diff options
Diffstat (limited to '40486-0.txt')
| -rw-r--r-- | 40486-0.txt | 15126 |
1 files changed, 15126 insertions, 0 deletions
diff --git a/40486-0.txt b/40486-0.txt new file mode 100644 index 0000000..0a7ed92 --- /dev/null +++ b/40486-0.txt @@ -0,0 +1,15126 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 40486 *** + +UUSI TILANHALTIA + +Kirj. + +Mauri Jókai + + +Unkarin kielestä suomentanut Antti Jalava + + +Helsingissä, +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, +1878. + + +Kaikki tekstin alla tavattavat selitykset ovat suomentajan tekemiä. + + + +SISÄLLYS: + + Mauri Jókai'n elämäkerta + I. Vanha ihminen, uusi aika + II. Onnettomuus elinkeinona + III. Vanha sotamies ja hänen perheensä + IV. Kaksi, jotka tahtovat syödä toinen toisensa + V. Kuinka ihminen ensimmäisen sikopaimenhattunsa saa + VI. Kaunohenki + VII. Toinen + VIII. Kostoa sekin + IX. Molemmat vangit + X. Erilainen vastaan-otto + XI. Eräs köyhä rouva + XII. Mikä Archimedeen ruuviksi nimitetään? + XIII. Se kumpu, joka itseensä sitoo + XIV. Yhteinen hätä + XV. Kaksi, jotka eivät tunteneet toinen toistansa + XVI. Vanha kastelli + XVII. Eriskummainen oikeuden-käynti + XVIII. Pikku pilanteko Cabinet noir'issa + XIX. Kun karhu lähtee pesästänsä. + + + + +MAURI JÓKAI'N ELÄMÄKERTA. + +Ote eräästä Jókai'n kirjeestä K.M. Kertbeny'ille. + + +Rakas ystävä! + +Tässä aion siis kertoa Teille jotakin omasta "itsestäni". Ei kukaan, +paitsi Te, ole koskaan kuullut näitä asioita minulta, siitä +yksinkertaisesta syystä, ettei kukaan, paitsi Te, koskaan ole niitä +kysynyt. + +Minun täytyy nyt alottaa sillä, että minäkin olen jonkunlainen +tekopyhä. Kalvinisti, vanha puritani, mieli-alasta, vakuutuksesta, +vapaamielisyydestä. Ei mitään paradoxeja! Koko elämässäni täytyi minun +kokea niin silminnähtäviä todistuksia siitä, että Jumalan sallimus on +olemassa, ettei minulla siinä ole _uskoa_, vaan _tieto_. + +Aikaisimmassa lapsuudessani olin minä kerran jo kuoleman kielissä, +lääkäri laski sormenpäänsä avatuille silmäterilleni ja sanoi: tuo on jo +kuollut. Minulla oli kurkkutauti. Silloin tulivat muutamat pikkaraiset +homoeopathiset pillerit avuksi, ja minä olen jäänyt tänne. + +Kasvatuksenikin oli sen mukaan; -- minä en koskaan kuullut kenenkään +kaikista niistä, joita lapsuudessani tunsin, kiroovan, ja se on paljon +sanottu, sillä, niinkuin tiedätte, meidän kauniissa äidinkielessämme +on, -- samoinkuin atmosferisessä ilmassa Mexikossa oxygeja, +carbonicum'ia ja mosquitoja, -- verbejä, substantiveja j.n.e. ja +"ebadta" (kiroussanoja). Ja 15 vuotiaana ei minulla vielä ollut mitään +aavistusta siitä, että aivan välttämättömästi täytyi noukkia tiedon +puusta, jotta Abel syntyisi. + +10 vuoden iällä tulin minä Pressburg'iin. Meillä on tapana, että +sivistyneet perheet keskenään _vaihettavat_ lapsiaan, Vuodeksi tahi +kahdeksi ottaa saksalainen perhe huostaansa unkarilaisen pojan, ja +unkarilainen saksalaisen; lapset sanovat heitä "isäksi ja äidiksi", ja +niitä kohdellaankin niin. Sillä tavoin olimme me kolme, veli, sisar ja +minä perätysten vaihetetut erään Pressburgin professorin Zsigmondy'n +kolmeen lapseen, tuon suuren hellenistin, jonka poika on se Vilmos Zs., +joka artesisten kaivojen kautta tuli mainioksi. + +Kun minä 12 vuoden vanhana tulin kotia, kuoli isäni. Meillä ei ollut +mitään suurta omaisuutta, ja kuinka tämä pelastui meille ahnailta +sukulaisilta, silloin vielä sangen nuoren veljeni Kaarlon kautta, käy +melkein ihmeeksi. + +Mutta nyt oli oppiminen ja työtä tekeminen. Minä olin pian suorittanut +gymnasin oppijakson, ja minun olisi jo pitänyt mennä yliopistoon, joka +oli Komorn'ista kaukana ja kallis. Silloin minun pisti päähäni +suorittaa filosofian ensimmäinen lukukausi yksityisesti kotona. Se oli +helposti sanottu, mutta silloin ei vielä löytynyt mitään kunnollisia +koulukirjoja Unkarissa. Professorit opettivat käsikirjoituksista ja +mistä näitä saada? Silloin vei minut lankomieheni Vály, Komorn'in +gymnasin johtaja, sikäläiseen koulu-kirjastoon ja sanoi minulle: +"tuossa sinulla on edessäsi kaikki oppineet kirjat alkuperäisinä, +valmista niistä itsellesi studioita", ja minä tein itse koulukirjoja +folianteista. joita minun ensiksi latinasta ja saksasta täytyi unkarin +kielelle kääntää. Sen ohessa opin minä samana vuonna ranskan, +englannin, italian ja kreikan kieliä, sekä huvikseni piirustusta ja +rakennus-taidetta. + +Tästä ajasta alkaen totuin minä joka päivä kuusitoista tuntia työtä +tekemään. + +Seuraavana vuonna tulin Pápa'n korkeakouluun. Se oli muistettava +luokka, tuo meidän. Ensimmäinen eminensi oli Kerkapoly, nyt Unkarin +valtiovarainministeri; toinen Gondol, nyt ministeriali-neuvos; kolmas +minä; neljäs Gaál, nyt valtiopäivämies; viides Bárány, myös +valtiopäivämies; kuudes Kozma, niinikään valtiopäivämies ja myöhemmin +ministeriali-neuvos; seitsemäs Orlai Petrics, mainio maalari, ja takana +toisella penkillä, siellä, istui Petöfi. + +Me olimme perustaneet kirjallisen seuran, ja meidän keskemme oli +syntynyt jalo kilpailu, joka tarkoitti edistymistä kirjallisella +alalla. + +Lakitieteellistä opinjaksoa varten tulin minä Kecskemét'iin. + +Siellä tapasin erään kiitettävän laitoksen ulkopuolella koulua. + +Pápa'ssa harjotimme keskenämme kirjallisuutta, mutta muuten ei +mitään; Kecskemét'issa sen sijaan suoritimme jo koko olympillisen +näytelmä-jakson. Usein kysyvät minulta kummastellen: "missä sinä olet +oppinut miekkailemaan, ampumaan" -- minä olen juhla-ampujana saanut +kunnia-palkintoja --, "voimistelemaan, tanssimaan, laulamaan, +näyttelemään? Eihän sinulla ole mitään aikaa semmoisiin?" -- Nämät +kaikki olen minä koulussa oppinut. Kuinka niin? Onko siis Unkarin +protestanttisissa kouluissa niin monta opettajaa, jotka näitä aineita +opettavat? Ei ainoatakaan. Oppilaat opettavat kaikkia näitä toinen +toiselleen. Yksi osaa soitantoa, se opettaa kaikkia muita soittamaan. +Koululla on oma orkesterinsa. Toinen on miekkailija ja voimistelija, +kolmas on tanssimestari, neljäs on teaterin-johtaja, viides +piirustus-opettaja; ja kun nämät eroavat koulusta, tulee oppilaista +taas joku, joka astuu heidän sijaansa, ja sillä tavoin opettaa toinen +polvikunta toista kaikkiin näihin _ilmaiseksi_ ja leikkien. Minä opin +puutarhurin taitoakin Kecskemét'issa -- hedelmäpuuni ovat ainoa +kerskaukseni! Ja sen ohessa luettiin myöskin ahkerasti. Kecskemét'issa +olin minä luokan ensimmäinen. Olin myöskin koulun piirustus-opettaja, +ja maalasin muotokuvia öljyllä, joka teki minun sangen hyvää, +sillä minä sain 2-5 florinia kappaleelta. NB. Meillä ei tiedetä +Kneipen-elämästä; se onkin oppilailta ankarasti kielletty. + +Täällä satuin minä taas yhteen Petöfin kanssa. Hän saattoi minulle +maalaustaitoni vastenmieliseksi, kirjallisen menestyksensä kautta. Hän +oli silloin 19 vuoden vanha, minä 17. Minä kirjoitin siihen aikaan +runomittaisen drámán, "Zsidó fiú" (Juutalais-poika), jota +kunnioitettiin Unkarin Akadémián kiittävällä lausunnolla ja joka tuotti +minulle Vörösmarty'n ja Bajza'n tuttavuuden. + +Opintoni päätettyäni palasin minä taas syntymä-kaupunkiini Komorn'iin, +ja rupesin ajamaan oikeudenasioita erään kelpo advokatin johdolla. +Täällä minusta vielä kerta tuli apostati: minä rupesin maalaamaan: +muotokuvain tekeminen onnistui minulta varsin hyvin ja minä kuvasin +kaikki Komorn'in kauniit tytöt öljyyn ja veteen. Pikku kaupungin +advokatina saatoin minä helposti muuttua maalariksikin. + +Silloin tulin minä asianomaisena juratus tabulae regiae notarius'ena +Pest'iin, saavuttaakseni siellä advokatin-diplomiani. Täällä tapasin +taas Petöfin, jonka dramat jo loistivat. Minä olin József Molnár'in, +mainion lainoppineen, byroossa, ja kirjoitin päivällä replikejä, +yöllä novelleja. Molnár luki molempia, heitti replikini valkeaan, ja +toimitti Heckenast'in kautta ensimmäiset novellini "Vadon virágai" +(Metsä-kukkia), II osaa, painettavaksi. Sen jälkeen en enää +kirjoittanut replikejä, ja saatu advokatin-diplomini lepää +neitseellisyydessään laatikossani; ei mikään voitettu tahi hävitty +oikeudenasia rasita sitä. + +Minä jouduin pian "Életképek'in" (Elämän kuvauksia) toimittajaksi, +sitte tuli vuosi 1848. Minä olin ensimmäinen, joka torilla julistin +kansanvapauden proklamationin, nuot "12 Pest'in asiakohtaa", ja via +facti herätin eloon painon vapauden. Samana vuonna nain minä Róza +Laborfalvy'n, ja riitaannuin sentähden Petöfin kanssa ja perheenikin +kanssa, jota niin paljon olin rakastanut. Mutta vaimoani rakastin vielä +enemmän. + +Ennen yön ja vuoden kuluttua leppyi perheeni minulle, ja siunasi +avioliittoani. Mutta Petöfi kaatui tappelussa, niin ettemme olleet +toinen toisemme kanssa sanaakaan vaihtaneet. + +Ja minkätähden tämä nurjuus? Sentähden, että vaimoni oli näyttelijätär. +Tosin suurin näyttelijätär, mikä Unkarilla milloinkaan on oleva; mutta, +Unkarilaisessa on aatelis-ylpeyttä, olkoonpa hän itse Petöfi. + +Ei Espanjalainen, eipä suinkaan, Unkarilainen maailman ylpein kansa on, +sillä siellä on ainoastaan grandi ylpeä, täällä talonpoika, itse +kerjäläinenkin; tämäkin on aristokrati, jonka silmissä "színész" +(näyttelijä) on vaan "komediantti", "kauppamies" vaan "petturi", +"Juutalainen" vaan "konna", "Slovaki", "nem ember" (ei ihminen) ja +"saksalainen" -- tuo tunnettu építheton. + +Ja minä vihaan kaikkea ylpeyttä; kuningasten ylpeyttä ja kerjäläisten +ylpeyttä yhtä paljon! Koko elämäni tarkoitus oli saada aikaan sitä, +että tämä ylpeys _pehmenisi_. Ja minä olenkin saanut niitä näitä +aikaan. Unkarilainen kääntyy jo kauppa-asioihin; Juutalainen on +emanciperattu ja istuu valtiopäivillä sekä virkakuntain esimiehenä; +Slovaki on jo "kedves testvér" (rakas veli) eikä kukaan ihminen enään +Unkarissa sano "hunczut a német" (saksalainen on hunsvotti). Köyhät +komediantitkin seisovat nyt samalla asteella kuin muut ihmislapset, ja +siitä asti kuin Róza Laborfalvy'n nimi on "Jókainé" (rouva Jókai), ei +kenenkään tarvitse ottaa valenimeä, näkymölle astuessaan, niinkuin +tähän asti, jottei häpäisisi perhettään: Egressy'n sukunimi oli +Galambos, Szigligeti'n Szathmáry ja itse Laborfalvy'n Benke. + +Mutta tässä päättyvät nuoruuteni vuodet. Minä olin silloin 23 vuoden +vanha, ja siitä ajasta alkaen rupesin minä vanhenemaan. + +Sen jälkeen ei mennyt yhtään vuotta, jotakin katastrofia minulle +tuottamatta. + +Vuosi 1848 päättyi sillä, että Unkarin hallitus pakeni Debreczin'iin. +Minä lähdin vaimoni kanssa sen muassa. Debreczin'issä toimitin erästä +päivälehteä "Esti Lapok" (Iltalehti), joka keskellä vallankumousta +taisteli järkevän, isänmaallisen politikin puolesta. Minä en tahtonut, +että unkarin valtiopäivät julistaisivat hallitsijasukua pois +valtaistuimelta, koska varmaan tiesin, että Venäjä siinä tapauksessa +astuu väliin. Minä voitettiin, venäläiset tulivat maahan ja Unkari +kukistettiin. Aseenheiton päivänä olin minä Világos'issa, asuin samassa +kamarissa Csányi'n, ministerin, ja Ernö Kiss'in, kenraalin, kanssa. +Siellä kohtasin Molnár'in, entisen principalini. Me keskustelimme +siitä, että me kaikki, jos joudumme vihollisen käsiin, saamme +häpeällisen kuoleman. Molnár sanoi tietävänsä keinon tämän +välttämiseksi, meni kamariinsa ja -- ampui itsensä. Minä olin valmis +tekemään samoin; silloin tuli eräs ystävä, Zabolay, sisään ja ilmoitti +minulle, että vaimoni oli tullut minun jälestäni Pest'istä ja odotti +minua Gyula'ssa. Tämä sana antoi minulle takaisin elämäni; minä päätin +mennä vaimoni luokse. Matka teki vaan 16 peninkulmaa, mutta siinä oli +välillä 120.000 venäläistä. Minä menin rohkeasti koko venäläisten +leirin lävitse; he eivät edes puhutelleet minua. Csányi hirtettiin, +Ernö Kiss ammuttiin. Minä tapasin vaimoni Gyula'ssa. Hän pelasti +minut syvään pyökkimetsikköön ja kätki minut siellä muutamaan +talonpoikaismajaan ja kävi joka kuukausi katsomassa minua erämaassa, 24 +peninkulmaa Pest'istä, ja myi kaikki koristeensa ja huonekalunsa minua +pelastaaksensa. Minä olisin ilman häntä aikoja sitten kuollut mies. + +Silloin tuli vielä toinen ihme lisäksi. Komorn'in linna antausi. Ehtona +oli, että kaikki linnan väkeen kuuluvat upseerit hätyyttämättä +laskettaisiin menemään. Silloin juohtui erään yksinkertaisen sotamiehen +mieleen -- hänen nimensä oli Szathmáry, Szigligeti'n veli -- +kirjoituttaa minun nimeni honvéd-upseerina antauvain luetteloon; hän +vei sitte suojeluskirjan vaimolleni ja tämän paperilipun kautta olin +minä pelastettu, ja saatoin ilman vaaratta palata Pest'iin. + +Täällä täytyi nyt uudestaan alottaa tuota kokonansa hukkaan +mennyttä taisteloa, -- taisteloa Unkarin, vapauden, ihmiskunnan, +kirjallisuuden hyväksi, keskellä absolutismia, teloittajan kirveen +alla, narkotiseratun kansan kankeassa lethargiassa. Hirvittävä yritys! +Minä päätin kunkin vuoden sillä lauseella, että semmoista vuotta en +enää tahdo elää! ja sitä seuraava oli vielä huonompi. Tuhat kertaa +olisin minä sortunut, jollei vieressäni olisi seisonut elämänkumppania, +joka oli luja luonnoltansa ja valmis semmoisiin uhrauksiin, joihin +vaan naisilla on voimaa. Lopulta perustin minä vapaamielisen +oppositioni-jurnalin, juuri Schmerling'in terrorismin aikana ja +kerjäläisvuosina 1863-1864; kadotin siinä kaiken omaisuuteni; hylättiin +kaikilta ystäviltä, pantiin vankeuteen, petettiin, enkä kuitenkaan +antanut peloittaa itseäni; ja olen voittanut. + +Kahdenkymmenen vuoden kuluessa olen rohjennut taistella semmoista +taisteloa, jossa ei kukaan muu ole minua suojellut, kuin Jumala, eikä +kukaan muu minua rakastanut, kuin vaimoni. + +Nyt näette, minkätähden minä olen puritani tahi tekopyhä, jos se +paremmalta soipi. + +Minä olin luotien tuiskussa, Pest'in pommituksessa, kaksintaisteluissa, +rutoissa ja saastoissa, vihollisen vallassa ja ystävien ansoissa, +hädässä ja epätoivossa, kaikkien elementtien myrskyissä, kuolettavissa +taudeissa, vainossa ja itse-tuottamassa onnettomuudessa, vaan aina +pelastuin minä ihmeellisten asianhaarain kautta. + +Nyt ei minulla enään ole mitään syytä arkamielisiin valituksiin. Se +arvo, jota minulle suodaan, on paljon suurempi kuin kaikki minun +ansioni. Minä olen kolme kertaa valittu valtiopäivämieheksi, viime +kerralla Pest'issä, ministeri Gorove'ta vastaan, ja viime aikoina on +Andrássy kaikkein hallitus-ystävällisten edusmiesten kuullen lausunut, +että Unkarin hallituksen politiki Saksan sodassa sai kannatusta +ainoastaan minun, oppositioni-jurnalistin kautta. + +Matkustanut en ole koskaan, ja tuskinpa vastedeskään matkustanen. +Talvella minun on vilu ja kesällä on minulle puutarhani niin rakas, +etten minä halua edes paratiisiin. -- -- -- -- -- + +6/12 70. + +Teidän palvelijanne + +Jókai. + + + + + + +UUSI TILANHALTIA. + + + + +I. + +Vanha ihminen, uusi aika. + + +-- "'Cogito; ergo sum.' (Minä ajattelen; minä olen siis olemassa). + +"Sentähden jos 'non cogito' (en ajattele), niin 'non sum' (en ole +olemassa). + +"Minä en tästä päivästä alkaen ajattele mitään; annan ilmoittaa, että +olen kuollut. Saattaa tosin niin olla, että elän; kiitos sen +Geleitscheinin,[1] joka Komárom'in antaumisessa käteeni pistettiin; ja +elänpä, vaikka venäläinen piikki Szeben'in[2] luona kupeeni lävisti. +Vaan minä en todellakaan tiedä syytä, minkätähden vielä elän enkä sitä +tahdokaan nyt enää. Kasvaahan ruoho juuri entiseen tapaan, jos +en minä sitä näkisikään, ja tämänvuotinen sato katoo aivan yhtä +täydellisesti tavallista tietään, vaikk'en minä olisikaan avullisna sen +kuluttamisessa. Mutta niin on Herra säätänyt, että semmoisiakin +luontokappaleita pitää maailmassa olla, jotka ovat puoleksi kasveja: +sentähden -- elostelkaamme!!!" + +Tämmöistä puhetta saattoi kuulla vanhan Garanvölgyin[3] suusta noina +aikaisin alkavina, sumuisina talvi-iltoina eräänä sangen surullisena +vuonna, jolloin muutamia miljonia ihmisiä oli siinä mielentilassa, +ettei heidän juuri ollut halu kysyä: mitä uutisia ulkoa? + +Vanha herra oli saapunut hyvään aikaan kotia sodan jälkeen: hän voi +havaita, että latonsa olivat tyhjät, että peltoja ei oltu kolmanneksi +osaksikaan kylvetty ja ettei löytynyt ketäkään, joka taloudesta olisi +tiliä tehnyt. Hänen suuri maatilansa, joka käsitti kymmenentuhatta +hold'ia,[4] oli ilman hoitajia, työväkeä, auroja, ajokaluja, härkiä, +hevosia ja lampaita; huonekaluissa näki kaikkialla jälkiä sotamiesten +elämöimisestä ja hänen kirjelaukussaan löytyi pari tuhatta florinía[5] +semmoisissa pankinseteleissä, joiden paljas näyttäminenkin jo oli +vaarallista.[6] + +Vaan kuka olisi huolinut semmoisista vähäpätöisistä seikoista, kun +aivan suuret asiat olivat hukkaan joutuneet! + +Istutaan tuvassa sisään suljettuna, käydään välistä tuttavien luona, +juodaan vahvasti, jos ollaan pahalla tuulella, olkoonpa juomakumppania +taikka ei. Pahimmassa tapauksessa lyödään korttia aamusta iltaan +yhtä-arvoisten suurten herrain kanssa, joilla osaksi on ollut, osaksi +olisi voinut olla suuret maatilat, osaksi vieläkin on, mikä kaikki +silloin oli yhdentekevä; sentähden olivatkin kaikki nämät yhtä köyhät. +Joskus sattui myöskin joku puolalainen emigranti taloon tulemaan; se +ottaa osaa tarok-peliin. Jos taas ei kukaan tule, eipä siitäkään +haittaa! Sytytetään piippu ja poltetaan tupakkaa, kunnes ilta lähestyy. +Silloin tällöin haastetaan oikeuteen jonkun velkojan taikka viekkaan +sukulaisen toimesta, joka luottaa tuohon nyt edulliseen "favor in +judice" (tuomarin suosioon), ja tämä ainakin antaa tilaisuutta lähteä +vähäisen jaloittelemaan. Siten tullaan kumminkin huomaamaan, niinkuin +luuvalon vaivaamisesta, että elon voima ruumiissa vielä liikkuu. + +Sillä tavoin "truditur dies die." (Älä suutu, myöhäsyntyisempi +lukijani, siitä että yhdellä sivulla tapaat niin monta latinankielistä +lausetta, sillä tämäkin on sen ajan luonnetta. Me pakenemme välistä +klassillisiin kieliin, niinkuin johonkin vanhan ajan asyliin, kun uuden +ajan sivistys meitä liiaksi ahdistaa. Hei, kun kaikki vielä kävi +latinaksi,[7] ei olisi uskaltanut sitä sanoa -- vaan nyt kylläksi. +Ihminen etsii turvaa kaikkialta, ja jos eivät elossa olevat häntä auta, +kääntyy hän kuolleitten puoleen. Kukaties, jos kielemme olisi pysynyt +latinalla sekoitettuna, voisimme nyt käydä "romanilaisesta" rodusta, ja +kuinkapa silloin kaikilta tahoilta suosioomme pyrittäisiin!) + +Sentähden "truditur dies die"; toinen päivä sysää toisen tieltään. + +Eräänä semmoisena vasten hänen mieltänsä esiin sysättynä päivänä +sanottiin Garanvölgyille, ettei kuitenkaan ihan täydellisesti voi +sulkea maailmaa ulos tuvastaan ja ettei ihminen millään tavalla ole +suojeltuna valtiollisista muutoksista, jos sanoo: minä pysyn vaiti, +sillä nämät etsivät häntä hiljaisimmastakin piilopaikasta ja hyökkäävät +hänen päällensä kesken piipun-puhdistusta. -- Tästä lähtien ei enää saa +polttaa itse viljelemäänsä tupakkaa: "monopoliumi" on voimassa; +tupakkaa voipi itselleen tuottaa ainoastaan määrätystä myyntipaikasta, +muuten on se vaara tarjona, että pidetään kotikatsastus, ja jos siinä +löydetään tuota kiellettyä mielitavaraa, jääpi siitä ison rahan velkaa +valtiolle.[8] + +Adam Garanvölgyi lausui siihen: + +-- "Hyvä! Minä en enää polta tupakkaa. Siitä tulee kumminkin parempi +ruokahalu." + +Ja tämän jälkeen vei hän ylös ullakkoon esi-isiensä merenvaha-piiput, +uskolliset kumppaninsa kaikissa vaaroissa, jotka suurista tappioista +olivat säilyneet ainoina perhe-kalleuksina, eikä hän koskaan enää +tupakoinut. + +Toisena väkisin esiin vedettynä päivänä ilahutettiin häntä sillä +tiedolla, että viinikin on joutuva veron alaiseksi; vastedes saattaa +vaan korkean-asianomaisella luvalla lyödä tapin viinitynnyriinsä, ja +sekä hyvästä että pahasta mielestä on hinta suoritettava, koska +kummassakin tapauksessa, jota enemmän kulutetaan, sitä enemmän +"kontribuerataan." + +-- "Hyvä! Minä en siis enää juo viiniä. Olen ainakin paremmin nukkuva." + +Ja sen jälkeen hän ei nauttinut minkäänlaista muuta juomaa kuin vettä. + +Taas jonakuna kaikille epäsuotuisena päivänä heräsi hän siihen hyvään +uutiseen, että pelikortitkin ovat kruunun merkillä varustettavat, +vastedes pitää niissäkin olla kotka.[9] + +-- "Hyvä! En siis tästedes lyö korttia; en ainakaan häviä." + +Ja hän piti puheensa. + +Jälleen koitti aamurusko, luonnon järjestyksen mukaan alkoi siis uusi +päivä. Garanvölgyille tuotiin kiertokirje, jossa annetaan tiedoksi, +että jos hän tahtoo metsästää, hän saapi pitää pyssyä ainoastaan +komitati-hallituksen[10] luvalla, mutta ratsusatulaa vaan siinä +tapauksessa, että asianomaiselle piirikunnan-komisarjukselle +kirjallisesti lupaa olla näitä vaarallisia husarin-aineksia[11] +käyttämättä valtion turvallisuutta häiritseviin tarkoituksiin. + +-- "Hyvä"! sanoi Adam Garanvölgyi; "en siis vastedes metsästä enkä +käytä vinttikoiraa. Vältän kumminkin vilustumista." + +Kerta sai hän myöskin tietää, että jos tahtoo käydä naapurikylässä +jotakin tuttavaansa tervehtimässä, on sitä varten ensin hankkiminen +matkapassi, jonka voipi saada hallintokaupungista kahden todistajan +takausta vastaan, että todellakin kulkee luvallisilla teillä, ja tämä +passi on matkalla näytettävä kaikille kypäräpäisille sankareille[12] +sekä oma käsiala kohta "in facie loci" verrattavaksi annettava, missä +"in flagranti" tavataan. + +-- "Hyvä", sanoi siihen tuo vanha skythalainen; "tästä lähtien pysyn +siis kotona omassa kylässä; en mene mihinkään. En kumminkaan aja +vaunujani kumoon tiellä." + +Ja sen perästä ei hän enää mennyt kävelemään kauemmaksi kuin +puutarhansa päähän; se oli pisin matka, minkä hän kulki. Hän ei enää +käynyt peltojansakaan katsomassa. + +Vielä tuli hänen tiedoksensa uusin sääntö, jonka mukaan hallitusmiesten +välttämättömästi tarvitsee ottaa vaaria siitä vallattomuudesta, että +muutamat levottomat ihmiset käyttävät oudonmuotoista päähinettä ja +tahtovat osoittaa tyytymättömyyttänsä Luojan järjestykseen sillä, että +sallivat hatunnauhansa liehua alaspäin: jonka tähden käsketään +jokaisen, joka ei tahdo joutua harmillisiin tutkintoihin, tarkoin +noudattaa määräyksiä hatun mitasta ja muodosta, ennenkuin sen päähänsä +panee ja kadulle astuu. + +-- "Sekin on hyvä", sanoi Garanvölgyi. "En siis enää mene ulos +asunnostani. Siten en kumminkaan enää kuluta saappaita." + +Ja hän piti sanansa. Tämän perästä hän käveli ainoastaan puutarhassaan, +ja jos ilma sitä esti, askaroitsi hän oikeudenjutuissa, jotka heti, kun +asianomainen järjestys oli voimaan päässyt, virkosivat eloon, niinkuin +syksyllä kuolleet kärpäset tuvan lämmetessä. + +Tulipa vielä jonkun ajan kuluttua käsky, että vastedes on +oikeudenkäynti sallittu ainoastaan sillä tapaa, että käytetään +semmoista paperia, joka jo ennakolta on oikeutettu tuomarin eteen +ilmestymään, ja että on oppinut eroittamaan vähemmän arvoisen +karttamerkin suuremman arvoisesta. + +-- "No, -- sekin vielä lisäksi! En siis vastedes enää käy oikeutta." + +Ja heti kääri hän asiakirjansa myttyyn, pisti ne lippaasen ja ilmoitti +prokatorillensa (asianajajallensa): ken oli hänelle velkaa, pötkiköön +tiehensä; kenellä taas oli häneltä saatavaa, se tulkoon hänen luoksensa +-- hän ei enää riitele ketäkään vastaan. + +Joka on tutustunut etnografiaan, tietää, että jos unkarilainen lakkaa +tupakkaa polttamasta, viiniä juomasta, tuttaviensa luona käymästä, +metsästämästä, kadulla kävelemästä, tämä on kaikki erinomaisen suuri +tapaus, vaan jos hän päättää luopua oikeutta käymästä, niin on tämä jo +"ultima Thule." + +Mutta lopuksi hän kuitenkin sai maksaa sangen kalliin hinnan tästä +"passivisesta vastarinnasta." + +Kaiken tämän "laisser faire'n" johdosta lainpalvelijat näet milloin +ryöstivät hänen juhtansa, milloin painoivat virallisen sinetin hänen +latoihinsa, milloin vielä uhkasivat hänelle "Personalhaftia" +(yksityis-vankeutta); joista kaikista hän ei kuitenkaan stoalaisessa +kylmäkiskoisuudessaan ensinkään piitannut. Viimeisen uhkauksen johdosta +hänen tosin tuli vesi suuhun: hän olisi mielellään tahtonut kokea, +mitenkä hän, joka vanhuuteensa asti aina oli omista varoistaan elänyt +eikä koskaan omalla vaivallaan ollut voinut ansaita edes tavallisen +päivätyön hintaa, nyt saattaisi itsensä sille kannalle, että kokonaisen +vuosikauden voisi elättää itseään toisten kustannuksella, ainoastaan +sillä keinolla, ettei suita maksaa. + +No, se on yhdentekevä. + +Mikä koronkiskuri ryösti häntä; mikä tuli hänen avuksensa ja auttoi +häntä hyvällä prosentilla ahdingosta. Mikä ajoi pois hänen lampaansa ja +myi ne huutokaupalla 2 florinia halvemmalla, kuin mitä niitten oikea +arvo oli; mikä sääli häntä ja osti hänelle samat lampaat takaisin 2 +florinia kalliimmalla, kuin mitä oikeastaan maksoivat, ja kaikki oli +taas laidallaan. + +Kerta nämät kalliit lampaat keksivät sen tempun, että heittivät +henkensä. Oliko systemi heille vastenmielinen? vaiko ohra- ja +olki-"provisoriumi?" Sitä en tiedä, mutta eräänä talvena rupesivat he +joukottain korkokupongien sijasta tuomaan esiin koko kansallislainaa, +villojen sijasta tarjoomaan isännällensä arvoltaan kovin halventuneita +nahkojansa. + +Tämä vähäisen arvelutti herra Adam Garanvölgyia. + +Joku tuttava tuli hänen luoksensa; tälle valitti hän tuota +onnettomuutta ja sivumennen kehoitti häntä, jos hän sattuisi Pest'issä +käymään, lähettämään hänen luoksensa jonkun "eläintohtorin", ehkä se +voisi lampaita parantaa. + +Tuttava lupasi sen mielellänsä tehdä. + +-- "Vaan älkää nyt unhoittako asiaa!" + +Tuskin oli pari päivää kulunut, kun herra Garanvölgyin pihaan vieri +Pest'in vaunut, pysähtyen herrasasunnon porstuan eteen, ja niistä astui +ulos eräs hyvässä lihassa oleva henkilö, uusimman muodin mukaan +vaatetettu, pörheä talvipalttoo yllään, posket sileäksi ajetut, hiukset +otsasta niskaan keskeltä jaetut ja kiiltävällä korsteini-hatulla +peitetyt. Hänen leveätä huiviansa kiinnitti suuri turkoosi-neula; +kädessä hänellä oli jaquemár-hansikat ja hampaista tuprusi hienoimman +Virginian hyvänhajuinen savu; sormien välissä heilui lyhyt, +jaspisnupilla varustettu kävelykeppi. + +Tämä herrasmies takertui kiinni Adam Garanvölgyin ulospäin pyrkiviin +pälsynnappeihin, jolloin hän kahdella sormella hetkeksi otti Virginian +hampaistaan ja kepin-heiluttajalla kädellä nosti tuota 1-1/3 tuumaa +kallellansa olevaa, uudenaikaista figaro-hattuaan, lausuen: + +-- "Onko minulla onni tervehtiä Herrn Adam von Garanvölgyiä? Minä olen +tohtori Grisák."[13] + +-- "No terve! Hyvään aikaan tulittekin", vastasi hänelle Garanvölgyi; +"Minua ilahuttaa, että ystäväni oli niin toimelias, jotta kohta lähetti +herran tänne. Lampaani tarvitsevat jo pikaista apua; tulkaa siis, hyvä +herra tohtori." + +Sen sanottuaan tarjosi hän käsivarttaan herra tohtorille, ja ennenkuin +tämä oli ehtinyt ryhtyä enempiin selityksiin, saattoi hän häntä leveän +pihan poikki lammasnavetolle, veti hänet sinne sisään, ilmeiseksi +vahingoksi hänen kiiltäville saappaillensa, ja työnsi hänet kipeäin +lammasten karsinaan, ruveten hänelle taudin diagnosia selittämään. + +-- "Katsokaapas nyt, herra tohtori, tämän on suu kipeä, se ei saa +heiniä pureskelluksi; tuon taas vaivaa jalkoja, niin ettei se jaksa +seisoalla pysyä." + +-- "Mutta sallikaa, hyvä herra, se on kummallista..." sanoi siihen +tohtori Grisák. + +-- "Tietysti se on kummallista, vaan kuulkaa enemmän; vielä +kummallisempaa on, että milloin suunkipu katoo joltakin, silloin se +joutuu jalkatautiin, ja päinvastoin, millä tänään jalka on kipeä, sen +on huomenna vika suussa." + +-- "Mutta suokaa anteeksi, hyvä herra, minä ihmettelen..." keskeytti +häntä tohtori Grisák. + +-- "Minäkin sitä ihmettelen; en voi käsittää, mikä elukoita vaivaa. +Ehkä maksa-mato?" + +-- "Mutta, hyvä herra, näyttää siltä, kuin olisitte erhettynyt." + +-- "Lienee kyllä niin, minä en paljon ymmärrä lammasten tapoja; te +kaiketi paremmin ne tiedätte, sentähden käskinkin kutsua teitä." + +-- "Mutta suokaa anteeksi, hyvä herra!" + +-- "Hyvä, hyvä! enhän väitäkään vastaan, luotan täydellisesti teihin; +otitteko mukaanne lampaan rohtoja?" + +-- "Mutta, hyvä herra!" huusi vihdoin kokonaan loukatulla itsetunnolla +tohtori Grisák, "keneksi te minua luulette?" ja vimmassaan sivalsi hän +kepillään vasten kuonoa erästä pyöröpäistä lammasta, joka yritti +kyhnyttämään alaspäin painunutta päätään hänen housuihinsa, niin että +elukka paikalla keikahti taaksepäin. + +-- "Ettekö siis olekaan eläintohtori?" kysyi suurella +yksinkertaisuudella Garanvölgyi. + +-- "Mitä ajattelette? Minä olen _lakitieteen tohtori!_ 'Doctor +utriusque juris', Johann Nepomuk Grisák." + +-- "Vai niin, siis prokatori?" sanoi vihdoin asian käsittäen +Garanvölgyi. "No älkäämme siinä tapauksessa lampaita tarkastelko. +Muuten -- en tahdo vaivata herraa huoneeseni, sopii tässäkin asia +ratkaista. Ryöstämäänkö olette suvainnut tulla?" + +-- "Älkää pahastuko", vastasi lakitieteen tohtori, korkea-nenäisesti +lykäten luotansa hänelle istuttavaksi tarjottua lypsintuolia -- "ehkä +kuitenkin olisi mukavampi huoneessa keskusteluamme pitää." + +-- "Uskokaa pois, siellä ei enään ole mitään ryöstettävää. Ottakaa, sen +neuvon annan teille, nämät lampaat. Klienttinne ei tosin kiitä teitä +siitä, koska hän saa makson vaan niitten nahasta; mutta kumminkin +teidän armonne voipi niistä saada palkkansa." + +-- "Teidän luvallanne", lausui tohtori Grisák teeskennellyllä +ujoudella, "minä en ole mikään armo." + +-- "Anteeksi, teidän jaloutenne!" + +-- "Sitä en myöskään ole." + +-- "Pyydän anteeksi teidän 'excellensiltänne.'" + +-- "Ohoh, minulle tulee ainoastaan arvosana 'kunnioitettu herra.'" + +-- "Ainoastaan?" sanoi isäntä, vieraalle ylenkatseellisesti hymyillen. +"Meillä täällä, rakas 'amice', on tapana 'kunnioitetuksi herraksi' +nimittää ainoastaan niitä, joita todellakin kunnioitamme. Mutta +lyhyeltä, mitä tahdotte?" + +-- "Minä en suinkaan ole tullut teidän kunniallenne mitään +vastenmielistä aikaan saattamaan, vaan minä tulen hänen jaloutensa +herra Ritter von Ankerschmidt'in puolesta teidän kunnialtanne pyytämään +erästä naapurikohteliaisuutta." + +Nyt oli Garanvölgyin vuoro kummastua. + +-- "Ankerschmidt? Ritter von? Naapuri? Ja pyytää kohteliaisuutta? Minä +en ymmärrä, mitenkä yhtä haavaa tulee eteen niin monta logogryfiä. +Ettekö, herra tohtori, tahtoisi selittää minulle tätä charadia, sillä +itse en koskaan ole osannut suorittaa edes tavallista rebustia? +Mistäpäin suuresti kunnioitettu naapurini, hänen jaloutensa herra +Ritter von Ankerschmidt on?" + +Herra tohtori oli nyt valmis tarkempia selityksiä antamaan. + +-- "Teillä siis ei vielä ole tietoa siitä. Hän on minun herra +klienttini ja käskynantajani, se, joka on ostanut Hajnács'in +maa-osuuden." + +-- "Minkä maa-osuuden, jos saan kysyä?" + +-- "Tuon kahdentuhannen holdin maatilan, teidän tilanne vieressä." + +-- "Keneltä hän sen on ostanut?" + +-- "Hänen armoltansa rouva Pajtay'lta tietysti, teidän kunnianne +kälyltä." + +-- "Mutta, hyvä herra, tuo maatila on minun. Veljeni leski hallitsi +sitä ainoastaan eläke-apuna minulta; puhtaalla rahalla sen ostin veli +vainajaltani, ja koska hän useista syistä, jotka eivät kuulu tähän, oli +joutunut köyhyyteen ja häviöön, jätin minä veljellisestä rakkaudesta +tilan hänen leskellensä, jotta tällä olisi jotakin, millä voisi elää ja +lapsiansa kasvattaa. Se on minun laillinen omaisuuteni." + +Herra Garanvölgyi luuli nyt sanoneensa semmoisen totuuden, jonka edessä +maailman kaikki lainoppineet paljastaisivat päänsä. + +Herra tohtori nauroi sitä itsekseen aika lailla. Kuinka pilkallisesti +hän hymyili tuolle yksinkertaiselle oikeuden-istujalle, jolla vielä +nytkin oli nuot Noakin aikaiset käsitteet oikeus-oloista! Hän otti +silmälasinsa, pyyhki niitä silkkisellä nenäliinallaan, sillä ne olivat +hiestyneet naveton höyrystä, asetti ne taas nenällensä, josta ne +välkkyivät vasten herra oikeuden-istujaa, ja lausui suurella +viisaudella: + +-- "Nämät kaikki minä uskon, hyvä herra; minä uskon sanaanne. Se on +aivan mahdollista." + +-- "Ei ainoastaan 'mahdollista', vaan se on todellakin niin. Minä +saatan näyttää asiakirjat." + +-- "Minua pahoittaa, mutta se ei muuta asiaa ensinkään. Siinä ei ole +mitään eroitusta." + +-- "Minä en ymmärrä teitä." + +-- "Pitääkö teidän kunnianne Reichsgesetzblatt'ia?"[14] + +-- "Koira sitä pitäköön!" + +-- "Ab, niinmuodoin ei! Se on suuri vahinko." Ja pistäen hansikoitun +kätensä poveensa, mainitsi herra tohtori hyvin kerkeällä kielellä sen +Reichsgesetzblatt'in numeron, jossa sen ja sen pykälän alla löytyy +julkaistuna asetus, joka kumoo kaikki "vanhaan" lakiin perustuvat +oikeudet ja sen ohessa määrää ajan, jona jokainen, jolla on muitten +haltuun joutunutta kiinteätä omaisuutta, älköön laiminlyökö +ilmoittamasta tämän anastajaa ja häntä oikeuteen haastamasta, sillä +määrä-ajan kuluttua tulee voimaan "beati possidentes", s.o. joka on +jonkun omaisuuden haltia, katsotaan myöskin sen omistajaksi, eikä häntä +vastaan siitä enää voi mitään oikeudenkäyntiä aloittaa. Koska nyt +mainittu määrä-aika jo on loppuun kulunut, ja koska herra Garanvölgyi +ei ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia, ja koska hän ei tahtonut +kirjoittaa karttapaperille, on siis hänen veljensä lesken hallussa +ollut tila tullut tämän omaisuudeksi, jonka hän tietysti myöskin +saattaa myydä, niinkuin hän todella on tehnytkin, eikä sitä seikkaa +enää mikään koirannabka[15] auta. + +Herra Garanvölgyi tunsi itsensä täydellisesti voitetuksi. + +-- "Hyvä herra! Te olette suuri mies. Te olette oikeassa. Minä +antaun ja tunnustan teidät tohtoriksi. Itse olen syyllinen, sentähden +ett'en ole tilannut Reichsgesetzblatt'ia. Heti paikalla lähetän +postikonttoriin ja hankin sen itselleni, ja tästä lähtien se on oleva +se, jota 'versate diu' (selatkaa päivin), 'versate noctuque' (selatkaa +öin), jottei joskus tietämättömyyteni tähden vielä minua itseä myisi +joku, jolle joku paragrafi siihen antaa oikeutta. Ja nyt vihdoin, mikä +se kohteliaisuus on, jota saattaisin herra Ritter von Ankerschmidt'ille +osoittaa? Sen ymmärrän jo, mitenkä hän on tullut naapurikseni." + +-- "Herra ritari haluaa nimittää sitä 'kohteliaisuudeksi', hän on hyvin +kohtelias, kavalierinen mies; minä taas sitä nimitän 'hyväksi +affäriksi'; 'pactum bilaterale; do, ut des; facio, ut facias' +(kahdenpuolinen sopimus; minä annan, jotta sinäkin antaisit; minä teen, +jotta sinäkin tekisit). Te suvaitsette muistaa, että sitä maatilaa, +jonka kirjallisesti annoitte armolliselle rouva Pajtay'lle, rasittaa +eräs tekemänne vaikea määräys, jonka mukaan te ette katsonut hyväksi +sallia, että leskirouva saisi mihinkään tarpeesen käyttää tilusten +keskellä seisovaa vanhaa kastellia (linnaa)." + +-- "Aivan oikein. Sen on joku vanhanaikuisista esi-isistäni +rakennuttanut ja minä en tahtonut, että lesken arentimies siitä +ehkä tekisi viinapolttimon. Tietysti: se on turhanperäistä +herkkätunteisuutta semmoiselta vanhalta kotkalta, kuin minä olen, +mutta olen nyt kerta niin taika-uskoinen." + +-- "Niinikään olette suvainnut itsellenne eroittaa sen tien, joka +omasta kastellistanne menee tuohon vanhaan kastelliin kylän päähän, +vieläpä kyynärän verran ulkopuolella ojia." + +-- "Ihan luonnollista; siitä syystä, että itse jostakin paikasta voisin +päästä sisään tuohon saareen, sillä silloin eivät vielä olleet +keksineet ilmassa-purjehdusta, jonka kautta olisi saattanut ylhäältä +laskeuta alas mihinkä aidattuun paikkaan tahansa. Tien reunat taas +edustin itselleni sentähden, ettei arentimies hakkaisi pois noita ojien +varrelle istutettuja kauniita poppeli-puita." + +-- "Sillä tavoin ei armollinen rouva, tilan tarkoituksen mukaan, +koskaan päässyt vanhan rakennuksen ja siihen vievän tien varsinaiseksi +omistajaksi." + +-- "Ja tämä olisi ehkä haitallista teille? Vaan miksi te siinä niin +monta mutkaa teette? Purkakaa huone maahan ja rakentakaa sen sijaan +palatsi. Vai täytyisikö siihen myöskin minulta lupaa pyytää?" + +-- "Se on tietty, koska asiakirjan selvän sanan mukaan teidän kunnianne +on mainitun tien ja kastellin todellinen omistaja." + +-- "Todellakin, olisiko tuommoisilla vanhoilla asiakirjoilla vielä +mitään arvoa?" + +-- "Aivan varmaan!" kiiruhti kiivaasti lainoppinut epäilevää uskoa +vahvistamaan. + +-- "Mahdotonta!" lausui vanha herra semmoisella yksinkertaisella +päänpudistuksella, että tohtori alkoi tuskastua miehen syntyperäisestä +käsitysvoimasta. "Ja jos Ritter von kuitenkin ottaisi sen oman käden +voimalla, mitä minä siihen voisin?" + +-- "Voisitte haastaa hänet oikeuteen!" vastasi siihen nopeasti tohtori +Grisák. "Voisitte tehdä hänet kanteen alaiseksi!" + +-- "Ja eikö minun tarvitsisi pelätä, että semmoisessa tapauksessa +tuomari pistää minut vankeuteen, koska muka olen tyytymätön ihminen ja +rauhanhäiritsijä?" + +Tohtori Grisák rupesi huomaamaan, ettei tämä oikeuden-istuja vaan +yksinkertaisuudesta semmoista 'viatonta' kysymystä virittänyt ja +kiiruhti häntä oikaisemaan. + +-- "Hyvä herra, te saatte olla varma siitä, että 'täällä' kaikille +oikeutta yhtäläisesti jaetaan." + +-- "Suokaa anteeksi! -- Sitä en tietänyt." + +"Tuon miehen alamainen iva on myrkyllistä!" raivosi itsekseen tohtori. + +-- "Ehkä voisi tuossa asiakirjassa keksiä jotain virhettä muodon +puolesta", sanoi hirveän hyväntahtoisella humorilla Garanvölgyi. "Ehkä +sentähden, ettei se ole kirjoitettu karttapaperille taikka ettei +sinetti siihen ole painettu oikealle paikalle?..." + +-- "Hyvä herra!" keskeytti häntä tohtori Grisák, "minä en tullut +luoksenne keskustelemaan ja neuvoja saamaan, mitenkä teitä itseänne +vastaan sopisi oikeutta käydä, vaan minä tulin teidän kanssanne +ystävällistä kauppaa hieromaan, josta teidän kunniallannekin olisi +suuri hyöty. Mutta -- ehkä sallitte minun ennen sitä tehdä erään +pyynnön, kunnioitettu herra: olkaa hyvä ja nouskaa ylös tuon +heinäkimpun päältä; meidän ei käy asiata täällä navetossa päättäminen, +tehkää hyvin ja saattakaa minut työkamariinne." + +-- "Työkamariini?" huusi Garanvölgyi, kohta hypähtäen ylös +heinäkasalta, johon hän oli istunut. "Byroosen? Kansliaan? Oi, aivan +mielelläni! Jos on kysymys asioista, täytyy meidän kaikissa tapauksissa +mennä konttoriin. Tehkää hyvin, astukaa edellä. Käykäämme siis +kirjoitustupaani." + +Ja sen jälkeen saattoi hän suurella kohteliaisuudella herra tohtoria +pihan poikki, eikä se ollut haitaksi, että hän kävi perässä, sillä +neljä pörrökarvaista verikoiraa rupesi kiertelemään ympäri lakimiestä, +joka katsoi tarpeelliseksi muistuttaa, mihin suureen edesvastaukseen +saattaisi joutua, kun antaa noin isojen koirain vapaasti juoskennella +ilman kuonokoritta; mikä muistutus herra Garanvölgyin mielestä oli niin +sovelias, että hän heti huusi ohitse menevälle rengille: "sitokaa kohta +korit koirien kuonoon, te laiskurit!" + +Sitte vei hän vieraansa puutarhaan, ja siellä astuttuansa +luikertelevaa, ruohoittunutta käytävää, tulivat he vihdoin +oudon-muotoisen rakennuksen luo, jonka etupuoli näytti viistoon +poikki hakatulta, niinkuin markkinakoju. + +Isäntä avasi oven; "tehkää hyvin, astukaa sisään", ja lykkäsi arvoisan +vieraansa sisään. + +-- "Mitä pirua tämä on?!" huudahti lakitieteen tohtori, ympärilleen +katseltuaan; ja hänen korvissaan rupesi kuulumaan arveluttava +suhina, samalla kun surmaiset aseet uhkasivat hänen silmiänsä. +"_Mehiläis-huonehan_ tämä on!" + +-- "Se on työtupani, hyvä herra", sanoi ystävällisesti hymyillen +isäntä. "Täällä vietän päiväni hiljaisuudessa lukemisella." Ja +sanojansa todistaakseen veti hän esiin mehiläispesien välistä kirjoja: +vanhoja roomalaisia auktoreja, Blair'in estetiikan, muutamia +maanviljelystä koskevia teoksia ja senkaltaisia. Siellä oli myöskin +paperia ja iso puinen läkkitolppo, johon oli pistetty kellastunut +sulkakynä. "Tämä on aivan hiljainen, yksinäinen paikka, jossa ei mikään +hälinä lukemista häiritse, jossa maailman melskeen sijasta vaan näkee +edessään nuot hiljaiset, uutterat työmiehet, jotka opettavat meitä +tekemään työtä tulevaisuuden hyväksi. Mehiläisten seura on meille +unkarilaisille erittäin sovelias tätä nykyä." + +-- "Kyllä; mutta ne pistävät", intti lakitieteen tohtori käytöllisellä +huolella tätä filosofillista mietelmää vastaan. + +-- "_Hyvään ihmiseen_ ne eivät kajoo", rauhoitti häntä isäntä +mielentyyneydellä semmoisella, joka hyvästi olisi sopinut millekä +Sareptan erämaassa asuvalle patriarkalle hyvänänsä. + +Siten oli nyt herra lakitieteen tohtori joutunut sen koetuksen +alaiseksi, että saisi tietää itsestään, oliko hänkin todella luettava +"hyväin ihmisten" joukkoon. Hän istui lehmuspenkille, joka oli peitetty +lammasnahkaisella turkilla; vastapäätä häntä asettui herra Garanvölgyi +istumaan muutamalle tyhjälle Dzírdzon'in korille. + +-- "Vähin puhumin, hyvä herra, maatilan ja siihen kuuluvat alueet +ostettuansa, tahtoisi klienttini ritari Ankerschmidt omata siinä +seisovan vanhan rakennuksenkin ynnä tähän menevän tien." + +-- "Se on luonnollista", lausui siihen herra Garanvölgyi, "koska +kastelli on hänelle siinä vaan tiellä, jos hän mielii rakentaa." + +-- "Aivan niin. Ja hän mieliikin rakentaa siihen suurenlaisen +kastellin." + +-- "Sen kohta arvasin. Koko tilalla se on ainoa herras-kastellille +sovelias paikka. Itsekin siihen rakentaisin, jos semmoisissa hankkeissa +olisin." + +"Oi, tuo on varsin taipuvainen mies", ajatteli tyytyväisenä tohtori +Grisák. + +-- "Ja koska teidän kunniallanne ei nyt ole mitään hyötyä tuosta +rakennuksesta..." + +-- "Joka sen lisäksi vielä on aivan rappiotilassa." + +-- "Eikä ole luultavaa, että antaisitte sitä korjata..." + +-- "Jopa! Semmoisenakin on se kylläksi hyvä huuhkajille ja rotille." + +Lakitieteen tohtori katsoi tätä humorilliseksi kokkapuheeksi, jota +hänen mielestään oli samalla leikillisellä tavalla jatkaminen. + +-- "Yölepakot paitsi sitä eivät maksa mitään arentia." + +-- "Eipä suinkaan, yhtä vähän kuin esi-isieni kummittelevat hahmut." + +-- "Hahaha! Nuot kunnon aaveet varmaankin kovin suuttuvat, kun heidän +täytyy muuttaa pois sieltä. Tuhat tulimmaista!" Tämä viimeinen huudahus +ei enään ollut leikillisyyden jatkoa. Herra tohtori, joka nyt oli +erinomaisen hyvällä mielellä, alkoi näet heilutella keppiään; tätä +liikuntoa katsoi muuan sotaisa mehiläinen jonkinlaiseksi +demonstrationiksi, lensi hänen niskaansa ja kutkutti häntä +leikillisesti pistimellään. + +-- "Ei se mitään tee. Pankaa vähän kalkkisavea päälle", lohdutti isäntä +vaikeroivaa. "Se karkottaa kivun." + +Mutta tohtorin halu leikillisyyteen oli jo myöskin karkotettu. + +-- "No mitä siis arvelette, hyvä herra, mistä hinnasta tulee minun +sanoa ylös huuhkajat, yölepakot ja esi-isieni aaveet?" ahdisti herra +Garanvölgyi vikisevää tohtoria. + +-- "Kun ei ne vaan enää pistäisi! Herra ritari on varustanut minut +valtuuskirjalla ... hiisi vieköön nämät mehiläiset! ... minun +luullakseni olisi tuo raunioiksi paraillaan muuttuva rakennus hyvästi +maksettu kahdellatoista-tuhannella florinilla." + +-- "Kaksitoista-tuhatta florinia, hyvä herra, on sangen sievä raha." + +-- "Ja rakennus on kovin rappeutunut." + +-- "Sekin on totta; ja yhtä totta on myöskin, että kaksitoista-tuhatta +florinia olisi minulle erittäin tarpeesen. Vaan kuitenkin, tehkää +hyvin, menkää kotia ja sanokaa herra ritarille, että minä en myy tuota +rappeutunutta rakennusta." + +-- "Miks'ette?... Se kohoo vielä." + +-- "Kauppahintako?" + +-- "Ei, tämä mehiläisen pistos..." + +-- "Minä en myy sitä, sentähden että esi-isäni sen on rakentanut." + +"Ahaa, tuo tarvitsee enemmän rahaa!" arveli itsekseen tohtori. + +-- "Päättäkäämme kauppa, hyvä herra, minulla on lupa tarjota teille +kahteenkymmeneen-tuhanteen floriniin asti. Tuohon käteen!" + +-- "Mitä olen sanonut, sen olen sanonut." + +-- "Mutta hajoohan rakennus aikaa myöten maahan." + +-- "Sitä parempi. Romantilliset rauniot kastellin pihassa!" + +-- "Tuuli hävittää jo kattoa." + +-- "Minä en sitä uudestaan tee, vaikkapa se kokonansa häviäisi; ja jos +kastelli hajoo maahan, jätän sen rauniot siihen mustenemaan." + +Tohtori Grisák rupesi nyt huomaamaan, mihinkä kovaan lapseen hän oli +yhtynyt; ritari oli antanut hänen toimeksensa ostaa tuon häviönalaisen +kastellin "mihin hintaan hyvänänsä", ja hän itse olisi vaivastansa +saava viisituhatta florinia -- asia oli siis aivan tärkeä. + +-- "Mutta, hyvä herra, sanokaa itse, mikä ajatus teillä on! Mitä te +ehdoittaisitte sopimuksen perusteeksi?" + +-- "Hyvä, herra tohtori! minä sanon sen. Viimeinen ja muuttumaton +ajatukseni on tämä: vanhoja raunioitani en anna pois rahoista, ei +hyvistä sanoista eikä uhkauksista; vaan minä odotan siksi, että +Reichsgesetzblatt'issa ilmestyy semmoinen pykälä, joka säätää, että jos +jollakin on rappeutunut maja semmoisessa paikassa, johon toinen tahtoo +rakentaa kastellin, hänen tulee ennen määrätyn ajan kuluttua korjata se +siitä pois. -- Ja nyt, jääkää hyvästi!" + +Jottei herra tohtori luulisi, että tätä keskustelua vielä vähän väliä +voisi jatkaa, laskeusi herra Garanvölgyi, kun tohtori oli noussut +lehmuspenkiltä, pitkälleen lammasnahoille, otti esiin Horatiuksen ja +rupesi sitä niin hartaasti tutkimaan, kuin ei ikänä ennen olisi tätä +kirjaa lukenut. + +Tohtori Grisák'in täytyi päättää lähteä puutarhasta "re infecta", sillä +herra Garanvölgyi ei näyttänyt ryhtyvän vähimpäänkään toimeen häntä +saattaaksensa. + +-- "Se mar on itsepintainen mies. Hänet tarvitsee panna kirjaan." + +Mutta suittavatpa koirat repiä ihmisen pahanpäiväiseksi, kun askeltaa +puutarhan-portista vaunujen luokse; olihan mehiläinenkin jo häntä +pistänyt. + +Eikä missään puutarhuria, ei liioin talonvartiaa, jota olisi sopinut +suojelijaksi pyytää. + +Kun tohtori sitte huolestuneena katseli puutarhan ristikkoportista, +huomasi hän ihmeekseen, että rengit jo olivat totelleet herra +Garanvölgyiä ja hänen käskynsä mukaan sitoneet jokaisen koiran kuonoon +ison korin, niin että nämät näyttivät plastron-kypäreillä varustetuilta +sotureilta, jotka miekkailukoulussa yrittävät ryntäistä. Palkolliset +nauraa hekottivat pihalla; vieläpä Pest'in kutsarikin yhdessä heidän +kanssaan. + +"Hm. Näyttää siltä, kuin nuot tekisivät pilkkaa ihmisestä." + + + + +II. + +Onnettomuus elinkeinona. + + +Vuoden kuluttua seisoi uusi kastelli valmiina kylän toisessa päässä. + +Se oli joutuisasti rakennettu; selvästi näkyi, että rakentajalta ei +puuttunut rahoja. + +Seuraavana syksynä muutti siihen ritari Ankerschmidt'in perhe: vanha +herra sotamiehen ryhdillä ja kaksi hänen tytärtänsä. + +Hänen huoneenhaltiansa ja palkollisensa olivat kaikki vieraalta maalta +tuodut. Garanvölgyin väki oli sentähden varsin vähän seurustellut +heidän kanssaan, ja sillä tavoin saattoi vanha tilanhaltia elää +rauhassa, keneltäkään tietoja naapuristaan saamatta. + +Garanvölgyillä oli vanha pehtori, joka oli pysynyt paikallaan, kun +myrsky hajoitti nuoremmat sinne tänne. Hän oli jo liiaksi lihava +mainetta etsimään. Siitä huolimatta oli kuitenkin hänkin ollut jonkun +aikaa nostoväessä Kassa'n seuduilla; onneksensa oli hän ensimmäisten +joukossa, jotka sieltä takaisin palasivat; toipa hän muassaan vielä +pyssynsäkin, jota hän sitte seuraavina kovan onnen päivinä salaisesti +talletti. + +Herra Kampós[16] oli hyvin harjaantunut maanviljelyksessä ja oli +tieteensä perinjuurin oppinut, vaikkei hänen tapansa ollut koskaan +siitä puhua. Hän tavallisesti puhui vaan suurista asioista. +Politiikista. Kenen hän kerran sai puheillensa, sille hän sellaisia +asioita kyllästymään asti lateli. + +Jos hänen isäntänsä oli passivisen vastarinnan mies, oli hänellä aivan +päinvastainen luonto. Jos hänen isäntänsä ei polttanut tupakkaa, siitä +syystä, että monopoliumi oli toimeen pantu, näytti hän päinvastoin, +että juuri sentähden on kiellettyä tupakkaa polttaminen. Mistä hän +semmoista sai? Se on hänen salaisuutensa. Hänellä ei koskaan ole mitään +matkapassia, mutta kulkee kuitenkin kaikkialla vartioita pelkäämättä. +Jos hän jolloinkulloin taitaa heille kiusaa tehdä, katsoo hän sitä +suureksi ansioksi. Pellolla menee hän työmiesten luokse ja juttelee +heidän kanssaan valtakunnan asioista. Hän ei tarvitse sitä, mitä +sanomalehdissä seisoo. Hänellä on paremmat tiedot. Härän-ajajia kulkee +kylän kautta Serbiasta, Rumäniasta, kuormankuljettajia Puolasta: näiltä +hän urkkii uutisia, näiden kautta tietää hän kaikki, mitä Europassa +tapahtuu ja jota sanomalehdet eivät saata kertoa. Ja hän on kaukana +epätoivoon joutumasta; päinvastoin on hän ihan varma siitä, että mitä +keväällä ei tapahtunut, se on syksyllä tapahtuva, varma kuin kuolema. +Hänen tapansa oli säännöllisesti päättää näillä sanoilla: "no, no! +kyllä minä vielä syön viinirypäleitä pehmeän leivän kanssa!" + +Jotka käsittävät tätä salamietteistä sananpartta, tietävät, mikä hirveä +väitös se on unkarilaiselta, että hän joskus vielä tahtoo syödä +rypäleitä pehmeän leivän kanssa! + +Kampós herra oli sen ohessa isännällensä erinomaisen uskollinen. +Garanvölgyi saattoi jättää hävinneen taloutensa hänen huostaansa yhtä +turvallisesti, kuin jos joku hallituksen asiamies olisi sitä silmällä +pitänyt. Jos joku petti Garanvölgyiä, ei Kampós herra saanut rauhaa +ennenkuin vuorostaan oli pettäjän pettänyt. Jos Iczig[17] +vehnän-näytteestä poimi pois lusteen siemenet ja vastaan-ottaessaan +vaati yhtä puhdasta vehnää, kosti Kampós sillä tavoin, että seuraavalla +kertaa antoi Iczig'ille koetusviinaa jäätyneessä pullossa ja petti +häneltä siten pari astetta. Semmoisista toimista nuhteli häntä +tavallisesti herra Adam. + +-- "Se on hirveätä, kuinka Unkarin kansa turmeltuu tässä sortotilassa! +Tämä rehellinen, suora, sydämellinen kansa oppii pettämään, takaisin +pettämään, valehtelemaan, väärin vannomaan." + +-- "Inculpata tutela" (pakko-suojelus), lausui silloin Kampós. + +Herra Adam tarkastikin ainoastaan sentähden Kampós'in tilikirjoja, +jottei tuommoisia repressalioita niissä löytyisi. + +Mutta todellakin eriskummaisia kohtia tavataan tämmöisen unkarilaisen +huoneenhaltian tileissä. + +Niissä on esimerkiksi yksi menojakso: "_Köyhäin poikain[18] hyväksi_", +joka sisältää: + +"Leipää, silavaa, viiniä, viinaa, viitta, saappaat, hattu;" harvemmin +"rahaa", mutta sitä useammin "yksi porsas." + +Kuinka ulkomaan ekonomit tätä nauraisivat, jos siitä tietoa saisivat! +Jakelevat ruokaa rosvoille, eivätkä anna heitä ilmi piirikunnan +komisarjukselle! + +Mutta jättäkäämme asia sikseen; minä en ota sitä tässä tarkemmin +selittääkseni. + +Kerta taas tätä menojaksoa tarkastellessaan havaitsi Garanvölgyi siinä +seuraavat kohdat: + +"_Sándor'ille_[19] leili ménes'in-viinia..." + +"Sándor'ille yksi pari hirvennahkaisia saappaita..." + +"Item: Sándor'ille villainen ihokas..." + +"Ditto: Sándor'ille hänen repeteri-kellonsa korjauksesta 3 florinia." + +"Samoin: Sándor'ille eräisin tarpeisin 10 florinia." + +Herra Garanvölgyi tiesi kysymättäkin aivan hyvin, mihin köyhäin poikain +luokkaan mainittu Sándor kuului. Kunnon mies, pakolainen, joka koettaa +välttää kohtaloansa ja jonka täytyy viettää päivänsä piilossa, tänään +täällä, huomenna tuolla. Missä hän tunnetaan, sieltä hänen on +pakeneminen. Kylläksi kurjuutta. Suuri kysymys: eikö olisi parempi +astua sota-oikeuden eteen ja sanoa: "minä tulin, hyvät herrat, mitä +olen velkaa? Tahdon maksaa." + +Garanvölgyin kuitenkin tässä asiassa pisti hiukan vihaksi, että ken +hyvänänsä tämä kovin surkuteltava ihminen olkoonkin, hän kuitenkin +semmoisessa tilassa saattaisi vaatimuksiansa vähäisen alentaa. + +-- "Minä en sano sitä, ettei hänelle tule viiniä antaa, mutta miksi +juuri ménes'ia?" + +-- "Jättäkää se siksensä, kunnioitettu herra", jupisi tuo lyhytläntä +mies, jota tämä muistutus ei ensinkään miellyttänyt. + +-- "Entäs hirvennahkaiset saappaat? Ei itsellänikään koskaan ole ollut +semmoisia, ei ainakaan maalla." + +-- "Tuon raukan jalkoja arastaa kovin muissa saappaissa." + +-- "Sitte repeteri-kellon korjaus." + +-- "Senhän olen minä hänelle lahjoittanut." + +-- "Sekin vielä lisäksi! No, mutta eräisin tarpeisin? Mihin helkkarin +tarpeisin olette antanut hänelle kymmenen florinia?" + +-- "Pyydän nöyrimmästi, kunnioitettu herra, älkää suvaitko kysyä noin +paljon. Tahtoisin sanoa, että ennemmin antaisin ne omista varoistani, +ellen tietäisi, että kunnioitettu herra kovasti katuisi sitä, jos +kerran saisi tietää, kuka se oli, jota hän soimasi." + +Salaisuus ei tehnyt Garanvölgyiä uteliaaksi, hän lausui siihen vaan: + +-- "Joku on taas tehnyt teidät narrikseen." + +-- "Suokaa anteeksi -- ei tällä kertaa. Älkää sitä sanoko! Semmoinen +asia, josta kerran olen tullut vakuutetuksi, ei ole mikään hairaus." + +-- "Älkää sitä väittäkö! Ettekö äskettäin antanut uutta viittaanne +jollekin, joka vakuutti olevansa Bem'in adjutantti, vaan jonka te +viikon perästä sen jälkeen Eger'issä tapasitte kyyppärinä." + +-- "No, se tapahtui silloin, yhden kerran, se on totta. Mutta nyt ei +ole ensinkään epäilemistä, että se on hän." + +-- "Ken?" + +-- "No, jos sen ilmoitan, hypähtää kunnioitettu herra heti ylös pöydän +vierestä ja pyytää minua kohta viemään itseään hänen luoksensa." + +Herra Adam pudisti päätään. + +-- "Miksi hän nimittää itseään?" + +Tuo kelpo, pieni, lyhyenjäntterä mies joutui hetkeksi hämille: +ilmaisisiko hän tuon suuren salaisuuden? Se oli jo hänen kielensä +päässä, mutta hän painoi sen taas alas; sitte se tuli hänen nenäänsä ja +hän kynsi sitä; vihdoin se tunkeusi hänen silmiinsä, ilmestyen siellä +kahden suuren kyyneleen muodossa, jotka, kun hän niitä palleroisella +kädellään pyyhki pois, vuotivat tunnustuksena ääneen ulos hänen +suustaan. + +-- "Hän se on, hän se on, meidän ikuisesti muistettava Sándor +Petöfimme..."[20] + +Herra Adam löi väkevästi nyrkkinsä pöytään ja huokasi sen jälkeen +syvästi. + +Huokaus puhui runoilijan muistoksi, lyönti oli sille aiottu, joka +anastaa tämän jumaloitun nimen. + +-- "Oletteko koskaan tuntenut Petöfiä?" kysyi hän murheellisesti +huoneenhaltialta. + +-- "Miksen olisi häntä tuntenut, osaanhan kaikki hänen värssynsä +ulkoa." + +-- "Mutta oletteko nähnyt häntä elävältä?" + +-- "Elävältä häntä en ole nähnyt, mutta minä saatan häntä aivan +elävästi mieleeni kuvailla." + +-- "Hänen kuvaansa te ette ole nähnyt?" + +-- "Sen laitaa eivät maalarit ymmärrä." + +-- "Onko hän tuon muotoinen?" kysyi Garanvölgyi, avaten albumia, jossa +runoilijan muotokuva oli nähtävänä. + +-- "Oi, hän on nyt muuttanut kasvonsa ihan toisenlaisiksi, jottei häntä +tuosta kuvasta tunnettaisi." + +-- "Mutta sanokaapas, mitä syytä teillä on uskoa häntä Petöfiksi?" + +-- "Se, että hän kaikista osaa sepittää värssyjä. Joka päivä kirjoittaa +hän niitä vaikka viisikolmatta, joista toinen on toista kauniimpi." + +-- "Tahtoisin mielelläni nähdä yhden semmoisen runon." + +-- "Vaikkapa sata, heti paikalla; pyydän teitä vaan vähäisen +odottamaan." + +Ja tuo innokas isänmaan-rakastaja veti liivintaskustansa esiin +kynäveitsen, jolla rupesi ratkomaan auki takkinsa alustaa: sinne sisään +neulottuina säilytti hän noita kalliita, mutta pelättyjä runoja. + +-- "Näyttäkääpäs! Tuo käsiala, sen näen jo kaukaa, ei ole Petöfin." + +-- "Hja, sillä hän on muuttanut senkin, jottei hän sen kautta joutuisi +kiinni." + +Garanvölgyi otti nuot kaikenlaisille paperirääsyille kirjoitetut runot +ja alkoi niitä lukea. + +Tietysti ne olivat hirveintä riimin-töherrystä, mikä koskaan vielä on +ollut lämmityksen apuna sanoman-toimittajan kammissa. + +Adam herraa ei nyt enää suututtanut petos, vaan huoneenhaltian +typeryys. + +-- "Rakas ystäväni", sanoi hän, laskien kätensä papereille, joita +Kampós jo innokkaasti halusi takaisin, saadaksensa niitä taas poveensa +neuloa, "oletteko kuullut juttua yksinkertaisesta miehestä, joka +pimeässä läski-mykyjen sijasta, joita vaimo hänelle oli keittänyt, söi +samana päivänä syntyneet pienet kissanpojat?" + +-- "Olen", vastasi lyhytniskainen mies, mutta ei käsittänyt ensinkään, +mitä yhteyttä näillä molemmilla asioilla keskenänsä oli. + +-- "Ja luuletteko, että kenelläkään olisi niin huono maisti, ettei hän +voi eroittaa kissanpoikia läski-my'yistä, ennenkuin on ne syönyt?" + +-- "En suinkaan minä." + +-- "Mutta minä luulen. Tehkää hyvin -- tässä kissanpojat!" Ja tämän +sanottuaan antoi hän hänelle takaisin epäperäiset runot. + +Kampós herran muoto meni nyt semmoiseksi kuin maksajan, jonka +rahaseteleitä väitetään "vääriksi." Ihmisen on vaikea uskoa, että mitä +hän tähän asti täydellä luottamuksella on hopeana pitänyt, vastedes ei +ole muuta kuin paljas fidihus. Tämän mukaan olisi hänen ollut +luopuminen kaikista niistä, mitä hän tuolta "suurelta pakolaiselta" +tähän asti oli saanut salaisesti tietää? Tämän mukaan ei tuo salainen +kirjeenvaihto Bem ukon kanssa olisi totta. Tämän mukaan olisi siis +tuokin lohdutus siksensä heitettävä, että Aasiassa vielä löytyy +skytho-magyareja, seitsemän heimokuntaa, joiden vaan tarvitsee rakentaa +silta Bosporin ylitse, tullaksensa tänne. Vaan tässä on enemmän +luopumista, kuin mitä yhdeltä ihmiseltä ennen aamiaista saapi vaatia. + +-- "Mutta, suokaa anteeksi, kun hän niin elävästi osasi esiin tuoda +kaikki ne vaivat, joitten kautta hän pelastui tappelusta ja mitenkä hän +siitä pakeni, että hänen puhuessansa sen melkein edessänsä näkee. Kun +Segesvár'in tappelun jälkeen kokonainen sotnia kasakoita ajoi häntä +takaa, asettui hän selkä puuta vastaan ja antoi niiden lähestyä; +seitsemän heistä hakkasi hän maahan; kahdeksannen halkaistuansa särkyi +häneltä miekka satulanpukaan. Silloin teki hän itsensä kuolleeksi +eivätkä kasakat enää häneen kajonneet. Mutta sen jälkeen tulivat +saksilaiset tappelun perästä kaatuneita hautaamaan. Hän riisui +kaatuneelta kasakalta turkit, veti ne yllensä ja puki kasakan omaan +attilaansa;[21] ja se oli hänen pelastuksensa, sillä kun saksilaiset +tutkivat attilaa, löysivät he siitä hänen taskukirjansa, jossa oli +120,000 florinia amerikkalaisissa pankinseteleissä sekä yksi sotalaulu. +Setelit polttivat he, laulun huomasivat Petöfin tekemäksi ja silpoivat +kasakalta pään hänen sijastansa. Hänet he sitte hautasivat; mutta +ylimmäiseksi kun oli sattumalta laskettu, kaivoi hän itsensä yöllä ylös +maasta ja pakeni metsäteitä pois. Seuraavana päivänä kuuli hän jo +itseänsä takaa ajettavan. Silloin joutui hän eräälle purolle, joka +juoksi maanalaiseen koloon. Hän syöksi sinne sisään; kolme päivää +kuleksi hän pimeässä maan alla, veden ajamana, kunnes neljäntenä +päivänä puro hänet taas toi ulos maan toiselle puolelle, juuri +Unkariin." + +-- "Luulinpa jo: Amerikkaan." + +-- "No, minä näen, ettette mieli mitään uskoa, sentähden en virka tämän +enempää. Liikuttava tapaus se kuitenkin on, että joku Bihar'ista on +tullut Borsod'iin, matkalla syömättä muuta kuin kuusensiemeniä." + +-- "Varsinkin Suuri-Kumanian poikki, jossa ei mitään kuusia kasva. +Mutta se on hyvä. Minä uskon jo 'kaikki', kun vaan käsketään. -- Koska +kuitenkin tuo mainio runoilija itse ja minä olimme varsin hyvät +tuttavat, niin sanokaapa, eikö hän ole lausunut mitään halua tavata +minua?" + +-- "Voi, joka päivä puhuu hän teistä, kunnioitettu herra. Mutta hän +sanoo: minä en tahdo tavata vanhaa ystävääni, jotten saattaisi häntä +mihinkään pulaan." + +-- "Se jalo sielu!" + +-- "Pyydän nöyrimmästi, älkää ivatko häntä! Hän tietää enemmän kuin +me." Tässä katsoi Kampós varovasti ympärillensä, joka ei ollut vähäinen +asia hänen lyhyelle niskallensa, nähdäksensä kuultelisiko kukaan, ja +sitte suutansa kämmenellään puoleksi peittäen kuiskasi hän herra Adamin +korvaan: "Näinä päivinä antoi hän minulle tiedoksi, että tämä Ritter +ainoastaan sen vuoksi on muuttanut tänne kylään, jotta hän saisi +tietää, mitä kunnioitettu herra puhuu, ja siitä hän eräiltä tahoilta +saa vuosittain kymmenentuhatta florinia." + +Adam herra purskahti nauruun tästä hirmutiedosta. + +-- "Todellakin, rakas ystäväni, uskokaa pois, että nuot eräät tahot +siitä tiedosta, mitä minä puhun, eivät pane alttiiksi kymmentä +äyriäkään. Vaan kuitenkin, jos teidän salainen hoidokkaanne noin hyvin +muistaa minua, tehkää hyvin ja kysykää häneltä, muistaako hän vielä, +missä ja koska me kohtasimme toinen toisemme Wien'issä; missä +hotellissa ja millä sanoilla me toisistamme erkanimme?" + +-- "No, siitä saan heti paikalla häneltä tiedon." + +Tämän sanottuansa Kampós herra tuskin malttoi odottaa siksi, että oli +tilikirjat takaisin saanut; hän riensi kotia ja juoksi sitte siihen +salaiseen piilopaikkaan, jossa hänen oli tapa ruokkia pakolaistansa. + +Missä paikassa tuo salainen turvalinna oli? Sen ilmi antaminen nyt _jo_ +olisi synkintä petosta, ilkeintä kavallusta. Älkäämme tiedustelko tätä +Kampós herran salaisuutta. + +Siinä kylläksi, että tuo kunnioitettava, innokas isänmaan-ystävä kahden +tunnin kuluttua, posket punaisina ja väsymyksestä läähöttäen, niinkuin +etäältä tuleva tahi pitkän mutkan tehnyt, taas tulla puuskahti sisään +herra Adamin luokse. + +Tämä oli jo unhottanut koko asian. Hän luuli, että valkea oli +valloilleen päässyt. + +-- "Olen puhunut hänen kanssansa!" huohotti tanakka herra; "tulen hänen +luotansa. Tulen kuin tulenkin. Tokko hän muistaa yhtymystä Wien'issä? +Suokaa anteeksi!" + +-- "Vai niin! Mutta pyyhkikää ensiksi hiki pois otsasta, oikeinpa se +valuu tukastanne." + +-- "Kiitän nöyrimmästi; minun ei ole nälkä." Hän ei tietänyt, mihin +vastasi, niin täynnä hänen päänsä oli "pää-asiasta." -- "Niin, syyskuun +27 p:nä 1848 yhtyivät Wien'issä 'Kultaisessa karitsassa' Petöfi ja +kunnioitettu herra Adam Garanvölgyi. Silloin erosivat he toisistaan +näillä sanoilla." + +Tässä pysähtyi innostunut mies hengähtääksensä; ja jotta jok'ainoa sana +tulisi oikein kerrotuksi, veti hän esiin lompakkonsa takin-taskusta. +Suurella näppäryydellä aukasi hän siitä salaisen sopen; tähän oli +jotain merkitty hänen omalla salakirjoituksellaan, jonka johtona oli +se, että vokalien sijasta käytettiin numeroita 1, 2, 3 j.n.e., +jommoisesta kirjoituksesta oli hirveän vaikea saada selkoa. Tämän +salakirjoituksen avulla hän vielä kerran vakuutti itseänsä +puheenalaisen lauseen todenperäisyydestä; varovalla katsannolla +lähestyi hän sitte herra Adamia, asettui ihan hänen viereensä ja, +osoittaen sormellaan noita salaisia rivejä, katsoi vilkkailla silmillä +Adam herran vakaisin, hyväntahtoisiin kasvoihin, tutkiaksensa niistä +lauseen vaikutusta. + +-- "Viimeiset sanat olivat: tappelu-tanterella tapaamme toisemme!" + +Kampós ei ollut odottanut mitään vähempää, kuin että herra Adam nämät +sanat kuultuansa vaipuisi selkänsä takana seisovaan nojatuoliin ja +vapisevin huulin huutaisi: "se on hän!" Kuinka suuri oli siis hänen +hämmästyksensä, kun tämän odotetun katastrofin sijasta Garanvölgyi +kylmäverisesti veti esiin lompakkonsa, otti siitä kymmenen kappaletta +hopealla ja kullalla koristettua viiden florinin Reichsschatzschein'ia +ja häijynparisesti lausui: + +-- "Se on hyvä, rakas Kampós; juoskaa vielä kerta takaisin tuon +arvoisan 'Armer rajsender'in' (matkustaja raukan) luokse ja sanokaa +hänelle, että Petöfi on jättänyt jälkeensä sen kirjallisen todistuksen, +ettei hän ikänä mene Wien'iin; minä taas en tietääkseni vielä koskaan +ole ollut edes matkalla Wien'iin päin. Tämä vähäinen raha antakaa +hänelle matkakustannuksiin." + +Kampós herrasta tuntui, kuin hänen oikean jalkansa alta maa kohoisi, +vasemman alta taas vaipuisi, niin että hän oli pakoitettu tarttumaan +kiinni takkinsa nyöreihin, jottei menettäisi tasapainoa. Olisiko siis +kuitenkin tekemistä petturin kanssa? Se on hirveä tieto semmoiselle +kunnialliselle ihmiselle, joka luulee jokaista yhtä rehelliseksi, +hartaaksi, viimeisen paitansa antavaksi isänmaanrakastajaksi, kuin itse +on. + +Itse hän ei tietänyt, kuinka se oli tapahtunut; se on vaan varma, että +kun hän taas nosti päätään, pyytääksensä herra Adamilta lisäksi +selityksiä, hän huomasi käyvänsä maisi-pellon äärellä. Kartanosta tänne +asti kulkeissaan ei hän ajatellut tämän maailman asioita. Vasta täällä +hiljaa kahisevien maisi-vainioin keskellä alkoi hän taas tointua ja, +miettien mitä oli kuullut, katsoi hän sitä ikuista kadotusta +ansaitsevaksi synniksi, jos ei viimeiseen sanaan asti pitäisi herra +Adamin puhetta pyhänä ja totena. Sen mukaan oli siis tuo toinen +hirveällä tavalla poikennut totuudesta. Sen mukaan oli tuo ihminen +pitänyt häntä äärettömänä narrina! Hän oli joka yö, kun jo kaikki +talossa nukkuivat, ottanut ruokakorin ja vienyt sen pimeässä tiettömien +peltojen kautta viinitarhaan; siellä teki hän suuren mutkan, +hiipiäksensä toiselta taholta viinihuoneesen, jossa hän piti +turvattiansa kätkettynä; tämän huviksi pelasi hän pois joka päivä neljä +viisi florinia vaivalla ansaitusta palkastansa; hän vaatetti häntä, +lahjoittipa hänelle vielä kellonkin, jotta hän tietäisi, mikä aika oli. +Näitä hän ei kuitenkaan yhtäkään katunut. Mutta haikeasti valittaen +syytti hän häntä noista katkerista mielenkuvituksista, joita tämä niin +runsaasti oli hänelle tuhlannut. Kuinka hän oli hänestä huolta pitänyt! +kuinka hänen tähtensä ollut peloissaan, kuinka monta yötä valvonut! +häntä ei maittanut ruoka eikä juoma, aina vaan oli toinen hänen +mielessään. Ja sitte nuot kauniit, petolliset unelmat, joita hän puhui +hänen päänsä täyteen: loistavista, mainehikkaista, onnellisista +tulevaisuuden päivistä unkarilaisille! Unkarin onnellisempi tulevaisuus +on siis kaikki pelkkää valhetta?! Tätä hän alati mielipahalla ajatteli. +No niin, mutta kaikki nämät on hän myöskin hänelle sanova, jahka he +vaan sattuvat yhteen. Kun on juljennut pitää pilkkana hänen rehellistä, +isänmaallista sieluansa! + +Tällä kertaa hän ei poikennutkaan mihinkään polulta, vaan kulki suoraan +sitä tietä, joka meni viinihuoneesen. Sinne tultuansa avasi hän +ulko-oven ja astui sisään, vihoissaan painaen hattuansa syvemmälle +päähän ja muistaen tähän asti olleensa niin yksinkertainen, että +tikapuita myöten oli ryöminyt katolle ja sieltä luukusta puikahtanut +holhottiansa tervehtimään. Jospa olisi edes tämän tekemättä jättänyt! + +No, mutta hänkin on tästä nyt osansa saava! Kuinka hän on hämmästyvä, +havaitessaan että entinen jumaloitsijansa suoraan astuu hänen eteensä, +hattua päästänsä ottamatta! + +Kampós herra työnsi pois tieltään pari tyhjää viinitynnyriä, jotka +olivat vieritetyt porstuaan sentähden, ettei huone näyttäisi asutulta, +meni vihasta kuohuvalla mielellä "lepopaikan" ovelle ja astui siitä +kolkuttamatta sisään. + +Häntä odotettiin. + +Tuo kuuluisa mies, jota siksi, kuin kenties saamme selkoa hänen +todellisesta nimestänsä, olemme pakoitetut nimittämään "kunnioitetuksi +herra Onnettomaksi", oli jo tuntenut sahramin hajua[22] sen verran, +että tästä tiedustelemisesta pihti syntyisi hänelle; hän oli sentähden +ryhtynyt semmoisiin toimiin, että hädän tullessa voisi olla tappeluun +valmiina, s.o. hän oli turvalliseen paikkaan korjannut kaikki, mitä +hänellä tuvassa oli käytettävissään: kellon, kamman, pöytäkalut ja +käsiliinan; yllensä oli hän pukenut kaikenlaisia vaatteita: +päällimmäisenä oli uudenaikuinen, sämpylän-värinen talvitakki, jonka +sivutaskusta punaisen silkki-nenäliinan kulma hohti näkyviin. + +Tämä suuri mies oli aivan pulska ulkomuodoltaan, että hän vaikutti +kunnioitusta heikkosydämisissä ihmisissä. Hänen vartalonsa oli pitkä, +suora, sankarin kaltainen; viikset sysimustat, niinkuin kahden +kysymysmerkin hännät ylöspäin kierretyt; sileäksi ajettujen poskien +alla puolikuun muotoinen tuuhea parta; kasvot punaiset ja pulleat; +musta tukka keskeltä kahtia jaettu, niinkuin János Hunyadi'n +muotokuvassa nähdään. Hänellä oli Unkarilaisen kasvot, niin suopeat, +rehelliset, avonaiset, että kuka hyvänänsä ensi katseessa kenties olisi +niistä pettynyt. + +Minä en sitä mainitsekaan Kampós herraa nuhdellakseni, että hän, kun +taas näki miehen edessään ruumiillisessa muodossa, heti unhotti +päätöksensä ja kaappasi niin sievästi hatun päästään, kuin jos se vaan +unhotuksesta siihen olisi jäänyt. + +-- "No, hyvä herra, mikä toi teidät taas takaisin luoksemme?" puhui +hänelle tuo arvoisa onneton semmoisella armollisella halpuudella, jolla +joku prinssi vastaan-ottaa kunnioitusta osottavan lähetyskunnan. + +Kampós herra joutui, suoraan sanoen, suuresti hämille. Kun hän kuuli +tämän sydämen pohjasta lähtevän metalli-äänen, oli hänen mahdoton +uskoa, että sekin voisi olla valhetta, ja sattumalta katsahtaen hänen +silmiinsä, oli hän milt'ei suudella hänen kättään ja pyytää häneltä +anteeksi, ennenkuin lausuisi, millä häntä aikoi loukata. + +-- "Hyvä herra! Pyydän sata kertaa anteeksi. Tulen nyt armollisen +herran luota, herra Garanvölgyin luota. Älkää pahastuko, mutta +armollinen herra sanoi todellakin, ettei hän muista omasta puolestaan +koskaan olleensa Wien'issä; sen vuoksi..." + +Arvoisa onneton astui askelen taaksepäin, vaati, vasemmalla kädellä +viitaten, vaiti-oloa ja keskeytti häntä liikutetulla äänellä: + +-- "Älkää puhuko enempää! Minä päästän teidät siitä." + +Kampós herra hämmästyi kovin ja katsoi sopivimmaksi anteeksi-pyynnön +osotteeksi avata kädessään pidettyä lompakkoansa. + +Suuri mies laski käsivartensa ristiin rinnalleen ja lausui, katkerasti +päätään pudistaen, varsin murheellisella äänellä Kampós'ille nämät +soimaavat sanat: + +-- "Minä ymmärrän sinut, ihminen! Tämä siis on unkarilaisten +ystävyyttä! Tämä suurten nimien sädekehä! Häpeä ja häväistys! Kun +kunnottomasti asettaa paulan vainotun patriotan eteen, jotta tämä +siihen takertuisi! Kun kavalalla jesuitan-juonella tiedustelee häneltä +sanoja, joista sitte sopii hänelle huutaa: 'pereat!' -- Minä tunnen +teidät. Te, jotka pelkurimaisesti olette karttaneet vaaraa, koetatte +nyt, jottei semmoisen vainotun isänmaan-puolustajan läheisyys saattaisi +teidän kurjaa elämäänne vaaran alaiseksi, päästä hänestä irti. Häpeä +sille kansalle, joka semmoisia sikiöitä suuriksi miehikseen nimittää! +Petosta, kavaluutta joka askelella! Salaisuutemme uskomme vakojille, +päämme laskemme salamurhaajain käteen, onnellisuuttamme pitävät pahat +henget leikkikalunaan. Vaan vapiskaa! Koston päivä on tuleva ja se on +oleva kauhea päivä. Muistakaa silloin, että olette kadehtineet +leipäpalaa vainotulta patriotalta ja sulkeneet oven häneltä. Vapiskaa! +vapiskaa!" + +Kampós herra kehottamattakin jo vapisi kiireestä kantapäähän asti. Hän +arveli, ettei tätä hirveää uhkausta vastaan mikään olisi niin hyvä +suoja, kuin noiden viidenkymmenen florinin antaminen. + +-- "Pyydän nöyrimmästi anteeksi; armollinen herra lähettää tässä +viisikymmentä florinia." + +-- "Hahaha!" huudahti jalo mies, kiivaasti tarttuen tarjottuihin +pankinseteleihin semmoisella hurjistuneella liikunnolla, että Kampós +herra ei mitään vähempää odottanut, kuin että hän heti paikalla ne +kappaleiksi repisi. "Viisikymmentä florinia!" huusi katkerasti +pakolainen, kohottaen noita kymmentä kappaletta Reichsschatzschein'ia +taivasta kohden. "Näetkö tätä, isänmaani? Minä, joka kymmenen kertaa +uhrasin edestäsi henkeni, joka verelläni kastelin ääriäsi toisesta +päästä toiseen, minä saan nyt palkaksi siitä viisikymmentä florinia. Oi +kurja, hylätty isänmaani!" + +Kampós herran sydän oli todellakin kovin heltynyt ja hän rupesi jo +hapuilemaan nenäliinaansa takataskusta, jonka hankkeen ylhäinen mies +kuitenkin väärin käsitti, sillä hän ryntäsi äkkiä häntä vastaan ja, +tarttuen hänen rintapieleensä, kiljasi: + +-- "Tunnusta, valapatturi, että minulle lähetettiin sata florinia ja +että siitä olet viisikymmentä pidättänyt!" + +Mutta tämä oli jo semmoinen sana, josta itse Kampós herrakin saattoi +vimmastua. + +-- "No, mutta kuulkaa toki, herra, sitä älkää minulle sanoko! Jos ette +minua usko, niin tulkaa kanssani armollisen herran luokse, puhutelkaa +häntä itseä. Minua älkää epäluulon-alaisena pitäkö. Katsokaa!" + +Suuri pakolainen mittasi pöyhkeällä silmäyksellä lyhyttä miestä ja +tukki ylpeän-rehtavalla äänellä hänen suunsa: + +-- "Minä ylenkatson teitä, sinua, sinun herraasi ja hänen viheliäisiä +almujansa", ja tuota viheliäistä almua molempien käsiensä välissä +vihaisesti hieroen -- pisti hän sen taskuunsa. + +Ja vielä kerran ylenkatseellisesti silmäillen pienen tilintekijän +lyhyen-jäntterää ruumista, lähti hän juhlallisin askelin pois +huoneesta. + +Kaiken tämän katkeruuden ohessa oli hänellä kuitenkin vielä niin paljon +mielenmalttia, että hän pöydällä olevista molemmista hatuista otti +mukaansa paremman, joka sattui olemaan Kampós herran, tälle muistoksi +sen sijaan jättäen vanhan Kalabrian konsonsa. + +Porstuan ovella seisahtui hän ja huomaten, että tuon kunnon miehen +silmät yhä tirkistivät hänen jälkeensä, kääntyi hän vielä kerran +takaisin ja, laskien kätensä otsalleen, puhkasi: + +"_Nagy a világ, végtül végig bujdosom_." + +(Laaja on maailma, äärestä ääreen sen kierrän). + +Ja hän syöksi ulos. + +Kampós herra oli omasta mielestään kuin pahantekijä. Jos se kuitenkin +olisi ollut "hän!" Millä jaloudella hän puhui! Kuinka hän oli +kiivastunut! Tuskin sopinee epäillä, että hän kuitenkin oli joku. Jos +mikä onnettomuus kohtaa häntä, ei Kampós herra koskaan voi saada +omantunnon rauhaa. + +Hän otti itselleen muistoksi pakolaiselta sinne jääneen vanhan hatun ja +pani sen tallelle erääsen kirstuun. + +Vaan tuo lause: "Nagy a világ, végtül végig bujdosom!" + +Tämän säkeen on todellakin tuo suuri runoilija kirjoittanut. + +Mutta suuri pakolainen vielä samana hetkenä pakeni -- ei maailman +toiseen päähän, vaan kylän toisessa päässä olevaan kastelliin, jossa +hän esitti itsensä Ritter von Ankerschmidt'ille Sáros'in +vapaajoukon[23] jäseneksi, jota hallitus ei ollut kylläksi palkinnut ja +joka, komitatin asujamiston vainon alaiseksi jouduttua, oli pakoitettu +vaeltamaan pois muihin komitateihin, palkintoa ja arvonsaantia +etsimään. + +_Tällä matkalla_ oli hänen nimensä Richard Marczián. Ei tosin niin +loistava, kuin se, josta häntä viimeiseksi oli karkotettu, mutta hyvä +kyllä jokapäiväiseksi tarpeeksi -- niin kauan kuin se ei revennyt. + + + + +III. + +Vanha sotamies ja hänen perheensä. + + +Ritari Ankerschmidt oli kyrasieri-majurina asunut monta vuotta +Unkarissa; hän oli oppinut tuntemaan tasankomaan kaupungit ja viihtyi +siellä varsin hyvin. + +Seurasi sitte semmoiset vuodet, joina hän näki entiset tuttavansa, +niitten joukossa asekumppaneitansakin, vihollisina edessään. Sekin aika +oli loppunut. + +Haavat, jotka hän tappelukentällä entisten ystäväinsä nostamassa +taistelussa oli saanut, antoivat hänelle syytä luopua palveluksestaan +ja peräytyä yksityiselämään. + +Hänen vaimonsa oli erään Wien'in pankkiirin tytär, jonka kuoltua hän +sai noin puolen miljonaa. + +Tutkittuansa silloisia rahaseikkoja, jotka eivät olleet nykyisiä +ensinkään paremmat, tuli sotavanhus siihen päätökseen, että on paras +panna rahat johonkin häviämättömään omaisuuteen. Unkari oli siihen +aikaan uusi Amerikka, jossa Ritter von Ehrenfels'in neuvoja[24] +noudattaen ehkä olisi voinut ilmaiseksi saada maata; mutta puhtaasta +rahasta saattoi varmaankin hankkia itselleen sangen kauniin kartanon. +-- Valtakunnassa oli silloin yhtäkkiä seitsemänkymmentä miljonaa +pankinseteleitä joko tuhaksi poltettu taikka muinaisjäännöksiksi +muuttunut; monet ihmiset olivat velkaantuneet, toiset taas häviöön +joutuneet; kilpailua vähän, myytävää paljon. Epäilemättä saattoi +silloin sangen edullisesti päästä varsin uhkean omaisuuden haltiaksi. + +Ritari ei myöskään ollut se mies, jota vähäpätöiset esteet olisivat +peloittaneet. Luonnoltaan jäykkänä, taisteloon ja komentoon tottuneena, +pani hän luottamuksensa uuden järjestelmän rautaiseen kovuuteen ja yhtä +paljon omaan päällikön-taitoonsa. + +Hänen perhe-advokatinsa, tohtori Grisák, jonka toimeksi hän oli antanut +kartanon hankkimisen, toimitti hänelle sangen hyvän kaupan rouva +Pajtay'lle annetun eläketilan ostamalla. Hän sai kaksituhatta holdia +parasta viljelysmaata 160,000 florinilla, joka siitä oli aivan +vähäpätöinen hinta. Muut rahat saattoi hän käyttää kartanon +kuntoon-panemiseen. Tämän oston laadusta ei tosin ritari paljon +tiennyt; vasta perästäpäin huomasi hän ehdot tuon vanhan kastellin +suhteen, mutta kun niitä ei käynyt oikaiseminen, tyytyi hän asian +laitaan ja rakensi sen edustalle. + +Ankerschmidt'in taloutta ansaitsi käydä katsomassa, sillä sen +vertaista tuskin oli likitienoilla. Hänellä oli höyrymylly sekä +kylvö-, leikkuu- ja puima-koneita; viinapolttimo, syöttöhuone, +sokurinvalmistus-laitos; pulskeita Mürzburg'in lehmiä ja Yorkshiren +sikoja, Egyptin mumia-ohraa, oivallisia puna- ja valkojuurikka- sekä +repsi-vainioita; rakennukset olivat kaikki tulikivellä katetut, ja +jotta kaikista olisi hyöty, oli pehtorista alkaen halvimpaan renkiin +asti palkollisiksi otettu ahkeria, raittiita tschekkiläisiä. +Varovaisuudenkin vaatimuksista oli täydellisesti huolta pidetty. Kaikki +ulkotöissä oleva väki: jahtimies, metsänhoitaja, sikopaimen olivat +varustetut oivallisilla kaksipiippuisilla rihlapyssyillä; kastellin +tornissa oli hätäkello, jonka soidessa vartiajoukon tuli sotamiesten +tavalla kokoontua määrättyyn paikkaan ja pontevasti torjua mitä +hullunrohkeata päällekarkausta ehkä tehtäisiin. Joka talli, aitta, lato +oli varustettu kauas näkyvällä, loistavalla Triest'in "Azienda +assicuratrice'n" (palovakuutus-seuran) päällekirjoituksella; vieläpä +vilja-aumoissakin näki pitkäin tankojen päässä tämän kirjoituksen, +jotta murhapolttajilta kaikki halu katoaisi. Yöllä taas vaeltelivat +torvilla varustetut patrullit kastellin ympäri, siitä kaikkea vaaraa +torjuaksensa. + +Sillä tavoin saattoi toki Unkarissakin turvallisna elää. + +Kylän vastaisessa päässä olevasta toisesta kastellista tiesi +ritari vaan sen verran, että siinä asui joku äreä, kapinallinen +oikeuden-istuja, joka jonkun lakitempun tähden, jota ritari ei +käsittänyt, on suuttunut kälyynsä, ulottaen tätä suuttumustansa myöskin +ostajaan; pahoittaa häntä vielä toinenkin asia, jota niinikään ei +ymmärrä kukaan muu, kuin ministerit tuolla ylhäällä ja entiset +kansan-edusmiehet täällä alhaalla; varsin helppo on kuitenkin olla +hänen kanssansa torailematta, kosk'ei hän missään käy eikä häntä +milloinkaan tiellä tapaa. + +Ritari oli jo ennen vuotta 1848 jäänyt leskeksi. Silloin pani hän +molemmat tyttölapsensa erääsen kasvatuslaitokseen, mutta maatilan +omistajaksi tultuansa otti hän heidät mukaansa Unkariin ja asetti +heidät erään Wien'istä tuotetun koti-opettajattaren hoidon alaisiksi. + +Vanhempi tyttö oli silloin jo baalikuntoinen, nuorempi taas siinä +ijässä, jolloin romanien lukeminen vielä ei ole virallisesti sallittu. + +Neiti Hermine oli solakka, uljas kaunotar, kasvoiltaan monissa kohdin +isänsä näköinen. Hänellä oli tämän kotkan-nenä, vaikka vienon kaareva, +kuten naisella ainakin; tämän tuuheat silmäkarvat, mutta ei niin +armottomasti ryppyyn vedettyinä; hänen silmänsä olivat siniset, +jonkunlaisen haaveksivan surumielisyyden verhossa, ja hänen +sievä-kuoppaiset poskensa olivat luonnosta sileät, eikä, niinkuin +vanhan herran, partaveitsestä. Tällä oli sen lisäksi vielä pitkät +viikset, jotka hän vuonna 1848 jätti kasvamaan, vaikka hän siihen asti +oli noudattanut muitten upseerien tapaa ja pitänyt partansa ajettuna. +Silloin oli myöskin syntynyt tuo sangen omituinen muoti, että viiksien +arvon enentämiseksi anastettiin joku osa muuten ajetusta poskiparrasta. + +Toinen neiti, Eliz,[25] lienee enemmän ollut äitinsä muotoinen, jota +emme tunteneet. Pieni, pyöreä, hilpeä vartalo; sysimustat, kiehkuraiset +hiukset; säihkyvät silmät, joka hetki valmiit itkuun ja nauruun; +pikkuruinen suu, jonka alati täytyi joko puhua taikka laulaa, ja sen +ohessa mitä herttaisin mielenlaatu, joka pian unhottaa pahat +vaikutukset, mutta kauan säilyttää hyvät. + +Oli juuri päivällisen aika, kun eräs kunnian-arvoinen pakolainen +ritarille ilmoitettiin tulleeksi. + +Perhe istui pöydässä; palvelija sanoi, että eräs onneton +herrasmuotoinen mies pyysi, että hän laskettaisiin sisään. + +-- "Jos hän on onneton, astukoon sisään ja atrioitkoon kanssamme", +sanoi ritari, jonka ankarat kasvot ja soturin-silmäys eivät suinkaan +soveltuneet tämmöiseen leppeyteen. + +-- "Minä jätän hänelle sijani", sanoi äkisti ylös hypähtäen Eliz. + +-- "Mutta, Eliz, mitä ajattelette?" nuhteli häntä neiti Natalie, +koti-opettajatar: hirveän viisas, oppinut ja hentotunteinen, mutta sen +ohessa kovin laiha nainen. "Pysykää paikallanne. Georg panee kuvertin +pöydän päähän." + +Onneton herra astui sisään. Hänen olennossaan, esiintymisessään oli +jotakin vainon-alaista maailman-tuskaa. Hänen maahan painuneet +silmänsä, hänen ummistetut huulensa osoittivat, mitä sisällistä +taisteloa hänen oli kestäminen ihmisten hyväsydämisyyteen turvatessaan. +Kun hän astui ritarin eteen ja kumarsi seuralle, ei hän voinut +tukehuttaa haikeata huokausta ja hänen äänensä sortui, kun hänen täytyi +lausua seuraavat sanat: + +-- "Hyvä herra! Minä olen vainottu onneton." + +-- "Minä tiedän, minä tiedän", vastasi ritari, lyhyesti keskeyttäen +hänen itse-esitystään. "Asettukaa pöytään! Te tulitte parhaasen aikaan, +me syömme vasta soppaa." + +Pakolainen istui osotetulle sijalle, niin raskaasti ja vapisevasti +huoaten, kuin hän olisi ollut kuolemaan tuomittu, joka istuu +viimeiselle atriallensa, ja hän koetti tehdä itsensä niin miellyttävän +näköiseksi, kuin vaan sen on tapa, joka luulee tuntemattomain naisten +itseään katselevan. + +-- "Herra ritari!" sanoi onneton, lusikan soppaan pistettyänsä. "Se +jalo ystävällisyys, jolla te vastaan-otatte onnetonta, on teille +kunniaksi; te ette ole tuhlannut sitä mahdottomalle. Minäkin olen +taistellut teidän äärellänne." + +-- "Vai niin? Sepä varsin kaunista. Mutta syökää, sillä soppa jähtyy." + +-- "Kiitoksia!" Tätä seurasi pari lusikallista soppaa; niitten +välillä vähän pathosta. "Minä olin todellakin palveluksessa." +(Kaksi lusikallista soppaa). "Verelläni, hengelläni." (Kolme +lusikallista soppaa). "Minä taistelin oikean asian puolesta, viimeiseen +hengen-pisaraan asti." (Vielä muutamia lusikallisia soppaa). "Minä en +pelännyt kuolemaa, en sukulaisteni vainoa." (Taas lusikallinen soppaa). +"Minä panin alttiiksi kaikki, mitä minulla oli. Lopuksi henkenikin." +Nyt täytyi onnettoman levähtää, sitte kuin hänellä ei enään ollut +mitään uhrata, eikä liioin mitään lusikoita. + +-- "Missä rykmentissä palvelitte?" kysyi ritari epäluuloisella +nenän-rypistyksellä. + +-- "Minä en taistellut pakosta, hyvä herra; se on suurin ylpeyteni. +Olin eräässä vapaajoukossa." + +-- "Missä vapaajoukossa?" + +-- "Szirmay'n." + +-- "No ne jättivät minut kerran sievästi pinteesen. Se olivat määrätyt +kuormastoa suojelemaan, mutta jonkun husari-joukon lähestyessä +juoksivat he kaikki näkymättömiin; jouduin sentähden ikäänkuin kahden +tulen, väliin likellä Kassaa. Tekin lienette siinä silloin ollut. Sillä +muuta kertaa en muista, jossa tuo arvoisa joukko olisi ollut likellä +minun joukkoani." + +-- "Minä olin siinä!" huusi onneton ja pisti samassa suuhunsa kaksi +palasta tarjottua naudanlihaa. "Yksinäni jäin paikalle, kumppanieni +paettua. Taistelin väkevämpää vihollista vastaan, niinkuin Horatius +Cocles ypö yksinäni puusillalla, joka oli rakennettu syvän Hernádin +ylitse, kunnes vihdoin vihollinen tuotti tykkejä ja muuan väsynyt +kaksitoista-naulainen kuula sattui rintaani, niin että taintuneena +syöksähdin alas jokeen." + +-- "Tuli ja leimaus! Älkää lausuko noin rohkeita sanoja!" huusi +siihen ritari, jonka kärsivällisyys rupesi loppumaan. "Väsynyt +kaksitoista-naulainen -- johon semmoinen sattuu, se on kuoleman oma." + +-- "Kuula oli jo kovin väsynyt", selitti vieras. + +-- "Kuinka väsynyt hyvänänsä! Kedolla kieriessäänkin, vieläpä +ryömiessäänkin se kaataa miehen, joka sen tiellä seisoo. +Kaksitoista-naulainen kuula! Saakeli soikoon! Se on sangen suuri +herra! -- Miks'ette ota noita maksa-kimpaleita lihan lisäksi?" + +Sankari katsoikin nyt parhaaksi jatkaa tykistön tutkimuksiansa +maksa-kimpaleitten avulla, joita hän siihen tarpeesen käyttikin viisi +kuusi kappaletta. Niin syntyi muutaman minutin äänettömyys, joka +myöskin saattoi olla hiljaisen soimauksen osotteena siitä, että hänen +itse-uhraustaan pyydettiin epäillä. + +Vasta kun hän oli vyörytellyt viimeistä palasta paratiisi-kastimessa, +katsoi hän hyväksi huoaten lausua: + +-- "Ja sen tähden täytyy minun pakolaisena kuleksia omassa +kotimaassani." + +-- "Kuinka?" kysyi kenraali. "Osottihan hallitus tietääkseni +kiitollisuuttaan ansiollisia kohtaan. Ettekö saanut mitään virkaa?" + +-- "Minä karkotettiin siitä. Kaikkialla uhkasivat minua salamurhaajat. +Minun oli pakeneminen." + +-- "Eikö teillä ollut äiti kultaista?" kysyi hellätunteisella äänellä +neiti Natalie. + +-- "Hänet murhasivat, minulle kostaaksensa." + +-- "Hirveätä! Oliko teillä siskoja?" + +-- "Nekin kaikki murhattiin. Kaksi kaunista sisarta. Niin suloisia, +niin ihania, kuin molemmat neidet tässä. Nekin ovat kuolleet, +murhatut." Ja tässä putosi pakolaisen hyvin harjotetuista silmistä +kaksi kyyneltä alas kotletille; hän söi sen semmoisena, pusersipa vielä +vähän sitrunaakin sen päälle. + +-- "Nuorukais parka!" huokasi hiljaisesti miss Natalie. + +Ritari ei ollut niin liikutettu. Hän käänsi puheen toiselle tolalle. + +-- "Ja minkätähden jätitte herra Garanvölgyin suojeluksen?" + +Mutta tämä kysymys ällistytti onnetonta niin, että hän pureksimatta +nielaisi vast'ikään suuhun pistetyn palasen. + +-- "Kuinka teillä on se armo?" kysyi hän hämmästyneenä. + +-- "Kuinka minä tiedän teidän siellä-olostanne? Aivan yksinkertaisesti: +minä metsästin siellä vuorten välissä ja näin teidät, kun istuitte +viinihuoneen porstuassa. Jahtimieheni selitti sitte, ken olette. Mutta +hän esitti asian niin, että olette joku paennut honvéd[26] taikka +virkamies unkarilaisten leiristä, ja sitä pidin minäkin +todenmukaisena." + +-- "Ja -- teidän kunnianne -- kuitenkin -- saattoi kärsiä?" + +-- "Te tarkoitatte, että tiesin sen enkä antanut teitä ilmi?" + +-- "Se osottaa jaloa sydäntä." + +-- "Hyvä herra!" huusi kiivaasti ritari, jota tulokkaan +silmänräpytykset jo rupesivat suututtamaan. "Minä olin karhu, joka +tappelin vertaisteni karhujen kanssa; mutta en koskaan vainukoira, joka +ajaa esiin otusta metsästäjälle." + +Tästä selityksestä saattoi tulokas tutkistella ritarin mielen-alaa, +että siinä on monen kerroksen läpi kaivaminen, ennenkuin kohtaa selkeää +vettä. + +Hän kaivoi siis syvemmälle. + +-- "Garanvölgyi luuli todellakin minun olevan vallankumouksen +puoluelaisia ja talletti sentähden minua luonansa." + +-- "Sehän on tietty. Jokainen puolustaa niitä, jotka ovat samanmielisiä +kuin hän itse." + +-- "Oi, mutta minä en ole samanmielinen kuin hän", kiiruhti tulokas +puhdistukseksensa vakuuttamaan. "Senpätähden jätinkin hänet. Hän on +kovin vaarallinen ihminen. Sekä hän itse että hänen huoneenhaltiansa +Kampós vaivaavat päätänsä alituisilla kapinan-vehkeillä. Minuakin +kehottivat siihen osaa ottamaan; he uskoivat minulle vaarallisimmat +salaisuutensa, missä heidän aseensa ovat maahan kätkettyinä, kenen +kanssa he ovat kirjeenvaihdossa ulkomaalla, koska heidän on aikomus..." + +Ritari Ankerschmidt hypähti tulisesti ylös sijaltaan. + +-- "Herra! älkää jatkako! Mitä te puhutte, sitä en tahdo kuulla. Tätä +ainetta älkää koskaan enään esiin tuoko. Minun talossani ei kukaan saa +tehdä kantelijan virkaa." + +N.k. Richard _Marczián_ katsoi parhaaksi peräytyä tämän ankaran +hyökkäyksen johdosta. Eihän hän tässä paikassa tahtonut mitään ilmi +antaa. Eihän hän sentähden ollutkaan asiasta puhunut, hän tahtoi vaan +osottaa avosydämisyyttänsä. Muuten hän ei voinut laiminlyödä +osottamasta "lojalista" mielialaansa j.n.e. + +Guvernantti yritti nyt antamaan puheelle lempeämpää muotoa. Hän +johdatti sitä näytelmäkappaleisin ja tanssijaisiin. Haasteltiin +Profeetasta ja Fideksestä. Päivällisen jälkeen toi Richard kuuluviin +soittotaitonsa ja istui pianon ääreen; hän soitti Radetzky-marssin, +Profeetan uvertyyrin ja Lucian arian, kunnes yht'äkkiä neiti Eliz +ilmoitti haluavansa tietää, mimmoiselta csárdás[27] kuulunee. Tästä +pahastui pakolainen ja nousi ylös; hänen ei muka ollut tapa soittaa +semmoisia. Guvernantti nuhteli neittä sanoilla: "quelle idée;" tämä +taas puikahti liverrellen sivuhuoneesen. + +Sen jälkeen istui neiti Hermine pianon eteen ja laski irti muutamia +"rêverie'eitä", erinomaisessa määrässä tahdista huolimatta; pakolainen +säesti häntä obligati-huokauksilla. + +Sittemmin siirtyivät naiset omiin huoneisinsa; ritari taas vei +vieraansa tupakka-kamariin. + +Täällä he tuskin olivat kahden kesken, kuin Ankerschmidt pisti omaan ja +vieraansa suuhun sikarin ja, sydämellisellä ystävällisyydellä laskien +molemmat kätensä tämän olkapäille, lausui hänelle sotamiehen suoralla +tavalla: + +-- "Kuulkaa! Minä olen arvannut, kuka te olette. Te olette vainottu, +paonalainen vallankumooja, jota sotaoikeuden rautaiset kourat uhkaavat, +ja mitä kaikkea muuta te kerrotte, on vaan sen peitteeksi laskettua +leikkipuhetta. Luottakaa minuun. Minulla on siellä täällä jotakin +vaikutusvoimaa; jos tahdotte, koetan teille hankkia anteeksi-antoa +taikka, jos se enemmän on mieleenne, matkapassin ulkomaalle." + +Richard Marczián laski kätensä rinnalleen ja vannoi taivasta kohti +kohotetulla sikarilla, ettei ollut leikkiä puhunut, vaan totuuden +sanonut. Hän on lojalisten tunteittensa uhrina ja hänen täytyy paeta +maanmiestensä vainoa. + +-- "No -- hyvä", vastasi isäntä. "Jääkää siis tänne niin kauaksi kuin +mielenne tekee. Vierastupa on lämmitetty; se on korridorista vasemmalle +N:o 11. Heti kuin haluatte, voitte vetäytä sinne." + +Sen jälestä hän ei sen enempää puhunut, kertoi Marczián hänelle mitä +kertoikaan; hän heittäysi pitkälleen nahkasohvalle ja hetken kuluttua +huomasi pakolainen, että ritari Ankerschmidt, sillä välin kuin toinen +par'aikaa jutteli sotaretkestään vuorikaupungeissa, makeasti kuorsasi +ja antoi sammuneen sikarin pudota suustansa. + +Hän pisti nyt sikari-laatikosta viisi kuusi kappaletta sivutaskuunsa ja +päätti sen jälestä lähteä uutta kortteriansa katsomaan. Sen hän +keneltäkään tiedustelematta löysikin. Kuitenkin hän, ennenkuin ehti N:o +11:een, kurkisteli sisään korridorissa olevien ovien avaimen-rei'istä; +ihmisen on hyvä, jos katsahtaa vähän enemmänkin ympärillensä. Sen +vuoksi olikin hänen tapansa kulkea varpaisillaan, niinkuin kissa. + +Hän näkikin jotain. N:o 10:ssä (kastellissa olivat näet kaikki suojat +numeroitut), joka niinikään näytti olevan joku vierastupa, mutta joka +ei ollut lämmitetty, niinkuin sopi havaita kylmästä kaminista, istui +pöydän vieressä neiti Eliz ja kirjoitti suurella kumulla jotakin +kirjettä. Hän puhalteli usein sormiinsa, jotka olivat kylmästä +kohmettuneet. + +Richard meni nyt hiljaa sisään N:o 11:een. Siellä oli valkea korjattu +kaminissa ja puhdas vuode laitettuna, vieraan mukavuudeksi. + +Hän mietiskeli, mitähän se lienee, jota neiti Eliz niin salaisesti +kirjoitti kylmässä vierastuvassa. Ihmisen on hyvä tietää kaikki. + +Kohta sen jälkeen narisi ovi; Richard tirkisti ulos avaimen-rei'ästä ja +näki pienen, vaaksan-pituisen pojan astuvan sisään N:o 10:een. + +Poika-naskali kävi tuskin seitsemättä ja näytti jotensakin +kummalliselta korkea-hattuisessa ja pitkä-sukkaisessa univormussaan. +Tämä oli neitien "henkivartia." Pöydässä hän passasi heitä. + +Mihinkä lähettää hän tuon? + +Muutaman minutin kuluttua tuli poika ulos ja hän nähtiin kätkevän +kirjettä hattuunsa. Samalla haavaa, kuin hän, tuli neiti Eliz ja sanoi +hänelle kuiskaten: "mene englantilaisen puutarhan kautta." + +Richard näki ja kuuli hyvästi kaikki. + +Eliz'in kadottua korridorista astui Richard ulos kamaristaan ja riensi +alas portaita myöten; englantilaisessa puutarhassa saavutti hän +Gyuszin,[28] tuon pienen tschekkiläisen palvelija-pojan, ja huusi häntä +takaisin. + +-- "Seisahdu, Gyuszi! Neiti käskee sinun antaa kirjeen, joka on +hatussasi, tänne, hän tahtoo lisätä siihen jotakin; minä tuon sen heti +takaisin; sill'aikaa laske tähän pitkäksesi ruohikkoon, jottei kukaan +sinua huomaa, ja odota siksi kuin tulen takaisin." + +Pikku tolvana katsoa töllisteli, suu auki, suurta pulskeata herraa, ja +arveli mahdottomaksi, että mitä semmoinen herra sanoo, voisi olla +toisin, kuin hän on sanonut; sentähden antoi hän vastustelematta +hänelle kirjeen, jonka tämä varovasti pisti poveensa, vielä kerran +muistuttaen poikaa hyvin kätkemään itseänsä, kunnes häntä taas +huudettaisiin. + +Sitte riensi hän takaisin kamariinsa, lukitsi oven perässänsä ja veti +esiin kirjeen. + +Sinetillä lukitun kirjeen lukemisessa ei ole mitään teknillisiä +vastuksia, Minä en todellakaan ymmärrä, minkätähden on tavallista +kirjeitä sinetillä varustaa, kun jokainen, joka vaan tahtoo, tietää, +mitenkä kirjeitä ilman vähintäkään huomattavaa jälkeä saa avatuksi. + +Joka sitä ei vielä tiedä, oppikoon siis nyt, ettei kirje-salaisuuden +pyhyyttä takaa mikään muu, kuin oman kunnian tunto. + +Kun Richard'in ei mielestänsä tarvinnut pelätä kenenkään äkillistä +tuloa, otti hän esiin yhden semmoisen taikina-pallon, joita vieraat +atrian aikana pahasta tavasta sormillaan vanuttavat ja joita sitte +mielensä mukaan voipi muodostaa, niinkuin vaksia. + +Tämmöisen leipäpallon painoi hän kirjeen sinettiä vastaan, jonka +muodosta sillä tavoin tuli aivan tarkka jäljennös. Sinetin kuvan asetti +hän sen jälkeen lämpimän kaminin reunalle. + +Sitte piti hän sinettiä vasten kaminin valkeaa, joka pian sulatti +lakan, niin että kirjeen niput aukenivat. + +Nyt oli kirje hänen vallassansa. + +Kiireesti luki hän sen sisällyksen; se oli saksan kielellä kirjoitettu. + + "Vapaasukuiselle herra Garanvölgyille. + + Hyvä herra! Minä kiiruhdan ilmoittamaan teille, että olette + suuressa vaarassa. Eräs ilkeämielinen petturi, jota omassa + povessanne olette elättänyt, on antanut ilmi, että te + huoneenhaltianne Kampós herran kanssa puuhaatta salaliittoa, + kuin myöskin missä teidän aseenne ja salainen kirjeenvaihtonne + ovat. Rientäkää pelastamaan itseänne! Tähän asti on petturi + kertonut asiaa vaan semmoisessa paikassa, jossa sitä ei käytetä + teitä vastaan, mutta toisella kertaa saattaa hän ilmaista sen + semmoisille, jotka vetävät teitä edesvastaukseen. Salatkaa + sentähden kaikki paremmin ja hävittäkää mitä voipi saattaa teidät + ilmi. Uskokaa minua. Jumalan haltuun! + + Eräs tuntematon." + +Ah! katsoppas vaan tuota pientä kyyhkystä, kuinka hän vaivaa päätään! + +No, se on hyvä. Tämä ei ole haitaksi. Saakoon tuo vanha kuruczi[29] +tietää, että häntä väijytään. Se on häntä sitä enemmän vihastuttava. + +Sill'aikaa oli taikinan-palanen kaminilla muuttunut kovaksi kuin luu ja +sillä saattoi valkean edessä sulatettuun lakkaan uudestaan painaa +sinetin niin hyvästi, kuin ei kirje ikänä olisi ollut avattu. Parin +minutin perästä oli pikku tolvana taas matkalla kirjeen kanssa ja hän +juoksi kahta nopeammin, viiväkdystä palkitaksensa. + +Sen verta kävi Richard herralle selväksi, ettei hänen ollut +alottamallansa rôlilla täällä mitään ruusuja poimittavana. Tällä +perheellä on sangen suuri taipumus hellätunteiseen jalomielisyyteen. +Sotavanhus mielii rauhallisella tavalla vainota entisiä vihollisiansa; +neidet taas ovat mieli-alaltaan kovin elegillisiä. Tässä on viittaansa +kääntäminen: ei ole kaikki kultaa, joka on -- _keltaista_.