� sanoilla missille:
-
--- "Miss Natalie! Delinqventti on tunnustanut kaikki. Min� olen
-tuominnut h�net koti-arestiin siksi, kuin h�n joutuu naimisiin. Tehk��
-hyvin ja pit�k�� h�nt� ankarasti silm�ll�."
-
-"H�n on siis kuitenkin saanut rangaistuksensa, tuo pikku kapinoitsija!"
-riemuitsi itsekseen miss Natalie.
-
-Vaan Ankerschmidt palasi kamariinsa sill� katkeralla ilolla, ett� mit�
-"toinen" oli luotansa heitt�nyt, sen otti "_toinen_" yl�s.
-
-
-
-
-VIII.
-
-Kostoa sekin.
-
-
-Ankerschmidt l�hti seuraavana p�iv�n� varhain aamulla matkalle.
-Kaikille kotolaisille sanoi h�n Pest'iin menev�ns�, Eliz'ille
-ainoastaan kuiskasi h�n, ett� h�n matkusti muualle.
-
-Sit� ei kukaan tiet�nyt, eik� saanutkaan tiet��, kuinka suuresti t�m�
-ankaran sotakurin mies rakasti kapinallista tyt�rt�ns�.
-
--- "Teid�n toimeksenne, missi, min� j�t�n, ett� julistettu koti-aresti
-ankarasti voimassa pidet��n;" n�in puhui ritari, ennenkuin nousi
-vaunuihinsa, jonne asti missi ja Hermine olivat h�nt� saattaneet;
-vangin oli sallittu vaan silmin seurata h�nt� akkunasta ja heitt��
-h�nelle suukkosia, joita tuo armoton is� ei kuitenkaan tahtonut
-huomata. "Teille uskon ankaran valvonnan. Min� annan teille t�ydellisen
-vanhempien vallan; kohdelkaa h�nt� niin, kuin olisitte h�nen armas
-�itins�."
-
-Missi ei ymm�rt�nyt leikkipuhetta. Siihen tarvitaankin enemm�n kuin
-"english spoken."
-
--- "Sin� my�skin, Hermine, pid� Eliz'ista vaaria: sin� olet jo isompi
-ja olet aina ollut ymm�rt�v�inen. Sinua ei koskaan tarvinnut kurittaa,
-ei koskaan huomauttaa siit�, mit� sinun piti tehd�; lapsuudestasi asti
-olet aina ottanut hyvin vaaria kaikista. Pid� sisartasi silm�ll�; sin�
-tied�t, kummoinen heilakka h�n on, h�nell� on hyv� syd�n, mutta tyt�lle
-sopimaton. Peijakas, jos h�n olisi poika, tulisi h�nest� sotamarsalkka.
-H�nell� on kaikki ne hyv�t avut, joista poikia kiitet��n, mutta tytt�j�
-soimataan. Kohtele h�nt� yst�vyydell�, rakkaudella; silloin h�n ehk�
-tulee s�vyis�ksi ja oppii sinusta paljon hyv��, jota sinussa on. No,
-syleile minua nyt; ja pit�k�� vaaria siit�, etten taas palaisi kotia
-mihink��n murheesen."
-
-Ankerschmidt istui vaunuihinsa; naiset k��ntyiv�t takaisin kastelliin.
-Eliz heitti viel� kerran suukkosen pois vierivi� vaunuja p�in,
-huolimatta siit�, ettei kukaan sit� huomaa. Mutta yht'�kki� kallisti
-Ankerschmidt itse�ns� ulos vaunuista ja n�hty�ns�, ett� muu seurue jo
-oli mennyt pihasta pois, veti esiin valkoisen nen�liinansa ja liehutti
-sit� hyv�sti-j�t�n ja anteeksi-annon merkiksi. Sen j�lkeen sulkeusi
-akkuna.
-
-Tuskin oli tuuli hajoittanut sen tomun, jota ritarin vaunut
-tuoksuttivat kyl�n p��h�n asti, kun herra Maxenpfutsch astui sis��n
-kotia j��neitten naisten luokse.
-
-Tuo kunnioitettu mies oli pukenut itsens� valkoiseen liiviin ja
-valkoiseen kaulaliinaan, ja tavallisen mets�st�j�n-lakkinsa sijasta
-piti h�n kainalossaan sile�ksi harjattua silinteri-hattua, jonka
-suurisuisen aukon h�n oli k��nt�nyt eteenp�in, niinkuin muunkin
-piiritys-kanunan. Kaikista n�ist� saattoi jo edelt�p�in arvata, ettei
-kunnioitettu herra laske leikki�.
-
--- "Teid�n n�yrin palvelijanne, hyv�t neitoset; teid�n n�yrin
-palvelijanne, miss Natalie! Min� suutelen k�tt�nne, kuinka olette
-suvainneet nukkua?"
-
--- "Hyv�� huomenta, Herr von Maxenpfutsch, k�yk�� istumaan. Me olemme
-jo milt'ei unhottaneet, ett� onkaan nukuttu, niin kauan on jo valveilla
-oltu. Mik� onnellinen sattumus tuo teid�t t�nne?"
-
--- "Min� taas luulin liiankin aikaisin tulevani, missi; naisilta menee
-paljon aikaa toalettiin."
-
--- "Meid�n t�ytyi kiiruhtaa, sill� ritari l�hti matkalle."
-
--- "Min� tied�n sen, missi; senp�t�hden otinkin, missi, n�in aikaisin
-tullakseni teit� h�iritsem��n. Oi, min� kyll� tied�n, koska valtojen
-vieraanotto-hetki on."
-
--- "Te olette kotona meid�n luonamme, herra tirehtori, olettehan t�m�n
-talon v�ke�."
-
--- "Te olette sangen suosiollinen. -- Sep� kiihoittikin rohkeuttani,
-sill� se asia, jota varten tulen, on kovin t�rke�, missi; kovin
-t�rke�."
-
-Natalie laski t�m�n kuultuaan syrj�lle valkoisen kirjaus-ty�ns�, jota
-h�n siihen asti ahkeraan oli neuloskellut, katsoen sit� suureksi ja
-t�rke�ksi el�m�n-m��r�ksi, ett� saisi ison joukon l�pi� batisti-liinaan
-ommelluksi.
-
-Herra Maxenpfutsch oli nyt pist�nyt silinterins� polviensa v�liin ja
-ik��nkuin h�n sen pohjasta olisi lukenut esiin jonkun r�lin, alkoi h�n
-mestarillisella �nkytyksell�:
-
--- "Niin, missi; kuitenkin, missi; min� tulen v�h�isen salaisessa
-l�hetystoimessa, missi; ehk� te mielisitte kuulla minua kahden kesken,
-missi; asia koskee teit� personallisesti."
-
-Miss Natalie k��ntyi Eliz'in puoleen ja lausui h�nelle �idillisell�
-lempeydell�:
-
--- "Rakas Eliz'ini, tehk�� hyvin, alottakaa pianotuntianne muutamia
-minuteja aikaisemmin kuin tavallisesti. Tied�tteh�n, ett� sen eilen
-kokonansa laiminl�itte."
-
-Eliz ymm�rsi, mit� t�ll� tarkoitettiin: toimittaa h�net pois, mutta
-kuitenkin olla vakuutettu h�nen l�sn�-olostaan sek� antaa h�nelle
-semmoista teht�v��, jonka s�lin�lt� kaikki kuunteleminen k�visi
-mahdottomaksi. H�n totteli.
-
-Herra Maxenpfutsch k��nsi nyt silinterin polviensa v�liss�
-toisaallep�in ja p�risytti osaavasti viisin sormin sen pohjaa, joka oli
-siihen aivan omansa.
-
--- "Niin, missi; hm, hm, missi; ja neiti Hermine?"
-
--- "Oi, h�nen edess��n minulla ei ole, ei voi olla mit��n salaisuutta,
-hyv� herra. H�n on todellinen sisareni, puolisko sielustani, me olemme
-niin yht�, kuin kumpikin puoli yhdess� kirjaelmassa."
-
-Miss Natalie keksi sangen runollisen vertauksen; mutta h�n tarkoitti
-valkoista kirjaelmaa, kun p�invastoin herra Maxenpfutsch oli niin
-prosallinen ihminen, ett� h�n ajatteli vertausta kirjavaksi
-kirjaelmaksi, jonka toisella puolella on kuva, toisella taas
-sekasohroisia villalangan kihermi�, ja h�n vastasi hymyillen:
-
--- "Se on totta. -- Saatan siis rohkeasti puhua neiden l�sn� ollessa.
-Mist� alkaisinkaan? Niin. Herra Bogumil makasi t�m�n y�n minun
-luonani."
-
--- "Ah!" huudahti missi innostuneena, kun Hermine puolestansa otti
-esiin romanin ja oli sit� lukevinansa.
-
--- "Yst�v�ni Bogumil sanoi minulle kaikki, missi; kaikki. Ett� herra
-ritari ajoi h�net pois talosta, syyksi tehden, ett� h�nt� ep�iltiin
-Garanv�lgyin ladossa tapahtuneen katsastuksen t�hden. No, seh�n vaan on
-tekosyy, sen jokainen huomaa. Yst�v�ni Bogumil tunnusti minulle suoraan
-todellisen syyn, joka on t�m�n valitettavan tapauksen aikaan saattanut;
-ilmoitanko sen?"
-
--- "Sit� pyyd�n hartaasti."
-
--- "H�n tunnusti, ettei se ensink��n ole mit��n muuta, kuin ett� herra
-ritari on huomannut, jotta Bogumil rakensi sis�llist� yhteytt� miss
-Natalien kanssa."
-
--- "Ah!" huokasi h�veten Natalie ja peitti kainosti kasvonsa
-batisti-kehyksell�, jossa oli kyll�ksi l�pi�, jotta h�n niist� saattoi
-tirkistell�.
-
-Hermine k��nsi juuri lehte� kirjassa eik� ollut mit��n huomaavinaan.
-
--- "Suokaa anteeksi, missi! Min� tarkoitin kunniallista yhteytt� ja
-olen siit� varma. Yst�v�ni Bogumil on minulle kaikki ilmaissut. H�n
-aikoi ottaa teid�t, missi, vaimokseen."
-
--- "Ah, hyv� herra!"
-
--- "'Fait accompli', missi; min� tied�n sen. H�nell� on taskussa
-lupakirja, h�n n�ytti sen minulle. Kaikki oli jo s�ntill�ns�: muutaman
-p�iv�n per�st� oli seremonian m��r� tapahtua. Mutta joku talonv�est�
-antoi vilpillisell� tavalla asian ilmi herra ritarille. H�n piti t�t�
-talossaan kudottua liittoa h�v�istyksen� ja ajoi sent�hden pois t�m�n
-nuoren miehen; ja tehd�ksens� h�nt� teillekin mahdottomaksi, n�yrytti
-h�n viel� h�nt� teid�n l�sn� ollessa. Oliko niin, missi? Min� kerron
-asian niin kuin sen h�nelt� kuulin. Itse en siihen ole mit��n
-lis�nnyt."
-
-Miss Natalie sopersi, silm�t maahan painuneina, ett� niin kaikki on.
-
--- "Se on siis hyv�, missi. Nyt on vaan en�� kysymys. tahdotteko te
-kohentaa t�m�n onnettoman, maahan sorretun, nuoren miehen arvoa?"
-
--- "Min� tahdon kaikki, hyv� herra, mutta en tied�, miten?"
-
--- "Senkin sanon teille, missi; vastatkaa siihen vaan: 'niin.' T�m�n
-tapauksen kautta on h�nen ja teid�n kunnianne loukattu."
-
--- "Voi, suuresti!" sanoi miss Natalie, tuskissaan silmi�ns� v��nnellen
-ja k�si syd�melle painettuna.
-
--- "Yst�v�ni Bogumil on t�ydell� todella ajatellut tulevaisuutta. Min�
-n�in h�nell� nimityksen realikoulun professorin virkaan Budaan. Jos
-siell� saadaan tiet��, ett� h�n t��lt� on tiehens� ajettu, suittaisivat
-helposti vaikeuttaa h�nen virkaansa-asettamista."
-
--- "Jumala varjelkoon, hyv� herra!"
-
--- "T�ss� ei ole mit��n muuta keinoa tuon pahan parantamiseen, kuin
-ett� te, missi, kohta menette naimisiin yst�v�ni Bogumil'in kanssa."
-
--- "Voi, hyv� herra!"
-
--- "Ettek� tahdo, missi?"
-
---- "Mutta n�in kiiruusti!"
-
--- "Luullakseni olette siihen jo tarpeeksi valmistunut, vai
-luuletteko ehk�, ett� Bogumil'illa kyll� on aikaa odottaa kunniansa
-puhdistamista?"
-
--- "En suinkaan, en, hyv� herra. Jos h�nen kunniastansa on puhe,
-silloin olen min� valmis kaikkiin", vastasi Natalie, jalomielisesti
-k�tt��n Maxenpfutsch'ille ojentaen, ja loi sitte, hengellist� tukea
-n�in ratkaisevana hetken� etsien, silm�ns� Hermineen, joka nyt pani
-kirjansa kiinni ja astui h�nen luoksensa; t�m�n ainoan yst�v�ns�
-rintaan vaipui nyt tunteellinen nainen ja alkoi itke�, lausuen:
-
--- "Oi, te ette soimaa onnellisuuteni kyyneli�."
-
--- "No, n�in on kaikki hyvin, missi", keskeytti heit� herra
-Maxenpfutsch; "on niinkuin oleman pit��. Nyt tahtoisin vaan viel� puhua
-muutamista tempuista, jotka ovat tarpeesen asian toimeen panemiseksi;
-mutta siksi sanon hyv�sti; jos on tarpeellista, k��nnyn takaisin."
-
-Natalie ymm�rsi viittauksen, seurasi ulos Maxenpfutsch'ia, ja antoi
-h�nen ulkona korridorissa kiireesti tiet��, ett� Ankerschmidt'in k�yt�s
-nyt jo oli h�nelle t�ydelleen selv�. Ritarin puoliso vainaja oli
-h�nelle, entiselle hupilaisellensa, m��r�nnyt viisituhatta florinia,
-sill� tavoin, ett� niin kauan kuin h�n oleskelee ritarin perheess�, h�n
-saa korot niist�; jos h�n taas joutuu naimisiin, maksetaan h�nelle koko
-summa, jonka h�n p�invastoin, jos k�yt�ksell��n alentaa arvoansa,
-tykk�n�ns� kadottaa. Ritarilta oli t�m� nyt vaan keikki, jolla h�n
-pyyt�� p��st� h�nelle el�kerahaa suorittamasta, ehk�p� viel� riist��
-sit� h�nelt�, viattomalta, kokonansa; mutta siin� ritari tappiolle
-joutuu, sill� totuus on voitolle p��sev�.
-
--- "Ahaa!" vastasi herra Maxenpfutsch, ja nyt vasta rupesi h�nen
-aivoissaan selkenem��n se seikka, mink�t�hden Bogumil on missiin niin
-hurjasti rakastunut, jota h�n t�h�n asti ei ensink��n ollut k�sitt�nyt.
-"Te saatte siis viisituhatta florinia, jos miehel��n menette. Se
-kaunistaa asiaa paljon."
-
-H�n ilmoitti nyt my�skin kaikki muut sanottavat.
-
-H��t t�ytyy viel� t�n� y�n� pit�� herra Maxenpfutsch'in asunnossa.
-
-Y�ll� sent�hden, jottei kukaan niist� tietoa saisi ja tuolla siit�
-syyst�, ettei Bogumil voi tulla kastelliin saattamatta itse��n uuden
-solvauksen alaiseksi.
-
-Todistajista on huolta pidetty. Herra tirehtori oli asettanut omat
-vaununsa Bogumil'in k�ytett�v�ksi, jotta h�n naapuri-kyl�st� voisi
-tuoda sielunpaimenen, koska t�m�n kyl�n on toista uskoa eik� ymm�rr�
-kielt�.
-
-Sent�hden on miss Natalien kenenk��n huomaamatta tirehtorin asuntoon
-tuleminen; se voipi tapahtua seuraavalla tavalla.
-
-Kastellissa on pieni taka-ovi, josta p��see englantilaiseen puutarhaan.
-T�m�n oven luokse k�y kiertoportaat herrasv�en huoneista. Ovessa on,
-sis��nmurron est�miseksi, vaan sis�puolella lukko, johon ulkopuolella
-ei ole mit��n avaimen-l�pe�. Jos kuitenkin niin sattuisi, ett� joku
-pyrkisi siit� sis��n, kun se on lukittu, on sein�ss� kellonsoitin, joka
-menee palvelusv�en tupaan.
-
-Kaikkea huomiota v�ltt��kseen, tulkoon miss Natalie, kun kaikki
-kastellissa nukkuvat, t�m�n oven kautta ulos; puutarhassa odottaa h�nt�
-tirehtori, joka siit� seuraa h�nt� asuntoonsa asti.
-
-Mutta jotta h�n taas voisi palata takaisin samaa tiet�, �lk��n h�n
-sulkeko ovea j�lest�ns�, sill� silloin saisi h�n odottaa ulkona aamuun
-saakka, vaan j�tt�k��n sen puoleksi auki.
-
--- "Mutta jos joku varas hiipisi sis��n avatusta ovesta?"
-
--- "Se on totta, sit� emme tulleet ajatelleeksi."
-
--- "Min� tied�n! Hermine rakastaa minua, h�n on mieltynyt minuun,
-niinkuin sisareensa; min� j�t�n h�nelle avaimen ja pyyd�n, ett� h�n
-taas laskee minut sis��n, kun tulen takaisin."
-
--- "Mutta jos h�n nukkuu?"
-
--- "Oi, sit� h�n ei tee, sen voin ta'ata. H�n pyysi minulta jo aikoja
-sitte saadaksensa lukea er�st� romania, jota h�nelt� kuitenkin kielsin,
-koska se ei viel� ole h�nelle sovelias; sen annan nyt h�nelle ja olen
-varma siit�, ett� h�n sen ��ress� pysyy hereill� aina aamuun asti."
-
--- "Sep� hyv�. Viel� yksi kysymys, missi. Suokaa anteeksi, missi. Kovin
-indiskreti kysymys, mutta sit� ei voi v�ltt��. Onko teill� ... onko
-teill� ... kastetodistusta?"
-
---- "Pit�isih�n olla. Vaikka min� luulen, ett� pappi ep�huomiosta
-kirjoitti ulos t�tini todistuksen; h�nenkin nimens� on, n�ette sen,
-Natalie."
-
--- "Se on sangen todenn�k�ist�. Muutoin ei sit� tarvitse n�ytt��
-kellek��n muulle, kuin vihkiv�lle papille. �lk�� unhottako sit�
-mukaanne ottamasta."
-
-Nyyhkien vakuutti miss Natalie olevansa t�h�nkin uhraukseen valmiina.
-
-Herra Vendelin pyysi viel� vaan sit�, ettei h�n nyyhkisi paljon, sill�
-se synnytt�� ep�luuloa ja t�m� on varsin tarpeetonta. T�ten p��tt�en
-puhemies-tointansa, riensi h�n kotia valmistelemaan itse��n ilon-
-is�n[54] virkaan.
-
-Miss Natalie ei kuitenkaan seurannut h�nen neuvoansa, sill� palattuaan
-korridorista huoneesen, heitt�ysi h�n Herminen kaulaan ja rupesi siin�
-niin kovasti itkem��n, ett� t�m� vaan suurella vaivalla sai h�nt�
-rauhoittumaan.
-
-Onhan tapa semmoinen.
-
--- "Ei kukaan voi aavistaa, mit� min� tunnen. Te yksin�nne, rakas
-Hermine, minun sieluni kuva. Jos minun t�ytyy j�tt�� t�m� talo, vuotaa
-syd�meni verta yksist��n teid�n t�htenne; mutta eik� totta, te ette
-soimaa minua, jos asianhaarat pakoittaisivat minua t�t� perhett�
-j�tt�m��n? jos minun sen kanssa, johon olen kohtaloni yhdist�nyt,
-t�ytyisi l�hte� yksin�iselle pakoretkellekin? Sill� mik� lienee jalompi
-kutsumus vaimolle, kuin ottaa osaa rakastetun miehen suruihin ja
-k�rsimyksiin! T�m� on ihanin teht�v� vaimon syd�melle, joka siin� voipi
-osottaa suurinta voimaa."
-
--- "Miss Natalie!" huusi yht'�kki� profani ��ni.
-
-Tunteelliset rinnat irtausivat pel�styksest� toisistaan. Eliz huusi
-viereisest� huoneesta; kun noita suuria tuumia laskettiin, oli h�n
-unhotettu tuonne pianon ��reen ja h�nen alkoi siell� jo k�yd� ik�v�ksi.
-
--- "Miss Natalie! Teid�n luvallanne. Linnanvanki Numero yksi kysyy
-alamaisimmasti, monenko tunnin piano-linnanty�h�n h�n on tuomittu?"
-
-Vai niin? Tuo on p��stett�v�.
-
--- "Neiti Eliz saa menn� kamariinsa ja istua maalaus-stafflinsa
-��reen."
-
-Ah, siis todellinen graci!
-
-Eliz'in mieliteko ja lohdutus oli n�et maalaaminen. Siin� ty�ss� olisi
-h�n istunut aamusta iltaan asti ja jos h�n oli saanut ottaa piirustimen
-k�teens�, vapisi h�n oikein pelosta, milloinka h�nen taas t�ytyisi
-hellitt�� siit�, Jahka h�nt� vaan ei pantu piirustamaan noita ik�vi�
-mallikuvia, vaan h�nen annettiin omasta p��st��n vartaloita, kasvoja,
-karrikatureja kuvailla. N�ist� h�n kuitenkin tavallisesti saa nuhteita.
-Paljon h�nelle jo sallittiin, kun h�nen sallittiin luonnon mukaan
-kopioita kukkaryhmi�, halkaistuja melunia ja muita senkaltaisia
-viattomia esineit�.
-
-Varmaa on, ett� jos h�nen suvaitaan riittaus-lautansa ��reen istua,
-h�nt� silloin ei tarvitse vartioida. H�n on siihen kuin kiinni taottu.
-
-Miss Nataliella oli nyt koko p�iv� aikaa Herminen kanssa hanketta
-hyv�sti hautoa. Hermine on pit�v� huolta siit�, ett� missi kenenk��n
-huomaamatta p��see ulos ja palaa takaisin sala-oven kautta; ettei
-talonv�ki asiasta saa mit��n tiet��, ja ett� h�n viel� samana y�n�
-kirjoittaa is�lle, kertoo h�nelle koko tapauksen ja taivuttaa leppym��n
-h�nen vihansa esineelle, jolla oli niin vakavat aikomukset, joka ei
-ollut mik��n salainen vakoja, ei mik��n naisten viettelij�, vaan v��rin
-ymm�rretty, jalo syd�n.
-
-Ei mik��n reaktioni milloinkaan ollut hartaammin halunnut pime�n tuloa.
-Illallinenkin suoritettiin paljon aikaisemmin ja pikemmin, kuin
-muulloin. Palkollisten k�skettiin hyv��n aikaan sulkea kaikki ovet,
-koska t�ytyi olla kahdenkertaisesti varovainen, kun herra ritari ei ole
-kotona.
-
-Eliz'kin vapautettiin p��ss�-laskemisesta illallisen j�lkeen. Koska h�n
-t�n��n oli hyv�sti k�ytt�nyt itsens�, sai h�n menn� aikaisin levolle.
-
-Noin kello kymmenen aikaan oli jo kastellissa kaikki hiljalleen;
-viimeinen lampunvalo sammui, ainoastaan y�lamppu loisti viel� neitien
-asuin-osastosta.
-
-T�ss� oli kaksi toistensa kanssa yhteydess� olevaa kamaria; se, joka
-oli korridorin vieress�, oli Herminen ja koti-opettajattaren, ja siit�
-tultiin pieneen kamariin, jossa Eliz makasi; viime mainitusta ei ollut
-mit��n erin�ist� ulostultavaa.
-
-Eliz'in kamarin akkuna oli luukulla suljettu; toisessa kamarissa olivat
-toisen akkunan luukut auki. T�m� oli merkki herra Vendelin
-Maxenpfutsch'ille, ett� t��ll� sis�ll� kaikki on valmiina.
-
-Herra Vendelin taas oli puolestaan tehnyt sen v�lipuheen, ett� h�n
-ilmoitusmerkiksi heitt�isi alhaalta pienoisen kiven valaistuun
-akkunaan.
-
-Hetken kuluttua kuului kiven-hel�hys akkunan-ruutua vastaan. Missi
-pyysi Hermine� laskemaan k�tens� h�nen syd�mens� kohdalle ja
-tunnustamaan kuinka sit� tykytti! -- joka olikin totta.
-
-K��riyten sitte huiviinsa antoi h�n Herminen saattaa itse��n
-kiertoportaita my�ten alas, ja kun he olivat tulleet taka-oven luokse,
-j�tti h�n t�lle sen avaimen, jonka Ankerschmidt eritt�in oli uskonut
-missin haltuun; siin� viel� kerran oppilastaan syleilty�ns�, astui h�n
-ulos avatusta ovesta. Hermine peitti samalla hetkell� kynttil�n, jottei
-sen valo n�kyisi ulos puutarhaan. Sitte lukitsi h�n taas oven.
-
--- "T�ss� olen, missi", kuiskasi herra Vendelin, joka seisoi
-kyyryll�ns� sein�n vieress� ja tarjosi k�sivarttaan ry�stett�v�lle
-naiselle.
-
--- "Oi, kuinka minua peloittaa!" sopersi t�m�. kainostellen.
-"T�mm�isess� pime�ss�."
-
--- "Taskussani on lamppu; min� otan sen puistossa esiin."
-
--- "Ah, eik� puistossa ole k��rmeit�?"
-
--- "Mit� viel�, vet�v�th�n ne nyt talvi-untaan."
-
--- "Herra tirehtori", kuiskasi missi, saattajansa k�sivartta hyv�sti
-nipist�en; "min� en tied�, vaikka menisin tainnoksiin, kun n�en
-'yst�v�nne.'"
-
--- "Olkaa huoleti siit�! H�n on t�ll� haavaa kaukana."
-
--- "Kaukana?"
-
--- "Mutta tulee kohta kotia. H�n l�hti minun vaunuillani naapurikyl�st�
-pappia noutamaan. Puolen tunnin p��st� h�n ep�ilem�tt� on t��ll�.
-Sill'aikaa totutte tilaanne."
-
-Kaikista n�ist� huolimatta p��tti kuitenkin miss Natalie jyrk�sti menn�
-tainnoksiin, kohta kun Bogumil palaisi ja h�n n�kisi t�m�n.
-
-H�n oli jo valmis siihen.
-
-Herra Vendelin'in huolena oli pysytt�� sielua h�ness� siksi, kuin
-katastrofi tapahtuisi, jota toivottavasti ei kauan tarvinnut odottaa.
-Naapurikyl��n voi, hyvill� hevosilla, ehti� puolessa tunnissa; tunnin
-kuluttua saattavat siis pappi ja ylk� olla t��ll�; niin kauan voinee
-toki herra tirehtori pit�� puhemies-pakinaa morsiamen kanssa.
-
-Tunti kului kuitenkin, ja viel�kin tunti, eik� mit��n ylk�miest�
-tullut. Miss Natalie rupesi itke� vetistelem��n, tuon tuostakin sit�
-taas keskeytt�en. Herra Maxenpfutsch puolestansa koetti varoa, ettei
-h�n kohtuullista enemm�n haukottelisi. Tuommoiset minutit, joina
-odotetaan my�h�stynytt� ylk��, vaikuttavat kovasti hermoihin, jospa
-onkin vaan puhemies, saatikka jos on morsian.
-
-Puoli-y� oli jo mennyt, mutta Bogumil ei viel� ollut palannut.
-
-Miss Nataliessa her�si kauhea ajatus.
-
--- "Hyv� herra, jos 'h�n' jostakin sattumuksesta ei tulisi t�n� y�n�,
-mit� sanoisi maailma siit�, ett� min� -- ett� te -- t��ll� -- yhdess�
--- ulkopuolla kastellia -- kokonaisen, aamuun asti kest�v�n illan --"
-
-Herra Vendelin tunsi kylm�n v�r�hdyksen juoksevan pitkin
-selk�nahkaansa.
-
-Tuopa olisi onneton asema! Lopulta h�nen viel� t�ytyisi naida missi.
-
--- "No, eih�n se voi tapahtua", lohdutti h�n huolestunutta morsianta;
-"se on aivan mahdotonta. Min� olen varma yst�v�st�ni. Jota min� kerran
-yst�v�kseni nimit�n! H�n on vakavan-luonteinen mies."
-
--- "Oi, en min�k��n sit� tarkoita, mutta jos joku onnettomuus olisi
-matkalla tapahtunut? Ehk� on vaunut ajettu kumoon ojaan ja h�n pahasti
-loukkaantunut? Taikka jos h�n on joutunut rosvojen kynsiin,
-urhoollisesti puolustanut itse��n ja vihdoin murhattu? Vai lieneek� h�n
-pime�ss� eksynyt?"
-
--- "Ah, ei suinkaan. �lk�� olko levoton. Min� tied�n jo, mink�t�hden he
-viipyv�t. Varmaankin on pappia kutsuttu jotakin kuolemaisillaan olevaa
-sairasta ripitt�m��n, ja siit� viivytys. Sill� tiet�k��, missi, papin
-on velvollisuus ennemmin auttaa kuolevaisia, kuin naimisiin-menevi�."
-
-Siit� olivatkin nyt molemmat yksimielisi�, ett� sill�, joka tahtoo
-kuolla, todellakin on enemm�n syyt� olla malttamaton, kuin sill�, joka
-itse��n vihille valmistaa.
-
-Mutta voi tuskaa, sill'aikaa olisi jo tuo kunnian-arvoinen herra
-ehtinyt kuolleensa haudatakin, n�itten pitkien, toinen toistaan
-seuraavien tuntien kuluessa! Kului tunti, kaksi tuntia, kolme tuntia
-syd�ny�st�, eik� vaunuja viel�k��n kuulunut. Ihan varmaan ovat ry�v�rit
-h�net k�siins� saaneet!
-
-Mutta �lk�� suvaitko pel�t�. Kuuluu py�r�in jyrin��, nyt ajavat vaunut
-pihaan.
-
--- "No, vihdoin viimein tulivat! Tiesinh�n min�, ettei heit� mik��n
-valaskala niele! Olittepa jo minuakin v�h�isen pel�stytt�nyt. No,
-missi, nyt vaan voimaa ja rohkeutta!"
-
--- "Hyv� herra, min� en voi ta'ata itse�ni, kun kuulen h�nen tutut
-askelensa. Ah!"
-
-Nuot tutut askelet eiv�t kuitenkaan pitk��n aikaan ottaneet
-kuuluaksensa, ja jokaisen on helppo ymm�rt��, kuinka vastenmielist� on
-kauan pid�tt�� itse��n tainnoksiin menem�st�.
-
-Kului viisi minutia, eik� kukaan viel� porstuassa koputa. No, mit�h�n
-tuolla ulkona tapahtunee?
-
-Herra Vendelin oli pakoitettu pyyt�m��n lupaa Natalielta, saadaksensa
-j�tt�� h�nt� hetkeksi yksin�ns� huoneesen, sill� t�ytyy jo menn�
-katsomaan, mihin asianomaiset ovat j��neet.
-
-Herra Vendelin astui ulos korridoriin; h�n n�ki jonkun seisovan sen
-toisessa p��ss� ja tervehti kaukaa:
-
--- "Teid�n n�yrin palvelijanne, kunnian-arvoinen herra, tehk�� hyvin,
-tehk�� hyvin!"
-
-Vasta kun h�n oli mennyt l�hemm�ksi ja h�nen silm�ns� olivat pime��n
-tottuneet, huomasi h�n, ett� h�n n�in kohteliaasti oli puhutellut omaa
-p��llystakkiansa, joka oli asetettu tomutus-telineelle kuivamaan.
-
-Pihalla seisoivat lasivaunut, joitten lampuista �ljy jo oli loppuun
-palanut, ja kuski talutti verkalleen valjaista lasketuita hevosia
-ymp�ri pihaa.
-
--- "No, Anton! Anton!"
-
--- "Hyv�� huomenta", mutisi takaisin vanha kuski.
-
--- "Mit� hyv�� huomenta, sin� tolvana, min� en ole viel� edes pannut
-maata."
-
--- "En min�k��n, mutta kuitenkin jo aamu koittaa."
-
--- "No, mit� siell� tapahtuu? Mit� teette?"
-
--- "Mit� _teemme? Min�_ talutan hevosia; ne seuraavat minua."
-
--- "�l� laske hulluja! Ent�s toiset?"
-
--- "Toisia kahta hevosta taluttaa tallirenki."
-
--- "�l� puhu joutavia, vanha narri. Min� kysyn herra Bogumil'ia."
-
--- "Vai niin? H�net min� vein sinne, mihin h�n suvaitsi k�ske�."
-
--- "No, ja sitte?"
-
--- "Sitte? H�n k�ski sanoa terveisi� herra tirehtorille."
-
--- "J�ik� h�n sinne?"
-
--- "Eip� suinkaan j��nyt, koska h�n heti tilasi postivaunut ja l�hti
-edemm�ksi."
-
--- "Postivaunut? Eih�n siin� kyl�ss� mit��n postitaloa ole."
-
--- "Enh�n min� kyl�ss� ollutkaan, vaan kaupungissa."
-
--- "Kaupungissa? No, mit� h�n sanoi?"
-
--- "H�n sanoi, ett� h�n kiitt�� armollista herraa tavallisesta
-avun-annosta, h�n on sit� aina muistava."
-
--- "Avun-annostani? Mutta missi? Mit� h�n k�ski missille sanoa?"
-
--- "Missille?"
-
--- "Niin. Miss Natalielle."
-
--- "Mit� h�n h�nelle 'k�ski sanoa?' -- Oh, rusko!" Anton talutti
-hevosia eteenp�in.
-
--- "Seisahda, lurjus!" huusi pois-menev�lle herra Maxenpfutsch; "mihin
-menet?"
-
--- "Heh, hevoset vilustuvat seisomisesta."
-
--- "Miks'et vastaa, kun kysyn?"
-
--- "Kuinka min� siihen voisin vastata, mit� h�n k�ski missille sanoa?"
-
--- "No, joko k�ski h�n sanoa jotain, taikka ei mit��n. Kolmatta ei
-ole."
-
--- "Mutta on."
-
--- "Mik� se on?"
-
--- "K�skisik� h�n muka sanoa jotain taikka ei mit��n jollekulle, jota
-h�n itse muassaan vie?"
-
--- "Mit� vie h�n muassaan?"
-
--- "Missi�."
-
--- "Mit� missi�?"
-
--- "Ettenk� min� tiet�isi, mik� missi se oli? Ettenk� tuntisi tuota
-vihri�ist� silkkiharsoa, jota h�nen oli tapa pit��, jottei aurinko
-h�nt� polttaisi; sitte tuota h�nen pient� pepita-r�ijy�ns�, vihri�
-sametti-laaka edess�, h�nen keltaista, kukilla koristettua hattuansa ja
-h�nen ruiskukan-v�rist� silkki-mantiljaansa? Vai en tiet�isi, kuka se
-semmoinen missi oli!"
-
--- "Pyh� Herra Jumala Baijerinmaassa!" huusi, tukkaansa tarttuen, herra
-Vendelin. "Mit� lienee t��ll� tapahtunut? Etk� kuullut tuon naisen
-��nt�?"
-
--- "He puhuivat hiljakseen ja ranskan kielell�."
-
--- "Miss� otit h�net vaunuihin ja milloin ja miten? kuinka se
-tapahtui?"
-
--- "No, niinkuin te olitte suvainnut k�ske�, niin min� tein. N�in sanoi
-herra tirehtori minulle: 'Anton, valjasta nelj� hevosta umpivaunujen
-eteen, ja aja sitte tyhjin vaunuin alista tiet� englantilaisen
-puutarhan portille asti; pys�� siihen ja odota. Sinne tulee herra
-Bogumil; h�n astuu vaunuihin ja sanoo sinulle, mihin h�net ajat; sen,
-joka sinun viel� tulee ottaa vaunuihin, otat sin�; h�n kyll� sanoo,
-kenen.' Niin min� teinkin. Min� seisatin puutarhan portille; oli jo
-aivan pime�, kun nuori herra tuli ulos puutarhasta. Missi nojausi h�nen
-k�sivarteensa; h�n avasi vaunun-oven ja auttoi missi� sis��n astumaan;
-min� kysyin h�nelt�, minne h�n k�skee ajaa; h�n vastasi: kaupunkiin.
-Kaupungissa seisatimme postihuoneen eteen; siin� nuori herra astui
-ulos, tilasi kyytihevosia; missi j�i siksi aikaa vaunuihin istumaan;
-kun sitte hevoset vaunuineen tulivat, auttoi h�n taas missi� ulos
-vaunuista; h�nell� oli pieni matkalaukku, jota h�n ei sallinut
-kenenk��n k�teens� ottaa, h�n kantoi sit� itse. Sitte missi painoi
-kouraani hopeataalerin, joka ei kuitenkaan k�y t��ll�; nuori herra taas
-antoi paperiin k��rityn pelimerkin, semmoisen, jolla herrat pelaavat.
-H�n teki niin varmaan erhetyksest�; aikoi kai antaa dukatin. Sanoivat
-sitte adj��, posti puhalsi torveensa, min� k��nsin takaisin ja olen nyt
-t�ss�."
-
-T�m�n kauniin jutun kuultuansa sy�ksi herra Vendelin suoraa p��t�
-huoneesensa.
-
-Kun siell� istuva missi kuuli tuon suuren melun, kallisti h�n
-p��ns� taaksep�in sohvan tyynylle ja oli juuri, tarpeellisella
-varovaisuudella, lankeamaisillaan Morpheuksen my�hemmin syntyneen
-sisaren, taintumuksen syliin -- taintumuksen, jonka pakanallinen
-mythologia on jumalien rivist� pois unhottanut, -- kun herra Vendelin,
-lakkiansa edelt� sis��n heitt�en, rynt�si saliin ja kauhistuksesta
-tuijottavilla silmill� mylvi:
-
--- "No, miss Natalie, nyt menen min�kin tainnoksiin! Tuo konna on
-missin vaatteissa ry�st�nyt pois toisen naishenkil�n ja aavistukseni on
-hirve� -- kenen?!"
-
-
-
-
-IX.
-
-Molemmat vangit.
-
-
-Sill'aikaa nukkui Eliz vanhurskaan unta.
-
-Sit� puhdasta unta, jota ei viel� h�iritse mik��n muu, kuin
-sanattoman ideali-kuvan v�ikynt�, jonka muoto on pelkk�� etheri� ja
-auringons�dett�.
-
-Ensimm�inen auringons�de, joka tunki sis��n akkunan esiripun v�list�,
-riisti h�nen silmist��n tuon neitseellisen unikuvan.
-
-Oli varhainen aamu, kastellissa vallitsi viel� suuri hiljaisuus: siell�
-ei olla aikaisin liikkeell�. Eliz nousi yl�s, puki p��llens� aamuhameen
-ja istui, ennenkuin h�nen vartiansa her�isiv�t, piirustuslaudalle
-pingoitetun kuvan ��reen; mit� h�n eilen oli alottanut ja unissansa
-lis�ksi ajatellut, jatkoi h�n nyt. Se oli matala akkuna, vahva
-rautaristikko suulla; ristikon takana vaaleat, nuoret kasvot ja sen
-edess� laululintunen; akkunan ymp�rill� kukoistava muuri-vehre�, joka
-pist�yy sis��n rautakankien v�litse. N�m�t molemmat lohduttavat sit�,
-joka on sis�ss�: laululintunen ja yksin�inen k�ynn�s.
-
-Kenell� olisi mit��n t�t� vastaan muistuttamista! Eih�n ole tarvis
-tuntea kasvoja, jotka ovat ristikon sis�puolla; niist� ovatkin vasta
-peruspiirteet valmiit. P��asia on laululintunen ja k�ynn�skasvi.
-
-Tytt�nen vaipui kokonaan ty�h�ns�; h�n ei huomannut, ett� pieni
-p�yt�kello hiljaa kilisev�ll� ��nell� l�i yhdeks�n, eik� viel� mit��n
-rapinaa viereisess� kamarissa.
-
-Missi ja Hermine nukkuvat todellakin kauan.
-
-Lintusen p�� onnistui sangen hyvin. Siit� saattaa selv�sti n�hd�, mill�
-surulla se siin� laulaa, ik��nkuin tiet�isi vangille visertelev�ns�.
-
-Eliz on kovin tyytyv�inen pikku lintuun; mutta nyt lienee jo aika panna
-kuva syrj�lle, sill� heti on t�ss� vanginvartia, tuo kovasyd�minen
-missi ja sanoo: "allez, piano-linnanty�t� p��tt�m��n!"
-
-T�ytyy katsoa, ovatko he jo hereill�. Eliz'in oli tapa harjottaa
-lapsellista kostoansa sill� tavoin, ett� h�n, joka s��nn�llisesti nousi
-sangen varhain, h�lisev�ll� laululla her�tti unesta missin, joka
-mielell�ns� makasi hirve�n kauan. Niinkuin jokainen kokemuksesta
-tiet��, ei t�mm�inen hyv� ty� ensink��n ole sen mieleen, joka par'aikaa
-vet�� makeata unta; mutta jos ihminen kerran on her�nnyt, h�n kaiken
-harminsa ohessa ei voi suuttua, sill� her�tt�j� on oikeassa: "jo on
-aamu", ja h�nt� tulee viel� kiitt��kin, ettei ole antanut kauemmin
-nukkua.
-
--- "Jo on aamu: I wish you a good morning, miss!" lausui piloillaan
-Eliz, melulla avaten viereisen kamarin ovea, ja alkoi sitte laulaa
-iloista kuplettia, jota lapsille opetetaan aamuruskon ihanuudesta.
-
-Mutta kuinka h�n h�mm�styi, kun havaitsi kamarin aivan tyhj�ksi!
-
-Molemmat vuoteet olivat k�ytt�m�tt�, niinkuin ne illalla olivat
-laitetut; ilmeisesti n�kyi, ettei kukaan niiss� ollut maannut.
-
-Eliz ei ymm�rt�nyt, mihin olivat joutuneet.
-
-H�n katseli ymp�rilleen. Herminen kirjoitusp�yd�ll� oli sinetill�
-lukittu kirje; h�n otti sen, p��llekirjoituksena oli:
-
-"Sisarelleni Eliz'ille."
-
-Sykkiv�ll� syd�mell� avasi Eliz kirjeen. Siin� oli n�m�t rivit:
-
-  "Armas, hyv� sisareni!
-
-  �l� soimaa minua siit� askelesta, jonka nyt olen astunut. Min� en
-  voi el�� ilman t�t� miest�. Vaikkapa h�n olisi murhaaja, l�htisin
-  min� h�nen kanssaan. Min� tied�n, ett� se on mielett�myytt�, mutta
-  en voi siit� itse�ni irroittaa. Is�ni ajoi h�net t�n��n pois, eik�
-  tiet�nyt, ett� h�n samassa karkotti minutkin ulos maailmaan.
-  Is�lleni en uskalla kirjoittaa: h�n ei lukisi kirjett�ni; h�n
-  kiroisi minut. Mutta sinua h�n rakastaa, sin� olet niin hyv�; eik�
-  minulla ole ket��n, jonka edess� puolustaisin itse�ni, vaan
-  yksist��n sin�. En tied�, mit� sinulta pyyt�isin; p��ni on niin
-  sekaisin. Sin� sen paraiten tied�t. Astu meid�n ja is�mme v�liin;
-  sinun hyv� syd�mesi keksii, mit� sinun on tekeminen. Jumala sinua
-  siunatkoon! Min� suutelen sinua sata kertaa, tuhat kertaa.
-
-                                                 Hermine.
-
-  P. S. Missi ja tirehtori eiv�t tied� mist��n; jos mahdollista,
-  puolusta heit� is�ni edess�. Itke minua!
-
-                                                   H."
-
-Viimeist� lausetta ei olisi tarvinnut kirjoittaa siihen, sill� kirjeen
-luettuansa purskahti Eliz niin kovaan itkuun, ett� kyynelet purona
-juoksivat h�nen punastuneille poskillensa; h�n puristi k�tt�ns� ja k�vi
-ep�toivoisena edes takaisin kamarissa; h�n l�ysi sisarensa kaulaliinan,
-joka oli j��nyt tuolille; sit� h�n suuteli sadoin kerroin ja painoi
-poveansa vastaan, ja nyyhki ja itki uudestaan, niinkuin kes�inen
-sadekuuro, ja suuteli kirjett� ja kaulaliinaa, niin ett� palkolliset
-kuulivat tuon kovan nyyhkytyksen ja kamaritytt� katsoi parhaaksi tulla
-sis��n tiedustamaan, eik� mit��n tarvittaisi.
-
-Kun ovi avattiin, muuttui tuskastuneen tyt�n katkeruus hurjaksi
-vimmaksi; h�n luuli missin tulevan. Tuimasti s�ihkyvill� silmill�
-hy�kk�si h�n ovea kohden, niin ett� kamaritytt� pel�styneen� kavahti
-takaisin, kun neiti sy�ks�hti h�nen eteens�.
-
--- "Miss� missi on?" huusi Eliz, ja h�nen vapisi joka j�sen
-hillitsem�tt�m�st� mielenkuohusta.
-
-Tuo katsoa t�llisteli ymp�rillens� ja kohautti olkap�it��n.
-
-Eliz tarttui vihaisesti palkollisen olkap��h�n.
-
--- "Miss� missi on? Koska h�n meni pois? Kuka p��sti h�net ulos ovesta?
-Ken n�ki Herminen?"
-
-Kamaritytt� oli kauhistuksesta maahan vaipua.
-
--- "Me emme n�hneet ket��n, meid�n puolelta ei kukaan mennyt ulos.
-Mutta taka-ovi on auki: sen sanoi �sken puutarhuri."
-
-Eliz laski puristetun k�tens� kiehuvalle otsalleen ja alkoi v�hitellen
-tointua.
-
--- "Odota!" sanoi h�n tyyntyneen� tyt�lle, joka aikoi menn� pois. "�l�
-virka tuolla ulkona mit��n. L�het� t�nne pikku Gyuszi. Lukitse taka-ovi
-ja tuo avain t�nne."
-
-Kamaritytt� riensi pois ja kohta sen j�lkeen ilmestyi Gyuszi.
-
-Eliz'in silm�t eiv�t vuotaneet en�� kyyneli�, h�nen kasvonsa eiv�t
-en��n olleet tulipunaiset; h�nen hiuksensa olivat jo kammatut, ja h�n
-k�veli k�det sel�n takana edes takaisin Herminen kamarissa.
-
--- "Mit� neiti k�skee?" kysyi pieni poika, k�si sotamiehen-tapaisesti
-kohotettuna.
-
--- "Ota vaaria!" sanoi h�nelle Eliz semmoisella kohentavalla ��nell�,
-kuin mik� kenraali tahansa. "Osaatko k�ytell� ampu-asetta?"
-
--- "Osaan, neiti. Onhan minulla pyssykin. Armollinen herra sen antoi."
-
--- "Oletko sill� jo ampunut?"
-
--- "Oi, monta kyyhkyst�; viel�p� tornihaukkojakin."
-
--- "Hyv�. Lataa pyssysi ja palaa takaisin."
-
-Pikku k��pi� tuli muutaman minutin kuluttua naureskellen takaisin,
-pieni karbini olalla.
-
--- "Ota nyt vaaria! T�st� p�iv�st� alkaen asut sin� t�ss� kamarissa,
-kunnes is�ni tulee kotia. Y�ll� makaat sin� tuossa s�ngyss�."
-
--- "Voi, seh�n on missin vuode."
-
--- "Vaiti! Kuka sinulta kysyi? P�iv�ll� seisot t�ss� vartiana kamarini
-ovella, ja pid�t�t jokaista, joka pyrkii sis��n. Sin� tied�t, mitenk�
-sinun tulee tehd�?"
-
--- "Aivan hyvin! n�in:" -- ja pikku Papu-Jusu astui askelen eteenp�in,
-ojensi painettia ja huusi: "Ken olet? seisahdu!"
-
--- "Oikein! �l� laske ket�k��n sis��n, sill� t�m� on vankihuone; sin�
-taas olet vartia. Joka k�ytt�� v�kivaltaa taikka ei huoli huudostasi,
-sen sin� ammut kuolijaksi; ymm�rr�tk�s?"
-
--- "Kyll� ymm�rr�n."
-
--- "Tee siis sen mukaan."
-
-Eliz j�tti nyt liliputti-vartian etukamariin, lukitsi makuukamarinsa
-oven ja istui is�llens� kirjett� kirjoittamaan.
-
-Kuinka paljon lempeytt� ja kuinka paljon voimaa tarvittiin siihen, kun
-yritti sitomaan kiinni n�in kipe�t� haavaa semmoiselta miehelt�, joka
-ei ole oppinut mielen-liikutuksiansa hillitsem��n!
-
-Kuinka h�nen t�ytyi varoa kaikkea viisastelemista, jottei se n�ytt�isi
-soimaukselta is�lle, joka aina oli pit�nyt Hermine� perheens�
-vaakunana, tuota j�rkev��, siivoa tytt��, jolta harvoin kuuli mit��n
-sanaa; jolle ei koskaan tarvinnut muistuttaa, mit� h�nen tuli tehd�,
-mit� ei; joka oli jokaisen kasvattajansa kunnia, �iti vainajansa
-lemmikki, ja jonka edest� nyt tuon huikentelevaisen, aina torutun, aina
-kurissa pidetyn tuhkimuksen t�ytyi rukoilla, ett� h�nen suuri
-rikoksensa anteeksi annettaisiin!
-
-No, vaan sen on helppo kirjoittaa, jolla on syd�n! Kylm� j�rki voipi
-semmoisessa tilaisuudessa erhetty�, mutta syd�n keksii aina oikean
-keinon ja kuiskaisee, mik� toista pahoittaa, mik� miellytt��.
-
-"Tied�th�n, kuinka armas �itimme Hermine� rakasti! �l� sys�� h�nt�
-luotasi!"
-
-T�m� oli pontevin argumentti. Ja eik� se ole tarpeeksi ponteva?
-
--- "Ken olet? Seisahdu!" kuului ulkoa pienen vahtimiehen ��ni.
-
--- "Min� tuon kahvia", oli siihen vakava vastaus.
-
--- "Passirt: saat menn�." Kamaritytt� toi aamiaista.
-
-Eliz viittasi h�nt� laskemaan sit� p�yd�lle ja sitte menem��n.
-
-Ja taas jatkoi h�n kirjoitustaan.
-
-"Tied�th�n, kuinka itsekin h�nt� rakastit. Rakastanet h�nt�
-vastedeskin."
-
--- "Ken olet? Seisahdu!" kaikui nyt entist� �k�isemm�ll� ��nell� huuto
-ulkopuolella.
-
--- "Jesus Maria!" kuului siihen �ik�hys.
-
-T�m� oli missin ��ni.
-
-Eliz kuunteli hetkisen, mit� siell� syntyisi.
-
--- "Takaisin! Min� olen vartia!"
-
--- "No, no, no, Gyusziseni, �l� laske leikki�!"
-
--- "Min� en ole 'Gyusziseni;' min� olen patrulli, olen feuerpiketi;
-joka l�hestyy, sen ammun kuolijaksi."
-
--- "Haa! Jumalan t�hden, �lk�� ojentako tuota asetta, se saattaa
-itsest��n laueta."
-
--- "No, j��k�� siis tuonne ovelle, �lk��k� astuko likemm�ksi!"
-
--- "Mutta mik� aatos tuo, kun panee pyssyn lapsen k�teen?"
-
--- "Se on k�sky. Se on orderi."
-
--- "Laskekaa minut neiden luokse."
-
--- "Ei mit��n neitt�; h�n on vanki."
-
--- "Mutta minun on kai sallittu menn� h�nen luoksensa."
-
--- "Mik� tunnus-sana on? Sanokaa tunnus-sana!"
-
--- "Gyuszi, nyt kohta ly�n sinua korvalle."
-
--- "Missi! Ettek� n�e, ett� nyt olen sotamies?! Tuli ja leimaus! Min�
-ammun ja pist�n."
-
-Eliz avasi nyt oven.
-
-Oppilaansa n�hdess��n, rohkaisi missi mielt�ns� ja teki rynn�k�n
-linnav�en l�vitse, joka menestyikin h�nelt�; h�n p��si haavoittumatta
-Eliz'in kamariin ja seisoi siin� voipuneena l��h�tt�en, tiet�m�tt� mit�
-kysyisi.
-
-Eliz viittasi h�nt� istumaan. T�m� ymm�rsi, ett� nyt on h�n se, joka
-m��r��.
-
--- "Lukekaa, missi, t�m� kirje", sanoi Eliz, antaen h�nelle Herminen
-kirjoituksen.
-
-Lukemisesta nousi missin kasvoihin ja otsaan vadelman-punaisia
-pilkkuja, syv�n vihan ja pel�styksen tunnusmerkkej�. Joka kasvon-juonne
-oli kokonaan toisenmuotoiseksi v��ntynyt.
-
-Kirje putosi h�nen vapisevista k�sist��n.
-
--- "T�m� on hirmuista, t�m� on kauhistavaa!"
-
--- "Ja nyt lukekaa t�m� toinenkin kirje", sanoi Eliz, tarjoten h�nelle
-sit�, jonka oli is�llens� kirjoittanut.
-
--- "Min� pyyd�n teit�, Eliz, Herran t�hden, kuulkaa ensin minua!"
-
--- "Min� en tahdo mit��n kuulla, missi."
-
--- "Teid�n tulee saada tiet�� kaikki."
-
--- "Mit� ajattelette? Te mielitte kertoa 'rakkauden-seikan' minulle,
-jolla ei viel� t�h�n asti ole ollut teilt� lupaa lukea edes yht�
-romania?"
-
-Vahva puna h�nen siveiss� kasvoissansa todisti, kuinka
-vaiston-tapaisesti neitseellinen h�veli�isyys vastusti t�t� ehdoitusta.
-
-Miss Natalien t�ytyi huomata, ett� h�n oli voitettu, ja p�� alasp�in
-painuneena luki h�n Eliz'in kirjeen, jonka t�m� oli is�llens�
-kirjoittanut.
-
-Missi� kummastutti, ett� Eliz tuhlasi eritt�in paljon sanoja,
-lepytt��kseen is��ns� viettelij�n suhteen. T�m� ei miellytt�nyt missi�;
-h�n tahtoi, ett� tuota miest� vainottaisiin, ett� h�n surmattaisiin,
-ett� h�nest� loppu teht�isiin.
-
--- "Mutta kaikkeen t�h�n onnettomuuteen on tuo kurja viettelij� syyp��.
-Ja te puolustatte h�nt�!"
-
--- "Niin puolustan. Sill� h�n on nyt Herminen puoliso."
-
--- "Mutta h�n on meid�t kaikki pett�nyt; h�n petti Herminenkin, h�n on
-siihen syyp��, ett� t�m� nyt on is�ns� vihan alaisena. Oi, tuo hylki�,
-h�n on nyt minutkin perikatoon saattanut!"
-
--- "Se on suuri onnettomuus, missi; mutta teihin katsoen viel�
-suurempi, jos is�ni ei lepy h�nelle, sill� silloin h�nen vihansa
-k��ntyy teit� vastaan, joka laiminl�itte, mit� teille oli uskottu.
-Hermine sanoo kirjeens� lopussa: Miss Natalie ja tirehtori eiv�t ole
-syyp��t _mihink��n_. Siit� ymm�rr�n, ett� te olette syyp��t _johonkin_.
-Minun toimekseni on j�tetty teit� puolustaa. Min� en tied�, mit� te
-olette rikkoneet; en tied�, mit� minun olisi puolustukseksenne esiin
-tuominen. Sen vaan tied�n, ett� mit� pikemmin is�ni leppyy sille, joka
-on rikoksen tehnyt, sit� helpommin h�n antaa anteeksi niille, jotka
-ovat rikoksessa avullisna olleet."
-
--- "Te olette j�rkev� tytt�", sopersi missi, n�yr�sti antaen kirjeen
-Eliz'ille.
-
--- "Ja nyt suokaa anteeksi, miss Natalie, jos kunnioituksella vaadin
-teit� t�stedes kamariani v�ltt�m��n. Ottakaa mik� osa hyv�n�ns�
-kastellissa asunnoksenne; mutta se, joka on minulle vankihuoneeksi
-m��r�tty, j�tt�k�� koskematta. Min� tarvitsen luotettavaa ja
-ep�luulosta vapaata henkil��, joka is�ni palattua saattaa h�nelle
-todistaa, ett� olen k�rsinyt minulle m��r�tyn rangaistuksen. Te ette
-voi olla t�mm�isen� todistajana. Te n�ette, missi, ett� jo olen
-valinnutkin vartian ovelleni; h�nt� is�ni uskoo, sill� h�n on lapsi ja
-yksinkertainen. Herran haltuun!"
-
-Missi j�i viel� hyv�sti-j�t�nkin per�st� divanille istumaan, mutta Eliz
-tarttui kellon-soittimeen ja kutsui sis��n kamarityt�n, ja pantuaan sen
-j�lkeen is�lle menev�n kirjeen sinetill� kiinni, antoi h�n sen t�m�n
-k�teen:
-
--- "Ratsastaja satuloitkoon heti hevosen ja viek��n t�m�n kirjeen
-kaupunkiin tohtori Gris�k'ille, joka sitte l�hett�� h�net is�ni luokse.
-Ja sin�, Luize, tee hyvin ja siirr� miss Natalien garderobi ja
-s�nkyvaatteet naisten vierastupaan. Mit� h�n k�skee, se t�yt�. Min�
-sy�n yksin�ni kamarissani, kunnes is�ni tulee kotia. Kun Gyuszi menee
-ulos etukamarista, lukitkoon h�n oven j�lest��n ja pit�k��n avaimen
-aina muassaan. Herran haltuun, miss Natalie!"
-
-Missi oli kokonansa h�mmentynyt t�m�n tyt�n k�yt�stavasta, joka yhden
-tunnin kuluessa taisi vihastua, itke�, tuskistua, leikki� laskea,
-kylm�verisesti puhua, k�skyj� antaa ja kaikki ajallansa.
-
-H�n otti siis otettavansa ja antoi kamarityt�lle sen k�skyn, ett� koska
-h�nen nyt on muuttaminen, h�nen tavaransa viet�k��n, ei vierastupaan,
-vaan suoraan herra tirehtorin luokse.
-
-Helposti ymm�rt�� herra Maxenpfutsch'in ilon, kun h�n akkunastaan n�ki,
-ett� miss Natalie kaluinensa kamsuinensa tuli kastellista takaisin ja
-sovitti kulkuansa suoraa p��t� h�nen oveansa kohti.
-
-Yksin�ns� j��ty��n sulkeusi Eliz kamariinsa, otti esiin
-piirustus-lautansa ja pensselin ja, kastaen t�t� mustimpaan sepiaan,
-siveli alottamaltansa taululta akkunaristikon v�lit mustaksi, jotta
-suunniteltu muotokuva kokonaan katoisi, eik� j�lille j�isi muuta, kuin
-pieni lintu ja muuri-vehre�.
-
-Nyt h�n jo tiesi, ett� on suuri rikos paperille maalata kasvoja, joita
-unelmamme ovat eteemme tuoneet.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Tohtori Gris�k s�rpi suurella mielen-tyvenyydell� suurusta
-teekupistansa; oli viel� varhainen aamu, kello yksitoista, ja h�n oli
-viel� tohveleissa ja y�nutussa. Apulaiset olivat jo aikaa sitte
-juosseet itsens� v�syksiin, sill� nyt on ylimm�inen asianajajan-praxis
-juoksemisessa; principalin itse on tapa antaa vaan audienseja,
-jonkat�hden h�nen ovellansa on lapidari-kirjaimilla kirjoitettu:
-tavataan kotona aamulla klo 11:st� 1:een.
-
-Herra tohtori rupesi juuri toista kuppia juomaan, kun palvelija
-hopeisella lautasella toi sis��n kahden klientin k�yntikortin, jotka
-tahtoivat neuvotella h�nen kanssaan.
-
--- "N�in aikaisin!" �risi tohtori herrasmaisella ylpeydell�, vet�en
-taskustaan esiin komean kronometerinsa, joka osoitti 10 ja 57 minutia.
-"K�ske heid�n odottaa. Anna kortit t�nne, jotta n�en, kutka."
-
-Palvelija ojensi h�nelle lautasen.
-
-Tohtori Gris�k nauroi suopeasti, t�hystetty�ns� lornetilla molempia
-kortteja, joka nauru ei liioin h�nen kasvojansa kaunistanut, sill�
-h�nen hampaansa olivat kovin isot ja harvat.
-
--- "Sep� oivaa! No, n�m�t saat kohta tuoda sis��n. Sano heille, ett�
-olen viel� y�nutussa, mutta siit� huolimatta otan 'heid�t' vastaan.
-T�st� tulee hyv� huvitus aamiaisen ohessa."
-
-Tohtori Gris�k'in kasvoissa pysyi viel� t�m�nkin j�lkeen hymy ja
-h�nest� tuntui, kuin toisessa teekupissa olisi ollut paljon v�kev�mpi
-aromi.
-
-Hiljainen kolkutus kuului. "Szabad!" Ken astuu sis��n noin hiipien?
-Herra tirehtori Maxenpfutsch se on. H�nen selk�ns� oli kokonaan
-koukussa kumarruksesta ja "n�yrin palvelijanne" osaa h�n sanoa niin
-ohuella ��nell�, kuin h�n pelk�isi, ettei h�nt� muuten uskota.
-
--- "Ah, hyv�� huomenta, hyv�� huomenta, herra tirehtori! Tehk�� hyvin,
-istukaa. Ent�s missi? Mihin h�n j�i? H�nenkin korttinsa on t�ss�."
-
--- "Niinp� on. Mutta suokaa anteeksi, h�n j�i tuonne ulos
-odotushuoneesen, kun h�n sai kuulla, ett� teid�n armonne viel� on
-y�nutussa. Min� en olisi koko maailman aarteilla voinut saada h�nt�
-puhumaan miehen kanssa, joka viel� on y�nutussa."
-
--- "Ah, vai niin! No tietysti, h�n pit�� sangen paljon hyv�st� s�vyst�
-ja j�rjestyksest�: -- h�nen on meti�r'insa tiet��, mik� k�ypi laatuun,
-mik� ei. Muuten lienee yhdentekev�, onko h�nkin t�ss� vaiko ei. Meid�n
-sopii ilman h�nt�kin ratkaista h�nen asiansa."
-
--- "Mill� tavoin, jos saan luvan kysy�?" virkkoi kummastellen
-Maxenpfutsch.
-
--- "Ah, min� tied�n jo kaikki", sanoi tohtori Gris�k, itselleen mukavaa
-sijaa laittaen ja jalkojansa sohvalle asettaen. "Koko onnettomuutenne
-on tiedossani. Yst�v�ni Straff kertoi minulle kaikki jo eilen."
-
--- "Straff?" kysyi h�mm�styneell� silm�yksell� herra Vendelin.
-
--- "Hja, vai niin! Te ette siis tunne h�nt� t�ll� nimell�. No, tuo
-muuan nuori mies, joka oleskeli piano-mestarina Ankerschmidt'in luona."
-
--- "Ja se on teid�n yst�v�nne?"
-
--- "No, no, no! Min� pyyd�n teit� muistoonne panemaan, ett� ket� min�
-kerran sanon 'yst�v�kseni', sille en �kki� tied� muuta arvonime�
-antaa."
-
--- "Ja miss� se konna nyt on?" huusi yht'�kki�, mielt�ns� rohkaisten,
-herra Vendelin; h�n luuli ehk� viel� voivansa saavuttaa h�net, ottaa
-h�nelt� pois neiden, tuoda t�m�n kotia ja asettaa taas kaikki hyv�lle
-kannalle.
-
--- "Luullakseni on h�n nyt jo Wien'iss�. Muuten olisi tarpeetonta h�nt�
-takaa ajaa, sill� jo eilen j�lkeen puolenp�iv�n antoi h�n vihki�
-itsens� neiteen. -- Min� tied�n sen varmaan."
-
-Vendelin ojensi, niinkuin ammuttu kettu, k�tens� t�st� hirmusanomasta.
-
--- "H�n k�vi t��ll� luonani, tuo veitikka", jatkoi tohtori Gris�k,
-kiert�en hienosta Turkin tupakasta itselleen cigarettia; "h�n tahtoi,
-ett� min� ottaisin ajaakseni h�nen asiaansa Ankersckmidt'ia vastaan."
-
--- "Mit� asiaa? Ehk� kunnian-loukkauksesta?"
-
--- "Ah, hah!" nauroi tohtori, sytytt�en cigarettiaan
-v�kiviina-lampusta. "Huolisiko h�n siit�? Ei, vaan vaimonsa
-my�t�j�isist�."
-
--- "Kirottu ihminen!" sanoi, hiestynytt� otsaansa nen�liinallaan
-pyhkien, herra Vendelin.
-
--- "Kaksikymment�-tuhatta florinia tarjosi h�n minulle siin�
-tapauksessa, ett� otan asian ajaakseni ja Ankerschmidt'ilt� riitelen
-ulos my�t�j�iset."
-
--- "Kuinka? Kaksikymment�-tuhatta florinia!"
-
--- "Se ei ole paljon. Tyt�rten perint� �itins� j�lkeen tekee
-kummallekin kaksisataa viisikymment�-tuhatta florinia; se kannattaa
-tuommoisen uhrauksen."
-
--- "Kirottu ihminen!" sopersi Maxenpfutsch. "Kun kiskoo itselleen noin
-paljon rahaa; kaksisataa viisikymment�-tuhatta! kaksikymment�-tuhatta!"
-Kiiruussa nimitti h�n viimeist�kin summaa kiskomiseksi.
-
--- "Niin, mutta min� en suostunut ehdoitukseen."
-
--- "Ette suostunut?"
-
--- "Mit� ajattelette, hyv� herra?" lausui jalonylev�ll� silm�yksell�
-tohtori Gris�k. "Min� olen Ankerschmidt'in asianajaja, ja se olisi
-petollisuutta minulta, jos klienttini viholliselta ottaisin vastaan
-jotakuta tointa. Ah, hyv� herra, minun kunniani ei k�rsi semmoista
-h�pe�pilkkua."
-
-Herra Maxenpfutsch'ia t�m� ��rett�m�sti kummastutti.
