initial commit of ebook 17092HEADmain

1 files changed, 7155 insertions, 0 deletions

diff --git a/17092-8.txt b/17092-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..c699b52
--- /dev/null
+++ b/17092-8.txt
@@ -0,0 +1,7155 @@
+The Project Gutenberg EBook of Inger, Östråtin rouva, by Henrik Ibsen
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Inger, Östråtin rouva
+       Viisinäytöksinen murhenäytelmä
+
+Author: Henrik Ibsen
+
+Translator: Joel Lehtonen
+
+Release Date: November 18, 2005 [EBook #17092]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK INGER, ÖSTRÅTIN ROUVA ***
+
+
+
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+
+
+
+
+INGER, ÖSTRÅTIN ROUVA
+
+VIISINÄYTÖKSINEN MURHENÄYTELMÄ
+
+
+Henrik Ibsen
+
+
+Suomensi
+Joel Lehtonen
+
+
+Ensimmäisen kerran julkaissut
+Arvi A. Karisto Osakeyhtiö 1919.
+
+
+
+
+                          Suomennoksen on teettänyt
+
+               "SUOMALAISEN KIRJALLISUUDEN EDISTÄMISRAHASTON"
+
+                        varoilla rahaston toimikunnan
+
+                          KAUNOKIRJALLINEN OSASTO.
+
+
+
+
+HENKILÖT:
+
+
+_Rouva Inger Otontytär Römer_, valtakunnan hovimestarin Nils Gyldenlöven
+leski.
+_Elina Gyldenlöve_, hänen tyttärensä.
+_Valtaneuvos Nils Lykke_, tanskalainen ritari.
+_Olaf Skaktavl_, lainsuojaton norjalainen aatelismies.
+_Nils Steninpoika_.
+_Herra Jens Bjelke_, ruotsalainen päällikkö.
+_Björn_, kamaripalvelija Östråtin linnassa.
+_Finn_, sisäpalvelija.
+_Einar Huk_, linnanvouti.
+_Muita palvelijoita, talonpoikia ja ruotsalaisia huoveja_.
+
+Tapahtumapaikka: _Östråtin aateliskartano_ lähellä Trondhjemin vuonoa;
+aika: v. 1528.
+
+
+
+
+ENSIMÄINEN NÄYTÖS.
+
+
+(Huone Östråtissa. Taustalla olevasta avoimesta ovesta näkyy ritarisali
+heikossa kuunvalossa, joka silloin tällöin kirkastuen lankeaa sisään
+vastapäisessä paksussa muurissa olevasta kaari-ikkunasta. Oikealla
+ulko-ovi; siitä etualalle päin verholla varustettu ikkuna. Vasemmalla
+ovi, joka vie sisähuoneisiin; lähempänä etualalla suuri avonainen liesi,
+joka valaisee huonetta. On myrskyinen ilta.)
+
+_Kamaripalvelija Björn_ ja _sisäpalvelija Finn_ istuvat lieden ääressä.
+Viimemainittu puhdistelee kypäriä. Heidän vieressään maassa on miekka ja
+kilpi sekä muita aseita.
+
+FINN
+
+(lyhyen vaitiolon jälkeen).
+
+Ken oli Knut Alfinpoika?
+
+BJÖRN.
+
+Herrasväki sanoo, että hän oli Norjan viimeinen ritari.
+
+FINN.
+
+Ja tanskalaiset tappoivat hänet Oslon vuonolla?
+
+BJÖRN.
+
+Jokainen pikku poikakin sen tietää.
+
+FINN.
+
+Knut Alfinpoika oli siis viimeinen ritarimme? Ja nyt hän on ollut jo
+kauan kuollut. (Pitäen kypäriä koholla edessään.) No, sittenpä voit
+riippua kiiltäväksi hangattuna ritarisalissa; sillä sinä et ole enää
+muuta kuin tyhjä pähkinänkuori; ydin -- sen söivät madot jo monta vuotta
+sitten.
+
+Kuules, Björn, -- eikö sopisi sanoa, että Norjan maakin on tuollainen
+tyhjä pähkinänkuori kuin tämä kypäri, kiiltävä päältä, madonsyömä
+sisältä?
+
+BJÖRN.
+
+Pidä suusi ja tee työsi! -- -- -- Onko kypäri valmis?
+
+FINN.
+
+Välkkyy kuin hopea kuun paisteessa.
+
+BJÖRN.
+
+Pane se siis pois. -- Kas tuossa, raavi ruoste miekasta.
+
+FINN
+
+(kääntelee ja katselee miekkaa).
+
+Maksaako se vaivaa?
+
+BJÖRN
+
+Mitä sanot?
+
+FINN.
+
+Ei ole terää.
+
+BJÖRN.
+
+Se ei kuulu sinuun. Anna se tänne. -- -- Tuossa on kilpi.
+
+FINN
+
+(jatkaen).
+
+Tässä taas ei ole ripaa!
+
+BJÖRN
+
+(murahtaen).
+
+Annas, kun sinussa olisi ripa, niin tarttuisin --
+
+FINN
+
+(hyräilee tuokion itsekseen).
+
+BJÖRN.
+
+Mitä nyt taas?
+
+FINN.
+
+Tyhjä kypäri, terätön miekka, rivaton kilpi. -- Luulenpa, ettei kukaan
+voi moittia Inger-rouvaa siitä, että hän antaa aseitten riippua
+kirkkaina salin seinällä, eikä punaa niitä tanskalaisten veressä.
+
+BJÖRN.
+
+Hm, lorua, onhan meillä nyt maassa rauha.
+
+FINN.
+
+Rauha? Niin, kun talonpoika on ampunut viimeisen nuolensa ja susi vienyt
+läävästä hänen viimeisen lampaansa, niin on heilläkin rauha keskenään.
+Mutta on se vain merkillistä ystävyyttä! No, niin; oli miten oli. On
+aivan paikallaan, kuten sanoin, että sota-asut riippuvat kiiltävinä
+salissa; sillä tunnet kai vanhan sananparren: »ritarismies yksin on
+mies», ja kun meillä ei tässä maassa enää ole ritaria, niin ei ole
+miestäkään, ja missä ei ole miestä, siellä saa _nainen_ olla isäntänä;
+ja siksi --
+
+BJÖRN.
+
+Siksi kiellän sinua loruamasta! (Nousee.) Ilta tulee. Kas tuossa; saat
+viedä kypärin ja kilven paikoilleen saliin.
+
+FINN
+
+(hiljaisella äänellä).
+
+Ei, anna sen jäädä huomiseen.
+
+BJÖRN.
+
+No, et kai pelkää?
+
+FINN.
+
+En päivällä. Ja jos illoin pelkäisinkin, niin enpä ole pelkuri yksinäni.
+Niin, katsele vain minua; mutta tiedäkin, että tuolla alhaalla
+väentuvassa jutellaan yhtä ja toista. (Hiljaisemmin.) Siellä sanovat
+jotkut, että _tuolla_ liikkuu kookas, mustiin puettu haamu jok'ainoa yö.
+
+BJÖRN.
+
+Akkain lorua!
+
+FINN.
+
+Niin, mutta he väittävät kaikki, että se on totta.
+
+BJÖRN.
+
+Sen minä uskon.
+
+FINN.
+
+Merkillisintä on, että Inger-rouva on samaa mieltä.
+
+BJÖRN
+
+(hätkähtäen).
+
+Inger-rouva? No, mitä mieltä hän on?
+
+FINN.
+
+Mitäkö? Niin, sitä ei monikaan tiedä. Mutta varmaa on, ettei hän saa
+siunaaman rauhaa. Etkö huomaa, että hän laihtuu ja käy päivä päivältä
+kalpeammaksi? (Luoden _Björniin_ tutkivan silmäyksen.) Väki sanoo, ettei
+hän nuku milloinkaan, -- ja että siihen on tuo kummittelu syynä --
+
+(Viime sanojen kuuluessa on _Elina Gyldenlöve_ vasemmalta ilmestynyt
+puoleksi avoimen oven kynnykselle. Hän pysähtyy ja kuuntelee; palvelijat
+eivät häntä huomaa.)
+
+BJÖRN.
+
+Ja sellaisia tyhmyyksiä sinä uskot?
+
+FINN.
+
+Noin, puolittain. On muuten niitäkin, jotka selittävät seikkaa toisella
+tavoin. Mutta se on vain ilkeyttä. -- Kuule, Björn, -- tunnetko erästä
+laulua, joka maassa kiertää?
+
+BJÖRN.
+
+Laulua?
+
+FINN.
+
+Niin, kaiken kansan suussa. Se on hävytön pilkkalaulu, sen nyt arvaa.
+Mutta muuten, se on sangen näppärä. Kuulepas.
+
+(Laulaa matalalla äänellä.)
+
+      Ja Inger-rouvalla linnassaan
+      on vaatteet, joilla ei vertaa:
+      ne silkkiä, kärpännahkaa on vaan,
+      ja kullat ja helmet on kulmillaan, --
+      mut synkkä hän monta on kertaa.
+
+      Kas, Inger hän itsensä Tanskalle möi,
+      maan vieraiden valtaan hän heitti, --
+
+_(Björn_ tarttuu _Finniä_ vimmastuneena rintapieliin. _Elina Gyldenlöve_
+vetäytyy heidän huomaamattaan takaisin vasemmalle.)
+
+BJÖRN.
+
+Ja minä heitän sinut helvettiin, ja ihan palkatta, jos hiiskut vielä
+Inger-rouvasta hävyttömän sanan!
+
+FINN
+
+(kiskoutuen _Björnin_ käsistä).
+
+No, no, -- olenko minä sen laulun tehnyt?
+
+(Kuuluu torven törähdys ulkoa oikealta.)
+
+BJÖRN.
+
+Hst, -- mikä tuo on?
+
+FINN.
+
+Torvi soi. Saadaan vieraita vielä tänä iltana.
+
+BJÖRN
+
+(ikkunan ääressä).
+
+Avaavat porttia. Kuuluu kavion kopsetta linnan pihalta. Tulee kai joku
+ritari.
+
+FINN.
+
+Ritari? Se ei liene totta.
+
+BJÖRN.
+
+Miksi ei?
+
+FINN.
+
+Itsehän sanoit, että viimeinen ritarimme on kuollut.
+
+(Poistuu oikealle.)
+
+BJÖRN.
+
+Senkin lurjus, -- kaikki hänen silmänsä keksivät. Sen verran siis
+auttoi, että koetin tätä peitellä ja salata. Inger-rouva on jo kansan
+suussa; hetken päästä jokainen huutaa, että --
+
+ELINA GYLDENLÖVE
+
+(tulee jälleen sisään vasemmalla olevasta ovesta; hän katselee
+ympärilleen ja sanoo mielenliikutustaan masentaen).
+
+Oletko yksin täällä, Björn?
+
+BJÖRN.
+
+Tekö, Elina-neito?
+
+ELINA.
+
+Kuule, -- kerro minulle joku satu; -- tiedän, että sinulla on niitä
+muitakin kuin ne, joita --
+
+BJÖRN.
+
+Satu? Mutta nyt, -- näin iltamyöhällä --?
+
+ELINA.
+
+Jos lasket siitä ajasta, jolloin täällä Östråtissa tuli pimeä, niin on
+todellakin myöhä.
+
+BJÖRN.
+
+Mikä teitä vaivaa? Onko teille sattunut jotakin? Olette niin levoton.
+
+ELINA.
+
+Ehkäpä on niin.
+
+BJÖRN.
+
+Jokin teillä on. Puoleen vuoteen olen teitä tuskin tuntenut entiseksi.
+
+ELINA.
+
+Tiedä: puoli vuotta on Lucia, rakkain sisareni, maannut ruumiskammiossa.
+
+BJÖRN.
+
+Ei se johdu siitä, Elina-neito, -- ainoastaan sen vuoksi ette te ole
+tuollainen: milloin mietteissänne, kalpea ja vaitelias, milloin hurja ja
+neuvottoman näköinen kuin tänä iltana.
+
+ELINA.
+
+Niinkö arvelet? Mutta miksi en sen vuoksi? Eikö hän ollut hyvä ja
+hurskas ja kaunis kuin kesäinen yö? Björn, kuule, -- minä rakastin
+Luciaa kuin omaa itseäni. Oletko unohtanut, kuinka monta kertaa me
+istuimme lapsina polvellasi talvi-illoin? Sinä lauloit meille lauluja,
+ja kerroit -- --
+
+BJÖRN.
+
+Niin, silloin te olitte reipas ja iloinen.
+
+ELINA.
+
+Kyllä, silloin. Silloin elin ihanaa aikaa, saduissa ja ajatuksissani!
+Onko mahdollista, että ranta oli yhtä karu silloin kuin nyt? Jos se oli,
+en sitä huomannut. Siellä rannalla minä mieluimmin kuljeskelin ja
+sepittelin monia kauniita satuja; sankarini tulivat kaukaa ja matkasivat
+jälleen poikki meren; minä itse olin heidän keskellään ja seurasin
+heitä, kun he purjehtivat pois.
+
+(Vaipuu istumaan eräälle tuolille.)
+
+Nyt tunnen olevani niin väsynyt, heikko, satuni eivät voi ravita minua
+enää; -- ne ovat ainoastaan satuja.
+
+(Nousee kiivaasti.)
+
+Björn, tiedätkö, mikä minut on sairaaksi tehnyt? Eräs totuus. Ilkeä,
+synkkä totuus, joka kaivaa mieltäni yötä päivää.
+
+BJÖRN.
+
+Mitä te te tarkoitatte?
+
+ELINA.
+
+Muistatko, että sinä annoit meille joskus elämänohjeita ja hyviä
+neuvoja? Lucia-sisko noudatti niitä; mutta minä, -- Jumala paratkoon!
+
+BJÖRN (lohdutellen).
+
+No, älkäähän toki --
+
+ELINA.
+
+Minä tiedän kyllä, minä olin ylpeä, korskea! Leikeissä tahdoin minä aina
+olla kuningatar, koska olin suurin, kaunein, älykkäin. Minä sen tiedän.
+
+BJÖRN.
+
+Se on totta.
+
+ELINA.
+
+Kerran otit minua kädestä ja katsoit vakavasti minuun ja sanoit: älä ole
+ylpeä kauneudestasi ja älystäsi: mutta ole aina ylpeä kuin tunturin
+kotka, kun ajattelet, että olet Inger Gyldenlöven tytär!
+
+BJÖRN.
+
+Teillä kai oli syy olla siitä ylpeä.
+
+ELINA.
+
+Niin, sellaisia sinä kerroit sangen usein minulle, Björn. Oi, sinä
+kerroit minulle siihen aikaan niin paljon, paljon satuja.
+
+(Puristaa _Björnin_ kättä.)
+
+Kiitos niistä kaikista! -- Kerro minulle yksi vielä: voisinpa ehkä näet
+tulla jälleen iloiselle mielelle niinkuin ennen.
+
+BJÖRN.
+
+Ettehän ole lapsi enää.
+
+ELINA.
+
+En kylläkään! Mutta salli kuvitellakseni, että olen. -- -- No, kerro
+nyt.
+
+(Heittäytyy erääseen tuoliin; _Björn_ istuutuu lieden reunalle.)
+
+BJÖRN.
+
+Oli kerran jalosyntyinen ritari --
+
+ELINA
+
+(joka on kuunnellut levottomana saliin päin, tarttuu _Björnin_
+käsivarteen ja huudahtaa kiivaasti, mutta kuiskaamalla).
+
+Hst! Älä huuda; -- enhän ole huonokuuloinen!
+
+BJÖRN
+
+(hiljaisemmalla äänellä).
+
+Oli kerran jalosukuinen ritari, jolla oli se merkillinen maine, että --
+--
+
+ELINA
+
+(nousee puolittain ja kuuntelee hätääntyneenä ja jännityksessä saliin
+päin).
+
+BJÖRN
+
+Elina-neito, -- mikä teitä vaivaa?
+
+ELINA
+
+(istuutuu jälleen).
+
+Minua? Ei mikään. Kerro vain!
+
+BJÖRN.
+
+No, niinkuin sanoin, -- kun hän katsoi jotakin naista oikein silmiin, ei
+nainen sitä koskaan sitten unohtanut, vaan seurasi ajatuksin häntä,
+minne hän lähtikin, ja sairastui surusta.
+
+ELINA.
+
+Tuon olen jo kuullut -- -- Se ei ole muuten mikään satu, se kertomasi.
+Sillä mainitsemasi ritari on Nils Lykke, joka istuu vielä tänäkin
+päivänä Tanskan valtakunnan-neuvostossa --
+
+BJÖRN.
+
+Hyvin mahdollista.
+
+ELINA
+
+No niin, yhdentekevä; -- jatkahan!
+
+BJÖRN.
+
+Ja sitten sattui kerran --
+
+ELINA
+
+(nousee yhtäkkiä).
+
+Hst, ole hiljaa!
+
+BJÖRN.
+
+Mikä nyt? Mikä teille tuli?
+
+ELINA
+
+(kuunnellen).
+
+Kuuletko?
+
+BJÖRN.
+
+Mitä?
+
+ELINA.
+
+Se on siellä. Kautta Kristuksen haavain, se on totta!
+
+BJÖRN
+
+(nousee paikaltaan).
+
+Mikä siellä on? Missä?
+
+ELINA.
+
+Hän itse -- ritarisalissa.
+
+(Rientää taustalle.)
+
+BJÖRN
+
+(seuraa häntä).
+
+Kuinka te voitte luulla --? Elina-neito, -- menkää huoneeseenne!
+
+ELINA.
+
+Hst, seiso hiljaa. Älä liiku; älä näyttäydy! Odota; -- kuu tulee
+pilvistä. -- Eroitatko tuon mustan hahmon tuolla?
+
+BJÖRN.
+
+Taivaan pyhät --!
+
+ELINA.
+
+Katso; -- nyt hän kääntää Knut Alfinpojan kuvan seinään päin. Hahaa, se
+tuijottaa häntä liiaksi silmiin.
+
+BJÖRN.
+
+Elina-neito, kuulkaahan!
+
+ELINA
+
+(tullen etualalle lieden luo).
+
+Nyt tiedän -- tietämäni.
+
+BJÖRN
+
+(itsekseen hiljaa).
+
+Se on siis sittenkin totta.
+
+ELINA.
+
+Kuka hän oli, Björn? Kuka hän oli?
+
+BJÖRN.
+
+Sen te näitte yhtä hyvin kuin minäkin.
+
+ELINA.
+
+No niin. Kenenkä minä näin?
+
+BJÖRN.
+
+Näitte äitinne.
+
+ELINA
+
+(puolin itsekseen).
+
+Yön toisensa jälkeen olen kuullut hänen askeleensa tuolta. Kuullut hänen
+kuiskivan ja voihkivan kuin kadotetun sielun. Ja laulussakin sanotaan
+--; ah, nyt sen uskon! Nyt uskon, että --
+
+BJÖRN.
+
+Hiljaa!
+
+(Rouva _Inger Gyldenlöve_ tulee nopeasti ritarisalista, huomaamatta
+huoneessa olijoita, menee suoraa päätä ikkunan luo, vetää verhot syrjään
+ja tuijottaa hetken ulos, ikäänkuin tähystäen jotakuta maantietä pitkin
+saapuvaa; sitten hän kääntyy ja menee verkkaan takaisin saliin.)
+
+ELINA
+
+(hiljaa seuraten häntä silmillään).
+
+Kalman-kalpeana, kuin ruumis --
+
+(Melua ja väkijoukon ääniä kuuluu oikealta, oven ulkopuolelta.)
+
+BJÖRN.
+
+Mikä siellä on?
+
+ELINA.
+
+Mene ulos katsomaan, mikä siellä on!
+
+(Linnanvouti _Einar Huk_ ja suuri joukko _alustalaisia_ ja _talonpoikia_
+nähdään eteisessä.)
+
+EINAR HUK
+
+(ovella).
+
+Suoraa päätä hänen luokseen! Ja arkailu pois!
+
+BJÖRN.
+
+Mitä te haette?
+
+EINAR HUK.
+
+Inger-rouvaa itseään.
+
+BJÖRN.
+
+Inger-rouvaa? Näin myöhään illalla?
+
+EINAR HUK.
+
+Myöhään, mutta vielä ajoissa, luullakseni.
+
+TALONPOJAT.
+
+Niin, niin, -- hänen täytyy kuulla meitä!
+
+(Koko joukko tunkeutuu saliin. Samalla ilmestyy _rouva Inger Gyldenlöve_
+ritarisalin ovelle. Kaikki vaikenevat yhtäkkiä.)
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mitä tahdotte minulta?
+
+EINAR HUK.
+
+Me tulimme luoksenne, jalosyntyinen rouva, aikoen --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Niin, -- puhukaa!
+
+EINAR HUK.
+
+No, -- sehän on rehellinen asia. Parilla sanalla, -- me tulimme
+pyytämään teiltä lupaa ja aseita --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Lupaa ja aseita? Mitä varten?
+
+EINAR HUK.
+
+On tullut Ruotsista huhu, että Taalain rahvas on noussut kapinaan ja
+marssii kuningas Kustaata vastaan. --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Niinkö? Taalain rahvas?
+
+EINAR HUK.
+
+Niin kertoo huhu, ja se kuuluu olevan totta.
+
+INGER-ROUVA.
+
+No, -- jos niin olisi asia, -- mitä Taalain miesten kapina teihin
+kuuluu?
+
+TALONPOJAT.
+
+Me tahdomme mukaan! Tahdomme auttaa! Päästä vapaiksi!
+
+INGER-ROUVA
+
+(hiljaa).
+
+Ah, olisikohan aika tullut!
+
+EINAR HUK.
+
+Kaikista Norjan rajapitäjistä rientää talonpoikia toiselle puolen
+Taalaihin. Lainturvattomat miehetkin, jotka ovat harhanneet vuosikausia
+autioilla tuntureilla, uskaltavat nyt jälleen kyliin, kokoavat väkeä ja
+hiovat ruostuneitten miekkainsa terää.
+
+INGER-ROUVA
+
+(oltuaan hetken vaiti).
+
+Kuulkaa, -- vastatkaa minulle, oletteko täysin punninneet asiaa?
+Oletteko ajatelleet, miten teidän kävisi, jos kuningas Kustaan miehet
+voittaisivat?
+
+BJÖRN
+
+(hiljaa ja rukoillen _Inger-rouvalle_).
+
+Ajatelkaa, miten tanskalaisten kävisi, jos kuningas Kustaan miehet
+joutuisivat tappiolle.
+
+INGER-ROUVA
+
+(epäävästi).
+
+Se ei ole minun tehtäväni. (Kääntyy miesjoukon puoleen.) Te tiedätte:
+kuningas Kustaalla on täysi syy toivoa apua Tanskasta. Kuningas Fredrik
+on hänen ystävänsä eikä tosiaan jätä häntä pulaan --
+
+EINAR HUK.
+
+Mutta jos talonpojat kaikkialla koko Norjan maassa nousisivat? Jos me
+kaikki yhdessä nousisimme, -- sekä herrat että rahvas. -- Niin, rouva
+Inger Gyldenlöve, nyt melkein luulen tulleen sen tilaisuuden, jota
+olemme odottaneet. Jos se nyt alkaa, niin täytyy muukalaisten lähteä
+maasta.
+
+TALONPOJAT.
+
+Niin, pois Tanskan voudit! Pois muukalaisherrat! Pois
+valtakunnanneuvoston kätyrit!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Oi, metallia heissä on! -- mutta kuitenkin, sittenkin --!
+
+BJÖRN
+
+(itsekseen).
+
+Hän epäröi. -- (_Elinalle_.) Mitä siihen tuli, Elina-neito, -- te teitte
+väärin, kun tuomitsitte äitiänne.
+
+ELINA.
+
+Björn, minä raastaisin silmät päästäni, jos ne pettivät minut!
+
+EINAR HUK
+
+Nähkääs, jalosyntyinen rouva, -- ensin on esteenä Kustaa kuningas; kun
+_hän_ on lyöty, eivät tanskalaiset kauvaa jaksa tässä maassa pysyä.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja sitten?
+
+EINAR HUK.
+
+Sitten olemme vapaat; meillä ei ole enää vieraita esivaltiaita, ja me
+saamme valita itse kuninkaamme niinkuin ruotsalaisetkin ennen meitä.
+
+INGER-ROUVA
+
+(vilkkaasti).
+
+Itse kuninkaan? Ajatteletteko Sturein sukua?
+
+EINAR HUK.
+
+Kristian kuningas ja toiset hänen jälkeläisensä ovat tehneet
+itsenäisistä suvuistamme puhdasta! Parhaat herramme harhaavat
+henkipattoina tunturipolkuja, jos enää elävätkään. Mutta saattaisipa
+kuitenkin löytyä joku vanhain sukujemme perillinen, joka --
+
+INGER-ROUVA
+
+(nopeasti)
+
+Riittää, Einar Huk! Riittää! (itsekseen.) Ah, minun kallehin toivoni!
+
+(Kääntyy talonpoikain ja linnan alustalaisten puoleen.)
+
+Minä olen nyt neuvonut teitä mikäli olen voinut. Olen ilmaissut teille,
+miten suureen vaaraan te uskallatte astua. Mutta jos olette kerran
+horjumattomat päätöksessänne, niin olisi minun mieletöntä estää teitä
+aikomuksesta, jonka te kuitenkin voitte toteuttaa itse.
+
+EINAR HUK.
+
+Meillä on siis teiltä lupa?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Teillä on oma vahva tahtonne; kysykää siltä neuvoa, jos on niinkuin
+sanotte, että teitä alinomaa kiusataan ja poljetaan -- -- -- Minä tunnen
+niin vähän niitä asioita. Minä en tahdo enempää tietää! Mitä voin minä,
+yksinäinen nainen --? Vaikka ryöstäisitte ritarisalin tyhjäksi --; ja
+siellä on monta hyvää miekkaa; onhan teillä täysi valta Östråtissa tänä
+iltana. Saatte tehdä, mitä haluatte. Hyvää yötä!
+
+(Miesjoukko puhkeaa kaikuviin riemuhuutoihin. -- Sytytetään kynttilät,
+ja palvelijat tuovat kaikenlaisia aseita ritarisalista.)
+
+BJÖRN
+
+(tarttuu _Inger-rouvan_ käteen, kun rouva aikoo poistua).
+
+Kiitokset, jalo ja ylhäinen rouva! Minä, joka olen tuntenut teidät
+lapsesta asti, en ole koskaan teitä epäillyt.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Vaiti, Björn, -- vaaralliseen peliin olen ryhtynyt tänä iltana. Muut
+panevat siihen ainoastaan henkensä; mutta minä -- tuhannen kertaa
+enemmän; usko minua!
+
+BJÖRN.
+
+Kuinka? Pelkäättekö valtanne katoamista ja sovinnollisten välien
+katkeamista?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Valtaniko? Voi, hyvä Jumala!
+
+MUUAN PALVELIJA
+
+(tullen suuri miekka kädessä salista).
+
+Tässä on oikea hukanhammas! Sillä kun huitelen verenimijäin kätyreitä!
+
+EINAR HUK
+
+(toiselle palvelijalle).
+
+Mitä sinä sieltä löysit?
+
+PALVELIJA.
+
+Rintaraudan, jota nimittävät Herlof Hyttefadsiksi.
+
+EINAR HUK.
+
+Se on sinulle liian hyvä; -- katso, tässä on Sten Sturen keihään varsi;
+kiinnitäpä rintarauta siihen, niin meillä on komein sotamerkki
+maailmassa.
+
+SISÄPALVELIJA FINN
+
+(kirje kädessä, tulee sisään ovesta vasemmalta ja menee _Inger-rouvan_
+luo).
+
+Olen etsinyt teitä kaikista huoneista --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mitä tahdot?
+
+FINN
+
+(ojentaa hänelle kirjeen).
+
+Muuan lähetti Trondhjemista on saapunut tuoden teille kirjeen ja
+viestejä.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Katsotaan! (Avaten kirjettä.) Trondhjemista? Mitä se mahtaa olla?
+(Silmäilee nopeasti kirjettä.) Kristus, armahda! Häneltä! Ja täällä
+Norjassa -- --.
+
+(Jatkaa lukemistaan kiihkeässä mielentilassa; sillaikaa noutavat miehet
+yhä aseita salista).
+
+INGER-ROUVA
+
+(itsekseen).
+
+Hän tulee siis tänne. Hän tulee tänne tänä yönä. -- Niin, silloin alkaa
+kamppailu älyllä, ei miekalla.
+
+EINAR HUK.
+
+Riittää, riittää, kunnon miehet: nyt on meillä tietääkseni aseet. Nyt
+lähdetään!
+
+INGER-ROUVA
+
+(kääntyen nopeasti).
+
+Kukaan ei saa lähteä täältä tänä yönä!
+
+EINAR HUK.
+
+Mutta, jalo rouva, nyt on tuuli sopiva; purjeilla vuonon perukkaan ja --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Pysyy, mitä sanoin!
+
+EINAR HUK.
+
+Täytyykö meidän siis odottaa huomiseen?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Sekä huomiseen että kauemmin. Ainoakaan asestettu mies ei saa lähteä
+Östråtista.
+
+(Tyytymätöntä mutinaa joukosta.)
+
+ERÄÄT TALONPOJAT.
+
+Mutta me lähdemme sittenkin, rouva!
+
+USEAT TOISET.
+
+Niin, niin; me lähdemme!
+
+INGER-ROUVA
+
+(astuen askeleen lähemmäksi heitä).
+
+Kuka teistä uskaltaa?
+
+(Kaikki vaikenevat; oltuaan tuokion vaiti lisää _Inger-rouva_:)
+
+Minä olen ajatellut puolestanne. Mitä te halvat rahvaan miehet tiedätte
+maan asioista? Kuinka te rohkenette arvostella sellaisia? Teidän täytyy
+kestää sortoa ja rasitusta vielä hetki. Se ei voine käydä kovin
+sydämellenne, jos muistatte, ettei meilläkään, ylimyssuvuilla, ole
+parempaa valittavana nykyaikaan. -- -- Viekää kaikki aseet takaisin
+saliin. Myöhemmin saatte kuulla tahtoni. Poistukaa!