[30] + +Hän ei kauan viivyttänytkään päätöstänsä. Hän järjesti seinäpeilin +edessä hiuksensa ja kaulaliinansa, veti poskipartaansa vähän ulospäin, +jotta kasvot näyttäisivät enemmän nelikulmaiselta, mietti pikaisesti +rôliansa päästä päähän ja, huomatessaan että hän osasi sen, kiiruhti +naisten kamariin, heille iltapäivä-tervehdystään suorittamaan. + +Hiljaan astui hän sisään, katseli varovaisesti ympärilleen ja sulki +yhtä hiljaan oven perästänsä; hän likisti kieltään huulien välissä, +ikäänkuin siten olisi tahtonut osottaa, että hänen täytyi hillitä +itseään varomattomasta puheesta, ja nähdessään, ettei kamarissa ollut +ketään muuta kuin nuot kolme naista, jotka neuloivat jotakin +jalkamattoa, meni hän reippaasti heidän luoksensa ja rupesi heitä +kerkeästi puhuttelemaan, kuiskaisemalla, mutta suurella teaterillisella +voimalla: + +-- "Kunnioitetut naiset, suokaa minulle anteeksi, että muutamia tunteja +sitten ilmestyin teille niin kurjassa rôlissa. Minä tiedän, että te +ylenkatsotte minua ja tämä ylenkatse tappaa minut. Kasvojeni punastus +saattoi teille joka hetki osottaa, etten puhunut totta. Minä en ilkee +kauemmin näitä punastuneita kasvoja teille näyttää. Ennemmin tahdon +kuolla." + +Tämän sanottuansa lankesi hän arvelematta polvilleen ja, tarttuen +toisella kädellään miss Natalien, toisella Herminen käteen, painoi +niitä vuorotellen huuliansa vastaan sekä lausui sitte nyyhkien: + +-- "Niin, minä en ole se, joksi itseni ilmoitin; minä olen _puolalainen +emigranti_, yksi Pragan puolustajista: ei Böhmin pääkaupungin, vaan +Varsovan, tuon onnettoman Varsovan etukaupungin; nimeni on kreivi +Bogumil Brazeszky. Minä hankin itse yhden ulani-rykmentin ja vein sen +tappeluun. Minulla oli kolme linnaa ja kaksitoista kylää. Ne ovat +kaikki hukkaan menneet; mutta mitä tämä tappio on kadotetun isänmaan +rinnalla!" + +Tässä peitti Bogumil Brazeszky -- vai kuka hän lie ollut? -- +kyyneltyneet kasvonsa kämmenellään ja tarkisteli sormien lävitse, minkä +vaikutuksen hänen puheensa oli tehnyt naisiin. + +Vaikutusta sopi sanoa edulliseksi. + +Tämän johdosta päätti pakolainen, nyt jo Bogumil, sopivaksi purkaa +sydämensä ja kolkolla äänellä hengähdellen lausua: + +-- "Ja nyt olen pannut henkeni teidän käteenne, hyvät naiset. +Ainoastaan yksi sana teiltä ja pääni vierähtää maahan; minä olen teidän +vallassanne." + +Miss Natalie kiiruhti vakuuttamaan ritarille, ettei tässä talossa +suinkaan kenkään tahdo tätä valtaa käyttää. Hän nouskoon ylös ja +pyhkiköön pois kyynelensä, jottei palvelusväki mitään huomaisi, ja +olkoon varma siitä, että vaikka isäntä muutamia vuosia takaisin oli +kurittanut kapinallisia puolalaisia Halics'issa, hän kuitenkin oli +puolustava taloonsa turvannutta pakolaista, kuka se lieneekään, +niinkuin Vanhan Cordovan maurilainen kalifi espanjalaista vierastansa. +Hän vaan karttakoon, ettei yli-jahtimiehen läsnä ollessa päästä +ainoatakaan Puolan sanaa suustansa, sillä tämä ymmärtää Puolan kieltä. + +-- "Minä koetan olla varoillani", sanoi Bogumil, jonka lupauksen hän +sitä helpommin saattoi tehdä, kuin hän ei osannut sanaakaan Puolan +kieltä. + +Ja sen jälkeen pyhkäisi hän pois kyynelensä ja alkoi liikutetulla +äänellä kiittää kohtaloansa, joka oli saattanut hänet tämmöisten +suojelus-enkelien pariin. + +Mutta suojelus-enkelien joukossa oli yksi hänelle vaarallinenkin. + +Neiti Eliz, joka äskeisen tragillisen kohtauksen aikana oli +usein pudistanut pientä, petollista päätään ja hymyillen jatkoi +risti-neulomistaan, käytti nyt syntynyttä yhden minutin äänettömyyttä, +pakolaiselta kysyäksensä: + +-- "Mutta minkätähden Puolan soturi pettää Unkarin soturin?" + +-- "Mutta, Eliz!" huusivat yhtä haavaa miss Natalie ja Hermine nuorelle +vastustajalle. "Kuka hennoo olla noin epäkohtelias?!" + +Bogumil'in olisi käynyt tekeminen niinkuin "muitten:" hänen olisi +sopinut, noin loistavan luottamus-osotuksen jälestä enemmistön +puolelta, katsoa tarpeettomaksi lisäksi puolustaa itseään; mutta hän +tahtoi osottaa, että hänen "sininen kirjansa" oli täydessä kunnossa, ja +että hän minä hetkenä hyvänänsä taisi panna sen esille eduskunnan +pöydälle. + +-- "Minä katkaisin vaan tien petturilta. Tiesin, että hän, omaa kurjaa +henkeään pelastaaksensa, tahtoi uhrata minut ja että, jos olisin jäänyt +hänen luoksensa, hän olisi minut pettänyt; sillä uskokaa pois, nuot +vanhat, uppiniskaiset oikeuden-istujat ovat valmiit kaikkeen pahaan. +Sentähden tahdoin ehtiä ennen häntä, jotta, jos hän pahassa +aikomuksessa tahtoisi antaa minut ilmi, hän itse olisi paulaan +joutuva." + +Eliz kohautti olkapäitään ja laski semmoisen maiskauksen kielellään, +kuin joku tahtoisi toiselle ilmoittaa: "oi mimmoista törkeää +jättiläis-valhetta tahdot saada minua uskomaan", mutta mitään semmoisia +sanoja ei hän kuitenkaan ääneen lausunut. + +Miss Natalie iski basiliskin-silmäyksiä epäilijään ja Bogumil huomasi, +että neiti Eliz'ia odotti suurenlaiset nuhteet. Hän ei tahtonut estää +tätä hyödyttävää läksytystä. Tukahutetun tuskan tunteella otti hän +hattunsa ja lausui nöyrällä tavalla, silmät maassa, että hänestä jo oli +aika peräytyä yksinäisyyteen; niin, jos hän tulisi siihen tietoon, että +hänen läsnä-olonsa tässä kartanossa olisi jollekulle vastenmielistä, +katsoisi hän velvollisuudekseen heti väistyä, tietämättömiin kadota. + +Tämän sanottuaan meni hän ulos huoneesta ja juoksi kohta +englantilaiseen puutarhaan takaisin palaavaa Gyuszia tavottaaksensa. + +Jälelle jääneitten kesken syttyi heti sanasota. + +-- "Neiti Eliz, te olette huonosti kasvatettu lapsi!" alkoi ensiksi +miss Natalie. + +-- "Minkä vuoksi?" kysyi pieni kapinoitsija, ynseätä päätään rohkeasti +kohottaen. + +-- "Sopiiko vierasta loukata?" + +-- "Sopiiko suojelijaansa pettää?" + +-- "Te ette kykene sitä arvostelemaan. Lainoppineet nimittävät sitä +'hätä-puolustukseksi'." + +-- "Vai niin, meillä tytöillä kasvatuslaitoksessa oli tapana nimittää +sitä 'ilkeäksi kavallukseksi.' Ja semmoisen sysäsimme ulos +keskuudestamme." + +-- "Sen uskon, siihen te kyllä kykenette, jotakuta vaivaamaan, +kiusaamaan. Siitä annatte joka päivä loistavia esimerkkejä. Mutta +minulle olisi mieluisempaa, jos sen sijaan oppisitte ranskan kielen +läksynne." + +-- "Minulle taas olisi mieluisempaa, jos ei minun tarvitsisi mitään +ranskan läksyä oppia." + +-- "Oi, te mieluisimmin ette tahtoisi mitään oppia, vaan kasvaa +niinkuin tuhkimus. Se on kaikkien pikku tyttöjen ihannekuva -- olla +'Aschenbrödel'ina' ja sitte pukea itsensä timantti-vaatteisin." + +-- "Miks'ei minulle opeteta, mitä haluaisin oppia? Miks'ei minulle +anneta unkarin kielioppia? Sitä minä oppisin." + +Tässä putosivat miss Natalien helmasta kaikki lankakerät ja rupesivat +tuolien alla auki kierimään. + +-- "Tämä on kauheata!" + +-- "Mitä kauheata siinä olisi? Minua ei koskaan viedä Ranskanmaalle +eikä ranskalaisia koskaan tuoda tänne; mutta unkarilaisten kanssa satun +joka päivä yhteen ja silloin on aivan kummallista, etten osaa puhua +heidän kanssansa. He tervehtävät minua niin kauniisti tiellä ja minä en +ymmärrä sitä vastaan-ottaa; en voi edes niin paljon heille vastata, +että Jumala heillekin kerran antakoon 'hyvän päivän.' Sitte tuolla +alhaalla puutarhassa talonpoikaistytöt, rikkaruohoa peratessaan, +laulavat sangen kauniita lauluja. Mielelläni tahtoisin tietää, mistä he +laulavat, sillä se lienee jotakin varsin kaunista, jotakin varsin +surullista. Sävelet jäävät muistiini; minä hyräilen niitä itsekseni +koko päiväkauden enkä tiedä sanoja niihin. Ne ovat kuitenkin varsin +kauniita." + +Ja nyt alkoi hän ilman sanoja hyräillä tuota todellakin ihanaa säveltä: +"Télen nyáron pusztán az én lakásom" (Talvet kesät asun minä +pustalla).[31] + +-- "Neiti Eliz!" komensi jalonyleväisesti missi, "nouskaa ylös +neulous-työstä ja menkää _grammaire'a_ lukemaan!" + +Eliz jätti joutuisasti neulan ja sakset, ja otti esiin grammaire'n; hän +istui ikkunan ääreen ja rupesi lukemaan tuota huvittavaa kieliopillista +kaavaa "il"-sanan käyttämisestä, hyräillen "Télen nyáron"-sävelellä: + +"Il fait froid. Quelle heure est il? Il est midi." + +-- "Eliz!" huusi vimmastuneena miss Natalie. "Kylläksi jo! Nyt on mitta +täynnä. Menkää heti saliin, rangaistukseksi pitää teidän tunniksi istua +pianon eteen ja yhtä mittaa soittaa skaloja!" + +Pikku pahantekijä nousi ylös ja käänsi pilkallisesti hymyillen +itsepintaista päätänsä taaksepäin. + +-- "Korkea sota-oikeus voipi tuomita; mutta sentähden en kuitenkaan +pidä pakolaista kunniallisena ihmisenä." + +Tuo häijy sielu! Hän tiesi, että häntä sentähden rangaistiin; hän +tiesi, että se paraimmin kiukustuttaisi. + +Ja mitä hän sen jälkeen teki? Ehkä hän nöyrtyi julistetusta tuomiosta? +Eipä suinkaan. Suvaitkaa vaan kuulla. Hän istui pianon eteen ja soitti +yhtä jaksoa koko tunnin -- ei käskettyjä skaloja -- vaan juuri tuota +vaarallista, kiellettyä, takavarikkoon otettua säveltä: "Télen nyáron +pusztán az én lakásom." + +Miss Natalien rupesi suonta vetämään. Ehkä olisi hän pyörtynytkin, jos +ei Hermine olisi häntä lohduttanut. Älköön hän huoliko tuosta häijystä, +pahanelkisestä lapsesta; sanotaan se papalle. + +-- "Voi, Hermine!" nyyhkytti miss Natalie, heittäyden isomman neiden +kaulaan. "Jos teitä ei olisi, täytyisi minun jättää tämä talo." +-- -- -- + +Kevät-illan viileydestä huolimatta seisoi pakolainen väijyksissä +englantilaisen puutarhan perimmäisellä portilla, tietäen että Gyuszi +oli sitä tietä takaisin tuleva. + +Poika veitikka myöhästyi vähäisen, sillä matkalla oli akasia-puistossa +paljon varpusia ja niitä täytyi kivillä nakella. Bogumil katseli +tarkasti jo kaukaa tätä velvollisuuden laiminlyöntiä ja kun poika +vihdoin tuli puutarhan portille, hyökkäsi hän äkkiä häntä vastaan, +niinkuin pörrökarvainen susi, joka syöpi pieniä lapsia. + +-- "Miks'et kiiruhda sukkelammin?" + +Gyuszi tempasi pelästyneenä päästään korkeahuippuisen hattunsa, joka +oli ihan niin pitkä kuin hän itsekin, juurikuin olisi mielinyt sanoa: +"tässä on tukkani, repikää sitä, mutta älkää kysykö minua." + +Bogumil tukistikin häntä kelpo lailla. Semmoista tilaisuutta +palkollisten kurissa-pitoon ei sovi laiminlyödä. + +-- "No mitä sinun käskettiin vastata, lurjus?" + +Pikku tolvana hieroi ensin nenäänsä, veti sitte silmäkarvansa ylöspäin +ja alkoi kertoa, mitä matkalla oli muistiinsa painanut. + +-- "Armollinen herra tervehtää nöyrimmästi armollista herraa, suutelee +hänen kättänsä ja käskee sanoa, että 'nix tajtsch.'"[32] + +-- "Mitä käskee hän sanoa, sinä ryökäle?" kysyi Bogumil, sivaltaen +poikaa korvalle, ensiksi oikealle ja sitte vasemmalle. + +-- "Sitä, että hän lähetti kirjeen takaisin", ohkui poika-puitukka, +vetäen esiin kirjettä hatustaan. + +-- "Haa! Hän lähettää sen takaisin!" huusi Bogumil, otsaansa lyöden. + +-- "Aivan niin, hän käski sanoa, ettei hän ymmärrä saksaa", irvisteli +Gyuszi, kovasti iloiten siitä, että tuo suuri herra nyt vihdoin alkaa +lyödä itseään, eikä häntä. + +-- "Erinomaista! Ota ylös kirje! Ethän odottane, pöllö, että minä sitä +varten kumarrun maahan? Ja nyt korjaa luusi; älä rohkene kellekään +puhua, missä olet ollut, sillä muuten paistan sinut vartaassa." + +Sen jälkeen pisti hän takaisin-lähetetyn kirjeen taskuunsa ja riensi +ritari Ankerschmidt'in luokse. + +Suoraan hänen huoneesensa, ikäänkuin hän siellä jo olisi täydellisesti +kodittunut. Ritari nukkui vielä päivällis-untaan, mutta heräsi siitä +suuresta melusta, jota Bogumil jo ovessa nosti. + +-- "Tavatonta! Kauheata!" + +-- "No! Mitä nyt on tapahtunut?" huusi ritari sohvalta nousten. + +-- "Hyvä herra ritari, tässä ei ole enää mitään rajaa. Tämä +hävyttömyys, tämä julkeus!" + +-- "No, no, mikä nyt?" + +-- "Suvaitkaa ajatella. Tuo ylpeä, raaka oikeuden-istuja, kuinka +uhkaavalla tavalla hän on loukannut teidän kunniaanne, teidän kunnianne +taloa, vaakunaa, perhettä, teidän kunnianne loistavaa, suurta nimeä. +Haa! Se on jotakin hirveätä. Minä alan hämmästyä tuon ihmisen +rohkeutta." + +-- "No, mutta mitä se on? Selittäkää asia!" + +-- "Kyllä, tahdon sen sanoa. Minä kohtaan sattumalta yhden teidän +kunnianne uskollisista pageista, pikku Gyuszin. Huomioni kääntyi hänen +vihasta hehkuviin kasvoihinsa, joissa jalon innostuksen voima leimusi, +vaikka hän onkin nuori. Minä kysyn häneltä, mitä hänelle on tapahtunut. +'Ajatelkaa vaan!' lausui tuo kelpo poika, 'minä vein erään kirjeen +kastellista toiseen kartanoon, tuolle lyhyelle aatelismiehelle, eikä +hän ottanut vastaan meidän lähettämäämme kirjettä, vaan lähetti sen +lukematta takaisin.'" + +-- "Kirjeen? Täältä? Meidän lähettämämme?" kysyi ritari kummastellen. +"Mikä kirje se lienee?" + +-- "Tässä se on. Pagi antoi sen käteeni, jotta toisin sen tänne." + +Ankerschmidt otti vastaan kirjeen ja katseli, otsa rypistyneenä, sen +päällekirjoitusta, kolkosti mumisten: + +-- "Tämä on Eliz'in käsialaa." + +Bogumil ei ollut sitä edes aavistavinansakaan. + +-- "Sitä suurempi on siis loukkaus! Hävyttömyys naista kohtaan! +Garanvölgyi käski sanoa, ettei hän ota sitä vastaan, kosk'ei hän +ymmärrä saksaa." + +-- "Saakeli soikoon! Mutta mitähän minun tyttäreni kirjoittanee +Garanvölgyille?" jupisi kiroten sotavanhus, tirkistellen kirjettä sekä +päällekirjoituksen että sinetin puolelta. + +-- "Suokaa anteeksi, siitä voipi kyllä saada tietoa", sanoi suurella +palveliaisuudella Bogumil. + +-- "Kuinka?" huusi Ankerschmidt, laskien kirjeen pois. "Te ette +suinkaan luulle, että minä avaisin kirjeen, joka ei ole minulle +kirjoitettu?" + +Seikkailija joutui tästä vähän hämille. + +-- "Minä en tarkoittanut sitä, suokaa anteeksi, vaan että neiti itse +ehkä..." + +-- "Ei! Te ette tunne neittä, sitä hän ei sano. Garanvölgyin kanssa +täytyy minun asia suorittaa." + +-- "Niin, niin!" vahvisteli tätä mielipidettä Bogumil: "silloin rauta +taottava, kun se on kuumana; tämä hirveä solvaus, kun käskee sanoa, +ettei hän ymmärrä saksaa." + +-- "Ja minun täytyy, tuhat tulimmaista, saada tietää, mitä tässä +kirjeessä on, jonka tyttäreni kirjoittaa tuommoiseen vihollis-leiriin." + +-- "Todellinen petos! Ehkä kutsun tänne miss Natalien?" + +-- "Ei. Olkaa alallanne. Minä tahdon ottaa selkoa asiasta siltä, jolle +kirje on adresserattu." + +-- "Mutta neiti itsekin..." + +-- "Sanoinhan jo kerran, hän ei. Jos ei hän tahdo ilmoittaa minulle +kirjeen sisällystä, en voi häntä siihen pakoittaa, sillä minä en lyö +lastani; mutta Garanvölgyiltä saan siitä tiedon, sillä hän on mies, ja +jos hän ei sano sitä, riitaantuu hän kanssani." + +-- "Oivallista, oivallista! Teissä astuu selvästi esiin aatelismies ja +soturi! Joka jäsen ritarin, joka hermo sankarin. Sallikaa, kunnian +herra, minun rientää tuon vanhan pelkurin luokse ja vetää häntä +edesvastaukseen tuosta kurjasta solvauksesta." + +-- "Kuinka? Minun sijastani!" + +-- "Ei. Haasteen viejänä. Sallikaa, armollinen herra, minun tässä +asiassa ruveta apulaiseksenne." + +-- "Kiitoksia. Minä menen itse sinne", sanoi ritari äristen ja rupesi +sapelia vyöllensä sitomaan. + +-- "Ilman todistajitta? Se on vaarallista. Jos teitä herjattaisiin?" + +-- "Meitä on _kaksi_!" vastasi ritari, lyöden sapeliansa. "Menkää nyt, +minä pyydän, kamariinne, älkääkä puhuko tästä kellekään." + +Bogumil kumarsi ja lähti huoneesensa korridorin lävitse, polkka-askelin +hyppien, käsiään hykerrellen ja hiljaisesti viheltäen. Noiden kahden +vanhuksen ärsyttäminen toinen toistansa vastaan oli hyvästi onnistunut. +-- Parempi olisi tosin ollut, jos hän olisi lähetetty sekundantiksi; +mutta näinkin on menestys varma. Oikeuden-istuja kiehuvan sieveden, +sotavanhus syttyvän ruudin luontoinen -- jos nämät kaksi törmäävät +toisiinsa, syntyy epäilemättä räjähys. + +Nämät ovat hyvästi yhteen joutuneet! + +Sotavanhuksen sapeli sälisi pitkin portaita; seikkailija sipsutteli +polkka-askelin vierastupaan, iloissansa viheltäen. + + + + +IV. + +Kaksi, jotka tahtovat syödä toinen toisensa, + + +Herra Garanvölgyi puuhasi juuri talous-tilikirjain päättämisessä Kampós +herran kanssa, kun ritari Ankerschmidt'in sapeli kalisi hänen ovensa +ulkopuolia. + +Ritarin päästä oli matkalla viha vähäisen haihtunut; hän ajatteli +itsekseen, että jonkunlainen sävyisä, humorillinen menetystapa ensi +aluksi olisi sopivampi, kuin heti yht'äkkiä rynnätä esiin järeillä +tykeillä. Kun sentähden hänen kolkutukseensa sisältä kuului sana +"lehet",[33] käänsi hän sen sanaksi "herein" ja aukaisi oven tuolla +uskaliaalla leikkipuheella: "ah, te sanotte 'herein' ja väitätte +kuitenkin, ettette ymmärrä saksaa." + +He seisoivat nyt ensikerran suutasuksin, silmä vasten silmää. + +-- "Ei, hyvä herra", vastasi Garanvölgyi, "minä sanoin 'lehet.'" + +-- "Ah! No miks'ei siis vanhan unkarilaisen tavan kukaan: 'szabad?'[34] +Katsokaapas, minä osaan unkarin kieltä, en kiellä sitä." + +-- "Niin, hyvä herra, tuon 'szabad' sanan mainitsemista minä katson +polisi-säännön rikkomiseksi. Nyt on vaan 'lehet', mutta ei 'szabad.' +Tehkää hyvin, käykää istumaan. Mikä tuottaa minulle kunnian?" + +-- "Te tiedätte sen hyvin; te olette loukannut minua." + +-- "Se ei ole mahdollista, minun ei koskaan ole ollut tapa nähdä teistä +edes unta. Minä en ketään loukkaa. Taskussani on aina Itävallan +rangaistuslaki,[35] minä en ikänä tee mitään, ennenkuin olen katsonut, +eikö se jonkun pykälän mukaan ole kielletty." + +-- "Mutta te olette lukematta lähettänyt takaisin erään kirjeen, joka +minun talostani tuotiin teille, sillä ilmoituksella, ettette ymmärrä +saksaa." + +-- "Tätä rikosta vastaan ei ole mitään paragrafia rangaistuslaissa, jos +ei ehkä jossakin Reichsgesetzblatt'in aivan viimeisessä numerossa olisi +siihen lisäystä tehty; tähän-astisista tiedän varmaan, ettei ole, sillä +minä olen ne lukenut." + +Ankerschmidt'in alkoi veri jo taas nousta päähän. + +-- "Mutta, hyvä herra, te olette itse ollut sotamies ja, niinkuin +tiedän, hyvä sotamies; teidän pitäisi tietää, että löytyy loukkauksia, +joita eivät mitkään tuomio-istuimet voi parantaa, vaan joita miesten on +tapa ainoastaan kahden kesken sovittaa." + +-- "Sen tiedän, herra ritari, mutta minä tiedän senkin, mitä +poikkeus-lait vakuuttavat sille, joka ottaa käteensä aseen, kun hänellä +siihen ei ole lupaa: ja minä olen luvan-saamaton, kuuliainen +alamainen." + +Ankerschmidt'in täytyi pidättää kokonaista pataljonaa piruja +ryntäämästä esiin tätä ivantekoa vastaan. Se kuitenkin jähdytti hänen +vertansa, että kaikkien näiden sarkasmien ohessa oikeuden-istujan +valkopartaiset kasvot olivat erinomaisen lempeät, rauhalliset ja +ikäänkuin apostolin kaltaiset. + +-- "No, mutta heittäkäämme kaikki leikki sikseen", jatkoi Garanvölgyi; +"sanokaa, kunnioitettu herra, milloin ja millä tapaa minä olisin teitä +loukannut?" + +-- "Kyllä. Te, hyvä herra, olette tänään saanut kirjeen, jonka muuan +palvelija minun kartanostani toi tänne." + +-- "Niin olen. Minä en tietänyt, että se oli teidän palvelijanne; +luulin hänet oikeuden-palvelijaksi, sentähden että hänellä oli niin +korkeahuippuinen hattu. Muuten olisin ollut kohteliaampi hänelle." + +-- "Te ette murtanut auki tätä kirjettä, ette edes katsonut, keneltä se +oli, vaan lähetitte sen avaamatta takaisin, käskien sanoa, ettette +ymmärrä saksaa." + +Ankerschmidt katsoi tuota sanoessaan terävästi Garanvölgyihin, mitä +tämä siihen voisi vastata. + +Mutta tämä vastasi oikein quakerimaisella tyvenyydellä: + +-- "Sentähden, etten todella ymmärräkään." + +-- "Oih, pah! Sitä uskokoon piru. Te olette ylhäinen herra; teidän +vanhempanne ovat varmaankin antaneet teille hyvän kasvatuksen; se on +mahdotonta, ettette olisi oppinut kieliäkin." + +-- "Aivan niin, minä osasinkin ennen. Minä panin silloin paljon arvoa +saksalaiseen tieteesen ja kirjallisuuteen; yhteen aikaan pidin itseäni +täydellisesti, 'au courant' sen suhteen, taisinpa vielä sanoa, mitä +uusia voimia ilmestyi kussakin tämän kirjallisuuden haarassa; mutta nyt +olen ne kaikki -- unhottanut." + +-- "Oi, hyvä herra, siinä laskette liikaa!" huusi Ankerschmidt, +tärähyttäen sapeliansa lattiaan. "Tuommoisia vastauksia antakaa muille, +eikä minulle. Minä en tullut sellaisia humorillisia väitöksiä varten +tänne." + +-- "Se on teistä humorillista?" + +-- "Mitä pirua se siis olisi? Kun väittää, että on unhottanut +tuonlaisia!" + +Garanvölgyi huokasi raskaasti ja siirtyi likemmäksi ritaria. + +-- "Arvoisa ja urhoollinen herra! Sangen, sangen suuria asioita voipi +ihminen unhottaa -- jos tahtoo. Kerta olin minä tämän komitatin +valittuna päämiehenä neljänkolmatta vuoden kuluessa, joka kolmas vuosi +uudestaan valittu; minä käytin oikeutta tunnettujen lakien mukaan, +valvoin järjestystä hyvällä menestyksellä ja suojelin sanoilla ja +töillä mitä valtakunnalle oli kallista. Se aika on mennyt. Ensimmäisinä +vuosina oli minusta usein kuin olisin nähnyt unta, että minun oli +lähteminen hallinto-kaupunkiin, yleis-istuntoon, jossa oli kovin +tärkeitä asioita ratkaistavana. Oi, mielettömyyttä! se on ohitse. Se +'täytyy' unhottaa! Ja minä 'tiesin' unhottaa. Kerta olin rikas mies; +jos kansa kärsi hätää, sai se aina leipää minun luonani. Sekin on +ohitse. Kauan aikaa oli minusta, milloinka näin repaleisten ihmisten +ikkunani alla minua tervehtävän, kuin olisin mennyt heiltä kysymään, +miksi he ovat niin murheellisia. Oi, narrimaista mielenkuvitusta! Eikä +minun itse luonanikaan ole laita, niinkuin ennen. Se on minun nyt +unhottaminen; ja minä olen tietänyt sen unhottaa. Minulla oli +sukulaisia, joita kohtaan olin ylenmäärin hyvä: he pettivät minut, +ajoivat minut pois isieni perinnöstä; ja minä tiesin unhottaa hukkaan +menneet hyvät työni. Minulla oli suloinen lapsi, sisar vainajani ainoa +poika, jota kehdon ajoista alkaen kasvatin; hän oli todellakin minulle, +mitä poika on isällensä: hyväsydäminen, kunnollinen, rohkea ja +ymmärtäväinen; minun kunniani, turvani, vanhuuteni lohdutus. Ei, hän ei +minua pettänyt, mutta hän istuu Kufstein'issa, sinne kahdeksaksitoista +vuotta tuomittuna. Jos hän olisi jäänyt luokseni, käynyt yhdessä minun +kansani, olisi hänkin nyt vapaa; mutta minä laskin hänet toisaalle ja +nyt hän kärsii rangaistustansa, hivuttaen nuoruutensa ikää neljän +seinän välissä, kun sitä vastoin minä pelastuin. Ja minusta oli kauan, +kuin joka päivä odottaisin hänen kotiin-tuloansa, kuin hän jo olisi +tuvassa, kuin kuulisin hänen tutun äänensä, kuin tuntisin hänen +askelensa porstuassa, kuin se jotakin hyödyttäisi, että minä näen unta +hänestä ja pidän kiinni hänen kädestään ja sanon: nyt jäät jo tänne! +ikäänkuin sitte herättyäni muka saisin häntä täällä tavata! Tätä +mielenhairausta kesti kaikista kauimmin. Mutta minun täytyi unhottaa +sekin, sillä se oli hullutusta; enhän minä elä siksi, että hänet +näkisin! Ja minä tiesin tämänkin murheen unhottaa. Hyvä herra, minä +unhotin, mitä olen kadottanut, mitä olen kärsinyt, mitä olen toivonut; +minä unhotin kansani perikadon, minä unhotin häpeäni, kunniani; miksi +en siis olisi voinut unhottaa sitä, jota en edes ajattele." + +Ankerschmidt ei huomannut sitä sofismaa, joka syntyi antecedens'in ja +consequens'in yhteen-asettamisesta; se vaan hänen huomioonsa kiintyi, +että hänen vastustajallansa oli rakas lapsi, joka vankeudessa +rangaistusta kärsi; tässä tunsi hän silmänsä kyyneltyvän. + +Nyt puhui hän jo paljon hiljaisemmalla äänellä Garanvölgyille: + +-- "Olkoon minusta kaukana, että olisin tullut luoksenne herjauksia +tekemään. Tähän askeleesen pakoitti minua se seikka, että sen kirjeen +päälle-kirjoituksessa, joka oli teille lähetetty, tunsin toisen +tyttäreni käsialan. Te, hyvä herra, ymmärtänette, että minun +velvollisuuteni isänä on tietää, mitä tyttäreni kirjoittaa +tuntemattomille ihmisille. Minun ei sovi itse avata tätä kirjettä, +koska se ei ole minulle kirjoitettu. Sentähden toin sen takaisin +teille, jotta te sen avaisitte ja jos ette itse ymmärrä sitä, jota +minun nyt teidän vakuutuksenne mukaan täytyy uskoa, on teillä +huoneenhaltia, joka osaa saksaa; antakaa hänen lukea kirje ja +ilmoittakaa, jos mahdollista, minulle sen sisällys." + +-- "Hyvä", sanoi Garanvölgyi, ottaen vastaan kirjeen ja avaten sen +kuverttia, jonka jälkeen hän viittasi Kampós'ille, että tämä lukisi, +mitä se sisälsi. + +Mutta Kampós osasi todellakin hyvin vähän saksaa. + +Vaan mikä hänen nyt enää tuli neuvoksi? Jos hänkin sanoisi, mitä isäntä +oli sanonut, saattaisi herra soturi luulla hänen tekevän pilkkaa ja +antaisi hänelle vielä selkään. Mitä on isännän sallittu, ei ole +pehtorin sallittu. Hänen täytyi siis päättää ryhtyä kirjeen +tavaamiseen. + +Hänen onneksensa oli neidellä niin kaunis käsiala, kuin se olisi ollut +painettu. Kampós herralle ei julkilukemisessa tullutkaan muuta +virhettä, kuin että hän v'n sijasta kaikkialla luki w, jota ei olekaan +ihmettelemistä: miksei sitä kirjoiteta f'llä? + +Kun Ankerschmidt huomasi, että käännös toiselta todellakin kävi +huonosti, sanoi hän kohta jokaisen lauseen unkariksi. Missä puhe alkoi +tulla Kampós herrasta itsestä, pyysi se istua kiinni tuon kunnon miehen +kurkkuun; hänen kasvonsa muuttuivat kolme kertaa ja kun hän lakkasi +lukemasta, oli hänestä niinkuin tuolit, sohvat ja nuot kaksi +tilanhaltiaakin sohvalla olisivat ruvenneet hiljaa tanssimaan. + +Garanvölgyi pani kirjeen takaisin kuverttiin. + +-- "Sallitteko, hyvä herra, että minä pidän tämän kirjeen?" + +Ankerschmidt nyykähytti ääneti päätänsä ja kierteli vaan pitkiä +viiksiänsä, rypistäen yksivakaisesti kulmakarvojaan. Vihdoin, äkisti +kääntyen Garanvölgyin puoleen, kysyi hän: + +-- "Tämä on hullumainen juttu, eikö totta, hyvä herra?" + +Garanvölgyi hymyili hiljaisesti. + +-- "Ei suinkaan. Siinä ei ole mitään pahaa. Minä kiitän paljon kallista +neittä hänen sydämellisestä kohteliaisuudestansa; se osottaa hyvää +sydäntä. Mutta minulla ei, Jumal' auta, ole, paitsi sydäntäni, mitään, +jota salassa pitäisin. Ja täten lienee tämä kritillinen kysymys +päättynyt?" + +-- "Siltä näyttää. Minulle oli kuitenkin varsin mieluista, että sain +siitä selkoa, ja te ette pitäne minua sopimattoman uteliaana; sitä +toivon." + +-- "Minä taas toivon, ettei siitä lähde mitään haittaa uljaalle +suojelijattarelleni." + +-- "Se on minun asiani", vastasi Ankerschmidt äreästi, nousten +sijaltansa, "Perheeni keskuudessa olen minä ankara. Soturin-ajaltani +opin, että alhaisten tulee totella päällikköä." + +-- "Se on totta", myönsi Garanvölgyi. "Se vaan on ikävä seikka +perheellisen sotakurin säilyttämisessä, että siinä useimmiten naiset +ovat päällikköinä ja miehet alhaisina sotureina." + +Ankerschmidt katsoi hyväksi pistää pillit pussiin. Hän kiiruhti jo +kotia. + +Etehiseen asti seurasi häntä Garanvölgyi; siellä antoi hän Kampós'in +toimeksi saattaa armollista herraa edemmäksi, koska hän itse ei lähde +huoneestaan. + +-- "Vieläkö lupauksenne teitä yhä estää?" kysyi Ankerschmidt. + +-- "Ei niin paljon se, kuin luuvalo päässä?" + +Sitten erosivat he toisistaan. Seuraavana hetkenä syntyi kummassakin +yhtä haavaa se ajatus, että -- kenties olisi sentään sopinut +hyvästi-jätössä pudistaa kättäkin. Se oli nyt myöhäistä. Miks'ei toinen +sitä ensiksi tehnyt? + +Kuitenkin, ennenkuin Ankerschmidt etehisestä ehti alas pihalle, +asettui hänen seuralaisekseen määrätty Kampós äkisti hänen tiellensä +semmoisella kiiruulla, että ritari jo luuli jotain väkivallan-yritystä +häntä vastaan tarkoitettavan. + +-- "Armollinen herra, minä pyydän, vaan silmänräpäys. Älkää menkö +vielä! Kuulustelkaa minua!" + +-- "No?" kysyi Ankerschmidt, luoden häneen hirveän terävän silmäyksen. + +-- "Minä olen kauheasti petetty. Älkää suvaitko sitä uskoa. +Kunnioitettu herrani ei tiedä siitä mitään. Minä yksistään olen +syyllinen; hänellä ei siitä ole ensinkään tietoa." + +-- "Mitenkä?" sanoi ritari, synkistyen. "Siinä siis kuitenkin olisi +jotakin perää?" + +-- "Minä en siitä huoli, vaikka minä hirsipuuhun vedettäisiin: minä +tiedän, että tuo petturi on sitä vielä muuallakin kertova. Sentähden +annan nyt omin ehdoin ilmi itseni, jottei kunnioitetulle herralle, +hyvälle isännälleni, siitä mitään pahaa tapahtuisi. Tuo kavala ihminen +tietää siitä tosin aivan hyvin, koska hänen nähdessään kätkin sen +viinihuoneen alushirren alle." + +-- "Minkä?" kysyi Ankerschmidt, suuresti huolestuen. + +-- "Menköön vaikka pääni, mitä kieltäminen minua hyödyttäisi. Minä +tunnustan." + +--- "Ettehän vaan..." + +-- "Aivan niin, niin se on; yksi vihko -- 'Maaliskuun 15 päivää.'" + +-- "Mitä pirua se on?" + +-- "Sanomalehti vuodelta 1848." + +-- "Eikö muuta mitään? Ottakaa se siis pois hirren alta, muuten se +pahentuu siellä." + +-- "Mutta eiköhän minulle tulisi siitä mitään vaaraa?" + +-- "Kuka siitä sanomalehdestä huolisi! Pankaa se kirjastoonne, ei +kukaan tule sitä sieltä perimään." + +-- "Hm. No niin. Minä en ollut sitä ajatellut! mutta löytyy vielä, +suokaa anteeksi, jotakin muuta siellä." + +-- "Perhana! Vielä muutakin?" + +-- "Josta kirjeessä puhutaan." + +-- "Ehkä aseita?" + +-- "Niin, todellakin. Viinihuoneen ullakossa." + +-- "No tuhat tulimmaista, se on pahempi. Te pidätte aseita kätkössä? +Mitä tarkoitusta varten?" + +-- "Minä tiedän olevani hukassa, mutta tahdon sen ilmoittaa. Parempi +on, jos sen kohta sanon. Kerta sain kunnioitetulta herraltani kauniin, +kaksipiippuisen pyssyn, sangen kallisarvoisen lahjan. Juuri sentähden +annan itseni ilmi, ettei kunnioitettu herra joutuisi kiinni, jos se +löydetään, sillä siihen on hänen nimensä piirretty. Minä en tahtonut +antaa sitä pois, sillä se käy erinomaisen hyvin: ja paitsi sitä +toivoin, että joskus vielä sentään saisi metsästää." + +-- "Jahtipyssy siis? Entäs mitä vielä?" + +-- "Vielä -- vielä, tahdon sanoa kaikki, vielä lisäksi yksi +ruutisarvi." + +Ankerschmidt purskahti isoon nauruun. Hän oli odottanut, että ainakin +kanuna tulisi esiin. + +-- "No kuulkaa", sanoi hän, taputtaen katuvaista kapinan-yllyttäjää +olkapäälle, "koska olette niin innokas metsämies, niin menkää +viinihuoneesen ja tuokaa pyssy pois sieltä; siksi kuin tulette kotia, +lähetän teille asepassin: minulla on niitä pari, jotka olen ottanut +voutejani varten; toisen annan teille ja kun se lakkaa voimassa +olemasta, hankin teille uuden. Ampukaa nyt vaan jäniksiä paljon." + +Kampós herra ei oikein tietänyt, oliko hän hereillä vaiko nukuksissa. +Että hän vielä kerran voisi pyssy olalla käydä pitkin peltoja +sydänpäivänä, sitä hän tuskin olisi uskaltanut uneksiakaan. Hän ei enää +saattanut ritaria pitkää matkaa, vaan meni, hänelle hyvää yötä +sanottuansa, viinihuonetta päin. ja jos milloinkaan on nähty ihmistä, +joka yhden askelen sijasta astui kaksi, niin hän se astui. + +Herra Garanvölgyi jouti kyllä odottaa häntä takaisin! Hän tuskin +kerkesi vetämään henkeänsä, ennenkuin oli päässyt viinihuoneen katolle, +siellä melkein hengen vaaralla kiivennyt vanhan viinapolttimon +korsteinille ja siitä vetänyt esiin tuon satoihin rääsyihin käärityn +kalliin aarteen sekä sen kanssa riemuissaan keikahtanut alas katolta. +Onneksi putosi hän viiniköynnös-kasaan ja loukkasi ainoastaan nenänsä. +Mutta vähät siitä, kun vaan pyssy ei vioittunut. Se olikin aivan +eheänä, ei edes ruosteen-pilkkuakaan näkynyt siinä. Kampós herra pyhki +sitä takkinsa liepeellä, koetteli hanaa, laski sen poskellensa, vieläkö +ne tuntisivat toisensa, jopa vihdoin suutelikin sitä ja heitti sen +sitte olalleen, lähtien käsi kupeessa takaisin kylään. Pyhästi uskoi +hän nyt olevansa kahta jalkaa korkeampi kuin eilispäivänä. + +Garanvölgyin oli täksi päiväksi tyytyminen siihen, että Kampós herra, +hänen ikkunansa ohitse mennessään, suurella riemulla heilutti hänelle +pyssyään. Adam herra taisi hänen hehkuvista kasvoistaan nähdä, ettei +kukaan tänään saata hänen kanssaan puhua. + +Kampós herra meni suoraa päätä huoneesensa: hän oli naimaton mies, eikä +hänellä siis ollut ketään, jolle olisi voinut iloansa ilmoittaa. +Palkollisten oli siinä kyllä, että he ihmettelivät ja ilmoittivat, +jotta naapuri-herrasväen palvelija oli tuonut sinetillä lukitun kirjeen +hänelle, tiesikö hän jo, mitä siinä oli? Hän meni huoneesensa. Seinässä +riippui vielä peuran-nahka, mutta naula, jossa pyssyä ennen oli +pidetty, oli tyhjä. Muuta asetta ei ollut, kuin vaan vuoteen vieressä +seisova surullinen ryhmysauva. Nyt hän siis uudestaan asetti vanhaan +paikkaan tuon kalliin matkakumppanin, eroamattoman hyvän ystävänsä +kaikissa vaiheissa, jota hän ei edes silloin luotansa heittänyt, kun +vihollisten ratsut hänet säikyttivät Kassa'sta Miskolcz'iin asti. Ja +siinä hän taas ihaili sitä kauan aikaa. + +Kun sitte pihalle pyrähti parvi hyvänsävyisiä varpusia, alkoi hänen +vanha saaliinhimonsa vähitellen herätä. Petturi juohtui hänen +mieleensä. + +Mikä inhoittava ja kiittämätön ihminen tämä oli! + +Ja lopuksi muistui hänen mieleensä tuo Kalabrian konsokin, joka oli +vaihetettu hänen hyvään, viiden florinin hattuunsa. + +-- "Tule esiin, kalabrialainen!" + +Hän etsi sen nyt kistunsa salakomerosta. asetti sen eteensä pöydälle, +riisui yltänsä takin ja kivertäen ylös paidanhiansa piti sille +seuraavan kauniin puheen: + +-- "Sinä ilkeä petturi! Sinä kaksisieluinen maankuleksija! Sinä siis +menit pettämään sitä, joka sinua elätti, salasi, vaatetti. Sinä +kiittämätön, inhoittava etana! Minut sinä aioit lakaista pois, etkö +niin? Mutta siitä et saanut mitään 'punaisia saappaita.' Näetkös, +hylkiö! Sentähden on pyssy tuossa. Sinä hankit pahaa ja siitä tuli +hyvä. Näetkös, sinä tänään täällä, huomenna tuolla pettävä! Sinä koetit +saattaa minua perikatoon, mutta sinä tapasit voittajasi, sinä jumalaton +konna; sen voin sanoa." + +Ja nyt hän hyökkäsi nyrkeillään hattua vastaan ja alkoi sitä +armottomasti mätkiä; hän hakkasi sen aivan litteäksi, leipoi sitä +molemmilla kämmenillään senkin seitsemään muotoon, viskasi sen vihdoin +lattialle ja tallasi sitä jaloillaan. + +-- "Katsos! Kas tätä! Ja vielä tätäkin! Katsoppas, jumalaton! Piff, +puff! Kas niin!" + +Mielin määrin saattoi hän nyt purkaa kostoansa hattua vastaan. + +Palkolliset ulkona luulivat, että Kampós herra nyt rutisteli ulos +sielua jostakusta ja kun ottelun melu oli korkeimmillaan, avasivat he +oven, tappelevia toisistaan eroittaaksensa. + +Vähintäkään hämilleen joutumatta otti Kampós herra ylös rikki-poljetun +hatun ja antoi sen tyydytetyn koston tunteilla rauta-tadikolla +varustetulle rengille. + +-- "Tuoss' on! -- Se on jo viimeisen virtensä veisannut. -- Viekää +se pois -- naulatkaa tangon päähän -- pistäkää hernemaahan -- +linnun-peljätykseksi!" + +Hän pyhkäisi nyt hien otsastansa, puhalsi vahvasti ja, kiverrettyään +taas alas paidanhiansa sekä puettuaan ylleen takin, meni levolle. + + * * * * * + +Sill'aikaa piti ritari Ankerschmidt kotona ankaraa perheellistä +sota-oikeutta, jossa, niinkuin jo ennen on muistutettu, löytyi vaan +yksi pykälä: toinen käskee, toinen tottelee. + +Neiti Eliz oli haastettu sota-oikeuden eteen ritarin omaan kamariin. + +Se oli hirveä tuomiosali: armoton tuomari, kylmäveriset lautamiehet, +lahjomaton päällekantaja ja kovasydämiset oikeudenpalvelijat; kaikki +yhdessä personassa ritari Ankerschmidt'issa. + +Suuremman juhlallisuuden vuoksi oli hän sytyttänyt neljä kynttilää +pöydälle ja paremmin näkyville vetänyt; siihen asetetun pääkallon. +Kaksi pistoliakin oli pöydälle laskettu ja sapeli riippui vielä hänen +vyöllään. Hän käveli pitkin askelin edes takaisin, syvästi miettien, +mitä olisi tytölle sanova. + +Eliz avasi oven ja riensi tanssien, hyppien isänsä eteen. + +-- "Neiti Eliz!" äijäsi ritari, "jääkää siihen, missä seisotte! Kädet +alas! Tänään emme laske leikkiä." + +Ja nyt istui hän itse pöydän ääreen. + +-- "Te -- seisotte tuomarinne edessä!" + +Neiti Eliz osotti soman-sievällä niiauksella, että hän ymmärsi sen. + +-- "Älkää naurako! Tuhat tulimmaista! Tämä ei ole leikintekoa. +Tiedättekö, mistä nyt tulen?" + +-- "Tunnustakaa pois se!" + +-- "Tuli ja leimaus! Minunko pitää tunnustaa teille? Minä olen käynyt +herra Garanvölgyin tykönä. Tiedättekö, minkätähden?" + +-- "Papan omassa vallassa oli kai sinne mennä." + +-- "Tietysti. Ken sanoo, ettei olisi ollut? Mutta minkätähden menin +sinne? Sentähden, että olitte lähettänyt kirjeen hänelle." + +-- "No, kuka sen jo on ilmaissut? Oi, tuo typerä Gyuszi. Minä menen +kohta häntä korvasta nipistämään." + +-- "Pysykää täällä! Mitä kirjoititte tuossa kirjeessä?" + +Eliz kohautti vaan pyöreitä olkapäitään. + +-- "Mitä kirjoitinkaan? Käskin hänen varoa itseänsä, koska häntä +vastaan hierotaan petosta, sekä jos hänellä on jotakin salattavana, +paremmin kätkeä sitä." + +-- "Hitto vie! Onhan tämä petosta! Te olette antanut ilmi +perheen-salaisuuksia!" + +-- "Ne ovat hänen salaisuuksiansa, ei meidän." + +-- "Hiljaa! Ei sanaakaan enää!" + +-- "Älkää siis kysykö minulta enempää." + +-- "Vaiti!" huusi ritari Ankerschmidt, lyöden nyrkkiänsä pöytään. +"Saakeli soikoon! Minä tahdon näyttää, että olen herra täällä +kotonani." + +Ja tämän sanottuansa tavotti hän uhkaavalla liikunnolla pistoleja. + +Hän saavuttikin sen voiton, että neljän sekunnin ajaksi syntyi +hiljaisuus semmoinen, jossa olisi voinut kuulla kärpäsenkin surinan. + +Eliz lakkasi neljäksi sekunniksi nauramasta, päätään nyykäyttämästä ja +kieltänsä pieksemästä, ja näiden neljän sekunnin yksivakaisen +äänettömyyden aikana oli hän niin kaunis, hänen yhteen likistetty +suunsa niin pikkarainen, hänen hämmästyksestä siirottavat silmänsä niin +suuret, niin loistavat, että... + +Tämän juhlallisen hiljaisuuden kestäessä nousi Ankerschmidt sijaltansa +lujamielisesti ja kylmäverisesti, ankarat marmori-kasvot Eliz'iin päin +kääntyneinä. + +-- "Olenko siis -- tehnyt pahaa?" kysyi vapisten tyttönen. + +-- "Vaiti! -- Neiti Eliz! Te olette tehnyt kuolemaa ansaitsevan +rikoksen. Te olette ilmaissut sisällisiä salaisuuksia vihollisen +leirissä. Jos olisitte sotamieheni. minä rikoksestanne antaisin ampua +teidät." + +-- "Mutta koska olen tyttäresi, niin -- suutelet minua siitä!" lisäsi +siihen nauraen hilpeä tyttö ja seuraavassa sekunnissa hän jo riippui +tylyn tuomarin kaulassa. Tämä kiroili, nuhteli, mutta pian hän +huomasikin, että piti tuomittavaa pahantekijää rintaansa vastaan +likistettynä, ja, suudellen hänen punaisia poskiaan, laski hän hänet +menemään sillä varoituksella, että hän "toistekin" aina olisi hyvä. + + + + +V. + +Kuinka ihminen ensimmäisen sikopaimenhattunsa saa, + + +"Minä en sataan floriniin vaihettaisi tyhjyyttäni." + +Kuka muu olisi saattanut keksiä tämmöistä paradoxin-tapaista +sananlaskua, kuin unkarilainen? + +Mutta hän on oikeassa. + +Hän ei omaa mitään tehtaita, jotka jonkun amerikkalaisen sodan +tähden jäävät pumpulittomiksi; hänellä ei ole mitään kauppaa, +jonka maailman-tapaukset saattavat häviölle; hänellä ei ole mitään +pelättyjä arvopapereita, joitten tähden hän vapistuksella odottaa +uudenvuodentervehdyksiä Tuilerioista ja pörssi-telegrammeja Lontoosta: +hänellä ei ole omaisuutta muuta mitään, kuin tuo Jumalan antama maa. + +Totta on, että ihminen tämän kautta on kovin "maahan kiintynyt" herra, +vaan sitte ei juuri mikään muu häntä kiinnitäkään. Ja lopuksi, jos koko +vuoden tulo olisikin häneltä hukkaan mennyt, jos hän jäisikin olemaan +niinkuin puusta pudonnut varpunen, nousee toisena vuonna taas uusi +kasvu, ja jos taivas silloin hymyilee maanviljelykselle, antaen hyvää +satoa, toipuu hän menneistä tappioista ja seisoo taas siinä, missä +ennen oli. + +Yksi semmoinen taivaan hymyillessä syntynyt vuosi oli 185-: laiho +rehotti kauniina, repsistäkin oli hyvä toivo. Tämä on vastakohtainen +koronkiskonta unkarilaisen suhteen, joka maksaa tuhannen prosentin +koron lainatusta pääomasta. + +Lisäksi tuli siihen vielä se onnen sattumus, että juuri siihen aikaan +maailman suuret herrat olivat katsoneet hyväksi toinen toisensa +huvitukseksi panna toimeen pienen murhenäytelmän, joka melkoisesti +kohotti jyväin hinnan. + +-- "No, jos saamme repsin kunnialla korjatuksi, on taas 'hepo koiran +herra.'[36] Meitä ei enää tule mikään velkoja tervehtimään." + +Näillä sanoilla lohdutteli Garanvölgyiä Kampós herra, kun hän eräänä +kesäisenä iltapuolena, hiki päässä, oli palannut niityltä, kussa juuri +oli päättänyt heinänkorjuun, jota tulisimmalla kiiruulla seuraa repsin +leikkuu. + +-- "Paljonko saatamme laskea?" kysyi Garanvölgyi. + +-- "Suittaa tulla noin kymmenentuhatta nelikkoa. Patruna Vendelin kahta +vertaa suuremmalta alalta ei luullakseni korjaa kahdeksaakaan tuhatta." +(Patruna Vendelin'iksi nimitti Kampós Ankerschmidt'in moravialaista +pehtoria). + +-- "Minkätähden ei?" + +-- "Sentähden, ettei hän noudattanut neuvoani, kun käskin hänen +aikaisemmin repsinsä kylvää. Hän sanoi tietävänsä asian paremmin, koska +oli sen kirjasta lukenut. Sitte hän kyllä sakramentterasi, nähdessään, +että maakirput kaikki karkasivat hänen kylvöönsä. Hahaha! Joka kerta +kuin hän kohtasi minut, parjasi hän minua siitä, että minä muka tiedän +jonkun noitakeinon, jonka kautta saatan karkottaa nuot syöpäläiset pois +meidän kylvöstämme ja lähettää ne heidän vainioihinsa. Minä käskin +hänen lähettää ne takaisin meille. Hyönteiset tietysti etsivät nuorinta +toukoa." + +-- "Kuinka raskitte siitä iloita?" + +-- "Kun hän noin suurentelee tieteestänsä! Kaikki on hän paremmin +tietävinänsä. Varmaankin hän minulle vielä näyttää, mitenkä kultaa +tehdään." + +-- "Mutta nyt on siitä huolta pitäminen, että kaikki tulee ajallaan +hyvässä järjestyksessä toimitetuksi." + +-- "Se onkin jo tapahtunut, suvaitkaa vaan olla huoletta. Tänä iltana +puhuttelen kunnian-arvoisaa pappia, että hän tulevana sunnuntaina +rukoilisi vähän auringonpaistetta, ja huomenna keitän papuja, jotta +vadit tyhjentyisivät." + +(Olen nyt ilmaissut, että unkarilainen on niin tietämätön ja +taika-uskoinen, jotta hän, jonkun mieliruoan pöydällä ollessa, kehottaa +itseään ja vieraita enemmän syömään, sillä väitteellä, että "jos vati +tyhjenee, tulee huomenna kaunis ilma." Minä tuon sen esiin +todistukseksi barbarilaisista oloistamme). + +Joka vähänkin on nähnyt maanviljelystä, tietää kuinka kiireinen korjuun +aika on. Palkolliset ja isäntä nousevat aikaisin ylös ja menevät +myöhään levolle; päiväpalkkalaisista maksetaan paljon; kyökissä kiehuu +kattiloissa kallis ruoka, joka heti päivälliskellon soitua kannetaan +ulos työväelle; ihmiset ja elukat hikoilevat, voimiansa ponnistellen; +pehtori, työvouti tuskin ehtivät piippuansa sytyttää. + +Niin ei ole laita sivistyneemmässä maailmassa. + +Missä on paljon väkeä, siellä sopii valita työmiesten joukosta, +viiden groschenin eroituksella; lisäksi löytyy kylvö-, leikkuu-, +puima-koneita. Kolme neljä miestä voipi yhtenä päivänä niittää, ajaa +kokoon, puida, vieläpä mitatakin kaiken sen, jossa tuommoisen +vanha-uskoisen oikeuden-istujan lukuisa työväestö tepastelee koko +viikkokauden, eikä sittekään loppuun pääse. + +Esimerkiksi ritari Ankerschmidt'in maanviljelys oli niin oivallisesti +järjestetty, että se tykkänään poikkesi kansantavasta. + +Vendelin Maxenpfutsch, ritarin huoneenhaltia, oli varsin oppinut mies. +Ankerschmidt'in rahavarat sen ohessa kestivät kaikenlaisia tieteellisiä +kokeita. + +Kun Kampós herra otsansa hiessä puuhasi tiluksillaan, istui herra +Maxenpfutsch mitä mukavimmassa asennossa verandallaan, polttaen +poslini-piippuaan ja jokapäiväistä teetänsä särpien. Hänen lihava +koiransa loikoili penkin alla, läähöttäen kieli ulkona suusta; pyssy +oli heitetty nurkkaan; ilma oli liian lämmin -- peltopyitten ammuntaan. +Muuta työtä ei ollut mitään. + +Vanha talonpoika tulee pihalle ja tiedustelee alhaisimmalta rengiltä, +missä pehtori on. Tämä osottaa hänelle, että pehtori istuu tuolla +siimeksessä teetä juomassa. + +Metsä-ihminen laskee kauniisti lakkinsa avoimen verandan portaalle ja +tervehtää herra pehtoria: "Jumala antakoon hyvää päivää!" itsekseen +ajatellen: tuo on varmaankin kipeä, koska juo teevettä; se tekeekin +hyvää, kun ihmisellä on vatsanväänne, varsinkin -- tuore seljaistee. + +-- "No, mitä tahdotte? Sanokaa pian!" huusi hänelle pehtori. + +Tietysti ikäänkuin asia ei olisi kohdallensa. + +-- "Hyvä, aatelinen herra! Minä ja kumppanini olemme tästä +naapuristosta, tuolta Palócz'in piirikunnasta; mutta me emme ole +palóczeja, sillä me olemme kalvinisteja, ainoastaan muutamat olemme +katolisia, muut ovat lutherin-uskoisia." + +-- "Mikä minua siitä vaivaa?" kysyi kummastuneena pehtori. + +Tuo kunnon mies kohautti olkapäitään. + +-- "Sitä en todellakaan tiedä. Minä en ole tilogi. Ehkä teitä vaivaa +kaatumatauti?" + +-- "Mitä tahdotte?" ärjäsi pehtori. + +Metsä-ihminen ei tästä ollut millänsäkään, vaan jatkoi siivosti. + +-- "Meitä olisi kahdeksantoista, sitte kaksikolmatta hevosella +varustettua, sitte meillä kaikilla on oma vikatteensa, oma +haravansakin, vieläpä oma hankonsakin." + +-- "Mutta mitä pirua minun siihen tulee, paljoko teillä on hevosia ja +työkaluja?" + +-- "No, ei muuta, kuin että maanantaina päivän koitteessa, jos Jumala +elämää suo, ruvetaan armollisen Garanvölgyi herran repsiä niittämään ja +että se lauantaiksi on korjattu, vieläpä puitukin. Sitte vasta toisena +maanantaina mennään ohran ja sitte vehnän kimppuun, siis jää sillä +välin kokonainen viikko, jona saamme vaan hampaitamme pureksia." + +-- "No pureksikaa vaan; huolisinko minä siitä?" + +-- "Minä sanon vaan, että armollisen Garanvölgyi herran repsi on +paremmin tuleentunut, kuin armollisen Akkorsincs[37] herran, +jonkatähden tämän repsi on viikkoa myöhemmin niitettävä." + +-- "Entäs sitte?" + +-- "No, koska nyt olemme ottaneet armollisen Garanvölgyi herran repsin +niittääksemme, niin kävisi yhdessä hiessä armollisen Akkorsincs +herrankin repsi niittäminen." + +-- "Hakisinko minä päiväpalkkalaisia?" + +-- "No -- yksi niin, toinen näin. Heinää ja repsiä tehdään +päiväpalkalla; rukiin ja vehnän leikkuu tapahtuu sadosta osaa saamalla; +päiväpalkka on viisikymmentä groschenia, mitta viinaa ja kaksi +korttelia viiniä miestä kohden; aamiaiseksi silavaa ja leipää; +päivälliseksi keitettyä naudanlihaa jauho-kimpaleitten kanssa taikka +paistettua lampaanlihaa; illaksi kahdenlaista, joista toinen lihaa; +välipalaksi savutettua lihaa tahi piimää; hattumme koristeeksi +kukkanen; mitä sadon osallisuuteen tulee, on joka yhdeksäs nelikko +puiduista jyvistä meidän." + +Vendelin Maxenpfutsch'ilta sammui tuli piipussa tästä eriskummaisesta +puheesta. Tuo tolvana! näyttää siltä, kuin tuo tahtoisi häntä narrina +pitää. + +Talonpoika olisi vielä jatkanut kontrahdin ehtoja, mutta herra pehtori +ei enää kauemmin pitänyt asiaa leikintekona, vaan kavahti ylös +istuimeltaan, juoksi sopimuksen-hierojaa vastaan, tarttui kiinni hänen +takinkaulukseensa ja ravisti häntä aika lailla. + +-- "Korjaa heti luusi täältä, kelvoton betyári![38] Luuletko, että +sinulla on mikään narri edessäsi! Minä annan sinulle kyllä kolme atriaa +päiväänsä, tuleppas vaan kerta vielä tänne." + +Sen sanottuaan työnsi hän miehen luotaan, heittipä vielä perästä hänen +hattunsakin. + +Metsä-ihminen meni pois aivan tyvenesti. + +-- "Hyvä on, hyvä. Kyllä minä itsestänikin menen, kun vaan sanotaan, +ettei minua tarvita. Menen kuin menenkin. Ei sen vuoksi tarvitse +herjata isäni sielua minussa. Toivotan rauhallista hyvää yötä." + +-- "Jos tuo hävytön ihminen vielä kerran pistää koipensa tänne, on hän +portista ulos heitettävä!" huusi pehtori palkollisille. "Kun rohkenee +tuollaisia minulle sanoa! Juurikuin nyt ensikerran oppisin, mikä +talonpojan hinta on." + +Muuten oli aivan tarpeetonta otaksua, että tuo talonpoika vielä kerran +tulisi takaisin kartanoon; häntä ei sinne enää marzipan'illakaan +(konfehtilla) olisi voitu takaisin houkutella. + +Herra Vendelin oli täydellisesti turvannut itsensä kaikenlaista +ahdistamista vastaan talonpoikain puolelta. + +Kartanossa oli niin paljon palvelusväkeä, että se jo itsekseen vastasi +pientä divisionaa; sitte oli siellä komea kylvö- ja leikkuu-kone, jonka +hän itse oli hankkinut Wien'istä ja joka näyte-leikkuussa siellä +lattian-siloisella pellolla oli kahdessa minutissa leikannut kokonaisen +auman ruista. Hätäkö sillä on kaataa kumoon muutama sata holdia repsiä! + +Garanvölgyin niittomiehet hikoilivat jo viidettä päivää tällä viikolla. +Herra Vendelin tupakoitsi sekä salli heidän väsyttää itseään ja rientää +edellä, niinkuin kepeäjalkainen jänis kilpikonnan tieltä sadussa. +Kuudentena päivänä hänkin ilmestyi taistelukentälle. + +Kuusi härkää veti tuota viljan-leikkaajaa hirviötä sitä varten erittäin +tehdyillä, matala-pyöräisillä vaunuilla. Kaksitoista miestä hikoili sen +kimpussa, ennenkuin se saatiin saralle sijoitetuksi. Onneksi ei siihen +asti mitään rikki mennyt. + +Koneen eteen valjastettiin kaksi älykästä, hyvin opetettua ja +voimakasta meklenburgilaista -- taidostaan ja mielenmaltistaan huudossa +olevaa rotua, johon täydellisesti saattaa luottaa. + +Nyt siis toimeen! + +Kone lähti liikkeelle yleisten hurraa-huutojen kaikuessa, rattaat +pyörivät tasaisesti, pontimet liikkuivat oivasti, silinterin-hampaat +tekivät kunnollisesti virkaansa ja toisiinsa tarttuvat leikkaus-raudat +rätisivät mahtavasti korsikossa, Viiden minutin kuluessa oli semmoinen +ala niitetty, johon yhdeltä mieheltä olisi mennyt kokonainen päivä. + +Konetta kääntäessään ajaja, vanha renki Konrád, joka Csaszlausta oli +tänne tuotu, raappi päätään hatun alta ja puhui näin pehtorille: + +-- "Armollinen herra, tämä masina on niin hyvä masina, ettei se +ainoastaan leikkaa poikki repsiä, vaan tässä heti paikalla sen puikin, +vieläpä jauhaakin." + +Herra Vendelin rupesi niitosta tarkastamaan. Renki oli todellakin +oikeassa. Tuo riivattu kone teki tykkänään toisella tavalla työtä +Hietzing'issä[39] lattialla kuin täällä sänkipellolla: sielläkin se +leikkasi rukiin tähkäpäät poikki, mutta nyt se silpoi repsin palvotkin +rikki. Sen jäljistä ei tosiaankaan korjaa muuta kuin korsia. + +Herra Vendelin tahtoi näyttää, että hän ymmärsi mekanikia; hän otti +esiin vasaran ja ruuvin-avaimen, nakutteli silintereitä, laajensi +niiden väliä, voiteli akselit. Kas niin, nyt on kaikki hyvin! + +Mutta tuolla sukkelalla koneella oli semmoinen sisällinen rakennus, +että jota enemmän leikkaus-silinterien väliä laajennettiin, sitä +nopeammin rattaat panivat niitä liikkumaan, ja jos vielä päälliseksi +nuot hullunkuriset kaksois-kuulat käännöskehässä alkoivat pyöriä +ympäri, kulki kone itsestään vielä eteenpäin, vaikka hevoset jo olivat +seisautetutkin. + +Sattuipa juuri tulemaan eteen muuan vierevä paikka pellolla. Kone alkoi +omasta painostaan rientää eteenpäin, ja molemmat meklenburgilaiset +huomasivat yht'äkkiä, etteivät he vetäneetkään vaunuja, vaan että nämä +lykkäsivät heitä. Mutta meklenburgilaiset, jotka rauhallisen edistyksen +aikana ovat niin sävyisiä ja älykkäitä, muuttuvat toisinaan yhtä +äkäisiksi, jos kerta joutuvat erinomaisiin oloihin. Ensimmäisen +töyttäyksen jälkeen rupesi ensiksi toinen tiehensä pötkimään, sitte +toinen, ja näin vetivät he tulisella vauhdilla pirunmyllyä alaspäin. + +-- "Seis!" ärjäsi, pahaa aavistaen, herra Vendelin. Vaan se oli nyt +myöhäistä. Ne neljä miestä, jotka ohjasivat konetta ja hevosia, +lensivät ensi hetkessä neljälle taholle maahan; itse vanha Konrád, joka +oli vahva mies, tarttui suurella uskalluksella molemmin käsin toiseen +rattaasen, mutta tämä viskasi hänet ylös ilmaan, niinkuin kissan, ja +hän keikahti kymmenen kyynärän päähän repsiin, tallukset taivasta +kohti. + +Sen jälkeen rupesivat raivostunut masina ja hevoset toistensa kanssa +kilpaa juoksemaan; aisantanko meni poikki, kone tunki molempain +valakkain väliin kolmanneksi ravariksi, hurjistuneita eläviä oikeaan +lemmonkyytiin kiihoittaen; niin tulivat he melkein samassa +silmänräpäyksessä pidäke-paikkaan, vieremän alapäässä olevalle +sontatunkiolle; kone ehti kenties puolen hevospään mittaa +aikaisemminkin. Tämä kun ei jaksanut esteen lävitse tunkea, jäi siihen +kiinni istumaan; häneen valjastetut kilpajuoksijat tallasivat häntä nyt +siinä kavioillaan kauheasti. + +Ennenkuin apuun ehdittiin, oli jo rattaista muutamia hampaita +katkennut. Ne saattoi tosin heti rautatiellä lähettää takaisin Wien'iin +sen laitettavaksi, joka ne oli tehnyt. + +Mutta mitenkä käy nyt niittämisen? + +Ei ole muuta keinoa, kuin käyttää siihen jok'ainoa henki: palvelijoita, +jahtimiehiä, palkkarenkejä; panna niitten vikate käteen, koettaa, +osaavatko he pellolta "parran ajaa." + +Työ kävi, niinkuin se taisi käydä: pellonvartia, jahtimies, ratsurenki, +kuski, kokki ottivat toisiltaan vikatteen kädestä, auttaaksensa +varsinaista työväkeä. Oli määrätty, ettei talonpoikain apuun tarvitse +turvata. + +Me jätämme nämät kaikki nyt pellolle hikoilemaan ja puhumme vähäisen +muista seikoista. + +Ankerschmidt valitsi kaikista sen, mitä oli parasta. Hänellä oli +sarvettomia lehmiä, joka päivä munivia kanoja ja sikoja, joista suitti +paisua kuuden sentnerin painavia. Ne hän itse oli tuonut Englannista, +Yorkshiren rodusta. Niitä oli jo karttunut noin neljänkymmenen +paikoille. Hän ei koskaan teurastuttanut niitä eikä ainoatakaan niistä +myynyt. + +Helposti ymmärtänee, ettei näitä suuria herroja ajettu ulos laitumelle, +niinkuin muitten köyhäin ihmisten porsaita. Ne eivät menneet tammistoon +terhoja syömään; heille oli rakennettu oma palatsi jahtimiehen asunnon +viereen; siinä he marmori-ruuhesta saivat päivällisensä, illallisensa, +jonka kokki oli keittänyt; kaksi kaitsijaa seisoi valmiina heitä +palvelemaan sekä yksi eläinlääkäri, kaikki kolme painetti-pyssyllä +varustettuina, jotta he saattaisivat suojella sikolinnaa ehkä +hurjapäisesti lähestyviltä rosvoilta; linnaa ympäröitsi paitsi sitä +korkea kivimuuri. + +Kuinka paljon tästä sikoperheestä huolta pidettiin, näkyy siitä, että +repsi-hädän aikana sen kolmea holhojaa ei pakoitettu muuhun +niittoväkeen liittymään: niin tehtiin päinvastoin kaikkien fasanin- +kaitsijain. + +Kun nyt repsin-niitto oli kiireimmillään, tuli eräänä kauniina aamuna +Kristóf, toinen sikopaimenista, kovin pelästyneenä pehtorin asuntoon +ilmoittamaan, että yöllä -- millä tavoin, sitä hänen oli mahdoton +ymmärtää -- kaksitoista jäsentä sikoherrasväestä oli varastettu. Ne +olivat kaikki vuoden vanhoja nuoria herroja ja fröökinöitä, pienin +niistä painoi kenties kaksi sentneriä; hän ei voinut käsittää, mihin +niitä oli saatu viedyksi, sillä portti oli lukossa, ja jos niitä +kivimuurin ylitse olisi laahattu, olisi kumminkin yksi heistä kolmesta +herännyt röhkinään ja kiljunaan, koska nämät eivät ole semmoisia +fröökinöitä, jotka ääneti antavat ryöstää pois itsensä. + +Todellakin suuri tapaus! + +Maxenpfutsch meni kohta tätä Jobin sanomaa Ankerschmidt'ille +ilmoittamaan. + +Ankerschmidt joutui siitä hirveään raivoon. Olisivatpa varastaneet +mitä muuta hyvänänsä, kuin ei vaan hänen yorkshirelaisiaan! Ne olivat +hänen arka puolensa. Sitä hän ei koskaan anteeksi anna. Ne ovat +takaisit hankittavat, vaikkapa maan alta. Senpätähden löytyi laki ja +tuomio-istuimia valtakunnassa, että tuommoinen julkea rikos tulisi +rangaistuksi. + +Heti astukoon yksi ratsurenki hevosen selkään ja vieköön piirikunnan +pääkaupunkiin tohtori Grisák'ille tämän kirjeen, jossa asian-kohdat +tarkasti ovat selitetyt ja virallista tointa pikemmin kuin paremmin +pyydetään. Tohtori älköön säästäkö kustannuksia; varkaat täytyy saada +ilmi. + +Toisena päivänä tuli neljä aseellista santarmia kastelliin, piirikunnan +komisarjuksen herra Bräuhäusel'in kirjoittama käskykirja kädessä, joka +määräsi, että nuot kolme siankaitsijaa, kovan epäluulon alaisina, ovat +oikeuden eteen tutkittaviksi saatettavat. + +-- "Oho, he eivät sitä ole tehneet!" vakuutti Ankerschmidt. "He ovat +vanhoja, uskollisia palvelijoitani, minä pyydän vaan, että he niin pian +kuin mahdollista lähetetään takaisin." + +Nyt täytyi Yorkshiren siirtokuntaa vartioimaan ottaa kolme jahtimiestä +ja pellonvartia repsin-niitosta. Näin monella hengellä väheni +työväestö. + +Seuraavana päivänä tulivat nuot neljä santarmia uudestaan. Herra +Bräuhäusel oli määrännyt, että koska sikopaimenet eivät tahdo tunnustaa +rikosta tehneensä, oikeus on pakoitettu heidän kanssa vastatuksin +kuulustelemaan jahtimiehiä. + +Nyt haastettiin siis jahtimiehetkin oikeuteen. + +-- "Mutta lähettäkää heidät pian kotia, sillä täällä tarvitaan joka +mies!" huusi santarmeille Ankerschmidt. + +-- "Suvaitkaa vaan odottaa!" + +Taas seuraavana päivänä ilmestyivät säännöllisesti santarmit, tuoden +herra Bräuhäusel'iltä sen käskyn, että kosk'eivät jahtimiehet mitään +tunnusta, heitä täytyy tutkistella yhdessä pellonvartiain kanssa. + +-- "Voi, sillä tavoin viette pois kaikki mieheni, juuri kun niitä +paraiten kotona tarvitsen", vaikeroitsi Ankerschmidt. + +-- "Me emme voi siihen mitään. Noitten täytyy todellakin seurata +meitä." + +Mutta nuot eivät tietysti myöskään mitään tunnustaneet, sillä hekin +olivat viattomat kuin vasta lypsetty maito. + +Repsi-pellolle jäi päivä päivältä yhä vähemmän niittomiehiä; nyt siellä +enää vaan varsinaiset rengit olivat jälellä. Yht'äkkiä lähetti herra +Bräuhäusel näitäkin noutamaan ja he vietiin kaikki tyyni kaupunkiin. +Selvä se, että näitäkin täytyi konfronterata muitten kanssa. + +Mutta tästä jo rupesi Ankerschmidt sakramentteramaan. Siinä oli jo +liikaa! Se oli hirveätä! Semmoisena työ-aikana! Mitä ajattelevat nuot +tuolla? Kaikki työ jää kesken. Koko oikeuden-käynnistä tulee enemmän +vahinkoa kuin hyötyä! + +Eräänä kauniina päivänä haastettiin vielä kaikki kuskit, kokit, +palvelijat oikeuteen ja nekin pidätettiin siellä kaikki. Ritarille ei +jäänyt ketään muuta, kuin herra Vendelin ja pikku Gyuszi. Nyt saattoi +hän itse vartioida, hoitaa ja ruokkia kaikkia elukoitaan, ikäänkuin +olisi asettunut johonkin Amerikan prairiaan, kuusisataa Englannin +peninkulmaa läheisimmästä ihmisasunnosta. + +Mutta huomenna sentään he lähetetään kotia? + +Jos ei huomenna, niin ainakin ylihuomenna. + +Vaan kuluipa siitä koko viikkokin, eikä vielä kukaan palannut. + +Menkäämme jo itsekin katsomaan, mitä herra Bräuhäusel ja tohtori Grisák +niin ijankaikkisen kauan toimittelevat. + +Viimemainitun tapaamme varmimmin herra Bräuhäuseí'in asunnossa joka +päivä kello kolmen aikana jälkeen puolenpäivän. Silloin, jos ei +hammastauti häntä estänyt. oli tohtori Grisák'in tapa säännöllisesti +mennä herra Bräuhäusel'in luokse, jossa hän viipyi tämän käytettävänä +kello seitsemään asti illalla; tällä aikaa toimitettiin myöskin +häiritsemättä kaikki asianajajan-jutut. Mitä väliaikaa jäi yksityisiltä +neuvotteluilta, sen he sangen soveliaasti täyttivät huomiota +teroittavalla korttipelillä, "tarok'illa." + +Herra Bräuhäusel oli innokas tarokin-pelaaja. Jonka hän kerran sai +puoleensa, se oli hänen vankinsa, se oli jo sidottu, rautoihin pantu, +niin ja niin monen vuoden tarok-linnantyöhön tuomittu, ilman +vähintäkään vapautuksen toivoa. Tohtori Grisák antausi omin ehdoin +tämän orjuuden alaiseksi. + +On näet tietäminen, ettei mikään yhteys ole niin syvälle juurtunut, ei +mikään ystävyys niin luja, ei mikään rakkaus niin platonillinen, kuin +tarok-pelaajan yhteys, ystävyys, rakkaus pelikumppaninsa suhteen -- +varsinkin semmoisen, joka aina häviää. + +Rakastunut nuorukainen ei odota sitä hetkeä, jona saa kultansa kohdata, +semmoisella levottomuudella, kuin Bräuhäusel tavallisesti odottaa +tohtori Grisák'ia, kellon lähetessä kolmen lyömää, ja tohtori Grisák'in +täytyi olla varustettuna mitä pätevimmillä syillä, "alibi'ansa" +puolustaakseen, jos sattui tuntia myöhemmin tulemaan; jos hän taas +sattui koko iltapäivää laiminlyömään, oli hänen suorastaan +lääkärintodistus hankkiminen. + +Tarokia pelatessa saattoi muuten keskustella oikeudenasioistakin. +Erittäin sopiva tilaisuus siihen ilmestyy kortteja jakaessa. + +-- "Oletteko jo suvainnut määrätä tutkimuskuntaa Tiszan[40] sulkujen +asiassa?" + +-- "Olen. Te edustatte siinä rakennus-insinöriä. Tutkimuskunnan +jäseninä ovat ne, jotka te valitsitte. Terssi!" + +-- "Kuinka pitkälle?" + +-- "Vaan yhdeksään asti." + +Tohtori Grisák'illa oli kvartti kädessä, vaan hän ei tahtonut hävittää +kumppaninsa peliä. + +-- "Minä en luule, että insinöri Schmerz paljon hyötyy +sulun-rakennuksestaan." + +-- "Kuinka niin?" + +-- "No, sillä tavoin kuin yritys nyt on järjestetty. Kaataa tuhat +tammipuuta paaluiksi, joitten pitää olla kolme syltä neljä jalkaa +pitkät; vajottaa ne yksi syli neljä jalkaa maahan sisään, johon +tarvitaan satakaksitoista juntan iskua; minä luulen, että urakkamies, +työpalkat ja rakennus-aineet kun ovat varsin kalliita, on erhettynyt +laskuissaan. -- Te heitätte siis valttinne pois?" + +-- "Kas! enpä sitä huomannutkaan. Mutta jos urakkamies ei isketäkään +paaluja satakaksitoista kertaa, vaan ainoastaan kolmekymmentä." + +-- "Silloin jääpi enemmän kuin kaksi syltä ylipuolelle maata. Te lyötte +esiin ruutua; sitä maata minulla ei ole ainoatakaan." + +Tuolla olivatkin todella kaikki seitsemän koossa tohtori Grisák'illa, +mutta hän ei siitä virkkanut mitään. + +-- "Taikka paalu kyllä sojottaa kaksi syltä ylöspäin maasta, mutta +menee sitä vähemmän alaspäin." + +-- "Ah, se on totta! Kas sitä vaan, ken olisi semmoista tullut +ajatelleeksi. Tutkimuskunta voipi ainoastaan tietää, kuinka monta +jalkaa paalut seisovat maasta pystyssä, mutta ei kuinka syvällä ne ovat +maan sisässä, ja siten saattaa jo rakennus-aineista säästää kolmannen +osan." + +Tätä molemmat nauroivat hyvästi. + +-- "Työ kestää sitenkin kymmenen tahi kaksitoista vuotta, ja silloin, +jos uudesta on rakennettava, kuka haastaa heitä edesvastaukseen?" + +-- "Aivan totta. Valttia! Vieläkin valttia! Tänne tuo kymmensilmä! +Viimeinen pisto on minun. Minä olen ulkona; te, veikkoseni, jäitte +matiksi!" + +-- "Peijakas! Odotin kaikkia, eikä tullut mitään." + +-- "Tehkää hyvin, jakakaa!" + +Aloitettiin uutta peliä. Herra Bräuhäusel, kohtaloonsa tyytyväisenä, +pisti priisin nuuskaa nenäänsä ja otti ylös kortit. + +-- "Koira vieköön! Kun jakaa minulle tuommoisia kortteja, paljaita +seitikkoja ja kahdeksikkoja." + +-- "Ne ehkä vielä paisuvat", lohdutti häntä lakitieteen tohtori, jolle +ensimmäisessä jaossa tuli neljä yhdeksikköä käteen ja joka kohta löi +ulos yhden, kirjoittamatta muistiin 150. + +-- "No, no; onhan vahinko yhdeksikköjä heittää." + +-- "Eivätpä ne minulle koskaan tule. -- Onko ilmoitus vangitun Aladár +Garanvölgyin jutussa jo lähetetty?" + +-- "Onpa kyllä. Kaikkien siihen kuuluvain liitteitten kanssa. Mikä oli +ensimmäinen pisto?" + +-- "Tehkää hyvin, tässä ovat kaikki. Tekivätkö _Straff'in_ kirjeetkin +seuraa?" + +-- "Tietysti, tietysti. Ne juuri kaikkein enimmän asiaa pahentavat. +Terz von Ober! Onko näin hyvä?" + +-- "Varsin hyvä." + +-- "Mutta mitä etua rouva Pajtay'lla lienee siitä, että herra Aladár +Garanvölgyi kärsii rangaistuksensa loppuun asti?" + +-- "Sitä en tiedä. Rouva Pajtay on klienttini. Hän tahtoo niin ja minä +koetan asiaa perille ajaa. Aladár Garanvölgyi siis ei pääse niitten +joukkoon, jotka saavat rikoksensa anteeksi?" + +-- "Terz major! Siitä saatte olla varma. Straff on antanut ilmi kovin +pahoja kohtia." + +-- "Eikä kenkään tiedä, kuka tuo Straff on?" + +-- "_Bellus musicus_. Sitä ei kenkään voi tietää. Te heititte taas +neljä yhdeksikköä." + +-- "Helkkarissa! en huomannut niitä. Minä luulen, että loukattu +turhamielisyys taikka mustasukkaisuus vaivaa nuorta leskeä." + +-- "Tuhat tulimmaista! Minä oikein kummastelen, että jätitte viimeisen +kortin minulle. Sen kanssa on minulla nyt neljä matadoria." + +-- "No sun saksan saakeli! Ainoastaan yksi pisto on minun, muut kaikki +teidän." + +-- "Te kadotitte taas pelin." + +-- "Tänään on minulla erittäin huono onni." + +-- "Pelataanko vielä yksi?" + +-- "Aivan kernaasti." + +Herra Bräuhäusel jakoi uudestaan. + +-- "Apropos. Vanha Ankerschmidt kirjoitti tänään minulle. Häneltä on +varastettu kaksitoista Yorkshiren sikaa muurilla ympäröidystä pihasta." + +-- "Kuules perhanaa! Ne lienevät olleet sukkelia poikia." + +-- "Vanha herra on saanut päähänsä sen, että tahtoo tietää, kutka ovat +siat varastaneet." + +-- "Omituinen uteliaisuus." + +-- "Hän käskee minun jättää sisään hakemuskirjas tutkimuksen toimeen +panemisesta." + +-- "Viisikuudetta, viisiseitsemättä, yhdeksänkahdeksatta, teillä on +kahdeksanyhdeksättä. Onko teillä hakemuskirja muassa?" + +Tohtori Grisák pisti käden taskuunsa ja veti sieltä esiin paperin, +Bräuhäusel'in jakaessa kortteja. + +Jaettuaan silmäili herra Bräuhäusel hakemusta ja näytti vaipuvan sen +lukemiseen. + +-- "Rakas ystäväni, tässä on virhe." + +-- "Mikä se olisi?" + +-- "Kartta ei ole riittävä." + +-- "Se on mahdotonta. 12 sikaa à 30 florinia tekee 360 florinia ja +kartta kelpaa 400 floriniin asti." + +-- "Siinäpä juuri erhetys onkin. Tässä on puhe _Yorkshiren_ sioista; +niitten hinta on vähintäänkin 41 florinia. Se tekee 480 florinia. 