diff options
Diffstat (limited to '40486-8.txt')
| -rw-r--r-- | 40486-8.txt | 15514 |
1 files changed, 0 insertions, 15514 deletions
diff --git a/40486-8.txt b/40486-8.txt deleted file mode 100644 index 6b6cf1e..0000000 --- a/40486-8.txt +++ /dev/null @@ -1,15514 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Uusi tilanhaltia, by Mauri Jókai - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Uusi tilanhaltia - -Author: Mauri Jókai - -Translator: Antti Jalava - -Release Date: August 13, 2012 [EBook #40486] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI TILANHALTIA *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - -UUSI TILANHALTIA - -Kirj. - -Mauri Jókai - - -Unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava - - -Helsingissä, -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, -1878. - - -Kaikki tekstin alla tavattavat selitykset ovat suomentajan tekemiä. - - - -SISÄLLYS: - - Mauri Jókai'n elämäkerta - I. Vanha ihminen, uusi aika - II. Onnettomuus elinkeinona - III. Vanha sotamies ja hänen perheensä - IV. Kaksi, jotka tahtovat syödä toinen toisensa - V. Kuinka ihminen ensimmäisen sikopaimenhattunsa saa - VI. Kaunohenki - VII. Toinen - VIII. Kostoa sekin - IX. Molemmat vangit - X. Erilainen vastaan-otto - XI. Eräs köyhä rouva - XII. Mikä Archimedeen ruuviksi nimitetään? - XIII. Se kumpu, joka itseensä sitoo - XIV. Yhteinen hätä - XV. Kaksi, jotka eivät tunteneet toinen toistansa - XVI. Vanha kastelli - XVII. Eriskummainen oikeuden-käynti - XVIII. Pikku pilanteko Cabinet noir'issa - XIX. Kun karhu lähtee pesästänsä. - - - - -MAURI JÓKAI'N ELÄMÄKERTA. - -Ote eräästä Jókai'n kirjeestä K.M. Kertbeny'ille. - - -Rakas ystävä! - -Tässä aion siis kertoa Teille jotakin omasta "itsestäni". Ei kukaan, -paitsi Te, ole koskaan kuullut näitä asioita minulta, siitä -yksinkertaisesta syystä, ettei kukaan, paitsi Te, koskaan ole niitä -kysynyt. - -Minun täytyy nyt alottaa sillä, että minäkin olen jonkunlainen -tekopyhä. Kalvinisti, vanha puritani, mieli-alasta, vakuutuksesta, -vapaamielisyydestä. Ei mitään paradoxeja! Koko elämässäni täytyi minun -kokea niin silminnähtäviä todistuksia siitä, että Jumalan sallimus on -olemassa, ettei minulla siinä ole _uskoa_, vaan _tieto_. - -Aikaisimmassa lapsuudessani olin minä kerran jo kuoleman kielissä, -lääkäri laski sormenpäänsä avatuille silmäterilleni ja sanoi: tuo on jo -kuollut. Minulla oli kurkkutauti. Silloin tulivat muutamat pikkaraiset -homoeopathiset pillerit avuksi, ja minä olen jäänyt tänne. - -Kasvatuksenikin oli sen mukaan; -- minä en koskaan kuullut kenenkään -kaikista niistä, joita lapsuudessani tunsin, kiroovan, ja se on paljon -sanottu, sillä, niinkuin tiedätte, meidän kauniissa äidinkielessämme -on, -- samoinkuin atmosferisessä ilmassa Mexikossa oxygeja, -carbonicum'ia ja mosquitoja, -- verbejä, substantiveja j.n.e. ja -"ebadta" (kiroussanoja). Ja 15 vuotiaana ei minulla vielä ollut mitään -aavistusta siitä, että aivan välttämättömästi täytyi noukkia tiedon -puusta, jotta Abel syntyisi. - -10 vuoden iällä tulin minä Pressburg'iin. Meillä on tapana, että -sivistyneet perheet keskenään _vaihettavat_ lapsiaan, Vuodeksi tahi -kahdeksi ottaa saksalainen perhe huostaansa unkarilaisen pojan, ja -unkarilainen saksalaisen; lapset sanovat heitä "isäksi ja äidiksi", ja -niitä kohdellaankin niin. Sillä tavoin olimme me kolme, veli, sisar ja -minä perätysten vaihetetut erään Pressburgin professorin Zsigmondy'n -kolmeen lapseen, tuon suuren hellenistin, jonka poika on se Vilmos Zs., -joka artesisten kaivojen kautta tuli mainioksi. - -Kun minä 12 vuoden vanhana tulin kotia, kuoli isäni. Meillä ei ollut -mitään suurta omaisuutta, ja kuinka tämä pelastui meille ahnailta -sukulaisilta, silloin vielä sangen nuoren veljeni Kaarlon kautta, käy -melkein ihmeeksi. - -Mutta nyt oli oppiminen ja työtä tekeminen. Minä olin pian suorittanut -gymnasin oppijakson, ja minun olisi jo pitänyt mennä yliopistoon, joka -oli Komorn'ista kaukana ja kallis. Silloin minun pisti päähäni -suorittaa filosofian ensimmäinen lukukausi yksityisesti kotona. Se oli -helposti sanottu, mutta silloin ei vielä löytynyt mitään kunnollisia -koulukirjoja Unkarissa. Professorit opettivat käsikirjoituksista ja -mistä näitä saada? Silloin vei minut lankomieheni Vály, Komorn'in -gymnasin johtaja, sikäläiseen koulu-kirjastoon ja sanoi minulle: -"tuossa sinulla on edessäsi kaikki oppineet kirjat alkuperäisinä, -valmista niistä itsellesi studioita", ja minä tein itse koulukirjoja -folianteista. joita minun ensiksi latinasta ja saksasta täytyi unkarin -kielelle kääntää. Sen ohessa opin minä samana vuonna ranskan, -englannin, italian ja kreikan kieliä, sekä huvikseni piirustusta ja -rakennus-taidetta. - -Tästä ajasta alkaen totuin minä joka päivä kuusitoista tuntia työtä -tekemään. - -Seuraavana vuonna tulin Pápa'n korkeakouluun. Se oli muistettava -luokka, tuo meidän. Ensimmäinen eminensi oli Kerkapoly, nyt Unkarin -valtiovarainministeri; toinen Gondol, nyt ministeriali-neuvos; kolmas -minä; neljäs Gaál, nyt valtiopäivämies; viides Bárány, myös -valtiopäivämies; kuudes Kozma, niinikään valtiopäivämies ja myöhemmin -ministeriali-neuvos; seitsemäs Orlai Petrics, mainio maalari, ja takana -toisella penkillä, siellä, istui Petöfi. - -Me olimme perustaneet kirjallisen seuran, ja meidän keskemme oli -syntynyt jalo kilpailu, joka tarkoitti edistymistä kirjallisella -alalla. - -Lakitieteellistä opinjaksoa varten tulin minä Kecskemét'iin. - -Siellä tapasin erään kiitettävän laitoksen ulkopuolella koulua. - -Pápa'ssa harjotimme keskenämme kirjallisuutta, mutta muuten ei -mitään; Kecskemét'issa sen sijaan suoritimme jo koko olympillisen -näytelmä-jakson. Usein kysyvät minulta kummastellen: "missä sinä olet -oppinut miekkailemaan, ampumaan" -- minä olen juhla-ampujana saanut -kunnia-palkintoja --, "voimistelemaan, tanssimaan, laulamaan, -näyttelemään? Eihän sinulla ole mitään aikaa semmoisiin?" -- Nämät -kaikki olen minä koulussa oppinut. Kuinka niin? Onko siis Unkarin -protestanttisissa kouluissa niin monta opettajaa, jotka näitä aineita -opettavat? Ei ainoatakaan. Oppilaat opettavat kaikkia näitä toinen -toiselleen. Yksi osaa soitantoa, se opettaa kaikkia muita soittamaan. -Koululla on oma orkesterinsa. Toinen on miekkailija ja voimistelija, -kolmas on tanssimestari, neljäs on teaterin-johtaja, viides -piirustus-opettaja; ja kun nämät eroavat koulusta, tulee oppilaista -taas joku, joka astuu heidän sijaansa, ja sillä tavoin opettaa toinen -polvikunta toista kaikkiin näihin _ilmaiseksi_ ja leikkien. Minä opin -puutarhurin taitoakin Kecskemét'issa -- hedelmäpuuni ovat ainoa -kerskaukseni! Ja sen ohessa luettiin myöskin ahkerasti. Kecskemét'issa -olin minä luokan ensimmäinen. Olin myöskin koulun piirustus-opettaja, -ja maalasin muotokuvia öljyllä, joka teki minun sangen hyvää, -sillä minä sain 2-5 florinia kappaleelta. NB. Meillä ei tiedetä -Kneipen-elämästä; se onkin oppilailta ankarasti kielletty. - -Täällä satuin minä taas yhteen Petöfin kanssa. Hän saattoi minulle -maalaustaitoni vastenmieliseksi, kirjallisen menestyksensä kautta. Hän -oli silloin 19 vuoden vanha, minä 17. Minä kirjoitin siihen aikaan -runomittaisen drámán, "Zsidó fiú" (Juutalais-poika), jota -kunnioitettiin Unkarin Akadémián kiittävällä lausunnolla ja joka tuotti -minulle Vörösmarty'n ja Bajza'n tuttavuuden. - -Opintoni päätettyäni palasin minä taas syntymä-kaupunkiini Komorn'iin, -ja rupesin ajamaan oikeudenasioita erään kelpo advokatin johdolla. -Täällä minusta vielä kerta tuli apostati: minä rupesin maalaamaan: -muotokuvain tekeminen onnistui minulta varsin hyvin ja minä kuvasin -kaikki Komorn'in kauniit tytöt öljyyn ja veteen. Pikku kaupungin -advokatina saatoin minä helposti muuttua maalariksikin. - -Silloin tulin minä asianomaisena juratus tabulae regiae notarius'ena -Pest'iin, saavuttaakseni siellä advokatin-diplomiani. Täällä tapasin -taas Petöfin, jonka dramat jo loistivat. Minä olin József Molnár'in, -mainion lainoppineen, byroossa, ja kirjoitin päivällä replikejä, -yöllä novelleja. Molnár luki molempia, heitti replikini valkeaan, ja -toimitti Heckenast'in kautta ensimmäiset novellini "Vadon virágai" -(Metsä-kukkia), II osaa, painettavaksi. Sen jälkeen en enää -kirjoittanut replikejä, ja saatu advokatin-diplomini lepää -neitseellisyydessään laatikossani; ei mikään voitettu tahi hävitty -oikeudenasia rasita sitä. - -Minä jouduin pian "Életképek'in" (Elämän kuvauksia) toimittajaksi, -sitte tuli vuosi 1848. Minä olin ensimmäinen, joka torilla julistin -kansanvapauden proklamationin, nuot "12 Pest'in asiakohtaa", ja via -facti herätin eloon painon vapauden. Samana vuonna nain minä Róza -Laborfalvy'n, ja riitaannuin sentähden Petöfin kanssa ja perheenikin -kanssa, jota niin paljon olin rakastanut. Mutta vaimoani rakastin vielä -enemmän. - -Ennen yön ja vuoden kuluttua leppyi perheeni minulle, ja siunasi -avioliittoani. Mutta Petöfi kaatui tappelussa, niin ettemme olleet -toinen toisemme kanssa sanaakaan vaihtaneet. - -Ja minkätähden tämä nurjuus? Sentähden, että vaimoni oli näyttelijätär. -Tosin suurin näyttelijätär, mikä Unkarilla milloinkaan on oleva; mutta, -Unkarilaisessa on aatelis-ylpeyttä, olkoonpa hän itse Petöfi. - -Ei Espanjalainen, eipä suinkaan, Unkarilainen maailman ylpein kansa on, -sillä siellä on ainoastaan grandi ylpeä, täällä talonpoika, itse -kerjäläinenkin; tämäkin on aristokrati, jonka silmissä "színész" -(näyttelijä) on vaan "komediantti", "kauppamies" vaan "petturi", -"Juutalainen" vaan "konna", "Slovaki", "nem ember" (ei ihminen) ja -"saksalainen" -- tuo tunnettu építheton. - -Ja minä vihaan kaikkea ylpeyttä; kuningasten ylpeyttä ja kerjäläisten -ylpeyttä yhtä paljon! Koko elämäni tarkoitus oli saada aikaan sitä, -että tämä ylpeys _pehmenisi_. Ja minä olenkin saanut niitä näitä -aikaan. Unkarilainen kääntyy jo kauppa-asioihin; Juutalainen on -emanciperattu ja istuu valtiopäivillä sekä virkakuntain esimiehenä; -Slovaki on jo "kedves testvér" (rakas veli) eikä kukaan ihminen enään -Unkarissa sano "hunczut a német" (saksalainen on hunsvotti). Köyhät -komediantitkin seisovat nyt samalla asteella kuin muut ihmislapset, ja -siitä asti kuin Róza Laborfalvy'n nimi on "Jókainé" (rouva Jókai), ei -kenenkään tarvitse ottaa valenimeä, näkymölle astuessaan, niinkuin -tähän asti, jottei häpäisisi perhettään: Egressy'n sukunimi oli -Galambos, Szigligeti'n Szathmáry ja itse Laborfalvy'n Benke. - -Mutta tässä päättyvät nuoruuteni vuodet. Minä olin silloin 23 vuoden -vanha, ja siitä ajasta alkaen rupesin minä vanhenemaan. - -Sen jälkeen ei mennyt yhtään vuotta, jotakin katastrofia minulle -tuottamatta. - -Vuosi 1848 päättyi sillä, että Unkarin hallitus pakeni Debreczin'iin. -Minä lähdin vaimoni kanssa sen muassa. Debreczin'issä toimitin erästä -päivälehteä "Esti Lapok" (Iltalehti), joka keskellä vallankumousta -taisteli järkevän, isänmaallisen politikin puolesta. Minä en tahtonut, -että unkarin valtiopäivät julistaisivat hallitsijasukua pois -valtaistuimelta, koska varmaan tiesin, että Venäjä siinä tapauksessa -astuu väliin. Minä voitettiin, venäläiset tulivat maahan ja Unkari -kukistettiin. Aseenheiton päivänä olin minä Világos'issa, asuin samassa -kamarissa Csányi'n, ministerin, ja Ernö Kiss'in, kenraalin, kanssa. -Siellä kohtasin Molnár'in, entisen principalini. Me keskustelimme -siitä, että me kaikki, jos joudumme vihollisen käsiin, saamme -häpeällisen kuoleman. Molnár sanoi tietävänsä keinon tämän -välttämiseksi, meni kamariinsa ja -- ampui itsensä. Minä olin valmis -tekemään samoin; silloin tuli eräs ystävä, Zabolay, sisään ja ilmoitti -minulle, että vaimoni oli tullut minun jälestäni Pest'istä ja odotti -minua Gyula'ssa. Tämä sana antoi minulle takaisin elämäni; minä päätin -mennä vaimoni luokse. Matka teki vaan 16 peninkulmaa, mutta siinä oli -välillä 120.000 venäläistä. Minä menin rohkeasti koko venäläisten -leirin lävitse; he eivät edes puhutelleet minua. Csányi hirtettiin, -Ernö Kiss ammuttiin. Minä tapasin vaimoni Gyula'ssa. Hän pelasti -minut syvään pyökkimetsikköön ja kätki minut siellä muutamaan -talonpoikaismajaan ja kävi joka kuukausi katsomassa minua erämaassa, 24 -peninkulmaa Pest'istä, ja myi kaikki koristeensa ja huonekalunsa minua -pelastaaksensa. Minä olisin ilman häntä aikoja sitten kuollut mies. - -Silloin tuli vielä toinen ihme lisäksi. Komorn'in linna antausi. Ehtona -oli, että kaikki linnan väkeen kuuluvat upseerit hätyyttämättä -laskettaisiin menemään. Silloin juohtui erään yksinkertaisen sotamiehen -mieleen -- hänen nimensä oli Szathmáry, Szigligeti'n veli -- -kirjoituttaa minun nimeni honvéd-upseerina antauvain luetteloon; hän -vei sitte suojeluskirjan vaimolleni ja tämän paperilipun kautta olin -minä pelastettu, ja saatoin ilman vaaratta palata Pest'iin. - -Täällä täytyi nyt uudestaan alottaa tuota kokonansa hukkaan -mennyttä taisteloa, -- taisteloa Unkarin, vapauden, ihmiskunnan, -kirjallisuuden hyväksi, keskellä absolutismia, teloittajan kirveen -alla, narkotiseratun kansan kankeassa lethargiassa. Hirvittävä yritys! -Minä päätin kunkin vuoden sillä lauseella, että semmoista vuotta en -enää tahdo elää! ja sitä seuraava oli vielä huonompi. Tuhat kertaa -olisin minä sortunut, jollei vieressäni olisi seisonut elämänkumppania, -joka oli luja luonnoltansa ja valmis semmoisiin uhrauksiin, joihin -vaan naisilla on voimaa. Lopulta perustin minä vapaamielisen -oppositioni-jurnalin, juuri Schmerling'in terrorismin aikana ja -kerjäläisvuosina 1863-1864; kadotin siinä kaiken omaisuuteni; hylättiin -kaikilta ystäviltä, pantiin vankeuteen, petettiin, enkä kuitenkaan -antanut peloittaa itseäni; ja olen voittanut. - -Kahdenkymmenen vuoden kuluessa olen rohjennut taistella semmoista -taisteloa, jossa ei kukaan muu ole minua suojellut, kuin Jumala, eikä -kukaan muu minua rakastanut, kuin vaimoni. - -Nyt näette, minkätähden minä olen puritani tahi tekopyhä, jos se -paremmalta soipi. - -Minä olin luotien tuiskussa, Pest'in pommituksessa, kaksintaisteluissa, -rutoissa ja saastoissa, vihollisen vallassa ja ystävien ansoissa, -hädässä ja epätoivossa, kaikkien elementtien myrskyissä, kuolettavissa -taudeissa, vainossa ja itse-tuottamassa onnettomuudessa, vaan aina -pelastuin minä ihmeellisten asianhaarain kautta. - -Nyt ei minulla enään ole mitään syytä arkamielisiin valituksiin. Se -arvo, jota minulle suodaan, on paljon suurempi kuin kaikki minun -ansioni. Minä olen kolme kertaa valittu valtiopäivämieheksi, viime -kerralla Pest'issä, ministeri Gorove'ta vastaan, ja viime aikoina on -Andrássy kaikkein hallitus-ystävällisten edusmiesten kuullen lausunut, -että Unkarin hallituksen politiki Saksan sodassa sai kannatusta -ainoastaan minun, oppositioni-jurnalistin kautta. - -Matkustanut en ole koskaan, ja tuskinpa vastedeskään matkustanen. -Talvella minun on vilu ja kesällä on minulle puutarhani niin rakas, -etten minä halua edes paratiisiin. -- -- -- -- -- - -6/12 70. - -Teidän palvelijanne - -Jókai. - - - - - - -UUSI TILANHALTIA. - - - - -I. - -Vanha ihminen, uusi aika. - - --- "'Cogito; ergo sum.' (Minä ajattelen; minä olen siis olemassa). - -"Sentähden jos 'non cogito' (en ajattele), niin 'non sum' (en ole -olemassa). - -"Minä en tästä päivästä alkaen ajattele mitään; annan ilmoittaa, että -olen kuollut. Saattaa tosin niin olla, että elän; kiitos sen -Geleitscheinin,[1] joka Komárom'in antaumisessa käteeni pistettiin; ja -elänpä, vaikka venäläinen piikki Szeben'in[2] luona kupeeni lävisti. -Vaan minä en todellakaan tiedä syytä, minkätähden vielä elän enkä sitä -tahdokaan nyt enää. Kasvaahan ruoho juuri entiseen tapaan, jos -en minä sitä näkisikään, ja tämänvuotinen sato katoo aivan yhtä -täydellisesti tavallista tietään, vaikk'en minä olisikaan avullisna sen -kuluttamisessa. Mutta niin on Herra säätänyt, että semmoisiakin -luontokappaleita pitää maailmassa olla, jotka ovat puoleksi kasveja: -sentähden -- elostelkaamme!!!" - -Tämmöistä puhetta saattoi kuulla vanhan Garanvölgyin[3] suusta noina -aikaisin alkavina, sumuisina talvi-iltoina eräänä sangen surullisena -vuonna, jolloin muutamia miljonia ihmisiä oli siinä mielentilassa, -ettei heidän juuri ollut halu kysyä: mitä uutisia ulkoa? - -Vanha herra oli saapunut hyvään aikaan kotia sodan jälkeen: hän voi -havaita, että latonsa olivat tyhjät, että peltoja ei oltu kolmanneksi -osaksikaan kylvetty ja ettei löytynyt ketäkään, joka taloudesta olisi -tiliä tehnyt. Hänen suuri maatilansa, joka käsitti kymmenentuhatta -hold'ia,[4] oli ilman hoitajia, työväkeä, auroja, ajokaluja, härkiä, -hevosia ja lampaita; huonekaluissa näki kaikkialla jälkiä sotamiesten -elämöimisestä ja hänen kirjelaukussaan löytyi pari tuhatta florinía[5] -semmoisissa pankinseteleissä, joiden paljas näyttäminenkin jo oli -vaarallista.[6] - -Vaan kuka olisi huolinut semmoisista vähäpätöisistä seikoista, kun -aivan suuret asiat olivat hukkaan joutuneet! - -Istutaan tuvassa sisään suljettuna, käydään välistä tuttavien luona, -juodaan vahvasti, jos ollaan pahalla tuulella, olkoonpa juomakumppania -taikka ei. Pahimmassa tapauksessa lyödään korttia aamusta iltaan -yhtä-arvoisten suurten herrain kanssa, joilla osaksi on ollut, osaksi -olisi voinut olla suuret maatilat, osaksi vieläkin on, mikä kaikki -silloin oli yhdentekevä; sentähden olivatkin kaikki nämät yhtä köyhät. -Joskus sattui myöskin joku puolalainen emigranti taloon tulemaan; se -ottaa osaa tarok-peliin. Jos taas ei kukaan tule, eipä siitäkään -haittaa! Sytytetään piippu ja poltetaan tupakkaa, kunnes ilta lähestyy. -Silloin tällöin haastetaan oikeuteen jonkun velkojan taikka viekkaan -sukulaisen toimesta, joka luottaa tuohon nyt edulliseen "favor in -judice" (tuomarin suosioon), ja tämä ainakin antaa tilaisuutta lähteä -vähäisen jaloittelemaan. Siten tullaan kumminkin huomaamaan, niinkuin -luuvalon vaivaamisesta, että elon voima ruumiissa vielä liikkuu. - -Sillä tavoin "truditur dies die." (Älä suutu, myöhäsyntyisempi -lukijani, siitä että yhdellä sivulla tapaat niin monta latinankielistä -lausetta, sillä tämäkin on sen ajan luonnetta. Me pakenemme välistä -klassillisiin kieliin, niinkuin johonkin vanhan ajan asyliin, kun uuden -ajan sivistys meitä liiaksi ahdistaa. Hei, kun kaikki vielä kävi -latinaksi,[7] ei olisi uskaltanut sitä sanoa -- vaan nyt kylläksi. -Ihminen etsii turvaa kaikkialta, ja jos eivät elossa olevat häntä auta, -kääntyy hän kuolleitten puoleen. Kukaties, jos kielemme olisi pysynyt -latinalla sekoitettuna, voisimme nyt käydä "romanilaisesta" rodusta, ja -kuinkapa silloin kaikilta tahoilta suosioomme pyrittäisiin!) - -Sentähden "truditur dies die"; toinen päivä sysää toisen tieltään. - -Eräänä semmoisena vasten hänen mieltänsä esiin sysättynä päivänä -sanottiin Garanvölgyille, ettei kuitenkaan ihan täydellisesti voi -sulkea maailmaa ulos tuvastaan ja ettei ihminen millään tavalla ole -suojeltuna valtiollisista muutoksista, jos sanoo: minä pysyn vaiti, -sillä nämät etsivät häntä hiljaisimmastakin piilopaikasta ja hyökkäävät -hänen päällensä kesken piipun-puhdistusta. -- Tästä lähtien ei enää saa -polttaa itse viljelemäänsä tupakkaa: "monopoliumi" on voimassa; -tupakkaa voipi itselleen tuottaa ainoastaan määrätystä myyntipaikasta, -muuten on se vaara tarjona, että pidetään kotikatsastus, ja jos siinä -löydetään tuota kiellettyä mielitavaraa, jääpi siitä ison rahan velkaa -valtiolle.[8] - -Adam Garanvölgyi lausui siihen: - --- "Hyvä! Minä en enää polta tupakkaa. Siitä tulee kumminkin parempi -ruokahalu." - -Ja tämän jälkeen vei hän ylös ullakkoon esi-isiensä merenvaha-piiput, -uskolliset kumppaninsa kaikissa vaaroissa, jotka suurista tappioista -olivat säilyneet ainoina perhe-kalleuksina, eikä hän koskaan enää -tupakoinut. - -Toisena väkisin esiin vedettynä päivänä ilahutettiin häntä sillä -tiedolla, että viinikin on joutuva veron alaiseksi; vastedes saattaa -vaan korkean-asianomaisella luvalla lyödä tapin viinitynnyriinsä, ja -sekä hyvästä että pahasta mielestä on hinta suoritettava, koska -kummassakin tapauksessa, jota enemmän kulutetaan, sitä enemmän -"kontribuerataan." - --- "Hyvä! Minä en siis enää juo viiniä. Olen ainakin paremmin nukkuva." - -Ja sen jälkeen hän ei nauttinut minkäänlaista muuta juomaa kuin vettä. - -Taas jonakuna kaikille epäsuotuisena päivänä heräsi hän siihen hyvään -uutiseen, että pelikortitkin ovat kruunun merkillä varustettavat, -vastedes pitää niissäkin olla kotka.[9] - --- "Hyvä! En siis tästedes lyö korttia; en ainakaan häviä." - -Ja hän piti puheensa. - -Jälleen koitti aamurusko, luonnon järjestyksen mukaan alkoi siis uusi -päivä. Garanvölgyille tuotiin kiertokirje, jossa annetaan tiedoksi, -että jos hän tahtoo metsästää, hän saapi pitää pyssyä ainoastaan -komitati-hallituksen[10] luvalla, mutta ratsusatulaa vaan siinä -tapauksessa, että asianomaiselle piirikunnan-komisarjukselle -kirjallisesti lupaa olla näitä vaarallisia husarin-aineksia[11] -käyttämättä valtion turvallisuutta häiritseviin tarkoituksiin. - --- "Hyvä"! sanoi Adam Garanvölgyi; "en siis vastedes metsästä enkä -käytä vinttikoiraa. Vältän kumminkin vilustumista." - -Kerta sai hän myöskin tietää, että jos tahtoo käydä naapurikylässä -jotakin tuttavaansa tervehtimässä, on sitä varten ensin hankkiminen -matkapassi, jonka voipi saada hallintokaupungista kahden todistajan -takausta vastaan, että todellakin kulkee luvallisilla teillä, ja tämä -passi on matkalla näytettävä kaikille kypäräpäisille sankareille[12] -sekä oma käsiala kohta "in facie loci" verrattavaksi annettava, missä -"in flagranti" tavataan. - --- "Hyvä", sanoi siihen tuo vanha skythalainen; "tästä lähtien pysyn -siis kotona omassa kylässä; en mene mihinkään. En kumminkaan aja -vaunujani kumoon tiellä." - -Ja sen perästä ei hän enää mennyt kävelemään kauemmaksi kuin -puutarhansa päähän; se oli pisin matka, minkä hän kulki. Hän ei enää -käynyt peltojansakaan katsomassa. - -Vielä tuli hänen tiedoksensa uusin sääntö, jonka mukaan hallitusmiesten -välttämättömästi tarvitsee ottaa vaaria siitä vallattomuudesta, että -muutamat levottomat ihmiset käyttävät oudonmuotoista päähinettä ja -tahtovat osoittaa tyytymättömyyttänsä Luojan järjestykseen sillä, että -sallivat hatunnauhansa liehua alaspäin: jonka tähden käsketään -jokaisen, joka ei tahdo joutua harmillisiin tutkintoihin, tarkoin -noudattaa määräyksiä hatun mitasta ja muodosta, ennenkuin sen päähänsä -panee ja kadulle astuu. - --- "Sekin on hyvä", sanoi Garanvölgyi. "En siis enää mene ulos -asunnostani. Siten en kumminkaan enää kuluta saappaita." - -Ja hän piti sanansa. Tämän perästä hän käveli ainoastaan puutarhassaan, -ja jos ilma sitä esti, askaroitsi hän oikeudenjutuissa, jotka heti, kun -asianomainen järjestys oli voimaan päässyt, virkosivat eloon, niinkuin -syksyllä kuolleet kärpäset tuvan lämmetessä. - -Tulipa vielä jonkun ajan kuluttua käsky, että vastedes on -oikeudenkäynti sallittu ainoastaan sillä tapaa, että käytetään -semmoista paperia, joka jo ennakolta on oikeutettu tuomarin eteen -ilmestymään, ja että on oppinut eroittamaan vähemmän arvoisen -karttamerkin suuremman arvoisesta. - --- "No, -- sekin vielä lisäksi! En siis vastedes enää käy oikeutta." - -Ja heti kääri hän asiakirjansa myttyyn, pisti ne lippaasen ja ilmoitti -prokatorillensa (asianajajallensa): ken oli hänelle velkaa, pötkiköön -tiehensä; kenellä taas oli häneltä saatavaa, se tulkoon hänen luoksensa --- hän ei enää riitele ketäkään vastaan. - -Joka on tutustunut etnografiaan, tietää, että jos unkarilainen lakkaa -tupakkaa polttamasta, viiniä juomasta, tuttaviensa luona käymästä, -metsästämästä, kadulla kävelemästä, tämä on kaikki erinomaisen suuri -tapaus, vaan jos hän päättää luopua oikeutta käymästä, niin on tämä jo -"ultima Thule." - -Mutta lopuksi hän kuitenkin sai maksaa sangen kalliin hinnan tästä -"passivisesta vastarinnasta." - -Kaiken tämän "laisser faire'n" johdosta lainpalvelijat näet milloin -ryöstivät hänen juhtansa, milloin painoivat virallisen sinetin hänen -latoihinsa, milloin vielä uhkasivat hänelle "Personalhaftia" -(yksityis-vankeutta); joista kaikista hän ei kuitenkaan stoalaisessa -kylmäkiskoisuudessaan ensinkään piitannut. Viimeisen uhkauksen johdosta -hänen tosin tuli vesi suuhun: hän olisi mielellään tahtonut kokea, -mitenkä hän, joka vanhuuteensa asti aina oli omista varoistaan elänyt -eikä koskaan omalla vaivallaan ollut voinut ansaita edes tavallisen -päivätyön hintaa, nyt saattaisi itsensä sille kannalle, että kokonaisen -vuosikauden voisi elättää itseään toisten kustannuksella, ainoastaan -sillä keinolla, ettei suita maksaa. - -No, se on yhdentekevä. - -Mikä koronkiskuri ryösti häntä; mikä tuli hänen avuksensa ja auttoi -häntä hyvällä prosentilla ahdingosta. Mikä ajoi pois hänen lampaansa ja -myi ne huutokaupalla 2 florinia halvemmalla, kuin mitä niitten oikea -arvo oli; mikä sääli häntä ja osti hänelle samat lampaat takaisin 2 -florinia kalliimmalla, kuin mitä oikeastaan maksoivat, ja kaikki oli -taas laidallaan. - -Kerta nämät kalliit lampaat keksivät sen tempun, että heittivät -henkensä. Oliko systemi heille vastenmielinen? vaiko ohra- ja -olki-"provisoriumi?" Sitä en tiedä, mutta eräänä talvena rupesivat he -joukottain korkokupongien sijasta tuomaan esiin koko kansallislainaa, -villojen sijasta tarjoomaan isännällensä arvoltaan kovin halventuneita -nahkojansa. - -Tämä vähäisen arvelutti herra Adam Garanvölgyia. - -Joku tuttava tuli hänen luoksensa; tälle valitti hän tuota -onnettomuutta ja sivumennen kehoitti häntä, jos hän sattuisi Pest'issä -käymään, lähettämään hänen luoksensa jonkun "eläintohtorin", ehkä se -voisi lampaita parantaa. - -Tuttava lupasi sen mielellänsä tehdä. - --- "Vaan älkää nyt unhoittako asiaa!" - -Tuskin oli pari päivää kulunut, kun herra Garanvölgyin pihaan vieri -Pest'in vaunut, pysähtyen herrasasunnon porstuan eteen, ja niistä astui -ulos eräs hyvässä lihassa oleva henkilö, uusimman muodin mukaan -vaatetettu, pörheä talvipalttoo yllään, posket sileäksi ajetut, hiukset -otsasta niskaan keskeltä jaetut ja kiiltävällä korsteini-hatulla -peitetyt. Hänen leveätä huiviansa kiinnitti suuri turkoosi-neula; -kädessä hänellä oli jaquemár-hansikat ja hampaista tuprusi hienoimman -Virginian hyvänhajuinen savu; sormien välissä heilui lyhyt, -jaspisnupilla varustettu kävelykeppi. - -Tämä herrasmies takertui kiinni Adam Garanvölgyin ulospäin pyrkiviin -pälsynnappeihin, jolloin hän kahdella sormella hetkeksi otti Virginian -hampaistaan ja kepin-heiluttajalla kädellä nosti tuota 1-1/3 tuumaa -kallellansa olevaa, uudenaikaista figaro-hattuaan, lausuen: - --- "Onko minulla onni tervehtiä Herrn Adam von Garanvölgyiä? Minä olen -tohtori Grisák."[13] - --- "No terve! Hyvään aikaan tulittekin", vastasi hänelle Garanvölgyi; -"Minua ilahuttaa, että ystäväni oli niin toimelias, jotta kohta lähetti -herran tänne. Lampaani tarvitsevat jo pikaista apua; tulkaa siis, hyvä -herra tohtori." - -Sen sanottuaan tarjosi hän käsivarttaan herra tohtorille, ja ennenkuin -tämä oli ehtinyt ryhtyä enempiin selityksiin, saattoi hän häntä leveän -pihan poikki lammasnavetolle, veti hänet sinne sisään, ilmeiseksi -vahingoksi hänen kiiltäville saappaillensa, ja työnsi hänet kipeäin -lammasten karsinaan, ruveten hänelle taudin diagnosia selittämään. - --- "Katsokaapas nyt, herra tohtori, tämän on suu kipeä, se ei saa -heiniä pureskelluksi; tuon taas vaivaa jalkoja, niin ettei se jaksa -seisoalla pysyä." - --- "Mutta sallikaa, hyvä herra, se on kummallista..." sanoi siihen -tohtori Grisák. - --- "Tietysti se on kummallista, vaan kuulkaa enemmän; vielä -kummallisempaa on, että milloin suunkipu katoo joltakin, silloin se -joutuu jalkatautiin, ja päinvastoin, millä tänään jalka on kipeä, sen -on huomenna vika suussa." - --- "Mutta suokaa anteeksi, hyvä herra, minä ihmettelen..." keskeytti -häntä tohtori Grisák. - --- "Minäkin sitä ihmettelen; en voi käsittää, mikä elukoita vaivaa. -Ehkä maksa-mato?" - --- "Mutta, hyvä herra, näyttää siltä, kuin olisitte erhettynyt." - --- "Lienee kyllä niin, minä en paljon ymmärrä lammasten tapoja; te -kaiketi paremmin ne tiedätte, sentähden käskinkin kutsua teitä." - --- "Mutta suokaa anteeksi, hyvä herra!" - --- "Hyvä, hyvä! enhän väitäkään vastaan, luotan täydellisesti teihin; -otitteko mukaanne lampaan rohtoja?" - --- "Mutta, hyvä herra!" huusi vihdoin kokonaan loukatulla itsetunnolla -tohtori Grisák, "keneksi te minua luulette?" ja vimmassaan sivalsi hän -kepillään vasten kuonoa erästä pyöröpäistä lammasta, joka yritti -kyhnyttämään alaspäin painunutta päätään hänen housuihinsa, niin että -elukka paikalla keikahti taaksepäin. - --- "Ettekö siis olekaan eläintohtori?" kysyi suurella -yksinkertaisuudella Garanvölgyi. - --- "Mitä ajattelette? Minä olen _lakitieteen tohtori!_ 'Doctor -utriusque juris', Johann Nepomuk Grisák." - --- "Vai niin, siis prokatori?" sanoi vihdoin asian käsittäen -Garanvölgyi. "No älkäämme siinä tapauksessa lampaita tarkastelko. -Muuten -- en tahdo vaivata herraa huoneeseni, sopii tässäkin asia -ratkaista. Ryöstämäänkö olette suvainnut tulla?" - --- "Älkää pahastuko", vastasi lakitieteen tohtori, korkea-nenäisesti -lykäten luotansa hänelle istuttavaksi tarjottua lypsintuolia -- "ehkä -kuitenkin olisi mukavampi huoneessa keskusteluamme pitää." - --- "Uskokaa pois, siellä ei enään ole mitään ryöstettävää. Ottakaa, sen -neuvon annan teille, nämät lampaat. Klienttinne ei tosin kiitä teitä -siitä, koska hän saa makson vaan niitten nahasta; mutta kumminkin -teidän armonne voipi niistä saada palkkansa." - --- "Teidän luvallanne", lausui tohtori Grisák teeskennellyllä -ujoudella, "minä en ole mikään armo." - --- "Anteeksi, teidän jaloutenne!" - --- "Sitä en myöskään ole." - --- "Pyydän anteeksi teidän 'excellensiltänne.'" - --- "Ohoh, minulle tulee ainoastaan arvosana 'kunnioitettu herra.'" - --- "Ainoastaan?" sanoi isäntä, vieraalle ylenkatseellisesti hymyillen. -"Meillä täällä, rakas 'amice', on tapana 'kunnioitetuksi herraksi' -nimittää ainoastaan niitä, joita todellakin kunnioitamme. Mutta -lyhyeltä, mitä tahdotte?" - --- "Minä en suinkaan ole tullut teidän kunniallenne mitään -vastenmielistä aikaan saattamaan, vaan minä tulen hänen jaloutensa -herra Ritter von Ankerschmidt'in puolesta teidän kunnialtanne pyytämään -erästä naapurikohteliaisuutta." - -Nyt oli Garanvölgyin vuoro kummastua. - --- "Ankerschmidt? Ritter von? Naapuri? Ja pyytää kohteliaisuutta? Minä -en ymmärrä, mitenkä yhtä haavaa tulee eteen niin monta logogryfiä. -Ettekö, herra tohtori, tahtoisi selittää minulle tätä charadia, sillä -itse en koskaan ole osannut suorittaa edes tavallista rebustia? -Mistäpäin suuresti kunnioitettu naapurini, hänen jaloutensa herra -Ritter von Ankerschmidt on?" - -Herra tohtori oli nyt valmis tarkempia selityksiä antamaan. - --- "Teillä siis ei vielä ole tietoa siitä. Hän on minun herra -klienttini ja käskynantajani, se, joka on ostanut Hajnács'in -maa-osuuden." - --- "Minkä maa-osuuden, jos saan kysyä?" - --- "Tuon kahdentuhannen holdin maatilan, teidän tilanne vieressä." - --- "Keneltä hän sen on ostanut?" - --- "Hänen armoltansa rouva Pajtay'lta tietysti, teidän kunnianne -kälyltä." - --- "Mutta, hyvä herra, tuo maatila on minun. Veljeni leski hallitsi -sitä ainoastaan eläke-apuna minulta; puhtaalla rahalla sen ostin veli -vainajaltani, ja koska hän useista syistä, jotka eivät kuulu tähän, oli -joutunut köyhyyteen ja häviöön, jätin minä veljellisestä rakkaudesta -tilan hänen leskellensä, jotta tällä olisi jotakin, millä voisi elää ja -lapsiansa kasvattaa. Se on minun laillinen omaisuuteni." - -Herra Garanvölgyi luuli nyt sanoneensa semmoisen totuuden, jonka edessä -maailman kaikki lainoppineet paljastaisivat päänsä. - -Herra tohtori nauroi sitä itsekseen aika lailla. Kuinka pilkallisesti -hän hymyili tuolle yksinkertaiselle oikeuden-istujalle, jolla vielä -nytkin oli nuot Noakin aikaiset käsitteet oikeus-oloista! Hän otti -silmälasinsa, pyyhki niitä silkkisellä nenäliinallaan, sillä ne olivat -hiestyneet naveton höyrystä, asetti ne taas nenällensä, josta ne -välkkyivät vasten herra oikeuden-istujaa, ja lausui suurella -viisaudella: - --- "Nämät kaikki minä uskon, hyvä herra; minä uskon sanaanne. Se on -aivan mahdollista." - --- "Ei ainoastaan 'mahdollista', vaan se on todellakin niin. Minä -saatan näyttää asiakirjat." - --- "Minua pahoittaa, mutta se ei muuta asiaa ensinkään. Siinä ei ole -mitään eroitusta." - --- "Minä en ymmärrä teitä." - --- "Pitääkö teidän kunnianne Reichsgesetzblatt'ia?"[14] - --- "Koira sitä pitäköön!" - --- "Ab, niinmuodoin ei! Se on suuri vahinko." Ja pistäen hansikoitun -kätensä poveensa, mainitsi herra tohtori hyvin kerkeällä kielellä sen -Reichsgesetzblatt'in numeron, jossa sen ja sen pykälän alla löytyy -julkaistuna asetus, joka kumoo kaikki "vanhaan" lakiin perustuvat -oikeudet ja sen ohessa määrää ajan, jona jokainen, jolla on muitten -haltuun joutunutta kiinteätä omaisuutta, älköön laiminlyökö -ilmoittamasta tämän anastajaa ja häntä oikeuteen haastamasta, sillä -määrä-ajan kuluttua tulee voimaan "beati possidentes", s.o. joka on -jonkun omaisuuden haltia, katsotaan myöskin sen omistajaksi, eikä häntä -vastaan siitä enää voi mitään oikeudenkäyntiä aloittaa. Koska nyt -mainittu määrä-aika jo on loppuun kulunut, ja koska herra Garanvölgyi -ei ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia, ja koska hän ei tahtonut -kirjoittaa karttapaperille, on siis hänen veljensä lesken hallussa -ollut tila tullut tämän omaisuudeksi, jonka hän tietysti myöskin -saattaa myydä, niinkuin hän todella on tehnytkin, eikä sitä seikkaa -enää mikään koirannabka[15] auta. - -Herra Garanvölgyi tunsi itsensä täydellisesti voitetuksi. - --- "Hyvä herra! Te olette suuri mies. Te olette oikeassa. Minä -antaun ja tunnustan teidät tohtoriksi. Itse olen syyllinen, sentähden -ett'en ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia. Heti paikalla lähetän -postikonttoriin ja hankin sen itselleni, ja tästä lähtien se on oleva -se, jota 'versate diu' (selatkaa päivin), 'versate noctuque' (selatkaa -öin), jottei joskus tietämättömyyteni tähden vielä minua itseä myisi -joku, jolle joku paragrafi siihen antaa oikeutta. Ja nyt vihdoin, mikä -se kohteliaisuus on, jota saattaisin herra Ritter von Ankerschmidt'ille -osoittaa? Sen ymmärrän jo, mitenkä hän on tullut naapurikseni." - --- "Herra ritari haluaa nimittää sitä 'kohteliaisuudeksi', hän on hyvin -kohtelias, kavalierinen mies; minä taas sitä nimitän 'hyväksi -affäriksi'; 'pactum bilaterale; do, ut des; facio, ut facias' -(kahdenpuolinen sopimus; minä annan, jotta sinäkin antaisit; minä teen, -jotta sinäkin tekisit). Te suvaitsette muistaa, että sitä maatilaa, -jonka kirjallisesti annoitte armolliselle rouva Pajtay'lle, rasittaa -eräs tekemänne vaikea määräys, jonka mukaan te ette katsonut hyväksi -sallia, että leskirouva saisi mihinkään tarpeesen käyttää tilusten -keskellä seisovaa vanhaa kastellia (linnaa)." - --- "Aivan oikein. Sen on joku vanhanaikuisista esi-isistäni -rakennuttanut ja minä en tahtonut, että lesken arentimies siitä -ehkä tekisi viinapolttimon. Tietysti: se on turhanperäistä -herkkätunteisuutta semmoiselta vanhalta kotkalta, kuin minä olen, -mutta olen nyt kerta niin taika-uskoinen." - --- "Niinikään olette suvainnut itsellenne eroittaa sen tien, joka -omasta kastellistanne menee tuohon vanhaan kastelliin kylän päähän, -vieläpä kyynärän verran ulkopuolella ojia." - --- "Ihan luonnollista; siitä syystä, että itse jostakin paikasta voisin -päästä sisään tuohon saareen, sillä silloin eivät vielä olleet -keksineet ilmassa-purjehdusta, jonka kautta olisi saattanut ylhäältä -laskeuta alas mihinkä aidattuun paikkaan tahansa. Tien reunat taas -edustin itselleni sentähden, ettei arentimies hakkaisi pois noita ojien -varrelle istutettuja kauniita poppeli-puita." - --- "Sillä tavoin ei armollinen rouva, tilan tarkoituksen mukaan, -koskaan päässyt vanhan rakennuksen ja siihen vievän tien varsinaiseksi -omistajaksi." - --- "Ja tämä olisi ehkä haitallista teille? Vaan miksi te siinä niin -monta mutkaa teette? Purkakaa huone maahan ja rakentakaa sen sijaan -palatsi. Vai täytyisikö siihen myöskin minulta lupaa pyytää?" - --- "Se on tietty, koska asiakirjan selvän sanan mukaan teidän kunnianne -on mainitun tien ja kastellin todellinen omistaja." - --- "Todellakin, olisiko tuommoisilla vanhoilla asiakirjoilla vielä -mitään arvoa?" - --- "Aivan varmaan!" kiiruhti kiivaasti lainoppinut epäilevää uskoa -vahvistamaan. - --- "Mahdotonta!" lausui vanha herra semmoisella yksinkertaisella -päänpudistuksella, että tohtori alkoi tuskastua miehen syntyperäisestä -käsitysvoimasta. "Ja jos Ritter von kuitenkin ottaisi sen oman käden -voimalla, mitä minä siihen voisin?" - --- "Voisitte haastaa hänet oikeuteen!" vastasi siihen nopeasti tohtori -Grisák. "Voisitte tehdä hänet kanteen alaiseksi!" - --- "Ja eikö minun tarvitsisi pelätä, että semmoisessa tapauksessa -tuomari pistää minut vankeuteen, koska muka olen tyytymätön ihminen ja -rauhanhäiritsijä?" - -Tohtori Grisák rupesi huomaamaan, ettei tämä oikeuden-istuja vaan -yksinkertaisuudesta semmoista 'viatonta' kysymystä virittänyt ja -kiiruhti häntä oikaisemaan. - --- "Hyvä herra, te saatte olla varma siitä, että 'täällä' kaikille -oikeutta yhtäläisesti jaetaan." - --- "Suokaa anteeksi! -- Sitä en tietänyt." - -"Tuon miehen alamainen iva on myrkyllistä!" raivosi itsekseen tohtori. - --- "Ehkä voisi tuossa asiakirjassa keksiä jotain virhettä muodon -puolesta", sanoi hirveän hyväntahtoisella humorilla Garanvölgyi. "Ehkä -sentähden, ettei se ole kirjoitettu karttapaperille taikka ettei -sinetti siihen ole painettu oikealle paikalle?..." - --- "Hyvä herra!" keskeytti häntä tohtori Grisák, "minä en tullut -luoksenne keskustelemaan ja neuvoja saamaan, mitenkä teitä itseänne -vastaan sopisi oikeutta käydä, vaan minä tulin teidän kanssanne -ystävällistä kauppaa hieromaan, josta teidän kunniallannekin olisi -suuri hyöty. Mutta -- ehkä sallitte minun ennen sitä tehdä erään -pyynnön, kunnioitettu herra: olkaa hyvä ja nouskaa ylös tuon -heinäkimpun päältä; meidän ei käy asiata täällä navetossa päättäminen, -tehkää hyvin ja saattakaa minut työkamariinne." - --- "Työkamariini?" huusi Garanvölgyi, kohta hypähtäen ylös -heinäkasalta, johon hän oli istunut. "Byroosen? Kansliaan? Oi, aivan -mielelläni! Jos on kysymys asioista, täytyy meidän kaikissa tapauksissa -mennä konttoriin. Tehkää hyvin, astukaa edellä. Käykäämme siis -kirjoitustupaani." - -Ja sen jälkeen saattoi hän suurella kohteliaisuudella herra tohtoria -pihan poikki, eikä se ollut haitaksi, että hän kävi perässä, sillä -neljä pörrökarvaista verikoiraa rupesi kiertelemään ympäri lakimiestä, -joka katsoi tarpeelliseksi muistuttaa, mihin suureen edesvastaukseen -saattaisi joutua, kun antaa noin isojen koirain vapaasti juoskennella -ilman kuonokoritta; mikä muistutus herra Garanvölgyin mielestä oli niin -sovelias, että hän heti huusi ohitse menevälle rengille: "sitokaa kohta -korit koirien kuonoon, te laiskurit!" - -Sitte vei hän vieraansa puutarhaan, ja siellä astuttuansa -luikertelevaa, ruohoittunutta käytävää, tulivat he vihdoin -oudon-muotoisen rakennuksen luo, jonka etupuoli näytti viistoon -poikki hakatulta, niinkuin markkinakoju. - -Isäntä avasi oven; "tehkää hyvin, astukaa sisään", ja lykkäsi arvoisan -vieraansa sisään. - --- "Mitä pirua tämä on?!" huudahti lakitieteen tohtori, ympärilleen -katseltuaan; ja hänen korvissaan rupesi kuulumaan arveluttava -suhina, samalla kun surmaiset aseet uhkasivat hänen silmiänsä. -"_Mehiläis-huonehan_ tämä on!" - --- "Se on työtupani, hyvä herra", sanoi ystävällisesti hymyillen -isäntä. "Täällä vietän päiväni hiljaisuudessa lukemisella." Ja -sanojansa todistaakseen veti hän esiin mehiläispesien välistä kirjoja: -vanhoja roomalaisia auktoreja, Blair'in estetiikan, muutamia -maanviljelystä koskevia teoksia ja senkaltaisia. Siellä oli myöskin -paperia ja iso puinen läkkitolppo, johon oli pistetty kellastunut -sulkakynä. "Tämä on aivan hiljainen, yksinäinen paikka, jossa ei mikään -hälinä lukemista häiritse, jossa maailman melskeen sijasta vaan näkee -edessään nuot hiljaiset, uutterat työmiehet, jotka opettavat meitä -tekemään työtä tulevaisuuden hyväksi. Mehiläisten seura on meille -unkarilaisille erittäin sovelias tätä nykyä." - --- "Kyllä; mutta ne pistävät", intti lakitieteen tohtori käytöllisellä -huolella tätä filosofillista mietelmää vastaan. - --- "_Hyvään ihmiseen_ ne eivät kajoo", rauhoitti häntä isäntä -mielentyyneydellä semmoisella, joka hyvästi olisi sopinut millekä -Sareptan erämaassa asuvalle patriarkalle hyvänänsä. - -Siten oli nyt herra lakitieteen tohtori joutunut sen koetuksen -alaiseksi, että saisi tietää itsestään, oliko hänkin todella luettava -"hyväin ihmisten" joukkoon. Hän istui lehmuspenkille, joka oli peitetty -lammasnahkaisella turkilla; vastapäätä häntä asettui herra Garanvölgyi -istumaan muutamalle tyhjälle Dzírdzon'in korille. - --- "Vähin puhumin, hyvä herra, maatilan ja siihen kuuluvat alueet -ostettuansa, tahtoisi klienttini ritari Ankerschmidt omata siinä -seisovan vanhan rakennuksenkin ynnä tähän menevän tien." - --- "Se on luonnollista", lausui siihen herra Garanvölgyi, "koska -kastelli on hänelle siinä vaan tiellä, jos hän mielii rakentaa." - --- "Aivan niin. Ja hän mieliikin rakentaa siihen suurenlaisen -kastellin." - --- "Sen kohta arvasin. Koko tilalla se on ainoa herras-kastellille -sovelias paikka. Itsekin siihen rakentaisin, jos semmoisissa hankkeissa -olisin." - -"Oi, tuo on varsin taipuvainen mies", ajatteli tyytyväisenä tohtori -Grisák. - --- "Ja koska teidän kunniallanne ei nyt ole mitään hyötyä tuosta -rakennuksesta..." - --- "Joka sen lisäksi vielä on aivan rappiotilassa." - --- "Eikä ole luultavaa, että antaisitte sitä korjata..." - --- "Jopa! Semmoisenakin on se kylläksi hyvä huuhkajille ja rotille." - -Lakitieteen tohtori katsoi tätä humorilliseksi kokkapuheeksi, jota -hänen mielestään oli samalla leikillisellä tavalla jatkaminen. - --- "Yölepakot paitsi sitä eivät maksa mitään arentia." - --- "Eipä suinkaan, yhtä vähän kuin esi-isieni kummittelevat hahmut." - --- "Hahaha! Nuot kunnon aaveet varmaankin kovin suuttuvat, kun heidän -täytyy muuttaa pois sieltä. Tuhat tulimmaista!" Tämä viimeinen huudahus -ei enään ollut leikillisyyden jatkoa. Herra tohtori, joka nyt oli -erinomaisen hyvällä mielellä, alkoi näet heilutella keppiään; tätä -liikuntoa katsoi muuan sotaisa mehiläinen jonkinlaiseksi -demonstrationiksi, lensi hänen niskaansa ja kutkutti häntä -leikillisesti pistimellään. - --- "Ei se mitään tee. Pankaa vähän kalkkisavea päälle", lohdutti isäntä -vaikeroivaa. "Se karkottaa kivun." - -Mutta tohtorin halu leikillisyyteen oli jo myöskin karkotettu. - --- "No mitä siis arvelette, hyvä herra, mistä hinnasta tulee minun -sanoa ylös huuhkajat, yölepakot ja esi-isieni aaveet?" ahdisti herra -Garanvölgyi vikisevää tohtoria. - --- "Kun ei ne vaan enää pistäisi! Herra ritari on varustanut minut -valtuuskirjalla ... hiisi vieköön nämät mehiläiset! ... minun -luullakseni olisi tuo raunioiksi paraillaan muuttuva rakennus hyvästi -maksettu kahdellatoista-tuhannella florinilla." - --- "Kaksitoista-tuhatta florinia, hyvä herra, on sangen sievä raha." - --- "Ja rakennus on kovin rappeutunut." - --- "Sekin on totta; ja yhtä totta on myöskin, että kaksitoista-tuhatta -florinia olisi minulle erittäin tarpeesen. Vaan kuitenkin, tehkää -hyvin, menkää kotia ja sanokaa herra ritarille, että minä en myy tuota -rappeutunutta rakennusta." - --- "Miks'ette?... Se kohoo vielä." - --- "Kauppahintako?" - --- "Ei, tämä mehiläisen pistos..." - --- "Minä en myy sitä, sentähden että esi-isäni sen on rakentanut." - -"Ahaa, tuo tarvitsee enemmän rahaa!" arveli itsekseen tohtori. - --- "Päättäkäämme kauppa, hyvä herra, minulla on lupa tarjota teille -kahteenkymmeneen-tuhanteen floriniin asti. Tuohon käteen!" - --- "Mitä olen sanonut, sen olen sanonut." - --- "Mutta hajoohan rakennus aikaa myöten maahan." - --- "Sitä parempi. Romantilliset rauniot kastellin pihassa!" - --- "Tuuli hävittää jo kattoa." - --- "Minä en sitä uudestaan tee, vaikkapa se kokonansa häviäisi; ja jos -kastelli hajoo maahan, jätän sen rauniot siihen mustenemaan." - -Tohtori Grisák rupesi nyt huomaamaan, mihinkä kovaan lapseen hän oli -yhtynyt; ritari oli antanut hänen toimeksensa ostaa tuon häviönalaisen -kastellin "mihin hintaan hyvänänsä", ja hän itse olisi vaivastansa -saava viisituhatta florinia -- asia oli siis aivan tärkeä. - --- "Mutta, hyvä herra, sanokaa itse, mikä ajatus teillä on! Mitä te -ehdoittaisitte sopimuksen perusteeksi?" - --- "Hyvä, herra tohtori! minä sanon sen. Viimeinen ja muuttumaton -ajatukseni on tämä: vanhoja raunioitani en anna pois rahoista, ei -hyvistä sanoista eikä uhkauksista; vaan minä odotan siksi, että -Reichsgesetzblatt'issa ilmestyy semmoinen pykälä, joka säätää, että jos -jollakin on rappeutunut maja semmoisessa paikassa, johon toinen tahtoo -rakentaa kastellin, hänen tulee ennen määrätyn ajan kuluttua korjata se -siitä pois. -- Ja nyt, jääkää hyvästi!" - -Jottei herra tohtori luulisi, että tätä keskustelua vielä vähän väliä -voisi jatkaa, laskeusi herra Garanvölgyi, kun tohtori oli noussut -lehmuspenkiltä, pitkälleen lammasnahoille, otti esiin Horatiuksen ja -rupesi sitä niin hartaasti tutkimaan, kuin ei ikänä ennen olisi tätä -kirjaa lukenut. - -Tohtori Grisák'in täytyi päättää lähteä puutarhasta "re infecta", sillä -herra Garanvölgyi ei näyttänyt ryhtyvän vähimpäänkään toimeen häntä -saattaaksensa. - --- "Se mar on itsepintainen mies. Hänet tarvitsee panna kirjaan." - -Mutta suittavatpa koirat repiä ihmisen pahanpäiväiseksi, kun askeltaa -puutarhan-portista vaunujen luokse; olihan mehiläinenkin jo häntä -pistänyt. - -Eikä missään puutarhuria, ei liioin talonvartiaa, jota olisi sopinut -suojelijaksi pyytää. - -Kun tohtori sitte huolestuneena katseli puutarhan ristikkoportista, -huomasi hän ihmeekseen, että rengit jo olivat totelleet herra -Garanvölgyiä ja hänen käskynsä mukaan sitoneet jokaisen koiran kuonoon -ison korin, niin että nämät näyttivät plastron-kypäreillä varustetuilta -sotureilta, jotka miekkailukoulussa yrittävät ryntäistä. Palkolliset -nauraa hekottivat pihalla; vieläpä Pest'in kutsarikin yhdessä heidän -kanssaan. - -"Hm. Näyttää siltä, kuin nuot tekisivät pilkkaa ihmisestä." - - - - -II. - -Onnettomuus elinkeinona. - - -Vuoden kuluttua seisoi uusi kastelli valmiina kylän toisessa päässä. - -Se oli joutuisasti rakennettu; selvästi näkyi, että rakentajalta ei -puuttunut rahoja. - -Seuraavana syksynä muutti siihen ritari Ankerschmidt'in perhe: vanha -herra sotamiehen ryhdillä ja kaksi hänen tytärtänsä. - -Hänen huoneenhaltiansa ja palkollisensa olivat kaikki vieraalta maalta -tuodut. Garanvölgyin väki oli sentähden varsin vähän seurustellut -heidän kanssaan, ja sillä tavoin saattoi vanha tilanhaltia elää -rauhassa, keneltäkään tietoja naapuristaan saamatta. - -Garanvölgyillä oli vanha pehtori, joka oli pysynyt paikallaan, kun -myrsky hajoitti nuoremmat sinne tänne. Hän oli jo liiaksi lihava -mainetta etsimään. Siitä huolimatta oli kuitenkin hänkin ollut jonkun -aikaa nostoväessä Kassa'n seuduilla; onneksensa oli hän ensimmäisten -joukossa, jotka sieltä takaisin palasivat; toipa hän muassaan vielä -pyssynsäkin, jota hän sitte seuraavina kovan onnen päivinä salaisesti -talletti. - -Herra Kampós[16] oli hyvin harjaantunut maanviljelyksessä ja oli -tieteensä perinjuurin oppinut, vaikkei hänen tapansa ollut koskaan -siitä puhua. Hän tavallisesti puhui vaan suurista asioista. -Politiikista. Kenen hän kerran sai puheillensa, sille hän sellaisia -asioita kyllästymään asti lateli. - -Jos hänen isäntänsä oli passivisen vastarinnan mies, oli hänellä aivan -päinvastainen luonto. Jos hänen isäntänsä ei polttanut tupakkaa, siitä -syystä, että monopoliumi oli toimeen pantu, näytti hän päinvastoin, -että juuri sentähden on kiellettyä tupakkaa polttaminen. Mistä hän -semmoista sai? Se on hänen salaisuutensa. Hänellä ei koskaan ole mitään -matkapassia, mutta kulkee kuitenkin kaikkialla vartioita pelkäämättä. -Jos hän jolloinkulloin taitaa heille kiusaa tehdä, katsoo hän sitä -suureksi ansioksi. Pellolla menee hän työmiesten luokse ja juttelee -heidän kanssaan valtakunnan asioista. Hän ei tarvitse sitä, mitä -sanomalehdissä seisoo. Hänellä on paremmat tiedot. Härän-ajajia kulkee -kylän kautta Serbiasta, Rumäniasta, kuormankuljettajia Puolasta: näiltä -hän urkkii uutisia, näiden kautta tietää hän kaikki, mitä Europassa -tapahtuu ja jota sanomalehdet eivät saata kertoa. Ja hän on kaukana -epätoivoon joutumasta; päinvastoin on hän ihan varma siitä, että mitä -keväällä ei tapahtunut, se on syksyllä tapahtuva, varma kuin kuolema. -Hänen tapansa oli säännöllisesti päättää näillä sanoilla: "no, no! -kyllä minä vielä syön viinirypäleitä pehmeän leivän kanssa!" - -Jotka käsittävät tätä salamietteistä sananpartta, tietävät, mikä hirveä -väitös se on unkarilaiselta, että hän joskus vielä tahtoo syödä -rypäleitä pehmeän leivän kanssa! - -Kampós herra oli sen ohessa isännällensä erinomaisen uskollinen. -Garanvölgyi saattoi jättää hävinneen taloutensa hänen huostaansa yhtä -turvallisesti, kuin jos joku hallituksen asiamies olisi sitä silmällä -pitänyt. Jos joku petti Garanvölgyiä, ei Kampós herra saanut rauhaa -ennenkuin vuorostaan oli pettäjän pettänyt. Jos Iczig[17] -vehnän-näytteestä poimi pois lusteen siemenet ja vastaan-ottaessaan -vaati yhtä puhdasta vehnää, kosti Kampós sillä tavoin, että seuraavalla -kertaa antoi Iczig'ille koetusviinaa jäätyneessä pullossa ja petti -häneltä siten pari astetta. Semmoisista toimista nuhteli häntä -tavallisesti herra Adam. - --- "Se on hirveätä, kuinka Unkarin kansa turmeltuu tässä sortotilassa! -Tämä rehellinen, suora, sydämellinen kansa oppii pettämään, takaisin -pettämään, valehtelemaan, väärin vannomaan." - --- "Inculpata tutela" (pakko-suojelus), lausui silloin Kampós. - -Herra Adam tarkastikin ainoastaan sentähden Kampós'in tilikirjoja, -jottei tuommoisia repressalioita niissä löytyisi. - -Mutta todellakin eriskummaisia kohtia tavataan tämmöisen unkarilaisen -huoneenhaltian tileissä. - -Niissä on esimerkiksi yksi menojakso: "_Köyhäin poikain[18] hyväksi_", -joka sisältää: - -"Leipää, silavaa, viiniä, viinaa, viitta, saappaat, hattu;" harvemmin -"rahaa", mutta sitä useammin "yksi porsas." - -Kuinka ulkomaan ekonomit tätä nauraisivat, jos siitä tietoa saisivat! -Jakelevat ruokaa rosvoille, eivätkä anna heitä ilmi piirikunnan -komisarjukselle! - -Mutta jättäkäämme asia sikseen; minä en ota sitä tässä tarkemmin -selittääkseni. - -Kerta taas tätä menojaksoa tarkastellessaan havaitsi Garanvölgyi siinä -seuraavat kohdat: - -"_Sándor'ille_[19] leili ménes'in-viinia..." - -"Sándor'ille yksi pari hirvennahkaisia saappaita..." - -"Item: Sándor'ille villainen ihokas..." - -"Ditto: Sándor'ille hänen repeteri-kellonsa korjauksesta 3 florinia." - -"Samoin: Sándor'ille eräisin tarpeisin 10 florinia." - -Herra Garanvölgyi tiesi kysymättäkin aivan hyvin, mihin köyhäin poikain -luokkaan mainittu Sándor kuului. Kunnon mies, pakolainen, joka koettaa -välttää kohtaloansa ja jonka täytyy viettää päivänsä piilossa, tänään -täällä, huomenna tuolla. Missä hän tunnetaan, sieltä hänen on -pakeneminen. Kylläksi kurjuutta. Suuri kysymys: eikö olisi parempi -astua sota-oikeuden eteen ja sanoa: "minä tulin, hyvät herrat, mitä -olen velkaa? Tahdon maksaa." - -Garanvölgyin kuitenkin tässä asiassa pisti hiukan vihaksi, että ken -hyvänänsä tämä kovin surkuteltava ihminen olkoonkin, hän kuitenkin -semmoisessa tilassa saattaisi vaatimuksiansa vähäisen alentaa. - --- "Minä en sano sitä, ettei hänelle tule viiniä antaa, mutta miksi -juuri ménes'ia?" - --- "Jättäkää se siksensä, kunnioitettu herra", jupisi tuo lyhytläntä -mies, jota tämä muistutus ei ensinkään miellyttänyt. - --- "Entäs hirvennahkaiset saappaat? Ei itsellänikään koskaan ole ollut -semmoisia, ei ainakaan maalla." - --- "Tuon raukan jalkoja arastaa kovin muissa saappaissa." - --- "Sitte repeteri-kellon korjaus." - --- "Senhän olen minä hänelle lahjoittanut." - --- "Sekin vielä lisäksi! No, mutta eräisin tarpeisin? Mihin helkkarin -tarpeisin olette antanut hänelle kymmenen florinia?" - --- "Pyydän nöyrimmästi, kunnioitettu herra, älkää suvaitko kysyä noin -paljon. Tahtoisin sanoa, että ennemmin antaisin ne omista varoistani, -ellen tietäisi, että kunnioitettu herra kovasti katuisi sitä, jos -kerran saisi tietää, kuka se oli, jota hän soimasi." - -Salaisuus ei tehnyt Garanvölgyiä uteliaaksi, hän lausui siihen vaan: - --- "Joku on taas tehnyt teidät narrikseen." - --- "Suokaa anteeksi -- ei tällä kertaa. Älkää sitä sanoko! Semmoinen -asia, josta kerran olen tullut vakuutetuksi, ei ole mikään hairaus." - --- "Älkää sitä väittäkö! Ettekö äskettäin antanut uutta viittaanne -jollekin, joka vakuutti olevansa Bem'in adjutantti, vaan jonka te -viikon perästä sen jälkeen Eger'issä tapasitte kyyppärinä." - --- "No, se tapahtui silloin, yhden kerran, se on totta. Mutta nyt ei -ole ensinkään epäilemistä, että se on hän." - --- "Ken?" - --- "No, jos sen ilmoitan, hypähtää kunnioitettu herra heti ylös pöydän -vierestä ja pyytää minua kohta viemään itseään hänen luoksensa." - -Herra Adam pudisti päätään. - --- "Miksi hän nimittää itseään?" - -Tuo kelpo, pieni, lyhyenjäntterä mies joutui hetkeksi hämille: -ilmaisisiko hän tuon suuren salaisuuden? Se oli jo hänen kielensä -päässä, mutta hän painoi sen taas alas; sitte se tuli hänen nenäänsä ja -hän kynsi sitä; vihdoin se tunkeusi hänen silmiinsä, ilmestyen siellä -kahden suuren kyyneleen muodossa, jotka, kun hän niitä palleroisella -kädellään pyyhki pois, vuotivat tunnustuksena ääneen ulos hänen -suustaan. - --- "Hän se on, hän se on, meidän ikuisesti muistettava Sándor -Petöfimme..."[20] - -Herra Adam löi väkevästi nyrkkinsä pöytään ja huokasi sen jälkeen -syvästi. - -Huokaus puhui runoilijan muistoksi, lyönti oli sille aiottu, joka -anastaa tämän jumaloitun nimen. - --- "Oletteko koskaan tuntenut Petöfiä?" kysyi hän murheellisesti -huoneenhaltialta. - --- "Miksen olisi häntä tuntenut, osaanhan kaikki hänen värssynsä -ulkoa." - --- "Mutta oletteko nähnyt häntä elävältä?" - --- "Elävältä häntä en ole nähnyt, mutta minä saatan häntä aivan -elävästi mieleeni kuvailla." - --- "Hänen kuvaansa te ette ole nähnyt?" - --- "Sen laitaa eivät maalarit ymmärrä." - --- "Onko hän tuon muotoinen?" kysyi Garanvölgyi, avaten albumia, jossa -runoilijan muotokuva oli nähtävänä. - --- "Oi, hän on nyt muuttanut kasvonsa ihan toisenlaisiksi, jottei häntä -tuosta kuvasta tunnettaisi." - --- "Mutta sanokaapas, mitä syytä teillä on uskoa häntä Petöfiksi?" - --- "Se, että hän kaikista osaa sepittää värssyjä. Joka päivä kirjoittaa -hän niitä vaikka viisikolmatta, joista toinen on toista kauniimpi." - --- "Tahtoisin mielelläni nähdä yhden semmoisen runon." - --- "Vaikkapa sata, heti paikalla; pyydän teitä vaan vähäisen -odottamaan." - -Ja tuo innokas isänmaan-rakastaja veti liivintaskustansa esiin -kynäveitsen, jolla rupesi ratkomaan auki takkinsa alustaa: sinne sisään -neulottuina säilytti hän noita kalliita, mutta pelättyjä runoja. - --- "Näyttäkääpäs! Tuo käsiala, sen näen jo kaukaa, ei ole Petöfin." - --- "Hja, sillä hän on muuttanut senkin, jottei hän sen kautta joutuisi -kiinni." - -Garanvölgyi otti nuot kaikenlaisille paperirääsyille kirjoitetut runot -ja alkoi niitä lukea. - -Tietysti ne olivat hirveintä riimin-töherrystä, mikä koskaan vielä on -ollut lämmityksen apuna sanoman-toimittajan kammissa. - -Adam herraa ei nyt enää suututtanut petos, vaan huoneenhaltian -typeryys. - --- "Rakas ystäväni", sanoi hän, laskien kätensä papereille, joita -Kampós jo innokkaasti halusi takaisin, saadaksensa niitä taas poveensa -neuloa, "oletteko kuullut juttua yksinkertaisesta miehestä, joka -pimeässä läski-mykyjen sijasta, joita vaimo hänelle oli keittänyt, söi -samana päivänä syntyneet pienet kissanpojat?" - --- "Olen", vastasi lyhytniskainen mies, mutta ei käsittänyt ensinkään, -mitä yhteyttä näillä molemmilla asioilla keskenänsä oli. - --- "Ja luuletteko, että kenelläkään olisi niin huono maisti, ettei hän -voi eroittaa kissanpoikia läski-my'yistä, ennenkuin on ne syönyt?" - --- "En suinkaan minä." - --- "Mutta minä luulen. Tehkää hyvin -- tässä kissanpojat!" Ja tämän -sanottuaan antoi hän hänelle takaisin epäperäiset runot. - -Kampós herran muoto meni nyt semmoiseksi kuin maksajan, jonka -rahaseteleitä väitetään "vääriksi." Ihmisen on vaikea uskoa, että mitä -hän tähän asti täydellä luottamuksella on hopeana pitänyt, vastedes ei -ole muuta kuin paljas fidihus. Tämän mukaan olisi hänen ollut -luopuminen kaikista niistä, mitä hän tuolta "suurelta pakolaiselta" -tähän asti oli saanut salaisesti tietää? Tämän mukaan ei tuo salainen -kirjeenvaihto Bem ukon kanssa olisi totta. Tämän mukaan olisi siis -tuokin lohdutus siksensä heitettävä, että Aasiassa vielä löytyy -skytho-magyareja, seitsemän heimokuntaa, joiden vaan tarvitsee rakentaa -silta Bosporin ylitse, tullaksensa tänne. Vaan tässä on enemmän -luopumista, kuin mitä yhdeltä ihmiseltä ennen aamiaista saapi vaatia. - --- "Mutta, suokaa anteeksi, kun hän niin elävästi osasi esiin tuoda -kaikki ne vaivat, joitten kautta hän pelastui tappelusta ja mitenkä hän -siitä pakeni, että hänen puhuessansa sen melkein edessänsä näkee. Kun -Segesvár'in tappelun jälkeen kokonainen sotnia kasakoita ajoi häntä -takaa, asettui hän selkä puuta vastaan ja antoi niiden lähestyä; -seitsemän heistä hakkasi hän maahan; kahdeksannen halkaistuansa särkyi -häneltä miekka satulanpukaan. Silloin teki hän itsensä kuolleeksi -eivätkä kasakat enää häneen kajonneet. Mutta sen jälkeen tulivat -saksilaiset tappelun perästä kaatuneita hautaamaan. Hän riisui -kaatuneelta kasakalta turkit, veti ne yllensä ja puki kasakan omaan -attilaansa;[21] ja se oli hänen pelastuksensa, sillä kun saksilaiset -tutkivat attilaa, löysivät he siitä hänen taskukirjansa, jossa oli -120,000 florinia amerikkalaisissa pankinseteleissä sekä yksi sotalaulu. -Setelit polttivat he, laulun huomasivat Petöfin tekemäksi ja silpoivat -kasakalta pään hänen sijastansa. Hänet he sitte hautasivat; mutta -ylimmäiseksi kun oli sattumalta laskettu, kaivoi hän itsensä yöllä ylös -maasta ja pakeni metsäteitä pois. Seuraavana päivänä kuuli hän jo -itseänsä takaa ajettavan. Silloin joutui hän eräälle purolle, joka -juoksi maanalaiseen koloon. Hän syöksi sinne sisään; kolme päivää -kuleksi hän pimeässä maan alla, veden ajamana, kunnes neljäntenä -päivänä puro hänet taas toi ulos maan toiselle puolelle, juuri -Unkariin." - --- "Luulinpa jo: Amerikkaan." - --- "No, minä näen, ettette mieli mitään uskoa, sentähden en virka tämän -enempää. Liikuttava tapaus se kuitenkin on, että joku Bihar'ista on -tullut Borsod'iin, matkalla syömättä muuta kuin kuusensiemeniä." - --- "Varsinkin Suuri-Kumanian poikki, jossa ei mitään kuusia kasva. -Mutta se on hyvä. Minä uskon jo 'kaikki', kun vaan käsketään. -- Koska -kuitenkin tuo mainio runoilija itse ja minä olimme varsin hyvät -tuttavat, niin sanokaapa, eikö hän ole lausunut mitään halua tavata -minua?" - --- "Voi, joka päivä puhuu hän teistä, kunnioitettu herra. Mutta hän -sanoo: minä en tahdo tavata vanhaa ystävääni, jotten saattaisi häntä -mihinkään pulaan." - --- "Se jalo sielu!" - --- "Pyydän nöyrimmästi, älkää ivatko häntä! Hän tietää enemmän kuin -me." Tässä katsoi Kampós varovasti ympärillensä, joka ei ollut vähäinen -asia hänen lyhyelle niskallensa, nähdäksensä kuultelisiko kukaan, ja -sitte suutansa kämmenellään puoleksi peittäen kuiskasi hän herra Adamin -korvaan: "Näinä päivinä antoi hän minulle tiedoksi, että tämä Ritter -ainoastaan sen vuoksi on muuttanut tänne kylään, jotta hän saisi -tietää, mitä kunnioitettu herra puhuu, ja siitä hän eräiltä tahoilta -saa vuosittain kymmenentuhatta florinia." - -Adam herra purskahti nauruun tästä hirmutiedosta. - --- "Todellakin, rakas ystäväni, uskokaa pois, että nuot eräät tahot -siitä tiedosta, mitä minä puhun, eivät pane alttiiksi kymmentä -äyriäkään. Vaan kuitenkin, jos teidän salainen hoidokkaanne noin hyvin -muistaa minua, tehkää hyvin ja kysykää häneltä, muistaako hän vielä, -missä ja koska me kohtasimme toinen toisemme Wien'issä; missä -hotellissa ja millä sanoilla me toisistamme erkanimme?" - --- "No, siitä saan heti paikalla häneltä tiedon." - -Tämän sanottuansa Kampós herra tuskin malttoi odottaa siksi, että oli -tilikirjat takaisin saanut; hän riensi kotia ja juoksi sitte siihen -salaiseen piilopaikkaan, jossa hänen oli tapa ruokkia pakolaistansa. - -Missä paikassa tuo salainen turvalinna oli? Sen ilmi antaminen nyt _jo_ -olisi synkintä petosta, ilkeintä kavallusta. Älkäämme tiedustelko tätä -Kampós herran salaisuutta. - -Siinä kylläksi, että tuo kunnioitettava, innokas isänmaan-ystävä kahden -tunnin kuluttua, posket punaisina ja väsymyksestä läähöttäen, niinkuin -etäältä tuleva tahi pitkän mutkan tehnyt, taas tulla puuskahti sisään -herra Adamin luokse. - -Tämä oli jo unhottanut koko asian. Hän luuli, että valkea oli -valloilleen päässyt. - --- "Olen puhunut hänen kanssansa!" huohotti tanakka herra; "tulen hänen -luotansa. Tulen kuin tulenkin. Tokko hän muistaa yhtymystä Wien'issä? -Suokaa anteeksi!" - --- "Vai niin! Mutta pyyhkikää ensiksi hiki pois otsasta, oikeinpa se -valuu tukastanne." - --- "Kiitän nöyrimmästi; minun ei ole nälkä." Hän ei tietänyt, mihin -vastasi, niin täynnä hänen päänsä oli "pää-asiasta." -- "Niin, syyskuun -27 p:nä 1848 yhtyivät Wien'issä 'Kultaisessa karitsassa' Petöfi ja -kunnioitettu herra Adam Garanvölgyi. Silloin erosivat he toisistaan -näillä sanoilla." - -Tässä pysähtyi innostunut mies hengähtääksensä; ja jotta jok'ainoa sana -tulisi oikein kerrotuksi, veti hän esiin lompakkonsa takin-taskusta. -Suurella näppäryydellä aukasi hän siitä salaisen sopen; tähän oli -jotain merkitty hänen omalla salakirjoituksellaan, jonka johtona oli -se, että vokalien sijasta käytettiin numeroita 1, 2, 3 j.n.e., -jommoisesta kirjoituksesta oli hirveän vaikea saada selkoa. Tämän -salakirjoituksen avulla hän vielä kerran vakuutti itseänsä -puheenalaisen lauseen todenperäisyydestä; varovalla katsannolla -lähestyi hän sitte herra Adamia, asettui ihan hänen viereensä ja, -osoittaen sormellaan noita salaisia rivejä, katsoi vilkkailla silmillä -Adam herran vakaisin, hyväntahtoisiin kasvoihin, tutkiaksensa niistä -lauseen vaikutusta. - --- "Viimeiset sanat olivat: tappelu-tanterella tapaamme toisemme!" - -Kampós ei ollut odottanut mitään vähempää, kuin että herra Adam nämät -sanat kuultuansa vaipuisi selkänsä takana seisovaan nojatuoliin ja -vapisevin huulin huutaisi: "se on hän!" Kuinka suuri oli siis hänen -hämmästyksensä, kun tämän odotetun katastrofin sijasta Garanvölgyi -kylmäverisesti veti esiin lompakkonsa, otti siitä kymmenen kappaletta -hopealla ja kullalla koristettua viiden florinin Reichsschatzschein'ia -ja häijynparisesti lausui: - --- "Se on hyvä, rakas Kampós; juoskaa vielä kerta takaisin tuon -arvoisan 'Armer rajsender'in' (matkustaja raukan) luokse ja sanokaa -hänelle, että Petöfi on jättänyt jälkeensä sen kirjallisen todistuksen, -ettei hän ikänä mene Wien'iin; minä taas en tietääkseni vielä koskaan -ole ollut edes matkalla Wien'iin päin. Tämä vähäinen raha antakaa -hänelle matkakustannuksiin." - -Kampós herrasta tuntui, kuin hänen oikean jalkansa alta maa kohoisi, -vasemman alta taas vaipuisi, niin että hän oli pakoitettu tarttumaan -kiinni takkinsa nyöreihin, jottei menettäisi tasapainoa. Olisiko siis -kuitenkin tekemistä petturin kanssa? Se on hirveä tieto semmoiselle -kunnialliselle ihmiselle, joka luulee jokaista yhtä rehelliseksi, -hartaaksi, viimeisen paitansa antavaksi isänmaanrakastajaksi, kuin itse -on. - -Itse hän ei tietänyt, kuinka se oli tapahtunut; se on vaan varma, että -kun hän taas nosti päätään, pyytääksensä herra Adamilta lisäksi -selityksiä, hän huomasi käyvänsä maisi-pellon äärellä. Kartanosta tänne -asti kulkeissaan ei hän ajatellut tämän maailman asioita. Vasta täällä -hiljaa kahisevien maisi-vainioin keskellä alkoi hän taas tointua ja, -miettien mitä oli kuullut, katsoi hän sitä ikuista kadotusta -ansaitsevaksi synniksi, jos ei viimeiseen sanaan asti pitäisi herra -Adamin puhetta pyhänä ja totena. Sen mukaan oli siis tuo toinen -hirveällä tavalla poikennut totuudesta. Sen mukaan oli tuo ihminen -pitänyt häntä äärettömänä narrina! Hän oli joka yö, kun jo kaikki -talossa nukkuivat, ottanut ruokakorin ja vienyt sen pimeässä tiettömien -peltojen kautta viinitarhaan; siellä teki hän suuren mutkan, -hiipiäksensä toiselta taholta viinihuoneesen, jossa hän piti -turvattiansa kätkettynä; tämän huviksi pelasi hän pois joka päivä neljä -viisi florinia vaivalla ansaitusta palkastansa; hän vaatetti häntä, -lahjoittipa hänelle vielä kellonkin, jotta hän tietäisi, mikä aika oli. -Näitä hän ei kuitenkaan yhtäkään katunut. Mutta haikeasti valittaen -syytti hän häntä noista katkerista mielenkuvituksista, joita tämä niin -runsaasti oli hänelle tuhlannut. Kuinka hän oli hänestä huolta pitänyt! -kuinka hänen tähtensä ollut peloissaan, kuinka monta yötä valvonut! -häntä ei maittanut ruoka eikä juoma, aina vaan oli toinen hänen -mielessään. Ja sitte nuot kauniit, petolliset unelmat, joita hän puhui -hänen päänsä täyteen: loistavista, mainehikkaista, onnellisista -tulevaisuuden päivistä unkarilaisille! Unkarin onnellisempi tulevaisuus -on siis kaikki pelkkää valhetta?! Tätä hän alati mielipahalla ajatteli. -No niin, mutta kaikki nämät on hän myöskin hänelle sanova, jahka he -vaan sattuvat yhteen. Kun on juljennut pitää pilkkana hänen rehellistä, -isänmaallista sieluansa! - -Tällä kertaa hän ei poikennutkaan mihinkään polulta, vaan kulki suoraan -sitä tietä, joka meni viinihuoneesen. Sinne tultuansa avasi hän -ulko-oven ja astui sisään, vihoissaan painaen hattuansa syvemmälle -päähän ja muistaen tähän asti olleensa niin yksinkertainen, että -tikapuita myöten oli ryöminyt katolle ja sieltä luukusta puikahtanut -holhottiansa tervehtimään. Jospa olisi edes tämän tekemättä jättänyt! - -No, mutta hänkin on tästä nyt osansa saava! Kuinka hän on hämmästyvä, -havaitessaan että entinen jumaloitsijansa suoraan astuu hänen eteensä, -hattua päästänsä ottamatta! - -Kampós herra työnsi pois tieltään pari tyhjää viinitynnyriä, jotka -olivat vieritetyt porstuaan sentähden, ettei huone näyttäisi asutulta, -meni vihasta kuohuvalla mielellä "lepopaikan" ovelle ja astui siitä -kolkuttamatta sisään. - -Häntä odotettiin. - -Tuo kuuluisa mies, jota siksi, kuin kenties saamme selkoa hänen -todellisesta nimestänsä, olemme pakoitetut nimittämään "kunnioitetuksi -herra Onnettomaksi", oli jo tuntenut sahramin hajua[22] sen verran, -että tästä tiedustelemisesta pihti syntyisi hänelle; hän oli sentähden -ryhtynyt semmoisiin toimiin, että hädän tullessa voisi olla tappeluun -valmiina, s.o. hän oli turvalliseen paikkaan korjannut kaikki, mitä -hänellä tuvassa oli käytettävissään: kellon, kamman, pöytäkalut ja -käsiliinan; yllensä oli hän pukenut kaikenlaisia vaatteita: -päällimmäisenä oli uudenaikuinen, sämpylän-värinen talvitakki, jonka -sivutaskusta punaisen silkki-nenäliinan kulma hohti näkyviin. - -Tämä suuri mies oli aivan pulska ulkomuodoltaan, että hän vaikutti -kunnioitusta heikkosydämisissä ihmisissä. Hänen vartalonsa oli pitkä, -suora, sankarin kaltainen; viikset sysimustat, niinkuin kahden -kysymysmerkin hännät ylöspäin kierretyt; sileäksi ajettujen poskien -alla puolikuun muotoinen tuuhea parta; kasvot punaiset ja pulleat; -musta tukka keskeltä kahtia jaettu, niinkuin János Hunyadi'n -muotokuvassa nähdään. Hänellä oli Unkarilaisen kasvot, niin suopeat, -rehelliset, avonaiset, että kuka hyvänänsä ensi katseessa kenties olisi -niistä pettynyt. - -Minä en sitä mainitsekaan Kampós herraa nuhdellakseni, että hän, kun -taas näki miehen edessään ruumiillisessa muodossa, heti unhotti -päätöksensä ja kaappasi niin sievästi hatun päästään, kuin jos se vaan -unhotuksesta siihen olisi jäänyt. - --- "No, hyvä herra, mikä toi teidät taas takaisin luoksemme?" puhui -hänelle tuo arvoisa onneton semmoisella armollisella halpuudella, jolla -joku prinssi vastaan-ottaa kunnioitusta osottavan lähetyskunnan. - -Kampós herra joutui, suoraan sanoen, suuresti hämille. Kun hän kuuli -tämän sydämen pohjasta lähtevän metalli-äänen, oli hänen mahdoton -uskoa, että sekin voisi olla valhetta, ja sattumalta katsahtaen hänen -silmiinsä, oli hän milt'ei suudella hänen kättään ja pyytää häneltä -anteeksi, ennenkuin lausuisi, millä häntä aikoi loukata. - --- "Hyvä herra! Pyydän sata kertaa anteeksi. Tulen nyt armollisen -herran luota, herra Garanvölgyin luota. Älkää pahastuko, mutta -armollinen herra sanoi todellakin, ettei hän muista omasta puolestaan -koskaan olleensa Wien'issä; sen vuoksi..." - -Arvoisa onneton astui askelen taaksepäin, vaati, vasemmalla kädellä -viitaten, vaiti-oloa ja keskeytti häntä liikutetulla äänellä: - --- "Älkää puhuko enempää! Minä päästän teidät siitä." - -Kampós herra hämmästyi kovin ja katsoi sopivimmaksi anteeksi-pyynnön -osotteeksi avata kädessään pidettyä lompakkoansa. - -Suuri mies laski käsivartensa ristiin rinnalleen ja lausui, katkerasti -päätään pudistaen, varsin murheellisella äänellä Kampós'ille nämät -soimaavat sanat: - --- "Minä ymmärrän sinut, ihminen! Tämä siis on unkarilaisten -ystävyyttä! Tämä suurten nimien sädekehä! Häpeä ja häväistys! Kun -kunnottomasti asettaa paulan vainotun patriotan eteen, jotta tämä -siihen takertuisi! Kun kavalalla jesuitan-juonella tiedustelee häneltä -sanoja, joista sitte sopii hänelle huutaa: 'pereat!' -- Minä tunnen -teidät. Te, jotka pelkurimaisesti olette karttaneet vaaraa, koetatte -nyt, jottei semmoisen vainotun isänmaan-puolustajan läheisyys saattaisi -teidän kurjaa elämäänne vaaran alaiseksi, päästä hänestä irti. Häpeä -sille kansalle, joka semmoisia sikiöitä suuriksi miehikseen nimittää! -Petosta, kavaluutta joka askelella! Salaisuutemme uskomme vakojille, -päämme laskemme salamurhaajain käteen, onnellisuuttamme pitävät pahat -henget leikkikalunaan. Vaan vapiskaa! Koston päivä on tuleva ja se on -oleva kauhea päivä. Muistakaa silloin, että olette kadehtineet -leipäpalaa vainotulta patriotalta ja sulkeneet oven häneltä. Vapiskaa! -vapiskaa!" - -Kampós herra kehottamattakin jo vapisi kiireestä kantapäähän asti. Hän -arveli, ettei tätä hirveää uhkausta vastaan mikään olisi niin hyvä -suoja, kuin noiden viidenkymmenen florinin antaminen. - --- "Pyydän nöyrimmästi anteeksi; armollinen herra lähettää tässä -viisikymmentä florinia." - --- "Hahaha!" huudahti jalo mies, kiivaasti tarttuen tarjottuihin -pankinseteleihin semmoisella hurjistuneella liikunnolla, että Kampós -herra ei mitään vähempää odottanut, kuin että hän heti paikalla ne -kappaleiksi repisi. "Viisikymmentä florinia!" huusi katkerasti -pakolainen, kohottaen noita kymmentä kappaletta Reichsschatzschein'ia -taivasta kohden. "Näetkö tätä, isänmaani? Minä, joka kymmenen kertaa -uhrasin edestäsi henkeni, joka verelläni kastelin ääriäsi toisesta -päästä toiseen, minä saan nyt palkaksi siitä viisikymmentä florinia. Oi -kurja, hylätty isänmaani!" - -Kampós herran sydän oli todellakin kovin heltynyt ja hän rupesi jo -hapuilemaan nenäliinaansa takataskusta, jonka hankkeen ylhäinen mies -kuitenkin väärin käsitti, sillä hän ryntäsi äkkiä häntä vastaan ja, -tarttuen hänen rintapieleensä, kiljasi: - --- "Tunnusta, valapatturi, että minulle lähetettiin sata florinia ja -että siitä olet viisikymmentä pidättänyt!" - -Mutta tämä oli jo semmoinen sana, josta itse Kampós herrakin saattoi -vimmastua. - --- "No, mutta kuulkaa toki, herra, sitä älkää minulle sanoko! Jos ette -minua usko, niin tulkaa kanssani armollisen herran luokse, puhutelkaa -häntä itseä. Minua älkää epäluulon-alaisena pitäkö. Katsokaa!" - -Suuri pakolainen mittasi pöyhkeällä silmäyksellä lyhyttä miestä ja -tukki ylpeän-rehtavalla äänellä hänen suunsa: - --- "Minä ylenkatson teitä, sinua, sinun herraasi ja hänen viheliäisiä -almujansa", ja tuota viheliäistä almua molempien käsiensä välissä -vihaisesti hieroen -- pisti hän sen taskuunsa. - -Ja vielä kerran ylenkatseellisesti silmäillen pienen tilintekijän -lyhyen-jäntterää ruumista, lähti hän juhlallisin askelin pois -huoneesta. - -Kaiken tämän katkeruuden ohessa oli hänellä kuitenkin vielä niin paljon -mielenmalttia, että hän pöydällä olevista molemmista hatuista otti -mukaansa paremman, joka sattui olemaan Kampós herran, tälle muistoksi -sen sijaan jättäen vanhan Kalabrian konsonsa. - -Porstuan ovella seisahtui hän ja huomaten, että tuon kunnon miehen -silmät yhä tirkistivät hänen jälkeensä, kääntyi hän vielä kerran -takaisin ja, laskien kätensä otsalleen, puhkasi: - -"_Nagy a világ, végtül végig bujdosom_." - -(Laaja on maailma, äärestä ääreen sen kierrän). - -Ja hän syöksi ulos. - -Kampós herra oli omasta mielestään kuin pahantekijä. Jos se kuitenkin -olisi ollut "hän!" Millä jaloudella hän puhui! Kuinka hän oli -kiivastunut! Tuskin sopinee epäillä, että hän kuitenkin oli joku. Jos -mikä onnettomuus kohtaa häntä, ei Kampós herra koskaan voi saada -omantunnon rauhaa. - -Hän otti itselleen muistoksi pakolaiselta sinne jääneen vanhan hatun ja -pani sen tallelle erääsen kirstuun. - -Vaan tuo lause: "Nagy a világ, végtül végig bujdosom!" - -Tämän säkeen on todellakin tuo suuri runoilija kirjoittanut. - -Mutta suuri pakolainen vielä samana hetkenä pakeni -- ei maailman -toiseen päähän, vaan kylän toisessa päässä olevaan kastelliin, jossa -hän esitti itsensä Ritter von Ankerschmidt'ille Sáros'in -vapaajoukon[23] jäseneksi, jota hallitus ei ollut kylläksi palkinnut ja -joka, komitatin asujamiston vainon alaiseksi jouduttua, oli pakoitettu -vaeltamaan pois muihin komitateihin, palkintoa ja arvonsaantia -etsimään. - -_Tällä matkalla_ oli hänen nimensä Richard Marczián. Ei tosin niin -loistava, kuin se, josta häntä viimeiseksi oli karkotettu, mutta hyvä -kyllä jokapäiväiseksi tarpeeksi -- niin kauan kuin se ei revennyt. - - - - -III. - -Vanha sotamies ja hänen perheensä. - - -Ritari Ankerschmidt oli kyrasieri-majurina asunut monta vuotta -Unkarissa; hän oli oppinut tuntemaan tasankomaan kaupungit ja viihtyi -siellä varsin hyvin. - -Seurasi sitte semmoiset vuodet, joina hän näki entiset tuttavansa, -niitten joukossa asekumppaneitansakin, vihollisina edessään. Sekin aika -oli loppunut. - -Haavat, jotka hän tappelukentällä entisten ystäväinsä nostamassa -taistelussa oli saanut, antoivat hänelle syytä luopua palveluksestaan -ja peräytyä yksityiselämään. - -Hänen vaimonsa oli erään Wien'in pankkiirin tytär, jonka kuoltua hän -sai noin puolen miljonaa. - -Tutkittuansa silloisia rahaseikkoja, jotka eivät olleet nykyisiä -ensinkään paremmat, tuli sotavanhus siihen päätökseen, että on paras -panna rahat johonkin häviämättömään omaisuuteen. Unkari oli siihen -aikaan uusi Amerikka, jossa Ritter von Ehrenfels'in neuvoja[24] -noudattaen ehkä olisi voinut ilmaiseksi saada maata; mutta puhtaasta -rahasta saattoi varmaankin hankkia itselleen sangen kauniin kartanon. --- Valtakunnassa oli silloin yhtäkkiä seitsemänkymmentä miljonaa -pankinseteleitä joko tuhaksi poltettu taikka muinaisjäännöksiksi -muuttunut; monet ihmiset olivat velkaantuneet, toiset taas häviöön -joutuneet; kilpailua vähän, myytävää paljon. Epäilemättä saattoi -silloin sangen edullisesti päästä varsin uhkean omaisuuden haltiaksi. - -Ritari ei myöskään ollut se mies, jota vähäpätöiset esteet olisivat -peloittaneet. Luonnoltaan jäykkänä, taisteloon ja komentoon tottuneena, -pani hän luottamuksensa uuden järjestelmän rautaiseen kovuuteen ja yhtä -paljon omaan päällikön-taitoonsa. - -Hänen perhe-advokatinsa, tohtori Grisák, jonka toimeksi hän oli antanut -kartanon hankkimisen, toimitti hänelle sangen hyvän kaupan rouva -Pajtay'lle annetun eläketilan ostamalla. Hän sai kaksituhatta holdia -parasta viljelysmaata 160,000 florinilla, joka siitä oli aivan -vähäpätöinen hinta. Muut rahat saattoi hän käyttää kartanon -kuntoon-panemiseen. Tämän oston laadusta ei tosin ritari paljon -tiennyt; vasta perästäpäin huomasi hän ehdot tuon vanhan kastellin -suhteen, mutta kun niitä ei käynyt oikaiseminen, tyytyi hän asian -laitaan ja rakensi sen edustalle. - -Ankerschmidt'in taloutta ansaitsi käydä katsomassa, sillä sen -vertaista tuskin oli likitienoilla. Hänellä oli höyrymylly sekä -kylvö-, leikkuu- ja puima-koneita; viinapolttimo, syöttöhuone, -sokurinvalmistus-laitos; pulskeita Mürzburg'in lehmiä ja Yorkshiren -sikoja, Egyptin mumia-ohraa, oivallisia puna- ja valkojuurikka- sekä -repsi-vainioita; rakennukset olivat kaikki tulikivellä katetut, ja -jotta kaikista olisi hyöty, oli pehtorista alkaen halvimpaan renkiin -asti palkollisiksi otettu ahkeria, raittiita tschekkiläisiä. -Varovaisuudenkin vaatimuksista oli täydellisesti huolta pidetty. Kaikki -ulkotöissä oleva väki: jahtimies, metsänhoitaja, sikopaimen olivat -varustetut oivallisilla kaksipiippuisilla rihlapyssyillä; kastellin -tornissa oli hätäkello, jonka soidessa vartiajoukon tuli sotamiesten -tavalla kokoontua määrättyyn paikkaan ja pontevasti torjua mitä -hullunrohkeata päällekarkausta ehkä tehtäisiin. Joka talli, aitta, lato -oli varustettu kauas näkyvällä, loistavalla Triest'in "Azienda -assicuratrice'n" (palovakuutus-seuran) päällekirjoituksella; vieläpä -vilja-aumoissakin näki pitkäin tankojen päässä tämän kirjoituksen, -jotta murhapolttajilta kaikki halu katoaisi. Yöllä taas vaeltelivat -torvilla varustetut patrullit kastellin ympäri, siitä kaikkea vaaraa -torjuaksensa. - -Sillä tavoin saattoi toki Unkarissakin turvallisna elää. - -Kylän vastaisessa päässä olevasta toisesta kastellista tiesi -ritari vaan sen verran, että siinä asui joku äreä, kapinallinen -oikeuden-istuja, joka jonkun lakitempun tähden, jota ritari ei -käsittänyt, on suuttunut kälyynsä, ulottaen tätä suuttumustansa myöskin -ostajaan; pahoittaa häntä vielä toinenkin asia, jota niinikään ei -ymmärrä kukaan muu, kuin ministerit tuolla ylhäällä ja entiset -kansan-edusmiehet täällä alhaalla; varsin helppo on kuitenkin olla -hänen kanssansa torailematta, kosk'ei hän missään käy eikä häntä -milloinkaan tiellä tapaa. - -Ritari oli jo ennen vuotta 1848 jäänyt leskeksi. Silloin pani hän -molemmat tyttölapsensa erääsen kasvatuslaitokseen, mutta maatilan -omistajaksi tultuansa otti hän heidät mukaansa Unkariin ja asetti -heidät erään Wien'istä tuotetun koti-opettajattaren hoidon alaisiksi. - -Vanhempi tyttö oli silloin jo baalikuntoinen, nuorempi taas siinä -ijässä, jolloin romanien lukeminen vielä ei ole virallisesti sallittu. - -Neiti Hermine oli solakka, uljas kaunotar, kasvoiltaan monissa kohdin -isänsä näköinen. Hänellä oli tämän kotkan-nenä, vaikka vienon kaareva, -kuten naisella ainakin; tämän tuuheat silmäkarvat, mutta ei niin -armottomasti ryppyyn vedettyinä; hänen silmänsä olivat siniset, -jonkunlaisen haaveksivan surumielisyyden verhossa, ja hänen -sievä-kuoppaiset poskensa olivat luonnosta sileät, eikä, niinkuin -vanhan herran, partaveitsestä. Tällä oli sen lisäksi vielä pitkät -viikset, jotka hän vuonna 1848 jätti kasvamaan, vaikka hän siihen asti -oli noudattanut muitten upseerien tapaa ja pitänyt partansa ajettuna. -Silloin oli myöskin syntynyt tuo sangen omituinen muoti, että viiksien -arvon enentämiseksi anastettiin joku osa muuten ajetusta poskiparrasta. - -Toinen neiti, Eliz,[25] lienee enemmän ollut äitinsä muotoinen, jota -emme tunteneet. Pieni, pyöreä, hilpeä vartalo; sysimustat, kiehkuraiset -hiukset; säihkyvät silmät, joka hetki valmiit itkuun ja nauruun; -pikkuruinen suu, jonka alati täytyi joko puhua taikka laulaa, ja sen -ohessa mitä herttaisin mielenlaatu, joka pian unhottaa pahat -vaikutukset, mutta kauan säilyttää hyvät. - -Oli juuri päivällisen aika, kun eräs kunnian-arvoinen pakolainen -ritarille ilmoitettiin tulleeksi. - -Perhe istui pöydässä; palvelija sanoi, että eräs onneton -herrasmuotoinen mies pyysi, että hän laskettaisiin sisään. - --- "Jos hän on onneton, astukoon sisään ja atrioitkoon kanssamme", -sanoi ritari, jonka ankarat kasvot ja soturin-silmäys eivät suinkaan -soveltuneet tämmöiseen leppeyteen. - --- "Minä jätän hänelle sijani", sanoi äkisti ylös hypähtäen Eliz. - --- "Mutta, Eliz, mitä ajattelette?" nuhteli häntä neiti Natalie, -koti-opettajatar: hirveän viisas, oppinut ja hentotunteinen, mutta sen -ohessa kovin laiha nainen. "Pysykää paikallanne. Georg panee kuvertin -pöydän päähän." - -Onneton herra astui sisään. Hänen olennossaan, esiintymisessään oli -jotakin vainon-alaista maailman-tuskaa. Hänen maahan painuneet -silmänsä, hänen ummistetut huulensa osoittivat, mitä sisällistä -taisteloa hänen oli kestäminen ihmisten hyväsydämisyyteen turvatessaan. -Kun hän astui ritarin eteen ja kumarsi seuralle, ei hän voinut -tukehuttaa haikeata huokausta ja hänen äänensä sortui, kun hänen täytyi -lausua seuraavat sanat: - --- "Hyvä herra! Minä olen vainottu onneton." - --- "Minä tiedän, minä tiedän", vastasi ritari, lyhyesti keskeyttäen -hänen itse-esitystään. "Asettukaa pöytään! Te tulitte parhaasen aikaan, -me syömme vasta soppaa." - -Pakolainen istui osotetulle sijalle, niin raskaasti ja vapisevasti -huoaten, kuin hän olisi ollut kuolemaan tuomittu, joka istuu -viimeiselle atriallensa, ja hän koetti tehdä itsensä niin miellyttävän -näköiseksi, kuin vaan sen on tapa, joka luulee tuntemattomain naisten -itseään katselevan. - --- "Herra ritari!" sanoi onneton, lusikan soppaan pistettyänsä. "Se -jalo ystävällisyys, jolla te vastaan-otatte onnetonta, on teille -kunniaksi; te ette ole tuhlannut sitä mahdottomalle. Minäkin olen -taistellut teidän äärellänne." - --- "Vai niin? Sepä varsin kaunista. Mutta syökää, sillä soppa jähtyy." - --- "Kiitoksia!" Tätä seurasi pari lusikallista soppaa; niitten -välillä vähän pathosta. "Minä olin todellakin palveluksessa." -(Kaksi lusikallista soppaa). "Verelläni, hengelläni." (Kolme -lusikallista soppaa). "Minä taistelin oikean asian puolesta, viimeiseen -hengen-pisaraan asti." (Vielä muutamia lusikallisia soppaa). "Minä en -pelännyt kuolemaa, en sukulaisteni vainoa." (Taas lusikallinen soppaa). -"Minä panin alttiiksi kaikki, mitä minulla oli. Lopuksi henkenikin." -Nyt täytyi onnettoman levähtää, sitte kuin hänellä ei enään ollut -mitään uhrata, eikä liioin mitään lusikoita. - --- "Missä rykmentissä palvelitte?" kysyi ritari epäluuloisella -nenän-rypistyksellä. - --- "Minä en taistellut pakosta, hyvä herra; se on suurin ylpeyteni. -Olin eräässä vapaajoukossa." - --- "Missä vapaajoukossa?" - --- "Szirmay'n." - --- "No ne jättivät minut kerran sievästi pinteesen. Se olivat määrätyt -kuormastoa suojelemaan, mutta jonkun husari-joukon lähestyessä -juoksivat he kaikki näkymättömiin; jouduin sentähden ikäänkuin kahden -tulen, väliin likellä Kassaa. Tekin lienette siinä silloin ollut. Sillä -muuta kertaa en muista, jossa tuo arvoisa joukko olisi ollut likellä -minun joukkoani." - --- "Minä olin siinä!" huusi onneton ja pisti samassa suuhunsa kaksi -palasta tarjottua naudanlihaa. "Yksinäni jäin paikalle, kumppanieni -paettua. Taistelin väkevämpää vihollista vastaan, niinkuin Horatius -Cocles ypö yksinäni puusillalla, joka oli rakennettu syvän Hernádin -ylitse, kunnes vihdoin vihollinen tuotti tykkejä ja muuan väsynyt -kaksitoista-naulainen kuula sattui rintaani, niin että taintuneena -syöksähdin alas jokeen." - --- "Tuli ja leimaus! Älkää lausuko noin rohkeita sanoja!" huusi -siihen ritari, jonka kärsivällisyys rupesi loppumaan. "Väsynyt -kaksitoista-naulainen -- johon semmoinen sattuu, se on kuoleman oma." - --- "Kuula oli jo kovin väsynyt", selitti vieras. - --- "Kuinka väsynyt hyvänänsä! Kedolla kieriessäänkin, vieläpä -ryömiessäänkin se kaataa miehen, joka sen tiellä seisoo. -Kaksitoista-naulainen kuula! Saakeli soikoon! Se on sangen suuri -herra! -- Miks'ette ota noita maksa-kimpaleita lihan lisäksi?" - -Sankari katsoikin nyt parhaaksi jatkaa tykistön tutkimuksiansa -maksa-kimpaleitten avulla, joita hän siihen tarpeesen käyttikin viisi -kuusi kappaletta. Niin syntyi muutaman minutin äänettömyys, joka -myöskin saattoi olla hiljaisen soimauksen osotteena siitä, että hänen -itse-uhraustaan pyydettiin epäillä. - -Vasta kun hän oli vyörytellyt viimeistä palasta paratiisi-kastimessa, -katsoi hän hyväksi huoaten lausua: - --- "Ja sen tähden täytyy minun pakolaisena kuleksia omassa -kotimaassani." - --- "Kuinka?" kysyi kenraali. "Osottihan hallitus tietääkseni -kiitollisuuttaan ansiollisia kohtaan. Ettekö saanut mitään virkaa?" - --- "Minä karkotettiin siitä. Kaikkialla uhkasivat minua salamurhaajat. -Minun oli pakeneminen." - --- "Eikö teillä ollut äiti kultaista?" kysyi hellätunteisella äänellä -neiti Natalie. - --- "Hänet murhasivat, minulle kostaaksensa." - --- "Hirveätä! Oliko teillä siskoja?" - --- "Nekin kaikki murhattiin. Kaksi kaunista sisarta. Niin suloisia, -niin ihania, kuin molemmat neidet tässä. Nekin ovat kuolleet, -murhatut." Ja tässä putosi pakolaisen hyvin harjotetuista silmistä -kaksi kyyneltä alas kotletille; hän söi sen semmoisena, pusersipa vielä -vähän sitrunaakin sen päälle. - --- "Nuorukais parka!" huokasi hiljaisesti miss Natalie. - -Ritari ei ollut niin liikutettu. Hän käänsi puheen toiselle tolalle. - --- "Ja minkätähden jätitte herra Garanvölgyin suojeluksen?" - -Mutta tämä kysymys ällistytti onnetonta niin, että hän pureksimatta -nielaisi vast'ikään suuhun pistetyn palasen. - --- "Kuinka teillä on se armo?" kysyi hän hämmästyneenä. - --- "Kuinka minä tiedän teidän siellä-olostanne? Aivan yksinkertaisesti: -minä metsästin siellä vuorten välissä ja näin teidät, kun istuitte -viinihuoneen porstuassa. Jahtimieheni selitti sitte, ken olette. Mutta -hän esitti asian niin, että olette joku paennut honvéd[26] taikka -virkamies unkarilaisten leiristä, ja sitä pidin minäkin -todenmukaisena." - --- "Ja -- teidän kunnianne -- kuitenkin -- saattoi kärsiä?" - --- "Te tarkoitatte, että tiesin sen enkä antanut teitä ilmi?" - --- "Se osottaa jaloa sydäntä." - --- "Hyvä herra!" huusi kiivaasti ritari, jota tulokkaan -silmänräpytykset jo rupesivat suututtamaan. "Minä olin karhu, joka -tappelin vertaisteni karhujen kanssa; mutta en koskaan vainukoira, joka -ajaa esiin otusta metsästäjälle." - -Tästä selityksestä saattoi tulokas tutkistella ritarin mielen-alaa, -että siinä on monen kerroksen läpi kaivaminen, ennenkuin kohtaa selkeää -vettä. - -Hän kaivoi siis syvemmälle. - --- "Garanvölgyi luuli todellakin minun olevan vallankumouksen -puoluelaisia ja talletti sentähden minua luonansa." - --- "Sehän on tietty. Jokainen puolustaa niitä, jotka ovat samanmielisiä -kuin hän itse." - --- "Oi, mutta minä en ole samanmielinen kuin hän", kiiruhti tulokas -puhdistukseksensa vakuuttamaan. "Senpätähden jätinkin hänet. Hän on -kovin vaarallinen ihminen. Sekä hän itse että hänen huoneenhaltiansa -Kampós vaivaavat päätänsä alituisilla kapinan-vehkeillä. Minuakin -kehottivat siihen osaa ottamaan; he uskoivat minulle vaarallisimmat -salaisuutensa, missä heidän aseensa ovat maahan kätkettyinä, kenen -kanssa he ovat kirjeenvaihdossa ulkomaalla, koska heidän on aikomus..." - -Ritari Ankerschmidt hypähti tulisesti ylös sijaltaan. - --- "Herra! älkää jatkako! Mitä te puhutte, sitä en tahdo kuulla. Tätä -ainetta älkää koskaan enään esiin tuoko. Minun talossani ei kukaan saa -tehdä kantelijan virkaa." - -N.k. Richard _Marczián_ katsoi parhaaksi peräytyä tämän ankaran -hyökkäyksen johdosta. Eihän hän tässä paikassa tahtonut mitään ilmi -antaa. Eihän hän sentähden ollutkaan asiasta puhunut, hän tahtoi vaan -osottaa avosydämisyyttänsä. Muuten hän ei voinut laiminlyödä -osottamasta "lojalista" mielialaansa j.n.e. - -Guvernantti yritti nyt antamaan puheelle lempeämpää muotoa. Hän -johdatti sitä näytelmäkappaleisin ja tanssijaisiin. Haasteltiin -Profeetasta ja Fideksestä. Päivällisen jälkeen toi Richard kuuluviin -soittotaitonsa ja istui pianon ääreen; hän soitti Radetzky-marssin, -Profeetan uvertyyrin ja Lucian arian, kunnes yht'äkkiä neiti Eliz -ilmoitti haluavansa tietää, mimmoiselta csárdás[27] kuulunee. Tästä -pahastui pakolainen ja nousi ylös; hänen ei muka ollut tapa soittaa -semmoisia. Guvernantti nuhteli neittä sanoilla: "quelle idée;" tämä -taas puikahti liverrellen sivuhuoneesen. - -Sen jälkeen istui neiti Hermine pianon eteen ja laski irti muutamia -"rêverie'eitä", erinomaisessa määrässä tahdista huolimatta; pakolainen -säesti häntä obligati-huokauksilla. - -Sittemmin siirtyivät naiset omiin huoneisinsa; ritari taas vei -vieraansa tupakka-kamariin. - -Täällä he tuskin olivat kahden kesken, kuin Ankerschmidt pisti omaan ja -vieraansa suuhun sikarin ja, sydämellisellä ystävällisyydellä laskien -molemmat kätensä tämän olkapäille, lausui hänelle sotamiehen suoralla -tavalla: - --- "Kuulkaa! Minä olen arvannut, kuka te olette. Te olette vainottu, -paonalainen vallankumooja, jota sotaoikeuden rautaiset kourat uhkaavat, -ja mitä kaikkea muuta te kerrotte, on vaan sen peitteeksi laskettua -leikkipuhetta. Luottakaa minuun. Minulla on siellä täällä jotakin -vaikutusvoimaa; jos tahdotte, koetan teille hankkia anteeksi-antoa -taikka, jos se enemmän on mieleenne, matkapassin ulkomaalle." - -Richard Marczián laski kätensä rinnalleen ja vannoi taivasta kohti -kohotetulla sikarilla, ettei ollut leikkiä puhunut, vaan totuuden -sanonut. Hän on lojalisten tunteittensa uhrina ja hänen täytyy paeta -maanmiestensä vainoa. - --- "No -- hyvä", vastasi isäntä. "Jääkää siis tänne niin kauaksi kuin -mielenne tekee. Vierastupa on lämmitetty; se on korridorista vasemmalle -N:o 11. Heti kuin haluatte, voitte vetäytä sinne." - -Sen jälestä hän ei sen enempää puhunut, kertoi Marczián hänelle mitä -kertoikaan; hän heittäysi pitkälleen nahkasohvalle ja hetken kuluttua -huomasi pakolainen, että ritari Ankerschmidt, sillä välin kuin toinen -par'aikaa jutteli sotaretkestään vuorikaupungeissa, makeasti kuorsasi -ja antoi sammuneen sikarin pudota suustansa. - -Hän pisti nyt sikari-laatikosta viisi kuusi kappaletta sivutaskuunsa ja -päätti sen jälestä lähteä uutta kortteriansa katsomaan. Sen hän -keneltäkään tiedustelematta löysikin. Kuitenkin hän, ennenkuin ehti N:o -11:een, kurkisteli sisään korridorissa olevien ovien avaimen-rei'istä; -ihmisen on hyvä, jos katsahtaa vähän enemmänkin ympärillensä. Sen -vuoksi olikin hänen tapansa kulkea varpaisillaan, niinkuin kissa. - -Hän näkikin jotain. N:o 10:ssä (kastellissa olivat näet kaikki suojat -numeroitut), joka niinikään näytti olevan joku vierastupa, mutta joka -ei ollut lämmitetty, niinkuin sopi havaita kylmästä kaminista, istui -pöydän vieressä neiti Eliz ja kirjoitti suurella kumulla jotakin -kirjettä. Hän puhalteli usein sormiinsa, jotka olivat kylmästä -kohmettuneet. - -Richard meni nyt hiljaa sisään N:o 11:een. Siellä oli valkea korjattu -kaminissa ja puhdas vuode laitettuna, vieraan mukavuudeksi. - -Hän mietiskeli, mitähän se lienee, jota neiti Eliz niin salaisesti -kirjoitti kylmässä vierastuvassa. Ihmisen on hyvä tietää kaikki. - -Kohta sen jälkeen narisi ovi; Richard tirkisti ulos avaimen-rei'ästä ja -näki pienen, vaaksan-pituisen pojan astuvan sisään N:o 10:een. - -Poika-naskali kävi tuskin seitsemättä ja näytti jotensakin -kummalliselta korkea-hattuisessa ja pitkä-sukkaisessa univormussaan. -Tämä oli neitien "henkivartia." Pöydässä hän passasi heitä. - -Mihinkä lähettää hän tuon? - -Muutaman minutin kuluttua tuli poika ulos ja hän nähtiin kätkevän -kirjettä hattuunsa. Samalla haavaa, kuin hän, tuli neiti Eliz ja sanoi -hänelle kuiskaten: "mene englantilaisen puutarhan kautta." - -Richard näki ja kuuli hyvästi kaikki. - -Eliz'in kadottua korridorista astui Richard ulos kamaristaan ja riensi -alas portaita myöten; englantilaisessa puutarhassa saavutti hän -Gyuszin,[28] tuon pienen tschekkiläisen palvelija-pojan, ja huusi häntä -takaisin. - --- "Seisahdu, Gyuszi! Neiti käskee sinun antaa kirjeen, joka on -hatussasi, tänne, hän tahtoo lisätä siihen jotakin; minä tuon sen heti -takaisin; sill'aikaa laske tähän pitkäksesi ruohikkoon, jottei kukaan -sinua huomaa, ja odota siksi kuin tulen takaisin." - -Pikku tolvana katsoa töllisteli, suu auki, suurta pulskeata herraa, ja -arveli mahdottomaksi, että mitä semmoinen herra sanoo, voisi olla -toisin, kuin hän on sanonut; sentähden antoi hän vastustelematta -hänelle kirjeen, jonka tämä varovasti pisti poveensa, vielä kerran -muistuttaen poikaa hyvin kätkemään itseänsä, kunnes häntä taas -huudettaisiin. - -Sitte riensi hän takaisin kamariinsa, lukitsi oven perässänsä ja veti -esiin kirjeen. - -Sinetillä lukitun kirjeen lukemisessa ei ole mitään teknillisiä -vastuksia, Minä en todellakaan ymmärrä, minkätähden on tavallista -kirjeitä sinetillä varustaa, kun jokainen, joka vaan tahtoo, tietää, -mitenkä kirjeitä ilman vähintäkään huomattavaa jälkeä saa avatuksi. - -Joka sitä ei vielä tiedä, oppikoon siis nyt, ettei kirje-salaisuuden -pyhyyttä takaa mikään muu, kuin oman kunnian tunto. - -Kun Richard'in ei mielestänsä tarvinnut pelätä kenenkään äkillistä -tuloa, otti hän esiin yhden semmoisen taikina-pallon, joita vieraat -atrian aikana pahasta tavasta sormillaan vanuttavat ja joita sitte -mielensä mukaan voipi muodostaa, niinkuin vaksia. - -Tämmöisen leipäpallon painoi hän kirjeen sinettiä vastaan, jonka -muodosta sillä tavoin tuli aivan tarkka jäljennös. Sinetin kuvan asetti -hän sen jälkeen lämpimän kaminin reunalle. - -Sitte piti hän sinettiä vasten kaminin valkeaa, joka pian sulatti -lakan, niin että kirjeen niput aukenivat. - -Nyt oli kirje hänen vallassansa. - -Kiireesti luki hän sen sisällyksen; se oli saksan kielellä kirjoitettu. - - "Vapaasukuiselle herra Garanvölgyille. - - Hyvä herra! Minä kiiruhdan ilmoittamaan teille, että olette - suuressa vaarassa. Eräs ilkeämielinen petturi, jota omassa - povessanne olette elättänyt, on antanut ilmi, että te - huoneenhaltianne Kampós herran kanssa puuhaatta salaliittoa, - kuin myöskin missä teidän aseenne ja salainen kirjeenvaihtonne - ovat. Rientäkää pelastamaan itseänne! Tähän asti on petturi - kertonut asiaa vaan semmoisessa paikassa, jossa sitä ei käytetä - teitä vastaan, mutta toisella kertaa saattaa hän ilmaista sen - semmoisille, jotka vetävät teitä edesvastaukseen. Salatkaa - sentähden kaikki paremmin ja hävittäkää mitä voipi saattaa teidät - ilmi. Uskokaa minua. Jumalan haltuun! - - Eräs tuntematon." - -Ah! katsoppas vaan tuota pientä kyyhkystä, kuinka hän vaivaa päätään! - -No, se on hyvä. Tämä ei ole haitaksi. Saakoon tuo vanha kuruczi[29] -tietää, että häntä väijytään. Se on häntä sitä enemmän vihastuttava. - -Sill'aikaa oli taikinan-palanen kaminilla muuttunut kovaksi kuin luu ja -sillä saattoi valkean edessä sulatettuun lakkaan uudestaan painaa -sinetin niin hyvästi, kuin ei kirje ikänä olisi ollut avattu. Parin -minutin perästä oli pikku tolvana taas matkalla kirjeen kanssa ja hän -juoksi kahta nopeammin, viiväkdystä palkitaksensa. - -Sen verta kävi Richard herralle selväksi, ettei hänen ollut -alottamallansa rôlilla täällä mitään ruusuja poimittavana. Tällä -perheellä on sangen suuri taipumus hellätunteiseen jalomielisyyteen. -Sotavanhus mielii rauhallisella tavalla vainota entisiä vihollisiansa; -neidet taas ovat mieli-alaltaan kovin elegillisiä. Tässä on viittaansa -kääntäminen: ei ole kaikki kultaa, joka on -- _keltaista_.