+
+(Palvelijat vievät aseet saliin, jonka jälkeen koko joukko poistuu
+oikealle.)
+
+ELINA
+
+(hiljaa _Björnille_).
+
+Vieläkö luulet, että tein väärin tuomitessani -- Östråtin rouvaa?
+
+INGER-ROUVA
+
+(viittaa _Björnin_ luokseen ja sanoo).
+
+Varusta yksi vieraskamareista kuntoon.
+
+BJÖRN.
+
+Niinkuin käskette, Inger-rouva!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja portti auki jokaiselle, ken kolkuttanee.
+
+BJÖRN.
+
+Mutta --?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Portti auki!
+
+BJÖRN.
+
+Portti auki.
+
+(Poistuu oikealle.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(_Elinalle_, joka on jo poistumassa ovesta vasemmalle).
+
+Jää tänne! -- Elina; -- lapseni, -- minulla on sinulle kahden kesken
+puhuttavaa.
+
+ELINA.
+
+Minä kuuntelen.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Elina, -- -- sinä uskot pahaa äidistäsi?
+
+ELINA.
+
+Minä uskon, mitä teidän menettelynne pakottaa minut tuskakseni uskomaan.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja sinä vastaat minulle tylyn luonteesi mukaan.
+
+ELINA.
+
+Kuka on tylyyttä kylvänyt luonteeseeni? Aina lapsesta saakka olin
+tottunut ihailemaan teitä suurena, ylevänä naisena. Sellaisia kuin te
+olivat mielestäni ne naiset, joista kerrotaan taruissa ja
+sankarisaduissa. Minusta näytti siltä kuin itse taivaan Jumala olisi
+painanut leimansa teidän otsaanne ja merkinnyt teidät siksi olennoksi,
+joka oli johtava arkoja ja epäröiviä. Linnan salissa lauloivat ritarit
+ja ylimykset ylistystänne; ja rahvaskin, lähellä ja loitolla, nimitti
+teitä maan toivoksi ja turvaksi. Ja kaikki he ajattelivat, että teissä
+palaisivat meille entiset hyvät ajat. Kaikki he ajattelivat, että
+koittaisi meille ikäänkuin uusi päivä. Yhäti on yö; enkä tiedä kohta
+enää, uskallanko luulla, että teissä valkenee meille aamu.
+
+INGER-ROUVA.
+
+On helppo nähdä, mistä sinä saat moiset myrkylliset sanat. Sinun
+korviisi ovat kulkeneet ajattelemattoman lauman kuiskeet ja nurinat
+asioista, joita se niin vähän kykenee arvostelemaan.
+
+ELINA.
+
+Kansan ääni on totuuden ääni, sanoitte siihen aikaan, jolloin laulut ja
+puheet kaikuivat kiitostanne.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Olkoonpa niin. Mutta vaikka valitsisin osakseni istua täällä toimetonna
+silloin kun minun olisi toimittava, -- etkö luule, että jo moinen
+valinta olisi minulle niin raskas taakka, ettei sinun tarvitsisi lisätä
+sitä vielä kivillä?
+
+ELINA.
+
+Kivet, joilla taakkaanne lisään, painavat minua yhtä raskaasti kuin
+teitä. Keveästi, vapaana hengitin elon ilmaa niin kauan kuin sain uskoa
+teihin. Sillä elääkseni täytyy minun tuntea itseni ylpeäksi, ja ylpeä
+olisin syystä ollut, jos te olisitte ollut yhä sama, mikä te kerran
+olitte.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja mikä sinulle takaa, etten sitä ole? Elina, mistä niin varmaan tiedät,
+ettet tee äidillesi vääryyttä?
+
+ELINA
+
+(huudahtaen kiihkeästi).
+
+Oi, jospa sitä nyt tekisin!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hiljaa! Sinulla ei ole oikeutta vaatia tilille äitiäsi. -- Yhdellä
+ainoalla sanalla voisin --; mutta se ei olisi sinulle terveellinen
+kuulla; sinun täytyy odottaa, mitä aika mukanaan tuo; ehkä käy niin,
+että --
+
+ELINA
+
+(aikoen poistua).
+
+Nukkukaa hyvin, äitini!
+
+INGER-ROUVA
+
+(vitkastellen).
+
+Ei, -- jää luokseni, on vielä eräs asia -- --. Tule lähemmäksi, sinun
+täytyy minua kuulla, Elina!
+
+(Asettuu pöydän ääreen ikkunan luokse.)
+
+ELINA.
+
+Minä kuulen.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Niin vaiti kuin oletkin, tiedän kuitenkin, että olet montakin kertaa
+kaivannut täältä pois. Sinun on Östråtissa liian yksinäistä ja autiota.
+
+ELINA.
+
+Onko se teistä ihme, äitini?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Riippuu itsestäsi, muuttuuko se asia tästä alkaen.
+
+ELINA.
+
+Kuinka?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kuule minua. -- Tänä yönä odotan taloon vierasta.
+
+ELINA
+
+(tullen lähemmäksi).
+
+Vierasta?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Vierasta, jonka täytyy pysyä outona ja tuntemattomana. Kukaan älköön
+saako tietää, mistä hän tulee tai minne lähtee.
+
+ELINA
+
+(heittäytyy ilosta huudahtaen hänen eteensä ja tarttuu hänen käteensä).
+
+Äiti! Minun äitini! Antakaa minulle anteeksi, jos voitte, vääryyteni
+teitä vastaan!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mitä tarkoitat? -- Elina, minä en ymmärrä sinua.
+
+ELINA.
+
+He ovat siis kaikki erehtyneet? Teidän sydämenne on yhä uskollinen!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mutta, nouse jo, -- ja sano --
+
+ELINA.
+
+Oi luuletteko, etten tiedä, kuka se vieras on?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Tiedät sen? Ja kuitenkin sinä --?
+
+ELINA.
+
+Luuletteko Östråtin porttien olleen niin tarkasti teljettyinä, ettei
+ainoakaan surkeuden viesti ole päässyt pujahtamaan sisään? Arveletteko,
+etten minä tiedä, kuinka moni vanhan suvun perillinen harhaa
+henkipattona, ilman yösijaa, kattoa päänsä päällä, kun Tanskan herrat
+isännöivät hänen isäinsä talossa?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja sitten? Mitä vielä?
+
+ELINA.
+
+Minä tiedän hyvin, että moniakin jalosukuisia ritareita ajellaan kuin
+nälkäisiä susia metsässä. Heillä ei ole liettä, minkä ääressä hetken
+lämmitellä, ei leipää suuhunsa panna.
+
+INGER-ROUVA
+
+(kylmästi).
+
+Riittää! Nyt ymmärrän sinut!
+
+ELINA
+
+(jatkaen).
+
+Ja siksi te avaatte nyt yöksi Östråtin portit? Siksi täytyy hänen pysyä
+outona ja tuntemattomana, hänen, tuon vieraan, jonka tulosta ja menosta
+kenenkään ei pidä saada vihiä! Te uhmaatte käskijäimme ankaraa
+määräystä, joka kieltää teitä antamasta vainotulle majaa ja auttamasta
+häntä suomalla turvaa tai hoitoa --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Riittää, sanoin! (On hetken vaiti ja lisää vakaumuksella.) Sinä erehdyt,
+Elina; -- se, jota odotan, ei ole mikään henkipatto.
+
+ELINA
+
+(nousee)
+
+Sitten olen ymmärtänyt teitä väärin.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kuule minua, lapseni! Mutta harkitse asiaa, jos yleensä jaksat hillitä
+hurjaa mieltäsi!
+
+ELINA.
+
+Minä hillitsen, kunnes olette asianne puhunut.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kuule siis, mitä minulla on sinulle sanottavaa. -- Minä olen, niin
+paljon, kuin suinkin voin, koettanut pitää sinua tietämättömänä kaikesta
+siitä hädästä ja ahdingosta, jossa nyt elämme. Sillä mitä hyötyä siitä
+olisi ollut, että olisin valanut surua ja huolta nuoreen sieluusi? Itku
+ja surkea valitus ei meitä pahasta päästä. Tarvitaan rohkeutta ja
+miehenvoimaa.
+
+ELINA.
+
+Ken teille on sanonut, ettei minulla ole rohkeutta ja voimaa, jos sitä
+vaaditaan.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Vaiti, lapsi; -- minä voisin ehkä sanaasi vedota.
+
+ELINA.
+
+Kuinka, äitini?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Minä ehkä vaatisin sinulta niitä molempia; minä ehkä --; mutta anna
+minun puhua ensin loppuun.
+
+Tiedä siis, että nyt näyttää lähestyvän aika, jota Tanskan
+valtakunnanneuvosto on valmistanut, -- aika, tarkoitan, jolloin se voisi
+antaa meidän oikeuksillemme ja vapaudellemme viimeisen iskun. Katso,
+sentähden meidän täytyy --
+
+ELINA
+
+(vilkkaasti).
+
+Lyödä itsemme irti, äiti?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ei, täytyy voittaa aikaa. Köpenhaminassa istuu neuvosto paraikaa
+harkitsemassa, miten se parhaiten voisi ryhtyä asiaan. Enimmät kuuluvat
+olevan sitä mieltä, ettei riitaisuuksista voida päästä niin kauan kuin
+Norja ja Tanska eivät ole yksi ja sama maa; sillä jos vapaan maan
+oikeudet meillä säilyvät, kun uudet kuninkaanvaalit tulevat, on selvää,
+että taistelu puhkeaa jälleen ilmiliekkiin. Kas, sen tahtovat Tanskan
+herrat estää.
+
+ELINA.
+
+Niin, he tahtovat estää sen, -- tahtovat! Mutta me, siedämmekö
+sellaista? Katselemmeko rauhassa, miten --?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ei, me emme sitä siedä. Mutta turvautua aseihin --, nousta ilmi
+otteluun, -- mihin se johtaisi, niin kauan kuin me emme ole kaikki
+yksimielisiä? Ja onko yksimielisyys tässä maassa ollut koskaan vielä
+huonompi kuin nyt? -- Ei, jos aiomme saada jotakin aikaan, täytyy meidän
+toimia salaisesti ja hiljaisuudessa. Meidän täytyy, niinkuin sinulle
+sanoin, voittaa aikaa, että keksisimme neuvoja. Eteläisessä Norjassa on
+suuri osa aatelistoa tanskalaisten puolella; mutta täällä,
+Dovrefjeldista pohjoiseen, on asia vielä epävarma. Siksi on kuningas
+Fredrik lähettänyt erään uskotuimpia miehiään tänne, näkemään omin
+silmin, millainen meidän mielenlaatumme on.
+
+ELINA
+
+(jännityksessä).
+
+Niin; -- ja siksi --?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Tuo ritari tulee Östråtiin tänä yönä.
+
+ELINA.
+
+Tänne? Ja tänä yönä?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Eräs kauppalaiva toi hänet eilen Trondhjemiin. Äsken sain viestin, että
+hän saapuu vieraakseni. Tunnin kuluessa voidaan häntä odottaa.
+
+ELINA.
+
+Ettekö ajattele, äitini, mihin vaaraan maineenne joutuu, jos annatte
+tuon Tanskan lähettilään tulla luoksenne sellaiseen kohtaukseen? Eikö
+ympäristön rahvas jo entuudestaan ole epäluuloinen Teitä kohtaan? Kuinka
+saatatte toivoa, että se kerran antaisi teidän johtaa ja vallita
+itseään, kun sanotaan sitten, että --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ole huoletta. Kaiken tämän olen tarkoin ajatellut; mutta siitä ei ole
+hätää. Hänen asiansa tähän maahan on salaisuus; siksi saapui hän
+tuntemattomana Trondhjemiin; ja yhtä outona ja tuntemattomana hän
+myöskin tahtoo vierailla Östråtissa.
+
+ELINA.
+
+Ja nimeltään on tuo tanskalainen herra --?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Se on komea nimi, Elina. Tanskan aatelilla on tuskin parempaa
+mainitakaan.
+
+ELINA.
+
+Mutta mikä on aikomuksenne? Vielä en ole tarkoitustanne ymmärtänyt?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ymmärrät pian. -- Kun emme voi tallata käärmettä jalkoihimme, täytyy se
+pistää kiinni.
+
+ELINA.
+
+Varokaa, ettei pihti petä.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Sinusta riippuu, miten lujasti se puristaa.
+
+ELINA.
+
+Minusta?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kauan olen huomannut, että Östråt on sinulle vankila. Ei ole nuoren
+haukan ilo istua häkin rautasäleiden takana.
+
+ELINA.
+
+Siipeni ovat leikatut. Vaikka antaisitte minulle vapauden, vähän se
+auttaisi minua.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Siipesi eivät ole leikatut kauemmin kuin itse tahdot.
+
+ELINA.
+
+Minäkö tahdon? Tahtoni on teidän käsissänne. Olkaa, mikä kerran olitte,
+niin tahdon minäkin --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Siitä seikasta riittää. Kuule minua edelleen. -- Östråtista poistuminen
+ei liene sinulle vastenmielistä?
+
+ELINA.
+
+Ehkäpä ei, äitini!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Sanoit minulle kerran, että olit elänyt iloisimmat aikasi unelmissa ja
+saduissa. Se elämä saattaa sinulle palata.
+
+ELINA.
+
+Mitä tarkoitatte?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Elina, -- jos nyt tulisi mahtava ritari ja veisi sinut linnaansa, jossa
+sinulla olisi kamarineitseitä ja kannuspoikia; silkkivaatteet ja
+loistavat salit?
+
+ELINA.
+
+Ritari, sanotte?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ritari.
+
+ELINA
+
+(hiljemmin).
+
+Ja tuo tanskalainen lähettiläs tulee tänne tänä yönä.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Tänä yönä.
+
+ELINA.
+
+Jos on niin, niin pelkään tulkita sanojanne.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Niissä ei ole pelon syytä, ellet tahdo tulkita niitä väärin. Aikomukseni
+ei tosiaan ole pakottaa sinua. Oman mielesi mukaan on sinun valittava ja
+päätettävä tämä asia.
+
+ELINA
+
+(tullen askelen lähemmäksi).
+
+Oletteko kuullut tarinan äidistä, joka ajoi yöllä tunturien poikki,
+pikku lapset mukana reessä? Susilauma juoksi kintereillä; kysymyksessä
+oli elämä tai kuolema -- ja hän heitti pienokaiset taakseen tielle,
+toisen toisensa jälkeen, voittaakseen aikaa ja pelastaakseen itsensä.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Satuja! Äiti raastaisi ennen sydämen rinnastaan kuin heittäisi lapsensa
+susille!
+
+ELINA.
+
+Ellen olisi äitini tytär, myöntäisin teidän olevan oikeassa. Mutta te
+olette kuin tuo äiti, ja te olette heittänyt tyttärenne susille, toisen
+toisensa jälkeen. Ensin vanhimman. Viisi vuotta sitten lähti Merete
+Östråtista; nyt on hän Bergenissä Winzents Lungen vaimona. Mutta
+luuletteko, että hän on onnellinen tuon tanskalaisen ritarin puolisona?
+Winzents Lunge on mahtava, melkein kuin kuningas; Meretellä on
+kamarineitseitä ja kannuspoikia, silkkivaatteet ja loistavat salit,
+mutta päivä ei anna hänelle aurinkoaan, ei yö lepoa, sillä hän ei ole
+koskaan pitänyt Lungesta. Ritari tuli tänne ja kosi häntä, koska hän oli
+Norjan rikkain perijätär ja koska mies silloin tarvitsi tässä maassa
+lujaa pohjaa jalkainsa alle. Minä tiedän sen; tiedän aivan tarkoin!
+Merete oli teille kuuliainen, hän seurasi vierasta herraa täältä. Mutta
+mitä on se hänelle maksanut? Niin paljon kyyneleitä, ettei mikään äiti
+voi niistä viimeisenä päivänä vastata!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Tiedän tilini, eikä se peloita minua.
+
+ELINA.
+
+Tilinne ei ole vielä sillä selvä. Missä on Lucia, toinen lapsistanne?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kysy Jumalalta, joka otti hänet pois.
+
+ELINA.
+
+Teiltä kysyn; sillä teidän on vastattava siitä, että hänen täytyi
+heittää nuori henkensä. Iloinen hän oli kuin keväinen lintu, kun hän
+purjehti Östråtista Mereten vieraaksi Bergeniin. Vuoden kuluttua seisoi
+hän jälleen tässä huoneessa; mutta silloin olivat hänen poskensa valkeat
+ja kuolema oli syöpynyt hänen sydämeensä. Niin, te hämmästytte, äitini!
+Te luulitte kai, että tämä ilkeä salaisuus hautautui hänen kerallaan; --
+mutta hän kertoi minulle kaikki. Hieno ritari oli voittanut hänen
+sydämensä. Ja tahtoi häntä puolisokseen. Te tiesitte, että kysymyksessä
+oli tyttärenne kunnia. Mutta te olitte taipumaton, -- ja teidän lapsenne
+täytyi kuolla. Näette nyt, että minä tiedän kaikki!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kaikki? Hän lienee sanonut sinulle ritarin nimenkin?
+
+ELINA
+
+Nimen? Ei, hänen nimeään ei hän sanonut. Hän tunsi ikäänkuin ahdistavaa
+pelkoa siitä puhua -- hän ei maininnut sitä kertaakaan!
+
+INGER-ROUVA
+
+(helpoittuneesti, itsekseen).
+
+Ah, siispä et kaikkea tiedäkään. -- -- Elina; -- se asia, jota nyt
+kosketit, on minulle täysin tuttu. Mutta siinä on eräs puoli, jota et
+ehkä ole huomannut: Se herra, jonka Lucia Bergenissä kohtasi, oli
+tanskalainen --
+
+ELINA.
+
+Senkin minä tiedän.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja hänen rakkautensa oli valhetta. Viekkaudella ja sulavin sanoin oli
+hän kietonut Lucian ansaansa.
+
+ELINA.
+
+Sen tiedän; mutta Lucia rakasti häntä kuitenkin; ja jos teillä olisi
+ollut äidin sydän, olisi lapsenne kunnia ollut teille kaikkein
+tärkeintä.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ei tärkeämpi hänen onneansa. Luuletko, että minä, Mereten kohtalo
+mielessäni, tahdoin uhrata toisen lapseni miehelle, joka ei häntä
+rakastanut?
+
+ELINA.
+
+Viisaat sanat monen sokaisevat; mutta eivät minua. -- Älkää luulko
+minulle tuiki tuntemattomaksi, mitä maassa tapahtuu. Minä huomaan
+täydellisesti tarkoituksenne. Tiedän hyvin, ettei Tanskan herroilla ole
+teissä laisinkaan uskollinen ystävä. Te ehkä vihaatte heitä, mutta te
+samalla pelkäätte heitä. Silloin kun te annoitte Mereten Vinzents
+Lungelle, oli tanskalaisilla herroilla ylivalta joka kulmalla maassa.
+Kolme vuotta myöhemmin, kun kielsitte Luciaa menemästä miehelle, johon
+hän oli sielunsa siteillä liittynyt, vaikka mies olikin vietellyt hänet,
+-- silloin oli asema vallan toinen. Kuninkaan tanskalaiset voudit olivat
+tehneet häpeällisiä ilkitöitä rahvaalle, eikä teistä ollut viisasta
+sitoa itseänne lujemmin kuin jo olitte sitonut muukalaisiin
+väkivallantekijöihin.
+
+Ja mitä olette tehnyt kostaaksenne häntä, jonka täytyi niin nuorena
+kuolla? Ette mitään. Hyvä; minä täytän teidän velvollisuutenne; minä
+tahdon kostaa häpeän, mikä on kohdannut kansaamme ja meidän omaa
+sukuamme!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Sinä? Mitä sinä aiot?
+
+ELINA.
+
+Minä käyn omaa tietäni, niinkuin tekin omaanne. Mitä aion, en tiedä
+itsekään; mutta minä tunnen, että minulla on voimaa uskaltaa kaikki
+oikean asiamme puolesta.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Silloin sinulla on tuima taistelu edessä, Olen itse kerran luvannut
+samaa kuin sinä, -- ja hiukseni ovat harmenneet lupaukseni kuorman alla!
+
+ELINA.
+
+Hyvää yötä! Vieraamme saattaa jo tulla, ja siinä kohtauksessa minä olen
+liikaa.
+
+Ehkä teillä on vielä aikaa -- --; niin, Jumala vahvistakoon teitä ja
+johtakoon tekojanne! Älkää unohtako, että tuhansien silmät seuraavat
+teitä! Muistakaa Mereteä, joka yöt ja päivät itkee hukattua elämäänsä.
+Ajatelkaa Luciaa, joka nukkuu mustassa arkussaan. Ja vielä asia: Älkää
+unohtako, että pelaatte tänä yönä arpaa viimeisestä lapsestanne.
+
+(Poistuu vasemmalle.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(katsoo hetken hänen jälkeensä).
+
+Viimeisestä lapsestani? Siinä puhuit todempaa kuin aavistitkaan! -- --
+Mutta nyt ei ole kysymys ainoastaan minun lapsestani. Auta minua,
+Jumala; tänä yönä heitetään arpaa koko Norjan valtakunnasta.
+
+Ah, -- eikö joku ratsastanut sisään portista?
+
+(Kuuntelee ikkunan ääressä.)
+
+Ei, ei vielä. Se oli vain tuuli. Puhuu kylmästi kuin haudasta. -- --
+Onko taivaan Jumalalla oikeus tällaiseen? -- Luoda minut naiseksi, -- ja
+sälyttää hartioilleni miehen työ.
+
+Sillä minun käsissäni *on* nyt maan kohtalo. *Minun* vallassani on
+nostaa heidät yhtenä miehenä aseisiin. *Minulta* odottavat he merkkiä;
+ja jos en sitä nyt anna, niin ei se tapahdu ehkä enää milloinkaan.
+
+Viivytellä? Uhrata monet yhden pelastukseksi? -- Eikö olisi parempi, jos
+voisin -- --? Ei, ei, ei, -- minä en _tahdo_ sitä! Minä en _voi_ sitä!
+
+(Hän vilkaisee kuin varkain ritarisaliin, kääntyy poispäin ikäänkuin
+hädissään ja sanoo kuiskaten.)
+
+Nyt ne ovat taas tuolla. Kalpeat haamut -- kuolleet isät, kaatuneet
+sukulaiset. -- Hyi, tuo silmien tuijotus, joka nurkasta!
+
+(Hän huitaisee kädellään taaksepäin ja huutaa.)
+
+Sten Sture! Knut Alfinpoika! Olaf Skaktavl! Pois, -- pois! Minä en _voi_
+sitä!
+
+(Vieras vankkarakenteinen mies, harmahtavin päin ja parroin, pukuna
+rikkonainen lampaannahka-takki, ruostunein asein, on astunut sisään
+ritarisalista.)
+
+VIERAS MIES
+
+(pysähtyy ovelle ja sanoo hillityllä äänellä).
+
+Terve teille, rouva Inger Gyldenlöve!
+
+INGER-ROUVA
+
+(kääntyy huudahtaen).
+
+Ah -- auta, Kristus!
+
+(Vaipuu tuolille. Vieras mies tuijottaa häneen, liikahtamatta, nojaten
+miekkaansa.)
+
+
+
+
+TOINEN NÄYTÖS.
+
+
+(Huone Östråtissa, sama kuin edellisessä näytöksessä.)
+
+(_Rouva Inger Gyldenlöve_ istuu oikealla pöydän ääressä, ikkunan edessä.
+_Olaf Skaktavl_ seisoo vähän matkan päässä hänestä. Kummankin kasvoista
+näkyy, että heidän välillään on ollut kovin kiihtynyt keskustelu.)
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Viimeisen kerran, Inger Gyldenlöve, -- te pysytte siis horjumatta
+päätöksessänne?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Minä en muuta voi. Ja neuvoni teille on: tehkää niinkuin minä. Jos on
+taivaan tahto, että Norjan on mentävä perikatoon, niin se menee, tuemme
+sitä tai emme.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Ja sellaiseen uskoon pitäisi minun muka tyytyä? Minun pitäisi rauhassa
+katsoa syrjästä, nyt, kun hetki on tullut? Oletteko unohtanut, mitä
+kaikkea minun on kostettava? Minun kotini, kontuni ovat he ryöstäneet ja
+paloitelleet keskenään. Minun poikani, ainoan lapseni, sukuni viimeisen
+jälkeläisen he tappoivat silmäini edessä kuin koiran. Minua itseäni he
+ovat ajaneet kaksikymmentä vuotta henkipattona pitkin metsiä ja
+tuntureita. -- Huhu on tiennyt minun monta kertaa kuolleen; mutta
+minulla nyt on *se* usko, etteivät he saa minua kuopatuksi ennenkuin
+olen kostanut.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Toivonette siis sangen pitkää ikää. Mitä aiotte nyt tehdä?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Tehdä? Mistä minä tiedän, mitä tehdä? Minä en ole koskaan antautunut
+rakentelemaan suunnitelmia. *Siinä* suhteessa täytyy teidän minua
+auttaa. Teillä on siihen kyllä älyä. Minulla on ainoastaan nämä kaksi
+kättä -- ja miekkani.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Miekkanne on ruostunut, Olaf Skaktavl! Kaikki Norjan miekat ovat
+ruostuneet.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Siksipä kai eräät taistelevatkin *kielellään*. -- Inger Gyldenlöve, --
+te olette suuresti muuttunut. Oli aika, jolloin teidän rinnassanne sykki
+miehen sydän.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Älkää muistelko, millaista *silloin* oli.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Ja kuitenkin minä tulin juuri sitä varten luoksenne. Teidän täytyy
+kuulla minua, vaikka sitten --
+
+INGER-ROUVA.
+
+No hyvä; mutta tehkää se nopeasti; sillä, -- minun on se teille
+sanottava, -- te ette ole varmassa turvassa tässä talossa.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Östråtissa ei lainsuojaton ole turvassa? Sen olen kauan tiennyt. Mutta
+te unohdatte, että henkipatto on turvaton kaikkialla, missä hän vain
+harhaa.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Puhukaa; minä en estele teitä.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Siitä on nyt lähes kolmekymmentä vuotta, kun näin teidät ensi kerran. Se
+tapahtui Akershusissa Knut Alfinpojan ja hänen puolisonsa kotona.
+Silloin olitte vielä melkeinpä lapsi; mutta kuitenkin olitte uljas kuin
+saalista ajava haukka, ja joskus sekä hurja että vallaton. Moni mies
+teitä kosi. Ja minullekin te olitte rakas, -- rakkaampi kuin yksikään
+nainen sitä ennen tai sen jälkeen. Mutta teillä oli vain yksi silmämäärä
+ja yksi miete. Se oli valtakunnan onnettomuuden ja vaikean ahdingon
+ajatus.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Minä olin viisitoista-vuotias, -- muistakaa se! Ja eikö tunnu nytkin
+kuin olisi hurjapäisyys vallannut siihen aikaan meidät kaikki?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Sanokaa sitä miksi mielitte. Mutta sen minä ainakin tiedän: vanhat ja
+kokeneet meistä arvelivat piirretyksi itse Luojamme kirjaan, että te
+olitte olento, joka oli musertava orjuutemme ikeen ja antava meille
+kaikki oikeutemme takaisin. Ja senkin minä tiedän: te itse ajattelitte
+siihen aikaan samaa.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Se ajatus oli synnillinen, Olaf Skaktavl! Ylpeys, eikä Herran kutsumus,
+suustani puhui.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Teistä olisi *voinut* tulla se valittu, jos olisitte tahtonut. Te olitte
+Norjan jaloimpien sukujen jälkeläinen; teitä odotti valta ja rikkaus; ja
+te kuulitte valitushuudot siihen aikaan. -- -- Muistatteko tuon
+iltapäivän, jolloin Henrik Krummedike tuli Tanskan laivastolla
+Akershusin edustalle? -- Laivaston herrat ehdottivat neuvottelua ja
+sovinnollista ratkaisua, ja luottaen varmaan suojeluskirjeeseen antoi
+Knut Alfinpoika viedä itsensä venheellä laivaan. Kolme tuntia senjälkeen
+kannoimme hänet takaisin linnanportista --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ruumiina, ruumiina!
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Norjan jaloin sydän murtui, kun Krummediken palkkasoturit hänet
+kaatoivat. Yhä vieläkin olen näkevinäni pitkän kulkueen, kun se tuli
+ritarisaliin, surun sortamana, pari toisensa perästä. Siellä hän makasi
+paareilla, kirveen haava otsassa, valkeana kuin kevätpilvi. Uskaltanen
+sanoa, että Norjan uljaimmat miehet olivat siellä koolla sinä yönä.
+Margarete-rouva seisoi miesvainajansa pääpuolessa, ja kaikki, kaikki me
+vannoimme uhraavamme henkemme ja onnemme kostaaksemme sekä tämän
+viimeisen konnantyön että kaikki muut. -- Inger Gyldenlöve, -- ken avasi
+silloin tien itselleen miesten parveen? Neito, -- melkein lapsi vielä,
+-- leimuavin silmin ja kyyneleisin äänin. -- Mitä vannoi hän? Toistanko
+sananne?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Vannoin samaa kuin te muutkin; en enempää enkä vähempää.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Te muistatte valanne, -- ja olette kuitenkin sen unohtanut.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja kuinka pitivät muut, mitä olivat luvanneet? Teistä en puhu, Olaf
+Skaktavl, vaan teidän ystävistänne, koko Norjan aatelista. Heissä ei ole
+ainoatakaan, joka olisi näinä pitkinä vuosina uskaltanut olla mies; ja
+kuitenkin lukevat he viaksi minulle, että olen nainen.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Ymmärrän, mitä tarkoitatte. Miksi he alistuivat eivätkä uhmanneet
+väkivallan tekijöitä viimeiseen asti? Totta kyllä; huonoa ainesta ovat
+sukumme nykyään; mutta jos niiden välillä olisi ollut yhteyttä, -- kuka
+tietää, mitä olisi tapahtunut? Jos te olisitte voinut pitää yhdessä
+heitä; sillä teidän edessänne he olisivat kaikki taipuneet.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Helposti voisin teille vastata; mutta te tuskin pitäisitte vastausta
+pätevänä. Älkäämme siis enää puhuko siitä, mitä ei muuttaa voi. Lausukaa
+sen sijaan, mikä teidät lähinnä toi Östråtiin? Tahdotteko suojaa? Hyvä;
+minä koetan kätkeä teitä. Jos jotakin muuta tarvitsette, sanokaa; te
+saatte nähdä, että minä olen valmis --
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Kaksikymmentä vuotta olen ollut kodittomana. Jemtlannin tuntureilla ovat
+hiukseni harmaantuneet. Olen elänyt loisena hukalla ja kontiolla. -- Te
+näette, Inger-rouva, että -- *minä* en teitä tarvitse; mutta sekä
+aatelisto että rahvas kaipaa teitä.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Vanha virsi.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Niin, se soi ilkeältä korvissanne, sen arvaan; mutta kuitenkin täytyy
+teidän se kuulla. Lyhyesti: minä tulen Ruotsista. Siellä on tulossa
+levottomuuksia. Taalaissa ne alkavat.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Tiedän sen.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Pietari Kansleri on mukana, -- mutta salaa, ymmärrätte.