400 +florinista eteenpäin on kartta kahdenkertainen. Minun täytyy tuomita +teitä kolmikertaiseen sakkoon. Teidän on maksaminen lisäksi kaksi +florinia." + +Tämän pelin kadotti kuitenkin herra Bräuhäusel, vieläpä sillä tavoin, +että jäi aivan matiksi. Hän erhettyi suuresti siinä, että hän luuli, +jotta lakitieteen tohtori itse maksaisi sakkorahat, kun hänellä oli +kortit kädessä. + +Kuitenkin sai hän loppusuorituksessa maksaa pois herra Bräuhäusel'ille +yhdeksän florinia. + +-- "Minä pyydän, että Ankerschmidt'in asia pian otetaan käytettäväksi, +sillä vanha herra tietää nostaa suurta melua." + +-- "Minä tunnen hänet. Sen halun häneltä kyllä tukehutamme. Luottakaa +vaan minuun. Mutta siinä tapauksessa tulette myöskin huomenna +aikaisemmin." + +-- "Päivällisen jälkeen olen täällä." + +Kortin-lyöjäisistä kotiin tultuaan, tohtori Grisák ensi työkseen otti +esiin menokirjansa ja piirsi siihen erinäisten litterain alle päivän +kustannukset. + +"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- herra +insinöri Schmerz debet." + +"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- rouva +Pajtay debet." + +"Oikeudenasiain neuvottelusta tuomarin-virastossa: 9 florinia -- herra +ritari Ankerschmidt debet." + +No, sitä kai ei kukaan ajatelle, että jos lakitieteen tohtori +oikeudenasiain hyväksi heittää neljä valttia kädestään, piirikunnan +tuomarin kanssa korttia lyödessään, hänen ei siitä pitäisi saada +korvausta keneltäkään. + +Seuraavana päivänä toimitettiin neuvottelut taas samalla tavalla, sillä +tähdellisellä eroituksella kuitenkin, että herra Bräuhäusel, joka +edellä puolenpäivän oli jossakin asiassa sattunut julistamaan tohtori +Grisák'ille vastenmielisen päätöksen, nyt sai tältä pelissä +armottomasti loikkiinsa. + +Tietysti hänkin kirjoitti tämän päivän "vailingin" ritari +Ankerschmidt'in maksettavaksi "kaikenlaisten menojen" joukkoon. Varmaa +oli, että joko tohtori Grisák taikka herra Bräuhäusel tappiolle joutui, +se Ankerschmidt'in kukkaroon loven teki. + +Totta olikin, että viimeisen pelin loppupuolella alettiin puheeksi +ottaa yorkshirelaisetkin sekä oikeuteen haastetut vierasmiehet ja +epäluulon-alaiset henkilöt, ja että tämä oli vietävän monimutkainen +juttu. Tutkimusta kestäsi sangen kauan. + +Tuo monimutkainen asia kävi kuitenkin päivä päivältä yhä +monimutkaisemmaksi; kuta enemmän vierasmiehiä kutsuttiin, sitä +useammalle taholle haaraantuivat epäluulot; kuta paksummiksi +protokollat paisuivat, sitä vähemmän päästiin varasten jälille -- ja +sill'aikaa saattoi Ankerschmidt'in repsi tuolla pellolla rauhassa +pilaantua. Herra Vendelin olisi jo vastarinnasta luopunut ja sovinnon- +ehdoilla lähestynyt pois ajetuita talonpoikia. Hän olisi luvannut +heille kahdenkertaisen päiväpalkan, ruokaa neljä kertaa päiväänsä, +vieläpä tehnyt senkin tarjouksen, että heitä yöllä herätettäisiin ja +juomista annettaisiin, jos heitä janottaisi. + +-- "Ei käy päinsä", vastasi vaan palócz'ien johtaja, "me olemme jo +palkatut koko leikkuun-ajaksi." + +Ei minkäänlaiset lupaukset voineet houkutella heitä edes yhdeksi +päiväksikään luopumaan niistä töistä, joihin olivat sitouneet. + +Paikkakunnan maanviljelijöillä itsellä taas oli niin paljon työtä, että +heitä ei edes saanut puhutella. + +Ja näinä yleisen hikoilemisen päivinä ratsasti Ankerschmidt joka päivä +ympäri tiluksiansa; hän näki kauniisti tuleentuneitten tähkäpäitten +hukkaan joutuvan, ja laski itsekseen, että jos tätä kestää vielä +muutamat päivät, puoli repsistä varisee maahan, joka tekee +kahdenkymmenen-tuhannen florinin tappion; ja silloin hän kirosi tuota +Yorkshiren emäsikaakin, josta nuot porsaat olivat lähteneet, joitten +tähden hänen repsinsä nyt kökötti korjaamatta, ja vielä kaikkia +muitakin imisiä. + +Muuten hän arveli, että tuosta suojeluksetta jääneestä siirtokunnasta +jo kaikki muutkin siat olivat varastetut, koska vaan nais-palkollisia +oli kartanoon jäänyt. Hän ei uskaltanut mennä sinne katsomaankaan. + +Mutta lauantai-iltana saattoi hänet uteliaisuus niin pitkälle, että +rupesi tiellä puhuttelemaan Garanvölgyin sikopaimenta, joka silloin +ajoi porsaansa kotia metsästä. + +-- "Hoi, poikaseni! Mitä uusia kuuluu? Eivätkö jo 'kaikki' sikani ole +varastetut, sittekuin vartiat kutsuttiin pois?" + +Sikopaimen pudisti päätään ja rupesi, heitettyään viittansa olalleen, +moittivalla äänellä uudelle tilanhaltialle opettamaan parempaa +käsitystä maan tavoista. + +-- "Mitä korkean-arvoisa herra ajattelee? Olisihan tuo hirveän +inhottava ilkityö, jos joku sill'aikaa menisi toisen sikoja +varastamaan, kuin vartiat ovat komitati-kaupunkiin kutsutut. Elukoista +ei saa kadota ainoata porsastakaan, niin kauan kuin vartiat ovat tuolla +'Wassagter'-herrain[41] luona. Se on kunnian asia, hyvä herra. Jumalan +haltuun!" + +-- "Perhana! En tietänyt, että tämä olisi 'point d'honneur'", sanoi +itsekseen Ankerschmidt, joka rupesi päivä päivältä huomaamaan, että +vielä löytyi paljon uusia asioita auringon alla. + +Mutta tutkimusta kaupungissa pitkitettiin yhä vielä ja herra Vendelin +kävi yhä naapurikylissä työmiehiä etsimässä, ja palasi joka ilta +yksinänsä kotia. + +Toisen viikon loppupuolella katosi jo Ankerschmidt'ilta kokonaan kaikki +kärsivällisyyden reservijoukot. Tässä ei ole mitään määrää. Se jo +väsyttää kaikkea lojalisuutta. Kirjeen toisensa perästä lähetti hän +tohtori Grisák'ille ja herra Bräuhäusel'ille; hän pyysi, rukoili, +viimein soimasi, uhkasi mennä ministeriin, vieläpä mainitsi tuota +hirveätä asiaa, että kirjoittaisi kaikkiin sanomalehtiin, -- hän ei +enää tarvitse sikoja eikä varkaita; lähetettäköön vaan hänen +palkollisensa kotia. Kumminkin kuski, jotta se ajaisi sisään ulkona +lojuvan, niitetyn repsin. -- Se ei mitään auttanut. Vihdoin tuli +kuitenkin hänen kuudenteen kirjeesensä vastaus virallisella sinetillä; +tämän avattuansa sai ritari siitä suureksi rauhoituksekseen lukea, että +koska hän tuomarin-virastolle oli lähettänyt kuusi hakemuskirjaa +kartoittamattomalla paperilla, hän rientäköön joutuisasti kaupunkiin ja +maksakoon siitä kuusi kertaa viisiviidettä kreutzeriä sakkoa. + +Ankerschmidt otti tämän kirjeen, teetti siihen lasin ja raamin ja pani +sen ylipuolelle kirjoituspöytäänsä seinään riippumaan, jotta sen aina +saattaisi nähdä; mutta tästä lähtien hän käytti itseänsä levollisesti. + +Seurasi sunnuntai. Kovin alakuloisena ratsasti hän taas korjaamatta +jääneelle pellollensa. Taivaanranta rupesi peittymään synkkiin pilviin, +peltokana kaakersi vehnämaassa, joka puusta ja ruohosta saattoi +havaita, että sade-aika oli tulossa. + +-- "No sepä vielä puuttui! Kolmeneljättä osaa koko leikkuusta ulkona +pelloilla, kekoihin koottuna; jos sade tulee niitten päälle, on kaikki +hukassa; jyvät alkavat itää, kuumeta, mädätä. Neljäkymmentä tuhatta +florinia menee kuin tuhkaan. Niin sievästi, kuin jos olisivat +lompakkoineen päivineen hävinneet. Sitä ei enää kukaan voi auttaa. +Lisäksi vielä se, että repsi-sadosta jo ennakolta olen tehnyt +myyntikontrahdin, johon on liitetty suuri kaupanpurkaus-raha. Saan +vielä maksaa kaupanpurkajaisetkin." + +Juurikuin hän semmoisissa raskaissa huolissa pellolla verkallensa +ratsastaa, edestänsä karkottaen tuhansittain heinäsirkkoja, puhuu +hänelle yht'äkkiä joku tuttu ääni. + +Hän kohottaa päätänsä ja näkee edessään Kampós herran, joka oli +ponnistanut kaikki voimansa, saavuttaakseen ratsastavaa ritaria, ja +siitä nyt huohotti kuin jahtikoira. + +-- "Teidän nöyrin palvelijanne, kunnian herra! Meillä on tosiaankin +lämmin ilma." + +-- "Ei meillä; me levähdämme. Jumalan kiitos!" vastasi katkeralla +humorilla ritari. + +-- "Niin näkyy. Paha kyllä. Nyt vielä taitaa tulla sadekin, ja tulee +varmaan, sillä sen tietää aina polveni, sittekuin sitä tykinkuula +Kassa'n tappelussa raapaisi." + +-- "Teitäkin on kuula raapaissut?" kysyi Ankerschmidt omituisella +äänenkorolla, sillä Bogumil juohtui kohta hänen mieleensä. + +-- "Se raapaisi minua sillä tavoin", selitti Kampós nauraen, "että +marssiessamme näin kuulan tiellä. Minä pistin sen nuttuni taskuun, +muistoksi kotia viedäkseni. Käydessämme söi raskas kuula itsensä taskun +pohjasta lävitse ja luiskahti alas liepeisin vuorin väliin, jota minä +en kuitenkaan hoksannut. Kun sitte yht'äkkiä täytyi ruveta juoksemaan, +mätkytti luoti niin julmasti polviluitani, että olin siitä melkein +kerjäläiseksi joutua." + +-- "No, se lienee mahdollista", sanoi myöntyväisesti ritari. + +-- "Ja siitä asti on polveni ilmapuntarina." + +-- "Sadetta todellakin saadaan, vaan mitäs sen tekee?" + +-- "Juuri sen vuoksi tulen teidän armonne luokse. Me päätimme eilen +korjuun; minä puhuin kunnioitetulle isännälleni siitä pahasta pulasta, +johon teidän armonne on joutunut. Jos vielä lisäksi tulee sade, on koko +vuodentulo hävinnyt. Hän sanoi, että se olisi suuri vahinko ja antoi +käskyn, jotta tulevalla viikolla, sen sijasta että rupeemme rukiin +kimppuun, menemme omien niittomiestemme kanssa teidän armonne +repsi-pellolle ja lyömme sen kumoon; sitten ajamme omilla vaunuillamme +ja rengeillämme keot sisään, sillä niistä tulee muuten suuri vahinko. +Jos siis teidän armonne ottaa vastaan tarjouksen, niin tekee sen +isäntäni suurella mielihyvällä. Hän sanoi, että mitä jää pelloille +hukkaan on vahingoksi koko maalle." + +Olipa hän sanonut vielä jotain muutakin, mutta siitä ei Kampós herra +mitään virkkanut. + +Tällä kertaa muistui Ankerschmidt'in mieleen astua alas hevosen selästä +ja teeskentelemättä tarjota Kampós herralle kättä, jonka tämä ottikin +vastaan, tultuansa vakuutetuksi siitä, ettei siinä hänelle ehkä rahaa +tarjottu. + +-- "Sanokaa isännällenne, että olen kiitollinen hänen tarjouksestansa, +suuresti kiitollinen. Ja sanokaa hänelle vielä, että ritari +Ankerschmidt ei ole mikään huonomuistoinen mies." + +Vasta sittekuin kaikki jo oli niitetty ja korjattu, tulivat +Ankerschmidt'in palkolliset takaisin kaupungista, sillä +loppupäätöksellä, kahden viikon pitkästä tutkimuksesta, että he +kaikki olivat syyttömät. + +Heidän kanssaan tuli myöskin sade-aika, osottaen Kampós herran +polven-ennustusta oikeaksi, ja tulipa vielä pitkä asianajajan ja +oikeuden-käynnin rätinkikin. Sen ritari Ankerschmidt maksoi pois, +sanaakaan virkkamatta, eikä näyttänyt sitä kellekään; sen verran hän +vaan sanoi Maxenpfutsch'ille, että sillä hinnalla olisi voinut +suorastaan Englannista tuottaa uusia sikoja varastettujen sijaan. + +Kotia lasketut palkolliset kutsui hän nyt kokoon ja julisti heille +soturin tavalla lyhyesti seuraavan päiväkäskyn: + +"Miehet! Sen sanon teille, varokaa tästälähin, ettei mitään vahinkoa +tapahdu. Mutta jos kuitenkin vahinko tapahtuisi, niin pitäkää sitä +_suurimmassa salaisuudessa_, sen sanon; sillä joka vielä kerran +rohkenee ilmoittaa, että minulta on varastettu jotakin, sen minä ilman +armotta ajan talosta pois!" + +Herra Maxenpfutsch'ia yksistään tämä puhe ei miellyttänyt. Hyvä. Jos +herra ritari sanoo tuommoisia sottiseja, tahtoo hän itse puolestansa +ryhtyä tuohon siksensä heitettyyn asiaan ja näyttää, että vahingosta +kuitenkin on selko saatava. Oikeudessa tietysti kaikki käypi kankeasti; +mutta senpätähden on täällä santarmeja, niitten kanssa hän on hyvä +tuttava. Sievästi, ilman mitään melua pääsevät he kyllä varasten +jälille; siihen tarvitaan vaan vähän kärsivällisyyttä. Pari metsässä +asuvaa ihmistä käypi myöskin lahjoilla voittaminen, jotta he +teeskentelisivät ystävyyttä rosvojen kanssa ja sitten antaisivat heidät +ilmi. Tämä on sangen viekas ajatus. + +Seurausta ei tarvinnutkaan kauan odottaa. Eräänä iltana tulee herra +pehtorin luokse pulskea, solakka mies, kasvot rehellisen näköiset ja +miellyttävät, viikset kauniit, mustat, hiukset sileiksi kammatut ja +posket parrasta puhtaiksi ajetut; hän oli puettu hopea-nappiseen, +siniseen liiviin ja punaisilla kukilla kirjailtuun, lyhyeen takkiin; +tämän soljesta riippui alas pieni kirves, jonka luumupuusta tehty varsi +oli messinki-langalla koristettu; käsivarren ympäri oli kierretty +lyijy-koristeilla varustettu sikopaimenen ruoska. Koko hänen +olennostaan näkyi, että hän oli jonkun säädyllisen herrasväen +säädyllisyydessä pidetty palkollinen. + +-- "Hyvää iltaa toivotan jalo-arvoiselle herralle." + +-- "Jumal' antakoon, veikkoseni. Mitä tahdotte?" + +-- "Tahtoisin puhua pari sanaa noista kadonneista _jalo-ihraisista_[42] +sioista." + +(Hän selitti attributi-sanan Yorkshire aivan järjenmukaisesti +tällä tavoin, tehden sen luonnollisen johtopäätöksen, että, jos +ihmisten joukossa ylhäistä sukuperää olevia henkilöitä nimitetään +"jalo-verisiksi", ylimykset sikojen joukossa varmaankin ovat +"jalo-ihraisia"). + +-- "Tiedättekö mitään niistä? Tehkää hyvin, istukaa alas tähän +nojatuoliin." + +Vieras ei paljon kursastellut, vaan istui, niinkuin tämmöinen +kunnianosotus olisi hänelle tullut, osotetulle sijalle. + +-- "Tiedänpä niistä jotakin", vastasi hän järkevästi ja varovaisesti. +"Minä luulen saaneeni vihiä siitä, joka ne on vienyt, ja olen päässyt +hänen jälilleen. Teidän tulee tietää, että noissa pyökki-metsiköissä +pandúrinkin[43] on vaikea, mutta santarmin aivan mahdoton saada +käsiinsä sellaista, sillä kaikki huomaavat heidän tulonsa ja yksi +sikopaimen antaa heti tavaran toiselle kädestä käteen; se kuljetetaan +laaksosta laaksoon ja etsijät tulevat aina tyhjään paikkaan. Mutta minä +luulen, että tuommoiset eriskummaiset siat, jotka niin paljon eriävät +muista tavallisista, ovat itse varkaillekin haitalliset, sillä kelle +hyvänänsä he tahtonevatkaan niitä myydä, kaikki kohta kysyvät, mitenkä +he ovat ne saaneet. Jos he taas teurastaisivat ne omaksi tarpeeksensa, +pilaa kesä-ilma pian lihat; heille ei niistä suinkaan lähde mitään +hyötyä. Sentähden arvelen, että jos heidän luoksensa menisi +minunkaltainen mies, jota he eivät pelkää, ja he ilman rangaistusta +pääsisivät vapaiksi koko asiasta, he itse ilolla antaisivat takaisin +koko varastetun omaisuuden parista kymmenestä florinista." + +Herra Vendelin ihastui kovin näistä sanoista ja otti jo esiin +rahakukkaronsa. + +-- "Muuten ette vielä ole suvainnut kysyä nimeäni." + +-- "Näenhän kasvoistanne, että olette rehellinen ihminen." + +-- "Siinä ei ole kyllä. Minä tahdon näyttää, että olen hyvillä teillä." +Tämän sanottuaan otti hän liivinsä taskusta huolellisesti kokoon +taitetun paperin, jonka keskellä oli vähän kulunut sinetti ja josta +herra Vendelin sai tietää, että hänen vieressään istuva arvoisa henkilö +on sikopaimen Mihály Vak Nyeregkápan pustalta, hänen kunniansa herra +Lörincz Nyirbáródin palvelusväkeä ja niin muodoin aivan uskottava mies. + +-- "Minä siis sanon teille, veikkoseni", puhui herra Vendelin, laskien +kätensä arvoisan vieraansa olkapäälle, "että jos laitatte takaisin +yorkshirelaiset, minä paitsi niitä kahtakymmentä florinia, jotka ovat +varkaille lunastusrahaksi annettavat, annan vielä teillekin +kaksikymmentä florinia." + +-- "Kiitoksia! Siinä on liian paljon minulle. Niin paljon minä en +ansaitse. Puolessakin on kylläksi." + +Oi, mikä kelpo, rehellinen ihminen tuo on! + +-- "Tarvitaanko edeltä-päin mitään kustannuksia?" + +-- "Ei mitään, ainoastaan tuo määrätty lunastusraha. Siitäkin vaan +puoli." + +-- "Kymmenen florinia siis riittää?" + +-- "Aivan hyvin. Toista puolta he kyllä odottavat." + +Voi, ovatpa nuot oikein rakastettavia varkaita, jotka suovat +kreditiäkin! + +-- "Yhtä toki mielisin tietää, että millä pirun tavalla he saattoivat +viedä siat muurin ylitse." + +-- "Minä arvelen, että he ensin olivat kaataneet viinaa sianruuhiin, ja +kun siat siitä päihtyivät, antoivat ne siivosti viedä itsensä pois." + +Hm; tämä kunnioitettu mies näyttää käyneen akatemiassa. + +Mutta kauppa on tehty; eikä siinä pane alttiiksi enempää kuin kymmenen +florinia. + +-- "Minä siis jätän asian teidän haltuunne. Jos tulette sikain kanssa, +saatte vielä kolmekymmentä florinia. Tuohon käteen!" + +Sikopaimen pudisti Maxenpfutsch'in kättä; sitten otti hän hattunsa ja +meni kauniisti kiittäen pois. + +Hetken kuluttua palasi hän kuitenkin takaisin. + +-- "Vast'ikään juohtui yksi seikka mieleeni. Jos saan siat käsiini, +tapahtuu kenties niitä tänne ajaessa, että santarmit sieppaavat minut +tiellä kynsiinsä ja lyövät minut rautoihin, niinkuin varkaan; minä +pyydän sentähden nöyrimmästi, että tekisitte hyvin ja kirjoittaisitte +minulle passin kahdestatoista siasta, jotta puhtaasti saatan niitten +kanssa kotia tulla." + +-- "Se on totta", vakuutti herra Vendelin, "sitä en tullut +ajatelleeksi." + +Hän antoikin kohta asianomaisesti laaditun todistuksen tuolle kunnon +välittäjälle, jottei mitään pahaa hänelle tapahtuisi. Sen jälkeen +erosivat he suurimmassa ystävyydessä. + +Seuraavana päivänä tapasi herra Vendelin Kampós herran ja kehui tälle, +että yorkshirelaiset jo ovat tulossa. Herra ritari tulee varmaankin +kovin iloiseksi, kun siitä saa tiedon, mutta hän ei virka hänelle +mitään, ennenkuin elukat ovat pihassa. Ja sitte kertoi hän Kampós'ille, +mitenkä oli saanut ne takaisin. + +Kampós herra pisti hymyillen piippuunsa. Herra Vendelin kysyi, mitä +varten hän hymyili. + +-- "Minunkin kävi kerran Pest'issä niin", vastaa Kampós, "että +merenvahainen piippuni varastettiin. Minä kuulutin kohta, että antaisin +viisi florinia sille, joka toisi piipun takaisin. Seuraavana aamuna +tulee luokseni eräs rehellinen ihminen, piippuni muassaan; hän sanoi +saaneensa kiinni varkaan ja nyt aikovansa mennä piipun kanssa +polisikamariin rikosta todeksi näyttämään. Minä maksoin hänelle nuot +viisi florinia, ja hän varasti minulta toisen kerran piippuni +julkisesti, omalla luvallani. Mutta kahta kertaa se minulle ei ole +tapahtunut." + +-- "No mitä tällä tarkoitatte?" + +-- "Tarkoitan sitä, että te tällä kertaa itse olette antanut varkaalle +matkarahaa ja, jotta hän häiritsemättä voisi kuljettaa saalistansa, +vielä matkapassinkin, ja että tuo Mihály Vak ei ole kukaan muu kuin +Miska Szemes, paikkakunnan sukkelin 'köyhä poika.'" + +Todellakin häntä sopi herra Vendelin'in ajaa takaa! + +Ja vielä lisäksi oli hänellä se kiusa, että kaikki, jotka saivat tietää +tuosta jutusta, nauroivat häntä vasten naamaa. + +Ritari Ankerschmidt itse nauroi kaikkein enimmin; ja ensimmäisessä +tilaisuudessa, kun hän kaupunkiin lähti, osti hän viheliäisen +jahtihattunsa sijaan itselleen todellisen sikopaimen-hatun, leveillä +reunuksilla, suuri solki keskellä ja sivulla kurjen-sulka. Hänen vanhat +tuttavansa olivat selälleen kaatumaisillaan, kun hänet siinä +päähineessä näkivät. + + + +VI. + +Kaunohenki. + + +Rouva Pajtay on vielä nytkin kaunis nainen. + +Hänen kasvonsa, hänen vartalonsa ovat niitä, jotka kauan pysyvät +kauniina. Sen lisäksi -- hänellä ei olekaan muuta tehtävää, kuin pitää +huolta kauneudestansa. + +Hän ei koskaan vaivannut itseään lapsilla, hänellä ei ollut mitään +intohimoja. Tuo myrsky, joka teki niin monen ihmisen hiukset harmaiksi, +ei hänelle tuottanut ainoatakaan unetonta yötä. Semmoisia onnellisia +ihmisiä löytyy, jotka elävät vaan omaa itseänsä varten. + +Kello kaksitoista päivällä on hän ikään saanut itsensä valmiiksi +vaatetetuksi ja hän on hyvillään siitä, että hänen on onnistunut kätkeä +kaksi hirveän suurta karva-makkaraa omain hiustensa taa. Minä en tiedä, +kuka aikanaan on saanut naiset siihen luuloon, että tuommoinen hiusten +sekaan pistetty tukka eläimenkarvoja olisi muka jotain kaunista. Vaan +Corinna oli nyt kerran siihen tyytyväinen, eikä meidän tule siihen +mitään. + +Nyt oli hänen ihastelijoitansa odottaminen, joille aika oli sievästi +jaettu: N:o 1 tulee kello kaksitoista, N:o 2 puoli yhdeltä, N:o 3 yhden +jälkeen, N:o 4 kello kahdelta. Näitä täytyy heidän eri laatunsa mukaan +kohdella. + +N:o 1. Kelpo tilanhaltia maalta, Tivadar Törkölyi. Hän ei enään ole +nuori, mutta hän on varakas. Hänellä on todellakin naimahankkeet eikä +hän suinkaan ole mikään halveksittava kosija. + +Tivadar Törkölyin oli tapa tulla kello kaksitoista, sillä puoli yhdeltä +odottivat ystävät häntä "Kultaisessa kotkassa", eikä heitä käynyt +laiminlyöminen. + +Sentähden vaihtaa Corinna kello kaksitoista toalettipöytänsä +kirjoitus-pöytään; hän levittää eteensä suuren tilikirjan, ja +nähdessään nyt Tivadar'in astuvan sisään, huutaa hän iloisesti: "Ah, +sepä hyvä, että tulette; te voitte varmaankin sanoa, missä hinnassa +villat tähän aikaan ovat. Niistä tarjotaan niin ja niin paljon, mutta +minä en tahtoisi antaa niitä vähemmästä kuin niin ja niin paljosta. +Eikö teidän mielestänne minun pitäisi lakata viinaa polttamasta, kun +viinavero on niin suuri?" Sitte valittaa hän haikeasti, kuinka kallista +kaikki on, kuinka ihminen saapi aivojansa vaivata, voidaksensa jotakin +ansaita. Kaikki pettävät naista, sillä he tietävät, ettei nainen voi +mistään tarkkaa vaaria pitää. + +Tultuansa sen jälkeen kumppaniensa seuraan, Törkölyi ei voi kylläksi +kehua, kuinka ymmärtäväinen, säästäväinen rouva tämä Pajtay on, +epäilemättä hänelle täydellisesti sopiva, ikäänkuin vaan häntä varten +kasvatettu. + +Kun herra Tivadar oli sulkenut oven perästänsä rientää Corinna +hyvänhajuisella saipualla pesemään pois läkki-pilkut sormistansa, sillä +naiset tavallisesti läkitsevät sormensa, heti kuin kynään tarttuvat; +sitte panee hän pois tuon ikävän tilikirjan ja asettaa ympärillensä +joukon muotikuvia, sillä se, jota hän nyt odottaa, N:o 2, on kokonaan +toista laatua. + +N:o 2. Nándor Taréjy on kuuluisa mies, osakas herrain +baali-yhdistyksessä. Hän on yksi niitä, joille suuressa Unkarin +valtakunnassa on annettu oikeus sanoa: me olemme herroja. Ylhäinen +asema tuo! Paitsi sitä on hän etutanssija kotiljongissa. Eikä +tämäkään ole mikään jokapäiväinen toimi. Ja lisäksi täydellinen +naisten-ihailija. Hänen kanssaan ihmisen ei suinkaan tule ikävä. + +-- "Ah, teidän armonne tarkastaa muotilehtiä." + +-- "Oi ei, ei. Ainoastaan muotikuvia. Minä pidän muotilehtiä vaan +kuvien tähden, mutta ei näistäkään ole paljon. Katsokaapas tähän! +Saatatteko kärsiä tämän tumman lila-värisen silkin vieressä +oljenkeltaisia koristeita? Onhan se todellinen narrinpuku." + +-- "Teidän armonne on oikeassa. Toimittaja arvattavasti saapi nämät +kuvat ilman mitään painetuksi, jonkun 'Putzhändlerin' kustannuksella, +joka tahtoo pukea yleisöä rokoko-vaatteisinsa. Tuolla tavoin vaatettaa +itsensä ainoastaan rouva Olkinen." + +-- "Hahaha!" Tuo oli rouva Pajtayn mielestä oiva sukkeluus. "Minä olen +todellakin pakoitettu baali-vaatteitani Wien'issä teettämään. +Täkäläisillä räätäleillä ei ole kauneuden-tuntoa ensinkään. Ja +kuitenkin löytyy ihmisiä, jotka sitä tahtovat pitää isänmaallisuutena." + +-- "Naurettavaa! Muuten tekee teidän armonne aivan oikein siinä, +ettette lue muotilehtien sisältöä, sillä silloin teidän ei kumminkaan +käy, niinkuin äskettäin minun, en tahdo sanoa -- missä; siinä kylläksi, +että se oli eräässä nais-seurassa, jossa joku mal-à-propos rupesi +kirjallisuudesta puhumaan. Tuli myöskin puhe naiskirjailijoista ja +yht'äkkiä kysyy minulta joku nainen, mitä pidän 'Paradisan' viimeisestä +runoelmasta, joka oli julkaistuna 'Kuutama' nimisessä lehdessä. Minä +siihen vastasin, että koko tuon Paradisa nimen takana, hänen +kyhäyksistänsä päättäen, luullakseni ei piile mikään muu kuin joku +juhtisaappainen runonsepustelija Ala-Unkarista. Siitä nainen kumartaa +sangen kohteliaasti, sanoen: Kiitoksia ylistyksestänne! tuo +juhtisaappainen runonsepustelija olen minä." + +-- "Hahaha, hahaha! Ken se oli, sanokaa!" + +-- "En, teidän armonne, sitä en voi." + +-- "Paronessa Királyváry, eikö totta? älkää kieltäkö! Vaiko kreivinna +Pajtay? Turhaan sitä salaatte, minä saan sen kyllä tietää. Se on sangen +huvittavaa. Mutta sanokaapas minulle, millä tavoin vaatetettuna tulette +ensimmäiseen herrain-baaliin? Mitä saitte tietää Baltánszky'lla? +Kenellä teetätte vaatteenne? Minun pukuni on vielä salaisuutena. Teille +saatan siitä kuiskaista, mutta älkää sitä sen enempää ilmoittako. +Muotiompelijatarta olen kieltänyt päähinettäni kellekään näyttämästä, +muuten en koskaan enää häneltä mitään tilaa. Tahtoisitteko nähdä sitä?" + +Eikö Nándor Tarójy sitä olisi tahtonut? Tietysti on hän sen somuudesta +kovin ihastunut. Sitä ei tosiaan jokainen olisi kyennytkään +jälittelemään. Puhtaita timantti-helmiä kukkien kuvuissa, se tekee +illalla lamppujen valossa erinomaisen vaikutuksen. + +-- "Tämä on vielä omituisempi ajatus kuin tuo tuonoinen pääkoriste, +joka oli tehty paljaista vanhoista rahoista, suuremmista ja pienemmistä +kultakappaleista. Miellyttävämpää numismatista kokoelmaa ei nuoriso +koskaan ole tutkinut, ja kaikkien näitten keskellä olivat teidän +armonne kasvot todellisena kuningattaren-kuvana, niinkuin teidän +armonne silmät tälläkin koristeella tulevat säihkyilemään kirkkaammin +kuin timantit." + +Ja tuommoinen joutava lörpötys miellyttää naisia! + +Puolen tunnin kuluttua lähtee myöskin Nándor Taréjy pois toisen edestä +ja rientää kolmattatoista kaksintaistelua suorittamaan sen väitöksensä +johdosta, että tämän vuoden laskiais-ilojen baali-kuningatar on Corinna +Pajtay eikä kukaan muu. + +Seuraa N:ro 3. + +Corinna asettaa nyt viereensä muotilehtien painetut osat, sillä N:ro 3 +on runoilija. + +N:ro 3:n nimi on Danó Fellegormi. Se on tietysti salanimi. Tällä +nimellä hän tunnetaan kaikkialla, jossa häntä mielellään nähdään; hänen +oikean nimensä näkevät tavallisesti vaan velkojat hänen vekseleinsä +alla. + +-- "Teidän armonne upottaa sielunsa säteet lähenevän laskiais-ajan +nautintoihin", alkaa Danó Fellegormi. + +-- "Voi, ei", huokaa Corinna. "Sieluuni eivät turhuuden lentelevät +himot koske. Minä löysin täältä erään runon: 'Kasteelle.' Mikä hieno +aate, kuinka viehättävää, kun tapaa samantunteisuutta! Sen alle on +kirjoitettu valenimi, ja minä mietiskelen, ken se lienee." + +Hän tietää aivan hyvin, että tuo "se" on Danó Fellegormi. + +N:ro 3 punastuu korvia myöten ja tekee sen muistutuksen, että +runoilijat ovat sangen onnellisia, sillä heidän osaksensa tulee se +onni, että heidän henkensä joutuu jokaisen kaunohengen kanssa henkiseen +yhteyteen. + +Se on totta, he ovat todellakin oikeita Turkin pashoja hengen alalla. + +-- "Eiköhän teidän armonne havainne yhdenlaatuisia säveliä tässä +runoelmassa?" kysyy Danó, pelon-alaisella rohkeudella povestaan esiin +vetäen kullatuilla reunuksilla varustettua paperia ja lausuen siitä +hirveän äitelällä tavalla sekasotkuista runoa, jonka nimi oli "Vangittu +lintu" -- ei mikään "Rebhuhn", vaan laululintu, joka on häkissä.[44] +Sisällyksestä ei ole helppo päättää, onko tämä lastenlaulu, vai +aesopilainen satu, vai rakkauden-allegoria, vai isänmaallinen runoelma. + +Corinna pitää sitä viimeksi mainittuna. + +-- "Juurikuin olisimme välipuheen tehneet! Katsokaapas, minä olen +kirjoittanut ihan yhtälaatuisen runoelman." + +-- "Kuinka? Teidän armonne on kirjoittanut runoelman?" + +-- "Mutta älkää sanoko sitä kellekään. Te yksistänne saatte sen +kuulla." + +-- "Sallikaa minun nähdä se." + +-- "Ei. Minä luen sen itse julki. Mutta älkää sääksikö sitä, minä +tiedän, että se on heikko: 'Kahletettu kotka.'" + +Tämä oli todellakin valtiollinen runoelma. Kahletettu kotka oli +vangittu nuorukainen, jonka lentoa paitsi puuttuvia siipiä vielä esti +sekin seikka, että vanginvartia piti hänen askeliansa tarkasti +silmällä. + +-- "Mestariteos! Klassillinen runoelma! Sallikaa, teidän armonne, että +vien sen 'Kuutamalle.'" + +-- "Oi, ei, ei, ei! Siitä ei saa kukaan tietää. Te yksinänne olette +kuullut sen. Ehkä myöhemmin." + +-- "Voi, mikä vahinko, kun hautaa itseensä niin tulista +isänmaan-rakkautta!" + +Tuo tyhmä! Kuinka hän ilkee puhua isänmaan-rakkaudesta semmoisen +edessä, jonka otsaa ympäröipi käherretyt kutrit! + +Mene jo Jumalan nimeen, N:ro 3! Sinua odotetaan päivälliselle; tulkoon +jo N:ro 4. + +N:ro 4 ei ole kukaan muu, kuin -- tohtori Grisák. + +Suuren erhetyksen ja satavuotisen epämielen surullisena osotteena on se +valitettava asianlaita, että romanin-kirjoittajat hamaan uusimpaan +aikaan asti ovat olleet siinä hupsumaisessa luulossa, ettei muka +"lakitieteen tohtoreita" sopisi käyttää rakkauden seikkoihin. + +Mitä enemmän tämä käsitys sotii ajan vapaamielisyyttä vastaan, sitä +paremmin sitä myöskin käypi vääräksi todistaminen kokemuksen +tosiperäisten havaintojen kautta. + +Niinpä kyllä: he osaavat naisia ihastella, jopa tanssiakin, nuot +"doctores juris", he osaavat pitää neuvotteluja suloisten silmäin +tuomio-istuimen edessä ilman mitään vaivanpalkkiota, nivoa henkisiä +juonia, laillisella ja laittomalla tavalla, vieläpä he pystyvät -- mikä +on kaikista hurjin väitös -- erästä oikeuteen jätettyä asiaa +_kiiruhtamaankin_ omaa avioliitto-asiaansa. + +Miks'ei tohtori Grisák olisi saattanut rouva Pajtayta ihastella? + +Oikeuden-pohja siihen on olemassa: hänen terävää järkeänsä on tämän +kiittäminen siitä, että se omaisuuden-osuus, jota hän oli eläkkeenä +nautittavakseen saanut, tuli hänen omaksensa, jotta hän sen saattoi +myydä. Sentähden on rouva Pajtay hänelle kiitollisuuden velassa. Ja +virkeän lakitieteen-tohtorin on kyllä helppo kiitollisuuden velasta, +kun hän siihen lisää asianajajan vaivanpalkkion ja muut kulut, +sommitella rakkauden hakemus ja tämä sittemmin avioliitolla täytäntöön +panna. + +Oikeuden-pohja on siis olemassa. + +Mutta on siihen syytäkin. + +Tohtori Grisák itse paraiten tietää, että rouva Pajtayn +omaisuuden-suhteet ovat paraimmalla kannalla. Kauppahinta on tiloitettu +luotettaviin valtiopapereihin, jotka siihen aikaan tuottavat seitsemän +procenttia ja "Jove favente" kenties antavat kahdeksankin. Sillä +saattaa reimaasti elää. + +On siis syytäkin. + +Ja lopuksi ovat muutkin asianhaarat suotuisat. Rouva on vielä kaunis ja +nuori kyllä ja, siltä näyttää, itsekin herra tohtorille suosiollinen. +Se on kyllä totta, että hänellä on muitakin ihastelijoita, mutta +niitten joukossa on herra tohtori "par excellence" enimmin suosittu; +tämä on melkein joka päivä rouvan luona ja saapi tavallisesti jäädä +hänen kanssansa päivällistä syömään. Tohtori Grisák onkin jo omasta +mielestänsä kauniin lesken luona ikäänkuin kotona. + +Lisäksi tuottavat asianhaarat luonnollisesti muassaan vielä senkin, +että Corinna on pakoitettu lakitieteen tohtorille suurimmatkin +salaisuutensa uskomaan. Tietysti. Varkaankin asianajaja lausui +klientillensä: "Ystäväni, sano minulle kaikki, mitä on totta; mitä ei +ole totta, sen kyllä itse panen lisäksi." + +Jo kappaleen aikaa oli hänen täytynyt käyttää herra tohtoria +omituisessa asiassa. + +Kaunis leski oli näet antanut hänen toimeksensa estää erään nuoren +miehen ennen-aikaista vapautusta, joka valtiollisesta rikoksesta oli +pitkälliseen vankeuteen tuomittu. + +Tämä nuori mies oli Aladár Garanvölgyi. + +Vanha Adam Garanvölgyi varmaankin panee joka kiven liikkeelle, +saadaksensa vielä jälellä olevat kymmenen vuotta sisarensa pojalle +anteeksi annetuksi. + +Siihen on vastapaino asetettava. + +Täytyy hankkia todistuksia siitä, että herra Adam vielä nytkin, +niinkuin ennen, vehkeilee pahoja. Täytyy antaa ilmi, että hänellä on +hankkeita, joitten toimeenpanemiseen hän välttämättömästi tarvitsee +sisarensa pojan apua. Sanalla sanoen, Aladár'in vapaaksi-laskeminen on +estettävä. + +Tohtori Grisák'ille tämä kaikki oli varsin otollista. Hän pani heti +liikkeelle yhden käytettävissään olevan henkilön, antaen tälle +tarpeellisia ohjeita: erään Straff nimisen miehen, josta jo kerran +ennen olemme kuulleet mainittavan. + +Nyt tiedämme siis hänen todellisen nimensä. + +Vale-Petöfi ja kaikki nuot muut, joiksi hän muuttui aina Bogumil'iin +asti, olivat siis Peter Straff, eikä kukaan muu, ja tämä oli tohtori +Grisák'in kätyrinä rouva Pajtayn asiassa. + +Mutta yhtä olisi kuitenkin tohtori Grisák mielellään halannut tietää, +mikä näet oikeastaan saattoi tätä kaunista, sulosilmäistä ja +hymyhuulista rouvaa niin kovasydämisesti kohtelemaan nuorukaista. Sillä +jos se vaan oli sukuvikaa, oli se varsin hyvä; mutta jos se ehkä olisi +loukatun rakkauden kostoa? + +Ensi tilassa ryhtyikin hän tutkistelemiseen, puoleksi tuttavan tavalla, +puoleksi virallisella tiedonhalulla. + +-- "Sanokaapas minulle, teidän armonne, mikä on syynä siihen, että niin +säälimättä vainootte Aladár Garanvölgyiä? Että teillä siihen on suuret +syyt, sitä en epäile." + +-- "Katsokaa, sitä en kenellekään koko maailmassa sanoisi, mutta teille +täytyy minun se tehdä, välttääkseni sitä, ettette ajattelisi minusta +'mitään pahaa.' Mieheni kuoltua käytti vanha Adam Garanvölgyi +kaikenlaisia keinoja, joitten kautta sai minut kihlatuksi sisarensa +pojalle Aladár'ille. Siinä oli tosin sangen paljon hankaluutta, sillä +Aladár oli mies vainajani likeinen sukulainen, ja avioliiton luvan +hankkiminen vei paljon aikaa ja vaivaa. Vanhan herran tarkoitusperänä +oli suorastaan se, että jos minä menisin vaimoksi Aladár'ille, jolla +itsellä oli oma ansaittu tila, se omaisuuden-osuus, jota minä +leskenoikeudella hallitsin, joutuisi takaisin Adam herran käsiin. Oi, +tuo ukko on suuri mestari, sangen kavala kettu; missä vaan on +mahdollista, saattaa hän ihmisen pulaan." + +Tohtori Grisák katsoi hyväksi myöntää tämän ja lausui: + +-- "Niin se on." + +-- "Mutta minä olin niin varovainen, että ennenkuin lupasin mennä +hänelle, tein molemminpuolisen kontrahdin Aladár'in kanssa, jossa +julistimme kaiken tavaramme yhteiseksi omaisuudeksi: mikä on hänen, se +on minun, ja mikä on minun, se on hänen. Aladár oli kevytmielinen +ihminen, hän suostui siihen helposti. Minulla oli silloin oikeastaan +sangen vähän omaisuutta, sillä äitini perintö oli konkurssin-alaisena; +tätä hän ei suinkaan tietänyt. Ennenkuin sentään avioliittomme oli +ehtinyt rakentua, syttyi sota. Aladár meni heti punanauhain joukkoon, +kansalliskaartin kapteiniksi; minä pakenin Pozsony'iin.[45] Sittemmin +sain kuulla, että hän oli siirtynyt husari-väestöön ja siellä otti osaa +kaikkiin tapauksiin; hän yleni överstiksikin unkarilaisten joukossa. +Tästä voitte havaita, kuinka kevytmielinen mies hän oli; minä sain +sill'aikaa odottaa häitä!" + +-- "Hirveä huikentelevaisuus!" + +-- "Yht'äkkiä tuli sitte loppu koko leikistä. Aladár joutui vangiksi; +hän ei tietänyt pelastaa itseään, niinkuin moni muu, älykäs mies; +päinvastoin otti hän vielä toistenkin viat omaksensa. Siitä saatatte +nähdä, kuinka mitätön mies hän on." + +-- "Ja kuitenkin on hän lakitieteen oppijakson suorittanut!" + +-- "Asia päättyi niin, että hän tuomittiin vankeuteen. Se saattoi vielä +käydä päinsä; mutta lisäksi tuomittiin koko hänen omaisuutensa +menetetyksi." + +-- "Ahaa!" huusi tohtori Grisák, lyöden kättä polveensa; näkö-ala alkoi +jo valjeta hänen edessänsä. + +-- "Jos hän nyt äkki-arvaamatta pääsisi vapaaksi, olisivat +omaisuuden-suhteet ihan päinvastaiset: silloin oli hän rikas, minä +konkurssin-alaisena; nyt olen minä rikas, hän kerjäläisenä. Mutta +kontrahtimme on hänen kädessään. Ja tähän kontrahtiin on omasta +huolenpidostani kudottu ristin rastin kaikenlaisia temppuja, niin että +se asianosainen, joka tahtoo kontrahdin rikkoa, itse valmistaa +itselleen melkoisen suonen-iskun. Ymmärrättekö nyt asian?" + +-- "Täydellisesti." + +Tohtori Grisák oli ihastuksissaan tämän naisen viisaudesta; siinä +tosiaankin yksi "doctor juris utriusque" oli mennyt hukkaan! Mutta mitä +tylyn luonnon järjestys häneltä oli kieltänyt, sopii korvata siten, +että hänestä tulee lakitieteen tohtorinna; ei ole koskaan löytynyt +toinen toiselleen paremmin sopivia luonteita. + +-- "Armas rouva, minusta teillä on täysi syy huoleenne; mutta kaikeksi +onneksi ovat lakimme puheenalaista tapausta varten pitäneet sangen +terveellisiä oikeuden-lääkkeitä varalla. Teidän armonne ensimmäisenä +tehtävänä on julkaista seuraava kutsumus sanomalehdissä, tietysti +virallisesti: 'Aladár Garanvölgyi, _jonka olopaikka on tuntematon_, +kutsutaan tämän kautta ennen yön ja vuoden kuluttua saapumaan alla +mainittuun paikkaan, eräässä avioliiton-kontrahdissa tehtyjä +sitoumuksia täyttääksensä; jos hän sen laiminlyö, ovat kaikki vasta +sanotussa kontrahdissa määrätyt sitoumukset rauenneiksi ja mitättömiksi +katsottavat.'" + +-- "Olisiko se mahdollista?" + +-- "Semmoisia tapauksia on ollut monta. Tällä tapaa on avioliittojakin +purattu." + +-- "Mutta tiedämmehän, missä Aladár Garanvölgyi on." + +-- "Me emme ole velvolliset sitä tietämään. Kysymys olopaikasta ei ole +päällekantajan asia. Ettei kutsuttu yön ja vuoden kuluessa voi tulla +ilmoitettuun paikkaan, se on hänen vikansa; meidän velvollisuutemme ei +ole hänestä mitään tietää ja lain edessä se ei ole mikään puolustus. Ja +sitte vuoden kuluttua, jotta teidän armonne poistaisi puolestaan kaikki +enemmät vastenmieliset velvollisuudet, neuvoisin teitä kiireimmiten +naimisiin menemään; sillä tavoin olisi teidän armonne kokonansa +turvassa." + +Corinna tahtoi tässä katsoa lakitieteen tohtoria silmiin, mutta sitä +hän ei voinut tehdä, sillä käyttihän tämä silmälaseja. Naisille ovat +silmälasit varsin suureksi esteeksi; he eivät voi lukea miehen silmästä +mitään, näkevät sen sijaan lasista vaan oman miniaturi-kuvansa +heijastavan. + +Tämän asian käsittämiseen ei kuitenkaan tarvittu peräti syvällistä +tutkimusta. Herra tohtori olisi ollut valmis vasta kirjoittamaansa +receptiä heti itsekin nielemään. Saamme kohta nähdä. + +-- "Sitä en kuitenkaan haluaisi tehdä", sanoi rouva Pajtay, tuota +viisasta neuvoa vastustaen. "Minun on muutamista eri kohdista huolta +pitäminen." + +-- "Suokaa anteeksi, teidän armonne, minun ehdoitukseni kautta herra +Aladár'ista pidetään paljon paremmin huolta. Siinä tapauksessa hänestä +vaan yksi vuosi pidettäisiin sitä huolta, ettei hän saisi jättää +nykyistä olopaikkaansa: kun me sitä vastoin muussa tapauksessa olisimme +pakoitetut yhä edelleen keinoja keksimään hänen surullisen kohtalonsa +pidentämiseksi." + +-- "Häntä minä en tarkoittanut, vaan itseäni. Se on totta, että hänellä +siitä olisi vähemmän rasitusta, mutta minulla sen sijaan enemmän. +Teidän on mahdoton arvatakaan sitä kärsimättömyyttä, jolla täällä +meillä ihmisen kaikkia tekoja arvostellaan. Jokaisesta yksityisasiasta +tehdään valtiollinen kysymys. Jos jonkun maasta karkotetun honvédin +morsian menee toiselle vaimoksi, huudetaan hänelle kirousta ja kauhua; +jos joku ei hävitä rahojansa maanpakolaisten hyväksi, julistetaan sitä +heti isänmaan kavallukseksi. Jos minä tässä kysymyksessä julkisesti +ryhdyn johonkin toimeen, saattaisin itseni nurjimpien parjausten +alaiseksi. Tietänettehän, että ihminen rakastaa hyvää mainettansa." + +-- "Mutta lopulta, -- eihän teidän armonne ole sidottu kiinni tähän +kruunun-alusmaahan." + +-- "Olenpa sitä itsekin ajatellut, mutta en ole sen suhteen vielä +päässyt mihinkään ratkaisevaan päätökseen. Jättäkäämme se seikka +tuonnemmaksi. Nyt ensi aluksi pysykäämme siinä, mitä olen teiltä +pyytänyt. Tuletteko illalla luokseni teetä juomaan?" + +Tämä osotti, ettei häntä nyt vaadittu päivälliselle jäämään. + +-- "Minulla on paljon työtä", selitti leski. "Täytyy kaikille tahoille +kirjeitä kirjoittaa." + +-- "Teidän armollanne on niin suuri kirjeenvaihto, että jo senkin +tähden kannattaisi ottaa mies itselleen." + +-- "Ettehän vaan luulle, että antaisin mieheni kirjeeni kirjoittaa?" + +-- "En; vaan kirjeenvaihto voisi jäädä siksensä." + +-- "Oi, älkää luulko näitä miksikään rakkaudenkirjeiksi. Sille, jota +tahdon rakastaa, en anna rakkauttani kirjallisesti." + +Herra Grisák'in mielestä oli tämä varsin viisas sana, johon on kylläksi +syytä, jos kerran ennen kirjallisesti annettu rakkauden-sitoumus on +ihmiselle tuottanut niin paljon päänkivistystä. Portaista alas +astuessaan palautti hän mieleensä kaikki ne kirjeet, jotka kaunis leski +oli hänelle lähettänyt, ja havaitsi, ettei niissä todellakaan ollut +mitään rakkauden ilmoitusta. Vaan kuitenkin, jos kukaan, niin kaiketi +hän... + +Tuskin oli tohtori Grisák sulkenut oven perästänsä, kun Corinna taas +istui pöydän ääreen ja alkoi kirjoittaa hienolle, hyvänhajuiselle, +lila-väriselle paperilehdelle: + +"Rakas ystäväni!" + +Muu osa kirjoitettiin salakirjaimilla. + +Kirjeen kuvertille piirrettiin: "Herra Peter Straff'ille. Kápolna'an, +poste restante." + +Herra Peter Straff ja "rakas ystäväni." Kaunis tähtipari! + +Virkahuoneesensa tultuaan havaitsi tohtori Grisák pöydällä +käyntikortin, jossa oli ritari Ankerschmidt'in nimi sekä lyijykynällä +tehty riipustus, josta tuli ilmi, että herra ritari tahtoi tulla kello +viisi jälestä puolenpäivän. + +-- "Ahaa! Yorkshirelaisten tähden! Vielä nytkin hän näyttää luulevan, +ettei asianajajilla ja tuomareilla tässä maailmassa ole mitään muuta +tekemistä, kuin tavotella siivoilta maanviljelijöiltä varastettua +nelijalkaista omaisuutta. No, hänen sopii käydä minua kotonani +tapaamassa." + +Mutta kohtalo rankaisi häntä pian tästä häijyn-ilkisestä aikomuksesta, +sillä tultuansa hotelliin, jossa ylhäisen maailman oli tapa aterioita, +näki hän ritari Ankerschmidt'in istuvan ihan sen pöydän vieressä, jossa +hän itse tavallisesti söi. Tämä oli jo ehtinyt jälkiruokaan. + +-- "Minä olen juuri ollut teidän kunniaanne hakemassa!" sanoi tohtori +Grisák, ritarin viereen istuen. + +-- "Bravo, sitte minun ei tarvitsekaan vaivata itseäni teidän +luoksenne." + +-- "Ah, suvaitkaa suoda minulle se onni. Täällä emme voi +oikeudenasioista keskustella." + +-- "Minun ei olekaan tarvis paljon selitellä, minkätähden olen +luoksenne tullut." + +-- "Minä ymmärrän. Minä tiedän. Yorkshirelaisenne." + +-- "Tuhat tulimmaista! Älkää vetäkö esiin tuota yorkshirelais-juttua!" +huusi vihastuneena Ankerschmidt ja se oli oikein onni hänelle, että +saattoi viruttaa pois vihastuksensa makealla rusteri-viinillä. "Sekin +oli narri, joka sen leikin alkoi. Mutta se on nyt loppunut. Siitä ei +sanaakaan enää. Minä tulen toisessa asiassa. Tarvitsen anomuskirjaa. +Jotakin kaunista." + +-- "Minä olen valmiina." + +-- "Virasta erotessani sanottiin minulle tuolla ylhäällä: te saatte +olla varma siitä, että milloin hyvänänsä teillä on jotakin anottavaa, +teidän anomuksenne heti täytetään. No nyt tahdon tätä lupausta +hyväkseni käyttää. Siihen tarvitaan anomuskirjaa. Kirjallista. Sillä +suullisesti aion itse kaikki sanoa." + +-- "Minä ymmärrän", sanoi tohtori, tuttavan tapaissella kuiskauksella +siirtyen lähemmäksi Ankerschmidt'iä. "Ehkä joku rintatähti?" + +-- "Menkää hiiteen! Jo nytkin minulla niitä on niin monta, etten tiedä +missä kaikkia kantaa. Ja kenelle niitä näyttelisin? Talonpojilleniko +tuolla kotona? Toista minä tahdon. Eräälle vangitulle tahdon armoa +hankkia." + +-- "Ah, sepä sangen kaunista, sangen jaloa. Ehkä se on jostakin viasta +raha-asioissa tuomittu?" + +-- "Ei. Valtiollisesta rikoksesta." + +-- "Ah! Varmaankin joku aulan-jäsen?"[46] + +-- "Ei. Unkarilainen sotamies." + +-- "Kenties joku teidän kunnianne entinen virkakumppani?" + +-- "Eipä sitäkään. Minä en tunne häntä. Mutta minä tahdon käyttää +kaikki vaikutusvoimani hänen hyväksensä. Hänen nimensä on Aladár +Garanvölgyi. Tuon Adam Garanvölgyin sisarenpoika, te tiedätte? No, mikä +piru teitä vaivaa?" + +-- "Ei mikään, ei mikään. Kalanruoto istui kurkkuuni." + +-- "Kalanruoto? Perhana! Vasikan-kotletista! Sellaista ei ole minulle +vielä koskaan tapahtunut, vaikka kuusi vuotta olen ravintoloissa +syönyt." + +Tohtori Grisák oli joutunut hirvittävään pulaan: kahden klientin +väliin, joista toisella oli sangen hyvät tulot, toisella taas sangen +hyvät tulevaisuuden toiveet tarjona. + +-- "Saisinko tietää, mikä syy teidän kunniallanne on mainittua herraa +suojella?" + +-- "Se ei koske asiaan. Ei ole myöskään tarpeellista sitä tiettäväksi +tehdä, että minä näissä tämmöisissä toimissa liikun, sillä heti kuin +asia on päättynyt, unhotamme sen. Minä en tunne herra Aladár +Garanvölgyiä, enkä tule häntä vastedeskään tuntemaan. Saatte pitää tätä +asiaa yksityis-huvituksena minun puoleltani. En myöskään tahdo +minkäänlaista teateri-rôlia näytellä, jotta minulle galleria +jonkinlaisen jalomielisyyden tahi koira tietäköön minkä tähden käsiä +taputtaisi. Tahdon vaan päästä asian perille, ilman mitäkään enempiä +tarkoituksia. Minä tahdon, että Aladár Garanvölgyi olisi tuolla +kotonansa; sen jälkeen ei minulla ole mitään hänen kanssaan tekemistä. +Jos kohtaamme toisiamme maantiellä, toivotamme hyvää päivää ja menemme +toinen toisemme ohitse. Sentähden ei olekaan aikomukseni, että itse +tekisin anomuksen hänen vapauttamisestaan, vaan joku muu; minä sitte +vaan aion hankkia suostumusta tämän kolmannen henkilön anomukseen sen +vaikutusvoimani avulla, jonka tiedän itselläni asianomaisessa paikassa +säilyssä olevan." + +-- "Vai niin. Minä ymmärrän. Vanha Garanvölgyi on oleva anojana?" + +-- "Vanha Garanvölgyikö? Äh, ystäväni, siinä tapauksessa ette tunne +vanhusta. Hän ei tee anomusta mistäkään." + +-- "Tietääkseni hän suuresti rakasti sisarensa poikaa." + +-- "Rakasti kyllä, mutta anomusta hänen tähtensä hän ei tee." + +-- "Lisäksi tarvitsisi hän häntä välttämättömästi, sillä hän itse +saattaa hassupäisyytensä kautta rappiolle koko suuren taloutensa, jonka +tuo sivistynyt, nuori mies piti sangen hyvässä kunnossa." + +-- "Se on kaikki mahdollista. Mutta kuitenkin saapi ennemmin talo +kaatua tuon vanhan naapurin niskoihin ja hiiret nakertaa saappaat hänen +jalastansa, kuin hän panee nimensä minkään anomuskirjan alle. Sen minä +paraiten tiedän. Jonkun muun tulee astua esiin. Jonkun likeisen +sukulaisen." + +Tohtori Grisák rupesi uteliaasti hammas-tikkua käyttämään; ken se +lienee? + +-- "No, ettekö voi arvata, kenen tulee tehdä anomus?" + +Tohtori Grisák pudisti päätään; hän ei saanut sitä mieleensä +johdatetuksi. + +-- "No, olkaa siis arvaamatta. Valmistakaa nyt vaan kaunis anomuskirja; +mutta sen tulee olla kaunis, muistakaa se; ei mitään kuivaa sisällystä, +kuin jos pyydettäisiin patenttia johonkin vasta keksittyyn +saapasmusteesen, vaan asianmukaista, arvokasta. Minä kyllä pidän siitä +huolta, että se, jonka tulee tehdä anomus, kirjoittaa nimensä alle; +sitte vien sen itse Wien'iin. Syökää sentähden väleen tuo kompottinne; +ei ole tarpeellista, että jokaisesta kirsikan-marjasta erikseen +puserratte sydämen. Teidän iällänne ollessani söin minä kirsikat +sydämineen päivineen. Joutukaa siis, minä odotan teitä ja sitte menemme +yhdessä asuntoonne. Te kirjoitatte itse anomuskirjan, sen ei tarvitse +tulla apulaistenne käteen; minä pistän sen taskuuni ja sitte lähdemme +yhdessä allekirjoitusta hankkimaan." + +Tohtori Grisák paistui näitä sanoja kuullessaan enemmän kuin se +rostbeafi, jonka oli syönyt. Tämä on kaunis juttu! Hänen oma +käsi-alansa menee anomuskirjana hallitukselle, ritarin puoltosanalla, +vaikka rouva Pajtay on antanut hänelle ihan päinvastaisen toimen! Hänen +itse tulisi kirjoittaa sydäntä liikuttava armonrukous sen miehen +eduksi, joka tahtoo vaimoksensa ottaa juuri sen, jota hän itsekin +haluaa! + +Mutta Ankerschmidt'istä ei ollut mahdollista irti päästä; tohtorin +täytyi nyt kiiruusti juoda kahvinsa, seurata häntä kotiinsa ja siellä +istua pöydän ääreen, josta ei ollut nousemista ennenkuin tilattu +asiakirja oli valmis. + +Herra tohtorin juolahti mieleen se kavala temppu, että teki +anomuskirjaan niin paljon korjauksia ja lisäyksiä, jotta oli +tarpeellista kirjoittaa se puhtaaksi. Mutta hän pettyi. Anomuskirjan +luettuansa taittoi ritari sen kauniisti kokoon ja pisti taskuunsa. + +-- "Suokaa anteeksi! joku kirjureistani saa kirjoitta sen puhtaaksi." + +-- "Ei se ole tarpeellista. Se on hyvä näinkin." + +-- "Mutta eihän teidän kunnianne aikone antaa sisään tuota konceptia?" + +-- "En suinkaan. Sen henkilön, jonka nimessä anomus tehdään, pitää itse +kopioita se, sanasta sanaan." + +~- "Mutta se ei saa siitä selkoa." + +-- "Minulla on siitä jo selko ja minä mielin itse sen hänelle +dikterata." + +Kirjoitus ei enään ollut pelastettavissa. Se oli joutunut herra ritarin +käteen eikä sitä häneltä voinut minkäänlaisella rynnäköllä takaisin +riistää. + +Tärkein tehtävä oli nyt kiireimmiten antaa Corinnalle tieto tästä +odottamattomasta keikauksesta. Vaara tunki päälle; se oli jollakin +tapaa ehkäistävä. + +Kaikeksi onneksi päätti kenraali keskustelun; hän ei tahdo kauemmin +viipyä, vaan tarttuu kiireesti hattuunsa ja menee asiatansa +toimittamaan. Tohtori Grisäk itse myöskin rientää ulos. Hänen täytyy +tietysti pikemmin kuin paremmin tavata rouva Pajtayta. Tämä tosin +odottaa häntä vasta teen-ajaksi, mutta semmoisessa erinomaisessa +tapauksessa, jossa joka minuti on ahdistava vaara, ei ihminen ehdi +vartomaan säännöllistä audiensi-hetkeä. + +Portilla tohtori Grisák hätäisellä kiiruulla sanoo jäähyväiset +Ankerschmidt'ille. He pudistavat toinen toisensa kättä, toivottavat +toisillensa hyvää yötä ja vakuuttavat, kuinka suuri onni tämä yhtymys +heille kummallekin on ollut, mutta -- huomaavat, että molemmat aikovat +mennä yhdelle taholle. + +-- "No, sepä hyvä; käymme siis taas yhtä tietä." + +Kristófin-torilla sanoivat he toisilleen uudestaan jäähyväiset, +pudistivat uudestaan kättä. + +-- "Paljon onnea!" + +-- "Herran haltuun!" + +-- "Minne päin on teidän matka?" + +-- "Minä menen Vácz'in-kadulle." + +-- "No, sinne minäkin menen." + +Ja toisenkertaisen hyvästi-jätön perästä astuvat he taas samaa tietä +eteenpäin. Molemmat nauroivat sitä kovin. + +Lopuksi pysähtyi Ankerschmidt erään kahdenkertaisen kartanon portille. + +-- "Tässä meidän on lopullisesti hyvästi jättäminen. Näkemiin asti, +rakas tohtori!" + +-- "Kiitoksia paljon", sanoi tohtori. Ja samassa törmäsivät molemmat +toisiansa vastaan portissa, josta kumpikin yritti yhtä haavaa sisälle +menemään. + +-- "Mitä perhanaa? Tekin tulette tänne?" + +-- "Teidän armonne siis myöskin pyrkii tänne? No, sepä oivallista!" + +-- "Ja me olemme jo niin kauniisti kolme kertaa perätysten toisillemme +jäähyväiset sanoneet." + +-- "Vaikk'emme ole toisillemme mitään velkaa." + +-- "Kuka tuttavanne tässä asuu?" + +-- "Tuttavani?" lausui tohtori Grisák hämillänsä. "Minä menen hänen +armonsa, rouva Pajtayn luokse eräässä asiassa." + +-- "Bravo! Sepä hauskaa! Sinne juuri minäkin menen. Te tiedätte +varmaankin, missä ovi aukenee; teidän sopii viedä minutkin sisään, +sillä minä tiesin vaan talon-numeron. Tännehän minäkin riensin; tämäpä +oiva sattumus." + +Sen sanottuaan tarttui ritari tohtorin käsivarteen ja lykkäsi häntä +kohteliaasti edellensä; mutta tämä olisi mielellään tahtonut heittää +ritarin alas portaita myöten, ellei olisi ollut varma siitä, että +ritari pikemmin olisi voinut heittää hänet alas, jos olisivat ruvenneet +"jus fortioris'een" vetomaan. + +Tohtori Grisák antoi tykyttävällä sydämellä Ankerschmidt'in johdattaa +itseään, ikäänkuin jonkun tepposen tehnyt koulupoika, jolle paha +aavistus kuiskaisee, että jos opettaja siitä saapi vihiä, ei patukkaa +säästetä. + +Ankerschmidt taas lienee ollut suotuisa vieras rouva Pajtaylle, +viimeisen maatilan-kaupan perästä. Tämä muisteli aina suurella +mielihyvällä sotavanhuksen rakastettavaa olentoa. + +Niinpä kyllä: hänen "rakastettavaa" olentoansa. Sillä älkää luulko, te +nuoret, käherätukkaiset kansalaiset, että haiset vaan yksinomaisesti +teitä suosivat ja etteivät he ensinkään huomaa meitä vanhoja, +harmaa-tukkaisia, puoleksi tahi kokonaan paljaspäisiä "täysikasvuisia" +nuorukaisia. + +Ritari otettiinkin tosiaan sangen sydämellisesti vastaan. Talon-emäntä +oli itse leppeys häntä kohtaan. Hau piti häntä kaikista vieraistansa +etevimpänä. Hän kysyi häneltä, mitä hän pianolla soittaisi. Hän istui +hänen viereensä teetä juodessa ja antoi muitten seuralaisten sijoittua, +mihin tahtoivat. Ja kuitenkin oli siinä läsnä etutanssija, +maanviljelijä, runoilija ja muitakin hänen ihailijoitansa. Nämät +haastelivat Corinnan nais-tuttavien kanssa, jotka olivat istuneet mikä +minnekin, sill'aikaa kuin Corinna itse katsoi ritaria mahdollisimmaksi +kohteliaisuutensa esineeksi, jossa toimessa hänen hyvänsävyiset +ihastelijansa eivät häirinneet häntä. + +Tohtori Grisák yksistänsä ponnisteli lakkaamatta voimiaan, ollaksensa +alati "liitossa kolmantena", ja piti itseään kaikenlaisilla +apropos'illa "au courant" molempien klienttiensä keskinäisessä +haastelossa. + +Hänen pelkonsa oli turha. He sanoivat toisilleen vaan korupuheita, +niinkuin maailmassa on tapa. + +Myöhemmin rupesi seura harvenemaan. Erittäin kiitettävän tavan mukaan +pujahti kukin alttarin-palvelija pois sillä tavoin, ettei kukaan häntä +huomannut; ei niinkuin maalla vieraissa, jolloin ensiksi puetaan päälle +turkit ja huopasaappaat ja sen jälkeen sanotaan jäähyväiset järjestänsä +kullekin talonväestä ja jälelle jäävistä vieraista. Täällä tietää +korkeintaan palvelija, että joku on mennyt, siitä että hän on auttanut +päällystakkia ylle. Tohtori Grisák'kin oli jo pari kertaa katsonut +kelloansa, sillä sydänyö oli lähestymäisillään. Kaikki lähtevät jo +tiehensä, Ankerschmidt yksistänsä ei ota liikahtaaksensa valloitetusta +asemastaan ja juo jo seitsemättä teekuppiaan; kyllä häntä vielä halvaus +kohtaa! + +Vihdoin häiritsee seuraa kahden naisvieraan ilmestyminen, jotka +hupilaisten kadottua itsekin nousevat ylös ja kutsuvat vaunujansa. He +sanovat jäähyväiset emännälle. Tämä saattaa heitä ulos. Ritari pysyy +järkähtämättä istumassa, niinkuin kivijalkainen prinssi tuhatyhdessä +yössä. + +-- "Aika käy jo myöhäiseksi", sanoo tohtori Grisák, levottomasti +liikkuen edes takaisin. + +-- "Niin käy", vakuuttaa Ankerschmidt; "teidän täytyy nousta varhain, +miks'ette mene kotia?" + +-- "Minä odotan teitä, jotta menisimme yhdessä. Olen jo tilannut +vaunut." + +-- "Se oli tarpeetonta. Muuten saatatte kyllä minua odottaa, mutta +kaatakaa itsellenne siinä tapauksessa vielä kuppi teetä; siihen on +kyllä aikaa." + +Hm! Tuo näkyy viihtyvän hyvin täällä. + +Ritari rupesi polttamaan rommia ja sokeria teelusikassa. + +Corinna tuli takaisin ja istui uudestaan hänen viereensä; tohtori +Grisák sijoittui syrjäpuolelle, nojaten käsivarttansa pieneen +kirjahyllyyn. + +-- "Teidän armonne vieraat ovat jo kaikki menneet?" kysyi Ankerschmidt. + +-- "Oi, se ei tee mitään", riensi Corinna häntä rauhoittamaan. + +-- "Minä tahtoisin kernaasti yksinäni puhua teidän armonne kanssa." + +Corinna viittasi epäilevällä silmäyksellä tohtori Grisák'iin päin. + +-- "No, herra tohtorin läsnä ollessa saatan kyllä puhua", sanoi +Ankerschmidt, verkallensa tiputtaen palavaa rommia lusikasta teehen. +"Hän tietää jo asian." + +"Mitähän se lienee?" kysyi itsekseen Corinna, sillä välin kuin tohtori +Grisák tuskissaan väänteli itseään tuolillansa. + +-- "Teidän armonne on, niinkuin olen kuullut, morsian", sanoi +Ankerschmidt, ystävällisellä suopeudella silmäillen Corinnaa. + +-- "Oi, ei, ei", vastasi tämä, korvia myöten punastuen. + +-- "Mutta niin minulle on kerrottu." + +-- "Oi, minulla ei ole mitään aikomusta naimisiin mennä." + +Sillä tavoin ne puolustavat itseään, jotka tahtovat, että heidän +väitettänsä vääräksi osotetaan. + +-- "Minä tiedän, minä tiedän. Ikävä seikka. Teidän armonne torjuu pois +jokaista, eikä kukaan tiedä syytä siihen. Mutta minä tiedän sen jo. +Älkää hämmentykö! Teidän sulhonne on vangittuna. Minä tiedän sen hyvin. +Vieläpä niin pitkäksi ajaksi, että kun taas saatte nähdä hänet +edessänne, joudutte jo kadonneen nuoruuden iltaruskossa toisianne +kättelemään. Ja teidän armonne salaa surunsa, eikä sano koskaan +naimisiin menevänsä. Minä kunnioitan sitä suuresti. Mahdollista on, +että minä olin hänen vihollisensa sodan aikana; mutta minkätähden +vainoisin sitä, joka ei enään itseänsä puolusta? Minä sanon nyt, että +teidän armonne ennen pitkää on tuleva onnelliseksi ja juuri sen kautta, +jonka olette niin kauaksi aikaa kadonneeksi luullut." + +Corinna katsahti hämmästyneenä Grisák'iin, joka kaikin voimin puuhasi +vetääksensä paidankaulustaan niin korkealle, että hän täydellisesti +voisi kätkeytä sen taakse. + +-- "Suoraan sanoen", jatkoi ritari Ankerschmidt, "minä pidän huolta +siitä, että anteeksi-anomus tulee korkeimpaan paikkaan paraimmalla +puoltosanalla, ja minä takaan sen menestyksen, jotta kahden kuukauden +kuluttua Aladár Garanvölgyi on oleva tässä teidän jalkainne juuressa." + +Nämät sanat kuultuansa katsoi tohtori Grisák tarpeelliseksi tyhjentää +lasin vettä. + +Corinna sopersi hämmästyneenä ja penseästi: + +-- "Minä en ymmärrä." + +-- "No, sehän on varsin yksinkertaista." + +Ankerschmidt pisti käden taskuunsa ja veti siitä, tohtori Grisák'in +kauhistukseksi, esiin tuon usein mainitun anomuskirjan-konceptin. + +Tohtori tunsi olevansa hukassa. + +-- "Tämä on varsin kaunis anomuskirja, jonka teidän armonne omalla +kauniilla kätösellään saapi kopioita. Se on tarpeellista, että siinä +nähdään rakastavan käden värinä. Jos pari kirjainta jääkin pois, sitä +parempi; siitä saattaa havaita tunteitten totuuden. Sen alle kirjoittaa +teidän armonne nimensä ja sitte lähdemme yhdessä Wien'iin. Minä itse +saatan teitä kaikkialle, missä täytyy ilmestyä, ja vakuutan teille, +että jos mikään, tämä anomus tulee hyväksyvällä vastauksella takaisin." + +Tohtori Grisák'ista oli ikäänkuin kaksi terävää nuolta naulitsisivat +häntä kiinni siihen nojatuoliin, jossa hän rauenneena istui; nämät +kaksi terävää nuolta olivat Corinnan silmät. + +Hän tunsi konceptista tohtorin käsi-alan. + +Tämän oli loppu tullut. + +Corinnan suonissa kiehui myrkky. Tuo yksinkertainen vanhus ei käytä +tilaisuutta, vaikka hän näkee edessään kauniin tyttölesken, "res +nullius'en", vaan sen sijaan tahtoo aikaan-saattaa tiesi mitä +sekasortoa, vieläpä toivoo, että se jalomielisyytenä hänen kontollensa +kirjoitetaan! + +Mutta tuo toinen! Tuo lakimies. Joka kaikki hyvin tietää. Eikö hän +ymmärtänyt luovuttaa sotavanhusta tuosta typerästä aikomuksesta? Kun +meni vielä suunnittelemaan hänelle tuota kirottua anomuskirjaa! + +Ja tämä tulisi hänen omakätisesti kopioita! + +Ja hänen itse pitäisi edistää asiaa, jonka toteen käyminen häntä +kauhistuttaa! + +Voi, nuot miehet ansaitsisivat kaikki tyyni joutua yksittäin +maanalaisiin vankihuoneisin, jossa saisivat hiueta, ikävöidessään +armaan naisen ääntä. + +Ritari sekoitti vaan sokeria kupissaan. Hän oli täydellisesti +tyytyväinen teateri-temppuunsa ja odotti vähintäänkin, että kaunis +leski itkien heittäyisi hänen olkapäähänsä ja kaiken mokomin tahtoisi +hänen kättänsä suudella, jota hän kuitenkin mahdollisuuden mukaan +koettaisi estää. + +Corinnan juolahti nyt yht'äkkiä mieleen oikea pääkeikki, omituinen sen +puolesta, että se osottaa, kuinka paljon voimaa ja kuinka paljon +hellyyttä saattaa naisen sydämessä yhdistyä. + +Hän taittoi kokoon anomuskirjan ja laski sen takaisin ritarin eteen. Ja +kylmällä äänellä, vaikka raskaasti hengittäen, sanoi hän sitte tälle: + +-- "Hyvä herra! _Ennenkuin tunsin teidät_, olisin ollut valmis tähän +toimeen ryhtymään; mutta nyt, 'ken on teidän vastustajanne, se on +minunkin vastustajani.'" + +Sepä oli tunnustus "in optima forma!" Minä en tahdo vanhaa ylkääni +vapauttaa, jottei hän seisoisi "teidän" tiellänne! + +Ja siinä oli samassa myöskin rukkaset tohtori Grisák'ille. + +Ankerschmidt puri huuliansa, katsoi terävästi noitten tuuheain +silmäkarvain alta Corinnaan, pisti sitte hiljaisesti paperin taskuunsa +ja pani takkinsa napit kiinni. + +-- "Aika on jo myöhäinen, herra tohtori. Lähtään." + +-- "Ettekö juo teetänne?" kysyi pidättävällä äänellä Corinna. + +-- "Kiitoksia. Sitä oli jo kylläksi." + +Kaikkia oli ritari jo saanut kylläksi. + +Kylmäkiskoisesti kumartaen sanoi hän jäähyväiset ja meni pois. +Korvennettuna seurasi tohtori Grisák häntä kintereissä. + +Sinne hän ei olisi jäänyt sekunniksikaan, vaikkapa hänelle olisi +luvattu ministerin-salkku. + +Kaikkein ensimmäiseksi täytyi hänen kotona tarkoin mietiskellä, millä +pykälillä hän voisi puolustaa itseään Corinnan hyökkäyksiä vastaan, +millä tavoin hän syytetystä ylenisi syyttäjäksi. Nyt hänen tehtävänsä +vaan oli onnellisesti peräytyä tappotanterelta sotavanhuksen suojassa. + +Ankerschmidt ei puhunut sanaakaan portille asti. Siellä kun he +seisahtuivat ja tohtori Grisák odotti vaunujensa esiin-ajamista, laski +hän kätensä tohtorin olkapäälle. + +-- "Kuulkaas, herra tohtori! Oletteko koskaan nähnyt, kuinka, jos koira +saapi kuusi penikkaa ja niistä vaan tahdotaan pitää yksi, lihavin, muut +elävältä kuopataan?" + +Tohtori katsoi tästä kysymyksestä kummastuneena ritariin, mitä hän +sillä tarkoittaisi. + +-- "No, minä sanon teille, että on paljon onnellisempi kohtalo, jos on +tuommoinen elävältä haudattu, tarpeeton, pieni koiran-penikka, kuin jos +on tuon naisen ylkämies. Hyvää yötä, herra tohtori!" + +Sen sanottuansa jätti hän tohtorin vaunuihinsa astumaan, mutta lähti +itse jalkaisin kotia pyrkimään. Häntä ei peloittanut yksinänsä +jalkaisin käydä barbarein pääkaupungissa. + + + + +VII. + +Toinen. + + +Ankerschmidt'in komea, uusi kastelli, joka oli renaissancen malliin +rakennettu, teki, ettei maantieltä ollenkaan nähnyt tuota vanhaa +rakennusta, jota Adam Garanvölgyi semmoisella itsepintaisuudella ei +tahtonut antaa kenenkään muun omistettavaksi. Vasta kun oli kartanon +ympäri kiertänyt, näki tämän muinais-jäännöksen keskellä vanhoja +kastanja-puita, joitten latvat olivat kallistuneet toinen toisensa +puoleen, ikäänkuin olisivat ottaneet vanhaa asuntoa myrskyiltä +suojellaksensa. Yhtäläistä ystävällisyyttä osotti rappeutuneille +tiiliseinille vihriäinen muratti, jonka köynnökset olivat akkunain +välitse suikerrelleet kattoon asti, kun sen sijaan sen varret alhaalta +olivat pörheät kuin peuran jalka. + +Huoneen ympäristöä puitten juureen asti peitti kaunis nurmi ja siihen +saakka ulottui Garanvölgyin alue; tästä ulospäin oli maa sannoitettu ja +se oli jo ritari Ankerschmidt'in. Tämä olikin väli-aidalla eroittanut +vieraan omaisuuden, jottei kukaan vaunuilla tahi ratsain tuleva voisi +erhettyä. + +Vanhan kastellin ympärillä saattoi siis ruoho keväästä syksyyn asti +kasvaa niin korkeaksi kuin tahtoi; sitä ei niitetty eikä tallattu +maahan. + +Mutta neljä kertaa kunakin vuonna, tarkoin määrätyillä väli-ajoilla, +oli Kampós herran tapa tulla sinne avainkimppu kädessä. Hän avasi +silloin ovet, tuuletti suojat ja toimitti siellä, tiesi mitä; puolen +tunnin tarkastuksen jälkeen lukitsi hän taas perästään kaikki ja meni +pois. + +Että tämä säännöllinen ilmestyminen kunakin vuosineljänneksenä tuossa +vanhassa kastellissa olisi jäänyt huomaamatta Straff'ilta, jota nyt jo +nimitämme hänen oikealla nimellänsä, on tuskin luultavaa. + +Straff oli todellakin jäänyt ritarin perheesen, pianonsoiton-opettajan +virkaa toimittaen. Niinkuin tiedämme, osasi hän varsin hyvästi soittaa +pianoa ja puolalaisen emigrantin rôlia näytellä, joksi lopulta +Ankerschmidt itsekin häntä luuli. + +Eräänä semmoisena neljännespäivänä Straff, aavistaen Kampós herran +tuloa, hiipi hänen jäljissänsä. ja kun tämä oli sulkenut perästään +huoneen oven, kätkeysi hän erään vanhan seljapensaan suojaan ja +kurkisti sieltä akkunasta siihen huoneesen, johon oli kuullut toisen +menevän. + +Huoneesen tultuansa katseli Kampós herra ympärilleen, peittäisivätkö +kartiinit hyvästi akkunoita. Hän ei huomannut, että yhdestä akkunasta +oli lyijy-juotos ulos murrettu ja että joku siitä sisään pistetyllä +seljapensaan oksalla saattoi nostaa kartiinia sen verran ylös, että +reiästä taisi nähdä, mitä huoneessa-olija teki. + +Kampós herra oli puettu pitkähiaiseen nuttuun, joka oli varsin +omansa milloin peittämään milloin näyttämään esineitä, niinkuin +silmänkääntäjän japonitsa. + +Yht'äkkiä näkyi nyt hänen kädessään pieni, neliöjalan kokoinen lipas. +Mistä hän sen esiin otti, sitä ei voinut hyvästi huomata. Lipas oli +ebenholzista. Ainakin oli se musta, se on varmaa. + +Kampós herra otti liivinsä taskusta pienen avaimen ja aukaisi sillä +lippaan. -- Paha, että hän seisoi sillä tavoin, jotta lippaan avattu +kansi kokonansa esti näkemästä, mitä sen sisässä oli. + +Mutta joku tärkeä esine siinä epäilemättä on, sillä Kampós katselee +kauan lippaasen, siksi kuin hänen silmänsä täyttyvät jollakin kostealla +aineella; hän pyhkii kädellään silmiänsä ja pudistaen sitte nyrkkejään, +tekee hirveitä, uhkaavia liikuntoja ilmassa. + +Ja mitä hän lisäksi tekee? + +Hän vetää esiin papereita takin-taskustaan ja panee ne lippaasen. + +Kovin epäilyttävä sorminta! + +Sen jälkeen sytyttää hän kynttilän, etsii lakkaa, vetää sormestaan +sinetti-sormuksen ja lukitsee sinetillä lippaan kiinni. + +Suurimmassa määrässä epäilyttävä toimitus! + +Sitten ottaa hän taas lippaan käteensä, kääntyy ympäri ja menee vihdoin +ulos huoneesta. Laskiko hän lippaan jonnekunne vai ottiko hän sen +mukaansa? Tuon rikoksessa osallisen nutun tähden sitä ei voinut +havaita. Se vaan on varmaa, että kun hän taas tuli ulos linnasta, +näytti siltä, kuin hän ei mitään myötänsä veisi. + +"Corpus delicti" siis epäilemättä oli jäänyt tänne "loco." + +Tämä on oleva monessa suhteessa kallisarvoinen saalis. Sellaisista +ilmi-annoista saattavat "komitentit" paljon maksaa. + +Kirje kirjoitetaan kiireesti herra Bräuhäusel'ille, tilataan +ylimääräinen posti, käsketään joutua. + +Joutuisuutta ei saatakaan valittaa. + +Kaksi tuntia puoli-yön jälkeen saapuu suurimmassa hiljaisuudessa herra +Bräuhäusel sihteerinsä, kirjurinsa, komisarjuksensa ja näitä vastaavan +aseellisen apujoukon seurassa, josta yksi osa heti asettuu vanhan +kastellin ulostultavia vartioimaan, kun sen sijaan toinen osa ynnä +viranomaisten kanssa lähtee pää-kapinoitsijaa Kampós'ia kiinni +ottamaan. + +Hänen onnistui estää kaikki paon yrityksetkin. Kampós herra oli jo +täysissä vaatteissa ja hankki juuri talleja päin menemään. + +-- "Seis!" huusi hänelle Bräuhäusel; "mihin matka?" + +-- "Talliin", vastasi Kampós herra viattomasti. + +-- "Mitä sieltä sydänyönä etsitte?" + +-- "Minä olen huoneenhaltia. 'Oculus domini saginat boves' (isännän +silmä lihoittaa karjaa), tietänette. Mutta nyt ei enään ole yö, sillä +aamu jo koittaa." + +-- "Mikä aamu? Kello kolme keski-yön jälkeen." + +-- "Sehän juuri on aamulla. Talonpojilla se on byroosen-menon tunti." + +-- "Ei mitään viisastelemista! Te tulette kanssamme. Ottakaa mukaanne +aution kastellin avaimet. Herra Mikucsek[47] kahden miehen kanssa +seuraa teitä." + +Herra Mikucsek oli laiha, pitkäkaulainen mies; hänen sääriensä ympäri +liehui ahdas, nuuskan-värinen talvilevätti, jolla hänen olisi ollut +kovasti vilu, jos ei iso, kirjava villahuivi olisi häntä suojellut; +vaan tuskin hän nytkään aamukylmältä sai suutansa suljetuksi. + +-- "No, tulkaa vaan perässäni, amice!" viittasi hänelle Kampós herra, +jolla oli herkeämätön halu juuri sillä hetkellä sytyttää piippuansa ja +sitä varten tuluksilla tulta iskeä, joll'aikaa nuot kunnioitetut herrat +seisokoot pakkasessa. + +Herra Mikucsek oli kuitenkin kaikkialla hänen kintereissään. Käsilyhdyn +avulla löydettiin avainkimppu ja sitte lähti koko vartiojoukko +liikkeelle kastellia kohti: edellä herra Bräuhäusel, välissä Kampós +herra vilusta vapisevan Mikucsek'in kanssa sekä perässä ja ylt'ympäri +aseellisia santarmeja. + +Kastellille tultua käskettiin virallisesti Kampós herran viipymättä +avata lukitut ovet. + +Kampós herra totteli asianomaisten käskyä. + +-- "Kaksi miestä jää ovelle, eikä saa laskea ketään sisään eikä ulos!" +komensi herra Bräuhäusel. "Eteenpäin, te avainten kanssa!" + +Kampós herralle ei kukaan sanonut, mitä haettiin, eikä hän myöskään +kysynyt, mitä tahdottiin löytää. + +Sen jälkeen alotettiin varsinainen katsastus. + +Ensiksi käytiin lattianpartten kimppuun. Ne nostettiin ylös pitkin +seiniä, suurella taitavuudella, ja niitten kätköjä tutkittiin +huolellisesti. Salaisia hiiren-läpiä ja rotan-sokkeloita tuli lyhdyn +valossa ilmi; niitten pelästyneet asukkaat juoksivat tiehensä tutkijain +jalkojen välitse, eivätkä osottaneet mitään halua kuulusteltaviksi +pysähtyä; tuolla nurkassa tuli näkyviin maailmasta pois vetäyneen, +yksinäisen sirkan pesä, täynnä rikki jyrsittyjä olkia, niinkuin myös +satajalkaisen hedelmämadon ja harmaan kellarisiiran lukuisat sikiöt. +Mutta paitsi näitä, ei mitään salaista keksitty. + +Nyt tuli uunien vuoro. + +Tässä oli herra Mikucsek oikein omilla elämillänsä ja hän ryhtyi heti +työhön. Suurena käytöllisenä älykkönä hän hyvin tiesi, että uunien, +savupiippujen ja kaminien koloissa löytyy oivallisia kätköpaikkoja. +Nami revittiin sentähden yksitellen irti; niitten kappaleet tutkittiin; +pariin uurnan-muotoiseen koristukseen, joitten suu oli liian ahdas, +lyötiin vielä läpikin kylkeen. Näissä ei kuitenkaan missään ollut +mitäkään, se on, niissä oli hirveän paljon nokea, josta herra Mikucsek +ennen pitkää tuli varsinaisen nokikolarin muotoiseksi. + +Paljon puhtaampaa työtä oli jo marmori-levyjen kiskominen käytävistä; +sitä saattoi tehdä kuokalla eikä siinä käsiänsä liiaksi tahrannut. + +Ei sieltäkään mitään löydetty. Herra sihteerin täytyi vääntää +kiinni läkkitolpponsa kansi ja pistää taskuunsa protokolla ilman +minkäänkaltaisia muistoon pantavia tietoja, sill'aikaa kuin herra +Bräuhäusel omassa personassaan näytti lyhtyä kaikkialle, jottei mitään +salakuljetusta voisi tapahtua. + +Nyt astuttiin alas kellariin. Muutamia tyhjiä tynnyreitä venyi siellä +vielä lahonneilla aluspuilla; näitten pohjat avattiin ja sisällys +havaittiin viran puolesta sangen ummehtuneeksi ja paitsi sitä kokonansa +tyhjäksi. + +Mutta herra Mikucsek on käytöllinen mies. Kellareita ei saa tuolla +tavoin tutkia. Hänen käskystänsä täytettiin yksi tyhjä tynnyri vedellä; +sitte se vieritettiin alas, pohja lyötiin ulos ja tynnyri käännettiin +ylös alaisin, jotta vesi yhtä haavaa joka taholle juoksisi. Tämä +tehtiin sitä varten, että jos johonkin paikkaan kellarissa jotakin +olisi alas kaivettu, se paikka pikemmin imisi veden sisäänsä, kuin muu +kovaksi tallattu maapohja, ja siten ilmaisisi kätköpaikan. + +Tutkimuskunta nousi siksi aikaa aluspuille seisomaan, jottei vesi ehkä +pääsisi juoksemaan heidän saapasvarsiinsa. + +Kampós herra, kahden miehen välissä vartioituna, katseli vaan +hymyhuulin tätä viekasta toimitusta. + +Silloin rupesi yht'äkkiä vesi juoksemaan juuri siihen paikkaan, jossa +Kampós herra seisoi, ja selvästi syvenemään kuoppaan väleen katoomaan. + +-- "Tuossa on! siinä se on!" huusi yhtähaavaa kolme miestä ja herra +Mikucsek teki innoissaan semmoisen poukauksen, että vaipui nilkkaluuhun +asti rapakkoon. "Pois siitä! Lapiot tänne!" + +Tämä "pois siitä" oli nähtävästi lausuttu Kampós herralle, joka oli +saattanut itsensä suuressa määrässä epäluulon-alaiseksi sen kautta, +että seisoi juuri tuon vaarallisen paikan päällä, ikäänkuin olisi +tahtonut sitä ruumiillaan peittää. + +-- "Lapiot tänne!" Aluspuut nostettiin syrjälle ja ruvettiin kiireesti +kaivamaan. + +Herra Mikucsek kiversi ylös housunsa, voidaksensa seisoa likempänä. +Jotakin kilahti. + +-- "Ahaa! Tässä on jotain!" Kampós herra itsekin oli utelias tietämään, +mitä siihen lienee maahan kaivettuna. + +-- "Hiljaa vaan, täytyy tarkasti tutkia. Varovasti!" Herra Mikucsek +kaivoi käsillään vetelää multaa kuopasta. Vihdoin joutui hänen käteensä +jotakin; hän veti sen esiin. Mikä se oli? Tyhjä pullo. Siinä ei ollut +mitään. Syvemmäksi! Taas tyhjä pullo. Vieläkin yksi. Ja vielä lisäksi +noin viisitoista pulloa, kaikenmuotoisia: pienempiä, suurempia; +puolenmittaisia, kokomittaisia; sinisen-, vihriän-, keltaisen-värisiä; +tokaji-, ménesi-, sampanjapulloja; mutta kaikki toinen toisensa +laatuiset siinä, ettei niistä saattanut mitään sisällystä löytää. + +Tutkija-herrat katselivat ällistyneinä toisiinsa. "Mitä tämä +merkitsee?" + +Kampós herra oli vaan ääneti. Häneltä ei mitään kysytty. Eikä hän +mitään virkkanut. Mutta hänen muistui kohta mieleensä, että +kunnioitetulla herralla kerta oli ollut juoppo heitukka, joka sitte +pantiinkin pois palveluksesta. Hänen aikanansa katosi kellarista paljon +semmoisia viinipulloja, joita Adam herra piti varalla vaan rakkaimpia +vieraitansa varten. Varmaankin oli tuo heittiö ollut se, joka oli +käyttänyt kellarin hiljaisuutta pulloja tyhjentääksensä ja sitte +haudannut nämät mykät rikoksensa todistajat aluspuitten alle. Mutta ei +kukaan Kampós herralta tätä kysynyt, ja hän katseli sentähden +levollisesti, kuinka tutkija-herrat asianomaisella uutteruudella tyhjän +tynnyrin pohjalla kirjoittivat protokollaan, että eräästä kovin +epäiltävästä maan-alaisesta kuopasta oli löydetty tavattoman salainen +kokoelma lasipulloja, yhteensä seitsemäntoista kappaletta, joilla +varmaankin lienee yhteyttä vasta ilmi saatavain asiain kanssa. Sen +jälkeen pantiin pullot viralliseen sinettiin. + +Sill'aikaa oli jo aamu ruvennut koittamaan, Kun oli tullut valoisampi, +sopi nyt mennä ullakkoa tarkastamaan. Täällä eneni herra Mikucsek'in +vaiva yölepakkojen kautta, jotka eivät ensinkään tahtoneet hänen +virallista lähetystänsä hyväksyä, vaan kaikista nurkista ja komeroista +lensivät häntä vasten silmiä ja, jos hän pisti kätensä johonkin koloon, +purivat häntä sormiin. + +Tämä ikivanha ullakko oli kuitenkin erittäin ihana paikka jokaiselle +tutkimuskunnalle, siinä kun oli ristin rastin asetettuja palkkeja ja +orsia, joitten päälle sopi kiivetä; kapeita ruode-aitauksia, joitten +taakse vaan vatsallansa saattoi ryömiä; rappeutuneita palomuureja, +joitten ontelot olivat ikäänkuin varta vasten tehdyt piilopaikoiksi +salaliittolaisille ja tornihaukan-munille; vanhoja huonekalujen +jäännöksiä, joita koppiaiset olivat puhki nakertaneet. Jokaisen +katto-akkunan eteen oli rakennettu pieni oltava, joka oli erikseen +nuuskittava. Eräästä ilmaluukusta pääsi katolle, josta sopi kurkistaa +sisään korsteineihin, eikö etsittyä esinettä sieltä löydettäisi. Jopa +herra Mikucsek kiitosta ansaitsevassa virka-innossaan, kun hän eräässä +paikassa huomasi kaminin savupiipun, sidotti köyden uumillensa ja antoi +laskea itsensä alas siihen. Sieltä hän tuli takaisin kasvot täynnä +hämähäkinverkkoja, niinkuin toinen Niklas Klimius maan-alaiselta +matkaltaan, Kampós herran äärettömäksi huvitukseksi. + +Mitään positivista resultatia ei ullakosta kuitenkaan lähtenyt. + +Sieltä mentiin takaisin huoneisin. Täällä veti huomiota puoleensa eräs +maalattu pakkalaatikko, joka oli parras-tasan täytetty vanhoilla +papereilla. Olipa niitä siinä vähintäänkin kolme sentneriä. + +-- "Mitä papereita nämät ovat?" kysäisi kauhistuneena takaisin +kavahtaen Bräuhäusel Kampós'ilta. + +Kampós herrassa oli niin paljon häijyyttä, että hän vaan kohautti +olkapäitään ja vastasi: "Sitä en tosiaankaan tiedä; tehkää hyvin ja +katsastakaa." + +Vietävän työ! Mutta jospa juuri tässä olisi, mitä etsitään? + +Muikistellen ryhtyivät tutkijat työhön ja alkoivat avata kellastuneita +paperikimppuja sekä tarkastaa kirjoituksia, yhtä toisensa perästä, eikö +tämä olisi se, joka oli löydettävä. Mutta sitä ei löydetty. Kaikki +tiesivät kertoa parin kolmen sadan vuotisista asioista ja olivat +semmoisten ihmisten allekirjoittamia, jotka jo aikoja sitten olivat +tomuksi muuttuneet, ja semmoisella läkillä, joka jo oli aivan +punoittunut. + +Tämä oli hirmuisen ikävää työtä. + +Soitettiin juuri päivälliselle, kun viides osa tuosta riivatusta +aarteesta oli katsastettu. + +Herra Bräuhäusel oli jo valmistaunut suomaan sen armon, että jos Kampós +herra pyytäisi päästä ruoalle, hän kovin vastenmielisesti sallisi sitä, +sillä ehdolla, että vartiat seuraavat häntä kotia; siksi aikaa +lukittaisiin ovet ja he itsekin menisivät kastelliin aterioimaan. Mutta +tuo käytöllinen Kampós teki tämän aikomuksen tykkänään tyhjäksi sen +kautta, että hän, kuultuansa päivälliskellon soivan, istui +akkunanlaudalle ja otti takkinsa taskusta rasvaisen paperimytyn, josta +hän veti esiin ison kappaleen leipää ja sianlihaa, siten osottaen, että +hän arvattavasti oli aikonut lähteä tanyoille,[48] jossa tarkoituksessa +hän oli varustanut itseään muonalla; tämän söi hän nyt aivan +levollisesti nälkäisen ja janoisen tutkimuskunnan nähden, +saapasvarresta esiin vedetyn saranaveitsen avulla. + +Viimeisen palasen nieltyänsä, pisti Kampós herra aivan tyvenesti +veitsen takaisin saapasvarteen ja otti sitte toisesta taskusta pienen +olkipaitaisen pullon, josta joi aika kulauksen. Puhdistettuaan itsensä +leivänmuruista, pisti hän sievästi kädet taskuun ja rupesi taas +katselemaan, kuinka he tutkivat yhtä dokumentia toisensa perästä, nuot +suuresti kunnioitetut herrat. + +Tämä häijy levollisuus rupesi herra Bräuhäusel'in harmiksi pistämään. +Se olikin aivan luonnollista. Kun keskellä nälkäistä, häärivää, +hikoilevaa ihmisjoukkoa näkee tuommoisen, joka vaan katselemistaan +katselee ja lisäksi syö, kysymättä edes, minkätähden näin puuhataan ja +mitä oikeastaan tahdotaan löytää, taikka sanomatta: "eikö teille pidä +pieni naukku tätä luumuviinaa?" + +-- "Täytyy kääntää ylös alaisin koko laatikko, siten löydämme sen +helpommin!" ärjyi kiukusta tulipunaisena herra Bräuhäusel, hyvin +käsittäen, että jos näin lehti lehdeltä papereita tutkitaan, vasta +myöhään päähän päästään. Muutamat miehet tarttuivatkin heti kistuun +kiinni, koko tuota vanhaa arkistoa lattialle tyhjentääksensä. + +Kampós herra, tämän vaarallisen aikomuksen havaittuansa, tiesi heti, +mikä siitä olisi suorana seurauksena, ja nosti äkisti ylös +akkunanlaudalle jalkansa, jotka siihen asti olivat roikkuneet alaspäin. +Ettei tämä varokeino ollut tarpeeton, todisti kohta seuraava +silmänräpäys. + +Samalla hetkellä näet, kun tuon suuren laatikon sisällys paiskattiin +tiililattialle, karkasi legio nuorempia ja vanhempia rotanperheitä, +jotka jo vuosia sitten olivat tämän paikan haltuunsa ottaneet ja +siihen täydellisesti majoittuneet, kotirauhansa väkivaltaisesta +häiritsemisestä pelästyneinä, hirveällä kirkunalla esiin lattialle, +sikiökin hyökäten sekä elottomien että elollisten esineitten päälle, +huolimatta siitä, rynnättiinkö pöydänjalkaa vaiko ihmisjalkaa, +huonekaluja vaiko housuja vastaan. Syntyipä siinä nyt kammottava +tappelu ja rähinä; saappaankorkot, tuolinjalat, pyssyntukit tömisivät, +paukkuivat, ryskivät, rotat kiljuivat, ihmiset kiroilivat. Ulkona +seisovat vartiat luulivat, että joku ryövärijoukko oli sisällä-olijain +niskoissa, ja riensivät heidän avuksensa. Avatusta ovesta pakeni nyt +voitettu rottajoukko ulos, jättäen taistelukentälle kaatuneet ja +haavoitetut sekä pelastaen itsensä kaikenlaisiin koloihin ulkona. + +Meidän puolella ei tapahtunut muuta vahinkoa, kuin että herra +Mikucsek'in vasempi silmä sai jostakin pystytukista semmoisen +kolahuksen takaa päin, että hänen kasvonsa kohta ajettuivat. Täytyi +heti nenäliinalla sitoa silmä, ja nyt saattoi hän vaan yhdellä silmällä +katsastusta jatkaa. + +Kampós herraa tämä huvitus niin suuresti miellytti tuolla kun hän +sitä katseli turvallisesta logistaan, että hän nyt jo ilmoitti +kunnioitetuille herroille, jotta täällä vielä löytyy kauhea sälyhuone, +jota hän itsekin vaan rohkeina hetkinä uskalsi lähestyä; siellä vasta +jotakin olisi! + +Herra Bräuhäusel katsoi epäilevällä silmäyksellä ehdoituksen-tekijään. +Hän ei saattanut ymmärtää, että vaarassa olevaa miestä näin totisissa +oloissa haluttaisi mitään leikkiä laskea. Päin vastoin käsitti hän +ehdoituksen niin, että se oli yritys saada tutkimuskunnan huomiota +toisaalle käännetyksi; sitä jo sentähden ei saa hyväksyä. + +Varmaankin olemme nyt lähellä piilopaikkaa, ja hän tahtoo sen vuoksi +viedä meitä harhateille; täytyy siis olla varoillansa, kovasti +varoillansa. + +Lattialle kaadetuista papereista saattoi kuitenkin nähdä, ettei niissä +ollut mitään epäilyttävää. + +-- "Soh! Nyt tiedän", huusi äkisti herra Bräuhäusel, lyöden ystäväänsä +Mikucsek'ia olalle, niinkuin se, jonka aivoihin valaiseva ajatus +yht'äkkiä on iskenyt. "Menkäämme takaisin ensimmäiseen huoneesen; +pehtoria saattakoon kaksi miestä. Lähtään ensimmäiseen huoneesen!" + +Pitäen vasenta kättään takkinsa liepeen alla ja oikealla keppiä +heiluttaen, hyökkäsi nyt herra Bräuhäusel muitten etupäässä uudestaan +siihen huoneesen, josta lattianparret olivat irti kiskotut. + +Siinä seisoi keskellä huonetta vanha kirjoituspöytä, jolla oli +semmoinen kummallinen edes takaisin vedettävä kansi, kuin kiinalainen +akkunan-varjostin. Se oli tehty pienistä säleistä, jotka kokoon +vedettäissä katosivat jostakin rei'ästä pöydän sisään. + +Herra Bräuhäusel kokosi ympärilleen miehensä, riemulla seisahtuen +pöydän viereen, josta jo kaikki laatikot olivat pois otetut. + +-- "Näettekö tätä pöytää?" sanoi hän, herra Mikucsek'iin päin kääntyen. + +-- "Näen kyllä", vastasi tämä, toista silmää räpyttäen. Toisella hän ei +voinut nähdä, sillä se oli sidottu. + +-- "Olemmehan sen jo katsastaneet?" + +-- "Emmekä siitä mitään löytäneet." + +-- "Eikö mitään?" + +-- "Ei mitään." + +-- "Ei edes mitään aihetta epäluuloon?" + +-- "Ei sitäkään." + +-- "Mikucsek, Mikucsek! Te olette kokenut mies, mutta saattepa nähdä, +että vanha kettu näkee vieläkin kauemmaksi. Katsokaa tänne!" + +Herra Mikucsek osotti kuuliaisuutta siinä määrässä, että hän otti +nenäliinan pois silmältä, paremmin nähdäksensä. + +-- "Näettekö tätä sälekantta? Nyt se on pöydän päällä." + +-- "Niin on." + +-- "Nyt se taas on kokoon vedettynä." + +-- "Onpa niin." + +-- "Mihin joutui siis kansi?" + +Herra Mikucsek tarkasti pöytää ulkoa ja sisältä päin, kyykistyipä vielä +sen allekin, mutta ei edes siellä mitään nähnyt. + +-- "Se katosi johonkin lautojen väliin." + +-- "Aivan oikein, se katosi johonkin lautojen väliin. Tässä pöydässä on +siis kätköpaikka, johon kansi voipi kadota. Mihin kansi voi kadota, +sinne muutakin voi kadota." + +-- "Se on toden totta!" huudahti herra Mikucsek kunnioittavalla +kummastuksella päällikkönsä kekseliäisyydestä. + +-- "Meidän täytyy tästä pöydästä irroittaa takalauta", sanoi herra +Bräuhäusel, kutakin sanaa lausuessaan nyrkkiänsä pöytään lyöden, +ikäänkuin tahdissa. + +Kun Kampós herra näki, että nyt heti yritettiin rikkomaan tuota +kunnioitettavaa vanhaa huonekalua, ei hän enää voinut hillitä itseänsä +kysymästä: + +-- "Ettekö, kunnioitetut herrat, voisi sanoa, mitä te oikeastaan +tahdotte löytää täältä?" + +Havaitessaan, ettei uhri enää voinut päästä hänen kynsistään, vaan oli +pakoitettu antaumaan, tarttui herra Bräuhäusel Kampós herran takkiin ja +tiuskasi hänelle: + +-- "Tuota ebenholzi-lipasta, johon teidän on tapa kirjeitä kätkeä." + +-- "No, hyvät herrat, seisoohan se tässä silmienne edessä, vaikkei se +osaa puhua." + +Etsitty lipas oli todellakin kirjoituspöytään kiinnitetyllä hyllyllä, +kahden vanhan, koiran-nahkaan sidotun "corpus juris"-nidoksen väliin +pistettynä; siitä ei kukaan ollut sitä etsinyt. + +Herra Bräuhäusel'in nenä piteni silmin-nähtävästi tästä löydöstä. He +olivat kello kolmesta aamulla kello kolmeen jälkeen puolenpäivän +taivaasta ja maan päältä etsiskelleet jotakin, joka julkisesti oli +asetettu esiin pöydälle. + +Inhimillistä erhetystään peittääksensä, ärjäsi hän äkkiä Kampós'ille: + +-- "Mitä tässä laatikossa on?" + +-- "Tehkää hyvin ja katsokaa! Tässä on avain." + +-- "Minkätähden on tämä lipas sinetillä kiinni pantu?" kysyi ankaralla +silmän-mulkauksella herra Bräuhäusel. + +-- "Sentähden, ettei kukaan siihen panisi mitään, jota en itse sinne +ole pannut." + +-- "Mitä lipas sisältää?" + +-- "Senpätähden se on herran kädessä; katsokaa itse!" + +-- "Kenen omistama on se? Miksi on se tänne kätketty? Mikä salaisuus +siinä piilee?" + +-- "Suokaa anteeksi, kunnioitettu herra! Nämät ovat semmoisia +kysymyksiä, joihin minä, jos niiksi tulee, vastaan oikeuden edessä; +mutta nyt ja tässä minä en mene sitä näin monen töllistelevän ihmisen +nenään sitomaan." + +-- "Vai niin? Te ette tahdo sanoa sitä. Vahdinpäällikkö! Tämä ihminen +on tästä hetkestä alkaen vankina." + +Kampós herra ei siitä tippaakaan pelästynyt. Kun ala-upseeri astui +hänen viereensä, veti Kampós herra, niinkuin se, joka paraiten tuntee +säännöt, esiin ainoan aseensa, saapasvarteen pistetyn Fehérvár'in[49] +saranaveitsensä ja antoi sen järkähtämättömällä levollisuudella ja +rohkeudella sille, joka oli hänet vankeuteen vievä, lausuen: + +-- "Ottakaa pois!" + +Sen kautta, että hän vapaa-ehtoisesti antoi pois sarana-veitsensä, +osotti hän aivan luotettavasti, ettei hänen ollut aikomus itseänsä +puolustaa. + +-- "Te viette tämän miehen kaupunkiin ja panette hänet siellä +vartioittavaksi." + +-- "Minulla on aikaa; te laskette minut kyllä taas irti", sanoi +lempeällä ynseydellä Kampós herra, "Lähdemmekö jalkaisin vai +käsketäänkö valjastaa?" + +Herra Bräuhäusel'in kielellä pyöri jo tuo kostonhimoinen määräys, että +niskoittelija olisi jalkaisin vietävä; mutta samassa juohtui hänen +mieleensä, että viejät häntä siitä huvituksesta eivät kiittäisi. +Sentähden antoi hän Kampós herralle luvan lähettää käskyn palkollisten +tupaan, että kuski hevosilla ja kalesilla tulkoon paikalle. +Muistutettuansa sen jälkeen vahdinpäällikköä, että hän koko +omaisuudellansa on edesvastauksessa tästä miehestä, otti hän lippaan +kainaloonsa ja olisi mennyt pois, jos ei Kampós herra siivolla +vastaväitteellä vielä kerran olisi häntä seisahtumaan saattanut. + +-- "Te olette siis niin armollinen, että vangitsette minut sen tähden, +mitä tuossa lippaassa on?" + +-- "No, entäs sitte?" + +-- "Vaan jos tuossa lippaassa ei olisi mitään?" + +-- "Ei mitään?" + +-- "Sentähden annoin teille avaimen, jotta sen avaisitte; ja jos herra +nyt vie tämän lippaan avaamatta kotia, minä viedään oikeuteen, lipas +siellä avataan ja havaitaan tykkänään tyhjäksi, saavat herrat vielä +nähdä, minkä suuren melun minä siellä nostan!" + +-- "No, mitä ajattelette?" + +-- "Sitä ajattelen, että herrat ensin katsastakoot, onko laatikossa +mitään, jota suurella voitonriemulla saattaisitte viedä pois, vaiko ei; +sillä tuommoisia laatikoita voipi sorvarilta Pest'issä saada paljon, +enkä minä luule, että te vaan paljaan puun tähden olette itsenne tänne +vaivanneet." + +Tämä on varmaankin totta. + +Sinetti murrettiin siis rikki, lukko avattiin ja laatikon kansi +nostettiin auki, kaikki viran puolesta. + +Silloin nähtiin siinä nuoren husarin muotokuva, laatikon kanteen +kiinnitettynä, ja itse laatikosta löydettiin noin parikymmentä +kirjettä. + +-- "Kenen kuva tämä on?" kysyi herra Bräuhäusel. + +-- "Se on Aladár Garanvölgyin, Adam Garanvölgyin ottopojan ja +sukulaisen." + +-- "Ja mitä kirjeitä nämät ovat?" + +-- "Ne ovat nuoren Aladár herran kirjeitä, joita hän kunakin +vuosineljänneksenä kirjoittaa Adam herralle Kufstein'ista, jossa hän on +valtiovankina. Kirjeitten kuverteista saatatte nähdä, että ne +kaikenlaisten tarkastusten lävitse ovat tänne saapuneet. Ensiksi +luki ne Kufstein'in linnanpäällikkö; sitte lähetettiin ne Wien'iin +yli-polisivirastolle; siellä niitä kritillisesti ja kemiallisesti +tutkittiin, eikö niissä löytyisi mitään salaisia viittauksia, mitään +salaista merkki-kirjoitusta taikka näkymättömällä läkillä piirrettyjä +rivejä. Jos ei mitään sellaisia löydetty, lähetettiin kirjeet +taas takaisin Kufstein'iin; sieltä pantiin ne menemään Unkarin +polisi-ylijohtokunnalle, joka vihdoin toimitti ne herra Adamille. +Kaiken tämän saattaa nähdä kirjeisin pannuista sineteistä ja +todistuksista." + +Herra Bräuhäusel ja tutkimuskunnan jäsenet eivät todellakaan voineet +kirjeistä löytää ainoatakaan kirjainta, joka olisi antanut vähintäkään +syytä epäluuloon. + +-- "Minkätähden siis tämä salaisuus? Miksi olette kätkeneet nämät +kirjeet tänne?" + +Kampós herra kohautti olkapäitään, hymyillen. + +-- "Suvaitkaa katsoa, että nämät kirjeet ovat jollakin vieraalla +kielellä kirjoitetut; muulla tavoin ei ole käynyt laatuun. Mutta +herrani sanoi, ettei hän tuonmuotoisten puustavien kanssa makaa yhdessä +huoneessa: polttaa niitä hän ei kuitenkaan tahtonut, koska ne olivat +hänen sisarensa pojan kirjoittamia; sentähden käski hän minun viedä ne +jonnekin ulkopuolelle taloa. Joka kerta siis, kun olin selittänyt +hänelle jonkun tulleen kirjeen sisällyksen, sillä hän ei ottanut niitä +käteensä, toin sen heti tänne ja laskin laatikkoon. Minä ajattelin, +ettei se täällä kellekään haitaksi olisi." + +Herra Bräuhäusel joutui tästä selityksestä aivan vimmattuun raivoon. + +Joka vaan kaukaakin on jotain kuullut tuon vankan kuruczin +uppiniskaisista oikuista, katsoo tätä selitystä suurimmassa määrässä +luonnolliseksi. + +-- "Kuulkaa, herra!" kiljaisi Bräuhäusel, nyt jo Kampós herraan +ankarasti kiukustuneena. "Jos herrat ovat narreja, älkää sentähden +pitäkö viranomaisiakin narreina! Minkätähden herrat tekevät mysterejä +tuommoisista joutavista asioista ja vaivaavat meitä tänne ja antavat +meidän pitää katsastusta aamusta iltaan, ilman ruoatta ja juomatta? +Tämä ei ole mikään leikin-asia. Tuommoiset hullutukset eivät ole +kaukana niistä pyrinnöistä, jotka tarkoittavat viranomaisten +ylenkatsomista ja heidän arvonsa alentamista. Sentähden varoitan minä +tämän kautta viran puolesta teitä yksivakaisesti, ettette vastedes +puutu mihinkään semmoiseen toimitukseen, joka voisi häiritä hallinnon +sääntöjä ja estää korkeinta valtion peri-aatetta, kaikkien kansalaisten +yhteistä myötävaikutusta järjestyksen ja levollisuuden vahvistamiseksi, +vastaan-seisomattomasti edistymästä; ja jos tämän perästä te ja +varsinkin te itse, ilman mitään tosi-asiallisia ja käytöllisiä +seurauksia, pyritte tyhjäksi tekemään teihin ylhäältä päin kääntyvää +ankaruutta, tehdään loppu teidän itsetyisestä elämästänne; katsokaa +tätä vallan ulosvuotamisen kaksipuoliseksi tarkoitukseksi, joka +toiselta puolen ilmestyy pahanteon rankaisemisessa, toiselta katumuksen +ja parannuksen suhteen hyviä hedelmiä kantavassa armon-antamisessakin." + +Tästä koreasta puheesta ymmärsi Kampós herra sen verran, että hän +kysyi: + +-- "Enkö siis enään ole vanki?" + +Herra Bräuhäusel viittasi äänettömällä, armollisella liikunnolla, että +hän nyt on vapaa. + +-- "Olen siis vapaa kaikesta kanteesta?" + +Herra Mikucsek pisti kovin suuttuneena protokollan kainaloonsa. Maksoi +mar tämänkin tähden vaivan saada kumauksen silmäänsä! + +Kun herrat jo olivat menossa, huusi Kampós herra heidän jälestänsä: + +-- "Minä pyydän, hyvät herrat, vielä yksi sana!" + +-- "No, mitä tahdotte?" + +-- "Te näette, että minä jo olen vaarasta päässyt; lipas on kädessäni; +en ole minkään kanteen alaisena; minun ei tarvitse mistään huolia. No, +tietäkää siis nyt, että tässä lippaassa on jotakin, jota ette vielä ole +nähneet." + +Samassa painoi hän erästä nastaa laatikon kannessa, josta kuvan +poslini-levy äkkiä aukesi, ja sen takana nähtiin muutamia ohuita, +tiheään kirjoitettuja paperinlehtiä. + +Herra Mikucsek otti taas suurella ilolla esiin protokollan. "Mitä nämät +ovat?" + +-- "Mitä? Ymmärtääkö kukaan täällä unkarin kieltä? Eikö? Sitä parempi. +Nyt minua siis kuitenkin täytyy saattaa kaupunkiin, sillä täällä minä +en sano, minä näissä kirjeissä on. Minä tahdon, että kaikkein +ylhäisimmät herrat saavat siitä tiedon. Missä vältvääpeli on? Ystäväni, +tässä ovat vaunut, onko teillä käsirautoja? Sitokaa minut pian, sitte +lähtekäämme!" + +Kampós herran annettiin tietää, ettei häntä nyt juuri rautoihin panna, +mutta hän älköön myöskään karatko. Hän taas pyysi armollisia herroja +asettamaan kaakelit paikalleen uuniin, sitte hyvästi kaikki +lukitsemaan ja avaimet avaimen-vartialle antamaan; jonka jälkeen hän +otti saattajansa viereensä vaunuihin ja lähti pois monilla +onnentoivotuksilla jälelle jääville. + +-- "Pirullinen veitikka!" murisi herra Bräuhäusel. "Pirullinen +veitikka!" -- Vielä pirullisempaa olisi ollut, jos hän olisi voinut +ymmärtää, minkätähden tuo veitikka antoi ilmi nämät jo pelastetut +salaiset paperit, ja mitä näissä oli kirjoitettu. Mutta herra +Bräuhäusel ei ollut siihen syypää, että maailman menoa johtava viisaus +oli katsonut hyväksi määrätä, jotta Babelin tornin-rakennuksessa +kiven-kiillottajat eivät ymmärtäisi kiven-hakkaajain kieltä. + +-- "Pirullinen veitikka tuo!" + +Mutta nyt olisi todellakin aika, että joku ajattelisi syömistä, sillä +tuossa paikassa tulee ilta. + +No, siitä onkin jo huolta pidetty. + +Ankerschmidt itse tosin ei ole kotona, mutta miss Natalie tietää, mitä +talo tämmöisessä tilaisuudessa on tuommoisille juhlavieraille velkaa, +niinkuin myöskin, mimmoinen lusikka, hovi-sääntöjen mukaan, kunkin +eteen on pantava. Sentähden sai pikku Gyuszi, sillä ritari oli +ottanut jahtimiehen mukaansa, jo kello yksitoista (valtojen +vieraissa-käynti-tunti) seuraavan käskyn: "mene vanhaan kastelliin, +jossa herrat ovat; sen herran, jolla on kolme tähteä, kutsut tänne ylös +kastelliin päivällisille; molemmille muille herroille, joilla on yksi +tähti, annat sen tiedon, että heitä varten on herra pehtorin luona +pöytä katettu; myöskin santarmeille sanot, että he saavat ruokaa voudin +tuvassa." + +Gyuszi tuli tällä sanalla ainakin kymmenen kertaa +katsastuksen-alaiselle kastellille, mutta ovella seisoi vihainen +asemies, jolle oli annettu se käsky, ettei hän saisi laskea ulos eikä +sisään ainoatakaan sielua. Pitäen Gyusziakin sieluna, ärjäsi hän tälle +joka kerta "Tsurukk!"