[30] - -Hän ei kauan viivyttänytkään päätöstänsä. Hän järjesti seinäpeilin -edessä hiuksensa ja kaulaliinansa, veti poskipartaansa vähän ulospäin, -jotta kasvot näyttäisivät enemmän nelikulmaiselta, mietti pikaisesti -rôliansa päästä päähän ja, huomatessaan että hän osasi sen, kiiruhti -naisten kamariin, heille iltapäivä-tervehdystään suorittamaan. - -Hiljaan astui hän sisään, katseli varovaisesti ympärilleen ja sulki -yhtä hiljaan oven perästänsä; hän likisti kieltään huulien välissä, -ikäänkuin siten olisi tahtonut osottaa, että hänen täytyi hillitä -itseään varomattomasta puheesta, ja nähdessään, ettei kamarissa ollut -ketään muuta kuin nuot kolme naista, jotka neuloivat jotakin -jalkamattoa, meni hän reippaasti heidän luoksensa ja rupesi heitä -kerkeästi puhuttelemaan, kuiskaisemalla, mutta suurella teaterillisella -voimalla: - --- "Kunnioitetut naiset, suokaa minulle anteeksi, että muutamia tunteja -sitten ilmestyin teille niin kurjassa rôlissa. Minä tiedän, että te -ylenkatsotte minua ja tämä ylenkatse tappaa minut. Kasvojeni punastus -saattoi teille joka hetki osottaa, etten puhunut totta. Minä en ilkee -kauemmin näitä punastuneita kasvoja teille näyttää. Ennemmin tahdon -kuolla." - -Tämän sanottuansa lankesi hän arvelematta polvilleen ja, tarttuen -toisella kädellään miss Natalien, toisella Herminen käteen, painoi -niitä vuorotellen huuliansa vastaan sekä lausui sitte nyyhkien: - --- "Niin, minä en ole se, joksi itseni ilmoitin; minä olen _puolalainen -emigranti_, yksi Pragan puolustajista: ei Böhmin pääkaupungin, vaan -Varsovan, tuon onnettoman Varsovan etukaupungin; nimeni on kreivi -Bogumil Brazeszky. Minä hankin itse yhden ulani-rykmentin ja vein sen -tappeluun. Minulla oli kolme linnaa ja kaksitoista kylää. Ne ovat -kaikki hukkaan menneet; mutta mitä tämä tappio on kadotetun isänmaan -rinnalla!" - -Tässä peitti Bogumil Brazeszky -- vai kuka hän lie ollut? -- -kyyneltyneet kasvonsa kämmenellään ja tarkisteli sormien lävitse, minkä -vaikutuksen hänen puheensa oli tehnyt naisiin. - -Vaikutusta sopi sanoa edulliseksi. - -Tämän johdosta päätti pakolainen, nyt jo Bogumil, sopivaksi purkaa -sydämensä ja kolkolla äänellä hengähdellen lausua: - --- "Ja nyt olen pannut henkeni teidän käteenne, hyvät naiset. -Ainoastaan yksi sana teiltä ja pääni vierähtää maahan; minä olen teidän -vallassanne." - -Miss Natalie kiiruhti vakuuttamaan ritarille, ettei tässä talossa -suinkaan kenkään tahdo tätä valtaa käyttää. Hän nouskoon ylös ja -pyhkiköön pois kyynelensä, jottei palvelusväki mitään huomaisi, ja -olkoon varma siitä, että vaikka isäntä muutamia vuosia takaisin oli -kurittanut kapinallisia puolalaisia Halics'issa, hän kuitenkin oli -puolustava taloonsa turvannutta pakolaista, kuka se lieneekään, -niinkuin Vanhan Cordovan maurilainen kalifi espanjalaista vierastansa. -Hän vaan karttakoon, ettei yli-jahtimiehen läsnä ollessa päästä -ainoatakaan Puolan sanaa suustansa, sillä tämä ymmärtää Puolan kieltä. - --- "Minä koetan olla varoillani", sanoi Bogumil, jonka lupauksen hän -sitä helpommin saattoi tehdä, kuin hän ei osannut sanaakaan Puolan -kieltä. - -Ja sen jälkeen pyhkäisi hän pois kyynelensä ja alkoi liikutetulla -äänellä kiittää kohtaloansa, joka oli saattanut hänet tämmöisten -suojelus-enkelien pariin. - -Mutta suojelus-enkelien joukossa oli yksi hänelle vaarallinenkin. - -Neiti Eliz, joka äskeisen tragillisen kohtauksen aikana oli -usein pudistanut pientä, petollista päätään ja hymyillen jatkoi -risti-neulomistaan, käytti nyt syntynyttä yhden minutin äänettömyyttä, -pakolaiselta kysyäksensä: - --- "Mutta minkätähden Puolan soturi pettää Unkarin soturin?" - --- "Mutta, Eliz!" huusivat yhtä haavaa miss Natalie ja Hermine nuorelle -vastustajalle. "Kuka hennoo olla noin epäkohtelias?!" - -Bogumil'in olisi käynyt tekeminen niinkuin "muitten:" hänen olisi -sopinut, noin loistavan luottamus-osotuksen jälestä enemmistön -puolelta, katsoa tarpeettomaksi lisäksi puolustaa itseään; mutta hän -tahtoi osottaa, että hänen "sininen kirjansa" oli täydessä kunnossa, ja -että hän minä hetkenä hyvänänsä taisi panna sen esille eduskunnan -pöydälle. - --- "Minä katkaisin vaan tien petturilta. Tiesin, että hän, omaa kurjaa -henkeään pelastaaksensa, tahtoi uhrata minut ja että, jos olisin jäänyt -hänen luoksensa, hän olisi minut pettänyt; sillä uskokaa pois, nuot -vanhat, uppiniskaiset oikeuden-istujat ovat valmiit kaikkeen pahaan. -Sentähden tahdoin ehtiä ennen häntä, jotta, jos hän pahassa -aikomuksessa tahtoisi antaa minut ilmi, hän itse olisi paulaan -joutuva." - -Eliz kohautti olkapäitään ja laski semmoisen maiskauksen kielellään, -kuin joku tahtoisi toiselle ilmoittaa: "oi mimmoista törkeää -jättiläis-valhetta tahdot saada minua uskomaan", mutta mitään semmoisia -sanoja ei hän kuitenkaan ääneen lausunut. - -Miss Natalie iski basiliskin-silmäyksiä epäilijään ja Bogumil huomasi, -että neiti Eliz'ia odotti suurenlaiset nuhteet. Hän ei tahtonut estää -tätä hyödyttävää läksytystä. Tukahutetun tuskan tunteella otti hän -hattunsa ja lausui nöyrällä tavalla, silmät maassa, että hänestä jo oli -aika peräytyä yksinäisyyteen; niin, jos hän tulisi siihen tietoon, että -hänen läsnä-olonsa tässä kartanossa olisi jollekulle vastenmielistä, -katsoisi hän velvollisuudekseen heti väistyä, tietämättömiin kadota. - -Tämän sanottuaan meni hän ulos huoneesta ja juoksi kohta -englantilaiseen puutarhaan takaisin palaavaa Gyuszia tavottaaksensa. - -Jälelle jääneitten kesken syttyi heti sanasota. - --- "Neiti Eliz, te olette huonosti kasvatettu lapsi!" alkoi ensiksi -miss Natalie. - --- "Minkä vuoksi?" kysyi pieni kapinoitsija, ynseätä päätään rohkeasti -kohottaen. - --- "Sopiiko vierasta loukata?" - --- "Sopiiko suojelijaansa pettää?" - --- "Te ette kykene sitä arvostelemaan. Lainoppineet nimittävät sitä -'hätä-puolustukseksi'." - --- "Vai niin, meillä tytöillä kasvatuslaitoksessa oli tapana nimittää -sitä 'ilkeäksi kavallukseksi.' Ja semmoisen sysäsimme ulos -keskuudestamme." - --- "Sen uskon, siihen te kyllä kykenette, jotakuta vaivaamaan, -kiusaamaan. Siitä annatte joka päivä loistavia esimerkkejä. Mutta -minulle olisi mieluisempaa, jos sen sijaan oppisitte ranskan kielen -läksynne." - --- "Minulle taas olisi mieluisempaa, jos ei minun tarvitsisi mitään -ranskan läksyä oppia." - --- "Oi, te mieluisimmin ette tahtoisi mitään oppia, vaan kasvaa -niinkuin tuhkimus. Se on kaikkien pikku tyttöjen ihannekuva -- olla -'Aschenbrödel'ina' ja sitte pukea itsensä timantti-vaatteisin." - --- "Miks'ei minulle opeteta, mitä haluaisin oppia? Miks'ei minulle -anneta unkarin kielioppia? Sitä minä oppisin." - -Tässä putosivat miss Natalien helmasta kaikki lankakerät ja rupesivat -tuolien alla auki kierimään. - --- "Tämä on kauheata!" - --- "Mitä kauheata siinä olisi? Minua ei koskaan viedä Ranskanmaalle -eikä ranskalaisia koskaan tuoda tänne; mutta unkarilaisten kanssa satun -joka päivä yhteen ja silloin on aivan kummallista, etten osaa puhua -heidän kanssansa. He tervehtävät minua niin kauniisti tiellä ja minä en -ymmärrä sitä vastaan-ottaa; en voi edes niin paljon heille vastata, -että Jumala heillekin kerran antakoon 'hyvän päivän.' Sitte tuolla -alhaalla puutarhassa talonpoikaistytöt, rikkaruohoa peratessaan, -laulavat sangen kauniita lauluja. Mielelläni tahtoisin tietää, mistä he -laulavat, sillä se lienee jotakin varsin kaunista, jotakin varsin -surullista. Sävelet jäävät muistiini; minä hyräilen niitä itsekseni -koko päiväkauden enkä tiedä sanoja niihin. Ne ovat kuitenkin varsin -kauniita." - -Ja nyt alkoi hän ilman sanoja hyräillä tuota todellakin ihanaa säveltä: -"Télen nyáron pusztán az én lakásom" (Talvet kesät asun minä -pustalla).[31] - --- "Neiti Eliz!" komensi jalonyleväisesti missi, "nouskaa ylös -neulous-työstä ja menkää _grammaire'a_ lukemaan!" - -Eliz jätti joutuisasti neulan ja sakset, ja otti esiin grammaire'n; hän -istui ikkunan ääreen ja rupesi lukemaan tuota huvittavaa kieliopillista -kaavaa "il"-sanan käyttämisestä, hyräillen "Télen nyáron"-sävelellä: - -"Il fait froid. Quelle heure est il? Il est midi." - --- "Eliz!" huusi vimmastuneena miss Natalie. "Kylläksi jo! Nyt on mitta -täynnä. Menkää heti saliin, rangaistukseksi pitää teidän tunniksi istua -pianon eteen ja yhtä mittaa soittaa skaloja!" - -Pikku pahantekijä nousi ylös ja käänsi pilkallisesti hymyillen -itsepintaista päätänsä taaksepäin. - --- "Korkea sota-oikeus voipi tuomita; mutta sentähden en kuitenkaan -pidä pakolaista kunniallisena ihmisenä." - -Tuo häijy sielu! Hän tiesi, että häntä sentähden rangaistiin; hän -tiesi, että se paraimmin kiukustuttaisi. - -Ja mitä hän sen jälkeen teki? Ehkä hän nöyrtyi julistetusta tuomiosta? -Eipä suinkaan. Suvaitkaa vaan kuulla. Hän istui pianon eteen ja soitti -yhtä jaksoa koko tunnin -- ei käskettyjä skaloja -- vaan juuri tuota -vaarallista, kiellettyä, takavarikkoon otettua säveltä: "Télen nyáron -pusztán az én lakásom." - -Miss Natalien rupesi suonta vetämään. Ehkä olisi hän pyörtynytkin, jos -ei Hermine olisi häntä lohduttanut. Älköön hän huoliko tuosta häijystä, -pahanelkisestä lapsesta; sanotaan se papalle. - --- "Voi, Hermine!" nyyhkytti miss Natalie, heittäyden isomman neiden -kaulaan. "Jos teitä ei olisi, täytyisi minun jättää tämä talo." --- -- -- - -Kevät-illan viileydestä huolimatta seisoi pakolainen väijyksissä -englantilaisen puutarhan perimmäisellä portilla, tietäen että Gyuszi -oli sitä tietä takaisin tuleva. - -Poika veitikka myöhästyi vähäisen, sillä matkalla oli akasia-puistossa -paljon varpusia ja niitä täytyi kivillä nakella. Bogumil katseli -tarkasti jo kaukaa tätä velvollisuuden laiminlyöntiä ja kun poika -vihdoin tuli puutarhan portille, hyökkäsi hän äkkiä häntä vastaan, -niinkuin pörrökarvainen susi, joka syöpi pieniä lapsia. - --- "Miks'et kiiruhda sukkelammin?" - -Gyuszi tempasi pelästyneenä päästään korkeahuippuisen hattunsa, joka -oli ihan niin pitkä kuin hän itsekin, juurikuin olisi mielinyt sanoa: -"tässä on tukkani, repikää sitä, mutta älkää kysykö minua." - -Bogumil tukistikin häntä kelpo lailla. Semmoista tilaisuutta -palkollisten kurissa-pitoon ei sovi laiminlyödä. - --- "No mitä sinun käskettiin vastata, lurjus?" - -Pikku tolvana hieroi ensin nenäänsä, veti sitte silmäkarvansa ylöspäin -ja alkoi kertoa, mitä matkalla oli muistiinsa painanut. - --- "Armollinen herra tervehtää nöyrimmästi armollista herraa, suutelee -hänen kättänsä ja käskee sanoa, että 'nix tajtsch.'"[32] - --- "Mitä käskee hän sanoa, sinä ryökäle?" kysyi Bogumil, sivaltaen -poikaa korvalle, ensiksi oikealle ja sitte vasemmalle. - --- "Sitä, että hän lähetti kirjeen takaisin", ohkui poika-puitukka, -vetäen esiin kirjettä hatustaan. - --- "Haa! Hän lähettää sen takaisin!" huusi Bogumil, otsaansa lyöden. - --- "Aivan niin, hän käski sanoa, ettei hän ymmärrä saksaa", irvisteli -Gyuszi, kovasti iloiten siitä, että tuo suuri herra nyt vihdoin alkaa -lyödä itseään, eikä häntä. - --- "Erinomaista! Ota ylös kirje! Ethän odottane, pöllö, että minä sitä -varten kumarrun maahan? Ja nyt korjaa luusi; älä rohkene kellekään -puhua, missä olet ollut, sillä muuten paistan sinut vartaassa." - -Sen jälkeen pisti hän takaisin-lähetetyn kirjeen taskuunsa ja riensi -ritari Ankerschmidt'in luokse. - -Suoraan hänen huoneesensa, ikäänkuin hän siellä jo olisi täydellisesti -kodittunut. Ritari nukkui vielä päivällis-untaan, mutta heräsi siitä -suuresta melusta, jota Bogumil jo ovessa nosti. - --- "Tavatonta! Kauheata!" - --- "No! Mitä nyt on tapahtunut?" huusi ritari sohvalta nousten. - --- "Hyvä herra ritari, tässä ei ole enää mitään rajaa. Tämä -hävyttömyys, tämä julkeus!" - --- "No, no, mikä nyt?" - --- "Suvaitkaa ajatella. Tuo ylpeä, raaka oikeuden-istuja, kuinka -uhkaavalla tavalla hän on loukannut teidän kunniaanne, teidän kunnianne -taloa, vaakunaa, perhettä, teidän kunnianne loistavaa, suurta nimeä. -Haa! Se on jotakin hirveätä. Minä alan hämmästyä tuon ihmisen -rohkeutta." - --- "No, mutta mitä se on? Selittäkää asia!" - --- "Kyllä, tahdon sen sanoa. Minä kohtaan sattumalta yhden teidän -kunnianne uskollisista pageista, pikku Gyuszin. Huomioni kääntyi hänen -vihasta hehkuviin kasvoihinsa, joissa jalon innostuksen voima leimusi, -vaikka hän onkin nuori. Minä kysyn häneltä, mitä hänelle on tapahtunut. -'Ajatelkaa vaan!' lausui tuo kelpo poika, 'minä vein erään kirjeen -kastellista toiseen kartanoon, tuolle lyhyelle aatelismiehelle, eikä -hän ottanut vastaan meidän lähettämäämme kirjettä, vaan lähetti sen -lukematta takaisin.'" - --- "Kirjeen? Täältä? Meidän lähettämämme?" kysyi ritari kummastellen. -"Mikä kirje se lienee?" - --- "Tässä se on. Pagi antoi sen käteeni, jotta toisin sen tänne." - -Ankerschmidt otti vastaan kirjeen ja katseli, otsa rypistyneenä, sen -päällekirjoitusta, kolkosti mumisten: - --- "Tämä on Eliz'in käsialaa." - -Bogumil ei ollut sitä edes aavistavinansakaan. - --- "Sitä suurempi on siis loukkaus! Hävyttömyys naista kohtaan! -Garanvölgyi käski sanoa, ettei hän ota sitä vastaan, kosk'ei hän -ymmärrä saksaa." - --- "Saakeli soikoon! Mutta mitähän minun tyttäreni kirjoittanee -Garanvölgyille?" jupisi kiroten sotavanhus, tirkistellen kirjettä sekä -päällekirjoituksen että sinetin puolelta. - --- "Suokaa anteeksi, siitä voipi kyllä saada tietoa", sanoi suurella -palveliaisuudella Bogumil. - --- "Kuinka?" huusi Ankerschmidt, laskien kirjeen pois. "Te ette -suinkaan luulle, että minä avaisin kirjeen, joka ei ole minulle -kirjoitettu?" - -Seikkailija joutui tästä vähän hämille. - --- "Minä en tarkoittanut sitä, suokaa anteeksi, vaan että neiti itse -ehkä..." - --- "Ei! Te ette tunne neittä, sitä hän ei sano. Garanvölgyin kanssa -täytyy minun asia suorittaa." - --- "Niin, niin!" vahvisteli tätä mielipidettä Bogumil: "silloin rauta -taottava, kun se on kuumana; tämä hirveä solvaus, kun käskee sanoa, -ettei hän ymmärrä saksaa." - --- "Ja minun täytyy, tuhat tulimmaista, saada tietää, mitä tässä -kirjeessä on, jonka tyttäreni kirjoittaa tuommoiseen vihollis-leiriin." - --- "Todellinen petos! Ehkä kutsun tänne miss Natalien?" - --- "Ei. Olkaa alallanne. Minä tahdon ottaa selkoa asiasta siltä, jolle -kirje on adresserattu." - --- "Mutta neiti itsekin..." - --- "Sanoinhan jo kerran, hän ei. Jos ei hän tahdo ilmoittaa minulle -kirjeen sisällystä, en voi häntä siihen pakoittaa, sillä minä en lyö -lastani; mutta Garanvölgyiltä saan siitä tiedon, sillä hän on mies, ja -jos hän ei sano sitä, riitaantuu hän kanssani." - --- "Oivallista, oivallista! Teissä astuu selvästi esiin aatelismies ja -soturi! Joka jäsen ritarin, joka hermo sankarin. Sallikaa, kunnian -herra, minun rientää tuon vanhan pelkurin luokse ja vetää häntä -edesvastaukseen tuosta kurjasta solvauksesta." - --- "Kuinka? Minun sijastani!" - --- "Ei. Haasteen viejänä. Sallikaa, armollinen herra, minun tässä -asiassa ruveta apulaiseksenne." - --- "Kiitoksia. Minä menen itse sinne", sanoi ritari äristen ja rupesi -sapelia vyöllensä sitomaan. - --- "Ilman todistajitta? Se on vaarallista. Jos teitä herjattaisiin?" - --- "Meitä on _kaksi_!" vastasi ritari, lyöden sapeliansa. "Menkää nyt, -minä pyydän, kamariinne, älkääkä puhuko tästä kellekään." - -Bogumil kumarsi ja lähti huoneesensa korridorin lävitse, polkka-askelin -hyppien, käsiään hykerrellen ja hiljaisesti viheltäen. Noiden kahden -vanhuksen ärsyttäminen toinen toistansa vastaan oli hyvästi onnistunut. --- Parempi olisi tosin ollut, jos hän olisi lähetetty sekundantiksi; -mutta näinkin on menestys varma. Oikeuden-istuja kiehuvan sieveden, -sotavanhus syttyvän ruudin luontoinen -- jos nämät kaksi törmäävät -toisiinsa, syntyy epäilemättä räjähys. - -Nämät ovat hyvästi yhteen joutuneet! - -Sotavanhuksen sapeli sälisi pitkin portaita; seikkailija sipsutteli -polkka-askelin vierastupaan, iloissansa viheltäen. - - - - -IV. - -Kaksi, jotka tahtovat syödä toinen toisensa, - - -Herra Garanvölgyi puuhasi juuri talous-tilikirjain päättämisessä Kampós -herran kanssa, kun ritari Ankerschmidt'in sapeli kalisi hänen ovensa -ulkopuolia. - -Ritarin päästä oli matkalla viha vähäisen haihtunut; hän ajatteli -itsekseen, että jonkunlainen sävyisä, humorillinen menetystapa ensi -aluksi olisi sopivampi, kuin heti yht'äkkiä rynnätä esiin järeillä -tykeillä. Kun sentähden hänen kolkutukseensa sisältä kuului sana -"lehet",[33] käänsi hän sen sanaksi "herein" ja aukaisi oven tuolla -uskaliaalla leikkipuheella: "ah, te sanotte 'herein' ja väitätte -kuitenkin, ettette ymmärrä saksaa." - -He seisoivat nyt ensikerran suutasuksin, silmä vasten silmää. - --- "Ei, hyvä herra", vastasi Garanvölgyi, "minä sanoin 'lehet.'" - --- "Ah! No miks'ei siis vanhan unkarilaisen tavan kukaan: 'szabad?'[34] -Katsokaapas, minä osaan unkarin kieltä, en kiellä sitä." - --- "Niin, hyvä herra, tuon 'szabad' sanan mainitsemista minä katson -polisi-säännön rikkomiseksi. Nyt on vaan 'lehet', mutta ei 'szabad.' -Tehkää hyvin, käykää istumaan. Mikä tuottaa minulle kunnian?" - --- "Te tiedätte sen hyvin; te olette loukannut minua." - --- "Se ei ole mahdollista, minun ei koskaan ole ollut tapa nähdä teistä -edes unta. Minä en ketään loukkaa. Taskussani on aina Itävallan -rangaistuslaki,[35] minä en ikänä tee mitään, ennenkuin olen katsonut, -eikö se jonkun pykälän mukaan ole kielletty." - --- "Mutta te olette lukematta lähettänyt takaisin erään kirjeen, joka -minun talostani tuotiin teille, sillä ilmoituksella, ettette ymmärrä -saksaa." - --- "Tätä rikosta vastaan ei ole mitään paragrafia rangaistuslaissa, jos -ei ehkä jossakin Reichsgesetzblatt'in aivan viimeisessä numerossa olisi -siihen lisäystä tehty; tähän-astisista tiedän varmaan, ettei ole, sillä -minä olen ne lukenut." - -Ankerschmidt'in alkoi veri jo taas nousta päähän. - --- "Mutta, hyvä herra, te olette itse ollut sotamies ja, niinkuin -tiedän, hyvä sotamies; teidän pitäisi tietää, että löytyy loukkauksia, -joita eivät mitkään tuomio-istuimet voi parantaa, vaan joita miesten on -tapa ainoastaan kahden kesken sovittaa." - --- "Sen tiedän, herra ritari, mutta minä tiedän senkin, mitä -poikkeus-lait vakuuttavat sille, joka ottaa käteensä aseen, kun hänellä -siihen ei ole lupaa: ja minä olen luvan-saamaton, kuuliainen -alamainen." - -Ankerschmidt'in täytyi pidättää kokonaista pataljonaa piruja -ryntäämästä esiin tätä ivantekoa vastaan. Se kuitenkin jähdytti hänen -vertansa, että kaikkien näiden sarkasmien ohessa oikeuden-istujan -valkopartaiset kasvot olivat erinomaisen lempeät, rauhalliset ja -ikäänkuin apostolin kaltaiset. - --- "No, mutta heittäkäämme kaikki leikki sikseen", jatkoi Garanvölgyi; -"sanokaa, kunnioitettu herra, milloin ja millä tapaa minä olisin teitä -loukannut?" - --- "Kyllä. Te, hyvä herra, olette tänään saanut kirjeen, jonka muuan -palvelija minun kartanostani toi tänne." - --- "Niin olen. Minä en tietänyt, että se oli teidän palvelijanne; -luulin hänet oikeuden-palvelijaksi, sentähden että hänellä oli niin -korkeahuippuinen hattu. Muuten olisin ollut kohteliaampi hänelle." - --- "Te ette murtanut auki tätä kirjettä, ette edes katsonut, keneltä se -oli, vaan lähetitte sen avaamatta takaisin, käskien sanoa, ettette -ymmärrä saksaa." - -Ankerschmidt katsoi tuota sanoessaan terävästi Garanvölgyihin, mitä -tämä siihen voisi vastata. - -Mutta tämä vastasi oikein quakerimaisella tyvenyydellä: - --- "Sentähden, etten todella ymmärräkään." - --- "Oih, pah! Sitä uskokoon piru. Te olette ylhäinen herra; teidän -vanhempanne ovat varmaankin antaneet teille hyvän kasvatuksen; se on -mahdotonta, ettette olisi oppinut kieliäkin." - --- "Aivan niin, minä osasinkin ennen. Minä panin silloin paljon arvoa -saksalaiseen tieteesen ja kirjallisuuteen; yhteen aikaan pidin itseäni -täydellisesti, 'au courant' sen suhteen, taisinpa vielä sanoa, mitä -uusia voimia ilmestyi kussakin tämän kirjallisuuden haarassa; mutta nyt -olen ne kaikki -- unhottanut." - --- "Oi, hyvä herra, siinä laskette liikaa!" huusi Ankerschmidt, -tärähyttäen sapeliansa lattiaan. "Tuommoisia vastauksia antakaa muille, -eikä minulle. Minä en tullut sellaisia humorillisia väitöksiä varten -tänne." - --- "Se on teistä humorillista?" - --- "Mitä pirua se siis olisi? Kun väittää, että on unhottanut -tuonlaisia!" - -Garanvölgyi huokasi raskaasti ja siirtyi likemmäksi ritaria. - --- "Arvoisa ja urhoollinen herra! Sangen, sangen suuria asioita voipi -ihminen unhottaa -- jos tahtoo. Kerta olin minä tämän komitatin -valittuna päämiehenä neljänkolmatta vuoden kuluessa, joka kolmas vuosi -uudestaan valittu; minä käytin oikeutta tunnettujen lakien mukaan, -valvoin järjestystä hyvällä menestyksellä ja suojelin sanoilla ja -töillä mitä valtakunnalle oli kallista. Se aika on mennyt. Ensimmäisinä -vuosina oli minusta usein kuin olisin nähnyt unta, että minun oli -lähteminen hallinto-kaupunkiin, yleis-istuntoon, jossa oli kovin -tärkeitä asioita ratkaistavana. Oi, mielettömyyttä! se on ohitse. Se -'täytyy' unhottaa! Ja minä 'tiesin' unhottaa. Kerta olin rikas mies; -jos kansa kärsi hätää, sai se aina leipää minun luonani. Sekin on -ohitse. Kauan aikaa oli minusta, milloinka näin repaleisten ihmisten -ikkunani alla minua tervehtävän, kuin olisin mennyt heiltä kysymään, -miksi he ovat niin murheellisia. Oi, narrimaista mielenkuvitusta! Eikä -minun itse luonanikaan ole laita, niinkuin ennen. Se on minun nyt -unhottaminen; ja minä olen tietänyt sen unhottaa. Minulla oli -sukulaisia, joita kohtaan olin ylenmäärin hyvä: he pettivät minut, -ajoivat minut pois isieni perinnöstä; ja minä tiesin unhottaa hukkaan -menneet hyvät työni. Minulla oli suloinen lapsi, sisar vainajani ainoa -poika, jota kehdon ajoista alkaen kasvatin; hän oli todellakin minulle, -mitä poika on isällensä: hyväsydäminen, kunnollinen, rohkea ja -ymmärtäväinen; minun kunniani, turvani, vanhuuteni lohdutus. Ei, hän ei -minua pettänyt, mutta hän istuu Kufstein'issa, sinne kahdeksaksitoista -vuotta tuomittuna. Jos hän olisi jäänyt luokseni, käynyt yhdessä minun -kansani, olisi hänkin nyt vapaa; mutta minä laskin hänet toisaalle ja -nyt hän kärsii rangaistustansa, hivuttaen nuoruutensa ikää neljän -seinän välissä, kun sitä vastoin minä pelastuin. Ja minusta oli kauan, -kuin joka päivä odottaisin hänen kotiin-tuloansa, kuin hän jo olisi -tuvassa, kuin kuulisin hänen tutun äänensä, kuin tuntisin hänen -askelensa porstuassa, kuin se jotakin hyödyttäisi, että minä näen unta -hänestä ja pidän kiinni hänen kädestään ja sanon: nyt jäät jo tänne! -ikäänkuin sitte herättyäni muka saisin häntä täällä tavata! Tätä -mielenhairausta kesti kaikista kauimmin. Mutta minun täytyi unhottaa -sekin, sillä se oli hullutusta; enhän minä elä siksi, että hänet -näkisin! Ja minä tiesin tämänkin murheen unhottaa. Hyvä herra, minä -unhotin, mitä olen kadottanut, mitä olen kärsinyt, mitä olen toivonut; -minä unhotin kansani perikadon, minä unhotin häpeäni, kunniani; miksi -en siis olisi voinut unhottaa sitä, jota en edes ajattele." - -Ankerschmidt ei huomannut sitä sofismaa, joka syntyi antecedens'in ja -consequens'in yhteen-asettamisesta; se vaan hänen huomioonsa kiintyi, -että hänen vastustajallansa oli rakas lapsi, joka vankeudessa -rangaistusta kärsi; tässä tunsi hän silmänsä kyyneltyvän. - -Nyt puhui hän jo paljon hiljaisemmalla äänellä Garanvölgyille: - --- "Olkoon minusta kaukana, että olisin tullut luoksenne herjauksia -tekemään. Tähän askeleesen pakoitti minua se seikka, että sen kirjeen -päälle-kirjoituksessa, joka oli teille lähetetty, tunsin toisen -tyttäreni käsialan. Te, hyvä herra, ymmärtänette, että minun -velvollisuuteni isänä on tietää, mitä tyttäreni kirjoittaa -tuntemattomille ihmisille. Minun ei sovi itse avata tätä kirjettä, -koska se ei ole minulle kirjoitettu. Sentähden toin sen takaisin -teille, jotta te sen avaisitte ja jos ette itse ymmärrä sitä, jota -minun nyt teidän vakuutuksenne mukaan täytyy uskoa, on teillä -huoneenhaltia, joka osaa saksaa; antakaa hänen lukea kirje ja -ilmoittakaa, jos mahdollista, minulle sen sisällys." - --- "Hyvä", sanoi Garanvölgyi, ottaen vastaan kirjeen ja avaten sen -kuverttia, jonka jälkeen hän viittasi Kampós'ille, että tämä lukisi, -mitä se sisälsi. - -Mutta Kampós osasi todellakin hyvin vähän saksaa. - -Vaan mikä hänen nyt enää tuli neuvoksi? Jos hänkin sanoisi, mitä isäntä -oli sanonut, saattaisi herra soturi luulla hänen tekevän pilkkaa ja -antaisi hänelle vielä selkään. Mitä on isännän sallittu, ei ole -pehtorin sallittu. Hänen täytyi siis päättää ryhtyä kirjeen -tavaamiseen. - -Hänen onneksensa oli neidellä niin kaunis käsiala, kuin se olisi ollut -painettu. Kampós herralle ei julkilukemisessa tullutkaan muuta -virhettä, kuin että hän v'n sijasta kaikkialla luki w, jota ei olekaan -ihmettelemistä: miksei sitä kirjoiteta f'llä? - -Kun Ankerschmidt huomasi, että käännös toiselta todellakin kävi -huonosti, sanoi hän kohta jokaisen lauseen unkariksi. Missä puhe alkoi -tulla Kampós herrasta itsestä, pyysi se istua kiinni tuon kunnon miehen -kurkkuun; hänen kasvonsa muuttuivat kolme kertaa ja kun hän lakkasi -lukemasta, oli hänestä niinkuin tuolit, sohvat ja nuot kaksi -tilanhaltiaakin sohvalla olisivat ruvenneet hiljaa tanssimaan. - -Garanvölgyi pani kirjeen takaisin kuverttiin. - --- "Sallitteko, hyvä herra, että minä pidän tämän kirjeen?" - -Ankerschmidt nyykähytti ääneti päätänsä ja kierteli vaan pitkiä -viiksiänsä, rypistäen yksivakaisesti kulmakarvojaan. Vihdoin, äkisti -kääntyen Garanvölgyin puoleen, kysyi hän: - --- "Tämä on hullumainen juttu, eikö totta, hyvä herra?" - -Garanvölgyi hymyili hiljaisesti. - --- "Ei suinkaan. Siinä ei ole mitään pahaa. Minä kiitän paljon kallista -neittä hänen sydämellisestä kohteliaisuudestansa; se osottaa hyvää -sydäntä. Mutta minulla ei, Jumal' auta, ole, paitsi sydäntäni, mitään, -jota salassa pitäisin. Ja täten lienee tämä kritillinen kysymys -päättynyt?" - --- "Siltä näyttää. Minulle oli kuitenkin varsin mieluista, että sain -siitä selkoa, ja te ette pitäne minua sopimattoman uteliaana; sitä -toivon." - --- "Minä taas toivon, ettei siitä lähde mitään haittaa uljaalle -suojelijattarelleni." - --- "Se on minun asiani", vastasi Ankerschmidt äreästi, nousten -sijaltansa, "Perheeni keskuudessa olen minä ankara. Soturin-ajaltani -opin, että alhaisten tulee totella päällikköä." - --- "Se on totta", myönsi Garanvölgyi. "Se vaan on ikävä seikka -perheellisen sotakurin säilyttämisessä, että siinä useimmiten naiset -ovat päällikköinä ja miehet alhaisina sotureina." - -Ankerschmidt katsoi hyväksi pistää pillit pussiin. Hän kiiruhti jo -kotia. - -Etehiseen asti seurasi häntä Garanvölgyi; siellä antoi hän Kampós'in -toimeksi saattaa armollista herraa edemmäksi, koska hän itse ei lähde -huoneestaan. - --- "Vieläkö lupauksenne teitä yhä estää?" kysyi Ankerschmidt. - --- "Ei niin paljon se, kuin luuvalo päässä?" - -Sitten erosivat he toisistaan. Seuraavana hetkenä syntyi kummassakin -yhtä haavaa se ajatus, että -- kenties olisi sentään sopinut -hyvästi-jätössä pudistaa kättäkin. Se oli nyt myöhäistä. Miks'ei toinen -sitä ensiksi tehnyt? - -Kuitenkin, ennenkuin Ankerschmidt etehisestä ehti alas pihalle, -asettui hänen seuralaisekseen määrätty Kampós äkisti hänen tiellensä -semmoisella kiiruulla, että ritari jo luuli jotain väkivallan-yritystä -häntä vastaan tarkoitettavan. - --- "Armollinen herra, minä pyydän, vaan silmänräpäys. Älkää menkö -vielä! Kuulustelkaa minua!" - --- "No?" kysyi Ankerschmidt, luoden häneen hirveän terävän silmäyksen. - --- "Minä olen kauheasti petetty. Älkää suvaitko sitä uskoa. -Kunnioitettu herrani ei tiedä siitä mitään. Minä yksistään olen -syyllinen; hänellä ei siitä ole ensinkään tietoa." - --- "Mitenkä?" sanoi ritari, synkistyen. "Siinä siis kuitenkin olisi -jotakin perää?" - --- "Minä en siitä huoli, vaikka minä hirsipuuhun vedettäisiin: minä -tiedän, että tuo petturi on sitä vielä muuallakin kertova. Sentähden -annan nyt omin ehdoin ilmi itseni, jottei kunnioitetulle herralle, -hyvälle isännälleni, siitä mitään pahaa tapahtuisi. Tuo kavala ihminen -tietää siitä tosin aivan hyvin, koska hänen nähdessään kätkin sen -viinihuoneen alushirren alle." - --- "Minkä?" kysyi Ankerschmidt, suuresti huolestuen. - --- "Menköön vaikka pääni, mitä kieltäminen minua hyödyttäisi. Minä -tunnustan." - ---- "Ettehän vaan..." - --- "Aivan niin, niin se on; yksi vihko -- 'Maaliskuun 15 päivää.'" - --- "Mitä pirua se on?" - --- "Sanomalehti vuodelta 1848." - --- "Eikö muuta mitään? Ottakaa se siis pois hirren alta, muuten se -pahentuu siellä." - --- "Mutta eiköhän minulle tulisi siitä mitään vaaraa?" - --- "Kuka siitä sanomalehdestä huolisi! Pankaa se kirjastoonne, ei -kukaan tule sitä sieltä perimään." - --- "Hm. No niin. Minä en ollut sitä ajatellut! mutta löytyy vielä, -suokaa anteeksi, jotakin muuta siellä." - --- "Perhana! Vielä muutakin?" - --- "Josta kirjeessä puhutaan." - --- "Ehkä aseita?" - --- "Niin, todellakin. Viinihuoneen ullakossa." - --- "No tuhat tulimmaista, se on pahempi. Te pidätte aseita kätkössä? -Mitä tarkoitusta varten?" - --- "Minä tiedän olevani hukassa, mutta tahdon sen ilmoittaa. Parempi -on, jos sen kohta sanon. Kerta sain kunnioitetulta herraltani kauniin, -kaksipiippuisen pyssyn, sangen kallisarvoisen lahjan. Juuri sentähden -annan itseni ilmi, ettei kunnioitettu herra joutuisi kiinni, jos se -löydetään, sillä siihen on hänen nimensä piirretty. Minä en tahtonut -antaa sitä pois, sillä se käy erinomaisen hyvin: ja paitsi sitä -toivoin, että joskus vielä sentään saisi metsästää." - --- "Jahtipyssy siis? Entäs mitä vielä?" - --- "Vielä -- vielä, tahdon sanoa kaikki, vielä lisäksi yksi -ruutisarvi." - -Ankerschmidt purskahti isoon nauruun. Hän oli odottanut, että ainakin -kanuna tulisi esiin. - --- "No kuulkaa", sanoi hän, taputtaen katuvaista kapinan-yllyttäjää -olkapäälle, "koska olette niin innokas metsämies, niin menkää -viinihuoneesen ja tuokaa pyssy pois sieltä; siksi kuin tulette kotia, -lähetän teille asepassin: minulla on niitä pari, jotka olen ottanut -voutejani varten; toisen annan teille ja kun se lakkaa voimassa -olemasta, hankin teille uuden. Ampukaa nyt vaan jäniksiä paljon." - -Kampós herra ei oikein tietänyt, oliko hän hereillä vaiko nukuksissa. -Että hän vielä kerran voisi pyssy olalla käydä pitkin peltoja -sydänpäivänä, sitä hän tuskin olisi uskaltanut uneksiakaan. Hän ei enää -saattanut ritaria pitkää matkaa, vaan meni, hänelle hyvää yötä -sanottuansa, viinihuonetta päin. ja jos milloinkaan on nähty ihmistä, -joka yhden askelen sijasta astui kaksi, niin hän se astui. - -Herra Garanvölgyi jouti kyllä odottaa häntä takaisin! Hän tuskin -kerkesi vetämään henkeänsä, ennenkuin oli päässyt viinihuoneen katolle, -siellä melkein hengen vaaralla kiivennyt vanhan viinapolttimon -korsteinille ja siitä vetänyt esiin tuon satoihin rääsyihin käärityn -kalliin aarteen sekä sen kanssa riemuissaan keikahtanut alas katolta. -Onneksi putosi hän viiniköynnös-kasaan ja loukkasi ainoastaan nenänsä. -Mutta vähät siitä, kun vaan pyssy ei vioittunut. Se olikin aivan -eheänä, ei edes ruosteen-pilkkuakaan näkynyt siinä. Kampós herra pyhki -sitä takkinsa liepeellä, koetteli hanaa, laski sen poskellensa, vieläkö -ne tuntisivat toisensa, jopa vihdoin suutelikin sitä ja heitti sen -sitte olalleen, lähtien käsi kupeessa takaisin kylään. Pyhästi uskoi -hän nyt olevansa kahta jalkaa korkeampi kuin eilispäivänä. - -Garanvölgyin oli täksi päiväksi tyytyminen siihen, että Kampós herra, -hänen ikkunansa ohitse mennessään, suurella riemulla heilutti hänelle -pyssyään. Adam herra taisi hänen hehkuvista kasvoistaan nähdä, ettei -kukaan tänään saata hänen kanssaan puhua. - -Kampós herra meni suoraa päätä huoneesensa: hän oli naimaton mies, eikä -hänellä siis ollut ketään, jolle olisi voinut iloansa ilmoittaa. -Palkollisten oli siinä kyllä, että he ihmettelivät ja ilmoittivat, -jotta naapuri-herrasväen palvelija oli tuonut sinetillä lukitun kirjeen -hänelle, tiesikö hän jo, mitä siinä oli? Hän meni huoneesensa. Seinässä -riippui vielä peuran-nahka, mutta naula, jossa pyssyä ennen oli -pidetty, oli tyhjä. Muuta asetta ei ollut, kuin vaan vuoteen vieressä -seisova surullinen ryhmysauva. Nyt hän siis uudestaan asetti vanhaan -paikkaan tuon kalliin matkakumppanin, eroamattoman hyvän ystävänsä -kaikissa vaiheissa, jota hän ei edes silloin luotansa heittänyt, kun -vihollisten ratsut hänet säikyttivät Kassa'sta Miskolcz'iin asti. Ja -siinä hän taas ihaili sitä kauan aikaa. - -Kun sitte pihalle pyrähti parvi hyvänsävyisiä varpusia, alkoi hänen -vanha saaliinhimonsa vähitellen herätä. Petturi juohtui hänen -mieleensä. - -Mikä inhoittava ja kiittämätön ihminen tämä oli! - -Ja lopuksi muistui hänen mieleensä tuo Kalabrian konsokin, joka oli -vaihetettu hänen hyvään, viiden florinin hattuunsa. - --- "Tule esiin, kalabrialainen!" - -Hän etsi sen nyt kistunsa salakomerosta. asetti sen eteensä pöydälle, -riisui yltänsä takin ja kivertäen ylös paidanhiansa piti sille -seuraavan kauniin puheen: - --- "Sinä ilkeä petturi! Sinä kaksisieluinen maankuleksija! Sinä siis -menit pettämään sitä, joka sinua elätti, salasi, vaatetti. Sinä -kiittämätön, inhoittava etana! Minut sinä aioit lakaista pois, etkö -niin? Mutta siitä et saanut mitään 'punaisia saappaita.' Näetkös, -hylkiö! Sentähden on pyssy tuossa. Sinä hankit pahaa ja siitä tuli -hyvä. Näetkös, sinä tänään täällä, huomenna tuolla pettävä! Sinä koetit -saattaa minua perikatoon, mutta sinä tapasit voittajasi, sinä jumalaton -konna; sen voin sanoa." - -Ja nyt hän hyökkäsi nyrkeillään hattua vastaan ja alkoi sitä -armottomasti mätkiä; hän hakkasi sen aivan litteäksi, leipoi sitä -molemmilla kämmenillään senkin seitsemään muotoon, viskasi sen vihdoin -lattialle ja tallasi sitä jaloillaan. - --- "Katsos! Kas tätä! Ja vielä tätäkin! Katsoppas, jumalaton! Piff, -puff! Kas niin!" - -Mielin määrin saattoi hän nyt purkaa kostoansa hattua vastaan. - -Palkolliset ulkona luulivat, että Kampós herra nyt rutisteli ulos -sielua jostakusta ja kun ottelun melu oli korkeimmillaan, avasivat he -oven, tappelevia toisistaan eroittaaksensa. - -Vähintäkään hämilleen joutumatta otti Kampós herra ylös rikki-poljetun -hatun ja antoi sen tyydytetyn koston tunteilla rauta-tadikolla -varustetulle rengille. - --- "Tuoss' on! -- Se on jo viimeisen virtensä veisannut. -- Viekää -se pois -- naulatkaa tangon päähän -- pistäkää hernemaahan -- -linnun-peljätykseksi!" - -Hän pyhkäisi nyt hien otsastansa, puhalsi vahvasti ja, kiverrettyään -taas alas paidanhiansa sekä puettuaan ylleen takin, meni levolle. - - * * * * * - -Sill'aikaa piti ritari Ankerschmidt kotona ankaraa perheellistä -sota-oikeutta, jossa, niinkuin jo ennen on muistutettu, löytyi vaan -yksi pykälä: toinen käskee, toinen tottelee. - -Neiti Eliz oli haastettu sota-oikeuden eteen ritarin omaan kamariin. - -Se oli hirveä tuomiosali: armoton tuomari, kylmäveriset lautamiehet, -lahjomaton päällekantaja ja kovasydämiset oikeudenpalvelijat; kaikki -yhdessä personassa ritari Ankerschmidt'issa. - -Suuremman juhlallisuuden vuoksi oli hän sytyttänyt neljä kynttilää -pöydälle ja paremmin näkyville vetänyt; siihen asetetun pääkallon. -Kaksi pistoliakin oli pöydälle laskettu ja sapeli riippui vielä hänen -vyöllään. Hän käveli pitkin askelin edes takaisin, syvästi miettien, -mitä olisi tytölle sanova. - -Eliz avasi oven ja riensi tanssien, hyppien isänsä eteen. - --- "Neiti Eliz!" äijäsi ritari, "jääkää siihen, missä seisotte! Kädet -alas! Tänään emme laske leikkiä." - -Ja nyt istui hän itse pöydän ääreen. - --- "Te -- seisotte tuomarinne edessä!" - -Neiti Eliz osotti soman-sievällä niiauksella, että hän ymmärsi sen. - --- "Älkää naurako! Tuhat tulimmaista! Tämä ei ole leikintekoa. -Tiedättekö, mistä nyt tulen?" - --- "Tunnustakaa pois se!" - --- "Tuli ja leimaus! Minunko pitää tunnustaa teille? Minä olen käynyt -herra Garanvölgyin tykönä. Tiedättekö, minkätähden?" - --- "Papan omassa vallassa oli kai sinne mennä." - --- "Tietysti. Ken sanoo, ettei olisi ollut? Mutta minkätähden menin -sinne? Sentähden, että olitte lähettänyt kirjeen hänelle." - --- "No, kuka sen jo on ilmaissut? Oi, tuo typerä Gyuszi. Minä menen -kohta häntä korvasta nipistämään." - --- "Pysykää täällä! Mitä kirjoititte tuossa kirjeessä?" - -Eliz kohautti vaan pyöreitä olkapäitään. - --- "Mitä kirjoitinkaan? Käskin hänen varoa itseänsä, koska häntä -vastaan hierotaan petosta, sekä jos hänellä on jotakin salattavana, -paremmin kätkeä sitä." - --- "Hitto vie! Onhan tämä petosta! Te olette antanut ilmi -perheen-salaisuuksia!" - --- "Ne ovat hänen salaisuuksiansa, ei meidän." - --- "Hiljaa! Ei sanaakaan enää!" - --- "Älkää siis kysykö minulta enempää." - --- "Vaiti!" huusi ritari Ankerschmidt, lyöden nyrkkiänsä pöytään. -"Saakeli soikoon! Minä tahdon näyttää, että olen herra täällä -kotonani." - -Ja tämän sanottuansa tavotti hän uhkaavalla liikunnolla pistoleja. - -Hän saavuttikin sen voiton, että neljän sekunnin ajaksi syntyi -hiljaisuus semmoinen, jossa olisi voinut kuulla kärpäsenkin surinan. - -Eliz lakkasi neljäksi sekunniksi nauramasta, päätään nyykäyttämästä ja -kieltänsä pieksemästä, ja näiden neljän sekunnin yksivakaisen -äänettömyyden aikana oli hän niin kaunis, hänen yhteen likistetty -suunsa niin pikkarainen, hänen hämmästyksestä siirottavat silmänsä niin -suuret, niin loistavat, että... - -Tämän juhlallisen hiljaisuuden kestäessä nousi Ankerschmidt sijaltansa -lujamielisesti ja kylmäverisesti, ankarat marmori-kasvot Eliz'iin päin -kääntyneinä. - --- "Olenko siis -- tehnyt pahaa?" kysyi vapisten tyttönen. - --- "Vaiti! -- Neiti Eliz! Te olette tehnyt kuolemaa ansaitsevan -rikoksen. Te olette ilmaissut sisällisiä salaisuuksia vihollisen -leirissä. Jos olisitte sotamieheni. minä rikoksestanne antaisin ampua -teidät." - --- "Mutta koska olen tyttäresi, niin -- suutelet minua siitä!" lisäsi -siihen nauraen hilpeä tyttö ja seuraavassa sekunnissa hän jo riippui -tylyn tuomarin kaulassa. Tämä kiroili, nuhteli, mutta pian hän -huomasikin, että piti tuomittavaa pahantekijää rintaansa vastaan -likistettynä, ja, suudellen hänen punaisia poskiaan, laski hän hänet -menemään sillä varoituksella, että hän "toistekin" aina olisi hyvä. - - - - -V. - -Kuinka ihminen ensimmäisen sikopaimenhattunsa saa, - - -"Minä en sataan floriniin vaihettaisi tyhjyyttäni." - -Kuka muu olisi saattanut keksiä tämmöistä paradoxin-tapaista -sananlaskua, kuin unkarilainen? - -Mutta hän on oikeassa. - -Hän ei omaa mitään tehtaita, jotka jonkun amerikkalaisen sodan -tähden jäävät pumpulittomiksi; hänellä ei ole mitään kauppaa, -jonka maailman-tapaukset saattavat häviölle; hänellä ei ole mitään -pelättyjä arvopapereita, joitten tähden hän vapistuksella odottaa -uudenvuodentervehdyksiä Tuilerioista ja pörssi-telegrammeja Lontoosta: -hänellä ei ole omaisuutta muuta mitään, kuin tuo Jumalan antama maa. - -Totta on, että ihminen tämän kautta on kovin "maahan kiintynyt" herra, -vaan sitte ei juuri mikään muu häntä kiinnitäkään. Ja lopuksi, jos koko -vuoden tulo olisikin häneltä hukkaan mennyt, jos hän jäisikin olemaan -niinkuin puusta pudonnut varpunen, nousee toisena vuonna taas uusi -kasvu, ja jos taivas silloin hymyilee maanviljelykselle, antaen hyvää -satoa, toipuu hän menneistä tappioista ja seisoo taas siinä, missä -ennen oli. - -Yksi semmoinen taivaan hymyillessä syntynyt vuosi oli 185-: laiho -rehotti kauniina, repsistäkin oli hyvä toivo. Tämä on vastakohtainen -koronkiskonta unkarilaisen suhteen, joka maksaa tuhannen prosentin -koron lainatusta pääomasta. - -Lisäksi tuli siihen vielä se onnen sattumus, että juuri siihen aikaan -maailman suuret herrat olivat katsoneet hyväksi toinen toisensa -huvitukseksi panna toimeen pienen murhenäytelmän, joka melkoisesti -kohotti jyväin hinnan. - --- "No, jos saamme repsin kunnialla korjatuksi, on taas 'hepo koiran -herra.'[36] Meitä ei enää tule mikään velkoja tervehtimään." - -Näillä sanoilla lohdutteli Garanvölgyiä Kampós herra, kun hän eräänä -kesäisenä iltapuolena, hiki päässä, oli palannut niityltä, kussa juuri -oli päättänyt heinänkorjuun, jota tulisimmalla kiiruulla seuraa repsin -leikkuu. - --- "Paljonko saatamme laskea?" kysyi Garanvölgyi. - --- "Suittaa tulla noin kymmenentuhatta nelikkoa. Patruna Vendelin kahta -vertaa suuremmalta alalta ei luullakseni korjaa kahdeksaakaan tuhatta." -(Patruna Vendelin'iksi nimitti Kampós Ankerschmidt'in moravialaista -pehtoria). - --- "Minkätähden ei?" - --- "Sentähden, ettei hän noudattanut neuvoani, kun käskin hänen -aikaisemmin repsinsä kylvää. Hän sanoi tietävänsä asian paremmin, koska -oli sen kirjasta lukenut. Sitte hän kyllä sakramentterasi, nähdessään, -että maakirput kaikki karkasivat hänen kylvöönsä. Hahaha! Joka kerta -kuin hän kohtasi minut, parjasi hän minua siitä, että minä muka tiedän -jonkun noitakeinon, jonka kautta saatan karkottaa nuot syöpäläiset pois -meidän kylvöstämme ja lähettää ne heidän vainioihinsa. Minä käskin -hänen lähettää ne takaisin meille. Hyönteiset tietysti etsivät nuorinta -toukoa." - --- "Kuinka raskitte siitä iloita?" - --- "Kun hän noin suurentelee tieteestänsä! Kaikki on hän paremmin -tietävinänsä. Varmaankin hän minulle vielä näyttää, mitenkä kultaa -tehdään." - --- "Mutta nyt on siitä huolta pitäminen, että kaikki tulee ajallaan -hyvässä järjestyksessä toimitetuksi." - --- "Se onkin jo tapahtunut, suvaitkaa vaan olla huoletta. Tänä iltana -puhuttelen kunnian-arvoisaa pappia, että hän tulevana sunnuntaina -rukoilisi vähän auringonpaistetta, ja huomenna keitän papuja, jotta -vadit tyhjentyisivät." - -(Olen nyt ilmaissut, että unkarilainen on niin tietämätön ja -taika-uskoinen, jotta hän, jonkun mieliruoan pöydällä ollessa, kehottaa -itseään ja vieraita enemmän syömään, sillä väitteellä, että "jos vati -tyhjenee, tulee huomenna kaunis ilma." Minä tuon sen esiin -todistukseksi barbarilaisista oloistamme). - -Joka vähänkin on nähnyt maanviljelystä, tietää kuinka kiireinen korjuun -aika on. Palkolliset ja isäntä nousevat aikaisin ylös ja menevät -myöhään levolle; päiväpalkkalaisista maksetaan paljon; kyökissä kiehuu -kattiloissa kallis ruoka, joka heti päivälliskellon soitua kannetaan -ulos työväelle; ihmiset ja elukat hikoilevat, voimiansa ponnistellen; -pehtori, työvouti tuskin ehtivät piippuansa sytyttää. - -Niin ei ole laita sivistyneemmässä maailmassa. - -Missä on paljon väkeä, siellä sopii valita työmiesten joukosta, -viiden groschenin eroituksella; lisäksi löytyy kylvö-, leikkuu-, -puima-koneita. Kolme neljä miestä voipi yhtenä päivänä niittää, ajaa -kokoon, puida, vieläpä mitatakin kaiken sen, jossa tuommoisen -vanha-uskoisen oikeuden-istujan lukuisa työväestö tepastelee koko -viikkokauden, eikä sittekään loppuun pääse. - -Esimerkiksi ritari Ankerschmidt'in maanviljelys oli niin oivallisesti -järjestetty, että se tykkänään poikkesi kansantavasta. - -Vendelin Maxenpfutsch, ritarin huoneenhaltia, oli varsin oppinut mies. -Ankerschmidt'in rahavarat sen ohessa kestivät kaikenlaisia tieteellisiä -kokeita. - -Kun Kampós herra otsansa hiessä puuhasi tiluksillaan, istui herra -Maxenpfutsch mitä mukavimmassa asennossa verandallaan, polttaen -poslini-piippuaan ja jokapäiväistä teetänsä särpien. Hänen lihava -koiransa loikoili penkin alla, läähöttäen kieli ulkona suusta; pyssy -oli heitetty nurkkaan; ilma oli liian lämmin -- peltopyitten ammuntaan. -Muuta työtä ei ollut mitään. - -Vanha talonpoika tulee pihalle ja tiedustelee alhaisimmalta rengiltä, -missä pehtori on. Tämä osottaa hänelle, että pehtori istuu tuolla -siimeksessä teetä juomassa. - -Metsä-ihminen laskee kauniisti lakkinsa avoimen verandan portaalle ja -tervehtää herra pehtoria: "Jumala antakoon hyvää päivää!" itsekseen -ajatellen: tuo on varmaankin kipeä, koska juo teevettä; se tekeekin -hyvää, kun ihmisellä on vatsanväänne, varsinkin -- tuore seljaistee. - --- "No, mitä tahdotte? Sanokaa pian!" huusi hänelle pehtori. - -Tietysti ikäänkuin asia ei olisi kohdallensa. - --- "Hyvä, aatelinen herra! Minä ja kumppanini olemme tästä -naapuristosta, tuolta Palócz'in piirikunnasta; mutta me emme ole -palóczeja, sillä me olemme kalvinisteja, ainoastaan muutamat olemme -katolisia, muut ovat lutherin-uskoisia." - --- "Mikä minua siitä vaivaa?" kysyi kummastuneena pehtori. - -Tuo kunnon mies kohautti olkapäitään. - --- "Sitä en todellakaan tiedä. Minä en ole tilogi. Ehkä teitä vaivaa -kaatumatauti?" - --- "Mitä tahdotte?" ärjäsi pehtori. - -Metsä-ihminen ei tästä ollut millänsäkään, vaan jatkoi siivosti. - --- "Meitä olisi kahdeksantoista, sitte kaksikolmatta hevosella -varustettua, sitte meillä kaikilla on oma vikatteensa, oma -haravansakin, vieläpä oma hankonsakin." - --- "Mutta mitä pirua minun siihen tulee, paljoko teillä on hevosia ja -työkaluja?" - --- "No, ei muuta, kuin että maanantaina päivän koitteessa, jos Jumala -elämää suo, ruvetaan armollisen Garanvölgyi herran repsiä niittämään ja -että se lauantaiksi on korjattu, vieläpä puitukin. Sitte vasta toisena -maanantaina mennään ohran ja sitte vehnän kimppuun, siis jää sillä -välin kokonainen viikko, jona saamme vaan hampaitamme pureksia." - --- "No pureksikaa vaan; huolisinko minä siitä?" - --- "Minä sanon vaan, että armollisen Garanvölgyi herran repsi on -paremmin tuleentunut, kuin armollisen Akkorsincs[37] herran, -jonkatähden tämän repsi on viikkoa myöhemmin niitettävä." - --- "Entäs sitte?" - --- "No, koska nyt olemme ottaneet armollisen Garanvölgyi herran repsin -niittääksemme, niin kävisi yhdessä hiessä armollisen Akkorsincs -herrankin repsi niittäminen." - --- "Hakisinko minä päiväpalkkalaisia?" - --- "No -- yksi niin, toinen näin. Heinää ja repsiä tehdään -päiväpalkalla; rukiin ja vehnän leikkuu tapahtuu sadosta osaa saamalla; -päiväpalkka on viisikymmentä groschenia, mitta viinaa ja kaksi -korttelia viiniä miestä kohden; aamiaiseksi silavaa ja leipää; -päivälliseksi keitettyä naudanlihaa jauho-kimpaleitten kanssa taikka -paistettua lampaanlihaa; illaksi kahdenlaista, joista toinen lihaa; -välipalaksi savutettua lihaa tahi piimää; hattumme koristeeksi -kukkanen; mitä sadon osallisuuteen tulee, on joka yhdeksäs nelikko -puiduista jyvistä meidän." - -Vendelin Maxenpfutsch'ilta sammui tuli piipussa tästä eriskummaisesta -puheesta. Tuo tolvana! näyttää siltä, kuin tuo tahtoisi häntä narrina -pitää. - -Talonpoika olisi vielä jatkanut kontrahdin ehtoja, mutta herra pehtori -ei enää kauemmin pitänyt asiaa leikintekona, vaan kavahti ylös -istuimeltaan, juoksi sopimuksen-hierojaa vastaan, tarttui kiinni hänen -takinkaulukseensa ja ravisti häntä aika lailla. - --- "Korjaa heti luusi täältä, kelvoton betyári![38] Luuletko, että -sinulla on mikään narri edessäsi! Minä annan sinulle kyllä kolme atriaa -päiväänsä, tuleppas vaan kerta vielä tänne." - -Sen sanottuaan työnsi hän miehen luotaan, heittipä vielä perästä hänen -hattunsakin. - -Metsä-ihminen meni pois aivan tyvenesti. - --- "Hyvä on, hyvä. Kyllä minä itsestänikin menen, kun vaan sanotaan, -ettei minua tarvita. Menen kuin menenkin. Ei sen vuoksi tarvitse -herjata isäni sielua minussa. Toivotan rauhallista hyvää yötä." - --- "Jos tuo hävytön ihminen vielä kerran pistää koipensa tänne, on hän -portista ulos heitettävä!" huusi pehtori palkollisille. "Kun rohkenee -tuollaisia minulle sanoa! Juurikuin nyt ensikerran oppisin, mikä -talonpojan hinta on." - -Muuten oli aivan tarpeetonta otaksua, että tuo talonpoika vielä kerran -tulisi takaisin kartanoon; häntä ei sinne enää marzipan'illakaan -(konfehtilla) olisi voitu takaisin houkutella. - -Herra Vendelin oli täydellisesti turvannut itsensä kaikenlaista -ahdistamista vastaan talonpoikain puolelta. - -Kartanossa oli niin paljon palvelusväkeä, että se jo itsekseen vastasi -pientä divisionaa; sitte oli siellä komea kylvö- ja leikkuu-kone, jonka -hän itse oli hankkinut Wien'istä ja joka näyte-leikkuussa siellä -lattian-siloisella pellolla oli kahdessa minutissa leikannut kokonaisen -auman ruista. Hätäkö sillä on kaataa kumoon muutama sata holdia repsiä! - -Garanvölgyin niittomiehet hikoilivat jo viidettä päivää tällä viikolla. -Herra Vendelin tupakoitsi sekä salli heidän väsyttää itseään ja rientää -edellä, niinkuin kepeäjalkainen jänis kilpikonnan tieltä sadussa. -Kuudentena päivänä hänkin ilmestyi taistelukentälle. - -Kuusi härkää veti tuota viljan-leikkaajaa hirviötä sitä varten erittäin -tehdyillä, matala-pyöräisillä vaunuilla. Kaksitoista miestä hikoili sen -kimpussa, ennenkuin se saatiin saralle sijoitetuksi. Onneksi ei siihen -asti mitään rikki mennyt. - -Koneen eteen valjastettiin kaksi älykästä, hyvin opetettua ja -voimakasta meklenburgilaista -- taidostaan ja mielenmaltistaan huudossa -olevaa rotua, johon täydellisesti saattaa luottaa. - -Nyt siis toimeen! - -Kone lähti liikkeelle yleisten hurraa-huutojen kaikuessa, rattaat -pyörivät tasaisesti, pontimet liikkuivat oivasti, silinterin-hampaat -tekivät kunnollisesti virkaansa ja toisiinsa tarttuvat leikkaus-raudat -rätisivät mahtavasti korsikossa, Viiden minutin kuluessa oli semmoinen -ala niitetty, johon yhdeltä mieheltä olisi mennyt kokonainen päivä. - -Konetta kääntäessään ajaja, vanha renki Konrád, joka Csaszlausta oli -tänne tuotu, raappi päätään hatun alta ja puhui näin pehtorille: - --- "Armollinen herra, tämä masina on niin hyvä masina, ettei se -ainoastaan leikkaa poikki repsiä, vaan tässä heti paikalla sen puikin, -vieläpä jauhaakin." - -Herra Vendelin rupesi niitosta tarkastamaan. Renki oli todellakin -oikeassa. Tuo riivattu kone teki tykkänään toisella tavalla työtä -Hietzing'issä[39] lattialla kuin täällä sänkipellolla: sielläkin se -leikkasi rukiin tähkäpäät poikki, mutta nyt se silpoi repsin palvotkin -rikki. Sen jäljistä ei tosiaankaan korjaa muuta kuin korsia. - -Herra Vendelin tahtoi näyttää, että hän ymmärsi mekanikia; hän otti -esiin vasaran ja ruuvin-avaimen, nakutteli silintereitä, laajensi -niiden väliä, voiteli akselit. Kas niin, nyt on kaikki hyvin! - -Mutta tuolla sukkelalla koneella oli semmoinen sisällinen rakennus, -että jota enemmän leikkaus-silinterien väliä laajennettiin, sitä -nopeammin rattaat panivat niitä liikkumaan, ja jos vielä päälliseksi -nuot hullunkuriset kaksois-kuulat käännöskehässä alkoivat pyöriä -ympäri, kulki kone itsestään vielä eteenpäin, vaikka hevoset jo olivat -seisautetutkin. - -Sattuipa juuri tulemaan eteen muuan vierevä paikka pellolla. Kone alkoi -omasta painostaan rientää eteenpäin, ja molemmat meklenburgilaiset -huomasivat yht'äkkiä, etteivät he vetäneetkään vaunuja, vaan että nämä -lykkäsivät heitä. Mutta meklenburgilaiset, jotka rauhallisen edistyksen -aikana ovat niin sävyisiä ja älykkäitä, muuttuvat toisinaan yhtä -äkäisiksi, jos kerta joutuvat erinomaisiin oloihin. Ensimmäisen -töyttäyksen jälkeen rupesi ensiksi toinen tiehensä pötkimään, sitte -toinen, ja näin vetivät he tulisella vauhdilla pirunmyllyä alaspäin. - --- "Seis!" ärjäsi, pahaa aavistaen, herra Vendelin. Vaan se oli nyt -myöhäistä. Ne neljä miestä, jotka ohjasivat konetta ja hevosia, -lensivät ensi hetkessä neljälle taholle maahan; itse vanha Konrád, joka -oli vahva mies, tarttui suurella uskalluksella molemmin käsin toiseen -rattaasen, mutta tämä viskasi hänet ylös ilmaan, niinkuin kissan, ja -hän keikahti kymmenen kyynärän päähän repsiin, tallukset taivasta -kohti. - -Sen jälkeen rupesivat raivostunut masina ja hevoset toistensa kanssa -kilpaa juoksemaan; aisantanko meni poikki, kone tunki molempain -valakkain väliin kolmanneksi ravariksi, hurjistuneita eläviä oikeaan -lemmonkyytiin kiihoittaen; niin tulivat he melkein samassa -silmänräpäyksessä pidäke-paikkaan, vieremän alapäässä olevalle -sontatunkiolle; kone ehti kenties puolen hevospään mittaa -aikaisemminkin. Tämä kun ei jaksanut esteen lävitse tunkea, jäi siihen -kiinni istumaan; häneen valjastetut kilpajuoksijat tallasivat häntä nyt -siinä kavioillaan kauheasti. - -Ennenkuin apuun ehdittiin, oli jo rattaista muutamia hampaita -katkennut. Ne saattoi tosin heti rautatiellä lähettää takaisin Wien'iin -sen laitettavaksi, joka ne oli tehnyt. - -Mutta mitenkä käy nyt niittämisen? - -Ei ole muuta keinoa, kuin käyttää siihen jok'ainoa henki: palvelijoita, -jahtimiehiä, palkkarenkejä; panna niitten vikate käteen, koettaa, -osaavatko he pellolta "parran ajaa." - -Työ kävi, niinkuin se taisi käydä: pellonvartia, jahtimies, ratsurenki, -kuski, kokki ottivat toisiltaan vikatteen kädestä, auttaaksensa -varsinaista työväkeä. Oli määrätty, ettei talonpoikain apuun tarvitse -turvata. - -Me jätämme nämät kaikki nyt pellolle hikoilemaan ja puhumme vähäisen -muista seikoista. - -Ankerschmidt valitsi kaikista sen, mitä oli parasta. Hänellä oli -sarvettomia lehmiä, joka päivä munivia kanoja ja sikoja, joista suitti -paisua kuuden sentnerin painavia. Ne hän itse oli tuonut Englannista, -Yorkshiren rodusta. Niitä oli jo karttunut noin neljänkymmenen -paikoille. Hän ei koskaan teurastuttanut niitä eikä ainoatakaan niistä -myynyt. - -Helposti ymmärtänee, ettei näitä suuria herroja ajettu ulos laitumelle, -niinkuin muitten köyhäin ihmisten porsaita. Ne eivät menneet tammistoon -terhoja syömään; heille oli rakennettu oma palatsi jahtimiehen asunnon -viereen; siinä he marmori-ruuhesta saivat päivällisensä, illallisensa, -jonka kokki oli keittänyt; kaksi kaitsijaa seisoi valmiina heitä -palvelemaan sekä yksi eläinlääkäri, kaikki kolme painetti-pyssyllä -varustettuina, jotta he saattaisivat suojella sikolinnaa ehkä -hurjapäisesti lähestyviltä rosvoilta; linnaa ympäröitsi paitsi sitä -korkea kivimuuri. - -Kuinka paljon tästä sikoperheestä huolta pidettiin, näkyy siitä, että -repsi-hädän aikana sen kolmea holhojaa ei pakoitettu muuhun -niittoväkeen liittymään: niin tehtiin päinvastoin kaikkien fasanin- -kaitsijain. - -Kun nyt repsin-niitto oli kiireimmillään, tuli eräänä kauniina aamuna -Kristóf, toinen sikopaimenista, kovin pelästyneenä pehtorin asuntoon -ilmoittamaan, että yöllä -- millä tavoin, sitä hänen oli mahdoton -ymmärtää -- kaksitoista jäsentä sikoherrasväestä oli varastettu. Ne -olivat kaikki vuoden vanhoja nuoria herroja ja fröökinöitä, pienin -niistä painoi kenties kaksi sentneriä; hän ei voinut käsittää, mihin -niitä oli saatu viedyksi, sillä portti oli lukossa, ja jos niitä -kivimuurin ylitse olisi laahattu, olisi kumminkin yksi heistä kolmesta -herännyt röhkinään ja kiljunaan, koska nämät eivät ole semmoisia -fröökinöitä, jotka ääneti antavat ryöstää pois itsensä. - -Todellakin suuri tapaus! - -Maxenpfutsch meni kohta tätä Jobin sanomaa Ankerschmidt'ille -ilmoittamaan. - -Ankerschmidt joutui siitä hirveään raivoon. Olisivatpa varastaneet -mitä muuta hyvänänsä, kuin ei vaan hänen yorkshirelaisiaan! Ne olivat -hänen arka puolensa. Sitä hän ei koskaan anteeksi anna. Ne ovat -takaisit hankittavat, vaikkapa maan alta. Senpätähden löytyi laki ja -tuomio-istuimia valtakunnassa, että tuommoinen julkea rikos tulisi -rangaistuksi. - -Heti astukoon yksi ratsurenki hevosen selkään ja vieköön piirikunnan -pääkaupunkiin tohtori Grisák'ille tämän kirjeen, jossa asian-kohdat -tarkasti ovat selitetyt ja virallista tointa pikemmin kuin paremmin -pyydetään. Tohtori älköön säästäkö kustannuksia; varkaat täytyy saada -ilmi. - -Toisena päivänä tuli neljä aseellista santarmia kastelliin, piirikunnan -komisarjuksen herra Bräuhäusel'in kirjoittama käskykirja kädessä, joka -määräsi, että nuot kolme siankaitsijaa, kovan epäluulon alaisina, ovat -oikeuden eteen tutkittaviksi saatettavat. - --- "Oho, he eivät sitä ole tehneet!" vakuutti Ankerschmidt. "He ovat -vanhoja, uskollisia palvelijoitani, minä pyydän vaan, että he niin pian -kuin mahdollista lähetetään takaisin." - -Nyt täytyi Yorkshiren siirtokuntaa vartioimaan ottaa kolme jahtimiestä -ja pellonvartia repsin-niitosta. Näin monella hengellä väheni -työväestö. - -Seuraavana päivänä tulivat nuot neljä santarmia uudestaan. Herra -Bräuhäusel oli määrännyt, että koska sikopaimenet eivät tahdo tunnustaa -rikosta tehneensä, oikeus on pakoitettu heidän kanssa vastatuksin -kuulustelemaan jahtimiehiä. - -Nyt haastettiin siis jahtimiehetkin oikeuteen. - --- "Mutta lähettäkää heidät pian kotia, sillä täällä tarvitaan joka -mies!" huusi santarmeille Ankerschmidt. - --- "Suvaitkaa vaan odottaa!" - -Taas seuraavana päivänä ilmestyivät säännöllisesti santarmit, tuoden -herra Bräuhäusel'iltä sen käskyn, että kosk'eivät jahtimiehet mitään -tunnusta, heitä täytyy tutkistella yhdessä pellonvartiain kanssa. - --- "Voi, sillä tavoin viette pois kaikki mieheni, juuri kun niitä -paraiten kotona tarvitsen", vaikeroitsi Ankerschmidt. - --- "Me emme voi siihen mitään. Noitten täytyy todellakin seurata -meitä." - -Mutta nuot eivät tietysti myöskään mitään tunnustaneet, sillä hekin -olivat viattomat kuin vasta lypsetty maito. - -Repsi-pellolle jäi päivä päivältä yhä vähemmän niittomiehiä; nyt siellä -enää vaan varsinaiset rengit olivat jälellä. Yht'äkkiä lähetti herra -Bräuhäusel näitäkin noutamaan ja he vietiin kaikki tyyni kaupunkiin. -Selvä se, että näitäkin täytyi konfronterata muitten kanssa. - -Mutta tästä jo rupesi Ankerschmidt sakramentteramaan. Siinä oli jo -liikaa! Se oli hirveätä! Semmoisena työ-aikana! Mitä ajattelevat nuot -tuolla? Kaikki työ jää kesken. Koko oikeuden-käynnistä tulee enemmän -vahinkoa kuin hyötyä! - -Eräänä kauniina päivänä haastettiin vielä kaikki kuskit, kokit, -palvelijat oikeuteen ja nekin pidätettiin siellä kaikki. Ritarille ei -jäänyt ketään muuta, kuin herra Vendelin ja pikku Gyuszi. Nyt saattoi -hän itse vartioida, hoitaa ja ruokkia kaikkia elukoitaan, ikäänkuin -olisi asettunut johonkin Amerikan prairiaan, kuusisataa Englannin -peninkulmaa läheisimmästä ihmisasunnosta. - -Mutta huomenna sentään he lähetetään kotia? - -Jos ei huomenna, niin ainakin ylihuomenna. - -Vaan kuluipa siitä koko viikkokin, eikä vielä kukaan palannut. - -Menkäämme jo itsekin katsomaan, mitä herra Bräuhäusel ja tohtori Grisák -niin ijankaikkisen kauan toimittelevat. - -Viimemainitun tapaamme varmimmin herra Bräuhäuseí'in asunnossa joka -päivä kello kolmen aikana jälkeen puolenpäivän. Silloin, jos ei -hammastauti häntä estänyt. oli tohtori Grisák'in tapa säännöllisesti -mennä herra Bräuhäusel'in luokse, jossa hän viipyi tämän käytettävänä -kello seitsemään asti illalla; tällä aikaa toimitettiin myöskin -häiritsemättä kaikki asianajajan-jutut. Mitä väliaikaa jäi yksityisiltä -neuvotteluilta, sen he sangen soveliaasti täyttivät huomiota -teroittavalla korttipelillä, "tarok'illa." - -Herra Bräuhäusel oli innokas tarokin-pelaaja. Jonka hän kerran sai -puoleensa, se oli hänen vankinsa, se oli jo sidottu, rautoihin pantu, -niin ja niin monen vuoden tarok-linnantyöhön tuomittu, ilman -vähintäkään vapautuksen toivoa. Tohtori Grisák antausi omin ehdoin -tämän orjuuden alaiseksi. - -On näet tietäminen, ettei mikään yhteys ole niin syvälle juurtunut, ei -mikään ystävyys niin luja, ei mikään rakkaus niin platonillinen, kuin -tarok-pelaajan yhteys, ystävyys, rakkaus pelikumppaninsa suhteen -- -varsinkin semmoisen, joka aina häviää. - -Rakastunut nuorukainen ei odota sitä hetkeä, jona saa kultansa kohdata, -semmoisella levottomuudella, kuin Bräuhäusel tavallisesti odottaa -tohtori Grisák'ia, kellon lähetessä kolmen lyömää, ja tohtori Grisák'in -täytyi olla varustettuna mitä pätevimmillä syillä, "alibi'ansa" -puolustaakseen, jos sattui tuntia myöhemmin tulemaan; jos hän taas -sattui koko iltapäivää laiminlyömään, oli hänen suorastaan -lääkärintodistus hankkiminen. - -Tarokia pelatessa saattoi muuten keskustella oikeudenasioistakin. -Erittäin sopiva tilaisuus siihen ilmestyy kortteja jakaessa. - --- "Oletteko jo suvainnut määrätä tutkimuskuntaa Tiszan[40] sulkujen -asiassa?" - --- "Olen. Te edustatte siinä rakennus-insinöriä. Tutkimuskunnan -jäseninä ovat ne, jotka te valitsitte. Terssi!" - --- "Kuinka pitkälle?" - --- "Vaan yhdeksään asti." - -Tohtori Grisák'illa oli kvartti kädessä, vaan hän ei tahtonut hävittää -kumppaninsa peliä. - --- "Minä en luule, että insinöri Schmerz paljon hyötyy -sulun-rakennuksestaan." - --- "Kuinka niin?" - --- "No, sillä tavoin kuin yritys nyt on järjestetty. Kaataa tuhat -tammipuuta paaluiksi, joitten pitää olla kolme syltä neljä jalkaa -pitkät; vajottaa ne yksi syli neljä jalkaa maahan sisään, johon -tarvitaan satakaksitoista juntan iskua; minä luulen, että urakkamies, -työpalkat ja rakennus-aineet kun ovat varsin kalliita, on erhettynyt -laskuissaan. -- Te heitätte siis valttinne pois?" - --- "Kas! enpä sitä huomannutkaan. Mutta jos urakkamies ei isketäkään -paaluja satakaksitoista kertaa, vaan ainoastaan kolmekymmentä." - --- "Silloin jääpi enemmän kuin kaksi syltä ylipuolelle maata. Te lyötte -esiin ruutua; sitä maata minulla ei ole ainoatakaan." - -Tuolla olivatkin todella kaikki seitsemän koossa tohtori Grisák'illa, -mutta hän ei siitä virkkanut mitään. - --- "Taikka paalu kyllä sojottaa kaksi syltä ylöspäin maasta, mutta -menee sitä vähemmän alaspäin." - --- "Ah, se on totta! Kas sitä vaan, ken olisi semmoista tullut -ajatelleeksi. Tutkimuskunta voipi ainoastaan tietää, kuinka monta -jalkaa paalut seisovat maasta pystyssä, mutta ei kuinka syvällä ne ovat -maan sisässä, ja siten saattaa jo rakennus-aineista säästää kolmannen -osan." - -Tätä molemmat nauroivat hyvästi. - --- "Työ kestää sitenkin kymmenen tahi kaksitoista vuotta, ja silloin, -jos uudesta on rakennettava, kuka haastaa heitä edesvastaukseen?" - --- "Aivan totta. Valttia! Vieläkin valttia! Tänne tuo kymmensilmä! -Viimeinen pisto on minun. Minä olen ulkona; te, veikkoseni, jäitte -matiksi!" - --- "Peijakas! Odotin kaikkia, eikä tullut mitään." - --- "Tehkää hyvin, jakakaa!" - -Aloitettiin uutta peliä. Herra Bräuhäusel, kohtaloonsa tyytyväisenä, -pisti priisin nuuskaa nenäänsä ja otti ylös kortit. - --- "Koira vieköön! Kun jakaa minulle tuommoisia kortteja, paljaita -seitikkoja ja kahdeksikkoja." - --- "Ne ehkä vielä paisuvat", lohdutti häntä lakitieteen tohtori, jolle -ensimmäisessä jaossa tuli neljä yhdeksikköä käteen ja joka kohta löi -ulos yhden, kirjoittamatta muistiin 150. - --- "No, no; onhan vahinko yhdeksikköjä heittää." - --- "Eivätpä ne minulle koskaan tule. -- Onko ilmoitus vangitun Aladár -Garanvölgyin jutussa jo lähetetty?" - --- "Onpa kyllä. Kaikkien siihen kuuluvain liitteitten kanssa. Mikä oli -ensimmäinen pisto?" - --- "Tehkää hyvin, tässä ovat kaikki. Tekivätkö _Straff'in_ kirjeetkin -seuraa?" - --- "Tietysti, tietysti. Ne juuri kaikkein enimmän asiaa pahentavat. -Terz von Ober! Onko näin hyvä?" - --- "Varsin hyvä." - --- "Mutta mitä etua rouva Pajtay'lla lienee siitä, että herra Aladár -Garanvölgyi kärsii rangaistuksensa loppuun asti?" - --- "Sitä en tiedä. Rouva Pajtay on klienttini. Hän tahtoo niin ja minä -koetan asiaa perille ajaa. Aladár Garanvölgyi siis ei pääse niitten -joukkoon, jotka saavat rikoksensa anteeksi?" - --- "Terz major! Siitä saatte olla varma. Straff on antanut ilmi kovin -pahoja kohtia." - --- "Eikä kenkään tiedä, kuka tuo Straff on?" - --- "_Bellus musicus_. Sitä ei kenkään voi tietää. Te heititte taas -neljä yhdeksikköä." - --- "Helkkarissa! en huomannut niitä. Minä luulen, että loukattu -turhamielisyys taikka mustasukkaisuus vaivaa nuorta leskeä." - --- "Tuhat tulimmaista! Minä oikein kummastelen, että jätitte viimeisen -kortin minulle. Sen kanssa on minulla nyt neljä matadoria." - --- "No sun saksan saakeli! Ainoastaan yksi pisto on minun, muut kaikki -teidän." - --- "Te kadotitte taas pelin." - --- "Tänään on minulla erittäin huono onni." - --- "Pelataanko vielä yksi?" - --- "Aivan kernaasti." - -Herra Bräuhäusel jakoi uudestaan. - --- "Apropos. Vanha Ankerschmidt kirjoitti tänään minulle. Häneltä on -varastettu kaksitoista Yorkshiren sikaa muurilla ympäröidystä pihasta." - --- "Kuules perhanaa! Ne lienevät olleet sukkelia poikia." - --- "Vanha herra on saanut päähänsä sen, että tahtoo tietää, kutka ovat -siat varastaneet." - --- "Omituinen uteliaisuus." - --- "Hän käskee minun jättää sisään hakemuskirjas tutkimuksen toimeen -panemisesta." - --- "Viisikuudetta, viisiseitsemättä, yhdeksänkahdeksatta, teillä on -kahdeksanyhdeksättä. Onko teillä hakemuskirja muassa?" - -Tohtori Grisák pisti käden taskuunsa ja veti sieltä esiin paperin, -Bräuhäusel'in jakaessa kortteja. - -Jaettuaan silmäili herra Bräuhäusel hakemusta ja näytti vaipuvan sen -lukemiseen. - --- "Rakas ystäväni, tässä on virhe." - --- "Mikä se olisi?" - --- "Kartta ei ole riittävä." - --- "Se on mahdotonta. 12 sikaa à 30 florinia tekee 360 florinia ja -kartta kelpaa 400 floriniin asti." - --- "Siinäpä juuri erhetys onkin. Tässä on puhe _Yorkshiren_ sioista; -niitten hinta on vähintäänkin 41 florinia. Se tekee 480 florinia. 