+
+INGER-ROUVA
+
+(hätkähtäen).
+
+Miten?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Hän se lähetti minut tänne Östråtiin.
+
+INGER-ROUVA
+
+(nousee).
+
+Pietari Kansleri, sanotte?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Hän juuri; -- tai, kuka tietää, ehkä ette tunne häntä enää?
+
+INGER-ROUVA
+
+(puolin itsekseen).
+
+Liiankin hyvin! -- Mutta, sanokaa, pyydän, -- minkä viestin tänne
+tuotte?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Kun maine levottomuuksista saapui rajatuntureille, jossa silloin
+oleskelin, läksin heti Ruotsin puolelle. Saatoin jo aavistaa, että
+Pietari Kanslerilla oli sormensa pelissä. Hain hänet käsiini, ja
+tarjosin apuani hänelle; -- hän tunsi minut ennestään, kuten tiedätte.
+Hän tiesi, että minuun saattoi luottaa, ja sitten -- hän lähetti minut
+tänne.
+
+INGER-ROUVA
+
+(kärsimättömästi).
+
+Niin, niin, -- hän lähetti teidät tänne, että te --?
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(salaperäisesti).
+
+Inger-rouva, Östråtiin tulee tänä yönä vieras.
+
+INGER-ROUVA
+
+(hämmästyneenä).
+
+Kuinka? Tiedättekö te, että --?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Kyllä, tiedän. Minä tiedän kaikki. Juuri häntä tapaamaan Pietari
+Kansleri lähetti minut tänne.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Häntä? Mahdotonta, Olaf Skaktavl, -- aivan mahdotonta!
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Puhun silkkaa totta. Ellei hän vielä ole saapunut, niin ei mene pitkää
+aikaa, kun --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ei, niin kyllä; mutta --
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Teille on siis ilmoitettu hänen tulostaan?
+
+INGER-ROUVA.
+
+On. Hän lähetti minulle sanan. Siksi te pääsitte sisään heti, kun
+kolkutitte.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+(kuunnellen).
+
+Hst; joku ratsastaa tietä tänne päin. (Menee ikkunan luo.) Portit
+avataan.
+
+INGER-ROUVA
+
+(katselee ulos).
+
+Se on ritari ja hänen asemiehensä. He laskeutuvat jo satulasta pihalla.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Se on siis hän. Hänen nimensä?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Te ette tiedä hänen nimeänsä?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Pietari Kansleri kieltäysi sitä mainitsemasta. Hän sanoi ainoastaan,
+että lähetetyn piti kohdata minut Östråtissa kolmantena iltana
+Martin-messun jälkeen --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Aivan niin; nyt on se ilta.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Hänen piti tuoda kirjelmiä. Niistä ja teidän omasta suustanne saisin
+tietää, kuka hän on.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Suokaa siis minun saattaa teidät vieraskamariin, joka on teille
+varustettu. Te kaipaatte virkistystä ja lepoa. Vieraan herran puheille
+pääsette pian.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+No, kuten haluatte.
+
+(Poistuvat kumpikin vasemmalle.)
+
+(Lyhyen pysähdyksen jälkeen tulee _Finn_ varovasti huoneeseen oikealla
+olevasta ovesta, katselee ympärilleen, pilkistää ritarisaliin, menee
+sitten takaisin ulko-ovelle ja antaa merkkejä joillekuille ulkona
+odottaville. Sitten astuvat valtioneuvos _Nils Lykke_ ja ruotsalainen
+päällikkö _Jens Bjelke_ huoneeseen.)
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaisella äänellä).
+
+Ei ketään?
+
+FINN
+
+(samoin hiljaa).
+
+Ei ketään, herra!
+
+NILS LYKKE.
+
+Ja me voimme joka suhteessa varmasti luottaa sinuun?
+
+FINN.
+
+Trondhjemin käskynhaltia väitti aina ennen, että olen luotettava.
+
+NILS LYKKE
+
+Hyvä on; niin sanoi hän minullekin. Siis, ensiksikin, -- onko ketään
+muuta vierasta tullut Östråtiin ennen meitä tänä iltana?
+
+FINN.
+
+Kyllä, tunti sitten muuan tuntematon mies.
+
+NILS LYKKE
+
+(matalalla äänellä _Jens Bjelkelle_).
+
+Hän on täällä. (Kääntyy jälleen _Finnin_ puoleen.) Tuntisitko hänet
+ulkonäöltä? Näitkö hänet?
+
+FINN.
+
+En, eikä häntä ole nähnyt kukaan muu kuin porttivahti, mikäli tiedän.
+Hänet vietiin heti Inger-rouvan puheille, ja rouva --
+
+NILS LYKKE.
+
+Niin? Mitä rouva? Ei kai vieras liene vielä poistunut?
+
+FINN.
+
+Ei; mutta rouva on varmaan kätkenyt hänet johonkin omista huoneistaan,
+sillä --
+
+NILS LYKKE.
+
+Hyvä.
+
+JENS BJELKE
+
+(kuiskaten).
+
+Siis ensinnäkin vartiat portin eteen; silloin hänet saamme.
+
+NILS LYKKE.
+
+(hymyillen).
+
+Hm! (_Finnille_.) Kuule, sanopas, onko täältä mitään muuta tietä ulos
+kuin portin kautta? Älä nyt noin seiso ja ällistele! Tarkoitan, -- voiko
+Östråtista päästä kenenkään näkemättä, kun portti on suljettu?
+
+FINN.
+
+Ahaa; sitä en tiedä. Tosinhan puhuvat salakäytävistä kellareissa; mutta
+täällä ei liene ketään, joka tuntisi niitä, paitsi Inger-rouva itse;
+niin, -- ja ehkäpä Elina-neito.
+
+JENS BJELKE.
+
+Ohoi, peijakas!
+
+NILS LYKKE.
+
+Hyvä. Voit mennä.
+
+FINN.
+
+Kyllä. Jos sitten minulta jotakin tahtoisitte, niin kolkuttakaa vain
+tuolla ritarisalissa toiseen oveen oikealla; minä olen heti
+tavattavissa.
+
+NILS LYKKE.
+
+Hyvä.
+
+(Osoittaa eteisen oveen; _Finn_ menee ulos.)
+
+JENS BJELKE.
+
+Kuulkaa, -- uskotteko, rakas ystävä ja veli, tästä tuli meille
+molemmille nolo sotaretki.
+
+NILS LYKKE
+
+(hymyillen).
+
+Oh, ei minulle, toivon!
+
+JENS BJELKE.
+
+Niinkö vai? Ensiksikin on niukka kunnia ajella sellaista parratonta
+nulikkaa kuin tämä Nils Sture. Hulluksiko vai viisaaksi luulla häntä
+moisten ilveitten jälkeen? Ensin ärsyttää talonpojat meteliin; lupaa
+heille apuaan, kultaa ja kunniaa; -- ja sitten, kun tulee tosi leikki,
+puikkii matkaansa, piiloon naisten helmoihin.
+
+Muuten minä, suoraan sanoen, kadun, että noudatin teidän neuvoanne enkä
+menetellyt oman pääni mukaan.
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa).
+
+Katumus on liian myöhäistä, hyvä veli!
+
+JENS BJELKE.
+
+Sillä katsokaas, minua ei ole koskaan huvittanut kaivella mäyränkoloja!
+Minä odotin aivan toista. Nyt olen samonnut ratsumiesteni kanssa tänne
+Jemtlannista asti; saanut Trondhjemin käskynhaltian kirjelmän, että
+minun on lupa etsiä kapinanyllyttäjää kaikkialta, mistä haluan. Kaikki
+merkit viittaavat siihen, että hän luikahti Östråtiin --
+
+NILS LYKKE.
+
+Hän *on* täällä! *On*, sen sanon!
+
+JENS BJELKE.
+
+Niin, mutta mikä olisi siinä tapauksessa ollut luonnollisempaa kuin että
+olisimme nähneet portit täällä kiinni, hyvin vartioituina? Jospa niin
+olisi ollut! Silloin olisin saanut käyttää huovejani --
+
+NILS LYKKE.
+
+Mutta sensijaan avataan portit meille kohteliaasti seljälleen. Saattehan
+nähdä, -- jos rouva Inger Gyldenlöve vastaa mainettaan, ei hän salli
+vierailtansa puuttua ei ruokaa eikä juomaa.
+
+JENS BJELKE.
+
+Haihduttaakseen minut muilla jutuilla syrjään asiasta. -- Mistä
+saittekin päähänpiston, että minun piti jättää ratsumiehet kokonaisen
+neljännestunnin matkan päähän linnasta. Jos olisimme tulleet tänne
+asevoimin, niin --
+
+NILS LYKKE.
+
+Hän olisi ottanut meidät kuitenkin vastaan yhtä tervetulleina vieraina.
+Mutta muistakaa, että silloin olisi vierailu herättänyt huomiota.
+Ympäristön talonpojat olisivat pitäneet sitä väkivaltana Inger-rouvaa
+kohtaan; hän olisi jälleen noussut kansan suosiossa, ja katsokaas, *se*
+ei ole meille edullista.
+
+JENS BJELKE.
+
+Ehkäpä totta. Mutta mitä tehdä nyt? Kreivi Sture on Östråtissa, sanotte.
+Mutta, mitä hyötyä siitä minulle on? Rouva Inger Gyldenlövellä on
+varmaan, niinkuin ketuilla, monet piilo-sopukkansa ja useampia kuin yksi
+käytävä ulos. Täällä me saamme, kaksi yksinäistä miestä, kierrellä ja
+haistella miten kauan haluamme! Piru vieköön koko jutun!
+
+NILS LYKKE.
+
+No hyvä, rakas herra, -- ellei nyt se käänne, johon lähettilästehtävänne
+joutui, miellytä teitä, niin jättäkää työ minun huostaani.
+
+JENS BJELKE.
+
+Teidän? Mitä te sitten aiotte tehdä?
+
+NILS LYKKE.
+
+Älyllä ja oveluudella saadaan täällä ehkä aikaan sellaista, jota ei
+voida asevoimin toteuttaa. -- Niin, rehellisesti puhuen, herra Jens
+Bjelke, minulla oli moinen mielessä jo eilen, heti kun kohtasimme
+toisemme Trondhjemissa.
+
+JENS BJELKE.
+
+Senkö vuoksi te taivutitte minut luopumaan huoveistani?
+
+NILS LYKKE.
+
+Voitiinhan sekä teidän että minun asiani ajaa Östråtissa parhaiten ilman
+sotilaita, ja sitäpaitsi --
+
+JENS BJELKE.
+
+Piru teidät periköön, -- olin vähällä sanoa! Ja minut samoin! Sillä
+olisihan minun pitänyt tietää, että teillä on aina ketunhäntä
+kainalossa.
+
+NILS LYKKE.
+
+Niin, mutta katsokaas, täällä on se häntä tarpeen, muutoin eivät aseet
+ole samat. Ja minun täytyy tunnustaa, että minun on ylen tärkeää
+suoriutua kunnialla ja kaikessa hiljaisuudessa tästä tehtävästäni.
+Tietkää, että herrani ja kuninkaani oli minulle sangen vähän armollinen,
+kun tänne matkustin. Hän arveli, että hänellä oli syynsä siihen, vaikka
+luulen palvelleeni häntä niin hyödyllisesti kuin kuka muu tahansa,
+monessa tehtävässä.
+
+JENS BJELKE.
+
+Sen mainetodistuksen voitte huoletta itsellenne antaa. Jumala ja koko
+maailma tietää, että olette viekkain piru näissä kolmessa valtakunnassa.
+
+NILS LYKKE.
+
+Oh, kiitos kunniasta! Se nyt ei vielä suuria merkitse. Mutta tätä työtä,
+joka on edessäni, tätä pidän oikeana mestarinäytteenä; sillä tässä on
+pistettävä ansaan nainen --
+
+JENS BJELKE.
+
+Hahaha! Sillä alalla olette jo kauan sitten suorittanut mestarikokeet,
+rakas veli! Ettekö luule meidän Ruotsissakin tuntevan laulua:
+
+      »Joka impi huokaa puoleen Herran:
+      Jos omanani ois Nils Lykke kerran!»
+
+NILS LYKKE.
+
+Ah, se laulu koskee ainoastaan noin kaksikymmenvuotiaita naisia. Mutta
+rouva Inger Gyldenlöve on viidenkymmenen paikkeilla, ja lisäksi ovelampi
+parhaitakin. Koville ottaa nujertaa hänet. Mutta sen täytyy onnistua, --
+millä hinnalla tahansa! Jos minun onnistuu hankkia kuninkaalle tuon
+rouvan kustannuksella eräitä etuuksia, joita hän kauan on tavoitellut,
+voin olla varma, että minulle uskotaan lähettilään tehtävä Ranskaan ensi
+vuonna. Tiedätte kai, että olen viettänyt täydet kolme vuotta Pariisin
+korkeakoulussa? Haluni vetää kiivaasti minua sinne jälleen, varsinkin,
+jos saisin esiintyä niin arvokkaassa asemassa kuin kuninkaan
+lähettiläänä. -- No, niin, -- on siis sovittu -- että te jätätte
+Inger-rouvan minun haltuuni? Muistakaa toki, -- silloin, kun viimeksi
+vierailitte Kööpenhaminan hovissa, annoin minä teille tietä monenkin
+kauniin neitosen edessä --
+
+JENS BJELKE.
+
+Oh, kuulkaas, -- se jalomielisyys ei tainnut olla hyvinkään suurta.
+Teillähän oli käsittely- ja kaulailuoikeus heihin kaikkiin. Mutta
+olkoon; koska nyt kerran olen joutunut väärälle tolalle, olen hyvilläni,
+että pidätte huolen koko asiasta. Mutta, sanallanne: -- jos nuori Sturen
+kreivi on Östråtissa, niin te hankitte hänet käsille elävänä tai
+kuolleena.
+
+NILS LYKKE.
+
+Ilmi-elävänä saatte hänet. Minä ainakaan en aio tappaa häntä. Mutta nyt
+teidän täytyy lähteä takaisin ratsumiestenne luo. Pitäkää tie
+miehitettynä. Jos huomaisin jotakin epäilyttävää, saatte siitä
+viipymättä sanan.
+
+JENS BJELKE.
+
+Hyvä on. Mutta kuinka nyt pääsen ulos --?
+
+NILS LYKKE.
+
+Mies, joka toi meidät tänne, auttaa teitä siitä pulasta. Mutta --
+kaikessa hiljaisuudessa --
+
+JENS BJELKE.
+
+Se on selvä. No, -- onnea sitten!
+
+NILS LYKKE.
+
+Onni ei ole minua pettänyt ottelussa naisväen kanssa. Kiiruhtakaa nyt!
+
+(_Jens Bjelke_ menee ulos oikealle.)
+
+NILS LYKKE
+
+(seisoo hetken hiljaa, kuljeksii ja katselee huoneessa hiukan
+ympärilleen; sitten sanoo hän matalalla äänellä)
+
+Viimein olen siis Östråtissa. Tällä vanhalla ylimystilalla, josta muuan
+lapsukainen kaksi vuotta sitten minulle niin paljon kertoi. -- Lucia!
+Niin, kaksi vuotta sitten oli hän vielä lapsi. Ja nyt -- nyt on hän
+kuollut. (Hyräilee suu puolittain hymyssä.) »Kukka taitetaan ja kuihtuu
+-- -- ». (Katselee jälleen ympärilleen.) Östråt! Tuntuu kuin olisin
+nähnyt kaiken tämän jo ennen; kuin olisin kotonani täällä. -- Tuolla on
+ritarisali. Ja sen alla -- hautaholvi. Siellä kai Luciakin nukkuu.
+(Hiljaisemmalla äänellä, puolin vakavasti, puolin väkinäisesti
+ilvehtien.) Jos olisin arka mies, saattaisin kuvitella, että kun astuin
+sisään Östråtin portista, hän kääntyi arkussaan. Kun kuljin pihan yli,
+hän kohotti arkun kantta. Ja kun äsken mainitsin hänen nimeänsä, tuntui
+kuin olisi jokin ääni manannut häntä ylös hautakammiosta. -- Ehkäpä hän
+nyt nousee haparoiden portaita. Käärinliina on hänellä haittana, mutta
+hän haparoi ja pääsee kuitenkin. --
+
+Nyt hän on jo ritarisalissa! Hän seisoo ja katsoo minua ovenpielen
+takaa! (Kääntää, heittäen päätänsä taaksepäin, katsoakseen yli olan,
+nyökkää ja sanoo ääneen.) Tule lähemmäksi, Lucia! Puhele hiukan
+kanssani! Äitisi antoi minun odottaa kauan. On ikävä odottaa; -- ja sinä
+olet tehnyt minulle ennenkin rattoisiksi monet ikävät hetket -- --.
+(Sipaisee kädellään otsaansa ja kulkee pari kertaa edestakaisin poikki
+lattian.) Kas niin! -- Aivan totta. Tuossa on ikkunankomero verhoineen.
+Siinähän Inger Gyldenlöven on tapana seisoa tuijottaen maantielle,
+ikäänkuin odottaen jotakuta, joka ei tule koskaan. -- Tuolla jälleen, --
+katsoo vasemmalla olevaa ovea -- tuolla sisällä jossakin on Elina-siskon
+huone. Elina? Niin, Elinahan hänen nimensä oli.
+
+Oikeinkohan uskoisin, että hän on niin merkillinen, -- älykäs ja rohkea
+-- kuin Lucia sanoi? Kauniskin kuuluu olevan. Mutta vaimoksi --? Minun
+ei olisi pitänyt kirjoittaa kuitenkaan niin peittelemättä.
+
+(Hän aikoo ajatuksissaan asettua pöydän ääreen, mutta nousee kuitenkin
+kohta paikaltaan.)
+
+Mitenkähän Inger-rouva ottaa minut vastaan? -- Eihän vain pistäne linnaa
+tuleen ja polttane meitä sisään. Tai houkuttele minua surmanluukulle.
+Eikä myöskään tikarilla salaa selkään --
+
+(Kuuntelee saliin päin.)
+
+Aha!
+
+INGER-ROUVA
+
+(tulee salin ovesta sisään ja lausuu kylmästi).
+
+Lausun teille tervehdykseni, herra valtaneuvos --
+
+NILS LYKKE
+
+(kumartaa syvään)
+
+Ah, Östråtin linnanrouva.
+
+INGER-ROUVA.
+
+-- ja kiitokseni, että annoitte tiedon tulostanne.
+
+NILS LYKKE.
+
+Pelkkä velvollisuuteni. Minulla oli syytä olettaa, että tuloni
+hämmästyttäisi teitä --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Tosiaan, herra valtaneuvos, -- siinä ette erehtynyt. Olisin todellakin
+kaikkein vähimmin odottanut nähdä vieraanani Nils Lykkeä.
+
+NILS LYKKE.
+
+Ja sitäkin vähemmän kai olettanut, että hän tulisi ystävänä?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ystävänä? Lisäättekö ivalla sitä tuskaa ja häpeää, johon olette kotini
+saattanut? Vietyänne lapseni hautaan, te uskallatte vielä --
+
+NILS LYKKE.
+
+Anteeksi, rouva Inger Gyldenlöve, -- siinä asiassa tuskin tulemme
+yksimielisiksi; sillä ette ota huomioon, mitä minä siinä onnettomassa
+tilaisuudessa menetin. Minun aikeeni oli rehellinen. Minä olin väsynyt
+irtaimeen elämään; -- olin yli kolmenkymmenen ikäinenkin silloin; minä
+kaipasin hyvää ja hurskasta vaimoa. Päälle päätteeksi vielä mahdollinen
+toivo päästä teidän vävyksenne --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Varokaa itseänne, herra valtaneuvos! Mitä minun lapselleni on
+tapahtunut, olen parhaani mukaan painanut hiljaisuuteen. Mutta älkää
+luulko, että se on unohdettu, joskin salassa! Saattaisi tulla tilaisuus
+--
+
+NILS LYKKE.
+
+Te uhkaatte minua, Inger-rouva? Olen ojentanut teille sovinnon käden. Te
+kieltäydytte tarttumasta siihen. -- Alkaako siis nyt välillämme selvä
+sota?
+
+INGER-ROUVA.
+
+En muista ennenkään muuta olleen.
+
+NILS LYKKE.
+
+Teidän puoleltanne ehkä. Minä en ole ollut koskaan vihollisenne, --
+vaikka minulla, Tanskan kuninkaan alamaisena, olisi ollut monesti hyvä
+syy siihen.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ymmärrän tarkoituksenne. Minä en ole ollut kyllin taipuisa. Ei ole ollut
+niin helppoa kuin luultiin vetää minua leiriinne. -- Mutta minun
+mielestäni teillä ei ole ollut aihetta valittaa. Tyttäreni Mereten mies
+on kansalaisenne. Enempää en voi tehdä. Asemani on tukala, Nils Lykke.
+
+NILS LYKKE.
+
+Sen täysin ymmärrän. Onhan sekä aatelilla että rahvaalla täällä Norjassa
+mielestänsä teihin vanha oikeus, -- vaatimuksia, jotka te, sanotaan,
+olette täyttänyt vasta puolittain.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Anteeksi, herra valtaneuvos, -- teoistani en ole velvollinen tekemään
+tiliä kenellekään paitsi Jumalalle ja itselleni. Jos siis suvaitsette,
+-- sallikaa tietää, mikä asia teidät tänne toi?
+
+NILS LYKKE.
+
+Heti, Inger-rouva! Minun lähettiläs-tehtäväni tarkoitus tässä maassa ei
+mahtane olla teille tuntematon --?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Tunnen tehtävät, joita teille tavallisesti annetaan. Kuninkaallenne on
+tärkeää saada selko, millaisissa väleissä hän on Norjan ylimystön
+kanssa.
+
+NILS LYKKE.
+
+Aivan oikein.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Sen vuoksi te siis tulitte vieraaksi Östråtiin?
+
+NILS LYKKE.
+
+Osaksi sen. Kumminkaan en tullut vaatimaan teiltä suullista vakuutusta.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Vaan?
+
+NILS LYKKE.
+
+Kuulkaa, pyydän, Inger-rouva! Te sanoitte äsken itse, että asemanne on
+tukala. Te horjutte kahden vastakkaisen leirin välillä, ja ne kumpikin
+uskaltavat ainoastaan puolittain teihin luottaa. Henkilökohtaisten
+etujenne täytyy lähentää teitä ehdottomasti meihin. Tyytymättömiin
+jälleen liittää teitä kansallisuus ja -- kukapa arvaa -- ehkä jokin muu
+salainen side.
+
+INGER-ROUVA
+
+(hiljaa).
+
+Salainen side! Kristuksen tähden, tietäisikö hän --?
+
+NILS LYKKE
+
+(huomaa hänen mielenliikutuksensa, mutta ei ole tietävinään, vaan jatkaa
+huolettomasti).
+
+Huomaatte varmaan itse, että tällainen asema ei ajan pitkään ole
+siedettävä. -- Olettakaamme nyt, että minun vallassani olisi vapauttaa
+teidät noista suhteista, jotka --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Teidän vallassanne, sanoitte?
+
+NILS LYKKE.
+
+Ennen kaikkea, Inger-rouva, täytyy minun pyytää, ettette anna mitään
+arvoa niille kevytmielisille sanoille, joilla lienen maininnut
+keskinäisistä asioistamme. Älkää luulko minun hetkeksikään unohtaneen,
+missä raskaassa velassa olen teille. Olettakaa, että kauan olen
+tahtonut, mikäli suinkin voin, hyvittää sen, mitä olen rikkonut.
+Olettakaa, että minä juuri sen vuoksi hankin itselleni lähettilään
+tehtävän tänne.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Selittäkää tarkemmin, herra valtaneuvos; -- nyt en teitä ymmärrä.
+
+NILS LYKKE.
+
+Ehkä en osu harhaan, kun otaksun, että te, yhtä hyvin kuin minäkin,
+tunnette levottomuuden, joka uhkaa puhjeta ilmi Ruotsissa. Te tiedätte
+tai ainakin aavistatte, että näillä rauhattomuuksilla on suurempi
+tarkoitus kuin mikä niillä yleensä sanotaan olevan, ja te siis
+ymmärrätte, ettei meidän kuninkaamme saata huolestumatta nähdä tapausten
+kehittyvän omine aikoineen. Eikö niin?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Jatkakaa!
+
+NILS LYKKE
+
+(tutkivasti, lyhyen vaitiolon jälkeen).
+
+Eräs tapaus voisi saattaa Kustaa Vaasan kruunun arveluttavaan vaaraan --
+
+INGER-ROUVA
+
+(hiljaa).
+
+Mihin hän pyrkii?
+
+NILS LYKKE.
+
+-- se nimittäin, että Ruotsista löytyisi mies, jolla syntyperänsä
+nojalla olisi oikeus tulla valituksi kansan hallitsijaksi.
+
+INGER-ROUVA
+
+(vältellen).
+
+Ruotsin aatelisto on silvottu yhtä verisesti kuin meidänkin, herra
+valtaneuvos! Mistä etsiäkään sitä miestä?
+
+NILS LYKKE
+
+(hymyillen).
+
+Etsiä? Se on jo löydetty!
+
+INGER-ROUVA
+
+(lyyhistyen).
+
+Ah! Hänet löydetty!
+
+NILS LYKKE.
+
+-- ja hän on liian läheinen teille, rouvani, etteivät ajatuksenne heti
+osuisi häneen. (Katsoo tiukasti _Inger-rouvaan_.) Kreivi
+Sture-vainajalta jäi poika --
+
+INGER-ROUVA
+
+(huudahtaen).
+
+Vapahtajani, -- mistä te tiedätte --?
+
+NILS LYKKE
+
+(ällistyy).
+
+Rauhoittukaa, jalo rouva, ja suokaa minun puhua loppuun. -- Tuo nuori
+mies on tähän saakka elänyt syrjässä äitinsä Sten Sturen lesken luona.
+
+INGER-ROUVA
+
+(hengähtää jälleen vapaammin).
+
+Sten Sturen --? Ah, niin; aivan niin!
+
+NILS LYKKE.
+
+Mutta nyt on hän sensijaan astunut julkisesti esiin. Taalaissa hän on
+näyttäytynyt talonpoikien johtajana. Heidän lukunsa kasvaa päivä
+päivältä; -- ja kuten tiedätte, he saavat ystäviä rahvaasta
+rajatunturien tällä puolen.
+
+INGER-ROUVA
+
+(joka sillävälin on rauhoittunut).
+
+Herra valtaneuvos; -- mainitsette nämä tapahtumat sillä varmalla
+olettamuksella, että minä ne tunnen. Minkä syyn olen antanut teille
+sellaiseen luuloon? Minä en tiedä mitään enkä halua mitään tietää. Minun
+aikomukseni on elää rauhassa omilla yksityismaillani; minä en tarjoa
+levottomuuden herättäjille apuani; mutta älkää myöskään luottako minuun,
+jos teidän aikomuksenne on heidät kukistaa.
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaisesti).
+
+Olisitteko silloinkin toimeton, jos minun aikomukseni olisi auttaa
+heitä?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kuinka minun on teitä ymmärrettävä?
+
+NILS LYKKE.
+
+Te ette siis ole käsittänyt, mihin koko ajan olen tähdännyt? -- No hyvä,
+sanonpa siis teille kaikki rehellisesti ja suoraan. Tietäkää siis, että
+kuningas ja hänen neuvostonsa ovat hyvin huomanneet, ettei meillä ole
+Norjassa ajan pitkään mitään varmaa jalansijaa, jos aatelisto ja rahvas
+yhä edelleen, kuten nyt, luulee olevansa sorrettu ja vääryyden uhri. Me
+olemme täysin käsittäneet, että taipuisa liittolainen on parempi kuin
+väkinäinen alamainen; emmekä siis toivo mitään hartaammin kuin että
+voisimme katkoa nuo siteet, jotka vaivaavat pohjaltaan yhtä paljon meitä
+kuin *teitäkin*. Mutta varmaankin tunnustatte, että norjalaisten
+mielenlaatu meitä kohtaan tekee sellaisen menettelyn liian
+arveluttavaksi, -- niin kauan kuin meillä ei ole luotettavaa tukea
+selkämme takana.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja se tuki --?
+
+NILS LYKKE
+
+Se tuki on lähinnä etsittävissä Ruotsista. Mutta, huomatkaa tämä: ei
+niin kauan kuin Kustaa Vaasa on heillä peräsimessä, sillä hänen tilinsä
+Tanskan kanssa ei ole vielä selvitetty, eikä koskaan kai siksi tulekaan.
+Uusi ruotsalainen kuningas sensijaan, jolla olisi kansa puolellaan ja
+joka olisi kruunustaan kiitollisuuden velkaa Tanskalle... No, alatte
+ymmärtää minua? Silloin voisimme huoletta sanoa teille norjalaisille:
+»Ottakaa vanhat perityt oikeutenne takaisin; valitkaa itsellenne johtaja
+mielenne mukaan; olkaa ystäviämme hädässä, niinkuin mekin tahdomme olla
+teitä kohtaan.» Huomatkaa muuten, Inger-rouva, ettei tämä jalomielisyys
+ole pohjaltaan niinkään suuri kuin miltä se ensin ehkä näyttää; sillä
+käsitättehän itse, että me emme moisesta menettelystä suinkaan heikonnu,
+vaan paremminkin siitä ainoastaan voimistumme. Ja kun minä nyt olen
+puhunut avomielisesti kanssanne, heittäkää tekin epäluulot! Siis --
+(lujasti) se ritari Ruotsista, joka tuli tänne hetki ennen minua --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Te tiedätte jo siis?