[50] ja hankki, jos tämä lähenisi, pistämään häntä +siihen kärkevään rautaan, joka oli hänen pyssynsä päässä, jonkatähden +Gyuszi ensikerralla karkasi pakoon, juoksi kotia ja kertoi, että häntä +tahdottiin pistää vartaasen. + +Miss Natalie lähetti hänet takaisin sillä käskyllä, että hänen vartian +luokse tullessaan pitää asettua tanaan, nostaa käsi lakin reunaan ja +sanoa, minkätähden on tullut; sitte hän kyllä lasketaan sisään. + +Maailmaa hallitsevat voimat olivat kuitenkin säätäneet niin, että +vartiana seisova santarmi ei ymmärtänyt sitä kieltä, jota Gyuszi puhui, +tämä kun oli kunniallinen tschekkiläis-ihminen; hän piti tätä nyt jo +vakojana ja ajoi hänet aika kierua pois, huutaen: "pyri tiehesi, senkin +vietävän urkkija!" + +Kolmannella kertaa, jo kaukaa nähdessään Gyuszin heristi hän hänelle +nyrkkiä: "tuleppas lähemmäksi vaan!" + +Neljännellä kertaa kun Gyuszi lähestyi, tömisytti hän hänelle jalkaa ja +karkotti hänet siten. + +Viidennellä yrityksellä keksi hän kavalan kujeen: hän vetäysi oven +suojaan ja kun Gyuszi tuli ruokakäskyllä, iski hän yht'äkkiä kiinni +hänen niskaansa, hieroi häntä hirveästi tukasta ja sivalteli hänelle +muutamia kunnon korvapuusteja. + +Siitä huolimatta täytyi Gyuszin vielä noin neljä kertaa yrittää +pääsemään katsastavain herrain luokse. Kerta pääsi hän jo huoneen +takaseinälle, huutaaksensa heille sisään akkunasta, mutta sieltäkin +karkotti hänet vartia. Sitte tuumaili hän kiivetäksensä ylös johonkuhun +kastanjapuuhun ja sieltä sanoa, minkätähden hän oli lähetetty. Mutta +sieltä hän siepattiin kiinni ja nyt tuli hänen mittansa täyteen. +Vihastunut soturi tempasi hänet alas puusta ja vei hänet, kauluksesta +kiinni pitäen, armollisten herrain eteen, ilmoittaen, että hän täällä +oli vanginnut vaarallisen vakojan, joka jo kymmenettä kertaa tahtoo +tunkea saartolaitoksen lävitse. Gyuszi ponnisteli vastaan sekä käsin +että jaloin. + +-- "No, sinä lurjus, mitä tahdoit?" tiuskasivat hänelle yhtä haavaa +kaikki kolme herraa. Hyvä, ettei pikku Gyuszi raukalle mitään +tapahtunut, joutuessaan kolmen tuommoisen muljottelevan silmäparin +ristituleen, jossa joka taholta häntä uhattiin elävältä syödä. Onneksi +juohtui hänen mieleensä, minkätähden oli tullut. + +-- "Minun tulee kutsua herrat päivälliselle." + +Voi, kuinka yht'äkkiä kaikkien kolmen äkäiset kasvot lauhkenivat! +Kuinka kaikki taputtelivat pikku veitikkaa poskille: "kelpo pikku +poika! onhan se herra ritarin palkollisia kastellista." + +Sen jälkeen rupesivat kaikki kolme yhtä haavaa ahdistamaan syytöntä +santarmia, joka vielä piti poikaa kauluksesta kiinni, ja hän sai kuulla +jos jotakin "taitamattomuudestaan, järjettömyydestään" j.n.e.; hyvä, +ettei tämä siitä mitään ymmärtänyt. Se raukka ehkä vielä tänäpänäkin +vaivaa päätään tämän arvoituksen selittämisellä. + +-- "Pelästyitkö, poikaseni?" kysyi herra Bräuhäusel, taas Gyusziin päin +kääntyen, jonka kasvoille itku oli piirtänyt uurteita, ikäänkuin +rankkasade multapeltoon. "Pelästyitkö kovin?" + +-- "Pelästyin." + +-- "Armollinen herrako sinut lähetti?" + +-- "Ei hän lähettänyt, sillä hän ei ole kotona, vaan missi lähetti, +että ettekö tahtoisi syödä päivällistä?" + +-- "Oi, kyllä. Me suutelemme hänen kättänsä, poikaseni; sano, että +kohta tulemme." + +-- "Kyllä. Mutta kenellä on kolme tähteä?" + +Tutkija-herrat olivat näet vaikean työnsä perästä käärineet huivinsa +kaulaansa, jotteivät saisi kurkkutautia, ja tällä tavoin peitetyistä +kauluksista Gyuszi ei voinut tietää, mikä oli mihinkin paikkaan +käskettävä. + +Herra Bräuhäusel käsitti kysymyksen. + +Oi, herra Bräuhäusel on sangen hienotunteinen mies. Ja astuen esiin +kunnioitusta herättävällä ylhäisyydellä, vastasi hän: + +-- "Minä olen päällikkö, poikani, minä se olen." + +-- "Nuot muut kaksi ovat siis yksitähtisiä, eikö niin? Ja nämät tässä, +pyssy kädessä, ovat santarmit. No niin; missi lähettää nöyrät +tervehdyksensä herroille santarmeille ja käskee sanoa, että päivällinen +on heille valmistettu kastellissa; yksitähtiset herrat otetaan +mieluisasti vastaan atrialle pehtorin luona ja sen, jolla on kolme +tähteä, sopii, jos hänen on nälkä, mennä voudin tykó syömään." + +-- "Hehehe, sinä pikku pöllö! Onhan kutsuttu ihan päinvastoin; minua +kai kastelliin käskettiin?" + +-- "Niin, niinhän sanoinkin." + +Annettuansa nyt tarpeellisia ohjeita käskyläisillensä, salli herra +Bräuhäusel itsekunkin mennä omaa tietään vatsansa vaatimuksia +täyttämään, itse antaen pikku Gyuszin viedä häntä kastelliin; tiellä +lahjoitti hän uskolliselle palvelija-pojalle hänen kärsimyksistänsä +uuden uutukaisen, rahapajasta vast'ikään tulleen, kiiltävän kreutzerin. + +Siitä tuli Gyuszille paljon katselemista ja ihmettelemistä, hän kun ei +ensinkään voinut saada päähänsä: mikä kummallinen raha tuo lienee, joka +on melkein kullan kaltainen, mutta johon kuitenkin on painettu: "yksi +kreutzeri." + +Salonkiin astuessaan näki herra Bräuhäusel miss Natalien ja talon +molempain neitien tulevan vastapuoleisesta ovesta. Bogumil eli Straff +ei ollut läsnä: hän oli jo eilen mennyt Tiszalle metsästämään, jottei +hän läsnä-olollansa synnyttäisi edes aavistustakaan minkäänlaisesta +tuttavuuden suhteesta hänen itsen ja tutkivain herrain välillä. Herra +Bräuhäusel'kin menetteli niin, kuin hän ei sinä ilmoisna ikänä olisi +mitään tietänyt tuosta mainiosta miehestä. + +-- "Minä pyydän tuhat kertaa anteeksi teidän armoiltanne tuosta +omituisesta 'quiproquo'sta', jonka alaiseksi pikku palvelija-poika +joutui", lausui herra Bräuhäusel puheen aluksi, katsoen tätä seikkaa +hyvin huvittavaksi keskustelun aineeksi. "Vartiat pitivät tuota raukkaa +vakojana ja ajoivat hänet ensinnä pois, mutta ottivat sittemmin hänet +kiinni; onneksi pääsin minä väliin, muuten olisi vielä hänkin joutunut +tutkimus-vankeuteen." + +-- "Minä toivon, että hänen kutsumuksensa oli hänelle puolustukseksi", +jatkoi miss Natalie ystävällistä leikkipuhetta. + +-- "Siihen oli jo lähettäjän nimi kylläksi", vastasi sievistellen herra +Bräuhäusel ja istui kohteliaasti pöytään sillä tavoin, että miss +Natalie tuli hänen oikealle, neiti Eliz hänen vasemmalle puolellensa, +soppamalja hänen eteensä ja neiti Hermine vastapäätä häntä. + +Mitä suloisin naapuristo! Varsinkin soppa liha-mykyineen ja +jauho-palleroineen. Tuo kokki näyttää hyvin tietävän, mimmoista soppaa +silloin on keittäminen, kun kotikatsastuksen päällikkö tulee +viralliselle päivälliselle eikä aamusta varhain iltaan asti ole +nieleskellyt muuta kuin pölyä ja törkeitä puheita. + +-- "Ikävä toimitus semmoinen?" kysyi miss Natalie tuolta kelpo +herralta, kun tämä oli laskenut lusikan pois ja pyhkäisi suutansa. + +-- "Oi, minä olen jo siihen tottunut. Semmoisessa valtakunnassa, kuin +tässä, on se välttämätöntä; jokapäiväinen toimi. Vaiva ei ole pää-asia +tässä, vaan tuo ijankaikkinen valppaus, jotta heidän kavaluutensa +kautta ei joutuisi harhateille, jotta heidän kekseliästä viekkauttansa +voisi yhtäläisellä kekseliäisyydellä turhaksi tehdä, jotta +ristikysymyksillä saattaisi uppiniskaisimmastakin totuuden pusertaa. +Oi, tämä on todellinen intohimo! Mutta siihen tarvitaan älyä! +Todellakin erinomaista älyä, jota harvalla on. Oi, hyvin harvalla!" + +Hänen loistavat kasvonsa näyttivät sanovan: mutta niitä harvoja olen +minä. + +Herra Bräuhäusel oli sangen luonnollisesta varovaisuudesta +ottanut puheena olleen lippaan mukaansa tännekin, hän ei uskonut +sitä kenellekään muulle; päällikön täytyy olla epäluuloinen +käskyläisiänsäkin kohtaan. Tuo soma, leikkauksilla koristettu laatikko +veti tietysti suuressa määrässä puoleensa naisseuran uteliaisuutta, +joka herra päällikölle ei ollut ensinkään vastenmielistä; päinvastoin +malttoi hän tuskin odottaa siksi, kuin joku tästä esineestä pyytäisi +selitystä. + +Odotettu kysymys ei jäänytkään tekemättä. + +-- "Ehkä tämä lipaskin on teidän löytöjänne?" kysyi miss Natalie, +osottaen tuolille laskettua laatikkoa, josta herra Bräuhäusel piti niin +suurta lukua, että melkein oli sille tarjota kädessään pidettyä +kastinkuppia: "enkö saa ensin antaa teille?" + +-- "Onpa niin. On kyllä. Sitähän juuri etsimmekin ja paljon vaivaa +vaadittiin, ennenkuin sen löysimme. Varsin sukkelasti oli se kätketty. +Todellakin viekkaasti. Mutta lopuksi kuitenkin 'Arguksella on sata +silmää!'" + +Varmaankin herra Mikucsek kertoi ihan samaa tuolla alhaalla +Maxenpfutsch'ilaisille, se vaan, että häneltä oli yhdeksänkymmentä ja +yhdeksän sadasta puhkaistu, koska vaan yksi oli jäänyt. + +-- "Epäilemättä siinä on vaarallisia papereita?" kysyi miss Natalie. + +-- "Onpa niitäkin, ja erään vaarallisen ihmisen muotokuva." + +-- "Vaarallinen muotokuva?!" -- Mutta sitä nyt kaikki kolme naista +tahtoivat nähdä; ja olisivatpa todellakin kaikki suuresti poikenneet +naisen tavoista, jos sitä eivät olisi tahtoneet. + +Herra Bräuhäusel luuli sitovansa talon neitiä kiitollisuuden velkaan, +jos tyydyttäisi heidän uteliaisuuttansa, ja aukaisi sentähden lippaan +heidän eteensä. + +-- "Ah! ei mikään ruma nuori mies! -- Hän näyttää vaan vähän +uhkamieliseltä. -- Nuot tiheät kulmakarvat antavat kasvoille oikean +rosvon katsannon. -- Minusta hän on todellakin peloittava." + +Näitä muistutuksia tekivät sikisokin missi ja Hermine; herra Bräuhäusel +myöntyi kummankin puoleen. + +-- "Ja nämät kirjeet tässä?" + +-- "Ne eivät sisällä mitään erinomaista. Niitä nuori herra on +kirjoitellut jostakin sangen turvallisesta paikasta, jossa hän on hyvän +vaarinpidon alaisena. Mutta se, mikä oikein vaarallista on, on kätkössä +kuvan alla. Jos painaa tätä, aukenee kuva sijaltansa ja sen alta +löydämme nämät kirjeet, hienolle paperille kirjoitettuina; +allekirjoitetusta nimestä näkyy, että ne ovat vanhan Adam Garanvölgyin +omakätisiä kirjoituksia." + +Herra Bräuhäusel'iä ei vähintäkään arveluttanut sallia näitten +epäluulon-alaisten kirjeitten käydä kädestä käteen tämän perheen +uteliailla naisilla, tämän hyvästä mielenlaadustaan tunnetun perheen; +olivathan ne paitsi sitä kirjoitetut vieraalla kielellä, nämät eivät +siitä ymmärrä mitään. + +Mistä hänen ja mistä kaikkien talon vartiain oli mahdollinen tietää, +että ritarin perheessä on yksi jäsen, joka jo aikoja sitten askaroitsee +niittotyttöjen kanssa pelloilla, ryytimaan-hoitajattarien kanssa +puutarhassa, talonpoikaisvaimojen kanssa pihalla siinä uskaliaassa +toimessa, että oppisi tämän kohteliaan, ystävällisen kansan kieltä? +että neiti Eliz puolentoista vuotta täällä oltuansa jo ymmärtää unkarin +kieltä? + +Tästä vaarasta kokonansa tietämätönnä ei siis kukaan huolinut siitä, +että, sill'aikaa kuin miss Natalie antaa herra Bräuhäusel'in juurin +jaarin itselleen selittää, mitenkä piilopaikka löydettiin, mitenkä se +oli avattu, mitenkä herra Kampós sillä ja sillä tavoin oli siihen +pakoitettu, mitä tästä nyt tulee, onko jotakin suurempaa kravallia +pelkäämistä, eikö olisi hyvä käskeä herra Maxenpfutsch'ia yöksi +kastelliin, pyssyllä varustettuna, mikä suuri onni oli, että tämä +kabali saatiin ilmi j.n.e., sill'aikaa kuin he näin miellyttävällä +tavalla toisiansa pelästyttivät -- neiti Eliz varsin kauan katselee +yhtä noista ohuista, täyteen kirjoitetuista kirjeistä. Kukapa olisi +aavistanut, että hän tämän kirjeen rivejäkin ymmärtää? + +Ei, ei kukaan siitä huolinut. Lapsi sai huoleti kirjeesen tähystellä. + +Mutta mitä lapsi luki, kuului näin: + +"Armas, rakastettu, unhottumaton poikani! Kun sinä taas näet vapaan +taivaan, silloin minä en enää pitkään aikaan ole käärinliinan lävitse +nähnyt mitään. Jos paitsi sinua ja sitä, jolla on luottamukseni, joku +muu näkisi nämät kirjeet, sanoisi hän, että olen narri; vanha mies, +joka kirjoittaa rakkaudenkirjeitä -- muotokuvalle, ja lähettää +kirjeensä -- muotokuvalle! Ken ymmärtäisi minua? Tulisiko minun +ennemmin kirjoittaa elävälle ruumiillesi? kirjeitä, joita kaikki +vanginvartiat ennen lukevat, kuin ne sinun käteesi annetaan? +Kirjoittaisinko niihin asioita, joita minun on sallittu kirjoittaa, vai +panisinko itseni sen vaaran alttiiksi, että kuivettuneesta kädestäni +luiskahtaisi joku katkera sana, joka saattaisi tehdä kahleesi vielä +raskaammiksi, vai antaisinko valitushuudoillani ilmi, että minä sinussa +olen satakertaisesti rangaistu, että minä sinun kanssasi istun +vangittuna, että mitä sinulta puuttuu, sen minä itseltänikin kiellän, +että kun sinä olet yksinäsi, minäkin olen yksinäni, mutta että +ajatuksissani istun tuolla sinun vieressäsi, kylmän vuoteesi äärellä ja +kannan toista päätä kahleistasi? Ei, sitä ei kukaan saa tietää, et edes +sinäkään, ennenkuin vasta sitte kuin kaikki on ohitse. Sinä silloin jo +olet harmaapää mies, minä taas kylmänä tomuna. Mutta kuitenkin täytyy +sinun tietää, silloinkin, kuinka rakastettu olet ollut. Säännökseni, +jotka tulevat sinun hyväksesi, olen tänne kätkenyt. Minun täytyy +kätkeä ja salata ne, sillä jos pitäisin niitä läheisyydessäni, +anastaisivat sukulaiseni, jotka jo eläissäni ovat tehneet perintöjaon +omaisuudestani, ne epäilemättä, kun olen silmäni ummistanut; näistä +kirjeistä saat tietää kaikki, mitä sinuun koskee. -- Sill'aikaa minä +luen päivät: niitten loppu on tuolla puolen sitä rajaa, jonne elämäni +ulottuu; haaksirikkoinen meren keskellä tietää, että ranta on tuhannen +peninkulman päässä, mutta kuitenkin syleilee hän irroittunutta lautaa +ja uipi..." + +-- "Saanko pyytää kirjettä, neiti Eliz!" sanoi herra Bräuhäusel. + +-- "Oi, kernaasti." Pelästynyt tyttö päästi kädestään kirjoituksen. + +-- "Te katselitte kirjettä semmoisella tarkkuudella, kuin olisitte +siitä lukenut." + +-- "Käsi-ala siinä oli niin omituinen." + +-- "Teidän armonne näyttää kyyneltyvän." + +-- "Oi, ei; jotakin sattui silmääni. Varmaankin joku tomun-hiukka +tuosta kirjeestä." + +-- "No, se ei sentään liene myrkyllinen. Olisi vahinko niin kauniita +silmiä." + +Ja kuitenkin oli tuon kirjoituksen myrkky jo tehnyt vahinkoa näille +kauniille silmille. + +Ken olisi sitä ajatellut? + +Herra Bräuhäusel luki kirjeet, olisivatko kaikki tallella. Ei yhtäkään +puuttunut, ja nyt hän katsoi hyväksi panna ne takaisin kätköpaikkaansa +ja lukita laatikon. + +Mutta tämän perästä oli hän pakoitettu syömään myöskin vasemmanpuolisen +naapurinsa puolesta, sillä tätä ei ruoka enään ensinkään maittanut -- +niin suuri oli silmässä vaiva tuosta yhdestä tomun-hiukasta! + + * * * * * + +Nyt katsahtakaamme hetkeksi, kuinka Kampós herran laita on. + +Onhan meillä aikaa siksi, kuin kunnioitetut herrat päivällisensä +päättävät. + +-- "Niin! Heidän on kyllä helppo! Istuvat valmiisen päivällispöytään. +Köyhän ihmisen he sitä vastaan lähettävät työhön, kysymättä häneltä +edes, onko jo mitään niellyt. Juosta koko päivä, niinkuin koira; panna +illalla syömättä maata, niinkuin hevonen; puoli-yön aikana taas tulla +herätetyksi, niinkuin tarhapöllö!" + +Nämät hellätunteiset valitusvirret kaikuivat tuon hyvänlaitaisen +santarmi-kapralin huulilta, joka oli tehtäväksensä saanut "in +flagranti" kuljettaa Kampós herraa hallintokaupunkiin. + +Kampós herra kuunteli, hiljakseen tupakoiden, tätä valitusta, eikä +keksinyt siihen mitään lohdutuksen sanaa. + +Sitä enemmän hyväksyivät sitä molemmat muut matkakumppanit, jotka +jyrkästi väittivät, että kun ihmiselle aamusta iltaan ei anneta mitään +syödä, silloin täytyy hänen sota-kannalla olevana saada suurempi +palkka. + +Kampós herra ei puheesen mitään virkkanut. + +-- "Teidän siis ei ole nälkä?" lausui vihdoin vakavalla äänellä kaprali +huoneenhaltialle. Kampós herra ymmärsi kysymyksen. + +-- "Onhan tässä tien varrella csárda[51], josta voipi saada lasin +viiniä ja vähäisen paprika-lihaa."[52] + +-- "Mutta eikö kukaan meitä petä?" + +-- "En minä, sen tiedän." + +Loppupäätös näistä viittauksista oli se, että kun vaunut tulivat +"Ryyppy"-csárdalle, herra kaprali katseli ympärilleen, ja seisahutti, +kun hän ei ketään nähnyt, hevoset, tuoden esiin sen ehdoituksen, että +jos ei herra Kampós'illa olisi mitään sitä vastaan, sopisi ehkä poiketa +tähän sisään ottamaan siemaus viiniä... + +Kampós herra suostui yhteiseen toivomukseen ja astui kolmen saattajansa +kanssa csárdaan. + +Isossa juomatuvassa, pitkän pöydän päässä, istui sikopaimenen tapaan +vaatetettu mies, joka tuon tuostakin otti kulauksia viisi-mittaisesta +purakasta ja syödä paloitteli paprikoittua silavaa viittansa hiasta. + +Me olemme jo kerran nähneet tämän miehen. Herra Maxenpfutsch olisi +varmaankin tuntenut hänet tuoksi asiantoimittajakseen, jonka yhä oli +määrä tulla yorkshirelaisten kanssa. Epäilemättä on tuo silavan +möhkälekin niistä lähtenyt. Herra kapralista näytti kohta tämä mies +epäluulon-alaiselta. Kun hän kerta kumartui lattialle pudonnutta +veistään ottamaan, viittasi kaprali molemmille miehilleen, että he +tarttuisivat pyssyihinsä. Kumartuessaan sikopaimen kuitenkin tirkisteli +kulmainsa alta ja huomasi viittauksen. Hänestä oli selvä, että hän +tässä nyt oli pulaan joutunut. + +-- "Jumala antakoon hyvää päivää, herrat soturit!" sanoi hän, juoden +heidän muistokseen purakasta. "Oletteko kuulleet puhuttavan Miska +Szemes'ista?" + +-- "Paljonkin." + +-- "No niin, tuo Miska Szemes olen minä!" lausui sikopaimen, nousten +penkiltä koko pituudessaan seisaalle. Hänen lakkinsa otti melkein +orsihirteen kiinni. + +Santarmit ojensivat pyssynsä. "Köyhällä pojalla" ei ollut muuta kuin +käsikirves; senkin veti hän esiin viittansa hihnasta, josta se roikkui, +ja heitti pöydän alle. + +-- "Älkää huoliko asettua minua vastaan. Minun on jo loppu käsissä. +Olen kyllästynyt maailmaa kiertämästä. Tähän asti olen pelännyt vaan +sitä, että jos joudun kiinni, minut suljetaan sisään pitkäksi ajaksi. +Mutta tällä viikolla luin, että olen julistettu sota-oikeuden +alaiseksi. Nyt antaun itse vapaa-ehtoisesti, sillä tiedän, että minusta +pian päästään. Mikä hinta on määrätty päästäni herra kaprali?" + +-- "Kuolleena kaksisataa, elävänä viisisataa florinia." + +-- "No, herra kaprali, viisisataa florinia on siis kourassanne! Mutta +jos tahtoisin, voisin vielä sillä veitselläni, jolla vast'ikään söin +silavaa, leikata kurkkuni poikki ja teiltä olisi kolmesataa florinia +mennyt tipposen tiehensä. Tehkää siis sen verta hyväkseni, koska jo +olette voittanut niin paljon rahaa minun kauttani, että annatte isännän +täyttää purakkani; katsokaa, kuinka kuiva tuo Jumalan antama jo on, +siinä ei ole enää tippaakaan." + +Ja ylösalaisin käännetystä purakasta ei tosiaankaan juossut +pisaratakaan esiin. + +-- "Minä juon kumminkin niin kauan, kuin saatan juoda; panen omasta +nahastani noin yhden florinin viiniin. Isäntä kaataa kahdentoista +kreutzerin hintaista, purakka vetää viisi mittaa, se tekee täsmälleen +yhden florinin. Eikö niin, herra kaprali, tuota yhtä florinia te ette +kadehdi köyhältä pojalta, joka ilmaiseksi laskee käteenne viidensadan +florinin pään?" + +Kaprali huomasi, että hänellä oli tekemistä sangen hyvänlaitaisen +raukan kanssa, joka jo muutenkin tahtoo kuolla ja vielä viimeisillään +laskee pilapuheita, niinkuin anekdoti-kirjoissa usein saapi lukea. + +-- "Hyvä! Isäntä, hoi! Täyttäkää tuon pojan purakka!" + +Kapakan-isäntä laski kaikkien nähden läkkisellä ratilla pulputtavan +purakan ruukku-viiniä täyteen; viinin vielä kuohuessa purakan suussa, +tarttui Miska Szemes siihen ja nielaisi siitä semmoisen siemauksen, +että sisällyksestä vähentyi kaksikymmentä prosenttia. + +-- "No, herra kaprali, ottakaa tästä tekin pieni naukku köyhän, hukkaan +joutuneen betyárin sielun muistoksi!" sanoi Miska, pyhkäisten pullon +suuta ja tarjoten sitä hänelle. + +Kaprali pisti vastaan. + +-- "Vai niin? Herrat eivät juo purakasta, vaan lasista." + +Tämän sanottuaan kaatoi hän kaikille kolmelle viiniä laseihin, samasta +purakasta, josta itsekin oli juonut. Sitte pyhkäisi hän taas pullon +suuta paidanhiallaan ja kaatoi Kampós herrallekin: "Juokaa tekin, suuri +herranen, sielu raukkani onneksi! Eikö totta, te olette komisarjus?" +Hän tiesi hyvästi, että Kampós oli huoneenhaltia. + +Ja sitte hän taas joi purakasta, siten vakuuttaaksensa, ettei siinä ole +myrkkyä eikä unijuomaa. + +Sen jälkeen pyysi hän suurella mielenmaltilla toista santarmia nyt +vetämään hansikat hänen käteensä, joilla tarkoitti käsirautoja; +kapralin viittauksesta ottikin tämä ne esiin sapeli-taskustaan. Miska +Szemes laski molemmat käsiranteensa ristiin ja antoi vastustelematta +vääntää ne kiinni; pyysi vaan kolistajaansa antamaan hänelle juomista, +kun hänen tulisi jano. + +Herra kapralin ilo oli nyt rajaton tämän hyvän saaliin johdosta: +luvattu palkinto, maine, "gradus ad majora", uutteruuden-tähti, +virallisessa lehdessä ja sitte kautta koko Europan julistus, että hän +se oli, joka sai kiinni tuon kuuluisan Miska Szemes'in! Kenen päätä +tämmöinen loisto ei olisi huimannut? + +Senpätähden herra kaprali ei ainoastaan maksanut purakkaan laskettua +viiniä, vaan mitä muita kaikkia oli nautittu, omasta kukkarostaan +csárdan-isännälle; olipa hänen auliutensa lopulta niin suuri, että +tilasi jäätelöäkin, jota ei kuitenkaan onneksi csárdassa saatavana +ollut. + +Rikastuneena näin hyvästä saaliista palasivat he puolen tunnin päästä +taas vaunuihin, joihin nyt istui kuusi henkeä: etusijalle kuski ja yksi +santarmi, niitten taakse rautoihin pantu betyári ja toinen santarmi +sekä takaistuimelle Kampós herra ja kaprali. + +Kuski sivalsi ruoskalla hevosia. Ilta rupesi lähenemään; taivaanranta +muuttui punertavan näköiseksi; idästä nousi sakea sumu, johon tuoksuvat +vainiot jäivät hopeisen metsän muotoisina. Ilmassa lensi raakuva +varisparvi kaupunkiin päin. "Korppi rääkyy, herra kaprali!" mutisi +Miska Szemes. Herra kaprali ei vastannut siihen mitään, vaan horjueli +Kampós herran olkapäätä vastaan, niinkuin se, jonka pää ei enää kestä +painoansa. + +Samoin tekivät molemmat muutkin santarmit betyárin ja kuskin vieressä. +Kun oli ehditty lakealle, nukkuivat jo kaikki kolme sitkeästi. + +Silloin veti Miska Szemes kätensä sievästi ulos raudoista, ikäänkuin +niissä vaan olisi ollut talvihansikat, ja vaunujen tultua eräälle +sillalle, sanoi hän kuskille: + +-- "Pysäytä hevoset, veikkoseni! Nyt, suuri herra, kiitoksia paljon, +että olette tuonut minua tähän asti: tästä jo kyllä itsekin osaan +edemmäksi. Nämät kaikki kolme nukkuvat hyvästi. Purakassani on kaksi +onttoa: joka kerta kuin pyhkäisen sen suuta, väännän erästä tappia ja +annan sen siten toiselle. Te, suuri herra, joitte _minun kanssani_, +muut särpäsivät unijuomaa. Toivotan rauhallista hyvää yötä." + +Sen sanottuansa hyppäsi hän vaununlaidan ylitse ja oli minutin päästä +kadonnut tien ojissa kasvavaan pensahistoon. + +Kampós herra kohautti olkapäitään; hän ei ollut saanut käskyä juosta +tuon perässä. + +Hän ei tehnyt muuta, kuin kääriysi viittaansa ja nojasi vaununlaitaa +vastaan, tehden sen päätöksen, että kun saavutaan santarmi-kasarmin +pihalle, hän on oleva viimeinen, jota saadaan unesta hereille +ravistella. + +Herännyt kaprali ja kumpikin santarmi katselivat ensiksi hyvin +kummastuneina ympärilleen, mihin Miska Szemes oli joutunut. Sitte +rupesi ensinmainittu lukemaan rahakukkaronsa sisällystä. Siitä puuttui +kuin puuttuikin se florini, jonka hän Miska Szemes'in puolesta oli +"Ryyppy"-csárdassa maksanut. + +Tuo hurjapäinen konna oli vielä rohjennut antaa takaa ajavain +viranomaisten maksaa hänen viininsä! + +Niin paljon elämän-filosofiaa löytyi kaikissa kolmessa, etteivät +ainoallakaan sanalla enään ottaneet Miska Szemes'istä puhuaksensa. + + * * * * * + +Kartanoonsa takaisin palaava Ankerschmidt kohtasi tiellä +tutkimuskunnan, joka jo oli paluumatkalla. + +Hän hämmästyi suuresti sitä isoa, aseellista saattokuntaa, joka seurasi +Bräuhäusel et consortien postivaunuja. Muuten oli hän pakoitettu +pysäyttämään hevosensa, sillä kunnioitetut herrat, jotka jo kaukaa +olivat tunteneet hänen valjakkonsa, seisahuttivat niinikään vaununsa ja +tulivat, siitä alas hypähtäen, Ankerschmidt'in kuomille kiittämään +siitä sydämellisestä vastaan-otosta, joka hänen poissa ollessaan oli +hänen kartanossansa tullut heidän osakseen. + +-- "Mitä riivattua! Ovatko herrat pitäneet ajometsästystä kylässä?" + +Ensi hetkellä luuli hän, että he puolalaisen tähden olivat tulleet +semmoisella miesvoimalla. + +-- "Olemme, ja täydellisellä menestyksellä. Teidän armoanne ei ole edes +aavistanut, mitä vaarallisia papereita on ollut kätkettynä tuohon +vanhaan rakennukseen kastellinne vieressä." + +-- "No, mitä vielä! Olisiko Garanvölgyi muka komprometterattu?" + +-- "Se on kyllä vielä ilmi tuleva. Toistaiseksi on vaan huoneenhaltia +otettu tutkinnon-alaiseksi." + +-- "Hyvä! Tämä onnellinen yhtymys ilahuttaa minua, jääkää hyvästi!" + +Ankerschmidt heittäysi vihastuneena vaunujensa istuimelle ja lähti +eteenpäin. Jos vanhassa rakennuksessa oli pidetty katsastusta, on sitä +ennen täytynyt tapahtua ilmi-anto. Ilmi-antajana on saattanut olla vaan +yksi ihminen -- _pakolainen_. Ankerschmidt soimasi itseään säälimättä +siitä, ettei hän heti ensi ilmestymisen perästä ollut ajanut talosta +pois tuota ihmistä; olipa vielä ottanut hänet piano-mestariksi. Kun +rouvasväki niin häntä suosi. + +Mitä tästä nyt lähtenee? Jos vanha Garanvölgyi on ryhtynyt +johonkin sopimattomaan asiaan, jääpi sen kautta vankeudessa istuvan +sisaren-pojan kohtalo yhä ratkaisematta. Jos tuosta taas saataisiin +ilmi joku salaliitto, silloin tulee anomuskirja pahaan aikaan. + +Muutoin oli siinä jo kyllin katkeraa kokemusta, että juuri ne jättävät +tuon onnettoman miehen, jotka ovat hänen likimmät heimolaisensa. Tuo +rouva, tuo kihlattu morsian, ei tahdo antaa sisään ylkämiehensä hyväksi +tehtyä anomuskirjaa. Ihminen ei voisi semmoista uskoa, jos ei itse +olisi sitä nähnyt. Mutta mitä tulee ritarin nyt tehdä taskussaan +olevalla anomuskirjalla? Kenenkä kautta jättää se sisään? Jos saisikin +vanhan Garanvölgyin siihen taivutetuksi, saattaisiko hän siitä odottaa +menestystä juuri nyt, kun hän itsekin on tutkinnon-alaisena? + +Ja lisäksi ei ritari voinut ratkaista, millä mitalla hänen tulisi jakaa +jaloa ylenkatsettansa rouva Pajtayn ja Bogumil'in välillä. Sillä +lakattuaan raivoomasta toista vastaan, luuli hän tehneensä toiselle +vääryyttä, kun tämän siksi aikaa oli unhottanut. + +Hän malttoi tuskin odottaa siksi, kuin oli kotia päässyt. + +Ensimmäiselle, joka tuli vaunujen luokse kapineita noutamaan, kuului +ensimmäinen sana näin: + +-- "Onko piano-mestari kotona?" + +Saatuansa tietää, että nuori herra tänään aamulla oli palannut +metsästysretkeltä, riensi hän heti kamariinsa. + +Hän ei vielä ollut saanut päällystakkiaan yltänsä riisutuksi, kun pikku +Gyuszi tuli hänen luoksensa sillä pyynnöllä, että missi tervehtää +armollista herraa ja kysyy. olisiko hänellä aikaa tulla saliin erästä +sangen vakavaa sanaa varten. + +-- "Mikä vietävän vakava sana missillä on sanottavana? Vakava sana? +Ikäänkuin minä olisin mikään pilapuheinen mies, joka aina leikkiä +lasken! Minä aion vielä hyvinkin vakavasti puhua, se on varmaa." + +Sisään astuvaa ritaria odotti salissa missi yksinään. Tämän oli käherät +tätä juhlallista tilaisuutta varten asetettu "à l'anglaise", jotta +hänen kasvonsa näyttäisivät tavallista pitemmältä ja tragillisemmalta. + +-- "Mitä mielitte, miss Natalie? Mitä sanomista teillä on minulle?" + +-- "Herra ritari!" lausui missi semmoisella turmiota ennustavalla +äänellä, jolla muinoin Pythian dodonalaiset orakeli-vastaukset +kaikuivat. "Hankkikaa kuulemaan sangen huonoa sanomaa, joka on teidän +jaloa sydäntänne kauhistuttava." + +-- "No, mitä nyt? Suorastaan rynnäkköön! Minä en rakasta pitkää +tiraljeramista." + +-- "Teidän talossanne on petturi." + +-- "Minä tiedän sen, tuo pirun tuoma! Älkää puhuko enempää! Minun on +kaikki tiedossani. Tiellä sain sen kuulla." + +-- "Olisiko se mahdollista? Minä aioin sitä salata." + +-- "Sen uskon; vaan minä sen kyllä saatan kuuluville, älkää pelätkö!" + +-- "Hyvä herra, ajatelkaa, että teidän tulee suojella perheenne hyvää +mainetta." + +-- "Sitäpä juuri tahdonkin suojella. Minä en suinkaan salli sanottavan, +että Ankerschmidt'in talossa semmoinen ihminen saapi hengittää, joka on +salainen ilmiantaja." + +Missi koetti häntä lepyttää. + +-- "Mutta, hyvä herra, muistakaa kuitenkin, että hän on teidän +perheenne jäsen." + +-- "Perheen-jäsen hän ei ole tästä hetkestä lähtien, sen vannon, sitä +hän ei ole. Minä ajan hänet vielä tänään pois. Annan käskyn, että jos +hän vielä kerran tulee pihaani, häntä ruoskalla karkotetaan." + +-- "Jumalan tähden, hyvä herra, teidän lemmikkinne!" + +-- "Ei minun lemmikkini! Perhana vieköön! Teidän lemmikkinne! Minä olen +jo kauan tietänyt, että hän pettää, mutta teidän mieliksenne minä en +ole siitä lukua pitänyt. Nyt minä jo olen saanut hänestä kylläkseni. +Tällä hetkellä saa hän jättää taloni; minä tahdon näyttää, kummoista +sota-oikeutta osaan talossani pitää, jos joku sitä häpäisee." + +-- "Mutta, hyvä herra, kiivastuneessa mielentilassa älkää sentään +mitään tehkö!" + +-- "Juuri tässä paikassa seisoen tahdon tehdä kaikki; juuri tässä +silmänräpäyksessä. Gyuszi, hoi!" + +Missi huusi viereisestä kamarista neiti Hermineä avuksensa, jotta +hänkin koettaisi rauhoittaa isän kiihoitusta. + +-- "Armoa, hyvä herra! Malttakaa mieltänne!" + +-- "Älkää pelätkö niin kauheasti! Minä en lyö häntä korvalle, en edes +soimaa häntä. En suinkaan, en sano hänelle ainoatakaan törkeää sanaa. +Mutta sitä kuitenkin sallinevat teidän ylhäisyytenne, että jos ken on +saattanut itsensä mahdottomaksi asumaan yhden katon alla minun +kanssani, minä hänelle aivan kohteliaasti saan sanoa niin paljon, kuin: +'armahani, _tuossa on ovi, ulkona odottaa kalesit_, karsamadiner.'[53] +-- Gyuszi! Lähetä tänne piano-mestari!" + +-- "Kuinka? Hänen kuullen?" kysyi missi. + +-- "Hänen kuullen, se on tietty, että hänen kuullen. Minun ei ole tapa +semmoisia kirjeen kautta suorittaa. Minä en puhu kenestäkään pahaa +selän takana, vaan jos jotakin sanon, tietää sen joka ihminen. +Sentähden on Jumala antanut minulle ääntä, jotta sen voi kuulla vaikka +maantielle asti. Tuleeko tuo piano-mestari jo?" + +Hän tuli jo. + +Herra Straff astui hymysuin saliin, niinkuin se, joka ei mitään +aavista, ja alkoi lausua iloansa ritarin kotia palaamisesta, josta +kuitenkin Ankerschmidt yht'äkkiä teki lopun hirmuisella huudolla, kuin +olisi komentanut kokonaista, juoksujalassa esiin ryntäävää +ratsurykmenttiä: + +-- "Seis!" + +Siihen toisen nyt kaiketi täytyi pysähtyä, koska ritari lisäksi ojensi +kättänsäkin, vieläpä heristi nyrkkiäkin. + +-- "Kuuletko, sinä -- ihminen! Eilen tapahtui virallinen katsastus +Garanvölgyin talossa. Ilmi-anto oli sinun tekosi. Minä en asu yhdessä +talossa ilmi-antajain kanssa. Oikealle käänny! Mars!" + +Ikäänkuin salaman iskusta pyörryksiin joutuneina, ällistyivät kaikki +läsnä-olijat tästä sotilaan-tapaisesta päiväkäskystä. Molemmat naiset +tarttuivat pelästyksestä toinen toisensa käteen, kun sitä vastoin +Straff laski kätensä rinnalleen ja kohotti sormiansa valaan; hän aikoi +sanoa jotakin hirvittävää. + +-- "Käsi alas!" ärjyi ritari, nähdessään, että tämä aikoi vannoa. "Mitä +minä sanoin? -- Oikealle käänny!" + +Straff huomasi, ettei tässä mikään auttanut; hän heitti siis siksensä +kaiken puolustuksen ja yritti nyt vaan jättämään naisia hyvästi +kaipausta ja mielenmalttia osottavalla kumarruksella, tukehuttaen +katkeraa huokausta rintaansa. + +-- "Mars! Mars! Johan sen sanoin! Ei muuta mitään!" huusi +kärsimättömästi ritari. Tämän johdosta katsoi nyt Straff hyväksi +peräytyä ovelle; siellä hän vielä kerran kääntyi takaisin ja lausui +uhkaavalla pilkalla Ankerschmidt'ille nämät sanat: + +-- "Te muistatte minua vielä tästä!" + +Näistä sanoista sai Ankerschmidt, jonka raivo jo oli ollut +korkeimmillaan, äkkiä takaisin sotapäällikön-tyvenyytensä, ja jälleen +saavutetulla humorilla kääntyi hän oven vieressä seisovaan, pieneen +palvelija-poikaan: + +-- "Gyuszi! Heitä tuo herra ulos ovesta!" + +Ja Gyuszi, joka tuskin ulottui tuon pitkävartaloisen herran lanteisin +asti, hyökkäsi, nämät sanat kuultuansa, niinkuin semmoinen pieni +sylikoira, joka sekä muotonsa että rohkeutensa puolesta on jalopeuran +kaltainen, vaikka miniaturi-muodossa, vikkelästi Straff'in päälle ja +suoritti molemmilla käsillään häntä selkään hutkien, ihmeteltävällä +precisionilla käsketyn toimituksen. Yksityiskosto siihen myöskin +vaikutti. + +Paremmalla mielellä oleva katselijakunta olisi varmaankin hänelle käsiä +taputellut. + +Tämän kohtauksen aikana oli neiti Hermine juossut pois salista; hänellä +oli ehkä hellä sydän, joka suuresti surkutteli toisen nöyryttämistä. + +Mutta miss Natalie jäi jälelle. Hänen kasvonsa olivat vaaleammat kuin +milloinkaan, hän puri sinistyneitä huuliansa ja katseli Ankerschmidt'ia +semmoisella vimmalla, kuin myrkyllinen käärme, joka asettelee +pistämään. + +-- "Teidän kunnianne!" puhui hän, vimmaansa vaikeasti hilliten. "Te +olette suvainnut erhettyä. Petos on juurtunut liiaksi syvälle teidän +perheenne pyhyyteen, ettei sitä noin helposti voi temmata pois." + +-- "Rakas missi, älkää puhuko kukkaskieltä, vaan sanokaa, jos teillä on +parempia tietoja asiasta, ken se oli, joka antoi Garanvölgyin ilmi? +Sillä vaan tästä talosta saattoi joku sen tehdä. Ja jos te voitte +minulle todeksi näyttää, ettei se ollut tämä maankulkija, menen minä +häntä tavottamaan ja pyydän häneltä anteeksi: 'älkää olko suuttunut, +ystävä maankulkija!'" + +-- "Tässä, hyvä herra, ei kysytä, kuka antoi ilmi Garanvölgyin, +kuka ei." + +-- "Sitä mar juuri kysytäänkin! Mitä siis muutoin kysyttäisiin?" + +-- "Mitä tekemistä teidän perheellänne on Garanvölgyin kanssa?" + +-- "Mitä tekemistä? Sitä tekemistä, että hän on minun vastustajani +valtion ja sodan asioissa, enkä minä salli, että hän minusta voisi +sanoa, jotta tulin tänne vakojana hänen viereensä asumaan." + +-- "Vielä pahempaakin voidaan teistä sanoa, kunnian herra. Sitä, että +tulitte asumaan hänen viereensä, voidaksenne rakentaa yhdistystä hänen +kanssansa." + +-- "Minä en ymmärrä. Minkälaista yhdistystä? Salaliittoako?" + +-- "Oi, ei." + +-- "Vai onko kenties vanhuksella tytär, jota ihastelen, naidakseni +häntä?" + +-- "Hänellä ei ole, mutta teillä on." + +-- "Ja joku saa sen päähänsä, eikö niin, että tahdon pakoittaa +jompaakumpaa tytärtäni vaimoksi vanhukselle?" + +-- "Oi, ei, armollinen herra, mutta Garanvölgyillä on ottopoika, joka +valtiovankina istuu linnassa." + +Ankerschmidt luuli, että huhu oli tullut hänen hevosiansa +nopeammin. Tietäisivätkö nämät täällä kotona jo mitään siitä hänen +aikomuksestansa, jonka hän pääkaupungissa vasta eilen toiselle +ilmoitti? + +-- "Mistä sen tiedätte?" + +-- "Aivan yksinkertaisesti. Herra Bräuhäusel, naisten uteliaisuutta +tyydyttääksensä, avasi eteemme sen lippaan, jonka hän ynnä Garanvölgyin +salaisten paperien kanssa otti takavarikkoon. Tässä lippaassa oli +kauniin, nuoren miehen muotokuva ja vieraalla kielellä kirjoitetuita +kirjeitä." + +-- "Millä vieraalla kielellä?" + +-- "Unkarin." + +-- "Vai niin!" + +-- "Teidän kunnianne luulee, etteivät perheenne jäsenet osaa unkarin +kieltä? Te erhetytte. Neiti Eliz ymmärtää jo tätä kieltä." + +-- "Se ei ole kummaa, kahden vuoden kuluessa se jo on saattanut +tarttua; minäkin sitä vaan sillä tavoin opin." + +-- "Hyvä. Mutta lukekaa nyt, teidän kunnianne tämä kirjoitus!" + +Missi veti esiin pitkän, virallisella tavalla kokoon taitetun +kirjoituksen ja antoi sen ritarille. + +-- "Tämä on Eliz'in käsi-alaa." + +-- "Suvaitkaa lukea päästä päähän." + +Semmoisilla tunteilla, joissa kummastus, hämmästys, ihastus ja +mielipaha toinen toisensa perästä vaihtelivat, luki Ankerschmidt tämän +kirjoituksen. + +Mikä se oli? + +Mikä oli? -- Anomuskirja korkeimpaan paikkaan, jonka yksinkertaiset, +teeskentelemättömät sanat kuiskaavat jalon sydämen helliä tunteita; +jonka heikko lapsen käsi on kirjoittanut; naivi, suora anomus vangiksi +tuomitun nuorukais-paran armoittamisesta. + +-- "Mitä hän tällä tarkoitti? Mitä hän sanoi?" + +-- "Hän aikoi lähettää sen Wien'iin." + +-- "Mitä tietä?" + +-- "Postilla." + +-- "Se hupakko! -- Missä hän nyt on?" + +-- "Koti-arestissa, kamarissaan." + +-- "Lähettäkää hän luokseni, minä tahdon kahden kesken puhutella +häntä." + +-- "Tässäpä, hyvä herra", lausui miss Natalie ilmeisellä +voitonriemulla, "tässä nyt on se petos, josta teillä edeltäpäin ei +ollut aavistustakaan ja joka ilman minun valppaita silmiäni olisi +teidän hyvälle maineellenne tuottanut parantumattoman haavan, mutta ei +hänessä, jota vastaan te kiivastuksenne vimmassa niin törkeästi +karkasitte." + +-- "Hyvä, hyvä, siitä saamme toisella kertaa filippiserata; käskekää +nyt vaan tyttö luokseni." + +-- "Eikö teidän kunnianne soisi, että minä olen läsnä?" + +-- "En. Jos olen yksinäni hänen kanssaan, on hän paljon suorempi; hän +tunnustaa pikemmin kaikki." + +-- "Niinkuin tahdotte." + +Ankerschmidt ei antanut tilaisuutta enempään keskusteluun, sillä hän +meni pois kamariinsa. + +Siellä istui hän pöydän ääreen, otti esiin tytön anomuskirjan ja luki +sen uudestaan ja taas uudestaan. + +Kuinka tosiperäiset, kuinka mutkattomat nämät lauseet olivat! + +Ja tämän viereen asetti hän lakitieteen tohtorin tekemän anomuskirjan +ja vertaili niitä toisiinsa. Kuinka tyhjä-aatteinen, pahankierteinen, +matelevainen, peräti kuivankiskoinen ja pitkäpiimäinen sen sisällys oli +tuon toisen rinnalla! + +Ja vangin morsian kieltäyy sen alle kirjoittamasta, sitä armonjakajan +astuinlaudalle viemästä, mutta lapsi, jolle sama vanki oli tuntematon, +tietämätön, ajattelee itsekseen, mitä pitäisi tehdä kurjan kärsiväisen +hyväksi, jonka nuoruus kukoistaissaan kuihtuu kolmikertaisen lukon +takana! + +Ovi aukeni ja kanteen-alainen astui sisään. + +Hän tiesi jo rikoksensa suuruuden, tiesi itsensä tuomarin eteen +haastetuksi; hän ei sentähden puolustanutkaan itseään, vaan antausi +kauniisti, langeten isän jalkain juureen ja painaen punehtuneet +kasvonsa hänen polviinsa. + +Ankerschmidt piti yhä kättään tuon kirjoituksen päällä, katsellen +milloin sitä, milloin lastaan. + +Niin olivat he ääneti runsaan puolen tunnin ajan. + +Sitte laski Ankerschmidt kätensä tytön pään päälle ja silitteli sen +käheröitä. + +Eliz painoi molemmilla käsillään isän kättä huulillensa ja piti sitä +siinä kauan, ja taas olivat he pitkän aikaa ääneti. + +Vihdoin täytyi kuitenkin jotain lausua. + +-- "Tyttöseni! Oletko kirjoittanut tämän?" + +-- "Olen." + +-- "Siinä teit sangen hyvästi ja sangen pahasti, Hyvästi teit siihen +katsoen, joka on vankina, mutta pahasti teit itseesi katsoen, sillä +tästä lähtien olet sinä vanki. Minä itse vien yksinkertaiset rivisi +sinne, mihin ne ovat aiotut, ja takaan niitten menestyksen; mutta tästä +hetkestä alkaen olet sinä vankina tässä talossa, sillä se ei saa +tapahtua, että sinä koskaan näet sitä miestä, jota olet yrittänyt +vapauttamaan." + +Ankerschmidt kohotti lempeästi tytön suloisia kasvoja, katsoaksensa +hänen silmiinsä. + +-- "Ymmärrätkö minua? Se, joka nyt on vankina, on vapautettava ja +kotiinsa tuleva. Sinä päinvastoin olet tästä lähtien vanki, etkä saa +mennä ulos talostani, jottei kukaan voisi tehdä sitä soimausta +Ankerschmidt'ista, että hän itsekkäistä syistä on tavotellut +vastustajansa vangittua poikaa ja, luullessaan jalon työn +toimittavansa, vaan on pörssi-asioitsijan tavalla keinotellut." + +-- "Minä ymmärrän sinua ja tottelen." + +-- "Et siis koskaan mene mihinkään ilman minun taikka kasvattajattaresi +seuraa?" + +-- "Sen lupaan." + +-- "Lupaatko senkin, että, kunnes minä palaan takaisin valtakunnan +pääkaupungista, et mene ulkopuolelle tämän kartanon aitausta?" + +-- "En mene." + +-- "No niin, se on hyvä; nouse nyt ylös ja suutele minua. Siitä, mitä +kahden keskemme on puhuttu, älä koskaan virka kellekään!" + +Hän tarttui nyt tyttärensä käteen ja vei hänet saliin, jättäen hänet +näillä sanoilla missille: + +-- "Miss Natalie! Delinqventti on tunnustanut kaikki. Minä olen +tuominnut hänet koti-arestiin siksi, kuin hän joutuu naimisiin. Tehkää +hyvin ja pitäkää häntä ankarasti silmällä." + +"Hän on siis kuitenkin saanut rangaistuksensa, tuo pikku kapinoitsija!" +riemuitsi itsekseen miss Natalie. + +Vaan Ankerschmidt palasi kamariinsa sillä katkeralla ilolla, että mitä +"toinen" oli luotansa heittänyt, sen otti "_toinen_" ylös. + + + + +VIII. + +Kostoa sekin. + + +Ankerschmidt lähti seuraavana päivänä varhain aamulla matkalle. +Kaikille kotolaisille sanoi hän Pest'iin menevänsä, Eliz'ille +ainoastaan kuiskasi hän, että hän matkusti muualle. + +Sitä ei kukaan tietänyt, eikä saanutkaan tietää, kuinka suuresti tämä +ankaran sotakurin mies rakasti kapinallista tytärtänsä. + +-- "Teidän toimeksenne, missi, minä jätän, että julistettu koti-aresti +ankarasti voimassa pidetään;" näin puhui ritari, ennenkuin nousi +vaunuihinsa, jonne asti missi ja Hermine olivat häntä saattaneet; +vangin oli sallittu vaan silmin seurata häntä akkunasta ja heittää +hänelle suukkosia, joita tuo armoton isä ei kuitenkaan tahtonut +huomata. "Teille uskon ankaran valvonnan. Minä annan teille täydellisen +vanhempien vallan; kohdelkaa häntä niin, kuin olisitte hänen armas +äitinsä." + +Missi ei ymmärtänyt leikkipuhetta. Siihen tarvitaankin enemmän kuin +"english spoken." + +-- "Sinä myöskin, Hermine, pidä Eliz'ista vaaria: sinä olet jo isompi +ja olet aina ollut ymmärtäväinen. Sinua ei koskaan tarvinnut kurittaa, +ei koskaan huomauttaa siitä, mitä sinun piti tehdä; lapsuudestasi asti +olet aina ottanut hyvin vaaria kaikista. Pidä sisartasi silmällä; sinä +tiedät, kummoinen heilakka hän on, hänellä on hyvä sydän, mutta tytölle +sopimaton. Peijakas, jos hän olisi poika, tulisi hänestä sotamarsalkka. +Hänellä on kaikki ne hyvät avut, joista poikia kiitetään, mutta tyttöjä +soimataan. Kohtele häntä ystävyydellä, rakkaudella; silloin hän ehkä +tulee sävyisäksi ja oppii sinusta paljon hyvää, jota sinussa on. No, +syleile minua nyt; ja pitäkää vaaria siitä, etten taas palaisi kotia +mihinkään murheesen." + +Ankerschmidt istui vaunuihinsa; naiset kääntyivät takaisin kastelliin. +Eliz heitti vielä kerran suukkosen pois vieriviä vaunuja päin, +huolimatta siitä, ettei kukaan sitä huomaa. Mutta yht'äkkiä kallisti +Ankerschmidt itseänsä ulos vaunuista ja nähtyänsä, että muu seurue jo +oli mennyt pihasta pois, veti esiin valkoisen nenäliinansa ja liehutti +sitä hyvästi-jätön ja anteeksi-annon merkiksi. Sen jälkeen sulkeusi +akkuna. + +Tuskin oli tuuli hajoittanut sen tomun, jota ritarin vaunut +tuoksuttivat kylän päähän asti, kun herra Maxenpfutsch astui sisään +kotia jääneitten naisten luokse. + +Tuo kunnioitettu mies oli pukenut itsensä valkoiseen liiviin ja +valkoiseen kaulaliinaan, ja tavallisen metsästäjän-lakkinsa sijasta +piti hän kainalossaan sileäksi harjattua silinteri-hattua, jonka +suurisuisen aukon hän oli kääntänyt eteenpäin, niinkuin muunkin +piiritys-kanunan. Kaikista näistä saattoi jo edeltäpäin arvata, ettei +kunnioitettu herra laske leikkiä. + +-- "Teidän nöyrin palvelijanne, hyvät neitoset; teidän nöyrin +palvelijanne, miss Natalie! Minä suutelen kättänne, kuinka olette +suvainneet nukkua?" + +-- "Hyvää huomenta, Herr von Maxenpfutsch, käykää istumaan. Me olemme +jo milt'ei unhottaneet, että onkaan nukuttu, niin kauan on jo valveilla +oltu. Mikä onnellinen sattumus tuo teidät tänne?" + +-- "Minä taas luulin liiankin aikaisin tulevani, missi; naisilta menee +paljon aikaa toalettiin." + +-- "Meidän täytyi kiiruhtaa, sillä ritari lähti matkalle." + +-- "Minä tiedän sen, missi; senpätähden otinkin, missi, näin aikaisin +tullakseni teitä häiritsemään. Oi, minä kyllä tiedän, koska valtojen +vieraanotto-hetki on." + +-- "Te olette kotona meidän luonamme, herra tirehtori, olettehan tämän +talon väkeä." + +-- "Te olette sangen suosiollinen. -- Sepä kiihoittikin rohkeuttani, +sillä se asia, jota varten tulen, on kovin tärkeä, missi; kovin +tärkeä." + +Natalie laski tämän kuultuaan syrjälle valkoisen kirjaus-työnsä, jota +hän siihen asti ahkeraan oli neuloskellut, katsoen sitä suureksi ja +tärkeäksi elämän-määräksi, että saisi ison joukon läpiä batisti-liinaan +ommelluksi. + +Herra Maxenpfutsch oli nyt pistänyt silinterinsä polviensa väliin ja +ikäänkuin hän sen pohjasta olisi lukenut esiin jonkun rôlin, alkoi hän +mestarillisella änkytyksellä: + +-- "Niin, missi; kuitenkin, missi; minä tulen vähäisen salaisessa +lähetystoimessa, missi; ehkä te mielisitte kuulla minua kahden kesken, +missi; asia koskee teitä personallisesti." + +Miss Natalie kääntyi Eliz'in puoleen ja lausui hänelle äidillisellä +lempeydellä: + +-- "Rakas Eliz'ini, tehkää hyvin, alottakaa pianotuntianne muutamia +minuteja aikaisemmin kuin tavallisesti. Tiedättehän, että sen eilen +kokonansa laiminlöitte." + +Eliz ymmärsi, mitä tällä tarkoitettiin: toimittaa hänet pois, mutta +kuitenkin olla vakuutettu hänen läsnä-olostaan sekä antaa hänelle +semmoista tehtävää, jonka sälinältä kaikki kuunteleminen kävisi +mahdottomaksi. Hän totteli. + +Herra Maxenpfutsch käänsi nyt silinterin polviensa välissä +toisaallepäin ja pärisytti osaavasti viisin sormin sen pohjaa, joka oli +siihen aivan omansa. + +-- "Niin, missi; hm, hm, missi; ja neiti Hermine?" + +-- "Oi, hänen edessään minulla ei ole, ei voi olla mitään salaisuutta, +hyvä herra. Hän on todellinen sisareni, puolisko sielustani, me olemme +niin yhtä, kuin kumpikin puoli yhdessä kirjaelmassa." + +Miss Natalie keksi sangen runollisen vertauksen; mutta hän tarkoitti +valkoista kirjaelmaa, kun päinvastoin herra Maxenpfutsch oli niin +prosallinen ihminen, että hän ajatteli vertausta kirjavaksi +kirjaelmaksi, jonka toisella puolella on kuva, toisella taas +sekasohroisia villalangan kihermiä, ja hän vastasi hymyillen: + +-- "Se on totta. -- Saatan siis rohkeasti puhua neiden läsnä ollessa. +Mistä alkaisinkaan? Niin. Herra Bogumil makasi tämän yön minun +luonani." + +-- "Ah!" huudahti missi innostuneena, kun Hermine puolestansa otti +esiin romanin ja oli sitä lukevinansa. + +-- "Ystäväni Bogumil sanoi minulle kaikki, missi; kaikki. Että herra +ritari ajoi hänet pois talosta, syyksi tehden, että häntä epäiltiin +Garanvölgyin ladossa tapahtuneen katsastuksen tähden. No, sehän vaan on +tekosyy, sen jokainen huomaa. Ystäväni Bogumil tunnusti minulle suoraan +todellisen syyn, joka on tämän valitettavan tapauksen aikaan saattanut; +ilmoitanko sen?" + +-- "Sitä pyydän hartaasti." + +-- "Hän tunnusti, ettei se ensinkään ole mitään muuta, kuin että herra +ritari on huomannut, jotta Bogumil rakensi sisällistä yhteyttä miss +Natalien kanssa." + +-- "Ah!" huokasi häveten Natalie ja peitti kainosti kasvonsa +batisti-kehyksellä, jossa oli kylläksi läpiä, jotta hän niistä saattoi +tirkistellä. + +Hermine käänsi juuri lehteä kirjassa eikä ollut mitään huomaavinaan. + +-- "Suokaa anteeksi, missi! Minä tarkoitin kunniallista yhteyttä ja +olen siitä varma. Ystäväni Bogumil on minulle kaikki ilmaissut. Hän +aikoi ottaa teidät, missi, vaimokseen." + +-- "Ah, hyvä herra!" + +-- "'Fait accompli', missi; minä tiedän sen. Hänellä on taskussa +lupakirja, hän näytti sen minulle. Kaikki oli jo säntillänsä: muutaman +päivän perästä oli seremonian määrä tapahtua. Mutta joku talonväestä +antoi vilpillisellä tavalla asian ilmi herra ritarille. Hän piti tätä +talossaan kudottua liittoa häväistyksenä ja ajoi sentähden pois tämän +nuoren miehen; ja tehdäksensä häntä teillekin mahdottomaksi, nöyrytti +hän vielä häntä teidän läsnä ollessa. Oliko niin, missi? Minä kerron +asian niin kuin sen häneltä kuulin. Itse en siihen ole mitään +lisännyt." + +Miss Natalie sopersi, silmät maahan painuneina, että niin kaikki on. + +-- "Se on siis hyvä, missi. Nyt on vaan enää kysymys. tahdotteko te +kohentaa tämän onnettoman, maahan sorretun, nuoren miehen arvoa?" + +-- "Minä tahdon kaikki, hyvä herra, mutta en tiedä, miten?" + +-- "Senkin sanon teille, missi; vastatkaa siihen vaan: 'niin.' Tämän +tapauksen kautta on hänen ja teidän kunnianne loukattu." + +-- "Voi, suuresti!" sanoi miss Natalie, tuskissaan silmiänsä väännellen +ja käsi sydämelle painettuna. + +-- "Ystäväni Bogumil on täydellä todella ajatellut tulevaisuutta. Minä +näin hänellä nimityksen realikoulun professorin virkaan Budaan. Jos +siellä saadaan tietää, että hän täältä on tiehensä ajettu, suittaisivat +helposti vaikeuttaa hänen virkaansa-asettamista." + +-- "Jumala varjelkoon, hyvä herra!" + +-- "Tässä ei ole mitään muuta keinoa tuon pahan parantamiseen, kuin +että te, missi, kohta menette naimisiin ystäväni Bogumil'in kanssa." + +-- "Voi, hyvä herra!" + +-- "Ettekö tahdo, missi?" + +--- "Mutta näin kiiruusti!" + +-- "Luullakseni olette siihen jo tarpeeksi valmistunut, vai +luuletteko ehkä, että Bogumil'illa kyllä on aikaa odottaa kunniansa +puhdistamista?" + +-- "En suinkaan, en, hyvä herra. Jos hänen kunniastansa on puhe, +silloin olen minä valmis kaikkiin", vastasi Natalie, jalomielisesti +kättään Maxenpfutsch'ille ojentaen, ja loi sitte, hengellistä tukea +näin ratkaisevana hetkenä etsien, silmänsä Hermineen, joka nyt pani +kirjansa kiinni ja astui hänen luoksensa; tämän ainoan ystävänsä +rintaan vaipui nyt tunteellinen nainen ja alkoi itkeä, lausuen: + +-- "Oi, te ette soimaa onnellisuuteni kyyneliä." + +-- "No, näin on kaikki hyvin, missi", keskeytti heitä herra +Maxenpfutsch; "on niinkuin oleman pitää. Nyt tahtoisin vaan vielä puhua +muutamista tempuista, jotka ovat tarpeesen asian toimeen panemiseksi; +mutta siksi sanon hyvästi; jos on tarpeellista, käännyn takaisin." + +Natalie ymmärsi viittauksen, seurasi ulos Maxenpfutsch'ia, ja antoi +hänen ulkona korridorissa kiireesti tietää, että Ankerschmidt'in käytös +nyt jo oli hänelle täydelleen selvä. Ritarin puoliso vainaja oli +hänelle, entiselle hupilaisellensa, määrännyt viisituhatta florinia, +sillä tavoin, että niin kauan kuin hän oleskelee ritarin perheessä, hän +saa korot niistä; jos hän taas joutuu naimisiin, maksetaan hänelle koko +summa, jonka hän päinvastoin, jos käytöksellään alentaa arvoansa, +tykkänänsä kadottaa. Ritarilta oli tämä nyt vaan keikki, jolla hän +pyytää päästä hänelle eläkerahaa suorittamasta, ehkäpä vielä riistää +sitä häneltä, viattomalta, kokonansa; mutta siinä ritari tappiolle +joutuu, sillä totuus on voitolle pääsevä. + +-- "Ahaa!" vastasi herra Maxenpfutsch, ja nyt vasta rupesi hänen +aivoissaan selkenemään se seikka, minkätähden Bogumil on missiin niin +hurjasti rakastunut, jota hän tähän asti ei ensinkään ollut käsittänyt. +"Te saatte siis viisituhatta florinia, jos miehelään menette. Se +kaunistaa asiaa paljon." + +Hän ilmoitti nyt myöskin kaikki muut sanottavat. + +Häät täytyy vielä tänä yönä pitää herra Maxenpfutsch'in asunnossa. + +Yöllä sentähden, jottei kukaan niistä tietoa saisi ja tuolla siitä +syystä, ettei Bogumil voi tulla kastelliin saattamatta itseään uuden +solvauksen alaiseksi. + +Todistajista on huolta pidetty. Herra tirehtori oli asettanut omat +vaununsa Bogumil'in käytettäväksi, jotta hän naapuri-kylästä voisi +tuoda sielunpaimenen, koska tämän kylän on toista uskoa eikä ymmärrä +kieltä. + +Sentähden on miss Natalien kenenkään huomaamatta tirehtorin asuntoon +tuleminen; se voipi tapahtua seuraavalla tavalla. + +Kastellissa on pieni taka-ovi, josta pääsee englantilaiseen puutarhaan. +Tämän oven luokse käy kiertoportaat herrasväen huoneista. Ovessa on, +sisäänmurron estämiseksi, vaan sisäpuolella lukko, johon ulkopuolella +ei ole mitään avaimen-läpeä. Jos kuitenkin niin sattuisi, että joku +pyrkisi siitä sisään, kun se on lukittu, on seinässä kellonsoitin, joka +menee palvelusväen tupaan. + +Kaikkea huomiota välttääkseen, tulkoon miss Natalie, kun kaikki +kastellissa nukkuvat, tämän oven kautta ulos; puutarhassa odottaa häntä +tirehtori, joka siitä seuraa häntä asuntoonsa asti. + +Mutta jotta hän taas voisi palata takaisin samaa tietä, älköön hän +sulkeko ovea jälestänsä, sillä silloin saisi hän odottaa ulkona aamuun +saakka, vaan jättäköön sen puoleksi auki. + +-- "Mutta jos joku varas hiipisi sisään avatusta ovesta?" + +-- "Se on totta, sitä emme tulleet ajatelleeksi." + +-- "Minä tiedän! Hermine rakastaa minua, hän on mieltynyt minuun, +niinkuin sisareensa; minä jätän hänelle avaimen ja pyydän, että hän +taas laskee minut sisään, kun tulen takaisin." + +-- "Mutta jos hän nukkuu?" + +-- "Oi, sitä hän ei tee, sen voin ta'ata. Hän pyysi minulta jo aikoja +sitte saadaksensa lukea erästä romania, jota häneltä kuitenkin kielsin, +koska se ei vielä ole hänelle sovelias; sen annan nyt hänelle ja olen +varma siitä, että hän sen ääressä pysyy hereillä aina aamuun asti." + +-- "Sepä hyvä. Vielä yksi kysymys, missi. Suokaa anteeksi, missi. Kovin +indiskreti kysymys, mutta sitä ei voi välttää. Onko teillä ... onko +teillä ... kastetodistusta?" + +--- "Pitäisihän olla. Vaikka minä luulen, että pappi epähuomiosta +kirjoitti ulos tätini todistuksen; hänenkin nimensä on, näette sen, +Natalie." + +-- "Se on sangen todennäköistä. Muutoin ei sitä tarvitse näyttää +kellekään muulle, kuin vihkivälle papille. Älkää unhottako sitä +mukaanne ottamasta." + +Nyyhkien vakuutti miss Natalie olevansa tähänkin uhraukseen valmiina. + +Herra Vendelin pyysi vielä vaan sitä, ettei hän nyyhkisi paljon, sillä +se synnyttää epäluuloa ja tämä on varsin tarpeetonta. Täten päättäen +puhemies-tointansa, riensi hän kotia valmistelemaan itseään ilon- +isän[54] virkaan. + +Miss Natalie ei kuitenkaan seurannut hänen neuvoansa, sillä palattuaan +korridorista huoneesen, heittäysi hän Herminen kaulaan ja rupesi siinä +niin kovasti itkemään, että tämä vaan suurella vaivalla sai häntä +rauhoittumaan. + +Onhan tapa semmoinen. + +-- "Ei kukaan voi aavistaa, mitä minä tunnen. Te yksinänne, rakas +Hermine, minun sieluni kuva. Jos minun täytyy jättää tämä talo, vuotaa +sydämeni verta yksistään teidän tähtenne; mutta eikö totta, te ette +soimaa minua, jos asianhaarat pakoittaisivat minua tätä perhettä +jättämään? jos minun sen kanssa, johon olen kohtaloni yhdistänyt, +täytyisi lähteä yksinäiselle pakoretkellekin? Sillä mikä lienee jalompi +kutsumus vaimolle, kuin ottaa osaa rakastetun miehen suruihin ja +kärsimyksiin! Tämä on ihanin tehtävä vaimon sydämelle, joka siinä voipi +osottaa suurinta voimaa." + +-- "Miss Natalie!" huusi yht'äkkiä profani ääni. + +Tunteelliset rinnat irtausivat pelästyksestä toisistaan. Eliz huusi +viereisestä huoneesta; kun noita suuria tuumia laskettiin, oli hän +unhotettu tuonne pianon ääreen ja hänen alkoi siellä jo käydä ikäväksi. + +-- "Miss Natalie! Teidän luvallanne. Linnanvanki Numero yksi kysyy +alamaisimmasti, monenko tunnin piano-linnantyöhön hän on tuomittu?" + +Vai niin? Tuo on päästettävä. + +-- "Neiti Eliz saa mennä kamariinsa ja istua maalaus-stafflinsa +ääreen." + +Ah, siis todellinen graci! + +Eliz'in mieliteko ja lohdutus oli näet maalaaminen. Siinä työssä olisi +hän istunut aamusta iltaan asti ja jos hän oli saanut ottaa piirustimen +käteensä, vapisi hän oikein pelosta, milloinka hänen taas täytyisi +hellittää siitä, Jahka häntä vaan ei pantu piirustamaan noita ikäviä +mallikuvia, vaan hänen annettiin omasta päästään vartaloita, kasvoja, +karrikatureja kuvailla. Näistä hän kuitenkin tavallisesti saa nuhteita. +Paljon hänelle jo sallittiin, kun hänen sallittiin luonnon mukaan +kopioita kukkaryhmiä, halkaistuja melunia ja muita senkaltaisia +viattomia esineitä. + +Varmaa on, että jos hänen suvaitaan riittaus-lautansa ääreen istua, +häntä silloin ei tarvitse vartioida. Hän on siihen kuin kiinni taottu. + +Miss Nataliella oli nyt koko päivä aikaa Herminen kanssa hanketta +hyvästi hautoa. Hermine on pitävä huolta siitä, että missi kenenkään +huomaamatta pääsee ulos ja palaa takaisin sala-oven kautta; ettei +talonväki asiasta saa mitään tietää, ja että hän vielä samana yönä +kirjoittaa isälle, kertoo hänelle koko tapauksen ja taivuttaa leppymään +hänen vihansa esineelle, jolla oli niin vakavat aikomukset, joka ei +ollut mikään salainen vakoja, ei mikään naisten viettelijä, vaan väärin +ymmärretty, jalo sydän. + +Ei mikään reaktioni milloinkaan ollut hartaammin halunnut pimeän tuloa. +Illallinenkin suoritettiin paljon aikaisemmin ja pikemmin, kuin +muulloin. Palkollisten käskettiin hyvään aikaan sulkea kaikki ovet, +koska täytyi olla kahdenkertaisesti varovainen, kun herra ritari ei ole +kotona. + +Eliz'kin vapautettiin päässä-laskemisesta illallisen jälkeen. Koska hän +tänään oli hyvästi käyttänyt itsensä, sai hän mennä aikaisin levolle. + +Noin kello kymmenen aikaan oli jo kastellissa kaikki hiljalleen; +viimeinen lampunvalo sammui, ainoastaan yölamppu loisti vielä neitien +asuin-osastosta. + +Tässä oli kaksi toistensa kanssa yhteydessä olevaa kamaria; se, joka +oli korridorin vieressä, oli Herminen ja koti-opettajattaren, ja siitä +tultiin pieneen kamariin, jossa Eliz makasi; viime mainitusta ei ollut +mitään erinäistä ulostultavaa. + +Eliz'in kamarin akkuna oli luukulla suljettu; toisessa kamarissa olivat +toisen akkunan luukut auki. Tämä oli merkki herra Vendelin +Maxenpfutsch'ille, että täällä sisällä kaikki on valmiina. + +Herra Vendelin taas oli puolestaan tehnyt sen välipuheen, että hän +ilmoitusmerkiksi heittäisi alhaalta pienoisen kiven valaistuun +akkunaan. + +Hetken kuluttua kuului kiven-helähys akkunan-ruutua vastaan. Missi +pyysi Hermineä laskemaan kätensä hänen sydämensä kohdalle ja +tunnustamaan kuinka sitä tykytti! -- joka olikin totta. + +Kääriyten sitte huiviinsa antoi hän Herminen saattaa itseään +kiertoportaita myöten alas, ja kun he olivat tulleet taka-oven luokse, +jätti hän tälle sen avaimen, jonka Ankerschmidt erittäin oli uskonut +missin haltuun; siinä vielä kerran oppilastaan syleiltyänsä, astui hän +ulos avatusta ovesta. Hermine peitti samalla hetkellä kynttilän, jottei +sen valo näkyisi ulos puutarhaan. Sitte lukitsi hän taas oven. + +-- "Tässä olen, missi", kuiskasi herra Vendelin, joka seisoi +kyyryllänsä seinän vieressä ja tarjosi käsivarttaan ryöstettävälle +naiselle. + +-- "Oi, kuinka minua peloittaa!" sopersi tämä. kainostellen. +"Tämmöisessä pimeässä." + +-- "Taskussani on lamppu; minä otan sen puistossa esiin." + +-- "Ah, eikö puistossa ole käärmeitä?" + +-- "Mitä vielä, vetäväthän ne nyt talvi-untaan." + +-- "Herra tirehtori", kuiskasi missi, saattajansa käsivartta hyvästi +nipistäen; "minä en tiedä, vaikka menisin tainnoksiin, kun näen +'ystävänne.'" + +-- "Olkaa huoleti siitä! Hän on tällä haavaa kaukana." + +-- "Kaukana?" + +-- "Mutta tulee kohta kotia. Hän lähti minun vaunuillani naapurikylästä +pappia noutamaan. Puolen tunnin päästä hän epäilemättä on täällä. +Sill'aikaa totutte tilaanne." + +Kaikista näistä huolimatta päätti kuitenkin miss Natalie jyrkästi mennä +tainnoksiin, kohta kun Bogumil palaisi ja hän näkisi tämän. + +Hän oli jo valmis siihen. + +Herra Vendelin'in huolena oli pysyttää sielua hänessä siksi, kuin +katastrofi tapahtuisi, jota toivottavasti ei kauan tarvinnut odottaa. +Naapurikylään voi, hyvillä hevosilla, ehtiä puolessa tunnissa; tunnin +kuluttua saattavat siis pappi ja ylkä olla täällä; niin kauan voinee +toki herra tirehtori pitää puhemies-pakinaa morsiamen kanssa. + +Tunti kului kuitenkin, ja vieläkin tunti, eikä mitään ylkämiestä +tullut. Miss Natalie rupesi itkeä vetistelemään, tuon tuostakin sitä +taas keskeyttäen. Herra Maxenpfutsch puolestansa koetti varoa, ettei +hän kohtuullista enemmän haukottelisi. Tuommoiset minutit, joina +odotetaan myöhästynyttä ylkää, vaikuttavat kovasti hermoihin, jospa +onkin vaan puhemies, saatikka jos on morsian. + +Puoli-yö oli jo mennyt, mutta Bogumil ei vielä ollut palannut. + +Miss Nataliessa heräsi kauhea ajatus. + +-- "Hyvä herra, jos 'hän' jostakin sattumuksesta ei tulisi tänä yönä, +mitä sanoisi maailma siitä, että minä -- että te -- täällä -- yhdessä +-- ulkopuolla kastellia -- kokonaisen, aamuun asti kestävän illan --" + +Herra Vendelin tunsi kylmän värähdyksen juoksevan pitkin +selkänahkaansa. + +Tuopa olisi onneton asema! Lopulta hänen vielä täytyisi naida missi. + +-- "No, eihän se voi tapahtua", lohdutti hän huolestunutta morsianta; +"se on aivan mahdotonta. Minä olen varma ystävästäni. Jota minä kerran +ystäväkseni nimitän! Hän on vakavan-luonteinen mies." + +-- "Oi, en minäkään sitä tarkoita, mutta jos joku onnettomuus olisi +matkalla tapahtunut? Ehkä on vaunut ajettu kumoon ojaan ja hän pahasti +loukkaantunut? Taikka jos hän on joutunut rosvojen kynsiin, +urhoollisesti puolustanut itseään ja vihdoin murhattu? Vai lieneekö hän +pimeässä eksynyt?" + +-- "Ah, ei suinkaan. Älkää olko levoton. Minä tiedän jo, minkätähden he +viipyvät. Varmaankin on pappia kutsuttu jotakin kuolemaisillaan olevaa +sairasta ripittämään, ja siitä viivytys. Sillä tietäkää, missi, papin +on velvollisuus ennemmin auttaa kuolevaisia, kuin naimisiin-meneviä." + +Siitä olivatkin nyt molemmat yksimielisiä, että sillä, joka tahtoo +kuolla, todellakin on enemmän syytä olla malttamaton, kuin sillä, joka +itseään vihille valmistaa. + +Mutta voi tuskaa, sill'aikaa olisi jo tuo kunnian-arvoinen herra +ehtinyt kuolleensa haudatakin, näitten pitkien, toinen toistaan +seuraavien tuntien kuluessa! Kului tunti, kaksi tuntia, kolme tuntia +sydänyöstä, eikä vaunuja vieläkään kuulunut. Ihan varmaan ovat ryövärit +hänet käsiinsä saaneet! + +Mutta älkää suvaitko pelätä. Kuuluu pyöräin jyrinää, nyt ajavat vaunut +pihaan. + +-- "No, vihdoin viimein tulivat! Tiesinhän minä, ettei heitä mikään +valaskala niele! Olittepa jo minuakin vähäisen pelästyttänyt. No, +missi, nyt vaan voimaa ja rohkeutta!" + +-- "Hyvä herra, minä en voi ta'ata itseäni, kun kuulen hänen tutut +askelensa. Ah!" + +Nuot tutut askelet eivät kuitenkaan pitkään aikaan ottaneet +kuuluaksensa, ja jokaisen on helppo ymmärtää, kuinka vastenmielistä on +kauan pidättää itseään tainnoksiin menemästä. + +Kului viisi minutia, eikä kukaan vielä porstuassa koputa. No, mitähän +tuolla ulkona tapahtunee? + +Herra Vendelin oli pakoitettu pyytämään lupaa Natalielta, saadaksensa +jättää häntä hetkeksi yksinänsä huoneesen, sillä täytyy jo mennä +katsomaan, mihin asianomaiset ovat jääneet. + +Herra Vendelin astui ulos korridoriin; hän näki jonkun seisovan sen +toisessa päässä ja tervehti kaukaa: + +-- "Teidän nöyrin palvelijanne, kunnian-arvoinen herra, tehkää hyvin, +tehkää hyvin!" + +Vasta kun hän oli mennyt lähemmäksi ja hänen silmänsä olivat pimeään +tottuneet, huomasi hän, että hän näin kohteliaasti oli puhutellut omaa +päällystakkiansa, joka oli asetettu tomutus-telineelle kuivamaan. + +Pihalla seisoivat lasivaunut, joitten lampuista öljy jo oli loppuun +palanut, ja kuski talutti verkalleen valjaista lasketuita hevosia +ympäri pihaa. + +-- "No, Anton! Anton!" + +-- "Hyvää huomenta", mutisi takaisin vanha kuski. + +-- "Mitä hyvää huomenta, sinä tolvana, minä en ole vielä edes pannut +maata." + +-- "En minäkään, mutta kuitenkin jo aamu koittaa." + +-- "No, mitä siellä tapahtuu? Mitä teette?" + +-- "Mitä _teemme? Minä_ talutan hevosia; ne seuraavat minua." + +-- "Älä laske hulluja! Entäs toiset?" + +-- "Toisia kahta hevosta taluttaa tallirenki." + +-- "Älä puhu joutavia, vanha narri. Minä kysyn herra Bogumil'ia." + +-- "Vai niin? Hänet minä vein sinne, mihin hän suvaitsi käskeä." + +-- "No, ja sitte?" + +-- "Sitte? Hän käski sanoa terveisiä herra tirehtorille." + +-- "Jäikö hän sinne?" + +-- "Eipä suinkaan jäänyt, koska hän heti tilasi postivaunut ja lähti +edemmäksi." + +-- "Postivaunut? Eihän siinä kylässä mitään postitaloa ole." + +-- "Enhän minä kylässä ollutkaan, vaan kaupungissa." + +-- "Kaupungissa? No, mitä hän sanoi?" + +-- "Hän sanoi, että hän kiittää armollista herraa tavallisesta +avun-annosta, hän on sitä aina muistava." + +-- "Avun-annostani? Mutta missi? Mitä hän käski missille sanoa?" + +-- "Missille?" + +-- "Niin. Miss Natalielle." + +-- "Mitä hän hänelle 'käski sanoa?' -- Oh, rusko!" Anton talutti +hevosia eteenpäin. + +-- "Seisahda, lurjus!" huusi pois-menevälle herra Maxenpfutsch; "mihin +menet?" + +-- "Heh, hevoset vilustuvat seisomisesta." + +-- "Miks'et vastaa, kun kysyn?" + +-- "Kuinka minä siihen voisin vastata, mitä hän käski missille sanoa?" + +-- "No, joko käski hän sanoa jotain, taikka ei mitään. Kolmatta ei +ole." + +-- "Mutta on." + +-- "Mikä se on?" + +-- "Käskisikö hän muka sanoa jotain taikka ei mitään jollekulle, jota +hän itse muassaan vie?" + +-- "Mitä vie hän muassaan?" + +-- "Missiä." + +-- "Mitä missiä?" + +-- "Ettenkö minä tietäisi, mikä missi se oli? Ettenkö tuntisi tuota +vihriäistä silkkiharsoa, jota hänen oli tapa pitää, jottei aurinko +häntä polttaisi; sitte tuota hänen pientä pepita-röijyänsä, vihriä +sametti-laaka edessä, hänen keltaista, kukilla koristettua hattuansa ja +hänen ruiskukan-väristä silkki-mantiljaansa? Vai en tietäisi, kuka se +semmoinen missi oli!" + +-- "Pyhä Herra Jumala Baijerinmaassa!" huusi, tukkaansa tarttuen, herra +Vendelin. "Mitä lienee täällä tapahtunut? Etkö kuullut tuon naisen +ääntä?" + +-- "He puhuivat hiljakseen ja ranskan kielellä." + +-- "Missä otit hänet vaunuihin ja milloin ja miten? kuinka se +tapahtui?" + +-- "No, niinkuin te olitte suvainnut käskeä, niin minä tein. Näin sanoi +herra tirehtori minulle: 'Anton, valjasta neljä hevosta umpivaunujen +eteen, ja aja sitte tyhjin vaunuin alista tietä englantilaisen +puutarhan portille asti; pysää siihen ja odota. Sinne tulee herra +Bogumil; hän astuu vaunuihin ja sanoo sinulle, mihin hänet ajat; sen, +joka sinun vielä tulee ottaa vaunuihin, otat sinä; hän kyllä sanoo, +kenen.' Niin minä teinkin. Minä seisatin puutarhan portille; oli jo +aivan pimeä, kun nuori herra tuli ulos puutarhasta. Missi nojausi hänen +käsivarteensa; hän avasi vaunun-oven ja auttoi missiä sisään astumaan; +minä kysyin häneltä, minne hän käskee ajaa; hän vastasi: kaupunkiin. +Kaupungissa seisatimme postihuoneen eteen; siinä nuori herra astui +ulos, tilasi kyytihevosia; missi jäi siksi aikaa vaunuihin istumaan; +kun sitte hevoset vaunuineen tulivat, auttoi hän taas missiä ulos +vaunuista; hänellä oli pieni matkalaukku, jota hän ei sallinut +kenenkään käteensä ottaa, hän kantoi sitä itse. Sitte missi painoi +kouraani hopeataalerin, joka ei kuitenkaan käy täällä; nuori herra taas +antoi paperiin käärityn pelimerkin, semmoisen, jolla herrat pelaavat. +Hän teki niin varmaan erhetyksestä; aikoi kai antaa dukatin. Sanoivat +sitte adjöö, posti puhalsi torveensa, minä käänsin takaisin ja olen nyt +tässä." + +Tämän kauniin jutun kuultuansa syöksi herra Vendelin suoraa päätä +huoneesensa. + +Kun siellä istuva missi kuuli tuon suuren melun, kallisti hän +päänsä taaksepäin sohvan tyynylle ja oli juuri, tarpeellisella +varovaisuudella, lankeamaisillaan Morpheuksen myöhemmin syntyneen +sisaren, taintumuksen syliin -- taintumuksen, jonka pakanallinen +mythologia on jumalien rivistä pois unhottanut, -- kun herra Vendelin, +lakkiansa edeltä sisään heittäen, ryntäsi saliin ja kauhistuksesta +tuijottavilla silmillä mylvi: + +-- "No, miss Natalie, nyt menen minäkin tainnoksiin! Tuo konna on +missin vaatteissa ryöstänyt pois toisen naishenkilön ja aavistukseni on +hirveä -- kenen?!" + + + + +IX. + +Molemmat vangit. + + +Sill'aikaa nukkui Eliz vanhurskaan unta. + +Sitä puhdasta unta, jota ei vielä häiritse mikään muu, kuin +sanattoman ideali-kuvan väikyntä, jonka muoto on pelkkää etheriä ja +auringonsädettä. + +Ensimmäinen auringonsäde, joka tunki sisään akkunan esiripun välistä, +riisti hänen silmistään tuon neitseellisen unikuvan. + +Oli varhainen aamu, kastellissa vallitsi vielä suuri hiljaisuus: siellä +ei olla aikaisin liikkeellä. Eliz nousi ylös, puki päällensä aamuhameen +ja istui, ennenkuin hänen vartiansa heräisivät, piirustuslaudalle +pingoitetun kuvan ääreen; mitä hän eilen oli alottanut ja unissansa +lisäksi ajatellut, jatkoi hän nyt. Se oli matala akkuna, vahva +rautaristikko suulla; ristikon takana vaaleat, nuoret kasvot ja sen +edessä laululintunen; akkunan ympärillä kukoistava muuri-vehreä, joka +pistäyy sisään rautakankien välitse. Nämät molemmat lohduttavat sitä, +joka on sisässä: laululintunen ja yksinäinen köynnös. + +Kenellä olisi mitään tätä vastaan muistuttamista! Eihän ole tarvis +tuntea kasvoja, jotka ovat ristikon sisäpuolla; niistä ovatkin vasta +peruspiirteet valmiit. Pääasia on laululintunen ja köynnöskasvi. + +Tyttönen vaipui kokonaan työhönsä; hän ei huomannut, että pieni +pöytäkello hiljaa kilisevällä äänellä löi yhdeksän, eikä vielä mitään +rapinaa viereisessä kamarissa. + +Missi ja Hermine nukkuvat todellakin kauan. + +Lintusen pää onnistui sangen hyvin. Siitä saattaa selvästi nähdä, millä +surulla se siinä laulaa, ikäänkuin tietäisi vangille visertelevänsä. + +Eliz on kovin tyytyväinen pikku lintuun; mutta nyt lienee jo aika panna +kuva syrjälle, sillä heti on tässä vanginvartia, tuo kovasydäminen +missi ja sanoo: "allez, piano-linnantyötä päättämään!" + +Täytyy katsoa, ovatko he jo hereillä. Eliz'in oli tapa harjottaa +lapsellista kostoansa sillä tavoin, että hän, joka säännöllisesti nousi +sangen varhain, hälisevällä laululla herätti unesta missin, joka +mielellänsä makasi hirveän kauan. Niinkuin jokainen kokemuksesta +tietää, ei tämmöinen hyvä työ ensinkään ole sen mieleen, joka par'aikaa +vetää makeata unta; mutta jos ihminen kerran on herännyt, hän kaiken +harminsa ohessa ei voi suuttua, sillä herättäjä on oikeassa: "jo on +aamu", ja häntä tulee vielä kiittääkin, ettei ole antanut kauemmin +nukkua. + +-- "Jo on aamu: I wish you a good morning, miss!" lausui piloillaan +Eliz, melulla avaten viereisen kamarin ovea, ja alkoi sitte laulaa +iloista kuplettia, jota lapsille opetetaan aamuruskon ihanuudesta. + +Mutta kuinka hän hämmästyi, kun havaitsi kamarin aivan tyhjäksi! + +Molemmat vuoteet olivat käyttämättä, niinkuin ne illalla olivat +laitetut; ilmeisesti näkyi, ettei kukaan niissä ollut maannut. + +Eliz ei ymmärtänyt, mihin olivat joutuneet. + +Hän katseli ympärilleen. Herminen kirjoituspöydällä oli sinetillä +lukittu kirje; hän otti sen, päällekirjoituksena oli: + +"Sisarelleni Eliz'ille." + +Sykkivällä sydämellä avasi Eliz kirjeen. Siinä oli nämät rivit: + + "Armas, hyvä sisareni! + + Älä soimaa minua siitä askelesta, jonka nyt olen astunut. Minä en + voi elää ilman tätä miestä. Vaikkapa hän olisi murhaaja, lähtisin + minä hänen kanssaan. Minä tiedän, että se on mielettömyyttä, mutta + en voi siitä itseäni irroittaa. Isäni ajoi hänet tänään pois, eikä + tietänyt, että hän samassa karkotti minutkin ulos maailmaan. + Isälleni en uskalla kirjoittaa: hän ei lukisi kirjettäni; hän + kiroisi minut. Mutta sinua hän rakastaa, sinä olet niin hyvä; eikä + minulla ole ketään, jonka edessä puolustaisin itseäni, vaan + yksistään sinä. En tiedä, mitä sinulta pyytäisin; pääni on niin + sekaisin. Sinä sen paraiten tiedät. Astu meidän ja isämme väliin; + sinun hyvä sydämesi keksii, mitä sinun on tekeminen. Jumala sinua + siunatkoon! Minä suutelen sinua sata kertaa, tuhat kertaa. + + Hermine. + + P. S. Missi ja tirehtori eivät tiedä mistään; jos mahdollista, + puolusta heitä isäni edessä. Itke minua! + + H." + +Viimeistä lausetta ei olisi tarvinnut kirjoittaa siihen, sillä kirjeen +luettuansa purskahti Eliz niin kovaan itkuun, että kyynelet purona +juoksivat hänen punastuneille poskillensa; hän puristi kättänsä ja kävi +epätoivoisena edes takaisin kamarissa; hän löysi sisarensa kaulaliinan, +joka oli jäänyt tuolille; sitä hän suuteli sadoin kerroin ja painoi +poveansa vastaan, ja nyyhki ja itki uudestaan, niinkuin kesäinen +sadekuuro, ja suuteli kirjettä ja kaulaliinaa, niin että palkolliset +kuulivat tuon kovan nyyhkytyksen ja kamarityttö katsoi parhaaksi tulla +sisään tiedustamaan, eikö mitään tarvittaisi. + +Kun ovi avattiin, muuttui tuskastuneen tytön katkeruus hurjaksi +vimmaksi; hän luuli missin tulevan. Tuimasti säihkyvillä silmillä +hyökkäsi hän ovea kohden, niin että kamarityttö pelästyneenä kavahti +takaisin, kun neiti syöksähti hänen eteensä. + +-- "Missä missi on?" huusi Eliz, ja hänen vapisi joka jäsen +hillitsemättömästä mielenkuohusta. + +Tuo katsoa töllisteli ympärillensä ja kohautti olkapäitään. + +Eliz tarttui vihaisesti palkollisen olkapäähän. + +-- "Missä missi on? Koska hän meni pois? Kuka päästi hänet ulos ovesta? +Ken näki Herminen?" + +Kamarityttö oli kauhistuksesta maahan vaipua. + +-- "Me emme nähneet ketään, meidän puolelta ei kukaan mennyt ulos. +Mutta taka-ovi on auki: sen sanoi äsken puutarhuri." + +Eliz laski puristetun kätensä kiehuvalle otsalleen ja alkoi vähitellen +tointua. + +-- "Odota!" sanoi hän tyyntyneenä tytölle, joka aikoi mennä pois. "Älä +virka tuolla ulkona mitään. Lähetä tänne pikku Gyuszi. Lukitse taka-ovi +ja tuo avain tänne." + +Kamarityttö riensi pois ja kohta sen jälkeen ilmestyi Gyuszi. + +Eliz'in silmät eivät vuotaneet enää kyyneliä, hänen kasvonsa eivät +enään olleet tulipunaiset; hänen hiuksensa olivat jo kammatut, ja hän +käveli kädet selän takana edes takaisin Herminen kamarissa. + +-- "Mitä neiti käskee?" kysyi pieni poika, käsi sotamiehen-tapaisesti +kohotettuna. + +-- "Ota vaaria!" sanoi hänelle Eliz semmoisella kohentavalla äänellä, +kuin mikä kenraali tahansa. "Osaatko käytellä ampu-asetta?" + +-- "Osaan, neiti. Onhan minulla pyssykin. Armollinen herra sen antoi." + +-- "Oletko sillä jo ampunut?" + +-- "Oi, monta kyyhkystä; vieläpä tornihaukkojakin." + +-- "Hyvä. Lataa pyssysi ja palaa takaisin." + +Pikku kääpiö tuli muutaman minutin kuluttua naureskellen takaisin, +pieni karbini olalla. + +-- "Ota nyt vaaria! Tästä päivästä alkaen asut sinä tässä kamarissa, +kunnes isäni tulee kotia. Yöllä makaat sinä tuossa sängyssä." + +-- "Voi, sehän on missin vuode." + +-- "Vaiti! Kuka sinulta kysyi? Päivällä seisot tässä vartiana kamarini +ovella, ja pidätät jokaista, joka pyrkii sisään. Sinä tiedät, mitenkä +sinun tulee tehdä?" + +-- "Aivan hyvin! näin:" -- ja pikku Papu-Jusu astui askelen eteenpäin, +ojensi painettia ja huusi: "Ken olet? seisahdu!" + +-- "Oikein! Älä laske ketäkään sisään, sillä tämä on vankihuone; sinä +taas olet vartia. Joka käyttää väkivaltaa taikka ei huoli huudostasi, +sen sinä ammut kuolijaksi; ymmärrätkös?" + +-- "Kyllä ymmärrän." + +-- "Tee siis sen mukaan." + +Eliz jätti nyt liliputti-vartian etukamariin, lukitsi makuukamarinsa +oven ja istui isällensä kirjettä kirjoittamaan. + +Kuinka paljon lempeyttä ja kuinka paljon voimaa tarvittiin siihen, kun +yritti sitomaan kiinni näin kipeätä haavaa semmoiselta mieheltä, joka +ei ole oppinut mielen-liikutuksiansa hillitsemään! + +Kuinka hänen täytyi varoa kaikkea viisastelemista, jottei se näyttäisi +soimaukselta isälle, joka aina oli pitänyt Hermineä perheensä +vaakunana, tuota järkevää, siivoa tyttöä, jolta harvoin kuuli mitään +sanaa; jolle ei koskaan tarvinnut muistuttaa, mitä hänen tuli tehdä, +mitä ei; joka oli jokaisen kasvattajansa kunnia, äiti vainajansa +lemmikki, ja jonka edestä nyt tuon huikentelevaisen, aina torutun, aina +kurissa pidetyn tuhkimuksen täytyi rukoilla, että hänen suuri +rikoksensa anteeksi annettaisiin! + +No, vaan sen on helppo kirjoittaa, jolla on sydän! Kylmä järki voipi +semmoisessa tilaisuudessa erhettyä, mutta sydän keksii aina oikean +keinon ja kuiskaisee, mikä toista pahoittaa, mikä miellyttää. + +"Tiedäthän, kuinka armas äitimme Hermineä rakasti! Älä sysää häntä +luotasi!" + +Tämä oli pontevin argumentti. Ja eikö se ole tarpeeksi ponteva? + +-- "Ken olet? Seisahdu!" kuului ulkoa pienen vahtimiehen ääni. + +-- "Minä tuon kahvia", oli siihen vakava vastaus. + +-- "Passirt: saat mennä." Kamarityttö toi aamiaista. + +Eliz viittasi häntä laskemaan sitä pöydälle ja sitte menemään. + +Ja taas jatkoi hän kirjoitustaan. + +"Tiedäthän, kuinka itsekin häntä rakastit. Rakastanet häntä +vastedeskin." + +-- "Ken olet? Seisahdu!" kaikui nyt entistä äkäisemmällä äänellä huuto +ulkopuolella. + +-- "Jesus Maria!" kuului siihen äikähys. + +Tämä oli missin ääni. + +Eliz kuunteli hetkisen, mitä siellä syntyisi. + +-- "Takaisin! Minä olen vartia!" + +-- "No, no, no, Gyusziseni, älä laske leikkiä!" + +-- "Minä en ole 'Gyusziseni;' minä olen patrulli, olen feuerpiketi; +joka lähestyy, sen ammun kuolijaksi." + +-- "Haa! Jumalan tähden, älkää ojentako tuota asetta, se saattaa +itsestään laueta." + +-- "No, jääkää siis tuonne ovelle, älkääkä astuko likemmäksi!" + +-- "Mutta mikä aatos tuo, kun panee pyssyn lapsen käteen?" + +-- "Se on käsky. Se on orderi." + +-- "Laskekaa minut neiden luokse." + +-- "Ei mitään neittä; hän on vanki." + +-- "Mutta minun on kai sallittu mennä hänen luoksensa." + +-- "Mikä tunnus-sana on? Sanokaa tunnus-sana!" + +-- "Gyuszi, nyt kohta lyön sinua korvalle." + +-- "Missi! Ettekö näe, että nyt olen sotamies?! Tuli ja leimaus! Minä +ammun ja pistän." + +Eliz avasi nyt oven. + +Oppilaansa nähdessään, rohkaisi missi mieltänsä ja teki rynnäkön +linnaväen lävitse, joka menestyikin häneltä; hän pääsi haavoittumatta +Eliz'in kamariin ja seisoi siinä voipuneena läähöttäen, tietämättä mitä +kysyisi. + +Eliz viittasi häntä istumaan. Tämä ymmärsi, että nyt on hän se, joka +määrää. + +-- "Lukekaa, missi, tämä kirje", sanoi Eliz, antaen hänelle Herminen +kirjoituksen. + +Lukemisesta nousi missin kasvoihin ja otsaan vadelman-punaisia +pilkkuja, syvän vihan ja pelästyksen tunnusmerkkejä. Joka kasvon-juonne +oli kokonaan toisenmuotoiseksi vääntynyt. + +Kirje putosi hänen vapisevista käsistään. + +-- "Tämä on hirmuista, tämä on kauhistavaa!" + +-- "Ja nyt lukekaa tämä toinenkin kirje", sanoi Eliz, tarjoten hänelle +sitä, jonka oli isällensä kirjoittanut. + +-- "Minä pyydän teitä, Eliz, Herran tähden, kuulkaa ensin minua!" + +-- "Minä en tahdo mitään kuulla, missi." + +-- "Teidän tulee saada tietää kaikki." + +-- "Mitä ajattelette? Te mielitte kertoa 'rakkauden-seikan' minulle, +jolla ei vielä tähän asti ole ollut teiltä lupaa lukea edes yhtä +romania?" + +Vahva puna hänen siveissä kasvoissansa todisti, kuinka +vaiston-tapaisesti neitseellinen häveliäisyys vastusti tätä ehdoitusta. + +Miss Natalien täytyi huomata, että hän oli voitettu, ja pää alaspäin +painuneena luki hän Eliz'in kirjeen, jonka tämä oli isällensä +kirjoittanut. + +Missiä kummastutti, että Eliz tuhlasi erittäin paljon sanoja, +lepyttääkseen isäänsä viettelijän suhteen. Tämä ei miellyttänyt missiä; +hän tahtoi, että tuota miestä vainottaisiin, että hän surmattaisiin, +että hänestä loppu tehtäisiin. + +-- "Mutta kaikkeen tähän onnettomuuteen on tuo kurja viettelijä syypää. +Ja te puolustatte häntä!" + +-- "Niin puolustan. Sillä hän on nyt Herminen puoliso." + +-- "Mutta hän on meidät kaikki pettänyt; hän petti Herminenkin, hän on +siihen syypää, että tämä nyt on isänsä vihan alaisena. Oi, tuo hylkiö, +hän on nyt minutkin perikatoon saattanut!" + +-- "Se on suuri onnettomuus, missi; mutta teihin katsoen vielä +suurempi, jos isäni ei lepy hänelle, sillä silloin hänen vihansa +kääntyy teitä vastaan, joka laiminlöitte, mitä teille oli uskottu. +Hermine sanoo kirjeensä lopussa: Miss Natalie ja tirehtori eivät ole +syypäät _mihinkään_. Siitä ymmärrän, että te olette syypäät _johonkin_. +Minun toimekseni on jätetty teitä puolustaa. Minä en tiedä, mitä te +olette rikkoneet; en tiedä, mitä minun olisi puolustukseksenne esiin +tuominen. Sen vaan tiedän, että mitä pikemmin isäni leppyy sille, joka +on rikoksen tehnyt, sitä helpommin hän antaa anteeksi niille, jotka +ovat rikoksessa avullisna olleet." + +-- "Te olette järkevä tyttö", sopersi missi, nöyrästi antaen kirjeen +Eliz'ille. + +-- "Ja nyt suokaa anteeksi, miss Natalie, jos kunnioituksella vaadin +teitä tästedes kamariani välttämään. Ottakaa mikä osa hyvänänsä +kastellissa asunnoksenne; mutta se, joka on minulle vankihuoneeksi +määrätty, jättäkää koskematta. Minä tarvitsen luotettavaa ja +epäluulosta vapaata henkilöä, joka isäni palattua saattaa hänelle +todistaa, että olen kärsinyt minulle määrätyn rangaistuksen. Te ette +voi olla tämmöisenä todistajana. Te näette, missi, että jo olen +valinnutkin vartian ovelleni; häntä isäni uskoo, sillä hän on lapsi ja +yksinkertainen. Herran haltuun!" + +Missi jäi vielä hyvästi-jätönkin perästä divanille istumaan, mutta Eliz +tarttui kellon-soittimeen ja kutsui sisään kamaritytön, ja pantuaan sen +jälkeen isälle menevän kirjeen sinetillä kiinni, antoi hän sen tämän +käteen: + +-- "Ratsastaja satuloitkoon heti hevosen ja vieköön tämän kirjeen +kaupunkiin tohtori Grisák'ille, joka sitte lähettää hänet isäni luokse. +Ja sinä, Luize, tee hyvin ja siirrä miss Natalien garderobi ja +sänkyvaatteet naisten vierastupaan. Mitä hän käskee, se täytä. Minä +syön yksinäni kamarissani, kunnes isäni tulee kotia. Kun Gyuszi menee +ulos etukamarista, lukitkoon hän oven jälestään ja pitäköön avaimen +aina muassaan. Herran haltuun, miss Natalie!" + +Missi oli kokonansa hämmentynyt tämän tytön käytöstavasta, joka yhden +tunnin kuluessa taisi vihastua, itkeä, tuskistua, leikkiä laskea, +kylmäverisesti puhua, käskyjä antaa ja kaikki ajallansa. + +Hän otti siis otettavansa ja antoi kamaritytölle sen käskyn, että koska +hänen nyt on muuttaminen, hänen tavaransa vietäköön, ei vierastupaan, +vaan suoraan herra tirehtorin luokse. + +Helposti ymmärtää herra Maxenpfutsch'in ilon, kun hän akkunastaan näki, +että miss Natalie kaluinensa kamsuinensa tuli kastellista takaisin ja +sovitti kulkuansa suoraa päätä hänen oveansa kohti. + +Yksinänsä jäätyään sulkeusi Eliz kamariinsa, otti esiin +piirustus-lautansa ja pensselin ja, kastaen tätä mustimpaan sepiaan, +siveli alottamaltansa taululta akkunaristikon välit mustaksi, jotta +suunniteltu muotokuva kokonaan katoisi, eikä jälille jäisi muuta, kuin +pieni lintu ja muuri-vehreä. + +Nyt hän jo tiesi, että on suuri rikos paperille maalata