400 -florinista eteenpäin on kartta kahdenkertainen. Minun täytyy tuomita -teitä kolmikertaiseen sakkoon. Teidän on maksaminen lisäksi kaksi -florinia." - -Tämän pelin kadotti kuitenkin herra Bräuhäusel, vieläpä sillä tavoin, -että jäi aivan matiksi. Hän erhettyi suuresti siinä, että hän luuli, -jotta lakitieteen tohtori itse maksaisi sakkorahat, kun hänellä oli -kortit kädessä. - -Kuitenkin sai hän loppusuorituksessa maksaa pois herra Bräuhäusel'ille -yhdeksän florinia. - --- "Minä pyydän, että Ankerschmidt'in asia pian otetaan käytettäväksi, -sillä vanha herra tietää nostaa suurta melua." - --- "Minä tunnen hänet. Sen halun häneltä kyllä tukehutamme. Luottakaa -vaan minuun. Mutta siinä tapauksessa tulette myöskin huomenna -aikaisemmin." - --- "Päivällisen jälkeen olen täällä." - -Kortin-lyöjäisistä kotiin tultuaan, tohtori Grisák ensi työkseen otti -esiin menokirjansa ja piirsi siihen erinäisten litterain alle päivän -kustannukset. - -"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- herra -insinöri Schmerz debet." - -"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- rouva -Pajtay debet." - -"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- herra -ritari Ankerschmidt debet." - -No, sitä kai ei kukaan ajatelle, että jos lakitieteen tohtori -oikeudenasiain hyväksi heittää neljä valttia kädestään, piirikunnan -tuomarin kanssa korttia lyödessään, hänen ei siitä pitäisi saada -korvausta keneltäkään. - -Seuraavana päivänä toimitettiin neuvottelut taas samalla tavalla, sillä -tähdellisellä eroituksella kuitenkin, että herra Bräuhäusel, joka -edellä puolenpäivän oli jossakin asiassa sattunut julistamaan tohtori -Grisák'ille vastenmielisen päätöksen, nyt sai tältä pelissä -armottomasti loikkiinsa. - -Tietysti hänkin kirjoitti tämän päivän "vailingin" ritari -Ankerschmidt'in maksettavaksi "kaikenlaisten menojen" joukkoon. Varmaa -oli, että joko tohtori Grisák taikka herra Bräuhäusel tappiolle joutui, -se Ankerschmidt'in kukkaroon loven teki. - -Totta olikin, että viimeisen pelin loppupuolella alettiin puheeksi -ottaa yorkshirelaisetkin sekä oikeuteen haastetut vierasmiehet ja -epäluulon-alaiset henkilöt, ja että tämä oli vietävän monimutkainen -juttu. Tutkimusta kestäsi sangen kauan. - -Tuo monimutkainen asia kävi kuitenkin päivä päivältä yhä -monimutkaisemmaksi; kuta enemmän vierasmiehiä kutsuttiin, sitä -useammalle taholle haaraantuivat epäluulot; kuta paksummiksi -protokollat paisuivat, sitä vähemmän päästiin varasten jälille -- ja -sill'aikaa saattoi Ankerschmidt'in repsi tuolla pellolla rauhassa -pilaantua. Herra Vendelin olisi jo vastarinnasta luopunut ja sovinnon- -ehdoilla lähestynyt pois ajetuita talonpoikia. Hän olisi luvannut -heille kahdenkertaisen päiväpalkan, ruokaa neljä kertaa päiväänsä, -vieläpä tehnyt senkin tarjouksen, että heitä yöllä herätettäisiin ja -juomista annettaisiin, jos heitä janottaisi. - --- "Ei käy päinsä", vastasi vaan palócz'ien johtaja, "me olemme jo -palkatut koko leikkuun-ajaksi." - -Ei minkäänlaiset lupaukset voineet houkutella heitä edes yhdeksi -päiväksikään luopumaan niistä töistä, joihin olivat sitouneet. - -Paikkakunnan maanviljelijöillä itsellä taas oli niin paljon työtä, että -heitä ei edes saanut puhutella. - -Ja näinä yleisen hikoilemisen päivinä ratsasti Ankerschmidt joka päivä -ympäri tiluksiansa; hän näki kauniisti tuleentuneitten tähkäpäitten -hukkaan joutuvan, ja laski itsekseen, että jos tätä kestää vielä -muutamat päivät, puoli repsistä varisee maahan, joka tekee -kahdenkymmenen-tuhannen florinin tappion; ja silloin hän kirosi tuota -Yorkshiren emäsikaakin, josta nuot porsaat olivat lähteneet, joitten -tähden hänen repsinsä nyt kökötti korjaamatta, ja vielä kaikkia -muitakin imisiä. - -Muuten hän arveli, että tuosta suojeluksetta jääneestä siirtokunnasta -jo kaikki muutkin siat olivat varastetut, koska vaan nais-palkollisia -oli kartanoon jäänyt. Hän ei uskaltanut mennä sinne katsomaankaan. - -Mutta lauantai-iltana saattoi hänet uteliaisuus niin pitkälle, että -rupesi tiellä puhuttelemaan Garanvölgyin sikopaimenta, joka silloin -ajoi porsaansa kotia metsästä. - --- "Hoi, poikaseni! Mitä uusia kuuluu? Eivätkö jo 'kaikki' sikani ole -varastetut, sittekuin vartiat kutsuttiin pois?" - -Sikopaimen pudisti päätään ja rupesi, heitettyään viittansa olalleen, -moittivalla äänellä uudelle tilanhaltialle opettamaan parempaa -käsitystä maan tavoista. - --- "Mitä korkean-arvoisa herra ajattelee? Olisihan tuo hirveän -inhottava ilkityö, jos joku sill'aikaa menisi toisen sikoja -varastamaan, kuin vartiat ovat komitati-kaupunkiin kutsutut. Elukoista -ei saa kadota ainoata porsastakaan, niin kauan kuin vartiat ovat tuolla -'Wassagter'-herrain[41] luona. Se on kunnian asia, hyvä herra. Jumalan -haltuun!" - --- "Perhana! En tietänyt, että tämä olisi 'point d'honneur'", sanoi -itsekseen Ankerschmidt, joka rupesi päivä päivältä huomaamaan, että -vielä löytyi paljon uusia asioita auringon alla. - -Mutta tutkimusta kaupungissa pitkitettiin yhä vielä ja herra Vendelin -kävi yhä naapurikylissä työmiehiä etsimässä, ja palasi joka ilta -yksinänsä kotia. - -Toisen viikon loppupuolella katosi jo Ankerschmidt'ilta kokonaan kaikki -kärsivällisyyden reservijoukot. Tässä ei ole mitään määrää. Se jo -väsyttää kaikkea lojalisuutta. Kirjeen toisensa perästä lähetti hän -tohtori Grisák'ille ja herra Bräuhäusel'ille; hän pyysi, rukoili, -viimein soimasi, uhkasi mennä ministeriin, vieläpä mainitsi tuota -hirveätä asiaa, että kirjoittaisi kaikkiin sanomalehtiin, -- hän ei -enää tarvitse sikoja eikä varkaita; lähetettäköön vaan hänen -palkollisensa kotia. Kumminkin kuski, jotta se ajaisi sisään ulkona -lojuvan, niitetyn repsin. -- Se ei mitään auttanut. Vihdoin tuli -kuitenkin hänen kuudenteen kirjeesensä vastaus virallisella sinetillä; -tämän avattuansa sai ritari siitä suureksi rauhoituksekseen lukea, että -koska hän tuomarin-virastolle oli lähettänyt kuusi hakemuskirjaa -kartoittamattomalla paperilla, hän rientäköön joutuisasti kaupunkiin ja -maksakoon siitä kuusi kertaa viisiviidettä kreutzeriä sakkoa. - -Ankerschmidt otti tämän kirjeen, teetti siihen lasin ja raamin ja pani -sen ylipuolelle kirjoituspöytäänsä seinään riippumaan, jotta sen aina -saattaisi nähdä; mutta tästä lähtien hän käytti itseänsä levollisesti. - -Seurasi sunnuntai. Kovin alakuloisena ratsasti hän taas korjaamatta -jääneelle pellollensa. Taivaanranta rupesi peittymään synkkiin pilviin, -peltokana kaakersi vehnämaassa, joka puusta ja ruohosta saattoi -havaita, että sade-aika oli tulossa. - --- "No sepä vielä puuttui! Kolmeneljättä osaa koko leikkuusta ulkona -pelloilla, kekoihin koottuna; jos sade tulee niitten päälle, on kaikki -hukassa; jyvät alkavat itää, kuumeta, mädätä. Neljäkymmentä tuhatta -florinia menee kuin tuhkaan. Niin sievästi, kuin jos olisivat -lompakkoineen päivineen hävinneet. Sitä ei enää kukaan voi auttaa. -Lisäksi vielä se, että repsi-sadosta jo ennakolta olen tehnyt -myyntikontrahdin, johon on liitetty suuri kaupanpurkaus-raha. Saan -vielä maksaa kaupanpurkajaisetkin." - -Juurikuin hän semmoisissa raskaissa huolissa pellolla verkallensa -ratsastaa, edestänsä karkottaen tuhansittain heinäsirkkoja, puhuu -hänelle yht'äkkiä joku tuttu ääni. - -Hän kohottaa päätänsä ja näkee edessään Kampós herran, joka oli -ponnistanut kaikki voimansa, saavuttaakseen ratsastavaa ritaria, ja -siitä nyt huohotti kuin jahtikoira. - --- "Teidän nöyrin palvelijanne, kunnian herra! Meillä on tosiaankin -lämmin ilma." - --- "Ei meillä; me levähdämme. Jumalan kiitos!" vastasi katkeralla -humorilla ritari. - --- "Niin näkyy. Paha kyllä. Nyt vielä taitaa tulla sadekin, ja tulee -varmaan, sillä sen tietää aina polveni, sittekuin sitä tykinkuula -Kassa'n tappelussa raapaisi." - --- "Teitäkin on kuula raapaissut?" kysyi Ankerschmidt omituisella -äänenkorolla, sillä Bogumil juohtui kohta hänen mieleensä. - --- "Se raapaisi minua sillä tavoin", selitti Kampós nauraen, "että -marssiessamme näin kuulan tiellä. Minä pistin sen nuttuni taskuun, -muistoksi kotia viedäkseni. Käydessämme söi raskas kuula itsensä taskun -pohjasta lävitse ja luiskahti alas liepeisin vuorin väliin, jota minä -en kuitenkaan hoksannut. Kun sitte yht'äkkiä täytyi ruveta juoksemaan, -mätkytti luoti niin julmasti polviluitani, että olin siitä melkein -kerjäläiseksi joutua." - --- "No, se lienee mahdollista", sanoi myöntyväisesti ritari. - --- "Ja siitä asti on polveni ilmapuntarina." - --- "Sadetta todellakin saadaan, vaan mitäs sen tekee?" - --- "Juuri sen vuoksi tulen teidän armonne luokse. Me päätimme eilen -korjuun; minä puhuin kunnioitetulle isännälleni siitä pahasta pulasta, -johon teidän armonne on joutunut. Jos vielä lisäksi tulee sade, on koko -vuodentulo hävinnyt. Hän sanoi, että se olisi suuri vahinko ja antoi -käskyn, jotta tulevalla viikolla, sen sijasta että rupeemme rukiin -kimppuun, menemme omien niittomiestemme kanssa teidän armonne -repsi-pellolle ja lyömme sen kumoon; sitten ajamme omilla vaunuillamme -ja rengeillämme keot sisään, sillä niistä tulee muuten suuri vahinko. -Jos siis teidän armonne ottaa vastaan tarjouksen, niin tekee sen -isäntäni suurella mielihyvällä. Hän sanoi, että mitä jää pelloille -hukkaan on vahingoksi koko maalle." - -Olipa hän sanonut vielä jotain muutakin, mutta siitä ei Kampós herra -mitään virkkanut. - -Tällä kertaa muistui Ankerschmidt'in mieleen astua alas hevosen selästä -ja teeskentelemättä tarjota Kampós herralle kättä, jonka tämä ottikin -vastaan, tultuansa vakuutetuksi siitä, ettei siinä hänelle ehkä rahaa -tarjottu. - --- "Sanokaa isännällenne, että olen kiitollinen hänen tarjouksestansa, -suuresti kiitollinen. Ja sanokaa hänelle vielä, että ritari -Ankerschmidt ei ole mikään huonomuistoinen mies." - -Vasta sittekuin kaikki jo oli niitetty ja korjattu, tulivat -Ankerschmidt'in palkolliset takaisin kaupungista, sillä -loppupäätöksellä, kahden viikon pitkästä tutkimuksesta, että he -kaikki olivat syyttömät. - -Heidän kanssaan tuli myöskin sade-aika, osottaen Kampós herran -polven-ennustusta oikeaksi, ja tulipa vielä pitkä asianajajan ja -oikeuden-käynnin rätinkikin. Sen ritari Ankerschmidt maksoi pois, -sanaakaan virkkamatta, eikä näyttänyt sitä kellekään; sen verran hän -vaan sanoi Maxenpfutsch'ille, että sillä hinnalla olisi voinut -suorastaan Englannista tuottaa uusia sikoja varastettujen sijaan. - -Kotia lasketut palkolliset kutsui hän nyt kokoon ja julisti heille -soturin tavalla lyhyesti seuraavan päiväkäskyn: - -"Miehet! Sen sanon teille, varokaa tästälähin, ettei mitään vahinkoa -tapahdu. Mutta jos kuitenkin vahinko tapahtuisi, niin pitäkää sitä -_suurimmassa salaisuudessa_, sen sanon; sillä joka vielä kerran -rohkenee ilmoittaa, että minulta on varastettu jotakin, sen minä ilman -armotta ajan talosta pois!" - -Herra Maxenpfutsch'ia yksistään tämä puhe ei miellyttänyt. Hyvä. Jos -herra ritari sanoo tuommoisia sottiseja, tahtoo hän itse puolestansa -ryhtyä tuohon siksensä heitettyyn asiaan ja näyttää, että vahingosta -kuitenkin on selko saatava. Oikeudessa tietysti kaikki käypi kankeasti; -mutta senpätähden on täällä santarmeja, niitten kanssa hän on hyvä -tuttava. Sievästi, ilman mitään melua pääsevät he kyllä varasten -jälille; siihen tarvitaan vaan vähän kärsivällisyyttä. Pari metsässä -asuvaa ihmistä käypi myöskin lahjoilla voittaminen, jotta he -teeskentelisivät ystävyyttä rosvojen kanssa ja sitten antaisivat heidät -ilmi. Tämä on sangen viekas ajatus. - -Seurausta ei tarvinnutkaan kauan odottaa. Eräänä iltana tulee herra -pehtorin luokse pulskea, solakka mies, kasvot rehellisen näköiset ja -miellyttävät, viikset kauniit, mustat, hiukset sileiksi kammatut ja -posket parrasta puhtaiksi ajetut; hän oli puettu hopea-nappiseen, -siniseen liiviin ja punaisilla kukilla kirjailtuun, lyhyeen takkiin; -tämän soljesta riippui alas pieni kirves, jonka luumupuusta tehty varsi -oli messinki-langalla koristettu; käsivarren ympäri oli kierretty -lyijy-koristeilla varustettu sikopaimenen ruoska. Koko hänen -olennostaan näkyi, että hän oli jonkun säädyllisen herrasväen -säädyllisyydessä pidetty palkollinen. - --- "Hyvää iltaa toivotan jalo-arvoiselle herralle." - --- "Jumal' antakoon, veikkoseni. Mitä tahdotte?" - --- "Tahtoisin puhua pari sanaa noista kadonneista _jalo-ihraisista_[42] -sioista." - -(Hän selitti attributi-sanan Yorkshire aivan järjenmukaisesti -tällä tavoin, tehden sen luonnollisen johtopäätöksen, että, jos -ihmisten joukossa ylhäistä sukuperää olevia henkilöitä nimitetään -"jalo-verisiksi", ylimykset sikojen joukossa varmaankin ovat -"jalo-ihraisia"). - --- "Tiedättekö mitään niistä? Tehkää hyvin, istukaa alas tähän -nojatuoliin." - -Vieras ei paljon kursastellut, vaan istui, niinkuin tämmöinen -kunnianosotus olisi hänelle tullut, osotetulle sijalle. - --- "Tiedänpä niistä jotakin", vastasi hän järkevästi ja varovaisesti. -"Minä luulen saaneeni vihiä siitä, joka ne on vienyt, ja olen päässyt -hänen jälilleen. Teidän tulee tietää, että noissa pyökki-metsiköissä -pandúrinkin[43] on vaikea, mutta santarmin aivan mahdoton saada -käsiinsä sellaista, sillä kaikki huomaavat heidän tulonsa ja yksi -sikopaimen antaa heti tavaran toiselle kädestä käteen; se kuljetetaan -laaksosta laaksoon ja etsijät tulevat aina tyhjään paikkaan. Mutta minä -luulen, että tuommoiset eriskummaiset siat, jotka niin paljon eriävät -muista tavallisista, ovat itse varkaillekin haitalliset, sillä kelle -hyvänänsä he tahtonevatkaan niitä myydä, kaikki kohta kysyvät, mitenkä -he ovat ne saaneet. Jos he taas teurastaisivat ne omaksi tarpeeksensa, -pilaa kesä-ilma pian lihat; heille ei niistä suinkaan lähde mitään -hyötyä. Sentähden arvelen, että jos heidän luoksensa menisi -minunkaltainen mies, jota he eivät pelkää, ja he ilman rangaistusta -pääsisivät vapaiksi koko asiasta, he itse ilolla antaisivat takaisin -koko varastetun omaisuuden parista kymmenestä florinista." - -Herra Vendelin ihastui kovin näistä sanoista ja otti jo esiin -rahakukkaronsa. - --- "Muuten ette vielä ole suvainnut kysyä nimeäni." - --- "Näenhän kasvoistanne, että olette rehellinen ihminen." - --- "Siinä ei ole kyllä. Minä tahdon näyttää, että olen hyvillä teillä." -Tämän sanottuaan otti hän liivinsä taskusta huolellisesti kokoon -taitetun paperin, jonka keskellä oli vähän kulunut sinetti ja josta -herra Vendelin sai tietää, että hänen vieressään istuva arvoisa henkilö -on sikopaimen Mihály Vak Nyeregkápan pustalta, hänen kunniansa herra -Lörincz Nyirbáródin palvelusväkeä ja niin muodoin aivan uskottava mies. - --- "Minä siis sanon teille, veikkoseni", puhui herra Vendelin, laskien -kätensä arvoisan vieraansa olkapäälle, "että jos laitatte takaisin -yorkshirelaiset, minä paitsi niitä kahtakymmentä florinia, jotka ovat -varkaille lunastusrahaksi annettavat, annan vielä teillekin -kaksikymmentä florinia." - --- "Kiitoksia! Siinä on liian paljon minulle. Niin paljon minä en -ansaitse. Puolessakin on kylläksi." - -Oi, mikä kelpo, rehellinen ihminen tuo on! - --- "Tarvitaanko edeltä-päin mitään kustannuksia?" - --- "Ei mitään, ainoastaan tuo määrätty lunastusraha. Siitäkin vaan -puoli." - --- "Kymmenen florinia siis riittää?" - --- "Aivan hyvin. Toista puolta he kyllä odottavat." - -Voi, ovatpa nuot oikein rakastettavia varkaita, jotka suovat -kreditiäkin! - --- "Yhtä toki mielisin tietää, että millä pirun tavalla he saattoivat -viedä siat muurin ylitse." - --- "Minä arvelen, että he ensin olivat kaataneet viinaa sianruuhiin, ja -kun siat siitä päihtyivät, antoivat ne siivosti viedä itsensä pois." - -Hm; tämä kunnioitettu mies näyttää käyneen akatemiassa. - -Mutta kauppa on tehty; eikä siinä pane alttiiksi enempää kuin kymmenen -florinia. - --- "Minä siis jätän asian teidän haltuunne. Jos tulette sikain kanssa, -saatte vielä kolmekymmentä florinia. Tuohon käteen!" - -Sikopaimen pudisti Maxenpfutsch'in kättä; sitten otti hän hattunsa ja -meni kauniisti kiittäen pois. - -Hetken kuluttua palasi hän kuitenkin takaisin. - --- "Vast'ikään juohtui yksi seikka mieleeni. Jos saan siat käsiini, -tapahtuu kenties niitä tänne ajaessa, että santarmit sieppaavat minut -tiellä kynsiinsä ja lyövät minut rautoihin, niinkuin varkaan; minä -pyydän sentähden nöyrimmästi, että tekisitte hyvin ja kirjoittaisitte -minulle passin kahdestatoista siasta, jotta puhtaasti saatan niitten -kanssa kotia tulla." - --- "Se on totta", vakuutti herra Vendelin, "sitä en tullut -ajatelleeksi." - -Hän antoikin kohta asianomaisesti laaditun todistuksen tuolle kunnon -välittäjälle, jottei mitään pahaa hänelle tapahtuisi. Sen jälkeen -erosivat he suurimmassa ystävyydessä. - -Seuraavana päivänä tapasi herra Vendelin Kampós herran ja kehui tälle, -että yorkshirelaiset jo ovat tulossa. Herra ritari tulee varmaankin -kovin iloiseksi, kun siitä saa tiedon, mutta hän ei virka hänelle -mitään, ennenkuin elukat ovat pihassa. Ja sitte kertoi hän Kampós'ille, -mitenkä oli saanut ne takaisin. - -Kampós herra pisti hymyillen piippuunsa. Herra Vendelin kysyi, mitä -varten hän hymyili. - --- "Minunkin kävi kerran Pest'issä niin", vastaa Kampós, "että -merenvahainen piippuni varastettiin. Minä kuulutin kohta, että antaisin -viisi florinia sille, joka toisi piipun takaisin. Seuraavana aamuna -tulee luokseni eräs rehellinen ihminen, piippuni muassaan; hän sanoi -saaneensa kiinni varkaan ja nyt aikovansa mennä piipun kanssa -polisikamariin rikosta todeksi näyttämään. Minä maksoin hänelle nuot -viisi florinia, ja hän varasti minulta toisen kerran piippuni -julkisesti, omalla luvallani. Mutta kahta kertaa se minulle ei ole -tapahtunut." - --- "No mitä tällä tarkoitatte?" - --- "Tarkoitan sitä, että te tällä kertaa itse olette antanut varkaalle -matkarahaa ja, jotta hän häiritsemättä voisi kuljettaa saalistansa, -vielä matkapassinkin, ja että tuo Mihály Vak ei ole kukaan muu kuin -Miska Szemes, paikkakunnan sukkelin 'köyhä poika.'" - -Todellakin häntä sopi herra Vendelin'in ajaa takaa! - -Ja vielä lisäksi oli hänellä se kiusa, että kaikki, jotka saivat tietää -tuosta jutusta, nauroivat häntä vasten naamaa. - -Ritari Ankerschmidt itse nauroi kaikkein enimmin; ja ensimmäisessä -tilaisuudessa, kun hän kaupunkiin lähti, osti hän viheliäisen -jahtihattunsa sijaan itselleen todellisen sikopaimen-hatun, leveillä -reunuksilla, suuri solki keskellä ja sivulla kurjen-sulka. Hänen vanhat -tuttavansa olivat selälleen kaatumaisillaan, kun hänet siinä -päähineessä näkivät. - - - -VI. - -Kaunohenki. - - -Rouva Pajtay on vielä nytkin kaunis nainen. - -Hänen kasvonsa, hänen vartalonsa ovat niitä, jotka kauan pysyvät -kauniina. Sen lisäksi -- hänellä ei olekaan muuta tehtävää, kuin pitää -huolta kauneudestansa. - -Hän ei koskaan vaivannut itseään lapsilla, hänellä ei ollut mitään -intohimoja. Tuo myrsky, joka teki niin monen ihmisen hiukset harmaiksi, -ei hänelle tuottanut ainoatakaan unetonta yötä. Semmoisia onnellisia -ihmisiä löytyy, jotka elävät vaan omaa itseänsä varten. - -Kello kaksitoista päivällä on hän ikään saanut itsensä valmiiksi -vaatetetuksi ja hän on hyvillään siitä, että hänen on onnistunut kätkeä -kaksi hirveän suurta karva-makkaraa omain hiustensa taa. Minä en tiedä, -kuka aikanaan on saanut naiset siihen luuloon, että tuommoinen hiusten -sekaan pistetty tukka eläimenkarvoja olisi muka jotain kaunista. Vaan -Corinna oli nyt kerran siihen tyytyväinen, eikä meidän tule siihen -mitään. - -Nyt oli hänen ihastelijoitansa odottaminen, joille aika oli sievästi -jaettu: N:o 1 tulee kello kaksitoista, N:o 2 puoli yhdeltä, N:o 3 yhden -jälkeen, N:o 4 kello kahdelta. Näitä täytyy heidän eri laatunsa mukaan -kohdella. - -N:o 1. Kelpo tilanhaltia maalta, Tivadar Törkölyi. Hän ei enään ole -nuori, mutta hän on varakas. Hänellä on todellakin naimahankkeet eikä -hän suinkaan ole mikään halveksittava kosija. - -Tivadar Törkölyin oli tapa tulla kello kaksitoista, sillä puoli yhdeltä -odottivat ystävät häntä "Kultaisessa kotkassa", eikä heitä käynyt -laiminlyöminen. - -Sentähden vaihtaa Corinna kello kaksitoista toalettipöytänsä -kirjoitus-pöytään; hän levittää eteensä suuren tilikirjan, ja -nähdessään nyt Tivadar'in astuvan sisään, huutaa hän iloisesti: "Ah, -sepä hyvä, että tulette; te voitte varmaankin sanoa, missä hinnassa -villat tähän aikaan ovat. Niistä tarjotaan niin ja niin paljon, mutta -minä en tahtoisi antaa niitä vähemmästä kuin niin ja niin paljosta. -Eikö teidän mielestänne minun pitäisi lakata viinaa polttamasta, kun -viinavero on niin suuri?" Sitte valittaa hän haikeasti, kuinka kallista -kaikki on, kuinka ihminen saapi aivojansa vaivata, voidaksensa jotakin -ansaita. Kaikki pettävät naista, sillä he tietävät, ettei nainen voi -mistään tarkkaa vaaria pitää. - -Tultuansa sen jälkeen kumppaniensa seuraan, Törkölyi ei voi kylläksi -kehua, kuinka ymmärtäväinen, säästäväinen rouva tämä Pajtay on, -epäilemättä hänelle täydellisesti sopiva, ikäänkuin vaan häntä varten -kasvatettu. - -Kun herra Tivadar oli sulkenut oven perästänsä rientää Corinna -hyvänhajuisella saipualla pesemään pois läkki-pilkut sormistansa, sillä -naiset tavallisesti läkitsevät sormensa, heti kuin kynään tarttuvat; -sitte panee hän pois tuon ikävän tilikirjan ja asettaa ympärillensä -joukon muotikuvia, sillä se, jota hän nyt odottaa, N:o 2, on kokonaan -toista laatua. - -N:o 2. Nándor Taréjy on kuuluisa mies, osakas herrain -baali-yhdistyksessä. Hän on yksi niitä, joille suuressa Unkarin -valtakunnassa on annettu oikeus sanoa: me olemme herroja. Ylhäinen -asema tuo! Paitsi sitä on hän etutanssija kotiljongissa. Eikä -tämäkään ole mikään jokapäiväinen toimi. Ja lisäksi täydellinen -naisten-ihailija. Hänen kanssaan ihmisen ei suinkaan tule ikävä. - --- "Ah, teidän armonne tarkastaa muotilehtiä." - --- "Oi ei, ei. Ainoastaan muotikuvia. Minä pidän muotilehtiä vaan -kuvien tähden, mutta ei näistäkään ole paljon. Katsokaapas tähän! -Saatatteko kärsiä tämän tumman lila-värisen silkin vieressä -oljenkeltaisia koristeita? Onhan se todellinen narrinpuku." - --- "Teidän armonne on oikeassa. Toimittaja arvattavasti saapi nämät -kuvat ilman mitään painetuksi, jonkun 'Putzhändlerin' kustannuksella, -joka tahtoo pukea yleisöä rokoko-vaatteisinsa. Tuolla tavoin vaatettaa -itsensä ainoastaan rouva Olkinen." - --- "Hahaha!" Tuo oli rouva Pajtayn mielestä oiva sukkeluus. "Minä olen -todellakin pakoitettu baali-vaatteitani Wien'issä teettämään. -Täkäläisillä räätäleillä ei ole kauneuden-tuntoa ensinkään. Ja -kuitenkin löytyy ihmisiä, jotka sitä tahtovat pitää isänmaallisuutena." - --- "Naurettavaa! Muuten tekee teidän armonne aivan oikein siinä, -ettette lue muotilehtien sisältöä, sillä silloin teidän ei kumminkaan -käy, niinkuin äskettäin minun, en tahdo sanoa -- missä; siinä kylläksi, -että se oli eräässä nais-seurassa, jossa joku mal-à-propos rupesi -kirjallisuudesta puhumaan. Tuli myöskin puhe naiskirjailijoista ja -yht'äkkiä kysyy minulta joku nainen, mitä pidän 'Paradisan' viimeisestä -runoelmasta, joka oli julkaistuna 'Kuutama' nimisessä lehdessä. Minä -siihen vastasin, että koko tuon Paradisa nimen takana, hänen -kyhäyksistänsä päättäen, luullakseni ei piile mikään muu kuin joku -juhtisaappainen runonsepustelija Ala-Unkarista. Siitä nainen kumartaa -sangen kohteliaasti, sanoen: Kiitoksia ylistyksestänne! tuo -juhtisaappainen runonsepustelija olen minä." - --- "Hahaha, hahaha! Ken se oli, sanokaa!" - --- "En, teidän armonne, sitä en voi." - --- "Paronessa Királyváry, eikö totta? älkää kieltäkö! Vaiko kreivinna -Pajtay? Turhaan sitä salaatte, minä saan sen kyllä tietää. Se on sangen -huvittavaa. Mutta sanokaapas minulle, millä tavoin vaatetettuna tulette -ensimmäiseen herrain-baaliin? Mitä saitte tietää Baltánszky'lla? -Kenellä teetätte vaatteenne? Minun pukuni on vielä salaisuutena. Teille -saatan siitä kuiskaista, mutta älkää sitä sen enempää ilmoittako. -Muotiompelijatarta olen kieltänyt päähinettäni kellekään näyttämästä, -muuten en koskaan enää häneltä mitään tilaa. Tahtoisitteko nähdä sitä?" - -Eikö Nándor Tarójy sitä olisi tahtonut? Tietysti on hän sen somuudesta -kovin ihastunut. Sitä ei tosiaan jokainen olisi kyennytkään -jälittelemään. Puhtaita timantti-helmiä kukkien kuvuissa, se tekee -illalla lamppujen valossa erinomaisen vaikutuksen. - --- "Tämä on vielä omituisempi ajatus kuin tuo tuonoinen pääkoriste, -joka oli tehty paljaista vanhoista rahoista, suuremmista ja pienemmistä -kultakappaleista. Miellyttävämpää numismatista kokoelmaa ei nuoriso -koskaan ole tutkinut, ja kaikkien näitten keskellä olivat teidän -armonne kasvot todellisena kuningattaren-kuvana, niinkuin teidän -armonne silmät tälläkin koristeella tulevat säihkyilemään kirkkaammin -kuin timantit." - -Ja tuommoinen joutava lörpötys miellyttää naisia! - -Puolen tunnin kuluttua lähtee myöskin Nándor Taréjy pois toisen edestä -ja rientää kolmattatoista kaksintaistelua suorittamaan sen väitöksensä -johdosta, että tämän vuoden laskiais-ilojen baali-kuningatar on Corinna -Pajtay eikä kukaan muu. - -Seuraa N:ro 3. - -Corinna asettaa nyt viereensä muotilehtien painetut osat, sillä N:ro 3 -on runoilija. - -N:ro 3:n nimi on Danó Fellegormi. Se on tietysti salanimi. Tällä -nimellä hän tunnetaan kaikkialla, jossa häntä mielellään nähdään; hänen -oikean nimensä näkevät tavallisesti vaan velkojat hänen vekseleinsä -alla. - --- "Teidän armonne upottaa sielunsa säteet lähenevän laskiais-ajan -nautintoihin", alkaa Danó Fellegormi. - --- "Voi, ei", huokaa Corinna. "Sieluuni eivät turhuuden lentelevät -himot koske. Minä löysin täältä erään runon: 'Kasteelle.' Mikä hieno -aate, kuinka viehättävää, kun tapaa samantunteisuutta! Sen alle on -kirjoitettu valenimi, ja minä mietiskelen, ken se lienee." - -Hän tietää aivan hyvin, että tuo "se" on Danó Fellegormi. - -N:ro 3 punastuu korvia myöten ja tekee sen muistutuksen, että -runoilijat ovat sangen onnellisia, sillä heidän osaksensa tulee se -onni, että heidän henkensä joutuu jokaisen kaunohengen kanssa henkiseen -yhteyteen. - -Se on totta, he ovat todellakin oikeita Turkin pashoja hengen alalla. - --- "Eiköhän teidän armonne havainne yhdenlaatuisia säveliä tässä -runoelmassa?" kysyy Danó, pelon-alaisella rohkeudella povestaan esiin -vetäen kullatuilla reunuksilla varustettua paperia ja lausuen siitä -hirveän äitelällä tavalla sekasotkuista runoa, jonka nimi oli "Vangittu -lintu" -- ei mikään "Rebhuhn", vaan laululintu, joka on häkissä.[44] -Sisällyksestä ei ole helppo päättää, onko tämä lastenlaulu, vai -aesopilainen satu, vai rakkauden-allegoria, vai isänmaallinen runoelma. - -Corinna pitää sitä viimeksi mainittuna. - --- "Juurikuin olisimme välipuheen tehneet! Katsokaapas, minä olen -kirjoittanut ihan yhtälaatuisen runoelman." - --- "Kuinka? Teidän armonne on kirjoittanut runoelman?" - --- "Mutta älkää sanoko sitä kellekään. Te yksistänne saatte sen -kuulla." - --- "Sallikaa minun nähdä se." - --- "Ei. Minä luen sen itse julki. Mutta älkää sääksikö sitä, minä -tiedän, että se on heikko: 'Kahletettu kotka.'" - -Tämä oli todellakin valtiollinen runoelma. Kahletettu kotka oli -vangittu nuorukainen, jonka lentoa paitsi puuttuvia siipiä vielä esti -sekin seikka, että vanginvartia piti hänen askeliansa tarkasti -silmällä. - --- "Mestariteos! Klassillinen runoelma! Sallikaa, teidän armonne, että -vien sen 'Kuutamalle.'" - --- "Oi, ei, ei, ei! Siitä ei saa kukaan tietää. Te yksinänne olette -kuullut sen. Ehkä myöhemmin." - --- "Voi, mikä vahinko, kun hautaa itseensä niin tulista -isänmaan-rakkautta!" - -Tuo tyhmä! Kuinka hän ilkee puhua isänmaan-rakkaudesta semmoisen -edessä, jonka otsaa ympäröipi käherretyt kutrit! - -Mene jo Jumalan nimeen, N:ro 3! Sinua odotetaan päivälliselle; tulkoon -jo N:ro 4. - -N:ro 4 ei ole kukaan muu, kuin -- tohtori Grisák. - -Suuren erhetyksen ja satavuotisen epämielen surullisena osotteena on se -valitettava asianlaita, että romanin-kirjoittajat hamaan uusimpaan -aikaan asti ovat olleet siinä hupsumaisessa luulossa, ettei muka -"lakitieteen tohtoreita" sopisi käyttää rakkauden seikkoihin. - -Mitä enemmän tämä käsitys sotii ajan vapaamielisyyttä vastaan, sitä -paremmin sitä myöskin käypi vääräksi todistaminen kokemuksen -tosiperäisten havaintojen kautta. - -Niinpä kyllä: he osaavat naisia ihastella, jopa tanssiakin, nuot -"doctores juris", he osaavat pitää neuvotteluja suloisten silmäin -tuomio-istuimen edessä ilman mitään vaivanpalkkiota, nivoa henkisiä -juonia, laillisella ja laittomalla tavalla, vieläpä he pystyvät -- mikä -on kaikista hurjin väitös -- erästä oikeuteen jätettyä asiaa -_kiiruhtamaankin_ omaa avioliitto-asiaansa. - -Miks'ei tohtori Grisák olisi saattanut rouva Pajtayta ihastella? - -Oikeuden-pohja siihen on olemassa: hänen terävää järkeänsä on tämän -kiittäminen siitä, että se omaisuuden-osuus, jota hän oli eläkkeenä -nautittavakseen saanut, tuli hänen omaksensa, jotta hän sen saattoi -myydä. Sentähden on rouva Pajtay hänelle kiitollisuuden velassa. Ja -virkeän lakitieteen-tohtorin on kyllä helppo kiitollisuuden velasta, -kun hän siihen lisää asianajajan vaivanpalkkion ja muut kulut, -sommitella rakkauden hakemus ja tämä sittemmin avioliitolla täytäntöön -panna. - -Oikeuden-pohja on siis olemassa. - -Mutta on siihen syytäkin. - -Tohtori Grisák itse paraiten tietää, että rouva Pajtayn -omaisuuden-suhteet ovat paraimmalla kannalla. Kauppahinta on tiloitettu -luotettaviin valtiopapereihin, jotka siihen aikaan tuottavat seitsemän -procenttia ja "Jove favente" kenties antavat kahdeksankin. Sillä -saattaa reimaasti elää. - -On siis syytäkin. - -Ja lopuksi ovat muutkin asianhaarat suotuisat. Rouva on vielä kaunis ja -nuori kyllä ja, siltä näyttää, itsekin herra tohtorille suosiollinen. -Se on kyllä totta, että hänellä on muitakin ihastelijoita, mutta -niitten joukossa on herra tohtori "par excellence" enimmin suosittu; -tämä on melkein joka päivä rouvan luona ja saapi tavallisesti jäädä -hänen kanssansa päivällistä syömään. Tohtori Grisák onkin jo omasta -mielestänsä kauniin lesken luona ikäänkuin kotona. - -Lisäksi tuottavat asianhaarat luonnollisesti muassaan vielä senkin, -että Corinna on pakoitettu lakitieteen tohtorille suurimmatkin -salaisuutensa uskomaan. Tietysti. Varkaankin asianajaja lausui -klientillensä: "Ystäväni, sano minulle kaikki, mitä on totta; mitä ei -ole totta, sen kyllä itse panen lisäksi." - -Jo kappaleen aikaa oli hänen täytynyt käyttää herra tohtoria -omituisessa asiassa. - -Kaunis leski oli näet antanut hänen toimeksensa estää erään nuoren -miehen ennen-aikaista vapautusta, joka valtiollisesta rikoksesta oli -pitkälliseen vankeuteen tuomittu. - -Tämä nuori mies oli Aladár Garanvölgyi. - -Vanha Adam Garanvölgyi varmaankin panee joka kiven liikkeelle, -saadaksensa vielä jälellä olevat kymmenen vuotta sisarensa pojalle -anteeksi annetuksi. - -Siihen on vastapaino asetettava. - -Täytyy hankkia todistuksia siitä, että herra Adam vielä nytkin, -niinkuin ennen, vehkeilee pahoja. Täytyy antaa ilmi, että hänellä on -hankkeita, joitten toimeenpanemiseen hän välttämättömästi tarvitsee -sisarensa pojan apua. Sanalla sanoen, Aladár'in vapaaksi-laskeminen on -estettävä. - -Tohtori Grisák'ille tämä kaikki oli varsin otollista. Hän pani heti -liikkeelle yhden käytettävissään olevan henkilön, antaen tälle -tarpeellisia ohjeita: erään Straff nimisen miehen, josta jo kerran -ennen olemme kuulleet mainittavan. - -Nyt tiedämme siis hänen todellisen nimensä. - -Vale-Petöfi ja kaikki nuot muut, joiksi hän muuttui aina Bogumil'iin -asti, olivat siis Peter Straff, eikä kukaan muu, ja tämä oli tohtori -Grisák'in kätyrinä rouva Pajtayn asiassa. - -Mutta yhtä olisi kuitenkin tohtori Grisák mielellään halannut tietää, -mikä näet oikeastaan saattoi tätä kaunista, sulosilmäistä ja -hymyhuulista rouvaa niin kovasydämisesti kohtelemaan nuorukaista. Sillä -jos se vaan oli sukuvikaa, oli se varsin hyvä; mutta jos se ehkä olisi -loukatun rakkauden kostoa? - -Ensi tilassa ryhtyikin hän tutkistelemiseen, puoleksi tuttavan tavalla, -puoleksi virallisella tiedonhalulla. - --- "Sanokaapas minulle, teidän armonne, mikä on syynä siihen, että niin -säälimättä vainootte Aladár Garanvölgyiä? Että teillä siihen on suuret -syyt, sitä en epäile." - --- "Katsokaa, sitä en kenellekään koko maailmassa sanoisi, mutta teille -täytyy minun se tehdä, välttääkseni sitä, ettette ajattelisi minusta -'mitään pahaa.' Mieheni kuoltua käytti vanha Adam Garanvölgyi -kaikenlaisia keinoja, joitten kautta sai minut kihlatuksi sisarensa -pojalle Aladár'ille. Siinä oli tosin sangen paljon hankaluutta, sillä -Aladár oli mies vainajani likeinen sukulainen, ja avioliiton luvan -hankkiminen vei paljon aikaa ja vaivaa. Vanhan herran tarkoitusperänä -oli suorastaan se, että jos minä menisin vaimoksi Aladár'ille, jolla -itsellä oli oma ansaittu tila, se omaisuuden-osuus, jota minä -leskenoikeudella hallitsin, joutuisi takaisin Adam herran käsiin. Oi, -tuo ukko on suuri mestari, sangen kavala kettu; missä vaan on -mahdollista, saattaa hän ihmisen pulaan." - -Tohtori Grisák katsoi hyväksi myöntää tämän ja lausui: - --- "Niin se on." - --- "Mutta minä olin niin varovainen, että ennenkuin lupasin mennä -hänelle, tein molemminpuolisen kontrahdin Aladár'in kanssa, jossa -julistimme kaiken tavaramme yhteiseksi omaisuudeksi: mikä on hänen, se -on minun, ja mikä on minun, se on hänen. Aladár oli kevytmielinen -ihminen, hän suostui siihen helposti. Minulla oli silloin oikeastaan -sangen vähän omaisuutta, sillä äitini perintö oli konkurssin-alaisena; -tätä hän ei suinkaan tietänyt. Ennenkuin sentään avioliittomme oli -ehtinyt rakentua, syttyi sota. Aladár meni heti punanauhain joukkoon, -kansalliskaartin kapteiniksi; minä pakenin Pozsony'iin.[45] Sittemmin -sain kuulla, että hän oli siirtynyt husari-väestöön ja siellä otti osaa -kaikkiin tapauksiin; hän yleni överstiksikin unkarilaisten joukossa. -Tästä voitte havaita, kuinka kevytmielinen mies hän oli; minä sain -sill'aikaa odottaa häitä!" - --- "Hirveä huikentelevaisuus!" - --- "Yht'äkkiä tuli sitte loppu koko leikistä. Aladár joutui vangiksi; -hän ei tietänyt pelastaa itseään, niinkuin moni muu, älykäs mies; -päinvastoin otti hän vielä toistenkin viat omaksensa. Siitä saatatte -nähdä, kuinka mitätön mies hän on." - --- "Ja kuitenkin on hän lakitieteen oppijakson suorittanut!" - --- "Asia päättyi niin, että hän tuomittiin vankeuteen. Se saattoi vielä -käydä päinsä; mutta lisäksi tuomittiin koko hänen omaisuutensa -menetetyksi." - --- "Ahaa!" huusi tohtori Grisák, lyöden kättä polveensa; näkö-ala alkoi -jo valjeta hänen edessänsä. - --- "Jos hän nyt äkki-arvaamatta pääsisi vapaaksi, olisivat -omaisuuden-suhteet ihan päinvastaiset: silloin oli hän rikas, minä -konkurssin-alaisena; nyt olen minä rikas, hän kerjäläisenä. Mutta -kontrahtimme on hänen kädessään. Ja tähän kontrahtiin on omasta -huolenpidostani kudottu ristin rastin kaikenlaisia temppuja, niin että -se asianosainen, joka tahtoo kontrahdin rikkoa, itse valmistaa -itselleen melkoisen suonen-iskun. Ymmärrättekö nyt asian?" - --- "Täydellisesti." - -Tohtori Grisák oli ihastuksissaan tämän naisen viisaudesta; siinä -tosiaankin yksi "doctor juris utriusque" oli mennyt hukkaan! Mutta mitä -tylyn luonnon järjestys häneltä oli kieltänyt, sopii korvata siten, -että hänestä tulee lakitieteen tohtorinna; ei ole koskaan löytynyt -toinen toiselleen paremmin sopivia luonteita. - --- "Armas rouva, minusta teillä on täysi syy huoleenne; mutta kaikeksi -onneksi ovat lakimme puheenalaista tapausta varten pitäneet sangen -terveellisiä oikeuden-lääkkeitä varalla. Teidän armonne ensimmäisenä -tehtävänä on julkaista seuraava kutsumus sanomalehdissä, tietysti -virallisesti: 'Aladár Garanvölgyi, _jonka olopaikka on tuntematon_, -kutsutaan tämän kautta ennen yön ja vuoden kuluttua saapumaan alla -mainittuun paikkaan, eräässä avioliiton-kontrahdissa tehtyjä -sitoumuksia täyttääksensä; jos hän sen laiminlyö, ovat kaikki vasta -sanotussa kontrahdissa määrätyt sitoumukset rauenneiksi ja mitättömiksi -katsottavat.'" - --- "Olisiko se mahdollista?" - --- "Semmoisia tapauksia on ollut monta. Tällä tapaa on avioliittojakin -purattu." - --- "Mutta tiedämmehän, missä Aladár Garanvölgyi on." - --- "Me emme ole velvolliset sitä tietämään. Kysymys olopaikasta ei ole -päällekantajan asia. Ettei kutsuttu yön ja vuoden kuluessa voi tulla -ilmoitettuun paikkaan, se on hänen vikansa; meidän velvollisuutemme ei -ole hänestä mitään tietää ja lain edessä se ei ole mikään puolustus. Ja -sitte vuoden kuluttua, jotta teidän armonne poistaisi puolestaan kaikki -enemmät vastenmieliset velvollisuudet, neuvoisin teitä kiireimmiten -naimisiin menemään; sillä tavoin olisi teidän armonne kokonansa -turvassa." - -Corinna tahtoi tässä katsoa lakitieteen tohtoria silmiin, mutta sitä -hän ei voinut tehdä, sillä käyttihän tämä silmälaseja. Naisille ovat -silmälasit varsin suureksi esteeksi; he eivät voi lukea miehen silmästä -mitään, näkevät sen sijaan lasista vaan oman miniaturi-kuvansa -heijastavan. - -Tämän asian käsittämiseen ei kuitenkaan tarvittu peräti syvällistä -tutkimusta. Herra tohtori olisi ollut valmis vasta kirjoittamaansa -receptiä heti itsekin nielemään. Saamme kohta nähdä. - --- "Sitä en kuitenkaan haluaisi tehdä", sanoi rouva Pajtay, tuota -viisasta neuvoa vastustaen. "Minun on muutamista eri kohdista huolta -pitäminen." - --- "Suokaa anteeksi, teidän armonne, minun ehdoitukseni kautta herra -Aladár'ista pidetään paljon paremmin huolta. Siinä tapauksessa hänestä -vaan yksi vuosi pidettäisiin sitä huolta, ettei hän saisi jättää -nykyistä olopaikkaansa: kun me sitä vastoin muussa tapauksessa olisimme -pakoitetut yhä edelleen keinoja keksimään hänen surullisen kohtalonsa -pidentämiseksi." - --- "Häntä minä en tarkoittanut, vaan itseäni. Se on totta, että hänellä -siitä olisi vähemmän rasitusta, mutta minulla sen sijaan enemmän. -Teidän on mahdoton arvatakaan sitä kärsimättömyyttä, jolla täällä -meillä ihmisen kaikkia tekoja arvostellaan. Jokaisesta yksityisasiasta -tehdään valtiollinen kysymys. Jos jonkun maasta karkotetun honvédin -morsian menee toiselle vaimoksi, huudetaan hänelle kirousta ja kauhua; -jos joku ei hävitä rahojansa maanpakolaisten hyväksi, julistetaan sitä -heti isänmaan kavallukseksi. Jos minä tässä kysymyksessä julkisesti -ryhdyn johonkin toimeen, saattaisin itseni nurjimpien parjausten -alaiseksi. Tietänettehän, että ihminen rakastaa hyvää mainettansa." - --- "Mutta lopulta, -- eihän teidän armonne ole sidottu kiinni tähän -kruunun-alusmaahan." - --- "Olenpa sitä itsekin ajatellut, mutta en ole sen suhteen vielä -päässyt mihinkään ratkaisevaan päätökseen. Jättäkäämme se seikka -tuonnemmaksi. Nyt ensi aluksi pysykäämme siinä, mitä olen teiltä -pyytänyt. Tuletteko illalla luokseni teetä juomaan?" - -Tämä osotti, ettei häntä nyt vaadittu päivälliselle jäämään. - --- "Minulla on paljon työtä", selitti leski. "Täytyy kaikille tahoille -kirjeitä kirjoittaa." - --- "Teidän armollanne on niin suuri kirjeenvaihto, että jo senkin -tähden kannattaisi ottaa mies itselleen." - --- "Ettehän vaan luulle, että antaisin mieheni kirjeeni kirjoittaa?" - --- "En; vaan kirjeenvaihto voisi jäädä siksensä." - --- "Oi, älkää luulko näitä miksikään rakkaudenkirjeiksi. Sille, jota -tahdon rakastaa, en anna rakkauttani kirjallisesti." - -Herra Grisák'in mielestä oli tämä varsin viisas sana, johon on kylläksi -syytä, jos kerran ennen kirjallisesti annettu rakkauden-sitoumus on -ihmiselle tuottanut niin paljon päänkivistystä. Portaista alas -astuessaan palautti hän mieleensä kaikki ne kirjeet, jotka kaunis leski -oli hänelle lähettänyt, ja havaitsi, ettei niissä todellakaan ollut -mitään rakkauden ilmoitusta. Vaan kuitenkin, jos kukaan, niin kaiketi -hän... - -Tuskin oli tohtori Grisák sulkenut oven perästänsä, kun Corinna taas -istui pöydän ääreen ja alkoi kirjoittaa hienolle, hyvänhajuiselle, -lila-väriselle paperilehdelle: - -"Rakas ystäväni!" - -Muu osa kirjoitettiin salakirjaimilla. - -Kirjeen kuvertille piirrettiin: "Herra Peter Straff'ille. Kápolna'an, -poste restante." - -Herra Peter Straff ja "rakas ystäväni." Kaunis tähtipari! - -Virkahuoneesensa tultuaan havaitsi tohtori Grisák pöydällä -käyntikortin, jossa oli ritari Ankerschmidt'in nimi sekä lyijykynällä -tehty riipustus, josta tuli ilmi, että herra ritari tahtoi tulla kello -viisi jälestä puolenpäivän. - --- "Ahaa! Yorkshirelaisten tähden! Vielä nytkin hän näyttää luulevan, -ettei asianajajilla ja tuomareilla tässä maailmassa ole mitään muuta -tekemistä, kuin tavotella siivoilta maanviljelijöiltä varastettua -nelijalkaista omaisuutta. No, hänen sopii käydä minua kotonani -tapaamassa." - -Mutta kohtalo rankaisi häntä pian tästä häijyn-ilkisestä aikomuksesta, -sillä tultuansa hotelliin, jossa ylhäisen maailman oli tapa aterioita, -näki hän ritari Ankerschmidt'in istuvan ihan sen pöydän vieressä, jossa -hän itse tavallisesti söi. Tämä oli jo ehtinyt jälkiruokaan. - --- "Minä olen juuri ollut teidän kunniaanne hakemassa!" sanoi tohtori -Grisák, ritarin viereen istuen. - --- "Bravo, sitte minun ei tarvitsekaan vaivata itseäni teidän -luoksenne." - --- "Ah, suvaitkaa suoda minulle se onni. Täällä emme voi -oikeudenasioista keskustella." - --- "Minun ei olekaan tarvis paljon selitellä, minkätähden olen -luoksenne tullut." - --- "Minä ymmärrän. Minä tiedän. Yorkshirelaisenne." - --- "Tuhat tulimmaista! Älkää vetäkö esiin tuota yorkshirelais-juttua!" -huusi vihastuneena Ankerschmidt ja se oli oikein onni hänelle, että -saattoi viruttaa pois vihastuksensa makealla rusteri-viinillä. "Sekin -oli narri, joka sen leikin alkoi. Mutta se on nyt loppunut. Siitä ei -sanaakaan enää. Minä tulen toisessa asiassa. Tarvitsen anomuskirjaa. -Jotakin kaunista." - --- "Minä olen valmiina." - --- "Virasta erotessani sanottiin minulle tuolla ylhäällä: te saatte -olla varma siitä, että milloin hyvänänsä teillä on jotakin anottavaa, -teidän anomuksenne heti täytetään. No nyt tahdon tätä lupausta -hyväkseni käyttää. Siihen tarvitaan anomuskirjaa. Kirjallista. Sillä -suullisesti aion itse kaikki sanoa." - --- "Minä ymmärrän", sanoi tohtori, tuttavan tapaissella kuiskauksella -siirtyen lähemmäksi Ankerschmidt'iä. "Ehkä joku rintatähti?" - --- "Menkää hiiteen! Jo nytkin minulla niitä on niin monta, etten tiedä -missä kaikkia kantaa. Ja kenelle niitä näyttelisin? Talonpojilleniko -tuolla kotona? Toista minä tahdon. Eräälle vangitulle tahdon armoa -hankkia." - --- "Ah, sepä sangen kaunista, sangen jaloa. Ehkä se on jostakin viasta -raha-asioissa tuomittu?" - --- "Ei. Valtiollisesta rikoksesta." - --- "Ah! Varmaankin joku aulan-jäsen?"[46] - --- "Ei. Unkarilainen sotamies." - --- "Kenties joku teidän kunnianne entinen virkakumppani?" - --- "Eipä sitäkään. Minä en tunne häntä. Mutta minä tahdon käyttää -kaikki vaikutusvoimani hänen hyväksensä. Hänen nimensä on Aladár -Garanvölgyi. Tuon Adam Garanvölgyin sisarenpoika, te tiedätte? No, mikä -piru teitä vaivaa?" - --- "Ei mikään, ei mikään. Kalanruoto istui kurkkuuni." - --- "Kalanruoto? Perhana! Vasikan-kotletista! Sellaista ei ole minulle -vielä koskaan tapahtunut, vaikka kuusi vuotta olen ravintoloissa -syönyt." - -Tohtori Grisák oli joutunut hirvittävään pulaan: kahden klientin -väliin, joista toisella oli sangen hyvät tulot, toisella taas sangen -hyvät tulevaisuuden toiveet tarjona. - --- "Saisinko tietää, mikä syy teidän kunniallanne on mainittua herraa -suojella?" - --- "Se ei koske asiaan. Ei ole myöskään tarpeellista sitä tiettäväksi -tehdä, että minä näissä tämmöisissä toimissa liikun, sillä heti kuin -asia on päättynyt, unhotamme sen. Minä en tunne herra Aladár -Garanvölgyiä, enkä tule häntä vastedeskään tuntemaan. Saatte pitää tätä -asiaa yksityis-huvituksena minun puoleltani. En myöskään tahdo -minkäänlaista teateri-rôlia näytellä, jotta minulle galleria -jonkinlaisen jalomielisyyden tahi koira tietäköön minkä tähden käsiä -taputtaisi. Tahdon vaan päästä asian perille, ilman mitäkään enempiä -tarkoituksia. Minä tahdon, että Aladár Garanvölgyi olisi tuolla -kotonansa; sen jälkeen ei minulla ole mitään hänen kanssaan tekemistä. -Jos kohtaamme toisiamme maantiellä, toivotamme hyvää päivää ja menemme -toinen toisemme ohitse. Sentähden ei olekaan aikomukseni, että itse -tekisin anomuksen hänen vapauttamisestaan, vaan joku muu; minä sitte -vaan aion hankkia suostumusta tämän kolmannen henkilön anomukseen sen -vaikutusvoimani avulla, jonka tiedän itselläni asianomaisessa paikassa -säilyssä olevan." - --- "Vai niin. Minä ymmärrän. Vanha Garanvölgyi on oleva anojana?" - --- "Vanha Garanvölgyikö? Äh, ystäväni, siinä tapauksessa ette tunne -vanhusta. Hän ei tee anomusta mistäkään." - --- "Tietääkseni hän suuresti rakasti sisarensa poikaa." - --- "Rakasti kyllä, mutta anomusta hänen tähtensä hän ei tee." - --- "Lisäksi tarvitsisi hän häntä välttämättömästi, sillä hän itse -saattaa hassupäisyytensä kautta rappiolle koko suuren taloutensa, jonka -tuo sivistynyt, nuori mies piti sangen hyvässä kunnossa." - --- "Se on kaikki mahdollista. Mutta kuitenkin saapi ennemmin talo -kaatua tuon vanhan naapurin niskoihin ja hiiret nakertaa saappaat hänen -jalastansa, kuin hän panee nimensä minkään anomuskirjan alle. Sen minä -paraiten tiedän. Jonkun muun tulee astua esiin. Jonkun likeisen -sukulaisen." - -Tohtori Grisák rupesi uteliaasti hammas-tikkua käyttämään; ken se -lienee? - --- "No, ettekö voi arvata, kenen tulee tehdä anomus?" - -Tohtori Grisák pudisti päätään; hän ei saanut sitä mieleensä -johdatetuksi. - --- "No, olkaa siis arvaamatta. Valmistakaa nyt vaan kaunis anomuskirja; -mutta sen tulee olla kaunis, muistakaa se; ei mitään kuivaa sisällystä, -kuin jos pyydettäisiin patenttia johonkin vasta keksittyyn -saapasmusteesen, vaan asianmukaista, arvokasta. Minä kyllä pidän siitä -huolta, että se, jonka tulee tehdä anomus, kirjoittaa nimensä alle; -sitte vien sen itse Wien'iin. Syökää sentähden väleen tuo kompottinne; -ei ole tarpeellista, että jokaisesta kirsikan-marjasta erikseen -puserratte sydämen. Teidän iällänne ollessani söin minä kirsikat -sydämineen päivineen. Joutukaa siis, minä odotan teitä ja sitte menemme -yhdessä asuntoonne. Te kirjoitatte itse anomuskirjan, sen ei tarvitse -tulla apulaistenne käteen; minä pistän sen taskuuni ja sitte lähdemme -yhdessä allekirjoitusta hankkimaan." - -Tohtori Grisák paistui näitä sanoja kuullessaan enemmän kuin se -rostbeafi, jonka oli syönyt. Tämä on kaunis juttu! Hänen oma -käsi-alansa menee anomuskirjana hallitukselle, ritarin puoltosanalla, -vaikka rouva Pajtay on antanut hänelle ihan päinvastaisen toimen! Hänen -itse tulisi kirjoittaa sydäntä liikuttava armonrukous sen miehen -eduksi, joka tahtoo vaimoksensa ottaa juuri sen, jota hän itsekin -haluaa! - -Mutta Ankerschmidt'istä ei ollut mahdollista irti päästä; tohtorin -täytyi nyt kiiruusti juoda kahvinsa, seurata häntä kotiinsa ja siellä -istua pöydän ääreen, josta ei ollut nousemista ennenkuin tilattu -asiakirja oli valmis. - -Herra tohtorin juolahti mieleen se kavala temppu, että teki -anomuskirjaan niin paljon korjauksia ja lisäyksiä, jotta oli -tarpeellista kirjoittaa se puhtaaksi. Mutta hän pettyi. Anomuskirjan -luettuansa taittoi ritari sen kauniisti kokoon ja pisti taskuunsa. - --- "Suokaa anteeksi! joku kirjureistani saa kirjoitta sen puhtaaksi." - --- "Ei se ole tarpeellista. Se on hyvä näinkin." - --- "Mutta eihän teidän kunnianne aikone antaa sisään tuota konceptia?" - --- "En suinkaan. Sen henkilön, jonka nimessä anomus tehdään, pitää itse -kopioita se, sanasta sanaan." - -~- "Mutta se ei saa siitä selkoa." - --- "Minulla on siitä jo selko ja minä mielin itse sen hänelle -dikterata." - -Kirjoitus ei enään ollut pelastettavissa. Se oli joutunut herra ritarin -käteen eikä sitä häneltä voinut minkäänlaisella rynnäköllä takaisin -riistää. - -Tärkein tehtävä oli nyt kiireimmiten antaa Corinnalle tieto tästä -odottamattomasta keikauksesta. Vaara tunki päälle; se oli jollakin -tapaa ehkäistävä. - -Kaikeksi onneksi päätti kenraali keskustelun; hän ei tahdo kauemmin -viipyä, vaan tarttuu kiireesti hattuunsa ja menee asiatansa -toimittamaan. Tohtori Grisäk itse myöskin rientää ulos. Hänen täytyy -tietysti pikemmin kuin paremmin tavata rouva Pajtayta. Tämä tosin -odottaa häntä vasta teen-ajaksi, mutta semmoisessa erinomaisessa -tapauksessa, jossa joka minuti on ahdistava vaara, ei ihminen ehdi -vartomaan säännöllistä audiensi-hetkeä. - -Portilla tohtori Grisák hätäisellä kiiruulla sanoo jäähyväiset -Ankerschmidt'ille. He pudistavat toinen toisensa kättä, toivottavat -toisillensa hyvää yötä ja vakuuttavat, kuinka suuri onni tämä yhtymys -heille kummallekin on ollut, mutta -- huomaavat, että molemmat aikovat -mennä yhdelle taholle. - --- "No, sepä hyvä; käymme siis taas yhtä tietä." - -Kristófin-torilla sanoivat he toisilleen uudestaan jäähyväiset, -pudistivat uudestaan kättä. - --- "Paljon onnea!" - --- "Herran haltuun!" - --- "Minne päin on teidän matka?" - --- "Minä menen Vácz'in-kadulle." - --- "No, sinne minäkin menen." - -Ja toisenkertaisen hyvästi-jätön perästä astuvat he taas samaa tietä -eteenpäin. Molemmat nauroivat sitä kovin. - -Lopuksi pysähtyi Ankerschmidt erään kahdenkertaisen kartanon portille. - --- "Tässä meidän on lopullisesti hyvästi jättäminen. Näkemiin asti, -rakas tohtori!" - --- "Kiitoksia paljon", sanoi tohtori. Ja samassa törmäsivät molemmat -toisiansa vastaan portissa, josta kumpikin yritti yhtä haavaa sisälle -menemään. - --- "Mitä perhanaa? Tekin tulette tänne?" - --- "Teidän armonne siis myöskin pyrkii tänne? No, sepä oivallista!" - --- "Ja me olemme jo niin kauniisti kolme kertaa perätysten toisillemme -jäähyväiset sanoneet." - --- "Vaikk'emme ole toisillemme mitään velkaa." - --- "Kuka tuttavanne tässä asuu?" - --- "Tuttavani?" lausui tohtori Grisák hämillänsä. "Minä menen hänen -armonsa, rouva Pajtayn luokse eräässä asiassa." - --- "Bravo! Sepä hauskaa! Sinne juuri minäkin menen. Te tiedätte -varmaankin, missä ovi aukenee; teidän sopii viedä minutkin sisään, -sillä minä tiesin vaan talon-numeron. Tännehän minäkin riensin; tämäpä -oiva sattumus." - -Sen sanottuaan tarttui ritari tohtorin käsivarteen ja lykkäsi häntä -kohteliaasti edellensä; mutta tämä olisi mielellään tahtonut heittää -ritarin alas portaita myöten, ellei olisi ollut varma siitä, että -ritari pikemmin olisi voinut heittää hänet alas, jos olisivat ruvenneet -"jus fortioris'een" vetomaan. - -Tohtori Grisák antoi tykyttävällä sydämellä Ankerschmidt'in johdattaa -itseään, ikäänkuin jonkun tepposen tehnyt koulupoika, jolle paha -aavistus kuiskaisee, että jos opettaja siitä saapi vihiä, ei patukkaa -säästetä. - -Ankerschmidt taas lienee ollut suotuisa vieras rouva Pajtaylle, -viimeisen maatilan-kaupan perästä. Tämä muisteli aina suurella -mielihyvällä sotavanhuksen rakastettavaa olentoa. - -Niinpä kyllä: hänen "rakastettavaa" olentoansa. Sillä älkää luulko, te -nuoret, käherätukkaiset kansalaiset, että haiset vaan yksinomaisesti -teitä suosivat ja etteivät he ensinkään huomaa meitä vanhoja, -harmaa-tukkaisia, puoleksi tahi kokonaan paljaspäisiä "täysikasvuisia" -nuorukaisia. - -Ritari otettiinkin tosiaan sangen sydämellisesti vastaan. Talon-emäntä -oli itse leppeys häntä kohtaan. Hau piti häntä kaikista vieraistansa -etevimpänä. Hän kysyi häneltä, mitä hän pianolla soittaisi. Hän istui -hänen viereensä teetä juodessa ja antoi muitten seuralaisten sijoittua, -mihin tahtoivat. Ja kuitenkin oli siinä läsnä etutanssija, -maanviljelijä, runoilija ja muitakin hänen ihailijoitansa. Nämät -haastelivat Corinnan nais-tuttavien kanssa, jotka olivat istuneet mikä -minnekin, sill'aikaa kuin Corinna itse katsoi ritaria mahdollisimmaksi -kohteliaisuutensa esineeksi, jossa toimessa hänen hyvänsävyiset -ihastelijansa eivät häirinneet häntä. - -Tohtori Grisák yksistänsä ponnisteli lakkaamatta voimiaan, ollaksensa -alati "liitossa kolmantena", ja piti itseään kaikenlaisilla -apropos'illa "au courant" molempien klienttiensä keskinäisessä -haastelossa. - -Hänen pelkonsa oli turha. He sanoivat toisilleen vaan korupuheita, -niinkuin maailmassa on tapa. - -Myöhemmin rupesi seura harvenemaan. Erittäin kiitettävän tavan mukaan -pujahti kukin alttarin-palvelija pois sillä tavoin, ettei kukaan häntä -huomannut; ei niinkuin maalla vieraissa, jolloin ensiksi puetaan päälle -turkit ja huopasaappaat ja sen jälkeen sanotaan jäähyväiset järjestänsä -kullekin talonväestä ja jälelle jäävistä vieraista. Täällä tietää -korkeintaan palvelija, että joku on mennyt, siitä että hän on auttanut -päällystakkia ylle. Tohtori Grisák'kin oli jo pari kertaa katsonut -kelloansa, sillä sydänyö oli lähestymäisillään. Kaikki lähtevät jo -tiehensä, Ankerschmidt yksistänsä ei ota liikahtaaksensa valloitetusta -asemastaan ja juo jo seitsemättä teekuppiaan; kyllä häntä vielä halvaus -kohtaa! - -Vihdoin häiritsee seuraa kahden naisvieraan ilmestyminen, jotka -hupilaisten kadottua itsekin nousevat ylös ja kutsuvat vaunujansa. He -sanovat jäähyväiset emännälle. Tämä saattaa heitä ulos. Ritari pysyy -järkähtämättä istumassa, niinkuin kivijalkainen prinssi tuhatyhdessä -yössä. - --- "Aika käy jo myöhäiseksi", sanoo tohtori Grisák, levottomasti -liikkuen edes takaisin. - --- "Niin käy", vakuuttaa Ankerschmidt; "teidän täytyy nousta varhain, -miks'ette mene kotia?" - --- "Minä odotan teitä, jotta menisimme yhdessä. Olen jo tilannut -vaunut." - --- "Se oli tarpeetonta. Muuten saatatte kyllä minua odottaa, mutta -kaatakaa itsellenne siinä tapauksessa vielä kuppi teetä; siihen on -kyllä aikaa." - -Hm! Tuo näkyy viihtyvän hyvin täällä. - -Ritari rupesi polttamaan rommia ja sokeria teelusikassa. - -Corinna tuli takaisin ja istui uudestaan hänen viereensä; tohtori -Grisák sijoittui syrjäpuolelle, nojaten käsivarttansa pieneen -kirjahyllyyn. - --- "Teidän armonne vieraat ovat jo kaikki menneet?" kysyi Ankerschmidt. - --- "Oi, se ei tee mitään", riensi Corinna häntä rauhoittamaan. - --- "Minä tahtoisin kernaasti yksinäni puhua teidän armonne kanssa." - -Corinna viittasi epäilevällä silmäyksellä tohtori Grisák'iin päin. - --- "No, herra tohtorin läsnä ollessa saatan kyllä puhua", sanoi -Ankerschmidt, verkallensa tiputtaen palavaa rommia lusikasta teehen. -"Hän tietää jo asian." - -"Mitähän se lienee?" kysyi itsekseen Corinna, sillä välin kuin tohtori -Grisák tuskissaan väänteli itseään tuolillansa. - --- "Teidän armonne on, niinkuin olen kuullut, morsian", sanoi -Ankerschmidt, ystävällisellä suopeudella silmäillen Corinnaa. - --- "Oi, ei, ei", vastasi tämä, korvia myöten punastuen. - --- "Mutta niin minulle on kerrottu." - --- "Oi, minulla ei ole mitään aikomusta naimisiin mennä." - -Sillä tavoin ne puolustavat itseään, jotka tahtovat, että heidän -väitettänsä vääräksi osotetaan. - --- "Minä tiedän, minä tiedän. Ikävä seikka. Teidän armonne torjuu pois -jokaista, eikä kukaan tiedä syytä siihen. Mutta minä tiedän sen jo. -Älkää hämmentykö! Teidän sulhonne on vangittuna. Minä tiedän sen hyvin. -Vieläpä niin pitkäksi ajaksi, että kun taas saatte nähdä hänet -edessänne, joudutte jo kadonneen nuoruuden iltaruskossa toisianne -kättelemään. Ja teidän armonne salaa surunsa, eikä sano koskaan -naimisiin menevänsä. Minä kunnioitan sitä suuresti. Mahdollista on, -että minä olin hänen vihollisensa sodan aikana; mutta minkätähden -vainoisin sitä, joka ei enään itseänsä puolusta? Minä sanon nyt, että -teidän armonne ennen pitkää on tuleva onnelliseksi ja juuri sen kautta, -jonka olette niin kauaksi aikaa kadonneeksi luullut." - -Corinna katsahti hämmästyneenä Grisák'iin, joka kaikin voimin puuhasi -vetääksensä paidankaulustaan niin korkealle, että hän täydellisesti -voisi kätkeytä sen taakse. - --- "Suoraan sanoen", jatkoi ritari Ankerschmidt, "minä pidän huolta -siitä, että anteeksi-anomus tulee korkeimpaan paikkaan paraimmalla -puoltosanalla, ja minä takaan sen menestyksen, jotta kahden kuukauden -kuluttua Aladár Garanvölgyi on oleva tässä teidän jalkainne juuressa." - -Nämät sanat kuultuansa katsoi tohtori Grisák tarpeelliseksi tyhjentää -lasin vettä. - -Corinna sopersi hämmästyneenä ja penseästi: - --- "Minä en ymmärrä." - --- "No, sehän on varsin yksinkertaista." - -Ankerschmidt pisti käden taskuunsa ja veti siitä, tohtori Grisák'in -kauhistukseksi, esiin tuon usein mainitun anomuskirjan-konceptin. - -Tohtori tunsi olevansa hukassa. - --- "Tämä on varsin kaunis anomuskirja, jonka teidän armonne omalla -kauniilla kätösellään saapi kopioita. Se on tarpeellista, että siinä -nähdään rakastavan käden värinä. Jos pari kirjainta jääkin pois, sitä -parempi; siitä saattaa havaita tunteitten totuuden. Sen alle kirjoittaa -teidän armonne nimensä ja sitte lähdemme yhdessä Wien'iin. Minä itse -saatan teitä kaikkialle, missä täytyy ilmestyä, ja vakuutan teille, -että jos mikään, tämä anomus tulee hyväksyvällä vastauksella takaisin." - -Tohtori Grisák'ista oli ikäänkuin kaksi terävää nuolta naulitsisivat -häntä kiinni siihen nojatuoliin, jossa hän rauenneena istui; nämät -kaksi terävää nuolta olivat Corinnan silmät. - -Hän tunsi konceptista tohtorin käsi-alan. - -Tämän oli loppu tullut. - -Corinnan suonissa kiehui myrkky. Tuo yksinkertainen vanhus ei käytä -tilaisuutta, vaikka hän näkee edessään kauniin tyttölesken, "res -nullius'en", vaan sen sijaan tahtoo aikaan-saattaa tiesi mitä -sekasortoa, vieläpä toivoo, että se jalomielisyytenä hänen kontollensa -kirjoitetaan! - -Mutta tuo toinen! Tuo lakimies. Joka kaikki hyvin tietää. Eikö hän -ymmärtänyt luovuttaa sotavanhusta tuosta typerästä aikomuksesta? Kun -meni vielä suunnittelemaan hänelle tuota kirottua anomuskirjaa! - -Ja tämä tulisi hänen omakätisesti kopioita! - -Ja hänen itse pitäisi edistää asiaa, jonka toteen käyminen häntä -kauhistuttaa! - -Voi, nuot miehet ansaitsisivat kaikki tyyni joutua yksittäin -maanalaisiin vankihuoneisin, jossa saisivat hiueta, ikävöidessään -armaan naisen ääntä. - -Ritari sekoitti vaan sokeria kupissaan. Hän oli täydellisesti -tyytyväinen teateri-temppuunsa ja odotti vähintäänkin, että kaunis -leski itkien heittäyisi hänen olkapäähänsä ja kaiken mokomin tahtoisi -hänen kättänsä suudella, jota hän kuitenkin mahdollisuuden mukaan -koettaisi estää. - -Corinnan juolahti nyt yht'äkkiä mieleen oikea pääkeikki, omituinen sen -puolesta, että se osottaa, kuinka paljon voimaa ja kuinka paljon -hellyyttä saattaa naisen sydämessä yhdistyä. - -Hän taittoi kokoon anomuskirjan ja laski sen takaisin ritarin eteen. Ja -kylmällä äänellä, vaikka raskaasti hengittäen, sanoi hän sitte tälle: - --- "Hyvä herra! _Ennenkuin tunsin teidät_, olisin ollut valmis tähän -toimeen ryhtymään; mutta nyt, 'ken on teidän vastustajanne, se on -minunkin vastustajani.'" - -Sepä oli tunnustus "in optima forma!" Minä en tahdo vanhaa ylkääni -vapauttaa, jottei hän seisoisi "teidän" tiellänne! - -Ja siinä oli samassa myöskin rukkaset tohtori Grisák'ille. - -Ankerschmidt puri huuliansa, katsoi terävästi noitten tuuheain -silmäkarvain alta Corinnaan, pisti sitte hiljaisesti paperin taskuunsa -ja pani takkinsa napit kiinni. - --- "Aika on jo myöhäinen, herra tohtori. Lähtään." - --- "Ettekö juo teetänne?" kysyi pidättävällä äänellä Corinna. - --- "Kiitoksia. Sitä oli jo kylläksi." - -Kaikkia oli ritari jo saanut kylläksi. - -Kylmäkiskoisesti kumartaen sanoi hän jäähyväiset ja meni pois. -Korvennettuna seurasi tohtori Grisák häntä kintereissä. - -Sinne hän ei olisi jäänyt sekunniksikaan, vaikkapa hänelle olisi -luvattu ministerin-salkku. - -Kaikkein ensimmäiseksi täytyi hänen kotona tarkoin mietiskellä, millä -pykälillä hän voisi puolustaa itseään Corinnan hyökkäyksiä vastaan, -millä tavoin hän syytetystä ylenisi syyttäjäksi. Nyt hänen tehtävänsä -vaan oli onnellisesti peräytyä tappotanterelta sotavanhuksen suojassa. - -Ankerschmidt ei puhunut sanaakaan portille asti. Siellä kun he -seisahtuivat ja tohtori Grisák odotti vaunujensa esiin-ajamista, laski -hän kätensä tohtorin olkapäälle. - --- "Kuulkaas, herra tohtori! Oletteko koskaan nähnyt, kuinka, jos koira -saapi kuusi penikkaa ja niistä vaan tahdotaan pitää yksi, lihavin, muut -elävältä kuopataan?" - -Tohtori katsoi tästä kysymyksestä kummastuneena ritariin, mitä hän -sillä tarkoittaisi. - --- "No, minä sanon teille, että on paljon onnellisempi kohtalo, jos on -tuommoinen elävältä haudattu, tarpeeton, pieni koiran-penikka, kuin jos -on tuon naisen ylkämies. Hyvää yötä, herra tohtori!" - -Sen sanottuansa jätti hän tohtorin vaunuihinsa astumaan, mutta lähti -itse jalkaisin kotia pyrkimään. Häntä ei peloittanut yksinänsä -jalkaisin käydä barbarein pääkaupungissa. - - - - -VII. - -Toinen. - - -Ankerschmidt'in komea, uusi kastelli, joka oli renaissancen malliin -rakennettu, teki, ettei maantieltä ollenkaan nähnyt tuota vanhaa -rakennusta, jota Adam Garanvölgyi semmoisella itsepintaisuudella ei -tahtonut antaa kenenkään muun omistettavaksi. Vasta kun oli kartanon -ympäri kiertänyt, näki tämän muinais-jäännöksen keskellä vanhoja -kastanja-puita, joitten latvat olivat kallistuneet toinen toisensa -puoleen, ikäänkuin olisivat ottaneet vanhaa asuntoa myrskyiltä -suojellaksensa. Yhtäläistä ystävällisyyttä osotti rappeutuneille -tiiliseinille vihriäinen muratti, jonka köynnökset olivat akkunain -välitse suikerrelleet kattoon asti, kun sen sijaan sen varret alhaalta -olivat pörheät kuin peuran jalka. - -Huoneen ympäristöä puitten juureen asti peitti kaunis nurmi ja siihen -saakka ulottui Garanvölgyin alue; tästä ulospäin oli maa sannoitettu ja -se oli jo ritari Ankerschmidt'in. Tämä olikin väli-aidalla eroittanut -vieraan omaisuuden, jottei kukaan vaunuilla tahi ratsain tuleva voisi -erhettyä. - -Vanhan kastellin ympärillä saattoi siis ruoho keväästä syksyyn asti -kasvaa niin korkeaksi kuin tahtoi; sitä ei niitetty eikä tallattu -maahan. - -Mutta neljä kertaa kunakin vuonna, tarkoin määrätyillä väli-ajoilla, -oli Kampós herran tapa tulla sinne avainkimppu kädessä. Hän avasi -silloin ovet, tuuletti suojat ja toimitti siellä, tiesi mitä; puolen -tunnin tarkastuksen jälkeen lukitsi hän taas perästään kaikki ja meni -pois. - -Että tämä säännöllinen ilmestyminen kunakin vuosineljänneksenä tuossa -vanhassa kastellissa olisi jäänyt huomaamatta Straff'ilta, jota nyt jo -nimitämme hänen oikealla nimellänsä, on tuskin luultavaa. - -Straff oli todellakin jäänyt ritarin perheesen, pianonsoiton-opettajan -virkaa toimittaen. Niinkuin tiedämme, osasi hän varsin hyvästi soittaa -pianoa ja puolalaisen emigrantin rôlia näytellä, joksi lopulta -Ankerschmidt itsekin häntä luuli. - -Eräänä semmoisena neljännespäivänä Straff, aavistaen Kampós herran -tuloa, hiipi hänen jäljissänsä. ja kun tämä oli sulkenut perästään -huoneen oven, kätkeysi hän erään vanhan seljapensaan suojaan ja -kurkisti sieltä akkunasta siihen huoneesen, johon oli kuullut toisen -menevän. - -Huoneesen tultuansa katseli Kampós herra ympärilleen, peittäisivätkö -kartiinit hyvästi akkunoita. Hän ei huomannut, että yhdestä akkunasta -oli lyijy-juotos ulos murrettu ja että joku siitä sisään pistetyllä -seljapensaan oksalla saattoi nostaa kartiinia sen verran ylös, että -reiästä taisi nähdä, mitä huoneessa-olija teki. - -Kampós herra oli puettu pitkähiaiseen nuttuun, joka oli varsin -omansa milloin peittämään milloin näyttämään esineitä, niinkuin -silmänkääntäjän japonitsa. - -Yht'äkkiä näkyi nyt hänen kädessään pieni, neliöjalan kokoinen lipas. -Mistä hän sen esiin otti, sitä ei voinut hyvästi huomata. Lipas oli -ebenholzista. Ainakin oli se musta, se on varmaa. - -Kampós herra otti liivinsä taskusta pienen avaimen ja aukaisi sillä -lippaan. -- Paha, että hän seisoi sillä tavoin, jotta lippaan avattu -kansi kokonansa esti näkemästä, mitä sen sisässä oli. - -Mutta joku tärkeä esine siinä epäilemättä on, sillä Kampós katselee -kauan lippaasen, siksi kuin hänen silmänsä täyttyvät jollakin kostealla -aineella; hän pyhkii kädellään silmiänsä ja pudistaen sitte nyrkkejään, -tekee hirveitä, uhkaavia liikuntoja ilmassa. - -Ja mitä hän lisäksi tekee? - -Hän vetää esiin papereita takin-taskustaan ja panee ne lippaasen. - -Kovin epäilyttävä sorminta! - -Sen jälkeen sytyttää hän kynttilän, etsii lakkaa, vetää sormestaan -sinetti-sormuksen ja lukitsee sinetillä lippaan kiinni. - -Suurimmassa määrässä epäilyttävä toimitus! - -Sitten ottaa hän taas lippaan käteensä, kääntyy ympäri ja menee vihdoin -ulos huoneesta. Laskiko hän lippaan jonnekunne vai ottiko hän sen -mukaansa? Tuon rikoksessa osallisen nutun tähden sitä ei voinut -havaita. Se vaan on varmaa, että kun hän taas tuli ulos linnasta, -näytti siltä, kuin hän ei mitään myötänsä veisi. - -"Corpus delicti" siis epäilemättä oli jäänyt tänne "loco." - -Tämä on oleva monessa suhteessa kallisarvoinen saalis. Sellaisista -ilmi-annoista saattavat "komitentit" paljon maksaa. - -Kirje kirjoitetaan kiireesti herra Bräuhäusel'ille, tilataan -ylimääräinen posti, käsketään joutua. - -Joutuisuutta ei saatakaan valittaa. - -Kaksi tuntia puoli-yön jälkeen saapuu suurimmassa hiljaisuudessa herra -Bräuhäusel sihteerinsä, kirjurinsa, komisarjuksensa ja näitä vastaavan -aseellisen apujoukon seurassa, josta yksi osa heti asettuu vanhan -kastellin ulostultavia vartioimaan, kun sen sijaan toinen osa ynnä -viranomaisten kanssa lähtee pää-kapinoitsijaa Kampós'ia kiinni -ottamaan. - -Hänen onnistui estää kaikki paon yrityksetkin. Kampós herra oli jo -täysissä vaatteissa ja hankki juuri talleja päin menemään. - --- "Seis!" huusi hänelle Bräuhäusel; "mihin matka?" - --- "Talliin", vastasi Kampós herra viattomasti. - --- "Mitä sieltä sydänyönä etsitte?" - --- "Minä olen huoneenhaltia. 'Oculus domini saginat boves' (isännän -silmä lihoittaa karjaa), tietänette. Mutta nyt ei enään ole yö, sillä -aamu jo koittaa." - --- "Mikä aamu? Kello kolme keski-yön jälkeen." - --- "Sehän juuri on aamulla. Talonpojilla se on byroosen-menon tunti." - --- "Ei mitään viisastelemista! Te tulette kanssamme. Ottakaa mukaanne -aution kastellin avaimet. Herra Mikucsek[47] kahden miehen kanssa -seuraa teitä." - -Herra Mikucsek oli laiha, pitkäkaulainen mies; hänen sääriensä ympäri -liehui ahdas, nuuskan-värinen talvilevätti, jolla hänen olisi ollut -kovasti vilu, jos ei iso, kirjava villahuivi olisi häntä suojellut; -vaan tuskin hän nytkään aamukylmältä sai suutansa suljetuksi. - --- "No, tulkaa vaan perässäni, amice!" viittasi hänelle Kampós herra, -jolla oli herkeämätön halu juuri sillä hetkellä sytyttää piippuansa ja -sitä varten tuluksilla tulta iskeä, joll'aikaa nuot kunnioitetut herrat -seisokoot pakkasessa. - -Herra Mikucsek oli kuitenkin kaikkialla hänen kintereissään. Käsilyhdyn -avulla löydettiin avainkimppu ja sitte lähti koko vartiojoukko -liikkeelle kastellia kohti: edellä herra Bräuhäusel, välissä Kampós -herra vilusta vapisevan Mikucsek'in kanssa sekä perässä ja ylt'ympäri -aseellisia santarmeja. - -Kastellille tultua käskettiin virallisesti Kampós herran viipymättä -avata lukitut ovet. - -Kampós herra totteli asianomaisten käskyä. - --- "Kaksi miestä jää ovelle, eikä saa laskea ketään sisään eikä ulos!" -komensi herra Bräuhäusel. "Eteenpäin, te avainten kanssa!" - -Kampós herralle ei kukaan sanonut, mitä haettiin, eikä hän myöskään -kysynyt, mitä tahdottiin löytää. - -Sen jälkeen alotettiin varsinainen katsastus. - -Ensiksi käytiin lattianpartten kimppuun. Ne nostettiin ylös pitkin -seiniä, suurella taitavuudella, ja niitten kätköjä tutkittiin -huolellisesti. Salaisia hiiren-läpiä ja rotan-sokkeloita tuli lyhdyn -valossa ilmi; niitten pelästyneet asukkaat juoksivat tiehensä tutkijain -jalkojen välitse, eivätkä osottaneet mitään halua kuulusteltaviksi -pysähtyä; tuolla nurkassa tuli näkyviin maailmasta pois vetäyneen, -yksinäisen sirkan pesä, täynnä rikki jyrsittyjä olkia, niinkuin myös -satajalkaisen hedelmämadon ja harmaan kellarisiiran lukuisat sikiöt. -Mutta paitsi näitä, ei mitään salaista keksitty. - -Nyt tuli uunien vuoro. - -Tässä oli herra Mikucsek oikein omilla elämillänsä ja hän ryhtyi heti -työhön. Suurena käytöllisenä älykkönä hän hyvin tiesi, että uunien, -savupiippujen ja kaminien koloissa löytyy oivallisia kätköpaikkoja. -Nami revittiin sentähden yksitellen irti; niitten kappaleet tutkittiin; -pariin uurnan-muotoiseen koristukseen, joitten suu oli liian ahdas, -lyötiin vielä läpikin kylkeen. Näissä ei kuitenkaan missään ollut -mitäkään, se on, niissä oli hirveän paljon nokea, josta herra Mikucsek -ennen pitkää tuli varsinaisen nokikolarin muotoiseksi. - -Paljon puhtaampaa työtä oli jo marmori-levyjen kiskominen käytävistä; -sitä saattoi tehdä kuokalla eikä siinä käsiänsä liiaksi tahrannut. - -Ei sieltäkään mitään löydetty. Herra sihteerin täytyi vääntää -kiinni läkkitolpponsa kansi ja pistää taskuunsa protokolla ilman -minkäänkaltaisia muistoon pantavia tietoja, sill'aikaa kuin herra -Bräuhäusel omassa personassaan näytti lyhtyä kaikkialle, jottei mitään -salakuljetusta voisi tapahtua. - -Nyt astuttiin alas kellariin. Muutamia tyhjiä tynnyreitä venyi siellä -vielä lahonneilla aluspuilla; näitten pohjat avattiin ja sisällys -havaittiin viran puolesta sangen ummehtuneeksi ja paitsi sitä kokonansa -tyhjäksi. - -Mutta herra Mikucsek on käytöllinen mies. Kellareita ei saa tuolla -tavoin tutkia. Hänen käskystänsä täytettiin yksi tyhjä tynnyri vedellä; -sitte se vieritettiin alas, pohja lyötiin ulos ja tynnyri käännettiin -ylös alaisin, jotta vesi yhtä haavaa joka taholle juoksisi. Tämä -tehtiin sitä varten, että jos johonkin paikkaan kellarissa jotakin -olisi alas kaivettu, se paikka pikemmin imisi veden sisäänsä, kuin muu -kovaksi tallattu maapohja, ja siten ilmaisisi kätköpaikan. - -Tutkimuskunta nousi siksi aikaa aluspuille seisomaan, jottei vesi ehkä -pääsisi juoksemaan heidän saapasvarsiinsa. - -Kampós herra, kahden miehen välissä vartioituna, katseli vaan -hymyhuulin tätä viekasta toimitusta. - -Silloin rupesi yht'äkkiä vesi juoksemaan juuri siihen paikkaan, jossa -Kampós herra seisoi, ja selvästi syvenemään kuoppaan väleen katoomaan. - --- "Tuossa on! siinä se on!" huusi yhtähaavaa kolme miestä ja herra -Mikucsek teki innoissaan semmoisen poukauksen, että vaipui nilkkaluuhun -asti rapakkoon. "Pois siitä! Lapiot tänne!" - -Tämä "pois siitä" oli nähtävästi lausuttu Kampós herralle, joka oli -saattanut itsensä suuressa määrässä epäluulon-alaiseksi sen kautta, -että seisoi juuri tuon vaarallisen paikan päällä, ikäänkuin olisi -tahtonut sitä ruumiillaan peittää. - --- "Lapiot tänne!" Aluspuut nostettiin syrjälle ja ruvettiin kiireesti -kaivamaan. - -Herra Mikucsek kiversi ylös housunsa, voidaksensa seisoa likempänä. -Jotakin kilahti. - --- "Ahaa! Tässä on jotain!" Kampós herra itsekin oli utelias tietämään, -mitä siihen lienee maahan kaivettuna. - --- "Hiljaa vaan, täytyy tarkasti tutkia. Varovasti!" Herra Mikucsek -kaivoi käsillään vetelää multaa kuopasta. Vihdoin joutui hänen käteensä -jotakin; hän veti sen esiin. Mikä se oli? Tyhjä pullo. Siinä ei ollut -mitään. Syvemmäksi! Taas tyhjä pullo. Vieläkin yksi. Ja vielä lisäksi -noin viisitoista pulloa, kaikenmuotoisia: pienempiä, suurempia; -puolenmittaisia, kokomittaisia; sinisen-, vihriän-, keltaisen-värisiä; -tokaji-, ménesi-, sampanjapulloja; mutta kaikki toinen toisensa -laatuiset siinä, ettei niistä saattanut mitään sisällystä löytää. - -Tutkija-herrat katselivat ällistyneinä toisiinsa. "Mitä tämä -merkitsee?" - -Kampós herra oli vaan ääneti. Häneltä ei mitään kysytty. Eikä hän -mitään virkkanut. Mutta hänen muistui kohta mieleensä, että -kunnioitetulla herralla kerta oli ollut juoppo heitukka, joka sitte -pantiinkin pois palveluksesta. Hänen aikanansa katosi kellarista paljon -semmoisia viinipulloja, joita Adam herra piti varalla vaan rakkaimpia -vieraitansa varten. Varmaankin oli tuo heittiö ollut se, joka oli -käyttänyt kellarin hiljaisuutta pulloja tyhjentääksensä ja sitte -haudannut nämät mykät rikoksensa todistajat aluspuitten alle. Mutta ei -kukaan Kampós herralta tätä kysynyt, ja hän katseli sentähden -levollisesti, kuinka tutkija-herrat asianomaisella uutteruudella tyhjän -tynnyrin pohjalla kirjoittivat protokollaan, että eräästä kovin -epäiltävästä maan-alaisesta kuopasta oli löydetty tavattoman salainen -kokoelma lasipulloja, yhteensä seitsemäntoista kappaletta, joilla -varmaankin lienee yhteyttä vasta ilmi saatavain asiain kanssa. Sen -jälkeen pantiin pullot viralliseen sinettiin. - -Sill'aikaa oli jo aamu ruvennut koittamaan, Kun oli tullut valoisampi, -sopi nyt mennä ullakkoa tarkastamaan. Täällä eneni herra Mikucsek'in -vaiva yölepakkojen kautta, jotka eivät ensinkään tahtoneet hänen -virallista lähetystänsä hyväksyä, vaan kaikista nurkista ja komeroista -lensivät häntä vasten silmiä ja, jos hän pisti kätensä johonkin koloon, -purivat häntä sormiin. - -Tämä ikivanha ullakko oli kuitenkin erittäin ihana paikka jokaiselle -tutkimuskunnalle, siinä kun oli ristin rastin asetettuja palkkeja ja -orsia, joitten päälle sopi kiivetä; kapeita ruode-aitauksia, joitten -taakse vaan vatsallansa saattoi ryömiä; rappeutuneita palomuureja, -joitten ontelot olivat ikäänkuin varta vasten tehdyt piilopaikoiksi -salaliittolaisille ja tornihaukan-munille; vanhoja huonekalujen -jäännöksiä, joita koppiaiset olivat puhki nakertaneet. Jokaisen -katto-akkunan eteen oli rakennettu pieni oltava, joka oli erikseen -nuuskittava. Eräästä ilmaluukusta pääsi katolle, josta sopi kurkistaa -sisään korsteineihin, eikö etsittyä esinettä sieltä löydettäisi. Jopa -herra Mikucsek kiitosta ansaitsevassa virka-innossaan, kun hän eräässä -paikassa huomasi kaminin savupiipun, sidotti köyden uumillensa ja antoi -laskea itsensä alas siihen. Sieltä hän tuli takaisin kasvot täynnä -hämähäkinverkkoja, niinkuin toinen Niklas Klimius maan-alaiselta -matkaltaan, Kampós herran äärettömäksi huvitukseksi. - -Mitään positivista resultatia ei ullakosta kuitenkaan lähtenyt. - -Sieltä mentiin takaisin huoneisin. Täällä veti huomiota puoleensa eräs -maalattu pakkalaatikko, joka oli parras-tasan täytetty vanhoilla -papereilla. Olipa niitä siinä vähintäänkin kolme sentneriä. - --- "Mitä papereita nämät ovat?" kysäisi kauhistuneena takaisin -kavahtaen Bräuhäusel Kampós'ilta. - -Kampós herrassa oli niin paljon häijyyttä, että hän vaan kohautti -olkapäitään ja vastasi: "Sitä en tosiaankaan tiedä; tehkää hyvin ja -katsastakaa." - -Vietävän työ! Mutta jospa juuri tässä olisi, mitä etsitään? - -Muikistellen ryhtyivät tutkijat työhön ja alkoivat avata kellastuneita -paperikimppuja sekä tarkastaa kirjoituksia, yhtä toisensa perästä, eikö -tämä olisi se, joka oli löydettävä. Mutta sitä ei löydetty. Kaikki -tiesivät kertoa parin kolmen sadan vuotisista asioista ja olivat -semmoisten ihmisten allekirjoittamia, jotka jo aikoja sitten olivat -tomuksi muuttuneet, ja semmoisella läkillä, joka jo oli aivan -punoittunut. - -Tämä oli hirmuisen ikävää työtä. - -Soitettiin juuri päivälliselle, kun viides osa tuosta riivatusta -aarteesta oli katsastettu. - -Herra Bräuhäusel oli jo valmistaunut suomaan sen armon, että jos Kampós -herra pyytäisi päästä ruoalle, hän kovin vastenmielisesti sallisi sitä, -sillä ehdolla, että vartiat seuraavat häntä kotia; siksi aikaa -lukittaisiin ovet ja he itsekin menisivät kastelliin aterioimaan. Mutta -tuo käytöllinen Kampós teki tämän aikomuksen tykkänään tyhjäksi sen -kautta, että hän, kuultuansa päivälliskellon soivan, istui -akkunanlaudalle ja otti takkinsa taskusta rasvaisen paperimytyn, josta -hän veti esiin ison kappaleen leipää ja sianlihaa, siten osottaen, että -hän arvattavasti oli aikonut lähteä tanyoille,[48] jossa tarkoituksessa -hän oli varustanut itseään muonalla; tämän söi hän nyt aivan -levollisesti nälkäisen ja janoisen tutkimuskunnan nähden, -saapasvarresta esiin vedetyn saranaveitsen avulla. - -Viimeisen palasen nieltyänsä, pisti Kampós herra aivan tyvenesti -veitsen takaisin saapasvarteen ja otti sitte toisesta taskusta pienen -olkipaitaisen pullon, josta joi aika kulauksen. Puhdistettuaan itsensä -leivänmuruista, pisti hän sievästi kädet taskuun ja rupesi taas -katselemaan, kuinka he tutkivat yhtä dokumentia toisensa perästä, nuot -suuresti kunnioitetut herrat. - -Tämä häijy levollisuus rupesi herra Bräuhäusel'in harmiksi pistämään. -Se olikin aivan luonnollista. Kun keskellä nälkäistä, häärivää, -hikoilevaa ihmisjoukkoa näkee tuommoisen, joka vaan katselemistaan -katselee ja lisäksi syö, kysymättä edes, minkätähden näin puuhataan ja -mitä oikeastaan tahdotaan löytää, taikka sanomatta: "eikö teille pidä -pieni naukku tätä luumuviinaa?" - --- "Täytyy kääntää ylös alaisin koko laatikko, siten löydämme sen -helpommin!" ärjyi kiukusta tulipunaisena herra Bräuhäusel, hyvin -käsittäen, että jos näin lehti lehdeltä papereita tutkitaan, vasta -myöhään päähän päästään. Muutamat miehet tarttuivatkin heti kistuun -kiinni, koko tuota vanhaa arkistoa lattialle tyhjentääksensä. - -Kampós herra, tämän vaarallisen aikomuksen havaittuansa, tiesi heti, -mikä siitä olisi suorana seurauksena, ja nosti äkisti ylös -akkunanlaudalle jalkansa, jotka siihen asti olivat roikkuneet alaspäin. -Ettei tämä varokeino ollut tarpeeton, todisti kohta seuraava -silmänräpäys. - -Samalla hetkellä näet, kun tuon suuren laatikon sisällys paiskattiin -tiililattialle, karkasi legio nuorempia ja vanhempia rotanperheitä, -jotka jo vuosia sitten olivat tämän paikan haltuunsa ottaneet ja -siihen täydellisesti majoittuneet, kotirauhansa väkivaltaisesta -häiritsemisestä pelästyneinä, hirveällä kirkunalla esiin lattialle, -sikiökin hyökäten sekä elottomien että elollisten esineitten päälle, -huolimatta siitä, rynnättiinkö pöydänjalkaa vaiko ihmisjalkaa, -huonekaluja vaiko housuja vastaan. Syntyipä siinä nyt kammottava -tappelu ja rähinä; saappaankorkot, tuolinjalat, pyssyntukit tömisivät, -paukkuivat, ryskivät, rotat kiljuivat, ihmiset kiroilivat. Ulkona -seisovat vartiat luulivat, että joku ryövärijoukko oli sisällä-olijain -niskoissa, ja riensivät heidän avuksensa. Avatusta ovesta pakeni nyt -voitettu rottajoukko ulos, jättäen taistelukentälle kaatuneet ja -haavoitetut sekä pelastaen itsensä kaikenlaisiin koloihin ulkona. - -Meidän puolella ei tapahtunut muuta vahinkoa, kuin että herra -Mikucsek'in vasempi silmä sai jostakin pystytukista semmoisen -kolahuksen takaa päin, että hänen kasvonsa kohta ajettuivat. Täytyi -heti nenäliinalla sitoa silmä, ja nyt saattoi hän vaan yhdellä silmällä -katsastusta jatkaa. - -Kampós herraa tämä huvitus niin suuresti miellytti tuolla kun hän -sitä katseli turvallisesta logistaan, että hän nyt jo ilmoitti -kunnioitetuille herroille, jotta täällä vielä löytyy kauhea sälyhuone, -jota hän itsekin vaan rohkeina hetkinä uskalsi lähestyä; siellä vasta -jotakin olisi! - -Herra Bräuhäusel katsoi epäilevällä silmäyksellä ehdoituksen-tekijään. -Hän ei saattanut ymmärtää, että vaarassa olevaa miestä näin totisissa -oloissa haluttaisi mitään leikkiä laskea. Päin vastoin käsitti hän -ehdoituksen niin, että se oli yritys saada tutkimuskunnan huomiota -toisaalle käännetyksi; sitä jo sentähden ei saa hyväksyä. - -Varmaankin olemme nyt lähellä piilopaikkaa, ja hän tahtoo sen vuoksi -viedä meitä harhateille; täytyy siis olla varoillansa, kovasti -varoillansa. - -Lattialle kaadetuista papereista saattoi kuitenkin nähdä, ettei niissä -ollut mitään epäilyttävää. - --- "Soh! Nyt tiedän", huusi äkisti herra Bräuhäusel, lyöden ystäväänsä -Mikucsek'ia olalle, niinkuin se, jonka aivoihin valaiseva ajatus -yht'äkkiä on iskenyt. "Menkäämme takaisin ensimmäiseen huoneesen; -pehtoria saattakoon kaksi miestä. Lähtään ensimmäiseen huoneesen!" - -Pitäen vasenta kättään takkinsa liepeen alla ja oikealla keppiä -heiluttaen, hyökkäsi nyt herra Bräuhäusel muitten etupäässä uudestaan -siihen huoneesen, josta lattianparret olivat irti kiskotut. - -Siinä seisoi keskellä huonetta vanha kirjoituspöytä, jolla oli -semmoinen kummallinen edes takaisin vedettävä kansi, kuin kiinalainen -akkunan-varjostin. Se oli tehty pienistä säleistä, jotka kokoon -vedettäissä katosivat jostakin rei'ästä pöydän sisään. - -Herra Bräuhäusel kokosi ympärilleen miehensä, riemulla seisahtuen -pöydän viereen, josta jo kaikki laatikot olivat pois otetut. - --- "Näettekö tätä pöytää?" sanoi hän, herra Mikucsek'iin päin kääntyen. - --- "Näen kyllä", vastasi tämä, toista silmää räpyttäen. Toisella hän ei -voinut nähdä, sillä se oli sidottu. - --- "Olemmehan sen jo katsastaneet?" - --- "Emmekä siitä mitään löytäneet." - --- "Eikö mitään?" - --- "Ei mitään." - --- "Ei edes mitään aihetta epäluuloon?" - --- "Ei sitäkään." - --- "Mikucsek, Mikucsek! Te olette kokenut mies, mutta saattepa nähdä, -että vanha kettu näkee vieläkin kauemmaksi. Katsokaa tänne!" - -Herra Mikucsek osotti kuuliaisuutta siinä määrässä, että hän otti -nenäliinan pois silmältä, paremmin nähdäksensä. - --- "Näettekö tätä sälekantta? Nyt se on pöydän päällä." - --- "Niin on." - --- "Nyt se taas on kokoon vedettynä." - --- "Onpa niin." - --- "Mihin joutui siis kansi?" - -Herra Mikucsek tarkasti pöytää ulkoa ja sisältä päin, kyykistyipä vielä -sen allekin, mutta ei edes siellä mitään nähnyt. - --- "Se katosi johonkin lautojen väliin." - --- "Aivan oikein, se katosi johonkin lautojen väliin. Tässä pöydässä on -siis kätköpaikka, johon kansi voipi kadota. Mihin kansi voi kadota, -sinne muutakin voi kadota." - --- "Se on toden totta!" huudahti herra Mikucsek kunnioittavalla -kummastuksella päällikkönsä kekseliäisyydestä. - --- "Meidän täytyy tästä pöydästä irroittaa takalauta", sanoi herra -Bräuhäusel, kutakin sanaa lausuessaan nyrkkiänsä pöytään lyöden, -ikäänkuin tahdissa. - -Kun Kampós herra näki, että nyt heti yritettiin rikkomaan tuota -kunnioitettavaa vanhaa huonekalua, ei hän enää voinut hillitä itseänsä -kysymästä: - --- "Ettekö, kunnioitetut herrat, voisi sanoa, mitä te oikeastaan -tahdotte löytää täältä?" - -Havaitessaan, ettei uhri enää voinut päästä hänen kynsistään, vaan oli -pakoitettu antaumaan, tarttui herra Bräuhäusel Kampós herran takkiin ja -tiuskasi hänelle: - --- "Tuota ebenholzi-lipasta, johon teidän on tapa kirjeitä kätkeä." - --- "No, hyvät herrat, seisoohan se tässä silmienne edessä, vaikkei se -osaa puhua." - -Etsitty lipas oli todellakin kirjoituspöytään kiinnitetyllä hyllyllä, -kahden vanhan, koiran-nahkaan sidotun "corpus juris"-nidoksen väliin -pistettynä; siitä ei kukaan ollut sitä etsinyt. - -Herra Bräuhäusel'in nenä piteni silmin-nähtävästi tästä löydöstä. He -olivat kello kolmesta aamulla kello kolmeen jälkeen puolenpäivän -taivaasta ja maan päältä etsiskelleet jotakin, joka julkisesti oli -asetettu esiin pöydälle. - -Inhimillistä erhetystään peittääksensä, ärjäsi hän äkkiä Kampós'ille: - --- "Mitä tässä laatikossa on?" - --- "Tehkää hyvin ja katsokaa! Tässä on avain." - --- "Minkätähden on tämä lipas sinetillä kiinni pantu?" kysyi ankaralla -silmän-mulkauksella herra Bräuhäusel. - --- "Sentähden, ettei kukaan siihen panisi mitään, jota en itse sinne -ole pannut." - --- "Mitä lipas sisältää?" - --- "Senpätähden se on herran kädessä; katsokaa itse!" - --- "Kenen omistama on se? Miksi on se tänne kätketty? Mikä salaisuus -siinä piilee?" - --- "Suokaa anteeksi, kunnioitettu herra! Nämät ovat semmoisia -kysymyksiä, joihin minä, jos niiksi tulee, vastaan oikeuden edessä; -mutta nyt ja tässä minä en mene sitä näin monen töllistelevän ihmisen -nenään sitomaan." - --- "Vai niin? Te ette tahdo sanoa sitä. Vahdinpäällikkö! Tämä ihminen -on tästä hetkestä alkaen vankina." - -Kampós herra ei siitä tippaakaan pelästynyt. Kun ala-upseeri astui -hänen viereensä, veti Kampós herra, niinkuin se, joka paraiten tuntee -säännöt, esiin ainoan aseensa, saapasvarteen pistetyn Fehérvár'in[49] -saranaveitsensä ja antoi sen järkähtämättömällä levollisuudella ja -rohkeudella sille, joka oli hänet vankeuteen vievä, lausuen: - --- "Ottakaa pois!" - -Sen kautta, että hän vapaa-ehtoisesti antoi pois sarana-veitsensä, -osotti hän aivan luotettavasti, ettei hänen ollut aikomus itseänsä -puolustaa. - --- "Te viette tämän miehen kaupunkiin ja panette hänet siellä -vartioittavaksi." - --- "Minulla on aikaa; te laskette minut kyllä taas irti", sanoi -lempeällä ynseydellä Kampós herra, "Lähdemmekö jalkaisin vai -käsketäänkö valjastaa?" - -Herra Bräuhäusel'in kielellä pyöri jo tuo kostonhimoinen määräys, että -niskoittelija olisi jalkaisin vietävä; mutta samassa juohtui hänen -mieleensä, että viejät häntä siitä huvituksesta eivät kiittäisi. -Sentähden antoi hän Kampós herralle luvan lähettää käskyn palkollisten -tupaan, että kuski hevosilla ja kalesilla tulkoon paikalle. -Muistutettuansa sen jälkeen vahdinpäällikköä, että hän koko -omaisuudellansa on edesvastauksessa tästä miehestä, otti hän lippaan -kainaloonsa ja olisi mennyt pois, jos ei Kampós herra siivolla -vastaväitteellä vielä kerran olisi häntä seisahtumaan saattanut. - --- "Te olette siis niin armollinen, että vangitsette minut sen tähden, -mitä tuossa lippaassa on?" - --- "No, entäs sitte?" - --- "Vaan jos tuossa lippaassa ei olisi mitään?" - --- "Ei mitään?" - --- "Sentähden annoin teille avaimen, jotta sen avaisitte; ja jos herra -nyt vie tämän lippaan avaamatta kotia, minä viedään oikeuteen, lipas -siellä avataan ja havaitaan tykkänään tyhjäksi, saavat herrat vielä -nähdä, minkä suuren melun minä siellä nostan!" - --- "No, mitä ajattelette?" - --- "Sitä ajattelen, että herrat ensin katsastakoot, onko laatikossa -mitään, jota suurella voitonriemulla saattaisitte viedä pois, vaiko ei; -sillä tuommoisia laatikoita voipi sorvarilta Pest'issä saada paljon, -enkä minä luule, että te vaan paljaan puun tähden olette itsenne tänne -vaivanneet." - -Tämä on varmaankin totta. - -Sinetti murrettiin siis rikki, lukko avattiin ja laatikon kansi -nostettiin auki, kaikki viran puolesta. - -Silloin nähtiin siinä nuoren husarin muotokuva, laatikon kanteen -kiinnitettynä, ja itse laatikosta löydettiin noin parikymmentä -kirjettä. - --- "Kenen kuva tämä on?" kysyi herra Bräuhäusel. - --- "Se on Aladár Garanvölgyin, Adam Garanvölgyin ottopojan ja -sukulaisen." - --- "Ja mitä kirjeitä nämät ovat?" - --- "Ne ovat nuoren Aladár herran kirjeitä, joita hän kunakin -vuosineljänneksenä kirjoittaa Adam herralle Kufstein'ista, jossa hän on -valtiovankina. Kirjeitten kuverteista saatatte nähdä, että ne -kaikenlaisten tarkastusten lävitse ovat tänne saapuneet. Ensiksi -luki ne Kufstein'in linnanpäällikkö; sitte lähetettiin ne Wien'iin -yli-polisivirastolle; siellä niitä kritillisesti ja kemiallisesti -tutkittiin, eikö niissä löytyisi mitään salaisia viittauksia, mitään -salaista merkki-kirjoitusta taikka näkymättömällä läkillä piirrettyjä -rivejä. Jos ei mitään sellaisia löydetty, lähetettiin kirjeet -taas takaisin Kufstein'iin; sieltä pantiin ne menemään Unkarin -polisi-ylijohtokunnalle, joka vihdoin toimitti ne herra Adamille. -Kaiken tämän saattaa nähdä kirjeisin pannuista sineteistä ja -todistuksista." - -Herra Bräuhäusel ja tutkimuskunnan jäsenet eivät todellakaan voineet -kirjeistä löytää ainoatakaan kirjainta, joka olisi antanut vähintäkään -syytä epäluuloon. - --- "Minkätähden siis tämä salaisuus? Miksi olette kätkeneet nämät -kirjeet tänne?" - -Kampós herra kohautti olkapäitään, hymyillen. - --- "Suvaitkaa katsoa, että nämät kirjeet ovat jollakin vieraalla -kielellä kirjoitetut; muulla tavoin ei ole käynyt laatuun. Mutta -herrani sanoi, ettei hän tuonmuotoisten puustavien kanssa makaa yhdessä -huoneessa: polttaa niitä hän ei kuitenkaan tahtonut, koska ne olivat -hänen sisarensa pojan kirjoittamia; sentähden käski hän minun viedä ne -jonnekin ulkopuolelle taloa. Joka kerta siis, kun olin selittänyt -hänelle jonkun tulleen kirjeen sisällyksen, sillä hän ei ottanut niitä -käteensä, toin sen heti tänne ja laskin laatikkoon. Minä ajattelin, -ettei se täällä kellekään haitaksi olisi." - -Herra Bräuhäusel joutui tästä selityksestä aivan vimmattuun raivoon. - -Joka vaan kaukaakin on jotain kuullut tuon vankan kuruczin -uppiniskaisista oikuista, katsoo tätä selitystä suurimmassa määrässä -luonnolliseksi. - --- "Kuulkaa, herra!" kiljaisi Bräuhäusel, nyt jo Kampós herraan -ankarasti kiukustuneena. "Jos herrat ovat narreja, älkää sentähden -pitäkö viranomaisiakin narreina! Minkätähden herrat tekevät mysterejä -tuommoisista joutavista asioista ja vaivaavat meitä tänne ja antavat -meidän pitää katsastusta aamusta iltaan, ilman ruoatta ja juomatta? -Tämä ei ole mikään leikin-asia. Tuommoiset hullutukset eivät ole -kaukana niistä pyrinnöistä, jotka tarkoittavat viranomaisten -ylenkatsomista ja heidän arvonsa alentamista. Sentähden varoitan minä -tämän kautta viran puolesta teitä yksivakaisesti, ettette vastedes -puutu mihinkään semmoiseen toimitukseen, joka voisi häiritä hallinnon -sääntöjä ja estää korkeinta valtion peri-aatetta, kaikkien kansalaisten -yhteistä myötävaikutusta järjestyksen ja levollisuuden vahvistamiseksi, -vastaan-seisomattomasti edistymästä; ja jos tämän perästä te ja -varsinkin te itse, ilman mitään tosi-asiallisia ja käytöllisiä -seurauksia, pyritte tyhjäksi tekemään teihin ylhäältä päin kääntyvää -ankaruutta, tehdään loppu teidän itsetyisestä elämästänne; katsokaa -tätä vallan ulosvuotamisen kaksipuoliseksi tarkoitukseksi, joka -toiselta puolen ilmestyy pahanteon rankaisemisessa, toiselta katumuksen -ja parannuksen suhteen hyviä hedelmiä kantavassa armon-antamisessakin." - -Tästä koreasta puheesta ymmärsi Kampós herra sen verran, että hän -kysyi: - --- "Enkö siis enään ole vanki?" - -Herra Bräuhäusel viittasi äänettömällä, armollisella liikunnolla, että -hän nyt on vapaa. - --- "Olen siis vapaa kaikesta kanteesta?" - -Herra Mikucsek pisti kovin suuttuneena protokollan kainaloonsa. Maksoi -mar tämänkin tähden vaivan saada kumauksen silmäänsä! - -Kun herrat jo olivat menossa, huusi Kampós herra heidän jälestänsä: - --- "Minä pyydän, hyvät herrat, vielä yksi sana!" - --- "No, mitä tahdotte?" - --- "Te näette, että minä jo olen vaarasta päässyt; lipas on kädessäni; -en ole minkään kanteen alaisena; minun ei tarvitse mistään huolia. No, -tietäkää siis nyt, että tässä lippaassa on jotakin, jota ette vielä ole -nähneet." - -Samassa painoi hän erästä nastaa laatikon kannessa, josta kuvan -poslini-levy äkkiä aukesi, ja sen takana nähtiin muutamia ohuita, -tiheään kirjoitettuja paperinlehtiä. - -Herra Mikucsek otti taas suurella ilolla esiin protokollan. "Mitä nämät -ovat?" - --- "Mitä? Ymmärtääkö kukaan täällä unkarin kieltä? Eikö? Sitä parempi. -Nyt minua siis kuitenkin täytyy saattaa kaupunkiin, sillä täällä minä -en sano, minä näissä kirjeissä on. Minä tahdon, että kaikkein -ylhäisimmät herrat saavat siitä tiedon. Missä vältvääpeli on? Ystäväni, -tässä ovat vaunut, onko teillä käsirautoja? Sitokaa minut pian, sitte -lähtekäämme!" - -Kampós herran annettiin tietää, ettei häntä nyt juuri rautoihin panna, -mutta hän älköön myöskään karatko. Hän taas pyysi armollisia herroja -asettamaan kaakelit paikalleen uuniin, sitte hyvästi kaikki -lukitsemaan ja avaimet avaimen-vartialle antamaan; jonka jälkeen hän -otti saattajansa viereensä vaunuihin ja lähti pois monilla -onnentoivotuksilla jälelle jääville. - --- "Pirullinen veitikka!" murisi herra Bräuhäusel. "Pirullinen -veitikka!" -- Vielä pirullisempaa olisi ollut, jos hän olisi voinut -ymmärtää, minkätähden tuo veitikka antoi ilmi nämät jo pelastetut -salaiset paperit, ja mitä näissä oli kirjoitettu. Mutta herra -Bräuhäusel ei ollut siihen syypää, että maailman menoa johtava viisaus -oli katsonut hyväksi määrätä, jotta Babelin tornin-rakennuksessa -kiven-kiillottajat eivät ymmärtäisi kiven-hakkaajain kieltä. - --- "Pirullinen veitikka tuo!" - -Mutta nyt olisi todellakin aika, että joku ajattelisi syömistä, sillä -tuossa paikassa tulee ilta. - -No, siitä onkin jo huolta pidetty. - -Ankerschmidt itse tosin ei ole kotona, mutta miss Natalie tietää, mitä -talo tämmöisessä tilaisuudessa on tuommoisille juhlavieraille velkaa, -niinkuin myöskin, mimmoinen lusikka, hovi-sääntöjen mukaan, kunkin -eteen on pantava. Sentähden sai pikku Gyuszi, sillä ritari oli -ottanut jahtimiehen mukaansa, jo kello yksitoista (valtojen -vieraissa-käynti-tunti) seuraavan käskyn: "mene vanhaan kastelliin, -jossa herrat ovat; sen herran, jolla on kolme tähteä, kutsut tänne ylös -kastelliin päivällisille; molemmille muille herroille, joilla on yksi -tähti, annat sen tiedon, että heitä varten on herra pehtorin luona -pöytä katettu; myöskin santarmeille sanot, että he saavat ruokaa voudin -tuvassa." - -Gyuszi tuli tällä sanalla ainakin kymmenen kertaa -katsastuksen-alaiselle kastellille, mutta ovella seisoi vihainen -asemies, jolle oli annettu se käsky, ettei hän saisi laskea ulos eikä -sisään ainoatakaan sielua. Pitäen Gyusziakin sieluna, ärjäsi hän tälle -joka kerta "Tsurukk!"