+
+NILS LYKKE.
+
+Hyvin. Häntä minä etsin.
+
+INGER-ROUVA
+
+(itsekseen).
+
+Ihmeellistä. Siis kuitenkin niinkuin Olaf Skaktavl sanoi. (_Nils
+Lykkelle_:) Pyydän teitä odottamaan, herra valtaneuvos! Menen noutamaan
+hänet luoksenne.
+
+(Poistuu ritarisalin ovesta.)
+
+NILS LYKKE
+
+(katselee hetken hänen jälkeensä voitonriemuisessa kummastuksessa).
+
+Hän noutaa hänet! Niin, todellakin, -- hän noutaa hänet! Ottelu on
+puoleksi voitettu. Niin helposti en luullut sen käyvän.
+
+Hän on pitkällä kapinallisten juonessa. Painui peljästyksestä aivan
+kokoon, kun mainitsin Sten Sturen pojan. -- Ja nyt! Hm! Jos kerran
+Inger-rouva on varomattomasti mennyt ansaan, niin ei Nils Sturesta ole
+suuria vaikeuksia. Nuorukainen, älytön, harkitsematon. -- -- Saaden
+avunlupaukseni lähtee hän täältä. Ikävä kyllä kaappaa Jens Bjelke hänet
+tiellä kiinni, -- ja koko suunnitelma on tukahdutettu. Ja sitten? Sitten
+askel vielä, meidän omaksi hyväksemme. Leviää huhu, että nuori kreivi
+Sture on ollut Östråtissa, -- että tanskalainen lähettiläs on käynyt
+Inger-rouvan puheilla, -- että seurauksena siitä kuningas Kustaan huovit
+kaappasivat Nils junkkarin käsiinsä neljänneksen päässä linnasta. --
+Olkoonpa Inger Gyldenlöven arvo rahvaan kesken miten suuri hyvänsä, --
+sitä iskua on sen tukala torjua. (Kavahtaa yhtäkkiä levottomana
+paikaltaan.) Mutta pentele --! Jos Inger-rouva vainusikin vaaraa! Ehkäpä
+mies puikkii paraikaa pakoon käsistämme -- -- (kuuntelee ritarisaliin
+päin, rauhoittuneena) Ah, ei hätää! Tuolla tulevat.
+
+(Rouva _Inger Gyldenlöve_ tulee salista _Olaf Skaktavlin_ seuraamana.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(_Nils Lykkelle_).
+
+Tässä tuon hänet, jota odotatte.
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa.)
+
+Helvetti; mitä tämä merkitsee?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Olen sanonut tälle ritarille nimenne ja mitä minulle puhuitte --
+
+NILS LYKKE
+
+(neuvottomana).
+
+Hm! Vai niin? No, -- niin --
+
+INGER-ROUVA.
+
+-- enkä tahdo salata, ettei hän liioin luota teidän apuunne.
+
+NILS LYKKE.
+
+Eikö?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Onko se teistä kumma? Tunnette kai hyvin sekä hänen luonteensa että
+hänen kovan kohtalonsa --
+
+NILS LYKKE.
+
+Tämän miehen --? No -- niin, kyllä todella --
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(_Nils Lykkelle_).
+
+Mutta koska itse Pietari Kansleri lähetti meidät tänne kohtaamaan
+toisiamme --
+
+NILS LYKKE.
+
+Pietari Kansleri --? (Selviää nopeasti.) Juuri niin, -- minulla on asia
+Pietari Kanslerilta --
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Ja hän itse tiennee parhaiten, keneen hän voi luottaa. En siis viitsi
+vaivata päätäni aprikoimalla, kuinka --
+
+NILS LYKKE.
+
+Ei, se on oikein, kunnon herra; sitä ei toki tehdä.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Siis suoraan asiaan --
+
+NILS LYKKE.
+
+Aivan suoraan, mutkailematta; -- se on tapanani aina.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Ja nyt, tahdotteko sanoa, minkä viestin tuotte?
+
+NILS LYKKE.
+
+Minun viestini luulen teidän suunnilleen arvaavan --
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Pietari Kansleri mainitsi jotakin papereista, jotka --
+
+NILS LYKKE.
+
+Papereista? Niin, ne paperit!
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Ne on kai teillä?
+
+NILS LYKKE.
+
+Luonnollisesti; hyvässä tallessa; melkein liian hyvässä näin tuossa
+tuokiossa -- (on kaivelevinaan papereita käsiinsä takkinsa povelta ja
+sanoo hiljaa:) Kuka pahus hän on? Mitä nyt keksin? Tässä voi tehdä
+suuria paljastuksia -- (huomaa palvelijain kattavan pöytää ja sytyttävän
+lamppuja ritarisalissa, ja sanoo silloin _Olaf Skaktavlille_:) Ah,
+huomaan, että Inger-rouva antaa varustaa illallista. Pöydässä voisimme
+ehkä paremmin puhua asioistamme.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Hyvä; niinkuin haluatte.
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa).
+
+Aika neuvon antaa!
+
+(Sangen ystävällisesti _Inger-rouvalle_)
+
+Ja sillä välin voisimme ehkä saada kuulla, minkä osan Inger Gyldenlöve
+aikoo ottaa yrityksessämme?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Minä? En mitään.
+
+NILS LYKKE ja OLAF SKAKTAVL.
+
+Ette mitään?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kummasteletteko sitä, jalot herrat, etten minä uskalla lähteä
+yritykseen, jossa kaikki pannaan peliin? Sen vähemmin kun ei yksikään
+liittolaisistani tohdi täysin minuun luottaa.
+
+NILS LYKKE.
+
+Tuo moite ei osu minuun. Minä luotan teihin sokeasti; pyydän, olkaa
+vakuutettu siitä.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Kuka sitten teihin uskaltaisi luottaa, elleivät omat kansalaisenne?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Todellakin -- se luottamus ilahduttaa minua.
+
+(Menee kaapin luo taustalle ja täyttää kaksi pikaria viinillä.)
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa).
+
+Kirottua, jos rouva pujahtaa pois ansasta!
+
+INGER-ROUVA
+
+(ojentaa pikarin heille kummallekin).
+
+Ja koska niin on, lausun teidät tällä maljalla tervetulleiksi Östråtiin.
+Juokaa, jalot ritarit; juokaa pohjaan.
+
+(Katselee heitä vuorotellen, kun he ovat juoneet, ja sanoo totisesti:)
+
+Mutta tietäkää, -- toisessa pikarissa oli tulotervehdys
+liittolaiselleni, toisessa -- kuolema viholliselle!
+
+NILS LYKKE
+
+(heittää pikarin pois).
+
+Ah, olen myrkytetty!
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(samalla aikaa tavoitellen miekkaansa).
+
+Kuolema ja kirous, murhaatteko minut!
+
+INGER-ROUVA
+
+(hymyillen _Olaf Skaktavlille_; osoittaen _Nils Lykkeä_).
+
+Näin luottavat tanskalaiset Inger Gyldenlöveen -- (_Nils Lykkelle_
+viitaten _Olaf Skaktavliin_) -- ja samoin kansalaiseni minuun!
+(Molemmille.) Ja kuitenkin minun pitäisi antautua valtaanne! Älkäähän,
+jalot herrat, -- odottakaa! Östråtin Inger-rouva on vielä järjissään.
+
+ELINA GYLDENLÖVE
+
+(tulee ovesta vasemmalta).
+
+Tällainen hälinä -- Mitä on tapahtunut?
+
+INGER-ROUVA
+
+(_Nils Lykkelle_).
+
+Tyttäreni Elina.
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa).
+
+Elina! Tuollaiseksi en häntä ajatellut.
+
+(_Elina_ huomaa _Nils Lykken_ ja pysähtyy hämmästyneenä häntä
+katselemaan.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(koskettaa _Elinan_ käsivarteen).
+
+Lapseni, -- tämä ritari on --
+
+ELINA
+
+(tekee torjuvan kädenliikkeen, katsoen yhä silmiään kääntämättä _Nils
+Lykkeen_, ja sanoo).
+
+Ei tarvita! Näen, mikä hän on nimeltä. Hän on Nils Lykke.
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa _Inger-rouvalle_).
+
+Kuinka? Tunteeko hän minut? Olisiko Lucia --? Tietäisikö hän --?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hiljaa! Hän ei tiedä mitään.
+
+ELINA
+
+(itsekseen).
+
+Minä tiesin sen; -- sen näköinen täytyi Nils Lykken olla!
+
+NILS LYKKE
+
+(mennen lähemmäksi _Elinaa_).
+
+No niin, Elina Gyldenlöve; -- te arvasitte oikein. Ja kun siis tavallaan
+olen teille tuttu, -- ja koska sitäpaitsi olen äitinne vieraana, -- niin
+ettehän tahdo kieltää minulta kukkakimppua, jota kannatte povellanne.
+Niin kauan kuin se tuoreena tuoksuu, on se minulle kuva itsestänne.
+
+ELINA
+
+(ylpeästi, mutta yhä tuijottaen häneen).
+
+Anteeksi, herra ritari, -- ne kukat on poimittu minun omasta
+kamaristani, ja siellä ei kasva kukkia teille.
+
+NILS LYKKE
+
+(päästäen kukkakimpun, joka hänellä itsellään on takkinsa
+rintamuksessa).
+
+Ah, mutta älkää ainakaan halveksiko tätä pientä lahjaa. Muuan siveä
+rouva ojensi sen minulle jäähyväisiksi tänä aamuna, kun läksin
+Trondhjemista. -- Tietkää, jalo neito, -- jos aikoisin tarjota teille
+täysin arvoistanne lahjaa, pitäisi sen olla ruhtinaan kruunu.
+
+ELINA
+
+(joka tahtomattaankin on ottanut kukat).
+
+Ja vaikka tarjoamanne olisi Tanskan kuningaskruunu, -- ennenkuin
+jakaisin sen *teidän* kanssanne, murskaisin sen omin käsin ja heittäisin
+sirpaleet jalkoihinne!
+
+(Heittää kukkaskimpun _Nils Lykken_ jalkoihin ja menee ritarisaliin.)
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(mutisee itsekseen).
+
+Uljas kuin Inger Ottintytär Knut Alfinpojan paarien ääressä.
+
+INGER-ROUVA
+
+(hiljaa, katseltuaan vuoroin _Elinaa_ ja _Nils Lykkeä_).
+
+Susi voidaan kesyttää. Täytyy takoa kahleet valmiiksi.
+
+NILS LYKKE
+
+(ottaen kukat maasta ja katsellen hurmaantuneena _Elinan_ jälkeen).
+
+Kautta Kristuksen pyhän veren, kuinka hän on ylpeä ja kaunis!
+
+
+
+
+KOLMAS NÄYTÖS.
+
+
+(Ritarisali. Korkea kaari-ikkuna taustalla; pienempi ikkuna etualalla
+vasemmalla. Useita ovia kummallakin sivulla. Kattoa kannattavat paksut,
+irrallaan olevat puupylväät, joihin, kuten seiniinkin, on ripustettu
+kaikenlaisia aseita. Pyhimysten, ritarien ja vallasnaisten kuvia
+pitkissä riveissä. Laipiossa riippuu suuri, monihaarainen sytytetty
+lamppu. Etualalla oikealla vanhanaikainen, leikkauksin koristettu
+pää-istuin. Keskellä salia katettu pöytä, jolla on vielä
+illallisruokia.)
+
+ELINA GYLDENLÖVE
+
+(tulee hitaasti ja mietteissään vasemmalta. Hänen kasvojensa ilmeestä
+huomaa, miten hän mielessään elää uudestaan äskeisen kohtauksen Nils
+Lykken kanssa. Viimein tekee hän sellaisen kädenliikkeen kuin heittäisi
+kukkakimpun pois, sitten sanoo hän matalalla äänellä).
+
+-- -- ja sitten hän kokosi Tanskan kuninkaankruunun sirpaleet --; ne
+kukat ne olivat; -- ja
+
+»Kautta Kristuksen pyhän veren, miten hän on ylpeä ja kaunis!»
+
+Jos hän olisi kuiskannut sen salaisimmassa sopessa, penikulmien päässä
+Östråtista; -- olisin ne sittenkin kuullut!
+
+Kuinka häntä vihaan! Kuinka olen aina häntä vihannut, -- tuota Nils
+Lykkeä! -- Ainoakaan mies ei ole sellainen kuin hän, sanovat ihmiset.
+Naisilla hän leikkii, ja -- tallaa heidät jalkoihinsa.
+
+Ja *hänelle* aikoi äitini minua tarjota! -- Kuinka häntä vihaan! He
+sanovat, että Nils Lykke on toisenlainen kuin muut miehet. Se ei ole
+totta! Hänessä ei ole mitään merkillistä. On paljon, paljon sellaisia
+kuin hän! Kun Björn kertoi minulle satuja, silloin olivat mielestäni
+kaikki prinssit Nils Lykkejä näöltään. Kun istuin yksinäni täällä
+salissa ja unelmoin kronikkaan kertomuksista, ja ritarini saapuivat ja
+läksivät pois, -- kaikki olivat he näöltään kuin Nils Lykke.
+
+Kuinka se on kummallista, ja kuinka hyvää on vihata! Koskaan ennen en
+ole tiennyt, kuinka se on suloista. Ei, tuhannen vuoden hinnasta en
+möisi niitä hetkiä, jotka olen saanut elää sitten kun näin hänet! -- --
+
+»Kautta Kristuksen pyhän veren, miten hän -- --»
+
+(Menee verkalleen taustalle, avaa ikkunan ja katselee ulos.)
+
+NILS LYKKE
+
+(tulee sisään etummaisesta ovesta oikealta, itsekseen).
+
+»Nukkukaa hyvin Östråtissa, herra ritari», sanoi Inger Gyldenlöve
+poistuessaan. Nukkukaa hyvin? Hm, niin on helppo sanoa, mutta -- --;
+tuolla ulkona myrskyinen taivas ja meri; alla ruumiskammiossa nuori
+neito arkussa; kahden valtakunnan kohtalo käsissäni; ja rinnassani
+kuihtunut kukkaskimppu, jonka nainen sinkosi jalkoihini. Todellakin,
+pelkäänpä, että uni tulee nyt hiukan myöhään. (Huomaa _Elinan_, joka
+lähtee ikkunan luota ja aikoo mennä vasemmalle.) Tuossa hän on. Ylpeät
+silmät näyttävät miettiviltä -- Ah, jos uskaltaisin -- (ääneen).
+Elina-neito!
+
+ELINA
+
+(pysähtyen ovella).
+
+Mitä te tahdotte? Miksi vainoatte minua?
+
+NILS LYKKE.
+
+Te erehdytte; minä en vainoa teitä. Olen itse se vainottu.
+
+ELINA.
+
+*Te*?
+
+NILS LYKKE.
+
+Monien mietteiden vainoama. Siksi käy uneni kuin teidänkin; -- se
+pakenee pois.
+
+ELINA.
+
+Menkää ikkunan luo, niin saatte ajanrattoa, -- näette myrskyisen meren.
+
+NILS LYKKE
+
+(hymyillen).
+
+Myrskyisen meren? Sen voin teissäkin nähdä.
+
+ELINA.
+
+Minussa?
+
+NILS LYKKE.
+
+Ensimäinen kohtauksemme sai minut siitä vakuutetuksi. --
+
+ELINA.
+
+Ja te moititte sitä?
+
+NILS LYKKE.
+
+En suinkaan, mutta toivoisin kuitenkin näkeväni teitä suopeampana
+mieleltänne.
+
+ELINA
+
+(ylpeästi).
+
+Luuletteko, että siinä onnistutte?
+
+NILS LYKKE.
+
+Olen varma siitä; sillä minähän tuon nyt teille tervetulleen sanoman.
+
+ELINA.
+
+Ja se on?
+
+NILS LYKKE.
+
+Hyvästelyni.
+
+ELINA
+
+(askeleen lähempänä).
+
+Hyvästelynne? Te jätätte Östråtin näin pian?
+
+NILS LYKKE.
+
+Vielä tänä yönä.
+
+ELINA
+
+(näyttää hetken olevan kahden vaiheella; sitten lausuu hän kylmästi).
+
+Sanon siis jäähyväiseni, herra ritari! (Kumartaa ja aikoo poistua.)
+
+NILS LYKKE.
+
+Elina Gyldenlöve, -- minulla ei ole mitään oikeutta pidättää teitä,
+mutta teette epäjalosti, jos ette tahdo kuulla, mitä minulla on teille
+sanottavaa.
+
+ELINA.
+
+Minä kuuntelen, herra ritari!
+
+NILS LYKKE
+
+Tiedän, että te vihaatte minua.
+
+ELINA.
+
+Tarkkanäköisyytenne ei ole heikontunut, huomaan.
+
+NILS LYKKE.
+
+Tiedän myöskin, että olen täysin sen vihan ansainnut. Sopimattomin ja
+loukkaavin sanoin viittasin teihin kirjeessäni Inger-rouvalle.
+
+ELINA.
+
+Mahdollista, en ole sitä lukenut.
+
+NILS LYKKE.
+
+Mutta sisältö ei ainakaan liene teille tuntematon; tiedän, ettei äitinne
+ole jättänyt siitä teille mainitsematta; ainakin on hän sanonut teille,
+että ylistin onnelliseksi sitä miestä, joka --; niin, tiedättehän, mikä
+oli toiveeni --
+
+ELINA.
+
+Herra ritari, -- jos aiotte siitä puhua, niin --
+
+NILS LYKKE.
+
+Aion puhua siitä -- pelkästään menettelyäni puolustaakseni. En muista
+syistä; sen vannon teille. Jos maineeni on saapunut korviinne ennenkuin
+minä itse ilmestyin Östråtiin, -- ja sitähän saatan, ikävä kyllä,
+olettaa, -- niin tuntenette elämäni tarpeeksi, joten ette ihmetelle,
+että minä käyn tällaisiin asioihin käsiksi hieman rohkeanlaisesti. Minä
+olen nähnyt paljon naisia, Elina Gyldenlöve! Taipumattomia en ole nähnyt
+yhtään! Sellaisissa oloissa tulee hiukan mukavuutta rakastavaksi.
+Unohtaa tavan kulkea kiertoteitä --
+
+ELINA.
+
+Mahdollista. En tiedä, mitä maata ne naiset lienevät olleet. -- Te
+erehdytte muuten, jos luulette, että tuo kirje äidilleni herätti sen
+sydämeni vihan ja katkeruuden teitä kohtaan. Minulla oli vanhemmat
+syyni.
+
+NILS LYKKE
+
+(levottomana.)
+
+Vanhemmat syynne? Mitä sillä tarkoitatte?
+
+ELINA
+
+Oletuksenne on oikea -- maineenne kulki ennen teitä itseänne Östråtiin,
+niinkuin kaikkialle yli maan. Kun Nils Lykken nimi mainitaan, kuuluu se
+aina jonkun naisen yhteydessä, jonka hän on kietonut pauloihinsa ja
+hyljännyt. Toiset mainitsevat sen suuttumuksella, toiset nauravat ja
+ilkkuvat kevytmielisesti noita heikkotahtoisia raukkoja. Mutta
+suuttumuksessa ja naurussa ja pilkassa soi laulu teistä, huumaten muut
+äänet, kiihoittaen kuin vihollisen voitonlaulu.
+
+Tämä kaikki yhteensä se synnytti minussa vihan teitä kohtaan. Aina
+olitte ajatuksissani; ja minua veti ikäänkuin kaipuu päästä eteenne,
+seistä silmätysten kanssanne, että saisitte nähdä olevan naisia, joille
+uhraatte sulavia sanojanne turhaan -- jos niihin aiotte turvautua.
+
+NILS LYKKE.
+
+Te tuomitsette minua väärin, jos tuomitsette sen nojalla, mitä huhu on
+teille kertonut. Mahdollista, että kaikessa siinä, mitä olette kuullut,
+on totta; -- mutta syitä te ette tunne. -- Seitsentoista-vuotiaana
+junkkerina alotin minä iloisen elämäni. Olen elänyt kuudettatoista
+vuotta sen jälkeen. Kevyet naiset lahjoittivat minulle, mitä toivoin, --
+jo ennenkuin toiveeni oli kehittynyt pyynnöksi; ja avoimin käsin he
+ottivat vastaan mitä heille tarjosin. Te olette ensimäinen nainen, joka
+heitti lahjani halveksuen takaisin jalkaini juureen.
+
+Älkää luulko, että valitan sitä. Ei, päinvastoin, -- minä kunnioitan
+teitä -- sen tähden, ja siinä määrin, etten ole vielä ainoaakaan naista
+niin kunnioittanut. Mutta on eräs seikka, jota valitan ja joka kalvaa
+minua suurena sieluntuskana: se on se, ettei kohtalo ennen johtanut
+minua teidän pariinne. -- --
+
+Elina Gyldenlöve! Äitinne on puhunut minulle teistä. Kun elämä kiersi
+levotonta kulkuaan tuolla maailmalla, olitte te täällä yksinäisessä
+Östråtissa, hiljaisena, runoissanne ja unelmissanne. -- Katsokaa, siksi
+te nyt ymmärrättekin, mitä minulla on teille sanomista. -- Tietäkää
+siis, että minäkin olen kerran elänyt sellaista aikaa kuin te täällä.
+Minä ajattelin silloin, että kun astun suureen ja avaraan maailmaan,
+niin minua vastaan tulee siellä jalo ja ihana nainen, joka viittaa minua
+seuraamaan häntä ja näyttää minulle tien mainehikkaaseen päämaaliin. --
+Toivo petti, Elina Gyldenlöve! Minua vastaan tuli naisia; mutta *hän* ei
+ollut heidän joukossaan. Jo ennenkuin olin varttunut täydeksi mieheksi,
+olin oppinut halveksimaan heitä kaikkia.
+
+Onko se minun vikani? Miksi eivät nuo muut olleet kuin te? -- Tiedän,
+että isänmaanne kohtalo painaa raskaasti teidän mieltänne. Te tiedätte
+vaikutuksen, joka minullakin on asioihin ollut. -- -- Minusta sanotaan,
+että olen petollinen kuin meren vaahto. Ehkä totta; mutta jos sitä olen,
+ovat naiset minut sellaiseksi opettaneet. Jos olisin löytänyt
+aikaisemmin, mitä etsin, -- tavannut naisen, ylpeän, jalon, ylevän kuin
+te, silloin olisi kulkuni varmaan muuttunut aivan toiseksi. Ehkäpä
+silloin olisin tällä hetkellä seissyt sivullanne kaikkien Norjanmaan
+sorrettujen puolustajana. Sillä sen minä uskon: nainen on mahtavin
+maailmassa, ja hänen vallassaan on taivuttaa mies, mihin Herramme häntä
+tahtoo.
+
+ELINA
+
+(itsekseen).
+
+Olisiko niinkuin hän sanoo? Ei, ei; valhe on hänen silmissään ja petos
+huulillaan. Ja kuitenkin --; mikään laulu ei ole hänen sanojaan
+suloisempi.
+
+NILS LYKKE
+
+(tullen lähemmäksi, hiljaisemmin ja tuttavallisemmin).
+
+Kuinka usein olettekaan istunut täällä Östråtissa, yksinänne, moninaisin
+ajatuksin. Silloin on alkanut rintaanne ahdistaa; katto, seinät ovat
+ikäänkuin painuneet alas ja pusertaneet sieluanne. Silloin olette
+kaivannut ulos, olette halunnut lentää kauas, pois täältä, tietämättä
+itse, minne. -- Kuinka monesti olettekaan käyskennellyt yksin vuonon
+rantaa; laiva, retkelle koristettu, ritareineen ja naisineen, laulun ja
+soittimien kaikuessa, on purjehtinut ohitse, etäällä ulapalla; --
+suurten tekojen utuinen maine on saapunut kuuluviinne; -- silloin olette
+tuntenut sydämessä halun, voittamattoman kaipuun nähdä, mitä on meren
+tuolla puolen. Mutta ette ole ymmärtänyt, mikä teillä oli. Olette joskus
+ajatellut, että isänmaanne kohtalo se täyttää sielunne noilla monilla
+rauhattomilla ajatuksilla. Te petitte itseänne; teidän ikäisellänne
+nuorella neidolla on muuta aprikoimista. -- -- Elina Gyldenlöve! Ettekö
+koskaan ole ajatellut salaista voimaa, -- väkevää ja salaperäistä
+valtaa, joka sitoo ihmisten kohtalot toisiinsa? Kun unelmoitte
+kirjavasta elämästä avarassa maailmassa, -- kun uneksitte turnauksista
+ja iloisista juhlista, -- ettekö milloinkaan nähnyt unelmissanne
+ritaria, joka seisoi, huulilla hymy ja suru sydämessä, keskellä melua ja
+touhua, -- ritarista, joka oli kerran uneksinut, kauniisti kuin te,
+naisesta, jalosta ja ihanasta, jota hän turhaan etsi kaikkien niiden
+joukosta, jotka häntä ympäröivät?
+
+ELINA.
+
+Kuinka te voitte pukea salaisimmat ajatukseni sanoiksi? Kuinka te
+saatatte minulle sanoa, mitä olen sydämeni pohjassa kantanut -- itse
+tietämättäni? Mistä te tiedätte --?
+
+NILS LYKKE.
+
+Mitä olen teille sanonut, olen lukenut silmistänne.
+
+ELINA.
+
+Koskaan ei yksikään mies ole puhunut minulle kuin te. Olen vain
+hämärästi ymmärtänyt teitä; ja silti -- -- kaikki, kaikki tuntuu minusta
+niin muuttuneelta sitten kun -- -- (Itsekseen syrjään.) Nyt ymmärrän,
+miksi he sanoivat, että Nils Lykke on toisenlainen kuin kaikki muut.
+
+NILS LYKKE.
+
+On eräs seikka maailmassa, joka voi saada ihmisen pään sekaisin, jos hän
+sitä aprikoi; ja se on ajatus: miten olisi saattanut käydä, ellei
+silloin tai silloin olisi käynyt niin. Jos olisin kohdannut teidät
+polullani silloin, kun elämäni puu oli vielä nuori ja vihreä, niin ehkä
+olisitte tällä hetkellä ollut -- --
+
+Mutta anteeksi, jalo neiti! Näiden parin silmänräpäyksen keskustelu on
+saanut minut unohtamaan keskinäisen asemamme. Tuntuu kuin olisi salainen
+ääni sanonut jo alussa minulle, että teidän kanssanne voin puhua
+avoimesti, imartelematta ja teeskentelemättä.
+
+ELINA.
+
+Niin voittekin.
+
+NILS LYKKE.
+
+Hyvä; -- ja tämä avomielisyys on ehkä jo puolittain meidät
+sovittanutkin. Niin, olen toiveissani vielä rohkeampikin. Ehkä se aika
+on vielä tuleva, jolloin muistelette tätä vierasta ritaria ilman vihaa
+ja kaunaa. No, no, -- älkää ymmärtäkö minua väärin! En tarkoita nyt
+*heti*, -- vaan kerran, joskus. Ja tehdäkseni sen teille helpommaksi, --
+ja kun nyt kerran olen alkanut puhua avomielisesti ja aivan suoraan
+kanssanne, niin sallikaa minun sanoa itsellenne --
+
+ELINA.
+
+Herra ritari --!
+
+NILS LYKKE
+
+(hymyillen).
+
+Ah, huomaan, että tuo kirjeeni peloittaa yhä teitä. Mutta olkaa aivan
+rauhallinen. Antaisin mitä tahansa, etten olisi sitä kirjoittanut; sillä
+-- kun tiedän, ettei teidän ole liioin kipeää sitä kuulla, niin voinhan
+nyt sanoa sen teille suoraan, -- en rakasta teitä, enkä koskaan tule
+rakastamaan. Olkaa siis, kuten sanottu, aivan rauhallinen; minä en enää
+koskaan koeta -- --
+
+Mutta mikä teitä vaivaa --?
+
+ELINA.
+
+Minulla? Ei, ei mikään. -- -- Sanokaapa minulle vain: miksi te pidätte
+noita kukkia vielä? Mitä te niillä teette?
+
+NILS LYKKE.
+
+Näitä? Eivätkö nämä ole taisteluhansikka, jonka te kaikkien naisten
+puolesta nakkasitte huonolle Nils Lykkelle? Enkö siis ottaisi sitä
+maasta?
+
+Mitä teen niillä, kysyitte? (Hiljaisemmin.) Kun jälleen seison Tanskan
+sieväin naisten keskellä, -- kun soittimen kielet vaikenevat jälleen ja
+salissa vallitsee hiljaisuus, -- silloin otan esille nämä kukat ja
+kerron sadun nuoresta naisesta, joka istuu täällä yksinään hämärässä
+hirsihallissa, kaukana Norjan mailla -- --
+
+Mutta pelkäänpä pidättäväni liian kauan jaloa neitoa. Me emme näe enää
+toisiamme; sillä ennen aamun sarastusta lähden. Lausun siis teille
+jäähyväiseni!
+
+ELINA.
+
+Ja minä annan hyvästini teille, ritari.
+
+(Lyhyt pysähdys.)
+
+NILS LYKKE.
+
+Olette jälleen niin miettivä, Elina Gyldenlöve! Isänmaanne kohtaloko
+kalvaa taas mieltänne?
+
+ELINA
+
+(pudistaen päätänsä, tuijottaen hajamielisesti suoraan eteensä).
+
+Isänmaani? -- En ajattele isänmaatani.
+
+NILS LYKKE.
+
+Ehkä teitä siis ahdistaa tämä aika, jossa on niin paljon taistelua ja
+tuskaa?
+
+ELINA.
+
+Aika? Sen unohdan nyt. -- -- Te menette Tanskaan? Niinhän sanoitte?
+
+NILS LYKKE.
+
+Minä menen Tanskaan.
+
+ELINA.
+
+Voinko katsella Tanskaan päin tästä salista?