kasvoja, joita +unelmamme ovat eteemme tuoneet. + + * * * * * + +Tohtori Grisák särpi suurella mielen-tyvenyydellä suurusta +teekupistansa; oli vielä varhainen aamu, kello yksitoista, ja hän oli +vielä tohveleissa ja yönutussa. Apulaiset olivat jo aikaa sitte +juosseet itsensä väsyksiin, sillä nyt on ylimmäinen asianajajan-praxis +juoksemisessa; principalin itse on tapa antaa vaan audienseja, +jonkatähden hänen ovellansa on lapidari-kirjaimilla kirjoitettu: +tavataan kotona aamulla klo 11:stä 1:een. + +Herra tohtori rupesi juuri toista kuppia juomaan, kun palvelija +hopeisella lautasella toi sisään kahden klientin käyntikortin, jotka +tahtoivat neuvotella hänen kanssaan. + +-- "Näin aikaisin!" ärisi tohtori herrasmaisella ylpeydellä, vetäen +taskustaan esiin komean kronometerinsa, joka osoitti 10 ja 57 minutia. +"Käske heidän odottaa. Anna kortit tänne, jotta näen, kutka." + +Palvelija ojensi hänelle lautasen. + +Tohtori Grisák nauroi suopeasti, tähystettyänsä lornetilla molempia +kortteja, joka nauru ei liioin hänen kasvojansa kaunistanut, sillä +hänen hampaansa olivat kovin isot ja harvat. + +-- "Sepä oivaa! No, nämät saat kohta tuoda sisään. Sano heille, että +olen vielä yönutussa, mutta siitä huolimatta otan 'heidät' vastaan. +Tästä tulee hyvä huvitus aamiaisen ohessa." + +Tohtori Grisák'in kasvoissa pysyi vielä tämänkin jälkeen hymy ja +hänestä tuntui, kuin toisessa teekupissa olisi ollut paljon väkevämpi +aromi. + +Hiljainen kolkutus kuului. "Szabad!" Ken astuu sisään noin hiipien? +Herra tirehtori Maxenpfutsch se on. Hänen selkänsä oli kokonaan +koukussa kumarruksesta ja "nöyrin palvelijanne" osaa hän sanoa niin +ohuella äänellä, kuin hän pelkäisi, ettei häntä muuten uskota. + +-- "Ah, hyvää huomenta, hyvää huomenta, herra tirehtori! Tehkää hyvin, +istukaa. Entäs missi? Mihin hän jäi? Hänenkin korttinsa on tässä." + +-- "Niinpä on. Mutta suokaa anteeksi, hän jäi tuonne ulos +odotushuoneesen, kun hän sai kuulla, että teidän armonne vielä on +yönutussa. Minä en olisi koko maailman aarteilla voinut saada häntä +puhumaan miehen kanssa, joka vielä on yönutussa." + +-- "Ah, vai niin! No tietysti, hän pitää sangen paljon hyvästä sävystä +ja järjestyksestä: -- hänen on metiér'insa tietää, mikä käypi laatuun, +mikä ei. Muuten lienee yhdentekevä, onko hänkin tässä vaiko ei. Meidän +sopii ilman häntäkin ratkaista hänen asiansa." + +-- "Millä tavoin, jos saan luvan kysyä?" virkkoi kummastellen +Maxenpfutsch. + +-- "Ah, minä tiedän jo kaikki", sanoi tohtori Grisák, itselleen mukavaa +sijaa laittaen ja jalkojansa sohvalle asettaen. "Koko onnettomuutenne +on tiedossani. Ystäväni Straff kertoi minulle kaikki jo eilen." + +-- "Straff?" kysyi hämmästyneellä silmäyksellä herra Vendelin. + +-- "Hja, vai niin! Te ette siis tunne häntä tällä nimellä. No, tuo +muuan nuori mies, joka oleskeli piano-mestarina Ankerschmidt'in luona." + +-- "Ja se on teidän ystävänne?" + +-- "No, no, no! Minä pyydän teitä muistoonne panemaan, että ketä minä +kerran sanon 'ystäväkseni', sille en äkkiä tiedä muuta arvonimeä +antaa." + +-- "Ja missä se konna nyt on?" huusi yht'äkkiä, mieltänsä rohkaisten, +herra Vendelin; hän luuli ehkä vielä voivansa saavuttaa hänet, ottaa +häneltä pois neiden, tuoda tämän kotia ja asettaa taas kaikki hyvälle +kannalle. + +-- "Luullakseni on hän nyt jo Wien'issä. Muuten olisi tarpeetonta häntä +takaa ajaa, sillä jo eilen jälkeen puolenpäivän antoi hän vihkiä +itsensä neiteen. -- Minä tiedän sen varmaan." + +Vendelin ojensi, niinkuin ammuttu kettu, kätensä tästä hirmusanomasta. + +-- "Hän kävi täällä luonani, tuo veitikka", jatkoi tohtori Grisák, +kiertäen hienosta Turkin tupakasta itselleen cigarettia; "hän tahtoi, +että minä ottaisin ajaakseni hänen asiaansa Ankersckmidt'ia vastaan." + +-- "Mitä asiaa? Ehkä kunnian-loukkauksesta?" + +-- "Ah, hah!" nauroi tohtori, sytyttäen cigarettiaan +väkiviina-lampusta. "Huolisiko hän siitä? Ei, vaan vaimonsa +myötäjäisistä." + +-- "Kirottu ihminen!" sanoi, hiestynyttä otsaansa nenäliinallaan +pyhkien, herra Vendelin. + +-- "Kaksikymmentä-tuhatta florinia tarjosi hän minulle siinä +tapauksessa, että otan asian ajaakseni ja Ankerschmidt'iltä riitelen +ulos myötäjäiset." + +-- "Kuinka? Kaksikymmentä-tuhatta florinia!" + +-- "Se ei ole paljon. Tytärten perintö äitinsä jälkeen tekee +kummallekin kaksisataa viisikymmentä-tuhatta florinia; se kannattaa +tuommoisen uhrauksen." + +-- "Kirottu ihminen!" sopersi Maxenpfutsch. "Kun kiskoo itselleen noin +paljon rahaa; kaksisataa viisikymmentä-tuhatta! kaksikymmentä-tuhatta!" +Kiiruussa nimitti hän viimeistäkin summaa kiskomiseksi. + +-- "Niin, mutta minä en suostunut ehdoitukseen." + +-- "Ette suostunut?" + +-- "Mitä ajattelette, hyvä herra?" lausui jalonylevällä silmäyksellä +tohtori Grisák. "Minä olen Ankerschmidt'in asianajaja, ja se olisi +petollisuutta minulta, jos klienttini viholliselta ottaisin vastaan +jotakuta tointa. Ah, hyvä herra, minun kunniani ei kärsi semmoista +häpeäpilkkua." + +Herra Maxenpfutsch'ia tämä äärettömästi kummastutti. + +-- "Minä sanoin hänelle jyrkästi, etten huoli noista +kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista; vieköön hän asiansa toiselle +prokatorille. Hän sanoi hakevansa semmoista Wien'istä. -- Mutta +puhukaamme nyt jo teistäkin. Tuo viekas veitikka on keittänyt teillekin +hirveän rokan." + +-- "Suvaitsetteko jo tietää siitä?" + +-- "Miks'en sitä tietäisi? Hän kertoi minulle kaikki. Neitiä +viekoitellaksensa saattoi hän missin hurmoksiin. Missin suosio tuli +kaikki hänen hyväksensä neiden suhteen. Lopuksi pyysi hän teitä +puhemiehenä kutsumaan missiä asuntoonne, koska häntä oli kielletty +kastellissa ilmestymästä. Mutta tämä oli vaan sitä varten toimeen +pantu, jotta hän sill'aikaa, kun missi oli poissa ja jätti oppilaansa +katsomatta, voisi samasta ovesta, jonka avaimen missi itse oli +talteensa saanut, mutta Herminelle antanut, viedä jälkimmäisen +muassaan." + +-- "Kirottu ihminen!" murisi yhä Maxenpfutsch ja rupesi jo +takaraivoansa nenäliinallaan hieromaan. + +-- "Pirullinen poika", naureskeli tohtori Grisák. "Ja lisäksi vielä +herrasväen hevosilla ja teidän omissa vaunuissanne hän neiden kanssa +pakeni. Nerokas aatos, nerokas!" + +Herra Vendelin'ista ei tämä leikkipuhe ollut erittäin huvittava. + +Herra Grisák huomasi tässä vastenmieliseen asiaan koskeneensa. + +-- "Se on totta, että hän nyt on saattanut teidät sangen pahaan +pulaan." + +-- "Niinkö herra tohtori luulee?" + +-- "Minä tiedän sen varmaan, en ainoastaan luule. Te ilmestytte +Ankerschmidt'in edessä osallisina vehkeessä. Te näytätte syyllisiltä." + +-- "Niinkö herra tohtori luulee?" + +-- "Se yksistään on teille onneksi, että Ankerschmidt vastikään on +lähtenyt pois kauemmaksi aikaa; hän ei sanonut minulle, mihin. Minun +luonani on kirje neiti Eliz'iltä, jossa tämä epäilemättä antaa hänelle +asiasta tiedon, mutta en tiedä, mihin sen hänen jälkeensä lähettäisin. +Suureksi eduksi on teille, ettei hän ole kotona." + +-- "Herra tohtori luulee siis, että myöhemmin armollinen herra ei +vihastu meihin?" + +-- "Minä en sanonut, että sitä luulen. Sanoin vaan, että se teille on +eduksi." + +-- "No, minkätähden se meille on eduksi, ettei hän ole kotona?" + +-- "Minkätähden? Sentähden tietysti, että jos hän nyt olisi kotona, hän +heti ampuisi teidät ja missin molemmat kuolijaksi; vaan kunnes hän +palaa kotia, on teillä aikaa hänen edestänsä tiehenne puikahtaa." + +Se ääni, jolla tohtori Grisák tämän lausui, ja se kalanpyrstön-tapainen +käden-liikunto, jolla hän säesti sanaa "puikahtaa", karkottivat herra +Vendelin'ista kaiken epäilyksen siitä, mitä tässä kaikkein +ensimmäiseksi oli tehtävä. + +-- "Herra tohtori siis luulee niin?" + +-- "Ei mitään epäilystäkään siitä, että tämä on paras neuvo. Sen +mukaan, mitä minä tunnen ritari Ankerschmidt'ia, on hänessä ihmistä +kostamaan ensimmäiselle, joka hänen eteensä joutuu; hän ampuu ja +ruhtoo! Mäsäksi ruhtoo hän jokaisen." + +-- "Tuon kirotun miehen tähden minä siis kadottaisin virkani!" huusi +itkevällä äänellä herra Maxenpfutsch. + +-- "Te voitte oikeudessa hakea häneltä vahingonkorvausta." + +-- "Ja hyödyttääkö se minua?" + +-- "Suokaa anteeksi, oikeuden-käynnistä ja lääkkeistä ei koskaan saa +kysyä, hyödyttävätkö ne. Kärsivän asia on luottamus." + +-- "Herra tohtori siis ei luule, että tämä onneton asia enään on +sovittavissa armollisen herran kanssa?" + +-- "Ei, mitä teihin ja miss Natalieen tulee, sen voin täydellä +vakuutuksella sanoa." + +-- "Missi joutuu epätoivoon, jos hän sen saa tietää." + +-- "Arvattavasti; ikävin on hänelle se seikka, että hänellä ritarin +takana on viisituhatta florinia, jotka ovat sillä ehdolla annetut, että +hän naimisiin mennessään saapi nostaa koko summan, mutta jos hän +käyttäisi itseään vilpillisesti perhettä kohtaan, menevät rahat häneltä +hukkaan." + +-- "Minä tiedän sen; tämän sanoi hän jo minullekin, tuo lempeä olento. +Nyt hänkin joutuu onnettomuuteen tuon kirotun ihmisen tähden." + +-- "Ja teidän tähtenne. Sillä tehän hänet huoneesenne kutsuitte." + +-- "Se on totinen tosi." + +-- "Muutenkin olette suuresti komprometterannut tuota raukkaa, herra +tirehtori. Mitä arvelette: illasta aamuun teidän huoneessanne!" + +-- "Sekin on totta." + +-- "Oliko edes ketään muuta läsnä?" + +-- "Ei ketään; luulimmehan ylkämiehen ja papin piankin tulevan." + +-- "No niin, se on paha; se on sangen paha. Ei kenkään ikinä usko, että +Straff, joka silloin juuri pakeni Herminen kanssa, on Natalien +viekoitellut." + +-- "No, kuka siis?" + +-- "Tietysti sanotaan, että te hänet viekoittelitte." + +-- "Minä? Missin?" huusi tuoliltaan ylös hypähtäen Maxenpfutsch. + +-- "Minä en usko, että niin on laita", sanoi nauraen tohtori Grisák, +"mutta jokainen on niin sanova: ja jos missi tahtoo..." + +-- "Mitä jos missi tahtoo?" + +-- "Teiltä itseltä hyvitystä hakea, voipi hän sen mainion hyvin tehdä." + +Tirehtori Maxenpfutsch'ia rupesi pyörryttämään tässä kauheassa +paikassa, jossa kaikista tehdään oikeuden-käynti. + +-- "Hänkin voi siis ripustaa oikeuden-käynnin niskoilleni?" + +-- "Ynnä hyvitys-hakemuksen kanssa." + +-- "Hirmuinen tila!" + +Nähdessään, että hän jo oli kyllin mureaksi miehensä paistanut, katsoi +tohtori Grisák hyväksi pistää häneen kahvelin, häntä palasiksi +leikataksensa. Hän nousi siis ylös sohvalta, astui, ystävällisesti +hymyillen, tuon monin tavoin tuskastuneen miehen luokse ja lohdutteli +häntä näin: + +-- "Rakas Maxenpfutsch! Minulla on hyvä tuuma teidän varaksenne; mutta +minun täytyy ensin saada se kypsymään. Jättäkää minä nyt, ja tulkaa +takaisin kahden tunnin kuluttua, täsmälleen kahden tunnin kuluttua, +ymmärrättekö? Silloin saamme nähdä, mitä on mahdollista teidän +hyväksenne tehdä." + +-- "Oi, tuhansia kiitoksia, herra tohtori! Minä en ole kiittämätön." + +Pelästynyt mies haki kauan hattuansa, kunnes hän sen löysi tuolin alta, +jonne sen istuessaan oli laskenut. Hän jätti hyvästi ja kumarteli +vielä, kun tohtori soitti sisään palvelijaa: tältä tohtori pyysi +frakkiansa ja antoi käskyn laskea missin sisään. Herra Maxenpfutsch ja +miss Natalie sattuivat yhteen ovessa. + +-- "Tehkää hyvin, käykää istumaan, missi, istukaa alas", sanoi +tohtori Grisák, vieden sohvaan impeä, jolla nyt oli kasvojensa edessä +kahvin-värinen harso -- vihriäisen oli Hermine ottanut mukaansa -- ja +tätä hän ei mihinkään hintaan olisi nostanut ylös. + +-- "Minä tiedän täydellisesti missin kovan onnen," lausui herra +tohtori, missin eteen seisomaan jääden. "Asia ei ole ainoastaan sen +vuoksi harmillinen, että teidän täytyy jättää Ankerschniidt'in talo, +vaan senkin tähden, että yleinen mielipide kirjoittaa sen ajan, jonka +olitte Maxenpfutsch'in luona, hyvän maineenne kontolle; ennen kaikkia +kuitenkin sentähden, että nuot tiedossa olevat viisituhatta floriniakin +saattavat teiltä tässä tapauksessa hukkaan mennä. -- Minä pyydän, älkää +keskeyttäkö minua. Minä olen lainoppinut, minä en aja sentimentalisia +asioita. -- Sen verran voin vaan sanoa, että teidän tilassanne tuskin +saattaa tehdä muuta, kuin oikeudessa hakea vahingonkorvausta Vendelin +Maxenpfutsch'ilta, joka on ollut syypää tähän teidän vahinkoonne." + +-- "Olisiko herra tohtori hyvä ja ottaisi tämän oikeuden-käynnin +toimeksensa?" + +-- "Teidän tähtenne, missi, varsin mielelläni." + +-- "Herra tohtori, minä suostun kaikkiin, mitä sanotte", lausui miss +Natalie, arvokkaasti sijaltaan nousten. "Miksi tuhlaisimme tässä paljon +sanoja? Minä antaun teidän määräyksenne alaiseksi; mitä te käskette +minun tehdä, sen teen; mitä allekirjoitettavakseni annatte, sen +allekirjoitan; ja jos voitatte minulle nuot puheenalaiset viisituhatta +florinia. annan teille niistä viisisataa vaivanpalkkioksi." + +No, tämäpä nyt on järkevää puhetta. + +-- "Asia on päätetty, missi. Luottakaa minuun, minä takaan teille nämät +vaarassa olevat viisituhatta florinia. Kirjoittakaa käyntikorttiinne +adressinne, ja viipykää kotona siksi, kuin puolen tunnin päästä lähetän +teille asiakirjat allekirjoitettavaksi; sitte kello kaksi jälkeen +puolenpäivän toivon saavani onnen taas kohdata teitä." + +Missi sanoi jäähyväiset ja meni. + +Herra Grisák antoi kirjuriensa valmistaa tarpeelliset asiakirjat, +joitten joukosta ei myöskään puuttunut missin allekirjoitettava +sitoumus asianajajan vaivanpalkkiosta. + +Kahden tunnin kuluttua tuli herra Maxenpfutsch takaisin. + +-- "Minä surkuttelen kovasti teitä", sanoi tohtori Grisák +tulevalle: "mitä pelkäsimme, on tapahtunut. Miss Natalie nostaa +oikeuden-jutun teitä vastaan noista teidän tähtenne hukkaan menevistä +viidestätuhannesta florinista. Tässä on minulla asianajajan-valtuus." + +Herra Maxenpfutseh'in kasvoissa oli huomattavana suuri ponnistus katsoa +suulla ja puhua silmillä, joka ei kumpikaan sentään onnistunut. + +-- "Herra tirehtori, minä tiedän vaan yhden keinon, jolla tästä +pulmasta voitte suoriuta, ainoastaan yhden." + +Herra Maxenpfutsch olisi tyytynyt puoleenkin, kun vaan jotakin oli +tarjona. + +-- "Jonka kautta te ette ainoastaan ole viisituhatta florinia +kadottamatta, vaan jopa saattekin viisituhatta." + +Herra Vendelin luuli tätä noitumukseksi. + +Herra tohtori tarttui tuon arvoisan miehen kaulukseen ja lausui, +otsallaan melkein hänen nenäänsä rutistaen: + +-- "Ei ole mitään muuta keinoa, kuin että itse naitte missin!" + +Ja hyvä oli, että hän piti kiinni herra Vendelin'in kauluksesta, koska +tämä näistä sanoista oli selki selällensä kaatumaisillaan. + +-- "No, no, ystäväni", sanoi vilkistellen herra Grisák, pää puoleksi +toisaallepäin käännettynä. "Miettikää asiaa; hävitä viisituhatta +florinia taikka voittaa viisituhatta, se tekee kymmenentuhannen +florinin eroituksen. Sen lisäksi on missillä valtiopapereitakin; +tuonoin lunastin hänelle kupongit. Ainakin viisituhatta florinia." + +Herra Maxenpfutsch'ista oli ehdoitus nyt jo vähemmin kammottava. Kun +oikein asiata ajattelee, on missi hänen iällensä varsin sopiva puoliso. + +-- "Miettikää pian ja tehkää päätös pian, sillä missin on kiire." + +-- "Mutta enhän ole edes varma siitä, tahtoisiko hän?" + +-- "Jättäkää se minun toimekseni." + +-- "Hyvä, tuohon käteen! Minä menen uhriksi", sanoi +nöyrän-tyytyväisesti kovan onnen vainoama mies. + +-- "Tehkää hyvin ja kirjoittakaa, tässä kirjoituspöytäni vieressä; ei +tarvitse muuta kuin kirjoittaa asianajajan-valtuuskirjan alle; kas +niin. Ja vielä tähän toiseen paperiin, karttamerkin poikki. Minä +luulen, että viidessäsadassa florinissa on kylläksi asianajajan +vaivanpalkkioksi." + +Herra Vendelin kynsi korvansa juurta. Viisisataa. Sillä tavoin jääpi +vaan neljätuhatta viisisataa myötäjäisiksi. Mutta sekin on parempi, +kuin semmoisen summan maksaminen. Jumalan nimeen! Kadotetusta kirveestä +sentään varsi. + +-- "Kas niin; tulkaa uudestaan luokseni kello kuusi tänä iltana; siksi +laitan kaikki valmiiksi." + +Herra Maxenpfutsch meni pyörtymyksestä horjuen pois. Kahden tunnin +kuluttua ilmestyi miss Natalie. Herra tohtori otti häntä vastaan kovin +ankaralla katsannolla. + +-- "Rakas missi! Teidän asianne on sangen huonolla kannalla; minä olen +puhunut herra Maxenpfutsch'in kanssa ja hän teki sen varsin tehokkaan +vastaväitöksen, että te jo silloin, kun hankitte tilaisuutta +Straff'ille viekoitella teidän oppilastanne, jouduitte syypääksi +siihen, että nuot määrätyt viisituhatta florinia teiltä hukkaan +menisivät, ja sen takia hän ei voi vahingosta vastata." + +-- "Oi, tuo on sangen viekas mies! Todellinen prokatori. Minä olen +pakoitettu uskomaan, että hän on oikeassa." + +Missi pyysi lasia vettä, jottei joutuisi tainnoksiin. + +-- "Mutta minä tiedän vielä yhden keinon, jonka kautta te voitte +saavuttaa takaisin hukkaan joutuvat rahanne ja, mikä parempi on, +jälleen kohottaa hyvän maineenne. Ottakaa nyt vaaria, minä pyydän, +älkääkä menkö tainnoksiin -- sillä tämä on sangen vakava asia. Muuta +keinoa ei löydy, kuin että te rupeette herra Maxenpfutsch'in vaimoksi." + +-- "Ah, hyvä herra!" huusi häveliäs nainen, vetäen harsoansa tiheämmin +kasvojensa eteen. + +-- "Onnettomuus on tapahtunut, sen lisäksi vielä komprometteraus. Te, +missi, joudutte pahaan maineesen, te kadotatte rahannekin, kun +päinvastoin, jos menette naimisiin tirehtorin kanssa, voitatte rahanne, +pysytätte maineenne moitteetonna ja saatte kelpo miehen. Ajatelkaa, +semmoisessa tilassa, kartanon-tirehtori!" + +-- "Ah, hyvä herra -- mutta -- mutta tahtooko hän?" + +Nyt olemme jo hyvällä tolalla. + +-- "Jättäkää se vaan minun huolekseni, miss Natalie. Maxenpfutsch on +jalosieluinen, hyvänlaitainen mies, ja jos minä häntä oikein +puhuttelen, on hän ymmärtävä, että kunnollinen mies tässä ei voi tehdä +muuta, kuin omalla kädellään auttaa ylös sitä, jonka hän vasten +tahtoansa on lankeemaan saattanut. Missi! luottakaa minuun -- teidän +parhaimpaan ystäväänne -- minä pidän huolta teidän kohtalostanne." + +Missi lankesi polvilleen hänen eteensä. + +-- "Hyvä herra! Te olette viattomien suojelusenkeli. Ottakaa minä +suojeltavaksenne!" + +Herra suojelusenkeli auttoi missiä seisaalle ja pyysi sitte kauniisti +saadaksensa kello kuusi jälkeen puolenpäivän taas kunnian kohdata häntä +samassa paikassa, jonka tämä kovasti itkien myöskin lupasi. + +Tohtori Grisák kävi jälkeen puolenpäivän kello kuuteen asti ulkona, +hankkiaksensa klienteillensä tarpeellisia lupakirjoja: sill'aikaa +kirjoitutti hän myöskin asianmukaisen avioliiton-kontrahdin. Kun +mainitulla tunnin lyömällä missi ja tirehtori ilmestyivät hänen +asunnossaan, odotti hän heitä jo. Kumpaisellekin erittäin kuiskasi +hän tuttavan-tapaisesti, että kaikki on täydellisessä järjestyksessä. + +Kiitolliset silmäykset palkitsivat hänen ilmoitustansa. + +-- "Miss Natalie", sanoi herra Vendelin. joka nyt oli puettu valkoiseen +liiviin ja kaulaliinaan, "minä olen aina ollut teidän vilpitön +ihastelijanne." + +-- "Hyvä herra", vakuutti hänelle missi, "minun kunnioitukseni teidän +suhteenne on aivan vanha." + +-- "Kas niin!" keskeytti heitä tohtori Grisák; "te ymmärrätte +täydellisesti toinen toisenne. Kaksi jaloa sydäntä on tavannut toinen +toisensa. Hyvä herrasväki! Tässä on kontrahti; tehkää hyvin, +kirjoittakaa alle: kaikki on säntillään. Sielunpaimen odottaa teitä." + +-- "Niin kiiruusti!" kuiskasi miss Natalie ja valmisti itseään +hansikoitulla kädellään kirjoittamaan nimensä tuon onnellisuutta +tuottavan asiakirjan alle. Samoin teki herra Vendelin'kin. + +Tunnin kuluttua olivat he mies ja vaimo. + +Tunnin kuluttua polkkasi, heitä muistellen, tohtori Grisák yksinänsä +kamarissaan edes takaisin ja hyräili siihen jotakin hirveän rumaa +nuottia. Nämät oli hän nyt sievästi yhteen yllyttänyt. Siihen +hupaisuuteen, että hän naitti missin Maxenpfutsch'ille, tuli vielä +lisäksi se pieni voittokin, että noista missille pelastetuista +viidestätuhannesta florinista sekä ylkämieheltä että morsiamelta +hänelle itselle tuli viisisataa florinia kummaltakin. Ja nämät rahat +saattoi hän heti seuraavana päivänä maksaa pois, koska hän oli rouva +Ankerschmidt vainajan testamentinsuorittaja. Puheen-alaista summaa ei +Ankerschmidt itse koskaan ollut hoitanut. + +Ainoastaan yksi seikka näyttää omituiselta, tohtoriin katsoen, +että hän, joka noin hupaisella pilanteolla oli seitsemän tunnin +kuluessa itselleen koonnut tuhannen florinia, ei huolinut niistä +kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista, joita Straff oli tarjonnut +hänelle, jos hän ottaisi Ankerschmidt'ia vastaan oikeutta käydäksensä. + +Mutta sen käsittää pian, jos saapi nähdä rouva Ankerschmidt'in +testamentin, niinkuin herra tohtori sen oli nähnyt: siinä on näet eräs +turmiollinen lisäys, joka säätää, että jos jompikumpi tyttäristä +valitsee itselleen miehen vastoin isänsä tahtoa, hän menettää kaiken +oikeuden perintöön. + +Tästäpä tuo suuri kunniantunto, joka ei kärsi mitään häpeäpilkkua! + + * * * * * + +Kokeneitten miesten kertomuksen mukaan on Kufstein valtio-vangittujen +akatemia. + +Arad, Komárom, Josephstadt, Pest'in "uusi rakennus" ovat kaikki vaan +gymnasiumeja ja alkeiskouluja sen rinnalla; joka vaan näissä on kurssin +suorittanut, älköön puhuko mitään; hän on ainoastaan puoleksi oppinut. + +Aladár Garanvölgyi on jo kahdeksatta vuotta tässä suuressa akatemiassa. + +Hänen suojansa on neljää askelta pitkä, kolmea leveä eikä suinkaan +mukavaksi sisustettu: yksi tuoli, yksi vuode, yksi pöytä. Ainoastaan +ovia ei sovi valittaa, sillä niitä on kolme, jotka seisovat perätysten. +Seinän paksuuden arvaa siitä, että keskimmäistä käypi avaaminen toisiin +kumpaankaan koskematta. + +Eräänä aamupäivänä, tavattomana tuntina, ratisivat avaimet Aladár'in +kolmikertaisessa lukossa, ja hänen eteensä astui yksi niistä suurista +herroista, joita hän ei tuntenut. + +Se oli ritari Ankerschmidt. + +Ankerschmidt oli luullut saavansa nähdä laihan, sortuneen olennon, +jonka kasvot olisivat lakastuneet, jonka sielua ja mieli-alaa +vankihuoneen home olisi peittänyt ja joka jo elostelee romanin-tapaisen +monomanian viimeisillä asteilla. Kuinka suuresti hän hämmästyi, kun hän +näki muodoltaan iloisen, nuoren miehen nousevan ylös pöydän vierestä, +nuoren miehen, jonka verevissä kasvoissa ei ole murheen varjoakaan, +jonka otsasta ryppyjen surulliset huuto- ja paussi-merkit kokonaan +puuttuvat, jonka silmät loistavat hilpeästi ja jonka mustassa tukassa +ei vielä ainoakaan hiuskarva ollut ajasta harmaantunut! + +Vanki kiiruhti tulokasta ensinnä tervehtimään. + +-- "Hyvää päivää, kunnian herra!" + +Ankerschmidt viittasi vanginvartiaa jättämään heitä yksiksensä ja tämä +vetäysi ovien väliin. + +-- "Te olette Aladár Garanvölgyi?" kysyi Ankerschmidt sotamiehen +tuimalla äänellä vangilta. Ritari olikin soturin univormuun puettuna. + +-- "Siksi minua nimitetään, hyvä herra." + +-- "Kauanko olette ollut täällä?" + +-- "Sitä en tiedä, minulla ei ole kalenteria." + +-- "Eikö teillä ole mitään valittamista päällysmiehiänne vastaan?" + +-- "Ei mitään. Minä olen heihin tyytyväinen." + +-- "Onko teidän sallittu mennä ulos suojastanne?" + +-- "Kerran viikkoonsa puoleksi tunniksi." + +-- "Eikö se teistä ole liian vähän?" + +-- "Minä en tätäkään lupaa koskaan käytä." + +-- "Miks'ette?" + +-- "Olen mieluisammin täällä sisällä." + +-- "Eikö se vahingoita terveyttänne?" + +-- "Minä en ole koskaan ollut sairaana." + +-- "Eikö teillä ole mitään pyydettävää?" + +-- "Ei mitään. Ei yhtäkään mitään." + +-- "Eikö teidän ole ikävä?" + +-- "Ei. Olenhan yksinäni. Ei ole ketään, joka minua ikävystyttäisi." + +-- "Ja teidän askareenne on päivän pitkään?" + +-- "Ajatukseni." + +-- "Eikö teille anneta kirjoja lukea?" + +-- "En tiedä, sillä minä en ole niitä pyytänyt." + +-- "Muitten vankien on lupa kirjoittaa ajatuksensa paperille, maalata +kuvia, näperrellä pieniä puukapineita. Eikö teitä haluta tehdä +semmoista huviksenne?" + +-- "Ei. Sillä kirjoittamiseen tarvitaan kynää, maalaamiseen pensseliä, +napertelemiseen veistä, ja näitä kaikkia täytyisi pyytää." + +-- "No, entäs sitte?" + +-- "Ja kosk'ei minulla ole mitään muuta seuraa, kuin oma itseni, +tahtoisin mielelläni sen ainoan ihmisen kanssa, jonka parissa minun +täytyy olla, hyvässä ystävyydessä pysyä." + +-- "Sen mukaan te siis itse saatatte vankeutenne raskaammaksi." + +-- "Se on totta, hyvä herra, että on raskasta tuomittuna olla, mutta +vielä raskaampi olisi, jos itsekin itseäni tuomitsisin." + +-- "Ja te ette pyydä elämän vähäisiä suloja nauttia?" + +-- "En. Ihminen on onnellisin silloin, kun hänellä on vähimmin +tarpeita." + +-- "Ettekö halua sukulaisianne nähdä?" + +-- "Minä päinvastoin kovasti surkuttelisin heitä, jos he vaivaisivat +itseänsä niin pitkälle matkalle sen vuoksi, että puolen tunnin aikaa, +vierasten ihmisten vartioidessa, vieraalla kielellä saisimme +toisillemme sanoa pari yleistä, naurettavaa lauselmaa. Se ei maksa sitä +vaivaa." + +-- "Eikö teillä ollut ketään, jota rakastitte?" + +Vanki rupesi näistä sanoista nauramaan. + +-- "Kuinkas muuten, hyvä herra, jokaisella nuorella miehellä on +semmoinen. Nainen, vinttikoira ja muuta sellaista." + +-- "Te asetatte siis nämät yhteen luokkaan?" + +-- "Anteeksi! Minä tiedän laskeneeni loukkaavan lauseen, mutta +minkätähden sen tein, tahdon kohta tunnustaa. Kun sanoin viimeiset +jäähyväiset enolleni, joka on vähän kummallinen mies, pyysin häntä, +joka kerta kuin hän minulle kirjeen kirjoittaisi, antamaan +morsiamenikin piirtää kirjeesen ainoastaan tämän pienen sanan: 'adieu.' +Jo ensimmäisessä kirjeessä olikin 'addio', mutta eriskummaisilla +kirjaimilla kirjoitettuna; jälki-lisäyksessä selitti sitte enoni, että +koska morsiameni eräistä syistä ei tahtonut kirjeesen riipustaa tuota +'adieu'ta', leikkevä vanhus oli pistänyt kynän vinttikoirani etukäpälän +kynsien väliin ja sillä kirjoituttanut tuon sanan. Siitä ymmärsin, että +morsiameni minua ei enää liioin ikävöinnyt, joka siltä raukalta olikin +sangen järkevästi tehty; mutta vinttikoirani on vielä nytkin minulle +uskollinen ja liittää manupropriuminsa joka kirjeesen, kirjoittaen sen +alle: 'Cziczke.'" + +Ankerschmidt huomasi, että hän itsekin nauroi vangin kertomaa, hupaista +anekdotia, jonka tämä osasi niin sukkelasti esitellä; Aladár itse alotti +naurun, joka sitte hänestä tarttui Ankerschmidt'iin. Kun he sitte olivat +tarpeeksi nauraneet ja lopuksi vaienneet, huomasivat he toinen toisensa +silmään katsoessaan, että siinä kummallakin kiilsi kyynel. + +Olihan se hupainen juttu tuo, siitä koirasta, jonka oli tapa vangille +hänen morsiamensa sijasta kirjeitä kirjoittaa! + +Ankerschmidt'in kasvot muuttuivat taas ankaraksi; hänen ei ollut lupa +antaa itseänsä ilmi. + +-- "Nuori mies, minä en tullut teidän luoksenne leikkiä laskemaan, vaan +sentähden, että saisin tietoa vankien olosta ja käytöksestä. -- Yhtä +saatan teille sanoa. Sitä, että te olette vaarallinen ihminen." + +-- "Minkätähden, hyvä herra? Mikä syytös teillä on minua vastaan?" + +-- "Juuri se, ettei ole mitään. Valituskirjaan on merkitty jokaisen +vangin pyynnöt, valitukset, syytökset. Teistä ei ole kirjaintakaan; te +ette koskaan pyydä mitään, ette koskaan valita mitään; te olette +kohtelias. umpimielinen. Nämät ovat vaarallisia luonteen omituisuuksia. +Jos se minun vallassani olisi, ette ikänä tästä vankihuoneesta vapaaksi +pääsisi." + +-- "Kiitoksia, hyvä herra!" + +-- "Mistä?" + +-- "Tästä kunnioittavasta mielipiteestä." + +Tuosta jätti Ankerschmidt vangin itsekseen. + +Aladár kohautti olkapäitään ja alkoi heti sangen kauniisti ja +erinomaisella taidolla viheltää kansanlauluja tuolta Ala-Unkarista; +tämä oli hänen suurin huvituksensa. Onnellista, että ihminen voipi +kaikkialle muassansa viedä tätä alati valmista soittokonetta. + +Ankerschmidt saattoi vielä kuulla sen ovien lävitse. Vanginvartia +vakuutti hänelle, että iloinen herra tuolla sisällä osaa viheltää +sangen kauniisti; usein puhaltaa hän kokonaisia operoitakin. + +Linnan tornissa soitettiin puolipäivää. Tämä ääni tavallisesti saattoi +Aladár'in terveitä ruumiin-elimiä atrian aikaa ajattelemaan. Hän ei +ollut liikoihin tottunut; eihän vangeille marzipania syötetä. Mutta +siihen oli hän hyvinkin tottunut, että hänelle ruoka määrätyllä +hetkellä tuodaan. Kun ruokatunti lyö, ratisevat kolmikertaisen oven +avaimet ja vanginvartia tulee, kainalossa pitkä sämpylä, kädessä vati, +jossa on jotakin, mitä ruoaksi nimitetään. Mutta Aladár'in oli tapa, +olipa siinä mitä hyvänänsä, syödä se viimeiseen muruseen asti. Hänelle +ei uskottu käteen veistä ja kahvelia, vaan ne olivat annetut hänen +takanansa seisovalle vartialle, joka leikkasi hänelle lihakappaleet. +Tätä hän säännöllisesti kiitti siitä palveluksesta ja antoi hänelle +juomarahaksi omista päivärahoistaan jääneet kreutzerit, joka vaikutti +suurta iloa tuossa kunnon miehessä. + +Mutta tänäpänä viivyteltiin päivällistä tavattoman kauan. Tunti oli jo +kulunut puolipäivästä, niinkuin linnan pihalta kuuluva rummun-pärinä +ilmoitti, eikä vielä oltu syömistä tuotu. + +"Hm, varmaankin on tuo vihainen herra sankari jotain sanonut siellä +ulkona ja nyt he tahtovat koettaa, millä tavoin saisivat hyvää mieltäni +häirityksi, eivätkä anna ruokaa. Se ei ole suuri vahinko." + +Ja nyt otti hän esiin eilispäivästä jääneen sämpylän, söi sen hyvällä +halulla, joi sen päälle aika kulauksen vesiruukusta ja heitti itsensä +pitkälleen vuoteelle, kuten ainakin tarpeeksensa syönyt. + +Hän ei kuitenkaan vielä ollut ehtinyt oikealla tavalla päivällisuntaan +alottaa, kun jo ovet järjestänsä narskahtivat auki, ja suurella +kiiruulla astui sisään -- tällä kertaa ei vanginvartia, vaan +vahti-kapteini. + +-- "Pian, pian! Nouskaa ylös, hyvä herra!" puhui tämä vuoteella +makaavalle, astui hänen luoksensa ja tarttui hänen käsivarteensa. + +Aladár katseli häntä, paikaltaan liikahtamatta. + +-- "Ettekö ymmärrä? Nouskaa heti ylös!" + +-- "Hyvä herra", sanoi Aladár humorillisella pedantismilla, "minua on +kielletty sivili-miehen kanssa puhumasta." + +-- "Kuinka niin?" + +-- "Te olette tällä hetkellä edessäni sivili-mies, sillä teillä ei ole +sapelia kupeellanne." + +-- "Niin, sentähden että riisuin sen vyöltäni herra linnanpäällikön +luona ja sieltä riensin teidän luoksenne." + +-- "Älkää pahastuko, mutta minä noudatan järjestys-sääntöä ja pyydän +päästä kaikesta enemmästä haastelosta." + +Kapteinin ei auttanut mikään muu, kuin lähettää vanginvartia sapelia +pikaisesti noutamaan, joll'aikaa Aladár pysyi vuoteellansa. + +Kun hän sitten oli sitonut sapelin vyölleen, nousi Aladár'kin +vuoteeltaan. + +-- "Minä olen käskettävänänne." + +-- "Hyvä. Minä siis käsken teidän kohta hankkia itsenne valmiiksi ja +minun kanssani tulla linnanpäällikön luokse." + +-- "Täytyykö minun ilmestyä 'hansikkailla?'" kysyi Aladár, osottaen +eräitä käsirenkaita, jotka ovat raudasta, ja joita ei kanneta muodin +vuoksi. + +-- "Ei, ilman niitä. Vanginvartia, päästäkää herra vanki kahleista!" + +Sen jälkeen tarttui upseeri Aladár'in käsivarteen ja vei hänet +kiiruusti pois muassaan. + +-- "Lähtään, lähtään! Meitä odotetaan." + +Aladár kohautti olkapäitään. "Onhan meillä kylläksi aikaa, niin kauan +kuin täällä viivymme." + +-- "Ken tietää", sanoi kapteini ja joudutti vankia, jonka hän sitte, +linnanpäällikön ovelle tultua, laski, niinkuin soveliasta oli, edellä +menemään. + +Salissa, johon he tulivat, tunsi Aladár, paitsi linnanpäällikköä, +ritari Ankerschmidt'in läsnä olevain herrojen joukossa, jotka olivat +komeihin univormuihin puetut. + +Linnanpäällikkö astui hänen eteensä, tarttui hänen oikeaan käteensä ja +lausui hänelle sotamiehen suoralla tavalla: + +-- "Herra Garanvölgyi, tästä päivästä alkaen te lakkaatte vieraanani +olemasta; vielä jälellä oleva rangaistus-aikanne on teille anteeksi +annettu; te olette tästä hetkestä lähtien vapaa. Sentähden syömme +tänään yhdessä jäähyväis-atrian. Sitä varten kutsutin minä teitä, ja +minua ilahuttaa, että olette kutsumuksen vastaan-ottanut." + +Aladár veti syvältä henkeänsä; sitä hän ei voinut kieltää rinnaltansa, +että se tämän sanoman perästä vapaasti hengitti. Taas vapaaksi päästä! +Saada takaisin elämä, maailma! + +Seuraavalla hetkellä pääsi humori jo uudestaan valtaan hänessä. + +-- "Herra linnanpäällikkö, minä en ansaitse tätä armoa, sillä minä olen +jo aterioinnut." + +-- "Tuhat tulimmaista! Te pidätte siis ruoalle-kutsumista pää-asiana! +Entäs se, että olette vapautenne takaisin saanut?" + +-- "Ah, onhan minua täällä hyvin hoidettu." + +-- "Ihan varmaan, hyvä herra", virkkoi siihen tuimistuneella +katsannolla Ankerschmidt, "jos minä saisin määrätä, te ette niin äkkiä +olisi täältä vapaaksi päässyt. Joka ihmiselle tulee antaa niin paljon +rangaistusta, että se häntä parantaa. Joka helposti kahleita kantaa, +sille pitää vielä raskaampia päälle panna. Semmoiset ihmiset, jotka +vaan laskevat leikkiä rangaistuksesta ja joitten ei näe mitään +kärsivän, minä kyllä tietäisin opettaa." + +Aladár oli täydellisesti vakuutettu siitä, että tämä herra sankari oli +joku hänelle kovin armoton vihollinen. Linnanpäällikkö sai paljon +ponnistella, saattaaksensa heitä pöydässä toinen toisensa viereen +istumaan. + +-- "Hyvä herra", lausui vanha linnanpäällikkö, sittekuin soppa oli +jaettu, "varmaankin tulee teidän vapaudestanne kiittää vaan sitä, että +joku salainen puolustaja on tehnyt kaikki, teidän kohtaloanne +muuttaaksensa." + +-- "Minun? Salainen puolustajani?" + +-- "Niinpä kyllä; joku vaimo; joku nainen, joka ei ole kammonnut +omakätisesti kirjoittamasta hakemuskirjan alle; uskaltaisinpa vannoa, +että hän sen itse on suunnitellutkin. Niitten paperien joukossa, jotka +tulivat minulle, ei voinut olla tuossa hakemuskirjassa naisen käsi-alaa +ja ajatuksen-johtoa tuntematta." + +Aladár vaipui ajatuksiin; kuka muu se olisi saattanut olla, kuin hän? +Ehk'ei tuossa koiran käpälän kirjeenvaihdossa kuitenkaan ole perää? +Ehkä tuo nainen kuitenkin on uskollisempi? + +-- "No? Teitä haluttaa kai nähdä tätä kirjoitusta? Minä saatan sen +teille näyttää. Vakuuttakaa itse omaa mieltänne siitä." + +Linnanpäällikkö viittasi adjutanttiansa, jotta tämä toisi esille +sanotun kirjoituksen ja sallisi Aladár'in luoda siihen silmäyksen. + +Nuori mies katsahti kirjoitukseen ja pudisti sen jälkeen päätään; tämä +käsi-ala ei ollut sen, jonka hän oli luullut. Se oli kuitenkin naisen +käsi-alaa, ja kuinka liikuttavan harras rukous! Kuka lienee tämän +kirjoittanut? + +-- "Ei! tätä ei asianomainen saa lukea!" huusi tylysti Ankerschmidt, +otti kirjoituksen pois hänen kädestään ja antoi sen takaisin +adjutantille. "Nämät ovat valtio-salaisuuksia." + +"Tuo lienee kovin tuittupäinen ihminen", arveli itsekseen Aladár; mutta +hänen sieluunsa painettuna jäi joka kirjain tuossa kirjoituksessa, +jotta hän vuosienkin kuluttua voisi sen tuntea, jos hän vielä kerran +näkisi tämän käsi-alan. + +Vielä saman päivän iltana jätti hän linnan. + + * * * * * + +Ankerschmidt palasi tyytyväisenä kotiinsa. Koska hän ei kenellekään +ollut ilmoittanut, mihin missä asiassa hän lähti, ei hän +kaksiviikkoisen poissaolonsa aikana voinut tietää, mikä häntä tuolla +kotona odottaisi. + +Iloisella mielellä, niinkuin se, joka on itseensä tyytynyt, meni +hän hallintokaupungissa asianajajaansa tervehtimään ja luuli +vaiston-tapaisesti tuottavansa itselleen mielihyvää sillä, että hän +kohta kättä pudistettuaan hämmästyttäisi herra tohtoria tällä +ilahuttavalla tiedolla: + +-- "No, Aladár Garanvölgyi on nyt vapaaksi laskettu." + +Tohtori Grisák'in nenä piteni silminnähtävästi tästä sanomasta. Olemme +pahemmassa kuin pulassa! Adjöö nyt, kaunis leski! Tuo tulee tietysti +omaisensa ottamaan joko morsianta taikka vinculum'ia; se on hänen +ensimmäinen tehtävänsä, ja siihen on se naimiskauppa mennyt! Ja +kaikesta tästä huvituksesta saapi hän kiittää Ankerschmidt'ia, joka +tahtoo olla lusikkana semmoisessa rokassa, johon hänen ei mitään tule. +Piru vieköön semmoisen soturi-kulun taipuvaisuutta jalomielisyyteen! + +"Mutta odotappas", ajatteli itsekseen tohtori Grisák, "jos sinulla oli +hämmästyttävä sanoma minulle, on minullakin sinulle jotain, jolla voit +huvitella itseäsi." + +-- "Eikö teidän kunnianne ole saanut kirjettäni, jonka teille lähetin +Wien'iin?" + +-- "En mitään. Minä en palannut takaisin Wien'in, vaan Fehérvár'in +kautta. No, mitä uutisia kotoa?" + +-- "Huonoja. Mutta tässä on teille kirje neiti Eliz'iltä; siitä +arvattavasti saatte tietää koko asian." + +-- "Eliz'iltä? Tuo lapsi on ehkä taas tehnyt jonkun äärettömän hullun +työn?" + +-- "Eipä suinkaan. Hän ei ole hullua työtä tehnyt. Suvaitkaa avata +kirje." + +Ankerschmidt repäisi kuvertin rikki ja luki yhä enenevällä +levottomuudella kirjeen sisällyksen päästä päähän. + +Hänen lukiessansa juontui tohtori Grisák'in mieleen tuo sukkela tuuma, +että mitä tämä vanha herra häneltä nyt oli pilannut, sen hän itse voisi +myöskin laidalleen asettaa. Ankerschmidt oli jalomielisesti vapauttanut +Corinnan ylkämiehen ja siten hävittänyt herra Grisák'in naimishankkeet; +Ankerschmidt oli nyt pahemmissa kuin päivissä toisen tyttärensä kautta, +eikö siis olisi täydellistä teaterillista oikeutta, jos kukin saisi +parinsa: jos herra Grisák nyt ottaisi neiti Eliz'in vaimokseen? Tämä ei +ole mikään hylättävä tuuma. + +Ankerschmidt'in kädet vaipuivat alas kirjeen kanssa, kun hän oli sen +kaksi kertaa lukenut. + +-- "Hermine paennut!" tavotteli hän tuskin kuuluvalla äänellä. + +Tohtori Grisák oli odottanut, että sotavanhus hypähtäisi pystyyn, +viskaisi tuolit, pöydät ympärilleen, sadattelisi, kiroilisi, huutaisi +vaunuja, ryntäisi pakolaisia takaa ajamaan ja ampuisi heidät +kuolijaksi. Suuresti hän sen vuoksi kummastui, kun ritari tämän sijasta +hermottomalla tuskalla painoi otsansa käteensä ja katkerasti kertoi: +"Hermine paennut." + +Tätä elegillistä mielentilaa tohtori Grisák ei ollut odottanut; hän ei +tietänyt, mitä vastata. + +Ankerschmidt taittoi murheellisesti kirjeen kokoon, pisti sen poveensa +ja kysyi hiljaisella äänellä: + +-- "Sanokaa minulle suoraan, herra tohtori, olenko minä lapsiani +kovasti kohdellut? Olenko ollut ankara heille? Pelkäsivätkö he minua?" + +-- "Päinvastoin, se juuri oli vika, että teidän kunnianne oli liiaksi +pehmeä heitä kohtaan." + +-- "Mutta kuinka voisin minä miehenä, sotamiehenä olla tyly tytöille ja +lapsille? Vaan Hermine, juuri hän! Mitä pahaa minä olen hänelle +tehnyt?" + +-- "Teidän kunnianne ajoi talostaan pois sen, jota hän rakasti." + +-- "Kuinka saatoin minä tietää, että hän häntä rakasti? Onko hän sen +minulle sanonut? Onko hän sitä kellekään sanonut? Täytyikö hänen +sentähden paeta tuon miehen jälissä? Jättää minut? Saattaa minut +häpeään? Eikö hän voinut sanoa sitä, mitä hänen nuorempi sisarensa +tässä kirjeessä kirjoittaa, etten suuttuisi tuohon ihmiseen, että tämä +lopulta kuitenkin saattaa olla kunniallinen ihminen, ei semmoinen, +joksi minä häntä luulen? Ehkä vähäisen äkkipikainen, mutta kuitenkin +kunniallinen luonteeltaan. Eikö hän saattanut lepyttää minua hänen +suhteensa? Vaan täytyikö hänen minut kohta jättää? Minut, isänsä!" + +Eliz niinmuodoin puolustaa vanhempaa sisartansa, vieläpä +viekoittelijaakin? Oho! Sitä täytyy estää. + +-- "Epäilemättä ovat komplottiin teidän kunnianne selän takana jo +aikoja sitten osaa ottaneet teidän talonne luotettavimmat jäsenet, +tirehtori ja guvernantti." + +-- "Kuinka? Maxenpfutsch ja miss Natalie? Se on; Eliz puolustaa +heitäkin; mutta mistä vietävästä?" + +-- "Että he molemmat ovat toisiansa ymmärtäneet, voipi jo havaita +siitä, että Maxenpfutsch on nainut miss Natalien." + +-- "Nainut? Todellakin? Nainut?" huudahti epäillen Ankerschmidt. "No -- +se on hänen asiansa. Tämä on säännöllinen asia." + +-- "Ja hän lähti joutuisasti pois." + +-- "Hänkin paennut? Miss Nataliekin ryöstetty? Saakeli soikoon! Minun +luotani viedään siis kaikki naiset pois akkunan kautta; ei tahdota sitä +varten tehdä mutkaa ja kulkea ovesta." + +-- "Minä arvelen, että heillä oli syytä siihen." + +-- "Syytä? Mitä syytä? Eiväthän vaan liene pelänneet, että minä +estäisin heidän avioliittoansa?" + +-- "Ei sitä, vaan että teidän kunnianne vetäisi heitä edesvastaukseen +neiti Herminen käytöksestä." + +-- "No, se on totta, että minä kovasti olisin nuhdellut heitä; mutta +sentähden lähteä pakoon! Jättää kartanon-tirehtorin virka, se on toki +liikaa!" + +-- "Minä luulen, että he ovat hankkineet itselleen vahingon-korvausta." + +-- "Millä tavoin?" + +-- "He kävivät minun luonani vihkimisen jälkeen ja maksattivat +itselleen opettajattarelle määrätyn rahasumman." + +-- "Maksoitteko sen vastustelematta?" + +-- "Siihen minä olin velvoitettu." + +-- "Te olette tehnyt varsin hyvin. Mutta tämä tekee yhteensä +viisituhatta florinia. Minun luonani nousi tirehtorin vuosipalkka +melkein yhtä korkealle." + +-- "Vielä on pieni selitys asiassa tarpeellinen. Nämät viisituhatta +florinia, minä tiedän sen varmaan, luulee herra Maxenpfutsch niin hyvin +tiloittaneensa, että niistä tulee viisikolmatta-tuhatta. Tietysti hän +suuresti erhettyy." + +-- "Kuinka? Mitä hän on keksinyt?" + +-- "Narrimaisen ihmisen, jolle hän tuhlaa rahansa. -- Minun täytyy +antaa teidän kunnianne tietää, että teidän vävynne (hän on nyt sitä, me +emme siihen voi mitään) oikea nimi on Straff." + +-- "Straff! Saakelin kummallinen nimi." + +-- "Se on totta." + +-- "Ja minun tyttäreni! Hyvä; puhukaa enemmän." + +-- "No, tuo herra kävi sen jälkeen minun luonani ja tarjosi minulle +kahtakymmentä-tuhatta florinia, jos ottaisin erästä asiaa ajaakseni; +mutta minä en siihen suostunut. Sittemmin sain tietää, että herra +Maxenpfutsch oli tarjounut suorittamaan ensikustannukset asiassa, jos +herra Straff sitouisi maksamaan hänelle nuot kaksikymmentä-tuhatta +florinia siinä tapauksessa, että oikeudenkäynnissä voitetaan." + +-- "Ah, sillä tavoin hän siis saa kaksikymmentä viiden verosta? Mutta +mikä oikeuden-käynti se on?" + +~- "Ei mikään muu, kuin herra Straff'in vaatimus saada ulos teidän +kunnialtanne vaimonsa myötäjäiset äidin perinnöstä." + +-- "Mutta onhan Straff siinä tapauksessa suuri narri ja Maxenpfutsch +vielä suurempi." + +-- "Sitä minäkin ajattelen." + +-- "Sillä ilman oikeuden-käynnittäkin minä annan ulos tyttäreni +perinnön. Sentähden hänen ei tarvitse kahtakymmentä-tuhatta akkunasta +ulos heittää." + +-- "Kuinka? Eikö teidän kunnianne tietäisi, että teillä testamentin +mukaan on oikeus siinä tapauksessa, että jompikumpi tyttäristänne menee +vastoin teidän tahtoanne naimisiin, sulkea hänet ulos perinnöstä?" + +-- "Ah, hyvä herra! Mitä ajattelette? Ettehän vaan luule, että minä +jonkun tekosyyn varjolla tahtoisin anastaa jommankumman tyttäreni +omaisuuden?" + +-- "Mutta jos testamentin-tekijän tahto oli semmoinen." + +-- "No, sen oli vaan tarkoitus peloittaa; mutta kun se kerta on +tapahtunut, kuka siihen mitään voi? Tai minä pitäisin tyttäreni tavaran +itseäni varten?" + +-- "Ei, mutta toista tytärtä varten." + +-- "Oi, sitä ei Eliz ottaisi vastaan. Ei, hyvä herra: mikä on lapsieni, +se on lapsieni. Minulla on riittävä pensioni, josta voin elää. Tulkoot +he onnellisiksi." + +Tohtori Grisák huomasi, että hänen edessään seisoo semmoinen mies, +johon luoti ei satu. Se on haavoittumaton! Helppo on sillä tavoin +sotamiehenä olla. Mutta vielä on jälillä Achilleen kantapää ja vielä on +jälillä viimeiseksi jätetty, myrkytetty nuoli, joka varmaankin sattuu. + +-- "Ja niinmuodoin teidän kunnianne olisi taipuvainen sopimaan +tyttärenne viekoittelijan kanssa?" + +-- "Kuinka, 'sopimaan?'" huudahti suuttuneena Ankerschmidt, "Minun +asemassani on tavallista antaa anteeksi, mutta ei sopia." + +-- "Te suvaitsette siis antaa 'amnestiaa' herra Straff'ille?" + +-- "Miksi Straff? Minä en tunne häntä sillä nimellä, sanokaa _Bogumil_. +Mutta miksi hiidessä tällä ihmisellä oli niin monta nimeä?" + +-- "Siihen on hänellä sangen tukevat syyt." + +-- "Lieneekö häntä vainottu?" + +-- "Päinvastoin." + +-- "Päinvastoin? Minä en ymmärrä." + +-- "Tämä seikka juontuu pikemmin luottamustoimesta." + +-- "Mitenkä? Tuo mies oli siis joku tärkeä henkilö?" + +-- "Oi, sangen tärkeä. Näinä päivinä ilmoitti herra Bräuhäusel minulle +kahden kesken koko hänen asemansa." + +-- "Ja hän puhui hänestä rauhoittavaisesti?" pakoitti Ankerschmidt +asianajajaansa puhumaan. + +Tohtori Grisák viivytteli mielipiteensä esiin-tuomista. + +-- "No niin, miksi sitä katsoo." + +-- "Miksi sitä katsoo? Mutta minua juuri haluttaa tietää, miksi sitä +katsotaan. Sen herra tohtori sentään myöntänee, että minun on +velvollisuus tietää, mikä ihminen se on, joka on vastoin tahtoani +vienyt tyttäreni, sillä siitä riippuu, paljonko hän perästäpäin +kunnioitustani ansaitsee ja laskenko häntä eteeni vaiko en." + +-- "Minä en todellakaan tiedä antaa mitään neuvoa", sanoi tohtori +Grisák ja toi esiin pari korea-vartista Turkin piippua barikadiksi +rynnäkköä vastaan. + +-- "Ettekö tiedä antaa neuvoa?" kysyi vihastuen Ankerschmidt. "Eihän +tuo ihminen vaan liene mikään kriminalisti?" + +-- "Oi, silloin kyllä tietäisin neuvoa antaa, jos hän sitä olisi. Au +contraire. Tehkää hyvin, sytyttäkää!" + +-- "Ei, minä en huoli siitä nyt", murisi tuimasti sotavanhus; hän otti +kuitenkin piipun, voidaksensa antaa puheelleen suurempaa arvoa siten, +että sitä vahvasti löi pöytään. "Vastatkaa suoraan! Kunnioitatteko itse +tuota ihmistä, vai ettekö?" + +Tohtori Grisák'in oli juuri suu täynnä tschibukista, jonka vast'ikään +oli sytyttänyt; hän siis vastasi vaan sillä tavoin, että rypisti +kulmakarvojaan ja liikutti päätään oikealle ja vasemmalle. + +-- "Mutta Jumala siunatkoon teitä, saanko mitään vastausta?" + +Tohtori Grisák'in oli pakko ilmoittaa äänensä, ellei hän tahtoisi, että +joko piipunvarsi taikka pöytä kappaleiksi lentäisi. + +-- "No, minä en sano, etten häntä kunnioita." + +-- "Tämä ei ole mikään vastaus." + +-- "Sen verran voin sanoa, että hän on virallisessa toimessa." + +-- "Mikä virka se on?" + +-- "Suokaa anteeksi. Tuo mainittu lähde salli minun vaan salaisuudessa +ammentaa, eikä valtuuttanut minua sitä muille ilmoittamaan." + +-- "Tuli ja leimaus!" raivosi herra ritari, kiivastuneena taittaen +piipunvartta kaareen käsiensä välissä, "mikä virka se saattaisi olla, +jota on tapa salassa pitää?" + +Tohtori Grisák'ilta putosi vastauksen sijaan piipun pesä tschibukin +varresta ja hän kiiruhti tulista tupakkaa pois lakaisemaan, jottei se +polttaisi mattoa. + +-- "Ei suinkaan hän vaan ole -- teloittaja?!" + +Herra tohtori nauroi itsekseen tätä tragedian-tapaista huudahusta. + +-- "Ah, ei millään muotoa! Niin pitkälle hän ei vielä ole ehtinyt." + +-- "Hyvä herra!" sanoi Ankerschmidt. "Minä pyydän, pyydän hartaasti +teitä sanomaan minulle tätä salaisuutta. Minä annan teille +kunniansanani, etten sitä koskaan kenellekään ilmaise, etten sitä +milläkään tapaa käytä. -- Mutta minun täytyy tietää se." + +Tämä "täytyy" oli niin pontevasti lausuttu ja herra ritari otti +piipunvarren niin uhkaavalla tavalla nyrkkiinsä, että herra tohtorista +aika oli täytetty, jolloin toiselle tuli antaa viimeinen täräys. + +Hän kääntyi sentähden herra ritarin puoleen ja kuiskasi +tuttavan-tapaisesti hänen korvaansa: + +-- "Herra Straff on, sitä myöten kuin minä tiedän, 'cahinet +noir'in'[55] palveluksessa!" + +Ankerschmidt kavahti nämät sanat kuultuansa ylös nojatuolista, +ikäänkuin räjähtävä pommi olisi iskenyt häneen. Hän ei tietänyt, mitä +sanaa hän ensiksi käyttäisi tunteitansa ilmoittaakseen. Sillä välin +taittoi hän piipunvarren niin, että se rauskahti poikki, ja tämä +"_sauvan murto_" toi sanan hänen suuhunsa. + +-- "Jumalan on armo!" lausui hän, laskien poikki murretun piipunvarren +pöydälle. "Minä tiedän kylläksi; minä en tahdo mitään enempää heistä +kuulla!" + +Ah! Tämä siis kuitenkin sattui. + +-- "Herra tohtori, tehkää, mitä laki käskee! Porte-epée'ni puhtauden +kautta lupaan, etten tätä miestä ikänä pojakseni, en hänen vaimoansa +tyttärekseni tunnusta; että ankarimmalla tavalla tahdon pysyä +oikeudessani; etten koskaan anna heille äyriäkään, vaikkapa heitä sillä +kuolemastakin voisin pelastaa. Toimikaa te asianajajana, älkääkä +koettako minua sovintoon saattaa. Minä neuvon kaikkia teidän luoksenne. +Älkööt he koskaan kirjoittako minulle, sillä minä olen surmattu, olen +kuollut. Kuusi tähteä rinnassani eivät tätä peitä. Minä kiitän teitä, +herra tohtori, että ilmoititte tämän minulle." + +Ankerschmidt oli niin vihastunut, että hän asianajajan huoneessa pani +hatun päähänsä; hän ei sitä itse huomannut. + +Sitte sanoi hän vielä kolkolla äänellä: + +-- "Tästä asiasta älköön kenkään saako tietää. Siinä kyllä, jos me +kaksi sen tiedämme. Helvetti, siinä kyllä, että minä sen tiedän! Kuinka +voin tästä lähtien omien silmieni eteen ilmestyä? Kuinka peiliin +katsoa? Vieköön teidät piru tämän tiedon kanssa! Kiitoksia, paljon +kiitoksia!" + +Sitte meni hän pois ja sulki oven jälestänsä. Kahden minutin perästä +tuli hän taas takaisin. + +-- "Tohtori! Minä luulen, että minun täytyy muuttaa nimeni. Millä +tavoin se voipi tapahtua? Tehkää sen mukaan. Minä en tahdo enään olla +Ankerschmidt! János Kukoricza tahi Matyi Ludas tahi mikä lohikäärme +hyvänänsä! Mutta minun on nahkani luominen!" + +Herra tohtori sanoi, että se on hyvä, suvaitkoon hän nyt vaan mennä +kotia. + +Ankerschmidt hautoi kuitenkin tätä tuumaa yhä vieläkin ja kun byroossa +eräs kirjuri kohteliaasti auttoi päällystakkia hänen yllensä, kysyi hän +tuolta kunnon nuorukaiselta: + +-- "Kuinka unkarin kielelle kääntäisitte nimen Ankerschmidt?" + +Nuori lainoppinut vastasi virallisella vilppaudella: + +-- "Vasmacskakovácsy."[56] + +Ankerschmidt katseli surullisesi häntä kiireestä kantapäähän ja, ottaen +keppiään hänen kädestään, jupisi: + +-- "Sinä olet oikea lampaanpää, veikkoseni; -- mutta siihenkin olen +minä syypää." + +Ritari Ankerschmidt'in viha kasvoi sitä myöten kuin hän lähestyi +kotoansa. + +Jo matkalla rupesi hän kuskilta ankarasti tutkimaan, kuka se hirtehinen +kuskien joukossa oli, joka herrasväen hevosilla oli vienyt pois +pakolaiset, sillä sen hän viipymättä ampuu kuolijaksi. + +Niin tyhmää kuskia tietysti ei ole koko maailmassa, joka tämmöiseen +hyväntahtoisuuteen vastaisi: "minähän se olin", vaan jos hän tunnossaan +tietää, että se todellakin oli juuri hän, vannoo hän juhlallisesti +kaikkien kalenterin pyhien kautta, että puhjetkoon hänen molemmat +silmänsä, jos hän siitä mitään tietää; ja kun sitte puolella matkalla +pysähdytään csárdalle juomaan, puikahtaa hän csárdan takaa tiehensä ja +ota sitte kiinni! koko avara maailma on hänelle avoinna! siihen jättää +hän vaunut, hevoset, herran, kysymättä, mitenkä he eteenpäin +matkustavat. + +Aivan niin kävi Ankerschmidt'in. Hänen kuolijaksi pelätetty kuskinsa +karkasi Ryyppy-csárdalta, ja hänen täytyi vihdoin, kauan turhaan +odotettuansa, antaa kapakan-isännän reivas-housuisen rengin istua +pukille korean jahtimiehen viereen ja tällä tavoin matkustaa kotiin +asti. + +Tämä vielä enemmän paisutti hänen raivoansa. + +Mutta karannut kuski juoksi suoraa tietä kotia, jossa hän pelästytti +palkollisia huudolla: "herra tulee, hänellä on kaksi pistolia +kummassakin kädessä, hän tappaa, lyöpi, ampuu joka ihmisen kuolijaksi; +hän ampuu kaikkein ensimmäiseksi ovenvartian, sentähden ettei tämä +paremmin ovea vartioinnut; hän ampuu rengit, sentähden että nämät eivät +kävelleet pihalla; ampuu kamaritytön, sentähden ettei tämä pitänyt +vaaria neidestä, ja kokin, sentähden että tämä leipoi neidelle +matka-kakkuja, sekä viimeiseksi talonkoirat, sentähden etteivät ne +haukkuneet." + +Talonväki säikähtyi tästä tiedosta hirveästi, juuri kuin tatarit +olisivat Batu Khan'in kanssa tulossa, ja vähällä oli, ettei ritari +Ankerschmidt kotia palatessaan löytänyt ainoatakaan palvelukseksi +luotua sielua. Tämä olisi varmaankin tapahtunut, jos ei kaikeksi +onneksi neiti Eliz olisi saanut asiasta tietoa pelästyneeltä Gyuszilta, +joka, vaikka hän toimitti aseellisen vartian virkaa, kehtasi ruveta +itkemään ja pisteli pyssyllään joka taholle, kuin olisi jostakin +lukenut, että tämmöisenä rynnäkön hetkenä ensimmäinen vaara kohtaa +niitä, jotka vangitaan ase kädessä. + +Eliz riensi ulos palkollisten luokse ja koetti heitä rauhoittaa. He +älkööt tehkö mitään tyhmyyttä. Isä on hyvä ihminen, eivätkä he ole +syyllisiä. Pysykööt kauniisti etuhuoneessa kokoontuneina. Isän ei ole +tapa kenellekään pahaa tehdä. Hän menee itse ulos hänen eteensä. Eikä +hän laske häntä porstuaan tulemaan, ennenkuin hän on leppynyt. + +Näin lohduttaen palkollisia saattoi hän heitä pysymään koossa +etuhuoneessa; mutta eipä heistä kokin ehdoitus kuitenkaan ollut +hylättävä, että näet ovi korridorin toisessa päässä varmuuden vuoksi +pidettäisiin avoinna, jotta kun ensimmäinen laukaus paukahtaa, joka +todenmukaisesti sattuu neiteen, muut pikaisesti voisivat paeta. Ja +syytteen-alainen kuski juoskoon kohta tiehensä. + +Tuskin oli nämät valmistukset toimeen pantu, kun pihaan vieriväin +vaunujen kolina ilmoitti, että _herra_ oli tullut; tässäpä nyt vaara +on. + +Eliz meni katetun porstuan eteen, johon vaunut olivat seisahtuneet, ja +yritti auttamaan isäänsä ulos vaunuista. + +Herra ritari torjui vihastuneena tytärtään pois luotansa. + +-- "Takaisin! Kuka antoi sinulle luvan tulla ulos asuinhuoneista? -- +Miks'et pysy kamarissasi?" + +-- "No, älkää suuttuko!" lepytti häntä tyttö, vastustamisesta +huolimatta hiipien hänen viereensä ja lapsellisella luottamuksella +tavottaen sitä kättä, jolla oli valta siunata ja lyödä, joka voi +rangaista ja suojella, kielensä mukaan. "Älkää olko noin vihainen!" + +Mutta Ankerschmidt'in sielussa oli jo kaikki armottomuuden halu yltynyt +korkeimmilleen. + +-- "Tuhat tulimmaista!" huusi hän, temmaten pois kätensä tyttärensä +kädestä. "Minä en tullut hyväilemään, vaan kostamaan. Tänäpänä ei +lasketa leikkiä, neiti, vaan pidetään ankara tutkinto, tuomitaan ja +rangaistaan! Ymmärrättekö?" + +Eliz vetäysi pelon-alaisesti takaisin ja loi, niinkuin vapiseva +metsäkauris, jonka täytyy puolustaa itseään suurta vihaista jalopeuraa +vastaan, arasti isot silmänsä isänsä säihkyviin kasvoihin ja puhui +värisevällä, naivilla äänellä näin: + +-- "Minä kysyn -- nöyrästi, -- herra ylikomendantti, -- ettekö tiedä -- +mihin -- isä jäi?" + +Tämä lapsellinen kysymys oli semmoisella liikuttavalla +luonnollisuudella lausuttu ja vivahti todellakin niin leikilliseen ja +tunteelliseen soimaukseen, ettei Ankerschmidt sillä hetkellä hennonut +muuta kuin syleillä tytärtänsä ja häntä suutelemistaan suudella; ja kun +tämä kerta oli tapahtunut, ei hän enää tavannut sitä mielentilaa, jossa +hän tahtoi tuomioita jakaa; hän ei voinut raivota, kirota. Tämmöinen +lapsen-syleily karkottaa kaiken sapen ihmisestä. + +-- "Sinä olet ollut hyvä lapsi. Sinua minä rakastan", kuiskasi hän. +"Näetkös, minä olen vienyt sen, mitä sinä kirjoitit, sinne, jossa se on +hyötyä tuottanut. Tuo mies on jo vapaa." + +-- "Vapaa!?" + +-- "Eikö totta, sinä iloitset siitä? Näetkös, sill'aikaa kuin minä +kävin siellä, sinulle tätä iloa hankkiakseni, minkä murheen he minulle +täällä kotona valmistivat. Et sinä, et sinä; sillä sinä olet hyvä. -- +Älä puhu, älä puhu! -- Sinä näit vast'ikään, kummoinen minä olin. Ethän +mielisi minua semmoisena enää nähdä? No, jos et tahdo uudestaan nähdä +niitä kasvojani, kuulla sitä ääntäni, jotka sinua pelästyttävät, älä +koskaan tuo minulle esiin noita kahta ihmistä. Sillä näetkös, minä olen +vanha sotamies; minä olen monta kertaa taistellut tulisissa +tappeluissa, mutta ei kukaan ole minulle koskaan opettanut, mitä +raivoissaan oleminen on. Mutta nyt sen jo tiedän. Ei sanaakaan heistä, +sillä kun he juontuvat mieleeni, en enää tunne itseäni." + +Sill'aikaa olivat he tulleet ylös porstuaan. + +Kun palkolliset, jotka oven raosta olivat tähystelleet asian päätöstä, +näkivät, että ritari lähestyi aivan hiljaisesti, neittä kädestä +taluttaen, saivat he siitä uutta luottamusta ja kiiruhtivat +ovea aukaisemaan -- jolloin rohkeimmat etupäässä, nimittäin +avainten-hoitajatar ja kamarityttö, sekä niitten takana miespuoliset +palkolliset, hiipivät ritarin eteen ja, suudellen hänen kättänsä, +vakuuttivat, etteivät he olleet mihinkään syypäät. + +Ankerschmidt loi ankaran silmäyksen vapiseviin ja huusi jyrisevällä +äänellä heille: "Tuli ja leimaus! Te epäkelvot! Minä sanon sen, kirotut +olkoot teidän sielunne! _Älköön tämmöistä enää tapahtuko_!" + +Sen sanottuaan meni hän, tyttärensä käteen tarttuen, kamariinsa. + +Hän antoi tyttären auttaa itseään vaatteitten muuttamisessa. Sill'aikaa +kertoi hän tälle, missä oli käynyt, millä menestyksellä ja minkä +kovasydämisen ihmisen hän oli vapauttanut. + +-- "Tässä nyt siis olemme, rakas tyttöseni. Minä en enään ota talooni +mitään semmoista vartiaa, joka sinusta vaaria pitää. Minä en sulje +sinua sisään, kosk'en vanhoilla päivilläni tahdo vanginvartian virkaa +toimittaa; mutta minä sanon sinulle, mitä sinun on varominen. Toinen +tyttäreni otti itselleen miehen cabinet noir'ista, josta on minulla +kylläksi murhetta, mutta vielä suurempi murhe olisi se, jos joku +sanoisi, että toinen tyttäreni on vapauttanut rikkaan nuorukaisen +vankihuoneesta -- mennäksensä naimisiin hänen kanssaan. Ymmärrätkö +minua?" + +-- "Ymmärrän. -- En tahdo häntä koskaan tavata." + +-- "Kunniansanallasi"... + +Eliz ojensi kätensä isälleen, ja sotavanhus pudisti sitä, niinkuin +yksivakaisen, iäkkään ihmisen kättä. "Ja nyt saat kunniansanallasi +käydä, missä tahdot." + +Eliz suuteli hymyillen isänsä poskia; oi, hänen ei ole sallittu ikinä +kellekään näyttää, kuinka suuren sydämentuskan tämän annetun sanan +pitäminen hänelle tuottaa! + +-- "Vielä yksi seikka, tyttäreni", sanoi Ankerschmidt. "Entisyys +katkeroittaa minua kovin; minua suututtavat yksin nimetkin, vieläpä +peilikin, joka näyttää eiliset kasvoni. Minä pyydän, totuta itseäsi +siihen että tästä lähtien puhuttelen sinua _Erzsikeksi_.[57] Ja nyt, +pidä taloudesta huolta, sillä sinä olet emäntä." + +Tyttö liehahti iloisesti laulaen pois. + +-- "Erzsike!" kuului hänen jälestään Ankerschmidt'in ääni. + +Tyttö pisti pienen päänsä ovesta sisään. + +-- "Hyvä", sanoi leikillisesti Ankerschmidt; "minä tahdoin vaan tietää, +ymmärrätkö jo minua." + +Erzsiken iloiset kasvot sulostuttivat hetken kuluttua kaikkien +palkollisten mielen. + +Georg, palvelija, jonka virkana oli herransa parran ajaminen, riensi +hänen luoksensa, vati lämmintä vettä kädessä, mutta palasi pian +takaisin astiansa kanssa kyökkiin ja kertoi siellä väelle, että herra +oli puhutellut häntä näin: "Mitä tahdot, Gyurka?"[58] -- "Minä tulen +partaanne ajamaan, teidän kunnianne." -- "Ei minun, ei enään +eläissäni!" oli herra vastannut. + +Armollinen herra tahtoo antaa partansa kasvaa! + +... Ihminen rupee vihaamaan entisyyttä; hän vihaa vielä peiliäkin, joka +näyttää hänelle eiliset kasvonsa: ja semmoisia ihmisiä -- on sangen +paljon "meidän" elämässämme. + + + + +X. + +Erilainen vastaan-otto. + + +Corinna sai tohtori Grisák'ilta tietää sen Jobin sanoman, että hänen +ylkämiehensä oli vapautettu. + +Se oli hirveä kolahus. + +Onnetonta kyllä, kun ei sitä saanut estetyksi; mutta täytyy ajatella, +millä tavoin lopuksi sentään voisi vaaralta tutkaimen taittaa. + +Corinna luuli, että Aladár jo oli kotona. Hän ei saattanut ajatella, +että joku, jolle sanotaan, että hän on vapaa, ei rientäisi nopeammin +kuin se, joka hänet on vapauttanut. Jos Ankerschmidt on tullut takaisin +Pest'iin, on Aladár jo varmaankin kotona enonsa luona. + +Mitähän tämän viekkaan vaimon järki nyt harkitsee? + +Corinna sulki itsensä yksinään kamariinsa ja istui kirjettä +kirjoittamaan -- Aladár Garanvölgyille. Omituinen kirjoitustapa! +Corinna kirjoitti tällä kertaa painokirjaimilla. Se oli sitä varten, +ettei kirjaimista saattaisi tuntea kättä, joka ne on kirjoittanut. + + "Rakas ystäväni Aladár! + + Kavahda yhdestä vankeudesta toiseen joutumasta. Minä epään sinua + vanhaa morsiantasi, Corinnaa ajattelemasta. Hän ei ole se, joksi + häntä luulet. Hän on kevytmielinen, kiekaileva olento, joka + suostuu jokaiseen ihastelijaan. Vast'ikään kerskaili hän + kavaliereistään tekevänsä viisipariset valjakot. Sinä joutuisit + aivan onnettomaksi, jos hänet ottaisit. Älä luule, että hän on + rikas, sillä hänellä on paljon velkoja. Usko minua, joka olen + vanha, hyvä toverisi, että teet paljon paremmin, jos revit + avioliiton-kontrahdin rikki ja unhotat tuon hepakon kuin jos + vaihetat kahleita kahleisin. Usko pois, ystäväni, itsenäinen + elämä on paljon hauskempi; jos tulet tänne Pest'iin, kuinka + hyvästi me huvittelemme itseämme! Täällä on paljon kauniita + tanssijattaria, mitä varten sitoisit itsesi yhteen? Älä mene + naimisiin, veikkoseni! Kuka tietää, minkä onnen vielä saavuttanet. + + Todellinen, uskollinen toverisi + + 'Älä tiedä ken.'" + +Tämän kirjeen pani hän sitte kuverttiin, ja jottei sinetistä voisi +päästä tekijän jälille, painoi hän erään kamean lakkaan. Sitte piirusti +hän päällyställe niinikään painokirjaimilla Aladár'in nimen ja asunnon, +ja antoi kirjeen palvelijallensa, jotta tämä veisi sen postiin ja +vakuuttaisi sen. + +Tuskin kaksi viikkoa ennen sitä oli postissa pantu voimaan se omituinen +säännös, että jos ken tahtoo jättää kirjeen postiin vakuutettavaksi, +lähettäjä on velvollinen kirjoittamaan nimensä kirjeen takasivulle +sinetin viereen, oikealle puolelle poikinpäin; jos joku sen laiminlöi, +heitti tuo "grimmiger Schalterlöwe" kirjeen takaisin, parjasi kovin sen +lisäksi ja ajoi kirjeentuojan kotia, jotta siellä kirjoitettaisiin, +mitä oli laiminlyöty. Sillä valtion täytyy tietää, kuka lähettää +kirjeitä sen oman postiviraston kautta, ja valtio tietysti ei voi +otaksua, että löytyisi pahanelkisiä kirjeen-lähettäjiä, jotka oman +nimensä sijasta kirjoittaisivat Cornelius Nepos'en tahi Bar Cochba'n; +eihän siihen tarvitse vannoa. + +Posti-leijona iskee kiinni kirjeesen, joka heitettiin hänen häkkiinsä, +punnitsee sitä, tutkii, onko postimerkki oikeaan paikkaan kiinnitetty, +toinen oikealle kuvertin yläpuolelle, toinen vasemmalle, ja vastaavatko +merkit kirjeen painoa ja matkan pituutta; yht'äkkiä ärjähtää hän +tuojalle: + +-- "Miks'ei tähän ole nimeä kirjoitettu?" + +-- "Onhan siinä nimi", vastasi toinen viattomasti. + +-- "Mutta toinen nimi?" + +-- "Suokaa anteeksi, yhdellehän ihmiselle se vaan menee." + +-- "Kuinka? Sinä pöllö! Lähettäjän nimi, joka kirjeen lähettää. Se on +tähän kirjoitettava. Mars takaisin! Kirje on takaisin vietävä ja nimi +siihen kirjoitettava." + +Tuo kelpo palvelija teki niin kauan estelmyksiä, armollinen herra +älköön lähettäkö häntä takaisin kirjeen kanssa, he asuvat niin etäällä, +täytyy juosta monet portaat, kirjoittakoon herra ennemmin itse, onhan +hänellä tuolla kynä kädessä, siitä ei ole paljon vaivaa; kunnes leijona +kirjehäkissä antoi kivikovan sydämensä pehmetä ja otti raivoissaan +kirjeen. + +-- "No, mikä sen nimi on?" + +-- "Hänen armonsa..." + +-- "Mitä? Rupeisinko minä sinulle vielä tituleitakin kirjoittamaan? -- +Hänen nimensä?" + +-- "Corinna Garanvölgyi." + +-- "Khorin Aron Löwi?" + +-- "Ei. Hän ei ole mikään juutalainen. Rouva." + +-- "Piru sinut periköön! Kyllä minä sinun tavaan. Tuossa kynä, kirjoita +itse!" + +Palvelija otti nyt kynän kouraansa ja riipusti niin kauniisti +varpuisen-pään kokoisilla kirjaimilla emäntänsä nimen tuon "anonymin" +kirjeen takasivulle, ettei siitä jäänyt ainoatakaan kirjainta pois; +sitten otettiin se vastaan postiin ja annettiinpa siitä lisäksi +kuittikin. + +Nyt sopii jo Corinnan olla varma siitä, että hänen anonymi kirjeensä +epäilemättä menee määräpaikkaansa ja että se, jonka käteen se tulee, +taatusti saapi ennen tietää, kuka kirjeen on lähettänyt, kuin mitä +siinä sisässä on kirjoitettuna. + +Kampós herra sai ihan samana päivänä herra Bräuhäusel'in suusta tietää, +että koko tutkinto-asia armosta oli siksensä jätetty ja että hän sen +vuoksi saattaa ilman ankaria seurauksia kotiinsa mennä. Jos hänellä on +jotakin muistuttamista, ilmoittakoon sen protokollaan pantavaksi. + +Kampós herra kiitti protokollasta, mutta hänen ei ole sitä tarvis; hän +rientää mieluisammin jo kotia. + +Hän ei kauan matkaansa viivyttänytkään, vaan meni viikko-markkinoille, +jossa hän heti tapasi erään omasta kylästään kotoisin olevan miehen; +tämän kanssa sopi hän asiasta, ja kun mies oli hanhensa myynyt, +lähtivät he kohta matkalle. + +Komitatin pääkaupungissa seisahtui hän pikimmältään postin eteen, +kysyäksensä, eikö herralle olisi kirjettä. Siellä olikin yksi; sen hän +siis otti mukaansa ja vei kotia. + +Vanha Garanvölgyi istui kamininsa edessä, Tacitusta lukien, kun Kampós +herra palasi exilium'istaan. + +Tuo kunnon herra tuli suurella melulla, niinkuin +semmoisen isänmaan-martyrin sopii, joka on neljä viikkoa asunut +"Untersuchungshaft'issa", maannut lavitsalla ja syönyt vankiruokaa. + +Tämä oiva, isänmaallinen kansalainen tiesikin yhdessä henkäyksessä +kertoa herra Garanvölgyille enemmän anekdoteja ja tapahtuneita asioita +neliviikkoisen vankeutensa ajalta, kuin mitä Aladár elämänsä loppuun +asti voi kahdeksan-vuotisista kärsimyksistään ladella. + +Mutta vanha herra iloitsi kuitenkin suuresti, että taas sai nähdä +uskollisen ja rakkaan huoneenhaltiansa. Hän oli jo oikein ikävissään, +kun ei niin pitkään aikaan ollut kuullut tuon jalon, perinpohjaisen +patriotan kehupuheita. + +Kuinka onnellinen tämä nyt on, kun on ollut neljä viikkoa vankeudessa +ja siitä saa loppumatta puhua! Kuinka helppo on ihmiselle "pientä iloa" +hankkia! + +-- "Mutta olinhan sen unhottaa. Minä toin yhden kirjeenkin postista. +Hänen armoltansa Corinnalta." + +-- "Kuinka tiedätte, että se on häneltä?" + +-- "Se on kirjoitettu kuvertin ulkopuolelle. Nyt on semmoinen uusi +järjestys voimassa." + +-- "Kaunis järjestys. Näyttäkää se siis." + +Kirjeen nähdessään pudisti vanha herra päätään. + +-- "Tämähän on Aladár'ille." + +-- "Sallikaa minun nähdä. Todellakin! Tämä on varmaankin erhetys. +Aladár pyörii rouvan päässä ja hänen kätensä juoksee sen mukaan. Mutta +epäilemättä on kirje teidän kunniallenne aiottu. Muuten hän ei olisi +lähettänyt sitä tänne kylään, vaan suoraan Kufstein'iin." + +-- "Ehkä hän sen vuoksi lähetti sen tänne, jotta minä toimittaisin +kirjeen Aladár'ille." + +-- "Eipä suinkaan. Selvää, että kirje on teille. Onhan tähän +kirjoitettu: 'täydellä kunnioituksella.' Jos se olisi Aladár herralle, +silloin siinä seisoisi vaan: 'rakkaudella.' Eikö totta? Sen lisäksi on +tähän vielä isoilla kirjaimilla piirretty 'joutuin' kolmella +huutomerkillä. No, Aladár herran kirjeen päälle ei kenenkään tarvitse +kirjoittaa 'joutuin', sillä sen tähden he eivät suinkaan sen enemmän +kiirettä pidä. Teidän kunniallenne se on." + +Tämä viimeinen muistutus saattoi herra Garanvölgyinkin siihen luuloon, +että nuorella rouvalla oli joku kiireinen asia hänen kanssansa +päätettävänä, ja että tämä sentähden huomaamatta oli vaihtanut hänen ja +Aladár'in ristinimet toisiinsa. Katsokaamme siis, mitä hän kirjoittaa. + +Mitä kauemmin Garanvölgyi luki kirjettä, sitä enemmän hämmästyi hän +siitä; milloin katsoi hän kuverttia, milloin taas alkoi kirjettä +uudestaan lukea; mutta hän ei voinut siitä selville päästä. + +"Yhdestä vankeudesta toiseen." -- Mitä hän sillä tarkoittaa? "Luopukoon +morsiamestansa." Siitä hän sievästi voipi luopua, koska hänellä vielä +on kymmenen vuotta aikaa odottaa. "Toiset kahleet toisten sijaan?" +Sitte tuo anonymi allekirjoitus; ja ulkopuolella lähettäjän nimi. +Sangen hullunkurista. + +Lopulta kohautti vanha herra olkapäitään; joku on ehkä tahtonut laskea +sopimatonta leikkiä; kun vaan tietäisi, mikä sukkeluus siinä on. + +Tämän mietteen johdosta heitti hän kirjeen kaminin vieressä seisovaan +paperikoriin; sillä on hyvä aamulla valkeaa sytyttää. + +-- "Ja nyt, Kampós ystäväni, kertokaa enemmän mitä herra Bräuhäusel +sanoi. Eivätkö he anna lipastani takaisin? Jospa hän lähettäisi edes +muotokuvan kotia: sen sijaan sopisi hänen panna peili, jonka edessä +saattaisi partaansa ajaa." + +-- "Minäkin sitä pyysin, mutta hän sanoi, ettei sitä voi antaa; +'Belegit' ovat Wien'iin lähetetyt." + +-- "Mitä minä kuulen! Ehkä vielä Lontoon taidenäyttelyyn?" + +-- "Suokaa anteeksi. Nuot lienevät siellä kovin tarpeesen. Seurauksen +saapi vasta myöhemmin nähdä." + +-- "Ehkä he antavat ne ulos painosta -- naurettavana lukemisena 'für +die reifere Jugend?'" + +Áladár'in vinttikoira makasi sill'aikaa karhuntaljalla herra +Garanvölgyin jalkojen juuressa ja kuulteli, pitäen somaa päätänsä +komeasti ristiin lasketuilla etukäpälillään, englantilaisen flegmalla +tuota hänen mielestään tyhjänveroista puhetta. + +Samalla ajettiin kolisten pihaan. + +Vinttikoira kohotti äkisti solakkaa kaulaansa ja rupesi kysymysmerkin +muotoista häntäänsä hiljaa heiluttamaan. + +-- "Joku tuttava tulee. Cziczke vainuu sen edeltäpäin", huomautti +Kampós Garanvölgyiä tästä kohtauksesta. + +-- "Cziczken on aika pitkä täällä sisällä, ja hän luulee jahtimiehen +tulevan häntä kesannolle viemään." + +Cziczke kavahti kuitenkin ylös paikaltaan, ravisteli piikkistä +kaulavyötänsä, kohotti päätään, piti toista korvaansa pystyssä ja alkoi +ulista sillä vinkuvalla, kiihkeällä äänellä, jolla sensieluisten +eläinten, joille luonto on suonut tunto-aistin, mutta ei puhe-kykyä, on +tapa ilmoittaa, että he tietävät, mitä kukaan muu ei vielä tiedä. + +Minutin kuluttua kiljaisi koira ja hyppäsi herra Garanvölgyin luokse, +koskien hiljaa hänen kylkeensä molemmilla etukäpälillään; sitte +poukahti hän Kampós herran kaulaan ja nuoli hänen poskiansa; kohta sen +jälkeen syöksi hän ovelle ja alkoi kynsiä sitä käpälällään, ja +kääntäessään päätään takaisin herroja päin, näytti hän ponnistavan +koiranposkiaan, osottaaksensa naurua. + +-- "Kenestä iloitset noin suuresti, palvelijani?" sanoi Garanvölgyi +surullisesti. "Kuka tuntuu sinusta noin hyvältä ihmiseltä?" + +Sill'aikaa kuului askelten ääni porstuasta ja nyt rupesi Cziczke täyttä +kurkkua haukkumaan. Turhaan koetti Kampós sitä hillitä; Cziczke laski +vaan sitä kovempaa. + +Sen jälkeen aukesi ovi ja vieras astui sisään. + +Se oli -- Aladár Garanvölgyi. + +Ei niinkuin teaterin näkymöllä on tapa, ensin horjahtaa taaksepäin, +sitte kysyä: "Sinäkö se olet? Oletko se todellakin sinä? Eivätkö +silmäni petä minua? Olenko nukuksissa vaiko hereillä? Laskevatko +haltiattaret leikkiä kanssani?" Vaan kun he näkevät toinen toisensa, +rientävät he esiin ja syleilevät toisiansa, tulisesti, innokkaasti; he +eivät puhu mitään, heittäyvät vaan itkien toinen toisensa kaulaan ja +pysyvät siinä kauan, autuaallisina. Kuka saattaisi semmoisena hetkenä +puhua? + +Mutta Kampós herra: hän on joutunut suunniltansa. Hän hyppii, tanssii, +nauraa, ja kun hän ei voi päästä Aladár'in silmien eteen, suutelee hän +häntä, mihin vaan ulottuu, hänen hartioitansa, hänen selkäänsä, hänen +päätänsä, vinttikoiran esimerkkiä seuraten; sitte juoksee hän ulos +pihalle, aittoihin, talleihin, julistaen miehille, naisille, lapsille, +viimeinpä ratsuhevosillekin: "Hän on tullut takaisin! Hän on kotona! +Hän on tullut kotia! Sinä narri! Oletko nähnyt häntä? Etkö ole nähnyt +häntä? Hän on tuolla sisällä! Hän on päässyt vapaaksi! Hyvä Herra ja +Jumala minua auttakoon, hän on kotona!" Viiden minutin kuluessa juoksi +hän koko kylän lävitse, eikä levännyt, ennenkuin hän, suurelta +ilmoitusretkeltään takaisin palatessaan, kohtasi erään vastaansa +tulevan rengin, joka kaukaa huusi hänelle: "Suuri herra! Herra +huoneenhaltia! Ettekö vielä ole kuullut? Herra Aladár on tullut kotia." +Sillä tavoin tulee oma uutinen ihmiselle takaisin. Vasta kun Kampós +herra näin monipuolisesti oli tyhjentänyt uutisensa ja riemunsa +sähköpatterian, rauhoittui hän niin paljon, että taas ilmestyi +kastellissa, jossa hän näki molempien sukulaisten jo toinen toisensa +vieressä istuvan ja tyvenellä mielin puhuvan. + +-- "Tiesinhän minä sen, että herra Aladár tänäpänä tulisi kotia!" +lausui hän suurella voitonriemulla. "Minä sanoin sen armolliselle +herralle. Taikka kumminkin aioin sitä sanoa. Minä tunsin sen." + +--- "Cziczke tunsi sen kuitenkin aikaisemmin, rakas Kampós", sanoi +leikillisesti vanha Garanvölgyi, joll'aikaa Aladár sydämellisesti +pudisti tuon innokkaan miehen kättä. + +-- "Kas kunnioitettua herraa, kun ei tahdo sallia, että minä ennemmin +tunsin hänen kotiintuloansa, kuin Cziczke", sanoi synkistyneenä Kampós +herra, luoden kateellisen silmäyksen vinttikoiraan, joka jo +tyytyväisenä oli laskenut kauniin, älykkään päänsä Aladár'in polvelle. +"Mutta se on sentään totta, että minä sen varemmin tunsin! Enkö minä +tuonut kirjettä Aladár herralle?" + +Vanhan herran mieleen juohtui nyt, mitä hän oli paperikoriin viskannut. + +-- "Se on totta! Sinulle on jo joku, joka sinulle hyvää suo, +kirjoittanut kirjeenkin Pest'istä; etsikää se esiin, Kampós, se on +tuolla ruusupaperein joukossa." + +-- "Ken lienee sen kirjoittanut?" + +-- "Saat kohta nähdä. Varmaankin joku, joka tiesi vapautuksestasi +ennen, kuin tänne saavuit. Tähän asti en sitä ymmärtänyt, mutta nyt +ymmärrän jo täydellisesti. Lueppas se vaan!" + +Aladár luki kirjeen alusta loppuun, sitte -- silitti hän koiransa +päätä. + +Cziczken ei ollut tapa semmoisia kirjeitä kirjoittaa. + +-- "Mitä sanot siihen?" kysyi Garanvölgyi. "Ymmärrätkö sitä?" + +-- "Minä ymmärrän hyvin. Rouva kälynne pelkää, että tulisin häntä +ottamaan." + +Siihen kaikki neljä nauroivat. Vinttikoirakin. + +-- "Onko enolla tuo avioliiton-kontrahti täällä?" kysyi Aladár. + +-- "Sitä on uskollisesti talletettu." + +-- "Lähettäkäämme se takaisin tuolle raukalle; älköön hän sen tähden +levoton olko." + +-- "Hyvä, varsin hyvä. Se on minun mieleeni. Usko vaan minulle sen +takaisin-lähetys. Minun olisi ollut sangen vaikea, jos minun olisi +täytynyt neuvoa sinua Corinnaa jättämään; mutta koska hän itse sen +neuvon antaa, sopii tämä varsin hyvin. -- Harvinainen tapaus, että +nainen kehoittaa ylkämiestään itseänsä jättämään, ja että se on +sattunut sinulle, on sinulle suureksi onneksi. Kaksi armoa yhtenä +päivänä! Toinen päästää kahdeksantoistavuotisesta, toinen +elinkautisesta 'kovasta' vankeudesta." + +Ensimmäinen päivä kului Garanvölgyin kodissa jälleen-näkemisen +hiljaisissa iloissa; toisena päivänä hämmästytti Aladár enoansa sillä +tiedolla, että häntä haluttaa mennä ritari Ankerschmidt'ia +tervehtimään. + +-- "Sinä saatat mennä hänen luoksensa, hän on kunnon mies." + +-- "Hän kävi minua Kufstein'issa tervehtimässä, minun täytyy siihen +vastata." + +-- "Sitä parempi." + +Aladár'ia kummastutti tämä enon myöntyväisyys, mutta hän ei siihen +saanut häneltä tarkempaa selitystä. Eno salli hänen mennä. + +Ritari Ankerschmidt tiesi jo Aladár'in takaisin-tulosta ja häntä +aavisti, että tämä rientäisi kohteliaisuuden vaatimusta täyttämään; hän +hämmästyi kuitenkin suuresti kun edellä käypä sanansaattaja toisesta +kastellista kylän päässä tuli kysymään, onko herra ritari kotona +Aladár'ia varten. + +Tähän on kuitenkin tyytyminen ja sitten asiasta loppu tekeminen. + +Erzsike suljettiin täksi tunniksi kamariinsa, jott'eivät he edes +sattumalta saisi nähdä toisiansa. + +Se olikin soveliasta, sillä sittekuin vapauden ilma oli suudellut hänen +kasvojansa, oli Aladár vielä kauniimpi poika, kuin vankeudessa, ja hän +pitää enemmän huoltakin itsestään. Sitä täytyi Ankerschmidt'inkin +tunnustaa, kun hän pudisti hänen kättään, että muutos oli ollut +suuresti hänen eduksensa. + +-- "Hyvä herra, minä tulen nyt kiittämään teitä siitä, että tuonoin +kävitte minua yksinäisyydessäni katsomassa." + +-- "Ei kestä kiittää", sanoi ritari tuimalla äänellä, osottaen +vieraalleen tuolia, "Se oli minulta uteliaisuutta, ei mitään muuta. +Halusin nähdä sitä hurjanrohkeaa poikaa, joka neljäkymmentä-yhdeksän +sydän-yöllä sai minut vuoteeltani juoksemaan ja milt'ei ollut minua +vangiksi ottaa keskellä rykmenttiäni." + +-- "Kuinka? Tekö se olitte?" + +-- "Minä. Jos olisin tietänyt, että te tulitte vaan vähäisen +husari-osaston kanssa, olisin minä ottanut teidät vangiksi; mutta +hurjanrohkea yritys onnistui. -- Tästä näette, että me olemme vanhoja +vihollisia." + +-- "Sangen pitkällä sotilakolla." + +-- "Se on totta. Meidän ei enään ole lupa tapella, mutta röykistellä +saamme toistemme suhteen kuinka paljon hyvänänsä." + +-- "Sitäkin vaan asianomaisen luvan rajoissa. Muutoin ei meillä tule +olemaan paljon tilaisuutta osottaa röyhkeyttä toisillemme, sillä +muutaman päivän perästä lähden minä pois täältä, ja sen jälkeen tuskin +viivyn kauan yhdessä paikassa." + +Ankerschmidt katsoi synkästi nuorukaiseen ja sanoi hänelle +nuhtelevaisesti hiljaisella äänellä, jossa tuntui hyväntahtoisuuden +hellyys: + +-- "Nuori mies! älkää saattako itseänne mihinkään uuteen +onnettomuuteen. -- Teitä täytyisi surkutella." ("Kenen" taikka "minkä" +tähden?) + +-- "Oi, en", vastasi nauraen Aladár. "Älkää luulko, että minä sillä, +etten kauaksi yhteen paikkaan jää, tarkoitin guerilla-sotaa +metsistöissä taikka emissarina ilmestymistä ja katoomista; sitä vaan, +että aion tiedustella jotakin työtä, jolla voin elättää itseni." + +-- "Kuinka?" + +-- "Tietysti. Kiinteä omaisuuteni on takavarikkoon otettu: pää-omaa +minulla ei koskaan ole ollut, ja minä en mieli ilmestyä puolalaisena +missään herrastalossa." + +-- "Mutta teidän enonne on rikas ja rakastaa suuresti teitä; sen tiedän +varmaan." + +-- "Juuri sentähden en voi jäädä hänen luoksensa. Mitä ajattelette, +hyvä herra, jos enoni sukulaiset minusta sanoisivat, etten minä +rakkaudesta ole hänen luonansa, vaan perinnön halusta?" + +"No, tämä on minun miehiäni", ajatteli itsekseen Ankerschmidt, "ylpeä, +niinkuin minä itsekin." + +-- "Sitte, hyvä herra, meitä ei ole niin kasvatettu, että jos ei meillä +ole mitään pellolla, me katselemme puuta, Me voimme elää jäälläkin. Jos +kadotamme suuret virkamme, hyvä, me menemme kotia kyntämään, emme sitä +itke; jos peltomme otetaan meiltä pois, opimme jotakin, meistä tulee +prokatoreja, insinörejä, vuorimiehiä. Minä puolestani olen diplomilla +varustettu insinöri; minä ymmärrän ammattini, jos kukaan. Tuolla on +Tiszan järjestämis-yhtiö; siinä on minua varten halpa, pieni virka +avoinna, jota riennän pikemmin kuin paremmin vastaan-ottamaan, ja tämä +virka tuopi myötänsä sen, etten kauan saa pysyä yhdessä paikassa, sillä +siellä täytyy todellakin aina olla liikkeellä." + +Ankerschmidt sormi harmaata tukkaansa; hän rupesi pelkäämään, ettei +ainoastaan hänen tyttärensä, vaan hän itsekin vielä joskus suuresti +rakastuisi tähän nuorukaiseen. + +--- "Mutta tuo virka tuottaa paljon vastuksia ja vaivaa." + +--- "Päinvastoin. Se on varsin mieluinen virka. Ei ole sidottu +mihinkään paikkaan -- eikä herraan." + +Itsenäisyyden suloinen tunne loisti hänen silmistänsä. Ankerschmidt +näki sen hyvin. + +-- "Mutta sanokaa minulle nyt", lausui ritari tuttavan-tapaisella +hymyllä, "kuinka tuommoinen alituisesti kauas kutsuva virka miellyttää +nuorta morsianta?" + +Nyt oli Aladár'in vuoro synkistyä. + +-- "Semmoista minulla ei ole." + +-- "No, mutta eihän teistä liene tullut Maltan ritari? Nuori +kolmenkymmenen vuotinen mies. Minulta se ei ole salassa, että teillä on +sangen jalo, kaunis, nuori morsian, johon minun on ollut onni +personallisesti tutustua." + +-- "Se on jo mennyt asia", sanoi Aladár keveäverisesti. + +-- "Olisiko liitto jo purjettu?" + +-- "Minua ei miellytä siitä puhua." + +-- "Mutta minua miellyttää. Muistakaa, että minäkin olen avioliittoon +kelpaava nuorukainen, leskimies. Minä kovin haluan tietää, missä minun +varakseni syntyy avonainen paikka, onko sen taikka tämän nuoren naisen +sydän vakantti vaiko ei?" + +Aladár kuunteli hymyillen kokkapuhetta. + +-- "Hyvä herra, te sanoitte että olemme vanhoja vihollisia. No, minä +ainakin osotan teille, etten minä sitä ole. Älköön kumpikaan meistä +morsiantani naiko!" + +-- "Onko teillä syytä tätä sanoa?" + +-- "On." + +-- "Mitenkä hän on teitä loukannut?" + +-- "Semmoista ei mies, jossa on hiukkakin turhamielisyyttä, tunnusta." + +-- "Ovatko panetelleet teitä hänen edessään?" + +-- "Oi, ei kukaan." + +-- "Oletteko sattunut yhteen hänen kanssaan?" + +-- "Me emme vielä ole toisiamme tavanneet." + +-- "Se on siis tapahtunut vaan kirjallisesti?" + +-- "Niin." + +-- "No, nuori ystäväni, siinä ei ole tarpeeksi syytä eroon. Kirjoitettu +puustavi antaa monta kertaa syytä väärään käsitykseen. Yhden kirjeen +tähden ei saa kokonaista elämää hävittää. Menkää hänen luoksensa ja +puhukaa hänen kanssaan. Minä en puhu teidän yksityisen asianne tähden; +siihen minulla ei ole mitään oikeutta sekaantua. Mutta minä käännyn +teidän oikeudentuntoonne. Te unkarilaiset olette kuuluisat siitä, että +pidätte oikeudesta kiinni, ja teidän pitäisi tietää, että yksin +vekselin-väärentäjältäkin kysytään: oletko tämän kirjoittanut, +ennenkuin häntä tuomitaan. Sitä vähemmin minä uskon, että vanhassa +Unkarissa olisi tavallista morsiantansa tuomita, ennenkuin on häntä +kuulustellut." + +-- "Usein kuulusteleminen on suurin syytös. Muuten te kuitenkin olette +oikeassa, hyvä herra. Minun täytyy mennä hänen luoksensa; muussa +tapauksessa tulee hänestä loukattu asianosainen -- mutta sitä minä en +tahdo." + +-- "No, se ilahuttaa minua. Ensi rynnäkössä minä siis kuitenkin olen +voittanut teidät." + +-- "Taistelo-kenttä on todellakin jäänyt teidän valtaanne. Minä antaun +ja sanon hyvästi." + +He pudistivat kättä eikä kumpikaan sanonut toiselle: "näkemiin asti." + +Aladár ajatteli pois mennessään: "tuo on ikävä ihminen, sillä hän +tietää salaisuuteni, tänne en minä enää tule." Ankerschmidt taas +ajatteli itsekseen: "hänen oli täällä ikävä olla, hän ei enää tule +tänne." + +Oli kuitenkin hyvä, että tämä yhtymys tapahtui, sillä Aladár pääsi sen +kautta suuresta vaarasta, niinkuin seuraavasta nähdään. + +Aladár lähti toisena päivänä Pest'iin ja koska yhdessä päivässä ei ole +kahta aamupuolta, odotti hän seuraavan päivän vastaanotto-hetkeä, +jolloin hän meni Corinnan luokse. + +Aladár'in ilmestyminen koski suuresti kauniin lesken hermoihin. + +-- "Ah! Tekö se olette? Suokaa anteeksi, mutta sydäntäni rupesi +yht'äkkiä kovasti tykyttämään." + +Aladár'in täytyi rientää hänen avuksensa ja viedä hänet nojatuoliin. +Nainen oli tainnoksiin joutumaisillaan. + +-- "Tämä odottamaton tulo! Ah, minä olen niin heikkohermoinen. Kaikki +vaikuttaa minuun niin." + +Aladár pyysi kauniisti, että hän soisi itselleen aikaa tointumiseen; +jos on hajusuolaa talossa, käyttäköön sitä voimistuaksensa. + +-- "Ah, te ette voi mieleenne kuvailla, kuinka hermoni ovat +heikontuneet siitä asti, kuin teidät viimeiseksi näin." + +-- "Te olette sangen paljon tuskaillut minun tähteni." + +-- "Oi, sangen paljon", huokasi nainen, ivaa käsittämättä. "Uskokaa, +Aladár, että joka kerta, kuin istuin kirjettä teille kirjoittamaan, +tuli minuun aina semmoinen sydämen-ahdistus, etten voinut sitä päättää. +Kun minun täytyi ajatella, mimmoiseen tilaan te olitte joutunut, ah!" +-- Tässä rouva tiesi sangen sydämellisesti värisyttää itseään, joka +erittäin kaunisti häntä. Rachel ei olisi sitä paremmin tehnyt. + +-- "Minun ei ollut niin paha olla, kuin luulette: katsokaapas, en ole +siitä edes harmaantunut." + +-- "Ah, mutta mitä kaikkia teidän täytyi kaivata! Kun sitä ajattelen, +taas tuo sydämen-tykytys." + +-- "Ei mitään kaipausta. Joka toinen päivä yksi sotamiehen-leipä. Eikö +siinä kylläksi yhdelle ihmiselle?" + +-- "Ah! minä pyydän, älkää laskeko leikkiä. Tämä ei ole kaunista +leikkiä." Nainen näytti olevan kahden vaiheella, nauraisiko vai +itkisikö hän. + +-- "Minä en suinkaan leikkiä laske. Se oli varsin hyvä, että minua +siihen totutettiin, sillä sitä voin nyt kumminkin hyödykseni käyttää." + +-- "Mitenkä? Mutta