[50] ja hankki, jos tämä lähenisi, pistämään häntä -siihen kärkevään rautaan, joka oli hänen pyssynsä päässä, jonkatähden -Gyuszi ensikerralla karkasi pakoon, juoksi kotia ja kertoi, että häntä -tahdottiin pistää vartaasen. - -Miss Natalie lähetti hänet takaisin sillä käskyllä, että hänen vartian -luokse tullessaan pitää asettua tanaan, nostaa käsi lakin reunaan ja -sanoa, minkätähden on tullut; sitte hän kyllä lasketaan sisään. - -Maailmaa hallitsevat voimat olivat kuitenkin säätäneet niin, että -vartiana seisova santarmi ei ymmärtänyt sitä kieltä, jota Gyuszi puhui, -tämä kun oli kunniallinen tschekkiläis-ihminen; hän piti tätä nyt jo -vakojana ja ajoi hänet aika kierua pois, huutaen: "pyri tiehesi, senkin -vietävän urkkija!" - -Kolmannella kertaa, jo kaukaa nähdessään Gyuszin heristi hän hänelle -nyrkkiä: "tuleppas lähemmäksi vaan!" - -Neljännellä kertaa kun Gyuszi lähestyi, tömisytti hän hänelle jalkaa ja -karkotti hänet siten. - -Viidennellä yrityksellä keksi hän kavalan kujeen: hän vetäysi oven -suojaan ja kun Gyuszi tuli ruokakäskyllä, iski hän yht'äkkiä kiinni -hänen niskaansa, hieroi häntä hirveästi tukasta ja sivalteli hänelle -muutamia kunnon korvapuusteja. - -Siitä huolimatta täytyi Gyuszin vielä noin neljä kertaa yrittää -pääsemään katsastavain herrain luokse. Kerta pääsi hän jo huoneen -takaseinälle, huutaaksensa heille sisään akkunasta, mutta sieltäkin -karkotti hänet vartia. Sitte tuumaili hän kiivetäksensä ylös johonkuhun -kastanjapuuhun ja sieltä sanoa, minkätähden hän oli lähetetty. Mutta -sieltä hän siepattiin kiinni ja nyt tuli hänen mittansa täyteen. -Vihastunut soturi tempasi hänet alas puusta ja vei hänet, kauluksesta -kiinni pitäen, armollisten herrain eteen, ilmoittaen, että hän täällä -oli vanginnut vaarallisen vakojan, joka jo kymmenettä kertaa tahtoo -tunkea saartolaitoksen lävitse. Gyuszi ponnisteli vastaan sekä käsin -että jaloin. - --- "No, sinä lurjus, mitä tahdoit?" tiuskasivat hänelle yhtä haavaa -kaikki kolme herraa. Hyvä, ettei pikku Gyuszi raukalle mitään -tapahtunut, joutuessaan kolmen tuommoisen muljottelevan silmäparin -ristituleen, jossa joka taholta häntä uhattiin elävältä syödä. Onneksi -juohtui hänen mieleensä, minkätähden oli tullut. - --- "Minun tulee kutsua herrat päivälliselle." - -Voi, kuinka yht'äkkiä kaikkien kolmen äkäiset kasvot lauhkenivat! -Kuinka kaikki taputtelivat pikku veitikkaa poskille: "kelpo pikku -poika! onhan se herra ritarin palkollisia kastellista." - -Sen jälkeen rupesivat kaikki kolme yhtä haavaa ahdistamaan syytöntä -santarmia, joka vielä piti poikaa kauluksesta kiinni, ja hän sai kuulla -jos jotakin "taitamattomuudestaan, järjettömyydestään" j.n.e.; hyvä, -ettei tämä siitä mitään ymmärtänyt. Se raukka ehkä vielä tänäpänäkin -vaivaa päätään tämän arvoituksen selittämisellä. - --- "Pelästyitkö, poikaseni?" kysyi herra Bräuhäusel, taas Gyusziin päin -kääntyen, jonka kasvoille itku oli piirtänyt uurteita, ikäänkuin -rankkasade multapeltoon. "Pelästyitkö kovin?" - --- "Pelästyin." - --- "Armollinen herrako sinut lähetti?" - --- "Ei hän lähettänyt, sillä hän ei ole kotona, vaan missi lähetti, -että ettekö tahtoisi syödä päivällistä?" - --- "Oi, kyllä. Me suutelemme hänen kättänsä, poikaseni; sano, että -kohta tulemme." - --- "Kyllä. Mutta kenellä on kolme tähteä?" - -Tutkija-herrat olivat näet vaikean työnsä perästä käärineet huivinsa -kaulaansa, jotteivät saisi kurkkutautia, ja tällä tavoin peitetyistä -kauluksista Gyuszi ei voinut tietää, mikä oli mihinkin paikkaan -käskettävä. - -Herra Bräuhäusel käsitti kysymyksen. - -Oi, herra Bräuhäusel on sangen hienotunteinen mies. Ja astuen esiin -kunnioitusta herättävällä ylhäisyydellä, vastasi hän: - --- "Minä olen päällikkö, poikani, minä se olen." - --- "Nuot muut kaksi ovat siis yksitähtisiä, eikö niin? Ja nämät tässä, -pyssy kädessä, ovat santarmit. No niin; missi lähettää nöyrät -tervehdyksensä herroille santarmeille ja käskee sanoa, että päivällinen -on heille valmistettu kastellissa; yksitähtiset herrat otetaan -mieluisasti vastaan atrialle pehtorin luona ja sen, jolla on kolme -tähteä, sopii, jos hänen on nälkä, mennä voudin tykó syömään." - --- "Hehehe, sinä pikku pöllö! Onhan kutsuttu ihan päinvastoin; minua -kai kastelliin käskettiin?" - --- "Niin, niinhän sanoinkin." - -Annettuansa nyt tarpeellisia ohjeita käskyläisillensä, salli herra -Bräuhäusel itsekunkin mennä omaa tietään vatsansa vaatimuksia -täyttämään, itse antaen pikku Gyuszin viedä häntä kastelliin; tiellä -lahjoitti hän uskolliselle palvelija-pojalle hänen kärsimyksistänsä -uuden uutukaisen, rahapajasta vast'ikään tulleen, kiiltävän kreutzerin. - -Siitä tuli Gyuszille paljon katselemista ja ihmettelemistä, hän kun ei -ensinkään voinut saada päähänsä: mikä kummallinen raha tuo lienee, joka -on melkein kullan kaltainen, mutta johon kuitenkin on painettu: "yksi -kreutzeri." - -Salonkiin astuessaan näki herra Bräuhäusel miss Natalien ja talon -molempain neitien tulevan vastapuoleisesta ovesta. Bogumil eli Straff -ei ollut läsnä: hän oli jo eilen mennyt Tiszalle metsästämään, jottei -hän läsnä-olollansa synnyttäisi edes aavistustakaan minkäänlaisesta -tuttavuuden suhteesta hänen itsen ja tutkivain herrain välillä. Herra -Bräuhäusel'kin menetteli niin, kuin hän ei sinä ilmoisna ikänä olisi -mitään tietänyt tuosta mainiosta miehestä. - --- "Minä pyydän tuhat kertaa anteeksi teidän armoiltanne tuosta -omituisesta 'quiproquo'sta', jonka alaiseksi pikku palvelija-poika -joutui", lausui herra Bräuhäusel puheen aluksi, katsoen tätä seikkaa -hyvin huvittavaksi keskustelun aineeksi. "Vartiat pitivät tuota raukkaa -vakojana ja ajoivat hänet ensinnä pois, mutta ottivat sittemmin hänet -kiinni; onneksi pääsin minä väliin, muuten olisi vielä hänkin joutunut -tutkimus-vankeuteen." - --- "Minä toivon, että hänen kutsumuksensa oli hänelle puolustukseksi", -jatkoi miss Natalie ystävällistä leikkipuhetta. - --- "Siihen oli jo lähettäjän nimi kylläksi", vastasi sievistellen herra -Bräuhäusel ja istui kohteliaasti pöytään sillä tavoin, että miss -Natalie tuli hänen oikealle, neiti Eliz hänen vasemmalle puolellensa, -soppamalja hänen eteensä ja neiti Hermine vastapäätä häntä. - -Mitä suloisin naapuristo! Varsinkin soppa liha-mykyineen ja -jauho-palleroineen. Tuo kokki näyttää hyvin tietävän, mimmoista soppaa -silloin on keittäminen, kun kotikatsastuksen päällikkö tulee -viralliselle päivälliselle eikä aamusta varhain iltaan asti ole -nieleskellyt muuta kuin pölyä ja törkeitä puheita. - --- "Ikävä toimitus semmoinen?" kysyi miss Natalie tuolta kelpo -herralta, kun tämä oli laskenut lusikan pois ja pyhkäisi suutansa. - --- "Oi, minä olen jo siihen tottunut. Semmoisessa valtakunnassa, kuin -tässä, on se välttämätöntä; jokapäiväinen toimi. Vaiva ei ole pää-asia -tässä, vaan tuo ijankaikkinen valppaus, jotta heidän kavaluutensa -kautta ei joutuisi harhateille, jotta heidän kekseliästä viekkauttansa -voisi yhtäläisellä kekseliäisyydellä turhaksi tehdä, jotta -ristikysymyksillä saattaisi uppiniskaisimmastakin totuuden pusertaa. -Oi, tämä on todellinen intohimo! Mutta siihen tarvitaan älyä! -Todellakin erinomaista älyä, jota harvalla on. Oi, hyvin harvalla!" - -Hänen loistavat kasvonsa näyttivät sanovan: mutta niitä harvoja olen -minä. - -Herra Bräuhäusel oli sangen luonnollisesta varovaisuudesta -ottanut puheena olleen lippaan mukaansa tännekin, hän ei uskonut -sitä kenellekään muulle; päällikön täytyy olla epäluuloinen -käskyläisiänsäkin kohtaan. Tuo soma, leikkauksilla koristettu laatikko -veti tietysti suuressa määrässä puoleensa naisseuran uteliaisuutta, -joka herra päällikölle ei ollut ensinkään vastenmielistä; päinvastoin -malttoi hän tuskin odottaa siksi, kuin joku tästä esineestä pyytäisi -selitystä. - -Odotettu kysymys ei jäänytkään tekemättä. - --- "Ehkä tämä lipaskin on teidän löytöjänne?" kysyi miss Natalie, -osottaen tuolille laskettua laatikkoa, josta herra Bräuhäusel piti niin -suurta lukua, että melkein oli sille tarjota kädessään pidettyä -kastinkuppia: "enkö saa ensin antaa teille?" - --- "Onpa niin. On kyllä. Sitähän juuri etsimmekin ja paljon vaivaa -vaadittiin, ennenkuin sen löysimme. Varsin sukkelasti oli se kätketty. -Todellakin viekkaasti. Mutta lopuksi kuitenkin 'Arguksella on sata -silmää!'" - -Varmaankin herra Mikucsek kertoi ihan samaa tuolla alhaalla -Maxenpfutsch'ilaisille, se vaan, että häneltä oli yhdeksänkymmentä ja -yhdeksän sadasta puhkaistu, koska vaan yksi oli jäänyt. - --- "Epäilemättä siinä on vaarallisia papereita?" kysyi miss Natalie. - --- "Onpa niitäkin, ja erään vaarallisen ihmisen muotokuva." - --- "Vaarallinen muotokuva?!" -- Mutta sitä nyt kaikki kolme naista -tahtoivat nähdä; ja olisivatpa todellakin kaikki suuresti poikenneet -naisen tavoista, jos sitä eivät olisi tahtoneet. - -Herra Bräuhäusel luuli sitovansa talon neitiä kiitollisuuden velkaan, -jos tyydyttäisi heidän uteliaisuuttansa, ja aukaisi sentähden lippaan -heidän eteensä. - --- "Ah! ei mikään ruma nuori mies! -- Hän näyttää vaan vähän -uhkamieliseltä. -- Nuot tiheät kulmakarvat antavat kasvoille oikean -rosvon katsannon. -- Minusta hän on todellakin peloittava." - -Näitä muistutuksia tekivät sikisokin missi ja Hermine; herra Bräuhäusel -myöntyi kummankin puoleen. - --- "Ja nämät kirjeet tässä?" - --- "Ne eivät sisällä mitään erinomaista. Niitä nuori herra on -kirjoitellut jostakin sangen turvallisesta paikasta, jossa hän on hyvän -vaarinpidon alaisena. Mutta se, mikä oikein vaarallista on, on kätkössä -kuvan alla. Jos painaa tätä, aukenee kuva sijaltansa ja sen alta -löydämme nämät kirjeet, hienolle paperille kirjoitettuina; -allekirjoitetusta nimestä näkyy, että ne ovat vanhan Adam Garanvölgyin -omakätisiä kirjoituksia." - -Herra Bräuhäusel'iä ei vähintäkään arveluttanut sallia näitten -epäluulon-alaisten kirjeitten käydä kädestä käteen tämän perheen -uteliailla naisilla, tämän hyvästä mielenlaadustaan tunnetun perheen; -olivathan ne paitsi sitä kirjoitetut vieraalla kielellä, nämät eivät -siitä ymmärrä mitään. - -Mistä hänen ja mistä kaikkien talon vartiain oli mahdollinen tietää, -että ritarin perheessä on yksi jäsen, joka jo aikoja sitten askaroitsee -niittotyttöjen kanssa pelloilla, ryytimaan-hoitajattarien kanssa -puutarhassa, talonpoikaisvaimojen kanssa pihalla siinä uskaliaassa -toimessa, että oppisi tämän kohteliaan, ystävällisen kansan kieltä? -että neiti Eliz puolentoista vuotta täällä oltuansa jo ymmärtää unkarin -kieltä? - -Tästä vaarasta kokonansa tietämätönnä ei siis kukaan huolinut siitä, -että, sill'aikaa kuin miss Natalie antaa herra Bräuhäusel'in juurin -jaarin itselleen selittää, mitenkä piilopaikka löydettiin, mitenkä se -oli avattu, mitenkä herra Kampós sillä ja sillä tavoin oli siihen -pakoitettu, mitä tästä nyt tulee, onko jotakin suurempaa kravallia -pelkäämistä, eikö olisi hyvä käskeä herra Maxenpfutsch'ia yöksi -kastelliin, pyssyllä varustettuna, mikä suuri onni oli, että tämä -kabali saatiin ilmi j.n.e., sill'aikaa kuin he näin miellyttävällä -tavalla toisiansa pelästyttivät -- neiti Eliz varsin kauan katselee -yhtä noista ohuista, täyteen kirjoitetuista kirjeistä. Kukapa olisi -aavistanut, että hän tämän kirjeen rivejäkin ymmärtää? - -Ei, ei kukaan siitä huolinut. Lapsi sai huoleti kirjeesen tähystellä. - -Mutta mitä lapsi luki, kuului näin: - -"Armas, rakastettu, unhottumaton poikani! Kun sinä taas näet vapaan -taivaan, silloin minä en enää pitkään aikaan ole käärinliinan lävitse -nähnyt mitään. Jos paitsi sinua ja sitä, jolla on luottamukseni, joku -muu näkisi nämät kirjeet, sanoisi hän, että olen narri; vanha mies, -joka kirjoittaa rakkaudenkirjeitä -- muotokuvalle, ja lähettää -kirjeensä -- muotokuvalle! Ken ymmärtäisi minua? Tulisiko minun -ennemmin kirjoittaa elävälle ruumiillesi? kirjeitä, joita kaikki -vanginvartiat ennen lukevat, kuin ne sinun käteesi annetaan? -Kirjoittaisinko niihin asioita, joita minun on sallittu kirjoittaa, vai -panisinko itseni sen vaaran alttiiksi, että kuivettuneesta kädestäni -luiskahtaisi joku katkera sana, joka saattaisi tehdä kahleesi vielä -raskaammiksi, vai antaisinko valitushuudoillani ilmi, että minä sinussa -olen satakertaisesti rangaistu, että minä sinun kanssasi istun -vangittuna, että mitä sinulta puuttuu, sen minä itseltänikin kiellän, -että kun sinä olet yksinäsi, minäkin olen yksinäni, mutta että -ajatuksissani istun tuolla sinun vieressäsi, kylmän vuoteesi äärellä ja -kannan toista päätä kahleistasi? Ei, sitä ei kukaan saa tietää, et edes -sinäkään, ennenkuin vasta sitte kuin kaikki on ohitse. Sinä silloin jo -olet harmaapää mies, minä taas kylmänä tomuna. Mutta kuitenkin täytyy -sinun tietää, silloinkin, kuinka rakastettu olet ollut. Säännökseni, -jotka tulevat sinun hyväksesi, olen tänne kätkenyt. Minun täytyy -kätkeä ja salata ne, sillä jos pitäisin niitä läheisyydessäni, -anastaisivat sukulaiseni, jotka jo eläissäni ovat tehneet perintöjaon -omaisuudestani, ne epäilemättä, kun olen silmäni ummistanut; näistä -kirjeistä saat tietää kaikki, mitä sinuun koskee. -- Sill'aikaa minä -luen päivät: niitten loppu on tuolla puolen sitä rajaa, jonne elämäni -ulottuu; haaksirikkoinen meren keskellä tietää, että ranta on tuhannen -peninkulman päässä, mutta kuitenkin syleilee hän irroittunutta lautaa -ja uipi..." - --- "Saanko pyytää kirjettä, neiti Eliz!" sanoi herra Bräuhäusel. - --- "Oi, kernaasti." Pelästynyt tyttö päästi kädestään kirjoituksen. - --- "Te katselitte kirjettä semmoisella tarkkuudella, kuin olisitte -siitä lukenut." - --- "Käsi-ala siinä oli niin omituinen." - --- "Teidän armonne näyttää kyyneltyvän." - --- "Oi, ei; jotakin sattui silmääni. Varmaankin joku tomun-hiukka -tuosta kirjeestä." - --- "No, se ei sentään liene myrkyllinen. Olisi vahinko niin kauniita -silmiä." - -Ja kuitenkin oli tuon kirjoituksen myrkky jo tehnyt vahinkoa näille -kauniille silmille. - -Ken olisi sitä ajatellut? - -Herra Bräuhäusel luki kirjeet, olisivatko kaikki tallella. Ei yhtäkään -puuttunut, ja nyt hän katsoi hyväksi panna ne takaisin kätköpaikkaansa -ja lukita laatikon. - -Mutta tämän perästä oli hän pakoitettu syömään myöskin vasemmanpuolisen -naapurinsa puolesta, sillä tätä ei ruoka enään ensinkään maittanut -- -niin suuri oli silmässä vaiva tuosta yhdestä tomun-hiukasta! - - * * * * * - -Nyt katsahtakaamme hetkeksi, kuinka Kampós herran laita on. - -Onhan meillä aikaa siksi, kuin kunnioitetut herrat päivällisensä -päättävät. - --- "Niin! Heidän on kyllä helppo! Istuvat valmiisen päivällispöytään. -Köyhän ihmisen he sitä vastaan lähettävät työhön, kysymättä häneltä -edes, onko jo mitään niellyt. Juosta koko päivä, niinkuin koira; panna -illalla syömättä maata, niinkuin hevonen; puoli-yön aikana taas tulla -herätetyksi, niinkuin tarhapöllö!" - -Nämät hellätunteiset valitusvirret kaikuivat tuon hyvänlaitaisen -santarmi-kapralin huulilta, joka oli tehtäväksensä saanut "in -flagranti" kuljettaa Kampós herraa hallintokaupunkiin. - -Kampós herra kuunteli, hiljakseen tupakoiden, tätä valitusta, eikä -keksinyt siihen mitään lohdutuksen sanaa. - -Sitä enemmän hyväksyivät sitä molemmat muut matkakumppanit, jotka -jyrkästi väittivät, että kun ihmiselle aamusta iltaan ei anneta mitään -syödä, silloin täytyy hänen sota-kannalla olevana saada suurempi -palkka. - -Kampós herra ei puheesen mitään virkkanut. - --- "Teidän siis ei ole nälkä?" lausui vihdoin vakavalla äänellä kaprali -huoneenhaltialle. Kampós herra ymmärsi kysymyksen. - --- "Onhan tässä tien varrella csárda[51], josta voipi saada lasin -viiniä ja vähäisen paprika-lihaa."[52] - --- "Mutta eikö kukaan meitä petä?" - --- "En minä, sen tiedän." - -Loppupäätös näistä viittauksista oli se, että kun vaunut tulivat -"Ryyppy"-csárdalle, herra kaprali katseli ympärilleen, ja seisahutti, -kun hän ei ketään nähnyt, hevoset, tuoden esiin sen ehdoituksen, että -jos ei herra Kampós'illa olisi mitään sitä vastaan, sopisi ehkä poiketa -tähän sisään ottamaan siemaus viiniä... - -Kampós herra suostui yhteiseen toivomukseen ja astui kolmen saattajansa -kanssa csárdaan. - -Isossa juomatuvassa, pitkän pöydän päässä, istui sikopaimenen tapaan -vaatetettu mies, joka tuon tuostakin otti kulauksia viisi-mittaisesta -purakasta ja syödä paloitteli paprikoittua silavaa viittansa hiasta. - -Me olemme jo kerran nähneet tämän miehen. Herra Maxenpfutsch olisi -varmaankin tuntenut hänet tuoksi asiantoimittajakseen, jonka yhä oli -määrä tulla yorkshirelaisten kanssa. Epäilemättä on tuo silavan -möhkälekin niistä lähtenyt. Herra kapralista näytti kohta tämä mies -epäluulon-alaiselta. Kun hän kerta kumartui lattialle pudonnutta -veistään ottamaan, viittasi kaprali molemmille miehilleen, että he -tarttuisivat pyssyihinsä. Kumartuessaan sikopaimen kuitenkin tirkisteli -kulmainsa alta ja huomasi viittauksen. Hänestä oli selvä, että hän -tässä nyt oli pulaan joutunut. - --- "Jumala antakoon hyvää päivää, herrat soturit!" sanoi hän, juoden -heidän muistokseen purakasta. "Oletteko kuulleet puhuttavan Miska -Szemes'ista?" - --- "Paljonkin." - --- "No niin, tuo Miska Szemes olen minä!" lausui sikopaimen, nousten -penkiltä koko pituudessaan seisaalle. Hänen lakkinsa otti melkein -orsihirteen kiinni. - -Santarmit ojensivat pyssynsä. "Köyhällä pojalla" ei ollut muuta kuin -käsikirves; senkin veti hän esiin viittansa hihnasta, josta se roikkui, -ja heitti pöydän alle. - --- "Älkää huoliko asettua minua vastaan. Minun on jo loppu käsissä. -Olen kyllästynyt maailmaa kiertämästä. Tähän asti olen pelännyt vaan -sitä, että jos joudun kiinni, minut suljetaan sisään pitkäksi ajaksi. -Mutta tällä viikolla luin, että olen julistettu sota-oikeuden -alaiseksi. Nyt antaun itse vapaa-ehtoisesti, sillä tiedän, että minusta -pian päästään. Mikä hinta on määrätty päästäni herra kaprali?" - --- "Kuolleena kaksisataa, elävänä viisisataa florinia." - --- "No, herra kaprali, viisisataa florinia on siis kourassanne! Mutta -jos tahtoisin, voisin vielä sillä veitselläni, jolla vast'ikään söin -silavaa, leikata kurkkuni poikki ja teiltä olisi kolmesataa florinia -mennyt tipposen tiehensä. Tehkää siis sen verta hyväkseni, koska jo -olette voittanut niin paljon rahaa minun kauttani, että annatte isännän -täyttää purakkani; katsokaa, kuinka kuiva tuo Jumalan antama jo on, -siinä ei ole enää tippaakaan." - -Ja ylösalaisin käännetystä purakasta ei tosiaankaan juossut -pisaratakaan esiin. - --- "Minä juon kumminkin niin kauan, kuin saatan juoda; panen omasta -nahastani noin yhden florinin viiniin. Isäntä kaataa kahdentoista -kreutzerin hintaista, purakka vetää viisi mittaa, se tekee täsmälleen -yhden florinin. Eikö niin, herra kaprali, tuota yhtä florinia te ette -kadehdi köyhältä pojalta, joka ilmaiseksi laskee käteenne viidensadan -florinin pään?" - -Kaprali huomasi, että hänellä oli tekemistä sangen hyvänlaitaisen -raukan kanssa, joka jo muutenkin tahtoo kuolla ja vielä viimeisillään -laskee pilapuheita, niinkuin anekdoti-kirjoissa usein saapi lukea. - --- "Hyvä! Isäntä, hoi! Täyttäkää tuon pojan purakka!" - -Kapakan-isäntä laski kaikkien nähden läkkisellä ratilla pulputtavan -purakan ruukku-viiniä täyteen; viinin vielä kuohuessa purakan suussa, -tarttui Miska Szemes siihen ja nielaisi siitä semmoisen siemauksen, -että sisällyksestä vähentyi kaksikymmentä prosenttia. - --- "No, herra kaprali, ottakaa tästä tekin pieni naukku köyhän, hukkaan -joutuneen betyárin sielun muistoksi!" sanoi Miska, pyhkäisten pullon -suuta ja tarjoten sitä hänelle. - -Kaprali pisti vastaan. - --- "Vai niin? Herrat eivät juo purakasta, vaan lasista." - -Tämän sanottuaan kaatoi hän kaikille kolmelle viiniä laseihin, samasta -purakasta, josta itsekin oli juonut. Sitte pyhkäisi hän taas pullon -suuta paidanhiallaan ja kaatoi Kampós herrallekin: "Juokaa tekin, suuri -herranen, sielu raukkani onneksi! Eikö totta, te olette komisarjus?" -Hän tiesi hyvästi, että Kampós oli huoneenhaltia. - -Ja sitte hän taas joi purakasta, siten vakuuttaaksensa, ettei siinä ole -myrkkyä eikä unijuomaa. - -Sen jälkeen pyysi hän suurella mielenmaltilla toista santarmia nyt -vetämään hansikat hänen käteensä, joilla tarkoitti käsirautoja; -kapralin viittauksesta ottikin tämä ne esiin sapeli-taskustaan. Miska -Szemes laski molemmat käsiranteensa ristiin ja antoi vastustelematta -vääntää ne kiinni; pyysi vaan kolistajaansa antamaan hänelle juomista, -kun hänen tulisi jano. - -Herra kapralin ilo oli nyt rajaton tämän hyvän saaliin johdosta: -luvattu palkinto, maine, "gradus ad majora", uutteruuden-tähti, -virallisessa lehdessä ja sitte kautta koko Europan julistus, että hän -se oli, joka sai kiinni tuon kuuluisan Miska Szemes'in! Kenen päätä -tämmöinen loisto ei olisi huimannut? - -Senpätähden herra kaprali ei ainoastaan maksanut purakkaan laskettua -viiniä, vaan mitä muita kaikkia oli nautittu, omasta kukkarostaan -csárdan-isännälle; olipa hänen auliutensa lopulta niin suuri, että -tilasi jäätelöäkin, jota ei kuitenkaan onneksi csárdassa saatavana -ollut. - -Rikastuneena näin hyvästä saaliista palasivat he puolen tunnin päästä -taas vaunuihin, joihin nyt istui kuusi henkeä: etusijalle kuski ja yksi -santarmi, niitten taakse rautoihin pantu betyári ja toinen santarmi -sekä takaistuimelle Kampós herra ja kaprali. - -Kuski sivalsi ruoskalla hevosia. Ilta rupesi lähenemään; taivaanranta -muuttui punertavan näköiseksi; idästä nousi sakea sumu, johon tuoksuvat -vainiot jäivät hopeisen metsän muotoisina. Ilmassa lensi raakuva -varisparvi kaupunkiin päin. "Korppi rääkyy, herra kaprali!" mutisi -Miska Szemes. Herra kaprali ei vastannut siihen mitään, vaan horjueli -Kampós herran olkapäätä vastaan, niinkuin se, jonka pää ei enää kestä -painoansa. - -Samoin tekivät molemmat muutkin santarmit betyárin ja kuskin vieressä. -Kun oli ehditty lakealle, nukkuivat jo kaikki kolme sitkeästi. - -Silloin veti Miska Szemes kätensä sievästi ulos raudoista, ikäänkuin -niissä vaan olisi ollut talvihansikat, ja vaunujen tultua eräälle -sillalle, sanoi hän kuskille: - --- "Pysäytä hevoset, veikkoseni! Nyt, suuri herra, kiitoksia paljon, -että olette tuonut minua tähän asti: tästä jo kyllä itsekin osaan -edemmäksi. Nämät kaikki kolme nukkuvat hyvästi. Purakassani on kaksi -onttoa: joka kerta kuin pyhkäisen sen suuta, väännän erästä tappia ja -annan sen siten toiselle. Te, suuri herra, joitte _minun kanssani_, -muut särpäsivät unijuomaa. Toivotan rauhallista hyvää yötä." - -Sen sanottuansa hyppäsi hän vaununlaidan ylitse ja oli minutin päästä -kadonnut tien ojissa kasvavaan pensahistoon. - -Kampós herra kohautti olkapäitään; hän ei ollut saanut käskyä juosta -tuon perässä. - -Hän ei tehnyt muuta, kuin kääriysi viittaansa ja nojasi vaununlaitaa -vastaan, tehden sen päätöksen, että kun saavutaan santarmi-kasarmin -pihalle, hän on oleva viimeinen, jota saadaan unesta hereille -ravistella. - -Herännyt kaprali ja kumpikin santarmi katselivat ensiksi hyvin -kummastuneina ympärilleen, mihin Miska Szemes oli joutunut. Sitte -rupesi ensinmainittu lukemaan rahakukkaronsa sisällystä. Siitä puuttui -kuin puuttuikin se florini, jonka hän Miska Szemes'in puolesta oli -"Ryyppy"-csárdassa maksanut. - -Tuo hurjapäinen konna oli vielä rohjennut antaa takaa ajavain -viranomaisten maksaa hänen viininsä! - -Niin paljon elämän-filosofiaa löytyi kaikissa kolmessa, etteivät -ainoallakaan sanalla enään ottaneet Miska Szemes'istä puhuaksensa. - - * * * * * - -Kartanoonsa takaisin palaava Ankerschmidt kohtasi tiellä -tutkimuskunnan, joka jo oli paluumatkalla. - -Hän hämmästyi suuresti sitä isoa, aseellista saattokuntaa, joka seurasi -Bräuhäusel et consortien postivaunuja. Muuten oli hän pakoitettu -pysäyttämään hevosensa, sillä kunnioitetut herrat, jotka jo kaukaa -olivat tunteneet hänen valjakkonsa, seisahuttivat niinikään vaununsa ja -tulivat, siitä alas hypähtäen, Ankerschmidt'in kuomille kiittämään -siitä sydämellisestä vastaan-otosta, joka hänen poissa ollessaan oli -hänen kartanossansa tullut heidän osakseen. - --- "Mitä riivattua! Ovatko herrat pitäneet ajometsästystä kylässä?" - -Ensi hetkellä luuli hän, että he puolalaisen tähden olivat tulleet -semmoisella miesvoimalla. - --- "Olemme, ja täydellisellä menestyksellä. Teidän armoanne ei ole edes -aavistanut, mitä vaarallisia papereita on ollut kätkettynä tuohon -vanhaan rakennukseen kastellinne vieressä." - --- "No, mitä vielä! Olisiko Garanvölgyi muka komprometterattu?" - --- "Se on kyllä vielä ilmi tuleva. Toistaiseksi on vaan huoneenhaltia -otettu tutkinnon-alaiseksi." - --- "Hyvä! Tämä onnellinen yhtymys ilahuttaa minua, jääkää hyvästi!" - -Ankerschmidt heittäysi vihastuneena vaunujensa istuimelle ja lähti -eteenpäin. Jos vanhassa rakennuksessa oli pidetty katsastusta, on sitä -ennen täytynyt tapahtua ilmi-anto. Ilmi-antajana on saattanut olla vaan -yksi ihminen -- _pakolainen_. Ankerschmidt soimasi itseään säälimättä -siitä, ettei hän heti ensi ilmestymisen perästä ollut ajanut talosta -pois tuota ihmistä; olipa vielä ottanut hänet piano-mestariksi. Kun -rouvasväki niin häntä suosi. - -Mitä tästä nyt lähtenee? Jos vanha Garanvölgyi on ryhtynyt -johonkin sopimattomaan asiaan, jääpi sen kautta vankeudessa istuvan -sisaren-pojan kohtalo yhä ratkaisematta. Jos tuosta taas saataisiin -ilmi joku salaliitto, silloin tulee anomuskirja pahaan aikaan. - -Muutoin oli siinä jo kyllin katkeraa kokemusta, että juuri ne jättävät -tuon onnettoman miehen, jotka ovat hänen likimmät heimolaisensa. Tuo -rouva, tuo kihlattu morsian, ei tahdo antaa sisään ylkämiehensä hyväksi -tehtyä anomuskirjaa. Ihminen ei voisi semmoista uskoa, jos ei itse -olisi sitä nähnyt. Mutta mitä tulee ritarin nyt tehdä taskussaan -olevalla anomuskirjalla? Kenenkä kautta jättää se sisään? Jos saisikin -vanhan Garanvölgyin siihen taivutetuksi, saattaisiko hän siitä odottaa -menestystä juuri nyt, kun hän itsekin on tutkinnon-alaisena? - -Ja lisäksi ei ritari voinut ratkaista, millä mitalla hänen tulisi jakaa -jaloa ylenkatsettansa rouva Pajtayn ja Bogumil'in välillä. Sillä -lakattuaan raivoomasta toista vastaan, luuli hän tehneensä toiselle -vääryyttä, kun tämän siksi aikaa oli unhottanut. - -Hän malttoi tuskin odottaa siksi, kuin oli kotia päässyt. - -Ensimmäiselle, joka tuli vaunujen luokse kapineita noutamaan, kuului -ensimmäinen sana näin: - --- "Onko piano-mestari kotona?" - -Saatuansa tietää, että nuori herra tänään aamulla oli palannut -metsästysretkeltä, riensi hän heti kamariinsa. - -Hän ei vielä ollut saanut päällystakkiaan yltänsä riisutuksi, kun pikku -Gyuszi tuli hänen luoksensa sillä pyynnöllä, että missi tervehtää -armollista herraa ja kysyy. olisiko hänellä aikaa tulla saliin erästä -sangen vakavaa sanaa varten. - --- "Mikä vietävän vakava sana missillä on sanottavana? Vakava sana? -Ikäänkuin minä olisin mikään pilapuheinen mies, joka aina leikkiä -lasken! Minä aion vielä hyvinkin vakavasti puhua, se on varmaa." - -Sisään astuvaa ritaria odotti salissa missi yksinään. Tämän oli käherät -tätä juhlallista tilaisuutta varten asetettu "à l'anglaise", jotta -hänen kasvonsa näyttäisivät tavallista pitemmältä ja tragillisemmalta. - --- "Mitä mielitte, miss Natalie? Mitä sanomista teillä on minulle?" - --- "Herra ritari!" lausui missi semmoisella turmiota ennustavalla -äänellä, jolla muinoin Pythian dodonalaiset orakeli-vastaukset -kaikuivat. "Hankkikaa kuulemaan sangen huonoa sanomaa, joka on teidän -jaloa sydäntänne kauhistuttava." - --- "No, mitä nyt? Suorastaan rynnäkköön! Minä en rakasta pitkää -tiraljeramista." - --- "Teidän talossanne on petturi." - --- "Minä tiedän sen, tuo pirun tuoma! Älkää puhuko enempää! Minun on -kaikki tiedossani. Tiellä sain sen kuulla." - --- "Olisiko se mahdollista? Minä aioin sitä salata." - --- "Sen uskon; vaan minä sen kyllä saatan kuuluville, älkää pelätkö!" - --- "Hyvä herra, ajatelkaa, että teidän tulee suojella perheenne hyvää -mainetta." - --- "Sitäpä juuri tahdonkin suojella. Minä en suinkaan salli sanottavan, -että Ankerschmidt'in talossa semmoinen ihminen saapi hengittää, joka on -salainen ilmiantaja." - -Missi koetti häntä lepyttää. - --- "Mutta, hyvä herra, muistakaa kuitenkin, että hän on teidän -perheenne jäsen." - --- "Perheen-jäsen hän ei ole tästä hetkestä lähtien, sen vannon, sitä -hän ei ole. Minä ajan hänet vielä tänään pois. Annan käskyn, että jos -hän vielä kerran tulee pihaani, häntä ruoskalla karkotetaan." - --- "Jumalan tähden, hyvä herra, teidän lemmikkinne!" - --- "Ei minun lemmikkini! Perhana vieköön! Teidän lemmikkinne! Minä olen -jo kauan tietänyt, että hän pettää, mutta teidän mieliksenne minä en -ole siitä lukua pitänyt. Nyt minä jo olen saanut hänestä kylläkseni. -Tällä hetkellä saa hän jättää taloni; minä tahdon näyttää, kummoista -sota-oikeutta osaan talossani pitää, jos joku sitä häpäisee." - --- "Mutta, hyvä herra, kiivastuneessa mielentilassa älkää sentään -mitään tehkö!" - --- "Juuri tässä paikassa seisoen tahdon tehdä kaikki; juuri tässä -silmänräpäyksessä. Gyuszi, hoi!" - -Missi huusi viereisestä kamarista neiti Hermineä avuksensa, jotta -hänkin koettaisi rauhoittaa isän kiihoitusta. - --- "Armoa, hyvä herra! Malttakaa mieltänne!" - --- "Älkää pelätkö niin kauheasti! Minä en lyö häntä korvalle, en edes -soimaa häntä. En suinkaan, en sano hänelle ainoatakaan törkeää sanaa. -Mutta sitä kuitenkin sallinevat teidän ylhäisyytenne, että jos ken on -saattanut itsensä mahdottomaksi asumaan yhden katon alla minun -kanssani, minä hänelle aivan kohteliaasti saan sanoa niin paljon, kuin: -'armahani, _tuossa on ovi, ulkona odottaa kalesit_, karsamadiner.'[53] --- Gyuszi! Lähetä tänne piano-mestari!" - --- "Kuinka? Hänen kuullen?" kysyi missi. - --- "Hänen kuullen, se on tietty, että hänen kuullen. Minun ei ole tapa -semmoisia kirjeen kautta suorittaa. Minä en puhu kenestäkään pahaa -selän takana, vaan jos jotakin sanon, tietää sen joka ihminen. -Sentähden on Jumala antanut minulle ääntä, jotta sen voi kuulla vaikka -maantielle asti. Tuleeko tuo piano-mestari jo?" - -Hän tuli jo. - -Herra Straff astui hymysuin saliin, niinkuin se, joka ei mitään -aavista, ja alkoi lausua iloansa ritarin kotia palaamisesta, josta -kuitenkin Ankerschmidt yht'äkkiä teki lopun hirmuisella huudolla, kuin -olisi komentanut kokonaista, juoksujalassa esiin ryntäävää -ratsurykmenttiä: - --- "Seis!" - -Siihen toisen nyt kaiketi täytyi pysähtyä, koska ritari lisäksi ojensi -kättänsäkin, vieläpä heristi nyrkkiäkin. - --- "Kuuletko, sinä -- ihminen! Eilen tapahtui virallinen katsastus -Garanvölgyin talossa. Ilmi-anto oli sinun tekosi. Minä en asu yhdessä -talossa ilmi-antajain kanssa. Oikealle käänny! Mars!" - -Ikäänkuin salaman iskusta pyörryksiin joutuneina, ällistyivät kaikki -läsnä-olijat tästä sotilaan-tapaisesta päiväkäskystä. Molemmat naiset -tarttuivat pelästyksestä toinen toisensa käteen, kun sitä vastoin -Straff laski kätensä rinnalleen ja kohotti sormiansa valaan; hän aikoi -sanoa jotakin hirvittävää. - --- "Käsi alas!" ärjyi ritari, nähdessään, että tämä aikoi vannoa. "Mitä -minä sanoin? -- Oikealle käänny!" - -Straff huomasi, ettei tässä mikään auttanut; hän heitti siis siksensä -kaiken puolustuksen ja yritti nyt vaan jättämään naisia hyvästi -kaipausta ja mielenmalttia osottavalla kumarruksella, tukehuttaen -katkeraa huokausta rintaansa. - --- "Mars! Mars! Johan sen sanoin! Ei muuta mitään!" huusi -kärsimättömästi ritari. Tämän johdosta katsoi nyt Straff hyväksi -peräytyä ovelle; siellä hän vielä kerran kääntyi takaisin ja lausui -uhkaavalla pilkalla Ankerschmidt'ille nämät sanat: - --- "Te muistatte minua vielä tästä!" - -Näistä sanoista sai Ankerschmidt, jonka raivo jo oli ollut -korkeimmillaan, äkkiä takaisin sotapäällikön-tyvenyytensä, ja jälleen -saavutetulla humorilla kääntyi hän oven vieressä seisovaan, pieneen -palvelija-poikaan: - --- "Gyuszi! Heitä tuo herra ulos ovesta!" - -Ja Gyuszi, joka tuskin ulottui tuon pitkävartaloisen herran lanteisin -asti, hyökkäsi, nämät sanat kuultuansa, niinkuin semmoinen pieni -sylikoira, joka sekä muotonsa että rohkeutensa puolesta on jalopeuran -kaltainen, vaikka miniaturi-muodossa, vikkelästi Straff'in päälle ja -suoritti molemmilla käsillään häntä selkään hutkien, ihmeteltävällä -precisionilla käsketyn toimituksen. Yksityiskosto siihen myöskin -vaikutti. - -Paremmalla mielellä oleva katselijakunta olisi varmaankin hänelle käsiä -taputellut. - -Tämän kohtauksen aikana oli neiti Hermine juossut pois salista; hänellä -oli ehkä hellä sydän, joka suuresti surkutteli toisen nöyryttämistä. - -Mutta miss Natalie jäi jälelle. Hänen kasvonsa olivat vaaleammat kuin -milloinkaan, hän puri sinistyneitä huuliansa ja katseli Ankerschmidt'ia -semmoisella vimmalla, kuin myrkyllinen käärme, joka asettelee -pistämään. - --- "Teidän kunnianne!" puhui hän, vimmaansa vaikeasti hilliten. "Te -olette suvainnut erhettyä. Petos on juurtunut liiaksi syvälle teidän -perheenne pyhyyteen, ettei sitä noin helposti voi temmata pois." - --- "Rakas missi, älkää puhuko kukkaskieltä, vaan sanokaa, jos teillä on -parempia tietoja asiasta, ken se oli, joka antoi Garanvölgyin ilmi? -Sillä vaan tästä talosta saattoi joku sen tehdä. Ja jos te voitte -minulle todeksi näyttää, ettei se ollut tämä maankulkija, menen minä -häntä tavottamaan ja pyydän häneltä anteeksi: 'älkää olko suuttunut, -ystävä maankulkija!'" - --- "Tässä, hyvä herra, ei kysytä, kuka antoi ilmi Garanvölgyin, -kuka ei." - --- "Sitä mar juuri kysytäänkin! Mitä siis muutoin kysyttäisiin?" - --- "Mitä tekemistä teidän perheellänne on Garanvölgyin kanssa?" - --- "Mitä tekemistä? Sitä tekemistä, että hän on minun vastustajani -valtion ja sodan asioissa, enkä minä salli, että hän minusta voisi -sanoa, jotta tulin tänne vakojana hänen viereensä asumaan." - --- "Vielä pahempaakin voidaan teistä sanoa, kunnian herra. Sitä, että -tulitte asumaan hänen viereensä, voidaksenne rakentaa yhdistystä hänen -kanssansa." - --- "Minä en ymmärrä. Minkälaista yhdistystä? Salaliittoako?" - --- "Oi, ei." - --- "Vai onko kenties vanhuksella tytär, jota ihastelen, naidakseni -häntä?" - --- "Hänellä ei ole, mutta teillä on." - --- "Ja joku saa sen päähänsä, eikö niin, että tahdon pakoittaa -jompaakumpaa tytärtäni vaimoksi vanhukselle?" - --- "Oi, ei, armollinen herra, mutta Garanvölgyillä on ottopoika, joka -valtiovankina istuu linnassa." - -Ankerschmidt luuli, että huhu oli tullut hänen hevosiansa -nopeammin. Tietäisivätkö nämät täällä kotona jo mitään siitä hänen -aikomuksestansa, jonka hän pääkaupungissa vasta eilen toiselle -ilmoitti? - --- "Mistä sen tiedätte?" - --- "Aivan yksinkertaisesti. Herra Bräuhäusel, naisten uteliaisuutta -tyydyttääksensä, avasi eteemme sen lippaan, jonka hän ynnä Garanvölgyin -salaisten paperien kanssa otti takavarikkoon. Tässä lippaassa oli -kauniin, nuoren miehen muotokuva ja vieraalla kielellä kirjoitetuita -kirjeitä." - --- "Millä vieraalla kielellä?" - --- "Unkarin." - --- "Vai niin!" - --- "Teidän kunnianne luulee, etteivät perheenne jäsenet osaa unkarin -kieltä? Te erhetytte. Neiti Eliz ymmärtää jo tätä kieltä." - --- "Se ei ole kummaa, kahden vuoden kuluessa se jo on saattanut -tarttua; minäkin sitä vaan sillä tavoin opin." - --- "Hyvä. Mutta lukekaa nyt, teidän kunnianne tämä kirjoitus!" - -Missi veti esiin pitkän, virallisella tavalla kokoon taitetun -kirjoituksen ja antoi sen ritarille. - --- "Tämä on Eliz'in käsi-alaa." - --- "Suvaitkaa lukea päästä päähän." - -Semmoisilla tunteilla, joissa kummastus, hämmästys, ihastus ja -mielipaha toinen toisensa perästä vaihtelivat, luki Ankerschmidt tämän -kirjoituksen. - -Mikä se oli? - -Mikä oli? -- Anomuskirja korkeimpaan paikkaan, jonka yksinkertaiset, -teeskentelemättömät sanat kuiskaavat jalon sydämen helliä tunteita; -jonka heikko lapsen käsi on kirjoittanut; naivi, suora anomus vangiksi -tuomitun nuorukais-paran armoittamisesta. - --- "Mitä hän tällä tarkoitti? Mitä hän sanoi?" - --- "Hän aikoi lähettää sen Wien'iin." - --- "Mitä tietä?" - --- "Postilla." - --- "Se hupakko! -- Missä hän nyt on?" - --- "Koti-arestissa, kamarissaan." - --- "Lähettäkää hän luokseni, minä tahdon kahden kesken puhutella -häntä." - --- "Tässäpä, hyvä herra", lausui miss Natalie ilmeisellä -voitonriemulla, "tässä nyt on se petos, josta teillä edeltäpäin ei -ollut aavistustakaan ja joka ilman minun valppaita silmiäni olisi -teidän hyvälle maineellenne tuottanut parantumattoman haavan, mutta ei -hänessä, jota vastaan te kiivastuksenne vimmassa niin törkeästi -karkasitte." - --- "Hyvä, hyvä, siitä saamme toisella kertaa filippiserata; käskekää -nyt vaan tyttö luokseni." - --- "Eikö teidän kunnianne soisi, että minä olen läsnä?" - --- "En. Jos olen yksinäni hänen kanssaan, on hän paljon suorempi; hän -tunnustaa pikemmin kaikki." - --- "Niinkuin tahdotte." - -Ankerschmidt ei antanut tilaisuutta enempään keskusteluun, sillä hän -meni pois kamariinsa. - -Siellä istui hän pöydän ääreen, otti esiin tytön anomuskirjan ja luki -sen uudestaan ja taas uudestaan. - -Kuinka tosiperäiset, kuinka mutkattomat nämät lauseet olivat! - -Ja tämän viereen asetti hän lakitieteen tohtorin tekemän anomuskirjan -ja vertaili niitä toisiinsa. Kuinka tyhjä-aatteinen, pahankierteinen, -matelevainen, peräti kuivankiskoinen ja pitkäpiimäinen sen sisällys oli -tuon toisen rinnalla! - -Ja vangin morsian kieltäyy sen alle kirjoittamasta, sitä armonjakajan -astuinlaudalle viemästä, mutta lapsi, jolle sama vanki oli tuntematon, -tietämätön, ajattelee itsekseen, mitä pitäisi tehdä kurjan kärsiväisen -hyväksi, jonka nuoruus kukoistaissaan kuihtuu kolmikertaisen lukon -takana! - -Ovi aukeni ja kanteen-alainen astui sisään. - -Hän tiesi jo rikoksensa suuruuden, tiesi itsensä tuomarin eteen -haastetuksi; hän ei sentähden puolustanutkaan itseään, vaan antausi -kauniisti, langeten isän jalkain juureen ja painaen punehtuneet -kasvonsa hänen polviinsa. - -Ankerschmidt piti yhä kättään tuon kirjoituksen päällä, katsellen -milloin sitä, milloin lastaan. - -Niin olivat he ääneti runsaan puolen tunnin ajan. - -Sitte laski Ankerschmidt kätensä tytön pään päälle ja silitteli sen -käheröitä. - -Eliz painoi molemmilla käsillään isän kättä huulillensa ja piti sitä -siinä kauan, ja taas olivat he pitkän aikaa ääneti. - -Vihdoin täytyi kuitenkin jotain lausua. - --- "Tyttöseni! Oletko kirjoittanut tämän?" - --- "Olen." - --- "Siinä teit sangen hyvästi ja sangen pahasti, Hyvästi teit siihen -katsoen, joka on vankina, mutta pahasti teit itseesi katsoen, sillä -tästä lähtien olet sinä vanki. Minä itse vien yksinkertaiset rivisi -sinne, mihin ne ovat aiotut, ja takaan niitten menestyksen; mutta tästä -hetkestä alkaen olet sinä vankina tässä talossa, sillä se ei saa -tapahtua, että sinä koskaan näet sitä miestä, jota olet yrittänyt -vapauttamaan." - -Ankerschmidt kohotti lempeästi tytön suloisia kasvoja, katsoaksensa -hänen silmiinsä. - --- "Ymmärrätkö minua? Se, joka nyt on vankina, on vapautettava ja -kotiinsa tuleva. Sinä päinvastoin olet tästä lähtien vanki, etkä saa -mennä ulos talostani, jottei kukaan voisi tehdä sitä soimausta -Ankerschmidt'ista, että hän itsekkäistä syistä on tavotellut -vastustajansa vangittua poikaa ja, luullessaan jalon työn -toimittavansa, vaan on pörssi-asioitsijan tavalla keinotellut." - --- "Minä ymmärrän sinua ja tottelen." - --- "Et siis koskaan mene mihinkään ilman minun taikka kasvattajattaresi -seuraa?" - --- "Sen lupaan." - --- "Lupaatko senkin, että, kunnes minä palaan takaisin valtakunnan -pääkaupungista, et mene ulkopuolelle tämän kartanon aitausta?" - --- "En mene." - --- "No niin, se on hyvä; nouse nyt ylös ja suutele minua. Siitä, mitä -kahden keskemme on puhuttu, älä koskaan virka kellekään!" - -Hän tarttui nyt tyttärensä käteen ja vei hänet saliin, jättäen hänet -näillä sanoilla missille: - --- "Miss Natalie! Delinqventti on tunnustanut kaikki. Minä olen -tuominnut hänet koti-arestiin siksi, kuin hän joutuu naimisiin. Tehkää -hyvin ja pitäkää häntä ankarasti silmällä." - -"Hän on siis kuitenkin saanut rangaistuksensa, tuo pikku kapinoitsija!" -riemuitsi itsekseen miss Natalie. - -Vaan Ankerschmidt palasi kamariinsa sillä katkeralla ilolla, että mitä -"toinen" oli luotansa heittänyt, sen otti "_toinen_" ylös. - - - - -VIII. - -Kostoa sekin. - - -Ankerschmidt lähti seuraavana päivänä varhain aamulla matkalle. -Kaikille kotolaisille sanoi hän Pest'iin menevänsä, Eliz'ille -ainoastaan kuiskasi hän, että hän matkusti muualle. - -Sitä ei kukaan tietänyt, eikä saanutkaan tietää, kuinka suuresti tämä -ankaran sotakurin mies rakasti kapinallista tytärtänsä. - --- "Teidän toimeksenne, missi, minä jätän, että julistettu koti-aresti -ankarasti voimassa pidetään;" näin puhui ritari, ennenkuin nousi -vaunuihinsa, jonne asti missi ja Hermine olivat häntä saattaneet; -vangin oli sallittu vaan silmin seurata häntä akkunasta ja heittää -hänelle suukkosia, joita tuo armoton isä ei kuitenkaan tahtonut -huomata. "Teille uskon ankaran valvonnan. Minä annan teille täydellisen -vanhempien vallan; kohdelkaa häntä niin, kuin olisitte hänen armas -äitinsä." - -Missi ei ymmärtänyt leikkipuhetta. Siihen tarvitaankin enemmän kuin -"english spoken." - --- "Sinä myöskin, Hermine, pidä Eliz'ista vaaria: sinä olet jo isompi -ja olet aina ollut ymmärtäväinen. Sinua ei koskaan tarvinnut kurittaa, -ei koskaan huomauttaa siitä, mitä sinun piti tehdä; lapsuudestasi asti -olet aina ottanut hyvin vaaria kaikista. Pidä sisartasi silmällä; sinä -tiedät, kummoinen heilakka hän on, hänellä on hyvä sydän, mutta tytölle -sopimaton. Peijakas, jos hän olisi poika, tulisi hänestä sotamarsalkka. -Hänellä on kaikki ne hyvät avut, joista poikia kiitetään, mutta tyttöjä -soimataan. Kohtele häntä ystävyydellä, rakkaudella; silloin hän ehkä -tulee sävyisäksi ja oppii sinusta paljon hyvää, jota sinussa on. No, -syleile minua nyt; ja pitäkää vaaria siitä, etten taas palaisi kotia -mihinkään murheesen." - -Ankerschmidt istui vaunuihinsa; naiset kääntyivät takaisin kastelliin. -Eliz heitti vielä kerran suukkosen pois vieriviä vaunuja päin, -huolimatta siitä, ettei kukaan sitä huomaa. Mutta yht'äkkiä kallisti -Ankerschmidt itseänsä ulos vaunuista ja nähtyänsä, että muu seurue jo -oli mennyt pihasta pois, veti esiin valkoisen nenäliinansa ja liehutti -sitä hyvästi-jätön ja anteeksi-annon merkiksi. Sen jälkeen sulkeusi -akkuna. - -Tuskin oli tuuli hajoittanut sen tomun, jota ritarin vaunut -tuoksuttivat kylän päähän asti, kun herra Maxenpfutsch astui sisään -kotia jääneitten naisten luokse. - -Tuo kunnioitettu mies oli pukenut itsensä valkoiseen liiviin ja -valkoiseen kaulaliinaan, ja tavallisen metsästäjän-lakkinsa sijasta -piti hän kainalossaan sileäksi harjattua silinteri-hattua, jonka -suurisuisen aukon hän oli kääntänyt eteenpäin, niinkuin muunkin -piiritys-kanunan. Kaikista näistä saattoi jo edeltäpäin arvata, ettei -kunnioitettu herra laske leikkiä. - --- "Teidän nöyrin palvelijanne, hyvät neitoset; teidän nöyrin -palvelijanne, miss Natalie! Minä suutelen kättänne, kuinka olette -suvainneet nukkua?" - --- "Hyvää huomenta, Herr von Maxenpfutsch, käykää istumaan. Me olemme -jo milt'ei unhottaneet, että onkaan nukuttu, niin kauan on jo valveilla -oltu. Mikä onnellinen sattumus tuo teidät tänne?" - --- "Minä taas luulin liiankin aikaisin tulevani, missi; naisilta menee -paljon aikaa toalettiin." - --- "Meidän täytyi kiiruhtaa, sillä ritari lähti matkalle." - --- "Minä tiedän sen, missi; senpätähden otinkin, missi, näin aikaisin -tullakseni teitä häiritsemään. Oi, minä kyllä tiedän, koska valtojen -vieraanotto-hetki on." - --- "Te olette kotona meidän luonamme, herra tirehtori, olettehan tämän -talon väkeä." - --- "Te olette sangen suosiollinen. -- Sepä kiihoittikin rohkeuttani, -sillä se asia, jota varten tulen, on kovin tärkeä, missi; kovin -tärkeä." - -Natalie laski tämän kuultuaan syrjälle valkoisen kirjaus-työnsä, jota -hän siihen asti ahkeraan oli neuloskellut, katsoen sitä suureksi ja -tärkeäksi elämän-määräksi, että saisi ison joukon läpiä batisti-liinaan -ommelluksi. - -Herra Maxenpfutsch oli nyt pistänyt silinterinsä polviensa väliin ja -ikäänkuin hän sen pohjasta olisi lukenut esiin jonkun rôlin, alkoi hän -mestarillisella änkytyksellä: - --- "Niin, missi; kuitenkin, missi; minä tulen vähäisen salaisessa -lähetystoimessa, missi; ehkä te mielisitte kuulla minua kahden kesken, -missi; asia koskee teitä personallisesti." - -Miss Natalie kääntyi Eliz'in puoleen ja lausui hänelle äidillisellä -lempeydellä: - --- "Rakas Eliz'ini, tehkää hyvin, alottakaa pianotuntianne muutamia -minuteja aikaisemmin kuin tavallisesti. Tiedättehän, että sen eilen -kokonansa laiminlöitte." - -Eliz ymmärsi, mitä tällä tarkoitettiin: toimittaa hänet pois, mutta -kuitenkin olla vakuutettu hänen läsnä-olostaan sekä antaa hänelle -semmoista tehtävää, jonka sälinältä kaikki kuunteleminen kävisi -mahdottomaksi. Hän totteli. - -Herra Maxenpfutsch käänsi nyt silinterin polviensa välissä -toisaallepäin ja pärisytti osaavasti viisin sormin sen pohjaa, joka oli -siihen aivan omansa. - --- "Niin, missi; hm, hm, missi; ja neiti Hermine?" - --- "Oi, hänen edessään minulla ei ole, ei voi olla mitään salaisuutta, -hyvä herra. Hän on todellinen sisareni, puolisko sielustani, me olemme -niin yhtä, kuin kumpikin puoli yhdessä kirjaelmassa." - -Miss Natalie keksi sangen runollisen vertauksen; mutta hän tarkoitti -valkoista kirjaelmaa, kun päinvastoin herra Maxenpfutsch oli niin -prosallinen ihminen, että hän ajatteli vertausta kirjavaksi -kirjaelmaksi, jonka toisella puolella on kuva, toisella taas -sekasohroisia villalangan kihermiä, ja hän vastasi hymyillen: - --- "Se on totta. -- Saatan siis rohkeasti puhua neiden läsnä ollessa. -Mistä alkaisinkaan? Niin. Herra Bogumil makasi tämän yön minun -luonani." - --- "Ah!" huudahti missi innostuneena, kun Hermine puolestansa otti -esiin romanin ja oli sitä lukevinansa. - --- "Ystäväni Bogumil sanoi minulle kaikki, missi; kaikki. Että herra -ritari ajoi hänet pois talosta, syyksi tehden, että häntä epäiltiin -Garanvölgyin ladossa tapahtuneen katsastuksen tähden. No, sehän vaan on -tekosyy, sen jokainen huomaa. Ystäväni Bogumil tunnusti minulle suoraan -todellisen syyn, joka on tämän valitettavan tapauksen aikaan saattanut; -ilmoitanko sen?" - --- "Sitä pyydän hartaasti." - --- "Hän tunnusti, ettei se ensinkään ole mitään muuta, kuin että herra -ritari on huomannut, jotta Bogumil rakensi sisällistä yhteyttä miss -Natalien kanssa." - --- "Ah!" huokasi häveten Natalie ja peitti kainosti kasvonsa -batisti-kehyksellä, jossa oli kylläksi läpiä, jotta hän niistä saattoi -tirkistellä. - -Hermine käänsi juuri lehteä kirjassa eikä ollut mitään huomaavinaan. - --- "Suokaa anteeksi, missi! Minä tarkoitin kunniallista yhteyttä ja -olen siitä varma. Ystäväni Bogumil on minulle kaikki ilmaissut. Hän -aikoi ottaa teidät, missi, vaimokseen." - --- "Ah, hyvä herra!" - --- "'Fait accompli', missi; minä tiedän sen. Hänellä on taskussa -lupakirja, hän näytti sen minulle. Kaikki oli jo säntillänsä: muutaman -päivän perästä oli seremonian määrä tapahtua. Mutta joku talonväestä -antoi vilpillisellä tavalla asian ilmi herra ritarille. Hän piti tätä -talossaan kudottua liittoa häväistyksenä ja ajoi sentähden pois tämän -nuoren miehen; ja tehdäksensä häntä teillekin mahdottomaksi, nöyrytti -hän vielä häntä teidän läsnä ollessa. Oliko niin, missi? Minä kerron -asian niin kuin sen häneltä kuulin. Itse en siihen ole mitään -lisännyt." - -Miss Natalie sopersi, silmät maahan painuneina, että niin kaikki on. - --- "Se on siis hyvä, missi. Nyt on vaan enää kysymys. tahdotteko te -kohentaa tämän onnettoman, maahan sorretun, nuoren miehen arvoa?" - --- "Minä tahdon kaikki, hyvä herra, mutta en tiedä, miten?" - --- "Senkin sanon teille, missi; vastatkaa siihen vaan: 'niin.' Tämän -tapauksen kautta on hänen ja teidän kunnianne loukattu." - --- "Voi, suuresti!" sanoi miss Natalie, tuskissaan silmiänsä väännellen -ja käsi sydämelle painettuna. - --- "Ystäväni Bogumil on täydellä todella ajatellut tulevaisuutta. Minä -näin hänellä nimityksen realikoulun professorin virkaan Budaan. Jos -siellä saadaan tietää, että hän täältä on tiehensä ajettu, suittaisivat -helposti vaikeuttaa hänen virkaansa-asettamista." - --- "Jumala varjelkoon, hyvä herra!" - --- "Tässä ei ole mitään muuta keinoa tuon pahan parantamiseen, kuin -että te, missi, kohta menette naimisiin ystäväni Bogumil'in kanssa." - --- "Voi, hyvä herra!" - --- "Ettekö tahdo, missi?" - ---- "Mutta näin kiiruusti!" - --- "Luullakseni olette siihen jo tarpeeksi valmistunut, vai -luuletteko ehkä, että Bogumil'illa kyllä on aikaa odottaa kunniansa -puhdistamista?" - --- "En suinkaan, en, hyvä herra. Jos hänen kunniastansa on puhe, -silloin olen minä valmis kaikkiin", vastasi Natalie, jalomielisesti -kättään Maxenpfutsch'ille ojentaen, ja loi sitte, hengellistä tukea -näin ratkaisevana hetkenä etsien, silmänsä Hermineen, joka nyt pani -kirjansa kiinni ja astui hänen luoksensa; tämän ainoan ystävänsä -rintaan vaipui nyt tunteellinen nainen ja alkoi itkeä, lausuen: - --- "Oi, te ette soimaa onnellisuuteni kyyneliä." - --- "No, näin on kaikki hyvin, missi", keskeytti heitä herra -Maxenpfutsch; "on niinkuin oleman pitää. Nyt tahtoisin vaan vielä puhua -muutamista tempuista, jotka ovat tarpeesen asian toimeen panemiseksi; -mutta siksi sanon hyvästi; jos on tarpeellista, käännyn takaisin." - -Natalie ymmärsi viittauksen, seurasi ulos Maxenpfutsch'ia, ja antoi -hänen ulkona korridorissa kiireesti tietää, että Ankerschmidt'in käytös -nyt jo oli hänelle täydelleen selvä. Ritarin puoliso vainaja oli -hänelle, entiselle hupilaisellensa, määrännyt viisituhatta florinia, -sillä tavoin, että niin kauan kuin hän oleskelee ritarin perheessä, hän -saa korot niistä; jos hän taas joutuu naimisiin, maksetaan hänelle koko -summa, jonka hän päinvastoin, jos käytöksellään alentaa arvoansa, -tykkänänsä kadottaa. Ritarilta oli tämä nyt vaan keikki, jolla hän -pyytää päästä hänelle eläkerahaa suorittamasta, ehkäpä vielä riistää -sitä häneltä, viattomalta, kokonansa; mutta siinä ritari tappiolle -joutuu, sillä totuus on voitolle pääsevä. - --- "Ahaa!" vastasi herra Maxenpfutsch, ja nyt vasta rupesi hänen -aivoissaan selkenemään se seikka, minkätähden Bogumil on missiin niin -hurjasti rakastunut, jota hän tähän asti ei ensinkään ollut käsittänyt. -"Te saatte siis viisituhatta florinia, jos miehelään menette. Se -kaunistaa asiaa paljon." - -Hän ilmoitti nyt myöskin kaikki muut sanottavat. - -Häät täytyy vielä tänä yönä pitää herra Maxenpfutsch'in asunnossa. - -Yöllä sentähden, jottei kukaan niistä tietoa saisi ja tuolla siitä -syystä, ettei Bogumil voi tulla kastelliin saattamatta itseään uuden -solvauksen alaiseksi. - -Todistajista on huolta pidetty. Herra tirehtori oli asettanut omat -vaununsa Bogumil'in käytettäväksi, jotta hän naapuri-kylästä voisi -tuoda sielunpaimenen, koska tämän kylän on toista uskoa eikä ymmärrä -kieltä. - -Sentähden on miss Natalien kenenkään huomaamatta tirehtorin asuntoon -tuleminen; se voipi tapahtua seuraavalla tavalla. - -Kastellissa on pieni taka-ovi, josta pääsee englantilaiseen puutarhaan. -Tämän oven luokse käy kiertoportaat herrasväen huoneista. Ovessa on, -sisäänmurron estämiseksi, vaan sisäpuolella lukko, johon ulkopuolella -ei ole mitään avaimen-läpeä. Jos kuitenkin niin sattuisi, että joku -pyrkisi siitä sisään, kun se on lukittu, on seinässä kellonsoitin, joka -menee palvelusväen tupaan. - -Kaikkea huomiota välttääkseen, tulkoon miss Natalie, kun kaikki -kastellissa nukkuvat, tämän oven kautta ulos; puutarhassa odottaa häntä -tirehtori, joka siitä seuraa häntä asuntoonsa asti. - -Mutta jotta hän taas voisi palata takaisin samaa tietä, älköön hän -sulkeko ovea jälestänsä, sillä silloin saisi hän odottaa ulkona aamuun -saakka, vaan jättäköön sen puoleksi auki. - --- "Mutta jos joku varas hiipisi sisään avatusta ovesta?" - --- "Se on totta, sitä emme tulleet ajatelleeksi." - --- "Minä tiedän! Hermine rakastaa minua, hän on mieltynyt minuun, -niinkuin sisareensa; minä jätän hänelle avaimen ja pyydän, että hän -taas laskee minut sisään, kun tulen takaisin." - --- "Mutta jos hän nukkuu?" - --- "Oi, sitä hän ei tee, sen voin ta'ata. Hän pyysi minulta jo aikoja -sitte saadaksensa lukea erästä romania, jota häneltä kuitenkin kielsin, -koska se ei vielä ole hänelle sovelias; sen annan nyt hänelle ja olen -varma siitä, että hän sen ääressä pysyy hereillä aina aamuun asti." - --- "Sepä hyvä. Vielä yksi kysymys, missi. Suokaa anteeksi, missi. Kovin -indiskreti kysymys, mutta sitä ei voi välttää. Onko teillä ... onko -teillä ... kastetodistusta?" - ---- "Pitäisihän olla. Vaikka minä luulen, että pappi epähuomiosta -kirjoitti ulos tätini todistuksen; hänenkin nimensä on, näette sen, -Natalie." - --- "Se on sangen todennäköistä. Muutoin ei sitä tarvitse näyttää -kellekään muulle, kuin vihkivälle papille. Älkää unhottako sitä -mukaanne ottamasta." - -Nyyhkien vakuutti miss Natalie olevansa tähänkin uhraukseen valmiina. - -Herra Vendelin pyysi vielä vaan sitä, ettei hän nyyhkisi paljon, sillä -se synnyttää epäluuloa ja tämä on varsin tarpeetonta. Täten päättäen -puhemies-tointansa, riensi hän kotia valmistelemaan itseään ilon- -isän[54] virkaan. - -Miss Natalie ei kuitenkaan seurannut hänen neuvoansa, sillä palattuaan -korridorista huoneesen, heittäysi hän Herminen kaulaan ja rupesi siinä -niin kovasti itkemään, että tämä vaan suurella vaivalla sai häntä -rauhoittumaan. - -Onhan tapa semmoinen. - --- "Ei kukaan voi aavistaa, mitä minä tunnen. Te yksinänne, rakas -Hermine, minun sieluni kuva. Jos minun täytyy jättää tämä talo, vuotaa -sydämeni verta yksistään teidän tähtenne; mutta eikö totta, te ette -soimaa minua, jos asianhaarat pakoittaisivat minua tätä perhettä -jättämään? jos minun sen kanssa, johon olen kohtaloni yhdistänyt, -täytyisi lähteä yksinäiselle pakoretkellekin? Sillä mikä lienee jalompi -kutsumus vaimolle, kuin ottaa osaa rakastetun miehen suruihin ja -kärsimyksiin! Tämä on ihanin tehtävä vaimon sydämelle, joka siinä voipi -osottaa suurinta voimaa." - --- "Miss Natalie!" huusi yht'äkkiä profani ääni. - -Tunteelliset rinnat irtausivat pelästyksestä toisistaan. Eliz huusi -viereisestä huoneesta; kun noita suuria tuumia laskettiin, oli hän -unhotettu tuonne pianon ääreen ja hänen alkoi siellä jo käydä ikäväksi. - --- "Miss Natalie! Teidän luvallanne. Linnanvanki Numero yksi kysyy -alamaisimmasti, monenko tunnin piano-linnantyöhön hän on tuomittu?" - -Vai niin? Tuo on päästettävä. - --- "Neiti Eliz saa mennä kamariinsa ja istua maalaus-stafflinsa -ääreen." - -Ah, siis todellinen graci! - -Eliz'in mieliteko ja lohdutus oli näet maalaaminen. Siinä työssä olisi -hän istunut aamusta iltaan asti ja jos hän oli saanut ottaa piirustimen -käteensä, vapisi hän oikein pelosta, milloinka hänen taas täytyisi -hellittää siitä, Jahka häntä vaan ei pantu piirustamaan noita ikäviä -mallikuvia, vaan hänen annettiin omasta päästään vartaloita, kasvoja, -karrikatureja kuvailla. Näistä hän kuitenkin tavallisesti saa nuhteita. -Paljon hänelle jo sallittiin, kun hänen sallittiin luonnon mukaan -kopioita kukkaryhmiä, halkaistuja melunia ja muita senkaltaisia -viattomia esineitä. - -Varmaa on, että jos hänen suvaitaan riittaus-lautansa ääreen istua, -häntä silloin ei tarvitse vartioida. Hän on siihen kuin kiinni taottu. - -Miss Nataliella oli nyt koko päivä aikaa Herminen kanssa hanketta -hyvästi hautoa. Hermine on pitävä huolta siitä, että missi kenenkään -huomaamatta pääsee ulos ja palaa takaisin sala-oven kautta; ettei -talonväki asiasta saa mitään tietää, ja että hän vielä samana yönä -kirjoittaa isälle, kertoo hänelle koko tapauksen ja taivuttaa leppymään -hänen vihansa esineelle, jolla oli niin vakavat aikomukset, joka ei -ollut mikään salainen vakoja, ei mikään naisten viettelijä, vaan väärin -ymmärretty, jalo sydän. - -Ei mikään reaktioni milloinkaan ollut hartaammin halunnut pimeän tuloa. -Illallinenkin suoritettiin paljon aikaisemmin ja pikemmin, kuin -muulloin. Palkollisten käskettiin hyvään aikaan sulkea kaikki ovet, -koska täytyi olla kahdenkertaisesti varovainen, kun herra ritari ei ole -kotona. - -Eliz'kin vapautettiin päässä-laskemisesta illallisen jälkeen. Koska hän -tänään oli hyvästi käyttänyt itsensä, sai hän mennä aikaisin levolle. - -Noin kello kymmenen aikaan oli jo kastellissa kaikki hiljalleen; -viimeinen lampunvalo sammui, ainoastaan yölamppu loisti vielä neitien -asuin-osastosta. - -Tässä oli kaksi toistensa kanssa yhteydessä olevaa kamaria; se, joka -oli korridorin vieressä, oli Herminen ja koti-opettajattaren, ja siitä -tultiin pieneen kamariin, jossa Eliz makasi; viime mainitusta ei ollut -mitään erinäistä ulostultavaa. - -Eliz'in kamarin akkuna oli luukulla suljettu; toisessa kamarissa olivat -toisen akkunan luukut auki. Tämä oli merkki herra Vendelin -Maxenpfutsch'ille, että täällä sisällä kaikki on valmiina. - -Herra Vendelin taas oli puolestaan tehnyt sen välipuheen, että hän -ilmoitusmerkiksi heittäisi alhaalta pienoisen kiven valaistuun -akkunaan. - -Hetken kuluttua kuului kiven-helähys akkunan-ruutua vastaan. Missi -pyysi Hermineä laskemaan kätensä hänen sydämensä kohdalle ja -tunnustamaan kuinka sitä tykytti! -- joka olikin totta. - -Kääriyten sitte huiviinsa antoi hän Herminen saattaa itseään -kiertoportaita myöten alas, ja kun he olivat tulleet taka-oven luokse, -jätti hän tälle sen avaimen, jonka Ankerschmidt erittäin oli uskonut -missin haltuun; siinä vielä kerran oppilastaan syleiltyänsä, astui hän -ulos avatusta ovesta. Hermine peitti samalla hetkellä kynttilän, jottei -sen valo näkyisi ulos puutarhaan. Sitte lukitsi hän taas oven. - --- "Tässä olen, missi", kuiskasi herra Vendelin, joka seisoi -kyyryllänsä seinän vieressä ja tarjosi käsivarttaan ryöstettävälle -naiselle. - --- "Oi, kuinka minua peloittaa!" sopersi tämä. kainostellen. -"Tämmöisessä pimeässä." - --- "Taskussani on lamppu; minä otan sen puistossa esiin." - --- "Ah, eikö puistossa ole käärmeitä?" - --- "Mitä vielä, vetäväthän ne nyt talvi-untaan." - --- "Herra tirehtori", kuiskasi missi, saattajansa käsivartta hyvästi -nipistäen; "minä en tiedä, vaikka menisin tainnoksiin, kun näen -'ystävänne.'" - --- "Olkaa huoleti siitä! Hän on tällä haavaa kaukana." - --- "Kaukana?" - --- "Mutta tulee kohta kotia. Hän lähti minun vaunuillani naapurikylästä -pappia noutamaan. Puolen tunnin päästä hän epäilemättä on täällä. -Sill'aikaa totutte tilaanne." - -Kaikista näistä huolimatta päätti kuitenkin miss Natalie jyrkästi mennä -tainnoksiin, kohta kun Bogumil palaisi ja hän näkisi tämän. - -Hän oli jo valmis siihen. - -Herra Vendelin'in huolena oli pysyttää sielua hänessä siksi, kuin -katastrofi tapahtuisi, jota toivottavasti ei kauan tarvinnut odottaa. -Naapurikylään voi, hyvillä hevosilla, ehtiä puolessa tunnissa; tunnin -kuluttua saattavat siis pappi ja ylkä olla täällä; niin kauan voinee -toki herra tirehtori pitää puhemies-pakinaa morsiamen kanssa. - -Tunti kului kuitenkin, ja vieläkin tunti, eikä mitään ylkämiestä -tullut. Miss Natalie rupesi itkeä vetistelemään, tuon tuostakin sitä -taas keskeyttäen. Herra Maxenpfutsch puolestansa koetti varoa, ettei -hän kohtuullista enemmän haukottelisi. Tuommoiset minutit, joina -odotetaan myöhästynyttä ylkää, vaikuttavat kovasti hermoihin, jospa -onkin vaan puhemies, saatikka jos on morsian. - -Puoli-yö oli jo mennyt, mutta Bogumil ei vielä ollut palannut. - -Miss Nataliessa heräsi kauhea ajatus. - --- "Hyvä herra, jos 'hän' jostakin sattumuksesta ei tulisi tänä yönä, -mitä sanoisi maailma siitä, että minä -- että te -- täällä -- yhdessä --- ulkopuolla kastellia -- kokonaisen, aamuun asti kestävän illan --" - -Herra Vendelin tunsi kylmän värähdyksen juoksevan pitkin -selkänahkaansa. - -Tuopa olisi onneton asema! Lopulta hänen vielä täytyisi naida missi. - --- "No, eihän se voi tapahtua", lohdutti hän huolestunutta morsianta; -"se on aivan mahdotonta. Minä olen varma ystävästäni. Jota minä kerran -ystäväkseni nimitän! Hän on vakavan-luonteinen mies." - --- "Oi, en minäkään sitä tarkoita, mutta jos joku onnettomuus olisi -matkalla tapahtunut? Ehkä on vaunut ajettu kumoon ojaan ja hän pahasti -loukkaantunut? Taikka jos hän on joutunut rosvojen kynsiin, -urhoollisesti puolustanut itseään ja vihdoin murhattu? Vai lieneekö hän -pimeässä eksynyt?" - --- "Ah, ei suinkaan. Älkää olko levoton. Minä tiedän jo, minkätähden he -viipyvät. Varmaankin on pappia kutsuttu jotakin kuolemaisillaan olevaa -sairasta ripittämään, ja siitä viivytys. Sillä tietäkää, missi, papin -on velvollisuus ennemmin auttaa kuolevaisia, kuin naimisiin-meneviä." - -Siitä olivatkin nyt molemmat yksimielisiä, että sillä, joka tahtoo -kuolla, todellakin on enemmän syytä olla malttamaton, kuin sillä, joka -itseään vihille valmistaa. - -Mutta voi tuskaa, sill'aikaa olisi jo tuo kunnian-arvoinen herra -ehtinyt kuolleensa haudatakin, näitten pitkien, toinen toistaan -seuraavien tuntien kuluessa! Kului tunti, kaksi tuntia, kolme tuntia -sydänyöstä, eikä vaunuja vieläkään kuulunut. Ihan varmaan ovat ryövärit -hänet käsiinsä saaneet! - -Mutta älkää suvaitko pelätä. Kuuluu pyöräin jyrinää, nyt ajavat vaunut -pihaan. - --- "No, vihdoin viimein tulivat! Tiesinhän minä, ettei heitä mikään -valaskala niele! Olittepa jo minuakin vähäisen pelästyttänyt. No, -missi, nyt vaan voimaa ja rohkeutta!" - --- "Hyvä herra, minä en voi ta'ata itseäni, kun kuulen hänen tutut -askelensa. Ah!" - -Nuot tutut askelet eivät kuitenkaan pitkään aikaan ottaneet -kuuluaksensa, ja jokaisen on helppo ymmärtää, kuinka vastenmielistä on -kauan pidättää itseään tainnoksiin menemästä. - -Kului viisi minutia, eikä kukaan vielä porstuassa koputa. No, mitähän -tuolla ulkona tapahtunee? - -Herra Vendelin oli pakoitettu pyytämään lupaa Natalielta, saadaksensa -jättää häntä hetkeksi yksinänsä huoneesen, sillä täytyy jo mennä -katsomaan, mihin asianomaiset ovat jääneet. - -Herra Vendelin astui ulos korridoriin; hän näki jonkun seisovan sen -toisessa päässä ja tervehti kaukaa: - --- "Teidän nöyrin palvelijanne, kunnian-arvoinen herra, tehkää hyvin, -tehkää hyvin!" - -Vasta kun hän oli mennyt lähemmäksi ja hänen silmänsä olivat pimeään -tottuneet, huomasi hän, että hän näin kohteliaasti oli puhutellut omaa -päällystakkiansa, joka oli asetettu tomutus-telineelle kuivamaan. - -Pihalla seisoivat lasivaunut, joitten lampuista öljy jo oli loppuun -palanut, ja kuski talutti verkalleen valjaista lasketuita hevosia -ympäri pihaa. - --- "No, Anton! Anton!" - --- "Hyvää huomenta", mutisi takaisin vanha kuski. - --- "Mitä hyvää huomenta, sinä tolvana, minä en ole vielä edes pannut -maata." - --- "En minäkään, mutta kuitenkin jo aamu koittaa." - --- "No, mitä siellä tapahtuu? Mitä teette?" - --- "Mitä _teemme? Minä_ talutan hevosia; ne seuraavat minua." - --- "Älä laske hulluja! Entäs toiset?" - --- "Toisia kahta hevosta taluttaa tallirenki." - --- "Älä puhu joutavia, vanha narri. Minä kysyn herra Bogumil'ia." - --- "Vai niin? Hänet minä vein sinne, mihin hän suvaitsi käskeä." - --- "No, ja sitte?" - --- "Sitte? Hän käski sanoa terveisiä herra tirehtorille." - --- "Jäikö hän sinne?" - --- "Eipä suinkaan jäänyt, koska hän heti tilasi postivaunut ja lähti -edemmäksi." - --- "Postivaunut? Eihän siinä kylässä mitään postitaloa ole." - --- "Enhän minä kylässä ollutkaan, vaan kaupungissa." - --- "Kaupungissa? No, mitä hän sanoi?" - --- "Hän sanoi, että hän kiittää armollista herraa tavallisesta -avun-annosta, hän on sitä aina muistava." - --- "Avun-annostani? Mutta missi? Mitä hän käski missille sanoa?" - --- "Missille?" - --- "Niin. Miss Natalielle." - --- "Mitä hän hänelle 'käski sanoa?' -- Oh, rusko!" Anton talutti -hevosia eteenpäin. - --- "Seisahda, lurjus!" huusi pois-menevälle herra Maxenpfutsch; "mihin -menet?" - --- "Heh, hevoset vilustuvat seisomisesta." - --- "Miks'et vastaa, kun kysyn?" - --- "Kuinka minä siihen voisin vastata, mitä hän käski missille sanoa?" - --- "No, joko käski hän sanoa jotain, taikka ei mitään. Kolmatta ei -ole." - --- "Mutta on." - --- "Mikä se on?" - --- "Käskisikö hän muka sanoa jotain taikka ei mitään jollekulle, jota -hän itse muassaan vie?" - --- "Mitä vie hän muassaan?" - --- "Missiä." - --- "Mitä missiä?" - --- "Ettenkö minä tietäisi, mikä missi se oli? Ettenkö tuntisi tuota -vihriäistä silkkiharsoa, jota hänen oli tapa pitää, jottei aurinko -häntä polttaisi; sitte tuota hänen pientä pepita-röijyänsä, vihriä -sametti-laaka edessä, hänen keltaista, kukilla koristettua hattuansa ja -hänen ruiskukan-väristä silkki-mantiljaansa? Vai en tietäisi, kuka se -semmoinen missi oli!" - --- "Pyhä Herra Jumala Baijerinmaassa!" huusi, tukkaansa tarttuen, herra -Vendelin. "Mitä lienee täällä tapahtunut? Etkö kuullut tuon naisen -ääntä?" - --- "He puhuivat hiljakseen ja ranskan kielellä." - --- "Missä otit hänet vaunuihin ja milloin ja miten? kuinka se -tapahtui?" - --- "No, niinkuin te olitte suvainnut käskeä, niin minä tein. Näin sanoi -herra tirehtori minulle: 'Anton, valjasta neljä hevosta umpivaunujen -eteen, ja aja sitte tyhjin vaunuin alista tietä englantilaisen -puutarhan portille asti; pysää siihen ja odota. Sinne tulee herra -Bogumil; hän astuu vaunuihin ja sanoo sinulle, mihin hänet ajat; sen, -joka sinun vielä tulee ottaa vaunuihin, otat sinä; hän kyllä sanoo, -kenen.' Niin minä teinkin. Minä seisatin puutarhan portille; oli jo -aivan pimeä, kun nuori herra tuli ulos puutarhasta. Missi nojausi hänen -käsivarteensa; hän avasi vaunun-oven ja auttoi missiä sisään astumaan; -minä kysyin häneltä, minne hän käskee ajaa; hän vastasi: kaupunkiin. -Kaupungissa seisatimme postihuoneen eteen; siinä nuori herra astui -ulos, tilasi kyytihevosia; missi jäi siksi aikaa vaunuihin istumaan; -kun sitte hevoset vaunuineen tulivat, auttoi hän taas missiä ulos -vaunuista; hänellä oli pieni matkalaukku, jota hän ei sallinut -kenenkään käteensä ottaa, hän kantoi sitä itse. Sitte missi painoi -kouraani hopeataalerin, joka ei kuitenkaan käy täällä; nuori herra taas -antoi paperiin käärityn pelimerkin, semmoisen, jolla herrat pelaavat. -Hän teki niin varmaan erhetyksestä; aikoi kai antaa dukatin. Sanoivat -sitte adjöö, posti puhalsi torveensa, minä käänsin takaisin ja olen nyt -tässä." - -Tämän kauniin jutun kuultuansa syöksi herra Vendelin suoraa päätä -huoneesensa. - -Kun siellä istuva missi kuuli tuon suuren melun, kallisti hän -päänsä taaksepäin sohvan tyynylle ja oli juuri, tarpeellisella -varovaisuudella, lankeamaisillaan Morpheuksen myöhemmin syntyneen -sisaren, taintumuksen syliin -- taintumuksen, jonka pakanallinen -mythologia on jumalien rivistä pois unhottanut, -- kun herra Vendelin, -lakkiansa edeltä sisään heittäen, ryntäsi saliin ja kauhistuksesta -tuijottavilla silmillä mylvi: - --- "No, miss Natalie, nyt menen minäkin tainnoksiin! Tuo konna on -missin vaatteissa ryöstänyt pois toisen naishenkilön ja aavistukseni on -hirveä -- kenen?!" - - - - -IX. - -Molemmat vangit. - - -Sill'aikaa nukkui Eliz vanhurskaan unta. - -Sitä puhdasta unta, jota ei vielä häiritse mikään muu, kuin -sanattoman ideali-kuvan väikyntä, jonka muoto on pelkkää etheriä ja -auringonsädettä. - -Ensimmäinen auringonsäde, joka tunki sisään akkunan esiripun välistä, -riisti hänen silmistään tuon neitseellisen unikuvan. - -Oli varhainen aamu, kastellissa vallitsi vielä suuri hiljaisuus: siellä -ei olla aikaisin liikkeellä. Eliz nousi ylös, puki päällensä aamuhameen -ja istui, ennenkuin hänen vartiansa heräisivät, piirustuslaudalle -pingoitetun kuvan ääreen; mitä hän eilen oli alottanut ja unissansa -lisäksi ajatellut, jatkoi hän nyt. Se oli matala akkuna, vahva -rautaristikko suulla; ristikon takana vaaleat, nuoret kasvot ja sen -edessä laululintunen; akkunan ympärillä kukoistava muuri-vehreä, joka -pistäyy sisään rautakankien välitse. Nämät molemmat lohduttavat sitä, -joka on sisässä: laululintunen ja yksinäinen köynnös. - -Kenellä olisi mitään tätä vastaan muistuttamista! Eihän ole tarvis -tuntea kasvoja, jotka ovat ristikon sisäpuolla; niistä ovatkin vasta -peruspiirteet valmiit. Pääasia on laululintunen ja köynnöskasvi. - -Tyttönen vaipui kokonaan työhönsä; hän ei huomannut, että pieni -pöytäkello hiljaa kilisevällä äänellä löi yhdeksän, eikä vielä mitään -rapinaa viereisessä kamarissa. - -Missi ja Hermine nukkuvat todellakin kauan. - -Lintusen pää onnistui sangen hyvin. Siitä saattaa selvästi nähdä, millä -surulla se siinä laulaa, ikäänkuin tietäisi vangille visertelevänsä. - -Eliz on kovin tyytyväinen pikku lintuun; mutta nyt lienee jo aika panna -kuva syrjälle, sillä heti on tässä vanginvartia, tuo kovasydäminen -missi ja sanoo: "allez, piano-linnantyötä päättämään!" - -Täytyy katsoa, ovatko he jo hereillä. Eliz'in oli tapa harjottaa -lapsellista kostoansa sillä tavoin, että hän, joka säännöllisesti nousi -sangen varhain, hälisevällä laululla herätti unesta missin, joka -mielellänsä makasi hirveän kauan. Niinkuin jokainen kokemuksesta -tietää, ei tämmöinen hyvä työ ensinkään ole sen mieleen, joka par'aikaa -vetää makeata unta; mutta jos ihminen kerran on herännyt, hän kaiken -harminsa ohessa ei voi suuttua, sillä herättäjä on oikeassa: "jo on -aamu", ja häntä tulee vielä kiittääkin, ettei ole antanut kauemmin -nukkua. - --- "Jo on aamu: I wish you a good morning, miss!" lausui piloillaan -Eliz, melulla avaten viereisen kamarin ovea, ja alkoi sitte laulaa -iloista kuplettia, jota lapsille opetetaan aamuruskon ihanuudesta. - -Mutta kuinka hän hämmästyi, kun havaitsi kamarin aivan tyhjäksi! - -Molemmat vuoteet olivat käyttämättä, niinkuin ne illalla olivat -laitetut; ilmeisesti näkyi, ettei kukaan niissä ollut maannut. - -Eliz ei ymmärtänyt, mihin olivat joutuneet. - -Hän katseli ympärilleen. Herminen kirjoituspöydällä oli sinetillä -lukittu kirje; hän otti sen, päällekirjoituksena oli: - -"Sisarelleni Eliz'ille." - -Sykkivällä sydämellä avasi Eliz kirjeen. Siinä oli nämät rivit: - - "Armas, hyvä sisareni! - - Älä soimaa minua siitä askelesta, jonka nyt olen astunut. Minä en - voi elää ilman tätä miestä. Vaikkapa hän olisi murhaaja, lähtisin - minä hänen kanssaan. Minä tiedän, että se on mielettömyyttä, mutta - en voi siitä itseäni irroittaa. Isäni ajoi hänet tänään pois, eikä - tietänyt, että hän samassa karkotti minutkin ulos maailmaan. - Isälleni en uskalla kirjoittaa: hän ei lukisi kirjettäni; hän - kiroisi minut. Mutta sinua hän rakastaa, sinä olet niin hyvä; eikä - minulla ole ketään, jonka edessä puolustaisin itseäni, vaan - yksistään sinä. En tiedä, mitä sinulta pyytäisin; pääni on niin - sekaisin. Sinä sen paraiten tiedät. Astu meidän ja isämme väliin; - sinun hyvä sydämesi keksii, mitä sinun on tekeminen. Jumala sinua - siunatkoon! Minä suutelen sinua sata kertaa, tuhat kertaa. - - Hermine. - - P. S. Missi ja tirehtori eivät tiedä mistään; jos mahdollista, - puolusta heitä isäni edessä. Itke minua! - - H." - -Viimeistä lausetta ei olisi tarvinnut kirjoittaa siihen, sillä kirjeen -luettuansa purskahti Eliz niin kovaan itkuun, että kyynelet purona -juoksivat hänen punastuneille poskillensa; hän puristi kättänsä ja kävi -epätoivoisena edes takaisin kamarissa; hän löysi sisarensa kaulaliinan, -joka oli jäänyt tuolille; sitä hän suuteli sadoin kerroin ja painoi -poveansa vastaan, ja nyyhki ja itki uudestaan, niinkuin kesäinen -sadekuuro, ja suuteli kirjettä ja kaulaliinaa, niin että palkolliset -kuulivat tuon kovan nyyhkytyksen ja kamarityttö katsoi parhaaksi tulla -sisään tiedustamaan, eikö mitään tarvittaisi. - -Kun ovi avattiin, muuttui tuskastuneen tytön katkeruus hurjaksi -vimmaksi; hän luuli missin tulevan. Tuimasti säihkyvillä silmillä -hyökkäsi hän ovea kohden, niin että kamarityttö pelästyneenä kavahti -takaisin, kun neiti syöksähti hänen eteensä. - --- "Missä missi on?" huusi Eliz, ja hänen vapisi joka jäsen -hillitsemättömästä mielenkuohusta. - -Tuo katsoa töllisteli ympärillensä ja kohautti olkapäitään. - -Eliz tarttui vihaisesti palkollisen olkapäähän. - --- "Missä missi on? Koska hän meni pois? Kuka päästi hänet ulos ovesta? -Ken näki Herminen?" - -Kamarityttö oli kauhistuksesta maahan vaipua. - --- "Me emme nähneet ketään, meidän puolelta ei kukaan mennyt ulos. -Mutta taka-ovi on auki: sen sanoi äsken puutarhuri." - -Eliz laski puristetun kätensä kiehuvalle otsalleen ja alkoi vähitellen -tointua. - --- "Odota!" sanoi hän tyyntyneenä tytölle, joka aikoi mennä pois. "Älä -virka tuolla ulkona mitään. Lähetä tänne pikku Gyuszi. Lukitse taka-ovi -ja tuo avain tänne." - -Kamarityttö riensi pois ja kohta sen jälkeen ilmestyi Gyuszi. - -Eliz'in silmät eivät vuotaneet enää kyyneliä, hänen kasvonsa eivät -enään olleet tulipunaiset; hänen hiuksensa olivat jo kammatut, ja hän -käveli kädet selän takana edes takaisin Herminen kamarissa. - --- "Mitä neiti käskee?" kysyi pieni poika, käsi sotamiehen-tapaisesti -kohotettuna. - --- "Ota vaaria!" sanoi hänelle Eliz semmoisella kohentavalla äänellä, -kuin mikä kenraali tahansa. "Osaatko käytellä ampu-asetta?" - --- "Osaan, neiti. Onhan minulla pyssykin. Armollinen herra sen antoi." - --- "Oletko sillä jo ampunut?" - --- "Oi, monta kyyhkystä; vieläpä tornihaukkojakin." - --- "Hyvä. Lataa pyssysi ja palaa takaisin." - -Pikku kääpiö tuli muutaman minutin kuluttua naureskellen takaisin, -pieni karbini olalla. - --- "Ota nyt vaaria! Tästä päivästä alkaen asut sinä tässä kamarissa, -kunnes isäni tulee kotia. Yöllä makaat sinä tuossa sängyssä." - --- "Voi, sehän on missin vuode." - --- "Vaiti! Kuka sinulta kysyi? Päivällä seisot tässä vartiana kamarini -ovella, ja pidätät jokaista, joka pyrkii sisään. Sinä tiedät, mitenkä -sinun tulee tehdä?" - --- "Aivan hyvin! näin:" -- ja pikku Papu-Jusu astui askelen eteenpäin, -ojensi painettia ja huusi: "Ken olet? seisahdu!" - --- "Oikein! Älä laske ketäkään sisään, sillä tämä on vankihuone; sinä -taas olet vartia. Joka käyttää väkivaltaa taikka ei huoli huudostasi, -sen sinä ammut kuolijaksi; ymmärrätkös?" - --- "Kyllä ymmärrän." - --- "Tee siis sen mukaan." - -Eliz jätti nyt liliputti-vartian etukamariin, lukitsi makuukamarinsa -oven ja istui isällensä kirjettä kirjoittamaan. - -Kuinka paljon lempeyttä ja kuinka paljon voimaa tarvittiin siihen, kun -yritti sitomaan kiinni näin kipeätä haavaa semmoiselta mieheltä, joka -ei ole oppinut mielen-liikutuksiansa hillitsemään! - -Kuinka hänen täytyi varoa kaikkea viisastelemista, jottei se näyttäisi -soimaukselta isälle, joka aina oli pitänyt Hermineä perheensä -vaakunana, tuota järkevää, siivoa tyttöä, jolta harvoin kuuli mitään -sanaa; jolle ei koskaan tarvinnut muistuttaa, mitä hänen tuli tehdä, -mitä ei; joka oli jokaisen kasvattajansa kunnia, äiti vainajansa -lemmikki, ja jonka edestä nyt tuon huikentelevaisen, aina torutun, aina -kurissa pidetyn tuhkimuksen täytyi rukoilla, että hänen suuri -rikoksensa anteeksi annettaisiin! - -No, vaan sen on helppo kirjoittaa, jolla on sydän! Kylmä järki voipi -semmoisessa tilaisuudessa erhettyä, mutta sydän keksii aina oikean -keinon ja kuiskaisee, mikä toista pahoittaa, mikä miellyttää. - -"Tiedäthän, kuinka armas äitimme Hermineä rakasti! Älä sysää häntä -luotasi!" - -Tämä oli pontevin argumentti. Ja eikö se ole tarpeeksi ponteva? - --- "Ken olet? Seisahdu!" kuului ulkoa pienen vahtimiehen ääni. - --- "Minä tuon kahvia", oli siihen vakava vastaus. - --- "Passirt: saat mennä." Kamarityttö toi aamiaista. - -Eliz viittasi häntä laskemaan sitä pöydälle ja sitte menemään. - -Ja taas jatkoi hän kirjoitustaan. - -"Tiedäthän, kuinka itsekin häntä rakastit. Rakastanet häntä -vastedeskin." - --- "Ken olet? Seisahdu!" kaikui nyt entistä äkäisemmällä äänellä huuto -ulkopuolella. - --- "Jesus Maria!" kuului siihen äikähys. - -Tämä oli missin ääni. - -Eliz kuunteli hetkisen, mitä siellä syntyisi. - --- "Takaisin! Minä olen vartia!" - --- "No, no, no, Gyusziseni, älä laske leikkiä!" - --- "Minä en ole 'Gyusziseni;' minä olen patrulli, olen feuerpiketi; -joka lähestyy, sen ammun kuolijaksi." - --- "Haa! Jumalan tähden, älkää ojentako tuota asetta, se saattaa -itsestään laueta." - --- "No, jääkää siis tuonne ovelle, älkääkä astuko likemmäksi!" - --- "Mutta mikä aatos tuo, kun panee pyssyn lapsen käteen?" - --- "Se on käsky. Se on orderi." - --- "Laskekaa minut neiden luokse." - --- "Ei mitään neittä; hän on vanki." - --- "Mutta minun on kai sallittu mennä hänen luoksensa." - --- "Mikä tunnus-sana on? Sanokaa tunnus-sana!" - --- "Gyuszi, nyt kohta lyön sinua korvalle." - --- "Missi! Ettekö näe, että nyt olen sotamies?! Tuli ja leimaus! Minä -ammun ja pistän." - -Eliz avasi nyt oven. - -Oppilaansa nähdessään, rohkaisi missi mieltänsä ja teki rynnäkön -linnaväen lävitse, joka menestyikin häneltä; hän pääsi haavoittumatta -Eliz'in kamariin ja seisoi siinä voipuneena läähöttäen, tietämättä mitä -kysyisi. - -Eliz viittasi häntä istumaan. Tämä ymmärsi, että nyt on hän se, joka -määrää. - --- "Lukekaa, missi, tämä kirje", sanoi Eliz, antaen hänelle Herminen -kirjoituksen. - -Lukemisesta nousi missin kasvoihin ja otsaan vadelman-punaisia -pilkkuja, syvän vihan ja pelästyksen tunnusmerkkejä. Joka kasvon-juonne -oli kokonaan toisenmuotoiseksi vääntynyt. - -Kirje putosi hänen vapisevista käsistään. - --- "Tämä on hirmuista, tämä on kauhistavaa!" - --- "Ja nyt lukekaa tämä toinenkin kirje", sanoi Eliz, tarjoten hänelle -sitä, jonka oli isällensä kirjoittanut. - --- "Minä pyydän teitä, Eliz, Herran tähden, kuulkaa ensin minua!" - --- "Minä en tahdo mitään kuulla, missi." - --- "Teidän tulee saada tietää kaikki." - --- "Mitä ajattelette? Te mielitte kertoa 'rakkauden-seikan' minulle, -jolla ei vielä tähän asti ole ollut teiltä lupaa lukea edes yhtä -romania?" - -Vahva puna hänen siveissä kasvoissansa todisti, kuinka -vaiston-tapaisesti neitseellinen häveliäisyys vastusti tätä ehdoitusta. - -Miss Natalien täytyi huomata, että hän oli voitettu, ja pää alaspäin -painuneena luki hän Eliz'in kirjeen, jonka tämä oli isällensä -kirjoittanut. - -Missiä kummastutti, että Eliz tuhlasi erittäin paljon sanoja, -lepyttääkseen isäänsä viettelijän suhteen. Tämä ei miellyttänyt missiä; -hän tahtoi, että tuota miestä vainottaisiin, että hän surmattaisiin, -että hänestä loppu tehtäisiin. - --- "Mutta kaikkeen tähän onnettomuuteen on tuo kurja viettelijä syypää. -Ja te puolustatte häntä!" - --- "Niin puolustan. Sillä hän on nyt Herminen puoliso." - --- "Mutta hän on meidät kaikki pettänyt; hän petti Herminenkin, hän on -siihen syypää, että tämä nyt on isänsä vihan alaisena. Oi, tuo hylkiö, -hän on nyt minutkin perikatoon saattanut!" - --- "Se on suuri onnettomuus, missi; mutta teihin katsoen vielä -suurempi, jos isäni ei lepy hänelle, sillä silloin hänen vihansa -kääntyy teitä vastaan, joka laiminlöitte, mitä teille oli uskottu. -Hermine sanoo kirjeensä lopussa: Miss Natalie ja tirehtori eivät ole -syypäät _mihinkään_. Siitä ymmärrän, että te olette syypäät _johonkin_. -Minun toimekseni on jätetty teitä puolustaa. Minä en tiedä, mitä te -olette rikkoneet; en tiedä, mitä minun olisi puolustukseksenne esiin -tuominen. Sen vaan tiedän, että mitä pikemmin isäni leppyy sille, joka -on rikoksen tehnyt, sitä helpommin hän antaa anteeksi niille, jotka -ovat rikoksessa avullisna olleet." - --- "Te olette järkevä tyttö", sopersi missi, nöyrästi antaen kirjeen -Eliz'ille. - --- "Ja nyt suokaa anteeksi, miss Natalie, jos kunnioituksella vaadin -teitä tästedes kamariani välttämään. Ottakaa mikä osa hyvänänsä -kastellissa asunnoksenne; mutta se, joka on minulle vankihuoneeksi -määrätty, jättäkää koskematta. Minä tarvitsen luotettavaa ja -epäluulosta vapaata henkilöä, joka isäni palattua saattaa hänelle -todistaa, että olen kärsinyt minulle määrätyn rangaistuksen. Te ette -voi olla tämmöisenä todistajana. Te näette, missi, että jo olen -valinnutkin vartian ovelleni; häntä isäni uskoo, sillä hän on lapsi ja -yksinkertainen. Herran haltuun!" - -Missi jäi vielä hyvästi-jätönkin perästä divanille istumaan, mutta Eliz -tarttui kellon-soittimeen ja kutsui sisään kamaritytön, ja pantuaan sen -jälkeen isälle menevän kirjeen sinetillä kiinni, antoi hän sen tämän -käteen: - --- "Ratsastaja satuloitkoon heti hevosen ja vieköön tämän kirjeen -kaupunkiin tohtori Grisák'ille, joka sitte lähettää hänet isäni luokse. -Ja sinä, Luize, tee hyvin ja siirrä miss Natalien garderobi ja -sänkyvaatteet naisten vierastupaan. Mitä hän käskee, se täytä. Minä -syön yksinäni kamarissani, kunnes isäni tulee kotia. Kun Gyuszi menee -ulos etukamarista, lukitkoon hän oven jälestään ja pitäköön avaimen -aina muassaan. Herran haltuun, miss Natalie!" - -Missi oli kokonansa hämmentynyt tämän tytön käytöstavasta, joka yhden -tunnin kuluessa taisi vihastua, itkeä, tuskistua, leikkiä laskea, -kylmäverisesti puhua, käskyjä antaa ja kaikki ajallansa. - -Hän otti siis otettavansa ja antoi kamaritytölle sen käskyn, että koska -hänen nyt on muuttaminen, hänen tavaransa vietäköön, ei vierastupaan, -vaan suoraan herra tirehtorin luokse. - -Helposti ymmärtää herra Maxenpfutsch'in ilon, kun hän akkunastaan näki, -että miss Natalie kaluinensa kamsuinensa tuli kastellista takaisin ja -sovitti kulkuansa suoraa päätä hänen oveansa kohti. - -Yksinänsä jäätyään sulkeusi Eliz kamariinsa, otti esiin -piirustus-lautansa ja pensselin ja, kastaen tätä mustimpaan sepiaan, -siveli alottamaltansa taululta akkunaristikon välit mustaksi, jotta -suunniteltu muotokuva kokonaan katoisi, eikä jälille jäisi muuta, kuin -pieni lintu ja muuri-vehreä. - -Nyt hän