+
+NILS LYKKE
+
+(osoittaen vasemmalla olevaa ikkunaa).
+
+Voitte, tuosta ikkunasta. Tuolla etelässä päin on Tanska.
+
+ELINA.
+
+Ja onko se kaukana täältä? Kauempana kuin sataisen peninkulmaa?
+
+NILS LYKKE.
+
+Paljon kauempana. Meri on Tanskan ja Teidän välillä.
+
+ELINA
+
+(itsekseen).
+
+Meri? Aatoksella on haukan siivet. Meri ei sitä estä.
+
+(Poistuu vasemmalle.)
+
+NILS LYKKE
+
+(katsoo hetken hänen jälkeensä, sitten sanoo hän).
+
+Jos voisin uhrata siihen kaksi päivää -- tai ainoastaan yhden -- niin
+olisi hän minun vallassani, kuten kaikki muutkin.
+
+Tämä nuori tyttö on muuten harvinaista ainesta. Hän on ylpeä.
+Päättäisinköhän tosiaan --? Ei, mieluummin ainoastaan nöyryytän häntä --
+--
+
+(Käyskentelee edestakaisin.)
+
+Toden totta, enkö liene saanut vertani tuleen! Kuka olisi uskonut enää
+nykyään sitä mahdolliseksi? -- -- Pois, pois sellaiset! Minun täytyy
+päästä tästä sekaannuksesta, johon olen joutunut.
+
+(Istuutuu tuolille oikealla.)
+
+Miten on minun se selitettävä? Sekä Olaf Skaktavl että Inger Gyldenlöve
+näyttävät olevan sokeita, eivät huomaa epäluuloja, joille he joutuvat
+alttiiksi, kun aletaan huhuta, että minä olen liitossa mukana. -- Tai
+olisikohan Inger-rouva sittenkin huomannut aikeeni? Nähnyt, että
+lupauksieni tarkoituksena oli vain vietellä Nils Sture esiin piilostaan?
+
+(Kavahtaa ylös.)
+
+Kirottua! Olenko minä itse tosiaan puijattu? On hyvin uskottavaa, ettei
+kreivi Sture olekaan Östråtissa. Ehkäpä huhu hänen paostaan onkin ollut
+vain sotajuoni. Istuu ehkä paraikaa hyvässä turvassa ystäviensä keskellä
+Ruotsissa, kun minä täällä --
+
+(Kävelee rauhattomana edestakaisin.)
+
+Että minun pitikin olla niin varma asiastani! Jospa nyt en saa aikaan
+mitään! Jospa Inger-rouva näkee tarkoitukseni, -- eikä suinkaan salaa
+hommiani --. Joutua naurun-esineeksi sekä täällä että Tanskassa! Aioin
+vietellä Inger-rouvan ansaan, -- ja teinkin vain hyvän palveluksen hänen
+asialleen, -- lisäsin hänen suosiotaan rahvaan joukossa --! -- Ah,
+antaisin itseni vaikka pirulle, jos hän hankkisi kreivi Sturen kynsiini
+-- -- --
+
+(Ikkuna taustalla lentää auki. _Nils Steninpoika_ näkyy sen
+ulkopuolella.)
+
+NILS LYKKE
+
+(tavoittaa miekkaansa).
+
+Mitä tämä?
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(hypähtäen alas permannolle).
+
+No viimeinkin ollaan perillä!
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa).
+
+Mitä tämä merkitsee?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Jumalan rauhaa, hyvä herra!
+
+NILS LYKKE.
+
+Kiitoksia, herrani! Merkillisen ovenpa olette tullaksenne valinnut.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Oh, mitäpä pentelettä voin? Portti oli kiinni. Tässä talossa mahtavat
+ihmiset nukkua kuin karhut joulunaikaan.
+
+NILS LYKKE.
+
+Jumalan kiitos! Hyvä omatunto on paras päänaluinen, tiedättekös.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Kyllä mahtaa olla, sillä vaikka kuinka kolkutin ja jyskin --
+
+NILS LYKKE.
+
+-- niin ette päässyt sisälle?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Hiuskarvalleen! Niinpä ajattelin: kun sinun nyt kerran täytyy päästä
+Östråtiin tänä iltana, vaikka sitten pitäisi mennä läpi tulen ja veden,
+niin menetpä mieluummin vaikka läpi ikkunan.
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa).
+
+Ah, jospa olisi niin. (Menee pari askelta lähemmäksi) Teidän oli siis
+niin ylen tärkeää joutua Östråtiin juuri tänä iltana?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Että oliko? No kuinkas muuten? Minä en halua antaa ihmisten odotella
+itseäni, tietkääs!
+
+NILS LYKKE.
+
+Aha, rouva Inger Gyldenlöve odottaa teitä?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Inger Gyldenlöve? No, siihen en aivan tyystin osaa vastata; (ovelasti
+hymyillen) mutta täällä taitaa olla joku muu --
+
+NILS LYKKE
+
+(hymyilee nyt myöskin).
+
+Niin, täällä taitaa olla se joku --?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Sanokaa, oletteko te talon väkeä?
+
+NILS LYKKE.
+
+Minä? Niin, kyllä sikäli, koska tästä illasta olen Inger-rouvan
+vieraana.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Vai niin? -- Minäpä luulen, että meillä nyt on kolmas ilta Martin-messun
+jälkeen?
+
+NILS LYKKE.
+
+Kolmas ilta Martin --? Niin, aivan oikein. -- Tahdotteko päästä
+linnanrouvan puheille heti? Mikäli tiedän, ei hän ole vielä mennyt
+levolle. Mutta ettekö voisi istahtaa siksi aikaa hiukan lepäämään, rakas
+nuori herra? Kas, täällä on vielä kannu viiniä jäljellä. Hiukan
+syötävääkin löytynee. No, käykää käsiksi; tarvitsette ehkä vahvistusta.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Osutte oikeaan, herra: ei olisi hullummaksi.
+
+(Asettuu pöydän ääreen ja syö ja juo seuraavan kuluessa.)
+
+Paistia ja makeita leivoksia! Täälläpäs vietetään herraselämää! Kun on
+maannut, niinkuin minä, metsässä ja elänyt neljä viisi päivää leivällä
+ja vedellä --
+
+NILS LYKKE
+
+(tarkastelee häntä hymyillen).
+
+Niin, se ei mahda olla helppoa miehelle, joka on tottunut istumaan
+kreivillisessä linnassa pöydän päässä.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Kreivillisessä linnassa --?
+
+NILS LYKKE.
+
+Mutta nythän saatte levätä Östråtissa, niinkauan kuin haluttaa.
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(iloissaan).
+
+Saanko? Ihanko totta? Minun ei siis tarvitse heti jälleen lähteä
+matkaan?
+
+NILS LYKKE.
+
+Niin, en sitä tiedä. Siihen voinette itse parhaiten vastata.
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(hiljaa).
+
+Oi peijakas! (Asettuu mahtailevaan asentoon tuolillaan). Niin,
+katsokaas, -- se asia ei nyt ole aivan vielä päätetty. Minusta ei omasta
+puolestani olisi yhtään vastenmielistä jäädä tänne nyt ensin; mutta --
+
+NILS LYKKE.
+
+-- mutta ette ole joka suhteessa oma isäntänne? On muita toimia ja
+toisia asioita --
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niin, siinäpä solmu juuri onkin. Jos riippuisi minusta, niin lepäilisin
+mielelläni talven täällä Östråtissa; olen nyt viettänyt enimmän ajan
+kenttä-elämää, niin että -- -- (Keskeyttää yhtäkkiä, kaataa pikariinsa
+ja juo.) Onneksenne, herra!
+
+NILS LYKKE.
+
+Kenttähommissa? Hm!
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Ei, vaan aioin sanoa, että olen kauan kaivannut nähdä rouva Inger
+Gyldenlöveä, josta niin paljon haastetaan. Hän mahtaa olla mainio
+nainen. Eikö niin? -- Ainoa, johon minä en voi sopeutua, on se, että hän
+on niin hiiden väkinäinen iskemään irti.
+
+NILS LYKKE.
+
+Iskemään irti?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Oo, kyllähän minut ymmärrätte; tarkoitan: hän ryhtyy niin
+vastahakoisesti mihinkään, että saataisiin ajetuksi muukalaiset herrat
+pois maasta.
+
+NILS LYKKE.
+
+Niin, siinä olette oikeassa. Mutta nyt saatte yrittää parastanne, niin
+se käy kyllä.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Minä? Jumala paratkoon; sepähän nyt suuria auttaisi, jos minä --
+
+NILS LYKKE.
+
+Merkillistä, että siis tulette hänen luokseen, kun teillä ei ole
+parempia toiveita.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Mitä sillä tarkoitatte? -- Kuulkaas, tunnetteko te Inger-rouvaa?
+
+NILS LYKKE.
+
+Luonnollisesti, kun olen hänen vieraansa, niin --
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+No, silti ei ole lainkaan sanottu, että hänet tunnette. Minäkin olen nyt
+hänen vieraanaan, enkä ole vielä nähnyt häntä vilaukseltakaan.
+
+NILS LYKKE.
+
+Mutta kuitenkin tiedätte kertoa -- --
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+-- mitä joka mies kertoo? Niin, se nyt on luonnollista. Ja sitäpaitsi
+olen joskus kuullut Pietari Kanslerilta. --
+
+(Keskeyttää sekautuneena ja alkaa hartaasti syödä.)
+
+NILS LYKKE.
+
+Aioitte jotakin sanoa.
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(aterioiden).
+
+Minä? Oh, se nyt oli vain sellaista.
+
+NILS LYKKE
+
+(nauraa).
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Mikä teitä naurattaa, herra?
+
+NILS LYKKE.
+
+Ei mikään, herrani!
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(maistaen pikarista).
+
+Teillä on tässä talossa tulista viiniä.
+
+NILS LYKKE
+
+(lähestyy tuttavallisesti).
+
+Kuulkaas, -- eiköhän nyt olisi aika heittää naamio pois?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Naamio? Oh, heittäkää vain, jos tahdotte.
+
+NILS LYKKE.
+
+Lakatkaa siis teeskentelemästä. Teidät tunnetaan, kreivi Sture!
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(nauraen).
+
+Kreivi Sture? Luuletteko tekin, että minä olen kreivi Sture?
+
+(Nousee pöydästä.)
+
+Erehdytte, herra. Minä en ole kreivi Sture.
+
+NILS LYKKE.
+
+Ette tosiaan? Kuka te sitten olette?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Nimeni on Nils Steninpoika.
+
+NILS LYKKE
+
+(katsoo hymyillen häneen).
+
+Hm! Nils Steninpoika! Mutta ette Sten Sturen poika Nils? Ainakin nimi
+sopii.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Totta kyllä; mutta Jumala ties, millä oikeudella sitä kannan. Isääni en
+ole milloinkaan nähnyt; äitini oli köyhä talonpoikaisnainen, jolta
+ryöstettiin omaisuus ja henki jonakin entisen sodan aikana. Pietari
+Kansleri sattui juuri silloin paikalle; hän otti minut hoitoonsa,
+kasvatti minua ja opetti minulle ase-ammattia. Kuten tiedätte, on Kustaa
+kuningas vainonnut häntä monta vuotta ja minä olen seurannut
+uskollisesti häntä, missä hän on liikkunutkin.
+
+NILS LYKKE.
+
+Pietari Kansleri on opettanut teille muutakin kuin ase-ammattia,
+huomaan. -- No hyvä; te siis ette ole kreivi Sture. Mutta tulette
+kuitenkin Ruotsista. Pietari Kansleri lähetti teidät tänne kohtaamaan
+vierasta henkilöä, joka -- --
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(nyökkää viekkaasti päätänsä).
+
+-- on jo löydetty.
+
+NILS LYKKE
+
+(hiukan epävarmana).
+
+Ja jota te ette tunne.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Yhtä vähän kuin te minua; sillä vannon teille Isän Jumalan nimessä: minä
+en ole kreivi Sture.
+
+NILS LYKKE.
+
+Vakavaa tottako, herrani?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niin totta kuin elän! Miksi minä kieltäisin sitä, jos niin olisi?
+
+NILS LYKKE.
+
+Mutta missä kreivi Sture sitten on?
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(hiljaisemmin).
+
+Niin, siinäpä se salaisuus onkin!
+
+NILS LYKKE
+
+(kuiskaten).
+
+Jonka te tunnette? Eikö niin?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Ja joka minun on ilmoitettava teille.
+
+NILS LYKKE.
+
+Minulle? No niin, -- missä hän on?
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(osoittaa ylöspäin).
+
+NILS LYKKE.
+
+Tuollako? Inger-rouvan piilossa ullakolla?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Ei, ei, te ymmärrätte minut väärin.
+
+(Katselee varovasti ympärilleen)
+
+Nils Sture on taivaassa.
+
+NILS LYKKE.
+
+Kuollut? Missä?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Äitinsä linnassa, -- kolme viikkoa sitten.
+
+NILS LYKKE.
+
+Ah, te petätte minua! Viisi, kuusi päivää sitten tuli hän rajan ylitse
+Norjaan.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Oh, sehän olin vain minä!
+
+NILS LYKKE.
+
+Mutta vähän sitä ennen oli kreivi näyttäytynyt Taalaissa. Rahvas, joka
+oli ennestään levotonta, nousi ilmi-kapinaan ja tahtoi valita hänet
+kuninkaaksi.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Hahaha -- se olin vain minä!
+
+NILS LYKKE.
+
+*Te*?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Saatte kuulla, miten se kävi. Eräänä päivänä kutsui Pietari Kansleri
+minut luokseen ja ilmaisi kautta rantain, että suuria tapauksia on
+tulossa. Hän käski minun lähteä Norjaan, Östråtiin, missä minun piti
+olla perillä määrätyn ajan päästä --
+
+NILS LYKKE
+
+(nyökkää päätänsä).
+
+Kolmantena iltana Martin-messun jälkeen.
+
+NILS STENINPOIKA
+
+Täällä piti minun tavata eräs vieras --
+
+NILS LYKKE.
+
+Oikein, se olen minä.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Häneltä piti minun saada tietää, mitä minun sitten oli tehtävä. Minun
+oli samalla ilmoitettava hänelle, että kreivi on yhtäkkiä kuollut, vaan
+ettei sitä tiedä vielä kukaan muu kuin hänen äitinsä, kreivitär, sekä
+Pietari Kansleri ja eräät vanhat Sturein palvelijat.
+
+NILS LYKKE.
+
+Minä ymmärrän. Kreivi oli talonpoikien pää. Jos huhu hänen kuolemastaan
+olisi levinnyt, olisivat he hajaantuneet, -- ja koko yritys olisi mennyt
+myttyyn.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Hyvin mahdollista; minä en ole niistä asioista niin perillä.
+
+NILS LYKKE.
+
+Mutta kuinka pälkähti päähänne esiintyä kreivinä?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Kuinkako pälkähti? Hm, mistä minä sen tiedän? Minun päähäni on
+pälkähtänyt elämässäni niin monta hullutusta. Se ei muuten ollutkaan
+*minun* keksintöäni, sillä minne Taalaissa meninkin, kaikkialla
+kokoontui väki tervehtimään minua kreivi Sturena. Ei auttanut, vaikka
+olisin kuinka vastaan väittänyt. Kreivi oli käynyt siellä kaksi vuotta
+sitten, sanoivat he, -- ja pieninkin lapsi saattoi muka minut tuntea
+häneksi. No, antaa mennä, ajattelin, sinusta ei tule toista kertaa tässä
+maailmassa kreiviä; voithan edes kerran maistaa, miltä se tuntuu.
+
+NILS LYKKE.
+
+Niin; ja mitä muuta teitte sitten?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Minäkö? Söin ja join ja vietin kissan päiviä. Vahinko vain, että minun
+täytyi niin pian lähteä sieltä matkaani. Mutta kun läksin yli rajan, --
+hahahaa -- lupasin niille, että pian tulen takaisin kolmen, neljän
+tuhannen miehen etunenässä, -- vai kuinka monta lienen luvannut, -- ja
+sitten se vasta muka alkaisi.
+
+NILS LYKKE.
+
+Eikö johtunut mieleenne, että menettelitte ajattelemattomasti?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niin, kyllä sitten perästä; mutta silloin se oli jo liian myöhäistä.
+
+NILS LYKKE.
+
+Minun käy teitä sääliksi, nuori ystäväni, mutta te saatte pian kokea
+hullutuksenne seuraukset. Voin ilmoittaa teille, että teitä ajetaan
+takaa. Osasto ruotsalaista ratsuväkeä on lähtenyt perässänne.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Minun? Hahahaa! Ah, sepä komeata! Ja kun he tulevat ja luulevat saavansa
+kynsiinsä kreivi Sturen -- hahaha!
+
+NILS LYKKE
+
+(vakavasti).
+
+Niin on henkenne mennyttä.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Minunko --? Enhän minä ole kreivi Sture.
+
+NILS LYKKE.
+
+Mutta olette nostanut rahvaan aseisiin. Antanut kapinallisille lupauksia
+ja yllyttänyt maata levottomuuteen.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Oh, mutta sehän oli vain leikkiä!
+
+NILS LYKKE.
+
+Kuningas Kustaa käsittää sen hiukan toisin.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niin, taitaa todellakin olla perää puheessanne. Että minun pitikin olla
+niin hassu -- --. No tottapahan selvitään! Tehän puhutte puolestani, te;
+ja sitäpaitsi -- eivät kai nuo ratsumiehet ole vielä aivan
+kintereilläni?
+
+NILS LYKKE.
+
+Mitä muuta teillä on minulle sanottavaa?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Minulla? Ei mitään. Kun vain annan teille sen käärön --
+
+NILS LYKKE
+
+(ajattelematta).
+
+Käärön?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niin sen; tiedättehän --
+
+NILS LYKKE.
+
+Ah, aivan niin; paperit Pietari Kanslerilta --
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Kas tässä ne ovat, aivan kaikki. (Ojentaa _Nils Lykkelle_ käärön, jonka
+on vetänyt esiin jakkunsa povelta.)
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa).
+
+Kirjeitä ja pergamentteja herra Olaf Skaktavlille.
+
+(_Nils Steninpojalle_.)
+
+Käärö on auki, nään minä. Te tunnette kai sisällön?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+En, herra; minä en mielelläni lue kirjoitettua; siihen on omat syynsä.
+
+NILS LYKKE.
+
+Ymmärrän; teillä on suuremmat taipumukset ase-ammattiin.
+
+(Asettuu pöydän ääreen oikealle ja silmäilee papereita.)
+
+Ahaa! Tietoja enemmän kuin tarpeeksi päästäkseni perille, mitä on
+tekeillä. -- Tämä pieni kirje, silkkinauhalla sidottu -- (Tarkastaa
+päällekirjoitusta.) Tämäkin herra Olaf Skaktavlille. (Avaa kirjeen ja
+silmäilee sisältöä.) Pietari Kanslerilta. Sen nyt saatoin arvata. (Lukee
+mutisten.) »Olen kovasti huolissani, sillä -- -- », niin, aivan totta;
+tässä se asia on kirjeellisesti; -- »nuori junkkeri Sture läksi isäinsä
+luokse juuri samassa kuin levottomuuksien piti puhjeta -- -- mutta vielä
+voidaan löytää neuvo kaikkeen --». Mitäs tämä? (Hätkähtää ja lukee
+edelleen.) »Teille täytyy nyt ilmoittaa, herra Olaf Skaktavl, että se
+nuori mies, joka tuo teille tämän kirjeen, on -- -- poika -- --».
+Taivaan valkeus, -- oliko se niin? -- Totta, kautta Kristuksen veren, --
+niin siinä seisoo! (Katsahtaen _Nils Steninpoikaan_.) Hän siis olisi --?
+Ah, jos olisi niin! (Lukee edelleen.) »Minä olen kasvattanut häntä
+vuoden vanhasta. Mutta tähän päivään asti olen minä aina kieltäytynyt
+antamasta häntä takaisin, sillä ajattelin, että hänessä minulla olisi
+varma panttivanki takeena Inger Gyldenlöven uskollisuudesta meitä ja
+meidän ystäviämme kohtaan. Kuitenkin olemme siinä mielessä saaneet
+hänestä sangen vähän hyötyä. Te kummastelette ehkä, etten uskonut teille
+tätä salaisuutta silloin kun te äskettäin kävitte luonani; ja siksi
+tahdon tunnustaa suoraan, että minä pelkäsin teidän anastavan hänet
+samassa tarkoituksessa kuin minäkin. Nyt sensijaan, kun olette saanut
+puhella Inger-rouvan kanssa ja kun luultavasti olette päässyt
+varmuuteen, miten vastahakoinen hän on yhtymään asioihimme, huomaatte
+kai, että on viisainta luovuttaa niin pian kuin suinkin hänelle, mikä
+hänen on. Ehkäpä silloin ilo, varmuus ja kiitollisuus -- --» -- »-- tämä
+nyt on meidän viimeinen toivomme.»
+
+(Istuu hetken kuin hämmästyksen lamaamana; sitten huudahtaa hän
+itsekseen.)
+
+Ah -- millainen kirje! Sen arvo on kultaa!
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Olenpa tuonut teille tärkeitä sanomia, huomaan. Niin, niin, -- Pietari
+Kanslerilla on aina monta rautaa tulessa, sanotaan.
+
+NILS LYKKE
+
+(itsekseen).
+
+Mitä tehdä tällä? Tässä on tuhatkin kelpaavaa tien haaraa. -- Jospa minä
+--? Ei, se olisi liian epävarmaa. -- Mutta entä jos --? Ah, jos minä --?
+Se täytyy uskaltaa! (Repäisee kirjeen keskeltä kahtia; rutistaa palaset
+kokoon ja kätkee ne povelleen; muut paperit panee hän takaisin kääröön,
+pistää sen vyöhönsä, nousee ylös ja sanoo:) Sana vielä, nuori ystäväni!
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(lähestyy).
+
+No, -- teistä näkee, että peli sujuu.
+
+NILS LYKKE.
+
+Kyllä; se on varma. Te pistitte käteeni pelkkiä kuvakkaita, -- rouvia ja
+sotamiehiä ja --
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Mutta minulla, joka nuo hyvät sanomat teille toin, eikö minulla ole
+tässä enää mitään tehtävää.
+
+NILS LYKKE.
+
+Teillä? Ohoh, se on varma se! Tehän olette mukana pelissä. Te olette
+kuningas, -- vieläpä valtti!
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niinkö? Ah, ymmärrän; te tarkoitatte kai kohotusta? --
+
+NILS LYKKE.
+
+Kohotusta?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niin, jos kuningas Kustaa saa minut kynsiinsä; ennustitte te --
+
+(Tekee kädellään liikkeen ikäänkuin näyttäen, miten hirtetään.)
+
+NILS LYKKE.
+
+Totta kyllä; -- mutta älkää enää surko sitä. Nyt riippuu teistä
+itsestänne, onko kuukauden päästä kaulassanne hamppunuora vai
+kulta-käädyt.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Kulta-käädyt? Ja riippuu minusta?
+
+NILS LYKKE
+
+(nyökkää päätänsä).
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+No, piru siinä valinnassa vitkastelkoon! Mutta sanokaahan, mitä minun on
+tehtävä?
+
+NILS LYKKE.
+
+Sanon. Mutta ensin te vannotte minulle pyhän valan, ettei ainoakaan
+ihminen taivaan alla saa tietää, mitä teille uskon.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Ettekö muuta vaadi? Saatte kymmenen valaa, jos tahdotte --
+
+NILS LYKKE.
+
+Vakavuutta, herrani! Minä en laske leikkiä kanssanne.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+No, no, -- *olenhan* minä vakava.
+
+NILS LYKKE.
+
+Taalaissa väititte olevanne kreivin poika, -- eikö niin?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Ai, joko taas alatte siitä? Johan ripitin rehellisesti itseni teille.
+
+NILS LYKKE.
+
+Te ette minua ymmärrä. Se, mitä silloin väititte, oli totta.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Totta? Mihin te viittailette? Mutta sanokaa edes --!
+
+NILS LYKKE.
+
+Ensin vala! Kaikkein pyhin ja horjumattomin, mitä tiedätte.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Sen saatte. Tuossa seinällä on Neitsyt Maarian kuva --
+
+NILS LYKKE.
+
+Neitsyt Maaria on viime aikoina menettänyt arvonsa. Ettekö tiedä, mitä
+Wittenbergin munkki väittää?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Phyi, Wittenbergin munkin väitteilläkö te? Hänhän on kerettiläinen,
+sanoo Pietari Kansleri.
+
+NILS LYKKE.
+
+No, älkäämme kiistelkö siitä. Mutta tuossa näytän teille toisen ja
+täysarvoisen pyhimyksen, jonka nimeen teidän kelpaa vannoa.
+
+(Osoittaa erästä kuvaa, joka riippuu seinäpilarissa.)
+
+Tulkaa tänne, -- ja vannokaa minulle, että pysytte vaiti, kunnes minä
+itse päästän kielenne, -- vaiti niin totta kuin toivotte taivaan
+autuutta itsellenne ja sille miehelle, joka on tuossa kuvattuna.
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(lähestyen kuvaa).
+
+Sen vannon, -- niin totta kuin Jumalan pyhä sana minua auttakoon!
+(Väistyy hämmästyksissään takaisin.) Mutta Kristus -- Vapahtaja --!
+
+NILS LYKKE.
+
+Mitä nyt?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+*Kuva* tuossa --! Sehän olen -- minä itse!
+
+NILS LYKKE.
+
+Se on Sten Sture vanhus sellaisena, miltä hän näytti nuoruuden
+päivinään.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Sten Sture! -- Ja samannäköinen --? Ja minä -- minä puhuin totta, kun
+sanoin olevani kreivin poika, väititte? Eikö se ollut niin?
+
+NILS LYKKE.
+
+Se oli niin.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Ah, nyt -- ymmärrän! Minä olen --
+
+NILS LYKKE.
+
+Te olette Sten Sturen poika, jalo herra!
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(hiljaisen ihmetyksen vallassa).
+
+*Minä* Sten Sturen poika!
+
+NILS LYKKE.
+
+Myöskin äidin puolelta te olette jalosyntyinen. Pietari Kansleri ei
+puhunut totta, kun sanoi, että köyhä talonpoikaisvaimo oli äitinne.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Merkillistä, eriskummallista! -- Mutta voinko todellakin uskoa?
+
+NILS LYKKE.
+
+Kaikki, mitä minä teille sanon, voitte uskoa. Mutta muistakaakin, että
+tästä tulee suora tuhonne, jos unohdatte, mitä vannoitte minulle isänne
+autuuden kautta.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Senkö unohtaisin? Oi, en, saatte olla aivan varma, että sitä en tee. --
+Mutta te, jolle olen nyt sanani antanut, -- sanokaa nyt -- kuka te
+olette?
+
+NILS LYKKE.
+
+Minun nimeni on Nils Lykke.
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(tuiki kummastuneena).
+
+Nils Lykke? Ette suinkaan se tanskalainen valtaneuvos?
+
+NILS LYKKE.
+
+Juuri hän.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Ja te tulitte --? Sepä merkillistä. Kuinka te jouduitte --?
+
+NILS LYKKE.
+
+-- ottamaan viestiä Pietari Kanslerilta? Se kummastuttaa teitä?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niin, en sitä kiellä. Hän on aina maininnut teitä katkerimpana
+vihamiehenämme --
+
+NILS LYKKE.
+
+Ja siksi epäilette minua?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+En, en juuri *niin*; mutta --. No, peijakas sitä pohtikoon.
+
+NILS LYKKE.
+
+Siinä olette oikeassa. Jos noudatatte omaa päätänne, on hamppuköysi
+teille yhtä varma kuin kreivin arvo ja kultaiset ketjut, jos luotatte
+minuun.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Aina ja joka suhteessa. Kas tuossa käteni, rakas herra! Auttakaa te
+minua neuvoillanne niinkauan kuin sitä kaivataan. Kun sitten on
+iskettävä irti, pidän kyllä huolen asiasta.
+
+NILS LYKKE.
+
+Se on hyvä. Tulkaa nyt kanssani tuonne kamariin, niin kerron teille,
+kuinka asianlaita oikein on ja mitä teidän nyt on tehtävä. (Poistuu
+oikealle.)
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(katsahtaen kuvaan).
+
+Minä Sten Sturen poika! Oi, eriskummaista, -- kuin unta -- --! (Menee
+_Nils Lykken_ perästä.)
+
+
+
+
+NELJÄS NÄYTÖS.
+
+
+(Ritarisali, kuten edellisessä näytöksessä; ainoastaan ruokapöytä on
+viety pois. Kamaripalvelija _Björn_ näyttää monihaaraiseen
+kynttilänjalkaan sytytetyllä kynttilällä rouva _Inger Gyldenlövelle_ ja
+_Olaf Skaktavlille_ tietä, tullen heidän kanssaan saliin toisesta
+vasemmalla olevasta ovesta. _Inger-rouvalla_ on kädessä joitakin
+papereita.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(_Björnille_).
+
+Ja sinä olet varma, että tyttäreni puheli ritarin kanssa täällä salissa?
+
+BJÖRN
+
+(laskien kynttilänjalan pöydälle, vasemmalle).
+
+Aivan varma. Kohtasin Elina-neidin juuri kun hän tuli ulos käytävään.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja hän näytti silloin olevan kiihtyneessä mielentilassa?
+
+BJÖRN.
+
+Tuntui aivan hämmentyneeltä. Kysyin, oliko hän sairas, mutta vastaamatta
+kysymykseeni hän sanoi: »mene sanomaan äidilleni, että ritari lähtee
+pois täältä jo ennen päivän koittoa; jos äitini aikoo antaa hänelle
+kirjeitä tai joitakin viestejä, niin älköön viivytelkö tarpeettomasti
+häntä.» Ja sitten lisäsi vielä jotakin, jota en tarkoin kuullut.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Etkö kuullut mitään siitä?
+
+BJÖRN.
+
+Kuulosti kuin hän olisi sanonut: »hän on tainnut olla jo melkein liian
+kauan Östråtissa.»
+
+INGER-ROUVA.
+
+Entä ritari? Missä hän on?
+
+BJÖRN.