älkää laskeko leikkiä, sitä pyydän. Se kiihdyttää +minua kovasti." + +-- "Minä en laske leikkiä. Puhun aivan vakavasti, kun minun taas on +elämääni uudesta ulottaminen, minä aluksi ainakaan tuskin saatan luvata +itselleni muuta kuin paljaan leivän. Maatilojani en saanut takaisin." + +-- "Mutta ehkä..." + +-- "Ei ole mitään 'ehkä', sillä minä en niitä pyydä, eikä niitä minulle +suinkaan lähetetä." + +-- "Mutta minkätähden ette pyydä niitä?" + +-- "Sentähden, että tulen toimeen ilman niitä. Minulla on jo virka, +josta elän." + +-- "Missä? Mimmoinen?" + +-- "Ei juuri rautatien konduktörin; mutta ei paljon enemmänkään: pieni +insinörin-virka Tiszan järjestämisessä." + +-- "Mutta sehän on kovin vaivaloinen." + +-- "Onpa kyllä. Minun täytyy enimmäksi osaksi asua kalastajain majoissa +ja lauta-vajoissa." + +-- "Mutta miksi ette jää enonne luokse?" + +-- "Siksi, että ihminen mielellänsä on oma herransa. Minun täytyy +myöskin ajatella sitä, että joskus menen naimisiin, ja vaimoni saatan +kuitenkin ennemmin viedä lauta-vajaan Tiszan sululle, kuin enoni +taloon." + +Jos Corinnalla olisi ollut sydän, ei hänen näihin sanoihin olisi +tarvinnut lausua, että hänen sydäntänsä kauheasti tykyttää, vaan: +"ystäväni, mitä on minun, se on sinunkin; ja minä itse olen sinun +kaupanpäälliseksi, jää tänne, älä mene edemmäksi; me voimme elää +onnellisina." Mutta tietysti on paljon edullisempi vetää esiin +sydämen-tykytystä ja hermon-heikkoutta. + +Corinna odotti, että Aladár nyt heti ottaisi puhuaksensa heidän +vanhasta välistänsä, joka sen lisäksi vielä oli kontrahdillakin +vahvistettu, ja piti itseään semmoista tapausta varten valmiina +äkillisellä pyörtymyksellä tekemään loppua kosimis-ryntäyksestä. + +Aladár ei kuitenkaan ottanut tätä asiaa esiin. + +Hän kysyi Corinnalta, käykö hän teaterissa, mitä uusia operoita on +annettu, kuinka ne häntä miellyttävät, mitä uusia nimiä hänen +lempi-papukaijansa siitä saakka on oppinut, onko hänen ollut tapa +ratsastaa, vieläkö tähtipää ratsuhevonen on jälellä, ja muita sellaisia +joutavia. + +Kun sitte Corinna jo alkoi suuresti valittaa sydämen-tykytystä, nousi +Aladár äkisti ylös; hän neuvoi sydämellisesti morsiantaan pitämään +vaaria siitä, ettei hänen hermotautinsa pääsisi pahaan valtaan, +jonkatähden hänen mitä pikemmin tarvitsi matkustaa Emsiin tahi +Ostende'en. Ja tämän sanottuansa suuteli hän kauniisti hänen kättänsä +ja meni pois. + +Tämä oli viimeinen kädensuudelma, jonka Corinna sai Aladár'ilta. + +Aladár saattoi nyt olla varma siitä, että tämä rakkaus, "qua" rakkaus, +jo todellakin on loppunut, ja niinmuodoin on hyvä sitä kontrahtinakin +"in optima forma" hävittää. + +Hän tiesi jo, että tohtori Grisák oli Corinnan asianajaja; hän meni +siis suoraan hänen luoksensa. + +Tohtori Grisák otti tulijaa suurella kohteliaisuudella vastaan, +niinkuin on tapa vastaan-ottaa sitä, jota pelkää ja jota ei rakasta. + +-- "Ainoastaan hetkeksi pyydän saada teitä vaivata, hyvä herra", sanoi +Aladár lainoppineelle; "minulla on eräs kontrahti Garanvölgyin +leskirouvan kanssa, joka on teidän klienttinne." + +-- "Minä tiedän; minä tunnen sen kontrahdin." + +-- "Sitä parempi. Minun ei siis tarvitse asiaa laveammin esittää. Minä +en tätä nykyä ole siinä tilassa, että voisin naiselle, joka tulisi +puolisokseni, tarjota uhkeita oloja." + +"Ah, tämä tulee vinculum'in tähden", ajatteli itsekseen tohtori Grisák. + +-- "Oletteko puhunut rouvan kanssa?" + +-- "Minä tapasin hänet ja huomasin, ettei hänenkään haluta tätä liittoa +jatkaa." + +-- "Ja te?" + +-- "Minä en sitä millään tapaa pahakseni pane. Minussa on hyvin vähän +runoilijaa; avioliiton-asioissa olen sangen suvaitsevainen. Hänellä on +täysi oikeus purkaa liitto." + +-- "Mutta kontrahdit?" + +-- "Juuri niitten tähden tulin teidän luoksenne, sillä heikkohermoisen +naisen kanssa ei sovi asiaa päättää. -- Nämät kontrahdit täytyy meidän +mitättömiksi tehdä." + +-- "Ja mitkä ovat teidän ehtonne?" + +-- "Minun? -- No, aivan yksinkertaisesti: että rouva Garanvölgyi +antakoon takaisin minun kirjani ja minä annan takaisin hänen." + +-- "Ja te ette tahdo tuoda esiin mitään vaatimuksia niistä oikeuksista, +joita tämä kontrahti teille antaa?" + +-- "Enhän minä pakoittane ketään naista itselleni väkisin puolisoksi +rupeemaan?" + +-- "Mutta omaisuuteen katsoen?" + +-- "Ah! Ettäkö ottaisin omaisuuden ilman morsianta? Ei, hyvä herra, se +ei ole minun virkani." + +-- "Hyvä herra!" lausui tohtori Grisák, nousten tuoliltaan ja kumartaen +Aladár'ia, "te olette todellakin jalo ihminen." + +Aladár kohautti olkapäitään. + +-- "Senkö tähden, etten varasta, etten rosvoa?" + +-- "Sillä tavoin saatamme sangen pian asiasta sopia. Puheen-alainen +kontrahti on minun hallussani. Onko teillä oma kappaleenne muassanne?" + +-- "Tässä sekin on." + +-- "Tehkää hyvin ja kirjoittakaa siihen, ettette edusta itsellenne +minkäänlaisia tähän kontrahtiin perustuvia oikeuden-vaatimuksia." + +-- "Minä en suinkaan kirjoita mitään, mutta jos sallitte, poltan minä +kappaleeni tässä kaminissa; tehkää tekin samoin minun kontrahtini ja +siten menkööt molemmat tuhaksi." + +-- "Mutta minkätähden ette tahdo tähän kirjoittaa?" + +-- "Sentähden, etten tahdo antaa rouva Garanvölgyille todistusta siitä, +että olen häntä, viimeisen yhtymyksemme jälkeen, hetkeäkään ajatellut. +Jos ei tämä teitä miellytä, jätän asian advokatilleni ja te saatte +sitte yhdessä sen päättää." + +Tohtori Grisák ei saattanut tätä tilaisuutta kynsistään päästää ja +pyysi Aladár'ia taas istumaan, suostuen siihen, että kontrahdit +yksinkertaisesti vaihdettaisiin, ja hän heittäisi omansa kaminiin. + +Sittekuin tohtori oli pannut luotettavaan paikkaan talteen Aladár'in +antaman kontrahdin, astui hän ystävällisesti hymyillen tämän eteen ja +kuiskasi hänelle salaperäisellä silmän-räpytyksellä: + +-- "Hyvä herra! Te olette tänään ollut varsin aulis ja jalomielinen +semmoisessa asiassa, jossa laki oli vihollisenne auttamattomasti +käteenne antanut. Tämä teko ei jää palkitsematta. Pankaa muistoonne, +että tohtori Grisák, se silmälaseilla varustettu tohtori Grisák, jota +teidän enonne herra Garanvölgyi oli lypsintuolilla istuttanut, kaikkein +ensimmäiseksi sanoi teille, että te ehkä varemmin kuin luulette taas +tulette yhtä rikkaaksi kuin ennenkin; ja te ette ole katuva, että +jalomielisesti annoitte kädestänne pois, mitä oli toisen omaa." + +Aladár nauroi aika lailla tätä puhetta, josta vaan se tarttui hänen +huomioonsa, että oliko vanhus todellakin pannut herra tohtorin +lypsintuolille istumaan? + +-- "Siihen, hyvä herra, ja hän tahtoi, että minä istuttaisin rokkoa +hänen lampaisinsa, koska olen tohtori, Mutta siitä minä en ole häneen +suuttunut, en millään muotoa." + +Ja todistaaksensa, ettei hän ensinkään ollut suuttunut, saattoi hän +ulos portaille asti Aladár'ia, joka ei vielä sielläkään saanut +tukahutetuksi iloisuuttansa siitä, että tohtoria oli asetettu +lypsintuolille istumaan. Kaikki muut, mitä tämä oli lausunut, oli hän +jo aikaa sitten unhottanut. + + + + +XI. + +Eräs köyhä rouva. + + +-- "Isä kulta, minun on sentään kovin vaivaloista näin yksinäni talossa +olla." + +Näin puhui muutamana päivänä Ankerschmidt'in tytär suuttuneelle +isällensä. + +-- "Mitä sinä tarkoitat?" + +-- "Minulla pitäisi olla jotakin rouvan-tapaista seurassani, jonka +kanssa minun sopisi jakaa talonaskareet ja järkevistä asioista puhua." + +-- "Sinä olet oikeassa. Joku seura-nainen." + +-- "Niin. Joku hiljainen, ymmärtäväinen nainen, jolle jo on tullut +järki päähän." + +-- "No, semmoista rouvaa tahtoisin minäkin löytää. Mutta mistä sen +saamme?" + +-- "Minä koetan tiedustella." + +-- "Tiedustella? No, hanki siis joku." + +Parin päivän perästä otti Erzsike taas tästä asiasta puhuaksensa. + +-- "Isä kulta, minä olen jo löytänyt tuommoisen meille soveliaan +rouvan." + +-- "Olet jo löytänyt? Mistä?" + +-- "Muuan ystäväni, jonka Wien'issä tunsin, on ehdoittanut minulle +erästä sangen hyvää naista." + +-- "Hyvää? Minua kummastuttaa, ettei sitä Wien'issä pidetty." + +-- "Onneton vaimo, köyhä; meni naimisiin vastoin isänsä tahtoa, joka +sen jälkeen hylkäsi hänet." + +-- "Sen -- uskon." + +-- "Mutta hänen miehensä oli heittiö, joka vaan sentähden otti hänet, +että luuli saavansa paljon rahaa hänen kanssansa." + +-- "Niinhän aina käy. Onko siinä mitään uutta? Että kaikki vaimot vasta +sitte tämän tietävät, kuin se jo on tapahtunut?" + +-- "Hänen miehensä rupesi sitte käymään oikeutta isää vastaan vaimonsa +myötäjäisistä, mutta oikeudessa tuli ilmi, että isällä oli valta olla +hänelle mitään antamatta, ja hän kadotti asiansa." + +-- "Sen uskon! Muuallakin on ihmisillä vielä järkeä. Tätä eivät nuoret +kavalierit ota uskoaksensa. He luulevat, että heti kuin joku on vanha +ihminen, on siltä jo järki sääreen lentänyt." + +-- "Tuo ilkeä, paha mies alkoi sitte vimmastuneena kiusata puolisoansa, +löi häntä, pieksi häntä." + +-- "No, mutta älä nyt sentähden itkuun purskahda! Eihän tuo sinua +lyönyt." + +-- "Mutta semmoista kataluutta: kun lyö vaimoansa!" + +-- "Se on totta. Mutta jos sinä rupeet kaikkia lyötyjä vaimoja +itkemään, täytyy sinun nousta aikaisemmin ylös, sillä muuten ei aika +siihen riitä." + +-- "Niin, mutta siinä ei vielä ollut kyllin, että hän löi häntä: sitä +rouva vielä olisi kärsinyt, mutta kerta kun hän päihtyneenä tuli +kotia..." + +-- "Se vielä lisäksi?" + +-- "Niin, ravintolasta, jossa hän oli pelannut pois rouvansa viimeisen +koristeen, silloin pyysi hän häneltä sitä sormusta, jonka hän oli +äidiltään saanut, ja kun rouva ei tahtonut sitä hänelle antaa, heitti +hän hänet ulos ovesta kadulle, ja rouva parka sai maata siinä +kynnyksellä aamuun asti." + +-- "Ohoh, se hirtehinen!" + +-- "Niinpä juuri! Rouvalla ei sen jälkeen ollut mihin mennä. +Tuttaviensa luokse hän ei kehdannut kääntyä; isänsä huoneesen ei hän +uskaltanut palata; hän oli pakoitettu palvelukseen rupeemaan." + +-- "Näetkös, se on kevytmielisyyden palkka." + +-- "Wien'in ystäväni ehdoittaa hartaasti seura-naiseksi meille tätä +köyhää vaimoa, jota sallimus niin on kukistanut, ja joka varmaankin on +oleva sangen kiitollinen, jos hän voi päästä niin rauhalliseen +perheesen kuin meidän." + +-- "Kyllä, mutta eikö hän ole pahanluontoinen vaimo?" + +-- "Oi, kaikkein lempein maailmassa, itse kärsivällisyys." + +-- "Sinä uskallat siitäkin takaukseen mennä? Mistä sen tiedät?" + +-- "No, minä päätän, että hänen täytyy olla semmoinen, sittekuin hän on +jaksanut ääneti kärsiä niin paljon loukkauksia." + +-- "Hja, se on ihan toista, sitä sinä et ymmärrä. Sekin, joka antaa +miehensä lyödä itseään, saattaa olla todellinen harpyia." + +-- "No, sitä hän ei ole, eipä suinkaan. Sinä suostut siis siihen, että +otamme hänet tänne?" + +-- "Olkoon menneeksi, minä en sillä väliä pidä. Mutta saat nähdä, että +vaikkapa häntä maitoon, voihin kastaisit, hän kuitenkin juoksee +takaisin miehensä luokse." + +-- "Sinä et niinmuodoin pane vastaan? Saanko kirjoittaa tohtori +Grisák'ille, että hän lähettäköön hänelle matkarahoja?" + +-- "Saat, saat." + +-- "Sinä et kysy vaimon syntyperää?" + +-- "Mitä minä siitä huolisin, mikä hänen syntyperänsä on! Kun vaan +hänen vanhempansa olivat kunniallisia ihmisiä." + +-- "Oi, he olivat sangen kunniallisia ihmisiä. Hänen äitinsä on jo +ollut kauan kuollut, mutta hänen isänsä on varsin kelpo, rakastettava +ihminen." + +-- "Niinkö luulet? Vaikka hän hylkäsi hänet?" + +-- "Voihan hän vielä antaa hänelle anteeksi." + +-- "Jos minä olisin hänen sijassansa, minä tuskin sitä uskoisin." + +-- "Sinä sallit siis, että otamme hänet tänne. Kiitoksia, tuhansia +kiitoksia!" + +Erzsike suuteli niin monta kertaa isänsä kättä, että tämä lopulta oli +pakoitettu uskomaan, että tuo köyhä rouva täysin määrin ansaitsee sitä +luottamusta, jolla tyttö niin hartaasti koettaa häntä miellyttää. + +Muutaman päivän kuluttua sai Erzsike kirjeen Pest'istä. + +Kun hän oli lukenut sen kamarissaan, kului paljon aikaa, ennenkuin hän +uskalsi mennä isänsä luokse, jottei tämä hänen silmistänsä huomaisi, +että hän oli itkenyt. Muutaman kerran yritti hän jo menemään, mutta +hänen täytyi kuitenkin palata takaisin ja uudestaan itkeä kuuro, sillä, +hän ei voinut sitä tukehuttaa. + +Mutta kun hän vihdoin tuli isänsä eteen, osasi hän kuitenkin siinä +määrässä salata mieli-alaansa, että vanha herra kysyi häneltä: + +-- "No, minkätähden olet noin hyvällä mielellä?" + +-- "Tuo eräs köyhä rouva." + +-- "Ja mitä on tuon köyhän rouvan tapahtunut?" + +-- "Hän on jo saapunut Pest'iin." + +-- "Terve tulleeksi. Lähetetään vaunut häntä vastaan." + +-- "Umpivaunut, eikö niin?" + +-- "Miksikä juuri umpivaunut? Sopiihan hänen kaleseillakin tulla." + +-- "No, mutta salli nyt, että umpivaunut lähetetään." + +Erzsike silitteli niin kauniisti isänsä kasvoja, joihin jo oli kasvanut +uutta partaa tuuman paksulta, että hänen täytyi käsittää, kuinka se +olisi vastoin kaikkea kohteliaisuutta ja vanhaa tapaa, jos ei uutta +seura-naista umpivaunuissa tuotettaisi. Olkoon siis sekin menneeksi +Tarvitaanko vielä mitään? + +-- "Kyllä tarvitaan. Mutta älä rypistä tuolla tavoin kulmakarvojasi. +Ystäväni kirjoittaa, ettei tuolla köyhällä olennolla ole edes +kunnollisia vaatteita, joissa voisi eteemme ilmestyä." + +-- "Tuhat tulimmaista! Tuo on siis vähällä vaivalla matkustanut. Minun +tulisi kai lähettää hänelle rahaakin, eikö niin?" + +-- "Ei; miksikä? Minä olen ajatellut, että kun täällä meillä on niin +paljon vaatteita, joita Hermine jätti jälkeensä, me lähettäisimme +hänelle niistä; minä en niitä kumminkaan käytä ja täällä ne vaan +pahentuvat." + +-- "Mutta, kultaseni, sinä et tiedä, mimmoinen tuo kunnon nainen on +vartaloltaan; entäs jos hän olisi lihava persona?" + +-- "Oi, ei suinkaan." + +-- "Mistä sen tiedät?" + +-- "Joka on niin paljon kärsinyt, se ei suinkaan ole lihava; hän on +varmaankin hyvin laiha." + +-- "Mutta jos hän olisi lyhytläntä; tiedäthän, että Hermine oli pitkä." + +-- "Sen hän tietää auttaa. Se on naisten asia, sitä et sinä ymmärrä, +isä kulta." + +-- "Minä en sillä väliä pidä; lähetä hänelle mitä tahdot." + +Erzsike ei nyt odottanut pitempiä puheita; hän juoksi pois, haki esiin +koffertin ja hatturasian, latoi niihin kaikki, mitä täydelliseen +naispukuun tarvitaan, Herminen vaatevarastosta, pienimpään kapineesen +asti, joitten välttämätön yhteys on vaan naissydämen tietämä salaisuus. +Sitte käski hän valjastaa hevoset, selitti kuskille kauan jotain ja +antoi hänelle vihdoin lasin viiniäkin, jotta hän selvemmin tehtävänsä +käsittäisi. Ja tänä päivänä oli hän sitte myöhään iltaan asti +erinomaisen hyvällä mielellä; milloin hän ei itkenyt, nauroi hän aina. + +Ankerschmidt meni koko päiväksi metsästämään; alkoi näet kurpan-pyynnin +aika. Hänen jahtimiehensä oli ennustanut, että tänä keväänä tulisi +sangen runsaasti kurppia, sillä vuosi oli märkä. + +Aivan myöhään illalla tuli hän jahdista kotia; hänellä olikin ollut +voitto, koko viisi kappaletta koristi hänen jahtilaukkunsa silmuksia. + +Erzsiken täytyi saada tietää jokaisen yksityisen kurpan surmasta, ja +tyttö kuultelikin tätä kertomusta suurella tarkkuudella, silmiänsä isän +hehkuvista kasvoista pois kääntämättä, ikäänkuin hän asian paraimmin +ymmärtäisi. + +-- "Minä ammuin vielä kuudettakin, mutta se peijakas haavoittui vaan, +ja kun yritin sitä ylös ottamaan, puikahti se pensastoon, josta en enää +voinut sitä löytää, vaikka etsin sitä kuun laskuun asti. No, huomenna +minä sen löydän." + +-- "Aiotko mennä huomennakin pois?" + +-- "Varhain aamulla, sinun vielä nukkuessasi." + +-- "Mutta päivälliseksi tulet kotia?" + +-- "Päivällisen kannan laukussani." + +-- "Ja tuletko taas näin myöhään illalla kotia?" + +-- "Vähäistä myöhemmin vielä, sillä kuu laskee myöhemmin." + +-- "Oi, älä jää niin kauaksi pois!" + +-- "Mutta, rakas lintuseni, silloin juuri kurpat ovat liikkeellä." + +-- "Kyllä; mutta sill'aikaa tulee tuo köyhä rouva." + +-- "Tuo 'eräs köyhä rouva.' Tuhat tulimmaista! Tuon köyhän rouvan minä +kohtaan täällä ylihuomennakin, vieläpä kuukauden päästäkin, mutta +kurpat lähtevät tiehensä, sillä ne ovat muuttolintuja, Pidäthän sinä +itsekin kurpanpaistista? Jo pienenä lapsena sanoit joka kerta, kuin +näit pyssyn olallani: isä, ammuppa kurppia!" + +-- "Tiedätkö mitä? Mitä olet minulle aikonut, se jätä illaksi, ja kun +sitte tulee minun osani vuoro, älä ammu sitä, vaan jätä se sinne ja +tule kotia." + +-- "No, semmoisella seremonialla ei ole vielä yhtään ruhtinatarta +odotettu, kuin tätä sinun erästä köyhää rouvaasi. No hyvä, minä tulen +kotia kello yhdeksän." + +-- "Oi, ei, ei; sinun täytyy tulla kotia kello seitsemän." + +-- "Pyhän Hubert'in kautta sen sanon! minä en tule kotia aikaisemmin +kuin puoli yhdeksän." + +-- "No, tuon pienen puolen tunnin saatat vielä tinkiä pois." + +-- "Mutta kun jo annoin sanani Pyhälle Hubert'ille." + +-- "Kuka tietää, kuuliko hän sen. Paitsi sitä saatat sen ylihuomenna +täyttää." + +-- "No, olkoon menneeksi, minä tulen siis kotia kello kahdeksan. Jos +sattuisin pari minutia kauemmin viipymään, älköön siitä mitään +soimausta tulko. Saakeli soikoon! Kuinka paljon minun on kärsiminen +yhden köyhän rouvan tähden, jota en koskaan eläissäni ole nähnyt." + +-- "No, näetkös, kuinka hyvä isä sinä olet?" + +Näin pakoitettuna tyttärensä kiitosta ansaitsemaan, koetti ritari +Ankerschmidt sillä tavoin hankkia itselleen vahingonkorvausta, että hän +seuraavana aamuna lähti tuntia aikaisemmin metsästysretkelle. Mutta +Pyhä Hubert kosti Ankerschmidt'ille sen, että tämä oli sallinut tinkiä +pois osan hänelle annetusta lupauksesta, sillä aamupäivällä ei hän +saanut ammuttaviinsa enempää kuin kaksi kurppaa ja näistäkin hän +kiukuissaan ampui toisen niin mäsäksi, ettei maksanut vaivaa sitä +maasta nostaa; iltapäivällä sen sijaan kello viiden aikaan lähetti +pyhimys hänelle semmoisen raju-ilman, jota ei vielä rohkeinkaan +kalenterin-tekijä ole uskaltanut niin aikaiseksi keväällä ennustaa. +Että hän kuitenkin kastumatta pääsi kotia, siitä sai hän yksistään +kiittää niitä kotia päin kulkevia rattaita, jotka hän tiellä tapasi. +Muutoin ei hän paljon olisi pitänyt ilmalla väliä; hänen jäsenensä +eivät olleet sokerista ja olivat kyllä usein olleet suomärät. + +Sade odotti kuitenkin siksi, että hän oli päässyt sisään portistaan, +jolloin se äkisti rupesi saavittain valamaan vesijoukkojansa, +ukkosenjyrinällä ja tulenleimauksilla. + +Erzsike juoksi häntä vastaan huolestuneilla kasvoilla. + +-- "No, sinä paha tyttö," soimasi ritari vihastuneena; "sinä olet kai +rukoillut velhoja niskoilleni. Tunnusta pois, pikku noita, että olet +rukoillut tätä rajuilmaa minua kotia ajamaan." + +-- "Oi, en suinkaan", vastasi tyttö vapisten. "Sitä en suinkaan ole +rukoillut, en tosiaankaan. Hyvä Jumala, hyvä Jumala! Hän on matkalla; +kuinka hänen käy tässä hirveässä myrskyssä?" + +-- "Hän? Kuka 'hän'?" + +-- "Voi, tuo köyhä rouva." + +-- "Tuo 'eräs köyhä rouva?' Tuli ja leimaus! Tämä ei ensinkään ajattele +sitä, tuleeko hänen isänsä märäksi kuin metsähiiri, vaan että tuo +'köyhä rouva' ei pelästyksestä sairastuisi umpivaunuissa. -- Hiiden +pönkkä!" + +Suuttunut metsästäjä syöksi vimmastuneena kamariinsa, johon jokainen +myöntänee hänellä olleen täyden syyn, jos ajattelee, mikä ääretön +onnettomuus se on elämässä, kun ihminen ihan samasta paikasta, josta +hän eilen ampui kuusi kurppaa, tänäpänä saa vaan kaksi ja näistäkin +toisen niin rikki ammuttuna, että siitä kohta tuli metsästäjän-hachée; +silloin vielä lisäksi raju-ilma ajaa hänet kotia ja täällä hänen oma +lapsensa ei tahdo ensinkään isänsä onnettomuutta sääliä. Niin sydämetön +on maailma metsästäjien kärsimysten suhteen! Kamarissaan käveli hän +äristen edes takaisin, perin vihastuneena onnettomuutensa välillisiin +ja välittömiin syihin: pyssyynsä, joka ei tarpeeksi hajota hauleja; +tuuleen, joka karkottaa pois otuksen; Hubert'iin, joka on noin +kostonhimoinen; sateesen, jota ei mihinkään tarvita, ja tuohon erääsen +köyhään rouvaan, jonka tatari nyt taloon tuopi. Tämä on kaunis pikku +alku! + +Raju-ilmaa kesti yhä vielä, kun hän akkunasta huomasi kotia palaavat +vaununsa. "No, köyhä rouva on nyt täällä, mutta hevos parkani! Hänelle +ei ole voinut mitään pahaa tapahtua, mutta hevoseni on varmaankin tuo +kuski hylky kuolijaksi ajanut. Jos otan häntä tutkistellakseni, vastaa +hän tietysti: ei, hän on ajanut käyden aina tänne asti. Lisäksi hän nyt +ei tässä sateessa voi kävellyttää hevosia." + +Ankerschmidt heittäysi vihdoin kiukuissaan pitkäkseen sohvalle ja +yritti olemaan stoalaisena: hän ei pidä milläkään väliä; maailmaa ei +kuitenkaan voi paremmaksi tehdä. + +Yht'äkkiä kuulee hän, että joku hiljaan avaa ovea. Se lienee Erzsike. +Tietty, että se oli hän. + +Pelon-alaisena pisti hän pienen käheräisen päänsä sisään puoleksi +avatusta ovesta ja etsi silmillään isäänsä. + +-- "Oletko suuttunut?" kysyi hän lapsellisesti itkevällä äänellä. + +-- "Olen!" vastasi muristen ritari. + +-- "Älä ole suuttunut," sanoi lempeästi viihdyttäen tyttö, astui isänsä +luokse ja yritti kääntämään asiaa leikilliseksi hyväilyksi, tavotellen +isän kättä. + +-- "Väisty pois!" huusi tuimasti Ankerschmidt, vetäen äkisti kätensä +pois, jonka jälkeen tyttö heti vaipui hänen rintaansa vastaan ja, +peittäen kasvojansa, alkoi niin katkerasti itkeä, että isä pelästyneenä +hypähti ylös: "No, mikä nyt? Minkätähden itket noin kovin? Onko kukaan +eläissään nähnyt noin ohutta poslinia, joka heti särkyy, jos vähän +kovasti huudan? Olenko minä sinua loukannut? Millä olen sinua +loukannut? No, älä itke! Enhän minä enään ole suuttunut. Vielä tuon +järjettömän lapsen sydän pakahtuu itkusta. No, sanoinhan jo, etten +enään ole suuttunut; minä en ole ollutkaan suuttunut, laskin vaan +leikkiä. Nouse nyt ylös. Istu tähän viereeni. Täytyykö olla noin +arkatunteinen? Eikö enää saa laskea leikkiäkään kanssasi? Kaikki on +hyvin, suutele minua nyt kauniisti, äläkä enään itke". + +Erzsike käsitti puheen ja kääri kätensä isän kaulan ympäri, sitte +suuteli hän häntä, mutta itkusta ei käynyt niin helposti herkeäminen; +siihen tarvittiin aikaa. + +Lopuksi täytyi Ankerschmidt'in tuoda esiin leikillisiä, naurua +herättäviä lauseita, saattaaksensa Erzsikeä takaisin tavalliseen +elämäänsä, ja sillä tavoin rupesi vähitellen hymy puhkeemaan esiin +viimeisten kyynel-pisarain lävitse, niinkuin taivaankaari pilvistä. + +-- "No, sanoppas nyt, mitä tahdoit lausua." + +-- "Hän on jo täällä. -- Hän on saapunut tänne." + +-- "Tuo eräs köyhä rouva? No, kiitos kaikkivaltiaan, että hän nyt kerta +on täällä, jottei häntä enää tarvitse odottaa! Nyt ei häntä siis enää +mikään vaivaa?" + +-- "Voi, paljon!" huokasi tyttö. "Köyhä rouva on kovin kipeä." + +-- "Hänen täytyy siis laskea levolle. Hänelle täytyy keittää teetä; hän +on varmaan vilustunut matkalla." + +-- "Ethän sinä suutu?" + +-- "Mitähän enää suuttuisin?" + +-- "Teethän, mitä sinulta pyydän? Ainoastaan yhtä." + +-- "No niin; mitähän nyt pyydät?" + +-- "Tuo köyhä rouva tahtoisi nähdä sinut, ennenkuin häntä nukkumaan +lasketaan." + +-- "Onko hän utelias minuun? Hänen uteliaisuutensa on siis suurempi, +kuin hänen päänkivistyksensä; se on hyvä merkki. Minun on siis toinen +takki ylleni pukeminen, eikö niin?" + +-- "Oi, ei, noinkin on hyvä; vielä parempikin." + +-- "Näinkin on hyvä? Se niinmuodoin ei ole mikään turhia vaativa dami? +Minun tulee siis mennä ja toivottaa hänelle hyvää iltaa? Enkö minä +häiritse häntä?" + +-- "Etpä suinkaan; tule nyt vaan sinne." + +-- "No, jos se on välttämättömän tarpeellista hänen parantumiseensa, +että hän minut näkee, olkoon menneeksi." + +Ankerschmidt päätti nousta sohvalta. Erzsike kääri molemmat +kätensä hänen käsivartensa ympäri ja vei hänet sillä tavoin siihen +asunnon-osaan, jossa hänen oma kamarinsa oli. + +Ensimmäisessä kamarissa, Herminen entisessä asunnossa, seisoi vielä +valkoisella esiripulla varustettu vuode, siitä asti koskematta. + +Tälle vuoteelle vei nyt nuorempi tytär ritari Ankerschmidt'in. + +Erzsike veti valkoisen esiripun toisen puoliskon syrjään, ja siinä näki +ritari Ankerschmidt valkoisilla tyynyillä sairaana, tunnotonna, silmät +sisään vajonneina, kasvot vahankeltaisina, huulet tulisesti hengittäen, +tuon "erään köyhän rouvan" -- oman rakkaan tyttärensä -- onnettoman +Herminen... + +... -- "Kuski! valjasta vaunut uudestaan ja riennä takaisin kaupunkiin +lääkäriä noutamaan!" + +Näin kaikui Ankerschmidt'in ääni porstuan portailta. + +-- "Noilla väsyneillä hevosilla?" + +-- "Niin. Noilla väsyneillä hevosilla!" + +-- "Tässä raju-ilmassa?" + +-- "Niin. Tässä raju-ilmassa!" + +Ankerschmidt'in talossa ovat yöt sangen pitkät tämän päivän perästä. +Talossa on sairas; semmoinen sairas, joka ei nuku öisin. + +Ritari Ankerschmidt ja hänen nuorempi tyttärensä istuvat vuorotellen +sairaan vuoteen vieressä, välisti myöskin yhdessä, likistäen toinen +toisensa kättä, ja valvovat hänen tähtensä. + +Sairas näkee aina unta siitä, että hän nyt on morsian. Hän puhuu +kuiskaillen salaisesta ihastuksestansa, armaastansa, jota hän rakastaa, +jota hän jumaloitsee. Hän kertoo, kummoinen hänen morsiuspukunsa on +oleva, kummoinen seppele: myrtistä ja valkoisista ruusuista. Hän puhuu +häävieraista, jotka saattavat häntä alttarille ja siellä seisovat hänen +ympärillänsä; pappi kysyy kauniisti: rakastatko häntä? rakastan. Hän +kertoo, kuinka kaunis ylkämiehen pieni talo on, johon hän viepi +morsiamensa; sen ympärillä on vähäinen puutarha, pihalla kyyhkysiä, +akkunassa talvi-vehreää, sisällä laulavat iloiset palkolliset. Ja +lopuksi palaa hän aina takaisin häneen itseen, joka on niin uljas, niin +rakastettava, milloin onnellinen, milloin onneton, milloin sankari, +milloin vainottu. Mutta hän on kaikkialla lemmikkinsä kanssa, tuntee +hänen tunteitansa, elää hänen elämäänsä. Tämä ei saata mennä mihinkään, +jossa hän ei näkisi häntä, tämä ei voi ilmestyä niin, ettei hän häntä +syleilisi; vasta kun he ovat yhdessä, poistuu tyhjyys maailmasta. + +Ja tätä kestää yöstä yöhön. + +Unentietäjät arvelevat, että se tyttö, joka unissaan on nähnyt itsensä +kuolleena ruumiinarkussa, ennen pitkää tulee morsiameksi; mutta se, +joka uneksii olevansa morsiamena, mitä he siitä sanovat? + +Ja kun hän sitte heräsi, kuinka hän kauhistuu siitä, mistä on nähnyt +unta; kuinka hän haaveksivalla hirmulla kertoo sisarellensa, mitä +hirveitä unia hänellä on ollut! Taas oli hän nähnyt hänet, rakastanut +häntä! + +Hän rakastaa unessaan sitä, jota hän hereillä ollessaan vihaa; hänen +sielunsa käypi hänen perässään, etsii häntä, on onnellinen sen kautta, +jota hän valveilla kauhistuu, jota hän pelkää ajattelemasta. + +Yksi ajatus häntä erittäin vaivaa. Kun hän jo tuon ihmisen +kiusaamisesta oli ruumiillisesti ja hengellisesti sortunut, näytti tämä +hänelle lakikirjan, jossa oli monta pykälää, ja osotti sormellaan yhtä +niistä: "Katso, jos sinä jättäisit minut ja palaisit takaisin isäsi +luokse, pakoitan minä tämän lain voimalla sinua tulemaan takaisin +herrasi kynnykselle. Sillä jos minä en tahdo sitä, et sinä ikinä voi +minua jättää; jos minä sanon tuomarille, että rakastan sinua, antaa hän +sinut takaisin valtaani, sillä siinä ei ole kyllä, että sinä sanot: +minä vihaan häntä!" + +Tämä uhkaus vainoo häntä koko päivän, niin kauan kuin hän on hereillä: +tästä puhui hän sata kertaa isällensä, sisarellensa, eikä usko heitä, +kun he vakuuttavat, ettei semmoista lakia ole missään maailmassa: oi, +hän näki sen, luki sen! ei ole mahdollista siitä päästä. + +Ja kun hänen sitte taas täytyy mennä maata, kuinka hän pelkää noita +tarjontelevia unen-näköjä! + +-- "Herätä minä usein", pyytää hän sisartansa, "älä anna minun +raskaasti nukkua; kun näet, että olen levoton, puhuttele minua, siitä +minä toinnun; jos puhun unissani, pudista minua, älä salli minun nähdä +unta. Voi se on kauheata, kun aina täytyy nähdä unta!" + +Lääkäri, joka usein tuli tänne kaupungista, sanoi, että yhä enenevä +hermotauti oli hänet vallannut, jota vaan suotuisa mieli-alan vaihtelu +voisi poistaa. + +Parasta olisi, jos hän laillisesti tulisi miehestään eroitetuksi ja +sitte etsisi huvitusta maailmassa. + +Ankerschmidt'illakin oli sama mieli, ja hän päätti neuvotella tohtori +Grisák'in kanssa laillisesta avioliiton erosta. + +Eräänä erinomaisen kauniina kevätpäivänä oli Hermine jo niin paljon +toipunut, että hänen sallittiin tunniksi mennä alas puutarhaan ja +Erzsiken taluttamana kävellä vihannalla nurmella. + +-- "Tämä päivänpaiste, tämä viheriä ruoho parantaisi minut", sanoi +Hermine, sisarensa olkapäätä vastaan nojaten, "jos ei vaan tuota yhtä +ajatustani olisi." + +-- "Kyllä se katoo." + +-- "Tuskin se katoo, ja kun se tulee minuun, silloin kellastuu +mielestäni ruoho ja minun on vilu auringon paisteessa." + +-- "Katsos, kuinka orvonkukat aukenevat", lausui Erzsike, sisarensa +aatteille toista suuntaa antaaksensa, kumartui ruohikkoon, poimi siitä +muutamia noita kevään siivoja lapsukaisia ja tarjosi niitä Herminelle. +"Kuinka suloinen lemu niillä on!" + +Hermine haisteli tarjotuita orvonkukkia ja heitti ne inholla pois +luotansa. + +-- "Hyi! Ne haisevat aivan semmoiselta, kuin nuot sikarit, joita hän +poltti." + +Erzsike hämmästyi tästä suuresti. Näitä armaita orvonkukkasia ei kukaan +vielä ollut tuolla tavoin loukannut. Hän ei uskaltanut enää poimia +niitä. + +Hän istui Herminen kanssa jollekulle puutarhan-penkille. Hermine jatkoi +ahdistustaan: + +-- "Olisi kuitenkin parempi, jos en tulisi terveeksi. Nyt kun olen +sairaana, ei kukaan säälistä soimaa minua; mutta jos minua ei mikään +vaivaisi, juohtuisi isäni mieleen, mitä olen häntä vastaan rikkonut." + +-- "Hän on sen sinulle jo aikaa sitten anteeksi antanut." + +-- "Minä tiedän, että sinä et saanut lepoa ennen, kuin hän oli sanonut +sinulle, ettei hän enään ole suuttunut minuun; mutta hän ei ole +saattanut sitä unhottaa, yhtä vähän kuin minä koskaan olen saattanut +sitä itselleni anteeksi antaa." + +-- "Katsos, tuolla hän juuri tulee luoksemme; sinä näet, kuinka hän +nytkin hymyilee sinulle." + +Ankerschmidt tulikin silloin heitä kohti, eräästä käytävän käänteestä. + +-- "Minä en näe, että hän hymyilisi; minä näen, että hän on suuttunut." + +-- "Sentähden näet niin, että aurinko paistaa häntä silmiin." + +Mutta Hermine oli tällä kertaa oikeassa; Ankerschmidt'in katsanto oli +todellakin sangen synkkä. + +Erzsikekin huomasi sen, mutta hän ei tahtonut sitä. + +-- "Tule tänne vaan, isä", huusi hän heleällä, iloisella +leikillisyydellä; "me kinailemme tässä Herminen kanssa; hän väittää, +että sinä olet suuttunut, minä taas, että sinä hymyilet." + +-- "Vai niin? Tietysti minä hymyilen", sanoi Ankerschmidt, heidän +luoksensa astuen, ja oli hyvällä mielellä olevinansa. + +-- "Mutta hän alkoi nyt vasta", kuiskasi Hermine Erzsiken korvaan. Hän +ei ollut vielä uskaltanut suoraan puhutella isäänsä, siitä asti kuin +oli kotia tullut. + +Ankerschmidt kuuli tämän kuiskauksen ja kiiruhti häntä rauhoittamaan. + +-- "Niin, minä olin vähän huonolla mielellä, sillä sain juuri tiedon +eräästä oikeudenasiasta, jonka tähden minun täytyy lähteä Pest'iin, ja +minua pahoitti, kun minun on teidät tänne jättäminen." + +-- "Näetkös, että minä olin oikeassa", kuiskasi Hermine. "Ruohokin on +keltaista, kun sitä katselen." + +-- "Älä sure, tyttäreni; sill'aikaa kuin minä olen Pest'issä, pyydän +lääkäriä jäämään tänne." + +Hermine sanoi taas kuiskaten Erzsikelle: + +-- "Pyydä kauniisti isäämme, ettei hän lähetä lääkäriä tänne. Minä olen +mielelläni sairaana." + +-- "Minkätähden, lapseni?" kysyi huolestuneena Ankerschmidt ja silitti +Herminen otsaa. "Minkätähden sen sanot?" + +Hermine lähetti taas vastauksen vaan sisarellensa. + +-- "Sentähden, että niin kauan kuin olen sairaana, isäni ei ole +vihastunut minuun." + +-- "Oi, rakas lapseni", sanoi Ankerschmidt, syleillen kadonnutta +lastansa, "mitä sinua isäsi viha kauhistuttaa? Isän viha on mesi ja +balsami sallimuksen vihaan verrattuna, ja sinä olet pikemmin kokenut +jälkimmäistä kuin edellistä." + +Hermine katsoi liikutettuna isänsä silmiin ja tarttui molemmin käsin +hänen käteensä. + +-- "Totta, totta", hengähteli hän hiljaa ja painoi sitte päänsä alas; +-- "ja kuinka myöhään me sen opimme!" + +-- "Mutta, lapsukaiseni, minun täytyy kohta matkalle lähteä, sillä tämä +asia on sangen tärkeä." + +-- "Oi, isä kulta!" lausui siihen Erzsike; "mihinkä sinä näin illan +suussa lähtisit? Me emme laske sinua." + +-- "Tulimmaista, tekö ette tottelisi minua! Huomenna aamulla minun +täytyy olla Pest'issä, maksakoon mitä tahansa." + +-- "Yöllä on matka paha." + +-- "Ei suinkaan paha. Entäs posti? Se kulkee koko yön. Tämä ei ole +ensimmäinen matkani yöllä." + +-- "Mutta minkätähden riennät noin?" + +-- "Minkätähden, minkätähden? Mitä sinä sitä ymmärtäisit, jospa sen +tietäisitkin? Latinaksi sanotaan: 'periculum in mora.' Katsos, +vaunutkin ajavat jo esiin. Menkää nyt kamariinne. Pidä vaaria +Herminestä, ettei hän mene ulos, jos ilma on ruma." + +-- "Mutta sinun matkavaatteesi ja muut?" + +-- "Ei tarvita mitään, kaikki on jo säälitty", kiiruhti Ankerschmidt +puhetta pikaisesti päättämään, ja suudeltuaan molempia tyttäriänsä, +hyppäsi hän avattuihin vaunuihin, joitten eteen neljä varsaa oli +valjastettu, sekä lähti suurella kiiruulla pois. + +Hermine seisoi porstuan portailla eikä liikahtanut paikaltaan, niin +kauan kuin vielä saattoi kaukaa nähdä sitä pölypilveä, jota poistuvat +vaunut perästänsä tuoksuttivat. + + * * * * * + +Ankerschmidt riensi niin pölyisenä, kuin hän oli vaunuista noussut, +ylös tohtori Grisák'in luokse. + +-- "Oletteko saanut kirjeeni?" kysyi lakitieteen tohtori. + +-- "Se toi minut tänne." + +-- "Ymmärsikö teidän kunnianne sen sisällystä?" + +-- "Täydellisesti. Tuo ihminen tahtoo siis käydä oikeutta, +pakoittaaksensa pois lähtenyttä puolisoansa kotia palamaan." + +-- "Yhteiskunnallinen oikeudenkäynti-järjestys, Itävallan lakikirja..." + +-- "Minä en kysynyt, mitä ne sisältävät. Mitä tarkoittaa tämä ihminen +sillä?" + +-- "Saanko puhua suoraan?" + +-- "Sitä hartaasti pyydän." + +-- "Minä tunnustan siis suoraan, etten minä tässä yrityksessä näe +muuta, kuin että herra Straff tahtoo kiristää rahaa teidän +kunnialtanne." + +-- "Minua ilahuttaa suuresti, että teillä on se ajatus." + +-- "Straff on komissi-frateri (heittiö); sitä ei ole kieltämistä. +Teidän kunnianne on sangen kelpo mies. Straff on yhtä vakuutettu +edellisestä kuin jälkimmäisestä, ja siihen perustaa hän koko laskunsa. +Teidän kunnianne kädessä ei ole mitään semmoista todistusta, joka lain +edessä saattaisi olla perusteena siihen, että vaimo pääsisi erilleen +miehestään. Ilman semmoista -- muistakaa, kuinka kovin siveelliset +hallituksemme mielipiteet ovat -- ei vaimo saa elää miehestään +erinänsä. Avion-eron asioissa pitää molempien riitapuolten +tuomio-istuimen edessä tunnustaa leppymätöntä vihaansa. Niin kauan kuin +herra Straff sanoo, että hän rakastaa puolisoansa, emme voi hänen +mitään." + +-- "Meidän täytyy niinmuodoin ostaa häneltä tuo sana, että hän 'vihaa' +vaimoansa." + +-- "Täytyy -- niin on tapa." + +-- "Varsin hyvä, mikä lienee hinta?" + +-- "Sitä en vielä ennakolta tiedä sanoa; mutta minä luulen, että meidän +täytyy määrätä kymmenen-tuhatta florinia sovinnoksi." + +-- "Annetaan. Pankaa, herra tohtori, asia kohta toimeen. Niin pian kuin +avion-eron juttu päätetään meidän eduksemme, saatte te minulta +vaivanpalkkioksi niinikään kymmenen-tuhatta florinia, Ja nyt, antakaa +minulle paperia ja kynä, jotta saisin kirjoittaa osoituksen Wien'in +pankkiirilleni ja sitoumuskirjan teille. Tehkää hyvin, dikteratkaa, +kuinka minun tulee se kirjoittaa!" + + + + +XII. + +Mikä Archimedeen ruuviksi nimitetään? + + +Tohtori Grisák riensi tämän hänelle aivan edullisen ehdoituksen perästä +heti ensimmäisellä pikajunalla Wien'iin. Straff'in asuntoon tultuansa, +tapasi hän siellä vielä toisenkin vanhan tuttavan; herra Maxenpfutsch +oli siellä. + +Kun tohtori Grisák oli astunut esikamariin, huomasi hän jo kohta +ensi silmäyksestä, millä kannalla täällä asiat olivat. Kaikkiin +huonekaluihin oli näet ilman poikkeuksetta painettu eräs virallinen +sinetti, joka osotti, että täällä oli käynyt velkojia. + +Jo ulkopuolella ovea kuuli herra Grisák, että sisällä kaksi ihmistä +piti suurta melua, päälliseksi vielä yhtä haavaa, ja ettei mikään +leikinteko ollut riidan aineena; siitä hän sai sitä varmemman tiedon, +kun hän avasi oven ja omin silmin näki, kuinka nuot molemmat hyvät +tuttavat melusivat niin likellä toinen toistaan, kuin kumpikin olisi +tarkoittanut, että vastustajan, maksoi mitä maksoi, täytyisi nenällään +kuulla, mitä toinen hänelle sanoi. + +-- "Ah, hyvät herrat! Mistä te riitelette tuommoisella tieteellisellä +kiivaudella?" kysyi leikillisesti tohtori Grisák toraavílta, jotka +hänet nähtyänsä kovasti säpsähtivät. "Mikä epäilyksen-alainen thesis on? +Enkö minä voisi olla avuksi sen suorittamisessa?" + +Sill'aikaa kuin Maxenpfutsch, kokonaan hämilleen joutuneena, näytti +etsiskelevän sanoja, jotka vastaisivat hänen kiukkuansa, pisti Straff, +olkapäitään kohauttaen kätensä housujensa taskuihin ja vastasi +leikillisesti: + +-- "No, me pidämme kunnioitetun ystäväni kanssa toisillemme esitelmiä +vekseli-oikeudesta, eikä hän tahdo käsittää, että, vaikkapa hän +aikaisemmin antoi panna huonekalut takavarikkoon, jos toinen myöhemmin +tullut velkoja on todeksi näyttänyt, että nämät ovat olleet vaimoni +huonekaluja, ja vekselissä myöskin on vaimoni nimi, tämä saa viedä ne +pois. Sehän on ihan luonnollista." + +-- "Mutta piru vie", ärjäsi siihen Maxenpfutsch. "tämä ei ole mitään +leikintekoa! Suvaitkaa katsoa, herra tohtori, tässä ovat vekselit, +joista minä olen tuolle ihmiselle antanut kymmenen-tuhatta florinia." + +-- "No, no, ainoastaan viisituhatta; sillä hän kirjoitutti aina +kahdenkertaisesti." + +-- "Minä en sano mitään! Vekselit puhuvat. Kymmenen kappaletta, kukin +tuhannen florinin. Mitä arvoa minä voin panna noihin viheliäisiin +huonekaluihin?'" + +-- "Sitähän minäkin sanon." + +-- "Mutta sillä tavoin olen minä häviöön joutunut mies." + +-- "No, enkö minä sitä ole?" + +-- "Mutta minä en voi ymmärtää tämän herran hyvää mieltä! Hän ottaa +minulta lainaksi kaikki rahani; hän ei voi niitä takaisin maksaa ja +siitä hän vielä nauraa!" + +-- "Minä pyydän", sanoi tohtori Grisák, "sallikaa minunkin saada +suunvuoroa. Ehkä ei vielä kaikki ole hukassa. Paljonko herra Straff on +velkaa herra Maxenpfutsch'ille?" + +-- "Uskokaa pois, tohtori, se oli ainoastaan viisituhatta florinia." + +-- "Mutta vaikkapa vaan niinkin paljon, mihin kummaan olette ne +menettänyt?" + +-- "No, oikeuden-käyntiin appeani vastaan. -- Siihenkin olette te minua +saattanut, herra tohtori; ettekö voinut minulle sanoa, tarjoustani +hylätessänne, ettette ota asiaa ajaaksenne sentähden, että testamentti +on tuolle vanhalle narrille antanut oikeuden elämän ja kuoleman +suhteen?" + +-- "No, mutta siihen ette ole saattanut kaikkia rahoja hukata." + +-- "Oi, heittäkää se sikseen! Te tiedätte varsin hyvin, että jos +lakitieteen tohtoria vaan edes tervehtää kadulla, se jo maksaa rahaa. +Jos joku joutuu konkurssitilaan, sanokoon vaan: 'minulla on ollut +oikeuden-käynti', ja hän katsotaan aivan syyttömäksi. Sitte täytyi +minun myöskin elää arvoni mukaan. Mitäpä Wien'issä muutama tuhat +florinia on semmoiselle miehelle, joka on ottanut ylhäisen herran +tyttären puolisokseen? Voinko minä siihen mitään, ettei tuo ylhäinen +herra mitään antanut?" + +-- "No, mutta löimme vähän korttiakin, eikö totta?" + +-- "No, sitäkin. Kuka ei korttia lyö? Minä tahtoisin tuntea semmoisen +ihmisen. Hyvä, ettei minua soimata vielä siitäkin, että olen polttanut +sikaria." + +-- "Jospa ette vaan olisi polttanut minun sikareitani!" ärisi +myrkyllisestä herra Maxenpfutsch, jota varsinkin se seikka suututti, +että hänen velallisensa nytkin poltti cabanoja. + +-- "Minä pyydän, vähän hiljempaa menoa, hyvät herrat", sanoi +lepyttäväisesti tohtori Grisák. "Sallikaa minun puhua. Entäs jos olisi +mahdollista asiaa ystävällisesti sovittaa? Herra Maxenpfutsch olisi +luullakseni varsin tyytyväinen, jos hän voisi saada takaisin nuot +viisituhatta florinia ynnä laillisen koron kanssa." + +-- "Mitä sanotte lailliseksi koroksi?" + +-- "No -- minä otaksun kymmenen prosenttia." + +-- "Vai niin! Ja mitä arvelette, herra tohtori?" + +-- "Se riippuu kokonansa kunnioitetusta ystävästäni, herra Straff'ista. +Tehkää hyvin, herra ystäväni, kuunnelkaa minua. Hänen kunniansa herra +Ankerschmidt on käskenyt minun ruveta käymään oikeutta teidän kanssanne +hänen tyttärensä avion-erosta." + +-- "Mutta siitä ei tule mitään, sillä minä tahdon rouvan kotia." + +-- "Tahdotte kotia!" kiljaisi Maxenpfutsch, raivoissaan päätänsä +pudistaen; "eihän teillä ole edes tuolia, jolle voisitte häntä istumaan +panna." + +-- "Se saadaan, jos hän tulee takaisin." + +-- "Hän ei tule, hyvä herra", sanoi häijynkurisesti tohtori Grisák. +"Ankerschmidt tarjoo teille siinä tapauksessa, ettette aseta mitään +estettä avion-eroa vastaan, sangen kauniin summasen sovinnoksi." + +-- "Kuulkaa, kuulkaa!" kiihoitti tämän kuultuaan Maxenpfutsch +Straff'ia. + +Mutta Straff kysyi vaan ylenkatseellisesti: + +-- "Mikä tuo kaunis summanen on?" + +-- "Sitä ansaitsee sanoa summaksikin", vastasi tohtori Grisák, lyöden +rintaansa ja takkinsa nappeja avaten. "Tässä on minulla osoitus +pankkiin; suvaitkaa lukea: 'kymmenen-tuhatta florinia puhtaassa +rahassa.'" + +-- "Kuulkaa, kuulkaa!" kehoitti Maxenpfutsch Straff'ia. +"Kymmenen-tuhatta florinia. Ottakaa pois, ottakaa heti. Suostukaa, +hyvä herra!" + +Mutta Straff vastasi, kylmäverisesti ivaten: + +-- "Minun tulisi suostua, eikö niin? Ja sitte heti antaa pois teille +koko nuot kymmenen-tuhatta florinia? Suudelkaa minua kumminkin 'a +conto' tuommoisesta mielettömästä ajatuksesta." + +-- "Ei, ei, minulle tulee vaan minun viisituhatta florinia. Luovunpa +vielä koroistakin, hyvä herra! Saatanko enempää tehdä?" + +-- "Oih, menkää te tiehenne, älkää pilatko asioitani!" sanoi Straff, +työntäen luotaan velkojaansa. Sitten asettui hän, käsivarret ristissä, +tohtori Grisák'in eteen ja lausui, vahvasti puhaltaen yhteen +likistettyjen huuliensa välistä: + +-- "Herra tohtori! Tätä ehdoitusta minä olen odottanut. Minä tiesin +varsin hyvin, että näin täytyi käydä. Mutta asia ei ole vielä kypsynyt. +Minä en ole semmoinen narri, joka tämänpäiväisestä varpusesta annan +pois huomispäivän kurjen. Ensinnä on tarpeellista, että koko tämä +'affäri' käy Ankerschmidt'ilaisille mitä ikävimmäksi, sillä minä olen +varma siitä, että jos minulle tänään ehdoitellaan kymmenen-tuhatta +florinia, jotta minusta päästäisiin, minulle kuukauden päästä +tarjoomalla tarjotaan kaksikymmentä-tuhatta; siitä minä vakuutan +teitä." + +-- "Mutta, hyvä herra!" huusivat yhtä haavaa Grisák ja Maxenpfutsch. + +-- "Ja nyt on kaikki keskustelu päättynyt; minun kanssani +ei saata enempää puhua. Minä olen hasardipelaaja. Koko voitetun +summan jätän minä rulettipöydälle: siinä on kymmenen-tuhatta +florinia! Kaksinkertaisesti taikka ei mitään! Minä tahdon saada +kaksikymmentä-tuhatta taikka rouvani kotia. Ja nyt, älkää riidelkö +kanssani enää, sillä minä huolin kehoituksesta yhtä vähän kuin kipeä +hevonen. 'Faites vos jeux, messieurs!'" + +-- "Minä pyydän, sananen vaan", rukoili vielä herra Maxenpfutsch +ristityillä käsillä. + +-- "Ei mitään enempää. Puoti on kiinni." + +-- "Te olette inhoittava ihminen!" + +-- "Minä tiedän sen. Juuri siihen luotankin." + +Herra Maxenpfutsch syöksi epätoivoissaan ulos huoneesta, mutta jäi +seisomaan portaitten alapäähän, tiedustellaksensa tohtori Grisák'ilta, +saattaisiko tuo hupsu ihminen toivoa, että Ankerschmidt vielä rupeisi +tähänkin suureen uhraukseen hänen ilkeän-kaunisten silmäinsä tähden. + +Mutta Straff pidätti vielä tohtori Grisák'ia yhtä sanaa varten. + +-- "Minä pyydän, tohtori, ymmärtäkäämme toisiamme. Te olette järkevä +mies, minä myöskin. Nyt on meillä semmoinen tilaisuus käsissämme, +jonka laiminlyöminen olisi tyhmyyttä. Ankerschmidt on varmaankin +sitounut maksamaan teille kauniin vaivanpalkkion siinä tapauksessa, +että saatatte laillisen avion-eron toimeen. Minä en jaarittele +tyhjänperäisiä. Jos sovinto tehdään minun ehdoitukseni mukaan, sitoun +minäkin puheen-alaisesta summasta antamaan teille palkkioksi kymmenen +prosenttia. Kahdestakymmenestä-tuhannesta florinista siis kaksituhatta +florinia. Ei sekään ole mikään halveksittava honorari niin lyhyestä +romanista." + +Tohtori Grisák näki, että hänellä oli edessään käytöllinen ihminen, +joka ymmärtää ammattinsa; hän hymyili sentähden hänen ehdoitukseensa, +ja kun he erosivat toisistaan, pudisti hän vielä Straff'in kättäkin, +sanoen: "no, saamme nähdä." + +Ulkona portailla tapasi väijyvä Maxenpfutsch herra tohtorin ja +kuulusteli häneltä rajattomalla tiedonhalulla, olisiko mahdollista, +että tuota vapaa-ehtoista lainaa noin tehtäisiin kahta suuremmaksi, +johon tohtori Grisák, silmiänsä viekkaasti räpyttäen, vastasi, että +heitettäköön asia vaan hänen huostaansa, kyllä kaikki hyvin päättyy. + +-- "Oi, jos vielä voisin saada minun viisituhatta floriniani takaisin +teidän kautta, rakas herra tohtori, antaisin teille koko koron, uskokaa +pois." + +-- "Viisisataa florinia? Onhan sekin rahaa." + +Tohtori Grisák pani tämänkin tarjouksen kirjoihinsa. + +Vielä samana päivänä lähti hän takaisin Pest'iin. + +Ankerschmidt odotti häntä jo levottomasti. Justinianuksen mainio +jälkeläinen kertoi, mitenkä oli käynyt, kuinka hän oli tavannut +Straff'in, joka ei näytä olevan rahanpulassa, sillä Maxenpfutsch lainaa +hänelle niin paljon kuin hän vaan haluaa. Sentähden pysyykin hän sangen +kovakiskoisena, eikä tahdo ruveta keskustelemuksiin vähemmällä kuin +kahdellakymmenellä-tuhannella florinilla. + +Ankerschmidt ei räpähyttänyt edes silmiänsä näistä sanoista. Hän pyysi +kirjoitusneuvoja ja kirjoitti vielä toisen kymmenen-tuhannen florinin +osoituksen. + +-- "Tehkää hyvin, herra tohtori, antakaa hänelle, hän on pyytänyt." + +Tohtori Grisák oli ihastunut tästä asiain loistavasta menosta ja palasi +vielä yöjunalla Wien'iin. Ankerschmidt sanoi odottavansa Pest'issä +siksi, kuin hän tulisi takaisin; älköön viipykö kauan, jos mahdollista. +Tohtori Grisák oli nopeampi kuin Hermes jumala sanansaatossa. Suurella +kiiruulla riensi hän Straff'ille päätöstä ilmoittamaan. Tietysti hän ei +kertonut asiaa niin, kuin se oli tapahtunut. + +-- "No, hyvä herra", sanoi hän, Straff'in luokse sisään astuen, "tämä +oli vaikea työ. Vanhus oli hurjistunut, niinkuin kettu; Fuchswild! +niinkuin sanomme. Hän parjasi, olipa melkein lyödä minua." + +Straff kuulteli tätä esitystä sangen kylmäkiskoisesti, kädet selän +takana, nojaten itseään tuolin yläpuolta vastaan. + +-- "Minä saatan sanoa, että vaan työläästi sain häntä taipumaan", +jatkoi tohtori, yhdelle laillisesti taka-varikkoon otetulle tuolille +istuen. + +-- "Todellakin?" + +-- "Mutta lopuksi hän sentään myöntyi." + +-- "Vai niin." + +-- "Minä sanoin hänelle, että tässä kysytään hänen tyttärensä onnea; +minä kerroin hänelle, kuinka hirveä ihminen te olette, kuinka +kostonhimoinen, sanalla sanoen minä panettelin teitä armottomasti hänen +edessään." + +-- "Kiitoksia!" + +-- "Teidän sopii tosiaankin kiittää, sillä siten sain minä sen aikaan, +että vanhus hikoili ulos vielä nuot toisetkin kymmenen-tuhatta +florinia. Tässä on minulla osoitus." + +-- "Hyvä." + +-- "No, mitä sanotte siihen?" + +-- "Ei mitään." + +-- "Ei mitään?" kysyi tohtori Grisák, laskien kämmenensä polvilleen, +voidaksensa paremmin ihmetellä tätä ihmistä. "Te ette sano siihen +mitään, että minä voitan teille hasardi-pelinne ja tuon siihen lasketut +kymmenen-tuhatta florinia kaksinkertaisesti takaisin?" + +Straff astui nyt tohtori Grisák'in luokse ja koska he olivat niinkuin +tuttavat ainakin keskenänsä, laski hän molemmat kätensä tämän +olkapäille, siinä kun hän istui tuolilla, ja puhui hänen nenänsä alle: + +-- "Minä sanon sen, tohtori, että missä oli kaksikymmentä-tuhatta +florinia, siellä on kolmekymmentä-tuhattakin." + +-- "Mitä?" huusi kauhistuneena Grisák ja kavahti pystyyn tuoliltaan, +niinkuin salaiset vieterit olisivat hänet ylös viskanneet. + +-- "Siellä on kolmekymmentä-tuhattakin", kertoi kylmäverisesti +seikkailija. + +-- "Oletteko mieletön?" + +-- "Enpä suinkaan; päinvastoin olen sangen järkevä. Mitä ajattelette, +tohtori? Jos mikä 'affäri' on hyvin 'courant', kuka sitä silloin +tahtoisi lopettaa? Kuka panisi sulun kiinni, kun kultavirta paraiten +juoksee?" + +-- "Mutta, hyvä herra!" huusi tohtori Grisák, kiukusta aivan +vimmastuneena, "minä en tiedä, miksi tätä teidän käytöstänne +nimittäisin." + +-- "Miksi?" vastasi seikkailija cynillisellä ivalla. "Sen nimi on +'_Archimedeen ruuvi_' -- ilman loppua. Älkää suuttuko, rakas tohtori; +minä tunnen vastustajani, minun on pelini varma. Ei teilläkään sovi +olla mitään valittamista minun suhteeni; tänäpänä saisitte minulta +kaksituhatta florinia, muutaman päivän perästä saatte kolmetuhatta." + +-- "No -- te olette pirullinen mies. Minä en uskaltaisi jousta noin +kireesen jännittää. Minä koetan kuitenkin vielä kerran taivuttaa +Ankerschmidt'ia myöntyväisyyteen; mutta jos hän sanoisi, ettei hän enää +mitään anna, tehkää hyvin ja lähtekää hänen perästänsä Amerikkaan, jos +hän viepi tyttärensä sinne, taikka pahimmassa tapauksessa suvaitkaa +tuoda rouva kotia; minua älkää siitä syyttäkö." + +--- "Oi, tuo vanha, hampaaton jalopeura ei tee kumpaakaan; hän ei +mihinkään matkusta eikä tyttärestään eroa. Hän lunastaa hänet +kolmellakymmenellä-tuhannella florinilla ja me olemme kuitit." + +-- "Minä sanon teille vaan sen, että rukoilkaa, jottette tänäpänä olisi +nähnyt minua viimeistä kertaa." + +-- "Näkemiin asti, rakas, tohtori!" sanoi, kättä pudistaen, Straff +Grisák'ille, eikä saattanut häntä edes etuhuoneesen. + +Hän tunsi, että ohjakset nyt olivat hänen käsissään. + +Pest'iin takaisin tultuansa, tapasi tohtori Grisák jo Anckerschmidt'in +asunnossaan. + +Hän alotti sillä, että hirveästi herjasi tuota ilkeää, raffinerattua +taskuvarasta. + +-- "Älkää puhuko hänestä", pyysi häntä Ankerschmidt. "Sanokaa lyhyesti, +mitä olette aikaan saanut." + +-- "Tuo konnamainen kujeilija, kun hän näki, että me olimme valmiit +antamaan hänelle kaksikymmentä-tuhatta florinia, rohkaisi mieltänsä ja +koroitti taas vaatimuksiansa; nyt tahtoo hän jo kolmekymmentä-tuhatta +florinia." + +Ankerschmidt ei joutunut raivoon. Hän otti tyvenesti esiin +taskukirjansa. + +-- "Minä tiesin sen ennakolta. Olen pitänyt huolta uudesta +osoituksesta, joka tekee kymmenen-tuhatta florinia. Viekää ne hänelle, +ja koska minusta on sangen todenmukaista, että kun sanotte hänelle +minun suostuneeni maksamaan nämät kolmekymmentä-tuhatta floriniakin, +hän silloin pyytää neljäkymmentä-tuhatta, niin annan teille +varovaisuudesta vielä yhden kymmenen-tuhannen florinin osoituksen. +Tyydyttäkää häntä täydellisesti!" + +Tohtori Grisák huomasi, että tämä soturi-vanhus oli praktillinen ja sen +ohessa sentimentalinen; "practico-sentimentalis." + +Hän pisti sievästi taskuunsa nämät kaksi uutta kymmenen-tuhannen +osoitusta, ja väitti nyt methodistan yksivakaisuudella, jonka lausuttu +sana on yhtä luotettava kuin vala, että tällä hinnalla toivottu +menestys jo on täydellisesti taattu. + +-- "Tehkää hyvin, joutukaa nyt vaan." + +Tohtori Grisák ei ollut perästyksin kuuteen yöhön maannut muualla, kuin +rautatien-vaunuissa, mutta kun oli asioista kysymys, ei hän vaivoja +paljoksunut. Hän käski herra ritarin vaan lähteä kotia: ensimmäinen +telegrammi, jonka hän Wien'istä saa, on ilmoittava hänelle mitä +ilahuttavimman menestyksen. + +Siitä rauhoittuikin Ankerschmidt ja palasi kotia perheensä luokse. + +Tohtori Grisák taas lensi kolmannen kerran pääkaupunkiin. + +Tällä kertaa oli hänen ensimmäinen ajatuksensa ottaa mukaansa apumies; +hän meni ensiksi Maxenpfutsch'in luokse, jolle hän ei kertonut mitään +hyvää sanomaa, vaan, muistuttaen Egyptin seitsemän laihan naudan +muodosta, kehoitti häntä tyytymään alkuperäiseen lainasummaan; olkoon +iloinen, jos saa edes senkin takaisin; hän itse taas ottaa toimeksensa +taivuttaa Straff'ia. + +Hän saikin herra Vendelin'in antamaan kirjallisen todistuksen siitä, +että hän on tyytyväinen puoleen vekselin summaan. + +Sitten otti hän hänen käsivartensa kainaloonsa ja vei hänet Straff'in +asuntoon. Vendelin ei vielä tietänyt mitään Archimedeen ruuvista, +joka oli nostanut vaatimukset kahdestakymmenestä-tuhannesta +kolmeenkymmeneen-tuhanteen. + +-- "No, te olette onnellinen veitikka! Te olette Fortunan lemmikki!" +Näillä sanoilla avasi tohtori Grisák ystävänsä Straff'in oven. "Te +saatatte todellakin sanoa olevanne onnen helmalapsi! Se on vahinko, +ettette pane mitään sisään arpajaisiin, te kaappaisitte pois kaikki +suuret voitot." + +Nähdessään Grisák'in loistavat kasvot, ei Straff voinut hillitä +itseänsä tyytyväisestä hymystä. + +-- "Oi, suurissa arpajaisissa voittavat ainoastaan yksinkertaiset; minä +pelaan siellä, missä järjellisillä ihmisillä on onni. Mitä hyvää tuopi +tohtori?" + +-- "Ensiksi kysyn, kuinka paljon hellitätte +kolmestakymmenestä-tuhannesta florinista?" + +-- "Kolmestakymmenestä..." kiljaisi herra Vendelin, mutta loppu istui +kiinni hänen kurkkuunsa. + +-- "Ei äyriäkään", vastasi jäykästi tuo järkähtämätön mies. + +-- "Ettekö laske leikkiä?" + +-- "Minä vaadin täyden määrän, kolmekymmentä-tuhatta florinia". + +Herra Maxenpfutsch oli vasta nyt tappeluun valmiina niin suuren +pelästyksen jälkeen; hän ryntäsi Straff'ia vastaan ja syleili häntä +uumilta. "Mitä. ajattelette, ystäväni? Eilenhän vaaditte vaan +kaksikymmentä-tuhatta. Älkää ilkastelko! Ottakaa vastaan! Minä sanon, +että ottakaa vastaan!" + +-- "Oih, älkää puhuko minun asioissani! Jättäkää minä rauhaan. Koko +summa taikka ei mitään." + +Tohtori Grisák oli varsin leikkisällä tuulella tänäpänä. + +-- "Ja jos minä tässä laskisin teille yhdeksänkolmatta-tuhatta +yhdeksänsataa yhdeksänkymmentä ja yhdeksän florinia ja kaksi +kahdenkymmenen kreutzerin kappaletta pöydälle, ettekö ottaisi sitä +vastaan, vaikka yksi kahdenkymmenen kreutzerin kappale puuttuu?" + +-- "En." + +Herra Maxenpfutsch joutui epätoivoon. + +-- "Hyvä herra! Älkää olko hullu! Tässä se on. Tässä se on. Minä olen +itse valmis panemaan lisäksi tuon puuttuvan kahdenkymmenen kreutzerin +rahan." + +Tämä jalomielisyyden ilmi-tuonti, joka jätti kaikki komillisuuden rajat +taaksensa, yhdisti toiset molemmat miehet homerilliseen nauruun. +Pilanlasku oli täydellinen. Herra Vendelin tahtoi innoissaan painaa +milloin toisen, milloin toisen herran käteen tuota kahdenkymmenen +kreutzerin kappaletta, joka yksistänsä enää heidät eroitti. + +Nähtävästi on sopimus nyt täydellisesti päätetty. + +-- "No, hyvä herra", sanoi tohtori Grisák, iloissansa hymyillen, +sittekuin hän tarpeeksi oli huvittanut itseään, "jos te olette niin +paatunut, ettette tahdo kolmeakymmentä-tuhatta florinia vastaan-ottaa, +näytän minä. ettette saakaan kolmeakymmentä-tuhatta florinia, vaan -- +neljäkymmentä-tuhatta." + +Tämän sanottuaan heitti hän voitonriemulla taskukirjastaan otetut neljä +kappaletta osoitusta pöydälle. + +Herra Maxenpfutsch'in kasvot vääntyivät yht'äkkiä tästä näystä +galvaniseen hymyyn, josta sitte syntyi sangen huvittava ilmiö, jos otti +vaaria, kuinka tästä ympyriäisestä irvinaurusta neljän sekunnin +kuluessa taas muodostui kiukkuinen; ynseä pahanhengen kuva. Hänen +juohtui mieleen että "jos sen tiesit, minkä hiiden tähden pakoitit +minua kymmenen-tuhannen sijasta viiteentuhanteen tyytymään?" + +Meidän sitä vastoin sopisi syystä kysyä herra tohtorilta, että jos hän +näki, jotta Straff tyytyy kolmeenkymmeneen-tuhanteen, mitä varten hän +veti tälle esiin neljännenkin osoituksen, jonka hänen klienttinsä oli +hänelle antanut vaan sitä tapausta varten, että koroitusta +välttämättömästi tarvittaisiin -- ellemme muistaisi, että viisaus +joskus käskee uhrauksia tekemään, ja viisasta oi harkita, että kun +Straff oli luvannut kymmenen prosenttia, maksaako hän sen +kolmestakymmenestä vaiko neljästäkymmenestä tuhannesta florinista? + +-- "Eihän teillä nyt enään ole sanaakaan enempää sanottavana?" kysyi +jalouden tunnolla tohtori Grisák herra Straff'ilta. + +-- "Te saatte käskeä minua", vastasi tämä, jokaiseen palvelukseen +valmiina. + +-- "Meidän tulee siis ensiksi toimittaa asiakirja, jossa te +tunnustatte, että teissä kytee leppymätön viha vaimoonne, ettette tahdo +elää hänen kanssansa ja että haluatte avion-eroa." + +-- "Suunnitelkaa se, herra tohtori, niinkuin parhaaksi katsotte; minä +kirjoitan alle." + +Tohtori Grisák istui alas ja kirjoitti samaa päätä. + +-- "Onko se teistä näin hyvä?" + +-- "Minä en sitä edes lue; jos se teistä on hyvä, on se minustakin." + +-- "Ettekö tietäisi esiin tuoda mitään semmoisia asianhaaroja, joitten +valossa te lain edessä näyttäisitte varsin vihattavalta ja jotka vielä +paremmin antaisivat syytä vaimon vihaan?" + +-- "Kyllä, hyvin mielelläni; tehkää vaan hyvin ja kirjoittakaa. Minä +tunnustan ensiksikin, että minun oli tapa häntä lyödä." + +-- "Millä, jos saan kysyä?" + +-- "Usein käärin kellonpainon nyörin käteni ympäri ja löin häntä +lyijyluodeilla." + +-- "Kas se kelpaa." + +-- "Sitte: minä salpasin hänet aamulla sisään, enkä antanut hänelle +iltaan asti mitään syödä." + +-- "Tämäkin on varsin hyvä." + +-- "Lisäksi: minä otin häneltä väkisin pois hänen vihkisormuksensa ja +panin sen hänen nähden kamaritytön sormeen." + +-- "Oho! No, tässä on jo kylläksi." + +-- "Jos mielitte, saatan vielä tehokkaampaakin dikterata." + +-- "Onhan tämäkin jo kyllä tehokasta. Lopputoimi uskokaa minulle. Minä +kuvailen teitä semmoiseksi, että itsekin siitä kauhistutte." + +-- "Sitä epäilen." + +-- "Muuten on tämä selitys riittävä. Me todistamme sen oikeaksi herra +Maxenpfutsch'in kanssa; siitä jo saattavat vaikka hirttää teidät." + +Straff dikterasi niin kylmäverisesti näitä ilkitöitä itsestään, kuin +hänen tehtävänänsä vaan olisi ollut parjata kolmatta läsnä-olematonta +henkilöä; polttipa hän sillä välin vielä yhden sikarinkin. + +Ensin kirjoitti tohtori Grisák asiakirjan alle todistajana, sitte antoi +hän kynän herra Maxenpfutsch'in käteen, jotta hänkin kirjoittaisi +nimensä siihen. Se tapahtuikin. + +Sen jälkeen jätti hän tuolin herra Straff'ille. + +Straff istui asiata tuoksensa panematta tuolille, vetäen sitä +likemmäksi pöytää; hän lukea hotaisi, itsekseen mumisten, kirjoituksen, +viisi kuusi riviä erältänsä: sitte nyykäytti hän päätään, niinkuin se, +joka hyväksyy kaikki. Nyt otti hän käteensä kynän, taittoi sen kärkeä, +piti sitä akkunaa vastaan, eikö siinä olisi mitään untuvaa; kastoi sitä +sitte läkkitolppoon ja koetti tyhjälle paperille, mitenkä se juoksee. +Sen jälkeen suoriusi hän alottamaan; hän teki kynällä suuren kaaren +ilmassa, alkukirjainta muodostaaksensa. Siihen pysähtyi hän. Taas +kumartui hän, taas ajatteli hän itsekseen. -- Lopuksi heitti hän kynän +pois ja hypähti ylös. + +-- "Ei, minä en kirjoita alle!" + +-- "Mitä sanotte?" huudettiin yhtä haavaa hänen kummaltakin +puoleltansa. + +-- "Nyt en enää kirjoita alle -- _vähemmällä kuin +kuudellakymmenellä-tuhannella florinilla_!" + +Sen sanottuansa repi hän asiakirjan kappaleiksi ja viskasi ne hajalle +huoneesen. + + * * * * * + +Ankerschmidt oli niin hyvällä mielellä kotona, että 'olisi +voinut hänellä lintuja pyytää', niinkuin meidän on tapa sangen +talonpoikaisesti sanoa. + +Ikäänkuin se, joka on varma siitä, että hän on asiansa paraimmalla +tavalla järjestänyt ja pahimmasta painajaisesta päässyt. +Ah, tämä ajatus sisälsi hänen loukatun ylpeytensä, hänen +halvennetun kunniantuntonsa, hänen isällisen rakkautensa; siihen oli +yhdistynyt kaikki, mitä hän oli tuntenut tuskaa, häväistystä ja +kostamatonta vihaa. Ja kaikista näistä oli hän päässyt vähäpätöisellä +neljälläkymmenellä-tuhannella florinilla. Se ei ole iso hinta sille, +joka on ymmärtänyt niitä arvossa pitää. + +Hänen mielihyvästänsä ilostui koko talokin; isännän ilon nähdessänsä +ottavat palkollisetkin siihen osaa; se levenee kaikkiin. + +Mutta kaikkein kummallisimmasti oli tuo samantunteinen vaikutus +nähtävänä perheen sairaassa. Hermine virkistyi muutamain päiväin +kuluessa niin paljon, että kaikki sitä ihmettelivät. + +Häntä Ankerschmidt nyt ennen kaikkia helli. Selvästi näkyi, että kaikki +isän ajatukset tarkoittivat tytärtä. + +-- "Eihän häntä enää mikään vaivaa", sanoi hän joka aamu, tyttäriensä +kamarissa käydessään. "Älä pelkää, tyttöseni, me heitämme pois sen, +mikä meitä vaivaa, niinkuin vanhan vaatteen, eikä se meitä enää rasita. +Päivän taikka parin perästä saamme kuulla niin ilahuttavan uutisen, +että me vietämme sen johdosta juhlaa. Me tanssimme! Niinpä kyllä. +Hankitaan musikia taloon. Minä tuotan mustalaisia, paraimman +joukkokunnan. Se saapi soittaa, ja vieraiksi kutsun kaikki ihmiset, +vieläpä nekin, joihin olen suuttunut! Ei, siitä päivästä alkaen ei ole +ketään, johon olisin suuttunut. Hyi! ainoastaan yksi löytyi, mutta +siitä ei kukaan saa puhua. Tule sinä vaan terveeksi siksi, sillä sinä +päivänä täytyy joka ihmisen tanssia." + +Vanha herra ilmoitti senkin tyttärillensä, että hän odottaa +sähkösanomaa Wien'istä, tohtori Grisák'ilta; se tuopi tämän iloisen +sanoman. + +Ja sittekuin hän oli näin paljon sanonut, ei mikään vahvinkaan Wertheim +ja Wiese'n arkku, jos salaisuus olisi semmoiseen suljettu, olisi voinut +estää Erzsikeä saamasta siitä ulos kumminkin niin paljon, että oli puhe +eräästä sopimuksesta, jonka mukaan Herminen mies hyvää maksoa vastaan +suostuu vaimostansa laillisesti eroamaan. + +Ja jos Erzsike jo tiesi niin paljon, olisi hän puolestaan ollut varsin +kovasydäminen, jos ei hän sitä vähitellen olisi Herminelle ilmoittanut. +Lopulta tiesivät niinmuodoin molemmat sisaret yhtä hyvin salaisuuden +kuin isä itse, ja odottivat ihan yhtä levottomasti sähkösanomaa kuin +hänkin; siinä vaan oli eroitus, että sill'aikaa kuin heidän isänsä joka +päivä kaksi kertaa ratsasti tulevaa telegrammia vastaan, jotta hän heti +stafetti-ratsastajan taskusta voisi sen käsiinsä saada, heidän oli sitä +kotona odottaminen kärsimättömyydellä, jota töin tuskin saivat +hillityksi. + +Ankerschmidt'in kävikin tässä, niinkuin levottoman metsästäjän, joka +jättää odotuspaikkansa ja juuri silloin on siitä pois, kun otus +ilmestyy. Jossakin paikkaa tiellä oli hän kaartain kulkenut ratsumiehen +sivutse, joka tuli postipaikasta, ja kun tuo suuresti odotettu +telegrammi vihdoin tuli kastelliin, ei hän ollutkaan kotona. + +Joka joskus on saanut sähkösanoman, tietää kuinka eri tavalla tämä ja +tavallinen postikirje kiihoittaa mieltä. Salainen sanoma, jonka +tiedoksi-saanti oli niin tärkeä, että täytyi pyytää salamaa sitä +eteenpäin viemään! Tieto, joka tuli ilman lävitse; jota ei voinut +vartoa; joka saattaa ilmoittaa suurta iloa, suurta hämmästystä, suurta +surua, suurta pelästystä. + +Kenen käsi oli vapisematta, kun avasi ensimmäisen telegrammin kuvertin? +Ketä ei peloittanut siihen ensiksi katsoa? + +No, mutta tämä sähkösanoma ei ollut niitä, joita sopii pelätä. Tämä +tuopi ilonsanoman, joka jo edeltäkäsin on tiedetty, ennustettu; tämäpä +se, jota jo päiväkausia on odotettu; se, joka palauttaa onnellisuuden +yhteen perheesen. + +Ankerschmidt ei ollut kotona; mutta kuitti oli allekirjoitettava, sillä +telegrammin-tuojan täytyy todeksi näyttää, minä minutina hän on perille +tullut, kuinka hän on rientänyt tehtävänsä toimittamisessa; tämä on +hänen ansiollisuutensa kilpakenttä. -- Isänsä poissa ollessa täytyi +siis Herminen kirjoittaa kuitin alle; hän otti haltuunsa sähkösanoman. + +Kuinka hänen sydämensä sykki, kuinka hänen kasvonsa hehkuivat, kun hän +piti tätä kädessään! Tämä on siis se kirje, joka antaa hänelle takaisin +hänen elämänsä rauhan; tässä on kirjoitettu, että hänen on sallittu +vielä joskus onnelliseksikin tulla! + +Kuka panisi pahaksensa, jos tämä paljon kärsinyt nainen pikemmin kuin +paremmin halusi lukea tämmöistä tietoa? + +Molemmat sisaret pitivät neuvottelua sähkösanomasta, olisiko heidän +sallittu ilman isäänsä avata ja lukea se. + +Itävallan rangaistuslaki määrää suuren rangaistuksen vierasten +kirjeitten auki murtamisesta; mutta toiselta puolen on luultava, ettei +Ankerschmidt haasta heitä tästä rikoksesta oikeuteen. + +Eikä tämä salaisuus enään olekaan mikään salaisuus, ja jos se +keneenkään koskee, koskee se etupäässä varmaankin Hermineen itseen. + +Erzsike kyllä teki sen vanhan-konservativisen muistutuksen, että vaikka +kirjeen sisältämä salaisuus oli sisaren omaisuus, pitäisi ehkä +kuitenkin odottaa siksi, kuin isä sen perustuslaillisella tiellä heille +ilmoittaa; mutta Hermine väitti sitä vastaan, että hän kuolee +levottomuudesta ennenkuin isä tulee takaisin. + +Erzsike tosin pani juhlallisen vastalauseen semmoista hirmuvaltaa +vastaan, mutta lainasi kuitenkin saksensa sinetin leikkauksen temppuun. + +Kummallinen kirje! Se on kokonansa sinisellä lyijykynällä kirjoitettu, +ikäänkuin se tahtoisi osottaa, että telegrafistin on niin kiire, jottei +hänellä ole aikaa kynää alinomaa läkkiin kastaa. + +Hermine avasi vapisevilla käsillä sähkösanoman ja katsoi siihen. + +Hän saattoi sen pian lukea, siinä oli vaan: + + "Straff ei suostu. Hän vaatii enemmän. Helvetin ihminen. + En tiedä, mitä hänen tehdä. + + Toht. Grisák." + +Erzsike istui vastapäätä sisartansa pienen, ympyriäisen pöydän vieressä +ja näki, että Herminen kasvot yhdessä silmänräpäyksessä muuttuivat +kalman kalpeiksi, ikäänkuin joku pimeä, kylmä käsi yht'äkkiä olisi +hänen kasvoistaan pyhkäissyt pois kaiken elon värin. + +Hän tempasi äkisti sähkösanoman hänen kädestään ja heitti sen pois. Se +oli myöhäistä: myrkky oli jo sydämeen asti tunkenut; ainoastaan sen +verran oli vielä aikaa, että hän sai tuolilta tainnoksiin kaatuneen +syliinsä. Kotia palaava Ankerschmidt, heti kun hän oli ratsun selästä +alas hypännyt, vastaan-otettiin sillä tiedolla, että hänen tyttärensä +taas oli sairastunut, eikä häntä vielä oltu saatu tointumaan. + +Postipaikassa oli hän jo saanut tietää, että sähkösanoma oli lähetetty. + +Hän riensi suoraan tyttäriensä kamariin. Jo ulkopuolelle ovea kuului +heikko vaikeroiminen taistelevan huulilta. + +Isänsä askelet kuullessaan riensi Erzsike häntä vastaan. + +-- "Mitä on tapahtunut?" kysyi isä vapisevilla huulilla. + +Erzsike näytti hänelle avatun sähkösanoman ja lausui ainoastaan: + +--- "Hän on lukenut tämän." + +Ankerschmidt loi silmäyksen vastaan-otettuun paperiin ja, puristaen +sitä rikki kämmenessään, huokasi tuskallisesti: + +-- "Nyt hän on murhattu." + + * * * * * + +Herra Straff oli viimeisen kohtauksen perästä joutua tappelukseen +tohtori Grisák'in ja herra Maxenpfutsch'in kanssa ja päätti sentähden +kahden päivän aikana olla kotiin asuntoonsa menemättä. + +Vasta kolmannen päivän iltana kysyi hän tai talonvartialta, kuinka +monta kertaa tohtori Grisák ja herra Maxenpfutsch häntä sill'aikaa +olivat hakemassa käyneet. + +Herra tohtori oli käynyt kahdeksan kertaa, herra Maxenpfutsch taas joka +puoli tunti, vieläpä sydänyölläkin. + +Se oli arvattava. + +Straff päätti, ettei hän vielä tänäkään yönä kotona makaisi. + +Viimeiset kaksi yötä oli hän viettänyt eräässä olutkapakassa, penkillä +nukkuen, sillä hänellä ei ollut rahaa mihinkään hotelliin mennä. + +Koko hänen käyttövarainen kassansa oli florininsetelin neljännes,[59] +ihan uuden-aikainen, eikä se riitä enempään illalliseen, kuin pariin +kreutzerin-makkaraan ynnä niihin kuuluvaan olut-kolpakkoon. + +Seikkailija nauroi itsekseen asiaa, kadulla jölkkäröidessään. + +"Minulla ei ole enemmän kuin rääsyinen pankisetelin neljännes, ja minä +mietiskelen, kustannanko itselleni kaksi paria kreutzerin-makkaraa ja +lasin olutta sekä yhden 'stinkadorin' (huonon sikarin), vaiko pari +makkaraa ja kaksi lasia olutta, mutta ei mitään stinkadoria?" + +"Kuitenkin minun vaan tarvitsisi ojentaa kättäni saadakseni heti +neljäkymmentä-tuhatta florinia kouraani, ja silloin voisin asettua +ensimmäiseen hotelliin ja lyödä esiin semmoista trahtamenttia, että +koko kaupunki siitä puhuisi." + +"Neljäkymmentä-tuhatta florinia on kaunis raha." + +"Vaan jos minun siitä täytyy antaa neljätuhatta +Grisák'ille, viisituhatta viisisataa Maxenpfutsch'ille, +tuhatviisisataa kaikenlaisille pikkuvelkojille, ei siitä jää +jälelle kolmeakaan-kymmentä-tuhatta." + +"Mutta sekin on kaunis raha." + +"Silläkin vielä saattaisi missä hyvänsä herrastella." + +"Mutta ehkä vielä odotamme ja annamme ruohon kasvaa." + +"Tuo Archimedeen ruuvi on kaunis keksintö." + +"Se on sangen hyvä, kun ihmistä niin vihaa, kuin Ankerschmidt minua." + +"Oh, hän on kylläksi rikas mies; hänelle jää vielä yksi miljona, +vaikkapa hän heittäisikin kuusikymmentä-tuhatta menemään." + +"Tytärtänsä rakastaa hän sentään paljon." + +"Jos joku on suorittanut kaksikolmatta osaa matkasta, on +todenmukaisempaa, että hän vielä kulkee viimeisenkin kolmanneksen, kuin +palaa takaisin kahteen ensimmäiseen." + +"Ja pahimmassakin tapauksessa ovat nuot neljäkymmentä-tuhatta jo tässä; +ei tarvitse muuta kuin avata tyhjää taskukirjaansa, jotta ne sisään +lentävät." + +"Kysymys on siis vaan: joko tänäpänä vielä kreutzerin-makkaraa ja +kuusikymmentä-tuhatta florinia taikka neljäkymmentä-tuhatta ja komea +illallinen?..." + +No, jos tähän kysymykseen oli vaikea päätöstä antaa, suvaitsi kohtalo +tulla hänelle avuksi suojelusenkelin muodossa, jonka me tunnemme +Maxenpfutsch'in nimellä. + +-- "Vihdoin viimeinkin saavutin teidät!" huusi yht'äkkiä joku puoleksi +ilon, puoleksi vimman äänellä jölkkäröivälle, ja kun kauluksesta +kiinni otettu mies katsahti taaksensa, näki hän edessään ystävänsä +Vendelin'in. "No, että teidät sentään tapasin! Minä olen etsinyt teitä +kaikkialta: joka kapakasta, joka kahvihuoneesta, jossa teidän oli tapa +käydä; minä olen seisonut väijyksissä teidän asuntonne edessä. Missä +olette ollut? missä piileskellyt? No, nyt ette pääse minusta irti, +ennenkuin olette sopinut tohtori Grisák'in kanssa." + +Ja heti pisti hän käsivartensa herra Straff'in kainaloon, sillä tavoin +vakuuttaaksensa itseään siitä, ettei tämä todellakaan voisi paeta tästä +ystävällisestä yhteydestä. + +-- "Mutta, hyvä herra!" ärjäsi Straff, "mitä väkivaltaa teette +minulle?? Te ette ole minun holhojani, jotta minua saisitte sinne, +mihin en tahdo mennä." + +-- "No, no, no, ei mitään kiivastusta! Saatte kohta tietää, mikä minä +teille olen." + +-- "Velkojani! Todellakin suuri ansio. Minä en pelkää sitä lajia +villipetoja. Haastakaa minut oikeuteen." + +-- "Rauhoittukaa nyt vaan kauniisti. Minä en ole teidän velkojanne. +Katsokaa, tässä on kirje taskussani, siinä lähetän minä kaikki kymmenen +vekseliä Ankerschmidt'ille. Hän maksaa ne minulle. Minä olen myöskin +antanut hänelle neuvon, mitenkä hänen on niitten kanssa menetteleminen. +Hän älköön viekö niitä kaikkia yhtä haavaa oikeuteen, vaan ainoastaan +yksittäin. Te ette koskaan voi niitä maksaa, vaan teidän täytyy antaa +panna itsenne kiinni. Velkojan on oikeus yhden vuoden aikana omalla +kustannuksellaan pitää teitä vangittuna. Vuoden kuluttua tuopi hän +esiin oikeudessa toisen vekselin; silloin te taas suljetaan sisään, ja +niin edespäin. Kymmenen vuoden ajaksi on teillä ruoka ja kortteeri +taattu, jos ette sitä ennen kyllästy siihen. Minä olen siis kuitenkin +teille joku, vai kuinka?" + +Straff uskoi, että hänen ystävässänsä Vendelin'issa oli miestä tätä +uhkausta toimeen panemaan, sillä niin tuimasti pyörivät hänen silmänsä. + +-- "Sillä tapaa ei Ankcrschmidt'in ole tarvis sopia teidän +kanssanne. Hän saattaa olla varsin huoleti teidän suhteenne, sillä +velkavankeudessa ei komenneta puolisoa miehensä viereen. Tuletteko nyt +tohtori Grisák'in luokse, miekkoiseni, heh?" + +-- "Saadaan nähdä." + +-- "Mutta katsokaa vaan, että näette pian, sillä minä olen miss +Natalien mies, ja hän tappaa minut, jos en joko tuo rahoja takaisin +kotia taikka toimita kostoa teille." + +Tämä oli todellakin tukeva peruste. Jota kotona odottaa semmoinen +vaara, se ei saata kadulla laupeutta harjottaa. + +-- "No -- siis, perkeleen nimessä -- menkäämme!" + +-- "Vihdoinkin! Mutta minä en luovu teistä." + +-- "Minä en sillä välitä, menkäämme käsityksin. Missä tohtori Grisák +asuu?" + +-- "Kultaisessa karitsassa." + +-- "Sinne saakka emme voi jalkaisin käydä; meidän täytyy ottaa +fiakkeri." + +-- "Varsin hyvä; te ette kumminkaan voi niin helposti luotani karata." + +-- "Onko teillä rahaa?" + +-- "On kyllä. Vaikka se oikeastaan pitäisi olla teidän maksettava." + +-- "Todellakin?" + +-- "No, minä en sillä pidä väliä, jos panemme puoliksi." + +-- "Hahaha! panemme puoliksi? Minä tuskin luulen, että minulta +riittää." + +-- "No, paljonko rahaa teillä on?" + +-- "Neljäs osa..." + +-- "Neljäs osa! Ei enempää? Ettekä tahdo ottaa vastaan +neljääkymmentä-tuhatta? No, te olette tosiaankin pirullinen mies! +Panette pelin menemään viimeiseen groschiin asti." + +-- "Tässä tulee hyyryvaunut. -- Yhtä kuitenkin pyydän teiltä, että +älkää tulko yhtä haavaa minun kanssani sisään tohtori Grisák'in luokse. +Te hävitätte minulta aina poroporvarillisella kiiruullanne asiani. +Kauppaa hieroessa täytyy menetellä niin, kuin ei ensinkään tarvitsisi +sitä, mitä tahtoo. Te olisitte valmis ilmi lavertamaan, että olen +viimeisissä äyreissä, ja saattaisitte vielä painaa alas tähän asti +ehdoiteltua summaa." + +-- "No, hyvä. Minä en tule sisään teidän kanssanne. Mutta minä seuraan +teitä ovelle asti, siksi kuin astutte sisään, sillä minä luulen jo +teistä kaikkia." + +-- "Mutta tarjokaa minulle nyt jo sikaria, sillä minulla ei ole +yhtään." + +Muutaman minutin perästä astuivat Kultaisen karitsan edustalla Orestes +ja Pylades ulos vaunuista. + +Portinvartia sanoi herra Vendelin'in iloksi, että tohtori on kotona; +vast'ikään oli hän saanut yhden telegrammin. + +Herra Maxenpfutsch saattoikin Straff'ia heti ilmoitettuun numeroon asti +ja rauhoittui vasta sitte, kun näki tämän astuvan sisään ovesta. Sitte +meni hän alas vaunuihin ja päätti niissä istuen odottaa ystäväänsä, +kunnes hän tulisi ulos. + +Herra Straff tapasi tohtori Grisák'in akkunaan päin kääntyneenä, josta +häntä, siltä näytti, suuresti huvitti katsella katulamppuja illalla. + +-- "Kaunista hyvää iltaa, tohtori!" tervehti tulija. + +Grisák katsahti taaksepäin olkapäänsä ylitse ja vastasi vaan: + +-- "Servus!" + +"Hm, korkeallapa tuo lentääkin." + +Herra Straff heittäysi rohkeasti sohvalle ja alotti keskustelun. + +-- "No, tohtori? Mitä Archimedeen ruuvi tekee? -- Olkiako vai heiniä? +-- Neljäkymmentä vaiko kuusikymmentä?" + +Tohtori kääntyi nyt äkkiä kantapäällään ja ärjähti kuopistaan +tuijottavilla silmillä kysyjälle: + +-- "Teidän sopii nyt mennä Schlesiaan kauranpäitä hapsimaan! Te ette +enää tarvitse mitään Archimedeen ruuvia, eikä neljääkymmentä-tuhatta +florinia, eipä edes neljääkymmentä kupari-kreutzeriä. Tänä yönä kuoli +teidän puolisonne." + +Ja hän heitti telegrammin hänen eteensä: + +"Hermine kuoli kello kaksi sydän-yön jälkeen." + +Straff arveli ensiksi, eikö tämä ole koirankoukku tohtorilta, hänen +peljätyksekseen; ehkä hän itse on pannut toimeen tämän sähkösanoman +itselleen? Hän kysyi sentähden hymyillen: + +-- "Eikö tämä liene leikkiä, herra tohtori?" + +Mutta tämä teki jo lopun tuon kelpo Trebonianuksen kärsivällisyydestä. + +-- "Korjatkaa luunne täältä! Te olette houkkio, elukka, konna! Teidän +hurja mielettömyytenne varasti taskustani neljätoistatuhatta viisisataa +florinia, jotka jo olivat siinä. Te olette hävytön lurjus, hirtehinen, +jne. jne. jne.!" + +Herra Straff oli tosin kuullut semmoisia korupuheita muuallakin, mutta +niin tukulta, kuin tällä kertaa, ei koskaan ennen. + +Vihdoin se raivo, joka synnyttää jalopeuroja, paisutti tohtori +Grisák'in toiminta-voiman niin, että kun frasit olivat loppuneet, hän, +jottei tarvitsisi niitä alusta taas kertomaan ruveta, tarttui +ystäväänsä Straff'ia kaulaan ja paiskasi hänet ulos ovesta sillä +kierua, että tämä kahdesti kimmahti lattialta ylös. + +Tämän epä-ystävällisen toimituksen perästä kurkisteli herra Straff +hattunsa alta, joka sysäyksessä oli hänen silmillensä lytistynyt, pisti +molempien kättensä sormenpäät liivintaskuunsa ja sanoi itsekseen, +hymyillen: "Täytyy siis kuitenkin tyytyä kreutzerin-makkaraan!" +Viheltäen astui hän sitten alas portaista. Hänet huomattuansa hyppäsi +herra Vendelin ulos vaunuista ja riensi hänen eteensä. + +-- "Na? na! Onko se teillä?" + +Herra Straff, kun hän näki Maxenpfutseh'in epäilyksestä ja toivosta +vääntyneet kasvot, ei voinut olla nauruun purskahtamatta. Hän laski +kätensä töllistelevän miehen olkapäille ja nauraa hekotti häntä vasten +naamaa: + +-- "Hahahaha, hahahaha! Te tulitte todellakin hyvään huvitukseen, rakas +ystäväni. Viime yönä kuoli puolisoni. Adjöö neljäkymmentä-tuhatta +florinia! Nyt saatatte fiakkeroita, mihin haluatte." + + + + +XIII. + +Se kumpu, joka itseensä sitoo. + + +Ja jos elävät tahtovat jättää isänmaansa, pidättävät kuolleet heitä! + +Ankerschmidt tiesi vasta silloin, kuinka paljon hän oli tytärtänsä +rakastanut, kun tämä lepäsi paarilla. + +Aivan helppo on sanoa: "minä ajan sinut pois, hylkään sinut, unhotan +sinut!" mutta kunhan lepää tuossa valkoisena, mykkänä, kuolleena, ja +hänen suljetut huulensa sanovat: "unhota siis!" -- silloin on vaikea +sitä kestää. + +Niinkuin kaksi kertaa kaksi tekee neljä, yhtä selvästi todistaa järki, +että hän oli rikkonut, syntiä tehnyt ja rangaistusta ansainnut; ei +mikään muu saattanut sovittaa hänen elämäänsä; Jumala teki hyvin siinä, +että otti hänet luoksensa -- mutta hänen muistonsa raskauttaa kuitenkin +ikuisesti sydäntä; vuosienkin kuluttua tuovat unelmat takaisin +kadonneen kuvan ja antavat todistuksen siitä, ettei ole niin helppo +kadota kuin kuolla. + +Uneksija sanoo unikuvalle vasten silmiä: "sinä et enään elä, sinä olet +kuollut, minä näin sinua haudattavan:" se ei huoli siitä, se tulee +uudestaan, käyttää itseänsä niinkuin sen oli tapa elävänä, hereillä +ollessa, ja sekaantuu elämän asioihin. + +Ankerschmidt ryhtyi suuriin toimiin, tyttärensä kuoltua. + +Yöt päivät hän niissä askaroitsi. + +Hän tuotti oppineita tohtoreita, jotka balsameraisivat ruumiin, ja +taiteilijoita, jotka rakentaisivat hautakammiota hänelle; ennenkuin +tämä valmistuu, ei pidetä hautajaisia. + +Itse pani hän kirjaan kaikkien niitten nimet, jotka tulivat kuollutta +katsomaan, ja hän laati albumin niistä kirjeistä, jotka tulivat +vastaukseksi kuolon-ilmoitukseen. Ensimmäisellä sivulla oli niitten +joukossa vanhan Garanvölgyin nimi, toisella Aladár'in. + +Kun arkitekti oli saanut hautakammion piirustuksen valmiiksi, meni +Ankerschmidt itse soveliasta paikkaa etsimään. + +Puron reunalla, lirisevän lähteen vieressä valitsi hän tyttärellensä +ikuisen lepopaikan, missä halavat mielellään keskenänsä kuiskailevat. +Surulliset halavat menestyvät siinä hyvin. Puro hyräilee aina ikuista +unilauluaan nukkuvalle. + +Sinä päivänä, jolloin hautakammion perustusta ruvettiin kaivamaan, kävi +Garanvölgyin huoneenhaltia herra Ankerschmidt'ia tervehtimässä. + +Tuo hurskas mies sanoi, mitä Jumala hänelle oli uskonut, hänen +kauttansa murhettivaisia lohduttaakseen, ja alkoi sitte puhua siitä, +jota varten hänen herransa oli hänet lähettänyt. + +-- "Armollinen herra, minä tulen tervehdyksellä nuorelta Aladár +herralta." + +-- "Kiitoksia." + +-- "Suvaitkaa tietää, että herra Aladár on insinöri." + +-- "Minä tiedän sen." + +-- "Hän on ennen aikaan mitannut ristinrastin koko tämän seudun, +huviksensa vaan, niin että hän tietää senkin, mikä talo sijaitsee +korkeammalla, mikä matalammalla, kautta koko kylän." + +-- "Vai niin." + +-- "Niin kyllä... Kummallista on, että hän tietää senkin, jotta teidän +armonne kastellin-altani ja vanhan herran kivijalka ovat aivan tasan." + +-- "Hyvä." + +-- "Mutta minä en tullut tänne teidän armollenne joutavia laskemaan +näin surullisessa tilaisuudessa, vaan sentähden, että saimme tietää, +jotta teidän armonne aikoo rakennuttaa hautakammion Jumalassa autuaalle +Hermine rouvalle, ja nuori Aladár herra sai kuulla, että mielitte +rakentaa puron varrelle; hän lähetti sen vuoksi minut tänne, jotta +koettaisin saada teidän armoanne siitä luopumaan, sillä kun Tisza +tulvaa laitojensa yli, peittää vesi tämän paikan kahden kyynärän +korkealta ja lakaisee pois kalliin tomun." + +Ankerschmidt rupesi vasta nyt hänen puhettansa tarkkaamaan. + +-- "Kun Tisza tulvaa?" + +-- "Niin. Joka viides tai kuudes vuosi se tavallisesti on ottanut tämän +paikkakunnan valtaansa." + +-- "Mutta onhan siellä nyt uudet turvapadot." + +-- "Niistä ei ole mihinkään. Me emme ole niitä teettäneet... Tässä +kylläksi; puron vieremät laskee tulva allensa, ne eivät kelpaa +hautapaikaksi." + +Ankerschmidt kuulteli vastahakoisesti tätä muistutusta. Tuo oli ollut +hänen mieli-ajatuksensa: tuuheat halavat viileällä rannalla. + +-- "Sentähden tekee kunnioitettu herrani sen ehdoituksen, että jos +teidän armonne mielii rakennuttaa hautakammion, te ottaisitte itäpuolen +siitä koivu-kunnaasta, jonka länsipuolella Garanvölgyin perheen +holvihauta on. Se on ihan kuiva palkka, johon ei vesi pääse, ja sangen +kaunista on siellä surullisten koivujen alla." + +Ankerschmidt kiitti ehdoituksesta ja otti sen vastaan. Surullisten +koivujen alla siis! Kunnaan toinen puoli on vanhan, toinen puoli uuden +tilanhaltian oma. + +Mitä tämä maahan kätkee, sen päälle suhisee samat valkolehtiset puut, +jotka jo tuntevat noitten aikoja sitte nukkuvain henget. + +Ennen viikon kuluttua täytyi rakennuksen olla valmis. Kuolleitten kiire +on suuri. + +Viikon perästä pidettiin hautajaiset. Niissä yhdistyivät komeus ja +murhe. Pappeja, laulajia kaukaisilta mailta; kukkia kaikista maailman +ääristä; kultaa ja silkkiä ruumiinarkussa; tulisoittoja ja liehuvia +vaakunoita; ainoastaan kyyneliä antoi koti kylläksi. + +Ankerschmidt oli sotamies; sotamiehen ei ole sallittu itkeä ihmisten +nähden. + +Hänen sanoistansa ei saanut huomata, että tämä ääni nyt komensi +haudalle. + +Kun saattoväki oli tullut hautakammiolle, kun arkku oli laskettu +hautaan, kun suuri kivikansi oli vieritetty tämän suulle, kun viimeinen +Amen oli kaikunut sen ylitse, silloin otti Ankerschmidt ensimmäisen +pivollisen multaa, heittääksensä sitä hautakummulle. + +Ja tämä kumpu on se, joka ei laske meitä edemmäksi menemään. + +Tämä pivollinen multaa, joka peittää kuolleemme, pitää meitä itseensä +sidottuna; tämä pivollinen vihkii maan, jota tähän asti vaan olemme +astelleet, isänmaaksemme, jota polvemme notkistus pyhittää. Tämä +pivollinen selittää kaikki sille, joka tätä ei vielä ole ymmärtänyt. + +Tästä päivästä alkaen veti ritari Ankerschmidt'ia, poistui hän mihin +ikänänsä maanpiirillä, takaisin eräs maa, eräs seutu, eräs kunnas, eräs +kumpu, jonka hän oli luonut tytär-vainajansa haudalle. + + + + +XIV. + +Yhteinen hätä. + + +Eloon jäänyt tytär peri sisarensa osan -- ei ainoastaan omaisuuden, +vaan myöskin isänsä rakkauden puolesta. + +Ankerschmidt pidätti hautajaisten jälkeen luonansa tohtori Grisák'in, +joka, ellemme erhety, itki vilpittömimmät kyynelet vainajan tähden; hän +neuvotteli tämän kanssa Erzsiken asettamisesta pojan oikeuksiin. Jos +hän menee naimisiin, pitäköön silloinkin nimensä, ja hänen +jälkeläisensä isänsä nimen ohessa myöskin äitinsä nimen. + +Kaksi päivää askaroittiin tässä tuumassa; toisena päivänä, päivällisen +aikana, mustan kahvin[60] jälkeen tuli Kampós herra ritarin luokse. + +Tuon innokkaan miehen vilkkaat, punaiset kasvot olivat tavallista +hehkuvammat, hänen tukkansa oli entistä enemmän hajalla ja pörrössä; +hän tuli nähtävästi jossakin sangen kiireisessä asiassa. + +-- "Terve tultua, hyvä ystäväni! Mitä hyviä tuotte?" tervehti häntä +Ankerschmidt. + +-- "Kuinka herra _inspector_ jaksaa?" kysyi tohtori Grisák. + +-- "Kiitoksia. Minä olen vaan _huoneenhaltia_," vastasi kummallekin +puolelle kumartaen Kampós herra ja veti kiiruusti esiin kirjeen +viktoriansa taskusta. "Suokaa anteeksi, kunnian herra, me saimme +vast'ikään nuorelta Aladár herralta kirjeen, joka on sangen tärkeä; hän +käskee meidän saattaa kirjeen sisällyksen teidän kunniannekin tiedoksi, +jota me muutoinkin olisimme tehneet, sillä tämä asia koskee enemmän +teihin, kuin meihin." + +-- "Mitähän se lienee?" kysyi tohtori Grisák, uteliaana lornettiaan +nenällensä painaen. + +-- "Teidän luvallanne luen koko kirjeen julki. Niinmuodoin: 'Rakas +enoni! Tiszan tulva nousee nopeasti. Tokaj'sta saatujen tietojen +johdosta sopii pelätä yhä enenevää vedenpaisumusta. Jos se vielä nousee +kaksi jalkaa, juoksee se Füzes'in padon yli aivan sulun vierestä, jos +muuten sulku kestää niin kauan, kun jo nytkin maahan hakatut paalut +horjuvat. Meidän seudullemme olisi tämä ääretön onnettomuus, sillä +Suuri-Kumanian poikki on tuonpuolisella rannalla vahvoja turvapatoja +rakennettu ja sentähden ei Tisza voi sinne tulvata; se menee +tulvallaan semmoisia paikkoja tervehtimään, jotka eivät vielä koskaan +ole vedenpaisumusta nähneet, niinkuin sitä jo monissa paikoin +hämmästyksellä on huomattu. Mutta jos vesi tunkee tämän padon lävitse, +ei se seisahdu ennenkuin enon puimatanterella;[61] lisäksi yhden jalan +noustuaan menee se lammasnavettoihin ja jos se nousee kaksi jalkaa, on +tulva asuinhuoneissa. Sentähden on hyvä ryhtyä varokeinoihin. Onneksi +ympäröipi puimatannerta vahvaksi nivottu ruokoseinä ja huonerivin +edessä oleva kivi-aita pitää myöskin paikkansa. Kolmen jalan korkuinen +lantapenger ylt'ympäri pidättää läämävettä. Tämän suhteen on parasta +heti toimiin ryhtyä, sillä nämät meidän turvapatomme suojelevat meitä +sangen huonosti. Porttien sulkemiseen lantatäytteellä on vielä sittekin +aikaa, kun tieto tulee padon hajoamisesta. Minä pyydän, että tästä +kohta annetaan tieto myöskin herra naapurille, sillä hänen kastellinsa +sijaitsee puolikahdeksatta jalkaa alempana kuin enon asunto, ja hänen +on paljon enemmän syytä itseänsä suojella.'" + +Tohtori Grisák väitti tätä kirjettä vastaan, että se on mahdotonta. + +-- "Mutta suokaa anteeksi, se on kirjoitettu tässä," vakuutti +huoneenhaltia, sivaltaen kämmenellään kirjettä päästä päähän. "Se on +tässä." + +-- "Minä uskon, että se on siinä, mutta sentähden ei sen tarvitse olla +totta." + +-- "Kuinka? Ettäkö nuori Aladár herra ei puhuisi totta?" kiivastui +Kampós herra. "Ah, kunnioitettu herra, siinä tapauksessa ette tunne +häntä." + +-- "Minä en sano, että hän ehdon tahdon kirjoittaa perättömiä, mutta +hän saattaa erhettyä, niinkuin kaikki ihmiset. Kuinka kaukana Tisza +tästä on?" + +-- "Kuusi peninkulmaa. Niin, mutta meri on sadan peninkulman päässä ja +Aladár herra tietää kuitenkin sanoa, kuinka monta jalkaa meidän +tornimme huippu on merenpintaa ylempänä. Nuori Aladár herra on +ulosoppinut insinöri, saan luvan sanoa. Jo ensimmäisenä kuukautena +tarjosivat hänelle Tiszan järjestämis-yhtiössä tuhat kahdeksansadan +florinin palkan. Jos hän sanoo. että tulva tulee kyläämme, tulee se, +sillä Aladár herra ymmärtää sen." + +Tohtori Grisák kääntyi huonolla tuulellaan yht'äkkiä insinöriksi. + +-- "Minäkin ymmärrän sen. Minäkin tiedän, mitä nivelleraus on. Meillä +on Böhmissäkin vedenpaisumuksia." + +Kampós herran kansallinen itsetunto loukkaantui näistä sanoista +hirveästi. + +-- "Böhmissäkin vedenpaisumuksia? Mimmoisia vedenpaisumuksia? Joku +pieni puro yltyy vähäisen, jos on ollut rankkasade, ja viepi tiehensä +pieniä siltoja; toisena päivänä palaa se taas entisilleen. Mitä se +on Unkarin tulvien rinnalla! Suvaitkaa katsoa, kun meillä on +vedenpaisumus! Se on meri, jossa sopii laivoilla purjehtia. Puhukaa +silloin Böhmin vedenpaisumuksista!" + +-- "Ohoh, rakas herra huoneenhaltia, minä en tahdo koko maailman +aarteista Unkarilta riidellä tätä kunniaa; sen vaan tahdon sanoa, että +virran vesi saattaa seisoa kuusi jalkaa ylempänä sitä uomaa, jossa se +juoksee, mutta jos padot ovat vahvat, ei voi mitään vaaraa syntyä." + +-- "Niin, mutta siinäpä juuri vika on, että uudet padot eivät ole +vahvoja; horjuvathan jo paalutkin." + +Tässä ryhtyi Ankerschmidt'kin puheesen, tohtori Grisák'iin päin +kääntyen: + +-- "Onhan teidän suosikkinne nämät turvalaitokset rakentanut." + +Tämä muistutus ei ollut ensinkään tohtori Grisák'in mieleen. + +-- "Ne ovat varmaankin kylläksi hyvät", kiiruhti lakitieteen tohtori +vakuuttamaan, tuon mainion oikeudenmaximin mukaan: "si fecisti, nega" +(jos olet jotakin tehnyt, kiellä pois). "Tiedättekö, rakas herra +huoneenhaltia, herrat insinörit ovat kaikki semmoisia: toinen moittii +aina toisen työtä. Minä en ole vielä koskaan tavannut insinöriä, joka +ei olisi julistanut edellä-kävijänsä työtä kelvottomaksi." + +Mutta tätä Kampós herra ei enää voinut kärsiä. Kovasti pahoittuneena +taittoi hän kirjeen kokoon ja pisti sen taskuunsa. + +-- "Pyydän anteeksi, minä en tahdo väitellä herra fiskalin kanssa. +Minä tahdoin vaan ilmoittaa teidän kunniallenne tämän tiedon, +velvollisuuteni mukaan. Jos suitsette sitä huomioon ottaa taikka ei, se +on teidän kunnianne asia. Me puolestamme olemme jo ryhtyneet kaikkiin +varokeinoihin. Nyt täytyy minun vielä rientää tanyoilta lampaita +meijerin pihaan ajamaan." + +-- "Mutta eihän vaara kuitenkaan liene niin ahdistava?" kysyi +Ankerschmidt, joka itsekin katsoi sitä suuressa määrässä epäiltäväksi, +että kaikki nuot kauniit, viheriät vainiot, jotka vielä nytkin +kirjavasti kukoistavat niin pitkälle kuin silmä kantaa, parin päivän +kuluessa voisivat merenpinnaksi muuttua. + +Kampós herra kohautti olkapäitään. + +-- "Muutoin", lohdutteli herra Grisák Ankerschmidt'ia, "ei tulva tehne +vahinkoa semmoiselle kastellille, kuin teidän kunnianne on. Ihan toinen +on semmoisten vanhain palatsien kohtalo, jotka ovat polttamattomista +tiilistä ja akanoilla sekoitetusta loasta rakennetut; ne kaatuvat +tietysti kaikki järjestänsä maahan, mutta tämän on Wien'in arkitekti +rakentanut, sitä ei jokainen pieni leikinteko häälymään saa." + +Tämä oli kuolemantärähys Kampós herran kärsivällisyydelle. + +-- "Herra fiskali! Meidän talomme, se on totta, on vaan täällä syntynyt +muurari-mestari rakentanut, eikä siinä ole mitään koristuksia +ulkopuolella, mutta sen voin sanoa, sentähden että itse olin siinä, +että se rakennettiin semmoisista tiilistä, jotka kilahtivat kuin +poslini; rautaa emme siinä myöskään säästäneet ja me valikoisimme +siihen parhaimmat kuusipuut. Minä näin senkin, mitenkä tuo mainio +Wien'in arkitekti tätä kastellia rakensi; näin, mimmoisia tiiliä siihen +poltettiin; näin, kuinka pylvästen väliin ajettiin soraa; näin, kuinka +vähän pidettiin huolta siitä, että perustusta syvemmälle kaivettaisiin, +sillä sen alla on hiekkaa; ja sen minä sanon, että tulvan aikana en +asuisi hetkeäkään tässä kastellissa, vaikka se minulle ilmaiseksi +annettaisiin. Minä pyydän anteeksi teidän kunnialtanne, että näin +suoraan lausun totuuden." + +-- "Mutta herra ispán!"