-
--- "Min� sanoin h�nelle jyrk�sti, etten huoli noista
-kahdestakymmenest�-tuhannesta florinista; viek��n h�n asiansa toiselle
-prokatorille. H�n sanoi hakevansa semmoista Wien'ist�. -- Mutta
-puhukaamme nyt jo teist�kin. Tuo viekas veitikka on keitt�nyt teillekin
-hirve�n rokan."
-
--- "Suvaitsetteko jo tiet�� siit�?"
-
--- "Miks'en sit� tiet�isi? H�n kertoi minulle kaikki. Neiti�
-viekoitellaksensa saattoi h�n missin hurmoksiin. Missin suosio tuli
-kaikki h�nen hyv�ksens� neiden suhteen. Lopuksi pyysi h�n teit�
-puhemiehen� kutsumaan missi� asuntoonne, koska h�nt� oli kielletty
-kastellissa ilmestym�st�. Mutta t�m� oli vaan sit� varten toimeen
-pantu, jotta h�n sill'aikaa, kun missi oli poissa ja j�tti oppilaansa
-katsomatta, voisi samasta ovesta, jonka avaimen missi itse oli
-talteensa saanut, mutta Herminelle antanut, vied� j�lkimm�isen
-muassaan."
-
--- "Kirottu ihminen!" murisi yh� Maxenpfutsch ja rupesi jo
-takaraivoansa nen�liinallaan hieromaan.
-
--- "Pirullinen poika", naureskeli tohtori Gris�k. "Ja lis�ksi viel�
-herrasv�en hevosilla ja teid�n omissa vaunuissanne h�n neiden kanssa
-pakeni. Nerokas aatos, nerokas!"
-
-Herra Vendelin'ista ei t�m� leikkipuhe ollut eritt�in huvittava.
-
-Herra Gris�k huomasi t�ss� vastenmieliseen asiaan koskeneensa.
-
--- "Se on totta, ett� h�n nyt on saattanut teid�t sangen pahaan
-pulaan."
-
--- "Niink� herra tohtori luulee?"
-
--- "Min� tied�n sen varmaan, en ainoastaan luule. Te ilmestytte
-Ankerschmidt'in edess� osallisina vehkeess�. Te n�yt�tte syyllisilt�."
-
--- "Niink� herra tohtori luulee?"
-
--- "Se yksist��n on teille onneksi, ett� Ankerschmidt vastik��n on
-l�htenyt pois kauemmaksi aikaa; h�n ei sanonut minulle, mihin. Minun
-luonani on kirje neiti Eliz'ilt�, jossa t�m� ep�ilem�tt� antaa h�nelle
-asiasta tiedon, mutta en tied�, mihin sen h�nen j�lkeens� l�hett�isin.
-Suureksi eduksi on teille, ettei h�n ole kotona."
-
--- "Herra tohtori luulee siis, ett� my�hemmin armollinen herra ei
-vihastu meihin?"
-
--- "Min� en sanonut, ett� sit� luulen. Sanoin vaan, ett� se teille on
-eduksi."
-
--- "No, mink�t�hden se meille on eduksi, ettei h�n ole kotona?"
-
--- "Mink�t�hden? Sent�hden tietysti, ett� jos h�n nyt olisi kotona, h�n
-heti ampuisi teid�t ja missin molemmat kuolijaksi; vaan kunnes h�n
-palaa kotia, on teill� aikaa h�nen edest�ns� tiehenne puikahtaa."
-
-Se ��ni, jolla tohtori Gris�k t�m�n lausui, ja se kalanpyrst�n-tapainen
-k�den-liikunto, jolla h�n s�esti sanaa "puikahtaa", karkottivat herra
-Vendelin'ista kaiken ep�ilyksen siit�, mit� t�ss� kaikkein
-ensimm�iseksi oli teht�v�.
-
--- "Herra tohtori siis luulee niin?"
-
--- "Ei mit��n ep�ilyst�k��n siit�, ett� t�m� on paras neuvo. Sen
-mukaan, mit� min� tunnen ritari Ankerschmidt'ia, on h�ness� ihmist�
-kostamaan ensimm�iselle, joka h�nen eteens� joutuu; h�n ampuu ja
-ruhtoo! M�s�ksi ruhtoo h�n jokaisen."
-
--- "Tuon kirotun miehen t�hden min� siis kadottaisin virkani!" huusi
-itkev�ll� ��nell� herra Maxenpfutsch.
-
--- "Te voitte oikeudessa hakea h�nelt� vahingonkorvausta."
-
--- "Ja hy�dytt��k� se minua?"
-
--- "Suokaa anteeksi, oikeuden-k�ynnist� ja l��kkeist� ei koskaan saa
-kysy�, hy�dytt�v�tk� ne. K�rsiv�n asia on luottamus."
-
--- "Herra tohtori siis ei luule, ett� t�m� onneton asia en��n on
-sovittavissa armollisen herran kanssa?"
-
--- "Ei, mit� teihin ja miss Natalieen tulee, sen voin t�ydell�
-vakuutuksella sanoa."
-
--- "Missi joutuu ep�toivoon, jos h�n sen saa tiet��."
-
--- "Arvattavasti; ik�vin on h�nelle se seikka, ett� h�nell� ritarin
-takana on viisituhatta florinia, jotka ovat sill� ehdolla annetut, ett�
-h�n naimisiin menness��n saapi nostaa koko summan, mutta jos h�n
-k�ytt�isi itse��n vilpillisesti perhett� kohtaan, menev�t rahat h�nelt�
-hukkaan."
-
--- "Min� tied�n sen; t�m�n sanoi h�n jo minullekin, tuo lempe� olento.
-Nyt h�nkin joutuu onnettomuuteen tuon kirotun ihmisen t�hden."
-
--- "Ja teid�n t�htenne. Sill� teh�n h�net huoneesenne kutsuitte."
-
--- "Se on totinen tosi."
-
--- "Muutenkin olette suuresti komprometterannut tuota raukkaa, herra
-tirehtori. Mit� arvelette: illasta aamuun teid�n huoneessanne!"
-
--- "Sekin on totta."
-
--- "Oliko edes ket��n muuta l�sn�?"
-
--- "Ei ket��n; luulimmehan ylk�miehen ja papin piankin tulevan."
-
--- "No niin, se on paha; se on sangen paha. Ei kenk��n ikin� usko, ett�
-Straff, joka silloin juuri pakeni Herminen kanssa, on Natalien
-viekoitellut."
-
--- "No, kuka siis?"
-
--- "Tietysti sanotaan, ett� te h�net viekoittelitte."
-
--- "Min�? Missin?" huusi tuoliltaan yl�s hyp�ht�en Maxenpfutsch.
-
--- "Min� en usko, ett� niin on laita", sanoi nauraen tohtori Gris�k,
-"mutta jokainen on niin sanova: ja jos missi tahtoo..."
-
--- "Mit� jos missi tahtoo?"
-
--- "Teilt� itselt� hyvityst� hakea, voipi h�n sen mainion hyvin tehd�."
-
-Tirehtori Maxenpfutsch'ia rupesi py�rrytt�m��n t�ss� kauheassa
-paikassa, jossa kaikista tehd��n oikeuden-k�ynti.
-
--- "H�nkin voi siis ripustaa oikeuden-k�ynnin niskoilleni?"
-
--- "Ynn� hyvitys-hakemuksen kanssa."
-
--- "Hirmuinen tila!"
-
-N�hdess��n, ett� h�n jo oli kyllin mureaksi miehens� paistanut, katsoi
-tohtori Gris�k hyv�ksi pist�� h�neen kahvelin, h�nt� palasiksi
-leikataksensa. H�n nousi siis yl�s sohvalta, astui, yst�v�llisesti
-hymyillen, tuon monin tavoin tuskastuneen miehen luokse ja lohdutteli
-h�nt� n�in:
-
--- "Rakas Maxenpfutsch! Minulla on hyv� tuuma teid�n varaksenne; mutta
-minun t�ytyy ensin saada se kypsym��n. J�tt�k�� min� nyt, ja tulkaa
-takaisin kahden tunnin kuluttua, t�sm�lleen kahden tunnin kuluttua,
-ymm�rr�ttek�? Silloin saamme n�hd�, mit� on mahdollista teid�n
-hyv�ksenne tehd�."
-
--- "Oi, tuhansia kiitoksia, herra tohtori! Min� en ole kiitt�m�t�n."
-
-Pel�stynyt mies haki kauan hattuansa, kunnes h�n sen l�ysi tuolin alta,
-jonne sen istuessaan oli laskenut. H�n j�tti hyv�sti ja kumarteli
-viel�, kun tohtori soitti sis��n palvelijaa: t�lt� tohtori pyysi
-frakkiansa ja antoi k�skyn laskea missin sis��n. Herra Maxenpfutsch ja
-miss Natalie sattuivat yhteen ovessa.
-
--- "Tehk�� hyvin, k�yk�� istumaan, missi, istukaa alas", sanoi
-tohtori Gris�k, vieden sohvaan impe�, jolla nyt oli kasvojensa edess�
-kahvin-v�rinen harso -- vihri�isen oli Hermine ottanut mukaansa -- ja
-t�t� h�n ei mihink��n hintaan olisi nostanut yl�s.
-
--- "Min� tied�n t�ydellisesti missin kovan onnen," lausui herra
-tohtori, missin eteen seisomaan j��den. "Asia ei ole ainoastaan sen
-vuoksi harmillinen, ett� teid�n t�ytyy j�tt�� Ankerschniidt'in talo,
-vaan senkin t�hden, ett� yleinen mielipide kirjoittaa sen ajan, jonka
-olitte Maxenpfutsch'in luona, hyv�n maineenne kontolle; ennen kaikkia
-kuitenkin sent�hden, ett� nuot tiedossa olevat viisituhatta floriniakin
-saattavat teilt� t�ss� tapauksessa hukkaan menn�. -- Min� pyyd�n, �lk��
-keskeytt�k� minua. Min� olen lainoppinut, min� en aja sentimentalisia
-asioita. -- Sen verran voin vaan sanoa, ett� teid�n tilassanne tuskin
-saattaa tehd� muuta, kuin oikeudessa hakea vahingonkorvausta Vendelin
-Maxenpfutsch'ilta, joka on ollut syyp�� t�h�n teid�n vahinkoonne."
-
--- "Olisiko herra tohtori hyv� ja ottaisi t�m�n oikeuden-k�ynnin
-toimeksensa?"
-
--- "Teid�n t�htenne, missi, varsin mielell�ni."
-
--- "Herra tohtori, min� suostun kaikkiin, mit� sanotte", lausui miss
-Natalie, arvokkaasti sijaltaan nousten. "Miksi tuhlaisimme t�ss� paljon
-sanoja? Min� antaun teid�n m��r�yksenne alaiseksi; mit� te k�skette
-minun tehd�, sen teen; mit� allekirjoitettavakseni annatte, sen
-allekirjoitan; ja jos voitatte minulle nuot puheenalaiset viisituhatta
-florinia. annan teille niist� viisisataa vaivanpalkkioksi."
-
-No, t�m�p� nyt on j�rkev�� puhetta.
-
--- "Asia on p��tetty, missi. Luottakaa minuun, min� takaan teille n�m�t
-vaarassa olevat viisituhatta florinia. Kirjoittakaa k�yntikorttiinne
-adressinne, ja viipyk�� kotona siksi, kuin puolen tunnin p��st� l�het�n
-teille asiakirjat allekirjoitettavaksi; sitte kello kaksi j�lkeen
-puolenp�iv�n toivon saavani onnen taas kohdata teit�."
-
-Missi sanoi j��hyv�iset ja meni.
-
-Herra Gris�k antoi kirjuriensa valmistaa tarpeelliset asiakirjat,
-joitten joukosta ei my�sk��n puuttunut missin allekirjoitettava
-sitoumus asianajajan vaivanpalkkiosta.
-
-Kahden tunnin kuluttua tuli herra Maxenpfutsch takaisin.
-
--- "Min� surkuttelen kovasti teit�", sanoi tohtori Gris�k
-tulevalle: "mit� pelk�simme, on tapahtunut. Miss Natalie nostaa
-oikeuden-jutun teit� vastaan noista teid�n t�htenne hukkaan menevist�
-viidest�tuhannesta florinista. T�ss� on minulla asianajajan-valtuus."
-
-Herra Maxenpfutseh'in kasvoissa oli huomattavana suuri ponnistus katsoa
-suulla ja puhua silmill�, joka ei kumpikaan sent��n onnistunut.
-
--- "Herra tirehtori, min� tied�n vaan yhden keinon, jolla t�st�
-pulmasta voitte suoriuta, ainoastaan yhden."
-
-Herra Maxenpfutsch olisi tyytynyt puoleenkin, kun vaan jotakin oli
-tarjona.
-
--- "Jonka kautta te ette ainoastaan ole viisituhatta florinia
-kadottamatta, vaan jopa saattekin viisituhatta."
-
-Herra Vendelin luuli t�t� noitumukseksi.
-
-Herra tohtori tarttui tuon arvoisan miehen kaulukseen ja lausui,
-otsallaan melkein h�nen nen��ns� rutistaen:
-
--- "Ei ole mit��n muuta keinoa, kuin ett� itse naitte missin!"
-
-Ja hyv� oli, ett� h�n piti kiinni herra Vendelin'in kauluksesta, koska
-t�m� n�ist� sanoista oli selki sel�llens� kaatumaisillaan.
-
--- "No, no, yst�v�ni", sanoi vilkistellen herra Gris�k, p�� puoleksi
-toisaallep�in k��nnettyn�. "Miettik�� asiaa; h�vit� viisituhatta
-florinia taikka voittaa viisituhatta, se tekee kymmenentuhannen
-florinin eroituksen. Sen lis�ksi on missill� valtiopapereitakin;
-tuonoin lunastin h�nelle kupongit. Ainakin viisituhatta florinia."
-
-Herra Maxenpfutsch'ista oli ehdoitus nyt jo v�hemmin kammottava. Kun
-oikein asiata ajattelee, on missi h�nen i�llens� varsin sopiva puoliso.
-
--- "Miettik�� pian ja tehk�� p��t�s pian, sill� missin on kiire."
-
--- "Mutta enh�n ole edes varma siit�, tahtoisiko h�n?"
-
--- "J�tt�k�� se minun toimekseni."
-
--- "Hyv�, tuohon k�teen! Min� menen uhriksi", sanoi
-n�yr�n-tyytyv�isesti kovan onnen vainoama mies.
-
--- "Tehk�� hyvin ja kirjoittakaa, t�ss� kirjoitusp�yt�ni vieress�; ei
-tarvitse muuta kuin kirjoittaa asianajajan-valtuuskirjan alle; kas
-niin. Ja viel� t�h�n toiseen paperiin, karttamerkin poikki. Min�
-luulen, ett� viidess�sadassa florinissa on kyll�ksi asianajajan
-vaivanpalkkioksi."
-
-Herra Vendelin kynsi korvansa juurta. Viisisataa. Sill� tavoin j��pi
-vaan nelj�tuhatta viisisataa my�t�j�isiksi. Mutta sekin on parempi,
-kuin semmoisen summan maksaminen. Jumalan nimeen! Kadotetusta kirveest�
-sent��n varsi.
-
--- "Kas niin; tulkaa uudestaan luokseni kello kuusi t�n� iltana; siksi
-laitan kaikki valmiiksi."
-
-Herra Maxenpfutsch meni py�rtymyksest� horjuen pois. Kahden tunnin
-kuluttua ilmestyi miss Natalie. Herra tohtori otti h�nt� vastaan kovin
-ankaralla katsannolla.
-
--- "Rakas missi! Teid�n asianne on sangen huonolla kannalla; min� olen
-puhunut herra Maxenpfutsch'in kanssa ja h�n teki sen varsin tehokkaan
-vastav�it�ksen, ett� te jo silloin, kun hankitte tilaisuutta
-Straff'ille viekoitella teid�n oppilastanne, jouduitte syyp��ksi
-siihen, ett� nuot m��r�tyt viisituhatta florinia teilt� hukkaan
-menisiv�t, ja sen takia h�n ei voi vahingosta vastata."
-
--- "Oi, tuo on sangen viekas mies! Todellinen prokatori. Min� olen
-pakoitettu uskomaan, ett� h�n on oikeassa."
-
-Missi pyysi lasia vett�, jottei joutuisi tainnoksiin.
-
--- "Mutta min� tied�n viel� yhden keinon, jonka kautta te voitte
-saavuttaa takaisin hukkaan joutuvat rahanne ja, mik� parempi on,
-j�lleen kohottaa hyv�n maineenne. Ottakaa nyt vaaria, min� pyyd�n,
-�lk��k� menk� tainnoksiin -- sill� t�m� on sangen vakava asia. Muuta
-keinoa ei l�ydy, kuin ett� te rupeette herra Maxenpfutsch'in vaimoksi."
-
--- "Ah, hyv� herra!" huusi h�veli�s nainen, vet�en harsoansa tihe�mmin
-kasvojensa eteen.
-
--- "Onnettomuus on tapahtunut, sen lis�ksi viel� komprometteraus. Te,
-missi, joudutte pahaan maineesen, te kadotatte rahannekin, kun
-p�invastoin, jos menette naimisiin tirehtorin kanssa, voitatte rahanne,
-pysyt�tte maineenne moitteetonna ja saatte kelpo miehen. Ajatelkaa,
-semmoisessa tilassa, kartanon-tirehtori!"
-
--- "Ah, hyv� herra -- mutta -- mutta tahtooko h�n?"
-
-Nyt olemme jo hyv�ll� tolalla.
-
--- "J�tt�k�� se vaan minun huolekseni, miss Natalie. Maxenpfutsch on
-jalosieluinen, hyv�nlaitainen mies, ja jos min� h�nt� oikein
-puhuttelen, on h�n ymm�rt�v�, ett� kunnollinen mies t�ss� ei voi tehd�
-muuta, kuin omalla k�dell��n auttaa yl�s sit�, jonka h�n vasten
-tahtoansa on lankeemaan saattanut. Missi! luottakaa minuun -- teid�n
-parhaimpaan yst�v��nne -- min� pid�n huolta teid�n kohtalostanne."
-
-Missi lankesi polvilleen h�nen eteens�.
-
--- "Hyv� herra! Te olette viattomien suojelusenkeli. Ottakaa min�
-suojeltavaksenne!"
-
-Herra suojelusenkeli auttoi missi� seisaalle ja pyysi sitte kauniisti
-saadaksensa kello kuusi j�lkeen puolenp�iv�n taas kunnian kohdata h�nt�
-samassa paikassa, jonka t�m� kovasti itkien my�skin lupasi.
-
-Tohtori Gris�k k�vi j�lkeen puolenp�iv�n kello kuuteen asti ulkona,
-hankkiaksensa klienteillens� tarpeellisia lupakirjoja: sill'aikaa
-kirjoitutti h�n my�skin asianmukaisen avioliiton-kontrahdin. Kun
-mainitulla tunnin ly�m�ll� missi ja tirehtori ilmestyiv�t h�nen
-asunnossaan, odotti h�n heit� jo. Kumpaisellekin eritt�in kuiskasi
-h�n tuttavan-tapaisesti, ett� kaikki on t�ydellisess� j�rjestyksess�.
-
-Kiitolliset silm�ykset palkitsivat h�nen ilmoitustansa.
-
--- "Miss Natalie", sanoi herra Vendelin. joka nyt oli puettu valkoiseen
-liiviin ja kaulaliinaan, "min� olen aina ollut teid�n vilpit�n
-ihastelijanne."
-
--- "Hyv� herra", vakuutti h�nelle missi, "minun kunnioitukseni teid�n
-suhteenne on aivan vanha."
-
--- "Kas niin!" keskeytti heit� tohtori Gris�k; "te ymm�rr�tte
-t�ydellisesti toinen toisenne. Kaksi jaloa syd�nt� on tavannut toinen
-toisensa. Hyv� herrasv�ki! T�ss� on kontrahti; tehk�� hyvin,
-kirjoittakaa alle: kaikki on s�ntill��n. Sielunpaimen odottaa teit�."
-
--- "Niin kiiruusti!" kuiskasi miss Natalie ja valmisti itse��n
-hansikoitulla k�dell��n kirjoittamaan nimens� tuon onnellisuutta
-tuottavan asiakirjan alle. Samoin teki herra Vendelin'kin.
-
-Tunnin kuluttua olivat he mies ja vaimo.
-
-Tunnin kuluttua polkkasi, heit� muistellen, tohtori Gris�k yksin�ns�
-kamarissaan edes takaisin ja hyr�ili siihen jotakin hirve�n rumaa
-nuottia. N�m�t oli h�n nyt siev�sti yhteen yllytt�nyt. Siihen
-hupaisuuteen, ett� h�n naitti missin Maxenpfutsch'ille, tuli viel�
-lis�ksi se pieni voittokin, ett� noista missille pelastetuista
-viidest�tuhannesta florinista sek� ylk�miehelt� ett� morsiamelta
-h�nelle itselle tuli viisisataa florinia kummaltakin. Ja n�m�t rahat
-saattoi h�n heti seuraavana p�iv�n� maksaa pois, koska h�n oli rouva
-Ankerschmidt vainajan testamentinsuorittaja. Puheen-alaista summaa ei
-Ankerschmidt itse koskaan ollut hoitanut.
-
-Ainoastaan yksi seikka n�ytt�� omituiselta, tohtoriin katsoen,
-ett� h�n, joka noin hupaisella pilanteolla oli seitsem�n tunnin
-kuluessa itselleen koonnut tuhannen florinia, ei huolinut niist�
-kahdestakymmenest�-tuhannesta florinista, joita Straff oli tarjonnut
-h�nelle, jos h�n ottaisi Ankerschmidt'ia vastaan oikeutta k�yd�ksens�.
-
-Mutta sen k�sitt�� pian, jos saapi n�hd� rouva Ankerschmidt'in
-testamentin, niinkuin herra tohtori sen oli n�hnyt: siin� on n�et er�s
-turmiollinen lis�ys, joka s��t��, ett� jos jompikumpi tytt�rist�
-valitsee itselleen miehen vastoin is�ns� tahtoa, h�n menett�� kaiken
-oikeuden perint��n.
-
-T�st�p� tuo suuri kunniantunto, joka ei k�rsi mit��n h�pe�pilkkua!
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kokeneitten miesten kertomuksen mukaan on Kufstein valtio-vangittujen
-akatemia.
-
-Arad, Kom�rom, Josephstadt, Pest'in "uusi rakennus" ovat kaikki vaan
-gymnasiumeja ja alkeiskouluja sen rinnalla; joka vaan n�iss� on kurssin
-suorittanut, �lk��n puhuko mit��n; h�n on ainoastaan puoleksi oppinut.
-
-Alad�r Garanv�lgyi on jo kahdeksatta vuotta t�ss� suuressa akatemiassa.
-
-H�nen suojansa on nelj�� askelta pitk�, kolmea leve� eik� suinkaan
-mukavaksi sisustettu: yksi tuoli, yksi vuode, yksi p�yt�. Ainoastaan
-ovia ei sovi valittaa, sill� niit� on kolme, jotka seisovat per�tysten.
-Sein�n paksuuden arvaa siit�, ett� keskimm�ist� k�ypi avaaminen toisiin
-kumpaankaan koskematta.
-
-Er��n� aamup�iv�n�, tavattomana tuntina, ratisivat avaimet Alad�r'in
-kolmikertaisessa lukossa, ja h�nen eteens� astui yksi niist� suurista
-herroista, joita h�n ei tuntenut.
-
-Se oli ritari Ankerschmidt.
-
-Ankerschmidt oli luullut saavansa n�hd� laihan, sortuneen olennon,
-jonka kasvot olisivat lakastuneet, jonka sielua ja mieli-alaa
-vankihuoneen home olisi peitt�nyt ja joka jo elostelee romanin-tapaisen
-monomanian viimeisill� asteilla. Kuinka suuresti h�n h�mm�styi, kun h�n
-n�ki muodoltaan iloisen, nuoren miehen nousevan yl�s p�yd�n vierest�,
-nuoren miehen, jonka vereviss� kasvoissa ei ole murheen varjoakaan,
-jonka otsasta ryppyjen surulliset huuto- ja paussi-merkit kokonaan
-puuttuvat, jonka silm�t loistavat hilpe�sti ja jonka mustassa tukassa
-ei viel� ainoakaan hiuskarva ollut ajasta harmaantunut!
-
-Vanki kiiruhti tulokasta ensinn� tervehtim��n.
-
--- "Hyv�� p�iv��, kunnian herra!"
-
-Ankerschmidt viittasi vanginvartiaa j�tt�m��n heit� yksiksens� ja t�m�
-vet�ysi ovien v�liin.
-
--- "Te olette Alad�r Garanv�lgyi?" kysyi Ankerschmidt sotamiehen
-tuimalla ��nell� vangilta. Ritari olikin soturin univormuun puettuna.
-
--- "Siksi minua nimitet��n, hyv� herra."
-
--- "Kauanko olette ollut t��ll�?"
-
--- "Sit� en tied�, minulla ei ole kalenteria."
-
--- "Eik� teill� ole mit��n valittamista p��llysmiehi�nne vastaan?"
-
--- "Ei mit��n. Min� olen heihin tyytyv�inen."
-
--- "Onko teid�n sallittu menn� ulos suojastanne?"
-
--- "Kerran viikkoonsa puoleksi tunniksi."
-
--- "Eik� se teist� ole liian v�h�n?"
-
--- "Min� en t�t�k��n lupaa koskaan k�yt�."
-
--- "Miks'ette?"
-
--- "Olen mieluisammin t��ll� sis�ll�."
-
--- "Eik� se vahingoita terveytt�nne?"
-
--- "Min� en ole koskaan ollut sairaana."
-
--- "Eik� teill� ole mit��n pyydett�v��?"
-
--- "Ei mit��n. Ei yht�k��n mit��n."
-
--- "Eik� teid�n ole ik�v�?"
-
--- "Ei. Olenhan yksin�ni. Ei ole ket��n, joka minua ik�vystytt�isi."
-
--- "Ja teid�n askareenne on p�iv�n pitk��n?"
-
--- "Ajatukseni."
-
--- "Eik� teille anneta kirjoja lukea?"
-
--- "En tied�, sill� min� en ole niit� pyyt�nyt."
-
--- "Muitten vankien on lupa kirjoittaa ajatuksensa paperille, maalata
-kuvia, n�perrell� pieni� puukapineita. Eik� teit� haluta tehd�
-semmoista huviksenne?"
-
--- "Ei. Sill� kirjoittamiseen tarvitaan kyn��, maalaamiseen pensseli�,
-napertelemiseen veist�, ja n�it� kaikkia t�ytyisi pyyt��."
-
--- "No, ent�s sitte?"
-
--- "Ja kosk'ei minulla ole mit��n muuta seuraa, kuin oma itseni,
-tahtoisin mielell�ni sen ainoan ihmisen kanssa, jonka parissa minun
-t�ytyy olla, hyv�ss� yst�vyydess� pysy�."
-
--- "Sen mukaan te siis itse saatatte vankeutenne raskaammaksi."
-
--- "Se on totta, hyv� herra, ett� on raskasta tuomittuna olla, mutta
-viel� raskaampi olisi, jos itsekin itse�ni tuomitsisin."
-
--- "Ja te ette pyyd� el�m�n v�h�isi� suloja nauttia?"
-
--- "En. Ihminen on onnellisin silloin, kun h�nell� on v�himmin
-tarpeita."
-
--- "Ettek� halua sukulaisianne n�hd�?"
-
--- "Min� p�invastoin kovasti surkuttelisin heit�, jos he vaivaisivat
-itse�ns� niin pitk�lle matkalle sen vuoksi, ett� puolen tunnin aikaa,
-vierasten ihmisten vartioidessa, vieraalla kielell� saisimme
-toisillemme sanoa pari yleist�, naurettavaa lauselmaa. Se ei maksa sit�
-vaivaa."
-
--- "Eik� teill� ollut ket��n, jota rakastitte?"
-
-Vanki rupesi n�ist� sanoista nauramaan.
-
--- "Kuinkas muuten, hyv� herra, jokaisella nuorella miehell� on
-semmoinen. Nainen, vinttikoira ja muuta sellaista."
-
--- "Te asetatte siis n�m�t yhteen luokkaan?"
-
--- "Anteeksi! Min� tied�n laskeneeni loukkaavan lauseen, mutta
-mink�t�hden sen tein, tahdon kohta tunnustaa. Kun sanoin viimeiset
-j��hyv�iset enolleni, joka on v�h�n kummallinen mies, pyysin h�nt�,
-joka kerta kuin h�n minulle kirjeen kirjoittaisi, antamaan
-morsiamenikin piirt�� kirjeesen ainoastaan t�m�n pienen sanan: 'adieu.'
-Jo ensimm�isess� kirjeess� olikin 'addio', mutta eriskummaisilla
-kirjaimilla kirjoitettuna; j�lki-lis�yksess� selitti sitte enoni, ett�
-koska morsiameni er�ist� syist� ei tahtonut kirjeesen riipustaa tuota
-'adieu'ta', leikkev� vanhus oli pist�nyt kyn�n vinttikoirani etuk�p�l�n
-kynsien v�liin ja sill� kirjoituttanut tuon sanan. Siit� ymm�rsin, ett�
-morsiameni minua ei en�� liioin ik�v�innyt, joka silt� raukalta olikin
-sangen j�rkev�sti tehty; mutta vinttikoirani on viel� nytkin minulle
-uskollinen ja liitt�� manupropriuminsa joka kirjeesen, kirjoittaen sen
-alle: 'Cziczke.'"
-
-Ankerschmidt huomasi, ett� h�n itsekin nauroi vangin kertomaa, hupaista
-anekdotia, jonka t�m� osasi niin sukkelasti esitell�; Alad�r itse alotti
-naurun, joka sitte h�nest� tarttui Ankerschmidt'iin. Kun he sitte olivat
-tarpeeksi nauraneet ja lopuksi vaienneet, huomasivat he toinen toisensa
-silm��n katsoessaan, ett� siin� kummallakin kiilsi kyynel.
-
-Olihan se hupainen juttu tuo, siit� koirasta, jonka oli tapa vangille
-h�nen morsiamensa sijasta kirjeit� kirjoittaa!
-
-Ankerschmidt'in kasvot muuttuivat taas ankaraksi; h�nen ei ollut lupa
-antaa itse�ns� ilmi.
-
--- "Nuori mies, min� en tullut teid�n luoksenne leikki� laskemaan, vaan
-sent�hden, ett� saisin tietoa vankien olosta ja k�yt�ksest�. -- Yht�
-saatan teille sanoa. Sit�, ett� te olette vaarallinen ihminen."
-
--- "Mink�t�hden, hyv� herra? Mik� syyt�s teill� on minua vastaan?"
-
--- "Juuri se, ettei ole mit��n. Valituskirjaan on merkitty jokaisen
-vangin pyynn�t, valitukset, syyt�kset. Teist� ei ole kirjaintakaan; te
-ette koskaan pyyd� mit��n, ette koskaan valita mit��n; te olette
-kohtelias. umpimielinen. N�m�t ovat vaarallisia luonteen omituisuuksia.
-Jos se minun vallassani olisi, ette ik�n� t�st� vankihuoneesta vapaaksi
-p��sisi."
-
--- "Kiitoksia, hyv� herra!"
-
--- "Mist�?"
-
--- "T�st� kunnioittavasta mielipiteest�."
-
-Tuosta j�tti Ankerschmidt vangin itsekseen.
-
-Alad�r kohautti olkap�it��n ja alkoi heti sangen kauniisti ja
-erinomaisella taidolla vihelt�� kansanlauluja tuolta Ala-Unkarista;
-t�m� oli h�nen suurin huvituksensa. Onnellista, ett� ihminen voipi
-kaikkialle muassansa vied� t�t� alati valmista soittokonetta.
-
-Ankerschmidt saattoi viel� kuulla sen ovien l�vitse. Vanginvartia
-vakuutti h�nelle, ett� iloinen herra tuolla sis�ll� osaa vihelt��
-sangen kauniisti; usein puhaltaa h�n kokonaisia operoitakin.
-
-Linnan tornissa soitettiin puolip�iv��. T�m� ��ni tavallisesti saattoi
-Alad�r'in terveit� ruumiin-elimi� atrian aikaa ajattelemaan. H�n ei
-ollut liikoihin tottunut; eih�n vangeille marzipania sy�tet�. Mutta
-siihen oli h�n hyvinkin tottunut, ett� h�nelle ruoka m��r�tyll�
-hetkell� tuodaan. Kun ruokatunti ly�, ratisevat kolmikertaisen oven
-avaimet ja vanginvartia tulee, kainalossa pitk� s�mpyl�, k�dess� vati,
-jossa on jotakin, mit� ruoaksi nimitet��n. Mutta Alad�r'in oli tapa,
-olipa siin� mit� hyv�n�ns�, sy�d� se viimeiseen muruseen asti. H�nelle
-ei uskottu k�teen veist� ja kahvelia, vaan ne olivat annetut h�nen
-takanansa seisovalle vartialle, joka leikkasi h�nelle lihakappaleet.
-T�t� h�n s��nn�llisesti kiitti siit� palveluksesta ja antoi h�nelle
-juomarahaksi omista p�iv�rahoistaan j��neet kreutzerit, joka vaikutti
-suurta iloa tuossa kunnon miehess�.
-
-Mutta t�n�p�n� viivyteltiin p�iv�llist� tavattoman kauan. Tunti oli jo
-kulunut puolip�iv�st�, niinkuin linnan pihalta kuuluva rummun-p�rin�
-ilmoitti, eik� viel� oltu sy�mist� tuotu.
-
-"Hm, varmaankin on tuo vihainen herra sankari jotain sanonut siell�
-ulkona ja nyt he tahtovat koettaa, mill� tavoin saisivat hyv�� mielt�ni
-h�irityksi, eiv�tk� anna ruokaa. Se ei ole suuri vahinko."
-
-Ja nyt otti h�n esiin eilisp�iv�st� j��neen s�mpyl�n, s�i sen hyv�ll�
-halulla, joi sen p��lle aika kulauksen vesiruukusta ja heitti itsens�
-pitk�lleen vuoteelle, kuten ainakin tarpeeksensa sy�nyt.
-
-H�n ei kuitenkaan viel� ollut ehtinyt oikealla tavalla p�iv�llisuntaan
-alottaa, kun jo ovet j�rjest�ns� narskahtivat auki, ja suurella
-kiiruulla astui sis��n -- t�ll� kertaa ei vanginvartia, vaan
-vahti-kapteini.
-
--- "Pian, pian! Nouskaa yl�s, hyv� herra!" puhui t�m� vuoteella
-makaavalle, astui h�nen luoksensa ja tarttui h�nen k�sivarteensa.
-
-Alad�r katseli h�nt�, paikaltaan liikahtamatta.
-
--- "Ettek� ymm�rr�? Nouskaa heti yl�s!"
-
--- "Hyv� herra", sanoi Alad�r humorillisella pedantismilla, "minua on
-kielletty sivili-miehen kanssa puhumasta."
-
--- "Kuinka niin?"
-
--- "Te olette t�ll� hetkell� edess�ni sivili-mies, sill� teill� ei ole
-sapelia kupeellanne."
-
--- "Niin, sent�hden ett� riisuin sen vy�lt�ni herra linnanp��llik�n
-luona ja sielt� riensin teid�n luoksenne."
-
--- "�lk�� pahastuko, mutta min� noudatan j�rjestys-s��nt�� ja pyyd�n
-p��st� kaikesta enemm�st� haastelosta."
-
-Kapteinin ei auttanut mik��n muu, kuin l�hett�� vanginvartia sapelia
-pikaisesti noutamaan, joll'aikaa Alad�r pysyi vuoteellansa.
-
-Kun h�n sitten oli sitonut sapelin vy�lleen, nousi Alad�r'kin
-vuoteeltaan.
-
--- "Min� olen k�skett�v�n�nne."
-
--- "Hyv�. Min� siis k�sken teid�n kohta hankkia itsenne valmiiksi ja
-minun kanssani tulla linnanp��llik�n luokse."
-
--- "T�ytyyk� minun ilmesty� 'hansikkailla?'" kysyi Alad�r, osottaen
-er�it� k�sirenkaita, jotka ovat raudasta, ja joita ei kanneta muodin
-vuoksi.
-
--- "Ei, ilman niit�. Vanginvartia, p��st�k�� herra vanki kahleista!"
-
-Sen j�lkeen tarttui upseeri Alad�r'in k�sivarteen ja vei h�net
-kiiruusti pois muassaan.
-
--- "L�ht��n, l�ht��n! Meit� odotetaan."
-
-Alad�r kohautti olkap�it��n. "Onhan meill� kyll�ksi aikaa, niin kauan
-kuin t��ll� viivymme."
-
--- "Ken tiet��", sanoi kapteini ja joudutti vankia, jonka h�n sitte,
-linnanp��llik�n ovelle tultua, laski, niinkuin soveliasta oli, edell�
-menem��n.
-
-Salissa, johon he tulivat, tunsi Alad�r, paitsi linnanp��llikk��,
-ritari Ankerschmidt'in l�sn� olevain herrojen joukossa, jotka olivat
-komeihin univormuihin puetut.
-
-Linnanp��llikk� astui h�nen eteens�, tarttui h�nen oikeaan k�teens� ja
-lausui h�nelle sotamiehen suoralla tavalla:
-
--- "Herra Garanv�lgyi, t�st� p�iv�st� alkaen te lakkaatte vieraanani
-olemasta; viel� j�lell� oleva rangaistus-aikanne on teille anteeksi
-annettu; te olette t�st� hetkest� l�htien vapaa. Sent�hden sy�mme
-t�n��n yhdess� j��hyv�is-atrian. Sit� varten kutsutin min� teit�, ja
-minua ilahuttaa, ett� olette kutsumuksen vastaan-ottanut."
-
-Alad�r veti syv�lt� henke�ns�; sit� h�n ei voinut kielt�� rinnaltansa,
-ett� se t�m�n sanoman per�st� vapaasti hengitti. Taas vapaaksi p��st�!
-Saada takaisin el�m�, maailma!
-
-Seuraavalla hetkell� p��si humori jo uudestaan valtaan h�ness�.
-
--- "Herra linnanp��llikk�, min� en ansaitse t�t� armoa, sill� min� olen
-jo aterioinnut."
-
--- "Tuhat tulimmaista! Te pid�tte siis ruoalle-kutsumista p��-asiana!
-Ent�s se, ett� olette vapautenne takaisin saanut?"
-
--- "Ah, onhan minua t��ll� hyvin hoidettu."
-
--- "Ihan varmaan, hyv� herra", virkkoi siihen tuimistuneella
-katsannolla Ankerschmidt, "jos min� saisin m��r�t�, te ette niin �kki�
-olisi t��lt� vapaaksi p��ssyt. Joka ihmiselle tulee antaa niin paljon
-rangaistusta, ett� se h�nt� parantaa. Joka helposti kahleita kantaa,
-sille pit�� viel� raskaampia p��lle panna. Semmoiset ihmiset, jotka
-vaan laskevat leikki� rangaistuksesta ja joitten ei n�e mit��n
-k�rsiv�n, min� kyll� tiet�isin opettaa."
-
-Alad�r oli t�ydellisesti vakuutettu siit�, ett� t�m� herra sankari oli
-joku h�nelle kovin armoton vihollinen. Linnanp��llikk� sai paljon
-ponnistella, saattaaksensa heit� p�yd�ss� toinen toisensa viereen
-istumaan.
-
--- "Hyv� herra", lausui vanha linnanp��llikk�, sittekuin soppa oli
-jaettu, "varmaankin tulee teid�n vapaudestanne kiitt�� vaan sit�, ett�
-joku salainen puolustaja on tehnyt kaikki, teid�n kohtaloanne
-muuttaaksensa."
-
--- "Minun? Salainen puolustajani?"
-
--- "Niinp� kyll�; joku vaimo; joku nainen, joka ei ole kammonnut
-omak�tisesti kirjoittamasta hakemuskirjan alle; uskaltaisinpa vannoa,
-ett� h�n sen itse on suunnitellutkin. Niitten paperien joukossa, jotka
-tulivat minulle, ei voinut olla tuossa hakemuskirjassa naisen k�si-alaa
-ja ajatuksen-johtoa tuntematta."
-
-Alad�r vaipui ajatuksiin; kuka muu se olisi saattanut olla, kuin h�n?
-Ehk'ei tuossa koiran k�p�l�n kirjeenvaihdossa kuitenkaan ole per��?
-Ehk� tuo nainen kuitenkin on uskollisempi?
-
--- "No? Teit� haluttaa kai n�hd� t�t� kirjoitusta? Min� saatan sen
-teille n�ytt��. Vakuuttakaa itse omaa mielt�nne siit�."
-
-Linnanp��llikk� viittasi adjutanttiansa, jotta t�m� toisi esille
-sanotun kirjoituksen ja sallisi Alad�r'in luoda siihen silm�yksen.
-
-Nuori mies katsahti kirjoitukseen ja pudisti sen j�lkeen p��t��n; t�m�
-k�si-ala ei ollut sen, jonka h�n oli luullut. Se oli kuitenkin naisen
-k�si-alaa, ja kuinka liikuttavan harras rukous! Kuka lienee t�m�n
-kirjoittanut?
-
--- "Ei! t�t� ei asianomainen saa lukea!" huusi tylysti Ankerschmidt,
-otti kirjoituksen pois h�nen k�dest��n ja antoi sen takaisin
-adjutantille. "N�m�t ovat valtio-salaisuuksia."
-
-"Tuo lienee kovin tuittup�inen ihminen", arveli itsekseen Alad�r; mutta
-h�nen sieluunsa painettuna j�i joka kirjain tuossa kirjoituksessa,
-jotta h�n vuosienkin kuluttua voisi sen tuntea, jos h�n viel� kerran
-n�kisi t�m�n k�si-alan.
-
-Viel� saman p�iv�n iltana j�tti h�n linnan.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ankerschmidt palasi tyytyv�isen� kotiinsa. Koska h�n ei kenellek��n
-ollut ilmoittanut, mihin miss� asiassa h�n l�hti, ei h�n
-kaksiviikkoisen poissaolonsa aikana voinut tiet��, mik� h�nt� tuolla
-kotona odottaisi.
-
-Iloisella mielell�, niinkuin se, joka on itseens� tyytynyt, meni
-h�n hallintokaupungissa asianajajaansa tervehtim��n ja luuli
-vaiston-tapaisesti tuottavansa itselleen mielihyv�� sill�, ett� h�n
-kohta k�tt� pudistettuaan h�mm�stytt�isi herra tohtoria t�ll�
-ilahuttavalla tiedolla:
-
--- "No, Alad�r Garanv�lgyi on nyt vapaaksi laskettu."
-
-Tohtori Gris�k'in nen� piteni silminn�ht�v�sti t�st� sanomasta. Olemme
-pahemmassa kuin pulassa! Adj�� nyt, kaunis leski! Tuo tulee tietysti
-omaisensa ottamaan joko morsianta taikka vinculum'ia; se on h�nen
-ensimm�inen teht�v�ns�, ja siihen on se naimiskauppa mennyt! Ja
-kaikesta t�st� huvituksesta saapi h�n kiitt�� Ankerschmidt'ia, joka
-tahtoo olla lusikkana semmoisessa rokassa, johon h�nen ei mit��n tule.
-Piru viek��n semmoisen soturi-kulun taipuvaisuutta jalomielisyyteen!
-
-"Mutta odotappas", ajatteli itsekseen tohtori Gris�k, "jos sinulla oli
-h�mm�stytt�v� sanoma minulle, on minullakin sinulle jotain, jolla voit
-huvitella itse�si."
-
--- "Eik� teid�n kunnianne ole saanut kirjett�ni, jonka teille l�hetin
-Wien'iin?"
-
--- "En mit��n. Min� en palannut takaisin Wien'in, vaan Feh�rv�r'in
-kautta. No, mit� uutisia kotoa?"
-
--- "Huonoja. Mutta t�ss� on teille kirje neiti Eliz'ilt�; siit�
-arvattavasti saatte tiet�� koko asian."
-
--- "Eliz'ilt�? Tuo lapsi on ehk� taas tehnyt jonkun ��rett�m�n hullun
-ty�n?"
-
--- "Eip� suinkaan. H�n ei ole hullua ty�t� tehnyt. Suvaitkaa avata
-kirje."
-
-Ankerschmidt rep�isi kuvertin rikki ja luki yh� enenev�ll�
-levottomuudella kirjeen sis�llyksen p��st� p��h�n.
-
-H�nen lukiessansa juontui tohtori Gris�k'in mieleen tuo sukkela tuuma,
-ett� mit� t�m� vanha herra h�nelt� nyt oli pilannut, sen h�n itse voisi
-my�skin laidalleen asettaa. Ankerschmidt oli jalomielisesti vapauttanut
-Corinnan ylk�miehen ja siten h�vitt�nyt herra Gris�k'in naimishankkeet;
-Ankerschmidt oli nyt pahemmissa kuin p�iviss� toisen tytt�rens� kautta,
-eik� siis olisi t�ydellist� teaterillista oikeutta, jos kukin saisi
-parinsa: jos herra Gris�k nyt ottaisi neiti Eliz'in vaimokseen? T�m� ei
-ole mik��n hyl�tt�v� tuuma.
-
-Ankerschmidt'in k�det vaipuivat alas kirjeen kanssa, kun h�n oli sen
-kaksi kertaa lukenut.
-
--- "Hermine paennut!" tavotteli h�n tuskin kuuluvalla ��nell�.
-
-Tohtori Gris�k oli odottanut, ett� sotavanhus hyp�ht�isi pystyyn,
-viskaisi tuolit, p�yd�t ymp�rilleen, sadattelisi, kiroilisi, huutaisi
-vaunuja, rynt�isi pakolaisia takaa ajamaan ja ampuisi heid�t
-kuolijaksi. Suuresti h�n sen vuoksi kummastui, kun ritari t�m�n sijasta
-hermottomalla tuskalla painoi otsansa k�teens� ja katkerasti kertoi:
-"Hermine paennut."
-
-T�t� elegillist� mielentilaa tohtori Gris�k ei ollut odottanut; h�n ei
-tiet�nyt, mit� vastata.
-
-Ankerschmidt taittoi murheellisesti kirjeen kokoon, pisti sen poveensa
-ja kysyi hiljaisella ��nell�:
-
--- "Sanokaa minulle suoraan, herra tohtori, olenko min� lapsiani
-kovasti kohdellut? Olenko ollut ankara heille? Pelk�siv�tk� he minua?"
-
--- "P�invastoin, se juuri oli vika, ett� teid�n kunnianne oli liiaksi
-pehme� heit� kohtaan."
-
--- "Mutta kuinka voisin min� miehen�, sotamiehen� olla tyly tyt�ille ja
-lapsille? Vaan Hermine, juuri h�n! Mit� pahaa min� olen h�nelle
-tehnyt?"
-
--- "Teid�n kunnianne ajoi talostaan pois sen, jota h�n rakasti."
-
--- "Kuinka saatoin min� tiet��, ett� h�n h�nt� rakasti? Onko h�n sen
-minulle sanonut? Onko h�n sit� kellek��n sanonut? T�ytyik� h�nen
-sent�hden paeta tuon miehen j�liss�? J�tt�� minut? Saattaa minut
-h�pe��n? Eik� h�n voinut sanoa sit�, mit� h�nen nuorempi sisarensa
-t�ss� kirjeess� kirjoittaa, etten suuttuisi tuohon ihmiseen, ett� t�m�
-lopulta kuitenkin saattaa olla kunniallinen ihminen, ei semmoinen,
-joksi min� h�nt� luulen? Ehk� v�h�isen �kkipikainen, mutta kuitenkin
-kunniallinen luonteeltaan. Eik� h�n saattanut lepytt�� minua h�nen
-suhteensa? Vaan t�ytyik� h�nen minut kohta j�tt��? Minut, is�ns�!"
-
-Eliz niinmuodoin puolustaa vanhempaa sisartansa, viel�p�
-viekoittelijaakin? Oho! Sit� t�ytyy est��.
-
--- "Ep�ilem�tt� ovat komplottiin teid�n kunnianne sel�n takana jo
-aikoja sitten osaa ottaneet teid�n talonne luotettavimmat j�senet,
-tirehtori ja guvernantti."
-
--- "Kuinka? Maxenpfutsch ja miss Natalie? Se on; Eliz puolustaa
-heit�kin; mutta mist� viet�v�st�?"
-
--- "Ett� he molemmat ovat toisiansa ymm�rt�neet, voipi jo havaita
-siit�, ett� Maxenpfutsch on nainut miss Natalien."
-
--- "Nainut? Todellakin? Nainut?" huudahti ep�illen Ankerschmidt. "No --
-se on h�nen asiansa. T�m� on s��nn�llinen asia."
-
--- "Ja h�n l�hti joutuisasti pois."
-
--- "H�nkin paennut? Miss Nataliekin ry�stetty? Saakeli soikoon! Minun
-luotani vied��n siis kaikki naiset pois akkunan kautta; ei tahdota sit�
-varten tehd� mutkaa ja kulkea ovesta."
-
--- "Min� arvelen, ett� heill� oli syyt� siihen."
-
--- "Syyt�? Mit� syyt�? Eiv�th�n vaan liene pel�nneet, ett� min�
-est�isin heid�n avioliittoansa?"
-
--- "Ei sit�, vaan ett� teid�n kunnianne vet�isi heit� edesvastaukseen
-neiti Herminen k�yt�ksest�."
-
--- "No, se on totta, ett� min� kovasti olisin nuhdellut heit�; mutta
-sent�hden l�hte� pakoon! J�tt�� kartanon-tirehtorin virka, se on toki
-liikaa!"
-
--- "Min� luulen, ett� he ovat hankkineet itselleen vahingon-korvausta."
-
--- "Mill� tavoin?"
-
--- "He k�viv�t minun luonani vihkimisen j�lkeen ja maksattivat
-itselleen opettajattarelle m��r�tyn rahasumman."
-
--- "Maksoitteko sen vastustelematta?"
-
--- "Siihen min� olin velvoitettu."
-
--- "Te olette tehnyt varsin hyvin. Mutta t�m� tekee yhteens�
-viisituhatta florinia. Minun luonani nousi tirehtorin vuosipalkka
-melkein yht� korkealle."
-
--- "Viel� on pieni selitys asiassa tarpeellinen. N�m�t viisituhatta
-florinia, min� tied�n sen varmaan, luulee herra Maxenpfutsch niin hyvin
-tiloittaneensa, ett� niist� tulee viisikolmatta-tuhatta. Tietysti h�n
-suuresti erhettyy."
-
--- "Kuinka? Mit� h�n on keksinyt?"
-
--- "Narrimaisen ihmisen, jolle h�n tuhlaa rahansa. -- Minun t�ytyy
-antaa teid�n kunnianne tiet��, ett� teid�n v�vynne (h�n on nyt sit�, me
-emme siihen voi mit��n) oikea nimi on Straff."
-
--- "Straff! Saakelin kummallinen nimi."
-
--- "Se on totta."
-
--- "Ja minun tytt�reni! Hyv�; puhukaa enemm�n."
-
--- "No, tuo herra k�vi sen j�lkeen minun luonani ja tarjosi minulle
-kahtakymment�-tuhatta florinia, jos ottaisin er�st� asiaa ajaakseni;
-mutta min� en siihen suostunut. Sittemmin sain tiet��, ett� herra
-Maxenpfutsch oli tarjounut suorittamaan ensikustannukset asiassa, jos
-herra Straff sitouisi maksamaan h�nelle nuot kaksikymment�-tuhatta
-florinia siin� tapauksessa, ett� oikeudenk�ynniss� voitetaan."
-
--- "Ah, sill� tavoin h�n siis saa kaksikymment� viiden verosta? Mutta
-mik� oikeuden-k�ynti se on?"
-
-~- "Ei mik��n muu, kuin herra Straff'in vaatimus saada ulos teid�n
-kunnialtanne vaimonsa my�t�j�iset �idin perinn�st�."
-
--- "Mutta onhan Straff siin� tapauksessa suuri narri ja Maxenpfutsch
-viel� suurempi."
-
--- "Sit� min�kin ajattelen."
-
--- "Sill� ilman oikeuden-k�ynnitt�kin min� annan ulos tytt�reni
-perinn�n. Sent�hden h�nen ei tarvitse kahtakymment�-tuhatta akkunasta
-ulos heitt��."
-
--- "Kuinka? Eik� teid�n kunnianne tiet�isi, ett� teill� testamentin
-mukaan on oikeus siin� tapauksessa, ett� jompikumpi tytt�rist�nne menee
-vastoin teid�n tahtoanne naimisiin, sulkea h�net ulos perinn�st�?"
-
--- "Ah, hyv� herra! Mit� ajattelette? Etteh�n vaan luule, ett� min�
-jonkun tekosyyn varjolla tahtoisin anastaa jommankumman tytt�reni
-omaisuuden?"
-
--- "Mutta jos testamentin-tekij�n tahto oli semmoinen."
-
--- "No, sen oli vaan tarkoitus peloittaa; mutta kun se kerta on
-tapahtunut, kuka siihen mit��n voi? Tai min� pit�isin tytt�reni tavaran
-itse�ni varten?"
-
--- "Ei, mutta toista tyt�rt� varten."
-
--- "Oi, sit� ei Eliz ottaisi vastaan. Ei, hyv� herra: mik� on lapsieni,
-se on lapsieni. Minulla on riitt�v� pensioni, josta voin el��. Tulkoot
-he onnellisiksi."
-
-Tohtori Gris�k huomasi, ett� h�nen edess��n seisoo semmoinen mies,
-johon luoti ei satu. Se on haavoittumaton! Helppo on sill� tavoin
-sotamiehen� olla. Mutta viel� on j�lill� Achilleen kantap�� ja viel� on
-j�lill� viimeiseksi j�tetty, myrkytetty nuoli, joka varmaankin sattuu.
-
--- "Ja niinmuodoin teid�n kunnianne olisi taipuvainen sopimaan
-tytt�renne viekoittelijan kanssa?"
-
--- "Kuinka, 'sopimaan?'" huudahti suuttuneena Ankerschmidt, "Minun
-asemassani on tavallista antaa anteeksi, mutta ei sopia."
-
--- "Te suvaitsette siis antaa 'amnestiaa' herra Straff'ille?"
-
--- "Miksi Straff? Min� en tunne h�nt� sill� nimell�, sanokaa _Bogumil_.
-Mutta miksi hiidess� t�ll� ihmisell� oli niin monta nime�?"
-
--- "Siihen on h�nell� sangen tukevat syyt."
-
--- "Lieneek� h�nt� vainottu?"
-
--- "P�invastoin."
-
--- "P�invastoin? Min� en ymm�rr�."
-
--- "T�m� seikka juontuu pikemmin luottamustoimesta."
-
--- "Mitenk�? Tuo mies oli siis joku t�rke� henkil�?"
-
--- "Oi, sangen t�rke�. N�in� p�ivin� ilmoitti herra Br�uh�usel minulle
-kahden kesken koko h�nen asemansa."
-
--- "Ja h�n puhui h�nest� rauhoittavaisesti?" pakoitti Ankerschmidt
-asianajajaansa puhumaan.
-
-Tohtori Gris�k viivytteli mielipiteens� esiin-tuomista.
-
--- "No niin, miksi sit� katsoo."
-
--- "Miksi sit� katsoo? Mutta minua juuri haluttaa tiet��, miksi sit�
-katsotaan. Sen herra tohtori sent��n my�nt�nee, ett� minun on
-velvollisuus tiet��, mik� ihminen se on, joka on vastoin tahtoani
-vienyt tytt�reni, sill� siit� riippuu, paljonko h�n per�st�p�in
-kunnioitustani ansaitsee ja laskenko h�nt� eteeni vaiko en."
-
--- "Min� en todellakaan tied� antaa mit��n neuvoa", sanoi tohtori
-Gris�k ja toi esiin pari korea-vartista Turkin piippua barikadiksi
-rynn�kk�� vastaan.
-
--- "Ettek� tied� antaa neuvoa?" kysyi vihastuen Ankerschmidt. "Eih�n
-tuo ihminen vaan liene mik��n kriminalisti?"
-
--- "Oi, silloin kyll� tiet�isin neuvoa antaa, jos h�n sit� olisi. Au
-contraire. Tehk�� hyvin, sytytt�k��!"
-
--- "Ei, min� en huoli siit� nyt", murisi tuimasti sotavanhus; h�n otti
-kuitenkin piipun, voidaksensa antaa puheelleen suurempaa arvoa siten,
-ett� sit� vahvasti l�i p�yt��n. "Vastatkaa suoraan! Kunnioitatteko itse
-tuota ihmist�, vai ettek�?"
-
-Tohtori Gris�k'in oli juuri suu t�ynn� tschibukista, jonka vast'ik��n
-oli sytytt�nyt; h�n siis vastasi vaan sill� tavoin, ett� rypisti
-kulmakarvojaan ja liikutti p��t��n oikealle ja vasemmalle.
-
--- "Mutta Jumala siunatkoon teit�, saanko mit��n vastausta?"
-
-Tohtori Gris�k'in oli pakko ilmoittaa ��nens�, ellei h�n tahtoisi, ett�
-joko piipunvarsi taikka p�yt� kappaleiksi lent�isi.
-
--- "No, min� en sano, etten h�nt� kunnioita."
-
--- "T�m� ei ole mik��n vastaus."
-
--- "Sen verran voin sanoa, ett� h�n on virallisessa toimessa."
-
--- "Mik� virka se on?"
-
--- "Suokaa anteeksi. Tuo mainittu l�hde salli minun vaan salaisuudessa
-ammentaa, eik� valtuuttanut minua sit� muille ilmoittamaan."
-
--- "Tuli ja leimaus!" raivosi herra ritari, kiivastuneena taittaen
-piipunvartta kaareen k�siens� v�liss�, "mik� virka se saattaisi olla,
-jota on tapa salassa pit��?"
-
-Tohtori Gris�k'ilta putosi vastauksen sijaan piipun pes� tschibukin
-varresta ja h�n kiiruhti tulista tupakkaa pois lakaisemaan, jottei se
-polttaisi mattoa.
-
--- "Ei suinkaan h�n vaan ole -- teloittaja?!"
-
-Herra tohtori nauroi itsekseen t�t� tragedian-tapaista huudahusta.
-
--- "Ah, ei mill��n muotoa! Niin pitk�lle h�n ei viel� ole ehtinyt."
-
--- "Hyv� herra!" sanoi Ankerschmidt. "Min� pyyd�n, pyyd�n hartaasti
-teit� sanomaan minulle t�t� salaisuutta. Min� annan teille
-kunniansanani, etten sit� koskaan kenellek��n ilmaise, etten sit�
-mill�k��n tapaa k�yt�. -- Mutta minun t�ytyy tiet�� se."
-
-T�m� "t�ytyy" oli niin pontevasti lausuttu ja herra ritari otti
-piipunvarren niin uhkaavalla tavalla nyrkkiins�, ett� herra tohtorista
-aika oli t�ytetty, jolloin toiselle tuli antaa viimeinen t�r�ys.
-
-H�n k��ntyi sent�hden herra ritarin puoleen ja kuiskasi
-tuttavan-tapaisesti h�nen korvaansa:
-
--- "Herra Straff on, sit� my�ten kuin min� tied�n, 'cahinet
-noir'in'[55] palveluksessa!"
-
-Ankerschmidt kavahti n�m�t sanat kuultuansa yl�s nojatuolista,
-ik��nkuin r�j�ht�v� pommi olisi iskenyt h�neen. H�n ei tiet�nyt, mit�
-sanaa h�n ensiksi k�ytt�isi tunteitansa ilmoittaakseen. Sill� v�lin
-taittoi h�n piipunvarren niin, ett� se rauskahti poikki, ja t�m�
-"_sauvan murto_" toi sanan h�nen suuhunsa.
-
--- "Jumalan on armo!" lausui h�n, laskien poikki murretun piipunvarren
-p�yd�lle. "Min� tied�n kyll�ksi; min� en tahdo mit��n enemp�� heist�
-kuulla!"
-
-Ah! T�m� siis kuitenkin sattui.
-
--- "Herra tohtori, tehk��, mit� laki k�skee! Porte-ep�e'ni puhtauden
-kautta lupaan, etten t�t� miest� ik�n� pojakseni, en h�nen vaimoansa
-tytt�rekseni tunnusta; ett� ankarimmalla tavalla tahdon pysy�
-oikeudessani; etten koskaan anna heille �yri�k��n, vaikkapa heit� sill�
-kuolemastakin voisin pelastaa. Toimikaa te asianajajana, �lk��k�
-koettako minua sovintoon saattaa. Min� neuvon kaikkia teid�n luoksenne.
-�lk��t he koskaan kirjoittako minulle, sill� min� olen surmattu, olen
-kuollut. Kuusi t�hte� rinnassani eiv�t t�t� peit�. Min� kiit�n teit�,
-herra tohtori, ett� ilmoititte t�m�n minulle."
-
-Ankerschmidt oli niin vihastunut, ett� h�n asianajajan huoneessa pani
-hatun p��h�ns�; h�n ei sit� itse huomannut.
-
-Sitte sanoi h�n viel� kolkolla ��nell�:
-
--- "T�st� asiasta �lk��n kenk��n saako tiet��. Siin� kyll�, jos me
-kaksi sen tied�mme. Helvetti, siin� kyll�, ett� min� sen tied�n! Kuinka
-voin t�st� l�htien omien silmieni eteen ilmesty�? Kuinka peiliin
-katsoa? Viek��n teid�t piru t�m�n tiedon kanssa! Kiitoksia, paljon
-kiitoksia!"
-
-Sitte meni h�n pois ja sulki oven j�lest�ns�. Kahden minutin per�st�
-tuli h�n taas takaisin.
-
--- "Tohtori! Min� luulen, ett� minun t�ytyy muuttaa nimeni. Mill�
-tavoin se voipi tapahtua? Tehk�� sen mukaan. Min� en tahdo en��n olla
-Ankerschmidt! J�nos Kukoricza tahi Matyi Ludas tahi mik� lohik��rme
-hyv�n�ns�! Mutta minun on nahkani luominen!"
-
-Herra tohtori sanoi, ett� se on hyv�, suvaitkoon h�n nyt vaan menn�
-kotia.
-
-Ankerschmidt hautoi kuitenkin t�t� tuumaa yh� viel�kin ja kun byroossa
-er�s kirjuri kohteliaasti auttoi p��llystakkia h�nen yllens�, kysyi h�n
-tuolta kunnon nuorukaiselta:
-
--- "Kuinka unkarin kielelle k��nt�isitte nimen Ankerschmidt?"
-
-Nuori lainoppinut vastasi virallisella vilppaudella:
-
--- "Vasmacskakov�csy."[56]
-
-Ankerschmidt katseli surullisesi h�nt� kiireest� kantap��h�n ja, ottaen
-keppi��n h�nen k�dest��n, jupisi:
-
--- "Sin� olet oikea lampaanp��, veikkoseni; -- mutta siihenkin olen
-min� syyp��."
-
-Ritari Ankerschmidt'in viha kasvoi sit� my�ten kuin h�n l�hestyi
-kotoansa.
-
-Jo matkalla rupesi h�n kuskilta ankarasti tutkimaan, kuka se hirtehinen
-kuskien joukossa oli, joka herrasv�en hevosilla oli vienyt pois
-pakolaiset, sill� sen h�n viipym�tt� ampuu kuolijaksi.
-
-Niin tyhm�� kuskia tietysti ei ole koko maailmassa, joka t�mm�iseen
-hyv�ntahtoisuuteen vastaisi: "min�h�n se olin", vaan jos h�n tunnossaan
-tiet��, ett� se todellakin oli juuri h�n, vannoo h�n juhlallisesti
-kaikkien kalenterin pyhien kautta, ett� puhjetkoon h�nen molemmat
-silm�ns�, jos h�n siit� mit��n tiet��; ja kun sitte puolella matkalla
-pys�hdyt��n cs�rdalle juomaan, puikahtaa h�n cs�rdan takaa tiehens� ja
-ota sitte kiinni! koko avara maailma on h�nelle avoinna! siihen j�tt��
-h�n vaunut, hevoset, herran, kysym�tt�, mitenk� he eteenp�in
-matkustavat.
-
-Aivan niin k�vi Ankerschmidt'in. H�nen kuolijaksi pel�tetty kuskinsa
-karkasi Ryyppy-cs�rdalta, ja h�nen t�ytyi vihdoin, kauan turhaan
-odotettuansa, antaa kapakan-is�nn�n reivas-housuisen rengin istua
-pukille korean jahtimiehen viereen ja t�ll� tavoin matkustaa kotiin
-asti.
-
-T�m� viel� enemm�n paisutti h�nen raivoansa.
-
-Mutta karannut kuski juoksi suoraa tiet� kotia, jossa h�n pel�stytti
-palkollisia huudolla: "herra tulee, h�nell� on kaksi pistolia
-kummassakin k�dess�, h�n tappaa, ly�pi, ampuu joka ihmisen kuolijaksi;
-h�n ampuu kaikkein ensimm�iseksi ovenvartian, sent�hden ettei t�m�
-paremmin ovea vartioinnut; h�n ampuu rengit, sent�hden ett� n�m�t eiv�t
-k�velleet pihalla; ampuu kamarityt�n, sent�hden ettei t�m� pit�nyt
-vaaria neidest�, ja kokin, sent�hden ett� t�m� leipoi neidelle
-matka-kakkuja, sek� viimeiseksi talonkoirat, sent�hden etteiv�t ne
-haukkuneet."
-
-Talonv�ki s�ik�htyi t�st� tiedosta hirve�sti, juuri kuin tatarit
-olisivat Batu Khan'in kanssa tulossa, ja v�h�ll� oli, ettei ritari
-Ankerschmidt kotia palatessaan l�yt�nyt ainoatakaan palvelukseksi
-luotua sielua. T�m� olisi varmaankin tapahtunut, jos ei kaikeksi
-onneksi neiti Eliz olisi saanut asiasta tietoa pel�styneelt� Gyuszilta,
-joka, vaikka h�n toimitti aseellisen vartian virkaa, kehtasi ruveta
-itkem��n ja pisteli pyssyll��n joka taholle, kuin olisi jostakin
-lukenut, ett� t�mm�isen� rynn�k�n hetken� ensimm�inen vaara kohtaa
-niit�, jotka vangitaan ase k�dess�.
-
-Eliz riensi ulos palkollisten luokse ja koetti heit� rauhoittaa. He
-�lk��t tehk� mit��n tyhmyytt�. Is� on hyv� ihminen, eiv�tk� he ole
-syyllisi�. Pysyk��t kauniisti etuhuoneessa kokoontuneina. Is�n ei ole
-tapa kenellek��n pahaa tehd�. H�n menee itse ulos h�nen eteens�. Eik�
-h�n laske h�nt� porstuaan tulemaan, ennenkuin h�n on leppynyt.