+
+Luullakseni huoneessaan porttirakennuksessa.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hyvä. Minulla on valmiina, mitä aion hänelle antaa. Mene ilmoittamaan
+hänelle, että odotan häntä täällä salissa. (_Björn_ poistuu oikealle.)
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Tiedättekös, Inger-rouva, -- tosin minä olen sellaisissa asioissa sokea
+kuin myyrä; mutta minulla on sellainen aavistus kuin -- hm!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kuin?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+-- kuin Nils Lykke tyttärestänne pitäisi.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Silloin ette ole kovin sokea; sillä erehtyisin suuresti, ellette olisi
+oikeassa. Ettekö sattunut huomaamaan, kuinka halukkaasti hän
+illallisella kuunteli joka sanaa, mitä kerroin Elinasta?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Unohti ruuat, juomat ja kaikki.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja salaiset asiammekin.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Niin, ja enemmänkin, -- Pietari Kanslerilta tulevat paperit.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja kaikesta tuosta teette johtopäätöksen --?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Ennen muuta johtopäätöksen, että koska tunnette Nils Lykken ja tiedätte,
+minkälaisessa maineessa hän on, varsinkin mitä tulee naisiin, niin --
+
+INGER-ROUVA.
+
+-- pitäisi minusta olla mieluista tietää, että hän olisi portin
+ulkopuolella?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Niin; ja kuta pikemmin sen parempi.
+
+INGER-ROUVA
+
+(hymyillen).
+
+Ei, -- juuri päinvastoin, Olaf Skaktavl.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Miten ajattelette?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Jos asianlaita on niin kuin me molemmat uskomme, ei Nils Lykke millään
+ehdolla saa lähteä nyt heti Östråtista.
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(katsoen _Inger-rouvaan_ paheksuvasti).
+
+Taasko pyritte mutkateille, Inger-rouva? Mitä juonta te nyt mietitte?
+Jotainko, mikä voi lisätä teidän valtaanne vahingoksi meille --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ah, sellaista lyhytnäköisyyttä; sehän se tekee kaikki ihmiset niin
+kohtuuttomiksi minulle! Huomaan teistä, että luulette minun aikovan
+valita Nils Lykken vävykseni. Jos sitä ajattelisin, miksi olisin minä
+kieltäytynyt ottamasta osaa tapahtumiin, joita nyt Ruotsissa
+valmistetaan ja joita Nils Lykke ja koko tanskalainen joukkio näyttää
+haluavan avustaa?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Mutta jos ette toivo häntä voittaa ja sitoa, -- mitä te sitten hänellä
+aiotte?
+
+INGER-ROUVA
+
+Selitän sen muutamin sanoin. Kirjeessä minulle mainitsi Nils Lykke, että
+hän pitäisi suurena onnenaan, jos hän voisi päästä meidän sukuumme; ja
+tahdon olla rehellinen ja myöntää, että minä todellakin jo hetkisen
+mietin sitä asiaa.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+No, siinä sen näette!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Olisihan Nils Lykken kiinnittäminen sukuuni tehokas keino sovittaa
+keskenään maamme erimieliset puolueet.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Tyttärenne Mereten avioliitto Winzents Lungen kanssa näyttänee teille,
+mihin sellaiset keinot vievät. Tuskin sai Lunge jalansijaa maassamme,
+niin hän riisti itselleen sekä maat että oikeutemme --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ah, sen tiedän, Olaf Skaktavl! Mutta joskus pyörii päässäni niin
+monenlaisia ajatuksia. Minä en voi uskoa itseäni täysin teidän enkä
+kenenkään muunkaan valtaan. Usein en tiedä, miten minun olisi oikeinta
+tehdä. Ja kuitenkin, -- ottaa tanskalainen ylimys vävykseni vielä toinen
+kerta, -- siihen keinoon voin turvautua ainoastaan pahimmassa pulassa,
+ja Jumalan kiitos, -- niin pitkälle ei vielä ole jouduttu!
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Tuosta en tule sen viisaammaksi, Inger-rouva; -- miksi te aiotte
+viivyttää Nils Lykkeä yhä täällä Östråtissa?
+
+INGER-ROUVA
+
+(hillitysti).
+
+Koska kannan hänelle katkeraa kaunaa. Nils Lykke on solvannut minua
+verisemmin kuin kukaan muu. En voi sanoa teille, millä tavoin. Mutta en
+saa rauhaa, ennenkuin olen hänelle kostanut. Ettekö ymmärrä minua?
+Olettakaa, että Nils Lykke alkaisi pitää tyttärestäni. Minusta olisi
+sellainen varsin uskottavaa. Minä tahdon saada hänet viipymään täällä.
+Hänen täytyy oppia tuntemaan Elinaa lähemmin. Elina on sekä kaunis että
+älykäs. -- Ah, jos tuo mies rakkauden tuli sydämessään astuisi kerran
+eteeni pyytämään itselleen Elinaa! Silloin -- ajaa kuin koira pois
+hänet, ajaa ivaten, pilkaten, halveksien, antaa levitä yli maan tiedon,
+että Nils Lykke on turhaan koettanut kosiutua Östråtiin --! Sanon teille
+sen, -- antaisin kymmenen vuotta elämästäni saadakseni tuta sellaisen
+hetken.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Käsi sydämellä, Inger Gyldenlöve, -- sitä siis hänelle aiotte?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Sitä, -- en mitään muuta, kautta elävän Jumalan! Teidän täytyy uskoa
+minua, Olaf Skaktavl, minä tarkoitan kansalaisteni parasta. Mutta minä
+olen niin vähän oma isäntäni. On eräitä seikkoja, jotka minun täytyy
+salata, muuten saan kuoliniskun. Mutta kun ensin pääsen siltä taholta
+turvaan, sitten saatte nähdä, olenko minä unohtanut valan, jonka vannoin
+Knut Alfinpojan ruumiin ääressä.
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(pudistaa _Inger-rouvan_ kättä).
+
+Kiitos siitä, mitä nyt lausuitte. Minä uskoisin niin vasten mielin pahaa
+teistä. -- Mutta mitä tulee suunnitelmaanne ritaria vastaan, tuntuu
+minusta, että te ryhdytte uskallettuun peliin. Jospa laskette harhaan?
+Jospa tyttärenne --? Sillä sanotaanhan, ettei mikään nainen jaksa tuota
+luihua pirua vastustaa.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Minun tyttäreni? Luuletteko hänen --? Ei, olkaa te rauhassa, minä tunnen
+Elinan paremmin. Kaikki ylistykset, mitä hän on ritarista kuullut, ovat
+saattaneet hänet häntä vihaamaan. Näitte itsekin omin silmin --
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Niin, niin, -- naisten sydän on horjuva. Ainakin olisin teidän
+sijassanne varuillani.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Niin olenkin; pidän heitä valppaasti silmällä. Mutta jos tuon miehen
+sittenkin onnistuisi kietoa hänet pauloihinsa, niin tarvitsee minun
+ainoastaan kuiskata pari sanaa Elinan korvaan, ja hän --
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Hän?
+
+INGER-ROUVA.
+
+-- inhoaa häntä kuin hän olisi itsensä kiusaajan lähetti. -- Hiljaa,
+Olaf Skaktavl! Ritari tulee. Olkaa nyt järkevä.
+
+(_Nils Lykke_ tulee sisään ensimäisestä ovesta oikealta.)
+
+NILS LYKKE
+
+(tulee kohteliaana _Inger-rouvaa_ kohti).
+
+Jalo rouva kutsutti minua.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Tyttäreni lähetti minulle tiedon, että aiotte jättää meidät tänä yönä.
+
+NILS LYKKE.
+
+Ikävä kyllä; onhan tehtäväni Östråtissa suoritettu.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Ei ennenkuin minä olen saanut nuo paperini.
+
+NILS LYKKE.
+
+Aivan niin. Melkeinpä olin unohtaa asiani tärkeimmän osan. Mutta se
+onkin meidän korkean emäntämme syy; pöydässä tiesi hän pitää seuraa niin
+älykkäästi ja vilkkaasti vierailleen --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ettette muistanut, mikä asia teidät tänne toi? Se ilahduttaa minua;
+sillä se minun aikomukseni olikin. Ajattelin, että viihtyäkseen hyvin
+Östråtissa täytyisi vieraani Nils Lykken --
+
+NILS LYKKE.
+
+Täytyisi, rouvani?
+
+INGER-ROUVA.
+
+-- ennen kaikkea unohtaa asiansa, -- ja kaikki muu, mitä täällä on
+tapahtunut ennen hänen tuloansa.
+
+NILS LYKKE
+
+(_Olaf Skaktavlille_, ottaen paperikäärön ja ojentaen hänelle).
+
+Paperit Pietari Kanslerilta. Saatte niistä täydelliset tiedot
+puoluelaisistamme Ruotsissa.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Hyvä on.
+
+(Asettuu pöydän ääreen vasemmalle ja avaa ja selailee papereita.)
+
+NILS LYKKE.
+
+Ja nyt, rouva Inger Gyldenlöve, -- nyt en tiedä olevan itselläni täällä
+enää mitään tekemistä.
+
+INGERROUVA.
+
+Ehkä olette oikeassa, jos nimittäin pelkät valtioasiat saattoivat meitä
+yhteen. Mutta sitä en tahdo uskoa.
+
+NILS LYKKE.
+
+Tarkoitatte --?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Tarkoitan, että Nils Lykke ei tullut ainoastaan tanskalaisena
+valtioneuvoksena tai Pietari Kanslerin liittolaisena vieraakseni. --
+Erehtyisinkö, jos kuvittelisin teidän siellä Tanskassa kuulleen yhtä ja
+toista, joka sai teidät uteliaaksi ja haluamaan lähemmin tuntea Östråtin
+rouvaa?
+
+NILS LYKKE.
+
+Olkoon kielto kaukana minusta --
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(selaillen papereita).
+
+Kummallista. Ei minkäänmoista kirjettä.
+
+NILS LYKKE.
+
+-- onhan rouva Inger Gyldenlöven maine liian laajalle levinnyt, etten
+olisi jo kauan halunnut nähdä häntä kasvoista kasvoihin.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Sen kai arvasin. Mutta riittääkö siihen lyhyt leikkipuheen hetki
+illallispöydän ääressä? Koetetaan vetää risti sen ylitse, mitä on ennen
+välillämme tapahtunut. Ehkäpä se Nils Lykke, jonka nyt tunnen, voisi
+peittää kaunan sitä kohtaan, jota minä en ole ennen tuntenut. Pidentäkää
+nyt täällä-oloanne joku päivä, herra valtaneuvos! Olaf Skaktavlia en
+uskalla houkutella. Hänellähän on salaiset tehtävänsä Ruotsissa. Mutta
+mitä teihin tulee, olette kai etukäteen pannut asiat niin hyvään alkuun,
+että läsnäoloanne tuskin tarvitaan. Luottakaa minuun, ajan ei anneta
+tuntua teistä meillä pitkältä; ainakin koetamme minä ja tyttäreni tehdä
+kaiken voitavamme ollaksemme teille oikein mieliksi.
+
+NILS LYKKE.
+
+En epäile teidän enkä tyttärennekään suopeutta minua kohtaan. Olenhan
+saanut siitä täysin pätevät todistukset. Mutta varmaan tunnustatte, että
+minun läsnäoloni on välttämätön muualla, koskapa minun yhä ja siitä
+huolimatta täytyy vain julistaa, että minun on mahdoton pidentää
+oleskeluani Östråtissa.
+
+INGER-ROUVA.
+
+No hyvä. -- Tiedättekös mitä, herra valtaneuvos, -- jos olisin ilkeä,
+voisin luulla, että te tulitte Östråtiin koettamaan pientä ottelua
+kanssani. Siinä näytte nyt jääneen tappiolle ja siksi on teidän
+väkinäistä viipyä tantereella, tappionne näkijäin edessä.
+
+NILS LYKKE
+
+(hymyillen).
+
+Olisi kyllä syitä sellaiseenkin selittelyyn; mutta ainakaan minä en pidä
+taistelua vielä hukattuna.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Olkoon miten hyvänsä; mutta joka tapauksessa te voitte vielä, jos
+viivytte meillä muutaman päivän, saada tappionne korjatuksi. Niin,
+näette itse, kuinka epätietoisena horjun tässä tien haarassa, --
+houkuttelen vaarallista vihollistani, ettei hän lähtisi pakoon. -- No
+niin, suoraan tunnustaen: teidän liittonne Ruotsin tyytymättömien kanssa
+tuntuu minusta vielä hieman -- niin, kuinka tuota nimittäisinkään? --
+hieman eriskummaiselta, herra valtaneuvos! Aate, joka on saanut
+kuninkaan neuvoston tähän salaiseen toimenpiteeseen, on mielestäni
+sangen viisas; mutta se eroaa liian jyrkästi eräistä teidän
+kansalaistenne teoista täällä menneinä vuosina. Älkää siis loukkautuko,
+jos minun luottamukseni teidän hyviin lupauksiinne vaatii vielä hiukan
+parempia perusteita ennenkuin lasken onneni ja omaisuuteni teidän
+käsiinne.
+
+NILS LYKKE.
+
+Siinä tarkoituksessa olisi tuskin pitemmästä oleskelustani Östråtissa
+mitään hyötyä; sillä minä en aio laisinkaan tehdä uusia yrityksiä
+muuttaakseni päätöstänne.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Silloin surkuttelen teitä sydämeni pohjasta. Niin, herra valtaneuvos, --
+tosin minä olen vain avuton leski; mutta saatte uskoa minua, jos
+ennustan, että teidän polullenne kasvaa okaita ja tutkaimia Östråtissa
+käynnistänne.
+
+NILS LYKKE
+
+(hymyillen).
+
+Niinkö ennustatte?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Varmasti. Mitä aletaan kohta huhuta, rakas herrani? Ihmiset ovat nykyään
+kovin juorunhaluisia. Moni koiranleuka sepittää pilkkalauluja teistä.
+Puolen vuoden kuluttua olette ihmisten yleisenä puheenaiheena; he
+seisahtuvat ja katselevat teihin keskellä tietä; supistaan: katso,
+katso, tuo on herra Nils Lykke, joka tuli Östråtiin pistämään paulaa
+Inger Gyldenlöven kaulaan, mutta jäi omaan rihmaseensa. No, no, älkää
+olko noin kärsimätön, herra ritari! Enhän *minä* ajattele niin; mutta
+niin tulevat kaikki huonot ja pahansuovat ihmiset arvostelemaan. Ja
+niitä on yllin kyllin, ikävä sanoa! -- Niin, se on paha asia; mutta se
+on aivan varma, -- pilkan saatte palkastanne, -- pilkan, että nainen oli
+teitä ovelampi. »Viekkaana kettuna hiipi hän Östråtiin», sanotaan, --
+»häveten kuin koira puikki hän sieltä takaisin». Ja vielä eräs seikka:
+ettekö luule, että Pietari Kansleri ja hänen ystävänsä kiittävät
+kauniisti avustanne, kun aletaan huhuta, etten minä uskalla ryhtyä
+taistelemaan teidän lippunne alla.
+
+NILS LYKKE.
+
+Puhutte älyn sanoja, rouva! Ja etten joutuisi pilkan esineeksi, -- ja
+vielä lisäksi rikkoisi yhteistyötä noiden monien rakkaiden ystävieni
+kanssa Ruotsissa, täytyy minun --
+
+INGER-ROUVA
+
+(nopeasti).
+
+-- viipyä kauemmin Östråtissa.
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(joka on kuunnellut).
+
+Nyt menee mies ansaan.
+
+NILS LYKKE.
+
+Ei, jalo rouva; -- minun täytyy -- sopia asiat lopullisesti teidän
+kanssanne jo tämän tunnin kuluessa.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mutta jos emme siinä onnistu?
+
+NILS LYKKE.
+
+Me onnistumme.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Tunnutte olevan varma asiastanne!
+
+NILS LYKKE.
+
+Mitä panette vetoon, että suostutte minun ja Pietari Kanslerin
+ehdotukseen?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Östråtin maat polvisolkianne vastaan!
+
+NILS LYKKE
+
+(lyö ryntäihinsä ja huudahtaa).
+
+Olaf Skaktavl, -- tässä näette Östråtin isännän!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Herra valtaneuvos! --
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(nousee pöydän äärestä).
+
+Mikä nyt?
+
+NILS LYKKE.
+
+Vetoon en suostu, sillä tuokion kuluttua annatte minulle sekä Östråtin
+että mitä muuta tahansa päästäksenne ansasta, johon en ole joutunut
+minä, vaan te itse.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Pilanne alkaa käydä hupaiseksi, herra ritari!
+
+NILS LYKKE.
+
+Käy vielä hupaisemmaksi, -- ainakin minulle. Te ylpeilette, että
+voititte muka viekkaudessa minut. Uhkaatte syytää niskaani ihmisten ivat
+ja pilkat! Ah. teidän pitäisi varoa ärsyttämästä kostonhimoani; sillä
+minä voin kahdella sanalla taivuttaa teidät polvillenne eteeni.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hahaa -- --! (Pysähtyy yht'äkkiä kuin aavistuksen vallassa.) -- Ja ne
+kaksi sanaa, Nils Lykke? Ne kaksi sanaa --?
+
+NILS LYKKE.
+
+-- salaisuus teidän ja Sten Sturen pojasta.
+
+INGER-ROUVA
+
+(puhjeten huutoon).
+
+Oi, Jeesus Kristus --!
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Inger Gyldenlöven pojasta? Mitä sanotte?
+
+INGER-ROUVA
+
+(puolin jo polvillaan _Nils Lykken_ edessä).
+
+Armoa! Oi, olkaa laupias --!
+
+NILS LYKKE
+
+(nostaa hänet maasta).
+
+Rauhoittukaa, ja puhukaamme järkevästi keskenämme.
+
+INGER-ROUVA
+
+(heikolla äänellä ja melkein kuin hurjistuneena).
+
+Kuulitteko te sen, Olaf Skaktavl? Vai oliko se unta? Kuulitteko te, mitä
+hän sanoi?
+
+NILS LYKKE.
+
+Ei se ollut unta, Inger-rouva.
+
+INGER-ROUVA
+
+(lyö kätensä yhteen).
+
+Oi, te tiedätte sen! Te, -- Te, --. Mutta missä hän on? Missä häntä
+pidätte? Mitä aiotte hänelle tehdä? (Huutaa.) Älkää häntä surmatko, Nils
+Lykke! Antakaa hänet takaisin minulle! Älkää surmatko häntä minulta!
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Ah, nyt minä alan ymmärtää --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja tämä tuska --; tämä tukehduttava pelko --. Minä olen kantanut sitä
+monta monituista vuotta, -- ja nyt täytyy kaiken luhistua, ja minun
+täytyy kärsiä tämä ahdistus ja hätä! -- Herra Jumalani, -- teetkö nyt
+oikeutta? Tätä vartenko sinä hänet annoit minulle? (Malttaa mielensä ja
+sanoo vaivoin hillityllä äänellä.) Nils Lykke, sanokaa minulle yksi
+asia. Missä hän teillä on? Missä hän on?
+
+NILS LYKKE.
+
+Kasvatusisänsä luona.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Yhä kasvatusisänsä luona. Voi tuota armotonta miestä! Aina on hän
+minulle kieltäytynyt --. Mutta niin ei enää saa olla! Auttakaa minua,
+Olaf Skaktavl!
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Minä?
+
+NILS LYKKE.
+
+Se ei ole tarpeellista, jos te vain --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kuulkaa minua, herra valtaneuvos! Mitä tiedätte, täytyy teidän tietää
+perinpohjin. Ja teidänkin, vanha, uskollinen ystävä! -- Olkoon siis! Te
+muistutitte minulle sitä onnetonta päivää, jolloin Knut Alfinpoika
+Orlossa surmattiin. Muistutitte lupausta, jonka tein, kun seisoin hänen
+ruumiinsa ääressä Norjan uljaimpien miesten keskellä. Olin tuskin
+täysikasvuinen silloin; mutta minä tunsin itsessäni Jumalan voiman ja
+ajattelin, niinkuin moni muu on sitten ajatellut, että Herra itse oli
+painanut minuun merkkinsä ja valinnut minut ensimäisenä taistelemaan
+maan ja valtakunnan puolesta.
+
+Oliko se ylpeyttä? Vai oliko se ilmestys ylhäältä? En ole koskaan
+päässyt selvyyteen siitä. Mutta voi ihmisen kohtaloa, joka on saanut
+kuormakseen suuren työn!
+
+Seitsemän vuotta, tohdin sanoa, pidin uskollisesti, mitä olin luvannut.
+Minä seisoin maanmiesteni rinnalla hädässä ja ahdingossa. Kaikki
+leikkitoverini olivat puolisoina ja äiteinä mikä missäkin. -- Minä yksin
+en tohtinut kosijoita kuunnella. En *ketään*. Te sen tiedätte parhaiten,
+Olaf Skaktavl.
+
+Silloin näin ensi kerran Sten Sturen. Ihanampaa miestä en ollut koskaan
+nähnyt!
+
+NILS LYKKE.
+
+Ah, nyt muistan! Sten Sture oli siihen aikaan Norjassa salaisilla
+valtioasioilla. Meidän tanskalaisten ei pitänyt saada vihiä, että hän
+oli suopea teidän ystävillenne.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Halvan sotilaan puvussa eli hän talven kattoni alla. Sinä talvena
+ajattelin minä yhä vähemmän ja vähemmän valtakunnan onnea. -- -- Niin
+kaunista miestä en ollut koskaan ennen nähnyt. Ja minä olin silloin
+melkein viidenkolmatta-vuotias. -- Seuraavana syksynä palasi Sten Sture
+takaisin. Ja kun hän jälleen matkasi pois, otti hän salassa mukaansa
+pikku lapsen. Ihmisten panettelua en peljännyt, mutta olisi ollut
+asiallemme vahingoksi, jos olisi huhuttu, että Sten Sture oli minulle
+niin läheinen.
+
+Lapsi annettiin kasvatiksi Pietari Kanslerille. Odotin parempia aikoja,
+joiden piti pian tulla. Eivät tulleet koskaan. Sten Sture meni kaksi
+vuotta myöhemmin Ruotsissa naimisiin, ja kun hän kuoli, jätti hän
+jälkeensä lesken --
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+-- ja nimensä sekä oikeuksiensa laillisen perillisen.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kerta toisensa jälkeen kirjoitin Pietari Kanslerille ja rukoilin häntä
+antamaan lapseni takaisin. Mutta hän kieltäytyi aina ja alinomaa.
+»Liittykää horjumatta meihin», hän vastasi, »niin lähetän poikanne
+Norjaan, en muuten». Kuinka olisin uskaltanut tehdä sen? Monet pelokkaat
+katselivat meitä tyytymättömiä siihen aikaan pahalla silmällä. Jos he
+olisivat saaneet vihiä asiasta, olisivat he, äitiin iskeäkseen,
+valmistaneet lapselle saman kohtalon, mikä olisi tullut kuningas
+Kristianille, ellei pako häntä pelastanut. -- Mutta sitäpaitsi
+puuhasivat tanskalaisetkin. He eivät lyöneet laimin mitään uhkauksia
+eikä lupauksia voidakseen saada minut puolelleen.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Hyvin ymmärrettävää. Kaikkien silmät tähtäsivät teihin kuin viiriin,
+jonka johdolla he tahtoivat purjehtia.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Sitten tuli Herluf Hydefadin kapina. Muistatteko sitä aikaa, Olaf
+Skaktavl? Eikö ollut kuin aurinkoinen kevät olisi koittanut kaikkialla
+maassa! Mahtavat äänet vaativat minua astumaan esiin; -- mutta minä en
+uskaltanut. Minä yhä epäröin, -- kaukana taistelusta -- syrjäisessä
+kartanossani. Joskus tuntui kuin olisi itse Jumala minua vaatinut; mutta
+sitten tuli taas tuo kuolettava ahdistus ja lamautti tahtoni. »Kuka
+voittaa?» Kas se kysymys soi aina korvissani.
+
+Lyhyt oli se Norjan kevät. Herluf Hydefad ja monet muut hänen kanssaan
+sidottiin teilauspyörään sitä seuranneina kuukausina. Minua he eivät
+voineet tilille vaatia. Ja kuitenkaan ei Tanskan puolelta jätetty
+uhkailematta kauniissa muodossa. Mitä, jos he tuntevat salaisuuteni,
+ajattelin. Viimein en osannut selittää sitä muuten kuin että he tunsivat
+sen. Sinä tuskallisena aikana tuli sitten valtakunnan hovimestari
+Gyldenlöve tänne ja pyysi minua vaimokseen. Ajatelkoon joku pelossa
+elävä äiti itseään minun asemassani --! Kuukauden päästä olin
+valtakunnan hovimestarin puoliso, -- ja koditon kansalaisten sydämessä.
+Sitten tulivat hiljaiset vuodet. Kukaan ei noussut enää vastarintaan.
+Herrat saivat polkea meitä niin paljon kuin tahtoivat. Oli hetkiä,
+jolloin inhosin itseäni. Sillä mitä oli elämäni? Ei muuta kuin peljätä,
+ja olla pilkkana ja synnyttää maailmaan tyttäriä. Tyttäret! Jumala
+antakoon anteeksi, ellei minulla ole äidin sydäntä heitä kohtaan. Vaimon
+velvollisuudet olivat päivätyötä minulle. Kuinka voin siis rakastaa
+tyttäriäni! Mutta poikani, hänen laitansa oli aivan toista! Hän oli
+minun sieluni oma lapsi. Hän oli ainoa, joka muistutti mieleeni aikaa,
+jolloin sain olla nainen, enkä mitään muuta kuin nainen. -- Ja hänet he
+olivat minulta riistäneet! Hän kasvoi vierasten joukossa, jotka ehkä
+kylvivät turmiota hänen sieluunsa! Olaf Skaktavl, -- jos olisin vaikka
+saanut harhailla vainottuna ja hyljättynä tuntureilla, tuiskussa ja
+tuulessa, -- vaan jos minulla olisi ollut sylissäni lapseni, -- uskokaa
+minua, minä en olisi surrut enkä itkenyt häntä syntymästä tähän hetkeen
+saakka.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Tässä käteni. Olen tuominnut teitä liian ankarasti, Inger-rouva!
+Käskekää ja vallitkaa minua niinkuin ennenkin. Minä tottelen. -- Niin.
+kautta kaikkien pyhimysten -- minä tiedän, mitä on surra lastaan!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Väkivallan tekijät tappoivat sen teiltä. Mutta mitä on kuolema pitkien
+vuosien lakkaamattoman tuskan rinnalla?
+
+NILS LYKKE.
+
+No niin, on nyt vallassanne lopettaa tuo tuska. Sovittakaa kiistelevät
+puolueet keskenään, niin ei kukaan tahdo anastaa lastanne itselleen
+uskollisuutenne pantiksi.
+
+INGER-ROUVA
+
+(itsekseen).
+
+Tämä on taivaan kosto -- (Katsoo _Nils Lykkeen_.) Puhukaa lyhyesti ja
+suoraan, mitä vaaditte?
+
+NILS LYKKE.
+
+Ensin vaadin, että teidän on kutsuttava Nordenfjeldin rahvas aseisiin
+auttamaan Ruotsin kapinallisia.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja sitten?
+
+NILS LYKKE.
+
+Toimittava, että nuori kreivi Sture asetetaan sukunsa oikeuksien nojalla
+Ruotsin valtionhoitajaksi.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hänkö? Vaaditteko, että minun --
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(hiljaa).
+
+Sitä toivovat monet ruotsalaiset. Ja se auttaisi meidänkin aikeitamme.
+
+NILS LYKKE.
+
+Te epäröitte, jalo rouva? Te vapisette poikanne kohtaloa. Mitä parempaa
+te siis voitte toivoa kuin että näkisitte hänen velipuolensa
+valtaistuimella?
+
+INGER-ROUVA
+
+(ajatuksissaan).
+
+Totta kyllä; -- totta --
+
+NILS LYKKE
+
+(tarkastaa häntä terävästi).
+
+Ellei teillä sattuisi olemaan muita suunnitelmia --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mitä tarkoitatte?
+
+NILS LYKKE.
+
+Että Inger Gyldenlöve aikoo -- kuninkaan äidiksi.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ei, ei! Antakaa lapseni minulle takaisin, niin saatte antaa kruununne
+kenelle tahdotte. Mutta tiedättekö sitten, onko kreivi Sture taipuvainen
+--?
+
+NILS LYKKE.
+
+Siitä voi hän itse antaa teille varman tiedon.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hän itse? Ja milloin?
+
+NILS LYKKE.
+
+Aivan heti.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Kuinka?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mitä sanotte?
+
+NILS LYKKE.
+
+Lyhyesti: että kreivi Sture on täällä Östråtissa.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Täällä?
+
+NILS LYKKE
+
+(_Inger-rouvalle_).
+
+Teille ehkä kerrottiin, että minä ratsastin yksinäni sisään
+linnanportista? Kreivi oli mukanani.
+
+INGER-ROUVA
+
+(hiljaa).
+
+Olen hänen vallassaan. En voi muuta enää. (Katsoo _Nils Lykkeen_ ja
+sanoo.) Hyvä, herra valtioneuvos, minä lupaan teille apuni.
+
+NILS LYKKE.
+
+Kirjallisesti?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Niinkuin pyydätte.
+
+(Menee pöydän luo vasemmalle, istuu ja ottaa kirjoitusneuvot
+laatikosta.)
+
+NILS LYKKE
+
+(syrjään, oikealla olevan pöydän ääressä).
+
+Viimeinkin minä voitan.
+
+INGER-ROUVA
+
+(hetken mietittyään kääntyy yht'äkkiä tuolillaan _Olaf Skaktavlin_
+puoleen ja kuiskaa).
+
+Olaf Skaktavl, -- nyt tiedän varmasti, -- Nils Lykke on petturi!
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(hiljaa).
+
+Kuinka? Luulette, että --?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hän hankitsee petosta. (Asettaa paperin eteensä ja kastaa kynän.)
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Ja kuitenkin kirjoitatte lupauksen, joka voi olla perikatonne.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hiljaa; jätä se huolekseni. Ei, pysy tässä ja kuule ensin -- --
+
+(Puhuu kuiskaamalla _Olaf Skaktavlin_ kanssa.)