jo tiesi, että on suuri rikos paperille maalata kasvoja, joita -unelmamme ovat eteemme tuoneet. - - * * * * * - -Tohtori Grisák särpi suurella mielen-tyvenyydellä suurusta -teekupistansa; oli vielä varhainen aamu, kello yksitoista, ja hän oli -vielä tohveleissa ja yönutussa. Apulaiset olivat jo aikaa sitte -juosseet itsensä väsyksiin, sillä nyt on ylimmäinen asianajajan-praxis -juoksemisessa; principalin itse on tapa antaa vaan audienseja, -jonkatähden hänen ovellansa on lapidari-kirjaimilla kirjoitettu: -tavataan kotona aamulla klo 11:stä 1:een. - -Herra tohtori rupesi juuri toista kuppia juomaan, kun palvelija -hopeisella lautasella toi sisään kahden klientin käyntikortin, jotka -tahtoivat neuvotella hänen kanssaan. - --- "Näin aikaisin!" ärisi tohtori herrasmaisella ylpeydellä, vetäen -taskustaan esiin komean kronometerinsa, joka osoitti 10 ja 57 minutia. -"Käske heidän odottaa. Anna kortit tänne, jotta näen, kutka." - -Palvelija ojensi hänelle lautasen. - -Tohtori Grisák nauroi suopeasti, tähystettyänsä lornetilla molempia -kortteja, joka nauru ei liioin hänen kasvojansa kaunistanut, sillä -hänen hampaansa olivat kovin isot ja harvat. - --- "Sepä oivaa! No, nämät saat kohta tuoda sisään. Sano heille, että -olen vielä yönutussa, mutta siitä huolimatta otan 'heidät' vastaan. -Tästä tulee hyvä huvitus aamiaisen ohessa." - -Tohtori Grisák'in kasvoissa pysyi vielä tämänkin jälkeen hymy ja -hänestä tuntui, kuin toisessa teekupissa olisi ollut paljon väkevämpi -aromi. - -Hiljainen kolkutus kuului. "Szabad!" Ken astuu sisään noin hiipien? -Herra tirehtori Maxenpfutsch se on. Hänen selkänsä oli kokonaan -koukussa kumarruksesta ja "nöyrin palvelijanne" osaa hän sanoa niin -ohuella äänellä, kuin hän pelkäisi, ettei häntä muuten uskota. - --- "Ah, hyvää huomenta, hyvää huomenta, herra tirehtori! Tehkää hyvin, -istukaa. Entäs missi? Mihin hän jäi? Hänenkin korttinsa on tässä." - --- "Niinpä on. Mutta suokaa anteeksi, hän jäi tuonne ulos -odotushuoneesen, kun hän sai kuulla, että teidän armonne vielä on -yönutussa. Minä en olisi koko maailman aarteilla voinut saada häntä -puhumaan miehen kanssa, joka vielä on yönutussa." - --- "Ah, vai niin! No tietysti, hän pitää sangen paljon hyvästä sävystä -ja järjestyksestä: -- hänen on metiér'insa tietää, mikä käypi laatuun, -mikä ei. Muuten lienee yhdentekevä, onko hänkin tässä vaiko ei. Meidän -sopii ilman häntäkin ratkaista hänen asiansa." - --- "Millä tavoin, jos saan luvan kysyä?" virkkoi kummastellen -Maxenpfutsch. - --- "Ah, minä tiedän jo kaikki", sanoi tohtori Grisák, itselleen mukavaa -sijaa laittaen ja jalkojansa sohvalle asettaen. "Koko onnettomuutenne -on tiedossani. Ystäväni Straff kertoi minulle kaikki jo eilen." - --- "Straff?" kysyi hämmästyneellä silmäyksellä herra Vendelin. - --- "Hja, vai niin! Te ette siis tunne häntä tällä nimellä. No, tuo -muuan nuori mies, joka oleskeli piano-mestarina Ankerschmidt'in luona." - --- "Ja se on teidän ystävänne?" - --- "No, no, no! Minä pyydän teitä muistoonne panemaan, että ketä minä -kerran sanon 'ystäväkseni', sille en äkkiä tiedä muuta arvonimeä -antaa." - --- "Ja missä se konna nyt on?" huusi yht'äkkiä, mieltänsä rohkaisten, -herra Vendelin; hän luuli ehkä vielä voivansa saavuttaa hänet, ottaa -häneltä pois neiden, tuoda tämän kotia ja asettaa taas kaikki hyvälle -kannalle. - --- "Luullakseni on hän nyt jo Wien'issä. Muuten olisi tarpeetonta häntä -takaa ajaa, sillä jo eilen jälkeen puolenpäivän antoi hän vihkiä -itsensä neiteen. -- Minä tiedän sen varmaan." - -Vendelin ojensi, niinkuin ammuttu kettu, kätensä tästä hirmusanomasta. - --- "Hän kävi täällä luonani, tuo veitikka", jatkoi tohtori Grisák, -kiertäen hienosta Turkin tupakasta itselleen cigarettia; "hän tahtoi, -että minä ottaisin ajaakseni hänen asiaansa Ankersckmidt'ia vastaan." - --- "Mitä asiaa? Ehkä kunnian-loukkauksesta?" - --- "Ah, hah!" nauroi tohtori, sytyttäen cigarettiaan -väkiviina-lampusta. "Huolisiko hän siitä? Ei, vaan vaimonsa -myötäjäisistä." - --- "Kirottu ihminen!" sanoi, hiestynyttä otsaansa nenäliinallaan -pyhkien, herra Vendelin. - --- "Kaksikymmentä-tuhatta florinia tarjosi hän minulle siinä -tapauksessa, että otan asian ajaakseni ja Ankerschmidt'iltä riitelen -ulos myötäjäiset." - --- "Kuinka? Kaksikymmentä-tuhatta florinia!" - --- "Se ei ole paljon. Tytärten perintö äitinsä jälkeen tekee -kummallekin kaksisataa viisikymmentä-tuhatta florinia; se kannattaa -tuommoisen uhrauksen." - --- "Kirottu ihminen!" sopersi Maxenpfutsch. "Kun kiskoo itselleen noin -paljon rahaa; kaksisataa viisikymmentä-tuhatta! kaksikymmentä-tuhatta!" -Kiiruussa nimitti hän viimeistäkin summaa kiskomiseksi. - --- "Niin, mutta minä en suostunut ehdoitukseen." - --- "Ette suostunut?" - --- "Mitä ajattelette, hyvä herra?" lausui jalonylevällä silmäyksellä -tohtori Grisák. "Minä olen Ankerschmidt'in asianajaja, ja se olisi -petollisuutta minulta, jos klienttini viholliselta ottaisin vastaan -jotakuta tointa. Ah, hyvä herra, minun kunniani ei kärsi semmoista -häpeäpilkkua." - -Herra Maxenpfutsch'ia tämä äärettömästi kummastutti. - --- "Minä sanoin hänelle jyrkästi, etten huoli noista -kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista; vieköön hän asiansa toiselle -prokatorille. Hän sanoi hakevansa semmoista Wien'istä. -- Mutta -puhukaamme nyt jo teistäkin. Tuo viekas veitikka on keittänyt teillekin -hirveän rokan." - --- "Suvaitsetteko jo tietää siitä?" - --- "Miks'en sitä tietäisi? Hän kertoi minulle kaikki. Neitiä -viekoitellaksensa saattoi hän missin hurmoksiin. Missin suosio tuli -kaikki hänen hyväksensä neiden suhteen. Lopuksi pyysi hän teitä -puhemiehenä kutsumaan missiä asuntoonne, koska häntä oli kielletty -kastellissa ilmestymästä. Mutta tämä oli vaan sitä varten toimeen -pantu, jotta hän sill'aikaa, kun missi oli poissa ja jätti oppilaansa -katsomatta, voisi samasta ovesta, jonka avaimen missi itse oli -talteensa saanut, mutta Herminelle antanut, viedä jälkimmäisen -muassaan." - --- "Kirottu ihminen!" murisi yhä Maxenpfutsch ja rupesi jo -takaraivoansa nenäliinallaan hieromaan. - --- "Pirullinen poika", naureskeli tohtori Grisák. "Ja lisäksi vielä -herrasväen hevosilla ja teidän omissa vaunuissanne hän neiden kanssa -pakeni. Nerokas aatos, nerokas!" - -Herra Vendelin'ista ei tämä leikkipuhe ollut erittäin huvittava. - -Herra Grisák huomasi tässä vastenmieliseen asiaan koskeneensa. - --- "Se on totta, että hän nyt on saattanut teidät sangen pahaan -pulaan." - --- "Niinkö herra tohtori luulee?" - --- "Minä tiedän sen varmaan, en ainoastaan luule. Te ilmestytte -Ankerschmidt'in edessä osallisina vehkeessä. Te näytätte syyllisiltä." - --- "Niinkö herra tohtori luulee?" - --- "Se yksistään on teille onneksi, että Ankerschmidt vastikään on -lähtenyt pois kauemmaksi aikaa; hän ei sanonut minulle, mihin. Minun -luonani on kirje neiti Eliz'iltä, jossa tämä epäilemättä antaa hänelle -asiasta tiedon, mutta en tiedä, mihin sen hänen jälkeensä lähettäisin. -Suureksi eduksi on teille, ettei hän ole kotona." - --- "Herra tohtori luulee siis, että myöhemmin armollinen herra ei -vihastu meihin?" - --- "Minä en sanonut, että sitä luulen. Sanoin vaan, että se teille on -eduksi." - --- "No, minkätähden se meille on eduksi, ettei hän ole kotona?" - --- "Minkätähden? Sentähden tietysti, että jos hän nyt olisi kotona, hän -heti ampuisi teidät ja missin molemmat kuolijaksi; vaan kunnes hän -palaa kotia, on teillä aikaa hänen edestänsä tiehenne puikahtaa." - -Se ääni, jolla tohtori Grisák tämän lausui, ja se kalanpyrstön-tapainen -käden-liikunto, jolla hän säesti sanaa "puikahtaa", karkottivat herra -Vendelin'ista kaiken epäilyksen siitä, mitä tässä kaikkein -ensimmäiseksi oli tehtävä. - --- "Herra tohtori siis luulee niin?" - --- "Ei mitään epäilystäkään siitä, että tämä on paras neuvo. Sen -mukaan, mitä minä tunnen ritari Ankerschmidt'ia, on hänessä ihmistä -kostamaan ensimmäiselle, joka hänen eteensä joutuu; hän ampuu ja -ruhtoo! Mäsäksi ruhtoo hän jokaisen." - --- "Tuon kirotun miehen tähden minä siis kadottaisin virkani!" huusi -itkevällä äänellä herra Maxenpfutsch. - --- "Te voitte oikeudessa hakea häneltä vahingonkorvausta." - --- "Ja hyödyttääkö se minua?" - --- "Suokaa anteeksi, oikeuden-käynnistä ja lääkkeistä ei koskaan saa -kysyä, hyödyttävätkö ne. Kärsivän asia on luottamus." - --- "Herra tohtori siis ei luule, että tämä onneton asia enään on -sovittavissa armollisen herran kanssa?" - --- "Ei, mitä teihin ja miss Natalieen tulee, sen voin täydellä -vakuutuksella sanoa." - --- "Missi joutuu epätoivoon, jos hän sen saa tietää." - --- "Arvattavasti; ikävin on hänelle se seikka, että hänellä ritarin -takana on viisituhatta florinia, jotka ovat sillä ehdolla annetut, että -hän naimisiin mennessään saapi nostaa koko summan, mutta jos hän -käyttäisi itseään vilpillisesti perhettä kohtaan, menevät rahat häneltä -hukkaan." - --- "Minä tiedän sen; tämän sanoi hän jo minullekin, tuo lempeä olento. -Nyt hänkin joutuu onnettomuuteen tuon kirotun ihmisen tähden." - --- "Ja teidän tähtenne. Sillä tehän hänet huoneesenne kutsuitte." - --- "Se on totinen tosi." - --- "Muutenkin olette suuresti komprometterannut tuota raukkaa, herra -tirehtori. Mitä arvelette: illasta aamuun teidän huoneessanne!" - --- "Sekin on totta." - --- "Oliko edes ketään muuta läsnä?" - --- "Ei ketään; luulimmehan ylkämiehen ja papin piankin tulevan." - --- "No niin, se on paha; se on sangen paha. Ei kenkään ikinä usko, että -Straff, joka silloin juuri pakeni Herminen kanssa, on Natalien -viekoitellut." - --- "No, kuka siis?" - --- "Tietysti sanotaan, että te hänet viekoittelitte." - --- "Minä? Missin?" huusi tuoliltaan ylös hypähtäen Maxenpfutsch. - --- "Minä en usko, että niin on laita", sanoi nauraen tohtori Grisák, -"mutta jokainen on niin sanova: ja jos missi tahtoo..." - --- "Mitä jos missi tahtoo?" - --- "Teiltä itseltä hyvitystä hakea, voipi hän sen mainion hyvin tehdä." - -Tirehtori Maxenpfutsch'ia rupesi pyörryttämään tässä kauheassa -paikassa, jossa kaikista tehdään oikeuden-käynti. - --- "Hänkin voi siis ripustaa oikeuden-käynnin niskoilleni?" - --- "Ynnä hyvitys-hakemuksen kanssa." - --- "Hirmuinen tila!" - -Nähdessään, että hän jo oli kyllin mureaksi miehensä paistanut, katsoi -tohtori Grisák hyväksi pistää häneen kahvelin, häntä palasiksi -leikataksensa. Hän nousi siis ylös sohvalta, astui, ystävällisesti -hymyillen, tuon monin tavoin tuskastuneen miehen luokse ja lohdutteli -häntä näin: - --- "Rakas Maxenpfutsch! Minulla on hyvä tuuma teidän varaksenne; mutta -minun täytyy ensin saada se kypsymään. Jättäkää minä nyt, ja tulkaa -takaisin kahden tunnin kuluttua, täsmälleen kahden tunnin kuluttua, -ymmärrättekö? Silloin saamme nähdä, mitä on mahdollista teidän -hyväksenne tehdä." - --- "Oi, tuhansia kiitoksia, herra tohtori! Minä en ole kiittämätön." - -Pelästynyt mies haki kauan hattuansa, kunnes hän sen löysi tuolin alta, -jonne sen istuessaan oli laskenut. Hän jätti hyvästi ja kumarteli -vielä, kun tohtori soitti sisään palvelijaa: tältä tohtori pyysi -frakkiansa ja antoi käskyn laskea missin sisään. Herra Maxenpfutsch ja -miss Natalie sattuivat yhteen ovessa. - --- "Tehkää hyvin, käykää istumaan, missi, istukaa alas", sanoi -tohtori Grisák, vieden sohvaan impeä, jolla nyt oli kasvojensa edessä -kahvin-värinen harso -- vihriäisen oli Hermine ottanut mukaansa -- ja -tätä hän ei mihinkään hintaan olisi nostanut ylös. - --- "Minä tiedän täydellisesti missin kovan onnen," lausui herra -tohtori, missin eteen seisomaan jääden. "Asia ei ole ainoastaan sen -vuoksi harmillinen, että teidän täytyy jättää Ankerschniidt'in talo, -vaan senkin tähden, että yleinen mielipide kirjoittaa sen ajan, jonka -olitte Maxenpfutsch'in luona, hyvän maineenne kontolle; ennen kaikkia -kuitenkin sentähden, että nuot tiedossa olevat viisituhatta floriniakin -saattavat teiltä tässä tapauksessa hukkaan mennä. -- Minä pyydän, älkää -keskeyttäkö minua. Minä olen lainoppinut, minä en aja sentimentalisia -asioita. -- Sen verran voin vaan sanoa, että teidän tilassanne tuskin -saattaa tehdä muuta, kuin oikeudessa hakea vahingonkorvausta Vendelin -Maxenpfutsch'ilta, joka on ollut syypää tähän teidän vahinkoonne." - --- "Olisiko herra tohtori hyvä ja ottaisi tämän oikeuden-käynnin -toimeksensa?" - --- "Teidän tähtenne, missi, varsin mielelläni." - --- "Herra tohtori, minä suostun kaikkiin, mitä sanotte", lausui miss -Natalie, arvokkaasti sijaltaan nousten. "Miksi tuhlaisimme tässä paljon -sanoja? Minä antaun teidän määräyksenne alaiseksi; mitä te käskette -minun tehdä, sen teen; mitä allekirjoitettavakseni annatte, sen -allekirjoitan; ja jos voitatte minulle nuot puheenalaiset viisituhatta -florinia. annan teille niistä viisisataa vaivanpalkkioksi." - -No, tämäpä nyt on järkevää puhetta. - --- "Asia on päätetty, missi. Luottakaa minuun, minä takaan teille nämät -vaarassa olevat viisituhatta florinia. Kirjoittakaa käyntikorttiinne -adressinne, ja viipykää kotona siksi, kuin puolen tunnin päästä lähetän -teille asiakirjat allekirjoitettavaksi; sitte kello kaksi jälkeen -puolenpäivän toivon saavani onnen taas kohdata teitä." - -Missi sanoi jäähyväiset ja meni. - -Herra Grisák antoi kirjuriensa valmistaa tarpeelliset asiakirjat, -joitten joukosta ei myöskään puuttunut missin allekirjoitettava -sitoumus asianajajan vaivanpalkkiosta. - -Kahden tunnin kuluttua tuli herra Maxenpfutsch takaisin. - --- "Minä surkuttelen kovasti teitä", sanoi tohtori Grisák -tulevalle: "mitä pelkäsimme, on tapahtunut. Miss Natalie nostaa -oikeuden-jutun teitä vastaan noista teidän tähtenne hukkaan menevistä -viidestätuhannesta florinista. Tässä on minulla asianajajan-valtuus." - -Herra Maxenpfutseh'in kasvoissa oli huomattavana suuri ponnistus katsoa -suulla ja puhua silmillä, joka ei kumpikaan sentään onnistunut. - --- "Herra tirehtori, minä tiedän vaan yhden keinon, jolla tästä -pulmasta voitte suoriuta, ainoastaan yhden." - -Herra Maxenpfutsch olisi tyytynyt puoleenkin, kun vaan jotakin oli -tarjona. - --- "Jonka kautta te ette ainoastaan ole viisituhatta florinia -kadottamatta, vaan jopa saattekin viisituhatta." - -Herra Vendelin luuli tätä noitumukseksi. - -Herra tohtori tarttui tuon arvoisan miehen kaulukseen ja lausui, -otsallaan melkein hänen nenäänsä rutistaen: - --- "Ei ole mitään muuta keinoa, kuin että itse naitte missin!" - -Ja hyvä oli, että hän piti kiinni herra Vendelin'in kauluksesta, koska -tämä näistä sanoista oli selki selällensä kaatumaisillaan. - --- "No, no, ystäväni", sanoi vilkistellen herra Grisák, pää puoleksi -toisaallepäin käännettynä. "Miettikää asiaa; hävitä viisituhatta -florinia taikka voittaa viisituhatta, se tekee kymmenentuhannen -florinin eroituksen. Sen lisäksi on missillä valtiopapereitakin; -tuonoin lunastin hänelle kupongit. Ainakin viisituhatta florinia." - -Herra Maxenpfutsch'ista oli ehdoitus nyt jo vähemmin kammottava. Kun -oikein asiata ajattelee, on missi hänen iällensä varsin sopiva puoliso. - --- "Miettikää pian ja tehkää päätös pian, sillä missin on kiire." - --- "Mutta enhän ole edes varma siitä, tahtoisiko hän?" - --- "Jättäkää se minun toimekseni." - --- "Hyvä, tuohon käteen! Minä menen uhriksi", sanoi -nöyrän-tyytyväisesti kovan onnen vainoama mies. - --- "Tehkää hyvin ja kirjoittakaa, tässä kirjoituspöytäni vieressä; ei -tarvitse muuta kuin kirjoittaa asianajajan-valtuuskirjan alle; kas -niin. Ja vielä tähän toiseen paperiin, karttamerkin poikki. Minä -luulen, että viidessäsadassa florinissa on kylläksi asianajajan -vaivanpalkkioksi." - -Herra Vendelin kynsi korvansa juurta. Viisisataa. Sillä tavoin jääpi -vaan neljätuhatta viisisataa myötäjäisiksi. Mutta sekin on parempi, -kuin semmoisen summan maksaminen. Jumalan nimeen! Kadotetusta kirveestä -sentään varsi. - --- "Kas niin; tulkaa uudestaan luokseni kello kuusi tänä iltana; siksi -laitan kaikki valmiiksi." - -Herra Maxenpfutsch meni pyörtymyksestä horjuen pois. Kahden tunnin -kuluttua ilmestyi miss Natalie. Herra tohtori otti häntä vastaan kovin -ankaralla katsannolla. - --- "Rakas missi! Teidän asianne on sangen huonolla kannalla; minä olen -puhunut herra Maxenpfutsch'in kanssa ja hän teki sen varsin tehokkaan -vastaväitöksen, että te jo silloin, kun hankitte tilaisuutta -Straff'ille viekoitella teidän oppilastanne, jouduitte syypääksi -siihen, että nuot määrätyt viisituhatta florinia teiltä hukkaan -menisivät, ja sen takia hän ei voi vahingosta vastata." - --- "Oi, tuo on sangen viekas mies! Todellinen prokatori. Minä olen -pakoitettu uskomaan, että hän on oikeassa." - -Missi pyysi lasia vettä, jottei joutuisi tainnoksiin. - --- "Mutta minä tiedän vielä yhden keinon, jonka kautta te voitte -saavuttaa takaisin hukkaan joutuvat rahanne ja, mikä parempi on, -jälleen kohottaa hyvän maineenne. Ottakaa nyt vaaria, minä pyydän, -älkääkä menkö tainnoksiin -- sillä tämä on sangen vakava asia. Muuta -keinoa ei löydy, kuin että te rupeette herra Maxenpfutsch'in vaimoksi." - --- "Ah, hyvä herra!" huusi häveliäs nainen, vetäen harsoansa tiheämmin -kasvojensa eteen. - --- "Onnettomuus on tapahtunut, sen lisäksi vielä komprometteraus. Te, -missi, joudutte pahaan maineesen, te kadotatte rahannekin, kun -päinvastoin, jos menette naimisiin tirehtorin kanssa, voitatte rahanne, -pysytätte maineenne moitteetonna ja saatte kelpo miehen. Ajatelkaa, -semmoisessa tilassa, kartanon-tirehtori!" - --- "Ah, hyvä herra -- mutta -- mutta tahtooko hän?" - -Nyt olemme jo hyvällä tolalla. - --- "Jättäkää se vaan minun huolekseni, miss Natalie. Maxenpfutsch on -jalosieluinen, hyvänlaitainen mies, ja jos minä häntä oikein -puhuttelen, on hän ymmärtävä, että kunnollinen mies tässä ei voi tehdä -muuta, kuin omalla kädellään auttaa ylös sitä, jonka hän vasten -tahtoansa on lankeemaan saattanut. Missi! luottakaa minuun -- teidän -parhaimpaan ystäväänne -- minä pidän huolta teidän kohtalostanne." - -Missi lankesi polvilleen hänen eteensä. - --- "Hyvä herra! Te olette viattomien suojelusenkeli. Ottakaa minä -suojeltavaksenne!" - -Herra suojelusenkeli auttoi missiä seisaalle ja pyysi sitte kauniisti -saadaksensa kello kuusi jälkeen puolenpäivän taas kunnian kohdata häntä -samassa paikassa, jonka tämä kovasti itkien myöskin lupasi. - -Tohtori Grisák kävi jälkeen puolenpäivän kello kuuteen asti ulkona, -hankkiaksensa klienteillensä tarpeellisia lupakirjoja: sill'aikaa -kirjoitutti hän myöskin asianmukaisen avioliiton-kontrahdin. Kun -mainitulla tunnin lyömällä missi ja tirehtori ilmestyivät hänen -asunnossaan, odotti hän heitä jo. Kumpaisellekin erittäin kuiskasi -hän tuttavan-tapaisesti, että kaikki on täydellisessä järjestyksessä. - -Kiitolliset silmäykset palkitsivat hänen ilmoitustansa. - --- "Miss Natalie", sanoi herra Vendelin. joka nyt oli puettu valkoiseen -liiviin ja kaulaliinaan, "minä olen aina ollut teidän vilpitön -ihastelijanne." - --- "Hyvä herra", vakuutti hänelle missi, "minun kunnioitukseni teidän -suhteenne on aivan vanha." - --- "Kas niin!" keskeytti heitä tohtori Grisák; "te ymmärrätte -täydellisesti toinen toisenne. Kaksi jaloa sydäntä on tavannut toinen -toisensa. Hyvä herrasväki! Tässä on kontrahti; tehkää hyvin, -kirjoittakaa alle: kaikki on säntillään. Sielunpaimen odottaa teitä." - --- "Niin kiiruusti!" kuiskasi miss Natalie ja valmisti itseään -hansikoitulla kädellään kirjoittamaan nimensä tuon onnellisuutta -tuottavan asiakirjan alle. Samoin teki herra Vendelin'kin. - -Tunnin kuluttua olivat he mies ja vaimo. - -Tunnin kuluttua polkkasi, heitä muistellen, tohtori Grisák yksinänsä -kamarissaan edes takaisin ja hyräili siihen jotakin hirveän rumaa -nuottia. Nämät oli hän nyt sievästi yhteen yllyttänyt. Siihen -hupaisuuteen, että hän naitti missin Maxenpfutsch'ille, tuli vielä -lisäksi se pieni voittokin, että noista missille pelastetuista -viidestätuhannesta florinista sekä ylkämieheltä että morsiamelta -hänelle itselle tuli viisisataa florinia kummaltakin. Ja nämät rahat -saattoi hän heti seuraavana päivänä maksaa pois, koska hän oli rouva -Ankerschmidt vainajan testamentinsuorittaja. Puheen-alaista summaa ei -Ankerschmidt itse koskaan ollut hoitanut. - -Ainoastaan yksi seikka näyttää omituiselta, tohtoriin katsoen, -että hän, joka noin hupaisella pilanteolla oli seitsemän tunnin -kuluessa itselleen koonnut tuhannen florinia, ei huolinut niistä -kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista, joita Straff oli tarjonnut -hänelle, jos hän ottaisi Ankerschmidt'ia vastaan oikeutta käydäksensä. - -Mutta sen käsittää pian, jos saapi nähdä rouva Ankerschmidt'in -testamentin, niinkuin herra tohtori sen oli nähnyt: siinä on näet eräs -turmiollinen lisäys, joka säätää, että jos jompikumpi tyttäristä -valitsee itselleen miehen vastoin isänsä tahtoa, hän menettää kaiken -oikeuden perintöön. - -Tästäpä tuo suuri kunniantunto, joka ei kärsi mitään häpeäpilkkua! - - * * * * * - -Kokeneitten miesten kertomuksen mukaan on Kufstein valtio-vangittujen -akatemia. - -Arad, Komárom, Josephstadt, Pest'in "uusi rakennus" ovat kaikki vaan -gymnasiumeja ja alkeiskouluja sen rinnalla; joka vaan näissä on kurssin -suorittanut, älköön puhuko mitään; hän on ainoastaan puoleksi oppinut. - -Aladár Garanvölgyi on jo kahdeksatta vuotta tässä suuressa akatemiassa. - -Hänen suojansa on neljää askelta pitkä, kolmea leveä eikä suinkaan -mukavaksi sisustettu: yksi tuoli, yksi vuode, yksi pöytä. Ainoastaan -ovia ei sovi valittaa, sillä niitä on kolme, jotka seisovat perätysten. -Seinän paksuuden arvaa siitä, että keskimmäistä käypi avaaminen toisiin -kumpaankaan koskematta. - -Eräänä aamupäivänä, tavattomana tuntina, ratisivat avaimet Aladár'in -kolmikertaisessa lukossa, ja hänen eteensä astui yksi niistä suurista -herroista, joita hän ei tuntenut. - -Se oli ritari Ankerschmidt. - -Ankerschmidt oli luullut saavansa nähdä laihan, sortuneen olennon, -jonka kasvot olisivat lakastuneet, jonka sielua ja mieli-alaa -vankihuoneen home olisi peittänyt ja joka jo elostelee romanin-tapaisen -monomanian viimeisillä asteilla. Kuinka suuresti hän hämmästyi, kun hän -näki muodoltaan iloisen, nuoren miehen nousevan ylös pöydän vierestä, -nuoren miehen, jonka verevissä kasvoissa ei ole murheen varjoakaan, -jonka otsasta ryppyjen surulliset huuto- ja paussi-merkit kokonaan -puuttuvat, jonka silmät loistavat hilpeästi ja jonka mustassa tukassa -ei vielä ainoakaan hiuskarva ollut ajasta harmaantunut! - -Vanki kiiruhti tulokasta ensinnä tervehtimään. - --- "Hyvää päivää, kunnian herra!" - -Ankerschmidt viittasi vanginvartiaa jättämään heitä yksiksensä ja tämä -vetäysi ovien väliin. - --- "Te olette Aladár Garanvölgyi?" kysyi Ankerschmidt sotamiehen -tuimalla äänellä vangilta. Ritari olikin soturin univormuun puettuna. - --- "Siksi minua nimitetään, hyvä herra." - --- "Kauanko olette ollut täällä?" - --- "Sitä en tiedä, minulla ei ole kalenteria." - --- "Eikö teillä ole mitään valittamista päällysmiehiänne vastaan?" - --- "Ei mitään. Minä olen heihin tyytyväinen." - --- "Onko teidän sallittu mennä ulos suojastanne?" - --- "Kerran viikkoonsa puoleksi tunniksi." - --- "Eikö se teistä ole liian vähän?" - --- "Minä en tätäkään lupaa koskaan käytä." - --- "Miks'ette?" - --- "Olen mieluisammin täällä sisällä." - --- "Eikö se vahingoita terveyttänne?" - --- "Minä en ole koskaan ollut sairaana." - --- "Eikö teillä ole mitään pyydettävää?" - --- "Ei mitään. Ei yhtäkään mitään." - --- "Eikö teidän ole ikävä?" - --- "Ei. Olenhan yksinäni. Ei ole ketään, joka minua ikävystyttäisi." - --- "Ja teidän askareenne on päivän pitkään?" - --- "Ajatukseni." - --- "Eikö teille anneta kirjoja lukea?" - --- "En tiedä, sillä minä en ole niitä pyytänyt." - --- "Muitten vankien on lupa kirjoittaa ajatuksensa paperille, maalata -kuvia, näperrellä pieniä puukapineita. Eikö teitä haluta tehdä -semmoista huviksenne?" - --- "Ei. Sillä kirjoittamiseen tarvitaan kynää, maalaamiseen pensseliä, -napertelemiseen veistä, ja näitä kaikkia täytyisi pyytää." - --- "No, entäs sitte?" - --- "Ja kosk'ei minulla ole mitään muuta seuraa, kuin oma itseni, -tahtoisin mielelläni sen ainoan ihmisen kanssa, jonka parissa minun -täytyy olla, hyvässä ystävyydessä pysyä." - --- "Sen mukaan te siis itse saatatte vankeutenne raskaammaksi." - --- "Se on totta, hyvä herra, että on raskasta tuomittuna olla, mutta -vielä raskaampi olisi, jos itsekin itseäni tuomitsisin." - --- "Ja te ette pyydä elämän vähäisiä suloja nauttia?" - --- "En. Ihminen on onnellisin silloin, kun hänellä on vähimmin -tarpeita." - --- "Ettekö halua sukulaisianne nähdä?" - --- "Minä päinvastoin kovasti surkuttelisin heitä, jos he vaivaisivat -itseänsä niin pitkälle matkalle sen vuoksi, että puolen tunnin aikaa, -vierasten ihmisten vartioidessa, vieraalla kielellä saisimme -toisillemme sanoa pari yleistä, naurettavaa lauselmaa. Se ei maksa sitä -vaivaa." - --- "Eikö teillä ollut ketään, jota rakastitte?" - -Vanki rupesi näistä sanoista nauramaan. - --- "Kuinkas muuten, hyvä herra, jokaisella nuorella miehellä on -semmoinen. Nainen, vinttikoira ja muuta sellaista." - --- "Te asetatte siis nämät yhteen luokkaan?" - --- "Anteeksi! Minä tiedän laskeneeni loukkaavan lauseen, mutta -minkätähden sen tein, tahdon kohta tunnustaa. Kun sanoin viimeiset -jäähyväiset enolleni, joka on vähän kummallinen mies, pyysin häntä, -joka kerta kuin hän minulle kirjeen kirjoittaisi, antamaan -morsiamenikin piirtää kirjeesen ainoastaan tämän pienen sanan: 'adieu.' -Jo ensimmäisessä kirjeessä olikin 'addio', mutta eriskummaisilla -kirjaimilla kirjoitettuna; jälki-lisäyksessä selitti sitte enoni, että -koska morsiameni eräistä syistä ei tahtonut kirjeesen riipustaa tuota -'adieu'ta', leikkevä vanhus oli pistänyt kynän vinttikoirani etukäpälän -kynsien väliin ja sillä kirjoituttanut tuon sanan. Siitä ymmärsin, että -morsiameni minua ei enää liioin ikävöinnyt, joka siltä raukalta olikin -sangen järkevästi tehty; mutta vinttikoirani on vielä nytkin minulle -uskollinen ja liittää manupropriuminsa joka kirjeesen, kirjoittaen sen -alle: 'Cziczke.'" - -Ankerschmidt huomasi, että hän itsekin nauroi vangin kertomaa, hupaista -anekdotia, jonka tämä osasi niin sukkelasti esitellä; Aladár itse alotti -naurun, joka sitte hänestä tarttui Ankerschmidt'iin. Kun he sitte olivat -tarpeeksi nauraneet ja lopuksi vaienneet, huomasivat he toinen toisensa -silmään katsoessaan, että siinä kummallakin kiilsi kyynel. - -Olihan se hupainen juttu tuo, siitä koirasta, jonka oli tapa vangille -hänen morsiamensa sijasta kirjeitä kirjoittaa! - -Ankerschmidt'in kasvot muuttuivat taas ankaraksi; hänen ei ollut lupa -antaa itseänsä ilmi. - --- "Nuori mies, minä en tullut teidän luoksenne leikkiä laskemaan, vaan -sentähden, että saisin tietoa vankien olosta ja käytöksestä. -- Yhtä -saatan teille sanoa. Sitä, että te olette vaarallinen ihminen." - --- "Minkätähden, hyvä herra? Mikä syytös teillä on minua vastaan?" - --- "Juuri se, ettei ole mitään. Valituskirjaan on merkitty jokaisen -vangin pyynnöt, valitukset, syytökset. Teistä ei ole kirjaintakaan; te -ette koskaan pyydä mitään, ette koskaan valita mitään; te olette -kohtelias. umpimielinen. Nämät ovat vaarallisia luonteen omituisuuksia. -Jos se minun vallassani olisi, ette ikänä tästä vankihuoneesta vapaaksi -pääsisi." - --- "Kiitoksia, hyvä herra!" - --- "Mistä?" - --- "Tästä kunnioittavasta mielipiteestä." - -Tuosta jätti Ankerschmidt vangin itsekseen. - -Aladár kohautti olkapäitään ja alkoi heti sangen kauniisti ja -erinomaisella taidolla viheltää kansanlauluja tuolta Ala-Unkarista; -tämä oli hänen suurin huvituksensa. Onnellista, että ihminen voipi -kaikkialle muassansa viedä tätä alati valmista soittokonetta. - -Ankerschmidt saattoi vielä kuulla sen ovien lävitse. Vanginvartia -vakuutti hänelle, että iloinen herra tuolla sisällä osaa viheltää -sangen kauniisti; usein puhaltaa hän kokonaisia operoitakin. - -Linnan tornissa soitettiin puolipäivää. Tämä ääni tavallisesti saattoi -Aladár'in terveitä ruumiin-elimiä atrian aikaa ajattelemaan. Hän ei -ollut liikoihin tottunut; eihän vangeille marzipania syötetä. Mutta -siihen oli hän hyvinkin tottunut, että hänelle ruoka määrätyllä -hetkellä tuodaan. Kun ruokatunti lyö, ratisevat kolmikertaisen oven -avaimet ja vanginvartia tulee, kainalossa pitkä sämpylä, kädessä vati, -jossa on jotakin, mitä ruoaksi nimitetään. Mutta Aladár'in oli tapa, -olipa siinä mitä hyvänänsä, syödä se viimeiseen muruseen asti. Hänelle -ei uskottu käteen veistä ja kahvelia, vaan ne olivat annetut hänen -takanansa seisovalle vartialle, joka leikkasi hänelle lihakappaleet. -Tätä hän säännöllisesti kiitti siitä palveluksesta ja antoi hänelle -juomarahaksi omista päivärahoistaan jääneet kreutzerit, joka vaikutti -suurta iloa tuossa kunnon miehessä. - -Mutta tänäpänä viivyteltiin päivällistä tavattoman kauan. Tunti oli jo -kulunut puolipäivästä, niinkuin linnan pihalta kuuluva rummun-pärinä -ilmoitti, eikä vielä oltu syömistä tuotu. - -"Hm, varmaankin on tuo vihainen herra sankari jotain sanonut siellä -ulkona ja nyt he tahtovat koettaa, millä tavoin saisivat hyvää mieltäni -häirityksi, eivätkä anna ruokaa. Se ei ole suuri vahinko." - -Ja nyt otti hän esiin eilispäivästä jääneen sämpylän, söi sen hyvällä -halulla, joi sen päälle aika kulauksen vesiruukusta ja heitti itsensä -pitkälleen vuoteelle, kuten ainakin tarpeeksensa syönyt. - -Hän ei kuitenkaan vielä ollut ehtinyt oikealla tavalla päivällisuntaan -alottaa, kun jo ovet järjestänsä narskahtivat auki, ja suurella -kiiruulla astui sisään -- tällä kertaa ei vanginvartia, vaan -vahti-kapteini. - --- "Pian, pian! Nouskaa ylös, hyvä herra!" puhui tämä vuoteella -makaavalle, astui hänen luoksensa ja tarttui hänen käsivarteensa. - -Aladár katseli häntä, paikaltaan liikahtamatta. - --- "Ettekö ymmärrä? Nouskaa heti ylös!" - --- "Hyvä herra", sanoi Aladár humorillisella pedantismilla, "minua on -kielletty sivili-miehen kanssa puhumasta." - --- "Kuinka niin?" - --- "Te olette tällä hetkellä edessäni sivili-mies, sillä teillä ei ole -sapelia kupeellanne." - --- "Niin, sentähden että riisuin sen vyöltäni herra linnanpäällikön -luona ja sieltä riensin teidän luoksenne." - --- "Älkää pahastuko, mutta minä noudatan järjestys-sääntöä ja pyydän -päästä kaikesta enemmästä haastelosta." - -Kapteinin ei auttanut mikään muu, kuin lähettää vanginvartia sapelia -pikaisesti noutamaan, joll'aikaa Aladár pysyi vuoteellansa. - -Kun hän sitten oli sitonut sapelin vyölleen, nousi Aladár'kin -vuoteeltaan. - --- "Minä olen käskettävänänne." - --- "Hyvä. Minä siis käsken teidän kohta hankkia itsenne valmiiksi ja -minun kanssani tulla linnanpäällikön luokse." - --- "Täytyykö minun ilmestyä 'hansikkailla?'" kysyi Aladár, osottaen -eräitä käsirenkaita, jotka ovat raudasta, ja joita ei kanneta muodin -vuoksi. - --- "Ei, ilman niitä. Vanginvartia, päästäkää herra vanki kahleista!" - -Sen jälkeen tarttui upseeri Aladár'in käsivarteen ja vei hänet -kiiruusti pois muassaan. - --- "Lähtään, lähtään! Meitä odotetaan." - -Aladár kohautti olkapäitään. "Onhan meillä kylläksi aikaa, niin kauan -kuin täällä viivymme." - --- "Ken tietää", sanoi kapteini ja joudutti vankia, jonka hän sitte, -linnanpäällikön ovelle tultua, laski, niinkuin soveliasta oli, edellä -menemään. - -Salissa, johon he tulivat, tunsi Aladár, paitsi linnanpäällikköä, -ritari Ankerschmidt'in läsnä olevain herrojen joukossa, jotka olivat -komeihin univormuihin puetut. - -Linnanpäällikkö astui hänen eteensä, tarttui hänen oikeaan käteensä ja -lausui hänelle sotamiehen suoralla tavalla: - --- "Herra Garanvölgyi, tästä päivästä alkaen te lakkaatte vieraanani -olemasta; vielä jälellä oleva rangaistus-aikanne on teille anteeksi -annettu; te olette tästä hetkestä lähtien vapaa. Sentähden syömme -tänään yhdessä jäähyväis-atrian. Sitä varten kutsutin minä teitä, ja -minua ilahuttaa, että olette kutsumuksen vastaan-ottanut." - -Aladár veti syvältä henkeänsä; sitä hän ei voinut kieltää rinnaltansa, -että se tämän sanoman perästä vapaasti hengitti. Taas vapaaksi päästä! -Saada takaisin elämä, maailma! - -Seuraavalla hetkellä pääsi humori jo uudestaan valtaan hänessä. - --- "Herra linnanpäällikkö, minä en ansaitse tätä armoa, sillä minä olen -jo aterioinnut." - --- "Tuhat tulimmaista! Te pidätte siis ruoalle-kutsumista pää-asiana! -Entäs se, että olette vapautenne takaisin saanut?" - --- "Ah, onhan minua täällä hyvin hoidettu." - --- "Ihan varmaan, hyvä herra", virkkoi siihen tuimistuneella -katsannolla Ankerschmidt, "jos minä saisin määrätä, te ette niin äkkiä -olisi täältä vapaaksi päässyt. Joka ihmiselle tulee antaa niin paljon -rangaistusta, että se häntä parantaa. Joka helposti kahleita kantaa, -sille pitää vielä raskaampia päälle panna. Semmoiset ihmiset, jotka -vaan laskevat leikkiä rangaistuksesta ja joitten ei näe mitään -kärsivän, minä kyllä tietäisin opettaa." - -Aladár oli täydellisesti vakuutettu siitä, että tämä herra sankari oli -joku hänelle kovin armoton vihollinen. Linnanpäällikkö sai paljon -ponnistella, saattaaksensa heitä pöydässä toinen toisensa viereen -istumaan. - --- "Hyvä herra", lausui vanha linnanpäällikkö, sittekuin soppa oli -jaettu, "varmaankin tulee teidän vapaudestanne kiittää vaan sitä, että -joku salainen puolustaja on tehnyt kaikki, teidän kohtaloanne -muuttaaksensa." - --- "Minun? Salainen puolustajani?" - --- "Niinpä kyllä; joku vaimo; joku nainen, joka ei ole kammonnut -omakätisesti kirjoittamasta hakemuskirjan alle; uskaltaisinpa vannoa, -että hän sen itse on suunnitellutkin. Niitten paperien joukossa, jotka -tulivat minulle, ei voinut olla tuossa hakemuskirjassa naisen käsi-alaa -ja ajatuksen-johtoa tuntematta." - -Aladár vaipui ajatuksiin; kuka muu se olisi saattanut olla, kuin hän? -Ehk'ei tuossa koiran käpälän kirjeenvaihdossa kuitenkaan ole perää? -Ehkä tuo nainen kuitenkin on uskollisempi? - --- "No? Teitä haluttaa kai nähdä tätä kirjoitusta? Minä saatan sen -teille näyttää. Vakuuttakaa itse omaa mieltänne siitä." - -Linnanpäällikkö viittasi adjutanttiansa, jotta tämä toisi esille -sanotun kirjoituksen ja sallisi Aladár'in luoda siihen silmäyksen. - -Nuori mies katsahti kirjoitukseen ja pudisti sen jälkeen päätään; tämä -käsi-ala ei ollut sen, jonka hän oli luullut. Se oli kuitenkin naisen -käsi-alaa, ja kuinka liikuttavan harras rukous! Kuka lienee tämän -kirjoittanut? - --- "Ei! tätä ei asianomainen saa lukea!" huusi tylysti Ankerschmidt, -otti kirjoituksen pois hänen kädestään ja antoi sen takaisin -adjutantille. "Nämät ovat valtio-salaisuuksia." - -"Tuo lienee kovin tuittupäinen ihminen", arveli itsekseen Aladár; mutta -hänen sieluunsa painettuna jäi joka kirjain tuossa kirjoituksessa, -jotta hän vuosienkin kuluttua voisi sen tuntea, jos hän vielä kerran -näkisi tämän käsi-alan. - -Vielä saman päivän iltana jätti hän linnan. - - * * * * * - -Ankerschmidt palasi tyytyväisenä kotiinsa. Koska hän ei kenellekään -ollut ilmoittanut, mihin missä asiassa hän lähti, ei hän -kaksiviikkoisen poissaolonsa aikana voinut tietää, mikä häntä tuolla -kotona odottaisi. - -Iloisella mielellä, niinkuin se, joka on itseensä tyytynyt, meni -hän hallintokaupungissa asianajajaansa tervehtimään ja luuli -vaiston-tapaisesti tuottavansa itselleen mielihyvää sillä, että hän -kohta kättä pudistettuaan hämmästyttäisi herra tohtoria tällä -ilahuttavalla tiedolla: - --- "No, Aladár Garanvölgyi on nyt vapaaksi laskettu." - -Tohtori Grisák'in nenä piteni silminnähtävästi tästä sanomasta. Olemme -pahemmassa kuin pulassa! Adjöö nyt, kaunis leski! Tuo tulee tietysti -omaisensa ottamaan joko morsianta taikka vinculum'ia; se on hänen -ensimmäinen tehtävänsä, ja siihen on se naimiskauppa mennyt! Ja -kaikesta tästä huvituksesta saapi hän kiittää Ankerschmidt'ia, joka -tahtoo olla lusikkana semmoisessa rokassa, johon hänen ei mitään tule. -Piru vieköön semmoisen soturi-kulun taipuvaisuutta jalomielisyyteen! - -"Mutta odotappas", ajatteli itsekseen tohtori Grisák, "jos sinulla oli -hämmästyttävä sanoma minulle, on minullakin sinulle jotain, jolla voit -huvitella itseäsi." - --- "Eikö teidän kunnianne ole saanut kirjettäni, jonka teille lähetin -Wien'iin?" - --- "En mitään. Minä en palannut takaisin Wien'in, vaan Fehérvár'in -kautta. No, mitä uutisia kotoa?" - --- "Huonoja. Mutta tässä on teille kirje neiti Eliz'iltä; siitä -arvattavasti saatte tietää koko asian." - --- "Eliz'iltä? Tuo lapsi on ehkä taas tehnyt jonkun äärettömän hullun -työn?" - --- "Eipä suinkaan. Hän ei ole hullua työtä tehnyt. Suvaitkaa avata -kirje." - -Ankerschmidt repäisi kuvertin rikki ja luki yhä enenevällä -levottomuudella kirjeen sisällyksen päästä päähän. - -Hänen lukiessansa juontui tohtori Grisák'in mieleen tuo sukkela tuuma, -että mitä tämä vanha herra häneltä nyt oli pilannut, sen hän itse voisi -myöskin laidalleen asettaa. Ankerschmidt oli jalomielisesti vapauttanut -Corinnan ylkämiehen ja siten hävittänyt herra Grisák'in naimishankkeet; -Ankerschmidt oli nyt pahemmissa kuin päivissä toisen tyttärensä kautta, -eikö siis olisi täydellistä teaterillista oikeutta, jos kukin saisi -parinsa: jos herra Grisák nyt ottaisi neiti Eliz'in vaimokseen? Tämä ei -ole mikään hylättävä tuuma. - -Ankerschmidt'in kädet vaipuivat alas kirjeen kanssa, kun hän oli sen -kaksi kertaa lukenut. - --- "Hermine paennut!" tavotteli hän tuskin kuuluvalla äänellä. - -Tohtori Grisák oli odottanut, että sotavanhus hypähtäisi pystyyn, -viskaisi tuolit, pöydät ympärilleen, sadattelisi, kiroilisi, huutaisi -vaunuja, ryntäisi pakolaisia takaa ajamaan ja ampuisi heidät -kuolijaksi. Suuresti hän sen vuoksi kummastui, kun ritari tämän sijasta -hermottomalla tuskalla painoi otsansa käteensä ja katkerasti kertoi: -"Hermine paennut." - -Tätä elegillistä mielentilaa tohtori Grisák ei ollut odottanut; hän ei -tietänyt, mitä vastata. - -Ankerschmidt taittoi murheellisesti kirjeen kokoon, pisti sen poveensa -ja kysyi hiljaisella äänellä: - --- "Sanokaa minulle suoraan, herra tohtori, olenko minä lapsiani -kovasti kohdellut? Olenko ollut ankara heille? Pelkäsivätkö he minua?" - --- "Päinvastoin, se juuri oli vika, että teidän kunnianne oli liiaksi -pehmeä heitä kohtaan." - --- "Mutta kuinka voisin minä miehenä, sotamiehenä olla tyly tytöille ja -lapsille? Vaan Hermine, juuri hän! Mitä pahaa minä olen hänelle -tehnyt?" - --- "Teidän kunnianne ajoi talostaan pois sen, jota hän rakasti." - --- "Kuinka saatoin minä tietää, että hän häntä rakasti? Onko hän sen -minulle sanonut? Onko hän sitä kellekään sanonut? Täytyikö hänen -sentähden paeta tuon miehen jälissä? Jättää minut? Saattaa minut -häpeään? Eikö hän voinut sanoa sitä, mitä hänen nuorempi sisarensa -tässä kirjeessä kirjoittaa, etten suuttuisi tuohon ihmiseen, että tämä -lopulta kuitenkin saattaa olla kunniallinen ihminen, ei semmoinen, -joksi minä häntä luulen? Ehkä vähäisen äkkipikainen, mutta kuitenkin -kunniallinen luonteeltaan. Eikö hän saattanut lepyttää minua hänen -suhteensa? Vaan täytyikö hänen minut kohta jättää? Minut, isänsä!" - -Eliz niinmuodoin puolustaa vanhempaa sisartansa, vieläpä -viekoittelijaakin? Oho! Sitä täytyy estää. - --- "Epäilemättä ovat komplottiin teidän kunnianne selän takana jo -aikoja sitten osaa ottaneet teidän talonne luotettavimmat jäsenet, -tirehtori ja guvernantti." - --- "Kuinka? Maxenpfutsch ja miss Natalie? Se on; Eliz puolustaa -heitäkin; mutta mistä vietävästä?" - --- "Että he molemmat ovat toisiansa ymmärtäneet, voipi jo havaita -siitä, että Maxenpfutsch on nainut miss Natalien." - --- "Nainut? Todellakin? Nainut?" huudahti epäillen Ankerschmidt. "No -- -se on hänen asiansa. Tämä on säännöllinen asia." - --- "Ja hän lähti joutuisasti pois." - --- "Hänkin paennut? Miss Nataliekin ryöstetty? Saakeli soikoon! Minun -luotani viedään siis kaikki naiset pois akkunan kautta; ei tahdota sitä -varten tehdä mutkaa ja kulkea ovesta." - --- "Minä arvelen, että heillä oli syytä siihen." - --- "Syytä? Mitä syytä? Eiväthän vaan liene pelänneet, että minä -estäisin heidän avioliittoansa?" - --- "Ei sitä, vaan että teidän kunnianne vetäisi heitä edesvastaukseen -neiti Herminen käytöksestä." - --- "No, se on totta, että minä kovasti olisin nuhdellut heitä; mutta -sentähden lähteä pakoon! Jättää kartanon-tirehtorin virka, se on toki -liikaa!" - --- "Minä luulen, että he ovat hankkineet itselleen vahingon-korvausta." - --- "Millä tavoin?" - --- "He kävivät minun luonani vihkimisen jälkeen ja maksattivat -itselleen opettajattarelle määrätyn rahasumman." - --- "Maksoitteko sen vastustelematta?" - --- "Siihen minä olin velvoitettu." - --- "Te olette tehnyt varsin hyvin. Mutta tämä tekee yhteensä -viisituhatta florinia. Minun luonani nousi tirehtorin vuosipalkka -melkein yhtä korkealle." - --- "Vielä on pieni selitys asiassa tarpeellinen. Nämät viisituhatta -florinia, minä tiedän sen varmaan, luulee herra Maxenpfutsch niin hyvin -tiloittaneensa, että niistä tulee viisikolmatta-tuhatta. Tietysti hän -suuresti erhettyy." - --- "Kuinka? Mitä hän on keksinyt?" - --- "Narrimaisen ihmisen, jolle hän tuhlaa rahansa. -- Minun täytyy -antaa teidän kunnianne tietää, että teidän vävynne (hän on nyt sitä, me -emme siihen voi mitään) oikea nimi on Straff." - --- "Straff! Saakelin kummallinen nimi." - --- "Se on totta." - --- "Ja minun tyttäreni! Hyvä; puhukaa enemmän." - --- "No, tuo herra kävi sen jälkeen minun luonani ja tarjosi minulle -kahtakymmentä-tuhatta florinia, jos ottaisin erästä asiaa ajaakseni; -mutta minä en siihen suostunut. Sittemmin sain tietää, että herra -Maxenpfutsch oli tarjounut suorittamaan ensikustannukset asiassa, jos -herra Straff sitouisi maksamaan hänelle nuot kaksikymmentä-tuhatta -florinia siinä tapauksessa, että oikeudenkäynnissä voitetaan." - --- "Ah, sillä tavoin hän siis saa kaksikymmentä viiden verosta? Mutta -mikä oikeuden-käynti se on?" - -~- "Ei mikään muu, kuin herra Straff'in vaatimus saada ulos teidän -kunnialtanne vaimonsa myötäjäiset äidin perinnöstä." - --- "Mutta onhan Straff siinä tapauksessa suuri narri ja Maxenpfutsch -vielä suurempi." - --- "Sitä minäkin ajattelen." - --- "Sillä ilman oikeuden-käynnittäkin minä annan ulos tyttäreni -perinnön. Sentähden hänen ei tarvitse kahtakymmentä-tuhatta akkunasta -ulos heittää." - --- "Kuinka? Eikö teidän kunnianne tietäisi, että teillä testamentin -mukaan on oikeus siinä tapauksessa, että jompikumpi tyttäristänne menee -vastoin teidän tahtoanne naimisiin, sulkea hänet ulos perinnöstä?" - --- "Ah, hyvä herra! Mitä ajattelette? Ettehän vaan luule, että minä -jonkun tekosyyn varjolla tahtoisin anastaa jommankumman tyttäreni -omaisuuden?" - --- "Mutta jos testamentin-tekijän tahto oli semmoinen." - --- "No, sen oli vaan tarkoitus peloittaa; mutta kun se kerta on -tapahtunut, kuka siihen mitään voi? Tai minä pitäisin tyttäreni tavaran -itseäni varten?" - --- "Ei, mutta toista tytärtä varten." - --- "Oi, sitä ei Eliz ottaisi vastaan. Ei, hyvä herra: mikä on lapsieni, -se on lapsieni. Minulla on riittävä pensioni, josta voin elää. Tulkoot -he onnellisiksi." - -Tohtori Grisák huomasi, että hänen edessään seisoo semmoinen mies, -johon luoti ei satu. Se on haavoittumaton! Helppo on sillä tavoin -sotamiehenä olla. Mutta vielä on jälillä Achilleen kantapää ja vielä on -jälillä viimeiseksi jätetty, myrkytetty nuoli, joka varmaankin sattuu. - --- "Ja niinmuodoin teidän kunnianne olisi taipuvainen sopimaan -tyttärenne viekoittelijan kanssa?" - --- "Kuinka, 'sopimaan?'" huudahti suuttuneena Ankerschmidt, "Minun -asemassani on tavallista antaa anteeksi, mutta ei sopia." - --- "Te suvaitsette siis antaa 'amnestiaa' herra Straff'ille?" - --- "Miksi Straff? Minä en tunne häntä sillä nimellä, sanokaa _Bogumil_. -Mutta miksi hiidessä tällä ihmisellä oli niin monta nimeä?" - --- "Siihen on hänellä sangen tukevat syyt." - --- "Lieneekö häntä vainottu?" - --- "Päinvastoin." - --- "Päinvastoin? Minä en ymmärrä." - --- "Tämä seikka juontuu pikemmin luottamustoimesta." - --- "Mitenkä? Tuo mies oli siis joku tärkeä henkilö?" - --- "Oi, sangen tärkeä. Näinä päivinä ilmoitti herra Bräuhäusel minulle -kahden kesken koko hänen asemansa." - --- "Ja hän puhui hänestä rauhoittavaisesti?" pakoitti Ankerschmidt -asianajajaansa puhumaan. - -Tohtori Grisák viivytteli mielipiteensä esiin-tuomista. - --- "No niin, miksi sitä katsoo." - --- "Miksi sitä katsoo? Mutta minua juuri haluttaa tietää, miksi sitä -katsotaan. Sen herra tohtori sentään myöntänee, että minun on -velvollisuus tietää, mikä ihminen se on, joka on vastoin tahtoani -vienyt tyttäreni, sillä siitä riippuu, paljonko hän perästäpäin -kunnioitustani ansaitsee ja laskenko häntä eteeni vaiko en." - --- "Minä en todellakaan tiedä antaa mitään neuvoa", sanoi tohtori -Grisák ja toi esiin pari korea-vartista Turkin piippua barikadiksi -rynnäkköä vastaan. - --- "Ettekö tiedä antaa neuvoa?" kysyi vihastuen Ankerschmidt. "Eihän -tuo ihminen vaan liene mikään kriminalisti?" - --- "Oi, silloin kyllä tietäisin neuvoa antaa, jos hän sitä olisi. Au -contraire. Tehkää hyvin, sytyttäkää!" - --- "Ei, minä en huoli siitä nyt", murisi tuimasti sotavanhus; hän otti -kuitenkin piipun, voidaksensa antaa puheelleen suurempaa arvoa siten, -että sitä vahvasti löi pöytään. "Vastatkaa suoraan! Kunnioitatteko itse -tuota ihmistä, vai ettekö?" - -Tohtori Grisák'in oli juuri suu täynnä tschibukista, jonka vast'ikään -oli sytyttänyt; hän siis vastasi vaan sillä tavoin, että rypisti -kulmakarvojaan ja liikutti päätään oikealle ja vasemmalle. - --- "Mutta Jumala siunatkoon teitä, saanko mitään vastausta?" - -Tohtori Grisák'in oli pakko ilmoittaa äänensä, ellei hän tahtoisi, että -joko piipunvarsi taikka pöytä kappaleiksi lentäisi. - --- "No, minä en sano, etten häntä kunnioita." - --- "Tämä ei ole mikään vastaus." - --- "Sen verran voin sanoa, että hän on virallisessa toimessa." - --- "Mikä virka se on?" - --- "Suokaa anteeksi. Tuo mainittu lähde salli minun vaan salaisuudessa -ammentaa, eikä valtuuttanut minua sitä muille ilmoittamaan." - --- "Tuli ja leimaus!" raivosi herra ritari, kiivastuneena taittaen -piipunvartta kaareen käsiensä välissä, "mikä virka se saattaisi olla, -jota on tapa salassa pitää?" - -Tohtori Grisák'ilta putosi vastauksen sijaan piipun pesä tschibukin -varresta ja hän kiiruhti tulista tupakkaa pois lakaisemaan, jottei se -polttaisi mattoa. - --- "Ei suinkaan hän vaan ole -- teloittaja?!" - -Herra tohtori nauroi itsekseen tätä tragedian-tapaista huudahusta. - --- "Ah, ei millään muotoa! Niin pitkälle hän ei vielä ole ehtinyt." - --- "Hyvä herra!" sanoi Ankerschmidt. "Minä pyydän, pyydän hartaasti -teitä sanomaan minulle tätä salaisuutta. Minä annan teille -kunniansanani, etten sitä koskaan kenellekään ilmaise, etten sitä -milläkään tapaa käytä. -- Mutta minun täytyy tietää se." - -Tämä "täytyy" oli niin pontevasti lausuttu ja herra ritari otti -piipunvarren niin uhkaavalla tavalla nyrkkiinsä, että herra tohtorista -aika oli täytetty, jolloin toiselle tuli antaa viimeinen täräys. - -Hän kääntyi sentähden herra ritarin puoleen ja kuiskasi -tuttavan-tapaisesti hänen korvaansa: - --- "Herra Straff on, sitä myöten kuin minä tiedän, 'cahinet -noir'in'[55] palveluksessa!" - -Ankerschmidt kavahti nämät sanat kuultuansa ylös nojatuolista, -ikäänkuin räjähtävä pommi olisi iskenyt häneen. Hän ei tietänyt, mitä -sanaa hän ensiksi käyttäisi tunteitansa ilmoittaakseen. Sillä välin -taittoi hän piipunvarren niin, että se rauskahti poikki, ja tämä -"_sauvan murto_" toi sanan hänen suuhunsa. - --- "Jumalan on armo!" lausui hän, laskien poikki murretun piipunvarren -pöydälle. "Minä tiedän kylläksi; minä en tahdo mitään enempää heistä -kuulla!" - -Ah! Tämä siis kuitenkin sattui. - --- "Herra tohtori, tehkää, mitä laki käskee! Porte-epée'ni puhtauden -kautta lupaan, etten tätä miestä ikänä pojakseni, en hänen vaimoansa -tyttärekseni tunnusta; että ankarimmalla tavalla tahdon pysyä -oikeudessani; etten koskaan anna heille äyriäkään, vaikkapa heitä sillä -kuolemastakin voisin pelastaa. Toimikaa te asianajajana, älkääkä -koettako minua sovintoon saattaa. Minä neuvon kaikkia teidän luoksenne. -Älkööt he koskaan kirjoittako minulle, sillä minä olen surmattu, olen -kuollut. Kuusi tähteä rinnassani eivät tätä peitä. Minä kiitän teitä, -herra tohtori, että ilmoititte tämän minulle." - -Ankerschmidt oli niin vihastunut, että hän asianajajan huoneessa pani -hatun päähänsä; hän ei sitä itse huomannut. - -Sitte sanoi hän vielä kolkolla äänellä: - --- "Tästä asiasta älköön kenkään saako tietää. Siinä kyllä, jos me -kaksi sen tiedämme. Helvetti, siinä kyllä, että minä sen tiedän! Kuinka -voin tästä lähtien omien silmieni eteen ilmestyä? Kuinka peiliin -katsoa? Vieköön teidät piru tämän tiedon kanssa! Kiitoksia, paljon -kiitoksia!" - -Sitte meni hän pois ja sulki oven jälestänsä. Kahden minutin perästä -tuli hän taas takaisin. - --- "Tohtori! Minä luulen, että minun täytyy muuttaa nimeni. Millä -tavoin se voipi tapahtua? Tehkää sen mukaan. Minä en tahdo enään olla -Ankerschmidt! János Kukoricza tahi Matyi Ludas tahi mikä lohikäärme -hyvänänsä! Mutta minun on nahkani luominen!" - -Herra tohtori sanoi, että se on hyvä, suvaitkoon hän nyt vaan mennä -kotia. - -Ankerschmidt hautoi kuitenkin tätä tuumaa yhä vieläkin ja kun byroossa -eräs kirjuri kohteliaasti auttoi päällystakkia hänen yllensä, kysyi hän -tuolta kunnon nuorukaiselta: - --- "Kuinka unkarin kielelle kääntäisitte nimen Ankerschmidt?" - -Nuori lainoppinut vastasi virallisella vilppaudella: - --- "Vasmacskakovácsy."[56] - -Ankerschmidt katseli surullisesi häntä kiireestä kantapäähän ja, ottaen -keppiään hänen kädestään, jupisi: - --- "Sinä olet oikea lampaanpää, veikkoseni; -- mutta siihenkin olen -minä syypää." - -Ritari Ankerschmidt'in viha kasvoi sitä myöten kuin hän lähestyi -kotoansa. - -Jo matkalla rupesi hän kuskilta ankarasti tutkimaan, kuka se hirtehinen -kuskien joukossa oli, joka herrasväen hevosilla oli vienyt pois -pakolaiset, sillä sen hän viipymättä ampuu kuolijaksi. - -Niin tyhmää kuskia tietysti ei ole koko maailmassa, joka tämmöiseen -hyväntahtoisuuteen vastaisi: "minähän se olin", vaan jos hän tunnossaan -tietää, että se todellakin oli juuri hän, vannoo hän juhlallisesti -kaikkien kalenterin pyhien kautta, että puhjetkoon hänen molemmat -silmänsä, jos hän siitä mitään tietää; ja kun sitte puolella matkalla -pysähdytään csárdalle juomaan, puikahtaa hän csárdan takaa tiehensä ja -ota sitte kiinni! koko avara maailma on hänelle avoinna! siihen jättää -hän vaunut, hevoset, herran, kysymättä, mitenkä he eteenpäin -matkustavat. - -Aivan niin kävi Ankerschmidt'in. Hänen kuolijaksi pelätetty kuskinsa -karkasi Ryyppy-csárdalta, ja hänen täytyi vihdoin, kauan turhaan -odotettuansa, antaa kapakan-isännän reivas-housuisen rengin istua -pukille korean jahtimiehen viereen ja tällä tavoin matkustaa kotiin -asti. - -Tämä vielä enemmän paisutti hänen raivoansa. - -Mutta karannut kuski juoksi suoraa tietä kotia, jossa hän pelästytti -palkollisia huudolla: "herra tulee, hänellä on kaksi pistolia -kummassakin kädessä, hän tappaa, lyöpi, ampuu joka ihmisen kuolijaksi; -hän ampuu kaikkein ensimmäiseksi ovenvartian, sentähden ettei tämä -paremmin ovea vartioinnut; hän ampuu rengit, sentähden että nämät eivät -kävelleet pihalla; ampuu kamaritytön, sentähden ettei tämä pitänyt -vaaria neidestä, ja kokin, sentähden että tämä leipoi neidelle -matka-kakkuja, sekä viimeiseksi talonkoirat, sentähden etteivät ne -haukkuneet." - -Talonväki säikähtyi tästä tiedosta hirveästi, juuri kuin tatarit -olisivat Batu Khan'in kanssa tulossa, ja vähällä oli, ettei ritari -Ankerschmidt kotia palatessaan löytänyt ainoatakaan palvelukseksi -luotua sielua. Tämä olisi varmaankin tapahtunut, jos ei kaikeksi -onneksi neiti Eliz olisi saanut asiasta tietoa pelästyneeltä Gyuszilta, -joka, vaikka hän toimitti aseellisen vartian virkaa, kehtasi ruveta -itkemään ja pisteli pyssyllään joka taholle, kuin olisi jostakin -lukenut, että tämmöisenä rynnäkön hetkenä ensimmäinen vaara kohtaa -niitä, jotka vangitaan ase kädessä. - -Eliz riensi ulos palkollisten luokse ja koetti heitä rauhoittaa. He -älkööt tehkö mitään tyhmyyttä. Isä on hyvä ihminen, eivätkä he ole -syyllisiä. Pysykööt kauniisti etuhuoneessa kokoontuneina. Isän ei ole -tapa kenellekään pahaa tehdä. Hän menee itse ulos hänen eteensä. Eikä -hän laske häntä porstuaan tulemaan, ennenkuin hän on leppynyt. - -Näin lohduttaen palkollisia saattoi hän heitä pysymään koossa -etuhuoneessa; mutta eipä heistä kokin ehdoitus kuitenkaan ollut -hylättävä, että näet ovi korridorin toisessa päässä varmuuden vuoksi -pidettäisiin avoinna, jotta kun ensimmäinen laukaus paukahtaa, joka -todenmukaisesti sattuu neiteen, muut pikaisesti voisivat paeta. Ja -syytteen-alainen kuski juoskoon kohta tiehensä. - -Tuskin oli nämät valmistukset toimeen pantu, kun pihaan vieriväin -vaunujen kolina ilmoitti, että _herra_ oli tullut; tässäpä nyt vaara -on. - -Eliz meni katetun porstuan eteen, johon vaunut olivat seisahtuneet, ja -yritti auttamaan isäänsä ulos vaunuista. - -Herra ritari torjui vihastuneena tytärtään pois luotansa. - --- "Takaisin! Kuka antoi sinulle luvan tulla ulos asuinhuoneista? -- -Miks'et pysy kamarissasi?" - --- "No, älkää suuttuko!" lepytti häntä tyttö, vastustamisesta -huolimatta hiipien hänen viereensä ja lapsellisella luottamuksella -tavottaen sitä kättä, jolla oli valta siunata ja lyödä, joka voi -rangaista ja suojella, kielensä mukaan. "Älkää olko noin vihainen!" - -Mutta Ankerschmidt'in sielussa oli jo kaikki armottomuuden halu yltynyt -korkeimmilleen. - --- "Tuhat tulimmaista!" huusi hän, temmaten pois kätensä tyttärensä -kädestä. "Minä en tullut hyväilemään, vaan kostamaan. Tänäpänä ei -lasketa leikkiä, neiti, vaan pidetään ankara tutkinto, tuomitaan ja -rangaistaan! Ymmärrättekö?" - -Eliz vetäysi pelon-alaisesti takaisin ja loi, niinkuin vapiseva -metsäkauris, jonka täytyy puolustaa itseään suurta vihaista jalopeuraa -vastaan, arasti isot silmänsä isänsä säihkyviin kasvoihin ja puhui -värisevällä, naivilla äänellä näin: - --- "Minä kysyn -- nöyrästi, -- herra ylikomendantti, -- ettekö tiedä -- -mihin -- isä jäi?" - -Tämä lapsellinen kysymys oli semmoisella liikuttavalla -luonnollisuudella lausuttu ja vivahti todellakin niin leikilliseen ja -tunteelliseen soimaukseen, ettei Ankerschmidt sillä hetkellä hennonut -muuta kuin syleillä tytärtänsä ja häntä suutelemistaan suudella; ja kun -tämä kerta oli tapahtunut, ei hän enää tavannut sitä mielentilaa, jossa -hän tahtoi tuomioita jakaa; hän ei voinut raivota, kirota. Tämmöinen -lapsen-syleily karkottaa kaiken sapen ihmisestä. - --- "Sinä olet ollut hyvä lapsi. Sinua minä rakastan", kuiskasi hän. -"Näetkös, minä olen vienyt sen, mitä sinä kirjoitit, sinne, jossa se on -hyötyä tuottanut. Tuo mies on jo vapaa." - --- "Vapaa!?" - --- "Eikö totta, sinä iloitset siitä? Näetkös, sill'aikaa kuin minä -kävin siellä, sinulle tätä iloa hankkiakseni, minkä murheen he minulle -täällä kotona valmistivat. Et sinä, et sinä; sillä sinä olet hyvä. -- -Älä puhu, älä puhu! -- Sinä näit vast'ikään, kummoinen minä olin. Ethän -mielisi minua semmoisena enää nähdä? No, jos et tahdo uudestaan nähdä -niitä kasvojani, kuulla sitä ääntäni, jotka sinua pelästyttävät, älä -koskaan tuo minulle esiin noita kahta ihmistä. Sillä näetkös, minä olen -vanha sotamies; minä olen monta kertaa taistellut tulisissa -tappeluissa, mutta ei kukaan ole minulle koskaan opettanut, mitä -raivoissaan oleminen on. Mutta nyt sen jo tiedän. Ei sanaakaan heistä, -sillä kun he juontuvat mieleeni, en enää tunne itseäni." - -Sill'aikaa olivat he tulleet ylös porstuaan. - -Kun palkolliset, jotka oven raosta olivat tähystelleet asian päätöstä, -näkivät, että ritari lähestyi aivan hiljaisesti, neittä kädestä -taluttaen, saivat he siitä uutta luottamusta ja kiiruhtivat -ovea aukaisemaan -- jolloin rohkeimmat etupäässä, nimittäin -avainten-hoitajatar ja kamarityttö, sekä niitten takana miespuoliset -palkolliset, hiipivät ritarin eteen ja, suudellen hänen kättänsä, -vakuuttivat, etteivät he olleet mihinkään syypäät. - -Ankerschmidt loi ankaran silmäyksen vapiseviin ja huusi jyrisevällä -äänellä heille: "Tuli ja leimaus! Te epäkelvot! Minä sanon sen, kirotut -olkoot teidän sielunne! _Älköön tämmöistä enää tapahtuko_!" - -Sen sanottuaan meni hän, tyttärensä käteen tarttuen, kamariinsa. - -Hän antoi tyttären auttaa itseään vaatteitten muuttamisessa. Sill'aikaa -kertoi hän tälle, missä oli käynyt, millä menestyksellä ja minkä -kovasydämisen ihmisen hän oli vapauttanut. - --- "Tässä nyt siis olemme, rakas tyttöseni. Minä en enään ota talooni -mitään semmoista vartiaa, joka sinusta vaaria pitää. Minä en sulje -sinua sisään, kosk'en vanhoilla päivilläni tahdo vanginvartian virkaa -toimittaa; mutta minä sanon sinulle, mitä sinun on varominen. Toinen -tyttäreni otti itselleen miehen cabinet noir'ista, josta on minulla -kylläksi murhetta, mutta vielä suurempi murhe olisi se, jos joku -sanoisi, että toinen tyttäreni on vapauttanut rikkaan nuorukaisen -vankihuoneesta -- mennäksensä naimisiin hänen kanssaan. Ymmärrätkö -minua?" - --- "Ymmärrän. -- En tahdo häntä koskaan tavata." - --- "Kunniansanallasi"... - -Eliz ojensi kätensä isälleen, ja sotavanhus pudisti sitä, niinkuin -yksivakaisen, iäkkään ihmisen kättä. "Ja nyt saat kunniansanallasi -käydä, missä tahdot." - -Eliz suuteli hymyillen isänsä poskia; oi, hänen ei ole sallittu ikinä -kellekään näyttää, kuinka suuren sydämentuskan tämän annetun sanan -pitäminen hänelle tuottaa! - --- "Vielä yksi seikka, tyttäreni", sanoi Ankerschmidt. "Entisyys -katkeroittaa minua kovin; minua suututtavat yksin nimetkin, vieläpä -peilikin, joka näyttää eiliset kasvoni. Minä pyydän, totuta itseäsi -siihen että tästä lähtien puhuttelen sinua _Erzsikeksi_.[57] Ja nyt, -pidä taloudesta huolta, sillä sinä olet emäntä." - -Tyttö liehahti iloisesti laulaen pois. - --- "Erzsike!" kuului hänen jälestään Ankerschmidt'in ääni. - -Tyttö pisti pienen päänsä ovesta sisään. - --- "Hyvä", sanoi leikillisesti Ankerschmidt; "minä tahdoin vaan tietää, -ymmärrätkö jo minua." - -Erzsiken iloiset kasvot sulostuttivat hetken kuluttua kaikkien -palkollisten mielen. - -Georg, palvelija, jonka virkana oli herransa parran ajaminen, riensi -hänen luoksensa, vati lämmintä vettä kädessä, mutta palasi pian -takaisin astiansa kanssa kyökkiin ja kertoi siellä väelle, että herra -oli puhutellut häntä näin: "Mitä tahdot, Gyurka?"[58] -- "Minä tulen -partaanne ajamaan, teidän kunnianne." -- "Ei minun, ei enään -eläissäni!" oli herra vastannut. - -Armollinen herra tahtoo antaa partansa kasvaa! - -... Ihminen rupee vihaamaan entisyyttä; hän vihaa vielä peiliäkin, joka -näyttää hänelle eiliset kasvonsa: ja semmoisia ihmisiä -- on sangen -paljon "meidän" elämässämme. - - - - -X. - -Erilainen vastaan-otto. - - -Corinna sai tohtori Grisák'ilta tietää sen Jobin sanoman, että hänen -ylkämiehensä oli vapautettu. - -Se oli hirveä kolahus. - -Onnetonta kyllä, kun ei sitä saanut estetyksi; mutta täytyy ajatella, -millä tavoin lopuksi sentään voisi vaaralta tutkaimen taittaa. - -Corinna luuli, että Aladár jo oli kotona. Hän ei saattanut ajatella, -että joku, jolle sanotaan, että hän on vapaa, ei rientäisi nopeammin -kuin se, joka hänet on vapauttanut. Jos Ankerschmidt on tullut takaisin -Pest'iin, on Aladár jo varmaankin kotona enonsa luona. - -Mitähän tämän viekkaan vaimon järki nyt harkitsee? - -Corinna sulki itsensä yksinään kamariinsa ja istui kirjettä -kirjoittamaan -- Aladár Garanvölgyille. Omituinen kirjoitustapa! -Corinna kirjoitti tällä kertaa painokirjaimilla. Se oli sitä varten, -ettei kirjaimista saattaisi tuntea kättä, joka ne on kirjoittanut. - - "Rakas ystäväni Aladár! - - Kavahda yhdestä vankeudesta toiseen joutumasta. Minä epään sinua - vanhaa morsiantasi, Corinnaa ajattelemasta. Hän ei ole se, joksi - häntä luulet. Hän on kevytmielinen, kiekaileva olento, joka - suostuu jokaiseen ihastelijaan. Vast'ikään kerskaili hän - kavaliereistään tekevänsä viisipariset valjakot. Sinä joutuisit - aivan onnettomaksi, jos hänet ottaisit. Älä luule, että hän on - rikas, sillä hänellä on paljon velkoja. Usko minua, joka olen - vanha, hyvä toverisi, että teet paljon paremmin, jos revit - avioliiton-kontrahdin rikki ja unhotat tuon hepakon kuin jos - vaihetat kahleita kahleisin. Usko pois, ystäväni, itsenäinen - elämä on paljon hauskempi; jos tulet tänne Pest'iin, kuinka - hyvästi me huvittelemme itseämme! Täällä on paljon kauniita - tanssijattaria, mitä varten sitoisit itsesi yhteen? Älä mene - naimisiin, veikkoseni! Kuka tietää, minkä onnen vielä saavuttanet. - - Todellinen, uskollinen toverisi - - 'Älä tiedä ken.'" - -Tämän kirjeen pani hän sitte kuverttiin, ja jottei sinetistä voisi -päästä tekijän jälille, painoi hän erään kamean lakkaan. Sitte piirusti -hän päällyställe niinikään painokirjaimilla Aladár'in nimen ja asunnon, -ja antoi kirjeen palvelijallensa, jotta tämä veisi sen postiin ja -vakuuttaisi sen. - -Tuskin kaksi viikkoa ennen sitä oli postissa pantu voimaan se omituinen -säännös, että jos ken tahtoo jättää kirjeen postiin vakuutettavaksi, -lähettäjä on velvollinen kirjoittamaan nimensä kirjeen takasivulle -sinetin viereen, oikealle puolelle poikinpäin; jos joku sen laiminlöi, -heitti tuo "grimmiger Schalterlöwe" kirjeen takaisin, parjasi kovin sen -lisäksi ja ajoi kirjeentuojan kotia, jotta siellä kirjoitettaisiin, -mitä oli laiminlyöty. Sillä valtion täytyy tietää, kuka lähettää -kirjeitä sen oman postiviraston kautta, ja valtio tietysti ei voi -otaksua, että löytyisi pahanelkisiä kirjeen-lähettäjiä, jotka oman -nimensä sijasta kirjoittaisivat Cornelius Nepos'en tahi Bar Cochba'n; -eihän siihen tarvitse vannoa. - -Posti-leijona iskee kiinni kirjeesen, joka heitettiin hänen häkkiinsä, -punnitsee sitä, tutkii, onko postimerkki oikeaan paikkaan kiinnitetty, -toinen oikealle kuvertin yläpuolelle, toinen vasemmalle, ja vastaavatko -merkit kirjeen painoa ja matkan pituutta; yht'äkkiä ärjähtää hän -tuojalle: - --- "Miks'ei tähän ole nimeä kirjoitettu?" - --- "Onhan siinä nimi", vastasi toinen viattomasti. - --- "Mutta toinen nimi?" - --- "Suokaa anteeksi, yhdellehän ihmiselle se vaan menee." - --- "Kuinka? Sinä pöllö! Lähettäjän nimi, joka kirjeen lähettää. Se on -tähän kirjoitettava. Mars takaisin! Kirje on takaisin vietävä ja nimi -siihen kirjoitettava." - -Tuo kelpo palvelija teki niin kauan estelmyksiä, armollinen herra -älköön lähettäkö häntä takaisin kirjeen kanssa, he asuvat niin etäällä, -täytyy juosta monet portaat, kirjoittakoon herra ennemmin itse, onhan -hänellä tuolla kynä kädessä, siitä ei ole paljon vaivaa; kunnes leijona -kirjehäkissä antoi kivikovan sydämensä pehmetä ja otti raivoissaan -kirjeen. - --- "No, mikä sen nimi on?" - --- "Hänen armonsa..." - --- "Mitä? Rupeisinko minä sinulle vielä tituleitakin kirjoittamaan? -- -Hänen nimensä?" - --- "Corinna Garanvölgyi." - --- "Khorin Aron Löwi?" - --- "Ei. Hän ei ole mikään juutalainen. Rouva." - --- "Piru sinut periköön! Kyllä minä sinun tavaan. Tuossa kynä, kirjoita -itse!" - -Palvelija otti nyt kynän kouraansa ja riipusti niin kauniisti -varpuisen-pään kokoisilla kirjaimilla emäntänsä nimen tuon "anonymin" -kirjeen takasivulle, ettei siitä jäänyt ainoatakaan kirjainta pois; -sitten otettiin se vastaan postiin ja annettiinpa siitä lisäksi -kuittikin. - -Nyt sopii jo Corinnan olla varma siitä, että hänen anonymi kirjeensä -epäilemättä menee määräpaikkaansa ja että se, jonka käteen se tulee, -taatusti saapi ennen tietää, kuka kirjeen on lähettänyt, kuin mitä -siinä sisässä on kirjoitettuna. - -Kampós herra sai ihan samana päivänä herra Bräuhäusel'in suusta tietää, -että koko tutkinto-asia armosta oli siksensä jätetty ja että hän sen -vuoksi saattaa ilman ankaria seurauksia kotiinsa mennä. Jos hänellä on -jotakin muistuttamista, ilmoittakoon sen protokollaan pantavaksi. - -Kampós herra kiitti protokollasta, mutta hänen ei ole sitä tarvis; hän -rientää mieluisammin jo kotia. - -Hän ei kauan matkaansa viivyttänytkään, vaan meni viikko-markkinoille, -jossa hän heti tapasi erään omasta kylästään kotoisin olevan miehen; -tämän kanssa sopi hän asiasta, ja kun mies oli hanhensa myynyt, -lähtivät he kohta matkalle. - -Komitatin pääkaupungissa seisahtui hän pikimmältään postin eteen, -kysyäksensä, eikö herralle olisi kirjettä. Siellä olikin yksi; sen hän -siis otti mukaansa ja vei kotia. - -Vanha Garanvölgyi istui kamininsa edessä, Tacitusta lukien, kun Kampós -herra palasi exilium'istaan. - -Tuo kunnon herra tuli suurella melulla, niinkuin -semmoisen isänmaan-martyrin sopii, joka on neljä viikkoa asunut -"Untersuchungshaft'issa", maannut lavitsalla ja syönyt vankiruokaa. - -Tämä oiva, isänmaallinen kansalainen tiesikin yhdessä henkäyksessä -kertoa herra Garanvölgyille enemmän anekdoteja ja tapahtuneita asioita -neliviikkoisen vankeutensa ajalta, kuin mitä Aladár elämänsä loppuun -asti voi kahdeksan-vuotisista kärsimyksistään ladella. - -Mutta vanha herra iloitsi kuitenkin suuresti, että taas sai nähdä -uskollisen ja rakkaan huoneenhaltiansa. Hän oli jo oikein ikävissään, -kun ei niin pitkään aikaan ollut kuullut tuon jalon, perinpohjaisen -patriotan kehupuheita. - -Kuinka onnellinen tämä nyt on, kun on ollut neljä viikkoa vankeudessa -ja siitä saa loppumatta puhua! Kuinka helppo on ihmiselle "pientä iloa" -hankkia! - --- "Mutta olinhan sen unhottaa. Minä toin yhden kirjeenkin postista. -Hänen armoltansa Corinnalta." - --- "Kuinka tiedätte, että se on häneltä?" - --- "Se on kirjoitettu kuvertin ulkopuolelle. Nyt on semmoinen uusi -järjestys voimassa." - --- "Kaunis järjestys. Näyttäkää se siis." - -Kirjeen nähdessään pudisti vanha herra päätään. - --- "Tämähän on Aladár'ille." - --- "Sallikaa minun nähdä. Todellakin! Tämä on varmaankin erhetys. -Aladár pyörii rouvan päässä ja hänen kätensä juoksee sen mukaan. Mutta -epäilemättä on kirje teidän kunniallenne aiottu. Muuten hän ei olisi -lähettänyt sitä tänne kylään, vaan suoraan Kufstein'iin." - --- "Ehkä hän sen vuoksi lähetti sen tänne, jotta minä toimittaisin -kirjeen Aladár'ille." - --- "Eipä suinkaan. Selvää, että kirje on teille. Onhan tähän -kirjoitettu: 'täydellä kunnioituksella.' Jos se olisi Aladár herralle, -silloin siinä seisoisi vaan: 'rakkaudella.' Eikö totta? Sen lisäksi on -tähän vielä isoilla kirjaimilla piirretty 'joutuin' kolmella -huutomerkillä. No, Aladár herran kirjeen päälle ei kenenkään tarvitse -kirjoittaa 'joutuin', sillä sen tähden he eivät suinkaan sen enemmän -kiirettä pidä. Teidän kunniallenne se on." - -Tämä viimeinen muistutus saattoi herra Garanvölgyinkin siihen luuloon, -että nuorella rouvalla oli joku kiireinen asia hänen kanssansa -päätettävänä, ja että tämä sentähden huomaamatta oli vaihtanut hänen ja -Aladár'in ristinimet toisiinsa. Katsokaamme siis, mitä hän kirjoittaa. - -Mitä kauemmin Garanvölgyi luki kirjettä, sitä enemmän hämmästyi hän -siitä; milloin katsoi hän kuverttia, milloin taas alkoi kirjettä -uudestaan lukea; mutta hän ei voinut siitä selville päästä. - -"Yhdestä vankeudesta toiseen." -- Mitä hän sillä tarkoittaa? "Luopukoon -morsiamestansa." Siitä hän sievästi voipi luopua, koska hänellä vielä -on kymmenen vuotta aikaa odottaa. "Toiset kahleet toisten sijaan?" -Sitte tuo anonymi allekirjoitus; ja ulkopuolella lähettäjän nimi. -Sangen hullunkurista. - -Lopulta kohautti vanha herra olkapäitään; joku on ehkä tahtonut laskea -sopimatonta leikkiä; kun vaan tietäisi, mikä sukkeluus siinä on. - -Tämän mietteen johdosta heitti hän kirjeen kaminin vieressä seisovaan -paperikoriin; sillä on hyvä aamulla valkeaa sytyttää. - --- "Ja nyt, Kampós ystäväni, kertokaa enemmän mitä herra Bräuhäusel -sanoi. Eivätkö he anna lipastani takaisin? Jospa hän lähettäisi edes -muotokuvan kotia: sen sijaan sopisi hänen panna peili, jonka edessä -saattaisi partaansa ajaa." - --- "Minäkin sitä pyysin, mutta hän sanoi, ettei sitä voi antaa; -'Belegit' ovat Wien'iin lähetetyt." - --- "Mitä minä kuulen! Ehkä vielä Lontoon taidenäyttelyyn?" - --- "Suokaa anteeksi. Nuot lienevät siellä kovin tarpeesen. Seurauksen -saapi vasta myöhemmin nähdä." - --- "Ehkä he antavat ne ulos painosta -- naurettavana lukemisena 'für -die reifere Jugend?'" - -Áladár'in vinttikoira makasi sill'aikaa karhuntaljalla herra -Garanvölgyin jalkojen juuressa ja kuulteli, pitäen somaa päätänsä -komeasti ristiin lasketuilla etukäpälillään, englantilaisen flegmalla -tuota hänen mielestään tyhjänveroista puhetta. - -Samalla ajettiin kolisten pihaan. - -Vinttikoira kohotti äkisti solakkaa kaulaansa ja rupesi kysymysmerkin -muotoista häntäänsä hiljaa heiluttamaan. - --- "Joku tuttava tulee. Cziczke vainuu sen edeltäpäin", huomautti -Kampós Garanvölgyiä tästä kohtauksesta. - --- "Cziczken on aika pitkä täällä sisällä, ja hän luulee jahtimiehen -tulevan häntä kesannolle viemään." - -Cziczke kavahti kuitenkin ylös paikaltaan, ravisteli piikkistä -kaulavyötänsä, kohotti päätään, piti toista korvaansa pystyssä ja alkoi -ulista sillä vinkuvalla, kiihkeällä äänellä, jolla sensieluisten -eläinten, joille luonto on suonut tunto-aistin, mutta ei puhe-kykyä, on -tapa ilmoittaa, että he tietävät, mitä kukaan muu ei vielä tiedä. - -Minutin kuluttua kiljaisi koira ja hyppäsi herra Garanvölgyin luokse, -koskien hiljaa hänen kylkeensä molemmilla etukäpälillään; sitte -poukahti hän Kampós herran kaulaan ja nuoli hänen poskiansa; kohta sen -jälkeen syöksi hän ovelle ja alkoi kynsiä sitä käpälällään, ja -kääntäessään päätään takaisin herroja päin, näytti hän ponnistavan -koiranposkiaan, osottaaksensa naurua. - --- "Kenestä iloitset noin suuresti, palvelijani?" sanoi Garanvölgyi -surullisesti. "Kuka tuntuu sinusta noin hyvältä ihmiseltä?" - -Sill'aikaa kuului askelten ääni porstuasta ja nyt rupesi Cziczke täyttä -kurkkua haukkumaan. Turhaan koetti Kampós sitä hillitä; Cziczke laski -vaan sitä kovempaa. - -Sen jälkeen aukesi ovi ja vieras astui sisään. - -Se oli -- Aladár Garanvölgyi. - -Ei niinkuin teaterin näkymöllä on tapa, ensin horjahtaa taaksepäin, -sitte kysyä: "Sinäkö se olet? Oletko se todellakin sinä? Eivätkö -silmäni petä minua? Olenko nukuksissa vaiko hereillä? Laskevatko -haltiattaret leikkiä kanssani?" Vaan kun he näkevät toinen toisensa, -rientävät he esiin ja syleilevät toisiansa, tulisesti, innokkaasti; he -eivät puhu mitään, heittäyvät vaan itkien toinen toisensa kaulaan ja -pysyvät siinä kauan, autuaallisina. Kuka saattaisi semmoisena hetkenä -puhua? - -Mutta Kampós herra: hän on joutunut suunniltansa. Hän hyppii, tanssii, -nauraa, ja kun hän ei voi päästä Aladár'in silmien eteen, suutelee hän -häntä, mihin vaan ulottuu, hänen hartioitansa, hänen selkäänsä, hänen -päätänsä, vinttikoiran esimerkkiä seuraten; sitte juoksee hän ulos -pihalle, aittoihin, talleihin, julistaen miehille, naisille, lapsille, -viimeinpä ratsuhevosillekin: "Hän on tullut takaisin! Hän on kotona! -Hän on tullut kotia! Sinä narri! Oletko nähnyt häntä? Etkö ole nähnyt -häntä? Hän on tuolla sisällä! Hän on päässyt vapaaksi! Hyvä Herra ja -Jumala minua auttakoon, hän on kotona!" Viiden minutin kuluessa juoksi -hän koko kylän lävitse, eikä levännyt, ennenkuin hän, suurelta -ilmoitusretkeltään takaisin palatessaan, kohtasi erään vastaansa -tulevan rengin, joka kaukaa huusi hänelle: "Suuri herra! Herra -huoneenhaltia! Ettekö vielä ole kuullut? Herra Aladár on tullut kotia." -Sillä tavoin tulee oma uutinen ihmiselle takaisin. Vasta kun Kampós -herra näin monipuolisesti oli tyhjentänyt uutisensa ja riemunsa -sähköpatterian, rauhoittui hän niin paljon, että taas ilmestyi -kastellissa, jossa hän näki molempien sukulaisten jo toinen toisensa -vieressä istuvan ja tyvenellä mielin puhuvan. - --- "Tiesinhän minä sen, että herra Aladár tänäpänä tulisi kotia!" -lausui hän suurella voitonriemulla. "Minä sanoin sen armolliselle -herralle. Taikka kumminkin aioin sitä sanoa. Minä tunsin sen." - ---- "Cziczke tunsi sen kuitenkin aikaisemmin, rakas Kampós", sanoi -leikillisesti vanha Garanvölgyi, joll'aikaa Aladár sydämellisesti -pudisti tuon innokkaan miehen kättä. - --- "Kas kunnioitettua herraa, kun ei tahdo sallia, että minä ennemmin -tunsin hänen kotiintuloansa, kuin Cziczke", sanoi synkistyneenä Kampós -herra, luoden kateellisen silmäyksen vinttikoiraan, joka jo -tyytyväisenä oli laskenut kauniin, älykkään päänsä Aladár'in polvelle. -"Mutta se on sentään totta, että minä sen varemmin tunsin! Enkö minä -tuonut kirjettä Aladár herralle?" - -Vanhan herran mieleen juohtui nyt, mitä hän oli paperikoriin viskannut. - --- "Se on totta! Sinulle on jo joku, joka sinulle hyvää suo, -kirjoittanut kirjeenkin Pest'istä; etsikää se esiin, Kampós, se on -tuolla ruusupaperein joukossa." - --- "Ken lienee sen kirjoittanut?" - --- "Saat kohta nähdä. Varmaankin joku, joka tiesi vapautuksestasi -ennen, kuin tänne saavuit. Tähän asti en sitä ymmärtänyt, mutta nyt -ymmärrän jo täydellisesti. Lueppas se vaan!" - -Aladár luki kirjeen alusta loppuun, sitte -- silitti hän koiransa -päätä. - -Cziczken ei ollut tapa semmoisia kirjeitä kirjoittaa. - --- "Mitä sanot siihen?" kysyi Garanvölgyi. "Ymmärrätkö sitä?" - --- "Minä ymmärrän hyvin. Rouva kälynne pelkää, että tulisin häntä -ottamaan." - -Siihen kaikki neljä nauroivat. Vinttikoirakin. - --- "Onko enolla tuo avioliiton-kontrahti täällä?" kysyi Aladár. - --- "Sitä on uskollisesti talletettu." - --- "Lähettäkäämme se takaisin tuolle raukalle; älköön hän sen tähden -levoton olko." - --- "Hyvä, varsin hyvä. Se on minun mieleeni. Usko vaan minulle sen -takaisin-lähetys. Minun olisi ollut sangen vaikea, jos minun olisi -täytynyt neuvoa sinua Corinnaa jättämään; mutta koska hän itse sen -neuvon antaa, sopii tämä varsin hyvin. -- Harvinainen tapaus, että -nainen kehoittaa ylkämiestään itseänsä jättämään, ja että se on -sattunut sinulle, on sinulle suureksi onneksi. Kaksi armoa yhtenä -päivänä! Toinen päästää kahdeksantoistavuotisesta, toinen -elinkautisesta 'kovasta' vankeudesta." - -Ensimmäinen päivä kului Garanvölgyin kodissa jälleen-näkemisen -hiljaisissa iloissa; toisena päivänä hämmästytti Aladár enoansa sillä -tiedolla, että häntä haluttaa mennä ritari Ankerschmidt'ia -tervehtimään. - --- "Sinä saatat mennä hänen luoksensa, hän on kunnon mies." - --- "Hän kävi minua Kufstein'issa tervehtimässä, minun täytyy siihen -vastata." - --- "Sitä parempi." - -Aladár'ia kummastutti tämä enon myöntyväisyys, mutta hän ei siihen -saanut häneltä tarkempaa selitystä. Eno salli hänen mennä. - -Ritari Ankerschmidt tiesi jo Aladár'in takaisin-tulosta ja häntä -aavisti, että tämä rientäisi kohteliaisuuden vaatimusta täyttämään; hän -hämmästyi kuitenkin suuresti kun edellä käypä sanansaattaja toisesta -kastellista kylän päässä tuli kysymään, onko herra ritari kotona -Aladár'ia varten. - -Tähän on kuitenkin tyytyminen ja sitten asiasta loppu tekeminen. - -Erzsike suljettiin täksi tunniksi kamariinsa, jott'eivät he edes -sattumalta saisi nähdä toisiansa. - -Se olikin soveliasta, sillä sittekuin vapauden ilma oli suudellut hänen -kasvojansa, oli Aladár vielä kauniimpi poika, kuin vankeudessa, ja hän -pitää enemmän huoltakin itsestään. Sitä täytyi Ankerschmidt'inkin -tunnustaa, kun hän pudisti hänen kättään, että muutos oli ollut -suuresti hänen eduksensa. - --- "Hyvä herra, minä tulen nyt kiittämään teitä siitä, että tuonoin -kävitte minua yksinäisyydessäni katsomassa." - --- "Ei kestä kiittää", sanoi ritari tuimalla äänellä, osottaen -vieraalleen tuolia, "Se oli minulta uteliaisuutta, ei mitään muuta. -Halusin nähdä sitä hurjanrohkeaa poikaa, joka neljäkymmentä-yhdeksän -sydän-yöllä sai minut vuoteeltani juoksemaan ja milt'ei ollut minua -vangiksi ottaa keskellä rykmenttiäni." - --- "Kuinka? Tekö se olitte?" - --- "Minä. Jos olisin tietänyt, että te tulitte vaan vähäisen -husari-osaston kanssa, olisin minä ottanut teidät vangiksi; mutta -hurjanrohkea yritys onnistui. -- Tästä näette, että me olemme vanhoja -vihollisia." - --- "Sangen pitkällä sotilakolla." - --- "Se on totta. Meidän ei enään ole lupa tapella, mutta röykistellä -saamme toistemme suhteen kuinka paljon hyvänänsä." - --- "Sitäkin vaan asianomaisen luvan rajoissa. Muutoin ei meillä tule -olemaan paljon tilaisuutta osottaa röyhkeyttä toisillemme, sillä -muutaman päivän perästä lähden minä pois täältä, ja sen jälkeen tuskin -viivyn kauan yhdessä paikassa." - -Ankerschmidt katsoi synkästi nuorukaiseen ja sanoi hänelle -nuhtelevaisesti hiljaisella äänellä, jossa tuntui hyväntahtoisuuden -hellyys: - --- "Nuori mies! älkää saattako itseänne mihinkään uuteen -onnettomuuteen. -- Teitä täytyisi surkutella." ("Kenen" taikka "minkä" -tähden?) - --- "Oi, en", vastasi nauraen Aladár. "Älkää luulko, että minä sillä, -etten kauaksi yhteen paikkaan jää, tarkoitin guerilla-sotaa -metsistöissä taikka emissarina ilmestymistä ja katoomista; sitä vaan, -että aion tiedustella jotakin työtä, jolla voin elättää itseni." - --- "Kuinka?" - --- "Tietysti. Kiinteä omaisuuteni on takavarikkoon otettu: pää-omaa -minulla ei koskaan ole ollut, ja minä en mieli ilmestyä puolalaisena -missään herrastalossa." - --- "Mutta teidän enonne on rikas ja rakastaa suuresti teitä; sen tiedän -varmaan." - --- "Juuri sentähden en voi jäädä hänen luoksensa. Mitä ajattelette, -hyvä herra, jos enoni sukulaiset minusta sanoisivat, etten minä -rakkaudesta ole hänen luonansa, vaan perinnön halusta?" - -"No, tämä on minun miehiäni", ajatteli itsekseen Ankerschmidt, "ylpeä, -niinkuin minä itsekin." - --- "Sitte, hyvä herra, meitä ei ole niin kasvatettu, että jos ei meillä -ole mitään pellolla, me katselemme puuta, Me voimme elää jäälläkin. Jos -kadotamme suuret virkamme, hyvä, me menemme kotia kyntämään, emme sitä -itke; jos peltomme otetaan meiltä pois, opimme jotakin, meistä tulee -prokatoreja, insinörejä, vuorimiehiä. Minä puolestani olen diplomilla -varustettu insinöri; minä ymmärrän ammattini, jos kukaan. Tuolla on -Tiszan järjestämis-yhtiö; siinä on minua varten halpa, pieni virka -avoinna, jota riennän pikemmin kuin paremmin vastaan-ottamaan, ja tämä -virka tuopi myötänsä sen, etten kauan saa pysyä yhdessä paikassa, sillä -siellä täytyy todellakin aina olla liikkeellä." - -Ankerschmidt sormi harmaata tukkaansa; hän rupesi pelkäämään, ettei -ainoastaan hänen tyttärensä, vaan hän itsekin vielä joskus suuresti -rakastuisi tähän nuorukaiseen. - ---- "Mutta tuo virka tuottaa paljon vastuksia ja vaivaa." - ---- "Päinvastoin. Se on varsin mieluinen virka. Ei ole sidottu -mihinkään paikkaan -- eikä herraan." - -Itsenäisyyden suloinen tunne loisti hänen silmistänsä. Ankerschmidt -näki sen hyvin. - --- "Mutta sanokaa minulle nyt", lausui ritari tuttavan-tapaisella -hymyllä, "kuinka tuommoinen alituisesti kauas kutsuva virka miellyttää -nuorta morsianta?" - -Nyt oli Aladár'in vuoro synkistyä. - --- "Semmoista minulla ei ole." - --- "No, mutta eihän teistä liene tullut Maltan ritari? Nuori -kolmenkymmenen vuotinen mies. Minulta se ei ole salassa, että teillä on -sangen jalo, kaunis, nuori morsian, johon minun on ollut onni -personallisesti tutustua." - --- "Se on jo mennyt asia", sanoi Aladár keveäverisesti. - --- "Olisiko liitto jo purjettu?" - --- "Minua ei miellytä siitä puhua." - --- "Mutta minua miellyttää. Muistakaa, että minäkin olen avioliittoon -kelpaava nuorukainen, leskimies. Minä kovin haluan tietää, missä minun -varakseni syntyy avonainen paikka, onko sen taikka tämän nuoren naisen -sydän vakantti vaiko ei?" - -Aladár kuunteli hymyillen kokkapuhetta. - --- "Hyvä herra, te sanoitte että olemme vanhoja vihollisia. No, minä -ainakin osotan teille, etten minä sitä ole. Älköön kumpikaan meistä -morsiantani naiko!" - --- "Onko teillä syytä tätä sanoa?" - --- "On." - --- "Mitenkä hän on teitä loukannut?" - --- "Semmoista ei mies, jossa on hiukkakin turhamielisyyttä, tunnusta." - --- "Ovatko panetelleet teitä hänen edessään?" - --- "Oi, ei kukaan." - --- "Oletteko sattunut yhteen hänen kanssaan?" - --- "Me emme vielä ole toisiamme tavanneet." - --- "Se on siis tapahtunut vaan kirjallisesti?" - --- "Niin." - --- "No, nuori ystäväni, siinä ei ole tarpeeksi syytä eroon. Kirjoitettu -puustavi antaa monta kertaa syytä väärään käsitykseen. Yhden kirjeen -tähden ei saa kokonaista elämää hävittää. Menkää hänen luoksensa ja -puhukaa hänen kanssaan. Minä en puhu teidän yksityisen asianne tähden; -siihen minulla ei ole mitään oikeutta sekaantua. Mutta minä käännyn -teidän oikeudentuntoonne. Te unkarilaiset olette kuuluisat siitä, että -pidätte oikeudesta kiinni, ja teidän pitäisi tietää, että yksin -vekselin-väärentäjältäkin kysytään: oletko tämän kirjoittanut, -ennenkuin häntä tuomitaan. Sitä vähemmin minä uskon, että vanhassa -Unkarissa olisi tavallista morsiantansa tuomita, ennenkuin on häntä -kuulustellut." - --- "Usein kuulusteleminen on suurin syytös. Muuten te kuitenkin olette -oikeassa, hyvä herra. Minun täytyy mennä hänen luoksensa; muussa -tapauksessa tulee hänestä loukattu asianosainen -- mutta sitä minä en -tahdo." - --- "No, se ilahuttaa minua. Ensi rynnäkössä minä siis kuitenkin olen -voittanut teidät." - --- "Taistelo-kenttä on todellakin jäänyt teidän valtaanne. Minä antaun -ja sanon hyvästi." - -He pudistivat kättä eikä kumpikaan sanonut toiselle: "näkemiin asti." - -Aladár ajatteli pois mennessään: "tuo on ikävä ihminen, sillä hän -tietää salaisuuteni, tänne en minä enää tule." Ankerschmidt taas -ajatteli itsekseen: "hänen oli täällä ikävä olla, hän ei enää tule -tänne." - -Oli kuitenkin hyvä, että tämä yhtymys tapahtui, sillä Aladár pääsi sen -kautta suuresta vaarasta, niinkuin seuraavasta nähdään. - -Aladár lähti toisena päivänä Pest'iin ja koska yhdessä päivässä ei ole -kahta aamupuolta, odotti hän seuraavan päivän vastaanotto-hetkeä, -jolloin hän meni Corinnan luokse. - -Aladár'in ilmestyminen koski suuresti kauniin lesken hermoihin. - --- "Ah! Tekö se olette? Suokaa anteeksi, mutta sydäntäni rupesi -yht'äkkiä kovasti tykyttämään." - -Aladár'in täytyi rientää hänen avuksensa ja viedä hänet nojatuoliin. -Nainen oli tainnoksiin joutumaisillaan. - --- "Tämä odottamaton tulo! Ah, minä olen niin heikkohermoinen. Kaikki -vaikuttaa minuun niin." - -Aladár pyysi kauniisti, että hän soisi itselleen aikaa tointumiseen; -jos on hajusuolaa talossa, käyttäköön sitä voimistuaksensa. - --- "Ah, te ette voi mieleenne kuvailla, kuinka hermoni ovat -heikontuneet siitä asti, kuin teidät viimeiseksi näin." - --- "Te olette sangen paljon tuskaillut minun tähteni." - --- "Oi, sangen paljon", huokasi nainen, ivaa käsittämättä. "Uskokaa, -Aladár, että joka kerta, kuin istuin kirjettä teille kirjoittamaan, -tuli minuun aina semmoinen sydämen-ahdistus, etten voinut sitä päättää. -Kun minun täytyi ajatella, mimmoiseen tilaan te olitte joutunut, ah!" --- Tässä rouva tiesi sangen sydämellisesti värisyttää itseään, joka -erittäin kaunisti häntä. Rachel ei olisi sitä paremmin tehnyt. - --- "Minun ei ollut niin paha olla, kuin luulette: katsokaapas, en ole -siitä edes harmaantunut." - --- "Ah, mutta mitä kaikkia teidän täytyi kaivata! Kun sitä ajattelen, -taas tuo sydämen-tykytys." - --- "Ei mitään kaipausta. Joka toinen päivä yksi sotamiehen-leipä. Eikö -siinä kylläksi yhdelle ihmiselle?" - --- "Ah! minä pyydän, älkää laskeko leikkiä. Tämä ei ole kaunista -leikkiä." Nainen näytti olevan kahden vaiheella, nauraisiko vai -itkisikö hän. - --- "Minä en suinkaan leikkiä laske. Se oli varsin hyvä, että minua -siihen totutettiin, sillä sitä voin nyt kumminkin hyödykseni käyttää." - --- "Mitenkä? Mutta älkää laskeko