-
-N�in lohduttaen palkollisia saattoi h�n heit� pysym��n koossa
-etuhuoneessa; mutta eip� heist� kokin ehdoitus kuitenkaan ollut
-hyl�tt�v�, ett� n�et ovi korridorin toisessa p��ss� varmuuden vuoksi
-pidett�isiin avoinna, jotta kun ensimm�inen laukaus paukahtaa, joka
-todenmukaisesti sattuu neiteen, muut pikaisesti voisivat paeta. Ja
-syytteen-alainen kuski juoskoon kohta tiehens�.
-
-Tuskin oli n�m�t valmistukset toimeen pantu, kun pihaan vieriv�in
-vaunujen kolina ilmoitti, ett� _herra_ oli tullut; t�ss�p� nyt vaara
-on.
-
-Eliz meni katetun porstuan eteen, johon vaunut olivat seisahtuneet, ja
-yritti auttamaan is��ns� ulos vaunuista.
-
-Herra ritari torjui vihastuneena tyt�rt��n pois luotansa.
-
--- "Takaisin! Kuka antoi sinulle luvan tulla ulos asuinhuoneista? --
-Miks'et pysy kamarissasi?"
-
--- "No, �lk�� suuttuko!" lepytti h�nt� tytt�, vastustamisesta
-huolimatta hiipien h�nen viereens� ja lapsellisella luottamuksella
-tavottaen sit� k�tt�, jolla oli valta siunata ja ly�d�, joka voi
-rangaista ja suojella, kielens� mukaan. "�lk�� olko noin vihainen!"
-
-Mutta Ankerschmidt'in sielussa oli jo kaikki armottomuuden halu yltynyt
-korkeimmilleen.
-
--- "Tuhat tulimmaista!" huusi h�n, temmaten pois k�tens� tytt�rens�
-k�dest�. "Min� en tullut hyv�ilem��n, vaan kostamaan. T�n�p�n� ei
-lasketa leikki�, neiti, vaan pidet��n ankara tutkinto, tuomitaan ja
-rangaistaan! Ymm�rr�ttek�?"
-
-Eliz vet�ysi pelon-alaisesti takaisin ja loi, niinkuin vapiseva
-mets�kauris, jonka t�ytyy puolustaa itse��n suurta vihaista jalopeuraa
-vastaan, arasti isot silm�ns� is�ns� s�ihkyviin kasvoihin ja puhui
-v�risev�ll�, naivilla ��nell� n�in:
-
--- "Min� kysyn -- n�yr�sti, -- herra ylikomendantti, -- ettek� tied� --
-mihin -- is� j�i?"
-
-T�m� lapsellinen kysymys oli semmoisella liikuttavalla
-luonnollisuudella lausuttu ja vivahti todellakin niin leikilliseen ja
-tunteelliseen soimaukseen, ettei Ankerschmidt sill� hetkell� hennonut
-muuta kuin syleill� tyt�rt�ns� ja h�nt� suutelemistaan suudella; ja kun
-t�m� kerta oli tapahtunut, ei h�n en�� tavannut sit� mielentilaa, jossa
-h�n tahtoi tuomioita jakaa; h�n ei voinut raivota, kirota. T�mm�inen
-lapsen-syleily karkottaa kaiken sapen ihmisest�.
-
--- "Sin� olet ollut hyv� lapsi. Sinua min� rakastan", kuiskasi h�n.
-"N�etk�s, min� olen vienyt sen, mit� sin� kirjoitit, sinne, jossa se on
-hy�ty� tuottanut. Tuo mies on jo vapaa."
-
--- "Vapaa!?"
-
--- "Eik� totta, sin� iloitset siit�? N�etk�s, sill'aikaa kuin min�
-k�vin siell�, sinulle t�t� iloa hankkiakseni, mink� murheen he minulle
-t��ll� kotona valmistivat. Et sin�, et sin�; sill� sin� olet hyv�. --
-�l� puhu, �l� puhu! -- Sin� n�it vast'ik��n, kummoinen min� olin. Eth�n
-mielisi minua semmoisena en�� n�hd�? No, jos et tahdo uudestaan n�hd�
-niit� kasvojani, kuulla sit� ��nt�ni, jotka sinua pel�stytt�v�t, �l�
-koskaan tuo minulle esiin noita kahta ihmist�. Sill� n�etk�s, min� olen
-vanha sotamies; min� olen monta kertaa taistellut tulisissa
-tappeluissa, mutta ei kukaan ole minulle koskaan opettanut, mit�
-raivoissaan oleminen on. Mutta nyt sen jo tied�n. Ei sanaakaan heist�,
-sill� kun he juontuvat mieleeni, en en�� tunne itse�ni."
-
-Sill'aikaa olivat he tulleet yl�s porstuaan.
-
-Kun palkolliset, jotka oven raosta olivat t�hystelleet asian p��t�st�,
-n�kiv�t, ett� ritari l�hestyi aivan hiljaisesti, neitt� k�dest�
-taluttaen, saivat he siit� uutta luottamusta ja kiiruhtivat
-ovea aukaisemaan -- jolloin rohkeimmat etup��ss�, nimitt�in
-avainten-hoitajatar ja kamaritytt�, sek� niitten takana miespuoliset
-palkolliset, hiipiv�t ritarin eteen ja, suudellen h�nen k�tt�ns�,
-vakuuttivat, etteiv�t he olleet mihink��n syyp��t.
-
-Ankerschmidt loi ankaran silm�yksen vapiseviin ja huusi jyrisev�ll�
-��nell� heille: "Tuli ja leimaus! Te ep�kelvot! Min� sanon sen, kirotut
-olkoot teid�n sielunne! _�lk��n t�mm�ist� en�� tapahtuko_!"
-
-Sen sanottuaan meni h�n, tytt�rens� k�teen tarttuen, kamariinsa.
-
-H�n antoi tytt�ren auttaa itse��n vaatteitten muuttamisessa. Sill'aikaa
-kertoi h�n t�lle, miss� oli k�ynyt, mill� menestyksell� ja mink�
-kovasyd�misen ihmisen h�n oli vapauttanut.
-
--- "T�ss� nyt siis olemme, rakas tytt�seni. Min� en en��n ota talooni
-mit��n semmoista vartiaa, joka sinusta vaaria pit��. Min� en sulje
-sinua sis��n, kosk'en vanhoilla p�ivill�ni tahdo vanginvartian virkaa
-toimittaa; mutta min� sanon sinulle, mit� sinun on varominen. Toinen
-tytt�reni otti itselleen miehen cabinet noir'ista, josta on minulla
-kyll�ksi murhetta, mutta viel� suurempi murhe olisi se, jos joku
-sanoisi, ett� toinen tytt�reni on vapauttanut rikkaan nuorukaisen
-vankihuoneesta -- menn�ksens� naimisiin h�nen kanssaan. Ymm�rr�tk�
-minua?"
-
--- "Ymm�rr�n. -- En tahdo h�nt� koskaan tavata."
-
--- "Kunniansanallasi"...
-
-Eliz ojensi k�tens� is�lleen, ja sotavanhus pudisti sit�, niinkuin
-yksivakaisen, i�kk��n ihmisen k�tt�. "Ja nyt saat kunniansanallasi
-k�yd�, miss� tahdot."
-
-Eliz suuteli hymyillen is�ns� poskia; oi, h�nen ei ole sallittu ikin�
-kellek��n n�ytt��, kuinka suuren syd�mentuskan t�m�n annetun sanan
-pit�minen h�nelle tuottaa!
-
--- "Viel� yksi seikka, tytt�reni", sanoi Ankerschmidt. "Entisyys
-katkeroittaa minua kovin; minua suututtavat yksin nimetkin, viel�p�
-peilikin, joka n�ytt�� eiliset kasvoni. Min� pyyd�n, totuta itse�si
-siihen ett� t�st� l�htien puhuttelen sinua _Erzsikeksi_.[57] Ja nyt,
-pid� taloudesta huolta, sill� sin� olet em�nt�."
-
-Tytt� liehahti iloisesti laulaen pois.
-
--- "Erzsike!" kuului h�nen j�lest��n Ankerschmidt'in ��ni.
-
-Tytt� pisti pienen p��ns� ovesta sis��n.
-
--- "Hyv�", sanoi leikillisesti Ankerschmidt; "min� tahdoin vaan tiet��,
-ymm�rr�tk� jo minua."
-
-Erzsiken iloiset kasvot sulostuttivat hetken kuluttua kaikkien
-palkollisten mielen.
-
-Georg, palvelija, jonka virkana oli herransa parran ajaminen, riensi
-h�nen luoksensa, vati l�mmint� vett� k�dess�, mutta palasi pian
-takaisin astiansa kanssa ky�kkiin ja kertoi siell� v�elle, ett� herra
-oli puhutellut h�nt� n�in: "Mit� tahdot, Gyurka?"[58] -- "Min� tulen
-partaanne ajamaan, teid�n kunnianne." -- "Ei minun, ei en��n
-el�iss�ni!" oli herra vastannut.
-
-Armollinen herra tahtoo antaa partansa kasvaa!
-
-... Ihminen rupee vihaamaan entisyytt�; h�n vihaa viel� peili�kin, joka
-n�ytt�� h�nelle eiliset kasvonsa: ja semmoisia ihmisi� -- on sangen
-paljon "meid�n" el�m�ss�mme.
-
-
-
-
-X.
-
-Erilainen vastaan-otto.
-
-
-Corinna sai tohtori Gris�k'ilta tiet�� sen Jobin sanoman, ett� h�nen
-ylk�miehens� oli vapautettu.
-
-Se oli hirve� kolahus.
-
-Onnetonta kyll�, kun ei sit� saanut estetyksi; mutta t�ytyy ajatella,
-mill� tavoin lopuksi sent��n voisi vaaralta tutkaimen taittaa.
-
-Corinna luuli, ett� Alad�r jo oli kotona. H�n ei saattanut ajatella,
-ett� joku, jolle sanotaan, ett� h�n on vapaa, ei rient�isi nopeammin
-kuin se, joka h�net on vapauttanut. Jos Ankerschmidt on tullut takaisin
-Pest'iin, on Alad�r jo varmaankin kotona enonsa luona.
-
-Mit�h�n t�m�n viekkaan vaimon j�rki nyt harkitsee?
-
-Corinna sulki itsens� yksin��n kamariinsa ja istui kirjett�
-kirjoittamaan -- Alad�r Garanv�lgyille. Omituinen kirjoitustapa!
-Corinna kirjoitti t�ll� kertaa painokirjaimilla. Se oli sit� varten,
-ettei kirjaimista saattaisi tuntea k�tt�, joka ne on kirjoittanut.
-
-  "Rakas yst�v�ni Alad�r!
-
-  Kavahda yhdest� vankeudesta toiseen joutumasta. Min� ep��n sinua
-  vanhaa morsiantasi, Corinnaa ajattelemasta. H�n ei ole se, joksi
-  h�nt� luulet. H�n on kevytmielinen, kiekaileva olento, joka
-  suostuu jokaiseen ihastelijaan. Vast'ik��n kerskaili h�n
-  kavaliereist��n tekev�ns� viisipariset valjakot. Sin� joutuisit
-  aivan onnettomaksi, jos h�net ottaisit. �l� luule, ett� h�n on
-  rikas, sill� h�nell� on paljon velkoja. Usko minua, joka olen
-  vanha, hyv� toverisi, ett� teet paljon paremmin, jos revit
-  avioliiton-kontrahdin rikki ja unhotat tuon hepakon kuin jos
-  vaihetat kahleita kahleisin. Usko pois, yst�v�ni, itsen�inen
-  el�m� on paljon hauskempi; jos tulet t�nne Pest'iin, kuinka
-  hyv�sti me huvittelemme itse�mme! T��ll� on paljon kauniita
-  tanssijattaria, mit� varten sitoisit itsesi yhteen? �l� mene
-  naimisiin, veikkoseni! Kuka tiet��, mink� onnen viel� saavuttanet.
-
-                               Todellinen, uskollinen toverisi
-
-                                      '�l� tied� ken.'"
-
-T�m�n kirjeen pani h�n sitte kuverttiin, ja jottei sinetist� voisi
-p��st� tekij�n j�lille, painoi h�n er��n kamean lakkaan. Sitte piirusti
-h�n p��llyst�lle niinik��n painokirjaimilla Alad�r'in nimen ja asunnon,
-ja antoi kirjeen palvelijallensa, jotta t�m� veisi sen postiin ja
-vakuuttaisi sen.
-
-Tuskin kaksi viikkoa ennen sit� oli postissa pantu voimaan se omituinen
-s��nn�s, ett� jos ken tahtoo j�tt�� kirjeen postiin vakuutettavaksi,
-l�hett�j� on velvollinen kirjoittamaan nimens� kirjeen takasivulle
-sinetin viereen, oikealle puolelle poikinp�in; jos joku sen laiminl�i,
-heitti tuo "grimmiger Schalterl�we" kirjeen takaisin, parjasi kovin sen
-lis�ksi ja ajoi kirjeentuojan kotia, jotta siell� kirjoitettaisiin,
-mit� oli laiminly�ty. Sill� valtion t�ytyy tiet��, kuka l�hett��
-kirjeit� sen oman postiviraston kautta, ja valtio tietysti ei voi
-otaksua, ett� l�ytyisi pahanelkisi� kirjeen-l�hett�ji�, jotka oman
-nimens� sijasta kirjoittaisivat Cornelius Nepos'en tahi Bar Cochba'n;
-eih�n siihen tarvitse vannoa.
-
-Posti-leijona iskee kiinni kirjeesen, joka heitettiin h�nen h�kkiins�,
-punnitsee sit�, tutkii, onko postimerkki oikeaan paikkaan kiinnitetty,
-toinen oikealle kuvertin yl�puolelle, toinen vasemmalle, ja vastaavatko
-merkit kirjeen painoa ja matkan pituutta; yht'�kki� �rj�ht�� h�n
-tuojalle:
-
--- "Miks'ei t�h�n ole nime� kirjoitettu?"
-
--- "Onhan siin� nimi", vastasi toinen viattomasti.
-
--- "Mutta toinen nimi?"
-
--- "Suokaa anteeksi, yhdelleh�n ihmiselle se vaan menee."
-
--- "Kuinka? Sin� p�ll�! L�hett�j�n nimi, joka kirjeen l�hett��. Se on
-t�h�n kirjoitettava. Mars takaisin! Kirje on takaisin viet�v� ja nimi
-siihen kirjoitettava."
-
-Tuo kelpo palvelija teki niin kauan estelmyksi�, armollinen herra
-�lk��n l�hett�k� h�nt� takaisin kirjeen kanssa, he asuvat niin et��ll�,
-t�ytyy juosta monet portaat, kirjoittakoon herra ennemmin itse, onhan
-h�nell� tuolla kyn� k�dess�, siit� ei ole paljon vaivaa; kunnes leijona
-kirjeh�kiss� antoi kivikovan syd�mens� pehmet� ja otti raivoissaan
-kirjeen.
-
--- "No, mik� sen nimi on?"
-
--- "H�nen armonsa..."
-
--- "Mit�? Rupeisinko min� sinulle viel� tituleitakin kirjoittamaan? --
-H�nen nimens�?"
-
--- "Corinna Garanv�lgyi."
-
--- "Khorin Aron L�wi?"
-
--- "Ei. H�n ei ole mik��n juutalainen. Rouva."
-
--- "Piru sinut perik��n! Kyll� min� sinun tavaan. Tuossa kyn�, kirjoita
-itse!"
-
-Palvelija otti nyt kyn�n kouraansa ja riipusti niin kauniisti
-varpuisen-p��n kokoisilla kirjaimilla em�nt�ns� nimen tuon "anonymin"
-kirjeen takasivulle, ettei siit� j��nyt ainoatakaan kirjainta pois;
-sitten otettiin se vastaan postiin ja annettiinpa siit� lis�ksi
-kuittikin.
-
-Nyt sopii jo Corinnan olla varma siit�, ett� h�nen anonymi kirjeens�
-ep�ilem�tt� menee m��r�paikkaansa ja ett� se, jonka k�teen se tulee,
-taatusti saapi ennen tiet��, kuka kirjeen on l�hett�nyt, kuin mit�
-siin� sis�ss� on kirjoitettuna.
-
-Kamp�s herra sai ihan samana p�iv�n� herra Br�uh�usel'in suusta tiet��,
-ett� koko tutkinto-asia armosta oli siksens� j�tetty ja ett� h�n sen
-vuoksi saattaa ilman ankaria seurauksia kotiinsa menn�. Jos h�nell� on
-jotakin muistuttamista, ilmoittakoon sen protokollaan pantavaksi.
-
-Kamp�s herra kiitti protokollasta, mutta h�nen ei ole sit� tarvis; h�n
-rient�� mieluisammin jo kotia.
-
-H�n ei kauan matkaansa viivytt�nytk��n, vaan meni viikko-markkinoille,
-jossa h�n heti tapasi er��n omasta kyl�st��n kotoisin olevan miehen;
-t�m�n kanssa sopi h�n asiasta, ja kun mies oli hanhensa myynyt,
-l�htiv�t he kohta matkalle.
-
-Komitatin p��kaupungissa seisahtui h�n pikimm�lt��n postin eteen,
-kysy�ksens�, eik� herralle olisi kirjett�. Siell� olikin yksi; sen h�n
-siis otti mukaansa ja vei kotia.
-
-Vanha Garanv�lgyi istui kamininsa edess�, Tacitusta lukien, kun Kamp�s
-herra palasi exilium'istaan.
-
-Tuo kunnon herra tuli suurella melulla, niinkuin
-semmoisen is�nmaan-martyrin sopii, joka on nelj� viikkoa asunut
-"Untersuchungshaft'issa", maannut lavitsalla ja sy�nyt vankiruokaa.
-
-T�m� oiva, is�nmaallinen kansalainen tiesikin yhdess� henk�yksess�
-kertoa herra Garanv�lgyille enemm�n anekdoteja ja tapahtuneita asioita
-neliviikkoisen vankeutensa ajalta, kuin mit� Alad�r el�m�ns� loppuun
-asti voi kahdeksan-vuotisista k�rsimyksist��n ladella.
-
-Mutta vanha herra iloitsi kuitenkin suuresti, ett� taas sai n�hd�
-uskollisen ja rakkaan huoneenhaltiansa. H�n oli jo oikein ik�viss��n,
-kun ei niin pitk��n aikaan ollut kuullut tuon jalon, perinpohjaisen
-patriotan kehupuheita.
-
-Kuinka onnellinen t�m� nyt on, kun on ollut nelj� viikkoa vankeudessa
-ja siit� saa loppumatta puhua! Kuinka helppo on ihmiselle "pient� iloa"
-hankkia!
-
--- "Mutta olinhan sen unhottaa. Min� toin yhden kirjeenkin postista.
-H�nen armoltansa Corinnalta."
-
--- "Kuinka tied�tte, ett� se on h�nelt�?"
-
--- "Se on kirjoitettu kuvertin ulkopuolelle. Nyt on semmoinen uusi
-j�rjestys voimassa."
-
--- "Kaunis j�rjestys. N�ytt�k�� se siis."
-
-Kirjeen n�hdess��n pudisti vanha herra p��t��n.
-
--- "T�m�h�n on Alad�r'ille."
-
--- "Sallikaa minun n�hd�. Todellakin! T�m� on varmaankin erhetys.
-Alad�r py�rii rouvan p��ss� ja h�nen k�tens� juoksee sen mukaan. Mutta
-ep�ilem�tt� on kirje teid�n kunniallenne aiottu. Muuten h�n ei olisi
-l�hett�nyt sit� t�nne kyl��n, vaan suoraan Kufstein'iin."
-
--- "Ehk� h�n sen vuoksi l�hetti sen t�nne, jotta min� toimittaisin
-kirjeen Alad�r'ille."
-
--- "Eip� suinkaan. Selv��, ett� kirje on teille. Onhan t�h�n
-kirjoitettu: 't�ydell� kunnioituksella.' Jos se olisi Alad�r herralle,
-silloin siin� seisoisi vaan: 'rakkaudella.' Eik� totta? Sen lis�ksi on
-t�h�n viel� isoilla kirjaimilla piirretty 'joutuin' kolmella
-huutomerkill�. No, Alad�r herran kirjeen p��lle ei kenenk��n tarvitse
-kirjoittaa 'joutuin', sill� sen t�hden he eiv�t suinkaan sen enemm�n
-kiirett� pid�. Teid�n kunniallenne se on."
-
-T�m� viimeinen muistutus saattoi herra Garanv�lgyinkin siihen luuloon,
-ett� nuorella rouvalla oli joku kiireinen asia h�nen kanssansa
-p��tett�v�n�, ja ett� t�m� sent�hden huomaamatta oli vaihtanut h�nen ja
-Alad�r'in ristinimet toisiinsa. Katsokaamme siis, mit� h�n kirjoittaa.
-
-Mit� kauemmin Garanv�lgyi luki kirjett�, sit� enemm�n h�mm�styi h�n
-siit�; milloin katsoi h�n kuverttia, milloin taas alkoi kirjett�
-uudestaan lukea; mutta h�n ei voinut siit� selville p��st�.
-
-"Yhdest� vankeudesta toiseen." -- Mit� h�n sill� tarkoittaa? "Luopukoon
-morsiamestansa." Siit� h�n siev�sti voipi luopua, koska h�nell� viel�
-on kymmenen vuotta aikaa odottaa. "Toiset kahleet toisten sijaan?"
-Sitte tuo anonymi allekirjoitus; ja ulkopuolella l�hett�j�n nimi.
-Sangen hullunkurista.
-
-Lopulta kohautti vanha herra olkap�it��n; joku on ehk� tahtonut laskea
-sopimatonta leikki�; kun vaan tiet�isi, mik� sukkeluus siin� on.
-
-T�m�n mietteen johdosta heitti h�n kirjeen kaminin vieress� seisovaan
-paperikoriin; sill� on hyv� aamulla valkeaa sytytt��.
-
--- "Ja nyt, Kamp�s yst�v�ni, kertokaa enemm�n mit� herra Br�uh�usel
-sanoi. Eiv�tk� he anna lipastani takaisin? Jospa h�n l�hett�isi edes
-muotokuvan kotia: sen sijaan sopisi h�nen panna peili, jonka edess�
-saattaisi partaansa ajaa."
-
--- "Min�kin sit� pyysin, mutta h�n sanoi, ettei sit� voi antaa;
-'Belegit' ovat Wien'iin l�hetetyt."
-
--- "Mit� min� kuulen! Ehk� viel� Lontoon taiden�yttelyyn?"
-
--- "Suokaa anteeksi. Nuot lienev�t siell� kovin tarpeesen. Seurauksen
-saapi vasta my�hemmin n�hd�."
-
--- "Ehk� he antavat ne ulos painosta -- naurettavana lukemisena 'f�r
-die reifere Jugend?'"
-
-�lad�r'in vinttikoira makasi sill'aikaa karhuntaljalla herra
-Garanv�lgyin jalkojen juuressa ja kuulteli, pit�en somaa p��t�ns�
-komeasti ristiin lasketuilla etuk�p�lill��n, englantilaisen flegmalla
-tuota h�nen mielest��n tyhj�nveroista puhetta.
-
-Samalla ajettiin kolisten pihaan.
-
-Vinttikoira kohotti �kisti solakkaa kaulaansa ja rupesi kysymysmerkin
-muotoista h�nt��ns� hiljaa heiluttamaan.
-
--- "Joku tuttava tulee. Cziczke vainuu sen edelt�p�in", huomautti
-Kamp�s Garanv�lgyi� t�st� kohtauksesta.
-
--- "Cziczken on aika pitk� t��ll� sis�ll�, ja h�n luulee jahtimiehen
-tulevan h�nt� kesannolle viem��n."
-
-Cziczke kavahti kuitenkin yl�s paikaltaan, ravisteli piikkist�
-kaulavy�t�ns�, kohotti p��t��n, piti toista korvaansa pystyss� ja alkoi
-ulista sill� vinkuvalla, kiihke�ll� ��nell�, jolla sensieluisten
-el�inten, joille luonto on suonut tunto-aistin, mutta ei puhe-kyky�, on
-tapa ilmoittaa, ett� he tiet�v�t, mit� kukaan muu ei viel� tied�.
-
-Minutin kuluttua kiljaisi koira ja hypp�si herra Garanv�lgyin luokse,
-koskien hiljaa h�nen kylkeens� molemmilla etuk�p�lill��n; sitte
-poukahti h�n Kamp�s herran kaulaan ja nuoli h�nen poskiansa; kohta sen
-j�lkeen sy�ksi h�n ovelle ja alkoi kynsi� sit� k�p�l�ll��n, ja
-k��nt�ess��n p��t��n takaisin herroja p�in, n�ytti h�n ponnistavan
-koiranposkiaan, osottaaksensa naurua.
-
--- "Kenest� iloitset noin suuresti, palvelijani?" sanoi Garanv�lgyi
-surullisesti. "Kuka tuntuu sinusta noin hyv�lt� ihmiselt�?"
-
-Sill'aikaa kuului askelten ��ni porstuasta ja nyt rupesi Cziczke t�ytt�
-kurkkua haukkumaan. Turhaan koetti Kamp�s sit� hillit�; Cziczke laski
-vaan sit� kovempaa.
-
-Sen j�lkeen aukesi ovi ja vieras astui sis��n.
-
-Se oli -- Alad�r Garanv�lgyi.
-
-Ei niinkuin teaterin n�kym�ll� on tapa, ensin horjahtaa taaksep�in,
-sitte kysy�: "Sin�k� se olet? Oletko se todellakin sin�? Eiv�tk�
-silm�ni pet� minua? Olenko nukuksissa vaiko hereill�? Laskevatko
-haltiattaret leikki� kanssani?" Vaan kun he n�kev�t toinen toisensa,
-rient�v�t he esiin ja syleilev�t toisiansa, tulisesti, innokkaasti; he
-eiv�t puhu mit��n, heitt�yv�t vaan itkien toinen toisensa kaulaan ja
-pysyv�t siin� kauan, autuaallisina. Kuka saattaisi semmoisena hetken�
-puhua?
-
-Mutta Kamp�s herra: h�n on joutunut suunniltansa. H�n hyppii, tanssii,
-nauraa, ja kun h�n ei voi p��st� Alad�r'in silmien eteen, suutelee h�n
-h�nt�, mihin vaan ulottuu, h�nen hartioitansa, h�nen selk��ns�, h�nen
-p��t�ns�, vinttikoiran esimerkki� seuraten; sitte juoksee h�n ulos
-pihalle, aittoihin, talleihin, julistaen miehille, naisille, lapsille,
-viimeinp� ratsuhevosillekin: "H�n on tullut takaisin! H�n on kotona!
-H�n on tullut kotia! Sin� narri! Oletko n�hnyt h�nt�? Etk� ole n�hnyt
-h�nt�? H�n on tuolla sis�ll�! H�n on p��ssyt vapaaksi! Hyv� Herra ja
-Jumala minua auttakoon, h�n on kotona!" Viiden minutin kuluessa juoksi
-h�n koko kyl�n l�vitse, eik� lev�nnyt, ennenkuin h�n, suurelta
-ilmoitusretkelt��n takaisin palatessaan, kohtasi er��n vastaansa
-tulevan rengin, joka kaukaa huusi h�nelle: "Suuri herra! Herra
-huoneenhaltia! Ettek� viel� ole kuullut? Herra Alad�r on tullut kotia."
-Sill� tavoin tulee oma uutinen ihmiselle takaisin. Vasta kun Kamp�s
-herra n�in monipuolisesti oli tyhjent�nyt uutisensa ja riemunsa
-s�hk�patterian, rauhoittui h�n niin paljon, ett� taas ilmestyi
-kastellissa, jossa h�n n�ki molempien sukulaisten jo toinen toisensa
-vieress� istuvan ja tyvenell� mielin puhuvan.
-
--- "Tiesinh�n min� sen, ett� herra Alad�r t�n�p�n� tulisi kotia!"
-lausui h�n suurella voitonriemulla. "Min� sanoin sen armolliselle
-herralle. Taikka kumminkin aioin sit� sanoa. Min� tunsin sen."
-
---- "Cziczke tunsi sen kuitenkin aikaisemmin, rakas Kamp�s", sanoi
-leikillisesti vanha Garanv�lgyi, joll'aikaa Alad�r syd�mellisesti
-pudisti tuon innokkaan miehen k�tt�.
-
--- "Kas kunnioitettua herraa, kun ei tahdo sallia, ett� min� ennemmin
-tunsin h�nen kotiintuloansa, kuin Cziczke", sanoi synkistyneen� Kamp�s
-herra, luoden kateellisen silm�yksen vinttikoiraan, joka jo
-tyytyv�isen� oli laskenut kauniin, �lykk��n p��ns� Alad�r'in polvelle.
-"Mutta se on sent��n totta, ett� min� sen varemmin tunsin! Enk� min�
-tuonut kirjett� Alad�r herralle?"
-
-Vanhan herran mieleen juohtui nyt, mit� h�n oli paperikoriin viskannut.
-
--- "Se on totta! Sinulle on jo joku, joka sinulle hyv�� suo,
-kirjoittanut kirjeenkin Pest'ist�; etsik�� se esiin, Kamp�s, se on
-tuolla ruusupaperein joukossa."
-
--- "Ken lienee sen kirjoittanut?"
-
--- "Saat kohta n�hd�. Varmaankin joku, joka tiesi vapautuksestasi
-ennen, kuin t�nne saavuit. T�h�n asti en sit� ymm�rt�nyt, mutta nyt
-ymm�rr�n jo t�ydellisesti. Lueppas se vaan!"
-
-Alad�r luki kirjeen alusta loppuun, sitte -- silitti h�n koiransa
-p��t�.
-
-Cziczken ei ollut tapa semmoisia kirjeit� kirjoittaa.
-
--- "Mit� sanot siihen?" kysyi Garanv�lgyi. "Ymm�rr�tk� sit�?"
-
--- "Min� ymm�rr�n hyvin. Rouva k�lynne pelk��, ett� tulisin h�nt�
-ottamaan."
-
-Siihen kaikki nelj� nauroivat. Vinttikoirakin.
-
--- "Onko enolla tuo avioliiton-kontrahti t��ll�?" kysyi Alad�r.
-
--- "Sit� on uskollisesti talletettu."
-
--- "L�hett�k��mme se takaisin tuolle raukalle; �lk��n h�n sen t�hden
-levoton olko."
-
--- "Hyv�, varsin hyv�. Se on minun mieleeni. Usko vaan minulle sen
-takaisin-l�hetys. Minun olisi ollut sangen vaikea, jos minun olisi
-t�ytynyt neuvoa sinua Corinnaa j�tt�m��n; mutta koska h�n itse sen
-neuvon antaa, sopii t�m� varsin hyvin. -- Harvinainen tapaus, ett�
-nainen kehoittaa ylk�miest��n itse�ns� j�tt�m��n, ja ett� se on
-sattunut sinulle, on sinulle suureksi onneksi. Kaksi armoa yhten�
-p�iv�n�! Toinen p��st�� kahdeksantoistavuotisesta, toinen
-elinkautisesta 'kovasta' vankeudesta."
-
-Ensimm�inen p�iv� kului Garanv�lgyin kodissa j�lleen-n�kemisen
-hiljaisissa iloissa; toisena p�iv�n� h�mm�stytti Alad�r enoansa sill�
-tiedolla, ett� h�nt� haluttaa menn� ritari Ankerschmidt'ia
-tervehtim��n.
-
--- "Sin� saatat menn� h�nen luoksensa, h�n on kunnon mies."
-
--- "H�n k�vi minua Kufstein'issa tervehtim�ss�, minun t�ytyy siihen
-vastata."
-
--- "Sit� parempi."
-
-Alad�r'ia kummastutti t�m� enon my�ntyv�isyys, mutta h�n ei siihen
-saanut h�nelt� tarkempaa selityst�. Eno salli h�nen menn�.
-
-Ritari Ankerschmidt tiesi jo Alad�r'in takaisin-tulosta ja h�nt�
-aavisti, ett� t�m� rient�isi kohteliaisuuden vaatimusta t�ytt�m��n; h�n
-h�mm�styi kuitenkin suuresti kun edell� k�yp� sanansaattaja toisesta
-kastellista kyl�n p��ss� tuli kysym��n, onko herra ritari kotona
-Alad�r'ia varten.
-
-T�h�n on kuitenkin tyytyminen ja sitten asiasta loppu tekeminen.
-
-Erzsike suljettiin t�ksi tunniksi kamariinsa, jott'eiv�t he edes
-sattumalta saisi n�hd� toisiansa.
-
-Se olikin soveliasta, sill� sittekuin vapauden ilma oli suudellut h�nen
-kasvojansa, oli Alad�r viel� kauniimpi poika, kuin vankeudessa, ja h�n
-pit�� enemm�n huoltakin itsest��n. Sit� t�ytyi Ankerschmidt'inkin
-tunnustaa, kun h�n pudisti h�nen k�tt��n, ett� muutos oli ollut
-suuresti h�nen eduksensa.
-
--- "Hyv� herra, min� tulen nyt kiitt�m��n teit� siit�, ett� tuonoin
-k�vitte minua yksin�isyydess�ni katsomassa."
-
--- "Ei kest� kiitt��", sanoi ritari tuimalla ��nell�, osottaen
-vieraalleen tuolia, "Se oli minulta uteliaisuutta, ei mit��n muuta.
-Halusin n�hd� sit� hurjanrohkeaa poikaa, joka nelj�kymment�-yhdeks�n
-syd�n-y�ll� sai minut vuoteeltani juoksemaan ja milt'ei ollut minua
-vangiksi ottaa keskell� rykmentti�ni."
-
--- "Kuinka? Tek� se olitte?"
-
--- "Min�. Jos olisin tiet�nyt, ett� te tulitte vaan v�h�isen
-husari-osaston kanssa, olisin min� ottanut teid�t vangiksi; mutta
-hurjanrohkea yritys onnistui. -- T�st� n�ette, ett� me olemme vanhoja
-vihollisia."
-
--- "Sangen pitk�ll� sotilakolla."
-
--- "Se on totta. Meid�n ei en��n ole lupa tapella, mutta r�ykistell�
-saamme toistemme suhteen kuinka paljon hyv�n�ns�."
-
--- "Sit�kin vaan asianomaisen luvan rajoissa. Muutoin ei meill� tule
-olemaan paljon tilaisuutta osottaa r�yhkeytt� toisillemme, sill�
-muutaman p�iv�n per�st� l�hden min� pois t��lt�, ja sen j�lkeen tuskin
-viivyn kauan yhdess� paikassa."
-
-Ankerschmidt katsoi synk�sti nuorukaiseen ja sanoi h�nelle
-nuhtelevaisesti hiljaisella ��nell�, jossa tuntui hyv�ntahtoisuuden
-hellyys:
-
--- "Nuori mies! �lk�� saattako itse�nne mihink��n uuteen
-onnettomuuteen. -- Teit� t�ytyisi surkutella." ("Kenen" taikka "mink�"
-t�hden?)
-
--- "Oi, en", vastasi nauraen Alad�r. "�lk�� luulko, ett� min� sill�,
-etten kauaksi yhteen paikkaan j��, tarkoitin guerilla-sotaa
-metsist�iss� taikka emissarina ilmestymist� ja katoomista; sit� vaan,
-ett� aion tiedustella jotakin ty�t�, jolla voin el�tt�� itseni."
-
--- "Kuinka?"
-
--- "Tietysti. Kiinte� omaisuuteni on takavarikkoon otettu: p��-omaa
-minulla ei koskaan ole ollut, ja min� en mieli ilmesty� puolalaisena
-miss��n herrastalossa."
-
--- "Mutta teid�n enonne on rikas ja rakastaa suuresti teit�; sen tied�n
-varmaan."
-
--- "Juuri sent�hden en voi j��d� h�nen luoksensa. Mit� ajattelette,
-hyv� herra, jos enoni sukulaiset minusta sanoisivat, etten min�
-rakkaudesta ole h�nen luonansa, vaan perinn�n halusta?"
-
-"No, t�m� on minun miehi�ni", ajatteli itsekseen Ankerschmidt, "ylpe�,
-niinkuin min� itsekin."
-
--- "Sitte, hyv� herra, meit� ei ole niin kasvatettu, ett� jos ei meill�
-ole mit��n pellolla, me katselemme puuta, Me voimme el�� j��ll�kin. Jos
-kadotamme suuret virkamme, hyv�, me menemme kotia kynt�m��n, emme sit�
-itke; jos peltomme otetaan meilt� pois, opimme jotakin, meist� tulee
-prokatoreja, insin�rej�, vuorimiehi�. Min� puolestani olen diplomilla
-varustettu insin�ri; min� ymm�rr�n ammattini, jos kukaan. Tuolla on
-Tiszan j�rjest�mis-yhti�; siin� on minua varten halpa, pieni virka
-avoinna, jota rienn�n pikemmin kuin paremmin vastaan-ottamaan, ja t�m�
-virka tuopi my�t�ns� sen, etten kauan saa pysy� yhdess� paikassa, sill�
-siell� t�ytyy todellakin aina olla liikkeell�."
-
-Ankerschmidt sormi harmaata tukkaansa; h�n rupesi pelk��m��n, ettei
-ainoastaan h�nen tytt�rens�, vaan h�n itsekin viel� joskus suuresti
-rakastuisi t�h�n nuorukaiseen.
-
---- "Mutta tuo virka tuottaa paljon vastuksia ja vaivaa."
-
---- "P�invastoin. Se on varsin mieluinen virka. Ei ole sidottu
-mihink��n paikkaan -- eik� herraan."
-
-Itsen�isyyden suloinen tunne loisti h�nen silmist�ns�. Ankerschmidt
-n�ki sen hyvin.
-
--- "Mutta sanokaa minulle nyt", lausui ritari tuttavan-tapaisella
-hymyll�, "kuinka tuommoinen alituisesti kauas kutsuva virka miellytt��
-nuorta morsianta?"
-
-Nyt oli Alad�r'in vuoro synkisty�.
-
--- "Semmoista minulla ei ole."
-
--- "No, mutta eih�n teist� liene tullut Maltan ritari? Nuori
-kolmenkymmenen vuotinen mies. Minulta se ei ole salassa, ett� teill� on
-sangen jalo, kaunis, nuori morsian, johon minun on ollut onni
-personallisesti tutustua."
-
--- "Se on jo mennyt asia", sanoi Alad�r keve�verisesti.
-
--- "Olisiko liitto jo purjettu?"
-
--- "Minua ei miellyt� siit� puhua."
-
--- "Mutta minua miellytt��. Muistakaa, ett� min�kin olen avioliittoon
-kelpaava nuorukainen, leskimies. Min� kovin haluan tiet��, miss� minun
-varakseni syntyy avonainen paikka, onko sen taikka t�m�n nuoren naisen
-syd�n vakantti vaiko ei?"
-
-Alad�r kuunteli hymyillen kokkapuhetta.
-
--- "Hyv� herra, te sanoitte ett� olemme vanhoja vihollisia. No, min�
-ainakin osotan teille, etten min� sit� ole. �lk��n kumpikaan meist�
-morsiantani naiko!"
-
--- "Onko teill� syyt� t�t� sanoa?"
-
--- "On."
-
--- "Mitenk� h�n on teit� loukannut?"
-
--- "Semmoista ei mies, jossa on hiukkakin turhamielisyytt�, tunnusta."
-
--- "Ovatko panetelleet teit� h�nen edess��n?"
-
--- "Oi, ei kukaan."
-
--- "Oletteko sattunut yhteen h�nen kanssaan?"
-
--- "Me emme viel� ole toisiamme tavanneet."
-
--- "Se on siis tapahtunut vaan kirjallisesti?"
-
--- "Niin."
-
--- "No, nuori yst�v�ni, siin� ei ole tarpeeksi syyt� eroon. Kirjoitettu
-puustavi antaa monta kertaa syyt� v��r��n k�sitykseen. Yhden kirjeen
-t�hden ei saa kokonaista el�m�� h�vitt��. Menk�� h�nen luoksensa ja
-puhukaa h�nen kanssaan. Min� en puhu teid�n yksityisen asianne t�hden;
-siihen minulla ei ole mit��n oikeutta sekaantua. Mutta min� k��nnyn
-teid�n oikeudentuntoonne. Te unkarilaiset olette kuuluisat siit�, ett�
-pid�tte oikeudesta kiinni, ja teid�n pit�isi tiet��, ett� yksin
-vekselin-v��rent�j�lt�kin kysyt��n: oletko t�m�n kirjoittanut,
-ennenkuin h�nt� tuomitaan. Sit� v�hemmin min� uskon, ett� vanhassa
-Unkarissa olisi tavallista morsiantansa tuomita, ennenkuin on h�nt�
-kuulustellut."
-
--- "Usein kuulusteleminen on suurin syyt�s. Muuten te kuitenkin olette
-oikeassa, hyv� herra. Minun t�ytyy menn� h�nen luoksensa; muussa
-tapauksessa tulee h�nest� loukattu asianosainen -- mutta sit� min� en
-tahdo."
-
--- "No, se ilahuttaa minua. Ensi rynn�k�ss� min� siis kuitenkin olen
-voittanut teid�t."
-
--- "Taistelo-kentt� on todellakin j��nyt teid�n valtaanne. Min� antaun
-ja sanon hyv�sti."
-
-He pudistivat k�tt� eik� kumpikaan sanonut toiselle: "n�kemiin asti."
-
-Alad�r ajatteli pois menness��n: "tuo on ik�v� ihminen, sill� h�n
-tiet�� salaisuuteni, t�nne en min� en�� tule." Ankerschmidt taas
-ajatteli itsekseen: "h�nen oli t��ll� ik�v� olla, h�n ei en�� tule
-t�nne."
-
-Oli kuitenkin hyv�, ett� t�m� yhtymys tapahtui, sill� Alad�r p��si sen
-kautta suuresta vaarasta, niinkuin seuraavasta n�hd��n.
-
-Alad�r l�hti toisena p�iv�n� Pest'iin ja koska yhdess� p�iv�ss� ei ole
-kahta aamupuolta, odotti h�n seuraavan p�iv�n vastaanotto-hetke�,
-jolloin h�n meni Corinnan luokse.
-
-Alad�r'in ilmestyminen koski suuresti kauniin lesken hermoihin.
-
--- "Ah! Tek� se olette? Suokaa anteeksi, mutta syd�nt�ni rupesi
-yht'�kki� kovasti tykytt�m��n."
-
-Alad�r'in t�ytyi rient�� h�nen avuksensa ja vied� h�net nojatuoliin.
-Nainen oli tainnoksiin joutumaisillaan.
-
--- "T�m� odottamaton tulo! Ah, min� olen niin heikkohermoinen. Kaikki
-vaikuttaa minuun niin."
-
-Alad�r pyysi kauniisti, ett� h�n soisi itselleen aikaa tointumiseen;
-jos on hajusuolaa talossa, k�ytt�k��n sit� voimistuaksensa.
-
--- "Ah, te ette voi mieleenne kuvailla, kuinka hermoni ovat
-heikontuneet siit� asti, kuin teid�t viimeiseksi n�in."
-
--- "Te olette sangen paljon tuskaillut minun t�hteni."
-
--- "Oi, sangen paljon", huokasi nainen, ivaa k�sitt�m�tt�. "Uskokaa,
-Alad�r, ett� joka kerta, kuin istuin kirjett� teille kirjoittamaan,
-tuli minuun aina semmoinen syd�men-ahdistus, etten voinut sit� p��tt��.
-Kun minun t�ytyi ajatella, mimmoiseen tilaan te olitte joutunut, ah!"
--- T�ss� rouva tiesi sangen syd�mellisesti v�risytt�� itse��n, joka
-eritt�in kaunisti h�nt�. Rachel ei olisi sit� paremmin tehnyt.
-
--- "Minun ei ollut niin paha olla, kuin luulette: katsokaapas, en ole
-siit� edes harmaantunut."
-
--- "Ah, mutta mit� kaikkia teid�n t�ytyi kaivata! Kun sit� ajattelen,
-taas tuo syd�men-tykytys."
-
--- "Ei mit��n kaipausta. Joka toinen p�iv� yksi sotamiehen-leip�. Eik�
-siin� kyll�ksi yhdelle ihmiselle?"
-
--- "Ah! min� pyyd�n, �lk�� laskeko leikki�. T�m� ei ole kaunista
-leikki�." Nainen n�ytti olevan kahden vaiheella, nauraisiko vai
-itkisik� h�n.
-
--- "Min� en suinkaan leikki� laske. Se oli varsin hyv�, ett� minua
-siihen totutettiin, sill� sit� voin nyt kumminkin hy�dykseni k�ytt��."
-
--- "Mitenk�? Mutta �lk�� laskeko leikki�, sit� pyyd�n. Se kiihdytt��
-minua kovasti."
-
--- "Min� en laske leikki�. Puhun aivan vakavasti, kun minun taas on
-el�m��ni uudesta ulottaminen, min� aluksi ainakaan tuskin saatan luvata
-itselleni muuta kuin paljaan leiv�n. Maatilojani en saanut takaisin."
-
--- "Mutta ehk�..."
-
--- "Ei ole mit��n 'ehk�', sill� min� en niit� pyyd�, eik� niit� minulle
-suinkaan l�hetet�."
-
--- "Mutta mink�t�hden ette pyyd� niit�?"
-
--- "Sent�hden, ett� tulen toimeen ilman niit�. Minulla on jo virka,
-josta el�n."
-
--- "Miss�? Mimmoinen?"
-
--- "Ei juuri rautatien kondukt�rin; mutta ei paljon enemm�nk��n: pieni
-insin�rin-virka Tiszan j�rjest�misess�."
-
--- "Mutta seh�n on kovin vaivaloinen."
-
--- "Onpa kyll�. Minun t�ytyy enimm�ksi osaksi asua kalastajain majoissa
-ja lauta-vajoissa."
-
--- "Mutta miksi ette j�� enonne luokse?"
-
--- "Siksi, ett� ihminen mielell�ns� on oma herransa. Minun t�ytyy
-my�skin ajatella sit�, ett� joskus menen naimisiin, ja vaimoni saatan
-kuitenkin ennemmin vied� lauta-vajaan Tiszan sululle, kuin enoni
-taloon."
-
-Jos Corinnalla olisi ollut syd�n, ei h�nen n�ihin sanoihin olisi
-tarvinnut lausua, ett� h�nen syd�nt�ns� kauheasti tykytt��, vaan:
-"yst�v�ni, mit� on minun, se on sinunkin; ja min� itse olen sinun
-kaupanp��lliseksi, j�� t�nne, �l� mene edemm�ksi; me voimme el��
-onnellisina." Mutta tietysti on paljon edullisempi vet�� esiin
-syd�men-tykytyst� ja hermon-heikkoutta.
-
-Corinna odotti, ett� Alad�r nyt heti ottaisi puhuaksensa heid�n
-vanhasta v�list�ns�, joka sen lis�ksi viel� oli kontrahdillakin
-vahvistettu, ja piti itse��n semmoista tapausta varten valmiina
-�killisell� py�rtymyksell� tekem��n loppua kosimis-rynt�yksest�.
-
-Alad�r ei kuitenkaan ottanut t�t� asiaa esiin.
-
-H�n kysyi Corinnalta, k�yk� h�n teaterissa, mit� uusia operoita on
-annettu, kuinka ne h�nt� miellytt�v�t, mit� uusia nimi� h�nen
-lempi-papukaijansa siit� saakka on oppinut, onko h�nen ollut tapa
-ratsastaa, viel�k� t�htip�� ratsuhevonen on j�lell�, ja muita sellaisia
-joutavia.
-
-Kun sitte Corinna jo alkoi suuresti valittaa syd�men-tykytyst�, nousi
-Alad�r �kisti yl�s; h�n neuvoi syd�mellisesti morsiantaan pit�m��n
-vaaria siit�, ettei h�nen hermotautinsa p��sisi pahaan valtaan,
-jonkat�hden h�nen mit� pikemmin tarvitsi matkustaa Emsiin tahi
-Ostende'en. Ja t�m�n sanottuansa suuteli h�n kauniisti h�nen k�tt�ns�
-ja meni pois.
-
-T�m� oli viimeinen k�densuudelma, jonka Corinna sai Alad�r'ilta.
-
-Alad�r saattoi nyt olla varma siit�, ett� t�m� rakkaus, "qua" rakkaus,
-jo todellakin on loppunut, ja niinmuodoin on hyv� sit� kontrahtinakin
-"in optima forma" h�vitt��.
-
-H�n tiesi jo, ett� tohtori Gris�k oli Corinnan asianajaja; h�n meni
-siis suoraan h�nen luoksensa.
-
-Tohtori Gris�k otti tulijaa suurella kohteliaisuudella vastaan,
-niinkuin on tapa vastaan-ottaa sit�, jota pelk�� ja jota ei rakasta.
-
--- "Ainoastaan hetkeksi pyyd�n saada teit� vaivata, hyv� herra", sanoi
-Alad�r lainoppineelle; "minulla on er�s kontrahti Garanv�lgyin
-leskirouvan kanssa, joka on teid�n klienttinne."
-
--- "Min� tied�n; min� tunnen sen kontrahdin."
-
--- "Sit� parempi. Minun ei siis tarvitse asiaa laveammin esitt��. Min�
-en t�t� nyky� ole siin� tilassa, ett� voisin naiselle, joka tulisi
-puolisokseni, tarjota uhkeita oloja."
-
-"Ah, t�m� tulee vinculum'in t�hden", ajatteli itsekseen tohtori Gris�k.
-
--- "Oletteko puhunut rouvan kanssa?"
-
--- "Min� tapasin h�net ja huomasin, ettei h�nenk��n haluta t�t� liittoa
-jatkaa."
-
--- "Ja te?"
-
--- "Min� en sit� mill��n tapaa pahakseni pane. Minussa on hyvin v�h�n
-runoilijaa; avioliiton-asioissa olen sangen suvaitsevainen. H�nell� on
-t�ysi oikeus purkaa liitto."
-
--- "Mutta kontrahdit?"
-
--- "Juuri niitten t�hden tulin teid�n luoksenne, sill� heikkohermoisen
-naisen kanssa ei sovi asiaa p��tt��. -- N�m�t kontrahdit t�ytyy meid�n
-mit�tt�miksi tehd�."
-
--- "Ja mitk� ovat teid�n ehtonne?"
-
--- "Minun? -- No, aivan yksinkertaisesti: ett� rouva Garanv�lgyi
-antakoon takaisin minun kirjani ja min� annan takaisin h�nen."
-
--- "Ja te ette tahdo tuoda esiin mit��n vaatimuksia niist� oikeuksista,
-joita t�m� kontrahti teille antaa?"
-
--- "Enh�n min� pakoittane ket��n naista itselleni v�kisin puolisoksi
-rupeemaan?"
-
--- "Mutta omaisuuteen katsoen?"
-
--- "Ah! Ett�k� ottaisin omaisuuden ilman morsianta? Ei, hyv� herra, se
-ei ole minun virkani."
-
--- "Hyv� herra!" lausui tohtori Gris�k, nousten tuoliltaan ja kumartaen
-Alad�r'ia, "te olette todellakin jalo ihminen."
-
-Alad�r kohautti olkap�it��n.
-
--- "Senk� t�hden, etten varasta, etten rosvoa?"
-
--- "Sill� tavoin saatamme sangen pian asiasta sopia. Puheen-alainen
-kontrahti on minun hallussani. Onko teill� oma kappaleenne muassanne?"
-
--- "T�ss� sekin on."
-
--- "Tehk�� hyvin ja kirjoittakaa siihen, ettette edusta itsellenne
-mink��nlaisia t�h�n kontrahtiin perustuvia oikeuden-vaatimuksia."
-
--- "Min� en suinkaan kirjoita mit��n, mutta jos sallitte, poltan min�
-kappaleeni t�ss� kaminissa; tehk�� tekin samoin minun kontrahtini ja
-siten menk��t molemmat tuhaksi."
-
--- "Mutta mink�t�hden ette tahdo t�h�n kirjoittaa?"
-
--- "Sent�hden, etten tahdo antaa rouva Garanv�lgyille todistusta siit�,
-ett� olen h�nt�, viimeisen yhtymyksemme j�lkeen, hetke�k��n ajatellut.
-Jos ei t�m� teit� miellyt�, j�t�n asian advokatilleni ja te saatte
-sitte yhdess� sen p��tt��."
-
-Tohtori Gris�k ei saattanut t�t� tilaisuutta kynsist��n p��st�� ja
-pyysi Alad�r'ia taas istumaan, suostuen siihen, ett� kontrahdit
-yksinkertaisesti vaihdettaisiin, ja h�n heitt�isi omansa kaminiin.
-
-Sittekuin tohtori oli pannut luotettavaan paikkaan talteen Alad�r'in
-antaman kontrahdin, astui h�n yst�v�llisesti hymyillen t�m�n eteen ja
-kuiskasi h�nelle salaper�isell� silm�n-r�pytyksell�:
-
--- "Hyv� herra! Te olette t�n��n ollut varsin aulis ja jalomielinen
-semmoisessa asiassa, jossa laki oli vihollisenne auttamattomasti
-k�teenne antanut. T�m� teko ei j�� palkitsematta. Pankaa muistoonne,
-ett� tohtori Gris�k, se silm�laseilla varustettu tohtori Gris�k, jota
-teid�n enonne herra Garanv�lgyi oli lypsintuolilla istuttanut, kaikkein
-ensimm�iseksi sanoi teille, ett� te ehk� varemmin kuin luulette taas
-tulette yht� rikkaaksi kuin ennenkin; ja te ette ole katuva, ett�
-jalomielisesti annoitte k�dest�nne pois, mit� oli toisen omaa."
-
-Alad�r nauroi aika lailla t�t� puhetta, josta vaan se tarttui h�nen
-huomioonsa, ett� oliko vanhus todellakin pannut herra tohtorin
-lypsintuolille istumaan?
-
--- "Siihen, hyv� herra, ja h�n tahtoi, ett� min� istuttaisin rokkoa
-h�nen lampaisinsa, koska olen tohtori, Mutta siit� min� en ole h�neen
-suuttunut, en mill��n muotoa."
-
-Ja todistaaksensa, ettei h�n ensink��n ollut suuttunut, saattoi h�n
-ulos portaille asti Alad�r'ia, joka ei viel� siell�k��n saanut
-tukahutetuksi iloisuuttansa siit�, ett� tohtoria oli asetettu
-lypsintuolille istumaan. Kaikki muut, mit� t�m� oli lausunut, oli h�n
-jo aikaa sitten unhottanut.
-
-
-
-
-XI.
-
-Er�s k�yh� rouva.
-
-
--- "Is� kulta, minun on sent��n kovin vaivaloista n�in yksin�ni talossa
-olla."
-
-N�in puhui muutamana p�iv�n� Ankerschmidt'in tyt�r suuttuneelle
-is�llens�.
-
--- "Mit� sin� tarkoitat?"
-
--- "Minulla pit�isi olla jotakin rouvan-tapaista seurassani, jonka
-kanssa minun sopisi jakaa talonaskareet ja j�rkevist� asioista puhua."
-
--- "Sin� olet oikeassa. Joku seura-nainen."
-
--- "Niin. Joku hiljainen, ymm�rt�v�inen nainen, jolle jo on tullut
-j�rki p��h�n."
-
--- "No, semmoista rouvaa tahtoisin min�kin l�yt��. Mutta mist� sen
-saamme?"
-
--- "Min� koetan tiedustella."
-
--- "Tiedustella? No, hanki siis joku."
-
-Parin p�iv�n per�st� otti Erzsike taas t�st� asiasta puhuaksensa.
-
--- "Is� kulta, min� olen jo l�yt�nyt tuommoisen meille soveliaan
-rouvan."
-
--- "Olet jo l�yt�nyt? Mist�?"
-
--- "Muuan yst�v�ni, jonka Wien'iss� tunsin, on ehdoittanut minulle
-er�st� sangen hyv�� naista."
-
--- "Hyv��? Minua kummastuttaa, ettei sit� Wien'iss� pidetty."
-
--- "Onneton vaimo, k�yh�; meni naimisiin vastoin is�ns� tahtoa, joka
-sen j�lkeen hylk�si h�net."
-
--- "Sen -- uskon."
-
--- "Mutta h�nen miehens� oli heitti�, joka vaan sent�hden otti h�net,
-ett� luuli saavansa paljon rahaa h�nen kanssansa."
-
--- "Niinh�n aina k�y. Onko siin� mit��n uutta? Ett� kaikki vaimot vasta
-sitte t�m�n tiet�v�t, kuin se jo on tapahtunut?"
-
--- "H�nen miehens� rupesi sitte k�ym��n oikeutta is�� vastaan vaimonsa
-my�t�j�isist�, mutta oikeudessa tuli ilmi, ett� is�ll� oli valta olla
-h�nelle mit��n antamatta, ja h�n kadotti asiansa."
-
--- "Sen uskon! Muuallakin on ihmisill� viel� j�rke�. T�t� eiv�t nuoret
-kavalierit ota uskoaksensa. He luulevat, ett� heti kuin joku on vanha
-ihminen, on silt� jo j�rki s��reen lent�nyt."
-
--- "Tuo ilke�, paha mies alkoi sitte vimmastuneena kiusata puolisoansa,
-l�i h�nt�, pieksi h�nt�."
-
--- "No, mutta �l� nyt sent�hden itkuun purskahda! Eih�n tuo sinua
-ly�nyt."
-
--- "Mutta semmoista kataluutta: kun ly� vaimoansa!"
-
--- "Se on totta. Mutta jos sin� rupeet kaikkia ly�tyj� vaimoja
-itkem��n, t�ytyy sinun nousta aikaisemmin yl�s, sill� muuten ei aika
-siihen riit�."
-
--- "Niin, mutta siin� ei viel� ollut kyllin, ett� h�n l�i h�nt�: sit�
-rouva viel� olisi k�rsinyt, mutta kerta kun h�n p�ihtyneen� tuli
-kotia..."
-
--- "Se viel� lis�ksi?"
-
--- "Niin, ravintolasta, jossa h�n oli pelannut pois rouvansa viimeisen
-koristeen, silloin pyysi h�n h�nelt� sit� sormusta, jonka h�n oli
-�idilt��n saanut, ja kun rouva ei tahtonut sit� h�nelle antaa, heitti
-h�n h�net ulos ovesta kadulle, ja rouva parka sai maata siin�
-kynnyksell� aamuun asti."
-
--- "Ohoh, se hirtehinen!"
-
--- "Niinp� juuri! Rouvalla ei sen j�lkeen ollut mihin menn�.
-Tuttaviensa luokse h�n ei kehdannut k��nty�; is�ns� huoneesen ei h�n
-uskaltanut palata; h�n oli pakoitettu palvelukseen rupeemaan."
-
--- "N�etk�s, se on kevytmielisyyden palkka."
-
--- "Wien'in yst�v�ni ehdoittaa hartaasti seura-naiseksi meille t�t�
-k�yh�� vaimoa, jota sallimus niin on kukistanut, ja joka varmaankin on
-oleva sangen kiitollinen, jos h�n voi p��st� niin rauhalliseen
-perheesen kuin meid�n."
-
--- "Kyll�, mutta eik� h�n ole pahanluontoinen vaimo?"
-
--- "Oi, kaikkein lempein maailmassa, itse k�rsiv�llisyys."
-
--- "Sin� uskallat siit�kin takaukseen menn�? Mist� sen tied�t?"
-
--- "No, min� p��t�n, ett� h�nen t�ytyy olla semmoinen, sittekuin h�n on
-jaksanut ��neti k�rsi� niin paljon loukkauksia."
-
--- "Hja, se on ihan toista, sit� sin� et ymm�rr�. Sekin, joka antaa
-miehens� ly�d� itse��n, saattaa olla todellinen harpyia."
-
--- "No, sit� h�n ei ole, eip� suinkaan. Sin� suostut siis siihen, ett�
-otamme h�net t�nne?"
-
--- "Olkoon menneeksi, min� en sill� v�li� pid�. Mutta saat n�hd�, ett�
-vaikkapa h�nt� maitoon, voihin kastaisit, h�n kuitenkin juoksee
-takaisin miehens� luokse."
-
--- "Sin� et niinmuodoin pane vastaan? Saanko kirjoittaa tohtori
-Gris�k'ille, ett� h�n l�hett�k��n h�nelle matkarahoja?"
-
--- "Saat, saat."
-
--- "Sin� et kysy vaimon syntyper��?"
-
--- "Mit� min� siit� huolisin, mik� h�nen syntyper�ns� on! Kun vaan
-h�nen vanhempansa olivat kunniallisia ihmisi�."
-
--- "Oi, he olivat sangen kunniallisia ihmisi�. H�nen �itins� on jo
-ollut kauan kuollut, mutta h�nen is�ns� on varsin kelpo, rakastettava
-ihminen."
-
--- "Niink� luulet? Vaikka h�n hylk�si h�net?"
-
--- "Voihan h�n viel� antaa h�nelle anteeksi."
-
--- "Jos min� olisin h�nen sijassansa, min� tuskin sit� uskoisin."
-
--- "Sin� sallit siis, ett� otamme h�net t�nne. Kiitoksia, tuhansia
-kiitoksia!"
-
-Erzsike suuteli niin monta kertaa is�ns� k�tt�, ett� t�m� lopulta oli
-pakoitettu uskomaan, ett� tuo k�yh� rouva t�ysin m��rin ansaitsee sit�
-luottamusta, jolla tytt� niin hartaasti koettaa h�nt� miellytt��.
-
-Muutaman p�iv�n kuluttua sai Erzsike kirjeen Pest'ist�.
-
-Kun h�n oli lukenut sen kamarissaan, kului paljon aikaa, ennenkuin h�n
-uskalsi menn� is�ns� luokse, jottei t�m� h�nen silmist�ns� huomaisi,
-ett� h�n oli itkenyt. Muutaman kerran yritti h�n jo menem��n, mutta
-h�nen t�ytyi kuitenkin palata takaisin ja uudestaan itke� kuuro, sill�,
-h�n ei voinut sit� tukehuttaa.
-
-Mutta kun h�n vihdoin tuli is�ns� eteen, osasi h�n kuitenkin siin�
-m��r�ss� salata mieli-alaansa, ett� vanha herra kysyi h�nelt�:
-
--- "No, mink�t�hden olet noin hyv�ll� mielell�?"
-
--- "Tuo er�s k�yh� rouva."
-
--- "Ja mit� on tuon k�yh�n rouvan tapahtunut?"
-
--- "H�n on jo saapunut Pest'iin."
-
--- "Terve tulleeksi. L�hetet��n vaunut h�nt� vastaan."
-
--- "Umpivaunut, eik� niin?"
-
--- "Miksik� juuri umpivaunut? Sopiihan h�nen kaleseillakin tulla."
-
--- "No, mutta salli nyt, ett� umpivaunut l�hetet��n."
-
-Erzsike silitteli niin kauniisti is�ns� kasvoja, joihin jo oli kasvanut
-uutta partaa tuuman paksulta, ett� h�nen t�ytyi k�sitt��, kuinka se
-olisi vastoin kaikkea kohteliaisuutta ja vanhaa tapaa, jos ei uutta
-seura-naista umpivaunuissa tuotettaisi. Olkoon siis sekin menneeksi
-Tarvitaanko viel� mit��n?
-
--- "Kyll� tarvitaan. Mutta �l� rypist� tuolla tavoin kulmakarvojasi.
-Yst�v�ni kirjoittaa, ettei tuolla k�yh�ll� olennolla ole edes
-kunnollisia vaatteita, joissa voisi eteemme ilmesty�."
-
--- "Tuhat tulimmaista! Tuo on siis v�h�ll� vaivalla matkustanut. Minun
-tulisi kai l�hett�� h�nelle rahaakin, eik� niin?"
-
--- "Ei; miksik�? Min� olen ajatellut, ett� kun t��ll� meill� on niin
-paljon vaatteita, joita Hermine j�tti j�lkeens�, me l�hett�isimme
-h�nelle niist�; min� en niit� kumminkaan k�yt� ja t��ll� ne vaan
-pahentuvat."
-
--- "Mutta, kultaseni, sin� et tied�, mimmoinen tuo kunnon nainen on
-vartaloltaan; ent�s jos h�n olisi lihava persona?"
-
--- "Oi, ei suinkaan."
-
--- "Mist� sen tied�t?"
-
--- "Joka on niin paljon k�rsinyt, se ei suinkaan ole lihava; h�n on
-varmaankin hyvin laiha."
-
--- "Mutta jos h�n olisi lyhytl�nt�; tied�th�n, ett� Hermine oli pitk�."
-
--- "Sen h�n tiet�� auttaa. Se on naisten asia, sit� et sin� ymm�rr�,
-is� kulta."
-
--- "Min� en sill� v�li� pid�; l�het� h�nelle mit� tahdot."
-
-Erzsike ei nyt odottanut pitempi� puheita; h�n juoksi pois, haki esiin
-koffertin ja hatturasian, latoi niihin kaikki, mit� t�ydelliseen
-naispukuun tarvitaan, Herminen vaatevarastosta, pienimp��n kapineesen
-asti, joitten v�ltt�m�t�n yhteys on vaan naissyd�men tiet�m� salaisuus.
-Sitte k�ski h�n valjastaa hevoset, selitti kuskille kauan jotain ja
-antoi h�nelle vihdoin lasin viini�kin, jotta h�n selvemmin teht�v�ns�
-k�sitt�isi. Ja t�n� p�iv�n� oli h�n sitte my�h��n iltaan asti
-erinomaisen hyv�ll� mielell�; milloin h�n ei itkenyt, nauroi h�n aina.
-
-Ankerschmidt meni koko p�iv�ksi mets�st�m��n; alkoi n�et kurpan-pyynnin
-aika. H�nen jahtimiehens� oli ennustanut, ett� t�n� kev��n� tulisi
-sangen runsaasti kurppia, sill� vuosi oli m�rk�.
-
-Aivan my�h��n illalla tuli h�n jahdista kotia; h�nell� olikin ollut
-voitto, koko viisi kappaletta koristi h�nen jahtilaukkunsa silmuksia.
-
-Erzsiken t�ytyi saada tiet�� jokaisen yksityisen kurpan surmasta, ja
-tytt� kuultelikin t�t� kertomusta suurella tarkkuudella, silmi�ns� is�n
-hehkuvista kasvoista pois k��nt�m�tt�, ik��nkuin h�n asian paraimmin
-ymm�rt�isi.
-
--- "Min� ammuin viel� kuudettakin, mutta se peijakas haavoittui vaan,
-ja kun yritin sit� yl�s ottamaan, puikahti se pensastoon, josta en en��
-voinut sit� l�yt��, vaikka etsin sit� kuun laskuun asti. No, huomenna
-min� sen l�yd�n."
-
--- "Aiotko menn� huomennakin pois?"
-
--- "Varhain aamulla, sinun viel� nukkuessasi."