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa, pitäen heitä silmällä).
+
+Ah, neuvotelkaa te, miten mielitte! Nyt on vaara ohitse. Tuo kirjallinen
+lupaus taskussani voin panna hänet syytteeseen milloin hyvänsä. Vielä
+tänä yönä salaa tieto Jens Bjelkelle. -- En syö sanaani, kun vakuutan
+hänelle, että nuori kreivi Sture ei ole Östråtissa. Ja huomenna, kun tie
+on auki, -- Trondhjemiin junkkerin kanssa. Sieltä hänet vangiksi
+laivalla Kööpenhaminaan. Ja kun hän istuu siellä tyrmässä, silloin
+voimme määrätä Inger-rouvalle mitkä ehdot haluamme. Entä minä --? Enpä
+luule, että kuningas tämän jälkeen antaa Ranskan lähettilään tointa
+muitten kuin minun käsiini.
+
+INGER-ROUVA
+
+(edelleen kuiskaamalla _Olaf Skaktavlille_).
+
+Nyt olette siis ymmärtänyt minut?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Täydellisesti. Uskaltakaamme tehdä, kuten te tahdotte.
+
+(Menee ulos taustaovesta oikealta puolelta.)
+
+(_Nils Steninpoika_ tulee sisään ensimäisestä ovesta oikealta:
+_Inger-rouva_, joka on alkanut kirjoittaa, ei huomaa häntä.)
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(matalalla äänellä).
+
+Herra ritari, -- herra ritari!
+
+NILS LYKKE
+
+(menee hänen luokseen).
+
+Varomaton! Miksi te tänne tulitte? Enkö pyytänyt teitä odottamaan
+siellä, kunnes kutsun teitä?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Kuinka olisin voinut? Nyt, kun olette uskonut minulle salaisuuden, että
+Inger Gyldenlöve on äitini, janoan enemmän kuin koskaan ennen nähdä
+hänen kasvonsa.
+
+Oi, hän se on! Miten ylpeä ja ylhäinen! Sellaiseksi olen häntä aina
+kuvitellut! Älkää peljätkö, rakas herra; -- minä en ilmaise itseäni.
+Sitten kun sain tämän tietää, tunnen itseni ikäänkuin entistä
+vanhemmaksi ja älykkäämmäksi. Minä en tahdo enää olla hurja ja
+ajattelematon. Minä tahdon olla kuin muutkin aatelisjunkkerit. --
+Kuulkaa, sanokaapas, -- tietääkö hän, että minä olen täällä? Olette kai
+häntä valmistanut?
+
+NILS LYKKE.
+
+Kyllä, sen olen tosin tehnyt, mutta --
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Mutta?
+
+NILS LYKKE.
+
+-- hän ei tahdo teitä tunnustaa pojakseen.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Ei tahdo tunnustaa minua? Mutta onhan hän äitini. -- Oi, JOS ei ole
+muuta neuvoa -- (vetää esille sormuksen, joka hänellä on nauhassa
+kaulassaan) -- niin näyttäkää hänelle tämä sormus. Se on ollut
+kaulassani pienestä asti. Sen asian hän ehkä tuntee.
+
+NILS LYKKE.
+
+Pois sormus, onneton! Kätköön heti, sanon! -- Te ette ymmärrä minua.
+Inger-rouva ei suinkaan epäile, ettette olisi hänen lapsensa; mutta,
+niin -- katsokaa ympärillenne, katsokaa tällaista rikkautta. Noita
+mahtavia kanta-isiä ja sukulaisia, joiden kuvat seinillä komeilevat. Ja
+viimein häntä itseään, tuota ylpeää naista, joka on tottunut käskemään
+valtakunnassa ensimäisenä aatelisrouvana. Luuletteko, että hänestä on
+mieluista näyttää köyhää, yksinkertaista sotamiestä ihmisille ja sanoa:
+tässä on minun poikani!
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niin, te olette kyllä oikeassa. Minä olen köyhä ja yksinkertainen.
+Minulla ei ole tarjota hänelle mitään sen vastikkeeksi, jota häneltä
+vaadin. Oi, koskaan ei köyhyys ole minua ennen painanut. -- Mutta
+sanokaas: mitä minun on mielestänne tehtävä voittaakseni hänen
+hyvyytensä? Sanokaa te, rakas herra. Tehän sen varmaan tiedätte.
+
+NILS LYKKE.
+
+Teidän on vallattava maita ja valtakuntia. Mutta ennenkuin se on tehty,
+älkää suinkaan loukatko hänen korviaan hiiskumalla sukulaisuudesta tai
+muusta. Hän käyttäytyy nyt kuin pitäisi teitä muka oikeana kreivi
+Sturena; -- kunnes te itse näytätte, että te ansaitsette päästä hänen
+pojakseen.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Oi, mutta neuvokaa nyt --!
+
+NILS LYKKE.
+
+Vaiti; hiljaa!
+
+INGER-ROUVA
+
+(kääntyy ja ojentaa _Nils Lykkelle_ paperin).
+
+Herra ritari, -- tässä on vakuutukseni.
+
+NILS LYKKE.
+
+Minä teitä kiitän.
+
+INGER-ROUVA
+
+(huomaten _Nils Steninpojan_).
+
+Ah, -- tämä nuorimies on --?
+
+NILS LYKKE.
+
+Niin, Inger-rouva, hän on kreivi Sture.
+
+INGER-ROUVA
+
+(syrjään, katsoo salaa _Nils Steninpoikaan_).
+
+Joka piirre hänessä; -- niin, hyvä Jumala, -- hän on Sten Sturen poika!
+(Menee _Nils Steninpoikaa_ lähemmäksi ja sanoo kylmän kohteliaasti:)
+Olkaa tervehditty kattoni alle, herra kreivi! Teistä riippuu,
+siunaammeko vuoden kuluttua tätä kohtaustamme vai emme.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Minusta? Oi, käskekää, mitä minun pitää tehdä? Uskokaa, minulla on sekä
+rohkeutta että mieltä --
+
+NILS LYKKE
+
+(kuuntelee levottomana).
+
+Mitä tuo meteli ja hälinä on, Inger-rouva? Tunkeutuvat tänne. Mitä tämä
+merkitsee?
+
+INGER-ROUVA
+
+(korottaa ääntänsä).
+
+Vainajat heräävät!
+
+(_Olaf Skaktavl_, _Einar Huk_, _Björn_, _Finn_ sekä joukko talonpoikia
+ja palvelijoita tulee sisään taustalta oikealta puolelta.)
+
+TALONPOJAT JA PALVELIJAT.
+
+Tervehdimme sinua, rouva Inger Gyldenlöve!
+
+INGER-ROUVA
+
+(_Olaf Skaktavlille_).
+
+Oletteko sanonut heille, mitä on tekeillä?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Kaikki, mitä heidän tarvitsee tietää.
+
+INGER-ROUVA
+
+(kansanjoukolle).
+
+Niin, nyt, uskolliset palvelijat ja alustalaiset, nyt saatte varustautua
+aseihin niinkuin suinkin osaatte. Mitä äsken tänä iltana vastustin,
+olkoon nyt teille täysin luvattu. Ja tässä näytän teille nuoren kreivi
+Sturen, Ruotsin tulevan hallitsijan -- ja myöskin Norjan, jos Jumala
+tahtoo.
+
+VÄKI
+
+(yhteen ääneen).
+
+Eläköön kreivi Sture!
+
+(Yleistä kuhinaa; sekä alustalaiset että palvelijat valitsevat itselleen
+aseita ja pukeutuvat haarniskoihin ja kypäröihin kovan melun
+vallitessa).
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa ja rauhattomana).
+
+Vainajat heräävät, hän sanoi. Vain silmäin lumeeksi manasin kapinan
+paholaisen esille. Kirottua, jos se kasvaa yli voimieni.
+
+INGER-ROUVA
+
+(_Nils Steninpojalle_).
+
+Minulta saatte nyt ensimäisen apujoukon -- kolmekymmentä talonpoikaa,
+ratsumiehiä, jotka ovat valmiit seuraamaan ja suojelemaan teitä. Uskokaa
+minua, -- ennenkuin ehditte rajalle, on teidän ja minun sotamerkkieni
+ympärille kokoontunut satoja. Ja nyt lähtekää Jumalan avulla!
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Kiitokset, -- Inger Gyldenlöve! Kiitokset, ja olkaa varma, ettei teidän
+tarvitse koskaan hävetä -- hävetä kreivi Sturea! Jos minut vielä näette,
+olen vallannut maita ja valtakuntia!
+
+NILS LYKKE
+
+(itsekseen).
+
+Niin, jos hän sinut näkee!
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Hevoset odottavat, hei miehet! Oletteko valmiit --?
+
+TALONPOJAT.
+
+Ollaan, heti, lähdetään!
+
+NILS LYKKE
+
+(rauhattomana _Inger-rouvalle_).
+
+Kuinka? Ei kai aikomuksenne ole jo tänä yönä --?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Juuri nyt, herra ritari!
+
+NILS LYKKE.
+
+Ei, ei, mahdotonta!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Niinkuin sanoin.
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa _Nils Steninpojalle_).
+
+Älkää totelko häntä!
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Mitä voin? Minä *tahdon*, minun *täytyy*!
+
+NILS LYKKE.
+
+Mutta on varma perikatonne, jos --
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Olkoon! *Hän* minua käskee --
+
+NILS LYKKE
+
+(vaatien).
+
+Entä *minä*?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Minä pidän sanani, luottakaa siihen. Salaisuus ei pääse huuliltani
+ennenkuin annatte siihen luvan. Mutta hän on minun äitini.
+
+NILS LYKKE
+
+(syrjään).
+
+Ja Jens Bjelke vaanii maantiellä. Kirottua! Hän kaappaa saaliin minun
+kynsistäni -- (_Inger-rouvalle_.) Odottakaa huomiseen.
+
+INGER-ROUVA
+
+(_Nils Steninpojalle_).
+
+Kreivi Sture -- totteletteko minua vai ette?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Satulaan! (Rientää taustalle.)
+
+NILS LYKKE
+
+(syrjään).
+
+Onneton! Hän ei tiedä, mitä tekee! (_Inger-rouvalle_.) No, kun ei auta,
+niin -- jääkää hyvästi! (Kumartaa nopeasti ja aikoo poistua.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(pidättää häntä).
+
+Ei, jääkää! Ei noin, herra ritari, -- noin vain!
+
+NILS LYKKE
+
+Mitä tarkoitatte?
+
+INGER-ROUVA
+
+(hillityllä äänellä).
+
+Nils Lykke, -- te olette petturi! Hiljaa! Älkää antako kenenkään
+huomata, että johtajien leirissä on riitaisuutta. Pietari Kanslerin
+luottamuksen olette hankkinut jollakin pirullisella juonella, josta en
+pääse perille --. Te olette pakottanut minut kapinan töihin, -- ette
+auttaaksenne asiaamme, vaan ajaaksenne omaanne, mikä se lieneekin. Minä
+en voi enää peräytyä. Mutta älkää silti luulko, että olette voittanut!
+Minä osaan tehdä teidät vaarattomaksi --
+
+NILS LYKKE
+
+(tapailee tahtomattaankin miekkansa kahvaa).
+
+Rouva Inger!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Olkaa huoletta, herra valtaneuvos! Kysymys ei ole hengestänne. Mutta
+Östråtin portista ette mene ennenkuin voitto on meidän.
+
+NILS LYKKE.
+
+Kuolema ja kirous!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Vastarinta on turhaa. Te ette pääse täältä. Pysykää siis hiljaa, se on
+viisainta, mitä voitte tehdä.
+
+NILS LYKKE
+
+(itsekseen).
+
+Ah, minua vedettiin nenästä. Hän oli minua ovelampi. (Ajatus välähtää
+hänen päässään.) Mutta jos kuitenkin --?
+
+INGER-ROUVA
+
+(hiljaa _Olaf Skaktavlille_).
+
+Seuratkaa kreivi Sturea rajalle saakka. Menkää sitten viipymättä Pietari
+Kanslerin luo ja tuokaa lapseni minulle. Nyt ei hänellä enää ole mitään
+syytä pidättää minun omaani itsellään. (Lisää, kun _Olaf Skaktavl_ aikoo
+lähteä.) Odottakaa; jokin merkki. -- Se, jolla on Sten Sturen sormus, on
+oikea henkilö.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Kautta kaikkien pyhäin, te saatte hänet!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kiitos, kiitos, uskollinen ystäväni.
+
+NILS LYKKE
+
+(_Finnille_, kutsuttuaan hänet muiden huomaamatta luokseen ja
+supateltuaan hänen kanssaan).
+
+Siis, -- koeta pujahtaa ulos. Älä anna kenenkään nähdä itseäsi.
+Neljänneksen päässä täältä ovat ruotsalaiset väijyksissä. Ilmoita
+päällikölle, että kreivi Sture on kuollut. Sitä nuorta miestä ei *saa*
+vahingoittaa. Sano päällikölle *se*. Sano, että junkkerin henki on
+minulle arvokkaampi kuin tuhansien muitten.
+
+FINN.
+
+Tottelen.
+
+INGER-ROUVA
+
+(joka sillä välin on pitänyt _Nils Lykkeä_ silmällä).
+
+Ja lähtekää nyt kaikki, Jumala kanssanne! (Osoittaen _Nils Lykkeä_.)
+*Tuo* jalo ritari tuossa ei voi näin epämukavasti lähteä Östråtista
+ystäviensä luota. Hän haluaa odottaa täällä, kunnes voitonviesti saapuu.
+
+NILS LYKKE
+
+(itsekseen).
+
+Saatana!
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(tarttuen häntä käteen).
+
+Luottakaa minuun, -- teidän ei tarvitse kauan sitä odottaa.
+
+NILS LYKKE.
+
+Se on hyvä; sangen hyvä! (Itsekseen.) Kaikki voidaan vielä voittaa. Jos
+vain sana minulta joutuu ajoissa Jens Bjelkelle --
+
+INGER-ROUVA
+
+(vouti _Einar Hukille_, osoittaen _Finniä_).
+
+Ja tuo mies pannaan varmaan talteen linnan kellariin.
+
+FINN.
+
+Minä?
+
+VOUTI JA PALVELIJAT.
+
+Finn!
+
+NILS LYKKE
+
+(hiljaa).
+
+Nyt upposi viimeisen toivoni ankkuri!
+
+INGER-ROUVA
+
+(käskevästi).
+
+Alas kellariin!
+
+(_Einar Huk_, _Björn_ ja _pari palvelijaa_ vievät _Finnin_ ulos
+vasemmalle.)
+
+KOKO JOUKKO
+
+(paitsi _Nils Lykkeä_, rynnäten ulos oikealle).
+
+Matkaan! Satulaan! Eläköön Inger Gyldenlöve!
+
+INGER-ROUVA
+
+(lähitse _Nils Lykkeä_ seuraten poistuvia).
+
+Kuka voittaa?
+
+NILS LYKKE
+
+(jääden yksin).
+
+Kuka? Niin, voi sinua itseäsi; -- se on sinulle kallis voitto. Minä
+pesen käteni. *Minä* en häntä murhaa!
+
+Mutta saalis menee kuitenkin käsistäni. Ja kapina kasvaa ja leviää! --
+Ah, typerään, järjettömään leikkiin rupesin! (Kuuntelee ikkunan
+ääressä.)
+
+Tuolla ne ratsastavat rämisten ulos portista. -- Nyt he menivät --, se
+suljetaan; -- ja tässä olen minä vankina.
+
+Ei mahdollisuutta päästä pois! Puolen tunnin kuluttua karkaavat
+ruotsalaiset hänen kimppuunsa. Hänellä on kolmekymmentä hyvin asestettua
+ratsumiestä. Nousee taistelu elämästä ja kuolemasta. --
+
+Mutta jos ne kuitenkin ottavat hänet elävältä vangiksi? -- Jospa olisin
+vapaa, voisin tavoittaa ruotsalaiset ennenkuin he ehtivät rajalle ja
+saada hänet itselleni.
+
+(Menee tausta-ikkunan luo ja katselee ulos.) Kirottua! Vartiat joka
+paikassa. Eikö löydy mitään keinoa? (Kulkee nopeasti jälleen poikki
+salin; pysähtyy ja kuuntelee.)
+
+Mitä tuo on? Laulua ja soittoa. Kuuluu varmaan Elina-neidon kamarista.
+Niin, hän siellä soittaa. Valvoo siis vielä -- -- (Jokin ajatus näyttää
+pälkähtävän hänen päähänsä.)
+
+Elina! Ah, jos se onnistuisi! Jos olisi mahdollista! Ja miksipä ei? Enkö
+minä ole vielä minä? Laulu sanoo:
+
+      »Joka impi huokaa puoleen Herran;
+      Jos omani ois Nils Lykke kerran!»
+
+Entä *hän* --? -- -- Elina Gyldenlöve minut pelastaa!
+
+(Menee nopeasti, mutta hiiviskellen ensimäisestä ovesta vasemmalle.)
+
+
+
+
+VIIDES NÄYTÖS.
+
+
+(Ritarisali. On edelleen yö. Salia valaisee heikosti ainoastaan
+kynttilä, joka on jalassaan pöydällä, etualalla oikealla. Rouva _Inger
+Gyldenlöve_ istuu pöydän ääressä ajatuksiinsa vaipuneena.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(lyhyen vaitiolon jälkeen).
+
+Maan viisaimmaksi sanovat he minua. Luulen, että sitä *olenkin*.
+Viisain. -- Kukaan ei tiedä, miksi minä olen viisain. Kolmattakymmentä
+vuotta olen taistellut pelastaakseni lapseni. *Siinä* on arvoituksen
+avain. *Se* se antaa älyä otsaan. --
+
+Älyä? Mihin joutui älyni tänä yönä? Mihin haipui huolenpito asioistani?
+Korvissani humisee ja soi. Näen edessäni haamuja, niin ilmi-elävinä,
+että voisin käydä niihin kiinni. (Kavahtaa ylös.)
+
+Vapahtaja, mitä tämä on? Enkö enää järkeäni hallitse? Siihenkö veisi
+viimein, että minä, että minä --?
+
+(Pusertaa päälakeaan; istuutuu sitten jälleen ja sanoo rauhallisemmin.)
+
+Oh, ei se ole mitään. Se menee ohitse. Ei mitään hätää; -- -- se menee
+ohitse.
+
+Kuinka rauhallista täällä salissa on tänä yönä! Yksikään suvun isä tai
+omainen ei katso uhkaavasti minua. Ei tarvitse enää heitä kääntää
+seinään päin. (Nousee taas.)
+
+Niin, oli hyvä, että viimeinkin rohkaisin mieleni. Me voitamme, -- ja
+sitten olen perille päässyt. Saan lapseni takaisin. (Tarttuu
+kynttilänjalkaan poistuakseen, mutta pysähtyykin ja sanoo itsekseen.)
+
+Perillä? Päämaali? Saada hänet takaisin? *Sekö* vain, -- ei sitten
+mitään muuta? (Laskee kynttilän takaisin pöydälle.)
+
+Nuo sattuman sanat, jotka Nils Lykke tuli virkkaneeksi --. Kuinka voi
+hän nähdä syntymättömän ajatukseni? (Hiljemmin.)
+
+Kuninkaan äidiksi. Kuninkaan äidiksi, hän sanoi. -- Ja miksipä ei? Eikö
+sukuni ole ennen minua hallinnut kuninkaitten tavoin, joskaan heillä ei
+ole ollut kuninkaan nimeä? Eikö *minun* pojallani ole yhtä oikeutetut
+vaatimukset Sture-suvun oikeuksiin kuin tuolla toisella? Jumalan edessä
+hänellä ne on, -- totisesti, jos taivaassa on oikeutta.
+
+Ja näistä oikeuksista olen pelon hetkellä kirjallisesti luopunut. Olen
+huolimattomin käsin antanut ne pois, -- hänen vapautensa lunnaina.
+
+Jos voisin ne saada takaisin? -- Heräisiköhän taivaan viha, jos minä --?
+Manaisinkohan itselleni uuden onnettomuuden ja hädän --? -- -- Kuka
+tietää; -- kukapa tietää! Varminta lie minun kieltäytyä. (Tarttuu
+jälleen kynttilään.) Saanhan takaisin lapseni. *Sen* tulee riittää.
+Koetan nyt levätä. Kaikki nuo uskaliaat ajatukset, -- nukkua ne päästäni
+pois. (Menee taustaa kohti; mutta pysähtyy keskellä lattiaa ja sanoo
+aprikoiden)
+
+Kuninkaan äiti!
+
+(Poistuu hitaasti vasemmasta tausta-ovesta.)
+
+(Lyhyen ajan jälkeen tulevat _Nils Lykke_ ja _Elina Gyldenlöve_ aivan
+hiljaa sisään ensimäisestä ovesta vasemmalta. _Nils Lykkellä_ on pieni
+lyhty kädessä.)
+
+NILS LYKKE
+
+(valaisee huonetta tarkastellen ympärilleen ja kuiskaa).
+
+Kaikki on hiljaista. Minun täytyy lähteä.
+
+ELINA.
+
+Oi, salli minun siis vielä yksi ainoa kerta katsoa sinua silmiin,
+ennenkuin jätät minut.
+
+NILS LYKKE
+
+(syleilee häntä).
+
+Elina!
+
+ELINA
+
+(pienen vaitiolon jälkeen).
+
+Etkö koskaan enää tule Östråtiin?
+
+NILS LYKKE.
+
+Kuinka voit luulla niin? Etkö ole nyt kihlattuni? -- Mutta tahdotko sinä
+olla minulle uskollinen, Elina? Etkö unohda minua ennenkuin jälleen
+kohtaamme?
+
+ELINA.
+
+*Tahdonko* olla uskollinen? Onko minulla omaa tahtoa enää? Voisinko muka
+olla sinulle uskoton, vaikkapa tahtoisin? -- Sinä tulit yön hetkellä;
+kolkutit oveeni; -- ja minä sinulle avasin. Sinä puhuit minulle. Mitä
+puhuit sinä? Sinä tuijotit minua silmiin. Mikä arvoituksellinen voima se
+hurmasi ja lumosi minut, niinkuin taikaverkkoon? (Kätkee kiireesti
+kasvonsa _Nils Lykken_ olkapäätä vasten.) Oi, älä katso minua tämän
+jälkeen. -- -- Uskollinen, kysyt? Minähän *olen* sinun. Olen *sinun*; --
+minun täytyy olla -- aina ja iankaikkisesti.
+
+NILS LYKKE.
+
+Niinpä olet siis, kautta ritarikunniani, istuva, ennenkuin vuosi loppuun
+kuluu, emäntänä isieni linnassa.
+
+ELINA.
+
+Ei lupauksia, Nils Lykke! Älä vanno mitään.
+
+NILS LYKKE.
+
+Mikä sinulla on? Miksi pudistat niin surullisesti päätäsi?
+
+ELINA.
+
+Koska tiedän, että suloisia sanoja, jotka hurmasivat mieleni, olet
+kuiskannut monen monille ennen minua. Ei, ei, älä vihastu, armaani! Minä
+en moiti sinua, niinkuin tein silloin, kun en tuntenut vielä sinua.
+Nythän tiedän, miten paljon korkeammalle kaikkia muita sinä pyrit. Mitä
+voi rakkaus olla *sinulle* muuta kuin leikkiä ja naiset muuta kuin
+leluja.
+
+NILS LYKKE.
+
+Elina, -- kuule minua!
+
+ELINA.
+
+Olen kasvanut sinun nimesi kaiun ympäröimänä. Minä vihasin sitä nimeä,
+koska elämäsi mielestäni loukkasi kaikkia naisia. Ja kuitenkin, --
+kuinka merkillistä, -- kun unelmissani suunnittelin omaa tulevaa
+elämääni, silloin olit sinä aina sankarini, tietämättäni sitä. Nyt minä
+sen huomaan. Mitä suurta silloin tunsinkaan! Aavistelevaa,
+arvoituksellista kaipuuta sinun puoleesi, sinun ainoan, -- sinun, joka
+olit kerran tuleva ja näyttävä minulle koko elämän ihanuuden.
+
+NILS LYKKE
+
+(syrjään, laskien lyhdyn kädestään pöydälle).
+
+Kuinka on laitani? Tämä pyörryttävä, mukaansa vievä voima --. Jos on
+rakkautta, niin en ole sitä ennen tätä hetkeä tuntenut. Eikö vielä olisi
+aika? Ah, tuo hirvittävä Lucian asia! (Vaipuu istumaan tuolille.)
+
+ELINA.
+
+Mikä sinulla on? Niin raskas huokaus --
+
+NILS LYKKE.
+
+Oi, ei mitään, -- ei mitään!
+
+Elina, -- nyt tahdon tunnustaa sinulle suoraan kaikki. Minä olen
+pettänyt sekä suulla että silmillä, ja monen monille olen sanonut samaa,
+mitä tänä yönä sinulle kuiskailin. Mutta usko minua --
+
+ELINA.
+
+Hiljaa! Ei mitään siitä. Eihän minun rakkauteni ole pieninkään korvaus
+kaikesta, mitä sinä minulle lahjoitat. Oi ei; minä rakastan sinua siksi,
+että jokainen sinun silmänluontisi on kuninkaallinen käsky, joka sitä
+vaatii. (Asettuu maahan _Nils Lykken_ jalkoihin.)
+
+Oi, salli minun vielä kerran painaa se kuninkaan käsky syvälle sieluuni,
+joskin tiedän hyvin, että se on kirjoitettu tänne ainiaaksi ja
+iankaikkisesti.
+
+Hyvä Jumala, -- kuinka sokea olen ollut itseäni kohtaan! Vielä tänä
+iltana sanoin äidilleni: »voidakseni elää, täytyy minulla olla
+ylpeyteni». Mitä sitten ylpeyteni on? Tietää kansalaiseni vapaiksi ja
+sukuni kunnioitetuksi kautta maan? Oi, ei, ei! Minun rakkauteni on
+ylpeyteni. Pikku koira on ylpeä, kun se tohtii istua herransa jaloissa
+ja saa leivänmuruja hänen kädestään. Samoin olen minäkin ylpeä,
+niinkauan kuin uskallan istua sinun jaloissasi, kun sinun sanasi ja
+silmäsi ruokkivat minua elämän leivällä. Katso, siksi sanon sinulle,
+niinkuin sanon äidilleni: »voidakseni elää, täytyy minulla olla
+rakkauteni»; sillä siihen ylpeyteni sisältyy nyt ja aina.
+
+NILS LYKKE
+
+(vetää hänet syliinsä).
+
+Ei, ei jaloissani, vaan rinnallani on paikkasi, -- aina, miten korkealle
+kohtalo minut saattaneekin asettaa. Niin, Elina, -- sinä olet johtanut
+minut paremmalle tielle; ja jos minun kerran on sallittu tehdä kunniakas
+työ ja sovittaa, mitä hurjassa nuoruudessani olen rikkonut, on kunnia
+sinun ja minun yhdessä.
+
+ELINA.
+
+Oi, sinä puhut, niinkuin minä olisin se sama Elina, joka illalla heitti
+kukkakimpun jalkoihisi. Kirjoistani luin rikkaasta elämästä kaukaisissa
+maissa. Torvien soiden ratsastaa ritari vihreään viitaan haukka
+käsivarrellaan. Niin kuljet sinäkin läpi elämän; -- niin nimesi kaikuu
+edelläsi, minne saapunet. Ainoa, mitä *minä* tältä rakkaudelta pyydän,
+on saada levätä kuin haukka käsivarrellasi. Kuin *haukka* olin minäkin
+sokea valolle ja elämälle, kunnes sinä otit pois silmiltäni siteen ja
+annoit minun lentää ilmoihin ja yli viidan huippujen. Mutta, usko minua,
+-- kuinka rohkeasti siipeni levitänkin, aina palaan kuitenkin takaisin
+häkkiini.
+
+NILS LYKKE
+
+(nousee).
+
+Niinpä uhmaan minäkin menneisyyttä! Kas tässä, -- ota tämä sormus; ja
+ole minun Jumalan ja ihmisten edessä, -- minun, vaikka vainajain uni
+siitä häiriytyisi --
+
+ELINA.
+
+Sinä peloitat minua. Miksi sanoit sinä --?
+
+NILS LYKKE.
+
+Ei se ollut mitään. Tule nyt; anna minun asettaa sormus sormeesi. -- Kas
+niin; nyt olen kihlannut sinut!
+
+ELINA.
+
+*Minä* Nils Lykken morsian! Tuntuu kuin olisi unta, -- kaikki tämä, mitä
+tänä yönä on tapahtunut. Oi, mutta niin ihanaa unta! Minun rintani on
+niin keveä. Ei ole sielussani enää katkeruutta eikä vihaa. Minä tahdon
+sovittaa kaikki vääryyteni. Olen ollut tyly äidilleni. Huomenna menen
+hänen luokseen; hän antakoon minulle anteeksi, mitä olen rikkonut.
+
+NILS LYKKE.
+
+Ja suokoon suostumuksensa liittoomme.
+
+ELINA.
+
+Sen hän tekee. Oi, minä tiedän sen varmasti. Minun äitini on hyvä;
+kaikki ihmiset ovat hyviä; -- minulla ei ole enää kaunaa ketään kohtaan
+-- paitsi yhtä.
+
+NILS LYKKE.
+
+Paitsi yhtä?
+
+ELINA.
+
+Oi, se on surullinen juttu. Minulla oli sisar --
+
+NILS LYKKE.
+
+Lucia?
+
+ELINA.
+
+Tunsitko sinä Lucian?
+
+NILS LYKKE.
+
+En, en; olen kuullut vain hänen nimensä.
+
+ELINA.
+
+Myöskin hän antoi sydämensä eräälle ritarille, joka -- petti hänet. Nyt
+on hän taivaassa.
+
+NILS LYKKE.
+
+Ja sinä?
+
+ELINA.
+
+Vihaan ritaria.
+
+NILS LYKKE.
+
+Älä häntä vihaa! Jos sielussasi on laupeutta, anna hänelle anteeksi,
+mitä hän on rikkonut. Usko minua, hänellä on rangaistus omassa
+rinnassaan.
+
+ELINA.
+
+Hänelle en koskaan anna anteeksi! Minä en *voi*, vaikka tahtoisinkin;
+sillä niin pyhästi olen vannonut -- -- (Kuunnellen.) -- Hst! Kuulitkos?
+
+NILS LYKKE.
+
+Mitä? Mistä?
+
+ELINA.
+
+Ulkoa; kaukaa. Siellä ratsastaa joukko miehiä maantiellä --
+
+NILS LYKKE
+
+Ah, ne ovat *he*! Ja minä unohdan --! He tulevat tänne. Vaara uhkaa!
+Minun täytyy lähteä!
+
+ELINA.
+
+Mutta minne? Oi. Nils Lykke, mitä salaat sinä --?
+
+NILS LYKKE.
+
+Huomenna, Elina, tulen takaisin. Nyt nopeasti, -- missä on se
+salakäytävä, josta puhuit?
+
+ELINA.
+
+Hautakammion läpi. Katso täällä -- on luukku --
+
+NILS LYKKE.
+
+Hautakammion! (itsekseen.) Vaikkapa; pelastaa hänet täytyy!
+
+ELINA
+
+(ikkunan ääressä).
+
+Ratsujoukko on aivan portin takana -- (Ojentaa _Nils Lykkelle_ lyhdyn.)
+
+NILS LYKKE.
+
+Hyvä -- (Alkaa laskeutua luukusta alas.)
+
+ELINA.
+
+Mene pitkin käytävää arkun luo asti, jossa on pääkallo ja musta risti;
+se on Lucian --
+
+NILS LYKKE
+
+(nousee kiireesti takaisin ja lyö luukun kiinni).
+
+Lucian --. Phui!
+
+ELINA.
+
+Mitä sanot?
+
+NILS LYKKE.
+
+Oh, ei mitään. Ruumiin haju minua pyörrytti.
+
+ELINA.
+
+Kuule, ne kolkuttavat porttiin!
+
+NILS LYKKE
+
+(pudottaa lyhdyn).
+
+Ah, liian myöhäistä --! (Kamaripalvelija _Björn_ tulee kiireesti
+kynttilä kädessä oikealta.)
+
+ELINA
+
+(rientää häntä vastaan).
+
+Mitä tämä on, Björn? Mitä on tapahtunut?
+
+BJÖRN.
+
+Päällekarkaus! Kreivi Sture --
+
+ELINA.
+
+Kreivi Sture? Mikä hänellä?
+
+NILS LYKKE.
+
+Surmattuko?
+
+BJÖRN
+
+(_Elinalle_).
+
+Missä on äitinne?
+
+KAKSI PALVELIJAA
+
+(syöksyy sisään oikealta).
+
+Inger-rouva! Inger-rouva!
+
+ROUVA INGER GYLDENLÖVE
+
+(sytytetty kynttilä kädessä tulee sisään vasemmalta takimmaisesta ovesta
+ja sanoo nopeasti).
+
+Tiedän kaikki. Menkää alas linnanpihaan. Pitäkää portti auki ystäville,
+mutta muille kiinni.
+
+(Laskee kynttilän pöydälle vasemmalle. _Björn_ ja palvelijat poistuvat
+oikealle.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(_Nils Lykkelle_).
+
+*Sellainen* se ansa siis oli, herra valtaneuvos!
+
+NILS LYKKE.
+
+Inger Gyldenlöve, minä vakuutan --!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Väijytys, jossa hänet vangittaisiin, heti, kun olitte saanut minulta
+tuon lupauksen, joka voi murskata minut!
+
+NILS LYKKE
+
+(vetäen poveltaan lupaus-paperin ja repien sen kappaleiksi).
+
+Tässä lupauksenne. Minä en pidä itselläni mitään, joka todistaisi teitä
+vastaan.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mitä teette?
+
+NILS LYKKE.
+
+Minä puollan tästä hetkestä teitä. Jos olen rikkonut teitä vastaan, --
+niin, kautta taivaan, koetan sovittaa rikokseni. Mutta ulos *täytyy*
+minun nyt päästä, vaikka raivata tie miekallani! -- Elina, -- sano
+äidillesi kaikki! -- Ja te, Inger-rouva, olkoon tilimme unohdettu. Olkaa
+jalomielinen ja -- vaiti! Uskokaa minua: te olette minulle kiitollinen
+ennenkuin päivä nousee.
+
+(Kiiruhtaa ulos oikealle.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(katsoo korskeana hänen jälkeensä).
+
+Kas niin! Ymmärrän hänet!
+
+(Kääntyy _Elinan_ puoleen.)
+
+Nils Lykke --? No --?
+
+ELINA.
+
+Hän kolkutti oveeni ja asetti tämän sormuksen sormeeni.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja rakastaa sinua koko sydämestään?
+
+ELINA.
+
+Niin hän sanoi, ja minä uskon häntä.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kauniisti tehty, Elina! Hahaa, herra ritarini, nyt tulee *minun*
+vuoroni!
+
+ELINA.
+
+Äiti -- te olette niin omituinen. Oi, minä tiedän sen kyllä, -- minun
+tyly käytökseni vihastutti teidät.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ei suinkaan, Elina! Sinä olet kuuliainen tytär. Laskit hänet sisään;
+kuuntelit hänen koreita sanojaan. Käsitän hyvin, mikä ponnistus se
+sinulle oli; sillä tunnenhan vihasi --
+
+ELINA.
+
+Mutta! äitini --!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hiljaa! Meidän aikeemme sopivat yhteen. Miten sinä teitkään, älykäs
+lapseni? Minä näin rakkauden oikein loistavan hänestä! Pidä häntä nyt
+kiinni! Vedä yhä tiukemmalle ansaan; ja sitten --. Ah, Elina, jos
+voisimme raastaa hänen rinnastaan tuon valapaton sydämen.
+
+ELINA.
+
+Voi minua -- mitä sanotte!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Älä anna luontosi lannistua. Kuule, minulla on sana, joka pitää pystyssä
+sinut. Tiedä siis. -- (Kuunnellen.) Nyt he taistelevat portin takana.
+Kärsivällisyyttä! Kohta hän tulee. (Kääntyy jälleen _Elinan_ puoleen.)
+Tiedä siis: Nils Lykke oli se mies, joka saattoi sisaresi hautaan.
+
+ELINA
+
+(huutaen).
+
+Lucia!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hän se oli, niin totta kuin meillä on kostaja!
+
+ELINA.
+
+Taivas minua nyt auttakoon!
+
+INGER-ROUVA
+
+(kauhistuneena).
+
+Elina --?
+
+ELINA.
+
+Olen hänen kihlattunsa Jumalan edessä.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Onneton lapsi -- mitä olet tehnyt!
+
+ELINA
+
+(samein äänin).
+
+Rikkonut sydämeni rauhan. -- Hyvää yötä, äiti!
+
+(Poistuu vasemmalle.)
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hahahaa! Alas luisuu Inger Gyldenlöven suku! Se oli viimeinen tyttäreni.
+
+Miksi en voinut olla puhumatta? Jos hän ei olisi mitään tiennyt, olisi
+hän ehkä tullut onnelliseksi, -- tavallansa.
+
+Sen piti käydä niin! On *kirjoitettu* tuolla tähdissä, että minun on
+taitettava yksi vihreä oksa toisensa jälkeen, kunnes koko puu on paljas
+ja lehdetön.
+
+Antaa mennä; menköön! Nyt saan takaisin poikani. Muita, tyttäriäni, en
+tahdo muistella.
+
+Tilille? Käydä tilille? -- Ah, se on viimeisenä päivänä vasta. -- On
+pitkä aika ennenkuin se tulee.
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(huutaa ulkona oikealla)
+
+Hei, -- murtakaa portti!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kreivi Sturen ääni --!
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(aseettomana ja revityin vaattein syöksyy sisään ja huutaa epätoivosta
+nauraen).
+
+Terveeksi jälleen, Inger Gyldenlöve!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Minkä menetitte?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Valtakuntani ja henkeni!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ja talonpojat? Sotilaani, -- mihin ne jätitte?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Osan näette pitkin maantietä. Kuka muut otti, en voi teille sanoa.
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(ulkoa oikealta).
+
+Kreivi Sture! Missä olette?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Täällä, täällä!
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(tulee sisään, oikea käsi kääreessä).
+
+INGER-ROUVA.
+
+Oi, Olaf Skaktavl --?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Oli mahdotonta päästä läpi väijytyksen.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Olette haavoittunut, näen.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Oh, yksi sormi vähemmän, siinä kaikki.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Missä ovat ruotsalaiset?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Kintereillämme. Murtavat porttia --
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Oo, Jeesus! Mutta ei, ei! Minä en *voi*, -- minä en tahdo kuolla!
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Jokin piilopaikka, Inger-rouva! Emmekö voi kätkeä häntä tänne jonnekin?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mutta jos he tutkivat talon?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niin, niin, he löytävät minut! Ja minut laahataan vankeuteen, tai
+hirtetään --! Oi, ei, Inger Gyldenlöve, -- sen minä varmaan tiedän, --
+sitä te ette anna tehdä!
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(kuunnellen).
+
+Lukko murtui --!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mieslauma ryntää porttikäytävään!
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Ja jättää elämä nyt! Nyt, kun sen vasta piti alkaa! Nyt, kun juuri sain
+tietää, että minulla on jotakin, jonka vuoksi elää! Ei, ei, ei! -- Älkää
+luulko, että olen pelkuri, Inger Gyldenlöve! Kun saisin vain sen verran
+elon päiviä, että --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ovat jo alhaalla linnantuvassa. (Vaativasti _Olaf Skaktovlille_.) Hänet
+*täytyy* pelastaa -- maksoi, mitä maksoi!
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(tarttuu _Inger-rouvan_ käteen)
+
+Oi, sen minä tiesin; -- te olette ylevä ja hyvä!
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Mutta miten? Kun emme voi piiloittaa häntä --
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Ah, minä tiedän; minä tiedän! Salaisuus --!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Salaisuus?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niin; teidän ja minun!
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kristus, -- tiedättekö te sen?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Kaikki. Ja nyt, kun on henki kysymyksessä --. Missä on ritari Nils
+Lykke?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Paennut.
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Paennut! Jumala minua auttakoon; sillä ainoastaan ritari voi kieleni
+päästää. -- Mutta henki on kalliimpi kuin lupaukset! Kun ruotsalaisten
+päällikkö tulee --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mitä silloin? Mitä aiotte?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Ostaa henkeni ja vapauteni; -- paljastaa hänelle kaikki.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Oi, ei, ei! Säälikää!
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Eihän ole muuta pelastusta. Kun kerron hänelle, mitä nyt tiedän --
+
+INGER-ROUVA
+
+(katsoen häneen järkytystään hilliten).
+
+Niin olette pelastettu?
+
+NILS STENINPOIKA.
+
+Niin juuri. Nils Lykke puhuu hyväkseni. Uskokaa, se on viimeinen keino.
+
+INGER-ROUVA
+
+(selviten ja päättävästi).
+
+Viimeinen keino? Olette oikeassa, -- viimeistä täytyy aina vielä
+koettaa. (Osoittaa vasemmalle.) Kas tuonne voitte kätkeytyä siksi aikaa.
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(hiljaa).
+
+Uskokaa minua, -- ette koskaan kadu tekoanne.
+
+INGER-ROUVA
+
+(puolittain itsekseen).
+
+Jumala suokoon, että sananne olisi totta!
+
+NILS STENINPOIKA
+
+(menee nopeasti ulos takimmaisesta ovesta vasemmalle).
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(aikoo seurata häntä, mutta _Inger-rouva_ pidättää).
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ymmärsittekö, mitä hän tarkoitti?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Se kurja! Hän ilmaisee teidän salaisuutenne, tahtoo uhrata teidän
+poikanne pelastaakseen itsensä.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kun on henki kysymyksessä, sanoi hän, niin täytyy koettaa viimeistä
+keinoa. -- Hyvä, Olaf Skaktavl, tapahtukoon niinkuin hän sanoi.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Mitä tarkoitatte?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Henki hengestä! Toisen heistä täytyy tuhoutua.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Ah, -- Te tahdotte --?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Jos ei tuon suuta tuolla tuketa ennenkuin hän pääsee ruotsalaisen
+päällikön puheille, niin kadotan poikani, jos hänet sitävastoin
+raivataan tieltä, niin saan aikanani vaatia kaikki hänen oikeutensa oman
+lapseni hyväksi. Silloin saatte nähdä, että vielä on malmia Inger
+Ottiksentyttäressä. Luottakaa siihen, -- kauan teidän ei tarvitse
+odottaa enää kostoa, jota kaksikymmentä vuotta olette janonnut. --
+Kuuletteko, he tulevat ylös portaita! -- Olaf Skaktavl! Teistä riippuu,
+olenko huomenna lapseton nainen vai --
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Käyköön niin! Vielä on minulla yksi luja koura tallella. (Ojentaa
+hänelle kätensä.) Inger Gyldenlöve, minun tähteni ei nimenne kuole
+sukupuuttoon. (Poistuu vasemmalle _Nils Stenssonin_ luo.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(kalpeana ja vavahtaen).
+
+Uskallanko tosiaan sen --?
+
+(Huoneesta kuuluu melua, hän rientää huudahtaen ovea kohti.)
+
+Ei, ei, -- se ei saa tapahtua!
+
+(Sisältä kuuluu raskas putoamisen jysäys; hän sulkee korvansa kaksin
+käsin ja rientää epätoivoisin katsein poikki lattian. Hetken päästä
+ottaa hän varovasti kätensä korviltaan, kuuntelee jälleen ja sanoo
+hiljaa.)
+
+Nyt se meni! Kaikki tuolla on hiljaista. -- Sinä näit sen, Jumala, että
+minä epäröin! Mutta Olaf Skaktavl oli liian nopeakätinen.
+
+OLAF SKAKTAVL
+
+(tulee vaitiollen saliin).
+
+INGER-ROUVA
+
+(lyhyen ajan jälkeen katsomatta häneen).
+
+Onko se tehty?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Hänestä saatte olla huoletta; -- hän ei anna ilmi ketään.
+
+INGER-ROUVA
+
+(kuin äsken).
+
+Hän on siis vaiti?
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+Kuusi tuumaa rautaa rinnassa. Kaasin hänet vasemmalla kädelläni.
+
+INGER-ROUVA.
+
+-- Niin, niin, oikea olisi ollutkin siihen liian hyvä.
+
+OLAF SKAKTAVL.
+
+*Se* on teidän asianne; -- ajatus lähti teistä! Ja nyt Ruotsiin! Rauha
+teille, siksi aikaa! Kun ensi kerran tapaamme Östråtissa, alan minä itse
+työni.
+
+(Poistuu takimmaisesta ovesta oikealle.)
+
+INGER-ROUVA.
+
+Käsissäni verta. Siihen piti sen siis mennä. -- Hän alkaa olla kalliisti
+ostettu.
+
+(Kamaripalvelija _Björn_ tulee sisään, seurassaan muutamia ruotsalaisia
+huoveja, ensimäisestä ovesta oikealta.)
+
+ERÄS HUOVEISTA.
+
+Anteeksi; -- jos olette linnanrouva --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Kreivi Stureako etsitte?
+
+HUOVI.
+
+Häntä.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Ette ole siinä tapauksessa harhateillä. Kreivi on hakenut suojaa
+luotani.
+
+HUOVI.
+
+Suojaa? Anteeksi, jalosyntyinen rouva, mutta sitä ette voi hänelle
+antaa, sillä --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Mitä sanotte, on kreivi itsekin käsittänyt, ja siksi hän on -- menkää,
+katsokaa itse -- siksi hän on surmannut itsensä.
+
+HUOVI.
+
+Surmannut itsensä?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Katsokaa itse, kuten sanoin. Tuolta huoneesta löydätte ruumiin. Ja koska
+hän nyt jo on joutunut toisen tuomarin eteen, niin pyydän, että hänet
+viedään täältä kaikella sillä kunnialla kuin hänen aatelinen
+syntyperänsä vaatii. -- Björn, sinä tiedät, että minun oma arkkuni on
+ollut monta vuotta valmiina salakamarissa. (Huoveille.) Siinä pyydän
+teitä viemään kreivi Sturen ruumiin Ruotsiin.
+
+ENSIMÄINEN HUOVI.
+
+Käskynne täytetään. (Eräälle toisista.) Juokse sinä ja vie tämä tieto
+herra Jens Bjelkelle. Hän odottaa muitten ratsumiesten kanssa kauempana
+maantiellä. Me toiset saamme lähteä tuonne ja -- -- --
+
+_(Yksi huoveista_ menee ulos oikealle, muut _Björnin_ kanssa huoneeseen
+vasemmalle.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(kulkee hetkisen vaiti ja rauhattomana ympäri salia).
+
+Ellei kreivi Sture sellaisella kiireellä olisi jättänyt jäähyväisiään
+maailmalle, olisi hän kuukauden päästä heilunut hirsipuussa tai saanut
+istua elinikänsä vankeudessa. Olisiko se ollut hänelle tätä parempi
+kohtalo?
+
+Tai hän olisi pelastanut henkensä heittämällä lapseni vihollisteni
+käsiin. *Minäkö* se siis hänet tapoin? Eikö susikin puolusta pentuaan?
+Kuinka uskaltavat he tuomita minua, jos iskinkin kynteni siihen
+olentoon, joka aikoi ryöstää minun oman lihani ja vereni? -- Se on
+seikka, jonka *täytyi* tapahtua. Jokainen äiti olisi tehnyt niinkuin
+minä.
+
+Mutta ei ole aikaa turhiin aprikoimisiin. Toimia minun pitää.
+
+(Asettuu pöydän ääreen vasemmalle.)
+
+Minä kirjoitan kaikille ystävilleni kautta maan. Kaikkien heidän täytyy
+nousta puolustamaan suurta asiaa. Uusi kuningas -- valtionhoitaja ensin
+ja sitten kuningas -- -- (Alkaa kirjoittaa, mutta keskeyttää
+ajatuksissaan ja sanoo hiljaa.)
+
+Kenenkä valitsevat he vainajan sijaan? -- Kuninkaan äiti --? Se on
+kaunis sana: kuninkaan äiti. Kuninkaan tappaja -- mikä eriskummallinen
+ajatus. Vastakohtia. Toinen, joka ottaa hengen kuninkaalta, ja toinen,
+-- antaa hengen kuninkaalle. (Nousee.)
+
+No hyvä, minä annan korvauksen siitä, mitä olen ottanut. -- Minun
+poikani olkoon kuningas! (istuutuu jälleen ja ryhtyy työhön, mutta
+työntää sen taas syrjään ja nojautuu taaksepäin tuolillaan.)
+
+On aina ilkeää, kun talossa on ruumis. Sentähden minun on nyt niin
+kummallinen olla. (Kääntää nopeasti päätään sivulle, ikäänkuin puhuen
+jollekulle.) Vai ei, muka? Mistä muusta se sitten johtuisi?
+(Aprikoiden.)
+
+Onko sitten niin suuri ero kaataa vihollinen tai surmata hänet? Knut
+Alfinpoika oli halkaissut miekallaan monta otsaa, ja kuitenkin oli hänen
+omansa rauhallinen kuin lapsen. Miksikä minä sitten aina näen tuon --
+(tekee kädellään liikkeen ikäänkuin iskien jotakuta veitsellä) tuon
+iskun sydämeen -- ja sitten punaisena virtaavan veren? (Hän soittaa ja
+jatkaa puhettaan penkoen papereitaan.)
+
+Tästä lähtien minä en tahdo sellaisia ilkeitä näkyjä. Tahdon tehdä työtä
+yötä ja päivää. Ja kuukauden kuluttua -- yhden kuukauden -- tulee minun
+poikani luokseni -- --
+
+
+BJÖRN
+
+(tulee sisään).
+
+Tekö soititte, rouva?
+
+INGER-ROUVA
+
+(kirjoittaen).
+
+Sinun pitää tuoda lisää kynttilöitä. Tästä alkaen minä tahdon paljon
+valoa huoneisiin.
+
+(_Björn_ menee takaisin vasemmalle.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(hetken päästä, nousten kiivaasti).
+
+Ei, ei, ei; -- minä en voi käyttää kynää tänä yönä! Päätäni polttaa ja
+Särkee. (Peljästyneenä kuunnellen.)
+
+Mikä se on? Oh, ne ruuvaavat arkun kantta kiinni tuolla.
+
+Silloin, kun olin lapsi, kertoivat minulle jutun kuolleesta ritari
+Aagesta, joka kulki kirstu seljässä. -- Jos tuonkin päähän pälkähtäisi
+tulla jonakin yönä kirstu seljässä kiittämään kestityksestä? (Hymyilee
+hiljaisesti.) Hm, -- meillä aikuisilla ei ole enää mitään
+lapsuususkoistamme. (Kiivaasti.) Mutta sellaiset sadut eivät kuitenkaan
+sovi! Ne tuovat rauhattomia unia. Kun minun poikani tulee kuninkaaksi,
+täytyy ne kieltää.
+
+(Hän käy pari kertaa edestakaisin; sitten avaa hän ikkunan.)
+
+Kuinkahan kauan mahtaa mennä ennenkuin ruumis alkaa mädätä? Kaikki
+huoneet täytyy tuulettaa. Niinkauan kuin sitä ei ole tehty, on täällä
+epäterveellinen olla.
+
+(_Björn_ tulee sisään tuoden kahta kynttilänjalkaa sytytetyin
+kynttilöin, ja asettaa ne pöydälle.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(joka on jälleen ryhtynyt papereihinsa).
+
+Se on oikein. Painakin nyt mieleesi, mitä sinulle sanon. Paljon
+kynttilöitä pöydälle! -- -- Mitä ne nyt hommaavat siellä sisällä?
+
+BJÖRN.
+
+Ne ruuvaavat vielä arkun kantta kiinni.
+
+INGER-ROUVA
+
+(kirjoittaen).
+
+Ruuvaavatko ne sen *hyvästi*?
+
+BJÖRN.
+
+Niin kuin on tarpeen.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Niin, niin, -- sinä et saata tietää, kuinka se on tarpeen. Pidä
+silmällä, että se tehdään huolellisesti. (Menee hänen luokseen käsi
+täynnä papereita ja sanoo salaperäisesti.) Björn, sinä olet vanha mies,
+mutta yhden asian painan sydämellesi: Varo kaikkia ihmisiä, -- sekä
+niitä, jotka *ovat* kuolleita, että niitä, joiden *täytyy* kuolla. --
+Mene nyt sinne -- mene, ja katso, että ne ruuvaavat kannen hyvin kiinni.
+
+BJÖRN
+
+(hiljaa, päätään pudistaen).
+
+En ymmärrä, mikä hänellä on.
+
+(Menee jälleen huoneeseen vasemmalle.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(ryhtyy sinetöimään erästä kirjettä, mutta heittää sen vielä
+puolitekoisena kädestään, kulkee hetken edestakaisin; sitten sanoo hän
+kiivaasti).
+
+Jos minä olisin pelkuri, niin ilmoisna ikänä en olisi tätä tehnyt! Jos
+olisin pelkuri, niin olisin minä huutanut itselleni: seis! niin kauan
+kun vielä hiukankin toivot sielullesi autuutta! (Hänen silmänsä osuvat
+Sten Sturen kuvaan; hän karttaa näkyä ja sanoo hiljaa.)
+
+Tuossa hän ilmielävänä hymyilee minulle! Hyi!
+
+(Kääntää kuvan seinään päin, siihen katsomatta.)
+
+Miksi sinä nauroit? Senkö tähden, että tein pahoin pojallesi? Mutta se
+toinen, -- eikö hänkin ole sinun poikasi? Ja hän on samalla minun,
+huomaa se! (Katsoo varkain pitkin kuvariviä.)
+
+Niin hurjina kuin tänä yönä en ole vielä koskaan heitä nähnyt. He
+seuraavat silmillään minua, minne menenkin. (Polkee jalkaansa
+permantoon.) Mutta minä en tahdo sitä! Minä tahdon rauhaa talossani!
+(Alkaa kääntää kaikkia kuvia seinään päin.) Niin, vaikkapa olisit itse
+pyhä Neitsyt Maaria -- --. Luuletko sinä, että siihen *nyt* on aikaa?
+Miksi sinä et koskaan kuullut rukouksiani, vaikka minä niin palavasti
+pyysin takaisin lastani? Miksi? Siksi, että Wittenbergin munkki on
+oikeassa: ei ole välittäjää ihmisten ja Jumalan välillä!
+
+(Hengittää raskaasti ja jatkaa yhä kiihtyvällä hurjuudella.) On sangen
+hyvä, että olen nyt siitä selvillä. Kukaan ei nähnyt, mitä tuolla
+tapahtui. Ei ole ketään, joka todistaa minua vastaan. (Levittää yhtäkkiä
+kätensä ja kuiskaa.)
+
+Minun poikani! Rakastettu lapseni! Tule luokseni! Tässä minä olen! --
+Hst! Sanonpa sinulle jotain. Minä olen vihattu tuolla ylhäällä, tähtien
+takana, -- siksi, että synnytin sinut maailmaan. Minut oli määrätty
+kantamaan Herran Jumalan lippua maassa. Mutta minä kuljin omaa tietäni.
+Siksi minun on täytynyt kärsiä niin paljon ja kauan.
+
+BJÖRN
+
+(tulee huoneesta vasemmalta).
+
+Rouva, minun täytyy ilmoittaa -- -- -- hyvä Jumala, -- -- mitä tämä on?
+
+INGER-ROUVA
+
+(on noussut ritarisalin pääistuimelle, joka on seinämällä oikealla).
+
+Vaiti; hiljaa! Minä olen kuninkaan äiti. He ovat valinneet minun poikani
+kuninkaaksi. Otti kovalle, ennenkuin niin pitkälle päästiin; -- sillä
+itse mahtavinta vastaan sain minä taistella.
+
+NILS LYKKE
+
+(tulee hengästyneenä sisään oikealta).
+
+Hän on pelastettu! Sain Jens Bjelkeltä lupauksen. Inger-rouva, --
+tietkää, että -- --
+
+INGER-ROUVA.
+
+Hiljaa, sanon minä! Katsokaa, mikä ihmistungos.
+
+(Kuolinvirsi kuuluu huoneesta vasemmalta.)
+
+Nyt tulee kruunaussaatto. Mikä kansan paljous! Kaikki kumartuvat
+kuninkaan äidin edessä. Niin, niin; hän onkin taistellut poikansa
+puolesta, -- niin, että sai siitä veriset kädet. -- Missä ovat
+tyttäreni? En näe heitä.
+
+NILS LYKKE.
+
+Kristuksen pyhä veri -- mitä täällä on tapahtunut?
+
+INGER-ROUVA.
+
+Tyttäreni; -- minun kauniit tyttäreni! Minulla ei ole yhtään tytärtä
+enää. Minulla oli vielä yksi, ja hänet kadotin, kun hän aikoi
+morsiusvuoteeseen. (Kuiskaten.) Lucia oli jo siinä, ruumiina. Ei ollut
+tilaa kahdelle.
+
+NILS LYKKE.
+
+Oih, niin on siis käynyt! Herran kosto on minua kohdannut.
+
+INGER-ROUVA.
+
+Näettekö hänet? Katsokaa! Tuolla on kuningas. Hän on Inger Gyldenlöven
+poika! Minä tunnen hänet kruunusta ja Sten Sturen sormuksesta, joka
+hänellä on povella. -- Kuulkaa, kuinka riemu raikuu. Hän lähenee! Kohta
+saan sulkea hänet syliini! Ha, ha, kuka voittaa, Jumala vai minä?
+
+(Huovit kantavat sisään ruumisarkkua.)
+
+INGER-ROUVA
+
+(puristaa päätänsä ja huutaa).
+
+Ruumis! (Kuiskaten.) Hyi; se on ilkeää unta! (Vaipuu istuimellaan
+kumaraan.)
+
+JENS BJELKE
+
+(joka on tullut sisään oikealta, pysähtyy ja huutaa hämmästyneenä).
+
+Kuollut! Kumminkin siis --
+
+ERÄS HUOVEISTA.
+
+Itse hän --
+
+JENS BJELKE
+
+(vilkaisten _Nils Lykkeen_).
+
+Hän itse --
+
+NILS LYKKE.
+
+Hst!
+
+INGER-ROUVA
+
+(heikosti ja ympäri päänsä miettien)
+
+Niin, oikein; -- nyt minä sen muistan.
+
+JENS BJELKE
+
+(huoveille).
+
+Laskekaa ruumis maahan. Se ei ole kreivi Sture.
+
+ERÄS HUOVEISTA.
+
+Anteeksi, herra ritari; -- mutta tämä sormus, joka hänellä oli kaulassa
+--
+
+NILS LYKKE
+
+(tarttuu häntä käsivarteen).
+
+Ole vaiti, sinä!
+
+INGER-ROUVA
+
+(ponnahtaa ylös).
+
+Sormus? Sormus?
+
+(Rientää ja tempaa sen käteensä)
+
+Sten Sturen sormus. (Huutaen.) Oo, Jeesus Kristus -- minun poikani.
+
+(Heittäytyy ruumisarkulle.)
+
+HUOVIT.
+
+Hänen poikansa?
+
+JENS BJELKE
+
+(samall'aikaa).
+
+Inger Gyldenlöven poika?
+
+NILS LYKKE
+
+Niin se on.
+
+JENS BJELKE.
+
+Mutta miksi te ette minulle sanonut -- --?
+
+BJÖRN
+
+(joka koettaa nostaa _Inger-rouvaa_ ylös).
+
+Auttakaa, auttakaa! Inger-rouva, -- mitä te tahdotte?
+
+INGER-ROUVA
+
+(heikolla äänellä, kohottautuen puolittain).
+
+Mitä tahdon --? Arkku lisää. Hauta lapseni luona -- -- --
+
+(Hän vaipuu jälleen voimattomana ruumisarkulle. _Nils Lykke_ poistuu
+kiireesti oikealle. Muut läsnäolijat ovat kaikki tyrmistyksissään.)
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Inger, Östråtin rouva, by Henrik Ibsen
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK INGER, ÖSTRÅTIN ROUVA ***
+
+***** This file should be named 17092-8.txt or 17092-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/7/0/9/17092/
+
+Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
+Proofreaders Europe.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.