leikkiä, sitä pyydän. Se kiihdyttää -minua kovasti." - --- "Minä en laske leikkiä. Puhun aivan vakavasti, kun minun taas on -elämääni uudesta ulottaminen, minä aluksi ainakaan tuskin saatan luvata -itselleni muuta kuin paljaan leivän. Maatilojani en saanut takaisin." - --- "Mutta ehkä..." - --- "Ei ole mitään 'ehkä', sillä minä en niitä pyydä, eikä niitä minulle -suinkaan lähetetä." - --- "Mutta minkätähden ette pyydä niitä?" - --- "Sentähden, että tulen toimeen ilman niitä. Minulla on jo virka, -josta elän." - --- "Missä? Mimmoinen?" - --- "Ei juuri rautatien konduktörin; mutta ei paljon enemmänkään: pieni -insinörin-virka Tiszan järjestämisessä." - --- "Mutta sehän on kovin vaivaloinen." - --- "Onpa kyllä. Minun täytyy enimmäksi osaksi asua kalastajain majoissa -ja lauta-vajoissa." - --- "Mutta miksi ette jää enonne luokse?" - --- "Siksi, että ihminen mielellänsä on oma herransa. Minun täytyy -myöskin ajatella sitä, että joskus menen naimisiin, ja vaimoni saatan -kuitenkin ennemmin viedä lauta-vajaan Tiszan sululle, kuin enoni -taloon." - -Jos Corinnalla olisi ollut sydän, ei hänen näihin sanoihin olisi -tarvinnut lausua, että hänen sydäntänsä kauheasti tykyttää, vaan: -"ystäväni, mitä on minun, se on sinunkin; ja minä itse olen sinun -kaupanpäälliseksi, jää tänne, älä mene edemmäksi; me voimme elää -onnellisina." Mutta tietysti on paljon edullisempi vetää esiin -sydämen-tykytystä ja hermon-heikkoutta. - -Corinna odotti, että Aladár nyt heti ottaisi puhuaksensa heidän -vanhasta välistänsä, joka sen lisäksi vielä oli kontrahdillakin -vahvistettu, ja piti itseään semmoista tapausta varten valmiina -äkillisellä pyörtymyksellä tekemään loppua kosimis-ryntäyksestä. - -Aladár ei kuitenkaan ottanut tätä asiaa esiin. - -Hän kysyi Corinnalta, käykö hän teaterissa, mitä uusia operoita on -annettu, kuinka ne häntä miellyttävät, mitä uusia nimiä hänen -lempi-papukaijansa siitä saakka on oppinut, onko hänen ollut tapa -ratsastaa, vieläkö tähtipää ratsuhevonen on jälellä, ja muita sellaisia -joutavia. - -Kun sitte Corinna jo alkoi suuresti valittaa sydämen-tykytystä, nousi -Aladár äkisti ylös; hän neuvoi sydämellisesti morsiantaan pitämään -vaaria siitä, ettei hänen hermotautinsa pääsisi pahaan valtaan, -jonkatähden hänen mitä pikemmin tarvitsi matkustaa Emsiin tahi -Ostende'en. Ja tämän sanottuansa suuteli hän kauniisti hänen kättänsä -ja meni pois. - -Tämä oli viimeinen kädensuudelma, jonka Corinna sai Aladár'ilta. - -Aladár saattoi nyt olla varma siitä, että tämä rakkaus, "qua" rakkaus, -jo todellakin on loppunut, ja niinmuodoin on hyvä sitä kontrahtinakin -"in optima forma" hävittää. - -Hän tiesi jo, että tohtori Grisák oli Corinnan asianajaja; hän meni -siis suoraan hänen luoksensa. - -Tohtori Grisák otti tulijaa suurella kohteliaisuudella vastaan, -niinkuin on tapa vastaan-ottaa sitä, jota pelkää ja jota ei rakasta. - --- "Ainoastaan hetkeksi pyydän saada teitä vaivata, hyvä herra", sanoi -Aladár lainoppineelle; "minulla on eräs kontrahti Garanvölgyin -leskirouvan kanssa, joka on teidän klienttinne." - --- "Minä tiedän; minä tunnen sen kontrahdin." - --- "Sitä parempi. Minun ei siis tarvitse asiaa laveammin esittää. Minä -en tätä nykyä ole siinä tilassa, että voisin naiselle, joka tulisi -puolisokseni, tarjota uhkeita oloja." - -"Ah, tämä tulee vinculum'in tähden", ajatteli itsekseen tohtori Grisák. - --- "Oletteko puhunut rouvan kanssa?" - --- "Minä tapasin hänet ja huomasin, ettei hänenkään haluta tätä liittoa -jatkaa." - --- "Ja te?" - --- "Minä en sitä millään tapaa pahakseni pane. Minussa on hyvin vähän -runoilijaa; avioliiton-asioissa olen sangen suvaitsevainen. Hänellä on -täysi oikeus purkaa liitto." - --- "Mutta kontrahdit?" - --- "Juuri niitten tähden tulin teidän luoksenne, sillä heikkohermoisen -naisen kanssa ei sovi asiaa päättää. -- Nämät kontrahdit täytyy meidän -mitättömiksi tehdä." - --- "Ja mitkä ovat teidän ehtonne?" - --- "Minun? -- No, aivan yksinkertaisesti: että rouva Garanvölgyi -antakoon takaisin minun kirjani ja minä annan takaisin hänen." - --- "Ja te ette tahdo tuoda esiin mitään vaatimuksia niistä oikeuksista, -joita tämä kontrahti teille antaa?" - --- "Enhän minä pakoittane ketään naista itselleni väkisin puolisoksi -rupeemaan?" - --- "Mutta omaisuuteen katsoen?" - --- "Ah! Ettäkö ottaisin omaisuuden ilman morsianta? Ei, hyvä herra, se -ei ole minun virkani." - --- "Hyvä herra!" lausui tohtori Grisák, nousten tuoliltaan ja kumartaen -Aladár'ia, "te olette todellakin jalo ihminen." - -Aladár kohautti olkapäitään. - --- "Senkö tähden, etten varasta, etten rosvoa?" - --- "Sillä tavoin saatamme sangen pian asiasta sopia. Puheen-alainen -kontrahti on minun hallussani. Onko teillä oma kappaleenne muassanne?" - --- "Tässä sekin on." - --- "Tehkää hyvin ja kirjoittakaa siihen, ettette edusta itsellenne -minkäänlaisia tähän kontrahtiin perustuvia oikeuden-vaatimuksia." - --- "Minä en suinkaan kirjoita mitään, mutta jos sallitte, poltan minä -kappaleeni tässä kaminissa; tehkää tekin samoin minun kontrahtini ja -siten menkööt molemmat tuhaksi." - --- "Mutta minkätähden ette tahdo tähän kirjoittaa?" - --- "Sentähden, etten tahdo antaa rouva Garanvölgyille todistusta siitä, -että olen häntä, viimeisen yhtymyksemme jälkeen, hetkeäkään ajatellut. -Jos ei tämä teitä miellytä, jätän asian advokatilleni ja te saatte -sitte yhdessä sen päättää." - -Tohtori Grisák ei saattanut tätä tilaisuutta kynsistään päästää ja -pyysi Aladár'ia taas istumaan, suostuen siihen, että kontrahdit -yksinkertaisesti vaihdettaisiin, ja hän heittäisi omansa kaminiin. - -Sittekuin tohtori oli pannut luotettavaan paikkaan talteen Aladár'in -antaman kontrahdin, astui hän ystävällisesti hymyillen tämän eteen ja -kuiskasi hänelle salaperäisellä silmän-räpytyksellä: - --- "Hyvä herra! Te olette tänään ollut varsin aulis ja jalomielinen -semmoisessa asiassa, jossa laki oli vihollisenne auttamattomasti -käteenne antanut. Tämä teko ei jää palkitsematta. Pankaa muistoonne, -että tohtori Grisák, se silmälaseilla varustettu tohtori Grisák, jota -teidän enonne herra Garanvölgyi oli lypsintuolilla istuttanut, kaikkein -ensimmäiseksi sanoi teille, että te ehkä varemmin kuin luulette taas -tulette yhtä rikkaaksi kuin ennenkin; ja te ette ole katuva, että -jalomielisesti annoitte kädestänne pois, mitä oli toisen omaa." - -Aladár nauroi aika lailla tätä puhetta, josta vaan se tarttui hänen -huomioonsa, että oliko vanhus todellakin pannut herra tohtorin -lypsintuolille istumaan? - --- "Siihen, hyvä herra, ja hän tahtoi, että minä istuttaisin rokkoa -hänen lampaisinsa, koska olen tohtori, Mutta siitä minä en ole häneen -suuttunut, en millään muotoa." - -Ja todistaaksensa, ettei hän ensinkään ollut suuttunut, saattoi hän -ulos portaille asti Aladár'ia, joka ei vielä sielläkään saanut -tukahutetuksi iloisuuttansa siitä, että tohtoria oli asetettu -lypsintuolille istumaan. Kaikki muut, mitä tämä oli lausunut, oli hän -jo aikaa sitten unhottanut. - - - - -XI. - -Eräs köyhä rouva. - - --- "Isä kulta, minun on sentään kovin vaivaloista näin yksinäni talossa -olla." - -Näin puhui muutamana päivänä Ankerschmidt'in tytär suuttuneelle -isällensä. - --- "Mitä sinä tarkoitat?" - --- "Minulla pitäisi olla jotakin rouvan-tapaista seurassani, jonka -kanssa minun sopisi jakaa talonaskareet ja järkevistä asioista puhua." - --- "Sinä olet oikeassa. Joku seura-nainen." - --- "Niin. Joku hiljainen, ymmärtäväinen nainen, jolle jo on tullut -järki päähän." - --- "No, semmoista rouvaa tahtoisin minäkin löytää. Mutta mistä sen -saamme?" - --- "Minä koetan tiedustella." - --- "Tiedustella? No, hanki siis joku." - -Parin päivän perästä otti Erzsike taas tästä asiasta puhuaksensa. - --- "Isä kulta, minä olen jo löytänyt tuommoisen meille soveliaan -rouvan." - --- "Olet jo löytänyt? Mistä?" - --- "Muuan ystäväni, jonka Wien'issä tunsin, on ehdoittanut minulle -erästä sangen hyvää naista." - --- "Hyvää? Minua kummastuttaa, ettei sitä Wien'issä pidetty." - --- "Onneton vaimo, köyhä; meni naimisiin vastoin isänsä tahtoa, joka -sen jälkeen hylkäsi hänet." - --- "Sen -- uskon." - --- "Mutta hänen miehensä oli heittiö, joka vaan sentähden otti hänet, -että luuli saavansa paljon rahaa hänen kanssansa." - --- "Niinhän aina käy. Onko siinä mitään uutta? Että kaikki vaimot vasta -sitte tämän tietävät, kuin se jo on tapahtunut?" - --- "Hänen miehensä rupesi sitte käymään oikeutta isää vastaan vaimonsa -myötäjäisistä, mutta oikeudessa tuli ilmi, että isällä oli valta olla -hänelle mitään antamatta, ja hän kadotti asiansa." - --- "Sen uskon! Muuallakin on ihmisillä vielä järkeä. Tätä eivät nuoret -kavalierit ota uskoaksensa. He luulevat, että heti kuin joku on vanha -ihminen, on siltä jo järki sääreen lentänyt." - --- "Tuo ilkeä, paha mies alkoi sitte vimmastuneena kiusata puolisoansa, -löi häntä, pieksi häntä." - --- "No, mutta älä nyt sentähden itkuun purskahda! Eihän tuo sinua -lyönyt." - --- "Mutta semmoista kataluutta: kun lyö vaimoansa!" - --- "Se on totta. Mutta jos sinä rupeet kaikkia lyötyjä vaimoja -itkemään, täytyy sinun nousta aikaisemmin ylös, sillä muuten ei aika -siihen riitä." - --- "Niin, mutta siinä ei vielä ollut kyllin, että hän löi häntä: sitä -rouva vielä olisi kärsinyt, mutta kerta kun hän päihtyneenä tuli -kotia..." - --- "Se vielä lisäksi?" - --- "Niin, ravintolasta, jossa hän oli pelannut pois rouvansa viimeisen -koristeen, silloin pyysi hän häneltä sitä sormusta, jonka hän oli -äidiltään saanut, ja kun rouva ei tahtonut sitä hänelle antaa, heitti -hän hänet ulos ovesta kadulle, ja rouva parka sai maata siinä -kynnyksellä aamuun asti." - --- "Ohoh, se hirtehinen!" - --- "Niinpä juuri! Rouvalla ei sen jälkeen ollut mihin mennä. -Tuttaviensa luokse hän ei kehdannut kääntyä; isänsä huoneesen ei hän -uskaltanut palata; hän oli pakoitettu palvelukseen rupeemaan." - --- "Näetkös, se on kevytmielisyyden palkka." - --- "Wien'in ystäväni ehdoittaa hartaasti seura-naiseksi meille tätä -köyhää vaimoa, jota sallimus niin on kukistanut, ja joka varmaankin on -oleva sangen kiitollinen, jos hän voi päästä niin rauhalliseen -perheesen kuin meidän." - --- "Kyllä, mutta eikö hän ole pahanluontoinen vaimo?" - --- "Oi, kaikkein lempein maailmassa, itse kärsivällisyys." - --- "Sinä uskallat siitäkin takaukseen mennä? Mistä sen tiedät?" - --- "No, minä päätän, että hänen täytyy olla semmoinen, sittekuin hän on -jaksanut ääneti kärsiä niin paljon loukkauksia." - --- "Hja, se on ihan toista, sitä sinä et ymmärrä. Sekin, joka antaa -miehensä lyödä itseään, saattaa olla todellinen harpyia." - --- "No, sitä hän ei ole, eipä suinkaan. Sinä suostut siis siihen, että -otamme hänet tänne?" - --- "Olkoon menneeksi, minä en sillä väliä pidä. Mutta saat nähdä, että -vaikkapa häntä maitoon, voihin kastaisit, hän kuitenkin juoksee -takaisin miehensä luokse." - --- "Sinä et niinmuodoin pane vastaan? Saanko kirjoittaa tohtori -Grisák'ille, että hän lähettäköön hänelle matkarahoja?" - --- "Saat, saat." - --- "Sinä et kysy vaimon syntyperää?" - --- "Mitä minä siitä huolisin, mikä hänen syntyperänsä on! Kun vaan -hänen vanhempansa olivat kunniallisia ihmisiä." - --- "Oi, he olivat sangen kunniallisia ihmisiä. Hänen äitinsä on jo -ollut kauan kuollut, mutta hänen isänsä on varsin kelpo, rakastettava -ihminen." - --- "Niinkö luulet? Vaikka hän hylkäsi hänet?" - --- "Voihan hän vielä antaa hänelle anteeksi." - --- "Jos minä olisin hänen sijassansa, minä tuskin sitä uskoisin." - --- "Sinä sallit siis, että otamme hänet tänne. Kiitoksia, tuhansia -kiitoksia!" - -Erzsike suuteli niin monta kertaa isänsä kättä, että tämä lopulta oli -pakoitettu uskomaan, että tuo köyhä rouva täysin määrin ansaitsee sitä -luottamusta, jolla tyttö niin hartaasti koettaa häntä miellyttää. - -Muutaman päivän kuluttua sai Erzsike kirjeen Pest'istä. - -Kun hän oli lukenut sen kamarissaan, kului paljon aikaa, ennenkuin hän -uskalsi mennä isänsä luokse, jottei tämä hänen silmistänsä huomaisi, -että hän oli itkenyt. Muutaman kerran yritti hän jo menemään, mutta -hänen täytyi kuitenkin palata takaisin ja uudestaan itkeä kuuro, sillä, -hän ei voinut sitä tukehuttaa. - -Mutta kun hän vihdoin tuli isänsä eteen, osasi hän kuitenkin siinä -määrässä salata mieli-alaansa, että vanha herra kysyi häneltä: - --- "No, minkätähden olet noin hyvällä mielellä?" - --- "Tuo eräs köyhä rouva." - --- "Ja mitä on tuon köyhän rouvan tapahtunut?" - --- "Hän on jo saapunut Pest'iin." - --- "Terve tulleeksi. Lähetetään vaunut häntä vastaan." - --- "Umpivaunut, eikö niin?" - --- "Miksikä juuri umpivaunut? Sopiihan hänen kaleseillakin tulla." - --- "No, mutta salli nyt, että umpivaunut lähetetään." - -Erzsike silitteli niin kauniisti isänsä kasvoja, joihin jo oli kasvanut -uutta partaa tuuman paksulta, että hänen täytyi käsittää, kuinka se -olisi vastoin kaikkea kohteliaisuutta ja vanhaa tapaa, jos ei uutta -seura-naista umpivaunuissa tuotettaisi. Olkoon siis sekin menneeksi -Tarvitaanko vielä mitään? - --- "Kyllä tarvitaan. Mutta älä rypistä tuolla tavoin kulmakarvojasi. -Ystäväni kirjoittaa, ettei tuolla köyhällä olennolla ole edes -kunnollisia vaatteita, joissa voisi eteemme ilmestyä." - --- "Tuhat tulimmaista! Tuo on siis vähällä vaivalla matkustanut. Minun -tulisi kai lähettää hänelle rahaakin, eikö niin?" - --- "Ei; miksikä? Minä olen ajatellut, että kun täällä meillä on niin -paljon vaatteita, joita Hermine jätti jälkeensä, me lähettäisimme -hänelle niistä; minä en niitä kumminkaan käytä ja täällä ne vaan -pahentuvat." - --- "Mutta, kultaseni, sinä et tiedä, mimmoinen tuo kunnon nainen on -vartaloltaan; entäs jos hän olisi lihava persona?" - --- "Oi, ei suinkaan." - --- "Mistä sen tiedät?" - --- "Joka on niin paljon kärsinyt, se ei suinkaan ole lihava; hän on -varmaankin hyvin laiha." - --- "Mutta jos hän olisi lyhytläntä; tiedäthän, että Hermine oli pitkä." - --- "Sen hän tietää auttaa. Se on naisten asia, sitä et sinä ymmärrä, -isä kulta." - --- "Minä en sillä väliä pidä; lähetä hänelle mitä tahdot." - -Erzsike ei nyt odottanut pitempiä puheita; hän juoksi pois, haki esiin -koffertin ja hatturasian, latoi niihin kaikki, mitä täydelliseen -naispukuun tarvitaan, Herminen vaatevarastosta, pienimpään kapineesen -asti, joitten välttämätön yhteys on vaan naissydämen tietämä salaisuus. -Sitte käski hän valjastaa hevoset, selitti kuskille kauan jotain ja -antoi hänelle vihdoin lasin viiniäkin, jotta hän selvemmin tehtävänsä -käsittäisi. Ja tänä päivänä oli hän sitte myöhään iltaan asti -erinomaisen hyvällä mielellä; milloin hän ei itkenyt, nauroi hän aina. - -Ankerschmidt meni koko päiväksi metsästämään; alkoi näet kurpan-pyynnin -aika. Hänen jahtimiehensä oli ennustanut, että tänä keväänä tulisi -sangen runsaasti kurppia, sillä vuosi oli märkä. - -Aivan myöhään illalla tuli hän jahdista kotia; hänellä olikin ollut -voitto, koko viisi kappaletta koristi hänen jahtilaukkunsa silmuksia. - -Erzsiken täytyi saada tietää jokaisen yksityisen kurpan surmasta, ja -tyttö kuultelikin tätä kertomusta suurella tarkkuudella, silmiänsä isän -hehkuvista kasvoista pois kääntämättä, ikäänkuin hän asian paraimmin -ymmärtäisi. - --- "Minä ammuin vielä kuudettakin, mutta se peijakas haavoittui vaan, -ja kun yritin sitä ylös ottamaan, puikahti se pensastoon, josta en enää -voinut sitä löytää, vaikka etsin sitä kuun laskuun asti. No, huomenna -minä sen löydän." - --- "Aiotko mennä huomennakin pois?" - --- "Varhain aamulla, sinun vielä nukkuessasi." - --- "Mutta päivälliseksi tulet kotia?" - --- "Päivällisen kannan laukussani." - --- "Ja tuletko taas näin myöhään illalla kotia?" - --- "Vähäistä myöhemmin vielä, sillä kuu laskee myöhemmin." - --- "Oi, älä jää niin kauaksi pois!" - --- "Mutta, rakas lintuseni, silloin juuri kurpat ovat liikkeellä." - --- "Kyllä; mutta sill'aikaa tulee tuo köyhä rouva." - --- "Tuo 'eräs köyhä rouva.' Tuhat tulimmaista! Tuon köyhän rouvan minä -kohtaan täällä ylihuomennakin, vieläpä kuukauden päästäkin, mutta -kurpat lähtevät tiehensä, sillä ne ovat muuttolintuja, Pidäthän sinä -itsekin kurpanpaistista? Jo pienenä lapsena sanoit joka kerta, kuin -näit pyssyn olallani: isä, ammuppa kurppia!" - --- "Tiedätkö mitä? Mitä olet minulle aikonut, se jätä illaksi, ja kun -sitte tulee minun osani vuoro, älä ammu sitä, vaan jätä se sinne ja -tule kotia." - --- "No, semmoisella seremonialla ei ole vielä yhtään ruhtinatarta -odotettu, kuin tätä sinun erästä köyhää rouvaasi. No hyvä, minä tulen -kotia kello yhdeksän." - --- "Oi, ei, ei; sinun täytyy tulla kotia kello seitsemän." - --- "Pyhän Hubert'in kautta sen sanon! minä en tule kotia aikaisemmin -kuin puoli yhdeksän." - --- "No, tuon pienen puolen tunnin saatat vielä tinkiä pois." - --- "Mutta kun jo annoin sanani Pyhälle Hubert'ille." - --- "Kuka tietää, kuuliko hän sen. Paitsi sitä saatat sen ylihuomenna -täyttää." - --- "No, olkoon menneeksi, minä tulen siis kotia kello kahdeksan. Jos -sattuisin pari minutia kauemmin viipymään, älköön siitä mitään -soimausta tulko. Saakeli soikoon! Kuinka paljon minun on kärsiminen -yhden köyhän rouvan tähden, jota en koskaan eläissäni ole nähnyt." - --- "No, näetkös, kuinka hyvä isä sinä olet?" - -Näin pakoitettuna tyttärensä kiitosta ansaitsemaan, koetti ritari -Ankerschmidt sillä tavoin hankkia itselleen vahingonkorvausta, että hän -seuraavana aamuna lähti tuntia aikaisemmin metsästysretkelle. Mutta -Pyhä Hubert kosti Ankerschmidt'ille sen, että tämä oli sallinut tinkiä -pois osan hänelle annetusta lupauksesta, sillä aamupäivällä ei hän -saanut ammuttaviinsa enempää kuin kaksi kurppaa ja näistäkin hän -kiukuissaan ampui toisen niin mäsäksi, ettei maksanut vaivaa sitä -maasta nostaa; iltapäivällä sen sijaan kello viiden aikaan lähetti -pyhimys hänelle semmoisen raju-ilman, jota ei vielä rohkeinkaan -kalenterin-tekijä ole uskaltanut niin aikaiseksi keväällä ennustaa. -Että hän kuitenkin kastumatta pääsi kotia, siitä sai hän yksistään -kiittää niitä kotia päin kulkevia rattaita, jotka hän tiellä tapasi. -Muutoin ei hän paljon olisi pitänyt ilmalla väliä; hänen jäsenensä -eivät olleet sokerista ja olivat kyllä usein olleet suomärät. - -Sade odotti kuitenkin siksi, että hän oli päässyt sisään portistaan, -jolloin se äkisti rupesi saavittain valamaan vesijoukkojansa, -ukkosenjyrinällä ja tulenleimauksilla. - -Erzsike juoksi häntä vastaan huolestuneilla kasvoilla. - --- "No, sinä paha tyttö," soimasi ritari vihastuneena; "sinä olet kai -rukoillut velhoja niskoilleni. Tunnusta pois, pikku noita, että olet -rukoillut tätä rajuilmaa minua kotia ajamaan." - --- "Oi, en suinkaan", vastasi tyttö vapisten. "Sitä en suinkaan ole -rukoillut, en tosiaankaan. Hyvä Jumala, hyvä Jumala! Hän on matkalla; -kuinka hänen käy tässä hirveässä myrskyssä?" - --- "Hän? Kuka 'hän'?" - --- "Voi, tuo köyhä rouva." - --- "Tuo 'eräs köyhä rouva?' Tuli ja leimaus! Tämä ei ensinkään ajattele -sitä, tuleeko hänen isänsä märäksi kuin metsähiiri, vaan että tuo -'köyhä rouva' ei pelästyksestä sairastuisi umpivaunuissa. -- Hiiden -pönkkä!" - -Suuttunut metsästäjä syöksi vimmastuneena kamariinsa, johon jokainen -myöntänee hänellä olleen täyden syyn, jos ajattelee, mikä ääretön -onnettomuus se on elämässä, kun ihminen ihan samasta paikasta, josta -hän eilen ampui kuusi kurppaa, tänäpänä saa vaan kaksi ja näistäkin -toisen niin rikki ammuttuna, että siitä kohta tuli metsästäjän-hachée; -silloin vielä lisäksi raju-ilma ajaa hänet kotia ja täällä hänen oma -lapsensa ei tahdo ensinkään isänsä onnettomuutta sääliä. Niin sydämetön -on maailma metsästäjien kärsimysten suhteen! Kamarissaan käveli hän -äristen edes takaisin, perin vihastuneena onnettomuutensa välillisiin -ja välittömiin syihin: pyssyynsä, joka ei tarpeeksi hajota hauleja; -tuuleen, joka karkottaa pois otuksen; Hubert'iin, joka on noin -kostonhimoinen; sateesen, jota ei mihinkään tarvita, ja tuohon erääsen -köyhään rouvaan, jonka tatari nyt taloon tuopi. Tämä on kaunis pikku -alku! - -Raju-ilmaa kesti yhä vielä, kun hän akkunasta huomasi kotia palaavat -vaununsa. "No, köyhä rouva on nyt täällä, mutta hevos parkani! Hänelle -ei ole voinut mitään pahaa tapahtua, mutta hevoseni on varmaankin tuo -kuski hylky kuolijaksi ajanut. Jos otan häntä tutkistellakseni, vastaa -hän tietysti: ei, hän on ajanut käyden aina tänne asti. Lisäksi hän nyt -ei tässä sateessa voi kävellyttää hevosia." - -Ankerschmidt heittäysi vihdoin kiukuissaan pitkäkseen sohvalle ja -yritti olemaan stoalaisena: hän ei pidä milläkään väliä; maailmaa ei -kuitenkaan voi paremmaksi tehdä. - -Yht'äkkiä kuulee hän, että joku hiljaan avaa ovea. Se lienee Erzsike. -Tietty, että se oli hän. - -Pelon-alaisena pisti hän pienen käheräisen päänsä sisään puoleksi -avatusta ovesta ja etsi silmillään isäänsä. - --- "Oletko suuttunut?" kysyi hän lapsellisesti itkevällä äänellä. - --- "Olen!" vastasi muristen ritari. - --- "Älä ole suuttunut," sanoi lempeästi viihdyttäen tyttö, astui isänsä -luokse ja yritti kääntämään asiaa leikilliseksi hyväilyksi, tavotellen -isän kättä. - --- "Väisty pois!" huusi tuimasti Ankerschmidt, vetäen äkisti kätensä -pois, jonka jälkeen tyttö heti vaipui hänen rintaansa vastaan ja, -peittäen kasvojansa, alkoi niin katkerasti itkeä, että isä pelästyneenä -hypähti ylös: "No, mikä nyt? Minkätähden itket noin kovin? Onko kukaan -eläissään nähnyt noin ohutta poslinia, joka heti särkyy, jos vähän -kovasti huudan? Olenko minä sinua loukannut? Millä olen sinua -loukannut? No, älä itke! Enhän minä enään ole suuttunut. Vielä tuon -järjettömän lapsen sydän pakahtuu itkusta. No, sanoinhan jo, etten -enään ole suuttunut; minä en ole ollutkaan suuttunut, laskin vaan -leikkiä. Nouse nyt ylös. Istu tähän viereeni. Täytyykö olla noin -arkatunteinen? Eikö enää saa laskea leikkiäkään kanssasi? Kaikki on -hyvin, suutele minua nyt kauniisti, äläkä enään itke". - -Erzsike käsitti puheen ja kääri kätensä isän kaulan ympäri, sitte -suuteli hän häntä, mutta itkusta ei käynyt niin helposti herkeäminen; -siihen tarvittiin aikaa. - -Lopuksi täytyi Ankerschmidt'in tuoda esiin leikillisiä, naurua -herättäviä lauseita, saattaaksensa Erzsikeä takaisin tavalliseen -elämäänsä, ja sillä tavoin rupesi vähitellen hymy puhkeemaan esiin -viimeisten kyynel-pisarain lävitse, niinkuin taivaankaari pilvistä. - --- "No, sanoppas nyt, mitä tahdoit lausua." - --- "Hän on jo täällä. -- Hän on saapunut tänne." - --- "Tuo eräs köyhä rouva? No, kiitos kaikkivaltiaan, että hän nyt kerta -on täällä, jottei häntä enää tarvitse odottaa! Nyt ei häntä siis enää -mikään vaivaa?" - --- "Voi, paljon!" huokasi tyttö. "Köyhä rouva on kovin kipeä." - --- "Hänen täytyy siis laskea levolle. Hänelle täytyy keittää teetä; hän -on varmaan vilustunut matkalla." - --- "Ethän sinä suutu?" - --- "Mitähän enää suuttuisin?" - --- "Teethän, mitä sinulta pyydän? Ainoastaan yhtä." - --- "No niin; mitähän nyt pyydät?" - --- "Tuo köyhä rouva tahtoisi nähdä sinut, ennenkuin häntä nukkumaan -lasketaan." - --- "Onko hän utelias minuun? Hänen uteliaisuutensa on siis suurempi, -kuin hänen päänkivistyksensä; se on hyvä merkki. Minun on siis toinen -takki ylleni pukeminen, eikö niin?" - --- "Oi, ei, noinkin on hyvä; vielä parempikin." - --- "Näinkin on hyvä? Se niinmuodoin ei ole mikään turhia vaativa dami? -Minun tulee siis mennä ja toivottaa hänelle hyvää iltaa? Enkö minä -häiritse häntä?" - --- "Etpä suinkaan; tule nyt vaan sinne." - --- "No, jos se on välttämättömän tarpeellista hänen parantumiseensa, -että hän minut näkee, olkoon menneeksi." - -Ankerschmidt päätti nousta sohvalta. Erzsike kääri molemmat -kätensä hänen käsivartensa ympäri ja vei hänet sillä tavoin siihen -asunnon-osaan, jossa hänen oma kamarinsa oli. - -Ensimmäisessä kamarissa, Herminen entisessä asunnossa, seisoi vielä -valkoisella esiripulla varustettu vuode, siitä asti koskematta. - -Tälle vuoteelle vei nyt nuorempi tytär ritari Ankerschmidt'in. - -Erzsike veti valkoisen esiripun toisen puoliskon syrjään, ja siinä näki -ritari Ankerschmidt valkoisilla tyynyillä sairaana, tunnotonna, silmät -sisään vajonneina, kasvot vahankeltaisina, huulet tulisesti hengittäen, -tuon "erään köyhän rouvan" -- oman rakkaan tyttärensä -- onnettoman -Herminen... - -... -- "Kuski! valjasta vaunut uudestaan ja riennä takaisin kaupunkiin -lääkäriä noutamaan!" - -Näin kaikui Ankerschmidt'in ääni porstuan portailta. - --- "Noilla väsyneillä hevosilla?" - --- "Niin. Noilla väsyneillä hevosilla!" - --- "Tässä raju-ilmassa?" - --- "Niin. Tässä raju-ilmassa!" - -Ankerschmidt'in talossa ovat yöt sangen pitkät tämän päivän perästä. -Talossa on sairas; semmoinen sairas, joka ei nuku öisin. - -Ritari Ankerschmidt ja hänen nuorempi tyttärensä istuvat vuorotellen -sairaan vuoteen vieressä, välisti myöskin yhdessä, likistäen toinen -toisensa kättä, ja valvovat hänen tähtensä. - -Sairas näkee aina unta siitä, että hän nyt on morsian. Hän puhuu -kuiskaillen salaisesta ihastuksestansa, armaastansa, jota hän rakastaa, -jota hän jumaloitsee. Hän kertoo, kummoinen hänen morsiuspukunsa on -oleva, kummoinen seppele: myrtistä ja valkoisista ruusuista. Hän puhuu -häävieraista, jotka saattavat häntä alttarille ja siellä seisovat hänen -ympärillänsä; pappi kysyy kauniisti: rakastatko häntä? rakastan. Hän -kertoo, kuinka kaunis ylkämiehen pieni talo on, johon hän viepi -morsiamensa; sen ympärillä on vähäinen puutarha, pihalla kyyhkysiä, -akkunassa talvi-vehreää, sisällä laulavat iloiset palkolliset. Ja -lopuksi palaa hän aina takaisin häneen itseen, joka on niin uljas, niin -rakastettava, milloin onnellinen, milloin onneton, milloin sankari, -milloin vainottu. Mutta hän on kaikkialla lemmikkinsä kanssa, tuntee -hänen tunteitansa, elää hänen elämäänsä. Tämä ei saata mennä mihinkään, -jossa hän ei näkisi häntä, tämä ei voi ilmestyä niin, ettei hän häntä -syleilisi; vasta kun he ovat yhdessä, poistuu tyhjyys maailmasta. - -Ja tätä kestää yöstä yöhön. - -Unentietäjät arvelevat, että se tyttö, joka unissaan on nähnyt itsensä -kuolleena ruumiinarkussa, ennen pitkää tulee morsiameksi; mutta se, -joka uneksii olevansa morsiamena, mitä he siitä sanovat? - -Ja kun hän sitte heräsi, kuinka hän kauhistuu siitä, mistä on nähnyt -unta; kuinka hän haaveksivalla hirmulla kertoo sisarellensa, mitä -hirveitä unia hänellä on ollut! Taas oli hän nähnyt hänet, rakastanut -häntä! - -Hän rakastaa unessaan sitä, jota hän hereillä ollessaan vihaa; hänen -sielunsa käypi hänen perässään, etsii häntä, on onnellinen sen kautta, -jota hän valveilla kauhistuu, jota hän pelkää ajattelemasta. - -Yksi ajatus häntä erittäin vaivaa. Kun hän jo tuon ihmisen -kiusaamisesta oli ruumiillisesti ja hengellisesti sortunut, näytti tämä -hänelle lakikirjan, jossa oli monta pykälää, ja osotti sormellaan yhtä -niistä: "Katso, jos sinä jättäisit minut ja palaisit takaisin isäsi -luokse, pakoitan minä tämän lain voimalla sinua tulemaan takaisin -herrasi kynnykselle. Sillä jos minä en tahdo sitä, et sinä ikinä voi -minua jättää; jos minä sanon tuomarille, että rakastan sinua, antaa hän -sinut takaisin valtaani, sillä siinä ei ole kyllä, että sinä sanot: -minä vihaan häntä!" - -Tämä uhkaus vainoo häntä koko päivän, niin kauan kuin hän on hereillä: -tästä puhui hän sata kertaa isällensä, sisarellensa, eikä usko heitä, -kun he vakuuttavat, ettei semmoista lakia ole missään maailmassa: oi, -hän näki sen, luki sen! ei ole mahdollista siitä päästä. - -Ja kun hänen sitte taas täytyy mennä maata, kuinka hän pelkää noita -tarjontelevia unen-näköjä! - --- "Herätä minä usein", pyytää hän sisartansa, "älä anna minun -raskaasti nukkua; kun näet, että olen levoton, puhuttele minua, siitä -minä toinnun; jos puhun unissani, pudista minua, älä salli minun nähdä -unta. Voi se on kauheata, kun aina täytyy nähdä unta!" - -Lääkäri, joka usein tuli tänne kaupungista, sanoi, että yhä enenevä -hermotauti oli hänet vallannut, jota vaan suotuisa mieli-alan vaihtelu -voisi poistaa. - -Parasta olisi, jos hän laillisesti tulisi miehestään eroitetuksi ja -sitte etsisi huvitusta maailmassa. - -Ankerschmidt'illakin oli sama mieli, ja hän päätti neuvotella tohtori -Grisák'in kanssa laillisesta avioliiton erosta. - -Eräänä erinomaisen kauniina kevätpäivänä oli Hermine jo niin paljon -toipunut, että hänen sallittiin tunniksi mennä alas puutarhaan ja -Erzsiken taluttamana kävellä vihannalla nurmella. - --- "Tämä päivänpaiste, tämä viheriä ruoho parantaisi minut", sanoi -Hermine, sisarensa olkapäätä vastaan nojaten, "jos ei vaan tuota yhtä -ajatustani olisi." - --- "Kyllä se katoo." - --- "Tuskin se katoo, ja kun se tulee minuun, silloin kellastuu -mielestäni ruoho ja minun on vilu auringon paisteessa." - --- "Katsos, kuinka orvonkukat aukenevat", lausui Erzsike, sisarensa -aatteille toista suuntaa antaaksensa, kumartui ruohikkoon, poimi siitä -muutamia noita kevään siivoja lapsukaisia ja tarjosi niitä Herminelle. -"Kuinka suloinen lemu niillä on!" - -Hermine haisteli tarjotuita orvonkukkia ja heitti ne inholla pois -luotansa. - --- "Hyi! Ne haisevat aivan semmoiselta, kuin nuot sikarit, joita hän -poltti." - -Erzsike hämmästyi tästä suuresti. Näitä armaita orvonkukkasia ei kukaan -vielä ollut tuolla tavoin loukannut. Hän ei uskaltanut enää poimia -niitä. - -Hän istui Herminen kanssa jollekulle puutarhan-penkille. Hermine jatkoi -ahdistustaan: - --- "Olisi kuitenkin parempi, jos en tulisi terveeksi. Nyt kun olen -sairaana, ei kukaan säälistä soimaa minua; mutta jos minua ei mikään -vaivaisi, juohtuisi isäni mieleen, mitä olen häntä vastaan rikkonut." - --- "Hän on sen sinulle jo aikaa sitten anteeksi antanut." - --- "Minä tiedän, että sinä et saanut lepoa ennen, kuin hän oli sanonut -sinulle, ettei hän enään ole suuttunut minuun; mutta hän ei ole -saattanut sitä unhottaa, yhtä vähän kuin minä koskaan olen saattanut -sitä itselleni anteeksi antaa." - --- "Katsos, tuolla hän juuri tulee luoksemme; sinä näet, kuinka hän -nytkin hymyilee sinulle." - -Ankerschmidt tulikin silloin heitä kohti, eräästä käytävän käänteestä. - --- "Minä en näe, että hän hymyilisi; minä näen, että hän on suuttunut." - --- "Sentähden näet niin, että aurinko paistaa häntä silmiin." - -Mutta Hermine oli tällä kertaa oikeassa; Ankerschmidt'in katsanto oli -todellakin sangen synkkä. - -Erzsikekin huomasi sen, mutta hän ei tahtonut sitä. - --- "Tule tänne vaan, isä", huusi hän heleällä, iloisella -leikillisyydellä; "me kinailemme tässä Herminen kanssa; hän väittää, -että sinä olet suuttunut, minä taas, että sinä hymyilet." - --- "Vai niin? Tietysti minä hymyilen", sanoi Ankerschmidt, heidän -luoksensa astuen, ja oli hyvällä mielellä olevinansa. - --- "Mutta hän alkoi nyt vasta", kuiskasi Hermine Erzsiken korvaan. Hän -ei ollut vielä uskaltanut suoraan puhutella isäänsä, siitä asti kuin -oli kotia tullut. - -Ankerschmidt kuuli tämän kuiskauksen ja kiiruhti häntä rauhoittamaan. - --- "Niin, minä olin vähän huonolla mielellä, sillä sain juuri tiedon -eräästä oikeudenasiasta, jonka tähden minun täytyy lähteä Pest'iin, ja -minua pahoitti, kun minun on teidät tänne jättäminen." - --- "Näetkös, että minä olin oikeassa", kuiskasi Hermine. "Ruohokin on -keltaista, kun sitä katselen." - --- "Älä sure, tyttäreni; sill'aikaa kuin minä olen Pest'issä, pyydän -lääkäriä jäämään tänne." - -Hermine sanoi taas kuiskaten Erzsikelle: - --- "Pyydä kauniisti isäämme, ettei hän lähetä lääkäriä tänne. Minä olen -mielelläni sairaana." - --- "Minkätähden, lapseni?" kysyi huolestuneena Ankerschmidt ja silitti -Herminen otsaa. "Minkätähden sen sanot?" - -Hermine lähetti taas vastauksen vaan sisarellensa. - --- "Sentähden, että niin kauan kuin olen sairaana, isäni ei ole -vihastunut minuun." - --- "Oi, rakas lapseni", sanoi Ankerschmidt, syleillen kadonnutta -lastansa, "mitä sinua isäsi viha kauhistuttaa? Isän viha on mesi ja -balsami sallimuksen vihaan verrattuna, ja sinä olet pikemmin kokenut -jälkimmäistä kuin edellistä." - -Hermine katsoi liikutettuna isänsä silmiin ja tarttui molemmin käsin -hänen käteensä. - --- "Totta, totta", hengähteli hän hiljaa ja painoi sitte päänsä alas; --- "ja kuinka myöhään me sen opimme!" - --- "Mutta, lapsukaiseni, minun täytyy kohta matkalle lähteä, sillä tämä -asia on sangen tärkeä." - --- "Oi, isä kulta!" lausui siihen Erzsike; "mihinkä sinä näin illan -suussa lähtisit? Me emme laske sinua." - --- "Tulimmaista, tekö ette tottelisi minua! Huomenna aamulla minun -täytyy olla Pest'issä, maksakoon mitä tahansa." - --- "Yöllä on matka paha." - --- "Ei suinkaan paha. Entäs posti? Se kulkee koko yön. Tämä ei ole -ensimmäinen matkani yöllä." - --- "Mutta minkätähden riennät noin?" - --- "Minkätähden, minkätähden? Mitä sinä sitä ymmärtäisit, jospa sen -tietäisitkin? Latinaksi sanotaan: 'periculum in mora.' Katsos, -vaunutkin ajavat jo esiin. Menkää nyt kamariinne. Pidä vaaria -Herminestä, ettei hän mene ulos, jos ilma on ruma." - --- "Mutta sinun matkavaatteesi ja muut?" - --- "Ei tarvita mitään, kaikki on jo säälitty", kiiruhti Ankerschmidt -puhetta pikaisesti päättämään, ja suudeltuaan molempia tyttäriänsä, -hyppäsi hän avattuihin vaunuihin, joitten eteen neljä varsaa oli -valjastettu, sekä lähti suurella kiiruulla pois. - -Hermine seisoi porstuan portailla eikä liikahtanut paikaltaan, niin -kauan kuin vielä saattoi kaukaa nähdä sitä pölypilveä, jota poistuvat -vaunut perästänsä tuoksuttivat. - - * * * * * - -Ankerschmidt riensi niin pölyisenä, kuin hän oli vaunuista noussut, -ylös tohtori Grisák'in luokse. - --- "Oletteko saanut kirjeeni?" kysyi lakitieteen tohtori. - --- "Se toi minut tänne." - --- "Ymmärsikö teidän kunnianne sen sisällystä?" - --- "Täydellisesti. Tuo ihminen tahtoo siis käydä oikeutta, -pakoittaaksensa pois lähtenyttä puolisoansa kotia palamaan." - --- "Yhteiskunnallinen oikeudenkäynti-järjestys, Itävallan lakikirja..." - --- "Minä en kysynyt, mitä ne sisältävät. Mitä tarkoittaa tämä ihminen -sillä?" - --- "Saanko puhua suoraan?" - --- "Sitä hartaasti pyydän." - --- "Minä tunnustan siis suoraan, etten minä tässä yrityksessä näe -muuta, kuin että herra Straff tahtoo kiristää rahaa teidän -kunnialtanne." - --- "Minua ilahuttaa suuresti, että teillä on se ajatus." - --- "Straff on komissi-frateri (heittiö); sitä ei ole kieltämistä. -Teidän kunnianne on sangen kelpo mies. Straff on yhtä vakuutettu -edellisestä kuin jälkimmäisestä, ja siihen perustaa hän koko laskunsa. -Teidän kunnianne kädessä ei ole mitään semmoista todistusta, joka lain -edessä saattaisi olla perusteena siihen, että vaimo pääsisi erilleen -miehestään. Ilman semmoista -- muistakaa, kuinka kovin siveelliset -hallituksemme mielipiteet ovat -- ei vaimo saa elää miehestään -erinänsä. Avion-eron asioissa pitää molempien riitapuolten -tuomio-istuimen edessä tunnustaa leppymätöntä vihaansa. Niin kauan kuin -herra Straff sanoo, että hän rakastaa puolisoansa, emme voi hänen -mitään." - --- "Meidän täytyy niinmuodoin ostaa häneltä tuo sana, että hän 'vihaa' -vaimoansa." - --- "Täytyy -- niin on tapa." - --- "Varsin hyvä, mikä lienee hinta?" - --- "Sitä en vielä ennakolta tiedä sanoa; mutta minä luulen, että meidän -täytyy määrätä kymmenen-tuhatta florinia sovinnoksi." - --- "Annetaan. Pankaa, herra tohtori, asia kohta toimeen. Niin pian kuin -avion-eron juttu päätetään meidän eduksemme, saatte te minulta -vaivanpalkkioksi niinikään kymmenen-tuhatta florinia, Ja nyt, antakaa -minulle paperia ja kynä, jotta saisin kirjoittaa osoituksen Wien'in -pankkiirilleni ja sitoumuskirjan teille. Tehkää hyvin, dikteratkaa, -kuinka minun tulee se kirjoittaa!" - - - - -XII. - -Mikä Archimedeen ruuviksi nimitetään? - - -Tohtori Grisák riensi tämän hänelle aivan edullisen ehdoituksen perästä -heti ensimmäisellä pikajunalla Wien'iin. Straff'in asuntoon tultuansa, -tapasi hän siellä vielä toisenkin vanhan tuttavan; herra Maxenpfutsch -oli siellä. - -Kun tohtori Grisák oli astunut esikamariin, huomasi hän jo kohta -ensi silmäyksestä, millä kannalla täällä asiat olivat. Kaikkiin -huonekaluihin oli näet ilman poikkeuksetta painettu eräs virallinen -sinetti, joka osotti, että täällä oli käynyt velkojia. - -Jo ulkopuolella ovea kuuli herra Grisák, että sisällä kaksi ihmistä -piti suurta melua, päälliseksi vielä yhtä haavaa, ja ettei mikään -leikinteko ollut riidan aineena; siitä hän sai sitä varmemman tiedon, -kun hän avasi oven ja omin silmin näki, kuinka nuot molemmat hyvät -tuttavat melusivat niin likellä toinen toistaan, kuin kumpikin olisi -tarkoittanut, että vastustajan, maksoi mitä maksoi, täytyisi nenällään -kuulla, mitä toinen hänelle sanoi. - --- "Ah, hyvät herrat! Mistä te riitelette tuommoisella tieteellisellä -kiivaudella?" kysyi leikillisesti tohtori Grisák toraavílta, jotka -hänet nähtyänsä kovasti säpsähtivät. "Mikä epäilyksen-alainen thesis on? -Enkö minä voisi olla avuksi sen suorittamisessa?" - -Sill'aikaa kuin Maxenpfutsch, kokonaan hämilleen joutuneena, näytti -etsiskelevän sanoja, jotka vastaisivat hänen kiukkuansa, pisti Straff, -olkapäitään kohauttaen kätensä housujensa taskuihin ja vastasi -leikillisesti: - --- "No, me pidämme kunnioitetun ystäväni kanssa toisillemme esitelmiä -vekseli-oikeudesta, eikä hän tahdo käsittää, että, vaikkapa hän -aikaisemmin antoi panna huonekalut takavarikkoon, jos toinen myöhemmin -tullut velkoja on todeksi näyttänyt, että nämät ovat olleet vaimoni -huonekaluja, ja vekselissä myöskin on vaimoni nimi, tämä saa viedä ne -pois. Sehän on ihan luonnollista." - --- "Mutta piru vie", ärjäsi siihen Maxenpfutsch. "tämä ei ole mitään -leikintekoa! Suvaitkaa katsoa, herra tohtori, tässä ovat vekselit, -joista minä olen tuolle ihmiselle antanut kymmenen-tuhatta florinia." - --- "No, no, ainoastaan viisituhatta; sillä hän kirjoitutti aina -kahdenkertaisesti." - --- "Minä en sano mitään! Vekselit puhuvat. Kymmenen kappaletta, kukin -tuhannen florinin. Mitä arvoa minä voin panna noihin viheliäisiin -huonekaluihin?'" - --- "Sitähän minäkin sanon." - --- "Mutta sillä tavoin olen minä häviöön joutunut mies." - --- "No, enkö minä sitä ole?" - --- "Mutta minä en voi ymmärtää tämän herran hyvää mieltä! Hän ottaa -minulta lainaksi kaikki rahani; hän ei voi niitä takaisin maksaa ja -siitä hän vielä nauraa!" - --- "Minä pyydän", sanoi tohtori Grisák, "sallikaa minunkin saada -suunvuoroa. Ehkä ei vielä kaikki ole hukassa. Paljonko herra Straff on -velkaa herra Maxenpfutsch'ille?" - --- "Uskokaa pois, tohtori, se oli ainoastaan viisituhatta florinia." - --- "Mutta vaikkapa vaan niinkin paljon, mihin kummaan olette ne -menettänyt?" - --- "No, oikeuden-käyntiin appeani vastaan. -- Siihenkin olette te minua -saattanut, herra tohtori; ettekö voinut minulle sanoa, tarjoustani -hylätessänne, ettette ota asiaa ajaaksenne sentähden, että testamentti -on tuolle vanhalle narrille antanut oikeuden elämän ja kuoleman -suhteen?" - --- "No, mutta siihen ette ole saattanut kaikkia rahoja hukata." - --- "Oi, heittäkää se sikseen! Te tiedätte varsin hyvin, että jos -lakitieteen tohtoria vaan edes tervehtää kadulla, se jo maksaa rahaa. -Jos joku joutuu konkurssitilaan, sanokoon vaan: 'minulla on ollut -oikeuden-käynti', ja hän katsotaan aivan syyttömäksi. Sitte täytyi -minun myöskin elää arvoni mukaan. Mitäpä Wien'issä muutama tuhat -florinia on semmoiselle miehelle, joka on ottanut ylhäisen herran -tyttären puolisokseen? Voinko minä siihen mitään, ettei tuo ylhäinen -herra mitään antanut?" - --- "No, mutta löimme vähän korttiakin, eikö totta?" - --- "No, sitäkin. Kuka ei korttia lyö? Minä tahtoisin tuntea semmoisen -ihmisen. Hyvä, ettei minua soimata vielä siitäkin, että olen polttanut -sikaria." - --- "Jospa ette vaan olisi polttanut minun sikareitani!" ärisi -myrkyllisestä herra Maxenpfutsch, jota varsinkin se seikka suututti, -että hänen velallisensa nytkin poltti cabanoja. - --- "Minä pyydän, vähän hiljempaa menoa, hyvät herrat", sanoi -lepyttäväisesti tohtori Grisák. "Sallikaa minun puhua. Entäs jos olisi -mahdollista asiaa ystävällisesti sovittaa? Herra Maxenpfutsch olisi -luullakseni varsin tyytyväinen, jos hän voisi saada takaisin nuot -viisituhatta florinia ynnä laillisen koron kanssa." - --- "Mitä sanotte lailliseksi koroksi?" - --- "No -- minä otaksun kymmenen prosenttia." - --- "Vai niin! Ja mitä arvelette, herra tohtori?" - --- "Se riippuu kokonansa kunnioitetusta ystävästäni, herra Straff'ista. -Tehkää hyvin, herra ystäväni, kuunnelkaa minua. Hänen kunniansa herra -Ankerschmidt on käskenyt minun ruveta käymään oikeutta teidän kanssanne -hänen tyttärensä avion-erosta." - --- "Mutta siitä ei tule mitään, sillä minä tahdon rouvan kotia." - --- "Tahdotte kotia!" kiljaisi Maxenpfutsch, raivoissaan päätänsä -pudistaen; "eihän teillä ole edes tuolia, jolle voisitte häntä istumaan -panna." - --- "Se saadaan, jos hän tulee takaisin." - --- "Hän ei tule, hyvä herra", sanoi häijynkurisesti tohtori Grisák. -"Ankerschmidt tarjoo teille siinä tapauksessa, ettette aseta mitään -estettä avion-eroa vastaan, sangen kauniin summasen sovinnoksi." - --- "Kuulkaa, kuulkaa!" kiihoitti tämän kuultuaan Maxenpfutsch -Straff'ia. - -Mutta Straff kysyi vaan ylenkatseellisesti: - --- "Mikä tuo kaunis summanen on?" - --- "Sitä ansaitsee sanoa summaksikin", vastasi tohtori Grisák, lyöden -rintaansa ja takkinsa nappeja avaten. "Tässä on minulla osoitus -pankkiin; suvaitkaa lukea: 'kymmenen-tuhatta florinia puhtaassa -rahassa.'" - --- "Kuulkaa, kuulkaa!" kehoitti Maxenpfutsch Straff'ia. -"Kymmenen-tuhatta florinia. Ottakaa pois, ottakaa heti. Suostukaa, -hyvä herra!" - -Mutta Straff vastasi, kylmäverisesti ivaten: - --- "Minun tulisi suostua, eikö niin? Ja sitte heti antaa pois teille -koko nuot kymmenen-tuhatta florinia? Suudelkaa minua kumminkin 'a -conto' tuommoisesta mielettömästä ajatuksesta." - --- "Ei, ei, minulle tulee vaan minun viisituhatta florinia. Luovunpa -vielä koroistakin, hyvä herra! Saatanko enempää tehdä?" - --- "Oih, menkää te tiehenne, älkää pilatko asioitani!" sanoi Straff, -työntäen luotaan velkojaansa. Sitten asettui hän, käsivarret ristissä, -tohtori Grisák'in eteen ja lausui, vahvasti puhaltaen yhteen -likistettyjen huuliensa välistä: - --- "Herra tohtori! Tätä ehdoitusta minä olen odottanut. Minä tiesin -varsin hyvin, että näin täytyi käydä. Mutta asia ei ole vielä kypsynyt. -Minä en ole semmoinen narri, joka tämänpäiväisestä varpusesta annan -pois huomispäivän kurjen. Ensinnä on tarpeellista, että koko tämä -'affäri' käy Ankerschmidt'ilaisille mitä ikävimmäksi, sillä minä olen -varma siitä, että jos minulle tänään ehdoitellaan kymmenen-tuhatta -florinia, jotta minusta päästäisiin, minulle kuukauden päästä -tarjoomalla tarjotaan kaksikymmentä-tuhatta; siitä minä vakuutan -teitä." - --- "Mutta, hyvä herra!" huusivat yhtä haavaa Grisák ja Maxenpfutsch. - --- "Ja nyt on kaikki keskustelu päättynyt; minun kanssani -ei saata enempää puhua. Minä olen hasardipelaaja. Koko voitetun -summan jätän minä rulettipöydälle: siinä on kymmenen-tuhatta -florinia! Kaksinkertaisesti taikka ei mitään! Minä tahdon saada -kaksikymmentä-tuhatta taikka rouvani kotia. Ja nyt, älkää riidelkö -kanssani enää, sillä minä huolin kehoituksesta yhtä vähän kuin kipeä -hevonen. 'Faites vos jeux, messieurs!'" - --- "Minä pyydän, sananen vaan", rukoili vielä herra Maxenpfutsch -ristityillä käsillä. - --- "Ei mitään enempää. Puoti on kiinni." - --- "Te olette inhoittava ihminen!" - --- "Minä tiedän sen. Juuri siihen luotankin." - -Herra Maxenpfutsch syöksi epätoivoissaan ulos huoneesta, mutta jäi -seisomaan portaitten alapäähän, tiedustellaksensa tohtori Grisák'ilta, -saattaisiko tuo hupsu ihminen toivoa, että Ankerschmidt vielä rupeisi -tähänkin suureen uhraukseen hänen ilkeän-kaunisten silmäinsä tähden. - -Mutta Straff pidätti vielä tohtori Grisák'ia yhtä sanaa varten. - --- "Minä pyydän, tohtori, ymmärtäkäämme toisiamme. Te olette järkevä -mies, minä myöskin. Nyt on meillä semmoinen tilaisuus käsissämme, -jonka laiminlyöminen olisi tyhmyyttä. Ankerschmidt on varmaankin -sitounut maksamaan teille kauniin vaivanpalkkion siinä tapauksessa, -että saatatte laillisen avion-eron toimeen. Minä en jaarittele -tyhjänperäisiä. Jos sovinto tehdään minun ehdoitukseni mukaan, sitoun -minäkin puheen-alaisesta summasta antamaan teille palkkioksi kymmenen -prosenttia. Kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista siis kaksituhatta -florinia. Ei sekään ole mikään halveksittava honorari niin lyhyestä -romanista." - -Tohtori Grisák näki, että hänellä oli edessään käytöllinen ihminen, -joka ymmärtää ammattinsa; hän hymyili sentähden hänen ehdoitukseensa, -ja kun he erosivat toisistaan, pudisti hän vielä Straff'in kättäkin, -sanoen: "no, saamme nähdä." - -Ulkona portailla tapasi väijyvä Maxenpfutsch herra tohtorin ja -kuulusteli häneltä rajattomalla tiedonhalulla, olisiko mahdollista, -että tuota vapaa-ehtoista lainaa noin tehtäisiin kahta suuremmaksi, -johon tohtori Grisák, silmiänsä viekkaasti räpyttäen, vastasi, että -heitettäköön asia vaan hänen huostaansa, kyllä kaikki hyvin päättyy. - --- "Oi, jos vielä voisin saada minun viisituhatta floriniani takaisin -teidän kautta, rakas herra tohtori, antaisin teille koko koron, uskokaa -pois." - --- "Viisisataa florinia? Onhan sekin rahaa." - -Tohtori Grisák pani tämänkin tarjouksen kirjoihinsa. - -Vielä samana päivänä lähti hän takaisin Pest'iin. - -Ankerschmidt odotti häntä jo levottomasti. Justinianuksen mainio -jälkeläinen kertoi, mitenkä oli käynyt, kuinka hän oli tavannut -Straff'in, joka ei näytä olevan rahanpulassa, sillä Maxenpfutsch lainaa -hänelle niin paljon kuin hän vaan haluaa. Sentähden pysyykin hän sangen -kovakiskoisena, eikä tahdo ruveta keskustelemuksiin vähemmällä kuin -kahdellakymmenellä-tuhannella florinilla. - -Ankerschmidt ei räpähyttänyt edes silmiänsä näistä sanoista. Hän pyysi -kirjoitusneuvoja ja kirjoitti vielä toisen kymmenen-tuhannen florinin -osoituksen. - --- "Tehkää hyvin, herra tohtori, antakaa hänelle, hän on pyytänyt." - -Tohtori Grisák oli ihastunut tästä asiain loistavasta menosta ja palasi -vielä yöjunalla Wien'iin. Ankerschmidt sanoi odottavansa Pest'issä -siksi, kuin hän tulisi takaisin; älköön viipykö kauan, jos mahdollista. -Tohtori Grisák oli nopeampi kuin Hermes jumala sanansaatossa. Suurella -kiiruulla riensi hän Straff'ille päätöstä ilmoittamaan. Tietysti hän ei -kertonut asiaa niin, kuin se oli tapahtunut. - --- "No, hyvä herra", sanoi hän, Straff'in luokse sisään astuen, "tämä -oli vaikea työ. Vanhus oli hurjistunut, niinkuin kettu; Fuchswild! -niinkuin sanomme. Hän parjasi, olipa melkein lyödä minua." - -Straff kuulteli tätä esitystä sangen kylmäkiskoisesti, kädet selän -takana, nojaten itseään tuolin yläpuolta vastaan. - --- "Minä saatan sanoa, että vaan työläästi sain häntä taipumaan", -jatkoi tohtori, yhdelle laillisesti taka-varikkoon otetulle tuolille -istuen. - --- "Todellakin?" - --- "Mutta lopuksi hän sentään myöntyi." - --- "Vai niin." - --- "Minä sanoin hänelle, että tässä kysytään hänen tyttärensä onnea; -minä kerroin hänelle, kuinka hirveä ihminen te olette, kuinka -kostonhimoinen, sanalla sanoen minä panettelin teitä armottomasti hänen -edessään." - --- "Kiitoksia!" - --- "Teidän sopii tosiaankin kiittää, sillä siten sain minä sen aikaan, -että vanhus hikoili ulos vielä nuot toisetkin kymmenen-tuhatta -florinia. Tässä on minulla osoitus." - --- "Hyvä." - --- "No, mitä sanotte siihen?" - --- "Ei mitään." - --- "Ei mitään?" kysyi tohtori Grisák, laskien kämmenensä polvilleen, -voidaksensa paremmin ihmetellä tätä ihmistä. "Te ette sano siihen -mitään, että minä voitan teille hasardi-pelinne ja tuon siihen lasketut -kymmenen-tuhatta florinia kaksinkertaisesti takaisin?" - -Straff astui nyt tohtori Grisák'in luokse ja koska he olivat niinkuin -tuttavat ainakin keskenänsä, laski hän molemmat kätensä tämän -olkapäille, siinä kun hän istui tuolilla, ja puhui hänen nenänsä alle: - --- "Minä sanon sen, tohtori, että missä oli kaksikymmentä-tuhatta -florinia, siellä on kolmekymmentä-tuhattakin." - --- "Mitä?" huusi kauhistuneena Grisák ja kavahti pystyyn tuoliltaan, -niinkuin salaiset vieterit olisivat hänet ylös viskanneet. - --- "Siellä on kolmekymmentä-tuhattakin", kertoi kylmäverisesti -seikkailija. - --- "Oletteko mieletön?" - --- "Enpä suinkaan; päinvastoin olen sangen järkevä. Mitä ajattelette, -tohtori? Jos mikä 'affäri' on hyvin 'courant', kuka sitä silloin -tahtoisi lopettaa? Kuka panisi sulun kiinni, kun kultavirta paraiten -juoksee?" - --- "Mutta, hyvä herra!" huusi tohtori Grisák, kiukusta aivan -vimmastuneena, "minä en tiedä, miksi tätä teidän käytöstänne -nimittäisin." - --- "Miksi?" vastasi seikkailija cynillisellä ivalla. "Sen nimi on -'_Archimedeen ruuvi_' -- ilman loppua. Älkää suuttuko, rakas tohtori; -minä tunnen vastustajani, minun on pelini varma. Ei teilläkään sovi -olla mitään valittamista minun suhteeni; tänäpänä saisitte minulta -kaksituhatta florinia, muutaman päivän perästä saatte kolmetuhatta." - --- "No -- te olette pirullinen mies. Minä en uskaltaisi jousta noin -kireesen jännittää. Minä koetan kuitenkin vielä kerran taivuttaa -Ankerschmidt'ia myöntyväisyyteen; mutta jos hän sanoisi, ettei hän enää -mitään anna, tehkää hyvin ja lähtekää hänen perästänsä Amerikkaan, jos -hän viepi tyttärensä sinne, taikka pahimmassa tapauksessa suvaitkaa -tuoda rouva kotia; minua älkää siitä syyttäkö." - ---- "Oi, tuo vanha, hampaaton jalopeura ei tee kumpaakaan; hän ei -mihinkään matkusta eikä tyttärestään eroa. Hän lunastaa hänet -kolmellakymmenellä-tuhannella florinilla ja me olemme kuitit." - --- "Minä sanon teille vaan sen, että rukoilkaa, jottette tänäpänä olisi -nähnyt minua viimeistä kertaa." - --- "Näkemiin asti, rakas, tohtori!" sanoi, kättä pudistaen, Straff -Grisák'ille, eikä saattanut häntä edes etuhuoneesen. - -Hän tunsi, että ohjakset nyt olivat hänen käsissään. - -Pest'iin takaisin tultuansa, tapasi tohtori Grisák jo Anckerschmidt'in -asunnossaan. - -Hän alotti sillä, että hirveästi herjasi tuota ilkeää, raffinerattua -taskuvarasta. - --- "Älkää puhuko hänestä", pyysi häntä Ankerschmidt. "Sanokaa lyhyesti, -mitä olette aikaan saanut." - --- "Tuo konnamainen kujeilija, kun hän näki, että me olimme valmiit -antamaan hänelle kaksikymmentä-tuhatta florinia, rohkaisi mieltänsä ja -koroitti taas vaatimuksiansa; nyt tahtoo hän jo kolmekymmentä-tuhatta -florinia." - -Ankerschmidt ei joutunut raivoon. Hän otti tyvenesti esiin -taskukirjansa. - --- "Minä tiesin sen ennakolta. Olen pitänyt huolta uudesta -osoituksesta, joka tekee kymmenen-tuhatta florinia. Viekää ne hänelle, -ja koska minusta on sangen todenmukaista, että kun sanotte hänelle -minun suostuneeni maksamaan nämät kolmekymmentä-tuhatta floriniakin, -hän silloin pyytää neljäkymmentä-tuhatta, niin annan teille -varovaisuudesta vielä yhden kymmenen-tuhannen florinin osoituksen. -Tyydyttäkää häntä täydellisesti!" - -Tohtori Grisák huomasi, että tämä soturi-vanhus oli praktillinen ja sen -ohessa sentimentalinen; "practico-sentimentalis." - -Hän pisti sievästi taskuunsa nämät kaksi uutta kymmenen-tuhannen -osoitusta, ja väitti nyt methodistan yksivakaisuudella, jonka lausuttu -sana on yhtä luotettava kuin vala, että tällä hinnalla toivottu -menestys jo on täydellisesti taattu. - --- "Tehkää hyvin, joutukaa nyt vaan." - -Tohtori Grisák ei ollut perästyksin kuuteen yöhön maannut muualla, kuin -rautatien-vaunuissa, mutta kun oli asioista kysymys, ei hän vaivoja -paljoksunut. Hän käski herra ritarin vaan lähteä kotia: ensimmäinen -telegrammi, jonka hän Wien'istä saa, on ilmoittava hänelle mitä -ilahuttavimman menestyksen. - -Siitä rauhoittuikin Ankerschmidt ja palasi kotia perheensä luokse. - -Tohtori Grisák taas lensi kolmannen kerran pääkaupunkiin. - -Tällä kertaa oli hänen ensimmäinen ajatuksensa ottaa mukaansa apumies; -hän meni ensiksi Maxenpfutsch'in luokse, jolle hän ei kertonut mitään -hyvää sanomaa, vaan, muistuttaen Egyptin seitsemän laihan naudan -muodosta, kehoitti häntä tyytymään alkuperäiseen lainasummaan; olkoon -iloinen, jos saa edes senkin takaisin; hän itse taas ottaa toimeksensa -taivuttaa Straff'ia. - -Hän saikin herra Vendelin'in antamaan kirjallisen todistuksen siitä, -että hän on tyytyväinen puoleen vekselin summaan. - -Sitten otti hän hänen käsivartensa kainaloonsa ja vei hänet Straff'in -asuntoon. Vendelin ei vielä tietänyt mitään Archimedeen ruuvista, -joka oli nostanut vaatimukset kahdestakymmenestä-tuhannesta -kolmeenkymmeneen-tuhanteen. - --- "No, te olette onnellinen veitikka! Te olette Fortunan lemmikki!" -Näillä sanoilla avasi tohtori Grisák ystävänsä Straff'in oven. "Te -saatatte todellakin sanoa olevanne onnen helmalapsi! Se on vahinko, -ettette pane mitään sisään arpajaisiin, te kaappaisitte pois kaikki -suuret voitot." - -Nähdessään Grisák'in loistavat kasvot, ei Straff voinut hillitä -itseänsä tyytyväisestä hymystä. - --- "Oi, suurissa arpajaisissa voittavat ainoastaan yksinkertaiset; minä -pelaan siellä, missä järjellisillä ihmisillä on onni. Mitä hyvää tuopi -tohtori?" - --- "Ensiksi kysyn, kuinka paljon hellitätte -kolmestakymmenestä-tuhannesta florinista?" - --- "Kolmestakymmenestä..." kiljaisi herra Vendelin, mutta loppu istui -kiinni hänen kurkkuunsa. - --- "Ei äyriäkään", vastasi jäykästi tuo järkähtämätön mies. - --- "Ettekö laske leikkiä?" - --- "Minä vaadin täyden määrän, kolmekymmentä-tuhatta florinia". - -Herra Maxenpfutsch oli vasta nyt tappeluun valmiina niin suuren -pelästyksen jälkeen; hän ryntäsi Straff'ia vastaan ja syleili häntä -uumilta. "Mitä. ajattelette, ystäväni? Eilenhän vaaditte vaan -kaksikymmentä-tuhatta. Älkää ilkastelko! Ottakaa vastaan! Minä sanon, -että ottakaa vastaan!" - --- "Oih, älkää puhuko minun asioissani! Jättäkää minä rauhaan. Koko -summa taikka ei mitään." - -Tohtori Grisák oli varsin leikkisällä tuulella tänäpänä. - --- "Ja jos minä tässä laskisin teille yhdeksänkolmatta-tuhatta -yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä ja yhdeksän florinia ja kaksi -kahdenkymmenen kreutzerin kappaletta pöydälle, ettekö ottaisi sitä -vastaan, vaikka yksi kahdenkymmenen kreutzerin kappale puuttuu?" - --- "En." - -Herra Maxenpfutsch joutui epätoivoon. - --- "Hyvä herra! Älkää olko hullu! Tässä se on. Tässä se on. Minä olen -itse valmis panemaan lisäksi tuon puuttuvan kahdenkymmenen kreutzerin -rahan." - -Tämä jalomielisyyden ilmi-tuonti, joka jätti kaikki komillisuuden rajat -taaksensa, yhdisti toiset molemmat miehet homerilliseen nauruun. -Pilanlasku oli täydellinen. Herra Vendelin tahtoi innoissaan painaa -milloin toisen, milloin toisen herran käteen tuota kahdenkymmenen -kreutzerin kappaletta, joka yksistänsä enää heidät eroitti. - -Nähtävästi on sopimus nyt täydellisesti päätetty. - --- "No, hyvä herra", sanoi tohtori Grisák, iloissansa hymyillen, -sittekuin hän tarpeeksi oli huvittanut itseään, "jos te olette niin -paatunut, ettette tahdo kolmeakymmentä-tuhatta florinia vastaan-ottaa, -näytän minä. ettette saakaan kolmeakymmentä-tuhatta florinia, vaan -- -neljäkymmentä-tuhatta." - -Tämän sanottuaan heitti hän voitonriemulla taskukirjastaan otetut neljä -kappaletta osoitusta pöydälle. - -Herra Maxenpfutsch'in kasvot vääntyivät yht'äkkiä tästä näystä -galvaniseen hymyyn, josta sitte syntyi sangen huvittava ilmiö, jos otti -vaaria, kuinka tästä ympyriäisestä irvinaurusta neljän sekunnin -kuluessa taas muodostui kiukkuinen; ynseä pahanhengen kuva. Hänen -juohtui mieleen että "jos sen tiesit, minkä hiiden tähden pakoitit -minua kymmenen-tuhannen sijasta viiteentuhanteen tyytymään?" - -Meidän sitä vastoin sopisi syystä kysyä herra tohtorilta, että jos hän -näki, jotta Straff tyytyy kolmeenkymmeneen-tuhanteen, mitä varten hän -veti tälle esiin neljännenkin osoituksen, jonka hänen klienttinsä oli -hänelle antanut vaan sitä tapausta varten, että koroitusta -välttämättömästi tarvittaisiin -- ellemme muistaisi, että viisaus -joskus käskee uhrauksia tekemään, ja viisasta oi harkita, että kun -Straff oli luvannut kymmenen prosenttia, maksaako hän sen -kolmestakymmenestä vaiko neljästäkymmenestä tuhannesta florinista? - --- "Eihän teillä nyt enään ole sanaakaan enempää sanottavana?" kysyi -jalouden tunnolla tohtori Grisák herra Straff'ilta. - --- "Te saatte käskeä minua", vastasi tämä, jokaiseen palvelukseen -valmiina. - --- "Meidän tulee siis ensiksi toimittaa asiakirja, jossa te -tunnustatte, että teissä kytee leppymätön viha vaimoonne, ettette tahdo -elää hänen kanssansa ja että haluatte avion-eroa." - --- "Suunnitelkaa se, herra tohtori, niinkuin parhaaksi katsotte; minä -kirjoitan alle." - -Tohtori Grisák istui alas ja kirjoitti samaa päätä. - --- "Onko se teistä näin hyvä?" - --- "Minä en sitä edes lue; jos se teistä on hyvä, on se minustakin." - --- "Ettekö tietäisi esiin tuoda mitään semmoisia asianhaaroja, joitten -valossa te lain edessä näyttäisitte varsin vihattavalta ja jotka vielä -paremmin antaisivat syytä vaimon vihaan?" - --- "Kyllä, hyvin mielelläni; tehkää vaan hyvin ja kirjoittakaa. Minä -tunnustan ensiksikin, että minun oli tapa häntä lyödä." - --- "Millä, jos saan kysyä?" - --- "Usein käärin kellonpainon nyörin käteni ympäri ja löin häntä -lyijyluodeilla." - --- "Kas se kelpaa." - --- "Sitte: minä salpasin hänet aamulla sisään, enkä antanut hänelle -iltaan asti mitään syödä." - --- "Tämäkin on varsin hyvä." - --- "Lisäksi: minä otin häneltä väkisin pois hänen vihkisormuksensa ja -panin sen hänen nähden kamaritytön sormeen." - --- "Oho! No, tässä on jo kylläksi." - --- "Jos mielitte, saatan vielä tehokkaampaakin dikterata." - --- "Onhan tämäkin jo kyllä tehokasta. Lopputoimi uskokaa minulle. Minä -kuvailen teitä semmoiseksi, että itsekin siitä kauhistutte." - --- "Sitä epäilen." - --- "Muuten on tämä selitys riittävä. Me todistamme sen oikeaksi herra -Maxenpfutsch'in kanssa; siitä jo saattavat vaikka hirttää teidät." - -Straff dikterasi niin kylmäverisesti näitä ilkitöitä itsestään, kuin -hänen tehtävänänsä vaan olisi ollut parjata kolmatta läsnä-olematonta -henkilöä; polttipa hän sillä välin vielä yhden sikarinkin. - -Ensin kirjoitti tohtori Grisák asiakirjan alle todistajana, sitte antoi -hän kynän herra Maxenpfutsch'in käteen, jotta hänkin kirjoittaisi -nimensä siihen. Se tapahtuikin. - -Sen jälkeen jätti hän tuolin herra Straff'ille. - -Straff istui asiata tuoksensa panematta tuolille, vetäen sitä -likemmäksi pöytää; hän lukea hotaisi, itsekseen mumisten, kirjoituksen, -viisi kuusi riviä erältänsä: sitte nyykäytti hän päätään, niinkuin se, -joka hyväksyy kaikki. Nyt otti hän käteensä kynän, taittoi sen kärkeä, -piti sitä akkunaa vastaan, eikö siinä olisi mitään untuvaa; kastoi sitä -sitte läkkitolppoon ja koetti tyhjälle paperille, mitenkä se juoksee. -Sen jälkeen suoriusi hän alottamaan; hän teki kynällä suuren kaaren -ilmassa, alkukirjainta muodostaaksensa. Siihen pysähtyi hän. Taas -kumartui hän, taas ajatteli hän itsekseen. -- Lopuksi heitti hän kynän -pois ja hypähti ylös. - --- "Ei, minä en kirjoita alle!" - --- "Mitä sanotte?" huudettiin yhtä haavaa hänen kummaltakin -puoleltansa. - --- "Nyt en enää kirjoita alle -- _vähemmällä kuin -kuudellakymmenellä-tuhannella florinilla_!" - -Sen sanottuansa repi hän asiakirjan kappaleiksi ja viskasi ne hajalle -huoneesen. - - * * * * * - -Ankerschmidt oli niin hyvällä mielellä kotona, että 'olisi -voinut hänellä lintuja pyytää', niinkuin meidän on tapa sangen -talonpoikaisesti sanoa. - -Ikäänkuin se, joka on varma siitä, että hän on asiansa paraimmalla -tavalla järjestänyt ja pahimmasta painajaisesta päässyt. -Ah, tämä ajatus sisälsi hänen loukatun ylpeytensä, hänen -halvennetun kunniantuntonsa, hänen isällisen rakkautensa; siihen oli -yhdistynyt kaikki, mitä hän oli tuntenut tuskaa, häväistystä ja -kostamatonta vihaa. Ja kaikista näistä oli hän päässyt vähäpätöisellä -neljälläkymmenellä-tuhannella florinilla. Se ei ole iso hinta sille, -joka on ymmärtänyt niitä arvossa pitää. - -Hänen mielihyvästänsä ilostui koko talokin; isännän ilon nähdessänsä -ottavat palkollisetkin siihen osaa; se levenee kaikkiin. - -Mutta kaikkein kummallisimmasti oli tuo samantunteinen vaikutus -nähtävänä perheen sairaassa. Hermine virkistyi muutamain päiväin -kuluessa niin paljon, että kaikki sitä ihmettelivät. - -Häntä Ankerschmidt nyt ennen kaikkia helli. Selvästi näkyi, että kaikki -isän ajatukset tarkoittivat tytärtä. - --- "Eihän häntä enää mikään vaivaa", sanoi hän joka aamu, tyttäriensä -kamarissa käydessään. "Älä pelkää, tyttöseni, me heitämme pois sen, -mikä meitä vaivaa, niinkuin vanhan vaatteen, eikä se meitä enää rasita. -Päivän taikka parin perästä saamme kuulla niin ilahuttavan uutisen, -että me vietämme sen johdosta juhlaa. Me tanssimme! Niinpä kyllä. -Hankitaan musikia taloon. Minä tuotan mustalaisia, paraimman -joukkokunnan. Se saapi soittaa, ja vieraiksi kutsun kaikki ihmiset, -vieläpä nekin, joihin olen suuttunut! Ei, siitä päivästä alkaen ei ole -ketään, johon olisin suuttunut. Hyi! ainoastaan yksi löytyi, mutta -siitä ei kukaan saa puhua. Tule sinä vaan terveeksi siksi, sillä sinä -päivänä täytyy joka ihmisen tanssia." - -Vanha herra ilmoitti senkin tyttärillensä, että hän odottaa -sähkösanomaa Wien'istä, tohtori Grisák'ilta; se tuopi tämän iloisen -sanoman. - -Ja sittekuin hän oli näin paljon sanonut, ei mikään vahvinkaan Wertheim -ja Wiese'n arkku, jos salaisuus olisi semmoiseen suljettu, olisi voinut -estää Erzsikeä saamasta siitä ulos kumminkin niin paljon, että oli puhe -eräästä sopimuksesta, jonka mukaan Herminen mies hyvää maksoa vastaan -suostuu vaimostansa laillisesti eroamaan. - -Ja jos Erzsike jo tiesi niin paljon, olisi hän puolestaan ollut varsin -kovasydäminen, jos ei hän sitä vähitellen olisi Herminelle ilmoittanut. -Lopulta tiesivät niinmuodoin molemmat sisaret yhtä hyvin salaisuuden -kuin isä itse, ja odottivat ihan yhtä levottomasti sähkösanomaa kuin -hänkin; siinä vaan oli eroitus, että sill'aikaa kuin heidän isänsä joka -päivä kaksi kertaa ratsasti tulevaa telegrammia vastaan, jotta hän heti -stafetti-ratsastajan taskusta voisi sen käsiinsä saada, heidän oli sitä -kotona odottaminen kärsimättömyydellä, jota töin tuskin saivat -hillityksi. - -Ankerschmidt'in kävikin tässä, niinkuin levottoman metsästäjän, joka -jättää odotuspaikkansa ja juuri silloin on siitä pois, kun otus -ilmestyy. Jossakin paikkaa tiellä oli hän kaartain kulkenut ratsumiehen -sivutse, joka tuli postipaikasta, ja kun tuo suuresti odotettu -telegrammi vihdoin tuli kastelliin, ei hän ollutkaan kotona. - -Joka joskus on saanut sähkösanoman, tietää kuinka eri tavalla tämä ja -tavallinen postikirje kiihoittaa mieltä. Salainen sanoma, jonka -tiedoksi-saanti oli niin tärkeä, että täytyi pyytää salamaa sitä -eteenpäin viemään! Tieto, joka tuli ilman lävitse; jota ei voinut -vartoa; joka saattaa ilmoittaa suurta iloa, suurta hämmästystä, suurta -surua, suurta pelästystä. - -Kenen käsi oli vapisematta, kun avasi ensimmäisen telegrammin kuvertin? -Ketä ei peloittanut siihen ensiksi katsoa? - -No, mutta tämä sähkösanoma ei ollut niitä, joita sopii pelätä. Tämä -tuopi ilonsanoman, joka jo edeltäkäsin on tiedetty, ennustettu; tämäpä -se, jota jo päiväkausia on odotettu; se, joka palauttaa onnellisuuden -yhteen perheesen. - -Ankerschmidt ei ollut kotona; mutta kuitti oli allekirjoitettava, sillä -telegrammin-tuojan täytyy todeksi näyttää, minä minutina hän on perille -tullut, kuinka hän on rientänyt tehtävänsä toimittamisessa; tämä on -hänen ansiollisuutensa kilpakenttä. -- Isänsä poissa ollessa täytyi -siis Herminen kirjoittaa kuitin alle; hän otti haltuunsa sähkösanoman. - -Kuinka hänen sydämensä sykki, kuinka hänen kasvonsa hehkuivat, kun hän -piti tätä kädessään! Tämä on siis se kirje, joka antaa hänelle takaisin -hänen elämänsä rauhan; tässä on kirjoitettu, että hänen on sallittu -vielä joskus onnelliseksikin tulla! - -Kuka panisi pahaksensa, jos tämä paljon kärsinyt nainen pikemmin kuin -paremmin halusi lukea tämmöistä tietoa? - -Molemmat sisaret pitivät neuvottelua sähkösanomasta, olisiko heidän -sallittu ilman isäänsä avata ja lukea se. - -Itävallan rangaistuslaki määrää suuren rangaistuksen vierasten -kirjeitten auki murtamisesta; mutta toiselta puolen on luultava, ettei -Ankerschmidt haasta heitä tästä rikoksesta oikeuteen. - -Eikä tämä salaisuus enään olekaan mikään salaisuus, ja jos se -keneenkään koskee, koskee se etupäässä varmaankin Hermineen itseen. - -Erzsike kyllä teki sen vanhan-konservativisen muistutuksen, että vaikka -kirjeen sisältämä salaisuus oli sisaren omaisuus, pitäisi ehkä -kuitenkin odottaa siksi, kuin isä sen perustuslaillisella tiellä heille -ilmoittaa; mutta Hermine väitti sitä vastaan, että hän kuolee -levottomuudesta ennenkuin isä tulee takaisin. - -Erzsike tosin pani juhlallisen vastalauseen semmoista hirmuvaltaa -vastaan, mutta lainasi kuitenkin saksensa sinetin leikkauksen temppuun. - -Kummallinen kirje! Se on kokonansa sinisellä lyijykynällä kirjoitettu, -ikäänkuin se tahtoisi osottaa, että telegrafistin on niin kiire, jottei -hänellä ole aikaa kynää alinomaa läkkiin kastaa. - -Hermine avasi vapisevilla käsillä sähkösanoman ja katsoi siihen. - -Hän saattoi sen pian lukea, siinä oli vaan: - - "Straff ei suostu. Hän vaatii enemmän. Helvetin ihminen. - En tiedä, mitä hänen tehdä. - - Toht. Grisák." - -Erzsike istui vastapäätä sisartansa pienen, ympyriäisen pöydän vieressä -ja näki, että Herminen kasvot yhdessä silmänräpäyksessä muuttuivat -kalman kalpeiksi, ikäänkuin joku pimeä, kylmä käsi yht'äkkiä olisi -hänen kasvoistaan pyhkäissyt pois kaiken elon värin. - -Hän tempasi äkisti sähkösanoman hänen kädestään ja heitti sen pois. Se -oli myöhäistä: myrkky oli jo sydämeen asti tunkenut; ainoastaan sen -verran oli vielä aikaa, että hän sai tuolilta tainnoksiin kaatuneen -syliinsä. Kotia palaava Ankerschmidt, heti kun hän oli ratsun selästä -alas hypännyt, vastaan-otettiin sillä tiedolla, että hänen tyttärensä -taas oli sairastunut, eikä häntä vielä oltu saatu tointumaan. - -Postipaikassa oli hän jo saanut tietää, että sähkösanoma oli lähetetty. - -Hän riensi suoraan tyttäriensä kamariin. Jo ulkopuolelle ovea kuului -heikko vaikeroiminen taistelevan huulilta. - -Isänsä askelet kuullessaan riensi Erzsike häntä vastaan. - --- "Mitä on tapahtunut?" kysyi isä vapisevilla huulilla. - -Erzsike näytti hänelle avatun sähkösanoman ja lausui ainoastaan: - ---- "Hän on lukenut tämän." - -Ankerschmidt loi silmäyksen vastaan-otettuun paperiin ja, puristaen -sitä rikki kämmenessään, huokasi tuskallisesti: - --- "Nyt hän on murhattu." - - * * * * * - -Herra Straff oli viimeisen kohtauksen perästä joutua tappelukseen -tohtori Grisák'in ja herra Maxenpfutsch'in kanssa ja päätti sentähden -kahden päivän aikana olla kotiin asuntoonsa menemättä. - -Vasta kolmannen päivän iltana kysyi hän tai talonvartialta, kuinka -monta kertaa tohtori Grisák ja herra Maxenpfutsch häntä sill'aikaa -olivat hakemassa käyneet. - -Herra tohtori oli käynyt kahdeksan kertaa, herra Maxenpfutsch taas joka -puoli tunti, vieläpä sydänyölläkin. - -Se oli arvattava. - -Straff päätti, ettei hän vielä tänäkään yönä kotona makaisi. - -Viimeiset kaksi yötä oli hän viettänyt eräässä olutkapakassa, penkillä -nukkuen, sillä hänellä ei ollut rahaa mihinkään hotelliin mennä. - -Koko hänen käyttövarainen kassansa oli florininsetelin neljännes,[59] -ihan uuden-aikainen, eikä se riitä enempään illalliseen, kuin pariin -kreutzerin-makkaraan ynnä niihin kuuluvaan olut-kolpakkoon. - -Seikkailija nauroi itsekseen asiaa, kadulla jölkkäröidessään. - -"Minulla ei ole enemmän kuin rääsyinen pankisetelin neljännes, ja minä -mietiskelen, kustannanko itselleni kaksi paria kreutzerin-makkaraa ja -lasin olutta sekä yhden 'stinkadorin' (huonon sikarin), vaiko pari -makkaraa ja kaksi lasia olutta, mutta ei mitään stinkadoria?" - -"Kuitenkin minun vaan tarvitsisi ojentaa kättäni saadakseni heti -neljäkymmentä-tuhatta florinia kouraani, ja silloin voisin asettua -ensimmäiseen hotelliin ja lyödä esiin semmoista trahtamenttia, että -koko kaupunki siitä puhuisi." - -"Neljäkymmentä-tuhatta florinia on kaunis raha." - -"Vaan jos minun siitä täytyy antaa neljätuhatta -Grisák'ille, viisituhatta viisisataa Maxenpfutsch'ille, -tuhatviisisataa kaikenlaisille pikkuvelkojille, ei siitä jää -jälelle kolmeakaan-kymmentä-tuhatta." - -"Mutta sekin on kaunis raha." - -"Silläkin vielä saattaisi missä hyvänsä herrastella." - -"Mutta ehkä vielä odotamme ja annamme ruohon kasvaa." - -"Tuo Archimedeen ruuvi on kaunis keksintö." - -"Se on sangen hyvä, kun ihmistä niin vihaa, kuin Ankerschmidt minua." - -"Oh, hän on kylläksi rikas mies; hänelle jää vielä yksi miljona, -vaikkapa hän heittäisikin kuusikymmentä-tuhatta menemään." - -"Tytärtänsä rakastaa hän sentään paljon." - -"Jos joku on suorittanut kaksikolmatta osaa matkasta, on -todenmukaisempaa, että hän vielä kulkee viimeisenkin kolmanneksen, kuin -palaa takaisin kahteen ensimmäiseen." - -"Ja pahimmassakin tapauksessa ovat nuot neljäkymmentä-tuhatta jo tässä; -ei tarvitse muuta kuin avata tyhjää taskukirjaansa, jotta ne sisään -lentävät." - -"Kysymys on siis vaan: joko tänäpänä vielä kreutzerin-makkaraa ja -kuusikymmentä-tuhatta florinia taikka neljäkymmentä-tuhatta ja komea -illallinen?..." - -No, jos tähän kysymykseen oli vaikea päätöstä antaa, suvaitsi kohtalo -tulla hänelle avuksi suojelusenkelin muodossa, jonka me tunnemme -Maxenpfutsch'in nimellä. - --- "Vihdoin viimeinkin saavutin teidät!" huusi yht'äkkiä joku puoleksi -ilon, puoleksi vimman äänellä jölkkäröivälle, ja kun kauluksesta -kiinni otettu mies katsahti taaksensa, näki hän edessään ystävänsä -Vendelin'in. "No, että teidät sentään tapasin! Minä olen etsinyt teitä -kaikkialta: joka kapakasta, joka kahvihuoneesta, jossa teidän oli tapa -käydä; minä olen seisonut väijyksissä teidän asuntonne edessä. Missä -olette ollut? missä piileskellyt? No, nyt ette pääse minusta irti, -ennenkuin olette sopinut tohtori Grisák'in kanssa." - -Ja heti pisti hän käsivartensa herra Straff'in kainaloon, sillä tavoin -vakuuttaaksensa itseään siitä, ettei tämä todellakaan voisi paeta tästä -ystävällisestä yhteydestä. - --- "Mutta, hyvä herra!" ärjäsi Straff, "mitä väkivaltaa teette -minulle?? Te ette ole minun holhojani, jotta minua saisitte sinne, -mihin en tahdo mennä." - --- "No, no, no, ei mitään kiivastusta! Saatte kohta tietää, mikä minä -teille olen." - --- "Velkojani! Todellakin suuri ansio. Minä en pelkää sitä lajia -villipetoja. Haastakaa minut oikeuteen." - --- "Rauhoittukaa nyt vaan kauniisti. Minä en ole teidän velkojanne. -Katsokaa, tässä on kirje taskussani, siinä lähetän minä kaikki kymmenen -vekseliä Ankerschmidt'ille. Hän maksaa ne minulle. Minä olen myöskin -antanut hänelle neuvon, mitenkä hänen on niitten kanssa menetteleminen. -Hän älköön viekö niitä kaikkia yhtä haavaa oikeuteen, vaan ainoastaan -yksittäin. Te ette koskaan voi niitä maksaa, vaan teidän täytyy antaa -panna itsenne kiinni. Velkojan on oikeus yhden vuoden aikana omalla -kustannuksellaan pitää teitä vangittuna. Vuoden kuluttua tuopi hän -esiin oikeudessa toisen vekselin; silloin te taas suljetaan sisään, ja -niin edespäin. Kymmenen vuoden ajaksi on teillä ruoka ja kortteeri -taattu, jos ette sitä ennen kyllästy siihen. Minä olen siis kuitenkin -teille joku, vai kuinka?" - -Straff uskoi, että hänen ystävässänsä Vendelin'issa oli miestä tätä -uhkausta toimeen panemaan, sillä niin tuimasti pyörivät hänen silmänsä. - --- "Sillä tapaa ei Ankcrschmidt'in ole tarvis sopia teidän -kanssanne. Hän saattaa olla varsin huoleti teidän suhteenne, sillä -velkavankeudessa ei komenneta puolisoa miehensä viereen. Tuletteko nyt -tohtori Grisák'in luokse, miekkoiseni, heh?" - --- "Saadaan nähdä." - --- "Mutta katsokaa vaan, että näette pian, sillä minä olen miss -Natalien mies, ja hän tappaa minut, jos en joko tuo rahoja takaisin -kotia taikka toimita kostoa teille." - -Tämä oli todellakin tukeva peruste. Jota kotona odottaa semmoinen -vaara, se ei saata kadulla laupeutta harjottaa. - --- "No -- siis, perkeleen nimessä -- menkäämme!" - --- "Vihdoinkin! Mutta minä en luovu teistä." - --- "Minä en sillä välitä, menkäämme käsityksin. Missä tohtori Grisák -asuu?" - --- "Kultaisessa karitsassa." - --- "Sinne saakka emme voi jalkaisin käydä; meidän täytyy ottaa -fiakkeri." - --- "Varsin hyvä; te ette kumminkaan voi niin helposti luotani karata." - --- "Onko teillä rahaa?" - --- "On kyllä. Vaikka se oikeastaan pitäisi olla teidän maksettava." - --- "Todellakin?" - --- "No, minä en sillä pidä väliä, jos panemme puoliksi." - --- "Hahaha! panemme puoliksi? Minä tuskin luulen, että minulta -riittää." - --- "No, paljonko rahaa teillä on?" - --- "Neljäs osa..." - --- "Neljäs osa! Ei enempää? Ettekä tahdo ottaa vastaan -neljääkymmentä-tuhatta? No, te olette tosiaankin pirullinen mies! -Panette pelin menemään viimeiseen groschiin asti." - --- "Tässä tulee hyyryvaunut. -- Yhtä kuitenkin pyydän teiltä, että -älkää tulko yhtä haavaa minun kanssani sisään tohtori Grisák'in luokse. -Te hävitätte minulta aina poroporvarillisella kiiruullanne asiani. -Kauppaa hieroessa täytyy menetellä niin, kuin ei ensinkään tarvitsisi -sitä, mitä tahtoo. Te olisitte valmis ilmi lavertamaan, että olen -viimeisissä äyreissä, ja saattaisitte vielä painaa alas tähän asti -ehdoiteltua summaa." - --- "No, hyvä. Minä en tule sisään teidän kanssanne. Mutta minä seuraan -teitä ovelle asti, siksi kuin astutte sisään, sillä minä luulen jo -teistä kaikkia." - --- "Mutta tarjokaa minulle nyt jo sikaria, sillä minulla ei ole -yhtään." - -Muutaman minutin perästä astuivat Kultaisen karitsan edustalla Orestes -ja Pylades ulos vaunuista. - -Portinvartia sanoi herra Vendelin'in iloksi, että tohtori on kotona; -vast'ikään oli hän saanut yhden telegrammin. - -Herra Maxenpfutsch saattoikin Straff'ia heti ilmoitettuun numeroon asti -ja rauhoittui vasta sitte, kun näki tämän astuvan sisään ovesta. Sitte -meni hän alas vaunuihin ja päätti niissä istuen odottaa ystäväänsä, -kunnes hän tulisi ulos. - -Herra Straff tapasi tohtori Grisák'in akkunaan päin kääntyneenä, josta -häntä, siltä näytti, suuresti huvitti katsella katulamppuja illalla. - --- "Kaunista hyvää iltaa, tohtori!" tervehti tulija. - -Grisák katsahti taaksepäin olkapäänsä ylitse ja vastasi vaan: - --- "Servus!" - -"Hm, korkeallapa tuo lentääkin." - -Herra Straff heittäysi rohkeasti sohvalle ja alotti keskustelun. - --- "No, tohtori? Mitä Archimedeen ruuvi tekee? -- Olkiako vai heiniä? --- Neljäkymmentä vaiko kuusikymmentä?" - -Tohtori kääntyi nyt äkkiä kantapäällään ja ärjähti kuopistaan -tuijottavilla silmillä kysyjälle: - --- "Teidän sopii nyt mennä Schlesiaan kauranpäitä hapsimaan! Te ette -enää tarvitse mitään Archimedeen ruuvia, eikä neljääkymmentä-tuhatta -florinia, eipä edes neljääkymmentä kupari-kreutzeriä. Tänä yönä kuoli -teidän puolisonne." - -Ja hän heitti telegrammin hänen eteensä: - -"Hermine kuoli kello kaksi sydän-yön jälkeen." - -Straff arveli ensiksi, eikö tämä ole koirankoukku tohtorilta, hänen -peljätyksekseen; ehkä hän itse on pannut toimeen tämän sähkösanoman -itselleen? Hän kysyi sentähden hymyillen: - --- "Eikö tämä liene leikkiä, herra tohtori?" - -Mutta tämä teki jo lopun tuon kelpo Trebonianuksen kärsivällisyydestä. - --- "Korjatkaa luunne täältä! Te olette houkkio, elukka, konna! Teidän -hurja mielettömyytenne varasti taskustani neljätoistatuhatta viisisataa -florinia, jotka jo olivat siinä. Te olette hävytön lurjus, hirtehinen, -jne. jne. jne.!" - -Herra Straff oli tosin kuullut semmoisia korupuheita muuallakin, mutta -niin tukulta, kuin tällä kertaa, ei koskaan ennen. - -Vihdoin se raivo, joka synnyttää jalopeuroja, paisutti tohtori -Grisák'in toiminta-voiman niin, että kun frasit olivat loppuneet, hän, -jottei tarvitsisi niitä alusta taas kertomaan ruveta, tarttui -ystäväänsä Straff'ia kaulaan ja paiskasi hänet ulos ovesta sillä -kierua, että tämä kahdesti kimmahti lattialta ylös. - -Tämän epä-ystävällisen toimituksen perästä kurkisteli herra Straff -hattunsa alta, joka sysäyksessä oli hänen silmillensä lytistynyt, pisti -molempien kättensä sormenpäät liivintaskuunsa ja sanoi itsekseen, -hymyillen: "Täytyy siis kuitenkin tyytyä kreutzerin-makkaraan!" -Viheltäen astui hän sitten alas portaista. Hänet huomattuansa hyppäsi -herra Vendelin ulos vaunuista ja riensi hänen eteensä. - --- "Na? na! Onko se teillä?" - -Herra Straff, kun hän näki Maxenpfutseh'in epäilyksestä ja toivosta -vääntyneet kasvot, ei voinut olla nauruun purskahtamatta. Hän laski -kätensä töllistelevän miehen olkapäille ja nauraa hekotti häntä vasten -naamaa: - --- "Hahahaha, hahahaha! Te tulitte todellakin hyvään huvitukseen, rakas -ystäväni. Viime yönä kuoli puolisoni. Adjöö neljäkymmentä-tuhatta -florinia! Nyt saatatte fiakkeroita, mihin haluatte." - - - - -XIII. - -Se kumpu, joka itseensä sitoo. - - -Ja jos elävät tahtovat jättää isänmaansa, pidättävät kuolleet heitä! - -Ankerschmidt tiesi vasta silloin, kuinka paljon hän oli tytärtänsä -rakastanut, kun tämä lepäsi paarilla. - -Aivan helppo on sanoa: "minä ajan sinut pois, hylkään sinut, unhotan -sinut!" mutta kunhan lepää tuossa valkoisena, mykkänä, kuolleena, ja -hänen suljetut huulensa sanovat: "unhota siis!" -- silloin on vaikea -sitä kestää. - -Niinkuin kaksi kertaa kaksi tekee neljä, yhtä selvästi todistaa järki, -että hän oli rikkonut, syntiä tehnyt ja rangaistusta ansainnut; ei -mikään muu saattanut sovittaa hänen elämäänsä; Jumala teki hyvin siinä, -että otti hänet luoksensa -- mutta hänen muistonsa raskauttaa kuitenkin -ikuisesti sydäntä; vuosienkin kuluttua tuovat unelmat takaisin -kadonneen kuvan ja antavat todistuksen siitä, ettei ole niin helppo -kadota kuin kuolla. - -Uneksija sanoo unikuvalle vasten silmiä: "sinä et enään elä, sinä olet -kuollut, minä näin sinua haudattavan:" se ei huoli siitä, se tulee -uudestaan, käyttää itseänsä niinkuin sen oli tapa elävänä, hereillä -ollessa, ja sekaantuu elämän asioihin. - -Ankerschmidt ryhtyi suuriin toimiin, tyttärensä kuoltua. - -Yöt päivät hän niissä askaroitsi. - -Hän tuotti oppineita tohtoreita, jotka balsameraisivat ruumiin, ja -taiteilijoita, jotka rakentaisivat hautakammiota hänelle; ennenkuin -tämä valmistuu, ei pidetä hautajaisia. - -Itse pani hän kirjaan kaikkien niitten nimet, jotka tulivat kuollutta -katsomaan, ja hän laati albumin niistä kirjeistä, jotka tulivat -vastaukseksi kuolon-ilmoitukseen. Ensimmäisellä sivulla oli niitten -joukossa vanhan Garanvölgyin nimi, toisella Aladár'in. - -Kun arkitekti oli saanut hautakammion piirustuksen valmiiksi, meni -Ankerschmidt itse soveliasta paikkaa etsimään. - -Puron reunalla, lirisevän lähteen vieressä valitsi hän tyttärellensä -ikuisen lepopaikan, missä halavat mielellään keskenänsä kuiskailevat. -Surulliset halavat menestyvät siinä hyvin. Puro hyräilee aina ikuista -unilauluaan nukkuvalle. - -Sinä päivänä, jolloin hautakammion perustusta ruvettiin kaivamaan, kävi -Garanvölgyin huoneenhaltia herra Ankerschmidt'ia tervehtimässä. - -Tuo hurskas mies sanoi, mitä Jumala hänelle oli uskonut, hänen -kauttansa murhettivaisia lohduttaakseen, ja alkoi sitte puhua siitä, -jota varten hänen herransa oli hänet lähettänyt. - --- "Armollinen herra, minä tulen tervehdyksellä nuorelta Aladár -herralta." - --- "Kiitoksia." - --- "Suvaitkaa tietää, että herra Aladár on insinöri." - --- "Minä tiedän sen." - --- "Hän on ennen aikaan mitannut ristinrastin koko tämän seudun, -huviksensa vaan, niin että hän tietää senkin, mikä talo sijaitsee -korkeammalla, mikä matalammalla, kautta koko kylän." - --- "Vai niin." - --- "Niin kyllä... Kummallista on, että hän tietää senkin, jotta teidän -armonne kastellin-altani ja vanhan herran kivijalka ovat aivan tasan." - --- "Hyvä." - --- "Mutta minä en tullut tänne teidän armollenne joutavia laskemaan -näin surullisessa tilaisuudessa, vaan sentähden, että saimme tietää, -jotta teidän armonne aikoo rakennuttaa hautakammion Jumalassa autuaalle -Hermine rouvalle, ja nuori Aladár herra sai kuulla, että mielitte -rakentaa puron varrelle; hän lähetti sen vuoksi minut tänne, jotta -koettaisin saada teidän armoanne siitä luopumaan, sillä kun Tisza -tulvaa laitojensa yli, peittää vesi tämän paikan kahden kyynärän -korkealta ja lakaisee pois kalliin tomun." - -Ankerschmidt rupesi vasta nyt hänen puhettansa tarkkaamaan. - --- "Kun Tisza tulvaa?" - --- "Niin. Joka viides tai kuudes vuosi se tavallisesti on ottanut tämän -paikkakunnan valtaansa." - --- "Mutta onhan siellä nyt uudet turvapadot." - --- "Niistä ei ole mihinkään. Me emme ole niitä teettäneet... Tässä -kylläksi; puron vieremät laskee tulva allensa, ne eivät kelpaa -hautapaikaksi." - -Ankerschmidt kuulteli vastahakoisesti tätä muistutusta. Tuo oli ollut -hänen mieli-ajatuksensa: tuuheat halavat viileällä rannalla. - --- "Sentähden tekee kunnioitettu herrani sen ehdoituksen, että jos -teidän armonne mielii rakennuttaa hautakammion, te ottaisitte itäpuolen -siitä koivu-kunnaasta, jonka länsipuolella Garanvölgyin perheen -holvihauta on. Se on ihan kuiva palkka, johon ei vesi pääse, ja sangen -kaunista on siellä surullisten koivujen alla." - -Ankerschmidt kiitti ehdoituksesta ja otti sen vastaan. Surullisten -koivujen alla siis! Kunnaan toinen puoli on vanhan, toinen puoli uuden -tilanhaltian oma. - -Mitä tämä maahan kätkee, sen päälle suhisee samat valkolehtiset puut, -jotka jo tuntevat noitten aikoja sitte nukkuvain henget. - -Ennen viikon kuluttua täytyi rakennuksen olla valmis. Kuolleitten kiire -on suuri. - -Viikon perästä pidettiin hautajaiset. Niissä yhdistyivät komeus ja -murhe. Pappeja, laulajia kaukaisilta mailta; kukkia kaikista maailman -ääristä; kultaa ja silkkiä ruumiinarkussa; tulisoittoja ja liehuvia -vaakunoita; ainoastaan kyyneliä antoi koti kylläksi. - -Ankerschmidt oli sotamies; sotamiehen ei ole sallittu itkeä ihmisten -nähden. - -Hänen sanoistansa ei saanut huomata, että tämä ääni nyt komensi -haudalle. - -Kun saattoväki oli tullut hautakammiolle, kun arkku oli laskettu -hautaan, kun suuri kivikansi oli vieritetty tämän suulle, kun viimeinen -Amen oli kaikunut sen ylitse, silloin otti Ankerschmidt ensimmäisen -pivollisen multaa, heittääksensä sitä hautakummulle. - -Ja tämä kumpu on se, joka ei laske meitä edemmäksi menemään. - -Tämä pivollinen multaa, joka peittää kuolleemme, pitää meitä itseensä -sidottuna; tämä pivollinen vihkii maan, jota tähän asti vaan olemme -astelleet, isänmaaksemme, jota polvemme notkistus pyhittää. Tämä -pivollinen selittää kaikki sille, joka tätä ei vielä ole ymmärtänyt. - -Tästä päivästä alkaen veti ritari Ankerschmidt'ia, poistui hän mihin -ikänänsä maanpiirillä, takaisin eräs maa, eräs seutu, eräs kunnas, eräs -kumpu, jonka hän oli luonut tytär-vainajansa haudalle. - - - - -XIV. - -Yhteinen hätä. - - -Eloon jäänyt tytär peri sisarensa osan -- ei ainoastaan omaisuuden, -vaan myöskin isänsä rakkauden puolesta. - -Ankerschmidt pidätti hautajaisten jälkeen luonansa tohtori Grisák'in, -joka, ellemme erhety, itki vilpittömimmät kyynelet vainajan tähden; hän -neuvotteli tämän kanssa Erzsiken asettamisesta pojan oikeuksiin. Jos -hän menee naimisiin, pitäköön silloinkin nimensä, ja hänen -jälkeläisensä isänsä nimen ohessa myöskin äitinsä nimen. - -Kaksi päivää askaroittiin tässä tuumassa; toisena päivänä, päivällisen -aikana, mustan kahvin[60] jälkeen tuli Kampós herra ritarin luokse. - -Tuon innokkaan miehen vilkkaat, punaiset kasvot olivat tavallista -hehkuvammat, hänen tukkansa oli entistä enemmän hajalla ja pörrössä; -hän tuli nähtävästi jossakin sangen kiireisessä asiassa. - --- "Terve tultua, hyvä ystäväni! Mitä hyviä tuotte?" tervehti häntä -Ankerschmidt. - --- "Kuinka herra _inspector_ jaksaa?" kysyi tohtori Grisák. - --- "Kiitoksia. Minä olen vaan _huoneenhaltia_," vastasi kummallekin -puolelle kumartaen Kampós herra ja veti kiiruusti esiin kirjeen -viktoriansa taskusta. "Suokaa anteeksi, kunnian herra, me saimme -vast'ikään nuorelta Aladár herralta kirjeen, joka on sangen tärkeä; hän -käskee meidän saattaa kirjeen sisällyksen teidän kunniannekin tiedoksi, -jota me muutoinkin olisimme tehneet, sillä tämä asia koskee enemmän -teihin, kuin meihin." - --- "Mitähän se lienee?" kysyi tohtori Grisák, uteliaana lornettiaan -nenällensä painaen. - --- "Teidän luvallanne luen koko kirjeen julki. Niinmuodoin: 'Rakas -enoni! Tiszan tulva nousee nopeasti. Tokaj'sta saatujen tietojen -johdosta sopii pelätä yhä enenevää vedenpaisumusta. Jos se vielä nousee -kaksi jalkaa, juoksee se Füzes'in padon yli aivan sulun vierestä, jos -muuten sulku kestää niin kauan, kun jo nytkin maahan hakatut paalut -horjuvat. Meidän seudullemme olisi tämä ääretön onnettomuus, sillä -Suuri-Kumanian poikki on tuonpuolisella rannalla vahvoja turvapatoja -rakennettu ja sentähden ei Tisza voi sinne tulvata; se menee -tulvallaan semmoisia paikkoja tervehtimään, jotka eivät vielä koskaan -ole vedenpaisumusta nähneet, niinkuin sitä jo monissa paikoin -hämmästyksellä on huomattu. Mutta jos vesi tunkee tämän padon lävitse, -ei se seisahdu ennenkuin enon puimatanterella;[61] lisäksi yhden jalan -noustuaan menee se lammasnavettoihin ja jos se nousee kaksi jalkaa, on -tulva asuinhuoneissa. Sentähden on hyvä ryhtyä varokeinoihin. Onneksi -ympäröipi puimatannerta vahvaksi nivottu ruokoseinä ja huonerivin -edessä oleva kivi-aita pitää myöskin paikkansa. Kolmen jalan korkuinen -lantapenger ylt'ympäri pidättää läämävettä. Tämän suhteen on parasta -heti toimiin ryhtyä, sillä nämät meidän turvapatomme suojelevat meitä -sangen huonosti. Porttien sulkemiseen lantatäytteellä on vielä sittekin -aikaa, kun tieto tulee padon hajoamisesta. Minä pyydän, että tästä -kohta annetaan tieto myöskin herra naapurille, sillä hänen kastellinsa -sijaitsee puolikahdeksatta jalkaa alempana kuin enon asunto, ja hänen -on paljon enemmän syytä itseänsä suojella.'" - -Tohtori Grisák väitti tätä kirjettä vastaan, että se on mahdotonta. - --- "Mutta suokaa anteeksi, se on kirjoitettu tässä," vakuutti -huoneenhaltia, sivaltaen kämmenellään kirjettä päästä päähän. "Se on -tässä." - --- "Minä uskon, että se on siinä, mutta sentähden ei sen tarvitse olla -totta." - --- "Kuinka? Ettäkö nuori Aladár herra ei puhuisi totta?" kiivastui -Kampós herra. "Ah, kunnioitettu herra, siinä tapauksessa ette tunne -häntä." - --- "Minä en sano, että hän ehdon tahdon kirjoittaa perättömiä, mutta -hän saattaa erhettyä, niinkuin kaikki ihmiset. Kuinka kaukana Tisza -tästä on?" - --- "Kuusi peninkulmaa. Niin, mutta meri on sadan peninkulman päässä ja -Aladár herra tietää kuitenkin sanoa, kuinka monta jalkaa meidän -tornimme huippu on merenpintaa ylempänä. Nuori Aladár herra on -ulosoppinut insinöri, saan luvan sanoa. Jo ensimmäisenä kuukautena -tarjosivat hänelle Tiszan järjestämis-yhtiössä tuhat kahdeksansadan -florinin palkan. Jos hän sanoo. että tulva tulee kyläämme, tulee se, -sillä Aladár herra ymmärtää sen." - -Tohtori Grisák kääntyi huonolla tuulellaan yht'äkkiä insinöriksi. - --- "Minäkin ymmärrän sen. Minäkin tiedän, mitä nivelleraus on. Meillä -on Böhmissäkin vedenpaisumuksia." - -Kampós herran kansallinen itsetunto loukkaantui näistä sanoista -hirveästi. - --- "Böhmissäkin vedenpaisumuksia? Mimmoisia vedenpaisumuksia? Joku -pieni puro yltyy vähäisen, jos on ollut rankkasade, ja viepi tiehensä -pieniä siltoja; toisena päivänä palaa se taas entisilleen. Mitä se -on Unkarin tulvien rinnalla! Suvaitkaa katsoa, kun meillä on -vedenpaisumus! Se on meri, jossa sopii laivoilla purjehtia. Puhukaa -silloin Böhmin vedenpaisumuksista!" - --- "Ohoh, rakas herra huoneenhaltia, minä en tahdo koko maailman -aarteista Unkarilta riidellä tätä kunniaa; sen vaan tahdon sanoa, että -virran vesi saattaa seisoa kuusi jalkaa ylempänä sitä uomaa, jossa se -juoksee, mutta jos padot ovat vahvat, ei voi mitään vaaraa syntyä." - --- "Niin, mutta siinäpä juuri vika on, että uudet padot eivät ole -vahvoja; horjuvathan jo paalutkin." - -Tässä ryhtyi Ankerschmidt'kin puheesen, tohtori Grisák'iin päin -kääntyen: - --- "Onhan teidän suosikkinne nämät turvalaitokset rakentanut." - -Tämä muistutus ei ollut ensinkään tohtori Grisák'in mieleen. - --- "Ne ovat varmaankin kylläksi hyvät", kiiruhti lakitieteen tohtori -vakuuttamaan, tuon mainion oikeudenmaximin mukaan: "si fecisti, nega" -(jos olet jotakin tehnyt, kiellä pois). "Tiedättekö, rakas herra -huoneenhaltia, herrat insinörit ovat kaikki semmoisia: toinen moittii -aina toisen työtä. Minä en ole vielä koskaan tavannut insinöriä, joka -ei olisi julistanut edellä-kävijänsä työtä kelvottomaksi." - -Mutta tätä Kampós herra ei enää voinut kärsiä. Kovasti pahoittuneena -taittoi hän kirjeen kokoon ja pisti sen taskuunsa. - --- "Pyydän anteeksi, minä en tahdo väitellä herra fiskalin kanssa. -Minä tahdoin vaan ilmoittaa teidän kunniallenne tämän tiedon, -velvollisuuteni mukaan. Jos suitsette sitä huomioon ottaa taikka ei, se -on teidän kunnianne asia. Me puolestamme olemme jo ryhtyneet kaikkiin -varokeinoihin. Nyt täytyy minun vielä rientää tanyoilta lampaita -meijerin pihaan ajamaan." - --- "Mutta eihän vaara kuitenkaan liene niin ahdistava?" kysyi -Ankerschmidt, joka itsekin katsoi sitä suuressa määrässä epäiltäväksi, -että kaikki nuot kauniit, viheriät vainiot, jotka vielä nytkin -kirjavasti kukoistavat niin pitkälle kuin silmä kantaa, parin päivän -kuluessa voisivat merenpinnaksi muuttua. - -Kampós herra kohautti olkapäitään. - --- "Muutoin", lohdutteli herra Grisák Ankerschmidt'ia, "ei tulva tehne -vahinkoa semmoiselle kastellille, kuin teidän kunnianne on. Ihan toinen -on semmoisten vanhain palatsien kohtalo, jotka ovat polttamattomista -tiilistä ja akanoilla sekoitetusta loasta rakennetut; ne kaatuvat -tietysti kaikki järjestänsä maahan, mutta tämän on Wien'in arkitekti -rakentanut, sitä ei jokainen pieni leikinteko häälymään saa." - -Tämä oli kuolemantärähys Kampós herran kärsivällisyydelle. - --- "Herra fiskali! Meidän talomme, se on totta, on vaan täällä syntynyt -muurari-mestari rakentanut, eikä siinä ole mitään koristuksia -ulkopuolella, mutta sen voin sanoa, sentähden että itse olin siinä, -että se rakennettiin semmoisista tiilistä, jotka kilahtivat kuin -poslini; rautaa emme siinä myöskään säästäneet ja me valikoisimme -siihen parhaimmat kuusipuut. Minä näin senkin, mitenkä tuo mainio -Wien'in arkitekti tätä kastellia rakensi; näin, mimmoisia tiiliä siihen -poltettiin; näin, kuinka pylvästen väliin ajettiin soraa; näin, kuinka -vähän pidettiin huolta siitä, että perustusta syvemmälle kaivettaisiin, -sillä sen alla on hiekkaa; ja sen minä sanon, että tulvan aikana en -asuisi hetkeäkään tässä kastellissa, vaikka se minulle ilmaiseksi -annettaisiin. Minä pyydän anteeksi teidän kunnialtanne, että näin -suoraan lausun totuuden." - --- "Mutta herra ispán!"