[62] ärjäsi vimmastuneena tohtori Grisák. + +-- "Minä menen jo, sillä jos kauemmin viivyn, puhuttelette minua vielä +_kulcsár'iksi_,"[63] sanoi kiiruusti nousten Kampós herra ja pyysi +vielä kerran anteeksi Ankerschmidt'ilta, joka kiitti kauniisti tuodusta +tiedosta ja sanoi, että hän itse puolestaan hankkii itselleen +vakuutusta vaaran suuruudesta ja lähtee vielä tänäpänä Tíszalle. + +Herra Grisák'issa herätti tämä tieto äkisti suurta lähdön-halua. Hänen +muistui mieleensä, että hänen huomenna tulee olla saapuvilla Pest'issä, +erään tärkeän oikeudenasian valvomista varten. Ankerschmidt ei häntä +liioin pidättänytkään; Erzsike saattaa vielä jonkun aikaa pysyä +tyttönä, hänen pojaksi julistamisensa ei ole erittäin kiiru. + +Lakitieteen tohtori pyrki kuumeen-tapaisella hädällä vaunuihinsa; +Ankerschmidt laski hänestä leikkiä, kysyen, pelkäisikö hän joutuvansa +tänne saarroksiin. + +Ankerschmidt päätti vasta puolipäivän aikaan lähteä Tiszalle, johon ei +hyvällä nelivaljakolla tarvinnutkaan kuin viisi tuntia. + +Valtatieltä poikettuansa ja patoja päin ajaessaan, saattoi hän jo +kaukaa nähdä, kuinka sadottain ihmisiä tulee ja menee, lykäten +käsikärryjä ja laahaten risukimppuja; monessa paikassa työskenneltiin +paalu-juntilla ja kuului tahdissa kaikuvia huudahuksia; niityiltä +veivät lakkaamatta rattaat savea täytteeksi. + +Kun Ankerschmidt tuli padolle, seisahutti muuan gubaan[64] puettu mies +hänen vaununsa ja tiedusteli häneltä kohteliaalla äänellä: + +-- "Mitä suvaitsette täällä tahtoa?" + +Ankerschmidt ei suuttunut tästä kysymyksestä, vaan vastasi suuntevasti: + +-- "Minua haluttaa katsella työtä." + +-- "Saanko kysyä, mistä päin herra on? Täältä vaiko tuolta puolen +Tiszaa?" + +-- "Täältä". + +-- "Siinä tapauksessa on hyvä. Ettekö sanoisi arvoisaa nimeänne, jos +kauniisti kysyn?" + +-- "Mielelläni. Minä olen Ankerschmidt." + +-- "Vai niin. Tuo herra, joka on herra Garanvölgyin naapuri. Te saatte +siis astua alas, vaunut jäävät tähän; ne eivät saa tulla padolle". + +-- "Kenen käsky tämä on?" + +-- "Nuoren Garanvölgyi herran; hän on insinöri täällä ja nyt tottelemme +häntä. Sillä nyt on Tisza suuri herra, ja jos se suuttuu, ei mikään +kenraali komenna sitä, vaan insinöri." + +Ankerschmidt hyväksyi kokonansa gubaan puetun miehen johtopäätöksen, +että kun täytyy taistella elementtejä vastaan, silloin totelkoon joka +ihminen insinörin komentosanaa. Ja uudelle padolle astuttuansa, oli hän +pakoitettu myöntämään, että Tisza todellakin on sangen suuri herra. + +Kiihtynyt, vaalea virta, keskeltä aivan kaarevan muotoinen, juoksi +salaman nopeudella kohisten patojen välitse alaspäin. + +Patojen sisäpuolelle jääneitten hopeapoppelien latvat, joista vaan päät +pistivät ylös vedestä, osottivat, kuinka paljon tämä muutamain päiväin +kuluessa oli noussut. + +Vankan, kuohuvan veden pinnalla ei näkynyt ainoatakaan alusta, ei +venhettä, vaikka tämä paikka muutoin tavallisesti oli täynnä myllyjä, +jotka rivissä, niinkuin metsähanhet taivaalla, leijailivat vedellä;[65] +lastilaivojakin vetivät muulloin hevoset köysistä virtaa ylöspäin, kun +taas sitä alaspäin kulki verkallensa Marmarós'in rumänilaisten +hirsilautat; välisti näkyi kaukaa myöskin jonkun pienen höyryvenheen +savu; rannoilla vetivät kalastaja-venheet kokoon ulos heitetyitä +verkkojansa, joitten tankojen päät pilkistivät vedestä. Nämät kaikki +olivat nyt kadonneet. Myllyt rikki ruhjotut, ketjuistaan irti temmatut; +purret rannoilla vesi-ajolla; koko vedenpinta mahdoton kulkea; eivät +edes rannasta rantaan menevät lautat uskaltaneet koettaa veden voimaa. +Köysi, piukkaan pingoitettuna, on vedetty virran poikki; siinä istuu +sadottain variksia vierestyksin, ikäänkuin se vaan heidän tähtensä +olisi siinä. Ainoastaan silloin tällöin näkyy toisiaan ajelevien +aaltojen välistä jotakin mustaa, jonka epäselvä muoto puoleksi +läikähtää esiin vedestä. Ihmiset vaan arvaavat, mikä se lienee. +Puunkappaleko? Asunnosta temmattu huonekalu vaiko ihmisen ruumis? + +Ja rannalla häärivät, hikoilevat kaikki niin, kuin sotaleirissä +tehtäisiin vallitusta vihollisen leiriä vastaan: narisevain kärryjen +itku, ryskyväin junttain paukunta on suurempi kuin ihmismelu, sillä ei +kenelläkään ole aikaa pakinaan, kun Tisza jo viruttelee padon +ylimmäistä laitaa. + +Ankerschmidt ymmärsi ensi silmäyksellä sen verran, että työn tärkein +osa on siinä, jotta yhden sulun suuta, joka ei näytä tarpeeksi +luotettavalta, vahvistetaan toisella padolla, joka on sen taakse +asetettava, ja tämä pato olikin jo niin valmis, että ainoastaan +risutäytteet puuttuvat sen kyljistä. + +-- "Tuolla tulee herra insinöri itse", sanoi gubaan puettu mies, +osottaen erästä toiselta puolelta tulevaa henkilöä, jonka Ankerschmidt +tällä kertaa tuskin olisi tuntenut Aladár Garanvölgyiksi, ellei hänen +huomiotansa edeltäpäin olisi siihen johdatettu. Tältä oli näet se lika, +joka yöt päivät oli hänen päällensä kuivettumaan jäänyt, kokonansa +vienyt herran muodon; hänen vaatteensa olivat risuista rikki revityt ja +kuluneet; hänen hattunsa sateesta pahasti rytistynyt ja hänen äänensä +huutamisesta käheä. + +Harva nainen olisi rakastunut mieheen, jos hänen tässä tilassa olisi +nähnyt; -- mutta joka kerran rakastaa häntä, se olisi häntä vielä +enemmän rakastanut! + +-- "Hyvää iltaa, kunnian herra!" tervehti nuori insinöri +Ankerschmidt'ia. "Te ette uskonut kirjettäni, eikö niin? ja tulitte +itse varmaa tietoa vaarasta ottamaan. Tehkää siis hyvin ja katselkaa +ympärillenne." + +-- "Jumala antakoon!" vastasi Ankerschmidt, vetäen kädestään +hirvennahkaisen hansikan, jottei hän hansikoitulla kädellä pudistaisi +nuorukaisen turvonnutta kättä. "Minä luulen jo nähneeni kylläksi. +Nouseeko Tisza vielä?" + +-- "Tänäpänä nousi se vaan viisi tuumaa; se on varmaankin +tuonpuolisella rannalla rikkonut jonkun padon, sillä eilen kasvoi se +Tokaj'n luona koko jalan." + +-- "Ja meihin katsoen on se helpoitusta. jos vesi voipi murtaa rikki +patoa toisella rannalla?" + +-- "Tietysti, sillä silloin juoksee se vapaasti sinnepäin, niinkuin +hekin siellä pelastuvat, jos Tisza tulvaa meidän päällemme." + +-- "Sen mukaan me nyt siis kummallakin rannalla rukoilemme +yhtäläisesti: Herra Jumala, saata onnettomuus toiselle rannalle!" + +-- "Vielä enemmänkin teemme, kuin rukoilemme." + +-- "Me yritämme patojamme vahvistamaan." + +-- "Se olisi soveliainta; mutta paljon pikaisempi ja vähemmän maksava +työ on heikontaa vastapäisen rannan turvalaitoksia. -- Eikö teidän +kunnianne huomannut, että asettamani vartiat teitä pidättivät?" + +-- "Ah, ne olivat siis vartioita? Yksi tiedusteli todellakin nimeäni ja +sitä, asunko tällä vaiko tuolla puolen." + +-- "Ja vasta sitte laski hän teidät padolle, kun oli saanut tietää, +kuka te olette." + +-- "Täällä pidetään samanlaista järjestystä kuin sodassa." + +-- "Me olemme pakoitetut siihen. Meillä ei ole tekemistä ainoastaan +elementtien, vaan myöskin ihmisten kanssa. Sekä tämän- että +tuonpuolisella rannalla on satojentuhansien vuodentulo, heidän talonsa, +omaisuutensa, koko heidän etunsa ja elämänsä vaarassa. Vaarasta +suojelee meitä vaan pitkä multavalli. Jos tulva jommallakummalla +puolella voipi tunkea tämän multavallin lävitse, silloin saattaa toinen +puoli veisata Te Deum'ia, sillä se on pelastettu; mutta onnettomuuteen +joutuneella puolella maksaa silloin häviö miljonia. Vaan epätoivo on +huono neuvonantaja." + +-- "Ettehän kumminkaan pelänne, että toiselta rannalta tulisivat tänne +ylitse meidän patojamme rikkomaan?" + +-- "Sekin saattaa tapahtua, mutta sitä varten on vartioita asetettu +niinkuin säännöllisen sodan aikana. Minä pidän sotajärjestystä +voimassa; yöllä palaa joka sadan askelen päässä vartiotuli ja pyssyillä +varustetut vahdit kiertävät padolla, niin pitkälle kuin minun +vaarinpitoni ulottuu. Mutta teidän tulee tietää, etteivät ne ole +vaarallisimmat yritykset, joita aseilla käypi häätäminen. Pian +tapahtuu, että luoksemme tulee rikas herra, joka tarjoo kiiltävää +rahasummaa, salaisesti, tuttavan-tapaisesti, eikä siitä pyydä muuta +palvelusta, kuin että insinöri, jos hän siellä taikka täällä on +huomannut vian, sitä älköön nähkö. Jos tulva tunkee sen lävitse, +sanotaan, että se oli onnettomuus, ja ken väittänee, että insinöri sitä +edeltäpäin on huomannut? Kuka tutkinee sydämen ja munaskuitten +salaisuuksia? Jos me karkotamme semmoisen houkuttelijan, tulee +asian-ymmärtäviä neuvonantajia, jotka hairauttavat kokematonta +insinöriä, saattavat häntä niin eksyksiin, että hän panee vahviketta +ihan toiseen paikkaan kuin missä tarpeellista on. Minä tuskin kerkeen +semmoisia ihmisiä tanyastani pois ajamaan. Välistä ovat nämät hyviä +ihmisiä, hyviä kumppaneita, mutta vaara tekee ihmisen huonoksi, +kavalaksi, jos hänellä on pelko jostakin. Jumalan kiitos, ettei minulla +ole mitään. Ehkä minä en olisi parempi kuin muut." + +-- "Mutta minkätähden ei ennemmin vahvisteta sulkua, kuin että sen +taakse tehdään uusi pato?" kysyi Ankerschmidt Aladár'ilta. + +-- "Sitä on jo moni minulta kysynyt; vieläpä virallisestikin. Tässä +ovat rannalle vedetyt paalut, jotka minun sijastani selittävät kaikki." + +Näillä sanoilla vei Aladár Ankerschmidt'in neljän viiden paalun luokse, +joita vartioitsi pyssyllä varustettu mies. + +-- "Suvaitkaa katsoa tänne. Nämät paalut kiskoi tulva irti +sulkupadosta. Niihin on jokaiseen merkitty määrätty pituus: kolme syltä +neljä jalkaa. Otetaan nyt sylipuu ja mitataan paalut; toisesta päästä +toiseen on vaan kaksi syltä viisi jalkaa. Siitä käy selväksi, että +sulkupaalut ovat viittä jalkaa matalammalta maahan lyödyt, kuin +kaavassa on määrätty; tässä on urakkamies säästänyt. Seurauksena tästä +säästämisestä on nyt se, että tulva tunkee alhaalta sulun lävitse. +Kaikki vahvistaminen ylhäältä olisi turhaa työtä; nykyisen tulvan +kestäessä ei voi paaluja vahvistaa. Sentähden olen pakoitettu tekemään +ihan uutta patoa samaan suuntaan, jossa tämä sievä teos on; muutoin me +tulemme märäksi juuri siinä, missä luulimme saaneemme parhaan +suojeluksen." + +Ankerschmidt kierteli vihaisesti viiksiänsä tästä tiedosta ja jupisi +useat kerrat itsekseen: "tämän on tuon vietävän Grisák'in suosikki +rakentanut." + +-- "Minä luulen, että vielä muittenkin kuumoittaa päätä tämän tähden, +kuin niitten, joihin se suorastaan koskee. Minun on täytynyt kuulla +viekoittelemisia semmoistenkin ihmisten puolelta, joitten oikeastaan ei +ole mitään tekemistä tämän vesirakennuksen kanssa. Muitten muassa kävi +täällä jo pari kertaa eräs herra Mikucsek." + +-- "Ah! Minä tunnen hänet. Ja mitä tuo tahtoi?" + +-- "Ei mitään muuta, kuin että jättäisin tämän työn sikseen ja menisin +muita vaaran-alaisia paikkoja suojelemaan." + +-- "Ja millä tavoin pääsitte hänestä vapaaksi?" + +-- "Aivan yksinkertaisesti: minä en vastannut mitään hänen sanoihinsa +enkä ollut kuulevinani, mitä hän puhui. Minä jakelin käskyjä, hän +myöskin; mutta kun hän näki, että kaikki täyttivät minun määräyksiäni, +vihastui hän ja meni pois." + +-- "Eikö hän luvannut tulla takaisin?" + +-- "Uhkasipa hän ankarasti." + +-- "No, tulkoon hän vaan, nyt minäkin jään tänne." + +-- "Minä kiitän suuresti tästä avusta, mutta minun täytyy antaa +teidän kunnianne tietää, että asuntonani, johon saatan teidät yöksi +vastaan-ottaa, on kasa risukimppuja, joista improviseraamme majan +siihen paikkaan, missä vietämme yötä?" + +-- "Sehän on komea tanya. Sotaretkellä maksaisi ihminen monta kertaa +semmoisesta hotellista, jos se vaan olisi saatavissa. Kaikissa +tapauksissa aion minä jäädä tänne. Meillä on hyvä viitta, me voimme +helposti saada yön kulumaan." + +Sotavanhus seurasi kepeillä askelilla insinöriä yhteen-sidottuin +faschinein välitse risumajalle, jossa molemmat istuivat ristiin +ladotulle varpukimppu-kasalle. + +Oli jo täysi ilta; metsähanhien parvet palasivat kylvöpelloista kotia +ruovistoihinsa ja kaukaisista kylistä kuului iltakellon surumielinen +ääni Tiszalle asti; pitkin patoja kaikui pyökin-kuoresta tehtyjen +torvien ääni peninkulmasta peninkulmaan, merkiksi että päivätyö on +päättynyt; ne, jotka aamusta iltaan ovat työtä tehneet, saavat mennä +levolle, ja nyt seuraa yötyö, sillä tuo vaivaloinen taistelo ei lakkaa +yöksikään: levähtäneet kädet tarttuvat pois-pantuihin lapioihin, +kuokkiin, ja patotyötä jatketaan yhä, ensin kuun, sitte tulisoittojen +valossa. + +-- "Emmepä mekään olisi luulleet, että joskus yhden teltan alla +bivuakeraisimme", sanoi Ankerschmidt Aladár'ille, tiputtaen +puuvartaasen pistetyn silavan rasvaa leivälleen, jota hän oli paistanut +rätisevän valkean ääressä. + +-- "Vihollinen on yhteinen", vastasi siihen Aladár. + +-- "Ja yhteinen pelkomme esine." + +-- "Ei kaikin päin. Minun on suojeltavani vaan isänmaani, mutta ei +omaisuuteni." + +-- "Tämä sutkaus tarkoittanee kai minua, että minun päinvastoin on +suojeltavani omaisuuteni, mutta ei isänmaani. Katsokaa, nuori mies, te +ette ole oikeassa." + +-- "Sitä parempi. Muutoin on nyt vaan vähäinen etu toinen toisemme +suhteen; jos tulva näin nousee, on huomenna meidän molempien omaisuus +yhdessä paikassa: meren pohjassa." + +-- "Mutta tämä merenpohjakin on oleva yhdessä paikassa: -- +sydämissämme!" sanoi siihen Ankerschmidt, ja Aladár saattoi siitä +äänestä, jolla nämät sanat olivat lausutut, tuntea, ettei se ollut +mikään tuuleen laskettu lause. + +Tämä ei tosiaankaan ole mahdotonta! Jos Newton on osottanut todeksi, +että maan vetovoima vaikuttaa "pondus specificum'in", miks'ei voisi +"Unkarin maalla" olla semmoinen ominainen vetovoima, joka on syynä +sydänten "pondus specificum'iin?" + +Molemmat miehet sopivat siitä, että vuorotellen valvoisivat yön. +Aladár, enemmän väsyneenä, menee ensiksi levolle; kuun laskettua +herättää hänet Ankerschmidt ja sitte valvoo hän taas aamuun asti. + +Aladár otti kiitollisuudella vastaan tämän tarjouksen; hän kääriysi +viittaansa, laskeusi levähtämään paljaalle maalle, nojaten päätään +risukimppuun, ja oli tuskin toivottanut hyvää yötä kumppanilleen, kun +hän jo nukkui. + +Ankerschmidt istui risukimpun toiseen päähän ja heitti puita valkeaan, +liekkiä voimassa pitääksensä, jotta se yhäti loistaisi ja hän yhäti +voisi nukkuvan kasvoja katsella. + +Nukkuvan ihmisen kasvoissa on suuri tutkinnon-ala; joka juonne palaa +silloin takaisin alkuperäiseen muotoonsa; nukkuvan kasvot eivät tiedä +mitään teeskentelystä. + +Välisti nosti tuuli viittaa nuorukaisen rinnalta; Ankerschmidt peitti +häntä huolellisesti joka kerta uudestaan ja kohensi kekäleitä +valkeassa. + +Sydän-yön aikana meni puolikuu jo nukkumaan; hopea-venhe näkyi heiluvan +leveässä virran-tulvassa, kunnes laineet toivat tuon pitkälle ulottuvan +valo-vaon kokonansa tämänpuoliselle rannalle. Ankerschmidt'illa oli se +aikomus, ettei hän kuun laskettua herättäisi väsynyttä nuorukaista, +vaan valvoisi hänen sijastansa siksi, kuin tämä itsestänsä herää, ja +silloin sanoisi hänelle, että kuu juuri nyt oli laskenut. + +Hopea-venhe vaipui jo veteen, se näkyi vaan enää puoleksi, niinkuin +palavan vuorenhuipun pää; nyt sekin vaipuu yhä syvemmälle; vihdoin oli +vaan jälellä pieni kipinä, puolikuun kärki, sitte sekin katosi aaltojen +taakse. + +Sillä hetkellä nousi nukkuva nuorukainen seisaalle ja toivotti hyvää +huomenta Ankerschmidt'ille. + +-- "Ah! te olette herännyt!" + +-- "Kuu laski nyt", sanoi Aladár, viitaten vielä kiiltävää taivasta +kohti, jonka sädekehä osotti sitä hautaa, johon taivaan vaeltaja minuti +sitten oli vaipunut. + +-- "Ja te tunsitte, koska kuu laski?" kysyi kummastellen Ankerschmidt. + +-- "Se olisi huono nukkuja", vastasi Aladár, "joka ei maatessaan +tuntisi sitä hetkeä, jolloin hänen on velvollisuus herätä." + +Kuun laskettua sytytettiin sadottain tulisoittoja pitkin patoja; työtä +jatkettiin, niinkuin päivällä; kärryt narisivat, juntan-hoitajain +komento-sanat riistivät yöltä sen äänettömyyden. + +-- "Jos ummistaa silmänsä, voisi, työnmelusta päättäen, luulla, että on +päivä", sanoi Ankerschmidt, heittäyten pitkäkseen Aladár'in jättämälle +lepopaikalle; "saatoitteko nukkua junttain paukkinalta?" + +-- "Oho, aivan hyvin. Se kaikuu niin, kuin kuulisi suuren +äiti-kultansa, maan sydämen-tykytyksen." + +-- "Puuttuu vaan päivälliskello, joka kutsuu työmiehiä ruoalle." + +-- "Minusta todellakin tuntuu siltä, kuin kuulisin kellon-äänen +etäältä." + +-- "Se soipi vaan teidän korvissanne; kuka saattaisi tämmöisessä +kärryjen ratinassa eroittaa kaukaista kellon-ääntä?" + +Aladár ei kuitenkaan levännyt, vaan poistui muutaman askelen päähän, +jossa yötisen vartiotulen leimu ei häikäissyt hänen silmiänsä, ja +näytti tarkasti tutkivan jotain Tiszan kaukaisella pinnalla. + +-- "Minusta on, kuin näkisin jonkun venheen lähestyvän." + +-- "Teillä lienee hyvät silmät, jos näette jotain; minä näen vaan +vettä." + +-- "Tuolla, rannan partaalla, jossa karsitut halavat pistävät ylös +vedestä. Nyt tulee se heti halavain kohdalle." + +-- "Se lienee joku pölkky." + +-- "Mutta minä näen airon jäljet vedessä, se on joku venhe. Vartiat +varmaankin nukkuvat, kosk'eivät vielä tähän asti ole ampuneet sitä." + +Muutaman minutin perästä rupesi jo Ankerschmidt'kin uskomaan, että +todellakin venhe on tulossa heitä päin; molemmat miehet tarttuivat nyt +kiireesti pyssyihinsä ja menivät padolle venhettä vastaan. + +Tiszan virta oli kova, venhe näytti höyrynvoimalla lähenevän. Vähän +ajan kuluttua saattoi jo nähdä, että yksi mies istuu siinä ja kahdella +airolla soutaa venosta, joka oli puunpölkystä koverrettu n.k. +sielun-hukuttaja- + +-- "Ohoi! Ken olet? Mihin matka?" huusi sille Aladár, ojentaen +pyssyänsä ammuntaan. Venheessä-kulkija huusi takaisin: + +-- "Älköön herra huoliko siitä, ken minä olen, vaan ajatelkoon omaa +henki-raukkaansa, niin kauan kuin vielä on aikaa; tuolla D:n luona ovat +rikkoneet padon." + +-- "Rikkoneet?" huusi Aladár vimman ja epätoivon äänellä. + +-- "Se on, Jumal' auta, totta. Minä näin, kuka se oli. Minä tiedän +hänen nimensä." + +-- "Kuka se oli?" + +-- "Minä en sano sitä. Jos sen sanoisin, heittäisivät herrat hänet +vankeuteen. Hänen asiansa kääntyisi hyväksi; hän pääsisi ehkä vapaaksi +ja kerskaisi vielä, että hänkin oli ollut siellä, missä niin monta +muuta. Mutta jos minä tiedän, kuka se oli, tulee siitä kuolema hänelle. +Hyvästi, nuori herra!" + +-- "Seisahdu!" huusi hänelle Aladár; "käännä tänne, nouse maalle! Jos +lähdet edemmäksi, ammun sinut." + +-- "Tehkää hyvin!" sanoi venhemies ja laskeusi heti pitkälleen +venoseensa. Tulva vei salaman nopeudella pienen sielun-hukuttajan +mukaansa ällistyväin miesten silmien edestä. Aivan tarpeetonta olisi +ollut sitä ampua. + +Aladár tarttui, korvat kurolla, Ankerschmidt'in käteen. + +-- "Hyvä herra, nyt kuulen jo selvästi kellon-äänen. Tämä on hätäkello. +Tuo mies on nähtävästi puhunut totta. Nyt ei teillä ole minutiakaan +aikaa hukata; jos D:n luona pato on rikottu, saattaa tulvavesi pikemmin +olla teidän kastellinne portilla, kuin hyvät hevosenne." + +-- "Entäs te?" + +-- "Minä jään tänne, niin kauaksi kuin on jotakin tehtävää, vaikk'ei +täällä mikään enään auta, jos vesi meidät kiertää. Työmiehet juoksevat +tiehensä, heti kun saavat tietää tämän sanoman, ja syystä, sillä +kaikilla on perhe ja talous tuolla kotona. Rientäkää, hyvä herra; tässä +ei ole aikaa neuvotella." + +-- "Ja pelastatteko te itsenne myöhemmin?" + +-- "Täällä on venheitä, minä otan jonkun niistä ja lähden tornia kohti. +Herran haltuun!" + +Sen sanottuaan pudisti hän ritarin kättä, heitti pyssynsä olalle +hihnasta riippumaan ja alkoi nopeilla askelilla astua sinne päin, josta +tuo salainen venhemies oli tullut. + +Ankerschmidt jäi siihen isoksi aikaa seisomaan ja katsoi hänen +jälkeensä siksi, kunnes Aladár yht'äkkiä kääntyi taaksepäin ja +kädellänsä uudestaan viittasi ritarille. Silloin pyrki tämäkin +vaunuillensa menemään. + +Kun Ankerschmidt herätti vaunuissa nukkuvaa kuskia, ei padolla +häärivässä väessä vielä ollut mitään hädän melua; juntat paukkuivat, +tulisoitot ja pikiroihut leimuivat pitkin rantaa. + +Ankerschmidt antoi kiireesti valjastaa hevosensa ja otti itse ohjakset +käteensä, selvitäkseen vaunuineen mutkaiselta rantatieltä. + +Hänen ainoa tyttärensä, joka nyt on yksinänsä vaaran uhkaamassa +kastellissa, täytti hänen sielunsa huolella. + +Valtatien ja patojen välillä oleva niitty oli vetelä; pyörät vaipuivat +syvälle hetkuvaan maaperään; kointähtikin oli jo noussut taivaalle, +ennenkuin Ankerschmidt monien ponnistusten perästä pääsi valtatielle. + +Täällä hän huimasi hevosia ruoskan siimalla ja pani ne tulisella +vauhdilla kiitämään hiekkaista tietä kotia päin. + +Eräässä ahteessa, jota hevoset korskuen pyrkivät ylöspäin askel +askelelta, otti hän itselleen aikaa takaisin katsahtaaksensa ja näki, +ettei mitään rattaita tullut hänen perässään. + +Hän rupesi uskomaan, että oli paennut tyhjää hätää. + +Aamun koitteessa eräälle purolle tullessaan, seisatti hän muutamaksi +minutiksi valjakkonsa ja laski, siltaa välttäen, hevosensa puron poikki +menemään, jotta hän, sill'aikaa kuin nämät siitä joivat, sillalta saisi +katsella seutua. + +Kaikki oli vielä vihriäistä. + +Niityt olivat peitetyt keltaisella ja punertavalla kukkasvaipalla; +viljavainiot olivat jaetut viheriöihin tauluihin, joista kaikenlaiset +värit vivahtelivat; laitumilla kävi hajallansa valkoisia ja mustia +karjalaumoja, valkoisia lehmiä ja mustia puhveleita. + +Nousevan auringon säteissä kimalteli ruohikossa miljonia timantteja; +koska ihmisen varjo ulottui pitkälle, syntyi hänen ympärillensä +kiiltävä sädekehä kasteisessa ruohossa. + +Mikä onnellinen seutu! Kuka olisi taipunut siihen ajatukseen, että +nämät kaikki yhden päivän, puolen päivän kuluessa katoisivat, +häviäisivät, että mikä nyt on autuaallisuutta ja runollisuutta, se ei +makuukauden kuluttua olisi muuta kuin lokaa ja epätoivoa? + +Vaan kuitenkin oli jo niin kirjoitettu. + +Tuskin olivat Ankerschmidt'in kiitävät vaunut ehtineet neljänneksen +tunnin matkaa sillan toiselle puolelle, kuin he taas tulivat sillalle, +joka oli erään joen yli rakennettu; kun käyden sillan yli ajettiin, +kääntyi kuski taaksepäin ja tarkasteli jokea. + +-- "Katsokaa, kunnian herra, tämä joki juoksee nyt takaperin." + +Ankerschmidt nojausi ulos vaunuistaan, ja hänestä näytti todellakin, +kuin joen uoma olisi täynnä likaista vettä, joka juoksi vastapäiseen +suuntaan. + +Nyt rupesi hänkin paremmin tarkastamaan ja näki, että ojat tien +vieressä olivat kaikki täynnä vettä, joka niissä ei suinkaan vielä +ollut kauan ollut, niinkuin saattoi nähdä niistä kasveista, jotka +täyttivät ojien pohjan ja jotka eivät elä vedessä; lyhyemmät niistä +olivat jo aivan peitossa, kun sen sijaan korkeammat varret vielä +seisoivat pystyssä vedessä ja kummastellen katselivat jalkojansa +viruttavaa elementtiä, joka on heidän juurensa tappava ja uuden +kasvullisuuden heidän sijaansa synnyttävä. + +Vielä neljänneksen tunnin kuluttua vuodattivat jo ojat vettä +tien-viereisille niityillekin, ja kulaisvesi välkkyi jo sieltä täältä +viheriäin toukojen välistä. + +Kun he tulivat edemmäksi, nousi vesi jo paikoittain maantiellekin, +jossa näkyi muutamia uurroksia; kaukaa tasangolla kimalteli jo tulva. + +-- "Riennetään, riennetään joutuisammin!" ahdisti ritari kuskia ja +katseli huolestuneena vaunuistaan, kuinka kokonaisia parvia metsähanhia +ja raukkuja lenteli taivaalla, ikäänkuin heidän olisi suuri kiire tähän +seutuun mitä pikemmin asettua. + +Tuskallisinta oli, ettei tavannut ainoatakaan sielua. Ei missään, niin +pitkältä kuin tie ulottui, näkynyt ajo- eikä jalkamiehiä; oli aivan +kuin ne jossakin olisivat vangiksi otetut. + +Yhdessä paikassa seisoi jo tiellä kokonainen järvi, jossa tuuli +tuuditteli laineita ja joka leveni yhdestä metsiköstä toiseen eikä +näyttänyt huolivan niistä padoista, jotka välillä olivat. + +-- "Laske menemään!" käski Ankerschmidt. Kuski ajoi veteen, joka +ulottui melkein hevosten vatsaan asti ja juoksi vaunujen pohjan +lävitse; kesti pari sataa jalkaa, ennenkuin taas päästiin kuivalle +maalle. Mutta sen lävitse kahlattiin onnellisesti. + +Nyt seurasi mäkinen seutu, jonne vesi ei vielä ollut ehtinyt; +siellä oli pieni metsä kummallakin puolella tietä. Metsä kaikui +satakielen laulusta ja rastaan viserryksestä; poppelit heittelivät +kukka-untuviansa; lämmin ilma oli täytetty akasian-tuoksulla; +ihmishermot eivät voineet aavistaa, mitä metsän tuolla puolen on. + +He olivat tuskin ehtineet ulos tiheiköstä, missä mäkinen maa muuttui +kaltevaksi, kuin uusi seutu leveni heidän silmäinsä eteen. Se oli jo +häviön panoramana. + +Kaukaa ja läheltä, lukemattomista paikoista, ikäänkuin särjetyistä +peilinkappaleista kimalteli auringonpaiste paisuneessa vedentulvassa. +Maantien oikea puoli oli jo pitkältä merenrantana, jota leveät +laineet valelivat. Tuskin tuhannen jalan päässä metsästä oli noin +kolmenkymmenen sylen levyinen aukko tien viereisessä padossa, jonka +lävitse tuolta puolelta tuleva virta kohisten juoksi. + +Toisella puolella tätä aukkoa oli koko tie täytetty ristinrastin +käännetyillä rattailla; ylt'ympäri joukottain käsiään väänteleviä, +vaikeroivia naisia, lapsia, huutavia miehiä, toimetonta väkeä. + +Aukolle tultuansa ymmärsi Ankerschmidt, minkätähden hän siihen asti ei +ollut ketään tavannut. Kansa, joka oli paennut tulvan valtaan +joutuneista kylistä, ei voinut tämän esteen ylitse päästä. + +Jäännökset parista särkyneistä rattaista, jotka olivat ojan syrjälle +heitetyt, todistivat, että oli löytynyt uskaliaita yrittelijöitä, jotka +olivat koettaneet päästä ristiin juoksevan virran lävitse; mutta tämä +ei ottanut sopimuksiin ruvetakseen; ilman armotta tempasi se myötänsä +ne, jotka rohkenivat yrittää ottelua sen kanssa, ja yhä enemmän söi se +patoa. + +-- "Eikö tästä voi ylitse päästä?" kysyi Ankerschmidt toisella puolella +kierteleviltä. + +-- "Olkoon herra iloinen siitä, että saa olla siellä!" huusi joku +äristen vastaukseksi, sillä suuressa vaarassa eivät ihmiset ole +kohteliaita. "Kiittäkää, että olette turvassa!" + +Eräs sortuutiin puettu mies tunsi kuitenkin Ankerschmidt'in ja alkoi +kunnioituksella häntä puhutella. + +-- "Vaara on selkämme takana, hyvä herra; tulva on kiertänyt meidät; me +pakenisimme, mutta mihin?" + +-- "Mitä tiedätte B'falu'sta?" tiedusteli huolestuneena Ankerschmidt. + +-- "Me asumme sen naapuristossa; aamusta alkaen kuulimme hätäkellon, +mutta vesi tuli niin äkisti, että mahdotonta olisi ollut sinne päin +mennä." + +-- "Mutta minun täytyy välttämättömäsi päästä sinne." + +-- "Tuskinpa vaunuilla; mutta jos herra tahtoo tehdä hyvin, kääntäkää +takaisin, ennenkuin jäätte tähän saarretuksi, ja tulkaa jostakin Tiszan +viereisestä pysäyspaikasta takaisin purrella sekä antakaa tieto, että +täällä on suuri hätä -- jos ei ennen sitä Jumalan viha ole meitä täältä +pois lakaissut." + +Ankerschmidt käsitti, että tätä neuvoa oli seuraaminen. Rikotun padon +lävitse tunkeva tulvavesi syöksyi yhä nopeammin leveten toiselle +puolelle; tässä ei ollut kauemmin viipymistä. Hän lupasi tuskastuneille +ihmisille, että ennen pitkää tulisi takaisin pursilla heitä varten, ja +käski sitte kuskinsa kääntää takaisin sekä uudestaan rientää Tiszan +padolle; sinne varmaankin tulva viimeiseksi tulee. + +Niinmuodoin takaisin samaa tietä, jota oli tultu. + +Nyt olivat jo kukoistavat kasvit tien vieressä, suuret +kuninkaan-keihäät keltaisine kukkineen, jotka ennen olivat seisoneet +pystyssä vedessä, mutaan painuneet; nyt nosti jo kuskinlautaan asti +ulottuva lätäkkö ylös hevoset ja vaunut, joitten täytyi siitä uiden +pelastua; nyt kiikkuivat vaan enää viljavain ohratoukojen tähät veden +päällä, ja missä aamupäivällä keltaiset ja punertavat kukat olivat +peittäneet lihavat niityt, siinä nyt vaan näkyi taivas heijastavan +vedenpinnasta, kaikkialla taivas! + +Valkoinen ja musta karja ei enää käynyt laitumella, vaan kaikki +juoksivat mylvien tietä päin; lukematon jono rattaita, jotka toivat +pakolaisia läheisistä kylistä ja veivät niitä kaikille tahoille, +tuoksuttivat pölypilviä oksateillä. + +Epäsäännöllisestä paosta saattoi huomata, ettei kukaan tietänyt, mistä +vaara tuli ja mihin sen edestä oli pakeneminen. + +Likeisistä kylistä kaikuivat herkeämättä hätäkellot, taivaalta kuului +tuhansien vesilintujen käheä rääkynä ja maan päältä se sanomaton, +tuskallinen, sekasortoinen ääni, joka syntyy, kun tuhansittain ihmisiä +huutaa apua. + +Erästä yksinäistä, valkoista taloa keskellä peltoja ympäröitsi jo vesi; +sen katolla istui muutamia naisia, jotka valkoisilla liinoillaan +liehuttivat etäälle päin, josta ei mitään apua tullut. + +Ja Ankerschmidt ajatteli, että ehkä nyt hänenkin ainoa lapsensa näin +seisoo vaaran ympäröimän kastellin akkunassa ja huutaa apua ja +liehuttaa valkoista liinaansa, eikä ole ketään, joka saattaisi hänen +avuksensa mennä. + +Ja kaikki nämät oli hänelle ennakolta sanonut tuo viisas mies, jota +hienot herrat luulevat tyhmäksi, sentähden että hänellä on niin +vilpittömät kasvot, eikä hän itsekään ollut häntä uskonut; sen sijasta, +että hän heti olisi rientänyt yöt päivät kastellinsa ympäri valleja +rakentamaan, jätti hän sen, hankkiaksensa tietoa siitä, mitä hänen +olisi pitänyt uskoa. + +Ja vielä oli tuo kovapäinen mies, huoneenhaltia sanonut senkin, että +koko herraskastelli oli huonosti rakennettu; jos tulva tulee, olkoon +Jumala laupias ja armollinen sen sisässä oleville. + +Eikä hän silloin uskonut häntä tässäkään kohden, kun hän olisi voinut +suojella taloansa, kun hän olisi voinut olla apuna vaarassa; nyt on +hänen rangaistuksensa se, että uskoo ja näkee kaikki edessänsä, kun ei +enää mitään voi muuttaa! + +Kun Ankerschmidt tuli takaisin sulkupadolle, ei siellä enään ollut +muita jälellä, kuin Aladár ja hänen insinöriapulaisensa sekä varalla +pidettyjen venheitten miehistö. Kaikki muut olivat paenneet, kummalle +puolelle hyvänänsä hän katsoi. + +Aladár oli raskaassa työssä; hänellä oli tuskin aikaa huomata takaisin +palannutta herraa, sillä hän sitoi par'aikaa patopuihin kiinni niitä +paaluja, jotka vesi siihen asti oli kiskonut irti tuosta eräästä +sulusta. + +-- "Suokaa anteeksi, hyvä herra, minä olen kohta valmis teitä +palvelemaan; panen vaan ensiksi taattuun paikkaan nämät 'dokumentit', +joita en voi mukaani ottaa, ja annan lähteville miehille määräyksiä, +mihin päin heidän on meneminen, jotta voisivat suurimmassa vaarassa +oleville ensiksi apua antaa." + +Venheitten ja lauttojen joukko rupesi ennen pitkää Aladár'in määräyksen +mukaan levenemään joka taholle, yhä nousevaa tulvaa vastaan taistellen, +ja pyrkivät puoleksi vihriällä, puoleksi sinisellä vedenpinnalla +monissa mutkissa vaaran-alaisten kylien torneja kohden. + +Ankerschmidt käveli sill'aikaa levottomasti edes takaisin padolla ja +kierteli tuskastuneena pitkiä viiksiänsä, ikäänkuin nämät olisivat +olleet kaikkiin syypäät. + +Pian tuli Aladár takaisin hänen luoksensa. + +-- "Nyt olen jo teidän käytettävänänne, hyvä herra; eikö totta, +vaunuilla ei enää voinut kotia päästä? Poppeli-metsän tuolla puolen +tuli jo tulva teitä vastaan." + +-- "Minä käännyin todellakin sieltä takaisin. Vähäisen uimmekin." + +-- "Nyt on parasta laskea vaunut Szolnok'iin päin menemään; patoa +myöten saattavat ne varmaan tulla sinne asti, täällä ei ole +hetkeksikään niillä mitään tehtävä." + +-- "Mutta minä tahdon mennä kotia. Kuinka kotona laita lienee? kotona!" + +-- "Minä tiedän; mennään nyt yhdessä. Minäkin riennän eno raukkani +luokse. Virkani on kolmeksi viikoksi lakkautettu; sill'aikaa emme voi +parempaa tehdä, kuin hukkuvia asukkaita vedestä onkia." + +-- "Mutta te olette jo laskenut pois kaikki lautat." + +-- "Niin olen. Ne ovat määrätyt kaikkein läheisimpiin kyliin, jonne +vielä saattaa lautoilla puhtaasti päästä; mutta jos tahdomme kotia asti +pyrkiä, on meidän pakko tulla toimeen pienellä, köykäisellä +hallitusmuodolla." + +-- "Hallitusmuodolla?" + +-- "Älkää suvaitko pelästyä! Minä en puhu 'konstitutionista', vaan +tästä pienestä leivin-kaukalosta tässä; siihen istumme molemmat, se +kantaa juuri niin monta ihmistä, ja se on hyvä siitä, että missä +tulemme kuivalle maalle, voipi sen ottaa olalleen ja kantaa siksi, kuin +taas tulee vettä eteen." + +Se oli todellakin kummallinen, pieni "hallitusmuoto:" yhdestä ainoasta +puu-pölkystä koverrettu venonen, yhdellä keksillä, yhdellä airolla. +Semmoista hallitusmuotoa nimitetään myöskin sielun-hukuttajaksi. + +Ankerschmidt pudisti päätään, tuon nähdessään. + +-- "Minä luulen", sanoi Aladár, "että me kumpikin haluamme pikemmin +kuin paremmin päästä sinne, missä meillä on joku, jonka hengestä olemme +huolestuneet: teillä tyttärenne, minulla enoni." + +"Kummallinen nuorukainen!" ajatteli itsekseen Ankerschmidt; "hän +vapisee enonsa hengen puolesta, jonka omaisuuden hän perii." + +-- "Ja jos tahdomme pyrkiä tornia päin, emmekä halua odottaa siksi, +kuin tasanko edessämme muuttuu aavaksi mereksi, joksi se huomiseksi +muuttuu, täytyy meidän tyytyä siihen, mihin vene vie meidät, mihin me +sen. Sentähden, hyvä herra, jos teidän on halu uskoa sielunne minulle, +on höyry lämmitetty; soitettiin kolmas kerta, tehkää hyvin, astukaa +sisään." + +-- "Mordkerl!" mumisi viiksiensä alta sotavanhus ja, laskien kuskinsa +hevosten kanssa Szolnok'iin päin menemään, tarttui nuorukaisen +avuliaasen käteen, tuon nuorukaisen, jota ei mikään taistelo, ei edes +elementtien viha saanut luopumaan tyvenestä mielentilastaan. + +Kaksi miestä täytti kokonaan pitkän, soukan ruuhen; Aladár otti +käteensä keksin ja lykkäsi ruuhen liikkeelle, sitä yhtä asiaa vaan +matkakumppaniltansa pyytäen, että tämä pysyisi kauniisti istumassa +sielun-hukuttajan keulassa. + +Ankerschmidt huomasi, että tuo on sangen hyvä pikku kalu sen kädessä, +joka sen tavat ymmärtää. Venonen kiiti linnun kepeydellä vedenpintaa +myöten; se ei kulkenut kaikkialla tietä pitkin, vaan lensi niittyjen +poikii, joilla nuori insinöri kummastuttavalla tarkkuudella tiesi +itseään opastaa, ja ritarista tuntui, kuin sama talojen ja tanyain +välinen ala, joitten ohitse hän vast'ikään vaunuilla oli tullut, +tämmöisellä venheellä olisi ollut paljon lyhyempi. + +Muutamissa paikoin täytyi laskea keksi kädestä ja tarttua airoon. + +-- "Vesi nousee paljon nopeammin, kuin luulinkaan, ja me menemme yhä +vielä sitä vastaan", sanoi Aladár, voimallisesti melaa käytellen. + +-- "Te olette ehkä väsynyt? astunko teidän sijaanne?" + +-- "Minä en tarkoittanut sitä, vaan että jota kauemmaksi poistumme +Tiszalta, sitä syvemmäksi käy virta: se tulee kaukaa eteemme, sentähden +mitä edemmäksi pääsemme, sitä vanhempi on vaara." + +Ankerschmidt katseli surullisesti vedenpohjaa. Vedenpinnan alta, jolla +vene kiiti, näkyi kaunis, tähkäpäinen touko; ruiskukka sinersi, +unikukka punersi siellä vielä, ja kumartuvain tähkäpäitten, sinisten +ruiskukkain ja punaisten unikukkain välitse uiskenteli sadottain Tiszan +pieniä kaloja. + +Hätäkellot soivat kaikissa kylissä; tornit näyttivät uivan tulvassa, +niinkuin milloin délibáb[66] näyttää kiiltävää merta. Se vaan, että se +tällä kertaa oli todellinen meri. + +Eräs puoleksi veden alla oleva puu oli täynnä outoja asukkaita; ei +parvi varpusia ja kottaraisia, vaan lauma metsähiiriä ja rottia oli +ottanut joka oksan haltuunsa, jonne he uiden olivat paenneet; kaikilla +tahoilla saattoi nähdä uivia, pieniä päitä, vedessä ponnistellen +lepopaikkaa etsiessään. + +Tht'äkkiä ohjasi yksi semmoinen pieni, vaaran-alainen hiiri kulkuansa +suoraan Aladár'in venhettä kohti; airon mitan päähän tultuansa, rupesi +se uimaan rinnakkain venheen kanssa, pitäen pikkaraista nenäänsä +korkealla vedestä, vetäen ympyriäisiä korviaan taakse päin ja isolla +leveällä hännällänsä perää pitäen, sekä sillä välin järkevillä, +kiiltävillä silmillään rukoilevaisesti Aladár'iin katsoen. + +-- "Tuo viaton olento katsoo meitä pelastajiksensa", sanoi hymyillen +Aladár ja kurotti sen jälkeen, soutamasta lakattuansa, airon päätä +pientä pakolaista vastaan. Tämä tarttui heti kiinni airoon ja kiipesi +sitte hyvin harkitulla liikunnolla pitkin airon vartta, hiipi siitä +purren laidalle ja, ojentaen kaikki neljä jalkaansa, laskeusi siihen +väsyneenä vatsalleen. + +"Metsän-elävilläkin on luottamusta häneen!" mietiskeli itsekseen +Ankerschmidt. + +Pieni peto-eläin makasi siinä läpimärkänä, läähöttäen, ja katseli yhä +järkevillä silmillään Aladár'ia, ikäänkuin tahtoisi sanoa: sinä et ole +se, joka syöt minut. + +-- "Tämä kelpo poika piti meitä todellakin matkustaja-höyrynä", sanoi +Aladár, veti sitte esiin nenäliinansa ja levitti tämän makaavan elävän +ylitse, jottei sitä niin kovasti värisyttäisi. Tämä ottikin sen +kiitollisuudella vastaan ja pisti vasta myöhemmin ulos päänsä sen alta, +katsellaksensa maailmaa. Kun hän oli nähnyt, että oli luotettavassa +paikassa, oli hänen ensimmäinen ajatuksensa tehdä toalettia; +pikkaraisilla käsillään pesi hän sata kertaa eriskummaisia korviaan ja +viiksisiä pikku poskiaan; sitte harjasi hän hampaillaan takkuista +nahkaansa selästä ja kyljistä; lopuksi otti hän esiin pitkän, tuuhean +häntänsä ja kampasi sitä päästä päähän pienillä kynsillään; sitte +alotti hän uudestaan pesoa, istui vihdoin molemmille takajaloilleen ja +rupesi metsähiirten tavan mukaan ahkerasti kehräämään. + +-- "Tämä ystäväni näyttää jo täydellisesti kodittuneen tänne", lausui +Aladár, siirtäen airoa toiselle puolelle, jottei hän pelästyttäisi +pientä, arkaluontoista elävää. + +Vähän ajan kuluttua rupesi pakolainen taas haistellen päätänsä +kohottamaan, ikäänkuin hän etsisi jotakin ja päästi semmoisen omituisen +vihellyksen, joka kuului niin, kuin hänessä olisi viulu kätkettynä. + +-- "Tämän ystäväni ei näytä olevan niin paljon jano, kuin nälkä", +virkkoi Aladár, otti taskustansa esiin leipäpalasen -- jäännöksen +eilisestä illallisestaan -- pienensi siitä muruja ja heitti niitä pikku +elävän eteen. Ja tämä ottikin vastaan tarjouksen, poimi muruset +yksitellen käteensä ja söi suuhunsa kaikki; sitte hiipi hän +tyytyväisenä takaisin telttaan, jonka Aladár'in nenäliina oli hänelle +valmistanut. + +Ankerschmidt ajatteli itsekseen, kuinka hyvä sen on, joka joutuu +sääliväisen tielle. + +-- "Koska toivotte, että pääsemme kotia?" kysyi hän, omaan murheesensa +palaten. + +-- "Tulee kohta puolipäivä, matka käy poppelimetsää päin ja se näkyykin +jo läheltä; jos olemme päässeet sinne neljänä tuntina, ehdimme toisen +puolen matkaa kolmena tuntina, sillä pato-aukon toisella puolella ei +vesi enää juokse meitä vastaan, vaan samaa suuntaa kuin matkamme." + +-- "Mitä lienee sill'aikaa tapahtunut niitten ihmisten, jotka tuolla +maantiellä yhteen sullottuna ovat pelastustaan odottaneet?" + +-- "Varmaankin odottavat he vielä nytkin sitä, silla niillä seuduin ei +ole mitään tietoa lautoista. Muutoin menemme heitä kohden." + +-- "Mutta emmehän tällä pienellä sielun-hukuttajalla voi niin monta +sataa ihmistä pelastaa." + +-- "Ei tällä sielun-hukuttajalla, mutta ehkä jonkun hyvän keinon +kautta. Semmoinen syntyy ihmisessä, kun hän kovasti on sen tarpeessa." + +Sen sanottuaan sousi hän iloisella katsannolla eteenpäin, niinkuin se, +joka menee huvitukseen ja pitää vaaraa leikkinä. + +Puolen tunnin päästä saapuivat he poppeli-metsälle, josta Ankerschmidt +oli kääntynyt takaisin. Se pisti esiin vedestä, niinkuin yksinäinen +saari; äärimmäiset puut kastelivat jo jalkojaan vedessä. + +Kun he olivat kiertäneet metsän ympäri, kaikui jo kaukaa heidän +korviinsa joku epäselvä hälinä, sekanainen humina kaikenlaisista +ihmis-äänistä, ikäänkuin kaukaisten kansain-markkinain kohu, mutta +paljon surullisempi kuin tämä. Laajalla tasangolla ilmestyi uusi +turmion näkymö. Rikkunutta tiepatoa piiritti nyt jo kummaltakin +puolelta aava meri; virta syöksi leveissä laineissa yhä uusilla +ryntäyksillä sitä vastaan ja uhkasi lakaista pois koko jälellä olevan +padon. + +Oli tuskin kuuttasataa syltä kuivaa maata, joka vielä seisoi +korkeampana kuin vesi ja josta ei enää silloin voinut päästä +eteen- eikä taaksepäin, kuin Ankerschmidt ensimmäisen kerran oli +täällä. Ja tällä kapealla, raukeavalla padolla nähtiin sadottain +rattaita, joissa voivottavat naiset ja itkevät lapset vääntelivät +käsiään; miehet liehuttivat valkoisia liinoja pitkien tankojen päässä; +joka kurkku huusi apua, pelastusta. Vesi nousee nousemistaan; jos ei +heitä yöllä pelasteta, ei aamu löydä tästä ihmisiä, ei rattaita, ei +patoa. + +Silloin, ikäänkuin kohtalon pilkkana, lähestyi heitä pieni +sielun-hukuttaja, kun lauttaa olisi tarvittu. + +Kun Aladár oli päässyt niin likelle vaarassa olevaa kansaa, että hänen +sanojansa saattoi kuulla, huusi hän heille: + +-- "Ohoi! Onko täällä ketään järkevää miestä? Jos on, tulkoon esiin, +jotta saan hänen kanssaan puhua; muut pitäkööt suunsa kiinni." + +Siitä kaikki vaikenivat ja esiin astui eräs harmaapäinen mies, joka +paljasti päänsä ja otti ollaksensa järkevänä miehenä. + +-- "Ei saa vaikeroita, vaan pitää auttaa itseään", puhui Aladár, vetäen +venhettänsä likemmäksi; "mitä varten on tuolla tuo poppeli-metsä? Sinne +täytyy jokaisen paeta." + +-- "Sinne kai, hyvä herra!" vastasi päätänsä kynsien vanhus; "mutta me +emme osaa uida, ja jos osaisimmekin, emme voi jättää tuota suurta +vaimoväen joukkoa tänne perikatoonsa." + +-- "Kuka sen on sanonut, että te niitä tänne jättäisitte? Nekin täytyy +ylitse viedä. Minä en suinkaan voi viedä tuhatta ihmistä ylitse +metsään, sillä sitä kestäisi kolme päivää ja niin kauan vesi ei odota; +mutta jos kuljen kymmenen kertaa edestakaisin, saatan viedä ylitse +kymmenen tukevaa miestä, jotka sitte kiireimmiten voivat kaataa +muutamia tukkipuita, lyödä ne yhteen lautaksi ja lautalla viedä yli +metsään koko väkijoukon; sieltä ei sitte vesi vie pois yhtäkään, +ennenkuin apuun tullaan". + +Peloissaan oleva kansa mielistyi suuresti tähän pelastus-ehdoitukseen, +ja yhtä haavaa juoksi esiin noin viisikymmentä miestä, jotka sanoivat +olevansa valmiit ylitse menemään lauttaa tehdäksensä. + +-- "Mutta kaikki työ järjestänsä! Ensiksi astuu pois ruuhestani +armollinen herra, sillä meillä ei ole sijaa kolmelle. Mutta +airoa en anna kädestäni, sillä ei joka mies ymmärrä hoitaa tätä +sielun-hukuttajaa, ja jos se menee kumoon, jäämme tähän kaikki +pinteesen. Ensiksi siis, hyvä herra, jos sallitte, lasken teidät +metsään." + +-- "Siellä minä en voi mitään hyödyttää", sanoi Ankerschmidt; +"hyödyllisemmäksi katsoisin astua maalle tähän kansan joukkoon; olisi +kumminkin joku, joka pitäisi järjestystä." + +-- "Se on vielä parempi." Aladár ei tuhlannutkaan enempiä sanoja, vaan +vei venheen muutamilla aironvedoilla rannalle ja antoi Ankerschmidt'in +astua pois. "Veikkoset, täten ilmoitan minä teille, että mitä +armollinen herra käskee, pitää toteltaman. Nyt on piiritystila, kysymys +on monesta sadasta hengestä; joka el tottele, sen minä ilman pitkiä +puheita ammun kuolijaksi." + +Uhkaus hyödytti; tunkijat pysyivät taampana ja Ankerschmidt saattoi +rauhassa valita tukevimmat miehet, jotka Aladár kaikkein ensimmäiseksi +veisi metsälle. + +Viisi minutia tarvittiin edes ja takaisin kulkemiseen. + +Takaisin tullessaan kysyi Aladár Ankerschmidt'ilta, mitenkä väki oli +käyttänyt itseään poikkeus-lakien alla. + +-- "Niinkuin viisasten ihmisten sopii." + +-- "Onpa sitä hauska kuulla. Unkarilaisen ei käykään vaaran aikana +huutaminen." + +-- "Mutta kun väki niin vapisee tätä suurta vettä", muistutti harmaapää +maanviljelijä. + +-- "Mikä suuri vesi? Eikö meri ole suurempi vesi? Entäs jos se +vihastuu? Jos englantilaisten kapteinien alla laiva syttyy tuleen +keskellä merta, sata peninkulmaa rannasta, mitä nämät tekevät? No, sen +sanon, kun taas palaan takaisin. Istu alallasi, veikkoseni, tuolla +ruuhen keulassa, äläkä pelkää niin kauan, kuin näet minut." + +Viiden minutin kuluttua tuli venhe taas takaisin. Aladár jatkoi +puhettansa siksi, kuin kolmas mies oli sijoittunut. + +-- "Niin tekee englantilainen, että hän palavasta laivasta kaikkein +ensimmäiseksi laskee venheesen naiset ja lapset, sitte miespuoliset +matkustajat, sen jälkeen ruokavarat, sitte kirjeet ja laivan-kapineet; +vasta tämän perästä jättää itse laivaväki laivan, ja se, joka +viimeiseksi lähtee, on laivan kapteini." + +-- "Se on hyvä, kunnian herra", lausui vanhus; -- "minä olen siis nyt +laivan kapteinina tällä vedellä." + +Metsässä alkoi jokaisen ylimenon jälkeen yhä enemmän kirveitä paukkua; +isot, pitkät poppeli-puut kaatuivat toinen toisensa perästä maahan; kun +venhe toi kymmenennen miehen, oli jo niin monta puuta kaadettu, että +niistä saattoi lyödä kokoon kaksi lauttaa. Aladár näytti, millä tavoin +se oli tehtävä, sillä tämä väki, joka ei koskaan ollut vettä nähnyt, +oli saamaton semmoisessa työssä. Hän teki heille peräsimen ja airon +sekä opetti heitä lauttaa puuteloilla veteen vierittämään. Sitten otti +hän mukaansa kaksi miestä, sitoi venheensä kiinni lauttaan ja ohjasi +tätä padolle asti. + +Suuremmalla riemuhuudolla ei vielä yhtään rannalle tulevaa laivaa ole +vastaan-otettu, kuin tätä halpaa lossia. Niin monta sataa turmion +suussa olevaa sielua, jotka siinä näkivät tulevain päiväinsä +säilyttäjän, yhtä monta silmää kävi tästä nä'ystä kosteaksi. + +-- "Ystävät!" puhui Aladár, rannalle astuessaan, "nyt on vaan +järjestystä voimassa pitäminen, eikä sitten enään ole mitään hätää. +Kaikkein ensimmäiseksi täytyy viedä ylitse naiset ja lapset, jotka +enimmin pelkäävät ja saattavat vastuksemme suuremmaksi. Sitte taas +joukko voimakkaita poikia, jotka tekevät vielä suuremman lautan; +viimeiseksi jäävät vanhukset, joilla on enimmin järkeä. Enemmän kuin +kolmekymmentä henkeä yhdellä kertaa ei saa ottaa. Heti kuin kaikki +ihmiset ovat turvallisessa paikassa, sopii tulla noutamaan +nelijalkaista omaisuutta; sitä tarvitsee vaan sitoa kiinni lautan +viereen; se uipi ylitse, kun sillä vaan on jotain, johon se voi liittyä +kiinni. Yhtä haavaa käypi myöskin ajokaluja tuominen, hajoitettuina. +Tässä ei joudu mitään hukkaan. Perämies muistakoon vaan alati pitää +lautan vasenta kulmaa virtaa vastaan. Kuutaman tullen saattaa kaikki +olla valmiina. No, te vanhus, mitä itkette vielä?" + +Vanha päämies pyhki itkusta punoittavia silmiään paidanhiallaan ja +pudisti päätään. + +-- "Se on totta, armollinen herra, että meidän henkemme tällä tavoin +pelastuu, mutta jos katselen näitä ihania tasankoja ja ajattelen, että +eilen vielä kaikki oli viheriänä toukona, semmoisena kuin siunaus, +mutta tänään jo veden alla, on mahdotonta hillitä kyyneliä silmissäni +vuotamasta." + +-- "Oi, vanha mies! Köyhiä slovakeja tuolla ylhäällä Arva'ssa ei +koskaan ahdista mikään vedentulva. Siellä, niinkuin Kis Tükör'issä[67] +kuuluu, 'eletään köyhyyden kauraleivällä.' Teillä sen sijaan täällä +tasanko-maalla ovat asiat viidenkymmenen vuoden aikana olleet hyvällä +kannalla; jos joskus onnettomuus kohtaa, on se jo seuraavana vuonna +korvattu; sen tähden ei unkarilainen mene naapuristoon kerjäämään. +Minullakin on iso maatila, joka on veden vallassa, ei toista päivää, +vaan yhdeksättä vuotta, eikä tämä koskaan juokse pois siitä; mutta sen +tähden minä en vaikertele, vaan tiedustelen työtä. Jumala hankkii, mitä +tarvitaan; Unkarissa ei kukaan kuole nälkään, kun ei hän vaan surkeile +molempia käsiään." + +Vanhus harkitsi asiaa ja sanoi: + +-- "Se on toden totta. No, me emme itke sen enemmän. Sitä emme tee. +Mutta ehkä saisimme tietää teidän kunnioitettavan nimenne; jos sen +sanoisitte, voisimme ilmoittaa tuttavillemme, kuka meidät pelasti +nykyisestä ahdingostamme, ja opettaa lapsen-lapsillemmekin, ketä heidän +tulee muistaa, kun uusien talojen kurkihirrestä saavat lukea: +'Rakennettu Anno Domini ...' suuren tulvan jälkeen." + +Aladár ja Ankerschmidt istuivat jo, kun tämä kysymys tehtiin, venheessä +ja Aladár nyhjäsi matkakumppaniansa jalkaan, jotta tämä olisi vaiti; +itse kääntyi hän taaksepäin ja sanoi: + +-- "Nimeni on Jonathan Weltumsegler." + +Vanhus pudisti päätään ja vastasi: + +-- "No, se ei ole totta; olkoon se kunnioituksella sanottu." + +Aladár pisti airon veteen ja lähti, kesken rannalla seisojain +siunauksia, taas vesille. + +-- "Te saatatte häveliäisyyden huolimattomiin asti", nuhteli herra +ritari nuorukaista, "kun ette ilmoittanut nimeänne noille kunnon +ihmisille, jotka sitä todellakin semmoisella kiitollisuuden tunteella +kysyivät." + +-- "Minä en tehnyt sitä huolimattomuudesta, vaan sen vuoksi, että nuot +kunnon ihmiset lavertelevat asiasta, ja sillä tavoin eivät ainoastaan +lapsen-lapset saa tietää nimeäni, vaan myöskin 'Bezirks-Vorstand'it.'" + +-- "Ah, vai niin! Te varotte, että asianomaiset saisivat tietoa +teidän jalosta työstänne, ja pelkäätte, että teille annettaisiin joku +kunnian-osoitus, vieläpä virallisessa lehdessä teitä julkisesti +kiitettäisiin. Minä ymmärrän jo." + +-- "Ette suinkaan ymmärrä. Minä pelkään sitä, että kun vesi laskee, +huomataan nuot monet kaadetut puut kamerali-metsässä, minä haastetaan +oikeuteen 'wegen Forstfrevel' ja minulle luetaan paragrafia sillä +tavoin, etten voi sitä vastaan hiiskahtaakaan. Mutta minä, joka +olen ollut ylhäinen linnanvanki, en viitsisi nyt taas joutua +vähä-arvoisemman kuritushuoneen vankeuteen." + +Ankerschmidt'illa ei ollut enää mitään tätä vastaan sanomista. + +-- "Rientäkäämme kotia päin", jatkoi Aladár, "menetimme tässä kaksi +tuntia, niitten korvaukseksi meidän nyt täytyy käyttää yötä." + +-- "Te lienette väsynyt". + +-- "Minä en siitä vielä tiedä mitään." + +-- "Minä tulisin mielelläni teidän sijaanne." + +-- "Sapelia ja airoa en koskaan anna pois kädestäni. Muutoin tulee +meidän nyt jo helpompi työ, me joudumme myötävirtaan." + +-- "Eikö kylän tornia jo näy?" + +-- "Ei. Mutta minä tunnen hyvin tien. Pimeässä yössäkin sinne +löytäisin, saati kirkkaassa kuutamassa." + +Venhe kulki todellakin joutuisammin kuin edellä puolenpäivää, ei nyt +enää puhtaalla, kuultavalla vedellä, jonka pohjasta näkyi viheriöitä +toukoja ja unikukkia, vaan likaisilla, mutaisilla laineilla, semmoisina +kuin ne tulivat suoraan Tiszasta; niitten pintaa peitti ruovonjuuret ja +niittyheinät. + +Vesi oli ajanut pois jonkun kaukaisen eläintarhan asukkaat; nämät uivat +venheen edustalla pitkässä jonossa, niin likellä, että Aladár'in täytyi +odottaa, kunnes tuo pitkä saattojoukko ehti ohitse. Komeain hirvien +haaraiset sarvet, metsäkauristen älykkäät päät eivät pelänneet ihmisen +läheisyyttä; hirvilauman keskellä ui suurella loiskinalla -- tuima +susi. + +"Jos nämät pelastuvat poppeli-metsään, saavat ystäväni siellä tänään +metsä-otuksen paistia ja kahden viikon päästä rikosjutun -- +salametsästyksestä." + +Päivä oli jo laskemaisillaan, kun Aladár ilmoitti, että kylän torni nyt +näkyy taivaan rannalla. + +Mutta se on vielä kovin kaukana. Tasangon näkösuhteet pettävät. + +Aladár neuvoi Ankerschmidt'ia, ettei hän vielä katselisi taaksensa, +sillä vasta kolmen tunnin kuluttua saattaa hän nähdä kastellinsa; +siihen asti on paljon parempi, jos hän laskee pitkäksensä venheesen ja +koettaa vähäisen nukkua, joka olisi hänelle varsin tarpeellista +eilispäivän unettoman yön perästä. + +Ankerschmidt suostui laskeumaan venheen pohjalle, väittäen lujasti, +ettei hän sen vuoksi nuku, vaikka sitte heti, kuin hän oli laskenut +päänsä alas, uni alkoi sitä painaa. + +Ja jos hänen mistäkään sopii olla eläissään Aladár Garanvölgyille +kiitollinen, on se tästä neuvosta, että hän nukkuisi tämän ajan. + +Sen ajan, jonka kuluessa venhe lähestyy hänen asuinpaikkaansa, jottei +hän minutista minutiin näkisi sen kuvan lähestyvän, joka kirkkaassa +kuutamassa aivan aaveen-tapaisesti nousee vedestä; rauenneen kastellin +kuva. + +Aladár näki jo niin kaukaa, kuin hänen hyvät silmänsä kantoivat, että +Ankerschmidt'in kastellin katto oli mutkistunut. Joka aironveto, joka +toi esineen likemmäksi, teki häviön selvemmäksi. Nyt saattoi jo nähdä +särkyneet akkunat ja hajonneitten seinäin halkeamat; sitte pistivät +näkyviin luhistuneet kylkirakennukset sekä maahan kaatuneen etupuolen +rauniotkin. Aladár oli suuresti iloinen siitä, ettei Ankerschmidt +aironvedosta toiseen näe tämän vähitellen lähestyvän, niinkuin hän. + +Alkoi jo tulla myöhäinen yö; joka paikassa vallitsi suuri hiljaisuus, +se hiljaisuus, joka kansoittaa hereillä olevan sielua kiusaavilla +ajatuksilla, yksinäisyyden hiljaisuus. + +Hävittävä elementti oli laskenut valtansa alle koko tasangon; +näköpiirissä oli kuin kaksi kuuta toisiansa lähestyisi: toinen +taivaalla, toinen vedessä. + +Tässä surullisessa valaistuksessa läheni lähenemistään, niinkuin +ahdistava unen-näkö, Ankerschmidt'in kastellin rauniot; yhä paremmin +astui häviö esiin. Sijaltansa menneet akkunat, rauenneen katon pystyssä +seisovat orsipuut, revennyt aukko palomuurissa, itsekseen jäänyt +savutorvi, muutamat paljastetut holvit tulivat yhä selvemmin ilmi +iltahämärässä. Ennen pitkää saattoi myöskin huomata, että tulva oli +tunkenut maakerran akkunain lävitse, ja kun venhe kulki fasadin +etupuolitse, joka keskikohdalta oli maahan vierähtänyt, näkyi sen +lävitse, niinkuin perspektivissä, vanha, matala kastelli, joka ei ollut +maahan kukistunut. + +Aladár liikutti kahdenkertaisella voimalla airoa, eikä kääntänyt +silmäänsä pois nukkuvasta matkakumppanista. Hänen aikomuksensa oli +jättää tämä herättämättä; hän soutaa ääneti raunioitten ohitse, toinen +älköön niitä nähkö; vasta sitte hän hänet herättää, kun he ovat tulleet +enon talolle, joka varmaankin on noudattanut hyvään aikaan lähetettyä +neuvoa. Siellä saadaan luotettava tieto kastellissa olleitten +kohtalosta. + +Mutta uneenkin suljettuina silmät näkevät jotakin, ja nukkujat +tuntevat, jos semmoinen suuri suru lähestyy, joka täyttää heidän +sielunsa uneksivanakin. Niin näkee nyt myöskin Ankerschmidt, venheessä +pitkällään maatessaan, nuot yhteen läjään kukistuneet kivet, nuot rikki +musertuneet orret ja huoneuksen lävitse juoksevan kylmän, mustan +tulvaveden, ikäänkuin hän katsoisi avoimilla silmillä; se vaan, että +hän näkee vielä enemmänkin: kivien välissä lapsensa verisen ruumiin ja +kuinka tämän kauniit, pitkät, silkkiset hiukset uiskentelevat mustassa +virrassa. Nukkujan otsasta juoksi suuria hikipisaroita ja katkonaisiin +hengenvetoihin puhkesi voimattomia huudahuksia. + +Aladár sousi tuskallisella kiiruulla hävinneen kastellin ohitse, ja +hänen oli jo onnistua jättää se, kun tieltä, jonka päässä kastelli +seisoi, pisti esiin toinen venhe, jota käänteen tähden ei tähän asti +saattanut nähdä. + +Kuutamassa tunsi Aladár yhtä pian toisessa venheessä Kampós'in, kuin +tämä hänet, mutta ennenkuin hän ehti viitata tätä alallansa pysymään, +oli se jo myöhäistä; Kampós herra kiljaisi ilosta niin, että mikä +nukkuja hyvänänsä siihen olisi herännyt. + +-- "Holoi! nuori, kunnioitettu herra! holoi!" huusi innostunut +huoneenhaltia, pistäen hattuansa keksin päähän. + +-- "Vaiti! Herran tähden, älkää huutako" ... murisi Aladár ja yritti +talojen väliin pääsemään. + +Se oli nyt myöhäistä. Ankerschmidt kavahti ensi huudosta pystyyn +vuoteeltaan, ja kun hän oli silmänsä avannut, oli ensimmäinen kuva, +jonka hän näki, maahan hajonnut kastelli. Kenties sama näky, josta hän +yhä oli uneksinut, todellisuudeksi muuttuneena. + +Muutaman minutin katsella tuijotti hän jäätyneillä silmillä, kuolleilla +kasvoilla tätä hirmukuvaa; sitte hypähti hän ylös, kaappasi ilmaan ja +huusi mielettömän äänellä: + +-- "Tyttäreni!" + +Jos ei Aladár olisi heti tarttunut kiinni häneen, olisi hän syössyt +veteen. + +-- "Tyttäreni!" vonkui hän epätoivoissaan. + +-- "Hän on tuolla meidän luonamme, häntä ei mikään vaivaa!" pauhasi +Kampós herra, joka nyt huomasi, minkä äärettömän tyhmyyden hän oli +tehnyt, ja koetti kaikella häneltä odotettavalla taidolla keksillänsä +tarttua Aladár'in sielun-hukuttajaan, niin että tämä oli moneen kertaan +kumoon menemällänsä. + +Ankerschmidt'in kasvot menivät tästä sanasta yht'äkkiä nauruun; hän +nauroi, niinkuin lapsi, niinkuin hullu. + +-- "Todellakin? Onko se totta? Onko hän pelastettu? Eikö häntä mikään +vaivaa?" Johon jokaiseen kysymykseen Kampós antoi vakuuttavan +vastauksen, vannoen kaikkien kalenterin pyhien kautta ja tuhlaten niin +monta Jumal' autaa, kuin häntä olisi pahasta rosvotyöstä tutkisteltu. + +-- "Häntä ei mikään vaivaa, armollinen herra. Vaikka se tuli kyllä +salakavalasti, tämä paha onnettomuus, yötistä aikaa, ei kuitenkaan +mitään onnettomuutta tapahtunut. Kun ruvettiin hätäkelloa soittamaan, +oli vanha herra heti liikkeellä; hän tuli ulos luokseni ja kysyi, mikä +vaivaa. Minä sanoin, että pellonvartiat Görgitö'stä olivat tulleet +ratsain täyttä laukkaa, ilmoittaen, että vesi jo on meidän alueellamme. +'No, siinä tapauksessa pitää täyttää viimeinen portti.' Kun se oli +tapahtunut, tuli jo suurella kohinalla alimmaisen tien päässä, suoraan +teidän kunnianne kastellia päin, Jumalan viha. Tien päässä olivat jo +kaikki talot padoilla saarretut, mutta yht'äkkiä joutui tie veden +valtaan, ja tämän päivän iltaan asti nousi se akkunan-lautaan saakka, +mutta ei sitä korkeammalle. Meidän patomme seisovat ylt'ympäri, +niinkuin linna. Kun vettä pääsi venheellä kulkemaan, sanoi vanha herra: +'No, Kampós, mitä Ankerschmidt'ilaiset nyt tekevät? He eivät ole +ottaneet vaaria viittauksesta?'" + +-- "Puhukaa siitä, puhukaa siitä!" ahdisti häntä ritari, joka vaan +tahtoi tietoja tyttärestänsä. + +-- "Kyllä. Minä vastasin, että he varmaankin uivat. 'No, siinä +tapauksessa täytyy lähettää heille venhe.' (Se oli todellakin hyvä, +että nuori Aladár herra oli lähettänyt tämän venheen edeltäpäin!). +'Minä pidän itse perää', sanoi vanha herra, ja silloin rikkoi hän +ensimmäisen kerran kahdeksan-vuotisen lupauksensa, ettei hän +mene ulos talostansa. Yhden soutaja-rengin sekä pitkän köyden ja +nuora-tikapuitten kanssa lähdimme kastellia päin. Vaara oli silloin jo +sangen suuri. Sanoinhan minä teidän kunniallenne, että tuo Wien'in +rakennusmestari ansaitsisi sen rangaistuksen, jotta hänen päänsä +paaluun pistettäisiin. Kun kellari täyttyi vedellä, horjuivat yht'äkkiä +kaikki holvit, ja seinissä syntyi silloin halkeamia, joitten lävitse +saattoi nähdä. Palkolliset huusivat vaikeroiten akkunista, eikä kukaan +ottanut mihinkään pelastuskeinoon ryhtyäksensä. Niinkuin myöhemmin +saimme tietää, oli ainoastaan neiti hämmästymättä; hän oli käskenyt +tuoda alas ullakosta erään suuren pianon-kotelon, josta olisi +jonkunlainen lautta tehtävä, mutta ei kukaan totellut häntä ja mennyt +ullakkoon, sillä jokainen pelkäsi, että portaat hajoisivat ja hän jäisi +sinne. Vaaran nähdessänsä kiinnitti vanha herra nuora-tikapuut +altaniin, kiipesi ylös niitä myöten ja astui horjuvaan rakennukseen. +Hän antoi siki-sokin juoksevain palkollisten vähitellen astua alas ja +käski heidän pysyä järjellänsä; tämä oli kyllä vaikeaa, mutta he +tottelivat kuitenkin. Sitte tarjosi hän kättänsä neidelle ja auttoi +häntä venheesen. Sen jälkeen muut naispalkolliset ja pikku Gyuszin. Nyt +jätti hän minut sinne ja ohjasi itse venhettä kotia. Jättäen tänne +neiden ja palttina-väen, palasi hän takaisin mies-armeijaa varten. Hän +asetti venheesen kokin, kyökkipojan, metsämiehen ja muut senlaiset +leipävarkaat; itse jäi hän kastelliin kahden ratsurengin kanssa. +Näitten käski hän seisoa kamanan alla, jos pelkäisivät seinäin +kaatuvan. Kun minä kolmannella kertaa olin palannut takaisin venheellä, +sanoi hän: 'no, Kampós, tämä talo ei seiso kauan pystyssä; jos se hajoo +maahan, ryöstetään se tyhjäksi. Täältä täytyy siis muuttaa kaikki +arkun-tapaiset, jotka ovat lukossa, vanhaan kastelliin; sitä ei vesi +vie pois.' Sitte lukitsi hän itse sinetti-sormuksellaan kaikki arkut ja +laatikot, ja antoi kuljettaa ne vanhaan kastelliin; siellä ne ovat +ullakossa, hyvässä paikassa; teidän kunnianne löytää ne sieltä kaikki. +Kun olimme tämän suorittaneet, toi hän hevoset ulos talleista, ja nämät +uitimme, venheen perään sidottuina, taloomme asti. Siellä teimme sitte +hajotetun tallin katosta sillan ja hyppäsimme padon ylitse pihaan; sitä +oli sangen kaunis nähdä." + +Sill'aikaa kuin Kampós herra yritti lyhyissä otteissa esittämään päivän +tapauksia, ehtivät molemmat venheet Garanvölgyin kastellin edustalle, +joka, niinkuin pieni saari meren keskellä, pisti esiin tulvaveden +peittämässä seudussa. Tuon vanhan, tallatusta savesta rakennetun muurin +hyöty tuli nyt ilmi; se oli niinkuin kallio, seisoipa vielä kolmea +jalkaa ylempänä kuin vesi. + +Edellämainittu, tallin katosta laadittu silta teki satama-portaitten +virkaa; siitä sopi, niinkuin nostosillan ylitse, tulla alas pihaan. + + + + +XV. + +Kaksi, jotka eivät tunteneet toinen toistansa. + + +Venheitten tuloa ei otettu vastaan minkäänlaisella paukkeella, niinkuin +teateri-näkymöllä olisi tapahtunut, jossa tavallisesti impromptu +vaipuvat toinen toisensa kaulaan. Etevin syy tähän oli se, että pihan +sisäpuolella yhä edelleen oli niin paljon tekemistä, jotta se vielä +sydänyön vaiheilla piti ihmiset liikkeellä. Tuo ääretön, kahdenkymmenen +hoidin ala, joka käsitti pihan, puutarhan ja puima-tanteret, niinkuin +aidattu saari keskellä merta, oli täynnä härkiä, hevosia, lampaita, +jotka tanyoilta olivat tänne ajetut tulvan alta. Yksi osa rengeistä +oli näitten vartioimisen toimessa, toinen osa vahvisti patoja +risukimpuilla, missä oli syytä pelkoon. Sentähden ei kukaan huomannut +vierasten tuloa, paitsi vouti, jota Kampós herra kaiken mokomin +muistutti panemaan venheitä lukkoon ja pistämään avainta taskuunsa. + +-- "No, nyt olemme täällä kotona!" sanoi Kampós. "Nyt, armollinen +herra, olen minä niin rohkea, että vien teidät neiden luokse; minä +näen, että kynttilä vielä palaa hänen kamarissaan. Kunnioitettu nuori +herra osaa sillä välin itsekin tuonne vanhan herran luokse." + +Ankerschmidt pudisti Aladár'in kättä, ja porstuassa kahdelle taholle +eroten, astui toinen oikealle, toinen vasemmalle päin. Me seuraamme +Aladár'ia. + +Vanha herrakin oli vielä hereillä, kun sisaren-poika astui sisään hänen +kamariinsa ja iloisesti tuli hänen eteensä. + +-- "Terve tultuasi! Kuinka pääsit tänne?" + +-- "Eräällä sielun-hukuttajalla. Minä toin Ankerschmidt'inkin +muassani." + +-- "Siinä teit varsin hyvin; tyttö itkee itsensä kuolijaksi isän +tähden, minä olen tuonut hänet tänne. Sinä olet väsynyt, eikö totta?" + +-- "Siitä en tiedä mitään, mutta pikemmin olen janoissani. Aamusta asti +en ole tavannut vettä, vaikka sitä myöten olen tullut." + +-- "Sinun on siis nälkäkin? Illallinen on valmisna." + +-- "Mitä sen kanssa olette näin myöhään odottaneet?" + +-- "Olemme odottaneet Kampós'ia, joka venheellä kulki ympäri kylää +tiedustelemassa, eikö missään olisi vaaraa." + +-- "Me olemme kohdanneet toinen toisemme. Tulimme yhdessä takaisin. Hän +huusi hereille Ankerschmidt'in, joka onneksi nukkui sill'aikaa, kuin +kuljimme hänen kastellinsa raunioitten ohitse, eikä nähnyt tätä häviötä +kauan." + +-- "Illallinen on valmisna, mutta sinun tulee muuttaa vaatteita, sillä +nyt on neiti talossa. Tässä on kamarisi avain." + +-- "Minutin päästä olen valmis", sanoi Aladár, otti tunnetun kamarin +avaimen, syleili enoansa ja meni pois. Hän teki niinkuin se, joka +tietää olevansa kotona. + +Enonsa luokse jätettyä vaate-varastoa köljätessään, ajatteli hän +itsekseen, kuinka somasti sentään maailmassa on asetettu, että kun +ihmisen joka rustoa on rutistettu, kun hän on paiskattu maahan, +hutkittu, syrjään sysätty, peulottu, taas ulos heitetty, hän silloin +laskee ensimmäisen vihollisen, jonka kohtaa, venheesensä, hikoilee +aamusta iltaan tämän tähden, viedäksensä häntä kotia, saattaaksensa +häntä kuivalle, ja kun hän sitte vihdoin väsyneenä, nälkäisenä, +janoisena mielisi laskea pitkäkseen ensimmäiselle olkivuoteelle, +silloin täytyy hänen vielä kauniisti vetää frakki yllensä, voidaksensa +kysyä vihollisensa tyttäreltä: "Wie befinden Sie sich, mein Fräulein?" + +Aladár ei itse puolestaan suonut mitään pahaa neidelle; mutta hän olisi +kuitenkin sangen mielellään kuullut, että tämä olisi käskenyt sanoa, +jotta hän ei saata tulla illalliselle, koska hänellä on migraini tahi +hän jo on mennyt levolle. + +Tämä toivo meni kuitenkin tyhjäksi; pian kuuli hän enonsa äänen, joka +tuli häntä jouduttamaan. Ruoka on jo pöydällä, vieraat ovat kutsutut. + +Hyvä, suoritetaan siis tämäkin. + +Vanha herra pudisti Aladár'ia olkapäästä ja mumisi hänelle: "ajattele +meneväsi niihin iltahuveihin, joissa Branyiszko'n päivän[68] perästä +tanssit aamuun asti." + +-- "Se kävi silloin päihinsä", kuiskasi Aladár takaisin. + +Sitte kiiruhtivat he ruokasaliin päin, jonne yhteisen korridorin kautta +saattoi tulla kummaltakin puolelta. Niin tapahtui, että he melkein oven +suussa sattuivat yhteen ritarin ja hänen tyttärensä kanssa. + +Semmoisella kapealla alalla eivät ihmiset voi toisilleen paljon +seremonioita osottaa; ei kukaan saata nähdä, kumpi on oikealla, kumpi +vasemmalla puolella. Lisäksi tuopi asian laatu myötänsä senkin, että +esitys käypi nopeasti, sillä ei sovi jäädä oveen seisomaan. + +Ankerschmidt tarttui toisella kädellään tyttärensä käteen, toisen +ojensi hän sydämellisesti Garanvölgyille ja pudisti tätä miehen +tavalla. + +-- "Hyvä herra, te tiedätte, mistä minun tulee teitä kiittää." + +-- "Ei enemmästä, kuin mitä te olisitte tehnyt minulle yhtäläisessä +tilassa." + +-- "Minä kiitän teitä lapsestani." + +Ankerschmidt'in täytyi, nämät sanat lausuttuansa, antaa tilaa +tyttärellensä, ja kun Erzsike ja Aladár tällä hetkellä yht'äkkiä +ensimmäisen kerran näkivät toinen toisensa, kurotti tuo luonnon lapsi +heti ehdottomasti kätensä Aladár'ille ja kuiskasi nämät sanat: + +-- "Minä taas kiitän teitä isästäni." + +Jos ei nuorukainen tämän käden vapistuksesta, tämän äänen kummallisesta +lumouksesta, näitten silmäin todellisesta taikavoimasta olisi mitään +ymmärtänyt, ei hän olisi ansainnut, että semmoinen salatenhoinen kirja +vielä kerta olisi hänen eteensä auki unhotettu. + +Seuraavana minutina huomasi jo tyttö, että hän oli antanut viehättää +itsensä, ja veti pelon-alaisesti kätensä takaisin, eikä uskaltanut enää +nostaa silmiänsä niihin kasvoihin, joitten kuva jo niin kauan oli hänen +sydämessänsä elänyt. Onneksi saattoivat illallisen kohina ja Kampós +herran tarjoomisen halu pian haastelon toiselle tolalle. Viini kohotti +vielä enemmän huoneenhaltian hyvää mieltä, ja hän alkoi käydä sangen +puheliaaksi. Muutoinkin hän sitä oli, mutta nyt kahdenkertaisesti. + +-- "Sitä yhtä vaan minä surkuttelen, ettei nuori herra Aladár ollut +täällä vaaran aikana." + +-- "Minkätähden, vanha mies?" + +-- "Jotta hän itse olisi saanut pelastaa neiden. Se olisi sopinut sillä +tavoin. Niin minä aina olen romaneissa lukenut. Sillä me vanhat..." + +Huomatessaan, että Kampós heti kajahuttaisi vaarallisia asioita, +puuttui Aladár hänen puheesensa. + +-- "Oi, minäkin toimitin matkallani urostöitä, joista sopisi kirjoittaa +romani; minäkin pelastin viimeisessä silmänräpäyksessä vaarassa olevan +olennon." + +Ankerschmidt ajatteli itsekseen: "no, tämä nuori mies mielii täällä +kotona kertoa tekonsa, varmaankin pelastetusta kansanjoukosta; jos +mielii, tehköön niin." + +-- "Missä? Kenen?" kysyi ahnaasti Kampós herra, joka hirveästi halusi +saada kerran Aladár'in omasta suusta authentice kuulla jonkun +sankari-seikan. + +-- "No, tuolla puolen poppeli-metsää -- yhden hiiren", vastasi Aladár +hymyillen. + +-- "Ah! Oh!" kaikui useilta tahoilta vastenmielinen muistutus. +Ankerschmidt itsekin katsoi asiaa ikäväksi ja kiiruhti tätä tietoa +oikaisemaan. + +-- "No, nuori ystävämme salaa sen, että hän tällä puolen poppeli-metsää +pelasti noin tuhannen ihmistä voimiensa ponnistuksella ja viisaalla +tuumalla." + +-- "Ah, minä rukoilen nöyrimmästi, kuinka se oli, suvaitkaa kertoa", +ahdisti Kampós herra korkealla äänellä. + +"Eikö mitä", ajatteli itsekseen Ankerschmidt; "tässäkö tyttäreni +kuullen, jotta tämä vielä enemmän rakastuisi häneen; siinä tapauksessa +puhukaamme ennemmin hiirestä." + +-- "Mutta mihin joutuikaan tämä meidän pikku hiiremme? minä unhotin sen +kokonaan tuossa suuressa mielen-liikutuksessa", kysyi hän Aladár'ilta. + +-- "Tuolla viittani taskussa se vielä nytkin nukkuu", vastasi Aladár. +"Menkää, herra Kampós, sitä tuomaan." + +-- "Mitä? Minä? Hiirtä?" huusi ylös hypähtäen tuo puritaninen mies. +"Käskeköön kunnioitettu herra minun tuoda jalopeuraa, metsähärkää: minä +tuon sen. Mutta hiirtä! Minä joutuisin kaatuma-tautiin, jos minun +täytyisi kajota semmoiseen. Ilkeämpää elävää ei löydy auringon alla." + +-- "Oi, älkää sitä sanoko", rukoili hiiren puolesta Erzsike; "minusta +se on aivan kaunis." + +-- "No, katsokaa", kehoitti häntä Aladár, "neiti haluaisi nähdä sitä." + +Kampós herra ei enään uskaltanut sanoa elävää rumaksi, mutta hän +väitti, että se puree. Mutta minkätähden se ei pure Aladár'ia? Se on +toista. Hän on neutrali. Mutta Kampós'in se tuntee, sillä hän on +asettanut hinnan hiiriheimon hävittämiseksi. Häntä puri kerta susikin, +siitä hän ei piitannut, mutta hiiren puremasta kuolee. + +-- "Hyvä, minä menen siis itse sitä tuomaan", sanoi Aladár, nousi heti +ylös pöydästä ja tuli parin minuun päästä takaisin. + +-- "Ahaa!" huusi Kampós herra, joka ei nähnyt tuota inhoittavaa +villipetoa takaisin-tulijan kädessä, "teillä ei olekaan se, eikö totta? +Se pakeni kai, nakersi läven huoneen alle, kätkeysi sinne, lisääntyy +nyt siellä ja myljää koko kastellin alustan." + +-- "Tässä se on takkini hiassa", sanoi Aladár, veti esiin sinne pian +kotiutuneen pikku elävän ja laski sen kämmenellensä. "Kas, kuinka se +töllistelee kynttilää." + +-- "Oi, mikä herttainen, pieni elävä", sanoi Erzsike, lapsellisella +ilolla tavottaen lystillistä pikku elävää; "kuinka kauniit, mustat sen +silmät ovat." + +Aladár vei nyt hänen luoksensa tuon pienen kansalaisen; Erzsike +silitteli sitä vienosti kätösellään. + +-- "Älkää koskeko siihen, neiti; saatte nähdä, käy onnettomasti", +varoitti käytöllisenä miehenä Kampós tyttöä, joka ei ymmärtänyt pelätä. +"Voi, jos minä olisin noin likellä sitä, iskisi minuun heti kuume." + +Erzsike'kin tunsi jonkunlaisen magnetillisen kuumeen suonissansa +virtaavan, likeisyydestä -- mutta ei hiiren tähden. + +Tutustuneena kiipesi pieni elävä vähitellen Aladár'in kädestä +silittelevälle kädelle, ja kapusi siitä verkallensa löyhyvää muslinia +pitkin aina olkapäähän asti; siinä se asettui ihmeteltävän kauniille, +pyöreälle elfenluun kummulle. Tuo paholaisen sikiö osasi hyvin valita +sijansa. + +Kampós herran kasvot kävivät todellakin vaaleiksi tästä nä'ystä, kun +sen sijaan Erzsike ilomielin katseli tuonne; kenties ei kuitenkaan +hiirtä. Mutta Ankerschmidt katui jo, että oli sattunut tuomaan esiin +tätä themaa. + +-- "Syökö se leipää?" kysyi Erzsike, koetteeksi murentaen yhtä palasta +sitä varten. + +-- "Kyllä mar", vakuutti herra huoneenhaltia, "koko sen heimo elää +meidän leivästämme; eivätkä he odota, että me leivomme ja tarjoomme +sitä heille; he syövät sitä aikaisemmin kuin me itse." + +Pieni leivänkuluttaja tarttuikin ahnaasti palaseen, pakeni sen kanssa +tuolin-selkäimelle, laski siellä oravan tavalla pörheän häntänsä +niskaansa ja rupesi kädestään syömään, jotta sitä vanhatkin nauroivat. + +-- "Lahjoittakaa minulle tämä pieni vieras", rukoili Erzsike Aladár'ia. + +-- "Aivan mielelläni." + +-- "Mutta teettäkää sille oikein vahva häkki, teidän armonne", ahdisti +Kampós herra, "sillä se nakertaa tammipuunkin lävitse." + +-- "Ah, kuka pitäisi vierastansa häkissä! Minun luonani saa se vapaasti +liikkua." + +Tässä puuttui Ankerschmidt'kin puheesen. + +-- "Muista, tyttöseni, että nyt itsekin olemme vieraita, ja mitä +nimitämme 'meidän luona', se on nyt veden vallassa." + +-- "Eipä suinkaan, hyvä. herra!" oikaisi häntä Garanvölgyi. "Minun +vieraani ovat kotonansa talossani. Minä pyydän, että tunnette itsenne +kodittuneeksi minun luonani siksi, kuin saatatte uudesta kastellinne +rakentaa. Tanyani on tarpeeksi tilava, ja olenhan minä paitsi sitä +yksinäni." + +Tätä lausuessaan katsoi hän lempeällä soimauksella Aladár'iin; näitä +sanoja seurasi pitkä vaiti-olo. + +Semmoisina minuteina käy tavallisesti niin, että kaikki ne, jotka näin +vaikenevat, ajattelevat samaa asiaa. + +Ankerschmidt katkaisi ensiksi äänettömyyden. + +-- "Minä kiitän teitä paljon sydämellisestä tarjouksestanne, ja minun +olisi vaikea löytää mitään syytä, jonka tähden sitä hylkäisin. Sanoohan +Erzsikekin teitä jo 'sedäksi.'" + +-- "Oi, tiedättehän hyvin, että meidän tuttavuutemme jo on sangen +vanha. Minä olen neiti Erzsike'lle vanhassa kiitollisuuden velassa. +Hänkin on pelastanut minut, vaikk'ei hän silloin vielä tietänyt, +olisinko minä sitä ansaitseva." + +-- "Mitä se oli?" kysyi Aladár, Erzsikeen katsoen. + +-- "Oi, ei mitään. Pilantekoa", sopersi lapsi, kauniisti punastuen. + +-- "Mutta minuun katsoen oli se vakava asia", lausui Garanvölgyi. + +-- "Kuinka, hyvä herra?" sanoi sotavanhus, kämmenellään peittäen +lasiansa, jottei Kampós herra sitä saisi varkain täyttää. "Te muistatte +vielä tuota narrimaisuutta?" + +-- "Niinpä kyllä; minulla on vielä nytkin tallessa kirje, jota ensinnä +en tahtonut lukea ja jonka tähden kunnioitettu herra naapurini +sitte tahtoi lyödä pääni poikki; siitä asti kannan sitä aina +taskukirjassani." + +Ja kaikkia väitöksestään vakuuttaaksensa, veti hän nyt esiin vanhan +nahka-lompakkonsa ja otti sen neljännestä salasopesta, jossa hän piti +vanhimpia relikejään, -- nimittäin pari pankin-seteliä unkarilaisella +päällekirjoituksella anno menneeltä hyvältä ajalta, erästä kulunutta +muotokuvaa, yhtä silkki-hivaletta jostakin sotalipusta y.m., y.m., -- +tuon huolellisesti talletetun kirjeen, jonka tyttö lapsena oli hänelle +salassa kirjoittanut, jotta hän varoisi itseään koti-petturilta. + +Hän antoi kirjeen Aladár'ille; muut tiesivät siitä jo. + +Mutta yhtä eivät muut tienneet: sitä, että Aladár tästä kirjoituksesta +on tunteva sen käden, joka oli kirjoittanut tuon anomuskirjan, joka +hänelle vapauden tuotti. Sitä ei kukaan tietänyt arvatakaan, että hän +jo oli nähnyt tämän käsi-alan jossakin. + +Aladár tunsi jokaisen veren-pisaran tunkevan sydämeensä, kun hän näki +tämän kirjeen; hän ei lukenut, mitä se sisälsi, taikka jos hän sen +lukikin, ei hän sitä ajatellut; näissä piirteissä hänen silmiensä +edessä seisoivat ne rivit, jotka lapsellisella vilpittömyydellä +rukoilivat unhotetun, hukkaan joutuneen vangin edestä, jonka kaikki, +jopa hän itsekin, olivat hylänneet. + +Tämä siis oli se käsi, tämä se sydän, joka vaan tietää toimiella ja +tuntea, mutta ei salli itseänsä löytää? Ei niinmuodoin niitä, jotka +hymyilevät jo kaukaa, vaan se, joka sulkee akkunan, kun hän näkee +luoksensa tultavan; sekö se oikea oli? + +-- "No, etkö anna kirjettäni takaisin, vai tahdotko oppia sen ulkoa?" +kysyi Garanvölgyi ajatuksiin vaipuneelta. + +-- "Minä ajattelen, että tämä kirjoitus on ihan -- erään toisen +kirjoituksen muotoinen." + +Tällä hetkellä oli Aladár'in mahdoton olla huomaamatta sitä +hämmästystä, jolla yht'äkkiä Ankerschmidt ja hänen tyttärensä katsoivat +toisiinsa; tyttö loi sitte hämmentyneenä silmänsä maahan ja +Ankerschmidt saattoi tuskin enää kauemmin salata levottomuuttansa. + +-- "Hja, poikaseni", sanoi Garanvölgyi, pannen kirjettä takaisin +reliki-soppeensa, "yhtäläisellä kädellä kirjoittavat monet, +yhtäläisellä sydämellä harvat." + +Ankerschmidt'in levottomuuden selitti Garanvölgyi siten, että hän +päivän vaivojen perästä haluaa lepoa; hän antoi sentähden merkin +pöydästä-nousuun; tätä käytti jokainen hyvästi-jättöön, ja muutaman +minutin kuluttua riensi kukin kamariinsa. + +Aladár'in yölevosta oli sentään varsin huonosti huolta pidetty tuon +kirjeen näyttämisellä; hän haaveksi enemmän yönsä kuin nukkui. + +Kuka tietää, ehkä sentään on jotakin perää tuossa taika-uskossa, josta +nuoret tytöt pitävät kiinni, että jos he näkevät unta armaastansa ja +herätessään kääntävät pään-alustaan, armaskin silloin on tytöstä unta +näkevä. Ja unen haltiatar on lumoova haltiatar. + +Garanvölgyi kummastui, kun hän, aamulla varhain herättyänsä, +varpaisillaan hiljaan astuskeli korridorin lävitse, jotta hän, nukkuvia +herättämättä, pääsisi ulos pihalle vaaraa katselemaan, ja silloin jo +näki Aladár'in täysissä vaatteissa tulevan kamaristaan. + +-- "Sinä olet jo noussut ylös?" + +-- "Olen; tahdon lähteä hyvään aikaan." + +-- "Lähteä? Mihin? Ja