-
--- "Mutta p�iv�lliseksi tulet kotia?"
-
--- "P�iv�llisen kannan laukussani."
-
--- "Ja tuletko taas n�in my�h��n illalla kotia?"
-
--- "V�h�ist� my�hemmin viel�, sill� kuu laskee my�hemmin."
-
--- "Oi, �l� j�� niin kauaksi pois!"
-
--- "Mutta, rakas lintuseni, silloin juuri kurpat ovat liikkeell�."
-
--- "Kyll�; mutta sill'aikaa tulee tuo k�yh� rouva."
-
--- "Tuo 'er�s k�yh� rouva.' Tuhat tulimmaista! Tuon k�yh�n rouvan min�
-kohtaan t��ll� ylihuomennakin, viel�p� kuukauden p��st�kin, mutta
-kurpat l�htev�t tiehens�, sill� ne ovat muuttolintuja, Pid�th�n sin�
-itsekin kurpanpaistista? Jo pienen� lapsena sanoit joka kerta, kuin
-n�it pyssyn olallani: is�, ammuppa kurppia!"
-
--- "Tied�tk� mit�? Mit� olet minulle aikonut, se j�t� illaksi, ja kun
-sitte tulee minun osani vuoro, �l� ammu sit�, vaan j�t� se sinne ja
-tule kotia."
-
--- "No, semmoisella seremonialla ei ole viel� yht��n ruhtinatarta
-odotettu, kuin t�t� sinun er�st� k�yh�� rouvaasi. No hyv�, min� tulen
-kotia kello yhdeks�n."
-
--- "Oi, ei, ei; sinun t�ytyy tulla kotia kello seitsem�n."
-
--- "Pyh�n Hubert'in kautta sen sanon! min� en tule kotia aikaisemmin
-kuin puoli yhdeks�n."
-
--- "No, tuon pienen puolen tunnin saatat viel� tinki� pois."
-
--- "Mutta kun jo annoin sanani Pyh�lle Hubert'ille."
-
--- "Kuka tiet��, kuuliko h�n sen. Paitsi sit� saatat sen ylihuomenna
-t�ytt��."
-
--- "No, olkoon menneeksi, min� tulen siis kotia kello kahdeksan. Jos
-sattuisin pari minutia kauemmin viipym��n, �lk��n siit� mit��n
-soimausta tulko. Saakeli soikoon! Kuinka paljon minun on k�rsiminen
-yhden k�yh�n rouvan t�hden, jota en koskaan el�iss�ni ole n�hnyt."
-
--- "No, n�etk�s, kuinka hyv� is� sin� olet?"
-
-N�in pakoitettuna tytt�rens� kiitosta ansaitsemaan, koetti ritari
-Ankerschmidt sill� tavoin hankkia itselleen vahingonkorvausta, ett� h�n
-seuraavana aamuna l�hti tuntia aikaisemmin mets�stysretkelle. Mutta
-Pyh� Hubert kosti Ankerschmidt'ille sen, ett� t�m� oli sallinut tinki�
-pois osan h�nelle annetusta lupauksesta, sill� aamup�iv�ll� ei h�n
-saanut ammuttaviinsa enemp�� kuin kaksi kurppaa ja n�ist�kin h�n
-kiukuissaan ampui toisen niin m�s�ksi, ettei maksanut vaivaa sit�
-maasta nostaa; iltap�iv�ll� sen sijaan kello viiden aikaan l�hetti
-pyhimys h�nelle semmoisen raju-ilman, jota ei viel� rohkeinkaan
-kalenterin-tekij� ole uskaltanut niin aikaiseksi kev��ll� ennustaa.
-Ett� h�n kuitenkin kastumatta p��si kotia, siit� sai h�n yksist��n
-kiitt�� niit� kotia p�in kulkevia rattaita, jotka h�n tiell� tapasi.
-Muutoin ei h�n paljon olisi pit�nyt ilmalla v�li�; h�nen j�senens�
-eiv�t olleet sokerista ja olivat kyll� usein olleet suom�r�t.
-
-Sade odotti kuitenkin siksi, ett� h�n oli p��ssyt sis��n portistaan,
-jolloin se �kisti rupesi saavittain valamaan vesijoukkojansa,
-ukkosenjyrin�ll� ja tulenleimauksilla.
-
-Erzsike juoksi h�nt� vastaan huolestuneilla kasvoilla.
-
--- "No, sin� paha tytt�," soimasi ritari vihastuneena; "sin� olet kai
-rukoillut velhoja niskoilleni. Tunnusta pois, pikku noita, ett� olet
-rukoillut t�t� rajuilmaa minua kotia ajamaan."
-
--- "Oi, en suinkaan", vastasi tytt� vapisten. "Sit� en suinkaan ole
-rukoillut, en tosiaankaan. Hyv� Jumala, hyv� Jumala! H�n on matkalla;
-kuinka h�nen k�y t�ss� hirve�ss� myrskyss�?"
-
--- "H�n? Kuka 'h�n'?"
-
--- "Voi, tuo k�yh� rouva."
-
--- "Tuo 'er�s k�yh� rouva?' Tuli ja leimaus! T�m� ei ensink��n ajattele
-sit�, tuleeko h�nen is�ns� m�r�ksi kuin mets�hiiri, vaan ett� tuo
-'k�yh� rouva' ei pel�styksest� sairastuisi umpivaunuissa. -- Hiiden
-p�nkk�!"
-
-Suuttunut mets�st�j� sy�ksi vimmastuneena kamariinsa, johon jokainen
-my�nt�nee h�nell� olleen t�yden syyn, jos ajattelee, mik� ��ret�n
-onnettomuus se on el�m�ss�, kun ihminen ihan samasta paikasta, josta
-h�n eilen ampui kuusi kurppaa, t�n�p�n� saa vaan kaksi ja n�ist�kin
-toisen niin rikki ammuttuna, ett� siit� kohta tuli mets�st�j�n-hach�e;
-silloin viel� lis�ksi raju-ilma ajaa h�net kotia ja t��ll� h�nen oma
-lapsensa ei tahdo ensink��n is�ns� onnettomuutta s��li�. Niin syd�met�n
-on maailma mets�st�jien k�rsimysten suhteen! Kamarissaan k�veli h�n
-�risten edes takaisin, perin vihastuneena onnettomuutensa v�lillisiin
-ja v�litt�miin syihin: pyssyyns�, joka ei tarpeeksi hajota hauleja;
-tuuleen, joka karkottaa pois otuksen; Hubert'iin, joka on noin
-kostonhimoinen; sateesen, jota ei mihink��n tarvita, ja tuohon er��sen
-k�yh��n rouvaan, jonka tatari nyt taloon tuopi. T�m� on kaunis pikku
-alku!
-
-Raju-ilmaa kesti yh� viel�, kun h�n akkunasta huomasi kotia palaavat
-vaununsa. "No, k�yh� rouva on nyt t��ll�, mutta hevos parkani! H�nelle
-ei ole voinut mit��n pahaa tapahtua, mutta hevoseni on varmaankin tuo
-kuski hylky kuolijaksi ajanut. Jos otan h�nt� tutkistellakseni, vastaa
-h�n tietysti: ei, h�n on ajanut k�yden aina t�nne asti. Lis�ksi h�n nyt
-ei t�ss� sateessa voi k�vellytt�� hevosia."
-
-Ankerschmidt heitt�ysi vihdoin kiukuissaan pitk�kseen sohvalle ja
-yritti olemaan stoalaisena: h�n ei pid� mill�k��n v�li�; maailmaa ei
-kuitenkaan voi paremmaksi tehd�.
-
-Yht'�kki� kuulee h�n, ett� joku hiljaan avaa ovea. Se lienee Erzsike.
-Tietty, ett� se oli h�n.
-
-Pelon-alaisena pisti h�n pienen k�her�isen p��ns� sis��n puoleksi
-avatusta ovesta ja etsi silmill��n is��ns�.
-
--- "Oletko suuttunut?" kysyi h�n lapsellisesti itkev�ll� ��nell�.
-
--- "Olen!" vastasi muristen ritari.
-
--- "�l� ole suuttunut," sanoi lempe�sti viihdytt�en tytt�, astui is�ns�
-luokse ja yritti k��nt�m��n asiaa leikilliseksi hyv�ilyksi, tavotellen
-is�n k�tt�.
-
--- "V�isty pois!" huusi tuimasti Ankerschmidt, vet�en �kisti k�tens�
-pois, jonka j�lkeen tytt� heti vaipui h�nen rintaansa vastaan ja,
-peitt�en kasvojansa, alkoi niin katkerasti itke�, ett� is� pel�styneen�
-hyp�hti yl�s: "No, mik� nyt? Mink�t�hden itket noin kovin? Onko kukaan
-el�iss��n n�hnyt noin ohutta poslinia, joka heti s�rkyy, jos v�h�n
-kovasti huudan? Olenko min� sinua loukannut? Mill� olen sinua
-loukannut? No, �l� itke! Enh�n min� en��n ole suuttunut. Viel� tuon
-j�rjett�m�n lapsen syd�n pakahtuu itkusta. No, sanoinhan jo, etten
-en��n ole suuttunut; min� en ole ollutkaan suuttunut, laskin vaan
-leikki�. Nouse nyt yl�s. Istu t�h�n viereeni. T�ytyyk� olla noin
-arkatunteinen? Eik� en�� saa laskea leikki�k��n kanssasi? Kaikki on
-hyvin, suutele minua nyt kauniisti, �l�k� en��n itke".
-
-Erzsike k�sitti puheen ja k��ri k�tens� is�n kaulan ymp�ri, sitte
-suuteli h�n h�nt�, mutta itkusta ei k�ynyt niin helposti herke�minen;
-siihen tarvittiin aikaa.
-
-Lopuksi t�ytyi Ankerschmidt'in tuoda esiin leikillisi�, naurua
-her�tt�vi� lauseita, saattaaksensa Erzsike� takaisin tavalliseen
-el�m��ns�, ja sill� tavoin rupesi v�hitellen hymy puhkeemaan esiin
-viimeisten kyynel-pisarain l�vitse, niinkuin taivaankaari pilvist�.
-
--- "No, sanoppas nyt, mit� tahdoit lausua."
-
--- "H�n on jo t��ll�. -- H�n on saapunut t�nne."
-
--- "Tuo er�s k�yh� rouva? No, kiitos kaikkivaltiaan, ett� h�n nyt kerta
-on t��ll�, jottei h�nt� en�� tarvitse odottaa! Nyt ei h�nt� siis en��
-mik��n vaivaa?"
-
--- "Voi, paljon!" huokasi tytt�. "K�yh� rouva on kovin kipe�."
-
--- "H�nen t�ytyy siis laskea levolle. H�nelle t�ytyy keitt�� teet�; h�n
-on varmaan vilustunut matkalla."
-
--- "Eth�n sin� suutu?"
-
--- "Mit�h�n en�� suuttuisin?"
-
--- "Teeth�n, mit� sinulta pyyd�n? Ainoastaan yht�."
-
--- "No niin; mit�h�n nyt pyyd�t?"
-
--- "Tuo k�yh� rouva tahtoisi n�hd� sinut, ennenkuin h�nt� nukkumaan
-lasketaan."
-
--- "Onko h�n utelias minuun? H�nen uteliaisuutensa on siis suurempi,
-kuin h�nen p��nkivistyksens�; se on hyv� merkki. Minun on siis toinen
-takki ylleni pukeminen, eik� niin?"
-
--- "Oi, ei, noinkin on hyv�; viel� parempikin."
-
--- "N�inkin on hyv�? Se niinmuodoin ei ole mik��n turhia vaativa dami?
-Minun tulee siis menn� ja toivottaa h�nelle hyv�� iltaa? Enk� min�
-h�iritse h�nt�?"
-
--- "Etp� suinkaan; tule nyt vaan sinne."
-
--- "No, jos se on v�ltt�m�tt�m�n tarpeellista h�nen parantumiseensa,
-ett� h�n minut n�kee, olkoon menneeksi."
-
-Ankerschmidt p��tti nousta sohvalta. Erzsike k��ri molemmat
-k�tens� h�nen k�sivartensa ymp�ri ja vei h�net sill� tavoin siihen
-asunnon-osaan, jossa h�nen oma kamarinsa oli.
-
-Ensimm�isess� kamarissa, Herminen entisess� asunnossa, seisoi viel�
-valkoisella esiripulla varustettu vuode, siit� asti koskematta.
-
-T�lle vuoteelle vei nyt nuorempi tyt�r ritari Ankerschmidt'in.
-
-Erzsike veti valkoisen esiripun toisen puoliskon syrj��n, ja siin� n�ki
-ritari Ankerschmidt valkoisilla tyynyill� sairaana, tunnotonna, silm�t
-sis��n vajonneina, kasvot vahankeltaisina, huulet tulisesti hengitt�en,
-tuon "er��n k�yh�n rouvan" -- oman rakkaan tytt�rens� -- onnettoman
-Herminen...
-
-... -- "Kuski! valjasta vaunut uudestaan ja rienn� takaisin kaupunkiin
-l��k�ri� noutamaan!"
-
-N�in kaikui Ankerschmidt'in ��ni porstuan portailta.
-
--- "Noilla v�syneill� hevosilla?"
-
--- "Niin. Noilla v�syneill� hevosilla!"
-
--- "T�ss� raju-ilmassa?"
-
--- "Niin. T�ss� raju-ilmassa!"
-
-Ankerschmidt'in talossa ovat y�t sangen pitk�t t�m�n p�iv�n per�st�.
-Talossa on sairas; semmoinen sairas, joka ei nuku �isin.
-
-Ritari Ankerschmidt ja h�nen nuorempi tytt�rens� istuvat vuorotellen
-sairaan vuoteen vieress�, v�listi my�skin yhdess�, likist�en toinen
-toisensa k�tt�, ja valvovat h�nen t�htens�.
-
-Sairas n�kee aina unta siit�, ett� h�n nyt on morsian. H�n puhuu
-kuiskaillen salaisesta ihastuksestansa, armaastansa, jota h�n rakastaa,
-jota h�n jumaloitsee. H�n kertoo, kummoinen h�nen morsiuspukunsa on
-oleva, kummoinen seppele: myrtist� ja valkoisista ruusuista. H�n puhuu
-h��vieraista, jotka saattavat h�nt� alttarille ja siell� seisovat h�nen
-ymp�rill�ns�; pappi kysyy kauniisti: rakastatko h�nt�? rakastan. H�n
-kertoo, kuinka kaunis ylk�miehen pieni talo on, johon h�n viepi
-morsiamensa; sen ymp�rill� on v�h�inen puutarha, pihalla kyyhkysi�,
-akkunassa talvi-vehre��, sis�ll� laulavat iloiset palkolliset. Ja
-lopuksi palaa h�n aina takaisin h�neen itseen, joka on niin uljas, niin
-rakastettava, milloin onnellinen, milloin onneton, milloin sankari,
-milloin vainottu. Mutta h�n on kaikkialla lemmikkins� kanssa, tuntee
-h�nen tunteitansa, el�� h�nen el�m��ns�. T�m� ei saata menn� mihink��n,
-jossa h�n ei n�kisi h�nt�, t�m� ei voi ilmesty� niin, ettei h�n h�nt�
-syleilisi; vasta kun he ovat yhdess�, poistuu tyhjyys maailmasta.
-
-Ja t�t� kest�� y�st� y�h�n.
-
-Unentiet�j�t arvelevat, ett� se tytt�, joka unissaan on n�hnyt itsens�
-kuolleena ruumiinarkussa, ennen pitk�� tulee morsiameksi; mutta se,
-joka uneksii olevansa morsiamena, mit� he siit� sanovat?
-
-Ja kun h�n sitte her�si, kuinka h�n kauhistuu siit�, mist� on n�hnyt
-unta; kuinka h�n haaveksivalla hirmulla kertoo sisarellensa, mit�
-hirveit� unia h�nell� on ollut! Taas oli h�n n�hnyt h�net, rakastanut
-h�nt�!
-
-H�n rakastaa unessaan sit�, jota h�n hereill� ollessaan vihaa; h�nen
-sielunsa k�ypi h�nen per�ss��n, etsii h�nt�, on onnellinen sen kautta,
-jota h�n valveilla kauhistuu, jota h�n pelk�� ajattelemasta.
-
-Yksi ajatus h�nt� eritt�in vaivaa. Kun h�n jo tuon ihmisen
-kiusaamisesta oli ruumiillisesti ja hengellisesti sortunut, n�ytti t�m�
-h�nelle lakikirjan, jossa oli monta pyk�l��, ja osotti sormellaan yht�
-niist�: "Katso, jos sin� j�tt�isit minut ja palaisit takaisin is�si
-luokse, pakoitan min� t�m�n lain voimalla sinua tulemaan takaisin
-herrasi kynnykselle. Sill� jos min� en tahdo sit�, et sin� ikin� voi
-minua j�tt��; jos min� sanon tuomarille, ett� rakastan sinua, antaa h�n
-sinut takaisin valtaani, sill� siin� ei ole kyll�, ett� sin� sanot:
-min� vihaan h�nt�!"
-
-T�m� uhkaus vainoo h�nt� koko p�iv�n, niin kauan kuin h�n on hereill�:
-t�st� puhui h�n sata kertaa is�llens�, sisarellensa, eik� usko heit�,
-kun he vakuuttavat, ettei semmoista lakia ole miss��n maailmassa: oi,
-h�n n�ki sen, luki sen! ei ole mahdollista siit� p��st�.
-
-Ja kun h�nen sitte taas t�ytyy menn� maata, kuinka h�n pelk�� noita
-tarjontelevia unen-n�k�j�!
-
--- "Her�t� min� usein", pyyt�� h�n sisartansa, "�l� anna minun
-raskaasti nukkua; kun n�et, ett� olen levoton, puhuttele minua, siit�
-min� toinnun; jos puhun unissani, pudista minua, �l� salli minun n�hd�
-unta. Voi se on kauheata, kun aina t�ytyy n�hd� unta!"
-
-L��k�ri, joka usein tuli t�nne kaupungista, sanoi, ett� yh� enenev�
-hermotauti oli h�net vallannut, jota vaan suotuisa mieli-alan vaihtelu
-voisi poistaa.
-
-Parasta olisi, jos h�n laillisesti tulisi miehest��n eroitetuksi ja
-sitte etsisi huvitusta maailmassa.
-
-Ankerschmidt'illakin oli sama mieli, ja h�n p��tti neuvotella tohtori
-Gris�k'in kanssa laillisesta avioliiton erosta.
-
-Er��n� erinomaisen kauniina kev�tp�iv�n� oli Hermine jo niin paljon
-toipunut, ett� h�nen sallittiin tunniksi menn� alas puutarhaan ja
-Erzsiken taluttamana k�vell� vihannalla nurmella.
-
--- "T�m� p�iv�npaiste, t�m� viheri� ruoho parantaisi minut", sanoi
-Hermine, sisarensa olkap��t� vastaan nojaten, "jos ei vaan tuota yht�
-ajatustani olisi."
-
--- "Kyll� se katoo."
-
--- "Tuskin se katoo, ja kun se tulee minuun, silloin kellastuu
-mielest�ni ruoho ja minun on vilu auringon paisteessa."
-
--- "Katsos, kuinka orvonkukat aukenevat", lausui Erzsike, sisarensa
-aatteille toista suuntaa antaaksensa, kumartui ruohikkoon, poimi siit�
-muutamia noita kev��n siivoja lapsukaisia ja tarjosi niit� Herminelle.
-"Kuinka suloinen lemu niill� on!"
-
-Hermine haisteli tarjotuita orvonkukkia ja heitti ne inholla pois
-luotansa.
-
--- "Hyi! Ne haisevat aivan semmoiselta, kuin nuot sikarit, joita h�n
-poltti."
-
-Erzsike h�mm�styi t�st� suuresti. N�it� armaita orvonkukkasia ei kukaan
-viel� ollut tuolla tavoin loukannut. H�n ei uskaltanut en�� poimia
-niit�.
-
-H�n istui Herminen kanssa jollekulle puutarhan-penkille. Hermine jatkoi
-ahdistustaan:
-
--- "Olisi kuitenkin parempi, jos en tulisi terveeksi. Nyt kun olen
-sairaana, ei kukaan s��list� soimaa minua; mutta jos minua ei mik��n
-vaivaisi, juohtuisi is�ni mieleen, mit� olen h�nt� vastaan rikkonut."
-
--- "H�n on sen sinulle jo aikaa sitten anteeksi antanut."
-
--- "Min� tied�n, ett� sin� et saanut lepoa ennen, kuin h�n oli sanonut
-sinulle, ettei h�n en��n ole suuttunut minuun; mutta h�n ei ole
-saattanut sit� unhottaa, yht� v�h�n kuin min� koskaan olen saattanut
-sit� itselleni anteeksi antaa."
-
--- "Katsos, tuolla h�n juuri tulee luoksemme; sin� n�et, kuinka h�n
-nytkin hymyilee sinulle."
-
-Ankerschmidt tulikin silloin heit� kohti, er��st� k�yt�v�n k��nteest�.
-
--- "Min� en n�e, ett� h�n hymyilisi; min� n�en, ett� h�n on suuttunut."
-
--- "Sent�hden n�et niin, ett� aurinko paistaa h�nt� silmiin."
-
-Mutta Hermine oli t�ll� kertaa oikeassa; Ankerschmidt'in katsanto oli
-todellakin sangen synkk�.
-
-Erzsikekin huomasi sen, mutta h�n ei tahtonut sit�.
-
--- "Tule t�nne vaan, is�", huusi h�n hele�ll�, iloisella
-leikillisyydell�; "me kinailemme t�ss� Herminen kanssa; h�n v�itt��,
-ett� sin� olet suuttunut, min� taas, ett� sin� hymyilet."
-
--- "Vai niin? Tietysti min� hymyilen", sanoi Ankerschmidt, heid�n
-luoksensa astuen, ja oli hyv�ll� mielell� olevinansa.
-
--- "Mutta h�n alkoi nyt vasta", kuiskasi Hermine Erzsiken korvaan. H�n
-ei ollut viel� uskaltanut suoraan puhutella is��ns�, siit� asti kuin
-oli kotia tullut.
-
-Ankerschmidt kuuli t�m�n kuiskauksen ja kiiruhti h�nt� rauhoittamaan.
-
--- "Niin, min� olin v�h�n huonolla mielell�, sill� sain juuri tiedon
-er��st� oikeudenasiasta, jonka t�hden minun t�ytyy l�hte� Pest'iin, ja
-minua pahoitti, kun minun on teid�t t�nne j�tt�minen."
-
--- "N�etk�s, ett� min� olin oikeassa", kuiskasi Hermine. "Ruohokin on
-keltaista, kun sit� katselen."
-
--- "�l� sure, tytt�reni; sill'aikaa kuin min� olen Pest'iss�, pyyd�n
-l��k�ri� j��m��n t�nne."
-
-Hermine sanoi taas kuiskaten Erzsikelle:
-
--- "Pyyd� kauniisti is��mme, ettei h�n l�het� l��k�ri� t�nne. Min� olen
-mielell�ni sairaana."
-
--- "Mink�t�hden, lapseni?" kysyi huolestuneena Ankerschmidt ja silitti
-Herminen otsaa. "Mink�t�hden sen sanot?"
-
-Hermine l�hetti taas vastauksen vaan sisarellensa.
-
--- "Sent�hden, ett� niin kauan kuin olen sairaana, is�ni ei ole
-vihastunut minuun."
-
--- "Oi, rakas lapseni", sanoi Ankerschmidt, syleillen kadonnutta
-lastansa, "mit� sinua is�si viha kauhistuttaa? Is�n viha on mesi ja
-balsami sallimuksen vihaan verrattuna, ja sin� olet pikemmin kokenut
-j�lkimm�ist� kuin edellist�."
-
-Hermine katsoi liikutettuna is�ns� silmiin ja tarttui molemmin k�sin
-h�nen k�teens�.
-
--- "Totta, totta", heng�hteli h�n hiljaa ja painoi sitte p��ns� alas;
--- "ja kuinka my�h��n me sen opimme!"
-
--- "Mutta, lapsukaiseni, minun t�ytyy kohta matkalle l�hte�, sill� t�m�
-asia on sangen t�rke�."
-
--- "Oi, is� kulta!" lausui siihen Erzsike; "mihink� sin� n�in illan
-suussa l�htisit? Me emme laske sinua."
-
--- "Tulimmaista, tek� ette tottelisi minua! Huomenna aamulla minun
-t�ytyy olla Pest'iss�, maksakoon mit� tahansa."
-
--- "Y�ll� on matka paha."
-
--- "Ei suinkaan paha. Ent�s posti? Se kulkee koko y�n. T�m� ei ole
-ensimm�inen matkani y�ll�."
-
--- "Mutta mink�t�hden rienn�t noin?"
-
--- "Mink�t�hden, mink�t�hden? Mit� sin� sit� ymm�rt�isit, jospa sen
-tiet�isitkin? Latinaksi sanotaan: 'periculum in mora.' Katsos,
-vaunutkin ajavat jo esiin. Menk�� nyt kamariinne. Pid� vaaria
-Herminest�, ettei h�n mene ulos, jos ilma on ruma."
-
--- "Mutta sinun matkavaatteesi ja muut?"
-
--- "Ei tarvita mit��n, kaikki on jo s��litty", kiiruhti Ankerschmidt
-puhetta pikaisesti p��tt�m��n, ja suudeltuaan molempia tytt�ri�ns�,
-hypp�si h�n avattuihin vaunuihin, joitten eteen nelj� varsaa oli
-valjastettu, sek� l�hti suurella kiiruulla pois.
-
-Hermine seisoi porstuan portailla eik� liikahtanut paikaltaan, niin
-kauan kuin viel� saattoi kaukaa n�hd� sit� p�lypilve�, jota poistuvat
-vaunut per�st�ns� tuoksuttivat.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ankerschmidt riensi niin p�lyisen�, kuin h�n oli vaunuista noussut,
-yl�s tohtori Gris�k'in luokse.
-
--- "Oletteko saanut kirjeeni?" kysyi lakitieteen tohtori.
-
--- "Se toi minut t�nne."
-
--- "Ymm�rsik� teid�n kunnianne sen sis�llyst�?"
-
--- "T�ydellisesti. Tuo ihminen tahtoo siis k�yd� oikeutta,
-pakoittaaksensa pois l�htenytt� puolisoansa kotia palamaan."
-
--- "Yhteiskunnallinen oikeudenk�ynti-j�rjestys, It�vallan lakikirja..."
-
--- "Min� en kysynyt, mit� ne sis�lt�v�t. Mit� tarkoittaa t�m� ihminen
-sill�?"
-
--- "Saanko puhua suoraan?"
-
--- "Sit� hartaasti pyyd�n."
-
--- "Min� tunnustan siis suoraan, etten min� t�ss� yrityksess� n�e
-muuta, kuin ett� herra Straff tahtoo kirist�� rahaa teid�n
-kunnialtanne."
-
--- "Minua ilahuttaa suuresti, ett� teill� on se ajatus."
-
--- "Straff on komissi-frateri (heitti�); sit� ei ole kielt�mist�.
-Teid�n kunnianne on sangen kelpo mies. Straff on yht� vakuutettu
-edellisest� kuin j�lkimm�isest�, ja siihen perustaa h�n koko laskunsa.
-Teid�n kunnianne k�dess� ei ole mit��n semmoista todistusta, joka lain
-edess� saattaisi olla perusteena siihen, ett� vaimo p��sisi erilleen
-miehest��n. Ilman semmoista -- muistakaa, kuinka kovin siveelliset
-hallituksemme mielipiteet ovat -- ei vaimo saa el�� miehest��n
-erin�ns�. Avion-eron asioissa pit�� molempien riitapuolten
-tuomio-istuimen edess� tunnustaa leppym�t�nt� vihaansa. Niin kauan kuin
-herra Straff sanoo, ett� h�n rakastaa puolisoansa, emme voi h�nen
-mit��n."
-
--- "Meid�n t�ytyy niinmuodoin ostaa h�nelt� tuo sana, ett� h�n 'vihaa'
-vaimoansa."
-
--- "T�ytyy -- niin on tapa."
-
--- "Varsin hyv�, mik� lienee hinta?"
-
--- "Sit� en viel� ennakolta tied� sanoa; mutta min� luulen, ett� meid�n
-t�ytyy m��r�t� kymmenen-tuhatta florinia sovinnoksi."
-
--- "Annetaan. Pankaa, herra tohtori, asia kohta toimeen. Niin pian kuin
-avion-eron juttu p��tet��n meid�n eduksemme, saatte te minulta
-vaivanpalkkioksi niinik��n kymmenen-tuhatta florinia, Ja nyt, antakaa
-minulle paperia ja kyn�, jotta saisin kirjoittaa osoituksen Wien'in
-pankkiirilleni ja sitoumuskirjan teille. Tehk�� hyvin, dikteratkaa,
-kuinka minun tulee se kirjoittaa!"
-
-
-
-
-XII.
-
-Mik� Archimedeen ruuviksi nimitet��n?
-
-
-Tohtori Gris�k riensi t�m�n h�nelle aivan edullisen ehdoituksen per�st�
-heti ensimm�isell� pikajunalla Wien'iin. Straff'in asuntoon tultuansa,
-tapasi h�n siell� viel� toisenkin vanhan tuttavan; herra Maxenpfutsch
-oli siell�.
-
-Kun tohtori Gris�k oli astunut esikamariin, huomasi h�n jo kohta
-ensi silm�yksest�, mill� kannalla t��ll� asiat olivat. Kaikkiin
-huonekaluihin oli n�et ilman poikkeuksetta painettu er�s virallinen
-sinetti, joka osotti, ett� t��ll� oli k�ynyt velkojia.
-
-Jo ulkopuolella ovea kuuli herra Gris�k, ett� sis�ll� kaksi ihmist�
-piti suurta melua, p��lliseksi viel� yht� haavaa, ja ettei mik��n
-leikinteko ollut riidan aineena; siit� h�n sai sit� varmemman tiedon,
-kun h�n avasi oven ja omin silmin n�ki, kuinka nuot molemmat hyv�t
-tuttavat melusivat niin likell� toinen toistaan, kuin kumpikin olisi
-tarkoittanut, ett� vastustajan, maksoi mit� maksoi, t�ytyisi nen�ll��n
-kuulla, mit� toinen h�nelle sanoi.
-
--- "Ah, hyv�t herrat! Mist� te riitelette tuommoisella tieteellisell�
-kiivaudella?" kysyi leikillisesti tohtori Gris�k toraav�lta, jotka
-h�net n�hty�ns� kovasti s�ps�htiv�t. "Mik� ep�ilyksen-alainen thesis on?
-Enk� min� voisi olla avuksi sen suorittamisessa?"
-
-Sill'aikaa kuin Maxenpfutsch, kokonaan h�milleen joutuneena, n�ytti
-etsiskelev�n sanoja, jotka vastaisivat h�nen kiukkuansa, pisti Straff,
-olkap�it��n kohauttaen k�tens� housujensa taskuihin ja vastasi
-leikillisesti:
-
--- "No, me pid�mme kunnioitetun yst�v�ni kanssa toisillemme esitelmi�
-vekseli-oikeudesta, eik� h�n tahdo k�sitt��, ett�, vaikkapa h�n
-aikaisemmin antoi panna huonekalut takavarikkoon, jos toinen my�hemmin
-tullut velkoja on todeksi n�ytt�nyt, ett� n�m�t ovat olleet vaimoni
-huonekaluja, ja vekseliss� my�skin on vaimoni nimi, t�m� saa vied� ne
-pois. Seh�n on ihan luonnollista."
-
--- "Mutta piru vie", �rj�si siihen Maxenpfutsch. "t�m� ei ole mit��n
-leikintekoa! Suvaitkaa katsoa, herra tohtori, t�ss� ovat vekselit,
-joista min� olen tuolle ihmiselle antanut kymmenen-tuhatta florinia."
-
--- "No, no, ainoastaan viisituhatta; sill� h�n kirjoitutti aina
-kahdenkertaisesti."
-
--- "Min� en sano mit��n! Vekselit puhuvat. Kymmenen kappaletta, kukin
-tuhannen florinin. Mit� arvoa min� voin panna noihin viheli�isiin
-huonekaluihin?'"
-
--- "Sit�h�n min�kin sanon."
-
--- "Mutta sill� tavoin olen min� h�vi��n joutunut mies."
-
--- "No, enk� min� sit� ole?"
-
--- "Mutta min� en voi ymm�rt�� t�m�n herran hyv�� mielt�! H�n ottaa
-minulta lainaksi kaikki rahani; h�n ei voi niit� takaisin maksaa ja
-siit� h�n viel� nauraa!"
-
--- "Min� pyyd�n", sanoi tohtori Gris�k, "sallikaa minunkin saada
-suunvuoroa. Ehk� ei viel� kaikki ole hukassa. Paljonko herra Straff on
-velkaa herra Maxenpfutsch'ille?"
-
--- "Uskokaa pois, tohtori, se oli ainoastaan viisituhatta florinia."
-
--- "Mutta vaikkapa vaan niinkin paljon, mihin kummaan olette ne
-menett�nyt?"
-
--- "No, oikeuden-k�yntiin appeani vastaan. -- Siihenkin olette te minua
-saattanut, herra tohtori; ettek� voinut minulle sanoa, tarjoustani
-hyl�tess�nne, ettette ota asiaa ajaaksenne sent�hden, ett� testamentti
-on tuolle vanhalle narrille antanut oikeuden el�m�n ja kuoleman
-suhteen?"
-
--- "No, mutta siihen ette ole saattanut kaikkia rahoja hukata."
-
--- "Oi, heitt�k�� se sikseen! Te tied�tte varsin hyvin, ett� jos
-lakitieteen tohtoria vaan edes terveht�� kadulla, se jo maksaa rahaa.
-Jos joku joutuu konkurssitilaan, sanokoon vaan: 'minulla on ollut
-oikeuden-k�ynti', ja h�n katsotaan aivan syytt�m�ksi. Sitte t�ytyi
-minun my�skin el�� arvoni mukaan. Mit�p� Wien'iss� muutama tuhat
-florinia on semmoiselle miehelle, joka on ottanut ylh�isen herran
-tytt�ren puolisokseen? Voinko min� siihen mit��n, ettei tuo ylh�inen
-herra mit��n antanut?"
-
--- "No, mutta l�imme v�h�n korttiakin, eik� totta?"
-
--- "No, sit�kin. Kuka ei korttia ly�? Min� tahtoisin tuntea semmoisen
-ihmisen. Hyv�, ettei minua soimata viel� siit�kin, ett� olen polttanut
-sikaria."
-
--- "Jospa ette vaan olisi polttanut minun sikareitani!" �risi
-myrkyllisest� herra Maxenpfutsch, jota varsinkin se seikka suututti,
-ett� h�nen velallisensa nytkin poltti cabanoja.
-
--- "Min� pyyd�n, v�h�n hiljempaa menoa, hyv�t herrat", sanoi
-lepytt�v�isesti tohtori Gris�k. "Sallikaa minun puhua. Ent�s jos olisi
-mahdollista asiaa yst�v�llisesti sovittaa? Herra Maxenpfutsch olisi
-luullakseni varsin tyytyv�inen, jos h�n voisi saada takaisin nuot
-viisituhatta florinia ynn� laillisen koron kanssa."
-
--- "Mit� sanotte lailliseksi koroksi?"
-
--- "No -- min� otaksun kymmenen prosenttia."
-
--- "Vai niin! Ja mit� arvelette, herra tohtori?"
-
--- "Se riippuu kokonansa kunnioitetusta yst�v�st�ni, herra Straff'ista.
-Tehk�� hyvin, herra yst�v�ni, kuunnelkaa minua. H�nen kunniansa herra
-Ankerschmidt on k�skenyt minun ruveta k�ym��n oikeutta teid�n kanssanne
-h�nen tytt�rens� avion-erosta."
-
--- "Mutta siit� ei tule mit��n, sill� min� tahdon rouvan kotia."
-
--- "Tahdotte kotia!" kiljaisi Maxenpfutsch, raivoissaan p��t�ns�
-pudistaen; "eih�n teill� ole edes tuolia, jolle voisitte h�nt� istumaan
-panna."
-
--- "Se saadaan, jos h�n tulee takaisin."
-
--- "H�n ei tule, hyv� herra", sanoi h�ijynkurisesti tohtori Gris�k.
-"Ankerschmidt tarjoo teille siin� tapauksessa, ettette aseta mit��n
-estett� avion-eroa vastaan, sangen kauniin summasen sovinnoksi."
-
--- "Kuulkaa, kuulkaa!" kiihoitti t�m�n kuultuaan Maxenpfutsch
-Straff'ia.
-
-Mutta Straff kysyi vaan ylenkatseellisesti:
-
--- "Mik� tuo kaunis summanen on?"
-
--- "Sit� ansaitsee sanoa summaksikin", vastasi tohtori Gris�k, ly�den
-rintaansa ja takkinsa nappeja avaten. "T�ss� on minulla osoitus
-pankkiin; suvaitkaa lukea: 'kymmenen-tuhatta florinia puhtaassa
-rahassa.'"
-
--- "Kuulkaa, kuulkaa!" kehoitti Maxenpfutsch Straff'ia.
-"Kymmenen-tuhatta florinia. Ottakaa pois, ottakaa heti. Suostukaa,
-hyv� herra!"
-
-Mutta Straff vastasi, kylm�verisesti ivaten:
-
--- "Minun tulisi suostua, eik� niin? Ja sitte heti antaa pois teille
-koko nuot kymmenen-tuhatta florinia? Suudelkaa minua kumminkin 'a
-conto' tuommoisesta mielett�m�st� ajatuksesta."
-
--- "Ei, ei, minulle tulee vaan minun viisituhatta florinia. Luovunpa
-viel� koroistakin, hyv� herra! Saatanko enemp�� tehd�?"
-
--- "Oih, menk�� te tiehenne, �lk�� pilatko asioitani!" sanoi Straff,
-ty�nt�en luotaan velkojaansa. Sitten asettui h�n, k�sivarret ristiss�,
-tohtori Gris�k'in eteen ja lausui, vahvasti puhaltaen yhteen
-likistettyjen huuliensa v�list�:
-
--- "Herra tohtori! T�t� ehdoitusta min� olen odottanut. Min� tiesin
-varsin hyvin, ett� n�in t�ytyi k�yd�. Mutta asia ei ole viel� kypsynyt.
-Min� en ole semmoinen narri, joka t�m�np�iv�isest� varpusesta annan
-pois huomisp�iv�n kurjen. Ensinn� on tarpeellista, ett� koko t�m�
-'aff�ri' k�y Ankerschmidt'ilaisille mit� ik�vimm�ksi, sill� min� olen
-varma siit�, ett� jos minulle t�n��n ehdoitellaan kymmenen-tuhatta
-florinia, jotta minusta p��st�isiin, minulle kuukauden p��st�
-tarjoomalla tarjotaan kaksikymment�-tuhatta; siit� min� vakuutan
-teit�."
-
--- "Mutta, hyv� herra!" huusivat yht� haavaa Gris�k ja Maxenpfutsch.
-
--- "Ja nyt on kaikki keskustelu p��ttynyt; minun kanssani
-ei saata enemp�� puhua. Min� olen hasardipelaaja. Koko voitetun
-summan j�t�n min� rulettip�yd�lle: siin� on kymmenen-tuhatta
-florinia! Kaksinkertaisesti taikka ei mit��n! Min� tahdon saada
-kaksikymment�-tuhatta taikka rouvani kotia. Ja nyt, �lk�� riidelk�
-kanssani en��, sill� min� huolin kehoituksesta yht� v�h�n kuin kipe�
-hevonen. 'Faites vos jeux, messieurs!'"
-
--- "Min� pyyd�n, sananen vaan", rukoili viel� herra Maxenpfutsch
-ristityill� k�sill�.
-
--- "Ei mit��n enemp��. Puoti on kiinni."
-
--- "Te olette inhoittava ihminen!"
-
--- "Min� tied�n sen. Juuri siihen luotankin."
-
-Herra Maxenpfutsch sy�ksi ep�toivoissaan ulos huoneesta, mutta j�i
-seisomaan portaitten alap��h�n, tiedustellaksensa tohtori Gris�k'ilta,
-saattaisiko tuo hupsu ihminen toivoa, ett� Ankerschmidt viel� rupeisi
-t�h�nkin suureen uhraukseen h�nen ilke�n-kaunisten silm�ins� t�hden.
-
-Mutta Straff pid�tti viel� tohtori Gris�k'ia yht� sanaa varten.
-
--- "Min� pyyd�n, tohtori, ymm�rt�k��mme toisiamme. Te olette j�rkev�
-mies, min� my�skin. Nyt on meill� semmoinen tilaisuus k�siss�mme,
-jonka laiminly�minen olisi tyhmyytt�. Ankerschmidt on varmaankin
-sitounut maksamaan teille kauniin vaivanpalkkion siin� tapauksessa,
-ett� saatatte laillisen avion-eron toimeen. Min� en jaarittele
-tyhj�nper�isi�. Jos sovinto tehd��n minun ehdoitukseni mukaan, sitoun
-min�kin puheen-alaisesta summasta antamaan teille palkkioksi kymmenen
-prosenttia. Kahdestakymmenest�-tuhannesta florinista siis kaksituhatta
-florinia. Ei sek��n ole mik��n halveksittava honorari niin lyhyest�
-romanista."
-
-Tohtori Gris�k n�ki, ett� h�nell� oli edess��n k�yt�llinen ihminen,
-joka ymm�rt�� ammattinsa; h�n hymyili sent�hden h�nen ehdoitukseensa,
-ja kun he erosivat toisistaan, pudisti h�n viel� Straff'in k�tt�kin,
-sanoen: "no, saamme n�hd�."
-
-Ulkona portailla tapasi v�ijyv� Maxenpfutsch herra tohtorin ja
-kuulusteli h�nelt� rajattomalla tiedonhalulla, olisiko mahdollista,
-ett� tuota vapaa-ehtoista lainaa noin teht�isiin kahta suuremmaksi,
-johon tohtori Gris�k, silmi�ns� viekkaasti r�pytt�en, vastasi, ett�
-heitett�k��n asia vaan h�nen huostaansa, kyll� kaikki hyvin p��ttyy.
-
--- "Oi, jos viel� voisin saada minun viisituhatta floriniani takaisin
-teid�n kautta, rakas herra tohtori, antaisin teille koko koron, uskokaa
-pois."
-
--- "Viisisataa florinia? Onhan sekin rahaa."
-
-Tohtori Gris�k pani t�m�nkin tarjouksen kirjoihinsa.
-
-Viel� samana p�iv�n� l�hti h�n takaisin Pest'iin.
-
-Ankerschmidt odotti h�nt� jo levottomasti. Justinianuksen mainio
-j�lkel�inen kertoi, mitenk� oli k�ynyt, kuinka h�n oli tavannut
-Straff'in, joka ei n�yt� olevan rahanpulassa, sill� Maxenpfutsch lainaa
-h�nelle niin paljon kuin h�n vaan haluaa. Sent�hden pysyykin h�n sangen
-kovakiskoisena, eik� tahdo ruveta keskustelemuksiin v�hemm�ll� kuin
-kahdellakymmenell�-tuhannella florinilla.
-
-Ankerschmidt ei r�p�hytt�nyt edes silmi�ns� n�ist� sanoista. H�n pyysi
-kirjoitusneuvoja ja kirjoitti viel� toisen kymmenen-tuhannen florinin
-osoituksen.
-
--- "Tehk�� hyvin, herra tohtori, antakaa h�nelle, h�n on pyyt�nyt."
-
-Tohtori Gris�k oli ihastunut t�st� asiain loistavasta menosta ja palasi
-viel� y�junalla Wien'iin. Ankerschmidt sanoi odottavansa Pest'iss�
-siksi, kuin h�n tulisi takaisin; �lk��n viipyk� kauan, jos mahdollista.
-Tohtori Gris�k oli nopeampi kuin Hermes jumala sanansaatossa. Suurella
-kiiruulla riensi h�n Straff'ille p��t�st� ilmoittamaan. Tietysti h�n ei
-kertonut asiaa niin, kuin se oli tapahtunut.
-
--- "No, hyv� herra", sanoi h�n, Straff'in luokse sis��n astuen, "t�m�
-oli vaikea ty�. Vanhus oli hurjistunut, niinkuin kettu; Fuchswild!
-niinkuin sanomme. H�n parjasi, olipa melkein ly�d� minua."
-
-Straff kuulteli t�t� esityst� sangen kylm�kiskoisesti, k�det sel�n
-takana, nojaten itse��n tuolin yl�puolta vastaan.
-
--- "Min� saatan sanoa, ett� vaan ty�l��sti sain h�nt� taipumaan",
-jatkoi tohtori, yhdelle laillisesti taka-varikkoon otetulle tuolille
-istuen.
-
--- "Todellakin?"
-
--- "Mutta lopuksi h�n sent��n my�ntyi."
-
--- "Vai niin."
-
--- "Min� sanoin h�nelle, ett� t�ss� kysyt��n h�nen tytt�rens� onnea;
-min� kerroin h�nelle, kuinka hirve� ihminen te olette, kuinka
-kostonhimoinen, sanalla sanoen min� panettelin teit� armottomasti h�nen
-edess��n."
-
--- "Kiitoksia!"
-
--- "Teid�n sopii tosiaankin kiitt��, sill� siten sain min� sen aikaan,
-ett� vanhus hikoili ulos viel� nuot toisetkin kymmenen-tuhatta
-florinia. T�ss� on minulla osoitus."
-
--- "Hyv�."
-
--- "No, mit� sanotte siihen?"
-
--- "Ei mit��n."
-
--- "Ei mit��n?" kysyi tohtori Gris�k, laskien k�mmenens� polvilleen,
-voidaksensa paremmin ihmetell� t�t� ihmist�. "Te ette sano siihen
-mit��n, ett� min� voitan teille hasardi-pelinne ja tuon siihen lasketut
-kymmenen-tuhatta florinia kaksinkertaisesti takaisin?"
-
-Straff astui nyt tohtori Gris�k'in luokse ja koska he olivat niinkuin
-tuttavat ainakin kesken�ns�, laski h�n molemmat k�tens� t�m�n
-olkap�ille, siin� kun h�n istui tuolilla, ja puhui h�nen nen�ns� alle:
-
--- "Min� sanon sen, tohtori, ett� miss� oli kaksikymment�-tuhatta
-florinia, siell� on kolmekymment�-tuhattakin."
-
--- "Mit�?" huusi kauhistuneena Gris�k ja kavahti pystyyn tuoliltaan,
-niinkuin salaiset vieterit olisivat h�net yl�s viskanneet.
-
--- "Siell� on kolmekymment�-tuhattakin", kertoi kylm�verisesti
-seikkailija.
-
--- "Oletteko mielet�n?"
-
--- "Enp� suinkaan; p�invastoin olen sangen j�rkev�. Mit� ajattelette,
-tohtori? Jos mik� 'aff�ri' on hyvin 'courant', kuka sit� silloin
-tahtoisi lopettaa? Kuka panisi sulun kiinni, kun kultavirta paraiten
-juoksee?"
-
--- "Mutta, hyv� herra!" huusi tohtori Gris�k, kiukusta aivan
-vimmastuneena, "min� en tied�, miksi t�t� teid�n k�yt�st�nne
-nimitt�isin."
-
--- "Miksi?" vastasi seikkailija cynillisell� ivalla. "Sen nimi on
-'_Archimedeen ruuvi_' -- ilman loppua. �lk�� suuttuko, rakas tohtori;
-min� tunnen vastustajani, minun on pelini varma. Ei teill�k��n sovi
-olla mit��n valittamista minun suhteeni; t�n�p�n� saisitte minulta
-kaksituhatta florinia, muutaman p�iv�n per�st� saatte kolmetuhatta."
-
--- "No -- te olette pirullinen mies. Min� en uskaltaisi jousta noin
-kireesen j�nnitt��. Min� koetan kuitenkin viel� kerran taivuttaa
-Ankerschmidt'ia my�ntyv�isyyteen; mutta jos h�n sanoisi, ettei h�n en��
-mit��n anna, tehk�� hyvin ja l�htek�� h�nen per�st�ns� Amerikkaan, jos
-h�n viepi tytt�rens� sinne, taikka pahimmassa tapauksessa suvaitkaa
-tuoda rouva kotia; minua �lk�� siit� syytt�k�."
-
---- "Oi, tuo vanha, hampaaton jalopeura ei tee kumpaakaan; h�n ei
-mihink��n matkusta eik� tytt�rest��n eroa. H�n lunastaa h�net
-kolmellakymmenell�-tuhannella florinilla ja me olemme kuitit."
-
--- "Min� sanon teille vaan sen, ett� rukoilkaa, jottette t�n�p�n� olisi
-n�hnyt minua viimeist� kertaa."
-
--- "N�kemiin asti, rakas, tohtori!" sanoi, k�tt� pudistaen, Straff
-Gris�k'ille, eik� saattanut h�nt� edes etuhuoneesen.
-
-H�n tunsi, ett� ohjakset nyt olivat h�nen k�siss��n.
-
-Pest'iin takaisin tultuansa, tapasi tohtori Gris�k jo Anckerschmidt'in
-asunnossaan.
-
-H�n alotti sill�, ett� hirve�sti herjasi tuota ilke��, raffinerattua
-taskuvarasta.
-
--- "�lk�� puhuko h�nest�", pyysi h�nt� Ankerschmidt. "Sanokaa lyhyesti,
-mit� olette aikaan saanut."
-
--- "Tuo konnamainen kujeilija, kun h�n n�ki, ett� me olimme valmiit
-antamaan h�nelle kaksikymment�-tuhatta florinia, rohkaisi mielt�ns� ja
-koroitti taas vaatimuksiansa; nyt tahtoo h�n jo kolmekymment�-tuhatta
-florinia."
-
-Ankerschmidt ei joutunut raivoon. H�n otti tyvenesti esiin
-taskukirjansa.
-
--- "Min� tiesin sen ennakolta. Olen pit�nyt huolta uudesta
-osoituksesta, joka tekee kymmenen-tuhatta florinia. Viek�� ne h�nelle,
-ja koska minusta on sangen todenmukaista, ett� kun sanotte h�nelle
-minun suostuneeni maksamaan n�m�t kolmekymment�-tuhatta floriniakin,
-h�n silloin pyyt�� nelj�kymment�-tuhatta, niin annan teille
-varovaisuudesta viel� yhden kymmenen-tuhannen florinin osoituksen.
-Tyydytt�k�� h�nt� t�ydellisesti!"
-
-Tohtori Gris�k huomasi, ett� t�m� soturi-vanhus oli praktillinen ja sen
-ohessa sentimentalinen; "practico-sentimentalis."
-
-H�n pisti siev�sti taskuunsa n�m�t kaksi uutta kymmenen-tuhannen
-osoitusta, ja v�itti nyt methodistan yksivakaisuudella, jonka lausuttu
-sana on yht� luotettava kuin vala, ett� t�ll� hinnalla toivottu
-menestys jo on t�ydellisesti taattu.
-
--- "Tehk�� hyvin, joutukaa nyt vaan."
-
-Tohtori Gris�k ei ollut per�styksin kuuteen y�h�n maannut muualla, kuin
-rautatien-vaunuissa, mutta kun oli asioista kysymys, ei h�n vaivoja
-paljoksunut. H�n k�ski herra ritarin vaan l�hte� kotia: ensimm�inen
-telegrammi, jonka h�n Wien'ist� saa, on ilmoittava h�nelle mit�
-ilahuttavimman menestyksen.
-
-Siit� rauhoittuikin Ankerschmidt ja palasi kotia perheens� luokse.
-
-Tohtori Gris�k taas lensi kolmannen kerran p��kaupunkiin.
-
-T�ll� kertaa oli h�nen ensimm�inen ajatuksensa ottaa mukaansa apumies;
-h�n meni ensiksi Maxenpfutsch'in luokse, jolle h�n ei kertonut mit��n
-hyv�� sanomaa, vaan, muistuttaen Egyptin seitsem�n laihan naudan
-muodosta, kehoitti h�nt� tyytym��n alkuper�iseen lainasummaan; olkoon
-iloinen, jos saa edes senkin takaisin; h�n itse taas ottaa toimeksensa
-taivuttaa Straff'ia.
-
-H�n saikin herra Vendelin'in antamaan kirjallisen todistuksen siit�,
-ett� h�n on tyytyv�inen puoleen vekselin summaan.
-
-Sitten otti h�n h�nen k�sivartensa kainaloonsa ja vei h�net Straff'in
-asuntoon. Vendelin ei viel� tiet�nyt mit��n Archimedeen ruuvista,
-joka oli nostanut vaatimukset kahdestakymmenest�-tuhannesta
-kolmeenkymmeneen-tuhanteen.
-
--- "No, te olette onnellinen veitikka! Te olette Fortunan lemmikki!"
-N�ill� sanoilla avasi tohtori Gris�k yst�v�ns� Straff'in oven. "Te
-saatatte todellakin sanoa olevanne onnen helmalapsi! Se on vahinko,
-ettette pane mit��n sis��n arpajaisiin, te kaappaisitte pois kaikki
-suuret voitot."
-
-N�hdess��n Gris�k'in loistavat kasvot, ei Straff voinut hillit�
-itse�ns� tyytyv�isest� hymyst�.
-
--- "Oi, suurissa arpajaisissa voittavat ainoastaan yksinkertaiset; min�
-pelaan siell�, miss� j�rjellisill� ihmisill� on onni. Mit� hyv�� tuopi
-tohtori?"
-
--- "Ensiksi kysyn, kuinka paljon hellit�tte
-kolmestakymmenest�-tuhannesta florinista?"
-
--- "Kolmestakymmenest�..." kiljaisi herra Vendelin, mutta loppu istui
-kiinni h�nen kurkkuunsa.
-
--- "Ei �yri�k��n", vastasi j�yk�sti tuo j�rk�ht�m�t�n mies.
-
--- "Ettek� laske leikki�?"
-
--- "Min� vaadin t�yden m��r�n, kolmekymment�-tuhatta florinia".
-
-Herra Maxenpfutsch oli vasta nyt tappeluun valmiina niin suuren
-pel�styksen j�lkeen; h�n rynt�si Straff'ia vastaan ja syleili h�nt�
-uumilta. "Mit�. ajattelette, yst�v�ni? Eilenh�n vaaditte vaan
-kaksikymment�-tuhatta. �lk�� ilkastelko! Ottakaa vastaan! Min� sanon,
-ett� ottakaa vastaan!"
-
--- "Oih, �lk�� puhuko minun asioissani! J�tt�k�� min� rauhaan. Koko
-summa taikka ei mit��n."
-
-Tohtori Gris�k oli varsin leikkis�ll� tuulella t�n�p�n�.
-
--- "Ja jos min� t�ss� laskisin teille yhdeks�nkolmatta-tuhatta
-yhdeks�nsataa yhdeks�nkymment� ja yhdeks�n florinia ja kaksi
-kahdenkymmenen kreutzerin kappaletta p�yd�lle, ettek� ottaisi sit�
-vastaan, vaikka yksi kahdenkymmenen kreutzerin kappale puuttuu?"
-
--- "En."
-
-Herra Maxenpfutsch joutui ep�toivoon.
-
--- "Hyv� herra! �lk�� olko hullu! T�ss� se on. T�ss� se on. Min� olen
-itse valmis panemaan lis�ksi tuon puuttuvan kahdenkymmenen kreutzerin
-rahan."
-
-T�m� jalomielisyyden ilmi-tuonti, joka j�tti kaikki komillisuuden rajat
-taaksensa, yhdisti toiset molemmat miehet homerilliseen nauruun.
-Pilanlasku oli t�ydellinen. Herra Vendelin tahtoi innoissaan painaa
-milloin toisen, milloin toisen herran k�teen tuota kahdenkymmenen
-kreutzerin kappaletta, joka yksist�ns� en�� heid�t eroitti.
-
-N�ht�v�sti on sopimus nyt t�ydellisesti p��tetty.
-
--- "No, hyv� herra", sanoi tohtori Gris�k, iloissansa hymyillen,
-sittekuin h�n tarpeeksi oli huvittanut itse��n, "jos te olette niin
-paatunut, ettette tahdo kolmeakymment�-tuhatta florinia vastaan-ottaa,
-n�yt�n min�. ettette saakaan kolmeakymment�-tuhatta florinia, vaan --
-nelj�kymment�-tuhatta."
-
-T�m�n sanottuaan heitti h�n voitonriemulla taskukirjastaan otetut nelj�
-kappaletta osoitusta p�yd�lle.
-
-Herra Maxenpfutsch'in kasvot v��ntyiv�t yht'�kki� t�st� n�yst�
-galvaniseen hymyyn, josta sitte syntyi sangen huvittava ilmi�, jos otti
-vaaria, kuinka t�st� ympyri�isest� irvinaurusta nelj�n sekunnin
-kuluessa taas muodostui kiukkuinen; ynse� pahanhengen kuva. H�nen
-juohtui mieleen ett� "jos sen tiesit, mink� hiiden t�hden pakoitit
-minua kymmenen-tuhannen sijasta viiteentuhanteen tyytym��n?"
-
-Meid�n sit� vastoin sopisi syyst� kysy� herra tohtorilta, ett� jos h�n
-n�ki, jotta Straff tyytyy kolmeenkymmeneen-tuhanteen, mit� varten h�n
-veti t�lle esiin nelj�nnenkin osoituksen, jonka h�nen klienttins� oli
-h�nelle antanut vaan sit� tapausta varten, ett� koroitusta
-v�ltt�m�tt�m�sti tarvittaisiin -- ellemme muistaisi, ett� viisaus
-joskus k�skee uhrauksia tekem��n, ja viisasta oi harkita, ett� kun
-Straff oli luvannut kymmenen prosenttia, maksaako h�n sen
-kolmestakymmenest� vaiko nelj�st�kymmenest� tuhannesta florinista?
-
--- "Eih�n teill� nyt en��n ole sanaakaan enemp�� sanottavana?" kysyi
-jalouden tunnolla tohtori Gris�k herra Straff'ilta.
-
--- "Te saatte k�ske� minua", vastasi t�m�, jokaiseen palvelukseen
-valmiina.
-
--- "Meid�n tulee siis ensiksi toimittaa asiakirja, jossa te
-tunnustatte, ett� teiss� kytee leppym�t�n viha vaimoonne, ettette tahdo
-el�� h�nen kanssansa ja ett� haluatte avion-eroa."
-
--- "Suunnitelkaa se, herra tohtori, niinkuin parhaaksi katsotte; min�
-kirjoitan alle."
-
-Tohtori Gris�k istui alas ja kirjoitti samaa p��t�.
-
--- "Onko se teist� n�in hyv�?"
-
--- "Min� en sit� edes lue; jos se teist� on hyv�, on se minustakin."
-
--- "Ettek� tiet�isi esiin tuoda mit��n semmoisia asianhaaroja, joitten
-valossa te lain edess� n�ytt�isitte varsin vihattavalta ja jotka viel�
-paremmin antaisivat syyt� vaimon vihaan?"
-
--- "Kyll�, hyvin mielell�ni; tehk�� vaan hyvin ja kirjoittakaa. Min�
-tunnustan ensiksikin, ett� minun oli tapa h�nt� ly�d�."
-
--- "Mill�, jos saan kysy�?"
-
--- "Usein k��rin kellonpainon ny�rin k�teni ymp�ri ja l�in h�nt�
-lyijyluodeilla."
-
--- "Kas se kelpaa."
-
--- "Sitte: min� salpasin h�net aamulla sis��n, enk� antanut h�nelle
-iltaan asti mit��n sy�d�."
-
--- "T�m�kin on varsin hyv�."
-
--- "Lis�ksi: min� otin h�nelt� v�kisin pois h�nen vihkisormuksensa ja
-panin sen h�nen n�hden kamarityt�n sormeen."
-
--- "Oho! No, t�ss� on jo kyll�ksi."
-
--- "Jos mielitte, saatan viel� tehokkaampaakin dikterata."
-
--- "Onhan t�m�kin jo kyll� tehokasta. Lopputoimi uskokaa minulle. Min�
-kuvailen teit� semmoiseksi, ett� itsekin siit� kauhistutte."
-
--- "Sit� ep�ilen."
-
--- "Muuten on t�m� selitys riitt�v�. Me todistamme sen oikeaksi herra
-Maxenpfutsch'in kanssa; siit� jo saattavat vaikka hirtt�� teid�t."
-
-Straff dikterasi niin kylm�verisesti n�it� ilkit�it� itsest��n, kuin
-h�nen teht�v�n�ns� vaan olisi ollut parjata kolmatta l�sn�-olematonta
-henkil��; polttipa h�n sill� v�lin viel� yhden sikarinkin.
-
-Ensin kirjoitti tohtori Gris�k asiakirjan alle todistajana, sitte antoi
-h�n kyn�n herra Maxenpfutsch'in k�teen, jotta h�nkin kirjoittaisi
-nimens� siihen. Se tapahtuikin.
-
-Sen j�lkeen j�tti h�n tuolin herra Straff'ille.
-
-Straff istui asiata tuoksensa panematta tuolille, vet�en sit�
-likemm�ksi p�yt��; h�n lukea hotaisi, itsekseen mumisten, kirjoituksen,
-viisi kuusi rivi� er�lt�ns�: sitte nyyk�ytti h�n p��t��n, niinkuin se,
-joka hyv�ksyy kaikki. Nyt otti h�n k�teens� kyn�n, taittoi sen k�rke�,
-piti sit� akkunaa vastaan, eik� siin� olisi mit��n untuvaa; kastoi sit�
-sitte l�kkitolppoon ja koetti tyhj�lle paperille, mitenk� se juoksee.
-Sen j�lkeen suoriusi h�n alottamaan; h�n teki kyn�ll� suuren kaaren
-ilmassa, alkukirjainta muodostaaksensa. Siihen pys�htyi h�n. Taas
-kumartui h�n, taas ajatteli h�n itsekseen. -- Lopuksi heitti h�n kyn�n
-pois ja hyp�hti yl�s.
-
--- "Ei, min� en kirjoita alle!"
-
--- "Mit� sanotte?" huudettiin yht� haavaa h�nen kummaltakin
-puoleltansa.
-
--- "Nyt en en�� kirjoita alle -- _v�hemm�ll� kuin
-kuudellakymmenell�-tuhannella florinilla_!"
-
-Sen sanottuansa repi h�n asiakirjan kappaleiksi ja viskasi ne hajalle
-huoneesen.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Ankerschmidt oli niin hyv�ll� mielell� kotona, ett� 'olisi
-voinut h�nell� lintuja pyyt��', niinkuin meid�n on tapa sangen
-talonpoikaisesti sanoa.
-
-Ik��nkuin se, joka on varma siit�, ett� h�n on asiansa paraimmalla
-tavalla j�rjest�nyt ja pahimmasta painajaisesta p��ssyt.
-Ah, t�m� ajatus sis�lsi h�nen loukatun ylpeytens�, h�nen
-halvennetun kunniantuntonsa, h�nen is�llisen rakkautensa; siihen oli
-yhdistynyt kaikki, mit� h�n oli tuntenut tuskaa, h�v�istyst� ja
-kostamatonta vihaa. Ja kaikista n�ist� oli h�n p��ssyt v�h�p�t�isell�
-nelj�ll�kymmenell�-tuhannella florinilla. Se ei ole iso hinta sille,
-joka on ymm�rt�nyt niit� arvossa pit��.
-
-H�nen mielihyv�st�ns� ilostui koko talokin; is�nn�n ilon n�hdess�ns�
-ottavat palkollisetkin siihen osaa; se levenee kaikkiin.
-
-Mutta kaikkein kummallisimmasti oli tuo samantunteinen vaikutus
-n�ht�v�n� perheen sairaassa. Hermine virkistyi muutamain p�iv�in
-kuluessa niin paljon, ett� kaikki sit� ihmetteliv�t.
-
-H�nt� Ankerschmidt nyt ennen kaikkia helli. Selv�sti n�kyi, ett� kaikki
-is�n ajatukset tarkoittivat tyt�rt�.
-
--- "Eih�n h�nt� en�� mik��n vaivaa", sanoi h�n joka aamu, tytt�riens�
-kamarissa k�ydess��n. "�l� pelk��, tytt�seni, me heit�mme pois sen,
-mik� meit� vaivaa, niinkuin vanhan vaatteen, eik� se meit� en�� rasita.
-P�iv�n taikka parin per�st� saamme kuulla niin ilahuttavan uutisen,
-ett� me viet�mme sen johdosta juhlaa. Me tanssimme! Niinp� kyll�.
-Hankitaan musikia taloon. Min� tuotan mustalaisia, paraimman
-joukkokunnan. Se saapi soittaa, ja vieraiksi kutsun kaikki ihmiset,
-viel�p� nekin, joihin olen suuttunut! Ei, siit� p�iv�st� alkaen ei ole
-ket��n, johon olisin suuttunut. Hyi! ainoastaan yksi l�ytyi, mutta
-siit� ei kukaan saa puhua. Tule sin� vaan terveeksi siksi, sill� sin�
-p�iv�n� t�ytyy joka ihmisen tanssia."
-
-Vanha herra ilmoitti senkin tytt�rillens�, ett� h�n odottaa
-s�hk�sanomaa Wien'ist�, tohtori Gris�k'ilta; se tuopi t�m�n iloisen
-sanoman.
-
-Ja sittekuin h�n oli n�in paljon sanonut, ei mik��n vahvinkaan Wertheim
-ja Wiese'n arkku, jos salaisuus olisi semmoiseen suljettu, olisi voinut
-est�� Erzsike� saamasta siit� ulos kumminkin niin paljon, ett� oli puhe
-er��st� sopimuksesta, jonka mukaan Herminen mies hyv�� maksoa vastaan
-suostuu vaimostansa laillisesti eroamaan.
-
-Ja jos Erzsike jo tiesi niin paljon, olisi h�n puolestaan ollut varsin
-kovasyd�minen, jos ei h�n sit� v�hitellen olisi Herminelle ilmoittanut.
-Lopulta tiesiv�t niinmuodoin molemmat sisaret yht� hyvin salaisuuden
-kuin is� itse, ja odottivat ihan yht� levottomasti s�hk�sanomaa kuin
-h�nkin; siin� vaan oli eroitus, ett� sill'aikaa kuin heid�n is�ns� joka
-p�iv� kaksi kertaa ratsasti tulevaa telegrammia vastaan, jotta h�n heti
-stafetti-ratsastajan taskusta voisi sen k�siins� saada, heid�n oli sit�
-kotona odottaminen k�rsim�tt�myydell�, jota t�in tuskin saivat
-hillityksi.
-
-Ankerschmidt'in k�vikin t�ss�, niinkuin levottoman mets�st�j�n, joka
-j�tt�� odotuspaikkansa ja juuri silloin on siit� pois, kun otus
-ilmestyy. Jossakin paikkaa tiell� oli h�n kaartain kulkenut ratsumiehen
-sivutse, joka tuli postipaikasta, ja kun tuo suuresti odotettu
-telegrammi vihdoin tuli kastelliin, ei h�n ollutkaan kotona.
-
-Joka joskus on saanut s�hk�sanoman, tiet�� kuinka eri tavalla t�m� ja
-tavallinen postikirje kiihoittaa mielt�. Salainen sanoma, jonka
-tiedoksi-saanti oli niin t�rke�, ett� t�ytyi pyyt�� salamaa sit�
-eteenp�in viem��n! Tieto, joka tuli ilman l�vitse; jota ei voinut
-vartoa; joka saattaa ilmoittaa suurta iloa, suurta h�mm�styst�, suurta
-surua, suurta pel�styst�.
-
-Kenen k�si oli vapisematta, kun avasi ensimm�isen telegrammin kuvertin?
-Ket� ei peloittanut siihen ensiksi katsoa?
-
-No, mutta t�m� s�hk�sanoma ei ollut niit�, joita sopii pel�t�. T�m�
-tuopi ilonsanoman, joka jo edelt�k�sin on tiedetty, ennustettu; t�m�p�
-se, jota jo p�iv�kausia on odotettu; se, joka palauttaa onnellisuuden
-yhteen perheesen.
-
-Ankerschmidt ei ollut kotona; mutta kuitti oli allekirjoitettava, sill�
-telegrammin-tuojan t�ytyy todeksi n�ytt��, min� minutina h�n on perille
-tullut, kuinka h�n on rient�nyt teht�v�ns� toimittamisessa; t�m� on
-h�nen ansiollisuutensa kilpakentt�. -- Is�ns� poissa ollessa t�ytyi
-siis Herminen kirjoittaa kuitin alle; h�n otti haltuunsa s�hk�sanoman.
-
-Kuinka h�nen syd�mens� sykki, kuinka h�nen kasvonsa hehkuivat, kun h�n
-piti t�t� k�dess��n! T�m� on siis se kirje, joka antaa h�nelle takaisin
-h�nen el�m�ns� rauhan; t�ss� on kirjoitettu, ett� h�nen on sallittu
-viel� joskus onnelliseksikin tulla!
-
-Kuka panisi pahaksensa, jos t�m� paljon k�rsinyt nainen pikemmin kuin
-paremmin halusi lukea t�mm�ist� tietoa?
-
-Molemmat sisaret pitiv�t neuvottelua s�hk�sanomasta, olisiko heid�n
-sallittu ilman is��ns� avata ja lukea se.
-
-It�vallan rangaistuslaki m��r�� suuren rangaistuksen vierasten
-kirjeitten auki murtamisesta; mutta toiselta puolen on luultava, ettei
-Ankerschmidt haasta heit� t�st� rikoksesta oikeuteen.
-
-Eik� t�m� salaisuus en��n olekaan mik��n salaisuus, ja jos se
-keneenk��n koskee, koskee se etup��ss� varmaankin Hermineen itseen.
-
-Erzsike kyll� teki sen vanhan-konservativisen muistutuksen, ett� vaikka
-kirjeen sis�lt�m� salaisuus oli sisaren omaisuus, pit�isi ehk�
-kuitenkin odottaa siksi, kuin is� sen perustuslaillisella tiell� heille
-ilmoittaa; mutta Hermine v�itti sit� vastaan, ett� h�n kuolee
-levottomuudesta ennenkuin is� tulee takaisin.
-
-Erzsike tosin pani juhlallisen vastalauseen semmoista hirmuvaltaa
-vastaan, mutta lainasi kuitenkin saksensa sinetin leikkauksen temppuun.
-
-Kummallinen kirje! Se on kokonansa sinisell� lyijykyn�ll� kirjoitettu,
-ik��nkuin se tahtoisi osottaa, ett� telegrafistin on niin kiire, jottei
-h�nell� ole aikaa kyn�� alinomaa l�kkiin kastaa.
-
-Hermine avasi vapisevilla k�sill� s�hk�sanoman ja katsoi siihen.
-
-H�n saattoi sen pian lukea, siin� oli vaan:
-
-  "Straff ei suostu. H�n vaatii enemm�n. Helvetin ihminen.
-  En tied�, mit� h�nen tehd�.
-
-                                          Toht. Gris�k."
-
-Erzsike istui vastap��t� sisartansa pienen, ympyri�isen p�yd�n vieress�
-ja n�ki, ett� Herminen kasvot yhdess� silm�nr�p�yksess� muuttuivat
-kalman kalpeiksi, ik��nkuin joku pime�, kylm� k�si yht'�kki� olisi
-h�nen kasvoistaan pyhk�issyt pois kaiken elon v�rin.
-
-H�n tempasi �kisti s�hk�sanoman h�nen k�dest��n ja heitti sen pois. Se
-oli my�h�ist�: myrkky oli jo syd�meen asti tunkenut; ainoastaan sen
-verran oli viel� aikaa, ett� h�n sai tuolilta tainnoksiin kaatuneen
-syliins�. Kotia palaava Ankerschmidt, heti kun h�n oli ratsun sel�st�
-alas hyp�nnyt, vastaan-otettiin sill� tiedolla, ett� h�nen tytt�rens�
-taas oli sairastunut, eik� h�nt� viel� oltu saatu tointumaan.
-
-Postipaikassa oli h�n jo saanut tiet��, ett� s�hk�sanoma oli l�hetetty.
-
-H�n riensi suoraan tytt�riens� kamariin. Jo ulkopuolelle ovea kuului
-heikko vaikeroiminen taistelevan huulilta.
-
-Is�ns� askelet kuullessaan riensi Erzsike h�nt� vastaan.
-
--- "Mit� on tapahtunut?" kysyi is� vapisevilla huulilla.
-
-Erzsike n�ytti h�nelle avatun s�hk�sanoman ja lausui ainoastaan:
-
---- "H�n on lukenut t�m�n."
-
-Ankerschmidt loi silm�yksen vastaan-otettuun paperiin ja, puristaen
-sit� rikki k�mmeness��n, huokasi tuskallisesti:
-
--- "Nyt h�n on murhattu."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Herra Straff oli viimeisen kohtauksen per�st� joutua tappelukseen
-tohtori Gris�k'in ja herra Maxenpfutsch'in kanssa ja p��tti sent�hden
-kahden p�iv�n aikana olla kotiin asuntoonsa menem�tt�.
-
-Vasta kolmannen p�iv�n iltana kysyi h�n tai talonvartialta, kuinka
-monta kertaa tohtori Gris�k ja herra Maxenpfutsch h�nt� sill'aikaa
-olivat hakemassa k�yneet.
-
-Herra tohtori oli k�ynyt kahdeksan kertaa, herra Maxenpfutsch taas joka
-puoli tunti, viel�p� syd�ny�ll�kin.
-
-Se oli arvattava.
-
-Straff p��tti, ettei h�n viel� t�n�k��n y�n� kotona makaisi.
-
-Viimeiset kaksi y�t� oli h�n viett�nyt er��ss� olutkapakassa, penkill�
-nukkuen, sill� h�nell� ei ollut rahaa mihink��n hotelliin menn�.
-
-Koko h�nen k�ytt�varainen kassansa oli florininsetelin nelj�nnes,[59]
-ihan uuden-aikainen, eik� se riit� enemp��n illalliseen, kuin pariin
-kreutzerin-makkaraan ynn� niihin kuuluvaan olut-kolpakkoon.
-
-Seikkailija nauroi itsekseen asiaa, kadulla j�lkk�r�idess��n.
-
-"Minulla ei ole enemm�n kuin r��syinen pankisetelin nelj�nnes, ja min�
-mietiskelen, kustannanko itselleni kaksi paria kreutzerin-makkaraa ja
-lasin olutta sek� yhden 'stinkadorin' (huonon sikarin), vaiko pari
-makkaraa ja kaksi lasia olutta, mutta ei mit��n stinkadoria?"
-
-"Kuitenkin minun vaan tarvitsisi ojentaa k�tt�ni saadakseni heti
-nelj�kymment�-tuhatta florinia kouraani, ja silloin voisin asettua
-ensimm�iseen hotelliin ja ly�d� esiin semmoista trahtamenttia, ett�
-koko kaupunki siit� puhuisi."
-
-"Nelj�kymment�-tuhatta florinia on kaunis raha."
-
-"Vaan jos minun siit� t�ytyy antaa nelj�tuhatta
-Gris�k'ille, viisituhatta viisisataa Maxenpfutsch'ille,
-tuhatviisisataa kaikenlaisille pikkuvelkojille, ei siit� j��
-j�lelle kolmeakaan-kymment�-tuhatta."
-
-"Mutta sekin on kaunis raha."
-
-"Sill�kin viel� saattaisi miss� hyv�ns� herrastella."
-
-"Mutta ehk� viel� odotamme ja annamme ruohon kasvaa."
-
-"Tuo Archimedeen ruuvi on kaunis keksint�."
-
-"Se on sangen hyv�, kun ihmist� niin vihaa, kuin Ankerschmidt minua."
-
-"Oh, h�n on kyll�ksi rikas mies; h�nelle j�� viel� yksi miljona,
-vaikkapa h�n heitt�isikin kuusikymment�-tuhatta menem��n."
-
-"Tyt�rt�ns� rakastaa h�n sent��n paljon."
-
-"Jos joku on suorittanut kaksikolmatta osaa matkasta, on
-todenmukaisempaa, ett� h�n viel� kulkee viimeisenkin kolmanneksen, kuin
-palaa takaisin kahteen ensimm�iseen."
-
-"Ja pahimmassakin tapauksessa ovat nuot nelj�kymment�-tuhatta jo t�ss�;
-ei tarvitse muuta kuin avata tyhj�� taskukirjaansa, jotta ne sis��n
-lent�v�t."
-
-"Kysymys on siis vaan: joko t�n�p�n� viel� kreutzerin-makkaraa ja
-kuusikymment�-tuhatta florinia taikka nelj�kymment�-tuhatta ja komea
-illallinen?..."
-
-No, jos t�h�n kysymykseen oli vaikea p��t�st� antaa, suvaitsi kohtalo
-tulla h�nelle avuksi suojelusenkelin muodossa, jonka me tunnemme
-Maxenpfutsch'in nimell�.
-
--- "Vihdoin viimeinkin saavutin teid�t!" huusi yht'�kki� joku puoleksi
-ilon, puoleksi vimman ��nell� j�lkk�r�iv�lle, ja kun kauluksesta
-kiinni otettu mies katsahti taaksensa, n�ki h�n edess��n yst�v�ns�
-Vendelin'in. "No, ett� teid�t sent��n tapasin! Min� olen etsinyt teit�
-kaikkialta: joka kapakasta, joka kahvihuoneesta, jossa teid�n oli tapa
-k�yd�; min� olen seisonut v�ijyksiss� teid�n asuntonne edess�. Miss�
-olette ollut? miss� piileskellyt? No, nyt ette p��se minusta irti,
-ennenkuin olette sopinut tohtori Gris�k'in kanssa."
-
-Ja heti pisti h�n k�sivartensa herra Straff'in kainaloon, sill� tavoin
-vakuuttaaksensa itse��n siit�, ettei t�m� todellakaan voisi paeta t�st�
-yst�v�llisest� yhteydest�.
-
--- "Mutta, hyv� herra!" �rj�si Straff, "mit� v�kivaltaa teette
-minulle?? Te ette ole minun holhojani, jotta minua saisitte sinne,
-mihin en tahdo menn�."
-
--- "No, no, no, ei mit��n kiivastusta! Saatte kohta tiet��, mik� min�
-teille olen."
-
--- "Velkojani! Todellakin suuri ansio. Min� en pelk�� sit� lajia
-villipetoja. Haastakaa minut oikeuteen."
-
--- "Rauhoittukaa nyt vaan kauniisti. Min� en ole teid�n velkojanne.
-Katsokaa, t�ss� on kirje taskussani, siin� l�het�n min� kaikki kymmenen
-vekseli� Ankerschmidt'ille. H�n maksaa ne minulle. Min� olen my�skin
-antanut h�nelle neuvon, mitenk� h�nen on niitten kanssa menetteleminen.
-H�n �lk��n viek� niit� kaikkia yht� haavaa oikeuteen, vaan ainoastaan
-yksitt�in. Te ette koskaan voi niit� maksaa, vaan teid�n t�ytyy antaa
-panna itsenne kiinni. Velkojan on oikeus yhden vuoden aikana omalla
-kustannuksellaan pit�� teit� vangittuna. Vuoden kuluttua tuopi h�n
-esiin oikeudessa toisen vekselin; silloin te taas suljetaan sis��n, ja
-niin edesp�in. Kymmenen vuoden ajaksi on teill� ruoka ja kortteeri
-taattu, jos ette sit� ennen kyll�sty siihen. Min� olen siis kuitenkin
-teille joku, vai kuinka?"
-
-Straff uskoi, ett� h�nen yst�v�ss�ns� Vendelin'issa oli miest� t�t�
-uhkausta toimeen panemaan, sill� niin tuimasti py�riv�t h�nen silm�ns�.
-
--- "Sill� tapaa ei Ankcrschmidt'in ole tarvis sopia teid�n
-kanssanne. H�n saattaa olla varsin huoleti teid�n suhteenne, sill�
-velkavankeudessa ei komenneta puolisoa miehens� viereen. Tuletteko nyt
-tohtori Gris�k'in luokse, miekkoiseni, heh?"
-
--- "Saadaan n�hd�."
-
--- "Mutta katsokaa vaan, ett� n�ette pian, sill� min� olen miss
-Natalien mies, ja h�n tappaa minut, jos en joko tuo rahoja takaisin
-kotia taikka toimita kostoa teille."
-
-T�m� oli todellakin tukeva peruste. Jota kotona odottaa semmoinen
-vaara, se ei saata kadulla laupeutta harjottaa.
-
--- "No -- siis, perkeleen nimess� -- menk��mme!"
-
--- "Vihdoinkin! Mutta min� en luovu teist�."
-
--- "Min� en sill� v�lit�, menk��mme k�sityksin. Miss� tohtori Gris�k
-asuu?"
-
--- "Kultaisessa karitsassa."
-
--- "Sinne saakka emme voi jalkaisin k�yd�; meid�n t�ytyy ottaa
-fiakkeri."
-
--- "Varsin hyv�; te ette kumminkaan voi niin helposti luotani karata."
-
--- "Onko teill� rahaa?"
-
--- "On kyll�. Vaikka se oikeastaan pit�isi olla teid�n maksettava."
-
--- "Todellakin?"
-
--- "No, min� en sill� pid� v�li�, jos panemme puoliksi."
-
--- "Hahaha! panemme puoliksi? Min� tuskin luulen, ett� minulta
-riitt��."
-
--- "No, paljonko rahaa teill� on?"
-
--- "Nelj�s osa..."
-
--- "Nelj�s osa! Ei enemp��? Ettek� tahdo ottaa vastaan
-nelj��kymment�-tuhatta? No, te olette tosiaankin pirullinen mies!
-Panette pelin menem��n viimeiseen groschiin asti."
-
--- "T�ss� tulee hyyryvaunut. -- Yht� kuitenkin pyyd�n teilt�, ett�
-�lk�� tulko yht� haavaa minun kanssani sis��n tohtori Gris�k'in luokse.
-Te h�vit�tte minulta aina poroporvarillisella kiiruullanne asiani.
-Kauppaa hieroessa t�ytyy menetell� niin, kuin ei ensink��n tarvitsisi
-sit�, mit� tahtoo. Te olisitte valmis ilmi lavertamaan, ett� olen
-viimeisiss� �yreiss�, ja saattaisitte viel� painaa alas t�h�n asti
-ehdoiteltua summaa."
-
--- "No, hyv�. Min� en tule sis��n teid�n kanssanne. Mutta min� seuraan
-teit� ovelle asti, siksi kuin astutte sis��n, sill� min� luulen jo
-teist� kaikkia."
-
--- "Mutta tarjokaa minulle nyt jo sikaria, sill� minulla ei ole
-yht��n."
-
-Muutaman minutin per�st� astuivat Kultaisen karitsan edustalla Orestes
-ja Pylades ulos vaunuista.
-
-Portinvartia sanoi herra Vendelin'in iloksi, ett� tohtori on kotona;
-vast'ik��n oli h�n saanut yhden telegrammin.
-
-Herra Maxenpfutsch saattoikin Straff'ia heti ilmoitettuun numeroon asti
-ja rauhoittui vasta sitte, kun n�ki t�m�n astuvan sis��n ovesta. Sitte
-meni h�n alas vaunuihin ja p��tti niiss� istuen odottaa yst�v��ns�,
-kunnes h�n tulisi ulos.
-
-Herra Straff tapasi tohtori Gris�k'in akkunaan p�in k��ntyneen�, josta
-h�nt�, silt� n�ytti, suuresti huvitti katsella katulamppuja illalla.
-
--- "Kaunista hyv�� iltaa, tohtori!" tervehti tulija.
-
-Gris�k katsahti taaksep�in olkap��ns� ylitse ja vastasi vaan:
-
--- "Servus!"
-
-"Hm, korkeallapa tuo lent��kin."
-
-Herra Straff heitt�ysi rohkeasti sohvalle ja alotti keskustelun.
-
--- "No, tohtori? Mit� Archimedeen ruuvi tekee? -- Olkiako vai heini�?
--- Nelj�kymment� vaiko kuusikymment�?"
-
-Tohtori k��ntyi nyt �kki� kantap��ll��n ja �rj�hti kuopistaan
-tuijottavilla silmill� kysyj�lle:
-
--- "Teid�n sopii nyt menn� Schlesiaan kauranp�it� hapsimaan! Te ette
-en�� tarvitse mit��n Archimedeen ruuvia, eik� nelj��kymment�-tuhatta
-florinia, eip� edes nelj��kymment� kupari-kreutzeri�. T�n� y�n� kuoli
-teid�n puolisonne."
-
-Ja h�n heitti telegrammin h�nen eteens�:
-
-"Hermine kuoli kello kaksi syd�n-y�n j�lkeen."
-
-Straff arveli ensiksi, eik� t�m� ole koirankoukku tohtorilta, h�nen
-pelj�tyksekseen; ehk� h�n itse on pannut toimeen t�m�n s�hk�sanoman
-itselleen? H�n kysyi sent�hden hymyillen:
-
--- "Eik� t�m� liene leikki�, herra tohtori?"
-
-Mutta t�m� teki jo lopun tuon kelpo Trebonianuksen k�rsiv�llisyydest�.
-
--- "Korjatkaa luunne t��lt�! Te olette houkkio, elukka, konna! Teid�n
-hurja mielett�myytenne varasti taskustani nelj�toistatuhatta viisisataa
-florinia, jotka jo olivat siin�. Te olette h�vyt�n lurjus, hirtehinen,
-jne. jne. jne.!"
-
-Herra Straff oli tosin kuullut semmoisia korupuheita muuallakin, mutta
-niin tukulta, kuin t�ll� kertaa, ei koskaan ennen.
-
-Vihdoin se raivo, joka synnytt�� jalopeuroja, paisutti tohtori
-Gris�k'in toiminta-voiman niin, ett� kun frasit olivat loppuneet, h�n,
-jottei tarvitsisi niit� alusta taas kertomaan ruveta, tarttui
-yst�v��ns� Straff'ia kaulaan ja paiskasi h�net ulos ovesta sill�
-kierua, ett� t�m� kahdesti kimmahti lattialta yl�s.
-
-T�m�n ep�-yst�v�llisen toimituksen per�st� kurkisteli herra Straff
-hattunsa alta, joka sys�yksess� oli h�nen silmillens� lytistynyt, pisti
-molempien k�ttens� sormenp��t liivintaskuunsa ja sanoi itsekseen,
-hymyillen: "T�ytyy siis kuitenkin tyyty� kreutzerin-makkaraan!"
-Vihelt�en astui h�n sitten alas portaista. H�net huomattuansa hypp�si
-herra Vendelin ulos vaunuista ja riensi h�nen eteens�.
-
--- "Na? na! Onko se teill�?"
-
-Herra Straff, kun h�n n�ki Maxenpfutseh'in ep�ilyksest� ja toivosta
-v��ntyneet kasvot, ei voinut olla nauruun purskahtamatta. H�n laski
-k�tens� t�llistelev�n miehen olkap�ille ja nauraa hekotti h�nt� vasten
-naamaa:
-
--- "Hahahaha, hahahaha! Te tulitte todellakin hyv��n huvitukseen, rakas
-yst�v�ni. Viime y�n� kuoli puolisoni. Adj�� nelj�kymment�-tuhatta
-florinia! Nyt saatatte fiakkeroita, mihin haluatte."
-
-
-
-
-XIII.
-
-Se kumpu, joka itseens� sitoo.
-
-
-Ja jos el�v�t tahtovat j�tt�� is�nmaansa, pid�tt�v�t kuolleet heit�!
-
-Ankerschmidt tiesi vasta silloin, kuinka paljon h�n oli tyt�rt�ns�
-rakastanut, kun t�m� lep�si paarilla.
-
-Aivan helppo on sanoa: "min� ajan sinut pois, hylk��n sinut, unhotan
-sinut!" mutta kunhan lep�� tuossa valkoisena, mykk�n�, kuolleena, ja
-h�nen suljetut huulensa sanovat: "unhota siis!" -- silloin on vaikea
-sit� kest��.
-
-Niinkuin kaksi kertaa kaksi tekee nelj�, yht� selv�sti todistaa j�rki,
-ett� h�n oli rikkonut, synti� tehnyt ja rangaistusta ansainnut; ei
-mik��n muu saattanut sovittaa h�nen el�m��ns�; Jumala teki hyvin siin�,
-ett� otti h�net luoksensa -- mutta h�nen muistonsa raskauttaa kuitenkin
-ikuisesti syd�nt�; vuosienkin kuluttua tuovat unelmat takaisin
-kadonneen kuvan ja antavat todistuksen siit�, ettei ole niin helppo
-kadota kuin kuolla.
-
-Uneksija sanoo unikuvalle vasten silmi�: "sin� et en��n el�, sin� olet
-kuollut, min� n�in sinua haudattavan:" se ei huoli siit�, se tulee
-uudestaan, k�ytt�� itse�ns� niinkuin sen oli tapa el�v�n�, hereill�
-ollessa, ja sekaantuu el�m�n asioihin.
-
-Ankerschmidt ryhtyi suuriin toimiin, tytt�rens� kuoltua.
-
-Y�t p�iv�t h�n niiss� askaroitsi.
-
-H�n tuotti oppineita tohtoreita, jotka balsameraisivat ruumiin, ja
-taiteilijoita, jotka rakentaisivat hautakammiota h�nelle; ennenkuin
-t�m� valmistuu, ei pidet� hautajaisia.
-
-Itse pani h�n kirjaan kaikkien niitten nimet, jotka tulivat kuollutta
-katsomaan, ja h�n laati albumin niist� kirjeist�, jotka tulivat
-vastaukseksi kuolon-ilmoitukseen. Ensimm�isell� sivulla oli niitten
-joukossa vanhan Garanv�lgyin nimi, toisella Alad�r'in.
-
-Kun arkitekti oli saanut hautakammion piirustuksen valmiiksi, meni
-Ankerschmidt itse soveliasta paikkaa etsim��n.
-
-Puron reunalla, lirisev�n l�hteen vieress� valitsi h�n tytt�rellens�
-ikuisen lepopaikan, miss� halavat mielell��n kesken�ns� kuiskailevat.
-Surulliset halavat menestyv�t siin� hyvin. Puro hyr�ilee aina ikuista
-unilauluaan nukkuvalle.
-
-Sin� p�iv�n�, jolloin hautakammion perustusta ruvettiin kaivamaan, k�vi
-Garanv�lgyin huoneenhaltia herra Ankerschmidt'ia tervehtim�ss�.
-
-Tuo hurskas mies sanoi, mit� Jumala h�nelle oli uskonut, h�nen
-kauttansa murhettivaisia lohduttaakseen, ja alkoi sitte puhua siit�,
-jota varten h�nen herransa oli h�net l�hett�nyt.
-
--- "Armollinen herra, min� tulen tervehdyksell� nuorelta Alad�r
-herralta."
-
--- "Kiitoksia."
-
--- "Suvaitkaa tiet��, ett� herra Alad�r on insin�ri."
-
--- "Min� tied�n sen."
-
--- "H�n on ennen aikaan mitannut ristinrastin koko t�m�n seudun,
-huviksensa vaan, niin ett� h�n tiet�� senkin, mik� talo sijaitsee
-korkeammalla, mik� matalammalla, kautta koko kyl�n."
-
--- "Vai niin."
-
--- "Niin kyll�... Kummallista on, ett� h�n tiet�� senkin, jotta teid�n
-armonne kastellin-altani ja vanhan herran kivijalka ovat aivan tasan."
-
--- "Hyv�."
-
--- "Mutta min� en tullut t�nne teid�n armollenne joutavia laskemaan
-n�in surullisessa tilaisuudessa, vaan sent�hden, ett� saimme tiet��,
-jotta teid�n armonne aikoo rakennuttaa hautakammion Jumalassa autuaalle
-Hermine rouvalle, ja nuori Alad�r herra sai kuulla, ett� mielitte
-rakentaa puron varrelle; h�n l�hetti sen vuoksi minut t�nne, jotta
-koettaisin saada teid�n armoanne siit� luopumaan, sill� kun Tisza
-tulvaa laitojensa yli, peitt�� vesi t�m�n paikan kahden kyyn�r�n
-korkealta ja lakaisee pois kalliin tomun."
-
-Ankerschmidt rupesi vasta nyt h�nen puhettansa tarkkaamaan.
-
--- "Kun Tisza tulvaa?"
-
--- "Niin. Joka viides tai kuudes vuosi se tavallisesti on ottanut t�m�n
-paikkakunnan valtaansa."
-
--- "Mutta onhan siell� nyt uudet turvapadot."
-
--- "Niist� ei ole mihink��n. Me emme ole niit� teett�neet... T�ss�
-kyll�ksi; puron vierem�t laskee tulva allensa, ne eiv�t kelpaa
-hautapaikaksi."
-
-Ankerschmidt kuulteli vastahakoisesti t�t� muistutusta. Tuo oli ollut
-h�nen mieli-ajatuksensa: tuuheat halavat viile�ll� rannalla.
-
--- "Sent�hden tekee kunnioitettu herrani sen ehdoituksen, ett� jos
-teid�n armonne mielii rakennuttaa hautakammion, te ottaisitte it�puolen
-siit� koivu-kunnaasta, jonka l�nsipuolella Garanv�lgyin perheen
-holvihauta on. Se on ihan kuiva palkka, johon ei vesi p��se, ja sangen
-kaunista on siell� surullisten koivujen alla."
-
-Ankerschmidt kiitti ehdoituksesta ja otti sen vastaan. Surullisten
-koivujen alla siis! Kunnaan toinen puoli on vanhan, toinen puoli uuden
-tilanhaltian oma.
-
-Mit� t�m� maahan k�tkee, sen p��lle suhisee samat valkolehtiset puut,
-jotka jo tuntevat noitten aikoja sitte nukkuvain henget.
-
-Ennen viikon kuluttua t�ytyi rakennuksen olla valmis. Kuolleitten kiire
-on suuri.
-
-Viikon per�st� pidettiin hautajaiset. Niiss� yhdistyiv�t komeus ja
-murhe. Pappeja, laulajia kaukaisilta mailta; kukkia kaikista maailman
-��rist�; kultaa ja silkki� ruumiinarkussa; tulisoittoja ja liehuvia
-vaakunoita; ainoastaan kyyneli� antoi koti kyll�ksi.
-
-Ankerschmidt oli sotamies; sotamiehen ei ole sallittu itke� ihmisten
-n�hden.
-
-H�nen sanoistansa ei saanut huomata, ett� t�m� ��ni nyt komensi
-haudalle.
-
-Kun saattov�ki oli tullut hautakammiolle, kun arkku oli laskettu
-hautaan, kun suuri kivikansi oli vieritetty t�m�n suulle, kun viimeinen
-Amen oli kaikunut sen ylitse, silloin otti Ankerschmidt ensimm�isen
-pivollisen multaa, heitt��ksens� sit� hautakummulle.
-
-Ja t�m� kumpu on se, joka ei laske meit� edemm�ksi menem��n.
-
-T�m� pivollinen multaa, joka peitt�� kuolleemme, pit�� meit� itseens�
-sidottuna; t�m� pivollinen vihkii maan, jota t�h�n asti vaan olemme
-astelleet, is�nmaaksemme, jota polvemme notkistus pyhitt��. T�m�
-pivollinen selitt�� kaikki sille, joka t�t� ei viel� ole ymm�rt�nyt.
-
-T�st� p�iv�st� alkaen veti ritari Ankerschmidt'ia, poistui h�n mihin
-ik�n�ns� maanpiirill�, takaisin er�s maa, er�s seutu, er�s kunnas, er�s
-kumpu, jonka h�n oli luonut tyt�r-vainajansa haudalle.
-
-
-
-
-XIV.
-
-Yhteinen h�t�.
-
-
-Eloon j��nyt tyt�r peri sisarensa osan -- ei ainoastaan omaisuuden,
-vaan my�skin is�ns� rakkauden puolesta.
-
-Ankerschmidt pid�tti hautajaisten j�lkeen luonansa tohtori Gris�k'in,
-joka, ellemme erhety, itki vilpitt�mimm�t kyynelet vainajan t�hden; h�n
-neuvotteli t�m�n kanssa Erzsiken asettamisesta pojan oikeuksiin. Jos
-h�n menee naimisiin, pit�k��n silloinkin nimens�, ja h�nen
-j�lkel�isens� is�ns� nimen ohessa my�skin �itins� nimen.
-
-Kaksi p�iv�� askaroittiin t�ss� tuumassa; toisena p�iv�n�, p�iv�llisen
-aikana, mustan kahvin[60] j�lkeen tuli Kamp�s herra ritarin luokse.
-
-Tuon innokkaan miehen vilkkaat, punaiset kasvot olivat tavallista
-hehkuvammat, h�nen tukkansa oli entist� enemm�n hajalla ja p�rr�ss�;
-h�n tuli n�ht�v�sti jossakin sangen kiireisess� asiassa.
-
--- "Terve tultua, hyv� yst�v�ni! Mit� hyvi� tuotte?" tervehti h�nt�
-Ankerschmidt.
-
--- "Kuinka herra _inspector_ jaksaa?" kysyi tohtori Gris�k.
-
--- "Kiitoksia. Min� olen vaan _huoneenhaltia_," vastasi kummallekin
-puolelle kumartaen Kamp�s herra ja veti kiiruusti esiin kirjeen
-viktoriansa taskusta. "Suokaa anteeksi, kunnian herra, me saimme
-vast'ik��n nuorelta Alad�r herralta kirjeen, joka on sangen t�rke�; h�n
-k�skee meid�n saattaa kirjeen sis�llyksen teid�n kunniannekin tiedoksi,
-jota me muutoinkin olisimme tehneet, sill� t�m� asia koskee enemm�n
-teihin, kuin meihin."
-
--- "Mit�h�n se lienee?" kysyi tohtori Gris�k, uteliaana lornettiaan
-nen�llens� painaen.
-
--- "Teid�n luvallanne luen koko kirjeen julki. Niinmuodoin: 'Rakas
-enoni! Tiszan tulva nousee nopeasti. Tokaj'sta saatujen tietojen
-johdosta sopii pel�t� yh� enenev�� vedenpaisumusta. Jos se viel� nousee
-kaksi jalkaa, juoksee se F�zes'in padon yli aivan sulun vierest�, jos
-muuten sulku kest�� niin kauan, kun jo nytkin maahan hakatut paalut
-horjuvat. Meid�n seudullemme olisi t�m� ��ret�n onnettomuus, sill�
-Suuri-Kumanian poikki on tuonpuolisella rannalla vahvoja turvapatoja
-rakennettu ja sent�hden ei Tisza voi sinne tulvata; se menee
-tulvallaan semmoisia paikkoja tervehtim��n, jotka eiv�t viel� koskaan
-ole vedenpaisumusta n�hneet, niinkuin sit� jo monissa paikoin
-h�mm�styksell� on huomattu. Mutta jos vesi tunkee t�m�n padon l�vitse,
-ei se seisahdu ennenkuin enon puimatanterella;[61] lis�ksi yhden jalan
-noustuaan menee se lammasnavettoihin ja jos se nousee kaksi jalkaa, on
-tulva asuinhuoneissa. Sent�hden on hyv� ryhty� varokeinoihin. Onneksi
-ymp�r�ipi puimatannerta vahvaksi nivottu ruokosein� ja huonerivin
-edess� oleva kivi-aita pit�� my�skin paikkansa. Kolmen jalan korkuinen
-lantapenger ylt'ymp�ri pid�tt�� l��m�vett�. T�m�n suhteen on parasta
-heti toimiin ryhty�, sill� n�m�t meid�n turvapatomme suojelevat meit�
-sangen huonosti. Porttien sulkemiseen lantat�ytteell� on viel� sittekin
-aikaa, kun tieto tulee padon hajoamisesta. Min� pyyd�n, ett� t�st�
-kohta annetaan tieto my�skin herra naapurille, sill� h�nen kastellinsa
-sijaitsee puolikahdeksatta jalkaa alempana kuin enon asunto, ja h�nen
-on paljon enemm�n syyt� itse�ns� suojella.'"
-
-Tohtori Gris�k v�itti t�t� kirjett� vastaan, ett� se on mahdotonta.
-
--- "Mutta suokaa anteeksi, se on kirjoitettu t�ss�," vakuutti
-huoneenhaltia, sivaltaen k�mmenell��n kirjett� p��st� p��h�n. "Se on
-t�ss�."
-
--- "Min� uskon, ett� se on siin�, mutta sent�hden ei sen tarvitse olla
-totta."
-
--- "Kuinka? Ett�k� nuori Alad�r herra ei puhuisi totta?" kiivastui
-Kamp�s herra. "Ah, kunnioitettu herra, siin� tapauksessa ette tunne
-h�nt�."
-
--- "Min� en sano, ett� h�n ehdon tahdon kirjoittaa per�tt�mi�, mutta
-h�n saattaa erhetty�, niinkuin kaikki ihmiset. Kuinka kaukana Tisza
-t�st� on?"
-
--- "Kuusi peninkulmaa. Niin, mutta meri on sadan peninkulman p��ss� ja
-Alad�r herra tiet�� kuitenkin sanoa, kuinka monta jalkaa meid�n
-tornimme huippu on merenpintaa ylemp�n�. Nuori Alad�r herra on
-ulosoppinut insin�ri, saan luvan sanoa. Jo ensimm�isen� kuukautena
-tarjosivat h�nelle Tiszan j�rjest�mis-yhti�ss� tuhat kahdeksansadan
-florinin palkan. Jos h�n sanoo. ett� tulva tulee kyl��mme, tulee se,
-sill� Alad�r herra ymm�rt�� sen."
-
-Tohtori Gris�k k��ntyi huonolla tuulellaan yht'�kki� insin�riksi.
-
--- "Min�kin ymm�rr�n sen. Min�kin tied�n, mit� nivelleraus on. Meill�
-on B�hmiss�kin vedenpaisumuksia."
-
-Kamp�s herran kansallinen itsetunto loukkaantui n�ist� sanoista
-hirve�sti.
-
--- "B�hmiss�kin vedenpaisumuksia? Mimmoisia vedenpaisumuksia? Joku
-pieni puro yltyy v�h�isen, jos on ollut rankkasade, ja viepi tiehens�
-pieni� siltoja; toisena p�iv�n� palaa se taas entisilleen. Mit� se
-on Unkarin tulvien rinnalla! Suvaitkaa katsoa, kun meill� on
-vedenpaisumus! Se on meri, jossa sopii laivoilla purjehtia. Puhukaa
-silloin B�hmin vedenpaisumuksista!"
-
--- "Ohoh, rakas herra huoneenhaltia, min� en tahdo koko maailman
-aarteista Unkarilta riidell� t�t� kunniaa; sen vaan tahdon sanoa, ett�
-virran vesi saattaa seisoa kuusi jalkaa ylemp�n� sit� uomaa, jossa se
-juoksee, mutta jos padot ovat vahvat, ei voi mit��n vaaraa synty�."
-
--- "Niin, mutta siin�p� juuri vika on, ett� uudet padot eiv�t ole
-vahvoja; horjuvathan jo paalutkin."
-
-T�ss� ryhtyi Ankerschmidt'kin puheesen, tohtori Gris�k'iin p�in
-k��ntyen:
-
--- "Onhan teid�n suosikkinne n�m�t turvalaitokset rakentanut."
-
-T�m� muistutus ei ollut ensink��n tohtori Gris�k'in mieleen.
-
--- "Ne ovat varmaankin kyll�ksi hyv�t", kiiruhti lakitieteen tohtori
-vakuuttamaan, tuon mainion oikeudenmaximin mukaan: "si fecisti, nega"
-(jos olet jotakin tehnyt, kiell� pois). "Tied�ttek�, rakas herra
-huoneenhaltia, herrat insin�rit ovat kaikki semmoisia: toinen moittii
-aina toisen ty�t�. Min� en ole viel� koskaan tavannut insin�ri�, joka
-ei olisi julistanut edell�-k�vij�ns� ty�t� kelvottomaksi."
-
-Mutta t�t� Kamp�s herra ei en�� voinut k�rsi�. Kovasti pahoittuneena
-taittoi h�n kirjeen kokoon ja pisti sen taskuunsa.
-
--- "Pyyd�n anteeksi, min� en tahdo v�itell� herra fiskalin kanssa.
-Min� tahdoin vaan ilmoittaa teid�n kunniallenne t�m�n tiedon,
-velvollisuuteni mukaan. Jos suitsette sit� huomioon ottaa taikka ei, se
-on teid�n kunnianne asia. Me puolestamme olemme jo ryhtyneet kaikkiin
-varokeinoihin. Nyt t�ytyy minun viel� rient�� tanyoilta lampaita
-meijerin pihaan ajamaan."
-
--- "Mutta eih�n vaara kuitenkaan liene niin ahdistava?" kysyi
-Ankerschmidt, joka itsekin katsoi sit� suuressa m��r�ss� ep�ilt�v�ksi,
-ett� kaikki nuot kauniit, viheri�t vainiot, jotka viel� nytkin
-kirjavasti kukoistavat niin pitk�lle kuin silm� kantaa, parin p�iv�n
-kuluessa voisivat merenpinnaksi muuttua.
-
-Kamp�s herra kohautti olkap�it��n.
-
--- "Muutoin", lohdutteli herra Gris�k Ankerschmidt'ia, "ei tulva tehne
-vahinkoa semmoiselle kastellille, kuin teid�n kunnianne on. Ihan toinen
-on semmoisten vanhain palatsien kohtalo, jotka ovat polttamattomista
-tiilist� ja akanoilla sekoitetusta loasta rakennetut; ne kaatuvat
-tietysti kaikki j�rjest�ns� maahan, mutta t�m�n on Wien'in arkitekti
-rakentanut, sit� ei jokainen pieni leikinteko h��lym��n saa."
-
-T�m� oli kuolemant�r�hys Kamp�s herran k�rsiv�llisyydelle.
-
--- "Herra fiskali! Meid�n talomme, se on totta, on vaan t��ll� syntynyt
-muurari-mestari rakentanut, eik� siin� ole mit��n koristuksia
-ulkopuolella, mutta sen voin sanoa, sent�hden ett� itse olin siin�,
-ett� se rakennettiin semmoisista tiilist�, jotka kilahtivat kuin
-poslini; rautaa emme siin� my�sk��n s��st�neet ja me valikoisimme
-siihen parhaimmat kuusipuut. Min� n�in senkin, mitenk� tuo mainio
-Wien'in arkitekti t�t� kastellia rakensi; n�in, mimmoisia tiili� siihen
-poltettiin; n�in, kuinka pylv�sten v�liin ajettiin soraa; n�in, kuinka
-v�h�n pidettiin huolta siit�, ett� perustusta syvemm�lle kaivettaisiin,
-sill� sen alla on hiekkaa; ja sen min� sanon, ett� tulvan aikana en
-asuisi hetke�k��n t�ss� kastellissa, vaikka se minulle ilmaiseksi
-annettaisiin. Min� pyyd�n anteeksi teid�n kunnialtanne, ett� n�in
-suoraan lausun totuuden."
-
--- "Mutta herra isp�n!"[62] �rj�si vimmastuneena tohtori Gris�k.
-
--- "Min� menen jo, sill� jos kauemmin viivyn, puhuttelette minua viel�
-_kulcs�r'iksi_,"[63] sanoi kiiruusti nousten Kamp�s herra ja pyysi
-viel� kerran anteeksi Ankerschmidt'ilta, joka kiitti kauniisti tuodusta
-tiedosta ja sanoi, ett� h�n itse puolestaan hankkii itselleen
-vakuutusta vaaran suuruudesta ja l�htee viel� t�n�p�n� T�szalle.
-
-Herra Gris�k'issa her�tti t�m� tieto �kisti suurta l�hd�n-halua. H�nen
-muistui mieleens�, ett� h�nen huomenna tulee olla saapuvilla Pest'iss�,
-er��n t�rke�n oikeudenasian valvomista varten. Ankerschmidt ei h�nt�
-liioin pid�tt�nytk��n; Erzsike saattaa viel� jonkun aikaa pysy�
-tytt�n�, h�nen pojaksi julistamisensa ei ole eritt�in kiiru.
-
-Lakitieteen tohtori pyrki kuumeen-tapaisella h�d�ll� vaunuihinsa;
-Ankerschmidt laski h�nest� leikki�, kysyen, pelk�isik� h�n joutuvansa
-t�nne saarroksiin.
-
-Ankerschmidt p��tti vasta puolip�iv�n aikaan l�hte� Tiszalle, johon ei
-hyv�ll� nelivaljakolla tarvinnutkaan kuin viisi tuntia.
-
-Valtatielt� poikettuansa ja patoja p�in ajaessaan, saattoi h�n jo
-kaukaa n�hd�, kuinka sadottain ihmisi� tulee ja menee, lyk�ten
-k�sik�rryj� ja laahaten risukimppuja; monessa paikassa ty�skenneltiin
-paalu-juntilla ja kuului tahdissa kaikuvia huudahuksia; niityilt�
-veiv�t lakkaamatta rattaat savea t�ytteeksi.
-
-Kun Ankerschmidt tuli padolle, seisahutti muuan gubaan[64] puettu mies
-h�nen vaununsa ja tiedusteli h�nelt� kohteliaalla ��nell�:
-
--- "Mit� suvaitsette t��ll� tahtoa?"
-
-Ankerschmidt ei suuttunut t�st� kysymyksest�, vaan vastasi suuntevasti:
-
--- "Minua haluttaa katsella ty�t�."
-
--- "Saanko kysy�, mist� p�in herra on? T��lt� vaiko tuolta puolen
-Tiszaa?"
-
--- "T��lt�".
-
--- "Siin� tapauksessa on hyv�. Ettek� sanoisi arvoisaa nime�nne, jos
-kauniisti kysyn?"
-
--- "Mielell�ni. Min� olen Ankerschmidt."
-
--- "Vai niin. Tuo herra, joka on herra Garanv�lgyin naapuri. Te saatte
-siis astua alas, vaunut j��v�t t�h�n; ne eiv�t saa tulla padolle".
-
--- "Kenen k�sky t�m� on?"
-
--- "Nuoren Garanv�lgyi herran; h�n on insin�ri t��ll� ja nyt tottelemme
-h�nt�. Sill� nyt on Tisza suuri herra, ja jos se suuttuu, ei mik��n
-kenraali komenna sit�, vaan insin�ri."
-
-Ankerschmidt hyv�ksyi kokonansa gubaan puetun miehen johtop��t�ksen,
-ett� kun t�ytyy taistella elementtej� vastaan, silloin totelkoon joka
-ihminen insin�rin komentosanaa. Ja uudelle padolle astuttuansa, oli h�n
-pakoitettu my�nt�m��n, ett� Tisza todellakin on sangen suuri herra.
-
-Kiihtynyt, vaalea virta, keskelt� aivan kaarevan muotoinen, juoksi
-salaman nopeudella kohisten patojen v�litse alasp�in.
-
-Patojen sis�puolelle j��neitten hopeapoppelien latvat, joista vaan p��t
-pistiv�t yl�s vedest�, osottivat, kuinka paljon t�m� muutamain p�iv�in
-kuluessa oli noussut.
-
-Vankan, kuohuvan veden pinnalla ei n�kynyt ainoatakaan alusta, ei
-venhett�, vaikka t�m� paikka muutoin tavallisesti oli t�ynn� myllyj�,
-jotka riviss�, niinkuin mets�hanhet taivaalla, leijailivat vedell�;[65]
-lastilaivojakin vetiv�t muulloin hevoset k�ysist� virtaa yl�sp�in, kun
-taas sit� alasp�in kulki verkallensa Marmar�s'in rum�nilaisten
-hirsilautat; v�listi n�kyi kaukaa my�skin jonkun pienen h�yryvenheen
-savu; rannoilla vetiv�t kalastaja-venheet kokoon ulos heitetyit�
-verkkojansa, joitten tankojen p��t pilkistiv�t vedest�. N�m�t kaikki
-olivat nyt kadonneet. Myllyt rikki ruhjotut, ketjuistaan irti temmatut;
-purret rannoilla vesi-ajolla; koko vedenpinta mahdoton kulkea; eiv�t
-edes rannasta rantaan menev�t lautat uskaltaneet koettaa veden voimaa.
-K�ysi, piukkaan pingoitettuna, on vedetty virran poikki; siin� istuu
-sadottain variksia vierestyksin, ik��nkuin se vaan heid�n t�htens�
-olisi siin�. Ainoastaan silloin t�ll�in n�kyy toisiaan ajelevien
-aaltojen v�list� jotakin mustaa, jonka ep�selv� muoto puoleksi
-l�ik�ht�� esiin vedest�. Ihmiset vaan arvaavat, mik� se lienee.
-Puunkappaleko? Asunnosta temmattu huonekalu vaiko ihmisen ruumis?
-
-Ja rannalla h��riv�t, hikoilevat kaikki niin, kuin sotaleiriss�
-teht�isiin vallitusta vihollisen leiri� vastaan: narisevain k�rryjen
-itku, ryskyv�in junttain paukunta on suurempi kuin ihmismelu, sill� ei
-kenell�k��n ole aikaa pakinaan, kun Tisza jo viruttelee padon
-ylimm�ist� laitaa.
-
-Ankerschmidt ymm�rsi ensi silm�yksell� sen verran, ett� ty�n t�rkein
-osa on siin�, jotta yhden sulun suuta, joka ei n�yt� tarpeeksi
-luotettavalta, vahvistetaan toisella padolla, joka on sen taakse
-asetettava, ja t�m� pato olikin jo niin valmis, ett� ainoastaan
-risut�ytteet puuttuvat sen kyljist�.
-
--- "Tuolla tulee herra insin�ri itse", sanoi gubaan puettu mies,
-osottaen er�st� toiselta puolelta tulevaa henkil��, jonka Ankerschmidt
-t�ll� kertaa tuskin olisi tuntenut Alad�r Garanv�lgyiksi, ellei h�nen
-huomiotansa edelt�p�in olisi siihen johdatettu. T�lt� oli n�et se lika,
-joka y�t p�iv�t oli h�nen p��llens� kuivettumaan j��nyt, kokonansa
-vienyt herran muodon; h�nen vaatteensa olivat risuista rikki revityt ja
-kuluneet; h�nen hattunsa sateesta pahasti rytistynyt ja h�nen ��nens�
-huutamisesta k�he�.
-
-Harva nainen olisi rakastunut mieheen, jos h�nen t�ss� tilassa olisi
-n�hnyt; -- mutta joka kerran rakastaa h�nt�, se olisi h�nt� viel�
-enemm�n rakastanut!
-
--- "Hyv�� iltaa, kunnian herra!" tervehti nuori insin�ri
-Ankerschmidt'ia. "Te ette uskonut kirjett�ni, eik� niin? ja tulitte
-itse varmaa tietoa vaarasta ottamaan. Tehk�� siis hyvin ja katselkaa
-ymp�rillenne."
-
--- "Jumala antakoon!" vastasi Ankerschmidt, vet�en k�dest��n
-hirvennahkaisen hansikan, jottei h�n hansikoitulla k�dell� pudistaisi
-nuorukaisen turvonnutta k�tt�. "Min� luulen jo n�hneeni kyll�ksi.
-Nouseeko Tisza viel�?"
-
--- "T�n�p�n� nousi se vaan viisi tuumaa; se on varmaankin
-tuonpuolisella rannalla rikkonut jonkun padon, sill� eilen kasvoi se
-Tokaj'n luona koko jalan."
-
--- "Ja meihin katsoen on se helpoitusta. jos vesi voipi murtaa rikki
-patoa toisella rannalla?"
-
--- "Tietysti, sill� silloin juoksee se vapaasti sinnep�in, niinkuin
-hekin siell� pelastuvat, jos Tisza tulvaa meid�n p��llemme."
-
--- "Sen mukaan me nyt siis kummallakin rannalla rukoilemme
-yht�l�isesti: Herra Jumala, saata onnettomuus toiselle rannalle!"
-
--- "Viel� enemm�nkin teemme, kuin rukoilemme."
-
--- "Me yrit�mme patojamme vahvistamaan."
-
--- "Se olisi soveliainta; mutta paljon pikaisempi ja v�hemm�n maksava
-ty� on heikontaa vastap�isen rannan turvalaitoksia. -- Eik� teid�n
-kunnianne huomannut, ett� asettamani vartiat teit� pid�ttiv�t?"
-
--- "Ah, ne olivat siis vartioita? Yksi tiedusteli todellakin nime�ni ja
-sit�, asunko t�ll� vaiko tuolla puolen."
-
--- "Ja vasta sitte laski h�n teid�t padolle, kun oli saanut tiet��,
-kuka te olette."
-
--- "T��ll� pidet��n samanlaista j�rjestyst� kuin sodassa."
-
--- "Me olemme pakoitetut siihen. Meill� ei ole tekemist� ainoastaan
-elementtien, vaan my�skin ihmisten kanssa. Sek� t�m�n- ett�
-tuonpuolisella rannalla on satojentuhansien vuodentulo, heid�n talonsa,
-omaisuutensa, koko heid�n etunsa ja el�m�ns� vaarassa. Vaarasta
-suojelee meit� vaan pitk� multavalli. Jos tulva jommallakummalla
-puolella voipi tunkea t�m�n multavallin l�vitse, silloin saattaa toinen
-puoli veisata Te Deum'ia, sill� se on pelastettu; mutta onnettomuuteen
-joutuneella puolella maksaa silloin h�vi� miljonia. Vaan ep�toivo on
-huono neuvonantaja."
-
--- "Etteh�n kumminkaan pel�nne, ett� toiselta rannalta tulisivat t�nne
-ylitse meid�n patojamme rikkomaan?"
-
--- "Sekin saattaa tapahtua, mutta sit� varten on vartioita asetettu
-niinkuin s��nn�llisen sodan aikana. Min� pid�n sotaj�rjestyst�
-voimassa; y�ll� palaa joka sadan askelen p��ss� vartiotuli ja pyssyill�
-varustetut vahdit kiert�v�t padolla, niin pitk�lle kuin minun
-vaarinpitoni ulottuu. Mutta teid�n tulee tiet��, etteiv�t ne ole
-vaarallisimmat yritykset, joita aseilla k�ypi h��t�minen. Pian
-tapahtuu, ett� luoksemme tulee rikas herra, joka tarjoo kiilt�v��
-rahasummaa, salaisesti, tuttavan-tapaisesti, eik� siit� pyyd� muuta
-palvelusta, kuin ett� insin�ri, jos h�n siell� taikka t��ll� on
-huomannut vian, sit� �lk��n n�hk�. Jos tulva tunkee sen l�vitse,
-sanotaan, ett� se oli onnettomuus, ja ken v�itt�nee, ett� insin�ri sit�
-edelt�p�in on huomannut? Kuka tutkinee syd�men ja munaskuitten
-salaisuuksia? Jos me karkotamme semmoisen houkuttelijan, tulee
-asian-ymm�rt�vi� neuvonantajia, jotka hairauttavat kokematonta
-insin�ri�, saattavat h�nt� niin eksyksiin, ett� h�n panee vahviketta
-ihan toiseen paikkaan kuin miss� tarpeellista on. Min� tuskin kerkeen
-semmoisia ihmisi� tanyastani pois ajamaan. V�list� ovat n�m�t hyvi�
-ihmisi�, hyvi� kumppaneita, mutta vaara tekee ihmisen huonoksi,
-kavalaksi, jos h�nell� on pelko jostakin. Jumalan kiitos, ettei minulla
-ole mit��n. Ehk� min� en olisi parempi kuin muut."
-
--- "Mutta mink�t�hden ei ennemmin vahvisteta sulkua, kuin ett� sen
-taakse tehd��n uusi pato?" kysyi Ankerschmidt Alad�r'ilta.
-
--- "Sit� on jo moni minulta kysynyt; viel�p� virallisestikin. T�ss�
-ovat rannalle vedetyt paalut, jotka minun sijastani selitt�v�t kaikki."
-
-N�ill� sanoilla vei Alad�r Ankerschmidt'in nelj�n viiden paalun luokse,
-joita vartioitsi pyssyll� varustettu mies.
-
--- "Suvaitkaa katsoa t�nne. N�m�t paalut kiskoi tulva irti
-sulkupadosta. Niihin on jokaiseen merkitty m��r�tty pituus: kolme sylt�
-nelj� jalkaa. Otetaan nyt sylipuu ja mitataan paalut; toisesta p��st�
-toiseen on vaan kaksi sylt� viisi jalkaa. Siit� k�y selv�ksi, ett�
-sulkupaalut ovat viitt� jalkaa matalammalta maahan ly�dyt, kuin
-kaavassa on m��r�tty; t�ss� on urakkamies s��st�nyt. Seurauksena t�st�
-s��st�misest� on nyt se, ett� tulva tunkee alhaalta sulun l�vitse.
-Kaikki vahvistaminen ylh��lt� olisi turhaa ty�t�; nykyisen tulvan
-kest�ess� ei voi paaluja vahvistaa. Sent�hden olen pakoitettu tekem��n
-ihan uutta patoa samaan suuntaan, jossa t�m� siev� teos on; muutoin me
-tulemme m�r�ksi juuri siin�, miss� luulimme saaneemme parhaan
-suojeluksen."
-
-Ankerschmidt kierteli vihaisesti viiksi�ns� t�st� tiedosta ja jupisi
-useat kerrat itsekseen: "t�m�n on tuon viet�v�n Gris�k'in suosikki
-rakentanut."
-
--- "Min� luulen, ett� viel� muittenkin kuumoittaa p��t� t�m�n t�hden,
-kuin niitten, joihin se suorastaan koskee. Minun on t�ytynyt kuulla
-viekoittelemisia semmoistenkin ihmisten puolelta, joitten oikeastaan ei
-ole mit��n tekemist� t�m�n vesirakennuksen kanssa. Muitten muassa k�vi
-t��ll� jo pari kertaa er�s herra Mikucsek."
-
--- "Ah! Min� tunnen h�net. Ja mit� tuo tahtoi?"
-
--- "Ei mit��n muuta, kuin ett� j�tt�isin t�m�n ty�n sikseen ja menisin
-muita vaaran-alaisia paikkoja suojelemaan."
-
--- "Ja mill� tavoin p��sitte h�nest� vapaaksi?"
-
--- "Aivan yksinkertaisesti: min� en vastannut mit��n h�nen sanoihinsa
-enk� ollut kuulevinani, mit� h�n puhui. Min� jakelin k�skyj�, h�n
-my�skin; mutta kun h�n n�ki, ett� kaikki t�yttiv�t minun m��r�yksi�ni,
-vihastui h�n ja meni pois."
-
--- "Eik� h�n luvannut tulla takaisin?"
-
--- "Uhkasipa h�n ankarasti."
-
--- "No, tulkoon h�n vaan, nyt min�kin j��n t�nne."
-
--- "Min� kiit�n suuresti t�st� avusta, mutta minun t�ytyy antaa
-teid�n kunnianne tiet��, ett� asuntonani, johon saatan teid�t y�ksi
-vastaan-ottaa, on kasa risukimppuja, joista improviseraamme majan
-siihen paikkaan, miss� viet�mme y�t�?"
-
--- "Seh�n on komea tanya. Sotaretkell� maksaisi ihminen monta kertaa
-semmoisesta hotellista, jos se vaan olisi saatavissa. Kaikissa
-tapauksissa aion min� j��d� t�nne. Meill� on hyv� viitta, me voimme
-helposti saada y�n kulumaan."
-
-Sotavanhus seurasi kepeill� askelilla insin�ri� yhteen-sidottuin
-faschinein v�litse risumajalle, jossa molemmat istuivat ristiin
-ladotulle varpukimppu-kasalle.
-
-Oli jo t�ysi ilta; mets�hanhien parvet palasivat kylv�pelloista kotia
-ruovistoihinsa ja kaukaisista kylist� kuului iltakellon surumielinen
-��ni Tiszalle asti; pitkin patoja kaikui py�kin-kuoresta tehtyjen
-torvien ��ni peninkulmasta peninkulmaan, merkiksi ett� p�iv�ty� on
-p��ttynyt; ne, jotka aamusta iltaan ovat ty�t� tehneet, saavat menn�
-levolle, ja nyt seuraa y�ty�, sill� tuo vaivaloinen taistelo ei lakkaa
-y�ksik��n: lev�ht�neet k�det tarttuvat pois-pantuihin lapioihin,
-kuokkiin, ja patoty�t� jatketaan yh�, ensin kuun, sitte tulisoittojen
-valossa.
-
--- "Emmep� mek��n olisi luulleet, ett� joskus yhden teltan alla
-bivuakeraisimme", sanoi Ankerschmidt Alad�r'ille, tiputtaen
-puuvartaasen pistetyn silavan rasvaa leiv�lleen, jota h�n oli paistanut
-r�tisev�n valkean ��ress�.
-
--- "Vihollinen on yhteinen", vastasi siihen Alad�r.
-
--- "Ja yhteinen pelkomme esine."
-
--- "Ei kaikin p�in. Minun on suojeltavani vaan is�nmaani, mutta ei
-omaisuuteni."
-
--- "T�m� sutkaus tarkoittanee kai minua, ett� minun p�invastoin on
-suojeltavani omaisuuteni, mutta ei is�nmaani. Katsokaa, nuori mies, te
-ette ole oikeassa."
-
--- "Sit� parempi. Muutoin on nyt vaan v�h�inen etu toinen toisemme
-suhteen; jos tulva n�in nousee, on huomenna meid�n molempien omaisuus
-yhdess� paikassa: meren pohjassa."
-
--- "Mutta t�m� merenpohjakin on oleva yhdess� paikassa: --
-syd�miss�mme!" sanoi siihen Ankerschmidt, ja Alad�r saattoi siit�
-��nest�, jolla n�m�t sanat olivat lausutut, tuntea, ettei se ollut
-mik��n tuuleen laskettu lause.
-
-T�m� ei tosiaankaan ole mahdotonta! Jos Newton on osottanut todeksi,
-ett� maan vetovoima vaikuttaa "pondus specificum'in", miks'ei voisi
-"Unkarin maalla" olla semmoinen ominainen vetovoima, joka on syyn�
-syd�nten "pondus specificum'iin?"
-
-Molemmat miehet sopivat siit�, ett� vuorotellen valvoisivat y�n.
-Alad�r, enemm�n v�syneen�, menee ensiksi levolle; kuun laskettua
-her�tt�� h�net Ankerschmidt ja sitte valvoo h�n taas aamuun asti.
-
-Alad�r otti kiitollisuudella vastaan t�m�n tarjouksen; h�n k��riysi
-viittaansa, laskeusi lev�ht�m��n paljaalle maalle, nojaten p��t��n
-risukimppuun, ja oli tuskin toivottanut hyv�� y�t� kumppanilleen, kun
-h�n jo nukkui.
-
-Ankerschmidt istui risukimpun toiseen p��h�n ja heitti puita valkeaan,
-liekki� voimassa pit��ksens�, jotta se yh�ti loistaisi ja h�n yh�ti
-voisi nukkuvan kasvoja katsella.
-
-Nukkuvan ihmisen kasvoissa on suuri tutkinnon-ala; joka juonne palaa
-silloin takaisin alkuper�iseen muotoonsa; nukkuvan kasvot eiv�t tied�
-mit��n teeskentelyst�.
-
-V�listi nosti tuuli viittaa nuorukaisen rinnalta; Ankerschmidt peitti
-h�nt� huolellisesti joka kerta uudestaan ja kohensi kek�leit�
-valkeassa.
-
-Syd�n-y�n aikana meni puolikuu jo nukkumaan; hopea-venhe n�kyi heiluvan
-leve�ss� virran-tulvassa, kunnes laineet toivat tuon pitk�lle ulottuvan
-valo-vaon kokonansa t�m�npuoliselle rannalle. Ankerschmidt'illa oli se
-aikomus, ettei h�n kuun laskettua her�tt�isi v�synytt� nuorukaista,
-vaan valvoisi h�nen sijastansa siksi, kuin t�m� itsest�ns� her��, ja
-silloin sanoisi h�nelle, ett� kuu juuri nyt oli laskenut.
-
-Hopea-venhe vaipui jo veteen, se n�kyi vaan en�� puoleksi, niinkuin
-palavan vuorenhuipun p��; nyt sekin vaipuu yh� syvemm�lle; vihdoin oli
-vaan j�lell� pieni kipin�, puolikuun k�rki, sitte sekin katosi aaltojen
-taakse.
-
-Sill� hetkell� nousi nukkuva nuorukainen seisaalle ja toivotti hyv��
-huomenta Ankerschmidt'ille.
-
--- "Ah! te olette her�nnyt!"
-
--- "Kuu laski nyt", sanoi Alad�r, viitaten viel� kiilt�v�� taivasta
-kohti, jonka s�dekeh� osotti sit� hautaa, johon taivaan vaeltaja minuti
-sitten oli vaipunut.
-
--- "Ja te tunsitte, koska kuu laski?" kysyi kummastellen Ankerschmidt.
-
--- "Se olisi huono nukkuja", vastasi Alad�r, "joka ei maatessaan
-tuntisi sit� hetke�, jolloin h�nen on velvollisuus her�t�."
-
-Kuun laskettua sytytettiin sadottain tulisoittoja pitkin patoja; ty�t�
-jatkettiin, niinkuin p�iv�ll�; k�rryt narisivat, juntan-hoitajain
-komento-sanat riistiv�t y�lt� sen ��nett�myyden.
-
--- "Jos ummistaa silm�ns�, voisi, ty�nmelusta p��tt�en, luulla, ett� on
-p�iv�", sanoi Ankerschmidt, heitt�yten pitk�kseen Alad�r'in j�tt�m�lle
-lepopaikalle; "saatoitteko nukkua junttain paukkinalta?"
-
--- "Oho, aivan hyvin. Se kaikuu niin, kuin kuulisi suuren
-�iti-kultansa, maan syd�men-tykytyksen."
-
--- "Puuttuu vaan p�iv�lliskello, joka kutsuu ty�miehi� ruoalle."
-
--- "Minusta todellakin tuntuu silt�, kuin kuulisin kellon-��nen
-et��lt�."
-
--- "Se soipi vaan teid�n korvissanne; kuka saattaisi t�mm�isess�
-k�rryjen ratinassa eroittaa kaukaista kellon-��nt�?"
-
-Alad�r ei kuitenkaan lev�nnyt, vaan poistui muutaman askelen p��h�n,
-jossa y�tisen vartiotulen leimu ei h�ik�issyt h�nen silmi�ns�, ja
-n�ytti tarkasti tutkivan jotain Tiszan kaukaisella pinnalla.
-
--- "Minusta on, kuin n�kisin jonkun venheen l�hestyv�n."
-
--- "Teill� lienee hyv�t silm�t, jos n�ette jotain; min� n�en vaan
-vett�."
-
--- "Tuolla, rannan partaalla, jossa karsitut halavat pist�v�t yl�s
-vedest�. Nyt tulee se heti halavain kohdalle."
-
--- "Se lienee joku p�lkky."
-
--- "Mutta min� n�en airon j�ljet vedess�, se on joku venhe. Vartiat
-varmaankin nukkuvat, kosk'eiv�t viel� t�h�n asti ole ampuneet sit�."
-
-Muutaman minutin per�st� rupesi jo Ankerschmidt'kin uskomaan, ett�
-todellakin venhe on tulossa heit� p�in; molemmat miehet tarttuivat nyt
-kiireesti pyssyihins� ja meniv�t padolle venhett� vastaan.
-
-Tiszan virta oli kova, venhe n�ytti h�yrynvoimalla l�henev�n. V�h�n
-ajan kuluttua saattoi jo n�hd�, ett� yksi mies istuu siin� ja kahdella
-airolla soutaa venosta, joka oli puunp�lkyst� koverrettu n.k.
-sielun-hukuttaja-
-
--- "Ohoi! Ken olet? Mihin matka?" huusi sille Alad�r, ojentaen
-pyssy�ns� ammuntaan. Venheess�-kulkija huusi takaisin:
-
--- "�lk��n herra huoliko siit�, ken min� olen, vaan ajatelkoon omaa
-henki-raukkaansa, niin kauan kuin viel� on aikaa; tuolla D:n luona ovat
-rikkoneet padon."
-
--- "Rikkoneet?" huusi Alad�r vimman ja ep�toivon ��nell�.
-
--- "Se on, Jumal' auta, totta. Min� n�in, kuka se oli. Min� tied�n
-h�nen nimens�."
-
--- "Kuka se oli?"
-
--- "Min� en sano sit�. Jos sen sanoisin, heitt�isiv�t herrat h�net
-vankeuteen. H�nen asiansa k��ntyisi hyv�ksi; h�n p��sisi ehk� vapaaksi
-ja kerskaisi viel�, ett� h�nkin oli ollut siell�, miss� niin monta
-muuta. Mutta jos min� tied�n, kuka se oli, tulee siit� kuolema h�nelle.
-Hyv�sti, nuori herra!"
-
--- "Seisahdu!" huusi h�nelle Alad�r; "k��nn� t�nne, nouse maalle! Jos
-l�hdet edemm�ksi, ammun sinut."
-
--- "Tehk�� hyvin!" sanoi venhemies ja laskeusi heti pitk�lleen
-venoseensa. Tulva vei salaman nopeudella pienen sielun-hukuttajan
-mukaansa �llistyv�in miesten silmien edest�. Aivan tarpeetonta olisi
-ollut sit� ampua.
-
-Alad�r tarttui, korvat kurolla, Ankerschmidt'in k�teen.
-
--- "Hyv� herra, nyt kuulen jo selv�sti kellon-��nen. T�m� on h�t�kello.
-Tuo mies on n�ht�v�sti puhunut totta. Nyt ei teill� ole minutiakaan
-aikaa hukata; jos D:n luona pato on rikottu, saattaa tulvavesi pikemmin
-olla teid�n kastellinne portilla, kuin hyv�t hevosenne."
-
--- "Ent�s te?"
-
--- "Min� j��n t�nne, niin kauaksi kuin on jotakin teht�v��, vaikk'ei
-t��ll� mik��n en��n auta, jos vesi meid�t kiert��. Ty�miehet juoksevat
-tiehens�, heti kun saavat tiet�� t�m�n sanoman, ja syyst�, sill�
-kaikilla on perhe ja talous tuolla kotona. Rient�k��, hyv� herra; t�ss�
-ei ole aikaa neuvotella."
-
--- "Ja pelastatteko te itsenne my�hemmin?"
-
--- "T��ll� on venheit�, min� otan jonkun niist� ja l�hden tornia kohti.
-Herran haltuun!"
-
-Sen sanottuaan pudisti h�n ritarin k�tt�, heitti pyssyns� olalle
-hihnasta riippumaan ja alkoi nopeilla askelilla astua sinne p�in, josta
-tuo salainen venhemies oli tullut.
-
-Ankerschmidt j�i siihen isoksi aikaa seisomaan ja katsoi h�nen
-j�lkeens� siksi, kunnes Alad�r yht'�kki� k��ntyi taaksep�in ja
-k�dell�ns� uudestaan viittasi ritarille. Silloin pyrki t�m�kin
-vaunuillensa menem��n.
-
-Kun Ankerschmidt her�tti vaunuissa nukkuvaa kuskia, ei padolla
-h��riv�ss� v�ess� viel� ollut mit��n h�d�n melua; juntat paukkuivat,
-tulisoitot ja pikiroihut leimuivat pitkin rantaa.
-
-Ankerschmidt antoi kiireesti valjastaa hevosensa ja otti itse ohjakset
-k�teens�, selvit�kseen vaunuineen mutkaiselta rantatielt�.
-
-H�nen ainoa tytt�rens�, joka nyt on yksin�ns� vaaran uhkaamassa
-kastellissa, t�ytti h�nen sielunsa huolella.
-
-Valtatien ja patojen v�lill� oleva niitty oli vetel�; py�r�t vaipuivat
-syv�lle hetkuvaan maaper��n; koint�htikin oli jo noussut taivaalle,
-ennenkuin Ankerschmidt monien ponnistusten per�st� p��si valtatielle.
-
-T��ll� h�n huimasi hevosia ruoskan siimalla ja pani ne tulisella
-vauhdilla kiit�m��n hiekkaista tiet� kotia p�in.
-
-Er��ss� ahteessa, jota hevoset korskuen pyrkiv�t yl�sp�in askel
-askelelta, otti h�n itselleen aikaa takaisin katsahtaaksensa ja n�ki,
-ettei mit��n rattaita tullut h�nen per�ss��n.
-
-H�n rupesi uskomaan, ett� oli paennut tyhj�� h�t��.
-
-Aamun koitteessa er��lle purolle tullessaan, seisatti h�n muutamaksi
-minutiksi valjakkonsa ja laski, siltaa v�ltt�en, hevosensa puron poikki
-menem��n, jotta h�n, sill'aikaa kuin n�m�t siit� joivat, sillalta saisi
-katsella seutua.
-
-Kaikki oli viel� vihri�ist�.
-
-Niityt olivat peitetyt keltaisella ja punertavalla kukkasvaipalla;
-viljavainiot olivat jaetut viheri�ihin tauluihin, joista kaikenlaiset
-v�rit vivahtelivat; laitumilla k�vi hajallansa valkoisia ja mustia
-karjalaumoja, valkoisia lehmi� ja mustia puhveleita.
-
-Nousevan auringon s�teiss� kimalteli ruohikossa miljonia timantteja;
-koska ihmisen varjo ulottui pitk�lle, syntyi h�nen ymp�rillens�
-kiilt�v� s�dekeh� kasteisessa ruohossa.
-
-Mik� onnellinen seutu! Kuka olisi taipunut siihen ajatukseen, ett�
-n�m�t kaikki yhden p�iv�n, puolen p�iv�n kuluessa katoisivat,
-h�vi�isiv�t, ett� mik� nyt on autuaallisuutta ja runollisuutta, se ei
-makuukauden kuluttua olisi muuta kuin lokaa ja ep�toivoa?
-
-Vaan kuitenkin oli jo niin kirjoitettu.
-
-Tuskin olivat Ankerschmidt'in kiit�v�t vaunut ehtineet nelj�nneksen
-tunnin matkaa sillan toiselle puolelle, kuin he taas tulivat sillalle,
-joka oli er��n joen yli rakennettu; kun k�yden sillan yli ajettiin,
-k��ntyi kuski taaksep�in ja tarkasteli jokea.
-
--- "Katsokaa, kunnian herra, t�m� joki juoksee nyt takaperin."
-
-Ankerschmidt nojausi ulos vaunuistaan, ja h�nest� n�ytti todellakin,
-kuin joen uoma olisi t�ynn� likaista vett�, joka juoksi vastap�iseen
-suuntaan.
-
-Nyt rupesi h�nkin paremmin tarkastamaan ja n�ki, ett� ojat tien
-vieress� olivat kaikki t�ynn� vett�, joka niiss� ei suinkaan viel�
-ollut kauan ollut, niinkuin saattoi n�hd� niist� kasveista, jotka
-t�yttiv�t ojien pohjan ja jotka eiv�t el� vedess�; lyhyemm�t niist�
-olivat jo aivan peitossa, kun sen sijaan korkeammat varret viel�
-seisoivat pystyss� vedess� ja kummastellen katselivat jalkojansa
-viruttavaa elementti�, joka on heid�n juurensa tappava ja uuden
-kasvullisuuden heid�n sijaansa synnytt�v�.
-
-Viel� nelj�nneksen tunnin kuluttua vuodattivat jo ojat vett�
-tien-viereisille niityillekin, ja kulaisvesi v�lkkyi jo sielt� t��lt�
-viheri�in toukojen v�list�.
-
-Kun he tulivat edemm�ksi, nousi vesi jo paikoittain maantiellekin,
-jossa n�kyi muutamia uurroksia; kaukaa tasangolla kimalteli jo tulva.
-
--- "Riennet��n, riennet��n joutuisammin!" ahdisti ritari kuskia ja
-katseli huolestuneena vaunuistaan, kuinka kokonaisia parvia mets�hanhia
-ja raukkuja lenteli taivaalla, ik��nkuin heid�n olisi suuri kiire t�h�n
-seutuun mit� pikemmin asettua.
-
-Tuskallisinta oli, ettei tavannut ainoatakaan sielua. Ei miss��n, niin
-pitk�lt� kuin tie ulottui, n�kynyt ajo- eik� jalkamiehi�; oli aivan
-kuin ne jossakin olisivat vangiksi otetut.
-
-Yhdess� paikassa seisoi jo tiell� kokonainen j�rvi, jossa tuuli
-tuuditteli laineita ja joka leveni yhdest� metsik�st� toiseen eik�
-n�ytt�nyt huolivan niist� padoista, jotka v�lill� olivat.
-
--- "Laske menem��n!" k�ski Ankerschmidt. Kuski ajoi veteen, joka
-ulottui melkein hevosten vatsaan asti ja juoksi vaunujen pohjan
-l�vitse; kesti pari sataa jalkaa, ennenkuin taas p��stiin kuivalle
-maalle. Mutta sen l�vitse kahlattiin onnellisesti.
-
-Nyt seurasi m�kinen seutu, jonne vesi ei viel� ollut ehtinyt;
-siell� oli pieni mets� kummallakin puolella tiet�. Mets� kaikui
-satakielen laulusta ja rastaan viserryksest�; poppelit heitteliv�t
-kukka-untuviansa; l�mmin ilma oli t�ytetty akasian-tuoksulla;
-ihmishermot eiv�t voineet aavistaa, mit� mets�n tuolla puolen on.
-
-He olivat tuskin ehtineet ulos tiheik�st�, miss� m�kinen maa muuttui
-kaltevaksi, kuin uusi seutu leveni heid�n silm�ins� eteen. Se oli jo
-h�vi�n panoramana.
-
-Kaukaa ja l�helt�, lukemattomista paikoista, ik��nkuin s�rjetyist�
-peilinkappaleista kimalteli auringonpaiste paisuneessa vedentulvassa.
-Maantien oikea puoli oli jo pitk�lt� merenrantana, jota leve�t
-laineet valelivat. Tuskin tuhannen jalan p��ss� mets�st� oli noin
-kolmenkymmenen sylen levyinen aukko tien viereisess� padossa, jonka
-l�vitse tuolta puolelta tuleva virta kohisten juoksi.
-
-Toisella puolella t�t� aukkoa oli koko tie t�ytetty ristinrastin
-k��nnetyill� rattailla; ylt'ymp�ri joukottain k�si��n v��ntelevi�,
-vaikeroivia naisia, lapsia, huutavia miehi�, toimetonta v�ke�.
-
-Aukolle tultuansa ymm�rsi Ankerschmidt, mink�t�hden h�n siihen asti ei
-ollut ket��n tavannut. Kansa, joka oli paennut tulvan valtaan
-joutuneista kylist�, ei voinut t�m�n esteen ylitse p��st�.
-
-J��nn�kset parista s�rkyneist� rattaista, jotka olivat ojan syrj�lle
-heitetyt, todistivat, ett� oli l�ytynyt uskaliaita yrittelij�it�, jotka
-olivat koettaneet p��st� ristiin juoksevan virran l�vitse; mutta t�m�
-ei ottanut sopimuksiin ruvetakseen; ilman armotta tempasi se my�t�ns�
-ne, jotka rohkenivat yritt�� ottelua sen kanssa, ja yh� enemm�n s�i se
-patoa.
-
--- "Eik� t�st� voi ylitse p��st�?" kysyi Ankerschmidt toisella puolella
-kiertelevilt�.
-
--- "Olkoon herra iloinen siit�, ett� saa olla siell�!" huusi joku
-�risten vastaukseksi, sill� suuressa vaarassa eiv�t ihmiset ole
-kohteliaita. "Kiitt�k��, ett� olette turvassa!"
-
-Er�s sortuutiin puettu mies tunsi kuitenkin Ankerschmidt'in ja alkoi
-kunnioituksella h�nt� puhutella.
-
--- "Vaara on selk�mme takana, hyv� herra; tulva on kiert�nyt meid�t; me
-pakenisimme, mutta mihin?"
-
--- "Mit� tied�tte B'falu'sta?" tiedusteli huolestuneena Ankerschmidt.
-
--- "Me asumme sen naapuristossa; aamusta alkaen kuulimme h�t�kellon,
-mutta vesi tuli niin �kisti, ett� mahdotonta olisi ollut sinne p�in
-menn�."
-
--- "Mutta minun t�ytyy v�ltt�m�tt�m�si p��st� sinne."
-
--- "Tuskinpa vaunuilla; mutta jos herra tahtoo tehd� hyvin, k��nt�k��
-takaisin, ennenkuin j��tte t�h�n saarretuksi, ja tulkaa jostakin Tiszan
-viereisest� pys�yspaikasta takaisin purrella sek� antakaa tieto, ett�
-t��ll� on suuri h�t� -- jos ei ennen sit� Jumalan viha ole meit� t��lt�
-pois lakaissut."
-
-Ankerschmidt k�sitti, ett� t�t� neuvoa oli seuraaminen. Rikotun padon
-l�vitse tunkeva tulvavesi sy�ksyi yh� nopeammin leveten toiselle
-puolelle; t�ss� ei ollut kauemmin viipymist�. H�n lupasi tuskastuneille
-ihmisille, ett� ennen pitk�� tulisi takaisin pursilla heit� varten, ja
-k�ski sitte kuskinsa k��nt�� takaisin sek� uudestaan rient�� Tiszan
-padolle; sinne varmaankin tulva viimeiseksi tulee.
-
-Niinmuodoin takaisin samaa tiet�, jota oli tultu.
-
-Nyt olivat jo kukoistavat kasvit tien vieress�, suuret
-kuninkaan-keih��t keltaisine kukkineen, jotka ennen olivat seisoneet
-pystyss� vedess�, mutaan painuneet; nyt nosti jo kuskinlautaan asti
-ulottuva l�t�kk� yl�s hevoset ja vaunut, joitten t�ytyi siit� uiden
-pelastua; nyt kiikkuivat vaan en�� viljavain ohratoukojen t�h�t veden
-p��ll�, ja miss� aamup�iv�ll� keltaiset ja punertavat kukat olivat
-peitt�neet lihavat niityt, siin� nyt vaan n�kyi taivas heijastavan
-vedenpinnasta, kaikkialla taivas!
-
-Valkoinen ja musta karja ei en�� k�ynyt laitumella, vaan kaikki
-juoksivat mylvien tiet� p�in; lukematon jono rattaita, jotka toivat
-pakolaisia l�heisist� kylist� ja veiv�t niit� kaikille tahoille,
-tuoksuttivat p�lypilvi� oksateill�.
-
-Ep�s��nn�llisest� paosta saattoi huomata, ettei kukaan tiet�nyt, mist�
-vaara tuli ja mihin sen edest� oli pakeneminen.
-
-Likeisist� kylist� kaikuivat herke�m�tt� h�t�kellot, taivaalta kuului
-tuhansien vesilintujen k�he� r��kyn� ja maan p��lt� se sanomaton,
-tuskallinen, sekasortoinen ��ni, joka syntyy, kun tuhansittain ihmisi�
-huutaa apua.
-
-Er�st� yksin�ist�, valkoista taloa keskell� peltoja ymp�r�itsi jo vesi;
-sen katolla istui muutamia naisia, jotka valkoisilla liinoillaan
-liehuttivat et��lle p�in, josta ei mit��n apua tullut.
-
-Ja Ankerschmidt ajatteli, ett� ehk� nyt h�nenkin ainoa lapsensa n�in
-seisoo vaaran ymp�r�im�n kastellin akkunassa ja huutaa apua ja
-liehuttaa valkoista liinaansa, eik� ole ket��n, joka saattaisi h�nen
-avuksensa menn�.
-
-Ja kaikki n�m�t oli h�nelle ennakolta sanonut tuo viisas mies, jota
-hienot herrat luulevat tyhm�ksi, sent�hden ett� h�nell� on niin
-vilpitt�m�t kasvot, eik� h�n itsek��n ollut h�nt� uskonut; sen sijasta,
-ett� h�n heti olisi rient�nyt y�t p�iv�t kastellinsa ymp�ri valleja
-rakentamaan, j�tti h�n sen, hankkiaksensa tietoa siit�, mit� h�nen
-olisi pit�nyt uskoa.
-
-Ja viel� oli tuo kovap�inen mies, huoneenhaltia sanonut senkin, ett�
-koko herraskastelli oli huonosti rakennettu; jos tulva tulee, olkoon
-Jumala laupias ja armollinen sen sis�ss� oleville.
-
-Eik� h�n silloin uskonut h�nt� t�ss�k��n kohden, kun h�n olisi voinut
-suojella taloansa, kun h�n olisi voinut olla apuna vaarassa; nyt on
-h�nen rangaistuksensa se, ett� uskoo ja n�kee kaikki edess�ns�, kun ei
-en�� mit��n voi muuttaa!
-
-Kun Ankerschmidt tuli takaisin sulkupadolle, ei siell� en��n ollut
-muita j�lell�, kuin Alad�r ja h�nen insin�riapulaisensa sek� varalla
-pidettyjen venheitten miehist�. Kaikki muut olivat paenneet, kummalle
-puolelle hyv�n�ns� h�n katsoi.
-
-Alad�r oli raskaassa ty�ss�; h�nell� oli tuskin aikaa huomata takaisin
-palannutta herraa, sill� h�n sitoi par'aikaa patopuihin kiinni niit�
-paaluja, jotka vesi siihen asti oli kiskonut irti tuosta er��st�
-sulusta.
-
--- "Suokaa anteeksi, hyv� herra, min� olen kohta valmis teit�
-palvelemaan; panen vaan ensiksi taattuun paikkaan n�m�t 'dokumentit',
-joita en voi mukaani ottaa, ja annan l�hteville miehille m��r�yksi�,
-mihin p�in heid�n on meneminen, jotta voisivat suurimmassa vaarassa
-oleville ensiksi apua antaa."
-
-Venheitten ja lauttojen joukko rupesi ennen pitk�� Alad�r'in m��r�yksen
-mukaan levenem��n joka taholle, yh� nousevaa tulvaa vastaan taistellen,
-ja pyrkiv�t puoleksi vihri�ll�, puoleksi sinisell� vedenpinnalla
-monissa mutkissa vaaran-alaisten kylien torneja kohden.
-
-Ankerschmidt k�veli sill'aikaa levottomasti edes takaisin padolla ja
-kierteli tuskastuneena pitki� viiksi�ns�, ik��nkuin n�m�t olisivat
-olleet kaikkiin syyp��t.
-
-Pian tuli Alad�r takaisin h�nen luoksensa.
-
--- "Nyt olen jo teid�n k�ytett�v�n�nne, hyv� herra; eik� totta,
-vaunuilla ei en�� voinut kotia p��st�? Poppeli-mets�n tuolla puolen
-tuli jo tulva teit� vastaan."
-
--- "Min� k��nnyin todellakin sielt� takaisin. V�h�isen uimmekin."
-
--- "Nyt on parasta laskea vaunut Szolnok'iin p�in menem��n; patoa
-my�ten saattavat ne varmaan tulla sinne asti, t��ll� ei ole
-hetkeksik��n niill� mit��n teht�v�."
-
--- "Mutta min� tahdon menn� kotia. Kuinka kotona laita lienee? kotona!"
-
--- "Min� tied�n; menn��n nyt yhdess�. Min�kin rienn�n eno raukkani
-luokse. Virkani on kolmeksi viikoksi lakkautettu; sill'aikaa emme voi
-parempaa tehd�, kuin hukkuvia asukkaita vedest� onkia."
-
--- "Mutta te olette jo laskenut pois kaikki lautat."
-
--- "Niin olen. Ne ovat m��r�tyt kaikkein l�heisimpiin kyliin, jonne
-viel� saattaa lautoilla puhtaasti p��st�; mutta jos tahdomme kotia asti
-pyrki�, on meid�n pakko tulla toimeen pienell�, k�yk�isell�
-hallitusmuodolla."
-
--- "Hallitusmuodolla?"
-
--- "�lk�� suvaitko pel�sty�! Min� en puhu 'konstitutionista', vaan
-t�st� pienest� leivin-kaukalosta t�ss�; siihen istumme molemmat, se
-kantaa juuri niin monta ihmist�, ja se on hyv� siit�, ett� miss�
-tulemme kuivalle maalle, voipi sen ottaa olalleen ja kantaa siksi, kuin
-taas tulee vett� eteen."
-
-Se oli todellakin kummallinen, pieni "hallitusmuoto:" yhdest� ainoasta
-puu-p�lkyst� koverrettu venonen, yhdell� keksill�, yhdell� airolla.
-Semmoista hallitusmuotoa nimitet��n my�skin sielun-hukuttajaksi.
-
-Ankerschmidt pudisti p��t��n, tuon n�hdess��n.
-
--- "Min� luulen", sanoi Alad�r, "ett� me kumpikin haluamme pikemmin
-kuin paremmin p��st� sinne, miss� meill� on joku, jonka hengest� olemme
-huolestuneet: teill� tytt�renne, minulla enoni."
-
-"Kummallinen nuorukainen!" ajatteli itsekseen Ankerschmidt; "h�n
-vapisee enonsa hengen puolesta, jonka omaisuuden h�n perii."
-
--- "Ja jos tahdomme pyrki� tornia p�in, emmek� halua odottaa siksi,
-kuin tasanko edess�mme muuttuu aavaksi mereksi, joksi se huomiseksi
-muuttuu, t�ytyy meid�n tyyty� siihen, mihin vene vie meid�t, mihin me
-sen. Sent�hden, hyv� herra, jos teid�n on halu uskoa sielunne minulle,
-on h�yry l�mmitetty; soitettiin kolmas kerta, tehk�� hyvin, astukaa
-sis��n."
-
--- "Mordkerl!" mumisi viiksiens� alta sotavanhus ja, laskien kuskinsa
-hevosten kanssa Szolnok'iin p�in menem��n, tarttui nuorukaisen
-avuliaasen k�teen, tuon nuorukaisen, jota ei mik��n taistelo, ei edes
-elementtien viha saanut luopumaan tyvenest� mielentilastaan.
-
-Kaksi miest� t�ytti kokonaan pitk�n, soukan ruuhen; Alad�r otti
-k�teens� keksin ja lykk�si ruuhen liikkeelle, sit� yht� asiaa vaan
-matkakumppaniltansa pyyt�en, ett� t�m� pysyisi kauniisti istumassa
-sielun-hukuttajan keulassa.
-
-Ankerschmidt huomasi, ett� tuo on sangen hyv� pikku kalu sen k�dess�,
-joka sen tavat ymm�rt��. Venonen kiiti linnun kepeydell� vedenpintaa
-my�ten; se ei kulkenut kaikkialla tiet� pitkin, vaan lensi niittyjen
-poikii, joilla nuori insin�ri kummastuttavalla tarkkuudella tiesi
-itse��n opastaa, ja ritarista tuntui, kuin sama talojen ja tanyain
-v�linen ala, joitten ohitse h�n vast'ik��n vaunuilla oli tullut,
-t�mm�isell� venheell� olisi ollut paljon lyhyempi.
-
-Muutamissa paikoin t�ytyi laskea keksi k�dest� ja tarttua airoon.
-
--- "Vesi nousee paljon nopeammin, kuin luulinkaan, ja me menemme yh�
-viel� sit� vastaan", sanoi Alad�r, voimallisesti melaa k�ytellen.
-
--- "Te olette ehk� v�synyt? astunko teid�n sijaanne?"
-
--- "Min� en tarkoittanut sit�, vaan ett� jota kauemmaksi poistumme
-Tiszalta, sit� syvemm�ksi k�y virta: se tulee kaukaa eteemme, sent�hden
-mit� edemm�ksi p��semme, sit� vanhempi on vaara."
-
-Ankerschmidt katseli surullisesti vedenpohjaa. Vedenpinnan alta, jolla
-vene kiiti, n�kyi kaunis, t�hk�p�inen touko; ruiskukka sinersi,
-unikukka punersi siell� viel�, ja kumartuvain t�hk�p�itten, sinisten
-ruiskukkain ja punaisten unikukkain v�litse uiskenteli sadottain Tiszan
-pieni� kaloja.
-
-H�t�kellot soivat kaikissa kyliss�; tornit n�yttiv�t uivan tulvassa,
-niinkuin milloin d�lib�b[66] n�ytt�� kiilt�v�� merta. Se vaan, ett� se
-t�ll� kertaa oli todellinen meri.
-
-Er�s puoleksi veden alla oleva puu oli t�ynn� outoja asukkaita; ei
-parvi varpusia ja kottaraisia, vaan lauma mets�hiiri� ja rottia oli
-ottanut joka oksan haltuunsa, jonne he uiden olivat paenneet; kaikilla
-tahoilla saattoi n�hd� uivia, pieni� p�it�, vedess� ponnistellen
-lepopaikkaa etsiess��n.
-
-Tht'�kki� ohjasi yksi semmoinen pieni, vaaran-alainen hiiri kulkuansa
-suoraan Alad�r'in venhett� kohti; airon mitan p��h�n tultuansa, rupesi
-se uimaan rinnakkain venheen kanssa, pit�en pikkaraista nen��ns�
-korkealla vedest�, vet�en ympyri�isi� korviaan taakse p�in ja isolla
-leve�ll� h�nn�ll�ns� per�� pit�en, sek� sill� v�lin j�rkevill�,
-kiilt�vill� silmill��n rukoilevaisesti Alad�r'iin katsoen.
-
--- "Tuo viaton olento katsoo meit� pelastajiksensa", sanoi hymyillen
-Alad�r ja kurotti sen j�lkeen, soutamasta lakattuansa, airon p��t�
-pient� pakolaista vastaan. T�m� tarttui heti kiinni airoon ja kiipesi
-sitte hyvin harkitulla liikunnolla pitkin airon vartta, hiipi siit�
-purren laidalle ja, ojentaen kaikki nelj� jalkaansa, laskeusi siihen
-v�syneen� vatsalleen.
-
-"Mets�n-el�vill�kin on luottamusta h�neen!" mietiskeli itsekseen
-Ankerschmidt.
-
-Pieni peto-el�in makasi siin� l�pim�rk�n�, l��h�tt�en, ja katseli yh�
-j�rkevill� silmill��n Alad�r'ia, ik��nkuin tahtoisi sanoa: sin� et ole
-se, joka sy�t minut.
-
--- "T�m� kelpo poika piti meit� todellakin matkustaja-h�yryn�", sanoi
-Alad�r, veti sitte esiin nen�liinansa ja levitti t�m�n makaavan el�v�n
-ylitse, jottei sit� niin kovasti v�risytt�isi. T�m� ottikin sen
-kiitollisuudella vastaan ja pisti vasta my�hemmin ulos p��ns� sen alta,
-katsellaksensa maailmaa. Kun h�n oli n�hnyt, ett� oli luotettavassa
-paikassa, oli h�nen ensimm�inen ajatuksensa tehd� toalettia;
-pikkaraisilla k�sill��n pesi h�n sata kertaa eriskummaisia korviaan ja
-viiksisi� pikku poskiaan; sitte harjasi h�n hampaillaan takkuista
-nahkaansa sel�st� ja kyljist�; lopuksi otti h�n esiin pitk�n, tuuhean
-h�nt�ns� ja kampasi sit� p��st� p��h�n pienill� kynsill��n; sitte
-alotti h�n uudestaan pesoa, istui vihdoin molemmille takajaloilleen ja
-rupesi mets�hiirten tavan mukaan ahkerasti kehr��m��n.
-
--- "T�m� yst�v�ni n�ytt�� jo t�ydellisesti kodittuneen t�nne", lausui
-Alad�r, siirt�en airoa toiselle puolelle, jottei h�n pel�stytt�isi
-pient�, arkaluontoista el�v��.
-
-V�h�n ajan kuluttua rupesi pakolainen taas haistellen p��t�ns�
-kohottamaan, ik��nkuin h�n etsisi jotakin ja p��sti semmoisen omituisen
-vihellyksen, joka kuului niin, kuin h�ness� olisi viulu k�tkettyn�.
-
--- "T�m�n yst�v�ni ei n�yt� olevan niin paljon jano, kuin n�lk�",
-virkkoi Alad�r, otti taskustansa esiin leip�palasen -- j��nn�ksen
-eilisest� illallisestaan -- pienensi siit� muruja ja heitti niit� pikku
-el�v�n eteen. Ja t�m� ottikin vastaan tarjouksen, poimi muruset
-yksitellen k�teens� ja s�i suuhunsa kaikki; sitte hiipi h�n
-tyytyv�isen� takaisin telttaan, jonka Alad�r'in nen�liina oli h�nelle
-valmistanut.
-
-Ankerschmidt ajatteli itsekseen, kuinka hyv� sen on, joka joutuu
-s��liv�isen tielle.
-
--- "Koska toivotte, ett� p��semme kotia?" kysyi h�n, omaan murheesensa
-palaten.
-
--- "Tulee kohta puolip�iv�, matka k�y poppelimets�� p�in ja se n�kyykin
-jo l�helt�; jos olemme p��sseet sinne nelj�n� tuntina, ehdimme toisen
-puolen matkaa kolmena tuntina, sill� pato-aukon toisella puolella ei
-vesi en�� juokse meit� vastaan, vaan samaa suuntaa kuin matkamme."
-
--- "Mit� lienee sill'aikaa tapahtunut niitten ihmisten, jotka tuolla
-maantiell� yhteen sullottuna ovat pelastustaan odottaneet?"
-
--- "Varmaankin odottavat he viel� nytkin sit�, silla niill� seuduin ei
-ole mit��n tietoa lautoista. Muutoin menemme heit� kohden."
-
--- "Mutta emmeh�n t�ll� pienell� sielun-hukuttajalla voi niin monta
-sataa ihmist� pelastaa."
-
--- "Ei t�ll� sielun-hukuttajalla, mutta ehk� jonkun hyv�n keinon
-kautta. Semmoinen syntyy ihmisess�, kun h�n kovasti on sen tarpeessa."
-
-Sen sanottuaan sousi h�n iloisella katsannolla eteenp�in, niinkuin se,
-joka menee huvitukseen ja pit�� vaaraa leikkin�.
-
-Puolen tunnin p��st� saapuivat he poppeli-mets�lle, josta Ankerschmidt
-oli k��ntynyt takaisin. Se pisti esiin vedest�, niinkuin yksin�inen
-saari; ��rimm�iset puut kastelivat jo jalkojaan vedess�.
-
-Kun he olivat kiert�neet mets�n ymp�ri, kaikui jo kaukaa heid�n
-korviinsa joku ep�selv� h�lin�, sekanainen humina kaikenlaisista
-ihmis-��nist�, ik��nkuin kaukaisten kansain-markkinain kohu, mutta
-paljon surullisempi kuin t�m�. Laajalla tasangolla ilmestyi uusi
-turmion n�kym�. Rikkunutta tiepatoa piiritti nyt jo kummaltakin
-puolelta aava meri; virta sy�ksi leveiss� laineissa yh� uusilla
-rynt�yksill� sit� vastaan ja uhkasi lakaista pois koko j�lell� olevan
-padon.
-
-Oli tuskin kuuttasataa sylt� kuivaa maata, joka viel� seisoi
-korkeampana kuin vesi ja josta ei en�� silloin voinut p��st�
-eteen- eik� taaksep�in, kuin Ankerschmidt ensimm�isen kerran oli
-t��ll�. Ja t�ll� kapealla, raukeavalla padolla n�htiin sadottain
-rattaita, joissa voivottavat naiset ja itkev�t lapset v��nteliv�t
-k�si��n; miehet liehuttivat valkoisia liinoja pitkien tankojen p��ss�;
-joka kurkku huusi apua, pelastusta. Vesi nousee nousemistaan; jos ei
-heit� y�ll� pelasteta, ei aamu l�yd� t�st� ihmisi�, ei rattaita, ei
-patoa.
-
-Silloin, ik��nkuin kohtalon pilkkana, l�hestyi heit� pieni
-sielun-hukuttaja, kun lauttaa olisi tarvittu.
-
-Kun Alad�r oli p��ssyt niin likelle vaarassa olevaa kansaa, ett� h�nen
-sanojansa saattoi kuulla, huusi h�n heille:
-
--- "Ohoi! Onko t��ll� ket��n j�rkev�� miest�? Jos on, tulkoon esiin,
-jotta saan h�nen kanssaan puhua; muut pit�k��t suunsa kiinni."
-
-Siit� kaikki vaikenivat ja esiin astui er�s harmaap�inen mies, joka
-paljasti p��ns� ja otti ollaksensa j�rkev�n� miehen�.
-
--- "Ei saa vaikeroita, vaan pit�� auttaa itse��n", puhui Alad�r, vet�en
-venhett�ns� likemm�ksi; "mit� varten on tuolla tuo poppeli-mets�? Sinne
-t�ytyy jokaisen paeta."
-
--- "Sinne kai, hyv� herra!" vastasi p��t�ns� kynsien vanhus; "mutta me
-emme osaa uida, ja jos osaisimmekin, emme voi j�tt�� tuota suurta
-vaimov�en joukkoa t�nne perikatoonsa."
-
--- "Kuka sen on sanonut, ett� te niit� t�nne j�tt�isitte? Nekin t�ytyy
-ylitse vied�. Min� en suinkaan voi vied� tuhatta ihmist� ylitse
-mets��n, sill� sit� kest�isi kolme p�iv�� ja niin kauan vesi ei odota;
-mutta jos kuljen kymmenen kertaa edestakaisin, saatan vied� ylitse
-kymmenen tukevaa miest�, jotka sitte kiireimmiten voivat kaataa
-muutamia tukkipuita, ly�d� ne yhteen lautaksi ja lautalla vied� yli
-mets��n koko v�kijoukon; sielt� ei sitte vesi vie pois yht�k��n,
-ennenkuin apuun tullaan".
-
-Peloissaan oleva kansa mielistyi suuresti t�h�n pelastus-ehdoitukseen,
-ja yht� haavaa juoksi esiin noin viisikymment� miest�, jotka sanoivat
-olevansa valmiit ylitse menem��n lauttaa tehd�ksens�.
-
--- "Mutta kaikki ty� j�rjest�ns�! Ensiksi astuu pois ruuhestani
-armollinen herra, sill� meill� ei ole sijaa kolmelle. Mutta
-airoa en anna k�dest�ni, sill� ei joka mies ymm�rr� hoitaa t�t�
-sielun-hukuttajaa, ja jos se menee kumoon, j��mme t�h�n kaikki
-pinteesen. Ensiksi siis, hyv� herra, jos sallitte, lasken teid�t
-mets��n."
-
--- "Siell� min� en voi mit��n hy�dytt��", sanoi Ankerschmidt;
-"hy�dyllisemm�ksi katsoisin astua maalle t�h�n kansan joukkoon; olisi
-kumminkin joku, joka pit�isi j�rjestyst�."
-
--- "Se on viel� parempi." Alad�r ei tuhlannutkaan enempi� sanoja, vaan
-vei venheen muutamilla aironvedoilla rannalle ja antoi Ankerschmidt'in
-astua pois. "Veikkoset, t�ten ilmoitan min� teille, ett� mit�
-armollinen herra k�skee, pit�� toteltaman. Nyt on piiritystila, kysymys
-on monesta sadasta hengest�; joka el tottele, sen min� ilman pitki�
-puheita ammun kuolijaksi."
-
-Uhkaus hy�dytti; tunkijat pysyiv�t taampana ja Ankerschmidt saattoi
-rauhassa valita tukevimmat miehet, jotka Alad�r kaikkein ensimm�iseksi
-veisi mets�lle.
-
-Viisi minutia tarvittiin edes ja takaisin kulkemiseen.
-
-Takaisin tullessaan kysyi Alad�r Ankerschmidt'ilta, mitenk� v�ki oli
-k�ytt�nyt itse��n poikkeus-lakien alla.
-
--- "Niinkuin viisasten ihmisten sopii."
-
--- "Onpa sit� hauska kuulla. Unkarilaisen ei k�yk��n vaaran aikana
-huutaminen."
-
--- "Mutta kun v�ki niin vapisee t�t� suurta vett�", muistutti harmaap��
-maanviljelij�.
-
--- "Mik� suuri vesi? Eik� meri ole suurempi vesi? Ent�s jos se
-vihastuu? Jos englantilaisten kapteinien alla laiva syttyy tuleen
-keskell� merta, sata peninkulmaa rannasta, mit� n�m�t tekev�t? No, sen
-sanon, kun taas palaan takaisin. Istu alallasi, veikkoseni, tuolla
-ruuhen keulassa, �l�k� pelk�� niin kauan, kuin n�et minut."
-
-Viiden minutin kuluttua tuli venhe taas takaisin. Alad�r jatkoi
-puhettansa siksi, kuin kolmas mies oli sijoittunut.
-
--- "Niin tekee englantilainen, ett� h�n palavasta laivasta kaikkein
-ensimm�iseksi laskee venheesen naiset ja lapset, sitte miespuoliset
-matkustajat, sen j�lkeen ruokavarat, sitte kirjeet ja laivan-kapineet;
-vasta t�m�n per�st� j�tt�� itse laivav�ki laivan, ja se, joka
-viimeiseksi l�htee, on laivan kapteini."
-
--- "Se on hyv�, kunnian herra", lausui vanhus; -- "min� olen siis nyt
-laivan kapteinina t�ll� vedell�."
-
-Mets�ss� alkoi jokaisen ylimenon j�lkeen yh� enemm�n kirveit� paukkua;
-isot, pitk�t poppeli-puut kaatuivat toinen toisensa per�st� maahan; kun
-venhe toi kymmenennen miehen, oli jo niin monta puuta kaadettu, ett�
-niist� saattoi ly�d� kokoon kaksi lauttaa. Alad�r n�ytti, mill� tavoin
-se oli teht�v�, sill� t�m� v�ki, joka ei koskaan ollut vett� n�hnyt,
-oli saamaton semmoisessa ty�ss�. H�n teki heille per�simen ja airon
-sek� opetti heit� lauttaa puuteloilla veteen vieritt�m��n. Sitten otti
-h�n mukaansa kaksi miest�, sitoi venheens� kiinni lauttaan ja ohjasi
-t�t� padolle asti.
-
-Suuremmalla riemuhuudolla ei viel� yht��n rannalle tulevaa laivaa ole
-vastaan-otettu, kuin t�t� halpaa lossia. Niin monta sataa turmion
-suussa olevaa sielua, jotka siin� n�kiv�t tulevain p�iv�ins�
-s�ilytt�j�n, yht� monta silm�� k�vi t�st� n�'yst� kosteaksi.
-
--- "Yst�v�t!" puhui Alad�r, rannalle astuessaan, "nyt on vaan
-j�rjestyst� voimassa pit�minen, eik� sitten en��n ole mit��n h�t��.
-Kaikkein ensimm�iseksi t�ytyy vied� ylitse naiset ja lapset, jotka
-enimmin pelk��v�t ja saattavat vastuksemme suuremmaksi. Sitte taas
-joukko voimakkaita poikia, jotka tekev�t viel� suuremman lautan;
-viimeiseksi j��v�t vanhukset, joilla on enimmin j�rke�. Enemm�n kuin
-kolmekymment� henke� yhdell� kertaa ei saa ottaa. Heti kuin kaikki
-ihmiset ovat turvallisessa paikassa, sopii tulla noutamaan
-nelijalkaista omaisuutta; sit� tarvitsee vaan sitoa kiinni lautan
-viereen; se uipi ylitse, kun sill� vaan on jotain, johon se voi liitty�
-kiinni. Yht� haavaa k�ypi my�skin ajokaluja tuominen, hajoitettuina.
-T�ss� ei joudu mit��n hukkaan. Per�mies muistakoon vaan alati pit��
-lautan vasenta kulmaa virtaa vastaan. Kuutaman tullen saattaa kaikki
-olla valmiina. No, te vanhus, mit� itkette viel�?"
-
-Vanha p��mies pyhki itkusta punoittavia silmi��n paidanhiallaan ja
-pudisti p��t��n.
-
--- "Se on totta, armollinen herra, ett� meid�n henkemme t�ll� tavoin
-pelastuu, mutta jos katselen n�it� ihania tasankoja ja ajattelen, ett�
-eilen viel� kaikki oli viheri�n� toukona, semmoisena kuin siunaus,
-mutta t�n��n jo veden alla, on mahdotonta hillit� kyyneli� silmiss�ni
-vuotamasta."
-
--- "Oi, vanha mies! K�yhi� slovakeja tuolla ylh��ll� Arva'ssa ei
-koskaan ahdista mik��n vedentulva. Siell�, niinkuin Kis T�k�r'iss�[67]
-kuuluu, 'elet��n k�yhyyden kauraleiv�ll�.' Teill� sen sijaan t��ll�
-tasanko-maalla ovat asiat viidenkymmenen vuoden aikana olleet hyv�ll�
-kannalla; jos joskus onnettomuus kohtaa, on se jo seuraavana vuonna
-korvattu; sen t�hden ei unkarilainen mene naapuristoon kerj��m��n.
-Minullakin on iso maatila, joka on veden vallassa, ei toista p�iv��,
-vaan yhdeks�tt� vuotta, eik� t�m� koskaan juokse pois siit�; mutta sen
-t�hden min� en vaikertele, vaan tiedustelen ty�t�. Jumala hankkii, mit�
-tarvitaan; Unkarissa ei kukaan kuole n�lk��n, kun ei h�n vaan surkeile
-molempia k�si��n."
-
-Vanhus harkitsi asiaa ja sanoi:
-
--- "Se on toden totta. No, me emme itke sen enemm�n. Sit� emme tee.
-Mutta ehk� saisimme tiet�� teid�n kunnioitettavan nimenne; jos sen
-sanoisitte, voisimme ilmoittaa tuttavillemme, kuka meid�t pelasti
-nykyisest� ahdingostamme, ja opettaa lapsen-lapsillemmekin, ket� heid�n
-tulee muistaa, kun uusien talojen kurkihirrest� saavat lukea:
-'Rakennettu Anno Domini ...' suuren tulvan j�lkeen."
-
-Alad�r ja Ankerschmidt istuivat jo, kun t�m� kysymys tehtiin, venheess�
-ja Alad�r nyhj�si matkakumppaniansa jalkaan, jotta t�m� olisi vaiti;
-itse k��ntyi h�n taaksep�in ja sanoi:
-
--- "Nimeni on Jonathan Weltumsegler."
-
-Vanhus pudisti p��t��n ja vastasi:
-
--- "No, se ei ole totta; olkoon se kunnioituksella sanottu."
-
-Alad�r pisti airon veteen ja l�hti, kesken rannalla seisojain
-siunauksia, taas vesille.
-
--- "Te saatatte h�veli�isyyden huolimattomiin asti", nuhteli herra
-ritari nuorukaista, "kun ette ilmoittanut nime�nne noille kunnon
-ihmisille, jotka sit� todellakin semmoisella kiitollisuuden tunteella
-kysyiv�t."
-
--- "Min� en tehnyt sit� huolimattomuudesta, vaan sen vuoksi, ett� nuot
-kunnon ihmiset lavertelevat asiasta, ja sill� tavoin eiv�t ainoastaan
-lapsen-lapset saa tiet�� nime�ni, vaan my�skin 'Bezirks-Vorstand'it.'"
-
--- "Ah, vai niin! Te varotte, ett� asianomaiset saisivat tietoa
-teid�n jalosta ty�st�nne, ja pelk��tte, ett� teille annettaisiin joku
-kunnian-osoitus, viel�p� virallisessa lehdess� teit� julkisesti
-kiitett�isiin. Min� ymm�rr�n jo."
-
--- "Ette suinkaan ymm�rr�. Min� pelk��n sit�, ett� kun vesi laskee,
-huomataan nuot monet kaadetut puut kamerali-mets�ss�, min� haastetaan
-oikeuteen 'wegen Forstfrevel' ja minulle luetaan paragrafia sill�
-tavoin, etten voi sit� vastaan hiiskahtaakaan. Mutta min�, joka
-olen ollut ylh�inen linnanvanki, en viitsisi nyt taas joutua
-v�h�-arvoisemman kuritushuoneen vankeuteen."
-
-Ankerschmidt'illa ei ollut en�� mit��n t�t� vastaan sanomista.
-
--- "Rient�k��mme kotia p�in", jatkoi Alad�r, "menetimme t�ss� kaksi
-tuntia, niitten korvaukseksi meid�n nyt t�ytyy k�ytt�� y�t�."
-
--- "Te lienette v�synyt".
-
--- "Min� en siit� viel� tied� mit��n."
-
--- "Min� tulisin mielell�ni teid�n sijaanne."
-
--- "Sapelia ja airoa en koskaan anna pois k�dest�ni. Muutoin tulee
-meid�n nyt jo helpompi ty�, me joudumme my�t�virtaan."
-
--- "Eik� kyl�n tornia jo n�y?"
-
--- "Ei. Mutta min� tunnen hyvin tien. Pime�ss� y�ss�kin sinne
-l�yt�isin, saati kirkkaassa kuutamassa."
-
-Venhe kulki todellakin joutuisammin kuin edell� puolenp�iv��, ei nyt
-en�� puhtaalla, kuultavalla vedell�, jonka pohjasta n�kyi viheri�it�
-toukoja ja unikukkia, vaan likaisilla, mutaisilla laineilla, semmoisina
-kuin ne tulivat suoraan Tiszasta; niitten pintaa peitti ruovonjuuret ja
-niittyhein�t.
-
-Vesi oli ajanut pois jonkun kaukaisen el�intarhan asukkaat; n�m�t uivat
-venheen edustalla pitk�ss� jonossa, niin likell�, ett� Alad�r'in t�ytyi
-odottaa, kunnes tuo pitk� saattojoukko ehti ohitse. Komeain hirvien
-haaraiset sarvet, mets�kauristen �lykk��t p��t eiv�t pel�nneet ihmisen
-l�heisyytt�; hirvilauman keskell� ui suurella loiskinalla -- tuima
-susi.
-
-"Jos n�m�t pelastuvat poppeli-mets��n, saavat yst�v�ni siell� t�n��n
-mets�-otuksen paistia ja kahden viikon p��st� rikosjutun --
-salamets�styksest�."
-
-P�iv� oli jo laskemaisillaan, kun Alad�r ilmoitti, ett� kyl�n torni nyt
-n�kyy taivaan rannalla.
-
-Mutta se on viel� kovin kaukana. Tasangon n�k�suhteet pett�v�t.
-
-Alad�r neuvoi Ankerschmidt'ia, ettei h�n viel� katselisi taaksensa,
-sill� vasta kolmen tunnin kuluttua saattaa h�n n�hd� kastellinsa;
-siihen asti on paljon parempi, jos h�n laskee pitk�ksens� venheesen ja
-koettaa v�h�isen nukkua, joka olisi h�nelle varsin tarpeellista
-eilisp�iv�n unettoman y�n per�st�.
-
-Ankerschmidt suostui laskeumaan venheen pohjalle, v�itt�en lujasti,
-ettei h�n sen vuoksi nuku, vaikka sitte heti, kuin h�n oli laskenut
-p��ns� alas, uni alkoi sit� painaa.
-
-Ja jos h�nen mist�k��n sopii olla el�iss��n Alad�r Garanv�lgyille
-kiitollinen, on se t�st� neuvosta, ett� h�n nukkuisi t�m�n ajan.
-
-Sen ajan, jonka kuluessa venhe l�hestyy h�nen asuinpaikkaansa, jottei
-h�n minutista minutiin n�kisi sen kuvan l�hestyv�n, joka kirkkaassa
-kuutamassa aivan aaveen-tapaisesti nousee vedest�; rauenneen kastellin
-kuva.
-
-Alad�r n�ki jo niin kaukaa, kuin h�nen hyv�t silm�ns� kantoivat, ett�
-Ankerschmidt'in kastellin katto oli mutkistunut. Joka aironveto, joka
-toi esineen likemm�ksi, teki h�vi�n selvemm�ksi. Nyt saattoi jo n�hd�
-s�rkyneet akkunat ja hajonneitten sein�in halkeamat; sitte pistiv�t
-n�kyviin luhistuneet kylkirakennukset sek� maahan kaatuneen etupuolen
-rauniotkin. Alad�r oli suuresti iloinen siit�, ettei Ankerschmidt
-aironvedosta toiseen n�e t�m�n v�hitellen l�hestyv�n, niinkuin h�n.
-
-Alkoi jo tulla my�h�inen y�; joka paikassa vallitsi suuri hiljaisuus,
-se hiljaisuus, joka kansoittaa hereill� olevan sielua kiusaavilla
-ajatuksilla, yksin�isyyden hiljaisuus.
-
-H�vitt�v� elementti oli laskenut valtansa alle koko tasangon;
-n�k�piiriss� oli kuin kaksi kuuta toisiansa l�hestyisi: toinen
-taivaalla, toinen vedess�.
-
-T�ss� surullisessa valaistuksessa l�heni l�henemist��n, niinkuin
-ahdistava unen-n�k�, Ankerschmidt'in kastellin rauniot; yh� paremmin
-astui h�vi� esiin. Sijaltansa menneet akkunat, rauenneen katon pystyss�
-seisovat orsipuut, revennyt aukko palomuurissa, itsekseen j��nyt
-savutorvi, muutamat paljastetut holvit tulivat yh� selvemmin ilmi
-iltah�m�r�ss�. Ennen pitk�� saattoi my�skin huomata, ett� tulva oli
-tunkenut maakerran akkunain l�vitse, ja kun venhe kulki fasadin
-etupuolitse, joka keskikohdalta oli maahan vier�ht�nyt, n�kyi sen
-l�vitse, niinkuin perspektiviss�, vanha, matala kastelli, joka ei ollut
-maahan kukistunut.
-
-Alad�r liikutti kahdenkertaisella voimalla airoa, eik� k��nt�nyt
-silm��ns� pois nukkuvasta matkakumppanista. H�nen aikomuksensa oli
-j�tt�� t�m� her�tt�m�tt�; h�n soutaa ��neti raunioitten ohitse, toinen
-�lk��n niit� n�hk�; vasta sitte h�n h�net her�tt��, kun he ovat tulleet
-enon talolle, joka varmaankin on noudattanut hyv��n aikaan l�hetetty�
-neuvoa. Siell� saadaan luotettava tieto kastellissa olleitten
-kohtalosta.
-
-Mutta uneenkin suljettuina silm�t n�kev�t jotakin, ja nukkujat
-tuntevat, jos semmoinen suuri suru l�hestyy, joka t�ytt�� heid�n
-sielunsa uneksivanakin. Niin n�kee nyt my�skin Ankerschmidt, venheess�
-pitk�ll��n maatessaan, nuot yhteen l�j��n kukistuneet kivet, nuot rikki
-musertuneet orret ja huoneuksen l�vitse juoksevan kylm�n, mustan
-tulvaveden, ik��nkuin h�n katsoisi avoimilla silmill�; se vaan, ett�
-h�n n�kee viel� enemm�nkin: kivien v�liss� lapsensa verisen ruumiin ja
-kuinka t�m�n kauniit, pitk�t, silkkiset hiukset uiskentelevat mustassa
-virrassa. Nukkujan otsasta juoksi suuria hikipisaroita ja katkonaisiin
-hengenvetoihin puhkesi voimattomia huudahuksia.
-
-Alad�r sousi tuskallisella kiiruulla h�vinneen kastellin ohitse, ja
-h�nen oli jo onnistua j�tt�� se, kun tielt�, jonka p��ss� kastelli
-seisoi, pisti esiin toinen venhe, jota k��nteen t�hden ei t�h�n asti
-saattanut n�hd�.
-
-Kuutamassa tunsi Alad�r yht� pian toisessa venheess� Kamp�s'in, kuin
-t�m� h�net, mutta ennenkuin h�n ehti viitata t�t� alallansa pysym��n,
-oli se jo my�h�ist�; Kamp�s herra kiljaisi ilosta niin, ett� mik�
-nukkuja hyv�n�ns� siihen olisi her�nnyt.
-
--- "Holoi! nuori, kunnioitettu herra! holoi!" huusi innostunut
-huoneenhaltia, pist�en hattuansa keksin p��h�n.
-
--- "Vaiti! Herran t�hden, �lk�� huutako" ... murisi Alad�r ja yritti
-talojen v�liin p��sem��n.
-
-Se oli nyt my�h�ist�. Ankerschmidt kavahti ensi huudosta pystyyn
-vuoteeltaan, ja kun h�n oli silm�ns� avannut, oli ensimm�inen kuva,
-jonka h�n n�ki, maahan hajonnut kastelli. Kenties sama n�ky, josta h�n
-yh� oli uneksinut, todellisuudeksi muuttuneena.
-
-Muutaman minutin katsella tuijotti h�n j��tyneill� silmill�, kuolleilla
-kasvoilla t�t� hirmukuvaa; sitte hyp�hti h�n yl�s, kaappasi ilmaan ja
-huusi mielett�m�n ��nell�:
-
--- "Tytt�reni!"
-
-Jos ei Alad�r olisi heti tarttunut kiinni h�neen, olisi h�n sy�ssyt
-veteen.
-
--- "Tytt�reni!" vonkui h�n ep�toivoissaan.
-
--- "H�n on tuolla meid�n luonamme, h�nt� ei mik��n vaivaa!" pauhasi
-Kamp�s herra, joka nyt huomasi, mink� ��rett�m�n tyhmyyden h�n oli
-tehnyt, ja koetti kaikella h�nelt� odotettavalla taidolla keksill�ns�
-tarttua Alad�r'in sielun-hukuttajaan, niin ett� t�m� oli moneen kertaan
-kumoon menem�ll�ns�.
-
-Ankerschmidt'in kasvot meniv�t t�st� sanasta yht'�kki� nauruun; h�n
-nauroi, niinkuin lapsi, niinkuin hullu.
-
--- "Todellakin? Onko se totta? Onko h�n pelastettu? Eik� h�nt� mik��n
-vaivaa?" Johon jokaiseen kysymykseen Kamp�s antoi vakuuttavan
-vastauksen, vannoen kaikkien kalenterin pyhien kautta ja tuhlaten niin
-monta Jumal' autaa, kuin h�nt� olisi pahasta rosvoty�st� tutkisteltu.
-
--- "H�nt� ei mik��n vaivaa, armollinen herra. Vaikka se tuli kyll�
-salakavalasti, t�m� paha onnettomuus, y�tist� aikaa, ei kuitenkaan
-mit��n onnettomuutta tapahtunut. Kun ruvettiin h�t�kelloa soittamaan,
-oli vanha herra heti liikkeell�; h�n tuli ulos luokseni ja kysyi, mik�
-vaivaa. Min� sanoin, ett� pellonvartiat G�rgit�'st� olivat tulleet
-ratsain t�ytt� laukkaa, ilmoittaen, ett� vesi jo on meid�n alueellamme.
-'No, siin� tapauksessa pit�� t�ytt�� viimeinen portti.' Kun se oli
-tapahtunut, tuli jo suurella kohinalla alimmaisen tien p��ss�, suoraan
-teid�n kunnianne kastellia p�in, Jumalan viha. Tien p��ss� olivat jo
-kaikki talot padoilla saarretut, mutta yht'�kki� joutui tie veden
-valtaan, ja t�m�n p�iv�n iltaan asti nousi se akkunan-lautaan saakka,
-mutta ei sit� korkeammalle. Meid�n patomme seisovat ylt'ymp�ri,
-niinkuin linna. Kun vett� p��si venheell� kulkemaan, sanoi vanha herra:
-'No, Kamp�s, mit� Ankerschmidt'ilaiset nyt tekev�t? He eiv�t ole
-ottaneet vaaria viittauksesta?'"
-
--- "Puhukaa siit�, puhukaa siit�!" ahdisti h�nt� ritari, joka vaan
-tahtoi tietoja tytt�rest�ns�.
-
--- "Kyll�. Min� vastasin, ett� he varmaankin uivat. 'No, siin�
-tapauksessa t�ytyy l�hett�� heille venhe.' (Se oli todellakin hyv�,
-ett� nuori Alad�r herra oli l�hett�nyt t�m�n venheen edelt�p�in!).
-'Min� pid�n itse per��', sanoi vanha herra, ja silloin rikkoi h�n
-ensimm�isen kerran kahdeksan-vuotisen lupauksensa, ettei h�n
-mene ulos talostansa. Yhden soutaja-rengin sek� pitk�n k�yden ja
-nuora-tikapuitten kanssa l�hdimme kastellia p�in. Vaara oli silloin jo
-sangen suuri. Sanoinhan min� teid�n kunniallenne, ett� tuo Wien'in
-rakennusmestari ansaitsisi sen rangaistuksen, jotta h�nen p��ns�
-paaluun pistett�isiin. Kun kellari t�yttyi vedell�, horjuivat yht'�kki�
-kaikki holvit, ja seiniss� syntyi silloin halkeamia, joitten l�vitse
-saattoi n�hd�. Palkolliset huusivat vaikeroiten akkunista, eik� kukaan
-ottanut mihink��n pelastuskeinoon ryhty�ksens�. Niinkuin my�hemmin
-saimme tiet��, oli ainoastaan neiti h�mm�stym�tt�; h�n oli k�skenyt
-tuoda alas ullakosta er��n suuren pianon-kotelon, josta olisi
-jonkunlainen lautta teht�v�, mutta ei kukaan totellut h�nt� ja mennyt
-ullakkoon, sill� jokainen pelk�si, ett� portaat hajoisivat ja h�n j�isi
-sinne. Vaaran n�hdess�ns� kiinnitti vanha herra nuora-tikapuut
-altaniin, kiipesi yl�s niit� my�ten ja astui horjuvaan rakennukseen.
-H�n antoi siki-sokin juoksevain palkollisten v�hitellen astua alas ja
-k�ski heid�n pysy� j�rjell�ns�; t�m� oli kyll� vaikeaa, mutta he
-tottelivat kuitenkin. Sitte tarjosi h�n k�tt�ns� neidelle ja auttoi
-h�nt� venheesen. Sen j�lkeen muut naispalkolliset ja pikku Gyuszin. Nyt
-j�tti h�n minut sinne ja ohjasi itse venhett� kotia. J�tt�en t�nne
-neiden ja palttina-v�en, palasi h�n takaisin mies-armeijaa varten. H�n
-asetti venheesen kokin, ky�kkipojan, mets�miehen ja muut senlaiset
-leip�varkaat; itse j�i h�n kastelliin kahden ratsurengin kanssa.
-N�itten k�ski h�n seisoa kamanan alla, jos pelk�isiv�t sein�in
-kaatuvan. Kun min� kolmannella kertaa olin palannut takaisin venheell�,
-sanoi h�n: 'no, Kamp�s, t�m� talo ei seiso kauan pystyss�; jos se hajoo
-maahan, ry�stet��n se tyhj�ksi. T��lt� t�ytyy siis muuttaa kaikki
-arkun-tapaiset, jotka ovat lukossa, vanhaan kastelliin; sit� ei vesi
-vie pois.' Sitte lukitsi h�n itse sinetti-sormuksellaan kaikki arkut ja
-laatikot, ja antoi kuljettaa ne vanhaan kastelliin; siell� ne ovat
-ullakossa, hyv�ss� paikassa; teid�n kunnianne l�yt�� ne sielt� kaikki.
-Kun olimme t�m�n suorittaneet, toi h�n hevoset ulos talleista, ja n�m�t
-uitimme, venheen per��n sidottuina, taloomme asti. Siell� teimme sitte
-hajotetun tallin katosta sillan ja hypp�simme padon ylitse pihaan; sit�
-oli sangen kaunis n�hd�."
-
-Sill'aikaa kuin Kamp�s herra yritti lyhyiss� otteissa esitt�m��n p�iv�n
-tapauksia, ehtiv�t molemmat venheet Garanv�lgyin kastellin edustalle,
-joka, niinkuin pieni saari meren keskell�, pisti esiin tulvaveden
-peitt�m�ss� seudussa. Tuon vanhan, tallatusta savesta rakennetun muurin
-hy�ty tuli nyt ilmi; se oli niinkuin kallio, seisoipa viel� kolmea
-jalkaa ylemp�n� kuin vesi.
-
-Edell�mainittu, tallin katosta laadittu silta teki satama-portaitten
-virkaa; siit� sopi, niinkuin nostosillan ylitse, tulla alas pihaan.
-
-
-
-
-XV.
-
-Kaksi, jotka eiv�t tunteneet toinen toistansa.
-
-
-Venheitten tuloa ei otettu vastaan mink��nlaisella paukkeella, niinkuin
-teateri-n�kym�ll� olisi tapahtunut, jossa tavallisesti impromptu
-vaipuvat toinen toisensa kaulaan. Etevin syy t�h�n oli se, ett� pihan
-sis�puolella yh� edelleen oli niin paljon tekemist�, jotta se viel�
-syd�ny�n vaiheilla piti ihmiset liikkeell�. Tuo ��ret�n, kahdenkymmenen
-hoidin ala, joka k�sitti pihan, puutarhan ja puima-tanteret, niinkuin
-aidattu saari keskell� merta, oli t�ynn� h�rki�, hevosia, lampaita,
-jotka tanyoilta olivat t�nne ajetut tulvan alta. Yksi osa rengeist�
-oli n�itten vartioimisen toimessa, toinen osa vahvisti patoja
-risukimpuilla, miss� oli syyt� pelkoon. Sent�hden ei kukaan huomannut
-vierasten tuloa, paitsi vouti, jota Kamp�s herra kaiken mokomin
-muistutti panemaan venheit� lukkoon ja pist�m��n avainta taskuunsa.
-
--- "No, nyt olemme t��ll� kotona!" sanoi Kamp�s. "Nyt, armollinen
-herra, olen min� niin rohkea, ett� vien teid�t neiden luokse; min�
-n�en, ett� kynttil� viel� palaa h�nen kamarissaan. Kunnioitettu nuori
-herra osaa sill� v�lin itsekin tuonne vanhan herran luokse."
-
-Ankerschmidt pudisti Alad�r'in k�tt�, ja porstuassa kahdelle taholle
-eroten, astui toinen oikealle, toinen vasemmalle p�in. Me seuraamme
-Alad�r'ia.
-
-Vanha herrakin oli viel� hereill�, kun sisaren-poika astui sis��n h�nen
-kamariinsa ja iloisesti tuli h�nen eteens�.
-
--- "Terve tultuasi! Kuinka p��sit t�nne?"
-
--- "Er��ll� sielun-hukuttajalla. Min� toin Ankerschmidt'inkin
-muassani."
-
--- "Siin� teit varsin hyvin; tytt� itkee itsens� kuolijaksi is�n
-t�hden, min� olen tuonut h�net t�nne. Sin� olet v�synyt, eik� totta?"
-
--- "Siit� en tied� mit��n, mutta pikemmin olen janoissani. Aamusta asti
-en ole tavannut vett�, vaikka sit� my�ten olen tullut."
-
--- "Sinun on siis n�lk�kin? Illallinen on valmisna."
-
--- "Mit� sen kanssa olette n�in my�h��n odottaneet?"
-
--- "Olemme odottaneet Kamp�s'ia, joka venheell� kulki ymp�ri kyl��
-tiedustelemassa, eik� miss��n olisi vaaraa."
-
--- "Me olemme kohdanneet toinen toisemme. Tulimme yhdess� takaisin. H�n
-huusi hereille Ankerschmidt'in, joka onneksi nukkui sill'aikaa, kuin
-kuljimme h�nen kastellinsa raunioitten ohitse, eik� n�hnyt t�t� h�vi�t�
-kauan."
-
--- "Illallinen on valmisna, mutta sinun tulee muuttaa vaatteita, sill�
-nyt on neiti talossa. T�ss� on kamarisi avain."
-
--- "Minutin p��st� olen valmis", sanoi Alad�r, otti tunnetun kamarin
-avaimen, syleili enoansa ja meni pois. H�n teki niinkuin se, joka
-tiet�� olevansa kotona.
-
-Enonsa luokse j�tetty� vaate-varastoa k�lj�tess��n, ajatteli h�n
-itsekseen, kuinka somasti sent��n maailmassa on asetettu, ett� kun
-ihmisen joka rustoa on rutistettu, kun h�n on paiskattu maahan,
-hutkittu, syrj��n sys�tty, peulottu, taas ulos heitetty, h�n silloin
-laskee ensimm�isen vihollisen, jonka kohtaa, venheesens�, hikoilee
-aamusta iltaan t�m�n t�hden, vied�ksens� h�nt� kotia, saattaaksensa
-h�nt� kuivalle, ja kun h�n sitte vihdoin v�syneen�, n�lk�isen�,
-janoisena mielisi laskea pitk�kseen ensimm�iselle olkivuoteelle,
-silloin t�ytyy h�nen viel� kauniisti vet�� frakki yllens�, voidaksensa
-kysy� vihollisensa tytt�relt�: "Wie befinden Sie sich, mein Fr�ulein?"
-
-Alad�r ei itse puolestaan suonut mit��n pahaa neidelle; mutta h�n olisi
-kuitenkin sangen mielell��n kuullut, ett� t�m� olisi k�skenyt sanoa,
-jotta h�n ei saata tulla illalliselle, koska h�nell� on migraini tahi
-h�n jo on mennyt levolle.
-
-T�m� toivo meni kuitenkin tyhj�ksi; pian kuuli h�n enonsa ��nen, joka
-tuli h�nt� jouduttamaan. Ruoka on jo p�yd�ll�, vieraat ovat kutsutut.
-
-Hyv�, suoritetaan siis t�m�kin.
-
-Vanha herra pudisti Alad�r'ia olkap��st� ja mumisi h�nelle: "ajattele
-menev�si niihin iltahuveihin, joissa Branyiszko'n p�iv�n[68] per�st�
-tanssit aamuun asti."
-
--- "Se k�vi silloin p�ihins�", kuiskasi Alad�r takaisin.
-
-Sitte kiiruhtivat he ruokasaliin p�in, jonne yhteisen korridorin kautta
-saattoi tulla kummaltakin puolelta. Niin tapahtui, ett� he melkein oven
-suussa sattuivat yhteen ritarin ja h�nen tytt�rens� kanssa.
-
-Semmoisella kapealla alalla eiv�t ihmiset voi toisilleen paljon
-seremonioita osottaa; ei kukaan saata n�hd�, kumpi on oikealla, kumpi
-vasemmalla puolella. Lis�ksi tuopi asian laatu my�t�ns� senkin, ett�
-esitys k�ypi nopeasti, sill� ei sovi j��d� oveen seisomaan.
-
-Ankerschmidt tarttui toisella k�dell��n tytt�rens� k�teen, toisen
-ojensi h�n syd�mellisesti Garanv�lgyille ja pudisti t�t� miehen
-tavalla.
-
--- "Hyv� herra, te tied�tte, mist� minun tulee teit� kiitt��."
-
--- "Ei enemm�st�, kuin mit� te olisitte tehnyt minulle yht�l�isess�
-tilassa."
-
--- "Min� kiit�n teit� lapsestani."
-
-Ankerschmidt'in t�ytyi, n�m�t sanat lausuttuansa, antaa tilaa
-tytt�rellens�, ja kun Erzsike ja Alad�r t�ll� hetkell� yht'�kki�
-ensimm�isen kerran n�kiv�t toinen toisensa, kurotti tuo luonnon lapsi
-heti ehdottomasti k�tens� Alad�r'ille ja kuiskasi n�m�t sanat:
-
--- "Min� taas kiit�n teit� is�st�ni."
-
-Jos ei nuorukainen t�m�n k�den vapistuksesta, t�m�n ��nen kummallisesta
-lumouksesta, n�itten silm�in todellisesta taikavoimasta olisi mit��n
-ymm�rt�nyt, ei h�n olisi ansainnut, ett� semmoinen salatenhoinen kirja
-viel� kerta olisi h�nen eteens� auki unhotettu.
-
-Seuraavana minutina huomasi jo tytt�, ett� h�n oli antanut vieh�tt��
-itsens�, ja veti pelon-alaisesti k�tens� takaisin, eik� uskaltanut en��
-nostaa silmi�ns� niihin kasvoihin, joitten kuva jo niin kauan oli h�nen
-syd�mess�ns� el�nyt. Onneksi saattoivat illallisen kohina ja Kamp�s
-herran tarjoomisen halu pian haastelon toiselle tolalle. Viini kohotti
-viel� enemm�n huoneenhaltian hyv�� mielt�, ja h�n alkoi k�yd� sangen
-puheliaaksi. Muutoinkin h�n sit� oli, mutta nyt kahdenkertaisesti.
-
--- "Sit� yht� vaan min� surkuttelen, ettei nuori herra Alad�r ollut
-t��ll� vaaran aikana."
-
--- "Mink�t�hden, vanha mies?"
-
--- "Jotta h�n itse olisi saanut pelastaa neiden. Se olisi sopinut sill�
-tavoin. Niin min� aina olen romaneissa lukenut. Sill� me vanhat..."
-
-Huomatessaan, ett� Kamp�s heti kajahuttaisi vaarallisia asioita,
-puuttui Alad�r h�nen puheesensa.
-
--- "Oi, min�kin toimitin matkallani urost�it�, joista sopisi kirjoittaa
-romani; min�kin pelastin viimeisess� silm�nr�p�yksess� vaarassa olevan
-olennon."
-
-Ankerschmidt ajatteli itsekseen: "no, t�m� nuori mies mielii t��ll�
-kotona kertoa tekonsa, varmaankin pelastetusta kansanjoukosta; jos
-mielii, tehk��n niin."
-
--- "Miss�? Kenen?" kysyi ahnaasti Kamp�s herra, joka hirve�sti halusi
-saada kerran Alad�r'in omasta suusta authentice kuulla jonkun
-sankari-seikan.
-
--- "No, tuolla puolen poppeli-mets�� -- yhden hiiren", vastasi Alad�r
-hymyillen.
-
--- "Ah! Oh!" kaikui useilta tahoilta vastenmielinen muistutus.
-Ankerschmidt itsekin katsoi asiaa ik�v�ksi ja kiiruhti t�t� tietoa
-oikaisemaan.
-
--- "No, nuori yst�v�mme salaa sen, ett� h�n t�ll� puolen poppeli-mets��
-pelasti noin tuhannen ihmist� voimiensa ponnistuksella ja viisaalla
-tuumalla."
-
--- "Ah, min� rukoilen n�yrimm�sti, kuinka se oli, suvaitkaa kertoa",
-ahdisti Kamp�s herra korkealla ��nell�.
-
-"Eik� mit�", ajatteli itsekseen Ankerschmidt; "t�ss�k� tytt�reni
-kuullen, jotta t�m� viel� enemm�n rakastuisi h�neen; siin� tapauksessa
-puhukaamme ennemmin hiirest�."
-
--- "Mutta mihin joutuikaan t�m� meid�n pikku hiiremme? min� unhotin sen
-kokonaan tuossa suuressa mielen-liikutuksessa", kysyi h�n Alad�r'ilta.
-
--- "Tuolla viittani taskussa se viel� nytkin nukkuu", vastasi Alad�r.
-"Menk��, herra Kamp�s, sit� tuomaan."
-
--- "Mit�? Min�? Hiirt�?" huusi yl�s hyp�ht�en tuo puritaninen mies.
-"K�skek��n kunnioitettu herra minun tuoda jalopeuraa, mets�h�rk��: min�
-tuon sen. Mutta hiirt�! Min� joutuisin kaatuma-tautiin, jos minun
-t�ytyisi kajota semmoiseen. Ilke�mp�� el�v�� ei l�ydy auringon alla."
-
--- "Oi, �lk�� sit� sanoko", rukoili hiiren puolesta Erzsike; "minusta
-se on aivan kaunis."
-
--- "No, katsokaa", kehoitti h�nt� Alad�r, "neiti haluaisi n�hd� sit�."
-
-Kamp�s herra ei en��n uskaltanut sanoa el�v�� rumaksi, mutta h�n
-v�itti, ett� se puree. Mutta mink�t�hden se ei pure Alad�r'ia? Se on
-toista. H�n on neutrali. Mutta Kamp�s'in se tuntee, sill� h�n on
-asettanut hinnan hiiriheimon h�vitt�miseksi. H�nt� puri kerta susikin,
-siit� h�n ei piitannut, mutta hiiren puremasta kuolee.
-
--- "Hyv�, min� menen siis itse sit� tuomaan", sanoi Alad�r, nousi heti
-yl�s p�yd�st� ja tuli parin minuun p��st� takaisin.
-
--- "Ahaa!" huusi Kamp�s herra, joka ei n�hnyt tuota inhoittavaa
-villipetoa takaisin-tulijan k�dess�, "teill� ei olekaan se, eik� totta?
-Se pakeni kai, nakersi l�ven huoneen alle, k�tkeysi sinne, lis��ntyy
-nyt siell� ja mylj�� koko kastellin alustan."
-
--- "T�ss� se on takkini hiassa", sanoi Alad�r, veti esiin sinne pian
-kotiutuneen pikku el�v�n ja laski sen k�mmenellens�. "Kas, kuinka se
-t�llistelee kynttil��."
-
--- "Oi, mik� herttainen, pieni el�v�", sanoi Erzsike, lapsellisella
-ilolla tavottaen lystillist� pikku el�v��; "kuinka kauniit, mustat sen
-silm�t ovat."
-
-Alad�r vei nyt h�nen luoksensa tuon pienen kansalaisen; Erzsike
-silitteli sit� vienosti k�t�sell��n.
-
--- "�lk�� koskeko siihen, neiti; saatte n�hd�, k�y onnettomasti",
-varoitti k�yt�llisen� miehen� Kamp�s tytt��, joka ei ymm�rt�nyt pel�t�.
-"Voi, jos min� olisin noin likell� sit�, iskisi minuun heti kuume."
-
-Erzsike'kin tunsi jonkunlaisen magnetillisen kuumeen suonissansa
-virtaavan, likeisyydest� -- mutta ei hiiren t�hden.
-
-Tutustuneena kiipesi pieni el�v� v�hitellen Alad�r'in k�dest�
-silittelev�lle k�delle, ja kapusi siit� verkallensa l�yhyv�� muslinia
-pitkin aina olkap��h�n asti; siin� se asettui ihmetelt�v�n kauniille,
-py�re�lle elfenluun kummulle. Tuo paholaisen siki� osasi hyvin valita
-sijansa.
-
-Kamp�s herran kasvot k�viv�t todellakin vaaleiksi t�st� n�'yst�, kun
-sen sijaan Erzsike ilomielin katseli tuonne; kenties ei kuitenkaan
-hiirt�. Mutta Ankerschmidt katui jo, ett� oli sattunut tuomaan esiin
-t�t� themaa.
-
--- "Sy�k� se leip��?" kysyi Erzsike, koetteeksi murentaen yht� palasta
-sit� varten.
-
--- "Kyll� mar", vakuutti herra huoneenhaltia, "koko sen heimo el��
-meid�n leiv�st�mme; eiv�tk� he odota, ett� me leivomme ja tarjoomme
-sit� heille; he sy�v�t sit� aikaisemmin kuin me itse."
-
-Pieni leiv�nkuluttaja tarttuikin ahnaasti palaseen, pakeni sen kanssa
-tuolin-selk�imelle, laski siell� oravan tavalla p�rhe�n h�nt�ns�
-niskaansa ja rupesi k�dest��n sy�m��n, jotta sit� vanhatkin nauroivat.
-
--- "Lahjoittakaa minulle t�m� pieni vieras", rukoili Erzsike Alad�r'ia.
-
--- "Aivan mielell�ni."
-
--- "Mutta teett�k�� sille oikein vahva h�kki, teid�n armonne", ahdisti
-Kamp�s herra, "sill� se nakertaa tammipuunkin l�vitse."
-
--- "Ah, kuka pit�isi vierastansa h�kiss�! Minun luonani saa se vapaasti
-liikkua."
-
-T�ss� puuttui Ankerschmidt'kin puheesen.
-
--- "Muista, tytt�seni, ett� nyt itsekin olemme vieraita, ja mit�
-nimit�mme 'meid�n luona', se on nyt veden vallassa."
-
--- "Eip� suinkaan, hyv�. herra!" oikaisi h�nt� Garanv�lgyi. "Minun
-vieraani ovat kotonansa talossani. Min� pyyd�n, ett� tunnette itsenne
-kodittuneeksi minun luonani siksi, kuin saatatte uudesta kastellinne
-rakentaa. Tanyani on tarpeeksi tilava, ja olenhan min� paitsi sit�
-yksin�ni."
-
-T�t� lausuessaan katsoi h�n lempe�ll� soimauksella Alad�r'iin; n�it�
-sanoja seurasi pitk� vaiti-olo.
-
-Semmoisina minuteina k�y tavallisesti niin, ett� kaikki ne, jotka n�in
-vaikenevat, ajattelevat samaa asiaa.
-
-Ankerschmidt katkaisi ensiksi ��nett�myyden.
-
--- "Min� kiit�n teit� paljon syd�mellisest� tarjouksestanne, ja minun
-olisi vaikea l�yt�� mit��n syyt�, jonka t�hden sit� hylk�isin. Sanoohan
-Erzsikekin teit� jo 'sed�ksi.'"
-
--- "Oi, tied�tteh�n hyvin, ett� meid�n tuttavuutemme jo on sangen
-vanha. Min� olen neiti Erzsike'lle vanhassa kiitollisuuden velassa.
-H�nkin on pelastanut minut, vaikk'ei h�n silloin viel� tiet�nyt,
-olisinko min� sit� ansaitseva."
-
--- "Mit� se oli?" kysyi Alad�r, Erzsikeen katsoen.
-
--- "Oi, ei mit��n. Pilantekoa", sopersi lapsi, kauniisti punastuen.
-
--- "Mutta minuun katsoen oli se vakava asia", lausui Garanv�lgyi.
-
--- "Kuinka, hyv� herra?" sanoi sotavanhus, k�mmenell��n peitt�en
-lasiansa, jottei Kamp�s herra sit� saisi varkain t�ytt��. "Te muistatte
-viel� tuota narrimaisuutta?"
-
--- "Niinp� kyll�; minulla on viel� nytkin tallessa kirje, jota ensinn�
-en tahtonut lukea ja jonka t�hden kunnioitettu herra naapurini
-sitte tahtoi ly�d� p��ni poikki; siit� asti kannan sit� aina
-taskukirjassani."
-
-Ja kaikkia v�it�ksest��n vakuuttaaksensa, veti h�n nyt esiin vanhan
-nahka-lompakkonsa ja otti sen nelj�nnest� salasopesta, jossa h�n piti
-vanhimpia relikej��n, -- nimitt�in pari pankin-seteli� unkarilaisella
-p��llekirjoituksella anno menneelt� hyv�lt� ajalta, er�st� kulunutta
-muotokuvaa, yht� silkki-hivaletta jostakin sotalipusta y.m., y.m., --
-tuon huolellisesti talletetun kirjeen, jonka tytt� lapsena oli h�nelle
-salassa kirjoittanut, jotta h�n varoisi itse��n koti-petturilta.
-
-H�n antoi kirjeen Alad�r'ille; muut tiesiv�t siit� jo.
-
-Mutta yht� eiv�t muut tienneet: sit�, ett� Alad�r t�st� kirjoituksesta
-on tunteva sen k�den, joka oli kirjoittanut tuon anomuskirjan, joka
-h�nelle vapauden tuotti. Sit� ei kukaan tiet�nyt arvatakaan, ett� h�n
-jo oli n�hnyt t�m�n k�si-alan jossakin.
-
-Alad�r tunsi jokaisen veren-pisaran tunkevan syd�meens�, kun h�n n�ki
-t�m�n kirjeen; h�n ei lukenut, mit� se sis�lsi, taikka jos h�n sen
-lukikin, ei h�n sit� ajatellut; n�iss� piirteiss� h�nen silmiens�
-edess� seisoivat ne rivit, jotka lapsellisella vilpitt�myydell�
-rukoilivat unhotetun, hukkaan joutuneen vangin edest�, jonka kaikki,
-jopa h�n itsekin, olivat hyl�nneet.
-
-T�m� siis oli se k�si, t�m� se syd�n, joka vaan tiet�� toimiella ja
-tuntea, mutta ei salli itse�ns� l�yt��? Ei niinmuodoin niit�, jotka
-hymyilev�t jo kaukaa, vaan se, joka sulkee akkunan, kun h�n n�kee
-luoksensa tultavan; sek� se oikea oli?
-
--- "No, etk� anna kirjett�ni takaisin, vai tahdotko oppia sen ulkoa?"
-kysyi Garanv�lgyi ajatuksiin vaipuneelta.
-
--- "Min� ajattelen, ett� t�m� kirjoitus on ihan -- er��n toisen
-kirjoituksen muotoinen."
-
-T�ll� hetkell� oli Alad�r'in mahdoton olla huomaamatta sit�
-h�mm�styst�, jolla yht'�kki� Ankerschmidt ja h�nen tytt�rens� katsoivat
-toisiinsa; tytt� loi sitte h�mmentyneen� silm�ns� maahan ja
-Ankerschmidt saattoi tuskin en�� kauemmin salata levottomuuttansa.
-
--- "Hja, poikaseni", sanoi Garanv�lgyi, pannen kirjett� takaisin
-reliki-soppeensa, "yht�l�isell� k�dell� kirjoittavat monet,
-yht�l�isell� syd�mell� harvat."
-
-Ankerschmidt'in levottomuuden selitti Garanv�lgyi siten, ett� h�n
-p�iv�n vaivojen per�st� haluaa lepoa; h�n antoi sent�hden merkin
-p�yd�st�-nousuun; t�t� k�ytti jokainen hyv�sti-j�tt��n, ja muutaman
-minutin kuluttua riensi kukin kamariinsa.
-
-Alad�r'in y�levosta oli sent��n varsin huonosti huolta pidetty tuon
-kirjeen n�ytt�misell�; h�n haaveksi enemm�n y�ns� kuin nukkui.
-
-Kuka tiet��, ehk� sent��n on jotakin per�� tuossa taika-uskossa, josta
-nuoret tyt�t pit�v�t kiinni, ett� jos he n�kev�t unta armaastansa ja
-her�tess��n k��nt�v�t p��n-alustaan, armaskin silloin on tyt�st� unta
-n�kev�. Ja unen haltiatar on lumoova haltiatar.
-
-Garanv�lgyi kummastui, kun h�n, aamulla varhain her�tty�ns�,
-varpaisillaan hiljaan astuskeli korridorin l�vitse, jotta h�n, nukkuvia
-her�tt�m�tt�, p��sisi ulos pihalle vaaraa katselemaan, ja silloin jo
-n�ki Alad�r'in t�ysiss� vaatteissa tulevan kamaristaan.
-
--- "Sin� olet jo noussut yl�s?"
-
--- "Olen; tahdon l�hte� hyv��n aikaan."
-
--- "L�hte�? Mihin? Ja mill�?"
-
--- "Sielun-hukuttajalla, jolla tulin; jonnekunne, jossa voin olla
-hy�dyksi."
-
--- "Mutta mink�t�hden semmoisella kiiruulla?"
-
--- "Menk��mme kamariinne, eno. Min� tahdon sen sanoa."
-
-Vanhus meni Alad�r'in kanssa kamariinsa.
-
--- "No, sano nyt, kuka sinut karkottaa pois?"
-
--- "Rakas enoni! Eilen, kun n�ytitte minulle tuon kirjeen, tunsin min�
-sen piirteiss� saman k�si-alan, jonka n�in siin� tuntemattomassa
-anomuskirjassa, joka menestyksell� rukoili vapauttamistani."
-
-T�m� ilmi-saanti h�mm�stytti suuresti itse Garanv�lgyi�kin.
-
--- "Sen mukaan olisi siis t�m� tytt� kirjoittanut senkin."
-
--- "Niin. Min� tied�n nyt jo enemm�n, kuin mit� minun tarpeellista on."
-
--- "Ja sent�hden tahdot nyt j�tt�� talon?"
-
--- "Mit� voisin muuta tehd�? Min� tapaan ensimm�isen kerran el�iss�ni
-naisen, jolla on syd�n. Jos h�n olisi vanha rouva, sopisi minun iloita
-siit�, sill� min� voisin sanoa h�nelle: 'rakas �itini' ja pyyt�� h�nt�
-nimitt�m��n minua pojaksensa. Mutta kaunis, j�rkev�, tunteellinen lapsi
-ja min�: miksi satumme me yhteen?"
-
--- "Min� en n�e siin� mit��n vaaraa. Jos te rakastatte toisianne, otat
-sin� h�net ja he antavat h�net sinulle."
-
--- "Hyv� eno, min� olen k�yh� poika; vaivalla ansaitsen leip�ni. Nuot
-ovat rikkaita. Jos min� nyt j��n t�nne, jossa heid�n ei ole valta minua
-vastaan-ottaa taikka ei, koska tulva on ajanut heid�t juuri meid�n
-luoksemme, eiv�tk� he mill��n tavalla, jos tahtoisivatkin, voi poistaa
-minua, vaan ovat pakoitetut j��m��n yhden katon alle minun kanssani, ja
-jos he eiv�t tahtoisi n�hd� ja kuulla minua, eiv�t he edes siten voi
-auttaa itse��n, ett� l�htev�t luotamme, sill� ylt'ymp�ri on meri; --
-jos min� kuitenkin k�yt�n t�t� surullista tilaa ja j��n t�nne, enk�
-min� joudu yht�l�iseen siveelliseen arvoon, kuin nuot Karaibin saarten
-indianit, jotka sy�v�t suuhunsa heid�n luoksensa pelastuneet
-haaksirikkoiset?"
-
--- "Sin� olet oikeassa; l�hde!"
-
-Vanha herra pudisti sisarensa pojan k�tt� ja sanoi h�nelle viel�
-kerran: "l�hde;" sitte tarttui h�n h�nen k�sivarteensa ja meni h�nen
-kanssaan ulos pihalle laitoksiansa jatkamaan.
-
-Palkollisten ilmoituksen mukaan oli tuuli y�ll� suuresti vahingoittanut
-patoja. Alad�r m��r�si heti, ett� muutamista ohratynnyreist�, jotka
-t�ytettiin kivill�, muodostettaisiin h�t�varustuksia padon eteen, joita
-vastaan aaltojen hy�kk�ykset raukeisivat. Kun t�m� ty� oli valmis, tuli
-suuruksen aika, ja siell� t�ytyi Alad�r'in viel� kerta sattua yhteen
-Ankerschmidt'ilaisten kanssa.
-
-Kun ei Alad�r'in sopinut paeten l�hte� pois talosta, sanoi h�n
-hyv�sti-j�t�n varaksi Ankerschmidt'ille, ett� h�n taas astuu venheesen
-ja, jos mahdollista, soutaa yl�s Tisza-Dob'iin asti, jossa h�vi�n alku
-on.
-
--- "Mit� hy�ty� siell� nyt voitte tehd�", kysyi Ankerschmidt, h�nt�
-vastustellaksensa.
-
--- "Ei mit��n; mutta min� saatan kuitenkin oppia jotakin."
-
--- "Min� taas olin toivonut, ett� t�n��n aamulla l�htisimme v�h�iselle
-retkelle ulko-tanyoille."
-
-T�m� oli pid�tys "in optima forma", jota ei k�ynyt hylk��minen.
-
--- "Matkani ei ole eritt�in kiire; min� en pid� v�li�, vaikka
-l�htisimmekin vesille; ilma on kaunis."
-
-Vanha herra tahtoi ottaa pyssynkin mukaansa; onhan hyv� tilaisuus
-jahtiin. Mutta Erzsike sai h�net siit� luopumaan. Mit� sill�? H�n
-saattaisi sill� ampua joko itsens� taikka "jonkun muun."
-
-Alad�r sousi t�ll� kertaa venhett� h�vinneen kastellin ymp�ri, joka
-ihmetelt�v�n kauniisti oli sikisokin maahan sy�stynyt. Ankerschmidt
-kiroili kaikilla kielill�, pyyt�en jokaisen "teremtette'n" ja
-"kreuzsakerment'in" per�st� matkakumppaniltaan anteeksi sopimatonta
-sanaa. Alad�r k�ski h�nen vaan tehd� hyvin, se puhdistaa ihmist�;
-sent�hden on unkarilaisen mieli niin s�vyis�, ett� h�n kiroo kaikki
-sis�lt�ns�, ei pid�t� sit� kauan.
-
--- "No, kunhan me vaan itse olemme olemassa", sanoi lopuksi sotavanhus,
-rauhoittuneena; "l�ht��n niitylle, se on: aioin sanoa: merelle."
-
-T�m�n lausuttuansa sitoi h�n nen�liinansa kulmaan solmun, jossa
-tilaisuudessa Alad�r huomasi, ett� muutkin kolme kulmaa olivat
-solmussa. H�n ei saattanut olla kysym�tt�, mit� se merkitsee.
-
--- "T�m� solmu, jonka nyt sidoin? Se on muistuttava minua siit�, ett�
-heti kuin kohtaan yst�v�ni Gris�k'in, tartun h�nen tukkaansa ja kysyn
-h�nelt�, mink� kunnon ihmisen h�n pani kastelliani rakentamaan. T�m�
-toinen solmu puhuu amice Mikucsek'ille, ett� mit� h�nell� oli hakemista
-patoja my�ten viime �in�. T�m� kolmas on solmittu herra Br�uh�usel'i�
-varten. No, he saavat viel� n�hd� mit� menoa min� siell� nostan er��n
-salasuosion turvissa tehdyn sulun t�hden."
-
-Nelj�nnest� h�n ei virkkanut mit��n.
-
--- "Ent�s nelj�s?"
-
--- "Sek�? Sen sidoin vaan sattumalta; se ei merkitse mit��n."
-
-Puolip�iv��n asti saattoi venheell� kulkea monta kaunista seutua;
-paikoittain n�kyi rajakivi� vedess�; siell� Ankerschmidt muistutti:
-"t�ss� alkaa minun tilukseni."
-
-Er��ss� paikassa oli kaunis, kumpuinen yl�nne, joka pisti esiin
-merest�, niinkuin saari; siin� laski Alad�r maalle.
-
-Kummulla kasvoi ohraa, jossa jo rehotti runsaita, nelirivisi�
-t�hk�p�it�; koko ala saattoi olla viisikymment� askelta ymp�ri k�yden.
--- Siin� molemmat kinailivat, kenen t�m� pelastunut pelto lienee.
-Ankerschmidt v�itti, ett� se oli Garanv�lgyin, Alad�r sanoi sen olevan
-Ankerschmidt'in.
-
--- "Olkoon kenen hyv�n�ns�, viek��mme siit� kotia n�yte, ett� olemme
-n�hneet jotakin viheri�ist�, niinkuin Noakin kyyhkyset."
-
-T�m�n sanottuansa poimi Ankerschmidt kourallisen ohria; Alad�r'kin otti
-yhdeks�n t�hk�p��t� ja pisti ne kiinni hattuunsa.
-
--- "T�m� on todellakin meri", sanoi ritari, katsellen ylt'ymp�ri aavaa
-vedenpintaa. "Ja nyt saatamme, nuori yst�v�ni, molemmat sanoa, ett�
-meid�n omaisuutemme on yhdess� paikassa; minunkin on meren pohjassa,
-niinkuin teid�n."
-
--- "Kaikki vertaukset ontuvat."
-
--- "Minun ei onnu. Nyt en min� voi p��st� tiluksilleni, te ette
-my�sk��n; se on yht�laatuinen tapaus. Kun min� p��sen minun
-tiluksilleni, silloin p��sette tekin teid�n."
-
--- "Mit� te t�ll� tarkoitatte?"
-
--- "Min� tied�n varmaan, ett� te armon kautta saatte takaisin
-takavarikkoon otetut tilanne."
-
-Alad�r'in p��h�n v�l�hti ajatuksen kipin�.
-
--- "Jos te tied�tte t�m�n, hyv� herra, silloin tied�tte senkin, ket�
-minun tulee kiitt�� t�st� odottamattomasta armosta; min� pyyd�n,
-toimittakaa h�nelle t�m� tulinen k�den-pudistus."
-
-Ankerschmidt huomasi, ett� h�n oli tullut Alad�r'ille enemm�n
-ilmoittaneeksi, kuin mit� h�n tahtoi, ja kiiruhti h�nt� kiivaasti
-vastustamaan.
-
--- "Nuori yst�v�ni, min� ilmoitan teille, ett� teid�n tulee t�st�
-armosta kiitt�� ainoastaan sit�, josta se l�htee. �lk�� pahaksuko t�t�
-muistutusta minulta, vanhalta sotamiehelt�, �lk��k� luulko, ett� teill�
-on salaisia puolustajia; teill� ei ole niit�."
-
-Alad�r kiitti opetuksesta; h�nell� oli jo kyll�ksi tietoa.
-
-T�m� tieto loi uusia aatteita h�nen syd�meens�. Omaisuus, se ei h�nt�
-ilahuttanut, sill� Alad�r, niinkuin jokainen jalo mies, tiesi hyvin,
-ett� omaisuus vaan on velvollisuus, ja ett� sill�, joka meid�n aikoina
-Unkarissa on laveain tilusten herra, on lukemattomia velvollisuuksia,
-johon verrattuna kaikkein raskainkin ammatti on todellinen sinecura;
-vaan se ajatus teki h�net onnelliseksi, ettei kukaan en�� saata
-nimitt�� itsekk�isyydeksi sit�, mik� on rakkautta.
-
-Ja se ajatus teki h�net onnelliseksi, ett� h�n oli oivaltanut semmoisen
-perheen mielenlaadun, jota h�n t�h�n asti ei ollut tuntenut.
-
-Lapsi yritt�� enkelin-tapaisesta s��list�, ei mielihalusta, eik�
-naisellisesta taipumuksestakaan, vaan ainoastaan siit� hyv�n
-harrastuksesta, joka k��nt�� hell�tunteisen mielen k�rsiv�n puoleen,
-varoittamaan vanhaa miest� vaaran suhteen, joka siihen aikaan oli
-varsin yleinen. T�ll� vanhalla miehell� on rakas sukulainen, joka kituu
-valtiovankeudessa, jonka jokainen on unhottanut ja jonka hyv�ksi ei
-vanhus itse voi mit��n tehd�, koska h�n jokaisen toimensa kautta vaan
-vahingoittaisi h�nt�; mutta vieraan herran lapsi kirjoittaa salaisesti
-anomuskirjan h�nen hyv�ksens�; is� ei suutu siit�, menee itse sen
-kanssa pois, k�y katsomassa vankia vankihuoneessa, on siell� tyly h�nt�
-kohtaan, jottei t�m� aavistaisi, kuka h�nelle toi vapauden �ljy-oksan;
-t��ll� kotona sulkee h�n tytt�rens� pois h�nen n�ht�vist��n, jotteiv�t
-he rakastuisi toisiinsa ja joku voisi sanoa, ett� h�n vanhain
-ansioittensa nojalla on valta-istuimen edess� rukoillut er��n tuomitun
-omaisuuden takaisin-saamista ainoastaan sent�hden, ett� h�n hankkisi
-sen omalle tytt�rellens�. Sen vuoksi torjui h�n pois luotansa
-tervehtij�� ensimm�isen yhtymyksen per�st� ja varoi h�nen kanssaan
-en��n yhteyteen joutumasta.
-
-Eik� koskaan olisi tapahtunut, ett� he olisivat oppineet toisiansa
-tuntemaan, jos ei h�vitt�v� tulva olisi lakaissut heit� kaikkia kokoon
-pieneen saareen.
-
-Takaisin tullessaan havaitsi Alad�r veden pinnan v�hemm�n likaiseksi
-kuin siihen asti.
-
-Mik� arvo kaikella sill� on, mit� h�n maan p��ll� on kadottanut, siihen
-verrattuna, mit� h�nen syd�mens� on voittanut?
-
-Kun he keskip�iv�ll� tulivat kotia, otti Kamp�s herra heid�t heti
-vastaan sill� ilahuttavalla tiedolla, ett� vesi heid�n poissa ollessaan
-oli laskenut kaksi tuumaa. Alad�r ei ilahtunut siit�, ja riiteli
-huoneenhaltian kanssa, ett� kuinka h�n siit� noin saattaa iloita, koska
-t�m� ep�ilem�tt� osottaa, ett� vesi on jossakin muussa paikassa
-rikkonut padon ja tulvannut toisaalle.
-
-Erzsike tuli ulos is��ns� vastaan, jolle Alad�r oli n�ytt�nyt
-pelastetut hevoset tallissa, ja, pujottuen is�ns� k�sivarteen, meni
-yl�s asuntoon. H�nen p��ss�ns� oli ruusun-v�risill� nauhoilla
-varustettu olkihattu mets�ruusun ummuilla, joita h�n oli poiminut
-puutarhasta.
-
-Garanv�lgyi huomasi heti, ett� Alad�r oli paremmalla mielell�, kuin
-aamulla. H�n ei astunut h�nen kamariinsa kertomaan, miss� oli ollut ja
-mit� n�hnyt, vaan j�� sen sijaan ulos korridoriin, ja, ik��nkuin ei
-mit��n tulvaa eik� vaaraa olisi, loruilee Ankerschmidt'in tytt�ren
-kanssa, eik� kauhistu Karaibin saarelaisen ruokahalua, joka sy�
-luoksensa pelastuneen haaksirikkoisen.
-
-Ruokasalissa oli p�yd�lle toinen toisensa viereen laskettu Alad�r'in
-hattu ohran-t�hkinens� ja Erzsiken mets�ruusu-umpuineen. Garanv�lgyi
-luki ohran-t�h�t, niit� oli yhdeks�n, ja my�skin ruusut, joita oli
-seitsem�n.
-
-Kohta sen j�lkeen meni Erzsike is�ns� luokse ja sitte kysyi Alad�r'kin
-enoansa; kun kello oli kilissyt, kokoontuivat kaikki nelj� taas
-ruokasaliin.
-
-Garanv�lgyi luki uudestaan ohran-t�h�t -- niit� oli vaan kahdeksan;
-sitte ruusun-ummut -- niit� oli en��n ainoastaan kuusi.
-
-"N�m�t varastavat jo toinen toiseltaan", ajatteli itsekseen vanha
-herra.
-
-H�nen olisi huoleti sopinut ly�d� vetoa siit�, ett� puuttuvan
-ohran-t�h�n l�yt�isi jostakin Erzsiken rukouskirjasta, ruusun-ummun
-p�invastoin Alad�r'in taskukirjasta.
-
-Kun Alad�r oli j��nyt yksin�ns� enonsa kanssa, ilmoitti h�n t�lle, mit�
-Ankerschmidt'�lta oli saanut kuulla omaisuutensa takaisin-saannista.
-
--- "Min� surkuttelen sinua, poika parka", sanoi siihen vanhus
-katkerasti. "Kuinka kauniisti sin� jo olit rauhoittunut siin�
-ajatuksessa, ett� 'oli, ei ole' -- 'enemm�nkin on jo mennyt hukkaan
-Budan alla.' Semmoisia sananlaskuja on paljon unkarin kieless�. Min�
-luulen sinun unesi sangen v�h�n h�irittyneen siit� ajatuksesta, ett� se
-viel� kerta tulisi takaisin. Sin� olet itse hankkinut itsellesi leip��,
-olet ansainnut sen, sill� toimeen tullut. Sin� olit tyytyv�inen t�h�n
-uuteen el�m��n ja totutit itse�si siihen, ett� mit� ei ole, sit� ei
-tarvitse. -- Ja nyt saat yht'�kki� kappaleen Amerikkaa! Huoneenhaltiani
-on k�ynyt kolme kertaa entisell� tilallasi ja kertonut, mit� kaikkia
-h�n siell� on n�hnyt. Kahdeksan vuoden kuluessa on siin� ollut nelj�
-arentimiest�. Kaikkien nelj�n oli se p��-asia, ett� h�vitt�isiv�t
-tilaa; kolme pakeni, valtiolle arentirahaa maksamatta. Siin� kyll�,
-ett� summat figureeraavat budgetiss�. -- Kauniit M�rzthal'in lehm�si,
-merino-lampaasi, t�ysiveriset hevosesi antoi jo ensimm�inen arentimies
-menn�; toinen myi mets�si, jonka huolella olit istuttanut, ja hakkasi
-puistosi poltinpuiksi; viimeiselle ei en�� j��nyt muuta myyd�, kuin
-huoneissa olevat kartiinit. T�m� toimellinen mies k�ytti viel�
-hyv�ksens� kasvinhuoneessa olevat akkunatkin. Kun Kamp�s k�vi siell�
-viimeiseksi, ei en��n oltu j�tetty edes kesantoa, ja kasoihin kootun
-lannan myi arentimies juuri silloin pois naapuri-l��nin talonpojille.
-Huoneissa ei ollut ainoatakaan tuolia, johon olisi sopinut istua, mutta
-sit� enemm�n kaikki nurkat t�ynn� hiirenl�pi�. Akkunan-alustoihin
-olivat rotat rakentaneet itselleen nelj� viisi huonekertaa, niin paljon
-rakastivat he t�t� paikkaa, ja vaakuna-salisi v�likaton l�vitse vuosi
-sadevesi. Nyt otat sin� vastaan t�m�n 'prairian;' kun sen kadotit, oli
-sen arvo kaluineen kolmesataa-tuhatta florinia, ja viel� nytkin siit�
-maksaisi kaksi. Siin� on velkoja kaksikymment�-tuhatta florinia, joista
-ei tietysti kukaan ole kahdeksaan vuoteen korkoja maksanut. Ensimm�inen
-toimesi on hakea jotakin hyv�ntahtoista pankkiiria, jonka tulee sinua
-s��li ja joka kristillist� kolmennelj�tt� prosentin palkkiota vastaan
-antaa vekseleist�si noin kymmenen-tuhatta florinia. Sitte saat vaivata
-p��t�si, mit� niill� ensiksi alkuun panet; ostatko juhtia? korjaatko
-asuinhuoneita? vai suoritatko korot, jottei p��-omaa sanottaisi yl�s?
-Sent�hden viel� kerta, rakas veikkoni, ota vastaan minun vilpit�n
-surkuttelemiseni."
-
--- "Ei se nyt t�ss� ole p��kysymys", sanoi Alad�r, olkap�it�ns�
-kohauttaen.
-
-Tietty se, ettei t�m� ollut p��kysymys, vaan se, ett� jos t�ytyykin
-n�hd� vaivaa ja voimiansa ponnistella, kumminkin tiet�� miss� ja kenen
-t�hden.
-
-T�m�n tiesi vanha herra itsekin. H�n luki Alad�r'in sielusta, niinkuin
-avatusta kirjasta.
-
-Alad�r j�i siksi p�iv�ksi sinne; mihin h�n niin my�h��n olisikaan
-l�htenyt?
-
-Seuraavana p�iv�n� sai h�n taas niin paljon tekemist� kyl�ss�, jossa
-yksityiset talot siell� t��ll� olivat vahingoittuneet tulvasta, ett�
-h�n vasta keskip�iv�ll� tuli kotia raskaasta ty�st�ns�. Iltap�iv�ll�
-kului aika suotuisammissa mittaust�iss�. N�m�t olivat alkut�it� kahden
-syd�men v�lin t�ytt�miseksi, johon vaan puuttui korkeammasta paikasta
-hankittava vahvistus.
-
-H�n ei en��n ollenkaan ajatellut poisl�ht��. Se olisi ollut h�nen
-mieleens�, jos joku olisi h�nt� pid�tt�nyt; mutta sen sijaan �rsytti
-h�nt� eno lakkaamatta semmoisilla sarkasmeilla, kuin "koska l�htee h�n
-tulvan tuhot�it� tutkimaan? odottaako h�n siksi, kuin tulee viel�
-otollisempi stadiumi?" -- Ainoastaan Erzsike arveli puolilla sanoilla,
-ett� tuossa pieness� sielun-hukuttajassa kulkeminen lienee hengelle
-vaarallista.
-
-Kolmen p�iv�n kuluttua havaitsi kuitenkin jo Alad�r itsekin, ett�
-sittekuin h�n oli sanonut l�htev�ns� pois, h�nen ei k�y en�� j��minen,
-jos ei h�n tahdo kokonaan saattaa sanaansa tyhj�nveroiseksi. Illalla
-ilmoitti h�n siis enollensa, mutta niin, ett� sen ohessa muutkin sen
-kuulivat, ett� huomenna aamulla t�ytyy h�nen l�hte� matkalle; h�n ottaa
-ainoastaan yhden soutomiehen mukaansa.
-
-Garanv�lgyi vastasi vaan, ett� se on hyv�; h�n antaa leipoa h�nelle
-kakkuja matka-ev��ksi.
-
-Aamulla nousikin Alad�r hyv��n aikaan yl�s; h�n k��ri kokoon karttansa
-ja koneensa, ja antoi suurella kohinalla tomuttaa matkaviittansa. Vanha
-herra tuli ulos kamaristaan ja sanoi leikillisesti:
-
--- "Sin� l�hdet siis jo? No, kakut ovat valmiit sinua varten."
-
--- "Kiitoksia. Min� sanon vaan muutamia sanoja j��hyv�isiksi
-Ankerschmidt'ilaisille."
-
--- "Siin� teet hyvin; sittekin j�� sinulta aikaa minulle."
-
-Alad�r erhettyi arvattavasti ovien suhteen, sill� h�n teki sen suuren
-rikoksen, ett� h�n Ankerschmidt'in sijaan astui ensiksi sis��n h�nen
-tytt�rens� luokse, joka maailman tavan mukaan ei olisi k�ynyt laatuun.
-H�n oli varma siit�, ett� Erzsike jo oli suorittanut toalettinsa.
-
-Tyt�n kasvot eiv�t saaneet salatuksi, ett� h�n oli odottanut h�nt�.
-
--- "Te l�hdette siis jo?" kysyi h�n, ojentaen oikeaa k�tt��n
-nuorukaiselle.
-
--- "Min� olen jo ollut kauan t��ll�."
-
--- "Olettehan t��ll� kotona."
-
--- "Oi, ei, t�m� on enoni talo; h�n melkein karkottaa minut pois. H�n
-ei rakasta laiskoja ihmisi�."
-
--- "T�m� talo ei nyt ole ainoastaan teid�n enonne, t�m� talo on nyt
-meid�nkin. Onko se totta, vaiko ei?"
-
--- "Totta."
-
--- "Siin� tapauksessa pyyt�isin min� teilt� jotakin, mutta �lk�� pit�k�
-minua sen vuoksi uhka-rohkeana."
-
--- "K�skek�� minua."
-
--- "Jos saattaisin k�ske�, en pyyt�isi; oi, min� olen armoton sille,
-jota minun on valta k�ske�, -- se ei kelpaa teid�n suhteenne. Min� vaan
-pyyd�n, anon, niinkuin valitusta tekev� alamainen; te kuulette minua ja
-olette niin armollinen, ett� otatte sen huomioon."
-
--- "Se on allekirjoitettu in blanco. Mit� se on?"
-
-Erzsike laski nyt irti Alad�r'in k�den ja vet�ysi pelon-alaisena
-taaksep�in, ik��nkuin h�n pelk�isi, ett� h�nen pyynt�ns� saisi sen
-muodon, jotta se olisi esitetty "pakoittavain asianhaarain" vallitessa.
-
--- "Sit� mielisin teilt� pyyt��, ett� -- j�isitte t�nne viel� yhdeksi
-p�iv�ksi."
-
-Siihen ei tarvinnutkaan Alad�r'ia liioin kehoittaa.
-
--- "Sanoinhan, ett� se on n�kem�tt� allekirjoitettu: -- min� j��n."
-
--- "Ah", sanoi tytt�, hyv�st� alusta iloiten, ja nyt s�ihkyiv�t jo
-h�nen silm�ns� sit� tulta, jonka leimu voittaa kaikki timantit. "Min�
-kadun jo, etten pyyt�nyt -- yht� viikkoa."
-
--- "Hyv�", sanoi Alad�r. "Min� j��n siis t�nne viikoksi."
-
--- "Jos olisin tiet�nyt sen, ett� olette niin jalomielinen, olisi minun
-pit�nyt pyyt�� teit� j��m��n t�nne kuukaudeksi."
-
-T�ss� Alad�r jo tunsi, ett� h�n tiedustelijan virasta oli joutunut
-ratkaisevaan tappeluun, eik� h�n en�� komentanut ��nt�ns�
-teeskenneltyyn kylm�kiskoisuuteen, vaan antoi sen kaikkua niin
-l�mpim�n�, kuin se alkuansa vuosi h�nen syd�mest�ns�.
-
--- "Min� j��n t�nne kuukaudeksi -- kahdeksi, vuodeksi."
-
-Tytt� tarttui h�nen puheesensa, kyynelsilmin astuen yht'�kki� h�nen
-eteens� ja molemmilla k�sill��n likist�en h�nen k�tt�ns�:
-
--- "J��k�� t�nne ainaiseksi!..."
-
--- "... Kyll� -- ainaiseksi", vastasi Alad�r, hell�sti syleillen
-armasta lasta.
-
-Tytt� piti viel� kiinni Alad�r'in oikeasta k�dest�, kun nuorukainen
-syleili h�nt�; h�n livahti kuitenkin �kisti pois h�nen syleilyst��n, ja
-ennenkuin Alad�r saattoi arvata h�nen aikomustaan, suuteli h�n,
-puoleksi kumartuen, puoleksi sit� luoksensa nostaen, t�m�n rakasta
-k�tt�, h�veli��sti kuiskaten: "minun herrani!"
-
-Alad�r saattoi nyt suudella takaisin rakkaan lapsen k�tt� -- molempia
--- sata kertaa per�tysten; h�n ei sill� voinut palkita sit�, ett� oli
-sallinut naisen suudella h�nen k�tt��n, naisen, joka h�nt� rakastaa,
-ihailee, kunnioittaa alati, ��rett�m�sti, ja joka kaikista n�ist� --
-edelt�p�in pyyt�� anteeksi.
-
--- "Tulkaa, tulkaa!" sanoi Erzsike, pist�en k�tens� Alad�r'in
-kainaloon ja vieden h�net kanssaan is�ns� kamariin.
-
-Vanha Ankerschmidt, joka tosin ei ollut kuullut sanoja, mutta kuitenkin
-��ni� oven l�vitse, ei h�mm�stynyt, kun h�nen tytt�rens� Alad�r'in
-rinnalla astui sis��n h�nen luoksensa.
-
--- "N�etk�s, is�ni", lausui lapsi, "min� kosin h�nt�, ja h�n ottaa
-minut."
-
--- "Sen arvasin", lausui vanhus, k�tt��n Aladar'ille ojentaen, ja kun
-t�m� oli sen vastaan-ottanut, syleili h�n nuorukaista, suuteli h�nt�
-molemmille poskille ja kuiskasi lempe�sti: "rakas poikani!"
-
-Alad�r ei virkkanut mit��n; h�n ei ollut niit� miehi�, jotka ��neen
-ilmaisevat ajatuksensa, mutta h�nen mieleens� tuli, ett� t�ll�
-ihmisell� on suuri oikeus h�nt� pojaksensa nimitt��, sill� p��tetyn
-el�m�n j�lkeen antoi h�n h�nelle uudestaan alun.
-
-Ja t�m� toinen el�m� -- alkaa hyvin.
-
-Valtiollinen n�k�ala on surkea, yhteisel�m� kurja; semmoisena aikana
-tavataan onnellisuutta ainoastaan siell�, jossa rakkaan naishengen
-kaikkia sulostuttava taikavoima suureen maailmaan luopi pienen maailman
-ja saattaa unhottamaan, mill� onnettomalla planetilla me el�mme.
-
-El�m�ss� on paljon kaunista, josta ei viel� ole mit��n johdattavia
-artikkeleita kirjoitettu.
-
-Alad�r unhotti itsens� kokonaan tuonne Ankerschmidt'in kamariin; se ei
-olekaan kummaa: kuinka paljon uutta, kuinka paljon ihmetelt�v�� h�n
-l�ysi t�ss� uudessa maailmassa! Onko mahdollista, ett� noin
-pikkaraiset, atomilliset k�det ovat maailmassa olemassa, ja ett� n�m�t
-n�kym�tt�m�t haltiattaren sormet saattavat voimakkaasti tarttua
-kohtalon rautaiseen koneistoon ja siit� vet�� ulos er��n ruhjottavaksi
-m��r�tyn kuolevaisen? Onko mahdollista, ett� maailmassa l�ytyy noin
-kuultavat silm�t, joitten l�vitse saattaa lukea kirkkaan sielun
-jokaisen hohtavan ajatuksen? Onko mahdollista, ett� yksi ainoa enkeli
-voi muassaan taivaasta tuoda alas koko taivaan-valtakunnan?
-
-Ja kun Alad�r katseli n�it� mykk�n�kin puheliaita huulia ja ajatteli,
-ett� t�m�n haltiattaren sametti-suudelma oli koskenut h�nen ty�st�
-ruskoittunutta k�tt��n, silloin t�ytyi h�nen tehd� itsekseen vakava
-lupaus, ett� h�n pitk�in vuosien kuluessa on t�m�n suuren velan
-sovittava. Sill� naisen suudelma lemmityn k�delle on hirmuisen suuri
-velka!
-
-Vanhasta Garanv�lgyist� n�ytti vihdoin sopimattomalta, ett� h�nen
-sisarensa poika sanoo niin kauan j��hyv�isi� Ankerschmidt'ilaisille,
-sill� varmaankin oli jo pari tuntia kulunut siit�, kun h�n meni h�nen
-luotansa; lopulta p��tti h�n itsekin menn� toiselle puolelle
-vierastensa luokse.
-
-H�n astui sis��n Ankerschmidt'in kamariin ja hymyili, kun n�ki
-siell� Alad�r'in istuvan Erzsiken vieress�, joille Ankerschmidt
-silloin juuri leikillisell� vakavuudella selitti, kuinka avioliitto on
-linna-vankeuden kaltainen; t�t� h�n ei tietysti itse uskonut, mutta ei
-h�nt�k��n kukaan uskonut.
-
-Garanv�lgyi lausui piloillaan Alad�r'ille, ik��nkuin h�n ei ymm�rt�isi
-asian laitaa:
-
--- "Venheesi on valmis..."
-
--- "Min� en l�hde mihink��n", vastasi Alad�r, vieden punastuvaa
-kultaansa enon eteen.
-
--- "Me pid�timme h�nt� t��ll� -- meid�n luonamme", sanoi Erzsike,
-hell�sti liittyen sulhoonsa.
-
--- "Ja min� tuotin venheesi t�nne -- porstuaan", lausui hyv�syd�misell�
-sarkasmilla vanhus.
-
-Anckerschmidt purskahti nauruun.
-
--- "Venheen porstuaan!"
-
--- "Tiesinh�n min�, ett� loppu olisi t�mm�inen", sanoi vanhus. "T�st�
-avioliitosta saatamme sanoa, ettei ainoastaan 'taivas' tahtonut sit�,
-vaan my�skin 'vesi.' Tulevaisuudeksi on kuitenkin se ajatus j��hdytt�v�
-herra sisareni pojan turhamielisyytt�, ettei h�n voinut hankkia
-itselleen puolisoa muualta, kuin autiolta saarelta, jossa paitsi h�nt�
-ei ollut yht��n naima-kuntoista miest�."
-
--- "Au contraire!" vastusti h�nt� nauraen Ankerschmidt; "rouva
-tytt�reni sopii soimata itse��n siit�, ettei h�n muulla tavalla voinut
-miehel��n p��st�, kuin ett� lunasti kuolemaan tuomitun vangin omalla
-k�dell��n, niinkuin joskus olen lukenut jossakin ranskalaisessa
-romanissa."
-
-Molemmat pilkatut rakastuneet tunsivat itsens� kuitenkin sangen
-onnellisiksi t�ss� ristitulessa, toinen toistaan syleilless��n.
-
-T�m�n vienotunteisen kohtauksen lopetti Kamp�s herran ilmestyminen,
-joka, kun h�n ei muissa huoneissa tavannut ket�k��n ja kuuli, ett�
-herrat kaikki ovat Ankerschmidt'ilaisten luona, tuli suurella tohulla,
-ja kompuroi sis��n sill� tiedolla, ett� vesi aamusta alkaen on laskenut
-yhden jalan.
-
--- "Min� en sill� en�� v�li� pid�", sanoi Alad�r, joka oli rient�nyt
-melua kohden, "vaikka se kokonaan katoisi."
-
--- "Ette 'pid� v�li�?'" sanoi kummastuen Kamp�s herra; mutta h�nen
-kummastuksensa katosi sitte heti, kun Erzsike hyv�ll� mielell� nauraen
-laski k�tens� Alad�r'in olkap��lle ja nojasi poskeaan armaansa
-k�sivartta vastaan. -- Nyt selkeni yht'�kki� tuon kunnon miehen
-aivoissa! -- "Ah haa! sent�hden suuttui siis kunnioitettu herra, kun
-toisp�iv�n� sanoin, ett� vesi laskee. No, t�m�p�..."
-
-Mutta enemp�� h�n ei lausunut sanoilla, vaan tahtoen, niinkuin pontevan
-patriotan sopii, teoissa osottaa mielt�ns�, l�hestyi nuoren herran
-morsianta sill� aikomuksella, ett� nyt heti suutelisi t�m�n k�tt�;
-mutta Erzsike ei mill��n muotoa sallinut sit�, vaan teki t�m�n
-yrityksen tyhj�ksi siten, ett� pisti molemmat k�tens� piiloon Alad�r'in
-kainaloon, jonka ohessa h�n aivan yksitotisesti piti Kamp�s herralle
-pitk�n esitelm�n siit�, ett� ainoastaan sangen sangen suuret ja
-mahtavat herrat sallivat sangen sangen alhaisten palvelijain heid�n
-k�tt�ns� suudella.
-
-Alad�r olisi mielinyt hengitt�� sis��ns� tuon armaan olennon ja kantaa
-sit� itsess��n sieluna.
-
-Sen muutoksen aikaan-saattoi kuitenkin Kamp�s herran tiedontuonti
-mieliss�, ett� jokaista halutti p��st� ulko-ilmaan veden laskemista
-katsomaan.
-
-Tulva oli viel� meren� ylt'ymp�ri, mutta se ei en�� lainehtinut; se oli
-niin sile�, kuin peili.
-
--- "L�hdet��n soutamaan venheell�", ehdoitti Garanv�lgyi. "T�m� vesi on
-meid�n!"
-
-Ehdoitukseen suostuttiin yleisesti. Alad�r'in sielun-hukuttajakin
-laskettiin vesille; h�n istui siihen itse ja nosti Erzsiken, niinkuin
-k�yk�isen kukkakimpun, vastap��t�ns�. Venheesen sijoittuivat Kamp�s
-herra ja molemmat vanhat herrat. Sielun-hukuttajan annettiin menn�
-edell�, ja Kamp�s herralta otettiin kunniansana, ettei h�n kaataisi
-venhett� kumoon.
-
--- "Mihin soudamme?" kysyi Alad�r.
-
--- "Vanhaan kastelliin p�in", vastasi Garanv�lgyi.
-
-T�n�p�n� osasi Alad�r hyvin huonosti laskea oikeata suuntaa ja sousi
-kovin kovin verkalleen; h�n ei saattanut toisin tehd�, kun n�ki
-edess��n nuot kaksi silm��, joihin katsominen oli yht� haavaa el�m� ja
-unelma.
-
-
-
-
-XVI.
-
-Vanha kastelli.
-
-
-Hja, vanha kastelli seisoo kuin seisookin viel� pystyss�.
-
-Kattoa aika ei tosin ollut laupiaasti kohdellut, mutta perustukset
-eiv�t sallineet itse��n j�rk�ytt��.
-
-Ja kuitenkin oli siit� sanottu, ett� se on ristinrastin l�vistetty
-rotan-k�yt�vilt�, ett� sen tiilet ovat rappeutuneet ja toukat rikki
-jauhaneet orsipuut; tarvitsee vaan tulla kunnollinen myrsky, jotta se
-kasaksi kaatuu ja katoavaisuuden omaksi joutuu. Mutta katso, uusi
-rakennus hajosi pikemmin maahan ja vanha huoneus seisoo viel� nytkin,
-elementeist� huolimatta, antaen todistusta siit�, ett� entisajan
-ihmiset eiv�t rakentaneet niin, jotta vaan "tehk�� hyvin, katsokaa."
-
-Garanv�lgyi avasi ruostuneet lukot ja laski vieraansa kastellin
-etupihaan, josta silloin jo pakovesi oli juossut pois, j�tt�en
-j�lkeens� ohuita muta-kerroksia.
-
--- "Rakas _h��-is�ni_!" sanoi Garanv�lgyi, kun he tulivat siihen
-muistettavaan kamariin, josta herra Br�uh�usel oli l�yt�nyt Alad�r'in
-muotokuvan. "Vuosia sitte tahdoitte ostaa minulta t�m�n vanhan
-kastellin, koska se oli teid�n tiell�nne. Silloin min� sanoin, ettei
-sill� ole mit��n hintaa. Nyt olen jo my�ntyv�isempi. Min� voin m��r�t�
-hinnan. Min� myyn pois t�m�n kastellin -- ja sen hinta on, niinkuin
-kansanlaulu sanoo: 'uunin t�ysi kakkuja ja kaunis tytt�.'"
-
--- "Annetaan!" sanoi herttaisesti nauraen Ankerschmidt, ja molemmat
-vanhat herrat vahvistivat pitk�ll� k�den-pudistuksella kaupan.
-
--- "Teill� lienee nyt t�st� kastellista jonkunlainen hy�ty, sill�
-siksi, kuin uudestaan rakennutatte herraskastellinne, sopii teid�n,
-tarpeitanne rajoittamalla, muuttaa t�h�n ja t�st� kumminkin silmin
-n�hden johtaa rakennusta."
-
--- "Min� en ajattele niin. Hajonneen kastellin sijaan min� en rakennuta
-uutta -- min� puhun suoraan. Tulva teki minut sataatuhatta florinia
-k�yhemm�ksi. Talouteni ohessa oli minulla t�h�n asti my�skin p��-omaa.
-Osa omaisuudestani oli tiloitettu valtiopapereihin; n�m�t t�ytyy minun
-nyt markkinoille vied�, ja talouttani alottaa siit�, kuin naapurini:
-auran kurjesta. Sittekuin te olette antanut t�m�n kastellin minun
-haltuuni, aion min� sit� korjata, min� teet�n siihen uuden katon, uudet
-orret, tapetit seiniin, v�h�n korkeammat akkunat, ja me asumme t�ss�
-yhdess� rakkaan poikani kanssa."
-
--- "Oho, herra ritari!" virkkoi Garanv�lgyi; "t�st� tulee ilmi, ett� te
-tahdotte saada kastellin ja lis�ksi pit�� itsellenne sen hinnankin.
-Min� annoin kastellin 'kauniista tyt�st�.' Sen johdosta tulevat herra
-poikani ja rouva mini�ni minun luonani asumaan."
-
--- "Ah, hyv� herra, te tahdotte, ett� min� eroisin tytt�rest�ni,
-vaikk'ei minulla ole ket��n, paitsi h�nt�."
-
--- "Onko siis minulla ket��n, paitsi Alad�r'ia?"
-
--- "Mutta te olette jo koettanut viihty� ilman h�nt�, h�n oli kauan
-poissa.'"
-
--- "Sit� enemm�n syyt�, ett� h�n nyt pysyy luonani."
-
--- "Katsokaa", sanoi Ankerschmidt, k��nt�en asiaa pyynn�ksi; "te olette
-hyv� talouden-pit�j�; min� p�invastoin en ymm�rr� mit��n. Min�
-tarvitsen jotakuta, joka pit�� vaaria taloudestani."
-
--- "Ennemmin annan pois Kamp�s'in."
-
-Kamp�s herra kiiruhti vastustamaan n�it� sanoja: vaikka h�nt� ruoskalla
-pois ajettaisiin, ei h�n mene mihink��n armollisen herran luota, eip�
-edes Moskovan tsaarille.
-
--- "Mutta asummehan likell� toisiamme. Te saatatte joka minuti tulla
-luoksemme."
-
--- "Te unhotatte, ett� minua sitoo lupaus olla talostani mihink��n
-menem�tt� niin kauan, kuin Unkarissa ei synny toinen meno."
-
--- "Ah, mutta tuo lupaus on jo t�ll� hetkell� rikottu, olettehan nyt
-t�ss�!"
-
--- "Se on totta, sill� min� lupasin ainoastaan, etten mene, etten aja,
-etten ratsasta ulos talostani, mutta sit� en ole luvannut, etten souda.
-Mutta t�m� vesi ei huomisp�iv�n per�st� en��n ole t�ss�, ja min� olen
-taas suljettu itsekseni. Siit� saatatte nyt selv�sti n�hd�, ett�
-minulla teid�n suhteenne on etu-oikeus vaatia, jotta nuori pari olkoon
-minun talossani kotona."
-
-Ankerschmidt ei viel�k��n luopunut puoltansa pit�m�st�.
-
--- "Herra oikeuden-istuja! Te olette perustuslaillinen mies; te
-tied�tte, ettemme voi itsemme suhteen mit��n p��tt�� ilman niit�,
-joihin asia koskee. Onko t�m� oikein?"
-
--- "Te olette oikeassa. He ilmoittakoot mielipiteens�."
-
--- "Mutta jos he eiv�t ole yksimielisi�? Jos toinen ��nest�� sinne,
-toinen t�nne?"
-
--- "Siin� tapauksessa 'accessorium sequitur suum principale', mies on
-p��, vaimo 'j�tt�� is�ns� ja seuraa miest��n', niin sanoo raamattu."
-
--- "Oi, ei! 'Votum Minerva?' on naisen ��ni ja se ratkaisee."
-
-Molemmat vanhat herrat olivat t�m�n suuren v�ittelyn kest�ess�
-kulkeneet suojien l�vitse, huomaamatta, ett� asianosaiset olivat
-j��neet tuohon muistettavaan kamariin.
-
-Lipas, joka tuomarintutkimuksen per�st� taas oli takaisin toimitettu,
-oli nytkin tuolla kirjoitusp�yd�ll�. Erzsike tunsi sen heti ja k��nsi
-Alad�r'in huomion siihen.
-
--- "Katsokaa, t�m�n lippaan, jonka t�hden t�ss� kastellissa pidettiin
-virallinen katsastus, ottivat nuot viisaat herrat takavarikkoon."
-
--- "N�ytt�� silt�, kuin eiv�t sill� olisi voittaneet mit��n, koska
-antoivat sen takaisin."
-
--- "He eiv�t l�yt�neet siit� muuta, kuin kimpun rakkauden-kirjeit�,
-jotka olivat teille kirjoitetut."
-
--- "Ah!"
-
--- "Min� olin utelias lukemaan yht� niist�. Etteh�n siit� suutu?"
-
--- "Minun ei ole niill� v�li�." Alad�r ei saattanut ajatella muuta,
-kuin ett� n�m�t lienev�t rouva Pajtay'n turhanp�iv�isi� kirjoituksia
-vanhoilta ajoilta.
-
--- "Mutta ne ovat hellill� tunteilla kirjoitetut. Joka ne on
-kirjoittanut, on teit� suuresti, sangen suuresti rakastanut."
-
--- "Se lienee ollut kovin kauan sitte."
-
--- "P�invastoin, viel� nytkin h�n teit� suuresti rakastaa."
-
--- "Se on helppo sanoa."
-
--- "Ampukaa hiljaan! Se, joka n�m�t kirjeet teille kirjoitti, on teille
-viel� rakkaampi, kuin min�."
-
-Alad�r laski tyvenesti k�tens� syd�melleen: "Minun sieluni ei tied�
-siit� mit��n." H�n luuli yh�, ett� oli rouvasta puhe.
-
--- "Ent�s jos min� kuitenkin, kun n�m�t kirjeet ovat luetut, voisin
-teille todeksi n�ytt��, ett� niitten kirjoittaja ansaitsee teid�n
-rakkauttanne, j�tt�isittek� silloinkin h�net minun t�hteni?"
-
-Oliko Alad�r'in mahdollista tehd� t�h�n kysymykseen muuta, kuin painaa
-kysyj�n k�tt� syd�nt�ns� vastaan ja t�m�n kalliin esineen kautta
-luvata, vannoa, ett� h�n h�nen t�htens� j�tt�isi kaikki, kaikki,
-vaikkapa h�nen el�m�ns�kin olisi siihen kiinni kasvanut?
-
-Sill'aikaa palasivat vanhat herrat takaisin.
-
--- "Eno kulta, tulkaa t�nne", sanoi leikillisell� hymyll� Erzsike
-Garanv�lgyille, "ja olkaa todistajana siihen, mit� Alad�r t�n� hetken�
-minulle lupasi."
-
--- "No, mit� se on?"
-
--- "Ett� h�n minun t�hteni j�tt�� sen, joka on kirjoittanut t�h�n
-lippaasen k�tketyt rakkauden-kirjeet."
-
-Garanv�lgyi k��ntyi h�mm�styneen� Alad�r'iin:
-
--- "Ja sin� olet luvannut t�m�n?"
-
-Alad�r valmisti itse��n pathetillisella katsannolla vastaamaan;
-Garanv�lgyi ei en�� voinut puoltansa pit��, vaan laski k�tens� h�nen
-olkap��lleen ja sanoi nauraen:
-
--- "No, siin� tapauksessa, poikaseni, varo itse�si t�lt� kylkiluultasi,
-sill� siin� olemme molemmat tavanneet mestarimme."
-
-Sen sanottuaan otti h�n esiin kellon-vitjoihin kiinnitetyn avaimen ja
-avoi sill� lippaan, jonka kannessa oli Alad�r'in muotokuva ja t�m�n
-alla kirjeet.
-
--- "N�m�t olen min� sinulle kirjoittanut."
-
-Alad�r aikoi vastata, ett� siin� tapauksessa n�m�t eiv�t ole
-rakkauden-kirjeit�, mutta kun h�n oli lukenut ensimm�isen puoleksi, ei
-h�n en�� voinut t�t� v�it�st� esiin tuoda; n�m�t olivat tuskastuneen,
-rakastavan syd�men puheita; sit� vastaan ei k�ynyt v�itt�minen.
-
-Erzsike, voitonriemunsa ensi hetken�, osotti vallattomalla naurulla
-hyv�� mielt��n, mutta kun h�n n�ki, ett� Alad�r'in silm�t t�yttyiv�t
-kyynelill�, muuttui yht'�kki� h�nen hyv� mielens� kovaksi itkuksi; h�n
-heitt�ysi Garanv�lgyin rintaa vastaan ja pyysi h�nelt� anteeksi sata
-kertaa, tuhat kertaa; olihan h�n niin monta kertaa rikkonut h�nt�
-vastaan!
-
-Ensimm�isen kirjeen luettuansa pudisti Alad�r ��neti enonsa k�tt�; t�m�
-teki lopun t�st� hell�tunteisesta kohtauksesta, sanoessaan: "Eik�
-totta, poikaseni, kummoinen narri ihminen on, kun h�n on yksin�ns�!"
-
-
-
-
-XVII.
-
-Eriskummainen oikeuden-k�ynti.
-
-
-Viikkoja oli kulunut t�m�n j�lkeen. Tulva oli v�hitellen palannut
-takaisin uomaansa; siit� tuli ensiksi yleinen r�me, sitte pieni�
-kala-lammikkoja siell� t��ll� keskell� viljapeltoja, jotka vasta
-kolmantena kes�n� t�ydellisesti kuivavat; kaikkialla h�vityksen,
-turmion kuva, jota ihminen lopulta inholla katselee, kun h�n on v�synyt
-sit� vaikeroimasta.
-
-Viel� kauan aikaa oli vaikea p��st� toisesta kyl�st� toiseen,
-h�vinneitten teitten vuoksi, joista vesi oli vienyt kaikki sillat; eik�
-Ankerschmidt rient�nyt herra Br�uh�usel'ille "musta rokkaa" keitt�m��n.
-
-"Jos ei t�t� tulvaa olisi ollut, emme koskaan olisi yhteen sattuneet."
-
-H�n ei nyt huolinut muusta, kuin ett� h�nen tytt�rens� tulisi
-onnelliseksi. Heti ensimm�isen� sunnuntaina kuulutettiin avio-pari, ja
-vanhukset iloitsivat saadaksensa nuorissa uudestaan el��.
-
-Sen johdosta aukaisi Ankerschmidt yksitellen nen�liinaansa sidotut
-solmut, jotka muistuttivat Gris�k'ista, Br�uh�usel'ist�, Mikucsek'ista.
-Ainoastaan nelj�s j��; se koskee Alad�r'iin. Mutta ei ole mit��n syyt�
-sit�k��n en�� s�ilytt��. Tiedet��nh�n jo kaikki.
-
-Ennen pitk�� saikin h�n tohtori Gris�k'ilta kirjeen, jossa tuo arvoisa
-mies suurella prosopopoealla ilmoittaa, mik� ankara tutkimus on
-asianomaisissa paikoissa pidett�v� siit�, kenen vika tahi rikos on
-ollut syyp�� t�h�n monen miljonan vahinkoon; rikollinen on ankarasti
-rangaistava. T�h�n-astisista tutkimuksista on kuitenkin tullut ilmi,
-ett� kaikkiin on ollut syyn� "er�s pieni v��rin-k�sitys", joka sattui
-herra Mikucsek'ille; t�m� k�sitti v��rin teht�v�ns�, ja sent�hden
-k�sitettiin my�skin h�nen neuvonsa v��rin; kaikki tyyni oli erhetyst�;
-se tulee sit� selvemm�ksi, kuin herra Mikucsek sill'aikaa on siirretty
-Galizia'an; jos h�nt� tahdotaan konfronterata, t�ytyy ensiksi
-erin�isten maaherran-virastojen kautta sit� ministerist�lt� pyyt��. Ja
-lopulta, jos h�n havaittaisiinkin syylliseksi, mit� vahingon-k�rsineet
-siit� hy�tyisiv�t? Paitsi ruumistansa, sieluansa ja sateen-varjoansa,
-ei h�nell� ole mit��n koko maailmassa; valtakunta voipi kyll� k�rsi�
-t�m�n, niinkuin muunkin jne. jne.
-
-Ankerschmidt lausui siihen, ett� tohtori on oikeassa; olisi varmaankin
-vahinko kuluttaa paperia, saadaksensa selkoa onnettomuuden alkuper�st�;
-siin� kyll�, ett� se on olemassa.
-
-Mutta sill� v�lin tapahtui jotakin, josta tohtori Gris�k ei tiet�nyt.
-
-Herra Mikucsek oli todellakin hankkinut itselleen postivaunun-piletin
-Lembergiin. Mutta kun vaunut y�ll� Forro'n luona kulkivat hiljakseen
-vuorenrinnett� yl�sp�in, paukahti laukaus sis��n akkunasta, niin
-l�helt�, ett� ruudin-savu kokonaan peitti lasin; luoti puhkaisi siihen
-pienen, ympyri�isen l�ven, kuin se vaan olisi ollut paperista.
-Vaunuissa istui nelj� henke�, ja n�ist� nelj�st� sattui laukaus
-Mikucsek'iin; -- h�n meni heti kuolijaksi.
-
-Murhaaja, joka varmaankin ampui ihan vaunun-astuimelta, katosi heti
-tiet�m�tt�miin; asian laitaan katsoen vangitsi Kassa'n oikeus
-postikuskin ja oppaan semmoisina, joita ensimm�inen ep�luulo kohtasi.
-
-Sen j�lkeen ilmoitti er�s maanviljelij� Sz----st� itsens�
-tuomio-istuimen edess�; �lk��n vainottako syyt�nt�, h�n on murhaaja.
-
-H�n sanoi tehneens� murhan kostosta, siihen itse��n valmistaneensa; h�n
-kertoi juurta-jaksain, kuinka se tapahtui; kuinka h�n pime�ss� y�ss�
-oli v�ijynyt postivaunuja; ett� h�n oli noussut vaunun-astuimelle;
-mihin h�n oli heitt�nyt pistolin; miss� h�n oli k�tkeynyt ojaan.
-T�ydellisemp�� tunnustusta ei sopinut pyyt��. T�ydell� vakuutuksella
-saattoivat kaikki tuomarit julistaa h�nelle kuoleman. Mutta samaan
-aikaan, ihan samana p�iv�n� ilmestyi toinenkin maanviljelij� Sz----st�
-Miskolcz'in oikeuden edess�, ja kertoi saman tapauksen aivan samoilla
-sanoilla, v�itt�en, ett� h�n oli murhaaja.
-
-Toisen itse-ilmoittajan nimi oli P�ter B�rd, toisen P�l B�rd; he olivat
-veljekset.
-
-Mutta kumpi heist� oli nyt todellinen murhaaja? Oikeus tutki heit�
-vastatuksin; molemmat pysyiv�t tunnustuksessaan.
-
-Kun heilt� kysyttiin, mink�t�hden toinen ilman syytt� v�itt�� rikoksen
-tehneens�, oli heid�n vastauksensa molemmin puolin, ett� toinen veli
-tahtoo uhrata itsens�, velje�ns� pelastaakseen.
-
-Sit� ei k�ynyt ep�ileminen, ett� toinen oli todellinen murhaaja, mutta
-varmaa oli my�skin, ett� toinen sit� ei ollut.
-
-Toinen oli tuomittava ja toinen vapautettava; siit� vaan ei saanut
-selkoa, kumpiko?
-
-Kun molemmat veljet seisoivat toisiansa vastaan, osasivat he
-erinomaisen hartaasti pyyt�� toisiansa luopumaan siit� aikomuksestansa,
-ett� toinen tunnustaa itsens� syylliseksi semmoiseen rikokseen, jota
-h�n ei ole tehnyt. Viel�p� he rupesivat kiistelem��n ja toisiltansa
-ristikysymyksill� tiedustelemaan, kuinka se oli ollut, kuinka se oli
-tapahtunut; mutta n�ist� kaikista k�vi vaan selv�ksi, ett� toinen osasi
-sanoa toiselle kaikki asianhaarat, ja sent�hden tiet�v�t he sen
-molemmat yht� tarkasti.
-
-Vihdoin turvasi P�ter B�rd, tuomareita vakuuttaaksensa, viimeiseksi
-s��stettyyn keinoon: h�n sanoi, ett� h�nell� on vastaansa todistajia:
-ritari Ankerschmidt ja herra Alad�r Garanv�lgyi; n�m�t voivat todistaa,
-ett� vaan h�n saattaa olla murhaaja.
-
-Molemmat herrat kutsuttiin oikeuteen; n�m�t eiv�t ensink��n tiet�neet
-ajatella, ett� heid�n todistustansa tarvitaan t�ss� rikosasiassa.
-
-Kun todistajat olivat saapuneet, kysyi P�ter B�rd:
-
--- "Muistatteko, hyv�t herrat, kun te valvoitte y�ll� Tiszan padolla,
-ett� teit� kohden tuli muuan venhemies, jonka kanssa te ryhdyitte
-puheisin?"
-
--- "Se olin min�!" keskeytti h�nt� P�l B�rd.
-
--- "Olit sin�?" sanoi p��t�ns� pudistaen P�ter; "viel� sit�kin
-tahtoisit olla? No, jos se olit sin�, sano siis, mit� tuo venhemies
-siell� puhui herrain kanssa?"
-
--- "Min� toin sen tiedon, ett� D:n pato on rikottu, ja sanoin, ett�
-jonkun siit� on kuoleminen."
-
--- "Siin� tapauksessa olet jossakin kuunnellut, sill� tuo venhemies
-olin min�."
-
--- "Taikka kuuntelit sin�, ja min� olin venheess�."
-
--- "Mutta, hyv�t herrat!" huusi ep�toivoissaan P�ter, "min� vannon,
-ett� min� olin venheess�."
-
--- "Min�kin vannon sen."
-
-Ei Ankerschmidt eik� Alad�r tiet�nyt enemp�� selityst� antaa. Oli
-pime�, kun he puhuivat tuon miehen kanssa; h�nen kasvojansa he eiv�t
-voineet selitt��, mutta puhutut sanat tiesiv�t molemmat yht�l�isell�
-tarkkuudella kertoa. Toinen heist� oli silloin varmaankin padon
-l�hell�. Mutta kumpi se oli, siit� vaan ei saatu selkoa.
-
-Oikeus oli pakoitettu heit� uudestaan vankeuteensa l�hett�m��n.
-
-Kun heit� vietiin eri taholle, nosti P�ter B�rd kahletetut k�tens�,
-uhkasi sormellaan lempe�sti velje�ns� ja sanoi h�nelle katkeralla
-��nell�:
-
--- "Veljeni, veljeni! Sin� tahdot vaan minun t�hteni surmata itse�si,
-mutta saat n�hd�, ettei siit� tule mit��n."
-
-Illalla pyysi P�ter B�rd kirjoitusneuvoja; h�n tahtoo, niin sanoi h�n,
-tehd� oikeuden esimiehelle t�rke�n ilmoituksen. Niit� annettiin
-h�nelle.
-
-Seuraavana aamuna tavattiin h�n kuolleena; h�n oli nen�liinallaan
-hirtt�nyt itsens� ovenk��k��n.
-
-P�yd�lle j�tetyss� kirjeess� oli kirjoitettu:
-
-  "Armollinen herra!
-
-  Sanotaan, ett� sill� tunnustuksella, jota kuolema seuraa,
-  on sama voima, kuin jos sen olisi valalla vahvistanut.
-  Min� kuolen siis ja vahvistan tunnustukseni; min� olin
-  murhaaja, veljeni on syyt�n.
-
-                                             P�ter B�rd".
-
-Oikeudelle ei j��nyt muuta teht�v��, kuin hyv�ksy� tapahtunut
-tosi-asia. Joka kuoli, se oli rikoksen-tekij�, joka eli, se oli syyt�n.
-
-T�h�n tapaan suunniteltiin tuomio. Oliko se oikea? Sen tiet��
-yksist�ns� se herra, joka n�kee syd�miin.
-
-P�l B�rd, kun h�n kuuli nuoremman veljens� kuolemasta ja omasta
-vapauttamisestaan, sanoi itkien, ett� t�m� ei kuitenkaan ollut
-murhaaja.
-
-Mutta semmoisia mielett�mi� kiellettiin h�nt� kerrallaan puhumasta,
-kahden kuukauden rangaistuksen uhalla. Jos ei h�n tahdo, ett� h�n
-pannaan lukon taa, tunnustakoon olevansa syyt�n.
-
-Puhuttiinpa sen j�lkeen kappale aikaa, ett� vankihuoneessa itsens�
-murhannut P�ter oli sama mies, joka yhteen aikaan Miska Szemes'in
-nimell� teki monta monituista konnanjuonta. Sit� luultiin sent�hden,
-ett� t�m�n kuoleman per�st� Miska Szemes'ist� ei en�� koskaan mit��n
-kuultu.
-
-Ken t�m�nkin tiet��? Siin� kyll�, ett� semmoisia hoetaan.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-Pikku pilanteko Cabinet noir'issa.
-
-
-Rouva Pajtay asui t�h�n aikaan Wien'iss�. Heti kun Alad�r oli laskettu
-vapaaksi, muutti h�n pois Pest'ist�, vapauttaakseen itse�ns� kaikista
-ik�vist� asioista.
-
-Wien'iss� oppi h�n yhden lyhyen vuoden kuluessa kaksi asiaa.
-
-Ensiksi sen, ett� p�rssiss� sopii vaan semmoisten ihmisten keinotella,
-jotka sit� ymm�rt�v�t. Dilettanttein k�y siell� huonosti. Unkarista
-erotessaan oli h�n muuttanut kaiken kiinte�n omaisuutensa rahaksi, ja
-sanoi julkealla kevytmielisyydell�, ettei h�n en��n ollenkaan huoli
-tuosta k�yh�st� valtakunnasta; t�st� l�htien aikoo h�n el��
-kapitalistina.
-
-Nyt alkanut aikakausi oli kuitenkin eritt�in omansa houkuttelemaan
-sit�, joka luuli itsell��n olevan rahaa, siihen kouluun, jossa h�nelle
-opetetaan, ettei h�nell� todellakaan mit��n ole.
-
-Yhden vuoden kuluessa olivat j�rjett�m�t rahatoimet -- h�n hypp�si
-tietysti aina pahaan aikaan milloin hausse'lle, milloin baisse'lle --
-saattaneet h�net siihen, ett� h�n tuosta petollisesta merest� sai
-pelastetuksi vaan omaisuutensa j��nn�ksi�.
-
-Toinen asia, jonka h�n oppi, oli se, ett� vanhain valtiomiesten k�ypi
-laatuun ja on joskus edullistakin lopullisesti riitaantua entisten
-puoluelaistensa kanssa, mutta nelj�tt�kymment� k�yv�lt� naiselta on jo
-hyvin vaarallista hyl�t� kaikki entiset tuttavansa, sill� uuden
-puolueen kokoon-saanti k�ypi silloin jo kovin vaikeaksi.
-
-Semmoisen kokemuksen per�st� ei ole mit��n parempaa neuvoa, kuin "taas
-takaisin, el�m�mme hetki� rakastetulle is�nmaalle pyhitt�m��n."
-
-On n�et tiet�minen, ett� tuo hyv�, narrimainen unkarilainen
-enemm�n iloitsee yhdest� kadonneesta, joka takaisin palaa, kuin
-yhdeks�st�kymmenest� yhdeks�st� vanhurskaasta, jotka eiv�t koskaan ole
-erhettyneet.
-
-Er��n� kauniina p�iv�n� p��tti siis tuo _tuntehikas patriotinna_ --
-niinkuin baali-referenttien oli tapa h�nt� nimitt�� -- viett��
-kylpykauden Balaton-F�red'iss�.[69]
-
-T�m� oli sangen hyv� tekosyy taas ruveta yhteyteen rakastetun is�nmaan
-kanssa. Sairastetaan tautia, jota ei mik��n muu kylpylaitos koko
-maailmassa voi parantaa, kuin yksist�ns� Balaton-F�red. Ihminen ei
-sent�hden n�yt� katuvaisen takaisin-palaajan r�lia; h�n tarvitsee vaan
-kivenn�is-vett�, on senvuoksi tullut takaisin; sill'aikaa, kuin h�n
-suorittaa Anna-baalin parannus-keinoa, totutaan h�nt� n�kem��n; vanhat
-ihastelijat ilmestyv�t, niit� sopii taas jalkojensa juureen sitoa;
-kylpykauden p��tytty� rukoilevat he, ettei h�n en�� l�htisi takaisin
-Wien'iin; semmoisten syd�mellisten rukousten t�ytt�minen on nais-avu;
-ehk� k�ypi jotain "liaison'iakin" vahvistaminen, ja sitte tekee ihminen
-"rakkaudellensa" sen "uhrin", ett� taas j�� t�h�n ik�v��n valtakuntaan.
-T�h�n asti on kaikki hyvin; mutta siit� t�ytyy nyt my�skin ennakolta
-antaa tieto asianomaisille, jotta hekin olisivat F�red'iss� sin�
-p�iv�n�, jona h�n saapuu sinne. T�h�n taas ei tarvita muuta, kuin ett�
-se jokaiselle eritt�in kirjeess� ilmoitetaan ja lausutaan halu toisiaan
-tavata.
-
-Miehet tavallisesti katsovat sangen vaikeaksi semmoisista asioista
-kirjoittaa; naisille se on todellinen nautinto.
-
-Corinna kirjoitti aamusta iltaan, ja sai vasta silloin kirjeet
-valmiiksi.
-
-H�n oli itseens� tyytyv�inen, kun h�n viel� kerran oli lukenut ne.
-
-N:o 1 oli maanviljelij�lle.
-
-  "Rakas yst�v�ni!
-
-  L��k�rini m��r�yksest� aion viett�� kylpykauden Balaton-F�red'iss�.
-  Min� olen senkin vuoksi enemm�n mieltynyt t�h�n kylpylaitokseen,
-  ett� se on halvempi, kuin ulkomaan, ja min� pid�n paljon lukua,
-  mihin panen rahani. Siell� ihminen saattaa k�yd� mink�laisessa
-  toaletissa hyv�n�ns�; unkarilaisten suora mielenlaatu ei soimaa
-  sit�, kun sen sijaan Ischi'iss� t�ytyy kilpailla herttuatarten
-  kanssa. Jos tapaisin teid�t siell�, olisi minulla siit� suuri
-  lohdutus; te tied�tte, kuinka suuresti nykyisen nuorison teeskennelty
-  pilvien-ajo minua ik�vystytt��; min� vapisen, jos tuo k�yh�
-  runoilija, joka Fellegormi'n nimell� oli tottunut ylpeilem��n
-  muoti-lehdiss�, sattuisi siell� olemaan. Kuinka me nauroimme yhdess�
-  h�nen viattomia v�rssyj�ns�! 'yhdess�,' mutta 'erikseen' min�
-  pakenen niit�. Tulkaa sent�hden, jos mahdollista, ja ruvetkaa
-  suojelijakseni!
-
-                                                     Corinna".
-
-N:o 2 kirjoitettiin tuolle er��lle runoilijalle.
-
-  "Rakas Fellegormi'ni!
-
-  L��k�rini v�itt�v�t, ett� rinnassani on kipu, jonka vaan Balaton'in
-  ilma voipi parantaa. He ovat oikeassa, rinnassani on kipu:
-  syd�mess�ni, ja sen saattaa yksist��n innokkaasti rakastetun
-  is�nmaani ilma terveeksi tehd�. Minulla ei siit� asti ole mit��n
-  rauhaa, ei iloa, kuin yksityisten juonet ja vainoova kohtaloni
-  pakoittivat minua is�nmaatani j�tt�m��n, enk� min� muuta halua,
-  kuin ett� tomuni kerran lep�isi is�nmaani povessa. Minulle se
-  olisi suuri lohdutus, jos kohtaisin teid�tkin siell�. Se olisi
-  minulle sit� mieluisampaa, kuin Gris�k'kin, niinkuin varmaan
-  tied�n, on siell�, tuo ihminen, jota min� vihaan yht� paljon,
-  kuin te, ja jonka kiihke�st� seurustelemisesta teid�n
-  ritarillisuutenne voisi minua suojella. Te saatatte olla varma
-  minun kiitollisuudestani. Monta kertaa olen ajatellut teit�,
-  monta kertaa teist� unta n�hnyt; t�ll� kertaa se ehk� ei ole
-  oleva unen-n�k��.
-
-                                                  Corinna."
-
-N:o 3 oli kirjoitettu saksaksi tohtori Gris�k'ille.
-
-  "Rakas yst�v�ni!
-
-  L��k�rieni neuvosta l�hden min� Balaton-F�red'iin. Se ei ole
-  kaukana Pest'ist�; jos teill� on aikaa, tulkaa minua sinne
-  tervehtim��n. Minun tarvitsisi puhua teid�n kanssanne t�hdellisist�
-  oikeudenasioista, joita teid�n pit�isi ottaa ajaaksenne, ja sitte,
-  jos tekin joutuisitte johonkin oikeuden-k�yntiin, otan min�kin
-  vaihdoksi sen asian ajettavakseni. Te tied�tte, ett� jo aikoja
-  sitten minun ja Alad�r Garanv�lgyin v�li on rikkoontunut; nyt voin
-  ilmoittaa, ett� olen ty�nt�nyt oikeuden-istujankin luotani. Tulkaa,
-  jos vaan mahdollista on; saan siten kumminkin jonkun, jonka kanssa
-  saatan haastella, sill� yhden vuoden kuluessa olen jo melkein
-  tykk�n��n unhottanut unkarin kielen.
-
-                                                     Corinna."
-
-Kirje N:o 4 oli ritari Ankerschmidt'ille.
-
-  "Rakas yst�v�ni!
-
-  Syd�meni syvyydest� otan osaa siihen murheesen, jonka taivas on
-  mitannut teid�n perheellenne; sallikaa, ett� teid�n vilpit�n,
-  vanha yst�v�tt�renne yhdist�� kyynelens� teid�n kyyneliinne.
-  Ja kuka muu voisikaan tuntea sen tuskaa, joka kadotti perheens�
-  rakkaimman j�senen, kuin se, joka itsekin on kadottanut kaikki
-  ja luopunut kaikista. Mutta onnettomuudenkin molemmanpuolisessa
-  kohtauksessa on joku onni. Jos te tahdotte vainota tuota ihmist�,
-  joka teid�n poveenne on iskenyt semmoisen haavan, voin min� sanoa,
-  miss� h�n on. Jos haluaisitte kohdata minua, saavun min� t�m�n
-  kuukauden kuluessa Balaton-F�red'iin, johon l��k�rini l�hett�v�t
-  minut. Minulla on teille paljon sanottavaa, josta saatte n�hd�,
-  ett� teill� on et��ll� yst�v�t�r, joka joka p�iv� ajattelee teit�.
-
-                                                  Rouva Pajtay."
-
-N:o 5 lopuksi oli Alad�r'ille.
-
-On n�et tiet�minen, jottemme sit� per�st�p�in liioin kummastelisi, ett�
-rouva Pajtay jo oli kuullut Gris�k'in kertovan, jotta Alad�r saa
-takaisin omaisuutensa.
-
-T�m�n johdosta siis.
-
-  "Rakas Alad�r!
-
-  El�m�ss� l�ytyy v��rin-k�sityksi�, joita vaan kuolema selville
-  saattaa. Minunkin el�m�ss�ni on semmoinen arvoitus, ja se asia,
-  ettette ole yritt�nyt sit� suorittamaan, se tuottaa minulle
-  kuoleman. Ulkon�ky, varjo on jo kaivannut monelle haudan, ja he
-  ovat vaipuneet siihen, eik� kukaan ole ymm�rt�nyt heit�. Te olette
-  mies, te olette kuumaverinen; min� olen nainen ja heikko, sent�hden
-  on minun soveliaampi n�yrytt�� itse�ni teid�n edess�nne, ja tuon
-  kohtauksen per�st�, joka eroitti meid�t, lausua t�m� sana:
-  'anteeksi!' Jos tiet�isitte, mit� t�m� syd�n on teid�n t�htenne
-  k�rsinyt, mit� t�m� sielu teid�n t�htenne ajatellut, mit� n�m�t
-  k�det teid�n t�htenne tehneet! Mutta ei, te ette tied� sit� ikin�.
-  T�n� vuonna aion olla Balaton-F�red'iss�; jos te ilmestyisitte
-  siell� yhdeksi minutiksi, saisitte viel� kerran n�hd� sen naisen,
-  joka tuli sinne -- teid�n l�heisyyteenne -- kuolemaan -- ja
-  unhottumaan, ja jonka ainoa toivo on se, ett� te kerta seisoisitte
-  hylj�tyn haudalla ja kuiskaisitte: 't�lle k�yh�lle naiselle, tuolla
-  tomussa, annan min� anteeksi.'
-
-                                                      Corinna".
-
-Kas niin! T�m�kin on k�ynyt hyvin k�teen.
-
-Nyt t�ytyy vaan pit�� vaaria siit�, ett� kukin kirje tulee sille
-m��r�ttyyn kuverttiin, jottei mit��n vaihtoa tapahtuisi, niinkuin sit�
-on n�hty huvin�ytelmiss�, joissa joku on vaihtanut kirjeet ja kuvertit.
-Se olisi kaunista, jos esimerkiksi joka mies saisi toiselle kirjoitetun
-kirjeen.
-
-Sent�hden olikin Corinna niin varovainen, ett� h�n ensin kirjoitti
-p��llekirjoituksen jokaiseen kuverttiin, ja sitte tarkasti katsoi,
-mink� kirjeen kuhunkin pani, jottei mit��n erhetyst� tapahtuisi.
-Muutamia veti h�n ulos kaksi kertaa, vakuuttaaksensa itse��n, ettei h�n
-ollut niit� vaihtanut. Sitte lukitsi h�n ne joutuisasti yksitellen
-sinetill�, ja saattoi nyt olla varma siit�, ettei mit��n vaihtoa
-jakamisessa ollut tapahtunut.
-
-Olipa h�n viel� niinkin varovainen, ett� itse, fiakkerilla ajaen, vei
-kirjeet postiin ja itse pani ne sis��n kirjelaatikkoon. Ja sen j�lkeen
-palasi h�n, niinkuin se, joka on asiansa paraimmalla tavalla
-toimittanut, rauhoittuneena kotia; h�nen kirjeens� ovat hyv�ll� tiell�.
-
-Mutta j�lell� oli viel� "cabinet noir."
-
-Viisi kirjett�, jotka yht� haavaa suljahtavat laatikkoon, sama k�si-ala
-p��llekirjoituksessa, ja lis�ksi viel� niin ep�luuloa her�tt�vill�
-adresseilla, kuin yksi tuomittu ja armoitettu vallankumouksen p��mies;
-yksi entinen keisarillinen yli-upseeri, nyt unkarilainen tilanhaltia;
-yksi asianajaja; yksi jurnalisti, ja yksi �re� oikeuden-istuja -- ne
-pist�v�t jokaisen silm��n. Ep�luuloa enensi viel� se seikka, ett� n�m�t
-kirjeet ovat kaikki Wien'iss� kirjoitetut ja l�hetet��n Unkariin.
-Valtion on todellakin tarvis tiet�� semmoisten ep�ilytt�v�in
-kirjoitusten sis�llys, sill� t�m� saattaa ainakin johdattaa jonkun
-salaliiton laajalle haaroittuviin s�ihin.
-
-Cabinet noir, me tied�mme jo, mimmoinen laitos se on.
-
-Herra Straff, hukkaan menneen avioliittonsa per�st�, palasi sinne taas
-takaisin.
-
-Ihmisen t�ytyy, kuin t�ytyykin, el��! T�m� on nykyajan tunnus-sana.
-
-Yksi meist� hankkii leip�ns� sill�, toinen t�ll� tavoin; h�pe� on vaan
-n�lk��n-kuolo.
-
-Ja sitte, jos ihminen kadun-lakaisemisella hankkii leip�ns�, tahraa h�n
-vaatteensa ja on sen vuoksi halveksittava mies, kun h�n, jos tahraa
-vaan luonteensa, yht� kaikki k�ypi kavalierista ja gentlemanista.
-
-Herra Straff, vanha tuttavamme, istuu siis tuolla, nuot viisi kirjett�
-edess��n. H�nen harjaantunut silm�ns� tuntee k�si-alasta niitten
-kirjoittajan. Kerta oli h�nellekin tullut kirjeit� t�mm�isell�
-k�si-alalla. Silloin, kun viel� n�itten kirjoittajatar tarvitsi tiet��
-salaisuuksia, joista herra Straff otti eri makson.
-
-H�nen virkansa olikin tutkia ja tietoja antaa; puhukoot siis suljetut
-huulet.
-
-N�itten kirjeitten lukeminen huvitti suuresti herra Straff'ia.
-
-H�n nauroi aika lailla itsekseen. H�nen oli tapa nauraa ainoastaan
-silloin, kun h�n oli yksin�ns�, eik� koskaan avatulla suulla, aina vaan
-nen�n l�vitse.
-
-Narri raukat! Kuinka he sallivat itse��n hevosiksi teett��! H�n
-valitsee jokaiselle appeen, niinkuin t�t� maittaa, ja jokaiselle "kas
-ei mit��n, ota hyvin kiinni." Vai mielisik� h�n kenties jotakuta
-definit�ve saada pauloihinsa? Sekin lienee mahdollista.
-
-Viimeiseksi joutui Straff'in kynsiin Ankerschmidt'ille kirjoitettu
-kirje.
-
-Edellisi� piti h�n vaan semmoisena pirullisena nautintona, joka syntyy
-sellaisten salaisuuksien tiedosta, joista asianomaisille l�htee vaaraa,
-mutta et��lt� katsojille naurua; viimeinen kirje sen sijaan t�ytti
-h�nen sappensa saatanallisella vimmalla.
-
-"Madame pyyt�� vainota viel� minuakin! Min� olen h�nest� halvin kapine,
-joka h�nen sopii mukaansa vied� leikkikaluksi tuolle vanhalle lapselle,
-kun h�n saapuu Wien'ist�. Hoho, rouvaseni! Te valitsitte vihaisen
-apinjan menageriastanne! T�m� suittaa viel� matkalla pahasti kynsi�
-teit�. H�n niinmuodoin pett�isi minut? H�n tahtoo kilpailla kanssani
-petoksessa? Hahaha, hahaha! No, saadaan viel� n�hd�, kumpi meist�
-paremmin ymm�rt�� t�m�n ammatin! Saadaan viel� n�hd�."
-
-Straff aivasteli ja nauroi yh� itsekseen, sill'aikaa kuin h�n kuumalla
-lampunlevyll� kuivasi sit� pehme�� matricia, jolla kirjeet olivat
-uudestaan kiinni pantavat; h�n mietiskeli oivallista pilantekoa; siit�
-tulee lopulta suuri huvitus.
-
-H�n p��tti, kirjeit� taas kuvertteihin pist�ess��n, ensiksi panna sen,
-joka oli kirjoitettu tilanhaltialle ja jossa runoilija Fellegormia
-morkataan, viimemainitun kuverttiin.
-
-Jurnalistille aiotun kirjeen, jossa pyydet��n ritarillista suojelusta
-tohtori Gris�k'�n kiihkeytt� vastaan, sulki h�n Gris�k'in kuverttiin.
-
-Saksaksi kirjoitettu kirje, jossa rouva todistaa unhottaneensa
-�idinkielens� ja sen t�hden haluavansa seuralaista, joka osaa
-muukalaista kielt�, joutui tuon jyrk�n tilanhaltian adressin alle.
-
-Ja lopuksi vaihdettiin ilman mit��n mutkia Ankerschmidt'in ja Alad�r'in
-kirjeet toisiinsa.
-
-Ankerschmidt saakoon lukea, kuinka sen nuorukaisen uskoton morsian,
-joka nyt on h�nen tytt�rens� ylk�mies, koettaa t�t� takaisin
-houkutella; Alad�r sen sijaan huvittakoon itse��n sill�, ett� h�nen
-entinen morsiamensa yritt�� p��sem��n muinaisen sulhonsa anopiksi.
-
-T�m� oli sangen hupainen tuuma!
-
-Kaksi viikkoa sen per�st�, kuin kirjeet olivat l�hetetyt, n�ytti rouva
-Pajtay'sta aika soveliaalta ilmesty� Balaton-F�rediss�, H�nen entiset
-ihailijansa v�ijyv�t jo varmaankin joka p�iv� postivaunujen tuloa ja
-pit�v�t teaterin vokali-qvartettia valmiina tulop�iv�n iltana
-annettavaa serenadia varten.
-
-Etup��ss� t�ytyi h�nen kuitenkin kokea, ett� kaikista v�himmin
-kohtelias naisille on ilma.
-
-Sent�hden onkin t�m� valtakunta niin ik�v�; heti kuin sataa, syntyy
-lokaa. Wieniss� ei ihminen koskaan n�e lokaa, se korjataan kohta pois.
-T��ll� sen sijaan ei siit� alkaen kuin Tigris-hotellista astuu
-pika-vaunuihin, n�e muuta, kuin sateen pieksem�n akkunan ja siit�
-lokaisen tien, lokaisella tiell� m�rk�-viittaisia talonpoikia ja
-krinolinittomia talonpoikaisvaimoja, jotka vet�v�t hameensa p��ns�
-ylitse.
-
-Suurin onnettomuus on kuitenkin se, ett� ihastelijat t�mm�isess�
-sateessa, vaikkapa he itse odottaisivatkin pikavaunuja kahvihuoneen
-edustalla, eiv�t saa toimeen mit��n v�enkokousta k�velypaikalle; kun
-vaunut saapuvat sinne, on jo ilta, eik� ole ket��n muuta kylpylaitoksen
-pihalla, kuin happovesi-ihmiset, jotka silloin korkitsevat pulloja.
-
-Aivan niin k�vikin. Saapuvien vaunujen ja helisev�in valjakkojen rymin�
-houkutteli tuskin ket��n kahvihuoneen oveen; n�m�tkin harvat
-paljoksuivat siunausta, joka ylh��lt� tuli, eiv�tk� uskaltaneet astua
-edemm�ksi kuin porstuaan.
-
-Vaunut vieriv�t vastaan-ottamatta suuren Horv�th-rakennuksen pihaan.
-
-Siell� oli rouva Pajtay'n ennakolta tilattu asunto, kauniin ja paras,
-joka F�red'iss� oli saatavana; sen johdosta my�skin kalliin.
-
-Tuskin oli h�n asettunut kamariinsa, kuin h�nen ensimm�inen huolensa
-oli tutkia vierasten-luetteloa.
-
-Niin monen sadan nimen vilkaiseminen ei ole mik��n pieni ty�, ja kun
-etsittyjen joukosta ei l�yd� muuta, kuin yhden, on se sangen k�yh�
-saalis.
-
-T�m� yksi oli Fellegormi, runonsepustelija.
-
-Miss� muut viipynev�t?
-
-Varmaankin ovat he kirjoittaneet kirjeen, jossa antavat tiet��, ett�
-ovat jo tulossa.
-
-Corinna ei malttanut odottaa kokonaista y�t� t�mm�isess� ep�ilyksess�;
-viel� samana iltana l�hetti h�n k�skyn posti-expedit�rille, ett� jos
-h�nelle on tullut kirjeit�, ne heti annettakoon ulos.
-
-F�red'in posti-expedit�ri on sangen hyv� nuorukainen. Oli juuri
-tanssijaiset hotellin vieras-salissa; h�n tanssi par'aikaa cs�rd�s'ia,
-kun h�nt� ruvettiin attilasta nyk�isem��n, ett� joku tarvitsee pikaista
-apua, h�n kuolee aamuksi, jos ei h�n viel� t�n�p�n� saa ulos h�nelle
-ehk� tulleita kirjeit�. Palvelukseen valmis nuorukainen k�sitti vaaran,
-j�tti viipym�tt� sikseen tanssin jatkamisen ja juoksi asuntoonsa, jossa
-h�n veto-laatikosta etsi rouva Pajtay'lle adresseratut kirjeet; niit�
-oli luvultaan viisi. N�itten kanssa meni h�n taas takaisin
-tanssisaliin.
-
-Corinna otti sykkiv�ll� syd�mell� kirjeet. Kaikki viisi olivat siis
-rient�neet vastaamaan. Mutta mink�t�hden my�skin runosepp�, jos h�n
-itse on t��ll�? Arvattavasti on h�nen kirjeens� tullut aikaisemmin.
-
-Mink� h�n ensimm�iseksi avaa?
-
-H�n antoi etusijan Ankerschmidt'in kirjeelle. T�m� on kaikista
-asianosaisista se, jonka toimeen-tulo on paras.
-
-Kun h�n oli avannut kirjeen, n�ki h�n suureksi h�mm�stykseksens� oman
-kirjeens� siit� esiin putoovan.
-
-Kuinka? H�n l�hett�� saadun kirjeen takaisin? T�m� on suuri
-ep�kohteliaisuus!
-
-Mit� lienee h�n kirjoittanut sen ohessa?
-
-  "Kunnioitettu rouva!
-
-  Toisella kertaa, jos yht� haavaa kirjoitatte kirjeit� kahdelle
-  hengelle, pit�k�� vaaria, ettette vaihda kuvertteja!
-
-                                               Ankerschmidt."
-
-Ei mit��n muuta.
-
-Mit� t�m� on? Corinna tempasi oman kirjeens� kuvertista, johon selv�sti
-oli kirjoitettu Ankerschmidt'in nimi, mutta heitti sen pel�styneen�
-pois k�dest��n. Se oli Alad�r'ille kirjoitettu teksti.
-
-Sitte rep�isi h�n �kisti rikki Alad�r'in kirjeen. Siit�kin putosi esiin
-h�nen oma, Ankerschmidt'ille aiottu kirjeens�, mutta Alad�r oli niin
-hienotunteinen, ettei h�n siihen ollut kirjoittanut mit��n katkeraa
-muistutusta. N�m�t kaksi kirjett� ovat vaihdetut! Se on jo selv��.
-Kuinka se lienee tapahtunut? Sit� on mahdoton k�sitt��. Kun h�n itse
-kaksi kertaakin oli katsonut, ett� kirjeet tulisivat oikeaan paikkaan!
-
-Eih, n�m�t miehet asuvat samassa kyl�ss�; varmaankin ovat he olleet
-kyll� ep�ritarillisia n�ytt�m��n saadut kirjeet toinen toiselleen, ja
-he ovat harkinneet itsekseen t�m�n pilanteon, h�nt�, naista
-solvaistaksensa. T�m� on ep�ilem�tt� Alad�r'in tuuma, sill� h�nell� on
-paha syd�n ja ivallinen luonto. H�ness� on miest� semmoista tekem��n!
-
-T�ll� tavoin lohdutteli Corinna itse��n, ja mursi auki kolmannen
-kirjeen. T�m� oli tilanhaltialta.
-
-Ik��nkuin k��rme olisi h�nen syliins� puikahtanut! T�st� kuvertista
-putosi esiin tohtori Gris�k'ille m��r�tty kirje. Tuo kirje
-saksalaisella tekstill�.
-
-Tilanhaltian vastaus oli maahan ruhtova. H�n oli kirjoittanut saksaksi:
-
-  "Also gn�diger Frau! nicht mehr wajsz ungrisch. Hat vergessen
-  Allen, vergessen Mutterzungen, Vaterlanden; ergo: mich auch sollen
-  vergessen!"
-
-Seisoipa siin� viel� muutakin, mutta sit� ei sovi t�ss� kertoa.
-
-Corinna oli tainnoksiin menem�ll��n.
-
-Nelj�tt� kirjett� avatessaan vapisi h�nen k�tens� niin, ett� kirje
-melkein oli siit� liepsahtaa.
-
-Ettei t�m�n mukaan Gris�k'kaan ollut saanut h�nelle aiottua kirjett�,
-oli varmaa. Ja jos h�n olisi sattunut saamaan juuri runosep�lle
-m��r�tyn kirjeen, jossa h�nest� on puhe?...
-
-Avattu kirje osotti pelon todeksi. Gris�k'kin l�hetti kauniisti
-takaisin h�nelle tulleen kirjeen, joka h�nen adressinsa alla oli
-Fellegormille kirjoitettu.
-
-Tohtori Gris�k vastasi pitk�lt�; pitk�lt� ja "loukkaavasti."
-
-Yksi arkki, kahdenkertaiseksi taitettuna, oli t�ynn� h�nen
-vastaustansa, jossa h�n j�rjest�ns�, kohdasta kohtaan osotti, datumin
-mukaan, koska, kuinka monta kertaa ja kuinka kauan h�n oli ollut
-armollisen rouvan luona; se oli lopussa yhteen laskettu, summa
-summarum: niin ja niin monesta "asianajajan neuvottelusta", � kymmenen
-florinia; h�n pyyt�� sit� tasaisena pikku summana itselleen
-l�hetett�v�ksi, muussa tapauksessa on h�n pakoitettu oikeuden-k�yntiin
-ryhtym��n.
-
-T�m� viel� tarvittiin! Ett� kaunis rouva maksakoon ihastelijansa
-seurassa vietetyt "t�te � t�te" tunnit kymmenell� florinilla, niinkuin
-oikeudenasiain neuvottelusta! Mutta, sen mukaan kuin me tunnemme olot,
-on h�n t�m�n varmaankin maksava.
-
-Viidennest� kirjeest� ei en�� saattanut olla mit��n ep�ilyst�, ett�
-sekin oli vaihdettu kappale.
-
-Mutta Fellegormi on kuitenkin tullut t�nne. Kuka tiet��, kirjailijain
-suku ehk'ei kuitenkaan ole niin leppym�t�n; ainoastaan latinaksi heit�
-parjataan "genus irritabile vatum'iksi." Lis�ksi lienee mahdollista,
-ett� h�n on katsonut vaihetusta pilanteoksi; h�nell� on taipumus
-humoriin.
-
-Auki murretussa kirjeess� ilmestyikin tosiaan toinen variationi kuin
-nelj�ss� ensimm�isess�.
-
-Siin� oli l�hetetty hirve�n h�vyt�n pasquilli.
-
-Pasquillista on siin� tarpeeksi, kun sanoo, ett� se on pasquilli.
-Enemp�� ei tarvitse siit� puhua.
-
-Nyt saattaa jo k�sitt��, mink�t�hden viimeinen ihailija oli tullut
-t�nne.
-
-Siit� saakka k�y herjaruno varmaankin k�dest� k�teen; sit� luetaan
-k�velypaikassa, kylpylaitoksessa, kahvihuoneessa, arenassa,
-ampuradalla, koko l�hist�ss�.
-
-Tuon naurun asian tiet�� jo jokainen, kyypp�reihin ja
-kylpy-palvelijoihin asti.
-
-Huomenna kysyy joka ihminen k�velypaikassa: mik� se nainen on, jolle on
-tapahtunut semmoinen paha pilanteko?
-
-Corinnan el�m�ss� oli silloin ensimm�inen kerta lyhyt hetki, jona h�n
-tunsi, ett� h�nell� on syd�n.
-
-H�nen turhamielisyytens� oli k�rsinyt niin syv�n n�yrytyksen, ettei h�n
-en�� voinut paeta sen kylm��n suojaan. Ulkona hajosivat pilvet, tuli
-kaunis, kirkas y�; t�hdist� v�lkkyv�ll� Balatonilla alkoi iloinen seura
-soutaa venheell� tulisoittojen valossa; keskell� j�rve� ruvettiin
-laulamaan yht� noista surumielisist� kansans�velist�, jotka syntyv�t
-yhdess� sanojen kanssa, niinkuin tuoksu kukan kanssa.
-
-Ja h�nen mieleens� juontui, ett� er��n� vuonna h�n itsekin oli juuri
-tuolla tavoin kulkenut venheess� my�h�isen� y�n� myrskyn per�st�,
-hauskassa seurassa, sen nuorukaisen kanssa -- joka silloin niin
-tulisesti rakasti h�nt�, ja jonka h�n kovan onnen p�ivin� niin kylm�sti
-hylk�si.
-
-Nytkin luuli h�n kuulevansa h�nen ��nens�, kuin h�n tuntisi sen et��lt�
-kaikuvasta qvartetista; nytkin kuvaili h�n h�nt� vieress��n istuvaksi,
-kuinka h�n ohjasi venhett� ja piti hell�� huolta siit�, ettei h�nen
-daminsa vilustuisi iltatuulesta.
-
-Ja nyt oli h�n yksin�ns� se, joka l�hetti kirjeens� ilman vastausta
-takaisin.
-
-Muut kaikki yrittiv�t, mik� hienommin, mik� karkeammin, loukkaamaan
-h�nt� ilmi saadun petoksen johdosta; h�n yksin�ns� ei vastannut mit��n.
-H�n l�hetti eksyneen kirjeen takaisin mill�ns�k��n olematta.
-
-Ja kuinka onnellinen h�n nyt saattaisi olla h�nen rinnallaan, jos h�n
-olisi ymm�rt�nyt h�nen kanssaan k�rsi�, odottaa ja rakastaa!
-
-Ja kuinka onneton h�n nyt on, kun h�nell� ei ole ket��n, jota h�nen
-olisi suloinen ajatella, eik� ket��n, joka h�nt� rakkaudella
-ajattelisi!
-
-Ison ajan tuskaili h�n t�ll� tavoin; ison ajan katseli h�n Balaton'in
-mustaa pintaa, johon tuikkivain t�htien vesikuvat vetiv�t v�r�htelevi�
-ajatusmerkkej� ja jolla soihtu-venhe uiskenteli tulik��rmeen tavalla
-laulavin v�kinens�; ja hetken aikaa ajatteli h�n, kuinka ihanaa olisi
-lev�t� tuon taivasta kuvastelevan vedenkalvon peitteess� ja olla yksi
-niit� virvatulia, jotka pime�ss� y�ss� vett� my�ten juoksevat tuulen
-edess�.
-
-T�m� oli ainoa hetki h�nen el�m�ss�ns�, jona h�n puhui syd�mens�
-kanssa.
-
-T�m� ei ollut h�nen viimeinen hetkens�. Venhe k��ntyi, laulun s�velet
-rupesivat taas l�henem��n; Corinna veti kiinni kartiinit Balaton'in
-puolelta, ja kun tuo petollinen kuva oli suljettu ulos pime��n y�h�n,
-vaikeni h�nen syd�mens� puhekin.
-
-Kynttil�in valossa h�nen sielunsa kylmyys palasi takaisin; h�n
-ajatteli, ett� saattaa el�� kauan ja v�h�isell� omaisuudella, pienen
-koronkiskonnan avulla, kunniallisesti kituroita eteenp�in.
-
-H�n huusi palvelijaa ja k�ski tilata itselleen kaikki sijat huomenna
-Pest'iin meneviss� pikavaunuissa; aamulla l�hdet��n takaisin. Ei
-tarvitse edes laskea levolle siksi. Paitsi kirjeit� oli viel� er�s
-muotilehtikin p�yd�ll�; se oli se lehti, johon Fellegormin oli tapa
-kirjoittaa; h�n l�hetti sen Corinnalle kunnia-kappaleena. T�m� oli
-tullut h�nelle F�red'iinkin.
-
-H�n avasi sen, ik�v��ns� karkottaakseen. H�n alkoi uutisista -- tavan
-mukaan. Ensimm�inen rivi, joka koski h�nen huomiotansa, kuului:
-
-"Huhun mukaan on er�s meid�n kunnioitettavimmista patrioteistamme,
-Alad�r Garanv�lgyi, n�in� p�ivin� kihlannut ritari Ankerschmidt'in
-ainoan, vieh�tt�v�n ja mielev�n tytt�ren Erzsiken. -- Satakertaiset
-siunaukset ja onnentoivotukset liittyv�t valtakunnan kaikilta tahoilta
-t�h�n todelliseen 'belle alliance'en.'"
-
-T�m� oli viimeinen t�r�hys Corinnan kiviselle syd�melle.
-
-Nyt ei h�n en��n ajatellut romantillista itsemurhaa; h�nen mieleens�
-juohtui, ett� viel� l�ytyy maailmassa yksi ihminen, joka katsoo
-onneksensa, jos h�nen entiselle suositukselleen aukenee uusi ala; yksi
-ihminen, joka on uskollinen kuin koira, viisas kuin kettu; ei
-hell�tunteinen; j�ntev�n k�yt�llinen luonne; joka sangen hyvin tiet�isi
-pidell� koronkiskontaan annettavia summia, ry�st�� pakenevia
-velallisia, tutkiella, kuinka paljon kukin voi maksaa, kuinka suuressa
-h�d�ss� kukin on; sen ohessa kaunis mies, jonka kanssa naisen ylpe�sti
-sopii k�sityksin kadulla k�vell�; sanalla sanoen, kokonansa puolisoksi
-luotu mies, jolle vaan tarvitsee n�ytt�� pikkusormeaan, h�nt�
-vangitaksensa.
-
-T�m� oivallinen, viimeinen mies "in petto" on --  herra Straff.
-
-Me toivotamme onnea siihen.
-
-Kello nelj� aamulla, kun viel� kaikki nukkuvat kauniissa kylpypaikassa,
-vieriv�t pikavaunut viiden helisev�n hevosen kanssa ulos lehmuspuitten
-v�list�; niiss� istuu kalpea nainen, joka eilen tuli t�nne sairaana ja
-jo t�n�p�n� -- t�ydellisesti parannettuna taas palaa takaisin.
-
-Niit� l�ytyy onnellisia onnettomia, joitten syd�nten ei ole tapa kauan
-vaivaantua.
-
-
-
-
-XIX.
-
-Kun karhu l�htee pes�st�ns�.
-
-
-Karhu on sangen suuri filosofi.
-
-Niin kauan kuin el�m�n p�iv�t ovat iloisia, nauttii se niit�, ja jos ne
-alkavat kolkostua, ei h�n etsi vierasta is�nmaata, niinkuin haikara, ei
-h�n mene rosvoomaan, niinkuin susi, eik� palvelemaan, niinkuin koira;
-vaan h�n vet�yy hiljaiseen, ennakolta valittuun pes��n, jonne h�n
-kyykistyy kokoon ja suurella tyvenyydell� odottaa, kumpi ennemmin v�syy
-passiviseen vastarintaan: h�n vaiko talvi?
-
-Tavallisesti on talven k�rsiv�llisyys lyhyempi, sill� se katoo
-s��nn�llisesti itsest��n, kun p�invastoin ei kukaan viel� ole n�hnyt
-lumeen paleltunutta karhua.
-
-V�listi on sangen pitk� talvi, mutta t�m� ei h�mmenn� karhua; h�n
-tiet�� hyvin, ett� sen kuitenkin t�ytyy kadota; jos tuuli puhaltaa
-kovin viukasti h�nen pes��ns�, ei h�n kirjoita sille lepytt�vi�
-broschyrej�, vaan sulkee sel�ll��n aukon ja n�kee silloin vilua vaan
-silt� yhdelt� kohdalta.
-
-On sitte talvella yksi p�iv�, jota nimitet��n "kynttil�np�iv�ksi."
-Mist� karhu tiet�� t�m�n p�iv�n ilmestymisen kalenterissa? Se on viel�
-luonnontutkijain selvityst� odottava salaisuus. Siin� kyll�, ett�
-kynttil�np�iv�n� j�tt�� karhu pes�ns�, astuu ulos, katsellaksensa
-ymp�rilleen maailmassa.
-
-H�n katsoo, kummoinen ilma on! Jos h�n n�kee, ett� on kaunis,
-p�iv�npaisteinen ilma, ett� lumi sulaa, taivas on kev��n sininen,
-tyhm�t tiaiset piipitt�v�t ennenaikaisia hymnej� luulo-kev��lle ja
-pit�v�t lehtin� mistelin-marjoja, joista kuitenkin heid�n turmionsa
-syntyy; jos vienot, kuihkovat tuulet puhaltelevat: silloin karhu --
-menee takaisin pes��ns�, laskeuu lev�htyneelle kyljelleen, pist��
-kuononsa k�p�l�in v�lin ja nukkuu nelj�kymment� vuorokautta lis�ksi;
-sill� t�m� on viel� vaan talven kiekailemista, niinkuin vanhan systemin
-ministerist� vapaamielisen programminsa kanssa.
-
-Mutta jos karhu kynttil�np�iv�n� n�kee, ett� on ilke�, myrskyinen ja
-kova ilma; jos tuuli tuiskuttaa lumir�nt��, jos puunlatvat kirskuvat ja
-musta varisparvi r��kkyy notkuvilla, kuivettuneilla oksilla, ik��nkuin
-aikoisivat sanoa: "vapiskaa! ei tule koskaan en�� kes��; talvi lupasi
-meille, ett� sit� nyt jo kest�� ikip�iviksi; me olemme vouranneet
-tuulen, annamme sen viuhua, niinkauan kuin mielimme; aurinko on
-vanhentunut, sill� ei en��n ole mit��n voimaa, se on unhottanut teid�t;
-te odotatte turhaan!" jos j��puikot putoovat kuusien h�rm�isest�
-parrasta; jos susi ulvoo korpimets�ss� -- silloin pudistaa karhu
-turkkiansa, hieroo silmi�ns� ja j�� ulos; h�n ei mene en�� takaisin
-pes��ns�, vaan l�htee eritt�in hyv�ll� mielell� mets��n.
-
-Sill� karhu tiet�� sen hyvin, ett� talvi nyt antaa pois viimeisen
-myrkkyns�. Puhaltakoon se vaan, pyrytt�k��n, jyskik��n; mit� enemm�n se
-purkaa vihaansa, sit� pikemmin sen on loppu.
-
-Ja karhut ovat aina oikeassa.
-
-Mist� karhu on ottanut n�m�t luonnontieteellisen filosofian
-kontemplativiset peri-aatteet, sit� emme tied� sanoa, mutta ett� se
-Unkarin ilmanvaiheitten havainnoissa jo ammoin on t�hdelle pantu, se on
-varmaa.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Adam Garanv�lgyi ei ollut viel�k��n astunut huoneensa kynnyksen ylitse.
-
-Muutoin, jos h�n t�h�n asti oli voinut er�kk��n el�m�� viett��, k�vi
-sit� nyt jo helposti jatkaminen; h�nen ymp�rill�ns� oli aina semmoiset
-kasvot, joista h�n saattoi sanoa: n�it� mielin n�hd�.
-
-Alad�r'ia saattoi h�n tosin harvemmin n�hd�; t�t� pid�tti h�nen
-ty�ntoimensa. Sill� vaikka h�n taas oli p��ssyt tilanhaltiaksi, ei
-ty�n-haluinen nuorukainen ollut j�tt�nyt ammattiansa, virkaansa. Mutta
-Erzsike asui sit� enemm�n Garanv�lgyin luona, ja saattoi vanhaa herraa
-p�iv� p�iv�lt� yh� enemm�n siihen vakuutukseen, ett� Alad�r ep�ilem�tt�
-on sangen onnellinen. Mit� taas Ankerschmidt'iin tulee, oli h�n enemm�n
-Garanv�lgyin tyk�n�, kuin kotonansa.
-
-Sotavanhus maisti politikia, niinkuin jokainen ihminen, joka on el�nyt
-kymmenen vuotta t�ss� meid�n maassa.
-
-Ankerschmidt kuului politikissa niitten joukkoon, joita on tapa
-nimitt�� "sanguinisiksi." Jotka katselevat kaikkia l�helt�, pit�v�t
-kaikkia pikku-asioita suurina ja uskovat kaikki, mit� sanomalehdiss�
-seisoo.
-
-Garanv�lgyi vaan hymyili vanhalle nahkapojalle.
-
-"N�m�t ovat kaikki kynttil�np�iv�n auringon paistetta."
-
-Mutta Ankerschmidt tarttui joka asianhaaraan, joka n�ytti ilmoittavan
-muutosta "meid�n kohtalossamme."
-
-Sill� n�in on laita.
-
-Vieras, tulokas puhuu kymmenen vuoden kuluttua jo "meid�n
-kohtalostamme." Ja t�m� on luonnollista.
-
-Se ei ole noitumusta, ei pirun keinoja; se on sangen yksinkertainen
-seuraus.
-
-Se, joka itse toi muassansa t�nne jalon syd�men, ritarillisen hengen,
-innostuu uusien kansalaistensa yksimielisyyden-luonteesta; yhteiset
-vaivat, yhteiset k�rsimiset saattavat meit� toisiamme l�hestym��n, ja
-lopuksi valloittaa kaikkia yhteinen toivo yhteisest� tulevaisuudesta.
-
-Ja tavallisesti tulee n�ist� innokkaimmat patriotat.
-
-Seuraava polvikunta on varmaan sit� luokkaa.
-
-Ankerschmidt puhui Unkarin asioista, niinkuin mik� oikeuden-istuja
-hyv�n�ns�. Tietysti h�n niin suuressa m��r�ss� kuin suinkin mahdollista
-edusti ��rimm�ist� vasemmistoa.
-
-Mutta Garanv�lgyi ei liikahtanut pes�st��n.
-
-On viel� talvi; karhun ei ole viel� syyt� her�t�.
-
-Sill� v�lin tuli myrskyinen, luminen, h�rm�inen ajanjakso;
-alakuloisuuden sumu laskeusi kaikkien mieliin; kaikki toivo oli
-j�hmettynyt; halla oli polttanut ennen aikaansa puhjenneet
-herkk�-uskoisuuden lehdet; harmaassa sumussa kuului vaan korppien,
-noitten kovan onnen lintujen vaakunta: "turha on odottaa! turha
-tahtoa!"
-
-Silloin tuli kerta Ankerschmidt tavattoman pahalla p��ll� vanhan herran
-luokse, ja toi t�lle painetussa sanomalehdess� huonoja uutisia.
-
-"Joka kivi on jo paikaltaan liikahtanut, johon is�nmaalliset toiveet
-viel� perustuivat: ainoastaan yksi j�i j�lelle hajoavasta, h�vi�v�st�,
-vaikeasta aikakaudesta: uskonnon-vapaus; nyt nuot hirmuiset uudistajat
-sovittavat jalkansa t�h�n viimeiseen kiveen, sys�t�ksens� sit�kin pois
-paikaltaan. -- Ja aika on siihen varsin otollinen, sill� on sangen
-pime� ja sangen kylm�..."
-
-T�st� sanomasta innostuivat Garanv�lgyin tavalliset kasvot.
-
-"Siin� tapauksessa on karhun aika j�tt�� pes�ns�."
-
--- "Vet�k�� esiin vaununi, huomenna l�hdemme Miskolcziin --
-konventtiin."
-
-Ja vanha oikeuden-istuja ilmestyi uudestaan harmaalla parrallaan niiss�
-paikoissa, jossa j�rk�ht�m�t�n, rohkea syd�n oli suuressa hinnassa
-t�h�n aikaan.
-
-Myrsky kohisi, raivosi viel� sittekin; mutta lopulta kuitenkin -- --
-karhu on oikeassa.
-
-My�hemmin tapahtuivat vaalit kokoon-kutsuttuihin valtiop�iviin.
-
-Se, joka koko paikkakunnassa tiesi hurjimmin vaaliasioita ajaa, oli
-Ankerschmidt.
-
-Erzsike ei p�iv�n pitk��n tehnyt muuta kuin neuloi "1848"-n kokardeja,
-joita vanha herra jakeli niille, joihin h�n tiell� yhtyi; h�nell�
-itsell� oli semmoinen hatussa, takissa, ja h�n oli melkein sy�d� sen
-ihmisen, joka uskalsi ep�ill�, ett� Garanv�lgyi on valittava
-valtiop�iv�mieheksi.
-
-Alad�r hillitsi h�nt� lakkaamatta: mit� h�n hikoilee, Adam herra
-valitaan muutoinkin; parista juopporentusta puhumatta, ei ole mit��n
-vastapuoluetta, ja nuot j��v�t kuin yksi sataa vastaan; antakoon h�n
-asian menn� menoaan; se on perustuslaillinen taistelo, astukoot sen
-vuoksi muutkin esiin.
-
--- "Mutta kas ei! Sadasta ei saa yksik��n erit�!" j�ykisteli
-Ankerschmidt. "Ei yksik��n ��ni saa rumentaa yleist� huutoa. Ei mit��n
-vihaa, ei mit��n h�ijyytt�; joka n�kee, ettei k�y p�ihins�, menk��n
-tiehens�, muutoin min� teen lopun h�nest�."
-
-Herra sankari purikin Garanv�lgyin vastustajat niin, ettei n�ist�
-vaalip�iv�ksi j��nyt rahtuakaan. Moneen vaikutti jo moite; kolme
-pahanmaineista �ykk�ri� vaati h�n miekkasille, ja n�m�t pakenivat h�nen
-tielt�ns� kolmellekymmenelle kolmelle taholle; lopulta saattoi h�n
-asian niin pitk�lle, ett� vasta-kandidati kasinossa pyysi h�nelt�
-anteeksi ja koko maailman kuullen tunnusti pahoin tehneens� siin�, ett�
-oli rohjennut astua esiin Garanv�lgyi� vastaan. Sill� tavoin saavutti
-Ankerschmidt, mit� h�n oli ponnistellut, ett� vaalip�iv�n� kaikui vaan
-yksi nimi. Ja valitsija-joukon etup��ss�, sit� johdattaen, saattoi h�n
-valitulle t�m�n akkunan alla ilmoittaa:
-
-"Terve, is�nmaamme harmaap�� taistelija!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-T�ss� t�m� varsin kummallinen kertomus, eik� siit� saata sanoa: "se oli
-aikoja sitte; kenties se ei ole totta..."
-
-
-
-
-VIITESELITYKSET:
-
-
-[1] Kun se vapaudensota, jonka unkarilaiset v. 1848 It�valtaa vastaan
-nostivat, oli loppuun saatettu, oli Kom�rom'in (Komorn'in) linna, jossa
-urhoollinen kenraali Klapka piti komentoa, viimeinen, joka antausi
-it�valtalaisille, lokak. 5 p:n� 1849. Siin� tilaisuudessa saivat kaikki
-linnan puolustajat suojeluskirjan (saksaksi: Geleitschein), jonka
-nojalla p��siv�t vapaasti kotiinsa kulkemaan. Sodan j�lkeen meni
-Unkarilta hukkaan sen entinen valtiollinen itsen�isyys ja se
-yhdistettiin tavallisena maakuntana It�valtaan. T�t� tilaa kesti
-vuoteen 1867 saakka, jolloin unkarilaisten onnistui saavuttaa takaisin
-itsen�inen valtiollinen asemansa. Vuosina 1850-1860 saivat unkarilaiset
-k�rsi� suurta sortoa kansallisuutensa, kielens� ja yhteiskunnallisten
-laitostensa suhteen; t�t� surullista aikakautta kuvailevat t�ss�
-romanissa kerrotut tapaukset.
-
-[2] Szeben, lue: _S�b�n_, = Herrmannstadt'in kaupunki Unkariin
-kuuluvassa Siebenb�rgin maakunnassa; sen l�hell� oli hein�k. 31 p:n�
-1849 ankara tappelu unkarilaisten ja It�vallan avuksi rient�neitten
-ven�l�isten v�lill�.
-
-[3] Garanv�lgyi, lue: Garanv�ldji.
-
-[4] Yksi "hold" = 57,600 neli�jalkaa, niin muodoin jotensakin tynnyrin
-alan vertainen.
-
-[5] 1 florini = 100 kreutzeri� (60 vanhan laskun mukaan) = 2 markkaa 47
-penni� Suomen rahaa.
-
-[6] Vapaudensodan aikana teetti Unkarin hallitus paljon setelirahaa;
-sodan j�lkeen kaikki n�m�t setelit h�vitettiin, miss� niit� vaan ilmi
-tuli, ja niiden omistajat joutuivat valtiollisen ep�luulon alaisiksi.
-
-[7] T�m�n vuosisadan alkupuoleen asti k�ytettiin latinan kielt�
-Unkarissa melkein yksinomaisesti virka-, koulu- ja sivistyneitten
-puhekielen�.
-
-[8] 1849 vuoden j�lkeen otti It�vallan hallitus itselleen Unkarissakin,
-jossa viljeltiin paljon tupakkaa, yksinomaisen oikeuden valmistaa ja
-myyd� sit�.
-
-[9] It�vallan valtiovaakunassa on kotkan kuva.
-
-[10] Komitati = piirikunta eli l��ni.
-
-[11] Unkarin husareilla on aina ollut hyv� maine urhoollisuudesta ja
-rohkeudesta.
-
-[12] S.o. santarmeille.
-
-[13] Lue: Grischaak.
-
-[14] Wien'iss� siihen aikaan ilmestyv� saksankielinen virallinen lehti.
-
-[15] S.o. pergamentti.
-
-[16] Lue: Kampoosch.
-
-[17] Lue: Itsig; tavallinen juutalaisnimi = Iisakki.
-
-[18] Unkarissa ennen aikaan joukottain kiertelev�t rosvot nimittiv�t
-itse�ns� "k�yhiksi pojiksi."
-
-[19] S�ndor, lue: Schaandor, = Aleksanteri.
-
-[20] S�ndor Pet�fi, tuo Unkarin suurin runoilija, oli osallisena
-Segesv�r'in verisess� tappelussa hein�k. 31 p:n� 1849, jossa h�n
-tiet�m�tt�m�ll� tavalla katosi, arvattavasti sortuneena vihollisten
-ratsujen alle ja sitte kaatuneitten kanssa yhteiseen hautaan
-haudattuna. Mutta kansa oli monta vuotta sen j�lkeen siin� luulossa,
-ett� h�n viel� eli, piileskellen it�valtalaisten kostoa.
-
-[21] Attila = unkarilainen kauhtana.
-
-[22] Unkarilainen puheenparsi.
-
-[23] T�m� vapaajoukko taisteli vapaudensodassa it�valtalaisten
-puolella, unkarilaisia vastaan.
-
-[24] Herra von Ehrenfels on kirjoittanut kirjasen Unkarin maatalojen
-tilastosta.
-
-[25] Lue: Elisj.
-
-[26] "Honv�d" (suomeksi: is�nmaan-puolustaja) on Unkarin
-kansallis-sotamiesten nimitys.
-
-[27] Lue: tschaardaasch; unkarilainen kansallistanssi.
-
-[28] Gyuszi, lue: Djusi.
-
-[29] "Kurucz'eiksi" (lue: kuruts) nimitettiin Siebenb�rgin ruhtinaan
-Frans R�k�czy'n (k. 1733) kapinallisia liittolaisia Unkarissa.
-
-[30] Tarkoittanee habsburgilaisen keisarisuvun v�rej�: mustaa ja
-keltaista; t�ss� siis it�valtalaisuutta.
-
-[31] Puszta = ��ret�n tasanko.
-
-[32] "Nix tajtsch", jokap�iv�isell� Unkarin murteella ��nnettyn� =
-"nicht deutsch" (ei saksaksi).
-
-[33] Unkarilainen sana "lehet" = k�ypi laatuun, on mahdollista.
-
-[34] "Szabad" = vapaus sallittu.
-
-[35] Vuoden 1849 j�lkeen pantiin Unkarissa voimaan It�vallan lait maan
-omien sijaan.
-
-[36] Unkarilainen sananparsi.
-
-[37] Ankerschmidt'in nimen v��nt�� talonpoika Akkorsincz'iksi (lue:
-_Akkorschintsch_); unkarilainen sana "akkor" merkitsee "silloin" ja
-"sincs" on niin paljon kuin: "ei olekaan mit��n," jotenka t�ss� siis on
-jonkunlainen sanasutkaus, jota ei voi suomeksi k��nt��.
-
-[38] "Bety�r", lue: betjaar, saksalaisen suussa herjaussana
-unkarilaisista = hulttio, hylky.
-
-[39] Hietzing on kyl� Wien'in l�hell�.
-
-[40] Tisza, lue: _Tisa_, on Theiss-virran unkarinkielinen nimi.
-
-[41] "Wassagter" = saksalainen lause: _Was sagt er?_ -- Vapaudensodan
-j�lkeen l�hetti It�vallan hallitus Unkariin suuren joukon saksalaisia
-ja b�hmil�isi� virkamiehi�, jotka eiv�t ollenkaan osanneet unkarin
-kielt� ja joitten siis t�ytyi maan asukasten kanssa puhua tulkkien
-kautta; n�ilt� tietysti usein kysyiv�t: mit� h�n sanoo?
-
-[42] Sanasutkaus: vastaava unkarilainen sana on "j�zsir", lue:
-_joojschir_ ("j�" = hyv�, jalo; "zs�r" = ihra, rasva), joka kuuluu
-jotensakin yht�l�iselt� kuin sana Yorkshire.
-
-[43] "Pand�r" = polisimies.
-
-[44] "Fogoly mad�r" merkitsee unkarin kieless� sek� "vangittua lintua"
-ett� "peltopyyt�" (Rebhuhn).
-
-[45] Pozsony, lue: Pojschonj = Pressburg.
-
-[46] Wien'in ylioppilaskunta (aula) oli keskuudestaan Unkarista
-vapaudensotaan l�hett�nyt yhden legionan.
-
-[47] Lue: Mikutschek.
-
-[48] "Tanya", lue: tanja, = ulkotiluksilla oleva maja.
-
-[49] Feh�rv�r, lue: F�heervaar, = Weissenburg'in kaupunki.
-
-[50] Saksalainen sana "zur�ck."
-
-[51] "Cs�rda", lue: tschaarda, on tien varrella oleva kapakka
-aromaalla.
-
-[52] "Paprikalla" eli Turkin pippurilla h�yst�v�t unkarilaiset melkein
-kaikki ruokalajinsa.
-
-[53] Gehorsamer Diener.
-
-[54] S.o. morsiamen-is�n.
-
-[55] It�vallankin postilaitoksella oli "cabinet noir'insa". joka hankki
-hallitukselle tietoja yksityisten kirjeenvaihdosta ja jossa mainion
-hyv�sti osattiin avata ja sulkea kirjeit�.
-
-[56] Lue: Vaschmatschkakovaatschi, -- sanoista "vasmacska", ankkuri
-(oikeastaan: rauta-kissa), ja "kov�cs", sepp�.
-
-[57] Erzsike, lue: _Erjschike_, Eliz nimen unkarilainen muoto.
-
-[58] Lue: _Djurka_, Georgin nimi unkarin kielell�.
-
-[59] Pienen rahan puutteessa revittiin yhden florinin setelit kahteen,
-nelj��n, jopa kahdeksaankin kappaleesen, joita sitte vaihtorahana
-k�ytettiin.
-
-[60] Kermattoman kahvin.
-
-[61] Unkarissa ei k�ytet� riihi� ja luuvia, vaan vilja puidaan kovaksi
-tallatulla tanterella taivasalla.
-
-[62] "Isp�n", lue: ischpaan, merkitsee komitatin p��mies ja my�skin
-huoneenhaltiaa.
-
-[63] "Kulcs�r", lue: kultschaar, = sulkija, kellarimestari.
-
-[64] "Guba" = p�rh�karvainen kangas-viitta.
-
-[65] Vesimyllyt ovat Unkarissa vedenpinnalle rakennetut ja vahvoilla
-ankkureilla pohjaan kiinnitetyt; rattaan panee virta py�rim��n.
-
-[66] Fata morgana, kangastus.
-
-[67] "Kis T�k�r" (= pieni peili), er�s v�h�inen, runomittaan tehty
-maatieteen oppikirja.
-
-[68] Branyiszko'n tappelussa helmik. 5 p:n� 1849 saivat unkarilaiset
-suuren voiton it�valtalaisista.
-
-[69] F�red on kylpypaikka Balaton (Platten)-j�rven pohjoisrannalla.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of the Project Gutenberg EBook of Uusi tilanhaltia, by Mauri J�kai
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI TILANHALTIA ***
-
-***** This file should be named 40486-8.txt or 40486-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/4/0/4/8/40486/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/40486-8.zip b/40486-8.zip
deleted file mode 100644
index 364d3ad..0000000
--- a/40486-8.zip
+++ /dev/null