[62] ärjäsi vimmastuneena tohtori Grisák. - --- "Minä menen jo, sillä jos kauemmin viivyn, puhuttelette minua vielä -_kulcsár'iksi_,"[63] sanoi kiiruusti nousten Kampós herra ja pyysi -vielä kerran anteeksi Ankerschmidt'ilta, joka kiitti kauniisti tuodusta -tiedosta ja sanoi, että hän itse puolestaan hankkii itselleen -vakuutusta vaaran suuruudesta ja lähtee vielä tänäpänä Tíszalle. - -Herra Grisák'issa herätti tämä tieto äkisti suurta lähdön-halua. Hänen -muistui mieleensä, että hänen huomenna tulee olla saapuvilla Pest'issä, -erään tärkeän oikeudenasian valvomista varten. Ankerschmidt ei häntä -liioin pidättänytkään; Erzsike saattaa vielä jonkun aikaa pysyä -tyttönä, hänen pojaksi julistamisensa ei ole erittäin kiiru. - -Lakitieteen tohtori pyrki kuumeen-tapaisella hädällä vaunuihinsa; -Ankerschmidt laski hänestä leikkiä, kysyen, pelkäisikö hän joutuvansa -tänne saarroksiin. - -Ankerschmidt päätti vasta puolipäivän aikaan lähteä Tiszalle, johon ei -hyvällä nelivaljakolla tarvinnutkaan kuin viisi tuntia. - -Valtatieltä poikettuansa ja patoja päin ajaessaan, saattoi hän jo -kaukaa nähdä, kuinka sadottain ihmisiä tulee ja menee, lykäten -käsikärryjä ja laahaten risukimppuja; monessa paikassa työskenneltiin -paalu-juntilla ja kuului tahdissa kaikuvia huudahuksia; niityiltä -veivät lakkaamatta rattaat savea täytteeksi. - -Kun Ankerschmidt tuli padolle, seisahutti muuan gubaan[64] puettu mies -hänen vaununsa ja tiedusteli häneltä kohteliaalla äänellä: - --- "Mitä suvaitsette täällä tahtoa?" - -Ankerschmidt ei suuttunut tästä kysymyksestä, vaan vastasi suuntevasti: - --- "Minua haluttaa katsella työtä." - --- "Saanko kysyä, mistä päin herra on? Täältä vaiko tuolta puolen -Tiszaa?" - --- "Täältä". - --- "Siinä tapauksessa on hyvä. Ettekö sanoisi arvoisaa nimeänne, jos -kauniisti kysyn?" - --- "Mielelläni. Minä olen Ankerschmidt." - --- "Vai niin. Tuo herra, joka on herra Garanvölgyin naapuri. Te saatte -siis astua alas, vaunut jäävät tähän; ne eivät saa tulla padolle". - --- "Kenen käsky tämä on?" - --- "Nuoren Garanvölgyi herran; hän on insinöri täällä ja nyt tottelemme -häntä. Sillä nyt on Tisza suuri herra, ja jos se suuttuu, ei mikään -kenraali komenna sitä, vaan insinöri." - -Ankerschmidt hyväksyi kokonansa gubaan puetun miehen johtopäätöksen, -että kun täytyy taistella elementtejä vastaan, silloin totelkoon joka -ihminen insinörin komentosanaa. Ja uudelle padolle astuttuansa, oli hän -pakoitettu myöntämään, että Tisza todellakin on sangen suuri herra. - -Kiihtynyt, vaalea virta, keskeltä aivan kaarevan muotoinen, juoksi -salaman nopeudella kohisten patojen välitse alaspäin. - -Patojen sisäpuolelle jääneitten hopeapoppelien latvat, joista vaan päät -pistivät ylös vedestä, osottivat, kuinka paljon tämä muutamain päiväin -kuluessa oli noussut. - -Vankan, kuohuvan veden pinnalla ei näkynyt ainoatakaan alusta, ei -venhettä, vaikka tämä paikka muutoin tavallisesti oli täynnä myllyjä, -jotka rivissä, niinkuin metsähanhet taivaalla, leijailivat vedellä;[65] -lastilaivojakin vetivät muulloin hevoset köysistä virtaa ylöspäin, kun -taas sitä alaspäin kulki verkallensa Marmarós'in rumänilaisten -hirsilautat; välisti näkyi kaukaa myöskin jonkun pienen höyryvenheen -savu; rannoilla vetivät kalastaja-venheet kokoon ulos heitetyitä -verkkojansa, joitten tankojen päät pilkistivät vedestä. Nämät kaikki -olivat nyt kadonneet. Myllyt rikki ruhjotut, ketjuistaan irti temmatut; -purret rannoilla vesi-ajolla; koko vedenpinta mahdoton kulkea; eivät -edes rannasta rantaan menevät lautat uskaltaneet koettaa veden voimaa. -Köysi, piukkaan pingoitettuna, on vedetty virran poikki; siinä istuu -sadottain variksia vierestyksin, ikäänkuin se vaan heidän tähtensä -olisi siinä. Ainoastaan silloin tällöin näkyy toisiaan ajelevien -aaltojen välistä jotakin mustaa, jonka epäselvä muoto puoleksi -läikähtää esiin vedestä. Ihmiset vaan arvaavat, mikä se lienee. -Puunkappaleko? Asunnosta temmattu huonekalu vaiko ihmisen ruumis? - -Ja rannalla häärivät, hikoilevat kaikki niin, kuin sotaleirissä -tehtäisiin vallitusta vihollisen leiriä vastaan: narisevain kärryjen -itku, ryskyväin junttain paukunta on suurempi kuin ihmismelu, sillä ei -kenelläkään ole aikaa pakinaan, kun Tisza jo viruttelee padon -ylimmäistä laitaa. - -Ankerschmidt ymmärsi ensi silmäyksellä sen verran, että työn tärkein -osa on siinä, jotta yhden sulun suuta, joka ei näytä tarpeeksi -luotettavalta, vahvistetaan toisella padolla, joka on sen taakse -asetettava, ja tämä pato olikin jo niin valmis, että ainoastaan -risutäytteet puuttuvat sen kyljistä. - --- "Tuolla tulee herra insinöri itse", sanoi gubaan puettu mies, -osottaen erästä toiselta puolelta tulevaa henkilöä, jonka Ankerschmidt -tällä kertaa tuskin olisi tuntenut Aladár Garanvölgyiksi, ellei hänen -huomiotansa edeltäpäin olisi siihen johdatettu. Tältä oli näet se lika, -joka yöt päivät oli hänen päällensä kuivettumaan jäänyt, kokonansa -vienyt herran muodon; hänen vaatteensa olivat risuista rikki revityt ja -kuluneet; hänen hattunsa sateesta pahasti rytistynyt ja hänen äänensä -huutamisesta käheä. - -Harva nainen olisi rakastunut mieheen, jos hänen tässä tilassa olisi -nähnyt; -- mutta joka kerran rakastaa häntä, se olisi häntä vielä -enemmän rakastanut! - --- "Hyvää iltaa, kunnian herra!" tervehti nuori insinöri -Ankerschmidt'ia. "Te ette uskonut kirjettäni, eikö niin? ja tulitte -itse varmaa tietoa vaarasta ottamaan. Tehkää siis hyvin ja katselkaa -ympärillenne." - --- "Jumala antakoon!" vastasi Ankerschmidt, vetäen kädestään -hirvennahkaisen hansikan, jottei hän hansikoitulla kädellä pudistaisi -nuorukaisen turvonnutta kättä. "Minä luulen jo nähneeni kylläksi. -Nouseeko Tisza vielä?" - --- "Tänäpänä nousi se vaan viisi tuumaa; se on varmaankin -tuonpuolisella rannalla rikkonut jonkun padon, sillä eilen kasvoi se -Tokaj'n luona koko jalan." - --- "Ja meihin katsoen on se helpoitusta. jos vesi voipi murtaa rikki -patoa toisella rannalla?" - --- "Tietysti, sillä silloin juoksee se vapaasti sinnepäin, niinkuin -hekin siellä pelastuvat, jos Tisza tulvaa meidän päällemme." - --- "Sen mukaan me nyt siis kummallakin rannalla rukoilemme -yhtäläisesti: Herra Jumala, saata onnettomuus toiselle rannalle!" - --- "Vielä enemmänkin teemme, kuin rukoilemme." - --- "Me yritämme patojamme vahvistamaan." - --- "Se olisi soveliainta; mutta paljon pikaisempi ja vähemmän maksava -työ on heikontaa vastapäisen rannan turvalaitoksia. -- Eikö teidän -kunnianne huomannut, että asettamani vartiat teitä pidättivät?" - --- "Ah, ne olivat siis vartioita? Yksi tiedusteli todellakin nimeäni ja -sitä, asunko tällä vaiko tuolla puolen." - --- "Ja vasta sitte laski hän teidät padolle, kun oli saanut tietää, -kuka te olette." - --- "Täällä pidetään samanlaista järjestystä kuin sodassa." - --- "Me olemme pakoitetut siihen. Meillä ei ole tekemistä ainoastaan -elementtien, vaan myöskin ihmisten kanssa. Sekä tämän- että -tuonpuolisella rannalla on satojentuhansien vuodentulo, heidän talonsa, -omaisuutensa, koko heidän etunsa ja elämänsä vaarassa. Vaarasta -suojelee meitä vaan pitkä multavalli. Jos tulva jommallakummalla -puolella voipi tunkea tämän multavallin lävitse, silloin saattaa toinen -puoli veisata Te Deum'ia, sillä se on pelastettu; mutta onnettomuuteen -joutuneella puolella maksaa silloin häviö miljonia. Vaan epätoivo on -huono neuvonantaja." - --- "Ettehän kumminkaan pelänne, että toiselta rannalta tulisivat tänne -ylitse meidän patojamme rikkomaan?" - --- "Sekin saattaa tapahtua, mutta sitä varten on vartioita asetettu -niinkuin säännöllisen sodan aikana. Minä pidän sotajärjestystä -voimassa; yöllä palaa joka sadan askelen päässä vartiotuli ja pyssyillä -varustetut vahdit kiertävät padolla, niin pitkälle kuin minun -vaarinpitoni ulottuu. Mutta teidän tulee tietää, etteivät ne ole -vaarallisimmat yritykset, joita aseilla käypi häätäminen. Pian -tapahtuu, että luoksemme tulee rikas herra, joka tarjoo kiiltävää -rahasummaa, salaisesti, tuttavan-tapaisesti, eikä siitä pyydä muuta -palvelusta, kuin että insinöri, jos hän siellä taikka täällä on -huomannut vian, sitä älköön nähkö. Jos tulva tunkee sen lävitse, -sanotaan, että se oli onnettomuus, ja ken väittänee, että insinöri sitä -edeltäpäin on huomannut? Kuka tutkinee sydämen ja munaskuitten -salaisuuksia? Jos me karkotamme semmoisen houkuttelijan, tulee -asian-ymmärtäviä neuvonantajia, jotka hairauttavat kokematonta -insinöriä, saattavat häntä niin eksyksiin, että hän panee vahviketta -ihan toiseen paikkaan kuin missä tarpeellista on. Minä tuskin kerkeen -semmoisia ihmisiä tanyastani pois ajamaan. Välistä ovat nämät hyviä -ihmisiä, hyviä kumppaneita, mutta vaara tekee ihmisen huonoksi, -kavalaksi, jos hänellä on pelko jostakin. Jumalan kiitos, ettei minulla -ole mitään. Ehkä minä en olisi parempi kuin muut." - --- "Mutta minkätähden ei ennemmin vahvisteta sulkua, kuin että sen -taakse tehdään uusi pato?" kysyi Ankerschmidt Aladár'ilta. - --- "Sitä on jo moni minulta kysynyt; vieläpä virallisestikin. Tässä -ovat rannalle vedetyt paalut, jotka minun sijastani selittävät kaikki." - -Näillä sanoilla vei Aladár Ankerschmidt'in neljän viiden paalun luokse, -joita vartioitsi pyssyllä varustettu mies. - --- "Suvaitkaa katsoa tänne. Nämät paalut kiskoi tulva irti -sulkupadosta. Niihin on jokaiseen merkitty määrätty pituus: kolme syltä -neljä jalkaa. Otetaan nyt sylipuu ja mitataan paalut; toisesta päästä -toiseen on vaan kaksi syltä viisi jalkaa. Siitä käy selväksi, että -sulkupaalut ovat viittä jalkaa matalammalta maahan lyödyt, kuin -kaavassa on määrätty; tässä on urakkamies säästänyt. Seurauksena tästä -säästämisestä on nyt se, että tulva tunkee alhaalta sulun lävitse. -Kaikki vahvistaminen ylhäältä olisi turhaa työtä; nykyisen tulvan -kestäessä ei voi paaluja vahvistaa. Sentähden olen pakoitettu tekemään -ihan uutta patoa samaan suuntaan, jossa tämä sievä teos on; muutoin me -tulemme märäksi juuri siinä, missä luulimme saaneemme parhaan -suojeluksen." - -Ankerschmidt kierteli vihaisesti viiksiänsä tästä tiedosta ja jupisi -useat kerrat itsekseen: "tämän on tuon vietävän Grisák'in suosikki -rakentanut." - --- "Minä luulen, että vielä muittenkin kuumoittaa päätä tämän tähden, -kuin niitten, joihin se suorastaan koskee. Minun on täytynyt kuulla -viekoittelemisia semmoistenkin ihmisten puolelta, joitten oikeastaan ei -ole mitään tekemistä tämän vesirakennuksen kanssa. Muitten muassa kävi -täällä jo pari kertaa eräs herra Mikucsek." - --- "Ah! Minä tunnen hänet. Ja mitä tuo tahtoi?" - --- "Ei mitään muuta, kuin että jättäisin tämän työn sikseen ja menisin -muita vaaran-alaisia paikkoja suojelemaan." - --- "Ja millä tavoin pääsitte hänestä vapaaksi?" - --- "Aivan yksinkertaisesti: minä en vastannut mitään hänen sanoihinsa -enkä ollut kuulevinani, mitä hän puhui. Minä jakelin käskyjä, hän -myöskin; mutta kun hän näki, että kaikki täyttivät minun määräyksiäni, -vihastui hän ja meni pois." - --- "Eikö hän luvannut tulla takaisin?" - --- "Uhkasipa hän ankarasti." - --- "No, tulkoon hän vaan, nyt minäkin jään tänne." - --- "Minä kiitän suuresti tästä avusta, mutta minun täytyy antaa -teidän kunnianne tietää, että asuntonani, johon saatan teidät yöksi -vastaan-ottaa, on kasa risukimppuja, joista improviseraamme majan -siihen paikkaan, missä vietämme yötä?" - --- "Sehän on komea tanya. Sotaretkellä maksaisi ihminen monta kertaa -semmoisesta hotellista, jos se vaan olisi saatavissa. Kaikissa -tapauksissa aion minä jäädä tänne. Meillä on hyvä viitta, me voimme -helposti saada yön kulumaan." - -Sotavanhus seurasi kepeillä askelilla insinöriä yhteen-sidottuin -faschinein välitse risumajalle, jossa molemmat istuivat ristiin -ladotulle varpukimppu-kasalle. - -Oli jo täysi ilta; metsähanhien parvet palasivat kylvöpelloista kotia -ruovistoihinsa ja kaukaisista kylistä kuului iltakellon surumielinen -ääni Tiszalle asti; pitkin patoja kaikui pyökin-kuoresta tehtyjen -torvien ääni peninkulmasta peninkulmaan, merkiksi että päivätyö on -päättynyt; ne, jotka aamusta iltaan ovat työtä tehneet, saavat mennä -levolle, ja nyt seuraa yötyö, sillä tuo vaivaloinen taistelo ei lakkaa -yöksikään: levähtäneet kädet tarttuvat pois-pantuihin lapioihin, -kuokkiin, ja patotyötä jatketaan yhä, ensin kuun, sitte tulisoittojen -valossa. - --- "Emmepä mekään olisi luulleet, että joskus yhden teltan alla -bivuakeraisimme", sanoi Ankerschmidt Aladár'ille, tiputtaen -puuvartaasen pistetyn silavan rasvaa leivälleen, jota hän oli paistanut -rätisevän valkean ääressä. - --- "Vihollinen on yhteinen", vastasi siihen Aladár. - --- "Ja yhteinen pelkomme esine." - --- "Ei kaikin päin. Minun on suojeltavani vaan isänmaani, mutta ei -omaisuuteni." - --- "Tämä sutkaus tarkoittanee kai minua, että minun päinvastoin on -suojeltavani omaisuuteni, mutta ei isänmaani. Katsokaa, nuori mies, te -ette ole oikeassa." - --- "Sitä parempi. Muutoin on nyt vaan vähäinen etu toinen toisemme -suhteen; jos tulva näin nousee, on huomenna meidän molempien omaisuus -yhdessä paikassa: meren pohjassa." - --- "Mutta tämä merenpohjakin on oleva yhdessä paikassa: -- -sydämissämme!" sanoi siihen Ankerschmidt, ja Aladár saattoi siitä -äänestä, jolla nämät sanat olivat lausutut, tuntea, ettei se ollut -mikään tuuleen laskettu lause. - -Tämä ei tosiaankaan ole mahdotonta! Jos Newton on osottanut todeksi, -että maan vetovoima vaikuttaa "pondus specificum'in", miks'ei voisi -"Unkarin maalla" olla semmoinen ominainen vetovoima, joka on syynä -sydänten "pondus specificum'iin?" - -Molemmat miehet sopivat siitä, että vuorotellen valvoisivat yön. -Aladár, enemmän väsyneenä, menee ensiksi levolle; kuun laskettua -herättää hänet Ankerschmidt ja sitte valvoo hän taas aamuun asti. - -Aladár otti kiitollisuudella vastaan tämän tarjouksen; hän kääriysi -viittaansa, laskeusi levähtämään paljaalle maalle, nojaten päätään -risukimppuun, ja oli tuskin toivottanut hyvää yötä kumppanilleen, kun -hän jo nukkui. - -Ankerschmidt istui risukimpun toiseen päähän ja heitti puita valkeaan, -liekkiä voimassa pitääksensä, jotta se yhäti loistaisi ja hän yhäti -voisi nukkuvan kasvoja katsella. - -Nukkuvan ihmisen kasvoissa on suuri tutkinnon-ala; joka juonne palaa -silloin takaisin alkuperäiseen muotoonsa; nukkuvan kasvot eivät tiedä -mitään teeskentelystä. - -Välisti nosti tuuli viittaa nuorukaisen rinnalta; Ankerschmidt peitti -häntä huolellisesti joka kerta uudestaan ja kohensi kekäleitä -valkeassa. - -Sydän-yön aikana meni puolikuu jo nukkumaan; hopea-venhe näkyi heiluvan -leveässä virran-tulvassa, kunnes laineet toivat tuon pitkälle ulottuvan -valo-vaon kokonansa tämänpuoliselle rannalle. Ankerschmidt'illa oli se -aikomus, ettei hän kuun laskettua herättäisi väsynyttä nuorukaista, -vaan valvoisi hänen sijastansa siksi, kuin tämä itsestänsä herää, ja -silloin sanoisi hänelle, että kuu juuri nyt oli laskenut. - -Hopea-venhe vaipui jo veteen, se näkyi vaan enää puoleksi, niinkuin -palavan vuorenhuipun pää; nyt sekin vaipuu yhä syvemmälle; vihdoin oli -vaan jälellä pieni kipinä, puolikuun kärki, sitte sekin katosi aaltojen -taakse. - -Sillä hetkellä nousi nukkuva nuorukainen seisaalle ja toivotti hyvää -huomenta Ankerschmidt'ille. - --- "Ah! te olette herännyt!" - --- "Kuu laski nyt", sanoi Aladár, viitaten vielä kiiltävää taivasta -kohti, jonka sädekehä osotti sitä hautaa, johon taivaan vaeltaja minuti -sitten oli vaipunut. - --- "Ja te tunsitte, koska kuu laski?" kysyi kummastellen Ankerschmidt. - --- "Se olisi huono nukkuja", vastasi Aladár, "joka ei maatessaan -tuntisi sitä hetkeä, jolloin hänen on velvollisuus herätä." - -Kuun laskettua sytytettiin sadottain tulisoittoja pitkin patoja; työtä -jatkettiin, niinkuin päivällä; kärryt narisivat, juntan-hoitajain -komento-sanat riistivät yöltä sen äänettömyyden. - --- "Jos ummistaa silmänsä, voisi, työnmelusta päättäen, luulla, että on -päivä", sanoi Ankerschmidt, heittäyten pitkäkseen Aladár'in jättämälle -lepopaikalle; "saatoitteko nukkua junttain paukkinalta?" - --- "Oho, aivan hyvin. Se kaikuu niin, kuin kuulisi suuren -äiti-kultansa, maan sydämen-tykytyksen." - --- "Puuttuu vaan päivälliskello, joka kutsuu työmiehiä ruoalle." - --- "Minusta todellakin tuntuu siltä, kuin kuulisin kellon-äänen -etäältä." - --- "Se soipi vaan teidän korvissanne; kuka saattaisi tämmöisessä -kärryjen ratinassa eroittaa kaukaista kellon-ääntä?" - -Aladár ei kuitenkaan levännyt, vaan poistui muutaman askelen päähän, -jossa yötisen vartiotulen leimu ei häikäissyt hänen silmiänsä, ja -näytti tarkasti tutkivan jotain Tiszan kaukaisella pinnalla. - --- "Minusta on, kuin näkisin jonkun venheen lähestyvän." - --- "Teillä lienee hyvät silmät, jos näette jotain; minä näen vaan -vettä." - --- "Tuolla, rannan partaalla, jossa karsitut halavat pistävät ylös -vedestä. Nyt tulee se heti halavain kohdalle." - --- "Se lienee joku pölkky." - --- "Mutta minä näen airon jäljet vedessä, se on joku venhe. Vartiat -varmaankin nukkuvat, kosk'eivät vielä tähän asti ole ampuneet sitä." - -Muutaman minutin perästä rupesi jo Ankerschmidt'kin uskomaan, että -todellakin venhe on tulossa heitä päin; molemmat miehet tarttuivat nyt -kiireesti pyssyihinsä ja menivät padolle venhettä vastaan. - -Tiszan virta oli kova, venhe näytti höyrynvoimalla lähenevän. Vähän -ajan kuluttua saattoi jo nähdä, että yksi mies istuu siinä ja kahdella -airolla soutaa venosta, joka oli puunpölkystä koverrettu n.k. -sielun-hukuttaja- - --- "Ohoi! Ken olet? Mihin matka?" huusi sille Aladár, ojentaen -pyssyänsä ammuntaan. Venheessä-kulkija huusi takaisin: - --- "Älköön herra huoliko siitä, ken minä olen, vaan ajatelkoon omaa -henki-raukkaansa, niin kauan kuin vielä on aikaa; tuolla D:n luona ovat -rikkoneet padon." - --- "Rikkoneet?" huusi Aladár vimman ja epätoivon äänellä. - --- "Se on, Jumal' auta, totta. Minä näin, kuka se oli. Minä tiedän -hänen nimensä." - --- "Kuka se oli?" - --- "Minä en sano sitä. Jos sen sanoisin, heittäisivät herrat hänet -vankeuteen. Hänen asiansa kääntyisi hyväksi; hän pääsisi ehkä vapaaksi -ja kerskaisi vielä, että hänkin oli ollut siellä, missä niin monta -muuta. Mutta jos minä tiedän, kuka se oli, tulee siitä kuolema hänelle. -Hyvästi, nuori herra!" - --- "Seisahdu!" huusi hänelle Aladár; "käännä tänne, nouse maalle! Jos -lähdet edemmäksi, ammun sinut." - --- "Tehkää hyvin!" sanoi venhemies ja laskeusi heti pitkälleen -venoseensa. Tulva vei salaman nopeudella pienen sielun-hukuttajan -mukaansa ällistyväin miesten silmien edestä. Aivan tarpeetonta olisi -ollut sitä ampua. - -Aladár tarttui, korvat kurolla, Ankerschmidt'in käteen. - --- "Hyvä herra, nyt kuulen jo selvästi kellon-äänen. Tämä on hätäkello. -Tuo mies on nähtävästi puhunut totta. Nyt ei teillä ole minutiakaan -aikaa hukata; jos D:n luona pato on rikottu, saattaa tulvavesi pikemmin -olla teidän kastellinne portilla, kuin hyvät hevosenne." - --- "Entäs te?" - --- "Minä jään tänne, niin kauaksi kuin on jotakin tehtävää, vaikk'ei -täällä mikään enään auta, jos vesi meidät kiertää. Työmiehet juoksevat -tiehensä, heti kun saavat tietää tämän sanoman, ja syystä, sillä -kaikilla on perhe ja talous tuolla kotona. Rientäkää, hyvä herra; tässä -ei ole aikaa neuvotella." - --- "Ja pelastatteko te itsenne myöhemmin?" - --- "Täällä on venheitä, minä otan jonkun niistä ja lähden tornia kohti. -Herran haltuun!" - -Sen sanottuaan pudisti hän ritarin kättä, heitti pyssynsä olalle -hihnasta riippumaan ja alkoi nopeilla askelilla astua sinne päin, josta -tuo salainen venhemies oli tullut. - -Ankerschmidt jäi siihen isoksi aikaa seisomaan ja katsoi hänen -jälkeensä siksi, kunnes Aladár yht'äkkiä kääntyi taaksepäin ja -kädellänsä uudestaan viittasi ritarille. Silloin pyrki tämäkin -vaunuillensa menemään. - -Kun Ankerschmidt herätti vaunuissa nukkuvaa kuskia, ei padolla -häärivässä väessä vielä ollut mitään hädän melua; juntat paukkuivat, -tulisoitot ja pikiroihut leimuivat pitkin rantaa. - -Ankerschmidt antoi kiireesti valjastaa hevosensa ja otti itse ohjakset -käteensä, selvitäkseen vaunuineen mutkaiselta rantatieltä. - -Hänen ainoa tyttärensä, joka nyt on yksinänsä vaaran uhkaamassa -kastellissa, täytti hänen sielunsa huolella. - -Valtatien ja patojen välillä oleva niitty oli vetelä; pyörät vaipuivat -syvälle hetkuvaan maaperään; kointähtikin oli jo noussut taivaalle, -ennenkuin Ankerschmidt monien ponnistusten perästä pääsi valtatielle. - -Täällä hän huimasi hevosia ruoskan siimalla ja pani ne tulisella -vauhdilla kiitämään hiekkaista tietä kotia päin. - -Eräässä ahteessa, jota hevoset korskuen pyrkivät ylöspäin askel -askelelta, otti hän itselleen aikaa takaisin katsahtaaksensa ja näki, -ettei mitään rattaita tullut hänen perässään. - -Hän rupesi uskomaan, että oli paennut tyhjää hätää. - -Aamun koitteessa eräälle purolle tullessaan, seisatti hän muutamaksi -minutiksi valjakkonsa ja laski, siltaa välttäen, hevosensa puron poikki -menemään, jotta hän, sill'aikaa kuin nämät siitä joivat, sillalta saisi -katsella seutua. - -Kaikki oli vielä vihriäistä. - -Niityt olivat peitetyt keltaisella ja punertavalla kukkasvaipalla; -viljavainiot olivat jaetut viheriöihin tauluihin, joista kaikenlaiset -värit vivahtelivat; laitumilla kävi hajallansa valkoisia ja mustia -karjalaumoja, valkoisia lehmiä ja mustia puhveleita. - -Nousevan auringon säteissä kimalteli ruohikossa miljonia timantteja; -koska ihmisen varjo ulottui pitkälle, syntyi hänen ympärillensä -kiiltävä sädekehä kasteisessa ruohossa. - -Mikä onnellinen seutu! Kuka olisi taipunut siihen ajatukseen, että -nämät kaikki yhden päivän, puolen päivän kuluessa katoisivat, -häviäisivät, että mikä nyt on autuaallisuutta ja runollisuutta, se ei -makuukauden kuluttua olisi muuta kuin lokaa ja epätoivoa? - -Vaan kuitenkin oli jo niin kirjoitettu. - -Tuskin olivat Ankerschmidt'in kiitävät vaunut ehtineet neljänneksen -tunnin matkaa sillan toiselle puolelle, kuin he taas tulivat sillalle, -joka oli erään joen yli rakennettu; kun käyden sillan yli ajettiin, -kääntyi kuski taaksepäin ja tarkasteli jokea. - --- "Katsokaa, kunnian herra, tämä joki juoksee nyt takaperin." - -Ankerschmidt nojausi ulos vaunuistaan, ja hänestä näytti todellakin, -kuin joen uoma olisi täynnä likaista vettä, joka juoksi vastapäiseen -suuntaan. - -Nyt rupesi hänkin paremmin tarkastamaan ja näki, että ojat tien -vieressä olivat kaikki täynnä vettä, joka niissä ei suinkaan vielä -ollut kauan ollut, niinkuin saattoi nähdä niistä kasveista, jotka -täyttivät ojien pohjan ja jotka eivät elä vedessä; lyhyemmät niistä -olivat jo aivan peitossa, kun sen sijaan korkeammat varret vielä -seisoivat pystyssä vedessä ja kummastellen katselivat jalkojansa -viruttavaa elementtiä, joka on heidän juurensa tappava ja uuden -kasvullisuuden heidän sijaansa synnyttävä. - -Vielä neljänneksen tunnin kuluttua vuodattivat jo ojat vettä -tien-viereisille niityillekin, ja kulaisvesi välkkyi jo sieltä täältä -viheriäin toukojen välistä. - -Kun he tulivat edemmäksi, nousi vesi jo paikoittain maantiellekin, -jossa näkyi muutamia uurroksia; kaukaa tasangolla kimalteli jo tulva. - --- "Riennetään, riennetään joutuisammin!" ahdisti ritari kuskia ja -katseli huolestuneena vaunuistaan, kuinka kokonaisia parvia metsähanhia -ja raukkuja lenteli taivaalla, ikäänkuin heidän olisi suuri kiire tähän -seutuun mitä pikemmin asettua. - -Tuskallisinta oli, ettei tavannut ainoatakaan sielua. Ei missään, niin -pitkältä kuin tie ulottui, näkynyt ajo- eikä jalkamiehiä; oli aivan -kuin ne jossakin olisivat vangiksi otetut. - -Yhdessä paikassa seisoi jo tiellä kokonainen järvi, jossa tuuli -tuuditteli laineita ja joka leveni yhdestä metsiköstä toiseen eikä -näyttänyt huolivan niistä padoista, jotka välillä olivat. - --- "Laske menemään!" käski Ankerschmidt. Kuski ajoi veteen, joka -ulottui melkein hevosten vatsaan asti ja juoksi vaunujen pohjan -lävitse; kesti pari sataa jalkaa, ennenkuin taas päästiin kuivalle -maalle. Mutta sen lävitse kahlattiin onnellisesti. - -Nyt seurasi mäkinen seutu, jonne vesi ei vielä ollut ehtinyt; -siellä oli pieni metsä kummallakin puolella tietä. Metsä kaikui -satakielen laulusta ja rastaan viserryksestä; poppelit heittelivät -kukka-untuviansa; lämmin ilma oli täytetty akasian-tuoksulla; -ihmishermot eivät voineet aavistaa, mitä metsän tuolla puolen on. - -He olivat tuskin ehtineet ulos tiheiköstä, missä mäkinen maa muuttui -kaltevaksi, kuin uusi seutu leveni heidän silmäinsä eteen. Se oli jo -häviön panoramana. - -Kaukaa ja läheltä, lukemattomista paikoista, ikäänkuin särjetyistä -peilinkappaleista kimalteli auringonpaiste paisuneessa vedentulvassa. -Maantien oikea puoli oli jo pitkältä merenrantana, jota leveät -laineet valelivat. Tuskin tuhannen jalan päässä metsästä oli noin -kolmenkymmenen sylen levyinen aukko tien viereisessä padossa, jonka -lävitse tuolta puolelta tuleva virta kohisten juoksi. - -Toisella puolella tätä aukkoa oli koko tie täytetty ristinrastin -käännetyillä rattailla; ylt'ympäri joukottain käsiään väänteleviä, -vaikeroivia naisia, lapsia, huutavia miehiä, toimetonta väkeä. - -Aukolle tultuansa ymmärsi Ankerschmidt, minkätähden hän siihen asti ei -ollut ketään tavannut. Kansa, joka oli paennut tulvan valtaan -joutuneista kylistä, ei voinut tämän esteen ylitse päästä. - -Jäännökset parista särkyneistä rattaista, jotka olivat ojan syrjälle -heitetyt, todistivat, että oli löytynyt uskaliaita yrittelijöitä, jotka -olivat koettaneet päästä ristiin juoksevan virran lävitse; mutta tämä -ei ottanut sopimuksiin ruvetakseen; ilman armotta tempasi se myötänsä -ne, jotka rohkenivat yrittää ottelua sen kanssa, ja yhä enemmän söi se -patoa. - --- "Eikö tästä voi ylitse päästä?" kysyi Ankerschmidt toisella puolella -kierteleviltä. - --- "Olkoon herra iloinen siitä, että saa olla siellä!" huusi joku -äristen vastaukseksi, sillä suuressa vaarassa eivät ihmiset ole -kohteliaita. "Kiittäkää, että olette turvassa!" - -Eräs sortuutiin puettu mies tunsi kuitenkin Ankerschmidt'in ja alkoi -kunnioituksella häntä puhutella. - --- "Vaara on selkämme takana, hyvä herra; tulva on kiertänyt meidät; me -pakenisimme, mutta mihin?" - --- "Mitä tiedätte B'falu'sta?" tiedusteli huolestuneena Ankerschmidt. - --- "Me asumme sen naapuristossa; aamusta alkaen kuulimme hätäkellon, -mutta vesi tuli niin äkisti, että mahdotonta olisi ollut sinne päin -mennä." - --- "Mutta minun täytyy välttämättömäsi päästä sinne." - --- "Tuskinpa vaunuilla; mutta jos herra tahtoo tehdä hyvin, kääntäkää -takaisin, ennenkuin jäätte tähän saarretuksi, ja tulkaa jostakin Tiszan -viereisestä pysäyspaikasta takaisin purrella sekä antakaa tieto, että -täällä on suuri hätä -- jos ei ennen sitä Jumalan viha ole meitä täältä -pois lakaissut." - -Ankerschmidt käsitti, että tätä neuvoa oli seuraaminen. Rikotun padon -lävitse tunkeva tulvavesi syöksyi yhä nopeammin leveten toiselle -puolelle; tässä ei ollut kauemmin viipymistä. Hän lupasi tuskastuneille -ihmisille, että ennen pitkää tulisi takaisin pursilla heitä varten, ja -käski sitte kuskinsa kääntää takaisin sekä uudestaan rientää Tiszan -padolle; sinne varmaankin tulva viimeiseksi tulee. - -Niinmuodoin takaisin samaa tietä, jota oli tultu. - -Nyt olivat jo kukoistavat kasvit tien vieressä, suuret -kuninkaan-keihäät keltaisine kukkineen, jotka ennen olivat seisoneet -pystyssä vedessä, mutaan painuneet; nyt nosti jo kuskinlautaan asti -ulottuva lätäkkö ylös hevoset ja vaunut, joitten täytyi siitä uiden -pelastua; nyt kiikkuivat vaan enää viljavain ohratoukojen tähät veden -päällä, ja missä aamupäivällä keltaiset ja punertavat kukat olivat -peittäneet lihavat niityt, siinä nyt vaan näkyi taivas heijastavan -vedenpinnasta, kaikkialla taivas! - -Valkoinen ja musta karja ei enää käynyt laitumella, vaan kaikki -juoksivat mylvien tietä päin; lukematon jono rattaita, jotka toivat -pakolaisia läheisistä kylistä ja veivät niitä kaikille tahoille, -tuoksuttivat pölypilviä oksateillä. - -Epäsäännöllisestä paosta saattoi huomata, ettei kukaan tietänyt, mistä -vaara tuli ja mihin sen edestä oli pakeneminen. - -Likeisistä kylistä kaikuivat herkeämättä hätäkellot, taivaalta kuului -tuhansien vesilintujen käheä rääkynä ja maan päältä se sanomaton, -tuskallinen, sekasortoinen ääni, joka syntyy, kun tuhansittain ihmisiä -huutaa apua. - -Erästä yksinäistä, valkoista taloa keskellä peltoja ympäröitsi jo vesi; -sen katolla istui muutamia naisia, jotka valkoisilla liinoillaan -liehuttivat etäälle päin, josta ei mitään apua tullut. - -Ja Ankerschmidt ajatteli, että ehkä nyt hänenkin ainoa lapsensa näin -seisoo vaaran ympäröimän kastellin akkunassa ja huutaa apua ja -liehuttaa valkoista liinaansa, eikä ole ketään, joka saattaisi hänen -avuksensa mennä. - -Ja kaikki nämät oli hänelle ennakolta sanonut tuo viisas mies, jota -hienot herrat luulevat tyhmäksi, sentähden että hänellä on niin -vilpittömät kasvot, eikä hän itsekään ollut häntä uskonut; sen sijasta, -että hän heti olisi rientänyt yöt päivät kastellinsa ympäri valleja -rakentamaan, jätti hän sen, hankkiaksensa tietoa siitä, mitä hänen -olisi pitänyt uskoa. - -Ja vielä oli tuo kovapäinen mies, huoneenhaltia sanonut senkin, että -koko herraskastelli oli huonosti rakennettu; jos tulva tulee, olkoon -Jumala laupias ja armollinen sen sisässä oleville. - -Eikä hän silloin uskonut häntä tässäkään kohden, kun hän olisi voinut -suojella taloansa, kun hän olisi voinut olla apuna vaarassa; nyt on -hänen rangaistuksensa se, että uskoo ja näkee kaikki edessänsä, kun ei -enää mitään voi muuttaa! - -Kun Ankerschmidt tuli takaisin sulkupadolle, ei siellä enään ollut -muita jälellä, kuin Aladár ja hänen insinöriapulaisensa sekä varalla -pidettyjen venheitten miehistö. Kaikki muut olivat paenneet, kummalle -puolelle hyvänänsä hän katsoi. - -Aladár oli raskaassa työssä; hänellä oli tuskin aikaa huomata takaisin -palannutta herraa, sillä hän sitoi par'aikaa patopuihin kiinni niitä -paaluja, jotka vesi siihen asti oli kiskonut irti tuosta eräästä -sulusta. - --- "Suokaa anteeksi, hyvä herra, minä olen kohta valmis teitä -palvelemaan; panen vaan ensiksi taattuun paikkaan nämät 'dokumentit', -joita en voi mukaani ottaa, ja annan lähteville miehille määräyksiä, -mihin päin heidän on meneminen, jotta voisivat suurimmassa vaarassa -oleville ensiksi apua antaa." - -Venheitten ja lauttojen joukko rupesi ennen pitkää Aladár'in määräyksen -mukaan levenemään joka taholle, yhä nousevaa tulvaa vastaan taistellen, -ja pyrkivät puoleksi vihriällä, puoleksi sinisellä vedenpinnalla -monissa mutkissa vaaran-alaisten kylien torneja kohden. - -Ankerschmidt käveli sill'aikaa levottomasti edes takaisin padolla ja -kierteli tuskastuneena pitkiä viiksiänsä, ikäänkuin nämät olisivat -olleet kaikkiin syypäät. - -Pian tuli Aladár takaisin hänen luoksensa. - --- "Nyt olen jo teidän käytettävänänne, hyvä herra; eikö totta, -vaunuilla ei enää voinut kotia päästä? Poppeli-metsän tuolla puolen -tuli jo tulva teitä vastaan." - --- "Minä käännyin todellakin sieltä takaisin. Vähäisen uimmekin." - --- "Nyt on parasta laskea vaunut Szolnok'iin päin menemään; patoa -myöten saattavat ne varmaan tulla sinne asti, täällä ei ole -hetkeksikään niillä mitään tehtävä." - --- "Mutta minä tahdon mennä kotia. Kuinka kotona laita lienee? kotona!" - --- "Minä tiedän; mennään nyt yhdessä. Minäkin riennän eno raukkani -luokse. Virkani on kolmeksi viikoksi lakkautettu; sill'aikaa emme voi -parempaa tehdä, kuin hukkuvia asukkaita vedestä onkia." - --- "Mutta te olette jo laskenut pois kaikki lautat." - --- "Niin olen. Ne ovat määrätyt kaikkein läheisimpiin kyliin, jonne -vielä saattaa lautoilla puhtaasti päästä; mutta jos tahdomme kotia asti -pyrkiä, on meidän pakko tulla toimeen pienellä, köykäisellä -hallitusmuodolla." - --- "Hallitusmuodolla?" - --- "Älkää suvaitko pelästyä! Minä en puhu 'konstitutionista', vaan -tästä pienestä leivin-kaukalosta tässä; siihen istumme molemmat, se -kantaa juuri niin monta ihmistä, ja se on hyvä siitä, että missä -tulemme kuivalle maalle, voipi sen ottaa olalleen ja kantaa siksi, kuin -taas tulee vettä eteen." - -Se oli todellakin kummallinen, pieni "hallitusmuoto:" yhdestä ainoasta -puu-pölkystä koverrettu venonen, yhdellä keksillä, yhdellä airolla. -Semmoista hallitusmuotoa nimitetään myöskin sielun-hukuttajaksi. - -Ankerschmidt pudisti päätään, tuon nähdessään. - --- "Minä luulen", sanoi Aladár, "että me kumpikin haluamme pikemmin -kuin paremmin päästä sinne, missä meillä on joku, jonka hengestä olemme -huolestuneet: teillä tyttärenne, minulla enoni." - -"Kummallinen nuorukainen!" ajatteli itsekseen Ankerschmidt; "hän -vapisee enonsa hengen puolesta, jonka omaisuuden hän perii." - --- "Ja jos tahdomme pyrkiä tornia päin, emmekä halua odottaa siksi, -kuin tasanko edessämme muuttuu aavaksi mereksi, joksi se huomiseksi -muuttuu, täytyy meidän tyytyä siihen, mihin vene vie meidät, mihin me -sen. Sentähden, hyvä herra, jos teidän on halu uskoa sielunne minulle, -on höyry lämmitetty; soitettiin kolmas kerta, tehkää hyvin, astukaa -sisään." - --- "Mordkerl!" mumisi viiksiensä alta sotavanhus ja, laskien kuskinsa -hevosten kanssa Szolnok'iin päin menemään, tarttui nuorukaisen -avuliaasen käteen, tuon nuorukaisen, jota ei mikään taistelo, ei edes -elementtien viha saanut luopumaan tyvenestä mielentilastaan. - -Kaksi miestä täytti kokonaan pitkän, soukan ruuhen; Aladár otti -käteensä keksin ja lykkäsi ruuhen liikkeelle, sitä yhtä asiaa vaan -matkakumppaniltansa pyytäen, että tämä pysyisi kauniisti istumassa -sielun-hukuttajan keulassa. - -Ankerschmidt huomasi, että tuo on sangen hyvä pikku kalu sen kädessä, -joka sen tavat ymmärtää. Venonen kiiti linnun kepeydellä vedenpintaa -myöten; se ei kulkenut kaikkialla tietä pitkin, vaan lensi niittyjen -poikii, joilla nuori insinöri kummastuttavalla tarkkuudella tiesi -itseään opastaa, ja ritarista tuntui, kuin sama talojen ja tanyain -välinen ala, joitten ohitse hän vast'ikään vaunuilla oli tullut, -tämmöisellä venheellä olisi ollut paljon lyhyempi. - -Muutamissa paikoin täytyi laskea keksi kädestä ja tarttua airoon. - --- "Vesi nousee paljon nopeammin, kuin luulinkaan, ja me menemme yhä -vielä sitä vastaan", sanoi Aladár, voimallisesti melaa käytellen. - --- "Te olette ehkä väsynyt? astunko teidän sijaanne?" - --- "Minä en tarkoittanut sitä, vaan että jota kauemmaksi poistumme -Tiszalta, sitä syvemmäksi käy virta: se tulee kaukaa eteemme, sentähden -mitä edemmäksi pääsemme, sitä vanhempi on vaara." - -Ankerschmidt katseli surullisesti vedenpohjaa. Vedenpinnan alta, jolla -vene kiiti, näkyi kaunis, tähkäpäinen touko; ruiskukka sinersi, -unikukka punersi siellä vielä, ja kumartuvain tähkäpäitten, sinisten -ruiskukkain ja punaisten unikukkain välitse uiskenteli sadottain Tiszan -pieniä kaloja. - -Hätäkellot soivat kaikissa kylissä; tornit näyttivät uivan tulvassa, -niinkuin milloin délibáb[66] näyttää kiiltävää merta. Se vaan, että se -tällä kertaa oli todellinen meri. - -Eräs puoleksi veden alla oleva puu oli täynnä outoja asukkaita; ei -parvi varpusia ja kottaraisia, vaan lauma metsähiiriä ja rottia oli -ottanut joka oksan haltuunsa, jonne he uiden olivat paenneet; kaikilla -tahoilla saattoi nähdä uivia, pieniä päitä, vedessä ponnistellen -lepopaikkaa etsiessään. - -Tht'äkkiä ohjasi yksi semmoinen pieni, vaaran-alainen hiiri kulkuansa -suoraan Aladár'in venhettä kohti; airon mitan päähän tultuansa, rupesi -se uimaan rinnakkain venheen kanssa, pitäen pikkaraista nenäänsä -korkealla vedestä, vetäen ympyriäisiä korviaan taakse päin ja isolla -leveällä hännällänsä perää pitäen, sekä sillä välin järkevillä, -kiiltävillä silmillään rukoilevaisesti Aladár'iin katsoen. - --- "Tuo viaton olento katsoo meitä pelastajiksensa", sanoi hymyillen -Aladár ja kurotti sen jälkeen, soutamasta lakattuansa, airon päätä -pientä pakolaista vastaan. Tämä tarttui heti kiinni airoon ja kiipesi -sitte hyvin harkitulla liikunnolla pitkin airon vartta, hiipi siitä -purren laidalle ja, ojentaen kaikki neljä jalkaansa, laskeusi siihen -väsyneenä vatsalleen. - -"Metsän-elävilläkin on luottamusta häneen!" mietiskeli itsekseen -Ankerschmidt. - -Pieni peto-eläin makasi siinä läpimärkänä, läähöttäen, ja katseli yhä -järkevillä silmillään Aladár'ia, ikäänkuin tahtoisi sanoa: sinä et ole -se, joka syöt minut. - --- "Tämä kelpo poika piti meitä todellakin matkustaja-höyrynä", sanoi -Aladár, veti sitte esiin nenäliinansa ja levitti tämän makaavan elävän -ylitse, jottei sitä niin kovasti värisyttäisi. Tämä ottikin sen -kiitollisuudella vastaan ja pisti vasta myöhemmin ulos päänsä sen alta, -katsellaksensa maailmaa. Kun hän oli nähnyt, että oli luotettavassa -paikassa, oli hänen ensimmäinen ajatuksensa tehdä toalettia; -pikkaraisilla käsillään pesi hän sata kertaa eriskummaisia korviaan ja -viiksisiä pikku poskiaan; sitte harjasi hän hampaillaan takkuista -nahkaansa selästä ja kyljistä; lopuksi otti hän esiin pitkän, tuuhean -häntänsä ja kampasi sitä päästä päähän pienillä kynsillään; sitte -alotti hän uudestaan pesoa, istui vihdoin molemmille takajaloilleen ja -rupesi metsähiirten tavan mukaan ahkerasti kehräämään. - --- "Tämä ystäväni näyttää jo täydellisesti kodittuneen tänne", lausui -Aladár, siirtäen airoa toiselle puolelle, jottei hän pelästyttäisi -pientä, arkaluontoista elävää. - -Vähän ajan kuluttua rupesi pakolainen taas haistellen päätänsä -kohottamaan, ikäänkuin hän etsisi jotakin ja päästi semmoisen omituisen -vihellyksen, joka kuului niin, kuin hänessä olisi viulu kätkettynä. - --- "Tämän ystäväni ei näytä olevan niin paljon jano, kuin nälkä", -virkkoi Aladár, otti taskustansa esiin leipäpalasen -- jäännöksen -eilisestä illallisestaan -- pienensi siitä muruja ja heitti niitä pikku -elävän eteen. Ja tämä ottikin vastaan tarjouksen, poimi muruset -yksitellen käteensä ja söi suuhunsa kaikki; sitte hiipi hän -tyytyväisenä takaisin telttaan, jonka Aladár'in nenäliina oli hänelle -valmistanut. - -Ankerschmidt ajatteli itsekseen, kuinka hyvä sen on, joka joutuu -sääliväisen tielle. - --- "Koska toivotte, että pääsemme kotia?" kysyi hän, omaan murheesensa -palaten. - --- "Tulee kohta puolipäivä, matka käy poppelimetsää päin ja se näkyykin -jo läheltä; jos olemme päässeet sinne neljänä tuntina, ehdimme toisen -puolen matkaa kolmena tuntina, sillä pato-aukon toisella puolella ei -vesi enää juokse meitä vastaan, vaan samaa suuntaa kuin matkamme." - --- "Mitä lienee sill'aikaa tapahtunut niitten ihmisten, jotka tuolla -maantiellä yhteen sullottuna ovat pelastustaan odottaneet?" - --- "Varmaankin odottavat he vielä nytkin sitä, silla niillä seuduin ei -ole mitään tietoa lautoista. Muutoin menemme heitä kohden." - --- "Mutta emmehän tällä pienellä sielun-hukuttajalla voi niin monta -sataa ihmistä pelastaa." - --- "Ei tällä sielun-hukuttajalla, mutta ehkä jonkun hyvän keinon -kautta. Semmoinen syntyy ihmisessä, kun hän kovasti on sen tarpeessa." - -Sen sanottuaan sousi hän iloisella katsannolla eteenpäin, niinkuin se, -joka menee huvitukseen ja pitää vaaraa leikkinä. - -Puolen tunnin päästä saapuivat he poppeli-metsälle, josta Ankerschmidt -oli kääntynyt takaisin. Se pisti esiin vedestä, niinkuin yksinäinen -saari; äärimmäiset puut kastelivat jo jalkojaan vedessä. - -Kun he olivat kiertäneet metsän ympäri, kaikui jo kaukaa heidän -korviinsa joku epäselvä hälinä, sekanainen humina kaikenlaisista -ihmis-äänistä, ikäänkuin kaukaisten kansain-markkinain kohu, mutta -paljon surullisempi kuin tämä. Laajalla tasangolla ilmestyi uusi -turmion näkymö. Rikkunutta tiepatoa piiritti nyt jo kummaltakin -puolelta aava meri; virta syöksi leveissä laineissa yhä uusilla -ryntäyksillä sitä vastaan ja uhkasi lakaista pois koko jälellä olevan -padon. - -Oli tuskin kuuttasataa syltä kuivaa maata, joka vielä seisoi -korkeampana kuin vesi ja josta ei enää silloin voinut päästä -eteen- eikä taaksepäin, kuin Ankerschmidt ensimmäisen kerran oli -täällä. Ja tällä kapealla, raukeavalla padolla nähtiin sadottain -rattaita, joissa voivottavat naiset ja itkevät lapset vääntelivät -käsiään; miehet liehuttivat valkoisia liinoja pitkien tankojen päässä; -joka kurkku huusi apua, pelastusta. Vesi nousee nousemistaan; jos ei -heitä yöllä pelasteta, ei aamu löydä tästä ihmisiä, ei rattaita, ei -patoa. - -Silloin, ikäänkuin kohtalon pilkkana, lähestyi heitä pieni -sielun-hukuttaja, kun lauttaa olisi tarvittu. - -Kun Aladár oli päässyt niin likelle vaarassa olevaa kansaa, että hänen -sanojansa saattoi kuulla, huusi hän heille: - --- "Ohoi! Onko täällä ketään järkevää miestä? Jos on, tulkoon esiin, -jotta saan hänen kanssaan puhua; muut pitäkööt suunsa kiinni." - -Siitä kaikki vaikenivat ja esiin astui eräs harmaapäinen mies, joka -paljasti päänsä ja otti ollaksensa järkevänä miehenä. - --- "Ei saa vaikeroita, vaan pitää auttaa itseään", puhui Aladár, vetäen -venhettänsä likemmäksi; "mitä varten on tuolla tuo poppeli-metsä? Sinne -täytyy jokaisen paeta." - --- "Sinne kai, hyvä herra!" vastasi päätänsä kynsien vanhus; "mutta me -emme osaa uida, ja jos osaisimmekin, emme voi jättää tuota suurta -vaimoväen joukkoa tänne perikatoonsa." - --- "Kuka sen on sanonut, että te niitä tänne jättäisitte? Nekin täytyy -ylitse viedä. Minä en suinkaan voi viedä tuhatta ihmistä ylitse -metsään, sillä sitä kestäisi kolme päivää ja niin kauan vesi ei odota; -mutta jos kuljen kymmenen kertaa edestakaisin, saatan viedä ylitse -kymmenen tukevaa miestä, jotka sitte kiireimmiten voivat kaataa -muutamia tukkipuita, lyödä ne yhteen lautaksi ja lautalla viedä yli -metsään koko väkijoukon; sieltä ei sitte vesi vie pois yhtäkään, -ennenkuin apuun tullaan". - -Peloissaan oleva kansa mielistyi suuresti tähän pelastus-ehdoitukseen, -ja yhtä haavaa juoksi esiin noin viisikymmentä miestä, jotka sanoivat -olevansa valmiit ylitse menemään lauttaa tehdäksensä. - --- "Mutta kaikki työ järjestänsä! Ensiksi astuu pois ruuhestani -armollinen herra, sillä meillä ei ole sijaa kolmelle. Mutta -airoa en anna kädestäni, sillä ei joka mies ymmärrä hoitaa tätä -sielun-hukuttajaa, ja jos se menee kumoon, jäämme tähän kaikki -pinteesen. Ensiksi siis, hyvä herra, jos sallitte, lasken teidät -metsään." - --- "Siellä minä en voi mitään hyödyttää", sanoi Ankerschmidt; -"hyödyllisemmäksi katsoisin astua maalle tähän kansan joukkoon; olisi -kumminkin joku, joka pitäisi järjestystä." - --- "Se on vielä parempi." Aladár ei tuhlannutkaan enempiä sanoja, vaan -vei venheen muutamilla aironvedoilla rannalle ja antoi Ankerschmidt'in -astua pois. "Veikkoset, täten ilmoitan minä teille, että mitä -armollinen herra käskee, pitää toteltaman. Nyt on piiritystila, kysymys -on monesta sadasta hengestä; joka el tottele, sen minä ilman pitkiä -puheita ammun kuolijaksi." - -Uhkaus hyödytti; tunkijat pysyivät taampana ja Ankerschmidt saattoi -rauhassa valita tukevimmat miehet, jotka Aladár kaikkein ensimmäiseksi -veisi metsälle. - -Viisi minutia tarvittiin edes ja takaisin kulkemiseen. - -Takaisin tullessaan kysyi Aladár Ankerschmidt'ilta, mitenkä väki oli -käyttänyt itseään poikkeus-lakien alla. - --- "Niinkuin viisasten ihmisten sopii." - --- "Onpa sitä hauska kuulla. Unkarilaisen ei käykään vaaran aikana -huutaminen." - --- "Mutta kun väki niin vapisee tätä suurta vettä", muistutti harmaapää -maanviljelijä. - --- "Mikä suuri vesi? Eikö meri ole suurempi vesi? Entäs jos se -vihastuu? Jos englantilaisten kapteinien alla laiva syttyy tuleen -keskellä merta, sata peninkulmaa rannasta, mitä nämät tekevät? No, sen -sanon, kun taas palaan takaisin. Istu alallasi, veikkoseni, tuolla -ruuhen keulassa, äläkä pelkää niin kauan, kuin näet minut." - -Viiden minutin kuluttua tuli venhe taas takaisin. Aladár jatkoi -puhettansa siksi, kuin kolmas mies oli sijoittunut. - --- "Niin tekee englantilainen, että hän palavasta laivasta kaikkein -ensimmäiseksi laskee venheesen naiset ja lapset, sitte miespuoliset -matkustajat, sen jälkeen ruokavarat, sitte kirjeet ja laivan-kapineet; -vasta tämän perästä jättää itse laivaväki laivan, ja se, joka -viimeiseksi lähtee, on laivan kapteini." - --- "Se on hyvä, kunnian herra", lausui vanhus; -- "minä olen siis nyt -laivan kapteinina tällä vedellä." - -Metsässä alkoi jokaisen ylimenon jälkeen yhä enemmän kirveitä paukkua; -isot, pitkät poppeli-puut kaatuivat toinen toisensa perästä maahan; kun -venhe toi kymmenennen miehen, oli jo niin monta puuta kaadettu, että -niistä saattoi lyödä kokoon kaksi lauttaa. Aladár näytti, millä tavoin -se oli tehtävä, sillä tämä väki, joka ei koskaan ollut vettä nähnyt, -oli saamaton semmoisessa työssä. Hän teki heille peräsimen ja airon -sekä opetti heitä lauttaa puuteloilla veteen vierittämään. Sitten otti -hän mukaansa kaksi miestä, sitoi venheensä kiinni lauttaan ja ohjasi -tätä padolle asti. - -Suuremmalla riemuhuudolla ei vielä yhtään rannalle tulevaa laivaa ole -vastaan-otettu, kuin tätä halpaa lossia. Niin monta sataa turmion -suussa olevaa sielua, jotka siinä näkivät tulevain päiväinsä -säilyttäjän, yhtä monta silmää kävi tästä nä'ystä kosteaksi. - --- "Ystävät!" puhui Aladár, rannalle astuessaan, "nyt on vaan -järjestystä voimassa pitäminen, eikä sitten enään ole mitään hätää. -Kaikkein ensimmäiseksi täytyy viedä ylitse naiset ja lapset, jotka -enimmin pelkäävät ja saattavat vastuksemme suuremmaksi. Sitte taas -joukko voimakkaita poikia, jotka tekevät vielä suuremman lautan; -viimeiseksi jäävät vanhukset, joilla on enimmin järkeä. Enemmän kuin -kolmekymmentä henkeä yhdellä kertaa ei saa ottaa. Heti kuin kaikki -ihmiset ovat turvallisessa paikassa, sopii tulla noutamaan -nelijalkaista omaisuutta; sitä tarvitsee vaan sitoa kiinni lautan -viereen; se uipi ylitse, kun sillä vaan on jotain, johon se voi liittyä -kiinni. Yhtä haavaa käypi myöskin ajokaluja tuominen, hajoitettuina. -Tässä ei joudu mitään hukkaan. Perämies muistakoon vaan alati pitää -lautan vasenta kulmaa virtaa vastaan. Kuutaman tullen saattaa kaikki -olla valmiina. No, te vanhus, mitä itkette vielä?" - -Vanha päämies pyhki itkusta punoittavia silmiään paidanhiallaan ja -pudisti päätään. - --- "Se on totta, armollinen herra, että meidän henkemme tällä tavoin -pelastuu, mutta jos katselen näitä ihania tasankoja ja ajattelen, että -eilen vielä kaikki oli viheriänä toukona, semmoisena kuin siunaus, -mutta tänään jo veden alla, on mahdotonta hillitä kyyneliä silmissäni -vuotamasta." - --- "Oi, vanha mies! Köyhiä slovakeja tuolla ylhäällä Arva'ssa ei -koskaan ahdista mikään vedentulva. Siellä, niinkuin Kis Tükör'issä[67] -kuuluu, 'eletään köyhyyden kauraleivällä.' Teillä sen sijaan täällä -tasanko-maalla ovat asiat viidenkymmenen vuoden aikana olleet hyvällä -kannalla; jos joskus onnettomuus kohtaa, on se jo seuraavana vuonna -korvattu; sen tähden ei unkarilainen mene naapuristoon kerjäämään. -Minullakin on iso maatila, joka on veden vallassa, ei toista päivää, -vaan yhdeksättä vuotta, eikä tämä koskaan juokse pois siitä; mutta sen -tähden minä en vaikertele, vaan tiedustelen työtä. Jumala hankkii, mitä -tarvitaan; Unkarissa ei kukaan kuole nälkään, kun ei hän vaan surkeile -molempia käsiään." - -Vanhus harkitsi asiaa ja sanoi: - --- "Se on toden totta. No, me emme itke sen enemmän. Sitä emme tee. -Mutta ehkä saisimme tietää teidän kunnioitettavan nimenne; jos sen -sanoisitte, voisimme ilmoittaa tuttavillemme, kuka meidät pelasti -nykyisestä ahdingostamme, ja opettaa lapsen-lapsillemmekin, ketä heidän -tulee muistaa, kun uusien talojen kurkihirrestä saavat lukea: -'Rakennettu Anno Domini ...' suuren tulvan jälkeen." - -Aladár ja Ankerschmidt istuivat jo, kun tämä kysymys tehtiin, venheessä -ja Aladár nyhjäsi matkakumppaniansa jalkaan, jotta tämä olisi vaiti; -itse kääntyi hän taaksepäin ja sanoi: - --- "Nimeni on Jonathan Weltumsegler." - -Vanhus pudisti päätään ja vastasi: - --- "No, se ei ole totta; olkoon se kunnioituksella sanottu." - -Aladár pisti airon veteen ja lähti, kesken rannalla seisojain -siunauksia, taas vesille. - --- "Te saatatte häveliäisyyden huolimattomiin asti", nuhteli herra -ritari nuorukaista, "kun ette ilmoittanut nimeänne noille kunnon -ihmisille, jotka sitä todellakin semmoisella kiitollisuuden tunteella -kysyivät." - --- "Minä en tehnyt sitä huolimattomuudesta, vaan sen vuoksi, että nuot -kunnon ihmiset lavertelevat asiasta, ja sillä tavoin eivät ainoastaan -lapsen-lapset saa tietää nimeäni, vaan myöskin 'Bezirks-Vorstand'it.'" - --- "Ah, vai niin! Te varotte, että asianomaiset saisivat tietoa -teidän jalosta työstänne, ja pelkäätte, että teille annettaisiin joku -kunnian-osoitus, vieläpä virallisessa lehdessä teitä julkisesti -kiitettäisiin. Minä ymmärrän jo." - --- "Ette suinkaan ymmärrä. Minä pelkään sitä, että kun vesi laskee, -huomataan nuot monet kaadetut puut kamerali-metsässä, minä haastetaan -oikeuteen 'wegen Forstfrevel' ja minulle luetaan paragrafia sillä -tavoin, etten voi sitä vastaan hiiskahtaakaan. Mutta minä, joka -olen ollut ylhäinen linnanvanki, en viitsisi nyt taas joutua -vähä-arvoisemman kuritushuoneen vankeuteen." - -Ankerschmidt'illa ei ollut enää mitään tätä vastaan sanomista. - --- "Rientäkäämme kotia päin", jatkoi Aladár, "menetimme tässä kaksi -tuntia, niitten korvaukseksi meidän nyt täytyy käyttää yötä." - --- "Te lienette väsynyt". - --- "Minä en siitä vielä tiedä mitään." - --- "Minä tulisin mielelläni teidän sijaanne." - --- "Sapelia ja airoa en koskaan anna pois kädestäni. Muutoin tulee -meidän nyt jo helpompi työ, me joudumme myötävirtaan." - --- "Eikö kylän tornia jo näy?" - --- "Ei. Mutta minä tunnen hyvin tien. Pimeässä yössäkin sinne -löytäisin, saati kirkkaassa kuutamassa." - -Venhe kulki todellakin joutuisammin kuin edellä puolenpäivää, ei nyt -enää puhtaalla, kuultavalla vedellä, jonka pohjasta näkyi viheriöitä -toukoja ja unikukkia, vaan likaisilla, mutaisilla laineilla, semmoisina -kuin ne tulivat suoraan Tiszasta; niitten pintaa peitti ruovonjuuret ja -niittyheinät. - -Vesi oli ajanut pois jonkun kaukaisen eläintarhan asukkaat; nämät uivat -venheen edustalla pitkässä jonossa, niin likellä, että Aladár'in täytyi -odottaa, kunnes tuo pitkä saattojoukko ehti ohitse. Komeain hirvien -haaraiset sarvet, metsäkauristen älykkäät päät eivät pelänneet ihmisen -läheisyyttä; hirvilauman keskellä ui suurella loiskinalla -- tuima -susi. - -"Jos nämät pelastuvat poppeli-metsään, saavat ystäväni siellä tänään -metsä-otuksen paistia ja kahden viikon päästä rikosjutun -- -salametsästyksestä." - -Päivä oli jo laskemaisillaan, kun Aladár ilmoitti, että kylän torni nyt -näkyy taivaan rannalla. - -Mutta se on vielä kovin kaukana. Tasangon näkösuhteet pettävät. - -Aladár neuvoi Ankerschmidt'ia, ettei hän vielä katselisi taaksensa, -sillä vasta kolmen tunnin kuluttua saattaa hän nähdä kastellinsa; -siihen asti on paljon parempi, jos hän laskee pitkäksensä venheesen ja -koettaa vähäisen nukkua, joka olisi hänelle varsin tarpeellista -eilispäivän unettoman yön perästä. - -Ankerschmidt suostui laskeumaan venheen pohjalle, väittäen lujasti, -ettei hän sen vuoksi nuku, vaikka sitte heti, kuin hän oli laskenut -päänsä alas, uni alkoi sitä painaa. - -Ja jos hänen mistäkään sopii olla eläissään Aladár Garanvölgyille -kiitollinen, on se tästä neuvosta, että hän nukkuisi tämän ajan. - -Sen ajan, jonka kuluessa venhe lähestyy hänen asuinpaikkaansa, jottei -hän minutista minutiin näkisi sen kuvan lähestyvän, joka kirkkaassa -kuutamassa aivan aaveen-tapaisesti nousee vedestä; rauenneen kastellin -kuva. - -Aladár näki jo niin kaukaa, kuin hänen hyvät silmänsä kantoivat, että -Ankerschmidt'in kastellin katto oli mutkistunut. Joka aironveto, joka -toi esineen likemmäksi, teki häviön selvemmäksi. Nyt saattoi jo nähdä -särkyneet akkunat ja hajonneitten seinäin halkeamat; sitte pistivät -näkyviin luhistuneet kylkirakennukset sekä maahan kaatuneen etupuolen -rauniotkin. Aladár oli suuresti iloinen siitä, ettei Ankerschmidt -aironvedosta toiseen näe tämän vähitellen lähestyvän, niinkuin hän. - -Alkoi jo tulla myöhäinen yö; joka paikassa vallitsi suuri hiljaisuus, -se hiljaisuus, joka kansoittaa hereillä olevan sielua kiusaavilla -ajatuksilla, yksinäisyyden hiljaisuus. - -Hävittävä elementti oli laskenut valtansa alle koko tasangon; -näköpiirissä oli kuin kaksi kuuta toisiansa lähestyisi: toinen -taivaalla, toinen vedessä. - -Tässä surullisessa valaistuksessa läheni lähenemistään, niinkuin -ahdistava unen-näkö, Ankerschmidt'in kastellin rauniot; yhä paremmin -astui häviö esiin. Sijaltansa menneet akkunat, rauenneen katon pystyssä -seisovat orsipuut, revennyt aukko palomuurissa, itsekseen jäänyt -savutorvi, muutamat paljastetut holvit tulivat yhä selvemmin ilmi -iltahämärässä. Ennen pitkää saattoi myöskin huomata, että tulva oli -tunkenut maakerran akkunain lävitse, ja kun venhe kulki fasadin -etupuolitse, joka keskikohdalta oli maahan vierähtänyt, näkyi sen -lävitse, niinkuin perspektivissä, vanha, matala kastelli, joka ei ollut -maahan kukistunut. - -Aladár liikutti kahdenkertaisella voimalla airoa, eikä kääntänyt -silmäänsä pois nukkuvasta matkakumppanista. Hänen aikomuksensa oli -jättää tämä herättämättä; hän soutaa ääneti raunioitten ohitse, toinen -älköön niitä nähkö; vasta sitte hän hänet herättää, kun he ovat tulleet -enon talolle, joka varmaankin on noudattanut hyvään aikaan lähetettyä -neuvoa. Siellä saadaan luotettava tieto kastellissa olleitten -kohtalosta. - -Mutta uneenkin suljettuina silmät näkevät jotakin, ja nukkujat -tuntevat, jos semmoinen suuri suru lähestyy, joka täyttää heidän -sielunsa uneksivanakin. Niin näkee nyt myöskin Ankerschmidt, venheessä -pitkällään maatessaan, nuot yhteen läjään kukistuneet kivet, nuot rikki -musertuneet orret ja huoneuksen lävitse juoksevan kylmän, mustan -tulvaveden, ikäänkuin hän katsoisi avoimilla silmillä; se vaan, että -hän näkee vielä enemmänkin: kivien välissä lapsensa verisen ruumiin ja -kuinka tämän kauniit, pitkät, silkkiset hiukset uiskentelevat mustassa -virrassa. Nukkujan otsasta juoksi suuria hikipisaroita ja katkonaisiin -hengenvetoihin puhkesi voimattomia huudahuksia. - -Aladár sousi tuskallisella kiiruulla hävinneen kastellin ohitse, ja -hänen oli jo onnistua jättää se, kun tieltä, jonka päässä kastelli -seisoi, pisti esiin toinen venhe, jota käänteen tähden ei tähän asti -saattanut nähdä. - -Kuutamassa tunsi Aladár yhtä pian toisessa venheessä Kampós'in, kuin -tämä hänet, mutta ennenkuin hän ehti viitata tätä alallansa pysymään, -oli se jo myöhäistä; Kampós herra kiljaisi ilosta niin, että mikä -nukkuja hyvänänsä siihen olisi herännyt. - --- "Holoi! nuori, kunnioitettu herra! holoi!" huusi innostunut -huoneenhaltia, pistäen hattuansa keksin päähän. - --- "Vaiti! Herran tähden, älkää huutako" ... murisi Aladár ja yritti -talojen väliin pääsemään. - -Se oli nyt myöhäistä. Ankerschmidt kavahti ensi huudosta pystyyn -vuoteeltaan, ja kun hän oli silmänsä avannut, oli ensimmäinen kuva, -jonka hän näki, maahan hajonnut kastelli. Kenties sama näky, josta hän -yhä oli uneksinut, todellisuudeksi muuttuneena. - -Muutaman minutin katsella tuijotti hän jäätyneillä silmillä, kuolleilla -kasvoilla tätä hirmukuvaa; sitte hypähti hän ylös, kaappasi ilmaan ja -huusi mielettömän äänellä: - --- "Tyttäreni!" - -Jos ei Aladár olisi heti tarttunut kiinni häneen, olisi hän syössyt -veteen. - --- "Tyttäreni!" vonkui hän epätoivoissaan. - --- "Hän on tuolla meidän luonamme, häntä ei mikään vaivaa!" pauhasi -Kampós herra, joka nyt huomasi, minkä äärettömän tyhmyyden hän oli -tehnyt, ja koetti kaikella häneltä odotettavalla taidolla keksillänsä -tarttua Aladár'in sielun-hukuttajaan, niin että tämä oli moneen kertaan -kumoon menemällänsä. - -Ankerschmidt'in kasvot menivät tästä sanasta yht'äkkiä nauruun; hän -nauroi, niinkuin lapsi, niinkuin hullu. - --- "Todellakin? Onko se totta? Onko hän pelastettu? Eikö häntä mikään -vaivaa?" Johon jokaiseen kysymykseen Kampós antoi vakuuttavan -vastauksen, vannoen kaikkien kalenterin pyhien kautta ja tuhlaten niin -monta Jumal' autaa, kuin häntä olisi pahasta rosvotyöstä tutkisteltu. - --- "Häntä ei mikään vaivaa, armollinen herra. Vaikka se tuli kyllä -salakavalasti, tämä paha onnettomuus, yötistä aikaa, ei kuitenkaan -mitään onnettomuutta tapahtunut. Kun ruvettiin hätäkelloa soittamaan, -oli vanha herra heti liikkeellä; hän tuli ulos luokseni ja kysyi, mikä -vaivaa. Minä sanoin, että pellonvartiat Görgitö'stä olivat tulleet -ratsain täyttä laukkaa, ilmoittaen, että vesi jo on meidän alueellamme. -'No, siinä tapauksessa pitää täyttää viimeinen portti.' Kun se oli -tapahtunut, tuli jo suurella kohinalla alimmaisen tien päässä, suoraan -teidän kunnianne kastellia päin, Jumalan viha. Tien päässä olivat jo -kaikki talot padoilla saarretut, mutta yht'äkkiä joutui tie veden -valtaan, ja tämän päivän iltaan asti nousi se akkunan-lautaan saakka, -mutta ei sitä korkeammalle. Meidän patomme seisovat ylt'ympäri, -niinkuin linna. Kun vettä pääsi venheellä kulkemaan, sanoi vanha herra: -'No, Kampós, mitä Ankerschmidt'ilaiset nyt tekevät? He eivät ole -ottaneet vaaria viittauksesta?'" - --- "Puhukaa siitä, puhukaa siitä!" ahdisti häntä ritari, joka vaan -tahtoi tietoja tyttärestänsä. - --- "Kyllä. Minä vastasin, että he varmaankin uivat. 'No, siinä -tapauksessa täytyy lähettää heille venhe.' (Se oli todellakin hyvä, -että nuori Aladár herra oli lähettänyt tämän venheen edeltäpäin!). -'Minä pidän itse perää', sanoi vanha herra, ja silloin rikkoi hän -ensimmäisen kerran kahdeksan-vuotisen lupauksensa, ettei hän -mene ulos talostansa. Yhden soutaja-rengin sekä pitkän köyden ja -nuora-tikapuitten kanssa lähdimme kastellia päin. Vaara oli silloin jo -sangen suuri. Sanoinhan minä teidän kunniallenne, että tuo Wien'in -rakennusmestari ansaitsisi sen rangaistuksen, jotta hänen päänsä -paaluun pistettäisiin. Kun kellari täyttyi vedellä, horjuivat yht'äkkiä -kaikki holvit, ja seinissä syntyi silloin halkeamia, joitten lävitse -saattoi nähdä. Palkolliset huusivat vaikeroiten akkunista, eikä kukaan -ottanut mihinkään pelastuskeinoon ryhtyäksensä. Niinkuin myöhemmin -saimme tietää, oli ainoastaan neiti hämmästymättä; hän oli käskenyt -tuoda alas ullakosta erään suuren pianon-kotelon, josta olisi -jonkunlainen lautta tehtävä, mutta ei kukaan totellut häntä ja mennyt -ullakkoon, sillä jokainen pelkäsi, että portaat hajoisivat ja hän jäisi -sinne. Vaaran nähdessänsä kiinnitti vanha herra nuora-tikapuut -altaniin, kiipesi ylös niitä myöten ja astui horjuvaan rakennukseen. -Hän antoi siki-sokin juoksevain palkollisten vähitellen astua alas ja -käski heidän pysyä järjellänsä; tämä oli kyllä vaikeaa, mutta he -tottelivat kuitenkin. Sitte tarjosi hän kättänsä neidelle ja auttoi -häntä venheesen. Sen jälkeen muut naispalkolliset ja pikku Gyuszin. Nyt -jätti hän minut sinne ja ohjasi itse venhettä kotia. Jättäen tänne -neiden ja palttina-väen, palasi hän takaisin mies-armeijaa varten. Hän -asetti venheesen kokin, kyökkipojan, metsämiehen ja muut senlaiset -leipävarkaat; itse jäi hän kastelliin kahden ratsurengin kanssa. -Näitten käski hän seisoa kamanan alla, jos pelkäisivät seinäin -kaatuvan. Kun minä kolmannella kertaa olin palannut takaisin venheellä, -sanoi hän: 'no, Kampós, tämä talo ei seiso kauan pystyssä; jos se hajoo -maahan, ryöstetään se tyhjäksi. Täältä täytyy siis muuttaa kaikki -arkun-tapaiset, jotka ovat lukossa, vanhaan kastelliin; sitä ei vesi -vie pois.' Sitte lukitsi hän itse sinetti-sormuksellaan kaikki arkut ja -laatikot, ja antoi kuljettaa ne vanhaan kastelliin; siellä ne ovat -ullakossa, hyvässä paikassa; teidän kunnianne löytää ne sieltä kaikki. -Kun olimme tämän suorittaneet, toi hän hevoset ulos talleista, ja nämät -uitimme, venheen perään sidottuina, taloomme asti. Siellä teimme sitte -hajotetun tallin katosta sillan ja hyppäsimme padon ylitse pihaan; sitä -oli sangen kaunis nähdä." - -Sill'aikaa kuin Kampós herra yritti lyhyissä otteissa esittämään päivän -tapauksia, ehtivät molemmat venheet Garanvölgyin kastellin edustalle, -joka, niinkuin pieni saari meren keskellä, pisti esiin tulvaveden -peittämässä seudussa. Tuon vanhan, tallatusta savesta rakennetun muurin -hyöty tuli nyt ilmi; se oli niinkuin kallio, seisoipa vielä kolmea -jalkaa ylempänä kuin vesi. - -Edellämainittu, tallin katosta laadittu silta teki satama-portaitten -virkaa; siitä sopi, niinkuin nostosillan ylitse, tulla alas pihaan. - - - - -XV. - -Kaksi, jotka eivät tunteneet toinen toistansa. - - -Venheitten tuloa ei otettu vastaan minkäänlaisella paukkeella, niinkuin -teateri-näkymöllä olisi tapahtunut, jossa tavallisesti impromptu -vaipuvat toinen toisensa kaulaan. Etevin syy tähän oli se, että pihan -sisäpuolella yhä edelleen oli niin paljon tekemistä, jotta se vielä -sydänyön vaiheilla piti ihmiset liikkeellä. Tuo ääretön, kahdenkymmenen -hoidin ala, joka käsitti pihan, puutarhan ja puima-tanteret, niinkuin -aidattu saari keskellä merta, oli täynnä härkiä, hevosia, lampaita, -jotka tanyoilta olivat tänne ajetut tulvan alta. Yksi osa rengeistä -oli näitten vartioimisen toimessa, toinen osa vahvisti patoja -risukimpuilla, missä oli syytä pelkoon. Sentähden ei kukaan huomannut -vierasten tuloa, paitsi vouti, jota Kampós herra kaiken mokomin -muistutti panemaan venheitä lukkoon ja pistämään avainta taskuunsa. - --- "No, nyt olemme täällä kotona!" sanoi Kampós. "Nyt, armollinen -herra, olen minä niin rohkea, että vien teidät neiden luokse; minä -näen, että kynttilä vielä palaa hänen kamarissaan. Kunnioitettu nuori -herra osaa sillä välin itsekin tuonne vanhan herran luokse." - -Ankerschmidt pudisti Aladár'in kättä, ja porstuassa kahdelle taholle -eroten, astui toinen oikealle, toinen vasemmalle päin. Me seuraamme -Aladár'ia. - -Vanha herrakin oli vielä hereillä, kun sisaren-poika astui sisään hänen -kamariinsa ja iloisesti tuli hänen eteensä. - --- "Terve tultuasi! Kuinka pääsit tänne?" - --- "Eräällä sielun-hukuttajalla. Minä toin Ankerschmidt'inkin -muassani." - --- "Siinä teit varsin hyvin; tyttö itkee itsensä kuolijaksi isän -tähden, minä olen tuonut hänet tänne. Sinä olet väsynyt, eikö totta?" - --- "Siitä en tiedä mitään, mutta pikemmin olen janoissani. Aamusta asti -en ole tavannut vettä, vaikka sitä myöten olen tullut." - --- "Sinun on siis nälkäkin? Illallinen on valmisna." - --- "Mitä sen kanssa olette näin myöhään odottaneet?" - --- "Olemme odottaneet Kampós'ia, joka venheellä kulki ympäri kylää -tiedustelemassa, eikö missään olisi vaaraa." - --- "Me olemme kohdanneet toinen toisemme. Tulimme yhdessä takaisin. Hän -huusi hereille Ankerschmidt'in, joka onneksi nukkui sill'aikaa, kuin -kuljimme hänen kastellinsa raunioitten ohitse, eikä nähnyt tätä häviötä -kauan." - --- "Illallinen on valmisna, mutta sinun tulee muuttaa vaatteita, sillä -nyt on neiti talossa. Tässä on kamarisi avain." - --- "Minutin päästä olen valmis", sanoi Aladár, otti tunnetun kamarin -avaimen, syleili enoansa ja meni pois. Hän teki niinkuin se, joka -tietää olevansa kotona. - -Enonsa luokse jätettyä vaate-varastoa köljätessään, ajatteli hän -itsekseen, kuinka somasti sentään maailmassa on asetettu, että kun -ihmisen joka rustoa on rutistettu, kun hän on paiskattu maahan, -hutkittu, syrjään sysätty, peulottu, taas ulos heitetty, hän silloin -laskee ensimmäisen vihollisen, jonka kohtaa, venheesensä, hikoilee -aamusta iltaan tämän tähden, viedäksensä häntä kotia, saattaaksensa -häntä kuivalle, ja kun hän sitte vihdoin väsyneenä, nälkäisenä, -janoisena mielisi laskea pitkäkseen ensimmäiselle olkivuoteelle, -silloin täytyy hänen vielä kauniisti vetää frakki yllensä, voidaksensa -kysyä vihollisensa tyttäreltä: "Wie befinden Sie sich, mein Fräulein?" - -Aladár ei itse puolestaan suonut mitään pahaa neidelle; mutta hän olisi -kuitenkin sangen mielellään kuullut, että tämä olisi käskenyt sanoa, -jotta hän ei saata tulla illalliselle, koska hänellä on migraini tahi -hän jo on mennyt levolle. - -Tämä toivo meni kuitenkin tyhjäksi; pian kuuli hän enonsa äänen, joka -tuli häntä jouduttamaan. Ruoka on jo pöydällä, vieraat ovat kutsutut. - -Hyvä, suoritetaan siis tämäkin. - -Vanha herra pudisti Aladár'ia olkapäästä ja mumisi hänelle: "ajattele -meneväsi niihin iltahuveihin, joissa Branyiszko'n päivän[68] perästä -tanssit aamuun asti." - --- "Se kävi silloin päihinsä", kuiskasi Aladár takaisin. - -Sitte kiiruhtivat he ruokasaliin päin, jonne yhteisen korridorin kautta -saattoi tulla kummaltakin puolelta. Niin tapahtui, että he melkein oven -suussa sattuivat yhteen ritarin ja hänen tyttärensä kanssa. - -Semmoisella kapealla alalla eivät ihmiset voi toisilleen paljon -seremonioita osottaa; ei kukaan saata nähdä, kumpi on oikealla, kumpi -vasemmalla puolella. Lisäksi tuopi asian laatu myötänsä senkin, että -esitys käypi nopeasti, sillä ei sovi jäädä oveen seisomaan. - -Ankerschmidt tarttui toisella kädellään tyttärensä käteen, toisen -ojensi hän sydämellisesti Garanvölgyille ja pudisti tätä miehen -tavalla. - --- "Hyvä herra, te tiedätte, mistä minun tulee teitä kiittää." - --- "Ei enemmästä, kuin mitä te olisitte tehnyt minulle yhtäläisessä -tilassa." - --- "Minä kiitän teitä lapsestani." - -Ankerschmidt'in täytyi, nämät sanat lausuttuansa, antaa tilaa -tyttärellensä, ja kun Erzsike ja Aladár tällä hetkellä yht'äkkiä -ensimmäisen kerran näkivät toinen toisensa, kurotti tuo luonnon lapsi -heti ehdottomasti kätensä Aladár'ille ja kuiskasi nämät sanat: - --- "Minä taas kiitän teitä isästäni." - -Jos ei nuorukainen tämän käden vapistuksesta, tämän äänen kummallisesta -lumouksesta, näitten silmäin todellisesta taikavoimasta olisi mitään -ymmärtänyt, ei hän olisi ansainnut, että semmoinen salatenhoinen kirja -vielä kerta olisi hänen eteensä auki unhotettu. - -Seuraavana minutina huomasi jo tyttö, että hän oli antanut viehättää -itsensä, ja veti pelon-alaisesti kätensä takaisin, eikä uskaltanut enää -nostaa silmiänsä niihin kasvoihin, joitten kuva jo niin kauan oli hänen -sydämessänsä elänyt. Onneksi saattoivat illallisen kohina ja Kampós -herran tarjoomisen halu pian haastelon toiselle tolalle. Viini kohotti -vielä enemmän huoneenhaltian hyvää mieltä, ja hän alkoi käydä sangen -puheliaaksi. Muutoinkin hän sitä oli, mutta nyt kahdenkertaisesti. - --- "Sitä yhtä vaan minä surkuttelen, ettei nuori herra Aladár ollut -täällä vaaran aikana." - --- "Minkätähden, vanha mies?" - --- "Jotta hän itse olisi saanut pelastaa neiden. Se olisi sopinut sillä -tavoin. Niin minä aina olen romaneissa lukenut. Sillä me vanhat..." - -Huomatessaan, että Kampós heti kajahuttaisi vaarallisia asioita, -puuttui Aladár hänen puheesensa. - --- "Oi, minäkin toimitin matkallani urostöitä, joista sopisi kirjoittaa -romani; minäkin pelastin viimeisessä silmänräpäyksessä vaarassa olevan -olennon." - -Ankerschmidt ajatteli itsekseen: "no, tämä nuori mies mielii täällä -kotona kertoa tekonsa, varmaankin pelastetusta kansanjoukosta; jos -mielii, tehköön niin." - --- "Missä? Kenen?" kysyi ahnaasti Kampós herra, joka hirveästi halusi -saada kerran Aladár'in omasta suusta authentice kuulla jonkun -sankari-seikan. - --- "No, tuolla puolen poppeli-metsää -- yhden hiiren", vastasi Aladár -hymyillen. - --- "Ah! Oh!" kaikui useilta tahoilta vastenmielinen muistutus. -Ankerschmidt itsekin katsoi asiaa ikäväksi ja kiiruhti tätä tietoa -oikaisemaan. - --- "No, nuori ystävämme salaa sen, että hän tällä puolen poppeli-metsää -pelasti noin tuhannen ihmistä voimiensa ponnistuksella ja viisaalla -tuumalla." - --- "Ah, minä rukoilen nöyrimmästi, kuinka se oli, suvaitkaa kertoa", -ahdisti Kampós herra korkealla äänellä. - -"Eikö mitä", ajatteli itsekseen Ankerschmidt; "tässäkö tyttäreni -kuullen, jotta tämä vielä enemmän rakastuisi häneen; siinä tapauksessa -puhukaamme ennemmin hiirestä." - --- "Mutta mihin joutuikaan tämä meidän pikku hiiremme? minä unhotin sen -kokonaan tuossa suuressa mielen-liikutuksessa", kysyi hän Aladár'ilta. - --- "Tuolla viittani taskussa se vielä nytkin nukkuu", vastasi Aladár. -"Menkää, herra Kampós, sitä tuomaan." - --- "Mitä? Minä? Hiirtä?" huusi ylös hypähtäen tuo puritaninen mies. -"Käskeköön kunnioitettu herra minun tuoda jalopeuraa, metsähärkää: minä -tuon sen. Mutta hiirtä! Minä joutuisin kaatuma-tautiin, jos minun -täytyisi kajota semmoiseen. Ilkeämpää elävää ei löydy auringon alla." - --- "Oi, älkää sitä sanoko", rukoili hiiren puolesta Erzsike; "minusta -se on aivan kaunis." - --- "No, katsokaa", kehoitti häntä Aladár, "neiti haluaisi nähdä sitä." - -Kampós herra ei enään uskaltanut sanoa elävää rumaksi, mutta hän -väitti, että se puree. Mutta minkätähden se ei pure Aladár'ia? Se on -toista. Hän on neutrali. Mutta Kampós'in se tuntee, sillä hän on -asettanut hinnan hiiriheimon hävittämiseksi. Häntä puri kerta susikin, -siitä hän ei piitannut, mutta hiiren puremasta kuolee. - --- "Hyvä, minä menen siis itse sitä tuomaan", sanoi Aladár, nousi heti -ylös pöydästä ja tuli parin minuun päästä takaisin. - --- "Ahaa!" huusi Kampós herra, joka ei nähnyt tuota inhoittavaa -villipetoa takaisin-tulijan kädessä, "teillä ei olekaan se, eikö totta? -Se pakeni kai, nakersi läven huoneen alle, kätkeysi sinne, lisääntyy -nyt siellä ja myljää koko kastellin alustan." - --- "Tässä se on takkini hiassa", sanoi Aladár, veti esiin sinne pian -kotiutuneen pikku elävän ja laski sen kämmenellensä. "Kas, kuinka se -töllistelee kynttilää." - --- "Oi, mikä herttainen, pieni elävä", sanoi Erzsike, lapsellisella -ilolla tavottaen lystillistä pikku elävää; "kuinka kauniit, mustat sen -silmät ovat." - -Aladár vei nyt hänen luoksensa tuon pienen kansalaisen; Erzsike -silitteli sitä vienosti kätösellään. - --- "Älkää koskeko siihen, neiti; saatte nähdä, käy onnettomasti", -varoitti käytöllisenä miehenä Kampós tyttöä, joka ei ymmärtänyt pelätä. -"Voi, jos minä olisin noin likellä sitä, iskisi minuun heti kuume." - -Erzsike'kin tunsi jonkunlaisen magnetillisen kuumeen suonissansa -virtaavan, likeisyydestä -- mutta ei hiiren tähden. - -Tutustuneena kiipesi pieni elävä vähitellen Aladár'in kädestä -silittelevälle kädelle, ja kapusi siitä verkallensa löyhyvää muslinia -pitkin aina olkapäähän asti; siinä se asettui ihmeteltävän kauniille, -pyöreälle elfenluun kummulle. Tuo paholaisen sikiö osasi hyvin valita -sijansa. - -Kampós herran kasvot kävivät todellakin vaaleiksi tästä nä'ystä, kun -sen sijaan Erzsike ilomielin katseli tuonne; kenties ei kuitenkaan -hiirtä. Mutta Ankerschmidt katui jo, että oli sattunut tuomaan esiin -tätä themaa. - --- "Syökö se leipää?" kysyi Erzsike, koetteeksi murentaen yhtä palasta -sitä varten. - --- "Kyllä mar", vakuutti herra huoneenhaltia, "koko sen heimo elää -meidän leivästämme; eivätkä he odota, että me leivomme ja tarjoomme -sitä heille; he syövät sitä aikaisemmin kuin me itse." - -Pieni leivänkuluttaja tarttuikin ahnaasti palaseen, pakeni sen kanssa -tuolin-selkäimelle, laski siellä oravan tavalla pörheän häntänsä -niskaansa ja rupesi kädestään syömään, jotta sitä vanhatkin nauroivat. - --- "Lahjoittakaa minulle tämä pieni vieras", rukoili Erzsike Aladár'ia. - --- "Aivan mielelläni." - --- "Mutta teettäkää sille oikein vahva häkki, teidän armonne", ahdisti -Kampós herra, "sillä se nakertaa tammipuunkin lävitse." - --- "Ah, kuka pitäisi vierastansa häkissä! Minun luonani saa se vapaasti -liikkua." - -Tässä puuttui Ankerschmidt'kin puheesen. - --- "Muista, tyttöseni, että nyt itsekin olemme vieraita, ja mitä -nimitämme 'meidän luona', se on nyt veden vallassa." - --- "Eipä suinkaan, hyvä. herra!" oikaisi häntä Garanvölgyi. "Minun -vieraani ovat kotonansa talossani. Minä pyydän, että tunnette itsenne -kodittuneeksi minun luonani siksi, kuin saatatte uudesta kastellinne -rakentaa. Tanyani on tarpeeksi tilava, ja olenhan minä paitsi sitä -yksinäni." - -Tätä lausuessaan katsoi hän lempeällä soimauksella Aladár'iin; näitä -sanoja seurasi pitkä vaiti-olo. - -Semmoisina minuteina käy tavallisesti niin, että kaikki ne, jotka näin -vaikenevat, ajattelevat samaa asiaa. - -Ankerschmidt katkaisi ensiksi äänettömyyden. - --- "Minä kiitän teitä paljon sydämellisestä tarjouksestanne, ja minun -olisi vaikea löytää mitään syytä, jonka tähden sitä hylkäisin. Sanoohan -Erzsikekin teitä jo 'sedäksi.'" - --- "Oi, tiedättehän hyvin, että meidän tuttavuutemme jo on sangen -vanha. Minä olen neiti Erzsike'lle vanhassa kiitollisuuden velassa. -Hänkin on pelastanut minut, vaikk'ei hän silloin vielä tietänyt, -olisinko minä sitä ansaitseva." - --- "Mitä se oli?" kysyi Aladár, Erzsikeen katsoen. - --- "Oi, ei mitään. Pilantekoa", sopersi lapsi, kauniisti punastuen. - --- "Mutta minuun katsoen oli se vakava asia", lausui Garanvölgyi. - --- "Kuinka, hyvä herra?" sanoi sotavanhus, kämmenellään peittäen -lasiansa, jottei Kampós herra sitä saisi varkain täyttää. "Te muistatte -vielä tuota narrimaisuutta?" - --- "Niinpä kyllä; minulla on vielä nytkin tallessa kirje, jota ensinnä -en tahtonut lukea ja jonka tähden kunnioitettu herra naapurini -sitte tahtoi lyödä pääni poikki; siitä asti kannan sitä aina -taskukirjassani." - -Ja kaikkia väitöksestään vakuuttaaksensa, veti hän nyt esiin vanhan -nahka-lompakkonsa ja otti sen neljännestä salasopesta, jossa hän piti -vanhimpia relikejään, -- nimittäin pari pankin-seteliä unkarilaisella -päällekirjoituksella anno menneeltä hyvältä ajalta, erästä kulunutta -muotokuvaa, yhtä silkki-hivaletta jostakin sotalipusta y.m., y.m., -- -tuon huolellisesti talletetun kirjeen, jonka tyttö lapsena oli hänelle -salassa kirjoittanut, jotta hän varoisi itseään koti-petturilta. - -Hän antoi kirjeen Aladár'ille; muut tiesivät siitä jo. - -Mutta yhtä eivät muut tienneet: sitä, että Aladár tästä kirjoituksesta -on tunteva sen käden, joka oli kirjoittanut tuon anomuskirjan, joka -hänelle vapauden tuotti. Sitä ei kukaan tietänyt arvatakaan, että hän -jo oli nähnyt tämän käsi-alan jossakin. - -Aladár tunsi jokaisen veren-pisaran tunkevan sydämeensä, kun hän näki -tämän kirjeen; hän ei lukenut, mitä se sisälsi, taikka jos hän sen -lukikin, ei hän sitä ajatellut; näissä piirteissä hänen silmiensä -edessä seisoivat ne rivit, jotka lapsellisella vilpittömyydellä -rukoilivat unhotetun, hukkaan joutuneen vangin edestä, jonka kaikki, -jopa hän itsekin, olivat hylänneet. - -Tämä siis oli se käsi, tämä se sydän, joka vaan tietää toimiella ja -tuntea, mutta ei salli itseänsä löytää? Ei niinmuodoin niitä, jotka -hymyilevät jo kaukaa, vaan se, joka sulkee akkunan, kun hän näkee -luoksensa tultavan; sekö se oikea oli? - --- "No, etkö anna kirjettäni takaisin, vai tahdotko oppia sen ulkoa?" -kysyi Garanvölgyi ajatuksiin vaipuneelta. - --- "Minä ajattelen, että tämä kirjoitus on ihan -- erään toisen -kirjoituksen muotoinen." - -Tällä hetkellä oli Aladár'in mahdoton olla huomaamatta sitä -hämmästystä, jolla yht'äkkiä Ankerschmidt ja hänen tyttärensä katsoivat -toisiinsa; tyttö loi sitte hämmentyneenä silmänsä maahan ja -Ankerschmidt saattoi tuskin enää kauemmin salata levottomuuttansa. - --- "Hja, poikaseni", sanoi Garanvölgyi, pannen kirjettä takaisin -reliki-soppeensa, "yhtäläisellä kädellä kirjoittavat monet, -yhtäläisellä sydämellä harvat." - -Ankerschmidt'in levottomuuden selitti Garanvölgyi siten, että hän -päivän vaivojen perästä haluaa lepoa; hän antoi sentähden merkin -pöydästä-nousuun; tätä käytti jokainen hyvästi-jättöön, ja muutaman -minutin kuluttua riensi kukin kamariinsa. - -Aladár'in yölevosta oli sentään varsin huonosti huolta pidetty tuon -kirjeen näyttämisellä; hän haaveksi enemmän yönsä kuin nukkui. - -Kuka tietää, ehkä sentään on jotakin perää tuossa taika-uskossa, josta -nuoret tytöt pitävät kiinni, että jos he näkevät unta armaastansa ja -herätessään kääntävät pään-alustaan, armaskin silloin on tytöstä unta -näkevä. Ja unen haltiatar on lumoova haltiatar. - -Garanvölgyi kummastui, kun hän, aamulla varhain herättyänsä, -varpaisillaan hiljaan astuskeli korridorin lävitse, jotta hän, nukkuvia -herättämättä, pääsisi ulos pihalle vaaraa katselemaan, ja silloin jo -näki Aladár'in täysissä vaatteissa tulevan kamaristaan. - --- "Sinä olet jo noussut ylös?" - --- "Olen; tahdon lähteä hyvään aikaan." - --- "Lähteä? Mihin? Ja millä?" - --- "Sielun-hukuttajalla, jolla tulin; jonnekunne, jossa voin olla -hyödyksi." - --- "Mutta minkätähden semmoisella