millä?" + +-- "Sielun-hukuttajalla, jolla tulin; jonnekunne, jossa voin olla +hyödyksi." + +-- "Mutta minkätähden semmoisella kiiruulla?" + +-- "Menkäämme kamariinne, eno. Minä tahdon sen sanoa." + +Vanhus meni Aladár'in kanssa kamariinsa. + +-- "No, sano nyt, kuka sinut karkottaa pois?" + +-- "Rakas enoni! Eilen, kun näytitte minulle tuon kirjeen, tunsin minä +sen piirteissä saman käsi-alan, jonka näin siinä tuntemattomassa +anomuskirjassa, joka menestyksellä rukoili vapauttamistani." + +Tämä ilmi-saanti hämmästytti suuresti itse Garanvölgyiäkin. + +-- "Sen mukaan olisi siis tämä tyttö kirjoittanut senkin." + +-- "Niin. Minä tiedän nyt jo enemmän, kuin mitä minun tarpeellista on." + +-- "Ja sentähden tahdot nyt jättää talon?" + +-- "Mitä voisin muuta tehdä? Minä tapaan ensimmäisen kerran eläissäni +naisen, jolla on sydän. Jos hän olisi vanha rouva, sopisi minun iloita +siitä, sillä minä voisin sanoa hänelle: 'rakas äitini' ja pyytää häntä +nimittämään minua pojaksensa. Mutta kaunis, järkevä, tunteellinen lapsi +ja minä: miksi satumme me yhteen?" + +-- "Minä en näe siinä mitään vaaraa. Jos te rakastatte toisianne, otat +sinä hänet ja he antavat hänet sinulle." + +-- "Hyvä eno, minä olen köyhä poika; vaivalla ansaitsen leipäni. Nuot +ovat rikkaita. Jos minä nyt jään tänne, jossa heidän ei ole valta minua +vastaan-ottaa taikka ei, koska tulva on ajanut heidät juuri meidän +luoksemme, eivätkä he millään tavalla, jos tahtoisivatkin, voi poistaa +minua, vaan ovat pakoitetut jäämään yhden katon alle minun kanssani, ja +jos he eivät tahtoisi nähdä ja kuulla minua, eivät he edes siten voi +auttaa itseään, että lähtevät luotamme, sillä ylt'ympäri on meri; -- +jos minä kuitenkin käytän tätä surullista tilaa ja jään tänne, enkö +minä joudu yhtäläiseen siveelliseen arvoon, kuin nuot Karaibin saarten +indianit, jotka syövät suuhunsa heidän luoksensa pelastuneet +haaksirikkoiset?" + +-- "Sinä olet oikeassa; lähde!" + +Vanha herra pudisti sisarensa pojan kättä ja sanoi hänelle vielä +kerran: "lähde;" sitte tarttui hän hänen käsivarteensa ja meni hänen +kanssaan ulos pihalle laitoksiansa jatkamaan. + +Palkollisten ilmoituksen mukaan oli tuuli yöllä suuresti vahingoittanut +patoja. Aladár määräsi heti, että muutamista ohratynnyreistä, jotka +täytettiin kivillä, muodostettaisiin hätävarustuksia padon eteen, joita +vastaan aaltojen hyökkäykset raukeisivat. Kun tämä työ oli valmis, tuli +suuruksen aika, ja siellä täytyi Aladár'in vielä kerta sattua yhteen +Ankerschmidt'ilaisten kanssa. + +Kun ei Aladár'in sopinut paeten lähteä pois talosta, sanoi hän +hyvästi-jätön varaksi Ankerschmidt'ille, että hän taas astuu venheesen +ja, jos mahdollista, soutaa ylös Tisza-Dob'iin asti, jossa häviön alku +on. + +-- "Mitä hyötyä siellä nyt voitte tehdä", kysyi Ankerschmidt, häntä +vastustellaksensa. + +-- "Ei mitään; mutta minä saatan kuitenkin oppia jotakin." + +-- "Minä taas olin toivonut, että tänään aamulla lähtisimme vähäiselle +retkelle ulko-tanyoille." + +Tämä oli pidätys "in optima forma", jota ei käynyt hylkääminen. + +-- "Matkani ei ole erittäin kiire; minä en pidä väliä, vaikka +lähtisimmekin vesille; ilma on kaunis." + +Vanha herra tahtoi ottaa pyssynkin mukaansa; onhan hyvä tilaisuus +jahtiin. Mutta Erzsike sai hänet siitä luopumaan. Mitä sillä? Hän +saattaisi sillä ampua joko itsensä taikka "jonkun muun." + +Aladár sousi tällä kertaa venhettä hävinneen kastellin ympäri, joka +ihmeteltävän kauniisti oli sikisokin maahan syöstynyt. Ankerschmidt +kiroili kaikilla kielillä, pyytäen jokaisen "teremtette'n" ja +"kreuzsakerment'in" perästä matkakumppaniltaan anteeksi sopimatonta +sanaa. Aladár käski hänen vaan tehdä hyvin, se puhdistaa ihmistä; +sentähden on unkarilaisen mieli niin sävyisä, että hän kiroo kaikki +sisältänsä, ei pidätä sitä kauan. + +-- "No, kunhan me vaan itse olemme olemassa", sanoi lopuksi sotavanhus, +rauhoittuneena; "lähtään niitylle, se on: aioin sanoa: merelle." + +Tämän lausuttuansa sitoi hän nenäliinansa kulmaan solmun, jossa +tilaisuudessa Aladár huomasi, että muutkin kolme kulmaa olivat +solmussa. Hän ei saattanut olla kysymättä, mitä se merkitsee. + +-- "Tämä solmu, jonka nyt sidoin? Se on muistuttava minua siitä, että +heti kuin kohtaan ystäväni Grisák'in, tartun hänen tukkaansa ja kysyn +häneltä, minkä kunnon ihmisen hän pani kastelliani rakentamaan. Tämä +toinen solmu puhuu amice Mikucsek'ille, että mitä hänellä oli hakemista +patoja myöten viime öinä. Tämä kolmas on solmittu herra Bräuhäusel'iä +varten. No, he saavat vielä nähdä mitä menoa minä siellä nostan erään +salasuosion turvissa tehdyn sulun tähden." + +Neljännestä hän ei virkkanut mitään. + +-- "Entäs neljäs?" + +-- "Sekö? Sen sidoin vaan sattumalta; se ei merkitse mitään." + +Puolipäivään asti saattoi venheellä kulkea monta kaunista seutua; +paikoittain näkyi rajakiviä vedessä; siellä Ankerschmidt muistutti: +"tässä alkaa minun tilukseni." + +Eräässä paikassa oli kaunis, kumpuinen ylänne, joka pisti esiin +merestä, niinkuin saari; siinä laski Aladár maalle. + +Kummulla kasvoi ohraa, jossa jo rehotti runsaita, nelirivisiä +tähkäpäitä; koko ala saattoi olla viisikymmentä askelta ympäri käyden. +-- Siinä molemmat kinailivat, kenen tämä pelastunut pelto lienee. +Ankerschmidt väitti, että se oli Garanvölgyin, Aladár sanoi sen olevan +Ankerschmidt'in. + +-- "Olkoon kenen hyvänänsä, viekäämme siitä kotia näyte, että olemme +nähneet jotakin viheriäistä, niinkuin Noakin kyyhkyset." + +Tämän sanottuansa poimi Ankerschmidt kourallisen ohria; Aladár'kin otti +yhdeksän tähkäpäätä ja pisti ne kiinni hattuunsa. + +-- "Tämä on todellakin meri", sanoi ritari, katsellen ylt'ympäri aavaa +vedenpintaa. "Ja nyt saatamme, nuori ystäväni, molemmat sanoa, että +meidän omaisuutemme on yhdessä paikassa; minunkin on meren pohjassa, +niinkuin teidän." + +-- "Kaikki vertaukset ontuvat." + +-- "Minun ei onnu. Nyt en minä voi päästä tiluksilleni, te ette +myöskään; se on yhtälaatuinen tapaus. Kun minä pääsen minun +tiluksilleni, silloin pääsette tekin teidän." + +-- "Mitä te tällä tarkoitatte?" + +-- "Minä tiedän varmaan, että te armon kautta saatte takaisin +takavarikkoon otetut tilanne." + +Aladár'in päähän välähti ajatuksen kipinä. + +-- "Jos te tiedätte tämän, hyvä herra, silloin tiedätte senkin, ketä +minun tulee kiittää tästä odottamattomasta armosta; minä pyydän, +toimittakaa hänelle tämä tulinen käden-pudistus." + +Ankerschmidt huomasi, että hän oli tullut Aladár'ille enemmän +ilmoittaneeksi, kuin mitä hän tahtoi, ja kiiruhti häntä kiivaasti +vastustamaan. + +-- "Nuori ystäväni, minä ilmoitan teille, että teidän tulee tästä +armosta kiittää ainoastaan sitä, josta se lähtee. Älkää pahaksuko tätä +muistutusta minulta, vanhalta sotamieheltä, älkääkä luulko, että teillä +on salaisia puolustajia; teillä ei ole niitä." + +Aladár kiitti opetuksesta; hänellä oli jo kylläksi tietoa. + +Tämä tieto loi uusia aatteita hänen sydämeensä. Omaisuus, se ei häntä +ilahuttanut, sillä Aladár, niinkuin jokainen jalo mies, tiesi hyvin, +että omaisuus vaan on velvollisuus, ja että sillä, joka meidän aikoina +Unkarissa on laveain tilusten herra, on lukemattomia velvollisuuksia, +johon verrattuna kaikkein raskainkin ammatti on todellinen sinecura; +vaan se ajatus teki hänet onnelliseksi, ettei kukaan enää saata +nimittää itsekkäisyydeksi sitä, mikä on rakkautta. + +Ja se ajatus teki hänet onnelliseksi, että hän oli oivaltanut semmoisen +perheen mielenlaadun, jota hän tähän asti ei ollut tuntenut. + +Lapsi yrittää enkelin-tapaisesta säälistä, ei mielihalusta, eikä +naisellisesta taipumuksestakaan, vaan ainoastaan siitä hyvän +harrastuksesta, joka kääntää hellätunteisen mielen kärsivän puoleen, +varoittamaan vanhaa miestä vaaran suhteen, joka siihen aikaan oli +varsin yleinen. Tällä vanhalla miehellä on rakas sukulainen, joka kituu +valtiovankeudessa, jonka jokainen on unhottanut ja jonka hyväksi ei +vanhus itse voi mitään tehdä, koska hän jokaisen toimensa kautta vaan +vahingoittaisi häntä; mutta vieraan herran lapsi kirjoittaa salaisesti +anomuskirjan hänen hyväksensä; isä ei suutu siitä, menee itse sen +kanssa pois, käy katsomassa vankia vankihuoneessa, on siellä tyly häntä +kohtaan, jottei tämä aavistaisi, kuka hänelle toi vapauden öljy-oksan; +täällä kotona sulkee hän tyttärensä pois hänen nähtävistään, jotteivät +he rakastuisi toisiinsa ja joku voisi sanoa, että hän vanhain +ansioittensa nojalla on valta-istuimen edessä rukoillut erään tuomitun +omaisuuden takaisin-saamista ainoastaan sentähden, että hän hankkisi +sen omalle tyttärellensä. Sen vuoksi torjui hän pois luotansa +tervehtijää ensimmäisen yhtymyksen perästä ja varoi hänen kanssaan +enään yhteyteen joutumasta. + +Eikä koskaan olisi tapahtunut, että he olisivat oppineet toisiansa +tuntemaan, jos ei hävittävä tulva olisi lakaissut heitä kaikkia kokoon +pieneen saareen. + +Takaisin tullessaan havaitsi Aladár veden pinnan vähemmän likaiseksi +kuin siihen asti. + +Mikä arvo kaikella sillä on, mitä hän maan päällä on kadottanut, siihen +verrattuna, mitä hänen sydämensä on voittanut? + +Kun he keskipäivällä tulivat kotia, otti Kampós herra heidät heti +vastaan sillä ilahuttavalla tiedolla, että vesi heidän poissa ollessaan +oli laskenut kaksi tuumaa. Aladár ei ilahtunut siitä, ja riiteli +huoneenhaltian kanssa, että kuinka hän siitä noin saattaa iloita, koska +tämä epäilemättä osottaa, että vesi on jossakin muussa paikassa +rikkonut padon ja tulvannut toisaalle. + +Erzsike tuli ulos isäänsä vastaan, jolle Aladár oli näyttänyt +pelastetut hevoset tallissa, ja, pujottuen isänsä käsivarteen, meni +ylös asuntoon. Hänen päässänsä oli ruusun-värisillä nauhoilla +varustettu olkihattu metsäruusun ummuilla, joita hän oli poiminut +puutarhasta. + +Garanvölgyi huomasi heti, että Aladár oli paremmalla mielellä, kuin +aamulla. Hän ei astunut hänen kamariinsa kertomaan, missä oli ollut ja +mitä nähnyt, vaan jää sen sijaan ulos korridoriin, ja, ikäänkuin ei +mitään tulvaa eikä vaaraa olisi, loruilee Ankerschmidt'in tyttären +kanssa, eikä kauhistu Karaibin saarelaisen ruokahalua, joka syö +luoksensa pelastuneen haaksirikkoisen. + +Ruokasalissa oli pöydälle toinen toisensa viereen laskettu Aladár'in +hattu ohran-tähkinensä ja Erzsiken metsäruusu-umpuineen. Garanvölgyi +luki ohran-tähät, niitä oli yhdeksän, ja myöskin ruusut, joita oli +seitsemän. + +Kohta sen jälkeen meni Erzsike isänsä luokse ja sitte kysyi Aladár'kin +enoansa; kun kello oli kilissyt, kokoontuivat kaikki neljä taas +ruokasaliin. + +Garanvölgyi luki uudestaan ohran-tähät -- niitä oli vaan kahdeksan; +sitte ruusun-ummut -- niitä oli enään ainoastaan kuusi. + +"Nämät varastavat jo toinen toiseltaan", ajatteli itsekseen vanha +herra. + +Hänen olisi huoleti sopinut lyödä vetoa siitä, että puuttuvan +ohran-tähän löytäisi jostakin Erzsiken rukouskirjasta, ruusun-ummun +päinvastoin Aladár'in taskukirjasta. + +Kun Aladár oli jäänyt yksinänsä enonsa kanssa, ilmoitti hän tälle, mitä +Ankerschmidt'ílta oli saanut kuulla omaisuutensa takaisin-saannista. + +-- "Minä surkuttelen sinua, poika parka", sanoi siihen vanhus +katkerasti. "Kuinka kauniisti sinä jo olit rauhoittunut siinä +ajatuksessa, että 'oli, ei ole' -- 'enemmänkin on jo mennyt hukkaan +Budan alla.' Semmoisia sananlaskuja on paljon unkarin kielessä. Minä +luulen sinun unesi sangen vähän häirittyneen siitä ajatuksesta, että se +vielä kerta tulisi takaisin. Sinä olet itse hankkinut itsellesi leipää, +olet ansainnut sen, sillä toimeen tullut. Sinä olit tyytyväinen tähän +uuteen elämään ja totutit itseäsi siihen, että mitä ei ole, sitä ei +tarvitse. -- Ja nyt saat yht'äkkiä kappaleen Amerikkaa! Huoneenhaltiani +on käynyt kolme kertaa entisellä tilallasi ja kertonut, mitä kaikkia +hän siellä on nähnyt. Kahdeksan vuoden kuluessa on siinä ollut neljä +arentimiestä. Kaikkien neljän oli se pää-asia, että hävittäisivät +tilaa; kolme pakeni, valtiolle arentirahaa maksamatta. Siinä kyllä, +että summat figureeraavat budgetissä. -- Kauniit Mürzthal'in lehmäsi, +merino-lampaasi, täysiveriset hevosesi antoi jo ensimmäinen arentimies +mennä; toinen myi metsäsi, jonka huolella olit istuttanut, ja hakkasi +puistosi poltinpuiksi; viimeiselle ei enää jäänyt muuta myydä, kuin +huoneissa olevat kartiinit. Tämä toimellinen mies käytti vielä +hyväksensä kasvinhuoneessa olevat akkunatkin. Kun Kampós kävi siellä +viimeiseksi, ei enään oltu jätetty edes kesantoa, ja kasoihin kootun +lannan myi arentimies juuri silloin pois naapuri-läänin talonpojille. +Huoneissa ei ollut ainoatakaan tuolia, johon olisi sopinut istua, mutta +sitä enemmän kaikki nurkat täynnä hiirenläpiä. Akkunan-alustoihin +olivat rotat rakentaneet itselleen neljä viisi huonekertaa, niin paljon +rakastivat he tätä paikkaa, ja vaakuna-salisi välikaton lävitse vuosi +sadevesi. Nyt otat sinä vastaan tämän 'prairian;' kun sen kadotit, oli +sen arvo kaluineen kolmesataa-tuhatta florinia, ja vielä nytkin siitä +maksaisi kaksi. Siinä on velkoja kaksikymmentä-tuhatta florinia, joista +ei tietysti kukaan ole kahdeksaan vuoteen korkoja maksanut. Ensimmäinen +toimesi on hakea jotakin hyväntahtoista pankkiiria, jonka tulee sinua +sääli ja joka kristillistä kolmenneljättä prosentin palkkiota vastaan +antaa vekseleistäsi noin kymmenen-tuhatta florinia. Sitte saat vaivata +päätäsi, mitä niillä ensiksi alkuun panet; ostatko juhtia? korjaatko +asuinhuoneita? vai suoritatko korot, jottei pää-omaa sanottaisi ylös? +Sentähden vielä kerta, rakas veikkoni, ota vastaan minun vilpitön +surkuttelemiseni." + +-- "Ei se nyt tässä ole pääkysymys", sanoi Aladár, olkapäitänsä +kohauttaen. + +Tietty se, ettei tämä ollut pääkysymys, vaan se, että jos täytyykin +nähdä vaivaa ja voimiansa ponnistella, kumminkin tietää missä ja kenen +tähden. + +Tämän tiesi vanha herra itsekin. Hän luki Aladár'in sielusta, niinkuin +avatusta kirjasta. + +Aladár jäi siksi päiväksi sinne; mihin hän niin myöhään olisikaan +lähtenyt? + +Seuraavana päivänä sai hän taas niin paljon tekemistä kylässä, jossa +yksityiset talot siellä täällä olivat vahingoittuneet tulvasta, että +hän vasta keskipäivällä tuli kotia raskaasta työstänsä. Iltapäivällä +kului aika suotuisammissa mittaustöissä. Nämät olivat alkutöitä kahden +sydämen välin täyttämiseksi, johon vaan puuttui korkeammasta paikasta +hankittava vahvistus. + +Hän ei enään ollenkaan ajatellut poislähtöä. Se olisi ollut hänen +mieleensä, jos joku olisi häntä pidättänyt; mutta sen sijaan ärsytti +häntä eno lakkaamatta semmoisilla sarkasmeilla, kuin "koska lähtee hän +tulvan tuhotöitä tutkimaan? odottaako hän siksi, kuin tulee vielä +otollisempi stadiumi?" -- Ainoastaan Erzsike arveli puolilla sanoilla, +että tuossa pienessä sielun-hukuttajassa kulkeminen lienee hengelle +vaarallista. + +Kolmen päivän kuluttua havaitsi kuitenkin jo Aladár itsekin, että +sittekuin hän oli sanonut lähtevänsä pois, hänen ei käy enää jääminen, +jos ei hän tahdo kokonaan saattaa sanaansa tyhjänveroiseksi. Illalla +ilmoitti hän siis enollensa, mutta niin, että sen ohessa muutkin sen +kuulivat, että huomenna aamulla täytyy hänen lähteä matkalle; hän ottaa +ainoastaan yhden soutomiehen mukaansa. + +Garanvölgyi vastasi vaan, että se on hyvä; hän antaa leipoa hänelle +kakkuja matka-evääksi. + +Aamulla nousikin Aladár hyvään aikaan ylös; hän kääri kokoon karttansa +ja koneensa, ja antoi suurella kohinalla tomuttaa matkaviittansa. Vanha +herra tuli ulos kamaristaan ja sanoi leikillisesti: + +-- "Sinä lähdet siis jo? No, kakut ovat valmiit sinua varten." + +-- "Kiitoksia. Minä sanon vaan muutamia sanoja jäähyväisiksi +Ankerschmidt'ilaisille." + +-- "Siinä teet hyvin; sittekin jää sinulta aikaa minulle." + +Aladár erhettyi arvattavasti ovien suhteen, sillä hän teki sen suuren +rikoksen, että hän Ankerschmidt'in sijaan astui ensiksi sisään hänen +tyttärensä luokse, joka maailman tavan mukaan ei olisi käynyt laatuun. +Hän oli varma siitä, että Erzsike jo oli suorittanut toalettinsa. + +Tytön kasvot eivät saaneet salatuksi, että hän oli odottanut häntä. + +-- "Te lähdette siis jo?" kysyi hän, ojentaen oikeaa kättään +nuorukaiselle. + +-- "Minä olen jo ollut kauan täällä." + +-- "Olettehan täällä kotona." + +-- "Oi, ei, tämä on enoni talo; hän melkein karkottaa minut pois. Hän +ei rakasta laiskoja ihmisiä." + +-- "Tämä talo ei nyt ole ainoastaan teidän enonne, tämä talo on nyt +meidänkin. Onko se totta, vaiko ei?" + +-- "Totta." + +-- "Siinä tapauksessa pyytäisin minä teiltä jotakin, mutta älkää pitäkö +minua sen vuoksi uhka-rohkeana." + +-- "Käskekää minua." + +-- "Jos saattaisin käskeä, en pyytäisi; oi, minä olen armoton sille, +jota minun on valta käskeä, -- se ei kelpaa teidän suhteenne. Minä vaan +pyydän, anon, niinkuin valitusta tekevä alamainen; te kuulette minua ja +olette niin armollinen, että otatte sen huomioon." + +-- "Se on allekirjoitettu in blanco. Mitä se on?" + +Erzsike laski nyt irti Aladár'in käden ja vetäysi pelon-alaisena +taaksepäin, ikäänkuin hän pelkäisi, että hänen pyyntönsä saisi sen +muodon, jotta se olisi esitetty "pakoittavain asianhaarain" vallitessa. + +-- "Sitä mielisin teiltä pyytää, että -- jäisitte tänne vielä yhdeksi +päiväksi." + +Siihen ei tarvinnutkaan Aladár'ia liioin kehoittaa. + +-- "Sanoinhan, että se on näkemättä allekirjoitettu: -- minä jään." + +-- "Ah", sanoi tyttö, hyvästä alusta iloiten, ja nyt säihkyivät jo +hänen silmänsä sitä tulta, jonka leimu voittaa kaikki timantit. "Minä +kadun jo, etten pyytänyt -- yhtä viikkoa." + +-- "Hyvä", sanoi Aladár. "Minä jään siis tänne viikoksi." + +-- "Jos olisin tietänyt sen, että olette niin jalomielinen, olisi minun +pitänyt pyytää teitä jäämään tänne kuukaudeksi." + +Tässä Aladár jo tunsi, että hän tiedustelijan virasta oli joutunut +ratkaisevaan tappeluun, eikä hän enää komentanut ääntänsä +teeskenneltyyn kylmäkiskoisuuteen, vaan antoi sen kaikkua niin +lämpimänä, kuin se alkuansa vuosi hänen sydämestänsä. + +-- "Minä jään tänne kuukaudeksi -- kahdeksi, vuodeksi." + +Tyttö tarttui hänen puheesensa, kyynelsilmin astuen yht'äkkiä hänen +eteensä ja molemmilla käsillään likistäen hänen kättänsä: + +-- "Jääkää tänne ainaiseksi!..." + +-- "... Kyllä -- ainaiseksi", vastasi Aladár, hellästi syleillen +armasta lasta. + +Tyttö piti vielä kiinni Aladár'in oikeasta kädestä, kun nuorukainen +syleili häntä; hän livahti kuitenkin äkisti pois hänen syleilystään, ja +ennenkuin Aladár saattoi arvata hänen aikomustaan, suuteli hän, +puoleksi kumartuen, puoleksi sitä luoksensa nostaen, tämän rakasta +kättä, häveliäästi kuiskaten: "minun herrani!" + +Aladár saattoi nyt suudella takaisin rakkaan lapsen kättä -- molempia +-- sata kertaa perätysten; hän ei sillä voinut palkita sitä, että oli +sallinut naisen suudella hänen kättään, naisen, joka häntä rakastaa, +ihailee, kunnioittaa alati, äärettömästi, ja joka kaikista näistä -- +edeltäpäin pyytää anteeksi. + +-- "Tulkaa, tulkaa!" sanoi Erzsike, pistäen kätensä Aladár'in +kainaloon ja vieden hänet kanssaan isänsä kamariin. + +Vanha Ankerschmidt, joka tosin ei ollut kuullut sanoja, mutta kuitenkin +ääniä oven lävitse, ei hämmästynyt, kun hänen tyttärensä Aladár'in +rinnalla astui sisään hänen luoksensa. + +-- "Näetkös, isäni", lausui lapsi, "minä kosin häntä, ja hän ottaa +minut." + +-- "Sen arvasin", lausui vanhus, kättään Aladar'ille ojentaen, ja kun +tämä oli sen vastaan-ottanut, syleili hän nuorukaista, suuteli häntä +molemmille poskille ja kuiskasi lempeästi: "rakas poikani!" + +Aladár ei virkkanut mitään; hän ei ollut niitä miehiä, jotka ääneen +ilmaisevat ajatuksensa, mutta hänen mieleensä tuli, että tällä +ihmisellä on suuri oikeus häntä pojaksensa nimittää, sillä päätetyn +elämän jälkeen antoi hän hänelle uudestaan alun. + +Ja tämä toinen elämä -- alkaa hyvin. + +Valtiollinen näköala on surkea, yhteiselämä kurja; semmoisena aikana +tavataan onnellisuutta ainoastaan siellä, jossa rakkaan naishengen +kaikkia sulostuttava taikavoima suureen maailmaan luopi pienen maailman +ja saattaa unhottamaan, millä onnettomalla planetilla me elämme. + +Elämässä on paljon kaunista, josta ei vielä ole mitään johdattavia +artikkeleita kirjoitettu. + +Aladár unhotti itsensä kokonaan tuonne Ankerschmidt'in kamariin; se ei +olekaan kummaa: kuinka paljon uutta, kuinka paljon ihmeteltävää hän +löysi tässä uudessa maailmassa! Onko mahdollista, että noin +pikkaraiset, atomilliset kädet ovat maailmassa olemassa, ja että nämät +näkymättömät haltiattaren sormet saattavat voimakkaasti tarttua +kohtalon rautaiseen koneistoon ja siitä vetää ulos erään ruhjottavaksi +määrätyn kuolevaisen? Onko mahdollista, että maailmassa löytyy noin +kuultavat silmät, joitten lävitse saattaa lukea kirkkaan sielun +jokaisen hohtavan ajatuksen? Onko mahdollista, että yksi ainoa enkeli +voi muassaan taivaasta tuoda alas koko taivaan-valtakunnan? + +Ja kun Aladár katseli näitä mykkänäkin puheliaita huulia ja ajatteli, +että tämän haltiattaren sametti-suudelma oli koskenut hänen työstä +ruskoittunutta kättään, silloin täytyi hänen tehdä itsekseen vakava +lupaus, että hän pitkäin vuosien kuluessa on tämän suuren velan +sovittava. Sillä naisen suudelma lemmityn kädelle on hirmuisen suuri +velka! + +Vanhasta Garanvölgyistä näytti vihdoin sopimattomalta, että hänen +sisarensa poika sanoo niin kauan jäähyväisiä Ankerschmidt'ilaisille, +sillä varmaankin oli jo pari tuntia kulunut siitä, kun hän meni hänen +luotansa; lopulta päätti hän itsekin mennä toiselle puolelle +vierastensa luokse. + +Hän astui sisään Ankerschmidt'in kamariin ja hymyili, kun näki +siellä Aladár'in istuvan Erzsiken vieressä, joille Ankerschmidt +silloin juuri leikillisellä vakavuudella selitti, kuinka avioliitto on +linna-vankeuden kaltainen; tätä hän ei tietysti itse uskonut, mutta ei +häntäkään kukaan uskonut. + +Garanvölgyi lausui piloillaan Aladár'ille, ikäänkuin hän ei ymmärtäisi +asian laitaa: + +-- "Venheesi on valmis..." + +-- "Minä en lähde mihinkään", vastasi Aladár, vieden punastuvaa +kultaansa enon eteen. + +-- "Me pidätimme häntä täällä -- meidän luonamme", sanoi Erzsike, +hellästi liittyen sulhoonsa. + +-- "Ja minä tuotin venheesi tänne -- porstuaan", lausui hyväsydämisellä +sarkasmilla vanhus. + +Anckerschmidt purskahti nauruun. + +-- "Venheen porstuaan!" + +-- "Tiesinhän minä, että loppu olisi tämmöinen", sanoi vanhus. "Tästä +avioliitosta saatamme sanoa, ettei ainoastaan 'taivas' tahtonut sitä, +vaan myöskin 'vesi.' Tulevaisuudeksi on kuitenkin se ajatus jäähdyttävä +herra sisareni pojan turhamielisyyttä, ettei hän voinut hankkia +itselleen puolisoa muualta, kuin autiolta saarelta, jossa paitsi häntä +ei ollut yhtään naima-kuntoista miestä." + +-- "Au contraire!" vastusti häntä nauraen Ankerschmidt; "rouva +tyttäreni sopii soimata itseään siitä, ettei hän muulla tavalla voinut +miehelään päästä, kuin että lunasti kuolemaan tuomitun vangin omalla +kädellään, niinkuin joskus olen lukenut jossakin ranskalaisessa +romanissa." + +Molemmat pilkatut rakastuneet tunsivat itsensä kuitenkin sangen +onnellisiksi tässä ristitulessa, toinen toistaan syleillessään. + +Tämän vienotunteisen kohtauksen lopetti Kampós herran ilmestyminen, +joka, kun hän ei muissa huoneissa tavannut ketäkään ja kuuli, että +herrat kaikki ovat Ankerschmidt'ilaisten luona, tuli suurella tohulla, +ja kompuroi sisään sillä tiedolla, että vesi aamusta alkaen on laskenut +yhden jalan. + +-- "Minä en sillä enää väliä pidä", sanoi Aladár, joka oli rientänyt +melua kohden, "vaikka se kokonaan katoisi." + +-- "Ette 'pidä väliä?'" sanoi kummastuen Kampós herra; mutta hänen +kummastuksensa katosi sitte heti, kun Erzsike hyvällä mielellä nauraen +laski kätensä Aladár'in olkapäälle ja nojasi poskeaan armaansa +käsivartta vastaan. -- Nyt selkeni yht'äkkiä tuon kunnon miehen +aivoissa! -- "Ah haa! sentähden suuttui siis kunnioitettu herra, kun +toispäivänä sanoin, että vesi laskee. No, tämäpä..." + +Mutta enempää hän ei lausunut sanoilla, vaan tahtoen, niinkuin pontevan +patriotan sopii, teoissa osottaa mieltänsä, lähestyi nuoren herran +morsianta sillä aikomuksella, että nyt heti suutelisi tämän kättä; +mutta Erzsike ei millään muotoa sallinut sitä, vaan teki tämän +yrityksen tyhjäksi siten, että pisti molemmat kätensä piiloon Aladár'in +kainaloon, jonka ohessa hän aivan yksitotisesti piti Kampós herralle +pitkän esitelmän siitä, että ainoastaan sangen sangen suuret ja +mahtavat herrat sallivat sangen sangen alhaisten palvelijain heidän +kättänsä suudella. + +Aladár olisi mielinyt hengittää sisäänsä tuon armaan olennon ja kantaa +sitä itsessään sieluna. + +Sen muutoksen aikaan-saattoi kuitenkin Kampós herran tiedontuonti +mielissä, että jokaista halutti päästä ulko-ilmaan veden laskemista +katsomaan. + +Tulva oli vielä merenä ylt'ympäri, mutta se ei enää lainehtinut; se oli +niin sileä, kuin peili. + +-- "Lähdetään soutamaan venheellä", ehdoitti Garanvölgyi. "Tämä vesi on +meidän!" + +Ehdoitukseen suostuttiin yleisesti. Aladár'in sielun-hukuttajakin +laskettiin vesille; hän istui siihen itse ja nosti Erzsiken, niinkuin +köykäisen kukkakimpun, vastapäätänsä. Venheesen sijoittuivat Kampós +herra ja molemmat vanhat herrat. Sielun-hukuttajan annettiin mennä +edellä, ja Kampós herralta otettiin kunniansana, ettei hän kaataisi +venhettä kumoon. + +-- "Mihin soudamme?" kysyi Aladár. + +-- "Vanhaan kastelliin päin", vastasi Garanvölgyi. + +Tänäpänä osasi Aladár hyvin huonosti laskea oikeata suuntaa ja sousi +kovin kovin verkalleen; hän ei saattanut toisin tehdä, kun näki +edessään nuot kaksi silmää, joihin katsominen oli yhtä haavaa elämä ja +unelma. + + + + +XVI. + +Vanha kastelli. + + +Hja, vanha kastelli seisoo kuin seisookin vielä pystyssä. + +Kattoa aika ei tosin ollut laupiaasti kohdellut, mutta perustukset +eivät sallineet itseään järkäyttää. + +Ja kuitenkin oli siitä sanottu, että se on ristinrastin lävistetty +rotan-käytäviltä, että sen tiilet ovat rappeutuneet ja toukat rikki +jauhaneet orsipuut; tarvitsee vaan tulla kunnollinen myrsky, jotta se +kasaksi kaatuu ja katoavaisuuden omaksi joutuu. Mutta katso, uusi +rakennus hajosi pikemmin maahan ja vanha huoneus seisoo vielä nytkin, +elementeistä huolimatta, antaen todistusta siitä, että entisajan +ihmiset eivät rakentaneet niin, jotta vaan "tehkää hyvin, katsokaa." + +Garanvölgyi avasi ruostuneet lukot ja laski vieraansa kastellin +etupihaan, josta silloin jo pakovesi oli juossut pois, jättäen +jälkeensä ohuita muta-kerroksia. + +-- "Rakas _hää-isäni_!" sanoi Garanvölgyi, kun he tulivat siihen +muistettavaan kamariin, josta herra Bräuhäusel oli löytänyt Aladár'in +muotokuvan. "Vuosia sitte tahdoitte ostaa minulta tämän vanhan +kastellin, koska se oli teidän tiellänne. Silloin minä sanoin, ettei +sillä ole mitään hintaa. Nyt olen jo myöntyväisempi. Minä voin määrätä +hinnan. Minä myyn pois tämän kastellin -- ja sen hinta on, niinkuin +kansanlaulu sanoo: 'uunin täysi kakkuja ja kaunis tyttö.'" + +-- "Annetaan!" sanoi herttaisesti nauraen Ankerschmidt, ja molemmat +vanhat herrat vahvistivat pitkällä käden-pudistuksella kaupan. + +-- "Teillä lienee nyt tästä kastellista jonkunlainen hyöty, sillä +siksi, kuin uudestaan rakennutatte herraskastellinne, sopii teidän, +tarpeitanne rajoittamalla, muuttaa tähän ja tästä kumminkin silmin +nähden johtaa rakennusta." + +-- "Minä en ajattele niin. Hajonneen kastellin sijaan minä en rakennuta +uutta -- minä puhun suoraan. Tulva teki minut sataatuhatta florinia +köyhemmäksi. Talouteni ohessa oli minulla tähän asti myöskin pää-omaa. +Osa omaisuudestani oli tiloitettu valtiopapereihin; nämät täytyy minun +nyt markkinoille viedä, ja talouttani alottaa siitä, kuin naapurini: +auran kurjesta. Sittekuin te olette antanut tämän kastellin minun +haltuuni, aion minä sitä korjata, minä teetän siihen uuden katon, uudet +orret, tapetit seiniin, vähän korkeammat akkunat, ja me asumme tässä +yhdessä rakkaan poikani kanssa." + +-- "Oho, herra ritari!" virkkoi Garanvölgyi; "tästä tulee ilmi, että te +tahdotte saada kastellin ja lisäksi pitää itsellenne sen hinnankin. +Minä annoin kastellin 'kauniista tytöstä.' Sen johdosta tulevat herra +poikani ja rouva miniäni minun luonani asumaan." + +-- "Ah, hyvä herra, te tahdotte, että minä eroisin tyttärestäni, +vaikk'ei minulla ole ketään, paitsi häntä." + +-- "Onko siis minulla ketään, paitsi Aladár'ia?" + +-- "Mutta te olette jo koettanut viihtyä ilman häntä, hän oli kauan +poissa.'" + +-- "Sitä enemmän syytä, että hän nyt pysyy luonani." + +-- "Katsokaa", sanoi Ankerschmidt, kääntäen asiaa pyynnöksi; "te olette +hyvä talouden-pitäjä; minä päinvastoin en ymmärrä mitään. Minä +tarvitsen jotakuta, joka pitää vaaria taloudestani." + +-- "Ennemmin annan pois Kampós'in." + +Kampós herra kiiruhti vastustamaan näitä sanoja: vaikka häntä ruoskalla +pois ajettaisiin, ei hän mene mihinkään armollisen herran luota, eipä +edes Moskovan tsaarille. + +-- "Mutta asummehan likellä toisiamme. Te saatatte joka minuti tulla +luoksemme." + +-- "Te unhotatte, että minua sitoo lupaus olla talostani mihinkään +menemättä niin kauan, kuin Unkarissa ei synny toinen meno." + +-- "Ah, mutta tuo lupaus on jo tällä hetkellä rikottu, olettehan nyt +tässä!" + +-- "Se on totta, sillä minä lupasin ainoastaan, etten mene, etten aja, +etten ratsasta ulos talostani, mutta sitä en ole luvannut, etten souda. +Mutta tämä vesi ei huomispäivän perästä enään ole tässä, ja minä olen +taas suljettu itsekseni. Siitä saatatte nyt selvästi nähdä, että +minulla teidän suhteenne on etu-oikeus vaatia, jotta nuori pari olkoon +minun talossani kotona." + +Ankerschmidt ei vieläkään luopunut puoltansa pitämästä. + +-- "Herra oikeuden-istuja! Te olette perustuslaillinen mies; te +tiedätte, ettemme voi itsemme suhteen mitään päättää ilman niitä, +joihin asia koskee. Onko tämä oikein?" + +-- "Te olette oikeassa. He ilmoittakoot mielipiteensä." + +-- "Mutta jos he eivät ole yksimielisiä? Jos toinen äänestää sinne, +toinen tänne?" + +-- "Siinä tapauksessa 'accessorium sequitur suum principale', mies on +pää, vaimo 'jättää isänsä ja seuraa miestään', niin sanoo raamattu." + +-- "Oi, ei! 'Votum Minerva?' on naisen ääni ja se ratkaisee." + +Molemmat vanhat herrat olivat tämän suuren väittelyn kestäessä +kulkeneet suojien lävitse, huomaamatta, että asianosaiset olivat +jääneet tuohon muistettavaan kamariin. + +Lipas, joka tuomarintutkimuksen perästä taas oli takaisin toimitettu, +oli nytkin tuolla kirjoituspöydällä. Erzsike tunsi sen heti ja käänsi +Aladár'in huomion siihen. + +-- "Katsokaa, tämän lippaan, jonka tähden tässä kastellissa pidettiin +virallinen katsastus, ottivat nuot viisaat herrat takavarikkoon." + +-- "Näyttää siltä, kuin eivät sillä olisi voittaneet mitään, koska +antoivat sen takaisin." + +-- "He eivät löytäneet siitä muuta, kuin kimpun rakkauden-kirjeitä, +jotka olivat teille kirjoitetut." + +-- "Ah!" + +-- "Minä olin utelias lukemaan yhtä niistä. Ettehän siitä suutu?" + +-- "Minun ei ole niillä väliä." Aladár ei saattanut ajatella muuta, +kuin että nämät lienevät rouva Pajtay'n turhanpäiväisiä kirjoituksia +vanhoilta ajoilta. + +-- "Mutta ne ovat hellillä tunteilla kirjoitetut. Joka ne on +kirjoittanut, on teitä suuresti, sangen suuresti rakastanut." + +-- "Se lienee ollut kovin kauan sitte." + +-- "Päinvastoin, vielä nytkin hän teitä suuresti rakastaa." + +-- "Se on helppo sanoa." + +-- "Ampukaa hiljaan! Se, joka nämät kirjeet teille kirjoitti, on teille +vielä rakkaampi, kuin minä." + +Aladár laski tyvenesti kätensä sydämelleen: "Minun sieluni ei tiedä +siitä mitään." Hän luuli yhä, että oli rouvasta puhe. + +-- "Entäs jos minä kuitenkin, kun nämät kirjeet ovat luetut, voisin +teille todeksi näyttää, että niitten kirjoittaja ansaitsee teidän +rakkauttanne, jättäisittekö silloinkin hänet minun tähteni?" + +Oliko Aladár'in mahdollista tehdä tähän kysymykseen muuta, kuin painaa +kysyjän kättä sydäntänsä vastaan ja tämän kalliin esineen kautta +luvata, vannoa, että hän hänen tähtensä jättäisi kaikki, kaikki, +vaikkapa hänen elämänsäkin olisi siihen kiinni kasvanut? + +Sill'aikaa palasivat vanhat herrat takaisin. + +-- "Eno kulta, tulkaa tänne", sanoi leikillisellä hymyllä Erzsike +Garanvölgyille, "ja olkaa todistajana siihen, mitä Aladár tänä hetkenä +minulle lupasi." + +-- "No, mitä se on?" + +-- "Että hän minun tähteni jättää sen, joka on kirjoittanut tähän +lippaasen kätketyt rakkauden-kirjeet." + +Garanvölgyi kääntyi hämmästyneenä Aladár'iin: + +-- "Ja sinä olet luvannut tämän?" + +Aladár valmisti itseään pathetillisella katsannolla vastaamaan; +Garanvölgyi ei enää voinut puoltansa pitää, vaan laski kätensä hänen +olkapäälleen ja sanoi nauraen: + +-- "No, siinä tapauksessa, poikaseni, varo itseäsi tältä kylkiluultasi, +sillä siinä olemme molemmat tavanneet mestarimme." + +Sen sanottuaan otti hän esiin kellon-vitjoihin kiinnitetyn avaimen ja +avoi sillä lippaan, jonka kannessa oli Aladár'in muotokuva ja tämän +alla kirjeet. + +-- "Nämät olen minä sinulle kirjoittanut." + +Aladár aikoi vastata, että siinä tapauksessa nämät eivät ole +rakkauden-kirjeitä, mutta kun hän oli lukenut ensimmäisen puoleksi, ei +hän enää voinut tätä väitöstä esiin tuoda; nämät olivat tuskastuneen, +rakastavan sydämen puheita; sitä vastaan ei käynyt väittäminen. + +Erzsike, voitonriemunsa ensi hetkenä, osotti vallattomalla naurulla +hyvää mieltään, mutta kun hän näki, että Aladár'in silmät täyttyivät +kyynelillä, muuttui yht'äkkiä hänen hyvä mielensä kovaksi itkuksi; hän +heittäysi Garanvölgyin rintaa vastaan ja pyysi häneltä anteeksi sata +kertaa, tuhat kertaa; olihan hän niin monta kertaa rikkonut häntä +vastaan! + +Ensimmäisen kirjeen luettuansa pudisti Aladár ääneti enonsa kättä; tämä +teki lopun tästä hellätunteisesta kohtauksesta, sanoessaan: "Eikö +totta, poikaseni, kummoinen narri ihminen on, kun hän on yksinänsä!" + + + + +XVII. + +Eriskummainen oikeuden-käynti. + + +Viikkoja oli kulunut tämän jälkeen. Tulva oli vähitellen palannut +takaisin uomaansa; siitä tuli ensiksi yleinen räme, sitte pieniä +kala-lammikkoja siellä täällä keskellä viljapeltoja, jotka vasta +kolmantena kesänä täydellisesti kuivavat; kaikkialla hävityksen, +turmion kuva, jota ihminen lopulta inholla katselee, kun hän on väsynyt +sitä vaikeroimasta. + +Vielä kauan aikaa oli vaikea päästä toisesta kylästä toiseen, +hävinneitten teitten vuoksi, joista vesi oli vienyt kaikki sillat; eikä +Ankerschmidt rientänyt herra Bräuhäusel'ille "musta rokkaa" keittämään. + +"Jos ei tätä tulvaa olisi ollut, emme koskaan olisi yhteen sattuneet." + +Hän ei nyt huolinut muusta, kuin että hänen tyttärensä tulisi +onnelliseksi. Heti ensimmäisenä sunnuntaina kuulutettiin avio-pari, ja +vanhukset iloitsivat saadaksensa nuorissa uudestaan elää. + +Sen johdosta aukaisi Ankerschmidt yksitellen nenäliinaansa sidotut +solmut, jotka muistuttivat Grisák'ista, Bräuhäusel'istä, Mikucsek'ista. +Ainoastaan neljäs jää; se koskee Aladár'iin. Mutta ei ole mitään syytä +sitäkään enää säilyttää. Tiedetäänhän jo kaikki. + +Ennen pitkää saikin hän tohtori Grisák'ilta kirjeen, jossa tuo arvoisa +mies suurella prosopopoealla ilmoittaa, mikä ankara tutkimus on +asianomaisissa paikoissa pidettävä siitä, kenen vika tahi rikos on +ollut syypää tähän monen miljonan vahinkoon; rikollinen on ankarasti +rangaistava. Tähän-astisista tutkimuksista on kuitenkin tullut ilmi, +että kaikkiin on ollut syynä "eräs pieni väärin-käsitys", joka sattui +herra Mikucsek'ille; tämä käsitti väärin tehtävänsä, ja sentähden +käsitettiin myöskin hänen neuvonsa väärin; kaikki tyyni oli erhetystä; +se tulee sitä selvemmäksi, kuin herra Mikucsek sill'aikaa on siirretty +Galizia'an; jos häntä tahdotaan konfronterata, täytyy ensiksi +erinäisten maaherran-virastojen kautta sitä ministeristöltä pyytää. Ja +lopulta, jos hän havaittaisiinkin syylliseksi, mitä vahingon-kärsineet +siitä hyötyisivät? Paitsi ruumistansa, sieluansa ja sateen-varjoansa, +ei hänellä ole mitään koko maailmassa; valtakunta voipi kyllä kärsiä +tämän, niinkuin muunkin jne. jne. + +Ankerschmidt lausui siihen, että tohtori on oikeassa; olisi varmaankin +vahinko kuluttaa paperia, saadaksensa selkoa onnettomuuden alkuperästä; +siinä kyllä, että se on olemassa. + +Mutta sillä välin tapahtui jotakin, josta tohtori Grisák ei tietänyt. + +Herra Mikucsek oli todellakin hankkinut itselleen postivaunun-piletin +Lembergiin. Mutta kun vaunut yöllä Forro'n luona kulkivat hiljakseen +vuorenrinnettä ylöspäin, paukahti laukaus sisään akkunasta, niin +läheltä, että ruudin-savu kokonaan peitti lasin; luoti puhkaisi siihen +pienen, ympyriäisen läven, kuin se vaan olisi ollut paperista. +Vaunuissa istui neljä henkeä, ja näistä neljästä sattui laukaus +Mikucsek'iin; -- hän meni heti kuolijaksi. + +Murhaaja, joka varmaankin ampui ihan vaunun-astuimelta, katosi heti +tietämättömiin; asian laitaan katsoen vangitsi Kassa'n oikeus +postikuskin ja oppaan semmoisina, joita ensimmäinen epäluulo kohtasi. + +Sen jälkeen ilmoitti eräs maanviljelijä Sz----stä itsensä +tuomio-istuimen edessä; älköön vainottako syytöntä, hän on murhaaja. + +Hän sanoi tehneensä murhan kostosta, siihen itseään valmistaneensa; hän +kertoi juurta-jaksain, kuinka se tapahtui; kuinka hän pimeässä yössä +oli väijynyt postivaunuja; että hän oli noussut vaunun-astuimelle; +mihin hän oli heittänyt pistolin; missä hän oli kätkeynyt ojaan. +Täydellisempää tunnustusta ei sopinut pyytää. Täydellä vakuutuksella +saattoivat kaikki tuomarit julistaa hänelle kuoleman. Mutta samaan +aikaan, ihan samana päivänä ilmestyi toinenkin maanviljelijä Sz----stä +Miskolcz'in oikeuden edessä, ja kertoi saman tapauksen aivan samoilla +sanoilla, väittäen, että hän oli murhaaja. + +Toisen itse-ilmoittajan nimi oli Péter Bárd, toisen Pál Bárd; he olivat +veljekset. + +Mutta kumpi heistä oli nyt todellinen murhaaja? Oikeus tutki heitä +vastatuksin; molemmat pysyivät tunnustuksessaan. + +Kun heiltä kysyttiin, minkätähden toinen ilman syyttä väittää rikoksen +tehneensä, oli heidän vastauksensa molemmin puolin, että toinen veli +tahtoo uhrata itsensä, veljeänsä pelastaakseen. + +Sitä ei käynyt epäileminen, että toinen oli todellinen murhaaja, mutta +varmaa oli myöskin, että toinen sitä ei ollut. + +Toinen oli tuomittava ja toinen vapautettava; siitä vaan ei saanut +selkoa, kumpiko? + +Kun molemmat veljet seisoivat toisiansa vastaan, osasivat he +erinomaisen hartaasti pyytää toisiansa luopumaan siitä aikomuksestansa, +että toinen tunnustaa itsensä syylliseksi semmoiseen rikokseen, jota +hän ei ole tehnyt. Vieläpä he rupesivat kiistelemään ja toisiltansa +ristikysymyksillä tiedustelemaan, kuinka se oli ollut, kuinka se oli +tapahtunut; mutta näistä kaikista kävi vaan selväksi, että toinen osasi +sanoa toiselle kaikki asianhaarat, ja sentähden tietävät he sen +molemmat yhtä tarkasti. + +Vihdoin turvasi Péter Bárd, tuomareita vakuuttaaksensa, viimeiseksi +säästettyyn keinoon: hän sanoi, että hänellä on vastaansa todistajia: +ritari Ankerschmidt ja herra Aladár Garanvölgyi; nämät voivat todistaa, +että vaan hän saattaa olla murhaaja. + +Molemmat herrat kutsuttiin oikeuteen; nämät eivät ensinkään tietäneet +ajatella, että heidän todistustansa tarvitaan tässä rikosasiassa. + +Kun todistajat olivat saapuneet, kysyi Péter Bárd: + +-- "Muistatteko, hyvät herrat, kun te valvoitte yöllä Tiszan padolla, +että teitä kohden tuli muuan venhemies, jonka kanssa te ryhdyitte +puheisin?" + +-- "Se olin minä!" keskeytti häntä Pál Bárd. + +-- "Olit sinä?" sanoi päätänsä pudistaen Péter; "vielä sitäkin +tahtoisit olla? No, jos se olit sinä, sano siis, mitä tuo venhemies +siellä puhui herrain kanssa?" + +-- "Minä toin sen tiedon, että D:n pato on rikottu, ja sanoin, että +jonkun siitä on kuoleminen." + +-- "Siinä tapauksessa olet jossakin kuunnellut, sillä tuo venhemies +olin minä." + +-- "Taikka kuuntelit sinä, ja minä olin venheessä." + +-- "Mutta, hyvät herrat!" huusi epätoivoissaan Péter, "minä vannon, +että minä olin venheessä." + +-- "Minäkin vannon sen." + +Ei Ankerschmidt eikä Aladár tietänyt enempää selitystä antaa. Oli +pimeä, kun he puhuivat tuon miehen kanssa; hänen kasvojansa he eivät +voineet selittää, mutta puhutut sanat tiesivät molemmat yhtäläisellä +tarkkuudella kertoa. Toinen heistä oli silloin varmaankin padon +lähellä. Mutta kumpi se oli, siitä vaan ei saatu selkoa. + +Oikeus oli pakoitettu heitä uudestaan vankeuteensa lähettämään. + +Kun heitä vietiin eri taholle, nosti Péter Bárd kahletetut kätensä, +uhkasi sormellaan lempeästi veljeänsä ja sanoi hänelle katkeralla +äänellä: + +-- "Veljeni, veljeni! Sinä tahdot vaan minun tähteni surmata itseäsi, +mutta saat nähdä, ettei siitä tule mitään." + +Illalla pyysi Péter Bárd kirjoitusneuvoja; hän tahtoo, niin sanoi hän, +tehdä oikeuden esimiehelle tärkeän ilmoituksen. Niitä annettiin +hänelle. + +Seuraavana aamuna tavattiin hän kuolleena; hän oli nenäliinallaan +hirttänyt itsensä ovenkääkään. + +Pöydälle jätetyssä kirjeessä oli kirjoitettu: + + "Armollinen herra! + + Sanotaan, että sillä tunnustuksella, jota kuolema seuraa, + on sama voima, kuin jos sen olisi valalla vahvistanut. + Minä kuolen siis ja vahvistan tunnustukseni; minä olin + murhaaja, veljeni on syytön. + + Péter Bárd". + +Oikeudelle ei jäänyt muuta tehtävää, kuin hyväksyä tapahtunut +tosi-asia. Joka kuoli, se oli rikoksen-tekijä, joka eli, se oli syytön. + +Tähän tapaan suunniteltiin tuomio. Oliko se oikea? Sen tietää +yksistänsä se herra, joka näkee sydämiin. + +Pál Bárd, kun hän kuuli nuoremman veljensä kuolemasta ja omasta +vapauttamisestaan, sanoi itkien, että tämä ei kuitenkaan ollut +murhaaja. + +Mutta semmoisia mielettömiä kiellettiin häntä kerrallaan puhumasta, +kahden kuukauden rangaistuksen uhalla. Jos ei hän tahdo, että hän +pannaan lukon taa, tunnustakoon olevansa syytön. + +Puhuttiinpa sen jälkeen kappale aikaa, että vankihuoneessa itsensä +murhannut Péter oli sama mies, joka yhteen aikaan Miska Szemes'in +nimellä teki monta monituista konnanjuonta. Sitä luultiin sentähden, +että tämän kuoleman perästä Miska Szemes'istä ei enää koskaan mitään +kuultu. + +Ken tämänkin tietää? Siinä kyllä, että semmoisia hoetaan. + + + + +XVIII. + +Pikku pilanteko Cabinet noir'issa. + + +Rouva Pajtay asui tähän aikaan Wien'issä. Heti kun Aladár oli laskettu +vapaaksi, muutti hän pois Pest'istä, vapauttaakseen itseänsä kaikista +ikävistä asioista. + +Wien'issä oppi hän yhden lyhyen vuoden kuluessa kaksi asiaa. + +Ensiksi sen, että pörssissä sopii vaan semmoisten ihmisten keinotella, +jotka sitä ymmärtävät. Dilettanttein käy siellä huonosti. Unkarista +erotessaan oli hän muuttanut kaiken kiinteän omaisuutensa rahaksi, ja +sanoi julkealla kevytmielisyydellä, ettei hän enään ollenkaan huoli +tuosta köyhästä valtakunnasta; tästä lähtien aikoo hän elää +kapitalistina. + +Nyt alkanut aikakausi oli kuitenkin erittäin omansa houkuttelemaan +sitä, joka luuli itsellään olevan rahaa, siihen kouluun, jossa hänelle +opetetaan, ettei hänellä todellakaan mitään ole. + +Yhden vuoden kuluessa olivat järjettömät rahatoimet -- hän hyppäsi +tietysti aina pahaan aikaan milloin hausse'lle, milloin baisse'lle -- +saattaneet hänet siihen, että hän tuosta petollisesta merestä sai +pelastetuksi vaan omaisuutensa jäännöksiä. + +Toinen asia, jonka hän oppi, oli se, että vanhain valtiomiesten käypi +laatuun ja on joskus edullistakin lopullisesti riitaantua entisten +puoluelaistensa kanssa, mutta neljättäkymmentä käyvältä naiselta on jo +hyvin vaarallista hylätä kaikki entiset tuttavansa, sillä uuden +puolueen kokoon-saanti käypi silloin jo kovin vaikeaksi. + +Semmoisen kokemuksen perästä ei ole mitään parempaa neuvoa, kuin "taas +takaisin, elämämme hetkiä rakastetulle isänmaalle pyhittämään." + +On näet tietäminen, että tuo hyvä, narrimainen unkarilainen +enemmän iloitsee yhdestä kadonneesta, joka takaisin palaa, kuin +yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät koskaan ole +erhettyneet. + +Eräänä kauniina päivänä päätti siis tuo _tuntehikas patriotinna_ -- +niinkuin baali-referenttien oli tapa häntä nimittää -- viettää +kylpykauden Balaton-Füred'issä.[69] + +Tämä oli sangen hyvä tekosyy taas ruveta yhteyteen rakastetun isänmaan +kanssa. Sairastetaan tautia, jota ei mikään muu kylpylaitos koko +maailmassa voi parantaa, kuin yksistänsä Balaton-Füred. Ihminen ei +sentähden näytä katuvaisen takaisin-palaajan rôlia; hän tarvitsee vaan +kivennäis-vettä, on senvuoksi tullut takaisin; sill'aikaa, kuin hän +suorittaa Anna-baalin parannus-keinoa, totutaan häntä näkemään; vanhat +ihastelijat ilmestyvät, niitä sopii taas jalkojensa juureen sitoa; +kylpykauden päätyttyä rukoilevat he, ettei hän enää lähtisi takaisin +Wien'iin; semmoisten sydämellisten rukousten täyttäminen on nais-avu; +ehkä käypi jotain "liaison'iakin" vahvistaminen, ja sitte tekee ihminen +"rakkaudellensa" sen "uhrin", että taas jää tähän ikävään valtakuntaan. +Tähän asti on kaikki hyvin; mutta siitä täytyy nyt myöskin ennakolta +antaa tieto asianomaisille, jotta hekin olisivat Füred'issä sinä +päivänä, jona hän saapuu sinne. Tähän taas ei tarvita muuta, kuin että +se jokaiselle erittäin kirjeessä ilmoitetaan ja lausutaan halu toisiaan +tavata. + +Miehet tavallisesti katsovat sangen vaikeaksi semmoisista asioista +kirjoittaa; naisille se on todellinen nautinto. + +Corinna kirjoitti aamusta iltaan, ja sai vasta silloin kirjeet +valmiiksi. + +Hän oli itseensä tyytyväinen, kun hän vielä kerran oli lukenut ne. + +N:o 1 oli maanviljelijälle. + + "Rakas ystäväni! + + Lääkärini määräyksestä aion viettää kylpykauden Balaton-Füred'issä. + Minä olen senkin vuoksi enemmän mieltynyt tähän kylpylaitokseen, + että se on halvempi, kuin ulkomaan, ja minä pidän paljon lukua, + mihin panen rahani. Siellä ihminen saattaa käydä minkälaisessa + toaletissa hyvänänsä; unkarilaisten suora mielenlaatu ei soimaa + sitä, kun sen sijaan Ischi'issä täytyy kilpailla herttuatarten + kanssa. Jos tapaisin teidät siellä, olisi minulla siitä suuri + lohdutus; te tiedätte, kuinka suuresti nykyisen nuorison teeskennelty + pilvien-ajo minua ikävystyttää; minä vapisen, jos tuo köyhä + runoilija, joka Fellegormi'n nimellä oli tottunut ylpeilemään + muoti-lehdissä, sattuisi siellä olemaan. Kuinka me nauroimme yhdessä + hänen viattomia värssyjänsä! 'yhdessä,' mutta 'erikseen' minä + pakenen niitä. Tulkaa sentähden, jos mahdollista, ja ruvetkaa + suojelijakseni! + + Corinna". + +N:o 2 kirjoitettiin tuolle eräälle runoilijalle. + + "Rakas Fellegormi'ni! + + Lääkärini väittävät, että rinnassani on kipu, jonka vaan Balaton'in + ilma voipi parantaa. He ovat oikeassa, rinnassani on kipu: + sydämessäni, ja sen saattaa yksistään innokkaasti rakastetun + isänmaani ilma terveeksi tehdä. Minulla ei siitä asti ole mitään + rauhaa, ei iloa, kuin yksityisten juonet ja vainoova kohtaloni + pakoittivat minua isänmaatani jättämään, enkä minä muuta halua, + kuin että tomuni kerran lepäisi isänmaani povessa. Minulle se + olisi suuri lohdutus, jos kohtaisin teidätkin siellä. Se olisi + minulle sitä mieluisampaa, kuin Grisák'kin, niinkuin varmaan + tiedän, on siellä, tuo ihminen, jota minä vihaan yhtä paljon, + kuin te, ja jonka kiihkeästä seurustelemisesta teidän + ritarillisuutenne voisi minua suojella. Te saatatte olla varma + minun kiitollisuudestani. Monta kertaa olen ajatellut teitä, + monta kertaa teistä unta nähnyt; tällä kertaa se ehkä ei ole + oleva unen-näköä. + + Corinna." + +N:o 3 oli kirjoitettu saksaksi tohtori Grisák'ille. + + "Rakas ystäväni! + + Lääkärieni neuvosta lähden minä Balaton-Füred'iin. Se ei ole + kaukana Pest'istä; jos teillä on aikaa, tulkaa minua sinne + tervehtimään. Minun tarvitsisi puhua teidän kanssanne tähdellisistä + oikeudenasioista, joita teidän pitäisi ottaa ajaaksenne, ja sitte, + jos tekin joutuisitte johonkin oikeuden-käyntiin, otan minäkin + vaihdoksi sen asian ajettavakseni. Te tiedätte, että jo aikoja + sitten minun ja Aladár Garanvölgyin väli on rikkoontunut; nyt voin + ilmoittaa, että olen työntänyt oikeuden-istujankin luotani. Tulkaa, + jos vaan mahdollista on; saan siten kumminkin jonkun, jonka kanssa + saatan haastella, sillä yhden vuoden kuluessa olen jo melkein + tykkänään unhottanut unkarin kielen. + + Corinna." + +Kirje N:o 4 oli ritari Ankerschmidt'ille. + + "Rakas ystäväni! + + Sydämeni syvyydestä otan osaa siihen murheesen, jonka taivas on + mitannut teidän perheellenne; sallikaa, että teidän vilpitön, + vanha ystävättärenne yhdistää kyynelensä teidän kyyneliinne. + Ja kuka muu voisikaan tuntea sen tuskaa, joka kadotti perheensä + rakkaimman jäsenen, kuin se, joka itsekin on kadottanut kaikki + ja luopunut kaikista. Mutta onnettomuudenkin molemmanpuolisessa + kohtauksessa on joku onni. Jos te tahdotte vainota tuota ihmistä, + joka teidän poveenne on iskenyt semmoisen haavan, voin minä sanoa, + missä hän on. Jos haluaisitte kohdata minua, saavun minä tämän + kuukauden kuluessa Balaton-Füred'iin, johon lääkärini lähettävät + minut. Minulla on teille paljon sanottavaa, josta saatte nähdä, + että teillä on etäällä ystävätär, joka joka päivä ajattelee teitä. + + Rouva Pajtay." + +N:o 5 lopuksi oli Aladár'ille. + +On näet tietäminen, jottemme sitä perästäpäin liioin kummastelisi, että +rouva Pajtay jo oli kuullut Grisák'in kertovan, jotta Aladár saa +takaisin omaisuutensa. + +Tämän johdosta siis. + + "Rakas Aladár! + + Elämässä löytyy väärin-käsityksiä, joita vaan kuolema selville + saattaa. Minunkin elämässäni on semmoinen arvoitus, ja se asia, + ettette ole yrittänyt sitä suorittamaan, se tuottaa minulle + kuoleman. Ulkonäky, varjo on jo kaivannut monelle haudan, ja he + ovat vaipuneet siihen, eikä kukaan ole ymmärtänyt heitä. Te olette + mies, te olette kuumaverinen; minä olen nainen ja heikko, sentähden + on minun soveliaampi nöyryttää itseäni teidän edessänne, ja tuon + kohtauksen perästä, joka eroitti meidät, lausua tämä sana: + 'anteeksi!' Jos tietäisitte, mitä tämä sydän on teidän tähtenne + kärsinyt, mitä tämä sielu teidän tähtenne ajatellut, mitä nämät + kädet teidän tähtenne tehneet! Mutta ei, te ette tiedä sitä ikinä. + Tänä vuonna aion olla Balaton-Füred'issä; jos te ilmestyisitte + siellä yhdeksi minutiksi, saisitte vielä kerran nähdä sen naisen, + joka tuli sinne -- teidän läheisyyteenne -- kuolemaan -- ja + unhottumaan, ja jonka ainoa toivo on se, että te kerta seisoisitte + hyljätyn haudalla ja kuiskaisitte: 'tälle köyhälle naiselle, tuolla + tomussa, annan minä anteeksi.' + + Corinna". + +Kas niin! Tämäkin on käynyt hyvin käteen. + +Nyt täytyy vaan pitää vaaria siitä, että kukin kirje tulee sille +määrättyyn kuverttiin, jottei mitään vaihtoa tapahtuisi, niinkuin sitä +on nähty huvinäytelmissä, joissa joku on vaihtanut kirjeet ja kuvertit. +Se olisi kaunista, jos esimerkiksi joka mies saisi toiselle kirjoitetun +kirjeen. + +Sentähden olikin Corinna niin varovainen, että hän ensin kirjoitti +päällekirjoituksen jokaiseen kuverttiin, ja sitte tarkasti katsoi, +minkä kirjeen kuhunkin pani, jottei mitään erhetystä tapahtuisi. +Muutamia veti hän ulos kaksi kertaa, vakuuttaaksensa itseään, ettei hän +ollut niitä vaihtanut. Sitte lukitsi hän ne joutuisasti yksitellen +sinetillä, ja saattoi nyt olla varma siitä, ettei mitään vaihtoa +jakamisessa ollut tapahtunut. + +Olipa hän vielä niinkin varovainen, että itse, fiakkerilla ajaen, vei +kirjeet postiin ja itse pani ne sisään kirjelaatikkoon. Ja sen jälkeen +palasi hän, niinkuin se, joka on asiansa paraimmalla tavalla +toimittanut, rauhoittuneena kotia; hänen kirjeensä ovat hyvällä tiellä. + +Mutta jälellä oli vielä "cabinet noir." + +Viisi kirjettä, jotka yhtä haavaa suljahtavat laatikkoon, sama käsi-ala +päällekirjoituksessa, ja lisäksi vielä niin epäluuloa herättävillä +adresseilla, kuin yksi tuomittu ja armoitettu vallankumouksen päämies; +yksi entinen keisarillinen yli-upseeri, nyt unkarilainen tilanhaltia; +yksi asianajaja; yksi jurnalisti, ja yksi äreä oikeuden-istuja -- ne +pistävät jokaisen silmään. Epäluuloa enensi vielä se seikka, että nämät +kirjeet ovat kaikki Wien'issä kirjoitetut ja lähetetään Unkariin. +Valtion on todellakin tarvis tietää semmoisten epäilyttäväin +kirjoitusten sisällys, sillä tämä saattaa ainakin johdattaa jonkun +salaliiton laajalle haaroittuviin säihin. + +Cabinet noir, me tiedämme jo, mimmoinen laitos se on. + +Herra Straff, hukkaan menneen avioliittonsa perästä, palasi sinne taas +takaisin. + +Ihmisen täytyy, kuin täytyykin, elää! Tämä on nykyajan tunnus-sana. + +Yksi meistä hankkii leipänsä sillä, toinen tällä tavoin; häpeä on vaan +nälkään-kuolo. + +Ja sitte, jos ihminen kadun-lakaisemisella hankkii leipänsä, tahraa hän +vaatteensa ja on sen vuoksi halveksittava mies, kun hän, jos tahraa +vaan luonteensa, yhtä kaikki käypi kavalierista ja gentlemanista. + +Herra Straff, vanha tuttavamme, istuu siis tuolla, nuot viisi kirjettä +edessään. Hänen harjaantunut silmänsä tuntee käsi-alasta niitten +kirjoittajan. Kerta oli hänellekin tullut kirjeitä tämmöisellä +käsi-alalla. Silloin, kun vielä näitten kirjoittajatar tarvitsi tietää +salaisuuksia, joista herra Straff otti eri makson. + +Hänen virkansa olikin tutkia ja tietoja antaa; puhukoot siis suljetut +huulet. + +Näitten kirjeitten lukeminen huvitti suuresti herra Straff'ia. + +Hän nauroi aika lailla itsekseen. Hänen oli tapa nauraa ainoastaan +silloin, kun hän oli yksinänsä, eikä koskaan avatulla suulla, aina vaan +nenän lävitse. + +Narri raukat! Kuinka he sallivat itseään hevosiksi teettää! Hän +valitsee jokaiselle appeen, niinkuin tätä maittaa, ja jokaiselle "kas +ei mitään, ota hyvin kiinni." Vai mielisikö hän kenties jotakuta +definitíve saada pauloihinsa? Sekin lienee mahdollista. + +Viimeiseksi joutui Straff'in kynsiin Ankerschmidt'ille kirjoitettu +kirje. + +Edellisiä piti hän vaan semmoisena pirullisena nautintona, joka syntyy +sellaisten salaisuuksien tiedosta, joista asianomaisille lähtee vaaraa, +mutta etäältä katsojille naurua; viimeinen kirje sen sijaan täytti +hänen sappensa saatanallisella vimmalla. + +"Madame pyytää vainota vielä minuakin! Minä olen hänestä halvin kapine, +joka hänen sopii mukaansa viedä leikkikaluksi tuolle vanhalle lapselle, +kun hän saapuu Wien'istä. Hoho, rouvaseni! Te valitsitte vihaisen +apinjan menageriastanne! Tämä suittaa vielä matkalla pahasti kynsiä +teitä. Hän niinmuodoin pettäisi minut? Hän tahtoo kilpailla kanssani +petoksessa? Hahaha, hahaha! No, saadaan vielä nähdä, kumpi meistä +paremmin ymmärtää tämän ammatin! Saadaan vielä nähdä." + +Straff aivasteli ja nauroi yhä itsekseen, sill'aikaa kuin hän kuumalla +lampunlevyllä kuivasi sitä pehmeää matricia, jolla kirjeet olivat +uudestaan kiinni pantavat; hän mietiskeli oivallista pilantekoa; siitä +tulee lopulta suuri huvitus. + +Hän päätti, kirjeitä taas kuvertteihin pistäessään, ensiksi panna sen, +joka oli kirjoitettu tilanhaltialle ja jossa runoilija Fellegormia +morkataan, viimemainitun kuverttiin. + +Jurnalistille aiotun kirjeen, jossa pyydetään ritarillista suojelusta +tohtori Grisák'ín kiihkeyttä vastaan, sulki hän Grisák'in kuverttiin. + +Saksaksi kirjoitettu kirje, jossa rouva todistaa unhottaneensa +äidinkielensä ja sen tähden haluavansa seuralaista, joka osaa +muukalaista kieltä, joutui tuon jyrkän tilanhaltian adressin alle. + +Ja lopuksi vaihdettiin ilman mitään mutkia Ankerschmidt'in ja Aladár'in +kirjeet toisiinsa. + +Ankerschmidt saakoon lukea, kuinka sen nuorukaisen uskoton morsian, +joka nyt on hänen tyttärensä ylkämies, koettaa tätä takaisin +houkutella; Aladár sen sijaan huvittakoon itseään sillä, että hänen +entinen morsiamensa yrittää pääsemään muinaisen sulhonsa anopiksi. + +Tämä oli sangen hupainen tuuma! + +Kaksi viikkoa sen perästä, kuin kirjeet olivat lähetetyt, näytti rouva +Pajtay'sta aika soveliaalta ilmestyä Balaton-Füredissä, Hänen entiset +ihailijansa väijyvät jo varmaankin joka päivä postivaunujen tuloa ja +pitävät teaterin vokali-qvartettia valmiina tulopäivän iltana +annettavaa serenadia varten. + +Etupäässä täytyi hänen kuitenkin kokea, että kaikista vähimmin +kohtelias naisille on ilma. + +Sentähden onkin tämä valtakunta niin ikävä; heti kuin sataa, syntyy +lokaa. Wienissä ei ihminen koskaan näe lokaa, se korjataan kohta pois. +Täällä sen sijaan ei siitä alkaen kuin Tigris-hotellista astuu +pika-vaunuihin, näe muuta, kuin sateen pieksemän akkunan ja siitä +lokaisen tien, lokaisella tiellä märkä-viittaisia talonpoikia ja +krinolinittomia talonpoikaisvaimoja, jotka vetävät hameensa päänsä +ylitse. + +Suurin onnettomuus on kuitenkin se, että ihastelijat tämmöisessä +sateessa, vaikkapa he itse odottaisivatkin pikavaunuja kahvihuoneen +edustalla, eivät saa toimeen mitään väenkokousta kävelypaikalle; kun +vaunut saapuvat sinne, on jo ilta, eikä ole ketään muuta kylpylaitoksen +pihalla, kuin happovesi-ihmiset, jotka silloin korkitsevat pulloja. + +Aivan niin kävikin. Saapuvien vaunujen ja heliseväin valjakkojen ryminä +houkutteli tuskin ketään kahvihuoneen oveen; nämätkin harvat +paljoksuivat siunausta, joka ylhäältä tuli, eivätkä uskaltaneet astua +edemmäksi kuin porstuaan. + +Vaunut vierivät vastaan-ottamatta suuren Horváth-rakennuksen pihaan. + +Siellä oli rouva Pajtay'n ennakolta tilattu asunto, kauniin ja paras, +joka Füred'issä oli saatavana; sen johdosta myöskin kalliin. + +Tuskin oli hän asettunut kamariinsa, kuin hänen ensimmäinen huolensa +oli tutkia vierasten-luetteloa. + +Niin monen sadan nimen vilkaiseminen ei ole mikään pieni työ, ja kun +etsittyjen joukosta ei löydä muuta, kuin yhden, on se sangen köyhä +saalis. + +Tämä yksi oli Fellegormi, runonsepustelija. + +Missä muut viipynevät? + +Varmaankin ovat he kirjoittaneet kirjeen, jossa antavat tietää, että +ovat jo tulossa. + +Corinna ei malttanut odottaa kokonaista yötä tämmöisessä epäilyksessä; +vielä samana iltana lähetti hän käskyn posti-expeditörille, että jos +hänelle on tullut kirjeitä, ne heti annettakoon ulos. + +Füred'in posti-expeditöri on sangen hyvä nuorukainen. Oli juuri +tanssijaiset hotellin vieras-salissa; hän tanssi par'aikaa csárdás'ia, +kun häntä ruvettiin attilasta nykäisemään, että joku tarvitsee pikaista +apua, hän kuolee aamuksi, jos ei hän vielä tänäpänä saa ulos hänelle +ehkä tulleita kirjeitä. Palvelukseen valmis nuorukainen käsitti vaaran, +jätti viipymättä sikseen tanssin jatkamisen ja juoksi asuntoonsa, jossa +hän veto-laatikosta etsi rouva Pajtay'lle adresseratut kirjeet; niitä +oli luvultaan viisi. Näitten kanssa meni hän taas takaisin +tanssisaliin. + +Corinna otti sykkivällä sydämellä kirjeet. Kaikki viisi olivat siis +rientäneet vastaamaan. Mutta minkätähden myöskin runoseppä, jos hän +itse on täällä? Arvattavasti on hänen kirjeensä tullut aikaisemmin. + +Minkä hän ensimmäiseksi avaa? + +Hän antoi etusijan Ankerschmidt'in kirjeelle. Tämä on kaikista +asianosaisista se, jonka toimeen-tulo on paras. + +Kun hän oli avannut kirjeen, näki hän suureksi hämmästykseksensä oman +kirjeensä siitä esiin putoovan. + +Kuinka? Hän lähettää saadun kirjeen takaisin? Tämä on suuri +epäkohteliaisuus! + +Mitä lienee hän kirjoittanut sen ohessa? + + "Kunnioitettu rouva! + + Toisella kertaa, jos yhtä haavaa kirjoitatte kirjeitä kahdelle + hengelle, pitäkää vaaria, ettette vaihda kuvertteja! + + Ankerschmidt." + +Ei mitään muuta. + +Mitä tämä on? Corinna tempasi oman kirjeensä kuvertista, johon selvästi +oli kirjoitettu Ankerschmidt'in nimi, mutta heitti sen pelästyneenä +pois kädestään. Se oli Aladár'ille kirjoitettu teksti. + +Sitte repäisi hän äkisti rikki Aladár'in kirjeen. Siitäkin putosi esiin +hänen oma, Ankerschmidt'ille aiottu kirjeensä, mutta Aladár oli niin +hienotunteinen, ettei hän siihen ollut kirjoittanut mitään katkeraa +muistutusta. Nämät kaksi kirjettä ovat vaihdetut! Se on jo selvää. +Kuinka se lienee tapahtunut? Sitä on mahdoton käsittää. Kun hän itse +kaksi kertaakin oli katsonut, että kirjeet tulisivat oikeaan paikkaan! + +Eih, nämät miehet asuvat samassa kylässä; varmaankin ovat he olleet +kyllä epäritarillisia näyttämään saadut kirjeet toinen toiselleen, ja +he ovat harkinneet itsekseen tämän pilanteon, häntä, naista +solvaistaksensa. Tämä on epäilemättä Aladár'in tuuma, sillä hänellä on +paha sydän ja ivallinen luonto. Hänessä on miestä semmoista tekemään! + +Tällä tavoin lohdutteli Corinna itseään, ja mursi auki kolmannen +kirjeen. Tämä oli tilanhaltialta. + +Ikäänkuin käärme olisi hänen syliinsä puikahtanut! Tästä kuvertista +putosi esiin tohtori Grisák'ille määrätty kirje. Tuo kirje +saksalaisella tekstillä. + +Tilanhaltian vastaus oli maahan ruhtova. Hän oli kirjoittanut saksaksi: + + "Also gnädiger Frau! nicht mehr wajsz ungrisch. Hat vergessen + Allen, vergessen Mutterzungen, Vaterlanden; ergo: mich auch sollen + vergessen!" + +Seisoipa siinä vielä muutakin, mutta sitä ei sovi tässä kertoa. + +Corinna oli tainnoksiin menemällään. + +Neljättä kirjettä avatessaan vapisi hänen kätensä niin, että kirje +melkein oli siitä liepsahtaa. + +Ettei tämän mukaan Grisák'kaan ollut saanut hänelle aiottua kirjettä, +oli varmaa. Ja jos hän olisi sattunut saamaan juuri runosepälle +määrätyn kirjeen, jossa hänestä on puhe?... + +Avattu kirje osotti pelon todeksi. Grisák'kin lähetti kauniisti +takaisin hänelle tulleen kirjeen, joka hänen adressinsa alla oli +Fellegormille kirjoitettu. + +Tohtori Grisák vastasi pitkältä; pitkältä ja "loukkaavasti." + +Yksi arkki, kahdenkertaiseksi taitettuna, oli täynnä hänen +vastaustansa, jossa hän järjestänsä, kohdasta kohtaan osotti, datumin +mukaan, koska, kuinka monta kertaa ja kuinka kauan hän oli ollut +armollisen rouvan luona; se oli lopussa yhteen laskettu, summa +summarum: niin ja niin monesta "asianajajan neuvottelusta", à kymmenen +florinia; hän pyytää sitä tasaisena pikku summana itselleen +lähetettäväksi, muussa tapauksessa on hän pakoitettu oikeuden-käyntiin +ryhtymään. + +Tämä vielä tarvittiin! Että kaunis rouva maksakoon ihastelijansa +seurassa vietetyt "tête à tête" tunnit kymmenellä florinilla, niinkuin +oikeudenasiain neuvottelusta! Mutta, sen mukaan kuin me tunnemme olot, +on hän tämän varmaankin maksava. + +Viidennestä kirjeestä ei enää saattanut olla mitään epäilystä, että +sekin oli vaihdettu kappale. + +Mutta Fellegormi on kuitenkin tullut tänne. Kuka tietää, kirjailijain +suku ehk'ei kuitenkaan ole niin leppymätön; ainoastaan latinaksi heitä +parjataan "genus irritabile vatum'iksi." Lisäksi lienee mahdollista, +että hän on katsonut vaihetusta pilanteoksi; hänellä on taipumus +humoriin. + +Auki murretussa kirjeessä ilmestyikin tosiaan toinen variationi kuin +neljässä ensimmäisessä. + +Siinä oli lähetetty hirveän hävytön pasquilli. + +Pasquillista on siinä tarpeeksi, kun sanoo, että se on pasquilli. +Enempää ei tarvitse siitä puhua. + +Nyt saattaa jo käsittää, minkätähden viimeinen ihailija oli tullut +tänne. + +Siitä saakka käy herjaruno varmaankin kädestä käteen; sitä luetaan +kävelypaikassa, kylpylaitoksessa, kahvihuoneessa, arenassa, +ampuradalla, koko lähistössä. + +Tuon naurun asian tietää jo jokainen, kyyppäreihin ja +kylpy-palvelijoihin asti. + +Huomenna kysyy joka ihminen kävelypaikassa: mikä se nainen on, jolle on +tapahtunut semmoinen paha pilanteko? + +Corinnan elämässä oli silloin ensimmäinen kerta lyhyt hetki, jona hän +tunsi, että hänellä on sydän. + +Hänen turhamielisyytensä oli kärsinyt niin syvän nöyrytyksen, ettei hän +enää voinut paeta sen kylmään suojaan. Ulkona hajosivat pilvet, tuli +kaunis, kirkas yö; tähdistä välkkyvällä Balatonilla alkoi iloinen seura +soutaa venheellä tulisoittojen valossa; keskellä järveä ruvettiin +laulamaan yhtä noista surumielisistä kansansävelistä, jotka syntyvät +yhdessä sanojen kanssa, niinkuin tuoksu kukan kanssa. + +Ja hänen mieleensä juontui, että eräänä vuonna hän itsekin oli juuri +tuolla tavoin kulkenut venheessä myöhäisenä yönä myrskyn perästä, +hauskassa seurassa, sen nuorukaisen kanssa -- joka silloin niin +tulisesti rakasti häntä, ja jonka hän kovan onnen päivinä niin kylmästi +hylkäsi. + +Nytkin luuli hän kuulevansa hänen äänensä, kuin hän tuntisi sen etäältä +kaikuvasta qvartetista; nytkin kuvaili hän häntä vieressään istuvaksi, +kuinka hän ohjasi venhettä ja piti hellää huolta siitä, ettei hänen +daminsa vilustuisi iltatuulesta. + +Ja nyt oli hän yksinänsä se, joka lähetti kirjeensä ilman vastausta +takaisin. + +Muut kaikki yrittivät, mikä hienommin, mikä karkeammin, loukkaamaan +häntä ilmi saadun petoksen johdosta; hän yksinänsä ei vastannut mitään. +Hän lähetti eksyneen kirjeen takaisin millänsäkään olematta. + +Ja kuinka onnellinen hän nyt saattaisi olla hänen rinnallaan, jos hän +olisi ymmärtänyt hänen kanssaan kärsiä, odottaa ja rakastaa! + +Ja kuinka onneton hän nyt on, kun hänellä ei ole ketään, jota hänen +olisi suloinen ajatella, eikä ketään, joka häntä rakkaudella +ajattelisi! + +Ison ajan tuskaili hän tällä tavoin; ison ajan katseli hän Balaton'in +mustaa pintaa, johon tuikkivain tähtien vesikuvat vetivät värähteleviä +ajatusmerkkejä ja jolla soihtu-venhe uiskenteli tulikäärmeen tavalla +laulavin väkinensä; ja hetken aikaa ajatteli hän, kuinka ihanaa olisi +levätä tuon taivasta kuvastelevan vedenkalvon peitteessä ja olla yksi +niitä virvatulia, jotka pimeässä yössä vettä myöten juoksevat tuulen +edessä. + +Tämä oli ainoa hetki hänen elämässänsä, jona hän puhui sydämensä +kanssa. + +Tämä ei ollut hänen viimeinen hetkensä. Venhe kääntyi, laulun sävelet +rupesivat taas lähenemään; Corinna veti kiinni kartiinit Balaton'in +puolelta, ja kun tuo petollinen kuva oli suljettu ulos pimeään yöhön, +vaikeni hänen sydämensä puhekin. + +Kynttiläin valossa hänen sielunsa kylmyys palasi takaisin; hän +ajatteli, että saattaa elää kauan ja vähäisellä omaisuudella, pienen +koronkiskonnan avulla, kunniallisesti kituroita eteenpäin. + +Hän huusi palvelijaa ja käski tilata itselleen kaikki sijat huomenna +Pest'iin menevissä pikavaunuissa; aamulla lähdetään takaisin. Ei +tarvitse edes laskea levolle siksi. Paitsi kirjeitä oli vielä eräs +muotilehtikin pöydällä; se oli se lehti, johon Fellegormin oli tapa +kirjoittaa; hän lähetti sen Corinnalle kunnia-kappaleena. Tämä oli +tullut hänelle Füred'iinkin. + +Hän avasi sen, ikäväänsä karkottaakseen. Hän alkoi uutisista -- tavan +mukaan. Ensimmäinen rivi, joka koski hänen huomiotansa, kuului: + +"Huhun mukaan on eräs meidän kunnioitettavimmista patrioteistamme, +Aladár Garanvölgyi, näinä päivinä kihlannut ritari Ankerschmidt'in +ainoan, viehättävän ja mielevän tyttären Erzsiken. -- Satakertaiset +siunaukset ja onnentoivotukset liittyvät valtakunnan kaikilta tahoilta +tähän todelliseen 'belle alliance'en.'" + +Tämä oli viimeinen tärähys Corinnan kiviselle sydämelle. + +Nyt ei hän enään ajatellut romantillista itsemurhaa; hänen mieleensä +juohtui, että vielä löytyy maailmassa yksi ihminen, joka katsoo +onneksensa, jos hänen entiselle suositukselleen aukenee uusi ala; yksi +ihminen, joka on uskollinen kuin koira, viisas kuin kettu; ei +hellätunteinen; jäntevän käytöllinen luonne; joka sangen hyvin tietäisi +pidellä koronkiskontaan annettavia summia, ryöstää pakenevia +velallisia, tutkiella, kuinka paljon kukin voi maksaa, kuinka suuressa +hädässä kukin on; sen ohessa kaunis mies, jonka kanssa naisen ylpeästi +sopii käsityksin kadulla kävellä; sanalla sanoen, kokonansa puolisoksi +luotu mies, jolle vaan tarvitsee näyttää pikkusormeaan, häntä +vangitaksensa. + +Tämä oivallinen, viimeinen mies "in petto" on -- herra Straff. + +Me toivotamme onnea siihen. + +Kello neljä aamulla, kun vielä kaikki nukkuvat kauniissa kylpypaikassa, +vierivät pikavaunut viiden helisevän hevosen kanssa ulos lehmuspuitten +välistä; niissä istuu kalpea nainen, joka eilen tuli tänne sairaana ja +jo tänäpänä -- täydellisesti parannettuna taas palaa takaisin. + +Niitä löytyy onnellisia onnettomia, joitten sydänten ei ole tapa kauan +vaivaantua. + + + + +XIX. + +Kun karhu lähtee pesästänsä. + + +Karhu on sangen suuri filosofi. + +Niin kauan kuin elämän päivät ovat iloisia, nauttii se niitä, ja jos ne +alkavat kolkostua, ei hän etsi vierasta isänmaata, niinkuin haikara, ei +hän mene rosvoomaan, niinkuin susi, eikä palvelemaan, niinkuin koira; +vaan hän vetäyy hiljaiseen, ennakolta valittuun pesään, jonne hän +kyykistyy kokoon ja suurella tyvenyydellä odottaa, kumpi ennemmin väsyy +passiviseen vastarintaan: hän vaiko talvi? + +Tavallisesti on talven kärsivällisyys lyhyempi, sillä se katoo +säännöllisesti itsestään, kun päinvastoin ei kukaan vielä ole nähnyt +lumeen paleltunutta karhua. + +Välisti on sangen pitkä talvi, mutta tämä ei hämmennä karhua; hän +tietää hyvin, että sen kuitenkin täytyy kadota; jos tuuli puhaltaa +kovin viukasti hänen pesäänsä, ei hän kirjoita sille lepyttäviä +broschyrejä, vaan sulkee selällään aukon ja näkee silloin vilua vaan +siltä yhdeltä kohdalta. + +On sitte talvella yksi päivä, jota nimitetään "kynttilänpäiväksi." +Mistä karhu tietää tämän päivän ilmestymisen kalenterissa? Se on vielä +luonnontutkijain selvitystä odottava salaisuus. Siinä kyllä, että +kynttilänpäivänä jättää karhu pesänsä, astuu ulos, katsellaksensa +ympärilleen maailmassa. + +Hän katsoo, kummoinen ilma on! Jos hän näkee, että on kaunis, +päivänpaisteinen ilma, että lumi sulaa, taivas on kevään sininen, +tyhmät tiaiset piipittävät ennenaikaisia hymnejä luulo-keväälle ja +pitävät lehtinä mistelin-marjoja, joista kuitenkin heidän turmionsa +syntyy; jos vienot, kuihkovat tuulet puhaltelevat: silloin karhu -- +menee takaisin pesäänsä, laskeuu levähtyneelle kyljelleen, pistää +kuononsa käpäläin välin ja nukkuu neljäkymmentä vuorokautta lisäksi; +sillä tämä on vielä vaan talven kiekailemista, niinkuin vanhan systemin +ministeristö vapaamielisen programminsa kanssa. + +Mutta jos karhu kynttilänpäivänä näkee, että on ilkeä, myrskyinen ja +kova ilma; jos tuuli tuiskuttaa lumiräntää, jos puunlatvat kirskuvat ja +musta varisparvi rääkkyy notkuvilla, kuivettuneilla oksilla, ikäänkuin +aikoisivat sanoa: "vapiskaa! ei tule koskaan enää kesää; talvi lupasi +meille, että sitä nyt jo kestää ikipäiviksi; me olemme vouranneet +tuulen, annamme sen viuhua, niinkauan kuin mielimme; aurinko on +vanhentunut, sillä ei enään ole mitään voimaa, se on unhottanut teidät; +te odotatte turhaan!" jos jääpuikot putoovat kuusien härmäisestä +parrasta; jos susi ulvoo korpimetsässä -- silloin pudistaa karhu +turkkiansa, hieroo silmiänsä ja jää ulos; hän ei mene enää takaisin +pesäänsä, vaan lähtee erittäin hyvällä mielellä metsään. + +Sillä karhu tietää sen hyvin, että talvi nyt antaa pois viimeisen +myrkkynsä. Puhaltakoon se vaan, pyryttäköön, jyskiköön; mitä enemmän se +purkaa vihaansa, sitä pikemmin sen on loppu. + +Ja karhut ovat aina oikeassa. + +Mistä karhu on ottanut nämät luonnontieteellisen filosofian +kontemplativiset peri-aatteet, sitä emme tiedä sanoa, mutta että se +Unkarin ilmanvaiheitten havainnoissa jo ammoin on tähdelle pantu, se on +varmaa. + + * * * * * + +Adam Garanvölgyi ei ollut vieläkään astunut huoneensa kynnyksen ylitse. + +Muutoin, jos hän tähän asti oli voinut eräkkään elämää viettää, kävi +sitä nyt jo helposti jatkaminen; hänen ympärillänsä oli aina semmoiset +kasvot, joista hän saattoi sanoa: näitä mielin nähdä. + +Aladár'ia saattoi hän tosin harvemmin nähdä; tätä pidätti hänen +työntoimensa. Sillä vaikka hän taas oli päässyt tilanhaltiaksi, ei +työn-haluinen nuorukainen ollut jättänyt ammattiansa, virkaansa. Mutta +Erzsike asui sitä enemmän Garanvölgyin luona, ja saattoi vanhaa herraa +päivä päivältä yhä enemmän siihen vakuutukseen, että Aladár epäilemättä +on sangen onnellinen. Mitä taas Ankerschmidt'iin tulee, oli hän enemmän +Garanvölgyin tykönä, kuin kotonansa. + +Sotavanhus maisti politikia, niinkuin jokainen ihminen, joka on elänyt +kymmenen vuotta tässä meidän maassa. + +Ankerschmidt kuului politikissa niitten joukkoon, joita on tapa +nimittää "sanguinisiksi." Jotka katselevat kaikkia läheltä, pitävät +kaikkia pikku-asioita suurina ja uskovat kaikki, mitä sanomalehdissä +seisoo. + +Garanvölgyi vaan hymyili vanhalle nahkapojalle. + +"Nämät ovat kaikki kynttilänpäivän auringon paistetta." + +Mutta Ankerschmidt tarttui joka asianhaaraan, joka näytti ilmoittavan +muutosta "meidän kohtalossamme." + +Sillä näin on laita. + +Vieras, tulokas puhuu kymmenen vuoden kuluttua jo "meidän +kohtalostamme." Ja tämä on luonnollista. + +Se ei ole noitumusta, ei pirun keinoja; se on sangen yksinkertainen +seuraus. + +Se, joka itse toi muassansa tänne jalon sydämen, ritarillisen hengen, +innostuu uusien kansalaistensa yksimielisyyden-luonteesta; yhteiset +vaivat, yhteiset kärsimiset saattavat meitä toisiamme lähestymään, ja +lopuksi valloittaa kaikkia yhteinen toivo yhteisestä tulevaisuudesta. + +Ja tavallisesti tulee näistä innokkaimmat patriotat. + +Seuraava polvikunta on varmaan sitä luokkaa. + +Ankerschmidt puhui Unkarin asioista, niinkuin mikä oikeuden-istuja +hyvänänsä. Tietysti hän niin suuressa määrässä kuin suinkin mahdollista +edusti äärimmäistä vasemmistoa. + +Mutta Garanvölgyi ei liikahtanut pesästään. + +On vielä talvi; karhun ei ole vielä syytä herätä. + +Sillä välin tuli myrskyinen, luminen, härmäinen ajanjakso; +alakuloisuuden sumu laskeusi kaikkien mieliin; kaikki toivo oli +jähmettynyt; halla oli polttanut ennen aikaansa puhjenneet +herkkä-uskoisuuden lehdet; harmaassa sumussa kuului vaan korppien, +noitten kovan onnen lintujen vaakunta: "turha on odottaa! turha +tahtoa!" + +Silloin tuli kerta Ankerschmidt tavattoman pahalla päällä vanhan herran +luokse, ja toi tälle painetussa sanomalehdessä huonoja uutisia. + +"Joka kivi on jo paikaltaan liikahtanut, johon isänmaalliset toiveet +vielä perustuivat: ainoastaan yksi jäi jälelle hajoavasta, häviävästä, +vaikeasta aikakaudesta: uskonnon-vapaus; nyt nuot hirmuiset uudistajat +sovittavat jalkansa tähän viimeiseen kiveen, sysätäksensä sitäkin pois +paikaltaan. -- Ja aika on siihen varsin otollinen, sillä on sangen +pimeä ja sangen kylmä..." + +Tästä sanomasta innostuivat Garanvölgyin tavalliset kasvot. + +"Siinä tapauksessa on karhun aika jättää pesänsä." + +-- "Vetäkää esiin vaununi, huomenna lähdemme Miskolcziin -- +konventtiin." + +Ja vanha oikeuden-istuja ilmestyi uudestaan harmaalla parrallaan niissä +paikoissa, jossa järkähtämätön, rohkea sydän oli suuressa hinnassa +tähän aikaan. + +Myrsky kohisi, raivosi vielä sittekin; mutta lopulta kuitenkin -- -- +karhu on oikeassa. + +Myöhemmin tapahtuivat vaalit kokoon-kutsuttuihin valtiopäiviin. + +Se, joka koko paikkakunnassa tiesi hurjimmin vaaliasioita ajaa, oli +Ankerschmidt. + +Erzsike ei päivän pitkään tehnyt muuta kuin neuloi "1848"-n kokardeja, +joita vanha herra jakeli niille, joihin hän tiellä yhtyi; hänellä +itsellä oli semmoinen hatussa, takissa, ja hän oli melkein syödä sen +ihmisen, joka uskalsi epäillä, että Garanvölgyi on valittava +valtiopäivämieheksi. + +Aladár hillitsi häntä lakkaamatta: mitä hän hikoilee, Adam herra +valitaan muutoinkin; parista juopporentusta puhumatta, ei ole mitään +vastapuoluetta, ja nuot jäävät kuin yksi sataa vastaan; antakoon hän +asian mennä menoaan; se on perustuslaillinen taistelo, astukoot sen +vuoksi muutkin esiin. + +-- "Mutta kas ei! Sadasta ei saa yksikään eritä!" jäykisteli +Ankerschmidt. "Ei yksikään ääni saa rumentaa yleistä huutoa. Ei mitään +vihaa, ei mitään häijyyttä; joka näkee, ettei käy päihinsä, menköön +tiehensä, muutoin minä teen lopun hänestä." + +Herra sankari purikin Garanvölgyin vastustajat niin, ettei näistä +vaalipäiväksi jäänyt rahtuakaan. Moneen vaikutti jo moite; kolme +pahanmaineista öykkäriä vaati hän miekkasille, ja nämät pakenivat hänen +tieltänsä kolmellekymmenelle kolmelle taholle; lopulta saattoi hän +asian niin pitkälle, että vasta-kandidati kasinossa pyysi häneltä +anteeksi ja koko maailman kuullen tunnusti pahoin tehneensä siinä, että +oli rohjennut astua esiin Garanvölgyiä vastaan. Sillä tavoin saavutti +Ankerschmidt, mitä hän oli ponnistellut, että vaalipäivänä kaikui vaan +yksi nimi. Ja valitsija-joukon etupäässä, sitä johdattaen, saattoi hän +valitulle tämän akkunan alla ilmoittaa: + +"Terve, isänmaamme harmaapää taistelija!" + + * * * * * + +Tässä tämä varsin kummallinen kertomus, eikä siitä saata sanoa: "se oli +aikoja sitte; kenties se ei ole totta..." + + + + +VIITESELITYKSET: + + +[1] Kun se vapaudensota, jonka unkarilaiset v. 1848 Itävaltaa vastaan +nostivat, oli loppuun saatettu, oli Komárom'in (Komorn'in) linna, jossa +urhoollinen kenraali Klapka piti komentoa, viimeinen, joka antausi +itävaltalaisille, lokak. 5 p:nä 1849. Siinä tilaisuudessa saivat kaikki +linnan puolustajat suojeluskirjan (saksaksi: Geleitschein), jonka +nojalla pääsivät vapaasti kotiinsa kulkemaan. Sodan jälkeen meni +Unkarilta hukkaan sen entinen valtiollinen itsenäisyys ja se +yhdistettiin tavallisena maakuntana Itävaltaan. Tätä tilaa kesti +vuoteen 1867 saakka, jolloin unkarilaisten onnistui saavuttaa takaisin +itsenäinen valtiollinen asemansa. Vuosina 1850-1860 saivat unkarilaiset +kärsiä suurta sortoa kansallisuutensa, kielensä ja yhteiskunnallisten +laitostensa suhteen; tätä surullista aikakautta kuvailevat tässä +romanissa kerrotut tapaukset. + +[2] Szeben, lue: _Säbän_, = Herrmannstadt'in kaupunki Unkariin +kuuluvassa Siebenbürgin maakunnassa; sen lähellä oli heinäk. 31 p:nä +1849 ankara tappelu unkarilaisten ja Itävallan avuksi rientäneitten +venäläisten välillä. + +[3] Garanvölgyi, lue: Garanvöldji. + +[4] Yksi "hold" = 57,600 neliöjalkaa, niin muodoin jotensakin tynnyrin +alan vertainen. + +[5] 1 florini = 100 kreutzeriä (60 vanhan laskun mukaan) = 2 markkaa 47 +penniä Suomen rahaa. + +[6] Vapaudensodan aikana teetti Unkarin hallitus paljon setelirahaa; +sodan jälkeen kaikki nämät setelit hävitettiin, missä niitä vaan ilmi +tuli, ja niiden omistajat joutuivat valtiollisen epäluulon alaisiksi. + +[7] Tämän vuosisadan alkupuoleen asti käytettiin latinan kieltä +Unkarissa melkein yksinomaisesti virka-, koulu- ja sivistyneitten +puhekielenä. + +[8] 1849 vuoden jälkeen otti Itävallan hallitus itselleen Unkarissakin, +jossa viljeltiin paljon tupakkaa, yksinomaisen oikeuden valmistaa ja +myydä sitä. + +[9] Itävallan valtiovaakunassa on kotkan kuva. + +[10] Komitati = piirikunta eli lääni. + +[11] Unkarin husareilla on aina ollut hyvä maine urhoollisuudesta ja +rohkeudesta. + +[12] S.o. santarmeille. + +[13] Lue: Grischaak. + +[14] Wien'issä siihen aikaan ilmestyvä saksankielinen virallinen lehti. + +[15] S.o. pergamentti. + +[16] Lue: Kampoosch. + +[17] Lue: Itsig; tavallinen juutalaisnimi = Iisakki. + +[18] Unkarissa ennen aikaan joukottain kiertelevät rosvot nimittivät +itseänsä "köyhiksi pojiksi." + +[19] Sándor, lue: Schaandor, = Aleksanteri. + +[20] Sándor Petöfi, tuo Unkarin suurin runoilija, oli osallisena +Segesvár'in verisessä tappelussa heinäk. 31 p:nä 1849, jossa hän +tietämättömällä tavalla katosi, arvattavasti sortuneena vihollisten +ratsujen alle ja sitte kaatuneitten kanssa yhteiseen hautaan +haudattuna. Mutta kansa oli monta vuotta sen jälkeen siinä luulossa, +että hän vielä eli, piileskellen itävaltalaisten kostoa. + +[21] Attila = unkarilainen kauhtana. + +[22] Unkarilainen puheenparsi. + +[23] Tämä vapaajoukko taisteli vapaudensodassa itävaltalaisten +puolella, unkarilaisia vastaan. + +[24] Herra von Ehrenfels on kirjoittanut kirjasen Unkarin maatalojen +tilastosta. + +[25] Lue: Elisj. + +[26] "Honvéd" (suomeksi: isänmaan-puolustaja) on Unkarin +kansallis-sotamiesten nimitys. + +[27] Lue: tschaardaasch; unkarilainen kansallistanssi. + +[28] Gyuszi, lue: Djusi. + +[29] "Kurucz'eiksi" (lue: kuruts) nimitettiin Siebenbürgin ruhtinaan +Frans Rákóczy'n (k. 1733) kapinallisia liittolaisia Unkarissa. + +[30] Tarkoittanee habsburgilaisen keisarisuvun värejä: mustaa ja +keltaista; tässä siis itävaltalaisuutta. + +[31] Puszta = ääretön tasanko. + +[32] "Nix tajtsch", jokapäiväisellä Unkarin murteella äännettynä = +"nicht deutsch" (ei saksaksi). + +[33] Unkarilainen sana "lehet" = käypi laatuun, on mahdollista. + +[34] "Szabad" = vapaus sallittu. + +[35] Vuoden 1849 jälkeen pantiin Unkarissa voimaan Itävallan lait maan +omien sijaan. + +[36] Unkarilainen sananparsi. + +[37] Ankerschmidt'in nimen vääntää talonpoika Akkorsincz'iksi (lue: +_Akkorschintsch_); unkarilainen sana "akkor" merkitsee "silloin" ja +"sincs" on niin paljon kuin: "ei olekaan mitään," jotenka tässä siis on +jonkunlainen sanasutkaus, jota ei voi suomeksi kääntää. + +[38] "Betyár", lue: betjaar, saksalaisen suussa herjaussana +unkarilaisista = hulttio, hylky. + +[39] Hietzing on kylä Wien'in lähellä. + +[40] Tisza, lue: _Tisa_, on Theiss-virran unkarinkielinen nimi. + +[41] "Wassagter" = saksalainen lause: _Was sagt er?_ -- Vapaudensodan +jälkeen lähetti Itävallan hallitus Unkariin suuren joukon saksalaisia +ja böhmiläisiä virkamiehiä, jotka eivät ollenkaan osanneet unkarin +kieltä ja joitten siis täytyi maan asukasten kanssa puhua tulkkien +kautta; näiltä tietysti usein kysyivät: mitä hän sanoo? + +[42] Sanasutkaus: vastaava unkarilainen sana on "józsir", lue: +_joojschir_ ("jó" = hyvä, jalo; "zsír" = ihra, rasva), joka kuuluu +jotensakin yhtäläiseltä kuin sana Yorkshire. + +[43] "Pandúr" = polisimies. + +[44] "Fogoly madár" merkitsee unkarin kielessä sekä "vangittua lintua" +että "peltopyytä" (Rebhuhn). + +[45] Pozsony, lue: Pojschonj = Pressburg. + +[46] Wien'in ylioppilaskunta (aula) oli keskuudestaan Unkarista +vapaudensotaan lähettänyt yhden legionan. + +[47] Lue: Mikutschek. + +[48] "Tanya", lue: tanja, = ulkotiluksilla oleva maja. + +[49] Fehérvár, lue: Fäheervaar, = Weissenburg'in kaupunki. + +[50] Saksalainen sana "zurück." + +[51] "Csárda", lue: tschaarda, on tien varrella oleva kapakka +aromaalla. + +[52] "Paprikalla" eli Turkin pippurilla höystävät unkarilaiset melkein +kaikki ruokalajinsa. + +[53] Gehorsamer Diener. + +[54] S.o. morsiamen-isän. + +[55] Itävallankin postilaitoksella oli "cabinet noir'insa". joka hankki +hallitukselle tietoja yksityisten kirjeenvaihdosta ja jossa mainion +hyvästi osattiin avata ja sulkea kirjeitä. + +[56] Lue: Vaschmatschkakovaatschi, -- sanoista "vasmacska", ankkuri +(oikeastaan: rauta-kissa), ja "kovács", seppä. + +[57] Erzsike, lue: _Erjschike_, Eliz nimen unkarilainen muoto. + +[58] Lue: _Djurka_, Georgin nimi unkarin kielellä. + +[59] Pienen rahan puutteessa revittiin yhden florinin setelit kahteen, +neljään, jopa kahdeksaankin kappaleesen, joita sitte vaihtorahana +käytettiin. + +[60] Kermattoman kahvin. + +[61] Unkarissa ei käytetä riihiä ja luuvia, vaan vilja puidaan kovaksi +tallatulla tanterella taivasalla. + +[62] "Ispán", lue: ischpaan, merkitsee komitatin päämies ja myöskin +huoneenhaltiaa. + +[63] "Kulcsár", lue: kultschaar, = sulkija, kellarimestari. + +[64] "Guba" = pörhökarvainen kangas-viitta. + +[65] Vesimyllyt ovat Unkarissa vedenpinnalle rakennetut ja vahvoilla +ankkureilla pohjaan kiinnitetyt; rattaan panee virta pyörimään. + +[66] Fata morgana, kangastus. + +[67] "Kis Tükör" (= pieni peili), eräs vähäinen, runomittaan tehty +maatieteen oppikirja. + +[68] Branyiszko'n tappelussa helmik. 5 p:nä 1849 saivat unkarilaiset +suuren voiton itävaltalaisista. + +[69] Füred on kylpypaikka Balaton (Platten)-järven pohjoisrannalla. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Uusi tilanhaltia, by Mauri Jókai + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 40486 *** |