kiiruulla?" - --- "Menkäämme kamariinne, eno. Minä tahdon sen sanoa." - -Vanhus meni Aladár'in kanssa kamariinsa. - --- "No, sano nyt, kuka sinut karkottaa pois?" - --- "Rakas enoni! Eilen, kun näytitte minulle tuon kirjeen, tunsin minä -sen piirteissä saman käsi-alan, jonka näin siinä tuntemattomassa -anomuskirjassa, joka menestyksellä rukoili vapauttamistani." - -Tämä ilmi-saanti hämmästytti suuresti itse Garanvölgyiäkin. - --- "Sen mukaan olisi siis tämä tyttö kirjoittanut senkin." - --- "Niin. Minä tiedän nyt jo enemmän, kuin mitä minun tarpeellista on." - --- "Ja sentähden tahdot nyt jättää talon?" - --- "Mitä voisin muuta tehdä? Minä tapaan ensimmäisen kerran eläissäni -naisen, jolla on sydän. Jos hän olisi vanha rouva, sopisi minun iloita -siitä, sillä minä voisin sanoa hänelle: 'rakas äitini' ja pyytää häntä -nimittämään minua pojaksensa. Mutta kaunis, järkevä, tunteellinen lapsi -ja minä: miksi satumme me yhteen?" - --- "Minä en näe siinä mitään vaaraa. Jos te rakastatte toisianne, otat -sinä hänet ja he antavat hänet sinulle." - --- "Hyvä eno, minä olen köyhä poika; vaivalla ansaitsen leipäni. Nuot -ovat rikkaita. Jos minä nyt jään tänne, jossa heidän ei ole valta minua -vastaan-ottaa taikka ei, koska tulva on ajanut heidät juuri meidän -luoksemme, eivätkä he millään tavalla, jos tahtoisivatkin, voi poistaa -minua, vaan ovat pakoitetut jäämään yhden katon alle minun kanssani, ja -jos he eivät tahtoisi nähdä ja kuulla minua, eivät he edes siten voi -auttaa itseään, että lähtevät luotamme, sillä ylt'ympäri on meri; -- -jos minä kuitenkin käytän tätä surullista tilaa ja jään tänne, enkö -minä joudu yhtäläiseen siveelliseen arvoon, kuin nuot Karaibin saarten -indianit, jotka syövät suuhunsa heidän luoksensa pelastuneet -haaksirikkoiset?" - --- "Sinä olet oikeassa; lähde!" - -Vanha herra pudisti sisarensa pojan kättä ja sanoi hänelle vielä -kerran: "lähde;" sitte tarttui hän hänen käsivarteensa ja meni hänen -kanssaan ulos pihalle laitoksiansa jatkamaan. - -Palkollisten ilmoituksen mukaan oli tuuli yöllä suuresti vahingoittanut -patoja. Aladár määräsi heti, että muutamista ohratynnyreistä, jotka -täytettiin kivillä, muodostettaisiin hätävarustuksia padon eteen, joita -vastaan aaltojen hyökkäykset raukeisivat. Kun tämä työ oli valmis, tuli -suuruksen aika, ja siellä täytyi Aladár'in vielä kerta sattua yhteen -Ankerschmidt'ilaisten kanssa. - -Kun ei Aladár'in sopinut paeten lähteä pois talosta, sanoi hän -hyvästi-jätön varaksi Ankerschmidt'ille, että hän taas astuu venheesen -ja, jos mahdollista, soutaa ylös Tisza-Dob'iin asti, jossa häviön alku -on. - --- "Mitä hyötyä siellä nyt voitte tehdä", kysyi Ankerschmidt, häntä -vastustellaksensa. - --- "Ei mitään; mutta minä saatan kuitenkin oppia jotakin." - --- "Minä taas olin toivonut, että tänään aamulla lähtisimme vähäiselle -retkelle ulko-tanyoille." - -Tämä oli pidätys "in optima forma", jota ei käynyt hylkääminen. - --- "Matkani ei ole erittäin kiire; minä en pidä väliä, vaikka -lähtisimmekin vesille; ilma on kaunis." - -Vanha herra tahtoi ottaa pyssynkin mukaansa; onhan hyvä tilaisuus -jahtiin. Mutta Erzsike sai hänet siitä luopumaan. Mitä sillä? Hän -saattaisi sillä ampua joko itsensä taikka "jonkun muun." - -Aladár sousi tällä kertaa venhettä hävinneen kastellin ympäri, joka -ihmeteltävän kauniisti oli sikisokin maahan syöstynyt. Ankerschmidt -kiroili kaikilla kielillä, pyytäen jokaisen "teremtette'n" ja -"kreuzsakerment'in" perästä matkakumppaniltaan anteeksi sopimatonta -sanaa. Aladár käski hänen vaan tehdä hyvin, se puhdistaa ihmistä; -sentähden on unkarilaisen mieli niin sävyisä, että hän kiroo kaikki -sisältänsä, ei pidätä sitä kauan. - --- "No, kunhan me vaan itse olemme olemassa", sanoi lopuksi sotavanhus, -rauhoittuneena; "lähtään niitylle, se on: aioin sanoa: merelle." - -Tämän lausuttuansa sitoi hän nenäliinansa kulmaan solmun, jossa -tilaisuudessa Aladár huomasi, että muutkin kolme kulmaa olivat -solmussa. Hän ei saattanut olla kysymättä, mitä se merkitsee. - --- "Tämä solmu, jonka nyt sidoin? Se on muistuttava minua siitä, että -heti kuin kohtaan ystäväni Grisák'in, tartun hänen tukkaansa ja kysyn -häneltä, minkä kunnon ihmisen hän pani kastelliani rakentamaan. Tämä -toinen solmu puhuu amice Mikucsek'ille, että mitä hänellä oli hakemista -patoja myöten viime öinä. Tämä kolmas on solmittu herra Bräuhäusel'iä -varten. No, he saavat vielä nähdä mitä menoa minä siellä nostan erään -salasuosion turvissa tehdyn sulun tähden." - -Neljännestä hän ei virkkanut mitään. - --- "Entäs neljäs?" - --- "Sekö? Sen sidoin vaan sattumalta; se ei merkitse mitään." - -Puolipäivään asti saattoi venheellä kulkea monta kaunista seutua; -paikoittain näkyi rajakiviä vedessä; siellä Ankerschmidt muistutti: -"tässä alkaa minun tilukseni." - -Eräässä paikassa oli kaunis, kumpuinen ylänne, joka pisti esiin -merestä, niinkuin saari; siinä laski Aladár maalle. - -Kummulla kasvoi ohraa, jossa jo rehotti runsaita, nelirivisiä -tähkäpäitä; koko ala saattoi olla viisikymmentä askelta ympäri käyden. --- Siinä molemmat kinailivat, kenen tämä pelastunut pelto lienee. -Ankerschmidt väitti, että se oli Garanvölgyin, Aladár sanoi sen olevan -Ankerschmidt'in. - --- "Olkoon kenen hyvänänsä, viekäämme siitä kotia näyte, että olemme -nähneet jotakin viheriäistä, niinkuin Noakin kyyhkyset." - -Tämän sanottuansa poimi Ankerschmidt kourallisen ohria; Aladár'kin otti -yhdeksän tähkäpäätä ja pisti ne kiinni hattuunsa. - --- "Tämä on todellakin meri", sanoi ritari, katsellen ylt'ympäri aavaa -vedenpintaa. "Ja nyt saatamme, nuori ystäväni, molemmat sanoa, että -meidän omaisuutemme on yhdessä paikassa; minunkin on meren pohjassa, -niinkuin teidän." - --- "Kaikki vertaukset ontuvat." - --- "Minun ei onnu. Nyt en minä voi päästä tiluksilleni, te ette -myöskään; se on yhtälaatuinen tapaus. Kun minä pääsen minun -tiluksilleni, silloin pääsette tekin teidän." - --- "Mitä te tällä tarkoitatte?" - --- "Minä tiedän varmaan, että te armon kautta saatte takaisin -takavarikkoon otetut tilanne." - -Aladár'in päähän välähti ajatuksen kipinä. - --- "Jos te tiedätte tämän, hyvä herra, silloin tiedätte senkin, ketä -minun tulee kiittää tästä odottamattomasta armosta; minä pyydän, -toimittakaa hänelle tämä tulinen käden-pudistus." - -Ankerschmidt huomasi, että hän oli tullut Aladár'ille enemmän -ilmoittaneeksi, kuin mitä hän tahtoi, ja kiiruhti häntä kiivaasti -vastustamaan. - --- "Nuori ystäväni, minä ilmoitan teille, että teidän tulee tästä -armosta kiittää ainoastaan sitä, josta se lähtee. Älkää pahaksuko tätä -muistutusta minulta, vanhalta sotamieheltä, älkääkä luulko, että teillä -on salaisia puolustajia; teillä ei ole niitä." - -Aladár kiitti opetuksesta; hänellä oli jo kylläksi tietoa. - -Tämä tieto loi uusia aatteita hänen sydämeensä. Omaisuus, se ei häntä -ilahuttanut, sillä Aladár, niinkuin jokainen jalo mies, tiesi hyvin, -että omaisuus vaan on velvollisuus, ja että sillä, joka meidän aikoina -Unkarissa on laveain tilusten herra, on lukemattomia velvollisuuksia, -johon verrattuna kaikkein raskainkin ammatti on todellinen sinecura; -vaan se ajatus teki hänet onnelliseksi, ettei kukaan enää saata -nimittää itsekkäisyydeksi sitä, mikä on rakkautta. - -Ja se ajatus teki hänet onnelliseksi, että hän oli oivaltanut semmoisen -perheen mielenlaadun, jota hän tähän asti ei ollut tuntenut. - -Lapsi yrittää enkelin-tapaisesta säälistä, ei mielihalusta, eikä -naisellisesta taipumuksestakaan, vaan ainoastaan siitä hyvän -harrastuksesta, joka kääntää hellätunteisen mielen kärsivän puoleen, -varoittamaan vanhaa miestä vaaran suhteen, joka siihen aikaan oli -varsin yleinen. Tällä vanhalla miehellä on rakas sukulainen, joka kituu -valtiovankeudessa, jonka jokainen on unhottanut ja jonka hyväksi ei -vanhus itse voi mitään tehdä, koska hän jokaisen toimensa kautta vaan -vahingoittaisi häntä; mutta vieraan herran lapsi kirjoittaa salaisesti -anomuskirjan hänen hyväksensä; isä ei suutu siitä, menee itse sen -kanssa pois, käy katsomassa vankia vankihuoneessa, on siellä tyly häntä -kohtaan, jottei tämä aavistaisi, kuka hänelle toi vapauden öljy-oksan; -täällä kotona sulkee hän tyttärensä pois hänen nähtävistään, jotteivät -he rakastuisi toisiinsa ja joku voisi sanoa, että hän vanhain -ansioittensa nojalla on valta-istuimen edessä rukoillut erään tuomitun -omaisuuden takaisin-saamista ainoastaan sentähden, että hän hankkisi -sen omalle tyttärellensä. Sen vuoksi torjui hän pois luotansa -tervehtijää ensimmäisen yhtymyksen perästä ja varoi hänen kanssaan -enään yhteyteen joutumasta. - -Eikä koskaan olisi tapahtunut, että he olisivat oppineet toisiansa -tuntemaan, jos ei hävittävä tulva olisi lakaissut heitä kaikkia kokoon -pieneen saareen. - -Takaisin tullessaan havaitsi Aladár veden pinnan vähemmän likaiseksi -kuin siihen asti. - -Mikä arvo kaikella sillä on, mitä hän maan päällä on kadottanut, siihen -verrattuna, mitä hänen sydämensä on voittanut? - -Kun he keskipäivällä tulivat kotia, otti Kampós herra heidät heti -vastaan sillä ilahuttavalla tiedolla, että vesi heidän poissa ollessaan -oli laskenut kaksi tuumaa. Aladár ei ilahtunut siitä, ja riiteli -huoneenhaltian kanssa, että kuinka hän siitä noin saattaa iloita, koska -tämä epäilemättä osottaa, että vesi on jossakin muussa paikassa -rikkonut padon ja tulvannut toisaalle. - -Erzsike tuli ulos isäänsä vastaan, jolle Aladár oli näyttänyt -pelastetut hevoset tallissa, ja, pujottuen isänsä käsivarteen, meni -ylös asuntoon. Hänen päässänsä oli ruusun-värisillä nauhoilla -varustettu olkihattu metsäruusun ummuilla, joita hän oli poiminut -puutarhasta. - -Garanvölgyi huomasi heti, että Aladár oli paremmalla mielellä, kuin -aamulla. Hän ei astunut hänen kamariinsa kertomaan, missä oli ollut ja -mitä nähnyt, vaan jää sen sijaan ulos korridoriin, ja, ikäänkuin ei -mitään tulvaa eikä vaaraa olisi, loruilee Ankerschmidt'in tyttären -kanssa, eikä kauhistu Karaibin saarelaisen ruokahalua, joka syö -luoksensa pelastuneen haaksirikkoisen. - -Ruokasalissa oli pöydälle toinen toisensa viereen laskettu Aladár'in -hattu ohran-tähkinensä ja Erzsiken metsäruusu-umpuineen. Garanvölgyi -luki ohran-tähät, niitä oli yhdeksän, ja myöskin ruusut, joita oli -seitsemän. - -Kohta sen jälkeen meni Erzsike isänsä luokse ja sitte kysyi Aladár'kin -enoansa; kun kello oli kilissyt, kokoontuivat kaikki neljä taas -ruokasaliin. - -Garanvölgyi luki uudestaan ohran-tähät -- niitä oli vaan kahdeksan; -sitte ruusun-ummut -- niitä oli enään ainoastaan kuusi. - -"Nämät varastavat jo toinen toiseltaan", ajatteli itsekseen vanha -herra. - -Hänen olisi huoleti sopinut lyödä vetoa siitä, että puuttuvan -ohran-tähän löytäisi jostakin Erzsiken rukouskirjasta, ruusun-ummun -päinvastoin Aladár'in taskukirjasta. - -Kun Aladár oli jäänyt yksinänsä enonsa kanssa, ilmoitti hän tälle, mitä -Ankerschmidt'ílta oli saanut kuulla omaisuutensa takaisin-saannista. - --- "Minä surkuttelen sinua, poika parka", sanoi siihen vanhus -katkerasti. "Kuinka kauniisti sinä jo olit rauhoittunut siinä -ajatuksessa, että 'oli, ei ole' -- 'enemmänkin on jo mennyt hukkaan -Budan alla.' Semmoisia sananlaskuja on paljon unkarin kielessä. Minä -luulen sinun unesi sangen vähän häirittyneen siitä ajatuksesta, että se -vielä kerta tulisi takaisin. Sinä olet itse hankkinut itsellesi leipää, -olet ansainnut sen, sillä toimeen tullut. Sinä olit tyytyväinen tähän -uuteen elämään ja totutit itseäsi siihen, että mitä ei ole, sitä ei -tarvitse. -- Ja nyt saat yht'äkkiä kappaleen Amerikkaa! Huoneenhaltiani -on käynyt kolme kertaa entisellä tilallasi ja kertonut, mitä kaikkia -hän siellä on nähnyt. Kahdeksan vuoden kuluessa on siinä ollut neljä -arentimiestä. Kaikkien neljän oli se pää-asia, että hävittäisivät -tilaa; kolme pakeni, valtiolle arentirahaa maksamatta. Siinä kyllä, -että summat figureeraavat budgetissä. -- Kauniit Mürzthal'in lehmäsi, -merino-lampaasi, täysiveriset hevosesi antoi jo ensimmäinen arentimies -mennä; toinen myi metsäsi, jonka huolella olit istuttanut, ja hakkasi -puistosi poltinpuiksi; viimeiselle ei enää jäänyt muuta myydä, kuin -huoneissa olevat kartiinit. Tämä toimellinen mies käytti vielä -hyväksensä kasvinhuoneessa olevat akkunatkin. Kun Kampós kävi siellä -viimeiseksi, ei enään oltu jätetty edes kesantoa, ja kasoihin kootun -lannan myi arentimies juuri silloin pois naapuri-läänin talonpojille. -Huoneissa ei ollut ainoatakaan tuolia, johon olisi sopinut istua, mutta -sitä enemmän kaikki nurkat täynnä hiirenläpiä. Akkunan-alustoihin -olivat rotat rakentaneet itselleen neljä viisi huonekertaa, niin paljon -rakastivat he tätä paikkaa, ja vaakuna-salisi välikaton lävitse vuosi -sadevesi. Nyt otat sinä vastaan tämän 'prairian;' kun sen kadotit, oli -sen arvo kaluineen kolmesataa-tuhatta florinia, ja vielä nytkin siitä -maksaisi kaksi. Siinä on velkoja kaksikymmentä-tuhatta florinia, joista -ei tietysti kukaan ole kahdeksaan vuoteen korkoja maksanut. Ensimmäinen -toimesi on hakea jotakin hyväntahtoista pankkiiria, jonka tulee sinua -sääli ja joka kristillistä kolmenneljättä prosentin palkkiota vastaan -antaa vekseleistäsi noin kymmenen-tuhatta florinia. Sitte saat vaivata -päätäsi, mitä niillä ensiksi alkuun panet; ostatko juhtia? korjaatko -asuinhuoneita? vai suoritatko korot, jottei pää-omaa sanottaisi ylös? -Sentähden vielä kerta, rakas veikkoni, ota vastaan minun vilpitön -surkuttelemiseni." - --- "Ei se nyt tässä ole pääkysymys", sanoi Aladár, olkapäitänsä -kohauttaen. - -Tietty se, ettei tämä ollut pääkysymys, vaan se, että jos täytyykin -nähdä vaivaa ja voimiansa ponnistella, kumminkin tietää missä ja kenen -tähden. - -Tämän tiesi vanha herra itsekin. Hän luki Aladár'in sielusta, niinkuin -avatusta kirjasta. - -Aladár jäi siksi päiväksi sinne; mihin hän niin myöhään olisikaan -lähtenyt? - -Seuraavana päivänä sai hän taas niin paljon tekemistä kylässä, jossa -yksityiset talot siellä täällä olivat vahingoittuneet tulvasta, että -hän vasta keskipäivällä tuli kotia raskaasta työstänsä. Iltapäivällä -kului aika suotuisammissa mittaustöissä. Nämät olivat alkutöitä kahden -sydämen välin täyttämiseksi, johon vaan puuttui korkeammasta paikasta -hankittava vahvistus. - -Hän ei enään ollenkaan ajatellut poislähtöä. Se olisi ollut hänen -mieleensä, jos joku olisi häntä pidättänyt; mutta sen sijaan ärsytti -häntä eno lakkaamatta semmoisilla sarkasmeilla, kuin "koska lähtee hän -tulvan tuhotöitä tutkimaan? odottaako hän siksi, kuin tulee vielä -otollisempi stadiumi?" -- Ainoastaan Erzsike arveli puolilla sanoilla, -että tuossa pienessä sielun-hukuttajassa kulkeminen lienee hengelle -vaarallista. - -Kolmen päivän kuluttua havaitsi kuitenkin jo Aladár itsekin, että -sittekuin hän oli sanonut lähtevänsä pois, hänen ei käy enää jääminen, -jos ei hän tahdo kokonaan saattaa sanaansa tyhjänveroiseksi. Illalla -ilmoitti hän siis enollensa, mutta niin, että sen ohessa muutkin sen -kuulivat, että huomenna aamulla täytyy hänen lähteä matkalle; hän ottaa -ainoastaan yhden soutomiehen mukaansa. - -Garanvölgyi vastasi vaan, että se on hyvä; hän antaa leipoa hänelle -kakkuja matka-evääksi. - -Aamulla nousikin Aladár hyvään aikaan ylös; hän kääri kokoon karttansa -ja koneensa, ja antoi suurella kohinalla tomuttaa matkaviittansa. Vanha -herra tuli ulos kamaristaan ja sanoi leikillisesti: - --- "Sinä lähdet siis jo? No, kakut ovat valmiit sinua varten." - --- "Kiitoksia. Minä sanon vaan muutamia sanoja jäähyväisiksi -Ankerschmidt'ilaisille." - --- "Siinä teet hyvin; sittekin jää sinulta aikaa minulle." - -Aladár erhettyi arvattavasti ovien suhteen, sillä hän teki sen suuren -rikoksen, että hän Ankerschmidt'in sijaan astui ensiksi sisään hänen -tyttärensä luokse, joka maailman tavan mukaan ei olisi käynyt laatuun. -Hän oli varma siitä, että Erzsike jo oli suorittanut toalettinsa. - -Tytön kasvot eivät saaneet salatuksi, että hän oli odottanut häntä. - --- "Te lähdette siis jo?" kysyi hän, ojentaen oikeaa kättään -nuorukaiselle. - --- "Minä olen jo ollut kauan täällä." - --- "Olettehan täällä kotona." - --- "Oi, ei, tämä on enoni talo; hän melkein karkottaa minut pois. Hän -ei rakasta laiskoja ihmisiä." - --- "Tämä talo ei nyt ole ainoastaan teidän enonne, tämä talo on nyt -meidänkin. Onko se totta, vaiko ei?" - --- "Totta." - --- "Siinä tapauksessa pyytäisin minä teiltä jotakin, mutta älkää pitäkö -minua sen vuoksi uhka-rohkeana." - --- "Käskekää minua." - --- "Jos saattaisin käskeä, en pyytäisi; oi, minä olen armoton sille, -jota minun on valta käskeä, -- se ei kelpaa teidän suhteenne. Minä vaan -pyydän, anon, niinkuin valitusta tekevä alamainen; te kuulette minua ja -olette niin armollinen, että otatte sen huomioon." - --- "Se on allekirjoitettu in blanco. Mitä se on?" - -Erzsike laski nyt irti Aladár'in käden ja vetäysi pelon-alaisena -taaksepäin, ikäänkuin hän pelkäisi, että hänen pyyntönsä saisi sen -muodon, jotta se olisi esitetty "pakoittavain asianhaarain" vallitessa. - --- "Sitä mielisin teiltä pyytää, että -- jäisitte tänne vielä yhdeksi -päiväksi." - -Siihen ei tarvinnutkaan Aladár'ia liioin kehoittaa. - --- "Sanoinhan, että se on näkemättä allekirjoitettu: -- minä jään." - --- "Ah", sanoi tyttö, hyvästä alusta iloiten, ja nyt säihkyivät jo -hänen silmänsä sitä tulta, jonka leimu voittaa kaikki timantit. "Minä -kadun jo, etten pyytänyt -- yhtä viikkoa." - --- "Hyvä", sanoi Aladár. "Minä jään siis tänne viikoksi." - --- "Jos olisin tietänyt sen, että olette niin jalomielinen, olisi minun -pitänyt pyytää teitä jäämään tänne kuukaudeksi." - -Tässä Aladár jo tunsi, että hän tiedustelijan virasta oli joutunut -ratkaisevaan tappeluun, eikä hän enää komentanut ääntänsä -teeskenneltyyn kylmäkiskoisuuteen, vaan antoi sen kaikkua niin -lämpimänä, kuin se alkuansa vuosi hänen sydämestänsä. - --- "Minä jään tänne kuukaudeksi -- kahdeksi, vuodeksi." - -Tyttö tarttui hänen puheesensa, kyynelsilmin astuen yht'äkkiä hänen -eteensä ja molemmilla käsillään likistäen hänen kättänsä: - --- "Jääkää tänne ainaiseksi!..." - --- "... Kyllä -- ainaiseksi", vastasi Aladár, hellästi syleillen -armasta lasta. - -Tyttö piti vielä kiinni Aladár'in oikeasta kädestä, kun nuorukainen -syleili häntä; hän livahti kuitenkin äkisti pois hänen syleilystään, ja -ennenkuin Aladár saattoi arvata hänen aikomustaan, suuteli hän, -puoleksi kumartuen, puoleksi sitä luoksensa nostaen, tämän rakasta -kättä, häveliäästi kuiskaten: "minun herrani!" - -Aladár saattoi nyt suudella takaisin rakkaan lapsen kättä -- molempia --- sata kertaa perätysten; hän ei sillä voinut palkita sitä, että oli -sallinut naisen suudella hänen kättään, naisen, joka häntä rakastaa, -ihailee, kunnioittaa alati, äärettömästi, ja joka kaikista näistä -- -edeltäpäin pyytää anteeksi. - --- "Tulkaa, tulkaa!" sanoi Erzsike, pistäen kätensä Aladár'in -kainaloon ja vieden hänet kanssaan isänsä kamariin. - -Vanha Ankerschmidt, joka tosin ei ollut kuullut sanoja, mutta kuitenkin -ääniä oven lävitse, ei hämmästynyt, kun hänen tyttärensä Aladár'in -rinnalla astui sisään hänen luoksensa. - --- "Näetkös, isäni", lausui lapsi, "minä kosin häntä, ja hän ottaa -minut." - --- "Sen arvasin", lausui vanhus, kättään Aladar'ille ojentaen, ja kun -tämä oli sen vastaan-ottanut, syleili hän nuorukaista, suuteli häntä -molemmille poskille ja kuiskasi lempeästi: "rakas poikani!" - -Aladár ei virkkanut mitään; hän ei ollut niitä miehiä, jotka ääneen -ilmaisevat ajatuksensa, mutta hänen mieleensä tuli, että tällä -ihmisellä on suuri oikeus häntä pojaksensa nimittää, sillä päätetyn -elämän jälkeen antoi hän hänelle uudestaan alun. - -Ja tämä toinen elämä -- alkaa hyvin. - -Valtiollinen näköala on surkea, yhteiselämä kurja; semmoisena aikana -tavataan onnellisuutta ainoastaan siellä, jossa rakkaan naishengen -kaikkia sulostuttava taikavoima suureen maailmaan luopi pienen maailman -ja saattaa unhottamaan, millä onnettomalla planetilla me elämme. - -Elämässä on paljon kaunista, josta ei vielä ole mitään johdattavia -artikkeleita kirjoitettu. - -Aladár unhotti itsensä kokonaan tuonne Ankerschmidt'in kamariin; se ei -olekaan kummaa: kuinka paljon uutta, kuinka paljon ihmeteltävää hän -löysi tässä uudessa maailmassa! Onko mahdollista, että noin -pikkaraiset, atomilliset kädet ovat maailmassa olemassa, ja että nämät -näkymättömät haltiattaren sormet saattavat voimakkaasti tarttua -kohtalon rautaiseen koneistoon ja siitä vetää ulos erään ruhjottavaksi -määrätyn kuolevaisen? Onko mahdollista, että maailmassa löytyy noin -kuultavat silmät, joitten lävitse saattaa lukea kirkkaan sielun -jokaisen hohtavan ajatuksen? Onko mahdollista, että yksi ainoa enkeli -voi muassaan taivaasta tuoda alas koko taivaan-valtakunnan? - -Ja kun Aladár katseli näitä mykkänäkin puheliaita huulia ja ajatteli, -että tämän haltiattaren sametti-suudelma oli koskenut hänen työstä -ruskoittunutta kättään, silloin täytyi hänen tehdä itsekseen vakava -lupaus, että hän pitkäin vuosien kuluessa on tämän suuren velan -sovittava. Sillä naisen suudelma lemmityn kädelle on hirmuisen suuri -velka! - -Vanhasta Garanvölgyistä näytti vihdoin sopimattomalta, että hänen -sisarensa poika sanoo niin kauan jäähyväisiä Ankerschmidt'ilaisille, -sillä varmaankin oli jo pari tuntia kulunut siitä, kun hän meni hänen -luotansa; lopulta päätti hän itsekin mennä toiselle puolelle -vierastensa luokse. - -Hän astui sisään Ankerschmidt'in kamariin ja hymyili, kun näki -siellä Aladár'in istuvan Erzsiken vieressä, joille Ankerschmidt -silloin juuri leikillisellä vakavuudella selitti, kuinka avioliitto on -linna-vankeuden kaltainen; tätä hän ei tietysti itse uskonut, mutta ei -häntäkään kukaan uskonut. - -Garanvölgyi lausui piloillaan Aladár'ille, ikäänkuin hän ei ymmärtäisi -asian laitaa: - --- "Venheesi on valmis..." - --- "Minä en lähde mihinkään", vastasi Aladár, vieden punastuvaa -kultaansa enon eteen. - --- "Me pidätimme häntä täällä -- meidän luonamme", sanoi Erzsike, -hellästi liittyen sulhoonsa. - --- "Ja minä tuotin venheesi tänne -- porstuaan", lausui hyväsydämisellä -sarkasmilla vanhus. - -Anckerschmidt purskahti nauruun. - --- "Venheen porstuaan!" - --- "Tiesinhän minä, että loppu olisi tämmöinen", sanoi vanhus. "Tästä -avioliitosta saatamme sanoa, ettei ainoastaan 'taivas' tahtonut sitä, -vaan myöskin 'vesi.' Tulevaisuudeksi on kuitenkin se ajatus jäähdyttävä -herra sisareni pojan turhamielisyyttä, ettei hän voinut hankkia -itselleen puolisoa muualta, kuin autiolta saarelta, jossa paitsi häntä -ei ollut yhtään naima-kuntoista miestä." - --- "Au contraire!" vastusti häntä nauraen Ankerschmidt; "rouva -tyttäreni sopii soimata itseään siitä, ettei hän muulla tavalla voinut -miehelään päästä, kuin että lunasti kuolemaan tuomitun vangin omalla -kädellään, niinkuin joskus olen lukenut jossakin ranskalaisessa -romanissa." - -Molemmat pilkatut rakastuneet tunsivat itsensä kuitenkin sangen -onnellisiksi tässä ristitulessa, toinen toistaan syleillessään. - -Tämän vienotunteisen kohtauksen lopetti Kampós herran ilmestyminen, -joka, kun hän ei muissa huoneissa tavannut ketäkään ja kuuli, että -herrat kaikki ovat Ankerschmidt'ilaisten luona, tuli suurella tohulla, -ja kompuroi sisään sillä tiedolla, että vesi aamusta alkaen on laskenut -yhden jalan. - --- "Minä en sillä enää väliä pidä", sanoi Aladár, joka oli rientänyt -melua kohden, "vaikka se kokonaan katoisi." - --- "Ette 'pidä väliä?'" sanoi kummastuen Kampós herra; mutta hänen -kummastuksensa katosi sitte heti, kun Erzsike hyvällä mielellä nauraen -laski kätensä Aladár'in olkapäälle ja nojasi poskeaan armaansa -käsivartta vastaan. -- Nyt selkeni yht'äkkiä tuon kunnon miehen -aivoissa! -- "Ah haa! sentähden suuttui siis kunnioitettu herra, kun -toispäivänä sanoin, että vesi laskee. No, tämäpä..." - -Mutta enempää hän ei lausunut sanoilla, vaan tahtoen, niinkuin pontevan -patriotan sopii, teoissa osottaa mieltänsä, lähestyi nuoren herran -morsianta sillä aikomuksella, että nyt heti suutelisi tämän kättä; -mutta Erzsike ei millään muotoa sallinut sitä, vaan teki tämän -yrityksen tyhjäksi siten, että pisti molemmat kätensä piiloon Aladár'in -kainaloon, jonka ohessa hän aivan yksitotisesti piti Kampós herralle -pitkän esitelmän siitä, että ainoastaan sangen sangen suuret ja -mahtavat herrat sallivat sangen sangen alhaisten palvelijain heidän -kättänsä suudella. - -Aladár olisi mielinyt hengittää sisäänsä tuon armaan olennon ja kantaa -sitä itsessään sieluna. - -Sen muutoksen aikaan-saattoi kuitenkin Kampós herran tiedontuonti -mielissä, että jokaista halutti päästä ulko-ilmaan veden laskemista -katsomaan. - -Tulva oli vielä merenä ylt'ympäri, mutta se ei enää lainehtinut; se oli -niin sileä, kuin peili. - --- "Lähdetään soutamaan venheellä", ehdoitti Garanvölgyi. "Tämä vesi on -meidän!" - -Ehdoitukseen suostuttiin yleisesti. Aladár'in sielun-hukuttajakin -laskettiin vesille; hän istui siihen itse ja nosti Erzsiken, niinkuin -köykäisen kukkakimpun, vastapäätänsä. Venheesen sijoittuivat Kampós -herra ja molemmat vanhat herrat. Sielun-hukuttajan annettiin mennä -edellä, ja Kampós herralta otettiin kunniansana, ettei hän kaataisi -venhettä kumoon. - --- "Mihin soudamme?" kysyi Aladár. - --- "Vanhaan kastelliin päin", vastasi Garanvölgyi. - -Tänäpänä osasi Aladár hyvin huonosti laskea oikeata suuntaa ja sousi -kovin kovin verkalleen; hän ei saattanut toisin tehdä, kun näki -edessään nuot kaksi silmää, joihin katsominen oli yhtä haavaa elämä ja -unelma. - - - - -XVI. - -Vanha kastelli. - - -Hja, vanha kastelli seisoo kuin seisookin vielä pystyssä. - -Kattoa aika ei tosin ollut laupiaasti kohdellut, mutta perustukset -eivät sallineet itseään järkäyttää. - -Ja kuitenkin oli siitä sanottu, että se on ristinrastin lävistetty -rotan-käytäviltä, että sen tiilet ovat rappeutuneet ja toukat rikki -jauhaneet orsipuut; tarvitsee vaan tulla kunnollinen myrsky, jotta se -kasaksi kaatuu ja katoavaisuuden omaksi joutuu. Mutta katso, uusi -rakennus hajosi pikemmin maahan ja vanha huoneus seisoo vielä nytkin, -elementeistä huolimatta, antaen todistusta siitä, että entisajan -ihmiset eivät rakentaneet niin, jotta vaan "tehkää hyvin, katsokaa." - -Garanvölgyi avasi ruostuneet lukot ja laski vieraansa kastellin -etupihaan, josta silloin jo pakovesi oli juossut pois, jättäen -jälkeensä ohuita muta-kerroksia. - --- "Rakas _hää-isäni_!" sanoi Garanvölgyi, kun he tulivat siihen -muistettavaan kamariin, josta herra Bräuhäusel oli löytänyt Aladár'in -muotokuvan. "Vuosia sitte tahdoitte ostaa minulta tämän vanhan -kastellin, koska se oli teidän tiellänne. Silloin minä sanoin, ettei -sillä ole mitään hintaa. Nyt olen jo myöntyväisempi. Minä voin määrätä -hinnan. Minä myyn pois tämän kastellin -- ja sen hinta on, niinkuin -kansanlaulu sanoo: 'uunin täysi kakkuja ja kaunis tyttö.'" - --- "Annetaan!" sanoi herttaisesti nauraen Ankerschmidt, ja molemmat -vanhat herrat vahvistivat pitkällä käden-pudistuksella kaupan. - --- "Teillä lienee nyt tästä kastellista jonkunlainen hyöty, sillä -siksi, kuin uudestaan rakennutatte herraskastellinne, sopii teidän, -tarpeitanne rajoittamalla, muuttaa tähän ja tästä kumminkin silmin -nähden johtaa rakennusta." - --- "Minä en ajattele niin. Hajonneen kastellin sijaan minä en rakennuta -uutta -- minä puhun suoraan. Tulva teki minut sataatuhatta florinia -köyhemmäksi. Talouteni ohessa oli minulla tähän asti myöskin pää-omaa. -Osa omaisuudestani oli tiloitettu valtiopapereihin; nämät täytyy minun -nyt markkinoille viedä, ja talouttani alottaa siitä, kuin naapurini: -auran kurjesta. Sittekuin te olette antanut tämän kastellin minun -haltuuni, aion minä sitä korjata, minä teetän siihen uuden katon, uudet -orret, tapetit seiniin, vähän korkeammat akkunat, ja me asumme tässä -yhdessä rakkaan poikani kanssa." - --- "Oho, herra ritari!" virkkoi Garanvölgyi; "tästä tulee ilmi, että te -tahdotte saada kastellin ja lisäksi pitää itsellenne sen hinnankin. -Minä annoin kastellin 'kauniista tytöstä.' Sen johdosta tulevat herra -poikani ja rouva miniäni minun luonani asumaan." - --- "Ah, hyvä herra, te tahdotte, että minä eroisin tyttärestäni, -vaikk'ei minulla ole ketään, paitsi häntä." - --- "Onko siis minulla ketään, paitsi Aladár'ia?" - --- "Mutta te olette jo koettanut viihtyä ilman häntä, hän oli kauan -poissa.'" - --- "Sitä enemmän syytä, että hän nyt pysyy luonani." - --- "Katsokaa", sanoi Ankerschmidt, kääntäen asiaa pyynnöksi; "te olette -hyvä talouden-pitäjä; minä päinvastoin en ymmärrä mitään. Minä -tarvitsen jotakuta, joka pitää vaaria taloudestani." - --- "Ennemmin annan pois Kampós'in." - -Kampós herra kiiruhti vastustamaan näitä sanoja: vaikka häntä ruoskalla -pois ajettaisiin, ei hän mene mihinkään armollisen herran luota, eipä -edes Moskovan tsaarille. - --- "Mutta asummehan likellä toisiamme. Te saatatte joka minuti tulla -luoksemme." - --- "Te unhotatte, että minua sitoo lupaus olla talostani mihinkään -menemättä niin kauan, kuin Unkarissa ei synny toinen meno." - --- "Ah, mutta tuo lupaus on jo tällä hetkellä rikottu, olettehan nyt -tässä!" - --- "Se on totta, sillä minä lupasin ainoastaan, etten mene, etten aja, -etten ratsasta ulos talostani, mutta sitä en ole luvannut, etten souda. -Mutta tämä vesi ei huomispäivän perästä enään ole tässä, ja minä olen -taas suljettu itsekseni. Siitä saatatte nyt selvästi nähdä, että -minulla teidän suhteenne on etu-oikeus vaatia, jotta nuori pari olkoon -minun talossani kotona." - -Ankerschmidt ei vieläkään luopunut puoltansa pitämästä. - --- "Herra oikeuden-istuja! Te olette perustuslaillinen mies; te -tiedätte, ettemme voi itsemme suhteen mitään päättää ilman niitä, -joihin asia koskee. Onko tämä oikein?" - --- "Te olette oikeassa. He ilmoittakoot mielipiteensä." - --- "Mutta jos he eivät ole yksimielisiä? Jos toinen äänestää sinne, -toinen tänne?" - --- "Siinä tapauksessa 'accessorium sequitur suum principale', mies on -pää, vaimo 'jättää isänsä ja seuraa miestään', niin sanoo raamattu." - --- "Oi, ei! 'Votum Minerva?' on naisen ääni ja se ratkaisee." - -Molemmat vanhat herrat olivat tämän suuren väittelyn kestäessä -kulkeneet suojien lävitse, huomaamatta, että asianosaiset olivat -jääneet tuohon muistettavaan kamariin. - -Lipas, joka tuomarintutkimuksen perästä taas oli takaisin toimitettu, -oli nytkin tuolla kirjoituspöydällä. Erzsike tunsi sen heti ja käänsi -Aladár'in huomion siihen. - --- "Katsokaa, tämän lippaan, jonka tähden tässä kastellissa pidettiin -virallinen katsastus, ottivat nuot viisaat herrat takavarikkoon." - --- "Näyttää siltä, kuin eivät sillä olisi voittaneet mitään, koska -antoivat sen takaisin." - --- "He eivät löytäneet siitä muuta, kuin kimpun rakkauden-kirjeitä, -jotka olivat teille kirjoitetut." - --- "Ah!" - --- "Minä olin utelias lukemaan yhtä niistä. Ettehän siitä suutu?" - --- "Minun ei ole niillä väliä." Aladár ei saattanut ajatella muuta, -kuin että nämät lienevät rouva Pajtay'n turhanpäiväisiä kirjoituksia -vanhoilta ajoilta. - --- "Mutta ne ovat hellillä tunteilla kirjoitetut. Joka ne on -kirjoittanut, on teitä suuresti, sangen suuresti rakastanut." - --- "Se lienee ollut kovin kauan sitte." - --- "Päinvastoin, vielä nytkin hän teitä suuresti rakastaa." - --- "Se on helppo sanoa." - --- "Ampukaa hiljaan! Se, joka nämät kirjeet teille kirjoitti, on teille -vielä rakkaampi, kuin minä." - -Aladár laski tyvenesti kätensä sydämelleen: "Minun sieluni ei tiedä -siitä mitään." Hän luuli yhä, että oli rouvasta puhe. - --- "Entäs jos minä kuitenkin, kun nämät kirjeet ovat luetut, voisin -teille todeksi näyttää, että niitten kirjoittaja ansaitsee teidän -rakkauttanne, jättäisittekö silloinkin hänet minun tähteni?" - -Oliko Aladár'in mahdollista tehdä tähän kysymykseen muuta, kuin painaa -kysyjän kättä sydäntänsä vastaan ja tämän kalliin esineen kautta -luvata, vannoa, että hän hänen tähtensä jättäisi kaikki, kaikki, -vaikkapa hänen elämänsäkin olisi siihen kiinni kasvanut? - -Sill'aikaa palasivat vanhat herrat takaisin. - --- "Eno kulta, tulkaa tänne", sanoi leikillisellä hymyllä Erzsike -Garanvölgyille, "ja olkaa todistajana siihen, mitä Aladár tänä hetkenä -minulle lupasi." - --- "No, mitä se on?" - --- "Että hän minun tähteni jättää sen, joka on kirjoittanut tähän -lippaasen kätketyt rakkauden-kirjeet." - -Garanvölgyi kääntyi hämmästyneenä Aladár'iin: - --- "Ja sinä olet luvannut tämän?" - -Aladár valmisti itseään pathetillisella katsannolla vastaamaan; -Garanvölgyi ei enää voinut puoltansa pitää, vaan laski kätensä hänen -olkapäälleen ja sanoi nauraen: - --- "No, siinä tapauksessa, poikaseni, varo itseäsi tältä kylkiluultasi, -sillä siinä olemme molemmat tavanneet mestarimme." - -Sen sanottuaan otti hän esiin kellon-vitjoihin kiinnitetyn avaimen ja -avoi sillä lippaan, jonka kannessa oli Aladár'in muotokuva ja tämän -alla kirjeet. - --- "Nämät olen minä sinulle kirjoittanut." - -Aladár aikoi vastata, että siinä tapauksessa nämät eivät ole -rakkauden-kirjeitä, mutta kun hän oli lukenut ensimmäisen puoleksi, ei -hän enää voinut tätä väitöstä esiin tuoda; nämät olivat tuskastuneen, -rakastavan sydämen puheita; sitä vastaan ei käynyt väittäminen. - -Erzsike, voitonriemunsa ensi hetkenä, osotti vallattomalla naurulla -hyvää mieltään, mutta kun hän näki, että Aladár'in silmät täyttyivät -kyynelillä, muuttui yht'äkkiä hänen hyvä mielensä kovaksi itkuksi; hän -heittäysi Garanvölgyin rintaa vastaan ja pyysi häneltä anteeksi sata -kertaa, tuhat kertaa; olihan hän niin monta kertaa rikkonut häntä -vastaan! - -Ensimmäisen kirjeen luettuansa pudisti Aladár ääneti enonsa kättä; tämä -teki lopun tästä hellätunteisesta kohtauksesta, sanoessaan: "Eikö -totta, poikaseni, kummoinen narri ihminen on, kun hän on yksinänsä!" - - - - -XVII. - -Eriskummainen oikeuden-käynti. - - -Viikkoja oli kulunut tämän jälkeen. Tulva oli vähitellen palannut -takaisin uomaansa; siitä tuli ensiksi yleinen räme, sitte pieniä -kala-lammikkoja siellä täällä keskellä viljapeltoja, jotka vasta -kolmantena kesänä täydellisesti kuivavat; kaikkialla hävityksen, -turmion kuva, jota ihminen lopulta inholla katselee, kun hän on väsynyt -sitä vaikeroimasta. - -Vielä kauan aikaa oli vaikea päästä toisesta kylästä toiseen, -hävinneitten teitten vuoksi, joista vesi oli vienyt kaikki sillat; eikä -Ankerschmidt rientänyt herra Bräuhäusel'ille "musta rokkaa" keittämään. - -"Jos ei tätä tulvaa olisi ollut, emme koskaan olisi yhteen sattuneet." - -Hän ei nyt huolinut muusta, kuin että hänen tyttärensä tulisi -onnelliseksi. Heti ensimmäisenä sunnuntaina kuulutettiin avio-pari, ja -vanhukset iloitsivat saadaksensa nuorissa uudestaan elää. - -Sen johdosta aukaisi Ankerschmidt yksitellen nenäliinaansa sidotut -solmut, jotka muistuttivat Grisák'ista, Bräuhäusel'istä, Mikucsek'ista. -Ainoastaan neljäs jää; se koskee Aladár'iin. Mutta ei ole mitään syytä -sitäkään enää säilyttää. Tiedetäänhän jo kaikki. - -Ennen pitkää saikin hän tohtori Grisák'ilta kirjeen, jossa tuo arvoisa -mies suurella prosopopoealla ilmoittaa, mikä ankara tutkimus on -asianomaisissa paikoissa pidettävä siitä, kenen vika tahi rikos on -ollut syypää tähän monen miljonan vahinkoon; rikollinen on ankarasti -rangaistava. Tähän-astisista tutkimuksista on kuitenkin tullut ilmi, -että kaikkiin on ollut syynä "eräs pieni väärin-käsitys", joka sattui -herra Mikucsek'ille; tämä käsitti väärin tehtävänsä, ja sentähden -käsitettiin myöskin hänen neuvonsa väärin; kaikki tyyni oli erhetystä; -se tulee sitä selvemmäksi, kuin herra Mikucsek sill'aikaa on siirretty -Galizia'an; jos häntä tahdotaan konfronterata, täytyy ensiksi -erinäisten maaherran-virastojen kautta sitä ministeristöltä pyytää. Ja -lopulta, jos hän havaittaisiinkin syylliseksi, mitä vahingon-kärsineet -siitä hyötyisivät? Paitsi ruumistansa, sieluansa ja sateen-varjoansa, -ei hänellä ole mitään koko maailmassa; valtakunta voipi kyllä kärsiä -tämän, niinkuin muunkin jne. jne. - -Ankerschmidt lausui siihen, että tohtori on oikeassa; olisi varmaankin -vahinko kuluttaa paperia, saadaksensa selkoa onnettomuuden alkuperästä; -siinä kyllä, että se on olemassa. - -Mutta sillä välin tapahtui jotakin, josta tohtori Grisák ei tietänyt. - -Herra Mikucsek oli todellakin hankkinut itselleen postivaunun-piletin -Lembergiin. Mutta kun vaunut yöllä Forro'n luona kulkivat hiljakseen -vuorenrinnettä ylöspäin, paukahti laukaus sisään akkunasta, niin -läheltä, että ruudin-savu kokonaan peitti lasin; luoti puhkaisi siihen -pienen, ympyriäisen läven, kuin se vaan olisi ollut paperista. -Vaunuissa istui neljä henkeä, ja näistä neljästä sattui laukaus -Mikucsek'iin; -- hän meni heti kuolijaksi. - -Murhaaja, joka varmaankin ampui ihan vaunun-astuimelta, katosi heti -tietämättömiin; asian laitaan katsoen vangitsi Kassa'n oikeus -postikuskin ja oppaan semmoisina, joita ensimmäinen epäluulo kohtasi. - -Sen jälkeen ilmoitti eräs maanviljelijä Sz----stä itsensä -tuomio-istuimen edessä; älköön vainottako syytöntä, hän on murhaaja. - -Hän sanoi tehneensä murhan kostosta, siihen itseään valmistaneensa; hän -kertoi juurta-jaksain, kuinka se tapahtui; kuinka hän pimeässä yössä -oli väijynyt postivaunuja; että hän oli noussut vaunun-astuimelle; -mihin hän oli heittänyt pistolin; missä hän oli kätkeynyt ojaan. -Täydellisempää tunnustusta ei sopinut pyytää. Täydellä vakuutuksella -saattoivat kaikki tuomarit julistaa hänelle kuoleman. Mutta samaan -aikaan, ihan samana päivänä ilmestyi toinenkin maanviljelijä Sz----stä -Miskolcz'in oikeuden edessä, ja kertoi saman tapauksen aivan samoilla -sanoilla, väittäen, että hän oli murhaaja. - -Toisen itse-ilmoittajan nimi oli Péter Bárd, toisen Pál Bárd; he olivat -veljekset. - -Mutta kumpi heistä oli nyt todellinen murhaaja? Oikeus tutki heitä -vastatuksin; molemmat pysyivät tunnustuksessaan. - -Kun heiltä kysyttiin, minkätähden toinen ilman syyttä väittää rikoksen -tehneensä, oli heidän vastauksensa molemmin puolin, että toinen veli -tahtoo uhrata itsensä, veljeänsä pelastaakseen. - -Sitä ei käynyt epäileminen, että toinen oli todellinen murhaaja, mutta -varmaa oli myöskin, että toinen sitä ei ollut. - -Toinen oli tuomittava ja toinen vapautettava; siitä vaan ei saanut -selkoa, kumpiko? - -Kun molemmat veljet seisoivat toisiansa vastaan, osasivat he -erinomaisen hartaasti pyytää toisiansa luopumaan siitä aikomuksestansa, -että toinen tunnustaa itsensä syylliseksi semmoiseen rikokseen, jota -hän ei ole tehnyt. Vieläpä he rupesivat kiistelemään ja toisiltansa -ristikysymyksillä tiedustelemaan, kuinka se oli ollut, kuinka se oli -tapahtunut; mutta näistä kaikista kävi vaan selväksi, että toinen osasi -sanoa toiselle kaikki asianhaarat, ja sentähden tietävät he sen -molemmat yhtä tarkasti. - -Vihdoin turvasi Péter Bárd, tuomareita vakuuttaaksensa, viimeiseksi -säästettyyn keinoon: hän sanoi, että hänellä on vastaansa todistajia: -ritari Ankerschmidt ja herra Aladár Garanvölgyi; nämät voivat todistaa, -että vaan hän saattaa olla murhaaja. - -Molemmat herrat kutsuttiin oikeuteen; nämät eivät ensinkään tietäneet -ajatella, että heidän todistustansa tarvitaan tässä rikosasiassa. - -Kun todistajat olivat saapuneet, kysyi Péter Bárd: - --- "Muistatteko, hyvät herrat, kun te valvoitte yöllä Tiszan padolla, -että teitä kohden tuli muuan venhemies, jonka kanssa te ryhdyitte -puheisin?" - --- "Se olin minä!" keskeytti häntä Pál Bárd. - --- "Olit sinä?" sanoi päätänsä pudistaen Péter; "vielä sitäkin -tahtoisit olla? No, jos se olit sinä, sano siis, mitä tuo venhemies -siellä puhui herrain kanssa?" - --- "Minä toin sen tiedon, että D:n pato on rikottu, ja sanoin, että -jonkun siitä on kuoleminen." - --- "Siinä tapauksessa olet jossakin kuunnellut, sillä tuo venhemies -olin minä." - --- "Taikka kuuntelit sinä, ja minä olin venheessä." - --- "Mutta, hyvät herrat!" huusi epätoivoissaan Péter, "minä vannon, -että minä olin venheessä." - --- "Minäkin vannon sen." - -Ei Ankerschmidt eikä Aladár tietänyt enempää selitystä antaa. Oli -pimeä, kun he puhuivat tuon miehen kanssa; hänen kasvojansa he eivät -voineet selittää, mutta puhutut sanat tiesivät molemmat yhtäläisellä -tarkkuudella kertoa. Toinen heistä oli silloin varmaankin padon -lähellä. Mutta kumpi se oli, siitä vaan ei saatu selkoa. - -Oikeus oli pakoitettu heitä uudestaan vankeuteensa lähettämään. - -Kun heitä vietiin eri taholle, nosti Péter Bárd kahletetut kätensä, -uhkasi sormellaan lempeästi veljeänsä ja sanoi hänelle katkeralla -äänellä: - --- "Veljeni, veljeni! Sinä tahdot vaan minun tähteni surmata itseäsi, -mutta saat nähdä, ettei siitä tule mitään." - -Illalla pyysi Péter Bárd kirjoitusneuvoja; hän tahtoo, niin sanoi hän, -tehdä oikeuden esimiehelle tärkeän ilmoituksen. Niitä annettiin -hänelle. - -Seuraavana aamuna tavattiin hän kuolleena; hän oli nenäliinallaan -hirttänyt itsensä ovenkääkään. - -Pöydälle jätetyssä kirjeessä oli kirjoitettu: - - "Armollinen herra! - - Sanotaan, että sillä tunnustuksella, jota kuolema seuraa, - on sama voima, kuin jos sen olisi valalla vahvistanut. - Minä kuolen siis ja vahvistan tunnustukseni; minä olin - murhaaja, veljeni on syytön. - - Péter Bárd". - -Oikeudelle ei jäänyt muuta tehtävää, kuin hyväksyä tapahtunut -tosi-asia. Joka kuoli, se oli rikoksen-tekijä, joka eli, se oli syytön. - -Tähän tapaan suunniteltiin tuomio. Oliko se oikea? Sen tietää -yksistänsä se herra, joka näkee sydämiin. - -Pál Bárd, kun hän kuuli nuoremman veljensä kuolemasta ja omasta -vapauttamisestaan, sanoi itkien, että tämä ei kuitenkaan ollut -murhaaja. - -Mutta semmoisia mielettömiä kiellettiin häntä kerrallaan puhumasta, -kahden kuukauden rangaistuksen uhalla. Jos ei hän tahdo, että hän -pannaan lukon taa, tunnustakoon olevansa syytön. - -Puhuttiinpa sen jälkeen kappale aikaa, että vankihuoneessa itsensä -murhannut Péter oli sama mies, joka yhteen aikaan Miska Szemes'in -nimellä teki monta monituista konnanjuonta. Sitä luultiin sentähden, -että tämän kuoleman perästä Miska Szemes'istä ei enää koskaan mitään -kuultu. - -Ken tämänkin tietää? Siinä kyllä, että semmoisia hoetaan. - - - - -XVIII. - -Pikku pilanteko Cabinet noir'issa. - - -Rouva Pajtay asui tähän aikaan Wien'issä. Heti kun Aladár oli laskettu -vapaaksi, muutti hän pois Pest'istä, vapauttaakseen itseänsä kaikista -ikävistä asioista. - -Wien'issä oppi hän yhden lyhyen vuoden kuluessa kaksi asiaa. - -Ensiksi sen, että pörssissä sopii vaan semmoisten ihmisten keinotella, -jotka sitä ymmärtävät. Dilettanttein käy siellä huonosti. Unkarista -erotessaan oli hän muuttanut kaiken kiinteän omaisuutensa rahaksi, ja -sanoi julkealla kevytmielisyydellä, ettei hän enään ollenkaan huoli -tuosta köyhästä valtakunnasta; tästä lähtien aikoo hän elää -kapitalistina. - -Nyt alkanut aikakausi oli kuitenkin erittäin omansa houkuttelemaan -sitä, joka luuli itsellään olevan rahaa, siihen kouluun, jossa hänelle -opetetaan, ettei hänellä todellakaan mitään ole. - -Yhden vuoden kuluessa olivat järjettömät rahatoimet -- hän hyppäsi -tietysti aina pahaan aikaan milloin hausse'lle, milloin baisse'lle -- -saattaneet hänet siihen, että hän tuosta petollisesta merestä sai -pelastetuksi vaan omaisuutensa jäännöksiä. - -Toinen asia, jonka hän oppi, oli se, että vanhain valtiomiesten käypi -laatuun ja on joskus edullistakin lopullisesti riitaantua entisten -puoluelaistensa kanssa, mutta neljättäkymmentä käyvältä naiselta on jo -hyvin vaarallista hylätä kaikki entiset tuttavansa, sillä uuden -puolueen kokoon-saanti käypi silloin jo kovin vaikeaksi. - -Semmoisen kokemuksen perästä ei ole mitään parempaa neuvoa, kuin "taas -takaisin, elämämme hetkiä rakastetulle isänmaalle pyhittämään." - -On näet tietäminen, että tuo hyvä, narrimainen unkarilainen -enemmän iloitsee yhdestä kadonneesta, joka takaisin palaa, kuin -yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät koskaan ole -erhettyneet. - -Eräänä kauniina päivänä päätti siis tuo _tuntehikas patriotinna_ -- -niinkuin baali-referenttien oli tapa häntä nimittää -- viettää -kylpykauden Balaton-Füred'issä.[69] - -Tämä oli sangen hyvä tekosyy taas ruveta yhteyteen rakastetun isänmaan -kanssa. Sairastetaan tautia, jota ei mikään muu kylpylaitos koko -maailmassa voi parantaa, kuin yksistänsä Balaton-Füred. Ihminen ei -sentähden näytä katuvaisen takaisin-palaajan rôlia; hän tarvitsee vaan -kivennäis-vettä, on senvuoksi tullut takaisin; sill'aikaa, kuin hän -suorittaa Anna-baalin parannus-keinoa, totutaan häntä näkemään; vanhat -ihastelijat ilmestyvät, niitä sopii taas jalkojensa juureen sitoa; -kylpykauden päätyttyä rukoilevat he, ettei hän enää lähtisi takaisin -Wien'iin; semmoisten sydämellisten rukousten täyttäminen on nais-avu; -ehkä käypi jotain "liaison'iakin" vahvistaminen, ja sitte tekee ihminen -"rakkaudellensa" sen "uhrin", että taas jää tähän ikävään valtakuntaan. -Tähän asti on kaikki hyvin; mutta siitä täytyy nyt myöskin ennakolta -antaa tieto asianomaisille, jotta hekin olisivat Füred'issä sinä -päivänä, jona hän saapuu sinne. Tähän taas ei tarvita muuta, kuin että -se jokaiselle erittäin kirjeessä ilmoitetaan ja lausutaan halu toisiaan -tavata. - -Miehet tavallisesti katsovat sangen vaikeaksi semmoisista asioista -kirjoittaa; naisille se on todellinen nautinto. - -Corinna kirjoitti aamusta iltaan, ja sai vasta silloin kirjeet -valmiiksi. - -Hän oli itseensä tyytyväinen, kun hän vielä kerran oli lukenut ne. - -N:o 1 oli maanviljelijälle. - - "Rakas ystäväni! - - Lääkärini määräyksestä aion viettää kylpykauden Balaton-Füred'issä. - Minä olen senkin vuoksi enemmän mieltynyt tähän kylpylaitokseen, - että se on halvempi, kuin ulkomaan, ja minä pidän paljon lukua, - mihin panen rahani. Siellä ihminen saattaa käydä minkälaisessa - toaletissa hyvänänsä; unkarilaisten suora mielenlaatu ei soimaa - sitä, kun sen sijaan Ischi'issä täytyy kilpailla herttuatarten - kanssa. Jos tapaisin teidät siellä, olisi minulla siitä suuri - lohdutus; te tiedätte, kuinka suuresti nykyisen nuorison teeskennelty - pilvien-ajo minua ikävystyttää; minä vapisen, jos tuo köyhä - runoilija, joka Fellegormi'n nimellä oli tottunut ylpeilemään - muoti-lehdissä, sattuisi siellä olemaan. Kuinka me nauroimme yhdessä - hänen viattomia värssyjänsä! 'yhdessä,' mutta 'erikseen' minä - pakenen niitä. Tulkaa sentähden, jos mahdollista, ja ruvetkaa - suojelijakseni! - - Corinna". - -N:o 2 kirjoitettiin tuolle eräälle runoilijalle. - - "Rakas Fellegormi'ni! - - Lääkärini väittävät, että rinnassani on kipu, jonka vaan Balaton'in - ilma voipi parantaa. He ovat oikeassa, rinnassani on kipu: - sydämessäni, ja sen saattaa yksistään innokkaasti rakastetun - isänmaani ilma terveeksi tehdä. Minulla ei siitä asti ole mitään - rauhaa, ei iloa, kuin yksityisten juonet ja vainoova kohtaloni - pakoittivat minua isänmaatani jättämään, enkä minä muuta halua, - kuin että tomuni kerran lepäisi isänmaani povessa. Minulle se - olisi suuri lohdutus, jos kohtaisin teidätkin siellä. Se olisi - minulle sitä mieluisampaa, kuin Grisák'kin, niinkuin varmaan - tiedän, on siellä, tuo ihminen, jota minä vihaan yhtä paljon, - kuin te, ja jonka kiihkeästä seurustelemisesta teidän - ritarillisuutenne voisi minua suojella. Te saatatte olla varma - minun kiitollisuudestani. Monta kertaa olen ajatellut teitä, - monta kertaa teistä unta nähnyt; tällä kertaa se ehkä ei ole - oleva unen-näköä. - - Corinna." - -N:o 3 oli kirjoitettu saksaksi tohtori Grisák'ille. - - "Rakas ystäväni! - - Lääkärieni neuvosta lähden minä Balaton-Füred'iin. Se ei ole - kaukana Pest'istä; jos teillä on aikaa, tulkaa minua sinne - tervehtimään. Minun tarvitsisi puhua teidän kanssanne tähdellisistä - oikeudenasioista, joita teidän pitäisi ottaa ajaaksenne, ja sitte, - jos tekin joutuisitte johonkin oikeuden-käyntiin, otan minäkin - vaihdoksi sen asian ajettavakseni. Te tiedätte, että jo aikoja - sitten minun ja Aladár Garanvölgyin väli on rikkoontunut; nyt voin - ilmoittaa, että olen työntänyt oikeuden-istujankin luotani. Tulkaa, - jos vaan mahdollista on; saan siten kumminkin jonkun, jonka kanssa - saatan haastella, sillä yhden vuoden kuluessa olen jo melkein - tykkänään unhottanut unkarin kielen. - - Corinna." - -Kirje N:o 4 oli ritari Ankerschmidt'ille. - - "Rakas ystäväni! - - Sydämeni syvyydestä otan osaa siihen murheesen, jonka taivas on - mitannut teidän perheellenne; sallikaa, että teidän vilpitön, - vanha ystävättärenne yhdistää kyynelensä teidän kyyneliinne. - Ja kuka muu voisikaan tuntea sen tuskaa, joka kadotti perheensä - rakkaimman jäsenen, kuin se, joka itsekin on kadottanut kaikki - ja luopunut kaikista. Mutta onnettomuudenkin molemmanpuolisessa - kohtauksessa on joku onni. Jos te tahdotte vainota tuota ihmistä, - joka teidän poveenne on iskenyt semmoisen haavan, voin minä sanoa, - missä hän on. Jos haluaisitte kohdata minua, saavun minä tämän - kuukauden kuluessa Balaton-Füred'iin, johon lääkärini lähettävät - minut. Minulla on teille paljon sanottavaa, josta saatte nähdä, - että teillä on etäällä ystävätär, joka joka päivä ajattelee teitä. - - Rouva Pajtay." - -N:o 5 lopuksi oli Aladár'ille. - -On näet tietäminen, jottemme sitä perästäpäin liioin kummastelisi, että -rouva Pajtay jo oli kuullut Grisák'in kertovan, jotta Aladár saa -takaisin omaisuutensa. - -Tämän johdosta siis. - - "Rakas Aladár! - - Elämässä löytyy väärin-käsityksiä, joita vaan kuolema selville - saattaa. Minunkin elämässäni on semmoinen arvoitus, ja se asia, - ettette ole yrittänyt sitä suorittamaan, se tuottaa minulle - kuoleman. Ulkonäky, varjo on jo kaivannut monelle haudan, ja he - ovat vaipuneet siihen, eikä kukaan ole ymmärtänyt heitä. Te olette - mies, te olette kuumaverinen; minä olen nainen ja heikko, sentähden - on minun soveliaampi nöyryttää itseäni teidän edessänne, ja tuon - kohtauksen perästä, joka eroitti meidät, lausua tämä sana: - 'anteeksi!' Jos tietäisitte, mitä tämä sydän on teidän tähtenne - kärsinyt, mitä tämä sielu teidän tähtenne ajatellut, mitä nämät - kädet teidän tähtenne tehneet! Mutta ei, te ette tiedä sitä ikinä. - Tänä vuonna aion olla Balaton-Füred'issä; jos te ilmestyisitte - siellä yhdeksi minutiksi, saisitte vielä kerran nähdä sen naisen, - joka tuli sinne -- teidän läheisyyteenne -- kuolemaan -- ja - unhottumaan, ja jonka ainoa toivo on se, että te kerta seisoisitte - hyljätyn haudalla ja kuiskaisitte: 'tälle köyhälle naiselle, tuolla - tomussa, annan minä anteeksi.' - - Corinna". - -Kas niin! Tämäkin on käynyt hyvin käteen. - -Nyt täytyy vaan pitää vaaria siitä, että kukin kirje tulee sille -määrättyyn kuverttiin, jottei mitään vaihtoa tapahtuisi, niinkuin sitä -on nähty huvinäytelmissä, joissa joku on vaihtanut kirjeet ja kuvertit. -Se olisi kaunista, jos esimerkiksi joka mies saisi toiselle kirjoitetun -kirjeen. - -Sentähden olikin Corinna niin varovainen, että hän ensin kirjoitti -päällekirjoituksen jokaiseen kuverttiin, ja sitte tarkasti katsoi, -minkä kirjeen kuhunkin pani, jottei mitään erhetystä tapahtuisi. -Muutamia veti hän ulos kaksi kertaa, vakuuttaaksensa itseään, ettei hän -ollut niitä vaihtanut. Sitte lukitsi hän ne joutuisasti yksitellen -sinetillä, ja saattoi nyt olla varma siitä, ettei mitään vaihtoa -jakamisessa ollut tapahtunut. - -Olipa hän vielä niinkin varovainen, että itse, fiakkerilla ajaen, vei -kirjeet postiin ja itse pani ne sisään kirjelaatikkoon. Ja sen jälkeen -palasi hän, niinkuin se, joka on asiansa paraimmalla tavalla -toimittanut, rauhoittuneena kotia; hänen kirjeensä ovat hyvällä tiellä. - -Mutta jälellä oli vielä "cabinet noir." - -Viisi kirjettä, jotka yhtä haavaa suljahtavat laatikkoon, sama käsi-ala -päällekirjoituksessa, ja lisäksi vielä niin epäluuloa herättävillä -adresseilla, kuin yksi tuomittu ja armoitettu vallankumouksen päämies; -yksi entinen keisarillinen yli-upseeri, nyt unkarilainen tilanhaltia; -yksi asianajaja; yksi jurnalisti, ja yksi äreä oikeuden-istuja -- ne -pistävät jokaisen silmään. Epäluuloa enensi vielä se seikka, että nämät -kirjeet ovat kaikki Wien'issä kirjoitetut ja lähetetään Unkariin. -Valtion on todellakin tarvis tietää semmoisten epäilyttäväin -kirjoitusten sisällys, sillä tämä saattaa ainakin johdattaa jonkun -salaliiton laajalle haaroittuviin säihin. - -Cabinet noir, me tiedämme jo, mimmoinen laitos se on. - -Herra Straff, hukkaan menneen avioliittonsa perästä, palasi sinne taas -takaisin. - -Ihmisen täytyy, kuin täytyykin, elää! Tämä on nykyajan tunnus-sana. - -Yksi meistä hankkii leipänsä sillä, toinen tällä tavoin; häpeä on vaan -nälkään-kuolo. - -Ja sitte, jos ihminen kadun-lakaisemisella hankkii leipänsä, tahraa hän -vaatteensa ja on sen vuoksi halveksittava mies, kun hän, jos tahraa -vaan luonteensa, yhtä kaikki käypi kavalierista ja gentlemanista. - -Herra Straff, vanha tuttavamme, istuu siis tuolla, nuot viisi kirjettä -edessään. Hänen harjaantunut silmänsä tuntee käsi-alasta niitten -kirjoittajan. Kerta oli hänellekin tullut kirjeitä tämmöisellä -käsi-alalla. Silloin, kun vielä näitten kirjoittajatar tarvitsi tietää -salaisuuksia, joista herra Straff otti eri makson. - -Hänen virkansa olikin tutkia ja tietoja antaa; puhukoot siis suljetut -huulet. - -Näitten kirjeitten lukeminen huvitti suuresti herra Straff'ia. - -Hän nauroi aika lailla itsekseen. Hänen oli tapa nauraa ainoastaan -silloin, kun hän oli yksinänsä, eikä koskaan avatulla suulla, aina vaan -nenän lävitse. - -Narri raukat! Kuinka he sallivat itseään hevosiksi teettää! Hän -valitsee jokaiselle appeen, niinkuin tätä maittaa, ja jokaiselle "kas -ei mitään, ota hyvin kiinni." Vai mielisikö hän kenties jotakuta -definitíve saada pauloihinsa? Sekin lienee mahdollista. - -Viimeiseksi joutui Straff'in kynsiin Ankerschmidt'ille kirjoitettu -kirje. - -Edellisiä piti hän vaan semmoisena pirullisena nautintona, joka syntyy -sellaisten salaisuuksien tiedosta, joista asianomaisille lähtee vaaraa, -mutta etäältä katsojille naurua; viimeinen kirje sen sijaan täytti -hänen sappensa saatanallisella vimmalla. - -"Madame pyytää vainota vielä minuakin! Minä olen hänestä halvin kapine, -joka hänen sopii mukaansa viedä leikkikaluksi tuolle vanhalle lapselle, -kun hän saapuu Wien'istä. Hoho, rouvaseni! Te valitsitte vihaisen -apinjan menageriastanne! Tämä suittaa vielä matkalla pahasti kynsiä -teitä. Hän niinmuodoin pettäisi minut? Hän tahtoo kilpailla kanssani -petoksessa? Hahaha, hahaha! No, saadaan vielä nähdä, kumpi meistä -paremmin ymmärtää tämän ammatin! Saadaan vielä nähdä." - -Straff aivasteli ja nauroi yhä itsekseen, sill'aikaa kuin hän kuumalla -lampunlevyllä kuivasi sitä pehmeää matricia, jolla kirjeet olivat -uudestaan kiinni pantavat; hän mietiskeli oivallista pilantekoa; siitä -tulee lopulta suuri huvitus. - -Hän päätti, kirjeitä taas kuvertteihin pistäessään, ensiksi panna sen, -joka oli kirjoitettu tilanhaltialle ja jossa runoilija Fellegormia -morkataan, viimemainitun kuverttiin. - -Jurnalistille aiotun kirjeen, jossa pyydetään ritarillista suojelusta -tohtori Grisák'ín kiihkeyttä vastaan, sulki hän Grisák'in kuverttiin. - -Saksaksi kirjoitettu kirje, jossa rouva todistaa unhottaneensa -äidinkielensä ja sen tähden haluavansa seuralaista, joka osaa -muukalaista kieltä, joutui tuon jyrkän tilanhaltian adressin alle. - -Ja lopuksi vaihdettiin ilman mitään mutkia Ankerschmidt'in ja Aladár'in -kirjeet toisiinsa. - -Ankerschmidt saakoon lukea, kuinka sen nuorukaisen uskoton morsian, -joka nyt on hänen tyttärensä ylkämies, koettaa tätä takaisin -houkutella; Aladár sen sijaan huvittakoon itseään sillä, että hänen -entinen morsiamensa yrittää pääsemään muinaisen sulhonsa anopiksi. - -Tämä oli sangen hupainen tuuma! - -Kaksi viikkoa sen perästä, kuin kirjeet olivat lähetetyt, näytti rouva -Pajtay'sta aika soveliaalta ilmestyä Balaton-Füredissä, Hänen entiset -ihailijansa väijyvät jo varmaankin joka päivä postivaunujen tuloa ja -pitävät teaterin vokali-qvartettia valmiina tulopäivän iltana -annettavaa serenadia varten. - -Etupäässä täytyi hänen kuitenkin kokea, että kaikista vähimmin -kohtelias naisille on ilma. - -Sentähden onkin tämä valtakunta niin ikävä; heti kuin sataa, syntyy -lokaa. Wienissä ei ihminen koskaan näe lokaa, se korjataan kohta pois. -Täällä sen sijaan ei siitä alkaen kuin Tigris-hotellista astuu -pika-vaunuihin, näe muuta, kuin sateen pieksemän akkunan ja siitä -lokaisen tien, lokaisella tiellä märkä-viittaisia talonpoikia ja -krinolinittomia talonpoikaisvaimoja, jotka vetävät hameensa päänsä -ylitse. - -Suurin onnettomuus on kuitenkin se, että ihastelijat tämmöisessä -sateessa, vaikkapa he itse odottaisivatkin pikavaunuja kahvihuoneen -edustalla, eivät saa toimeen mitään väenkokousta kävelypaikalle; kun -vaunut saapuvat sinne, on jo ilta, eikä ole ketään muuta kylpylaitoksen -pihalla, kuin happovesi-ihmiset, jotka silloin korkitsevat pulloja. - -Aivan niin kävikin. Saapuvien vaunujen ja heliseväin valjakkojen ryminä -houkutteli tuskin ketään kahvihuoneen oveen; nämätkin harvat -paljoksuivat siunausta, joka ylhäältä tuli, eivätkä uskaltaneet astua -edemmäksi kuin porstuaan. - -Vaunut vierivät vastaan-ottamatta suuren Horváth-rakennuksen pihaan. - -Siellä oli rouva Pajtay'n ennakolta tilattu asunto, kauniin ja paras, -joka Füred'issä oli saatavana; sen johdosta myöskin kalliin. - -Tuskin oli hän asettunut kamariinsa, kuin hänen ensimmäinen huolensa -oli tutkia vierasten-luetteloa. - -Niin monen sadan nimen vilkaiseminen ei ole mikään pieni työ, ja kun -etsittyjen joukosta ei löydä muuta, kuin yhden, on se sangen köyhä -saalis. - -Tämä yksi oli Fellegormi, runonsepustelija. - -Missä muut viipynevät? - -Varmaankin ovat he kirjoittaneet kirjeen, jossa antavat tietää, että -ovat jo tulossa. - -Corinna ei malttanut odottaa kokonaista yötä tämmöisessä epäilyksessä; -vielä samana iltana lähetti hän käskyn posti-expeditörille, että jos -hänelle on tullut kirjeitä, ne heti annettakoon ulos. - -Füred'in posti-expeditöri on sangen hyvä nuorukainen. Oli juuri -tanssijaiset hotellin vieras-salissa; hän tanssi par'aikaa csárdás'ia, -kun häntä ruvettiin attilasta nykäisemään, että joku tarvitsee pikaista -apua, hän kuolee aamuksi, jos ei hän vielä tänäpänä saa ulos hänelle -ehkä tulleita kirjeitä. Palvelukseen valmis nuorukainen käsitti vaaran, -jätti viipymättä sikseen tanssin jatkamisen ja juoksi asuntoonsa, jossa -hän veto-laatikosta etsi rouva Pajtay'lle adresseratut kirjeet; niitä -oli luvultaan viisi. Näitten kanssa meni hän taas takaisin -tanssisaliin. - -Corinna otti sykkivällä sydämellä kirjeet. Kaikki viisi olivat siis -rientäneet vastaamaan. Mutta minkätähden myöskin runoseppä, jos hän -itse on täällä? Arvattavasti on hänen kirjeensä tullut aikaisemmin. - -Minkä hän ensimmäiseksi avaa? - -Hän antoi etusijan Ankerschmidt'in kirjeelle. Tämä on kaikista -asianosaisista se, jonka toimeen-tulo on paras. - -Kun hän oli avannut kirjeen, näki hän suureksi hämmästykseksensä oman -kirjeensä siitä esiin putoovan. - -Kuinka? Hän lähettää saadun kirjeen takaisin? Tämä on suuri -epäkohteliaisuus! - -Mitä lienee hän kirjoittanut sen ohessa? - - "Kunnioitettu rouva! - - Toisella kertaa, jos yhtä haavaa kirjoitatte kirjeitä kahdelle - hengelle, pitäkää vaaria, ettette vaihda kuvertteja! - - Ankerschmidt." - -Ei mitään muuta. - -Mitä tämä on? Corinna tempasi oman kirjeensä kuvertista, johon selvästi -oli kirjoitettu Ankerschmidt'in nimi, mutta heitti sen pelästyneenä -pois kädestään. Se oli Aladár'ille kirjoitettu teksti. - -Sitte repäisi hän äkisti rikki Aladár'in kirjeen. Siitäkin putosi esiin -hänen oma, Ankerschmidt'ille aiottu kirjeensä, mutta Aladár oli niin -hienotunteinen, ettei hän siihen ollut kirjoittanut mitään katkeraa -muistutusta. Nämät kaksi kirjettä ovat vaihdetut! Se on jo selvää. -Kuinka se lienee tapahtunut? Sitä on mahdoton käsittää. Kun hän itse -kaksi kertaakin oli katsonut, että kirjeet tulisivat oikeaan paikkaan! - -Eih, nämät miehet asuvat samassa kylässä; varmaankin ovat he olleet -kyllä epäritarillisia näyttämään saadut kirjeet toinen toiselleen, ja -he ovat harkinneet itsekseen tämän pilanteon, häntä, naista -solvaistaksensa. Tämä on epäilemättä Aladár'in tuuma, sillä hänellä on -paha sydän ja ivallinen luonto. Hänessä on miestä semmoista tekemään! - -Tällä tavoin lohdutteli Corinna itseään, ja mursi auki kolmannen -kirjeen. Tämä oli tilanhaltialta. - -Ikäänkuin käärme olisi hänen syliinsä puikahtanut! Tästä kuvertista -putosi esiin tohtori Grisák'ille määrätty kirje. Tuo kirje -saksalaisella tekstillä. - -Tilanhaltian vastaus oli maahan ruhtova. Hän oli kirjoittanut saksaksi: - - "Also gnädiger Frau! nicht mehr wajsz ungrisch. Hat vergessen - Allen, vergessen Mutterzungen, Vaterlanden; ergo: mich auch sollen - vergessen!" - -Seisoipa siinä vielä muutakin, mutta sitä ei sovi tässä kertoa. - -Corinna oli tainnoksiin menemällään. - -Neljättä kirjettä avatessaan vapisi hänen kätensä niin, että kirje -melkein oli siitä liepsahtaa. - -Ettei tämän mukaan Grisák'kaan ollut saanut hänelle aiottua kirjettä, -oli varmaa. Ja jos hän olisi sattunut saamaan juuri runosepälle -määrätyn kirjeen, jossa hänestä on puhe?... - -Avattu kirje osotti pelon todeksi. Grisák'kin lähetti kauniisti -takaisin hänelle tulleen kirjeen, joka hänen adressinsa alla oli -Fellegormille kirjoitettu. - -Tohtori Grisák vastasi pitkältä; pitkältä ja "loukkaavasti." - -Yksi arkki, kahdenkertaiseksi taitettuna, oli täynnä hänen -vastaustansa, jossa hän järjestänsä, kohdasta kohtaan osotti, datumin -mukaan, koska, kuinka monta kertaa ja kuinka kauan hän oli ollut -armollisen rouvan luona; se oli lopussa yhteen laskettu, summa -summarum: niin ja niin monesta "asianajajan neuvottelusta", à kymmenen -florinia; hän pyytää sitä tasaisena pikku summana itselleen -lähetettäväksi, muussa tapauksessa on hän pakoitettu oikeuden-käyntiin -ryhtymään. - -Tämä vielä tarvittiin! Että kaunis rouva maksakoon ihastelijansa -seurassa vietetyt "tête à tête" tunnit kymmenellä florinilla, niinkuin -oikeudenasiain neuvottelusta! Mutta, sen mukaan kuin me tunnemme olot, -on hän tämän varmaankin maksava. - -Viidennestä kirjeestä ei enää saattanut olla mitään epäilystä, että -sekin oli vaihdettu kappale. - -Mutta Fellegormi on kuitenkin tullut tänne. Kuka tietää, kirjailijain -suku ehk'ei kuitenkaan ole niin leppymätön; ainoastaan latinaksi heitä -parjataan "genus irritabile vatum'iksi." Lisäksi lienee mahdollista, -että hän on katsonut vaihetusta pilanteoksi; hänellä on taipumus -humoriin. - -Auki murretussa kirjeessä ilmestyikin tosiaan toinen variationi kuin -neljässä ensimmäisessä. - -Siinä oli lähetetty hirveän hävytön pasquilli. - -Pasquillista on siinä tarpeeksi, kun sanoo, että se on pasquilli. -Enempää ei tarvitse siitä puhua. - -Nyt saattaa jo käsittää, minkätähden viimeinen ihailija oli tullut -tänne. - -Siitä saakka käy herjaruno varmaankin kädestä käteen; sitä luetaan -kävelypaikassa, kylpylaitoksessa, kahvihuoneessa, arenassa, -ampuradalla, koko lähistössä. - -Tuon naurun asian tietää jo jokainen, kyyppäreihin ja -kylpy-palvelijoihin asti. - -Huomenna kysyy joka ihminen kävelypaikassa: mikä se nainen on, jolle on -tapahtunut semmoinen paha pilanteko? - -Corinnan elämässä oli silloin ensimmäinen kerta lyhyt hetki, jona hän -tunsi, että hänellä on sydän. - -Hänen turhamielisyytensä oli kärsinyt niin syvän nöyrytyksen, ettei hän -enää voinut paeta sen kylmään suojaan. Ulkona hajosivat pilvet, tuli -kaunis, kirkas yö; tähdistä välkkyvällä Balatonilla alkoi iloinen seura -soutaa venheellä tulisoittojen valossa; keskellä järveä ruvettiin -laulamaan yhtä noista surumielisistä kansansävelistä, jotka syntyvät -yhdessä sanojen kanssa, niinkuin tuoksu kukan kanssa. - -Ja hänen mieleensä juontui, että eräänä vuonna hän itsekin oli juuri -tuolla tavoin kulkenut venheessä myöhäisenä yönä myrskyn perästä, -hauskassa seurassa, sen nuorukaisen kanssa -- joka silloin niin -tulisesti rakasti häntä, ja jonka hän kovan onnen päivinä niin kylmästi -hylkäsi. - -Nytkin luuli hän kuulevansa hänen äänensä, kuin hän tuntisi sen etäältä -kaikuvasta qvartetista; nytkin kuvaili hän häntä vieressään istuvaksi, -kuinka hän ohjasi venhettä ja piti hellää huolta siitä, ettei hänen -daminsa vilustuisi iltatuulesta. - -Ja nyt oli hän yksinänsä se, joka lähetti kirjeensä ilman vastausta -takaisin. - -Muut kaikki yrittivät, mikä hienommin, mikä karkeammin, loukkaamaan -häntä ilmi saadun petoksen johdosta; hän yksinänsä ei vastannut mitään. -Hän lähetti eksyneen kirjeen takaisin millänsäkään olematta. - -Ja kuinka onnellinen hän nyt saattaisi olla hänen rinnallaan, jos hän -olisi ymmärtänyt hänen kanssaan kärsiä, odottaa ja rakastaa! - -Ja kuinka onneton hän nyt on, kun hänellä ei ole ketään, jota hänen -olisi suloinen ajatella, eikä ketään, joka häntä rakkaudella -ajattelisi! - -Ison ajan tuskaili hän tällä tavoin; ison ajan katseli hän Balaton'in -mustaa pintaa, johon tuikkivain tähtien vesikuvat vetivät värähteleviä -ajatusmerkkejä ja jolla soihtu-venhe uiskenteli tulikäärmeen tavalla -laulavin väkinensä; ja hetken aikaa ajatteli hän, kuinka ihanaa olisi -levätä tuon taivasta kuvastelevan vedenkalvon peitteessä ja olla yksi -niitä virvatulia, jotka pimeässä yössä vettä myöten juoksevat tuulen -edessä. - -Tämä oli ainoa hetki hänen elämässänsä, jona hän puhui sydämensä -kanssa. - -Tämä ei ollut hänen viimeinen hetkensä. Venhe kääntyi, laulun sävelet -rupesivat taas lähenemään; Corinna veti kiinni kartiinit Balaton'in -puolelta, ja kun tuo petollinen kuva oli suljettu ulos pimeään yöhön, -vaikeni hänen sydämensä puhekin. - -Kynttiläin valossa hänen sielunsa kylmyys palasi takaisin; hän -ajatteli, että saattaa elää kauan ja vähäisellä omaisuudella, pienen -koronkiskonnan avulla, kunniallisesti kituroita eteenpäin. - -Hän huusi palvelijaa ja käski tilata itselleen kaikki sijat huomenna -Pest'iin menevissä pikavaunuissa; aamulla lähdetään takaisin. Ei -tarvitse edes laskea levolle siksi. Paitsi kirjeitä oli vielä eräs -muotilehtikin pöydällä; se oli se lehti, johon Fellegormin oli tapa -kirjoittaa; hän lähetti sen Corinnalle kunnia-kappaleena. Tämä oli -tullut hänelle Füred'iinkin. - -Hän avasi sen, ikäväänsä karkottaakseen. Hän alkoi uutisista -- tavan -mukaan. Ensimmäinen rivi, joka koski hänen huomiotansa, kuului: - -"Huhun mukaan on eräs meidän kunnioitettavimmista patrioteistamme, -Aladár Garanvölgyi, näinä päivinä kihlannut ritari Ankerschmidt'in -ainoan, viehättävän ja mielevän tyttären Erzsiken. -- Satakertaiset -siunaukset ja onnentoivotukset liittyvät valtakunnan kaikilta tahoilta -tähän todelliseen 'belle alliance'en.'" - -Tämä oli viimeinen tärähys Corinnan kiviselle sydämelle. - -Nyt ei hän enään ajatellut romantillista itsemurhaa; hänen mieleensä -juohtui, että vielä löytyy maailmassa yksi ihminen, joka katsoo -onneksensa, jos hänen entiselle suositukselleen aukenee uusi ala; yksi -ihminen, joka on uskollinen kuin koira, viisas kuin kettu; ei -hellätunteinen; jäntevän käytöllinen luonne; joka sangen hyvin tietäisi -pidellä koronkiskontaan annettavia summia, ryöstää pakenevia -velallisia, tutkiella, kuinka paljon kukin voi maksaa, kuinka suuressa -hädässä kukin on; sen ohessa kaunis mies, jonka kanssa naisen ylpeästi -sopii käsityksin kadulla kävellä; sanalla sanoen, kokonansa puolisoksi -luotu mies, jolle vaan tarvitsee näyttää pikkusormeaan, häntä -vangitaksensa. - -Tämä oivallinen, viimeinen mies "in petto" on -- herra Straff. - -Me toivotamme onnea siihen. - -Kello neljä aamulla, kun vielä kaikki nukkuvat kauniissa kylpypaikassa, -vierivät pikavaunut viiden helisevän hevosen kanssa ulos lehmuspuitten -välistä; niissä istuu kalpea nainen, joka eilen tuli tänne sairaana ja -jo tänäpänä -- täydellisesti parannettuna taas palaa takaisin. - -Niitä löytyy onnellisia onnettomia, joitten sydänten ei ole tapa kauan -vaivaantua. - - - - -XIX. - -Kun karhu lähtee pesästänsä. - - -Karhu on sangen suuri filosofi. - -Niin kauan kuin elämän päivät ovat iloisia, nauttii se niitä, ja jos ne -alkavat kolkostua, ei hän etsi vierasta isänmaata, niinkuin haikara, ei -hän mene rosvoomaan, niinkuin susi, eikä palvelemaan, niinkuin koira; -vaan hän vetäyy hiljaiseen, ennakolta valittuun pesään, jonne hän -kyykistyy kokoon ja suurella tyvenyydellä odottaa, kumpi ennemmin väsyy -passiviseen vastarintaan: hän vaiko talvi? - -Tavallisesti on talven kärsivällisyys lyhyempi, sillä se katoo -säännöllisesti itsestään, kun päinvastoin ei kukaan vielä ole nähnyt -lumeen paleltunutta karhua. - -Välisti on sangen pitkä talvi, mutta tämä ei hämmennä karhua; hän -tietää hyvin, että sen kuitenkin täytyy kadota; jos tuuli puhaltaa -kovin viukasti hänen pesäänsä, ei hän kirjoita sille lepyttäviä -broschyrejä, vaan sulkee selällään aukon ja näkee silloin vilua vaan -siltä yhdeltä kohdalta. - -On sitte talvella yksi päivä, jota nimitetään "kynttilänpäiväksi." -Mistä karhu tietää tämän päivän ilmestymisen kalenterissa? Se on vielä -luonnontutkijain selvitystä odottava salaisuus. Siinä kyllä, että -kynttilänpäivänä jättää karhu pesänsä, astuu ulos, katsellaksensa -ympärilleen maailmassa. - -Hän katsoo, kummoinen ilma on! Jos hän näkee, että on kaunis, -päivänpaisteinen ilma, että lumi sulaa, taivas on kevään sininen, -tyhmät tiaiset piipittävät ennenaikaisia hymnejä luulo-keväälle ja -pitävät lehtinä mistelin-marjoja, joista kuitenkin heidän turmionsa -syntyy; jos vienot, kuihkovat tuulet puhaltelevat: silloin karhu -- -menee takaisin pesäänsä, laskeuu levähtyneelle kyljelleen, pistää -kuononsa käpäläin välin ja nukkuu neljäkymmentä vuorokautta lisäksi; -sillä tämä on vielä vaan talven kiekailemista, niinkuin vanhan systemin -ministeristö vapaamielisen programminsa kanssa. - -Mutta jos karhu kynttilänpäivänä näkee, että on ilkeä, myrskyinen ja -kova ilma; jos tuuli tuiskuttaa lumiräntää, jos puunlatvat kirskuvat ja -musta varisparvi rääkkyy notkuvilla, kuivettuneilla oksilla, ikäänkuin -aikoisivat sanoa: "vapiskaa! ei tule koskaan enää kesää; talvi lupasi -meille, että sitä nyt jo kestää ikipäiviksi; me olemme vouranneet -tuulen, annamme sen viuhua, niinkauan kuin mielimme; aurinko on -vanhentunut, sillä ei enään ole mitään voimaa, se on unhottanut teidät; -te odotatte turhaan!" jos jääpuikot putoovat kuusien härmäisestä -parrasta; jos susi ulvoo korpimetsässä -- silloin pudistaa karhu -turkkiansa, hieroo silmiänsä ja jää ulos; hän ei mene enää takaisin -pesäänsä, vaan lähtee erittäin hyvällä mielellä metsään. - -Sillä karhu tietää sen hyvin, että talvi nyt antaa pois viimeisen -myrkkynsä. Puhaltakoon se vaan, pyryttäköön, jyskiköön; mitä enemmän se -purkaa vihaansa, sitä pikemmin sen on loppu. - -Ja karhut ovat aina oikeassa. - -Mistä karhu on ottanut nämät luonnontieteellisen filosofian -kontemplativiset peri-aatteet, sitä emme tiedä sanoa, mutta että se -Unkarin ilmanvaiheitten havainnoissa jo ammoin on tähdelle pantu, se on -varmaa. - - * * * * * - -Adam Garanvölgyi ei ollut vieläkään astunut huoneensa kynnyksen ylitse. - -Muutoin, jos hän tähän asti oli voinut eräkkään elämää viettää, kävi -sitä nyt jo helposti jatkaminen; hänen ympärillänsä oli aina semmoiset -kasvot, joista hän saattoi sanoa: näitä mielin nähdä. - -Aladár'ia saattoi hän tosin harvemmin nähdä; tätä pidätti hänen -työntoimensa. Sillä vaikka hän taas oli päässyt tilanhaltiaksi, ei -työn-haluinen nuorukainen ollut jättänyt ammattiansa, virkaansa. Mutta -Erzsike asui sitä enemmän Garanvölgyin luona, ja saattoi vanhaa herraa -päivä päivältä yhä enemmän siihen vakuutukseen, että Aladár epäilemättä -on sangen onnellinen. Mitä taas Ankerschmidt'iin tulee, oli hän enemmän -Garanvölgyin tykönä, kuin kotonansa. - -Sotavanhus maisti politikia, niinkuin jokainen ihminen, joka on elänyt -kymmenen vuotta tässä meidän maassa. - -Ankerschmidt kuului politikissa niitten joukkoon, joita on tapa -nimittää "sanguinisiksi." Jotka katselevat kaikkia läheltä, pitävät -kaikkia pikku-asioita suurina ja uskovat kaikki, mitä sanomalehdissä -seisoo. - -Garanvölgyi vaan hymyili vanhalle nahkapojalle. - -"Nämät ovat kaikki kynttilänpäivän auringon paistetta." - -Mutta Ankerschmidt tarttui joka asianhaaraan, joka näytti ilmoittavan -muutosta "meidän kohtalossamme." - -Sillä näin on laita. - -Vieras, tulokas puhuu kymmenen vuoden kuluttua jo "meidän -kohtalostamme." Ja tämä on luonnollista. - -Se ei ole noitumusta, ei pirun keinoja; se on sangen yksinkertainen -seuraus. - -Se, joka itse toi muassansa tänne jalon sydämen, ritarillisen hengen, -innostuu uusien kansalaistensa yksimielisyyden-luonteesta; yhteiset -vaivat, yhteiset kärsimiset saattavat meitä toisiamme lähestymään, ja -lopuksi valloittaa kaikkia yhteinen toivo yhteisestä tulevaisuudesta. - -Ja tavallisesti tulee näistä innokkaimmat patriotat. - -Seuraava polvikunta on varmaan sitä luokkaa. - -Ankerschmidt puhui Unkarin asioista, niinkuin mikä oikeuden-istuja -hyvänänsä. Tietysti hän niin suuressa määrässä kuin suinkin mahdollista -edusti äärimmäistä vasemmistoa. - -Mutta Garanvölgyi ei liikahtanut pesästään. - -On vielä talvi; karhun ei ole vielä syytä herätä. - -Sillä välin tuli myrskyinen, luminen, härmäinen ajanjakso; -alakuloisuuden sumu laskeusi kaikkien mieliin; kaikki toivo oli -jähmettynyt; halla oli polttanut ennen aikaansa puhjenneet -herkkä-uskoisuuden lehdet; harmaassa sumussa kuului vaan korppien, -noitten kovan onnen lintujen vaakunta: "turha on odottaa! turha -tahtoa!" - -Silloin tuli kerta Ankerschmidt tavattoman pahalla päällä vanhan herran -luokse, ja toi tälle painetussa sanomalehdessä huonoja uutisia. - -"Joka kivi on jo paikaltaan liikahtanut, johon isänmaalliset toiveet -vielä perustuivat: ainoastaan yksi jäi jälelle hajoavasta, häviävästä, -vaikeasta aikakaudesta: uskonnon-vapaus; nyt nuot hirmuiset uudistajat -sovittavat jalkansa tähän viimeiseen kiveen, sysätäksensä sitäkin pois -paikaltaan. -- Ja aika on siihen varsin otollinen, sillä on sangen -pimeä ja sangen kylmä..." - -Tästä sanomasta innostuivat Garanvölgyin tavalliset kasvot. - -"Siinä tapauksessa on karhun aika jättää pesänsä." - --- "Vetäkää esiin vaununi, huomenna lähdemme Miskolcziin -- -konventtiin." - -Ja vanha oikeuden-istuja ilmestyi uudestaan harmaalla parrallaan niissä -paikoissa, jossa järkähtämätön, rohkea sydän oli suuressa hinnassa -tähän aikaan. - -Myrsky kohisi, raivosi vielä sittekin; mutta lopulta kuitenkin -- -- -karhu on oikeassa. - -Myöhemmin tapahtuivat vaalit kokoon-kutsuttuihin valtiopäiviin. - -Se, joka koko paikkakunnassa tiesi hurjimmin vaaliasioita ajaa, oli -Ankerschmidt. - -Erzsike ei päivän pitkään tehnyt muuta kuin neuloi "1848"-n kokardeja, -joita vanha herra jakeli niille, joihin hän tiellä yhtyi; hänellä -itsellä oli semmoinen hatussa, takissa, ja hän oli melkein syödä sen -ihmisen, joka uskalsi epäillä, että Garanvölgyi on valittava -valtiopäivämieheksi. - -Aladár hillitsi häntä lakkaamatta: mitä hän hikoilee, Adam herra -valitaan muutoinkin; parista juopporentusta puhumatta, ei ole mitään -vastapuoluetta, ja nuot jäävät kuin yksi sataa vastaan; antakoon hän -asian mennä menoaan; se on perustuslaillinen taistelo, astukoot sen -vuoksi muutkin esiin. - --- "Mutta kas ei! Sadasta ei saa yksikään eritä!" jäykisteli -Ankerschmidt. "Ei yksikään ääni saa rumentaa yleistä huutoa. Ei mitään -vihaa, ei mitään häijyyttä; joka näkee, ettei käy päihinsä, menköön -tiehensä, muutoin minä teen lopun hänestä." - -Herra sankari purikin Garanvölgyin vastustajat niin, ettei näistä -vaalipäiväksi jäänyt rahtuakaan. Moneen vaikutti jo moite; kolme -pahanmaineista öykkäriä vaati hän miekkasille, ja nämät pakenivat hänen -tieltänsä kolmellekymmenelle kolmelle taholle; lopulta saattoi hän -asian niin pitkälle, että vasta-kandidati kasinossa pyysi häneltä -anteeksi ja koko maailman kuullen tunnusti pahoin tehneensä siinä, että -oli rohjennut astua esiin Garanvölgyiä vastaan. Sillä tavoin saavutti -Ankerschmidt, mitä hän oli ponnistellut, että vaalipäivänä kaikui vaan -yksi nimi. Ja valitsija-joukon etupäässä, sitä johdattaen, saattoi hän -valitulle tämän akkunan alla ilmoittaa: - -"Terve, isänmaamme harmaapää taistelija!" - - * * * * * - -Tässä tämä varsin kummallinen kertomus, eikä siitä saata sanoa: "se oli -aikoja sitte; kenties se ei ole totta..." - - - - -VIITESELITYKSET: - - -[1] Kun se vapaudensota, jonka unkarilaiset v. 1848 Itävaltaa vastaan -nostivat, oli loppuun saatettu, oli Komárom'in (Komorn'in) linna, jossa -urhoollinen kenraali Klapka piti komentoa, viimeinen, joka antausi -itävaltalaisille, lokak. 5 p:nä 1849. Siinä tilaisuudessa saivat kaikki -linnan puolustajat suojeluskirjan (saksaksi: Geleitschein), jonka -nojalla pääsivät vapaasti kotiinsa kulkemaan. Sodan jälkeen meni -Unkarilta hukkaan sen entinen valtiollinen itsenäisyys ja se -yhdistettiin tavallisena maakuntana Itävaltaan. Tätä tilaa kesti -vuoteen 1867 saakka, jolloin unkarilaisten onnistui saavuttaa takaisin -itsenäinen valtiollinen asemansa. Vuosina 1850-1860 saivat unkarilaiset -kärsiä suurta sortoa kansallisuutensa, kielensä ja yhteiskunnallisten -laitostensa suhteen; tätä surullista aikakautta kuvailevat tässä -romanissa kerrotut tapaukset. - -[2] Szeben, lue: _Säbän_, = Herrmannstadt'in kaupunki Unkariin -kuuluvassa Siebenbürgin maakunnassa; sen lähellä oli heinäk. 31 p:nä -1849 ankara tappelu unkarilaisten ja Itävallan avuksi rientäneitten -venäläisten välillä. - -[3] Garanvölgyi, lue: Garanvöldji. - -[4] Yksi "hold" = 57,600 neliöjalkaa, niin muodoin jotensakin tynnyrin -alan vertainen. - -[5] 1 florini = 100 kreutzeriä (60 vanhan laskun mukaan) = 2 markkaa 47 -penniä Suomen rahaa. - -[6] Vapaudensodan aikana teetti Unkarin hallitus paljon setelirahaa; -sodan jälkeen kaikki nämät setelit hävitettiin, missä niitä vaan ilmi -tuli, ja niiden omistajat joutuivat valtiollisen epäluulon alaisiksi. - -[7] Tämän vuosisadan alkupuoleen asti käytettiin latinan kieltä -Unkarissa melkein yksinomaisesti virka-, koulu- ja sivistyneitten -puhekielenä. - -[8] 1849 vuoden jälkeen otti Itävallan hallitus itselleen Unkarissakin, -jossa viljeltiin paljon tupakkaa, yksinomaisen oikeuden valmistaa ja -myydä sitä. - -[9] Itävallan valtiovaakunassa on kotkan kuva. - -[10] Komitati = piirikunta eli lääni. - -[11] Unkarin husareilla on aina ollut hyvä maine urhoollisuudesta ja -rohkeudesta. - -[12] S.o. santarmeille. - -[13] Lue: Grischaak. - -[14] Wien'issä siihen aikaan ilmestyvä saksankielinen virallinen lehti. - -[15] S.o. pergamentti. - -[16] Lue: Kampoosch. - -[17] Lue: Itsig; tavallinen juutalaisnimi = Iisakki. - -[18] Unkarissa ennen aikaan joukottain kiertelevät rosvot nimittivät -itseänsä "köyhiksi pojiksi." - -[19] Sándor, lue: Schaandor, = Aleksanteri. - -[20] Sándor Petöfi, tuo Unkarin suurin runoilija, oli osallisena -Segesvár'in verisessä tappelussa heinäk. 31 p:nä 1849, jossa hän -tietämättömällä tavalla katosi, arvattavasti sortuneena vihollisten -ratsujen alle ja sitte kaatuneitten kanssa yhteiseen hautaan -haudattuna. Mutta kansa oli monta vuotta sen jälkeen siinä luulossa, -että hän vielä eli, piileskellen itävaltalaisten kostoa. - -[21] Attila = unkarilainen kauhtana. - -[22] Unkarilainen puheenparsi. - -[23] Tämä vapaajoukko taisteli vapaudensodassa itävaltalaisten -puolella, unkarilaisia vastaan. - -[24] Herra von Ehrenfels on kirjoittanut kirjasen Unkarin maatalojen -tilastosta. - -[25] Lue: Elisj. - -[26] "Honvéd" (suomeksi: isänmaan-puolustaja) on Unkarin -kansallis-sotamiesten nimitys. - -[27] Lue: tschaardaasch; unkarilainen kansallistanssi. - -[28] Gyuszi, lue: Djusi. - -[29] "Kurucz'eiksi" (lue: kuruts) nimitettiin Siebenbürgin ruhtinaan -Frans Rákóczy'n (k. 1733) kapinallisia liittolaisia Unkarissa. - -[30] Tarkoittanee habsburgilaisen keisarisuvun värejä: mustaa ja -keltaista; tässä siis itävaltalaisuutta. - -[31] Puszta = ääretön tasanko. - -[32] "Nix tajtsch", jokapäiväisellä Unkarin murteella äännettynä = -"nicht deutsch" (ei saksaksi). - -[33] Unkarilainen sana "lehet" = käypi laatuun, on mahdollista. - -[34] "Szabad" = vapaus sallittu. - -[35] Vuoden 1849 jälkeen pantiin Unkarissa voimaan Itävallan lait maan -omien sijaan. - -[36] Unkarilainen sananparsi. - -[37] Ankerschmidt'in nimen vääntää talonpoika Akkorsincz'iksi (lue: -_Akkorschintsch_); unkarilainen sana "akkor" merkitsee "silloin" ja -"sincs" on niin paljon kuin: "ei olekaan mitään," jotenka tässä siis on -jonkunlainen sanasutkaus, jota ei voi suomeksi kääntää. - -[38] "Betyár", lue: betjaar, saksalaisen suussa herjaussana -unkarilaisista = hulttio, hylky. - -[39] Hietzing on kylä Wien'in lähellä. - -[40] Tisza, lue: _Tisa_, on Theiss-virran unkarinkielinen nimi. - -[41] "Wassagter" = saksalainen lause: _Was sagt er?_ -- Vapaudensodan -jälkeen lähetti Itävallan hallitus Unkariin suuren joukon saksalaisia -ja böhmiläisiä virkamiehiä, jotka eivät ollenkaan osanneet unkarin -kieltä ja joitten siis täytyi maan asukasten kanssa puhua tulkkien -kautta; näiltä tietysti usein kysyivät: mitä hän sanoo? - -[42] Sanasutkaus: vastaava unkarilainen sana on "józsir", lue: -_joojschir_ ("jó" = hyvä, jalo; "zsír" = ihra, rasva), joka kuuluu -jotensakin yhtäläiseltä kuin sana Yorkshire. - -[43] "Pandúr" = polisimies. - -[44] "Fogoly madár" merkitsee unkarin kielessä sekä "vangittua lintua" -että "peltopyytä" (Rebhuhn). - -[45] Pozsony, lue: Pojschonj = Pressburg. - -[46] Wien'in ylioppilaskunta (aula) oli keskuudestaan Unkarista -vapaudensotaan lähettänyt yhden legionan. - -[47] Lue: Mikutschek. - -[48] "Tanya", lue: tanja, = ulkotiluksilla oleva maja. - -[49] Fehérvár, lue: Fäheervaar, = Weissenburg'in kaupunki. - -[50] Saksalainen sana "zurück." - -[51] "Csárda", lue: tschaarda, on tien varrella oleva kapakka -aromaalla. - -[52] "Paprikalla" eli Turkin pippurilla höystävät unkarilaiset melkein -kaikki ruokalajinsa. - -[53] Gehorsamer Diener. - -[54] S.o. morsiamen-isän. - -[55] Itävallankin postilaitoksella oli "cabinet noir'insa". joka hankki -hallitukselle tietoja yksityisten kirjeenvaihdosta ja jossa mainion -hyvästi osattiin avata ja sulkea kirjeitä. - -[56] Lue: Vaschmatschkakovaatschi, -- sanoista "vasmacska", ankkuri -(oikeastaan: rauta-kissa), ja "kovács", seppä. - -[57] Erzsike, lue: _Erjschike_, Eliz nimen unkarilainen muoto. - -[58] Lue: _Djurka_, Georgin nimi unkarin kielellä. - -[59] Pienen rahan puutteessa revittiin yhden florinin setelit kahteen, -neljään, jopa kahdeksaankin kappaleesen, joita sitte vaihtorahana -käytettiin. - -[60] Kermattoman kahvin. - -[61] Unkarissa ei käytetä riihiä ja luuvia, vaan vilja puidaan kovaksi -tallatulla tanterella taivasalla. - -[62] "Ispán", lue: ischpaan, merkitsee komitatin päämies ja myöskin -huoneenhaltiaa. - -[63] "Kulcsár", lue: kultschaar, = sulkija, kellarimestari. - -[64] "Guba" = pörhökarvainen kangas-viitta. - -[65] Vesimyllyt ovat Unkarissa vedenpinnalle rakennetut ja vahvoilla -ankkureilla pohjaan kiinnitetyt; rattaan panee virta pyörimään. - -[66] Fata morgana, kangastus. - -[67] "Kis Tükör" (= pieni peili), eräs vähäinen, runomittaan tehty -maatieteen oppikirja. - -[68] Branyiszko'n tappelussa helmik. 5 p:nä 1849 saivat unkarilaiset -suuren voiton itävaltalaisista. - -[69] Füred on kylpypaikka Balaton (Platten)-järven pohjoisrannalla. - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Uusi tilanhaltia, by Mauri Jókai - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUSI TILANHALTIA *** - -***** This file should be named 40486-8.txt or 40486-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/4/0/4/8/40486/ - -Produced by Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |