initial commit of ebook 12382HEADmain

4 files changed, 25760 insertions, 0 deletions

diff --git a/old/12382-8.txt b/old/12382-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..5d8f4e0
--- /dev/null
+++ b/old/12382-8.txt
@@ -0,0 +1,11058 @@
+The Project Gutenberg EBook of Kissanporras, by Hermann Sudermann
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kissanporras
+
+Author: Hermann Sudermann
+
+Release Date: May 19, 2004 [EBook #12382]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KISSANPORRAS ***
+
+
+
+
+Produced by Riikka Talonpoika, Ari J Joki and PG Distributed Proofreaders
+
+
+
+
+
+
+KISSANPORRAS.
+
+(Der Katzensteg)
+
+ROMAANI
+
+
+Kirjoittanut
+
+HERMANN SUDERMANN
+
+
+Suomentanut Juho Ahava
+
+
+1909
+
+
+
+
+I.
+
+
+Rauha oli tehty. Maailma, jota korsikkalainen oli puolen ihmisikää
+uskaltanut pitää leikkipallonaan, tunsi jälleen itsensä.
+
+Runneltuna, revittynä, vuotaen verta tuhansista haavoistaan, täytenään
+taistelutantereita kuin märkiviä paiseita, puoleksi hautuumaana ja
+puoleksi raunioina--sellaisena se jälleen löysi itsensä.
+
+Mutta ihmiskunta, joka vastikään oli vapautunut, ei aavistanut mitään
+omasta kurjuudestaan.--Jos maata, josta se sai leipänsä, oli
+lannotettu verelläkin--hyvä vaan! Sittepähän se vastedes kantoi
+runsaamman hedelmän. Jos luodit ja pistimet olivatkin harventaneet
+ihmisten rivejä, mitäs siitä?--Olipahan jälelle jääneillä enemmän
+tilaa ojennella käsivarsiaan.
+
+Pääsihän jälleen liikkumaan, kun väentungosta hieman oli hajotettu.
+
+Katkeamaton riemuhuuto kajahti taivasta kohden Gibraltarin kallioilta
+aina Nordkapiin saakka.--Jokaisessa kellonnuorassa riippui tempova
+poikanen, jokaiselta alttarilta, jokaisesta majasta kohosi
+kiitosrukous.----Surevat piiloutuivat, heidän valituksensa
+tukehtuivat kiitosvirsiin, heidän kyynelensä imi maa samalla
+kylmäkiskoisuudella, jolla oli juonut kaatuneiden veripisaratkin.
+
+Keväisen kauneuden keskellä oli Pariisissa rauhansopimus
+allekirjotettu.----Verilätäköissä kukkivat liljat, ja romuhuoneista
+tuotiin verenkostuttamat liljaliput. Bourbonit ryömivät esiin
+nurkistaan, joihin heidät Roberspierren partaveitsi oli ajanut,
+hieroivat unisia silmiään ja alkoivat iloisina hallita. Unhottaneet
+eivät he olleet mitään, oppineet ainoastaan kauniin uuden sanan
+Talleyrandin aapisesta. Tämä sana oli: vallanperimysoikeus.
+
+Muulla maailmalla oli niin paljo tekemistä omissa asioissaan, oli
+niin paljo voitonseppeleitä sidottavana ja tervehdysmaljoja
+kallisteltavana, ettei se joutanut tästä ilveilystä välittämään.
+
+Odotuksen kuumeen punehduttamina tuijottivat kaikki silmät länttä
+kohden, josta heidän piti saapua, sankarien, laakereilla
+seppelöityjen, heidän, jotka pyhän kotiturpeen puolesta, vaimojen ja
+lasten, oikeuden ja isänmaan puolesta olivat olleet valmiit uhraamaan
+henkensä ja verensä korsikkalaisen hurmahengen tulikitaan. He olivat
+ajaneet häntä takaa hänen perimäiseen luolaansa saakka, kunnes hän
+sidottuna oli virunut heidän jaloissaan.
+
+Saksan tammet olivat juuri pukeutuneet viheriään, joutuakseen heti
+ilakoiden ryöstettäviksi, kun voittajat alkoivat palata.
+
+Etupäässä--iloisina, hilpeän vapaina parvina--palasi isänmaan ylpeys
+ja kukka, rikasten pojat, jotka vapaaehtoisina jääkäreinä olivat omine
+hevosineen ja omine aseineen lähteneet pyhään sotaan.
+
+Heidän tiensä Saksan halki oli lakkaamatonta juhlahumua. Mihin
+tulivat, kulkivat he ruusuilla ja kukkasilla; kauneimmat neidot
+halasivat olla heidän rakastamiaan, jaloimmat viinit heidän
+juotavinaan.
+
+Heidän jälestään tulvi kasakkavirta Saksan lakeuksien ylitse.
+Vuosikausi sitten, jolloin he, ikäänkuin kostonhenkien parvi, olivat
+rientäneet suuren armeijan puolikuoliaaksi näännytettyjen tähteiden
+jälestä, oli Saksa riemuiten tervehtinyt heitä vapauttajinaan,
+kaupunkien hallitusmiehet olivat juhlallisina kulkueina olleet heidän
+vastassaan, hymnejä oli sepitelty heidän kunniakseen, ja sinisilmäinen
+saksalainen tunteellisuus oli vuotanut tulvanaan pesemättömään
+tataariturpain hyväksi.
+
+Nytkin kiiteltiin heitä, kuten velvollisuus vaati, mutta saksalaisten
+ikävöitsevät katseet tähystelivät heidän ylitsensä loitommalle,
+ikäänkuin he olisivat ainoastaan noiden vielä tulematta olevien
+varjoja.
+
+Ja vihdoin saapuivat hekin--kansan miehet, nuo, joilla ei ollut muuta
+kuin pelkkä elämänsä isänmaalle alttiiksi annettavana. Heidän edellään
+kulki ikäänkuin särkyneiden vaskitorvien räminä--perästä laahautui
+paksu tomupilvi.
+
+Eivät he ilmestyneet kotoisille maille ylväinä ja upeina, kuten kotiin
+jääneet olivat unelmoineet, sädekehät päiden ympärillä, aaltoilevat
+viitat liehuen toogan tavoin uljasten vartalojen ympärillä,--vaan
+raukeina ja tylsinä kuin uuvuksiin ajetut työkonit, likaisina ja
+repaleisina, syöpäläisistä kihisten, parrat pölyn ja hien vanuttamina,
+sellaisina he palasivat. Tuossa meni muuan, joka kalpeana ja
+riutuneena kuin keuhkotautinen ainoastaan vaivoin kykeni jalkojaan
+siirtelemään eteenpäin, tuolla toinen, joka eläimellistyneenä ja
+himokkaana katseli ympärilleen, silmien synkässä väikkeessä loimuavan
+palon kajastus, luisevat nyrkit yhä vielä murhanhimosta kouristuneina.
+Vain siellä täällä loisti ylevä, puhdas liikutus kyyneltyneistä
+silmistä, vain siellä täällä liittyi kaksi pyssyn perää pitelevää
+kättä kiitolliseen rukoukseen...
+
+Mutta tervetulleita olivat he kaikki.--Eikä ketään ollut verinen
+kostontyö vielä niin raaistanut ja kivetyttänyt, etteivät kyynelet ja
+suudelmat olisi häntä virvottaneet ja saaneet palaavan valoisamman
+ajan aavistuksia häämöttämään hänen sielunsa silmiin.
+
+Tosin ei kiihtyneitä intohimoja yhtäkkiä tuuditeta täydelliseen
+lepoon.--Kourat, jotka ovat kalpaa heiluttaneet, tarvitsevat aikaa
+tarttuakseen aurankurkeen ja luotirihmaan, eikä joka miehen ole helppo
+unhottaa leirielämän rajua hillittömyyttä lempeän kotilieden
+ääressä.----
+
+Kuten jokaisen rauhanteon jälkeen, oli sentähden vuosi 14 Saksassa
+hurja aika. Tämä vuosi, jonka nimi meille myöhemmin syntyneille kaikuu
+kuin kiitosvirsien, urkujen huminan ja kellojen helinän sulosointu,
+näki väkivallan töitä ja rikoksia enemmän kuin yksikään muu vuosi
+ennen tai jälkeen. Erittäin villisti elämöi ihmisten valloilleen
+päässyt petomaisuus niissä seuduissa, joissa sodan edellä
+oli ranskalaisten ylimielisyys mellastellut täydessä
+murhanhimoisuudessaan, ja villeimmin siellä, missä taistelutannerten
+verenhaju ja poltettujen kylien tulenloimotus oli kotiväenkin mielen
+täyttänyt kauhunkuvilla ja missä salakähmäinen kavaluus ja luihu
+pelkuruus yhä edelleen sovittamatonna huusi kostoa. Näytti melkein,
+kuin eivät kiihtynyttä isänmaanrakkautta vielä, tyydyttäisi vastikään
+vuotaneet verivirrat, vaan tarvittaisiin enemmän kuluneen
+vuosikymmenen häpeän pesemiseen. Eihän voitu aavistaa että
+korsikkalainen korppikotka, joka istui saarihäkissään, hioi jo
+teräsnokkaansa nirhatakseen rikki häkkinsä ristikot ja että vielä
+täytyi monen kuohuvaa verta uhkuvan suonen aueta, ennenkuin hän pääsi
+täydelliseen lepoon.--
+
+
+
+
+II.
+
+
+Tämän merkillisen vuoden elokuun lopulla istui eräänä päivänä
+suurehkon talonpoikaistalon suvihuoneessa joukko nuoria miehiä
+tammipöydän ympärillä, ja pöydän täyttivät koko leveydeltään saviset
+oluthaarikat ja pyöreämahaiset viinapullot. Tupakansavu, joka tissusi
+piipunkannen raoista ilmoille, kietoi kuumat, paloviinasta ja
+innostuksesta hehkuvat kasvot sinisenharmaihin pilviinsä.
+
+He olivat äsken palanneita isänmaan puolustajia ja mässäsivät
+sotaisiin muistelmiinsa kiintyneinä.
+
+Kaikissa heissä saattoi havaita sukuyhtäläisyyden piirteen, jonka
+samallainen sääty, samallaiset elin- ja ajatustavat painavat
+ventovieraihinkin. Heidän karheat, rehelliset kasvonsa olivat sodassa
+villiintyneet ja peittyneet naarmuilla ja arvilla. Parin kolmen
+käsivarsi oli siteissä vieläkin, ja tuskin ainoakaan oli päässyt niin
+pitkälle, että olisi ripustanut mustanauhaisen jääkärintakkinsa
+naulaan.
+
+He olivat Heiden kylän vapaita talonpoikia, hajallaan asuvia ja
+kuitenkin naapurillisesti liittoutuneita--muutamat heistä riippuivat
+vielä isänsä määräysvallasta, toiset olivat jo päässeet talonsa
+haltijoiksi. He eivät olleet konsanaan tehneet vero- eikä päivätöitä;
+niillä suurilla mullistuksilla, joita Steinin laatima laki muutamia
+vuosia takaperin oli saanut aikaan talonpoikaissäädyn keskuudessa, ei
+heihin ollut mitään vaikutusta, ja kun edellisenä keväänä oli
+kuninkaan sotakutsu kulkenut ympäri maan, olivat he ylpeinä kuten
+herraspojatkin astuneet vapaaehtoisten jääkärien riviin omine
+hevosineen ja omine aseineen, vaikkapa sentähden olisi täytynyt viedä
+markkinoille viimeisetkin siemenjyvät.
+
+Ainoastaan yksi heistä, hän, joka istui talon ainoalla päällystetyllä
+tuolilla, likaisenharmaalla ja moneen kertaan korjatulla ja paikatulla
+kuvatuksella, ja jolla yksinään oli pullo punaista viiniä edessään,
+kuului silminnähtävästi toiseen elämänpiiriin.
+
+Hänellä oli kalpeat hieman keltaiselle vivahtavat kasvot, hienot,
+pehmeähköt piirteet, ruskeat, synkät silmät ja pitkät, mustat
+silmäripset, jotka alas vaipuessaan loivat pitkän varjon kaidoille
+poskille. Vaikkakin hän näköjään oli nuorin heistä kaikista--hän tuskin
+saattoi olla yli kahdenkolmatta--näytti hän mieheltä, jonka elämänhalu
+on mennyt. Uhmaava tarmo hallitsi hänen rypyttömällä otsallaan, ja
+sinisissä silmissä piili jotakin vanhan surun tapaista.
+
+Hänellä oli yllään harmaa takki, joka näytti hartioista liian
+ahtaalta, ja sen alla siniruutuinen villapaita, jossa oli rikkinäiset
+poimut ja helmiäisnappirivi. Sotilaallista hänen puvussaan oli
+ainoastaan nostoväen ristillä varustettu kenttälakki, jonka hän oli
+työntänyt takaraivolleen, nähtävästi sentähden, että kova nahkalippu
+painoi tuskin umpeenmennyttä arpea, joka hehkuvana juovana kulki
+tummien kiharain alta suoraan poikki korkean otsan.
+
+Kaikkien silmät olivat häneen suunnatut.--Jokainen näkyi ilmeisesti
+panevan enimmän painoa hänen ajatukseensa, tarkotti ennen kaikkea
+sanansa hänen kuultavakseen.
+
+Hänen rinnallaan istui voimakas, häntä hieman vanhempi nuorimies, joka
+lakkaamatta tarkasteli häntä hellävaroisella huolellisuudella--
+epäilemättä talon isäntä. Oikealla ohimollaan oli hänellä valkoinen
+laastarilappu. Nauravina ja rohkeina pilkistivät punakat, pyöreät
+kasvot vaalean hiusmetsän alta, joka pörröisine kiharoineen ympäröi
+kaulan ja niskan kauttaaltaan.
+
+»Mutta ethän juo mitään, luutnantti!» kehotteli hän häntä työntäen
+pullon lähemmäksi hänen eteensä. »Et ole tottunut olueemme, vielä
+vähemmän viinaamme--et sentähden tarvitse laisinkaan kainostella
+juodessasi tätä punaista ainetta, joka minulta muuten voidaan
+varastaa.--Rikkaita emme ole, sen tiedät, mutta niin paljo meillä
+sentään on, että jos tahdot jäädä luoksemme, on eliniäksesi sinua
+varten tuollainen pullo päivässä. Eikö totta, pojat?»
+
+Riemuiten ilmaisivat toiset hyväksymisensä ja tunkeutuivat luo,
+kilistääkseen haarikoineen ja ryyppylaseineen hänen särkymäisillään
+olevaan viinilasiinsa.
+
+Kiitollisen ilon loiste vilahti hänen kalpeilla, synkillä kasvoillaan.
+
+»Tiesin kyllä», sanoi hän, »että teidän luotanne löytäisin
+kodin--muuten en olisi palannutkaan.»
+
+»Yhä parempaa!» huusi isäntä. »Sitäkö varten vannoimme veriveljeyttä
+ensimäisen taistelun edellä--silloin kirkossa--tuossa kirotussa
+pesässä--jonka nimeä en kuunaan saa säilymään muistossani?»----
+
+»Pesä on Dannigkow nimeltään», vastasi nuori vieras, jota puhuteltiin
+luutnantiksi.
+
+»Muistatko sen vielä niin hyvin?» jatkoi isäntä. »Ja olisitko voinut
+ajatellakaan hiipiä ohitsemme?--Sitäkö varten valitsimme sinut
+johtajaksemme ja umpimähkään ajaa karauttelimme perästäsi tulisimpiin
+otteluihin?--Veri ja kuolema liittää yhteen, Baumgart. Anna sentähden
+palttua maailmalle ja jää luoksemme.»
+
+»Älä lörpöttele loruja, veli hyvä», vastasi luutnantti ja puhalsi
+mietteissään viinin purppuraiseen peilipintaan.
+
+Mutta toinen ei ottanut peräytyäkseen.
+
+»Saat olla varma», jatkoi hän, »ettemme tule sinua koskaan uteliailla
+kysymyksillä ahdistelemaan. Olemmehan aina tottuneet pitämään sinua
+salaperäisenä otuksena. Kun lepäsimme leirinuotiolla kertoellen
+kodista ja konnuista, isästä ja äidistä, juomingeista ja
+lemmenseikkailuista, nipistit sinä suusi suppuun, aivan kuten teet
+nytkin. Mutta jos joku rohkaisi mieltänsä ja kysyi sinulta, mistä olet
+ja mitä muuten olet puuhaillut, silloin sinä nousit ja menit
+matkoihisi. Niin totuimme olemaan kyselemättä ja tuumailimme: Hän on
+mahtanut syödä liiaksi jotakin, joka on hänet saanut eliniäkseen
+kärtyisälle tuulelle... Muuten, mitä se meihin kuuluu? Hyvä toveri
+olit, sen todistuksen annamme sinulle--ja enemmänkin, olit
+kunnollisin, urhoollisin ja ... no, suoraan sanoen, jos olisit jotakin
+meistä käskenyt: mene, katkaise oikea kätesi minun tähteni--totisesti
+olisi hän sen tehnyt mukisematta.--Enkö puhu totta, pojat?»
+
+Hyväksymisen huuto kulki ympäri pöytäseuran.
+
+»Lakatkaa vihdoinkin», sanoi nuori luutnantti, torjuen riemuitsevia
+loitommalle. »Ylistättehän minut aivan maan alle.»--
+
+»Huonot viestit tulevat perästä!» jatkoi isäntä. »Olemme olleet sinuun
+aikalailla tyytymättömiäkin. Muistat kai vielä, mistä se johtui. Se
+tapahtui aselevon aikana, kohta yhdyttyämme hurjan Platenin johtamiin
+liettualaisiin ja Bülowin joukkoon. Silloin eräänä iltana kierroksesi
+tehtyäsi selitit meille: Pojat, minun täytyy jättää teidät--älkää
+kysykö, miksi.--Mutta uskokaa minua, en voi muuta--nostoväki kaipaa
+upseereja. Ei ole mikään kunnia siirtyä vapaaehtoisten jääkärien
+joukosta nostoväkeen, mutta minä menen nostoväkeen.--Niinhän
+haastoit, Baumgart?»
+
+Nuori luutnantti nyökkäsi, ja hänen huulillaan väreili kuohahtavan
+katkeruuden ilme.
+
+»Näimme, kuinka sinulle samalla kihosivat vedet silmiin, muuten olisi
+varmaan yksi tai toinen kysynyt: Tämäkö on kiitos sinulle
+osottamastamme luottamuksesta, että jätät meidät nyt, juuri nyt, kun
+meidän olisi platenilaisille näytettävä, kuinka ranskalaisia oikein
+metsästetään?--Ja sentähden päästimme sinut menemään vastustelematta,
+vaikkakin sydämemme vuosivat verta.--Kukaan ei ole myöhemmin kuullut
+sinusta hiiskahdustakaan, kuinka ahkerasti tiedustelimmekin; mutta sen
+voimme vakuuttaa, että kuukausimäärin juttelimme joka ilta sinusta ja
+vaivasimme päitämme tuumiessamme, mikä se sinut oikein veti pois
+meidän luotamme ja mikä oikeastaan olit miehiäsi ja muuta sellaista,
+niin että myöhemmin joukkoomme liittyneet, jotka eivät olleet sinua
+tunteneet, arvelivat, että heistä oli ikävystyttävää ikuinen puhe
+sinusta ja että meidän olisi ollut paras sinun kanssasi lyöttäytyä
+nostoväen likakinttujen laumaan. Näetkös, niin olimme sinuun
+kiintyneet, ja sentään tahdot sinä jo parin päivän perästä kääntää
+meille selkäsi! Marnevirralta kauas Weikselin taakse on pitkä matka,
+kun sen tekee yksin ja jalkaisin, ja haavasikin yhä vielä äkäilevät.
+Levähdä siis ja kerro, haastele meille, kuinka elämäsi harmaapartojen
+parissa meni mukiin ja kuinka jouduit vankeuteen--sillä että sinä
+todellakin olet joutunut vangiksi, senhän on täytynyt olla aivan
+eriskummallinen sattuma!»
+
+Hän silmäili lapsellisella ylpeydellä teräksiseen ristiin, joka
+välkkyi hänen takkinsa rintapielessä. Hän oli sen saanut palkinnoksi
+siitä, että oli kerran, suostumatta tarjottuun armahdukseen,
+huimapäisesti tapellen murtautunut vapaaksi ranskalaisen husaarijoukon
+keskeltä.
+
+Nuoren nostoväen luutnantin rinnassa ei ollut mitään koristeita. Kun
+sotaretken lopussa suuri koristevirta valui voitokkaiden soturien
+ylitse, oli hän luultavasti silloin jo ollut vankina.
+
+Kiusallinen syrjäytyksen, kenties häpeänkin tunne näytti heräävän
+hänen mielessään. Hän painoi nostoväen lakin takaisin otsalleen ja
+sysäten tuoliaan voimakkaalla tempauksella taaksepäin, ikäänkuin ei
+olisi kauempaa sietänyt koko kapinetta, sanoi hän:
+
+»Kiitän teitä hyvistä tarkotuksistanne, mutta minun täytyy mennä
+Königsbergiin ilmottautumaan päällystölleni.»
+
+»Silloin saat kauan etsiä», vastasi eräs kiharatukkainen,
+ruskeasilmäinen veitikka, joka kantoi oikeaa käsivarttaan mustassa
+siteessä. »Etkö todellakaan tiedä, että nostoväki päästettiin kotiin
+kohta palattuaan?»
+
+»Itse esikuntakin tullee hajaantumaan», lisäsi toinen.
+
+»Silloin täytyy minun koettaa onneani päämajassa», vastasi luutnantti
+Baumgart. »Minulla on enemmän kuin muilla syytä huolehtia, että
+eropaperini ovat kunnossa. Uskokaa pois! Kukaan ei saa päästä minusta
+sanomaan, että olen salaa hiipinyt armeijasta. Siis lyhyesti: onkohan
+mahdollista huomenna saada kyytiä Königsbergiin?»
+
+Nousi oikea tyytymättömyyden myrsky. Käytiin hänen kimppuunsa,
+tartuttiin hänen käsiinsä, kierryttiin piiriin hänen ympärilleen,
+ikäänkuin olisi kysymyksessä estää hänet tuossa tuokiossa pakenemasta.
+
+»Jää ainakin niin kauaksi, ettei raukea tyhjiin juhla, jonka tahdomme
+viettää kunniaksesi», sanoi Karl Engelbert, nuori isäntä, saatuaan
+melulta äänensä kuuluviin.
+
+Baumgart syöksähti nopealla ponnahduksella hänen istuintaan kohden.
+
+»Minun kunniakseni?... Oletteko tulleet hulluiksi!»
+
+»Mikään puolustus ei enään auta!» vastasi toinen. »Asia on jo aikoja
+sitten pohdittu. Kolme päivää takaperin, kohta tänne pistäydyttyäsi,
+lähetin Johann Radtken taipaleelle, mukanaan luettelo kaikista
+vapaaehtoisista jääkäreistä, jotka piirissä ovat kotosalla, sillä
+meillä on väkeä kuudesta tai kahdeksasta rykmentistä--ennen kaikkea
+oli hänen tietysti mentävä Schrandeniin, jossa Merckel asuu--hänhän
+oli ensin Platenin joukossa, mutta sitten meni hänkin nostoväkeen.
+Mutta hänen siirtymisessään oli järkeä, sillä vasta siellä hänelle
+vakuutettiin luutnantin oikeudet.»
+
+Baumgart oli nimeä mainittaessa ilmeisesti säpsähtänyt, mutta pian
+hän malttoi mielensä, ja puoleksi eteenpäin kumartuneena ja tarttuen
+kovalla kourauksella istuimensa puisevaan selkänojaan, kuunteli hän
+vaieten, mitä hyvää tarkottava ystävä tiesi kertoa tulevista
+kunniapidoista... Hän ei vastustellut enempää, kenties siksi, että
+avoin vastarinta näytti hänestä hyödyttömältä, mutta hänen
+levottomissa syrjäsilmäyksissään piili jotakin pakoaikeihin
+vivahtavaa.
+
+Ystävyksille, joiden kuohuva veri ei kotioloissa vieläkään ottanut
+rauhottuakseen, oli tervetullut jokainen aihe, joka heidät, vaikkapa
+vain muutamaksi hetkeksi, kohotti yli arkipäiväisen yksitoikkoisuuden,
+mihin he olivat menehtymäisillään. He puhuivat hyvin tärkeän näköisinä
+luottamusmiehensä palaamisesta, sillä hän oli odotettavissa jo
+aamupäivällä viiden peninkulman päässä sijaitsevasta Schrandenista.
+
+»Olenpa utelias tietämään», sanoi Peter Negenthin, mies, jolla oli
+musta side, »mihin schrandenilaiset ovat koreaan kartanonherraansa
+nähden ryhtyneet.»
+
+Luutnantti Baumgart heristi korviaan.
+
+»Punaisen kukon ovat he jo aikoja sitte panneet hänen katolleen
+istumaan», puuttui toinen puheeseen. »Viitisen vuotta on hän jo
+huuhkajan tavoin pesinyt paloraunioiden keskellä.»
+
+»Miksei hän sitten rakenna linnaansa uudestaan?» kysyi kolmas.
+
+»Miksikö? Siksi, että talonpojat ja muu kylänväki pieksävät
+pahanpäiväiseksi jokaisen, joka menee hänelle työhön. Kerran hän oli
+pestannut päivätyöläisiä Masurenista asti ajatellen, että ne kyllä
+pysyvät hänellä, kun eivät ymmärrä saksaa. Sitten syntyi kylän
+kapakassa aika tappelu--ja ykskaks ajettiin puolalaiset matkoihinsa.
+Sen koommin ei hän enää ole yrittänytkään ruveta maitaan viljelemään.»
+
+»Millä hän sitten elää?»
+
+»Mitäs se meitä liikuttaa?... Kuolkoon nälkään!»
+
+Keskelle pahansuopaa naurua, jonka tämä julmanlainen toivomus herätti
+maanpoikain keskuudessa, astui, nopeasta ratsastuksesta höyryävänä ja
+hikisenä, palannut lähettiläs, lyhyt, pienenläntä nuorukainen, jonka
+vaaleat, suorat hiussuortuvat valuivat kellertävinä ja kiiltävinä kuin
+uusi olkikatto lihavahkoille kasvoille, jotka päivä oli paahtanut
+punaisiksi kuin keitetyt kravut.
+
+Ennenkuin hän alkoi puhua, tarttui hän suureen kivikannuun, joka
+seisoi keskellä pöytää, ja pitäen molemmin kourin sen pulleasta
+vatsasta, imeytyi hän kannun reunaan kiinni, kunnes se vihdoin
+naurunhohotusten kaikuessa temmattiin hänen huuliltaan.
+
+Kaikin tavoin ilvehtien ja irmastellen kertoi hän matkastaan.
+
+Suuri juhla oli kyllä alusta alkaen varma.--Kaikkien piiriläisten
+jalkapohjia kutkutti tanssinhalu, kaikki halusivat juominkeja ja
+ilotulituksia ja olivat valmiit, jos niin tarvittiin, kelpo
+selkäsaunaankin juhliakseen Saksan yhtenäisyyden kunniaksi. Ainoastaan
+paikasta, jossa tämän kaiken piti tapahtua, oli vielä vallinnut
+erimielisyys.--Ennen kaikkea halusivat schrandenilaiset, luutnantti
+Merckel etunenässä, että kekkerit olivat vietettävät heidän luonansa.
+
+»Miksi niin? Pojat, ne vasta ovat joukkiota--nämä samaiset
+schrandenilaiset. Riemusta aivan poissa nahkoistaan--juovat ja
+hurjistelevat päivät päästään. Aina tallukat taivasta kohden!--Miksi
+niin? Siksi, että he ovat vannoneet kostoa paroonilleen, isänmaan
+kavaltajalle, joka heidät on häväissyt ilmoiseksi iäkseen.
+Tiedättekös, mitä he ovat veisanneet kirkossaan virrennuotilla jo
+seitsemisen vuotta:
+
+  Herramme Schrandenista, jonka tähden
+  hävetä saamme kaiken kansan nähden
+  ja käydä mieron pilkkana,--
+  lyö rutolla, o Jumala!
+
+Näin veisaavat ne siellä joka pyhä, ja nyt, kun heidän rukouksensa on
+jo puoleksi kuultu, ovat ne vannoneet jättävänsä hänet kirkkoaidan
+taakse maatumaan.»
+
+Kiihkeitä kysymyksiä satoi hänelle kaikilta tahoilta. »Onko se
+kuollut, koira?--Onko piru hänet vihdoinkin perinyt?»
+
+Melun keskeltä kuului räsähtävä, rauskahtava ääni. Nuoren Baumgartin
+käsi oli niin kovasti kouristanut nojatuolin selustaa, että hauras puu
+oli katkennut keskeltä poikki. Hän itse istui kalpeana ja
+liikkumatonna ja tuijotti puhujaan silmät selällään, huomaamatta
+lainkaan vahinkoa, jonka oli tehnyt talon vanhalle perinnölle.
+
+Ja hilpeä Johann Radtke jatkoi:
+
+»Ovatpa onneksi tainneet suututtaa hänet kuoliaaksi--ainakin oli hän
+saanut halvauksen, kun he tahtoivat häneltä itse Kissanportaankin
+hävittää. Luutnantti, oletko konsanaan kuullut Kissanportaasta
+puhuttavan?»
+
+Tämä tuijotti yhä vielä häntä kohden eikä virkkanut sanaakaan. Hänen
+hampaansa olivat pureutuneet alahuuleen. Ikäänkuin kivettyneenä istui
+hän paikoillaan.
+
+»Kissanporras näet on tie, jota myöten parooni vuonna 7 vei
+ranskalaiset, jotka olivat Schrandenin linnan miehittäneet,
+preussilaisten selkään. Schrandenin päällekarkauksesta lienet ainakin
+kuullut--siitähän kerrotaan joka kalenterissa.»
+
+Luutnantti nyökäytti parisen kertaa koneellisesti päätänsä, kuten
+tekee tuomittu, joka voimattomassa nöyryydessä alistuu kohtaloonsa.
+
+»Heidän nähtensä oli hän kaatunut», kertoi Johann Radtke edelleen.
+»Vaahto oli pursunut hänen suustansa--ja hänen rakas kullannuppusensa,
+kylän puusepän tytär, joka hänen kanssaan on elellyt, oli heittäytynyt
+hänen ruumiinsa päälle--kuka tietää, mihin he muuten olisivatkaan
+ryhtyneet verisessä raivossaan.»
+
+»Ja sanoitko, etteivät he nyt tahdo sallia häntä haudata?» puuttui
+hyväntahtoinen Karl Engelbert puheeseen, pudistaen arvelevaisesti
+päätänsä. »Onko sellainen sitten sallittua kristityssä maassa?»
+
+Johann nauroi viekkaasti.
+
+»Schrandenilaiset vetävät yhtä köyttä, ja jollei kukaan tahdo ryvettää
+käsiään kantamalla moista iletystä hautaan, voiko sitä panna
+pahakseen?»
+
+»Mutta jos se joutuu esivallan korviin?»
+
+»Esivallan--hahaha!--Heidän esivaltansa on vanha Merckel, ja hän oli
+arvellut, että hänen puolestaan olisi haaskatarhakin vielä------»
+
+Hädän ja tuskan huuto, ikäänkuin tukehtuvasta kurkusta pusertunut, sai
+hänet vaikenemaan. Ponnahtaneena pystyyn, valkeana kuin kalkkiseinä,
+seisoi nuori luutnantti ojentaen nyrkkiin puristetut kätensä puoleksi
+torjuen, puoleksi uhaten häntä kohden. Hänen sinertävällä huulellaan
+riippui veripisara, joka vieri leukaa myöten alaspäin, jättäen
+jälkeensä punertavan juovan.
+
+Soinnuton, tuskin ymmärrettävä änkytys kuului hänen huuliltaan, mutta
+ken sen ymmärsi, kangistui kauhusta.
+
+»Herkeä!» oli hän sanonut. »Herkeä!... Hän on isäni.»
+
+
+
+
+III.
+
+
+Kuu kumotti korkealla taivaalla ja valoi vienon sinertävää hohdettaan
+uinailevien nummien ylitse. Suosilmäkkeiden leppäpensaat olivat valon
+seppelöimät, ja solakat, valkorunkoiset koivupuut, jotka
+katkeamattomina riveinä suojustivat leveää, suoraa maantietä,
+välkkyivät ja loistelivat niin että tie loitommalta näytti kulkevan
+hopeaisten aitojen välitse.
+
+Hiljaista kaikkialla. Linnut olivat aikoja sitten vaienneet. Syyskesän
+rauha, kylläisenä lakastuvan luomakunnan rauha vallitsi laajoilla
+lakeuksilla: Kuului tuskin heinäsirkan sirkutusta ojan reunalta,
+tuskin pelästyneen, pitkäin olkien juurella piipertävän peltohiiren
+vikinää.
+
+Reppuineen ja ryhmysauvoineen asteli yksinäinen vaeltaja tietä myöten,
+välittämättä kuutamoisen maiseman lumouksesta, tuijottaen suoraan
+eteensä.
+
+Hän oli nuori luutnantti, joka taivalsi kotiseudulleen kansan kiroamaa
+isäänsä hautaamaan.
+
+Vierasvarainen isäntä oli hänelle tyrkyttänyt parhaita ajoneuvojaan,
+oli sitten, kun kaikki houkuttelut olivat turhia, saattanut häntä
+jalkaisin pitkän matkaa ja erotesssa vakuuttanut lujasti ja pyhästi,
+että heidän kerran vannomansa veriveljeys pysyisi lujana, huolimatta
+isäin pahoista teoista, ja että hän sai nyt ja aina luottaa häneen ja
+hänen naapureihinsa...
+
+Ivalta tämä hyvää tarkottava lohdutus kuulosti hänen korvissaan. Tuo
+puhe »isän pahoista teoista» tuntui hänestä häntä itseään kohtaan
+tähdätyltä häväistykseltä, joka hänen täytyi kärsiä vaieten, koska
+sitä häpeää, jonka hänen isänsä oli jättänyt hänen niskoilleen, oli
+mahdoton torjua luotaan.
+
+Ja synkkiin mietteihin vaipuneena antoi hän menneen elämänsä kuvien
+kulkea sielunsa silmien editse.--
+
+Hän ei ollut isäänsä koskaan rakastanut. Tämä oli ollut raaka, raju
+mies, joka pieksi talonpoikia, jonka nauraessa vapisi koko talo
+samoin kuin toruessakin, jolle poika itse ei merkinnyt enempää kuin
+jokin mäyräkoira, mikä hänen hyvällä tuulella ollessaan sai kaluta
+hänen kantapäitään, mutta jonka hän seuraavana hetkenä potkaisi kauas
+luotansa. Tämä äkäinen, pieni mies, hänen kellertävät, leveän luisevat
+kasvonsa sysimustine viiksineen ja pienine, säkenöivän harmaine
+silmineen olivat häntä pelottaneet niin kauan kuin hän saattoi
+muistaa. Äitiään ei hän ollut milloinkaan tuntenut. Tämä oli muutama
+vuosi hänen syntymisensä jälkeen joutunut pitkän sairauden uhriksi.
+Alhaalla kylässä kerrottiin, että parooni oli hänet kiukullaan ja
+rakkaudellaan kiduttanut kuoliaaksi.
+
+Synkässä, korkeaholvisessa käytävässä, jonka seinistä askelet
+kaikuivat niin kammottavasti ja jossa kuumimpana kesäsydännäkin
+kulkivat vilunväreet läpi ruumiin, oli hänen kuvansa riippunut
+viimeisenä pitkässä, aavemaisessa rivissä. Se oli kuva hennosta,
+surkastuneesta naisesta, jolla oli ohuet, verettömät huulet ja
+puoleksi ummistuneet silmät; heikkous ja arkuus näytti tehneen
+silmäluomet raukeiksi.
+
+Monet hetket oli hän piennä poikana yksin jäätyään seisonut tämän
+kuvan edessä ja ikävöiden odottanut, että nuo luomet kohoaisivat,
+pilkahduttaakseen hänen nuoreen, yksinäiseen elämäänsä jokusenkaan
+äidinrakkauden säteen. Mutta vaikkapa hän olisi ristissä käsin
+kuinkakin palavasti rukoillut, vaikka olisi kuinkakin kyynelistä
+tulvillaan ja kaihosta sykkivin sydämin odottanut heräämisen hetkeä,
+yhtä raukeina ja ikäänkuin ikuiseen uneen uupuneina tuijottivat
+silmäterät edelleen alas häneen oudosti metallinloisteisina, kunnes
+hän vihdoin epätoivoissaan tempautui irti ja syöksyi sieltä pois.
+
+Äidin kuvan rinnalla riippui toinen kuva, tavallaan yhtä huomattava
+kuin tämäkin--se esitti säteilevän kaunista, mustakutrista naista,
+joka oli parhaallaan hevosen selkään nousemaisillaan. Hänellä on
+vasemmalla olallaan punainen, kultanauhoin koristeltu ja
+kärpännahkalla reunustettu samettidolma, oikeassa kädessään, jota
+peitti pitkä, poimuinen rannehansikas, heiluttaa hän ratsupiiskaa,
+ikäänkuin tahtoisi sillä sivaltaa jotakin pahantekijää selkään.
+--Intohimoinen elämänhalu hehkuu ja säkenöi noista silmistä, jotka
+rohkeasti ja käskevästi katsovat etäisyyteen, odottaen että kaikki,
+mitä sieltä lähestyy, antautuu hänen armoilleen.
+
+Sellaiselta oli näyttänyt nuoruudessaan isoäiti, joka jankutuksineen
+ja haukkumisineen, kainalosauvoineen, liköörilaseineen ja
+nuuskarasioineen, kummitteli kammottavana ja noitamaisena nuoren
+miehen aikaisimpien muistojen joukossa. Hän oli ollut talon
+onnettomuus, sillä hän, joka ennen häitään oli ollut ylistetty
+kaunotar saksilais-puolalaisessa hovissa, oli jo rintansa maidossa
+juottanut nuoren luutnantin isälle rakkauden Puolaan, niin että hän,
+vaikka olikin saksalainen aatelismies ja ritarillista sukuperää ja eli
+keskellä saksalaista seutua, luopui saksalaisuudesta ja kiintyi
+sydämestään puolalaisten menetettyyn asiaan.
+
+--Hän oli kyllä saksalaisen neidin kera astunut alttarin eteen, mutta
+hän ei voinut olla antamatta ensimäiselle ja ainoalle pojalleen
+puolalaista nimeä, jota hän nykyisenä isänmaallisen kiihkoilun aikana
+sai kuten syntymävikaa laahata kaikkialle mukanaan.
+
+Mutta mitä merkitsikään viaton nimi Boleslav verrattuna siihen
+suunnattomaan häpeään, jolla isä mielettömässä puolalaisrakkaudessaan
+oli verhonnut itsensä ja sukunsa.
+
+Nyt oli hän kuollut, ja »kuolleita kohtaan ei ole kannettava kaunaa»,
+sanoi samaisen isän poika itsekseen; mutta samana hetkenä valtasi
+hänet täydellä voimallaan tietoisuus siitä häpeätaulusta, jota hän
+laahasi mukanaan, missä liikkui tai mihin pysähtyi, ja josta mikään
+mahti maailmassa ei voinut häntä vapauttaa. Valittaen ja syyttäen
+ojensi hän käsivartensa sinertävänä välkkyvää taivasta kohden, jolla
+tähdet himmeinä tuikkivat. Oli kuin hän olisi vaatinut tilille isänsä
+sielua, joka oli piiloutunut johonkin etäiseen maailmaan.
+
+Sitten yhtäkkiä heräsivät leppeämmät tunteet hänen mielessään.
+
+Hän heittäytyi ojan reunalle kosteiselle nurmikolle istumaan ja painoi
+kätensä kasvoilleen. Hetken aikaa hänestä tuntui, kuin hän olisi
+itkuun puhkeamaisillaan, mutta hänen silmäluomensa jäivät kuumiksi ja
+kuiviksi. Aavistus siitä, mitä hänellä oli edessään, painoi liian
+raskaasti hänen mieltään. Hän ajatteli, kuinka kolkkona ja tärveltynä
+hän muutamain hetkien kuluttua näkisi jälleen sen, joka kerran oli
+levännyt hänen edessään uiden valoisan lapsuuden päiväpaisteessa.
+
+Sillä hänellekin, yksinäiselle, äidittömälle pojalle, oli lapsuuden
+päivä paistanut. Kiittämätöntä, kehnoa olisi ollut sitä kieltää.
+
+Ympäri peltoja ja metsiä oli hän saanut samoilla, vapaana,
+riippumatonna ruokatunneista ja nukkumisajoista, kuten ainoastaan
+böhmiläiset metsärosvot tai Arkansasin linnunpyytäjät, sillä hänen
+tulemisistaan ja menemisistään ei välittänyt kukaan.--Kevättuulen
+liidellessä nurmikon ylitse ja keltaisten perhosten liihotellessa
+kukasta kukkaan sai hän ruohikossa kukkien keskellä loikoa selällään
+sinitaivaalle tuijottaen niin kauan kuin tahtoi--aamusta varhain
+iltamyöhään, jollei nälkä ahdistellut,--se ei liikuttanut ketään. Ja
+jos häntä halutti mennä lammaspaimenten mukana laitumelle, syödä
+mustaa leipää heidän repustaan ja sammuttaa janoaan vesilätäköistä, ei
+kellään ollut mitään väittämistä sitäkään vastaan.
+
+Linnan ympäri, joka kunnaaltaan katseli maisemaa laajalle ympärilleen,
+kiemursi melkein solmuun vetäytyneenä välkkyvä, iloinen virta
+pensaiden peittämine partaineen ja herttaisine lymypaikkoineen. Niistä
+saattoi salavihkaa katsella, kuinka rengit veivät hevosia uimaan,
+kuinka nahkuri huuhtoi vuotiaan tai myöskin poikasia ongella tai
+tyttöjä uimassa... Illoin, kun aurinko oli laskenut lepikkojen
+taakse, tulivat otukset läheisestä metsästä, kapusivat varovasti alas
+rantaäyrästä ja latkivat kielellään himottua märkyyttä. Silloin oli
+oltava hiljaa kuin hiiri eikä liikautettava varvastakaan, sillä
+pieninkin ääni pyyhkäisi kuin tuulispää tämän satumaisen kuvan
+tipotiehensä. Ja kun kuu nousi taivaalle ja levitti hopearihmaiset
+verkkonsa virran pinnalle--kun leppäpensaat katselivat kuvaansa
+vedessä ikäänkuin hunnutetut prinsessat, ja iloiset piikatytöt
+lauloivat surullisia laulujaan ylempänä valkaisupaikalla, silloin ei
+ollut mitään suloisempaa maailmassa kuin hautautua lehdistöön ja
+karkeloivain kuunsäteiden ympäröimänä unelmoida aina aamunkoittoon.
+
+Hän päästi kätensä vaipumaan kasvoiltaan ja tuijotti hämmentynein
+katsein ympärilleen. Kuutamo uinaili vaaleilla kentillä, ainoastaan
+puut, joiden alla hän istui, kurottelivat synkkiä ja uhkaavia
+varjojaan tämän hymyilevän rauhan kuvan kehykseen. Valittava huuto,
+kuin lapsen itku, kuului etäältä. Jäniksen poikanen, joka varmaankin
+oli eksynyt pellonvakoon, huusi nälissään emoaan, aavistamatta, että
+parunnallaan antoi merkin murhaajilleen.
+
+Elukka paran hätä värisytti häntä. Hän nousi ja jatkoi taivallustaan
+synkkää päämääräänsä kohden. Hänen muistelmansakin jatkoivat
+vaellustaan.
+
+Koitti aika, jolloin vanha kirkkoherra Götz otti hänet kouluun ja
+valkoinen talo pähkinäpuiden keskellä tuli hänen toiseksi kodikseen.
+Kuljeskeleminen oli nyt lopussa, sillä tämä harmaa tuittupää piti
+ankarassa kurissa oppilaitaan.
+
+Heitä oli kymmenen tai kaksitoista, kauppiasten ja hyvinvoipain
+käsityöläisten lapsia, sekaisin poikia ja tyttöjä.--Talonpoikain
+lasten kanssa ei hän luonnollisesti joutunut yksiin.--Nämä kasvoivat
+omia aikojaan kuten vasikat, sillä paroonin heille asettama opettaja,
+entinen kamreeri, joka juoppouden takia oli tullut virkaheitoksi,
+vetelehti koulutuntiensa ajat kapakoissa.
+
+Hänen toveriensa parvesta pisti ennen muita esiin Felix Merckel,
+ravintolan isännän poika alhaalta kylästä, oikein aika poika, joka jo
+kymmenvuotiaana käveli pitkävartisissa saappaissa ja sai ampua
+maaliin--ja joka nyrkkiensä voimalla piti koko koulun kurissa.
+Boleslaviinkin, joka oli kaksi vuotta nuorempi häntä ja jonka
+hiljaiseen luonteeseen toisen leveä rehenteleminen vaikutti
+valtavasti, ulottui hänen mahtinsa, sikäli kuin tämän salli
+kartanonherran pojan itsetietoisuus ja se arka kunnioitus, jota he
+kaikki, itse Felixkin, häntä kohtaan tunsivat.
+
+Felix tuli hänen opettajakseen kaikissa niissä taidoissa, jotka
+poikamainen ritarillisuus itselleen omistaa. Hän opetti hänet uimaan,
+soutamaan, pyydystämään lintuja, laittamaan ilotulituksia, ampumaan
+kaniineja, jopa ilmaisi hänelle senkin, miten iltaisin ja kirkonaikaan
+köyhien talonpoikain puutarhoja ryöstettiin. Ja vaikkakin hedelmät,
+joita hän milloin tahansa sai poimia omasta puutarhasta, olivat tuhat
+kertaa makeampia ja mehukkaampia kuin puulle maistuvat omenanpahaiset,
+joita hän salaisilla retkillään niskansa taittamisen uhalla sai
+saaliikseen, ei hän kuitenkaan voinut näistä rosvoretkistä luopua.
+Jälkeenpäin tunsi hän tosin kiduttavaa häpeäntunnetta ja tavallisesti
+vei seuraavana päivänä talonväelle satakertaisesti takaisin, mitä
+heiltä illalla oli ryöstetty.--Siitä huolimatta kohtasi hän synkkiä
+kasvoja ja pahansuopia hymyjä, sillä isän nyrkki lepäsi raskaana
+köyhän väen niskoilla, jonka vielä silloin täytyi tehdä päivätöitä
+kartanoon... Mikä oli luonnollisempaa kuin että viha, jonka isä oli
+kylvänyt, kasvoi pojalle vastaisuudessa runsaan sadon?...
+
+Toisten toverien, erittäinkin tyttöjen, kuvat olivat hänen muistossaan
+häipyneet sumuun.
+
+Paitsi tietysti yhtä.
+
+Hänen kuvansa kimmelsi vienolla tähdenloisteella sydämensurun
+varjosta, surun, joka vähitellen oli koko hänen olemuksensa kietonut
+mustiin käärinliinoihin ja jota ei itse pyhä, sovittava sotakaan ollut
+voinut haihduttaa. Hänen kuvansa oli seurannut häntä taistelujen
+tuoksinaan eikä jättänyt häntä, kun hän maatessaan vaikeasti
+haavotettuna luuli verkalleen vajoavansa kuoleman varjojen maahan.
+Tämän tytön ikävöimiseen sulautui hänen voimaton onnenkaipuunsa, josta
+hän ei vieläkään ollut voinut vapautua. Ikäänkuin eivät isän pahat
+teot olisi häneltä auttamattomasti tuhonneet tietä onneen.
+
+Hän ei tiennyt itsekään, kuinka tämä lempi oli hänen rinnassaan
+kasvanut niin suureksi, että se lopulta täytti heijastuksellaan koko
+maailman.
+
+Vaalea, kylmä papintyttönen, joka ei uskaltanut astua ojan ylitse,
+vaikka se olisi ollut kuinkakin kuiva, joka aina näytti niin
+hirvittävän puhtaalta ja joka piilosilla ollessaan ei koskaan sallinut
+tarttua vaatteidensa liepeihin, »koska ne voisivat revetä», kuten hän
+arveli, oli hänelle lapsena oikeastaan jäänyt aivan vieraaksi. Monta
+kertaa, kun he olivat kahden kesken ja Helena näytteli hänelle
+nukkekamarinsa salaisuuksia, niissä yksin pyyhelappusetkin olivat
+päärmätyt ja nimikirjaimilla varustetut, tuntui ikäänkuin heidän
+sydämensä lähestyisivät toisiaan. Mutta useimmittain käyttäytyi hän
+rajussa iloisuudessaan niin taitamattoman kömpelösti, että tytön
+lempeät nuhteet pian muistuttivat hänen menneen niiden rajojen ylitse,
+jotka hänen ystävyytensä hänelle asettivat.
+
+Silloin hän tavallisesti pakeni sieltä loukkautuneena ja häpeissään ja
+pysytteli loitommalla, kunnes muutamien päivien kuluttua tytön lempeä,
+anteeksi antava hymy kutsui hänet jälleen hänen rinnalleen.--Hän ei
+viivytellyt, sillä tytön olennossa oli jotakin valoisaa ylevyyttä,
+joka hänet yhä uudestaan veti hänen tenhopiiriinsä.
+
+Felixille oli tämä uskollisuus kauhistus. Hän nimitti Helenaa
+Koruliisaksi ja härnäili häntä, missä vain voi. Tytöllä puolestaan oli
+verraton tapa nyrpistetyin nenin katsoa häneen muka yli olkansa,
+vaikka toinen olikin päätä pitempi, ja ainoastaan silloin, kun toinen
+oli kovin ilkeä, meni hän itkusilmin isälleen valittamaan.
+
+Kaksitoistavuotiaana jätti Boleslav kotiseutunsa, kun hänen äitinsä
+sukulaiset, jotka kuuluivat vanhaan preussilaiseen aateliin, olivat
+tarjoutuneet hänen kasvatustaan valvomaan. Isä kai oli iloinen hänestä
+päästessään, sillä hänen elintapansa puolisonsa kuoltua eivät juuri
+olleet omiaan lapsen viisaiden, kysyväin silmien katseltaviksi.
+Matkoiltaan pääkaupunkiin toi hän aina mukanaan vieraita naikkosia
+linnaansa, ja moni kotoisella maaperällä kasvanut, puoleksi puhjennut
+kukannuppu joutui hänen himojensa uhriksi. Ei niin, että hän olisi
+tätä häpeämättömästi ja julkisesti harjottanut rikoksellisena
+ammattina, hän vain ei tahtonut tietää mistään rajotuksista. Ja olihan
+se, mitä hän teki, suorastaan hänen oikeutensa kartanon herrana,
+oikeus, jonka perintötapa oli hänelle vahvistanut ja jonka käyttöä ei
+oikeastaan kukaan kummastellut--jollei ehkä poika, joka verrattain
+usein joutui lemmenkohtausten ja kyynelsilmin tehtyjen syytösten
+todistajaksi.
+
+Muutenkin tapahtui linnassa monenlaista, joka ei ollut omiaan hänen
+silmiensä nähtäväksi. Oli juuri käsissä aika, jolloin suuren
+Napoleonin sotahuuto havahdutti kukistetun ja revityn puolalaisen
+kansallisuuden kuolinkamppailustaan.--Uudestaan eloon heränneen
+ruumiin salaiset liikkeet huomattiin kaikkialla, missä puolankielen
+suhuäänet kajahtelivat, ja näyttivät leviävän Itä-Preussin puhtaasti
+saksalaisille seuduillekin.
+
+Schrandenin linnaan saapui tuontuostakin salaperäisiä vieraita,
+solakoita, notkeavartaloisia miehiä, joilla oli teräväpiirteiset,
+kuopikkaat kasvot. Pienissä rattaissa he kiireisesti ajoivat kylän
+halki ja yön hämyssä ja sumussa jälleen katosivat.
+
+Posti toi tuhkatiheään sinetillä ja venäläisillä leimoilla
+varustettuja kirjeitä, ja isän työhuone oli usein viikkomäärin
+suljettuna, niin ettei kukaan päässyt sisään. Hän itse oli käynyt
+synkäksi ja vaiteliaaksi, kulki kuin unessakävijä, ja ruoskanjäljet
+hänen renkiensä seljissä alkoivat parantua ihonvärisiksi.
+
+Tähän aikaan siis tapahtui, että Boleslav muutti sukulaistensa luo
+Königsbergiin. Seurasivat tyynet huolellisesti valvotun kehityksen ja
+kypsymisen vuodet. Kanslerivainajan leski oli hänelle äidin sijaisena,
+ylhäisimmät kodit olivat hänelle avoinna.
+
+Kotiseudun muistot ja mielikuvat alkoivat vaaleta. Isän satunnaiset
+käynnit hänen luonaan osottivat vain hänelle, miten vieraat he olivat
+toisilleen.
+
+Tuli sitten hirmuinen talvi, jolloin sodan raivotar hävitti vanhoja
+preussiläisiä maakuntia ja Napoleonin joukkojen voittokulun humu
+kuului Weikselin ja Memelin välimaille.
+
+Königsbergin kurjien vallien takana oli joukko paenneita maakunnan
+asukkaita etsinyt suojaa. Jokainen talo oli täpötäynnä ihmisiä, ja
+kaduilla loimusivat taivasalle majotettujen sotilaiden nuotiot.
+
+Tämän sotatemmellyksen, rumpujen pärrytyksen ja valitushuutojen
+keskellä oli Boleslavin suotu uneksia ensimäiset lemmenunelmansa.
+
+Hän oli äsken täyttänyt kuusitoista vuottaan, ja mitä lupaavin
+viiksienalku häämötti jo kuin hiilellä maalattuna hänen ylähuulessaan.
+Hän osasi ulkoa Horatiuksen oodit Chloelle ja Lydialle, eikä hänelle
+ollut enää mikään salaisuus, mitä äskettäin kuollut Friedrich Schiller
+oli tuntenut Lauraa kohtaan.
+
+Palatessaan eräänä tammikuun iltana kymnaasista ja kulkiessaan poikki
+linnakentän, jossa vilisi sekaisin venäläisiä ja preussilaisia
+sotilaita, näki hän yhtäkkiä kaksi suurta sinistä silmää, jotka
+kysyvinä ja ystävällisinä tähystivät häntä. Hän tunsi punastuvansa, ja
+kun hän rohkeni katsella ympärilleen, olivat silmät kadonneet.
+Seuraavana iltana tapahtui samoin--kolmannella kerralla rohkeni hän
+pitää hieman paremmin varansa ja näki silloin, että noihin silmiin
+kuuluivat sievät, vaaleat kasvot, hieno nenä ja pari kalpeita,
+siromuotoisia huulia, jotka hymyilivät suloisesti ja kehottavasti
+häntä kohden. Nämä kasvot muistuttivat hänelle tuomiokirkon
+alttarikuvaa, joka esitti neitsyt Maariaa kauniissa puutarhassa
+soreain liljojen ja lyhytvartisten punaruusujen keskellä.--Jotakin
+toistakin muistuttivat hänelle nämä kasvot. Hän ei vain tiennyt ketä.
+
+Ja hänen tätä parhaallaan miettiessään levisi hehkuva ruusunpuna
+nuoren tytön somille kasvoille ja sirot huulet kuiskuttivat:
+»Boleslav--oletko se sinä?»
+
+Nyt ei ollut enää epäilemistäkään, ja riemuiten hän huudahti:
+»Helena--Helena--sinä?»
+
+Jollei tyttö olisi häntä siivosti työntänyt luotaan, olisi hän
+temmannut hänet syliinsä avoimella linnakentällä, kikattavain tyttöjen
+ja räyhääväin sotamiesten keskellä. Ja heidän poikettuaan rinnatusten
+kävelemään hiljaisia syrjäkatuja kertoi tyttö, että hänen isänsä oli
+vihollisen lähestyessä lähettänyt hänet tänne, jottei hänelle tehtäisi
+mitään pahaa, ja että hän asui erään vanhan tädin luona, joka oli
+ostanut itselleen paikan naimattomain papintyttärien turvakodissa ja
+vietti hyviä päiviä. Hän työskenteli ahkerasti ottaen ranskan ja
+musiikin tunteja, sillä hän tahtoi vielä kerran auttaa isäänsä tämän
+opettaja-virassa, koskei hän kai kuitenkaan miestä saisi ikänään.
+
+Tämän kaiken tyttö kertoi vienon lempeään pikkuviisaan tapaan, joka
+Boleslavissa herätti suurta kunnioitusta, ja katseli puhuessaan
+rauhallisesti, tyytyväisesti hymyillen häntä syrjästäpäin.--Hänen
+isästään ei tyttö tiennyt kertoa mitään,--viime näkemällä oli ukko
+näyttänyt hyvin kiukkuiselta. Kotoaankaan ei hän pitkiin aikoihin
+ollut saanut mitään tietoja, sillä ranskalaiset olivat pesiintyneet
+sinne, ja tiedot eivät päässeet tulemaan. Mutta Felix Merckel oli
+täällä, ja hänet oli hän äskettäin kohdannut; hän oli opissa
+viljakauppiaalla ja esiintyi kuin suuri herra konsanaan. Hänelle ei
+varmaankaan lopulta kunnian kukko laula, tuumi tyttö, kun hän jo
+oppilaana ollessaan poltteli paperosseja ja käytti turkkilaisia
+kaulaliinoja.
+
+Lopuksi antoi tyttö hänelle luvan ensi perjantaina tulla tapaamaan
+häntä tädin luo, sillä ainoastaan perjantaisin päästettiin vieraita
+laitokseen.--
+
+Tytön poistuessa sipsuttavin askelin, hiljalleen keinuttaen solakkaa
+vyötäröään, tuntui hänestä, kuin olisi alttaritaulun neitsyt Maaria
+tullut häntä ilahduttamaan ihanalla ilmestyksellään ja palaisi nyt
+jälleen liljojensa ja punaruusujensa luo.
+
+Seuraavana perjantaina soitti hän neitsytkodin kelloa.--Tosin hän ei
+tavannut tyttöä liljojen ja punaruusujen keskellä, vaan verenpisarain
+ja kurjenpolvien, joiden himmeät, tomuiset lehdet kehystivät häntä
+varsin viehättävästi. Talvi-illan rusotus hohti jäätyneestä ikkunasta
+sisään ja levitti ruusuharsonsa hänen kasvoilleen. Tai kenties
+jälleennäkemisen ilo sai hänet punastumaan.--Täti, hampaaton,
+homehtunut vanhapiika, jolla oli kauneuspilkkuja kasvoissaan ja
+puuteroidut hiussykeröt, oli kuin ilmeinen kohteliaisuus itse, tarjosi
+ylhäiselle vieraalle suklaatia kauniista englantilaisesta
+porsliinikupista juotavaksi ja katosi sitten, ikäänkuin maa olisi
+hänet nielaissut.
+
+Oi, mikä suloisten, auringonpaisteisten perjantai-päivien sarja
+silloin alkoikaan!--Sotilaat menivät taisteluun ja palasivat
+jälleen--hän ei nähnyt heitä. Eylausta vyöryi ukkosen jyrinä yli
+kaupungin--hän ei kuullut sitä. Monta kertaa taivaalle katsellessaan
+tuntui hänestä, kuin olisi hän ollut syvällä, syvällä siniaaltojen
+alla ja se maailma, jossa hän ennen oli elänyt, alkaisi vasta sinisen
+taivaanlaen tuolla puolen.
+
+Että hän kuitenkin vielä oleskeli keskellä samaista maailmaa, selvisi
+hänelle eräänä sunnuntai-iltapäivänä. Hän istui uneksien kirjojensa
+ääressä, hiljaisessa ullakkokamarissaan, kun ovi yhtäkkiä temmattiin
+auki ja sisään syöksähti pöyhkeästi meluten nuori huimapää, jota hän
+ei tuntenut.
+
+»Eläköön, poikaseni!» huusi hän, ojentaen käsivartensa häntä kohden.
+»Vuosikauden olen sinua etsinyt kuin kultaseni rintaneulaa enkä
+löytänyt mistään. Vasta tuo hurskas, vaalea lapsi, Helena, opasti
+minut oikealla tielle.»
+
+Hän oli todellakin huima Felix, ja turkkilainen kaulaliina, josta
+lemmitty oli puhunut, liehui komeasti hänen molemmille olkapäilleen.
+
+Boleslav puolestaan vastasi tervehdykseen sydämellisemmin kuin olisi
+muutamia viikkoja takaperin itsekään pitänyt mahdollisena. Sen jälkeen
+kuin Helena oli jälleen tehnyt hänelle vanhan kotiseutunsa rakkaaksi
+ja kodikkaaksi, oli entinen ystäväkin tullut hänen sydäntänsä
+lähemmäksi.
+
+Kursailematta hän heittäytyi leposohvalle, ja venyessään sohvan
+nahkapäällyksellä katseli hän ihmetellen kodikasta huonetta, joka
+hänestä arvatenkin näytti äärimäisen ylellisyyden eduskuvalta.
+
+»Asuthan täällä kuten lumottu prinssi paratiisissa», huusi hän.
+»Kelpaahan sitä, kun on syntynyt aatelispoikana, jota vastoin
+meikäläinen--äh, palttua--!»
+
+Ja hän sylkeä pirskautti etuhampaidensa välitse, kuten varmaankin oli
+oppinut merimiehiltä satamassa.
+
+Siitä lähtien tuli hän tuhkatiheään Boleslavin hiljaiseen majaan, söi
+suuhunsa ne makupalat, jotka täti oli lähettänyt, lainaili häneltä
+rahaa ja kirjoja ja perehdytti hänet kaikkiin satamakaupungin
+salaisuuksiin.--Lyhyesti, hän esiintyi kuten kaikki 15-19 vuotiaat
+»kokeneet maailmanmiehet», jotka usein saavat hiljaisemmat ja syvemmät
+luonteet vaikutusvaltaansa.
+
+Monesti oli Boleslav uskomaisillaan hänelle sydämensä salaisuuden,
+mutta ratkaisevana hetkenä ei hän koskaan löytänyt sopivia sanoja, ja
+niinpä asia jäi silleen, kunnes Felix muutamana kauniina päivänä
+yllätti hänet sanomalla: »Jollet luule minun näkevän, kuinka olet
+korviasi myöten pihkaantunut sirkeäksi pestyyn, siveään neitsyeemme,
+niin erehdyt pahasti.»
+
+Boleslav, jonka veri harmista ja kainoudesta syöksähti kasvoihin,
+kielsi häntä puhumasta ainoaakaan ylenkatseellista sanaa
+Helenasta.--Felix irvisti tosin kujeellisesti, mutta jätti sentään
+tästedes silleen ystävänsä lemmityn pilkkaamisen.--Hän oli nykyisin
+aikeissa ruveta midshipmanniksi englantilaisten palvelukseen
+»kostaakseen tyranneille sorretun isänmaan puolesta», kuten hän sanoi,
+ja Boleslav katsoi häneen nyttemmin kaksinkertaisella kunnioituksella.
+
+Koitti sitten päivä, jona ystävä ilman kädenlyöntiä, ilman tervehdystä
+kulki hänen ohitsensa; ainoastaan halveksiva olkapäiden kohotus
+ilmaisi hänelle, että hänet oli nähty.--Ällistyneenä Boleslav tuijotti
+poisrientävän jälkeen, joka ei näyttänyt kyllin ripeästi voivan
+loitota hänen läheisyydestään.
+
+Mitä oli tapahtunut?
+
+Seuraavana iltana hän kyynelsilmin kirjotti kirjeen, jossa vaati
+selitystä ja tiliä.
+
+Ennenkuin vastaus ehti saapua, tuli lähetti mukanaan paketti kirjoja,
+jotka ystävä oli häneltä lainannut ynnä kirje, joka kuului
+seuraavasti:
+
+  Korkeasukuinen
+         Herra Boleslav von Schranden
+                                   täällä.
+
+Täten saan Teille, Teidän Korkeasukuisuutenne, alamaisimmasti
+ilmottaa, että Schrandenissa sattuneiden tapausten jälkeen tuntuu
+minusta arvolleni sopimattomalta jatkaa seurustelua, joka antaa
+isänmaallisille tunteilleni korvapuustin. Samalla pyydän nöyrimmästi
+palauttaa lainaamani kirjat. Rahat seuraavat niin pian kuin nälkää
+näkemällä olen ehtinyt ne hankkia.--Kirjeen tuoja on saapa viisi
+hopeagroschenia.
+
+         Alamaisimmasti
+  Teidän Korkeasukuisuutenne
+        nöyrin palvelija
+         Felix Merckel.
+
+Boleslavista tuntui aivankuin olisi saanut nyrkin-iskun takaapäin.
+Hänet valtasi niin syvä häpeän tunne, ettei hän moniin päiviin
+uskaltanut katsoa ketään ihmistä kasvoihin. Vihdoin rohkaisi hän
+mielensä ja päätti ilmaista surunsa Helenalle. Tämä voisi parhaiten
+hankkia tietoja, jotka hänet vapauttaisivat epätietoisuudestaan.
+
+Huolimatta Helenan kiellosta, ettei häntä saanut kadulla
+puhutella--tyttö piti sellaisen lähentelemisen sopimatonna, koska he
+voivat tavata toisiaan kotonakin--odotti hän häntä ja tavattuaan
+näytti hänelle kirjeen. Tyttö lohdutti häntä lempeällä hymyllään,
+mutta oli itsekin neuvoton. Kirje, jonka hän edellisellä viikolla oli
+saanut isältään, ei tiennyt kertoa mistään muusta kuin onnettomasta
+taistelusta metsässä Schrandenin takalistolla, jossa preussilaiset
+sotilaat olivat joutuneet surkeasti löylytetyiksi. Tämä oli muuten jo
+ollut sanomalehdissäkin.
+
+Eräällä keinoin tosin saattoi päästä totuuden perille. Helenan
+tarvitsi vain kulkea pitkin virran rantaa, missä suurten
+välitysliikkeiden oppilailla oli tapana viettää vapaa-aikojaan, kun
+enimmät liikkeet nyt olivat keskeyttäneet toimintansa. Hän ei tehnyt
+sitä mielellään, mutta teki kuitenkin.--
+
+Kuumeisella levottomuudella Boleslav odotti lähimmän sillan korvalla
+tietoja, joita tyttö toisi tullessaan.
+
+»Hänkös sitte oli olevinaan», sanoi Helena palattuaan verkalleen ja
+tulipunaisena retkeltään. »Ja samanlaisia ovat nuo puotipojat
+kaikkikin. Ikäänkuin minä etsisin heidän liehittelyjään». Ja hän
+hymyili ylen hämillään sinisilkkiseen käsityölaukkuunsa. »Mutta voit
+olla aivan levollinen, Boleslav.--Se ei merkitse mitään sen
+enempää.--Aiottuaan ruveta midshipmanniksi, on isänmaallisuus noussut
+hänen päähänsä.»
+
+»Mitä minulla on tekemistä hänen isänmaallisuutensa kanssa?» kysyi
+Boleslav. »Minä vihaan mokomaa verikoiraa, Napoleonia, yhtä paljon
+kuin hänkin.»
+
+Helena vaikeni ja kietoi ympärilleen pientä vaippaansa, jota tuima
+talvituuli hulmutti hänen solakan vyötärönsä ympärillä. »Minuun saat
+luottaa», jatkoi hän sitten, »minä en sinua siitä koskaan tule
+soimaamaan.»
+
+»Herran tähden--mistä?»
+
+Ja vihdoin se tuli ilmoille.
+
+»Sinun ei pidä sitä panna sydämellesi, rakas, kallis,
+Boleslav--kylässä näet kerrotaan, että isäsi on yön pimeydessä vienyt
+Kissanporrasta myöten ranskalaiset preussilaisten selkään--näetkös--ja
+ruskea Regina, puusepän tyttö, tiedäthän, se pieni pörröpää, joka
+kävi koulua samaan aikaan kuin mekin, hän kuulemma on sen tunnustanut,
+sillä hän se on oikeastaan oppaana ollutkin. Ja nyt sanoo kylän väki,
+että isäsi on isänmaan kavaltaja, eivätkä tahdo enää tehdä hänelle
+työtä, vaan aikovat panna punaisen kukon hänen katolleen.»
+
+Siinä se oli. Ja tänä hetkenä katosi häneltä elämänhalu ja
+elämänrohkeus, kuten kevätmyrskyt riuhtovat puista hennot kukat.
+
+Ohitse--ohitse menkää moiset kuvat sanattomaan tuskaan--kaikotkaa
+kolkkojen rikosten ja kaiken kalvavan häpeän muistot!
+
+Viipyi kauan, ennenkuin huhu petoksesta tuli Königsbergissä saakka
+yleisemmin tunnetuksi. Kului kuukausia, ennenkuin ensimäiset
+onnettomuuden enteet tulivat näkyviin. Mutta ne riittivätkin hänen
+olentonsa perinpohjin muuttamaan. Arkana ja kömpelönä, harhailevin
+katsein ja kasvot milloin äkkiä punastuen, milloin kalveten, hiipi hän
+ympäri nurkkia, säpsähtäen jokaisesta sanasta, joka odottamatta
+hänelle sanottiin. Sitten tulivat päivät, jolloin opettajat alkoivat
+häntä syrjäyttää ja toverit karttaa hänen läheisyyttään--päivät,
+jolloin täti kielsi häneltä tavanmukaiset aamutervehdykset, koskei hän
+muka ollut terve--päivät, jolloin pidettiin perheneuvotteluja
+suljettujen ovien takana, jolloin palvelijat eivät enää olleet hänen
+toivomuksiaan kuulevinaan ja jolloin tuontuostakin joku ohikulkija
+sylkäisi hänen ovelleen.
+
+Hän näki sen matelevan luokseen, tuon kylmän, niljakkaan käärmeen,
+näki sen lähenevän kietoutuakseen hänen ympärilleen, tyrehdyttääkseen
+veren hänen suonissaan. Hän näki sen kiemurtelevat renkaat, kuuli
+sähinän, joka läheni lähenemistään--ja avutonna, puutuneena,
+kivettyneenä hän tuijotti siihen, rohkenematta kysyä, huutaa tai edes
+huoata.
+
+Helenakin oli häneltä mennyttä.--Tyttö tosin ei siihen ollut syypää,
+eipä suinkaan. Hän salli kuten ennenkin Boleslavin perjantaisin
+soittaa neitsytkodin ovikelloa, puhutteli häntä ystävällisesti,
+koettipa olla iloinenkin ja viihdyttää häntä lempeällä leikinlaskulla.
+Mutta oliko sitten laita niin, että hän itse oli niin tykkänään
+muuttunut, että näki koko muun maailman, jopa lemmittynsäkin
+ainoastaan häpeästä ja tuskasta kudotun harson lävitse, tai oliko
+tyttö siitä päivin alkanut soittaa ainoastaan armeliaan säälin
+säveltä, lyhyesti--Boleslav tunsi tulevansa yhä raskaammalle mielelle
+ja rohkeni tuskin enää katsoa tyttöä silmiin.--
+
+Eräänä päivänä otti hänet vastaan Helenan sijasta itse vanha neiti.
+Tämä niiaili ja hymyili kuten aina, nimitti itseään hänen nöyrimmäksi
+palvelijakseen. Mutta se, mitä hän ilmotti, merkitsi heidän
+erottamistaan. Kirkkoherra, neidin rakas veljenpoika, sai hän
+sammaltaen ilmoille, ei enää katsonut sopivaksi tyttärensä seurustelua
+korkeasyntyisen junkkarin kanssa ja oli sentähden määrännyt, että
+tytön oli lähteminen Königsbergin kaupungista niin pian kuin suinkin.
+
+Helena sanoi jäähyväiset pienessä sinisellä lakkasinetillä suljetussa
+kirjeessä.
+
+  Rakas, rakas Boleslav!
+
+Isäni käskee minun välttää sinua, ja minun täytyy olla hänelle
+kuuliainen. Jääös hyvästi. Sinä olet minulle iäti, iäti rakas. Sen
+vannoo sinulle oma
+
+  Helenasi.
+
+Kuusi hätäpikaa kirjotettua riviä on liian laiha matkaeväs sille,
+jolla on kaipauksen ja kieltäymyksen elämä edessään. Mutta voiko hän
+enempää toivoakaan? Eikö siinä ollut rakkautta ja uskollisuutta
+yllinkyllin, että Helena lupasi pitää hänestä kiinni, kun kaikki,
+kaikki väistyivät hänen, häväistyn, tieltä syrjään?
+
+Tästedes ajatteli hän häntä kuin kirkastettua, pyhää olentoa. Hänen
+kuvansa suli yhteen neitsyt Maarian kuvan kanssa, jonka hän oli nähnyt
+tuomiokirkossa, ja tyttöä ajatellessaan näki hän tämän sädekehän
+kaunistamana, liljojen ja punaruusujen ympäröimänä.
+
+Jollei hän olisi ollut niin ylen nuori, olisi hänet rahtunen
+itsekkyyttä ja tarmoa auttanut hervottomista huolistaan, mutta
+lapsellisessa kunnioituksessaan, jonka hän yhä vieläkin tunsi
+lamauttavana itseään painavan, ei hän rohjennut vaatia isältään edes
+varmuutta, saatikka sitten tiliä.
+
+Vasta tämän äkillinen näyttäytyminen herätti hänet vastarintaan.
+
+Hän oli nyt seitsentoista vuotias ja olisi muutamien kuukausien
+kuluttua voinut päästä yliopistoon, jollei hänelle moneen kertaan
+olisi viittailtu, että hänen poistumisensa oppilaitoksesta oli
+erittäin suotavaa. Hyvä tätikin, joka tähän asti oli huolellisesti
+välttänyt mainita tuota huhua, jonka painon alla hän kärsi
+sanomattomasti itsekin, oli nyt säälivin sanoin ottanut puheeksi,
+kuinka hänelle olisi parasta loitota.
+
+Toisissa olosuhteissa olisi hänen intonsa ja kunnianhimonsa noussut
+moista ehdotusta vastaan, mutta nyt tunsi hän ainoastaan sanomatonta
+katkeruutta, ja halusi paeta häpeätaakkoineen johonkin, jossa
+ainoakaan ihmissilmä ei häntä näkisi.
+
+Tässä mielentilassa seisoi hän eräänä päivänä isänsä edessä.
+
+Tämä oli saapunut hankkiakseen apua niskottelevia talonpoikiaan
+vastaan ja oli tavannut kaikki ovet suljettuina. Hän kuohui raivosta,
+koko hänen olentonsa näytti hukkuneen epätoivon uhkaan. Nähdessään
+hänen lyhyen, tanakan vartalonsa, hänen häränniskansa, hänen harmaat,
+säkenöivät silmänsä ja punaiset, pöhöttyneet kasvonsa, valtasi
+Boleslavin sama pelko, jota hän oli tuntenut poikavuosinaan. Hän
+kokosi kaikki voimansa; mutta kovan onnen kysymys ei sittekään
+tahtonut päästä hänen huuliltaan.
+
+»Isä--onko totta, mitä ihmiset»...
+
+Harmaissa silmissä kiilui hurjan epäluulon liekki.
+
+»Hä--mitä ihmiset juttelevat?»--
+
+»Että sinä olet antanut opastaa ranskalaiset Kissanportaan ylitse?»--
+
+»Ja entä jos se olisi totta, keltanokka? Entä jos olisin jaloin
+tallatun Puolan kansan puolesta tahtonut kostaa tälle raukkamaiselle
+preussilaiselle rosvojoukolle? Nuo typerät, laiskat orjasielut
+saisivat vain ansaitun palkkansa, jos suuri Napoleon hirtättäisi
+heidät kaikki tyyni!--Älä tuijota lainkaan, nulkki! Olen tehnyt vain,
+mitä inhimillinen velvollisuuteni vaati.--Kahleihin kytketyt ovat
+minua rukoilleet, ruoskitut ovat minulle huutaneet: pelasta
+meidät--pelasta meidät!--Pelastaa en heitä voinut, se jäi suuremman
+miehen tehtäväksi, mutta saatoin auttaa häntä, tuota, joka
+kostonenkelinä syöksyy yli turmeltuneen Europan--saatoin auttaa häntä
+tuhoamaan konnia, missä ne olivat minun käsiini joutuneet.»
+
+Näin, hän puhui, ja hänen lyhyt vartalonsa näytti kasvavan.--Hänen
+silmänsä salamoivat. Yltiöpäisyyden hurmahenki, joka niin paljo
+muistuttaa taivaallista sisartaan, innostuksen hengetärtä, levitti
+hehkuvan punaisen vaippansa hänen ylitsensä.
+
+Kauhistuneena Boleslav vetäytyi taaksepäin. Hän tunsi syvästi, että
+hänen ja tämän miehen väliltä oli jokainen side katkennut.
+
+»Soittakoot vain suutansa», jatkoi ukko, »nyhjikööt vain minut
+nähdessään kyynärpäillänsä toisiaan kylkeen, hittojako minä siitä
+huolin.--He eivät kuitenkaan tohdi käydä kimppuuni niin kauan kuin
+sätkyttelevät korsikkalaisen jalopeuran käpäläin välissä.--Ja kuka
+muuten voi sen todistaa? Jollei pöllöpäätä Reginaa olisi isänsä
+pelotellut pahanpäiväiseksi ja siten saanut hänet lörpöttelemään,
+otaksuisi jokainen, että teräväpäinen eversti Latour on yksinään
+löytänyt tien virran poikki ja metsän lävitse. Mutta nyt hän on
+niskoillani--tyttöriepu. Ja talonpoikia en saa enää patukallakaan
+pidetyksi kurissa, niin hellästi he rakastavat minua siitä pitäen. Jos
+on totta, mitä lehdet kertovat, että kuningas piakkoin päästää tämän
+koiralauman vapaaksi, silloin repivät he minut arvelematta.--Onnittelen
+sinua perintösi johdosta, poikaseni.»
+
+Nämä olivat viime sanat, jotka hän kuuli isältään, sillä keskustelun
+keskeytti samassa täti astuen hänen työhuoneeseensa, missä he
+olivat.--Vanha ylhäinen nainen väisti paroonin punaista, karkeaa
+kättä, joka hänelle oli tervehdykseksi ojennettu, kuten väistetään
+myrkyllistä matelijaa, ja pyysi sitten kammoaan hilliten häneltä
+muutamiksi minuuteiksi kahdenkeskistä keskustelua.
+
+Mitä tässä neuvottelussa päätettiin hänen kohtalostaan, ei hän saanut
+kuunaan tietää, sillä ennenkuin tämä lyhyt hetkinen oli lopussa, oli
+hänen tähänastinen elämänsä jäänyt kauaksi hänen taakseen ikäänkuin
+sydäntä painava unelma, mutta hän seisoi kadulla tuumien mistä
+portista hän vaeltaisi avaraan maailmaan.
+
+Hänen seikkailurikas vaelluksensa päättyi pienelle maatilalle eräässä
+Liettuan sopukassa, missä hänelle suotiin lepoa ja työtä ja missä
+hänellä oli tilaisuus kehittyä kelpo maanviljelijäksi.
+
+Vuodet kuluivat. Ne olivat taukoamatonta taistelua jokapäiväisestä
+leivästä, taistelua, joka tosin oli täynnään vastuksia ja puutetta,
+mutta ei kuitenkaan sisältänyt mitään häpeää eikä hänen
+kunniantuntoaan loukkaavaa. Sillä hän oli jättänyt nimensä. Jos hän
+olisi samalla voinut riisua muistonsa, kuten riisutaan tahrattu puku,
+olisi hänen ollut parempi olla.
+
+Mutta alituiseen laahasi hän mukanaan tietoisuutta siitä häpeästä,
+joka häneen oli tarttunut. Isänmaanrakkaus, joka ennen oli
+luonnollisen tyynenä uinaillut hänen sydämessään, oli herännyt
+kirvelevään hehkuun ja kasvoi ja kyti ja varttui hirmuhengeksi, joka
+ruoskaniskuin ajoi häntä paikasta paikkaan karkottaen veren hänen
+kasvoiltaan ja unen hänen silmistään. Ei paljon puuttunut, ettei hän
+pitänyt itseään syypäänä Preussin onnettomuuteen.
+
+Ainoastaan kerran oli hän koko tänä aikana saanut tietoja
+kotiseudultaan. Hän luki Königsbergiläisestä lehdestä, että
+Schrandenin linna, joka talvella 1807 oli tullut niin surullisen
+kuuluisaksi, oli kaikkine talousrakennuksineen palanut poroksi.
+
+Silloin oli hän pannut kätensä ristiin, ja hänen huuliltaan oli
+päässyt sammaltava ääni, joka kuului melkein luojankiitokselta.
+
+Sovitusta--sovitusta mihin hintaan hyvänsä!
+
+Mutta vielä ei ollut mitään sovitettu, kukistettua isänmaata tallasi
+vielä tyranni jaloillaan.
+
+Mutta nyt hukkui suuri armeija idän lumihankiin--ja Preussin
+kohoaminen seurasi perästä.
+
+Nyt hän oli selvillä! Kuolla, kuolla hänen täytyi, sovittaa omalla
+verellään, mitä isä oli rikkonut.
+
+Vapaaehtoista jääkäri Baumgartia, joka maaliskuun 5 päivänä 1813
+ratsasti Königsbergiin, ei kukaan tuntenut nuoreksi vapaaherra
+Schrandeniksi, joka täsmälleen viisi vuotta takaperin oli sieltä
+lähtenyt omaa häpeäänsä pakoon. Ja kuitenkin niiden joukossa, jotka
+nyt häntä riemuiten tervehtivät, oli monta, jotka olivat olleet mukana
+kerran häntä karkottamassa... Hän liittyi uljasten talonpoikain
+parveen, joiden suusta helähti kotiseudun murre niin tutunomaisesti
+häntä vastaan. Hän tuli heidän ystäväkseen, heidän johtajakseen--kunnes
+eräät tutut kasvot, jotka taistelun tuoksinassa ilmestyivät hänen
+rinnalleen, saivat hänet väistymään kuten pahantekijän.
+
+Felix Merckel ei olisi voinut olla ilmaisematta tovereilleen, kuka
+heitä johti taisteluun.
+
+Mitä sen jälkeen oli tapahtunut, suli yhteen sekavaksi, veren
+ja savupilvien täyttämäksi unelmaksi, josta laukausten ja
+kuolinvoihkausten keskeltä nousi esiin ainoastaan hirveä kysymys:
+Elätkö yhä vielä?
+
+Ja tällä kysymyksellä tervehti häntä ensiksi päivänvalo, kun hän
+kuukausimäärin kamppailtuaan elämän ja kuoleman vaiheilla jälleen
+palasi tajuntaansa.
+
+Häntä varten ei ollut ainoatakaan ranskalaista miekkaa terotettu,
+ainoatakaan ranskalaista kuulaa valettu. Hänelle ei oltu suotu sitä
+ainoaa sovitusta, joka yksin näytti hänestä riittävältä.
+
+Odottiko häntä toinen, raskaampi sovitus, kun hän nyt aamun
+sarastavassa valossa astui kotiseutunsa synkkiä metsiä kohden?
+
+
+
+
+IV.
+
+
+Kello oli kahdeksan tienoilla aamulla, ja aurinko alkoi jo hellittää
+polttavammin, kun Boleslav metsäseudun lävitse päästyään näki
+kotiseutunsa edessään.
+
+Kymmeneen vuoteen ei hän ollut astunut jalkaansa sen maaperälle.
+
+Ensimäisessä tunteenpuuskassaan kohotti hän nyrkkinsä ja heristi sitä
+kohden kylää, joka--kuten ihana harhakuva--lepäsi valkoisine
+lelutaloineen ja viheriäpensaisine puutarhoineen, rauhallisina
+kiemurtelevine savupatsaineen ja siintävinä välkkyvine
+kirkontorneineen mitä heleimmässä aamutyyneydessä.
+
+Takalistolta--mustina, kullankeltaisine reunuksineen--häämöttivät
+linnanpuiston mahtavat puuryhmät kukkulan itäiseltä rinteeltä, mutta
+itse linna, joka seisoi kukkulan harjalla ja jonka keltaiset,
+pyramiidimaisesti suippenevat kaksoistornit olivat hallinneet koko
+laajaa maisemaa--mihin oli se joutunut?
+
+Oliko maa auennut ja niellyt tuon jättiläisen?
+
+Hämmästyneenä, kauhistuneena ponnahti hän ensin takaisin. Ja sitten
+vasta muisti hän. »Tosiaankin--hehän ovat sen polttaneet poroksi!»
+Eikö hän itse ollut kyllin usein katkeralla tyytyväisyydellä ajatellut
+hirmutekoa, joka oli tuhonnut hänen isiensä perinnön?
+
+Mutta nyt, kun hän ilmielävästi näki edessään palon jäljet, kuohutti
+kolkko, kiehuva viha hänen mieltänsä.
+
+»Murhapolttajat!» huusi hän ja heristi toistamiseen nyrkkiään
+vihollistensa koteja kohden.
+
+Vihollistensa? Niin, hän tunsi sen äkkiä leimahtavan mielessään
+päivänselväksi. Hänen isänsä viholliset olivat hänenkin vihollisiaan.
+
+Hän oli heidät perinyt--samalla kuin nämä rämettyneet metsät, nämä
+kesannoituneet pellot, nämä savunmustaamat raunioläjät--nyt vasta
+saattoi hän erottaa ne--jotka silvotun jättiläiskäden tavoin kohosivat
+syyttäen taivasta kohden.
+
+Tosin hän samalla oli perinyt myöskin tuon kirotun rikoksen, jota hän
+itse inhosi syvemmin kuin kukaan muu maailmassa ja jonka painamana hän
+kärsi syvemmin kuin kukaan muu maailmassa. Vaikkakin hän oli
+lapsenrakkauden sijasta aina tuntenut vain lamauttavaa pelkoa,
+vaikkakin hän jo vuosia sitten oli tuntenut olevansa irrottunut
+kaikesta, mitä uskonto, ihmissydän ja sivistys ehdottomasti vaatii
+lapselta vanhempiaan kohtaan, ei hän voinut saada isältä perittyä
+vertansa vaikenemaan. Se kihisi, kiehui ja kuohui sitä vääryyttä
+vastaan, joka oli tehty hänen suvulleen.
+
+Hänen silmissään paloi hurja hehku, hänen vasen kätensä hapuili
+vavisten pientä nahkalaukkua, joka riippui olan yli kiertävässä
+hihnassa ja josta pisti esiin parin ratsupistoolin perät.
+
+»Hautaamatta?» jupisi hän hampaitaan kiristäen ja kouraisten toista
+pistooleista. »Hautaamattako hänen vielä on jääminen?--Sepähän
+nähdään--sepähän nähdään!»--
+
+Ja päästäen katkeran naurun astui hän lujin askelin kylää kohden.----
+
+Ihmisistä tyhjänä, heleän päiväpaisteen valelemana oli kylän ainoa
+pitkä katu hänen edessään. Sileät pyöränraiteet loistivat kosteassa
+savimaassa kuin olisivat olleet hiottua lasia. Pullonsirpaleet,
+luudanvarvut ja muut roskat täyttivät kuopat, jotka muulloin näyttivät
+olevan vesirapakkoina.
+
+Oikealla ja vasemmalla, lehmuksien ja kastanjapuiden alla, joiden
+vihreänkeltaiset syksyn kuihduttamat lehdet riippuivat lerpallaan, oli
+olkikattoisia talonpoikain majoja, jotka melkein järjestään olivat
+kuuluneet linnan alustalaisiin ja vasta uuden lain aikana vapautuneet
+velvollisuuksistaan ja päässeet vapaiden talonpoikien joukkoon. Sinne
+tänne oli ilmestynyt uusi räikeillä väreillä maalattu aita, joka
+ikäänkuin uhmaten näytti erottavan äsken saavutetun omaisuuden muusta
+viljellystä maasta; muuten olivat uudet olosuhteet jättäneet kaiken
+vanhoilleen. Majojen edustalla kukkivat päivänkukat ja neilikat aivan
+kuin ennenkin, ja seinämillä riippui märkiä vaatteita kuivumassa aivan
+kuin ennenkin. Ainoastaan kapakkain luku oli lisääntynyt. Boleslavin
+silmiin pisti niitä ainakin kolme, kun sen sijaan ennen oli »Kotkan»
+isäntä yksinään tyydyttänyt paikkakunnan koko tarpeen.
+
+Lähempänä kirkkomäkeä alkoivat vapaiden käsityöläisten tai
+niinsanottujen »porvarien» valkoiset mökkirivit, joiden asukkaat
+maksoivat maaveroa linnaan ja joilla sentähden oli oikeus viljellä
+puutarhatilkkujaan mielensä mukaan. Siellä oli kaksi seppää pajoineen
+ja kuonakasoineen, siellä oli pari suutaria, vaunujen tekijä, korien
+punoja--ja oli myös----
+
+Hän pysähtyi ja hänen katseensa viivähti rappeutuneessa, kurjassa,
+koko rivin kurjimmassa hökkelissä, jonka oven yllä oli likainen,
+viheriä kilpi, melkein näkymättömäksi häipyneine kirjotuksineen: »Hans
+Hackelberg, kylä- ja seurakunnan puuseppä».
+
+Viheriäksi maalattu ruumiskirstu, joka korkealta jalustaltaan näkyi
+siivottomasta pihasta maantielle, valaisi havainnollisesti asianlaidan
+niillekin, jotka eivät osanneet lukea.
+
+Tähän esineeseen liittyi Boleslavin mielessä omituinen kuva, joka nyt
+sitä katsellessa sukelsi esiin menneisyyden hämärästä: Hän näki pienen
+likaisen tytön, jonka suuret, mustat silmät olivat kyyneleitä
+tulvillaan ja jonka pörröinen, musta hiusmetsä liehui ympäri kasvoja
+ja hartioita; hän oli vasemmalla kädellään tarrautunut kiinni tähän
+puujalustaan ja oikealla painoi suonenvedontapaisesti esiliinansa
+lievettä poveaan vasten, samalla kuin joukko poikaviikareita heitteli
+häntä kalikoilla ja kivillä.--Vaikkei hän silloin ollut paljon
+suurempi kuin tyttökään, oli joukkio hänen lähestyessään luikkinut
+arkana ja äänetönnä tiehensä. Hänhän oli »junkkari», niin mahtava,
+että tarvitsi isälleen sanoa vain ainoan sanan, langettaakseen
+siunauksen tai kirouksen heidän ylitsensä. »Mistä on kysymys?» oli hän
+kysynyt, ja silloin oli ahdistettu lapsi astunut nöyrästi hänen
+luoksensa, oli kohottanut hieman esiliinansa kulmaa, juuri siksi,
+että hän voi pilkistää helmaan ja oli luonut häneen leimuavan katseen
+kosteista silmistään ja sanonut vihasta värisevällä äänellä: »Nähkääs,
+tämän he tahtoivat minulta ryöstää.»
+
+Mutta esiliinassa oli ollut pikkarainen varpusen poikanen, joka kai
+oli pudonnut pesästään.
+
+»Anna se minulle», oli hän sanonut, sillä hän piti linnunpoikasista.
+Silloin oli tyttö auliisti avannut esiliinansa, jotta hänen tarvitsi
+vain ottaa. Ja hän teki sen eikä edes epäröinytkään, sillä olihan hän
+tytön herra. Antajaa ei hän ollut sen jälkeen ajatellutkaan.
+
+Se oli siis hän, tuo samainen naikkonen, jonka kerrottiin neuvoneen
+ranskalaisille tien ja isän lemmittynä eläneen hänen luonaan aina
+hänen elämänsä loppuun saakka.
+
+Miksi olikaan hän silloin auttanut tyttöä? Miksei hän mieluimmin ollut
+yllyttänyt poikaviikareita hänen kimppuunsa? Kenties olisi heitetty
+kivi sattunut keskelle hänen otsaansa ja hyvissä ajoin tehnyt lopun
+hänen kurjasta elämästään!
+
+Hän kulki edelleen. Siellä täällä kurkisteli pienestä, himmeästä
+ikkunasta likaiset kasvot tylsällä uteliaisuudella hänen jälkeensä,
+siellä täällä haukkui häntä pihakoira, muuten ei häntä mikään
+häirinnyt. Kukapa olisikaan häntä tuntenut?
+
+Nähdessään pappilan, joka kaarekkaine kuistikkoineen lepäsi
+kukkasköynnösten ja pähkinäpensasten ympäröimänä yhtä hiljaisena ja
+rauhallisena kuin sinä aamuna, jolloin hän helpotuksesta huoahtaen
+pääsi vapaaksi ankaran kirkkoherran hallituksesta ja Helena
+valkoisella batistinenäliinallaan viuhtoi jäähyväisiksi matkavaunujen
+jälkeen,--nähdessään jälleen tämän talon, pysähtyi hän ja katseli otsa
+synkkänä ympärilleen, näkisikö mitään sivutietä, joka pelastaisi hänet
+kulkemasta ohitse.
+
+Hänestä tuntui, kuin täytyisi Helenan yhä vieläkin seisoa
+nurmitöyrämällä ja liina tuulessa liehuen tähystellä hänen jälkeensä.
+
+Mutta vielä ei hän saanut astua Helenan eteen.
+
+Vasemmalla kääntyi polku alas virralle, joka erotti linnan ja kylän
+alueet toisistaan. Tälle polulle poikkesi hän.
+
+Siellä näki hän ensi kerran koko laajuudessaan sen hävityksen kamalan
+kuvan, jonka palo oli saanut aikaan.
+
+Aittojen ja muiden ulkohuonerakennusten sijalla, jotka olivat seisseet
+pitkänä rivinä virran toisella puolen, kohosi nyt pitkä rivi
+raunioita--halkeilleita muureja, hiiltyneitä hirsiä--kaikki keltamojen
+ja narskujen peittäminä. Takalistolla--johon saattoi nähdä
+muurinrepeämän lävitse--oli pihanmaa röykköiseksi soraläjäksi
+muuttuneena, ja vihdoin kukkulan huipulta, kuivettuneiden jalavain
+kankeain oksaristikkojen ympäröimänä, häämöttivät kummallisesti
+pykälöityneet muurinreunat--entinen linna.
+
+Hervottomina vaipuivat hänen käsivartensa alas--kostonhaluinen
+voihkaus puhkesi hänen rinnastaan.
+
+Vaivaloisesti hän laahusti eteenpäin virran rantaa pitkin, kohden
+nostosiltaa, jota myöten yksistään pääsi linnasaarelle, sillä
+saareksi oli linnanalue muodostettu jo hänen isoisänsä aikaan lyhyellä
+kaivannolla.
+
+Silta ainakin oli vielä jälellä.
+
+Harmaine, puoleksi lahonneine lankkuineen riippui se kuin jäännös
+ammoisesta muinaisuudesta mustilla, vahvoilla pylväillään, joiden
+tyviä vasten virran likaisen keltaiset aallot murtuivat pursuvina
+pyörteinä. Ruosteiset ketjut olivat lujalle pingotetut. Parin kolmen
+jalan korkuinen rako--jonka ylitse parahiksi saattoi hypätä--erotti
+maavaraan rakennetun puuäyrään sen ylle kohotetusta sillanpäästä.
+--Näytti kuin olisi joku koettanut vetää siltaa ylös, mutta väsähtänyt
+kesken.
+
+Boleslav hyppäsi sillalle ja astui pihaan kivisestä porttiaukosta,
+jossa raudotettu portti puoleksi palaneena retkotti saranoillaan.
+
+Äkkiä kuuli hän jaloissaan lyhyen vingahtavan äänen, joka muistutti
+lauaistun jousenkaaren ponnahdusta. Hän pysähtyi pelästyneenä ja näki
+ketunrautojen teräksisen puoliympyrän, joka oli haudattu soraan ja
+huolellisesti peitetty risuilla. Rautaisten leukojen pitkät, terävät
+hampaat olivat lujasti pureutuneet toisiinsa. Ikäänkuin ihmeen kautta
+oli hän välttänyt vaaran, joka hänet olisi viikkokausiksi vaivuttanut
+sairasvuoteeseen.
+
+Varovaisesti kopeloiden maata kepillään kulki hän poikki törkyisen
+pihamaan, jossa sieltä täältä raunioiden välistä pistivät ikäänkuin
+ivaten esiin särkyneet työrattaat tai viinitynnyrin hauraat laudat,
+joita vielä ruostunut vanne tuskin piti koossa.
+
+Hän kulki kukkulalle linnan luo, polkua, jonka peitti miehen
+korkuinen vesakko. Hän huomasi vieläkin parit ketunraudat, joiden
+kuiva kita ahneesti ammotti häntä kohden. Niitä näytti olevan
+viritetty yli koko pihamaan--ainoa viljelyksen merkki, minkä hän tähän
+asti oli huomannut.--
+
+Ammottavine ikkuna-aukkoineen ja murtuneine muureineen oli linna hänen
+edessään kokonaan raunioiksi muuttuneena. Korkeat, rikkaruohojen
+peittämät läjät tiiliä, mukulakiviä ja maahan varissutta muurisavea
+muodostivat luonnollisen vallituksen kivijalan ympärille. Pääraput ja
+niiden yläpuolella riippuva parveke oli kasvanut umpeen lehtimajaksi,
+jonka rehevä lehvistö näytti läpipääsemättömältä.
+
+Viheriäin köynnösten keskellä riippui valkea taulu, johon oli
+kirjotettu isän käsialalla: »_Varokaa--pääsy kielletty_!»
+
+Häntä värisytti, kun hän nyt kuuden vuoden kuluttua näki edessään
+ensimäisen elonmerkin miehestä, jota hänen oli kiittäminen omasta
+elämästään ja jota hän nyt oli tullut hautaamaan.
+
+Vielä muutamia minuutteja, ja hän oli seisova isänsä ruumiin ääressä.
+
+Mutta mistä hänet saattoi löytää? Missä hän lienee eläissään asunut?
+Kaikissa näissä raunioissa ei ollut ainoatakaan ovea, ei ainoatakaan
+ikkunankehystä, ei ihmisasunnon merkkiäkään.
+
+Hän kääntyi ja kulki verkalleen linnan ympäri, ohi tornin, joka kohosi
+rakennuksen päätyseinämältä, minkä mustille, kiviröykkiöille alkoi
+uudestaan versoa sammalvaippa painaen niihin surumielisen
+rauhallisuuden leiman. Puisto jättiläispuineen ja niiden juurella
+rehottavine pensastoineen lepäsi tiheänä kaarena hänen edessään.
+
+Silloin hän näki kolmisenkymmenen askelen päässä edessään nurmikolla,
+jolla ennen oli seisonut Diana-jumalattaren patsas--rapaantunut
+kivijalusta ja kivilohkareet ruohikossa olivat kai jätteitä
+siitä--naisen ... solakan, rotevan naisen, jolla oli pörröiset tummat
+palmikot; yllään hänellä oli ainoastaan punainen villahame ja paita,
+ja hän kaivoi maata tarmokkain lapionpistoin.
+
+Boleslav meni lähemmäksi.--Nainen kaivoi yhä eikä nähnyt
+häntä.--Säännölliseen tahtiin nosti hän aina jalkansa lapionterän
+olalle ja polkaisi sen helposti kuin juntalla maan sisään varrenjuurta
+myöten. Samalla hän lauloi laulua, jossa oli ainoastaan kaksi säveltä,
+ylempi ja alempi, jotka täyteläinä ja kumeina kuin kirkonkellojen
+äänet kumpusivat hänen rinnastaan.
+
+Paita--karkea, kotikutoinen liinapaita--oli valunut alas olkapäiltä ja
+jättänyt niskan täyteläät, voimaa uhkuvat muodot paljaiksi.
+
+Boleslavin huudahduksen kuultuaan nainen äkkiä oikaisihe ja seisoi
+puolialastomia hänen edessään.
+
+Kaksi tummaa suurta silmää leimusi häntä kohden.
+
+»Mitä täältä tahdotte?» sanoi nainen ja tarttui lujemmin lapioonsa
+ikäänkuin tahtoen käyttää sitä aseenaan. Sitten kohotti hän
+levollisesti vasemmalla kädellään paidan paljaiden rintojensa
+peitoksi.
+
+»Mitä tahdotte täältä?» toisti hän.
+
+Boleslav oli vaiti. »Tuoko se siis pani petoksen toimeen?
+Jalkavaimo--» Mitähän, jos hän vastauksen sijaan ojennettu pistooli
+kädessään ajaisi koko naikkosen saarelta pois, siten puhdistaen maan,
+jolla seisoi?
+
+Hänen esiintymisestään näytti kuitenkin nainen tulleen vakuutetuksi,
+että hänen aikeensa olivat rauhalliset.
+
+»Tänne eivät vieraat saa tulla», jatkoi hän. »Menkää saarelta heti
+pois. Saatte muuten olla iloinen, ettette ole tarttunut kiinni
+sudenrautoihin. Menkää!»
+
+Suoraksi ojentuneena seisoi nainen siinä ja viittasi tielle; mutta
+sitten hänen synkkä katseensa hämmentyi. Vilkuillen arkana syrjään
+siveli hän mustia hiussuortuviaan taaksepäin päivän paahtamilta
+poskiltaan ja hapuili käsin rintojaan, joiden alastomuuden hän vasta
+nyt alkoi tuntea.
+
+»Näytä minulle herran ruumis», sanoi Boleslav.
+
+Silloin säpsähti nainen äkkiä, tuijotti häneen kotvan aikaa silmät
+selällään ja syöksyi sitten itkien hänen jalkoihinsa.
+
+»Armollinen herra--armollinen herra», kuului puoleksi tukehtunut
+hämmästyksen huudahdus hänen huuliltaan.
+
+Boleslav tunsi, kuinka hänen sormensa etsivät hänen käsiään, ja sysäsi
+ne kiihkeästi luotaan.
+
+»Näytä minulle ruumis», sanoi hän, »ja korjaa sitte luusi!»
+
+Tyttö nousi verkkaan, potkaisi lapion syrjään ja meni edeltä--puiston
+tiheimpään osaan.
+
+Lähimmän pensaan luona pysähtyi hän, kääntyi seuraajaansa ja sanoi
+pelokkaasti: »Tässä ovat yhdet raudat.»
+
+Boleslav väistyi syrjään.--Jollei hän olisi tiennyt varoa, olisi hän
+ehdottomasti takertunut rautoihin.
+
+Tyttö taivutti syrjään matalalla lerpottavat puunoksat molemmin puolin
+käytävää, jota he kulkivat, ja piti niitä kiinni ojennetuin käsin,
+kunnes Boleslavkin yletti tarttua niihin; muuten olisivat vitsat
+huiskahtaneet vasten hänen kasvojaan.
+
+Pieni yksikerroksinen rakennus, jonka katolla oli pitkä savutorvi ja
+jota ympäröivät taimilavojen särkyneet lasikatokset ja myllätyt
+multakasat, pisti eräästä puutarhan aukeamasta näkyviin. Se oli
+puutarharakennus, jossa hän poikasena oli usein leikkinyt
+kukkaruukuilla, siemenillä ja juurimukuloilla. Ainoastaan tämä oli
+tulelta säilynyt, kai siksi, ettei murhapolttaja löytänyt tietä sen
+luo.
+
+»Täällä on miina», sanoi jälleen nainen, viitaten kumpuun, joka näytti
+äsken pengotulta myyränmättäältä, ja mutisten puoleksi itsekseen hän
+jatkoi: »Ken tänne tulee, on surman oma.»
+
+Boleslav kumartui maahan, kaivoi käsillään sytyttimen möyheästä maasta
+ja heitti sen kauaksi luotaan, niin että se kovalla paukauksella
+räjähti muutaman puun runkoa vasten.--
+
+Tyttö käänsi päätänsä hieman syrjään ja tuijotti häneen aralla,
+kauhistuneella katseella--kuin hän olisi tehnyt jonkin
+pyhäinhäväistyksen.--
+
+Sitten hän aukaisi oven.--
+
+Pimeä eteinen oli heidän edessään.--
+
+
+Rakennuksessa oli kaksi huonetta. Vasemmalla oli ennen ollut
+puutarhurin asuinhuone, oikealla hänen työhuoneensa.
+
+Vasemmanpuolisesta huoneesta, jonka ovi oli puoliavoinna, lemahti
+väkevä ruumiinhaju Boleslavia vastaan.
+
+Hän astui sisään.
+
+Pienen, pimeän huoneen keskellä lepäsi eräänlaisilla mataloilta
+paareilla valkoiseen lakanaan kääritty ruumis.
+
+»Jätä minut yksin», sanoi hän päätään kääntämättä ja nosti senjälkeen
+lakanaa. Hänen isänsä kangistunut, pörröinen pää tuijotti häntä
+vastaan. Silmät olivat painuneet syvälle kuoppiinsa--otsa oli
+kulmakarvojen välistä vetääntynyt uhkaaviin ryppyihin. Poskien
+kuopissa oli vielä edelleen mustia karvapensaita, vaikka parta muuten
+oli jo harmaantunut. Lyhyt, paksu nenä oli ohentunut, ja ympäri suuta,
+joka vielä kuolleenakin oli lujasti kiinni puristunut, oli tuskallisen
+uhkan piirre, joka tuli sitä elävämmäksi, mitä kauemmin hän sitä
+katsoi, ja näytti lopulta aivan värähtelevän.
+
+Boleslav pani kätensä ristiin ja luki Isämeidän. Hänen kyynelensä
+putoilivat suurina pisaroina kuolleen vahakasvoille.
+
+»Sinun syyllisyytesi olkoon myös minun», jupisi hän. »Jollen minä
+sinua puolusta, ei sitä totisesti tee kukaan maailmassa.»
+
+Sitten levitti hän jälleen lakanan yli ruumiin, jonka ympärillä
+kärpäset jo olivat alkaneet surista.
+
+Käännyttyään näki hän tytön mustan pään painautuneena kuolleen jalkoja
+vasten, jolloin hänen niskansa terävästi erottui ympäröivästä
+varjosta.
+
+»Mitä täällä teet?» tiuskaisi hän hänelle.
+
+Tyttö säpsähti ja kyyristyen kokoon nosti vasenta olkapäätään
+ikäänkuin tahtoisi, että uhkaava isku kohdistuisi siihen.--Hänen
+silmänsä tuijottivat tulisina hiustiheikön alta.
+
+»Minua ei ole vielä kukaan ajanut pois hänen luotaan», sanoi hän.
+
+»Minä ajan sinut pois.»
+
+Silloin tyttö nousi äänetönnä ja poistui.
+
+Boleslav tempasi auki ikkunan, sillä hän tunsi muuten tukehtuvansa.
+Sitten hän silmäili ympäri huonetta.--Se oli ahdas ja jokseenkin
+viheliäinen--ahdettu täpötäyteen mitä erilaisimpia kaluja, jotka
+nähtävästi olivat tulipalosta pelastettuja.--Kultajalkainen pöytä
+hoippuvan koppatuolin rinnalla, talonpoikainen telttasänky muhkeain
+marmorikonsolien rinnalla--puoleksi pirstautunut venetsialainen peili
+punatulkun puuhakin rinnalla. Mutta ennen kaikkea pisti hänen
+silmiinsä kuva--tuo viehättävä kuva kauniista puolalaisesta naisesta,
+joka oli ollut hänen isoäitinsä ja josta koko turmelus oli johtunut.
+
+Hänen ylpeät mustat silmänsä tähystivät yhä käskevinä etäisyyteen, ja
+notkea ratsupiiska valkoisessa, kaidassa kädessä sanoi yhä vielä:
+Maahan polvillesi, orja.
+
+Ainoastaan piiskanvarren timantti, joka ennen oli välkkynyt kuin
+tähti, näkyi joutuneen kadoksiin. Sen kohdalta oli väri hankaantunut
+pois ja harmaa liinakangas oli paljastunut näkyviin. Myöskin
+taiteellisilla leikkauksilla koristeltu kehys, joka esitti kullattua
+ruusukiehkuraa, oli murentunut ja ruhjoutunut. Kukkien keskeltä
+pilkistivät esiin puunsyyt, joita oli maalata tuhrittu
+oranssinkeltaisella värillä.
+
+»Nähtävästi on hän juuri tuon ensiksi pelastanut tulipalosta»,
+ajatteli Boleslav, ja ellei isän ruumis olisi ollut ikäänkuin
+kieltämässä, olisi hän heti kohta temmannut kuvan seinältä ja
+tallannut sen rikki.
+
+Eräässä nurkassa seisoi asekaappi, jossa oli kokoelma uusia ja
+kallisarvoisia ampuma-aseita. Pistooleja ja kaikenlaatuisia käyriä
+miekkoja riippui niiden välissä.
+
+Kaapin yläpuolelle oli ripustettu linnasaaren asemakartta, johon oli
+merkitty ne paikat, missä jalka-ansat, miinat ja muut räjähdyslaitteet
+odottivat tungettelijaa. Ylimalkaisen arvioimisen mukaan oli niitä
+kaikkia yli sadan.
+
+Boleslavia värisytti. Eikö hänelle, tuolle onnettomalle, riittänyt
+rangaistukseksi tämä elämä, jota hänen oli viimeisinä vuosinaan
+täytynyt viettää? Eikö hän ollut majaillut kehnommin kuin vainottu
+metsäeläin murhakalujensa keskellä, jotka uhkasivat häntä itseään joka
+askeleella? Jos hän niistä ainoankin unhotti, oli hän surman oma.--
+
+Kun Boleslav astui ovesta ulos, oli hän vähällä kompastua Reginaan,
+joka kyyrötti kynnyksellä.
+
+Päästäen valittavan äänen, joka kuului tallatun koiran vingahdukselta,
+hypähti hän pystyyn.
+
+Boleslavin valtasi äkillinen sääli, mutta se katosi, ennenkuin hän oli
+sanonut lempeää sanaakaan.
+
+»Miksi täällä makaat?» kysyi hän.
+
+»Minun paikkani on tässä», vastasi tyttö nöyrästi, mutta yhä sama
+hurja liekki katseessaan.
+
+»Mitä se merkitsee. Koirathan kynnyksellä venyvät!»
+
+»Minä myös», vastasi tyttö.
+
+»Onko nimesi Regina Hackelberg?»
+
+»On, armollinen junkkari.»
+
+»Sinäkö opastit ranskalaiset Kissanportaan yli?»
+
+»Niin, armollinen junkkari.»
+
+»Miksi teit sen?»
+
+»Koska he sanoivat, että minun oli se tehtävä.»
+
+»Kuka sanoi?»
+
+Tyttö käänsi katseensa maahan ja vaikeni.
+
+»Miksi et vastaa?»
+
+»Koska hän on kieltänyt.»
+
+»Kuka--hän?»
+
+»Armollinen herra!»
+
+»Niinpä sano siis häntä siksi.»
+
+»Kyllä, armollinen junkkari.»
+
+»Puhuttele minua herraksi äläkä junkkariksi.--En ole mikään junkkari.»
+
+»Kyllä, armollinen herra.»
+
+»Herra--on sinun sanominen--ymmärrätkö?»
+
+»Kyllä, armollinen herra.»
+
+»Herra--kirkas tuli ja leimaus--ainoastaan herra!»
+
+Boleslavin kiihkeäin voimasanojen johdosta hytkähti tyttö
+tuskallisesti, mutta kun hän oli ymmärtänyt, mitä toinen tarkotti,
+kirkastuivat hänen kasvonsa.
+
+»Kyllä, herra», sanoi hän niiaten.
+
+
+»Minulle sinun täytyy sanoa kaikki--ymmärrätkö?--Minua ei armollinen
+herra tarkottanut käskiessään sinun vaieta.»
+
+»Hän sanoi, etten kenellekään saa sitä puhua.»
+
+Boleslav puraisi huultansa. Miksi häntä enempää ahdistaa? Olihan
+kaikki selvä kuin päivä. Tätä olentoa oli käytetty välikappaleena,
+koska hän oli kylliksi tuhma ja kehno antautuakseen käytettäväksi.
+
+»Kuinka vanha olit, kun ranskalaiset tulivat maahan?»
+
+Tyttö käänsi katseensa maahan. »Viidentoista--herra.»
+
+Lempeämpi tunne oli uudelleen heräämäisillään Boleslavin mielessä,
+mutta synkkä ja haihtumaton epäluulo tukahutti sen kohta.
+
+»Saitko maksun vaivoistasi?» kysyi hän purren hampaitaan.
+
+»Kyllä, herra», vastasi tyttö levollisesti.
+
+Boleslavia puistatti inhon puuska.
+
+»Kuinka suuri oli palkkasi?»
+
+»En tiedä, herra!»
+
+»Kuinka--etkö sitten tinkinyt?»
+
+Tyttö ei näyttänyt ymmärtävän. »Isä otti rahat minulta pois», vastasi
+hän; »hän väitti, että ne olivat syntirahoja. Mutta niitä oli kouran
+täysi ja kaikki kultaa--sen verran tiedän.»
+
+Boleslav mittaili häntä kummastunein katsein. Suuri pää pörröisine,
+niskaan kömpelösti solmittuine hiussuortuvineen oli nöyrästi
+kumarruksissa. Hänellä ei näyttänyt olevan aavistustakaan siitä
+halveksimisesta, jota toinen tunsi häntä kohtaan. Tai kenties hän oli
+siihen niin tottunut, että piti tämän äänensävyn itsestään selvänä.
+
+»Mitä sinulla oli ranskalaisten aikaan linnassa tekemistä?» tiedusteli
+Boleslav edelleen.
+
+Tumma puna lehahti tytön kasvojen ja kaulan ylitse aina alas
+rinnoille. Jokin kaukainen muisto näytti herättäneen uinuneen
+häpeäntunteen hänen mielessään.
+
+»Minä autoin ompelemisessa», sammalsi hän.
+
+»Kuinka olit sitten joutunut linnaan?»--
+
+»Isäni sanoi minulle--minun oli mentävä sinne ja kysyttävä
+armolliselta herralta, olisiko mitään ommeltavaa.--Minun täytyi
+ansaita leipäni, sanoi hän.»--
+
+»Niinkö?»--Pitkä äänettömyys, sitte Boleslav jatkoi: »Mene ja pane
+jotakin yllesi, Regina.»
+
+Tyttö kopasi peitellen rintojaan käsillään ja puristi sitten paitaa
+niin tiukasti kaulansa ympäri, että kaulus painui syvälle pulleaan
+lihaan.
+
+»No?»
+
+»Minulla ei ole mitään.»
+
+»Mitä ihmettä? Eikö armollinen herra ole pitänyt huolta vaatteistasi.»
+
+»He repivät eilen röijyn yltäni.»
+
+»Ketkä?»
+
+Hehkuva viha leimahti tytön silmissä.
+
+»Ketkä? He--kyläläiset--ketkäs muut?» Ja hän sylkäisi.
+
+Boleslavin valtasi omituinen kummastuksen ja tyydytyksen sekainen
+tunne. Tässä oli siis joku, joka otti osaa hänen vihaansa, jonka
+kohtalo oli sekottanut samaan taisteluun, mikä hänellä itsellään oli
+kyläläisiä vastaan taisteltavana.
+
+»He ovat vihamielisiä sinua vastaan--kyläläiset--niinkö?»
+
+Regina nauroi ivallisesti. »He--hahaa! Hehän heittelevät minua aina
+kivillä, missä vain näkevät. Tuollaisilla kivillä!» Ja hän piti
+koukistettuja käsiään jonkun matkan päässä toisistaan kuvatakseen
+heittoesineiden suuruutta.
+
+»Kuinka kauan he ovat heitelleet sinua kivillä?»
+
+Regina aprikoi. »Kuusi vuotta jo.»
+
+»Eivätkä ole saaneet sattumaan.»
+
+»Ovat toki--monta kertaa. Kas--tätä.» Ja hän päästi paidan puoleksi
+laskeutumaan näyttääkseen arpea, joka ihon rusottavan lämpimään
+värisävyyn piirtäysi punertavana juovana olkapäältä rinnalle.
+
+»Mutta nyt minä otan aina soikon mukaani.»
+
+»Minkä soikon?»
+
+»Pesusoikon. Pidän sen aina pääni ja selkäni suojana, kun he minua
+kivittävät.»
+
+Boleslavia kauhistutti tällainen elämä, joka oli kurjempi kuin koiran.
+
+»Miksi olet jäänyt tänne, kun he kerran tavottelivat henkeäsi?» sanoi
+hän. »Maailmahan on niin avara.»
+
+Regina ei näyttänyt ymmärtävän häntä.
+
+»Mutta kuulunhan kuitenkin tänne», sanoi hän kummastuneena.
+
+»Ja miksi läksit saarelta, jossa ainakin henkesi oli turvassa?»
+
+Regina naurahti.
+
+»Olisiko hänen sitten pitänyt kuolla nälkään?» kysyi hän--ja sitten
+hän punastui äkkiä ja lisäsi aran hätäinen ilme silmissään:
+»Armollisen herran.»
+
+Boleslav nyökäytti hyväksyen päätään.--Näyttihän tyttö pelkäävän, että
+häntä heti paikalla kuritetaan--tuo kurja olento.
+
+»En kyllä mielelläni kylään mennytkään--useimmiten menin yöllä
+Kissanportaan ylitse Bockeldorfiin, joka on kolmen peninkulman päässä,
+Bockeldorf näette--, sieltä sain jauhoja ja lihaa ja muuta, mitä
+hän--armollinen herra--tarvitsi, kaksinkertaisella hinnalla, ja
+aamulla olin jälleen täällä. Mutta monta kertaa on sinne mahdoton
+päästä--lumipyryjen ja tulvaveden aikaan. Silloin on minun siis
+täytynyt mennä alas kylään--siellä on mennyt paljon enemmän rahaa--ja
+monta kertaa, kun he eivät antaneet minulle mitään, lyöntejä
+vaan--silloin»--hän nauroi viekkaasti ja hurjasti, »silloin olen
+mennyt ja palannut ja ottanut sieltä, mistä sain.»
+
+»Toisin sanoen--olet varastanut.»
+
+Regina nyökkäsi innokkaasti, ikäänkuin odottaisi tästä erityistä
+kiitosta.
+
+Niin villiintynyt oli siis tämä olento, että häneltä näyttivät kaikki
+hyvän ja pahan käsitteet sekaantuneen.
+
+»Ja mitä eilen hait kylästä?» kysyi Boleslav uudelleen.
+
+»Eilen--no, täytyyhän hänet toki haudata! Aika tulee, herra, aika
+tulee. Itkemällä ei hän tule maahan, ajattelin itsekseni.»--
+
+»Oletko sitten itkenyt?» kysyi Boleslav halveksivasti.
+
+»Olen», vastasi Regina. »Eikö minun olisi pitänyt?»--
+
+»No, entä sitten?»
+
+»Ja sitten otin soikon ja menin pappilaan.--Kirkkoherra sanoi, etten
+saanut hänen puhdasta taloaan saastuttaa--ja sitten menin ravintolan
+isäntä Merckelin luo, hänhän on kylänvouti, kuten herra tietää, ja
+siellä näkivät minut sotamiehet--»
+
+»Mitkä sotamiehet?»
+
+»Ne, jotka ovat sodasta palanneet.»
+
+»Niin--jatka vain.»
+
+»Ja he huusivat: lyökää hänet kuoliaaksi--lyökää hänet kuoliaaksi--no,
+ja paikalla oli metsästys vauhdissa, ja isäni--hänkin huusi, mutta hän
+oli jälleen humalassa, sillä äijä juo ihan hirveästi--ja kivet
+lentelivät vain ympäri noin ja noin--ja sitten tulivat akat ja lapset
+ja pitelivät minua kiinni, jotta sotamiehet voivat minua
+pieksää,--mutta minä kouristin soikkoa molemmin käsin ja paukuttelin
+heitä päihin--noin ja taas noin--» Hän ojensi molemmat jäntevät
+käsivartensa pystyyn päänsä ylitse ja huiskautti ne sitten alas kuin
+kurikat.--Kuten antiikkinen pronssipatsas seisoi tuo ihana, kookas
+naisolento, joka kaiken tämän kurjuuden keskellä oli kehkeytynyt niin
+kukoistavaan uhkeuteen.--Siinäkin ujostelemattomuudessa, jolla hän
+antoi alastomuutensa alttiiksi toisen katseelle, oli jotakin
+antiikkista suloutta.--Tosin tuo hänen esiintymisensä tuskin oli muuta
+kuin ilotytön julkeutta, naisen, joka jo aikoja sitten oli
+vieraantunut kaikesta häveliäisyydestä.
+
+»On kai sinulla jokin huivi edes», sanoi Boleslav kääntyen poispäin.
+
+»On, huivi minulla on, villainen.»
+
+»Kääri se sitten ympärillesi.»
+
+Tyttö kääntyi vaieten oveen, jonka edessä seisoi, ja palasi muutamain
+sekuntien jälkeen takaisin verhoutuneena punakirjaiseen saaliin, jonka
+hän oli käärinyt ristiin rinnalleen ja kiinnittänyt solmuun selkänsä
+taakse. Nyt, kun hän oli huomannut herättävänsä pahennusta, näytti hän
+häpeävän yksin paljaita käsivarsiaankin, joita ei keinolla millään
+käynyt peittäminen. Hän piti niitä ristissä selkänsä takana ja ryömi
+eteisen pimeimpään nurkkaan.
+
+»Onko sinua siis kielletty armollista herraa hautaamasta?» tutkisteli
+Boleslav edelleen.
+
+»Ei, kukaan ei ole virkkanut mitään», vastasi tyttö. »Mutta enhän ole
+kysynytkään keltään.»
+
+»Miksi et?»
+
+»Koska kivet sinkoilivat heti ympärilleni. Ja silloin ajattelin:
+Kukapa häntä tulisi noutamaan, kaiva sinä hänet vain itse maahan.»
+
+»Sinä yksin?»
+
+»Kun kerran olen hänet yksin kantanut Kissanportaalta kotiin, voin
+hänet haudatakin»----
+
+»Mihin sitten--kirkkomaahanko?»
+
+»Kirkkomaahan! Hahaha--sepä olisi kaunista! Kylän läpi en elävänä
+pääsisi hänen kanssaan. Mutta linnan edustalle--puutarhaan. Olin
+parhaillaan hautaa kaivamassa, kun herra saapui--kaunis hauta--syvä
+hauta--siellä lepää yhtä mukavasti kuin kivisessä hautaholvissakin,
+herra.»
+
+Boleslavin huulilla pyöri kiittävä sana... Tuo koiran uskollisuus,
+joka kysymättä, vitkastelematta oli riemuiten astunut tuhatta kuolemaa
+vastaan, ansaitsi kyllä palkinnon. Hyvä, niinpä olikin hän sen maksava
+kilisevällä kullalla. Sitä hän kaiketi mieluummin halusikin, tuo kurja
+olento. Boleslav päätti kohta saatettuansa isänsä viimeiseen lepoon
+sanoa hänelle jäähyväiset--niin kauaksi hän saattoi jäädä paikoilleen.
+
+Tosiaan, isän saattaminen viimeiseen lepoon ei ollut leikin asia. Että
+hänelle täytyi hankkia kunniallinen hautaus kuten jokaiselle
+kristitylle ihmiselle ja ettei hänen paikkansa Schrandenin
+perhehaudassa saanut jäädä tyhjäksi, se oli Boleslavin mielestä lapsen
+järkähtämätön velvollisuus isäänsä kohtaan.--Ja vaikkapa hän itse
+samalla joutuisikin perikatoon!----Mutta olihan Preussissa sitäpaitsi
+esivalta, ja herra von Schön, joka sitäpaitsi oli hänen äitinsä
+sukulainenkin, hallitsi ankarasti.
+
+Kun hän kääntyi lähteäkseen, johtui hänen mieleensä, ettei hän voinut
+astua sataa askelta omalla kotikonnullaan joutumatta sata kertaa
+hengenvaaraan.
+
+Ilman tätä naista, jota hän inhosi, oli hän avuton kuin lapsi.
+
+»Vie minut nostosillalle», sanoi hän, »ja ennen palaamistasi raivaa
+satimet pois tieltä.»
+
+»Kyllä, herra.»
+
+Mutta tyttö seisoi kuin puutuneena paikoillaan.
+
+»Mitä odotat?»
+
+»Antakaa anteeksi--mutta herra kai on ollut taipaleella koko yön, ja
+siksi luulen----»
+
+»No, mitä sitten?»
+
+»Herra tietenkin on väsynyt ja nälissään.--»
+
+Nainen oli oikeassa. Hän oli niin uupunut, että saattoi tuskin pysyä
+jaloillaan.
+
+Mutta häntä inhotti ottaa palaakaan leipää näistä käsistä. Mieluummin
+hän tahtoi ottaa vihollisiltaan.
+
+
+
+
+V.
+
+
+»Mustan Kotkan» vierashuoneessa istui samana hetkenä joukko
+Schrandenin porvareita ja porvarinpoikia kokoontuneina aamunaukkujensa
+ääreen.
+
+Schrandenilaisten täytyi alottaa varhain, jos ennen puoltayötä
+tahtoivat saada päivätyönsä suoritetuksi; sillä vaikka he olivat iät
+kaiketkin kapakkaelämää rakastaneet, niin nyt vasta he olivat
+joutuneet tykkänään pois suunniltaan.
+
+Nuori Merckel oli kaikissa juomingeissa esimiehenä. Hän oli kasvanut
+tanakaksi, leveäharteiseksi mieheksi, jonka rohkeasti pystyyn
+kierretyt sotilasviikset oivallisesti pukivat hänen kasvojaan ja jonka
+esiintyminen kaikessa huolimattomuudessaan, joka saattoi alentua
+renttumaisuudeksi, ei ollut vailla eräänlaista miellyttävyyttä.
+Rauhanteon jälkeen ei hän ollut, kuten lähinnä olisi saattanut luulla,
+ottanut eroaan, vaan oli ainoastaan epämääräiseksi ajaksi palannut
+lomalle kotiseudullensa, jossa hän aikoi rauhallisesti harkita,
+olisiko soveliasta edelleen palvella vakinaisessa sotaväessä.--Ainakaan
+ei hänen tähänastinen ammattinsa asettanut mitään esteitä tämän
+päätöksen tielle, sillä tarkoin katsoen ei hänellä ollut mitään
+ammattia.
+
+Aina neljänteenkolmatta ikävuoteensa asti oli hän katsellut useita eri
+maita ja erilaisia elämänasemia, elellen sillaikaa enimmäkseen isänsä
+varoilla, ja oli ollut iloinen, kun puhjennut sota vihdoinkin tarjosi
+tehtävää hänen toimintatarmolleen, joka siihen asti oli voinut ilmetä
+ainoastaan ilkeissä kepposissa.
+
+Kuten nuori Baumgart oli hänkin astunut sotaväkeen vapaaehtoisena
+jääkärinä, oli samoin kuin tämäkin siirtynyt nostoväkeen, kohonnut
+siellä luutnantiksi ja kantoi tunnustetun urhoollisuuden merkkinä
+teräsristiä ylpeydestä paisuvalla rinnallaan.
+
+Toistaiseksi ei hän ajatellut jättää kotiseutuaan, missä hän joka
+päivä uudelleen ja uudelleen täysin siemauksin sai nauttia tuosta
+ylevästä tunteesta, että hän oli sankari, leijona.
+
+Hän joi, kerskui ja lietsoi vihaa kavaltajaa kohtaan, vihaa, joka
+voitokkaiden sotilaiden palattua oli vielä kerran leimahtanut
+kirkkaaseen liekkiin.--Hänen yllytyksestään olivat schrandenilaiset
+menneet Kissanporrasta hävittämään siten sulkeakseen vapaaherran
+saarelleen.
+
+Rohkeimmissa unelmissaankaan eivät he olleet uskaltaneet toivoa, että
+hän halvauksen kohtaamana vaipuisi maahan heidän silmiensä edessä, ja
+riemuiten he palasivat kylään tätä viestiä kertomaan.
+
+Että isänmaan kavaltajan hautaus oli kiellettävä, oli pian päätetty
+asia. Kunnioittaakseen tätä ihanaa ajatusta, joka kruunasi heidän
+vihansa, viettivät he suuren riemujuhlan, joka oli nyt jo kestänyt
+kolme päivää eikä näyttänyt ottavan ollenkaan päättyäkseen.
+
+Kun he kaikki seisoivat yhtenä miehenä, kun kylänvouti oli heidän
+puolellaan ja kirkkoherra näytti sulkeneen molemmat silmänsä, ei
+heillä näyttänyt olevan mitään pelkoa, että esivalta puuttuisi asiaan.
+
+Että vainajalle ilmestyisi auttaja, sitä he eivät olleet
+aavistaneetkaan.
+
+Sillä junkkari--taivaan talikynttilät!--missä oli
+junkkari?--Tietämättömiin kadonnut, varmaankin hunningolla, menehtynyt
+nimensä häpeään.
+
+»Tuolta tulee joku, jolla on nostoväen lakki päässään», sanoi Felix
+Merckel katsellen ikkunaverhojen raosta kylän torille, joka lepäsi
+keltaisena ja tomuisena keskipäivän helteessä.
+
+Melu juomapöydän ääressä taukosi. Odottavassa jännityksessä katseltiin
+vieraan tuloa.--Nuori Merckel ojensi jalkansa suoraksi ja leikitteli
+huolimattomasti ritarimerkillään.
+
+Ovi aukeni. Valovirta tulvahti tulijan takaa hämärään, viileään
+huoneeseen ja katosi heti jälleen.
+
+Vieraita tervehtimättä tulija astui tarjoilupöydän luo, jonka ääressä
+eräs tarjoilijaneiti istui sukankutimineen, ja kysyi, oliko kylänvouti
+tavattavissa.
+
+Ei,--hän oli mennyt pellolle.
+
+Herra Merckel jätti mielellään ravintolaliikkeensä valvomisen
+pojalleen, sillä hän oli huomannut, että oluttynnyrit tyhjenivät kahta
+vertaa nopeammin, kun hän ei ollut saapuvilla.--Felixillä oli erittäin
+tepsivä tapa kiihottaa vieraita juomaan, joka hänelle, isännälle, ei
+olisi soveltunut. »Lurjus, ken ei ryypi sakkojaan!» Tai »ken minut nyt
+kilistettyämme jättää kitimeen, hän olisi jättänyt minut kiipeliin
+vihollistenkin edessä.»--Ja muita samanlaisia puhetapoja.--Ja hänen
+kehotuksiaan piti seurata, sillä schrandenilaiset eivät halunneet
+menettää luutnanttinsa arvonantoa--ja sentähden oli Felix Merckel
+isänsä kassakirstun todellinen aarre.
+
+Ettei vieras, jolla oli nostoväen lakki päässään, ollut häntä
+tervehtinyt, vaikka hänellä oli upseerin tunnusmerkki takkinsa
+rinnuksessa, suututti häntä, ja hän päätti sentähden olla häntä
+ensinkään huomaamatta.
+
+»Voinko jäädä voutia odottamaan?» kysyi vieras.
+
+»Tämähän on ravintola», vastasi neiti.
+
+Vieras istuutui vastapäiseen nurkkaan, selin juopottelijoihin, laski
+nahkalaukkunsa pöydälle ja nojasi päänsä käteensä.
+
+Felix herrasta, jota miellytti, että häntä katseltiin, tuntui tämä
+käytös aivankuin taisteluvaatimukselta. Sitäpaitsi suututti isän kelpo
+poikaa se, ettei vieras halunnut mitään juodakseen.
+
+»Amalia, kysy herralta, eikö hän halua mitään nautittavaa», huusi hän
+kovalla äänellä tarjoilupöytää kohden.
+
+Vieras ei ollut kuulevinaan mitään. Neiti meni hänen pöytänsä luo ja
+höpisi jotakin väkevästä schrandenilaisesta oluesta.
+
+»Kiitos--en juo mitään», vastasi hän kohottamatta katsettaan.
+
+Felix herra pureksi viiksiensä kärkiä. Hänestä oli selvää, että tämä
+käytös ansaitsi rangaistuksen. Hänellä oli pian hyökkäyssuunnitelma
+valmiina.
+
+Hän nousi ja heiluttaen kansiniekkaa oluthaarikkaansa alotti
+pontevalla rintaäänellä:
+
+»Rakkaat toverit ja kansalaiset ynnä kaikki arvoisat läsnäolijat!
+Preussin kunniakkaat taistelut ovat taistellut. Armas isänmaamme on
+noussut tomusta jälleen uuteen, aavistamattomaan loistoon. Useimmat
+meistä ovat vuodattaneet verta kunnian kentällä tai ainakin antaneet
+rintansa vihollisten luodeille alttiiksi. Ken on preussilainen
+isänmaan ystävä, hän juokoon kanssani maljan Preussin kunniaksi ja
+Preussin menestykseksi!»
+
+Kimakasti hurraten kohottivat kaikki haarikkansa huulilleen, mutta
+heidät keskeytti luutnantin jyrkkä »seis» huuto.
+
+»Näen täällä jonkun», huusi hän, »joka näyttää vetäytyvän pois tätä
+kunniavelvollisuutta täyttämästä.» Kannukset kilisten hän astui
+vieraan pöydän luo.
+
+»Herra», tiuskaisi hän hänelle. »Ettekö tahdo juoda Preussin
+kunniaksi?»
+
+Vieras kääntyi puoleksi syrjään sanoen: »Tahdon olla rauhassa.»
+
+»Mitä, herra? Te kannatte nostoväen kunniamerkkiä lakissanne ja
+kieltäydytte------»
+
+Vieraan äkillinen tarttuminen laukkuunsa sai hänet vaikenemaan.
+
+Samassa hengenvedossa hän näki kaksipiippuisen ratsupistoolin
+välähtävän vieraan kädessä, näki hänen hypähtävän pystyyn ja katsoi
+peräytyen kalpeihin, uhkaaviin kasvoihin, jotka hän hyvin tunsi, mutta
+joista ei kuitenkaan ollut konsanaan leimahdellut tällaisia salamoita
+häntä kohden.
+
+Hän käsitti heti: hänen vastassaan seisoi mies, joka oli valmis mihin
+tahansa.
+
+»Katso minua, Felix Merckel», sanoi entinen ystävä, »niin käsität,
+ettei minulla ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Jos sinä tai joku
+teikäläisistä uskaltaa tulla liian lähelle minua, niin olkaa varmat,
+että sinut tai ensimäisen, joka tulee, ammun kuoliaaksi kuin koiran.»
+
+Felix Merckel oli äkkiä malttanut mielensä.
+
+»Ah, herra parooni!» sanoi hän syvään kumartaen. »Sitten tosiaankaan
+en ihmettele, ettei Preussin----»
+
+Pistoolin kaksoishanan kaksinkertainen naksahdus pani hänet
+vaikenemaan.
+
+»Vielä kerran, ole varoillasi, Felix Merckel; olen upseeri kuten
+sinäkin.»
+
+Tämä uudistettu varotus teki vaikutuksensa.
+
+»Ainakaan en tahdo häiritä!» sanoi Felix herra kumartaen toistamiseen
+ja mennen takaisin paikalleen, jolloin kannukset hänen saappaissaan
+kilisivät hiljemmin.
+
+Schrandenilaiset istuivat nenät yhdessä, ja kohta astui vanha Merckel
+huoneeseen. Hänen ylen lihavat, sileäksi ajellut kasvonsa säteilivät
+hyvinvointia ja hyväntahtoisuutta. Huolellisen arvokkaana kuten kylän
+patriarkan sopi, kulki hän laseilla ja pulloilla täytetyn
+tarjoilupöydän ohitse. Rasvasta kiiltävillä atlasliiveillä riippuivat
+paksut, hopeaiset kellonperät, joiden kahta vitjaa alhaalta yhdisti
+kultainen maurilaispää ja joissa riippui merenkullasta tehty sydän.
+
+»Herrako on halunnut minua puhutella?» kysyi hän syvällä
+kumarruksella, joka kuitenkin ikäänkuin katkesi keskeltä kahtia, kun
+pienet kissansilmät huomasivat, ettei vieraalla ollut lasia edessään.
+Sellaiselle, joka ei mitään nauttinut, ei kannattanut tehdä
+kumarrusta.
+
+Schrandenilaiset istuivat korviaan heristäen.--Felix oli hypähtänyt
+pystyyn ikäänkuin odottaen suotuisaa silmänräpäystä iskeäkseen
+nyrkillään entistä ystäväänsä.
+
+»Hän on nuori herra parooni, isä», huusi hän helakasti nauraen.
+
+Merckel ponnahti kolme pitkää askelta takaperin. Hänen hyväntahtoinen
+hymynsä kivettyi, hänen lihavat kätensä hapuilivat kellonvitjojen
+maurilaispäätä ja kouristuivat siihen kiinni.
+
+»Saanko puhutella teitä kahdenkesken?»
+
+»Oi herra parooni--tietysti, herra parooni--jos suvaitsette, herra
+parooni.»
+
+Ja hän avasi leveällä liikkeellä sivuoven, joka vei pieneen
+arvohenkilöille varattuun huoneeseen. Rikkinäisellä vähäkankaalla
+verhottu sohva ynnä muutamat nojatuolit odottivat siellä ravintolan
+ylhäisempiä vieraita. Ristikoilla varustetun piippuhyllyn yläpuolella
+riippui taulu, johon oli kirjotettu: »Täällä saa juoda ainoastaan
+viiniä.»
+
+Ennenkuin isäntä sulki oven Boleslavin jälkeen, viittasi hän
+salavihkaan tuvassa istuville miehille ikäänkuin heidän
+levottomuuttaan viihdyttääkseen. Sitten hän loi kotiinpalanneeseen
+herranpoikaan puoleksi ummistuneiden silmäluomiensa alta lyhyen,
+tutkivan katseen, joka ilmeisesti näytti täyttävän hänet suurella
+tyytyväisyydellä, sillä hänen hymynsä sai uudelleen hyvinvoivan,
+kylläisen rasvankiiltonsa.
+
+»Kuinka herra junkkari onkaan kasvanut sitte viime näkemän!» alotti
+hän.--»Aivan merkillistä!»
+
+Boleslav tuijotti häneen äännetönnä.
+
+»Ja vanhaa armollista herraa ei herra junkkariherra parooni, täytyy
+kai sanoakseni--enää ole tavannutkaan elossa. Olette tullut liian
+myöhään autuaan vainajan silmiä sul------»
+
+Hän pysähtyi keskelle sanaa ja puristeli kiihkeästi kellonperien
+merenkultaista sydäntä, sillä Boleslavin katse, joka tuimana ja
+uhkaavana oli kiinnitetty hänen kasvoihinsa, alkoi saattaa hänet
+levottomaksi.--Olikohan hänellä ehkä edessään jokin maankiertäjä, joka
+tahtoi käydä hänen kimppuunsa?
+
+»Mutta minä en tule liian myöhään», puhkesi Boleslav puhumaan,
+»tehdäkseni tyhjäksi ne konnankujeet, joilla isältäni tahdotaan
+riistää hänen viimeinenkin kunniansa.»
+
+»Mitä ihmeen konnankujeita herra parooni tarkottaa?»
+
+»Neuvon teitä, arvoisa herra, jättämään tekopyhän naamanne. Näen
+teidän lävitsenne. Minun korviini on saapunut eräs teidän lausuntonne,
+jonka johdosta sietäisi kurittaa teitä tuossa paikassa.»
+
+»Herra parooni!»--ja hän näytti aikovan lähetä ovea.
+
+»Jääkää», käski Boleslav asettuen hänen tielleen. Onneksi hän oli
+kaikki nuo roistonnaamat nähdessään jälleen saavuttanut perinnäisen
+tietoisuutensa käskijän arvostaan. »Näinkö suoritatte
+kiitollisuudenvelkaanne suvulleni, jonka armo teidät on tehnyt siksi,
+mitä olette?»
+
+Rihkamakauppias, joka kerran oli saapunut linnaan paikkaa etsivänä
+palvelijana ja sittemmin linnan toimitusmiehenä vähitellen koonnut
+omaisuutensa, painoi loukatun viattomuuden ilme kasvoillaan oikean
+nyrkkinsä vasenta kämmentänsä vasten, samalla surkuttelevasti
+maiskuttaen kieltään.
+
+»Rakas herra parooni», sanoi hän, ja leveät, kiiltävät kasvot
+säteilivät sulaa isällistä lempeyttä. »Annan teille anteeksi
+loukkauksen, jonka päästitte suustanne, ja annan teille luotettavimmat
+tiedot, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut,--siitä toivottavasti
+näette parhaiten, miten ystävälliset minun tarkotukseni ovat».
+
+»Pyydän päästä ystävyydestänne!» jyräytti Boleslav väliin. »Olette
+velvollinen Schrandenin kylänvoutina minulle puhumaan ja
+vastaamaan--eikä muuta.»
+
+»Schrandenilaiset, rakas herra parooni, ovat nimittäin hirveitä
+ihmisiä. Sanoin sen aina jo rakkaalle vaimovainajalleni--tunsittehan
+hänet, herra parooni! Niin, niin--kuinka usein hän ottikaan pienen
+junkkarin käsivarrelleen eikä ajatellut, että kerran tuollaisen
+kiitoksen----»
+
+»Asiaan!»
+
+»Marianne, sanoin usein, nämä schrandenilaiset ovat vielä minun
+surmani, sillä mitä he saavat päähänsä----kerran he saivat päähänsä,
+etteivät juo minun katajanmarjaviinaani. Hyvää, kirkasta, puhdasta
+katajaistani, herra parooni! Nyt ovat he saaneet päähänsä, etteivät
+salli armollista herraa haudata, ja--kunniani kautta!--ei Jumala eikä
+perkele voi heitä siihen pakottaa.--Ettekä tekään, herra parooni.
+Miksi niin?--Ruumisvaunut ovat ammattikunnan omat--ja se ei anna
+niitä;--hevosiakaan ei teille anna kukaan ... ruumiinkantajia, o hyvä
+Jumala ... kiertäkääpäs kerran ympäri kylää ... kiertäkää ja
+kuulustelkaa, kuka tahtoo ottaa herra paroonin hartioilleen ... jos
+jonkun satutte löytämään, niin neljännestunnin kuluttua ovat he hänet
+pieksäneet raajarikoksi--sillä nämä schrandenilaiset...! No, ja
+kirkkoherra.--hänellähän on suurin sananvalta--mutta menkäähän
+kirkkoherran luo--sielläpähän saatte kuulla, mitä hän arvelee.
+Kellonsoitosta ja siunauksesta ei puhettakaan ... niin, edes
+ruumiskirstuakaan ette saa teetetyksi.»
+
+»Tahtoisinpa sen nähdä», sanoi Boleslav hampaitaan kiristäen, sillä
+hän tunsi uhmansa paisuvan sitä suuremmaksi, mitä selvemmin hän näki
+tämän pahuuden ja ilkeyden verkon.
+
+»Niinkö, _tahdotteko_ sen nähdä?» huusi vanha Merckel huonosti
+salatulla voitonriemulla; »Teidän tahtonne on tapahtuva, herra
+parooni.»
+
+Hän avasi oven tarjoiluhuoneeseen, josta kuului monien ihmisäänten
+sekava möly. Sinne näytti tällä välin puolet kylää kokoontuneen.
+
+»Hackelberg tulkoon tänne!» huusi hän sinne ovenraosta ja tempasi
+kiireisesti oven kiinni, sillä sen reunaan oli tarttunut useita sormia
+ilmeisesti aikoen temmata sen seposelälleen.
+
+»Jollei hän enää ole eiliseltään humalassa, sanoo hän pian teille
+alamaisen ajatuksensa vasten kasvojanne.»
+
+Hänen silmistään säkenöi peittelemätön vahingonilo, sitten
+vetääntyivät hänen kasvonsa jälleen surumielisen hyvinvoipaan,
+patriarkalliseen hymyyn.
+
+»Olette torjuneet ystävyyteni luotanne, nuori mies», alotti hän meren
+kultasydäntä nypelöiden. »Olette solvannut ja loukannut harmaita
+hapsiani--hyvä--en teille siitä vihottele. Ette olisi sitä tehnyt, jos
+olisitte tiennyt, kuka se oman henkensä uhalla, schrandenilaisten
+selän takana--sillä jos he olisivat sen nähneet, olisivat he minut
+kuristaneet kuoliaaksi--pelasti autuaan paroonivainajan nälkään
+nääntymästä--kysykää vain neidiltä!----»
+
+»Keltä neidiltä?»
+
+»No, rakkaalta, uskolliselta neiti Reginalta--autuaan isävainajanne
+sydänkäpyseltä. Hän on oikea helmi, herra parooni. Teidän on pidettävä
+häntä kunniassa ja otettava hänet mukaanne matkoille. Hänelle pistin
+usein pimeässä palan leipää ja savustettua makkaraa, herra parooni, ja
+pussin kahvia, herra parooni, aikana, jolloin itse söin ainoastaan
+ruispuuroa eineekseni, koska satamat olivat suljetut, herra parooni.»
+
+»Ettekö saanut niistä maksua?»
+
+»No, sainpa niinkin, vaikkapa oikeastaan vain taivaallisen palkinnon
+vuoksi panin henkeni alttiiksi.--Ja onhan sitä tosin vielä pieni
+jäännöskin viime jäidenlähdön ajalta, jos herra parooni tahtoisi olla
+niin suosiollinen----»
+
+»Kirjottakaa lasku saatavistanne; rahat tullaan teille lähettämään.»
+
+»Sillä ei ole kiirettä, herra parooni. Luotan kyllä teihin, herra
+parooni. Jos annatte jotakin arvoa vanhan, kokeneen miehen neuvolle,
+niin menkää nyt kauniisti kotiin,--kaivakaa linnan taakse hauta,
+laskekaa autuas isävainajanne siihen--öiseen aikaan--aivan hissukseen,
+aivan hissukseen... Rakas neiti Regina, hänhän voi tarttua ruumiin
+toiseen päähän--sitten ladotte turpeet paikoilleen, jotta nurmikko
+tulee sileäksi ennalleen, eikä kukaan tiedä, mihin hänet on kuopattu,
+ja ennen aamun valkenemista tarttukaa Reginaa käsivarteen ja menkää
+jälleen kauniisti sinne missä------»
+
+Hän vaikeni, sillä Boleslavin sormet kopeloivat jälleen
+pistoolinperää. Tämän kunnonmiehen mahtipontisesta neuvosta irvisteli
+esiin niin pirullinen iva, että se kiihotti hänen vastustushalunsa
+äärimmilleen.
+
+Näiden myrkyllisten sanojen tunkeutuessa hänen korviinsa oli hänen
+aivojensa lävitse salamana leimahtanut epätoivoinen ajatus.
+
+Tosiaankin, tämä hautaus oli vain ensimäinen, vähäisin osa tehtävästä,
+joka hänellä oli suoritettavanaan! Pitikö hänen lähteä täältä yön
+hämyssä ja sumussa--hiipiä ikäänkuin pahantekijä isiensä perinnöltä
+jättääkseen kaiken, mitä he olivat luoneet, häviölle alttiiksi? Ei,
+vaan tänne hänen oli jääminen--kestäminen kaikki uhmaten näitä
+hyenoita, joista kurjin seisoi virnistellen, kissansilmät ahneesti
+vilkkuvina hänen edessään ja vaani vain tilaisuutta karatakseen
+isännättömän saaliin kimppuun.
+
+Kestävyyttä! Kestävyyttä!
+
+Tämä oli se sovitus, jota isien synnit häneltä vaativat!
+
+Ja eikö tuo jumalaton teko, joka oli hänen perintönsä hävittänyt maan
+päältä, yhä huutanut kostoa taivaaseen saakka.
+
+Oliko hänen vetäytyminen tiehensä ikäänkuin karkuri, ikäänkuin
+lipunpettäjä, ja jättäminen niille hyvilleen ei ainoastaan
+kotikontunsa, vaan lemmittynsäkin, jonka hän oli kadottanut ajaksi ja
+iäksi, mutta joka kuitenkin odotti häntä ikävällä ja pelolla?
+
+Ei, vaan täällä, tällä Schrandenin linnan raunioilla liehui hänen
+lippunsa--tulikirjaimilla oli siihen piirretty sana »kosto».
+
+Ja kurja se, joka lippunsa jättää vihollisille!
+
+Hän astui aivan kylänvoudin eteen, ja seivästäen uhkaavan katseensa
+hänen kasvoihinsa huusi hän: »Kuka on Schrandenin linnan sytyttänyt
+tuleen?»
+
+Herra Merckelin rasvaiset kasvot vavahtivat. Sanat olivat sattuneet
+hänen omantuntonsa kipeimpään kohtaan.
+
+Samoin säpsähti jokainen schrandenilainen, kun kysymys tämän ilkityön
+tekijästä sattui hänen korviinsa. Yksi ainoa vain ei säpsähtänyt--ja
+se oli pahantekijä itse------
+
+Herra Merckel koetti toipua vastaamaan, mutta samassa yltyi hälinä
+tarjoiluhuoneessa kovaksi meluksi. Hän teki ehdottomasti liikkeen ovea
+kohden, ikäänkuin tahtoisi työntää salvan tulevain tapausten eteen,
+mutta samassa temmattiin ovi auki, ja sisään tunkeutui villin,
+uhkaavan joukon seuraamana pieni, renttumainen ja repaleinen mies.
+Hänen karkea musta tukkansa valui rasvaisina suortuvina hartioille,
+parransänki oli harmahtava, ja punaisten, ripsettömäin silmäluomien
+alta tirrottivat lasimaiset juoponsilmät.
+
+Hän huitoi nyrkillään ympärilleen ja kiljui: »Missä se mies on? Missä
+on se sikiö?--Minä tahdon hänet kuristaa, sen sikiön!»
+
+Mutta nähtyään Boleslavin kookkaan vartalon vastassaan jäntevästi
+pystyyn ojentuneena, vaikeni hän yhtäkkiä keskellä rähinäänsä ja
+murisi ja öhki itsekseen.
+
+Hänen takanaan kohosi kokonainen seinä kiihtyneitä, häjynilkisiä,
+uteliaita kasvoja, jotka kaikki tuijottivat Boleslaviin kuten
+vangittuun ihmeotukseen.
+
+»Minä yksin kaikkia noita vastaan!» ajatteli hän, ja hänen rintansa
+kohosi.
+
+»Oletteko puuseppä Hackelberg?» kysyi hän pitäen katseillaan juoppoa
+loitolla. Tämän miehen kuva palasi lapsuuden ajoilta himmeänä hänen
+muistoonsa. Kerran, kun hänet oli linnan pihalla piesty
+pahanpäiväiseksi salametsästyksen tähden, oli hän surkealla
+parunnallaan säikyttänyt Boleslavin hiljaisista unelmistaan. Nyt
+samainen mies puristi kätensä nyrkkiin, pöyhistelihe ja mörisi ja
+röhki jotakin itsekseen.--
+
+»Tekö valmistatte ruumiskirstuja tässä kylässä?»
+
+Puuseppä pudisti vitkalleen päätänsä tuijottaen tylsänä eteensä.
+Sitten hän puhui ikäänkuin haudasta:
+
+»Teen enää vain kaksi ruumiskirstua----toisen itselleni ja--toisen
+vietellylle lapsiraukalleni.»
+
+Schrandenilaiset nauroivat salavihkaan. He tunsivat tämän ilveilyn
+sangen hyvin. Kun kylässä joku oli kuollut, noutivat he puusepän ja
+sulkivat hänet viinapullon ja tarpeellisten lautojen kera johonkin
+huoneeseen eivätkä päästäneet häntä sieltä, ennenkuin kirstu oli
+valmis.
+
+Hän oli kerta kaikkiaan vaarallinen mies, tämä Hackelberg, sen
+tiesivät schrandenilaiset sangen hyvin eivätkä päästäneet häntä
+sekunniksikaan näkyvistään. Missä hän liikkuikin, pitivät he häntä
+silmällä; monet korvat kuulostelivat ahmien hänen sanojaan, ja yhtä
+monet käsivarret olivat alati valmiina tarpeen tullen nitistämään
+hänet hengiltä.
+
+He sallivat hänen istua kapakassa rinnallaan, he juottivat hänet
+humalaan ja syöttivät hänen vatsansa täyteen, he kuuntelivat häntä tai
+tukkivat hänen suunsa, he panivat hänet lukkojen ja salpojen taakse
+tai antoivat hänen kiduttaa heitä itseään--oli ikäänkuin he olisivat
+pukeneet lihaan ja vereen pahan omantuntonsa ja päästäneet sen
+juoksentelemaan ympärinsä tämän hunningolle joutuneen juomarin
+hahmossa.
+
+»Ketkä muut paitsi te valmistavat kylässä ruumiskirstuja?»
+
+Schrandenilaiset purskahtivat hirnuvaan nauruun. Hän kyllä saisi
+ponnistella päästäkseen totuuden perille.
+
+Hackelberg pöyhistihe.
+
+»Kurja lapsiparkani», murisi hän tuijottaen lasimaisilla silmillään
+herra Merckelin merenkultasydämeen, joka hänen päässänsä näytti
+pyörivän, mutta sitten hän yhtäkkiä kavahtui puoliunestaan, hänen
+silmiinsä ilmestyi synkkä kiilto, hän ojensi nyrkkinsä Boleslavia
+kohden ja huusi:
+
+»Mitä tahdotte minulta, herra?--Tahdotte minulta ruumiskirstun!
+Kenelle tahdotte minulta ruumiskirstun? Miehelle, koiralle, joka on
+kavaltanut isänmaansa--joka on vietellyt lapseni--hänellekö olisi
+minun tehtävä ruumiskirstu?--Katsokaas minua herra! Enkö minä näytä
+hirviöltä, herra?» Hän repäisi paidan auki, niin että karvainen rinta
+tuli näkyviin.--»Raato minä olen--en edes sen arvoinen, että koirat
+kintuilleni ------ ja katsokaas vain, rakas, kallis herra,
+sellaiseksi on autuas herra parooni minut tehnyt--onnettoman,
+hyljätyn, lapsettoman ukko rähjän on hän minusta tehnyt.»--Hän alkoi
+pyyhkiä silmiään englanninnahkaisen takkinsa repaleilla--
+schrandenilaiset hänen selkänsä takana rääkyivät hyväksymistään.
+--»Lapseni on hän minulta ottanut--lapseni on hän minulta ryövännyt--»
+
+»Luullakseni olette itse lähettänyt lapsenne linnaan», puuttui
+Boleslav hänen puheeseensa. Mutta mies jatkoi valitusvirttänsä:
+
+»Portoksi on hän tehnyt lapseni. Ja vielä enemmän, nuori herra--mikä
+juuri verisimmin särkeekin sydäntäni--sillä minä saatan olla renttu,
+mutta isänmaan ystävä olen sentään--sillä Preussissa rakastaa jokainen
+renttukin isänmaataan--sillä me preussilaiset emme ylipäätään ole
+mitään renttuja--mutta lapseni--hoo, tiedättekös, mitä hän on tehnyt
+lapsestani?
+
+Ruoskan iskuin on hän pakottanut hänet yön hämyssä ja sumussa menemään
+ja--mutta luuletteko, että minulla sen jälkeen vielä on lasta?--Ei,
+herra, kironnut olen koko naikkosen--hän ei ole enää lihaani ja
+vertani--olen hänelle sanonut--»
+
+»Mutta syntirahat olet sentään ottanut!» oli Boleslav
+sekaantumaisillaan hänen sanoihinsa, mutta malttoi mielensä, sillä
+olisihan hän siten heittänyt isänsä syyllisyyden näiden susien
+saaliiksi.
+
+»Ja nyt olet vapaa kuin taivaan lintu, olen hänelle sanonut, ja ken
+sinut kohtaa, lyököön sinut kuoliaaksi, olen hänelle sanonut, ja mene
+nyt armollisen herrasi luo--olen hänelle sanonut--ja hän ottakoon
+sinut hoiviinsa--olen hänelle--»
+
+Tässä tuokiossa tuli schrandenilaisten melu niin äänekkääksi, että se
+nieli puusepän sanat.--Vieraat olennot tunkeutuivat hänen eteensä ja
+ottivat hänet keskeensä. Ainoastaan hänen kimeä, häijynilkinen
+naurunsa kuului joukosta, johon hän oli kadonnut.
+
+»No, mitä ennustinkaan herra paroonille?» kysyi herra Merckel
+hymyillen hyväntahtoista hymyään.
+
+Boleslav oli nojautunut sohvan selkänojaa vasten ja katseli hammasta
+purren schrandenilaisten joukkoa, joka tunkeutui yhä lähemmäksi ja
+lähemmäksi.
+
+»Jos yhden päähän pälkähtää kohottaa kätensä, lyövät toiset minut
+kuoliaaksi», ajatteli hän itsekseen. Tässä kysyttiin kylmäverisyyttä.
+
+»Päästäkää minut lävitse, ihmiset», sanoi hän koettaen käsillään
+raivata tietä itselleen.
+
+Joko hänen silmiensä kylmä katse tai nostoväenristin kimmellys hänen
+lakissaan hillitsi mölyävän väkijoukon--tie aukeni hänelle--hän astui
+joukon keskeen.
+
+Joka askeleella hän odotti tuhoisan iskun kumahtavan takaapäin; sillä
+hän oli varma ainoastaan sikäli kuin silmillään saattoi väkijoukkoa
+hallita. Mutta ei--koskematonna hän pääsi ulkoilmaan. Felix Merckel ei
+enää sattunut hänen tielleen.
+
+Koko joukkio--johon nyt oli sekottunut vaimoja ja lapsiakin--vyöryi
+hänen perästään.
+
+Lähetessään pappilan puutarhaa, jonka muuri loisteli valkoisena
+puolipäivän säteilyssä, tunsi hän, kuinka hänen sydämestään nousi
+ikäänkuin raskas paino hänen kurkkuunsa ja oli hänet
+tukehuttamaisillaan.
+
+Vanhan kirkkoherran käsissä oli hänen viimeinen toivonsa. Ajaakohan
+tämäkin hänet oveltaan? Tämä ajatus ei kuitenkaan ollut se, joka tällä
+hetkellä pani hänen rintansa tuskasta aaltoilemaan.
+
+
+Tuskaa hän tunsi vain ajatellessaan sitä ainoaa, joka saattoi hänet
+joko hyljätä tai kohottaa, kohottaa hänet, epäpuhtaan, häpeätekojen
+tahraaman, luoksensa rauhan ja viattomuuden maailmaan.
+
+Millaisena hän jälleen kohdanneekaan Helenan?
+
+Eikö hänen täytynyt kauhistuneena kimmahtaa takaperin nähdessään hänen
+ilmestyvän eteensä tässä asussa, tomuisena ja villiintyneenä, tämän
+raivoavan lauman ulvoen häntä saattaessa?--
+
+Ja niin tapahtuikin!
+
+Säikähdyksestä vapiseva käsi tempasi auki verannan lasioven...
+
+Hän se oli. Sen täytyi olla hän.--Vaalea, solakka olento, joka
+vavisten ja torjuen ojensi käsivartensa häntä ja väkijoukkoa
+kohden--päästäen hiljaisen pelästyksen huudahduksen--ja oli kadonnut,
+ennenkuin Boleslav oli ennättänyt kohottaa ainoatakaan kysyvää,
+rukoilevaa katsetta armaihin kasvoihin.
+
+Hänen silmiensä edessä leijaili valkoinen sumu. Puoleksi ajattelematta
+hän astui portaita verannalle ja sulki oven jälkeensä odottaen mitä
+oli tuleva.
+
+Schrandenilaiset piirittivät kuistikon ja painoivat nenänsä litteäksi
+lasiseinään, jotta paremmin näkisivät.
+
+Kuului ruudun kilinää. Eräs takana seisova oli sysännyt edessänsä
+olijan ikkunasta sisään.
+
+Silloin kuului sisältä vanhan kirkkoherran mahtava ääni.--Raskas
+ryhmysauva kädessään hän näyttäytyi verannalla. Hänen valkoinen
+tukkansa liehui korkeakaarteisilla ohimoilla. Kotkannenän sieraimet
+laajenivat kuin vainuten taistelua ja surmaniskuja.--Lumivalkoisten,
+töyhtömäisesti eteenpäin ojentuvain kulmakarvojen alla paloivat silmät
+kuin tulikekäleet.
+
+Tämä oli sama kirkkoherra Götz, joka 1813 vuoden maaliskuulla oli
+kulkenut talosta taloon, alttariristi kädessään ja rummunlyöjä
+jälessään kehottaen schrandenilaisia pyhään taisteluun. Ja jollei hän
+olisi Königsbergiin marssittaessa tiedotonna vaipunut tien oheen, kuka
+tietää, eikö hän olisi seurannut pitäjänsä asemiehiä
+taistelutanterellekin.
+
+Schrandenilaiset pelkäsivät aikalailla hänen kuritustaan, ja tuskin he
+olivat saaneet näkyviinsä kohotetun ryhmysauvan, kun jo nopeasti
+vetääntyivät loitommaksi ikkunoista ja pötkivät puutarhan porttia
+kohden.
+
+»Te polttoviholaiset, murhapolttajat!--Sinä Korahin lahko!» puuskui
+hän heidän jälkeensä temmaten lasioven auki.--»Tulkaapas sunnuntaina
+herranhuoneeseen--kyllä minä teille näytän!»
+
+Sitte kääntyi hän Boleslavia kohden ja mittaili häntä synkällä
+katseella kiireestä kantapäähän. Lopulta seivästi hän silmänsä
+nostoväen lakkiin, jota tämä piti sormiensa välissä.
+
+»Oletteko ollut mukana sotaretkeltä?» kysyi hän.
+
+»Olen».
+
+»Jollen näkisi ristiä lakissanne, niin kysyisinpä, taistelitteko
+Preussin puolesta vai Preussia vastaan.»
+
+Boleslav, jonka ajatuksissa vielä pyöri paenneen valoisan olennon
+kuva, ei ymmärtänyt ensi tuokiossa, mutta sitten hän äkillisessä vihan
+puuskassa syöksähti pappia kohden.
+
+Mutta vanha kirkkoherra ei ollut niitä miehiä, jotka antavat itseään
+pelotella--ja heidän molempien uhkaavasti silmäillessä toisiaan, huusi
+hän:
+
+»Boleslav von Schranden, onko minulla oikeus tähän epäluuloon vai eikö
+ole?»
+
+Silloin Boleslav painoi katseensa maahan. Hän ei voinut kestää entisen
+opettajansa tuomarinkatsetta.
+
+Tämä avasi oven työhuoneeseensa, jossa kirjakaappien ja piippuhyllyjen
+välissä riippui seinillä ratsastusmiekkoja ja tuliluikkuja, ja sanoi:
+
+»Lakin tähden, jota kannatte, en voi kieltää teitä astumasta kotiini.
+Mutta suoriutukaa lyhimmittäin. Kenellekään von Schrandenille ei ole
+sijaa tässä talossa.»
+
+Hän pani ryhmysauvan nurkkaan, kietoi kukitetun aamutakin kuivahkon
+vyötärönsä ympäri ja käveli huoneessa edestakaisin.
+
+Boleslav hapuili sanoja. Hän seisoi kuin pahantekijä tämän miehen
+edessä, jonka suusta jokainen sana valui hänen ylitsensä kuin pisara
+sulatettua metallia. Tosiaan--ei ollut helppoa sälyttää isän
+syyllisyyttä omille kunniallisille hartioilleen.
+
+»Arvoisa kirkkoherra», alotti hän sammaltaen, »unhottakaa hetkiseksi,
+että kannan Schrandenien nimeä.»
+
+Vanhus naurahti katkerasti itsekseen. »Paljon pyydetty», mutisi hän,
+»paljon pyydetty.»
+
+»Älkää nähkö minussa mitään muuta kuin poika, joka tahtoo haudata
+isänsä ja jonka kirottu roistoväki tahtoo estää täyttämästä tätä
+korkeinta ja pyhintä velvollisuuttaan.»
+
+Vanhus kohotteli ja rypisteli kulmakarvojaan, mutta ei vastannut
+mitään.
+
+»Käännyn nyt teidän, kristillisen kirkon papin puoleen ja kysyn
+teiltä, tahdotteko sallia sellaista ilkitekoa seurakunnassanne?»
+
+»Minun seurakunnassani ei voi sellaista tapahtua!» pauhasi vanhus.
+»Mihin minut on asetettu viemään sieluja Jumalan luo, siellä saa
+jokainen kunniallisen hautauksen.»
+
+»Ja kuitenkin uskalletaan--»
+
+»Seis--kenestä on kysymys?»
+
+»Isästäni».
+
+»Vapaaherra Eberhard von Schrandenista?»
+
+»Niin.»
+
+»Se mies oh kuollut seitsemän vuotta sitten.»
+
+»Mutta kirkkoherra!»
+
+»Seitsemän vuotta sitten on hänet erotettu eläväin
+yhteydestä.--Seitsemän vuotta on hän jo lahonnut maassa.--Antakaa
+minun olla häneen nähden rauhassa.»
+
+»Mutta kirkkoherra, olen ollut teidän oppilaanne... Te olette minulle
+ensiksi opettanut Jumalan nimen... Olen teitä aina pitänyt
+urhoollisena, kunniallisena miehenä... Kadun nyt uskoani, arvoisa
+kirkkoherra... Sillä nämä ovat arkoja, valheellisia verukkeita.»
+
+Vanhus ojensihe täyteen pituuteensa. Hänen leukapielensä tutisivat.
+Hänen sieraimensa laajenivat. Kasvot kalpeina ja hehkuvin silmin hän
+astui Boleslavin eteen.
+
+»Poikani», sanoi hän, »näytänkö siltä, että tapani on turvautua
+valheihin?»
+
+Boleslav näytti uhmaavalta, mutta kaikista ponnistuksistaan huolimatta
+tunsi hän mielessään heräävän jotakin vanhasta, kauan unhotetusta
+oppilaan kunnioituksesta kirkkoherraa kohtaan.
+
+»Poikani» jatkoi vanhus, »minun tarvitsisi sanoa vain sana jättääkseni
+sinut tuolla puutarhan aidan takana väijyvän roskajoukon käsiin--mutta
+vielä kerran--lakin tähden, jota kannat, tahdon antaa sinulle
+anteeksi. Ja mitä sinulle sanoin, sen tahdon näyttää myös todeksi.»
+
+Hän meni eräälle kaapille, jossa olivat pitkässä rivissä seurakunnan
+kirkonkirjat--suuret, kuluneet nidokset toinen toisensa vieressä--otti
+niistä erään esiin ja avasi sivun, jonka yläreunaan oli kirjotettu
+vuosiluku 1807.
+
+»Lue tuosta, poikani!»
+
+Ja Boleslav luki:
+
+»Maaliskuun 5 päivänä kuoli vapaaherra Hans Eberhard von Schranden,
+_ex memoria hominum exstinguatur!_»
+
+Tämän jälkeen oli kolme ristiä.
+
+»Tämähän on väärennys!» huusi Boleslav.
+
+»Niin, poikani», vastasi vanhus juhlallisesti. »Se on ilmeinen ja
+tahallinen väärennys, törkeä virkavirhe, ja jos tahdot minut saattaa
+syytteeseen, erotetaan minut ja heitetään vankeuteen, jossa sitte saan
+päättää päiväni. Tee nyt, mitä mielesi haluaa. Kohtaloni on sinun
+käsissäsi.»
+
+Kauhun ja kunnioituksen sekainen väristys kulki Boleslavin ruumiin
+lävitse. Hän tunsi riittävän hyvin omasta kokemuksestaan hurjan halun
+uhrata isänmaanrakkaudelleen vapautensa, onnensa ja elämänsä,
+ymmärtääkseen, mikä vanhuksen oli pakottanut tähän mielettömään
+tunnustukseen.
+
+»Näillä risteillä», jatkoi kirkkoherra, »olen seitsemän vuotta sitten
+haudannut miehen, joka julmuudestaan ja hurjista himoistaan huolimatta
+oli siihen asti ollut ystäväni. Ja ken minulle vielä mainitsi hänen
+nimensä, hänet ajoin suoraa päätä talostani.--Tuli sitten yö, jolloin
+palavan linnan liekit valaisivat nämä seinät päivän kirkkaiksi.
+Silloin hyppäsin vuoteestani, heittäysin polvilleni ja rukoilin
+Jumalalta anteeksi hänelle, joka sen oli sytyttänyt--sillä sytytetty
+se oli, se paloi yhtaikaa jokaisesta neljästä nurkastaan--Tästä
+lähtien, ajattelin, on ihmisten muistosta ilkityön tekijän mukana
+hävitetty paikkakin, jossa ilkityö tapahtui.--Sen aaveen kanssa, joka
+siitä pitäen on kummitellut Schrandenin linnan raunioiden keskellä, ei
+minulla ollut enää mitään tekemistä.--Ja nyt tulet sinä, poikani,
+yhtäkkiä minulle kertomaan, ettei kummitus ollutkaan kummitus, vaan
+elävä olento, joka vasta muutama päivä sitten on jättänyt ajallisen
+elämän ja odottaa nyt kristillistä hautaustaan. Mutta minä kieltäydyn
+siitä... Ja juuri tämän luettelon perusteella.--En hautaa ketään
+kahteen kertaan.--Jos annat minut ilmi, tuomitaan minut--se lankeaa
+luonnostaan.--Mutta sinä tiedät, että olen siihen kaikin puolin
+valmis. Tee nyt, mitä tahdot--hautaa ruumis--osota vainajalle kaikki
+kunnioitus, minkä katsot hänen ansaitsevan, kerää kokoon saattojoukko,
+loistavampi kuin kenenkään keisarin--mutta minua älä sekota leikkiin.»
+
+Hän istuutui viheriällä päällystettyyn nojatuoliinsa, nojasi päänsä
+ryppyisiin, karvaisiin käsiinsä ja tuijotti avoimeen kirkonkirjaan.
+
+Tältä visapäältä ei ollut mitään toivottavaa. Olisi ollut mieletöntä
+antautua siihen harhaluuloon--ja myöskin siihen toiseen harhaluuloon,
+että hän sinä ilmoisna ikänä voisi taistelulla tai sovinnolla saada
+rakastettunsa omakseen.
+
+Muserrettuna ja maahan tallattuna oli kaikki, mitä hän murjotun
+sielunsa kainoissa unelmissa oli jälleen rohjennut rakentaa.
+
+Hän purskahti tuskalliseen nauruun.
+
+»Tämä on siis se armo, se anteeksiantamus, josta te saarnaatte», huusi
+hän vihan kyynelet silmissään.
+
+Vanhus nousi verkkaan ja pudotti raskaasti kätensä Boleslavin
+olalle.--
+
+»Lakkisi tähden, poikani, tahdon tehdä sinulle tilin tästäkin,
+vaikkakin sinun näkemisesi on minulle vastenmielinen. Puolitoista
+vuotta takaperin palasi Venäjältä ryysyisiä, kerjääviä
+ranskalaislaumoja--kurjina, nälkäisinä, vilunvihoja täytenään.
+Schrandenilaiset tarttuivat viikatteihin ja riihivarstoihin lyödäkseen
+heidät kuoliaiksi, ja se kentiesi olisi ollut heille oikein, noille
+Napoleonin verikoirille. Mutta silloin minä avasin kirkon ovet
+seposelälleen, niin että he pääsivät pakoon Jumalan alttarille,
+sytytin heille nuotion kivipaateroiden päälle, keitätin heille ruokaa
+ja annoin olkia vuoteeksi--sillä vaikkakin he ovat vihollisia, sanoin
+schrandenilaisille, on heillä ihmisten kasvot kuten teilläkin ja
+kantavat he hartioillaan suurta inhimillisen kurjuuden ristiä, jota
+vapahtajammekin on kerran kantanut. Menkää kotiinne ja rukoilkaa
+Jumalaa, että hän teitä armahtaisi.--Niin sanoin.--Kuten näet,
+poikani, voin olla lempeäkin.----Ja palataksemme hautaukseen--en
+kiellä keneltäkään rauhallista leposijaansa. Mikäli minulla on
+sananvaltaa, ei ketään kuopata mihin nurkkaan hyvänsä, ei
+itsemurhaajaakaan. Jos kellä on ollut pahat päivät eläessään, täytyy
+hänen voida olla tyytyväinen edes kuoltuaan, sanon aina. Ja jos joku,
+joka on tappanut oman äitinsä, vietäisiin mestauslavalle, menisin minä
+hänen haudalleen täydessä virkapuvussani, panisin käteni ristiin hänen
+ruumiinsa ylitse ja rukoilisin sotajoukkojen herraa: Anna hänelle
+anteeksi, sillä hän ei tietänyt, mitä teki.--Kaikille muille tahdon
+osottaa lempeyttä, mutta isällesi en! Sillä ken on rikkonut
+isänmaatansa vastaan, hän on häväissyt kaikki taivaalliset ja
+maalliset lait, on häväissyt äitinsä, joka hänet on synnyttänyt, on
+saattanut iankaikkisen kirouksen alaiseksi lapset, jotka on siittänyt.
+Sellainen on ajettava koko inhimillisen yhteiskunnan ulkopuolelle,
+sillä hän on kuin spitalitautinen--kuolemaa ja perikatoa tuo hän
+tullessaan, mihin ikinä astuneekin. Hän on kuin hullu koira, joka
+kuolassaan pirskottaa vesikauhua kaikkiin eläviin olentoihin, mitkä se
+kohtaa.--Kuinka suuren, poikani, luulet isäsi rikoksen olevan, ja mitä
+kaikkea pahaa luulet hänen tehneen? Niiden sadan tai parin nuorukaisen
+tähden, jotka lepäävät tuonne niitylle haudattuina, niiden tähden en
+kanna kaunaa häntä kohtaan. He kuitenkin kaikitenkin saattoivat
+kuolemaa odottaa. Heidän haudoillaan kasvaa korkea nurmikko ja heidän
+isänsä ovat jo aikoja sitten surreet surtavansa--mutta tulepas tänne,
+poikani--»
+
+Hän tarttui Boleslavin käteen ja vei hänet ikkunaan. »Katso
+tuonne,--mitä näet puutarhan aidan takana? Lauman villipetoja näet,
+näet niiden vetelehtivän ympäri ja vaanivan verenhimoisesti kirkuen,
+eikö jo pian tule saalis, joka heidän nälkänsä sammuttaisi, ja
+kuitenkin ovat he liian arkoja käydäkseen kimppuusi ja sinut
+repiäkseen, jos astut heidän joukkoonsa. Ja katso _minua_, poikani!
+Jumala on minut tänne asettanut julistamaan hänen rakkauttansa, ja
+minä saarnaan vihaa.--Lempeyden sanojen, suloisten kuin hunaja, tulisi
+vuotaa huuliltani, mutta niiltä hyppivät ilmoille skorpioonit niin
+pian kuin suuni avaan, sillä minustakin on tullut villipeto.--Ja
+sellaisia on isäsi tihutyön tähden meistä tullut!--Täältä
+Schrandenista et löydä mitään hyvää, sillä isäsi istuttama myrkky
+kihisee ja imeytyy polvesta polveen lapsiin ja lastenlapsiin, kunnes
+Herra häpeäpaikan ja teidän kirotun nimenne on tyyten hävittänyt
+pyhästä maailmastaan--Amen.»
+
+Hän seisoi siinä kohotetuin käsin, kuten kiroava vanhan liiton
+profeetta, ja vaahto kuohui hänen suupielissään.
+
+Kauhun ja kammon lamauttamana kääntyi Boleslav ovelle.
+
+Vanhus ei kutsunut häntä takaisin.
+
+Kulkiessaan eteisen lävitse säpsähti hän kovasti, sillä hän oli
+kuulevinaan erään raollaan olevan oven takaa naispuvun kahinan.
+
+Lemmittyänsä hän ei tahtonut tavata--ei mistään hinnasta maailmassa!
+Ei tänään, ei tällä hetkellä, jolloin hänestä tuntui, ikäänkuin kaikki
+se hyvä ja jalo, jonka hän hiljaisuudessa oli kasvattanut sieluunsa,
+olisi maannut maassa murskana ja tahrattuna.
+
+»Jos kaikki ovat tulleet villipedoiksi, miksi en minäkin voisi tulla
+villipedoksi», ajatteli hän astuessaan käsi pistoolilaukulla
+schrandenilaisten joukkoa kohden.
+
+Vanha kirkkoherra oli oikeassa: he ulvoivat ja haukkuivat hänen
+takanaan--murhanhimo salamoi heidän silmistään--mutta satuttaa
+kättänsä häneen he eivät uskaltaneet.----
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun hän saapui nostosillalle, jonka paalujen takana odotti häntä
+kokoonkyyristynyt naisolento, oli hänen mielessään kypsynyt hurja,
+epätoivoinen päätös: hän tahtoi asevoimalla saattaa isänsä viimeiseen
+lepoon.
+
+»Tahdotko vielä kerran ansaita kauniin summan rahaa?» kysyi hän
+nuorelta naiselta, joka hänen lähetessään hypähti hehkuvan punaisena
+seisoalleen.
+
+Tyttö katseli häneen hetkisen tuumien ja kummastellen, sitten,
+ikäänkuin vasta nyt olisi tajunnut, pudisti hän kiihkeästi päätänsä.
+
+»Miksi et?» tutkaisi Boleslav häneltä.
+
+Tyttö alkoi vavista. »Mitä minä teen rahalla, herra?» kysyi hän hiljaa
+ja anovasti. »He ottavat sen kuitenkin minulta pois.»
+
+»Ketkä?»
+
+»Ihmiset--kaikki ihmiset--hyvä, hyvä herra, ei mitään rahoja.»
+
+»Ilmeisesti on hänen järkensä sekaisin», ajatteli Boleslav.
+
+»Ja sitä paitsi on siellä rahaa yllinkyllin», jatkoi tyttö kuiskaten
+ja vilkuillen arasti ympärilleen. »Kellarissa on rahaa--kokonaisen
+arkun täysi--siellä missä viinitynnyritkin ovat--sieltä otin aina niin
+paljon kuin hänelle--armolliselle herralle--tarvitsin. Itselleni en
+tarvitse mitään, herra, korkeintaan uuden röijyn.»
+
+»Tahdotko siis ansaita uuden röijyn?»
+
+»Enhän tarvitse sitä ansaita, herra. Kun ensi kerran menen
+Bockeldorfiin--sillä tarvitseehan herra toki jotakin syödäkseen--,
+tuon sieltä röijyn mukanani.»
+
+Tällainen lienee tunne vetojuhdallakin, joka tekee työnsä mitään
+ajattelematta, niinkuin nielee ravintonsakin.
+
+»Tahdotko siis _ilman_ mitään ansiota tänä yönä tehdä pitkän matkan
+minun puolestani?»
+
+»Tahdonko minä, herra? Jos _te_ vain tahdotte, herra!»------
+
+
+
+
+VI.
+
+
+Seuraavana päivänä hämmästytti Schrandenin kylää odottamaton vierailu,
+joka sai juhlatuulella olevat kyläläiset aivan kuin puusta putoamaan.
+
+Kello oli viiden korvilla iltapäivällä, kun kylänraittia ajoivat
+kahdet häkkirattaat, joilla kummallakin oli viisi kuusi istujaa,
+nuoria miehiä jääkärin takit yllä, kenttälakit päässä, pyssyt olalla
+leveistä hihnoista riippumassa.
+
+Etumaisilla rattailla istui sen lisäksi naishenkilö, joka, samassa
+kuin hevoset kääntyivät kirkkomäelle, hyppäsi huimalla loikkauksella
+häkin ylitse ja loittoni linnaa kohden.--
+
+Jokainen schrandenilainen tunsi hänet jo ensi silmäyksellä
+paroonivainajan lemmityksi, mutta yleinen hämmästys oli niin suuri,
+ettei kenenkään päähän pistänyt ajaa häntä takaa.
+
+»Mustan Kotkan» ravintolan edessä pysähtyivät rattaat. Ikkunat
+temmattiin auki, ja ennenkuin vieraat olivat vielä ehtineet nousta
+jalkeille, remahti sekava tervehdysmelu heitä vastaan.
+
+»Heiden pojat--eläköön--Heiden pojat», kirkui Felix Merckel, joka oli
+yhdessä Sellenthinin eskadroonaan kuuluvain toverien kera ollut
+monissa otteluissa, ja heilutti ikkunasta heitä vastaan vaahtoavaa
+oluthaarikkaansa.
+
+Hänen isänsä avasi ripeästi oven herrashuoneeseen, jossa sai juoda
+ainoastaan viiniä, sillä olihan toivoa, että hyvinvoivain talollisten
+pojat tosiaankin pistäisivät viiniksi.
+
+Mutta näillä ei ollut innokkaaseen tulotervehdykseen muuta vastausta
+kuin synkkä, miltei vihamielinen äänettömyys. Katsomattakaan meluajiin
+vetivät he häkeistä esiin kaikenlaisia työkaluja--sahoja, kirveitä ja
+lapioita--ja alkoivat riisua hevosiaan.
+
+Schrandenilaiset ällistyivät.
+
+»Lempo soikoon--mikä on tukkinut kurkkunne?» huusi Felix Merckel
+ikkunasta. »Ja mihin olette jättäneet ihmeotuksenne, luutnantti
+Baumgartin?»
+
+Ei vieläkään mitään vastausta.
+
+Schrandenilaiset alkoivat luulla, että vieraat aikoivat tehdä heistä
+pilaa, ja purskahtivat remajavaan nauruun.
+
+Silloin astui Karl Engelbert, joka esiintyi joukon johtajana, ikkunan
+alle, mistä leveähartiainen Felix Merckel nojasi ulos, tervehti häntä
+puolisotilaallisesti ja sanoi: »Luvalla sanoen, herra luutnantti, emme
+ole tulleet juhlimaan emmekä muuten huvittelemaan--olemme
+hautajaisväkeä.»
+
+»Täällä Schrandenissa ei haudata ketään», huusi Felix Merckel yhä
+nauraen, mutta hänen kasvonsa venähtivät huomattavasti pitemmiksi.
+
+»Luvalla sanoen, herra luutnantti--meidät on kutsuttu hautajaisiin.»
+
+»Kuka on kutsunut?»
+
+»Entinen luutnanttimme Baumgart.»
+
+»Pöllö--luutnantti Baumgart ei ole täällä--teidänhän juuri oli tuotava
+hänet mukananne.»
+
+»Luvalla sanoen, herra luutnantti, hän on jo täällä.»
+
+»Missä se mies sitte piilee?»
+
+»Taidatte tuntea hänet ainoastaan synnyinnimeltään. Herra von
+Schranden oli hän ennen----»
+
+Savinen haarikka putosi Felix Merckelin kädestä murskaksi nuoren
+Engelbertin eteen. Olut pirskui korkealle hänen jaloilleen.----
+
+Sisällä vierashuoneessa nousi kova meteli, ikäänkuin hankittaisiin
+tappelua, sitten paiskattiin ikkuna jyrähtäen kiinni, ja kun Johann
+Radtke janonsa ahdistamana aikoi astua portailta ravintolan eteiseen,
+lennähti ovi kiinni aivan hänen nenänsä edessä.
+
+»Niinhän meidät täällä ajetaan ovelta takaisin kuin mitkäkin
+retkaleet»--murisi Peter Negenthin synkkänä puristaen siteissä olevan
+kätensä nyrkkiin.
+
+»Haluatko tulla valapatoksi?» kysyi Engelbert hiljaa astuen hänen
+eteensä. »Jos haluat, niin käänny takaisin. Mitä meiltä
+vaadittaneekin, lurjus se, joka unhottaa Dannigkowin kirkon.»
+
+»Ja kenen kurkkua kuivaa, särpiköön siikojen uimavettä,» lisäsi Johann
+Radtke huoaten.
+
+Engelbert heitti pyssyn olalleen. »Rattaat menkööt edellä!» komensi
+hän.--»Eteenpäin, mars!»--Kulkue järjestyi ja marssi linnaa kohden.
+Jälestä tallusteli joukko kyläläisiä, jotka kunnioitus pyssyjä kohtaan
+piti loitolla.
+
+Sillalla seisoi Boleslav heitä vastassa.
+
+Riemastuneena hän syöksähti ystäviänsä vastaan--saaden tuskin
+kiitollisuuden huudahdusta huuliltaan.
+
+Engelbert ojensi äänetönnä hänelle kätensä. Mutta kun Boleslav tahtoi
+häntä syleillä, vältti hän sen.
+
+Mielenliikutuksessaan ei Boleslav sitä huomannut. »Tiesin kyllä, että
+tulisitte», sammalsi hän. »Tiesinhän että minulla on vielä
+ystäviäkin--ettei minua ole aivan turvattomaksi jätetty näiden susien
+kitaan.»
+
+Kukaan ei hänelle vastannut.
+
+Jäykkinä ja äänettöminä kuin muuri seisoivat he rivissään, katseet
+vain arastellen harhailivat hänen ohitsensa.
+
+Engelbert katkaisi ensiksi äänettömyyden.
+
+»Olet kutsunut--olemme täällä--mutta aikamme on vähissä--sano, mitä
+meidän on tekeminen.»
+
+Silmänräpäyksen Boleslav mahtoi kummastella, kun häntä näin jyrkän
+lyhyesti puhutteli se, joka hänelle aina oli ollut rakkain kaikista
+tovereista, mutta kuinka hän heitä olisi voinut epäillä?
+
+Olivathan he saapuneet!
+
+Ja sekaisin, sikin sokin syöksähtelevin sanoin kertoi hän heille,
+kuinka häväistys, jonka schrandenilaiset olivat aikoneet tehdä hänen
+isälleen, oli nyt purkaantunut hänen ylitsensä, ja mitä hän nyt oli
+päättänyt tehdä ystävien avulla.
+
+Sillävälin tuijotti muutaman soraläjän takaa häntä kohden leimuava
+silmäpari, sillävälin värisi ja vavahteli naisolento, joka siellä
+istui keräksi kyyristyneenä.
+
+»He ovat täällä--he ovat jo kylässä!» oli hän huutanut hätäisellä
+riemulla häntä kohden syösten kuin mikäkin harhahenki linnanpihan
+poikki.
+
+Ensi näkemällä oli Boleslav pitänyt häntä vieraana. Hänellä oli,
+heleänvärinen karttuunihame, yönuttu höllästi kiedottuna aaltoilevan
+poven ympäri ja kirjava huivi solmittuna leuan alitse
+talonpoikaistyttöjen tapaan.
+
+»Nämä ovat he antaneet ylleni», lisäsi hän ikäänkuin anteeksi pyytäen
+huomattuaan toisen kummastuneen katseen.
+
+Boleslav ei ajatellut häntä enempää. Sitten odottaessaan sillalla
+ystäviään hän näki tytön hiiviskelevän raunioiden välissä. Huivi oli
+solunut niskaan--aivan valtoinaan valui musta tukka päivänpaahtamille
+kasvoille.--Ikäänkuin mieletön nauroi tyttö yksikseen.
+
+Silloin hävetti Boleslavia, että hänen oli täytynyt näyttää tämä
+nainen ystävilleen, ja hän aikoi heti antaa tytölle lähtöpassit,
+jottei hän enää joutuisi heidän näkyvilleen.
+
+»Mitä täällä teet?» tiuskaisi hän.
+
+Tyttö hätkähti. »En mitään, herra», vastasi hän kääntäen katuvana
+silmänsä maahan.
+
+»Miksi nauroit?»
+
+»Minäkö, herra?» sammalsi hän. »Olen vain iloinen.»
+
+»Miksi?»
+
+»Koska olen jälleen täällä.»
+
+Oh--tuo kurja olento!
+
+Mikä hänet kiinnittikään tähän maalipaikkaan, joka tarjosi hänelle
+vain häpeää ja puutetta ja jossa hän tästedes oli alttiina
+kaksinkertaiselle kurjuudelle?
+
+Boleslav oli kuullut kerrottavan kotikissoista, jotka, kun asukkaat
+jättivät autioksi talon, johon ne olivat kotiutuneet, mieluummin
+kuolivat siellä nälkään kuin läksivät isäntäväkensä mukana muille
+maille.
+
+Mitähän, jos tätäkään kissalajia ei voinut ajaa tiehensä!
+
+Tällä hetkellä olisi ollut julmaa antaa hänelle karkotuskäskyä. Sai
+jäädä siis huomiseen, kunhan vain oli poissa näkyvistä.
+
+»Korjaa luusi», käski hän, »ja älä tule minun äläkä vieraitten
+nähtäviin.»
+
+Silloin oli tyttö nöyrästi painanut päänsä alas ja kadonnut soraläjän
+taakse. Siellä kyyrötti hän nyt vavisten pelosta, että hänet
+huomataan.----
+
+Boleslav oli lopettanut.
+
+Engelbert vaihtoi neuvottelevan silmäyksen toveriensa kanssa; sitten
+hän sanoi: »Olemme tuoneet tarpeelliset työkalut mukanamme--jos annat
+meille lautoja, teemme tuotapikaa kirstun.»
+
+»Tosin siitä ei tule mitään ritarillista ruumiskirstua,» lisäsi Peter
+Negenthin karkeasti hymyillen.
+
+Engelbert heitti häneen nuhtelevan katseen. Pieni joukko kuiskutteli
+ja nurisi.
+
+Iloisessa luottamuksessaan ei Boleslav nähnyt eikä kuullut siitä
+mitään. »Muistattehan vielä», huudahti hän, »kirstun, jonka pimeässä
+teimme nuorelle Dohnan kreiville? Kaksi tuntia meiltä siihen meni,
+emmekä nähneet kättä silmiemme edessä.»
+
+Mutta hänen muistelmansa eivät herättäneet mitään vastakaikua.
+
+»Joku jääköön hevosten luo», sanoi Engelbert, »me muut etsimme
+lautoja. Iltaan mennessä täytyy kaiken olla valmiina.»
+
+Boleslav, huolissaan siitä, mitä voisi tehdä ystävilleen mieliksi,
+ajatteli viinivarastoa, jonka oli löytänyt kellarista tulelta
+säilyneenä.--Siellä oli myös talon ruokavarasto, hieman leipää ja
+savustettua lihaa, valitettavasti aivan liian vähän, jotta niillä
+olisi voinut ystäviä kestitä.
+
+»Syötävää ei meillä ole juuri mitään», sanoi hän, »mutta ettekö tahdo
+ainakin ottaa siemausta viiniä, ennenkuin ryhdytte työhön?»
+
+Vieraat vaikenivat synkän näköisinä.
+
+
+»Älä huoli», tuumi Engelbert keveähköllä äänensävyllä. »Viini
+raukaisee ruumista ... työllä on kiire.»
+
+Ja hän kumartui tarkastellen kopeloimaan muuatta hiiltynyttä lautaa,
+jollaisia virui hajallaan raunioiden välissä.
+
+»Tämä menee mukiin», sanoi hän, »mutta älkää sahatko hiiltynyttä pois,
+se saa käydä maalista.»
+
+Ja hän meni Boleslavin seuraamana edelleen valitakseen vielä pari
+kolme lautaa.
+
+Silloin vilahti heidän edestään maasta pystyyn jotakin heleänväristä,
+joka oli samassa kadonnut lähimmän muurin taakse.
+
+Boleslav puristi kätensä nyrkkiin. Hän oli tuntenut Reginan.
+
+»Anteeksi», sanoi hän, »etten voinut teille lähettää parempaa
+sanantuojaa, mutta minulla ei ole ketään muuta saatavissa.»
+
+Engelbert tahtoi puhua, mutta hänen kielensä oli aivan kuin sidottu.
+
+»Ja sinun on hänet täytynyt ensin pukeakin?»
+
+»Niin», sanoi Engelbert, jonka puheliaisuus pääsi valloilleen.
+»Tapasin hänet puolikuolleena ja revityin vaattein makaamassa oven
+edessä, kun yöllä nousin ja menin katsomaan, mitä koirat haukkuivat.»
+
+»Kuinka? Oliko se jo yöllä?»
+
+»Kahden aikaan aamulla.--Tämä lauta tässä on hyvä--sen voitte
+ottaa.--Hän oli kulkenut viisi peninkulmaa seitsemässä tunnissa.--En
+ikinäni olisi sitä pitänyt mahdollisena.--Hän makasi kuin mikäkin
+ammuttu saukko--niin jäykkänä ja kiiltävänä--ja haukkoen henkeään--ja
+paperipalaasi puristi hän käsissään. Hän tahtoi nousta, mutta painui
+paikoilleen--ja silloin noudin viinaa ja hieroin sillä hänen
+ohimoitaan ja annoin hänelle------»
+
+Joku tovereista, joka oli häntä seurannut, katsoi häneen kummissaan.
+Hän pelästyi ja pysähtyi keskelle lausetta.------
+
+Seuraavina tunteina kuulivat schrandenilaiset, jotka raivoissaan ja
+hämmästyneinä juoksentelivat pitkin virran rantaa, linnansaarelta
+ahkeraa vasaroimista ja sahaamista ja kalkutusta, joka ei näyttänyt
+merkitsevän mitään hyvää.--
+
+Näinkö siis heidän kauneimmat suunnitelmansa raukesivat tyhjiin?
+
+Ei kestänyt kauan, ennenkuin näyttäytyi vanha Hackelberg olallaan
+pyssy, jota hän tavallisesti piti lantatunkioon haudattuna. Hän näet
+pelkäsi, että se häneltä jälleen viedään, kuten kerran oli tapahtunut,
+kun hän torilla huvittelihe ampumalla yölepakoita, jotka hänen
+vakuutuksensa mukaan selvällä päivälläkin lensivät parvittain hänen
+perästään. Tällä samaisella kelpo pyssyllä oli hän aikaisemmin joka yö
+harjottanut salametsästystä, mutta sitten kun pettämättömän käden oli
+juopottelu muuttanut heikoksi ja vapisevaksi, oli tämä hupainen
+ammatti täytynyt jättää sikseen. Vain silloin tällöin, kun hän oli
+juonut oikein rennosti, valtasi yhtäkkiä ihanien metsästysretkien
+muisto hänen mielensä. Silloin hän hoiperteli piilopaikkaansa, kaivoi
+pyssyn kätköstään ja ampui ilmasta ensimäisen pääskysen, joka
+livertäen vilahti ohitse.
+
+Lavertelevalla puheliaisuudella, joka hänelle oli ominainen, alkoi
+hänkin pauhata.
+
+»Schrandenilaiset, kunnia kutsuu--aseihin pettureita vastaan!--Olen
+onneton isä--lapseni on hän minulta ryöstänyt--ammun hänet
+kuoliaaksi--mokoman koiran.»
+
+»Mutta hänhän on jo kuollut», tuumi joku.
+
+»Onko hän jo kuollut?--Ei haittaa mitään--sikiö on hänkin ammuttava
+kuoliaaksi--kaikki ovat he ammuttavat kuoliaiksi.»
+
+Sillävälin juoksenteli Felix Merckel vierashuoneessa edestakaisin kuin
+haavotettu karju.--Hän tunsi kylliksi Heiden pojat tietääkseen, että
+jos heidät ärsytettiin tai heidän kimppuunsa hyökättiin, eivät he
+tunteneet mitään rajoja. Välttämätönnä seurauksena täytyi olla
+verenvuodatus, jollaista ei aavistanut kukaan niistä, jotka ulkona
+räyhäsivät.--Ja silloin--mitä silloin? Eikö loukatun lain koura
+silloin tarttuisi ensiksi häneen, luonnolliseen johtajaan?
+
+Mutta toiselta puolen--pitikö tälle luikkarille, joka oli uskaltanut
+väärällä nimellä hiipiä toverien luottamukseen, vieläpä puijata
+luutnantin valtakirjan--miehelle, joka nyt kaksin kerroin ansaitsi
+jokaisen urhoollisen, kunniakkaan sotilaan vihan ja inhon, pitikö
+hänelle suoda tämä voitonriemu?
+
+Herra Merckel vanhemmalla oli sillävälin muita huolia.
+
+Hänestä oli erittäin moitittavaa, että niin suuri määrä jaloa
+suuttumusta laukaistiin turhan tähden tyhjään ilmaan, ja hän päätti
+tehdä lopun tästä vallattomuudesta.
+
+Hän astui talon portaille ja huusi hänelle ominaisella isällisellä
+hyväntahtoisuudellaan alhaalle joukkoon: »Piirinne esimiehenä, rakkaat
+lapset, en saata sallia, että julkisella paikalla pidätte tuollaista
+meteliä.--Etsikää kauniisti suljettu huone, lapset--siellä saatte
+elämöidä kuinka paljon tahdotte.»
+
+Että »suljetulla huoneella» tarkotettiin vain »Mustan Kotkan»
+kapakkaa, oli jokaiselle selvänä, ja viittä minuuttia myöhemmin oli
+väkijuomien nauttiminen jo saanut vauhdin semmoisen, ettei paremmasta
+apua.
+
+Felix oli nojannut pörröisen päänsä käsiinsä ja tuijotti synkän
+raivoisasti eteensä.
+
+Ei kukaan preussilainen isänmaan ystävä, vielä vähemmän mies, joka
+kantoi miekkaa, saanut sallia sellaisen tekosen tapahtuvan, ennen
+kuolla--ennen--
+
+Ja hän alkoi puhua joukolle innokkain sanoin.--
+
+Vaikutus tuli pian näkyviin. Yksi toisensa jälkeen pujahti pellolle,
+palatakseen pian takaisin jokin ase mukanaan--millä tuliluikku, millä
+käyräsapeli, millä viikate.
+
+»Olkaa aina kauniisti, rauhallisia ja isänmaallisia, lapset!» huusi
+myhäillen vanha Merckel tähystellen vilkkuvilla silmillään tyhjiä
+haarikoita.----
+
+Oli tullut yö. Kaksi ruskeankeltaista talikynttilää savusi
+tarjoilupöydällä tukehuttavan kuumassa, täpötäydessä huoneessa, jonka
+puolipimeässä kirkasten viikatteiden heijastukset välähtelivät kuten
+salamat. Silloin syöksyi huoneeseen pari poikasta, jotka olivat olleet
+vartioimassa nostosillan luona, huutaen: »He tulevat, he tulevat!»
+
+Nousi raivoisa ulvonta.
+
+Kaikki tunkeutuivat ovelle. Felix Merckel riensi makuuhuoneeseensa
+ottaakseen miekkansa vyölleen, mutta ei palannut takaisin.--Luultavasti
+hän oli malttanut mielensä nähdessään aseen, jota oli niin kauan
+kunnialla kantanut.
+
+Hänen isänsä kehotteli sillävälin raivoajia levollisuuteen ja
+malttiin, erittäinkin niitä, jotka eivät vielä olleet maksaneet
+juomalaskujaan.
+
+»Eteenpäin!» lallatti vanha Hackelberg. »Kostakaa lapsi parkani
+puolesta--hakatkaa heidät maahan!»
+
+Kauppatorille, jolle kuu pilvien verhosta valeli himmeää loistettaan,
+oli koko kylän väki kokoontunut. Yksin rintalapsetkin olivat temmatut
+kehdoistaan. Heidän paruntansa sekaantui tuhatääniseen meluun.
+
+Synkkänä ja äänetönnä katseli kirkko tummine varjoineen tätä hurjaa
+näytelmää. Synkkänä ja äänetönnä lepäsi pappilakin paikoillaan.
+
+Vanha visapää oli pitänyt sanansa. Hän ei nähnyt eikä kuullut mitään,
+mitä tapahtui.--
+
+Linnalle vievää tietä reunustavain majojen takaa kajasteli
+tummanpunainen tulenloiste. Matalain kattojen ylitse kiemurteli
+mustanharmaa savu korkeutta kohden. Purppuranpunainen huuru levisi
+kuin tulipalon loimo suviyön kalpeaan hämärään.--
+
+Yhteisen vaikuttimen voimasta alkoi joukko paltoutua kirkkotietä
+myöten hautuumaalle, joka sijaitsi muutamain askelten päässä
+reunimmaisista taloista, aivan tien varressa.
+
+Siellä portilla voitaisiin tulijoilta parhaiten sulkea tie.
+
+Ne, jotka olivat olleet mukana sotaretkellä, järjestyivät riveihin.
+Olihan sotilasten taisteltava sotilaita vastaan.
+
+»Missä on Merckel?» huusi kummissaan joku, joka tällä hetkellä odotti
+kuulevansa luutnantin komentavan äänen.
+
+»Missä on Merckel?» kajahti ällistynyt kaiku joka suunnalta.
+
+Rauhotuttiin sentään jälleen. Hänhän oli vain mennyt noutamaan
+aseitaan.
+
+Tulenloimo läheni lähenemistään.
+
+Erotettiin jotakin mustaa, nelisnurkkaista, joka heilui ilmassa
+liekkiseppeleen ympäröimänä.
+
+»Ruumiskirstu--ruumiskirstu!» murisi joukko ehdottoman väristyksen
+valtaamana.
+
+Silloin äkkiä--kukaan ei tiennyt, ken alotti--oli kuin samassa
+hengenvedossa olisi sama ajatus välähtänyt kaikkien mielissä--silloin
+äkkiä viritti joukko kohisevana kuorona hirveän virrenvärssyn:
+
+  »Herramme Schrandenissa, jonka tähden
+  hävetä saamme kaiken kansan nähden
+  ja käydä mieron pilkkana,
+  lyö rutolla, o Jumala!»
+
+Ja ruumissaatto läheni lähenemistään. Jo levittivät soihdut
+loimotuksensa veisaavan joukon ylitse, jo tunkeutuivat vaimot ja
+lapset, jotka olivat etumaisina joukossa, kirkuen taaksepäin----
+
+Joukkoon aukeni kuja--juuri siksi leveä, että ruumissaatto sopi siitä
+kulkemaan, ja sulkeutui heti saattueen viimeisten miesten jälestä.
+
+Kuusi miestä kantoi ruumiskirstua olallaan ja vapaissa käsissään he
+heiluttivat päresoihtuja ajellen niillä joukkoa syrjään.--Toiset kuusi
+seurasivat perästä ladatut pyssyt kainalossa.
+
+Mutta edellä, kenttälakki takaraivolla, käsissään kaksi pistoolia
+hanat vireissä, leimuavin katsein tähystellen vastustajiaan, kulki
+Boleslav, raivaten tietä isänsä ruumiille.
+
+Yhä syvemmäksi repeytyi rako väkiryhmään, yhä ohuemmaksi kävi aita,
+joka erotti saattueen asestetuista schrandenilaisista.
+
+Nämä katselivat levottomasti kaikille suunnille, sillä he tunsivat
+itsensä johdottomiksi.
+
+Jo seisoi Boleslav rinta rintaa vasten heidän edessään.--He tahtoivat
+tunkeutua eteenpäin. Silloin--äkkiä hätkähtivät heidän rivinsä, sillä
+heidän korviinsa kajahti lyhyt, sotilaallinen »seis!» jonka he olivat
+usein kuulleet sotaretkellä.
+
+Ja vanhan tavan mukaan tottelivat heidän jäsenensä, vaikkakin tahto
+ponnisteli vastaan.
+
+Boleslav, joka tämän komennon oli huutanut kantajille, huomasi
+hätkähdyksen miesseinässä edessään--äkillinen pelastava ajatus
+leimahti hänen aivoissaan.
+
+»Hiljaa!» komensi hän edelleen.
+
+Kukaan ei liikahtanut.--Hänen katseensa, hänen äänensä hallitsi
+heidät.
+
+»Kuka teistä on ollut sotilaana? Kuka on auttanut kuningasta
+vapauttamaan maan?»
+
+Synkkä, puoleksi vastahakoinen murina kulki rivien lävitse, mutta
+vastasivathan he sentään.
+
+»Kuningas on lähettänyt teidät kotiin», jatkoi hän, »koska on tehty
+rauha;--luuletteko sen olevan hänelle mieleen, kun hän kuulee, että
+olette jälleen rikkoneet maan rauhan?--Hyi, sanoo hän, niin
+käyttäytyvät puolalaiset, mutta eivät preussilaiset.----Sentähden tie
+auki--pojat--tie auki!»
+
+Miesmuuri aaltoili ja huojui, se alkoi jakaantua, ja hetkisen häämötti
+hautuumaan portti vapaana Boleslavin silmiin--mutta takaapäin
+tunkeutui keskustaan uusia olentoja, jotka sulkivat aukeaman.
+
+Meteli nousi uudelleen--siihen sekaantui ivanauru, remuava ja
+rähisevä--ja seuraavana hetkenä hän näki etumaisten hartioiden välistä
+jotakin pyöreää, mustaa ja välkkyväreunaista, jonka takaa näkyi
+häijysti salamoiva silmä, suuntautuvan hänen otsaansa kohden.
+
+Hän näki sen vain vilaukselta, tuskin siksi, että ehti tajuta, mikä
+häntä lähinnä odotti. Silloin kuului hänen takaansa kimakka
+kirkaisu--olento, valkoinen ja notkea kuin pantterikissa, syöksyi
+hänen ohitsensa ja heittäytyi schrandenilaisten joukkoon, joka
+jakaantui uudelleen. Siten syntyneellä avoimella paikalla Boleslav
+näki kaksi olentoa, jotka kierivät maassa, naisen, joka oli käynyt
+miehen kimppuun ja ponnisteli vääntääkseen kiiltävän pyssynpiipun
+hänen käsistään.
+
+Ne olivat puuseppä Hackelberg ja hänen tyttärensä. Tämän oli täytynyt
+salavihkaa ja huomaamatta seurata ruumissaattoa; sillä Boleslav ei
+ollut nähnyt tyttöä sen jälkeen kuin tämä oli kadonnut
+linnanraunioiden taakse.
+
+Uteliaina tunkeutuivat ihmiset luo, tahtoen tietää, mitä maassa
+kierivä kerä merkitsi.--Käyttäen hyväkseen tätä hämmennyksen hetkeä,
+kulki Boleslav, ruumiskirstu perässään, painiskelijain ohitse
+hautausmaan portille.
+
+Hänen takanaan pamahti pyssy, joka vääntelevissä käsissä oli lauennut.
+
+»Vartioikaa porttia!» huusi hän kuudelle, jotka seurasivat kirstua,
+kantajain jatkaessa matkaansa hautakumpujen välitse Schrandenin
+vapaaherralliseen sukuhautaan.
+
+Karl Engelbert, joka komensi jälkijoukkoa ja oli ensimäisenä asettunut
+paikoilleen uhatulle portille valmiina hengellään ja verellään sitä
+puolustamaan, näki pimeänhämärässä, joka syntyi soihtujen loitottua,
+kuinka joukko syöksi painiskelijain kimppuun.
+
+Nainen päästi pari kolme vihlaisevaa kirkausta. Ilmeisesti väkijoukko
+alkoi heti purkaa raivoaan häntä kohtaan. Epäilemättä he tappavat
+hänet, jollei hän saa pikaista apua.
+
+»Päästäkää hänet!» huusi Engelbert, jykevin nyrkiniskuin sivallellen
+väkijoukkoon. Seuraavassa tuokiossa hiipi olento, joka juuri oli
+pelastunut varmasta kuolemasta, uudelleen hänen ohitsensa--, kyyristyi
+kirkkomaan kuivaan vallihautaan ja vilahti kuin varjo aidan vartta
+pitkin yöhön.
+
+Schrandenilaiset alkoivat rähisten juosta hänen jälestään.
+
+»Mutta hautaus?» huusi joku.
+
+»Piru vieköön hautauksen», huusi toinen vastaukseksi heittäen aran
+katseen vartioiviin miehiin, joiden kanssa ei näyttänyt olevan
+leikittelemistä.
+
+Tämän turvattoman otuksen metsästys oli paljon parempi huvitus kuin
+täällä panna oma nahka parkkiin.
+
+Ja kuten parvi verikoiria syöksyivät schrandenilaiset
+tiehensä.--Puuseppä Hackelberg yritti tehdä samoin ja nousi vitkaan,
+mutta kellahti ojaan, jäi siihen makaamaan ja nukkui.
+
+
+
+
+VII.
+
+
+Viimeiset niistä paasista, jotka peittivät hautaholvia, painuivat
+kiristen ja kolisten liitoksilleen.--
+
+Ernst Eberhard von Schranden lepäsi isiensä luona.--
+
+Miehet, jotka hautakappelissa olivat toimittaneet haudankaivajan
+tehtävää, paljastivat päänsä ja lukivat hiljaisen rukouksen.--
+
+Viimeinen soihtu putosi loppuunpalaneena renkaasta, johon oli ollut
+kiinnitettynä, ja kiilui vielä sammuessaan sileällä paasilattialla,
+heijastellen veripunaista hohdettaan rukoilevain miesten synkille
+kasvoille.
+
+Sitten he sulkivat kappelin huolimatta edes tähystellä, oliko Boleslav
+saapuvilla.
+
+Hän seisoi eräässä nurkassa, kädet silmillä, ja ajatteli rajulla
+uhmalla sitä, mikä häntä odotti.
+
+Poistuvat askelet herättivät hänet. Äänetönnä seurasi hän ystäviään
+heittäen jälkeensä kiinni kappelin ristikko-oven, joka äsken oli
+täytynyt murtaa auki.
+
+Kuu oli pilkahtanut näkyviin pilvien alta ja heitteli helakkaa
+hohdettaan kummuille ja risteille, jotka seisoivat riveissä kuten
+sotajoukko valmiina taisteluun.
+
+»Tahdotteko te jatkaa ajometsästystä?» sanoi Boleslav hiljaa
+katsellessaan hautoja katkerasti, vihamielisesti hymyillen.
+
+Portilla saavutti hän ystävänsä. Siellä yhtyivät he vartioihin, joilla
+ei enää ollut mitään vartioitavaa, sillä paitsi muutamia akkoja ja
+ukkoja, jotka seisoskelivat aidan vierustalla lörpötellen ja
+naureskellen, ei tiellä ollut näkyvissä yhtään elävää olentoa.
+
+Kauempaa pellolta kuului suuren joukkion melua; se ei näyttänyt
+vieläkään ajoaan päättäneen.
+
+»Herra armahtakoon häntä, jos he saavat hänet kiinni!» sanoi Karl
+Engelbert ja pani hyväntahtoisesti kätensä ristiin.
+
+Sitten astui parisen ystävää, Peter Negenthin etumaisena, hänen
+luoksensa ja he puhelivat hiljaa ja innokkaasti hänen kanssansa.
+
+Boleslav, ajatuksiinsa vaipuneena, ei vieläkään huomannut mitään siitä
+painostavasta, onnettomuutta ennustavasta mielialasta, joka yhä
+tiukemmalle kutoutui hänen ympärilleen; hän tuskin pani merkille,
+kuinka hän kylän läpi kulkiessaan yhä uudelleen jäi yksin, vaikkakin
+hän oli astunut milloin yhden, milloin toisen rinnalle.
+
+Hänen tehtävänsä ensi osa oli nyt suoritettu. Hänen isänsä oli
+lepopaikassa, joka hänelle oikeudella oli tuleva, mutta varsinainen
+tehtävä oli vasta nyt alkava. Vuoren korkuisena kohosi se hänen
+edessään. Hänen täytyi herättää hävitetyt rauniot uuteen eloon,
+muuttaa ahottuneet pellot, joilla ainoastaan maahumala ja kanervikko
+rehotti, kultaiseksi tähkäpäiden mereksi, hankkia rappeutuneelle
+maatilalle uutta loistoa, voittaa tahratulle nimelle uutta
+kunniaa.--Sitten määränsä saavutettuaan saattoi hän astua armaansa
+kasvojen eteen, joihin hän ei nyt häpeänsä tunnossa rohjennut
+katsettaan luoda, astua näiden valoisain, siveäin, neitseellisten
+kasvojen eteen ja huutaa hänelle: »Olenko sovittanut häpeän? Olenko
+jälleen arvoisesi?»--Tämä kaikki odotti häntä, tämän kaiken
+voittaakseen tahtoi hän taistella, kynsin hampain ponnistella.
+
+Näytti melkein mielettömältä niin tavattomia tavotella--mutta eivätkö
+hänellä olleet ystävänsä mukanaan?--Eivätkö he olleet jo tänään
+auttaneet häntä miltei mahdottomia suorittamaan? Eivätkö he tulisi
+edelleenkin, valalleen uskollisina, auttamaan häntä neuvoin ja
+toimin--eivätkö he tulisi esimerkillään vähitellen päästämään hänet
+niistä kiroista, jotka hänet nyt vielä erottivat kaikista ihmisistä,
+ja auttamaan painaessa unhoon sitä, mitä isä oli heitä vastaan
+rikkonut?--
+
+Yhä korkeammalle kohosi hänen luottamuksensa, yhä syvemmälle vaipui
+hän unelmiinsa.--
+
+Kylän halki vievä tie oli kuljettu, oli saavuttu nostosillalle, jonka
+suojassa häkkirattaat seisoivat. Hevoset olivat kytketyt häkkeihin
+kuten seimen ääreen ja kurkottelivat huulillaan heiniä puolapuiden
+välitse.
+
+Hetkeäkään vitkastelematta ystävät astuivat niiden luo ja ryhtyivät
+valjastamaan.
+
+Silloin Boleslav heräsi säpsähtäen unelmistaan.
+
+»Mitä tämä merkitsee?» huudahti hän. »Aiotteko kenties lähteä?--Onhan
+minun teitä kiitettävä, pyydettävä teidän neuvoanne.»
+
+Äänettömyys.
+
+»Ettekö ainakin suo minulle sitä iloa, että saan teitä kestitä
+viinilasilla, nyt kun kaikki on onnellisesti suoritettu.»
+
+Silloin asettui Peter Negenthin rehevänä hänen eteensä, vetäisi
+nyrkkinsä pois siteestään ja sanoi hampaidensa raosta:
+
+»Ennen tahdomme kuolla janoon, ennenkuin otamme sinulta
+vesipisarankaan.»
+
+Boleslav hoippui taaksepäin, ikäänkuin nyrkki olisi iskenyt häntä
+vasten kasvoja.
+
+Hänestä oli ikäänkuin maailma alkaisi horjua.
+
+Silloin astui Karl Engelbert murisevasta joukosta esiin ja sanoi:
+
+»On hyvin ikävää, Baumgart--sanon sinua Baumgartiksi, jolla nimellä
+olemme sinut aina tähän hetkeen asti tunteneet--tarkotan, on hyvin
+ikävää että olet tällä kömpelöllä tavalla saanut tietää, millainen
+oikeastaan on mielialamme. Olisit aivan huoletta voinut pitää kitasi
+kiinni, Negenthin... Mutta kun se kerran on sanottu, saat tietää
+kaiken.------Olet lähettänyt meille kutsun, ja me olemme
+saapuneet.--Tosin kyllä arveli yksi ja toinen, ettei se olisi
+välttämätöntä, koska olet meille esiintynyt valenimellä, mutta me
+toiset sanoimme, että olipa nimesi Baumgart tai--no, saman tekevä
+mikä--se vala, jonka vannoimme keskenämme ensimäisen taistelun
+edellä--Dannigkowin kirkossa--sitoo meidät--eikä meillä ole halua
+tulla valapatoiksi. Siksi olemme täällä--voit hyvin käsittää, ettemme
+tulleet mielellämme, sillä olemme sentään kunniallisia poikia eikä
+meitä laisinkaan haluta--askarrella jollekin ... no, lyhyesti paras,
+jos palatessamme ihmiset sylkevät vasten kasvojamme, täytyy meidän se
+tyynesti pitää hyvänämme, sillä heillä on siihen täysi oikeus.»
+
+»Miksette ole tätä minulle ennen sanoneet?» sammalsi Boleslav. »Miksi
+olette saaneet aikaan, että nyt seison edessänne--kuin mikäkin--mikäkin
+--hahahaa--jos tahdotte sylkeä vasten kasvojani ... totisesti täytyy
+minun se pitää hyvänäni.»
+
+»Et tarvitse ollenkaan pahotella meidän tähtemme,» vastasi Engelbert.
+»Sinulla on omassa onnettomuudessasi kylliksi kantamista, mutta nyt,
+kun olemme täyttäneet velvollisuutemme--tyynesti ja murisematta, se
+täytyy sinun myöntää--mitä sen ohella olemme ajatelleet, on meidän
+asiamme--nyt tahdon sinua toverieni puolesta--ja jossakin määrin
+myös--no, saman tekevä--lyhyesti, tahdon sinua pyytää vapauttamaan
+meidät valasta, jonka sinulle olemme vannoneet, kuten sinutkin
+kernaasti vapautamme valastasi. Voit tietysti tehdä kuten haluat--mutta
+jollet tahdo--täytyy meidän ennemmin tai myöhemmin--poistua mailta
+halmeilta, jottei kansa----»
+
+»Herkeä!» huusi Boleslav peläten kuin kuolemaa jokaista sanaa, joka
+vielä saattoi tulla näiltä huulilta. »Toivonne on täytetty, ennenkuin
+olette sen lausuneetkaan, sillä olisinpa todellakin häväistykseni
+ansainnut, jos vielä kuunaan pyytäisin apuanne.--En sano teille
+»suurta kiitostakaan».--Jumala palkitkoon teille kaiken hyvän--ja
+älköön kostako teille sitä, että minun täytyy nyt näin--näin seisoa
+edessänne--mieluummin olisin heittänyt ruumiin virtaan ja itse
+hypännyt perästä--mutta oli miten oli ... älkäämme puhuko siitä enää.
+Saanko auttaa teitä valjastamisessa, kun en muuten voi tehdä mitään
+hyväksenne?»
+
+»Äläkä huoli», sanoi Engelbert ja hänen äänensä heltyi. »Koskeehan se
+meidänkin syvimpään sydämeemme ... olet meille yhtä rakas kuin olet
+aina ollut--mutta käsitäthän----»
+
+»Käsitän kaiken, hyvä Engelbert--ei tarvita mitään anteeksipyyntöjä.»
+
+»Voi siis hyvin.»
+
+»Samoin te.»
+
+Hevoset olivat valjastetut. Kaikki oli valmiina lähtöä varten.
+
+Nojaten muuria vasten tuijotti Boleslav miehiin heidän noustessaan
+rattaille.
+
+Istuimellaan kääntyi Engelbert vielä kerran häneen päin: »Ja älä
+unhota--Reginaa», sanoi hän, »jos hän nimittäin pääsee hengissä.
+Hänelle olet kiitollisuuden velassa, et meille.»
+
+»Hyvä on», vastasi Boleslav, ymmärtämättä sanojen tarkotusta.
+
+»Hyvästi siis!»
+
+»Niin, hyvästi, ja onnellista matkaa!»
+
+Piiskat läjähtivät--jyristen vierivät pyörät nostosillan jykeväin
+palkkien ylitse.--Kuten hopeakehän ympäröimät haamut katosivat rattaat
+kuutamoon.
+
+Hän oli yksin.----Hän oli yksinäisempi kuin ikinä kukaan ihmislapsi
+Jumalan avarassa maailmassa.
+
+Mihin nyt?
+
+Väsynein askelin laahusti hän rinnettä ylöspäin. Maata peittävä
+vesakko kiertyi kahisten hänen jalkoihinsa.--Kastepisarat välkkyivät
+vesoissa hänen edellään. Ikäänkuin musta hirviö, valmiina syöksymään
+hänen päällensä ja musertamaan hänet jättiläisröykkiöihinsä,
+odottivat häntä kukkulalla linnanrauniot, ja ikkunanreikien lävitse
+kajasti kuunhohde, jotta ne näyttivät häneen katselevilta aavemaisilta
+silmiltä.
+
+Ajattelematta mitään hiipi hän tornin ohitse.
+
+Äkillinen uupumus painoi lyijynraskaana hänen jäseniään. Kunpa voisi
+nukkua--eikä herätä milloinkaan!
+
+Mitä ystävä olikaan erotessa huutanut hänelle rattailta?--
+
+Hän mietti miettimistään, mutta muisti petti.
+
+Nurmikko, jolla hän oli löytänyt vieraan naisen, lepäsi hänen edessään
+kirkkaasti valaistuna kuin päivällä. Paikka, jossa nainen oli alkanut
+kaivaa hautaa, näytti kammottavan mustalta kasteessa kimaltelevan
+nurmikon keskellä.
+
+Olisipa hän kuopannut ruumiin tänne maahan ja sitten lähtenyt
+tiehensä--kenties olisi vielä hänen onnensa puhjennut kukkaan jossakin
+toisessa maailman ääressä.
+
+Mutta nyt oli se myöhäistä.--Nyt täytyi kestää,--täytyi päättää uhman
+työ, joka tänään oli niin synkästi alkanut.--
+
+Yksin--ja ypö yksin loppuun saakka.
+
+Ikinä ei hän enää saisi yhtään ystävää, ikinä ei hän enää voisi
+levollisesti katsoa kenenkään ihmisen silmiin, kun toveritkin olivat
+kauhuissaan kääntyneet hänestä pois.
+
+Kauhuissaan, kuten lemmittykin oli tehnyt, sillä nyt hän ymmärsi,
+miksi Helena oli hänen edessään piilottunut ja häntä paennut.
+
+Häneltä oli mennyttä kaikki, mikä ihmissydämiä yhdistää ilossa ja
+surussa, mennyttä rakkaus, toivo ja armeliaisuuskin. Ypö yksin hän
+oli, seuralaisina vain häpeä ja viha.
+
+Kasvot peitettyinä käsiin hoippui hän nurmikkokentän poikki
+puutarhurin majaa kohden. Yhtäkkiä--pensaikon reunassa--sysäsi hän
+jalallaan jotakin pehmeää, pyöreähköä, joka sulki häneltä tien.
+
+Siinä oli naisruumis, joka, pää peittyneenä pensaaseen, makasi maassa
+pitkin pituuttaan.
+
+Regina--tosiaankin--Regina.
+
+»Mitä täällä teet? Nouse pois!»
+
+Ei ääntä--ei liikahdustakaan.
+
+Missä olikaan hän nähnyt tytön viimeksi? Aivan oikein--alhaalla
+hautuumaan portilla, kun pyssynsuu------ja tuokiossa oli hirveän
+hetken kuva ilmielävänä hänen sielunsa silmien edessä.
+
+Hänen tähtensä oli tyttö syössyt murhaajan kimppuun, hänen tähtensä
+uhmannut kuolemaa, joka schrandenilaisten taholta uhkasi.
+
+Ja kuinka hän oli pelastajansa palkinnut?
+
+Huoletonna hän oli mennyt hänen ohitsensa, jättänyt hänet alttiiksi
+verenhimoiselle joukolle ajattelematta hiventäkään hänen pelastustaan.
+
+Ja vaikka kohta hän olikin halveksittavin olento maailmassa, _tätä_
+hän ei ansainnut, totisesti ei tätä.
+
+»Regina--herää!»
+
+Boleslav kumartui ja nosti häntä pystyyn, mutta hervotonna ja elotonna
+vaipui pää takaisin pensaaseen.--Hän huomasi verta sormissaan. Tytön
+tukka oli kostea ja vanukkeissa.
+
+Mitä, oliko hän kuollut? Ei, ei suinkaan, hän ei voinut, ei
+saanut!------Uhrautunut hänen, Boleslavin tähden--hänen
+uhraamansa--sehän merkitsi omaa syyllisyyttä perityn lisäksi.--Ja olla
+velassa tälle olennolle--mikä häpeällinen ajatus!
+
+»Tytön täytyy jäädä eloon, jotta saan maksaa hänen palkkansa»,
+ajatteli Boleslav.
+
+Äkkiä hän repäisi paidan kahtia tytön rinnalta ja painoi korvansa
+hänen viileää, täytelästä poveaan vasten.
+
+Luojan kiitos--sydän sykki vielä!
+
+Ja noustuaan jälleen pystyyn näki hän tytön avointen silmien suurina
+ja ilmeettöminä tuijottavan häntä kohden.
+
+Pelästyneenä, ikäänkuin pahanteosta keksittynä, pudotti hän pään
+käsivarsiltaan.
+
+Tyttö retkahti paikalleen ja voihkasi hiljaa. Oksien kosketus teki
+hänelle kipeää, mutta samalla hän tuli täysin tuntoihinsa. Hän nousi
+kyynäskolkkasilleen ja katsoi äänetönnä, kysyen Boleslaviin.
+
+»Nouse ylös, Regina», sanoi Boleslav.
+
+Hänen äänensä sai Reginan vavahtamaan. Tyttö koetti vääntäytyä
+pystyyn--mutta vaipui voimatonna takaisin... »Anna minun levätä»,
+anoi hänen arasti rukoileva katseensa.
+
+»Nouse ylös, minä autan sinua.»
+
+»_Täytyykö_ minun mennä?» kysyi tyttö, torjuen pois Boleslavin käsiä.
+Pelko ja tuska vääristivät noita veren tahraamia, villinkauniita
+kasvoja.
+
+»Tahtoisit siis jäädä luokseni?»
+
+»Oi, herra--mitä kysytte?»
+
+»Mutta sinun olisi paha olla täällä.»
+
+»Oi ei, herra. Armollinen herra löi minua joka päivä. Olen tottunut
+siihen--»
+
+»Mutta muualla maailmassa kohdellaan sinua paremmin.»
+
+»Missä muualla?»--Uudelleen herännyt pelko kuvastui tytön kasvoilla.
+
+»Missä vaan--hyvä isä!--Sellainen tyttö kuin sinä, joka on ahkera ja
+nöyrä ja jolla on vahvat jäsenet--»
+
+Regina puisti kiihkeästi päätään. »En menisi kauas, herra. Jos ajatte
+minut pois, heittäydyn ojaan ja kuolen nälkään.»
+
+Boleslavin katse sai lempeämmän ilmeen.
+
+»Kuinka kehno ja typerä ja halveksittava tyttö onkin, on hän kuitenkin
+koko Luojan luomassa maailmassa ainoa, joka tahtoo jäädä minun
+luokseni,» ajatteli Boleslav. »Hän on halveksittu, hyljitty, ihmisten
+ilmoilta karkotettu kuten minäkin; hän kantaa samaa kirousta kuin
+minäkin.--Miksi siis ajaisin hänet kynnykseltäni?»
+
+
+
+
+VIII.
+
+
+Jo lähinnä seuraavina päivinä Boleslav huomasi, kuinka mahdoton hänen
+olisi ilman tätä naista elää kotoisella konnullaan, kuinka paljon
+enemmän hän oli riippuvainen tytön huolenpidosta kuin tämä hänen.
+
+Avutonna kuin haaksirikkoinen, jonka aallot ovat viskanneet
+asumattomalle saarelle, hiiviskeli hän isiensä perintötilalla.
+Vaikkapa miinat ja ketunraudat eivät enää uhanneetkaan hänen
+askeleitaan, hapuilivat hänen jalkansa kuitenkin epävarmoina, ja hänen
+mielensä joutui hämmennyksiin näiden savunmustaamain muurien keskellä,
+jotka häviö oli niin muuttanut, etteivät ne enää tarjonneet pohjaa ja
+kiinnekohtaa edes hänen lapsuutensa muistoillekaan. Itse puistokin,
+jossa hän kerran oli tuntenut jokaisen puun ja jokaisen pensaan, oli
+pitkien vuosien kuluessa metsistynyt niin oudonnäköiseksi, että hän
+tarvitsi siellä aivan uudet merkkikohdat osatakseen mihin tahtoi
+mennä.
+
+Ensi uhman hälvettyä heräsi yhä katkerampana hänen mielessään kysymys:
+»Mitä nyt on tuleva?»
+
+Ja tämä kysymys kävi pakottavaksi, sillä niukat varastot leipää ja
+savustettua lihaa, joita säilytettiin kellarissa, lähenivät loppuaan.
+
+Ylpeys esti häntä Reginalta kysymästä neuvoa, eikä hän ollut tyttöä
+taasen puhutellutkaan. Hiljaa ja näkymätönnä emännöi tämä talossa,
+nähtävästi aavistaen parhaaksi herättää niin vähän huomiota kuin
+suinkin. Mutta kun Boleslav aamuisin palasi virralta, jossa hän otti
+kylpynsä, tapasi hän punakukitetun uudinvuoteen siististi
+järjestettynä ja peitettynä, tapasi lattian narskuvalla hiekalla ja
+tuoksuvilla kuusenhavuilla siroteltuna ja löysi kullalla silatulta
+pöydältä, jonka neljättä jalkaa täytyi pönkittää tiilikivellä,
+höyryävän, ruskean kahvikannun ja sen vierellä sirosti leikattuja
+mustia leipäviipaleita.
+
+Häneltä hälveni pian kammo ottaa ruokansa tämän naisen
+käsistä,--aluksi häntä tosin arvelutti murtaa leipää, jonka tyttö oli
+tuonut, mutta se näytti niin perin maukkaalta, ja syksyinen kylmä
+kylpy oli kiihottanut hänen ruokahaluaan.
+
+Päivälliseksi oli leipälientä ja parisen viipaletta paistettua lihaa
+häntä odottamassa, eikä viinipulloakaan ollut unhotettu--ja
+illalliseksi oli aina jollakin keinoin hankittu uutta ruuan vaihtelua.
+
+Niin osasi Regina emännöidä niillä vähillä tähteillä, joita vielä oli
+kellarissa.
+
+Monta kertaa näki Boleslav hänen vilahtavan ikkunan ohitse patoineen
+ja muine astioineen, jotka hän varmaankin kävi virrassa pesemässä.
+Palatessaan taivutteli hän varovasti syrjään pensasten oksia ja
+tähysteli liekehtivin silmin, oliko tie avoin. Jos Boleslav seisoi
+oven edessä tai nojasi ikkunasta ulos, oli hän heti kohta kadonnut
+jälleen tiheikköön.
+
+Entisen puutarhurin työhuoneen oli hän valinnut asunnokseen. Sinne
+pistäysi Boleslav eräänä aamuna, kun oli nähnyt tytön menevän
+virralle.
+
+Hän löysi viistopäätyisen huoneen, jossa oli lasinen katto kuten
+kasvihuoneessa ainakin. Viheriät, nokiset, lyijykehyksiin kiinnitetyt
+lasiruudut olivat monesta kohdin särkyneet, ja aukoista pääsi sisään,
+mitä vain taivaasta tuli.--Permantoa ei ollut laudotettu eikä
+kivitetty, vaan peitti sitä musta ruokamulta, joka näytti kuin
+miltäkin turvepehkulta. Seinillä oli porrasmaisia lautatelineitä,
+joilla puutarhuri oli muinen pitänyt kukkaruukkujaan, ja niille oli
+nyt sijotettu talon niukat talousastiat. Mitä paraimmassa
+järjestyksessä olivat siellä keittoastiat, vadit ja lautaset, jotka
+välkkyivät puhtauttaan. Oven vieressä oli parilla matalalla
+puupukilla--muutaman jalan korkeudella permannosta--vanha ovi, joka
+oli vahvasti hiiltynyt molemmista päistään, epäilemättä jäännös
+tulipalosta. Sen päälle oli levitetty ohut olkikerros ja olkien päälle
+pari karvapeitettä, jollaisia muuten käytetään hevosten loimina. Tämä
+oli tytön vuode. »Koirallakin on parempi», ajatteli Boleslav.
+Vastapäisessä nurkassa oli häthätää tiilistä kyhätty tulisija. Sen
+yläpuolelle oli laudoista laitettu jonkinlainen hattu, näköjään
+omatekoinen, neuvomaan tietä tulisijasta kohoavalle savulle, mutta
+savu oli siitä vähät välittänyt ja etsinyt tiensä mistä hyväksi näki.
+
+Tällä mustalla, kylmällä permannolla, yllänsä savunmustaama katto,
+asusti tyttö eikä kaivannut parempaa. Siihen oli hänen sydämensä
+kasvanut kiinni, sitä piti hän paratiisina, josta karkotus merkitsi
+hänelle kuolemaa ja kadotusta.
+
+Kurja naisraukka!--
+
+Ja eräänä iltana oli hän kadonnut. Boleslav tahtoi vihdoinkin puhua
+hänen kanssaan ruokavaroista ja huusi häntä. Ei mitään vastausta.
+Keittiö oli tyhjä. Puistossa, rannoilla, sillan luona, koko
+saarella--ei jälkeäkään. Ehdottomasti olisi tytön täytynyt kuulla,
+sillä hänen äänensä kaikui kyllin kovasti yöhön.
+
+Boleslavin mielessä heräsi epäilys, että tyttö yksinäisen päivätyönsä
+palkaksi öisin hekumoi jonkun ystävänsä sylissä. Olihan hän perehtynyt
+paheen kaikkiin lajeihin ja hyvin omiaan siihen, että kuka tahansa
+irstas veitikka halusi hurjissa himoissaan sulkea hänet syliinsä. Moni
+kyläläinen arvatenkin vain siksi heitteli kivillä tätä ruumista, ettei
+saanut sanoa sitä omakseen.
+
+Ja mikäpä muuten olisikaan isän kuoleman jälkeen kiinnittänyt häntä
+tähän kurjuuteen, jollei uusi synti, joka kenties oli jo kauan käynyt
+tuon vanhan kanssa käsi kädessä?
+
+Inho valtasi Boleslavin. »Jollei hän voi puhdistaa itseään, ajan hänet
+raipoilla huomisaamuna matkoihinsa.» Näissä aikeissa meni hän levolle.
+Mutta suurin ei hän voinut nukkua, sillä häntä huolestutti tulevaisuus
+ilman tyttöä. Tämän ajaminen tiehensä merkitsi samaa kuin muuttaa
+itsekin samana päivänä täältä pois.
+
+Kuuden tienoilla herätti hänet unenhorroksistaan ulko-oven hiljainen
+narina.
+
+Hän pukeutui nopeasti, sillä hän tahtoi heti kohta vaatia tytön
+tilille.
+
+Astuessaan keittiöön tapasi hän tytön lieden ääressä kumartuneena
+kirkkaasti kiiluvain tervaslastujen ylitse, joihin hän puhalsi posket
+pullollaan.
+
+Tyttö kääntyi vitkaan ja sanoi katsoen häneen suurin silmin: »Hyvää
+huomenta, herra!»
+
+
+Boleslav vapisi vihasta.
+
+»Missä olit yöllä?» tiuskaisi hän.
+
+Tyttö alkoi hätääntyä, päästi kätensä kupeilleen riipuksiin ja
+vetääntyi takaperin perimäiseen uunin-nurkkaan.
+
+»No, vastaatko pian?»
+
+»Voi, herra», änkytti tyttö painaen päänsä olkapäidensä väliin,
+»ajattelin, ettette sitä huomaisi, ja että ennättäisin takaisin,
+ennenkuin herra on herännyt--»
+
+»Luuletko siis saavasi öisin harhailla ympäri, kun en vain sitä
+huomaa?»
+
+Pelkästä pelosta oli tyttö kyyristynyt myttyrään.
+
+»Mutta--mutta--enhän voinut muuta», änkytti hän. »Meillähän ei ole
+enää mitään--ja herra on koko ajan syönyt melkein vain savustettua
+lihaa!»
+
+Silloin putosivat suomukset Boleslavin silmistä.
+
+»Olit siis ruokatavaroita noutamassa?»
+
+»Missäs muualla, herra! Toin vasikanlihaa ja vereksiä munia ja
+voitakin--ja makkaraa ja kaikenlaista muuta. Ne kaikki ovat jo
+kellarissa.»
+
+»Kuka niitä antoi sinulle?»
+
+»Mutta tiedättehän sen, herra.--Bockeldorfissa olin, tunnen siellä
+kaupustelijan--hän hankkii minulle jo edeltäkäsin mitä tarvitsemme, ja
+kun yöllä koputan, avaa hän takaoven--siitä tietää vain hänen
+vaimonsa, ei kukaan muu niin hiirenhiiskausta--eikä hänellä ole
+kallistakaan. Herra Merckel täällä kylässä ottaa taalerin jokaisesta
+lihanaulasta ja kaupanpäällisiksi haukkuu pataluhaksi.»
+
+»Ja oletko tänä yönä kulkenut jalkaisin kuusi peninkulmaa edestakaisin
+koko kantamus selässäsi?»
+
+Kummastellen ja yhä peloissaan katsoi tyttö häneen.
+
+»Luulen, että sen tiedätte, herra, olenhan sen jo kerran ennen teille
+sanonut.»
+
+»Mutta sitä ei voi kukaan ihminen--älä valehtele minulle enempää,
+nainen. Tiedän kyllä sotaretkeltä, mitä saattaa kestää--mitä miehetkin
+voivat kestää.»
+
+Älyttyään, ettei herra nyt enää ollut vihainen, uskalsi tyttö nousta
+suoraksi ja ojensi vankat käsivartensa.
+
+»Minäpä kestän enemmän kuin miehet, herra», sanoi hän onnellisesti
+hymyillen--»muuten ei minusta olisikaan täällä mitään hyötyä--»
+
+»Kuinka kauan olet jo tätä tietä taivallellut, Regina?»
+
+»Vuosia viitisen, herra, joka viikko--väliin useamminkin--kesällä se
+on leikintekoa--mutta talvisin ja syksyisin--kun metsä on lumen
+peitossa tai niityt tulvillaan--silloin se on työläämpää--onneksi
+silloin ovat taasen yötkin pitemmät, niin ettei kukaan näe minua--ja
+paljon mieluummin kuljen kuusi peninkulmaa, ennenkuin pyydän mitään
+mokomalta koiralta--herra Merckeliltä, aioin sanoa--se ottaa taalerin
+lihanaulalta--eikö moinen ole hävytöntä? Ja sitten mennä lainkaan
+kylään--»
+
+Säikähtyneenä vaikeni hän, ikäänkuin pelkäisi saavansa toria
+lörpöttelystään.
+
+»Mitä aioit sanoa, Regina?» kysyi Boleslav lempeämmin.
+
+»Aioin oikeastaan vain pyytää anteeksi, että menin luvatta--mutta
+ajattelin, että herraa ilahuttaisi saada kerran vereksiä munia
+aamiaiseksi------»
+
+»Hyvä on, Regina», sanoi Boleslav kääntyen poispäin. »Olet kelpo
+tyttö.»
+
+Hetikohta poistui hän ja meni virralle kylpemään. Palattuaan tapasi
+hän kyllä huoneen järjestettynä kuten muulloinkin, mutta kahvia ei
+tänään näkynyt.
+
+»Hän on kai uuvuksissaan nukahtanut», ajatteli Boleslav ja päätti
+hetkisen odottaa, sillä tänään ei hän tahtonut Reginaa kiirehtiä.
+Mutta kun häntä kylvyn jälkeen kovasti vilutti, ei hän halunnut
+kauemmin olla ilman lämmittävää juomaansa. Hän meni varpaisillaan
+keittiöön, katsoakseen itse valkeaa, jos mahdollista tyttöä
+herättämättä. Mutta tämä ei nukkunut. Ensi näkemältä näytti tosin
+siltä. Hän istui vuoteensa reunalla, oli painanut kätensä kasvoilleen
+eikä liikahtanut. Tuontuostakin kulki väristys hänen ruumiinsa
+lävitse, kuten sillä, joka on nukkunut ylen uuvuksissa.
+
+Mutta lähemmin katsottuaan huomasi Boleslav kirkkaiden kyynelien
+valuvan hänen punaisia lihavia sormiaan myöten. Samalla pääsi ähkyviä
+nyyhkytyksiä hänen rinnastaan.
+
+»Mikä sinun on, Regina? Miksi itket?»
+
+Tyttö ei vastannut, vaan nyyhkytteli yhä äänekkäämmin.
+
+»Olenko pahottanut mieltäsi, Regina? En olisi sinua nuhdellut, jos
+olisin tiennyt, missä olit.»
+
+Silloin päästi Regina kätensä vaipumaan kasvoiltaan ja katsoi
+herraansa itkettyneillä silmillään.
+
+»Voi, herra», sammalsi hän kyyneliin tukehtumaisillaan. »Minua ei
+ole--vielä kukaan--niin nimittänyt, eikä se ole--totta--»
+
+Boleslavin mieliala kylmeni. Hän ei tiennyt käyttäneensä yhtään
+soimaavaa sanaa. Puuttuipa vain, että tämä nainen, jota muuten
+koirilla ajatettiin, alkoi näytellä herkkätuntoisuutta hänen edessään.
+
+»Mikä ei ole totta?» tiuskaisi hän.
+
+»Se mitä sanoitte.»
+
+»Tuhat tulimaista--mitä olen sanonut?»
+
+»Että minä olen--kelpo...» Uusi nyyhkytysten puuska tukehdutti hänen
+äänensä.
+
+Boleslav katsoi tyttöön päätään pudistellen. Hän ei ollut kuunaan
+katsonut ihmissieluun sisälle eikä tiennyt siellä piilevän arvotuksia,
+ei tiennyt, että kunniattomuudellakin on kunniantuntonsa.--Hymyillen
+laski hän kätensä Reginan olalle ja sanoi: »Ole vaan levollinen,
+Regina. En tarkottanut mitään pahaa--ja laita nyt vihdoinkin aamiainen
+valmiiksi.»
+
+»Saanko--minä--tuoda sen sisäänkin?» kysyi hän yhä nyyhkyttäen.
+
+»Olisiko minun tultava sitä hakemaan?»
+
+»Luulin--etten saisi.» Näin sanoen meni hän lieden luo ja puhalsi
+kyyneltynein poskin sammumaisillaan olevaan tuleen.
+
+Siitä lähtien ei hän enää pelännyt astua Boleslavin läsnäollessa
+huoneeseen. Huolellisesti tähysteli hän silloin herransa kasvoja
+arvatakseen tämän toivomuksia, mutta sanaakaan ei hän uskaltanut
+päästää huuliltaan.
+
+Kellariholvista, missä rahoja ja viinipulloja säilytettiin, oli
+Boleslav löytänyt suuret kasat papereita, jotka viruivat sikin sokin
+useammissa arkuisssa täyttäen ne kukkuroilleen. Siinä oli isän
+kirjeenvaihto, kaikenlaatuisia todistuksia ja asiapapereita.
+
+Kohta ensi päivänä papereita penkoessaan ei hänen käsiinsä sattunut
+enempää eikä vähempää kuin testamentti, jonka mukaan hänen autuaasti
+nukkunut tätinsä luovutti kaiken omaisuutensa hänelle, Boleslav von
+Schrandenille, rakkaan veljenpoikansa ainoalle pojalle, »hyvittääkseen
+hänelle sen vääryyden»,--niin kuului lisäys--»jota hän on saava kärsiä
+elinikänsä».
+
+Boleslavin ilo oli vain vähäinen; vasta lähemmin ajateltuaan, että hän
+täten oli saanut käsiinsä hyvän aseen tulevaa taistelua varten, alkoi
+hän pitää lahjaa arvossa.----Antajaa itseään, joka aina oli ollut
+hänelle suopea, hän tuskin ajattelikaan, niin kovettunut oli hänen
+mielensä, niin yksinomaan olivat hänen ajatuksensa suuntautuneet
+synkkään tehtävään, joka oli hänen suoritettavanaan.
+
+Hän oli halunnut vain saada näkyviinsä tien, jota myöten olisi
+rajusti, kuten hänen luonteensa halusi, voinut syöstä eteenpäin.
+Mutta pitkiin kuukausiin ei hän nähnyt edessään mitään muuta kuin
+masentavaa toivottomuutta.
+
+Taistelua schrandenilaisia vastaan, johon hän oli päättänyt ryhtyä,
+oli käytävä suurisuuntaisesti; muuten se päättyisi samanlaisella
+tappiolla kuin taistelu, johon isä oli elinvoimansa viimeiset
+jäännökset kuluttanut.--Oli hankittava suuri joukko työmiehiä, jotta
+voi pitää roskaväen aisoissa. Mutta mistä niitä otti, jollei tienoolla
+kukaan alentunut hänen palvelukseensa? Tosin rahalla saa mitä hyvänsä,
+ja kolminkertaisen palkan toivo olisi monen, joka nyt pöyhistellen
+luulotellulla isänmaallisuudellaan ylpeänä sylki hänen kynnykselleen,
+tehnyt nöyräselkäiseksi orjaksi.
+
+Mutta niin pitkälle eivät hänen varansa riittäneet. Käteiset rahat,
+jotka hän oli löytänyt ja jotka ensi silmäyksellä olivat näyttäneet
+kuulumattomalta rikkaudelta, olivat aivan riittämättömät, jotta niillä
+olisi voinut ryhtyä mihinkään yritykseen. Niitä oli 4,500 taaleria,
+jäännöksenä saatavista, jotka isä palon jälkeen, kun hänestä näytti
+koko maailma leimahtaneen liekkiin, oli kiireimmittäin perinyt
+velallisiltaan. Tosin olisi summa kestänyt vuosikausia siihen kurjaan
+elämään, jota hän Reginan kanssa oli alkanut viettää isänsä tapaan;
+mutta tehtävään, joka väikkyi hänen mielessään, oli se kuin pisara
+kuumille kiville.
+
+Ennen testamentin löytämistä oli hän raskain mielin tuuminut tarjota
+myytäväksi metsät, jotka olivat olleet hänen isänsä ylpeytenä,
+haaskata ne perin pohjin, jollei muu auttaisi. Nyt jätti hän
+kiireimmiten tämän ajatuksen mielestään. Olettaen, että kaupan saisi
+tehdyksi niin hyvin kuin hän toivoi, olisi kuitenkin kulunut
+kuukausia, ennenkuin hän olisi saanut ensimäiset rahat käsiinsä.
+Lisäksi oli talvi oven edessä, tuima itäpreussilainen talvi, joka aina
+huhtikuuhun asti teki ulkoilmassa työskentelyn mahdottomaksi.--Tänä
+vuonna ei siis ollut rakentamista eikä peltotyötä enää
+ajatteleminenkaan.--Miksi siis tehdä uhrausta, joka lyhytaikaisella
+kärsivällisyydellä--olihan kysymys vain viikoista--oli kokonaan
+vältettävissä?
+
+Kun hän huhtikuun 1 päivänä nostaisi perinnön ja lähtisi sitten heti
+työväkeä hankkimaan, saattoi toukokuussa olla rakennustyö jo täydessä
+vauhdissa, kenties oli mahdollista saada vielä hieman maatakin
+siemennetyksi.
+
+Mutta siihen asti--siihen asti!
+
+Kuinka voisi hän sietää harmaiden talvipäivien autiota
+yksitoikkoisuutta tylsässä toimettomuudessa, kun työnhalu kuitenkin
+poltti hänen sormiaan?--Kuinka kestäisi hän elää päivästä päivään
+lemmittynsä läheisyydessä--ilman toivoakaan päästä tälle tekemään
+kysymyksen, suuren, kohtalokkaan kysymyksen, josta hänen elämänsä ja
+onnensa riippui?--Pysyykö Helena lujana? Antaako hän anteeksi?
+Sulkeeko hän sydämensä, niin ettei vihan myrkkyhenki, jota hänen
+ympäristönsä huokui, myrkytä hänen rakkauttaan?
+
+Tuomiokirkon pyhän neitsyen kuva muistui Boleslavin mieleen,
+Muistuttikohan Helena vielä sitä?
+
+Saisipa hän silmänräpäyksenkään ajan katsoa lemmittynsä kasvoja! Hänen
+silmissään häämötti ruusujen puna ja liljojen valkeus, hän näki
+valoisan pyhimysolennon hymyillen kumartuvan häntä kohden, mutta minkä
+näköinen hänen lemmittynsä oli, sen hän oli unhottanut.
+
+No, yhtä kaikki--suojelkoon armas pilviin kietoutuneena hänen työtänsä
+ja kruunatkoon kerran rakkaudellaan sen, minkä hän on suorittanut
+valmiiksi.--Tähän ajatukseen uinahti vähitellen kaipaus saada jälleen
+nähdä Helenaa; jos hän olisi saanut immeltä sanasenkaan, joka hänelle
+olisi vakuuttanut tämän uskollisuutta, olisi hänen toiveensa ollut
+täydelleen tyydytetty.
+
+Yhä syvemmälle kaivautui hän paperien sekasokaan, joka näytti paisuvan
+sitä suuremmaksi, mitä hartaammin hän toivoi pääsevänsä pohjaan
+saakka. Papereita oli jo pinottu asuinhuoneen seinille niin korkealle,
+että ne peittivät kauniin isoäidin kuvan, mutta vielä olivat arkut ja
+laatikot täyteen ahdettuina kellarissa. Koko perhearkisto näytti
+jonakin hädän hetkenä haalitun kokoon ja ilman valintaa ja järjestystä
+joudutetun turvaan. Nyt oli tästä sekasotkusta löydettävä esille mitä
+oli tärkeää ja osaksi välttämätöntäkin tilan hallintoon. Niinpä
+puuttuivat muiden muassa kaikki vapautettujen talonpoikien kanssa
+tehdyt sopimuskirjat ja kaikki rajamääräykset. Varmaankin olivat kylän
+hyenat kaapanneet isännättömiksi jääneistä tiluksista, mitä hyväksi
+näkivät. Loputtomia riitajuttuja oli hänen edessään, ja jollei hän
+tahtonut käräjöidä jokaisesta jalanleveydestä maata tai omin käsin
+hankkia oikeutta, ei hänelle epäilemättä jäisi kerrassaan mitään.
+
+Mutta voittamaton kammo pidätti häntä kääntymästä viranomaisten
+puoleen. Hänen mielessään säilyi vielä isänsä kuva siltä päivältä,
+jona hän oli nähnyt tämän viimeisen kerran. Silloin hän näki, miten
+ovet ilman muuta suljettiin tältä henkipatolta mieheltä, joka oli
+kyllin julkea tullakseen etsimään oikeuttaan... Tosin oli siihen
+aikaan Preussissa ollut kaikki ylösalaisin. Valtion perustukset
+horjuivat--sentähden saivat rotat vapaasti elämöidä.--Mutta kukapa
+saattoi tietää, puhuiko samaisen isän poika kuulevammille
+korville?--Laissa oli takaportteja yllin kyllin, jotta jonkun
+vastenmielisen henkilön saattoi tehdä oikeudettomaksi, ja sitä hän ei
+epäillytkään, ettei siihen olisi ollut hyvää tahtoa.--Niin syvälle oli
+hän syöpynyt turvattomuuden tunnelmaansa, että laillinen järjestyskin
+näytti hänestä metsänpedolta, joka väijyi häntä nostosillan
+korvalla.--Sotilaallisia velvollisuuksiaankaan ei hän enää ajatellut.
+Luutnantti Baumgart oli kaatuneiden luettelossa. Miksi siis henkiin
+heräämisellään tuottaa herroille virkamiehille tarpeetonta työtä?
+Vähät he välittäisivät siitä häntä kiittää.--
+
+Hänen mielestään eivät lähteneet raamatun sanat: »Hänen kätensä olkoon
+jokaista vastaan ja jokaisen käsi olkoon häntä vastaan.» Tämän
+kirouksen, jonka Hagarin poika oli kerran vienyt mukanaan elämään,
+täytyi hänelle muuttua siunaukseksi, niin hän uhotteli.
+
+Viikot kuluivat, hän tuskin sitä huomasi. Päivät pääksytysten istui
+hän papereihinsa hautautuneena, ja iltaisin hän kuljeksi puiston
+raivaamattomia polkuja pitkin tai kapuili linnanraunioilla.
+
+Ainoastaan yhtä paikkaa hän huolellisesti vältti. Tämä paikka oli
+Kissanporras. Hänen sydämensä alkoi jyskyttää, kun hän vain joutui sen
+läheisyyteen, ja hän riensi kiireimmittäin ohi pensaikon, joka sen
+peitti taakseen.
+
+Mutta hänessä heräsi palava, kiduttava himo nähdä omin silmin tuo
+turmion paikka, eikä tämä himo jättänyt häntä enää rauhaan.
+
+Niin oli sitten eräs ilta syyskuun lopulla, ja ensi kertaa hänen
+kotiuduttuaan loisti täysikuu jälleen hopeanhohtoisena taivaalla.
+Levotonna hän harppaili pitkin puiston käytäviä. Kuivat lehdet
+kahisivat hänen jalkojensa alla, ja syystuuli kohisi kolkosti
+pensaissa. Kuten valkoisten elukkain parvet vilisivät kuunsäteet maata
+pitkin; mustana, pykäläisenä muurina nousi pensasto hänen edessään
+korkeutta kohden.
+
+Silloin--synkän uhmansa puuskassa--hän voitti taikauskoisen kammon,
+joka häntä siihen asti oli pidättänyt, ja tunkeutui läpi viidakon,
+joka suojaten verhosi polun.
+
+Jyrkkä rinne laskeutui miltei pystysuoraan alas virtaan, jonka
+peilipinnan leppäpensaat peittivät melkein kokonaan. Hiljainen lirinä
+ja loiske kuului alhaalta.
+
+Rinteen yläreunalta ojentausi jykevä, käsipuulla varustettu hirsi
+pitkälle ilmaan. Teline, joka oli kaivettu syvälle maahan, piteli
+sitä kiinni rautatangoilla. Samanlainen hirsi ojentautui toiselta
+rannalta sitä vastaan, mutta siellä oli se kiinnitetty mahtavaan
+tammenkantoon, joka sitä kannatti ja piti tasapainossa. Keskivälillä
+ammotti kymmenen tai kahdentoista jalan levyinen kuilu. Niin
+ojentuivat hirret molemmilta puolin yli syvyyden kuten kaksi kättä,
+jotka ikävöiden kurottuvat toisiansa kohden koskaan ylettymättä
+toisiinsa.
+
+Jolleivät ne tosiaankaan olisi konsanaan toisiinsa ylettyneet, olisi
+tuho jäänyt tapahtumatta.--Mutta parittajalla ei ole kuunaan ollut
+helpompaa tehtävää. Tämänpuolisella hirrellä oli pari lautaa, jotka
+niihin kiinnitetyn vaajan avulla vaivattomasti saattoi työntää
+sillaksi aukon yli. Olipa saapuvilla käsipuukin, joka nyt nojasi
+hirttä vasten, mutta jonka saranoillaan voi kääntää vastapäiseen
+suuntaan. Näin oli ollut kaikki oivallisesti varustettu petoksen
+helppoa toimeenpanoa varten.
+
+Ikäänkuin ikuisen häpeän muistomerkkinä törrötti tämä laitos mustana
+ja hoippuvana sumuisessa kuutamoyössä.
+
+Loiske alhaalla näkymättömässä virrassa koveni. Näytti siltä, kuin
+aaltoja vielä tänään kuohuttaisi se pöyristyttävä teko, joka nyt
+peittyi tuonen helmaan.
+
+Verkalleen kuin unissaan astui hän portaalle, syvällä allaan
+hopeapinta, jonka ylitse näytti säkeniä parvittain vilahtelevan.
+Silloin näki hän vaalakan naisolennon, joka oli puristanut hameensa
+reisiensä väliin ja seisoi vedessä polviaan myöten. Hän oli Regina,
+ja hän huuhtoi pesuvaatteitaan hietasärkän reunalla.
+
+Boleslav rypisti kulmiaan. Että hänen pitikin juuri täällä kohdata
+tämä nainen! Mutta toisekseen--kohtuuton ei saanut olla, väistyihän
+tyttö hänen tieltään, missä suinkin voi, toden totta ei hänen
+tarvinnut paljo kärsiä tämän läsnäolosta.
+
+Puoleksi ajattelematta nojautui hän käsipuuhun ja katseli pesutyttöä.
+Tämä ei aavistanut mitään hänen läheisyydestään, vaan seisoi syvään
+kumartuneena vettä kohden. Hänen niskansa pingottui, jäntevät kädet
+ravistelivat märkiä vaatteita, niin että kimmeltävät pisarat
+pirskuivat yltympäri. Tuontuostakin alotti hän saman kaksiäänisen
+laulun, jota oli hyräillyt taannoin hautaa luodessaan, ja heitti sen
+jälleen kesken saatuaan roiskauksen vettä suuhunsa tai sieraimiinsa.
+
+Kuinka uutterasti hän teki työtään vielä näin iltamyöhällä, jolloin
+Boleslav oli luullut hänen aikoja sitten menneen levolle!
+
+Mutta äkkiä ponnahti hän pelästyneenä pystyyn. Boleslavin jalka oli
+raapaissut alas pari kivenliuskaretta, jotka olivat pudonneet aivan
+tytön eteen.
+
+Epäluuloisena tähysteli tyttö vastapäiselle rannalle. Hänen ensi
+ajatuksensa oli ilmeisesti, että joku väijyi häntä ylhäällä
+pensastossa.--Vasta sitten johtui hänen mieleensä katsoa ylöspäin
+portaalle. Hän päästi hiljaisen huudahduksen.
+
+»Ei sinun tarvitse pelätä, Regina», huusi Boleslav hänelle. »En tee
+sinulle mitään.»
+
+Regina ryhtyi jälleen levollisesti työhönsä.
+
+»Kuinka pääset sinne alas?» kysyi Boleslav edelleen.
+
+Regina pyyhkäisi märällä käsivarrellaan kasvojaan »Olen hyvä
+kapuamaan», sanoi hän ja vilkui tuokion aikaa ylös Boleslaviin.
+
+»Eikö sinua palele vedessä? Vuodenaika on jo myöhäinen.»
+
+Regina vastasi jotakin, mitä Boleslav ei kuullut. Sitten ei hän
+häirinnyt tyttöä enää. Mutta hän oli utelias näkemään, miten tämä
+aikoi kiivetä jyrkkää rantatöyrästä myöten.
+
+Niin hän jäi paikalleen ja katseli tyttöä.--Muutaman minuutin kuluttua
+kokoili tämä pesuvaatteensa ja nousi virran partaalle. Kuun säteet
+taittuivat kehäksi ympäri hänen päätänsä, joka tänään oli miltei
+sileäksi kammattu. Näytti kuin hän kantaisi kruunua.
+
+Aralla katseella vilkaisi hän ensin, oliko hänen herransa vielä
+ylhäällä, sitten sukelsi hän pensastoon, missä hän kohta näkyi vesa
+vesalta, oksa oksalta kapuavan ylöspäin kuin villikissa.
+
+Töyräälle päästyään laski hän hameensa suoraksi ja aikoi vasuineen
+mennä tiehensä, mutta Boleslav huusi hänen jälkeensä.
+
+»Miksi teet työtäsi öiseen aikaan?» kysyi hän koettaen näyttää
+ystävälliseltä.
+
+»Koskeivät he anna minulle päivällä pahaakaan rauhaa», vastasi tyttö.
+
+»Kyläläisetkö?»
+
+»Niin, herra.»
+
+»Mitä he tekevät sinulle?»
+
+»No, mitä he aina tekevät--heittelevät ja paiskiloivat.»
+
+»Virran ylitse?»
+
+»Niin juuri, herra.»
+
+»Kun sinulle vasta tehdään pahaa, niin tule minua hakemaan.»
+
+Regina ei vastannut.
+
+»Ymmärrätkö?»
+
+Regina risti kätensä ja katsoi häneen rukoillen.
+
+»Mitä nyt?»
+
+»Voi, hyvä herra, älkää ampuko!» sammalsi tyttö.--»Tiedän, että aiotte
+ampua. Hän on--tarkotan armollista herraa--hänkin kerran koettanut.
+Silloin alkoivat ne joen takana tehdä samoin. Paukkui yhä siellä ja
+täällä, kaikkialla--mihin vain päänsä pistikään. Oli aivan ihme, ettei
+kehenkään sattunut. Ja jos he vielä lopulta tottuvat aina ottamaan
+pyssyt mukaansa, ampuvat he minut muitta mutkitta, missä vain
+tapaavat, sillä enhän voi olla saarelta poistumatta.»
+
+Boleslav ei ollut ennen kuullut tytön puhuvan niin kauan ja
+järkevästi. Hänestä näytti uudelta ja omituiselta, että tämän matalan,
+villien kiharain ympäröimän otsan takana saattoi asua tyynesti
+harkitsevia ajatuksia.
+
+»Olet oikeassa, Regina», vastasi hän. »Jo sinunkaan tähtesi en saa
+heitä ärsyttää.»
+
+Hän näki kuun valossa, kuinka tytön kasvoille lehahti tumma punastus.
+
+»Minun tähteni, herra?» sammalsi Regina. »En tiedä, mitä tarkotatte?»
+
+»Hyvä, hyvä», vastasi Boleslav torjuen. »Mutta mitä aioinkaan kysyä,
+Regina,--oletko tyytyväinen palveluspaikkaasi? Puuttuuko sinulta
+mitään?»
+
+Tyttö tuijotti häneen vaieten.
+
+»Sinun ei pidä panna pahaksesi, Regina, vaikka olisinkin ynseä sinua
+kohtaan. Minulla on huolia pääni täynnä ja elän mieluimmin yksikseni.
+Älä siis luule, että olen sinulle vihainen, vaikken sinua
+puhuttelisikaan.»----
+
+Reginan silmät sumentuivat. Hänen kätensä hapuilivat portaan käsipuuta
+kohden ikäänkuin tukea etsien. Seuraavana hetkenä hän pyörähti
+ympäri--ja jättäen vasunsa niille hyvilleen livisti hän tiehensä kuin
+minkäkin hirmuhengetärten hosumana.
+
+»Omituinen olento», mutisi Boleslav katsoen hänen jälkeensä. »Minun
+täytyy olla lempeämpi häntä kohtaan. Hän ansaitsee sen.»
+
+Sitten nojautui hän käsipuuhun ja katseli alas veteen, jonka
+hopeaiseen pohjaan ilmestyi kokonainen puutarha, täytenään liljoja ja
+punaruusuja.
+
+
+
+
+IX.
+
+
+Herra luutnantti Merckel oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen
+hautajaispäivän tuloksiin. Hän nimitteli schrandenilaisia pelkureiksi
+ja vanhoiksi akoiksi ja sanoi, että he olivat arvottomia kuninkaan
+takkia kantamaan.
+
+Kun häneltä kysyttiin, miksi hän oli juuri lähdön edellä hävinnyt
+näkyvistä ja ratkaisevalla hetkellä jättänyt joukon johdottomaksi--
+vastasi hän, että hänen laitansa oli aivan toinen; hän oli upseeri
+ja sellaisena velvollinen käyttämään miekkaansa ainoastaan kuninkaan
+palvelukseen.
+
+Schrandenilaisista, jotka eivät olleet tottuneet erittäin terävästi
+ajattelemaan, näytti tämä selitys päivän selvältä. He lupasivat ensi
+tilaisuudessa korjata vikansa.
+
+Mutta Felix Merckelin oli mahdoton tähän tyytyä.
+
+»Isä», sanoi hän eräänä myöhäisenä iltana, ravintolan isännän
+tyytyväisesti myhäillen laskiessa päivän tuloja. »Minä en voi sietää
+ajatusta, että mokoma lurjus, mokoma konna on preussilainen upseeri
+kuten minäkin. Täytyyhän hävetä aivan silmät päästänsä, kun on moisen
+kanssa ollut palveluksessa. Sellaisia veitikoita ei saa olla
+armeijassamme. He tahraavat kokardimme, yksinpä miekanhihnammekin.
+Minä vaadin hänet kaksintaisteluun ja ammun kuulan hänen kalloonsa.»
+
+Hän ojensi jalkansa puupenkille ja väänteli kylmäverisesti hymyillen
+ratsumiesviiksiään. Vanhus päästi säikähdyksissään kouran täyden
+hopeakolikoita putoamaan pöydältä lattialle, jotta ne vierivät lattian
+rakoihin.
+
+»Felix», sanoi hän, »sinun ei pidä juoda niin paljon
+katajanmarjaviinaa. Vieraille se on kyllin hyvää. Huomenna tuon
+sinulle pullon mietoa viiniä, Felix. Kenties yksi tai toinen seuraa
+esimerkkiäsi, ja niin pääsemme jälleen omillemme.»
+
+»Erehdyt, isä», vastasi Felix. »Kunniantuntoni ei minua enää jätä
+rauhaan. Olen saksalainen nuorukainen, isä, ja urhoollinen upseeri--en
+voi enää kauemmin nähdä säätyäni häväistävän.»--
+
+»Felix», sanoi vanhus, »mene maata, poikani, sitten et näe etkä kuule
+enää mitään.»--
+
+»Isä,» vastasi poika, »sääli sanoa--mutta sinulla ei ole hituistakaan
+kunniantuntoa.»--
+
+»Felix», jatkoi vanhus, »sinulla on liian vähän tehtävää. Katsoisit
+edes pulloja--herran nimessä, en suinkaan sitä vaadi, sillä onhan
+tässä neitonen sitä varten--mutta se tekisi sinulle sangen hyvää.
+Joutuisit toisiin tuumiin--metsälläkin voisit käydä----»
+
+»Missä sitten?»
+
+»No, hyvä isä--Schrandenin metsäthän ovat melkein oven
+edessä--syövätkö jänikset toisiaan vai otatko sinä niistä
+osasen--sehän on aivan samantekevää.»
+
+»Ei sovi minulle, isä--olen upseeri--minua ei saa tavata
+salametsästyksestä.»
+
+»Hyvä Jumala, Felix, kuinka puhutkaan! Olenhan toki kylänvouti
+täällä--en vedä sinua hirsipuuhun.--Mutta niinkuin tahdot,
+poikani.--Tai voithan mennä iltaisin pappilaan. Kirkkoherra pelaa
+mielellään hieman shakkia--tosin ei siitä mitään hyödy, mutta
+sanotaanhan sen olevan huvittavaa, ja sitten on siellä Helenakin----»
+
+»Ai, hän!» sanoi Felix ja siveli mielissään hymyillen leukaansa.
+
+Vanhus katseli tarkkaavaisesti alkuajan kärpästä, joka oli suljettu
+kellonperien merenkultasydämeen.
+
+»Olen näet sitä mieltä, että siinä tekisit sangen hyvät naimakaupat,
+jos vain kirkkoherra suostuu ja tyttö tulee sinulle.»
+
+»Mikseikäs hän tulisi minulle?» kysäisi Felix.
+
+»Onhan mahdollista, että hänellä toisaalla päin--»
+
+Felix hymyili epäillen.
+
+»Vai tarkotatko hänen jo iskeneen silmänsä sinuun--?»
+
+Felix kohautti olkapäitään.
+
+»Näetkös, Felix, se olisi suuri onni meille, sillä kylässä huhutaan
+niitä ja näitä, miten muka olen koonnut vähäiset pennini. Vääryydellä,
+ymmärrätkös--vääryydellä.--Mutta jos kirkkoherra Götz antaa ainoan
+tyttärensä meille rouvaksi--näetkös, sellainen mies kuin kirkkoherra
+Götz--se seikka jo sellaisenaan tukkii panettelijain suut. Sentähden,
+kuten sanottu, oleskele hieman hänen lähettyvillään, hivele hunajaa
+hänen huulilleen--ja ylipäätään sellainen mies kuin sinä--»
+
+»Isä hyvä, ole kiltti ja säästä neuvosi», keskeytti poika
+hänet.--»Tuleeko Helena vaimokseni vai ei, riippuu yksistään
+minusta.--Juuri minä en olekaan vielä tehnyt päätöstäni. Onhan hän
+soma heilakka, sitä ei voi kieltää; hieman hoikka hän tosin on, mutta
+voihan hänet ruokkia. Ja sitte, tiedätkös, on hänessä jotakin vanhan
+piian tapaista--jotakin särmäkästä, kulmikasta. Jos kietaisee kätensä
+hänen vyötärölleen, niin hänkös surkeilemaan: »ai, herra luutnantti,
+älkää tehkö niin, rypistelette pukuni»--hän näetkös teitittelee minua
+jälleen; tai jos häntä hieman nipistää tai muuten tuikkaa--leikillään,
+tietysti--silloinkos hän kirkumaan: »ai, herra luutnantti, älkää toki
+tehkö niin, minulla on niin hieno iho.»--Tietysti tämä kaikki on sulaa
+sievistelyä ja teeskentelyä--ja jos häneen päättävästi kävisi käsiksi,
+suostuisi hän sormisuukkosin, mutta kuten sanottu--en ole vielä tehnyt
+päätöstäni... Eihän hän juokse tiehensä, kuten näet.»
+
+Vanhus, joka sillävälin oli tottunein sormin laitellut rahoja
+paperikääröihin, katsoi iloisella ylpeydellä mallipoikaa, jonka hän
+oli kasvattanut. Sitten valtasi hänet pelko uudelleen:
+
+»Ja eikö totta, Felix, tuota kaksintaistelua, ethän ajattele sitä
+enää ... sehän on mieletöntä ... siinähän on henki pelissä.»
+
+Felix pöyhistihe: »Kunnianasioissa, isä, voit pysyä leikistä erilläsi.
+Niistä et ymmärrä mitään. Heti kun olen löytänyt soveliaan
+kartellinkantajan--»
+
+»Mikä se on--kartellin kantaja, Felix?»
+
+»Se on mies, joka vie vaatimuksen.»
+
+»Vie--Boleslavilleko?»
+
+»Kellekäs muulle!»
+
+»Saarelleko?
+
+»Saarelle, niin.»
+
+»Mutta, Felix, mitä ajattelet? Kuka kristitty ihminen uskaltaisi
+saarelle mennä? Tiedäthän toki että sinne on asetettu sudenrautoja,
+miinoja ja herra tiesi mitä kaikkia muita murha-aseita joka
+askeleelle.--Katsos vain Hackelbergia, sehän liikkaa ja lynkkää vielä
+tänä päivänäkin, kerran sudenraudoissa kökötettyään--mutta elä puhu
+siitä, ymmärräthän. Sillä ei saa tulla ilmi, että Hackelberg on
+kuunaan käynyt saarella. Kuten sanottu, ketään et saa kehottaa sinne
+menemään, ja kuka muuten lähteekään niin vaarallisen ihmisen kanssa
+tekemisiin? Siitä ei hyödy mitään, poikaseni.»
+
+»Oh, kyllä hän saa vielä nähdä», sanoi Felix itsekseen hampaitaan
+kiristäen.
+
+Vanhus katseli häntä huolissaan; sitten täytti hän suippolasin
+piparmynttiviinalla ja tarjosi sen pojalleen.
+
+»Juo tuo, Felix», sanoi hän, »se kyllä sinut asettaa.» Felix joi.
+
+»Ja anna muusta huolehtia vanhan kelpo isäsi; ehkäpä tässä yön
+varrella keksitään keino, joka sinut parantaa niin sanotusta
+kunniantunnostasi.--Hyvää yötä, Felix.»
+
+Hän ei ollut luvannut liikoja, tämä vanha, kelpo isä.
+
+Seuraavana aamuna istuessaan poikansa kera vastatusten aamiaisella
+kysäisi hän hyväntahtoisen valittavalla äänellään: »No, Felix, oletko
+nukkunut tuhmat tuumat päästäsi pois?»
+
+Felix suuttui... »Sanoin sinulle jo, isä,--siitä--»
+
+»En ymmärrä mitään! Aivan oikein, poikaseni. Mutta juuri siksi
+tahtoisin tietää erään seikan: kenen kanssa oikeastaan tahdot
+taistella, herra von Schrandenin vaiko herra Baumgartin?»
+
+Felix säpsähti. Himmeä aavistus sanoi hänelle, mihin isä tähtäsi. »Nuo
+ovat pelkkiä viisasteluja, isä», vastasi hän. »Olen suorasukainen
+sotilas. Minulle ei tarvitse syöttää sellaisia.»
+
+»Mutta, Felix, älä toki ole niin kiihkeä. Tarkotanhan vain parastasi.
+Herra von Schranden ei ole ikinään ollut upseerina, hänen kanssaan ei
+sinun siis sovi puuttua tekemisiin, ja luutnantti Baumgart taasen on
+veijari, sillä hän on esiintynyt väärällä nimellä, hänen kanssaan
+sinun siis kaikista vähimmän sopisi puuttua tekemisiin.»
+
+»Se on totta», sanoi Felix, sivellen hunajaa voileivälleen.
+»Oikeastaan en saisi tehdä hänelle sitä kunniaa, että vaatisin hänet
+kaksintaisteluun.»
+
+Uusi epäilys heräsi hänen mielessään. »Jollei hän vain saisi kantaa
+luutnantin arvonimeä», lisäsi hän kiukkuisesti. »Sitä ei
+kunniantuntoni voi suoda moiselle lurjukselle.»
+
+Vanhus näytti odottaneen tätä vastaväitettä.
+
+»Miksi hän sitten kantaa luutnantin nimeä?» kysyi hän, nipistäen
+lihavat huulensa yhteen. »Siksi, etteivät hänen esimiehensä tiedä
+petoksesta mitään. He kyllä antaisivat hänelle kauniin kyydin, jos
+siitä vain aavistaisivatkaan.»
+
+Felix alkoi ymmärtää.
+
+»Tarkotat, että pitäisi--»
+
+»Tietysti pitäsi.»
+
+Mutta Felixin helposti loukkaantuva kunniantunto ei tahtonut tietää
+tästäkään. »Tahdon muistuttaa sinulle, että olen upseeri, isä», huusi
+hän tuohtuneena. »Neuvosi on suorastaan minua loukkaava.»
+
+Vanhus kohautti olkapäitään. »No, jollet tahdo--» tuumi hän.
+
+Kunniastaan arka poika näytti nyt keksineen pelastavan keinon.
+
+»Pitäisi ennemmin lähettää ilman allekirjotusta--» tuumaili hän
+aprikoiden.
+
+»Siitä he viisi välittävät», vastasi vanhus. »Mutta tiedänpä jotakin
+parempaa. Panen asian itse vauhtiin. Kirjotat vain muiden mukana
+nimesi alle. Silloin katoaa se joukkoon.»
+
+Saman päivän iltapuolella kulki kunnanlähetti Hoffmann kutsumassa
+»Mustaan Kotkaan» kaikki nostoväen miehet, joka menettely tosin
+ainoastaan lisäsi lähestyvän toimituksen juhlallisuutta, sillä he
+olisivat kyllä tulleet kutsumattakin.
+
+Kun kaikki pöydät olivat täytetyt--Schrandenin kylä oli lähettänyt
+kolmisenkymmentä taistelijaa pyhään sotaan--ja herra Merckelin valpas
+silmä näki joka suunnalla täysiä laseja edessään, astui hän
+tarjoilupöydän takaa esiin, hiveli mielissään pyöreähköä mahaansa, ja
+vaihtaen salavihkaa silmäyksen poikansa kanssa alotti hän seuraavan
+puheen:
+
+»Niin, nähkääs, rakkaat kansalaiset, asia on nimittäin seuraava: Te
+kaikki olette täällä urhoollisia sotilaita ja olette taistelleet monta
+tulista taistelua sorretun isänmaamme puolesta. Monta kertaa olette
+siellä saaneet olla janoissanne eikä teillä ole ollut edes likaisen
+lätäkön pisaraakaan saatavissanne. Kukapa ei sentähden teille soisi,
+että nyt sodan kuorman ja helteen jälkeen aika ajoin saavutte »Mustaan
+Kotkaan» ja täällä juotte siemauksen hyvää, rusottavaa olutta. Olette
+sen rehellisesti ja vaivaloisesti ansainneet. Maljanne, sotilaat!»--
+
+Hän vei haarikkansa, joka hänellä oli tällaisia tapauksia varten
+valmiina, uljaalla heilahduksella huulilleen ja juodessaan vilkuili
+ympärilleen nähdäkseen, ketkä olivat tyhjentäneet lasinsa
+pohjaan.--Sitten hän salavihkaan viittasi tarjoilijaneitoselle ja
+pyyhittyään huuliaan jatkoi:
+
+»Kylänvoutina en tosin ollut sodassa mukana, sillä minun täytyi sen
+aikaa pitää huolta kotiin jääneistä»--hyväksyvän liikutuksen murina
+kävi kautta huoneen--»mutta olen isänmaan ystävä kuten tekin, ja
+sydämeni sykkii uskollisena isänmaalle ja kunnialle, kuten konsanaan
+teidän, kelpo sotilaat.----Kiirehdi nyt hieman, kuhnustelija, sillä
+kuoleehan herra Weichert pian janoon»--herra Weichert piti puoliaan,
+mutta se ei auttanut, lasi temmattiin hänen käsistään--»ja poveni
+paisuu ylpeydestä, kun katson poikaani, joka on suorasukainen, uljas
+sotilas ja josta toverien luottamus ja kuninkaan armo on tehnyt
+upseerin. Puhun varmaan teidän kaikkien sydämestä, kun huudan: Eläköön
+kylän ilo, kelpo poika, kunnon toveri, urhea sotilas ja kunniastaan
+herkkä upseeri, luutnantti Merckel, eläköön, vielä kerran eläköön ja
+kolmannen kerran eläköön!»
+
+Innostuksesta uhkuen säestivät schrandenilaiset, ja herra Merckel
+vanhempi huomasi tyytyväisyydekseen, että tässä tilaisuudessa oli
+toistamiseen muutamia laseja tyhjentynyt. Antaakseen Amalialle aikaa
+niiden täyttämiseen piti hän vaikutusta lisäävän pienen väliajan,
+jolloin syvästi liikutettuna lankesi poikansa kaulaan; sitten hän
+jatkoi:
+
+»Sitä suuremmalla surulla täytyy mielemme täyttyä, kun näemme, että
+rakastettua ja siunattua seutuamme, jonka häpeän urotekonne ovat
+hälventäneet, uudelleen solvaa samaisen miehen poika, tuon miehen,
+joka on onnettomuuteemme syypää.--Paloraunioissa asustaa hän nyt
+isänsä rakastajattaren kera--en tahdo sanoa enempää, mutta kaunista,
+lapset, ei ole se, mitä siellä tapahtuu.» Ruokoton nauru rähähti
+ilmoille ja muuttui vähitellen siveelliseksi suuttumukseksi. »Niin, ja
+kauniinta kaikesta on se, että tämä irstas veitikka kuuluu hänkin
+urhoolliseen ja kunniakkaaseen armeijaamme, väärällä nimellä on hän
+hiipinyt riveihin, vieläpä enemmänkin, aina upseeriksi saakka on hän
+keinotellut ja vehkeillyt... Mikä teille kaikille, teille kunnon
+miehille, ei ole onnistunut--paitsi tietysti poikaani--sen on
+tuollainen miekkonen valheella ja vilpillä saavuttanut. Voitteko sitä
+sietää, hyvät schrandenilaiset, tahdotteko pitää hyvänänne, että
+moinen veijari, maankavaltajan poika, lopuksi katsoo teitä ikäänkuin
+alamaisikseen?--Sitäkö varten rakkaan kuninkaamme armosta on teistä
+tullut vapaita miehiä?»
+
+Hetki näytti suotuisalta huutaa eläköön hänen majesteetilleen
+kuninkaalle, sillä Amalia oli tällä välin ehtinyt täyttää kaikki
+lasit. Menestys oli täydellinen, ja herra Merckel alkoi olla
+tyytyväinen puheensa niin henkiseen kuin taloudelliseenkin
+vaikutukseen.
+
+»Ei, kunnon schrandenilaiset», jatkoi hän, »tätä ette saa pitää
+hyvänänne, armeija on vapautettava tästä häpeätahrasta--muuten täytyy
+teidän hävetä sitä, että olette preussilaisia sotilaita.»
+
+»Lyökää hänet kuoliaaksi! Kuoliaaksi! Kuoliaaksi!» kajahti pöytien
+äärestä.
+
+»Ei, rakkaat ystävät», vastasi hän myhäillen hyväntahtoiseen tapaansa.
+»Teidän ei ole aina kohta puhuttava kuoliaaksi lyömisestä, minä en
+teidän esivaltananne saa sitä ensinkään kuulla--muuten»--hän kohotti
+hyväntahtoisesti uhaten etusormensa pystyyn. »Mutta tahdon teille
+neuvoa jotakin parempaa. Korkeilla herroilla ei tietysti ole
+aavistustakaan, kuka tämän luutnantti Baumgartin takana oikeastaan
+piilee, sillä viime keväänä ei suurin kysytty kastetodistuksia eikä
+muita sellaisia; mutta nyt on asia toisin--nyt sentään jo katsotaan,
+kenen annetaan haihatella entisenä kuninkaallisena preussilaisena
+luutnanttina. Ja tämän »entisenkin» laita taitaa olla vähän niin ja
+näin.--Muistattekos, mitä Johann Radtke Heiden kylästä kertoi näiden
+samojen seinien sisällä, kun ei vielä kellään meistä ollut
+aavistustakaan, mikä siisti eläväinen hänen kuuluisa luutnantti
+Baumgartinsa oikeastaan on.»
+
+Katkera, vihainen nauru keskeytti hänet. Sen oli päästänyt hänen
+poikansa Felix.
+
+»Ranskasta hän muka on tänne vaeltanut, jalkapatikassa ja ypö yksin
+kuin mikäkin sälli. Ja hän on maannut haavotettuna, ollut vangittuna
+ja tiesi mitä.--Mutta ajatelkaas, mitä se merkitsee! Se merkitsee,
+ettei hän ole ottanut eroaan, vaan että hän on pujahtanut armeijasta
+kuten varas yöllä, aivan samoin kuin hän sinne ensin luikerteli. Ja
+tiedättekö, miksi semmoista sanotaan rehtien miesten kielellä?
+Karkaamiseksi sitä sanotaan.»--
+
+Räjähti riemunhuuto, jota herra Merckel tervehti suurella
+tyytyväisyydellä, sillä hän oli havainnut kurkkujen kuivuvan
+huutamisesta.----
+
+Hän siis antoi heidän elämöidä voimiensa takaa, sitten jatkoi hän:
+
+»Kelpo isänmaan ystävinä ja uljaina sotilaina on meillä siis nyt pyhä
+velvollisuus antaa vihiä korkeille herroille päämajaan, kuinka tämän
+siistin herran laita on. Siihen olemme velkapäät kuninkaamme,
+isänmaamme ja ennen kaikkea itsemme tähden. Ajettakoon hänet häpeällä
+ja pilkalla armeijastamme--heitettäköön hänet vankeuteen--ammuttakoon
+hänet kuoliaaksi--meille on se yhtä kaikki--meillä ei ole syytä hänen
+hyväksensä panna rikkaa ristiin.»
+
+Schrandenilaiset päästivät raivon- ja tuskanhuudon jo
+ajatellessaankin, että jotakin sellaista heiltä vaadittaisiin.
+
+Herra Merckel veti paperiarkin povitaskustaan.
+
+»Olen laatinut tähän pienen kirjelmän», sanoi hän »jossa hyvin
+viisaalle ja jalolle pääesikunnalle alamaisesti esitän valituksemme.
+Jos suvaitsette, rakkaat ystävät--»
+
+Hän oli avaamaisillaan paperin laskoksiltaan, kun hänen päähänsä
+pälkähti onnellinen, paljon lupaava ajatus.
+
+»Voisinhan nyt hetikin jättää paperin allekirjotettavaksenne», jatkoi
+hän säteilevin kasvoin, »mutta silloin ilmaisisi se vain minun eikä
+teidän mieltänne. Tahdon sentähden, että tarkimmasti pohditte joka
+sanan ja korjailette mikäli tarpeelliseksi näkyy... Ehdotan
+sentähden, että valitsette keskuudestanne viisi toveria toimikuntaan,
+jonka kanssa me, poikani ja minä, vetäydymme juhlahuoneeseen
+neuvottelemaan rauhassa kirjotuksesta, jonka aikaa te muut olette
+täällä koolla.» Sitten hän mainitsi nimeltä ne, jotka hän
+soveliaimpina ehdotti tähän kunniatehtävään--viisi nuorukaista, joiden
+hän tunsi kitsastelematta liikuttelevan rahojaan ja joilla saattoi
+odottaa olevan jonkun verran kunniantuntoa.--
+
+Puoleksi kateissaan, puoleksi vahingoniloisena kannatti kokous hänen
+ehdotustaan.
+
+Valittujen naamat venähtivät pitkiksi, sillä he aavistivat, mitä
+heillä oli edessään, mutta kun he samalla olivat imartelusta
+mielissäänkin, eivät he yrittäneetkään tehdä tenää.
+
+Kunnioituksella, jota herra Merckel tunsi heti, kun joku oli
+herrashuoneeseen astumaisillaan, tempasi hän auki oven, jonka
+yläpuolelle oli samalla kertaa sekä varotukseksi että houkutukseksi
+kirjotettu nuo merkitsevät sanat: »Täällä saa juoda ainoastaan
+viiniä.»
+
+Pelokkaan ylpeinä astuivat valitut tähän ylhäiseen huoneeseen ja
+kierittelivät arastellen lakkejaan käsissään.
+
+Viimeisenä seurasi talon poika.
+
+Silloin kääntyi herra Merckel vielä kerran ympäri ja huusi
+juhlallisella äänellä tarjoilupöytää kohden: »Amalia, kaksi pulloa
+muskottia minulle ja herra luutnantille.»
+
+Muskotti oli viiniä, jota hänellä oli tapana itse laittaa rommista,
+sokerista, kanelista ja karviaismarjamehusta sekotettuna tarpeelliseen
+määrään vettä ja jota hän myi taalerista pullon schrandenilaisille.
+Hän mainitsi kaksi pulloa sentähden, ettei vieraitten mieleen
+juolahtaisi jakaa kaksittain pulloa keskenään.
+
+Tarjoiluhuoneessa syntyi syvä hiljaisuus.
+
+Vakavin, jännittynein kasvoin katselivat jälelle jääneet toisiaan ja
+tuijottivat sitten taasen suljettuun oveen.
+
+Herrashuoneestakaan ei kuulunut niin hiiren hiiskahdusta. Siellä
+käytiin isännän ja hänen vieraidensa välillä mykkää, mutta silti
+ankaraa taistelua. Epätietoista oli, kuka voittaisi.
+
+Muutamien minuuttien jälkeen sentään--neiti oli juuri palannut
+kellarista kahden nopeasti täyttämänsä pullon kera--tempasi herra
+Merckel oven seposen selälleen ja huusi voitonriemuisena
+tarjoiluhuoneeseen: »Amalia, vielä viisi pulloa muskottia!»
+
+Huoneessa kuului moniääninen huokaus. Jännitys laukesi. Kuten
+tavallisesti oli vieraiden puolue joutunut tappiolle.
+
+Kohta tämän jälkeen tunkeutui yksitoikkoinen, kumea lukemisen ääni
+kuuntelijain korviin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Mennessään tänä iltana levolle tunsi herra Merckel vanhempi, ettei
+hänen päivänsä ollut mennyt hukkaan.--
+
+Poika oli päässyt vaarallisista ajatuksistaan, Schrandenin suvun
+viimeisen vesan kohtalo oli määrätty, ja kassassa oli ylimääräistä
+tuloa kahdeksan taaleria ja viisikolmatta hopeagroschenia.--
+
+»Niin sitä lyödään kolme kärpästä yhdellä iskulla», sanoi hän
+tyytyväisesti myhäillen, pani kätensä ristiin ja nukkui makeasti.
+
+
+
+
+X.
+
+
+Tuli talvi.
+
+Sanomattoman surullinen, tuskallinen kuihtuminen oli kulkenut sen
+edellä. Boleslav, joka oli kasvanut luonnon keskellä ja katsoi
+olevansa vapaa liiallisesta herkkätuntoisuudesta, ei ollut ikinä
+pitänyt mahdollisena, että syksy raukealla vertauskuvallisuudellaan
+värisyttäisi häntä luita ja ytimiä myöten.
+
+Hän pelkäsi aikaa, joka oli tulossa.
+
+Illat alkoivat käydä kamalan pitkiksi. Korppikotkan tavoin liiteli
+yksinäisyys hänen päänsä yllä, yhä ahtaammiksi kävivät sen kierrokset,
+hän tunsi jo sen siipien leyhyttelevän lamauttavaa kylmyyttä hänen
+kasvoilleen.
+
+Kummallista! Olihan hän ollut yksin ikänsä kaiken eikä toivonut mitään
+parempaa!--Mistä äkkiä tämä palava halu liittyä johonkin ihmiseen,
+nyt, kun kaikki ihmiset olivat hänen vihollisiaan?----
+
+Hän syventyi syventymistään paperien sekamelskaan. Se oli tympäisevää,
+hyödytöntä työtä, mutta kylläkin hyvää kiduttavain hetkien
+kuolettamiseen. Hänen ei ollut helppo saada itseään uskomaan, että hän
+voi hyödyttää tulevaisuutta kaivamalla menneisyyden soraläjästään. Hän
+löysi pian mitä tarvitsi; muihin papereihin nähden oli vahinko, että
+ne olivat tulleet tulipalosta pelastetuiksi.
+
+Regina hoiti äänetönnä ja hiljaa hiiviskellen hänen pientä talouttaan.
+Katsettaan kohottamatta astui hän herransa huoneeseen; milloin tämä
+hänelle sanasen virkkoi, säpsähti hän. Hänen vastauksensa olivat arat
+ja katkonaiset, mutta silti sentään selvät ja varmat ja sattuivat aina
+kysymyksen ytimeen.
+
+Usein kulkivat he kuitenkin päiväkausia toistensa ohitse vaihtamatta
+sanaakaan keskenään.
+
+Sitä useammin tarkasteli Boleslav tyttöä salavihkaa, katsoi häntä
+hänen pöytää kattaessaan ja silmäili hänen jälkeensä, kun hän kulki
+ikkunan editse ja katosi pensaikkoon.
+
+Sangen usein hän silloin itsekseen mietti: »Mitähän tuonkin ihmisen
+päässä liikkunee? Mitä ajatelleekaan hän päivästä päivään? Olisiko
+mahdollista, että hänen koko elämänsä kiertäisi minun persoonani
+ympärillä, ihmisen, joka ei häntä lainkaan liikuta, joka ei mitenkään
+huoli häntä pidättää eikä edes ole vielä antanut hänelle palkaksi
+penniäkään?»
+
+Sitten valtasi hänet monta kertaa häpeän tunne sen johdosta, että hän
+niin kylmäkiskoisesti piti hyvänään niin uhrautuvat palvelukset. Ja
+hän lupasi itsekseen olla Reginaa kohtaan ystävällisempi ja
+puheliaampi, jotta tytöstä tuntuisi asemansa kurjuus vähemmän
+raskaalta.
+
+Mutta eräänlainen arkuus, jota Boleslav itsekään ei voinut selittää,
+teki hänelle mahdottomaksi toteuttaa aikomustaan. Hän ei vihannut
+tyttöä enään. Hänen inhonsa oli haihtunut, kun hän näki Reginan niin
+omaa etuaan etsimättä ahertavan hänen hyväkseen. Ja kuitenkaan ei hän
+voinut vapaasti tyttöä puhutella. Heidän välillään oli jotakin, joka
+ympäröi tytön kuin salahämyisellä utukehällä ja joka teki tämän
+tavallaan lähentymättömäksi. Tyttö tuntui Boleslavista kammottavalta.
+
+Näytti melkein kuin isän henki leijailisi hänen ympärillään ja
+kammottavalla läsnäolollaan lamauttaisi pojan kielen. Oliko häpeä,
+jota hän kantoi, antanut hänelle tuon tehoavan lumousvoiman, jolla
+pahe vaikuttaa kokemattomaan nuorisoon? Vai oliko tämän voiman lähde
+hänen suuressa onnettomuudessaan?
+
+Usein, kun tyttö toi illallista tai laittoi hänen vuodettaan,
+oikaisihe Boleslav työnsä äärestä ja koetti alottaa hänen kanssansa
+keskustelua. Mutta hänen kielensä takertui suulakeen kiinni, hän ei
+tiennyt mistä puhua, sillä hän ei tahtonut panna alttiiksi arvoaan,
+eikä hänen huuliltaan tullut muuta kuin lyhyitä, kuivia käskyjä.
+
+Hänen silmiinsä oli jo kauan pistänyt, kuinka suuresti tyttö oli
+muuttunut ulkoasultaan. Edukseen, tietysti.--Hän ei enää käynyt
+repaleissa ja villin näköisenä eikä näyttänyt ruumistaan alastonna.
+Hänen nuttunsa oli napitettu kiinni kurkkuun asti ja hänellä oli
+villainen huivi kaulassa. Hänen vaatteensa olivat huolellisesti
+paikatut, ja nutun liepeet eivät enää ryömineet vyöhystän alta
+ilmoille.--Hänen tukkansa ei roikkunut kuten ennen vanukkeisina
+suortuvina ympäri ohimoita ja niskaa, hän kampasi ja palmikoi sen
+huolellisesti, ja monena aamuna välkkyi hänen päälakensa vesikylvystä,
+jota hän oli käyttänyt villien kiharain kesyttämiseen.
+
+Päivät alkoivat kylmetä, mutta yhä liikuskeli hän vain pumpulisillaan,
+ja ainoastaan ulkosalla liikkuessaan kääri hän ruudukkaan
+villasaalinsa ristikkäin hartiainsa ja vyötärönsä ympärille.
+
+Eräänä iltana, kun hän varustautui jokaviikkoiselle matkalleen ja
+puhui Boleslavin kanssa ostoksista, kysyi tämä: »Mikset ole tuonut
+vielä itsellesi talvipukimia, Regina?»
+
+Regina loi katseensa maahan ja tuumi: »Kyllähän niinä mielelläni...»
+
+»No, mutta--?»
+
+»Enhän tiennyt, saanko!»
+
+»Tietysti saat. Enhän toki aio sinua palelluttaa.»
+
+»Niin, mutta--»
+
+Hän vaikeni ja punastui.
+
+»Mitä mutta?»
+
+»Siellä on muuan--nuttu--sinisestä kankaasta--se on turkiksilla
+reunustettu. Kauppias arvelee--»
+
+Boleslav hymyili. »Luojan kiitos--hän alkaa ihmistyä», ajatteli hän.
+»Koreilun halu on herännyt.----No--ja mitä kauppias arvelee?»
+
+»Se sopisi minulle, arvelee hän, ja kun teen niin pitkiä kävelyjä,
+pitäisi minulla olla jotakin lämmintä ja mukavaa. Mutta nuttu on
+oikeastaan neitejä varten ja--»
+
+»Ja juuri siksi on sinun se saatava», huusi Boleslav nauraen.
+»Muistakin, ettet vain palaa ilman samaista nuttua!--Hyvää yötä ja
+onnea matkalle!»
+
+Tyttö huudahti ilosta ja kumartausi suudellakseen hänen kättänsä,
+mutta Boleslav torjui hänet luotansa lyöden häntä kevyesti olkapäähän.
+
+Reginan askelten häivyttyä ulkona pimeään otti Boleslav lampun
+käteensä ja meni lasimajaan, jossa tyttö asusti.
+
+Tuli kiilui vielä liedellä, mutta siitä huolimatta oli purevan kylmä
+tässä kolkossa huoneessa. Katon aukoista pölähteli sisään
+lumihiutaleita, sillä keveä syyslumi tuprusi ilmassa.
+
+»Miksei hän tuki aukkoja?» ajatteli Boleslav ja päätti huomenna panna
+lautoja vahingoittuneille paikoille. Hän kiipesi seinähyllylle ja
+kopeloi lasikattoa. Silloin hän kyllä käsitti, miksi Regina ennemmin
+nukkui puolittain paljaan taivaan alla. Lyijyliitokset olivat käyneet
+hauraiksi ja rapisivat. Hänen pelkästä kosketuksestaan kitisi ja
+natisi katto saumoistaan. Ainoakin korjausyritys olisi saanut sen
+tykkänään putoamaan.
+
+»Olisi rikos tyttöä kohtaan, jos antaisi hänen kauemmin näin
+majailla», tuumi Boleslav itsekseen.
+
+Hän palasi huoneeseensa ja penkoi vuoteestaan kaikki höyhenpatjat ja
+tyynyt, joita ilman hän katsoi voivansa tulla toimeen. Nämä hän otti
+syliinsä ja kantoi Reginan vuoteeseen, laitteli ne kuntoon ja levitti
+karvaloimen huolellisesti niiden peitteeksi, niin että patjojen joka
+nipukka peittyi sen verhoon.
+
+»Kuinka hänen silmänsä suurenevatkaan, kun hän huomenna lopen
+uupuneena tahtoo heittäytyä oljilleen.» Näin ajatellen palasi hän
+erittäin tyytyväisenä paperiensa ääreen.
+
+Hänen herätessään seuraavana aamuna kajasteli jo huoneen seinistä
+valkean lumen heijastus hänen silmiinsä.
+
+Maailma oli yöllä asettunut talvilevolleen.
+
+Hän pukeutui ja huusi Reginaa. Ei vastausta. Tyttö ei ollut vielä
+palannut.
+
+Hän odotti kaksi tuntia ja meni sitten itse laittamaan aamiaistaan.
+Lasikaton aukkojen alla oli kolme laakeaa lumikinosta, ja neljäs
+kinostui paraikaa liedelle. Vihertävä hämy valo täytti huoneen, joka
+nyt oli ikäänkuin lumeen hautaantunut.
+
+Puolikoneellisesti tarttui hän lapioon ja luutaan luoden ja lakaisten
+valkoiset kinokset ovesta ulos, sitten hän nouti muutamia arkkeja
+paksua paperia, jota oli käytetty asiakirjapinkkojen kääreenä,
+leikkasi niistä sopivia kappaleita ja työnsi ne varovasti aukkojen
+lävitse, niin että ne, tarttuen höllään lumikerrokseen, kattoivat
+vahingoittuneet paikat.
+
+»Enempää en voi tehdä parhaalla tahdollanikaan», sanoi hän ja katseli
+viluissaan väristen huonetta, johon nyt oli tullut miltei yön pimeys.
+Sitten meni hän huoaten lieden ääreen tulta sytyttämään.
+
+Päivä kului, mutta Reginaa ei kuulunut. Nähtävästi oli lumipyry
+pidättänyt häntä aamuun asti Bockeldorfissa.
+
+Alakuloisena ja ikävissään ryhtyi Boleslav jälleen työhönsä, käväisi
+kerran ja toisenkin Kissanportaalla, jonka kautta Reginan piti tulla,
+haukkasi kylmän päivällisensä ja vilkaisi vähäväliä seinäkelloon,
+jonka vaskiviisarit eivät näyttäneet paikaltaan liikahtavan.
+
+Reginaa kaipasi hän kaikissa sopissa ja nurkissa, ja vaikka tyttö
+olikin aina pysytellyt poissa näkyviltä, oli Boleslav sentään tiennyt,
+että hän aina oli saapuvilla ja että tarvitsi vain viheltää nähdäkseen
+hänet edessään.
+
+Päästäkseen toisiin ajatuksiin pani hän tavallisen työnsä syrjään ja
+alkoi piirustaa. Viidenkymmenen vuoden vanhan vaunusepänlaskun
+takapuolelle hän maalasi pitkän, pitkän puutarha-aidan, jonka takaa
+pilkistivät jäykissä riveissä esiin liljat ja ruusut--ensin kerros
+ruusuja, sitten liljoja--sitten jälleen ruusuja ja niin edelleen,
+kunnes piirustus näytti outokuosiselta seinäverholta.
+
+Sitten hän heittäytyi horjuvalle sohvalle ja unelmoi pyhästä
+neitsyestä, joka istui tämän kukkasaidan takana, valmiina siunaten
+kumartumaan sen syntisen puoleen, jolla oli rohkeutta murtautua aidan
+lävitse.
+
+Alkoi jo olla pilkkosen pimeä, kun ulkoa kuului askeleita.
+
+Hän hypähti pystyyn ja riensi ulos.
+
+Mytyillä ja kääröillä kuormitettuna, lumisena päästä jalkoihin, astui
+Regina läähättäen kynnyksen ylitse. Valkoiseksi puuteroituna valui
+hänen kiharainen otsatukkansa hehkuville kasvoille, ja silmät
+kiiluivat hätäisen pelokkaina.
+
+»Juoksin, herra, minkä kerkesin», änkytti hän, painellen oikealla
+kädellään sydänalaansa. »Kauppias ei päästänyt minua ennen päivää
+lähtemään, sillä hän arveli, että--uuden nuttuni--»
+
+Hän vaikeni ja syyllisyytensä tunnossa loi silmänsä maahan.
+
+Boleslav nyökäytti hänelle hymyillen päätänsä; hän oli liian iloinen,
+tietäessään tytön olevan jälleen täällä, sanoakseen hänelle ainoaakaan
+vihaista sanaa. »Keitä nyt joutuin minulle jotakin lämmintä», sanoi
+hän, »ja tarvitsethan itsekin.»
+
+Pelokkaan kummissaan tuijotti tyttö Boleslaviin.
+
+»Mitä vielä odotat?»
+
+»Niin--mutta--» Ja sitten ikäänkuin säikähtyneenä siitä, mitä oli
+aikonut sanoa, juoksi hän Boleslavin ohitse keittiöön.
+
+»Näyttää kuin hän vaatisi kuriaan», jupisi Boleslav katsoen hymyillen
+hänen jälkeensä.
+
+Hänen tuodessaan iltaruokaa istui Boleslav pulpetin ääressä, missä hän
+tavallisesti työskenteli. Viheriävarjostiminen öljylamppu levitti
+himmeää valoaan huoneeseen.
+
+Salavihkaan kääntyi Boleslav Reginaa katselemaan, sillä häntä
+miellytti lampunvarjostimen pimennosta tarkastella tytön puuhailua.
+Tänään hän säpsähti hänet nähdessään; niin vieraan, ylvään, ihanan
+näköinen oli tyttö. Hän ei ollut enää turmeltunut, kurjuuteen ja
+tylsämielisyyteen vajonnut palvelijatar. Häntä olisi saattanut pitää
+hienona naisena, niin arvokas, niin miellyttävä oli jokainen hänen
+liikkeensä, niin säännöllisinä ja viehättävinä esiintyivät hänen
+päänsä ääriviivat.--Tumma villapuku ja ennen kaikkea uusi röijy
+hopeanharmaine turkisreunustoineen--»kazabeikaksi» semmoista
+nimitettiin Puolan puolella--oli tämän muutoksen saanut aikaan.
+
+Pöytää kattaessaan hymyili hän kainon onnellisena itsekseen ja heitti
+tuontuostakin salavihkaa nopean katseen Boleslaviin.
+
+Ilmeisesti hän halusi, että häntä ihailtaisiin, mutta ei uskaltanut
+herättää Boleslavin huomiota.
+
+Kun Regina astui lampun valokehään, nostaakseen sen ruokapöydälle, loi
+Boleslav pikimmittäin silmänsä alaspäin, näyttääkseen ikäänkuin ei
+olisi tyttöä huomannut.
+
+Mutta täytyi hänelle toki suoda sananen.
+
+»Olet kai hyvin ylpeä uusista vaatteistasi?» kysyi hän.
+
+Regina punastui aivan kaulaansa myöten.
+
+»Oi--nehän ovat aivan liian kauniit minulle», kuiskasi hän yhä
+hymyillen, yhä ujosti keimaillen ja vilkuen syrjäsilmin
+Boleslaviin.--Hän vain ei ollut vielä kylliksi Eevan tytär
+kurkistellakseen peiliin.
+
+Laittaessaan Boleslavin vuodetta huomasi hän kummakseen
+vuodevaatteiden vähennyksen. Hän tahtoi sanoa jotakin, mutta nieli
+sanansa, kai siksi, ettei rohjennut enää herraansa puhutella.
+
+Sitten toivotti hän »hyvää yötä» ja meni tiehensä.
+
+Boleslav myhäili tyytyväisenä. »Siitä mahtaa tulla koko yllätys»,
+ajatteli hän.
+
+Sitten hän uudelleen syventyi asiakirjoihinsa.
+
+Mutta noin tunnin kuluttua sai takaapäin kuuluva hiljainen rasahdus
+hänet säpsähtämään.
+
+Kalpeana kuin ruumis, vapisevin huulin ja silmät kyyneliä tulvillaan
+seisoi siellä Regina ja veti henkeä kuuluvasti sieraimiensa lävitse.
+Turkisnuttu oli leuan alta avattu ja jätti näkyviin karhean paidan,
+jonka laskokset aaltoileva povi sai vuoronperään kiristymään ja
+höltymään. Hän kai oli hämmästyksissään unhottanut järjestää pukunsa.
+
+»Kuinka kaunis hän on», ajatteli Boleslav ihaillen ja koetti katsoa
+hänen ohitsensa.
+
+»No, mitä vielä haluat?» kysyi hän sitten vienoimmalla äänellään.
+
+Regina koetti puhua, mutta kesti kotvan, ennenkuin hän sai änkytetyksi
+sanaakaan.
+
+»Herra--oletteko te--tehnyt sen--vuoteelle?»
+
+»Tietysti, kukas muu?»
+
+»Niin, mutta--miksi teette--teette niin?» Pelokkaina ja kummastuneina
+leimusivat hänen silmänsä. Ilmeisesti oli Boleslavin hyvyys alkanut
+häntä huolestuttaa.
+
+Boleslavin täytyi alkaa puhua ankarammin hillitäkseen omaa
+liikutustaan. Hän ei ollut ikinä luullut, että tyttö tulisi niin
+syvästi järkytetyksi. »Hupakko», tiuskaisi hän, »onko minun sitten
+jätettävä sinut taivasalle paleltumaan?»
+
+Jäykkänä ja äänetönnä seisoi tyttö paikoillaan kuten kuvapatsas
+suurten, kirkasten kyynelten vieriessä hänen poskilleen.
+
+Ja äkkiä lankesi hän polvilleen Boleslavin eteen, tarttui hänen
+käsiinsä ja peitti ne kyynelin ja suudelmin.
+
+Tahdotonna, katselemiseen vajonneena tuijotti Boleslav tuokion
+tyttöön, mutta kohta hän torjui hänet luotaan ja käski hänen nousta
+jaloilleen.
+
+»Ei mitään ilveilyjä, Regina», sanoi hän. »Mene nyt levolle, olet sen
+tarpeessa.»
+
+Regina aikoi hihansa suulla pyyhkiä silmiään, kuten oli tottunut,
+mutta huomasi hienon turkisreunustan ja sitä säästääkseen antoi
+kyyneltensä virrata edelleen.
+
+»Oi, herra», nyyhkytti hän, »en tiedä miksi tämä kaikki.--Tätä ette
+voi todella tarkottaa--tätä en ansaitse.----Ensin niin kaunis
+nuttu--ja sitten kun luulin, että minua lyötäisiin--koska jäin
+taipaleelle koko päiväksi--vielä tämäkin.»
+
+»Herkeä jo vihdoinkin», käski Boleslav. »Täytyyhän sinulla toki olla
+vuode.--Missä sitten olet ennen maannut?»
+
+
+Regina säpsähti ja loi silmänsä maahan.--
+
+»Oh, ennen!» sammalsi hän.
+
+»No?»
+
+»Ennen--nukuin joko ulkona oven edessä...» sanat takertuivat
+kurkkuun----
+
+»Tai?»
+
+Hän oli vaiti ja vapisi.--
+
+»Tai missä muualla?»
+
+Regina heitti ujon silmäyksen telttavuoteeseen. »Tiedättehän, herra»,
+änkytti hän. Sitten painoi hän häpeän masentamana kätensä
+kasvoilleen.--
+
+Tosiaan, hän tiesi!--Kuinka hän olikaan sen unhottanut edes
+hengenvedoksi!
+
+»Ulos!» huusi hän vihasta ja kauhusta väristen ja ojentaen
+käsivartensa ovea kohden.
+
+Äänetönnä, allapäin hiipi Regina tiehensä.
+
+
+
+
+XI.
+
+
+Onni suosi Boleslavia. Hän oli löytänyt uuden, suuren tehtävän, joka
+oli iloisella valolla kirkastava hänen päiviensä masentavan
+hämäryyden.
+
+Oli pelastettava isän muisto!
+
+Kuinka hän oli saanut tämän ajatuksen päähänsä, tiesi hän tuskin
+itsekään. Ensi sysäyksen oli antanut pari kirjettä, jotka
+puolalaiselta aatelistolta olivat saapuneet hänen isälleen. Jos oli
+mahdollista näyttää toteen, että vainaja oli, vastoin parempaa
+käsitystään sydämensä jalompain tunteiden uhalla, ainoastaan totellut
+tunnotonta pakotusta, pitääkseen hätäisesti tehdyn valan tai
+täyttääkseen pakosta annetun lupauksen, silloin oli esitetty niin
+traagillinen olosuhteiden ristiriita, että se, jolleikaan vapauttaisi
+tätä parjattua miestä itse syyllisyydestä, kuitenkin antaisi hänelle
+eräänlaisen marttyyrin leiman.
+
+Kun hän sitten, asiakirjat tarkimmasti tutkittuaan, astuisi
+julkisuuteen esittäen alkuperäisiin lähteihin perustuvan kertomuksen
+petoksesta ja sen todellisista syistä, kertomuksen, joka näyttäisi
+toteen, ettei Eberhard von Schranden suinkaan ollut näytellyt
+pirullista osaa, kuten huhu mainitsi, vaan oli yksinkertaisesti
+joutunut tapausten uhriksi--kenpä vielä silloin uskaltaisi kohottaa
+kätensä tämän paljon kärsineen miehen haamua vastaan.
+
+Ja mitä enemmän hän syventyi tähän tehtävään, sitä hartaammin hän
+alkoi tuntea olevansa yhtä vainajan kanssa, sitä enemmän tottui hän
+siirtämään tunnon omasta syyttömyydestään isäänsä.
+
+Hänen mielensä oli niin täynnä suunnitelmia, ettei hän voinut öisin
+nukkua, ja päivin hän harppaili kuin vimmattu ympäri lumen peittämää
+puistoa. Ja mitä vähemmän hän sielunsa sisimmässä uskalsi toivoa
+aikeissaan onnistuvansa, sitä palavammaksi tuli hänen halunsa avata
+jollekin sydämensä, vierittää epäilyksen taakka poveltaan.
+
+Mutta täällä ei ollut ketään muita kuin tuo äänetön syyllisyytensä
+painama nainen, joka hiipi hänen ohitsensa, arka palo silmissään.
+
+Ja eräänä iltana, kun yksinäisyys oli Boleslavin tukahuttamaisillaan,
+sanoi hän tälle: »Regina, sinua varmaankin palelee ulkona
+keittiössäsi?»
+
+»Minä poltan tulta kaiken päivää, herra?»
+
+»Mutta mitä teet iltaisin pimeässä?»
+
+»Istun lieden ääressä ommellen, kunnes sormeni kohmettuvat.»
+
+»Onko sinulla sitten valoa?»
+
+»Poltan päreitä, herra.»
+
+Boleslav vaikeni epäröiden ja puri alahuultaan. Vihdoin rohkaisi hän
+mielensä.
+
+»Illallisen jälkeen voit aina tulla ompeluksinesi tänne tupaan
+istumaan.»
+
+Regina kalpeni. »Kyllä, herra», sanoi hän.
+
+Boleslavista näytti tämä varmaankin kiitokseksi liian vähältä. »Mutta
+jollet tahdo, niin--,» tuumaili hän kohauttaen olkapäitään.
+
+»Oi, herra--tahdonhan minä.»
+
+»Mutta pue itsesi säällisesti ensin. Miksi muuten et käytä
+vaatteitasi?» Taannoisesta illasta lähtien oli hän jälleen
+liikuskellut vain pumpulisillaan.
+
+»Oi, herra--näinhän, että ne ovat minulle vahingoksi», vastasi hän.
+
+»Vahingoksi? Miten niin?»
+
+»Koska te olette tullut vihaiseksi, herra, että sellainen kuin minä--»
+
+»Tuhmuuksia», keskeytti Boleslav hänet äkkiä. Oli lähellä, ettei tyttö
+alkanut jälleen häntä tympäistä, Illallisen jälkeen näyttäytyi hän
+arastellen ovella. Hänen kädessään loisti valkoista palttinaa. Hän jäi
+seisomaan oven suuhun, kunnes Boleslav kärsimättömästi käski hänen
+istua.
+
+»Sinun kanssasihan täytyy tässä kursastella, aivan kuin olisit mikäkin
+naissuuruus», murisi hän.
+
+Regina hymyili hämillään.
+
+»Minua vain ujostuttaa, herra», sanoi hän pysähdellen, »kun en tiedä,
+miten minun on käyttäydyttävä.» Sitten ryhtyi hän työhönsä.
+
+Sinä iltana eivät he puhelleet keskenään sen enempää, ja vierähtipä
+viikko, ennenkuin sukeutui keskustelua.
+
+Boleslav istui mietteissään kellastuneiden paperiensa ääressä, ja
+Regina lennätteli neulaa kahajavalla palttinalla. Kellon lyötyä
+yksitoista kääri hän ompeluksensa kokoon, kuiskasi »hyvää yötä» ja
+hiipi varpaisillaan matkoihinsa Boleslavin vastausta odottamatta.
+
+»Mitä ompelet noin ahkerasti?» kysyi Boleslav eräänä iltana, ensin
+häntä kotvan tarkasteltuaan.
+
+»Paitoja teille, herra!» kuului vastaus.
+
+»Sinä siis huolehdit niistäkin?»
+
+»Kukas muu, herra?»
+
+Lyhyen äänettömyyden jälkeen kysyi Boleslav edelleen: »Kuka sinulle on
+tätä kaikkea opettanut. Regina? Äitisikö?»
+
+Regina pudisti päätänsä. »Äitini, herra, kuoli pienenä ollessani.
+Tuskin muistan häntä enää. Sanotaan, että isä on hänet pieksänyt
+kuoliaaksi.»
+
+Boleslav muisteli muotokuvakokoelmaa ja kalpeita, kaitoja kasvoja
+raukeine silmäluomineen. Suuressa palossa oli tämä kuva kadonnut
+jäljettömiin liekkeihin.
+
+»Millainen oli hän ulkonäöltään--äitisi?» kyseli hän edelleen.
+
+»Hänellä oli pitkä musta tukka ja silmien sanotaan olleen kuten
+minulla, mutta tukan muistan vieläkin, sillä hän kietoi minut monta
+kertaa siihen, iltaisin, kun minut oli riisuttu--ja sitten minä istuin
+siinä kuin mihinkin viittaan käärittynä ja nauroin katketakseni.
+
+--Ja kun isä--» hän vaikeni äkkiä pelästyen. »Mutta miksi tahdotte
+sitä tietää, herra?» kysyi hän.
+
+»Kerro vain edelleen», huudahti Boleslav nopeasti...
+
+»Ja kun isä tuli kotiin ja tahtoi käydä kimppuuni, hän näet oli
+juovuksissa, asettui äiti minun eteeni ja sanoi minulle, että minun
+oli piilouduttava hänen hameeseensa, ja sen minä teinkin. Ja hameen
+peitossa oli kuin vuorenluolassa--aivan pimeää oli ja aivan
+hiljaista--ja isän pauhaaminen kuului korviini kuin jostakin kaukaa.
+Ja sitten kuoli äiti. Hän kuoli sunnuntaina--niin, hän kuoli
+sunnuntaina. Sillä kun seisoin aidan vieressä ajatellen, mahtoiko hän
+saada niin kauniin kirstun--ja mahtoiko se olla viheriä, kuten
+ylhäällä telineelläkin, kuljitte te, herra, juuri ohitse. Te olitte
+silloin yhtä pieni kuin minäkin--ja teillä oli sininen, hopeanauhainen
+takki ja pieni miekka kupeellanne----ja jäitte seisomaan ja kysyitte
+minulta, miksi itkin, ja kun sulasta pelosta en voinut sitä sanoa,
+lahjotitte minulle omenan.»
+
+Tätä ei Boleslav tosin enää voinut muistaa, mutta hänelle johtui
+mieleen, miten hän oli ottanut Reginalta varpusenpoikasen, ja hän
+kertoi sen hänelle.
+
+
+Regina muisti vielä kaiken, ja hänen silmänsä loistivat, ikäänkuin hän
+olisi vaipunut suloisten kuvien katselemiseen.
+
+»Oikeastaan minua kummastuttaa, että annoit sen niin mielelläsi»,
+sanoi Boleslav.
+
+»Mitäs minun olisi ollut tehtävä?»
+
+»Olisit evännyt sen minulta.»
+
+Reginan silmät himmentyivät. »Olinhan niin iloinen, että tahdoitte
+sen», sanoi hän hiljaa, »sillä kuinka harvoin kohtaakaan köyhää tyttöä
+onni, että rikas, ylhäinen herra ottaa häneltä jotakin lahjaksi?»
+
+Boleslav puraisi huultaan.--Todella hän otti tytöltä lahjaksi enemmän
+kuin oikeus ja ihmisyys olisivat myöntäneet.
+
+»Ja sitten», jatkoi tyttö, »vaikken olisi tahtonutkaan--olittehan
+junkkari--teille kuului kuitenkin kaikkemme.»----
+
+Kuinka itsestään selvänä asiana se tuli hänen huuliltaan!
+
+»Kuules, Regina», jatkoi Boleslav, »olet kai unhottanut tykkänään
+ajan, jolloin olit vapaana alhaalla kylässä?»
+
+»Oi, en toki, herra», vastasi hän huulillaan hymy, joka näytti miltei
+veitikkamaiselta. »Esimerkiksi armollisen junkkarin muistan vielä
+aivan tarkoin.»
+
+Boleslav nojautui tuolineen taaksepäin pitkälle lampunvarjostimen
+pimentoon. »Mikä oivallinen aines onkaan tässä tärvelty», ajatteli
+hän ahmien tyttöä katseillaan.
+
+Ja sitten täytyi Reginan kertoa, mitä hän vielä muisti niiltä ajoilta
+Boleslavista. Silloin ei tosin tullut kovinkaan hauskoja juttuja
+ilmoille. Kerran oli hän tuupannut tytön vetiseen ojaan, toisen kerran
+pannut hänet purjehtimaan jauholaarissa virtaa alaspäin, kunnes
+vihdoin oli väkeä hätähuudot kuultuaan rientänyt apuun ja hänet oli
+vedetty rannalle. Kerran taas, kun tytöllä oli ollut valkoinen puku,
+jonka hän oli saanut linnan emännöitsijältä, oli Boleslav sivellyt
+kalkilla hänen kasvonsa ja kätensä ja käskenyt seisomaan
+liikahtamatta, jotta hän olisi olevinaan puistossa seisova kivikuva.
+Regina oli kärsivällisesti tehnytkin työtä käskettyä, kunnes kalkki
+oli saanut hänen huulensa ja silmänsä hirveästi kirvelemään ja hän
+juossut itkien tiehensä.
+
+Tämän kaiken kertoi Regina säteilevin silmin, ikäänkuin hänelle olisi
+täten tapahtunut jotakin ihmeen hyvää.
+
+Boleslav puolestaan muisti jokusen näistä tapauksista sangen hyvin,
+mutta häneltä oli unhottunut, että juuri Regina oli niissä ollut hänen
+oikkujensa uhrina. Häpeän tunne alkoi herätä hänessä. Unelmoivan,
+jalomielisen hovinpojan sijaan, jollainen hän aina oli kuvitellut
+olleensa, näki hän nyt pienen, julman kylätyrannin, joka käytti
+haikailematta valtaansa ikätovereitansa kohtaan aina ilkeyden rajoille
+saakka.
+
+»Ja enkö koskaan sovittanut tekosiani sinua kohtaan?» kysyi hän
+kuullakseen itsestään jotakin hyvääkin.
+
+»Paljon te meille lahjotittekin, herra!» vastasi Regina. »Jakakaa
+keskenänne ... oli tapanne sanoa, kun heititte kaikenlaista eteemme
+maahan--milloin omenia ja pähkinöitä--milloin rikkinäisiä
+tinasotamiehiä tai kouran täyden välkkyviä nappeja.--Mutta
+luonnollisesti suurimmat ja väkevimmät saivat enimmän, erittäinkin
+Felix Merckel osasi kaapata itselleen--me tytöt saimme katsoa
+syrjästä.»
+
+»Ja sinä itse, Regina, sinä et ole koskaan saanut minulta mitään?»
+
+Regina karahti tulipunaiseksi ja kumartui syvälle ompeluksensa ylitse.
+»Kyllä, herra, kerran», sanoi hän hiljaa.
+
+»Mitä sitten?»
+
+Regina vaikeni eikä rohjennut kohottaa silmiään.
+
+»Hyvä isä, mikä sinua niin hävettää?»
+
+»Minulla--on se----vielä.»
+
+»Oh--hassutusta!» Boleslav hymyili. Suloinen mielihyvän tunne
+värisytti häntä.
+
+Vastauksen asemesta Regina pisti kätensä taskuunsa ja pani pöydälle
+pienen värjätyistä oljista tehdyn rasian, tuskin lapsennyrkkiä
+isomman.
+
+Boleslav otti sen käteensä ja tarkasteli sitä kaikilta puolilta.
+Sisällä rapisi jotakin.
+
+»Saako tämän avata?»
+
+»Miksi kysyttekään, herra?»
+
+Rasiassa oli pieni sormus, sinisistä, valkoisista ja keltaisista
+lasihelmistä tehty, jollaisia pienet tytöt, ensimäistä turhamaisuuden
+vaistoaan seuraten, tavallisesti laittavat sormiinsa.
+
+Boleslav otti sen käsiinsä ja koetti työntää sen pikku sormeensa,
+mutta sormus oli aivan liian ahdas, tuskin mahtui kynnen
+pituudeltakaan.
+
+»Onko sormuskin minulta?»
+
+»Ei, herra--se on peräisin rakkaalta äidiltäni. Se kasvoi kiinni
+lihaani, jonka tähden kannoin sitä yötä päivää sormessani, kunnes
+lanka katkesi. Silloin oli äiti jo aikoja sitten kuollut, ja koska
+tämä oli minun ainoa muistoni häneltä, pujottelin helmet jälleen
+lankaan ja kannan sitä aina mukanani.»
+
+»Minun rasiassani?»
+
+Regina nyykäytti päätänsä ja loi silmänsä maahan.
+
+»Miksi en tekisi niin, herra?» sanoi hän kuiskaten. »Se antaa minulle
+onnea.»
+
+Boleslav tähysteli häntä sääliväisesti hymyillen. »Onnea? Sinulle?--»
+
+»Niin, herra», vastasi Regina riemuiten. »Ajatelkaas vain noita monia
+kiviä----»
+
+Samassa luiskahti sormus, jonka Boleslav juuri aikoi panna
+paikoilleen, hänen hyppysistään ja putosi lattialle.
+
+Regina hypähti pystyyn ja riensi pöydän ympäri ottamaan sitä maasta;
+mutta hän ei löytänyt sitä.
+
+»Se on aivan kuin mennyt maan alle», sanoi hän huolissaan ja kumartui
+lattialle aivan Boleslavin viereen.
+
+Boleslav näki täytelään, ihanan niskan paistavan vastaansa, hän näki
+mustat, kiharaiset hiuskiemurat, jotka sitä häilyvinä ympäröivät.
+
+Hänen sydämensä alkoi sykkiä kiihkeämmin,--Kylmä virta valahti hänen
+jäsentensä lävitse. Tuijottaen katsoi hän tyttöön.--
+
+»Tuolla se on!» huudahti Regina ja kohosi polvilleen tarjoten
+Boleslaville mieluista leikkikaluansa. Boleslav kohotti kätensä. Oli
+kuin sitä kohottaisi outo voima, ja kuitenkin tuntui se vuoren
+painoiselta.
+
+Sitte laski hän sen arasti hyväillen Reginan poskelle.--
+
+Tyttö hytkähti pelästyneenä. Hänen silmiinsä ilmeni omituisen väikkyvä
+loiste, ja unelmoivina ja kysyvinä ne katsoivat Boleslaviin.--
+
+Boleslavin käsi vaipui hervotonna alas.
+
+»Kiitän sinua», sanoi hän käheästi.--
+
+Regina palasi paikoilleen.--Seurasi syvä äänettömyys.
+
+Boleslavista tuntui, kuin olisi hän tehnyt rikoksen, jota äänettömyys
+yhä vain pahensi. Hänen täytyi puhua, maksoi mitä maksoi.
+
+»Mitä kysyinkään sinulta? Niin--kuka siis on sinut opettanut
+ompelemaan?»
+
+Lanka oli luiskahtanut Reginan neulansilmästä. Hän koetti sitä pistää
+siihen uudelleen. Kirkas, pieni neula huojui hänen sormissaan kuin
+ruoko tuulessa.
+
+»Pappilassa, herra», vastasi Regina hätiköiden. »Helena tahtoi--» hän
+pysähtyi, sillä Boleslav oli kuullessaan lemmittynsä nimen ensi kertaa
+hänen huuliltaan, moisilta huulilta, hätkähtänyt kuin ruoskaniskun
+satuttamana.
+
+Regina ymmärsi hänen kiihtymyksensä suuttumukseksi ja lisäsi
+pelokkaasti: »Pappilan neiti, tarkotan!»
+
+»Hyvä on», sanoi Boleslav, vaivoin pidättäen itseään. »Mene maata!»
+
+       *       *       *       *       *
+
+Tänä yönä taisteli Boleslav kovan taistelun.
+
+Hänestä näytti, kuin olisi Helenan jalo ja puhdas kuva tahraantunut,
+kun hänen katseensa oli mielihyvällä viivähtänyt tässä naishylyssä.
+
+Ja tahraantunut oli hän itsekin hyväilevästä kosketuksestaan.
+
+Nyt oli saavutettava uudelleen puhtaus ja rauha.
+
+Ennen kaikkea oli hänen päästävä selvyyteen Helenan suhteen, jotta
+tuntisi itsensä vahvemmaksi taistelussaan aistillisia hairahduksia ja
+masentavaa epätoivoa vastaan.
+
+Ja niin hän kiirehti uutta päätöstään, että hän nousi keskellä yötä
+pannakseen sen toimeen.
+
+Yölampun valossa kirjotti hän Helenalle kirjeen, jossa vakuutti
+ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan ja rukoili, että Helena antaisi
+tiedon, tahtoiko hän seisoa hänen rinnallaan hädän kuten kerran onnen
+aikanakin ja saisiko hän taistella hänet voittaakseen--taivaan ja
+helvetin uhmallakin.
+
+Rivi riviltä tunsi hän sieluntuskiensa lieventyvän, ja kun hän jälleen
+asettui levolle, tuntui hänestä, ikäänkuin hän olisi yhdellä
+tahdonvoimansa ponnistuksella kerta kaikkiaan vapautunut
+velvollisuudesta, joka oli pitkät ajat raskaasti painanut hänen
+mieltään.
+
+»Tahdotko, Regina», kysyi hän seuraavan päivän iltana, »ottaa
+kenenkään näkemättä viedäksesi tämän kirjeen pappilan neidille?»
+
+Regina vilkaisi häneen suurin silmin, sitten loi hän silmänsä maahan
+ja kuiskasi: »Kyllä, herra.»
+
+»Mutta jos he saavat sinut käsiinsä alhaalla kylässä?»
+
+»Hyh--mokomat!» sanoi Regina ja nytkäytti halveksien olkapäitään kuten
+muulloinkin, milloin puhui kylän väestä.
+
+Kohta tämän jälkeen näki Boleslav hänen kuin varjon vilahtavan
+hämärässä ikkunan alitse.
+
+Tunnit kuluivat. Regina ei palannut. Boleslav oli huolissaan ja alkoi
+katua, että oli sydämensä asiain tähden pannut tytön hengen vaaraan.
+
+Sydänyön seuduissa vihdoin narahti ovi.
+
+Kalisevin hampain, sinertävin kasvoin ilmestyi Regina ovelle, yhä
+pitäen kirjettä sormiensa väliin puristettuna.
+
+Boleslav käski hänen kyyristyä uunin eteen ja antoi hänelle
+espanjalaista viiniä juotavaksi--vasta sitten kykeni hän puhumaan.
+
+»Makasin lumessa pappilan aidan takana aina tähän saakka, mutta ei
+ollut mahdollista häntä tavata. Juuri äsken sammutti hän tulen
+makuuhuoneessaan. Silloin palasin kotiin. Älkää olko vihainen, herra.
+Kentiesi onnistuu huomenna paremmin.»
+
+Boleslav ei tahtonut kuulla puhuttavankaan, että hän vielä kerran
+antautuisi samaan seikkailuun; mutta kun Regina seuraavana iltana
+astui hänen eteensä valmiina lähtemään, ei hän kieltänyt.
+
+Tällä kertaa palasi hän hehkuvin poskin ja hengästymäisillään kotiin.
+Pari talonpoikaa oli »Mustasta Kotkasta» palatessaan tavannut hänet ja
+he olivat ajaneet häntä takaa.
+
+»Mutta huomenna, huomenna se varmaan onnistuu.»
+
+Ja hän oli oikeassa.
+
+Yhtä hengästyneenä kuin edellisenäkin iltana, mutta ilosta loistavin
+silmin astui hän kymmenen korvilla huoneeseen ja ojensi
+voitonriemuisena jo ovelta Boleslavia kohden tyhjät kätensä.
+
+»Luojan kiitos», ajatteli Boleslav, »neljättä kertaa en olisi hennonut
+häntä enää lähettääkään.»
+
+Ja iloisen innokkaasti alkoi Regina kertoa. Sulttaani, kahlekoira, se
+tunsi hänet ennaltaan, ja lisäksi oli hän ottanut mukaansa palasen
+siannahkaa. Sitten oli hän asettunut takaoven eteen ja kurkistellut
+avaimenreiästä. »Porstuassa on suuri kyökkikaappi, ja jos
+Helena--neiti, tarkotan--huomisaamuksi tahtoo antaa kaapista ulos
+jauhoja ja kahviksia, täytyy hänen tulla näkyviin. Ja oikein, herra,
+yhtäkkiä pilkahtaa valon kajastus silmiini ja siellä seisoo hän,
+tuskin kolmen askeleen päässä.»
+
+Boleslav huokasi. »Tuo onnellinen, joka on nähnyt hänet omin silmin.»
+
+»Avaan nyt oven aivan hiljaa ja huudan; Helena! Neiti Helena! Kun hän
+minut huomaa, huudahtaa hän ja pudottaa kynttiläjalan kädestään...
+Helena, sanon minä, en tahdo tehdä sinulle mitään pahaa.--Tässä on
+kirje junkkari Boleslavilta... Silloin valtaa hänet väristys, ja
+tuskin ottaa hän kirjeen kädestäni. Ja samalla huutaa hän aivan
+pöyristyneenä: Mene--mene pian luotani! Parhaiksi sain hänelle
+sanotuksi jotakin kirjelaatikosta--kirjelaaatikosta nostosillan luona,
+kun hän jo oli oven sulkenut ja lukinnut.--Ah, hyvä isä», lisäsi hän
+surumielisesti hymyillen, »olenhan tottunut siihen, että minua siten
+kohdellaan, mutta tällä kertaa minulla toki oli sanomia teiltä.»
+
+Boleslav nojasi päätänsä käteensä. Helenan käytös antoi hänelle
+ajateltavaa.--
+
+Epäilemättä olisi hänen ollut säästettävä Helenaa kohtaamasta tätä
+turmeltunutta lapsuutensa leikkitoveria. Oliko ihme, jos hänen siveä,
+puhdas sydämensä kouristui kokoon, kun hän näki tämän naisen?
+
+Tästä lähtien juoksi Regina jok'ikisenä päivänä nostosillalle
+katsomaan, oliko Helenalta tullut vastausta kirjelaatikkoon, joka oli
+kiinnitetty sillan kaidepylvääseen.
+
+Mutta kirjelaatikko pysyi tyhjänä.
+
+Vaikkakin Boleslavin mieliala oli alkanut kirkastua, tuli hän jälleen
+katkeraksi ja uhkamieliseksi ja kiduttavia ajatuksia syöpyi hänen
+sieluunsa.
+
+Hänen ylpeytensä ei voinut sallia, että hänet hylkäsi nainen, jota hän
+rakasti, ja kuitenkin oli hänestä epäilemätöntä, että Helena oli
+sanoutunut hänestä irti eikä tahtonut olla hänen kunniattoman elämänsä
+kanssa missään tekemisissä.--Kun Boleslav näki, että toivo saada
+nuoruutensa lemmitty omakseen petti, tuntui hänestä kuin samalla
+menisi pirstoiksi koko hänen tulevaisuutensa tehtävä.
+
+Kului päiviä, ennenkuin hän kykeni tempautumaan irti tästä tunteesta;
+vasta kun odotuksen kuumeinen levottomuus alkoi tyyntyä, palasi rauha
+ja voima verkalleen takaisin.
+
+Hän ryhtyi uudelleen työhönsä ja etsiskeli todistuksia isänsä
+syyllisyyttä vastaan.
+
+Todistukset sekaantuivat. Kirjeet, joissa isää kohdeltiin lujana
+preussilaisena isänmaan ystävänä, olivat ristiriidassa toisiin
+kirjeihin, joissa häntä pidettiin puolalaisen vapaustaistelun
+etuvartiana. Ne saattoivat tosin olla kauniita puheenparsia horjuvan
+täydelliseksi voittamiseksi, mutta niiden julkaiseminen olisi
+merkinnyt vainajan kytkemistä vielä kerran kaakinpuuhun.
+
+Ainoana virkistyksenä tässä toivottomassa taistelussa totuutta vastaan
+olivat iltahetket, jolloin Reginan läsnäolo sai hänet toisiin
+ajatuksiin. Hänet valtasi omituinen levottomuuden ja viehätyksen
+sekainen tunne heti kun tyttö istuutui häntä vastapäätä. Monta kertaa,
+kun Boleslav korviaan heristäen kuulosteli hiljaista liikuntaa
+kyökissä, valtasi hänet äkillinen pelko, niin että hän oli vähällä
+hypähtää pystyyn ja huutaa tytölle: »Jää sinne--älä tule!» Ja sentään
+huoahti hän tyydytettynä tämän astuttua huoneeseen.
+
+»Yksinäisyys se vetää minua häneen», sanoi hän usein yksikseen.
+»Hänellä on sentään ihmiskasvot, ja ihmisääni helähtelee hänen
+huuliltaan.»
+
+Usein, kun Regina ompeluksensa ääreen kumartuneena vaieten teki
+työtään, saattoi Boleslav olla nukkuvinaan ja silmät ummessa
+kuunnella hänen hengitystään. Sen synnyttämä täyteläs, verkalleen
+huoahteleva ääni kuului Boleslavin korvissa hillityn vienolta
+soitolta. Se oli kuin luoteen ja vuoksen vaihtelu elinvoiman
+valtameressä. Istuttuaan kauan aikaa kumarassa asennossaan oikaisihe
+tyttö äkkiä suoraksi ja ojensi molemmat käsivartensa nyrkkiin
+puristettuine käsineen tuolin selkänojan sivuille, niin että rinnan
+pyöreä kupu pisti esiin valtavana kaarroksena ja miltei näytti
+uhkaavan reväistä pukuverhonsa. Oli kuin hänen täytyisi tuontuostakin
+tunnustella sitä uhkuvaa elinvoimaa, joka poreillen kuohui hänessä.
+
+Sitte vaipui hän jälleen kumaraan ja ompeli rauhallisesti edelleen.
+
+Ei kestänyt kauan, ennenkuin nämä yhteiset illanistujaiset tulivat
+Boleslaville mieluisaksi tavaksi, josta hän tuskin saattoi luopua.
+Lamppu valaisi puolta kirkkaammin, kun sen säteet heijastelivat
+takaisin valkoisesta palttinasta, kellon vaskiviisarit kulkivat puolta
+nopeammin, kun kärsimättömät silmäykset eivät enää olleet niitä
+kiirehtimässä. Tuuli, joka ennen oli aivan uhkaavana vinkunut ja
+suhissut puiden oksissa, humisi nyt hiljaa ja vienosti kuin
+kehtolaulua hyräillen, ja itse hauraan katon orretkaan eivät nyt
+natisseet ja narisseet niin kovasti.
+
+Kammolla hän odotti niitä iltoja, joina Regina hämärän tullen
+laittautui taipaleelle Bockeldorfiin, ja monet kerrat oli hän
+ajatellut lyöttäytyä tytön matkaan. Mutta tuo yhdessäolo, joka näytti
+muodostuvan niin ystävälliseksi, kantoi myrkkypistintä muassaan.
+
+Monta kertaa, kun hän oli kauan tuijottanut tyttöön, ahdisti häntä
+kiduttava halu kaivautua Reginan menneisyyden haavoihin ja saada
+selville hänen suhteensa vainajaan. Pitkän aikaa hän jaksoi pitää
+omana tietonaan kysymykset, jotka polttivat hänen kieltään, sillä hän
+tunsi, ettei niistä koituisi paljoakaan hyvää; mutta sivupolkuja hiipi
+halu uudelleen hänen mieleensä.
+
+»Hän on ainoa, joka oli tihutyön todistajana», tuumi hän itsekseen,
+»vieläpä enemmänkin--ainoa rikostoveri--hän yksin voi minulle
+vastata.»
+
+Ja eräänä iltana katkaisi hän jyrkän vaativasti äänettömyyden, joka
+niin kauan oli osottautunut hyväätekeväksi.--Regina kalpeni ja päästi
+kätensä hervottomina vaipumaan helmaansa.
+
+»Te vaan tulette taas minulle vihaiseksi, herra», sammalsi hän.
+
+»Tee mitä käsken.»
+
+Regina tapaili sanoja. »Siitä on jo niin pitkä aika», rukoili hän,
+»enkä minä osaa kertoakaan.»
+
+»Ainakin voit vastata kysymyksiini!»
+
+Silloin Regina alistui kohtaloonsa.
+
+»Kuka sinua ensiksi kehotti yölliselle retkelle?»
+
+»Armollinen herra.»
+
+Boleslav puristi huulensa yhteen. »Kuinka se tapahtui?»
+
+»Armollinen herra oli käskenyt minun palvella pöydässä. Ja hän antoi
+sytyttää suuren kynttiläkruunun, joka ei muulloin milloinkaan
+palanut, ja ranskalaisten upseerien kultaiset univormut säkenöivät
+tässä valossa, niin että silmiäni aivan huikaisi, kun vein liemiruokaa
+saliin.--Silloin nauroivat he kaikki ja osottelivat minua ja puhuivat
+ranskaksi jotakin, jota en ymmärtänyt.»
+
+»Kuinka monta heitä oli?»
+
+»Viisi, ja muuan harmaahapsinen oli eversti. Ja kun tulin
+liemilautasen kanssa everstin luo, joka kulisi kullassa ennen muita,
+kietaisi hän kätensä vyötärölleni. Mutta minä laskin lautasen
+käsistäni ja näpsäytin häntä sormille. Silloin nauroivat he jälleen,
+ja armollinen herra sanoi: »Älä ole tuhma, Regina!» Silloin hävetti
+minua, että juuri armollinen herra oli minulle niin sanonut, ja sanoin
+aivan ääneen, että saa olla ruoka tarjoilematta, jos minun täytyy
+pitää moisia häväistyksiä hyvänäni.--Silloin nauroivat he vielä
+kovemmin, ja eversti alkoi puhua saksaa, hänen puheensa kuului aivan
+lapsen lepertelyltä, ja hän sanoi: »Sinä on kaune, urho tyttö.» Ja
+armollinen herra sanoi sitten: »Tyttö, josta voi teille olla suurta
+hyötyä--» tai jotakin sellaista. Ja kun lopuksi toin likööriä, veti
+hän minut luokseen ja kuiskasi korvaani, että minun oli tultava yöllä
+hänen luokseen.»
+
+Boleslav hypähti pystyyn. »Ja mitä sinä teit?»
+
+Regina loi silmänsä maahan. »Ah, herra», pyysi hän, »miksi kysytte
+vielä? Olinhan tehnyt sen jo usein ennenkin enkä lainkaan ajatellut
+siinä olevan mitää pahaa.»
+
+Boleslav tunsi kuumasti kuohuvan sisällään.
+
+»Kuinka vanha olit silloin?»
+
+»Viidentoista.»
+
+»Ja niin turmeltunut, niin...» Hänen äänensä tukahutti suuttumus.
+
+Regina katsoi häneen sanomattoman surullisesti. »Tiesinhän, että
+tulette vihaiseksi,» vastasi hän, »mutta enhän voi tehdä itseäni
+paremmaksi kuin olen.»
+
+»Jatka!»
+
+»Ja kun puoliyön aikaan menin hänen luoksensa, oli hän vielä valveella
+ja jalkeilla ja käveli pitkin askelin pöydän ympäri ja kysyi minulta,
+tahdoinko ansaita paljon rahaa. Kyllä, armollinen herra, sanoin
+siihen, sen teen mielelläni, sillä silloin olin vielä köyhä. Ja sitten
+kysyi hän minulta, pelkäsinkö pimeää. Silloin nauroin ja arvelin, että
+sen tiesi hän itse parhaiten. Ja sitten teki hän vielä parisen
+kysymystä minua koetellakseen, ja vihdoin hän kysyi, luulinko voivani
+viedä ranskalaiset yhden tunnin kuluessa Kissanportaan ylitse ja
+metsän lävitse. Silloin aloin itkeä, sillä ranskalaiset elämöivät
+hirveästi linnassa ja juoksentelivat tyttöjen jälestä kaikissa
+nurkissa, ja minä pelkäsin, että minulle voitaisiin tehdä väkivaltaa.»
+
+»Pelkäsit siis kuitenkin sitä?» pisti Boleslav ivallisesti hymyillen
+väliin.
+
+»Niin--ja sanoin armolliselle herralle, etten tee sitä ikipäivinä.
+Silloin tuli hän hirveän vihaiseksi ja kouristi minua molemmista
+olkapäistä, niin että lysähdin polvilleni, ja huusi minulle, että olin
+kiittämätön lunttu--ja että hän ajaisi minut pilkalla ja häpeällä
+takaisin kylään--ja että hän sanoisi kirkkoherralle, mikä oikeastaan
+olin, niin että joutuisin kirkkokurin kärsimään--ja samalla hän
+kuristi minua kurkusta--ja silloin, herra, kun aloin olla aivan
+tukehtumaisillani--»
+
+»Lopeta», sanoi Boleslav, tarttui kirjeihin, joiden piti näyttää
+toteen isän viattomuus, ja repäisi ne keskeltä kahtia.------
+
+
+
+
+XII.
+
+
+Seuraavana aamuna otti hän pyssyn asekaapista ja meni lumiseen
+metsään. Koko päivän hän harhaili ympäri metsiä ja rämeitä kohtaamatta
+ainoaakaan ihmisolentoa. Metsäkauriit ja jänikset saivat häneltä hyvän
+rauhan, hän tuijotti niiden ohitse tyhjään ilmaan.
+
+Illan hämärtyessä palasi hän väsyneenä ja kurjana kotia kohden.
+Kissanportaan luona seisoi Regina liikkumatonna kuin kivikuva häntä
+odottamassa. Kun hän näki herransa tulevan, yritti hän ensin syöksyä
+tätä vastaan, mutta malttoi mielensä, kääntyi äkkiä ja kulki hiljaa
+nauraen ja jupisten hänen edellään kotiin.
+
+Äänetönnä kuten ainakin toi Regina hänelle ruoan. Hän söi ja tuijotti
+eteensä maahan. Silloin hän yhtäkkiä kuuli Reginan puhkeavan lyhyeen,
+suonenvedon tapaiseen nyyhkytykseen.
+
+»Mikä sinun on?» huusi hän, heräten mielihauteistaan.
+
+Mutta Regina juoksi tiehensä vastaamatta hänelle mitään.
+
+Hän oli lähtemäisillään jälkeen, mutta puri sitten hampaansa yhteen ja
+istuutui paikoilleen. Synkkä vihankauna kihelmöi hänen mielessään. Hän
+ei voinut antaa Reginalle anteeksi sitä, että tämä oli vienyt häneltä
+harhaluulon, jossa hän jo viikkoja oli niin hyvin viihtynyt.
+
+Mutta nyt oli juotava kalkki pohjaan, kuinka katkeralta sakka
+maistuikaan.
+
+Kotvan kuluttua astui Regina huoneeseen valmiina lähtemään kylille.
+
+»Aiotko johonkin?» kysyi Boleslav tuikeasti.
+
+Regina piti päätänsä puoleksi poispäin käännettynä, jottei toinen
+näkisi hänen itkettyneitä silmiään. »Huomenna on jouluaatto, herra. Ja
+kauppias sanoi tahtovansa olla pyhäyönä rauhassa.»
+
+Jouluaatto, pyhä yö! Kuinka kummalliselta, kuinka satumaiselta se
+kuului! Maailmassa oli siis vielä iloa ja ilojuhlia olemassa? Yhä
+vielä pyörittiin riemuiten säteileväin joulukuusten ympärillä?
+
+»Tahtoisit kai sinäkin saada lahjasi?» kysyi Boleslav katkerasti
+hymyillen.
+
+»Oh, herra», vastasi Regina, »sellainen ei ole ollut täällä tapana.
+Luulen, etten siitä lainkaan iloitsisi.»
+
+»Miksi et?»
+
+Regina ei vastannut. »Päästäkää minut menemään, herra», pyysi hän
+tuskaantuneena.
+
+»Minulla olisi vielä paljon sinulta kysyttävää, Regina.»
+
+»Sen täytyy jäädä, herra, muuten--»
+
+»Mene sitten!».
+
+»Hyvää yötä, herra!»
+
+»Hyvää yötä!» Mutta vielä kerran huusi Boleslav hänet takaisin.
+
+»Sano minulle ensin, miksi äsken niin nyyhkytit.»
+
+Reginan itkun punottamat silmät loistivat kainosta onnesta.
+
+»Voittehan sen arvatakin, herra», sammalsi hän.
+
+»En ollenkaan.»
+
+»Minä kun pelkäsin, ettette enää laisinkaan palaisi.»--Sitten kääntyi
+hän oveen. Hänen askelensa hälvenivät yöhön.--
+
+Seuraavana aamuna heräsi Boleslav kohinaan ja ulvontaan, joka jo
+kotvan aikaa oli värisyttävänä tunkeutunut hänen unenhorroksiinsa.
+
+Myrsky riehui ylimmillään. Poppelipuiden latvat pieksivät
+toisiaan--maata lakaisivat valkoiset pilvet--mutta ilma oli
+kirkas--lumipyryn tuloa ei tarvinnut pelätä.
+
+Hän ei voinut viihtyä autiossa, kylmässä talossa. Hänen täytyi
+ulkoilmaan, myrskyn tuoksinaan.
+
+»Tytöllä on kova päivätyö tänään», tuumi hän itsekseen, pohjatuulen
+syytäessä jäähileitä hänen kasvoilleen, niin että hän oli
+tukehtumaisillaan.
+
+Metsässä oli hieman parempaa. Siellä riehui tuuli itsensä väsyksiin
+puiden latvuksia vasten, jotka natisten ja parahdellen pieksivät
+toisiaan. Hän kulki eteenpäin tietämättä mihin, ja lopulta huomasi
+hän kulkevansa Bockeldorfiin vievää tietä.
+
+»Näyttäähän melkein kuin juoksisin häntä vastaan» tuumi hän
+harmistuneena ja poikkesi raivaamattomaan viidakkoon.
+
+On sentään merkillistä, ajatteli hän, kuinka tuollainen alhainen
+olento kykenee, kun päivästä päivään elää hänen kanssaan yhdessä,
+kotiutumaan vakavan ja kaikkea muuta kuin kevytmielisen miehen
+ajatuksiin. Miltei tuskissaan sai hän tänään selville, kuinka hän
+tunsi päivä päivältä tyttöä lähenevänsä, kuinka moni ominaisuus, jota
+hän ennen oli inhonnut, katsoen sen todistavan tytön turmeltunutta
+luontoa, alkoi näyttää ymmärrettävältä ja anteeksi annettavalta, jopa
+suurenmoiseltakin.
+
+Oli epäilemätöntä, ettei tytön alituinen läheisyys tehnyt hänelle
+hyvää. Tyttö veti häntä alaspäin kurjan elämänsä mutaan.
+
+Siitä oli tehtävä loppu. Ennen kaikkea oli välttämätöntä, että hän
+loitonsi tytön läheisyydestään ja palautti hänet halvan palvelustytön
+asemaan. Joulujuhla tarjosi hänelle tilaisuuden maksaa Reginalle
+palkka, niin runsas ja ylenmääräinen, että hän kerta kaikkiaan oli
+ainaiseksi vapautunut kiitollisuuden velastaan tuota naista kohtaan.
+Muutamalla kynänvedolla tahtoi hän turvata hänen tulevaisuutensa ja
+samalla ostaa itselleen oikeuden pitää häntä sinä mikä hän todella
+oli--maaorjanansa.
+
+Tänään sai Regina viimeisen kerran tehdä hänelle seuraa. Vielä
+tarvitsi Boleslav häntä ja hänen todistustaan, sillä nyt, kun sulku
+oli murrettu, tahtoi hän tietää kaiken. Erittäinkin tapahtumat noina
+kahtena hirveänä yönä, jotka seisoivat vastatusten kuten syy ja
+sovitus, veri ja tuli.
+
+»Ja kun hän on minulle kaiken tunnustanut», ajatteli Boleslav,
+»lähetän hänet lasimajaansa, johon hän kuuluu. Polttakoon liedellään
+koko puiston, jos hänen on kylmä.»
+
+Mutta eihän tämäkään käynyt laatuun, että täällä yksinäisyydessä tyttö
+yhä pyöri hänen päässään. Tästä sopimattomuudesta oli tehtävä loppu.
+
+Jänis, joka omia aikojaan loikkien osui hänen tiellensä, sai hänet
+toisiin ajatuksiin. Hän ampui ja osui. Jänönen teki kolme kuperkeikkaa
+ja jäi silmälleen makaamaan.
+
+»Tämäkös häntä ilahuttaa», tuumi hän ripustaen saaliin hartioilleen.
+Niin, hän ajatteli jälleen Reginaa.
+
+Taivas oli sillävälin vetäytynyt pilveen. Valkoisia, pisteleviä
+lumikuuroja pelmahteli puiden välitse metsän sisään. Puiden latvojen
+kohinaan ja suhinaan sekaantui rajuja, sihiseviä ääniä, jotka
+värisyttivät häntä luita ja ytimiä myöten.
+
+Kompassi näytti hänelle kotitien. Hänen jouduttuaan avoimille kedoille
+oli lumimyrsky yltynyt täyteen ankaruuteensa. Hän saattoi sen käsissä
+tuskin pysyä pönkillään... Lumipyörteet pimittivät ilman. Puiston
+pensaikosta, joka tuskin saattoi olla kolmensadan askelen päässä, ei
+hän erottanut vilahdustakaan.
+
+»Toivottavasti hän on jo kotona», ajatteli Boleslav ja ponnisteli
+eteenpäin.
+
+Kissanportaalla oli nuorta lunta. Mutta jälkiä ei siinä näkynyt. Tosin
+oli tuisku voinut ne jo lakaista umpeen.
+
+Hänen sydämensä alkoi sykkiä kovemmin. Hän juoksi kotiin, huusi tytön
+nimeä--mutta ääntäkään ei kuulunut vastaukseksi. Liesi oli kylmä,
+vuoteet koskemattomat.
+
+Regina oli siis keskellä lumipyryä, jota hän pelkäsi enemmän kuin
+schrandenilaisia.
+
+Boleslavia kidutti sietämätön levottomuus. Hän juoksi huoneesta
+toiseen, teki tulen, sammutti sen jälleen, koetti syödä ja heitti
+miltei inholla veitsen kädestään.
+
+Sitten tuntui hänestä hätäilynsä naurettavalta. Olihan tyttö
+taivallellut kuuden talven myrskyt ja tuiskut eikä ollut koskaan
+joutunut onnettomuuteen. Miksi hänen pitäisi juuri tänään----
+
+Aikaa tappaakseen istuutui hän kirjotuspöydän ääreen ja kirjotti
+vapisevin käsin lahjotuskirjan. Numeroluvussa, jota se koski, oli
+kolme nollaa--Regina saattoi olla tyytyväinen.
+
+Ilma pimeni yhä. Kellonviisari osotti vasta kolmea, ja sentään näytti
+jo yö olevan tulossa.
+
+Silloin ei hän enää voinut olla kauemmin kotona. Ainakin
+Kissanportaalle tahtoi hän mennä tyttöä tähystelemään.
+
+Portaalla täytyi hänen pitää lujasti käsipuusta kiinni, jottei myrsky
+tempaisi häntä alas. Puulaitos natisi kaikissa saumoissaan. Jäällä
+syvällä hänen allaan karkeloivat lumipyörteet. Liljanvarsia kohosi
+hänen eteensä ja ne vaipuivat kokoon muodostaen lumikinoksia, jotka
+seuraavassa tuokiossa myrskyn ajamina kiitivät pois jättääkseen sijaa
+toisille. Pyhän neitsytkuvan kukkastarha sukelsi hänen sielunsa
+silmien eteen, mutta katosi kohta, ja muita kuvia tuli sijaan.
+
+Ja äkkiä näkyi harmaasta hämärästä varjo, joka tuli raskaasti ja
+hoippuen lähemmäksi.
+
+»Regina! Luojan kiitos!»
+
+Boleslav oli vähällä rientää tyttöä vastaan, mutta silloin värisytti
+häntä polttava häpeän tunne, joka lamautti hänen jäsenensä ja ajoi
+veren sydämeen.
+
+Tällä samalla paikalla, jolla hän odotti Reginaa, oli tämä eilen
+seisonut tähystellen hämärään, huolissaan hänen tähtensä, kuten hän
+nyt Reginan tähden.
+
+Hetken ajan tuntui hänestä kuin täytyisi hänen pujahtaa pensaikkoon,
+jottei Regina häntä näkisi, mutta samassa alkoi häntä hävettää tämä
+häveliäisyytensä ja hän astui portaalle tyttöä vastaan.
+
+»Sinulla on ollut vaikea matka», huusi hän tytölle ja tahtoi ottaa
+säkin, jota tämä kantoi selässään.--
+
+Mutta Regina väisti häntä nopeasti ja kohotti kyynärpäänsä torjuen
+häntä kohden. Puhua ei tyttö voinut, sillä hänen suunsa ja nenänsä
+olivat paksun villahuivin peitossa.
+
+Äänettöminä kulkivat he perätysten. Eteisen kynnyksellä kääntyi Regina
+häneen ja päästi huivin kasvoiltaan.
+
+»Minulla olisi teille pyyntö, herra», sanoi hän läähättäen.
+
+»No?»
+
+»Olkaa puolen tuntia ulkona tai keittiössä, jotta ehdin lämmittää ja
+siistiä hieman.»
+
+»Mutta täytyyhän sinun toki ensin levätä?»
+
+»Myöhemmin, herra, jos sallitte.»--
+
+Ja Regina meni huoneeseen, missä laski pimeässä kantamuksensa maahan.
+
+»Askaroikoon hän rauhassa sisällä», ajatteli Boleslav ja kääntyi
+raunioita kohden, etsiäkseen sieltä suojapaikkaa.
+
+Kellariholvista huokui lämmintä. Hän sytytti kynttilän ja meni
+niljakoita portaita alas. Hänestä tuntui niin hyvältä, niin keveältä,
+ikäänkuin juhla olisi tuonut hänelle mitäkin ihmeellisiä riemuja.
+
+Hän näki viinipullojen viheriöine ja punaisine päähineineen
+kurkistelevan hyllyiltään.
+
+»Hänelle täytyy näyttää, että nyt on joulu!» sanoi hän hymyillen ja
+veti takimaisesta nurkasta, mihin aarteiden aarteet olivat talletetut,
+pari hämähäkinverkkojen peittämää pulloa. Niiden sisällä helmeili
+neste, jonka jo kahdeksannentoista vuosisadan aurinko oli kypsyttänyt.
+
+Hänelle muistui mieleen äskeinen päätös, mutta senhän piti vasta
+huomenna astua voimaansa. Jouluyönä liittyivät yhteen nekin, jotka
+eivät yhteen kuuluneet, jouluyönä ei saa kellään olla yksinäistä eikä
+ikävää.
+
+Reginan toivomusta totellen käveli hän puolisen tuntia edestakaisin
+holvissa, jonka muurista kiiluva jääkerros säihkytti säteitään häneen.
+Sitten otti hän pullot kainaloonsa ja nousi jälleen myrskyiseen
+yöhön.
+
+Rakennusta lähetessään huomasi hän kummakseen, että sen ikkunaluukut
+olivat suljetut, jota ei ollut milloinkaan ennen tapahtunut.
+
+»Olisikohan myrsky puuskahdellut raoista sisään?» ajatteli hän
+itsekseen, mutta raothan olivat olleet aivan tiiviit.--Vasta eteiseen
+astuttuaan hän näki arvotuksen iloisen ratkaisun. Siellä seisoi Regina
+onnesta säteillen ja hämillään ja tempasi oven seposelälleen hänen
+edessään. Kummastuneena jäi hän paikoilleen seisomaan.
+
+Kynttilän loiste ja kuusen tuoksu virtasi juhlallisena häntä vastaan.
+Valkoisella liinalla katetulla keskipöydältä seisoi joulukuusi, jonka
+oksilla paloi kynttilöitä ja riippui kultaisia omenia. Koko huone
+helotti rauhallisen juhlallisessa loisteessa.
+
+Kertaakaan ei ollut vielä joulukuusta häntä varten sytytetty.
+Vierailla kynnyksillä oli hän kostein silmin tuijotellut vieraan onnen
+loistoon.--
+
+Missä oli Regina? Hän seisoi hänen takanaan eteisen perimäiseen
+nurkkaan painautuneena ja katseli kainolla ylpeydellä herraansa.
+
+Boleslav tarttui hänen käteensä ja veti hänet huoneeseen.
+
+»Kuinka tämän ajatuksen olet saanut päähäsi, lapsi?»
+
+»Kauppiaan rouva koristeli parhaillaan joulukuustaan, kun saavuin
+sinne aamulla kolmen aikaan. Ja koska se näytti minusta niin
+kauniilta, ajattelin: Hänelläkin täytyy olla joulukuusensa, jotta hän
+tietäisi, että joku hänestäkin huolehtii.--Ja sitten pyysin nähdä,
+miten omenia kullataan, ostin niitä koko joukon ja kynttilöitä myös,
+ja otin säkin mukaani, ettette huomaisi heti kuustani.»
+
+»Ja kuka antoi sinulle sen? »
+
+»Sen taitoin metsän reunasta kotia lähetessäni.»
+
+»Keskellä myrskyä?»
+
+Regina naurahti ylenkatseellisesti. »Tuollaiset pienet tuulen
+puhallukset, herra, eivät tee minulle mitään.» Ja äkkiä puhkesi hän
+raikkaaseen riemuhuutoon: »Oi, katsokaas vain, herra, kuinka kauniisti
+se palaa ja kuinka pyhältä se näyttää! Eikö se todellakin ole aivan
+pyhän näköinen? Sen olisi voinut jokin enkeli tuoda tänne.»
+
+Boleslav myönsi hymyillen ja sanoi hänelle parisen kiitossanaa
+väkinäisesti teeskennellen alentuvaisuutta, sillä hän pelkäsi
+tulevansa liian sydämelliseksi.
+
+Mutta jo tämäkin tuntui Reginasta liian paljolta. »Miksi puhutte niin,
+herra?» sanoi hän rukoilevasti nuhdellen. »Kaikkihan on laitettu
+teidän rahoillanne. Minullahan ei ole mitään. Olen vain köyhä
+tyttö--muuten--oh--muuten!» Ja hän pani kätensä päälaelleen ristiin.
+
+Boleslav tuli ajatelleeksi lahjakirjaansa. »Jotta näkisit, että
+minäkin olen ajatellut sinun jouluasi», sanoi hän ja ojensi hänelle
+paperin.
+
+Kummastuneena katsoi Regina herraansa. »Onko minun se luettava?» sanoi
+hän ja tarttui kunnioittavasti paperiin kahdella sormella.
+
+Tavailtuaan kirjotusta tarpeeksi asti katseli hän neuvotonna
+ympärilleen kaikille tahoille.
+
+»Etkö ymmärrä sitä?».
+
+»Oi--ymmärtäisin ... kyllä, herra.--Mutta--ensiksikin ... ette voi
+sitä tosissanne tarkottaa... Ja sitten ... jos olisitte
+tosissannekin, mitä minä niillä tekisin?»
+
+»Turvaat tulevaisuutesi!»
+
+»Tulevaisuutenihan on turvattu... Minulla on hyvä ruoka ja puettuna
+käyn kuin mikäkin herrasneiti. Mitä minulta sitten vielä puuttuu!»
+
+»Mutta emmehän toki voi ainaiseksi jäädä yhteen!»
+
+Regina päästi hätähuudon. »Tahdotteko ajaa minut pois, herra?»
+huudahti hän puristaen kätensä ristiin.
+
+»En toki! Mutta ajatteles, että kuolisin--»
+
+Regina pudisti tuumaillen päätänsä. »Silloin kuolen minäkin», sanoi
+hän.
+
+»Tai että minun täytyisi lähteä sotaan--»
+
+»Silloin tulen mukaan kenttäkaupittelijana.»
+
+Reginan itsepintaisuus alkoi Boleslavista tuntua sietämättömältä.
+»Tee, kuten tahdot», sanoi hän, »mutta ota, mitä sinulle annan.»
+
+Regina näytti keksineen pelastavan ajatuksen. »Hyvä, herra», huudahti
+hän, »otan sen, mutta ensi jouluksi lahjotan teille sen edestä, mitä
+hyväksi näen.» Ja onnellisena tässä toivossaan juoksi hän ulos.----
+
+Joulukuusi oli sammunut. Uuninnurkassa seisoi se synkkänä ja
+häveliäänä, ja vain tuontuostakin pilkahti sen kultaisista koristeista
+kimmellys pöydän luo, jossa herra ja palvelijatar istuivat
+vastatusten.
+
+Regina oli tänään saanut syödä illallista yhdessä Boleslavin kanssa,
+oli käyttäytynyt pöydässä sangen kömpelösti ja tuskin hennonut pistää
+palaakaan suuhunsa. Suuri, odottamaton onni pani hänen päänsä
+pyörälle. Nyt olivat jo lautaset korjatut pois. Vain laseja ja pulloja
+oli vielä heidän välillään. Regina joi vanhaa, tulista viiniä pitkin,
+ymmärtämättömin siemauksin.--Nyt hehkuivat hänen kasvonsa. Hänen
+silmissään, jotka kimmelsivät puoleksi ummistuneiden luomien alta, oli
+kostea kiilto. Hän ojentelihe ja venyttelihe tuolillaan. Villi
+velttous herpaisi hänen jäseniään.
+
+»Oletko väsynyt, Regina?»
+
+Tyttö pudisti kiihkeästi päätään. Hänen pelkonsa herraansa kohtaan
+näytti kadonneen. Miltei ylimielinen oli se loiste, joka tuontuostakin
+leimahti hänen riemunhurmaamista silmistään.
+
+Viini valoi liekkejä Boleslavinkin suoniin. Hänen katseensa oli kuin
+lumottuna kiintynyt Reginan vartaloon, joka vääntelihe ja venyttelihe
+hurmaavana kuin menadi.
+
+Sillävälin raivosi ulkona myrsky, vinkui nurkissa ja viskoi rapisevia
+lumikuuroja ikkunaluukkuja vasten. Katto-orret kitisivät ja natisivat,
+ikäänkuin hauras puu olisi nurjahtamaisillaan irti saumoistaan.
+
+»Pelkään, että tapahtuu jokin onnettomuus», sanoi Boleslav kuunnellen.
+
+»Tapahtukoon vain», vastasi Regina haaveellisesti hymyillen ja
+kyyristyi kokoon. Ja sitten alkoi hän aivan itsestään lörpötellä. »En
+luule, että minulle on hyväksi, herra, kun te olette minulle niin
+hyvä. Koko ikäni olen saanut vain lyöntejä--ensin isältäni, sitten
+häneltä--puhumattakaan vieraasta väestä. Ja en kai ole parempaa
+ansainnutkaan. Mutta kun te minua hemmottelette, voin tulla
+ylpeäksi--ja ylpeys on vika sangen suuri, sanoi kirkkoherra ... voin
+luulla, että olen muuttunut prinsessaksi ja ettei minun enää tarvitse
+palvella.»
+
+Hän purskahti vallattomaan nauruun ja päästi käsivartensa rentoina
+vaipumaan kupeilleen. Hiljaa, ikäänkuin itsekseen puhuen, jatkoi hän:»
+Muuten onkin jo epäiltävää, olenko palvelustyttö. Monta kertaa tuntuu
+minusta kuin olisin lumottu prinsessa--ja te, herra, minut
+vapauttaisitte.--Teettekö sen, hä?»--
+
+Ja hän vilkuili viinilasinsa vieritse Boleslaviin.
+
+Boleslav nyökäytti hänelle ystävällisesti päätänsä. Nauttikoon vain
+tyttö unelmistaan. Olihan jouluaatto.
+
+»Onhan ollut tapauksia», jatkoi Regina, »jolloin prinsessa on
+muuttunut ihan tavalliseksi sammakoksi. Sitäkin ovat ihmiset
+heitelleet kivillä ja sylkäisseet sen nähdessään ja huutaneet: Lyökää
+kuoliaaksi mokoma inhottava sammakko. Ja sentään on sen sisällä
+piillyt prinsessa.»
+
+»Uskotko sinä sitten lastensatuja?» kysyi Boleslav kummissaan.
+
+Regina naurahti itsekseen. »En, herra. Mutta kun on niin monet kerrat
+vuodessa yksikseen ja taipaleella, täytyy olla jotakin ajateltavaa. Ja
+kun sade kohisee ja tuuli ulvoo--kuulkaahan vain, mitä ilvettä se
+pitää--ajatelkaapas, että nyt olisin tiellä. Ja usein olen niin ollut
+taipaleella. Mutta en siitä välittänyt mitään. Metsään päästyäni olen
+kysynyt itseltäni: Tahdotko olla kuningatar ja istua kultaisella
+istuimella tai tahdotko olla katolilainen pyhä neitsyt ja saada
+rakkaan herramme ja vapahtajamme pojaksesi, tai tahdotko olla
+paholaisen isoäiti ja korventaa schrandenilaiset piellä ja
+tulikivellä, tai tahdotko mieluummin olla armollinen rouva ja»----Hän
+vaikeni äkkiä.
+
+»Ja?»
+
+Regina ojensihe ja naurahti hämillään. »Sitä en sano--se on liian
+tuhmaa.--Lyhyesti sanoen, minun tarvitsee silloin ainoastaan valita.
+Ja tallustaessani yön hämyssä ja sumussa, kuvittelen tätä kaikkea
+mielessäni ja joudun huomaamattani Bockeldorfiin, ikäänkuin olisin
+lentänyt ilman halki. Monta kertaa ajattelenkin lentäväni. Ja silloin
+todellakin lennän. Elämässä on laita aivan kuin saduissakin. Eikös
+olekin, herra?»
+
+Boleslav katseli tyttöä uteliaana ja ihmeissään, ikäänkuin ei olisi
+häntä vielä koskaan nähnyt. Ja tosiaankin vilkaisi hän ensi kerran
+tytön sieluun, kun viini oli päästänyt tämän kielen siteistään. Nyt
+selvisi hänelle moni seikka, joka ennen oli hänestä tuntunut tytössä
+käsittämättömältä.
+
+»Onnellinen olento», jupisi hän.
+
+»Niin olenkin», vastasi Regina uhmaten ja nojaten kyynäspäällään
+pöytään katseli Boleslaviin ikäänkuin hilpeästi taisteluun vaatien,
+»Kun saan näin istua täällä kanssanne ja juoda viiniä ja minua
+kohdellaan kuin ihmistä ainakin, tuntuu aivan kuin olisin taivaassa...
+Luuletteko muuten, että kerran pääsen sinne?... Minä en sitä usko!
+Olen liian huono tyttö... Ja oikeastaan pelkäänkin sinne joutua...
+Helvetissä on minusta paljon hauskempaa... Sinne minä kuulunkin...
+Kirkkoherrallakin oli tapana sanoa, että minä olen pirunsikiö, enkä
+minä sitä ollenkaan pannut pahakseni. Miksi pahottelisinkaan? Minä
+olin paholainen ja Helena enkeli. Niin oli kaikki oivallisesti
+laitettu laadulleen!... Eikö tosiaankin Helena näyttänyt aivan
+ilmeiseltä pikku enkeliltä? Niin valkoinen ja ruusunpunainen ja silmät
+niin siniset ja kädet aina ristissä. Ja kaunis ... nauharuusuke ...
+oli hänellä aina ... kaulassaan, ja aina tuoksui hän ...
+ruususaippualle...»
+
+Boleslavia väristytti kylmästi. Hän tunsi hämärästi alentavansa
+itsensä ja lemmittynsä, jos salli tämän puolijuopuneen naikkosen puhua
+Helenasta kuin vertaisestaan.
+
+»Lakkaa!» huudahti hän käheästi.
+
+Regina vastasi vain unisella naurulla. Viini ja väsymys olivat hänet
+äkkiä saaneet valtaansa. Hän lepäsi tuolille ojentuneena, pää
+selkänojan varaan retkahtaneena, ja taisteli unta vastaan.--Kuin
+mikäkin Bakkuksen papitar lepäsi hän autuaassa hurmauksessaan.--
+
+Boleslavin povessa riehui suuttumus nousten ja laskien kuten myrskyn
+puuskatkin ulkona.
+
+»Tuollaista saa viini aikaan», ajatteli hän ja joi. Hän tahtoi
+herättää Reginan, lähettää hänet keittiöönsä, mutta ei kyennyt
+irrottamaan hänestä katsettaan. Ja vähitellen hän tuli leppeämmälle
+tuulelle.
+
+»Hän ei tarkottanut sillä pahaa»,--ajatteli hän ja puristi käsiään
+yhteen astuen aivan Reginan luo. »Tämähän on viime kerta, kun hän
+istuu täällä sisällä luonani, ja huomenna on kaikki unhotettu.
+Huomenesta lähtien saa hän minussa nähdä ainoastaan herransa.»
+
+Hänelle johtui mieleen, mitä kaikkea hän oli aikonut tytöltä
+kysyä.--»Hyvä näinkin», ajatteli hän edelleen. »Miksi tärvellä
+jouluyötänsä. Toisella kertaa.»
+
+Myrsky näytti yhä yltyvän. Salvat ruskivat, luukut
+tärisivät.--Oikeastaan oli julmaa ajaa tyttöä jääkylmään
+lasihuoneeseen, mutta mitäpä auttoi sääli?
+
+»Regina!» huusi Boleslav tarttuen hänen olkapäihinsä.--
+
+Samassa kuului romahdus, jyry, paukkina niin hirvittävä, että muurit
+tuntuivat horjuvan ja maa aivan aukeavan.
+
+Regina kirkaisi kimakasti, koetti kouristautua Boleslavin käteen,
+mutta vaipui sitten paikoilleen. Boleslav meni ulos ottaakseen melun
+syystä selvää. Eteisessä ei ollut mitään huomattavaa; mutta kun hän
+avasi lasihuoneen oven, pelmahti tuiskunpuuska häntä vastaan aivan
+kuin ulkoilmaan astuessa. Ylt'ympäri pilkkopimeä yö. Hän palasi
+takaisin ja sytytti lyhdyn. Hävityksen kuva, joka nyt kirkkaasti
+valaistuna avautui hänen eteensä, voitti hänen pahimmatkin
+aavistuksensa.
+
+Reginan asunto, josta käsin hän oli hiljaisesti hoitanut koko
+taloutta, näytti luhistuneen kasaan.
+
+Katto oli puoleksi pudonnut sisään ja temmannut osan seinääkin
+mukanaan. Oven ja lieden välillä oli miehenkorkuinen luminietos, johon
+oli sekottunut hirsiä, tiiliä ja lasisirpaleita.
+
+Mitä nyt? Mihin Regina? Antaisiko hänkin tytön maata kynnyksellään
+kuten koiran? Mieluummin muuttaisi hän itse raunioihin ja etsisi
+makuusijansa kellariholvista.
+
+Hän oli pian tehnyt päätöksensä. Oli vain yksi keino. Siihen oli hänen
+ryhdyttävä.
+
+Hän veti Reginan vuoteen lumesta esiin, pudisteli sen huolellisesti
+eteisessä, jottei siihen jäänyt hiudettakaan, ja kantoi sen sitten
+huoneeseen. Uuninnurkkaan, puoleksi joulukuusen alle, laittoi hän
+vuoteen lattialle.
+
+Regina nukkui öljylampun rauhallisen valon kajossa.
+
+Boleslav meni hänen luoksensa ja huusi ja pudisteli häntä. Mutta häntä
+oli mahdoton saada hereille.
+
+Silloin nosti Boleslav hänet pystyyn kantaakseen hänet
+vuoteeseen.--Regina huokasi syvään, kietoi kätensä Boleslavin kaulaan
+ja laski päänsä hänen olalleen.
+
+Boleslavin sydän alkoi sykkiä kovemmin. Kukoistava naisruumis, joka
+häneen nojasi, teki hänet levottomaksi.--Puoleksi kantaen, puoleksi
+laahaten vei hän Reginan lattian poikki.--Tytön hengitys hiveli hänen
+kasvojaan viehkeän lämpimänä ... hiussuortuvat hipoivat hänen
+kaulaansa.
+
+Kun Boleslav laski tytön vuoteeseen, hapuili tämä käsillään ilmaa
+ikäänkuin ikävöiden jotakin ja veti siten joulukuusen mukanaan.
+
+Boleslav veti sen hänen altansa pois ja asetti ikäänkuin varjostimeksi
+itsensä ja tytön välille. »Huomenna täytyy tehdä laudoista
+jonkinlainen väliseinä», ajatteli hän.
+
+Sitten riisuutui hän ja meni vuoteeseensa.
+
+Tuli sammui, mutta nukkumista ei ollut ajatteleminenkaan. Ulkona
+riehui myrsky ja ryskytti voimattomalla raivolla lukkoja ja salpoja.
+
+Boleslav ei tiennyt siitä mitään. Hän kuunteli nukkuvan naisen
+hengitystä, ja hänen rintansa kohoili raskaasti ja tuskallisesti yön
+pimeydessä.
+
+
+
+
+XIII.
+
+
+  Hänen vapaasukuisuudellensa, vapaaherra
+        Boleslav von Schrandenille
+           Schrandenin linnassa.
+
+Teidän vapaasukuisuutenne.
+
+Täten kutsutaan Teidät tammikuun 3 päivänä _anni futuri_ kello 2
+aikaan jälkeen puolen päivän persoonallisesti saapumaan herra
+Merckelin ravintolahuoneustoon Schrandenissa ja tuomaan mukananne
+tarpeelliset paperit, jotka todistavat Teidän kuulumisenne tai
+kuulumattomuutenne preussilaiseen nostoväkeen.
+
+    Sotilasasiain piiritoimikunnan
+            määräyksestä:
+
+  Kuninkaallinen maaneuvos v. Krotkeim.
+
+Tämän kirjelmän löysi Boleslav uudenvuodenpäivän aamuna
+kirjelaatikosta nostosillan luota.
+
+Hän ei heti käsittänyt kirjelmässä piilevää uhkausta, häntä
+hämmästytti vain, että viranomaiset olivat voineet kiinnittää
+huomiotaan hänen sotilaallisiin suhteihinsa. Otettuaan jälleen isänsä
+nimen oli hän päättänyt, että luutnantti Baumgart sai ainaiseksi
+kadota tietymättömiin. Hän oli täyttänyt velvollisuutensa; rohkeammin
+ja uhrautuvammin kuin tuhannet muut oli hän antautunut kuolemalle
+alttiiksi. Nyt, kun rauha oli tehty ja hän uudelleen ottanut
+hartioilleen perityn häpeän painavan taakan, toivoi hän saavansa olla
+joutavilta kynäkiistoilta rauhassa.
+
+Vasta vähitellen hän käsitti, mitkä uudet vaarat häntä väijyivät.
+Ainoa, mikä tuki ja kohotti hänen tärveltyä elämäänsä, sotilaallisen
+menneisyyden kunnia, tahdottiin riistää pois hänen jalkojensa alta.
+
+Turvatonna seisoi hän uhkaavan onnettomuuden edessä.
+
+Viranomaisille oli tarpeen vain hiukkanen pahaa tahtoa selittääkseen,
+että hän oli karannut lippunsa luota, ja hänet sen mukaan
+tuomitakseen. Jopa itse väärän nimen käyttäminenkin voitiin näissä
+olosuhteissa lukea hänelle rikokseksi.
+
+Vapaaherra von Schrandenin pojan ei tarvinnut ajatellakaan, että
+annettaisiin armon käydä oikeuden edellä. Ja vaikkapa hänet heti
+paikalla vangittaisiin ja vietäisiin sinne, missä hänen rykmenttinsä
+jäännökset majailivat, sotaoikeuden eteen, ei hänellä olisi oikeutta
+edes valittaa liikaa ankaruutta.
+
+Hetkiseksi heräsi hänen mielessään pakoajatus, mutta uhkamielisesti
+naurahtaen karkotti hän sen luotaan.
+
+Hän oli kyllin usein ollut henkeään kaupalla, niin ettei maksanut
+vaivaa niitä kurjia jäännöksiä, jotka hänen elämästään vielä olivat
+jälellä, ruveta salaa kulettamaan yön hämyssä rajan poikki Puolaan.--
+
+Mutta kuinka Reginan kävisi? Hänen sydämensä sykki kuuluvammin, kun
+hän tätä ajatteli. Tytöllä ei ollut aavistustakaan siitä, mikä häntä
+uhkasi. Jouluyöstä alkaen oli hän puhunut Reginalle tuskin
+välttämättömimmistäkään asioista ja niistäkin ainoastaan tuimasti ja
+käskevään tapaan. Hänen kurkkuaan kuristi, kun hän katsoi tyttöön, ja
+hän tunsi sydämellään vuoren painoisen uhkaavan onnettomuuden
+aavistuksen, kun hän vain tätä ajattelikin.
+
+Yöt läpeensä kierittelihe hän rauhatonna vuoteellaan. Regina ei
+liikahtanut nurkassaan.--Hän näytti sikeästi nukkuneen samassa kuin
+heittäytyi vuoteelleen.
+
+Mutta hän hengitti hiljaa ja lyhyeen, ja tuontuostakin katkaisi hänen
+hengityksensä syvä, ähkäisevä huokaus.
+
+Valvoiko kenties hänkin? Kuunteliko hänkin----
+
+Niin koitti vihdoin päivä, jona Boleslavin kohtalo oli ratkaistava.
+Aamun sarastaessa oli hän vihdoinkin päässyt uneen. Nyt herätti hänet
+savu, joka henkeä ahdistavana tunkeutui eteisestä huoneeseen. Hän oli
+sinne laittanut hätävaraksi tulisijan, joka sai olla toimessaan niin
+kauan, kunnes leudompien säiden tultua lasikatto saataisiin
+korjatuksi.
+
+Oli kuulakan kirkas pakkaspäivä. Puiden oksilla kiilui välkkyvä kuura,
+ja valkoisen lumivaipan ylitse levisi riutuva punarusotus.
+
+Aamupäivän käytti Boleslav paperiensa järjestämiseen. Kaikki, mikä
+saattoi isän muiston huonoon valoon, oli hävitettävä, sillä oli
+otaksuttavaa, että jos hänet vangittiin, tulisivat jo huomenna vieraat
+kädet pöyhimään näitä läjiä.
+
+Hän piti jo kirjeitä kädessään heittääkseen ne uunissa palavan valkean
+haltuun, mutta katsoi kuitenkin paremmaksi jättää sen tekemättä. Jos
+hän todellakin tahtoi ottaa isän syyn hartioilleen, ei hän saanut
+mitään peittää, ei mitään salata eikä kuormaansa kevennellä. Totuuden
+väärentäminen ei sopinut hänen arvolleen. Mieluummin hukkua häpeään
+kuin rakentaa elämä ja kunnia valheen perustalle.
+
+Reginan tuodessa hänelle päivällistä oli hän kahden vaiheella,
+sanoisiko tytölle kaiken. Mutta miksi manata esiin liikuttavia
+kohtauksia? Kirje ajoi saman asian. »Jollen ennen iltahämärää ole
+palannut», kirjotti hän, »on epätietoista, näetkö minua enää. Kysy
+Wartensteinissä maaneuvoksen virastolta. Sieltä saat tietää, mihin
+minut on viety. Neuvon sinua lähtemään Schrandenista pikimmittäin.
+Lahjotus turvaa tulevaisuutesi. Mitä minulle kaiken jälkeen vielä jää,
+sen saat lisäksi. Hyvästi ja kiitos kaikesta.»
+
+Hän pani paperin huomaamattomaan paikkaan, jottei Regina sitä löytäisi
+ennenkuin huonetta siistiessään. Sitten laittautui hän taipaleelle.
+Hänen mielensä oli tyly ja katkeroitunut. Hänen ei pistänyt
+päähänsäkään sanoa jäähyväisiä.
+
+Kun hän kulki Reginan ohitse eteisessä, jossa tämä puuhaili
+tulisijansa ääressä, häivähti hänen mielessään halu puristaa hänen
+kättänsä. Mutta hän karkotti tämän halun tytön tähden, ei suonut
+hänelle sanaa eikä katsettakaan. Nostosillan luona näki hän parven
+töllisteleviä poikasia, jotka näyttivät häntä väijyneen ja hänen
+lähetessään juoksivat kovasti meluten ravintolaan.
+
+»Airueeni!» tuumi hän nauraen...
+
+Samaan aikaan eivät »Mustan Kotkan» tarjoiluhuoneeseen enää läheskään
+mahtuneet sinne paltoutuvat vieraat. He olivat ahtaantuneet kasaan
+aina kauas kirkkomäelle asti ja tappelivat keskenään paremmista
+paikoista. Jokainen tahtoi omin silmin nähdä Schrandenin viimeisen
+vapaaherran kukistumisen.
+
+Oli jo kulunut lähes kolme kuukautta siitä, kun anomuskirja oli
+lähetetty maakunnan ylimmille viranomaisille, ja isänmaan ystävistä
+alkoivat innokkaimmat epäillä hyvän työnsä menestystä. Vihdoinkin
+saapui maaneuvoksen virastosta ilosanoma, että oli määrätty päivä v.
+Schrandenin alias Baumgartin asian kuulustelua varten, ja
+anomuskirjelmän allekirjottajat kutsuttiin olemaan tilaisuudessa
+läsnä.
+
+Schrandenilaiset olivat juhlallisesti varustautuneet. Kolmeen päivään
+eivät he olleet selvää hetkeä nähneet. Ne kotiinpalanneet nostoväen
+sotilaat, joilla vielä oli litewkansa, olivat pukeneet sen ylleen,
+näkyipä joukosta pistimiä ja miekkojakin. Olihan mahdollista, että
+tuomio pannaan heti paikalla täytäntöön.
+
+Yhden ajoissa oli maaneuvoksen reki saapunut ja kuten tavallista
+pysähtynyt pappilaan, jossa herra Merckel ja hänen poikansa seisoivat
+valmiina toivottaakseen hänet tervetulleeksi. Kuskipukilla ei ollut
+istunut mitään santarmia, ja se oli schrandenilaisia suuresti
+oudostuttanut. Mutta olivathan he täällä valmiit hengellään ja
+omaisuudellaan pahantekijän kuletusta auttamaan.
+
+Vähän vaille kahden aikaan oli maaneuvos yhdessä vanhan kirkkoherran
+kera lähtenyt pappilasta ja mennyt takaovesta ravintolaan, jonka
+kynnyksellä herra Merckel vanhempi toistamiseen otti hänet mitä
+palvelevimmalla kohteliaisuudella vastaan; sillaikaa Felix seisoi
+alakuloisena syrjässä, sillä hän oli huomannut, etteivät
+siviiliviranomaiset osottaneet hänelle tarpeellista kunnioitusta.
+
+Maaneuvos von Krotkeim oli pitkänhuiskea, laiha mies, jonka kapeilla
+hartioilla harmaa leijonanpää vaivaloisesti pysyttelihe kunnioitusta
+vaativassa asennossa. Vastoin ajan muotia oli hän kasvattanut
+poskipartansa niin pitkäksi, että harmaa partapörhö sulautui korvien
+takana aaltoilevaan leijonanharjaan.
+
+Herra von Krotkeimilla oli suuret ansionsa isänmaan
+asestamisessa.--Kaksi vuotta sitten oli hän ollut maataomistavan
+aateliston edustajana kuuluisilla maapäivillä, joita isänmaan oli
+kiittäminen nostoväen perustamisesta. Hän oli ylistänyt vanhaa Yorkia
+ja ollut mukana hommaamassa adressia kuninkaalle. Sen jälkeen oli hän
+rientänyt takaisin kotiseudulleen omin käsin asioita järjestämään, ja
+oli onnistunut niin hyvin, että hänen piirinsä mainittiin yli koko
+maan loistavana esimerkkinä. Sitte saapuivat turhamaisuuden,
+itserakkauden ja omanhyödyn sotarosvot hänen luoksensa. Mikä hänen
+toimintansa alussa oli ollut sulaa iloista uhraavaisuutta, muuttui
+vähitellen hänen oman persoonallisuutensa jalustaksi, muistopatsaaksi,
+joka julisti maailmalle hänen omaa kuuluisuuttaan.--Muuten oli hän, jo
+kauan ennenkuin sanoma Kissanportaan tihutyöstä oli levinnyt
+maailmaan, ollut Schrandenin suvun katkera vihollinen. Hyvää ei siis
+ollut häneltä odotettavissa.
+
+Saapuessaan kirkkomäelle oli Boleslav sanonut jäähyväiset kaikille
+toiveilleen. Tyynenä, miltei välinpitämättömänä, asteli hän kohden
+joukkoa, joka muurina ympäröi ravintolan ovea. Vain yhden ainoan aran
+katseen heitti hän pappilaa kohden. Hän oli näkevinään siellä
+ikkunassa vaaleat kasvot, jotka kiireimmittäin katosivat, kun hän
+väsyneesti hymyillen tervehti niitä kohden.
+
+Joukko otti hänet vastaan vahingonilon murinalla, muuri jakautui
+vapaasta tahdostaan kahtia, sillä siksi paljon oli heillä kaikilla
+ymmärrystä, että hänen oli oltava paikalla, jos mieli häväistyksestä
+tulla mitään.
+
+Herrashuoneen ovella seisoi hän leijonapäisen miehen vastassa, ja
+tämän molemmille puolille olivat asettuneet kirkkoherra ja vanha
+Merckel, Felixin nojautuessa ikkunalautaan ja koettaessa asettua
+ylhäisen huolimattomaan asentoon. Entinen nuoruuden leikkitoveri oli
+nyt niin syvällä hänen alapuolellaan, ettei enää maksanut vaivaa edes
+vihoissaankaan kiinnittää häneen huomiotaan. Sitä ystävällisemmin
+hymyili vanhus Boleslavia kohden. Ja tämä hymyily ei olisi voinut olla
+sydämellisempi eikä alamaisempi, vaikka Boleslav olisi saapunut
+kaikkia läsnäolijoita kestittämään hänen muskottiviinillään.
+
+Kirkkoherran kulmien alta välähti salama, ja maaneuvos katseli
+käsiään, jotka olivat valkoiset ja solmuiset kuin luurangolla.
+
+Boleslav tunsi rintansa paisuvan ylpeydestä.
+
+Hänen kätensä kaikkia vastaan ja kaikkien kädet häntä vastaan! Siinä
+oltiin ja siinä pysyttäisiinkin.
+
+Joukosta huusi lallattava ääni jonkun ruokottoman sanan hänen
+jälkeensä. Ja schrandenilaiset nauroivat.
+
+»Hän on tytön isä--onneton isä», kuiskasi herra Merckel surkutellen
+maaneuvoksen korvaan.
+
+»Jos te olette minut tänne kutsunut», huusi Boleslav, »niin vaadin
+teiltä turvaa tämän joukkion loukkauksia vastaan.»
+
+Maaneuvos siristi silmiään ja kumarsi.
+
+»Hiljaa, hyvät ihmiset», pyysi hän sivellen sileäksi ajeltua
+leukaansa, ja mielistellen lisäsi hän: »Rauhanhäiritsijät annan ajaa
+ulos.»
+
+Sitten tarttui hän vihertävään salkkuun, joka oli pöydällä. Hänen
+takaansa tuli näkyviin pieni, harmaa miekkonen, joka innokkaasti
+terotti pitkäsulkaista hanhenkynäänsä. Pöytäkirjuri nähtävästi.
+
+Kuulustelu alkoi. Jäätävällä kohteliaisuudella teki maaneuvos
+pääkysymyksensä. »Missä kaikkialla olette oleskellut--onko lupa
+kysyä?»
+
+Boleslav mainitsi paikat.
+
+»Sanoillenne kaikki kunnia, herra parooni, mutta voitteko ne
+todistaa?»
+
+»En.»
+
+»Mihin aikaan ulottuvat tiedonantonne?»
+
+»Vuoden 1813 kevääseen.»
+
+»Ja silloin?»
+
+»Menin sotaväkeen.»
+
+»Voitteko sen todistaa?»
+
+»En».
+
+»Valitan syvimmästi--mutta von Schrandenin nimeä ei ole luetteloissa.»
+
+»Minulla oli toinen.».
+
+»Baumgart?»
+
+»Niin.»
+
+»Miksi niin?»
+
+Boleslav puri huulensa yhteen. Syntyi äänettömyys.
+
+»Ahaa!» kajahti voitonriemuinen ääni ikkunan luota. Tämä huuto auttoi
+Boleslavin vaikeasta asemastaan.
+
+»Oikea nimeni olisi tuottanut minulle vaikeuksia.»
+
+»Miksi niin?»
+
+»Koska sen oli tahrannut huhu, jota vastaan en voinut taistella.»
+
+»Mikä huhu?»
+
+Oli selvää, että tämä mies tahtoi häntä ensin kaikin voimin nöyryyttää
+ennenkuin hänet kokonaan musersi.
+
+»Tiedätte kyllä mikä», mutisi Boleslav hampaidensa välitse.
+
+Maaneuvos kumarsi syvään. »Pyydän siitä huolimatta vastaamaan
+kysymykseeni.»
+
+»Ja minä kieltäydyn.»
+
+Joukosta kuului ivanaurua. »Lopettakaa leikki lyhyeen--pistäkää hänet
+rautoihin», päästi kuuluviin sama lallattava ääni, joka äsken oli
+huutanut haukkumasanan.
+
+Maaneuvos huiskutti lepyttävästi pitkällä, valkean hohtavalla
+kädellään.
+
+»Onko hänen kieltäytymisensä merkitty pöytäkirjaan?» kysyi hän
+kääntymättä.
+
+Hänen takaansa vastasi ynisevä ääni: »On kyllä», mikä schrandenilaisia
+suuresti huvitti.
+
+Hämmentymättömällä kohteliaisuudella jatkoi maaneuvos: »Mutta saan kai
+tietää joukon, johon teidän vapaasukuisuutenne kuului?»
+
+Boleslav antoi tarpeelliset tiedot. Hän mainitsi myös toverinsa Heiden
+kylästä.
+
+Maaneuvos selaili ikävystyneenä salkkuaan. Joukkokunta, jolla oli
+nimenään »vapaaehtoiset jääkärit», ei kiinnittänyt hänen mieltään.
+
+»Siellä valittiin teidät ... upseeriksi?»
+
+»Niin.»
+
+»Sanoillenne kaikki kunnia, mutta voitteko _sen_ todistaa?»
+
+»En.»
+
+»Tämä pantakoon pöytäkirjaan. Ja sitten siirryitte nostoväkeen?»
+
+»Niin.»
+
+»Mistä syystä?»
+
+Boleslav viittasi nuoruutensa leikkitoveriin. »Koska en tahtonut
+kohdata tuota miestä.»
+
+Felix purskahti rämäkkään nauruun. »Hänen vehkeensä olisivat
+silloin»--sanoi hän, mutta maaneuvoksen viittaus sai hänet
+vaikenemaan.
+
+»Mihin rykmenttiin, jos saan kysyä?»
+
+Boleslav mainitsi komentajan nimen.
+
+Maaneuvos kumartui salkkunsa ylitse, niin että harmaa harja peitti
+kuivat, kaidat kasvot miltei kokonaan.
+
+»Tämä ainakin käy yhteen tietojeni kanssa», sanoi hän
+lukiessaan.--»Siellä oli luutnantti Baumgart, joka aselevon aikaan
+astui rykmenttiin. Sitäpaitsi oli armeijassa vielä neljä samannimistä
+upseeria. Mutta kysymyksessä oleva, joksi väitätte itseänne, on
+maaliskuun 1 ja 3 päivän välillä kuollut Marnen taistelussa.
+
+»Mistä sen tiedätte, herra maaneuvos.»
+
+»Se on merkitty luetteloon, herra parooni! Eräällä
+lähettiläsratsastuksella ovat hänet ampuneet Marmontin osaston
+krenatöörit.»
+
+Boleslav tunsi, kuinka kuuma verivirta tulvahti hänen päähänsä. Hänen
+elämänsä vaikeimmat ja uljaimmat hetket tulivat ilmielävänä hänen
+sielunsa silmien eteen. »Se on erehdys», huudahti hän, »luutnantti
+Baumgart joutui pahoin haavotettuna vihollisten käsiin, mutta pääsi
+sieltä hengissä.»
+
+»Ja toivotte siis, että teidät tunnustetaan tuoksi kuolleeksi
+lähettilääksi?»
+
+»Luulen sen toiveen kyllin selvästi ilmaisseeni.»
+
+»No hyvä--sittenpä myöskin tiedätte, millä asialla mainittu lähettiläs
+liikkui.»
+
+»Tietysti.»
+
+»Pyydän sen ilmottamaan.»
+
+»Oli julistettu kehotus, että ne ilmottautuisivat, ketkä
+vapaaehtoisesti tahtoivat viedä kenraali von Kleistille erään
+määräyksen. Päivää ennen oli eräällä virralla, nimeltään Therouanne,
+tapahtunut ottelu, jossa kenraali oli osastoineen eristetty
+pääjoukosta. Marsalkkojen Marmontin ja Mortierin joukot olivat
+tunkeutuneet väliin, niin että oli mahdotonta toistaiseksi jälleen
+yhdistyä; sen lisäksi sanottiin itse Napoleonin olevan tulossa.--Nyt
+päätti sotamarsalkka Blücher yhtäkkiä vetäytyä takaisin, luullakseni
+siksi, että ehtisi saapua lisäväkeä. Tästä oli kenraalille vietävä
+tieto tavalla millä tahansa, jottei hän jäisi enää erilleen. Sana oli
+vietävä öiseen aikaan vihollisten etuvartioiden ohitse.
+Vapaaehtoisesti tarjoutuneista annettiin minulle etusija.--Majuri von
+Schack vei minut sotamarsalkan eteen.--Hän antoi minulle kirjeen.»
+
+»Pyydän, odottakaa hetkinen», keskeytti hänet maaneuvos ja luki
+innokkaasti papereitaan, sitten sanoi hän huolettomasti: »Ja tämä
+kirje sisälsi luonnollisesti määräyksen, josta oli kysymys?»
+
+»Ei.»
+
+»Mitäs sitten?»
+
+»Tämän kirjeen tarkotus oli eksyttää vihollisia siinä tapauksessa,
+että minut ammuttaisiin. Määräyksen ilmotti sotamarsalkka minulle
+suullisesti. Minun täytyi oppia se ulkoa.»
+
+»Kuinka se kuului?»
+
+»Palausmarssia salatakseni hyökkään huomenna vihollisen vasempaan
+kylkeen. Kenraali von Kleist ei ota osaa taisteluun, vaan koettaa
+sillaikaa saapua eteläänpäin Marnevirralle, päästäkseen minun kanssani
+yhteyteen. Kaikki sillat on ylimentyä räjähytettävä.»
+
+Maaneuvos nyökkäsi. »Ja sitten, herra--luutnantti?»
+
+»Sitten vein käskyn perille.»
+
+»Teidän siis onnistui päästä päämääräänne?»
+
+»Toivon, herra maaneuvos, että sodan historia on siitä antanut teille
+todistuksen.»
+
+»Hm!... Missä tilaisuudessa teidät haavotettiin?»
+
+»Palatessani.»
+
+»Miksi ette jäänyt sinne, missä olitte?»
+
+»Siksi, että olin sotamarsalkalta ottanut tuodakseni erään
+vastailmotuksen.»
+
+»Tämän toisen uhkayrityksen olisitte voinut säästää itseltänne.»
+
+»Olisin voinut säästää ensimäisenkin.»
+
+»Tahdoitte saavuttaa mainetta.»
+
+»Tahtoisin muun ohella päästä tämän kuulustelun hauskuudesta.»
+
+Maaneuvos ojensihe ja heitti leijonanharjansa taaksepäin: »Sallikaa
+minun huomauttaa, että seisotte kuninkaanne edustajan edessä, herra
+parooni von Schranden.»
+
+»On sillä hävyttömyyttä», kuului murina ikkunan luota.
+
+»Seison tuhoojani edessä», vastasi Boleslav katsoen lujasti
+maaneuvoksen silmiin.
+
+Tämä silmäili nyrpeästi hymyillen papereitaan. »Tästä johdun tutkinnon
+viimeiseen osaan», jatkoi hän. »Ei ole epäilemistä, että ilmotuksenne
+perustuvat tarkkaan asiain tuntemiseen ja että todennäköisesti olette,
+kuten väitätte, samainen schlesialaisessa majuri von Wolzogenin
+komentamassa nostoväessä palvellut Baumgart. Mutta tämän kanssa on
+ristiriidassa eräs seikka. Tuntuu näet mahdottomalta, että mainittu
+Baumgart, joka näyttää olleen kaikin puolin urhoollinen ja
+kunnianherkkä upseeri, olisi katsonut hyväksi lippunsa pettäjän tavoin
+kääntää salaa selkänsä armeijalle, jossa hän oli niittänyt kunniaa ja
+haavoja. Täytyihän hänen tietää, ettei sotajoukko saa niin vain hajota
+kuin mikäkin varpusparvi. Ja erittäinkin nostoväki»--hänen rintansa
+paisui, hänen leijonanharjansa näytti pöyhistyvän,--»kunniakas
+nostoväki, joka kaiken aikaa oli osottanut pitkin linjaa seisovansa
+ensi rivissä niin urhoollisuuteen kuin järjestyksenrakkauteen ja
+kuriinkin nähden. Vapaaherra von Schranden, toivon, ettei luutnantti
+Baumgart ole itseään tehnyt syypääksi tähän hairahdukseen ja soisin
+sentähden hänen saaneen surmansa.»
+
+Boleslav tunsi ratkaisun lähestyvän. Hänen katseensa liiteli
+ympärinsä. Kaikkialla näki hän silmiä, jotka hehkuivat vihasta ja
+kostonhimosta. Felix Merckel oli laskenut kätensä miekan kahvaan,
+ikäänkuin olisi kysymyksessä heti kohta hyökätä hänen kimppuunsa.
+Hänen takanaan olevasta joukosta kuului esille vedettyjen aseiden
+kalinaa. Isännän lihavat kasvot hymyilivät hänelle vahingoniloisina.
+--Ainoastaan vanha kirkkoherra oli nojannut pörröisen päänsä
+molempiin käsiinsä ja tuijotti eteensä lattiaan.
+
+»Ei ole minun syyni, herra maaneuvos, että kuollut jälleen herätetään
+henkiin. Hän on luullakseni täyttänyt velvollisuutensa. Hänen olisi
+saanut antaa levätä rauhassa.»
+
+Maaneuvos kohautti olkapäitään. »Mutta kun häntä vastaan nyt kerran on
+tehty ilmianto--»
+
+»Ilmianto?» huusi Boleslav vihasta leimahtaen. Hänen katseensa
+suuntautui nuoren Merckelin silmiin. Niistä hän luki tuhonsa
+esihistorian, minkä häpeä ja raivo olivat niihin kirjottaneet. Hän
+nyökäytti hymyillen päätänsä.
+
+»Tahdon kyllä sotaoikeuden edessä vastata puolestani. Olin siihen
+valmis ja pyydän, että minut vangitaan.»
+
+Joukko tunkeutui eteenpäin täyttääkseen hänen pyyntönsä heti
+paikalla.--Boleslav, joka tähän asti oli seissyt kynnyksellä,
+työnnettiin pöytää kohden ja joutui seisomaan aivan maaneuvoksen
+vastassa, takanaan nyrkit, jotka jo tavottelivat hänen niskaansa.
+
+»Kärsivällisyyttä, rakkaat ystävät», sanoi maaneuvos sävyisän
+ystävällisesti. »Ken häneen satuttaa kätensä, se itse joutuu
+vangituksi.--Vielä kysymys, herra parooni.--Kun teidät oli otettu
+vangiksi, kuten väitätte, kuinka ette sitten myöhemmin vankeja
+vaihdettaessa tullut säännöllisesti rekisteröidyksi ja takaisin
+palauteuksi?»
+
+»Ranskalaiset jättivät minut, koska olin pahoin haavotettu, äkkiä
+lähtiessään jälelle. Talonpoikaisväestö korjasi minut kentältä.
+Makasin kuukausia siellä vuoteen omana. Kun vihdoin kykenin jättämään
+pelastajani, oli rauha tehty, eikä ketään liittoutuneista ollut
+läheisyydessä.»
+
+»Sanoillenne kaikki kunnia, vapaaherra, mutta voitteko kentiesi tämän
+millään todistaa?»
+
+»En muulla kuin arvillani, herra maaneuvos.»
+
+»Hm!--Pantakoon tämäkin pöytäkirjaan.»--Hän kakisteli kurkkuaan ja
+pyyhkäisi harjansa taaksepäin, sitten alotti hän ikäänkuin ottaen
+vauhtia pitkään juhlapuheeseen:
+
+»Hyvät herrat! Urhoolliset nostoväen miehet ja Schrandenin asukkaat!
+Nostoväen perustaminen on uuden auringon nousu, auringon, joka
+tästedes on iät kaiket loistava Preussinmaan kunnian taivaalla.
+Riemuitkaamme onnesta, kun olemme saaneet elää ajassa, joka on
+vaatinut meiltä niin paljon suurta, ja riemuitkaamme kaksin kerroin
+siitä, että olemme osottautuneet vastaavamme tätä ajan vaatimusta.
+Erittäinkin tämä piiri. Ja tässä piirissä ei suinkaan vähimmin
+Schrandenin seurakunta. Katselkaamme vain ympärillemme. Monet synkät
+kuvat vierivät muualta silmiemme eteen. Kuningas kutsui, mutta
+kaikkialla ei hänen kutsumuksensa herättänyt iloista vastakaikua.
+
+Oi, ystäväni, sydämemme vuotavat verta, kun kuulemme, että esimerkiksi
+Konitzin ja Stargardin piireissä asekelpoiset miehet pakenivat metsiin
+ja viljapeltoihin ja että täytyi panna toimeen oikea ajometsästys,
+jotta heidät olisi saatu kiinni, että toisaalla tuhannet karkasivat
+rajan taakse asevelvollisuuttaan pakoon, ja että jo muodostuneet
+komppaniat harvenivat jälleen öisten joukkokarkaamisten johdosta.
+Kuinka toisin olikaan laita piirissä, jota minulla on ilo
+johtaa!--Ystävät ja toverit! Wartensteinin piirissä joutui nostoväki
+kahdessa viikossa valmiiksi asestettuna ja varustettuna paikoilleen.
+Rivit olivat puolta vahvemmat kuin hallitus oli meille määrännyt, ja
+kahdeksankymmentä prosenttia oli vapaaehtoisia. Niin, ja Schrandenin
+seurakunnasta oli pelkkiä vapaaehtoisia.»--
+
+Väkijoukko kohotti eläköönhuudon, ja kirkkoherra nyökäytti julman
+tyytyväisesti hymyillen päätänsä. Hän tiesi hyvin, kenen työtä tämä
+oli.
+
+»Myönnän kyllä» jatkoi maaneuvos heittäen Boleslaviin jäätävän
+syrjäsilmäyksen, että »Schrandenin seurakunnalla oli ruma häpeätahra
+pestävänä»,--muutamia kirouksia pääsi kuuluviin--»tahra, joka kaikista
+mainetöistä huolimatta on ainaiseksi tarttunut kiinni nimeenne»,
+kiroukset tulivat äänekkäämmiksi--»mutta jos kuninkaan armo kääntää
+siitä katseensa pois ja suvaitsee ottaa huomioonsa ainoastaan
+Schrandenin nimen valoisammat puolet, ei tämä suinkaan ole vähimmässä
+määrin luettava tämän asestamisen ansioksi, asestamisen, jonka
+johtajaksi minä ylpeydellä ja ilolla saan itseni mainita. Kuninkaan
+armo--»
+
+»Mitä hän jutteleekaan kuninkaan armosta?» ajatteli Boleslav. »Tekisi
+asiasta pikaisen lopun!»
+
+
+»Kuninkaan armo on runsaasti vuotanut ylitsemme, on meidät melkein
+hukuttanut siunauksellaan. Ja ken kaikkein ensiksi hedelmiä korjaa,
+hän muistakoon, että urhoolliset nostoväen miehet--eikä suinkaan
+vähimmässä määrin heidän järjestäjänsä--ovat kylväneet sen kylvön,
+jonka satoa hän nyt korjaa.» Hän selaili papereitaan ja jatkoi sitte:
+»Lakit pois, urhoolliset schrandenilaiset,--hiljaa, nostoväen
+miehet,--pyydän, olkaa hyvät ja nouskaa, herrat,--ken siellä takana ei
+ota lakkia päästään, hänet heitetään pellolle--minulla on kaikkein
+korkein, armollinen käskykirje teille luettavana. Se kuuluu:
+
+'Mikäli näyttäytyy todeksi, että vapaaherra Boleslav von Schranden,
+Schrandenin linnassa, on sama henkilö kuin luutnantti Baumgart 15.
+schlesialaisessa nostoväkirykmentissä, ja mikäli varmistuu, kuten
+niin urhoolliseen upseeriin nähden täytyy edellyttää, ettei ole
+tapahtunut mitään kurjaa karkausta, niin nimitän hänet nostoväkeni
+kapteeniksi, luovutan hänelle piiriinsä kuuluvan komppanian komennon
+ja annan hänelle palkinnoksi erinomaisesta urhoollisuudestaan ensi
+luokan teräsristin.--Nämä ylennykset ilmottakoon hänelle piirin
+maaneuvos niiden läsnäollessa, jotka ilmiantokirjelmän ovat
+allekirjottaneet.
+
+  Friedrich Wilhelm, _Rex_.'»
+
+Seurasi pitkä äänettömyys. Schrandenilaiset isänmaan ystävät seisoivat
+töllistellen toisiaan. Luutnantti Merckel oli lyyhistynyt
+ikkunalaudalle. Hänen sormensa tempoivat kiihkeästi ristiä, joka
+välkkyi hänen takkinsa mustien kiinnikenauhojen välissä.
+
+Boleslav tunsi kuinka hänen päässänsä humisi ja soi. Hänen täytyi
+tarttua ovenpieleen, sillä hän pelkäsi pyörtyvänsä. Ilosta hän ei
+tuntenut jälkeäkään, ainoastaan katkeruuden tunne, jota hän kauan oli
+väkivoimin hillinnyt, kuohahti hänessä valloilleen. Hän puri hampaansa
+yhteen. Hän pelkäsi puhkeavansa kyyneliin.
+
+Maaneuvos veti levättinsä takataskusta esiin mustan rasian, jonka hän
+ojensi Boleslaville ylen kohteliaasti kumartaen.
+
+Kansi ponnahti auki, ja sinisestä samettipohjasta loisti Boleslavia
+vastaan valkoinen hohde, joka sädekehän tavoin ympäröi yksinkertaisen,
+mustan teräsesineen. Liikutuksensa puuskassa tarttui hän siihen ja
+ojensi oikean kätensä maaneuvosta kohden.
+
+Silloin astui tämä askelen takaperin, katseli pitkää, valkeaa
+solmukättään tarkkaavaisesti kaikilta puolin, ikäänkuin peläten sen
+vahingoittuneen kunniamerkkiä antaessa, ja kätki sen sitten selkänsä
+taakse.
+
+»Herra maaneuvos, tarjosin teille käteni», huusi uhkaavasti Boleslav,
+jonka kasvoille uusi häväistys oli ajanut vihan punan.
+
+»Hänen majesteettinsa antoi tehtäväkseni ilmottaa teille hänen
+kaikkein korkeimman tahtonsa; kädenlyöntiin asti ei tehtäväni
+ulottunut.»
+
+Samassa lennähti Boleslavin jalkoihin aivan samanlainen risti kuin se,
+minkä hän oli saanut.--Felix Merckel oli sen reväissyt rinnaltaan.
+Vilpittömästä vihasta hehkuen astui hän virkamiehen eteen, jolta
+hänellä, kuten hän nyt tiesi, ei ollut mitään pelättävää, ja huusi:
+»Siinä on! En huoli siitä enää! Jokaisen urhoollisen sotilaan täytyy
+hävetä sitä kantaessaan sen jälkeen kuin _tuo_ on sen saanut.»
+
+Boleslav päästi raivon ja tuskan huudon ja syöksähti nyrkki ojossa
+häntä kohden.
+
+Felix Merckel tempasi miekkansa ja oli sillä iskemäisillään aseetonta.
+
+Ravintolan isäntä heittäytyi molempain väliin. Maaneuvos huvittelihe
+huiskuttamalla tyynnyttävästi käsiään, ja vanha kirkkoherra seisoi
+katsellen ympärilleen hehkuvin silmin.
+
+Hän tunsi schrandenilaisensa. Hän näki murhanhimon heidän silmissään.
+
+»Takaisin!» jyrisi hänen raudalta kalskahtava äänensä yleisen melun
+keskeltä. Käsivarret levällään hypähti hän ovelle, jossa etumaiset jo
+olivat kohottaneet pistimensä ja sauvansa iskeäkseen niillä takaapäin
+vihattuun päähän.
+
+Boleslav kääntyi ja näki kauhukseen, kuinka lähellä kuolemaa hän
+seisoi.
+
+Kirkkoherra oli tarttunut ovenpieleen ja asettui sisälle tunkeutuvain
+painoa vastaan.
+
+Voiko tämä vanhuuden heikontama ukko hillitä valloilleen päässeen
+susilauman rynnäkköä? Eikö tuo murhanhimoisen uteliaisuuden hyöky ole
+purkautuva häntä vastaan?
+
+Tosiaankin heikko turva! Ja tämä oli ainoa, sillä maaneuvoksesta,
+jonka kädet notkeina kuin liehuvat liinat hohtivat päiden yläpuolella
+ja joka kerta toisensa jälkeen vienoimmalla huiluäänellä vakuutteli
+ajavansa pellolle ja pistävänsä putkaan jokaisen rauhanhäiritsijän, ei
+kukaan enää välittänyt.--Mies poloinen, joka oli pitänyt pöytäkirjaa,
+ryömi sillävälin vikisten ja voivottaen pöydän alle piiloon.----
+
+Boleslavin povessa huusi ääni: »Kuinka? Tämän ukonko sallit itseäsi
+suojella. Eikö sinussa ole miestä itseäsi puolustamaan?»
+
+Hänen mielessään leimahti huima päätös. Kohtalo oli määrännyt tämän
+ratkaisevaksi hetkeksi--ja olisi raukkamaista päästää se käsistään.
+
+Äkkiä tempasi hän ukon syrjään.
+
+»Tämä on _minun_ paikkani, kunnian herra», sanoi hän asettuen hänen
+paikalleen.
+
+Hän tarttui oven pieliin, kuten vanhuskin oli tehnyt, ja tarjosi
+avoimen rintansa alttiiksi väijyskelijäin aseille.
+
+Hänen katseensa suuntautui lujana ja käskevänä raivoavaan joukkoon.
+Heidän suustaan pärskyi vaahtoa häntä vastaan ja heidän hengityksensä
+lehahteli kuumana ja pahanhajuisena hänen kasvoilleen.
+
+»Tässä seison», huusi hän. »Pistoolini olen jättänyt kotiin. Voitte
+huoletta lyödä minut maahan. Eteenpäin vaan--kellä rohkeutta on!»
+
+Mutta rohkeutta ei ollut kellään. Hänhän ei seissyt enää heihin selin.
+
+Miekat vaipuivat ja pistimet sukelsivat piiloon.
+
+»Hyvä--ette siis tahdo murhata», jatkoi hän halliten heitä
+katseellaan. »Tahdotte käyttäytyä kuten ihmiset ettekä kuten
+villipedot. Niinpä tahdon teitä puhutella kuten ihmisiä. Astukaa
+takaperin ja käyttäytykää tyynesti.»
+
+Joukko alkoi huojua, kynnys jäi vapaaksi.
+
+»Ja nyt puhukaa! Mitä tahdotte minulta?»
+
+Ainoatakaan ääntä ei kuulunut vastaukseksi. Huoneessa kuului
+ainoastaan hengittäväin keuhkojen huohotus.
+
+»Vihaatte minua--tavottelette henkeäni--hyvä--sanokaa minulle--miksi?
+Täällä seisoo kuninkaan edustaja, kuninkaan, jota me kaikki palvelemme
+ja jolla on kaikki tuomiovalta kädessään. Täällä seisoo Jumalan
+edustaja, Jumalan, johon minä uskon kuten tekin. Alistun molempain
+tuomioon. Nyt voitte valittaa... Mitä olen teille tehnyt?»
+
+Äänettömyys jatkui. Vain entinen lallattava ääni kohosi joukosta,
+mutta sammui kohta hiljaiseen korahdukseen.--Oli ikäänkuin se olisi
+väkivoimin tukahutettu.
+
+»Olette vaiti. Ette tiedä mitään. Ja te, hyvät herrat, auttakaahan
+toki kansa parkaa vauhtiin. Tuossa on risti, kansakunnan korkein
+kunniamerkki, jonka joku on heittänyt maahan, koska se muka on
+tahrautunut siitä, että minulla on samanlainen. Tuolla on joku toinen,
+joka kieltää minulta kädenlyönnin, minkä jokainen tavallisesti antaa
+jokaiselle, ken ei ole lurjus. Ei tee mitään, herra maaneuvos, vaikka
+kantaja ja tuomari tällä kertaa yhtyvät samaan persoonaan. Kantakaa
+vain, tuomitkaa vain, suostun siihen.»
+
+Syntyi uusi äänettömyys. Maaneuvos siveli hämillään poskipartaansa.
+
+»Ja te, arvoisa kirkkoherra,--minun ei sovi vaatia nuoruuteni
+kasvattajaa tilille--mutta te olette muutama kuukausi takaperin
+osottaneet minulle ovenne. Ettekö te tahtoisi ruveta seurakuntanne
+puhemieheksi?»
+
+Vanhuksen leukapielet värisivät, hänen huulensa liikahtelivat, mutta
+äännähdystäkään ei lähtenyt. Hänen voimansa näyttivät tyhjentyneen,
+mutta raju, ankara katse, joka hänen pensasmaisten kulmakarvojensa
+alta kaivautui Boleslavin kasvoihin, ei näyttänyt ennustavan hyvää.
+
+Boleslav naurahti. »Minun on siis itseni oltava omana syyttäjänäni»,
+huusi hän. Hän oli kuin päihtynyt omasta rohkeudestaan. »Sinun kätesi
+on oleva jokaista vastaan ja jokaisen käsi sinua vastaan», riemuitsi
+ääni hänen povessaan. »Mielestänne on teidän kostettava isäni synnit
+minulle, purettava vihanne minua kohtaan, koskei se enää ylety
+vainajaan. Hyvä--olen hänen perijänsä. Otan hänen syynsä hartioilleni
+enkä kieltäydy sovittamasta, mikäli oikeus minulta sovitusta vaatii.
+Mutta miksi ei ole puututtu vainajaan? Miksi ei käyty oikeutta häntä
+vastaan? Miksei häntä laahattu mestauslavalle, jos hän sen ansaitsi?
+Herra maaneuvos, kysyn teiltä, joka edustatte valtiomahtia, miksi
+valtio vaikeni ja salli sen, että nämä urhoolliset miehet, joille ei
+ole mitään pahaa tapahtunut, ryhtyivät kostoon, niin lapselliseen,
+niin julmaan, että ainoastaan verenhimoisten raakalaisten aivot voivat
+sellaista keksiä? Kostoon teosta, jota en myönnä enkä kiellä, mutta
+joka aina tähän päivään on ollut peittyneenä pimeään? Kuinka se
+tapahtui, jos se tapahtui--kuka teistä sen tietää? Ja siitä huolimatta
+olette häntä ja hänen sukuaan halveksineet, vainonneet, tehneet heidät
+kunniattomiksi ja oikeudettomiksi.--Niinpä vetäkää meidät oikeuteen,
+minut ja vainaja ja------», hän vaikeni hämillään, hän ei voinut
+päästää Reginan nimeä huuliltaan... Kirkkoherran silmistä leimahti
+salama häntä kohden... Päästen jälleen tasapainoonsa, jatkoi hän:
+»Kysykää, puhukaa, valaiskaa pimeys ja sitten tuomitkaa... Mutta
+tuomitkaa silloin myöskin tihutyö, joka on tuhonnut kartanoni ja
+omaisuuteni, jonka johdosta minun on pakko asua raunioissa kuin
+metsänpedon, ja joka vielä rankaisematonna huutaa taivaan kostoa----
+Muista rikoksista en tahdo puhua, en siitä, että minua ja----väkeäni
+uhkaatte murhalla ja kuoliaaksi lyömisellä, en siitä, että tahdoitte
+estää isäni ruumiin viemisen kirkkomaahan,--sen annan teille
+anteeksi... Mutta linnani polton, sen vannon teille kostavani.
+Tähän päivään asti olen uskonut, että oikeuden valo olisi minulta
+sammunut, mutta jos niin on, sytytän sen jälleen. En tahdo levätä,
+ennenkuin olen sytyttäjän vetänyt päivän valoon, ja silloin Jumala
+armahtakoon kaikkia niitä, jotka häntä ovat auttaneet ja hänen tekoaan
+salanneet!»
+
+Joukossa syntyi uudestaan levottomuutta. Etumaiset tunkeutuivat vielä
+kauemmaksi takaperin ikäänkun varoen suuttuneen miehen kostoa. Ikkunan
+tienoolta kuului pari kolme käheää naurunhykähdystä, jotka sentään
+tukehtuivat alkuunsa.--
+
+Herrashuoneessa koetti jokainen kaikin voimin näyttää siltä, kuin ei
+olisi kuullut Boleslavin sanoja. Maaneuvos, joka erittäinkin näytti
+kiusallisesti liikutetulta, selaili kiihkeästi asiakirjojaan. Vanha
+Merckel tyrkytti tavattomalla innolla vastahakoiselle pojalleen
+takaisin ristiä, jonka oli kaapannut lattialta. Harmaa miespahainen,
+joka oli jälleen ryöminyt pöydän alta esiin, hankaili ahkerasti pölyä
+polvistaan.
+
+Ainoastaan vanha kirkkoherra seisoi varuillaan. Hän nojasi rystösensä
+pöytään ja valkoinen, ohut tukka, joka ympäröi kaljua päälakea, vapisi
+hiljaa. Kuten petolintu, joka on iskemäisillään saaliinsa kimppuun,
+seisoi hän siinä korppikotkan kasvoineen ja hehkuvine silmineen,
+joiden yllä törröttivät valkoiset kulmakarvat.--
+
+Jos Boleslavin katse olisi tällä hetkellä kiintynyt häneen, olisi hän
+jättänyt uudet kysymykset ja vaatimukset sikseen. Mutta hän tahtoi
+juoda voitonmaljansa viimeiseen pisaraan. »Jotta pääsisimme täyteen
+selvyyteen», huusi hän, »te ja minä,--jotta kaikki tietäisivät, kenen
+puolella meistä on oikeus ja kenen vääryys, kysyn täten: kellä teistä
+on minulta mitään vaadittavaa? Kenelle olen tehnyt jotakin pahaa?
+Kellä on minua vastaan valittamista?»
+
+Silloin kajahti hänen takanaan kirkkoherran ääni: »Onko puuseppä
+Hackelberg saapuvilla?»
+
+Boleslav hätkähti. Kuten tuomarin ääni oli tämä kumeankäheä jyrähdys
+tunkeutunut hänen korvaansa. Hän ei tiennyt, mitä hänen ylitsensä oli
+purkautumaisillaan, mutta hän tunsi, ettei se ollut hyvää.
+
+Joukko liikehti toisiaan lykellen ja sysien. Puoleksi työnnettynä,
+puoleksi vedettynä ilmaantui rappeutunut juopporenttu eturiviin. Hän
+koetti puolustautua, hän mukiloi nyrkeillään ympärilleen, ja vielä
+kynnyksellä seistessään koetti hän kyyristyä ja piilottua takanaan
+seisojan käsivarren tai olkapään suojaan.
+
+»Älä pelkää, Hackelberg», sanoi kirkkoherra. »Ei sinulle tehdä
+mitään.»
+
+Silloin uskalsi hän ojentautua ja lasimaisista silmistään suunnata
+aran, kysyvän katseen korkeihin herroihin, joiden edessä hän seisoi.
+
+»Mitä tämä on?» kysyi maaneuvos närkästyneenä. »Miksi tuollaisen
+sallitaan juoksennella vapaana?»
+
+»Koska ei uskalleta koskea hänen onnettomuuteensa», vastasi
+kirkkoherra.
+
+Herra Merckel vanhempi tunkeutui esimiehensä luo ja kuiskutti
+surumielisesti hymyillen hänen korvaansa. »Surkuteltava isä raukka,
+josta teidän ylhäisyydellenne kerroin.»--Mutta vakavasti huolissaan
+silmäili hän etumaisia schrandenilaisia, joiden kourat olivat valmiina
+tarpeen vaatiessa tarttumaan juopporenttuun ja toimittamaan hänet pois
+näkyvistä.
+
+»Eikö sinulla ole mitään sanottavaa?» kysyi kirkkoherra.
+
+»Mitä minulla pitäisi olla sanottavaa, herra kirkkoherra?» lallatti
+hän, uudelleen kyyristyen, ja veti takkinsa riekaleita peitoksi
+paljaalle rinnalleen.
+
+»Eikö sinulla ole mitään valittamista?»
+
+»Antakaa minun mennä», marisi hän. »Ei minulla ole mitään
+valittamista.»
+
+»Eikö _häntäkään_ vastaan?» Hän viittasi Boleslaviin.
+
+Sammuneissa silmissä leimahti synkkä liekki. Nyt hän käsitti. Vanha
+Merckel nyökkäsi hänelle kehottavasti, ja käsittäen tehtävän, joka
+hänellä täällä oli suoritettavanaan, alkoi hän, kyynelherkkänä kuten
+juoppo ainakin, katkerasti itkeä. Mustilla käsillään tuhri hän
+kasvojaan, niin että ne pian näyttivät pöyristyttävältä naamiolta.
+
+»Isä parka, isä parka!» surkutteli herra Merckel vanhempi, samalla
+pyyhkien silmiään.
+
+»Miksi näytellään tätä ilveilyä?» kysyi Boleslav halveksivasti
+nauraen. Mutta hän oli tullut sangen kalpeaksi.
+
+»Täällä ei näytellä, vaan käydään oikeutta», vastasi hänelle vanha
+pappi.
+
+Boleslav kohautti olkapäitänsä. »Olen tyytyväinen», sanoi hän, ja
+hänen äänensä vapisi. »Sitähän olen tahtonutkin.»
+
+Schrandenilaiset kurkottelivat kaulojaan tulevaa näytelmää odottaen.
+Hiljaisuudessa, joka hetkiseksi syntyi, kuultiin väkijoukon, joka ei
+mahtunut ravintolaan, vaan täytti kirkkomäkeä, viettävän siellä
+aikaansa porpattaen ja meluten. Hälinän keskeltä kuului naisäänen
+hätäinen kirkaisu.
+
+Olisikohan Regina------? Mutta kuinka se oli mahdollista?--Ja tämä
+ajatus katosi salaman nopeudella, kuten oli tullutkin.--
+
+»Lapseni, kurja lapsi raukkani!» ulvoi puuseppä, joka nyt oli päässyt
+totutulle tolalleen.
+
+»Mitä lapsellesi sitten on tehty, mies?» kysyi maaneuvos, joka ei
+tahtonut kärsiä, että asiain johto luisui hänen käsistään.--
+
+»Vietelty on tyttäreni,----portto hänestä on tehty----isänsydämeni
+on----muserrettu----särkynyt----kurja olen----yksi kirstu vain
+vielä--»
+
+»Luulenpa, että olet minulle jo kerran lukenut tämän litanian»,
+puuttui maaneuvos puheeseen. »Silloin nimittäin, kun tulin
+kuulustelemaan tuota naista, tytärtäsi, Kissanportaan jutussa. Jollet
+näinä viitenä vuonna ole oppinut mitään uutta, niin... Ja
+kirkkoherraan kääntyen lisäsi hän hymyillen: »Minusta näyttää, kuin
+tälle lurjukselle olisi annettu Virgiliuksen osa näyteltäväksi.»
+
+Pieni harmaa miekkonen nurkassa päästi mäkättävän naurun, mutta
+mykistyi heti jälleen ikäänkuin pelästyen omaa rohkeuttaan.
+
+Vanha kirkkoherra ei ollut ensinkään taipuvainen siivosti kärsimään
+maaneuvoksen armollisia sukkeluuksia. »Niinpä puhun puolestasi,
+Hackelberg», sanoi hän. »Minun puheeni sentään otettanee vakavalta
+kannalta--sinun, teidän kaikkien ja Herran Jumalamme edessä, Hänen,
+jonka pyhät lait eivät saa olla korkeain herrojen pilkkana. Vapaaherra
+von Schranden, olette minua kehottanut. Oletteko vielä halukas minulle
+vastaamaan?»
+
+»Olen», vastasi Boleslav levottoman kärsimättömästi. Hänestä tuntui,
+kuin olisi hän toistamiseen kuullut ulkoa naisäänen kirkunan joukon
+melun keskeltä.
+
+»Olette ottanut vastaan isänne perinnön?»
+
+»Epäilettekö sitä?»
+
+»Herra paratkoon! En!»
+
+»Mitä se merkitsee?»
+
+»Te olette omistanut senkin, mikä vääryydellä oli hänen omansa.»
+
+»Mutta kirkkoherra...» Boleslav tunsi ikäänkuin jähmettyvänsä. Hän
+tahtoi puhua, mutta hänen kurkkunsa oli kuin kiinni kureutunut. »Mihin
+uhmasi on joutunut?» huusi ääni hänen povessaan.
+
+»Löysitte naisen, herra parooni, joka oli ollut isänne jalkavaimona.
+Löysitte hänet alennettuna, tahrattuna, lian ja rikosten peittämänä.
+Monivuotinen orjuus oli häneltä riistänyt kaiken ihmisarvon. Hän eli
+siellä kuten eläin eläimen kerällä. Tämä kurja olento kuului tänne ja
+kuului minulle. Minä olen hänet kasvattanut, minun käteni on valanut
+kastevettä hänen otsalleen, minun käteni ojentanut hänelle pyhän
+ehtoollisen kalkin. Olen seurakunnan edessä Jumalalle vannonut
+valvovani tätä nuorta sielua, joka oli kaksin kerroin orpo sentähden,
+ettei se, joka hänet oli siittänyt, voinut valvoa omankaan sielunsa
+parasta.»
+
+»Ah, orpo lapsi raukkani!» lallatteli puuseppä. »Vielä vain
+kaksi--vielä vain yksi kirstu----»
+
+»Olen vastuunalainen hänen puolestaan Jumalan ja seurakunnan edessä.
+Isältäsi en voi häntä vaatia, sillä hän seisoo Jumalan istuimen
+edessä; sentähden vaadin häntä sinulta ja kehotustasi noudattaen kysyn
+sinulta: Mitä olet tehnyt tälle sielulle?»
+
+Boleslavin silmien edessä leijaili punertava sumu. Ja tässä sumussa
+kasvoi vanhan papin olento, niin että hän näytti miltei
+yliluonnolliselta. Boleslav kykeni vain änkyttämään: »Mitä oli
+minun--mitä voin minä...?»
+
+Ja vanhus jatkoi: »Kuninkaamme on sinulle tänään kaikkien ihmisten
+edessä suonut suuren kunnioituksen; katso nyt vain, Boleslav von
+Schranden, voitko kunnialla kestää Jumalammekin edessä. Kysyt mitä
+sinun oli tehtävä? Tämä olento, niin likaisena, niin hylkynä kuin se
+edessäsi makasi, oli sinulle oleva korkeampi ja pyhempi kuin mikään
+muu luotu olento. Mitä olet tehnyt sovittaaksesi sen syyllisyyden,
+jonka isäsi on kasannut tämän naisen niskoille? Oletko vapauttanut
+hänen henkensä siitä orjuudesta, johon hän oli vajonnut? Oletko
+opastanut hänen sieluaan Jumalan, laupiaan, kaikkein armollisimman
+luo? Oletko koettanut häntä jälleen kohottaa ihmisyyteen? Vai oletko
+vetänyt häntä yhä syvemmälle ja syvemmälle siihen synnin kiroukseen,
+johon huoneesi ja veresi on hänet kietonut? Ja ennen kaikkea yksi
+seikka: Kuinka olet asustanut hänen kanssansa? Kerrotaan, että
+autiolla saarellanne on vain yksi ainoa huone, jossa saattaa
+asua!--Oletko aina muistanut, että isäsi oma on jumalallisten ja
+inhimillisten lakien mukaan oleva sinulle koskematon? Oletko opettanut
+häntä rukoilemaan ja katumaan, vai oletko hänen eksytettyä mieltään
+yhä edelleen myrkyttänyt?... Ja oman veresi, oletko sen pitänyt
+puhtaana syntisistä himoista?--Vai ovatko ajatuksesi kuten villipedot
+kierrelleet hänen ympärillään ja hiipineet hänen jäljessään ja
+väijyneet häntä hänen heikkoudessaan ... kunnes uusi häpeäteko tuli--»
+
+»Lakatkaa!» huusi Boleslav. Niin, tosiaan hyppi, skorpiooneja tämän
+kristillisen rakkauden miehen suusta. Salaisimmat ajatussynnitkin
+osasi hän rangaista, yksin sellaisetkin, jotka eivät vielä olleet
+vilahtaneetkaan hänen ajatuksiinsa ja joihin hänen sentään tällä
+hetkellä täytyi tunnustaa itsensä syylliseksi.
+
+Nyt tuli kaikki, kaikki selväksi! Mikä hänen ei antanut nukkua
+pitkinä, yksinäisinä öinä, mikä myrskynpuuskien tavoin ajeli verta
+hänen suonissaan, mikä hänet pakotti henkeään pidättäen
+kuulostelemaan, hengittikö toinen milloin nopeammin, milloin
+verkkaisemmin, saadakseen hengityksen epätasaisuudesta selville, että
+tyttö valvoi kuten hänkin, levottomasti kuulosteli kuten hänkin,--hän
+himosi tämän naisen ruumista, häväistyä, pahoin pideltyä, uljasta,
+ihanaa ruumista... Mutta rikos oli, Luojan kiitos, vasta hiiviskellyt
+hänen omassa povessaan. Vielä ehti työntää salvan eteen, ennenkuin se
+hiipi yli vaarallisten rajojen. Tähän asti oli hän tilivelvollinen
+ainoastaan itselleen ja hänen oli oman tuomioistuimensa edessä tehtävä
+selko siitä, mikä painoi hänen omaatuntoaan!----
+
+Kalpeana ja hämmentyneenä katseli hän ympärilleen ja näki kaikkien
+kasvojen jo loistavan voitonriemusta. Silloin palasi hän suunnilleen.
+
+»Kuka antaa teille oikeuden syyttää minua sellaisesta ilkityöstä?»
+huusi hän kirkkoherralle.
+
+»En syytä teitä--kysyn vain», keskeytti hänet vanhus. »Olette tullut
+aivan liian kalpeaksi, herra parooni, niin ettemme saata olla
+epäilemättä suuttumustanne.»
+
+»Hän on tuominnut itsensä, onneton», lisäsi herra Merckel vanhempi
+surkutellen.
+
+Schrandenilaiset, uudelleen toivoen saavansa tarttua hänen
+kaulukseensa, nostivat aika melun, ja joukko tunkeili kynnystä kohden.
+
+Silloin--kaiken ääntenkohinan ylitse--kuului pihalta Boleslavin
+korviin sydäntä vihlaiseva hätähuuto. Nyt ei ollut enää
+epäilemistäkään. Siellä oli Regina.
+
+»Regina!» huudahti hän ja syöksähti pihanpuoleisen ikkunan luo. Siellä
+oli hurja metsästys ylimmillään. Aitojen rattaiden, tynnyrien ja
+jäätyneiden lantakasojen ylitse kapusi, hyppi ja juoksi joukko
+raivostuneita naisia. Jälestä pyyhälti poikia kalikat käsissä. Kiviä
+sinkoili kaikilta suunnilta.
+
+»Auttakaa, auttakaa!» kuului Reginan kirkuna. Häntä itseään ei
+kuitenkaan näkynyt.
+
+Mutta kun Boleslav tempasi auki takaoven, lennähti tyttö pimeään
+käytävään. Ja lauma ulvoen perästä!
+
+Voimakkaalla tempauksella vetäisi hän tytön huoneeseen ja sulki
+kiireesti oven, jota vastaan naisten raivo nyt purkautui.
+
+Regina vaipui herransa jalkoihin ja painoi nyyhkyttäen kasvonsa hänen
+takkinsa liepeeseen. Tytön käsistä putosi kaksi puoleksi
+pirstoutunutta astialautaa, joita hän oli tuskallisesti pidellyt
+kiinni--ne olivat jäännökset kilvestä, jolla hän tavallisesti suojeli
+itseään lenteleviltä kiviltä.
+
+Hänen tukkansa oli hajallaan, hänen vaatteensa repaleina; kaunis
+turkisreunus, josta hän oli ollut niin ylpeä, riippui repaleina hänen
+vartaloaan pitkiin.----
+
+»Kuinka sievä rakastava pari!» sanoi herra Merckel hyvillään hieroen
+käsiään.
+
+Kun schrandenilaiset näkivät nuo molemmat näin koreasti yhdessä,
+näytti heillä olevan hyvä halu jatkaa vaimojensa urotyötä täällä
+sisällä. Reginan näkeminen vietteli heitä aina vastustamattomalla
+voimalla heittelemiseen. He päästivät riemun ulvonnan ja katselivat
+sopivia heittoesineitä. Herrashuoneeseen lennähti jo kaksi
+savihaarikkaa, joista toinen hipaisi puusepän olkapäätä. Kenenkään
+henkeä ei enää tavoteltu, tahdottiin vain »läimähytellä.»
+
+Maaneuvos huiskutti epätoivoissaan solmukäsiään. Koko hänen lempeä
+ylhäisyytensä petti näiden hittolaisten vastassa.
+
+»Herra maaneuvos», sanoi Boleslav, viitaten polvistuvaan naiseen, joka
+puoleksi tajutonna painautui häntä vasten. »Pyydän teitä painamaan
+tämän kohtauksen mieleenne. Jollette itse katso tarpeelliseksi puuttua
+asiaan, voi sentään käydä, että minun täytyy teitä oikeudessa vaatia
+todistajaksi tätä urhoollista väkeä vastaan.»
+
+Ylhäinen herra maaneuvos aavisti tuskin itsekään, mitä surkeaa osaa
+hän näytteli. Itse hänen komea leijonanharjansakin oli joutunut pois
+suunniltaan ja riippui jäykkinä töyhtöinä pään ympärillä.
+
+»Merckel,» tirskui hän, »olette kylänvouti. Panen teidät viralta,
+jollette heti saa hiljaisuutta aikaan. Hiljaa--väki--hiljaa! Tämä on
+maanrauhan rikkomista.--Siitä tulee vankeutta----lähetän teidät
+kaikki vankilaan.----Vieläpä ase kädessä----maksaa kolme vuotta,
+kokonaista kolme, hyvät ihmiset.------Huomenna lähetän tänne
+santarmeja, kolme santarmia yhdellä kertaa--»
+
+Tämän uhkauksen oli hänen hyvä enkelinsä johduttanut hänen mieleensä,
+sillä mikään muu ei olisi näihin mielettömiin enää vaikuttanut.
+Onnettoman sodan jälkeen ei Schrandeniin ollut enää ainoatakaan
+santarmia sijotettu. Tämä oli suuri onni, jota ei niin pilanpäiten
+saanut menettää, sillä santarmia pelkäsivät he enemmän kuin
+kuningasta.
+
+Herra Merckel, joka alkoi vavista virkansa tähden, teki voitavansa
+rauhaa palauttaakseen. Hänen poikansa nojasi käsivarret ristissä
+ikkunanpieleen ja koetti näyttää siltä, kuin tämä näytelmä huvittaisi
+häntä erinomaisesti.
+
+Vanha kirkkoherra tuijotti edessään olevaan pariin, ikäänkuin tahtoisi
+katsoa heidän sydäntensä sisimpään.
+
+»Nouse pois», sanoi Boleslav polvillaan olevalle Reginalle. »Sinulle
+ei tehdä mitään--minä olen luonasi.»
+
+Mutta tyttö painautui vielä pelokkaampana häntä vasten. »Eihän teitä
+viedä pois, herra, eihän?» nyyhkytti hän. »Minä vaikka palellutan
+itseni kuoliaaksi--jos se on totta.»
+
+»Ei viedä--mutta nouse nyt.»
+
+»Oi, herra, hyvä, rakas herra!» Ja hän painoi otsansa herransa polvea
+vasten.
+
+»Boleslav von Schranden--kiellätkö vielä?»
+
+»Mitä minun pitäisi kieltää? Sekö, että tämä naisparka, jota te olette
+vainonneet ja sysineet, näkee minussa ainoan turvansa ja pelastajansa,
+koska olin pitkien vuosien jälkeen ensimäinen, joka hänelle sanoin
+lempeän sanasen? Tai onko minun kiellettävä, että tämä sama turvaton
+nainen, koko Luojan avarassa maailmassa ainoa olento, joka tahtoi
+jäädä luokseni, kun kaikki muut minut hylkäsivät, on tullut minulle
+rakkaaksi ja kalliiksi? Enkö olisi raaka, tunnoton pölkky, jos toisin
+ajattelisin kaiken sen jälkeen, mitä hän on tehnyt hyväkseni? En ole
+häntä pyytänyt jakamaan yksinäisyyttäni linnan raunioissa. Siellä ei
+ole elämä niinkään hauskaa, ja kaikki hyvyyteni häntä kohtaan oli
+siinä, että sallin hänen uhrautua hyväkseni.--Mitään iloa en ole
+voinut hänelle valmistaa,--mitään luvatonta ei ole tapahtunut
+välillämme. Jos hän mieluummin tahtoo olla maaorjana, ei se koske
+hituistakaan maailmaa, kaikkein vähimmän teitä schrandenilaisia ja
+itse tuota juopporenttuakin, joka kerran paritti oman lihansa ja
+verensä.»
+
+Puuseppä, jota vanha Merckel oli hiljaa rohkaissut, alkoi näytellä
+hellän isän osaa.
+
+»Voi, tyttäreni, onneton tytär raukkani!» porasi hän.
+
+»Eteenpäin», sopotti isäntä, »vaadi hänet takaisin».
+
+»Tule, lapseni, tule onnettoman, hyljätyn isäsi luo. Murheissaan on
+hän langennut juoppouden syntiin. Vain kaksi kirstua tekee hän
+vielä,--yhden itselleen ja yhden--»
+
+Hän ojensi likaisen kätensä tytärtään tavottaen, mutta tämä
+kauhuissaan sysäsi sen kiihkeästi takaisin.
+
+»Älkää suotta vaivautuko», sanoi Boleslav. »Hän kuuluu minulle, kuten
+minäkin kuulun hänelle.»
+
+»Ja kuitenkin vaadin häntä tänään sinulta, Boleslav von Schranden»,
+sanoi kirkkoherra, samalla laskien kätensä Reginan päälaelle.--Tyttö
+kyyristyi arasti, mutta antoi sen tapahtua.
+
+»Siksikö, että voisitte hänet mukavammin kivittää?»
+
+»Lupaan sinulle, ettei hänelle tästedes tehdä mitään pahaa. Vien hänet
+itse erään virkaveljeni luo, joka hänet on saattava uudelleen
+ajalliseen ja iankaikkiseen elämään. Älä asetu hänen pelastuksensa
+tielle kytkemällä hänet vielä lujemmin synnin kahleilla itseesi.»
+
+Boleslav vaikeni. Tuhansia ajatuksia risteili hänen mielessään. Vanhus
+ei ollut mikään petturi. Hänen sanansa oli luja kuin kallio. Mitä
+oikeutta hänellä itsellään oli tähän naiseen, joka tahdottomana lepäsi
+hänen jaloissaan? Mitä saattoikaan hän Reginalle tarjota, kun uskalsi
+itselleen vaatia hänen elämäänsä?
+
+Silloin puuttui puheeseen maaneuvos, joka jo oli osittain toipunut
+pelästyksestään. »Onko tämä henkilö jo laillisessa iässä?» kysyi hän.
+
+Kirkkoherra laski ja vastasi myöntäen.
+
+»_Vis paterna_ ei siis ole enää voimassaan, eikä myöskään ole voitu
+todistaa hänen haureellisesti eläneen--muuten voisi hänet lähettää
+johonkin ojennuslait...»
+
+Boleslavin ivanauru sai hänet vaikenemaan.
+
+»No hyvä, niinpä ratkaiskoon hän itse. Oletteko siihen tyytyväinen,
+herra parooni?»
+
+»En minä häntä pidätä», murahti Boleslav ja tunsi samassa, kuinka
+naisruumis vapisi hänen jaloissaan. Hän kumartui tytön puoleen.
+»Regina--kuuletko, mitä kirkkoherra sinulle lupaa?... Tiedät, että
+tulevaisuutesi on turvattu. Tahdotko seurata häntä?»
+
+Silloin kohotti tyttö hehkuvat, kyynelten valelemat kasvonsa häntä
+kohden ja nyyhkytti: »Pyydän, herra--älkää tehkö--minusta pilkkaa--»
+
+»Tahdot siis jäädä luokseni?»
+
+»Tiedättehän sen, herra!--Miksi kiusaatte minua?»--
+
+»Nouse sitten, niin lähdemme».
+
+Kirkkoherra asettui hänen tielleen. Hän oli tullut kalman kalpeaksi,
+ja hänen kotkankatseensa kaivautui Boleslavin kasvoihin. Hän laski
+juhlallisesti kätensä hänen olalleen kuten taanoin isän syyllisyyttä
+hänelle selittäessään.
+
+»Poikani», sanoi hän, »sinutkin olen ottanut pyhän kasteen liittoon.
+Sinutkin olen opettanut sopertamaan Jumalan nimen ja osottanut sinulle
+hänen luomakuntansa ihmeellisyyden. Olet minulle ollut aivan kuin oma
+lapseni ja vielä enemmänkin, sillä olithan herrani poika. Sinunkin
+puolestasi on minun vastattava Jumalan istuimen edessä. Et ole voinut
+puhdistautua siitä epäluulosta, joka sinuun on liittynyt. Ja kun luen
+sielustasi,--älä luo silmiäsi maahan, minä tiedän kyllä. Ja siksi
+vaadin vielä kerran sinulta tätä naista. Vaadin häntä hänen isänsä
+nimessä, seurakunan nimessä, taivaallisen Jumalamme nimessä, hänen,
+joka on kaikkien orpojen ja turvattomain isä, sillä he eivät tiedä,
+mitä he tekevät. Päästä hänet vapaaksi--niin olet syytön ja saat mennä
+rauhassa tietäsi.»
+
+Regina oli noussut pystyyn ja tarrautui väristen Boleslavin
+käsivarteen.
+
+»Tule!» sanoi hän. »Toivottavasti pääsemme joukon lävitse.» Ja hän oli
+menemäisillään vanhuksen ohitse.
+
+Mutta tämä astui uudestaan hänen tielleen ja levitti käsivartensa
+hänen eteensä.
+
+»Olet siis isäsi arvoinen! Ja niinkuin isäsi olen kerran kironnut,
+niin kiroon nyt sinut tällä hetkellä ja tämän naisen sinun kanssasi.
+Sinä olet oleva niinkuin Kain, jonka Herra vihassaan karkotti
+kasvojensa, edestä... Missään ei ole sinulle oleva sijaa
+valmistettuna. Raunioissa olet sinä asustava koko pitkän ikäsi! Ja
+tämä nainen sinun kanssasi! Menkää nyt... Tehkää tietä, te siellä--ja
+ken kätensä häneen satuttaa hyvässä taikka pahassa tarkotuksessa, se
+on oleva kirottu hänen kanssansa.»
+
+Boleslav purskahti nauruun, joka epäsointuisena kajahti
+hiljaisuudessa.
+
+»Tule», sanoi hän tarttuen Reginan käteen. »Tule, anna vanhan miehen
+sadatella, sehän hänen on ammattinsakin.»--Ja kuitenkin valahti
+väristys hänen ruumistaan pitkin.
+
+Edessään näki hän joukon tungokseen aukenevan kujan, joka kaartui
+tarjoiluhuoneen lävitse ulommaiselle ovelle.
+
+Hän astui Reginan kera kujaan.
+
+Kukaan ei naurannut, ei herjannut eikä koskenut heihin.
+
+Taikauskoinen pelko jähmetytti kaikki nämä raa'at kasvot.----
+
+Talvisen illan viima hengähteli jäisenä hänen kasvoilleen.
+
+Ja kas! Lieneekö joku rientänyt ulkona odottavillekin viemään
+viestiä--lieneekö heidän keskuuteensa levinnyt aavistus
+tapahtumasta--täälläkin kohtasi heitä syvä äänettömyys, täälläkin
+aukeni kuja, jota myöten molemmat vitkalleen, allapäin astelivat alas
+virralle.
+
+
+
+
+XIV.
+
+
+Iltarusko sammui. Siintävän heleä utu leijaili alastomain pensaiden
+ympärillä, kiviltä tihkui maahan säkenöiväin kristallien vihmasade.
+
+Lumi narskui Boleslavin jalkojen alla. Hänen hengityksensä kiemurteli
+vaaleina pilvinä hänen edellään. Pakkanen viillytti miellyttävästi
+hänen hehkuvia kasvojaan. Hän oli lähettänyt Reginan edeltäpäin ja
+koetti yksin kävellessään tyyntyä ja selvitä, sillä hänen aivoissaan
+kiehui kuin mikäkin noitakattila.
+
+Kirous oli luonnollisesti pelkkää ilveilyä, vain peikko pimeässä,
+jolla lapsia pelotellaan. Hänen isänsä viholliset olivat vain
+vaanineet tilaisuutta tehdäkseen pojalle noitatemppujaan, jotka olivat
+varatut isää varten; ja sentään--miten hirvittävää olikaan ajatella
+moisen kirouksen ansaitsevansa!--No, siitähän ei voinut olla
+puhettakaan. Mitä tuo vanha jyrisijä oli edellyttänyt tapahtuneeksi
+kaikessa törkeydessään, se oli tuskin höyhenen keveydelläkään
+hipaissut hänen sieluaan. Kun hän nyt tiesi, mistä oli kysymys, oli
+vaarakin ohitse. Itse asiassa täytyi hänen olla vanhukselle
+kiitollinen siitä, että tämä oli hänelle kaukaa osottanut kuilun, jota
+kohden hän oli huoletonna kulkenut.
+
+»Mutta kylliksi tästä asiasta», tuumi hän itsekseen. »Minä olen herra,
+hän on palvelustyttö--ja tahdon olla kirottu, jos--»
+
+Säikähtyneenä pysähtyi hän mietteissään. Hänhän jo oli kirottu. Sitten
+hymyili hän säikähdykselleen Sellainen lasten pöpö!--Hyi sentään!--
+
+Joka tapauksessa oli hänen suhteessaan ulkomaailmaan tästä päivästä
+alkava uusi ajanjakso. Tämä risti hänen kädessään oli takeena siitä,
+ettei hän seissyt oikeudetonna ja kunniatonna maailman vastassa, vaan
+että niin oikeus kuin kunniakin olivat saavutettavissa, jos hänellä
+vain oli rohkeutta kääntyä persoonallisten vihamiestensä päiden ylitse
+korkeimpain viranomaisten puoleen.--Piirin tuomarit olivat katsoneet
+hyväksi jättää murhapolton rankaisematta. No hyvä, siispä hänen oli
+sytytettävä palo, jonka hehku pelottaisi pahantekijän piilopaikastaan
+esiin. Mutta silloinhan hänen täytyi vetää myös isän tekonen
+pimeydestään, täytyi haudanhäväisijän käsin rikkoa vainajan rauha ja
+toitottaa oman sukunsa häpeä maailmalle.--Hän murti suutansa. Hän
+tunsi mielessään kuohuvan uhman, niin valtavan, että itsensä
+tuhoamisen vaarakin näytti hänestä pelkältä pilkalta. Mitä hänen
+tarvitsi säikähtää?
+
+»Olenhan kuitenkin kirottu!» jupisi hän ja nauru purskahti hänen
+kurkustaan.
+
+Sitten meni hän kotiin. Regina laittoi pöytään illallisen. Hän oli
+korjannut nuttunsa ja kammannut tukkansa veden avulla sileäksi. Hänen
+kasvonsa olivat tyynet, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut,
+ainoastaan kynsien naarmut hänen kaulassaan osottivat, mitkä hetket
+hänellä oli takanaan.
+
+Boleslav kysyi teennäisellä ankaruudella: »Kuinka pälkähtikään
+päähäsi, Regina, lähteä ravintolaan?»
+
+Regina vilkaisi arasti ylöspäin herraansa.--»Antakaa anteeksi, herra»,
+sanoi hän allapäin. »Löysin kirjeenne, ja silloin muuttui maailma
+silmissäni vihreäksi ja keltaiseksi ja minä en enää tiennyt mitä
+tein--ajattelin vain, että voisin teidät lopultakin pelastaa----»
+
+»Tuhmuuksia», sanoi Boleslav nauraen--mutta hänen rinnassaan kumpusi
+jotakin, jota hänen väkivoimin täytyi tukahuttaa.
+
+»Nouda minulle viiniä», käski Boleslav istuutuen pöytään,
+
+»Mitä viiniä, herra?»
+
+»Parasta. Tänään on suuri juhlapäivä.»
+
+Regina katsoi häneen kummissaan ja meni.
+
+»Nouda lasi itsellesikin», sanoi Boleslav tytön avattua harmaan,
+hämähäkin verkkojen kietoman pullon.
+
+»Herra hyvä, minä en kestä sitä.»
+
+»No, pian nyt.»
+
+»Heti, herra.»
+
+Boleslav kaasi lasiin. Tummahkon kullankarvainen neste valui
+kimmeltäen smaragdinvihreään lasiin. Nämä roomalaiskuosiset viinilasit
+ainakin olivat häviöstä pelastuneet.
+
+»Maljasi!»
+
+Lasit kalahtivat kuin kumeasointuinen kello.
+
+»Tähän naiseen on siis pappi minut tänään parittanut kirouksellaan»,
+ajatteli Boleslav ja antoi katseensa vaipua hänen silmiinsä. Kuinka
+omituista, kuinka kummallista! Tämä nainen oli tuleva osaksi hänen
+elämästään, oli vanhus sanonut. Tämä nainen,--miksi juuri tämä? »Onhan
+kirouskin jonkinlainen vahvistus», ajatteli hän edelleen. »Jokin jota
+ei ole olemassa eikä milloinkaan tule olemaan, on ja pysyy sen
+varmistamana ja vahvistamana, kuin mikäkin pyhä oikeus taivaan ja
+maailman edessä.»
+
+Ja niin risteilivät hänen ajatuksensa ahneesti sen kielletyn alueen
+ympärillä, jonka ylipääsemättömiin aitoihin itse papin sanat olivat
+lyöneet aukkoja. Sitten hävettivät häntä omat ajatuksensa. »Sinä olet
+herra», toisti hän yksikseen, »hän on palvelustyttö, vieläpä vain
+orjatar, ja silleen täytyy sen jäädä.»
+
+Muuten oli selvää, että koston työhön oli vielä tänään ryhdyttävä.--
+
+Hän käski Reginan korjata ruuat pois ja tuoda toisen pullon pöytään.
+Sitten nouti hän pulpetiltaan kynän ja paperia ja osotti tytölle
+paikan, jossa tämä oli istunut jouluaattoon saakka.
+
+Aran iloissaan painautui Regina istumaan, sillä hän oli siitä pitäen
+saanut aina maatapanoonsa asti istua eteisessä tulisijan ääressä.
+
+»Sinun on tehtävä minulle hieman selkoa, Regina», alotti Boleslav.
+»Vastaa lyhyeen ja tarkasti jokaiseen kysymykseeni.»
+
+Regina hätkähti silminnähtävästi. »Kyllä, herra», kuiskasi hän.
+
+»Juo, se päästää kielesi siteistään.» Regina totteli, mutta viini
+näytti tällä kertaa vaikuttavan hänessä pelkoa ja vastenmielisyyttä.
+
+»On kysymys sen yön seurauksista, jolloin veit ranskalaiset
+Kissanportaan yli.--Oliko linnassa ketään, joka tiesi tästä retkestä?»
+
+»Ei, herra.»
+
+»Kenen kautta se sitten on tullut tunnetuksi?»
+
+»Minun kauttani luulen, herra», sammalsi Regina.
+
+»Kenelle olet sen ilmaissut?»
+
+»Isälleni.»
+
+»Kuinka sen teit?»
+
+»Hän tuli tuontuostakin linnaan saadakseen minulta rahaa; ja jollei
+minulla ollut mitään, nipisteli ja löi hän minua.»
+
+»Miksi et huutanut apua?»
+
+»Olihan öinen aika, herra, ja armollinen herra olisi häntä
+pieksättänyt, jos hänet olisi tavattu.»
+
+»Hyvä, jatka.»
+
+»Ja niin tuli hän myös vähän jälkeenpäin--retken jälkeen, tarkotan--ja
+vaati kaikenlaista--minun piti häneltä--armolliselta herralta--kiristää
+rahaa tai salaa kopeloida hänen taskujaan ja muuta sellaista.--Ja
+päästäkseni kerta kaikkiaan hänestä rauhaan, kävin hänelle hakemassa
+kukkaron, jonka ranskalainen eversti oli minulle antanut. Kun hän näki
+punertavan kullan välkkyvän kuutamossa, tuli hän aivan kuin
+hulluksi--»
+
+Hän vaikeni.
+
+»No, eteenpäin!»
+
+»Täytyykö minun se sanoa, herra?»
+
+»Tietysti!»
+
+»Mutta onhan hän sentään isäni, herra.»
+
+»Sinun on tehtävä, mitä käsken.»
+
+Regina huokasi syvään ja jatkoi: »Ja silloin kävi hän kurkkuuni kiinni
+ja huusi korvaani: Olet surman oma, jollet heti paikalla tunnusta,
+mistä olet saanut näin paljo kultaa... Ja kun olin jo aivan
+tukehtumaisillani----»
+
+Boleslav naurahti katkerasti itsekseen. Hänen oma isänsä ja tytön
+isä--he käyttivät molemmat samoja kunnioitettavia keinoja.
+
+Regina luuli herransa nauravan hänelle. »Hyvä herra», jatkoi hän
+rukoilevasti herraansa katsahtaen, »minähän olin silloin vielä niin
+hirveän tuhma. Paria viikkoa myöhemmin, kun he minua kuulustelivat,
+olisivat he saaneet minut huoletta kuristaa eivätkä sittenkään olisi
+saaneet mitään tietoonsa... Mutta, silloin, ja olihan hän sentään
+isäni...»
+
+»Hyvä, silloin siis kannoit kieliä koulusta. Ja entäs sitten?»
+
+»Vielä samana yönä alkoi omaatuntoani painaa, ja aamulla viedessäni
+armolliselle herralle kahvia--sillä minun oli aina oltava hänen
+lähettyvillään--tunnustin hänelle kaiken.
+
+»Ja hän?»
+
+»Hän tuli liidunvalkoiseksi eikä sanonut sanaakaan--mutta hän sieppasi
+pyssyn seinältä ja tähtäsi sillä minua. Minä panin käteni ristiin ja
+suljin silmäni; silloin kuulin kuinka hän päästi kirouksen--ja sitten
+heitti pyssyn olalleen ja syöksyi ulos. Ajattelin heti: nyt hän tahtoo
+raivata isän pois tieltä!--Ja kun näin hänen rientävän nostosillalle
+kaksi verikoiraansa mukanaan, juoksin sukkelaan puiston läpi ja
+Kissanportaan yli kylään, viedäkseni isälle sanan, että hänen henkensä
+oli vaarassa. Jos hän olisi ollut kotonaan, en häntä olisi voinut enää
+pelastaa, mutta hän istuikin Merckelin luona Mustassa Kotkassa. Siellä
+oli hän kaikki hälyyttänyt jalkeille keskellä yötä ja makasi sitten
+päissään kuin mikäkin elukka. Mustasta Kotkasta ei hän mene häntä
+hakemaan, aattelin itsekseni,--ja se olisi ollut liian myöhäistäkin,
+sillä herra Merckel ja kaikki tiesivät jo koko asian ja nostivat aika
+häläkän minut nähtyään ja kävivät minua ahdistelemaan ja aikoivat
+väkisin panna minut puhumaan, mutta minä puraisin kieleeni, jotta veri
+tuli, ja olin vaiti. Sitten päästivät he minut valloilleni, mutta minä
+juoksin armollista herraa vastaan ja heittäysin hänen jalkoihinsa ja
+sanoin: Säästäkää hänet, se ei hyödytä mitään, sillä maailma tietää
+sen jo kuitenkin.--Silloin potkaisi hän minua, niin että pyörtyneenä
+lysähdin maahan, mutta isälle ei hän tehnyt mitään... Ja sitten
+kahden viikon perästä tuli santarmi minua noutamaan ja vei minut
+Mustaan Kotkaan. Siellä istui viinihuoneessa viisi tai kuusi ylhäistä
+vierasta herraa, tämä herra maaneuvos heidän mukanaan, ja ovi
+sulettiin jälestäni ja minua alettiin kuulustella... Mieluimmin
+olisin ainoastaan itkenyt enkä tehnyt muuta mitään, mutta sitten
+rohkaisin mieleni ja arvelin, että isälläni oli tapana juoda enemmän
+kuin janottikaan, ja hän kai oli nähnyt pahaa unta... Mutta silloin
+näyttivät he minulle kukkaroa, jonka he olivat ottaneet häneltä
+pois.--Ja silloin, herra, ... silloin sanoin, että rahat olivat ...
+palkka, jonka sain, kun annoin--» Hän vaikeni ja painoi kätensä
+kasvoilleen, joille häpeä levitti tumman punan...
+
+»Jatka», käski Boleslav, purren hampaansa yhteen.
+
+»Eiväthän he minua uskoneet, herra, mutta he kai huomasivat, etteivät
+saisi minulta totuutta selville, sillä he eivät kyselleet enempää. Ja
+sitten alkoivat he hiljaa neuvotella keskenään, mutta minulla on hyvät
+korvat, minä kuulin kaiken... Oliko minut pistettävä vankeuteen,
+jotta oppisin puhumaan, oliko armollinen herrakin vangittava?
+Sellaisia he juttelivat. Ja sitte tulivat toiset ja arvelivat, että
+piirille olisi häpeäksi, jos kielikellot pääsisivät sellaista
+soittamaan, ja koko Itä-Preussinkin kunnia siitä kärsisi, ja kun sitä
+paitsi ei ollut sitovia todistuksiakaan, oli täysi syy painaa asia
+hiljaisuudessa unohtumaan--he mainitsivat sen jotenkin toisin, mutta
+sanat olen unhottanut.»
+
+»Ja sitten päästivät he sinut menemään?»
+
+»Niin. Herra Merckel sanoi, että minun oli korjattava luuni, sillä
+minä saastutin talon.»
+
+Syntyi äänettömyys. Sitten kulautti Boleslav yhdellä siemauksella
+pari kolme lasia väkevää viiniä ja sanoi: »Nyt paloyö!»
+
+Regina hypähti silloin tuoliltaan pystyyn ja tuijotti häneen
+kauhistunein katsein.
+
+»Minun pitäisi ... tulipalosta?»
+
+»Niin paljo kuin siitä muistat.»
+
+»Ja minun pitäisi ... kaikki ... herra?»
+
+»Kaikki.»
+
+»Herra ... sitä en voi!» Kuten hengenhädissään päästi hän tämän
+huudahduksen suustaan.
+
+»Mitä se merkitsee?» Boleslav oli hänkin ponnahtanut pystyyn ja
+mittaili häntä silmät selällään.
+
+Regina pani kätensä ristiin rinnalleen: »Olen teille aina--ollut
+kuuliainen, herra... En ole koskaan mukissut eikä mikään ole ollut
+minusta liian vaikeaa... Tahdon tehdä kaiken, mitä käskette, ja jos
+sanotte: mene, anna itsesi kivittää, teen sen heti paikalla... Mutta
+tätä yhtä älkää vaatiko minulta, pyydän sitä sydämeni pohjasta.»
+
+Vihastuneena ja kummissaan katsoi Boleslav tyttöön. Hän oli niin
+tottunut tämän ehdottomaan kuuliaisuuteen, ettei voinut käsittää tätä
+yhtäkkiä leimahtanutta vastustuskykyä... Hänen valtansa oli siis
+lopussa ... se ei ollut rajaton, kuten hän oli luullut!--Eikö tämä
+nainen ollut itse ruvennut hänen orjakseen? Eikö hän ollut myynyt
+itseänsä ruumiineen ja sieluineen hänelle ja hänen suvulleen, ja nyt
+hän yhtäkkiä tahtoi pitää oman päänsä?
+
+Veri syöksähti hänen päähänsä. Hänen silmänsä pullistuivat.
+
+»Sinun täytyy------sinun täytyy heti paikalla!»
+
+Regina painautui seinää vasten. Hänen silmänsä kiiluivat pimeästä
+Boleslavia kohden kuin ahdistetun villikissan silmät.--»En tee sitä»,
+tenäsi hän.
+
+Boleslavissa heräsi perinnöllinen, raaka herruutensa tunto. Viinikin
+vaikutti osaltaan. Hän hyökkäsi tytön kimppuun ja tarttui hänen
+rintaansa.--
+
+Tytön nutun napit eivät kestäneet kovaa tempausta, vaan lensivät irti.
+Hänen valkea povensa aaltoili, ja Boleslavin katse ikäänkuin kietoutui
+huntuun...
+
+»Onko minun hänet kuristettava vai häntä suudeltava?» ajatteli
+Boleslav ja tavotti hänen kaulaansa.
+
+Hengenhädissään tarrasi Regina vastaan. Kuten rautapihdit puristuivat
+hänen kätensä Boleslavin hartioihin... Täytyi koota kaikki voimansa
+pitääkseen puoliaan näitä jäntereitä vastaan.
+
+Ja nyt alkoi äänetön painiskelu. Se kesti monia minuutteja eikä
+ottanut lainkaan loppuakseen... Se näytti katkeralta, suorastaan
+epätoivoiselta, se näytti ottelulta elämästä ja kuolemasta ja muuttui
+sentään jälleen leikkisodaksi... Kumpikaan taistelijoista ei enää
+tiennyt, mistä taisteltiin. Boleslavin veristyneet silmät etsivät
+Reginan silmiä. Reginan hiestynyt rinta puristui hänen rintaansa
+vasten. Molempain hengitys suli yhteen. Lujasti sylikkäin
+kietoutuneina hoippuivat he sinne tänne, kunnes Boleslav vihdoin
+painoi tytön polvilleen... Mutta tämä ei väsynyt, vaan koetti vetää
+hänet luokseen maahan.
+
+Paikoillaan painiskellen katsoivat he ikäänkuin unelmissaan tuokion
+toisiaan silmiin. Silloin kulki väristys Reginan ruumiin lävitse, ja
+keskellä taistelua painoi hän antautuvasti poskensa samaan
+käsivarteen, jota vastaan hän taisteli.
+
+Boleslav näki sen--hän näki, kuinka toisen silmät tuskaisesti hehkuen
+riippuivat hänen silmissään, hän näki tytön kauniit, villit kasvot
+kukoistavina edessään.
+
+»Olemmehan kirotut kuitenkin», välähti hänen mielessään.
+
+Silloin kumartui hän huoahtaen alas tytön puoleen ja--suuteli häntä
+suulle.
+
+Regina voihkasi ääneen, puristui Boleslaviin kiinni ja puri hampaansa
+hänen huuliinsa. Sitten retkahti hän hervotonna takaperin ja kaatui
+selälleen, niin että takaraivo kolahti kovasti lattiaan.
+
+Aivan huumautuneena tuijotti Boleslav häneen maahan. Tyttö makasi kuin
+kuollut. Ainoastaan kohoileva rinta ahmi ilmaa. Boleslavin omista
+huulista kihosivat veripisarat. Ajattelematta pyyhki hän niitä pois
+kielellään,
+
+»Mitä nyt?»
+
+Ja mitä kauemmin hän tuijotti maassa makaavaan naiseen, sitä
+korkeammalle kuohui tuskaisa pelko hänen mielessään, nousten aivan
+mielettömyyden rajoille. Hän pelkäsi, mitä oli tuleva.
+
+»Pois tästä talosta--pois, pois, ennenkuin hän nousee», huusi ääni
+hänen povessaan. Hän tempasi vaippansa seinältä, käänsi karvalakkinsa
+reunukset alas ja syöksähti talviyöhön, ikäänkuin hurja ajo olisi
+hänen kintereillään.
+
+Hän ei voinut sitä paeta, hän laahasi sitä mukanaan mihin menikin. Se
+riehui hänen rinnassaan, se kuohui hänen veressään ja kohisi hänen
+hermoissaan--tämä nuorten aistien hurja ajo.
+
+Hän kirmasi ympäri metsää. Pakkanen ei häntä jäähdyttänyt, pimeys ei
+häntä tyynnyttänyt.
+
+Oliko mitään pelastusta--mitään?
+
+Pappila johtui hänen mieleensä. Ivanauru purskahti hänen
+huuliltaan.--Olihan Helena kauhusta väristen väistynyt hänen tieltään,
+kun hän vielä puhtain sydämin, puhtain mielin ja aistein oli sinne
+astunut. Mitä Helena tekisikään tänään, jos hän kirottuna ja
+syyllisyyden painamana rohkenisi mennä hänen läheisyyteensä?
+
+Ja kuitenkin--eikö pappilan tanhuvilla ollut lähes vuosikymmenen ajan
+ollut kotipaikkansa kaikella, mitä hänessä vielä oli hyvää, valoisaa
+ja rauhallista? Oliko hänen luvatonta etsiä näiltä valon tyyssijoilta
+pelastustaan, vaikkapa sieltä olisi tuhat kertaa lähtöisin se kirous,
+joka hänet oli peittänyt pimeyteen?
+
+Melkein vasten tahtoaan poikkesi hän kylään vievälle tielle.
+
+Torninkello löi yksi. Viisi tuntia oli hän harhaillut ympärinsä, ja
+aika oli tuntunut hänestä yhtä monelta minuutilta.
+
+Kylä oli uupunut uneen, vain »Mustasta Kotkasta» lankesi
+tummanpunertava kajastus valkealle lumelle, jota himmeä kuu valaisi
+raukealla valollaan. Reenraiteet välkkyivät kuin valkoiset nauhat,
+jotka maata myöten venyivät etäisyyteen, ja jääpuikot kirkonräystäästä
+kuvastuivat hopeisena varjopiirustuksena tummalle seinälle.
+
+Hän kulki kirkon ohitse pappilan puutarhaa kohden. Hänen sydämensä
+hyppi niin, että se tuntui aivan nousevan kurkkuun... Helenan
+päätyikkunasta häämötti vielä valkea. Hän kapusi aidan ylitse ja
+tarpoi syvässä lumessa puutarhamajan luo, joka oli parinkymmenen
+askelen päässä talon päätyseinästä. Hän asettui sen varjoon...
+
+Valkoinen uudin verhosi kokonaan valaistun neliön. Palttinapintaan
+kuvastuivat luonnottomiksi vääristyneet kukanlehtien ja varsien ja
+paperiviuhkioilla koristeltujen kukkaruukkujen varjot.--Niiden
+valtakunnassa hallitsi hän nyt siveänä ja hiljaisena kuin pyhä neitsyt
+ruusutarhassaan.
+
+Ja jälleen ilmestyi hänen sielunsa silmien eteen tuomiokirkon
+pyhimyskuva, jonka hän näki aina, milloin kuvitteli mielessään
+lemmittyään. Saadapa vain ainoaksikaan sekunniksi vajottaa katseensa
+hänen katseeseensa, siten herättääkseen uuteen eloon sen, minkä aika
+ja syyllisyys oli kuolettanut!
+
+Tytönvartalon kuvajainen pimitti tuokioksi valaistun pinnan...
+Uutimen lievettä kohotettiin.
+
+Puoleksi poissa tajultaan ojensi Boleslav käsivartensa häntä kohden.
+
+Nopeasti putosi uudin jälleen alas, ja kohta sammui valo...
+
+Hengittämättä odotti Boleslav, eikö Helena nyt vaarattomasta
+pimeydestä antaisi hänelle mitään merkkiä. Mutta ei näkynyt enää
+liikahdustakaan.
+
+»Mutta toivonhan aivan mielettömiä», puhui hän itsekseen. »Nähtävästi
+ei hän tuntenut minua lainkaan, huomasi vain miesolennon ja ponnahti
+pelästyneenä takaisin. Parasta on laittautua heti tieheni, muuten
+lähettää hän pian koko talon luullun varkaan kintereille.»
+
+Ja niin läksi hän palausmatkalle. Päästyään tielle ja taivaltaessaan
+eteenpäin tunsi hän verensä melkoisesti tyyntyneen. Jo pelkkä
+tietoisuus Helenan läheisyydestä oli siis vaikuttanut rauhottavasti.
+
+»Mihin nyt?» Ulos maailmaan, mutta kotiin ei. Kun hän vain ajattelikin
+maassa makaavaa naisolentoa, alkoi veri uudelleen kiehua hänen
+suonissaan.
+
+Hän oli hurmahenki, ja Boleslav vihasi häntä.
+
+Tietämättä mihin aikoi poikkesi hän sivupolulle, joka vei vajojen ja
+mökkien välitse linnasaarelta poispäin ja päättyi aukeihin
+peltoihin.--Niiden takareunalta häämöttivät metsät, siintävänä
+juovana reunustaen valkeaa tasankoa. Sinne veti jälleen hänen
+mielensä. Sinne missä unelmattoman unen rauha vallitsi talvisessa
+hiljaisuudessa.
+
+Hän alkoi taivaltaa polutonta peltoa, jolla levisi lumi säännöllisinä
+harjoina ja loivanteina rannattomiin, niin että näytti kuin
+virtailevan valon meri aaltoilisi häntä vastaan. Kiristen murtui
+jäätynyt kohva hänen jalkojensa alla, hän upposi lumeen polviaan
+myöten, mutta hän ponnisteli eteenpäin ikäänkuin uudelleen omia
+ajatuksiaan paeten. Häntä tavallaan lohdutti tämä ponnistus, joka oli
+niin tarkotukseton ja kiihdytti hänen hengitystään.
+
+Hänen rintansa läähätti, hiki valui pitkin hänen ruumistaan,
+kompastellen ja horjahdellen pyrki hän eteenpäin. Siellä täällä oli
+kohva kyllin vahva hänet kannattaakseen. Silloin tuntui kuin hän olisi
+saanut siivet ja liitelisi yli maan, kunnes uusi putous hänelle
+muistutti, kuinka raskaana ja matalana hän taakkoineen ryömi maan
+pinnalla.
+
+Metsänreuna kohosi korkeampana ja tummempana hänen edessään,--vielä
+satasen askelta ja hän saavuttaisi määränsä. Silloin tukki hänen
+tiensä jokin, joka nousi kuin pieni töyräs hänen edessään ja
+ojentautui viiden-, kuudenkymmenen askelen pituisena metsää kohden.
+Mutta luontaiseksi töyrääksi oli se liian säännöllinen ja
+jyrkkäreunainen. Sen rinnalla, muutamain askelten päässä, oli toinen
+samanlainen ja edelleen vasemmalla vielä kolmaskin. Ne ovat varmaankin
+soraläjiä, ajatteli hän, joita syksyllä on luotu vietäväksi pois lumen
+sulettua.--Miksi kyläläiset eivät ottaisi soraa hänen maaltaan? Eihän
+täällä ollut ketään, joka heiltä olisi sen kieltänyt!
+
+Mutta mitä merkitsivät ristit tuolla--vasta nyt huomasi hän ne, sillä
+ne oli peittänyt tumma metsänreuna--ristit, jotka töyrästen päissä
+kohosivat kammottavina ja uhkaavina yön pimeyteen?
+
+Kolme luvultaan, jokaisella kummulla yksi----
+
+Ne olivat karkeatekoisia, honkahirsistä kirveellä veistettyjä ja
+näyttivät syvälle maahan upotetuilta, sillä ne eivät liikahtaneetkaan
+hänen niitä puistellessaan. Mitään kirjotusta ei niissä näkynyt, ja
+jos olisi ollutkin, ei hän olisi voinut sitä lukea.
+
+Arvotuksentapaisina, kuten unhotetun rikoksen muistomerkit, seisoivat
+nämä karkeatekoiset kummitukset tässä, ja kuunhohde hopeoi niiden
+harmaita sälöpintoja.
+
+Silloin äkkiä putosivat suomukset hänen silmistään. Ääneensä
+huudahtaen löi hän kätensä kasvoilleen.--
+
+Nämä olivat heidän hautansa, heidän, jotka kaatuivat vuonna seitsemän,
+tuona onnetonna yönä.
+
+Täällä makasivat hänen isänsä uhrit!
+
+Mikä onneton sattuma oli tuonut hänet tänne? Ja eikö se näyttänyt
+enemmältä kuin sattumalta? Olivathan häntä houkutelleet ja vetäneet
+ikäänkuin tuhannet näkymättömät käsivarret, niin että hänen oli
+täytynyt, tietämättä miksi, lähteä tälle mielettömälle taipaleelle,
+niin että hän oli ponnistanut perille, väsymyksestä vaipumaisillaan,
+lumen ja jään halki.
+
+Oliko kohtalo tämän kaikista ruoskaniskuista tuskallisimman säästänyt
+tähän syvimmän nöyryytyksen hetkeen, jotta hänelle oikein selviäisi,
+että hänen oli mahdoton enää nousta, että hänen ilman pelastusta
+täytyi hukkua häpeään ja epätoivoon?
+
+»Mutta hyvä on, että olen täällä», puheli hän edelleen yksikseen.
+»Siten voin ainakin tulla vakuutetuksi, ettei vanhus kirotessaan
+tehnyt minulle mitään vääryyttä. Ja mitä syntejä ei vielä ole, saattaa
+tulla.»
+
+Hänen katseensa liukui pitkin lakeita kummunharjoja, jotka hänen
+silmistään näyttivät painautumistaan painautuvan hangen tasalle, niin
+ettei niillä lopulta näyttänyt olevan päätä ollenkaan... Kuinkahan
+monta mahtoi levätä niiden alla? Jos heidät oli ladottu vieretysten,
+on vähintäänkin sata kussakin haudassa--kentiesi puolta
+enemmänkin.--Ja kaikki kelpo sotureja, jotka ilolla olivat lähteneet
+sotaan kuninkaan ja isänmaan puolesta, saadakseen täällä kurjan
+kavalluksen uhreina surkean lopun.
+
+Hän tarttui sylin ristiin ja painoi kasvonsa rosoiseen runkoon, jonka
+sälöt raapivat hänen ihoaan.
+
+»Syytä häntä koko maailman nähden», huusi ääni hänen povessaan, »häntä
+ja Reginaa--ja tee sitten loppu itsestäsi ja tytöstä.»
+
+Hänen katseensa suuntausi etäisyyteen ja etsi taivaan rannalta linnan
+ääripiirteitä. Mitään ei sieltä näkynyt, ainoastaan puiston latvukset
+häämöttivät häntä vastaan muodostaen mutkikkaan kaaren. Tuolla
+takalistolla, hieman sivuun oikealle, täytyi Kissanportaan sijaita.
+
+Sieltä tyttö oli kulkenut ylitse, synkkä, verenjanoinen joukko
+jälessään. Kuinka kammottavasti olikaan kumeain, säännöllisten
+marssiaskeleiden täytynyt kaikua hänen korviinsa! Sitten yhä
+eteenpäin, syvälle metsän sisään, aina raivatulle tieaukeamalle
+saakka, joka suunnattomana puoliympyränä, yhdensuuntaisena
+metsänreunan kanssa, vei tiheikön lävitse. Regina ei ollut koskaan
+retkestään kertonut, ja sentään Boleslav näki tarkkaan, kuinka kaikki
+oli käynyt. Se oli kirkkaana ja selvänä hänen edessään, kuin olisi hän
+itse ollut mukana.
+
+Hän ojensi kätensä ja piirsi taivaan rantaa myöten vapisevalla
+sormellaan tien, jota hän oli kulkenut.
+
+Ja sitten, kun hänet tarpeetonna oli päästetty matkoihinsa, kun hän,
+syntirahat taskussaan, yksinään palasi kotia kohden--kuinka laukausten
+pamahdusten, rumpujen pärinän, ruudinvälähdysten ja yllätettyjen
+kuolinhuutojen--kuinka täytyikään tämän kaiken ajaa häntä sieltä
+pois--hirveänä kostonhenkien parvena!
+
+Boleslav ei käsittänyt, kuinka tyttö oli voinut elää edelleen, nämä
+äänet korvissaan, nämä kuvat silmiensä edessä! Ensimäinen nuoranpätkä,
+ensimäinen vesisyvänne olisi hänelle täytynyt olla tervetullut
+vapahdus.
+
+Mutta ei mitään tästä kaikesta. Tyttö ei nähnyt mitään näkyjä,
+omatuntonsa ei häntä ahdistanut, hän näytti tuskin tuntevan
+syyllisyyttään.
+
+Sellaiset tunteet oli eläimellä tai hurmahengellä!--Boleslav värisi.
+Tähän, tähän ihmiseen oli hänen elämänsä sidottu.--
+
+Ja tuskan valtaamana heittäytyi hän hautakummun reunalta suinpäin
+lumeen, pani kätensä ristiin rinnalleen ja sammalsi sekavia rukouksen
+sanoja, kyynelten tulviessa hänen silmistään.
+
+Hänen vuoteensa kylmyys, joka viilsi hänen kasvojaan, ajoi hänet
+pystyyn. Hän kiersi ympäri hautarivin kykenemättömänä mitään
+ajattelemaan. Hänestä tuntui, kuin olisi hän takertunut vaskiseen
+verkkoon, jonka rihmat kietoutuivat yhä ahtaammalle hänen
+ympärilleen.--
+
+»Taivaan herra», niin hän rukoili, »älä kosta minulle isän syntejä.
+Anna heidän levätä, näiden kuolleiden,--minä en ole heitä murhannut.
+Anna ihmeen tapahtua, anna minulle merkki, että tahdot minut pelastaa
+kuolemansynnistä ja epätoivosta.» Hänen silmänsä hapuilivat apua
+etsien ympärinsä.
+
+Kylmänä ja tylynä hymyili hänelle kuun valaisema taivas
+lyijynharmaassa hohteessaan. Mitään merkkiä ei sieltä näkynyt, mitään
+ihmettä ei tapahtunut.
+
+Boleslav nauroi. »Näyttäähän kuin olisin mielipuoleksi
+tulemaisillaani», jupisi hän itsekseen.
+
+Silloin tunsi hän äkillistä uupumusta. Häntä huimasi. Hänen jalkansa
+kieltäytyivät tehtävästään.--Silloin kyyristyi hän kuoppuraan, jonka
+oli ruumiinsa painolla tehnyt lumeen, ja vaipui puolihorroksissa
+vilusta väristen mielihauteihinsa.
+
+Kun hän vihdoin jäykistynein jäsenin kömpi pystyyn, iloissaan, ettei
+ollut vaipunut uneen ja paleltunut, hehkui jo punertava juova
+itäisellä taivaanrannalla. Häntä värisytti samalla kuumasti ja
+kylmästi kuten kuumeen alkaessa.
+
+Nyt oli paras palata kotiin. Mutta mistä hän sai voimaa tehdä
+olemattomaksi sen, mitä tänä yönä oli tapahtunut? Hän kosketteli
+kielellään huuliaan. Haava, jonka tyttö oli iskenyt suudelmallaan,
+poltti vielä.
+
+Eikä taivaasta ollut langennut mitään merkkiä. Mitään ihmettä ei ollut
+tapahtunut. Jäihän hänelle tosin aina kuolema, jonka syliin voi paeta
+pahempaa.
+
+Kuolema! Kuin valonsäde pimeydessä välähti tämä ajatus hänen
+mielessään, mutta hänen aivonsa olivat liian väsyksissä, hänen
+mielensä liian alakuloinen, jotta hän olisi voinut pitää siitä
+kiinni. Se sammui kuten oli syttynytkin.
+
+Omien askeltensa jälkiä myöten kulki hän takaisin kylään.
+
+Siellä ei ollut vielä ketään liikkeellä, mutta paikotellen nousi jo
+savu lakeisesta, ja kanat kaakottivat orsillaan uutta aamua
+tervehtien.
+
+Laskeutuessaan polkua alas virralle, oli hän näkevinään naisolennon
+varjon rientävän nostosillalta häntä kohden. Regina kaiketikin oli
+odotellut sillalla ja nyt tuli häntä vastaan. Kelläpä kyläläisistä
+olisi tähän aikaan vuorokaudesta ollut mitään tekemistä nostosillan
+luona? Hänen sydämensä alkoi sykkiä levottomammin. Nyt oli tulijakin
+hänet huomannut. Kuului hiljainen, kimakka kirkaisu, ja seuraavassa
+hengenvedossa oli olento kadonnut sivupolulle aitojen suojaan.
+
+Boleslavilla ei ollut halua lähteä häntä takaa ajamaan. Mahtoi olla
+jokin karjapiika, joka aamunkoitossa oli noutanut vettä ja karttoi
+häntä kohdata.--Nostosillalle astuessaan näki hän kuitenkin
+äsken-sataneessa lumenhärmässä jalanjälkiä, jotka veivät paalulle,
+mihin kirjelaatikko oli kiinnitetty.
+
+Olisiko kylässä joku tuntenut tarvetta kirjottaa hänelle öiseen
+aikaan? Ajatus oli naurettava mutta kuitenkin sai se toivojen virran
+valahtamaan hänen sielunsa lävitse.
+
+Hän sieppasi taskustaan pienen avaimen, joka hänellä tavallisesti oli
+aina mukanaan.--Laatikko aukeni--sieltä putosi kirje.
+
+Vapisevin käsin mursi hän sinetin. Helenan allekirjotus!--Oliko Jumala
+kuullut hänen rukouksensa? Tahtoiko hän lähettää hänelle voimaa ja
+pelastusta?
+
+Ensimäinen aamunkajastus valaisi sen verran, että hän saattoi lukea.
+Mutta kirjaimet vilisivät hänen silmissään. Ainoastaan sieltä täältä
+tarttui irrallinen lause--yksinäinen sana hänen mieleensä. »Odota----
+hetki, jolloin sinua kutsun----ikävöiden----nuoruuden aika----
+onnellinen!»--
+
+Yhden asian hän sentään voi lukea tästä kaikesta: merkki, jota hän oli
+rukoillut kaatuneiden sotilasten haudoilla, oli langennut taivaasta!
+Ihme oli tapahtunut!
+
+Uusi itseluottamus virtaili hänen suonissaan. Onni ei ollut häntä
+vielä hyljännyt; hänen ei tarvinnut vielä joutua epätoivoon. Helena,
+tuo puhdas ja valoisa, hänen nuoruutensa hyvä hengetär, luotti vielä
+hänen voimaansa ja uskollisuuteensa.
+
+Ja hän, Boleslav, hän ei totisesti ole saattava lemmittynsä uskoa
+häpeään. Ennemmin tahtoi hän kuolla kuin alentua häpeään ja itsensä
+halveksimiseen.
+
+Ja kääntyen aamuruskoon päin, joka hulvasi häntä kohden
+purppurahohdettaan, kohotti hän kaksi sormea taivasta kohden ja puhui:
+»Jumala, joka olet ankara ja vanhurskas tuomari ja kostat isäin pahat
+teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, vannon sinulle, että
+ennen päätän päiväni omin käsin, ennenkuin annan pappisi kirouksen
+saada minut valtoihinsa. Amen.»
+
+Sitten meni hän kotiinsa kuin raskaasta taakasta vapautuneena.
+
+»Nyt on kummitus haihtunut», sanoi hän, astuessaan eteiseen syvään
+henkeään vetäen, mutta käsi vapisi vielä ovenripaan tarttuessaan kuten
+kuumeessa.
+
+Nopealla, aralla katseella tähysteli hän ympäri huonetta.
+
+Aamuruskon kajastuksessa näki hän Reginan istua kyyröttävän
+vuoteessaan, kädet ristissä polvien ympäri.--Hänen nuttunsa oli auki,
+hänen tukkansa pörrötti hajallaan kasvoilla. Juuri tuollaisena oli
+Boleslav hänet jättänyt eilen illalla.
+
+Hän kohotti vitkalleen päätänsä ja katsoi Boleslaviin haipuvalla
+katseella kuten unissaan.
+
+Boleslavia pelästytti tämä katse.
+
+»Etkö ole ruvennut nukkumaan?» kysyi hän niin ankarasti kuin voi.
+
+Tyttö tuijotti häneen autuaassa lumouksessa, mutta ei vastannut
+mitään.
+
+»Etkö kuule?» tiuskaisi Boleslav.
+
+Tyttö ei siitä säikähtänyt, ainoastaan hiljainen väristys kulki kautta
+hänen ruumiinsa, ikäänkuin tämän äänen kuuleminen täyttäisi hänet
+ihastuksella.--Sitten hymyili hän hieman ja kysyi: »Mitä pitäisi minun
+kuulla, herra?»
+
+»Miksi et ole nukkunut»
+
+»Olen odottanut teitä, herra.»
+
+»En ole käskenyt.»
+
+»Ette ole sitä kieltänytkään, herra.»
+
+Boleslav tarttui erään tuolin selustaan. »Miksi pelkäät häntä vielä?»
+kysyi hän itseltään. »Olethan vannonut, sinulla ei ole enää mitään
+vaaraa!» Sitten, päästäkseen tytöstä loitommalle, käski hän tämän
+mennä kiehauttamaan jotakin lämmintä.
+
+Regina nousi vitkaan ojennellen jäykistyneitä jäseniään. Haaveellinen
+huolimattomuus näytti pehmentäneen koko hänen olentonsa. Eilisestä
+illasta oli hän kokonaan muuttunut. Reginan sulettua oven jälkeensä
+tempasi Boleslav kirjeen taskustaan, vakuuttaakseen itseään vielä
+kerran onnestaan.
+
+Hän luki:
+
+  »Rakas nuoruudenystäväni!
+
+Papalta kuulin, kuinka jalo ja viisas kuninkaamme on sinua korkeasti
+kunnioittanut. Hän on nimittänyt sinut kapteeniksi ja antanut sinulle
+ristin. Toivotan sinulle paljo onnea ja iloitsen siitä sydämestäni.
+Mitä muuta on tapahtunut, ei pappa tahtonut sanoa, mutta hän oli hyvin
+kiihtynyt ja on sinusta puhunut hyvin suutuksissaan.----Ah, olisitpa
+ymmärtänyt saavuttaa hänen suosionsa ja seurakunnan rakkauden! Minun
+ei silloin tarvitsisi olla niin huolissani ja saisin sinua siellä
+täällä nähdä ja puhutella.--Ah, rakas Boleslav, rukoilen sinua
+hartaimmasti, älä koeta enää milloinkaan tulla puutarhaan. Tunnethan
+papan... Jos hän tietäisi! Ah, luulen, että hän lopettaisi minut...
+Odota, rakas ystävä! Ken uskollisesti odottaa loppuun saakka, hän on
+kunnian kruunun saava, sanotaan pyhässä sanassa. Ole kärsivällinen,
+kunnes lyö hetki, jolloin sinua kutsun. Lähetän sinulle silloin sanan,
+ja varmasti odotan sinua ikävöiden. Oi, ihana nuoruuden aika, mihin on
+se joutunut. Kuinka onnellinen silloin olinkaan!
+
+  Sinun Helenasi.
+
+Jälkikirjoitus: Älä tule uudestaan puutarhaan. Neuvon sinulle toisen
+paikan. Ei vain puutarhaan.»
+
+Omituista. Mikä muutamia minuutteja takaperin oli täyttänyt hänen
+sydämensä suurimmalla riemulla, näytti hänestä nyt laimealta ja
+värittömältä ja pudotti hänet kuin pilvistä. Siihen oli varmaankin
+syypää tämä villi nainen, jonka läheisyys hämmensi hänen
+ymmärryksensä.
+
+Autuas mielipuolisuus näytti vallanneen tytön. Ja kuinka hän hymyili!
+Kuinka hän tuijotti tyhjyyteen!
+
+Hän palasi. Hän liukui eteenpäin kuin unissaan.
+
+»Regina.»
+
+Hän sulki tuokioksi silmänsä. »Mitä, herra?»
+
+»Mikä sinun on tänään?»
+
+Hän pudisti hymyillen päätänsä. »Ei mikään, herra.»
+
+Ja jälleen sama katse--unelmiin hukkunut, sulanut onnen kyyneliin.
+
+Boleslavin rintaa ahdisti. Oli ilmeistä--häntä pelotti.
+
+Silloin päätti hän olla tyttöä enää näkemättä ja kuulematta, elää
+ainoastaan työlleen.--Hän alkoi penkoa papereita, järjesteli kaikki,
+mitä tärkeimpiä asiakirjoja vielä oli jälellä, valikoi, laittoi
+luetteloita ja kopioi. Hänen mielestään tuntui kuin hänen täytyisi
+olla kaikin puolin valmiina siltä varalta, että äkkiä tapahtuisi jokin
+onnettomuus.--
+
+Niin kului päivä, niin kului ilta.--Regina kyyrötti loitolla huoneen
+pimeimmässä nurkassa eikä liikahtanut paikaltaan. Boleslav ei
+uskaltanut enää häneen vilaistakaan.
+
+Veri jyskytti hänen ohimoissaan, hänen silmiensä edessä karkeloi
+kellertäviä renkaita, hänen jäsenissään vavahtelivat väsyneet hermot.
+
+Kellon lyötyä kymmenen nousi Regina, mutisi »hyvää yötä» ja katosi
+esirippunsa taakse. Boleslav ei vastannut eikä katsonut hänen
+jälkeensä.
+
+Yhdentoista aikaan sammutti hän valon ja meni vuoteeseensa hänkin.
+
+»Miksi sydämeni jyskyttää?» kysyi hän itseltään. »Muista, mitä olet
+vannonut.» Mutta aavistuksellinen onnettomuuden pelko, jonka hän tunsi
+lähenevän kuin kummituksen, ei jättänyt hänen sieluaan rauhaan. Hän
+nousi vielä kerran ja hiipi paljain jaloin asekaapille, jota nousevan
+kuun hohde himmeästi valaisi. Sieltä otti hän esiin pistoolin, joka
+hyökkäysten varalta oli aina ladattuna.
+
+Se oli ollut hänen turvansa monessa verisessä ottelussa. Sen oli häntä
+tänään suojeltava omaa itseään vastaan.
+
+Hän pani sen hana vireessä viereensä yöpöydälle.
+
+»Jokohan nyt silmäsi sulkeutuvat?» kysyi hän, painaen päänsä tyynyyn.
+Hänen epäilyksensä oli aiheeton. Jo muutamain sekuntien jälkeen tunsi
+hän, kuinka väsymys hiljaa herpaisi hänen jäsenensä ja ajatuksensa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kerrassaan kummallinen uni herätti hänet syvästä unesta
+puolivalveille. Hän näki pimeässä, joka häntä ympäröi, kaksi
+hurjannäköistä silmää, jotka kiiluivat häntä kohden kuten
+pantterikissan silmät. Ne näyttivät olevan vain muutaman tuuman päässä
+hänen kasvoistaan. Ne tuijottivat häneen jäykän palavina, ikäänkuin
+tahtoisivat hänet lumota ja hurmata.
+
+Hänen hengityksensä oli vähällä pysähtyä, sillä toisen huounta
+virtaili lämpimänä hänen ylitsensä.
+
+Ja tosiaan ei se ollut mikään uni. Hän oli avannut silmänsä
+seposelälleen. Hänen vuodepeitteensä oli kuunhohde aivan kuin
+liidunnut. Ja silmät hehkuivat yhä edelleen kuluttavalla tulella häntä
+kohden. Kasvojen piirteet selvisivät näkyviin. Naisen valkopukuinen
+vartalo kumartui hänen ylitsensä.
+
+Suloinen säikähdys värisytti hänen ruumistaan.
+
+»Regina», jupisi hän.
+
+Silloin vaipui olento polvilleen hänen vuoteensa viereen ja peitti
+kyynelin ja suudelmin hänen kätensä.--Boleslavin valtasi hiljainen
+herpous. Hän halusi silitellä mustaa tukkaa, joka irtoimena valui
+tyynylle, mutta hänen kädellään ei ollut voimaa vapautua Reginan
+käsistä.
+
+Silloin--»muista valaasi!» huusi ääni hänen povessaan. Äkillinen
+kauhu ponnahdutti hänet pystyyn.
+
+Vielä puolinukuksissaan tempoi hän irti kätensä ja hapuili pistoolia.
+
+»Hän tai sinä!»
+
+Laukaus pamahti. Regina päästi tuskanparahduksen ja vaipui otsalleen
+vuoteen reunaa vasten. Samassa kuului vastakkaiselta seinältä sälinää
+ja ryskettä. Isoäidin kuva oli pudonnut maahan.--
+
+Hämmentyneenä katseli hän ympärilleen, vasta nyt heräten täysin
+tajulleen.
+
+»Oletko haavottunut?» kysyi hän, laskien kätensä tytön päälaelle.
+
+»En--tiedä--herra!» Ja sitte laahautui hän pitkin lattiaa omalle
+vuoteelleen.
+
+Boleslav pukeutui ja teki tulen. Kaikki tämä näytti hänestä sekavalta
+unelta. »Mitäs, jos hän nyt kuolee?» huusi ääni hänen povessaan.--
+
+Vedettyään tytön vuodeverhon syrjään näki hän tämän kyyristyneen
+perimäiseen nurkkaan, pitäen vuodepeitettä hampaillaan koholla.
+Peitteellä näkyi veripilkkuja.
+
+»Herran tähden--näytä tänne--mihin sinuun on sattunut?»
+
+Regina päästi peitteen vaipumaan rinnoilleen ja näytti hänelle paljaan
+olkapäänsä. Veri vuoti siitä virtanaan.--
+
+Mutta jo ensi silmäys riitti haavoihin perehtyneelle Boleslaville
+osottamaan, ettei haava ollut kuin pieni naarmu, joka muutamissa
+päivissä paranisi itsestään.
+
+»Luojan kiitos, Luojan kiitos!»
+
+Regina tuijotti häneen suurin, sieluttomin silmin.
+
+»Se ei ole mitään», sammalsi Boleslav, »naarmu vain--ei muuta!»
+
+Regina ei näyttänyt häntä lainkaan kuulevan.
+
+»Malta mielesi, ihminen! Ei katse, ei sanakaan saa ilmaista tytölle,
+millainen on mielentilasi.»
+
+Näin ajatellen palasi Boleslav takaisin ja laski kynttilän pöydälle
+melkein hervoksiin asti väsyneistä sormistaan.
+
+Mitä nyt? Mihin nyt? Tänne jääminen merkitsi perikatoa.
+
+Sentähden pois, pois vielä tänä hetkenä!
+
+Pois, kunnes voit rakentaa ihmisistä muurin, joka sinut ja hänet
+erottaa iäksi!
+
+Ja tolkuttoman kiireesti alkoi hän haalia kokoon papereita, jotka
+paljastivat isän syyllisyyden, ikäänkuin ne olisivat kalleinta, mitä
+hän omisti.
+
+
+
+
+XV.
+
+
+Enemmän kuin kolme kuukautta oli kulunut siitä, kun Boleslav oli
+lähtenyt isiensä perintötilalta.
+
+Sillaikaa oli tullut kevät. Nuoressa nurmikossa kukkivat maahumalat ja
+vuokot, ojissa rehottivat matarat ja nokkoset, ja puista satoi tuulen
+vähänkin hengähtäessä lakastuvia kukkaskissoja.
+
+Pelloilla vetelivät aurat kiiltävän mustia vakoja levähtäneeseen
+maaperään, ja siemeniä kylvettiin jo multaan itämään.
+
+Tämä oli pitkiin aikoihin ensimäinen vuosi, joka oli alkanut
+rauhallisesti ja jonka saattoi toivoa rauhallisesti loppuvankin.
+Europan hirmuhenki oli voitettu; kuten Prometheus oli hänet kahlittu
+kolkkoon, meren huuhtelemaan kallioon.--Miekka sai nyt ruostua, sahra
+ja äes pääsivät jälleen vanhoihin oikeuksiinsa.
+
+Mitä kaukana Välimeren rannoilla oli tapahtunut maaliskuussa, siitä ei
+vielä aavistettu mitään täällä hiljaisissa maaseudun kaupungeissa ja
+yksinäisissä nummikylissä, ei aavistettu mitään pahasti häiritystä
+katrillista metternichiläisissä tanssiaisissa, ei itsevaltiasten
+suuttumuksesta eikä ylhäisten herrojen kauhusta, ei mitään karanneen
+kapinoitsijan julistamisesta valtiokiroukseen eikä varustuksista ja
+sotahuudoista.
+
+Leivoset livertelivat kutsuen iloiseen työhön pelloille, ja maa avasi
+ikävöiden sylinsä ottaaksen vastaan kauan kaivatun siemenen.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Huhtikuun lopulla nähtiin eräänä päivänä omituisen joukon
+vaeltavan maantietä, joka idästäpäin vei Wartensteinin piirikaupunkiin.
+Kummastusta tuo matkue herätti kaikilla seuduilla, joiden läpi se
+kulki.--
+
+Siitä ei päästy yksimielisyyteen, olivatko matkalaiset sotilaita vai
+työmiehiä. Enimmät olivat asestettuja, mutta pyssyn vieressä oli lapio
+heidän selässään, ja punaruutuisista repuista, jotka he olivat
+nuorilla sitoneet poikittain selkäänsä, pilkisteli sieroja ja
+viikatteen teriä.
+
+Kymmenen tai kaksitoista miestä kulki ratsain, ja ikäänkuin
+kuormastona tuli perästä jono rattaita, jotka olivat kukkuroilleen
+täytetyt pullottavilla viljasäkeillä ja kaikenlaatuisilla työkaluilla.
+
+Joukossa mahtoi olla noin puolentoistasataa päätä ja marssi se miltei
+sotilaallisessa järjestyksessä. Jonossa oli yksistään nuoria miehiä,
+enimmäkseen pellavatukkaisia ja rotevia vartaloltaan, kasvot leveät ja
+jyrkän kulmikkaat, eivät ollenkaan saksalaista mallia. Mutta eivät he
+puolalaistenkaan näköisiä olleet. He puhuivat kieltä, jota niillä
+tienoin ei kuunaan ollut kuultu, ja lauloivat lauluja, joita kukaan ei
+voinut oppia laulamaan.--Mutta komento, jota he tottelivat, oli
+sentään saksalainen, ja saksalainen oli kurikin, joka suoristi heidän
+rivinsä ja antoi heidän liikkeilleen ryhtiä ja vakavuutta.
+
+Kulkueen etupäässä ratsasti mies, jonka eleitä he seurasivat huolella
+ja rakkaudella ja jonka lyhyet, vaikkakin siltä ystävälliset käskyt he
+täyttivät iloisen lapsellisella innolla.
+
+Hän oli Boleslav, joka tämän sotajoukon kera oli tulossa hänelle
+kuuluvaa valtakuntaa takaisin vallottamaan.
+
+Kaukaa Itä-Liettuasta, maakunnan äärimäiseltä kulmalta, missä ei
+Schrandenista oltu milloinkaan kuultu hyvää eikä pahaa, oli hän tämän
+joukkonsa pestannut. Sieltä, missä hän viisivuotisen oleskelunsa
+aikana oli tutustunut kansan kieleen ja luonteeseen, oli hän valinnut
+raatajikseen ainoastaan sellaisia miehiä, jotka olivat olleet sodassa
+ja tottuneet sotilaalliseen kuriin, mutta siitä huolimatta oppineet
+saksaa liian vähän, jotta heitä voisi schrandenilaisten pahat kielet
+myrkyttää.
+
+Siten saattoi hän toivoa, ettei hänen kohtalonsa tulisi samanlaiseksi
+kuin isän, jonka luona ei pysynyt ainoakaan renki eikä päiväpalkkalainen.
+Jos schrandenilaiset uskaltaisivat käydä tappeluun näitä vastaan,
+kuten kerran puolalaisia, joita isä äärimäisessä hädässään oli
+kutsunut työhönsä, silloin heidät kyllä lähetettäisiin verissä päin
+kotiinsa.
+
+Ylpeällä luottamuksella katseli hän tulevaisuuteen.
+
+Hän olisi mielellään palannut jo aikaisemmin; mutta ryhtyäkseen
+teettämään työtä suuressa kaavassa, kuten oli tarvis, täytyi hänen
+odottaa aikaa, jolloin saisi isotätinsä perinnön käsiinsä ja siten
+tarpeelliset varat käytettäväkseen.
+
+Vaikeita aikoja oli hän elänyt sen tammikuun yön jälkeen, jolloin hän
+verensä pakotusta paeten oli rientänyt lumista tietä kuutamossa
+loistavaa etäisyyttä kohden, onnettoman naisen huutojen kaikuessa
+korviinsa. Ei ollut Regina saattanut käsittää, mikä hänen herraansa
+oli mennyt.
+
+Viipyi kauan, ennenkuin hän näistä huudoista vapautui ja ennenkuin
+tuskallisesti rukoileva katse, joka häntä seurasi mihin hän
+liikkuikin, alkoi häipyä hänen mielestään.
+
+Königsbergissä, johon hän oli kääntynyt, aikoi hän rohkealla
+itsesyytöksellä vaatia viranomaisilta itselleen oikeutta, joka
+häneltä ja hänen suvultaan oli tähän asti evätty.--Tosin häneltä ei
+sulettu ovia, kuten kerran hänen isältään--risti hänen rinnassaan
+avasi ne hänelle--, mutta kohtelias olkapäiden kohautus, jolla hänelle
+luvattiin katsoa, mitä oli tehtävissä, ja kylmä viittaus
+oikeudellisiin muodollisuuksiin, joita oli noudatettava, opetti
+hänelle pian, että intohimoinen itseuhrautuminen, jota hän oli
+aikonut, sai täällä varsin vähän aikaan.--Isänsä kirjevaihdon, jonka
+hän oli vapaaehtoisesti aikonut luovuttaa viranomaisille, jotta
+sekavaan pimeyteen leviäisi valoa, pani hän jälleen kasaan säästäkseen
+sen soveliaampiin tilaisuuksiin.--Sitä paitsi oli paljon hävitetty,
+joka olisi vaikuttanut lieventävästi. Vaaka oli joutunut pois
+tasapainostaan, ja vaikka hänelle olikin sallittua raivota omaa
+itseään vastaan, niin isän muisto vaati sääliväisyyttä.
+
+Kaikesta huolimatta alkoivat nämä kosketukset ulkomaailman kanssa,
+kosketukset, jotka vaikuttivat niin omituisen jäähdyttävästi ja
+raitistavasti häneen, vähitellen hälventää kuumeista kiihkeyttä hänen
+mielestään. Hän näki nyt seisovansa asiain syiden eikä enää kirousten
+edessä, sanojen eikä enää ryhmysauvojen vastassa. Tämä teki hänelle
+hyvää ja rauhotti häntä. Hän laitteli suunnitelmia ja varustautui
+huolellisesti siihen, mitä tulevaisuus häneltä vaati.--
+
+Samalla häipyi lumous, jolla metsistynyt palvelustyttö oli häntä
+pitänyt pauloissaan. Jokainen ihminen, jonka hän kohtasi, jokainen
+ajatus, joka heräsi hänen mielessään, tempasi hänet yhä kauemmaksi
+tytöstä. Katumus, että hän oli kohdellut tätä raa'asti ja
+säälimättömästä, vaikeni vähitellen, ja se teho, jolla Regina oli
+monet kuukaudet häneen vaikuttanut, alkoi hänestä tuntua
+käsittämättömältä.--
+
+Mutta toisinaan, kun hän hämärähetkinä istui yksikseen huoneessaan
+ravintolassa, näki hän jälleen tytön silmien hehkuvan, ja häntä
+värisytti, ikäänkuin tyttö olisi hänen läheisyydessään. Oli kuin
+silloin alkaisi uudestaan polttaa arpea, joka uurtautui hänen
+alahuulensa poikki ikäänkuin tuon suudelman polttomerkkinä, ainoan
+suudelman, jonka nainen oli konsanaan painanut hänen huulilleen, sillä
+hänen ujo, synkkä ulkonäkönsä oli iät kaiket pitänyt naiset hänestä
+loitolla.
+
+Silloin tuntui hänestä, kuin hetki, jolloin heidän huulensa olivat
+yhtyneet, olisi sulkenut itseensä koko hänen elämänsä onnen. Tämä
+kuitenkin oli vain joutilaan mielen lumeita, ja lampunvalo ja työ
+hälvensi ne hetikohta.
+
+Rauhottaakseen tyttöä poistumisensa johdosta--pakonsa, olisi hän
+voinut sanoa--oli Boleslav tälle kirjottanut muutaman kerran, pyytänyt
+vastausta ja luvannut pian palata.
+
+Kerran oli Reginaltakin saapunut tietoja, tyyni, vakava kirje, joka
+oli kirjotettu voimakkain kynänvedoin ja jokseenkin virheettömällä
+kielellä.--Vanhan kirkkoherran koulutus ei monivuotisen orjuudenkaan
+aikana ollut mennyt hukkaan.--
+
+Kotiseutuaan lähetessään veti hän nyt kirjelipun taskustaan ja luki
+vielä kerran sanat, jotka hän--vastoin tahtoaan--osasi ulkoa
+ennestään.
+
+
+  »Rakas herrani!
+
+Älkää olko huolissanne minun tähteni. Minulle ei tee kukaan mitään.
+Kylässä eivät tiedä lainkaan, että olette poissa. He pelkäävät
+sudenrautojakin, sillä eihän heille ole kukaan sanonut, että ne ovat
+poissa. Varmuuden vuoksi katson joka ilta, että pistoolit ja pyssyt
+ovat kunnossa, jottei mitään puuttuisi jos he tulisivat. Mutta he
+eivät tule. Haavaa en enää muistakaan. Bockeldorfin kauppias antoi
+minulle englantilaista laastaria, ja kun laastarilappu putosi pois,
+oli haava terve. Jäidenlähtö ja tulva on nyt ohitse, Luojan kiitos.
+Muutamia päiviä sain nähdä nälkää, sillä vettä oli Liekowan niityllä
+niin korkealta, että oli mahdoton kaalata ylitse. Ja herra Merckelin
+luo en olisi mennyt, vaikka olisin nyykistynyt siihen paikkaan. Ah,
+rakas herra, olen hyvin iloinen, kun aiotte pian palata. Sillä en enää
+tiedä lainkaan, miksi elän, kun en enää saa teitä palvella. Seison
+Kissanportaalla niin usein kuin voin ja odotan teitä, jotta voisin
+laudat työntää paikoilleen ja pääsisitte ylitse. Pyydän, ettette
+tulisi yöllä ettekä tiistaiaamuna ennen seitsemää, sillä silloin olen
+taipaleella Bockeldorfiin. Ja lumi on jo kaikki sulanut. Ja nurmi
+alkaa jo vihertää. Ja eilen kuulin jo visertävän pääskysten, joilla on
+pesänsä räystäskourussa. Mutta nähnyt en niitä ole vielä. Monta kertaa
+tuntuu sydämeni salpaantuvan ja päätäni pyörryttää, ja minä syön vain
+vähän. Luulen sen tulevan siitä, etten voi sietää yksinäisyyttä. Mutta
+enpä tiedä, miksi teille kerron tätä kaikkea. Kai siksi, että olette
+aina ollut niin hyvä minulle. Ja kaipaan teitä kovasti, koska aina
+olette ollut minulle niin hyvä, ja piirrän
+
+  uskollisimmalla nöyryydellä
+        Regina Hackelberg».
+
+Tämä kirje oli Boleslavin täyttänyt ilolla ja tyytyväisyydellä; sillä
+vaikka se yhdeltä puolen todisti, että tyttö ymmärtäväisesti mukautui
+olosuhteihinsa ja että hänestä oli tarpeetonta huolehtia, osotti se
+toiselta puolen, että hän pysyi puhtaimmasti uskollisena herralleen ja
+kuului hänelle koko sieluineen.--Niin iloinen kuin Boleslav olikin
+vapauduttuaan myrkystä, jota tyttö oli valanut hänen mieleensä,
+ilahdutti häntä kuitenkin varmuus tästä alttiudesta.
+
+Hänen uskonsa Helenan siunaukselliseen lähetystehtävään oli sillävälin
+saanut uutta ravintoa. Helenan kirjehän hänet oli suurimman vaaran
+hetkenä pelastanut, ja hän kantoi sitä kuin mitäkin taikaesinettä
+povellaan, vaikkei sitä lukenutkaan niin mielellään kuin Reginan
+kirjettä.
+
+Kohta kun hän oli saapunut pääkaupunkiin, oli ikävä ajanut hänet
+tuomiokirkkoon, jonka alttariholvissa kuva seisoi. Mutta hän pettyi
+pahasti toiveissaan. Pyhä neitsyt liljojen ja ruusujen keskellä oli
+suorastaan naurettava. Se seisoi siellä kuin mantelitaikinasta
+leivottuna, ja kukat sen ympärillä kohottivat päänsä niin siveästi ja
+nenäkkäästi kuin aikoisivat tehdä jonkin ylen tyhmän kysymyksen.
+
+Ja tätä kuvaa oli hän vuosikausia säilyttänyt mielessään lemmittynsä
+kasvojen sijasta! Oli jo aika Helenan astua näyttämölle omassa
+persoonassaan muuten oli lähellä vaara, että hän alkoi rakastaa
+pelkkää haavekuvaa.
+
+Kuinka tuoreena, uhkuvan rakastettavana seisoi nyt, kun hän oli kotiin
+saapumaisillaan, hänen sielunsa silmien edessä odottava palvelustyttö,
+ikäänkuin jälleennäkemisen ilo koskisi häntä, häntä yksistään!--
+
+Oli päivänpaisteinen aamuhetki.
+
+Eräässä kirkonkylässä lähellä Wartensteiniä oli hän levähtänyt
+viimeksi joukkoineen; sillä itse piirikaupungin aikoi hän sivuuttaa
+kiireimmittäin, välttääkseen kiusallista huomiota. Sieltä oli vielä
+kolme ja neljäsosa peninkulmaa kotikylään, jonne hän vielä toivoi
+ehtivänsä illalliselle, sillä hänen reippaat poikansa olivat tottuneet
+pikamarsseihin.
+
+Wartensteinin kahdesta tornista löivät kellot kahdeksan, kun hän
+marssi sammaltuneesta kaupunginportista sisään. Hän saattoi toivoa
+aikaisena aamuhetkenä pääsevänsä tiehensä ilman että häntä
+kysymyksillä rasitettiin.
+
+Mutta hän ei aavistanutkaan yllätystä, joka häntä odotti. Vartiat, sen
+sijaan, että olisivat hänet pysähdyttäneet, ja vaatineet tullimaksua,
+huusivat torninikkunoihin: »Soittakaa kelloja, soittakaa kelloja!
+Ensimäiset ovat jo täällä!»
+
+Sitten ojensi hän tervehtien pistimensä, kirkonkellojen ilmottaessa
+Wartensteinin asukkaille Boleslavin saapumisen.
+
+»Mitähän tämä merkinnee?» kysyi hän itsekseen päätään pudistellen, ja
+hänen kummastuksensa kasvoi, kun hän edelleen ratsastaessaan näki
+kadut täytenään kiihtyneitä ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka
+liehuttivat nenäliinojaan ja hattujaan ja kohottivat hänelle kaikuvia
+hurraahuutoja.
+
+Liettualaisista, jotka voittokulussaan olivat tottuneet sellaisiin
+vastaanottoihin, lankesi tällainen vastaanotto luonnostaan ja he
+vastasivat täyttä kurkkua.
+
+Boleslavista oli selvää, että tässä oli tapahtunut väärinkäsitys, joka
+piammiten selviäisi itsestään.
+
+Hänen ratsastaessaan torille, joka oli ihmisiä täynnä tungokseen asti,
+astui häntä vastaan maaneuvos juhlapuvussaan, pormestarin ja kaupungin
+viranomaisten saattamana. Hänen leijonanharjansa liehui aamutuulessa.
+Hän painoi valkoisen solmukätensä rinnalleen ja rykäisi valmistautuen
+puhumaan.
+
+Tunnettuaan Boleslavin, joka oli reippaasti hypähtänyt maahan
+ratsultaan, ponnahti hän hämmästyneenä takaperin; siitä huolimatta
+alkoi hän: »Onnittelen teitä, vapaaherra von Schranden, että olette
+ensimäinen rientäessänne tänne joukkoinenne----»
+
+»Pysähtykää, herra maaneuvos», keskeytti hänet Boleslav. »Tässä täytyy
+olla erehdys. Nämä miehet ovat työmiehiä, joita olen Liettuasta
+pestannut maatilalleni. Olen matkalla Schrandeniin.»
+
+Kaupunginisien jono myhäili salavihkaan. Heille oli mieliin, kun
+maaneuvos teki itsensä naurettavaksi, ja tällaisessa tapauksessa
+pitivät oman hullunkurisen osansakin mielellään hyvänään.
+
+»Ettekö vielä tiedä siitä?» kysyi hän koettaen niellä harmiaan.
+
+»Tulen Preussin äärimäiseltä nurkalta, herra maaneuvos.»
+
+»Ettekö ole kuullut, että Napoleon on paennut Elbasta ja että kuningas
+on uudelleen kutsunut Preussin kansan aseihin?»
+
+Boleslav tunsi pelästyksen ja ilon sekaisen tunteenpuuskan
+sydämessään.
+
+Niin oli siis maailmanhistoria jälleen ottanut hänen pienen kohtalonsa
+hartioilleen ja kantoi sitä epätietoisuutta kohden. Hänen
+suunnitelmansa olivat lennähtäneet hajalle, työ, jolle hän oli
+elämänsä pyhittänyt, oli päättynyt tuskin vielä alettuaankaan.
+
+Mutta pois kaikki huolet ja valitukset! Isänmaa kutsuu! Isänmaa
+kutsuu!
+
+»Kiitän teitä, herra maaneuvos», sanoi hän koettaen hillitä
+levottomasti sykkivää sydäntään, »siitä kunnianosotuksesta, jonka
+olitte aikonut minulle ja schrandenilaisille. Tahdomme osottaa sen
+ansaitsevamme ja olla neljänkolmatta tunnin kuluessa paikalla.»
+
+Maaneuvos ojensi hänellä kätensä. Hän astui askelen takaperin, ja oli
+maksamaisillaan kolminkertaisesti häväistyksen, jonka kerran oli
+kärsinyt maaneuvokselta.
+
+Sitten malttoi hän mielensä. Isänmaa kutsuu! sanoi ääni hänen
+povessaan. Mitä merkitsevät sinun pienet vihasi ja myötätunteesi!--Ja
+hän tarttui solmukäteen, joka jo loukkautuneena vetäytyi takaisin, ja
+pudisti sitä lujasti.
+
+Sitten sai hän lähempiä tietoja. Eilen illalla oli kuninkaan kehotus
+saapunut Wartensteiniin. Koko yön olivat viranomaiset työskennelleet
+valmistaen määräyksiä paikallisille esimiehille, ja määräykset olivat
+viivyttelemättä lähetettävät ratsastavain lähettiläiden mukana.
+
+»Myöskin Schrandeniin?» kysyi Boleslav.
+
+»Tietysti».
+
+»Saanko liittää mukaan sotilaallisen määräyksen?»
+
+»Jos haluatte.»
+
+Hän repäisi lehden muistikirjastaan ja pyöräytti siihen seuraavat
+rivit:
+
+»Viiden aikaan iltapäivällä saapukoot asevelvolliset miehet
+matkakapineineen ja varustuksineen tarkastukseen kirkkomäelle. Lähdön
+hetki ilmotetaan sitten.
+
+  von Schranden, nostoväen kapteeni. Paikkakunnan esimiehelle.»
+
+»Ja kuinkahan Reginan käy?» huusi muistuttavasti ääni hänen povessaan.
+
+Mutta hän ei tahtonut sitä kuulla. Hän oli aivan kuin huumautunut.
+Toiminnan kuume oli hänet vallannut.
+
+Ensin kutsui hän miehensä kokoon, selitti heille, että heidän
+palveluksensa oli lopussa ja että heidän oli kiireimmittäin palattava
+kunkin kotiseudulleen, liittyäkseen siellä joukkoihinsa.--Hän maksoi
+heille palkkansa ja kättä puristaen toivotti onnea ja siunausta.
+
+Reippaat nuoret miehet, jotka häneen olivat jo ehtineet kiintyä
+täydestä sydämestään, suutelivat hänen vaatteidensa liepeitä ja
+erosivat kyynelsilmin. Sitten hommasi hän korjuuseen rattaat, joiden
+kuormat eivät suinkaan edustaneet väheksyttäviä pääomia, teki
+sopimukset siemenjyvien ja elintarpeiden kaupoista ja jätti hevoset
+remonttikomissionin käytettäviksi.
+
+Ainoastaan yhden, sen, jolla hän ratsasti, jätti hän omiksi
+tarpeikseen.
+
+Oli jo puoli kolmen aika iltapäivällä, kun hän oli toimensa
+suorittanut ja saattoi lähteä kotitaipaleelle. Erään räätälin
+ikkunassa oli hän nähnyt riippuvan väliaikaisen univormun, joka
+lukuunottamatta nostoväen upseerin pukuun kuuluvaa loistoa, oli
+määräysten mukainen, ja koska se sopi hänelle ja sen kaulus pian oli
+vaihdettu uuteen punaiseen kaulukseen, oli hän sen ostanut ilman
+pitempiä epäröimisiä.
+
+Niin saattoi hän välttävässä asussa astua schrandenilaistensa eteen,
+jotka nyt olivat joutuneet hänen käsiinsä toisin tavoin kuin hän oli
+aavistanut.----
+
+       *       *       *       *       *
+
+Samaan aikaan, kun Boleslav ratsasti kotiseutuaan kohden, asteli
+»Mustan Kotkan» perähuoneessa luutnantti Merckel tuimimmasti
+tuohtuneena edestakaisin.
+
+»Ja sitä en tee--enkä alistu moisen lurjuksen käskettäväksi», huusi
+hän isälleen, joka oli häntä viihdyttääkseen tuonut pöytään talon
+parasta viiniä--se oli vielä koko hapanta sekin--eikä väsynyt
+täyttäessään lasia lasin perästä raivoavalle pojalleen.
+
+»Felix hyvä», pyysi hän mielistellen, »ole nyt järkevä--kun kerran
+kuningas on niin määrännyt ja esivalta niin vaatii--»
+
+»Mutta entä jos kunnia vaatii päivastoin, isä?» huusi poika viiksiään
+kierrellen. »Olen upseeri, isä--minulla on kunniantuntoa
+rinnassani--ja kunniantuntoni sanoo minulle: kuole mieluummin, anna
+ennen ampua kuula rintaasi, ennenkuin sallit isänmaan kavaltajan pojan
+olla päällikkönäsi.»
+
+»Mutta kun kuningas»--toisti vanhus epätoivoissaan.
+
+»Kuningaspahan siitä paljokin tietää! Hänet on sokaistu, petetty,
+pimitetty. Mutta minä, minä tahdon avata hänen silmänsä, tahdon
+hänelle huutaa: majesteetti, täällä on kolmekymmentä urhoollista
+sotilasta ja yksi kunnianherkkä upseeri, jotka tahtovat ennemmin--»
+
+»Juo, Felix hyvä», pyysi vanhus ja pyyhki tuskanhikeä otsaltaan. »Tämä
+viini maksaa itselleni taalarin pullo. Sellaista et löydä muualta koko
+maailmasta.»
+
+»Piru vieköön liemesi!» huusi poika ja löi pulloa miekkansa tupella.
+»Kunniaani en myy mistään Juudaksen hinnasta! Kunniani ei salli tukkia
+suutaan! Kunniani vaatii, että repäisen sydämen sen kirotun koiran
+rinnasta! Ja sen minä teen.--Tämä isänmaamme häväistys on kerrankin
+juuritettava pois. Tämä ruttopaise on leikattava ja tulella poltettava
+pois preussilaisen upseeriston ruumiista! Minä teen sen! Niin totta
+kuin olen urhoollinen sotilas! Niin totta kuin kunniani tähden tahdon
+kuollakin!--Hyvästi näkemiin, isä! Minun on vielä mentävä sanomaan
+jäähyväiset lemmitylleni!»
+
+Ja suipistaen huulensa vihellykseen, marssi puolijuopunut sankari
+pellolle, kolkutellen säännölliseen tahtiin miekkansa kärjellä
+lattiaa.----
+
+Ratsastaessaan kohta neljän jälkeen kylään näki Boleslav tien akkoja
+ja ukkoja täytenään, jotka äänettöminä ja arkoina kuten paha omatunto
+väistyivät hevosen kavioiden tieltä ja sitten juoksivat hänen
+perästään. Hän kopeloi pistoolejaan ja vetäisi miekkansa höllemmälle
+huotrastaan, sillä hän aavisti ottelua, joka hänellä oli edessään.
+
+»Jolleivät he sotilastakin mukana ole muuttuneet uusiksi ihmisiksi,
+voi heidän päähänsä pälkähtää nujertaa minut rintaman edessä»,
+ajatteli hän ja hänen rintansa kohoili täyteläämmin.
+
+Kirkkomäen läheisyydessä oli joukontungos vielä suurempi. Hänen täytyi
+ratsastaa vitkalleen antaakseen heille aikaa väistyä tieltä. Sieltä
+täältä kuuli hän puoliäänekkään naurahduksen tai hampaiden välitse
+muristun kirouksen. Muuten syvä hiljaisuus.
+
+Kirkon päätyseinämälle, noin kahdenkymmenen askelen päähän
+porraskivistä, näki hän miehistön asettuneen kaksinkertaiseen riviin,
+jossa ensi arviolta saattoi olla viisi- tai kuusitoista ruotua.
+
+Luutnantti Merckel asteli rintaman edessä kahtaannekäsin,
+kuiskuttaen--kuten näytti--milloin sille, milloin tälle kehottavia
+sanoja. Hänen kasvonsa hehkuivat, hänen käyntinsä oli horjahtelevaa,
+pari kolme kertaa joutui ratsumiekka, jota hän kantoi, hänen
+jalkojensa väliin.
+
+Boleslav heitti nopean, tutkivan katseen pappilaa kohden. Sen ikkunat
+olivat tiiviisti verhotut. Puutarhassakaan ei näkynyt elonmerkkiä.
+
+Syvään hengittäen ratsasti Boleslav väkikehän sisään, joka sulkeutui
+hänen takanaan. Taasen hän seisoi--yksin kaikkia vastaan--
+schrandenilaisten susien kanssa vastatusten, mutta tällä
+kertaa herrana.
+
+Samalla tunsi hän, että rautainen tyyneys, jota hän aina tunsi,
+milloin oli kysymys elämästä ja kuolemasta, ei tälläkään kertaa ollut
+pettänyt.
+
+»Odotan teidän ilmotustanne, herra luutnantti», huusi hän uhaten.
+
+Hänelle vastasi nauru juopuneen kurkusta.
+
+He siis kapinoivat. Hänen aavistuksensa ei ollut pettänyt.
+
+Hän tempasi miekan huotrastaan.--»Hiljaa!» komensi hän.
+
+Riveistä kuului murinaa. Pari kolme astui taisteluun vaativina
+rintamasta esiin. Luutnantti Merckel päästi haukkumasanan ja vetäisten
+miekkansa syöksähti Boleslavia kohden.
+
+Lähimmässä tuokiossa heitettiin arpa elämästä ja kuolemasta. Voi sitä,
+ken epäröi!
+
+Välähdys--suhahdus--ja kimeästi kirkaisten vaipui luutnantti Merckel
+hiekkaan.
+
+Rivit tahtoivat hajota, tahtoivat syöstä hänen kimppuunsa, mutta
+ällistys ja kauhistus oli ne kivetyttänyt.
+
+»Hiljaa!» kaikui jyristen uudestaan, eikä kukaan tohtinut liikuttaa
+silmäripsiäänkään,
+
+Boleslav piti vasemmalla kädellään pistoolin satulakotelosta ja
+viritti hanan, antaen ohjasten solua asetta pitelevään oikeaan
+käteensä.
+
+»Nostoväen miehet!» huusi hän äänellä, joka kaikui kauas yli
+kirkkomäen. »Tiedätte, että kuusi tuntia sitten olette tulleet
+sotalain alaisiksi ja että pieninkin kapinan yritys maksaa henkenne.
+Mitä ennen on tapahtunut, sitä en tahdo ottaa lukuun. Mutta ken ei
+tästedes hengenvedossa ja murisematta tottele käskyjäni, hänen
+päähänsä heti paikalla ammun kuulan.»
+
+Felix Merckel, jonka päästä vuoti verta virtanaan, oli sillävälin
+toipunut ja koetti nousta pystyyn. Mutta veri, joka virtaili pitkin
+hänen kasvojaan, pimitti hänen näkönsä, niin ettei hän tiennyt, missä
+oli.--
+
+»Riisukaa häneltä miekka!--Sitokaa hänet!» käski Boleslav.
+
+Nostoväen miehet katselivat toisiansa. Heillä ei ollut mitään nuoraa.
+Epäröiminen saattoi jälleen merkitä paljo.--Nopealla päättäväisyydellä
+hyppäsi Boleslav hevosen selästä, tempasi suitset sen suusta ja ojensi
+hihnat vasemmalle sivustamiehelle.
+
+»Eteenpäin! Kaksi seuraavaa menee auttamaan!»
+
+Vitkalleen, myrkyllisen aroin katsein kävivät he toimeen. Maassa
+makaava huitoi käsin ja jaloin ympärilleen ja koetti hihallaan pyyhkiä
+verta silmistään. Mutta hänen ponnistuksensa olivat turhat. Hihnat
+kiertyivät hänen ranteihinsa ja vaahtoiset kuolaimet saivat tehdä
+kapulan virkaa.
+
+Hevonen oli sillävälin lähtenyt tiehensä ja pelästyneen joukon lävitse
+murtautunut vapauteensa.
+
+»Viekää hänet kirkkoon», käski Boleslav.
+
+Samassa saapui vanha ravintolan isäntä ulvoen ja väännelleen käsiään.
+
+»Felix», parkui hän, »mitä he ovat tehneet sinulle? Älä salli sitä.
+Huuda toki apua! Auttakaa häntä hyvät, ihmiset! Minä olen esivalta.
+Tahdon, että autatte. Käsken niin.»
+
+»Käskijä olen täällä minä», tiuskaisi Boleslav.
+
+Silloin muutti hän menettelytapansa ja koetti liikuttaa tämän ankaran
+miehen sydäntä.
+
+
+»Herra kapteeni, olkaa armollinen minua onnetonta isää kohtaan.
+Olenhan teitä kerran kantanut käsivarsillani. Olitte silloin niin
+pieni, aivan pieni. Ja aina olette ollut minulle rakas... Eikö niin,
+rakkaat ihmiset, junkkarimme puolesta olisimme aina olleet valmiit
+uhraamaan henkemme?»
+
+Hän oli siksi hyvässä lihassa, ettei voinut langeta polvilleen
+Boleslavin eteen, muuten olisi hän sen tehnyt. Sitten, kun hän näki,
+kuinka hänen poikaansa laahattiin pois, juoksi hän epätoivoissaan
+hänen perästään ja koetti tarttua hänen takkinsa liepeeseen. Mutta
+silloin sulkeutui ovi heidän välilleen.
+
+»Avain minulle!» käski Boleslav.
+
+Vanhus heittäytyi portaille ja vasaroi nyrkeillään tammilautoja.
+
+Sivustamies, jota hänen apulaisensa seurasivat, toi avaimen
+Boleslaville.
+
+»Mikä on nimesi?»
+
+»Michel Grossjohann», vastasi schrandenilainen ynseästi.
+
+»Ja te toiset?»
+
+»Franz Malky.»
+
+»Emil Rosner.»
+
+Boleslav merkitsi heidän nimensä muistikirjaansa.--»Te kolme
+vartioitte vankia tämän yön ja vastaatte hänestä hengellänne.»
+
+Vanhus kirkonovella näytti, kun kaikki hänen raivonsa ei auttanut
+mitään, tulevan jälleen suunnilleen ja hiipi, salavihkaan Boleslaviin
+vilkuen, pappilaa kohden.
+
+Boleslav luuli tietävänsä mitä hän aikoi siellä tehdä.
+
+»Te kolme seuraavaa», jatkoi hän, »vartioitte sakariston ovea ja
+pidätte huolen siitä, ettei kukaan, paitsi haavuria, joka tulee hänet
+sitomaan, pääse ulos eikä sisälle.--Ymmärrättekö?»
+
+»Kuten käskette!» murisi kolme raivosta vapisevaa ääntä.
+
+»Ja nyt toimeen, pojat. Maaneuvoksen viraston luettelon mukaan on
+Schrandenin kylässä asevelvollisia miehiä kaikkiaan------»
+
+Ja tarkastus alkoi.------
+
+
+
+
+XVI.
+
+
+Tunkeuduttuaan kahta tuntia myöhemmin töllisteleväin joukkojen
+lävitse, jotka taikauskoisen kammon valtaamina mulkoilivat häneen,
+ikäänkuin hän olisi osannut noitua, ja päästyään niitylle, jolla ei
+ollut ainoatakaan ihmistä, tuntui hänestä kuin olisi hän jättänyt
+metsänpetojen häkin, petojen, joiden kesyttäminen hänellä oli
+tehtävänään.
+
+Vaara näytti nyt lopultakin olevan ohitse. »Kun heidät olen tänään
+saanut hallituksi», tuumi hän itsekseen, »eivät he enää huomenna
+uskalla mukista.»--Hän ojensihe iloissaan saavutetusta voitosta.
+
+Vielä vain jäähyväiset Reginalle--ja kaikki huolet olivat ohitse.
+Hänen edessään levisi jälleen kukkiva maailma--hän oli kuulevinaan
+kaukaa houkuttelevaa rumpujen pärinää ja sotahuutoja.
+
+»Nyt Reginan luo!» huusi hän äkkiä syvältä sydämestään puuskahtavalla
+riemulla, niin että säikähti itseään. Valmistuakseen vaikeaan
+tehtävään päätti hän tehdä kierroksen metsän lävitse, ennenkuin
+suuntaisi askeleensa Kissanportaalle.
+
+Aurinko kallistui metsän latvoja kohden. Kevätvihreille niityille
+levisi utuisia varjohuntuja, ja vetisistä ojista nousi väkevä mudan
+tuoksu.
+
+Honkametsä vain seisoi jykevänä ja äänetönnä kuten talvisaikaankin.
+Ainoastaan sieltä täältä pilkisti vaalean vihreä lehtivesa näkyviin
+hirsijyleikön lomasta.
+
+Hän heittäytyi sammalikkoon selälleen ja katseli päivänvaloa, joka
+kuin purppurainen kudos riippui tiheikön yllä.
+
+Vielä, kerran antoi hän viime tuntien uhkayrityksen liukua
+editsensä.--Pappilan tiiviisti verhotut ikkunat muistuivat hänen
+mieleensä. Kuinka huolellisesti Helena osasikaan häneltä estää
+jokaisen silmäyksen alueelleen! Täytyihän tytön sentään tietää, mitä
+hänen esiintymisensä kylässä merkitsi. Täytyi toki tietää, että hän
+huomenna lähtisi täältä eikä mahdollisesti palaisi konsanaan.
+
+Eikö Helena tuntisi lainkaan kaipausta puhutella häntä ensin vielä
+kerran? Eikö hetki, johon hän oli kirjeessään viitannut, ollut lyönyt
+tänään? Mitä auttoi kirje, jota hän kantoi povellaan, jos käsi, joka
+sen oli kirjottanut, vetääntyi hänestä pois? Lemmityn kuva oli nyt
+vaalennut tykkänään eikä se voisi seurata häntä taistelussakaan,
+jollei Helena itse sitä verestä.
+
+»Jos hän minua rakastaa, kutsuu hän minua. Jollei hän kutsu, olen
+hänet menettänyt.»
+
+Näin päätellen jätti hän metsän ja astui sillalle.
+
+Heleään viheriään pukeutuneena hymyili puisto häntä vastaan. Poppelien
+latvoilla lepäsi hopeainen hohde, ja muratit tummanvihreinä
+häämöttivät niiden välistä.
+
+Kuinka kaunis olikaan tämä kotipaikka, joka hänelle ei tarjonnut muuta
+kuin huolta ja tuskaa! Kuinka paloikaan hänen koko sydämensä noille
+kurjille raunioille, joissa hän sai asustaa kuin mikäkin pahantekijä!
+Oliko se kenties tuon naisen tähden, joka vapaaehtoisesti oli jakanut
+hänen kurjuutensa ja tahtoi tehdä oman kurjuutensa portaaksi hänen
+onnelleen?
+
+Mutta hän ei enää ollut huolissaan siitä, mitä oli tuleva. Hän tiesi
+itsensä terästetyksi heikkoutta ja paheita vastaan, sittenkuin isänmaa
+oli hänet kutsunut. Hän olikin muuten jo kauan tuntenut olevansa
+Reginasta vapautunut. Aikoja sitten oli tyttö jälleen palvelustyttö,
+kuten hän itse herra.
+
+
+Vielä yksi ainoa yö--ja papin kirous oli joutunut joutavaksi loruksi.
+
+Kuinka oli Reginan käyvä?----Sai katsoa itse eteensä. Olihan hän
+turvannut tytön tulevaisuuden. Enempää ei kukaan voinut häneltä
+vaatia. Ja lahjan tahtoi hän tänään tehdä kaksin-, jopa
+kolminkertaiseksi, jotta Reginaa kosittaisiin, kuten rikasta leskeä
+konsanaan... Jättiväthän tuhannet vaimonsa ja lapsensa nälkään ja
+kurjuuteen, eivätkä siltä saaneet räpäyttää silmäripsiäänkään, kun
+murhaavat kuulat lentelivät. Miksi hänen tarvitsi huolehtia siitä,
+kuinka tämä vieras olento jaksoi kestää yksinäisyytensä?
+
+Niin karaisi hän itseään, sillä hänen sydämensä sykki sangen
+levottomasti...
+
+Ja kun hän saapui Kissanportaan päähän, näki hän toiselta puolelta
+pensasten takaa tutun olennon, jonka laskeutuva aurinko kirkasti
+kultaisella hehkullaan.
+
+»Regina!» huusi hän.
+
+Mutta olento ei liikahtanut.
+
+»Tulehan toki vastaan.»
+
+Silloin hiipi tyttö kumaraisillaan vitkaan lähemmäksi painaen vasemman
+käden levällään harrottavilla sormilla vasenta rintaansa.
+
+Boleslav vilkaisi häneen ja--pelästyi--
+
+»Hyvä isä--miltä sinä näytät!» sammalsi hän.
+
+Tyttö näytti aivan metsistyneeltä. Hänen vaatteensa olivat repaleina,
+tukka, joka ahkeraan kammatessa oli alkanut niin kauniisti kiharoitua,
+riippui jälleen pörröisinä suortuvina otsalla ja poskilla. Syvistä
+sinertävistä silmäkuopista pilkkuivat silmät taikamaisen kiiluvina,
+jäykkinä ja palavina eivätkä rohjenneet kohota häneen katsomaan.--
+
+»Hänhän aivan menehtyy», huusi ääni hänen povessaan. »Hän kuolee sinun
+tähtesi!» Hän tarttui tytön käteen, joka hervotonna jäi lepäämään
+hänen käteensä.
+
+»Regina--puhu toki--etkö lainkaan iloitse siitä, että olen täällä
+jälleen?»
+
+Regina kyyristihe kuten silloin, jolloin hän vielä pelkäsi lyöntejä.
+
+Boleslav silitti hänen kalseaa, kuivaa tukkaansa. »Tyttö raukka!»
+sanoi hän. »Sinun on ollut vaikea olla niin ypö yksin.»
+
+Regina hytkähti herransa koskettaessa ja vaikeni.
+
+»Miksi et minulle kirjottanut, että tunnet itsesi täällä liian
+yksinäiseksi?»
+
+Regina pudisti päätään, sitten sanoi hän arastellen: »Mitäs minä
+yksinäisyydestä, herra?»
+
+»Mikä sinua sitten on vaivannut?»
+
+Regina katsoi häneen tuskallisesti ja vaikeni.
+
+»Mutta?»
+
+»Minä--luulin--ettette palaisikaan.»
+
+»Mutta kirjotinhan sinulle, hupakko.»
+
+»Niin, kirjotitte kyllä--tulevanne viikon kuluessa, ja silloin istuin
+Kissanportaalla yöt ja päivät--yöt ja päivät--mutta te ette tullut. Ja
+kolmen viikon perästä kirjotitte uudestaan: tulen kenties viikon
+kuluessa, ja sittenkään ette tullut. Ja silloin ajattelin, että
+tahdotte vaan minua syöttää sanoilla, jotta paremmin--viihtyisin. Ja
+että te kaduitte, että olitte ollut minulle ystävällinen, koska en
+sitä ansainnut ja koska...» hän vaikeni ja peitti tuokioksi kasvonsa
+käsiinsä.
+
+»Mutta kirjeesihän oli vallan järkevä.»
+
+»Niin, herra», sammalsi Regina. »Olisiko minun--sopinut teille--
+muuten kirjottaa?»
+
+Boleslav puraisi huultaan ja katsoi suoraan eteensä vihertäväin
+lehtien vilskeeseen.----Mahtoikohan tyttö aavistaa jotakin siitä,
+mitä muutamain tuntien jälkeen oli tapahtuva?
+
+»Mutta nyt on kaikki hyvin--eikö niin?» kysyi hän epävarmasti.
+
+Silloin vaipui Regina huudahtaen hänen eteensä ja huusi hänen
+polviinsa kiertyen: »Kaikki on hyvin, jos jäätte tänne, herra. Minua
+niin pelottaa, että voisitte jälleen mennä pois, herra.»
+
+Ei, hän ei aavistanut mitään.--Vaikein kaikista oli vielä hänen
+edessään. Boleslavista tuntui, kuin hänellä olisi kädessään salama,
+joka tytön musertaisi ensi kosketuksella.
+
+Mutta vielä oli aikaa. Ensin täytyi tälle tuskastuneelle olento
+raukalle lahjottaa pari elvyttävän ilon hetkeä, ennenkuin häneen
+sattui viimeinen, raskain isku. Niin voi hän koota voimia sitä
+kestääkseen.
+
+»Nouse, Regina», sanoi hän lempeästi. »Olkaamme iloiset, ja älä
+ajattele tulevaisuutta.»
+
+Sitten kulkivat he rinnatusten hämärän puiston lävitse, jonka sirosti
+hiekotetut polut kiemurtelivat kuin kimaltavat purot viheriän nurmen
+keskitse. Epämääräinen versomisen ja mätänemisen höyryistä sekotettu
+keväinen tuoksu tulvahteli pensaista, ja puiden latvoista kuului
+kaihomielistä, kainoa suhinaa ja lintujen viserrystä.
+
+»Kuinka kauniiksi täällä on kaikki muuttunut poissa ollessani!»
+huudahti Boleslav.
+
+»Niin, herra», vastasi Regina. »On kauniimpaa kuin on ollut
+milloinkaan ennen.»
+
+»Nytkö yhtäkkiä?» kysyi Boleslav hymyillen ja katsoi tyttöä
+syrjästäpäin. Silloin näki hän syvät varjot hänen poskillaan, niille
+oli levinnyt viehättävä puna.
+
+»Hän elpyy jo», mietti hän itsekseen, ja hänestä tuntui kuin hänellä
+olisi häipyvän onnen viimeiset hetket elettävinään.
+
+»Olethan kaikesta huolimatta tehnyt ahkerasti työtä», sanoi hän,
+koettaen yhä säilyttää hyväntahtoisen herran äänensävyä ja viitaten
+pariin hyvin hoidettuun kukkasarkaan, joita peittivät punertavat
+esikot ja satakaunot.
+
+Regina päästi lyhyen, ylpeän naurahduksen. »Täytyihän kaiken olla
+kunnossa, kun saavutte, herra.»
+
+»Mutta itsesi, Regina, olet lyönyt laimin.»
+
+Tyttö käänsi polttavan punan peittämät kasvonsa häpeissään syrjään.
+
+»Onko minun sanottava totuus, herra?» sammalsi hän.
+
+»Tietysti.»
+
+»Ajattelin--että jo ennen--kuolisin--ja silloinhan olisi se ollut
+samantekevää.»
+
+Boleslav vaikeni. Reginasta virtasi kokonainen rakkauden meri ja
+aaltoili jokaisen sanan mukana hänen ylitsensä.
+
+Hänen silmiensä eteen aukeni nurmikenttä, joka linnan takana loivasti
+kallistui alas puistoon. Siellä seisoi rapaantuneella kantakivellä
+Diana jumalattaren jalusta, jonka Regina oli hilannut nurmikolta
+paikoilleen. Itse kuvapatsas, jota hän varmaankaan ei ollut jaksanut
+nostaa, makasi jalustan ääreen vieritettynä, ja kasvot tyhjine,
+valkeine silmineen olivat ylöspäin. Muutamien askelten päässä siitä
+oli musta, nelisnurkkainen pengos heleänvihreän nurmikon keskellä.
+Tämä oli paikka, jossa Boleslav oli ensi kerran tavannut tytön
+touhuissaan kaivamassa hautaa turmelijalleen, jota ei kukaan muu
+tahtonut haudata.
+
+»Olen jättänyt tämän silleen--muistoksi itselleni», sanoi hän kuin
+anteeksi pyytäen ja viittasi maasta viillettyihin turpeihin, jotka
+alkoivat kasvaa kiinni nurmipenkiksi.
+
+Sitten kulkivat he edelleen pensaikon luo, joka ympäröi puutarhamajaa
+kuin korkea häkkiaita.
+
+»Ja lasikaton olen jälleen korjannut», sanoi Regina.
+
+»Oo-ho?»
+
+Heidän katseensa yhtyivät, mutta kääntyivät nopeasti jälleen
+etäisyyteen.
+
+Rauhallisena odotti pieni maja heitä, ja ikkunan-ruudussa kimmelsi
+vielä iloisen houkuttelevana myöhästynyt päivänsäde, vaikka kaikki muu
+oli ympärillä varjojen verhossa.
+
+Suloinen kodikkuuden tunne valtasi Boleslavin ja viihdytti tuokioksi
+levottomuuden, joka jäyti hänen mieltään.
+
+»Mene», sanoi hän, »keitä minulle jotakin illaksi; olen nälkäinen ja
+uupunut kovasta ratsastuksesta.»
+
+Hänelle johtui mieleen hevosensa--missähän se mahtoi harhailla? Sitten
+unhotti hän sen jälleen.
+
+»Ja laita itsesi kuntoon», jatkoi hän, »jottet pöydässä näytä
+siivottomalta.»
+
+»Kyllä, herra,--niin hyvin kuin voin.»
+
+Eteisessä he erosivat. Boleslav meni asuinhuoneeseen, Regina keittiöön.
+--Syvästi huoahtaen heittäysi Boleslav sohvalle, joka rutisi ja natisi
+hänen painostaan.--Kaikki näytti samalta kuin hän sen taanoisena yönä
+oli jättänyt, ei sentään--esirippu ja sentakainen vuode oli
+uuninnurkasta hävinnyt. Isoäidin kuva myös puuttui.--Laukaus, joka oli
+hipaissut Reginan olkapäätä, oli sen särkenyt aivan pirstaleiksi.
+
+Ikkuna oli auki. Väkivän maan tuoksu, joka häntä ei tänään jättänyt
+missään, uhkui virtanaan huoneeseen. Se mahtoi tulla multakasoista,
+joita oli luotu päätyseinämälle.--Minuutti minuutilta kasvoi hänen
+levottomuutensa.
+
+Hän ei voinut viihtyä kauemmin yksin. »Miksi tahdot lyhentää
+ennestäänkin niukkoja hetkiä?» sanoi hän itsekseen ja aikoi mennä
+keittiöön; silloin näki hän Reginan paljain hartioin kyyröttävän
+lieden tulen edessä ja ompelevan nuttuaan.
+
+Pelästyneenä vetäytyi hän takaisin.
+
+Mutta muutamien sekuntien jälkeen tuli Regina itse pukeutuneena
+avaamaan hänelle ovea.
+
+»Mitä käskette, herra?»
+
+»Näytä, miten olet katon korjannut», vastasi Boleslav, kun hänelle ei
+mitään muuta johtunut mieleen. Hän kiitteli työtä, mutta ei katsonut
+sitä lainkaan. Sitten pysähtyi hän lieden eteen ja tuijotti
+kielehtiviin liekkeihin. Oli jo tullut melkein pimeä, tuli heitti
+lepattelevan loimonsa nokisille seinille.--
+
+»Minä autan sinua keittämisessä», sanoi Boleslav.
+
+»Oh, herra, te teette minusta pilkkaa», vastasi Regina, mutta onnen
+loiste levisi hänen kasvoilleen.
+
+»Mitä saan sitten?»
+
+»Paljoa täällä ei ole kotona, herra--munia ja palvattua silavaa--vähän
+tuoreita vihanneksia--muuta ei ole mitään.»
+
+»Kiittäisin Jumalaa, jos saisin--» Äkkiä vaikeni hän. Vähällä oli hän
+ilmaista kaiken. Eihän tyttö aavistanut mitään. Eikä hänen tarvinnut
+aavistaakaan.--Aamuun asti kestäköön hänen onnensa.
+
+»Eteenpäin siis», sanoi hän nauraen, vaikka hänen kurkkuaan kuristivat
+aavistukset ja huolet, »muuten näännyn nälkään.»
+
+»Ensin täytyy veden kiehua, herra.»
+
+»Hyvä--odotetaan.» Hän kyykistihe puulaatikolle istumaan. »Ja sitten,
+Regina, tulehan vähän lähemmäksi. Et miellytä minua vieläkään--
+tukkasi--»
+
+»En ole sitä vielä ehtinyt kammata, herra.»
+
+»Tee se siis.--»
+
+Reginan silmät leimahtivat jälleen aran rukoilevasti häneen. »Teidänkö
+täällä ollessanne, herra?» sammalsi hän.
+
+»Kas, kuinka tekokaino aivan yhtäkkiä!»
+
+»En minä siksi, herra----»
+
+»Älä sitten kursastele.»
+
+Regina meni huoneen etäisimpään nurkkaan, missä hänen vuoteensa oli,
+ja päästi rivakalla liikkeellä valloilleen aaltoilevan hiustulvansa,
+joka ulottui aina lanteille saakka. Kammatessaan huomattuaan, kuinka
+hänen herransa silmät mieltyneinä tähystelivät häntä, levitti hän
+äkkiä, kuin hävyn ja onnen valtaamana, käsivartensa ja heittäytyi
+vuoteensa eteen lattialle, painaen kasvonsa tyynyyn.
+
+Boleslav odotti äänetönnä, kunnes tyttö nousi.--Hiuksensa
+järjestettyään tuli Regina hänen luoksensa lieden ääreen ja puuhaili
+pannujen ja kattilain kera, häneen vilkaisemattakaan.
+
+»Kerros nyt, Regina--mitä kaikkea tällä aikaa on tapahtunut?» kysyi
+Boleslav.
+
+Regina pudisti päätänsä.--»Bockeldorfissa oli kaikki ennallaan--paitsi
+kauppiasta ja hänen rouvaansa en ole nähnyt ketään.--Kyläänkään en
+mennyt tulvan aikaan--mutta olen kai sen jo teille kirjottanut, ja
+sain aika tavalla nähdä nälkää--mutta mitäs siitä.--Niin, tosiaan,
+sitten on tänne tullut kirjeitä viime viikkoina, viranomaisilta
+Wartensteinistä, Königsbergistä ja--tänään vielä yksi--se on----»
+
+»Hyvä, hyvä, myöhemmin, kun teemme tulen.» Mitä maailma häntä
+liikutti--tänään, kun hänen oli poltettava takanaan sillat
+menneisyyteen, kun hänelle ei jäänyt mitään siitä, mitä oli elänyt ja
+kärsinyt!--
+
+Sitten, kun illallispöytä oli katettu ja lamppu loisti häntä vastaan
+Reginan kädestä, meni hän tytön kera asuinhuoneeseen.
+
+»Ethän ole kattanut itsellesi», huomautti hän.
+
+»Saanko minä, herra?»
+
+»Tietysti saat!»
+
+»Ja teille--mitä viiniä, herra?»
+
+Boleslav hengitti syvään. »Ei mitään.»
+
+Jälleen istuivat he vastatusten rauhallisessa lampunvalossa, kuten
+niin usein talvipuhteina, lumen pyrytessä ikkunaruutuja vasten ja
+myrskyn orsia ravistellessa. Nyt lentelivät sieltä hentosiipiset
+hyttyset ja leudot, tuoksahtelevat henkäykset hiipivät niiden kera
+huoneeseen. Hentojen lehtiritvojen välistä pilkkui nouseva kuu, joka
+pääsiäisen jälkeen oli ensi kerran täyttynyt.
+
+Boleslav työnsi lautasensa syrjään. Ruoka ei maittanut. Siitä ei ollut
+mitään hyötyä, että viini oli jäänyt kellariin. Päihtymys, jota hän
+oli tahtonut välttää, huumasi jo hänen jäseniään.
+
+Ja kun hän salavihkaa vilkaisi Reginaan, pelästyi hän, sillä tytön
+silmät lepäsivät hänessä niin autuudesta juopuneina kuin tämä olisi
+taivaan ja maan unhottanut hänen tähtensä. Surut ja huolet olivat
+kadonneet hänen kasvoiltaan. Ne olivat jälleen pyöristyneet, ja uusi
+kukoistava tuoreus loisti hänen poskillaan. Mutta Boleslav ei ollut
+konsanaan havainnut hänessä sitä haaveellista vienoutta, joka tänään
+virtaili hänen koko olennostaan ja jossa hän sieluineen ja ruumiineen
+näytti liukenevan sulaan alttiuteen.
+
+»Regina», kuiskasi Boleslav. Sydämenlyönnit, jotka tuntuivat
+puuskahtelevan aivan kurkkuun saakka, varottivat häntä: »Ole
+varuillasi----ole varuillasi--tämä on viimeinen kerta, kun hän
+johdattaa sinua kiusaukseen».
+
+»Viimeinen kerta!» kuului vastakaiku hänen povestaan. »Hän kuolee! Hän
+menehtyy ikävään ja tuskaan.»
+
+Hänestä oli kuin arpea alkaisi polttaa hänen alahuulessaan.
+
+»Vielä hänen kerallaan suloinen hetki ja sitte tapa hänet--niin on hän
+kaikista tuskista vapaa», kuiskasi ääni hänelle.
+
+»Tämähän on sulaa mielettömyyttä!» ajatteli hän väristen.
+
+Ja taasen vajosivat heidän silmänsä toisiinsa. Sielut eivät tienneet
+mistään vastarinnasta, vaikkakin ruumiit pitivät epätoivoisesti
+puoliaan.
+
+»Pelasta itsesi», kuului ääni. »Ajattele kirousta! Säilytä itsesi
+puhtaana isänmaalle!»
+
+Hän mietti sanaa, jolla voisi haihduttaa tämän hurmaavan lumouksen.
+Mutta hän ei löytänyt.
+
+Sitten nousi hän ja meni avoimen ikkunan ääreen viillyttääkseen
+otsaansa yöilmassa. »Puhu--toimi--lopeta äänettömyys!» kehotti hän
+itseään. Silloin muisti hän kirjeet, joista Regina oli puhunut.
+
+»Anna minulle kirjeet!» sanoi hän. Hänen äänensä kuului tuimalta.
+
+Regina nouti pinkan valkokuorisia kirjeitä, jotka hän asetti herransa
+paikalle pöytään. Tämä avasi päällimäisen ja tuijotti paperiarkin
+ylitse tyhjään ilmaan.--
+
+Eikö olisi parasta jo nyt mainita, mikä oli välttämätöntä? Miksi
+viivyttää eron hetkeä, jonka kuitenkin täytyy tulla?--Mutta kammoksuen
+karkotti hän tämän ajatuksen mielestään. »Saakoon hän iloita
+puoliyöhön asti.--Suloinen hetki ja sitten--»
+
+»Hänen vapaasukuisuudelleen, parooni Boleslav von Schrandenille
+ilmotetaan täten, että Teidän pyynnöstänne pidetään uusi tutkimus
+murhapolton mahdollisuuteen nähden Schrandenin linnan palossa, joka
+tapahtui maaliskuun 6 päivänä 1809, ja tämä tutkimus on määrätty
+pidettäväksi----»
+
+Nauruun remahtaen heitti hän paperiarkin syrjään. Hänen sormensa
+hapuilivat seuraavaa kirjettä.
+
+Silloin pisti hänen silmiinsä Helenan käsiala.
+
+Hän hytkähti vastenmielisyydestä. Mitä hän vielä tahtoi. Miksi
+häiritsi hän häntä tänä hetkenä?--
+
+      »Kallis Boleslav!
+
+    En voi antaa sinun mennä sotaan vielä kerran
+    sinua puhuttelematta. Pyydän ja rukoilen sinua
+    tulemaan tänään yhdeksän aikaan kirkkomaan takaportille,
+    jossa sinua odottaa
+
+               Sinun Helenasi.»
+
+»Miksei silloin», jupisi hän, »kun vielä oli aika?»--Mutta sitten
+juolahti hänen mieleensä polttavana ajatus, että täten hänen
+suojelushenkensä vielä kerran tarjosi hänelle pelastavan kätensä ja
+että sen poistyöntäminen olisi ollut rikos Jumalaa ja kaikkea hyvää
+vastaan.
+
+»Sinun täytyy--sinun täytyy!» huusi ääni. »Muuten et ole niiden
+kuulien arvoinen, joita Ranskassa parhaillaan sinua varten valetaan.»
+
+»Eikö se ollut sallimus, jonka ainoastaan taivaan armo oli saattanut
+säätää, että tytär suurimmassa hädässä astui väliin muuttamaan isän
+kirousta siunaukseksi?»
+
+Hän katsoi kelloa. Puuttui vain muutamia minuutteja mainitusta
+kellonlyömästä.
+
+Vaivaloisesti nousi hän.
+
+»Minun täytyy mennä kylään», sanoi hän. »Minun on puhuteltava erästä
+henkilöä.» Ja kuinka hän välttikin katsoa Reginan silmiin, tunsi hän
+hänen hellän, rukoilevan katseensa sattuvan sielunsa sisimpään.
+
+»Palaan pian jälleen», sammalsi hän.
+
+Regina pani kätensä ristiin ja asettui äänetönnä hänen eteensä.
+
+»Mitä tahdot?»
+
+Sanat takertelivat Reginan kurkussa. »Herra, minua niin
+ahdistaa--minusta on--kuin olisi tulossa jokin onnettomuus.»
+
+»Milloin olet alkanut pelätä kummituksia?» koetti Boleslav laskea
+leikkiä.
+
+»Herra--en tiedä--mutta kurkkuani aivan kuristaa.--Se on kai hyvin
+tuhmaa--mutta pyydän teitä--älkää menkö--älkää tänään.»
+
+Boleslav työnsi hänet lempeästi syrjään. Reginan käsi, joka ojentui
+häntä pidättämään, vaipui voimatonna alas hänen kupeelleen.--»Herra
+--pyydän teitä--pyydän----»
+
+Boleslav puri hampaansa yhteen ja meni.--Meni suojelushenkensä
+luo.------
+
+
+
+
+XVII.
+
+
+Samana hetkenä istuivat schrandenilaiset, niin monet kuin olivat
+voineet päästä kotikonnuiltaan, »Mustassa Kotkassa» jäähyväisjuominkeihin
+keräytyneenä.
+
+Vanha Merckel maksoi kaiken.
+
+Hän seisoi tarjoilupöydän takana hymyillen surumielistä hymyään, jonka
+vilpittömyyteen täytyi tänään jokaisen uskoa, ja kaasi lakkaamatta
+tyhjät lasit täyteen.
+
+»Juokaa, rakkaat ihmiset», kehotteli hän. »Taloni onnettomuuden ei
+tarvitse teitä estää. Mitäs siitä, jos hänet ammutaan. Hän kuolee
+urhoollisen kuoleman kunniansa ja isänmaan puolesta.»
+
+Hän pyyhki hikeä kiiltävältä otsaltaan, ja samalla hänen pienet
+silmänsä kääntyivät levottomasti ja odottavasti vieraasta toiseen.
+
+»Vie, Amalia, lasinen heillekin, jotka häntä vartioivat», sanoi hän
+tarjoilijaneitiin kääntyen. »En tahdo heille kostaa sitä, että he
+auttavat syöksemään häntä perikatoon.»
+
+Schrandenilaiset, joita liikutti näin ylevä jalomielisyys, katselivat
+kiukkuaan hilliten haarikkoihinsa. Heitä hieman hävetti himoaan
+tyydyttäen vierailla tässä onnettomuuden talossa, mutta olisivat
+pitäneet rikoksena, jolleivät olisi vanhuksen anteliasta liikutusta
+käyttäneet hyväkseen. Sentähden kulauttelilivat he olutta ja ryyppyjä
+virtanaan, ja jokainen piti tarkoin varansa, ettei vain naapuri
+ehtinyt juomisessa edelle.
+
+Neiti, yhtä lihava ja viisas kuin herransakin, läksi taipaleelle
+mukanaan puoli tusinaa kuohuvia haarikoita, saatuaan ensin pari
+hiljaista käskyä, jotka herra antoi merkitsevästi silmiään vilkuttaen.
+
+»Ja jos näet vanhan Hackelbergin», huusi hän neitosen jälkeen, »kutsu
+hänet tänne--kutsu tänne. Hänetkin on samainen lurjus saattanut
+onnettomuuteen. Hän ei saa olla poissa näistä surullista pidoista.»
+
+»Oi, urhoolliset sotilaat!» jatkoi hän pyyhkien silmiään. »Juokaa,
+juokaa! Tähtyyhän teidän koettaa unhottaa, että tänään viette
+kunnianne hautaan. Niin, asemanne on säälittävä--säälittävämpi kuin
+poikani, sillä hänen on ainakin suotu kuolla kunniansa puolesta.
+Mutta te--hyi--hyi--miltä mahtaneekaan tuntua mielestänne, kun
+maankavaltajan poika, tuo lurjus, jonka kunnioitettava kirkkoherramme
+on kironnut, marssittaa teidät huomisaamuna taipaleelle.--Sinä, Born,
+harjaa saappaani, käskee hän, sinä, Bichler, pitele jalustinta--ja
+muuta sellaista.»
+
+Molemmat nimitetyt hypähtivät kiroten pystyyn.
+
+»Ja te kaikki muut--kun hän teille tiuskii ja räyhää--hänhän on
+käskijä--ken silloin uskaltaa mukista, hänet ammutaan muitta mutkitta.
+Tämä, rakkaat ystävä parkani, on tuleva osaksenne. Sentähden juokaa ja
+sanokaa jäähyväiset sotilaskunniallenne. Huomenna ei enää koirakaan
+huoli leipäpalaa kädestänne.»--
+
+Puoleksi tukahdutettu murina kulki joukon lävitse, hirvittävämpi kuin
+muuten heidän raivonhuutonsa.
+
+Silloin hoippuroi puuseppä Hackelberg, joka nähtävästi oli
+vetelehtinyt jossakin läheisyydessä, huoneeseen puolijuopuneena kuten
+tavallisesti.
+
+Häntä tervehti syvä äänettömyys. Mutta vanha Merckel meni
+juhlallisesti häntä vastaan, tarttui hänen käteensä ja vei hänet
+kunniasijalle.
+
+»Sinäkin olet onneton isä», puhui hän hänelle liikutuksesta
+väräjävällä äänellä. »Sinunkin sydämesi on särkynyt lapsesi
+perikadosta. Sinun, kuten minun ja kuten meidän kaikkien
+onnettomuutemme on linnan hirmuvaltiaan omallatunnolla. Istu, mies
+rukka, ja ota siemaus kanssamme.»--
+
+Juopporenttu, joka oli tottunut siihen, että kaikki häntä tuuppivat
+ja ilveilivät hänen kanssaan, silloinkin, kun tarkottivat hänelle
+parasta, ei tiennyt mitä ajatella, kun häntä näin ylenpalttisesti
+kunnioitettiin. Hän vilkui sameilla silmillään epäluuloisesti
+ympärilleen ja näytti neuvottelevan itsekseen, oliko hänen alettava
+pöyhistellä vai itkeä. Samalla hän joi niin paljo kuin sai.
+
+»Katsokaa häntä, tätä vapaaherrallisten himojen uhria», jatkoi herra
+Merckel. »Näin avuton ja turmiolle joutunut on ihminen, jolta on viety
+koston mahdollisuus, jonka täytyy niellä vihansa päivästä päivään,
+hetkestä hetkeen. Mutta matokin kiemurteleksen, kun sitä tallataan
+jaloin, ja kuka voi panna pahakseen, vaikka toivoisimme, ettei
+pahantekijä enää huomisaamuun asti eläisi?»
+
+»Lyökää hänet kuoliaaksi!» sopersi puuseppä, joka vähitellen joutui
+raivoihinsa. Mutta ainoastaan muuan arka kaiku vastasi; sillä nyt, kun
+oltiin sotamiehiä ja lähimpäin päällikköjen kera tekemisissä, ei
+kuoliaaksi lyöminen enää ollut leikin asia.
+
+Herra Merckelin valtasi siveellinen suuttumus.
+
+»Oo, hyi sentään, rakkaat ihmiset, kuinka voitte puhua niin
+jumalattomasti! Minä olen esivalta enkä saa mitään sellaista kuulla.
+Rintaman edessä, päivän valossa on vaarallista käydä hänen kimppuunsa
+enkä soisi teidän puhuvan edes siitä mahdollisuudestakaan.--Sillä
+tulee rakastaa vihollisiaan, kuten sanassa sanotaan. Mutta ken voi
+hillitä vihaansa, kun se paisuu ylitse ja purkautuu kostonhuutoihin?
+Niinpä toivon, että kaikkien meidän vihollisemme ja tuhoojamme
+kuolisi tänä yönä vuoteeseensa--tai hän ainaiseksi katoaisi
+tietymättömiin--tai löydettäisiin hänet huomisaamuna Maraune-virrasta.
+Silloin ainakin nähtäisiin, että vanha Jumala on vielä elossa ja
+valvoo ylitsemme ja tuomitsee syntisiä ja kadotettuja. Amen.»
+
+»Amen», jyrisi joukosta, ja känsäiset kädet menivät ristiin.
+
+»Mutta eihän niin ole laita--pahantekijät menestyvät ja saavuttavat
+pitkän iän tässä surunlaaksossa! Huomenna saapuu hän ratsullaan ja
+Felixini laahataan teurastuspenkkiin, ja ne, jotka murisivat rivissä,
+antaa hän myös ilmi.--Minua tosiaan kummastuttaisi, jos pääsisitte
+hengissä pälkähästänne; sillä hänhän on ottanut tehtäväkseen juurittaa
+koko Schrandenin eläviltä ilmoilta. Hän vie teidät huomenna mukanaan
+kuten oinaslauman, jonka teurastaja on ostanut, ja leskien ja orpojen
+itku ja valitus on kuuluva jälkeenne.»
+
+Ilmoille pääsi raivonulvonta, niin raju, että yllyttäjä itse hätkähti.
+
+»Hiljaa, rakkaat ystävät, hiljaa! Ei mitään vastoin lakia. Tosin ei
+joukossamme ole ainoatakaan ilmiantajaa, ja ennen puremme kielemme
+poikki, ennenkuin petämme ketään omistamme--Hackelberg voi siitä
+laulaa kokonaisen laulun--vai mitä, vanha ystävä?--Mutta kuka tietää,
+eikö herra kapteeni itse hiiviskele ikkunain alla urkkimassa----»
+
+Viisi kuusi päätä riensi ruutuja vasten.
+
+»Luuletteko, ettei hänestä voisi sellaista uskoa?--Oh, hän ei arastele
+mitään konnankoukkuja.--Mutta tiedän, mitä tahdoitte sanoa, enkä
+saata teitä siitä moittia: Jos hänet tavataan täällä yön pimeydessä
+hiiviskelemässä, käy hänelle huonosti.»
+
+»Kuoliaaksi--kuoliaaksi!»
+
+»Älkäähän vain huutako yhä »kuoliaaksi», lapset. Tekee aivan korviini
+kipeää. Sellaisesta selvitään hissukseen.--Pah, laukaus
+pamahtaa--pah--vielä kerran--se oli vain salametsästäjä
+viidakossa--metsäkauriita juoksentelee yllinkyllin ympärinsä--vai
+mitä, Hackelberg?»
+
+Tämä nauroi ja maiskautti kieltään.--»Pah!»
+
+»Älä istu siellä niin torroksissasi, mies; onko sinulla tosiaankin
+kalan verta suonissasi?--Etkö enää muista, kuinka vanha parooni
+pieksätti sinut pataluhaksi, jotta olisi saattanut hihnoja leikellä
+nahkastasi?--Peijakas, kuinka silloin juoksit ulvoen ympäri! Sitäpä
+oli koko hauska katsella.»
+
+Hackelberg röyhtäsi ja katsoa murjotti lasiinsa.
+
+»Mutta silloin olit vielä metsästäjä, joka oli mies paikallaan, ja
+kuulasi eivät koskaan osuneet harhaan.--Juo, mies!--On aivan
+uskomatonta, kuinka kerran osasit ampua.»
+
+»Osaan minä vieläkin», sopersi puuseppä.
+
+»Hahaha--anteeksi, että minua naurattaa, vanhus. Ensiksikään ei
+tiedetä lainkaan, mihin olet jättänyt tuliluikkusi--»
+
+»Mutta--minä ti-iedän sen!»
+
+»Ja sitäpaitsi on kätesi liian veltto voidakseen tähdätä, ja
+kunniantuntosi on huilannut tiehensä ja miehenryhtisi lisäksi.»
+
+Puuseppä nauroi. Hänen silmänurkissaan pilkahti myrkyllinen välähdys.
+
+»Mitä? Tahdotko väittää, että sinulla on vielä kunniantuntoa
+rinnassasi, vaikka pidät hyvänäsi sen, että tyttäresi on vietelty?
+Siedät, että viettelijä juoksentelee vapaasti hänen kanssaan ympärinsä
+ja että oma lihasi ja veresi sinua halveksii ja sysää kätesi pois
+luotaan--kiittämätön, velvollisuutensa unhottanut olento!»
+
+Puuseppä hypähti hoiperrellen pystyyn--»Älkää tulko perästäni kukaan!»
+huusi hän nyrkkiään heristäen.
+
+»Mihin aiot?»
+
+»Ei kuulu kellekään!»
+
+Vaikka schrandenilaiset olivat raivoissaan, pyrkivät heitä
+naurattamaan juopon metkut, mutta Merckel vilkutti heitä pysymään
+hiljaa. »Antakaa hänen mennä», kuiskasi hän lähimmilleen, »hän menee
+penkomaan pyssyään tunkiosta.»
+
+»Mutta mitäpä kaikki hyödyttää!» jatkoi hän huoaten, ja hänen silmänsä
+tähystelivät salakähmäisen levottomasti oveen. »Hän kyllä pitää
+varansa, ettei öiseen aikaan antaudu käsiimme. Ja huomisaamuna päivän
+valossa, jollei kukaan teistä voi itseään puolustaa, tulee hän ja
+luovuttaa teidät pyöveleillenne, kuten poikani Felixin, eikä kukaan
+teistä näe enää kotikyläänsä,--Sentähden juokaa, lapset, ottakaa
+jäähyväiset vanhalta isä Merckeliltä.--Seis, eikös sieltä tule
+Amalia?» keskeytti hän kuunnellen iloisessa jännityksessä.
+
+Ovi temmattiin auki ja sisään syöksähti tarjoilijaneiti, joka
+hätiköiden kuiskutti jotakin isäntänsä korvaan.
+
+Tämän kasvot kirkastuivat. Hän pani pyöreät kätensä ristiin
+kiitolliseen rukoukseen.
+
+»Lapset», huusi hän, »vielä elää tuomari taivaassa! Vapaaherra on
+käsissämme.»
+
+Schrandenilaiset päästivät riemuhuudon ja hypähtivät istuimiltaan.
+
+»Kuinka? Missä? Milloin? Kuka on hänet nähnyt?»
+
+»Kerro, Amalia!» ähkäisi hän ja vaipui uupuneena istumaan kuten
+päivätyönsä tehnyt.
+
+Ja Amalia kertoi. Hän oli tahtonut odottaa, kunnes vartiat olivat
+juoneet oluensa, ja oli vielä kävellyt hieman kauniissa kuutamossa,
+saadakseen raitista ilmaa,--silloin oli hän nähnyt miehen tulevan
+peltojen ylitse Kissanportaalta päin. Se oli kulkenut kirkkomaata
+kohden ja oli sillä ollut upseerintakki yllään punaisine kauluksineen
+ja kiiltävine nappeineen.
+
+»Oliko hänellä aseita?» kysäisi eräs varova Schrandenin poika.
+
+Oli, miekka oli vain välähdellyt kuutamossa.
+
+Tämä seikka tuntui arveluttavalta.
+
+»Hän kai tahtoo tarkastaa vahteja», arveli toinen ja raapi päätänsä.
+
+Herra Merckel päästi levottoman naurun. »Milloin kirkkomaalle on
+asetettu vahteja?» huudahti hän. »Sanon teille, mitä hän siellä tekee.
+Korean herra pappansa luona hän käy, tahtoo haudalla vannoa että hän
+kostaa teille heti kun sotilaina joudutte hänen käsiinsä. Onnitelkaa
+toisianne tämän käynnin johdosta.»
+
+Samassa sai hän liittolaisen, jota ei enää tainnut muistaa laisinkaan
+ottaa lukuun.
+
+Ovesta syöksi huoneeseen vanha puuseppä, heiluttaen oikeassa kädessään
+pyssyä, jossa vielä riippui likaa ja oljenpärtöä. Hän näytti olevan
+aivan vimmoissaan. Hän löi rintoihinsa ja hyppeli hoiperrellen ympäri
+kuin riivattu.
+
+»Minullako ei ole kunniantuntoa?» hihkui hän. »Minäkö antaisin
+vietellä tyttäreni? Missä on se naikkonen, joka on häväissyt harmaan
+pääni? En tee hänelle mitään kirstua! Ammun hänet vain kösäksi----
+ammun heidät molemmat kösäksi.»
+
+»Tulkaa kirkkomaalle!» kajahti joukosta, joka alkoi rohkaistua.
+
+Vanha ravintolanisäntä pelästyi. »Ei kirkkomaalle, lapset?» varotti
+hän innokkaasti. »Ensiksikin on paikka pyhä, ja toiseksi voisi hän
+siellä teiltä paeta. Mutta jos teillä kaikessa sovussa on jotakin
+tekemistä hänen kanssaan--en tosin tiedä mitä enkä tahdo
+tietääkään--niin neuvon teitä menemään Kissanportaalle. Siellä on
+rannalla kylliksi pensaita--tosin ne ovat harvanlaisia--mutta
+peittävät ne teidät sentään.»
+
+»Mutta jos hän palaa kylän lävitse--nostosillan ylitse?» arveli joku
+varovainen.
+
+Herra Merckel oli asioista selvillä. »Eikä palaa!» nauroi hän.
+»Kissanporras on hänelle paljo mukavampi.»
+
+»Taipaleelle, Kissanportaalle!» huusi puuseppä ja sysi pyssynsä
+perällä penkkejä ja tuoleja. Joukko lähti liikkeelle. Herra Merckel
+tuppasi heille viinapulloja mukaan niin paljo kuin kiireessä sai
+käsiinsä.
+
+»Ottakaa, lapset, ottakaa!» huusi hän. »Kaikki kunnianne puolesta!»
+
+Sitten kun viimeiset olivat ulkona, kuivasi hän hien otsaltaan, pani
+kätensä ristiin ja sanoi tuskallisesti huokaisten: »Ah, Amalia, kunpa
+he vain eivät tekisi hänelle väkivaltaa.»
+
+
+
+
+XVIII.
+
+
+Saavuttuaan maantielle näki Boleslav kirkkomaan aidan varjossa
+naisolennon, joka epäröiden kääntyi häntä kohden.
+
+Hetki, jota hän kahdeksan vuotta oli ikävällä odottanut, oli nyt
+tullut. Hän ei tuntenut vähintäkään liikutusta sydämessään.--»Ole toki
+iloinen! Riemuitse onnestasi!» huusi ääni hänen povessaan.--»Hän
+rakastaa sinua!--Hän pelastaa sinut.--Hän vapauttaa sinut Reginasta.»
+Ja valittaen kaikui uudestaan: »Reginasta.»
+
+Terävästi kuvastuivat solakan tytönvartalon mustat ääripiirteet
+kuutamon valaisemaa taustaa vasten. Olkapäät näyttivät kulmikkailta,
+ja korkealle vyötetyltä vyötäröltä valuivat puvun ääriviivat kahtena
+suorana linjana kaidoille lanteille.
+
+Boleslav hyppäsi ojan ylitse ja ojensi tytölle kätensä.
+
+Sievistelevän kainolla liikkeellä peitti tämä kätensä selkänsä taakse.
+
+»Älä nyt heti ole niin myrskyinen!» sipatti hän.
+
+Boleslav hämmästyi. Hänet valtasi kylmä, melkein ivallinen tunne, jota
+hän kohta häpesi ja jonka hän tukehdutti.
+
+»Olet antanut minun kauan odottaa, Regina!»--Ja kun tyttö kääntyi
+puoleksi kuuta kohden, näki Boleslav kaidat, arkipäiväiset kasvot ja
+nenänipukan, joka halveksivasti rypistyi.
+
+»Nimeni on Helena, jos olet sen unhottanut», sanoi hän ja kääntyi
+nyreissään selin.--
+
+Boleslav säpsähti.--»Anteeksi», sammalsi hän. »En sitä tarkottanut.»
+
+Tosiaan ei tämä ollut hyvä alku.
+
+Helena pani suunsa suppuun, mutta näytti taipuvaiselta jälleen
+leppymään.--»Oi, tule pois täältä!» pyysi hän. »Minä niin pelkään.»
+
+»Mitä?»
+
+»No--kirkkomaata.»
+
+Jälleen värähdytti Boleslavia ivallinen tunne. Olematta itsekään siitä
+selvillä vertasi hän kaikkea, mitä toinen teki ja sanoi, Reginaan. Ja
+vertailu ei ollut Helenalle edullinen.
+
+»Olen näet niin arka, kuten kai muistat», jatkoi Helena heidän
+palatessaan maantielle. »Hätiköin liiaksi, kun kutsuinkaan sinut juuri
+tänne. Yleensäkin oli se liiaksi hätiköityä. Ja jollen--», hän katsoi
+Boleslavia syrjästäpäin hienostelevalla katseella, jonka oli
+ilmaistava loppu hänen ajatusjuoksustaan. Sitten, kun Boleslav tahtoi
+auttaa häntä ojan ylitse hypätessä, päästi hän pienen huudahduksen ja
+sanoi: »Ei, ei.»
+
+Epäselvä pettymyksen tunne, jota Boleslav siihen asti oli tuntenut,
+muuttui nyt sulaksi kummastukseksi.
+
+Helena vilkui ympärilleen kaikille suunnille. »Emme voi jäädä
+tännekään», kuiskutti hän. »Jos tulisi ihmisiä ja he näkisivät minut
+täällä herrasmiehen keralla, häpeäisin silmät päästäni.»
+
+»Mihin sitten tahdot?»
+
+»Niin, sen saat sinä määrätä.»
+
+»Tule siis metsään!»
+
+Helena löi vanhanpiian eleellä kätensä yhteen. »Mitä ajattelet?»
+huudahti hän. »Öiseen aikaan! Jonkun herran seurassa!»--
+
+Boleslav hieroi otsaansa. Oliko mahdollista, mitä hän näki ja
+kuuli?--Tämäkö oli Helena? Tämäkö se hengetär, johon hän oli katsonut
+ylöspäin kuten toisen maailman olentoon?
+
+Tai oliko kentiesi syy hänessä itsessään? Oliko hän niin turmeltunut,
+ettei enää ymmärtänyt siveyden ja puhtauden kieltä?--Oliko metsistynyt
+palvelustyttö hämmentänyt hänen arvostelukykynsä, täyttänyt hänen
+mielikuvituksensa liian irstailla kuvilla?
+
+»Kulkekaamme siis pitkin maantietä», sanoi Boleslav.
+
+»Kun vain ei kukaan tulisi!»
+
+»Näethän, ettei tule ketään.»
+
+»Mutta onhan se sentään mahdollista!»
+
+Tähän ei voinut mitään vastata. Syntyi hiljaisuus. Sitten sanoi
+Boleslav: »Etkö tahdo antaa minulle käsivarttasi?»
+
+»No, voinhan tehdä sen», vastasi hänen nuoruutensa lemmitty.
+
+Kotvan aikaa kävelivät he taasen ääneti rinnatusten. Näytti melkein,
+kuin ei heillä olisi mitään sanottavaa toisilleen.
+
+»Regina odottaa!» huusi ääni Boleslavin povessa.
+
+»Olethan aivan mykkä», tuumi Helena, samalla hullunkurisesti näykäten
+Boleslavin käsivartta niillä parilla sormella, jotka hän oli pistänyt
+saattajansa kainaloon. »Sinä paha mies, et kai ole minuun enää
+lainkaan mieltynyt?»
+
+Boleslav ei katsonut olevansa oikeutettu sanomaan »ei». Helena oli
+hänelle pysynyt uskollisena, oli kokonaista kahdeksan vuotta luottanut
+hänen sanoihinsa. Hän ei saanut jättää niitä häpeään. Ja kun hän oli
+epävarmasti sammaltanut: »Kyllä toki!» päästi Helena kuuluviin
+merkitsevän huokauksen ja tuumi: »Sinusta on kerrottu minulle niin
+paljo pahaa, etten enää lainkaan tiedä, mitä minun on uskominen--Mutta
+eihän se toki ole totta--eihän?»
+
+»Mikä sitten?» kysyi Boleslav väsyneesti.
+
+»Oh, eihän sellaisesta voi tytöt puhuakaan.--Aivan epäsiveellisiä
+juttuja.--Olithan toki ennen aina jalo ihminen. En voi kuvitellakaan,
+että olisit niin muuttunut.»
+
+Hän koetti hiljaa hiipiä Boleslavia lähemmäksi. Sinisilkkinen
+käsityölaukku, jota hän kantoi kädessään, putosi silloin maahan. Kun
+Boleslav--samaan aikaan kuin Helenakin--kumartui ottamaan sitä ylös,
+sattui hänen lakkinsa syrjä hipaisemaan tytön poskea.
+
+»Oi, ei niin», sipatti Helena ja notkistautui hänestä pois.
+
+»Pyydän anteeksi», vastasi Boleslav sangen kohteliaasti--ja nipisti
+huulensa yhteen.
+
+»Et ole vieläkään vastannut kysymyksiini», jatkoi Helena. »Lopultakin
+taitaa kyllä olla totta, mitä ihmiset sinusta kertovat.--Se olisi
+hyvin rumaa, ja minä tyttö rukka olisin pahasti pettynyt sinun
+suhteesi. Pappa onkin aina tuuminnut, että sinä saat vielä huonon
+lopun.»
+
+Tämän sanoi hän niin nenäkkääseen, rikkiviisaaseen tapaan, ettei
+Boleslav voinut pidättää nauruaan.
+
+Helena näytti käsittävän, ettei ollut osunut löytämään oikein tepsivää
+äänensävyä, ja katkerasti loukkautuneena jatkoi hän: »Niin, naura vain
+minulle tyttö rukalle. Ja sentään tarkotan sinulle niin hyvää.--En
+millään ehdolla soisi sinun joutuvan perikatoon.»
+
+»Pyydän, ettet suotta vaivaudu!» vastasi Boleslav.
+
+»Ei, älä tekeydy huonommaksi kuin olet», ojensi Helena. »Tiedän, että
+olet jalo ihminen. Ja vaikka kohtalo meidät iäksi erottaisikin, olet
+minulle aina, aina rakas.--Oi, kuinka katkeria kyyneliä olenkaan
+itkenyt sinun tähtesi!--Ja joka ilta olen rukoillut puolestasi: Rakas
+isä, suojele kallista nuoruuteni ystävää, anna hänelle puhdas
+omatunto ja varjele häntä synnistä ja kostonhimosta.»
+
+»Schrandenilaiset ovatkin juuri omiaan vierottamaan uhriaan
+kostonhimosta», vastasi Boleslav.
+
+Helena rypisti nenänipukkaansa.--»Schrandenilaiset ovat raakaa
+roskajoukkoa, joiden kanssa ei pidä antautua tekemisiin», tuumi
+hän.--»Minäkin olen paljo mieluummin tädin luona Wartensteinissä.
+Siellä ainakin tietää elävänsä hyvinkasvatetun, kelpo porvariston
+parissa, ja siellä osataan nostaa paremman naishenkilön edessä hattua.
+Sitä ei ymmärrä kukaan schrandenilainen tehdä, lukuunottamatta herra
+Merckeliä. Ja Felixiä luonnollisesti. Hän huokasi syvään. »Mutta
+hänkin enimmäkseen kantaa univormua», lisäsi hän aprikoiden.--Ja
+ikäänkuin olisi vasta täten muistanut eilisen iltapäivän tapahtumat,
+huudahti hän äkkiä kimakasti, löi käsiään yhteen ja huusi »Oi,
+Boleslav, Boleslav!»
+
+»Mitä haluat, Helena?»
+
+»Boleslav, kuinka voitkaan olla niin paha!--Felix, Felix parka! Enhän
+kyllä ollut saapuvilla, olin puutarhassa retiisien luona. Mutta
+myöhemmin on minulle siitä kerrottu: Välkkyvällä miekalla olit lyönyt
+hänen päähänsä, jotta veri vain pirskui.» Hän värisi ja nurisi itkuaan
+pidätellen.--Sitten tempasi hän kätensä Boleslavin kainalosta ja
+juoksi toiselle reunalle tietä. »Mene, en tahdo sinusta enää tietää
+mitään», huusi hän. »Olet menetellyt kehnosti ja julmasti.»
+
+»Sitä et sinä ymmärrä, rakas Helena», vastasi Boleslav.
+
+»Ja lisäksi oli hän lapsuudentoverisi ja leikki kerallamme
+puutarhassa. Kuinka usein hän kapusikaan edestäsi aidan ylitse, kun
+pallosi vieri tiehensä! Ja marsunpoikasenkin hän antoi sinulle. Oletko
+kaiken unhottanut?»
+
+»Ja marsunpoikasenko tähden pitäisi minun--?»
+
+»Oi--ja nyt olet hänet sulkenut pimeään kirkkoon--pappa sanoo, ettei
+sinulla ole siihen lainkaan oikeutta ja hän aikoi antaa sinut ilmi
+esikunnalle, silloin kävisi sinulle huonosti--»
+
+Niin vähän oli hän Boleslavin mielestä isäänsä, että vanhan papin
+jyrisevät sanat muuttuivat hänen suussaan laimeaksi lörpötykseksi.--Ja
+tästä kaakattavasta kanasta riippuvaksi oli hän, Boleslav, tahtonut
+tehdä koko olemassaolonsa!
+
+Helena oli palannut hänen luoksensa ja oli kursastelevalla eleellä
+pistänyt uudelleen kätensä hänen kainaloonsa.
+
+»Mutta eihän sentään ole totta, että aamulla viet hänet pois
+vangittuna ja asetat hänet sotaoikeuden eteen, niin että hänet
+ammutaan--onhan se valetta? Sitä en usko sinusta. Niin huono et toki
+ole.»
+
+Boleslav koetti hillitä kärsimättömyyttään.
+
+»Siis kuitenkin?» kysyi Helena ja pyyhki silmiään. »Mutta, eikös niin,
+jos sinua oikein pyydän, rakas Boleslav--minulle teet sentään mieliksi
+ja päästät hänet vapaaksi?»
+
+Tyynesti, ikäänkuin ohimennen, tuli tämä pyyntö hänen suustaan. Mutta
+silmistä, jotka epäluuloisesti karsastelivat Boleslavin silmiin,
+vilkkui salainen levottomuus.
+
+»Rakas, rakas Boleslav», jatkoi hän hartaammin, ja hänen kätensä alkoi
+vavista Boleslavin kainalossa. »Jos minua vielä vähänkin rakastat, et
+näin lähetä minua luotasi.--Ja minä kannan iäti kuvaasi sydämessäni,
+ja vaikkapa kohtalo meidät julmasti erottaisikin, niin ainakin
+rukoilen yhä edelleen puolestasi ja siunaan sinua.»
+
+»Anteeksi, Helena», sanoi Boleslav liikutettuna Helenan näennäisestä
+sydämellisyydestä. »Anteeksi, vaikka minun täytyykin näyttää sinusta
+tylyltä. Mutta se ei auta mitään. Pyyntöäsi on mahdoton täyttää.»
+
+Helena, joka ei ikinään näyttänyt odottavan tällaista vastausta,
+katsoi häntä muutaman sekunnin vihaisen jäykin katsein. Sitten vaipui
+hän, äkkiä itkuun purskahtaen, lähintä puunrunkoa vasten ja peitti
+kasvonsa laihoilla käsillään.
+
+Samassa pamahti etäisyydessä laukaus, jonka kaiku vieri verkalleen yli
+metsien.
+
+Helena päästi hätähuudon ja nyyhkytti käsiään väännellen: »Varmaan
+ovat he hänet ampuneet, ja sinä, julmuri, olet sen käskenyt!--Oi,
+Jesus, Jesus, eikö sinulla sitten ole vähääkään sääliä?»
+
+Kuulostellen, mistä päin laukaus kuului, koetti Boleslav häntä
+rauhottaa. Ei voinut olla puhettakaan siitä, että laukaus olisi
+koskenut Felix Merckeliä. Varmasti oli se laukaistu metsässä linnan
+toisella puolen. Todennäköisesti oli joku salametsästäjä kaatanut
+hirven.--
+
+Mutta Helena nyyhkytti yhä kankeammin. »Sinulle voi se olla
+mieliin--oi, sinä--sinä raastat hänet kuitenkin kuolemaan.»--
+
+Boleslav, jota hänen kasvava epätoivonsa alkoi oudostuttaa, lupasi
+tehdä voitavansa tuomareita lepyttääkseen. Hän tahtoi itse vakuuttaa,
+että Felix oli ollut tolkuttoman juovuksissa. Syytetyn vanhan vihan,
+tämän loukatun kunniantunnon--kaiken tahtoi hän tuoda ilmi tuomiota
+lieventääkseen.
+
+Mutta Helena ei tyytynyt tähän.--Ja äkkiä vaipui hän Boleslavin eteen
+polvilleen saviseen maahan ja syleili hänen polviaan: »Ole armelias!
+Ole jalo! Pelasta hänet!»
+
+»Nouse, herran tähden!»
+
+»En, sitä en tee.--Rukoilen sinua tomussa ja tuhkassa.»----
+
+»Mutta etkö sitten käsitä, että syytän itseäni murhayrityksestä, jos
+päästän hänet viatonna vapaaksi?»
+
+»Ei se mitään!» nyyhkytti Helena. Jos minua todella rakastat, teet
+kyllä minun tähteni tämän pienen uhrauksen.--
+
+Silloin alkoi Boleslav käsittää, ettei Helena ollut häntä kutsunut
+tänne hänen itsensä tähden, vaan toimi hyvin harkitun suunnitelman
+mukaan, käyttääkseen hänen rakkauttaan toisen hyväksi.--
+
+Tällainen oli siis nainen, jonka arvoinen ei hän pitkiin vuosiin ollut
+katsonut olevansa, jonka siunausta hän oli tähystellyt kuin
+saavuttamatonta päämäärää. Tämä oli se valoisa olento, jossa hänestä
+näytti kaikki hyvyys ja puhtaus yhtyneen ja jota hän oli katsonut
+saastuttaneensa, jos mainitsi hänen nimensä samassa hengenvedossa kuin
+Reginan.
+
+Ja Regina! Hän, häväisty, hylky, kuinka taivaankorkeudessa hän
+seisoikaan--tähän viekkaaseen siveyteen verraten!
+
+Hurja nauru purskahti hänen rinnastaan.
+
+»Mikset sanonut kohta, että hän on sinun rakastajasi?»
+
+Helena hypähti koholle.
+
+»Tämä on panettelua», huudahti hän. »Olen kunniallinen tyttö.»
+
+»No--kihlattusi sitten!»
+
+Helena alkoi uudelleen itkeä, vaikkei unhottanutkaan samalla
+pudistella savipaakkuja hameestaan. »Oi, Boleslav!» nyyhkytti hän.
+»Olet itse siihen syypää. Miksi olet antanut minun niin kauan odottaa?
+Ja miksi olet antanut kyläläisille aihetta niin paljoon pahaan
+huutoon?--Ja sitten papan vastustus, eihän sitä olisi konsanaan voinut
+voittaa.--Mitä minä tyttö parka olisin----»
+
+»No, no, ei se tee mitään», vastasi Boleslav hilpeästi.
+
+»Ja sinä et ole minulle vihainen?»
+
+»Oh, en lainkaan.»
+
+Äänetönnä saattoi Boleslav Helenaa kylän läheisyyteen, sanoi
+ystävällisesti jäähyväiset ja vielä kerran lupasi tehdä kaikkensa
+pelastaakseen hänen kihlattunsa.
+
+Helena kiitti, kumarsi kohteliaasti ja loittoni.
+
+Niin päättyi Boleslavin suuri rakkaus.----
+
+Ja kun hän näki tytön hinterän vartalon katoavan kylän reunimmaisten
+talojen taakse, kuohahti nimi »Regina» hurjalla riemulla hänen
+sielustaan.
+
+Nyt oli tie auki--auki hurmaavaan syntiin.
+
+Mutta mitä oikeastaan merkitsi synti, kun se, mikä kantoi hyveen
+nimeä, oli niin surkeasti luhistunut kasaan. Missä oli paha, kun hyvä
+muuttui pilkaksi?
+
+»Suloinen hetki--puserra hänet rintaasi--älä välitä siitä, mitä
+huomenna tulee. Seuratkoon hän sinua taistelusta toiseen--kantakoon
+hän miehenpukua, kuten Leonore Prohaska, jota koko Saksanmaa
+sankarittarena ylistää.»
+
+»Regina--Regina!» riemuitsi hän jälleen ja levitti sylinsä
+juostessaan. Hän juoksi yli kuutamoisten niittyjen.--Korkeampina ja
+tummempina kohosivat rannan pensaat hänen edessään.
+
+Regina tietenkin seisoi Kissanportaalla ja odotti häntä, kuten aina
+oli tehnyt.
+
+»Regina!» huusi hän virran ylitse.
+
+Mitään vastausta ei kuulunut. Syvä hiljaisuus
+ylt'ympärillä--ainoastaan leppien lehdet värisivät hiljaa, synnyttäen
+äänen, joka kuului kuin nukkuva olisi hengittänyt puoleksi
+sulkeutuneiden huuliensa välitse. Vesi oli alhaalla ja suikerteli
+teräväkulmaisten piikivien välitse.
+
+Hän saapui portaalle.
+
+»Regina!» huusi hän vielä kerran.--Hiljaisuus, kuten ennenkin.
+
+Silloin huomasi hän, että hoippuva käsipuu oli katkennut melkein
+portaan keskeltä. Hauraat kappaleet roikkuivat vielä molemmilta
+puolin.
+
+Pelästyneenä kumartui hän katsomaan alas virtaan------Virran
+hopeaisella pinnalla ui naisen ruumis.------
+
+
+
+
+XIX.
+
+
+Lähdettyään »Mustasta Kotkasta», hajaantuivat schrandenilaiset
+kiireimmittäin asuntoihinsa, varustautuaksen aseilla niin hyvin kuin
+voivat.
+
+Puolet heistä eivät tulleet enää näkyviin.
+
+Toinen puoli--luvultaan parisenkymmentä--taivalsi linnansaaren ympäri
+vievää tietä Kissanporrasta kohden. Kun he yhtyivät jälleen
+pensastossa virran rannalla, ei heitä ollut kukaan huomannut eikä
+seurannut.------
+
+Ääneti, varpaisillaan hiipivät he kosteaa nurmikkoa, ainoastaan vanha
+juoppo ei voinut jättää loruamistaan ja murinaansa. Hän jutteli
+innokkaasti pyssylleen, ikäänkuin elävälle olennolle, pudisteli sitä
+ja kehotteli, että se tekisi hyvin tehtävänsä. Tuontuostakin asetti
+hän perän tähtäysasentoon poskelleen, ja huomattuaan, että tähtäimen
+ja hänen silmiensä välillä vilahteli yölepakoita ja tulikielekkeitä,
+otti hän kiireimmiten uuden, pitkän kulauksen pullostaan.----
+
+Saavuttuaan Kissanportaalle jakaantuivat he portaan pään molemmin
+puolin ja hiipivät niin hiljaa kuin juopuneessa tilassaan voivat
+jyrkännettä alaspäin käyttääkseen lepikkoa väijymispaikkanaan. Ne,
+joilla oli ampuma-aseita, etupäässä vanha puuseppä, asettuivat kapean
+hietapenkereen reunalle, pudottaakseen hänet luodilla porraspuilta,
+jos hänen onnistuisi paeta niiden käsistä, jotka aikoivat
+viikatteineen, kirveineen ja seipäineen käydä hänen kimppuunsa portaan
+päässä.
+
+Hyvinkin viiteen minuuttiin ei kuullut äännähdystäkään. Vain silloin,
+kun joku ei paikoillaan pysyen voinut käsin ylettää kiertävää
+viinapulloa, kuului vesakosta hiljaista kahinaa ja ritinää.
+
+Saarellakin oli haudanhiljaista.
+
+Silloin huomasi puuseppä, jonka silmät viina oli vielä kerran
+terottanut ja joka väijyen istui valmiina ampumaan, että virran takana
+tuli tumma olento esiin pensaikosta, jossa hänen oli täytynyt
+kyyröttää, ja verkalleen ja äänettömästi läheni porrasta.
+
+Tulijan astuttua varjosta kuutamoon tunsi puuseppä hänet
+tyttärekseen.--Ilmeisesti oli hän huomannut murhamiehet ja meni nyt
+vapaaherraa varottamaan.--Metsästäjän sekavat aivot sumensi raivo
+tykkänään, kun hän näki varman saaliin livahtavan käsistään.
+
+»Mene takaisin, haaska!» huusi hän.
+
+Regina kyyristäysi ja hiipi edelleen, tarttuen porraskaiteeseen.
+
+»Takaisin--taikka ammun.»
+
+Regina aikoi nopealla hyppäyksellä rientää eteenpäin--silloin kuului
+laukaus--ääntä päästämättä vaipui hän käsipuuta vasten--se murtui
+kahtia. Ja portaan korkeudelta putosi ruumis kuin tumma, eloton
+möhkäle alas virtaan.--Välkkyen loiskahti vesi, kivet matalassa
+pohjassa vierivät kolisten.
+
+Sitten sysäsivät aallot ruumiin verkalleen pinnalle ja huojuttivat ja
+kääntelivät sitä, kunnes kasvot sukelsivat ylöspäin ja kuu valaisi
+niitä kirkkaasti.
+
+Rannalla vallitsi syvä hiljaisuus. Liikahtamatta, henkeään pidätellen
+tuijotti jokainen alas kuolleen kasvoihin, joka jäykin avoimin silmin
+näytti uhkaavan ja varottavan.--Veteen pistävä puunjuuri oli tarttunut
+nutun liepeeseen ja piteli ruumista kiinni, jottei virta voinut viedä
+sitä alaspäin. Vain hiljaa ja varovasti, ikäänkuin leikitellen,
+sysäili virta ruumista sinne tänne, niin ettei kukaan voinut välttää
+ylöspäin kääntyneiden kasvojen näkemistä.
+
+Hyvinkin kymmenen minuuttia vallitsi syvä äänettömyys, sitten kuului
+uudestaan kahinaa ja ritinää vesakosta, ja arkana, hartiat kumarassa,
+kuten ruumistunut paha omatunto, hiipi muuan schrandenilaisista
+tiehensä.
+
+Seurasi toinen, kolmas, neljäs,--ja pian jäi onnettomuuden paikka
+autioksi.
+
+Vanha puuseppä, joka horisten ja muristen oli raukein silmin
+tuijottanut tyttäreensä, vilkaisi ympärilleen ja älysi olevansa yksin.
+
+Silloin päästi hän käheän huudon: »Tulipalo, tulipalo!» heitti
+pyssynsä ruumista kohden, niin että ase pulskahtaen upposi virtaan, ja
+juoksi hoiperrellen toisten jälkeen.
+
+Kissanportaan tienoilla ei enää liikahtanut mikään.----Boleslav oli
+pelastunut.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kesti kauan, ennenkuin hän kykeni käsittämään mitä näki. Aivan
+huumautuneena tuijotti hän milloin ruumiiseen, milloin katkenneeseen
+käsipuuhun.
+
+»Sinun olisi jo aikoja sitten pitänyt laittaa uusi sijaan», ajatteli
+hän tylsämielisesti leikkien kappaleilla.
+
+Sitten, ikäänkuin unesta heräten, meni hän takaisin rannalle ja
+jyrkännettä alas.--Silloin huomasi hän taitettuja oksia ja aivan
+äskettäin poleksitun maan, ja häälyvä epäluulo heräsi hänen
+mielessään. Mutta sen karkotti heti toivo, että hän vielä ehtisi
+virottamaan tytön eloon.
+
+Juurta myöten ryömi hän kahdareisin ruumiin lähelle ja veti sen
+miekankahvalla rannalle...
+
+Siinä lepäsi nyt Regina välkkyvällä sannalla ja vesi valui hänestä
+satoina pieninä puroina. Miekallaan ratkoi Boleslav märän nutun hänen
+ruumiiltaan; silloin huomasi hän verta, joka oli punannut paidan--ja
+kun hän repäisi senkin pois, näki hän kuinka vasemman rinnan alta
+pulppusi pieni, heleänpunainen lähde.
+
+Silloin tiesi hän, mitä taannoinen laukaus oli merkinnyt.----Ja kun
+ensimäinen hurja kostonhimo, joka hänelle huusi: »mene ja sytytä
+heidän talonsa tuleen ja hakkaa heitä maahan, kunnes he sinut itsesi
+lyövät kuoliaaksi!»--kun tämä ensimäinen raivoisa kostonhimo alkoi
+tasaantua, vaipui hän ruumiin viereen maahan ja purskahti tuskaloiseen
+itkuun. Kauan makasi hän niin, sitten nousi hän hitaasti, nosti
+ruumiin hartioilleen ja kantoi sen murhaajain jälkiä myöten rinnettä
+ylös, porrassillan ylitse saarelle. Se ei ollut mikään keveä taakka,
+ja kaksi kertaa nyykistyi hän läähättäen sen alla polvilleen.
+
+Puutarhamajaa ympäröivän pensaston laitaan täytyi hänen se laskea
+maahan, sillä hän pelkäsi aivan nyykistyvänsä. Siinä lepäsi nyt
+Regina, samassa paikassa, mistä Boleslav oli hänet löytänyt verta
+vuotavana ja elotonna isän hautajaisten jälkeen. Kuunsäteet leikkivät
+kuten silloinkin hänen kalpeilla kasvoillaan, mutta tällä kertaa ei
+hän enää kuunaan palaisi eläville ilmoille.
+
+»He ovat siis sinut sittenkin yhyttäneet!» huudahti Boleslav
+purskahtaen kimakkaan nauruun.--Pistävä kipu vavahti hänen
+takaraivossaan.--Hänestä tuntui, että hänen täytyi tulla
+mielipuoleksi, jos nämä suuret, jäykät, kiillottomat silmät kauemmin
+katsoisivat ylös häneen.
+
+Huoli siitä, että tietäisi ruumiin olevan hyvässä korjuussa, ennenkuin
+poistui mailta, sai hänet jälleen suunnilleen.--Saattaisivathan
+schrandenilaiset kuopata murhatun johonkin metsään, jottei oikeudella
+olisi tihutyöstä mitään todistuksia käsissään.
+
+Ainoa, johon ainakin saattoi luottaa, oli vanha kirkkoherra, sillä
+vaikkakin hän oli heidät kironnut ja julistanut pannaan, ei hän
+antautunut osalliseksi tällaisiin konnantöihin.
+
+Boleslav päätti hänet herättää heti unestaan ja tuoda paikalle, jotta
+myöhemmin olisi todistaja, hänen itsensä harhaillessa sotatanterilla--
+herra tiesi missä.
+
+Torninkello löi yksi, kun hän saapui kyläntielle. Kirkonovella näki
+hän vartiain äänettömästi astelevan edestakaisin, muuten näytti kaikki
+vaipuneen syvimpään uneen.
+
+Silloin kuuli hän muutamasta majasta, jonka ohitse kulki, äänekästä
+elämöimistä, huutoa ja rähinää.
+
+Hän katsoi lähemmin ja huomasi viheriän kirstun, puuseppä Hackelbergin
+ammattikilven, joka synkkänä katseli alas telineiltään.
+
+Puusepän sopertelemat sanat johtuivat hänen mieleensä. »Nyt saa hän
+täyttää lupauksensa ja tehdä tyttärelleen ruumisarkun», ajatteli hän.
+Ja katkerin mielin päätti hän, jos vanhus olisi tajullaan, heti
+paikalla ilmottaa hänelle hänen tyttärensä häpeällisen kuoleman ja
+vaatia häntä täyttämään lupauksensa.
+
+Hän astui pimeään eteiseen. Oikealla kädellä sijaitsevasta huoneesta
+tunkeutui juopuneen kurkun ilettävä huuto ja parku hänen korviinsa.
+Väliin sekaantui lyhyitä, puuskahtelevia sihahduksia ja sähähdyksiä,
+joita hän ei voinut käsittää.
+
+Hän avasi oven. Silloin näki hän kuvan, niin hirveän, että hän, vaikka
+olikin tänään saanut tottua kauhuihin, vavahti kalveten takaisin.
+
+Vanha puuseppä hyppeli repaleiksi revityissä vaatteissaan ja vuotaen
+verta kaulastaan ja käsivarrestaan ympäri huonetta, jonka likaisen
+kurjuuden kuu valaisi räikeällä valollaan. Hänet näytti tanssitauti
+saaneen valtoihinsa. Kaikki hänen jäsenensä tärisivät ja suun ympärys
+oli vaahdossa. Hänen silmänsä pyörivät hurjasti ja tempovat
+vävähdykset vääristivät hänen kasvojensa lihakset.--Oikeassa kädessään
+riippui hänellä suuri höylä, jonka rengasmaiseen kädensijaan hän oli
+pistänyt koukistuneen kätensä ja jota hän turhaan koetti pidellä
+lujemmin kiinni tanssivilla sormillaan. Missä hän vain näki puupinnan,
+pöydässä, seinissä tai lattiata täyttävissä lautakasoissa, koetti hän
+sitä vedellä höylällään. Tästä lähti sihisevä ääni, joka jossakin
+mutkassa tai oksassa aina jyrkästi katkesi.
+
+»Se on pian valmis!» huusi hän.--»Vielä vetäys»--sss--sss--»ja laudat
+ovat yhdessä»--sss--sss----»kirotut yölepakot, eivät jätä ihmistä
+rauhaan»--sss--sss--»eteenpäin--hei--tulipalo--tulipalo--linna
+palaa--tulipalo!--Luiki tiehesi, naikkonen--jos sanot minut
+nähneesi--tauloineni ja pellavakuontaloineni»----sss--sss--»en tee
+sinulle kirstua»--sss--sss--»pois tieltäni, käärme»----
+
+Hän oli törmännyt Boleslaviin, joka kamalan aavistuksen vetämänä oli
+asettunut hänen tielleen ja jota hän nyt näytti pitävän tyttärenään.
+
+»Mene takaisin--pois Kissanportaalta ... täällä saa parooni tänään
+osansa--takaisin--taikka»----hän asetti höylän tähdäten
+poskelleen--sitten hän, uuden näyn ahdistamana, huusi hengenhädissään:
+»Tulipalo--tulipalo--tulipalo», koetti ryömiä pöydän taakse piiloon ja
+höyläsi samalla vaatteidensa riekaleita.
+
+»Tulipalo--tulipalo! Menkää tiehenne--en minä ole sitä
+tehnyt--tyttäreni on valehdellut--liekit leiskuvat--tulipalo,
+tulipalo--kuinka liekit leiskuvat!»--
+
+Liekeistä, jotka näyttivät olevan hänen juoppohulluutensa huippukohta,
+joutui hän jälleen yölepakoihin, joita hän koetti pelotella pois käsin
+ja jaloin, kunnes taas kykeni jatkamaan työtään, tällä kertaa höyläten
+pöydänreunaa.
+
+»Pian se on valmis»--sss--sss--»parisen lautaa vain
+vielä»--sss--sss--»tyttäreni on nyt raatona--nyyskähti
+nenälleen»--sss--»hienosti kiillotetaan kirstu»--sss----»nyt makaa
+hän siellä eikä enää hauko henkeään»----sss--»näestä--miksetkäs
+mennyt tiehesi!----Isä ampuu kuin peijakas»----sss----sss--»kyllä
+paroonikin saa tänään kylkeensä»----sss--»olemme vartavasten
+saapuneet--eläkööt kaikki miehet--eläköön Merckel!»----sss--»Alas
+portaalta, lutka--ovatko ranskalaiset taasen kintereilläsi?----Ja
+jollet luiki tiehesi»--hän tähtäsi Boleslaviin.
+
+Hohtavassa kuutamossa näytti hän sätkyttävine säärineen, tutisevine
+päineen ja tanssivine käsivarsineen kammottavalta kummitukselta, jonka
+jäsenet ovat kokoonpannut tuhansista liikkuvista renkaista.
+
+Keskellä tähtäämistään päästi hän yhtäkkiä kimakan huudon, ja
+paetakseen liekkejä, jotka uudestaan häntä tavottelivat, ryömi hän
+tällä kertaa puukasan taakse, jossa hän lakkaamatta lykkäsi höyläänsä,
+kunnes yölepakoista alotti uudelleen hullujen houreidensa
+pöyristyttävän kiertokulun.
+
+Boleslav, joka kauhusta väristen oli raivoavan vanhuksen houreista
+lukenut hirveän totuuden, ei jaksanut kauemmin katsoa tätä näkyä. Hän
+pakeni ulkoilmaan, ikäänkuin liekit, jotka mielipuolta ajelivat,
+olisivat olleet hänenkin kintereillään, eikä hän rauhottunut,
+ennenkuin oli kylän jättänyt kauas taakseen ja raunioiden varjot
+kietoivat hänet syliinsä.
+
+
+
+
+XX.
+
+
+Kirkonkello löi puoli yksi, ennenkuin Boleslav saapui paikalle, jossa
+hengetön naisen ruumis häntä odotti.
+
+Kuu oli edelleen tehnyt vaellustaan, suojeleva pimeys kietoi kalpeat
+kasvot, ja pimeästä tuijottivat yhä silmät suurina ja kiillottomina
+häntä kohden, ikäänkuin tahtoen tehdä rukoilevan kysymyksen, johon ei
+ollut vastausta haudan tällä eikä tuolla puolen.
+
+Hän heittäytyi polvilleen ruumiin viereen, sanoi jäähyväiset noille
+sammuneille tähdille ja painoi hiljaa silmäluomet umpeen.
+
+»Sinä kuulut minulle, minulle yksin», sanoi hän. »Kellään muulla ei
+ole sinuun osaa, ei elämässä eikä kuolemassa.»
+
+Ja mitä hänen tunteensa oli häneltä vaatimalla vaatinut aina siitä
+pitäen, kun hän oli jättänyt murhamiehen majan, sen päätti hän nyt
+tyynin mielin täyttää.
+
+Mitä oli tapahtunut, oli ikäänkuin syyllisyyden ketju, johon pitkinä
+vuosina oli liittynyt rengas renkaaseen kiinni. Tähän ketjuun oli
+liittynyt ja siihen kiinni taottu sukurutsainen rakkaus. Ja tämän
+rakkauden tähden, joka oli syntinen kuin helvetti ja puhdas kuin
+taivas, täytyi kaiken, minkä yö ja hiljaisuus oli siittänyt, tulla
+myös yöhön ja hiljaisuuteen haudatuksi. Haudatuksi tämän ruumiin
+kerällä.
+
+Mitä saattoikaan viheliäinen inhimillinen oikeus sovittaa siellä,
+missä ikuinen sallimus näytti oikeutta istuneen? Eikö olisi ollut
+tämän hengettömän ruumiin häpäisemistä, jos hän olisi sen laahannut
+ristikkoaidan eteen uteliaiden vainukoirien nuuskittavaksi?
+
+Tai olisiko hänen sallittava, että pappi, joka elämässä oli vainajan
+kironnut, nyt kuoltua lukisi hänen ylitsensä ammattisiunauksensa?
+Kuinka paljo silloin enää puuttuisikaan siitä, että hänet
+laskettaisiin kirstuun, jonka isän murhaajankäsi olisi hänelle tehnyt
+tai että tämän rikostoverit ulvoen ja kiviä heitellen kulkivat
+ruumissaattona hänen jälestään?
+
+Ei, totisesti! Hän ei saanut joutua schrandenilaisten susien
+saaliiksi.
+
+Hän, jonka hyväksi tyttö oli elänyt ja jonka puolesta mennyt
+kuolemaan, on hänelle valmistava viimeisen leposijan. Hän on kätkevä
+hänet äidillisen maan syliin ja tasottava nurmikon hänen yllänsä,
+jotteivät kenenkään ruumiinhäväisijän kädet konsanaan häiritse pyhän
+paikan rauhaa.--
+
+Hän otti ruumiin käsivarsilleen ja kantoi sen nurmikentälle, jolle kuu
+korkealta taivaalta levitteli valkoisia harsojaan.
+
+Dianan kuvapatsaan pirstaleet loistivat välkkyvän kirkkaina kasteessa
+kimaltavasta nurmikosta.
+
+Hän kantoi ruumiin sinne, laski sen nurmelle ja asetti sen niskan
+rapaantunutta kantakiveä vasten, niin että näytti, kuin hän olisi
+siinä istuessaan nukahtanut.
+
+Sitte tähysteli hän ympärilleen etsien sopivaa hautauspaikkaa.--
+
+Hänen silmänsä sattuivat mustaan nelisnurkkaiseen paikkaan, jonka
+Regina oli määrännyt isän hautauspaikaksi. Elävästi näki hän tytön
+silmiensä edessä päivänpaahtamassa, villinuhmaavassa voimassaan,
+kuinka hän oli lapion polkaissut maahan paljaalla jalallaan ikäänkuin
+juntalla.
+
+Jollei hän silloin olisi tyttöä häirinnyt tämän hommassa, olisi hän
+nyt päässyt kaikista vaivoista. Se rakkaudenpalvelus, jonka tyttö
+silloin oli aikonut osottaa isälle, oli nyt tuleva hänelle itselleen.
+
+Mikä olikaan mukavampaa kuin syventää samaa hautaa, jonka tyttö oli
+alottanut aavistamatta, että kaivoi omaa hautaansa.
+
+Hän nouti lapion keittiöstä, jossa valkea, minkä tyttö oli kohentanut,
+ei vielä ollut sammunut, ja alkoi kaivaa maata kaikin voimin.
+
+Tuon tuostakin levähti hän ja katsoi ruumiiseen.
+
+Se istui siellä kuun kirkkaasti valaisemana ja näytti hyvässä rauhassa
+katselevan hänen työtään.--Kerran, kun pilvenvarjot kulkea vilahtivat
+sen ylitse, näytti kuin se liikahtaisi ja tahtoisi nousta.
+
+Hänet valtasi tuskallinen halu olla uskomatta, jota jokainen tuntee
+katsoessaan rakastettua vainajaa kasvoista kasvoihin. Hän huusi
+Reginaa nimeltään ja syöksi ruumiin luo.
+
+Tämän käsi oli vaipunut Dianan pään päälle, joka makasi vieressä
+nurmikolla. Boleslav ei tohtinut vainajaa koskettaa, vaan hiipi,
+peittäen kasvonsa käsillään, työhönsä takaisin.
+
+Kun hauta alkoi tulla niin syväksi, että häntä alkoi pelottaa, ettei
+enää voisi kiivetä reunalle, nouti hän lasihuoneesta kukkashyllyn,
+jolle Regina oli asettanut lautasia ja vateja hyvään järjestykseen.
+
+»Näistä ei kukaan saa enää syödä», sanoi hän ja heitti saviastiat
+maahan, niin että ne kilisten särkyivät.
+
+Kukkashyllyn laski hän tikapuiden sijasta hautaan ja jatkoi
+kaivamistaan.
+
+Kellojen kylässä ilmottaessa toista aamuhetkeä oli hänen surullinen
+työnsä lopussa.
+
+Kirstua ei hän voinut vainajalle antaa, mutta jottei tämä joutuisi
+mustalla, märällä maalla lepäämään, nouti hän vuoteestaan, jonka
+Regina oli pitänyt hienon puhtaana häntä varten, lakanan ja pari
+höyhentyynyä, laittaakseen tälle vuoteen syvälle maahan.
+
+Eron hetki oli käsissä.
+
+Hän kantoi ruumiin käsivarsillaan haudan reunalle, sitten istuutui hän
+levähtääkseen nurmipenkille ja nosti vainajan pään syliinsä.
+
+Koskaan ennen ei hän vielä ollut voinut Reginaa katsoa niin vapaasti
+kuin nyt, sillä hän ei ollut uskaltanut antaa katseensa jäädä hänessä
+lepäämään. Nyt tarkasteli hän kuolleiden kasvojen jokaista piirrettä,
+siveli kangistunutta poskea ja puristeli vettä tuuheasta tukasta.
+
+Häntä värisytti vilu. Hän oli pitänyt märkää ruumista valuvine
+vaatteineen niin kauan käsivarsillaan, että hänen oma pukunsa oli
+kostunut läpimäräksi.
+
+»Jääös hyvästi!» sanoi hän ja suuteli ruumista otsalle--mutta kun hän
+aikoi suudella huulillekin, vavahti hän pelästyneenä.
+
+»Kun hän ei ole elämässä kuulunut sinulle», puhui hän itsekseen, »ei
+hän kuulu kuolemassakaan.»
+
+Ja sitten kantoi hän ruumiin haudan reunalle ja astui kukkashyllyn
+ylimmälle portaalle.--Verkkaan ja varovasti otti hän ruumiin, kantoi
+sen alas, oikaisi hänet lakanalle ja laski pään pehmeälle tyynylle.
+
+Vielä kerran yritti hän ruumista suudella, mutta tyytyi sitten vain
+sivelemään käsiä. Sitten kiipesi hän haudan reunalle ja veti
+lapionterän olkapäällä hyllyn haudasta pois.
+
+Silloin älysi hän, että oli unhottanut kääntää lakanan nurkan vainajan
+kasvoille, jottei multa niitä tahraisi.
+
+»Kukat ajavat saman asian», ajatteli hän ja lähti etsimään.
+
+Puiston puiden juurella kukki koko joukko valko- ja sinivuokkoja,
+orvokkeja ja esikkoja, joita Regina itse oli kasvattanut.
+
+Hän haali kokoon mitä pimeänhämärässä vain huomasi. Vuokot olivat
+ummistaneet teränsä uneen, ainoastaan sinisilmäiset orvokit katselivat
+uskollisesti häntä silmiin.
+
+Kukkia syli täynnä palasi hän haudalle, mutta alas hautaan katsottuaan
+ponnahti hän takaisin kuin lumottuna.
+
+Ja lumoava olikin kuva, jonka hän näki.--Kuu, joka oli kulussaan
+ehtinyt suoraan haudan jalkapään puolelle, heitti säteensä hautaan ja
+kirkasti lempeällä valollaan pään, verentahraaman vartalon jäädessä
+pimeän peittoon.
+
+Ikäänkuin unissaan hymyillen katsoivat vaaleat kasvot ylös häneen.
+
+Silloin heitti hän kukat sylistään, painautui multakasalle istumaan ja
+tuijotti ruumiin kasvoihin--viettäen hiljaista hautajaisjuhlallisuutta.
+
+Hänen aivoissaan ajalehtivat ajatukset ristiin rastiin, ja vasta
+vähitellen alkoi sekamelska selvitä ja asettua.
+
+Kunniatonna ja syyllisyyden painamana oli tyttö elänyt elämäänsä eikä
+sentään ollut milloinkaan katunut, näyttipä suorastaan olevan
+tyytyväinenkin siihen, mitä oli tapahtunut.
+
+Kerran raskaan ahdistuksen hetkenä oli hän yksikseen kysynyt,
+vallitsiko tyttöä eläimen tylsyys vai hurmahengen ilkeys, kun hänen
+tahtonsa oli niin voimakas ja omatuntonsa niin heikko--mutta ei ollut
+tiennyt mitään vastausta.
+
+Tänään, liian myöhään, oli tytön olento hänelle selvinnyt.
+
+Ei, hän ei ollut eläin eikä hurmahenki, vaan ainoastaan eheä ja suuri
+ihminen.--
+
+Muuan niitä täysiverisiä olentoja, joita luotiin, kun sivistys
+veltostavine sääntöineen ei vielä turmellut luontoäidin käsitöitä, kun
+jokainen nuori olento sai estämättä kehittyä kukoistavaan voimaan ja
+suli luonnonelämän kera yhteen niin hyvässä kuin pahassakin.
+
+Ja niin ajatellessaan tuntui hänestä kuin hälvenisi usva, joka erotti
+inhimillisen todellisuuden inhimillisestä tietoisuudesta, ja hän
+näkisi syvemmälle kuin ihmiset tavallisesti tuntemattomiin syvyyksiin.
+Se, mitä nimitetään hyväksi ja pahaksi, leijaili sisällyksetönnä
+sumuna pinnalla, ja alla lepäsi unelmoivana voimana--luonnollisuus.
+
+»Kenen luonto on ottanut armoihinsa», puhui hän itsekseen, »sen sallii
+se lujasti juurtua synkkiin syvyyksiin ja rohkeasti ponnistella valoa
+kohden, viisauden ja harhaluulojen usvan häntä estämättä ja
+hämmentämättä.»
+
+Tällainen armotettu, eheä ihminen oli tämä vainottu, kunniaton olento.
+
+»Ja minä, jonka puolesta hän eli ja kuoli, olinko minä tämän uhrin
+ansainnut?» kysyi hän edelleen. »Olinko sen arvoinen, että hänellä oli
+syytä katsoa minuun uskollisella luottamuksella?»
+
+Ankarasti tutkistellen kävi hän käräjiä itsensä kanssa, ja tuomio ei
+langennut hänen edukseen.
+
+»Minä tosiaan--minä kuulun niihin toisiin, jotka koko pitkän ikänsä
+heittelehtävät sinne tänne hyvän ja pahan välillä eivätkä usvassa voi
+löytää tietä.--Mitä luonto meiltä vaatii, on meistä saastaista ja
+synnillistä, ja mitä ihmissäännöt opettavat, näyttää meistä äitelältä
+ja typerältä.--Uhman ja pelon välillä häilymme sinne tänne.--Halajamme
+vieraita siunauksia, joihin emme usko, ja vapisemme vieraita
+kirouksia, joille nauramme. Taanoin pidin häpeänä haudata isääni tähän
+paikkaan, nyt olisin onnellinen jos olisin sen tehnyt. Taanoin
+takerruin uhmassani kiinni ajatukseen, että minun oli pidettävä kiinni
+isieni perinnöstä, nyt olen iloinen voidessani pudistaa sen tomun
+jaloistani.--Taanoin haukuin schrandenilaisia villipedoiksi, nyt
+käsitän, että oma sukuni heidän ihmisyytensä on tukehuttanut. Taanoin
+oli tämä nainen minusta liian tahrainen voidakseni hänen kädestään
+ottaa palan leipää, nyt seison itkien hänen haudallaan. Nuoruuteni
+ujossa houreessa, sammuneessa liekissä riipuin kiinni sydämineni;
+tekopyhän vanhanpiian alun, joka minulle ei maksanut niin mitään,
+asetin tekojeni tuomariksi ja vavisten pakenin täysiveristä,
+kaikkivaltiasta ihmisyyttä».
+
+»Tosin tämä ihmisyys oli kuolemansynti, ja vereni himoitsi häväistä
+itseäni».
+
+»Mutta enkö voinut kuolemalla sovittaa, jos elämä, joka virtasi
+suonissani, vei minut inhimillisten ja jumalallisten lakien rajojen
+ylitse.»
+
+Ja sitten tuli hän jälleen ajatelleeksi, kuuluikohan ruumis, jonka
+kanssa hän menetteli niin mielensä mukaan, tosiaankin yksinomaan
+hänelle. Saikohan hän sitä niin mielin määrin vallita? Mitähän, jos
+isänmaa vaati sen itselleen?
+
+»On hyvä, että tässä kaaoksessa, missä hyvä ja paha, oikeus ja
+vääryys, kunnia ja häpeä hoippuvat sekaisin kirjavana vilinänä ja
+johon itse vanha Jumala ja taivas voimatonna katoavat, on sentään
+vielä olemassa luja napa, jonka ympärille meidän täytyy uudelleen
+järjestyä, kallio, johon me hukkuvat voimme tarttua, ja jonka tähden
+mielihyvällä joutuu perikatoonkin--isänmaa!»
+
+Niin puhui isänmaankavaltajan poika, ja pani hartaasti kätensä
+ristiin.
+
+Kuun säteet olivat sillaikaa kääntyneet paistamaan haudan sivuseinään.
+Vainajan kasvot, jotka ne olivat kirkastaneet, peittyivät nyt
+pimeänhämärään. Hän tuskin saattoi niitä erottaa ympäröivästä maasta.
+
+»On jo aika», sanoi hän ja katseli ympärilleen.
+
+Idässä hehkui jo aamurusko kaitana juovana, siintävä päivänkajo
+valaisi puutarhan aukeamat, ja puiden oksilta alkoi kuulua unelmoiva
+viserrys.
+
+Hän aikoi sirotella kukat kuolleen ylitse, mutta pysähtyi otsaansa
+rypistäen ja heitti ne syrjään.
+
+»Miksi tämä hempeys?» tuumi hän. »Tomun ei tarvitse tomua pelätä.»
+
+Sitten tarttui hän lapioon ja sulkien silmänsä lapioi mustaa multaa
+rakkaan vainajan peitteeksi.
+
+Neljännestunnin kuluttua oli hauta täytetty.--Sitten asetteli hän
+nurmiturpeet vanhoille paikoilleen, poisti huolellisesti liian mullan
+ja ympärinsä sirottuneet kukat, ja kun aurinko nousi, olisi se turhaan
+saanut etsiä paikkaa, jossa Reginan ruumis lepäsi, ilmottaakseen
+hänelle päivän tuloa.
+
+Boleslav tähysteli jotakin merkkikiveä, jolla paikan voisi merkitä
+pyhitetyksi. Hänen silmiinsä sattui murskaantuneen patsaan pää, joka
+ontoin silmin hymyili häntä kohden.
+
+Hän kantoi sen paikalle ja pystytti nurmikkoon.
+
+»Diana, siveä neito», sanoi hän, »olkoon hänen muistomerkkinään. Hän
+ei ole arvoton siskolleen, jota vartioi.»
+
+Sitten heittäytyi hän nurmikolle vaipuen unelmiinsa.
+
+Kuudetta käydessä varustautui hän lähtemään.
+
+»He olisivat narreja», tuumi hän, »jolleivät tekisi minusta loppua.»
+
+Hän pani pistooliinsa uuden nallihatun ja höllensi miekkansa
+huotrastaan, sillä hän aikoi myydä kalliista henkensä.
+
+Mutta astuessaan nostosillan ylitse näki hän jo kaukaa ystävällisiä
+kasvoja vastassaan.
+
+Heiden pojat ne matkalla kokoontumispaikkaan olivat asettuneet
+Schrandeniin levähtämään.
+
+He kasaantuivat hänen ympärilleen ja ojensivat hänelle kätensä.
+
+»Olemme saapuneet tänne asettuaksemme käskettäviksesi», puhui Karl
+Engelbert hänelle. »Sillä me tahdomme hyvittää, mitä olemme sinua
+vastaan rikkoneet.»
+
+»Kiitän teitä», vastasi hän. »Se on anteeksi annettu ja unhotettu.»
+
+Sitten meni hän schrandenilaisten nostoväen miesten luo, jotka
+kalpeina ja noloina kuin vaivaiset syntiset viimeisen retkensä
+johdosta, seisoivat kirkonoven lähellä.
+
+Ystävät osottelivat pelästyksissään hänen verentahraamaa pukuaan,
+mutta eivät rohjenneet pyytää selitystä.
+
+
+»Noutakaa vanki kirkosta ja hankkikaa rattaat häntä varten!» käski
+hän.
+
+Felix Merckel tuotiin esiin. Hän ei kunnioittanut Boleslavia
+ainoallakaan katseella.
+
+Kun kansa oli jätellyt hyvästi omaisensa ja joukko oli valmiina
+lähtemään, tunkeutui töllistelevästä joukosta vanha kirkkoherra esiin.
+
+Hänen kasvonsa näyttivät riutuneilta, ja hänen kätensä vapisivat.
+
+Hän tunkeutui Boleslavin luo ja kuiskasi hänelle: »Olen kuullut, että
+Regina on tänä yönä saanut surmansa... Tahdon kernaasti hänet
+kristillisesti haudata.»
+
+»Kiitän, teidän kunnianarvoisuutenne», vastasi Boleslav. »Olen hänet
+jo haudannut pakanallisesti.»
+
+Ja hän käänsi hänelle selkänsä.
+
+Muuan schrandenilainen, joka suosioon päästäkseen oli yöllä ottanut
+kiinni Boleslavin hevosen, toi sen alamaisesti irvistellen saapuville.
+
+Boleslav hyppäsi satulaan. Hänen miekkansa lennähti huotrastaan.
+
+»Hiljaisuus!»--Kovana ja jyrisevänä kaikui hänen äänensä joukon päiden
+ylitse.
+
+»Käännös oikeaan, mars!»
+
+Ulos kylästä kävi kulku.--Metsät lähenivät.
+
+Hän ei katsonut enää taaksensa.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Boleslavin myöhemmistä vaiheista ei paljoa tiedetä.
+
+Ilmenneen salakapinoimisen johdosta katsoivat asianomaiset
+sopivimmaksi siirtää hänet entiseen rykmenttiinsä.
+
+Itäpreussilaisen nostoväen jäädessä vanhoihin maakuntiin sai hän
+kaikkien kateeksi luvan viivyttelemättä lähteä sotanäyttämölle.
+
+Lignyssä hänen sanotaan kaatuneen.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kissanporras, by Hermann Sudermann
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KISSANPORRAS ***
+
+***** This file should be named 12382-8.txt or 12382-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/2/3/8/12382/
+
+Produced by Riikka Talonpoika, Ari J Joki and PG Distributed Proofreaders
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's
+eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
+compressed (zipped), HTML and others.
+
+Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
+the old filename and etext number.  The replaced older file is renamed.
+VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
+new filenames and etext numbers.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
+are filed in directories based on their release date.  If you want to
+download any of these eBooks directly, rather than using the regular
+search system you may utilize the following addresses and just
+download by the etext year.
+
+     https://www.gutenberg.org/etext06
+
+    (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,
+     98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)
+
+EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
+filed in a different way.  The year of a release date is no longer part
+of the directory path.  The path is based on the etext number (which is
+identical to the filename).  The path to the file is made up of single
+digits corresponding to all but the last digit in the filename.  For
+example an eBook of filename 10234 would be found at:
+
+     https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234
+
+or filename 24689 would be found at:
+     https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689
+
+An alternative method of locating eBooks:
+     https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL
+
+
diff --git a/old/12382-8.zip b/old/12382-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..de273d0
--- /dev/null
+++ b/old/12382-8.zip
diff --git a/old/12382-h.zip b/old/12382-h.zip
new file mode 100644
index 0000000..2705180
--- /dev/null
+++ b/old/12382-h.zip
diff --git a/old/12382-h/12382-h.htm b/old/12382-h/12382-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..7b7d1e4
--- /dev/null
+++ b/old/12382-h/12382-h.htm
@@ -0,0 +1,14702 @@
+<!DOCTYPE HTML PUBLIC "-//W3C//DTD HTML 4.01 Transitional//EN">
+
+<html>
+<head>
+  <meta name="generator" content=
+  "HTML Tidy for Windows (vers 1st March 2004), see www.w3.org">
+  <meta http-equiv="Content-Type" content=
+  "text/html; charset=iso-8859-1">
+
+  <title>The Project Gutenberg eBook of Kissanporras, by Hermann
+  Sudermann.</title>
+  <style type="text/css">
+    /*<![CDATA[ XML blockout */
+    <!--
+    p {  text-align: justify; }
+    h1,h2,h3,h4,h5,h6 {
+         text-align: center; }
+    hr { width:         33%;
+         margin-top:    1em;
+         margin-bottom: 1em; }
+    body{margin-left:   10%;
+         margin-right:  10%; }
+    .wide{
+         letter-spacing: 0.2em;}
+
+    // --> /* XML end ]]>*/
+  </style>
+</head>
+
+<body>
+
+
+<pre>
+
+The Project Gutenberg EBook of Kissanporras, by Hermann Sudermann
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Kissanporras
+
+Author: Hermann Sudermann
+
+Release Date: May 19, 2004 [EBook #12382]
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KISSANPORRAS ***
+
+
+
+
+Produced by Riikka Talonpoika, Ari J Joki and PG Distributed Proofreaders
+
+
+
+
+
+</pre>
+
+
+  <h1>KISSANPORRAS.</h1>
+  <p style="text-align:center">
+    (DER KATZENSTEG)
+  </p><br>
+  <h3>ROMAANI</h3>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <h4>KIRJOTTANUT</h4>
+  <h2>HERMANN SUDERMANN</h2>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <h4>SUOMENTANUT</h4>
+  <h2>JUHO AHAVA</h2>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <h3>1909</h3>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+  <p>&nbsp;</p>
+  <hr style="width: 65%;">
+
+  <h2>Sis&auml;llys</h2>
+
+  <p style="font-size:0.8em; text-align:right;">
+    Latojan huomautus: Sis&auml;llysluettelo lis&auml;tty
+    html-muunnoksen yhteydess&auml;. Alkuper&auml;isteoksessa
+    sit&auml; ei ole.
+  </p>
+
+  <div style="margin-left: 25%">
+    <a href="#I"><b>I.</b></a><br>
+    <a href="#II"><b>II.</b></a><br>
+    <a href="#III"><b>III.</b></a><br>
+    <a href="#IV"><b>IV.</b></a><br>
+    <a href="#V"><b>V.</b></a><br>
+    <a href="#VI"><b>VI.</b></a><br>
+    <a href="#VII"><b>VII.</b></a><br>
+    <a href="#VIII"><b>VIII.</b></a><br>
+    <a href="#IX"><b>IX.</b></a><br>
+    <a href="#X"><b>X.</b></a><br>
+    <a href="#XI"><b>XI.</b></a><br>
+    <a href="#XII"><b>XII.</b></a><br>
+    <a href="#XIII"><b>XIII.</b></a><br>
+    <a href="#XIV"><b>XIV.</b></a><br>
+    <a href="#XV"><b>XV.</b></a><br>
+    <a href="#XVI"><b>XVI.</b></a><br>
+    <a href="#XVII"><b>XVII.</b></a><br>
+    <a href="#XVIII"><b>XVIII.</b></a><br>
+    <a href="#XIX"><b>XIX.</b></a><br>
+    <a href="#XX"><b>XX.</b></a><br>
+  </div>
+  <hr style="width: 65%;">
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="I" id="I"></a>
+
+  <h2>I.</h2>
+
+  <p>Rauha oli tehty. Maailma, jota korsikkalainen oli puolen
+  ihmisik&auml;&auml; uskaltanut pit&auml;&auml; leikkipallonaan,
+  tunsi j&auml;lleen itsens&auml;.</p>
+
+  <p>Runneltuna, revittyn&auml;, vuotaen verta tuhansista
+  haavoistaan, t&auml;yten&auml;&auml;n taistelutantereita kuin
+  m&auml;rkivi&auml; paiseita, puoleksi hautuumaana ja puoleksi
+  raunioina&mdash;sellaisena se j&auml;lleen l&ouml;ysi
+  itsens&auml;.</p>
+
+  <p>Mutta ihmiskunta, joka vastik&auml;&auml;n oli vapautunut, ei
+  aavistanut mit&auml;&auml;n omasta kurjuudestaan.&mdash;Jos
+  maata, josta se sai leip&auml;ns&auml;, oli lannotettu
+  verell&auml;kin&mdash;hyv&auml; vaan! Sittep&auml;h&auml;n se
+  vastedes kantoi runsaamman hedelm&auml;n. Jos luodit ja pistimet
+  olivatkin harventaneet ihmisten rivej&auml;, mit&auml;s
+  siit&auml;?&mdash;Olipahan j&auml;lelle j&auml;&auml;neill&auml;
+  enemm&auml;n tilaa ojennella k&auml;sivarsiaan.</p>
+
+  <p>P&auml;&auml;sih&auml;n j&auml;lleen liikkumaan, kun
+  v&auml;entungosta hieman oli hajotettu.</p>
+
+  <p>Katkeamaton riemuhuuto kajahti taivasta kohden Gibraltarin
+  kallioilta aina Nordkapiin saakka.&mdash;Jokaisessa
+  kellonnuorassa riippui tempova poikanen, jokaiselta alttarilta,
+  jokaisesta majasta kohosi kiitosrukous.&mdash; &mdash;
+  &mdash;Surevat piiloutuivat, heid&auml;n valituksensa tukehtuivat
+  kiitosvirsiin, heid&auml;n kyynelens&auml; imi maa samalla
+  kylm&auml;kiskoisuudella, jolla oli juonut kaatuneiden
+  veripisaratkin.</p>
+
+  <p>Kev&auml;isen kauneuden keskell&auml; oli Pariisissa
+  rauhansopimus allekirjotettu.&mdash;
+  &mdash;Veril&auml;t&auml;k&ouml;iss&auml; kukkivat liljat, ja
+  romuhuoneista tuotiin verenkostuttamat liljaliput. Bourbonit
+  ry&ouml;miv&auml;t esiin nurkistaan, joihin heid&auml;t
+  Roberspierren partaveitsi oli ajanut, hieroivat unisia
+  silmi&auml;&auml;n ja alkoivat iloisina hallita. Unhottaneet
+  eiv&auml;t he olleet mit&auml;&auml;n, oppineet ainoastaan
+  kauniin uuden sanan Talleyrandin aapisesta. T&auml;m&auml; sana
+  oli: vallanperimysoikeus.</p>
+
+  <p>Muulla maailmalla oli niin paljo tekemist&auml; omissa
+  asioissaan, oli niin paljo voitonseppeleit&auml; sidottavana ja
+  tervehdysmaljoja kallisteltavana, ettei se joutanut
+  t&auml;st&auml; ilveilyst&auml;
+  v&auml;litt&auml;m&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Odotuksen kuumeen punehduttamina tuijottivat kaikki
+  silm&auml;t l&auml;ntt&auml; kohden, josta heid&auml;n piti
+  saapua, sankarien, laakereilla seppel&ouml;ityjen, heid&auml;n,
+  jotka pyh&auml;n kotiturpeen puolesta, vaimojen ja lasten,
+  oikeuden ja is&auml;nmaan puolesta olivat olleet valmiit
+  uhraamaan henkens&auml; ja verens&auml; korsikkalaisen
+  hurmahengen tulikitaan. He olivat ajaneet h&auml;nt&auml; takaa
+  h&auml;nen perim&auml;iseen luolaansa saakka, kunnes h&auml;n
+  sidottuna oli virunut heid&auml;n jaloissaan.</p>
+
+  <p>Saksan tammet olivat juuri pukeutuneet viheri&auml;&auml;n,
+  joutuakseen heti ilakoiden ry&ouml;stett&auml;viksi, kun
+  voittajat alkoivat palata.</p>
+
+  <p>Etup&auml;&auml;ss&auml;&mdash;iloisina, hilpe&auml;n vapaina
+  parvina&mdash;palasi is&auml;nmaan ylpeys ja kukka, rikasten
+  pojat, jotka vapaaehtoisina j&auml;&auml;k&auml;rein&auml; olivat
+  omine hevosineen ja omine aseineen l&auml;hteneet
+  pyh&auml;&auml;n sotaan.</p>
+
+  <p>Heid&auml;n tiens&auml; Saksan halki oli lakkaamatonta
+  juhlahumua. Mihin tulivat, kulkivat he ruusuilla ja kukkasilla;
+  kauneimmat neidot halasivat olla heid&auml;n rakastamiaan,
+  jaloimmat viinit heid&auml;n juotavinaan.</p>
+
+  <p>Heid&auml;n j&auml;lest&auml;&auml;n tulvi kasakkavirta Saksan
+  lakeuksien ylitse. Vuosikausi sitten, jolloin he,
+  ik&auml;&auml;nkuin kostonhenkien parvi, olivat rient&auml;neet
+  suuren armeijan puolikuoliaaksi n&auml;&auml;nnytettyjen
+  t&auml;hteiden j&auml;lest&auml;, oli Saksa riemuiten tervehtinyt
+  heit&auml; vapauttajinaan, kaupunkien hallitusmiehet olivat
+  juhlallisina kulkueina olleet heid&auml;n vastassaan,
+  hymnej&auml; oli sepitelty heid&auml;n kunniakseen, ja
+  sinisilm&auml;inen saksalainen tunteellisuus oli vuotanut
+  tulvanaan pesem&auml;tt&ouml;m&auml;&auml;n tataariturpain
+  hyv&auml;ksi.</p>
+
+  <p>Nytkin kiiteltiin heit&auml;, kuten velvollisuus vaati, mutta
+  saksalaisten ik&auml;v&ouml;itsev&auml;t katseet
+  t&auml;hysteliv&auml;t heid&auml;n ylitsens&auml; loitommalle,
+  ik&auml;&auml;nkuin he olisivat ainoastaan noiden viel&auml;
+  tulematta olevien varjoja.</p>
+
+  <p>Ja vihdoin saapuivat hekin&mdash;kansan miehet, nuo, joilla ei
+  ollut muuta kuin pelkk&auml; el&auml;m&auml;ns&auml;
+  is&auml;nmaalle alttiiksi annettavana. Heid&auml;n
+  edell&auml;&auml;n kulki ik&auml;&auml;nkuin s&auml;rkyneiden
+  vaskitorvien r&auml;min&auml;&mdash;per&auml;st&auml; laahautui
+  paksu tomupilvi.</p>
+
+  <p>Eiv&auml;t he ilmestyneet kotoisille maille ylv&auml;in&auml;
+  ja upeina, kuten kotiin j&auml;&auml;neet olivat unelmoineet,
+  s&auml;dekeh&auml;t p&auml;iden ymp&auml;rill&auml;, aaltoilevat
+  viitat liehuen toogan tavoin uljasten vartalojen
+  ymp&auml;rill&auml;,&mdash;vaan raukeina ja tylsin&auml; kuin
+  uuvuksiin ajetut ty&ouml;konit, likaisina ja repaleisina,
+  sy&ouml;p&auml;l&auml;isist&auml; kihisten, parrat p&ouml;lyn ja
+  hien vanuttamina, sellaisina he palasivat. Tuossa meni muuan,
+  joka kalpeana ja riutuneena kuin keuhkotautinen ainoastaan
+  vaivoin kykeni jalkojaan siirtelem&auml;&auml;n eteenp&auml;in,
+  tuolla toinen, joka el&auml;imellistyneen&auml; ja himokkaana
+  katseli ymp&auml;rilleen, silmien synk&auml;ss&auml;
+  v&auml;ikkeess&auml; loimuavan palon kajastus, luisevat nyrkit
+  yh&auml; viel&auml; murhanhimosta kouristuneina. Vain siell&auml;
+  t&auml;&auml;ll&auml; loisti ylev&auml;, puhdas liikutus
+  kyyneltyneist&auml; silmist&auml;, vain siell&auml;
+  t&auml;&auml;ll&auml; liittyi kaksi pyssyn per&auml;&auml;
+  pitelev&auml;&auml; k&auml;tt&auml; kiitolliseen rukoukseen...</p>
+
+  <p>Mutta tervetulleita olivat he kaikki.&mdash;Eik&auml;
+  ket&auml;&auml;n ollut verinen kostonty&ouml; viel&auml; niin
+  raaistanut ja kivetytt&auml;nyt, etteiv&auml;t kyynelet ja
+  suudelmat olisi h&auml;nt&auml; virvottaneet ja saaneet palaavan
+  valoisamman ajan aavistuksia
+  h&auml;&auml;m&ouml;tt&auml;m&auml;&auml;n h&auml;nen sielunsa
+  silmiin.</p>
+
+  <p>Tosin ei kiihtyneit&auml; intohimoja yht&auml;kki&auml;
+  tuuditeta t&auml;ydelliseen lepoon.&mdash;Kourat, jotka ovat
+  kalpaa heiluttaneet, tarvitsevat aikaa tarttuakseen aurankurkeen
+  ja luotirihmaan, eik&auml; joka miehen ole helppo unhottaa
+  leiriel&auml;m&auml;n rajua hillitt&ouml;myytt&auml; lempe&auml;n
+  kotilieden &auml;&auml;ress&auml;.&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Kuten jokaisen rauhanteon j&auml;lkeen, oli sent&auml;hden
+  vuosi 14 Saksassa hurja aika. T&auml;m&auml; vuosi, jonka nimi
+  meille my&ouml;hemmin syntyneille kaikuu kuin kiitosvirsien,
+  urkujen huminan ja kellojen helin&auml;n sulosointu, n&auml;ki
+  v&auml;kivallan t&ouml;it&auml; ja rikoksia enemm&auml;n kuin
+  yksik&auml;&auml;n muu vuosi ennen tai j&auml;lkeen.
+  Eritt&auml;in villisti el&auml;m&ouml;i ihmisten valloilleen
+  p&auml;&auml;ssyt petomaisuus niiss&auml; seuduissa, joissa sodan
+  edell&auml; oli ranskalaisten ylimielisyys mellastellut
+  t&auml;ydess&auml; murhanhimoisuudessaan, ja villeimmin
+  siell&auml;, miss&auml; taistelutannerten verenhaju ja
+  poltettujen kylien tulenloimotus oli kotiv&auml;enkin mielen
+  t&auml;ytt&auml;nyt kauhunkuvilla ja miss&auml;
+  salak&auml;hm&auml;inen kavaluus ja luihu pelkuruus yh&auml;
+  edelleen sovittamatonna huusi kostoa. N&auml;ytti melkein, kuin
+  eiv&auml;t kiihtynytt&auml; is&auml;nmaanrakkautta viel&auml;,
+  tyydytt&auml;isi vastik&auml;&auml;n vuotaneet verivirrat, vaan
+  tarvittaisiin enemm&auml;n kuluneen vuosikymmenen
+  h&auml;pe&auml;n pesemiseen. Eih&auml;n voitu aavistaa ett&auml;
+  korsikkalainen korppikotka, joka istui
+  saarih&auml;kiss&auml;&auml;n, hioi jo ter&auml;snokkaansa
+  nirhatakseen rikki h&auml;kkins&auml; ristikot ja ett&auml;
+  viel&auml; t&auml;ytyi monen kuohuvaa verta uhkuvan suonen aueta,
+  ennenkuin h&auml;n p&auml;&auml;si t&auml;ydelliseen
+  lepoon.&mdash;</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="II" id="II"></a>
+
+  <h2>II.</h2>
+
+  <p>T&auml;m&auml;n merkillisen vuoden elokuun lopulla istui
+  er&auml;&auml;n&auml; p&auml;iv&auml;n&auml; suurehkon
+  talonpoikaistalon suvihuoneessa joukko nuoria miehi&auml;
+  tammip&ouml;yd&auml;n ymp&auml;rill&auml;, ja p&ouml;yd&auml;n
+  t&auml;yttiv&auml;t koko leveydelt&auml;&auml;n saviset
+  oluthaarikat ja py&ouml;re&auml;mahaiset viinapullot.
+  Tupakansavu, joka tissusi piipunkannen raoista ilmoille, kietoi
+  kuumat, paloviinasta ja innostuksesta hehkuvat kasvot
+  sinisenharmaihin pilviins&auml;.</p>
+
+  <p>He olivat &auml;sken palanneita is&auml;nmaan puolustajia ja
+  m&auml;ss&auml;siv&auml;t sotaisiin muistelmiinsa
+  kiintynein&auml;.</p>
+
+  <p>Kaikissa heiss&auml; saattoi havaita
+  sukuyht&auml;l&auml;isyyden piirteen, jonka samallainen
+  s&auml;&auml;ty, samallaiset elin- ja ajatustavat painavat
+  ventovieraihinkin. Heid&auml;n karheat, rehelliset kasvonsa
+  olivat sodassa villiintyneet ja peittyneet naarmuilla ja arvilla.
+  Parin kolmen k&auml;sivarsi oli siteiss&auml; viel&auml;kin, ja
+  tuskin ainoakaan oli p&auml;&auml;ssyt niin pitk&auml;lle,
+  ett&auml; olisi ripustanut mustanauhaisen
+  j&auml;&auml;k&auml;rintakkinsa naulaan.</p>
+
+  <p>He olivat Heiden kyl&auml;n vapaita talonpoikia, hajallaan
+  asuvia ja kuitenkin naapurillisesti liittoutuneita&mdash;muutamat
+  heist&auml; riippuivat viel&auml; is&auml;ns&auml;
+  m&auml;&auml;r&auml;ysvallasta, toiset olivat jo
+  p&auml;&auml;sseet talonsa haltijoiksi. He eiv&auml;t olleet
+  konsanaan tehneet vero- eik&auml; p&auml;iv&auml;t&ouml;it&auml;;
+  niill&auml; suurilla mullistuksilla, joita Steinin laatima laki
+  muutamia vuosia takaperin oli saanut aikaan
+  talonpoikaiss&auml;&auml;dyn keskuudessa, ei heihin ollut
+  mit&auml;&auml;n vaikutusta, ja kun edellisen&auml;
+  kev&auml;&auml;n&auml; oli kuninkaan sotakutsu kulkenut
+  ymp&auml;ri maan, olivat he ylpein&auml; kuten herraspojatkin
+  astuneet vapaaehtoisten j&auml;&auml;k&auml;rien riviin omine
+  hevosineen ja omine aseineen, vaikkapa sent&auml;hden olisi
+  t&auml;ytynyt vied&auml; markkinoille viimeisetkin
+  siemenjyv&auml;t.</p>
+
+  <p>Ainoastaan yksi heist&auml;, h&auml;n, joka istui talon
+  ainoalla p&auml;&auml;llystetyll&auml; tuolilla,
+  likaisenharmaalla ja moneen kertaan korjatulla ja paikatulla
+  kuvatuksella, ja jolla yksin&auml;&auml;n oli pullo punaista
+  viini&auml; edess&auml;&auml;n, kuului
+  silminn&auml;ht&auml;v&auml;sti toiseen
+  el&auml;m&auml;npiiriin.</p>
+
+  <p>H&auml;nell&auml; oli kalpeat hieman keltaiselle vivahtavat
+  kasvot, hienot, pehme&auml;hk&ouml;t piirteet, ruskeat,
+  synk&auml;t silm&auml;t ja pitk&auml;t, mustat silm&auml;ripset,
+  jotka alas vaipuessaan loivat pitk&auml;n varjon kaidoille
+  poskille. Vaikkakin h&auml;n n&auml;k&ouml;j&auml;&auml;n oli
+  nuorin heist&auml; kaikista&mdash;h&auml;n tuskin saattoi olla yli
+  kahdenkolmatta&mdash;n&auml;ytti h&auml;n miehelt&auml;, jonka
+  el&auml;m&auml;nhalu on mennyt. Uhmaava tarmo hallitsi h&auml;nen
+  rypytt&ouml;m&auml;ll&auml; otsallaan, ja sinisiss&auml;
+  silmiss&auml; piili jotakin vanhan surun tapaista.</p>
+
+  <p>H&auml;nell&auml; oli yll&auml;&auml;n harmaa takki, joka
+  n&auml;ytti hartioista liian ahtaalta, ja sen alla siniruutuinen
+  villapaita, jossa oli rikkin&auml;iset poimut ja
+  helmi&auml;isnappirivi. Sotilaallista h&auml;nen puvussaan oli
+  ainoastaan nostov&auml;en ristill&auml; varustettu
+  kentt&auml;lakki, jonka h&auml;n oli ty&ouml;nt&auml;nyt
+  takaraivolleen, n&auml;ht&auml;v&auml;sti sent&auml;hden,
+  ett&auml; kova nahkalippu painoi tuskin umpeenmennytt&auml;
+  arpea, joka hehkuvana juovana kulki tummien kiharain alta suoraan
+  poikki korkean otsan.</p>
+
+  <p>Kaikkien silm&auml;t olivat h&auml;neen
+  suunnatut.&mdash;Jokainen n&auml;kyi ilmeisesti panevan
+  enimm&auml;n painoa h&auml;nen ajatukseensa, tarkotti ennen
+  kaikkea sanansa h&auml;nen kuultavakseen.</p>
+
+  <p>H&auml;nen rinnallaan istui voimakas, h&auml;nt&auml; hieman
+  vanhempi nuorimies, joka lakkaamatta tarkasteli h&auml;nt&auml;
+  hell&auml;varoisella
+  huolellisuudella&mdash;ep&auml;ilem&auml;tt&auml; talon
+  is&auml;nt&auml;. Oikealla ohimollaan oli h&auml;nell&auml;
+  valkoinen laastarilappu. Nauravina ja rohkeina pilkistiv&auml;t
+  punakat, py&ouml;re&auml;t kasvot vaalean hiusmets&auml;n alta,
+  joka p&ouml;rr&ouml;isine kiharoineen ymp&auml;r&ouml;i kaulan ja
+  niskan kauttaaltaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta eth&auml;n juo mit&auml;&auml;n,
+  luutnantti!&raquo; kehotteli h&auml;n h&auml;nt&auml;
+  ty&ouml;nt&auml;en pullon l&auml;hemm&auml;ksi h&auml;nen
+  eteens&auml;. &raquo;Et ole tottunut olueemme, viel&auml;
+  v&auml;hemm&auml;n viinaamme&mdash;et sent&auml;hden tarvitse
+  laisinkaan kainostella juodessasi t&auml;t&auml; punaista
+  ainetta, joka minulta muuten voidaan varastaa.&mdash;Rikkaita
+  emme ole, sen tied&auml;t, mutta niin paljo meill&auml;
+  sent&auml;&auml;n on, ett&auml; jos tahdot j&auml;&auml;d&auml;
+  luoksemme, on elini&auml;ksesi sinua varten tuollainen pullo
+  p&auml;iv&auml;ss&auml;. Eik&ouml; totta, pojat?&raquo;</p>
+
+  <p>Riemuiten ilmaisivat toiset hyv&auml;ksymisens&auml; ja
+  tunkeutuivat luo, kilist&auml;&auml;kseen haarikoineen ja
+  ryyppylaseineen h&auml;nen s&auml;rkym&auml;isill&auml;&auml;n
+  olevaan viinilasiinsa.</p>
+
+  <p>Kiitollisen ilon loiste vilahti h&auml;nen kalpeilla,
+  synkill&auml; kasvoillaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Tiesin kyll&auml;&raquo;, sanoi h&auml;n,
+  &raquo;ett&auml; teid&auml;n luotanne l&ouml;yt&auml;isin
+  kodin&mdash;muuten en olisi palannutkaan.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Yh&auml; parempaa!&raquo; huusi is&auml;nt&auml;.
+  &raquo;Sit&auml;k&ouml; varten vannoimme veriveljeytt&auml;
+  ensim&auml;isen taistelun edell&auml;&mdash;silloin
+  kirkossa&mdash;tuossa kirotussa pes&auml;ss&auml;&mdash;jonka
+  nime&auml; en kuunaan saa s&auml;ilym&auml;&auml;n
+  muistossani?&raquo;&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Pes&auml; on Dannigkow nimelt&auml;&auml;n&raquo;,
+  vastasi nuori vieras, jota puhuteltiin luutnantiksi.</p>
+
+  <p>&raquo;Muistatko sen viel&auml; niin hyvin?&raquo; jatkoi
+  is&auml;nt&auml;. &raquo;Ja olisitko voinut ajatellakaan
+  hiipi&auml; ohitsemme?&mdash;Sit&auml;k&ouml; varten valitsimme
+  sinut johtajaksemme ja umpim&auml;hk&auml;&auml;n ajaa
+  karauttelimme per&auml;st&auml;si tulisimpiin
+  otteluihin?&mdash;Veri ja kuolema liitt&auml;&auml; yhteen,
+  Baumgart. Anna sent&auml;hden palttua maailmalle ja j&auml;&auml;
+  luoksemme.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;&Auml;l&auml; l&ouml;rp&ouml;ttele loruja, veli
+  hyv&auml;&raquo;, vastasi luutnantti ja puhalsi
+  mietteiss&auml;&auml;n viinin purppuraiseen peilipintaan.</p>
+
+  <p>Mutta toinen ei ottanut per&auml;yty&auml;kseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Saat olla varma&raquo;, jatkoi h&auml;n, &raquo;ettemme
+  tule sinua koskaan uteliailla kysymyksill&auml; ahdistelemaan.
+  Olemmehan aina tottuneet pit&auml;m&auml;&auml;n sinua
+  salaper&auml;isen&auml; otuksena. Kun lep&auml;simme
+  leirinuotiolla kertoellen kodista ja konnuista, is&auml;st&auml;
+  ja &auml;idist&auml;, juomingeista ja lemmenseikkailuista,
+  nipistit sin&auml; suusi suppuun, aivan kuten teet nytkin. Mutta
+  jos joku rohkaisi mielt&auml;ns&auml; ja kysyi sinulta,
+  mist&auml; olet ja mit&auml; muuten olet puuhaillut, silloin
+  sin&auml; nousit ja menit matkoihisi. Niin totuimme olemaan
+  kyselem&auml;tt&auml; ja tuumailimme: H&auml;n on mahtanut
+  sy&ouml;d&auml; liiaksi jotakin, joka on h&auml;net saanut
+  eliniakseen k&auml;rtyis&auml;lle tuulelle... Muuten, mit&auml;
+  se meihin kuuluu? Hyv&auml; toveri olit, sen todistuksen annamme
+  sinulle&mdash;ja enemm&auml;nkin, olit kunnollisin, urhoollisin
+  ja ... no, suoraan sanoen, jos olisit jotakin meist&auml;
+  k&auml;skenyt: mene, katkaise oikea k&auml;tesi minun
+  t&auml;hteni&mdash;totisesti olisi h&auml;n sen tehnyt
+  mukisematta.&mdash;Enk&ouml; puhu totta, pojat?&raquo;</p>
+
+  <p>Hyv&auml;ksymisen huuto kulki ymp&auml;ri
+  p&ouml;yt&auml;seuran.</p>
+
+  <p>&raquo;Lakatkaa vihdoinkin&raquo;, sanoi nuori luutnantti,
+  torjuen riemuitsevia loitommalle. &raquo;Ylist&auml;tteh&auml;n
+  minut aivan maan alle.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Huonot viestit tulevat per&auml;st&auml;!&raquo; jatkoi
+  is&auml;nt&auml;. &raquo;Olemme olleet sinuun aikalailla
+  tyytym&auml;tt&ouml;mi&auml;kin. Muistat kai viel&auml;,
+  mist&auml; se johtui. Se tapahtui aselevon aikana, kohta
+  yhdytty&auml;mme hurjan Platenin johtamiin liettualaisiin ja
+  B&uuml;lowin joukkoon. Silloin er&auml;&auml;n&auml; iltana
+  kierroksesi tehty&auml;si selitit meille: Pojat, minun
+  t&auml;ytyy j&auml;tt&auml;&auml;
+  teid&auml;t&mdash;&auml;lk&auml;&auml; kysyk&ouml;,
+  miksi.&mdash;Mutta uskokaa minua, en voi
+  muuta&mdash;nostov&auml;ki kaipaa upseereja. Ei ole
+  mik&auml;&auml;n kunnia siirty&auml; vapaaehtoisten
+  j&auml;&auml;k&auml;rien joukosta nostov&auml;keen, mutta
+  min&auml; menen nostov&auml;keen.&mdash; Niinh&auml;n haastoit,
+  Baumgart?&raquo;</p>
+
+  <p>Nuori luutnantti ny&ouml;kk&auml;si, ja h&auml;nen huulillaan
+  v&auml;reili kuohahtavan katkeruuden ilme.</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;imme, kuinka sinulle samalla kihosivat vedet
+  silmiin, muuten olisi varmaan yksi tai toinen kysynyt:
+  T&auml;m&auml;k&ouml; on kiitos sinulle osottamastamme
+  luottamuksesta, ett&auml; j&auml;t&auml;t meid&auml;t nyt, juuri
+  nyt, kun meid&auml;n olisi platenilaisille
+  n&auml;ytett&auml;v&auml;, kuinka ranskalaisia oikein
+  mets&auml;stet&auml;&auml;n?&mdash;Ja sent&auml;hden
+  p&auml;&auml;stimme sinut menem&auml;&auml;n vastustelematta,
+  vaikkakin syd&auml;memme vuosivat verta.&mdash;Kukaan ei ole
+  my&ouml;hemmin kuullut sinusta hiiskahdustakaan, kuinka ahkerasti
+  tiedustelimmekin; mutta sen voimme vakuuttaa, ett&auml;
+  kuukausim&auml;&auml;rin juttelimme joka ilta sinusta ja
+  vaivasimme p&auml;it&auml;mme tuumiessamme, mik&auml; se sinut
+  oikein veti pois meid&auml;n luotamme ja mik&auml; oikeastaan
+  olit miehi&auml;si ja muuta sellaista, niin ett&auml;
+  my&ouml;hemmin joukkoomme liittyneet, jotka eiv&auml;t olleet
+  sinua tunteneet, arvelivat, ett&auml; heist&auml; oli
+  ik&auml;vystytt&auml;v&auml;&auml; ikuinen puhe sinusta ja
+  ett&auml; meid&auml;n olisi ollut paras sinun kanssasi
+  ly&ouml;tt&auml;yty&auml; nostov&auml;en likakinttujen laumaan.
+  N&auml;etk&ouml;s, niin olimme sinuun kiintyneet, ja
+  sent&auml;&auml;n tahdot sin&auml; jo parin p&auml;iv&auml;n
+  per&auml;st&auml; k&auml;&auml;nt&auml;&auml; meille
+  selk&auml;si! Marnevirralta kauas Weikselin taakse on pitk&auml;
+  matka, kun sen tekee yksin ja jalkaisin, ja haavasikin yh&auml;
+  viel&auml; &auml;k&auml;ilev&auml;t. Lev&auml;hd&auml; siis ja
+  kerro, haastele meille, kuinka el&auml;m&auml;si harmaapartojen
+  parissa meni mukiin ja kuinka jouduit vankeuteen&mdash;sill&auml;
+  ett&auml; sin&auml; todellakin olet joutunut vangiksi,
+  senh&auml;n on t&auml;ytynyt olla aivan eriskummallinen
+  sattuma!&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n silm&auml;ili lapsellisella ylpeydell&auml;
+  ter&auml;ksiseen ristiin, joka v&auml;lkkyi h&auml;nen takkinsa
+  rintapieless&auml;. H&auml;n oli sen saanut palkinnoksi
+  siit&auml;, ett&auml; oli kerran, suostumatta tarjottuun
+  armahdukseen, huimap&auml;isesti tapellen murtautunut vapaaksi
+  ranskalaisen husaarijoukon keskelt&auml;.</p>
+
+  <p>Nuoren nostov&auml;en luutnantin rinnassa ei ollut
+  mit&auml;&auml;n koristeita. Kun sotaretken lopussa suuri
+  koristevirta valui voitokkaiden soturien ylitse, oli h&auml;n
+  luultavasti silloin jo ollut vankina.</p>
+
+  <p>Kiusallinen syrj&auml;ytyksen, kenties h&auml;pe&auml;nkin
+  tunne n&auml;ytti her&auml;&auml;v&auml;n h&auml;nen
+  mieless&auml;&auml;n. H&auml;n painoi nostov&auml;en lakin
+  takaisin otsalleen ja sys&auml;ten tuoliaan voimakkaalla
+  tempauksella taaksep&auml;in, ik&auml;&auml;nkuin ei olisi
+  kauempaa siet&auml;nyt koko kapinetta, sanoi h&auml;n:</p>
+
+  <p>&raquo;Kiit&auml;n teit&auml; hyvist&auml; tarkotuksistanne,
+  mutta minun t&auml;ytyy menn&auml; K&ouml;nigsbergiin
+  ilmottautumaan p&auml;&auml;llyst&ouml;lleni.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Silloin saat kauan etsi&auml;&raquo;, vastasi er&auml;s
+  kiharatukkainen, ruskeasilm&auml;inen veitikka, joka kantoi
+  oikeaa k&auml;sivarttaan mustassa siteess&auml;. &raquo;Etk&ouml;
+  todellakaan tied&auml;, ett&auml; nostov&auml;ki
+  p&auml;&auml;stettiin kotiin kohta palattuaan?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Itse esikuntakin tullee hajaantumaan&raquo;,
+  lis&auml;si toinen.</p>
+
+  <p>&raquo;Silloin t&auml;ytyy minun koettaa onneani
+  p&auml;&auml;majassa&raquo;, vastasi luutnantti Baumgart.
+  &raquo;Minulla on enemm&auml;n kuin muilla syyt&auml; huolehtia,
+  ett&auml; eropaperini ovat kunnossa. Uskokaa pois! Kukaan ei saa
+  p&auml;&auml;st&auml; minusta sanomaan, ett&auml; olen salaa
+  hiipinyt armeijasta. Siis lyhyesti: onkohan mahdollista huomenna
+  saada kyyti&auml; K&ouml;nigsbergiin?&raquo;</p>
+
+  <p>Nousi oikea tyytym&auml;tt&ouml;myyden myrsky. K&auml;ytiin
+  h&auml;nen kimppuunsa, tartuttiin h&auml;nen k&auml;siins&auml;,
+  kierryttiin piiriin h&auml;nen ymp&auml;rilleen,
+  ik&auml;&auml;nkuin olisi kysymyksess&auml; est&auml;&auml;
+  h&auml;net tuossa tuokiossa pakenemasta.</p>
+
+  <p>&raquo;J&auml;&auml; ainakin niin kauaksi, ettei raukea
+  tyhjiin juhla, jonka tahdomme viett&auml;&auml;
+  kunniaksesi&raquo;, sanoi Karl Engelbert, nuori is&auml;nt&auml;,
+  saatuaan melulta &auml;&auml;nens&auml; kuuluviin.</p>
+
+  <p>Baumgart sy&ouml;ks&auml;hti nopealla ponnahduksella
+  h&auml;nen istuintaan kohden.</p>
+
+  <p>&raquo;Minun kunniakseni?... Oletteko tulleet
+  hulluiksi!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mik&auml;&auml;n puolustus ei en&auml;&auml;n
+  auta!&raquo; vastasi toinen. &raquo;Asia on jo aikoja sitten
+  pohdittu. Kolme p&auml;iv&auml;&auml; takaperin, kohta t&auml;nne
+  pist&auml;ydytty&auml;si, l&auml;hetin Johann Radtken
+  taipaleelle, mukanaan luettelo kaikista vapaaehtoisista
+  j&auml;&auml;k&auml;reist&auml;, jotka piiriss&auml; ovat
+  kotosalla, sill&auml; meill&auml; on v&auml;ke&auml; kuudesta tai
+  kahdeksasta rykmentist&auml;&mdash;ennen kaikkea oli h&auml;nen
+  tietysti ment&auml;v&auml; Schrandeniin, jossa Merckel
+  asuu&mdash;h&auml;nh&auml;n oli ensin Platenin joukossa, mutta
+  sitten meni h&auml;nkin nostov&auml;keen. Mutta h&auml;nen
+  siirtymisess&auml;&auml;n oli j&auml;rke&auml;, sill&auml; vasta
+  siell&auml; h&auml;nelle vakuutettiin luutnantin
+  oikeudet.&raquo;</p>
+
+  <p>Baumgart oli nime&auml; mainittaessa ilmeisesti
+  s&auml;ps&auml;ht&auml;nyt, mutta pian h&auml;n malttoi
+  mielens&auml;, ja puoleksi eteenp&auml;in kumartuneena ja
+  tarttuen kovalla kourauksella istuimensa puisevaan
+  selk&auml;nojaan, kuunteli h&auml;n vaieten, mit&auml;
+  hyv&auml;&auml; tarkottava yst&auml;v&auml; tiesi kertoa
+  tulevista kunniapidoista... H&auml;n ei vastustellut
+  enemp&auml;&auml;, kenties siksi, ett&auml; avoin vastarinta
+  n&auml;ytti h&auml;nest&auml; hy&ouml;dytt&ouml;m&auml;lt&auml;,
+  mutta h&auml;nen levottomissa
+  syrj&auml;silm&auml;yksiss&auml;&auml;n piili jotakin
+  pakoaikeihin vivahtavaa.</p>
+
+  <p>Yst&auml;vyksille, joiden kuohuva veri ei kotioloissa
+  viel&auml;k&auml;&auml;n ottanut rauhottuakseen, oli tervetullut
+  jokainen aihe, joka heid&auml;t, vaikkapa vain muutamaksi
+  hetkeksi, kohotti yli arkip&auml;iv&auml;isen yksitoikkoisuuden,
+  mihin he olivat menehtym&auml;isill&auml;&auml;n. He puhuivat
+  hyvin t&auml;rke&auml;n n&auml;k&ouml;isin&auml;
+  luottamusmiehens&auml; palaamisesta, sill&auml; h&auml;n oli
+  odotettavissa jo aamup&auml;iv&auml;ll&auml; viiden peninkulman
+  p&auml;&auml;ss&auml; sijaitsevasta Schrandenista.</p>
+
+  <p>&raquo;Olenpa utelias tiet&auml;m&auml;&auml;n&raquo;, sanoi
+  Peter Negenthin, mies, jolla oli musta side, &raquo;mihin
+  schrandenilaiset ovat koreaan kartanonherraansa n&auml;hden
+  ryhtyneet.&raquo;</p>
+
+  <p>Luutnantti Baumgart heristi korviaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Punaisen kukon ovat he jo aikoja sitte panneet
+  h&auml;nen katolleen istumaan&raquo;, puuttui toinen puheeseen.
+  &raquo;Viitisen vuotta on h&auml;n jo huuhkajan tavoin pesinyt
+  paloraunioiden keskell&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksei h&auml;n sitten rakenna linnaansa
+  uudestaan?&raquo; kysyi kolmas.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksik&ouml;? Siksi, ett&auml; talonpojat ja muu
+  kyl&auml;nv&auml;ki pieks&auml;v&auml;t
+  pahanp&auml;iv&auml;iseksi jokaisen, joka menee h&auml;nelle
+  ty&ouml;h&ouml;n. Kerran h&auml;n oli pestannut
+  p&auml;iv&auml;ty&ouml;l&auml;isi&auml; Masurenista asti
+  ajatellen, ett&auml; ne kyll&auml; pysyv&auml;t
+  h&auml;nell&auml;, kun eiv&auml;t ymm&auml;rr&auml; saksaa.
+  Sitten syntyi kyl&auml;n kapakassa aika tappelu&mdash;ja ykskaks
+  ajettiin puolalaiset matkoihinsa. Sen koommin ei h&auml;n
+  en&auml;&auml; ole yritt&auml;nytk&auml;&auml;n ruveta maitaan
+  viljelem&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mill&auml; h&auml;n sitten el&auml;&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml;s se meit&auml; liikuttaa?... Kuolkoon
+  n&auml;lk&auml;&auml;n!&raquo;</p>
+
+  <p>Keskelle pahansuopaa naurua, jonka t&auml;m&auml; julmanlainen
+  toivomus her&auml;tti maanpoikain keskuudessa, astui, nopeasta
+  ratsastuksesta h&ouml;yry&auml;v&auml;n&auml; ja hikisen&auml;,
+  palannut l&auml;hettil&auml;s, lyhyt, pienenl&auml;nt&auml;
+  nuorukainen, jonka vaaleat, suorat hiussuortuvat valuivat
+  kellert&auml;vin&auml; ja kiilt&auml;vin&auml; kuin uusi
+  olkikatto lihavahkoille kasvoille, jotka p&auml;iv&auml; oli
+  paahtanut punaisiksi kuin keitetyt kravut.</p>
+
+  <p>Ennenkuin h&auml;n alkoi puhua, tarttui h&auml;n suureen
+  kivikannuun, joka seisoi keskell&auml; p&ouml;yt&auml;&auml;, ja
+  pit&auml;en molemmin kourin sen pulleasta vatsasta, imeytyi
+  h&auml;n kannun reunaan kiinni, kunnes se vihdoin
+  naurunhohotusten kaikuessa temmattiin h&auml;nen huuliltaan.</p>
+
+  <p>Kaikin tavoin ilvehtien ja irmastellen kertoi h&auml;n
+  matkastaan.</p>
+
+  <p>Suuri juhla oli kyll&auml; alusta alkaen varma.&mdash;Kaikkien
+  piiril&auml;isten jalkapohjia kutkutti tanssinhalu, kaikki
+  halusivat juominkeja ja ilotulituksia ja olivat valmiit, jos niin
+  tarvittiin, kelpo selk&auml;saunaankin juhliakseen Saksan
+  yhten&auml;isyyden kunniaksi. Ainoastaan paikasta, jossa
+  t&auml;m&auml;n kaiken piti tapahtua, oli viel&auml; vallinnut
+  erimielisyys.&mdash;Ennen kaikkea halusivat schrandenilaiset,
+  luutnantti Merckel etunen&auml;ss&auml;, ett&auml; kekkerit
+  olivat vietett&auml;v&auml;t heid&auml;n luonansa.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi niin? Pojat, ne vasta ovat
+  joukkiota&mdash;n&auml;m&auml; samaiset schrandenilaiset.
+  Riemusta aivan poissa nahkoistaan&mdash;juovat ja hurjistelevat
+  p&auml;iv&auml;t p&auml;&auml;st&auml;&auml;n. Aina tallukat
+  taivasta kohden!&mdash;Miksi niin? Siksi, ett&auml; he ovat
+  vannoneet kostoa paroonilleen, is&auml;nmaan kavaltajalle, joka
+  heid&auml;t on h&auml;v&auml;issyt ilmoiseksi i&auml;kseen.
+  Tied&auml;ttek&ouml;s, mit&auml; he ovat veisanneet kirkossaan
+  virrennuotilla jo seitsemisen vuotta:</p>
+
+  <blockquote>
+    <p>Herramme Schrandenista, jonka t&auml;hden<br>
+    h&auml;vet&auml; saamme kaiken kansan n&auml;hden<br>
+    ja k&auml;yd&auml; mieron pilkkana,&mdash;<br>
+    ly&ouml; rutolla, o Jumala!</p>
+  </blockquote>
+
+  <p>N&auml;in veisaavat ne siell&auml; joka pyh&auml;, ja nyt, kun
+  heid&auml;n rukouksensa on jo puoleksi kuultu, ovat ne vannoneet
+  j&auml;tt&auml;v&auml;ns&auml; h&auml;net kirkkoaidan taakse
+  maatumaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Kiihkeit&auml; kysymyksi&auml; satoi h&auml;nelle kaikilta
+  tahoilta. &raquo;Onko se kuollut, koira?&mdash;Onko piru
+  h&auml;net vihdoinkin perinyt?&raquo;</p>
+
+  <p>Melun keskelt&auml; kuului r&auml;s&auml;ht&auml;v&auml;,
+  rauskahtava &auml;&auml;ni. Nuoren Baumgartin k&auml;si oli niin
+  kovasti kouristanut nojatuolin selustaa, ett&auml; hauras puu oli
+  katkennut keskelt&auml; poikki. H&auml;n itse istui kalpeana ja
+  liikkumatonna ja tuijotti puhujaan silm&auml;t
+  sel&auml;ll&auml;&auml;n, huomaamatta lainkaan vahinkoa, jonka
+  oli tehnyt talon vanhalle perinn&ouml;lle.</p>
+
+  <p>Ja hilpe&auml; Johann Radtke jatkoi:</p>
+
+  <p>&raquo;Ovatpa onneksi tainneet suututtaa h&auml;net kuoliaaksi
+  &mdash;ainakin oli h&auml;n saanut halvauksen, kun he tahtoivat
+  h&auml;nelt&auml; itse Kissanportaankin h&auml;vitt&auml;&auml;.
+  Luutnantti, oletko konsanaan kuullut Kissanportaasta
+  puhuttavan?&raquo;</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml; tuijotti yh&auml; viel&auml; h&auml;nt&auml;
+  kohden eik&auml; virkkanut sanaakaan. H&auml;nen hampaansa olivat
+  pureutuneet alahuuleen. Ik&auml;&auml;nkuin kivettyneen&auml;
+  istui h&auml;n paikoillaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Kissanporras n&auml;et on tie, jota my&ouml;ten parooni
+  vuonna 7 vei ranskalaiset, jotka olivat Schrandenin linnan
+  miehitt&auml;neet, preussilaisten selk&auml;&auml;n. Schrandenin
+  p&auml;&auml;llekarkauksesta lienet ainakin
+  kuullut&mdash;siit&auml;h&auml;n kerrotaan joka
+  kalenterissa.&raquo;</p>
+
+  <p>Luutnantti ny&ouml;k&auml;ytti parisen kertaa koneellisesti
+  p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;, kuten tekee tuomittu, joka
+  voimattomassa n&ouml;yryydess&auml; alistuu kohtaloonsa.</p>
+
+  <p>&raquo;Heid&auml;n n&auml;htens&auml; oli h&auml;n
+  kaatunut&raquo;, kertoi Johann Radtke edelleen. &raquo;Vaahto oli
+  pursunut h&auml;nen suustansa&mdash;ja h&auml;nen rakas
+  kullannuppusensa, kyl&auml;n puusep&auml;n tyt&auml;r, joka
+  h&auml;nen kanssaan on elellyt, oli heitt&auml;ytynyt h&auml;nen
+  ruumiinsa p&auml;&auml;lle&mdash;kuka tiet&auml;&auml;, mihin he
+  muuten olisivatkaan ryhtyneet verisess&auml;
+  raivossaan.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja sanoitko, etteiv&auml;t he nyt tahdo sallia
+  h&auml;nt&auml; haudata?&raquo; puuttui hyv&auml;ntahtoinen Karl
+  Engelbert puheeseen, pudistaen arvelevaisesti
+  p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;. &raquo;Onko sellainen sitten
+  sallittua kristityss&auml; maassa?&raquo;</p>
+
+  <p>Johann nauroi viekkaasti.</p>
+
+  <p>&raquo;Schrandenilaiset vet&auml;v&auml;t yht&auml;
+  k&ouml;ytt&auml;, ja jollei kukaan tahdo ryvett&auml;&auml;
+  k&auml;si&auml;&auml;n kantamalla moista iletyst&auml; hautaan,
+  voiko sit&auml; panna pahakseen?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta jos se joutuu esivallan korviin?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Esivallan&mdash;hahaha!&mdash;Heid&auml;n esivaltansa
+  on vanha Merckel, ja h&auml;n oli arvellut, ett&auml; h&auml;nen
+  puolestaan olisi haaskatarhakin viel&auml;&mdash; &mdash;
+  &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;d&auml;n ja tuskan huuto, ik&auml;&auml;nkuin
+  tukehtuvasta kurkusta pusertunut, sai h&auml;net vaikenemaan.
+  Ponnahtaneena pystyyn, valkeana kuin kalkkisein&auml;, seisoi
+  nuori luutnantti ojentaen nyrkkiin puristetut k&auml;tens&auml;
+  puoleksi torjuen, puoleksi uhaten h&auml;nt&auml; kohden.
+  H&auml;nen sinert&auml;v&auml;ll&auml; huulellaan riippui
+  veripisara, joka vieri leukaa my&ouml;ten alasp&auml;in,
+  j&auml;tt&auml;en j&auml;lkeens&auml; punertavan juovan.</p>
+
+  <p>Soinnuton, tuskin ymm&auml;rrett&auml;v&auml; &auml;nkytys
+  kuului h&auml;nen huuliltaan, mutta ken sen ymm&auml;rsi,
+  kangistui kauhusta.</p>
+
+  <p>&raquo;Herke&auml;!&raquo; oli h&auml;n sanonut.
+  &raquo;Herke&auml;!... H&auml;n on is&auml;ni.&raquo;</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="III" id="III"></a>
+
+  <h2>III.</h2><br>
+
+  <p>Kuu kumotti korkealla taivaalla ja valoi vienon
+  sinert&auml;v&auml;&auml; hohdettaan uinailevien nummien ylitse.
+  Suosilm&auml;kkeiden lepp&auml;pensaat olivat valon
+  seppel&ouml;im&auml;t, ja solakat, valkorunkoiset koivupuut,
+  jotka katkeamattomina rivein&auml; suojustivat leve&auml;&auml;,
+  suoraa maantiet&auml;, v&auml;lkkyiv&auml;t ja loistelivat niin
+  ett&auml; tie loitommalta n&auml;ytti kulkevan hopeaisten aitojen
+  v&auml;litse.</p>
+
+  <p>Hiljaista kaikkialla. Linnut olivat aikoja sitten vaienneet.
+  Syyskes&auml;n rauha, kyll&auml;isen&auml; lakastuvan luomakunnan
+  rauha vallitsi laajoilla lakeuksilla: Kuului tuskin
+  hein&auml;sirkan sirkutusta ojan reunalta, tuskin
+  pel&auml;styneen, pitk&auml;in olkien juurella
+  piipert&auml;v&auml;n peltohiiren vikin&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>Reppuineen ja ryhmysauvoineen asteli yksin&auml;inen vaeltaja
+  tiet&auml; my&ouml;ten, v&auml;litt&auml;m&auml;tt&auml;
+  kuutamoisen maiseman lumouksesta, tuijottaen suoraan
+  eteens&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;n oli nuori luutnantti, joka taivalsi kotiseudulleen
+  kansan kiroamaa is&auml;&auml;ns&auml; hautaamaan.</p>
+
+  <p>Vierasvarainen is&auml;nt&auml; oli h&auml;nelle
+  tyrkytt&auml;nyt parhaita ajoneuvojaan, oli sitten, kun kaikki
+  houkuttelut olivat turhia, saattanut h&auml;nt&auml; jalkaisin
+  pitk&auml;n matkaa ja erotessa vakuuttanut lujasti ja
+  pyh&auml;sti, ett&auml; heid&auml;n kerran vannomansa veriveljeys
+  pysyisi lujana, huolimatta is&auml;in pahoista teoista, ja
+  ett&auml; h&auml;n sai nyt ja aina luottaa h&auml;neen ja
+  h&auml;nen naapureihinsa...</p>
+
+  <p>Ivalta t&auml;m&auml; hyv&auml;&auml; tarkottava lohdutus
+  kuulosti h&auml;nen korvissaan. Tuo puhe &raquo;is&auml;n
+  pahoista teoista&raquo; tuntui h&auml;nest&auml; h&auml;nt&auml;
+  itse&auml;&auml;n kohtaan t&auml;hd&auml;tylt&auml;
+  h&auml;v&auml;istykselt&auml;, joka h&auml;nen t&auml;ytyi
+  k&auml;rsi&auml; vaieten, koska sit&auml; h&auml;pe&auml;&auml;,
+  jonka h&auml;nen is&auml;ns&auml; oli j&auml;tt&auml;nyt
+  h&auml;nen niskoilleen, oli mahdoton torjua luotaan.</p>
+
+  <p>Ja synkkiin mietteihin vaipuneena antoi h&auml;n menneen
+  el&auml;m&auml;ns&auml; kuvien kulkea sielunsa silmien
+  editse.&mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;n ei ollut is&auml;&auml;ns&auml; koskaan rakastanut.
+  T&auml;m&auml; oli ollut raaka, raju mies, joka pieksi
+  talonpoikia, jonka nauraessa vapisi koko talo samoin kuin
+  toruessakin, jolle poika itse ei merkinnyt enemp&auml;&auml; kuin
+  jokin m&auml;yr&auml;koira, mik&auml; h&auml;nen
+  hyv&auml;ll&auml; tuulella ollessaan sai kaluta h&auml;nen
+  kantap&auml;it&auml;&auml;n, mutta jonka h&auml;n seuraavana
+  hetken&auml; potkaisi kauas luotansa. T&auml;m&auml;
+  &auml;k&auml;inen, pieni mies, h&auml;nen kellert&auml;v&auml;t,
+  leve&auml;n luisevat kasvonsa sysimustine viiksineen ja pienine,
+  s&auml;ken&ouml;iv&auml;n harmaine silmineen olivat
+  h&auml;nt&auml; pelottaneet niin kauan kuin h&auml;n saattoi
+  muistaa. &Auml;iti&auml;&auml;n ei h&auml;n ollut milloinkaan
+  tuntenut. T&auml;m&auml; oli muutama vuosi h&auml;nen
+  syntymisens&auml; j&auml;lkeen joutunut pitk&auml;n sairauden
+  uhriksi. Alhaalla kyl&auml;ss&auml; kerrottiin, ett&auml; parooni
+  oli h&auml;net kiukullaan ja rakkaudellaan kiduttanut
+  kuoliaaksi.</p>
+
+  <p>Synk&auml;ss&auml;, korkeaholvisessa
+  k&auml;yt&auml;v&auml;ss&auml;, jonka seinist&auml; askelet
+  kaikuivat niin kammottavasti ja jossa kuumimpana
+  kes&auml;syd&auml;nn&auml;kin kulkivat vilunv&auml;reet l&auml;pi
+  ruumiin, oli h&auml;nen kuvansa riippunut viimeisen&auml;
+  pitk&auml;ss&auml;, aavemaisessa riviss&auml;. Se oli kuva
+  hennosta, surkastuneesta naisesta, jolla oli ohuet,
+  verett&ouml;m&auml;t huulet ja puoleksi ummistuneet silm&auml;t;
+  heikkous ja arkuus n&auml;ytti tehneen silm&auml;luomet
+  raukeiksi.</p>
+
+  <p>Monet hetket oli h&auml;n pienn&auml; poikana yksin
+  j&auml;&auml;ty&auml;&auml;n seisonut t&auml;m&auml;n kuvan
+  edess&auml; ja ik&auml;v&ouml;iden odottanut, ett&auml; nuo
+  luomet kohoaisivat, pilkahduttaakseen h&auml;nen nuoreen,
+  yksin&auml;iseen el&auml;m&auml;&auml;ns&auml; jokusenkaan
+  &auml;idinrakkauden s&auml;teen. Mutta vaikkapa h&auml;n olisi
+  ristiss&auml; k&auml;sin kuinkakin palavasti rukoillut, vaikka
+  olisi kuinkakin kyynelist&auml; tulvillaan ja kaihosta sykkivin
+  syd&auml;min odottanut her&auml;&auml;misen hetke&auml;,
+  yht&auml; raukeina ja ik&auml;&auml;nkuin ikuiseen uneen
+  uupuneina tuijottivat silm&auml;ter&auml;t edelleen alas
+  h&auml;neen oudosti metallinloisteisina, kunnes h&auml;n vihdoin
+  ep&auml;toivoissaan tempautui irti ja sy&ouml;ksyi sielt&auml;
+  pois.</p>
+
+  <p>&Auml;idin kuvan rinnalla riippui toinen kuva, tavallaan
+  yht&auml; huomattava kuin t&auml;m&auml;kin&mdash;se esitti
+  s&auml;teilev&auml;n kaunista, mustakutrista naista, joka oli
+  parhaallaan hevosen selk&auml;&auml;n nousemaisillaan.
+  H&auml;nell&auml; on vasemmalla olallaan punainen, kultanauhoin
+  koristeltu ja k&auml;rp&auml;nnahkalla reunustettu samettidolma,
+  oikeassa k&auml;dess&auml;&auml;n, jota peitti pitk&auml;,
+  poimuinen rannehansikas, heiluttaa h&auml;n ratsupiiskaa,
+  ik&auml;&auml;nkuin tahtoisi sill&auml; sivaltaa jotakin
+  pahantekij&auml;&auml; selk&auml;&auml;n.&mdash;Intohimoinen
+  el&auml;m&auml;nhalu hehkuu ja s&auml;ken&ouml;i noista
+  silmist&auml;, jotka rohkeasti ja k&auml;skev&auml;sti katsovat
+  et&auml;isyyteen, odottaen ett&auml; kaikki, mit&auml;
+  sielt&auml; l&auml;hestyy, antautuu h&auml;nen armoilleen.</p>
+
+  <p>Sellaiselta oli n&auml;ytt&auml;nyt nuoruudessaan
+  iso&auml;iti, joka jankutuksineen ja haukkumisineen,
+  kainalosauvoineen, lik&ouml;&ouml;rilaseineen ja
+  nuuskarasioineen, kummitteli kammottavana ja noitamaisena nuoren
+  miehen aikaisimpien muistojen joukossa. H&auml;n oli ollut talon
+  onnettomuus, sill&auml; h&auml;n, joka ennen
+  h&auml;it&auml;&auml;n oli ollut ylistetty kaunotar
+  saksilais-puolalaisessa hovissa, oli jo rintansa maidossa
+  juottanut nuoren luutnantin is&auml;lle rakkauden Puolaan, niin
+  ett&auml; h&auml;n, vaikka olikin saksalainen aatelismies ja
+  ritarillista sukuper&auml;&auml; ja eli keskell&auml; saksalaista
+  seutua, luopui saksalaisuudesta ja kiintyi
+  syd&auml;mest&auml;&auml;n puolalaisten menetettyyn asiaan.</p>
+
+  <p>&mdash;H&auml;n oli kyll&auml; saksalaisen neidin kera astunut
+  alttarin eteen, mutta h&auml;n ei voinut olla antamatta
+  ensim&auml;iselle ja ainoalle pojalleen puolalaista nime&auml;,
+  jota h&auml;n nykyisen&auml; is&auml;nmaallisen kiihkoilun aikana
+  sai kuten syntym&auml;vikaa laahata kaikkialle mukanaan.</p>
+
+  <p>Mutta mit&auml; merkitsik&auml;&auml;n viaton nimi Boleslav
+  verrattuna siihen suunnattomaan h&auml;pe&auml;&auml;n, jolla
+  is&auml; mielett&ouml;m&auml;ss&auml; puolalaisrakkaudessaan oli
+  verhonnut itsens&auml; ja sukunsa.</p>
+
+  <p>Nyt oli h&auml;n kuollut, ja &raquo;kuolleita kohtaan ei ole
+  kannettava kaunaa&raquo;, sanoi samaisen is&auml;n poika
+  itsekseen; mutta samana hetken&auml; valtasi h&auml;net
+  t&auml;ydell&auml; voimallaan tietoisuus siit&auml;
+  h&auml;pe&auml;taulusta, jota h&auml;n laahasi mukanaan,
+  miss&auml; liikkui tai mihin pys&auml;htyi, ja josta
+  mik&auml;&auml;n mahti maailmassa ei voinut h&auml;nt&auml;
+  vapauttaa. Valittaen ja syytt&auml;en ojensi h&auml;n
+  k&auml;sivartensa sinert&auml;v&auml;n&auml;
+  v&auml;lkkyv&auml;&auml; taivasta kohden, jolla t&auml;hdet
+  himmein&auml; tuikkivat. Oli kuin h&auml;n olisi vaatinut tilille
+  is&auml;ns&auml; sielua, joka oli piiloutunut johonkin
+  et&auml;iseen maailmaan.</p>
+
+  <p>Sitten yht&auml;kki&auml; her&auml;siv&auml;t
+  leppe&auml;mm&auml;t tunteet h&auml;nen mieless&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>H&auml;n heitt&auml;ytyi ojan reunalle kosteiselle nurmikolle
+  istumaan ja painoi k&auml;tens&auml; kasvoilleen. Hetken aikaa
+  h&auml;nest&auml; tuntui, kuin h&auml;n olisi itkuun
+  puhkeamaisillaan, mutta h&auml;nen silm&auml;luomensa
+  j&auml;iv&auml;t kuumiksi ja kuiviksi. Aavistus siit&auml;,
+  mit&auml; h&auml;nell&auml; oli edess&auml;&auml;n, painoi liian
+  raskaasti h&auml;nen mielt&auml;&auml;n. H&auml;n ajatteli,
+  kuinka kolkkona ja t&auml;rveltyn&auml; h&auml;n muutamain
+  hetkien kuluttua n&auml;kisi j&auml;lleen sen, joka kerran oli
+  lev&auml;nnyt h&auml;nen edess&auml;&auml;n uiden valoisan
+  lapsuuden p&auml;iv&auml;paisteessa.</p>
+
+  <p>Sill&auml; h&auml;nellekin, yksin&auml;iselle,
+  &auml;iditt&ouml;m&auml;lle pojalle, oli lapsuuden
+  p&auml;iv&auml; paistanut. Kiitt&auml;m&auml;t&ouml;nt&auml;,
+  kehnoa olisi ollut sit&auml; kielt&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>Ymp&auml;ri peltoja ja metsi&auml; oli h&auml;n saanut
+  samoilla, vapaana, riippumatonna ruokatunneista ja
+  nukkumisajoista, kuten ainoastaan b&ouml;hmil&auml;iset
+  mets&auml;rosvot tai Arkansasin linnunpyyt&auml;j&auml;t,
+  sill&auml; h&auml;nen tulemisistaan ja menemisist&auml;&auml;n ei
+  v&auml;litt&auml;nyt kukaan.&mdash;Kev&auml;ttuulen
+  liidelless&auml; nurmikon ylitse ja keltaisten perhosten
+  liihotellessa kukasta kukkaan sai h&auml;n ruohikossa kukkien
+  keskell&auml; loikoa sel&auml;ll&auml;&auml;n sinitaivaalle
+  tuijottaen niin kauan kuin tahtoi&mdash;aamusta varhain
+  iltamy&ouml;h&auml;&auml;n, jollei n&auml;lk&auml;
+  ahdistellut,&mdash;se ei liikuttanut ket&auml;&auml;n. Ja jos
+  h&auml;nt&auml; halutti menn&auml; lammaspaimenten mukana
+  laitumelle, sy&ouml;d&auml; mustaa leip&auml;&auml; heid&auml;n
+  repustaan ja sammuttaa janoaan
+  vesil&auml;t&auml;k&ouml;ist&auml;, ei kell&auml;&auml;n ollut
+  mit&auml;&auml;n v&auml;itt&auml;mist&auml;
+  sit&auml;k&auml;&auml;n vastaan.</p>
+
+  <p>Linnan ymp&auml;ri, joka kunnaaltaan katseli maisemaa laajalle
+  ymp&auml;rilleen, kiemursi melkein solmuun vet&auml;ytyneen&auml;
+  v&auml;lkkyv&auml;, iloinen virta pensaiden peitt&auml;mine
+  partaineen ja herttaisine lymypaikkoineen. Niist&auml; saattoi
+  salavihkaa katsella, kuinka rengit veiv&auml;t hevosia uimaan,
+  kuinka nahkuri huuhtoi vuotiaan tai my&ouml;skin poikasia ongella
+  tai tytt&ouml;j&auml; uimassa... Illoin, kun aurinko oli
+  laskenut lepikkojen taakse, tulivat otukset l&auml;heisest&auml;
+  mets&auml;st&auml;, kapusivat varovasti alas
+  ranta&auml;yr&auml;st&auml; ja. latkivat kielell&auml;&auml;n
+  himottua m&auml;rkyytt&auml;. Silloin oli oltava hiljaa kuin
+  hiiri eik&auml; liikautettava varvastakaan, sill&auml; pieninkin
+  &auml;&auml;ni pyyhk&auml;isi kuin tuulisp&auml;&auml;
+  t&auml;m&auml;n satumaisen kuvan tipotiehens&auml;. Ja kun kuu
+  nousi taivaalle ja levitti hopearihmaiset verkkonsa virran
+  pinnalle&mdash;kun lepp&auml;pensaat katselivat kuvaansa
+  vedess&auml; ik&auml;&auml;nkuin hunnutetut prinsessat, ja
+  iloiset piikatyt&ouml;t lauloivat surullisia laulujaan
+  ylemp&auml;n&auml; valkaisupaikalla, silloin ei ollut
+  mit&auml;&auml;n suloisempaa maailmassa kuin hautautua
+  lehdist&ouml;&ouml;n ja karkeloivain kuuns&auml;teiden
+  ymp&auml;r&ouml;im&auml;n&auml; unelmoida aina aamunkoittoon.</p>
+
+  <p>H&auml;n p&auml;&auml;sti k&auml;tens&auml; vaipumaan
+  kasvoiltaan ja tuijotti h&auml;mmentynein katsein
+  ymp&auml;rilleen. Kuutamo uinaili vaaleilla kentill&auml;,
+  ainoastaan puut, joiden alla h&auml;n istui, kurottelivat
+  synkki&auml; ja uhkaavia varjojaan t&auml;m&auml;n
+  hymyilev&auml;n rauhan kuvan kehykseen. Valittava huuto, kuin
+  lapsen itku, kuului et&auml;&auml;lt&auml;. J&auml;niksen
+  poikanen, joka varmaankin oli eksynyt pellonvakoon, huusi
+  n&auml;liss&auml;&auml;n emoaan, aavistamatta, ett&auml;
+  parunnallaan antoi merkin murhaajilleen.</p>
+
+  <p>Elukka paran h&auml;t&auml; v&auml;risytti h&auml;nt&auml;.
+  H&auml;n nousi ja jatkoi taivallustaan synkk&auml;&auml;
+  p&auml;&auml;m&auml;&auml;r&auml;&auml;ns&auml; kohden.
+  H&auml;nen muistelmansakin jatkoivat vaellustaan.</p>
+
+  <p>Koitti aika, jolloin vanha kirkkoherra G&ouml;tz otti
+  h&auml;net kouluun ja valkoinen talo p&auml;hkin&auml;puiden
+  keskell&auml; tuli h&auml;nen toiseksi kodikseen. Kuljeskeleminen
+  oli nyt lopussa, sill&auml; t&auml;m&auml; harmaa
+  tuittup&auml;&auml; piti ankarassa kurissa oppilaitaan.</p>
+
+  <p>Heit&auml; oli kymmenen tai kaksitoista, kauppiasten ja
+  hyvinvoipain k&auml;sity&ouml;l&auml;isten lapsia, sekaisin
+  poikia ja tytt&ouml;j&auml;.&mdash;Talonpoikain lasten kanssa ei
+  h&auml;n luonnollisesti joutunut yksiin.&mdash;N&auml;m&auml;
+  kasvoivat omia aikojaan kuten vasikat, sill&auml; paroonin heille
+  asettama opettaja, entinen kamreeri, joka juoppouden takia oli
+  tullut virkaheitoksi, vetelehti koulutuntiensa ajat
+  kapakoissa.</p>
+
+  <p>H&auml;nen toveriensa parvesta pisti ennen muita esiin Felix
+  Merckel, ravintolan is&auml;nn&auml;n poika alhaalta
+  kyl&auml;st&auml;, oikein aika poika, joka jo kymmenvuotiaana
+  k&auml;veli pitk&auml;vartisissa saappaissa ja sai ampua
+  maaliin&mdash;ja joka nyrkkiens&auml; voimalla piti koko koulun
+  kurissa. Boleslaviinkin, joka oli kaksi vuotta nuorempi
+  h&auml;nt&auml; ja jonka hiljaiseen luonteeseen toisen leve&auml;
+  rehenteleminen vaikutti valtavasti, ulottui h&auml;nen mahtinsa,
+  sik&auml;li kuin t&auml;m&auml;n salli kartanonherran pojan
+  itsetietoisuus ja se arka kunnioitus, jota he kaikki, itse
+  Felixkin, h&auml;nt&auml; kohtaan tunsivat.</p>
+
+  <p>Felix tuli h&auml;nen opettajakseen kaikissa niiss&auml;
+  taidoissa, jotka poikamainen ritarillisuus itselleen omistaa.
+  H&auml;n opetti h&auml;net uimaan, soutamaan,
+  pyydyst&auml;m&auml;&auml;n lintuja, laittamaan ilotulituksia,
+  ampumaan kaniineja, jopa ilmaisi h&auml;nelle senkin, miten
+  iltaisin ja kirkonaikaan k&ouml;yhien talonpoikain puutarhoja
+  ry&ouml;stettiin. Ja vaikkakin hedelm&auml;t, joita h&auml;n
+  milloin tahansa sai poimia omasta puutarhasta, olivat tuhat
+  kertaa makeampia ja mehukkaampia kuin puulle maistuvat
+  omenanpahaiset, joita h&auml;n salaisilla retkill&auml;&auml;n
+  niskansa taittamisen uhalla sai saaliikseen, ei h&auml;n
+  kuitenkaan voinut n&auml;ist&auml; rosvoretkist&auml; luopua.
+  J&auml;lkeenp&auml;in tunsi h&auml;n tosin kiduttavaa
+  h&auml;pe&auml;ntunnetta ja tavallisesti vei seuraavana
+  p&auml;iv&auml;n&auml; talonv&auml;elle satakertaisesti takaisin,
+  mit&auml; heilt&auml; illalla oli
+  ry&ouml;stetty.&mdash;Siit&auml; huolimatta kohtasi h&auml;n
+  synkki&auml; kasvoja ja pahansuopia hymyj&auml;, sill&auml;
+  is&auml;n nyrkki lep&auml;si raskaana k&ouml;yh&auml;n v&auml;en
+  niskoilla, jonka viel&auml; silloin t&auml;ytyi tehd&auml;
+  p&auml;iv&auml;t&ouml;it&auml; kartanoon... Mik&auml; oli
+  luonnollisempaa kuin ett&auml; viha, jonka is&auml; oli
+  kylv&auml;nyt, kasvoi pojalle vastaisuudessa runsaan
+  sadon?...</p>
+
+  <p>Toisten toverien, eritt&auml;inkin tytt&ouml;jen, kuvat olivat
+  h&auml;nen muistossaan h&auml;ipyneet sumuun.</p>
+
+  <p>Paitsi tietysti yht&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;nen kuvansa kimmelsi vienolla t&auml;hdenloisteella
+  syd&auml;mensurun varjosta, surun, joka v&auml;hitellen oli koko
+  h&auml;nen olemuksensa kietonut mustiin k&auml;&auml;rinliinoihin
+  ja jota ei itse pyh&auml;, sovittava sotakaan ollut voinut
+  haihduttaa. H&auml;nen kuvansa oli seurannut h&auml;nt&auml;
+  taistelujen tuoksinaan eik&auml; j&auml;tt&auml;nyt
+  h&auml;nt&auml;, kun h&auml;n maatessaan vaikeasti haavotettuna
+  luuli verkalleen vajoavansa kuoleman varjojen maahan.
+  T&auml;m&auml;n tyt&ouml;n ik&auml;v&ouml;imiseen sulautui
+  h&auml;nen voimaton onnenkaipuunsa, josta h&auml;n ei
+  viel&auml;k&auml;&auml;n ollut voinut vapautua.
+  Ik&auml;&auml;nkuin eiv&auml;t is&auml;n pahat teot olisi
+  h&auml;nelt&auml; auttamattomasti tuhonneet tiet&auml;
+  onneen.</p>
+
+  <p>H&auml;n ei tiennyt itsek&auml;&auml;n, kuinka t&auml;m&auml;
+  lempi oli h&auml;nen rinnassaan kasvanut niin suureksi, ett&auml;
+  se lopulta t&auml;ytti heijastuksellaan koko maailman.</p>
+
+  <p>Vaalea, kylm&auml; papintytt&ouml;nen, joka ei uskaltanut
+  astua ojan ylitse, vaikka se olisi ollut kuinkakin kuiva, joka
+  aina n&auml;ytti niin hirvitt&auml;v&auml;n puhtaalta ja joka
+  piilosilla ollessaan ei koskaan sallinut tarttua vaatteidensa
+  liepeihin, &raquo;koska ne voisivat revet&auml;&raquo;, kuten
+  h&auml;n arveli, oli h&auml;nelle lapsena oikeastaan
+  j&auml;&auml;nyt aivan vieraaksi. Monta kertaa, kun he olivat
+  kahden kesken ja Helena n&auml;ytteli h&auml;nelle nukkekamarinsa
+  salaisuuksia, niiss&auml; yksin pyyhelappusetkin olivat
+  p&auml;&auml;rm&auml;tyt ja nimikirjaimilla varustetut, tuntui
+  ik&auml;&auml;nkuin heid&auml;n syd&auml;mens&auml;
+  l&auml;hestyisiv&auml;t toisiaan. Mutta useimmittain
+  k&auml;ytt&auml;ytyi h&auml;n rajussa iloisuudessaan niin
+  taitamattoman k&ouml;mpel&ouml;sti, ett&auml; tyt&ouml;n
+  lempe&auml;t nuhteet pian muistuttivat h&auml;nen menneen niiden
+  rajojen ylitse, jotka h&auml;nen yst&auml;vyytens&auml;
+  h&auml;nelle asettivat.</p>
+
+  <p>Silloin h&auml;n tavallisesti pakeni sielt&auml;
+  loukkautuneena ja h&auml;peiss&auml;&auml;n ja pysytteli
+  loitommalla, kunnes muutamien p&auml;ivien kuluttua tyt&ouml;n
+  lempe&auml;, anteeksi antava hymy kutsui h&auml;net j&auml;lleen
+  h&auml;nen rinnalleen.&mdash;H&auml;n ei viivytellyt, sill&auml;
+  tyt&ouml;n olennossa oli jotakin valoisaa ylevyytt&auml;, joka
+  h&auml;net yh&auml; uudestaan veti h&auml;nen
+  tenhopiiriins&auml;.</p>
+
+  <p>Felixille oli t&auml;m&auml; uskollisuus kauhistus. H&auml;n
+  nimitti Helenaa Koruliisaksi ja h&auml;rn&auml;ili
+  h&auml;nt&auml;, miss&auml; vain voi. Tyt&ouml;ll&auml;
+  puolestaan oli verraton tapa nyrpistetyin nenin katsoa
+  h&auml;neen muka yli olkansa, vaikka toinen olikin
+  p&auml;&auml;t&auml; pitempi, ja ainoastaan silloin, kun toinen
+  oli kovin ilke&auml;, meni h&auml;n itkusilmin is&auml;lleen
+  valittamaan.</p>
+
+  <p>Kaksitoistavuotiaana j&auml;tti Boleslav kotiseutunsa, kun
+  h&auml;nen &auml;itins&auml; sukulaiset, jotka kuuluivat vanhaan
+  preussilaiseen aateliin, olivat tarjoutuneet h&auml;nen
+  kasvatustaan valvomaan. Is&auml; kai oli iloinen
+  h&auml;nest&auml; p&auml;&auml;stess&auml;&auml;n, sill&auml;
+  h&auml;nen elintapansa puolisonsa kuoltua eiv&auml;t juuri olleet
+  omiaan lapsen viisaiden, kysyv&auml;in silmien katseltaviksi.
+  Matkoiltaan p&auml;&auml;kaupunkiin toi h&auml;n aina mukanaan
+  vieraita naikkosia linnaansa, ja moni kotoisella
+  maaper&auml;ll&auml; kasvanut, puoleksi puhjennut kukannuppu
+  joutui h&auml;nen himojensa uhriksi. Ei niin, ett&auml; h&auml;n
+  olisi t&auml;t&auml; h&auml;pe&auml;m&auml;tt&ouml;m&auml;sti ja
+  julkisesti harjottanut rikoksellisena ammattina, h&auml;n vain ei
+  tahtonut tiet&auml;&auml; mist&auml;&auml;n rajotuksista. Ja
+  olihan se, mit&auml; h&auml;n teki, suorastaan h&auml;nen
+  oikeutensa kartanon herrana, oikeus, jonka perint&ouml;tapa oli
+  h&auml;nelle vahvistanut ja jonka k&auml;ytt&ouml;&auml; ei
+  oikeastaan kukaan kummastellut&mdash;jollei ehk&auml; poika, joka
+  verrattain usein joutui lemmenkohtausten ja kyynelsilmin tehtyjen
+  syyt&ouml;sten todistajaksi.</p>
+
+  <p>Muutenkin tapahtui linnassa monenlaista, joka ei ollut omiaan
+  h&auml;nen silmiens&auml; n&auml;ht&auml;v&auml;ksi. Oli juuri
+  k&auml;siss&auml; aika, jolloin suuren Napoleonin sotahuuto
+  havahdutti kukistetun ja revityn puolalaisen kansallisuuden
+  kuolinkamppailustaan.&mdash;Uudestaan eloon her&auml;nneen
+  ruumiin salaiset liikkeet huomattiin kaikkialla, miss&auml;
+  puolankielen suhu&auml;&auml;net kajahtelivat, ja
+  n&auml;yttiv&auml;t levi&auml;v&auml;n It&auml;-Preussin
+  puhtaasti saksalaisille seuduillekin.</p>
+
+  <p>Schrandenin linnaan saapui tuontuostakin
+  salaper&auml;isi&auml; vieraita, solakoita, notkeavartaloisia
+  miehi&auml;, joilla oli ter&auml;v&auml;piirteiset, kuopikkaat
+  kasvot. Pieniss&auml; rattaissa he kiireisesti ajoivat kyl&auml;n
+  halki ja y&ouml;n h&auml;myss&auml; ja sumussa j&auml;lleen
+  katosivat.</p>
+
+  <p>Posti toi tuhkatihe&auml;&auml;n sinetill&auml; ja
+  ven&auml;l&auml;isill&auml; leimoilla varustettuja kirjeit&auml;,
+  ja is&auml;n ty&ouml;huone oli usein viikkom&auml;&auml;rin
+  suljettuna, niin ettei kukaan p&auml;&auml;ssyt sis&auml;&auml;n.
+  H&auml;n itse oli k&auml;ynyt synk&auml;ksi ja vaiteliaaksi,
+  kulki kuin unessak&auml;vij&auml;, ja ruoskanj&auml;ljet
+  h&auml;nen renkiens&auml; seljiss&auml; alkoivat parantua
+  ihonv&auml;risiksi.</p>
+
+  <p>T&auml;h&auml;n aikaan siis tapahtui, ett&auml; Boleslav
+  muutti sukulaistensa luo K&ouml;nigsbergiin. Seurasivat tyynet
+  huolellisesti valvotun kehityksen ja kypsymisen vuodet.
+  Kanslerivainajan leski oli h&auml;nelle &auml;idin sijaisena,
+  ylh&auml;isimm&auml;t kodit olivat h&auml;nelle avoinna.</p>
+
+  <p>Kotiseudun muistot ja mielikuvat alkoivat vaaleta. Is&auml;n
+  satunnaiset k&auml;ynnit h&auml;nen luonaan osottivat vain
+  h&auml;nelle, miten vieraat he olivat toisilleen.</p>
+
+  <p>Tuli sitten hirmuinen talvi, jolloin sodan raivotar
+  h&auml;vitti vanhoja preussil&auml;isi&auml; maakuntia ja
+  Napoleonin joukkojen voittokulun humu kuului Weikselin ja Memelin
+  v&auml;limaille.</p>
+
+  <p>K&ouml;nigsbergin kurjien vallien takana oli joukko paenneita
+  maakunnan asukkaita etsinyt suojaa. Jokainen talo oli
+  t&auml;p&ouml;t&auml;ynn&auml; ihmisi&auml;, ja kaduilla
+  loimusivat taivasalle majotettujen sotilaiden nuotiot.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml;n sotatemmellyksen, rumpujen p&auml;rrytyksen ja
+  valitushuutojen keskell&auml; oli Boleslavin suotu uneksia
+  ensim&auml;iset lemmenunelmansa.</p>
+
+  <p>H&auml;n oli &auml;sken t&auml;ytt&auml;nyt kuusitoista
+  vuottaan, ja mit&auml; lupaavin viiksienalku
+  h&auml;&auml;m&ouml;tti jo kuin hiilell&auml; maalattuna
+  h&auml;nen yl&auml;huulessaan. H&auml;n osasi ulkoa Horatiuksen
+  oodit Chloelle ja Lydialle, eik&auml; h&auml;nelle ollut
+  en&auml;&auml; mik&auml;&auml;n salaisuus, mit&auml;
+  &auml;skett&auml;in kuollut Friedrich Schiller oli tuntenut
+  Lauraa kohtaan.</p>
+
+  <p>Palatessaan er&auml;&auml;n&auml; tammikuun iltana kymnaasista
+  ja kulkiessaan poikki linnakent&auml;n, jossa vilisi sekaisin
+  ven&auml;l&auml;isi&auml; ja preussilaisia sotilaita, n&auml;ki
+  h&auml;n yht&auml;kki&auml; kaksi suurta sinist&auml;
+  silm&auml;&auml;, jotka kysyvin&auml; ja
+  yst&auml;v&auml;llisin&auml; t&auml;hystiv&auml;t
+  h&auml;nt&auml;. H&auml;n tunsi punastuvansa, ja kun h&auml;n
+  rohkeni katsella ymp&auml;rilleen, olivat silm&auml;t kadonneet.
+  Seuraavana iltana tapahtui samoin&mdash;kolmannella kerralla
+  rohkeni h&auml;n pit&auml;&auml; hieman paremmin varansa ja
+  n&auml;ki silloin, ett&auml; noihin silmiin kuuluivat
+  siev&auml;t, vaaleat kasvot, hieno nen&auml; ja pari kalpeita,
+  siromuotoisia huulia, jotka hymyiliv&auml;t suloisesti ja
+  kehottavasti h&auml;nt&auml; kohden. N&auml;m&auml; kasvot
+  muistuttivat h&auml;nelle tuomiokirkon alttarikuvaa, joka esitti
+  neitsyt Maariaa kauniissa puutarhassa soreain liljojen ja
+  lyhytvartisten punaruusujen keskell&auml;.&mdash;Jotakin
+  toistakin muistuttivat h&auml;nelle n&auml;m&auml; kasvot.
+  H&auml;n ei vain tiennyt ket&auml;.</p>
+
+  <p>Ja h&auml;nen t&auml;t&auml; parhaallaan
+  miettiess&auml;&auml;n levisi hehkuva ruusunpuna nuoren
+  tyt&ouml;n somille kasvoille ja sirot huulet kuiskuttivat:
+  &raquo;Boleslav&mdash;oletko se sin&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Nyt ei ollut en&auml;&auml;
+  ep&auml;ilemist&auml;k&auml;&auml;n, ja riemuiten h&auml;n
+  huudahti: &raquo;Helena&mdash;Helena&mdash;sin&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Jollei tytt&ouml; olisi h&auml;nt&auml; siivosti
+  ty&ouml;nt&auml;nyt luotaan, olisi h&auml;n temmannut h&auml;net
+  syliins&auml; avoimella linnakent&auml;ll&auml;, kikattavain
+  tytt&ouml;jen ja r&auml;yh&auml;&auml;v&auml;in sotamiesten
+  keskell&auml;. Ja heid&auml;n poikettuaan rinnatusten
+  k&auml;velem&auml;&auml;n hiljaisia syrj&auml;katuja kertoi
+  tytt&ouml;, ett&auml; h&auml;nen is&auml;ns&auml; oli vihollisen
+  l&auml;hestyess&auml; l&auml;hett&auml;nyt h&auml;net t&auml;nne,
+  jottei h&auml;nelle teht&auml;isi mit&auml;&auml;n pahaa, ja
+  ett&auml; h&auml;n asui er&auml;&auml;n vanhan t&auml;din luona,
+  joka oli ostanut itselleen paikan naimattomain
+  papintytt&auml;rien turvakodissa ja vietti hyvi&auml;
+  p&auml;ivi&auml;. H&auml;n ty&ouml;skenteli ahkerasti ottaen
+  ranskan ja musiikin tunteja, sill&auml; h&auml;n tahtoi
+  viel&auml; kerran auttaa is&auml;&auml;ns&auml; t&auml;m&auml;n
+  opettaja-virassa, koskei h&auml;n kai kuitenkaan miest&auml;
+  saisi ik&auml;n&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml;n kaiken tytt&ouml; kertoi vienon
+  lempe&auml;&auml;n pikkuviisaan tapaan, joka Boleslavissa
+  her&auml;tti suurta kunnioitusta, ja katseli puhuessaan
+  rauhallisesti, tyytyv&auml;isesti hymyillen h&auml;nt&auml;
+  syrj&auml;st&auml;p&auml;in.&mdash;H&auml;nen
+  is&auml;st&auml;&auml;n ei tytt&ouml; tiennyt kertoa
+  mit&auml;&auml;n,&mdash;viime n&auml;kem&auml;ll&auml; oli ukko
+  n&auml;ytt&auml;nyt hyvin kiukkuiselta. Kotoaankaan ei h&auml;n
+  pitkiin aikoihin ollut saanut mit&auml;&auml;n tietoja,
+  sill&auml; ranskalaiset olivat pesiintyneet sinne, ja tiedot
+  eiv&auml;t p&auml;&auml;sseet tulemaan. Mutta Felix Merckel oli
+  t&auml;&auml;ll&auml;, ja h&auml;net oli h&auml;n
+  &auml;skett&auml;in kohdannut; h&auml;n oli opissa
+  viljakauppiaalla ja esiintyi kuin suuri herra konsanaan.
+  H&auml;nelle ei varmaankaan lopulta kunnian kukko laula, tuumi
+  tytt&ouml;, kun h&auml;n jo oppilaana ollessaan poltteli
+  paperosseja ja k&auml;ytti turkkilaisia kaulaliinoja.</p>
+
+  <p>Lopuksi antoi tytt&ouml; h&auml;nelle luvan ensi perjantaina
+  tulla tapaamaan h&auml;nt&auml; t&auml;din luo, sill&auml;
+  ainoastaan perjantaisin p&auml;&auml;stettiin vieraita
+  laitokseen.&mdash;</p>
+
+  <p>Tyt&ouml;n poistuessa sipsuttavin askelin, hiljalleen
+  keinuttaen solakkaa vy&ouml;t&auml;r&ouml;&auml;&auml;n, tuntui
+  h&auml;nest&auml;, kuin olisi alttaritaulun neitsyt Maaria tullut
+  h&auml;nt&auml; ilahduttamaan ihanalla ilmestyksell&auml;&auml;n
+  ja palaisi nyt j&auml;lleen liljojensa ja punaruusujensa luo.</p>
+
+  <p>Seuraavana perjantaina soitti h&auml;n neitsytkodin
+  kelloa.&mdash;Tosin h&auml;n ei tavannut tytt&ouml;&auml;
+  liljojen ja punaruusujen keskell&auml;, vaan verenpisarain ja
+  kurjenpolvien, joiden himme&auml;t, tomuiset lehdet
+  kehystiv&auml;t h&auml;nt&auml; varsin
+  vieh&auml;tt&auml;v&auml;sti. Talvi-illan rusotus hohti
+  j&auml;&auml;tyneest&auml; ikkunasta sis&auml;&auml;n ja levitti
+  ruusuharsonsa h&auml;nen kasvoilleen. Tai kenties
+  j&auml;lleenn&auml;kemisen ilo sai h&auml;net
+  punastumaan.&mdash;T&auml;ti, hampaaton, homehtunut vanhapiika,
+  jolla oli kauneuspilkkuja kasvoissaan ja puuteroidut
+  hiussyker&ouml;t, oli kuin ilmeinen kohteliaisuus itse, tarjosi
+  ylh&auml;iselle vieraalle suklaatia kauniista englantilaisesta
+  porsliinikupista juotavaksi ja katosi sitten, ik&auml;&auml;nkuin
+  maa olisi h&auml;net nielaissut.</p>
+
+  <p>Oi, mik&auml; suloisten, auringonpaisteisten
+  perjantai-p&auml;ivien sarja silloin alkoikaan!&mdash;Sotilaat
+  meniv&auml;t taisteluun ja palasivat j&auml;lleen&mdash;h&auml;n
+  ei n&auml;hnyt heit&auml;. Eylausta vy&ouml;ryi ukkosen
+  jyrin&auml; yli kaupungin&mdash;h&auml;n ei kuullut sit&auml;.
+  Monta kertaa taivaalle katsellessaan tuntui h&auml;nest&auml;,
+  kuin olisi h&auml;n ollut syv&auml;ll&auml;, syv&auml;ll&auml;
+  siniaaltojen alla ja se maailma, jossa h&auml;n ennen oli
+  el&auml;nyt, alkaisi vasta sinisen taivaanlaen tuolla puolen.</p>
+
+  <p>Ett&auml; h&auml;n kuitenkin viel&auml; oleskeli keskell&auml;
+  samaista maailmaa, selvisi h&auml;nelle er&auml;&auml;n&auml;
+  sunnuntai-iltap&auml;iv&auml;n&auml;. H&auml;n istui uneksien
+  kirjojensa &auml;&auml;ress&auml;, hiljaisessa
+  ullakkokamarissaan, kun ovi yht&auml;kki&auml; temmattiin auki ja
+  sis&auml;&auml;n sy&ouml;ks&auml;hti p&ouml;yhke&auml;sti meluten
+  nuori huimap&auml;&auml;, jota h&auml;n ei tuntenut.</p>
+
+  <p>&raquo;El&auml;k&ouml;&ouml;n, poikaseni!&raquo; huusi
+  h&auml;n, ojentaen k&auml;sivartensa h&auml;nt&auml; kohden.
+  &raquo;Vuosikauden olen sinua etsinyt kuin kultaseni rintaneulaa
+  enk&auml; l&ouml;yt&auml;nyt mist&auml;&auml;n. Vasta tuo
+  hurskas, vaalea lapsi, Helena, opasti minut oikealla
+  tielle.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n oli todellakin huima Felix, ja turkkilainen
+  kaulaliina, josta lemmitty oli puhunut, liehui komeasti
+  h&auml;nen molemmille olkap&auml;illeen.</p>
+
+  <p>Boleslav puolestaan vastasi tervehdykseen syd&auml;mellisemmin
+  kuin olisi muutamia viikkoja takaperin itsek&auml;&auml;n
+  pit&auml;nyt mahdollisena. Sen j&auml;lkeen kuin Helena oli
+  j&auml;lleen tehnyt h&auml;nelle vanhan kotiseutunsa rakkaaksi ja
+  kodikkaaksi, oli entinen yst&auml;v&auml;kin tullut h&auml;nen
+  syd&auml;nt&auml;ns&auml; l&auml;hemm&auml;ksi.</p>
+
+  <p>Kursailematta h&auml;n heitt&auml;ytyi leposohvalle, ja
+  venyess&auml;&auml;n sohvan nahkap&auml;&auml;llyksell&auml;
+  katseli h&auml;n ihmetellen kodikasta huonetta, joka
+  h&auml;nest&auml; arvatenkin n&auml;ytti
+  &auml;&auml;rim&auml;isen ylellisyyden eduskuvalta.</p>
+
+  <p>&raquo;Asuthan t&auml;&auml;ll&auml; kuten lumottu prinssi
+  paratiisissa&raquo;, huusi h&auml;n. &raquo;Kelpaahan sit&auml;,
+  kun on syntynyt aatelispoikana, jota vastoin
+  meik&auml;l&auml;inen&mdash;&auml;h, palttua&mdash;!&raquo;</p>
+
+  <p>Ja h&auml;n sylke&auml; pirskautti etuhampaidensa
+  v&auml;litse, kuten varmaankin oli oppinut merimiehilt&auml;
+  satamassa.</p>
+
+  <p>Siit&auml; l&auml;htien tuli h&auml;n tuhkatihe&auml;&auml;n
+  Boleslavin hiljaiseen majaan, s&ouml;i suuhunsa ne makupalat,
+  jotka t&auml;ti oli l&auml;hett&auml;nyt, lainaili
+  h&auml;nelt&auml; rahaa ja kirjoja ja perehdytti h&auml;net
+  kaikkiin satamakaupungin salaisuuksiin.&mdash;Lyhyesti, h&auml;n
+  esiintyi kuten kaikki 15-19 vuotiaat &raquo;kokeneet
+  maailmanmiehet&raquo;, jotka usein saavat hiljaisemmat ja
+  syvemm&auml;t luonteet vaikutusvaltaansa.</p>
+
+  <p>Monesti oli Boleslav uskomaisillaan h&auml;nelle
+  syd&auml;mens&auml; salaisuuden, mutta ratkaisevana hetken&auml;
+  ei h&auml;n koskaan l&ouml;yt&auml;nyt sopivia sanoja, ja
+  niinp&auml; asia j&auml;i silleen, kunnes Felix muutamana
+  kauniina p&auml;iv&auml;n&auml; yll&auml;tti h&auml;net
+  sanomalla: &raquo;Jollet luule minun n&auml;kev&auml;n, kuinka
+  olet korviasi my&ouml;ten pihkaantunut sirke&auml;ksi pestyyn,
+  sive&auml;&auml;n neitsyeemme, niin erehdyt pahasti.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav, jonka veri harmista ja kainoudesta
+  sy&ouml;ks&auml;hti kasvoihin, kielsi h&auml;nt&auml; puhumasta
+  ainoaakaan ylenkatseellista sanaa Helenasta.&mdash;Felix irvisti
+  tosin kujeellisesti, mutta j&auml;tti sent&auml;&auml;n
+  t&auml;stedes silleen yst&auml;v&auml;ns&auml; lemmityn
+  pilkkaamisen.&mdash;H&auml;n oli nykyisin aikeissa ruveta
+  midshipmanniksi englantilaisten palvelukseen &raquo;kostaakseen
+  tyranneille sorretun is&auml;nmaan puolesta&raquo;, kuten
+  h&auml;n sanoi, ja Boleslav katsoi h&auml;neen nyttemmin
+  kaksinkertaisella kunnioituksella.</p>
+
+  <p>Koitti sitten p&auml;iv&auml;, jona yst&auml;v&auml; ilman
+  k&auml;denly&ouml;nti&auml;, ilman tervehdyst&auml; kulki
+  h&auml;nen ohitsensa; ainoastaan halveksiva olkap&auml;iden
+  kohotus ilmaisi h&auml;nelle, ett&auml; h&auml;net oli
+  n&auml;hty.&mdash;&Auml;llistyneen&auml; Boleslav tuijotti
+  poisrient&auml;v&auml;n j&auml;lkeen, joka ei n&auml;ytt&auml;nyt
+  kyllin ripe&auml;sti voivan loitota h&auml;nen
+  l&auml;heisyydest&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Mit&auml; oli tapahtunut?</p>
+
+  <p>Seuraavana iltana h&auml;n kyynelsilmin kirjotti kirjeen,
+  jossa vaati selityst&auml; ja tili&auml;.</p>
+
+  <p>Ennenkuin vastaus ehti saapua, tuli l&auml;hetti mukanaan
+  paketti kirjoja, jotka yst&auml;v&auml; oli h&auml;nelt&auml;
+  lainannut ynn&auml; kirje, joka kuului
+  seuraavasti:</p><span style=
+  "margin-left: 1em;">Korkeasukuinen</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.5em;">Herra Boleslav von
+  Schranden</span><br>
+  <span style=
+  "margin-left: 17.5em;">t&auml;&auml;ll&auml;.</span><br>
+
+  <p>T&auml;ten saan Teille, Teid&auml;n Korkeasukuisuutenne,
+  alamaisimmasti ilmottaa, ett&auml; Schrandenissa sattuneiden
+  tapausten j&auml;lkeen tuntuu minusta arvolleni sopimattomalta
+  jatkaa seurustelua, joka antaa is&auml;nmaallisille tunteilleni
+  korvapuustin. Samalla pyyd&auml;n n&ouml;yrimm&auml;sti palauttaa
+  lainaamani kirjat. Rahat seuraavat niin pian kuin
+  n&auml;lk&auml;&auml; n&auml;kem&auml;ll&auml; olen ehtinyt ne
+  hankkia.&mdash;Kirjeen tuoja on saapa viisi
+  hopeagroschenia.</p><span style=
+  "margin-left: 4.5em;">Alamaisimmasti</span><br>
+  <span style="margin-left: 1em;">Teid&auml;n
+  Korkeasukuisuutenne</span><br>
+  <span style="margin-left: 4em;">n&ouml;yrin palvelija</span><br>
+  <span style="margin-left: 4.5em;">Felix Merckel.</span><br>
+
+  <p>Boleslavista tuntui aivankuin olisi saanut nyrkin-iskun
+  takaap&auml;in. H&auml;net valtasi niin syv&auml;
+  h&auml;pe&auml;n tunne, ettei h&auml;n moniin p&auml;iviin
+  uskaltanut katsoa ket&auml;&auml;n ihmist&auml; kasvoihin.
+  Vihdoin rohkaisi h&auml;n mielens&auml; ja p&auml;&auml;tti
+  ilmaista surunsa Helenalle. T&auml;m&auml; voisi parhaiten
+  hankkia tietoja, jotka h&auml;net vapauttaisivat
+  ep&auml;tietoisuudestaan.</p>
+
+  <p>Huolimatta Helenan kiellosta, ettei h&auml;nt&auml; saanut
+  kadulla puhutella&mdash;tytt&ouml; piti sellaisen
+  l&auml;hentelemisen sopimatonna, koska he voivat tavata toisiaan
+  kotonakin&mdash;odotti h&auml;n h&auml;nt&auml; ja tavattuaan
+  n&auml;ytti h&auml;nelle kirjeen. Tytt&ouml; lohdutti
+  h&auml;nt&auml; lempe&auml;ll&auml; hymyll&auml;&auml;n, mutta
+  oli itsekin neuvoton. Kirje, jonka h&auml;n edellisell&auml;
+  viikolla oli saanut is&auml;lt&auml;&auml;n, ei tiennyt kertoa
+  mist&auml;&auml;n muusta kuin onnettomasta taistelusta
+  mets&auml;ss&auml; Schrandenin takalistolla, jossa preussilaiset
+  sotilaat olivat joutuneet surkeasti l&ouml;ylytetyiksi.
+  T&auml;m&auml; oli muuten jo ollut sanomalehdiss&auml;kin.</p>
+
+  <p>Er&auml;&auml;ll&auml; keinoin tosin saattoi
+  p&auml;&auml;st&auml; totuuden perille. Helenan tarvitsi vain
+  kulkea pitkin virran rantaa, miss&auml; suurten
+  v&auml;litysliikkeiden oppilailla oli tapana viett&auml;&auml;
+  vapaa-aikojaan, kun enimm&auml;t liikkeet nyt olivat
+  keskeytt&auml;neet toimintansa. H&auml;n ei tehnyt sit&auml;
+  mielell&auml;&auml;n, mutta teki kuitenkin.&mdash;</p>
+
+  <p>Kuumeisella levottomuudella Boleslav odotti l&auml;himm&auml;n
+  sillan korvalla tietoja, joita tytt&ouml; toisi tullessaan.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;nk&ouml;s sitte oli olevinaan&raquo;, sanoi
+  Helena palattuaan verkalleen ja tulipunaisena
+  retkelt&auml;&auml;n. &raquo;Ja samanlaisia ovat nuo puotipojat
+  kaikkikin. Ik&auml;&auml;nkuin min&auml; etsisin heid&auml;n
+  liehittelyj&auml;&auml;n&raquo;. Ja h&auml;n hymyili ylen
+  h&auml;mill&auml;&auml;n sinisilkkiseen
+  k&auml;sity&ouml;laukkuunsa. &raquo;Mutta voit olla aivan
+  levollinen, Boleslav.&mdash;Se ei merkitse mit&auml;&auml;n sen
+  enemp&auml;&auml;.&mdash;Aiottuaan ruveta midshipmanniksi, on
+  is&auml;nmaallisuus noussut h&auml;nen
+  p&auml;&auml;h&auml;ns&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; minulla on tekemist&auml; h&auml;nen
+  is&auml;nmaallisuutensa kanssa?&raquo; kysyi Boleslav.
+  &raquo;Min&auml; vihaan mokomaa verikoiraa, Napoleonia, yht&auml;
+  paljon kuin h&auml;nkin.&raquo;</p>
+
+  <p>Helena vaikeni ja kietoi ymp&auml;rilleen pient&auml;
+  vaippaansa, jota tuima talvituuli hulmutti h&auml;nen solakan
+  vy&ouml;t&auml;r&ouml;ns&auml; ymp&auml;rill&auml;. &raquo;Minuun
+  saat luottaa&raquo;, jatkoi h&auml;n sitten, &raquo;min&auml; en
+  sinua siit&auml; koskaan tule soimaamaan.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Herran t&auml;hden&mdash;mist&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Ja vihdoin se tuli ilmoille.</p>
+
+  <p>&raquo;Sinun ei pid&auml; sit&auml; panna syd&auml;mellesi,
+  rakas, kallis, Boleslav&mdash;kyl&auml;ss&auml; n&auml;et
+  kerrotaan, ett&auml; is&auml;si on y&ouml;n pimeydess&auml;
+  vienyt Kissanporrasta my&ouml;ten ranskalaiset preussilaisten
+  selk&auml;&auml;n&mdash;n&auml;etk&ouml;s&mdash;ja ruskea Regina,
+  puusep&auml;n tytt&ouml;, tied&auml;th&auml;n, se pieni
+  p&ouml;rr&ouml;p&auml;&auml;, joka k&auml;vi koulua samaan aikaan
+  kuin mekin, h&auml;n kuulemma on sen tunnustanut, sill&auml;
+  h&auml;n se on oikeastaan oppaana ollutkin. Ja nyt sanoo
+  kyl&auml;n v&auml;ki, ett&auml; is&auml;si on is&auml;nmaan
+  kavaltaja, eiv&auml;tk&auml; tahdo en&auml;&auml; tehd&auml;
+  h&auml;nelle ty&ouml;t&auml;, vaan aikovat panna punaisen kukon
+  h&auml;nen katolleen.&raquo;</p>
+
+  <p>Siin&auml; se oli. Ja t&auml;n&auml; hetken&auml; katosi
+  h&auml;nelt&auml; el&auml;m&auml;nhalu ja
+  el&auml;m&auml;nrohkeus, kuten kev&auml;tmyrskyt riuhtovat puista
+  hennot kukat.</p>
+
+  <p>Ohitse&mdash;ohitse menk&auml;&auml; moiset kuvat sanattomaan
+  tuskaan&mdash;kaikotkaa kolkkojen rikosten ja kaiken kalvavan
+  h&auml;pe&auml;n muistot!</p>
+
+  <p>Viipyi kauan, ennenkuin huhu petoksesta tuli
+  K&ouml;nigsbergiss&auml; saakka yleisemmin tunnetuksi. Kului
+  kuukausia, ennenkuin ensim&auml;iset onnettomuuden enteet tulivat
+  n&auml;kyviin. Mutta ne riittiv&auml;tkin h&auml;nen olentonsa
+  perinpohjin muuttamaan. Arkana ja k&ouml;mpel&ouml;n&auml;,
+  harhailevin katsein ja kasvot milloin &auml;kki&auml; punastuen,
+  milloin kalveten, hiipi h&auml;n ymp&auml;ri nurkkia,
+  s&auml;ps&auml;ht&auml;en jokaisesta sanasta, joka odottamatta
+  h&auml;nelle sanottiin. Sitten tulivat p&auml;iv&auml;t, jolloin
+  opettajat alkoivat h&auml;nt&auml; syrj&auml;ytt&auml;&auml; ja
+  toverit karttaa h&auml;nen
+  l&auml;heisyytt&auml;&auml;n&mdash;p&auml;iv&auml;t, jolloin
+  t&auml;ti kielsi h&auml;nelt&auml; tavanmukaiset
+  aamutervehdykset, koskei h&auml;n muka ollut
+  terve&mdash;p&auml;iv&auml;t, jolloin pidettiin perheneuvotteluja
+  suljettujen ovien takana, jolloin palvelijat eiv&auml;t
+  en&auml;&auml; olleet h&auml;nen toivomuksiaan kuulevinaan ja
+  jolloin tuontuostakin joku ohikulkija sylk&auml;isi h&auml;nen
+  ovelleen.</p>
+
+  <p>H&auml;n n&auml;ki sen matelevan luokseen, tuon kylm&auml;n,
+  niljakkaan k&auml;&auml;rmeen, n&auml;ki sen l&auml;henev&auml;n
+  kietoutuakseen h&auml;nen ymp&auml;rilleen,
+  tyrehdytt&auml;&auml;kseen veren h&auml;nen suonissaan. H&auml;n
+  n&auml;ki sen kiemurtelevat renkaat, kuuli s&auml;hin&auml;n,
+  joka l&auml;heni l&auml;henemist&auml;&auml;n&mdash;ja avutonna,
+  puutuneena, kivettyneen&auml; h&auml;n tuijotti siihen,
+  rohkenematta kysy&auml;, huutaa tai edes huoata.</p>
+
+  <p>Helenakin oli h&auml;nelt&auml;
+  mennytt&auml;.&mdash;Tytt&ouml; tosin ei siihen ollut
+  syyp&auml;&auml;, eip&auml; suinkaan. H&auml;n salli kuten
+  ennenkin Boleslavin perjantaisin soittaa neitsytkodin ovikelloa,
+  puhutteli h&auml;nt&auml; yst&auml;v&auml;llisesti, koettipa olla
+  iloinenkin ja viihdytt&auml;&auml; h&auml;nt&auml;
+  lempe&auml;ll&auml; leikinlaskulla. Mutta oliko sitten laita
+  niin, ett&auml; h&auml;n itse oli niin tykk&auml;n&auml;&auml;n
+  muuttunut, ett&auml; n&auml;ki koko muun maailman, jopa
+  lemmittyns&auml;kin ainoastaan h&auml;pe&auml;st&auml; ja
+  tuskasta kudotun harson l&auml;vitse, tai oliko tytt&ouml;
+  siit&auml; p&auml;ivin alkanut soittaa ainoastaan armeliaan
+  s&auml;&auml;lin s&auml;velt&auml;, lyhyesti&mdash;Boleslav tunsi
+  tulevansa yh&auml; raskaammalle mielelle ja rohkeni tuskin
+  en&auml;&auml; katsoa tytt&ouml;&auml; silmiin.&mdash;</p>
+
+  <p>Er&auml;&auml;n&auml; p&auml;iv&auml;n&auml; otti h&auml;net
+  vastaan Helenan sijasta itse vanha neiti. T&auml;m&auml; niiaili
+  ja hymyili kuten aina, nimitti itse&auml;&auml;n h&auml;nen
+  n&ouml;yrimm&auml;ksi palvelijakseen. Mutta se, mit&auml;
+  h&auml;n ilmotti, merkitsi heid&auml;n erottamistaan.
+  Kirkkoherra, neidin rakas veljenpoika, sai h&auml;n sammaltaen
+  ilmoille, ei en&auml;&auml; katsonut sopivaksi
+  tytt&auml;rens&auml; seurustelua korkeasyntyisen junkkarin kanssa
+  ja oli sent&auml;hden m&auml;&auml;r&auml;nnyt, ett&auml;
+  tyt&ouml;n oli l&auml;hteminen K&ouml;nigsbergin kaupungista niin
+  pian kuin suinkin.</p>
+
+  <p>Helena sanoi j&auml;&auml;hyv&auml;iset pieness&auml;
+  sinisell&auml; lakkasinetill&auml; suljetussa
+  kirjeess&auml;.</p><span style="margin-left: 1em;">Rakas, rakas
+  Boleslav!</span><br>
+
+  <p>Is&auml;ni k&auml;skee minun v&auml;ltt&auml;&auml; sinua, ja
+  minun t&auml;ytyy olla h&auml;nelle kuuliainen.
+  J&auml;&auml;&ouml;s hyv&auml;sti. Sin&auml; olet minulle
+  i&auml;ti, i&auml;ti rakas. Sen vannoo sinulle
+  oma</p><span style="margin-left: 1em;">Helenasi.</span><br>
+
+  <p>Kuusi h&auml;t&auml;pikaa kirjotettua rivi&auml; on liian
+  laiha matkaev&auml;s sille, jolla on kaipauksen ja
+  kielt&auml;ymyksen el&auml;m&auml; edess&auml;&auml;n. Mutta
+  voiko h&auml;n enemp&auml;&auml; toivoakaan? Eik&ouml; siin&auml;
+  ollut rakkautta ja uskollisuutta yllinkyllin, ett&auml; Helena
+  lupasi pit&auml;&auml; h&auml;nest&auml; kiinni, kun kaikki,
+  kaikki v&auml;istyiv&auml;t h&auml;nen, h&auml;v&auml;istyn,
+  tielt&auml; syrj&auml;&auml;n?</p>
+
+  <p>T&auml;stedes ajatteli h&auml;n h&auml;nt&auml; kuin
+  kirkastettua, pyh&auml;&auml; olentoa. H&auml;nen kuvansa suli
+  yhteen neitsyt Maarian kuvan kanssa, jonka h&auml;n oli
+  n&auml;hnyt tuomiokirkossa, ja tytt&ouml;&auml; ajatellessaan
+  n&auml;ki h&auml;n t&auml;m&auml;n s&auml;dekeh&auml;n
+  kaunistamana, liljojen ja punaruusujen
+  ymp&auml;r&ouml;im&auml;n&auml;.</p>
+
+  <p>Jollei h&auml;n olisi ollut niin ylen nuori, olisi h&auml;net
+  rahtunen itsekkyytt&auml; ja tarmoa auttanut hervottomista
+  huolistaan, mutta lapsellisessa kunnioituksessaan, jonka h&auml;n
+  yh&auml; viel&auml;kin tunsi lamauttavana itse&auml;&auml;n
+  painavan, ei h&auml;n rohjennut vaatia is&auml;lt&auml;&auml;n
+  edes varmuutta, saatikka sitten tili&auml;.</p>
+
+  <p>Vasta t&auml;m&auml;n &auml;killinen n&auml;ytt&auml;ytyminen
+  her&auml;tti h&auml;net vastarintaan.</p>
+
+  <p>H&auml;n oli nyt seitsentoista vuotias ja olisi muutamien
+  kuukausien kuluttua voinut p&auml;&auml;st&auml; yliopistoon,
+  jollei h&auml;nelle moneen kertaan olisi viittailtu, ett&auml;
+  h&auml;nen poistumisensa oppilaitoksesta oli eritt&auml;in
+  suotavaa. Hyv&auml; t&auml;tikin, joka t&auml;h&auml;n asti oli
+  huolellisesti v&auml;ltt&auml;nyt mainita tuota huhua, jonka
+  painon alla h&auml;n k&auml;rsi sanomattomasti itsekin, oli nyt
+  s&auml;&auml;livin sanoin ottanut puheeksi, kuinka h&auml;nelle
+  olisi parasta loitota.</p>
+
+  <p>Toisissa olosuhteissa olisi h&auml;nen intonsa ja
+  kunnianhimonsa noussut moista ehdotusta vastaan, mutta nyt tunsi
+  h&auml;n ainoastaan sanomatonta katkeruutta, ja halusi paeta
+  h&auml;pe&auml;taakkoineen johonkin, jossa ainoakaan
+  ihmissilm&auml; ei h&auml;nt&auml; n&auml;kisi.</p>
+
+  <p>T&auml;ss&auml; mielentilassa seisoi h&auml;n
+  er&auml;&auml;n&auml; p&auml;iv&auml;n&auml; is&auml;ns&auml;
+  edess&auml;.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml; oli saapunut hankkiakseen apua niskottelevia
+  talonpoikiaan vastaan ja oli tavannut kaikki ovet suljettuina.
+  H&auml;n kuohui raivosta, koko h&auml;nen olentonsa n&auml;ytti
+  hukkuneen ep&auml;toivon uhkaan. N&auml;hdess&auml;&auml;n
+  h&auml;nen lyhyen, tanakan vartalonsa, h&auml;nen
+  h&auml;r&auml;nniskansa, h&auml;nen harmaat,
+  s&auml;ken&ouml;iv&auml;t silm&auml;ns&auml; ja punaiset,
+  p&ouml;h&ouml;ttyneet kasvonsa, valtasi Boleslavin sama pelko,
+  jota h&auml;n oli tuntenut poikavuosinaan. H&auml;n kokosi kaikki
+  voimansa; mutta kovan onnen kysymys ei sittek&auml;&auml;n
+  tahtonut p&auml;&auml;st&auml; h&auml;nen huuliltaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Is&auml;&mdash;onko totta, mit&auml; ihmiset&raquo;...</p>
+
+  <p>Harmaissa silmiss&auml; kiilui hurjan ep&auml;luulon
+  liekki.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;&mdash;mit&auml; ihmiset
+  juttelevat?&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Ett&auml; sin&auml; olet antanut opastaa ranskalaiset
+  Kissanportaan ylitse?&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja ent&auml; jos se olisi totta, keltanokka? Ent&auml;
+  jos olisin jaloin tallatun Puolan kansan puolesta tahtonut kostaa
+  t&auml;lle raukkamaiselle preussilaiselle rosvojoukolle? Nuo
+  typer&auml;t, laiskat orjasielut saisivat vain ansaitun
+  palkkansa, jos suuri Napoleon hirt&auml;tt&auml;isi heid&auml;t
+  kaikki tyyni!&mdash;&Auml;l&auml; tuijota lainkaan, nulkki! Olen
+  tehnyt vain, mit&auml; inhimillinen velvollisuuteni
+  vaati.&mdash;Kahleihin kytketyt ovat minua rukoilleet, ruoskitut
+  ovat minulle huutaneet: pelasta meid&auml;t&mdash;pelasta
+  meid&auml;t!&mdash;Pelastaa en heit&auml; voinut, se j&auml;i
+  suuremman miehen teht&auml;v&auml;ksi, mutta saatoin auttaa
+  h&auml;nt&auml;, tuota, joka kostonenkelin&auml; sy&ouml;ksyy yli
+  turmeltuneen Europan&mdash;saatoin auttaa h&auml;nt&auml;
+  tuhoamaan konnia, miss&auml; ne olivat minun k&auml;siini
+  joutuneet.&raquo;</p>
+
+  <p>N&auml;in, h&auml;n puhui, ja h&auml;nen lyhyt vartalonsa
+  n&auml;ytti kasvavan.&mdash;H&auml;nen silm&auml;ns&auml;
+  salamoivat. Ylti&ouml;p&auml;isyyden hurmahenki, joka niin paljo
+  muistuttaa taivaallista sisartaan, innostuksen
+  henget&auml;rt&auml;, levitti hehkuvan punaisen vaippansa
+  h&auml;nen ylitsens&auml;.</p>
+
+  <p>Kauhistuneena Boleslav vet&auml;ytyi taaksep&auml;in. H&auml;n
+  tunsi syv&auml;sti, ett&auml; h&auml;nen ja t&auml;m&auml;n
+  miehen v&auml;lilt&auml; oli jokainen side katkennut.</p>
+
+  <p>&raquo;Soittakoot vain suutansa&raquo;, jatkoi ukko,
+  &raquo;nyhjik&ouml;&ouml;t vain minut n&auml;hdess&auml;&auml;n
+  kyyn&auml;rp&auml;ill&auml;ns&auml; toisiaan kylkeen, hittojako
+  min&auml; siit&auml; huolin.&mdash;He eiv&auml;t kuitenkaan tohdi
+  k&auml;yd&auml; kimppuuni niin kauan kuin s&auml;tkyttelev&auml;t
+  korsikkalaisen jalopeuran k&auml;p&auml;l&auml;in
+  v&auml;liss&auml;.&mdash;Ja kuka muuten voi sen todistaa? Jollei
+  p&ouml;ll&ouml;p&auml;&auml;t&auml; Reginaa olisi
+  is&auml;ns&auml; pelotellut pahanp&auml;iv&auml;iseksi ja siten
+  saanut h&auml;net l&ouml;rp&ouml;ttelem&auml;&auml;n, otaksuisi
+  jokainen, ett&auml; ter&auml;v&auml;p&auml;inen eversti Latour on
+  yksin&auml;&auml;n l&ouml;yt&auml;nyt tien virran poikki ja
+  mets&auml;n l&auml;vitse. Mutta nyt h&auml;n on
+  niskoillani&mdash;tytt&ouml;riepu. Ja talonpoikia en saa
+  en&auml;&auml; patukallakaan pidetyksi kurissa, niin
+  hell&auml;sti he rakastavat minua siit&auml; pit&auml;en. Jos on
+  totta, mit&auml; lehdet kertovat, ett&auml; kuningas piakkoin
+  p&auml;&auml;st&auml;&auml; t&auml;m&auml;n koiralauman vapaaksi,
+  silloin repiv&auml;t he minut arvelematta.&mdash;Onnittelen sinua
+  perint&ouml;si johdosta, poikaseni.&raquo;</p>
+
+  <p>N&auml;m&auml; olivat viime sanat, jotka h&auml;n kuuli
+  is&auml;lt&auml;&auml;n, sill&auml; keskustelun keskeytti samassa
+  t&auml;ti astuen h&auml;nen ty&ouml;huoneeseensa, miss&auml; he
+  olivat.&mdash;Vanha ylh&auml;inen nainen v&auml;isti paroonin
+  punaista, karkeaa k&auml;tt&auml;, joka h&auml;nelle oli
+  tervehdykseksi ojennettu, kuten v&auml;istet&auml;&auml;n
+  myrkyllist&auml; matelijaa, ja pyysi sitten kammoaan hilliten
+  h&auml;nelt&auml; muutamiksi minuuteiksi kahdenkeskist&auml;
+  keskustelua.</p>
+
+  <p>Mit&auml; t&auml;ss&auml; neuvottelussa p&auml;&auml;tettiin
+  h&auml;nen kohtalostaan, ei h&auml;n saanut kuunaan
+  tiet&auml;&auml;, sill&auml; ennenkuin t&auml;m&auml; lyhyt
+  hetkinen oli lopussa, oli h&auml;nen t&auml;h&auml;nastinen
+  el&auml;m&auml;ns&auml; j&auml;&auml;nyt kauaksi h&auml;nen
+  taakseen ik&auml;&auml;nkuin syd&auml;nt&auml; painava unelma,
+  mutta h&auml;n seisoi kadulla tuumien mist&auml; portista
+  h&auml;n vaeltaisi avaraan maailmaan.</p>
+
+  <p>H&auml;nen seikkailurikas vaelluksensa p&auml;&auml;ttyi
+  pienelle maatilalle er&auml;&auml;ss&auml; Liettuan sopukassa,
+  miss&auml; h&auml;nelle suotiin lepoa ja ty&ouml;t&auml; ja
+  miss&auml; h&auml;nell&auml; oli tilaisuus kehitty&auml; kelpo
+  maanviljelij&auml;ksi.</p>
+
+  <p>Vuodet kuluivat. Ne olivat taukoamatonta taistelua
+  jokap&auml;iv&auml;isest&auml; leiv&auml;st&auml;, taistelua,
+  joka tosin oli t&auml;ynn&auml;&auml;n vastuksia ja puutetta,
+  mutta ei kuitenkaan sis&auml;lt&auml;nyt mit&auml;&auml;n
+  h&auml;pe&auml;&auml; eik&auml; h&auml;nen kunniantuntoaan
+  loukkaavaa. Sill&auml; h&auml;n oli j&auml;tt&auml;nyt
+  nimens&auml;. Jos h&auml;n olisi samalla voinut riisua muistonsa,
+  kuten riisutaan tahrattu puku, olisi h&auml;nen ollut parempi
+  olla.</p>
+
+  <p>Mutta alituiseen laahasi h&auml;n mukanaan tietoisuutta
+  siit&auml; h&auml;pe&auml;st&auml;, joka h&auml;neen oli
+  tarttunut. Is&auml;nmaanrakkaus, joka ennen oli luonnollisen
+  tyynen&auml; uinaillut h&auml;nen syd&auml;mess&auml;&auml;n, oli
+  her&auml;nnyt kirvelev&auml;&auml;n hehkuun ja kasvoi ja kyti ja
+  varttui hirmuhengeksi, joka ruoskaniskuin ajoi h&auml;nt&auml;
+  paikasta paikkaan karkottaen veren h&auml;nen kasvoiltaan ja unen
+  h&auml;nen silmist&auml;&auml;n. Ei paljon puuttunut, ettei
+  h&auml;n pit&auml;nyt itse&auml;&auml;n syyp&auml;&auml;n&auml;
+  Preussin onnettomuuteen.</p>
+
+  <p>Ainoastaan kerran oli h&auml;n koko t&auml;n&auml; aikana
+  saanut tietoja kotiseudultaan. H&auml;n luki
+  K&ouml;nigsbergil&auml;isest&auml; lehdest&auml;, ett&auml;
+  Schrandenin linna, joka talvella 1807 oli tullut niin surullisen
+  kuuluisaksi, oli kaikkine talousrakennuksineen palanut
+  poroksi.</p>
+
+  <p>Silloin oli h&auml;n pannut k&auml;tens&auml; ristiin, ja
+  h&auml;nen huuliltaan oli p&auml;&auml;ssyt sammaltava
+  &auml;&auml;ni, joka kuului melkein luojankiitokselta.</p>
+
+  <p>Sovitusta&mdash;sovitusta mihin hintaan hyv&auml;ns&auml;!</p>
+
+  <p>Mutta viel&auml; ei ollut mit&auml;&auml;n sovitettu,
+  kukistettua is&auml;nmaata tallasi viel&auml; tyranni
+  jaloillaan.</p>
+
+  <p>Mutta nyt hukkui suuri armeija id&auml;n lumihankiin&mdash;ja
+  Preussin kohoaminen seurasi per&auml;st&auml;.</p>
+
+  <p>Nyt h&auml;n oli selvill&auml;! Kuolla, kuolla h&auml;nen
+  t&auml;ytyi, sovittaa omalla verell&auml;&auml;n, mit&auml;
+  is&auml; oli rikkonut.</p>
+
+  <p>Vapaaehtoista j&auml;&auml;k&auml;ri Baumgartia, joka
+  maaliskuun 5 p&auml;iv&auml;n&auml; 1813 ratsasti
+  K&ouml;nigsbergiin, ei kukaan tuntenut nuoreksi vapaaherra
+  Schrandeniksi, joka t&auml;sm&auml;lleen viisi vuotta takaperin
+  oli sielt&auml; l&auml;htenyt omaa h&auml;pe&auml;&auml;ns&auml;
+  pakoon. Ja kuitenkin niiden joukossa, jotka nyt h&auml;nt&auml;
+  riemuiten tervehtiv&auml;t, oli monta, jotka olivat olleet mukana
+  kerran h&auml;nt&auml; karkottamassa... H&auml;n liittyi
+  uljasten talonpoikain parveen, joiden suusta hel&auml;hti
+  kotiseudun murre niin tutunomaisesti h&auml;nt&auml; vastaan.
+  H&auml;n tuli heid&auml;n yst&auml;v&auml;kseen, heid&auml;n
+  johtajakseen&mdash;kunnes er&auml;&auml;t tutut kasvot, jotka
+  taistelun tuoksinassa ilmestyiv&auml;t h&auml;nen rinnalleen,
+  saivat h&auml;net v&auml;istym&auml;&auml;n kuten
+  pahantekij&auml;n.</p>
+
+  <p>Felix Merckel ei olisi voinut olla ilmaisematta tovereilleen,
+  kuka heit&auml; johti taisteluun.</p>
+
+  <p>Mit&auml; sen j&auml;lkeen oli tapahtunut, suli yhteen
+  sekavaksi, veren ja savupilvien t&auml;ytt&auml;m&auml;ksi
+  unelmaksi, josta laukausten ja kuolinvoihkausten keskelt&auml;
+  nousi esiin ainoastaan hirve&auml; kysymys: El&auml;tk&ouml;
+  yh&auml; viel&auml;?</p>
+
+  <p>Ja t&auml;ll&auml; kysymyksell&auml; tervehti h&auml;nt&auml;
+  ensiksi p&auml;iv&auml;nvalo, kun h&auml;n
+  kuukausim&auml;&auml;rin kamppailtuaan el&auml;m&auml;n ja
+  kuoleman vaiheilla j&auml;lleen palasi tajuntaansa.</p>
+
+  <p>H&auml;nt&auml; varten ei ollut ainoatakaan ranskalaista
+  miekkaa terotettu, ainoatakaan ranskalaista kuulaa valettu.
+  H&auml;nelle ei oltu suotu sit&auml; ainoaa sovitusta, joka yksin
+  n&auml;ytti h&auml;nest&auml; riitt&auml;v&auml;lt&auml;.</p>
+
+  <p>Odottiko h&auml;nt&auml; toinen, raskaampi sovitus, kun
+  h&auml;n nyt aamun sarastavassa valossa astui kotiseutunsa
+  synkki&auml; metsi&auml; kohden?</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="IV" id="IV"></a>
+
+  <h2>IV.</h2><br>
+
+  <p>Kello oli kahdeksan tienoilla aamulla, ja aurinko alkoi jo
+  hellitt&auml;&auml; polttavammin, kun Boleslav mets&auml;seudun
+  l&auml;vitse p&auml;&auml;sty&auml;&auml;n n&auml;ki kotiseutunsa
+  edess&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Kymmeneen vuoteen ei h&auml;n ollut astunut jalkaansa sen
+  maaper&auml;lle.</p>
+
+  <p>Ensim&auml;isess&auml; tunteenpuuskassaan kohotti h&auml;n
+  nyrkkins&auml; ja heristi sit&auml; kohden kyl&auml;&auml;,
+  joka&mdash;kuten ihana harhakuva&mdash;lep&auml;si valkoisine
+  lelutaloineen ja viheri&auml;pensaisine puutarhoineen,
+  rauhallisina kiemurtelevine savupatsaineen ja
+  siint&auml;vin&auml; v&auml;lkkyvine kirkontorneineen mit&auml;
+  heleimm&auml;ss&auml; aamutyyneydess&auml;.</p>
+
+  <p>Takalistolta&mdash;mustina, kullankeltaisine
+  reunuksineen&mdash;h&auml;&auml;m&ouml;ttiv&auml;t linnanpuiston
+  mahtavat puuryhm&auml;t kukkulan it&auml;iselt&auml;
+  rinteelt&auml;, mutta itse linna, joka seisoi kukkulan harjalla
+  ja jonka keltaiset, pyramiidimaisesti suippenevat kaksoistornit
+  olivat hallinneet koko laajaa maisemaa&mdash;mihin oli se
+  joutunut?</p>
+
+  <p>Oliko maa auennut ja niellyt tuon j&auml;ttil&auml;isen?</p>
+
+  <p>H&auml;mm&auml;styneen&auml;, kauhistuneena ponnahti h&auml;n
+  ensin takaisin. Ja sitten vasta muisti h&auml;n.
+  &raquo;Tosiaankin&mdash;heh&auml;n ovat sen polttaneet
+  poroksi!&raquo; Eik&ouml; h&auml;n itse ollut kyllin usein
+  katkeralla tyytyv&auml;isyydell&auml; ajatellut hirmutekoa, joka
+  oli tuhonnut h&auml;nen isiens&auml; perinn&ouml;n?</p>
+
+  <p>Mutta nyt, kun h&auml;n ilmiel&auml;v&auml;sti n&auml;ki
+  edess&auml;&auml;n palon j&auml;ljet, kuohutti kolkko, kiehuva
+  viha h&auml;nen mielt&auml;ns&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Murhapolttajat!&raquo; huusi h&auml;n ja heristi
+  toistamiseen nyrkki&auml;&auml;n vihollistensa koteja kohden.</p>
+
+  <p>Vihollistensa? Niin, h&auml;n tunsi sen &auml;kki&auml;
+  leimahtavan mieless&auml;&auml;n p&auml;iv&auml;nselv&auml;ksi.
+  H&auml;nen is&auml;ns&auml; viholliset olivat h&auml;nenkin
+  vihollisiaan.</p>
+
+  <p>H&auml;n oli heid&auml;t perinyt&mdash;samalla kuin
+  n&auml;m&auml; r&auml;mettyneet mets&auml;t, n&auml;m&auml;
+  kesannoituneet pellot, n&auml;m&auml; savunmustaamat
+  rauniol&auml;j&auml;t&mdash;nyt vasta saattoi h&auml;n erottaa
+  ne&mdash;jotka silvotun j&auml;ttil&auml;isk&auml;den tavoin
+  kohosivat syytt&auml;en taivasta kohden.</p>
+
+  <p>Tosin h&auml;n samalla oli perinyt my&ouml;skin tuon kirotun
+  rikoksen, jota h&auml;n itse inhosi syvemmin kuin kukaan muu
+  maailmassa ja jonka painamana h&auml;n k&auml;rsi syvemmin kuin
+  kukaan muu maailmassa. Vaikkakin h&auml;n oli lapsenrakkauden
+  sijasta aina tuntenut vain lamauttavaa pelkoa, vaikkakin h&auml;n
+  jo vuosia sitten oli tuntenut olevansa irrottunut kaikesta,
+  mit&auml; uskonto, ihmissyd&auml;n ja sivistys ehdottomasti
+  vaatii lapselta vanhempiaan kohtaan, ei h&auml;n voinut saada
+  is&auml;lt&auml; peritty&auml; vertansa vaikenemaan. Se kihisi,
+  kiehui ja kuohui sit&auml; v&auml;&auml;ryytt&auml; vastaan, joka
+  oli tehty h&auml;nen suvulleen.</p>
+
+  <p>H&auml;nen silmiss&auml;&auml;n paloi hurja hehku, h&auml;nen
+  vasen k&auml;tens&auml; hapuili vavisten pient&auml;
+  nahkalaukkua, joka riippui olan yli kiert&auml;v&auml;ss&auml;
+  hihnassa ja josta pisti esiin parin ratsupistoolin
+  per&auml;t.</p>
+
+  <p>&raquo;Hautaamatta?&raquo; jupisi h&auml;n hampaitaan
+  kirist&auml;en ja kouraisten toista pistooleista.
+  &raquo;Hautaamattako h&auml;nen viel&auml; on
+  j&auml;&auml;minen?&mdash;Sep&auml;h&auml;n
+  n&auml;hd&auml;&auml;n&mdash;sep&auml;h&auml;n
+  n&auml;hd&auml;&auml;n!&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>Ja p&auml;&auml;st&auml;en katkeran naurun astui h&auml;n
+  lujin askelin kyl&auml;&auml; kohden.&mdash;&mdash;</p>
+
+  <p>Ihmisist&auml; tyhj&auml;n&auml;, hele&auml;n
+  p&auml;iv&auml;paisteen valelemana oli kyl&auml;n ainoa
+  pitk&auml; katu h&auml;nen edess&auml;&auml;n. Sile&auml;t
+  py&ouml;r&auml;nraiteet loistivat kosteassa savimaassa kuin
+  olisivat olleet hiottua lasia. Pullonsirpaleet, luudanvarvut ja
+  muut roskat t&auml;yttiv&auml;t kuopat, jotka muulloin
+  n&auml;yttiv&auml;t olevan vesirapakkoina.</p>
+
+  <p>Oikealla ja vasemmalla, lehmuksien ja kastanjapuiden alla,
+  joiden vihre&auml;nkeltaiset syksyn kuihduttamat lehdet
+  riippuivat lerpallaan, oli olkikattoisia talonpoikain majoja,
+  jotka melkein j&auml;rjest&auml;&auml;n olivat kuuluneet linnan
+  alustalaisiin ja vasta uuden lain aikana vapautuneet
+  velvollisuuksistaan ja p&auml;&auml;sseet vapaiden talonpoikien
+  joukkoon. Sinne t&auml;nne oli ilmestynyt uusi
+  r&auml;ikeill&auml; v&auml;reill&auml; maalattu aita, joka
+  ik&auml;&auml;nkuin uhmaten n&auml;ytti erottavan &auml;sken
+  saavutetun omaisuuden muusta viljellyst&auml; maasta; muuten
+  olivat uudet olosuhteet j&auml;tt&auml;neet kaiken vanhoilleen.
+  Majojen edustalla kukkivat p&auml;iv&auml;nkukat ja neilikat
+  aivan kuin ennenkin, ja sein&auml;mill&auml; riippui
+  m&auml;rki&auml; vaatteita kuivumassa aivan kuin ennenkin.
+  Ainoastaan kapakkain luku oli lis&auml;&auml;ntynyt. Boleslavin
+  silmiin pisti niit&auml; ainakin kolme, kun sen sijaan ennen oli
+  &raquo;Kotkan&raquo; is&auml;nt&auml; yksin&auml;&auml;n
+  tyydytt&auml;nyt paikkakunnan koko tarpeen.</p>
+
+  <p>L&auml;hemp&auml;n&auml; kirkkom&auml;ke&auml; alkoivat
+  vapaiden k&auml;sity&ouml;l&auml;isten tai niinsanottujen
+  &raquo;porvarien&raquo; valkoiset m&ouml;kkirivit, joiden
+  asukkaat maksoivat maaveroa linnaan ja joilla sent&auml;hden oli
+  oikeus viljell&auml; puutarhatilkkujaan mielens&auml; mukaan.
+  Siell&auml; oli kaksi sepp&auml;&auml; pajoineen ja
+  kuonakasoineen, siell&auml; oli pari suutaria, vaunujen
+  tekij&auml;, korien punoja&mdash;ja oli my&ouml;s&mdash;
+  &mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;n pys&auml;htyi ja h&auml;nen katseensa viiv&auml;hti
+  rappeutuneessa, kurjassa, koko rivin kurjimmassa
+  h&ouml;kkeliss&auml;, jonka oven yll&auml; oli likainen,
+  viheri&auml; kilpi, melkein n&auml;kym&auml;tt&ouml;m&auml;ksi
+  h&auml;ipyneine kirjotuksineen: &raquo;Hans Hackelberg,
+  kyl&auml;- ja seurakunnan puusepp&auml;&raquo;.</p>
+
+  <p>Viheri&auml;ksi maalattu ruumiskirstu, joka korkealta
+  jalustaltaan n&auml;kyi siivottomasta pihasta maantielle, valaisi
+  havainnollisesti asianlaidan niillekin, jotka eiv&auml;t osanneet
+  lukea.</p>
+
+  <p>T&auml;h&auml;n esineeseen liittyi Boleslavin mieless&auml;
+  omituinen kuva, joka nyt sit&auml; katsellessa sukelsi esiin
+  menneisyyden h&auml;m&auml;r&auml;st&auml;: H&auml;n n&auml;ki
+  pienen likaisen tyt&ouml;n, jonka suuret, mustat silm&auml;t
+  olivat kyyneleit&auml; tulvillaan ja jonka p&ouml;rr&ouml;inen,
+  musta hiusmets&auml; liehui ymp&auml;ri kasvoja ja hartioita;
+  h&auml;n oli vasemmalla k&auml;dell&auml;&auml;n tarrautunut
+  kiinni t&auml;h&auml;n puujalustaan ja oikealla painoi
+  suonenvedontapaisesti esiliinansa lievett&auml; poveaan vasten,
+  samalla kuin joukko poikaviikareita heitteli h&auml;nt&auml;
+  kalikoilla ja kivill&auml;.&mdash;Vaikkei h&auml;n silloin ollut
+  paljon suurempi kuin tytt&ouml;k&auml;&auml;n, oli joukkio
+  h&auml;nen l&auml;hestyess&auml;&auml;n luikkinut arkana ja
+  &auml;&auml;net&ouml;nn&auml; tiehens&auml;. H&auml;nh&auml;n oli
+  &raquo;junkkari&raquo;, niin mahtava, ett&auml; tarvitsi
+  is&auml;lleen sanoa vain ainoan sanan, langettaakseen siunauksen
+  tai kirouksen heid&auml;n ylitsens&auml;. &raquo;Mist&auml; on
+  kysymys?&raquo; oli h&auml;n kysynyt, ja silloin oli ahdistettu
+  lapsi astunut n&ouml;yr&auml;sti h&auml;nen luoksensa, oli
+  kohottanut hieman esiliinansa kulmaa, juuri siksi, ett&auml;
+  h&auml;n voi pilkist&auml;&auml; helmaan ja oli luonut
+  h&auml;neen leimuavan katseen kosteista silmist&auml;&auml;n ja
+  sanonut vihasta v&auml;risev&auml;ll&auml;
+  &auml;&auml;nell&auml;: &raquo;N&auml;hk&auml;&auml;s,
+  t&auml;m&auml;n he tahtoivat minulta
+  ry&ouml;st&auml;&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Mutta esiliinassa oli ollut pikkarainen varpusen poikanen,
+  joka kai oli pudonnut pes&auml;st&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Anna se minulle&raquo;, oli h&auml;n sanonut,
+  sill&auml; h&auml;n piti linnunpoikasista. Silloin oli tytt&ouml;
+  auliisti avannut esiliinansa, jotta h&auml;nen tarvitsi vain
+  ottaa. Ja h&auml;n teki sen eik&auml; edes
+  ep&auml;r&ouml;inytk&auml;&auml;n, sill&auml; olihan h&auml;n
+  tyt&ouml;n herra. Antajaa ei h&auml;n ollut sen j&auml;lkeen
+  ajatellutkaan.</p>
+
+  <p>Se oli siis h&auml;n, tuo samainen naikkonen, jonka kerrottiin
+  neuvoneen ranskalaisille tien ja is&auml;n lemmittyn&auml;
+  el&auml;neen h&auml;nen luonaan aina h&auml;nen
+  el&auml;m&auml;ns&auml; loppuun saakka.</p>
+
+  <p>Miksi olikaan h&auml;n silloin auttanut tytt&ouml;&auml;?
+  Miksei h&auml;n mieluimmin ollut yllytt&auml;nyt poikaviikareita
+  h&auml;nen kimppuunsa? Kenties olisi heitetty kivi sattunut
+  keskelle h&auml;nen otsaansa ja hyviss&auml; ajoin tehnyt lopun
+  h&auml;nen kurjasta el&auml;m&auml;st&auml;&auml;n!</p>
+
+  <p>H&auml;n kulki edelleen. Siell&auml; t&auml;&auml;ll&auml;
+  kurkisteli pienest&auml;, himme&auml;st&auml; ikkunasta likaiset
+  kasvot tyls&auml;ll&auml; uteliaisuudella h&auml;nen
+  j&auml;lkeens&auml;, siell&auml; t&auml;&auml;ll&auml; haukkui
+  h&auml;nt&auml; pihakoira, muuten ei h&auml;nt&auml;
+  mik&auml;&auml;n h&auml;irinnyt. Kukapa olisikaan h&auml;nt&auml;
+  tuntenut?</p>
+
+  <p>N&auml;hdess&auml;&auml;n pappilan, joka kaarekkaine
+  kuistikkoineen lep&auml;si kukkask&ouml;ynn&ouml;sten ja
+  p&auml;hkin&auml;pensasten ymp&auml;r&ouml;im&auml;n&auml;
+  yht&auml; hiljaisena ja rauhallisena kuin sin&auml; aamuna,
+  jolloin h&auml;n helpotuksesta huoahtaen p&auml;&auml;si vapaaksi
+  ankaran kirkkoherran hallituksesta ja Helena valkoisella
+  batistinen&auml;liinallaan viuhtoi j&auml;&auml;hyv&auml;isiksi
+  matkavaunujen j&auml;lkeen,&mdash;n&auml;hdess&auml;&auml;n
+  j&auml;lleen t&auml;m&auml;n talon, pys&auml;htyi h&auml;n ja
+  katseli otsa synkk&auml;n&auml; ymp&auml;rilleen,
+  n&auml;kisik&ouml; mit&auml;&auml;n sivutiet&auml;, joka
+  pelastaisi h&auml;net kulkemasta ohitse.</p>
+
+  <p>H&auml;nest&auml; tuntui, kuin t&auml;ytyisi Helenan yh&auml;
+  viel&auml;kin seisoa nurmit&ouml;yr&auml;m&auml;ll&auml; ja liina
+  tuulessa liehuen t&auml;hystell&auml; h&auml;nen
+  j&auml;lkeens&auml;.</p>
+
+  <p>Mutta viel&auml; ei h&auml;n saanut astua Helenan eteen.</p>
+
+  <p>Vasemmalla k&auml;&auml;ntyi polku alas virralle, joka erotti
+  linnan ja kyl&auml;n alueet toisistaan. T&auml;lle polulle
+  poikkesi h&auml;n.</p>
+
+  <p>Siell&auml; n&auml;ki h&auml;n ensi kerran koko laajuudessaan
+  sen h&auml;vityksen kamalan kuvan, jonka palo oli saanut
+  aikaan.</p>
+
+  <p>Aittojen ja muiden ulkohuonerakennusten sijalla, jotka olivat
+  seisseet pitk&auml;n&auml; rivin&auml; virran toisella puolen,
+  kohosi nyt pitk&auml; rivi raunioita&mdash;halkeilleita muureja,
+  hiiltyneit&auml; hirsi&auml;&mdash;kaikki keltamojen ja narskujen
+  peitt&auml;min&auml;. Takalistolla&mdash;johon saattoi
+  n&auml;hd&auml; muurinrepe&auml;m&auml;n l&auml;vitse&mdash;oli
+  pihanmaa r&ouml;ykk&ouml;iseksi soral&auml;j&auml;ksi
+  muuttuneena, ja vihdoin kukkulan huipulta, kuivettuneiden
+  jalavain kankeain oksaristikkojen
+  ymp&auml;r&ouml;im&auml;n&auml;, h&auml;&auml;m&ouml;ttiv&auml;t
+  kummallisesti pyk&auml;l&ouml;ityneet muurinreunat&mdash;entinen
+  linna.</p>
+
+  <p>Hervottomina vaipuivat h&auml;nen k&auml;sivartensa
+  alas&mdash;kostonhaluinen voihkaus puhkesi h&auml;nen
+  rinnastaan.</p>
+
+  <p>Vaivaloisesti h&auml;n laahusti eteenp&auml;in virran rantaa
+  pitkin, kohden nostosiltaa, jota my&ouml;ten yksist&auml;&auml;n
+  p&auml;&auml;si linnasaarelle, sill&auml; saareksi oli linnanalue
+  muodostettu jo h&auml;nen isois&auml;ns&auml; aikaan
+  lyhyell&auml; kaivannolla.</p>
+
+  <p>Silta ainakin oli viel&auml; j&auml;lell&auml;.</p>
+
+  <p>Harmaine, puoleksi lahonneine lankkuineen riippui se kuin
+  j&auml;&auml;nn&ouml;s ammoisesta muinaisuudesta mustilla,
+  vahvoilla pylv&auml;ill&auml;&auml;n, joiden tyvi&auml; vasten
+  virran likaisen keltaiset aallot murtuivat pursuvina
+  py&ouml;rtein&auml;. Ruosteiset ketjut olivat lujalle pingotetut.
+  Parin kolmen jalan korkuinen rako&mdash;jonka ylitse parahiksi
+  saattoi hyp&auml;t&auml;&mdash;erotti maavaraan rakennetun
+  puu&auml;yr&auml;&auml;n sen ylle kohotetusta
+  sillanp&auml;&auml;st&auml;.&mdash;N&auml;ytti kuin olisi joku
+  koettanut vet&auml;&auml; siltaa yl&ouml;s, mutta
+  v&auml;s&auml;ht&auml;nyt kesken.</p>
+
+  <p>Boleslav hypp&auml;si sillalle ja astui pihaan kivisest&auml;
+  porttiaukosta, jossa raudotettu portti puoleksi palaneena
+  retkotti saranoillaan.</p>
+
+  <p>&Auml;kki&auml; kuuli h&auml;n jaloissaan lyhyen vingahtavan
+  &auml;&auml;nen, joka muistutti lauaistun jousenkaaren
+  ponnahdusta. H&auml;n pys&auml;htyi pel&auml;styneen&auml; ja
+  n&auml;ki ketunrautojen ter&auml;ksisen puoliympyr&auml;n, joka
+  oli haudattu soraan ja huolellisesti peitetty risuilla.
+  Rautaisten leukojen pitk&auml;t, ter&auml;v&auml;t hampaat olivat
+  lujasti pureutuneet toisiinsa. Ik&auml;&auml;nkuin ihmeen kautta
+  oli h&auml;n v&auml;ltt&auml;nyt vaaran, joka h&auml;net olisi
+  viikkokausiksi vaivuttanut sairasvuoteeseen.</p>
+
+  <p>Varovaisesti kopeloiden maata kepill&auml;&auml;n kulki
+  h&auml;n poikki t&ouml;rkyisen pihamaan, jossa sielt&auml;
+  t&auml;&auml;lt&auml; raunioiden v&auml;list&auml; pistiv&auml;t
+  ik&auml;&auml;nkuin ivaten esiin s&auml;rkyneet ty&ouml;rattaat
+  tai viinitynnyrin hauraat laudat, joita viel&auml; ruostunut
+  vanne tuskin piti koossa.</p>
+
+  <p>H&auml;n kulki kukkulalle linnan luo, polkua, jonka peitti
+  miehen korkuinen vesakko. H&auml;n huomasi viel&auml;kin parit
+  ketunraudat, joiden kuiva kita ahneesti ammotti h&auml;nt&auml;
+  kohden. Niit&auml; n&auml;ytti olevan viritetty yli koko
+  pihamaan&mdash;ainoa viljelyksen merkki, mink&auml; h&auml;n
+  t&auml;h&auml;n asti oli huomannut.&mdash;</p>
+
+  <p>Ammottavine ikkuna-aukkoineen ja murtuneine muureineen oli
+  linna h&auml;nen edess&auml;&auml;n kokonaan raunioiksi
+  muuttuneena. Korkeat, rikkaruohojen peitt&auml;m&auml;t
+  l&auml;j&auml;t tiili&auml;, mukulakivi&auml; ja maahan
+  varissutta muurisavea muodostivat luonnollisen vallituksen
+  kivijalan ymp&auml;rille. P&auml;&auml;raput ja niiden
+  yl&auml;puolella riippuva parveke oli kasvanut umpeen
+  lehtimajaksi, jonka rehev&auml; lehvist&ouml; n&auml;ytti
+  l&auml;pip&auml;&auml;sem&auml;tt&ouml;m&auml;lt&auml;.</p>
+
+  <p>Viheri&auml;in k&ouml;ynn&ouml;sten keskell&auml; riippui
+  valkea taulu, johon oli kirjotettu is&auml;n k&auml;sialalla:
+  &raquo;<span class="wide">Varokaa&mdash;p&auml;&auml;sy
+  kielletty</span>!&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;nt&auml; v&auml;risytti, kun h&auml;n nyt kuuden vuoden
+  kuluttua n&auml;ki edess&auml;&auml;n ensim&auml;isen elonmerkin
+  miehest&auml;, jota h&auml;nen oli kiitt&auml;minen omasta
+  el&auml;m&auml;st&auml;&auml;n ja jota h&auml;n nyt oli tullut
+  hautaamaan.</p>
+
+  <p>Viel&auml; muutamia minuutteja, ja h&auml;n oli seisova
+  is&auml;ns&auml; ruumiin &auml;&auml;ress&auml;.</p>
+
+  <p>Mutta mist&auml; h&auml;net saattoi l&ouml;yt&auml;&auml;?
+  Miss&auml; h&auml;n lienee el&auml;iss&auml;&auml;n asunut?
+  Kaikissa n&auml;iss&auml; raunioissa ei ollut ainoatakaan ovea,
+  ei ainoatakaan ikkunankehyst&auml;, ei ihmisasunnon
+  merkki&auml;k&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>H&auml;n k&auml;&auml;ntyi ja kulki verkalleen linnan
+  ymp&auml;ri, ohi tornin, joka kohosi rakennuksen
+  p&auml;&auml;tysein&auml;m&auml;lt&auml;, mink&auml; mustille,
+  kivir&ouml;ykki&ouml;ille alkoi uudestaan versoa sammalvaippa
+  painaen niihin surumielisen rauhallisuuden leiman. Puisto
+  j&auml;ttil&auml;ispuineen ja niiden juurella rehottavine
+  pensastoineen lep&auml;si tihe&auml;n&auml; kaarena h&auml;nen
+  edess&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Silloin h&auml;n n&auml;ki kolmisenkymmenen askelen
+  p&auml;&auml;ss&auml; edess&auml;&auml;n nurmikolla, jolla ennen
+  oli seisonut Diana-jumalattaren patsas&mdash;rapaantunut
+  kivijalusta ja kivilohkareet ruohikossa olivat kai
+  j&auml;tteit&auml; siit&auml;&mdash;naisen ... solakan, rotevan
+  naisen, jolla oli p&ouml;rr&ouml;iset tummat palmikot;
+  yll&auml;&auml;n h&auml;nell&auml; oli ainoastaan punainen
+  villahame ja paita, ja h&auml;n kaivoi maata tarmokkain
+  lapionpistoin.</p>
+
+  <p>Boleslav meni l&auml;hemm&auml;ksi.&mdash;Nainen kaivoi
+  yh&auml; eik&auml; n&auml;hnyt
+  h&auml;nt&auml;.&mdash;S&auml;&auml;nn&ouml;lliseen tahtiin nosti
+  h&auml;n aina jalkansa lapionter&auml;n olalle ja polkaisi sen
+  helposti kuin juntalla maan sis&auml;&auml;n varrenjuurta
+  my&ouml;ten. Samalla h&auml;n lauloi laulua, jossa oli ainoastaan
+  kaksi s&auml;velt&auml;, ylempi ja alempi, jotka
+  t&auml;ytel&auml;in&auml; ja kumeina kuin kirkonkellojen
+  &auml;&auml;net kumpusivat h&auml;nen rinnastaan.</p>
+
+  <p>Paita&mdash;karkea, kotikutoinen liinapaita&mdash;oli valunut
+  alas olkap&auml;ilt&auml; ja j&auml;tt&auml;nyt niskan
+  t&auml;ytel&auml;&auml;t, voimaa uhkuvat muodot paljaiksi.</p>
+
+  <p>Boleslavin huudahduksen kuultuaan nainen &auml;kki&auml;
+  oikaisihe ja seisoi puolialastomia h&auml;nen
+  edess&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Kaksi tummaa suurta silm&auml;&auml; leimusi h&auml;nt&auml;
+  kohden.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; t&auml;&auml;lt&auml; tahdotte?&raquo; sanoi
+  nainen ja tarttui lujemmin lapioonsa ik&auml;&auml;nkuin tahtoen
+  k&auml;ytt&auml;&auml; sit&auml; aseenaan. Sitten kohotti
+  h&auml;n levollisesti vasemmalla k&auml;dell&auml;&auml;n paidan
+  paljaiden rintojensa peitoksi.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; tahdotte t&auml;&auml;lt&auml;?&raquo; toisti
+  h&auml;n.</p>
+
+  <p>Boleslav oli vaiti. &raquo;Tuoko se siis pani petoksen
+  toimeen? Jalkavaimo&mdash;&raquo; Mit&auml;h&auml;n, jos h&auml;n
+  vastauksen sijaan ojennettu pistooli k&auml;dess&auml;&auml;n
+  ajaisi koko naikkosen saarelta pois, siten puhdistaen maan, jolla
+  seisoi?</p>
+
+  <p>H&auml;nen esiintymisest&auml;&auml;n n&auml;ytti kuitenkin
+  nainen tulleen vakuutetuksi, ett&auml; h&auml;nen aikeensa olivat
+  rauhalliset.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;nne eiv&auml;t vieraat saa tulla&raquo;, jatkoi
+  h&auml;n. &raquo;Menk&auml;&auml; saarelta heti pois. Saatte
+  muuten olla iloinen, ettette ole tarttunut kiinni sudenrautoihin.
+  Menk&auml;&auml;!&raquo;</p>
+
+  <p>Suoraksi ojentuneena seisoi nainen siin&auml; ja viittasi
+  tielle; mutta sitten h&auml;nen synkk&auml; katseensa
+  h&auml;mmentyi. Vilkuillen arkana syrj&auml;&auml;n siveli
+  h&auml;n mustia hiussuortuviaan taaksep&auml;in p&auml;iv&auml;n
+  paahtamilta poskiltaan ja hapuili k&auml;sin rintojaan, joiden
+  alastomuuden h&auml;n vasta nyt alkoi tuntea.</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;yt&auml; minulle herran ruumis&raquo;, sanoi
+  Boleslav.</p>
+
+  <p>Silloin s&auml;ps&auml;hti nainen &auml;kki&auml;, tuijotti
+  h&auml;neen kotvan aikaa silm&auml;t sel&auml;ll&auml;&auml;n ja
+  sy&ouml;ksyi sitten itkien h&auml;nen jalkoihinsa.</p>
+
+  <p>&raquo;Armollinen herra&mdash;armollinen herra&raquo;, kuului
+  puoleksi tukehtunut h&auml;mm&auml;styksen huudahdus h&auml;nen
+  huuliltaan.</p>
+
+  <p>Boleslav tunsi, kuinka h&auml;nen sormensa etsiv&auml;t
+  h&auml;nen k&auml;si&auml;&auml;n, ja sys&auml;si ne
+  kiihke&auml;sti luotaan.</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;yt&auml; minulle ruumis&raquo;, sanoi h&auml;n,
+  &raquo;ja korjaa sitte luusi!&raquo;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; nousi verkkaan, potkaisi lapion syrj&auml;&auml;n
+  ja meni edelt&auml;&mdash;puiston tiheimp&auml;&auml;n osaan.</p>
+
+  <p>L&auml;himm&auml;n pensaan luona pys&auml;htyi h&auml;n,
+  k&auml;&auml;ntyi seuraajaansa ja sanoi pelokkaasti:
+  &raquo;T&auml;ss&auml; ovat yhdet raudat.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav v&auml;istyi syrj&auml;&auml;n.&mdash;Jollei h&auml;n
+  olisi tiennyt varoa, olisi h&auml;n ehdottomasti takertunut
+  rautoihin.</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; taivutti syrj&auml;&auml;n matalalla lerpottavat
+  puunoksat molemmin puolin k&auml;yt&auml;v&auml;&auml;, jota he
+  kulkivat, ja piti niit&auml; kiinni ojennetuin k&auml;sin, kunnes
+  Boleslavkin yletti tarttua niihin; muuten olisivat vitsat
+  huiskahtaneet vasten h&auml;nen kasvojaan.</p>
+
+  <p>Pieni yksikerroksinen rakennus, jonka katolla oli pitk&auml;
+  savutorvi ja jota ymp&auml;r&ouml;iv&auml;t taimilavojen
+  s&auml;rkyneet lasikatokset ja myll&auml;tyt multakasat, pisti
+  er&auml;&auml;st&auml; puutarhan aukeamasta n&auml;kyviin. Se oli
+  puutarharakennus, jossa h&auml;n poikasena oli usein leikkinyt
+  kukkaruukuilla, siemenill&auml; ja juurimukuloilla. Ainoastaan
+  t&auml;m&auml; oli tulelta s&auml;ilynyt, kai siksi, ettei
+  murhapolttaja l&ouml;yt&auml;nyt tiet&auml; sen luo.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;&auml;ll&auml; on miina&raquo;, sanoi
+  j&auml;lleen nainen, viitaten kumpuun, joka n&auml;ytti
+  &auml;sken pengotulta myyr&auml;nm&auml;tt&auml;&auml;lt&auml;,
+  ja mutisten puoleksi itsekseen h&auml;n jatkoi: &raquo;Ken
+  t&auml;nne tulee, on surman oma.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav kumartui maahan, kaivoi k&auml;sill&auml;&auml;n
+  sytyttimen m&ouml;yhe&auml;st&auml; maasta ja heitti sen kauaksi
+  luotaan, niin ett&auml; se kovalla paukauksella r&auml;j&auml;hti
+  muutaman puun runkoa vasten.&mdash;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; k&auml;&auml;nsi p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;
+  hieman syrj&auml;&auml;n ja tuijotti h&auml;neen aralla,
+  kauhistuneella katseella&mdash;kuin h&auml;n olisi tehnyt jonkin
+  pyh&auml;inh&auml;v&auml;istyksen.&mdash;</p>
+
+  <p>Sitten h&auml;n aukaisi oven.&mdash;</p>
+
+  <p>Pime&auml; eteinen oli heid&auml;n
+  edess&auml;&auml;n.&mdash;</p>
+
+  <p>Rakennuksessa oli kaksi huonetta. Vasemmalla oli ennen ollut
+  puutarhurin asuinhuone, oikealla h&auml;nen
+  ty&ouml;huoneensa.</p>
+
+  <p>Vasemmanpuolisesta huoneesta, jonka ovi oli puoliavoinna,
+  lemahti v&auml;kev&auml; ruumiinhaju Boleslavia vastaan.</p>
+
+  <p>H&auml;n astui sis&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Pienen, pime&auml;n huoneen keskell&auml; lep&auml;si
+  er&auml;&auml;nlaisilla mataloilta paareilla valkoiseen lakanaan
+  k&auml;&auml;ritty ruumis.</p>
+
+  <p>&raquo;J&auml;t&auml; minut yksin&raquo;, sanoi h&auml;n
+  p&auml;&auml;t&auml;&auml;n k&auml;&auml;nt&auml;m&auml;tt&auml;
+  ja nosti senj&auml;lkeen lakanaa. H&auml;nen is&auml;ns&auml;
+  kangistunut, p&ouml;rr&ouml;inen p&auml;&auml; tuijotti
+  h&auml;nt&auml; vastaan. Silm&auml;t olivat painuneet
+  syv&auml;lle kuoppiinsa&mdash;otsa oli kulmakarvojen
+  v&auml;list&auml; vet&auml;&auml;ntynyt uhkaaviin ryppyihin.
+  Poskien kuopissa oli viel&auml; edelleen mustia karvapensaita,
+  vaikka parta muuten oli jo harmaantunut. Lyhyt, paksu nen&auml;
+  oli ohentunut, ja ymp&auml;ri suuta, joka viel&auml; kuolleenakin
+  oli lujasti kiinni puristunut, oli tuskallisen uhkan piirre, joka
+  tuli sit&auml; el&auml;v&auml;mm&auml;ksi, mit&auml; kauemmin
+  h&auml;n sit&auml; katsoi, ja n&auml;ytti lopulta aivan
+  v&auml;r&auml;htelev&auml;n.</p>
+
+  <p>Boleslav pani k&auml;tens&auml; ristiin ja luki
+  Is&auml;meid&auml;n. H&auml;nen kyynelens&auml; putoilivat
+  suurina pisaroina kuolleen vahakasvoille.</p>
+
+  <p>&raquo;Sinun syyllisyytesi olkoon my&ouml;s minun&raquo;,
+  jupisi h&auml;n. &raquo;Jollen min&auml; sinua puolusta, ei
+  sit&auml; totisesti tee kukaan maailmassa.&raquo;</p>
+
+  <p>Sitten levitti h&auml;n j&auml;lleen lakanan yli ruumiin,
+  jonka ymp&auml;rill&auml; k&auml;rp&auml;set jo olivat alkaneet
+  surista.</p>
+
+  <p>K&auml;&auml;nnytty&auml;&auml;n n&auml;ki h&auml;n tyt&ouml;n
+  mustan p&auml;&auml;n painautuneena kuolleen jalkoja vasten,
+  jolloin h&auml;nen niskansa ter&auml;v&auml;sti erottui
+  ymp&auml;r&ouml;iv&auml;st&auml; varjosta.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; t&auml;&auml;ll&auml; teet?&raquo; tiuskaisi
+  h&auml;n h&auml;nelle.</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; s&auml;ps&auml;hti ja kyyristyen kokoon nosti
+  vasenta olkap&auml;&auml;t&auml;&auml;n ik&auml;&auml;nkuin
+  tahtoisi, ett&auml; uhkaava isku kohdistuisi
+  siihen.&mdash;H&auml;nen silm&auml;ns&auml; tuijottivat tulisina
+  hiustiheik&ouml;n alta.</p>
+
+  <p>&raquo;Minua ei ole viel&auml; kukaan ajanut pois h&auml;nen
+  luotaan&raquo;, sanoi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Min&auml; ajan sinut pois.&raquo;</p>
+
+  <p>Silloin tytt&ouml; nousi &auml;&auml;net&ouml;nn&auml; ja
+  poistui.</p>
+
+  <p>Boleslav tempasi auki ikkunan, sill&auml; h&auml;n tunsi
+  muuten tukehtuvansa. Sitten h&auml;n silm&auml;ili ymp&auml;ri
+  huonetta.&mdash;Se oli ahdas ja jokseenkin
+  viheli&auml;inen&mdash;ahdettu t&auml;p&ouml;t&auml;yteen
+  mit&auml; erilaisimpia kaluja, jotka n&auml;ht&auml;v&auml;sti
+  olivat tulipalosta pelastettuja.&mdash;Kultajalkainen
+  p&ouml;yt&auml; hoippuvan koppatuolin rinnalla, talonpoikainen
+  telttas&auml;nky muhkeain marmorikonsolien
+  rinnalla&mdash;puoleksi pirstautunut venetsialainen peili
+  punatulkun puuhakin rinnalla. Mutta ennen kaikkea pisti
+  h&auml;nen silmiins&auml; kuva&mdash;tuo
+  vieh&auml;tt&auml;v&auml; kuva kauniista puolalaisesta naisesta,
+  joka oli ollut h&auml;nen iso&auml;itins&auml; ja josta koko
+  turmelus oli johtunut.</p>
+
+  <p>H&auml;nen ylpe&auml;t mustat silm&auml;ns&auml;
+  t&auml;hystiv&auml;t yh&auml; k&auml;skevin&auml;
+  et&auml;isyyteen, ja notkea ratsupiiska valkoisessa, kaidassa
+  k&auml;dess&auml; sanoi yh&auml; viel&auml;: Maahan polvillesi,
+  orja.</p>
+
+  <p>Ainoastaan piiskanvarren timantti, joka ennen oli
+  v&auml;lkkynyt kuin t&auml;hti, n&auml;kyi joutuneen kadoksiin.
+  Sen kohdalta oli v&auml;ri hankaantunut pois ja harmaa
+  liinakangas oli paljastunut n&auml;kyviin. My&ouml;skin
+  taiteellisilla leikkauksilla koristeltu kehys, joka esitti
+  kullattua ruusukiehkuraa, oli murentunut ja ruhjoutunut. Kukkien
+  keskelt&auml; pilkistiv&auml;t esiin puunsyyt, joita oli maalata
+  tuhrittu oranssinkeltaisella v&auml;rill&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;ht&auml;v&auml;sti on h&auml;n juuri tuon
+  ensiksi pelastanut tulipalosta&raquo;, ajatteli Boleslav, ja
+  ellei is&auml;n ruumis olisi ollut ik&auml;&auml;nkuin
+  kielt&auml;m&auml;ss&auml;, olisi h&auml;n heti kohta temmannut
+  kuvan sein&auml;lt&auml; ja tallannut sen rikki.</p>
+
+  <p>Er&auml;&auml;ss&auml; nurkassa seisoi asekaappi, jossa oli
+  kokoelma uusia ja kallisarvoisia ampuma-aseita. Pistooleja ja
+  kaikenlaatuisia k&auml;yri&auml; miekkoja riippui niiden
+  v&auml;liss&auml;.</p>
+
+  <p>Kaapin yl&auml;puolelle oli ripustettu linnasaaren
+  asemakartta, johon oli merkitty ne paikat, miss&auml;
+  jalka-ansat, miinat ja muut r&auml;j&auml;hdyslaitteet odottivat
+  tungettelijaa. Ylimalkaisen arvioimisen mukaan oli niit&auml;
+  kaikkia yli sadan.</p>
+
+  <p>Boleslavia v&auml;risytti. Eik&ouml; h&auml;nelle, tuolle
+  onnettomalle, riitt&auml;nyt rangaistukseksi t&auml;m&auml;
+  el&auml;m&auml;, jota h&auml;nen oli viimeisin&auml; vuosinaan
+  t&auml;ytynyt viett&auml;&auml;? Eik&ouml; h&auml;n ollut
+  majaillut kehnommin kuin vainottu mets&auml;el&auml;in
+  murhakalujensa keskell&auml;, jotka uhkasivat h&auml;nt&auml;
+  itse&auml;&auml;n joka askeleella? Jos h&auml;n niist&auml;
+  ainoankin unhotti, oli h&auml;n surman oma.&mdash;</p>
+
+  <p>Kun Boleslav astui ovesta ulos, oli h&auml;n
+  v&auml;h&auml;ll&auml; kompastua Reginaan, joka kyyr&ouml;tti
+  kynnyksell&auml;.</p>
+
+  <p>P&auml;&auml;st&auml;en valittavan &auml;&auml;nen, joka
+  kuului tallatun koiran vingahdukselta, hyp&auml;hti h&auml;n
+  pystyyn.</p>
+
+  <p>Boleslavin valtasi &auml;killinen s&auml;&auml;li, mutta se
+  katosi, ennenkuin h&auml;n oli sanonut lempe&auml;&auml;
+  sanaakaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi t&auml;&auml;ll&auml; makaat?&raquo; kysyi
+  h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Minun paikkani on t&auml;ss&auml;&raquo;, vastasi
+  tytt&ouml; n&ouml;yr&auml;sti, mutta yh&auml; sama hurja liekki
+  katseessaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; se merkitsee. Koirathan kynnyksell&auml;
+  venyv&auml;t!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Min&auml; my&ouml;s&raquo;, vastasi tytt&ouml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Onko nimesi Regina Hackelberg?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;On, armollinen junkkari.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Sin&auml;k&ouml; opastit ranskalaiset Kissanportaan
+  yli?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, armollinen junkkari.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi teit sen?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Koska he sanoivat, ett&auml; minun oli se
+  teht&auml;v&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuka sanoi?&raquo;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; k&auml;&auml;nsi katseensa maahan ja vaikeni.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi et vastaa?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Koska h&auml;n on kielt&auml;nyt.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuka&mdash;h&auml;n?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Armollinen herra!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niinp&auml; sano siis h&auml;nt&auml; siksi.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kyll&auml;, armollinen junkkari.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Puhuttele minua herraksi &auml;l&auml;k&auml;
+  junkkariksi.&mdash;En ole mik&auml;&auml;n junkkari.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kyll&auml;, armollinen herra.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Herra&mdash;on sinun
+  sanominen&mdash;ymm&auml;rr&auml;tk&ouml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kyll&auml;, armollinen herra.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Herra&mdash;kirkas tuli ja leimaus&mdash;ainoastaan
+  herra!&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslavin kiihke&auml;in voimasanojen johdosta hytk&auml;hti
+  tytt&ouml; tuskallisesti, mutta kun h&auml;n oli
+  ymm&auml;rt&auml;nyt, mit&auml; toinen tarkotti, kirkastuivat
+  h&auml;nen kasvonsa.</p>
+
+  <p>&raquo;Kyll&auml;, herra&raquo;, sanoi h&auml;n niiaten.</p>
+
+  <p>&raquo;Minulle sinun t&auml;ytyy sanoa
+  kaikki&mdash;ymm&auml;rr&auml;tk&ouml;?&mdash;Minua ei armollinen
+  herra tarkottanut k&auml;skiess&auml;&auml;n sinun
+  vaieta.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n sanoi, etten kenellek&auml;&auml;n saa
+  sit&auml; puhua.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav puraisi huultansa. Miksi h&auml;nt&auml;
+  enemp&auml;&auml; ahdistaa? Olihan kaikki selv&auml; kuin
+  p&auml;iv&auml;. T&auml;t&auml; olentoa oli k&auml;ytetty
+  v&auml;likappaleena, koska h&auml;n oli kylliksi tuhma ja kehno
+  antautuakseen k&auml;ytett&auml;v&auml;ksi.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka vanha olit, kun ranskalaiset tulivat
+  maahan?&raquo;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; k&auml;&auml;nsi katseensa maahan.
+  &raquo;Viidentoista&mdash;herra.&raquo;</p>
+
+  <p>Lempe&auml;mpi tunne oli uudelleen
+  her&auml;&auml;m&auml;isill&auml;&auml;n Boleslavin
+  mieless&auml;, mutta synkk&auml; ja haihtumaton ep&auml;luulo
+  tukahutti sen kohta.</p>
+
+  <p>&raquo;Saitko maksun vaivoistasi?&raquo; kysyi h&auml;n purren
+  hampaitaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Kyll&auml;, herra&raquo;, vastasi tytt&ouml;
+  levollisesti.</p>
+
+  <p>Boleslavia puistatti inhon puuska.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka suuri oli palkkasi?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;En tied&auml;, herra!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka&mdash;etk&ouml; sitten tinkinyt?&raquo;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; ei n&auml;ytt&auml;nyt ymm&auml;rt&auml;v&auml;n.
+  &raquo;Is&auml; otti rahat minulta pois&raquo;, vastasi h&auml;n;
+  &raquo;h&auml;n v&auml;itti, ett&auml; ne olivat syntirahoja.
+  Mutta niit&auml; oli kouran t&auml;ysi ja kaikki kultaa&mdash;sen
+  verran tied&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav mittaili h&auml;nt&auml; kummastunein katsein. Suuri
+  p&auml;&auml; p&ouml;rr&ouml;isine, niskaan k&ouml;mpel&ouml;sti
+  solmittuine hiussuortuvineen oli n&ouml;yr&auml;sti
+  kumarruksissa. H&auml;nell&auml; ei n&auml;ytt&auml;nyt olevan
+  aavistustakaan siit&auml; halveksimisesta, jota toinen tunsi
+  h&auml;nt&auml; kohtaan. Tai kenties h&auml;n oli siihen niin
+  tottunut, ett&auml; piti t&auml;m&auml;n
+  &auml;&auml;nens&auml;vyn itsest&auml;&auml;n
+  selv&auml;n&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; sinulla oli ranskalaisten aikaan linnassa
+  tekemist&auml;?&raquo; tiedusteli Boleslav edelleen.</p>
+
+  <p>Tumma puna lehahti tyt&ouml;n kasvojen ja kaulan ylitse aina
+  alas rinnoille. Jokin kaukainen muisto n&auml;ytti
+  her&auml;tt&auml;neen uinuneen h&auml;pe&auml;ntunteen h&auml;nen
+  mieless&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Min&auml; autoin ompelemisessa&raquo;, sammalsi
+  h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka olit sitten joutunut linnaan?&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Is&auml;ni sanoi minulle&mdash;minun oli
+  ment&auml;v&auml; sinne ja kysytt&auml;v&auml; armolliselta
+  herralta, olisiko mit&auml;&auml;n ommeltavaa.&mdash;Minun
+  t&auml;ytyi ansaita leip&auml;ni, sanoi
+  h&auml;n.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Niink&ouml;?&raquo;&mdash; &mdash;Pitk&auml;
+  &auml;&auml;nett&ouml;myys, sitte Boleslav jatkoi: &raquo;Mene ja
+  pane jotakin yllesi, Regina.&raquo;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; kopasi peitellen rintojaan k&auml;sill&auml;&auml;n
+  ja puristi sitten paitaa niin tiukasti kaulansa ymp&auml;ri,
+  ett&auml; kaulus painui syv&auml;lle pulleaan lihaan.</p>
+
+  <p>&raquo;No?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Minulla ei ole mit&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; ihmett&auml;? Eik&ouml; armollinen herra ole
+  pit&auml;nyt huolta vaatteistasi.&raquo;</p><br>
+
+  <p>&raquo;He repiv&auml;t eilen r&ouml;ijyn
+  ylt&auml;ni.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ketk&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Hehkuva viha leimahti tyt&ouml;n silmiss&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Ketk&auml;?
+  He&mdash;kyl&auml;l&auml;iset&mdash;ketk&auml;s muut?&raquo; Ja
+  h&auml;n sylk&auml;isi.</p>
+
+  <p>Boleslavin valtasi omituinen kummastuksen ja tyydytyksen
+  sekainen tunne. T&auml;ss&auml; oli siis joku, joka otti osaa
+  h&auml;nen vihaansa, jonka kohtalo oli sekottanut samaan
+  taisteluun, mik&auml; h&auml;nell&auml; itsell&auml;&auml;n oli
+  kyl&auml;l&auml;isi&auml; vastaan taisteltavana.</p>
+
+  <p>&raquo;He ovat vihamielisi&auml; sinua
+  vastaan&mdash;kyl&auml;l&auml;iset&mdash;niink&ouml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina nauroi ivallisesti. &raquo;He&mdash;hahaa! Heh&auml;n
+  heittelev&auml;t minua aina kivill&auml;, miss&auml; vain
+  n&auml;kev&auml;t. Tuollaisilla kivill&auml;!&raquo; Ja h&auml;n
+  piti koukistettuja k&auml;si&auml;&auml;n jonkun matkan
+  p&auml;&auml;ss&auml; toisistaan kuvatakseen heittoesineiden
+  suuruutta.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka kauan he ovat heitelleet sinua
+  kivill&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina aprikoi. &raquo;Kuusi vuotta jo.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Eiv&auml;tk&auml; ole saaneet sattumaan.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ovat toki&mdash;monta kertaa.
+  Kas&mdash;t&auml;t&auml;.&raquo; Ja h&auml;n p&auml;&auml;sti
+  paidan puoleksi laskeutumaan n&auml;ytt&auml;&auml;kseen arpea,
+  joka ihon rusottavan l&auml;mpim&auml;&auml;n
+  v&auml;ris&auml;vyyn piirt&auml;ysi punertavana juovana
+  olkap&auml;&auml;lt&auml; rinnalle.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta nyt min&auml; otan aina soikon
+  mukaani.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mink&auml; soikon?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Pesusoikon. Pid&auml;n sen aina p&auml;&auml;ni ja
+  selk&auml;ni suojana, kun he minua
+  kivitt&auml;v&auml;t.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslavia kauhistutti t&auml;llainen el&auml;m&auml;, joka
+  oli kurjempi kuin koiran.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi olet j&auml;&auml;nyt t&auml;nne, kun he kerran
+  tavottelivat henke&auml;si?&raquo; sanoi h&auml;n.
+  &raquo;Maailmahan on niin avara.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina ei n&auml;ytt&auml;nyt ymm&auml;rt&auml;v&auml;n
+  h&auml;nt&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta kuulunhan kuitenkin t&auml;nne&raquo;, sanoi
+  h&auml;n kummastuneena.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja miksi l&auml;ksit saarelta, jossa ainakin henkesi
+  oli turvassa?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina naurahti.</p>
+
+  <p>&raquo;Olisiko h&auml;nen sitten pit&auml;nyt kuolla
+  n&auml;lk&auml;&auml;n?&raquo; kysyi h&auml;n&mdash;ja sitten
+  h&auml;n punastui &auml;kki&auml; ja lis&auml;si aran
+  h&auml;t&auml;inen ilme silmiss&auml;&auml;n: &raquo;Armollisen
+  herran.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav ny&ouml;k&auml;ytti hyv&auml;ksyen
+  p&auml;&auml;t&auml;&auml;n.&mdash;N&auml;yttih&auml;n tytt&ouml;
+  pelk&auml;&auml;v&auml;n, ett&auml; h&auml;nt&auml; heti paikalla
+  kuritetaan&mdash;tuo kurja olento.</p>
+
+  <p>&raquo;En kyll&auml; mielell&auml;ni kyl&auml;&auml;n
+  mennytk&auml;&auml;n&mdash;useimmiten menin y&ouml;ll&auml;
+  Kissanportaan ylitse Bockeldorfiin, joka on kolmen peninkulman
+  p&auml;&auml;ss&auml;, Bockeldorf n&auml;ette&mdash;,sielt&auml;
+  sain jauhoja ja lihaa ja muuta, mit&auml;
+  h&auml;n&mdash;armollinen herra&mdash;tarvitsi, kaksinkertaisella
+  hinnalla, ja aamulla olin j&auml;lleen t&auml;&auml;ll&auml;.
+  Mutta monta kertaa on sinne mahdoton
+  p&auml;&auml;st&auml;&mdash;lumipyryjen ja tulvaveden aikaan.
+  Silloin on minun siis t&auml;ytynyt menn&auml; alas
+  kyl&auml;&auml;n&mdash;siell&auml; on mennyt paljon enemm&auml;n
+  rahaa&mdash;ja monta kertaa, kun he eiv&auml;t antaneet minulle
+  mit&auml;&auml;n, ly&ouml;ntej&auml;
+  vaan&mdash;silloin&raquo;&mdash;h&auml;n nauroi viekkaasti ja
+  hurjasti, &raquo;silloin olen mennyt ja palannut ja ottanut
+  sielt&auml;, mist&auml; sain.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Toisin sanoen&mdash;olet varastanut.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina ny&ouml;kk&auml;si innokkaasti, ik&auml;&auml;nkuin
+  odottaisi t&auml;st&auml; erityist&auml; kiitosta.</p>
+
+  <p>Niin villiintynyt oli siis t&auml;m&auml; olento, ett&auml;
+  h&auml;nelt&auml; n&auml;yttiv&auml;t kaikki hyv&auml;n ja pahan
+  k&auml;sitteet sekaantuneen.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja mit&auml; eilen hait kyl&auml;st&auml;?&raquo; kysyi
+  Boleslav uudelleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Eilen&mdash;no, t&auml;ytyyh&auml;n h&auml;net toki
+  haudata! Aika tulee, herra, aika tulee. Itkem&auml;ll&auml; ei
+  h&auml;n tule maahan, ajattelin itsekseni.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Oletko sitten itkenyt?&raquo; kysyi Boleslav
+  halveksivasti.</p>
+
+  <p>&raquo;Olen&raquo;, vastasi Regina. &raquo;Eik&ouml; minun
+  olisi pit&auml;nyt?&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;No, ent&auml; sitten?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja sitten otin soikon ja menin
+  pappilaan.&mdash;Kirkkoherra sanoi, etten saanut h&auml;nen
+  puhdasta taloaan saastuttaa&mdash;ja sitten menin ravintolan
+  is&auml;nt&auml; Merckelin luo, h&auml;nh&auml;n on
+  kyl&auml;nvouti, kuten herra tiet&auml;&auml;, ja siell&auml;
+  n&auml;kiv&auml;t minut sotamiehet&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mitk&auml; sotamiehet?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ne, jotka ovat sodasta palanneet.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin&mdash;jatka vain.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja he huusivat: ly&ouml;k&auml;&auml; h&auml;net
+  kuoliaaksi&mdash;ly&ouml;k&auml;&auml; h&auml;net
+  kuoliaaksi&mdash;no, ja paikalla oli mets&auml;stys vauhdissa, ja
+  is&auml;ni&mdash;h&auml;nkin huusi, mutta h&auml;n oli
+  j&auml;lleen humalassa, sill&auml; &auml;ij&auml; juo ihan
+  hirve&auml;sti&mdash;ja kivet lenteliv&auml;t vain ymp&auml;ri
+  noin ja noin&mdash;ja sitten tulivat akat ja lapset ja
+  piteliv&auml;t minua kiinni, jotta sotamiehet voivat minua
+  pieks&auml;&auml;,&mdash;mutta min&auml; kouristin soikkoa
+  molemmin k&auml;sin ja paukuttelin heit&auml; p&auml;ihin
+  &mdash;noin ja taas noin&mdash;&raquo; H&auml;n ojensi molemmat
+  j&auml;ntev&auml;t k&auml;sivartensa pystyyn
+  p&auml;&auml;ns&auml; ylitse ja huiskautti ne sitten alas kuin
+  kurikat.&mdash;Kuten antiikkinen pronssipatsas seisoi tuo ihana,
+  kookas naisolento, joka kaiken t&auml;m&auml;n kurjuuden
+  keskell&auml; oli kehkeytynyt niin kukoistavaan
+  uhkeuteen.&mdash;Siin&auml;kin ujostelemattomuudessa, jolla
+  h&auml;n antoi alastomuutensa alttiiksi toisen katseelle, oli
+  jotakin antiikkista suloutta.&mdash;Tosin tuo h&auml;nen
+  esiintymisens&auml; tuskin oli muuta kuin ilotyt&ouml;n
+  julkeutta, naisen, joka jo aikoja sitten oli vieraantunut
+  kaikesta h&auml;veli&auml;isyydest&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;On kai sinulla jokin huivi edes&raquo;, sanoi Boleslav
+  k&auml;&auml;ntyen poisp&auml;in.</p>
+
+  <p>&raquo;On, huivi minulla on, villainen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;K&auml;&auml;ri se sitten ymp&auml;rillesi.&raquo;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; k&auml;&auml;ntyi vaieten oveen, jonka edess&auml;
+  seisoi, ja palasi muutamain sekuntien j&auml;lkeen takaisin
+  verhoutuneena punakirjaiseen saaliin, jonka h&auml;n oli
+  k&auml;&auml;rinyt ristiin rinnalleen ja kiinnitt&auml;nyt
+  solmuun selk&auml;ns&auml; taakse. Nyt, kun h&auml;n oli
+  huomannut her&auml;tt&auml;v&auml;ns&auml; pahennusta,
+  n&auml;ytti h&auml;n h&auml;pe&auml;v&auml;n yksin paljaita
+  k&auml;sivarsiaankin, joita ei keinolla mill&auml;&auml;n
+  k&auml;ynyt peitt&auml;minen. H&auml;n piti niit&auml;
+  ristiss&auml; selk&auml;ns&auml; takana ja ry&ouml;mi eteisen
+  pimeimp&auml;&auml;n nurkkaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Onko sinua siis kielletty armollista herraa
+  hautaamasta?&raquo; tutkisteli Boleslav edelleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Ei, kukaan ei ole virkkanut mit&auml;&auml;n&raquo;,
+  vastasi tytt&ouml;. &raquo;Mutta enh&auml;n ole
+  kysynytk&auml;&auml;n kelt&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi et?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Koska kivet sinkoilivat heti ymp&auml;rilleni. Ja
+  silloin ajattelin: Kukapa h&auml;nt&auml; tulisi noutamaan, kaiva
+  sin&auml; h&auml;net vain itse maahan.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Sin&auml; yksin?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kun kerran olen h&auml;net yksin kantanut
+  Kissanportaalta kotiin, voin h&auml;net
+  haudatakin&raquo;&mdash;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Mihin sitten&mdash;kirkkomaahanko?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kirkkomaahan! Hahaha&mdash;sep&auml; olisi kaunista!
+  Kyl&auml;n l&auml;pi en el&auml;v&auml;n&auml; p&auml;&auml;sisi
+  h&auml;nen kanssaan. Mutta linnan edustalle&mdash;puutarhaan.
+  Olin parhaillaan hautaa kaivamassa, kun herra saapui&mdash;kaunis
+  hauta&mdash;syv&auml; hauta&mdash;siell&auml; lep&auml;&auml;
+  yht&auml; mukavasti kuin kivisess&auml; hautaholvissakin,
+  herra.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslavin huulilla py&ouml;ri kiitt&auml;v&auml; sana... Tuo
+  koiran uskollisuus, joka kysym&auml;tt&auml;, vitkastelematta oli
+  riemuiten astunut tuhatta kuolemaa vastaan, ansaitsi kyll&auml;
+  palkinnon. Hyv&auml;, niinp&auml; olikin h&auml;n sen maksava
+  kilisev&auml;ll&auml; kullalla. Sit&auml; h&auml;n kaiketi
+  mieluummin halusikin, tuo kurja olento. Boleslav p&auml;&auml;tti
+  kohta saatettuansa is&auml;ns&auml; viimeiseen lepoon sanoa
+  h&auml;nelle j&auml;&auml;hyv&auml;iset&mdash;niin kauaksi
+  h&auml;n saattoi j&auml;&auml;d&auml; paikoilleen.</p>
+
+  <p>Tosiaan, is&auml;n saattaminen viimeiseen lepoon ei ollut
+  leikin asia. Ett&auml; h&auml;nelle t&auml;ytyi hankkia
+  kunniallinen hautaus kuten jokaiselle kristitylle ihmiselle ja
+  ettei h&auml;nen paikkansa Schrandenin perhehaudassa saanut
+  j&auml;&auml;d&auml; tyhj&auml;ksi, se oli Boleslavin
+  mielest&auml; lapsen j&auml;rk&auml;ht&auml;m&auml;t&ouml;n
+  velvollisuus is&auml;&auml;ns&auml; kohtaan.&mdash;Ja vaikkapa
+  h&auml;n itse samalla joutuisikin perikatoon!&mdash; &mdash;Mutta
+  olihan Preussissa sit&auml;paitsi esivalta, ja herra von
+  Sch&ouml;n, joka sit&auml;paitsi oli h&auml;nen &auml;itins&auml;
+  sukulainenkin, hallitsi ankarasti.</p>
+
+  <p>Kun h&auml;n k&auml;&auml;ntyi l&auml;hte&auml;kseen, johtui
+  h&auml;nen mieleens&auml;, ettei h&auml;n voinut astua sataa
+  askelta omalla kotikonnullaan joutumatta sata kertaa
+  hengenvaaraan.</p>
+
+  <p>Ilman t&auml;t&auml; naista, jota h&auml;n inhosi, oli
+  h&auml;n avuton kuin lapsi.</p>
+
+  <p>&raquo;Vie minut nostosillalle&raquo;, sanoi h&auml;n,
+  &raquo;ja ennen palaamistasi raivaa satimet pois
+  tielt&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kyll&auml;, herra.&raquo;</p>
+
+  <p>Mutta tytt&ouml; seisoi kuin puutuneena paikoillaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; odotat?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Antakaa anteeksi&mdash;mutta herra kai on ollut
+  taipaleella koko y&ouml;n, ja siksi luulen&mdash;
+  &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No, mit&auml; sitten?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Herra tietenkin on v&auml;synyt ja
+  n&auml;liss&auml;&auml;n.&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Nainen oli oikeassa. H&auml;n oli niin uupunut, ett&auml;
+  saattoi tuskin pysy&auml; jaloillaan.</p>
+
+  <p>Mutta h&auml;nt&auml; inhotti ottaa palaakaan leip&auml;&auml;
+  n&auml;ist&auml; k&auml;sist&auml;. Mieluummin h&auml;n tahtoi
+  ottaa vihollisiltaan.</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="V" id="V"></a>
+
+  <h2>V.</h2><br>
+
+  <p>&raquo;Mustan Kotkan&raquo; vierashuoneessa istui samana
+  hetken&auml; joukko Schrandenin porvareita ja porvarinpoikia
+  kokoontuneina aamunaukkujensa &auml;&auml;reen.</p>
+
+  <p>Schrandenilaisten t&auml;ytyi alottaa varhain, jos ennen
+  puoltay&ouml;t&auml; tahtoivat saada
+  p&auml;iv&auml;ty&ouml;ns&auml; suoritetuksi; sill&auml; vaikka
+  he olivat i&auml;t kaiketkin kapakkael&auml;m&auml;&auml;
+  rakastaneet, niin nyt vasta he olivat joutuneet
+  tykk&auml;n&auml;&auml;n pois suunniltaan.</p>
+
+  <p>Nuori Merckel oli kaikissa juomingeissa esimiehen&auml;.
+  H&auml;n oli kasvanut tanakaksi, leve&auml;harteiseksi mieheksi,
+  jonka rohkeasti pystyyn kierretyt sotilasviikset oivallisesti
+  pukivat h&auml;nen kasvojaan ja jonka esiintyminen kaikessa
+  huolimattomuudessaan, joka saattoi alentua renttumaisuudeksi, ei
+  ollut vailla er&auml;&auml;nlaista miellytt&auml;vyytt&auml;.
+  Rauhanteon j&auml;lkeen ei h&auml;n ollut, kuten
+  l&auml;hinn&auml; olisi saattanut luulla, ottanut eroaan, vaan
+  oli ainoastaan ep&auml;m&auml;&auml;r&auml;iseksi ajaksi palannut
+  lomalle kotiseudullensa, jossa h&auml;n aikoi rauhallisesti
+  harkita, olisiko soveliasta edelleen palvella vakinaisessa
+  sotav&auml;ess&auml;.&mdash;Ainakaan ei h&auml;nen
+  t&auml;h&auml;nastinen ammattinsa asettanut mit&auml;&auml;n
+  esteit&auml; t&auml;m&auml;n p&auml;&auml;t&ouml;ksen tielle,
+  sill&auml; tarkoin katsoen ei h&auml;nell&auml; ollut
+  mit&auml;&auml;n ammattia.</p>
+
+  <p>Aina nelj&auml;nteenkolmatta ik&auml;vuoteensa asti oli
+  h&auml;n katsellut useita eri maita ja erilaisia
+  el&auml;m&auml;nasemia, elellen sillaikaa enimm&auml;kseen
+  is&auml;ns&auml; varoilla, ja oli ollut iloinen, kun puhjennut
+  sota vihdoinkin tarjosi teht&auml;v&auml;&auml; h&auml;nen
+  toimintatarmolleen, joka siihen asti oli voinut ilmet&auml;
+  ainoastaan ilkeiss&auml; kepposissa.</p>
+
+  <p>Kuten nuori Baumgart oli h&auml;nkin astunut sotav&auml;keen
+  vapaaehtoisena j&auml;&auml;k&auml;rin&auml;, oli samoin kuin
+  t&auml;m&auml;kin siirtynyt nostov&auml;keen, kohonnut
+  siell&auml; luutnantiksi ja kantoi tunnustetun urhoollisuuden
+  merkkin&auml; ter&auml;sristi&auml; ylpeydest&auml; paisuvalla
+  rinnallaan.</p>
+
+  <p>Toistaiseksi ei h&auml;n ajatellut j&auml;tt&auml;&auml;
+  kotiseutuaan, miss&auml; h&auml;n joka p&auml;iv&auml; uudelleen
+  ja uudelleen t&auml;ysin siemauksin sai nauttia tuosta
+  ylev&auml;st&auml; tunteesta, ett&auml; h&auml;n oli sankari,
+  leijona.</p>
+
+  <p>H&auml;n joi, kerskui ja lietsoi vihaa kavaltajaa kohtaan,
+  vihaa, joka voitokkaiden sotilaiden palattua oli viel&auml;
+  kerran leimahtanut kirkkaaseen liekkiin.&mdash;H&auml;nen
+  yllytyksest&auml;&auml;n olivat schrandenilaiset menneet
+  Kissanporrasta h&auml;vitt&auml;m&auml;&auml;n siten sulkeakseen
+  vapaaherran saarelleen.</p>
+
+  <p>Rohkeimmissa unelmissaankaan eiv&auml;t he olleet uskaltaneet
+  toivoa, ett&auml; h&auml;n halvauksen kohtaamana vaipuisi maahan
+  heid&auml;n silmiens&auml; edess&auml;, ja riemuiten he palasivat
+  kyl&auml;&auml;n t&auml;t&auml; viesti&auml; kertomaan.</p>
+
+  <p>Ett&auml; is&auml;nmaan kavaltajan hautaus oli
+  kiellett&auml;v&auml;, oli pian p&auml;&auml;tetty asia.
+  Kunnioittaakseen t&auml;t&auml; ihanaa ajatusta, joka kruunasi
+  heid&auml;n vihansa, viettiv&auml;t he suuren riemujuhlan, joka
+  oli nyt jo kest&auml;nyt kolme p&auml;iv&auml;&auml; eik&auml;
+  n&auml;ytt&auml;nyt ottavan ollenkaan
+  p&auml;&auml;tty&auml;kseen.</p>
+
+  <p>Kun he kaikki seisoivat yhten&auml; miehen&auml;, kun
+  kyl&auml;nvouti oli heid&auml;n puolellaan ja kirkkoherra
+  n&auml;ytti sulkeneen molemmat silm&auml;ns&auml;, ei heill&auml;
+  n&auml;ytt&auml;nyt olevan mit&auml;&auml;n pelkoa, ett&auml;
+  esivalta puuttuisi asiaan.</p>
+
+  <p>Ett&auml; vainajalle ilmestyisi auttaja, sit&auml; he
+  eiv&auml;t olleet aavistaneetkaan.</p>
+
+  <p>Sill&auml; junkkari&mdash;taivaan
+  talikynttil&auml;t!&mdash;miss&auml; oli
+  junkkari?&mdash;Tiet&auml;m&auml;tt&ouml;miin kadonnut,
+  varmaankin hunningolla, menehtynyt nimens&auml;
+  h&auml;pe&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Tuolta tulee joku, jolla on nostov&auml;en lakki
+  p&auml;&auml;ss&auml;&auml;n&raquo;, sanoi Felix Merckel
+  katsellen ikkunaverhojen raosta kyl&auml;n torille, joka
+  lep&auml;si keltaisena ja tomuisena keskip&auml;iv&auml;n
+  helteess&auml;.</p>
+
+  <p>Melu juomap&ouml;yd&auml;n &auml;&auml;ress&auml; taukosi.
+  Odottavassa j&auml;nnityksess&auml; katseltiin vieraan
+  tuloa.&mdash;Nuori Merckel ojensi jalkansa suoraksi ja leikitteli
+  huolimattomasti ritarimerkill&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Ovi aukeni. Valovirta tulvahti tulijan takaa
+  h&auml;m&auml;r&auml;&auml;n, viile&auml;&auml;n huoneeseen ja
+  katosi heti j&auml;lleen.</p>
+
+  <p>Vieraita tervehtim&auml;tt&auml; tulija astui
+  tarjoilup&ouml;yd&auml;n luo, jonka &auml;&auml;ress&auml;
+  er&auml;s tarjoilijaneiti istui sukankutimineen, ja kysyi, oliko
+  kyl&auml;nvouti tavattavissa.</p>
+
+  <p>Ei,&mdash;h&auml;n oli mennyt pellolle.</p>
+
+  <p>Herra Merckel j&auml;tti mielell&auml;&auml;n
+  ravintolaliikkeens&auml; valvomisen pojalleen, sill&auml;
+  h&auml;n oli huomannut, ett&auml; oluttynnyrit tyhjeniv&auml;t
+  kahta vertaa nopeammin, kun h&auml;n ei ollut
+  saapuvilla.&mdash;Felixill&auml; oli eritt&auml;in tepsiv&auml;
+  tapa kiihottaa vieraita juomaan, joka h&auml;nelle,
+  is&auml;nn&auml;lle, ei olisi soveltunut. &raquo;Lurjus, ken ei
+  ryypi sakkojaan!&raquo; Tai &raquo;ken minut nyt
+  kilistetty&auml;mme j&auml;tt&auml;&auml; kitimeen, h&auml;n
+  olisi j&auml;tt&auml;nyt minut kiipeliin vihollistenkin
+  edess&auml;.&raquo;&mdash;Ja muita samanlaisia
+  puhetapoja.&mdash;Ja h&auml;nen kehotuksiaan piti seurata,
+  sill&auml; schrandenilaiset eiv&auml;t halunneet
+  menett&auml;&auml; luutnanttinsa arvonantoa&mdash;ja
+  sent&auml;hden oli Felix Merckel is&auml;ns&auml; kassakirstun
+  todellinen aarre.</p>
+
+  <p>Ettei vieras, jolla oli nostov&auml;en lakki
+  p&auml;&auml;ss&auml;&auml;n, ollut h&auml;nt&auml; tervehtinyt,
+  vaikka h&auml;nell&auml; oli upseerin tunnusmerkki takkinsa
+  rinnuksessa, suututti h&auml;nt&auml;, ja h&auml;n
+  p&auml;&auml;tti sent&auml;hden olla h&auml;nt&auml;
+  ensink&auml;&auml;n huomaamatta.</p>
+
+  <p>&raquo;Voinko j&auml;&auml;d&auml; voutia odottamaan?&raquo;
+  kysyi vieras.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml;h&auml;n on ravintola&raquo;, vastasi
+  neiti.</p>
+
+  <p>Vieras istuutui vastap&auml;iseen nurkkaan, selin
+  juopottelijoihin, laski nahkalaukkunsa p&ouml;yd&auml;lle ja
+  nojasi p&auml;&auml;ns&auml; k&auml;teens&auml;.</p>
+
+  <p>Felix herrasta, jota miellytti, ett&auml; h&auml;nt&auml;
+  katseltiin, tuntui t&auml;m&auml; k&auml;yt&ouml;s aivankuin
+  taisteluvaatimukselta. Sit&auml;paitsi suututti is&auml;n kelpo
+  poikaa se, ettei vieras halunnut mit&auml;&auml;n juodakseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Amalia, kysy herralta, eik&ouml; h&auml;n halua
+  mit&auml;&auml;n nautittavaa&raquo;, huusi h&auml;n kovalla
+  &auml;&auml;nell&auml; tarjoilup&ouml;yt&auml;&auml; kohden.</p>
+
+  <p>Vieras ei ollut kuulevinaan mit&auml;&auml;n. Neiti meni
+  h&auml;nen p&ouml;yt&auml;ns&auml; luo ja h&ouml;pisi jotakin
+  v&auml;kev&auml;st&auml; schrandenilaisesta oluesta.</p>
+
+  <p>&raquo;Kiitos&mdash;en juo mit&auml;&auml;n&raquo;, vastasi
+  h&auml;n kohottamatta katsettaan.</p>
+
+  <p>Felix herra pureksi viiksiens&auml; k&auml;rki&auml;.
+  H&auml;nest&auml; oli selv&auml;&auml;, ett&auml; t&auml;m&auml;
+  k&auml;yt&ouml;s ansaitsi rangaistuksen. H&auml;nell&auml; oli
+  pian hy&ouml;kk&auml;yssuunnitelma valmiina.</p>
+
+  <p>H&auml;n nousi ja heiluttaen kansiniekkaa oluthaarikkaansa
+  alotti pontevalla rinta&auml;&auml;nell&auml;:</p>
+
+  <p>&raquo;Rakkaat toverit ja kansalaiset ynn&auml; kaikki
+  arvoisat l&auml;sn&auml;olijat! Preussin kunniakkaat taistelut
+  ovat taistellut. Armas is&auml;nmaamme on noussut tomusta
+  j&auml;lleen uuteen, aavistamattomaan loistoon. Useimmat
+  meist&auml; ovat vuodattaneet verta kunnian kent&auml;ll&auml;
+  tai ainakin antaneet rintansa vihollisten luodeille alttiiksi.
+  Ken on preussilainen is&auml;nmaan yst&auml;v&auml;, h&auml;n
+  juokoon kanssani maljan Preussin kunniaksi ja Preussin
+  menestykseksi!&raquo;</p>
+
+  <p>Kimakasti hurraten kohottivat kaikki haarikkansa huulilleen,
+  mutta heid&auml;t keskeytti luutnantin jyrkk&auml;
+  &raquo;seis&raquo; huuto.</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;en t&auml;&auml;ll&auml; jonkun&raquo;, huusi
+  h&auml;n, &raquo;joka n&auml;ytt&auml;&auml; vet&auml;ytyv&auml;n
+  pois t&auml;t&auml; kunniavelvollisuutta
+  t&auml;ytt&auml;m&auml;st&auml;.&raquo; Kannukset kilisten
+  h&auml;n astui vieraan p&ouml;yd&auml;n luo.</p>
+
+  <p>&raquo;Herra&raquo;, tiuskaisi h&auml;n h&auml;nelle.
+  &raquo;Ettek&ouml; tahdo juoda Preussin kunniaksi?&raquo;</p>
+
+  <p>Vieras k&auml;&auml;ntyi puoleksi syrj&auml;&auml;n sanoen:
+  &raquo;Tahdon olla rauhassa.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml;, herra? Te kannatte nostov&auml;en
+  kunniamerkki&auml; lakissanne ja kielt&auml;ydytte&mdash; &mdash;
+  &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Vieraan &auml;killinen tarttuminen laukkuunsa sai h&auml;net
+  vaikenemaan.</p>
+
+  <p>Samassa hengenvedossa h&auml;n n&auml;ki kaksipiippuisen
+  ratsupistoolin v&auml;l&auml;ht&auml;v&auml;n vieraan
+  k&auml;dess&auml;, n&auml;ki h&auml;nen hyp&auml;ht&auml;v&auml;n
+  pystyyn ja katsoi per&auml;ytyen kalpeihin, uhkaaviin kasvoihin,
+  jotka h&auml;n hyvin tunsi, mutta joista ei kuitenkaan ollut
+  konsanaan leimahdellut t&auml;llaisia salamoita h&auml;nt&auml;
+  kohden.</p>
+
+  <p>H&auml;n k&auml;sitti heti: h&auml;nen vastassaan seisoi mies,
+  joka oli valmis mihin tahansa.</p>
+
+  <p>&raquo;Katso minua, Felix Merckel&raquo;, sanoi entinen
+  yst&auml;v&auml;, &raquo;niin k&auml;sit&auml;t, ettei minulla
+  ole mit&auml;&auml;n tekemist&auml; sinun kanssasi.&raquo; Jos
+  sin&auml; tai joku teik&auml;l&auml;isist&auml; uskaltaa tulla
+  liian l&auml;helle minua, niin olkaa varmat, ett&auml; sinut tai
+  ensim&auml;isen, joka tulee, ammun kuoliaaksi kuin
+  koiran.&raquo;</p><br>
+
+  <p>Felix Merckel oli &auml;kki&auml; malttanut mielens&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Ah, herra parooni!&raquo; sanoi h&auml;n
+  syv&auml;&auml;n kumartaen. &raquo;Sitten tosiaankaan en
+  ihmettele, ettei Preussin&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Pistoolin kaksoishanan kaksinkertainen naksahdus pani
+  h&auml;net vaikenemaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Viel&auml; kerran, ole varoillasi, Felix Merckel; olen
+  upseeri kuten sin&auml;kin.&raquo;</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml; uudistettu varotus teki vaikutuksensa.</p>
+
+  <p>&raquo;Ainakaan en tahdo h&auml;irit&auml;!&raquo; sanoi Felix
+  herra kumartaen toistamiseen ja mennen takaisin paikalleen,
+  jolloin kannukset h&auml;nen saappaissaan kilisiv&auml;t
+  hiljemmin.</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset istuivat nen&auml;t yhdess&auml;, ja kohta
+  astui vanha Merckel huoneeseen. H&auml;nen ylen lihavat,
+  sile&auml;ksi ajellut kasvonsa s&auml;teiliv&auml;t hyvinvointia
+  ja hyv&auml;ntahtoisuutta. Huolellisen arvokkaana kuten
+  kyl&auml;n patriarkan sopi, kulki h&auml;n laseilla ja pulloilla
+  t&auml;ytetyn tarjoilup&ouml;yd&auml;n ohitse. Rasvasta
+  kiilt&auml;vill&auml; atlasliiveill&auml; riippuivat paksut,
+  hopeaiset kellonper&auml;t, joiden kahta vitjaa alhaalta yhdisti
+  kultainen maurilaisp&auml;&auml; ja joissa riippui merenkullasta
+  tehty syd&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Herrako on halunnut minua puhutella?&raquo; kysyi
+  h&auml;n syv&auml;ll&auml; kumarruksella, joka kuitenkin
+  ik&auml;&auml;nkuin katkesi keskelt&auml; kahtia, kun pienet
+  kissansilm&auml;t huomasivat, ettei vieraalla ollut lasia
+  edess&auml;&auml;n. Sellaiselle, joka ei mit&auml;&auml;n
+  nauttinut, ei kannattanut tehd&auml; kumarrusta.</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset istuivat korviaan herist&auml;en.&mdash;Felix
+  oli hyp&auml;ht&auml;nyt pystyyn ik&auml;&auml;nkuin odottaen
+  suotuisaa silm&auml;nr&auml;p&auml;yst&auml; iske&auml;kseen
+  nyrkill&auml;&auml;n entist&auml;
+  yst&auml;v&auml;&auml;ns&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n on nuori herra parooni, is&auml;&raquo;, huusi
+  h&auml;n helakasti nauraen.</p>
+
+  <p>Merckel ponnahti kolme pitk&auml;&auml; askelta takaperin.
+  H&auml;nen hyv&auml;ntahtoinen hymyns&auml; kivettyi, h&auml;nen
+  lihavat k&auml;tens&auml; hapuilivat kellonvitjojen
+  maurilaisp&auml;&auml;t&auml; ja kouristuivat siihen kiinni.</p>
+
+  <p>&raquo;Saanko puhutella teit&auml; kahdenkesken?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Oi herra parooni&mdash;tietysti, herra
+  parooni&mdash;jos suvaitsette, herra parooni.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja h&auml;n avasi leve&auml;ll&auml; liikkeell&auml; sivuoven,
+  joka vei pieneen arvohenkil&ouml;ille varattuun huoneeseen.
+  Rikkin&auml;isell&auml; v&auml;h&auml;kankaalla verhottu sohva
+  ynn&auml; muutamat nojatuolit odottivat siell&auml; ravintolan
+  ylh&auml;isempi&auml; vieraita. Ristikoilla varustetun
+  piippuhyllyn yl&auml;puolella riippui taulu, johon oli
+  kirjotettu: &raquo;T&auml;&auml;ll&auml; saa juoda ainoastaan
+  viini&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Ennenkuin is&auml;nt&auml; sulki oven Boleslavin j&auml;lkeen,
+  viittasi h&auml;n salavihkaan tuvassa istuville miehille
+  ik&auml;&auml;nkuin heid&auml;n levottomuuttaan
+  viihdytt&auml;&auml;kseen. Sitten h&auml;n loi kotiinpalanneeseen
+  herranpoikaan puoleksi ummistuneiden silm&auml;luomiensa alta
+  lyhyen, tutkivan katseen, joka ilmeisesti n&auml;ytti
+  t&auml;ytt&auml;v&auml;n h&auml;net suurella
+  tyytyv&auml;isyydell&auml;, sill&auml; h&auml;nen hymyns&auml;
+  sai uudelleen hyvinvoivan, kyll&auml;isen rasvankiiltonsa.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka herra junkkari onkaan kasvanut sitte viime
+  n&auml;kem&auml;n!&raquo; alotti h&auml;n.&mdash;&raquo;Aivan
+  merkillist&auml;!&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav tuijotti h&auml;neen
+  &auml;&auml;nnet&ouml;nn&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja vanhaa armollista herraa ei herra junkkariherra
+  parooni, t&auml;ytyy kai sanoakseni&mdash;en&auml;&auml; ole
+  tavannutkaan elossa. Olette tullut liian my&ouml;h&auml;&auml;n
+  autuaan vainajan silmi&auml; sul&mdash; &mdash;
+  &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n pys&auml;htyi keskelle sanaa ja puristeli
+  kiihke&auml;sti kellonperien merenkultaista syd&auml;nt&auml;,
+  sill&auml; Boleslavin katse, joka tuimana ja uhkaavana oli
+  kiinnitetty h&auml;nen kasvoihinsa, alkoi saattaa h&auml;net
+  levottomaksi.&mdash;Olikohan h&auml;nell&auml; ehk&auml;
+  edess&auml;&auml;n jokin maankiert&auml;j&auml;, joka tahtoi
+  k&auml;yd&auml; h&auml;nen kimppuunsa?</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta min&auml; en tule liian
+  my&ouml;h&auml;&auml;n&raquo;, puhkesi Boleslav puhumaan,
+  &raquo;tehd&auml;kseni tyhj&auml;ksi ne konnankujeet, joilla
+  is&auml;lt&auml;ni tahdotaan riist&auml;&auml; h&auml;nen
+  viimeinenkin kunniansa.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; ihmeen konnankujeita herra parooni
+  tarkottaa?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Neuvon teit&auml;, arvoisa herra,
+  j&auml;tt&auml;m&auml;&auml;n tekopyh&auml;n naamanne. N&auml;en
+  teid&auml;n l&auml;vitsenne. Minun korviini on saapunut er&auml;s
+  teid&auml;n lausuntonne, jonka johdosta siet&auml;isi kurittaa
+  teit&auml; tuossa paikassa.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Herra parooni!&raquo;&mdash;ja h&auml;n n&auml;ytti
+  aikovan l&auml;het&auml; ovea.</p>
+
+  <p>&raquo;J&auml;&auml;k&auml;&auml;&raquo;, k&auml;ski Boleslav
+  asettuen h&auml;nen tielleen. Onneksi h&auml;n oli kaikki nuo
+  roistonnaamat n&auml;hdess&auml;&auml;n j&auml;lleen saavuttanut
+  perinn&auml;isen tietoisuutensa k&auml;skij&auml;n arvostaan.
+  &raquo;N&auml;ink&ouml; suoritatte kiitollisuudenvelkaanne
+  suvulleni, jonka armo teid&auml;t on tehnyt siksi, mit&auml;
+  olette?&raquo;</p>
+
+  <p>Rihkamakauppias, joka kerran oli saapunut linnaan paikkaa
+  etsiv&auml;n&auml; palvelijana ja sittemmin linnan
+  toimitusmiehen&auml; v&auml;hitellen koonnut omaisuutensa, painoi
+  loukatun viattomuuden ilme kasvoillaan oikean nyrkkins&auml;
+  vasenta k&auml;mment&auml;ns&auml; vasten, samalla
+  surkuttelevasti maiskuttaen kielt&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Rakas herra parooni&raquo;, sanoi h&auml;n, ja
+  leve&auml;t, kiilt&auml;v&auml;t kasvot s&auml;teiliv&auml;t
+  sulaa is&auml;llist&auml; lempeytt&auml;. &raquo;Annan teille
+  anteeksi loukkauksen, jonka p&auml;&auml;stitte suustanne, ja
+  annan teille luotettavimmat tiedot, ik&auml;&auml;nkuin ei
+  mit&auml;&auml;n olisi tapahtunut,&mdash;siit&auml; toivottavasti
+  n&auml;ette parhaiten, miten yst&auml;v&auml;lliset minun
+  tarkotukseni ovat&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Pyyd&auml;n p&auml;&auml;st&auml;
+  yst&auml;vyydest&auml;nne!&raquo; jyr&auml;ytti Boleslav
+  v&auml;liin. &raquo;Olette velvollinen Schrandenin
+  kyl&auml;nvoutina minulle puhumaan ja vastaamaan&mdash;eik&auml;
+  muuta.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Schrandenilaiset, rakas herra parooni, ovat
+  nimitt&auml;in hirveit&auml; ihmisi&auml;. Sanoin sen aina jo
+  rakkaalle vaimovainajalleni&mdash;tunsittehan h&auml;net, herra
+  parooni! Niin, niin&mdash;kuinka usein h&auml;n ottikaan pienen
+  junkkarin k&auml;sivarrelleen eik&auml; ajatellut, ett&auml;
+  kerran tuollaisen kiitoksen&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Asiaan!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Marianne, sanoin usein, n&auml;m&auml; schrandenilaiset
+  ovat viel&auml; minun surmani, sill&auml; mit&auml; he saavat
+  p&auml;&auml;h&auml;ns&auml;&mdash; &mdash;kerran he saivat
+  p&auml;&auml;h&auml;ns&auml;, etteiv&auml;t juo minun
+  katajanmarjaviinaani. Hyv&auml;&auml;, kirkasta, puhdasta
+  katajaistani, herra parooni! Nyt ovat he saaneet
+  p&auml;&auml;h&auml;ns&auml;, etteiv&auml;t salli armollista
+  herraa haudata, ja&mdash;kunniani kautta!&mdash;ei Jumala
+  eik&auml; perkele voi heit&auml; siihen
+  pakottaa.&mdash;Ettek&auml; tek&auml;&auml;n, herra parooni.
+  Miksi niin?&mdash;Ruumisvaunut ovat ammattikunnan omat&mdash;ja
+  se ei anna niit&auml;;&mdash;hevosiakaan ei teille anna kukaan
+  ... ruumiinkantajia, o hyv&auml; Jumala ...
+  kiert&auml;k&auml;&auml;p&auml;s kerran ymp&auml;ri
+  kyl&auml;&auml; ... kiert&auml;k&auml;&auml; ja kuulustelkaa,
+  kuka tahtoo ottaa herra paroonin hartioilleen ... jos jonkun
+  satutte l&ouml;yt&auml;m&auml;&auml;n, niin nelj&auml;nnestunnin
+  kuluttua ovat he h&auml;net pieks&auml;neet
+  raajarikoksi&mdash;sill&auml; n&auml;m&auml; schrandenilaiset...!
+	No, ja kirkkoherra.&mdash;h&auml;nell&auml;h&auml;n on
+  suurin sananvalta&mdash;mutta menk&auml;&auml;h&auml;n
+  kirkkoherran luo&mdash;siell&auml;p&auml;h&auml;n saatte kuulla,
+  mit&auml; h&auml;n arvelee. Kellonsoitosta ja siunauksesta ei
+  puhettakaan ... niin, edes ruumiskirstuakaan ette saa
+  teetetyksi.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tahtoisinpa sen n&auml;hd&auml;&raquo;, sanoi Boleslav
+  hampaitaan kirist&auml;en, sill&auml; h&auml;n tunsi uhmansa
+  paisuvan sit&auml; suuremmaksi, mit&auml; selvemmin h&auml;n
+  n&auml;ki t&auml;m&auml;n pahuuden ja ilkeyden verkon.</p>
+
+  <p>&raquo;Niink&ouml;, <span class="wide">tahdotteko</span> sen
+  n&auml;hd&auml;?&raquo; huusi vanha Merckel huonosti salatulla
+  voitonriemulla; &raquo;Teid&auml;n tahtonne on tapahtuva, herra
+  parooni.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n avasi oven tarjoiluhuoneeseen, josta kuului monien
+  ihmis&auml;&auml;nten sekava m&ouml;ly. Sinne n&auml;ytti
+  t&auml;ll&auml; v&auml;lin puolet kyl&auml;&auml;
+  kokoontuneen.</p>
+
+  <p>&raquo;Hackelberg tulkoon t&auml;nne!&raquo; huusi h&auml;n
+  sinne ovenraosta ja tempasi kiireisesti oven kiinni, sill&auml;
+  sen reunaan oli tarttunut useita sormia ilmeisesti aikoen temmata
+  sen seposel&auml;lleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Jollei h&auml;n en&auml;&auml; ole
+  eiliselt&auml;&auml;n humalassa, sanoo h&auml;n pian teille
+  alamaisen ajatuksensa vasten kasvojanne.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;nen silmist&auml;&auml;n s&auml;ken&ouml;i
+  peittelem&auml;t&ouml;n vahingonilo, sitten
+  vet&auml;&auml;ntyiv&auml;t h&auml;nen kasvonsa j&auml;lleen
+  surumielisen hyvinvoipaan, patriarkalliseen hymyyn.</p>
+
+  <p>&raquo;Olette torjuneet yst&auml;vyyteni luotanne, nuori
+  mies&raquo;, alotti h&auml;n meren kultasyd&auml;nt&auml;
+  nypel&ouml;iden. &raquo;Olette solvannut ja loukannut harmaita
+  hapsiani&mdash;hyv&auml;&mdash;en teille siit&auml; vihottele.
+  Ette olisi sit&auml; tehnyt, jos olisitte tiennyt, kuka se oman
+  henkens&auml; uhalla, schrandenilaisten sel&auml;n
+  takana&mdash;sill&auml; jos he olisivat sen n&auml;hneet,
+  olisivat he minut kuristaneet kuoliaaksi&mdash;pelasti autuaan
+  paroonivainajan n&auml;lk&auml;&auml;n
+  n&auml;&auml;ntym&auml;st&auml;&mdash;kysyk&auml;&auml; vain
+  neidilt&auml;!&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kelt&auml; neidilt&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No, rakkaalta, uskolliselta neiti
+  Reginalta&mdash;autuaan is&auml;vainajanne
+  syd&auml;nk&auml;pyselt&auml;. H&auml;n on oikea helmi, herra
+  parooni. Teid&auml;n on pidett&auml;v&auml; h&auml;nt&auml;
+  kunniassa ja otettava h&auml;net mukaanne matkoille. H&auml;nelle
+  pistin usein pime&auml;ss&auml; palan leip&auml;&auml; ja
+  savustettua makkaraa, herra parooni, ja pussin kahvia, herra
+  parooni, aikana, jolloin itse s&ouml;in ainoastaan ruispuuroa
+  eineekseni, koska satamat olivat suljetut, herra
+  parooni.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ettek&ouml; saanut niist&auml; maksua?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No, sainpa niinkin, vaikkapa oikeastaan vain
+  taivaallisen palkinnon vuoksi panin henkeni alttiiksi.&mdash;Ja
+  onhan sit&auml; tosin viel&auml; pieni j&auml;&auml;nn&ouml;skin
+  viime j&auml;idenl&auml;hd&ouml;n ajalta, jos herra parooni
+  tahtoisi olla niin suosiollinen&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kirjottakaa lasku saatavistanne; rahat tullaan teille
+  l&auml;hett&auml;m&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Sill&auml; ei ole kiirett&auml;, herra parooni. Luotan
+  kyll&auml; teihin, herra parooni. Jos annatte jotakin arvoa
+  vanhan, kokeneen miehen neuvolle, niin menk&auml;&auml; nyt
+  kauniisti kotiin,&mdash;kaivakaa linnan taakse hauta, laskekaa
+  autuas is&auml;vainajanne siihen&mdash;&ouml;iseen
+  aikaan&mdash;aivan hissukseen, aivan hissukseen... Rakas neiti
+  Regina, h&auml;nh&auml;n voi tarttua ruumiin toiseen
+  p&auml;&auml;h&auml;n&mdash;sitten ladotte turpeet paikoilleen,
+  jotta nurmikko tulee sile&auml;ksi ennalleen, eik&auml; kukaan
+  tied&auml;, mihin h&auml;net on kuopattu, ja ennen aamun
+  valkenemista tarttukaa Reginaa k&auml;sivarteen ja
+  menk&auml;&auml; j&auml;lleen kauniisti sinne miss&auml;&mdash;
+  &mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n vaikeni, sill&auml; Boleslavin sormet kopeloivat
+  j&auml;lleen pistoolinper&auml;&auml;. T&auml;m&auml;n
+  kunnonmiehen mahtipontisesta neuvosta irvisteli esiin niin
+  pirullinen iva, ett&auml; se kiihotti h&auml;nen vastustushalunsa
+  &auml;&auml;rimmilleen.</p>
+
+  <p>N&auml;iden myrkyllisten sanojen tunkeutuessa h&auml;nen
+  korviinsa oli h&auml;nen aivojensa l&auml;vitse salamana
+  leimahtanut ep&auml;toivoinen ajatus.</p>
+
+  <p>Tosiaankin, t&auml;m&auml; hautaus oli vain ensim&auml;inen,
+  v&auml;h&auml;isin osa teht&auml;v&auml;st&auml;, joka
+  h&auml;nell&auml; oli suoritettavanaan! Pitik&ouml; h&auml;nen
+  l&auml;hte&auml; t&auml;&auml;lt&auml; y&ouml;n h&auml;myss&auml;
+  ja sumussa&mdash;hiipi&auml; ik&auml;&auml;nkuin pahantekij&auml;
+  isiens&auml; perinn&ouml;lt&auml; j&auml;tt&auml;&auml;kseen
+  kaiken, mit&auml; he olivat luoneet, h&auml;vi&ouml;lle
+  alttiiksi? Ei, vaan t&auml;nne h&auml;nen oli
+  j&auml;&auml;minen&mdash;kest&auml;minen kaikki uhmaten
+  n&auml;it&auml; hyenoita, joista kurjin seisoi virnistellen,
+  kissansilm&auml;t ahneesti vilkkuvina h&auml;nen
+  edess&auml;&auml;n ja vaani vain tilaisuutta karatakseen
+  is&auml;nn&auml;tt&ouml;m&auml;n saaliin kimppuun.</p>
+
+  <p>Kest&auml;vyytt&auml;! Kest&auml;vyytt&auml;!</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml; oli se sovitus, jota isien synnit
+  h&auml;nelt&auml; vaativat!</p>
+
+  <p>Ja eik&ouml; tuo jumalaton teko, joka oli h&auml;nen
+  perint&ouml;ns&auml; h&auml;vitt&auml;nyt maan
+  p&auml;&auml;lt&auml;, yh&auml; huutanut kostoa taivaaseen
+  saakka.</p>
+
+  <p>Oliko h&auml;nen vet&auml;ytyminen tiehens&auml;
+  ik&auml;&auml;nkuin karkuri, ik&auml;&auml;nkuin
+  lipunpett&auml;j&auml;, ja j&auml;tt&auml;minen niille hyvilleen
+  ei ainoastaan kotikontunsa, vaan lemmittyns&auml;kin, jonka
+  h&auml;n oli kadottanut ajaksi ja i&auml;ksi, mutta joka
+  kuitenkin odotti h&auml;nt&auml; ik&auml;v&auml;ll&auml; ja
+  pelolla?</p>
+
+  <p>Ei, vaan t&auml;&auml;ll&auml;, t&auml;ll&auml; Schrandenin
+  linnan raunioilla liehui h&auml;nen
+  lippunsa&mdash;tulikirjaimilla oli siihen piirretty sana
+  &raquo;kosto&raquo;.</p>
+
+  <p>Ja kurja se, joka lippunsa j&auml;tt&auml;&auml;
+  vihollisille!</p>
+
+  <p>H&auml;n astui aivan kyl&auml;nvoudin eteen, ja
+  seiv&auml;st&auml;en uhkaavan katseensa h&auml;nen kasvoihinsa
+  huusi h&auml;n: &raquo;Kuka on Schrandenin linnan sytytt&auml;nyt
+  tuleen?&raquo;</p>
+
+  <p>Herra Merckelin rasvaiset kasvot vavahtivat. Sanat olivat
+  sattuneet h&auml;nen omantuntonsa kipeimp&auml;&auml;n
+  kohtaan.</p>
+
+  <p>Samoin s&auml;ps&auml;hti jokainen schrandenilainen, kun
+  kysymys t&auml;m&auml;n ilkity&ouml;n tekij&auml;st&auml; sattui
+  h&auml;nen korviinsa. Yksi ainoa vain ei
+  s&auml;ps&auml;ht&auml;nyt&mdash;ja se oli pahantekij&auml;
+  itse&mdash; &mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Herra Merckel koetti toipua vastaamaan, mutta samassa yltyi
+  h&auml;lin&auml; tarjoiluhuoneessa kovaksi meluksi. H&auml;n teki
+  ehdottomasti liikkeen ovea kohden, ik&auml;&auml;nkuin tahtoisi
+  ty&ouml;nt&auml;&auml; salvan tulevain tapausten eteen, mutta
+  samassa temmattiin ovi auki, ja sis&auml;&auml;n tunkeutui
+  villin, uhkaavan joukon seuraamana pieni, renttumainen ja
+  repaleinen mies. H&auml;nen karkea musta tukkansa valui
+  rasvaisina suortuvina hartioille, parrans&auml;nki oli
+  harmahtava, ja punaisten, ripsett&ouml;m&auml;in
+  silm&auml;luomien alta tirrottivat lasimaiset
+  juoponsilm&auml;t.</p>
+
+  <p>H&auml;n huitoi nyrkill&auml;&auml;n ymp&auml;rilleen ja
+  kiljui: &raquo;Miss&auml; se mies on? Miss&auml; on se
+  siki&ouml;?&mdash;Min&auml; tahdon h&auml;net kuristaa, sen
+  siki&ouml;n!&raquo;</p>
+
+  <p>Mutta n&auml;hty&auml;&auml;n Boleslavin kookkaan vartalon
+  vastassaan j&auml;ntev&auml;sti pystyyn ojentuneena, vaikeni
+  h&auml;n yht&auml;kki&auml; keskell&auml;
+  r&auml;hin&auml;&auml;ns&auml; ja murisi ja &ouml;hki
+  itsekseen.</p>
+
+  <p>H&auml;nen takanaan kohosi kokonainen sein&auml;
+  kiihtyneit&auml;, h&auml;jynilkisi&auml;, uteliaita kasvoja,
+  jotka kaikki tuijottivat Boleslaviin kuten vangittuun
+  ihmeotukseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Min&auml; yksin kaikkia noita vastaan!&raquo; ajatteli
+  h&auml;n, ja h&auml;nen rintansa kohosi.</p>
+
+  <p>&raquo;Oletteko puusepp&auml; Hackelberg?&raquo; kysyi
+  h&auml;n pit&auml;en katseillaan juoppoa loitolla.
+  T&auml;m&auml;n miehen kuva palasi lapsuuden ajoilta
+  himme&auml;n&auml; h&auml;nen muistoonsa. Kerran, kun h&auml;net
+  oli linnan pihalla piesty pahanp&auml;iv&auml;iseksi
+  salamets&auml;styksen t&auml;hden, oli h&auml;n surkealla
+  parunnallaan s&auml;ikytt&auml;nyt Boleslavin hiljaisista
+  unelmistaan. Nyt samainen mies puristi k&auml;tens&auml;
+  nyrkkiin, p&ouml;yhistelihe ja m&ouml;risi ja r&ouml;hki jotakin
+  itsekseen.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Tek&ouml; valmistatte ruumiskirstuja t&auml;ss&auml;
+  kyl&auml;ss&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Puusepp&auml; pudisti vitkalleen p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;
+  tuijottaen tyls&auml;n&auml; eteens&auml;. Sitten h&auml;n puhui
+  ik&auml;&auml;nkuin haudasta:</p>
+
+  <p>&raquo;Teen en&auml;&auml; vain kaksi ruumiskirstua&mdash;
+  &mdash;toisen itselleni ja&mdash;toisen vietellylle
+  lapsiraukalleni.&raquo;</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset nauroivat salavihkaan. He tunsivat
+  t&auml;m&auml;n ilveilyn sangen hyvin. Kun kyl&auml;ss&auml; joku
+  oli kuollut, noutivat he puusep&auml;n ja sulkivat h&auml;net
+  viinapullon ja tarpeellisten lautojen kera johonkin huoneeseen
+  eiv&auml;tk&auml; p&auml;&auml;st&auml;neet h&auml;nt&auml;
+  sielt&auml;, ennenkuin kirstu oli valmis.</p>
+
+  <p>H&auml;n oli kerta kaikkiaan vaarallinen mies, t&auml;m&auml;
+  Hackelberg, sen tiesiv&auml;t schrandenilaiset sangen hyvin
+  eiv&auml;tk&auml; p&auml;&auml;st&auml;neet h&auml;nt&auml;
+  sekunniksikaan n&auml;kyvist&auml;&auml;n. Miss&auml; h&auml;n
+  liikkuikin, pitiv&auml;t he h&auml;nt&auml; silm&auml;ll&auml;;
+  monet korvat kuulostelivat ahmien h&auml;nen sanojaan, ja
+  yht&auml; monet k&auml;sivarret olivat alati valmiina tarpeen
+  tullen nitist&auml;m&auml;&auml;n h&auml;net hengilt&auml;.</p>
+
+  <p>He sallivat h&auml;nen istua kapakassa rinnallaan, he
+  juottivat h&auml;net humalaan ja sy&ouml;ttiv&auml;t h&auml;nen
+  vatsansa t&auml;yteen, he kuuntelivat h&auml;nt&auml; tai
+  tukkivat h&auml;nen suunsa, he panivat h&auml;net lukkojen ja
+  salpojen taakse tai antoivat h&auml;nen kiduttaa heit&auml;
+  itse&auml;&auml;n&mdash;oli ik&auml;&auml;nkuin he olisivat
+  pukeneet lihaan ja vereen pahan omantuntonsa ja
+  p&auml;&auml;st&auml;neet sen juoksentelemaan ymp&auml;rins&auml;
+  t&auml;m&auml;n hunningolle joutuneen juomarin hahmossa.</p>
+
+  <p>&raquo;Ketk&auml; muut paitsi te valmistavat kyl&auml;ss&auml;
+  ruumiskirstuja?&raquo;</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset purskahtivat hirnuvaan nauruun. H&auml;n
+  kyll&auml; saisi ponnistella p&auml;&auml;st&auml;kseen totuuden
+  perille.</p>
+
+  <p>Hackelberg p&ouml;yhistihe.</p>
+
+  <p>&raquo;Kurja lapsiparkani&raquo;, murisi h&auml;n tuijottaen
+  lasimaisilla silmill&auml;&auml;n herra Merckelin
+  merenkultasyd&auml;meen, joka h&auml;nen
+  p&auml;&auml;ss&auml;ns&auml; n&auml;ytti py&ouml;riv&auml;n,
+  mutta sitten h&auml;n yht&auml;kki&auml; kavahtui puoliunestaan,
+  h&auml;nen silmiins&auml; ilmestyi synkk&auml; kiilto, h&auml;n
+  ojensi nyrkkins&auml; Boleslavia kohden ja huusi:</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; tahdotte minulta, herra?&mdash;Tahdotte
+  minulta ruumiskirstun! Kenelle tahdotte minulta ruumiskirstun?
+  Miehelle, koiralle, joka on kavaltanut is&auml;nmaansa&mdash;joka
+  on vietellyt lapseni&mdash;h&auml;nellek&ouml; olisi minun
+  teht&auml;v&auml; ruumiskirstu?&mdash;Katsokaas minua herra!
+  Enk&ouml; min&auml; n&auml;yt&auml; hirvi&ouml;lt&auml;,
+  herra?&raquo; H&auml;n rep&auml;isi paidan auki, niin ett&auml;
+  karvainen rinta tuli n&auml;kyviin.&mdash;&raquo;Raato min&auml;
+  olen&mdash;en edes sen arvoinen, ett&auml; koirat kintuilleni
+  ........... ja katsokaas vain, rakas, kallis herra, sellaiseksi
+  on autuas herra parooni minut tehnyt&mdash;onnettoman,
+  hylj&auml;tyn, lapsettoman ukko r&auml;hj&auml;n on h&auml;n
+  minusta tehnyt.&raquo;&mdash;H&auml;n alkoi pyyhki&auml;
+  silmi&auml;&auml;n englanninnahkaisen takkinsa
+  repaleilla&mdash;schrandenilaiset h&auml;nen selk&auml;ns&auml;
+  takana r&auml;&auml;kyiv&auml;t hyv&auml;ksymist&auml;&auml;n.
+  &mdash;&raquo;Lapseni on h&auml;n minulta ottanut&mdash;lapseni
+  on h&auml;n minulta ry&ouml;v&auml;nnyt&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Luullakseni olette itse l&auml;hett&auml;nyt lapsenne
+  linnaan&raquo;, puuttui Boleslav h&auml;nen puheeseensa. Mutta
+  mies jatkoi valitusvirtt&auml;ns&auml;:</p>
+
+  <p>&raquo;Portoksi on h&auml;n tehnyt lapseni. Ja viel&auml;
+  enemm&auml;n, nuori herra&mdash;mik&auml; juuri verisimmin
+  s&auml;rkeekin syd&auml;nt&auml;ni&mdash;sill&auml; min&auml;
+  saatan olla renttu, mutta is&auml;nmaan yst&auml;v&auml; olen
+  sent&auml;&auml;n&mdash;sill&auml; Preussissa rakastaa jokainen
+  renttukin is&auml;nmaataan&mdash;sill&auml; me preussilaiset emme
+  ylip&auml;&auml;t&auml;&auml;n ole mit&auml;&auml;n
+  renttuja&mdash;mutta lapseni&mdash;hoo, tied&auml;ttek&ouml;s,
+  mit&auml; h&auml;n on tehnyt lapsestani?</p>
+
+  <p>Ruoskan iskuin on h&auml;n pakottanut h&auml;net y&ouml;n
+  h&auml;myss&auml; ja sumussa menem&auml;&auml;n ja&mdash;
+  &mdash;mutta luuletteko, ett&auml; minulla sen j&auml;lkeen
+  viel&auml; on lasta?&mdash;Ei, herra, kironnut olen koko
+  naikkosen&mdash;h&auml;n ei ole en&auml;&auml; lihaani ja
+  vertani&mdash;olen h&auml;nelle sanonut&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta syntirahat olet sent&auml;&auml;n ottanut!&raquo;
+  oli Boleslav sekaantumaisillaan h&auml;nen sanoihinsa, mutta
+  malttoi mielens&auml;, sill&auml; olisihan h&auml;n siten
+  heitt&auml;nyt is&auml;ns&auml; syyllisyyden n&auml;iden susien
+  saaliiksi.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja nyt olet vapaa kuin taivaan lintu, olen h&auml;nelle
+  sanonut, ja ken sinut kohtaa, ly&ouml;k&ouml;&ouml;n sinut
+  kuoliaaksi, olen h&auml;nelle sanonut, ja mene nyt armollisen
+  herrasi luo&mdash;olen h&auml;nelle sanonut&mdash;ja h&auml;n
+  ottakoon sinut hoiviinsa&mdash;olen
+  h&auml;nelle&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>T&auml;ss&auml; tuokiossa tuli schrandenilaisten melu niin
+  &auml;&auml;nekk&auml;&auml;ksi, ett&auml; se nieli puusep&auml;n
+  sanat.&mdash;Vieraat olennot tunkeutuivat h&auml;nen eteens&auml;
+  ja ottivat h&auml;net keskeens&auml;. Ainoastaan h&auml;nen
+  kime&auml;, h&auml;ijynilkinen naurunsa kuului joukosta, johon
+  h&auml;n oli kadonnut.</p>
+
+  <p>&raquo;No, mit&auml; ennustinkaan herra paroonille?&raquo;
+  kysyi herra Merckel hymyillen hyv&auml;ntahtoista
+  hymy&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Boleslav oli nojautunut sohvan selk&auml;nojaa vasten ja
+  katseli hammasta purren schrandenilaisten joukkoa, joka tunkeutui
+  yh&auml; l&auml;hemm&auml;ksi ja l&auml;hemm&auml;ksi.</p>
+
+  <p>&raquo;Jos yhden p&auml;&auml;h&auml;n
+  p&auml;lk&auml;ht&auml;&auml; kohottaa k&auml;tens&auml;,
+  ly&ouml;v&auml;t toiset minut kuoliaaksi&raquo;, ajatteli
+  h&auml;n itsekseen. T&auml;ss&auml; kysyttiin
+  kylm&auml;verisyytt&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;P&auml;&auml;st&auml;k&auml;&auml; minut l&auml;vitse,
+  ihmiset&raquo;, sanoi h&auml;n koettaen k&auml;sill&auml;&auml;n
+  raivata tiet&auml; itselleen.</p>
+
+  <p>Joko h&auml;nen silmiens&auml; kylm&auml; katse tai
+  nostov&auml;enristin kimmellys h&auml;nen lakissaan hillitsi
+  m&ouml;ly&auml;v&auml;n v&auml;kijoukon&mdash;tie aukeni
+  h&auml;nelle&mdash;h&auml;n astui joukon keskeen.</p>
+
+  <p>Joka askeleella h&auml;n odotti tuhoisan iskun kumahtavan
+  takaap&auml;in; sill&auml; h&auml;n oli varma ainoastaan
+  sik&auml;li kuin silmill&auml;&auml;n saattoi v&auml;kijoukkoa
+  hallita. Mutta ei&mdash;koskematonna h&auml;n p&auml;&auml;si
+  ulkoilmaan. Felix Merckel ei en&auml;&auml; sattunut h&auml;nen
+  tielleen.</p>
+
+  <p>Koko joukkio&mdash;johon nyt oli sekottunut vaimoja ja
+  lapsiakin&mdash;vy&ouml;ryi h&auml;nen
+  per&auml;st&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>L&auml;hetess&auml;&auml;n pappilan puutarhaa, jonka muuri
+  loisteli valkoisena puolip&auml;iv&auml;n s&auml;teilyss&auml;,
+  tunsi h&auml;n, kuinka h&auml;nen syd&auml;mest&auml;&auml;n
+  nousi ik&auml;&auml;nkuin raskas paino h&auml;nen kurkkuunsa ja
+  oli h&auml;net tukehuttamaisillaan.</p>
+
+  <p>Vanhan kirkkoherran k&auml;siss&auml; oli h&auml;nen viimeinen
+  toivonsa. Ajaakohan t&auml;m&auml;kin h&auml;net oveltaan?
+  T&auml;m&auml; ajatus ei kuitenkaan ollut se, joka
+  t&auml;ll&auml; hetkell&auml; pani h&auml;nen rintansa tuskasta
+  aaltoilemaan.</p>
+
+  <p>Tuskaa h&auml;n tunsi vain ajatellessaan sit&auml; ainoaa,
+  joka saattoi h&auml;net joko hylj&auml;t&auml; tai kohottaa,
+  kohottaa h&auml;net, ep&auml;puhtaan, h&auml;pe&auml;tekojen
+  tahraaman, luoksensa rauhan ja viattomuuden maailmaan.</p>
+
+  <p>Millaisena h&auml;n j&auml;lleen kohdanneekaan Helenan?</p>
+
+  <p>Eik&ouml; h&auml;nen t&auml;ytynyt kauhistuneena kimmahtaa
+  takaperin n&auml;hdess&auml;&auml;n h&auml;nen ilmestyv&auml;n
+  eteens&auml; t&auml;ss&auml; asussa, tomuisena ja
+  villiintyneen&auml;, t&auml;m&auml;n raivoavan lauman ulvoen
+  h&auml;nt&auml; saattaessa?&mdash;</p>
+
+  <p>Ja niin tapahtuikin!</p>
+
+  <p>S&auml;ik&auml;hdyksest&auml; vapiseva k&auml;si tempasi auki
+  verannan lasioven...</p>
+
+  <p>H&auml;n se oli. Sen t&auml;ytyi olla h&auml;n.&mdash;Vaalea,
+  solakka olento, joka vavisten ja torjuen ojensi k&auml;sivartensa
+  h&auml;nt&auml; ja v&auml;kijoukkoa
+  kohden&mdash;p&auml;&auml;st&auml;en hiljaisen pel&auml;styksen
+  huudahduksen&mdash;ja oli kadonnut, ennenkuin Boleslav oli
+  enn&auml;tt&auml;nyt kohottaa ainoatakaan kysyv&auml;&auml;,
+  rukoilevaa katsetta armaihin kasvoihin.</p>
+
+  <p>H&auml;nen silmiens&auml; edess&auml; leijaili valkoinen sumu.
+  Puoleksi ajattelematta h&auml;n astui portaita verannalle ja
+  sulki oven j&auml;lkeens&auml; odottaen mit&auml; oli tuleva.</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset piirittiv&auml;t kuistikon ja painoivat
+  nen&auml;ns&auml; litte&auml;ksi lasisein&auml;&auml;n, jotta
+  paremmin n&auml;kisiv&auml;t.</p>
+
+  <p>Kuului ruudun kilin&auml;&auml;. Er&auml;s takana seisova oli
+  sys&auml;nnyt edess&auml;ns&auml; olijan ikkunasta
+  sis&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Silloin kuului sis&auml;lt&auml; vanhan kirkkoherran mahtava
+  &auml;&auml;ni.&mdash;Raskas ryhmysauva k&auml;dess&auml;&auml;n
+  h&auml;n n&auml;ytt&auml;ytyi verannalla. H&auml;nen valkoinen
+  tukkansa liehui korkeakaarteisilla ohimoilla. Kotkannen&auml;n
+  sieraimet laajenivat kuin vainuten taistelua ja
+  surmaniskuja.&mdash;Lumivalkoisten, t&ouml;yht&ouml;m&auml;isesti
+  eteenp&auml;in ojentuvain kulmakarvojen alla paloivat silm&auml;t
+  kuin tulikek&auml;leet.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml; oli sama kirkkoherra G&ouml;tz, joka 1813
+  vuoden maaliskuulla oli kulkenut talosta taloon, alttariristi
+  k&auml;dess&auml;&auml;n ja rummunly&ouml;j&auml;
+  j&auml;less&auml;&auml;n kehottaen schrandenilaisia
+  pyh&auml;&auml;n taisteluun. Ja jollei h&auml;n olisi
+  K&ouml;nigsbergiin marssittaessa tiedotonna vaipunut tien oheen,
+  kuka tiet&auml;&auml;, eik&ouml; h&auml;n olisi seurannut
+  pit&auml;j&auml;ns&auml; asemiehi&auml;
+  taistelutanterellekin.</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset pelk&auml;siv&auml;t aikalailla h&auml;nen
+  kuritustaan, ja tuskin he olivat saaneet n&auml;kyviins&auml;
+  kohotetun ryhmysauvan, kun jo nopeasti
+  vet&auml;&auml;ntyiv&auml;t loitommaksi ikkunoista ja
+  p&ouml;tkiv&auml;t puutarhan porttia kohden.</p>
+
+  <p>&raquo;Te polttoviholaiset, murhapolttajat!&mdash;Sin&auml;
+  Korahin lahko!&raquo; puuskui h&auml;n heid&auml;n
+  j&auml;lkeens&auml; temmaten lasioven
+  auki.&mdash;&raquo;Tulkaapas sunnuntaina
+  herranhuoneeseen&mdash;kyll&auml; min&auml; teille
+  n&auml;yt&auml;n!&raquo;</p>
+
+  <p>Sitte k&auml;&auml;ntyi h&auml;n Boleslavia kohden ja mittaili
+  h&auml;nt&auml; synk&auml;ll&auml; katseella kiireest&auml;
+  kantap&auml;&auml;h&auml;n. Lopulta seiv&auml;sti h&auml;n
+  silm&auml;ns&auml; nostov&auml;en lakkiin, jota t&auml;m&auml;
+  piti sormiensa v&auml;liss&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Oletteko ollut mukana sotaretkelt&auml;?&raquo; kysyi
+  h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Olen&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Jollen n&auml;kisi risti&auml; lakissanne, niin
+  kysyisinp&auml;, taistelitteko Preussin puolesta vai Preussia
+  vastaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav, jonka ajatuksissa viel&auml; py&ouml;ri paenneen
+  valoisan olennon kuva, ei ymm&auml;rt&auml;nyt ensi tuokiossa,
+  mutta sitten h&auml;n &auml;killisess&auml; vihan puuskassa
+  sy&ouml;ks&auml;hti pappia kohden.</p>
+
+  <p>Mutta vanha kirkkoherra ei ollut niit&auml; miehi&auml;, jotka
+  antavat itse&auml;&auml;n pelotella&mdash;ja heid&auml;n
+  molempien uhkaavasti silm&auml;illess&auml; toisiaan, huusi
+  h&auml;n:</p>
+
+  <p>&raquo;Boleslav von Schranden, onko minulla oikeus
+  t&auml;h&auml;n ep&auml;luuloon vai eik&ouml; ole?&raquo;</p>
+
+  <p>Silloin Boleslav painoi katseensa maahan. H&auml;n ei voinut
+  kest&auml;&auml; entisen opettajansa tuomarinkatsetta.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml; avasi oven ty&ouml;huoneeseensa, jossa
+  kirjakaappien ja piippuhyllyjen v&auml;liss&auml; riippui
+  seinill&auml; ratsastusmiekkoja ja tuliluikkuja, ja sanoi:</p>
+
+  <p>&raquo;Lakin t&auml;hden, jota kannatte, en voi
+  kielt&auml;&auml; teit&auml; astumasta kotiini. Mutta suoriutukaa
+  lyhimmitt&auml;in. Kenellek&auml;&auml;n von Schrandenille ei ole
+  sijaa t&auml;ss&auml; talossa.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n pani ryhmysauvan nurkkaan, kietoi kukitetun aamutakin
+  kuivahkon vy&ouml;t&auml;r&ouml;ns&auml; ymp&auml;ri ja
+  k&auml;veli huoneessa edestakaisin.</p>
+
+  <p>Boleslav hapuili sanoja. H&auml;n seisoi kuin pahantekij&auml;
+  t&auml;m&auml;n miehen edess&auml;, jonka suusta jokainen sana
+  valui h&auml;nen ylitsens&auml; kuin pisara sulatettua metallia.
+  Tosiaan&mdash;ei ollut helppoa s&auml;lytt&auml;&auml; is&auml;n
+  syyllisyytt&auml; omille kunniallisille hartioilleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Arvoisa kirkkoherra&raquo;, alotti h&auml;n sammaltaen,
+  &raquo;unhottakaa hetkiseksi, ett&auml; kannan Schrandenien
+  nime&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Vanhus naurahti katkerasti itsekseen. &raquo;Paljon
+  pyydetty&raquo;, mutisi h&auml;n, &raquo;paljon
+  pyydetty.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;&Auml;lk&auml;&auml; n&auml;hk&ouml; minussa
+  mit&auml;&auml;n muuta kuin poika, joka tahtoo haudata
+  is&auml;ns&auml; ja jonka kirottu roistov&auml;ki tahtoo
+  est&auml;&auml; t&auml;ytt&auml;m&auml;st&auml; t&auml;t&auml;
+  korkeinta ja pyhint&auml; velvollisuuttaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Vanhus kohotteli ja rypisteli kulmakarvojaan, mutta ei
+  vastannut mit&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;K&auml;&auml;nnyn nyt teid&auml;n, kristillisen kirkon
+  papin puoleen ja kysyn teilt&auml;, tahdotteko sallia sellaista
+  ilkitekoa seurakunnassanne?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Minun seurakunnassani ei voi sellaista tapahtua!&raquo;
+  pauhasi vanhus. &raquo;Mihin minut on asetettu viem&auml;&auml;n
+  sieluja Jumalan luo, siell&auml; saa jokainen kunniallisen
+  hautauksen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja kuitenkin uskalletaan&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Seis&mdash;kenest&auml; on kysymys?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Is&auml;st&auml;ni&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Vapaaherra Eberhard von Schrandenista?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Se mies oh kuollut seitsem&auml;n vuotta
+  sitten.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta kirkkoherra!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Seitsem&auml;n vuotta sitten on h&auml;net erotettu
+  el&auml;v&auml;in yhteydest&auml;.&mdash;Seitsem&auml;n vuotta on
+  h&auml;n jo lahonnut maassa.&mdash;Antakaa minun olla h&auml;neen
+  n&auml;hden rauhassa.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta kirkkoherra, olen ollut teid&auml;n oppilaanne...
+	Te olette minulle ensiksi opettanut Jumalan nimen... Olen
+  teit&auml; aina pit&auml;nyt urhoollisena, kunniallisena
+  miehen&auml;... Kadun nyt uskoani, arvoisa kirkkoherra...
+  Sill&auml; n&auml;m&auml; ovat arkoja, valheellisia
+  verukkeita.&raquo;</p>
+
+  <p>Vanhus ojensihe t&auml;yteen pituuteensa. H&auml;nen
+  leukapielens&auml; tutisivat. H&auml;nen sieraimensa laajenivat.
+  Kasvot kalpeina ja hehkuvin silmin h&auml;n astui Boleslavin
+  eteen.</p>
+
+  <p>&raquo;Poikani&raquo;, sanoi h&auml;n,
+  &raquo;n&auml;yt&auml;nk&ouml; silt&auml;, ett&auml; tapani on
+  turvautua valheihin?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav n&auml;ytti uhmaavalta, mutta kaikista
+  ponnistuksistaan huolimatta tunsi h&auml;n mieless&auml;&auml;n
+  her&auml;&auml;v&auml;n jotakin vanhasta, kauan unhotetusta
+  oppilaan kunnioituksesta kirkkoherraa kohtaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Poikani&raquo; jatkoi vanhus, &raquo;minun tarvitsisi
+  sanoa vain sana j&auml;tt&auml;&auml;kseni sinut tuolla puutarhan
+  aidan takana v&auml;ijyv&auml;n roskajoukon
+  k&auml;siin&mdash;mutta viel&auml; kerran&mdash;lakin
+  t&auml;hden, jota kannat, tahdon antaa sinulle anteeksi. Ja
+  mit&auml; sinulle sanoin, sen tahdon n&auml;ytt&auml;&auml;
+  my&ouml;s todeksi.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n meni er&auml;&auml;lle kaapille, jossa olivat
+  pitk&auml;ss&auml; riviss&auml; seurakunnan
+  kirkonkirjat&mdash;suuret, kuluneet nidokset toinen toisensa
+  vieress&auml;&mdash;otti niist&auml; er&auml;&auml;n esiin ja
+  avasi sivun, jonka yl&auml;reunaan oli kirjotettu vuosiluku
+  1807.</p>
+
+  <p>&raquo;Lue tuosta, poikani!&raquo;</p>
+
+  <p>Ja Boleslav luki:</p>
+
+  <p>&raquo;Maaliskuun 5 p&auml;iv&auml;n&auml; kuoli vapaaherra
+  Hans Eberhard von Schranden, <i>ex memoria hominum
+  exstinguatur!</i>&raquo;</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml;n j&auml;lkeen oli kolme risti&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml;h&auml;n on v&auml;&auml;rennys!&raquo;
+  huusi Boleslav.</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, poikani&raquo;, vastasi vanhus juhlallisesti.
+  &raquo;Se on ilmeinen ja tahallinen v&auml;&auml;rennys,
+  t&ouml;rke&auml; virkavirhe, ja jos tahdot minut saattaa
+  syytteeseen, erotetaan minut ja heitet&auml;&auml;n vankeuteen,
+  jossa sitte saan p&auml;&auml;tt&auml;&auml; p&auml;iv&auml;ni.
+  Tee nyt, mit&auml; mielesi haluaa. Kohtaloni on sinun
+  k&auml;siss&auml;si.&raquo;</p>
+
+  <p>Kauhun ja kunnioituksen sekainen v&auml;ristys kulki
+  Boleslavin ruumiin l&auml;vitse. H&auml;n tunsi
+  riitt&auml;v&auml;n hyvin omasta kokemuksestaan hurjan halun
+  uhrata is&auml;nmaanrakkaudelleen vapautensa, onnensa ja
+  el&auml;m&auml;ns&auml;, ymm&auml;rt&auml;&auml;kseen, mik&auml;
+  vanhuksen oli pakottanut t&auml;h&auml;n
+  mielett&ouml;m&auml;&auml;n tunnustukseen.</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;ill&auml; risteill&auml;&raquo;, jatkoi
+  kirkkoherra, &raquo;olen seitsem&auml;n vuotta sitten haudannut
+  miehen, joka julmuudestaan ja hurjista himoistaan huolimatta oli
+  siihen asti ollut yst&auml;v&auml;ni. Ja ken minulle viel&auml;
+  mainitsi h&auml;nen nimens&auml;, h&auml;net ajoin suoraa
+  p&auml;&auml;t&auml; talostani.&mdash;Tuli sitten y&ouml;,
+  jolloin palavan linnan liekit valaisivat n&auml;m&auml;
+  sein&auml;t p&auml;iv&auml;n kirkkaiksi. Silloin hypp&auml;sin
+  vuoteestani, heitt&auml;ysin polvilleni ja rukoilin Jumalalta
+  anteeksi h&auml;nelle, joka sen oli
+  sytytt&auml;nyt&mdash;sill&auml; sytytetty se oli, se paloi
+  yhtaikaa jokaisesta nelj&auml;st&auml;
+  nurkastaan&mdash;T&auml;st&auml; l&auml;htien, ajattelin, on
+  ihmisten muistosta ilkity&ouml;n tekij&auml;n mukana
+  h&auml;vitetty paikkakin, jossa ilkity&ouml; tapahtui.&mdash;Sen
+  aaveen kanssa, joka siit&auml; pit&auml;en on kummitellut
+  Schrandenin linnan raunioiden keskell&auml;, ei minulla ollut
+  en&auml;&auml; mit&auml;&auml;n tekemist&auml;.&mdash;Ja nyt
+  tulet sin&auml;, poikani, yht&auml;kki&auml; minulle kertomaan,
+  ettei kummitus ollutkaan kummitus, vaan el&auml;v&auml; olento,
+  joka vasta muutama p&auml;iv&auml; sitten on j&auml;tt&auml;nyt
+  ajallisen el&auml;m&auml;n ja odottaa nyt kristillist&auml;
+  hautaustaan. Mutta min&auml; kielt&auml;ydyn siit&auml;... Ja
+  juuri t&auml;m&auml;n luettelon perusteella.&mdash;En hautaa
+  ket&auml;&auml;n kahteen kertaan.&mdash;Jos annat minut ilmi,
+  tuomitaan minut&mdash;se lankeaa luonnostaan.&mdash;Mutta
+  sin&auml; tied&auml;t, ett&auml; olen siihen kaikin puolin
+  valmis. Tee nyt, mit&auml; tahdot&mdash;hautaa ruumis&mdash;osota
+  vainajalle kaikki kunnioitus, mink&auml; katsot h&auml;nen
+  ansaitsevan, ker&auml;&auml; kokoon saattojoukko, loistavampi
+  kuin kenenk&auml;&auml;n keisarin&mdash;mutta minua &auml;l&auml;
+  sekota leikkiin.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n istuutui viheri&auml;ll&auml;
+  p&auml;&auml;llystettyyn nojatuoliinsa, nojasi
+  p&auml;&auml;ns&auml; ryppyisiin, karvaisiin k&auml;siins&auml;
+  ja tuijotti avoimeen kirkonkirjaan.</p>
+
+  <p>T&auml;lt&auml; visap&auml;&auml;lt&auml; ei ollut
+  mit&auml;&auml;n toivottavaa. Olisi ollut mielet&ouml;nt&auml;
+  antautua siihen harhaluuloon&mdash;ja my&ouml;skin siihen toiseen
+  harhaluuloon, ett&auml; h&auml;n sin&auml; ilmoisna
+  ik&auml;n&auml; voisi taistelulla tai sovinnolla saada
+  rakastettunsa omakseen.</p>
+
+  <p>Muserrettuna ja maahan tallattuna oli kaikki, mit&auml;
+  h&auml;n murjotun sielunsa kainoissa unelmissa oli j&auml;lleen
+  rohjennut rakentaa.</p>
+
+  <p>H&auml;n purskahti tuskalliseen nauruun.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml; on siis se armo, se anteeksiantamus,
+  josta te saarnaatte&raquo;, huusi h&auml;n vihan kyynelet
+  silmiss&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Vanhus nousi verkkaan ja pudotti raskaasti k&auml;tens&auml;
+  Boleslavin olalle.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Lakkisi t&auml;hden, poikani, tahdon tehd&auml; sinulle
+  tilin t&auml;st&auml;kin, vaikkakin sinun n&auml;kemisesi on
+  minulle vastenmielinen. Puolitoista vuotta takaperin palasi
+  Ven&auml;j&auml;lt&auml; ryysyisi&auml;, kerj&auml;&auml;vi&auml;
+  ranskalaislaumoja&mdash;kurjina, n&auml;lk&auml;isin&auml;,
+  vilunvihoja t&auml;yten&auml;&auml;n. Schrandenilaiset tarttuivat
+  viikatteihin ja riihivarstoihin ly&ouml;d&auml;kseen heid&auml;t
+  kuoliaiksi, ja se kentiesi olisi ollut heille oikein, noille
+  Napoleonin verikoirille. Mutta silloin min&auml; avasin kirkon
+  ovet seposel&auml;lleen, niin ett&auml; he
+  p&auml;&auml;siv&auml;t pakoon Jumalan alttarille, sytytin heille
+  nuotion kivipaateroiden p&auml;&auml;lle, keit&auml;tin heille
+  ruokaa ja annoin olkia vuoteeksi&mdash;sill&auml; vaikkakin he
+  ovat vihollisia, sanoin schrandenilaisille, on heill&auml;
+  ihmisten kasvot kuten teill&auml;kin ja kantavat he hartioillaan
+  suurta inhimillisen kurjuuden risti&auml;, jota vapahtajammekin
+  on kerran kantanut. Menk&auml;&auml; kotiinne ja rukoilkaa
+  Jumalaa, ett&auml; h&auml;n teit&auml; armahtaisi.&mdash;Niin
+  sanoin.&mdash;Kuten n&auml;et, poikani, voin olla
+  lempe&auml;kin.&mdash; &mdash;Ja palataksemme
+  hautaukseen&mdash;en kiell&auml; kenelt&auml;k&auml;&auml;n
+  rauhallista leposijaansa. Mik&auml;li minulla on sananvaltaa, ei
+  ket&auml;&auml;n kuopata mihin nurkkaan hyv&auml;ns&auml;, ei
+  itsemurhaajaakaan. Jos kell&auml; on ollut pahat p&auml;iv&auml;t
+  el&auml;ess&auml;&auml;n, t&auml;ytyy h&auml;nen voida olla
+  tyytyv&auml;inen edes kuoltuaan, sanon aina. Ja jos joku, joka on
+  tappanut oman &auml;itins&auml;, viet&auml;isiin mestauslavalle,
+  menisin min&auml; h&auml;nen haudalleen t&auml;ydess&auml;
+  virkapuvussani, panisin k&auml;teni ristiin h&auml;nen ruumiinsa
+  ylitse ja rukoilisin sotajoukkojen herraa: Anna h&auml;nelle
+  anteeksi, sill&auml; h&auml;n ei tiet&auml;nyt, mit&auml;
+  teki.&mdash;Kaikille muille tahdon osottaa lempeytt&auml;, mutta
+  is&auml;llesi en! Sill&auml; ken on rikkonut is&auml;nmaatansa
+  vastaan, h&auml;n on h&auml;v&auml;issyt kaikki taivaalliset ja
+  maalliset lait, on h&auml;v&auml;issyt &auml;itins&auml;, joka
+  h&auml;net on synnytt&auml;nyt, on saattanut iankaikkisen
+  kirouksen alaiseksi lapset, jotka on siitt&auml;nyt. Sellainen on
+  ajettava koko inhimillisen yhteiskunnan ulkopuolelle, sill&auml;
+  h&auml;n on kuin spitalitautinen&mdash;kuolemaa ja perikatoa tuo
+  h&auml;n tullessaan, mihin ikin&auml; astuneekin. H&auml;n on
+  kuin hullu koira, joka kuolassaan pirskottaa vesikauhua kaikkiin
+  el&auml;viin olentoihin, mitk&auml; se kohtaa.&mdash;Kuinka
+  suuren, poikani, luulet is&auml;si rikoksen olevan, ja mit&auml;
+  kaikkea pahaa luulet h&auml;nen tehneen? Niiden sadan tai parin
+  nuorukaisen t&auml;hden, jotka lep&auml;&auml;v&auml;t tuonne
+  niitylle haudattuina, niiden t&auml;hden en kanna kaunaa
+  h&auml;nt&auml; kohtaan. He kuitenkin kaikitenkin saattoivat
+  kuolemaa odottaa. Heid&auml;n haudoillaan kasvaa korkea nurmikko
+  ja heid&auml;n is&auml;ns&auml; ovat jo aikoja sitten surreet
+  surtavansa&mdash;mutta tulepas t&auml;nne,
+  poikani&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n tarttui Boleslavin k&auml;teen ja vei h&auml;net
+  ikkunaan. &raquo;Katso tuonne,&mdash;mit&auml; n&auml;et
+  puutarhan aidan takana? Lauman villipetoja n&auml;et, n&auml;et
+  niiden vetelehtiv&auml;n ymp&auml;ri ja vaanivan verenhimoisesti
+  kirkuen, eik&ouml; jo pian tule saalis, joka heid&auml;n
+  n&auml;lk&auml;ns&auml; sammuttaisi, ja kuitenkin ovat he liian
+  arkoja k&auml;yd&auml;kseen kimppuusi ja sinut repi&auml;kseen,
+  jos astut heid&auml;n joukkoonsa. Ja katso <span class=
+  "wide">minua</span>, poikani! Jumala on minut t&auml;nne
+  asettanut julistamaan h&auml;nen rakkauttansa, ja min&auml;
+  saarnaan vihaa.&mdash;Lempeyden sanojen, suloisten kuin hunaja,
+  tulisi vuotaa huuliltani, mutta niilt&auml; hyppiv&auml;t
+  ilmoille skorpioonit niin pian kuin suuni avaan, sill&auml;
+  minustakin on tullut villipeto.&mdash;Ja sellaisia on is&auml;si
+  tihuty&ouml;n t&auml;hden meist&auml;
+  tullut!&mdash;T&auml;&auml;lt&auml; Schrandenista et
+  l&ouml;yd&auml; mit&auml;&auml;n hyv&auml;&auml;, sill&auml;
+  is&auml;si istuttama myrkky kihisee ja imeytyy polvesta polveen
+  lapsiin ja lastenlapsiin, kunnes Herra h&auml;pe&auml;paikan ja
+  teid&auml;n kirotun nimenne on tyyten h&auml;vitt&auml;nyt
+  pyh&auml;st&auml; maailmastaan&mdash;Amen.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n seisoi siin&auml; kohotetuin k&auml;sin, kuten
+  kiroava vanhan liiton profeetta, ja vaahto kuohui h&auml;nen
+  suupieliss&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Kauhun ja kammon lamauttamana k&auml;&auml;ntyi Boleslav
+  ovelle.</p>
+
+  <p>Vanhus ei kutsunut h&auml;nt&auml; takaisin.</p>
+
+  <p>Kulkiessaan eteisen l&auml;vitse s&auml;ps&auml;hti h&auml;n
+  kovasti, sill&auml; h&auml;n oli kuulevinaan er&auml;&auml;n
+  raollaan olevan oven takaa naispuvun kahinan.</p>
+
+  <p>Lemmitty&auml;ns&auml; h&auml;n ei tahtonut tavata&mdash;ei
+  mist&auml;&auml;n hinnasta maailmassa! Ei t&auml;n&auml;&auml;n,
+  ei t&auml;ll&auml; hetkell&auml;, jolloin h&auml;nest&auml;
+  tuntui, ik&auml;&auml;nkuin kaikki se hyv&auml; ja jalo, jonka
+  h&auml;n hiljaisuudessa oli kasvattanut sieluunsa, olisi maannut
+  maassa murskana ja tahrattuna.</p>
+
+  <p>&raquo;Jos kaikki ovat tulleet villipedoiksi, miksi en
+  min&auml;kin voisi tulla villipedoksi&raquo;, ajatteli h&auml;n
+  astuessaan k&auml;si pistoolilaukulla schrandenilaisten joukkoa
+  kohden.</p>
+
+  <p>Vanha kirkkoherra oli oikeassa: he ulvoivat ja haukkuivat
+  h&auml;nen takanaan&mdash;murhanhimo salamoi heid&auml;n
+  silmist&auml;&auml;n&mdash;mutta satuttaa k&auml;tt&auml;ns&auml;
+  h&auml;neen he eiv&auml;t uskaltaneet.&mdash; &mdash;</p>
+  <hr style="width: 45%;">
+
+  <p>Kun h&auml;n saapui nostosillalle, jonka paalujen takana
+  odotti h&auml;nt&auml; kokoonkyyristynyt naisolento, oli
+  h&auml;nen mieless&auml;&auml;n kypsynyt hurja, ep&auml;toivoinen
+  p&auml;&auml;t&ouml;s: h&auml;n tahtoi asevoimalla saattaa
+  is&auml;ns&auml; viimeiseen lepoon.</p>
+
+  <p>&raquo;Tahdotko viel&auml; kerran ansaita kauniin summan
+  rahaa?&raquo; kysyi h&auml;n nuorelta naiselta, joka h&auml;nen
+  l&auml;hetess&auml;&auml;n hyp&auml;hti hehkuvan punaisena
+  seisoalleen.</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; katseli h&auml;neen hetkisen tuumien ja
+  kummastellen, sitten, ik&auml;&auml;nkuin vasta nyt olisi
+  tajunnut, pudisti h&auml;n kiihke&auml;sti
+  p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi et?&raquo; tutkaisi Boleslav
+  h&auml;nelt&auml;.</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; alkoi vavista. &raquo;Mit&auml; min&auml; teen
+  rahalla, herra?&raquo; kysyi h&auml;n hiljaa ja anovasti.
+  &raquo;He ottavat sen kuitenkin minulta pois.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ketk&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ihmiset&mdash;kaikki ihmiset&mdash;hyv&auml;, hyv&auml;
+  herra, ei mit&auml;&auml;n rahoja.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ilmeisesti on h&auml;nen j&auml;rkens&auml;
+  sekaisin&raquo;, ajatteli Boleslav.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja sit&auml; paitsi on siell&auml; rahaa
+  yllinkyllin&raquo;, jatkoi tytt&ouml; kuiskaten ja vilkuillen
+  arasti ymp&auml;rilleen. &raquo;Kellarissa on
+  rahaa&mdash;kokonaisen arkun t&auml;ysi&mdash;siell&auml;
+  miss&auml; viinitynnyritkin ovat&mdash;sielt&auml; otin aina niin
+  paljon kuin h&auml;nelle&mdash;armolliselle
+  herralle&mdash;tarvitsin. Itselleni en tarvitse mit&auml;&auml;n,
+  herra, korkeintaan uuden r&ouml;ijyn.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tahdotko siis ansaita uuden r&ouml;ijyn?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Enh&auml;n tarvitse sit&auml; ansaita, herra. Kun ensi
+  kerran menen Bockeldorfiin&mdash;sill&auml; tarvitseehan herra
+  toki jotakin sy&ouml;d&auml;kseen&mdash;, tuon sielt&auml;
+  r&ouml;ijyn mukanani.&raquo;</p>
+
+  <p>T&auml;llainen lienee tunne vetojuhdallakin, joka tekee
+  ty&ouml;ns&auml; mit&auml;&auml;n ajattelematta, niinkuin nielee
+  ravintonsakin.</p>
+
+  <p>&raquo;Tahdotko siis <span class="wide">ilman</span>
+  mit&auml;&auml;n ansiota t&auml;n&auml; y&ouml;n&auml; tehd&auml;
+  pitk&auml;n matkan minun puolestani?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tahdonko min&auml;, herra? Jos <span class=
+  "wide">te</span> vain tahdotte, herra!&raquo;</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="VI" id="VI"></a>
+
+  <h2>VI.</h2><br>
+
+  <p>Seuraavana p&auml;iv&auml;n&auml; h&auml;mm&auml;stytti
+  Schrandenin kyl&auml;&auml; odottamaton vierailu, joka sai
+  juhlatuulella olevat kyl&auml;l&auml;iset aivan kuin puusta
+  putoamaan.</p>
+
+  <p>Kello oli viiden korvilla iltap&auml;iv&auml;ll&auml;, kun
+  kyl&auml;nraittia ajoivat kahdet h&auml;kkirattaat, joilla
+  kummallakin oli viisi kuusi istujaa, nuoria miehi&auml;
+  j&auml;&auml;k&auml;rin takit yll&auml;, kentt&auml;lakit
+  p&auml;&auml;ss&auml;, pyssyt olalla leveist&auml; hihnoista
+  riippumassa.</p>
+
+  <p>Etumaisilla rattailla istui sen lis&auml;ksi naishenkil&ouml;,
+  joka, samassa kuin hevoset k&auml;&auml;ntyiv&auml;t
+  kirkkom&auml;elle, hypp&auml;si huimalla loikkauksella h&auml;kin
+  ylitse ja loittoni linnaa kohden.&mdash;</p>
+
+  <p>Jokainen schrandenilainen tunsi h&auml;net jo ensi
+  silm&auml;yksell&auml; paroonivainajan lemmityksi, mutta yleinen
+  h&auml;mm&auml;stys oli niin suuri, ettei kenenk&auml;&auml;n
+  p&auml;&auml;h&auml;n pist&auml;nyt ajaa h&auml;nt&auml;
+  takaa.</p>
+
+  <p>&raquo;Mustan Kotkan&raquo; ravintolan edess&auml;
+  pys&auml;htyiv&auml;t rattaat. Ikkunat temmattiin auki, ja
+  ennenkuin vieraat olivat viel&auml; ehtineet nousta jalkeille,
+  remahti sekava tervehdysmelu heit&auml; vastaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Heiden pojat&mdash;el&auml;k&ouml;&ouml;n&mdash;Heiden
+  pojat&raquo;, kirkui Felix Merckel, joka oli yhdess&auml;
+  Sellenthinin eskadroonaan kuuluvain toverien kera ollut monissa
+  otteluissa, ja heilutti ikkunasta heit&auml; vastaan vaahtoavaa
+  oluthaarikkaansa.</p>
+
+  <p>H&auml;nen is&auml;ns&auml; avasi ripe&auml;sti oven
+  herrashuoneeseen, jossa sai juoda ainoastaan viini&auml;,
+  sill&auml; olihan toivoa, ett&auml; hyvinvoivain talollisten
+  pojat tosiaankin pist&auml;isiv&auml;t viiniksi.</p>
+
+  <p>Mutta n&auml;ill&auml; ei ollut innokkaaseen tulotervehdykseen
+  muuta vastausta kuin synkk&auml;, miltei vihamielinen
+  &auml;&auml;nett&ouml;myys. Katsomattakaan meluajiin vetiv&auml;t
+  he h&auml;keist&auml; esiin kaikenlaisia
+  ty&ouml;kaluja&mdash;sahoja, kirveit&auml; ja lapioita&mdash;ja
+  alkoivat riisua hevosiaan.</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset &auml;llistyiv&auml;t.</p>
+
+  <p>&raquo;Lempo soikoon&mdash;mik&auml; on tukkinut
+  kurkkunne?&raquo; huusi Felix Merckel ikkunasta. &raquo;Ja mihin
+  olette j&auml;tt&auml;neet ihmeotuksenne, luutnantti
+  Baumgartin?&raquo;</p>
+
+  <p>Ei viel&auml;k&auml;&auml;n mit&auml;&auml;n vastausta.</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset alkoivat luulla, ett&auml; vieraat aikoivat
+  tehd&auml; heist&auml; pilaa, ja purskahtivat remajavaan
+  nauruun.</p>
+
+  <p>Silloin astui Karl Engelbert, joka esiintyi joukon johtajana,
+  ikkunan alle, mist&auml; leve&auml;hartiainen Felix Merckel
+  nojasi ulos, tervehti h&auml;nt&auml; puolisotilaallisesti ja
+  sanoi: &raquo;Luvalla sanoen, herra luutnantti, emme ole tulleet
+  juhlimaan emmek&auml; muuten huvittelemaan&mdash;olemme
+  hautajaisv&auml;ke&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;&auml;ll&auml; Schrandenissa ei haudata
+  ket&auml;&auml;n&raquo;, huusi Felix Merckel yh&auml; nauraen,
+  mutta h&auml;nen kasvonsa ven&auml;htiv&auml;t huomattavasti
+  pitemmiksi.</p>
+
+  <p>&raquo;Luvalla sanoen, herra luutnantti&mdash;meid&auml;t on
+  kutsuttu hautajaisiin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuka on kutsunut?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Entinen luutnanttimme Baumgart.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;P&ouml;ll&ouml;&mdash;luutnantti Baumgart ei ole
+  t&auml;&auml;ll&auml;&mdash;teid&auml;nh&auml;n juuri oli tuotava
+  h&auml;net mukananne.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Luvalla sanoen, herra luutnantti, h&auml;n on jo
+  t&auml;&auml;ll&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miss&auml; se mies sitte piilee?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Taidatte tuntea h&auml;net ainoastaan
+  synnyinnimelt&auml;&auml;n. Herra von Schranden oli h&auml;n
+  ennen&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Savinen haarikka putosi Felix Merckelin k&auml;dest&auml;
+  murskaksi nuoren Engelbertin eteen. Olut pirskui korkealle
+  h&auml;nen jaloilleen.&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Sis&auml;ll&auml; vierashuoneessa nousi kova meteli,
+  ik&auml;&auml;nkuin hankittaisiin tappelua, sitten paiskattiin
+  ikkuna jyr&auml;ht&auml;en kiinni, ja kun Johann Radtke janonsa
+  ahdistamana aikoi astua portailta ravintolan eteiseen,
+  lenn&auml;hti ovi kiinni aivan h&auml;nen nen&auml;ns&auml;
+  edess&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Niinh&auml;n meid&auml;t t&auml;&auml;ll&auml; ajetaan
+  ovelta takaisin kuin mitk&auml;kin retkaleet&raquo;&mdash;murisi
+  Peter Negenthin synkk&auml;n&auml; puristaen siteiss&auml; olevan
+  k&auml;tens&auml; nyrkkiin.</p>
+
+  <p>&raquo;Haluatko tulla valapatoksi?&raquo; kysyi Engelbert
+  hiljaa astuen h&auml;nen eteens&auml;. &raquo;Jos haluat, niin
+  k&auml;&auml;nny takaisin. Mit&auml; meilt&auml; vaadittaneekin,
+  lurjus se, joka unhottaa Dannigkowin kirkon.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja kenen kurkkua kuivaa, s&auml;rpik&ouml;&ouml;n
+  siikojen uimavett&auml;,&raquo; lis&auml;si Johann Radtke
+  huoaten.</p>
+
+  <p>Engelbert heitti pyssyn olalleen. &raquo;Rattaat
+  menk&ouml;&ouml;t edell&auml;!&raquo; komensi
+  h&auml;n.&mdash;&raquo;Eteenp&auml;in, mars!&raquo;&mdash;Kulkue
+  j&auml;rjestyi ja marssi linnaa kohden. J&auml;lest&auml;
+  tallusteli joukko kyl&auml;l&auml;isi&auml;, jotka kunnioitus
+  pyssyj&auml; kohtaan piti loitolla.</p>
+
+  <p>Sillalla seisoi Boleslav heit&auml; vastassa.</p>
+
+  <p>Riemastuneena h&auml;n sy&ouml;ks&auml;hti
+  yst&auml;vi&auml;ns&auml; vastaan&mdash;saaden tuskin
+  kiitollisuuden huudahdusta huuliltaan.</p>
+
+  <p>Engelbert ojensi &auml;&auml;net&ouml;nn&auml; h&auml;nelle
+  k&auml;tens&auml;. Mutta kun Boleslav tahtoi h&auml;nt&auml;
+  syleill&auml;, v&auml;ltti h&auml;n sen.</p>
+
+  <p>Mielenliikutuksessaan ei Boleslav sit&auml; huomannut.
+  &raquo;Tiesin kyll&auml;, ett&auml; tulisitte&raquo;, sammalsi
+  h&auml;n. &raquo;Tiesinh&auml;n ett&auml; minulla on viel&auml;
+  yst&auml;vi&auml;kin&mdash;ettei minua ole aivan turvattomaksi
+  j&auml;tetty n&auml;iden susien kitaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Kukaan ei h&auml;nelle vastannut.</p>
+
+  <p>J&auml;ykkin&auml; ja &auml;&auml;nett&ouml;min&auml; kuin
+  muuri seisoivat he riviss&auml;&auml;n, katseet vain arastellen
+  harhailivat h&auml;nen ohitsensa.</p>
+
+  <p>Engelbert katkaisi ensiksi &auml;&auml;nett&ouml;myyden.</p>
+
+  <p>&raquo;Olet kutsunut&mdash;olemme
+  t&auml;&auml;ll&auml;&mdash;mutta aikamme on
+  v&auml;hiss&auml;&mdash;sano, mit&auml; meid&auml;n on
+  tekeminen.&raquo;</p>
+
+  <p>Silm&auml;nr&auml;p&auml;yksen Boleslav mahtoi kummastella,
+  kun h&auml;nt&auml; n&auml;in jyrk&auml;n lyhyesti puhutteli se,
+  joka h&auml;nelle aina oli ollut rakkain kaikista tovereista,
+  mutta kuinka h&auml;n heit&auml; olisi voinut
+  ep&auml;ill&auml;?</p>
+
+  <p>Olivathan he saapuneet!</p>
+
+  <p>Ja sekaisin, sikin sokin sy&ouml;ks&auml;htelevin sanoin
+  kertoi h&auml;n heille, kuinka h&auml;v&auml;istys, jonka
+  schrandenilaiset olivat aikoneet tehd&auml; h&auml;nen
+  is&auml;lleen, oli nyt purkaantunut h&auml;nen ylitsens&auml;, ja
+  mit&auml; h&auml;n nyt oli p&auml;&auml;tt&auml;nyt tehd&auml;
+  yst&auml;vien avulla.</p>
+
+  <p>Sill&auml;v&auml;lin tuijotti muutaman soral&auml;j&auml;n
+  takaa h&auml;nt&auml; kohden leimuava silm&auml;pari,
+  sill&auml;v&auml;lin v&auml;risi ja vavahteli naisolento, joka
+  siell&auml; istui ker&auml;ksi kyyristyneen&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;He ovat t&auml;&auml;ll&auml; &mdash; he ovat jo
+  kyl&auml;ss&auml;!&raquo; oli h&auml;n huutanut
+  h&auml;t&auml;isell&auml; riemulla h&auml;nt&auml; kohden
+  sy&ouml;sten kuin mik&auml;kin harhahenki linnanpihan poikki.</p>
+
+  <p>Ensi n&auml;kem&auml;ll&auml; oli Boleslav pit&auml;nyt
+  h&auml;nt&auml; vieraana. H&auml;nell&auml; oli,
+  hele&auml;nv&auml;rinen karttuunihame, y&ouml;nuttu
+  h&ouml;ll&auml;sti kiedottuna aaltoilevan poven ymp&auml;ri ja
+  kirjava huivi solmittuna leuan alitse talonpoikaistytt&ouml;jen
+  tapaan.</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;m&auml; ovat he antaneet ylleni&raquo;,
+  lis&auml;si h&auml;n ik&auml;&auml;nkuin anteeksi pyyt&auml;en
+  huomattuaan toisen kummastuneen katseen.</p>
+
+  <p>Boleslav ei ajatellut h&auml;nt&auml; enemp&auml;&auml;.
+  Sitten odottaessaan sillalla yst&auml;vi&auml;&auml;n h&auml;n
+  n&auml;ki tyt&ouml;n hiiviskelev&auml;n raunioiden
+  v&auml;liss&auml;. Huivi oli solunut niskaan&mdash;aivan
+  valtoinaan valui musta tukka p&auml;iv&auml;npaahtamille
+  kasvoille.&mdash;Ik&auml;&auml;nkuin mielet&ouml;n nauroi
+  tytt&ouml; yksikseen.</p>
+
+  <p>Silloin h&auml;vetti Boleslavia, ett&auml; h&auml;nen oli
+  t&auml;ytynyt n&auml;ytt&auml;&auml; t&auml;m&auml; nainen
+  yst&auml;villeen, ja h&auml;n aikoi heti antaa tyt&ouml;lle
+  l&auml;ht&ouml;passit, jottei h&auml;n en&auml;&auml; joutuisi
+  heid&auml;n n&auml;kyvilleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; t&auml;&auml;ll&auml; teet?&raquo; tiuskaisi
+  h&auml;n.</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; h&auml;tk&auml;hti. &raquo;En mit&auml;&auml;n,
+  herra&raquo;, vastasi h&auml;n k&auml;&auml;nt&auml;en katuvana
+  silm&auml;ns&auml; maahan.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi nauroit?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Min&auml;k&ouml;, herra?&raquo; sammalsi h&auml;n.
+  &raquo;Olen vain iloinen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Koska olen j&auml;lleen
+  t&auml;&auml;ll&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Oh&mdash;tuo kurja olento!</p>
+
+  <p>Mik&auml; h&auml;net kiinnittik&auml;&auml;n t&auml;h&auml;n
+  maalipaikkaan, joka tarjosi h&auml;nelle vain
+  h&auml;pe&auml;&auml; ja puutetta ja jossa h&auml;n t&auml;stedes
+  oli alttiina kaksinkertaiselle kurjuudelle?</p>
+
+  <p>Boleslav oli kuullut kerrottavan kotikissoista, jotka, kun
+  asukkaat j&auml;ttiv&auml;t autioksi talon, johon ne olivat
+  kotiutuneet, mieluummin kuolivat siell&auml;
+  n&auml;lk&auml;&auml;n kuin l&auml;ksiv&auml;t
+  is&auml;nt&auml;v&auml;kens&auml; mukana muille maille.</p>
+
+  <p>Mit&auml;h&auml;n, jos t&auml;t&auml;k&auml;&auml;n kissalajia
+  ei voinut ajaa tiehens&auml;!</p>
+
+  <p>T&auml;ll&auml; hetkell&auml; olisi ollut julmaa antaa
+  h&auml;nelle karkotusk&auml;sky&auml;. Sai j&auml;&auml;d&auml;
+  siis huomiseen, kunhan vain oli poissa n&auml;kyvist&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Korjaa luusi&raquo;, k&auml;ski h&auml;n, &raquo;ja
+  &auml;l&auml; tule minun &auml;l&auml;k&auml; vieraitten
+  n&auml;ht&auml;viin.&raquo;</p>
+
+  <p>Silloin oli tytt&ouml; n&ouml;yr&auml;sti painanut
+  p&auml;&auml;ns&auml; alas ja kadonnut soral&auml;j&auml;n
+  taakse. Siell&auml; kyyr&ouml;tti h&auml;n nyt vavisten pelosta,
+  ett&auml; h&auml;net huomataan.&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Boleslav oli lopettanut.</p>
+
+  <p>Engelbert vaihtoi neuvottelevan silm&auml;yksen toveriensa
+  kanssa; sitten h&auml;n sanoi: &raquo;Olemme tuoneet tarpeelliset
+  ty&ouml;kalut mukanamme&mdash;jos annat meille lautoja, teemme
+  tuotapikaa kirstun.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tosin siit&auml; ei tule mit&auml;&auml;n ritarillista
+  ruumiskirstua,&raquo; lis&auml;si Peter Negenthin karkeasti
+  hymyillen.</p>
+
+  <p>Engelbert heitti h&auml;neen nuhtelevan katseen. Pieni joukko
+  kuiskutteli ja nurisi.</p>
+
+  <p>Iloisessa luottamuksessaan ei Boleslav n&auml;hnyt eik&auml;
+  kuullut siit&auml; mit&auml;&auml;n. &raquo;Muistattehan
+  viel&auml;&raquo;, huudahti h&auml;n, &raquo;kirstun, jonka
+  pime&auml;ss&auml; teimme nuorelle Dohnan kreiville? Kaksi tuntia
+  meilt&auml; siihen meni, emmek&auml; n&auml;hneet k&auml;tt&auml;
+  silmiemme edess&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Mutta h&auml;nen muistelmansa eiv&auml;t her&auml;tt&auml;neet
+  mit&auml;&auml;n vastakaikua.</p>
+
+  <p>&raquo;Joku j&auml;&auml;k&ouml;&ouml;n hevosten luo&raquo;,
+  sanoi Engelbert, &raquo;me muut etsimme lautoja. Iltaan
+  menness&auml; t&auml;ytyy kaiken olla valmiina.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav, huolissaan siit&auml;, mit&auml; voisi tehd&auml;
+  yst&auml;villeen mieliksi, ajatteli viinivarastoa, jonka oli
+  l&ouml;yt&auml;nyt kellarista tulelta
+  s&auml;ilyneen&auml;.&mdash;Siell&auml; oli my&ouml;s talon
+  ruokavarasto, hieman leip&auml;&auml; ja savustettua lihaa,
+  valitettavasti aivan liian v&auml;h&auml;n, jotta niill&auml;
+  olisi voinut yst&auml;vi&auml; kestit&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Sy&ouml;t&auml;v&auml;&auml; ei meill&auml; ole juuri
+  mit&auml;&auml;n&raquo;, sanoi h&auml;n, &raquo;mutta ettek&ouml;
+  tahdo ainakin ottaa siemausta viini&auml;, ennenkuin ryhdytte
+  ty&ouml;h&ouml;n?&raquo;</p>
+
+  <p>Vieraat vaikenivat synk&auml;n n&auml;k&ouml;isin&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;&Auml;l&auml; huoli&raquo;, tuumi Engelbert
+  keve&auml;hk&ouml;ll&auml; &auml;&auml;nens&auml;vyll&auml;.
+  &raquo;Viini raukaisee ruumista ... ty&ouml;ll&auml; on
+  kiire.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja h&auml;n kumartui tarkastellen kopeloimaan muuatta
+  hiiltynytt&auml; lautaa, jollaisia virui hajallaan raunioiden
+  v&auml;liss&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml; menee mukiin&raquo;, sanoi h&auml;n,
+  &raquo;mutta &auml;lk&auml;&auml; sahatko hiiltynytt&auml; pois,
+  se saa k&auml;yd&auml; maalista.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja h&auml;n meni Boleslavin seuraamana edelleen valitakseen
+  viel&auml; pari kolme lautaa.</p>
+
+  <p>Silloin vilahti heid&auml;n edest&auml;&auml;n maasta pystyyn
+  jotakin hele&auml;nv&auml;rist&auml;, joka oli samassa kadonnut
+  l&auml;himm&auml;n muurin taakse.</p>
+
+  <p>Boleslav puristi k&auml;tens&auml; nyrkkiin. H&auml;n oli
+  tuntenut Reginan.</p>
+
+  <p>&raquo;Anteeksi&raquo;, sanoi h&auml;n, &raquo;etten voinut
+  teille l&auml;hett&auml;&auml; parempaa sanantuojaa, mutta
+  minulla ei ole ket&auml;&auml;n muuta saatavissa.&raquo;</p>
+
+  <p>Engelbert tahtoi puhua, mutta h&auml;nen kielens&auml; oli
+  aivan kuin sidottu.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja sinun on h&auml;net t&auml;ytynyt ensin
+  pukeakin?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin&raquo;, sanoi Engelbert, jonka puheliaisuus
+  p&auml;&auml;si valloilleen. &raquo;Tapasin h&auml;net
+  puolikuolleena ja revityin vaattein makaamassa oven edess&auml;,
+  kun y&ouml;ll&auml; nousin ja menin katsomaan, mit&auml; koirat
+  haukkuivat.&raquo;</p><br>
+
+  <p>&raquo;Kuinka? Oliko se jo y&ouml;ll&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kahden aikaan aamulla.&mdash;T&auml;m&auml; lauta
+  t&auml;ss&auml; on hyv&auml;&mdash;sen voitte
+  ottaa.&mdash;H&auml;n oli kulkenut viisi peninkulmaa
+  seitsem&auml;ss&auml; tunnissa.&mdash;En ikin&auml;ni olisi
+  sit&auml; pit&auml;nyt mahdollisena.&mdash;H&auml;n makasi kuin
+  mik&auml;kin ammuttu saukko&mdash;niin j&auml;ykk&auml;n&auml; ja
+  kiilt&auml;v&auml;n&auml; &mdash;ja haukkoen
+  henke&auml;&auml;n&mdash;ja paperipalaasi puristi h&auml;n
+  k&auml;siss&auml;&auml;n. H&auml;n tahtoi nousta, mutta painui
+  paikoilleen&mdash;ja silloin noudin viinaa ja hieroin sill&auml;
+  h&auml;nen ohimoitaan ja annoin h&auml;nelle&mdash; &mdash;
+  &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Joku tovereista, joka oli h&auml;nt&auml; seurannut, katsoi
+  h&auml;neen kummissaan. H&auml;n pel&auml;styi ja pys&auml;htyi
+  keskelle lausetta.&mdash; &mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Seuraavina tunteina kuulivat schrandenilaiset, jotka
+  raivoissaan ja h&auml;mm&auml;stynein&auml; juoksentelivat pitkin
+  virran rantaa, linnansaarelta ahkeraa vasaroimista ja sahaamista
+  ja kalkutusta, joka ei n&auml;ytt&auml;nyt merkitsev&auml;n
+  mit&auml;&auml;n hyv&auml;&auml;.&mdash;</p>
+
+  <p>N&auml;ink&ouml; siis heid&auml;n kauneimmat suunnitelmansa
+  raukesivat tyhjiin?</p>
+
+  <p>Ei kest&auml;nyt kauan, ennenkuin n&auml;ytt&auml;ytyi vanha
+  Hackelberg olallaan pyssy, jota h&auml;n tavallisesti piti
+  lantatunkioon haudattuna. H&auml;n n&auml;et pelk&auml;si,
+  ett&auml; se h&auml;nelt&auml; j&auml;lleen vied&auml;&auml;n,
+  kuten kerran oli tapahtunut, kun h&auml;n torilla huvittelihe
+  ampumalla y&ouml;lepakoita, jotka h&auml;nen vakuutuksensa mukaan
+  selv&auml;ll&auml; p&auml;iv&auml;ll&auml;kin lensiv&auml;t
+  parvittain h&auml;nen per&auml;st&auml;&auml;n. T&auml;ll&auml;
+  samaisella kelpo pyssyll&auml; oli h&auml;n aikaisemmin joka
+  y&ouml; harjottanut salamets&auml;styst&auml;, mutta sitten kun
+  pett&auml;m&auml;tt&ouml;m&auml;n k&auml;den oli juopottelu
+  muuttanut heikoksi ja vapisevaksi, oli t&auml;m&auml; hupainen
+  ammatti t&auml;ytynyt j&auml;tt&auml;&auml; sikseen. Vain silloin
+  t&auml;ll&ouml;in, kun h&auml;n oli juonut oikein rennosti,
+  valtasi yht&auml;kki&auml; ihanien mets&auml;stysretkien muisto
+  h&auml;nen mielens&auml;. Silloin h&auml;n hoiperteli
+  piilopaikkaansa, kaivoi pyssyn k&auml;tk&ouml;st&auml;&auml;n ja
+  ampui ilmasta ensim&auml;isen p&auml;&auml;skysen, joka
+  livert&auml;en vilahti ohitse.</p>
+
+  <p>Lavertelevalla puheliaisuudella, joka h&auml;nelle oli
+  ominainen, alkoi h&auml;nkin pauhata.</p>
+
+  <p>&raquo;Schrandenilaiset, kunnia kutsuu&mdash;aseihin
+  pettureita vastaan!&mdash;Olen onneton is&auml;&mdash;lapseni on
+  h&auml;n minulta ry&ouml;st&auml;nyt&mdash;ammun h&auml;net
+  kuoliaaksi&mdash;mokoman koiran.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta h&auml;nh&auml;n on jo kuollut&raquo;, tuumi
+  joku.</p>
+
+  <p>&raquo;Onko h&auml;n jo kuollut?&mdash;Ei haittaa
+  mit&auml;&auml;n&mdash;siki&ouml; on h&auml;nkin ammuttava
+  kuoliaaksi&mdash;kaikki ovat he ammuttavat kuoliaiksi.&raquo;</p>
+
+  <p>Sill&auml;v&auml;lin juoksenteli Felix Merckel vierashuoneessa
+  edestakaisin kuin haavotettu karju.&mdash;H&auml;n tunsi kylliksi
+  Heiden pojat tiet&auml;&auml;kseen, ett&auml; jos heid&auml;t
+  &auml;rsytettiin tai heid&auml;n kimppuunsa hy&ouml;k&auml;ttiin,
+  eiv&auml;t he tunteneet mit&auml;&auml;n rajoja.
+  V&auml;ltt&auml;m&auml;t&ouml;nn&auml; seurauksena t&auml;ytyi
+  olla verenvuodatus, jollaista ei aavistanut kukaan niist&auml;,
+  jotka ulkona r&auml;yh&auml;siv&auml;t.&mdash;Ja
+  silloin&mdash;mit&auml; silloin? Eik&ouml; loukatun lain koura
+  silloin tarttuisi ensiksi h&auml;neen, luonnolliseen
+  johtajaan?</p>
+
+  <p>Mutta toiselta puolen&mdash;pitik&ouml; t&auml;lle
+  luikkarille, joka oli uskaltanut v&auml;&auml;r&auml;ll&auml;
+  nimell&auml; hiipi&auml; toverien luottamukseen,
+  viel&auml;p&auml; puijata luutnantin valtakirjan&mdash;miehelle,
+  joka nyt kaksin kerroin ansaitsi jokaisen urhoollisen,
+  kunniakkaan sotilaan vihan ja inhon, pitik&ouml; h&auml;nelle
+  suoda t&auml;m&auml; voitonriemu?</p>
+
+  <p>Herra Merckel vanhemmalla oli sill&auml;v&auml;lin muita
+  huolia.</p>
+
+  <p>H&auml;nest&auml; oli eritt&auml;in moitittavaa, ett&auml;
+  niin suuri m&auml;&auml;r&auml; jaloa suuttumusta laukaistiin
+  turhan t&auml;hden tyhj&auml;&auml;n ilmaan, ja h&auml;n
+  p&auml;&auml;tti tehd&auml; lopun t&auml;st&auml;
+  vallattomuudesta.</p>
+
+  <p>H&auml;n astui talon portaille ja huusi h&auml;nelle
+  ominaisella is&auml;llisell&auml; hyv&auml;ntahtoisuudellaan
+  alhaalle joukkoon: &raquo;Piirinne esimiehen&auml;, rakkaat
+  lapset, en saata sallia, ett&auml; julkisella paikalla
+  pid&auml;tte tuollaista meteli&auml;.&mdash;Etsik&auml;&auml;
+  kauniisti suljettu huone, lapset&mdash;siell&auml; saatte
+  el&auml;m&ouml;id&auml; kuinka paljon tahdotte.&raquo;</p>
+
+  <p>Ett&auml; &raquo;suljetulla huoneella&raquo; tarkotettiin vain
+  &raquo;Mustan Kotkan&raquo; kapakkaa, oli jokaiselle
+  selv&auml;n&auml;, ja viitt&auml; minuuttia my&ouml;hemmin oli
+  v&auml;kijuomien nauttiminen jo saanut vauhdin semmoisen, ettei
+  paremmasta apua.</p>
+
+  <p>Felix oli nojannut p&ouml;rr&ouml;isen p&auml;&auml;ns&auml;
+  k&auml;siins&auml; ja tuijotti synk&auml;n raivoisasti
+  eteens&auml;.</p>
+
+  <p>Ei kukaan preussilainen is&auml;nmaan yst&auml;v&auml;,
+  viel&auml; v&auml;hemm&auml;n mies, joka kantoi miekkaa, saanut
+  sallia sellaisen tekosen tapahtuvan, ennen
+  kuolla&mdash;ennen&mdash;</p>
+
+  <p>Ja h&auml;n alkoi puhua joukolle innokkain sanoin.&mdash;</p>
+
+  <p>Vaikutus tuli pian n&auml;kyviin. Yksi toisensa j&auml;lkeen
+  pujahti pellolle, palatakseen pian takaisin jokin ase
+  mukanaan&mdash;mill&auml; tuliluikku, mill&auml;
+  k&auml;yr&auml;sapeli, mill&auml; viikate.</p>
+
+  <p>&raquo;Olkaa aina kauniisti, rauhallisia ja
+  is&auml;nmaallisia, lapset!&raquo; huusi myh&auml;illen vanha
+  Merckel t&auml;hystellen vilkkuvilla silmill&auml;&auml;n
+  tyhji&auml; haarikoita.&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Oli tullut y&ouml;. Kaksi ruskeankeltaista
+  talikynttil&auml;&auml; savusi tarjoilup&ouml;yd&auml;ll&auml;
+  tukehuttavan kuumassa, t&auml;p&ouml;t&auml;ydess&auml;
+  huoneessa, jonka puolipime&auml;ss&auml; kirkasten viikatteiden
+  heijastukset v&auml;l&auml;hteliv&auml;t kuten salamat. Silloin
+  sy&ouml;ksyi huoneeseen pari poikasta, jotka olivat olleet
+  vartioimassa nostosillan luona, huutaen: &raquo;He tulevat, he
+  tulevat!&raquo;</p>
+
+  <p>Nousi raivoisa ulvonta.</p>
+
+  <p>Kaikki tunkeutuivat ovelle. Felix Merckel riensi
+  makuuhuoneeseensa ottaakseen miekkansa vy&ouml;lleen, mutta ei
+  palannut takaisin.&mdash;Luultavasti h&auml;n oli malttanut
+  mielens&auml; n&auml;hdess&auml;&auml;n aseen, jota oli niin
+  kauan kunnialla kantanut.</p>
+
+  <p>H&auml;nen is&auml;ns&auml; kehotteli sill&auml;v&auml;lin
+  raivoajia levollisuuteen ja malttiin, eritt&auml;inkin
+  niit&auml;, jotka eiv&auml;t viel&auml; olleet maksaneet
+  juomalaskujaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Eteenp&auml;in!&raquo; lallatti vanha Hackelberg.
+  &raquo;Kostakaa lapsi parkani puolesta&mdash;hakatkaa heid&auml;t
+  maahan!&raquo;</p>
+
+  <p>Kauppatorille, jolle kuu pilvien verhosta valeli
+  himme&auml;&auml; loistettaan, oli koko kyl&auml;n v&auml;ki
+  kokoontunut. Yksin rintalapsetkin olivat temmatut kehdoistaan.
+  Heid&auml;n paruntansa sekaantui tuhat&auml;&auml;niseen
+  meluun.</p>
+
+  <p>Synkk&auml;n&auml; ja &auml;&auml;net&ouml;nn&auml; katseli
+  kirkko tummine varjoineen t&auml;t&auml; hurjaa
+  n&auml;ytelm&auml;&auml;. Synkk&auml;n&auml; ja
+  &auml;&auml;net&ouml;nn&auml; lep&auml;si pappilakin
+  paikoillaan.</p>
+
+  <p>Vanha visap&auml;&auml; oli pit&auml;nyt sanansa. H&auml;n ei
+  n&auml;hnyt eik&auml; kuullut mit&auml;&auml;n, mit&auml;
+  tapahtui.&mdash;</p>
+
+  <p>Linnalle viev&auml;&auml; tiet&auml; reunustavain majojen
+  takaa kajasteli tummanpunainen tulenloiste. Matalain kattojen
+  ylitse kiemurteli mustanharmaa savu korkeutta kohden.
+  Purppuranpunainen huuru levisi kuin tulipalon loimo suviy&ouml;n
+  kalpeaan h&auml;m&auml;r&auml;&auml;n.&mdash;</p>
+
+  <p>Yhteisen vaikuttimen voimasta alkoi joukko paltoutua
+  kirkkotiet&auml; my&ouml;ten hautuumaalle, joka sijaitsi
+  muutamain askelten p&auml;&auml;ss&auml; reunimmaisista taloista,
+  aivan tien varressa.</p>
+
+  <p>Siell&auml; portilla voitaisiin tulijoilta parhaiten sulkea
+  tie.</p>
+
+  <p>Ne, jotka olivat olleet mukana sotaretkell&auml;,
+  j&auml;rjestyiv&auml;t riveihin. Olihan sotilasten taisteltava
+  sotilaita vastaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Miss&auml; on Merckel?&raquo; huusi kummissaan joku,
+  joka t&auml;ll&auml; hetkell&auml; odotti kuulevansa luutnantin
+  komentavan &auml;&auml;nen.</p>
+
+  <p>&raquo;Miss&auml; on Merckel?&raquo; kajahti &auml;llistynyt
+  kaiku joka suunnalta.</p>
+
+  <p>Rauhotuttiin sent&auml;&auml;n j&auml;lleen. H&auml;nh&auml;n
+  oli vain mennyt noutamaan aseitaan.</p>
+
+  <p>Tulenloimo l&auml;heni l&auml;henemist&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Erotettiin jotakin mustaa, nelisnurkkaista, joka heilui
+  ilmassa liekkiseppeleen ymp&auml;r&ouml;im&auml;n&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Ruumiskirstu&mdash;ruumiskirstu!&raquo; murisi joukko
+  ehdottoman v&auml;ristyksen valtaamana.</p>
+
+  <p>Silloin &auml;kki&auml;&mdash;kukaan ei tiennyt, ken
+  alotti&mdash;oli kuin samassa hengenvedossa olisi sama ajatus
+  v&auml;l&auml;ht&auml;nyt kaikkien mieliss&auml;&mdash;silloin
+  &auml;kki&auml; viritti joukko kohisevana kuorona hirve&auml;n
+  virrenv&auml;rssyn:</p>
+
+  <blockquote>
+    <p>&raquo;Herramme Schrandenissa, jonka t&auml;hden<br>
+    h&auml;vet&auml; saamme kaiken kansan n&auml;hden<br>
+    ja k&auml;yd&auml; mieron pilkkana,<br>
+    ly&ouml; rutolla, o Jumala!&raquo;</p>
+  </blockquote>
+
+  <p>Ja ruumissaatto l&auml;heni l&auml;henemist&auml;&auml;n. Jo
+  levittiv&auml;t soihdut loimotuksensa veisaavan joukon ylitse, jo
+  tunkeutuivat vaimot ja lapset, jotka olivat etumaisina joukossa,
+  kirkuen taaksep&auml;in&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Joukkoon aukeni kuja&mdash;juuri siksi leve&auml;, ett&auml;
+  ruumissaatto sopi siit&auml; kulkemaan, ja sulkeutui heti
+  saattueen viimeisten miesten j&auml;lest&auml;.</p>
+
+  <p>Kuusi miest&auml; kantoi ruumiskirstua olallaan ja vapaissa
+  k&auml;siss&auml;&auml;n he heiluttivat p&auml;resoihtuja ajellen
+  niill&auml; joukkoa syrj&auml;&auml;n.&mdash;Toiset kuusi
+  seurasivat per&auml;st&auml; ladatut pyssyt kainalossa.</p>
+
+  <p>Mutta edell&auml;, kentt&auml;lakki takaraivolla,
+  k&auml;siss&auml;&auml;n kaksi pistoolia hanat vireiss&auml;,
+  leimuavin katsein t&auml;hystellen vastustajiaan, kulki Boleslav,
+  raivaten tiet&auml; is&auml;ns&auml; ruumiille.</p>
+
+  <p>Yh&auml; syvemm&auml;ksi repeytyi rako
+  v&auml;kiryhm&auml;&auml;n, yh&auml; ohuemmaksi k&auml;vi aita,
+  joka erotti saattueen asestetuista schrandenilaisista.</p>
+
+  <p>N&auml;m&auml; katselivat levottomasti kaikille suunnille,
+  sill&auml; he tunsivat itsens&auml; johdottomiksi.</p>
+
+  <p>Jo seisoi Boleslav rinta rintaa vasten heid&auml;n
+  edess&auml;&auml;n.&mdash;He tahtoivat tunkeutua eteenp&auml;in.
+  Silloin&mdash;&auml;kki&auml; h&auml;tk&auml;htiv&auml;t
+  heid&auml;n rivins&auml;, sill&auml; heid&auml;n korviinsa
+  kajahti lyhyt, sotilaallinen &raquo;seis!&raquo; jonka he olivat
+  usein kuulleet sotaretkell&auml;.</p>
+
+  <p>Ja vanhan tavan mukaan tottelivat heid&auml;n
+  j&auml;senens&auml;, vaikkakin tahto ponnisteli vastaan.</p>
+
+  <p>Boleslav, joka t&auml;m&auml;n komennon oli huutanut
+  kantajille, huomasi h&auml;tk&auml;hdyksen miessein&auml;ss&auml;
+  edess&auml;&auml;n&mdash;&auml;killinen pelastava ajatus leimahti
+  h&auml;nen aivoissaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Hiljaa!&raquo; komensi h&auml;n edelleen.</p>
+
+  <p>Kukaan ei liikahtanut.&mdash;H&auml;nen katseensa, h&auml;nen
+  &auml;&auml;nens&auml; hallitsi heid&auml;t.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuka teist&auml; on ollut sotilaana? Kuka on auttanut
+  kuningasta vapauttamaan maan?&raquo;</p>
+
+  <p>Synkk&auml;, puoleksi vastahakoinen murina kulki rivien
+  l&auml;vitse, mutta vastasivathan he sent&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuningas on l&auml;hett&auml;nyt teid&auml;t
+  kotiin&raquo;, jatkoi h&auml;n, &raquo;koska on tehty
+  rauha;&mdash;luuletteko sen olevan h&auml;nelle mieleen, kun
+  h&auml;n kuulee, ett&auml; olette j&auml;lleen rikkoneet maan
+  rauhan?&mdash;Hyi, sanoo h&auml;n, niin
+  k&auml;ytt&auml;ytyv&auml;t puolalaiset, mutta eiv&auml;t
+  preussilaiset.&mdash; &mdash;Sent&auml;hden tie
+  auki&mdash;pojat&mdash;tie auki!&raquo;</p>
+
+  <p>Miesmuuri aaltoili ja huojui, se alkoi jakaantua, ja hetkisen
+  h&auml;&auml;m&ouml;tti hautuumaan portti vapaana Boleslavin
+  silmiin&mdash;mutta takaap&auml;in tunkeutui keskustaan uusia
+  olentoja, jotka sulkivat aukeaman.</p>
+
+  <p>Meteli nousi uudelleen&mdash;siihen sekaantui ivanauru,
+  remuava ja r&auml;hisev&auml;&mdash;ja seuraavana hetken&auml;
+  h&auml;n n&auml;ki etumaisten hartioiden v&auml;list&auml;
+  jotakin py&ouml;re&auml;&auml;, mustaa ja
+  v&auml;lkkyv&auml;reunaista, jonka takaa n&auml;kyi h&auml;ijysti
+  salamoiva silm&auml;, suuntautuvan h&auml;nen otsaansa
+  kohden.</p>
+
+  <p>H&auml;n n&auml;ki sen vain vilaukselta, tuskin siksi,
+  ett&auml; ehti tajuta, mik&auml; h&auml;nt&auml;
+  l&auml;hinn&auml; odotti. Silloin kuului h&auml;nen takaansa
+  kimakka kirkaisu&mdash;olento, valkoinen ja notkea kuin
+  pantterikissa, sy&ouml;ksyi h&auml;nen ohitsensa ja
+  heitt&auml;ytyi schrandenilaisten joukkoon, joka jakaantui
+  uudelleen. Siten syntyneell&auml; avoimella paikalla Boleslav
+  n&auml;ki kaksi olentoa, jotka kieriv&auml;t maassa, naisen, joka
+  oli k&auml;ynyt miehen kimppuun ja ponnisteli
+  v&auml;&auml;nt&auml;&auml;kseen kiilt&auml;v&auml;n pyssynpiipun
+  h&auml;nen k&auml;sist&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Ne olivat puusepp&auml; Hackelberg ja h&auml;nen
+  tytt&auml;rens&auml;. T&auml;m&auml;n oli t&auml;ytynyt
+  salavihkaa ja huomaamatta seurata ruumissaattoa; sill&auml;
+  Boleslav ei ollut n&auml;hnyt tytt&ouml;&auml; sen j&auml;lkeen
+  kuin t&auml;m&auml; oli kadonnut linnanraunioiden taakse.</p>
+
+  <p>Uteliaina tunkeutuivat ihmiset luo, tahtoen tiet&auml;&auml;,
+  mit&auml; maassa kieriv&auml; ker&auml;
+  merkitsi.&mdash;K&auml;ytt&auml;en hyv&auml;kseen t&auml;t&auml;
+  h&auml;mmennyksen hetke&auml;, kulki Boleslav, ruumiskirstu
+  per&auml;ss&auml;&auml;n, painiskelijain ohitse hautausmaan
+  portille.</p>
+
+  <p>H&auml;nen takanaan pamahti pyssy, joka
+  v&auml;&auml;nteleviss&auml; k&auml;siss&auml; oli lauennut.</p>
+
+  <p>&raquo;Vartioikaa porttia!&raquo; huusi h&auml;n kuudelle,
+  jotka seurasivat kirstua, kantajain jatkaessa matkaansa
+  hautakumpujen v&auml;litse Schrandenin vapaaherralliseen
+  sukuhautaan.</p>
+
+  <p>Karl Engelbert, joka komensi j&auml;lkijoukkoa ja oli
+  ensim&auml;isen&auml; asettunut paikoilleen uhatulle portille
+  valmiina hengell&auml;&auml;n ja verell&auml;&auml;n sit&auml;
+  puolustamaan, n&auml;ki pime&auml;nh&auml;m&auml;r&auml;ss&auml;,
+  joka syntyi soihtujen loitottua, kuinka joukko sy&ouml;ksi
+  painiskelijain kimppuun.</p>
+
+  <p>Nainen p&auml;&auml;sti pari kolme vihlaisevaa kirkausta.
+  Ilmeisesti v&auml;kijoukko alkoi heti purkaa raivoaan
+  h&auml;nt&auml; kohtaan. Ep&auml;ilem&auml;tt&auml; he tappavat
+  h&auml;net, jollei h&auml;n saa pikaista apua.</p>
+
+  <p>&raquo;P&auml;&auml;st&auml;k&auml;&auml; h&auml;net!&raquo;
+  huusi Engelbert, jykevin nyrkiniskuin sivallellen
+  v&auml;kijoukkoon. Seuraavassa tuokiossa hiipi olento, joka juuri
+  oli pelastunut varmasta kuolemasta, uudelleen h&auml;nen
+  ohitsensa&mdash;, kyyristyi kirkkomaan kuivaan vallihautaan ja
+  vilahti kuin varjo aidan vartta pitkin y&ouml;h&ouml;n.</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset alkoivat r&auml;histen juosta h&auml;nen
+  j&auml;lest&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta hautaus?&raquo; huusi joku.</p>
+
+  <p>&raquo;Piru viek&ouml;&ouml;n hautauksen&raquo;, huusi toinen
+  vastaukseksi heitt&auml;en aran katseen vartioiviin miehiin,
+  joiden kanssa ei n&auml;ytt&auml;nyt olevan
+  leikittelemist&auml;.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml;n turvattoman otuksen mets&auml;stys oli paljon
+  parempi huvitus kuin t&auml;&auml;ll&auml; panna oma nahka
+  parkkiin.</p>
+
+  <p>Ja kuten parvi verikoiria sy&ouml;ksyiv&auml;t
+  schrandenilaiset tiehens&auml;.&mdash;Puusepp&auml; Hackelberg
+  yritti tehd&auml; samoin ja nousi vitkaan, mutta kellahti ojaan,
+  j&auml;i siihen makaamaan ja nukkui.</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="VII" id="VII"></a>
+
+  <h2>VII.</h2><br>
+
+  <p>Viimeiset niist&auml; paasista, jotka peittiv&auml;t
+  hautaholvia, painuivat kiristen ja kolisten
+  liitoksilleen.&mdash;</p>
+
+  <p>Ernst Eberhard von Schranden lep&auml;si isiens&auml;
+  luona.&mdash;</p>
+
+  <p>Miehet, jotka hautakappelissa olivat toimittaneet
+  haudankaivajan teht&auml;v&auml;&auml;, paljastivat
+  p&auml;&auml;ns&auml; ja lukivat hiljaisen rukouksen.&mdash;</p>
+
+  <p>Viimeinen soihtu putosi loppuunpalaneena renkaasta, johon oli
+  ollut kiinnitettyn&auml;, ja kiilui viel&auml; sammuessaan
+  sile&auml;ll&auml; paasilattialla, heijastellen veripunaista
+  hohdettaan rukoilevain miesten synkille kasvoille.</p>
+
+  <p>Sitten he sulkivat kappelin huolimatta edes
+  t&auml;hystell&auml;, oliko Boleslav saapuvilla.</p>
+
+  <p>H&auml;n seisoi er&auml;&auml;ss&auml; nurkassa, k&auml;det
+  silmill&auml;, ja ajatteli rajulla uhmalla sit&auml;, mik&auml;
+  h&auml;nt&auml; odotti.</p>
+
+  <p>Poistuvat askelet her&auml;ttiv&auml;t h&auml;net.
+  &Auml;&auml;net&ouml;nn&auml; seurasi h&auml;n
+  yst&auml;vi&auml;&auml;n heitt&auml;en j&auml;lkeens&auml; kiinni
+  kappelin ristikko-oven, joka &auml;sken oli t&auml;ytynyt murtaa
+  auki.</p>
+
+  <p>Kuu oli pilkahtanut n&auml;kyviin pilvien alta ja heitteli
+  helakkaa hohdettaan kummuille ja risteille, jotka seisoivat
+  riveiss&auml; kuten sotajoukko valmiina taisteluun.</p>
+
+  <p>&raquo;Tahdotteko te jatkaa ajomets&auml;styst&auml;?&raquo;
+  sanoi Boleslav hiljaa katsellessaan hautoja katkerasti,
+  vihamielisesti hymyillen.</p>
+
+  <p>Portilla saavutti h&auml;n yst&auml;v&auml;ns&auml;.
+  Siell&auml; yhtyiv&auml;t he vartioihin, joilla ei en&auml;&auml;
+  ollut mit&auml;&auml;n vartioitavaa, sill&auml; paitsi muutamia
+  akkoja ja ukkoja, jotka seisoskelivat aidan vierustalla
+  l&ouml;rp&ouml;tellen ja naureskellen, ei tiell&auml; ollut
+  n&auml;kyviss&auml; yht&auml;&auml;n el&auml;v&auml;&auml;
+  olentoa.</p>
+
+  <p>Kauempaa pellolta kuului suuren joukkion melua; se ei
+  n&auml;ytt&auml;nyt viel&auml;k&auml;&auml;n ajoaan
+  p&auml;&auml;tt&auml;neen.</p>
+
+  <p>&raquo;Herra armahtakoon h&auml;nt&auml;, jos he saavat
+  h&auml;net kiinni!&raquo; sanoi Karl Engelbert ja pani
+  hyv&auml;ntahtoisesti k&auml;tens&auml; ristiin.</p>
+
+  <p>Sitten astui parisen yst&auml;v&auml;&auml;, Peter Negenthin
+  etumaisena, h&auml;nen luoksensa ja he puhelivat hiljaa ja
+  innokkaasti h&auml;nen kanssansa.</p>
+
+  <p>Boleslav, ajatuksiinsa vaipuneena, ei viel&auml;k&auml;&auml;n
+  huomannut mit&auml;&auml;n siit&auml; painostavasta,
+  onnettomuutta ennustavasta mielialasta, joka yh&auml; tiukemmalle
+  kutoutui h&auml;nen ymp&auml;rilleen; h&auml;n tuskin pani
+  merkille, kuinka h&auml;n kyl&auml;n l&auml;pi kulkiessaan
+  yh&auml; uudelleen j&auml;i yksin, vaikkakin h&auml;n oli astunut
+  milloin yhden, milloin toisen rinnalle.</p>
+
+  <p>H&auml;nen teht&auml;v&auml;ns&auml; ensi osa oli nyt
+  suoritettu. H&auml;nen is&auml;ns&auml; oli lepopaikassa, joka
+  h&auml;nelle oikeudella oli tuleva, mutta varsinainen
+  teht&auml;v&auml; oli vasta nyt alkava. Vuoren korkuisena kohosi
+  se h&auml;nen edess&auml;&auml;n. H&auml;nen t&auml;ytyi
+  her&auml;tt&auml;&auml; h&auml;vitetyt rauniot uuteen eloon,
+  muuttaa ahottuneet pellot, joilla ainoastaan maahumala ja
+  kanervikko rehotti, kultaiseksi t&auml;hk&auml;p&auml;iden
+  mereksi, hankkia rappeutuneelle maatilalle uutta loistoa, voittaa
+  tahratulle nimelle uutta kunniaa.&mdash;Sitten
+  m&auml;&auml;r&auml;ns&auml; saavutettuaan saattoi h&auml;n astua
+  armaansa kasvojen eteen, joihin h&auml;n ei nyt
+  h&auml;pe&auml;ns&auml; tunnossa rohjennut katsettaan luoda,
+  astua n&auml;iden valoisain, sive&auml;in, neitseellisten
+  kasvojen eteen ja huutaa h&auml;nelle: &raquo;Olenko sovittanut
+  h&auml;pe&auml;n? Olenko j&auml;lleen
+  arvoisesi?&raquo;&mdash;T&auml;m&auml; kaikki odotti
+  h&auml;nt&auml;, t&auml;m&auml;n kaiken voittaakseen tahtoi
+  h&auml;n taistella, kynsin hampain ponnistella.</p>
+
+  <p>N&auml;ytti melkein mielett&ouml;m&auml;lt&auml; niin
+  tavattomia tavotella&mdash;mutta eiv&auml;tk&ouml;
+  h&auml;nell&auml; olleet yst&auml;v&auml;ns&auml;
+  mukanaan?&mdash;Eiv&auml;tk&ouml; he olleet jo
+  t&auml;n&auml;&auml;n auttaneet h&auml;nt&auml; miltei
+  mahdottomia suorittamaan? Eiv&auml;tk&ouml; he tulisi
+  edelleenkin, valalleen uskollisina, auttamaan h&auml;nt&auml;
+  neuvoin ja toimin&mdash;eiv&auml;tk&ouml; he tulisi
+  esimerkill&auml;&auml;n v&auml;hitellen
+  p&auml;&auml;st&auml;m&auml;&auml;n h&auml;net niist&auml;
+  kiroista, jotka h&auml;net nyt viel&auml; erottivat kaikista
+  ihmisist&auml;, ja auttamaan painaessa unhoon sit&auml;,
+  mit&auml; is&auml; oli heit&auml; vastaan rikkonut?&mdash;</p>
+
+  <p>Yh&auml; korkeammalle kohosi h&auml;nen luottamuksensa,
+  yh&auml; syvemm&auml;lle vaipui h&auml;n unelmiinsa.&mdash;</p>
+
+  <p>Kyl&auml;n halki viev&auml; tie oli kuljettu, oli saavuttu
+  nostosillalle, jonka suojassa h&auml;kkirattaat seisoivat.
+  Hevoset olivat kytketyt h&auml;kkeihin kuten seimen
+  &auml;&auml;reen ja kurkottelivat huulillaan heini&auml;
+  puolapuiden v&auml;litse.</p>
+
+  <p>Hetke&auml;k&auml;&auml;n vitkastelematta yst&auml;v&auml;t
+  astuivat niiden luo ja ryhtyiv&auml;t valjastamaan.</p>
+
+  <p>Silloin Boleslav her&auml;si s&auml;ps&auml;ht&auml;en
+  unelmistaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; t&auml;m&auml; merkitsee?&raquo; huudahti
+  h&auml;n. &raquo;Aiotteko kenties l&auml;hte&auml;?&mdash;Onhan
+  minun teit&auml; kiitett&auml;v&auml;, pyydett&auml;v&auml;
+  teid&auml;n neuvoanne.&raquo;</p>
+
+  <p>&Auml;&auml;nett&ouml;myys.</p>
+
+  <p>&raquo;Ettek&ouml; ainakin suo minulle sit&auml; iloa,
+  ett&auml; saan teit&auml; kestit&auml; viinilasilla, nyt kun
+  kaikki on onnellisesti suoritettu.&raquo;</p>
+
+  <p>Silloin asettui Peter Negenthin rehev&auml;n&auml; h&auml;nen
+  eteens&auml;, vet&auml;isi nyrkkins&auml; pois
+  siteest&auml;&auml;n ja sanoi hampaidensa raosta:</p>
+
+  <p>&raquo;Ennen tahdomme kuolla janoon, ennenkuin otamme sinulta
+  vesipisarankaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav hoippui taaksep&auml;in, ik&auml;&auml;nkuin nyrkki
+  olisi iskenyt h&auml;nt&auml; vasten kasvoja.</p>
+
+  <p>H&auml;nest&auml; oli ik&auml;&auml;nkuin maailma alkaisi
+  horjua.</p>
+
+  <p>Silloin astui Karl Engelbert murisevasta joukosta esiin ja
+  sanoi:</p>
+
+  <p>&raquo;On hyvin ik&auml;v&auml;&auml;, Baumgart&mdash;sanon
+  sinua Baumgartiksi, jolla nimell&auml; olemme sinut aina
+  t&auml;h&auml;n hetkeen asti tunteneet&mdash;tarkotan, on hyvin
+  ik&auml;v&auml;&auml; ett&auml; olet t&auml;ll&auml;
+  k&ouml;mpel&ouml;ll&auml; tavalla saanut tiet&auml;&auml;,
+  millainen oikeastaan on mielialamme. Olisit aivan huoletta voinut
+  pit&auml;&auml; kitasi kiinni, Negenthin... Mutta kun se kerran
+  on sanottu, saat tiet&auml;&auml; kaiken.&mdash; &mdash;
+  &mdash;Olet l&auml;hett&auml;nyt meille kutsun, ja me olemme
+  saapuneet.&mdash;Tosin kyll&auml; arveli yksi ja toinen, ettei se
+  olisi v&auml;ltt&auml;m&auml;t&ouml;nt&auml;, koska olet meille
+  esiintynyt valenimell&auml;, mutta me toiset sanoimme, ett&auml;
+  olipa nimesi Baumgart tai&mdash;no, saman tekev&auml;
+  mik&auml;&mdash;se vala, jonka vannoimme kesken&auml;mme
+  ensim&auml;isen taistelun edell&auml;&mdash;Dannigkowin
+  kirkossa&mdash;sitoo meid&auml;t&mdash;eik&auml; meill&auml; ole
+  halua tulla valapatoiksi. Siksi olemme
+  t&auml;&auml;ll&auml;&mdash;voit hyvin k&auml;sitt&auml;&auml;,
+  ettemme tulleet mielell&auml;mme, sill&auml; olemme
+  sent&auml;&auml;n kunniallisia poikia eik&auml; meit&auml;
+  laisinkaan haluta&mdash;askarrella jollekin ... no, lyhyesti
+  paras, jos palatessamme ihmiset sylkev&auml;t vasten kasvojamme,
+  t&auml;ytyy meid&auml;n se tyynesti pit&auml;&auml;
+  hyv&auml;n&auml;mme, sill&auml; heill&auml; on siihen t&auml;ysi
+  oikeus.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksette ole t&auml;t&auml; minulle ennen
+  sanoneet?&raquo; sammalsi Boleslav. &raquo;Miksi olette saaneet
+  aikaan, ett&auml; nyt seison edess&auml;nne&mdash;kuin
+  mik&auml;kin&mdash;mik&auml;kin&mdash;hahahaa&mdash;jos tahdotte
+  sylke&auml; vasten kasvojani ... totisesti t&auml;ytyy minun se
+  pit&auml;&auml; hyv&auml;n&auml;ni.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Et tarvitse ollenkaan pahotella meid&auml;n
+  t&auml;htemme,&raquo; vastasi Engelbert. &raquo;Sinulla on omassa
+  onnettomuudessasi kylliksi kantamista, mutta nyt, kun olemme
+  t&auml;ytt&auml;neet velvollisuutemme&mdash;tyynesti ja
+  murisematta, se t&auml;ytyy sinun
+  my&ouml;nt&auml;&auml;&mdash;mit&auml; sen ohella olemme
+  ajatelleet, on meid&auml;n asiamme&mdash;nyt tahdon sinua
+  toverieni puolesta&mdash;ja jossakin m&auml;&auml;rin
+  my&ouml;s&mdash;no, saman tekev&auml;&mdash;lyhyesti, tahdon
+  sinua pyyt&auml;&auml; vapauttamaan meid&auml;t valasta, jonka
+  sinulle olemme vannoneet, kuten sinutkin kernaasti vapautamme
+  valastasi. Voit tietysti tehd&auml; kuten haluat&mdash;mutta
+  jollet tahdo&mdash;t&auml;ytyy meid&auml;n ennemmin tai
+  my&ouml;hemmin&mdash;poistua mailta halmeilta, jottei
+  kansa&mdash;&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Herke&auml;!&raquo; huusi Boleslav pel&auml;ten kuin
+  kuolemaa jokaista sanaa, joka viel&auml; saattoi tulla
+  n&auml;ilt&auml; huulilta. &raquo;Toivonne on t&auml;ytetty,
+  ennenkuin olette sen lausuneetkaan, sill&auml; olisinpa
+  todellakin h&auml;v&auml;istykseni ansainnut, jos viel&auml;
+  kuunaan pyyt&auml;isin apuanne.&mdash;En sano teille
+  &raquo;suurta kiitostakaan&raquo;.&mdash;Jumala palkitkoon teille
+  kaiken hyv&auml;n&mdash;ja &auml;lk&ouml;&ouml;n kostako teille
+  sit&auml;, ett&auml; minun t&auml;ytyy nyt
+  n&auml;in&mdash;n&auml;in seisoa edess&auml;nne&mdash;mieluummin
+  olisin heitt&auml;nyt ruumiin virtaan ja itse hyp&auml;nnyt
+  per&auml;st&auml;&mdash;mutta oli miten oli ...
+  &auml;lk&auml;&auml;mme puhuko siit&auml; en&auml;&auml;. Saanko
+  auttaa teit&auml; valjastamisessa, kun en muuten voi tehd&auml;
+  mit&auml;&auml;n hyv&auml;ksenne?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;&Auml;l&auml;k&auml; huoli&raquo;, sanoi Engelbert ja
+  h&auml;nen &auml;&auml;nens&auml; heltyi. &raquo;Koskeehan se
+  meid&auml;nkin syvimp&auml;&auml;n syd&auml;meemme ... olet
+  meille yht&auml; rakas kuin olet aina ollut&mdash;mutta
+  k&auml;sit&auml;th&auml;n&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;K&auml;sit&auml;n kaiken, hyv&auml; Engelbert&mdash;ei
+  tarvita mit&auml;&auml;n anteeksipyynt&ouml;j&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Voi siis hyvin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Samoin te.&raquo;</p>
+
+  <p>Hevoset olivat valjastetut. Kaikki oli valmiina
+  l&auml;ht&ouml;&auml; varten.</p>
+
+  <p>Nojaten muuria vasten tuijotti Boleslav miehiin heid&auml;n
+  noustessaan rattaille.</p>
+
+  <p>Istuimellaan k&auml;&auml;ntyi Engelbert viel&auml; kerran
+  h&auml;neen p&auml;in: &raquo;Ja &auml;l&auml;
+  unhota&mdash;Reginaa&raquo;, sanoi h&auml;n, &raquo;jos h&auml;n
+  nimitt&auml;in p&auml;&auml;see hengiss&auml;. H&auml;nelle olet
+  kiitollisuuden velassa, et meille.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml; on&raquo;, vastasi Boleslav,
+  ymm&auml;rt&auml;m&auml;tt&auml; sanojen tarkotusta.</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml;sti siis!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, hyv&auml;sti, ja onnellista matkaa!&raquo;</p>
+
+  <p>Piiskat l&auml;j&auml;htiv&auml;t&mdash;jyristen vieriv&auml;t
+  py&ouml;r&auml;t nostosillan jykev&auml;in palkkien
+  ylitse.&mdash;Kuten hopeakeh&auml;n ymp&auml;r&ouml;im&auml;t
+  haamut katosivat rattaat kuutamoon.</p>
+
+  <p>H&auml;n oli yksin.&mdash; &mdash;H&auml;n oli
+  yksin&auml;isempi kuin ikin&auml; kukaan ihmislapsi Jumalan
+  avarassa maailmassa.</p>
+
+  <p>Mihin nyt?</p>
+
+  <p>V&auml;synein askelin laahusti h&auml;n rinnett&auml;
+  yl&ouml;sp&auml;in. Maata peitt&auml;v&auml; vesakko kiertyi
+  kahisten h&auml;nen jalkoihinsa.&mdash;Kastepisarat
+  v&auml;lkkyiv&auml;t vesoissa h&auml;nen edell&auml;&auml;n.
+  Ik&auml;&auml;nkuin musta hirvi&ouml;, valmiina
+  sy&ouml;ksym&auml;&auml;n h&auml;nen p&auml;&auml;llens&auml; ja
+  musertamaan h&auml;net
+  j&auml;ttil&auml;isr&ouml;ykki&ouml;ihins&auml;, odottivat
+  h&auml;nt&auml; kukkulalla linnanrauniot, ja ikkunanreikien
+  l&auml;vitse kajasti kuunhohde, jotta ne n&auml;yttiv&auml;t
+  h&auml;neen katselevilta aavemaisilta silmilt&auml;.</p>
+
+  <p>Ajattelematta mit&auml;&auml;n hiipi h&auml;n tornin
+  ohitse.</p>
+
+  <p>&Auml;killinen uupumus painoi lyijynraskaana h&auml;nen
+  j&auml;seni&auml;&auml;n. Kunpa voisi nukkua&mdash;eik&auml;
+  her&auml;t&auml; milloinkaan!</p>
+
+  <p>Mit&auml; yst&auml;v&auml; olikaan erotessa huutanut
+  h&auml;nelle rattailta?&mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;n mietti miettimist&auml;&auml;n, mutta muisti
+  petti.</p>
+
+  <p>Nurmikko, jolla h&auml;n oli l&ouml;yt&auml;nyt vieraan
+  naisen, lep&auml;si h&auml;nen edess&auml;&auml;n kirkkaasti
+  valaistuna kuin p&auml;iv&auml;ll&auml;. Paikka, jossa nainen oli
+  alkanut kaivaa hautaa, n&auml;ytti kammottavan mustalta kasteessa
+  kimaltelevan nurmikon keskell&auml;.</p>
+
+  <p>Olisipa h&auml;n kuopannut ruumiin t&auml;nne maahan ja sitten
+  l&auml;htenyt tiehens&auml;&mdash;kenties olisi viel&auml;
+  h&auml;nen onnensa puhjennut kukkaan jossakin toisessa maailman
+  &auml;&auml;ress&auml;.</p>
+
+  <p>Mutta nyt oli se my&ouml;h&auml;ist&auml;.&mdash;Nyt
+  t&auml;ytyi kest&auml;&auml;,&mdash;t&auml;ytyi
+  p&auml;&auml;tt&auml;&auml; uhman ty&ouml;, joka
+  t&auml;n&auml;&auml;n oli niin synk&auml;sti alkanut.&mdash;</p>
+
+  <p>Yksin&mdash;ja yp&ouml; yksin loppuun saakka.</p>
+
+  <p>Ikin&auml; ei h&auml;n en&auml;&auml; saisi yht&auml;&auml;n
+  yst&auml;v&auml;&auml;, ikin&auml; ei h&auml;n en&auml;&auml;
+  voisi levollisesti katsoa kenenk&auml;&auml;n ihmisen silmiin,
+  kun toveritkin olivat kauhuissaan k&auml;&auml;ntyneet
+  h&auml;nest&auml; pois.</p>
+
+  <p>Kauhuissaan, kuten lemmittykin oli tehnyt, sill&auml; nyt
+  h&auml;n ymm&auml;rsi, miksi Helena oli h&auml;nen
+  edess&auml;&auml;n piilottunut ja h&auml;nt&auml; paennut.</p>
+
+  <p>H&auml;nelt&auml; oli mennytt&auml; kaikki, mik&auml;
+  ihmissyd&auml;mi&auml; yhdist&auml;&auml; ilossa ja surussa,
+  mennytt&auml; rakkaus, toivo ja armeliaisuuskin. Yp&ouml; yksin
+  h&auml;n oli, seuralaisina vain h&auml;pe&auml; ja viha.</p>
+
+  <p>Kasvot peitettyin&auml; k&auml;siin hoippui h&auml;n
+  nurmikkokent&auml;n poikki puutarhurin majaa kohden.
+  Yht&auml;kki&auml;&mdash;pensaikon reunassa&mdash;sys&auml;si
+  h&auml;n jalallaan jotakin pehme&auml;&auml;,
+  py&ouml;re&auml;hk&ouml;&auml;, joka sulki h&auml;nelt&auml;
+  tien.</p>
+
+  <p>Siin&auml; oli naisruumis, joka, p&auml;&auml;
+  peittyneen&auml; pensaaseen, makasi maassa pitkin pituuttaan.</p>
+
+  <p>Regina&mdash;tosiaankin&mdash;Regina.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; t&auml;&auml;ll&auml; teet? Nouse
+  pois!&raquo;</p>
+
+  <p>Ei &auml;&auml;nt&auml;&mdash;ei liikahdustakaan.</p>
+
+  <p>Miss&auml; olikaan h&auml;n n&auml;hnyt tyt&ouml;n viimeksi?
+  Aivan oikein&mdash;alhaalla hautuumaan portilla, kun
+  pyssynsuu&mdash; &mdash;&mdash;ja tuokiossa oli hirve&auml;n
+  hetken kuva ilmiel&auml;v&auml;n&auml; h&auml;nen sielunsa
+  silmien edess&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;nen t&auml;htens&auml; oli tytt&ouml; sy&ouml;ssyt
+  murhaajan kimppuun, h&auml;nen t&auml;htens&auml; uhmannut
+  kuolemaa, joka schrandenilaisten taholta uhkasi.</p>
+
+  <p>Ja kuinka h&auml;n oli pelastajansa palkinnut?</p>
+
+  <p>Huoletonna h&auml;n oli mennyt h&auml;nen ohitsensa,
+  j&auml;tt&auml;nyt h&auml;net alttiiksi verenhimoiselle joukolle
+  ajattelematta hivent&auml;k&auml;&auml;n h&auml;nen
+  pelastustaan.</p>
+
+  <p>Ja vaikka kohta h&auml;n olikin halveksittavin olento
+  maailmassa, <span class="wide">t&auml;t&auml;</span> h&auml;n ei
+  ansainnut, totisesti ei t&auml;t&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Regina&mdash;her&auml;&auml;!&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav kumartui ja nosti h&auml;nt&auml; pystyyn, mutta
+  hervotonna ja elotonna vaipui p&auml;&auml; takaisin
+  pensaaseen.&mdash;H&auml;n huomasi verta sormissaan. Tyt&ouml;n
+  tukka oli kostea ja vanukkeissa.</p>
+
+  <p>Mit&auml;, oliko h&auml;n kuollut? Ei, ei suinkaan, h&auml;n
+  ei voinut, ei saanut!&mdash; &mdash; &mdash;Uhrautunut
+  h&auml;nen, Boleslavin t&auml;hden&mdash;h&auml;nen
+  uhraamansa&mdash;seh&auml;n merkitsi omaa syyllisyytt&auml;
+  perityn lis&auml;ksi.&mdash;Ja olla velassa t&auml;lle
+  olennolle&mdash;mik&auml; h&auml;pe&auml;llinen ajatus!</p>
+
+  <p>&raquo;Tyt&ouml;n t&auml;ytyy j&auml;&auml;d&auml; eloon,
+  jotta saan maksaa h&auml;nen palkkansa&raquo;, ajatteli
+  Boleslav.</p>
+
+  <p>&Auml;kki&auml; h&auml;n rep&auml;isi paidan kahtia tyt&ouml;n
+  rinnalta ja painoi korvansa h&auml;nen viile&auml;&auml;,
+  t&auml;ytel&auml;st&auml; poveaan vasten.</p>
+
+  <p>Luojan kiitos&mdash;syd&auml;n sykki viel&auml;!</p>
+
+  <p>Ja noustuaan j&auml;lleen pystyyn n&auml;ki h&auml;n
+  tyt&ouml;n avointen silmien suurina ja ilmeett&ouml;min&auml;
+  tuijottavan h&auml;nt&auml; kohden.</p>
+
+  <p>Pel&auml;styneen&auml;, ik&auml;&auml;nkuin pahanteosta
+  keksittyn&auml;, pudotti h&auml;n p&auml;&auml;n
+  k&auml;sivarsiltaan.</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; retkahti paikalleen ja voihkasi hiljaa. Oksien
+  kosketus teki h&auml;nelle kipe&auml;&auml;, mutta samalla
+  h&auml;n tuli t&auml;ysin tuntoihinsa. H&auml;n nousi
+  kyyn&auml;skolkkasilleen ja katsoi &auml;&auml;net&ouml;nn&auml;,
+  kysyen Boleslaviin.</p>
+
+  <p>&raquo;Nouse yl&ouml;s, Regina&raquo;, sanoi Boleslav.</p>
+
+  <p>H&auml;nen &auml;&auml;nens&auml; sai Reginan vavahtamaan.
+  Tytt&ouml; koetti v&auml;&auml;nt&auml;yty&auml;
+  pystyyn&mdash;mutta vaipui voimatonna takaisin ... &raquo;Anna
+  minun lev&auml;t&auml;&raquo;, anoi h&auml;nen arasti rukoileva
+  katseensa.</p>
+
+  <p>&raquo;Nouse yl&ouml;s, min&auml; autan sinua.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;<span class="wide">T&auml;ytyyk&ouml;</span> minun
+  menn&auml;?&raquo; kysyi tytt&ouml;, torjuen pois Boleslavin
+  k&auml;si&auml;. Pelko ja tuska v&auml;&auml;ristiv&auml;t noita
+  veren tahraamia, villinkauniita kasvoja.</p>
+
+  <p>&raquo;Tahtoisit siis j&auml;&auml;d&auml;
+  luokseni?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Oi, herra&mdash;mit&auml; kysytte?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta sinun olisi paha olla
+  t&auml;&auml;ll&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Oi ei, herra. Armollinen herra l&ouml;i minua joka
+  p&auml;iv&auml;. Olen tottunut siihen&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta muualla maailmassa kohdellaan sinua
+  paremmin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miss&auml; muualla?&raquo;&mdash;Uudelleen
+  her&auml;nnyt pelko kuvastui tyt&ouml;n kasvoilla.</p>
+
+  <p>&raquo;Miss&auml; vaan&mdash;hyv&auml;
+  is&auml;!&mdash;Sellainen tytt&ouml; kuin sin&auml;, joka on
+  ahkera ja n&ouml;yr&auml; ja jolla on vahvat
+  j&auml;senet&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Regina puisti kiihke&auml;sti p&auml;&auml;t&auml;&auml;n.
+  &raquo;En menisi kauas, herra. Jos ajatte minut pois,
+  heitt&auml;ydyn ojaan ja kuolen
+  n&auml;lk&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslavin katse sai lempe&auml;mm&auml;n ilmeen.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka kehno ja typer&auml; ja halveksittava tytt&ouml;
+  onkin, on h&auml;n kuitenkin koko Luojan luomassa maailmassa
+  ainoa, joka tahtoo j&auml;&auml;d&auml; minun luokseni,&raquo;
+  ajatteli Boleslav. &raquo;H&auml;n on halveksittu, hyljitty,
+  ihmisten ilmoilta karkotettu kuten min&auml;kin; h&auml;n kantaa
+  samaa kirousta kuin min&auml;kin.&mdash;Miksi siis ajaisin
+  h&auml;net kynnykselt&auml;ni?&raquo;</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="VIII" id="VIII"></a>
+
+  <h2>VIII.</h2><br>
+
+  <p>Jo l&auml;hinn&auml; seuraavina p&auml;ivin&auml; Boleslav
+  huomasi, kuinka mahdoton h&auml;nen olisi ilman t&auml;t&auml;
+  naista el&auml;&auml; kotoisella konnullaan, kuinka paljon
+  enemm&auml;n h&auml;n oli riippuvainen tyt&ouml;n huolenpidosta
+  kuin t&auml;m&auml; h&auml;nen.</p>
+
+  <p>Avutonna kuin haaksirikkoinen, jonka aallot ovat viskanneet
+  asumattomalle saarelle, hiiviskeli h&auml;n isiens&auml;
+  perint&ouml;tilalla. Vaikkapa miinat ja ketunraudat eiv&auml;t
+  en&auml;&auml; uhanneetkaan h&auml;nen askeleitaan, hapuilivat
+  h&auml;nen jalkansa kuitenkin ep&auml;varmoina, ja h&auml;nen
+  mielens&auml; joutui h&auml;mmennyksiin n&auml;iden
+  savunmustaamain muurien keskell&auml;, jotka h&auml;vi&ouml; oli
+  niin muuttanut, etteiv&auml;t ne en&auml;&auml; tarjonneet pohjaa
+  ja kiinnekohtaa edes h&auml;nen lapsuutensa muistoillekaan. Itse
+  puistokin, jossa h&auml;n kerran oli tuntenut jokaisen puun ja
+  jokaisen pensaan, oli pitkien vuosien kuluessa metsistynyt niin
+  oudonn&auml;k&ouml;iseksi, ett&auml; h&auml;n tarvitsi
+  siell&auml; aivan uudet merkkikohdat osatakseen mihin tahtoi
+  menn&auml;.</p>
+
+  <p>Ensi uhman h&auml;lvetty&auml; her&auml;si yh&auml;
+  katkerampana h&auml;nen mieless&auml;&auml;n kysymys:
+  &raquo;Mit&auml; nyt on tuleva?&raquo;</p>
+
+  <p>Ja t&auml;m&auml; kysymys k&auml;vi pakottavaksi, sill&auml;
+  niukat varastot leip&auml;&auml; ja savustettua lihaa, joita
+  s&auml;ilytettiin kellarissa, l&auml;heniv&auml;t loppuaan.</p>
+
+  <p>Ylpeys esti h&auml;nt&auml; Reginalta kysym&auml;st&auml;
+  neuvoa, eik&auml; h&auml;n ollut tytt&ouml;&auml; taasen
+  puhutellutkaan. Hiljaa ja n&auml;kym&auml;t&ouml;nn&auml;
+  em&auml;nn&ouml;i t&auml;m&auml; talossa,
+  n&auml;ht&auml;v&auml;sti aavistaen parhaaksi
+  her&auml;tt&auml;&auml; niin v&auml;h&auml;n huomiota kuin
+  suinkin. Mutta kun Boleslav aamuisin palasi virralta, jossa
+  h&auml;n otti kylpyns&auml;, tapasi h&auml;n punakukitetun
+  uudinvuoteen siististi j&auml;rjestettyn&auml; ja
+  peitettyn&auml;, tapasi lattian narskuvalla hiekalla ja
+  tuoksuvilla kuusenhavuilla siroteltuna ja l&ouml;ysi kullalla
+  silatulta p&ouml;yd&auml;lt&auml;, jonka nelj&auml;tt&auml;
+  jalkaa t&auml;ytyi p&ouml;nkitt&auml;&auml; tiilikivell&auml;,
+  h&ouml;yry&auml;v&auml;n, ruskean kahvikannun ja sen
+  vierell&auml; sirosti leikattuja mustia leip&auml;viipaleita.</p>
+
+  <p>H&auml;nelt&auml; h&auml;lveni pian kammo ottaa ruokansa
+  t&auml;m&auml;n naisen k&auml;sist&auml;,&mdash;aluksi
+  h&auml;nt&auml; tosin arvelutti murtaa leip&auml;&auml;, jonka
+  tytt&ouml; oli tuonut, mutta se n&auml;ytti niin perin
+  maukkaalta, ja syksyinen kylm&auml; kylpy oli kiihottanut
+  h&auml;nen ruokahaluaan.</p>
+
+  <p>P&auml;iv&auml;lliseksi oli leip&auml;lient&auml; ja parisen
+  viipaletta paistettua lihaa h&auml;nt&auml; odottamassa,
+  eik&auml; viinipulloakaan ollut unhotettu&mdash;ja illalliseksi
+  oli aina jollakin keinoin hankittu uutta ruuan vaihtelua.</p>
+
+  <p>Niin osasi Regina em&auml;nn&ouml;id&auml; niill&auml;
+  v&auml;hill&auml; t&auml;hteill&auml;, joita viel&auml; oli
+  kellarissa.</p>
+
+  <p>Monta kertaa n&auml;ki Boleslav h&auml;nen vilahtavan ikkunan
+  ohitse patoineen ja muine astioineen, jotka h&auml;n varmaankin
+  k&auml;vi virrassa pesem&auml;ss&auml;. Palatessaan taivutteli
+  h&auml;n varovasti syrj&auml;&auml;n pensasten oksia ja
+  t&auml;hysteli liekehtivin silmin, oliko tie avoin. Jos Boleslav
+  seisoi oven edess&auml; tai nojasi ikkunasta ulos, oli h&auml;n
+  heti kohta kadonnut j&auml;lleen tiheikk&ouml;&ouml;n.</p>
+
+  <p>Entisen puutarhurin ty&ouml;huoneen oli h&auml;n valinnut
+  asunnokseen. Sinne pist&auml;ysi Boleslav er&auml;&auml;n&auml;
+  aamuna, kun oli n&auml;hnyt tyt&ouml;n menev&auml;n virralle.</p>
+
+  <p>H&auml;n l&ouml;ysi viistop&auml;&auml;tyisen huoneen, jossa
+  oli lasinen katto kuten kasvihuoneessa ainakin. Viheri&auml;t,
+  nokiset, lyijykehyksiin kiinnitetyt lasiruudut olivat monesta
+  kohdin s&auml;rkyneet, ja aukoista p&auml;&auml;si
+  sis&auml;&auml;n, mit&auml; vain taivaasta tuli.&mdash;Permantoa
+  ei ollut laudotettu eik&auml; kivitetty, vaan peitti sit&auml;
+  musta ruokamulta, joka n&auml;ytti kuin milt&auml;kin
+  turvepehkulta. Seinill&auml; oli porrasmaisia
+  lautatelineit&auml;, joilla puutarhuri oli muinen pit&auml;nyt
+  kukkaruukkujaan, ja niille oli nyt sijotettu talon niukat
+  talousastiat. Mit&auml; paraimmassa j&auml;rjestyksess&auml;
+  olivat siell&auml; keittoastiat, vadit ja lautaset, jotka
+  v&auml;lkkyiv&auml;t puhtauttaan. Oven vieress&auml; oli parilla
+  matalalla puupukilla&mdash;muutaman jalan korkeudella
+  permannosta&mdash;vanha ovi, joka oli vahvasti hiiltynyt
+  molemmista p&auml;ist&auml;&auml;n, ep&auml;ilem&auml;tt&auml;
+  j&auml;&auml;nn&ouml;s tulipalosta. Sen p&auml;&auml;lle oli
+  levitetty ohut olkikerros ja olkien p&auml;&auml;lle pari
+  karvapeitett&auml;, jollaisia muuten k&auml;ytet&auml;&auml;n
+  hevosten loimina. T&auml;m&auml; oli tyt&ouml;n vuode.
+  &raquo;Koirallakin on parempi&raquo;, ajatteli Boleslav.
+  Vastap&auml;isess&auml; nurkassa oli h&auml;th&auml;t&auml;&auml;
+  tiilist&auml; kyh&auml;tty tulisija. Sen yl&auml;puolelle oli
+  laudoista laitettu jonkinlainen hattu,
+  n&auml;k&ouml;j&auml;&auml;n omatekoinen, neuvomaan tiet&auml;
+  tulisijasta kohoavalle savulle, mutta savu oli siit&auml;
+  v&auml;h&auml;t v&auml;litt&auml;nyt ja etsinyt tiens&auml;
+  mist&auml; hyv&auml;ksi n&auml;ki.</p>
+
+  <p>T&auml;ll&auml; mustalla, kylm&auml;ll&auml; permannolla,
+  yll&auml;ns&auml; savunmustaama katto, asusti tytt&ouml;
+  eik&auml; kaivannut parempaa. Siihen oli h&auml;nen
+  syd&auml;mens&auml; kasvanut kiinni, sit&auml; piti h&auml;n
+  paratiisina, josta karkotus merkitsi h&auml;nelle kuolemaa ja
+  kadotusta.</p>
+
+  <p>Kurja naisraukka!&mdash;</p>
+
+  <p>Ja er&auml;&auml;n&auml; iltana oli h&auml;n kadonnut.
+  Boleslav tahtoi vihdoinkin puhua h&auml;nen kanssaan
+  ruokavaroista ja huusi h&auml;nt&auml;. Ei mit&auml;&auml;n
+  vastausta. Keitti&ouml; oli tyhj&auml;. Puistossa, rannoilla,
+  sillan luona, koko saarella&mdash;ei
+  j&auml;lke&auml;k&auml;&auml;n. Ehdottomasti olisi tyt&ouml;n
+  t&auml;ytynyt kuulla, sill&auml; h&auml;nen
+  &auml;&auml;nens&auml; kaikui kyllin kovasti y&ouml;h&ouml;n.</p>
+
+  <p>Boleslavin mieless&auml; her&auml;si ep&auml;ilys, ett&auml;
+  tytt&ouml; yksin&auml;isen p&auml;iv&auml;ty&ouml;ns&auml;
+  palkaksi &ouml;isin hekumoi jonkun yst&auml;v&auml;ns&auml;
+  syliss&auml;. Olihan h&auml;n perehtynyt paheen kaikkiin lajeihin
+  ja hyvin omiaan siihen, ett&auml; kuka tahansa irstas veitikka
+  halusi hurjissa himoissaan sulkea h&auml;net syliins&auml;. Moni
+  kyl&auml;l&auml;inen arvatenkin vain siksi heitteli kivill&auml;
+  t&auml;t&auml; ruumista, ettei saanut sanoa sit&auml;
+  omakseen.</p>
+
+  <p>Ja mik&auml;p&auml; muuten olisikaan is&auml;n kuoleman
+  j&auml;lkeen kiinnitt&auml;nyt h&auml;nt&auml; t&auml;h&auml;n
+  kurjuuteen, jollei uusi synti, joka kenties oli jo kauan
+  k&auml;ynyt tuon vanhan kanssa k&auml;si k&auml;dess&auml;?</p>
+
+  <p>Inho valtasi Boleslavin. &raquo;Jollei h&auml;n voi puhdistaa
+  itse&auml;&auml;n, ajan h&auml;net raipoilla huomisaamuna
+  matkoihinsa.&raquo; N&auml;iss&auml; aikeissa meni h&auml;n
+  levolle. Mutta suurin ei h&auml;n voinut nukkua, sill&auml;
+  h&auml;nt&auml; huolestutti tulevaisuus ilman tytt&ouml;&auml;.
+  T&auml;m&auml;n ajaminen tiehens&auml; merkitsi samaa kuin
+  muuttaa itsekin samana p&auml;iv&auml;n&auml;
+  t&auml;&auml;lt&auml; pois.</p>
+
+  <p>Kuuden tienoilla her&auml;tti h&auml;net unenhorroksistaan
+  ulko-oven hiljainen narina.</p>
+
+  <p>H&auml;n pukeutui nopeasti, sill&auml; h&auml;n tahtoi heti
+  kohta vaatia tyt&ouml;n tilille.</p>
+
+  <p>Astuessaan keitti&ouml;&ouml;n tapasi h&auml;n tyt&ouml;n
+  lieden &auml;&auml;ress&auml; kumartuneena kirkkaasti kiiluvain
+  tervaslastujen ylitse, joihin h&auml;n puhalsi posket
+  pullollaan.</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; k&auml;&auml;ntyi vitkaan ja sanoi katsoen
+  h&auml;neen suurin silmin: &raquo;Hyv&auml;&auml; huomenta,
+  herra!&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav vapisi vihasta.</p>
+
+  <p>&raquo;Miss&auml; olit y&ouml;ll&auml;?&raquo; tiuskaisi
+  h&auml;n.</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; alkoi h&auml;t&auml;&auml;nty&auml;,
+  p&auml;&auml;sti k&auml;tens&auml; kupeilleen riipuksiin ja
+  vet&auml;&auml;ntyi takaperin perim&auml;iseen
+  uunin-nurkkaan.</p>
+
+  <p>&raquo;No, vastaatko pian?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Voi, herra&raquo;, &auml;nkytti tytt&ouml; painaen
+  p&auml;&auml;ns&auml; olkap&auml;idens&auml; v&auml;liin,
+  &raquo;ajattelin, ettette sit&auml; huomaisi, ja ett&auml;
+  enn&auml;tt&auml;isin takaisin, ennenkuin herra on
+  her&auml;nnyt&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Luuletko siis saavasi &ouml;isin harhailla ymp&auml;ri,
+  kun en vain sit&auml; huomaa?&raquo;</p>
+
+  <p>Pelk&auml;st&auml; pelosta oli tytt&ouml; kyyristynyt
+  myttyr&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta&mdash;mutta&mdash;enh&auml;n voinut muuta&raquo;,
+  &auml;nkytti h&auml;n. &raquo;Meill&auml;h&auml;n ei ole
+  en&auml;&auml; mit&auml;&auml;n&mdash;ja herra on koko ajan
+  sy&ouml;nyt melkein vain savustettua lihaa!&raquo;</p>
+
+  <p>Silloin putosivat suomukset Boleslavin silmist&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Olit siis ruokatavaroita noutamassa?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miss&auml;s muualla, herra! Toin vasikanlihaa ja
+  vereksi&auml; munia ja voitakin&mdash;ja makkaraa ja kaikenlaista
+  muuta. Ne kaikki ovat jo kellarissa.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuka niit&auml; antoi sinulle?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta tied&auml;tteh&auml;n sen,
+  herra.&mdash;Bockeldorfissa olin, tunnen siell&auml;
+  kaupustelijan&mdash;h&auml;n hankkii minulle jo
+  edelt&auml;k&auml;sin mit&auml; tarvitsemme, ja kun
+  y&ouml;ll&auml; koputan, avaa h&auml;n takaoven&mdash;siit&auml;
+  tiet&auml;&auml; vain h&auml;nen vaimonsa, ei kukaan muu niin
+  hiirenhiiskausta&mdash;eik&auml; h&auml;nell&auml; ole
+  kallistakaan. Herra Merckel t&auml;&auml;ll&auml;
+  kyl&auml;ss&auml; ottaa taalerin jokaisesta lihanaulasta ja
+  kaupanp&auml;&auml;llisiksi haukkuu pataluhaksi.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja oletko t&auml;n&auml; y&ouml;n&auml; kulkenut
+  jalkaisin kuusi peninkulmaa edestakaisin koko kantamus
+  sel&auml;ss&auml;si?&raquo;</p>
+
+  <p>Kummastellen ja yh&auml; peloissaan katsoi tytt&ouml;
+  h&auml;neen.</p>
+
+  <p>&raquo;Luulen, ett&auml; sen tied&auml;tte, herra, olenhan sen
+  jo kerran ennen teille sanonut.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta sit&auml; ei voi kukaan
+  ihminen&mdash;&auml;l&auml; valehtele minulle enemp&auml;&auml;,
+  nainen. Tied&auml;n kyll&auml; sotaretkelt&auml;, mit&auml;
+  saattaa kest&auml;&auml;&mdash;mit&auml; miehetkin voivat
+  kest&auml;&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&Auml;lytty&auml;&auml;n, ettei herra nyt en&auml;&auml; ollut
+  vihainen, uskalsi tytt&ouml; nousta suoraksi ja ojensi vankat
+  k&auml;sivartensa.</p>
+
+  <p>&raquo;Min&auml;p&auml; kest&auml;n enemm&auml;n kuin miehet,
+  herra&raquo;, sanoi h&auml;n onnellisesti
+  hymyillen&mdash;&raquo;muuten ei minusta olisikaan
+  t&auml;&auml;ll&auml; mit&auml;&auml;n
+  hy&ouml;ty&auml;&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka kauan olet jo t&auml;t&auml; tiet&auml;
+  taivallellut, Regina?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Vuosia viitisen, herra, joka viikko&mdash;v&auml;liin
+  useamminkin&mdash;kes&auml;ll&auml; se on leikintekoa&mdash;mutta
+  talvisin ja syksyisin&mdash;kun mets&auml; on lumen peitossa tai
+  niityt tulvillaan&mdash;silloin se on
+  ty&ouml;l&auml;&auml;mp&auml;&auml;&mdash;onneksi silloin ovat
+  taasen y&ouml;tkin pitemm&auml;t, niin ettei kukaan n&auml;e
+  minua&mdash;ja paljon mieluummin kuljen kuusi peninkulmaa,
+  ennenkuin pyyd&auml;n mit&auml;&auml;n mokomalta
+  koiralta&mdash;herra Merckelilt&auml;, aioin sanoa&mdash;se ottaa
+  taalerin lihanaulalta&mdash;eik&ouml; moinen ole
+  h&auml;vyt&ouml;nt&auml;? Ja sitten menn&auml; lainkaan
+  kyl&auml;&auml;n&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>S&auml;ik&auml;htyneen&auml; vaikeni h&auml;n,
+  ik&auml;&auml;nkuin pelk&auml;isi saavansa toria
+  l&ouml;rp&ouml;ttelyst&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; aioit sanoa, Regina?&raquo; kysyi Boleslav
+  lempe&auml;mmin.</p>
+
+  <p>&raquo;Aioin oikeastaan vain pyyt&auml;&auml; anteeksi,
+  ett&auml; menin luvatta&mdash;mutta ajattelin, ett&auml; herraa
+  ilahuttaisi saada kerran vereksi&auml; munia aamiaiseksi&mdash;
+  &mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml; on, Regina&raquo;, sanoi Boleslav
+  k&auml;&auml;ntyen poisp&auml;in. &raquo;Olet kelpo
+  tytt&ouml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Hetikohta poistui h&auml;n ja meni virralle
+  kylpem&auml;&auml;n. Palattuaan tapasi h&auml;n kyll&auml;
+  huoneen j&auml;rjestettyn&auml; kuten muulloinkin, mutta kahvia
+  ei t&auml;n&auml;&auml;n n&auml;kynyt.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n on kai uuvuksissaan nukahtanut&raquo;,
+  ajatteli Boleslav ja p&auml;&auml;tti hetkisen odottaa,
+  sill&auml; t&auml;n&auml;&auml;n ei h&auml;n tahtonut Reginaa
+  kiirehti&auml;. Mutta kun h&auml;nt&auml; kylvyn j&auml;lkeen
+  kovasti vilutti, ei h&auml;n halunnut kauemmin olla ilman
+  l&auml;mmitt&auml;v&auml;&auml; juomaansa. H&auml;n meni
+  varpaisillaan keitti&ouml;&ouml;n, katsoakseen itse valkeaa, jos
+  mahdollista tytt&ouml;&auml; her&auml;tt&auml;m&auml;tt&auml;.
+  Mutta t&auml;m&auml; ei nukkunut. Ensi n&auml;kem&auml;lt&auml;
+  n&auml;ytti tosin silt&auml;. H&auml;n istui vuoteensa reunalla,
+  oli painanut k&auml;tens&auml; kasvoilleen eik&auml; liikahtanut.
+  Tuontuostakin kulki v&auml;ristys h&auml;nen ruumiinsa
+  l&auml;vitse, kuten sill&auml;, joka on nukkunut ylen
+  uuvuksissa.</p>
+
+  <p>Mutta l&auml;hemmin katsottuaan huomasi Boleslav kirkkaiden
+  kyynelien valuvan h&auml;nen punaisia lihavia sormiaan
+  my&ouml;ten. Samalla p&auml;&auml;si &auml;hkyvi&auml;
+  nyyhkytyksi&auml; h&auml;nen rinnastaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Mik&auml; sinun on, Regina? Miksi itket?&raquo;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; ei vastannut, vaan nyyhkytteli yh&auml;
+  &auml;&auml;nekk&auml;&auml;mmin.</p>
+
+  <p>&raquo;Olenko pahottanut mielt&auml;si, Regina? En olisi sinua
+  nuhdellut, jos olisin tiennyt, miss&auml; olit.&raquo;</p>
+
+  <p>Silloin p&auml;&auml;sti Regina k&auml;tens&auml; vaipumaan
+  kasvoiltaan ja katsoi herraansa itkettyneill&auml;
+  silmill&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Voi, herra&raquo;, sammalsi h&auml;n kyyneliin
+  tukehtumaisillaan. &raquo;Minua ei ole&mdash;viel&auml;
+  kukaan&mdash;niin nimitt&auml;nyt, eik&auml; se
+  ole&mdash;totta&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslavin mieliala kylmeni. H&auml;n ei tiennyt
+  k&auml;ytt&auml;neens&auml; yht&auml;&auml;n soimaavaa sanaa.
+  Puuttuipa vain, ett&auml; t&auml;m&auml; nainen, jota muuten
+  koirilla ajatettiin, alkoi n&auml;ytell&auml;
+  herkk&auml;tuntoisuutta h&auml;nen edess&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Mik&auml; ei ole totta?&raquo; tiuskaisi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Se mit&auml; sanoitte.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tuhat tulimaista&mdash;mit&auml; olen
+  sanonut?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ett&auml; min&auml; olen&mdash;kelpo ...&raquo; Uusi
+  nyyhkytysten puuska tukehdutti h&auml;nen
+  &auml;&auml;nens&auml;.</p>
+
+  <p>Boleslav katsoi tytt&ouml;&ouml;n p&auml;&auml;t&auml;&auml;n
+  pudistellen. H&auml;n ei ollut kuunaan katsonut ihmissieluun
+  sis&auml;lle eik&auml; tiennyt siell&auml; piilev&auml;n
+  arvotuksia, ei tiennyt, ett&auml; kunniattomuudellakin on
+  kunniantuntonsa.&mdash;Hymyillen laski h&auml;n k&auml;tens&auml;
+  Reginan olalle ja sanoi: &raquo;Ole vaan levollinen, Regina. En
+  tarkottanut mit&auml;&auml;n pahaa&mdash;ja laita nyt vihdoinkin
+  aamiainen valmiiksi.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Saanko&mdash;min&auml;&mdash;tuoda sen
+  sis&auml;&auml;nkin?&raquo; kysyi h&auml;n yh&auml;
+  nyyhkytt&auml;en.</p>
+
+  <p>&raquo;Olisiko minun tultava sit&auml; hakemaan?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Luulin&mdash;etten saisi.&raquo; N&auml;in sanoen meni
+  h&auml;n lieden luo ja puhalsi kyyneltynein poskin
+  sammumaisillaan olevaan tuleen.</p>
+
+  <p>Siit&auml; l&auml;htien ei h&auml;n en&auml;&auml;
+  pel&auml;nnyt astua Boleslavin l&auml;sn&auml;ollessa huoneeseen.
+  Huolellisesti t&auml;hysteli h&auml;n silloin herransa kasvoja
+  arvatakseen t&auml;m&auml;n toivomuksia, mutta sanaakaan ei
+  h&auml;n uskaltanut p&auml;&auml;st&auml;&auml; huuliltaan.</p>
+
+  <p>Kellariholvista, miss&auml; rahoja ja viinipulloja
+  s&auml;ilytettiin, oli Boleslav l&ouml;yt&auml;nyt suuret kasat
+  papereita, jotka viruivat sikin sokin useammissa arkuisssa
+  t&auml;ytt&auml;en ne kukkuroilleen. Siin&auml; oli is&auml;n
+  kirjeenvaihto, kaikenlaatuisia todistuksia ja asiapapereita.</p>
+
+  <p>Kohta ensi p&auml;iv&auml;n&auml; papereita penkoessaan ei
+  h&auml;nen k&auml;siins&auml; sattunut enemp&auml;&auml;
+  eik&auml; v&auml;hemp&auml;&auml; kuin testamentti, jonka mukaan
+  h&auml;nen autuaasti nukkunut t&auml;tins&auml; luovutti kaiken
+  omaisuutensa h&auml;nelle, Boleslav von Schrandenille, rakkaan
+  veljenpoikansa ainoalle pojalle, &raquo;hyvitt&auml;&auml;kseen
+  h&auml;nelle sen v&auml;&auml;ryyden&raquo;,&mdash;niin kuului
+  lis&auml;ys&mdash;&raquo;jota h&auml;n on saava k&auml;rsi&auml;
+  elinik&auml;ns&auml;&raquo;.</p>
+
+  <p>Boleslavin ilo oli vain v&auml;h&auml;inen; vasta
+  l&auml;hemmin ajateltuaan, ett&auml; h&auml;n t&auml;ten oli
+  saanut k&auml;siins&auml; hyv&auml;n aseen tulevaa taistelua
+  varten, alkoi h&auml;n pit&auml;&auml; lahjaa arvossa.&mdash;
+  &mdash;Antajaa itse&auml;&auml;n, joka aina oli ollut
+  h&auml;nelle suopea, h&auml;n tuskin ajattelikaan, niin
+  kovettunut oli h&auml;nen mielens&auml;, niin yksinomaan olivat
+  h&auml;nen ajatuksensa suuntautuneet synkk&auml;&auml;n
+  teht&auml;v&auml;&auml;n, joka oli h&auml;nen
+  suoritettavanaan.</p>
+
+  <p>H&auml;n oli halunnut vain saada n&auml;kyviins&auml; tien,
+  jota my&ouml;ten olisi rajusti, kuten h&auml;nen luonteensa
+  halusi, voinut sy&ouml;st&auml; eteenp&auml;in. Mutta pitkiin
+  kuukausiin ei h&auml;n n&auml;hnyt edess&auml;&auml;n
+  mit&auml;&auml;n muuta kuin masentavaa toivottomuutta.</p>
+
+  <p>Taistelua schrandenilaisia vastaan, johon h&auml;n oli
+  p&auml;&auml;tt&auml;nyt ryhty&auml;, oli k&auml;yt&auml;v&auml;
+  suurisuuntaisesti; muuten se p&auml;&auml;ttyisi samanlaisella
+  tappiolla kuin taistelu, johon is&auml; oli elinvoimansa
+  viimeiset j&auml;&auml;nn&ouml;kset kuluttanut.&mdash;Oli
+  hankittava suuri joukko ty&ouml;miehi&auml;, jotta voi
+  pit&auml;&auml; roskav&auml;en aisoissa. Mutta mist&auml;
+  niit&auml; otti, jollei tienoolla kukaan alentunut h&auml;nen
+  palvelukseensa? Tosin rahalla saa mit&auml; hyv&auml;ns&auml;, ja
+  kolminkertaisen palkan toivo olisi monen, joka nyt
+  p&ouml;yhistellen luulotellulla is&auml;nmaallisuudellaan
+  ylpe&auml;n&auml; sylki h&auml;nen kynnykselleen, tehnyt
+  n&ouml;yr&auml;selk&auml;iseksi orjaksi.</p>
+
+  <p>Mutta niin pitk&auml;lle eiv&auml;t h&auml;nen varansa
+  riitt&auml;neet. K&auml;teiset rahat, jotka h&auml;n oli
+  l&ouml;yt&auml;nyt ja jotka ensi silm&auml;yksell&auml; olivat
+  n&auml;ytt&auml;neet kuulumattomalta rikkaudelta, olivat aivan
+  riitt&auml;m&auml;tt&ouml;m&auml;t, jotta niill&auml; olisi
+  voinut ryhty&auml; mihink&auml;&auml;n yritykseen. Niit&auml; oli
+  4,500 taaleria, j&auml;&auml;nn&ouml;ksen&auml; saatavista, jotka
+  is&auml; palon j&auml;lkeen, kun h&auml;nest&auml; n&auml;ytti
+  koko maailma leimahtaneen liekkiin, oli kiireimmitt&auml;in
+  perinyt velallisiltaan. Tosin olisi summa kest&auml;nyt
+  vuosikausia siihen kurjaan el&auml;m&auml;&auml;n, jota h&auml;n
+  Reginan kanssa oli alkanut viett&auml;&auml; is&auml;ns&auml;
+  tapaan; mutta teht&auml;v&auml;&auml;n, joka v&auml;ikkyi
+  h&auml;nen mieless&auml;&auml;n, oli se kuin pisara kuumille
+  kiville.</p>
+
+  <p>Ennen testamentin l&ouml;yt&auml;mist&auml; oli h&auml;n
+  raskain mielin tuuminut tarjota myyt&auml;v&auml;ksi mets&auml;t,
+  jotka olivat olleet h&auml;nen is&auml;ns&auml; ylpeyten&auml;,
+  haaskata ne perin pohjin, jollei muu auttaisi. Nyt j&auml;tti
+  h&auml;n kiireimmiten t&auml;m&auml;n ajatuksen
+  mielest&auml;&auml;n. Olettaen, ett&auml; kaupan saisi tehdyksi
+  niin hyvin kuin h&auml;n toivoi, olisi kuitenkin kulunut
+  kuukausia, ennenkuin h&auml;n olisi saanut ensim&auml;iset rahat
+  k&auml;siins&auml;. Lis&auml;ksi oli talvi oven edess&auml;,
+  tuima it&auml;preussilainen talvi, joka aina huhtikuuhun asti
+  teki ulkoilmassa ty&ouml;skentelyn
+  mahdottomaksi.&mdash;T&auml;n&auml; vuonna ei siis ollut
+  rakentamista eik&auml; peltoty&ouml;t&auml; en&auml;&auml;
+  ajatteleminenkaan.&mdash;Miksi siis tehd&auml; uhrausta, joka
+  lyhytaikaisella k&auml;rsiv&auml;llisyydell&auml;&mdash;olihan
+  kysymys vain viikoista&mdash;oli kokonaan
+  v&auml;ltett&auml;viss&auml;?</p>
+
+  <p>Kun h&auml;n huhtikuun 1 p&auml;iv&auml;n&auml; nostaisi
+  perinn&ouml;n ja l&auml;htisi sitten heti ty&ouml;v&auml;ke&auml;
+  hankkimaan, saattoi toukokuussa olla rakennusty&ouml; jo
+  t&auml;ydess&auml; vauhdissa, kenties oli mahdollista saada
+  viel&auml; hieman maatakin siemennetyksi.</p>
+
+  <p>Mutta siihen asti&mdash;siihen asti!</p>
+
+  <p>Kuinka voisi h&auml;n siet&auml;&auml; harmaiden
+  talvip&auml;ivien autiota yksitoikkoisuutta tyls&auml;ss&auml;
+  toimettomuudessa, kun ty&ouml;nhalu kuitenkin poltti h&auml;nen
+  sormiaan?&mdash;Kuinka kest&auml;isi h&auml;n el&auml;&auml;
+  p&auml;iv&auml;st&auml; p&auml;iv&auml;&auml;n lemmittyns&auml;
+  l&auml;heisyydess&auml;&mdash;ilman toivoakaan
+  p&auml;&auml;st&auml; t&auml;lle tekem&auml;&auml;n kysymyksen,
+  suuren, kohtalokkaan kysymyksen, josta h&auml;nen
+  el&auml;m&auml;ns&auml; ja onnensa riippui?&mdash;Pysyyk&ouml;
+  Helena lujana? Antaako h&auml;n anteeksi? Sulkeeko h&auml;n
+  syd&auml;mens&auml;, niin ettei vihan myrkkyhenki, jota
+  h&auml;nen ymp&auml;rist&ouml;ns&auml; huokui, myrkyt&auml;
+  h&auml;nen rakkauttaan?</p>
+
+  <p>Tuomiokirkon pyh&auml;n neitsyen kuva muistui Boleslavin
+  mieleen, Muistuttikohan Helena viel&auml; sit&auml;?</p>
+
+  <p>Saisipa h&auml;n silm&auml;nr&auml;p&auml;yksenk&auml;&auml;n
+  ajan katsoa lemmittyns&auml; kasvoja! H&auml;nen
+  silmiss&auml;&auml;n h&auml;&auml;m&ouml;tti ruusujen puna ja
+  liljojen valkeus, h&auml;n n&auml;ki valoisan pyhimysolennon
+  hymyillen kumartuvan h&auml;nt&auml; kohden, mutta mink&auml;
+  n&auml;k&ouml;inen h&auml;nen lemmittyns&auml; oli, sen h&auml;n
+  oli unhottanut.</p>
+
+  <p>No, yht&auml; kaikki&mdash;suojelkoon armas pilviin
+  kietoutuneena h&auml;nen ty&ouml;t&auml;ns&auml; ja kruunatkoon
+  kerran rakkaudellaan sen, mink&auml; h&auml;n on suorittanut
+  valmiiksi.&mdash;T&auml;h&auml;n ajatukseen uinahti
+  v&auml;hitellen kaipaus saada j&auml;lleen n&auml;hd&auml;
+  Helenaa; jos h&auml;n olisi saanut immelt&auml; sanasenkaan, joka
+  h&auml;nelle olisi vakuuttanut t&auml;m&auml;n uskollisuutta,
+  olisi h&auml;nen toiveensa ollut t&auml;ydelleen tyydytetty.</p>
+
+  <p>Yh&auml; syvemm&auml;lle kaivautui h&auml;n paperien
+  sekasokaan, joka n&auml;ytti paisuvan sit&auml; suuremmaksi,
+  mit&auml; hartaammin h&auml;n toivoi
+  p&auml;&auml;sev&auml;ns&auml; pohjaan saakka. Papereita oli jo
+  pinottu asuinhuoneen seinille niin korkealle, ett&auml; ne
+  peittiv&auml;t kauniin iso&auml;idin kuvan, mutta viel&auml;
+  olivat arkut ja laatikot t&auml;yteen ahdettuina kellarissa. Koko
+  perhearkisto n&auml;ytti jonakin h&auml;d&auml;n hetken&auml;
+  haalitun kokoon ja ilman valintaa ja j&auml;rjestyst&auml;
+  joudutetun turvaan. Nyt oli t&auml;st&auml; sekasotkusta
+  l&ouml;ydett&auml;v&auml; esille mit&auml; oli
+  t&auml;rke&auml;&auml; ja osaksi
+  v&auml;ltt&auml;m&auml;t&ouml;nt&auml;kin tilan hallintoon.
+  Niinp&auml; puuttuivat muiden muassa kaikki vapautettujen
+  talonpoikien kanssa tehdyt sopimuskirjat ja kaikki
+  rajam&auml;&auml;r&auml;ykset. Varmaankin olivat kyl&auml;n
+  hyenat kaapanneet is&auml;nn&auml;tt&ouml;miksi
+  j&auml;&auml;neist&auml; tiluksista, mit&auml; hyv&auml;ksi
+  n&auml;kiv&auml;t. Loputtomia riitajuttuja oli h&auml;nen
+  edess&auml;&auml;n, ja jollei h&auml;n tahtonut
+  k&auml;r&auml;j&ouml;id&auml; jokaisesta jalanleveydest&auml;
+  maata tai omin k&auml;sin hankkia oikeutta, ei h&auml;nelle
+  ep&auml;ilem&auml;tt&auml; j&auml;isi kerrassaan
+  mit&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Mutta voittamaton kammo pid&auml;tti h&auml;nt&auml;
+  k&auml;&auml;ntym&auml;st&auml; viranomaisten puoleen. H&auml;nen
+  mieless&auml;&auml;n s&auml;ilyi viel&auml; is&auml;ns&auml; kuva
+  silt&auml; p&auml;iv&auml;lt&auml;, jona h&auml;n oli n&auml;hnyt
+  t&auml;m&auml;n viimeisen kerran. Silloin h&auml;n n&auml;ki,
+  miten ovet ilman muuta suljettiin t&auml;lt&auml; henkipatolta
+  miehelt&auml;, joka oli kyllin julkea tullakseen
+  etsim&auml;&auml;n oikeuttaan... Tosin oli siihen aikaan
+  Preussissa ollut kaikki yl&ouml;salaisin. Valtion perustukset
+  horjuivat&mdash;sent&auml;hden saivat rotat vapaasti
+  el&auml;m&ouml;id&auml;.&mdash;Mutta kukapa saattoi
+  tiet&auml;&auml;, puhuiko samaisen is&auml;n poika kuulevammille
+  korville?&mdash;Laissa oli takaportteja yllin kyllin, jotta
+  jonkun vastenmielisen henkil&ouml;n saattoi tehd&auml;
+  oikeudettomaksi, ja sit&auml; h&auml;n ei
+  ep&auml;illytk&auml;&auml;n, ettei siihen olisi ollut
+  hyv&auml;&auml; tahtoa.&mdash;Niin syv&auml;lle oli h&auml;n
+  sy&ouml;pynyt turvattomuuden tunnelmaansa, ett&auml; laillinen
+  j&auml;rjestyskin n&auml;ytti h&auml;nest&auml;
+  mets&auml;npedolta, joka v&auml;ijyi h&auml;nt&auml; nostosillan
+  korvalla.&mdash;Sotilaallisia velvollisuuksiaankaan ei h&auml;n
+  en&auml;&auml; ajatellut. Luutnantti Baumgart oli kaatuneiden
+  luettelossa. Miksi siis henkiin
+  her&auml;&auml;misell&auml;&auml;n tuottaa herroille
+  virkamiehille tarpeetonta ty&ouml;t&auml;? V&auml;h&auml;t he
+  v&auml;litt&auml;isiv&auml;t siit&auml; h&auml;nt&auml;
+  kiitt&auml;&auml;.&mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;nen mielest&auml;&auml;n eiv&auml;t l&auml;hteneet
+  raamatun sanat: &raquo;H&auml;nen k&auml;tens&auml; olkoon
+  jokaista vastaan ja jokaisen k&auml;si olkoon h&auml;nt&auml;
+  vastaan.&raquo; T&auml;m&auml;n kirouksen, jonka Hagarin poika
+  oli kerran vienyt mukanaan el&auml;m&auml;&auml;n, t&auml;ytyi
+  h&auml;nelle muuttua siunaukseksi, niin h&auml;n uhotteli.</p>
+
+  <p>Viikot kuluivat, h&auml;n tuskin sit&auml; huomasi.
+  P&auml;iv&auml;t p&auml;&auml;ksytysten istui h&auml;n
+  papereihinsa hautautuneena, ja iltaisin h&auml;n kuljeksi puiston
+  raivaamattomia polkuja pitkin tai kapuili linnanraunioilla.</p>
+
+  <p>Ainoastaan yht&auml; paikkaa h&auml;n huolellisesti
+  v&auml;ltti. T&auml;m&auml; paikka oli Kissanporras. H&auml;nen
+  syd&auml;mens&auml; alkoi jyskytt&auml;&auml;, kun h&auml;n vain
+  joutui sen l&auml;heisyyteen, ja h&auml;n riensi
+  kiireimmitt&auml;in ohi pensaikon, joka sen peitti taakseen.</p>
+
+  <p>Mutta h&auml;ness&auml; her&auml;si palava, kiduttava himo
+  n&auml;hd&auml; omin silmin tuo turmion paikka, eik&auml;
+  t&auml;m&auml; himo j&auml;tt&auml;nyt h&auml;nt&auml;
+  en&auml;&auml; rauhaan.</p>
+
+  <p>Niin oli sitten er&auml;s ilta syyskuun lopulla, ja ensi
+  kertaa h&auml;nen kotiuduttuaan loisti t&auml;ysikuu j&auml;lleen
+  hopeanhohtoisena taivaalla. Levotonna h&auml;n harppaili pitkin
+  puiston k&auml;yt&auml;vi&auml;. Kuivat lehdet kahisivat
+  h&auml;nen jalkojensa alla, ja syystuuli kohisi kolkosti
+  pensaissa. Kuten valkoisten elukkain parvet vilisiv&auml;t
+  kuuns&auml;teet maata pitkin; mustana, pyk&auml;l&auml;isen&auml;
+  muurina nousi pensasto h&auml;nen edess&auml;&auml;n korkeutta
+  kohden.</p>
+
+  <p>Silloin&mdash;synk&auml;n uhmansa puuskassa&mdash;h&auml;n
+  voitti taikauskoisen kammon, joka h&auml;nt&auml; siihen asti oli
+  pid&auml;tt&auml;nyt, ja tunkeutui l&auml;pi viidakon, joka
+  suojaten verhosi polun.</p>
+
+  <p>Jyrkk&auml; rinne laskeutui miltei pystysuoraan alas virtaan,
+  jonka peilipinnan lepp&auml;pensaat peittiv&auml;t melkein
+  kokonaan. Hiljainen lirin&auml; ja loiske kuului alhaalta.</p>
+
+  <p>Rinteen yl&auml;reunalta ojentausi jykev&auml;,
+  k&auml;sipuulla varustettu hirsi pitk&auml;lle ilmaan. Teline,
+  joka oli kaivettu syv&auml;lle maahan, piteli sit&auml; kiinni
+  rautatangoilla. Samanlainen hirsi ojentautui toiselta rannalta
+  sit&auml; vastaan, mutta siell&auml; oli se kiinnitetty mahtavaan
+  tammenkantoon, joka sit&auml; kannatti ja piti tasapainossa.
+  Keskiv&auml;lill&auml; ammotti kymmenen tai kahdentoista jalan
+  levyinen kuilu. Niin ojentuivat hirret molemmilta puolin yli
+  syvyyden kuten kaksi k&auml;tt&auml;, jotka ik&auml;v&ouml;iden
+  kurottuvat toisiansa kohden koskaan ylettym&auml;tt&auml;
+  toisiinsa.</p>
+
+  <p>Jolleiv&auml;t ne tosiaankaan olisi konsanaan toisiinsa
+  ylettyneet, olisi tuho j&auml;&auml;nyt tapahtumatta.&mdash;Mutta
+  parittajalla ei ole kuunaan ollut helpompaa
+  teht&auml;v&auml;&auml;. T&auml;m&auml;npuolisella hirrell&auml;
+  oli pari lautaa, jotka niihin kiinnitetyn vaajan avulla
+  vaivattomasti saattoi ty&ouml;nt&auml;&auml; sillaksi aukon yli.
+  Olipa saapuvilla k&auml;sipuukin, joka nyt nojasi hirtt&auml;
+  vasten, mutta jonka saranoillaan voi k&auml;&auml;nt&auml;&auml;
+  vastap&auml;iseen suuntaan. N&auml;in oli ollut kaikki
+  oivallisesti varustettu petoksen helppoa toimeenpanoa varten.</p>
+
+  <p>Ik&auml;&auml;nkuin ikuisen h&auml;pe&auml;n
+  muistomerkkin&auml; t&ouml;rr&ouml;tti t&auml;m&auml; laitos
+  mustana ja hoippuvana sumuisessa kuutamoy&ouml;ss&auml;.</p>
+
+  <p>Loiske alhaalla n&auml;kym&auml;tt&ouml;m&auml;ss&auml;
+  virrassa koveni. N&auml;ytti silt&auml;, kuin aaltoja viel&auml;
+  t&auml;n&auml;&auml;n kuohuttaisi se p&ouml;yristytt&auml;v&auml;
+  teko, joka nyt peittyi tuonen helmaan.</p>
+
+  <p>Verkalleen kuin unissaan astui h&auml;n portaalle,
+  syv&auml;ll&auml; allaan hopeapinta, jonka ylitse n&auml;ytti
+  s&auml;keni&auml; parvittain vilahtelevan. Silloin n&auml;ki
+  h&auml;n vaalakan naisolennon, joka oli puristanut hameensa
+  reisiens&auml; v&auml;liin ja seisoi vedess&auml; polviaan
+  my&ouml;ten. H&auml;n oli Regina, ja h&auml;n huuhtoi
+  pesuvaatteitaan hietas&auml;rk&auml;n reunalla.</p>
+
+  <p>Boleslav rypisti kulmiaan. Ett&auml; h&auml;nen pitikin juuri
+  t&auml;&auml;ll&auml; kohdata t&auml;m&auml; nainen! Mutta
+  toisekseen&mdash;kohtuuton ei saanut olla, v&auml;istyih&auml;n
+  tytt&ouml; h&auml;nen tielt&auml;&auml;n, miss&auml; suinkin voi,
+  toden totta ei h&auml;nen tarvinnut paljo k&auml;rsi&auml;
+  t&auml;m&auml;n l&auml;sn&auml;olosta.</p>
+
+  <p>Puoleksi ajattelematta nojautui h&auml;n k&auml;sipuuhun ja
+  katseli pesutytt&ouml;&auml;. T&auml;m&auml; ei aavistanut
+  mit&auml;&auml;n h&auml;nen l&auml;heisyydest&auml;&auml;n, vaan
+  seisoi syv&auml;&auml;n kumartuneena vett&auml; kohden.
+  H&auml;nen niskansa pingottui, j&auml;ntev&auml;t k&auml;det
+  ravistelivat m&auml;rki&auml; vaatteita, niin ett&auml;
+  kimmelt&auml;v&auml;t pisarat pirskuivat yltymp&auml;ri.
+  Tuontuostakin alotti h&auml;n saman kaksi&auml;&auml;nisen
+  laulun, jota oli hyr&auml;illyt taannoin hautaa luodessaan, ja
+  heitti sen j&auml;lleen kesken saatuaan roiskauksen vett&auml;
+  suuhunsa tai sieraimiinsa.</p>
+
+  <p>Kuinka uutterasti h&auml;n teki ty&ouml;t&auml;&auml;n
+  viel&auml; n&auml;in iltamy&ouml;h&auml;ll&auml;, jolloin
+  Boleslav oli luullut h&auml;nen aikoja sitten menneen
+  levolle!</p>
+
+  <p>Mutta &auml;kki&auml; ponnahti h&auml;n pel&auml;styneen&auml;
+  pystyyn. Boleslavin jalka oli raapaissut alas pari
+  kivenliuskaretta, jotka olivat pudonneet aivan tyt&ouml;n
+  eteen.</p>
+
+  <p>Ep&auml;luuloisena t&auml;hysteli tytt&ouml;
+  vastap&auml;iselle rannalle. H&auml;nen ensi ajatuksensa oli
+  ilmeisesti, ett&auml; joku v&auml;ijyi h&auml;nt&auml;
+  ylh&auml;&auml;ll&auml; pensastossa.&mdash;Vasta sitten johtui
+  h&auml;nen mieleens&auml; katsoa yl&ouml;sp&auml;in portaalle.
+  H&auml;n p&auml;&auml;sti hiljaisen huudahduksen.</p>
+
+  <p>&raquo;Ei sinun tarvitse pel&auml;t&auml;, Regina&raquo;,
+  huusi Boleslav h&auml;nelle. &raquo;En tee sinulle
+  mit&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina ryhtyi j&auml;lleen levollisesti
+  ty&ouml;h&ouml;ns&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka p&auml;&auml;set sinne alas?&raquo; kysyi
+  Boleslav edelleen.</p>
+
+  <p>Regina pyyhk&auml;isi m&auml;r&auml;ll&auml;
+  k&auml;sivarrellaan kasvojaan &raquo;Olen hyv&auml;
+  kapuamaan&raquo;, sanoi h&auml;n ja vilkui tuokion aikaa
+  yl&ouml;s Boleslaviin.</p>
+
+  <p>&raquo;Eik&ouml; sinua palele vedess&auml;? Vuodenaika on jo
+  my&ouml;h&auml;inen.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina vastasi jotakin, mit&auml; Boleslav ei kuullut. Sitten
+  ei h&auml;n h&auml;irinnyt tytt&ouml;&auml; en&auml;&auml;. Mutta
+  h&auml;n oli utelias n&auml;kem&auml;&auml;n, miten
+  t&auml;m&auml; aikoi kiivet&auml; jyrkk&auml;&auml;
+  rantat&ouml;yr&auml;st&auml; my&ouml;ten.</p>
+
+  <p>Niin h&auml;n j&auml;i paikalleen ja katseli
+  tytt&ouml;&auml;.&mdash;Muutaman minuutin kuluttua kokoili
+  t&auml;m&auml; pesuvaatteensa ja nousi virran partaalle. Kuun
+  s&auml;teet taittuivat keh&auml;ksi ymp&auml;ri h&auml;nen
+  p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;, joka t&auml;n&auml;&auml;n oli
+  miltei sile&auml;ksi kammattu. N&auml;ytti kuin h&auml;n kantaisi
+  kruunua.</p>
+
+  <p>Aralla katseella vilkaisi h&auml;n ensin, oliko h&auml;nen
+  herransa viel&auml; ylh&auml;&auml;ll&auml;, sitten sukelsi
+  h&auml;n pensastoon, miss&auml; h&auml;n kohta n&auml;kyi vesa
+  vesalta, oksa oksalta kapuavan yl&ouml;sp&auml;in kuin
+  villikissa.</p>
+
+  <p>T&ouml;yr&auml;&auml;lle p&auml;&auml;sty&auml;&auml;n laski
+  h&auml;n hameensa suoraksi ja aikoi vasuineen menn&auml;
+  tiehens&auml;, mutta Boleslav huusi h&auml;nen
+  j&auml;lkeens&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi teet ty&ouml;t&auml;si &ouml;iseen aikaan?&raquo;
+  kysyi h&auml;n koettaen n&auml;ytt&auml;&auml;
+  yst&auml;v&auml;lliselt&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Koskeiv&auml;t he anna minulle p&auml;iv&auml;ll&auml;
+  pahaakaan rauhaa&raquo;, vastasi tytt&ouml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Kyl&auml;l&auml;isetk&ouml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, herra.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; he tekev&auml;t sinulle?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No, mit&auml; he aina
+  tekev&auml;t&mdash;heittelev&auml;t ja paiskiloivat.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Virran ylitse?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin juuri, herra.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kun sinulle vasta tehd&auml;&auml;n pahaa, niin tule
+  minua hakemaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina ei vastannut.</p>
+
+  <p>&raquo;Ymm&auml;rr&auml;tk&ouml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina risti k&auml;tens&auml; ja katsoi h&auml;neen
+  rukoillen.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; nyt?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Voi, hyv&auml; herra, &auml;lk&auml;&auml;
+  ampuko!&raquo; sammalsi tytt&ouml;.&mdash;&raquo;Tied&auml;n,
+  ett&auml; aiotte ampua. H&auml;n on&mdash;tarkotan armollista
+  herraa&mdash;h&auml;nkin kerran koettanut. Silloin alkoivat ne
+  joen takana tehd&auml; samoin. Paukkui yh&auml; siell&auml; ja
+  t&auml;&auml;ll&auml;, kaikkialla&mdash;mihin vain
+  p&auml;&auml;ns&auml; pistik&auml;&auml;n. Oli aivan ihme, ettei
+  kehenk&auml;&auml;n sattunut. Ja jos he viel&auml; lopulta
+  tottuvat aina ottamaan pyssyt mukaansa, ampuvat he minut muitta
+  mutkitta, miss&auml; vain tapaavat, sill&auml; enh&auml;n voi
+  olla saarelta poistumatta.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav ei ollut ennen kuullut tyt&ouml;n puhuvan niin kauan
+  ja j&auml;rkev&auml;sti. H&auml;nest&auml; n&auml;ytti uudelta ja
+  omituiselta, ett&auml; t&auml;m&auml;n matalan, villien kiharain
+  ymp&auml;r&ouml;im&auml;n otsan takana saattoi asua tyynesti
+  harkitsevia ajatuksia.</p>
+
+  <p>&raquo;Olet oikeassa, Regina&raquo;, vastasi h&auml;n.
+  &raquo;Jo sinunkaan t&auml;htesi en saa heit&auml;
+  &auml;rsytt&auml;&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n n&auml;ki kuun valossa, kuinka tyt&ouml;n kasvoille
+  lehahti tumma punastus.</p><br>
+
+  <p>&raquo;Minun t&auml;hteni, herra?&raquo; sammalsi Regina.
+  &raquo;En tied&auml;, mit&auml; tarkotatte?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml;, hyv&auml;&raquo;, vastasi Boleslav torjuen.
+  &raquo;Mutta mit&auml; aioinkaan kysy&auml;, Regina,&mdash;oletko
+  tyytyv&auml;inen palveluspaikkaasi? Puuttuuko sinulta
+  mit&auml;&auml;n?&raquo;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; tuijotti h&auml;neen vaieten.</p>
+
+  <p>&raquo;Sinun ei pid&auml; panna pahaksesi, Regina, vaikka
+  olisinkin ynse&auml; sinua kohtaan. Minulla on huolia
+  p&auml;&auml;ni t&auml;ynn&auml; ja el&auml;n mieluimmin
+  yksikseni. &Auml;l&auml; siis luule, ett&auml; olen sinulle
+  vihainen, vaikken sinua puhuttelisikaan.&raquo;&mdash;
+  &mdash;</p>
+
+  <p>Reginan silm&auml;t sumentuivat. H&auml;nen k&auml;tens&auml;
+  hapuilivat portaan k&auml;sipuuta kohden ik&auml;&auml;nkuin
+  tukea etsien. Seuraavana hetken&auml; h&auml;n py&ouml;r&auml;hti
+  ymp&auml;ri&mdash;ja j&auml;tt&auml;en vasunsa niille hyvilleen
+  livisti h&auml;n tiehens&auml; kuin mink&auml;kin
+  hirmuhenget&auml;rten hosumana.</p>
+
+  <p>&raquo;Omituinen olento&raquo;, mutisi Boleslav katsoen
+  h&auml;nen j&auml;lkeens&auml;. &raquo;Minun t&auml;ytyy olla
+  lempe&auml;mpi h&auml;nt&auml; kohtaan. H&auml;n ansaitsee
+  sen.&raquo;</p>
+
+  <p>Sitten nojautui h&auml;n k&auml;sipuuhun ja katseli alas
+  veteen, jonka hopeaiseen pohjaan ilmestyi kokonainen puutarha,
+  t&auml;yten&auml;&auml;n liljoja ja punaruusuja.</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="IX" id="IX"></a>
+
+  <h2>IX.</h2><br>
+
+  <p>Herra luutnantti Merckel oli kaikkea muuta kuin
+  tyytyv&auml;inen hautajaisp&auml;iv&auml;n tuloksiin. H&auml;n
+  nimitteli schrandenilaisia pelkureiksi ja vanhoiksi akoiksi ja
+  sanoi, ett&auml; he olivat arvottomia kuninkaan takkia
+  kantamaan.</p>
+
+  <p>Kun h&auml;nelt&auml; kysyttiin, miksi h&auml;n oli juuri
+  l&auml;hd&ouml;n edell&auml; h&auml;vinnyt n&auml;kyvist&auml; ja
+  ratkaisevalla hetkell&auml; j&auml;tt&auml;nyt joukon
+  johdottomaksi&mdash;vastasi h&auml;n, ett&auml; h&auml;nen
+  laitansa oli aivan toinen; h&auml;n oli upseeri ja sellaisena
+  velvollinen k&auml;ytt&auml;m&auml;&auml;n miekkaansa ainoastaan
+  kuninkaan palvelukseen.</p>
+
+  <p>Schrandenilaisista, jotka eiv&auml;t olleet tottuneet
+  eritt&auml;in ter&auml;v&auml;sti ajattelemaan, n&auml;ytti
+  t&auml;m&auml; selitys p&auml;iv&auml;n selv&auml;lt&auml;. He
+  lupasivat ensi tilaisuudessa korjata vikansa.</p>
+
+  <p>Mutta Felix Merckelin oli mahdoton t&auml;h&auml;n
+  tyyty&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Is&auml;&raquo;, sanoi h&auml;n er&auml;&auml;n&auml;
+  my&ouml;h&auml;isen&auml; iltana, ravintolan is&auml;nn&auml;n
+  tyytyv&auml;isesti myh&auml;illen laskiessa p&auml;iv&auml;n
+  tuloja. &raquo;Min&auml; en voi siet&auml;&auml; ajatusta,
+  ett&auml; mokoma lurjus, mokoma konna on preussilainen upseeri
+  kuten min&auml;kin. T&auml;ytyyh&auml;n h&auml;vet&auml; aivan
+  silm&auml;t p&auml;&auml;st&auml;ns&auml;, kun on moisen kanssa
+  ollut palveluksessa. Sellaisia veitikoita ei saa olla
+  armeijassamme. He tahraavat kokardimme, yksinp&auml;
+  miekanhihnammekin. Min&auml; vaadin h&auml;net kaksintaisteluun
+  ja ammun kuulan h&auml;nen kalloonsa.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n ojensi jalkansa puupenkille ja v&auml;&auml;nteli
+  kylm&auml;verisesti hymyillen ratsumiesviiksi&auml;&auml;n.
+  Vanhus p&auml;&auml;sti s&auml;ik&auml;hdyksiss&auml;&auml;n
+  kouran t&auml;yden hopeakolikoita putoamaan
+  p&ouml;yd&auml;lt&auml; lattialle, jotta ne vieriv&auml;t lattian
+  rakoihin.</p>
+
+  <p>&raquo;Felix&raquo;, sanoi h&auml;n, &raquo;sinun ei pid&auml;
+  juoda niin paljon katajanmarjaviinaa. Vieraille se on kyllin
+  hyv&auml;&auml;. Huomenna tuon sinulle pullon mietoa viini&auml;,
+  Felix. Kenties yksi tai toinen seuraa esimerkki&auml;si, ja niin
+  p&auml;&auml;semme j&auml;lleen omillemme.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Erehdyt, is&auml;&raquo;, vastasi Felix.
+  &raquo;Kunniantuntoni ei minua en&auml;&auml; j&auml;t&auml;
+  rauhaan. Olen saksalainen nuorukainen, is&auml;, ja urhoollinen
+  upseeri&mdash;en voi en&auml;&auml; kauemmin n&auml;hd&auml;
+  s&auml;&auml;ty&auml;ni
+  h&auml;v&auml;ist&auml;v&auml;n.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Felix&raquo;, sanoi vanhus, &raquo;mene maata, poikani,
+  sitten et n&auml;e etk&auml; kuule en&auml;&auml;
+  mit&auml;&auml;n.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Is&auml;,&raquo; vastasi poika, &raquo;s&auml;&auml;li
+  sanoa&mdash;mutta sinulla ei ole hituistakaan
+  kunniantuntoa.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Felix&raquo;, jatkoi vanhus, &raquo;sinulla on liian
+  v&auml;h&auml;n teht&auml;v&auml;&auml;. Katsoisit edes
+  pulloja&mdash;herran nimess&auml;, en suinkaan sit&auml; vaadi,
+  sill&auml; onhan t&auml;ss&auml; neitonen sit&auml;
+  varten&mdash;mutta se tekisi sinulle sangen hyv&auml;&auml;.
+  Joutuisit toisiin tuumiin&mdash;mets&auml;ll&auml;kin voisit
+  k&auml;yd&auml;&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miss&auml; sitten?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No, hyv&auml; is&auml;&mdash;Schrandenin
+  mets&auml;th&auml;n ovat melkein oven
+  edess&auml;&mdash;sy&ouml;v&auml;tk&ouml; j&auml;nikset toisiaan
+  vai otatko sin&auml; niist&auml; osasen&mdash;seh&auml;n on aivan
+  samantekev&auml;&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ei sovi minulle, is&auml;&mdash;olen
+  upseeri&mdash;minua ei saa tavata
+  salamets&auml;styksest&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml; Jumala, Felix, kuinka puhutkaan! Olenhan toki
+  kyl&auml;nvouti t&auml;&auml;ll&auml;&mdash;en ved&auml; sinua
+  hirsipuuhun.&mdash;Mutta niinkuin tahdot, poikani.&mdash;Tai
+  voithan menn&auml; iltaisin pappilaan. Kirkkoherra pelaa
+  mielell&auml;&auml;n hieman shakkia&mdash;tosin ei siit&auml;
+  mit&auml;&auml;n hy&ouml;dy, mutta sanotaanhan sen olevan
+  huvittavaa, ja sitten on siell&auml; Helenakin&mdash; &mdash;
+  &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ai, h&auml;n!&raquo; sanoi Felix ja siveli
+  mieliss&auml;&auml;n hymyillen leukaansa.</p>
+
+  <p>Vanhus katseli tarkkaavaisesti alkuajan
+  k&auml;rp&auml;st&auml;, joka oli suljettu kellonperien
+  merenkultasyd&auml;meen.</p>
+
+  <p>&raquo;Olen n&auml;et sit&auml; mielt&auml;, ett&auml;
+  siin&auml; tekisit sangen hyv&auml;t naimakaupat, jos vain
+  kirkkoherra suostuu ja tytt&ouml; tulee sinulle.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mikseik&auml;s h&auml;n tulisi minulle?&raquo;
+  kys&auml;isi Felix.</p>
+
+  <p>&raquo;Onhan mahdollista, ett&auml; h&auml;nell&auml;
+  toisaalla p&auml;in&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Felix hymyili ep&auml;illen.</p>
+
+  <p>&raquo;Vai tarkotatko h&auml;nen jo iskeneen
+  silm&auml;ns&auml; sinuun&mdash;?&raquo;</p>
+
+  <p>Felix kohautti olkap&auml;it&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;etk&ouml;s, Felix, se olisi suuri onni meille,
+  sill&auml; kyl&auml;ss&auml; huhutaan niit&auml; ja
+  n&auml;it&auml;, miten muka olen koonnut v&auml;h&auml;iset
+  pennini. V&auml;&auml;ryydell&auml;,
+  ymm&auml;rr&auml;tk&ouml;s&mdash;v&auml;&auml;ryydell&auml;.&mdash;Mutta
+  jos kirkkoherra G&ouml;tz antaa ainoan tytt&auml;rens&auml;
+  meille rouvaksi&mdash;n&auml;etk&ouml;s, sellainen mies kuin
+  kirkkoherra G&ouml;tz&mdash;se seikka jo sellaisenaan tukkii
+  panettelijain suut. Sent&auml;hden, kuten sanottu, oleskele
+  hieman h&auml;nen l&auml;hettyvill&auml;&auml;n, hivele hunajaa
+  h&auml;nen huulilleen&mdash;ja ylip&auml;&auml;t&auml;&auml;n
+  sellainen mies kuin sin&auml;&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Is&auml; hyv&auml;, ole kiltti ja s&auml;&auml;st&auml;
+  neuvosi&raquo;, keskeytti poika h&auml;net.&mdash;&raquo;Tuleeko
+  Helena vaimokseni vai ei, riippuu yksist&auml;&auml;n
+  minusta.&mdash;Juuri min&auml; en olekaan viel&auml; tehnyt
+  p&auml;&auml;t&ouml;st&auml;ni. Onhan h&auml;n soma heilakka,
+  sit&auml; ei voi kielt&auml;&auml;; hieman hoikka h&auml;n tosin
+  on, mutta voihan h&auml;net ruokkia. Ja sitte,
+  tied&auml;tk&ouml;s, on h&auml;ness&auml; jotakin vanhan piian
+  tapaista&mdash;jotakin s&auml;rm&auml;k&auml;st&auml;,
+  kulmikasta. Jos kietaisee k&auml;tens&auml; h&auml;nen
+  vy&ouml;t&auml;r&ouml;lleen, niin h&auml;nk&ouml;s surkeilemaan:
+  &raquo;ai, herra luutnantti, &auml;lk&auml;&auml; tehk&ouml;
+  niin, rypistelette pukuni&raquo;&mdash;h&auml;n n&auml;etk&ouml;s
+  teitittelee minua j&auml;lleen; tai jos h&auml;nt&auml; hieman
+  nipist&auml;&auml; tai muuten tuikkaa&mdash;leikill&auml;&auml;n,
+  tietysti&mdash;silloinkos h&auml;n kirkumaan: &raquo;ai, herra
+  luutnantti, &auml;lk&auml;&auml; toki tehk&ouml; niin, minulla on
+  niin hieno iho.&raquo;&mdash;Tietysti t&auml;m&auml; kaikki on
+  sulaa sievistely&auml; ja teeskentely&auml;&mdash;ja jos
+  h&auml;neen p&auml;&auml;tt&auml;v&auml;sti k&auml;visi
+  k&auml;siksi, suostuisi h&auml;n sormisuukkosin, mutta kuten
+  sanottu&mdash;en ole viel&auml; tehnyt
+  p&auml;&auml;t&ouml;st&auml;ni... Eih&auml;n h&auml;n juokse
+  tiehens&auml;, kuten n&auml;et.&raquo;</p>
+
+  <p>Vanhus, joka sill&auml;v&auml;lin oli tottunein sormin
+  laitellut rahoja paperik&auml;&auml;r&ouml;ihin, katsoi iloisella
+  ylpeydell&auml; mallipoikaa, jonka h&auml;n oli kasvattanut.
+  Sitten valtasi h&auml;net pelko uudelleen:</p>
+
+  <p>&raquo;Ja eik&ouml; totta, Felix, tuota kaksintaistelua,
+  eth&auml;n ajattele sit&auml; en&auml;&auml; ... seh&auml;n on
+  mielet&ouml;nt&auml; ... siin&auml;h&auml;n on henki
+  peliss&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Felix p&ouml;yhistihe: &raquo;Kunnianasioissa, is&auml;, voit
+  pysy&auml; leikist&auml; erill&auml;si. Niist&auml; et
+  ymm&auml;rr&auml; mit&auml;&auml;n. Heti kun olen
+  l&ouml;yt&auml;nyt soveliaan kartellinkantajan&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mik&auml; se on&mdash;kartellin kantaja,
+  Felix?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Se on mies, joka vie vaatimuksen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Vie&mdash;Boleslavilleko?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kellek&auml;s muulle!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Saarelleko?</p>
+
+  <p>&raquo;Saarelle, niin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta, Felix, mit&auml; ajattelet? Kuka kristitty
+  ihminen uskaltaisi saarelle menn&auml;? Tied&auml;th&auml;n toki
+  ett&auml; sinne on asetettu sudenrautoja, miinoja ja herra tiesi
+  mit&auml; kaikkia muita murha-aseita joka
+  askeleelle.&mdash;Katsos vain Hackelbergia, seh&auml;n liikkaa ja
+  lynkk&auml;&auml; viel&auml; t&auml;n&auml;
+  p&auml;iv&auml;n&auml;kin, kerran sudenraudoissa
+  k&ouml;k&ouml;tetty&auml;&auml;n&mdash;mutta el&auml; puhu
+  siit&auml;, ymm&auml;rr&auml;th&auml;n. Sill&auml; ei saa tulla
+  ilmi, ett&auml; Hackelberg on kuunaan k&auml;ynyt saarella. Kuten
+  sanottu, ket&auml;&auml;n et saa kehottaa sinne
+  menem&auml;&auml;n, ja kuka muuten l&auml;hteek&auml;&auml;n niin
+  vaarallisen ihmisen kanssa tekemisiin? Siit&auml; ei hy&ouml;dy
+  mit&auml;&auml;n, poikaseni.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Oh, kyll&auml; h&auml;n saa viel&auml;
+  n&auml;hd&auml;&raquo;, sanoi Felix itsekseen hampaitaan
+  kirist&auml;en.</p>
+
+  <p>Vanhus katseli h&auml;nt&auml; huolissaan; sitten t&auml;ytti
+  h&auml;n suippolasin piparmynttiviinalla ja tarjosi sen
+  pojalleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Juo tuo, Felix&raquo;, sanoi h&auml;n, &raquo;se
+  kyll&auml; sinut asettaa.&raquo; Felix joi.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja anna muusta huolehtia vanhan kelpo is&auml;si;
+  ehk&auml;p&auml; t&auml;ss&auml; y&ouml;n varrella
+  keksit&auml;&auml;n keino, joka sinut parantaa niin sanotusta
+  kunniantunnostasi.&mdash;Hyv&auml;&auml; y&ouml;t&auml;,
+  Felix.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n ei ollut luvannut liikoja, t&auml;m&auml; vanha,
+  kelpo is&auml;.</p>
+
+  <p>Seuraavana aamuna istuessaan poikansa kera vastatusten
+  aamiaisella kys&auml;isi h&auml;n hyv&auml;ntahtoisen
+  valittavalla &auml;&auml;nell&auml;&auml;n: &raquo;No, Felix,
+  oletko nukkunut tuhmat tuumat p&auml;&auml;st&auml;si
+  pois?&raquo;</p>
+
+  <p>Felix suuttui ... &raquo;Sanoin sinulle jo,
+  is&auml;,&mdash;siit&auml;&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;En ymm&auml;rr&auml; mit&auml;&auml;n! Aivan oikein,
+  poikaseni. Mutta juuri siksi tahtoisin tiet&auml;&auml;
+  er&auml;&auml;n seikan: kenen kanssa oikeastaan tahdot taistella,
+  herra von Schrandenin vaiko herra Baumgartin?&raquo;</p>
+
+  <p>Felix s&auml;ps&auml;hti. Himme&auml; aavistus sanoi
+  h&auml;nelle, mihin is&auml; t&auml;ht&auml;si. &raquo;Nuo ovat
+  pelkki&auml; viisasteluja, is&auml;&raquo;, vastasi h&auml;n.
+  &raquo;Olen suorasukainen sotilas. Minulle ei tarvitse
+  sy&ouml;tt&auml;&auml; sellaisia.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta, Felix, &auml;l&auml; toki ole niin kiihke&auml;.
+  Tarkotanhan vain parastasi. Herra von Schranden ei ole
+  ikin&auml;&auml;n ollut upseerina, h&auml;nen kanssaan ei sinun
+  siis sovi puuttua tekemisiin, ja luutnantti Baumgart taasen on
+  veijari, sill&auml; h&auml;n on esiintynyt
+  v&auml;&auml;r&auml;ll&auml; nimell&auml;, h&auml;nen kanssaan
+  sinun siis kaikista v&auml;himm&auml;n sopisi puuttua
+  tekemisiin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Se on totta&raquo;, sanoi Felix, sivellen hunajaa
+  voileiv&auml;lleen. &raquo;Oikeastaan en saisi tehd&auml;
+  h&auml;nelle sit&auml; kunniaa, ett&auml; vaatisin h&auml;net
+  kaksintaisteluun.&raquo;</p>
+
+  <p>Uusi ep&auml;ilys her&auml;si h&auml;nen mieless&auml;&auml;n.
+  &raquo;Jollei h&auml;n vain saisi kantaa luutnantin
+  arvonime&auml;&raquo;, lis&auml;si h&auml;n kiukkuisesti.
+  &raquo;Sit&auml; ei kunniantuntoni voi suoda moiselle
+  lurjukselle.&raquo;</p>
+
+  <p>Vanhus n&auml;ytti odottaneen t&auml;t&auml;
+  vastav&auml;itett&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi h&auml;n sitten kantaa luutnantin
+  nime&auml;?&raquo; kysyi h&auml;n, nipist&auml;en lihavat
+  huulensa yhteen. &raquo;Siksi, etteiv&auml;t h&auml;nen
+  esimiehens&auml; tied&auml; petoksesta mit&auml;&auml;n. He
+  kyll&auml; antaisivat h&auml;nelle kauniin kyydin, jos siit&auml;
+  vain aavistaisivatkaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Felix alkoi ymm&auml;rt&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Tarkotat, ett&auml; pit&auml;isi&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tietysti pit&auml;si.&raquo;</p>
+
+  <p>Mutta Felixin helposti loukkaantuva kunniantunto ei tahtonut
+  tiet&auml;&auml; t&auml;st&auml;k&auml;&auml;n. &raquo;Tahdon
+  muistuttaa sinulle, ett&auml; olen upseeri, is&auml;&raquo;,
+  huusi h&auml;n tuohtuneena. &raquo;Neuvosi on suorastaan minua
+  loukkaava.&raquo;</p>
+
+  <p>Vanhus kohautti olkap&auml;it&auml;&auml;n. &raquo;No, jollet
+  tahdo&mdash;&raquo; tuumi h&auml;n.</p>
+
+  <p>Kunniastaan arka poika n&auml;ytti nyt keksineen pelastavan
+  keinon.</p>
+
+  <p>&raquo;Pit&auml;isi ennemmin l&auml;hett&auml;&auml; ilman
+  allekirjotusta&mdash;&raquo; tuumaili h&auml;n aprikoiden.</p>
+
+  <p>&raquo;Siit&auml; he viisi v&auml;litt&auml;v&auml;t&raquo;,
+  vastasi vanhus. &raquo;Mutta tied&auml;np&auml; jotakin parempaa.
+  Panen asian itse vauhtiin. Kirjotat vain muiden mukana nimesi
+  alle. Silloin katoaa se joukkoon.&raquo;</p>
+
+  <p>Saman p&auml;iv&auml;n iltapuolella kulki kunnanl&auml;hetti
+  Hoffmann kutsumassa &raquo;Mustaan Kotkaan&raquo; kaikki
+  nostov&auml;en miehet, joka menettely tosin ainoastaan
+  lis&auml;si l&auml;hestyv&auml;n toimituksen juhlallisuutta,
+  sill&auml; he olisivat kyll&auml; tulleet kutsumattakin.</p>
+
+  <p>Kun kaikki p&ouml;yd&auml;t olivat
+  t&auml;ytetyt&mdash;Schrandenin kyl&auml; oli
+  l&auml;hett&auml;nyt kolmisenkymment&auml; taistelijaa
+  pyh&auml;&auml;n sotaan&mdash;ja herra Merckelin valpas
+  silm&auml; n&auml;ki joka suunnalla t&auml;ysi&auml; laseja
+  edess&auml;&auml;n, astui h&auml;n tarjoilup&ouml;yd&auml;n takaa
+  esiin, hiveli mieliss&auml;&auml;n
+  py&ouml;re&auml;hk&ouml;&auml; mahaansa, ja vaihtaen salavihkaa
+  silm&auml;yksen poikansa kanssa alotti h&auml;n seuraavan
+  puheen:</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, n&auml;hk&auml;&auml;s, rakkaat kansalaiset, asia
+  on nimitt&auml;in seuraava: Te kaikki olette
+  t&auml;&auml;ll&auml; urhoollisia sotilaita ja olette taistelleet
+  monta tulista taistelua sorretun is&auml;nmaamme puolesta. Monta
+  kertaa olette siell&auml; saaneet olla janoissanne eik&auml;
+  teill&auml; ole ollut edes likaisen l&auml;t&auml;k&ouml;n
+  pisaraakaan saatavissanne. Kukapa ei sent&auml;hden teille soisi,
+  ett&auml; nyt sodan kuorman ja helteen j&auml;lkeen aika ajoin
+  saavutte &raquo;Mustaan Kotkaan&raquo; ja t&auml;&auml;ll&auml;
+  juotte siemauksen hyv&auml;&auml;, rusottavaa olutta. Olette sen
+  rehellisesti ja vaivaloisesti ansainneet. Maljanne,
+  sotilaat!&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;n vei haarikkansa, joka h&auml;nell&auml; oli
+  t&auml;llaisia tapauksia varten valmiina, uljaalla heilahduksella
+  huulilleen ja juodessaan vilkuili ymp&auml;rilleen
+  n&auml;hd&auml;kseen, ketk&auml; olivat tyhjent&auml;neet lasinsa
+  pohjaan.&mdash;Sitten h&auml;n salavihkaan viittasi
+  tarjoilijaneitoselle ja pyyhitty&auml;&auml;n huuliaan
+  jatkoi:</p>
+
+  <p>&raquo;Kyl&auml;nvoutina en tosin ollut sodassa mukana,
+  sill&auml; minun t&auml;ytyi sen aikaa pit&auml;&auml; huolta
+  kotiin j&auml;&auml;neist&auml;&raquo;&mdash;hyv&auml;ksyv&auml;n
+  liikutuksen murina k&auml;vi kautta huoneen&mdash;&raquo;mutta
+  olen is&auml;nmaan yst&auml;v&auml; kuten tekin, ja syd&auml;meni
+  sykkii uskollisena is&auml;nmaalle ja kunnialle, kuten konsanaan
+  teid&auml;n, kelpo sotilaat.&mdash; &mdash;Kiirehdi nyt hieman,
+  kuhnustelija, sill&auml; kuoleehan herra Weichert pian
+  janoon&raquo;&mdash;herra Weichert piti puoliaan, mutta se ei
+  auttanut, lasi temmattiin h&auml;nen
+  k&auml;sist&auml;&auml;n&mdash;&raquo;ja poveni paisuu
+  ylpeydest&auml;, kun katson poikaani, joka on suorasukainen,
+  uljas sotilas ja josta toverien luottamus ja kuninkaan armo on
+  tehnyt upseerin. Puhun varmaan teid&auml;n kaikkien
+  syd&auml;mest&auml;, kun huudan: El&auml;k&ouml;&ouml;n
+  kyl&auml;n ilo, kelpo poika, kunnon toveri, urhea sotilas ja
+  kunniastaan herkk&auml; upseeri, luutnantti Merckel,
+  el&auml;k&ouml;&ouml;n, viel&auml; kerran el&auml;k&ouml;&ouml;n
+  ja kolmannen kerran el&auml;k&ouml;&ouml;n!&raquo;</p>
+
+  <p>Innostuksesta uhkuen s&auml;estiv&auml;t schrandenilaiset, ja
+  herra Merckel vanhempi huomasi tyytyv&auml;isyydekseen, ett&auml;
+  t&auml;ss&auml; tilaisuudessa oli toistamiseen muutamia laseja
+  tyhjentynyt. Antaakseen Amalialle aikaa niiden
+  t&auml;ytt&auml;miseen piti h&auml;n vaikutusta
+  lis&auml;&auml;v&auml;n pienen v&auml;liajan, jolloin
+  syv&auml;sti liikutettuna lankesi poikansa kaulaan; sitten
+  h&auml;n jatkoi:</p>
+
+  <p>&raquo;Sit&auml; suuremmalla surulla t&auml;ytyy mielemme
+  t&auml;ytty&auml;, kun n&auml;emme, ett&auml; rakastettua ja
+  siunattua seutuamme, jonka h&auml;pe&auml;n urotekonne ovat
+  h&auml;lvent&auml;neet, uudelleen solvaa samaisen miehen poika,
+  tuon miehen, joka on onnettomuuteemme
+  syyp&auml;&auml;.&mdash;Paloraunioissa asustaa h&auml;n nyt
+  is&auml;ns&auml; rakastajattaren kera&mdash;en tahdo sanoa
+  enemp&auml;&auml;, mutta kaunista, lapset, ei ole se, mit&auml;
+  siell&auml; tapahtuu.&raquo; Ruokoton nauru r&auml;h&auml;hti
+  ilmoille ja muuttui v&auml;hitellen siveelliseksi suuttumukseksi.
+  &raquo;Niin, ja kauniinta kaikesta on se, ett&auml;
+  t&auml;m&auml; irstas veitikka kuuluu h&auml;nkin urhoolliseen ja
+  kunniakkaaseen armeijaamme, v&auml;&auml;r&auml;ll&auml;
+  nimell&auml; on h&auml;n hiipinyt riveihin, viel&auml;p&auml;
+  enemm&auml;nkin, aina upseeriksi saakka on h&auml;n keinotellut
+  ja vehkeillyt... Mik&auml; teille kaikille, teille kunnon
+  miehille, ei ole onnistunut&mdash;paitsi tietysti
+  poikaani&mdash;sen on tuollainen miekkonen valheella ja
+  vilpill&auml; saavuttanut. Voitteko sit&auml; siet&auml;&auml;,
+  hyv&auml;t schrandenilaiset, tahdotteko pit&auml;&auml;
+  hyv&auml;n&auml;nne, ett&auml; moinen veijari, maankavaltajan
+  poika, lopuksi katsoo teit&auml; ik&auml;&auml;nkuin
+  alamaisikseen?&mdash;Sit&auml;k&ouml; varten rakkaan kuninkaamme
+  armosta on teist&auml; tullut vapaita miehi&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Hetki n&auml;ytti suotuisalta huutaa el&auml;k&ouml;&ouml;n
+  h&auml;nen majesteetilleen kuninkaalle, sill&auml; Amalia oli
+  t&auml;ll&auml; v&auml;lin ehtinyt t&auml;ytt&auml;&auml; kaikki
+  lasit. Menestys oli t&auml;ydellinen, ja herra Merckel alkoi olla
+  tyytyv&auml;inen puheensa niin henkiseen kuin taloudelliseenkin
+  vaikutukseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Ei, kunnon schrandenilaiset&raquo;, jatkoi h&auml;n,
+  &raquo;t&auml;t&auml; ette saa pit&auml;&auml;
+  hyv&auml;n&auml;nne, armeija on vapautettava t&auml;st&auml;
+  h&auml;pe&auml;tahrasta&mdash;muuten t&auml;ytyy teid&auml;n
+  h&auml;vet&auml; sit&auml;, ett&auml; olette preussilaisia
+  sotilaita.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ly&ouml;k&auml;&auml; h&auml;net kuoliaaksi!
+  Kuoliaaksi! Kuoliaaksi!&raquo; kajahti p&ouml;ytien
+  &auml;&auml;rest&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Ei, rakkaat yst&auml;v&auml;t&raquo;, vastasi h&auml;n
+  myh&auml;illen hyv&auml;ntahtoiseen tapaansa. &raquo;Teid&auml;n
+  ei ole aina kohta puhuttava kuoliaaksi ly&ouml;misest&auml;,
+  min&auml; en teid&auml;n esivaltananne saa sit&auml;
+  ensink&auml;&auml;n kuulla&mdash;muuten&raquo;&mdash;h&auml;n
+  kohotti hyv&auml;ntahtoisesti uhaten etusormensa pystyyn.
+  &raquo;Mutta tahdon teille neuvoa jotakin parempaa. Korkeilla
+  herroilla ei tietysti ole aavistustakaan, kuka t&auml;m&auml;n
+  luutnantti Baumgartin takana oikeastaan piilee, sill&auml; viime
+  kev&auml;&auml;n&auml; ei suurin kysytty kastetodistuksia
+  eik&auml; muita sellaisia; mutta nyt on asia toisin&mdash;nyt
+  sent&auml;&auml;n jo katsotaan, kenen annetaan haihatella
+  entisen&auml; kuninkaallisena preussilaisena luutnanttina.
+  Ja t&auml;m&auml;n &raquo;entisenkin&raquo; laita taitaa olla
+  v&auml;h&auml;n niin ja n&auml;in.&mdash;Muistattekos, mit&auml;
+  Johann Radtke Heiden kyl&auml;st&auml; kertoi n&auml;iden samojen
+  seinien sis&auml;ll&auml;, kun ei viel&auml; kell&auml;&auml;n
+  meist&auml; ollut aavistustakaan, mik&auml; siisti
+  el&auml;v&auml;inen h&auml;nen kuuluisa luutnantti Baumgartinsa
+  oikeastaan on.&raquo;</p>
+
+  <p>Katkera, vihainen nauru keskeytti h&auml;net. Sen oli
+  p&auml;&auml;st&auml;nyt h&auml;nen poikansa Felix.</p>
+
+  <p>&raquo;Ranskasta h&auml;n muka on t&auml;nne vaeltanut,
+  jalkapatikassa ja yp&ouml; yksin kuin mik&auml;kin s&auml;lli. Ja
+  h&auml;n on maannut haavotettuna, ollut vangittuna ja tiesi
+  mit&auml;.&mdash;Mutta ajatelkaas, mit&auml; se merkitsee! Se
+  merkitsee, ettei h&auml;n ole ottanut eroaan, vaan ett&auml;
+  h&auml;n on pujahtanut armeijasta kuten varas y&ouml;ll&auml;,
+  aivan samoin kuin h&auml;n sinne ensin luikerteli. Ja
+  tied&auml;ttek&ouml;, miksi semmoista sanotaan rehtien miesten
+  kielell&auml;? Karkaamiseksi sit&auml;
+  sanotaan.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>R&auml;j&auml;hti riemunhuuto, jota herra Merckel tervehti
+  suurella tyytyv&auml;isyydell&auml;, sill&auml; h&auml;n oli
+  havainnut kurkkujen kuivuvan huutamisesta.&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;n siis antoi heid&auml;n el&auml;m&ouml;id&auml;
+  voimiensa takaa, sitten jatkoi h&auml;n:</p>
+
+  <p>&raquo;Kelpo is&auml;nmaan yst&auml;vin&auml; ja uljaina
+  sotilaina on meill&auml; siis nyt pyh&auml; velvollisuus antaa
+  vihi&auml; korkeille herroille p&auml;&auml;majaan, kuinka
+  t&auml;m&auml;n siistin herran laita on. Siihen olemme
+  velkap&auml;&auml;t kuninkaamme, is&auml;nmaamme ja ennen kaikkea
+  itsemme t&auml;hden. Ajettakoon h&auml;net
+  h&auml;pe&auml;ll&auml; ja pilkalla
+  armeijastamme&mdash;heitett&auml;k&ouml;&ouml;n h&auml;net
+  vankeuteen&mdash;ammuttakoon h&auml;net kuoliaaksi&mdash;meille
+  on se yht&auml; kaikki&mdash;meill&auml; ei ole syyt&auml;
+  h&auml;nen hyv&auml;ksens&auml; panna rikkaa ristiin.&raquo;</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset p&auml;&auml;stiv&auml;t raivon- ja
+  tuskanhuudon jo ajatellessaankin, ett&auml; jotakin sellaista
+  heilt&auml; vaadittaisiin.</p>
+
+  <p>Herra Merckel veti paperiarkin povitaskustaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Olen laatinut t&auml;h&auml;n pienen
+  kirjelm&auml;n&raquo;, sanoi h&auml;n &raquo;jossa hyvin
+  viisaalle ja jalolle p&auml;&auml;esikunnalle alamaisesti
+  esit&auml;n valituksemme. Jos suvaitsette, rakkaat
+  yst&auml;v&auml;t&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n oli avaamaisillaan paperin laskoksiltaan, kun
+  h&auml;nen p&auml;&auml;h&auml;ns&auml; p&auml;lk&auml;hti
+  onnellinen, paljon lupaava ajatus.</p>
+
+  <p>&raquo;Voisinhan nyt hetikin j&auml;tt&auml;&auml; paperin
+  allekirjotettavaksenne&raquo;, jatkoi h&auml;n s&auml;teilevin
+  kasvoin, &raquo;mutta silloin ilmaisisi se vain minun eik&auml;
+  teid&auml;n mielt&auml;nne. Tahdon sent&auml;hden, ett&auml;
+  tarkimmasti pohditte joka sanan ja korjailette mik&auml;li
+  tarpeelliseksi n&auml;kyy... Ehdotan sent&auml;hden, ett&auml;
+  valitsette keskuudestanne viisi toveria toimikuntaan, jonka
+  kanssa me, poikani ja min&auml;, vet&auml;ydymme juhlahuoneeseen
+  neuvottelemaan rauhassa kirjotuksesta, jonka aikaa te muut olette
+  t&auml;&auml;ll&auml; koolla.&raquo; Sitten h&auml;n mainitsi
+  nimelt&auml; ne, jotka h&auml;n soveliaimpina ehdotti
+  t&auml;h&auml;n kunniateht&auml;v&auml;&auml;n&mdash;viisi
+  nuorukaista, joiden h&auml;n tunsi kitsastelematta liikuttelevan
+  rahojaan ja joilla saattoi odottaa olevan jonkun verran
+  kunniantuntoa.&mdash;</p>
+
+  <p>Puoleksi kateissaan, puoleksi vahingoniloisena kannatti kokous
+  h&auml;nen ehdotustaan.</p>
+
+  <p>Valittujen naamat ven&auml;htiv&auml;t pitkiksi, sill&auml; he
+  aavistivat, mit&auml; heill&auml; oli edess&auml;&auml;n, mutta
+  kun he samalla olivat imartelusta mieliss&auml;&auml;nkin,
+  eiv&auml;t he yritt&auml;neetk&auml;&auml;n tehd&auml;
+  ten&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>Kunnioituksella, jota herra Merckel tunsi heti, kun joku oli
+  herrashuoneeseen astumaisillaan, tempasi h&auml;n auki oven,
+  jonka yl&auml;puolelle oli samalla kertaa sek&auml; varotukseksi
+  ett&auml; houkutukseksi kirjotettu nuo merkitsev&auml;t sanat:
+  &raquo;T&auml;&auml;ll&auml; saa juoda ainoastaan
+  viini&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Pelokkaan ylpein&auml; astuivat valitut t&auml;h&auml;n
+  ylh&auml;iseen huoneeseen ja kieritteliv&auml;t arastellen
+  lakkejaan k&auml;siss&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Viimeisen&auml; seurasi talon poika.</p>
+
+  <p>Silloin k&auml;&auml;ntyi herra Merckel viel&auml; kerran
+  ymp&auml;ri ja huusi juhlallisella &auml;&auml;nell&auml;
+  tarjoilup&ouml;yt&auml;&auml; kohden: &raquo;Amalia, kaksi pulloa
+  muskottia minulle ja herra luutnantille.&raquo;</p>
+
+  <p>Muskotti oli viini&auml;, jota h&auml;nell&auml; oli tapana
+  itse laittaa rommista, sokerista, kanelista ja
+  karviaismarjamehusta sekotettuna tarpeelliseen
+  m&auml;&auml;r&auml;&auml;n vett&auml; ja jota h&auml;n myi
+  taalerista pullon schrandenilaisille. H&auml;n mainitsi kaksi
+  pulloa sent&auml;hden, ettei vieraitten mieleen juolahtaisi jakaa
+  kaksittain pulloa kesken&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Tarjoiluhuoneessa syntyi syv&auml; hiljaisuus.</p>
+
+  <p>Vakavin, j&auml;nnittynein kasvoin katselivat j&auml;lelle
+  j&auml;&auml;neet toisiaan ja tuijottivat sitten taasen
+  suljettuun oveen</p>
+
+  <p>Herrashuoneestakaan ei kuulunut niin hiiren hiiskahdusta.
+  Siell&auml; k&auml;ytiin is&auml;nn&auml;n ja h&auml;nen
+  vieraidensa v&auml;lill&auml; mykk&auml;&auml;, mutta silti
+  ankaraa taistelua. Ep&auml;tietoista oli, kuka voittaisi.</p>
+
+  <p>Muutamien minuuttien j&auml;lkeen
+  sent&auml;&auml;n&mdash;neiti oli juuri palannut kellarista
+  kahden nopeasti t&auml;ytt&auml;m&auml;ns&auml; pullon
+  kera&mdash;tempasi herra Merckel oven seposen sel&auml;lleen ja
+  huusi voitonriemuisena tarjoiluhuoneeseen: &raquo;Amalia,
+  viel&auml; viisi pulloa muskottia!&raquo;</p>
+
+  <p>Huoneessa kuului moni&auml;&auml;ninen huokaus. J&auml;nnitys
+  laukesi. Kuten tavallisesti oli vieraiden puolue joutunut
+  tappiolle.</p>
+
+  <p>Kohta t&auml;m&auml;n j&auml;lkeen tunkeutui yksitoikkoinen,
+  kumea lukemisen &auml;&auml;ni kuuntelijain korviin.</p>
+  <hr style="width: 45%;">
+
+  <p>Menness&auml;&auml;n t&auml;n&auml; iltana levolle tunsi herra
+  Merckel vanhempi, ettei h&auml;nen p&auml;iv&auml;ns&auml; ollut
+  mennyt hukkaan.&mdash;</p>
+
+  <p>Poika oli p&auml;&auml;ssyt vaarallisista ajatuksistaan,
+  Schrandenin suvun viimeisen vesan kohtalo oli
+  m&auml;&auml;r&auml;tty, ja kassassa oli
+  ylim&auml;&auml;r&auml;ist&auml; tuloa kahdeksan taaleria ja
+  viisikolmatta hopeagroschenia.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin sit&auml; ly&ouml;d&auml;&auml;n kolme
+  k&auml;rp&auml;st&auml; yhdell&auml; iskulla&raquo;, sanoi
+  h&auml;n tyytyv&auml;isesti myh&auml;illen, pani
+  k&auml;tens&auml; ristiin ja nukkui makeasti.</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="X" id="X"></a>
+
+  <h2>X.</h2><br>
+
+  <p>Tuli talvi.</p>
+
+  <p>Sanomattoman surullinen, tuskallinen kuihtuminen oli kulkenut
+  sen edell&auml;. Boleslav, joka oli kasvanut luonnon
+  keskell&auml; ja katsoi olevansa vapaa liiallisesta
+  herkk&auml;tuntoisuudesta, ei ollut ikin&auml; pit&auml;nyt
+  mahdollisena, ett&auml; syksy raukealla vertauskuvallisuudellaan
+  v&auml;risytt&auml;isi h&auml;nt&auml; luita ja ytimi&auml;
+  my&ouml;ten.</p>
+
+  <p>H&auml;n pelk&auml;si aikaa, joka oli tulossa.</p>
+
+  <p>Illat alkoivat k&auml;yd&auml; kamalan pitkiksi. Korppikotkan
+  tavoin liiteli yksin&auml;isyys h&auml;nen p&auml;&auml;ns&auml;
+  yll&auml;, yh&auml; ahtaammiksi k&auml;viv&auml;t sen kierrokset,
+  h&auml;n tunsi jo sen siipien leyhyttelev&auml;n lamauttavaa
+  kylmyytt&auml; h&auml;nen kasvoilleen.</p>
+
+  <p>Kummallista! Olihan h&auml;n ollut yksin ik&auml;ns&auml;
+  kaiken eik&auml; toivonut mit&auml;&auml;n
+  parempaa!&mdash;Mist&auml; &auml;kki&auml; t&auml;m&auml; palava
+  halu liitty&auml; johonkin ihmiseen, nyt, kun kaikki ihmiset
+  olivat h&auml;nen vihollisiaan?&mdash;&mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;n syventyi syventymist&auml;&auml;n paperien
+  sekamelskaan. Se oli tymp&auml;isev&auml;&auml;,
+  hy&ouml;dyt&ouml;nt&auml; ty&ouml;t&auml;, mutta kyll&auml;kin
+  hyv&auml;&auml; kiduttavain hetkien kuolettamiseen. H&auml;nen ei
+  ollut helppo saada itse&auml;&auml;n uskomaan, ett&auml; h&auml;n
+  voi hy&ouml;dytt&auml;&auml; tulevaisuutta kaivamalla
+  menneisyyden soral&auml;j&auml;st&auml;&auml;n. H&auml;n
+  l&ouml;ysi pian mit&auml; tarvitsi; muihin papereihin n&auml;hden
+  oli vahinko, ett&auml; ne olivat tulleet tulipalosta
+  pelastetuiksi.</p>
+
+  <p>Regina hoiti &auml;&auml;net&ouml;nn&auml; ja hiljaa
+  hiiviskellen h&auml;nen pient&auml; talouttaan. Katsettaan
+  kohottamatta astui h&auml;n herransa huoneeseen; milloin
+  t&auml;m&auml; h&auml;nelle sanasen virkkoi, s&auml;ps&auml;hti
+  h&auml;n. H&auml;nen vastauksensa olivat arat ja katkonaiset,
+  mutta silti sent&auml;&auml;n selv&auml;t ja varmat ja sattuivat
+  aina kysymyksen ytimeen.</p>
+
+  <p>Usein kulkivat he kuitenkin p&auml;iv&auml;kausia toistensa
+  ohitse vaihtamatta sanaakaan kesken&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Sit&auml; useammin tarkasteli Boleslav tytt&ouml;&auml;
+  salavihkaa, katsoi h&auml;nt&auml; h&auml;nen
+  p&ouml;yt&auml;&auml; kattaessaan ja silm&auml;ili h&auml;nen
+  j&auml;lkeens&auml;, kun h&auml;n kulki ikkunan editse ja katosi
+  pensaikkoon.</p>
+
+  <p>Sangen usein h&auml;n silloin itsekseen mietti:
+  &raquo;Mit&auml;h&auml;n tuonkin ihmisen p&auml;&auml;ss&auml;
+  liikkunee? Mit&auml; ajatelleekaan h&auml;n
+  p&auml;iv&auml;st&auml; p&auml;iv&auml;&auml;n? Olisiko
+  mahdollista, ett&auml; h&auml;nen koko el&auml;m&auml;ns&auml;
+  kiert&auml;isi minun persoonani ymp&auml;rill&auml;, ihmisen,
+  joka ei h&auml;nt&auml; lainkaan liikuta, joka ei
+  mitenk&auml;&auml;n huoli h&auml;nt&auml; pid&auml;tt&auml;&auml;
+  eik&auml; edes ole viel&auml; antanut h&auml;nelle palkaksi
+  penni&auml;k&auml;&auml;n?&raquo;</p>
+
+  <p>Sitten valtasi h&auml;net monta kertaa h&auml;pe&auml;n tunne
+  sen johdosta, ett&auml; h&auml;n niin kylm&auml;kiskoisesti piti
+  hyv&auml;n&auml;&auml;n niin uhrautuvat palvelukset. Ja h&auml;n
+  lupasi itsekseen olla Reginaa kohtaan yst&auml;v&auml;llisempi ja
+  puheliaampi, jotta tyt&ouml;st&auml; tuntuisi asemansa kurjuus
+  v&auml;hemm&auml;n raskaalta.</p>
+
+  <p>Mutta er&auml;&auml;nlainen arkuus, jota Boleslav
+  itsek&auml;&auml;n ei voinut selitt&auml;&auml;, teki
+  h&auml;nelle mahdottomaksi toteuttaa aikomustaan. H&auml;n ei
+  vihannut tytt&ouml;&auml; en&auml;&auml;n. H&auml;nen inhonsa oli
+  haihtunut, kun h&auml;n n&auml;ki Reginan niin omaa etuaan
+  etsim&auml;tt&auml; ahertavan h&auml;nen hyv&auml;kseen. Ja
+  kuitenkaan ei h&auml;n voinut vapaasti tytt&ouml;&auml;
+  puhutella. Heid&auml;n v&auml;lill&auml;&auml;n oli jotakin, joka
+  ymp&auml;r&ouml;i tyt&ouml;n kuin salah&auml;myisell&auml;
+  utukeh&auml;ll&auml; ja joka teki t&auml;m&auml;n tavallaan
+  l&auml;hentym&auml;tt&ouml;m&auml;ksi. Tytt&ouml; tuntui
+  Boleslavista kammottavalta.</p>
+
+  <p>N&auml;ytti melkein kuin is&auml;n henki leijailisi h&auml;nen
+  ymp&auml;rill&auml;&auml;n ja kammottavalla
+  l&auml;sn&auml;olollaan lamauttaisi pojan kielen. Oliko
+  h&auml;pe&auml;, jota h&auml;n kantoi, antanut h&auml;nelle tuon
+  tehoavan lumousvoiman, jolla pahe vaikuttaa kokemattomaan
+  nuorisoon? Vai oliko t&auml;m&auml;n voiman l&auml;hde h&auml;nen
+  suuressa onnettomuudessaan?</p>
+
+  <p>Usein, kun tytt&ouml; toi illallista tai laittoi h&auml;nen
+  vuodettaan, oikaisihe Boleslav ty&ouml;ns&auml;
+  &auml;&auml;rest&auml; ja koetti alottaa h&auml;nen kanssansa
+  keskustelua. Mutta h&auml;nen kielens&auml; takertui suulakeen
+  kiinni, h&auml;n ei tiennyt mist&auml; puhua, sill&auml; h&auml;n
+  ei tahtonut panna alttiiksi arvoaan, eik&auml; h&auml;nen
+  huuliltaan tullut muuta kuin lyhyit&auml;, kuivia
+  k&auml;skyj&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;nen silmiins&auml; oli jo kauan pist&auml;nyt, kuinka
+  suuresti tytt&ouml; oli muuttunut ulkoasultaan. Edukseen,
+  tietysti.&mdash;H&auml;n ei en&auml;&auml; k&auml;ynyt repaleissa
+  ja villin n&auml;k&ouml;isen&auml; eik&auml; n&auml;ytt&auml;nyt
+  ruumistaan alastonna. H&auml;nen nuttunsa oli napitettu kiinni
+  kurkkuun asti ja h&auml;nell&auml; oli villainen huivi kaulassa.
+  H&auml;nen vaatteensa olivat huolellisesti paikatut, ja nutun
+  liepeet eiv&auml;t en&auml;&auml; ry&ouml;mineet
+  vy&ouml;hyst&auml;n alta ilmoille.&mdash;H&auml;nen tukkansa ei
+  roikkunut kuten ennen vanukkeisina suortuvina ymp&auml;ri
+  ohimoita ja niskaa, h&auml;n kampasi ja palmikoi sen
+  huolellisesti, ja monena aamuna v&auml;lkkyi h&auml;nen
+  p&auml;&auml;lakensa vesikylvyst&auml;, jota h&auml;n oli
+  k&auml;ytt&auml;nyt villien kiharain kesytt&auml;miseen.</p>
+
+  <p>P&auml;iv&auml;t alkoivat kylmet&auml;, mutta yh&auml;
+  liikuskeli h&auml;n vain pumpulisillaan, ja ainoastaan ulkosalla
+  liikkuessaan k&auml;&auml;ri h&auml;n ruudukkaan villasaalinsa
+  ristikk&auml;in hartiainsa ja vy&ouml;t&auml;r&ouml;ns&auml;
+  ymp&auml;rille.</p>
+
+  <p>Er&auml;&auml;n&auml; iltana, kun h&auml;n varustautui
+  jokaviikkoiselle matkalleen ja puhui Boleslavin kanssa
+  ostoksista, kysyi t&auml;m&auml;: &raquo;Mikset ole tuonut
+  viel&auml; itsellesi talvipukimia, Regina?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina loi katseensa maahan ja tuumi:
+  &raquo;Kyll&auml;h&auml;n niin&auml; mielell&auml;ni
+  ...&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No, mutta&mdash;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Enh&auml;n tiennyt, saanko!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tietysti saat. Enh&auml;n toki aio sinua
+  palelluttaa.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, mutta&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n vaikeni ja punastui.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; mutta?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Siell&auml; on muuan&mdash;nuttu&mdash;sinisest&auml;
+  kankaasta&mdash;se on turkiksilla reunustettu. Kauppias
+  arvelee&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav hymyili. &raquo;Luojan kiitos&mdash;h&auml;n alkaa
+  ihmisty&auml;&raquo;, ajatteli h&auml;n. &raquo;Koreilun halu on
+  her&auml;nnyt. &mdash; &mdash;No&mdash;ja mit&auml; kauppias
+  arvelee?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Se sopisi minulle, arvelee h&auml;n, ja kun teen niin
+  pitki&auml; k&auml;velyj&auml;, pit&auml;isi minulla olla jotakin
+  l&auml;mmint&auml; ja mukavaa. Mutta nuttu on oikeastaan
+  neitej&auml; varten ja&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja juuri siksi on sinun se saatava&raquo;, huusi
+  Boleslav nauraen. &raquo;Muistakin, ettet vain palaa ilman
+  samaista nuttua!&mdash;Hyv&auml;&auml; y&ouml;t&auml; ja onnea
+  matkalle!&raquo;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; huudahti ilosta ja kumartausi suudellakseen
+  h&auml;nen k&auml;tt&auml;ns&auml;, mutta Boleslav torjui
+  h&auml;net luotansa ly&ouml;den h&auml;nt&auml; kevyesti
+  olkap&auml;&auml;h&auml;n.</p>
+
+  <p>Reginan askelten h&auml;ivytty&auml; ulkona pime&auml;&auml;n
+  otti Boleslav lampun k&auml;teens&auml; ja meni lasimajaan, jossa
+  tytt&ouml; asusti.</p>
+
+  <p>Tuli kiilui viel&auml; liedell&auml;, mutta siit&auml;
+  huolimatta oli purevan kylm&auml; t&auml;ss&auml; kolkossa
+  huoneessa. Katon aukoista p&ouml;l&auml;hteli sis&auml;&auml;n
+  lumihiutaleita, sill&auml; keve&auml; syyslumi tuprusi
+  ilmassa.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksei h&auml;n tuki aukkoja?&raquo; ajatteli Boleslav
+  ja p&auml;&auml;tti huomenna panna lautoja vahingoittuneille
+  paikoille. H&auml;n kiipesi sein&auml;hyllylle ja kopeloi
+  lasikattoa. Silloin h&auml;n kyll&auml; k&auml;sitti, miksi
+  Regina ennemmin nukkui puolittain paljaan taivaan alla.
+  Lyijyliitokset olivat k&auml;yneet hauraiksi ja rapisivat.
+  H&auml;nen pelk&auml;st&auml; kosketuksestaan kitisi ja natisi
+  katto saumoistaan. Ainoakin korjausyritys olisi saanut sen
+  tykk&auml;n&auml;&auml;n putoamaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Olisi rikos tytt&ouml;&auml; kohtaan, jos antaisi
+  h&auml;nen kauemmin n&auml;in majailla&raquo;, tuumi Boleslav
+  itsekseen.</p>
+
+  <p>H&auml;n palasi huoneeseensa ja penkoi vuoteestaan kaikki
+  h&ouml;yhenpatjat ja tyynyt, joita ilman h&auml;n katsoi voivansa
+  tulla toimeen. N&auml;m&auml; h&auml;n otti syliins&auml; ja
+  kantoi Reginan vuoteeseen, laitteli ne kuntoon ja levitti
+  karvaloimen huolellisesti niiden peitteeksi, niin ett&auml;
+  patjojen joka nipukka peittyi sen verhoon.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka h&auml;nen silm&auml;ns&auml; suurenevatkaan,
+  kun h&auml;n huomenna lopen uupuneena tahtoo heitt&auml;yty&auml;
+  oljilleen.&raquo; N&auml;in ajatellen palasi h&auml;n
+  eritt&auml;in tyytyv&auml;isen&auml; paperiensa
+  &auml;&auml;reen.</p>
+
+  <p>H&auml;nen her&auml;tess&auml;&auml;n seuraavana aamuna
+  kajasteli jo huoneen seinist&auml; valkean lumen heijastus
+  h&auml;nen silmiins&auml;.</p>
+
+  <p>Maailma oli y&ouml;ll&auml; asettunut talvilevolleen.</p>
+
+  <p>H&auml;n pukeutui ja huusi Reginaa. Ei vastausta. Tytt&ouml;
+  ei ollut viel&auml; palannut.</p>
+
+  <p>H&auml;n odotti kaksi tuntia ja meni sitten itse laittamaan
+  aamiaistaan. Lasikaton aukkojen alla oli kolme laakeaa
+  lumikinosta, ja nelj&auml;s kinostui paraikaa liedelle.
+  Vihert&auml;v&auml; h&auml;my valo t&auml;ytti huoneen, joka nyt
+  oli ik&auml;&auml;nkuin lumeen hautaantunut.</p>
+
+  <p>Puolikoneellisesti tarttui h&auml;n lapioon ja luutaan luoden
+  ja lakaisten valkoiset kinokset ovesta ulos, sitten h&auml;n
+  nouti muutamia arkkeja paksua paperia, jota oli k&auml;ytetty
+  asiakirjapinkkojen k&auml;&auml;reen&auml;, leikkasi niist&auml;
+  sopivia kappaleita ja ty&ouml;nsi ne varovasti aukkojen
+  l&auml;vitse, niin ett&auml; ne, tarttuen h&ouml;ll&auml;&auml;n
+  lumikerrokseen, kattoivat vahingoittuneet paikat.</p>
+
+  <p>&raquo;Enemp&auml;&auml; en voi tehd&auml; parhaalla
+  tahdollanikaan&raquo;, sanoi h&auml;n ja katseli viluissaan
+  v&auml;risten huonetta, johon nyt oli tullut miltei y&ouml;n
+  pimeys. Sitten meni h&auml;n huoaten lieden &auml;&auml;reen
+  tulta sytytt&auml;m&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>P&auml;iv&auml; kului, mutta Reginaa ei kuulunut.
+  N&auml;ht&auml;v&auml;sti oli lumipyry pid&auml;tt&auml;nyt
+  h&auml;nt&auml; aamuun asti Bockeldorfissa.</p>
+
+  <p>Alakuloisena ja ik&auml;viss&auml;&auml;n ryhtyi Boleslav
+  j&auml;lleen ty&ouml;h&ouml;ns&auml;, k&auml;v&auml;isi kerran ja
+  toisenkin Kissanportaalla, jonka kautta Reginan piti tulla,
+  haukkasi kylm&auml;n p&auml;iv&auml;llisens&auml; ja vilkaisi
+  v&auml;h&auml;v&auml;li&auml; sein&auml;kelloon, jonka
+  vaskiviisarit eiv&auml;t n&auml;ytt&auml;neet paikaltaan
+  liikahtavan.</p>
+
+  <p>Reginaa kaipasi h&auml;n kaikissa sopissa ja nurkissa, ja
+  vaikka tytt&ouml; olikin aina pysytellyt poissa
+  n&auml;kyvilt&auml;, oli Boleslav sent&auml;&auml;n tiennyt,
+  ett&auml; h&auml;n aina oli saapuvilla ja ett&auml; tarvitsi vain
+  vihelt&auml;&auml; n&auml;hd&auml;kseen h&auml;net
+  edess&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>P&auml;&auml;st&auml;kseen toisiin ajatuksiin pani h&auml;n
+  tavallisen ty&ouml;ns&auml; syrj&auml;&auml;n ja alkoi piirustaa.
+  Viidenkymmenen vuoden vanhan vaunusep&auml;nlaskun takapuolelle
+  h&auml;n maalasi pitk&auml;n, pitk&auml;n puutarha-aidan, jonka
+  takaa pilkistiv&auml;t j&auml;ykiss&auml; riveiss&auml; esiin
+  liljat ja ruusut&mdash;ensin kerros ruusuja, sitten
+  liljoja&mdash;sitten j&auml;lleen ruusuja ja niin edelleen,
+  kunnes piirustus n&auml;ytti outokuosiselta
+  sein&auml;verholta.</p>
+
+  <p>Sitten h&auml;n heitt&auml;ytyi horjuvalle sohvalle ja unelmoi
+  pyh&auml;st&auml; neitsyest&auml;, joka istui t&auml;m&auml;n
+  kukkasaidan takana, valmiina siunaten kumartumaan sen syntisen
+  puoleen, jolla oli rohkeutta murtautua aidan l&auml;vitse.</p>
+
+  <p>Alkoi jo olla pilkkosen pime&auml;, kun ulkoa kuului
+  askeleita.</p>
+
+  <p>H&auml;n hyp&auml;hti pystyyn ja riensi ulos.</p>
+
+  <p>Mytyill&auml; ja k&auml;&auml;r&ouml;ill&auml; kuormitettuna,
+  lumisena p&auml;&auml;st&auml; jalkoihin, astui Regina
+  l&auml;&auml;h&auml;tt&auml;en kynnyksen ylitse. Valkoiseksi
+  puuteroituna valui h&auml;nen kiharainen otsatukkansa hehkuville
+  kasvoille, ja silm&auml;t kiiluivat h&auml;t&auml;isen
+  pelokkaina.</p>
+
+  <p>&raquo;Juoksin, herra, mink&auml; kerkesin&raquo;,
+  &auml;nkytti h&auml;n, painellen oikealla
+  k&auml;dell&auml;&auml;n syd&auml;nalaansa. &raquo;Kauppias ei
+  p&auml;&auml;st&auml;nyt minua ennen p&auml;iv&auml;&auml;
+  l&auml;htem&auml;&auml;n, sill&auml; h&auml;n arveli,
+  ett&auml;&mdash;uuden nuttuni&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n vaikeni ja syyllisyytens&auml; tunnossa loi
+  silm&auml;ns&auml; maahan.</p>
+
+  <p>Boleslav ny&ouml;k&auml;ytti h&auml;nelle hymyillen
+  p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;; h&auml;n oli liian iloinen,
+  tiet&auml;ess&auml;&auml;n tyt&ouml;n olevan j&auml;lleen
+  t&auml;&auml;ll&auml;, sanoakseen h&auml;nelle ainoaakaan
+  vihaista sanaa. &raquo;Keit&auml; nyt joutuin minulle jotakin
+  l&auml;mmint&auml;&raquo;, sanoi h&auml;n, &raquo;ja tarvitsethan
+  itsekin.&raquo;</p>
+
+  <p>Pelokkaan kummissaan tuijotti tytt&ouml; Boleslaviin.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; viel&auml; odotat?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin&mdash;mutta&mdash;&raquo; Ja sitten
+  ik&auml;&auml;nkuin s&auml;ik&auml;htyneen&auml; siit&auml;,
+  mit&auml; oli aikonut sanoa, juoksi h&auml;n Boleslavin ohitse
+  keitti&ouml;&ouml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;ytt&auml;&auml; kuin h&auml;n vaatisi
+  kuriaan&raquo;, jupisi Boleslav katsoen hymyillen h&auml;nen
+  j&auml;lkeens&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;nen tuodessaan iltaruokaa istui Boleslav pulpetin
+  &auml;&auml;ress&auml;, miss&auml; h&auml;n tavallisesti
+  ty&ouml;skenteli. Viheri&auml;varjostiminen &ouml;ljylamppu
+  levitti himme&auml;&auml; valoaan huoneeseen.</p>
+
+  <p>Salavihkaan k&auml;&auml;ntyi Boleslav Reginaa katselemaan,
+  sill&auml; h&auml;nt&auml; miellytti lampunvarjostimen pimennosta
+  tarkastella tyt&ouml;n puuhailua. T&auml;n&auml;&auml;n h&auml;n
+  s&auml;ps&auml;hti h&auml;net n&auml;hdess&auml;&auml;n; niin
+  vieraan, ylv&auml;&auml;n, ihanan n&auml;k&ouml;inen oli
+  tytt&ouml;. H&auml;n ei ollut en&auml;&auml; turmeltunut,
+  kurjuuteen ja tyls&auml;mielisyyteen vajonnut palvelijatar.
+  H&auml;nt&auml; olisi saattanut pit&auml;&auml; hienona naisena,
+  niin arvokas, niin miellytt&auml;v&auml; oli jokainen h&auml;nen
+  liikkeens&auml;, niin s&auml;&auml;nn&ouml;llisin&auml; ja
+  vieh&auml;tt&auml;vin&auml; esiintyiv&auml;t h&auml;nen
+  p&auml;&auml;ns&auml; &auml;&auml;riviivat.&mdash;Tumma villapuku
+  ja ennen kaikkea uusi r&ouml;ijy hopeanharmaine
+  turkisreunustoineen&mdash;&raquo;kazabeikaksi&raquo; semmoista
+  nimitettiin Puolan puolella&mdash;oli t&auml;m&auml;n muutoksen
+  saanut aikaan.</p>
+
+  <p>P&ouml;yt&auml;&auml; kattaessaan hymyili h&auml;n kainon
+  onnellisena itsekseen ja heitti tuontuostakin salavihkaa nopean
+  katseen Boleslaviin.</p>
+
+  <p>Ilmeisesti h&auml;n halusi, ett&auml; h&auml;nt&auml;
+  ihailtaisiin, mutta ei uskaltanut her&auml;tt&auml;&auml;
+  Boleslavin huomiota.</p>
+
+  <p>Kun Regina astui lampun valokeh&auml;&auml;n, nostaakseen sen
+  ruokap&ouml;yd&auml;lle, loi Boleslav pikimmitt&auml;in
+  silm&auml;ns&auml; alasp&auml;in, n&auml;ytt&auml;&auml;kseen
+  ik&auml;&auml;nkuin ei olisi tytt&ouml;&auml; huomannut.</p>
+
+  <p>Mutta t&auml;ytyi h&auml;nelle toki suoda sananen.</p>
+
+  <p>&raquo;Olet kai hyvin ylpe&auml; uusista vaatteistasi?&raquo;
+  kysyi h&auml;n.</p>
+
+  <p>Regina punastui aivan kaulaansa my&ouml;ten.</p>
+
+  <p>&raquo;Oi&mdash;neh&auml;n ovat aivan liian kauniit
+  minulle&raquo;, kuiskasi h&auml;n yh&auml; hymyillen, yh&auml;
+  ujosti keimaillen ja vilkuen syrj&auml;silmin
+  Boleslaviin.&mdash;H&auml;n vain ei ollut viel&auml; kylliksi
+  Eevan tyt&auml;r kurkistellakseen peiliin.</p>
+
+  <p>Laittaessaan Boleslavin vuodetta huomasi h&auml;n kummakseen
+  vuodevaatteiden v&auml;hennyksen. H&auml;n tahtoi sanoa jotakin,
+  mutta nieli sanansa, kai siksi, ettei rohjennut en&auml;&auml;
+  herraansa puhutella.</p>
+
+  <p>Sitten toivotti h&auml;n &raquo;hyv&auml;&auml;
+  y&ouml;t&auml;&raquo; ja meni tiehens&auml;.</p>
+
+  <p>Boleslav myh&auml;ili tyytyv&auml;isen&auml;.
+  &raquo;Siit&auml; mahtaa tulla koko yll&auml;tys&raquo;, ajatteli
+  h&auml;n.</p>
+
+  <p>Sitten h&auml;n uudelleen syventyi asiakirjoihinsa.</p>
+
+  <p>Mutta noin tunnin kuluttua sai takaap&auml;in kuuluva
+  hiljainen rasahdus h&auml;net
+  s&auml;ps&auml;ht&auml;m&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Kalpeana kuin ruumis, vapisevin huulin ja silm&auml;t
+  kyyneli&auml; tulvillaan seisoi siell&auml; Regina ja veti
+  henke&auml; kuuluvasti sieraimiensa l&auml;vitse. Turkisnuttu oli
+  leuan alta avattu ja j&auml;tti n&auml;kyviin karhean paidan,
+  jonka laskokset aaltoileva povi sai vuoronper&auml;&auml;n
+  kiristym&auml;&auml;n ja h&ouml;ltym&auml;&auml;n. H&auml;n kai
+  oli h&auml;mm&auml;styksiss&auml;&auml;n unhottanut
+  j&auml;rjest&auml;&auml; pukunsa.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka kaunis h&auml;n on&raquo;, ajatteli Boleslav
+  ihaillen ja koetti katsoa h&auml;nen ohitsensa.</p>
+
+  <p>&raquo;No, mit&auml; viel&auml; haluat?&raquo; kysyi h&auml;n
+  sitten vienoimmalla &auml;&auml;nell&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Regina koetti puhua, mutta kesti kotvan, ennenkuin h&auml;n
+  sai &auml;nkytetyksi sanaakaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Herra&mdash;oletteko te&mdash;tehnyt
+  sen&mdash;vuoteelle?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tietysti, kukas muu?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, mutta&mdash;miksi teette&mdash;teette
+  niin?&raquo; Pelokkaina ja kummastuneina leimusivat h&auml;nen
+  silm&auml;ns&auml;. Ilmeisesti oli Boleslavin hyvyys alkanut
+  h&auml;nt&auml; huolestuttaa.</p>
+
+  <p>Boleslavin t&auml;ytyi alkaa puhua ankarammin
+  hillit&auml;kseen omaa liikutustaan. H&auml;n ei ollut ikin&auml;
+  luullut, ett&auml; tytt&ouml; tulisi niin syv&auml;sti
+  j&auml;rkytetyksi. &raquo;Hupakko&raquo;, tiuskaisi h&auml;n,
+  &raquo;onko minun sitten j&auml;tett&auml;v&auml; sinut
+  taivasalle paleltumaan?&raquo;</p>
+
+  <p>J&auml;ykk&auml;n&auml; ja &auml;&auml;net&ouml;nn&auml;
+  seisoi tytt&ouml; paikoillaan kuten kuvapatsas suurten, kirkasten
+  kyynelten vieriess&auml; h&auml;nen poskilleen.</p>
+
+  <p>Ja &auml;kki&auml; lankesi h&auml;n polvilleen Boleslavin
+  eteen, tarttui h&auml;nen k&auml;siins&auml; ja peitti ne
+  kyynelin ja suudelmin.</p>
+
+  <p>Tahdotonna, katselemiseen vajonneena tuijotti Boleslav tuokion
+  tytt&ouml;&ouml;n, mutta kohta h&auml;n torjui h&auml;net luotaan
+  ja k&auml;ski h&auml;nen nousta jaloilleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Ei mit&auml;&auml;n ilveilyj&auml;, Regina&raquo;,
+  sanoi h&auml;n. &raquo;Mene nyt levolle, olet sen
+  tarpeessa.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina aikoi hihansa suulla pyyhki&auml; silmi&auml;&auml;n,
+  kuten oli tottunut, mutta huomasi hienon turkisreunustan ja
+  sit&auml; s&auml;&auml;st&auml;&auml;kseen antoi kyyneltens&auml;
+  virrata edelleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Oi, herra&raquo;, nyyhkytti h&auml;n, &raquo;en
+  tied&auml; miksi t&auml;m&auml; kaikki.&mdash;T&auml;t&auml; ette
+  voi todella tarkottaa&mdash;t&auml;t&auml; en ansaitse.&mdash;
+  &mdash;Ensin niin kaunis nuttu&mdash;ja sitten kun luulin,
+  ett&auml; minua ly&ouml;t&auml;isiin&mdash;koska j&auml;in
+  taipaleelle koko p&auml;iv&auml;ksi&mdash;viel&auml;
+  t&auml;m&auml;kin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Herke&auml; jo vihdoinkin&raquo;, k&auml;ski Boleslav.
+  &raquo;T&auml;ytyyh&auml;n sinulla toki olla
+  vuode.&mdash;Miss&auml; sitten olet ennen maannut?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina s&auml;ps&auml;hti ja loi silm&auml;ns&auml;
+  maahan.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Oh, ennen!&raquo; sammalsi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;No?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ennen&mdash;nukuin joko ulkona oven edess&auml;
+  ...&raquo; sanat takertuivat kurkkuun&mdash;-</p>
+
+  <p>&raquo;Tai?&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n oli vaiti ja vapisi.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Tai miss&auml; muualla?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina heitti ujon silm&auml;yksen telttavuoteeseen.
+  &raquo;Tied&auml;tteh&auml;n, herra&raquo;, &auml;nkytti
+  h&auml;n. Sitten painoi h&auml;n h&auml;pe&auml;n masentamana
+  k&auml;tens&auml; kasvoilleen.&mdash;</p>
+
+  <p>Tosiaan, h&auml;n tiesi!&mdash;Kuinka h&auml;n olikaan sen
+  unhottanut edes hengenvedoksi!</p>
+
+  <p>&raquo;Ulos!&raquo; huusi h&auml;n vihasta ja kauhusta
+  v&auml;risten ja ojentaen k&auml;sivartensa ovea kohden.</p>
+
+  <p>&Auml;&auml;net&ouml;nn&auml;, allap&auml;in hiipi Regina
+  tiehens&auml;.</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="XI" id="XI"></a>
+
+  <h2>XI.</h2><br>
+
+  <p>Onni suosi Boleslavia. H&auml;n oli l&ouml;yt&auml;nyt uuden,
+  suuren teht&auml;v&auml;n, joka oli iloisella valolla kirkastava
+  h&auml;nen p&auml;iviens&auml; masentavan
+  h&auml;m&auml;ryyden.</p>
+
+  <p>Oli pelastettava is&auml;n muisto!</p>
+
+  <p>Kuinka h&auml;n oli saanut t&auml;m&auml;n ajatuksen
+  p&auml;&auml;h&auml;ns&auml;, tiesi h&auml;n tuskin
+  itsek&auml;&auml;n. Ensi sys&auml;yksen oli antanut pari
+  kirjett&auml;, jotka puolalaiselta aatelistolta olivat saapuneet
+  h&auml;nen is&auml;lleen. Jos oli mahdollista
+  n&auml;ytt&auml;&auml; toteen, ett&auml; vainaja oli, vastoin
+  parempaa k&auml;sityst&auml;&auml;n syd&auml;mens&auml; jalompain
+  tunteiden uhalla, ainoastaan totellut tunnotonta pakotusta,
+  pit&auml;&auml;kseen h&auml;t&auml;isesti tehdyn valan tai
+  t&auml;ytt&auml;&auml;kseen pakosta annetun lupauksen, silloin
+  oli esitetty niin traagillinen olosuhteiden ristiriita, ett&auml;
+  se, jolleikaan vapauttaisi t&auml;t&auml; parjattua miest&auml;
+  itse syyllisyydest&auml;, kuitenkin antaisi h&auml;nelle
+  er&auml;&auml;nlaisen marttyyrin leiman.</p>
+
+  <p>Kun h&auml;n sitten, asiakirjat tarkimmasti tutkittuaan,
+  astuisi julkisuuteen esitt&auml;en alkuper&auml;isiin
+  l&auml;hteihin perustuvan kertomuksen petoksesta ja sen
+  todellisista syist&auml;, kertomuksen, joka n&auml;ytt&auml;isi
+  toteen, ettei Eberhard von Schranden suinkaan ollut
+  n&auml;ytellyt pirullista osaa, kuten huhu mainitsi, vaan oli
+  yksinkertaisesti joutunut tapausten uhriksi&mdash;kenp&auml;
+  viel&auml; silloin uskaltaisi kohottaa k&auml;tens&auml;
+  t&auml;m&auml;n paljon k&auml;rsineen miehen haamua vastaan.</p>
+
+  <p>Ja mit&auml; enemm&auml;n h&auml;n syventyi t&auml;h&auml;n
+  teht&auml;v&auml;&auml;n, sit&auml; hartaammin h&auml;n alkoi
+  tuntea olevansa yht&auml; vainajan kanssa, sit&auml; enemm&auml;n
+  tottui h&auml;n siirt&auml;m&auml;&auml;n tunnon omasta
+  syytt&ouml;myydest&auml;&auml;n is&auml;&auml;ns&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;nen mielens&auml; oli niin t&auml;ynn&auml;
+  suunnitelmia, ettei h&auml;n voinut &ouml;isin nukkua, ja
+  p&auml;ivin h&auml;n harppaili kuin vimmattu ymp&auml;ri lumen
+  peitt&auml;m&auml;&auml; puistoa. Ja mit&auml; v&auml;hemm&auml;n
+  h&auml;n sielunsa sisimm&auml;ss&auml; uskalsi toivoa aikeissaan
+  onnistuvansa, sit&auml; palavammaksi tuli h&auml;nen halunsa
+  avata jollekin syd&auml;mens&auml;, vieritt&auml;&auml;
+  ep&auml;ilyksen taakka poveltaan.</p>
+
+  <p>Mutta t&auml;&auml;ll&auml; ei ollut ket&auml;&auml;n muita
+  kuin tuo &auml;&auml;net&ouml;n syyllisyytens&auml; painama
+  nainen, joka hiipi h&auml;nen ohitsensa, arka palo
+  silmiss&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Ja er&auml;&auml;n&auml; iltana, kun yksin&auml;isyys oli
+  Boleslavin tukahuttamaisillaan, sanoi h&auml;n t&auml;lle:
+  &raquo;Regina, sinua varmaankin palelee ulkona
+  keitti&ouml;ss&auml;si?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Min&auml; poltan tulta kaiken p&auml;iv&auml;&auml;,
+  herra?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta mit&auml; teet iltaisin
+  pime&auml;ss&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Istun lieden &auml;&auml;ress&auml; ommellen, kunnes
+  sormeni kohmettuvat.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Onko sinulla sitten valoa?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Poltan p&auml;reit&auml;, herra.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav vaikeni ep&auml;r&ouml;iden ja puri alahuultaan.
+  Vihdoin rohkaisi h&auml;n mielens&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Illallisen j&auml;lkeen voit aina tulla ompeluksinesi
+  t&auml;nne tupaan istumaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina kalpeni. &raquo;Kyll&auml;, herra&raquo;, sanoi
+  h&auml;n.</p>
+
+  <p>Boleslavista n&auml;ytti t&auml;m&auml; varmaankin kiitokseksi
+  liian v&auml;h&auml;lt&auml;. &raquo;Mutta jollet tahdo,
+  niin&mdash;,&raquo; tuumaili h&auml;n kohauttaen
+  olkap&auml;it&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Oi, herra&mdash;tahdonhan min&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta pue itsesi s&auml;&auml;llisesti ensin. Miksi
+  muuten et k&auml;yt&auml; vaatteitasi?&raquo; Taannoisesta
+  illasta l&auml;htien oli h&auml;n j&auml;lleen liikuskellut vain
+  pumpulisillaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Oi, herra&mdash;n&auml;inh&auml;n, ett&auml; ne ovat
+  minulle vahingoksi&raquo;, vastasi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Vahingoksi? Miten niin?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Koska te olette tullut vihaiseksi, herra, ett&auml;
+  sellainen kuin min&auml;&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tuhmuuksia&raquo;, keskeytti Boleslav h&auml;net
+  &auml;kki&auml;. Oli l&auml;hell&auml;, ettei tytt&ouml; alkanut
+  j&auml;lleen h&auml;nt&auml; tymp&auml;ist&auml;, Illallisen
+  j&auml;lkeen n&auml;ytt&auml;ytyi h&auml;n arastellen ovella.
+  H&auml;nen k&auml;dess&auml;&auml;n loisti valkoista palttinaa.
+  H&auml;n j&auml;i seisomaan oven suuhun, kunnes Boleslav
+  k&auml;rsim&auml;tt&ouml;m&auml;sti k&auml;ski h&auml;nen
+  istua.</p>
+
+  <p>&raquo;Sinun kanssasihan t&auml;ytyy t&auml;ss&auml;
+  kursastella, aivan kuin olisit mik&auml;kin naissuuruus&raquo;,
+  murisi h&auml;n.</p>
+
+  <p>Regina hymyili h&auml;mill&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Minua vain ujostuttaa, herra&raquo;, sanoi h&auml;n
+  pys&auml;hdellen, &raquo;kun en tied&auml;, miten minun on
+  k&auml;ytt&auml;ydytt&auml;v&auml;.&raquo; Sitten ryhtyi h&auml;n
+  ty&ouml;h&ouml;ns&auml;.</p>
+
+  <p>Sin&auml; iltana eiv&auml;t he puhelleet kesken&auml;&auml;n
+  sen enemp&auml;&auml;, ja vier&auml;htip&auml; viikko, ennenkuin
+  sukeutui keskustelua.</p>
+
+  <p>Boleslav istui mietteiss&auml;&auml;n kellastuneiden
+  paperiensa &auml;&auml;ress&auml;, ja Regina lenn&auml;tteli
+  neulaa kahajavalla palttinalla. Kellon ly&ouml;ty&auml;
+  yksitoista k&auml;&auml;ri h&auml;n ompeluksensa kokoon, kuiskasi
+  &raquo;hyv&auml;&auml; y&ouml;t&auml;&raquo; ja hiipi
+  varpaisillaan matkoihinsa Boleslavin vastausta odottamatta.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; ompelet noin ahkerasti?&raquo; kysyi Boleslav
+  er&auml;&auml;n&auml; iltana, ensin h&auml;nt&auml; kotvan
+  tarkasteltuaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Paitoja teille, herra!&raquo; kuului vastaus.</p>
+
+  <p>&raquo;Sin&auml; siis huolehdit niist&auml;kin?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kukas muu, herra?&raquo;</p>
+
+  <p>Lyhyen &auml;&auml;nett&ouml;myyden j&auml;lkeen kysyi
+  Boleslav edelleen: &raquo;Kuka sinulle on t&auml;t&auml; kaikkea
+  opettanut. Regina? &Auml;itisik&ouml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina pudisti p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;.
+  &raquo;&Auml;itini, herra, kuoli pienen&auml; ollessani. Tuskin
+  muistan h&auml;nt&auml; en&auml;&auml;. Sanotaan, ett&auml;
+  is&auml; on h&auml;net pieks&auml;nyt kuoliaaksi.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav muisteli muotokuvakokoelmaa ja kalpeita, kaitoja
+  kasvoja raukeine silm&auml;luomineen. Suuressa palossa oli
+  t&auml;m&auml; kuva kadonnut j&auml;ljett&ouml;miin
+  liekkeihin.</p>
+
+  <p>&raquo;Millainen oli h&auml;n
+  ulkon&auml;&ouml;lt&auml;&auml;n&mdash;&auml;itisi?&raquo; kyseli
+  h&auml;n edelleen.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;nell&auml; oli pitk&auml; musta tukka ja silmien
+  sanotaan olleen kuten minulla, mutta tukan muistan viel&auml;kin,
+  sill&auml; h&auml;n kietoi minut monta kertaa siihen, iltaisin,
+  kun minut oli riisuttu&mdash;ja sitten min&auml; istuin
+  siin&auml; kuin mihinkin viittaan k&auml;&auml;rittyn&auml; ja
+  nauroin katketakseni.</p>
+
+  <p>&mdash;Ja kun is&auml;&mdash;&raquo; h&auml;n vaikeni
+  &auml;kki&auml; pel&auml;styen. &raquo;Mutta miksi tahdotte
+  sit&auml; tiet&auml;&auml;, herra?&raquo; kysyi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Kerro vain edelleen&raquo;, huudahti Boleslav nopeasti...</p>
+
+  <p>&raquo;Ja kun is&auml; tuli kotiin ja tahtoi k&auml;yd&auml;
+  kimppuuni, h&auml;n n&auml;et oli juovuksissa, asettui &auml;iti
+  minun eteeni ja sanoi minulle, ett&auml; minun oli piilouduttava
+  h&auml;nen hameeseensa, ja sen min&auml; teinkin. Ja hameen
+  peitossa oli kuin vuorenluolassa&mdash;aivan pime&auml;&auml; oli
+  ja aivan hiljaista&mdash;ja is&auml;n pauhaaminen kuului korviini
+  kuin jostakin kaukaa. Ja sitten kuoli &auml;iti. H&auml;n kuoli
+  sunnuntaina&mdash;niin, h&auml;n kuoli sunnuntaina. Sill&auml;
+  kun seisoin aidan vieress&auml; ajatellen, mahtoiko h&auml;n
+  saada niin kauniin kirstun&mdash;ja mahtoiko se olla
+  viheri&auml;, kuten ylh&auml;&auml;ll&auml; telineell&auml;kin,
+  kuljitte te, herra, juuri ohitse. Te olitte silloin yht&auml;
+  pieni kuin min&auml;kin&mdash;ja teill&auml; oli sininen,
+  hopeanauhainen takki ja pieni miekka kupeellanne&mdash; &mdash;ja
+  j&auml;itte seisomaan ja kysyitte minulta, miksi itkin, ja kun
+  sulasta pelosta en voinut sit&auml; sanoa, lahjotitte minulle
+  omenan.&raquo;</p>
+
+  <p>T&auml;t&auml; ei Boleslav tosin en&auml;&auml; voinut
+  muistaa, mutta h&auml;nelle johtui mieleen, miten h&auml;n oli
+  ottanut Reginalta varpusenpoikasen, ja h&auml;n kertoi sen
+  h&auml;nelle.</p>
+
+  <p>Regina muisti viel&auml; kaiken, ja h&auml;nen
+  silm&auml;ns&auml; loistivat, ik&auml;&auml;nkuin h&auml;n olisi
+  vaipunut suloisten kuvien katselemiseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Oikeastaan minua kummastuttaa, ett&auml; annoit sen
+  niin mielell&auml;si&raquo;, sanoi Boleslav.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml;s minun olisi ollut
+  teht&auml;v&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Olisit ev&auml;nnyt sen minulta.&raquo;</p>
+
+  <p>Reginan silm&auml;t himmentyiv&auml;t. &raquo;Olinhan niin
+  iloinen, ett&auml; tahdoitte sen&raquo;, sanoi h&auml;n hiljaa,
+  &raquo;sill&auml; kuinka harvoin kohtaakaan k&ouml;yh&auml;&auml;
+  tytt&ouml;&auml; onni, ett&auml; rikas, ylh&auml;inen herra ottaa
+  h&auml;nelt&auml; jotakin lahjaksi?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav puraisi huultaan.&mdash;Todella h&auml;n otti
+  tyt&ouml;lt&auml; lahjaksi enemm&auml;n kuin oikeus ja ihmisyys
+  olisivat my&ouml;nt&auml;neet.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja sitten&raquo;, jatkoi tytt&ouml;, &raquo;vaikken
+  olisi tahtonutkaan&mdash;olittehan junkkari&mdash;teille kuului
+  kuitenkin kaikkemme.&raquo;&mdash;&mdash;</p>
+
+  <p>Kuinka itsest&auml;&auml;n selv&auml;n&auml; asiana se tuli
+  h&auml;nen huuliltaan!</p>
+
+  <p>&raquo;Kuules, Regina&raquo;, jatkoi Boleslav, &raquo;olet kai
+  unhottanut tykk&auml;n&auml;&auml;n ajan, jolloin olit vapaana
+  alhaalla kyl&auml;ss&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Oi, en toki, herra&raquo;, vastasi h&auml;n huulillaan
+  hymy, joka n&auml;ytti miltei veitikkamaiselta.
+  &raquo;Esimerkiksi armollisen junkkarin muistan viel&auml; aivan
+  tarkoin.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav nojautui tuolineen taaksep&auml;in pitk&auml;lle
+  lampunvarjostimen pimentoon. &raquo;Mik&auml; oivallinen aines
+  onkaan t&auml;ss&auml; t&auml;rvelty&raquo;, ajatteli h&auml;n
+  ahmien tytt&ouml;&auml; katseillaan.</p>
+
+  <p>Ja sitten t&auml;ytyi Reginan kertoa, mit&auml; h&auml;n
+  viel&auml; muisti niilt&auml; ajoilta Boleslavista. Silloin ei
+  tosin tullut kovinkaan hauskoja juttuja ilmoille. Kerran oli
+  h&auml;n tuupannut tyt&ouml;n vetiseen ojaan, toisen kerran
+  pannut h&auml;net purjehtimaan jauholaarissa virtaa
+  alasp&auml;in, kunnes vihdoin oli v&auml;ke&auml;
+  h&auml;t&auml;huudot kuultuaan rient&auml;nyt apuun ja h&auml;net
+  oli vedetty rannalle. Kerran taas, kun tyt&ouml;ll&auml; oli
+  ollut valkoinen puku, jonka h&auml;n oli saanut linnan
+  em&auml;nn&ouml;itsij&auml;lt&auml;, oli Boleslav sivellyt
+  kalkilla h&auml;nen kasvonsa ja k&auml;tens&auml; ja
+  k&auml;skenyt seisomaan liikahtamatta, jotta h&auml;n olisi
+  olevinaan puistossa seisova kivikuva. Regina oli
+  k&auml;rsiv&auml;llisesti tehnytkin ty&ouml;t&auml;
+  k&auml;sketty&auml;, kunnes kalkki oli saanut h&auml;nen huulensa
+  ja silm&auml;ns&auml; hirve&auml;sti kirvelem&auml;&auml;n ja
+  h&auml;n juossut itkien tiehens&auml;.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml;n kaiken kertoi Regina s&auml;teilevin silmin,
+  ik&auml;&auml;nkuin h&auml;nelle olisi t&auml;ten tapahtunut
+  jotakin ihmeen hyv&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>Boleslav puolestaan muisti jokusen n&auml;ist&auml;
+  tapauksista sangen hyvin, mutta h&auml;nelt&auml; oli unhottunut,
+  ett&auml; juuri Regina oli niiss&auml; ollut h&auml;nen
+  oikkujensa uhrina. H&auml;pe&auml;n tunne alkoi her&auml;t&auml;
+  h&auml;ness&auml;. Unelmoivan, jalomielisen hovinpojan sijaan,
+  jollainen h&auml;n aina oli kuvitellut olleensa, n&auml;ki
+  h&auml;n nyt pienen, julman kyl&auml;tyrannin, joka k&auml;ytti
+  haikailematta valtaansa ik&auml;tovereitansa kohtaan aina
+  ilkeyden rajoille saakka.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja enk&ouml; koskaan sovittanut tekosiani sinua
+  kohtaan?&raquo; kysyi h&auml;n kuullakseen itsest&auml;&auml;n
+  jotakin hyv&auml;&auml;kin.</p>
+
+  <p>&raquo;Paljon te meille lahjotittekin, herra!&raquo; vastasi
+  Regina. &raquo;Jakakaa kesken&auml;nne ... oli tapanne sanoa, kun
+  heititte kaikenlaista eteemme maahan&mdash;milloin omenia ja
+  p&auml;hkin&ouml;it&auml;&mdash;milloin rikkin&auml;isi&auml;
+  tinasotamiehi&auml; tai kouran t&auml;yden v&auml;lkkyvi&auml;
+  nappeja.&mdash;Mutta luonnollisesti suurimmat ja
+  v&auml;kevimm&auml;t saivat enimm&auml;n, eritt&auml;inkin Felix
+  Merckel osasi kaapata itselleen&mdash;-me tyt&ouml;t saimme
+  katsoa syrj&auml;st&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja sin&auml; itse, Regina, sin&auml; et ole koskaan
+  saanut minulta mit&auml;&auml;n?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina karahti tulipunaiseksi ja kumartui syv&auml;lle
+  ompeluksensa ylitse. &raquo;Kyll&auml;, herra, kerran&raquo;,
+  sanoi h&auml;n hiljaa.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; sitten?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina vaikeni eik&auml; rohjennut kohottaa
+  silmi&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml; is&auml;, mik&auml; sinua niin
+  h&auml;vett&auml;&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Minulla&mdash;on se&mdash;
+  &mdash;viel&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Oh&mdash;hassutusta!&raquo; Boleslav hymyili. Suloinen
+  mielihyv&auml;n tunne v&auml;risytti h&auml;nt&auml;.</p>
+
+  <p>Vastauksen asemesta Regina pisti k&auml;tens&auml; taskuunsa
+  ja pani p&ouml;yd&auml;lle pienen v&auml;rj&auml;tyist&auml;
+  oljista tehdyn rasian, tuskin lapsennyrkki&auml; isomman.</p>
+
+  <p>Boleslav otti sen k&auml;teens&auml; ja tarkasteli sit&auml;
+  kaikilta puolilta. Sis&auml;ll&auml; rapisi jotakin.</p>
+
+  <p>&raquo;Saako t&auml;m&auml;n avata?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi kysyttek&auml;&auml;n, herra?&raquo;</p>
+
+  <p>Rasiassa oli pieni sormus, sinisist&auml;, valkoisista ja
+  keltaisista lasihelmist&auml; tehty, jollaisia pienet tyt&ouml;t,
+  ensim&auml;ist&auml; turhamaisuuden vaistoaan seuraten,
+  tavallisesti laittavat sormiinsa.</p>
+
+  <p>Boleslav otti sen k&auml;siins&auml; ja koetti
+  ty&ouml;nt&auml;&auml; sen pikku sormeensa, mutta sormus oli
+  aivan liian ahdas, tuskin mahtui kynnen pituudeltakaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Onko sormuskin minulta?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ei, herra&mdash;se on per&auml;isin rakkaalta
+  &auml;idilt&auml;ni. Se kasvoi kiinni lihaani, jonka t&auml;hden
+  kannoin sit&auml; y&ouml;t&auml; p&auml;iv&auml;&auml;
+  sormessani, kunnes lanka katkesi. Silloin oli &auml;iti jo aikoja
+  sitten kuollut, ja koska t&auml;m&auml; oli minun ainoa muistoni
+  h&auml;nelt&auml;, pujottelin helmet j&auml;lleen lankaan ja
+  kannan sit&auml; aina mukanani.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Minun rasiassani?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina nyyk&auml;ytti p&auml;&auml;t&auml;ns&auml; ja loi
+  silm&auml;ns&auml; maahan.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi en tekisi niin, herra?&raquo; sanoi h&auml;n
+  kuiskaten. &raquo;Se antaa minulle onnea.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav t&auml;hysteli h&auml;nt&auml;
+  s&auml;&auml;liv&auml;isesti hymyillen. &raquo;Onnea?
+  Sinulle?&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, herra&raquo;, vastasi Regina riemuiten.
+  &raquo;Ajatelkaas vain noita monia kivi&auml;&mdash;
+  &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Samassa luiskahti sormus, jonka Boleslav juuri aikoi panna
+  paikoilleen, h&auml;nen hyppysist&auml;&auml;n ja putosi
+  lattialle.</p>
+
+  <p>Regina hyp&auml;hti pystyyn ja riensi p&ouml;yd&auml;n
+  ymp&auml;ri ottamaan sit&auml; maasta; mutta h&auml;n ei
+  l&ouml;yt&auml;nyt sit&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Se on aivan kuin mennyt maan alle&raquo;, sanoi
+  h&auml;n huolissaan ja kumartui lattialle aivan Boleslavin
+  viereen.</p>
+
+  <p>Boleslav n&auml;ki t&auml;ytel&auml;&auml;n, ihanan niskan
+  paistavan vastaansa, h&auml;n n&auml;ki mustat, kiharaiset
+  hiuskiemurat, jotka sit&auml; h&auml;ilyvin&auml;
+  ymp&auml;r&ouml;iv&auml;t.</p>
+
+  <p>H&auml;nen syd&auml;mens&auml; alkoi sykki&auml;
+  kiihke&auml;mmin,&mdash;Kylm&auml; virta valahti h&auml;nen
+  j&auml;sentens&auml; l&auml;vitse. Tuijottaen katsoi h&auml;n
+  tytt&ouml;&ouml;n.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Tuolla se on!&raquo; huudahti Regina ja kohosi
+  polvilleen tarjoten Boleslaville mieluista leikkikaluansa.
+  Boleslav kohotti k&auml;tens&auml;. Oli kuin sit&auml; kohottaisi
+  outo voima, ja kuitenkin tuntui se vuoren painoiselta.</p>
+
+  <p>Sitte laski h&auml;n sen arasti hyv&auml;illen Reginan
+  poskelle.&mdash;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; hytk&auml;hti pel&auml;styneen&auml;. H&auml;nen
+  silmiins&auml; ilmeni omituisen v&auml;ikkyv&auml; loiste, ja
+  unelmoivina ja kysyvin&auml; ne katsoivat Boleslaviin.&mdash;</p>
+
+  <p>Boleslavin k&auml;si vaipui hervotonna alas.</p>
+
+  <p>&raquo;Kiit&auml;n sinua&raquo;, sanoi h&auml;n
+  k&auml;he&auml;sti.&mdash;</p>
+
+  <p>Regina palasi paikoilleen.&mdash;Seurasi syv&auml;
+  &auml;&auml;nett&ouml;myys.</p>
+
+  <p>Boleslavista tuntui, kuin olisi h&auml;n tehnyt rikoksen, jota
+  &auml;&auml;nett&ouml;myys yh&auml; vain pahensi. H&auml;nen
+  t&auml;ytyi puhua, maksoi mit&auml; maksoi.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; kysyink&auml;&auml;n sinulta?&raquo;
+  Niin&mdash;kuka siis on sinut opettanut ompelemaan?&raquo;</p>
+
+  <p>Lanka oli luiskahtanut Reginan neulansilm&auml;st&auml;.
+  H&auml;n koetti sit&auml; pist&auml;&auml; siihen uudelleen.
+  Kirkas, pieni neula huojui h&auml;nen sormissaan kuin ruoko
+  tuulessa.</p>
+
+  <p>&raquo;Pappilassa, herra&raquo;, vastasi Regina
+  h&auml;tik&ouml;iden. &raquo;Helena tahtoi&mdash;&raquo; h&auml;n
+  pys&auml;htyi, sill&auml; Boleslav oli kuullessaan
+  lemmittyns&auml; nimen ensi kertaa h&auml;nen huuliltaan,
+  moisilta huulilta, h&auml;tk&auml;ht&auml;nyt kuin ruoskaniskun
+  satuttamana.</p>
+
+  <p>Regina ymm&auml;rsi h&auml;nen kiihtymyksens&auml;
+  suuttumukseksi ja lis&auml;si pelokkaasti: &raquo;Pappilan neiti,
+  tarkotan!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml; on&raquo;, sanoi Boleslav, vaivoin
+  pid&auml;tt&auml;en itse&auml;&auml;n. &raquo;Mene
+  maata!&raquo;</p>
+  <hr style="width: 45%;">
+
+  <p>T&auml;n&auml; y&ouml;n&auml; taisteli Boleslav kovan
+  taistelun.</p>
+
+  <p>H&auml;nest&auml; n&auml;ytti, kuin olisi Helenan jalo ja
+  puhdas kuva tahraantunut, kun h&auml;nen katseensa oli
+  mielihyv&auml;ll&auml; viiv&auml;ht&auml;nyt t&auml;ss&auml;
+  naishylyss&auml;.</p>
+
+  <p>Ja tahraantunut oli h&auml;n itsekin
+  hyv&auml;ilev&auml;st&auml; kosketuksestaan.</p>
+
+  <p>Nyt oli saavutettava uudelleen puhtaus ja rauha.</p>
+
+  <p>Ennen kaikkea oli h&auml;nen p&auml;&auml;st&auml;v&auml;
+  selvyyteen Helenan suhteen, jotta tuntisi itsens&auml;
+  vahvemmaksi taistelussaan aistillisia hairahduksia ja masentavaa
+  ep&auml;toivoa vastaan.</p>
+
+  <p>Ja niin h&auml;n kiirehti uutta
+  p&auml;&auml;t&ouml;st&auml;&auml;n, ett&auml; h&auml;n nousi
+  keskell&auml; y&ouml;t&auml; pannakseen sen toimeen.</p>
+
+  <p>Y&ouml;lampun valossa kirjotti h&auml;n Helenalle kirjeen,
+  jossa vakuutti ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan ja rukoili,
+  ett&auml; Helena antaisi tiedon, tahtoiko h&auml;n seisoa
+  h&auml;nen rinnallaan h&auml;d&auml;n kuten kerran onnen
+  aikanakin ja saisiko h&auml;n taistella h&auml;net
+  voittaakseen&mdash;taivaan ja helvetin uhmallakin.</p>
+
+  <p>Rivi rivilt&auml; tunsi h&auml;n sieluntuskiensa
+  lieventyv&auml;n, ja kun h&auml;n j&auml;lleen asettui levolle,
+  tuntui h&auml;nest&auml;, ik&auml;&auml;nkuin h&auml;n olisi
+  yhdell&auml; tahdonvoimansa ponnistuksella kerta kaikkiaan
+  vapautunut velvollisuudesta, joka oli pitk&auml;t ajat raskaasti
+  painanut h&auml;nen mielt&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Tahdotko, Regina&raquo;, kysyi h&auml;n seuraavan
+  p&auml;iv&auml;n iltana, &raquo;ottaa kenenk&auml;&auml;n
+  n&auml;kem&auml;tt&auml; vied&auml;ksesi t&auml;m&auml;n kirjeen
+  pappilan neidille?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina vilkaisi h&auml;neen suurin silmin, sitten loi h&auml;n
+  silm&auml;ns&auml; maahan ja kuiskasi: &raquo;Kyll&auml;,
+  herra.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta jos he saavat sinut k&auml;siins&auml; alhaalla
+  kyl&auml;ss&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyh&mdash;mokomat!&raquo; sanoi Regina ja
+  nytk&auml;ytti halveksien olkap&auml;it&auml;&auml;n kuten
+  muulloinkin, milloin puhui kyl&auml;n v&auml;est&auml;.</p>
+
+  <p>Kohta t&auml;m&auml;n j&auml;lkeen n&auml;ki Boleslav
+  h&auml;nen kuin varjon vilahtavan h&auml;m&auml;r&auml;ss&auml;
+  ikkunan alitse.</p>
+
+  <p>Tunnit kuluivat. Regina ei palannut. Boleslav oli huolissaan
+  ja alkoi katua, ett&auml; oli syd&auml;mens&auml; asiain
+  t&auml;hden pannut tyt&ouml;n hengen vaaraan.</p>
+
+  <p>Syd&auml;ny&ouml;n seuduissa vihdoin narahti ovi.</p>
+
+  <p>Kalisevin hampain, sinert&auml;vin kasvoin ilmestyi Regina
+  ovelle, yh&auml; pit&auml;en kirjett&auml; sormiensa v&auml;liin
+  puristettuna.</p>
+
+  <p>Boleslav k&auml;ski h&auml;nen kyyristy&auml; uunin eteen ja
+  antoi h&auml;nelle espanjalaista viini&auml;
+  juotavaksi&mdash;vasta sitten kykeni h&auml;n puhumaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Makasin lumessa pappilan aidan takana aina
+  t&auml;h&auml;n saakka, mutta ei ollut mahdollista
+  h&auml;nt&auml; tavata. Juuri &auml;sken sammutti h&auml;n tulen
+  makuuhuoneessaan. Silloin palasin kotiin. &Auml;lk&auml;&auml;
+  olko vihainen, herra. Kentiesi onnistuu huomenna
+  paremmin.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav ei tahtonut kuulla puhuttavankaan, ett&auml; h&auml;n
+  viel&auml; kerran antautuisi samaan seikkailuun; mutta kun Regina
+  seuraavana iltana astui h&auml;nen eteens&auml; valmiina
+  l&auml;htem&auml;&auml;n, ei h&auml;n kielt&auml;nyt.</p>
+
+  <p>T&auml;ll&auml; kertaa palasi h&auml;n hehkuvin poskin ja
+  heng&auml;stym&auml;isill&auml;&auml;n kotiin. Pari talonpoikaa
+  oli &raquo;Mustasta Kotkasta&raquo; palatessaan tavannut
+  h&auml;net ja he olivat ajaneet h&auml;nt&auml; takaa.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta huomenna, huomenna se varmaan
+  onnistuu.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja h&auml;n oli oikeassa.</p>
+
+  <p>Yht&auml; heng&auml;styneen&auml; kuin edellisen&auml;kin
+  iltana, mutta ilosta loistavin silmin astui h&auml;n kymmenen
+  korvilla huoneeseen ja ojensi voitonriemuisena jo ovelta
+  Boleslavia kohden tyhj&auml;t k&auml;tens&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Luojan kiitos&raquo;, ajatteli Boleslav,
+  &raquo;nelj&auml;tt&auml; kertaa en olisi hennonut
+  h&auml;nt&auml; en&auml;&auml;
+  l&auml;hett&auml;&auml;k&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja iloisen innokkaasti alkoi Regina kertoa. Sulttaani,
+  kahlekoira, se tunsi h&auml;net ennaltaan, ja lis&auml;ksi oli
+  h&auml;n ottanut mukaansa palasen siannahkaa. Sitten oli h&auml;n
+  asettunut takaoven eteen ja kurkistellut
+  avaimenrei&auml;st&auml;. &raquo;Porstuassa on suuri
+  ky&ouml;kkikaappi, ja jos Helena&mdash;neiti,
+  tarkotan&mdash;huomisaamuksi tahtoo antaa kaapista ulos jauhoja
+  ja kahviksia, t&auml;ytyy h&auml;nen tulla n&auml;kyviin. Ja
+  oikein, herra, yht&auml;kki&auml; pilkahtaa valon kajastus
+  silmiini ja siell&auml; seisoo h&auml;n, tuskin kolmen askeleen
+  p&auml;&auml;ss&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav huokasi. &raquo;Tuo onnellinen, joka on n&auml;hnyt
+  h&auml;net omin silmin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Avaan nyt oven aivan hiljaa ja huudan; Helena! Neiti
+  Helena! Kun h&auml;n minut huomaa, huudahtaa h&auml;n ja pudottaa
+  kynttil&auml;jalan k&auml;dest&auml;&auml;n... Helena, sanon
+  min&auml;, en tahdo tehd&auml; sinulle mit&auml;&auml;n
+  pahaa.&mdash;T&auml;ss&auml; on kirje junkkari Boleslavilta...
+  Silloin valtaa h&auml;net v&auml;ristys, ja tuskin ottaa h&auml;n
+  kirjeen k&auml;dest&auml;ni. Ja samalla huutaa h&auml;n aivan
+  p&ouml;yristyneen&auml;: Mene&mdash;mene pian luotani! Parhaiksi
+  sain h&auml;nelle sanotuksi jotakin
+  kirjelaatikosta&mdash;kirjelaaatikosta nostosillan luona, kun
+  h&auml;n jo oli oven sulkenut ja lukinnut.&mdash;Ah, hyv&auml;
+  is&auml;&raquo;, lis&auml;si h&auml;n surumielisesti hymyillen,
+  &raquo;olenhan tottunut siihen, ett&auml; minua siten kohdellaan,
+  mutta t&auml;ll&auml; kertaa minulla toki oli sanomia
+  teilt&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav nojasi p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;
+  k&auml;teens&auml;. Helenan k&auml;yt&ouml;s antoi h&auml;nelle
+  ajateltavaa.&mdash;</p>
+
+  <p>Ep&auml;ilem&auml;tt&auml; olisi h&auml;nen ollut
+  s&auml;&auml;stett&auml;v&auml; Helenaa kohtaamasta
+  t&auml;t&auml; turmeltunutta lapsuutensa leikkitoveria. Oliko
+  ihme, jos h&auml;nen sive&auml;, puhdas syd&auml;mens&auml;
+  kouristui kokoon, kun h&auml;n n&auml;ki t&auml;m&auml;n
+  naisen?</p>
+
+  <p>T&auml;st&auml; l&auml;htien juoksi Regina jok'ikisen&auml;
+  p&auml;iv&auml;n&auml; nostosillalle katsomaan, oliko Helenalta
+  tullut vastausta kirjelaatikkoon, joka oli kiinnitetty sillan
+  kaidepylv&auml;&auml;seen.</p>
+
+  <p>Mutta kirjelaatikko pysyi tyhj&auml;n&auml;.</p>
+
+  <p>Vaikkakin Boleslavin mieliala oli alkanut kirkastua, tuli
+  h&auml;n j&auml;lleen katkeraksi ja uhkamieliseksi ja kiduttavia
+  ajatuksia sy&ouml;pyi h&auml;nen sieluunsa.</p>
+
+  <p>H&auml;nen ylpeytens&auml; ei voinut sallia, ett&auml;
+  h&auml;net hylk&auml;si nainen, jota h&auml;n rakasti, ja
+  kuitenkin oli h&auml;nest&auml;
+  ep&auml;ilem&auml;t&ouml;nt&auml;, ett&auml; Helena oli
+  sanoutunut h&auml;nest&auml; irti eik&auml; tahtonut olla
+  h&auml;nen kunniattoman el&auml;m&auml;ns&auml; kanssa
+  miss&auml;&auml;n tekemisiss&auml;.&mdash;Kun Boleslav n&auml;ki,
+  ett&auml; toivo saada nuoruutensa lemmitty omakseen petti, tuntui
+  h&auml;nest&auml; kuin samalla menisi pirstoiksi koko h&auml;nen
+  tulevaisuutensa teht&auml;v&auml;.</p>
+
+  <p>Kului p&auml;ivi&auml;, ennenkuin h&auml;n kykeni tempautumaan
+  irti t&auml;st&auml; tunteesta; vasta kun odotuksen kuumeinen
+  levottomuus alkoi tyynty&auml;, palasi rauha ja voima verkalleen
+  takaisin.</p>
+
+  <p>H&auml;n ryhtyi uudelleen ty&ouml;h&ouml;ns&auml; ja etsiskeli
+  todistuksia is&auml;ns&auml; syyllisyytt&auml; vastaan.</p>
+
+  <p>Todistukset sekaantuivat. Kirjeet, joissa is&auml;&auml;
+  kohdeltiin lujana preussilaisena is&auml;nmaan
+  yst&auml;v&auml;n&auml;, olivat ristiriidassa toisiin kirjeihin,
+  joissa h&auml;nt&auml; pidettiin puolalaisen vapaustaistelun
+  etuvartiana. Ne saattoivat tosin olla kauniita puheenparsia
+  horjuvan t&auml;ydelliseksi voittamiseksi, mutta niiden
+  julkaiseminen olisi merkinnyt vainajan kytkemist&auml; viel&auml;
+  kerran kaakinpuuhun.</p>
+
+  <p>Ainoana virkistyksen&auml; t&auml;ss&auml; toivottomassa
+  taistelussa totuutta vastaan olivat iltahetket, jolloin Reginan
+  l&auml;sn&auml;olo sai h&auml;net toisiin ajatuksiin. H&auml;net
+  valtasi omituinen levottomuuden ja vieh&auml;tyksen sekainen
+  tunne heti kun tytt&ouml; istuutui h&auml;nt&auml;
+  vastap&auml;&auml;t&auml;. Monta kertaa, kun Boleslav korviaan
+  herist&auml;en kuulosteli hiljaista liikuntaa ky&ouml;kiss&auml;,
+  valtasi h&auml;net &auml;killinen pelko, niin ett&auml; h&auml;n
+  oli v&auml;h&auml;ll&auml; hyp&auml;ht&auml;&auml; pystyyn ja
+  huutaa tyt&ouml;lle: &raquo;J&auml;&auml;
+  sinne&mdash;&auml;l&auml; tule!&raquo; Ja sent&auml;&auml;n
+  huoahti h&auml;n tyydytettyn&auml; t&auml;m&auml;n astuttua
+  huoneeseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Yksin&auml;isyys se vet&auml;&auml; minua
+  h&auml;neen&raquo;, sanoi h&auml;n usein yksikseen.
+  &raquo;H&auml;nell&auml; on sent&auml;&auml;n ihmiskasvot, ja
+  ihmis&auml;&auml;ni hel&auml;htelee h&auml;nen
+  huuliltaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Usein, kun Regina ompeluksensa &auml;&auml;reen kumartuneena
+  vaieten teki ty&ouml;t&auml;&auml;n, saattoi Boleslav olla
+  nukkuvinaan ja silm&auml;t ummessa kuunnella h&auml;nen
+  hengityst&auml;&auml;n. Sen synnytt&auml;m&auml;
+  t&auml;ytel&auml;s, verkalleen huoahteleva &auml;&auml;ni kuului
+  Boleslavin korvissa hillityn vienolta soitolta. Se oli kuin
+  luoteen ja vuoksen vaihtelu elinvoiman valtameress&auml;.
+  Istuttuaan kauan aikaa kumarassa asennossaan oikaisihe tytt&ouml;
+  &auml;kki&auml; suoraksi ja ojensi molemmat k&auml;sivartensa
+  nyrkkiin puristettuine k&auml;sineen tuolin selk&auml;nojan
+  sivuille, niin ett&auml; rinnan py&ouml;re&auml; kupu pisti esiin
+  valtavana kaarroksena ja miltei n&auml;ytti uhkaavan
+  rev&auml;ist&auml; pukuverhonsa. Oli kuin h&auml;nen
+  t&auml;ytyisi tuontuostakin tunnustella sit&auml; uhkuvaa
+  elinvoimaa, joka poreillen kuohui h&auml;ness&auml;.</p>
+
+  <p>Sitte vaipui h&auml;n j&auml;lleen kumaraan ja ompeli
+  rauhallisesti edelleen.</p>
+
+  <p>Ei kest&auml;nyt kauan, ennenkuin n&auml;m&auml; yhteiset
+  illanistujaiset tulivat Boleslaville mieluisaksi tavaksi, josta
+  h&auml;n tuskin saattoi luopua. Lamppu valaisi puolta
+  kirkkaammin, kun sen s&auml;teet heijastelivat takaisin
+  valkoisesta palttinasta, kellon vaskiviisarit kulkivat puolta
+  nopeammin, kun k&auml;rsim&auml;tt&ouml;m&auml;t silm&auml;ykset
+  eiv&auml;t en&auml;&auml; olleet niit&auml;
+  kiirehtim&auml;ss&auml;. Tuuli, joka ennen oli aivan uhkaavana
+  vinkunut ja suhissut puiden oksissa, humisi nyt hiljaa ja
+  vienosti kuin kehtolaulua hyr&auml;illen, ja itse hauraan katon
+  orretkaan eiv&auml;t nyt natisseet ja narisseet niin kovasti.</p>
+
+  <p>Kammolla h&auml;n odotti niit&auml; iltoja, joina Regina
+  h&auml;m&auml;r&auml;n tullen laittautui taipaleelle
+  Bockeldorfiin, ja monet kerrat oli h&auml;n ajatellut
+  ly&ouml;tt&auml;yty&auml; tyt&ouml;n matkaan. Mutta tuo
+  yhdess&auml;olo, joka n&auml;ytti muodostuvan niin
+  yst&auml;v&auml;lliseksi, kantoi myrkkypistint&auml;
+  muassaan.</p>
+
+  <p>Monta kertaa, kun h&auml;n oli kauan tuijottanut
+  tytt&ouml;&ouml;n, ahdisti h&auml;nt&auml; kiduttava halu
+  kaivautua Reginan menneisyyden haavoihin ja saada selville
+  h&auml;nen suhteensa vainajaan. Pitk&auml;n aikaa h&auml;n jaksoi
+  pit&auml;&auml; omana tietonaan kysymykset, jotka polttivat
+  h&auml;nen kielt&auml;&auml;n, sill&auml; h&auml;n tunsi, ettei
+  niist&auml; koituisi paljoakaan hyv&auml;&auml;; mutta
+  sivupolkuja hiipi halu uudelleen h&auml;nen mieleens&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n on ainoa, joka oli tihuty&ouml;n
+  todistajana&raquo;, tuumi h&auml;n itsekseen,
+  &raquo;viel&auml;p&auml; enemm&auml;nkin&mdash;ainoa
+  rikostoveri&mdash;h&auml;n yksin voi minulle vastata.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja er&auml;&auml;n&auml; iltana katkaisi h&auml;n jyrk&auml;n
+  vaativasti &auml;&auml;nett&ouml;myyden, joka niin kauan oli
+  osottautunut hyv&auml;&auml;tekev&auml;ksi.&mdash;-Regina kalpeni
+  ja p&auml;&auml;sti k&auml;tens&auml; hervottomina vaipumaan
+  helmaansa.</p>
+
+  <p>&raquo;Te vaan tulette taas minulle vihaiseksi, herra&raquo;,
+  sammalsi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Tee mit&auml; k&auml;sken.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina tapaili sanoja. &raquo;Siit&auml; on jo niin pitk&auml;
+  aika&raquo;, rukoili h&auml;n, &raquo;enk&auml; min&auml; osaa
+  kertoakaan.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ainakin voit vastata kysymyksiini!&raquo;</p>
+
+  <p>Silloin Regina alistui kohtaloonsa.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuka sinua ensiksi kehotti y&ouml;lliselle
+  retkelle?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Armollinen herra.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav puristi huulensa yhteen. &raquo;Kuinka se
+  tapahtui?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Armollinen herra oli k&auml;skenyt minun palvella
+  p&ouml;yd&auml;ss&auml;. Ja h&auml;n antoi sytytt&auml;&auml;
+  suuren kynttil&auml;kruunun, joka ei muulloin milloinkaan
+  palanut, ja ranskalaisten upseerien kultaiset univormut
+  s&auml;ken&ouml;iv&auml;t t&auml;ss&auml; valossa, niin ett&auml;
+  silmi&auml;ni aivan huikaisi, kun vein liemiruokaa
+  saliin.&mdash;Silloin nauroivat he kaikki ja osottelivat minua ja
+  puhuivat ranskaksi jotakin, jota en
+  ymm&auml;rt&auml;nyt.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka monta heit&auml; oli?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Viisi, ja muuan harmaahapsinen oli eversti. Ja kun
+  tulin liemilautasen kanssa everstin luo, joka kulisi kullassa
+  ennen muita, kietaisi h&auml;n k&auml;tens&auml;
+  vy&ouml;t&auml;r&ouml;lleni. Mutta min&auml; laskin lautasen
+  k&auml;sist&auml;ni ja n&auml;ps&auml;ytin h&auml;nt&auml;
+  sormille. Silloin nauroivat he j&auml;lleen, ja armollinen herra
+  sanoi: &raquo;&Auml;l&auml; ole tuhma, Regina!&raquo; Silloin
+  h&auml;vetti minua, ett&auml; juuri armollinen herra oli minulle
+  niin sanonut, ja sanoin aivan &auml;&auml;neen, ett&auml; saa
+  olla ruoka tarjoilematta, jos minun t&auml;ytyy pit&auml;&auml;
+  moisia h&auml;v&auml;istyksi&auml;
+  hyv&auml;n&auml;ni.&mdash;Silloin nauroivat he viel&auml;
+  kovemmin, ja eversti alkoi puhua saksaa, h&auml;nen puheensa
+  kuului aivan lapsen lepertelylt&auml;, ja h&auml;n sanoi:
+  &raquo;Sin&auml; on kaune, urho tytt&ouml;.&raquo; Ja armollinen
+  herra sanoi sitten: &raquo;Tytt&ouml;, josta voi teille olla
+  suurta hy&ouml;ty&auml;&mdash;&raquo; tai jotakin sellaista. Ja
+  kun lopuksi toin lik&ouml;&ouml;ri&auml;, veti h&auml;n minut
+  luokseen ja kuiskasi korvaani, ett&auml; minun oli tultava
+  y&ouml;ll&auml; h&auml;nen luokseen.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav hyp&auml;hti pystyyn. &raquo;Ja mit&auml; sin&auml;
+  teit?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina loi silm&auml;ns&auml; maahan. &raquo;Ah, herra&raquo;,
+  pyysi h&auml;n, &raquo;miksi kysytte viel&auml;? Olinhan tehnyt
+  sen jo usein ennenkin enk&auml; lainkaan ajatellut siin&auml;
+  olevan mit&auml;&auml; pahaa.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav tunsi kuumasti kuohuvan sis&auml;ll&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka vanha olit silloin?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Viidentoista.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja niin turmeltunut, niin ...&raquo; H&auml;nen
+  &auml;&auml;nens&auml; tukahutti suuttumus.</p>
+
+  <p>Regina katsoi h&auml;neen sanomattoman surullisesti.
+  &raquo;Tiesinh&auml;n, ett&auml; tulette vihaiseksi,&raquo;
+  vastasi h&auml;n, &raquo;mutta enh&auml;n voi tehd&auml;
+  itse&auml;ni paremmaksi kuin olen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Jatka!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja kun puoliy&ouml;n aikaan menin h&auml;nen luoksensa,
+  oli h&auml;n viel&auml; valveella ja jalkeilla ja k&auml;veli
+  pitkin askelin p&ouml;yd&auml;n ymp&auml;ri ja kysyi minulta,
+  tahdoinko ansaita paljon rahaa. Kyll&auml;, armollinen herra,
+  sanoin siihen, sen teen mielell&auml;ni, sill&auml; silloin olin
+  viel&auml; k&ouml;yh&auml;. Ja sitten kysyi h&auml;n minulta,
+  pelk&auml;sink&ouml; pime&auml;&auml;. Silloin nauroin ja
+  arvelin, ett&auml; sen tiesi h&auml;n itse parhaiten. Ja sitten
+  teki h&auml;n viel&auml; parisen kysymyst&auml; minua
+  koetellakseen, ja vihdoin h&auml;n kysyi, luulinko voivani
+  vied&auml; ranskalaiset yhden tunnin kuluessa Kissanportaan
+  ylitse ja mets&auml;n l&auml;vitse. Silloin aloin itke&auml;,
+  sill&auml; ranskalaiset el&auml;m&ouml;iv&auml;t hirve&auml;sti
+  linnassa ja juoksentelivat tytt&ouml;jen j&auml;lest&auml;
+  kaikissa nurkissa, ja min&auml; pelk&auml;sin, ett&auml; minulle
+  voitaisiin tehd&auml; v&auml;kivaltaa.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Pelk&auml;sit siis kuitenkin sit&auml;?&raquo; pisti
+  Boleslav ivallisesti hymyillen v&auml;liin.</p>
+
+  <p>&raquo;Niin&mdash;ja sanoin armolliselle herralle, etten tee
+  sit&auml; ikip&auml;ivin&auml;. Silloin tuli h&auml;n
+  hirve&auml;n vihaiseksi ja kouristi minua molemmista
+  olkap&auml;ist&auml;, niin ett&auml; lys&auml;hdin polvilleni, ja
+  huusi minulle, ett&auml; olin kiitt&auml;m&auml;t&ouml;n
+  lunttu&mdash;-ja ett&auml; h&auml;n ajaisi minut pilkalla ja
+  h&auml;pe&auml;ll&auml; takaisin kyl&auml;&auml;n&mdash;ja
+  ett&auml; h&auml;n sanoisi kirkkoherralle, mik&auml; oikeastaan
+  olin, niin ett&auml; joutuisin kirkkokurin
+  k&auml;rsim&auml;&auml;n&mdash;ja samalla h&auml;n kuristi minua
+  kurkusta&mdash;ja silloin, herra, kun aloin olla aivan
+  tukehtumaisillani&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Lopeta&raquo;, sanoi Boleslav, tarttui kirjeihin,
+  joiden piti n&auml;ytt&auml;&auml; toteen is&auml;n viattomuus,
+  ja rep&auml;isi ne keskelt&auml; kahtia.&mdash; &mdash;
+  &mdash;</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="XII" id="XII"></a>
+
+  <h2>XII.</h2><br>
+
+  <p>Seuraavana aamuna otti h&auml;n pyssyn asekaapista ja meni
+  lumiseen mets&auml;&auml;n. Koko p&auml;iv&auml;n h&auml;n
+  harhaili ymp&auml;ri metsi&auml; ja r&auml;meit&auml; kohtaamatta
+  ainoaakaan ihmisolentoa. Mets&auml;kauriit ja j&auml;nikset
+  saivat h&auml;nelt&auml; hyv&auml;n rauhan, h&auml;n tuijotti
+  niiden ohitse tyhj&auml;&auml;n ilmaan.</p>
+
+  <p>Illan h&auml;m&auml;rtyess&auml; palasi h&auml;n
+  v&auml;syneen&auml; ja kurjana kotia kohden. Kissanportaan luona
+  seisoi Regina liikkumatonna kuin kivikuva h&auml;nt&auml;
+  odottamassa. Kun h&auml;n n&auml;ki herransa tulevan, yritti
+  h&auml;n ensin sy&ouml;ksy&auml; t&auml;t&auml; vastaan, mutta
+  malttoi mielens&auml;, k&auml;&auml;ntyi &auml;kki&auml; ja kulki
+  hiljaa nauraen ja jupisten h&auml;nen edell&auml;&auml;n
+  kotiin.</p>
+
+  <p>&Auml;&auml;net&ouml;nn&auml; kuten ainakin toi Regina
+  h&auml;nelle ruoan. H&auml;n s&ouml;i ja tuijotti eteens&auml;
+  maahan. Silloin h&auml;n yht&auml;kki&auml; kuuli Reginan
+  puhkeavan lyhyeen, suonenvedon tapaiseen nyyhkytykseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Mik&auml; sinun on?&raquo; huusi h&auml;n, her&auml;ten
+  mielihauteistaan.</p>
+
+  <p>Mutta Regina juoksi tiehens&auml; vastaamatta h&auml;nelle
+  mit&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>H&auml;n oli l&auml;htem&auml;isill&auml;&auml;n j&auml;lkeen,
+  mutta puri sitten hampaansa yhteen ja istuutui paikoilleen.
+  Synkk&auml; vihankauna kihelm&ouml;i h&auml;nen
+  mieless&auml;&auml;n. H&auml;n ei voinut antaa Reginalle anteeksi
+  sit&auml;, ett&auml; t&auml;m&auml; oli vienyt h&auml;nelt&auml;
+  harhaluulon, jossa h&auml;n jo viikkoja oli niin hyvin
+  viihtynyt.</p>
+
+  <p>Mutta nyt oli juotava kalkki pohjaan, kuinka katkeralta sakka
+  maistuikaan.</p>
+
+  <p>Kotvan kuluttua astui Regina huoneeseen valmiina
+  l&auml;htem&auml;&auml;n kylille.</p>
+
+  <p>&raquo;Aiotko johonkin?&raquo; kysyi Boleslav tuikeasti.</p>
+
+  <p>Regina piti p&auml;&auml;t&auml;ns&auml; puoleksi
+  poisp&auml;in k&auml;&auml;nnettyn&auml;, jottei toinen
+  n&auml;kisi h&auml;nen itkettyneit&auml; silmi&auml;&auml;n.
+  &raquo;Huomenna on jouluaatto, herra. Ja kauppias sanoi
+  tahtovansa olla pyh&auml;y&ouml;n&auml; rauhassa.&raquo;</p>
+
+  <p>Jouluaatto, pyh&auml; y&ouml;! Kuinka kummalliselta, kuinka
+  satumaiselta se kuului! Maailmassa oli siis viel&auml; iloa ja
+  ilojuhlia olemassa? Yh&auml; viel&auml; py&ouml;rittiin riemuiten
+  s&auml;teilev&auml;in joulukuusten ymp&auml;rill&auml;?</p>
+
+  <p>&raquo;Tahtoisit kai sin&auml;kin saada lahjasi?&raquo; kysyi
+  Boleslav katkerasti hymyillen.</p>
+
+  <p>&raquo;Oh, herra&raquo;, vastasi Regina, &raquo;sellainen ei
+  ole ollut t&auml;&auml;ll&auml; tapana. Luulen, etten siit&auml;
+  lainkaan iloitsisi.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi et?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina ei vastannut. &raquo;P&auml;&auml;st&auml;k&auml;&auml;
+  minut menem&auml;&auml;n, herra&raquo;, pyysi h&auml;n
+  tuskaantuneena.</p>
+
+  <p>&raquo;Minulla olisi viel&auml; paljon sinulta
+  kysytt&auml;v&auml;&auml;, Regina.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Sen t&auml;ytyy j&auml;&auml;d&auml;, herra,
+  muuten&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mene sitten!&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml;&auml; y&ouml;t&auml;, herra!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml;&auml; y&ouml;t&auml;!&raquo; Mutta viel&auml;
+  kerran huusi Boleslav h&auml;net takaisin.</p>
+
+  <p>&raquo;Sano minulle ensin, miksi &auml;sken niin
+  nyyhkytit.&raquo;</p>
+
+  <p>Reginan itkun punottamat silm&auml;t loistivat kainosta
+  onnesta.</p>
+
+  <p>&raquo;Voittehan sen arvatakin, herra&raquo;, sammalsi
+  h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;En ollenkaan.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Min&auml; kun pelk&auml;sin, ettette en&auml;&auml;
+  laisinkaan palaisi.&raquo;&mdash;Sitten k&auml;&auml;ntyi
+  h&auml;n oveen. H&auml;nen askelensa h&auml;lveniv&auml;t
+  y&ouml;h&ouml;n.&mdash;</p>
+
+  <p>Seuraavana aamuna her&auml;si Boleslav kohinaan ja ulvontaan,
+  joka jo kotvan aikaa oli v&auml;risytt&auml;v&auml;n&auml;
+  tunkeutunut h&auml;nen unenhorroksiinsa.</p>
+
+  <p>Myrsky riehui ylimmill&auml;&auml;n. Poppelipuiden latvat
+  pieksiv&auml;t toisiaan&mdash;maata lakaisivat valkoiset
+  pilvet&mdash;mutta ilma oli kirkas&mdash;lumipyryn tuloa ei
+  tarvinnut pel&auml;t&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;n ei voinut viihty&auml; autiossa, kylm&auml;ss&auml;
+  talossa. H&auml;nen t&auml;ytyi ulkoilmaan, myrskyn
+  tuoksinaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Tyt&ouml;ll&auml; on kova p&auml;iv&auml;ty&ouml;
+  t&auml;n&auml;&auml;n&raquo;, tuumi h&auml;n itsekseen,
+  pohjatuulen syyt&auml;ess&auml; j&auml;&auml;hileit&auml;
+  h&auml;nen kasvoilleen, niin ett&auml; h&auml;n oli
+  tukehtumaisillaan.</p>
+
+  <p>Mets&auml;ss&auml; oli hieman parempaa. Siell&auml; riehui
+  tuuli itsens&auml; v&auml;syksiin puiden latvuksia vasten, jotka
+  natisten ja parahdellen pieksiv&auml;t toisiaan. H&auml;n kulki
+  eteenp&auml;in tiet&auml;m&auml;tt&auml; mihin, ja lopulta
+  huomasi h&auml;n kulkevansa Bockeldorfiin viev&auml;&auml;
+  tiet&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;ytt&auml;&auml;h&auml;n melkein kuin juoksisin
+  h&auml;nt&auml; vastaan&raquo; tuumi h&auml;n harmistuneena ja
+  poikkesi raivaamattomaan viidakkoon.</p>
+
+  <p>On sent&auml;&auml;n merkillist&auml;, ajatteli h&auml;n,
+  kuinka tuollainen alhainen olento kykenee, kun
+  p&auml;iv&auml;st&auml; p&auml;iv&auml;&auml;n el&auml;&auml;
+  h&auml;nen kanssaan yhdess&auml;, kotiutumaan vakavan ja kaikkea
+  muuta kuin kevytmielisen miehen ajatuksiin. Miltei tuskissaan sai
+  h&auml;n t&auml;n&auml;&auml;n selville, kuinka h&auml;n tunsi
+  p&auml;iv&auml; p&auml;iv&auml;lt&auml; tytt&ouml;&auml;
+  l&auml;henev&auml;ns&auml;, kuinka moni ominaisuus, jota h&auml;n
+  ennen oli inhonnut, katsoen sen todistavan tyt&ouml;n
+  turmeltunutta luontoa, alkoi n&auml;ytt&auml;&auml;
+  ymm&auml;rrett&auml;v&auml;lt&auml; ja anteeksi annettavalta,
+  jopa suurenmoiseltakin.</p>
+
+  <p>Oli ep&auml;ilem&auml;t&ouml;nt&auml;, ettei tyt&ouml;n
+  alituinen l&auml;heisyys tehnyt h&auml;nelle hyv&auml;&auml;.
+  Tytt&ouml; veti h&auml;nt&auml; alasp&auml;in kurjan
+  el&auml;m&auml;ns&auml; mutaan.</p>
+
+  <p>Siit&auml; oli teht&auml;v&auml; loppu. Ennen kaikkea oli
+  v&auml;ltt&auml;m&auml;t&ouml;nt&auml;, ett&auml; h&auml;n
+  loitonsi tyt&ouml;n l&auml;heisyydest&auml;&auml;n ja palautti
+  h&auml;net halvan palvelustyt&ouml;n asemaan. Joulujuhla tarjosi
+  h&auml;nelle tilaisuuden maksaa Reginalle palkka, niin runsas ja
+  ylenm&auml;&auml;r&auml;inen, ett&auml; h&auml;n kerta kaikkiaan
+  oli ainaiseksi vapautunut kiitollisuuden velastaan tuota naista
+  kohtaan. Muutamalla kyn&auml;nvedolla tahtoi h&auml;n turvata
+  h&auml;nen tulevaisuutensa ja samalla ostaa itselleen oikeuden
+  pit&auml;&auml; h&auml;nt&auml; sin&auml; mik&auml; h&auml;n
+  todella oli&mdash;maaorjanansa.</p>
+
+  <p>T&auml;n&auml;&auml;n sai Regina viimeisen kerran tehd&auml;
+  h&auml;nelle seuraa. Viel&auml; tarvitsi Boleslav h&auml;nt&auml;
+  ja h&auml;nen todistustaan, sill&auml; nyt, kun sulku oli
+  murrettu, tahtoi h&auml;n tiet&auml;&auml; kaiken.
+  Eritt&auml;inkin tapahtumat noina kahtena hirve&auml;n&auml;
+  y&ouml;n&auml;, jotka seisoivat vastatusten kuten syy ja sovitus,
+  veri ja tuli.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja kun h&auml;n on minulle kaiken tunnustanut&raquo;,
+  ajatteli Boleslav, &raquo;l&auml;het&auml;n h&auml;net
+  lasimajaansa, johon h&auml;n kuuluu. Polttakoon
+  liedell&auml;&auml;n koko puiston, jos h&auml;nen on
+  kylm&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Mutta eih&auml;n t&auml;m&auml;k&auml;&auml;n k&auml;ynyt
+  laatuun, ett&auml; t&auml;&auml;ll&auml;
+  yksin&auml;isyydess&auml; tytt&ouml; yh&auml; py&ouml;ri
+  h&auml;nen p&auml;&auml;ss&auml;&auml;n. T&auml;st&auml;
+  sopimattomuudesta oli teht&auml;v&auml; loppu.</p>
+
+  <p>J&auml;nis, joka omia aikojaan loikkien osui h&auml;nen
+  tiellens&auml;, sai h&auml;net toisiin ajatuksiin. H&auml;n ampui
+  ja osui. J&auml;n&ouml;nen teki kolme kuperkeikkaa ja j&auml;i
+  silm&auml;lleen makaamaan.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml;k&ouml;s h&auml;nt&auml;
+  ilahuttaa&raquo;, tuumi h&auml;n ripustaen saaliin hartioilleen.
+  Niin, h&auml;n ajatteli j&auml;lleen Reginaa.</p>
+
+  <p>Taivas oli sill&auml;v&auml;lin vet&auml;ytynyt pilveen.
+  Valkoisia, pistelevi&auml; lumikuuroja pelmahteli puiden
+  v&auml;litse mets&auml;n sis&auml;&auml;n. Puiden latvojen
+  kohinaan ja suhinaan sekaantui rajuja, sihisevi&auml;
+  &auml;&auml;ni&auml;, jotka v&auml;risyttiv&auml;t
+  h&auml;nt&auml; luita ja ytimi&auml; my&ouml;ten.</p>
+
+  <p>Kompassi n&auml;ytti h&auml;nelle kotitien. H&auml;nen
+  jouduttuaan avoimille kedoille oli lumimyrsky yltynyt
+  t&auml;yteen ankaruuteensa. H&auml;n saattoi sen
+  k&auml;siss&auml; tuskin pysy&auml; p&ouml;nkill&auml;&auml;n...
+  Lumipy&ouml;rteet pimittiv&auml;t ilman. Puiston pensaikosta,
+  joka tuskin saattoi olla kolmensadan askelen
+  p&auml;&auml;ss&auml;, ei h&auml;n erottanut vilahdustakaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Toivottavasti h&auml;n on jo kotona&raquo;, ajatteli
+  Boleslav ja ponnisteli eteenp&auml;in.</p>
+
+  <p>Kissanportaalla oli nuorta lunta. Mutta j&auml;lki&auml; ei
+  siin&auml; n&auml;kynyt. Tosin oli tuisku voinut ne jo lakaista
+  umpeen.</p>
+
+  <p>H&auml;nen syd&auml;mens&auml; alkoi sykki&auml; kovemmin.
+  H&auml;n juoksi kotiin, huusi tyt&ouml;n nime&auml;&mdash;mutta
+  &auml;&auml;nt&auml;k&auml;&auml;n ei kuulunut vastaukseksi.
+  Liesi oli kylm&auml;, vuoteet koskemattomat.</p>
+
+  <p>Regina oli siis keskell&auml; lumipyry&auml;, jota h&auml;n
+  pelk&auml;si enemm&auml;n kuin schrandenilaisia.</p>
+
+  <p>Boleslavia kidutti siet&auml;m&auml;t&ouml;n levottomuus.
+  H&auml;n juoksi huoneesta toiseen, teki tulen, sammutti sen
+  j&auml;lleen, koetti sy&ouml;d&auml; ja heitti miltei inholla
+  veitsen k&auml;dest&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Sitten tuntui h&auml;nest&auml; h&auml;t&auml;ilyns&auml;
+  naurettavalta. Olihan tytt&ouml; taivallellut kuuden talven
+  myrskyt ja tuiskut eik&auml; ollut koskaan joutunut
+  onnettomuuteen. Miksi h&auml;nen pit&auml;isi juuri
+  t&auml;n&auml;&auml;n&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Aikaa tappaakseen istuutui h&auml;n kirjotusp&ouml;yd&auml;n
+  &auml;&auml;reen ja kirjotti vapisevin k&auml;sin lahjotuskirjan.
+  Numeroluvussa, jota se koski, oli kolme nollaa&mdash;Regina
+  saattoi olla tyytyv&auml;inen.</p>
+
+  <p>Ilma pimeni yh&auml;. Kellonviisari osotti vasta kolmea, ja
+  sent&auml;&auml;n n&auml;ytti jo y&ouml; olevan tulossa.</p>
+
+  <p>Silloin ei h&auml;n en&auml;&auml; voinut olla kauemmin
+  kotona. Ainakin Kissanportaalle tahtoi h&auml;n menn&auml;
+  tytt&ouml;&auml; t&auml;hystelem&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Portaalla t&auml;ytyi h&auml;nen pit&auml;&auml; lujasti
+  k&auml;sipuusta kiinni, jottei myrsky tempaisi h&auml;nt&auml;
+  alas. Puulaitos natisi kaikissa saumoissaan.
+  J&auml;&auml;ll&auml; syv&auml;ll&auml; h&auml;nen allaan
+  karkeloivat lumipy&ouml;rteet. Liljanvarsia kohosi h&auml;nen
+  eteens&auml; ja ne vaipuivat kokoon muodostaen lumikinoksia,
+  jotka seuraavassa tuokiossa myrskyn ajamina kiitiv&auml;t pois
+  j&auml;tt&auml;&auml;kseen sijaa toisille. Pyh&auml;n
+  neitsytkuvan kukkastarha sukelsi h&auml;nen sielunsa silmien
+  eteen, mutta katosi kohta, ja muita kuvia tuli sijaan.</p>
+
+  <p>Ja &auml;kki&auml; n&auml;kyi harmaasta
+  h&auml;m&auml;r&auml;st&auml; varjo, joka tuli raskaasti ja
+  hoippuen l&auml;hemm&auml;ksi.</p>
+
+  <p>&raquo;Regina! Luojan kiitos!&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav oli v&auml;h&auml;ll&auml; rient&auml;&auml;
+  tytt&ouml;&auml; vastaan, mutta silloin v&auml;risytti
+  h&auml;nt&auml; polttava h&auml;pe&auml;n tunne, joka lamautti
+  h&auml;nen j&auml;senens&auml; ja ajoi veren syd&auml;meen.</p>
+
+  <p>T&auml;ll&auml; samalla paikalla, jolla h&auml;n odotti
+  Reginaa, oli t&auml;m&auml; eilen seisonut t&auml;hystellen
+  h&auml;m&auml;r&auml;&auml;n, huolissaan h&auml;nen
+  t&auml;htens&auml;, kuten h&auml;n nyt Reginan t&auml;hden.</p>
+
+  <p>Hetken ajan tuntui h&auml;nest&auml; kuin t&auml;ytyisi
+  h&auml;nen pujahtaa pensaikkoon, jottei Regina h&auml;nt&auml;
+  n&auml;kisi, mutta samassa alkoi h&auml;nt&auml;
+  h&auml;vett&auml;&auml; t&auml;m&auml;
+  h&auml;veli&auml;isyytens&auml; ja h&auml;n astui portaalle
+  tytt&ouml;&auml; vastaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Sinulla on ollut vaikea matka&raquo;, huusi h&auml;n
+  tyt&ouml;lle ja tahtoi ottaa s&auml;kin, jota t&auml;m&auml;
+  kantoi sel&auml;ss&auml;&auml;n.&mdash;</p>
+
+  <p>Mutta Regina v&auml;isti h&auml;nt&auml; nopeasti ja kohotti
+  kyyn&auml;rp&auml;&auml;ns&auml; torjuen h&auml;nt&auml; kohden.
+  Puhua ei tytt&ouml; voinut, sill&auml; h&auml;nen suunsa ja
+  nen&auml;ns&auml; olivat paksun villahuivin peitossa.</p>
+
+  <p>&Auml;&auml;nett&ouml;min&auml; kulkivat he per&auml;tysten.
+  Eteisen kynnyksell&auml; k&auml;&auml;ntyi Regina h&auml;neen ja
+  p&auml;&auml;sti huivin kasvoiltaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Minulla olisi teille pyynt&ouml;, herra&raquo;, sanoi
+  h&auml;n l&auml;&auml;h&auml;tt&auml;en.</p>
+
+  <p>&raquo;No?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Olkaa puolen tuntia ulkona tai keitti&ouml;ss&auml;,
+  jotta ehdin l&auml;mmitt&auml;&auml; ja siisti&auml;
+  hieman.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta t&auml;ytyyh&auml;n sinun toki ensin
+  lev&auml;t&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;My&ouml;hemmin, herra, jos sallitte.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>Ja Regina meni huoneeseen, miss&auml; laski pime&auml;ss&auml;
+  kantamuksensa maahan.</p>
+
+  <p>&raquo;Askaroikoon h&auml;n rauhassa sis&auml;ll&auml;&raquo;,
+  ajatteli Boleslav ja k&auml;&auml;ntyi raunioita kohden,
+  etsi&auml;kseen sielt&auml; suojapaikkaa.</p>
+
+  <p>Kellariholvista huokui l&auml;mmint&auml;. H&auml;n sytytti
+  kynttil&auml;n ja meni niljakoita portaita alas.
+  H&auml;nest&auml; tuntui niin hyv&auml;lt&auml;, niin
+  keve&auml;lt&auml;, ik&auml;&auml;nkuin juhla olisi tuonut
+  h&auml;nelle mit&auml;kin ihmeellisi&auml; riemuja.</p>
+
+  <p>H&auml;n n&auml;ki viinipullojen viheri&ouml;ine ja punaisine
+  p&auml;&auml;hineineen kurkistelevan hyllyilt&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;nelle t&auml;ytyy n&auml;ytt&auml;&auml;,
+  ett&auml; nyt on joulu!&raquo; sanoi h&auml;n hymyillen ja veti
+  takimaisesta nurkasta, mihin aarteiden aarteet olivat talletetut,
+  pari h&auml;m&auml;h&auml;kinverkkojen peitt&auml;m&auml;&auml;
+  pulloa. Niiden sis&auml;ll&auml; helmeili neste, jonka jo
+  kahdeksannentoista vuosisadan aurinko oli kypsytt&auml;nyt.</p>
+
+  <p>H&auml;nelle muistui mieleen &auml;skeinen
+  p&auml;&auml;t&ouml;s, mutta senh&auml;n piti vasta huomenna
+  astua voimaansa. Jouluy&ouml;n&auml; liittyiv&auml;t yhteen
+  nekin, jotka eiv&auml;t yhteen kuuluneet, jouluy&ouml;n&auml; ei
+  saa kell&auml;&auml;n olla yksin&auml;ist&auml; eik&auml;
+  ik&auml;v&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>Reginan toivomusta totellen k&auml;veli h&auml;n puolisen
+  tuntia edestakaisin holvissa, jonka muurista kiiluva
+  j&auml;&auml;kerros s&auml;ihkytti s&auml;teit&auml;&auml;n
+  h&auml;neen. Sitten otti h&auml;n pullot kainaloonsa ja nousi
+  j&auml;lleen myrskyiseen y&ouml;h&ouml;n.</p>
+
+  <p>Rakennusta l&auml;hetess&auml;&auml;n huomasi h&auml;n
+  kummakseen, ett&auml; sen ikkunaluukut olivat suljetut, jota ei
+  ollut milloinkaan ennen tapahtunut.</p>
+
+  <p>&raquo;Olisikohan myrsky puuskahdellut raoista
+  sis&auml;&auml;n?&raquo; ajatteli h&auml;n itsekseen, mutta
+  raothan olivat olleet aivan tiiviit.&mdash;Vasta eteiseen
+  astuttuaan h&auml;n n&auml;ki arvotuksen iloisen ratkaisun.
+  Siell&auml; seisoi Regina onnesta s&auml;teillen ja
+  h&auml;mill&auml;&auml;n ja tempasi oven seposel&auml;lleen
+  h&auml;nen edess&auml;&auml;n. Kummastuneena j&auml;i h&auml;n
+  paikoilleen seisomaan.</p>
+
+  <p>Kynttil&auml;n loiste ja kuusen tuoksu virtasi juhlallisena
+  h&auml;nt&auml; vastaan. Valkoisella liinalla katetulla
+  keskip&ouml;yd&auml;lt&auml; seisoi joulukuusi, jonka oksilla
+  paloi kynttil&ouml;it&auml; ja riippui kultaisia omenia. Koko
+  huone helotti rauhallisen juhlallisessa loisteessa.</p>
+
+  <p>Kertaakaan ei ollut viel&auml; joulukuusta h&auml;nt&auml;
+  varten sytytetty. Vierailla kynnyksill&auml; oli h&auml;n kostein
+  silmin tuijotellut vieraan onnen loistoon.&mdash;</p>
+
+  <p>Miss&auml; oli Regina? H&auml;n seisoi h&auml;nen takanaan
+  eteisen perim&auml;iseen nurkkaan painautuneena ja katseli
+  kainolla ylpeydell&auml; herraansa.</p>
+
+  <p>Boleslav tarttui h&auml;nen k&auml;teens&auml; ja veti
+  h&auml;net huoneeseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka t&auml;m&auml;n ajatuksen olet saanut
+  p&auml;&auml;h&auml;si, lapsi?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kauppiaan rouva koristeli parhaillaan joulukuustaan,
+  kun saavuin sinne aamulla kolmen aikaan. Ja koska se n&auml;ytti
+  minusta niin kauniilta, ajattelin: H&auml;nell&auml;kin
+  t&auml;ytyy olla joulukuusensa, jotta h&auml;n tiet&auml;isi,
+  ett&auml; joku h&auml;nest&auml;kin huolehtii.&mdash;Ja sitten
+  pyysin n&auml;hd&auml;, miten omenia kullataan, ostin niit&auml;
+  koko joukon ja kynttil&ouml;it&auml; my&ouml;s, ja otin
+  s&auml;kin mukaani, ettette huomaisi heti kuustani.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja kuka antoi sinulle sen? &raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Sen taitoin mets&auml;n reunasta kotia
+  l&auml;hetess&auml;ni.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Keskell&auml; myrsky&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina naurahti ylenkatseellisesti. &raquo;Tuollaiset pienet
+  tuulen puhallukset, herra, eiv&auml;t tee minulle
+  mit&auml;&auml;n.&raquo; Ja &auml;kki&auml; puhkesi h&auml;n
+  raikkaaseen riemuhuutoon: &raquo;Oi, katsokaas vain, herra,
+  kuinka kauniisti se palaa ja kuinka pyh&auml;lt&auml; se
+  n&auml;ytt&auml;&auml;! Eik&ouml; se todellakin ole aivan
+  pyh&auml;n n&auml;k&ouml;inen? Sen olisi voinut jokin enkeli
+  tuoda t&auml;nne.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav my&ouml;nsi hymyillen ja sanoi h&auml;nelle parisen
+  kiitossanaa v&auml;kin&auml;isesti teeskennellen alentuvaisuutta,
+  sill&auml; h&auml;n pelk&auml;si tulevansa liian
+  syd&auml;melliseksi.</p>
+
+  <p>Mutta jo t&auml;m&auml;kin tuntui Reginasta liian paljolta.
+  &raquo;Miksi puhutte niin, herra?&raquo; sanoi h&auml;n
+  rukoilevasti nuhdellen. &raquo;Kaikkihan on laitettu teid&auml;n
+  rahoillanne. Minullahan ei ole mit&auml;&auml;n. Olen vain
+  k&ouml;yh&auml;
+  tytt&ouml;&mdash;muuten&mdash;oh&mdash;muuten!&raquo; Ja h&auml;n
+  pani k&auml;tens&auml; p&auml;&auml;laelleen ristiin.</p>
+
+  <p>Boleslav tuli ajatelleeksi lahjakirjaansa. &raquo;Jotta
+  n&auml;kisit, ett&auml; min&auml;kin olen ajatellut sinun
+  jouluasi&raquo;, sanoi h&auml;n ja ojensi h&auml;nelle
+  paperin.</p>
+
+  <p>Kummastuneena katsoi Regina herraansa. &raquo;Onko minun se
+  luettava?&raquo; sanoi h&auml;n ja tarttui kunnioittavasti
+  paperiin kahdella sormella.</p>
+
+  <p>Tavailtuaan kirjotusta tarpeeksi asti katseli h&auml;n
+  neuvotonna ymp&auml;rilleen kaikille tahoille.</p>
+
+  <p>&raquo;Etk&ouml; ymm&auml;rr&auml; sit&auml;?&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Oi&mdash;ymm&auml;rt&auml;isin ... kyll&auml;,
+  herra.&mdash;Mutta&mdash;ensiksikin ... ette voi sit&auml;
+  tosissanne tarkottaa... Ja sitten ... jos olisitte
+  tosissannekin, mit&auml; min&auml; niill&auml;
+  tekisin?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Turvaat tulevaisuutesi!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tulevaisuutenihan on turvattu... Minulla on hyv&auml;
+  ruoka ja puettuna k&auml;yn kuin mik&auml;kin herrasneiti.
+  Mit&auml; minulta sitten viel&auml; puuttuu!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta emmeh&auml;n toki voi ainaiseksi
+  j&auml;&auml;d&auml; yhteen!&raquo;</p>
+
+  <p>Regina p&auml;&auml;sti h&auml;t&auml;huudon.
+  &raquo;Tahdotteko ajaa minut pois, herra?&raquo; huudahti
+  h&auml;n puristaen k&auml;tens&auml; ristiin.</p>
+
+  <p>&raquo;En toki! Mutta ajatteles, ett&auml;
+  kuolisin&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Regina pudisti tuumaillen p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;.
+  &raquo;Silloin kuolen min&auml;kin&raquo;, sanoi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Tai ett&auml; minun t&auml;ytyisi l&auml;hte&auml;
+  sotaan&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Silloin tulen mukaan
+  kentt&auml;kaupittelijana.&raquo;</p>
+
+  <p>Reginan itsepintaisuus alkoi Boleslavista tuntua
+  siet&auml;m&auml;tt&ouml;m&auml;lt&auml;. &raquo;Tee, kuten
+  tahdot&raquo;, sanoi h&auml;n, &raquo;mutta ota, mit&auml;
+  sinulle annan.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina n&auml;ytti keksineen pelastavan ajatuksen.
+  &raquo;Hyv&auml;, herra&raquo;, huudahti h&auml;n, otan sen,
+  mutta ensi jouluksi lahjotan teille sen edest&auml;, mit&auml;
+  hyv&auml;ksi n&auml;en.&raquo; Ja onnellisena t&auml;ss&auml;
+  toivossaan juoksi h&auml;n ulos.&mdash;&mdash;</p>
+
+  <p>Joulukuusi oli sammunut. Uuninnurkassa seisoi se
+  synkk&auml;n&auml; ja h&auml;veli&auml;&auml;n&auml;, ja vain
+  tuontuostakin pilkahti sen kultaisista koristeista kimmellys
+  p&ouml;yd&auml;n luo, jossa herra ja palvelijatar istuivat
+  vastatusten.</p>
+
+  <p>Regina oli t&auml;n&auml;&auml;n saanut sy&ouml;d&auml;
+  illallista yhdess&auml; Boleslavin kanssa, oli
+  k&auml;ytt&auml;ytynyt p&ouml;yd&auml;ss&auml; sangen
+  k&ouml;mpel&ouml;sti ja tuskin hennonut pist&auml;&auml;
+  palaakaan suuhunsa. Suuri, odottamaton onni pani h&auml;nen
+  p&auml;&auml;ns&auml; py&ouml;r&auml;lle. Nyt olivat jo lautaset
+  korjatut pois. Vain laseja ja pulloja oli viel&auml; heid&auml;n
+  v&auml;lill&auml;&auml;n. Regina joi vanhaa, tulista viini&auml;
+  pitkin, ymm&auml;rt&auml;m&auml;tt&ouml;min siemauksin.&mdash;Nyt
+  hehkuivat h&auml;nen kasvonsa. H&auml;nen silmiss&auml;&auml;n,
+  jotka kimmelsiv&auml;t puoleksi ummistuneiden luomien alta, oli
+  kostea kiilto. H&auml;n ojentelihe ja venyttelihe
+  tuolillaan. Villi velttous herpaisi h&auml;nen
+  j&auml;seni&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Oletko v&auml;synyt, Regina?&raquo;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; pudisti kiihke&auml;sti
+  p&auml;&auml;t&auml;&auml;n. H&auml;nen pelkonsa herraansa
+  kohtaan n&auml;ytti kadonneen. Miltei ylimielinen oli se loiste,
+  joka tuontuostakin leimahti h&auml;nen riemunhurmaamista
+  silmist&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Viini valoi liekkej&auml; Boleslavinkin suoniin. H&auml;nen
+  katseensa oli kuin lumottuna kiintynyt Reginan vartaloon, joka
+  v&auml;&auml;ntelihe ja venyttelihe hurmaavana kuin menadi.</p>
+
+  <p>Sill&auml;v&auml;lin raivosi ulkona myrsky, vinkui nurkissa ja
+  viskoi rapisevia lumikuuroja ikkunaluukkuja vasten. Katto-orret
+  kitisiv&auml;t ja natisivat, ik&auml;&auml;nkuin hauras puu olisi
+  nurjahtamaisillaan irti saumoistaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Pelk&auml;&auml;n, ett&auml; tapahtuu jokin
+  onnettomuus&raquo;, sanoi Boleslav kuunnellen.</p>
+
+  <p>&raquo;Tapahtukoon vain&raquo;, vastasi Regina haaveellisesti
+  hymyillen ja kyyristyi kokoon. Ja sitten alkoi h&auml;n aivan
+  itsest&auml;&auml;n l&ouml;rp&ouml;tell&auml;. &raquo;En luule,
+  ett&auml; minulle on hyv&auml;ksi, herra, kun te olette minulle
+  niin hyv&auml;. Koko ik&auml;ni olen saanut vain
+  ly&ouml;ntej&auml;&mdash;ensin is&auml;lt&auml;ni, sitten
+  h&auml;nelt&auml;&mdash;puhumattakaan vieraasta v&auml;est&auml;.
+  Ja en kai ole parempaa ansainnutkaan. Mutta kun te minua
+  hemmottelette, voin tulla ylpe&auml;ksi&mdash;ja ylpeys on vika
+  sangen suuri, sanoi kirkkoherra ... voin luulla, ett&auml; olen
+  muuttunut prinsessaksi ja ettei minun en&auml;&auml; tarvitse
+  palvella.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n purskahti vallattomaan nauruun ja p&auml;&auml;sti
+  k&auml;sivartensa rentoina vaipumaan kupeilleen. Hiljaa,
+  ik&auml;&auml;nkuin itsekseen puhuen, jatkoi h&auml;n:&raquo;
+  Muuten onkin jo ep&auml;ilt&auml;v&auml;&auml;, olenko
+  palvelustytt&ouml;. Monta kertaa tuntuu minusta kuin olisin
+  lumottu prinsessa&mdash;ja te, herra, minut
+  vapauttaisitte.&mdash;Teettek&ouml; sen,
+  h&auml;?&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>Ja h&auml;n vilkuili viinilasinsa vieritse Boleslaviin.</p>
+
+  <p>Boleslav ny&ouml;k&auml;ytti h&auml;nelle
+  yst&auml;v&auml;llisesti p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;. Nauttikoon
+  vain tytt&ouml; unelmistaan. Olihan jouluaatto.</p>
+
+  <p>&raquo;Onhan ollut tapauksia&raquo;, jatkoi Regina,
+  &raquo;jolloin prinsessa on muuttunut ihan tavalliseksi
+  sammakoksi. Sit&auml;kin ovat ihmiset heitelleet kivill&auml; ja
+  sylk&auml;isseet sen n&auml;hdess&auml;&auml;n ja huutaneet:
+  Ly&ouml;k&auml;&auml; kuoliaaksi mokoma inhottava sammakko. Ja
+  sent&auml;&auml;n on sen sis&auml;ll&auml; piillyt
+  prinsessa.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Uskotko sin&auml; sitten lastensatuja?&raquo; kysyi
+  Boleslav kummissaan.</p>
+
+  <p>Regina naurahti itsekseen. &raquo;En, herra. Mutta kun on niin
+  monet kerrat vuodessa yksikseen ja taipaleella, t&auml;ytyy olla
+  jotakin ajateltavaa. Ja kun sade kohisee ja tuuli
+  ulvoo&mdash;kuulkaahan vain, mit&auml; ilvett&auml; se
+  pit&auml;&auml;&mdash;ajatelkaapas, ett&auml; nyt olisin
+  tiell&auml;. Ja usein olen niin ollut taipaleella. Mutta en
+  siit&auml; v&auml;litt&auml;nyt mit&auml;&auml;n.
+  Mets&auml;&auml;n p&auml;&auml;sty&auml;ni olen kysynyt
+  itselt&auml;ni: Tahdotko olla kuningatar ja istua kultaisella
+  istuimella tai tahdotko olla katolilainen pyh&auml; neitsyt ja
+  saada rakkaan herramme ja vapahtajamme pojaksesi, tai tahdotko
+  olla paholaisen iso&auml;iti ja korventaa schrandenilaiset
+  piell&auml; ja tulikivell&auml;, tai tahdotko mieluummin olla
+  armollinen rouva ja&raquo;&mdash;&mdash;H&auml;n vaikeni
+  &auml;kki&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina ojensihe ja naurahti h&auml;mill&auml;&auml;n.
+  &raquo;Sit&auml; en sano&mdash;se on liian tuhmaa.&mdash;Lyhyesti
+  sanoen, minun tarvitsee silloin ainoastaan valita. Ja
+  tallustaessani y&ouml;n h&auml;myss&auml; ja sumussa, kuvittelen
+  t&auml;t&auml; kaikkea mieless&auml;ni ja joudun huomaamattani
+  Bockeldorfiin, ik&auml;&auml;nkuin olisin lent&auml;nyt ilman
+  halki. Monta kertaa ajattelenkin lent&auml;v&auml;ni. Ja silloin
+  todellakin lenn&auml;n. El&auml;m&auml;ss&auml; on laita aivan
+  kuin saduissakin. Eik&ouml;s olekin, herra?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav katseli tytt&ouml;&auml; uteliaana ja
+  ihmeiss&auml;&auml;n, ik&auml;&auml;nkuin ei olisi
+  h&auml;nt&auml; viel&auml; koskaan n&auml;hnyt. Ja tosiaankin
+  vilkaisi h&auml;n ensi kerran tyt&ouml;n sieluun, kun viini oli
+  p&auml;&auml;st&auml;nyt t&auml;m&auml;n kielen
+  siteist&auml;&auml;n. Nyt selvisi h&auml;nelle moni seikka, joka
+  ennen oli h&auml;nest&auml; tuntunut tyt&ouml;ss&auml;
+  k&auml;sitt&auml;m&auml;tt&ouml;m&auml;lt&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Onnellinen olento&raquo;, jupisi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Niin olenkin&raquo;, vastasi Regina uhmaten ja nojaten
+  kyyn&auml;sp&auml;&auml;ll&auml;&auml;n p&ouml;yt&auml;&auml;n
+  katseli Boleslaviin ik&auml;&auml;nkuin hilpe&auml;sti taisteluun
+  vaatien, &raquo;Kun saan n&auml;in istua t&auml;&auml;ll&auml;
+  kanssanne ja juoda viini&auml; ja minua kohdellaan kuin
+  ihmist&auml; ainakin, tuntuu aivan kuin olisin taivaassa...
+  Luuletteko muuten, ett&auml; kerran p&auml;&auml;sen sinne?...
+  Min&auml; en sit&auml; usko! Olen liian huono tytt&ouml;... Ja
+  oikeastaan pelk&auml;&auml;nkin sinne joutua... Helvetiss&auml;
+  on minusta paljon hauskempaa... Sinne min&auml; kuulunkin...
+  Kirkkoherrallakin oli tapana sanoa, ett&auml; min&auml; olen
+  pirunsiki&ouml;, enk&auml; min&auml; sit&auml; ollenkaan pannut
+  pahakseni. Miksi pahottelisinkaan? Min&auml; olin paholainen ja
+  Helena enkeli. Niin oli kaikki oivallisesti laitettu
+  laadulleen!... Eik&ouml; tosiaankin Helena n&auml;ytt&auml;nyt
+  aivan ilmeiselt&auml; pikku enkelilt&auml;? Niin valkoinen ja
+  ruusunpunainen ja silm&auml;t niin siniset ja k&auml;det aina
+  ristiss&auml;. Ja kaunis ... nauharuusuke ... oli
+  h&auml;nell&auml; aina ... kaulassaan, ja aina tuoksui h&auml;n
+  ... ruususaippualle ...&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslavia v&auml;ristytti kylm&auml;sti. H&auml;n tunsi
+  h&auml;m&auml;r&auml;sti alentavansa itsens&auml; ja
+  lemmittyns&auml;, jos salli t&auml;m&auml;n puolijuopuneen
+  naikkosen puhua Helenasta kuin vertaisestaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Lakkaa!&raquo; huudahti h&auml;n
+  k&auml;he&auml;sti.</p>
+
+  <p>Regina vastasi vain unisella naurulla. Viini ja v&auml;symys
+  olivat h&auml;net &auml;kki&auml; saaneet valtaansa. H&auml;n
+  lep&auml;si tuolille ojentuneena, p&auml;&auml; selk&auml;nojan
+  varaan retkahtaneena, ja taisteli unta vastaan.&mdash;Kuin
+  mik&auml;kin Bakkuksen papitar lep&auml;si h&auml;n autuaassa
+  hurmauksessaan.&mdash;</p>
+
+  <p>Boleslavin povessa riehui suuttumus nousten ja laskien kuten
+  myrskyn puuskatkin ulkona.</p>
+
+  <p>&raquo;Tuollaista saa viini aikaan&raquo;, ajatteli h&auml;n
+  ja joi. H&auml;n tahtoi her&auml;tt&auml;&auml; Reginan,
+  l&auml;hett&auml;&auml; h&auml;net keitti&ouml;&ouml;ns&auml;,
+  mutta ei kyennyt irrottamaan h&auml;nest&auml; katsettaan. Ja
+  v&auml;hitellen h&auml;n tuli leppe&auml;mm&auml;lle
+  tuulelle.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n ei tarkottanut sill&auml;
+  pahaa&raquo;,&mdash;ajatteli h&auml;n ja puristi
+  k&auml;si&auml;&auml;n yhteen astuen aivan Reginan luo.
+  &raquo;T&auml;m&auml;h&auml;n on viime kerta, kun h&auml;n istuu
+  t&auml;&auml;ll&auml; sis&auml;ll&auml; luonani, ja huomenna on
+  kaikki unhotettu. Huomenesta l&auml;htien saa h&auml;n minussa
+  n&auml;hd&auml; ainoastaan herransa.</p>
+
+  <p>H&auml;nelle johtui mieleen, mit&auml; kaikkea h&auml;n oli
+  aikonut tyt&ouml;lt&auml; kysy&auml;.&mdash;&raquo;Hyv&auml;
+  n&auml;inkin&raquo;, ajatteli h&auml;n edelleen. &raquo;Miksi
+  t&auml;rvell&auml; jouluy&ouml;t&auml;ns&auml;. Toisella
+  kertaa.&raquo;</p>
+
+  <p>Myrsky n&auml;ytti yh&auml; yltyv&auml;n. Salvat ruskivat,
+  luukut t&auml;risiv&auml;t.&mdash;Oikeastaan oli julmaa ajaa
+  tytt&ouml;&auml; j&auml;&auml;kylm&auml;&auml;n lasihuoneeseen,
+  mutta mit&auml;p&auml; auttoi s&auml;&auml;li?</p>
+
+  <p>&raquo;Regina!&raquo; huusi Boleslav tarttuen h&auml;nen
+  olkap&auml;ihins&auml;.&mdash;</p>
+
+  <p>Samassa kuului romahdus, jyry, paukkina niin
+  hirvitt&auml;v&auml;, ett&auml; muurit tuntuivat horjuvan ja maa
+  aivan aukeavan.</p>
+
+  <p>Regina kirkaisi kimakasti, koetti kouristautua Boleslavin
+  k&auml;teen, mutta vaipui sitten paikoilleen. Boleslav meni ulos
+  ottaakseen melun syyst&auml; selv&auml;&auml;. Eteisess&auml; ei
+  ollut mit&auml;&auml;n huomattavaa; mutta kun h&auml;n avasi
+  lasihuoneen oven, pelmahti tuiskunpuuska h&auml;nt&auml; vastaan
+  aivan kuin ulkoilmaan astuessa. Ylt'ymp&auml;ri pilkkopime&auml;
+  y&ouml;. H&auml;n palasi takaisin ja sytytti lyhdyn.
+  H&auml;vityksen kuva, joka nyt kirkkaasti valaistuna avautui
+  h&auml;nen eteens&auml;, voitti h&auml;nen pahimmatkin
+  aavistuksensa.</p>
+
+  <p>Reginan asunto, josta k&auml;sin h&auml;n oli hiljaisesti
+  hoitanut koko taloutta, n&auml;ytti luhistuneen kasaan.</p>
+
+  <p>Katto oli puoleksi pudonnut sis&auml;&auml;n ja temmannut osan
+  sein&auml;&auml;kin mukanaan. Oven ja lieden v&auml;lill&auml;
+  oli miehenkorkuinen luminietos, johon oli sekottunut hirsi&auml;,
+  tiili&auml; ja lasisirpaleita.</p>
+
+  <p>Mit&auml; nyt? Mihin Regina? Antaisiko h&auml;nkin tyt&ouml;n
+  maata kynnyksell&auml;&auml;n kuten koiran? Mieluummin muuttaisi
+  h&auml;n itse raunioihin ja etsisi makuusijansa
+  kellariholvista.</p>
+
+  <p>H&auml;n oli pian tehnyt p&auml;&auml;t&ouml;ksens&auml;. Oli
+  vain yksi keino. Siihen oli h&auml;nen ryhdytt&auml;v&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;n veti Reginan vuoteen lumesta esiin, pudisteli sen
+  huolellisesti eteisess&auml;, jottei siihen j&auml;&auml;nyt
+  hiudettakaan, ja kantoi sen sitten huoneeseen. Uuninnurkkaan,
+  puoleksi joulukuusen alle, laittoi h&auml;n vuoteen
+  lattialle.</p>
+
+  <p>Regina nukkui &ouml;ljylampun rauhallisen valon kajossa.</p>
+
+  <p>Boleslav meni h&auml;nen luoksensa ja huusi ja pudisteli
+  h&auml;nt&auml;. Mutta h&auml;nt&auml; oli mahdoton saada
+  hereille.</p>
+
+  <p>Silloin nosti Boleslav h&auml;net pystyyn kantaakseen
+  h&auml;net vuoteeseen.&mdash;Regina huokasi syv&auml;&auml;n,
+  kietoi k&auml;tens&auml; Boleslavin kaulaan ja laski
+  p&auml;&auml;ns&auml; h&auml;nen olalleen.</p>
+
+  <p>Boleslavin syd&auml;n alkoi sykki&auml; kovemmin. Kukoistava
+  naisruumis, joka h&auml;neen nojasi, teki h&auml;net
+  levottomaksi.&mdash;Puoleksi kantaen, puoleksi laahaten vei
+  h&auml;n Reginan lattian poikki.&mdash;Tyt&ouml;n hengitys hiveli
+  h&auml;nen kasvojaan viehke&auml;n l&auml;mpim&auml;n&auml; ...
+  hiussuortuvat hipoivat h&auml;nen kaulaansa.</p>
+
+  <p>Kun Boleslav laski tyt&ouml;n vuoteeseen, hapuili
+  t&auml;m&auml; k&auml;sill&auml;&auml;n ilmaa ik&auml;&auml;nkuin
+  ik&auml;v&ouml;iden jotakin ja veti siten joulukuusen
+  mukanaan.</p>
+
+  <p>Boleslav veti sen h&auml;nen altansa pois ja asetti
+  ik&auml;&auml;nkuin varjostimeksi itsens&auml; ja tyt&ouml;n
+  v&auml;lille. &raquo;Huomenna t&auml;ytyy tehd&auml; laudoista
+  jonkinlainen v&auml;lisein&auml;&raquo;, ajatteli h&auml;n.</p>
+
+  <p>Sitten riisuutui h&auml;n ja meni vuoteeseensa.</p>
+
+  <p>Tuli sammui, mutta nukkumista ei ollut ajatteleminenkaan.
+  Ulkona riehui myrsky ja ryskytti voimattomalla raivolla lukkoja
+  ja salpoja.</p>
+
+  <p>Boleslav ei tiennyt siit&auml; mit&auml;&auml;n. H&auml;n
+  kuunteli nukkuvan naisen hengityst&auml;, ja h&auml;nen rintansa
+  kohoili raskaasti ja tuskallisesti y&ouml;n pimeydess&auml;.</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="XIII" id="XIII"></a>
+
+  <h2>XIII.</h2><span style="margin-left: 1em;">H&auml;nen
+  vapaasukuisuudellensa, vapaaherra</span><br>
+  <span style="margin-left: 4em;">Boleslav von
+  Schrandenille</span><br>
+  <span style="margin-left: 5.5em;">Schrandenin
+  linnassa.</span><br>
+
+  <p>Teid&auml;n vapaasukuisuutenne.</p>
+
+  <p>T&auml;ten kutsutaan Teid&auml;t tammikuun 3
+  p&auml;iv&auml;n&auml; <i>anni futuri</i> kello 2 aikaan
+  j&auml;lkeen puolen p&auml;iv&auml;n persoonallisesti saapumaan
+  herra Merckelin ravintolahuoneustoon Schrandenissa ja tuomaan
+  mukananne tarpeelliset paperit, jotka todistavat Teid&auml;n
+  kuulumisenne tai kuulumattomuutenne preussilaiseen
+  nostov&auml;keen.</p><span style=
+  "margin-left: 2em;">Sotilasasiain piiritoimikunnan</span><br>
+  <span style=
+  "margin-left: 6em;">m&auml;&auml;r&auml;yksest&auml;:</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 1em;">Kuninkaallinen maaneuvos v.
+  Krotkeim.</span><br>
+
+  <p>T&auml;m&auml;n kirjelm&auml;n l&ouml;ysi Boleslav
+  uudenvuodenp&auml;iv&auml;n aamuna kirjelaatikosta nostosillan
+  luota.</p>
+
+  <p>H&auml;n ei heti k&auml;sitt&auml;nyt kirjelm&auml;ss&auml;
+  piilev&auml;&auml; uhkausta, h&auml;nt&auml;
+  h&auml;mm&auml;stytti vain, ett&auml; viranomaiset olivat voineet
+  kiinnitt&auml;&auml; huomiotaan h&auml;nen sotilaallisiin
+  suhteihinsa. Otettuaan j&auml;lleen is&auml;ns&auml; nimen oli
+  h&auml;n p&auml;&auml;tt&auml;nyt, ett&auml; luutnantti Baumgart
+  sai ainaiseksi kadota tietym&auml;tt&ouml;miin. H&auml;n oli
+  t&auml;ytt&auml;nyt velvollisuutensa; rohkeammin ja uhrautuvammin
+  kuin tuhannet muut oli h&auml;n antautunut kuolemalle alttiiksi.
+  Nyt, kun rauha oli tehty ja h&auml;n uudelleen ottanut
+  hartioilleen perityn h&auml;pe&auml;n painavan taakan, toivoi
+  h&auml;n saavansa olla joutavilta kyn&auml;kiistoilta
+  rauhassa.</p>
+
+  <p>Vasta v&auml;hitellen h&auml;n k&auml;sitti, mitk&auml; uudet
+  vaarat h&auml;nt&auml; v&auml;ijyiv&auml;t. Ainoa, mik&auml; tuki
+  ja kohotti h&auml;nen t&auml;rvelty&auml;
+  el&auml;m&auml;&auml;ns&auml;, sotilaallisen menneisyyden kunnia,
+  tahdottiin riist&auml;&auml; pois h&auml;nen jalkojensa alta.</p>
+
+  <p>Turvatonna seisoi h&auml;n uhkaavan onnettomuuden
+  edess&auml;.</p>
+
+  <p>Viranomaisille oli tarpeen vain hiukkanen pahaa tahtoa
+  selitt&auml;&auml;kseen, ett&auml; h&auml;n oli karannut lippunsa
+  luota, ja h&auml;net sen mukaan tuomitakseen. Jopa itse
+  v&auml;&auml;r&auml;n nimen k&auml;ytt&auml;minenkin voitiin
+  n&auml;iss&auml; olosuhteissa lukea h&auml;nelle rikokseksi.</p>
+
+  <p>Vapaaherra von Schrandenin pojan ei tarvinnut ajatellakaan,
+  ett&auml; annettaisiin armon k&auml;yd&auml; oikeuden
+  edell&auml;. Ja vaikkapa h&auml;net heti paikalla vangittaisiin
+  ja viet&auml;isiin sinne, miss&auml; h&auml;nen rykmenttins&auml;
+  j&auml;&auml;nn&ouml;kset majailivat, sotaoikeuden eteen, ei
+  h&auml;nell&auml; olisi oikeutta edes valittaa liikaa
+  ankaruutta.</p>
+
+  <p>Hetkiseksi her&auml;si h&auml;nen mieless&auml;&auml;n
+  pakoajatus, mutta uhkamielisesti naurahtaen karkotti h&auml;n sen
+  luotaan.</p>
+
+  <p>H&auml;n oli kyllin usein ollut henke&auml;&auml;n kaupalla,
+  niin ettei maksanut vaivaa niit&auml; kurjia
+  j&auml;&auml;nn&ouml;ksi&auml;, jotka h&auml;nen
+  el&auml;m&auml;st&auml;&auml;n viel&auml; olivat
+  j&auml;lell&auml;, ruveta salaa kulettamaan y&ouml;n
+  h&auml;myss&auml; rajan poikki Puolaan.&mdash;</p>
+
+  <p>Mutta kuinka Reginan k&auml;visi? H&auml;nen
+  syd&auml;mens&auml; sykki kuuluvammin, kun h&auml;n
+  t&auml;t&auml; ajatteli. Tyt&ouml;ll&auml; ei ollut
+  aavistustakaan siit&auml;, mik&auml; h&auml;nt&auml; uhkasi.
+  Jouluy&ouml;st&auml; alkaen oli h&auml;n puhunut Reginalle tuskin
+  v&auml;ltt&auml;m&auml;tt&ouml;mimmist&auml;k&auml;&auml;n
+  asioista ja niist&auml;kin ainoastaan tuimasti ja
+  k&auml;skev&auml;&auml;n tapaan. H&auml;nen kurkkuaan kuristi,
+  kun h&auml;n katsoi tytt&ouml;&ouml;n, ja h&auml;n tunsi
+  syd&auml;mell&auml;&auml;n vuoren painoisen uhkaavan
+  onnettomuuden aavistuksen, kun h&auml;n vain t&auml;t&auml;
+  ajattelikin.</p>
+
+  <p>Y&ouml;t l&auml;peens&auml; kierittelihe h&auml;n rauhatonna
+  vuoteellaan. Regina ei liikahtanut nurkassaan.&mdash;H&auml;n
+  n&auml;ytti sike&auml;sti nukkuneen samassa kuin heitt&auml;ytyi
+  vuoteelleen.</p>
+
+  <p>Mutta h&auml;n hengitti hiljaa ja lyhyeen, ja tuontuostakin
+  katkaisi h&auml;nen hengityksens&auml; syv&auml;,
+  &auml;hk&auml;isev&auml; huokaus.</p>
+
+  <p>Valvoiko kenties h&auml;nkin? Kuunteliko
+  h&auml;nkin&mdash;&mdash;</p>
+
+  <p>Niin koitti vihdoin p&auml;iv&auml;, jona Boleslavin kohtalo
+  oli ratkaistava. Aamun sarastaessa oli h&auml;n vihdoinkin
+  p&auml;&auml;ssyt uneen. Nyt her&auml;tti h&auml;net savu, joka
+  henke&auml; ahdistavana tunkeutui eteisest&auml; huoneeseen.
+  H&auml;n oli sinne laittanut h&auml;t&auml;varaksi tulisijan,
+  joka sai olla toimessaan niin kauan, kunnes leudompien
+  s&auml;iden tultua lasikatto saataisiin korjatuksi.</p>
+
+  <p>Oli kuulakan kirkas pakkasp&auml;iv&auml;. Puiden oksilla
+  kiilui v&auml;lkkyv&auml; kuura, ja valkoisen lumivaipan ylitse
+  levisi riutuva punarusotus.</p>
+
+  <p>Aamup&auml;iv&auml;n k&auml;ytti Boleslav paperiensa
+  j&auml;rjest&auml;miseen. Kaikki, mik&auml; saattoi is&auml;n
+  muiston huonoon valoon, oli h&auml;vitett&auml;v&auml;,
+  sill&auml; oli otaksuttavaa, ett&auml; jos h&auml;net vangittiin,
+  tulisivat jo huomenna vieraat k&auml;det p&ouml;yhim&auml;&auml;n
+  n&auml;it&auml; l&auml;ji&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;n piti jo kirjeit&auml; k&auml;dess&auml;&auml;n
+  heitt&auml;&auml;kseen ne uunissa palavan valkean haltuun, mutta katsoi
+  kuitenkin paremmaksi j&auml;tt&auml;&auml; sen
+  tekem&auml;tt&auml;. Jos h&auml;n todellakin tahtoi ottaa
+  is&auml;n syyn hartioilleen, ei h&auml;n saanut mit&auml;&auml;n
+  peitt&auml;&auml;, ei mit&auml;&auml;n salata eik&auml;
+  kuormaansa kevennell&auml;. Totuuden v&auml;&auml;rent&auml;minen
+  ei sopinut h&auml;nen arvolleen. Mieluummin hukkua
+  h&auml;pe&auml;&auml;n kuin rakentaa el&auml;m&auml; ja kunnia
+  valheen perustalle.</p>
+
+  <p>Reginan tuodessa h&auml;nelle p&auml;iv&auml;llist&auml; oli
+  h&auml;n kahden vaiheella, sanoisiko tyt&ouml;lle kaiken. Mutta
+  miksi manata esiin liikuttavia kohtauksia? Kirje ajoi saman
+  asian. &raquo;Jollen ennen iltah&auml;m&auml;r&auml;&auml; ole
+  palannut&raquo;, kirjotti h&auml;n, &raquo;on ep&auml;tietoista,
+  n&auml;etk&ouml; minua en&auml;&auml;. Kysy Wartensteiniss&auml;
+  maaneuvoksen virastolta. Sielt&auml; saat tiet&auml;&auml;, mihin
+  minut on viety. Neuvon sinua l&auml;htem&auml;&auml;n
+  Schrandenista pikimmitt&auml;in. Lahjotus turvaa tulevaisuutesi.
+  Mit&auml; minulle kaiken j&auml;lkeen viel&auml; j&auml;&auml;,
+  sen saat lis&auml;ksi. Hyv&auml;sti ja kiitos
+  kaikesta.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n pani paperin huomaamattomaan paikkaan, jottei Regina
+  sit&auml; l&ouml;yt&auml;isi ennenkuin huonetta
+  siistiess&auml;&auml;n. Sitten laittautui h&auml;n taipaleelle.
+  H&auml;nen mielens&auml; oli tyly ja katkeroitunut. H&auml;nen ei
+  pist&auml;nyt p&auml;&auml;h&auml;ns&auml;k&auml;&auml;n sanoa
+  j&auml;&auml;hyv&auml;isi&auml;.</p>
+
+  <p>Kun h&auml;n kulki Reginan ohitse eteisess&auml;, jossa
+  t&auml;m&auml; puuhaili tulisijansa &auml;&auml;ress&auml;,
+  h&auml;iv&auml;hti h&auml;nen mieless&auml;&auml;n halu puristaa
+  h&auml;nen k&auml;tt&auml;ns&auml;. Mutta h&auml;n karkotti
+  t&auml;m&auml;n halun tyt&ouml;n t&auml;hden, ei suonut
+  h&auml;nelle sanaa eik&auml; katsettakaan. Nostosillan luona
+  n&auml;ki h&auml;n parven t&ouml;llistelevi&auml; poikasia, jotka
+  n&auml;yttiv&auml;t h&auml;nt&auml; v&auml;ijyneen ja h&auml;nen
+  l&auml;hetess&auml;&auml;n juoksivat kovasti meluten
+  ravintolaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Airueeni!&raquo; tuumi h&auml;n nauraen...</p>
+
+  <p>Samaan aikaan eiv&auml;t &raquo;Mustan Kotkan&raquo;
+  tarjoiluhuoneeseen en&auml;&auml; l&auml;hesk&auml;&auml;n
+  mahtuneet sinne paltoutuvat vieraat. He olivat ahtaantuneet
+  kasaan aina kauas kirkkom&auml;elle asti ja tappelivat
+  kesken&auml;&auml;n paremmista paikoista. Jokainen tahtoi omin
+  silmin n&auml;hd&auml; Schrandenin viimeisen vapaaherran
+  kukistumisen.</p>
+
+  <p>Oli jo kulunut l&auml;hes kolme kuukautta siit&auml;, kun
+  anomuskirja oli l&auml;hetetty maakunnan ylimmille
+  viranomaisille, ja is&auml;nmaan yst&auml;vist&auml; alkoivat
+  innokkaimmat ep&auml;ill&auml; hyv&auml;n ty&ouml;ns&auml;
+  menestyst&auml;. Vihdoinkin saapui maaneuvoksen virastosta
+  ilosanoma, ett&auml; oli m&auml;&auml;r&auml;tty p&auml;iv&auml;
+  v. Schrandenin alias Baumgartin asian kuulustelua varten, ja
+  anomuskirjelm&auml;n allekirjottajat kutsuttiin olemaan
+  tilaisuudessa l&auml;sn&auml;.</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset olivat juhlallisesti varustautuneet. Kolmeen
+  p&auml;iv&auml;&auml;n eiv&auml;t he olleet selv&auml;&auml;
+  hetke&auml; n&auml;hneet. Ne kotiinpalanneet nostov&auml;en
+  sotilaat, joilla viel&auml; oli litewkansa, olivat pukeneet sen
+  ylleen, n&auml;kyip&auml; joukosta pistimi&auml; ja miekkojakin.
+  Olihan mahdollista, ett&auml; tuomio pannaan heti paikalla
+  t&auml;yt&auml;nt&ouml;&ouml;n.</p>
+
+  <p>Yhden ajoissa oli maaneuvoksen reki saapunut ja kuten
+  tavallista pys&auml;htynyt pappilaan, jossa herra Merckel ja
+  h&auml;nen poikansa seisoivat valmiina toivottaakseen h&auml;net
+  tervetulleeksi. Kuskipukilla ei ollut istunut mit&auml;&auml;n
+  santarmia, ja se oli schrandenilaisia suuresti oudostuttanut.
+  Mutta olivathan he t&auml;&auml;ll&auml; valmiit
+  hengell&auml;&auml;n ja omaisuudellaan pahantekij&auml;n
+  kuletusta auttamaan.</p>
+
+  <p>V&auml;h&auml;n vaille kahden aikaan oli maaneuvos
+  yhdess&auml; vanhan kirkkoherran kera l&auml;htenyt pappilasta ja
+  mennyt takaovesta ravintolaan, jonka kynnyksell&auml; herra
+  Merckel vanhempi toistamiseen otti h&auml;net mit&auml;
+  palvelevimmalla kohteliaisuudella vastaan; sillaikaa Felix seisoi
+  alakuloisena syrj&auml;ss&auml;, sill&auml; h&auml;n oli
+  huomannut, etteiv&auml;t siviiliviranomaiset osottaneet
+  h&auml;nelle tarpeellista kunnioitusta.</p>
+
+  <p>Maaneuvos von Krotkeim oli pitk&auml;nhuiskea, laiha mies,
+  jonka kapeilla hartioilla harmaa leijonanp&auml;&auml;
+  vaivaloisesti pysyttelihe kunnioitusta vaativassa asennossa.
+  Vastoin ajan muotia oli h&auml;n kasvattanut poskipartansa niin
+  pitk&auml;ksi, ett&auml; harmaa partap&ouml;rh&ouml; sulautui
+  korvien takana aaltoilevaan leijonanharjaan.</p>
+
+  <p>Herra von Krotkeimilla oli suuret ansionsa is&auml;nmaan
+  asestamisessa.&mdash;Kaksi vuotta sitten oli h&auml;n ollut
+  maataomistavan aateliston edustajana kuuluisilla
+  maap&auml;ivill&auml;, joita is&auml;nmaan oli kiitt&auml;minen
+  nostov&auml;en perustamisesta. H&auml;n oli ylist&auml;nyt vanhaa
+  Yorkia ja ollut mukana hommaamassa adressia kuninkaalle. Sen
+  j&auml;lkeen oli h&auml;n rient&auml;nyt takaisin kotiseudulleen
+  omin k&auml;sin asioita j&auml;rjest&auml;m&auml;&auml;n, ja oli
+  onnistunut niin hyvin, ett&auml; h&auml;nen piirins&auml;
+  mainittiin yli koko maan loistavana esimerkkin&auml;. Sitte
+  saapuivat turhamaisuuden, itserakkauden ja omanhy&ouml;dyn
+  sotarosvot h&auml;nen luoksensa. Mik&auml; h&auml;nen toimintansa
+  alussa oli ollut sulaa iloista uhraavaisuutta, muuttui
+  v&auml;hitellen h&auml;nen oman persoonallisuutensa jalustaksi,
+  muistopatsaaksi, joka julisti maailmalle h&auml;nen omaa
+  kuuluisuuttaan.&mdash;Muuten oli h&auml;n, jo kauan ennenkuin
+  sanoma Kissanportaan tihuty&ouml;st&auml; oli levinnyt maailmaan,
+  ollut Schrandenin suvun katkera vihollinen. Hyv&auml;&auml; ei
+  siis ollut h&auml;nelt&auml; odotettavissa.</p>
+
+  <p>Saapuessaan kirkkom&auml;elle oli Boleslav sanonut
+  j&auml;&auml;hyv&auml;iset kaikille toiveilleen. Tyynen&auml;,
+  miltei v&auml;linpit&auml;m&auml;tt&ouml;m&auml;n&auml;, asteli
+  h&auml;n kohden joukkoa, joka muurina ymp&auml;r&ouml;i
+  ravintolan ovea. Vain yhden ainoan aran katseen heitti h&auml;n
+  pappilaa kohden. H&auml;n oli n&auml;kevin&auml;&auml;n
+  siell&auml; ikkunassa vaaleat kasvot, jotka kiireimmitt&auml;in
+  katosivat, kun h&auml;n v&auml;syneesti hymyillen tervehti
+  niit&auml; kohden.</p>
+
+  <p>Joukko otti h&auml;net vastaan vahingonilon murinalla, muuri
+  jakautui vapaasta tahdostaan kahtia, sill&auml; siksi paljon oli
+  heill&auml; kaikilla ymm&auml;rryst&auml;, ett&auml; h&auml;nen
+  oli oltava paikalla, jos mieli h&auml;v&auml;istyksest&auml;
+  tulla mit&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Herrashuoneen ovella seisoi h&auml;n leijonap&auml;isen miehen
+  vastassa, ja t&auml;m&auml;n molemmille puolille olivat
+  asettuneet kirkkoherra ja vanha Merckel, Felixin nojautuessa
+  ikkunalautaan ja koettaessa asettua ylh&auml;isen huolimattomaan
+  asentoon. Entinen nuoruuden leikkitoveri oli nyt niin
+  syv&auml;ll&auml; h&auml;nen alapuolellaan, ettei en&auml;&auml;
+  maksanut vaivaa edes vihoissaankaan kiinnitt&auml;&auml;
+  h&auml;neen huomiotaan. Sit&auml; yst&auml;v&auml;llisemmin
+  hymyili vanhus Boleslavia kohden. Ja t&auml;m&auml; hymyily ei
+  olisi voinut olla syd&auml;mellisempi eik&auml; alamaisempi,
+  vaikka Boleslav olisi saapunut kaikkia l&auml;sn&auml;olijoita
+  kestitt&auml;m&auml;&auml;n h&auml;nen
+  muskottiviinill&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Kirkkoherran kulmien alta v&auml;l&auml;hti salama, ja
+  maaneuvos katseli k&auml;si&auml;&auml;n, jotka olivat valkoiset
+  ja solmuiset kuin luurangolla.</p>
+
+  <p>Boleslav tunsi rintansa paisuvan ylpeydest&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;nen k&auml;tens&auml; kaikkia vastaan ja kaikkien
+  k&auml;det h&auml;nt&auml; vastaan! Siin&auml; oltiin ja
+  siin&auml; pysytt&auml;isiinkin.</p>
+
+  <p>Joukosta huusi lallattava &auml;&auml;ni jonkun ruokottoman
+  sanan h&auml;nen j&auml;lkeens&auml;. Ja schrandenilaiset
+  nauroivat.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n on tyt&ouml;n is&auml;&mdash;onneton
+  is&auml;&raquo;, kuiskasi herra Merckel surkutellen maaneuvoksen
+  korvaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Jos te olette minut t&auml;nne kutsunut&raquo;, huusi
+  Boleslav, &raquo;niin vaadin teilt&auml; turvaa t&auml;m&auml;n
+  joukkion loukkauksia vastaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Maaneuvos siristi silmi&auml;&auml;n ja kumarsi.</p>
+
+  <p>&raquo;Hiljaa, hyv&auml;t ihmiset&raquo;, pyysi h&auml;n
+  sivellen sile&auml;ksi ajeltua leukaansa, ja mielistellen
+  lis&auml;si h&auml;n: &raquo;Rauhanh&auml;iritsij&auml;t annan
+  ajaa ulos.&raquo;</p>
+
+  <p>Sitten tarttui h&auml;n vihert&auml;v&auml;&auml;n salkkuun,
+  joka oli p&ouml;yd&auml;ll&auml;. H&auml;nen takaansa tuli
+  n&auml;kyviin pieni, harmaa miekkonen, joka innokkaasti terotti
+  pitk&auml;sulkaista hanhenkyn&auml;&auml;ns&auml;.
+  P&ouml;yt&auml;kirjuri n&auml;ht&auml;v&auml;sti.</p>
+
+  <p>Kuulustelu alkoi. J&auml;&auml;t&auml;v&auml;ll&auml;
+  kohteliaisuudella teki maaneuvos p&auml;&auml;kysymyksens&auml;.
+  &raquo;Miss&auml; kaikkialla olette oleskellut&mdash;onko lupa
+  kysy&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav mainitsi paikat.</p>
+
+  <p>&raquo;Sanoillenne kaikki kunnia, herra parooni, mutta
+  voitteko ne todistaa?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;En.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mihin aikaan ulottuvat tiedonantonne?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Vuoden 1813 kev&auml;&auml;seen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja silloin?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Menin sotav&auml;keen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Voitteko sen todistaa?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;En&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Valitan syvimm&auml;sti&mdash;mutta von Schrandenin
+  nime&auml; ei ole luetteloissa.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Minulla oli toinen.&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Baumgart?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi niin?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav puri huulensa yhteen. Syntyi
+  &auml;&auml;nett&ouml;myys.</p>
+
+  <p>&raquo;Ahaa!&raquo; kajahti voitonriemuinen &auml;&auml;ni
+  ikkunan luota. T&auml;m&auml; huuto auttoi Boleslavin vaikeasta
+  asemastaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Oikea nimeni olisi tuottanut minulle
+  vaikeuksia.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi niin?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Koska sen oli tahrannut huhu, jota vastaan en voinut
+  taistella.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mik&auml; huhu?&raquo;</p>
+
+  <p>Oli selv&auml;&auml;, ett&auml; t&auml;m&auml; mies tahtoi
+  h&auml;nt&auml; ensin kaikin voimin n&ouml;yryytt&auml;&auml;
+  ennenkuin h&auml;net kokonaan musersi.</p>
+
+  <p>&raquo;Tied&auml;tte kyll&auml; mik&auml;&raquo;, mutisi
+  Boleslav hampaidensa v&auml;litse.</p>
+
+  <p>Maaneuvos kumarsi syv&auml;&auml;n. &raquo;Pyyd&auml;n
+  siit&auml; huolimatta vastaamaan kysymykseeni.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja min&auml; kielt&auml;ydyn.&raquo;</p>
+
+  <p>Joukosta kuului ivanaurua. &raquo;Lopettakaa leikki
+  lyhyeen&mdash;pist&auml;k&auml;&auml; h&auml;net
+  rautoihin&raquo;, p&auml;&auml;sti kuuluviin sama lallattava
+  &auml;&auml;ni, joka &auml;sken oli huutanut haukkumasanan.</p>
+
+  <p>Maaneuvos huiskutti lepytt&auml;v&auml;sti pitk&auml;ll&auml;,
+  valkean hohtavalla k&auml;dell&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Onko h&auml;nen kielt&auml;ytymisens&auml; merkitty
+  p&ouml;yt&auml;kirjaan?&raquo; kysyi h&auml;n
+  k&auml;&auml;ntym&auml;tt&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;nen takaansa vastasi ynisev&auml; &auml;&auml;ni:
+  &raquo;On kyll&auml;&raquo;, mik&auml; schrandenilaisia suuresti
+  huvitti.</p>
+
+  <p>H&auml;mmentym&auml;tt&ouml;m&auml;ll&auml; kohteliaisuudella
+  jatkoi maaneuvos: &raquo;Mutta saan kai tiet&auml;&auml; joukon,
+  johon teid&auml;n vapaasukuisuutenne kuului?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav antoi tarpeelliset tiedot. H&auml;n mainitsi
+  my&ouml;s toverinsa Heiden kyl&auml;st&auml;.</p>
+
+  <p>Maaneuvos selaili ik&auml;vystyneen&auml; salkkuaan.
+  Joukkokunta, jolla oli nimen&auml;&auml;n &raquo;vapaaehtoiset
+  j&auml;&auml;k&auml;rit&raquo;, ei kiinnitt&auml;nyt h&auml;nen
+  mielt&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Siell&auml; valittiin teid&auml;t ...
+  upseeriksi?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Sanoillenne kaikki kunnia, mutta voitteko <span class=
+  "wide">sen</span> todistaa?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;En.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml; pantakoon p&ouml;yt&auml;kirjaan. Ja
+  sitten siirryitte nostov&auml;keen?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mist&auml; syyst&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav viittasi nuoruutensa leikkitoveriin. &raquo;Koska en
+  tahtonut kohdata tuota miest&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Felix purskahti r&auml;m&auml;kk&auml;&auml;n nauruun.
+  &raquo;H&auml;nen vehkeens&auml; olisivat
+  silloin&raquo;&mdash;sanoi h&auml;n, mutta maaneuvoksen viittaus
+  sai h&auml;net vaikenemaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Mihin rykmenttiin, jos saan kysy&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav mainitsi komentajan nimen.</p>
+
+  <p>Maaneuvos kumartui salkkunsa ylitse, niin ett&auml; harmaa
+  harja peitti kuivat, kaidat kasvot miltei kokonaan.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml; ainakin k&auml;y yhteen tietojeni
+  kanssa&raquo;, sanoi h&auml;n
+  lukiessaan.&mdash;&raquo;Siell&auml; oli luutnantti Baumgart,
+  joka aselevon aikaan astui rykmenttiin. Sit&auml;paitsi oli
+  armeijassa viel&auml; nelj&auml; samannimist&auml; upseeria.
+  Mutta kysymyksess&auml; oleva, joksi v&auml;it&auml;tte
+  itse&auml;nne, on maaliskuun 1 ja 3 p&auml;iv&auml;n
+  v&auml;lill&auml; kuollut Marnen taistelussa.</p>
+
+  <p>&raquo;Mist&auml; sen tied&auml;tte, herra
+  maaneuvos.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Se on merkitty luetteloon, herra parooni!
+  Er&auml;&auml;ll&auml; l&auml;hettil&auml;sratsastuksella ovat
+  h&auml;net ampuneet Marmontin osaston
+  krenat&ouml;&ouml;rit.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav tunsi, kuinka kuuma verivirta tulvahti h&auml;nen
+  p&auml;&auml;h&auml;ns&auml;. H&auml;nen el&auml;m&auml;ns&auml;
+  vaikeimmat ja uljaimmat hetket tulivat ilmiel&auml;v&auml;n&auml;
+  h&auml;nen sielunsa silmien eteen. &raquo;Se on erehdys&raquo;,
+  huudahti h&auml;n, &raquo;luutnantti Baumgart joutui pahoin
+  haavotettuna vihollisten k&auml;siin, mutta p&auml;&auml;si
+  sielt&auml; hengiss&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja toivotte siis, ett&auml; teid&auml;t tunnustetaan
+  tuoksi kuolleeksi l&auml;hettil&auml;&auml;ksi?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Luulen sen toiveen kyllin selv&auml;sti
+  ilmaisseeni.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No hyv&auml;&mdash;sittenp&auml; my&ouml;skin
+  tied&auml;tte, mill&auml; asialla mainittu l&auml;hettil&auml;s
+  liikkui.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tietysti.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Pyyd&auml;n sen ilmottamaan.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Oli julistettu kehotus, ett&auml; ne ilmottautuisivat,
+  ketk&auml; vapaaehtoisesti tahtoivat vied&auml; kenraali von
+  Kleistille er&auml;&auml;n m&auml;&auml;r&auml;yksen.
+  P&auml;iv&auml;&auml; ennen oli er&auml;&auml;ll&auml; virralla,
+  nimelt&auml;&auml;n Therouanne, tapahtunut ottelu, jossa kenraali
+  oli osastoineen eristetty p&auml;&auml;joukosta. Marsalkkojen
+  Marmontin ja Mortierin joukot olivat tunkeutuneet v&auml;liin,
+  niin ett&auml; oli mahdotonta toistaiseksi j&auml;lleen
+  yhdisty&auml;; sen lis&auml;ksi sanottiin itse Napoleonin olevan
+  tulossa.&mdash;Nyt p&auml;&auml;tti sotamarsalkka Bl&uuml;cher
+  yht&auml;kki&auml; vet&auml;yty&auml; takaisin, luullakseni
+  siksi, ett&auml; ehtisi saapua lis&auml;v&auml;ke&auml;.
+  T&auml;st&auml; oli kenraalille viet&auml;v&auml; tieto tavalla
+  mill&auml; tahansa, jottei h&auml;n j&auml;isi en&auml;&auml;
+  erilleen. Sana oli viet&auml;v&auml; &ouml;iseen aikaan
+  vihollisten etuvartioiden ohitse. Vapaaehtoisesti tarjoutuneista
+  annettiin minulle etusija.&mdash;Majuri von Schack vei minut
+  sotamarsalkan eteen.&mdash;H&auml;n antoi minulle
+  kirjeen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Pyyd&auml;n, odottakaa hetkinen&raquo;, keskeytti
+  h&auml;net maaneuvos ja luki innokkaasti papereitaan, sitten
+  sanoi h&auml;n huolettomasti: &raquo;Ja t&auml;m&auml; kirje
+  sis&auml;lsi luonnollisesti m&auml;&auml;r&auml;yksen, josta oli
+  kysymys?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ei.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml;s sitten?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml;n kirjeen tarkotus oli eksytt&auml;&auml;
+  vihollisia siin&auml; tapauksessa, ett&auml; minut ammuttaisiin.
+  M&auml;&auml;r&auml;yksen ilmotti sotamarsalkka minulle
+  suullisesti. Minun t&auml;ytyi oppia se ulkoa.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka se kuului?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Palausmarssia salatakseni hy&ouml;kk&auml;&auml;n
+  huomenna vihollisen vasempaan kylkeen. Kenraali von Kleist ei ota
+  osaa taisteluun, vaan koettaa sillaikaa saapua
+  etel&auml;&auml;np&auml;in Marnevirralle,
+  p&auml;&auml;st&auml;kseen minun kanssani yhteyteen. Kaikki
+  sillat on ylimenty&auml;
+  r&auml;j&auml;hytett&auml;v&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Maaneuvos ny&ouml;kk&auml;si. &raquo;Ja sitten,
+  herra&mdash;luutnantti?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Sitten vein k&auml;skyn perille.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Teid&auml;n siis onnistui p&auml;&auml;st&auml;
+  p&auml;&auml;m&auml;&auml;r&auml;&auml;nne?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Toivon, herra maaneuvos, ett&auml; sodan historia on
+  siit&auml; antanut teille todistuksen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hm!... Miss&auml; tilaisuudessa teid&auml;t
+  haavotettiin?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Palatessani.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi ette j&auml;&auml;nyt sinne, miss&auml;
+  olitte?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Siksi, ett&auml; olin sotamarsalkalta ottanut
+  tuodakseni er&auml;&auml;n vastailmotuksen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml;n toisen uhkayrityksen olisitte voinut
+  s&auml;&auml;st&auml;&auml; itselt&auml;nne.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Olisin voinut s&auml;&auml;st&auml;&auml;
+  ensim&auml;isenkin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tahdoitte saavuttaa mainetta.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tahtoisin muun ohella p&auml;&auml;st&auml;
+  t&auml;m&auml;n kuulustelun hauskuudesta.&raquo;</p>
+
+  <p>Maaneuvos ojensihe ja heitti leijonanharjansa taaksep&auml;in:
+  &raquo;Sallikaa minun huomauttaa, ett&auml; seisotte kuninkaanne
+  edustajan edess&auml;, herra parooni von Schranden.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;On sill&auml; h&auml;vytt&ouml;myytt&auml;&raquo;,
+  kuului murina ikkunan luota.</p>
+
+  <p>&raquo;Seison tuhoojani edess&auml;&raquo;, vastasi Boleslav
+  katsoen lujasti maaneuvoksen silmiin.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml; silm&auml;ili nyrpe&auml;sti hymyillen
+  papereitaan. &raquo;T&auml;st&auml; johdun tutkinnon viimeiseen
+  osaan&raquo;, jatkoi h&auml;n. &raquo;Ei ole
+  ep&auml;ilemist&auml;, ett&auml; ilmotuksenne perustuvat tarkkaan
+  asiain tuntemiseen ja ett&auml; todenn&auml;k&ouml;isesti olette,
+  kuten v&auml;it&auml;tte, samainen schlesialaisessa majuri von
+  Wolzogenin komentamassa nostov&auml;ess&auml; palvellut Baumgart.
+  Mutta t&auml;m&auml;n kanssa on ristiriidassa er&auml;s seikka.
+  Tuntuu n&auml;et mahdottomalta, ett&auml; mainittu Baumgart, joka
+  n&auml;ytt&auml;&auml; olleen kaikin puolin urhoollinen ja
+  kunnianherkk&auml; upseeri, olisi katsonut hyv&auml;ksi lippunsa
+  pett&auml;j&auml;n tavoin k&auml;&auml;nt&auml;&auml; salaa
+  selk&auml;ns&auml; armeijalle, jossa h&auml;n oli niitt&auml;nyt
+  kunniaa ja haavoja. T&auml;ytyih&auml;n h&auml;nen
+  tiet&auml;&auml;, ettei sotajoukko saa niin vain hajota kuin
+  mik&auml;kin varpusparvi. Ja eritt&auml;inkin
+  nostov&auml;ki&raquo;&mdash;h&auml;nen rintansa paisui,
+  h&auml;nen leijonanharjansa n&auml;ytti
+  p&ouml;yhistyv&auml;n,&mdash;&raquo;kunniakas nostov&auml;ki,
+  joka kaiken aikaa oli osottanut pitkin linjaa seisovansa ensi
+  riviss&auml; niin urhoollisuuteen kuin
+  j&auml;rjestyksenrakkauteen ja kuriinkin n&auml;hden. Vapaaherra
+  von Schranden, toivon, ettei luutnantti Baumgart ole
+  itse&auml;&auml;n tehnyt syyp&auml;&auml;ksi t&auml;h&auml;n
+  hairahdukseen ja soisin sent&auml;hden h&auml;nen saaneen
+  surmansa.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav tunsi ratkaisun l&auml;hestyv&auml;n. H&auml;nen
+  katseensa liiteli ymp&auml;rins&auml;. Kaikkialla n&auml;ki
+  h&auml;n silmi&auml;, jotka hehkuivat vihasta ja kostonhimosta.
+  Felix Merckel oli laskenut k&auml;tens&auml; miekan kahvaan,
+  ik&auml;&auml;nkuin olisi kysymyksess&auml; heti kohta
+  hy&ouml;k&auml;t&auml; h&auml;nen kimppuunsa. H&auml;nen takanaan
+  olevasta joukosta kuului esille vedettyjen aseiden kalinaa.
+  Is&auml;nn&auml;n lihavat kasvot hymyiliv&auml;t h&auml;nelle
+  vahingoniloisina.&mdash;Ainoastaan vanha kirkkoherra oli nojannut
+  p&ouml;rr&ouml;isen p&auml;&auml;ns&auml; molempiin
+  k&auml;siins&auml; ja tuijotti eteens&auml; lattiaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Ei ole minun syyni, herra maaneuvos, ett&auml; kuollut
+  j&auml;lleen her&auml;tet&auml;&auml;n henkiin. H&auml;n on
+  luullakseni t&auml;ytt&auml;nyt velvollisuutensa. H&auml;nen
+  olisi saanut antaa lev&auml;t&auml; rauhassa.&raquo;</p>
+
+  <p>Maaneuvos kohautti olkap&auml;it&auml;&auml;n. &raquo;Mutta
+  kun h&auml;nt&auml; vastaan nyt kerran on tehty
+  ilmianto&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ilmianto?&raquo; huusi Boleslav vihasta leimahtaen.
+  H&auml;nen katseensa suuntautui nuoren Merckelin silmiin.
+  Niist&auml; h&auml;n luki tuhonsa esihistorian, mink&auml;
+  h&auml;pe&auml; ja raivo olivat niihin kirjottaneet. H&auml;n
+  ny&ouml;k&auml;ytti hymyillen p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Tahdon kyll&auml; sotaoikeuden edess&auml; vastata
+  puolestani. Olin siihen valmis ja pyyd&auml;n, ett&auml; minut
+  vangitaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Joukko tunkeutui eteenp&auml;in t&auml;ytt&auml;&auml;kseen
+  h&auml;nen pyynt&ouml;ns&auml; heti paikalla.&mdash;Boleslav,
+  joka t&auml;h&auml;n asti oli seissyt kynnyksell&auml;,
+  ty&ouml;nnettiin p&ouml;yt&auml;&auml; kohden ja joutui seisomaan
+  aivan maaneuvoksen vastassa, takanaan nyrkit, jotka jo
+  tavottelivat h&auml;nen niskaansa.</p>
+
+  <p>&raquo;K&auml;rsiv&auml;llisyytt&auml;, rakkaat
+  yst&auml;v&auml;t&raquo;, sanoi maaneuvos s&auml;vyis&auml;n
+  yst&auml;v&auml;llisesti. &raquo;Ken h&auml;neen satuttaa
+  k&auml;tens&auml;, se itse joutuu vangituksi.&mdash;Viel&auml;
+  kysymys, herra parooni.&mdash;Kun teid&auml;t oli otettu
+  vangiksi, kuten v&auml;it&auml;tte, kuinka ette sitten
+  my&ouml;hemmin vankeja vaihdettaessa tullut
+  s&auml;&auml;nn&ouml;llisesti rekister&ouml;idyksi ja takaisin
+  palauteuksi?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ranskalaiset j&auml;ttiv&auml;t minut, koska olin
+  pahoin haavotettu, &auml;kki&auml; l&auml;htiess&auml;&auml;n
+  j&auml;lelle. Talonpoikaisv&auml;est&ouml; korjasi minut
+  kent&auml;lt&auml;. Makasin kuukausia siell&auml; vuoteen omana.
+  Kun vihdoin kykenin j&auml;tt&auml;m&auml;&auml;n pelastajani,
+  oli rauha tehty, eik&auml; ket&auml;&auml;n liittoutuneista ollut
+  l&auml;heisyydess&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Sanoillenne kaikki kunnia, vapaaherra, mutta voitteko
+  kentiesi t&auml;m&auml;n mill&auml;&auml;n todistaa?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;En muulla kuin arvillani, herra maaneuvos.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hm!&mdash;Pantakoon t&auml;m&auml;kin
+  p&ouml;yt&auml;kirjaan.&raquo;&mdash;H&auml;n kakisteli kurkkuaan
+  ja pyyhk&auml;isi harjansa taaksep&auml;in, sitten alotti
+  h&auml;n ik&auml;&auml;nkuin ottaen vauhtia pitk&auml;&auml;n
+  juhlapuheeseen:</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml;t herrat! Urhoolliset nostov&auml;en miehet ja
+  Schrandenin asukkaat! Nostov&auml;en perustaminen on uuden
+  auringon nousu, auringon, joka t&auml;stedes on i&auml;t kaiket
+  loistava Preussinmaan kunnian taivaalla. Riemuitkaamme onnesta,
+  kun olemme saaneet el&auml;&auml; ajassa, joka on vaatinut
+  meilt&auml; niin paljon suurta, ja riemuitkaamme kaksin kerroin
+  siit&auml;, ett&auml; olemme osottautuneet vastaavamme
+  t&auml;t&auml; ajan vaatimusta. Eritt&auml;inkin t&auml;m&auml;
+  piiri. Ja t&auml;ss&auml; piiriss&auml; ei suinkaan v&auml;himmin
+  Schrandenin seurakunta. Katselkaamme vain ymp&auml;rillemme.
+  Monet synk&auml;t kuvat vieriv&auml;t muualta silmiemme eteen.
+  Kuningas kutsui, mutta kaikkialla ei h&auml;nen kutsumuksensa
+  her&auml;tt&auml;nyt iloista vastakaikua.</p>
+
+  <p>Oi, yst&auml;v&auml;ni, syd&auml;memme vuotavat verta, kun
+  kuulemme, ett&auml; esimerkiksi Konitzin ja Stargardin
+  piireiss&auml; asekelpoiset miehet pakenivat metsiin ja
+  viljapeltoihin ja ett&auml; t&auml;ytyi panna toimeen oikea
+  ajomets&auml;stys, jotta heid&auml;t olisi saatu kiinni,
+  ett&auml; toisaalla tuhannet karkasivat rajan taakse
+  asevelvollisuuttaan pakoon, ja ett&auml; jo muodostuneet
+  komppaniat harvenivat j&auml;lleen &ouml;isten joukkokarkaamisten
+  johdosta. Kuinka toisin olikaan laita piiriss&auml;, jota minulla
+  on ilo johtaa!&mdash;Yst&auml;v&auml;t ja toverit! Wartensteinin
+  piiriss&auml; joutui nostov&auml;ki kahdessa viikossa valmiiksi
+  asestettuna ja varustettuna paikoilleen. Rivit olivat puolta
+  vahvemmat kuin hallitus oli meille m&auml;&auml;r&auml;nnyt, ja
+  kahdeksankymment&auml; prosenttia oli vapaaehtoisia. Niin, ja
+  Schrandenin seurakunnasta oli pelkki&auml;
+  vapaaehtoisia.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>V&auml;kijoukko kohotti el&auml;k&ouml;&ouml;nhuudon, ja
+  kirkkoherra ny&ouml;k&auml;ytti julman tyytyv&auml;isesti
+  hymyillen p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;. H&auml;n tiesi hyvin,
+  kenen ty&ouml;t&auml; t&auml;m&auml; oli.</p>
+
+  <p>&raquo;My&ouml;nn&auml;n kyll&auml;&raquo; jatkoi maaneuvos
+  heitt&auml;en Boleslaviin j&auml;&auml;t&auml;v&auml;n
+  syrj&auml;silm&auml;yksen, ett&auml; &raquo;Schrandenin
+  seurakunnalla oli ruma h&auml;pe&auml;tahra
+  pest&auml;v&auml;n&auml;&raquo;,&mdash;muutamia kirouksia
+  p&auml;&auml;si kuuluviin&mdash;&raquo;tahra, joka kaikista
+  mainet&ouml;ist&auml; huolimatta on ainaiseksi tarttunut kiinni
+  nimeenne&raquo;, kiroukset tulivat
+  &auml;&auml;nekk&auml;&auml;mmiksi&mdash;&raquo;mutta jos
+  kuninkaan armo k&auml;&auml;nt&auml;&auml; siit&auml; katseensa
+  pois ja suvaitsee ottaa huomioonsa ainoastaan Schrandenin nimen
+  valoisammat puolet, ei t&auml;m&auml; suinkaan ole
+  v&auml;himm&auml;ss&auml; m&auml;&auml;rin luettava
+  t&auml;m&auml;n asestamisen ansioksi, asestamisen, jonka
+  johtajaksi min&auml; ylpeydell&auml; ja ilolla saan itseni
+  mainita. Kuninkaan armo&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; h&auml;n jutteleekaan kuninkaan
+  armosta?&raquo; ajatteli Boleslav. &raquo;Tekisi asiasta pikaisen
+  lopun!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuninkaan armo on runsaasti vuotanut ylitsemme, on
+  meid&auml;t melkein hukuttanut siunauksellaan. Ja ken kaikkein
+  ensiksi hedelmi&auml; korjaa, h&auml;n muistakoon, ett&auml;
+  urhoolliset nostov&auml;en miehet&mdash;eik&auml; suinkaan
+  v&auml;himm&auml;ss&auml; m&auml;&auml;rin heid&auml;n
+  j&auml;rjest&auml;j&auml;ns&auml;&mdash;ovat kylv&auml;neet sen
+  kylv&ouml;n, jonka satoa h&auml;n nyt korjaa.&raquo; H&auml;n
+  selaili papereitaan ja jatkoi sitte: &raquo;Lakit pois,
+  urhoolliset schrandenilaiset,&mdash;hiljaa, nostov&auml;en
+  miehet,&mdash;pyyd&auml;n, olkaa hyv&auml;t ja nouskaa,
+  herrat,&mdash;ken siell&auml; takana ei ota lakkia
+  p&auml;&auml;st&auml;&auml;n, h&auml;net heitet&auml;&auml;n
+  pellolle&mdash;minulla on kaikkein korkein, armollinen
+  k&auml;skykirje teille luettavana. Se kuuluu:</p>
+
+  <p>'Mik&auml;li n&auml;ytt&auml;ytyy todeksi, ett&auml;
+  vapaaherra Boleslav von Schranden, Schrandenin linnassa, on sama
+  henkil&ouml; kuin luutnantti Baumgart 15. schlesialaisessa
+  nostov&auml;kirykmentiss&auml;, ja mik&auml;li varmistuu, kuten
+  niin urhoolliseen upseeriin n&auml;hden t&auml;ytyy
+  edellytt&auml;&auml;, ettei ole tapahtunut mit&auml;&auml;n
+  kurjaa karkausta, niin nimit&auml;n h&auml;net nostov&auml;keni
+  kapteeniksi, luovutan h&auml;nelle piiriins&auml; kuuluvan
+  komppanian komennon ja annan h&auml;nelle palkinnoksi
+  erinomaisesta urhoollisuudestaan ensi luokan
+  ter&auml;sristin.&mdash;N&auml;m&auml; ylennykset ilmottakoon
+  h&auml;nelle piirin maaneuvos niiden l&auml;sn&auml;ollessa,
+  jotka ilmiantokirjelm&auml;n ovat
+  allekirjottaneet.</p><span style="margin-left: 1em;">Friedrich
+  Wilhelm, <i>Rex</i>.'&raquo;</span><br>
+
+  <p>Seurasi pitk&auml; &auml;&auml;nett&ouml;myys.
+  Schrandenilaiset is&auml;nmaan yst&auml;v&auml;t seisoivat
+  t&ouml;llistellen toisiaan. Luutnantti Merckel oli lyyhistynyt
+  ikkunalaudalle. H&auml;nen sormensa tempoivat kiihke&auml;sti
+  risti&auml;, joka v&auml;lkkyi h&auml;nen takkinsa mustien
+  kiinnikenauhojen v&auml;liss&auml;.</p>
+
+  <p>Boleslav tunsi kuinka h&auml;nen p&auml;&auml;ss&auml;ns&auml;
+  humisi ja soi. H&auml;nen t&auml;ytyi tarttua ovenpieleen,
+  sill&auml; h&auml;n pelk&auml;si py&ouml;rtyv&auml;ns&auml;.
+  Ilosta h&auml;n ei tuntenut j&auml;lke&auml;k&auml;&auml;n,
+  ainoastaan katkeruuden tunne, jota h&auml;n kauan oli
+  v&auml;kivoimin hillinnyt, kuohahti h&auml;ness&auml;
+  valloilleen. H&auml;n puri hampaansa yhteen. H&auml;n
+  pelk&auml;si puhkeavansa kyyneliin.</p>
+
+  <p>Maaneuvos veti lev&auml;ttins&auml; takataskusta esiin mustan
+  rasian, jonka h&auml;n ojensi Boleslaville ylen kohteliaasti
+  kumartaen.</p>
+
+  <p>Kansi ponnahti auki, ja sinisest&auml; samettipohjasta loisti
+  Boleslavia vastaan valkoinen hohde, joka s&auml;dekeh&auml;n
+  tavoin ymp&auml;r&ouml;i yksinkertaisen, mustan
+  ter&auml;sesineen. Liikutuksensa puuskassa tarttui h&auml;n
+  siihen ja ojensi oikean k&auml;tens&auml; maaneuvosta kohden.</p>
+
+  <p>Silloin astui t&auml;m&auml; askelen takaperin, katseli
+  pitk&auml;&auml;, valkeaa solmuk&auml;tt&auml;&auml;n
+  tarkkaavaisesti kaikilta puolin, ik&auml;&auml;nkuin pel&auml;ten
+  sen vahingoittuneen kunniamerkki&auml; antaessa, ja k&auml;tki
+  sen sitten selk&auml;ns&auml; taakse.</p>
+
+  <p>&raquo;Herra maaneuvos, tarjosin teille k&auml;teni&raquo;,
+  huusi uhkaavasti Boleslav, jonka kasvoille uusi
+  h&auml;v&auml;istys oli ajanut vihan punan.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;nen majesteettinsa antoi teht&auml;v&auml;kseni
+  ilmottaa teille h&auml;nen kaikkein korkeimman tahtonsa;
+  k&auml;denly&ouml;ntiin asti ei teht&auml;v&auml;ni
+  ulottunut.&raquo;</p>
+
+  <p>Samassa lenn&auml;hti Boleslavin jalkoihin aivan samanlainen
+  risti kuin se, mink&auml; h&auml;n oli saanut.&mdash;Felix
+  Merckel oli sen rev&auml;issyt rinnaltaan.
+  Vilpitt&ouml;m&auml;st&auml; vihasta hehkuen astui h&auml;n
+  virkamiehen eteen, jolta h&auml;nell&auml;, kuten h&auml;n nyt
+  tiesi, ei ollut mit&auml;&auml;n pel&auml;tt&auml;v&auml;&auml;,
+  ja huusi: &raquo;Siin&auml; on! En huoli siit&auml;
+  en&auml;&auml;! Jokaisen urhoollisen sotilaan t&auml;ytyy
+  h&auml;vet&auml; sit&auml; kantaessaan sen j&auml;lkeen kuin
+  <span class="wide">tuo</span> on sen saanut.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav p&auml;&auml;sti raivon ja tuskan huudon ja
+  sy&ouml;ks&auml;hti nyrkki ojossa h&auml;nt&auml; kohden.</p>
+
+  <p>Felix Merckel tempasi miekkansa ja oli sill&auml;
+  iskem&auml;isill&auml;&auml;n aseetonta.</p>
+
+  <p>Ravintolan is&auml;nt&auml; heitt&auml;ytyi molempain
+  v&auml;liin. Maaneuvos huvittelihe huiskuttamalla
+  tyynnytt&auml;v&auml;sti k&auml;si&auml;&auml;n, ja vanha
+  kirkkoherra seisoi katsellen ymp&auml;rilleen hehkuvin
+  silmin.</p>
+
+  <p>H&auml;n tunsi schrandenilaisensa. H&auml;n n&auml;ki
+  murhanhimon heid&auml;n silmiss&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Takaisin!&raquo; jyrisi h&auml;nen raudalta kalskahtava
+  &auml;&auml;nens&auml; yleisen melun keskelt&auml;.
+  K&auml;sivarret lev&auml;ll&auml;&auml;n hyp&auml;hti h&auml;n
+  ovelle, jossa etumaiset jo olivat kohottaneet pistimens&auml; ja
+  sauvansa iske&auml;kseen niill&auml; takaap&auml;in vihattuun
+  p&auml;&auml;h&auml;n.</p>
+
+  <p>Boleslav k&auml;&auml;ntyi ja n&auml;ki kauhukseen, kuinka
+  l&auml;hell&auml; kuolemaa h&auml;n seisoi.</p>
+
+  <p>Kirkkoherra oli tarttunut ovenpieleen ja asettui sis&auml;lle
+  tunkeutuvain painoa vastaan.</p>
+
+  <p>Voiko t&auml;m&auml; vanhuuden heikontama ukko hillit&auml;
+  valloilleen p&auml;&auml;sseen susilauman
+  rynn&auml;kk&ouml;&auml;? Eik&ouml; tuo murhanhimoisen
+  uteliaisuuden hy&ouml;ky ole purkautuva h&auml;nt&auml;
+  vastaan?</p>
+
+  <p>Tosiaankin heikko turva! Ja t&auml;m&auml; oli ainoa,
+  sill&auml; maaneuvoksesta, jonka k&auml;det notkeina kuin
+  liehuvat liinat hohtivat p&auml;iden yl&auml;puolella ja joka
+  kerta toisensa j&auml;lkeen vienoimmalla
+  huilu&auml;&auml;nell&auml; vakuutteli ajavansa pellolle ja
+  pist&auml;v&auml;ns&auml; putkaan jokaisen
+  rauhanh&auml;iritsij&auml;n, ei kukaan en&auml;&auml;
+  v&auml;litt&auml;nyt.&mdash;Mies poloinen, joka oli pit&auml;nyt
+  p&ouml;yt&auml;kirjaa, ry&ouml;mi sill&auml;v&auml;lin vikisten
+  ja voivottaen p&ouml;yd&auml;n alle piiloon.&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Boleslavin povessa huusi &auml;&auml;ni: &raquo;Kuinka?
+  T&auml;m&auml;n ukonko sallit itse&auml;si suojella. Eik&ouml;
+  sinussa ole miest&auml; itse&auml;si puolustamaan?&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;nen mieless&auml;&auml;n leimahti huima
+  p&auml;&auml;t&ouml;s. Kohtalo oli m&auml;&auml;r&auml;nnyt
+  t&auml;m&auml;n ratkaisevaksi hetkeksi&mdash;ja olisi
+  raukkamaista p&auml;&auml;st&auml;&auml; se
+  k&auml;sist&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&Auml;kki&auml; tempasi h&auml;n ukon syrj&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml; on <span class="wide">minun</span>
+  paikkani, kunnian herra&raquo;, sanoi h&auml;n asettuen
+  h&auml;nen paikalleen.</p>
+
+  <p>H&auml;n tarttui oven pieliin, kuten vanhuskin oli tehnyt, ja
+  tarjosi avoimen rintansa alttiiksi v&auml;ijyskelij&auml;in
+  aseille.</p>
+
+  <p>H&auml;nen katseensa suuntautui lujana ja
+  k&auml;skev&auml;n&auml; raivoavaan joukkoon. Heid&auml;n
+  suustaan p&auml;rskyi vaahtoa h&auml;nt&auml; vastaan ja
+  heid&auml;n hengityksens&auml; lehahteli kuumana ja
+  pahanhajuisena h&auml;nen kasvoilleen.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;ss&auml; seison&raquo;, huusi h&auml;n.
+  &raquo;Pistoolini olen j&auml;tt&auml;nyt kotiin. Voitte huoletta
+  ly&ouml;d&auml; minut maahan. Eteenp&auml;in
+  vaan&mdash;kell&auml; rohkeutta on!&raquo;</p>
+
+  <p>Mutta rohkeutta ei ollut kell&auml;&auml;n. H&auml;nh&auml;n
+  ei seissyt en&auml;&auml; heihin selin.</p>
+
+  <p>Miekat vaipuivat ja pistimet sukelsivat piiloon.</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml;&mdash;ette siis tahdo murhata&raquo;, jatkoi
+  h&auml;n halliten heit&auml; katseellaan. &raquo;Tahdotte
+  k&auml;ytt&auml;yty&auml; kuten ihmiset ettek&auml; kuten
+  villipedot. Niinp&auml; tahdon teit&auml; puhutella kuten
+  ihmisi&auml;. Astukaa takaperin ja
+  k&auml;ytt&auml;ytyk&auml;&auml; tyynesti.&raquo;</p>
+
+  <p>Joukko alkoi huojua, kynnys j&auml;i vapaaksi.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja nyt puhukaa! Mit&auml; tahdotte minulta?&raquo;</p>
+
+  <p>Ainoatakaan &auml;&auml;nt&auml; ei kuulunut vastaukseksi.
+  Huoneessa kuului ainoastaan hengitt&auml;v&auml;in keuhkojen
+  huohotus.</p>
+
+  <p>&raquo;Vihaatte minua&mdash;tavottelette
+  henke&auml;ni&mdash;hyv&auml;&mdash;sanokaa minulle&mdash;
+  -miksi? T&auml;&auml;ll&auml; seisoo kuninkaan edustaja,
+  kuninkaan, jota me kaikki palvelemme ja jolla on kaikki
+  tuomiovalta k&auml;dess&auml;&auml;n. T&auml;&auml;ll&auml;
+  seisoo Jumalan edustaja, Jumalan, johon min&auml; uskon kuten
+  tekin. Alistun molempain tuomioon. Nyt voitte valittaa...
+  Mit&auml; olen teille tehnyt?&raquo;</p>
+
+  <p>&Auml;&auml;nett&ouml;myys jatkui. Vain entinen lallattava
+  &auml;&auml;ni kohosi joukosta, mutta sammui kohta hiljaiseen
+  korahdukseen.&mdash;Oli ik&auml;&auml;nkuin se olisi
+  v&auml;kivoimin tukahutettu.</p>
+
+  <p>&raquo;Olette vaiti. Ette tied&auml; mit&auml;&auml;n. Ja te,
+  hyv&auml;t herrat, auttakaahan toki kansa parkaa vauhtiin. Tuossa
+  on risti, kansakunnan korkein kunniamerkki, jonka joku on
+  heitt&auml;nyt maahan, koska se muka on tahrautunut siit&auml;,
+  ett&auml; minulla on samanlainen. Tuolla on joku toinen, joka
+  kielt&auml;&auml; minulta k&auml;denly&ouml;nnin, mink&auml;
+  jokainen tavallisesti antaa jokaiselle, ken ei ole lurjus. Ei tee
+  mit&auml;&auml;n, herra maaneuvos, vaikka kantaja ja tuomari
+  t&auml;ll&auml; kertaa yhtyv&auml;t samaan persoonaan. Kantakaa
+  vain, tuomitkaa vain, suostun siihen.&raquo;</p>
+
+  <p>Syntyi uusi &auml;&auml;nett&ouml;myys. Maaneuvos siveli
+  h&auml;mill&auml;&auml;n poskipartaansa.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja te, arvoisa kirkkoherra,&mdash;minun ei sovi vaatia
+  nuoruuteni kasvattajaa tilille&mdash;mutta te olette muutama
+  kuukausi takaperin osottaneet minulle ovenne. Ettek&ouml; te
+  tahtoisi ruveta seurakuntanne puhemieheksi?&raquo;</p>
+
+  <p>Vanhuksen leukapielet v&auml;risiv&auml;t, h&auml;nen huulensa
+  liikahtelivat, mutta
+  &auml;&auml;nn&auml;hdyst&auml;k&auml;&auml;n ei l&auml;htenyt.
+  H&auml;nen voimansa n&auml;yttiv&auml;t tyhjentyneen, mutta raju,
+  ankara katse, joka h&auml;nen pensasmaisten kulmakarvojensa alta
+  kaivautui Boleslavin kasvoihin, ei n&auml;ytt&auml;nyt ennustavan
+  hyv&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>Boleslav naurahti. &raquo;Minun on siis itseni oltava omana
+  syytt&auml;j&auml;n&auml;ni&raquo;, huusi h&auml;n. H&auml;n oli
+  kuin p&auml;ihtynyt omasta rohkeudestaan. &raquo;Sinun
+  k&auml;tesi on oleva jokaista vastaan ja jokaisen k&auml;si sinua
+  vastaan&raquo;, riemuitsi &auml;&auml;ni h&auml;nen povessaan.
+  &raquo;Mielest&auml;nne on teid&auml;n kostettava is&auml;ni
+  synnit minulle, purettava vihanne minua kohtaan, koskei se
+  en&auml;&auml; ylety vainajaan. Hyv&auml;&mdash;olen h&auml;nen
+  perij&auml;ns&auml;. Otan h&auml;nen syyns&auml; hartioilleni
+  enk&auml; kielt&auml;ydy sovittamasta, mik&auml;li oikeus minulta
+  sovitusta vaatii. Mutta miksi ei ole puututtu vainajaan? Miksi ei
+  k&auml;yty oikeutta h&auml;nt&auml; vastaan? Miksei
+  h&auml;nt&auml; laahattu mestauslavalle, jos h&auml;n sen
+  ansaitsi? Herra maaneuvos, kysyn teilt&auml;, joka edustatte
+  valtiomahtia, miksi valtio vaikeni ja salli sen, ett&auml;
+  n&auml;m&auml; urhoolliset miehet, joille ei ole mit&auml;&auml;n
+  pahaa tapahtunut, ryhtyiv&auml;t kostoon, niin lapselliseen, niin
+  julmaan, ett&auml; ainoastaan verenhimoisten raakalaisten aivot
+  voivat sellaista keksi&auml;? Kostoon teosta, jota en
+  my&ouml;nn&auml; enk&auml; kiell&auml;, mutta joka aina
+  t&auml;h&auml;n p&auml;iv&auml;&auml;n on ollut peittyneen&auml;
+  pime&auml;&auml;n? Kuinka se tapahtui, jos se tapahtui&mdash;kuka
+  teist&auml; sen tiet&auml;&auml;? Ja siit&auml; huolimatta olette
+  h&auml;nt&auml; ja h&auml;nen sukuaan halveksineet, vainonneet,
+  tehneet heid&auml;t kunniattomiksi ja
+  oikeudettomiksi.&mdash;Niinp&auml; vet&auml;k&auml;&auml;
+  meid&auml;t oikeuteen, minut ja vainaja ja&mdash; &mdash;
+  &mdash;&raquo;, h&auml;n vaikeni h&auml;mill&auml;&auml;n,
+  h&auml;n ei voinut p&auml;&auml;st&auml;&auml; Reginan nime&auml;
+  huuliltaan... Kirkkoherran silmist&auml; leimahti salama
+  h&auml;nt&auml; kohden... P&auml;&auml;sten j&auml;lleen
+  tasapainoonsa, jatkoi h&auml;n: &raquo;Kysyk&auml;&auml;,
+  puhukaa, valaiskaa pimeys ja sitten tuomitkaa... Mutta tuomitkaa
+  silloin my&ouml;skin tihuty&ouml;, joka on tuhonnut kartanoni ja
+  omaisuuteni, jonka johdosta minun on pakko asua raunioissa kuin
+  mets&auml;npedon, ja joka viel&auml; rankaisematonna huutaa
+  taivaan kostoa &mdash; &mdash; &mdash;Muista rikoksista en tahdo
+  puhua, en siit&auml;, ett&auml; minua ja&mdash; &mdash;&mdash;
+  &mdash;v&auml;ke&auml;ni uhkaatte murhalla ja kuoliaaksi
+  ly&ouml;misell&auml;, en siit&auml;, ett&auml; tahdoitte
+  est&auml;&auml; is&auml;ni ruumiin viemisen
+  kirkkomaahan,&mdash;sen annan teille anteeksi... Mutta linnani
+  polton, sen vannon teille kostavani. T&auml;h&auml;n
+  p&auml;iv&auml;&auml;n asti olen uskonut, ett&auml; oikeuden valo
+  olisi minulta sammunut, mutta jos niin on, sytyt&auml;n sen
+  j&auml;lleen. En tahdo lev&auml;t&auml;, ennenkuin olen
+  sytytt&auml;j&auml;n vet&auml;nyt p&auml;iv&auml;n valoon, ja
+  silloin Jumala armahtakoon kaikkia niit&auml;, jotka
+  h&auml;nt&auml; ovat auttaneet ja h&auml;nen tekoaan
+  salanneet!&raquo;</p>
+
+  <p>Joukossa syntyi uudestaan levottomuutta. Etumaiset
+  tunkeutuivat viel&auml; kauemmaksi takaperin ik&auml;&auml;nkun
+  varoen suuttuneen miehen kostoa. Ikkunan tienoolta kuului pari
+  kolme k&auml;he&auml;&auml; naurunhyk&auml;hdyst&auml;, jotka
+  sent&auml;&auml;n tukehtuivat alkuunsa.&mdash;</p>
+
+  <p>Herrashuoneessa koetti jokainen kaikin voimin
+  n&auml;ytt&auml;&auml; silt&auml;, kuin ei olisi kuullut
+  Boleslavin sanoja. Maaneuvos, joka eritt&auml;inkin n&auml;ytti
+  kiusallisesti liikutetulta, selaili kiihke&auml;sti
+  asiakirjojaan. Vanha Merckel tyrkytti tavattomalla innolla
+  vastahakoiselle pojalleen takaisin risti&auml;, jonka oli
+  kaapannut lattialta. Harmaa miespahainen, joka oli j&auml;lleen
+  ry&ouml;minyt p&ouml;yd&auml;n alta esiin, hankaili ahkerasti
+  p&ouml;ly&auml; polvistaan.</p>
+
+  <p>Ainoastaan vanha kirkkoherra seisoi varuillaan. H&auml;n
+  nojasi ryst&ouml;sens&auml; p&ouml;yt&auml;&auml;n ja valkoinen,
+  ohut tukka, joka ymp&auml;r&ouml;i kaljua p&auml;&auml;lakea,
+  vapisi hiljaa. Kuten petolintu, joka on
+  iskem&auml;isill&auml;&auml;n saaliinsa kimppuun, seisoi h&auml;n
+  siin&auml; korppikotkan kasvoineen ja hehkuvine silmineen, joiden
+  yll&auml; t&ouml;rr&ouml;ttiv&auml;t valkoiset
+  kulmakarvat.&mdash;</p>
+
+  <p>Jos Boleslavin katse olisi t&auml;ll&auml; hetkell&auml;
+  kiintynyt h&auml;neen, olisi h&auml;n j&auml;tt&auml;nyt uudet
+  kysymykset ja vaatimukset sikseen. Mutta h&auml;n tahtoi juoda
+  voitonmaljansa viimeiseen pisaraan. &raquo;Jotta
+  p&auml;&auml;sisimme t&auml;yteen selvyyteen&raquo;, huusi
+  h&auml;n, &raquo;te ja min&auml;,&mdash;jotta kaikki
+  tiet&auml;isiv&auml;t, kenen puolella meist&auml; on oikeus ja
+  kenen v&auml;&auml;ryys, kysyn t&auml;ten: kell&auml; teist&auml;
+  on minulta mit&auml;&auml;n vaadittavaa? Kenelle olen tehnyt
+  jotakin pahaa? Kell&auml; on minua vastaan
+  valittamista?&raquo;</p>
+
+  <p>Silloin kajahti h&auml;nen takanaan kirkkoherran
+  &auml;&auml;ni: &raquo;Onko puusepp&auml; Hackelberg
+  saapuvilla?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav h&auml;tk&auml;hti. Kuten tuomarin &auml;&auml;ni oli
+  t&auml;m&auml; kumeank&auml;he&auml; jyr&auml;hdys tunkeutunut
+  h&auml;nen korvaansa. H&auml;n ei tiennyt, mit&auml; h&auml;nen
+  ylitsens&auml; oli purkautumaisillaan, mutta h&auml;n tunsi,
+  ettei se ollut hyv&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>Joukko liikehti toisiaan lykellen ja sysien. Puoleksi
+  ty&ouml;nnettyn&auml;, puoleksi vedettyn&auml; ilmaantui
+  rappeutunut juopporenttu eturiviin. H&auml;n koetti puolustautua,
+  h&auml;n mukiloi nyrkeill&auml;&auml;n ymp&auml;rilleen, ja
+  viel&auml; kynnyksell&auml; seistess&auml;&auml;n koetti h&auml;n
+  kyyristy&auml; ja piilottua takanaan seisojan k&auml;sivarren tai
+  olkap&auml;&auml;n suojaan.</p>
+
+  <p>&raquo;&Auml;l&auml; pelk&auml;&auml;, Hackelberg&raquo;,
+  sanoi kirkkoherra. &raquo;Ei sinulle tehd&auml;
+  mit&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>Silloin uskalsi h&auml;n ojentautua ja lasimaisista
+  silmist&auml;&auml;n suunnata aran, kysyv&auml;n katseen
+  korkeihin herroihin, joiden edess&auml; h&auml;n seisoi.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; t&auml;m&auml; on?&raquo; kysyi maaneuvos
+  n&auml;rk&auml;styneen&auml;. &raquo;Miksi tuollaisen sallitaan
+  juoksennella vapaana?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Koska ei uskalleta koskea h&auml;nen
+  onnettomuuteensa&raquo;, vastasi kirkkoherra.</p>
+
+  <p>Herra Merckel vanhempi tunkeutui esimiehens&auml; luo ja
+  kuiskutti surumielisesti hymyillen h&auml;nen korvaansa.
+  &raquo;Surkuteltava is&auml; raukka, josta teid&auml;n
+  ylh&auml;isyydellenne kerroin.&raquo;&mdash;Mutta vakavasti
+  huolissaan silm&auml;ili h&auml;n etumaisia schrandenilaisia,
+  joiden kourat olivat valmiina tarpeen vaatiessa tarttumaan
+  juopporenttuun ja toimittamaan h&auml;net pois
+  n&auml;kyvist&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Eik&ouml; sinulla ole mit&auml;&auml;n
+  sanottavaa?&raquo; kysyi kirkkoherra.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; minulla pit&auml;isi olla sanottavaa, herra
+  kirkkoherra?&raquo; lallatti h&auml;n, uudelleen kyyristyen, ja
+  veti takkinsa riekaleita peitoksi paljaalle rinnalleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Eik&ouml; sinulla ole mit&auml;&auml;n
+  valittamista?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Antakaa minun menn&auml;&raquo;, marisi h&auml;n.
+  &raquo;Ei minulla ole mit&auml;&auml;n valittamista.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Eik&ouml; <span class=
+  "wide">h&auml;nt&auml;k&auml;&auml;n</span> vastaan?&raquo;
+  H&auml;n viittasi Boleslaviin.</p>
+
+  <p>Sammuneissa silmiss&auml; leimahti synkk&auml; liekki. Nyt
+  h&auml;n k&auml;sitti. Vanha Merckel ny&ouml;kk&auml;si
+  h&auml;nelle kehottavasti, ja k&auml;sitt&auml;en
+  teht&auml;v&auml;n, joka h&auml;nell&auml; t&auml;&auml;ll&auml;
+  oli suoritettavanaan, alkoi h&auml;n, kyynelherkk&auml;n&auml;
+  kuten juoppo ainakin, katkerasti itke&auml;. Mustilla
+  k&auml;sill&auml;&auml;n tuhri h&auml;n kasvojaan, niin ett&auml;
+  ne pian n&auml;yttiv&auml;t p&ouml;yristytt&auml;v&auml;lt&auml;
+  naamiolta.</p>
+
+  <p>&raquo;Is&auml; parka, is&auml; parka!&raquo; surkutteli herra
+  Merckel vanhempi, samalla pyyhkien silmi&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi n&auml;ytell&auml;&auml;n t&auml;t&auml;
+  ilveily&auml;?&raquo; kysyi Boleslav halveksivasti nauraen. Mutta
+  h&auml;n oli tullut sangen kalpeaksi.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;&auml;ll&auml; ei n&auml;ytell&auml;, vaan
+  k&auml;yd&auml;&auml;n oikeutta&raquo;, vastasi h&auml;nelle
+  vanha pappi.</p>
+
+  <p>Boleslav kohautti olkap&auml;it&auml;ns&auml;. &raquo;Olen
+  tyytyv&auml;inen&raquo;, sanoi h&auml;n, ja h&auml;nen
+  &auml;&auml;nens&auml; vapisi. &raquo;Sit&auml;h&auml;n olen
+  tahtonutkin.&raquo;</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset kurkottelivat kaulojaan tulevaa
+  n&auml;ytelm&auml;&auml; odottaen. Hiljaisuudessa, joka
+  hetkiseksi syntyi, kuultiin v&auml;kijoukon, joka ei mahtunut
+  ravintolaan, vaan t&auml;ytti kirkkom&auml;ke&auml;,
+  viett&auml;v&auml;n siell&auml; aikaansa porpattaen ja meluten.
+  H&auml;lin&auml;n keskelt&auml; kuului nais&auml;&auml;nen
+  h&auml;t&auml;inen kirkaisu.</p>
+
+  <p>Olisikohan Regina&mdash; &mdash; &mdash;? Mutta kuinka se oli
+  mahdollista?&mdash;Ja t&auml;m&auml; ajatus katosi salaman
+  nopeudella, kuten oli tullutkin.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Lapseni, kurja lapsi raukkani!&raquo; ulvoi
+  puusepp&auml;, joka nyt oli p&auml;&auml;ssyt totutulle
+  tolalleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; lapsellesi sitten on tehty, mies?&raquo;
+  kysyi maaneuvos, joka ei tahtonut k&auml;rsi&auml;, ett&auml;
+  asiain johto luisui h&auml;nen
+  k&auml;sist&auml;&auml;n.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Vietelty on tytt&auml;reni,&mdash; &mdash;&mdash;
+  &mdash;portto h&auml;nest&auml; on tehty&mdash;
+  &mdash;is&auml;nsyd&auml;meni on&mdash; &mdash;muserrettu&mdash;
+  &mdash;s&auml;rkynyt&mdash; &mdash;kurja olen&mdash; &mdash;yksi
+  kirstu vain viel&auml;&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Luulenpa, ett&auml; olet minulle jo kerran lukenut
+  t&auml;m&auml;n litanian&raquo;, puuttui maaneuvos puheeseen.
+  &raquo;Silloin nimitt&auml;in, kun tulin kuulustelemaan tuota
+  naista, tyt&auml;rt&auml;si, Kissanportaan jutussa. Jollet
+  n&auml;in&auml; viiten&auml; vuonna ole oppinut mit&auml;&auml;n
+  uutta, niin... Ja kirkkoherraan k&auml;&auml;ntyen lis&auml;si
+  h&auml;n hymyillen: &raquo;Minusta n&auml;ytt&auml;&auml;, kuin
+  t&auml;lle lurjukselle olisi annettu Virgiliuksen osa
+  n&auml;ytelt&auml;v&auml;ksi.&raquo;</p>
+
+  <p>Pieni harmaa miekkonen nurkassa p&auml;&auml;sti
+  m&auml;k&auml;tt&auml;v&auml;n naurun, mutta mykistyi heti
+  j&auml;lleen ik&auml;&auml;nkuin pel&auml;styen omaa
+  rohkeuttaan.</p>
+
+  <p>Vanha kirkkoherra ei ollut ensink&auml;&auml;n taipuvainen
+  siivosti k&auml;rsim&auml;&auml;n maaneuvoksen armollisia
+  sukkeluuksia. &raquo;Niinp&auml; puhun puolestasi,
+  Hackelberg&raquo;, sanoi h&auml;n. &raquo;Minun puheeni
+  sent&auml;&auml;n otettanee vakavalta kannalta&mdash;sinun,
+  teid&auml;n kaikkien ja Herran Jumalamme edess&auml;, H&auml;nen,
+  jonka pyh&auml;t lait eiv&auml;t saa olla korkeain herrojen
+  pilkkana. Vapaaherra von Schranden, olette minua kehottanut.
+  Oletteko viel&auml; halukas minulle vastaamaan?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Olen&raquo;, vastasi Boleslav levottoman
+  k&auml;rsim&auml;tt&ouml;m&auml;sti. H&auml;nest&auml; tuntui,
+  kuin olisi h&auml;n toistamiseen kuullut ulkoa
+  nais&auml;&auml;nen kirkunan joukon melun keskelt&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Olette ottanut vastaan is&auml;nne
+  perinn&ouml;n?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ep&auml;ilettek&ouml; sit&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Herra paratkoon! En!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; se merkitsee?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Te olette omistanut senkin, mik&auml;
+  v&auml;&auml;ryydell&auml; oli h&auml;nen omansa.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta kirkkoherra ...&raquo; Boleslav tunsi
+  ik&auml;&auml;nkuin j&auml;hmettyv&auml;ns&auml;. H&auml;n tahtoi
+  puhua, mutta h&auml;nen kurkkunsa oli kuin kiinni kureutunut.
+  &raquo;Mihin uhmasi on joutunut?&raquo; huusi &auml;&auml;ni
+  h&auml;nen povessaan.</p>
+
+  <p>&raquo;L&ouml;ysitte naisen, herra parooni, joka oli ollut
+  is&auml;nne jalkavaimona. L&ouml;ysitte h&auml;net alennettuna,
+  tahrattuna, lian ja rikosten peitt&auml;m&auml;n&auml;.
+  Monivuotinen orjuus oli h&auml;nelt&auml; riist&auml;nyt kaiken
+  ihmisarvon. H&auml;n eli siell&auml; kuten el&auml;in
+  el&auml;imen ker&auml;ll&auml;. T&auml;m&auml; kurja olento
+  kuului t&auml;nne ja kuului minulle. Min&auml; olen h&auml;net
+  kasvattanut, minun k&auml;teni on valanut kastevett&auml;
+  h&auml;nen otsalleen, minun k&auml;teni ojentanut h&auml;nelle
+  pyh&auml;n ehtoollisen kalkin. Olen seurakunnan edess&auml;
+  Jumalalle vannonut valvovani t&auml;t&auml; nuorta sielua, joka
+  oli kaksin kerroin orpo sent&auml;hden, ettei se, joka h&auml;net
+  oli siitt&auml;nyt, voinut valvoa omankaan sielunsa
+  parasta.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ah, orpo lapsi raukkani!&raquo; lallatteli
+  puusepp&auml;. &raquo;Viel&auml; vain kaksi&mdash;viel&auml; vain
+  yksi kirstu&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Olen vastuunalainen h&auml;nen puolestaan Jumalan ja
+  seurakunnan edess&auml;. Is&auml;lt&auml;si en voi
+  h&auml;nt&auml; vaatia, sill&auml; h&auml;n seisoo Jumalan
+  istuimen edess&auml;; sent&auml;hden vaadin h&auml;nt&auml;
+  sinulta ja kehotustasi noudattaen kysyn sinulta: Mit&auml; olet
+  tehnyt t&auml;lle sielulle?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslavin silmien edess&auml; leijaili punertava sumu. Ja
+  t&auml;ss&auml; sumussa kasvoi vanhan papin olento, niin
+  ett&auml; h&auml;n n&auml;ytti miltei yliluonnolliselta. Boleslav
+  kykeni vain &auml;nkytt&auml;m&auml;&auml;n: &raquo;Mit&auml; oli
+  minun&mdash;mit&auml; voin min&auml; ...?&raquo;</p>
+
+  <p>Ja vanhus jatkoi: &raquo;Kuninkaamme on sinulle
+  t&auml;n&auml;&auml;n kaikkien ihmisten edess&auml; suonut suuren
+  kunnioituksen; katso nyt vain, Boleslav von Schranden, voitko
+  kunnialla kest&auml;&auml; Jumalammekin edess&auml;. Kysyt
+  mit&auml; sinun oli teht&auml;v&auml;? T&auml;m&auml; olento,
+  niin likaisena, niin hylkyn&auml; kuin se edess&auml;si makasi,
+  oli sinulle oleva korkeampi ja pyhempi kuin mik&auml;&auml;n muu
+  luotu olento. Mit&auml; olet tehnyt sovittaaksesi sen
+  syyllisyyden, jonka is&auml;si on kasannut t&auml;m&auml;n naisen
+  niskoille? Oletko vapauttanut h&auml;nen henkens&auml; siit&auml;
+  orjuudesta, johon h&auml;n oli vajonnut? Oletko opastanut
+  h&auml;nen sieluaan Jumalan, laupiaan, kaikkein armollisimman
+  luo? Oletko koettanut h&auml;nt&auml; j&auml;lleen kohottaa
+  ihmisyyteen? Vai oletko vet&auml;nyt h&auml;nt&auml; yh&auml;
+  syvemm&auml;lle ja syvemm&auml;lle siihen synnin kiroukseen,
+  johon huoneesi ja veresi on h&auml;net kietonut? Ja ennen kaikkea
+  yksi seikka: Kuinka olet asustanut h&auml;nen kanssansa?
+  Kerrotaan, ett&auml; autiolla saarellanne on vain yksi ainoa
+  huone, jossa saattaa asua!&mdash;Oletko aina muistanut, ett&auml;
+  is&auml;si oma on jumalallisten ja inhimillisten lakien mukaan
+  oleva sinulle koskematon? Oletko opettanut h&auml;nt&auml;
+  rukoilemaan ja katumaan, vai oletko h&auml;nen eksytetty&auml;
+  mielt&auml;&auml;n yh&auml; edelleen myrkytt&auml;nyt?... Ja oman
+  veresi, oletko sen pit&auml;nyt puhtaana syntisist&auml;
+  himoista?&mdash;Vai ovatko ajatuksesi kuten villipedot
+  kierrelleet h&auml;nen ymp&auml;rill&auml;&auml;n ja hiipineet
+  h&auml;nen j&auml;ljess&auml;&auml;n ja v&auml;ijyneet
+  h&auml;nt&auml; h&auml;nen heikkoudessaan ... kunnes uusi
+  h&auml;pe&auml;teko tuli&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Lakatkaa!&raquo; huusi Boleslav. Niin, tosiaan hyppi,
+  skorpiooneja t&auml;m&auml;n kristillisen rakkauden miehen
+  suusta. Salaisimmat ajatussynnitkin osasi h&auml;n rangaista,
+  yksin sellaisetkin, jotka eiv&auml;t viel&auml; olleet
+  vilahtaneetkaan h&auml;nen ajatuksiinsa ja joihin h&auml;nen
+  sent&auml;&auml;n t&auml;ll&auml; hetkell&auml; t&auml;ytyi
+  tunnustaa itsens&auml; syylliseksi.</p>
+
+  <p>Nyt tuli kaikki, kaikki selv&auml;ksi! Mik&auml; h&auml;nen ei
+  antanut nukkua pitkin&auml;, yksin&auml;isin&auml;
+  &ouml;in&auml;, mik&auml; myrskynpuuskien tavoin ajeli verta
+  h&auml;nen suonissaan, mik&auml; h&auml;net pakotti
+  henke&auml;&auml;n pid&auml;tt&auml;en kuulostelemaan,
+  hengittik&ouml; toinen milloin nopeammin, milloin verkkaisemmin,
+  saadakseen hengityksen ep&auml;tasaisuudesta selville, ett&auml;
+  tytt&ouml; valvoi kuten h&auml;nkin, levottomasti kuulosteli
+  kuten h&auml;nkin,&mdash;h&auml;n himosi t&auml;m&auml;n naisen
+  ruumista, h&auml;v&auml;isty&auml;, pahoin pidelty&auml;,
+  uljasta, ihanaa ruumista... Mutta rikos oli, Luojan kiitos,
+  vasta hiiviskellyt h&auml;nen omassa povessaan. Viel&auml; ehti
+  ty&ouml;nt&auml;&auml; salvan eteen, ennenkuin se hiipi yli
+  vaarallisten rajojen. T&auml;h&auml;n asti oli h&auml;n
+  tilivelvollinen ainoastaan itselleen ja h&auml;nen oli oman
+  tuomioistuimensa edess&auml; teht&auml;v&auml; selko siit&auml;,
+  mik&auml; painoi h&auml;nen omaatuntoaan!&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Kalpeana ja h&auml;mmentyneen&auml; katseli h&auml;n
+  ymp&auml;rilleen ja n&auml;ki kaikkien kasvojen jo loistavan
+  voitonriemusta. Silloin palasi h&auml;n suunnilleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuka antaa teille oikeuden syytt&auml;&auml; minua
+  sellaisesta ilkity&ouml;st&auml;?&raquo; huusi h&auml;n
+  kirkkoherralle.</p>
+
+  <p>&raquo;En syyt&auml; teit&auml;&mdash;kysyn vain&raquo;,
+  keskeytti h&auml;net vanhus. &raquo;Olette tullut aivan liian
+  kalpeaksi, herra parooni, niin ettemme saata olla
+  ep&auml;ilem&auml;tt&auml; suuttumustanne.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n on tuominnut itsens&auml;, onneton&raquo;,
+  lis&auml;si herra Merckel vanhempi surkutellen.</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset, uudelleen toivoen saavansa tarttua
+  h&auml;nen kaulukseensa, nostivat aika melun, ja joukko tunkeili
+  kynnyst&auml; kohden.</p><br>
+
+  <p>Silloin&mdash;kaiken &auml;&auml;ntenkohinan
+  ylitse&mdash;kuului pihalta Boleslavin korviin syd&auml;nt&auml;
+  vihlaiseva h&auml;t&auml;huuto. Nyt ei ollut en&auml;&auml;
+  ep&auml;ilemist&auml;k&auml;&auml;n. Siell&auml; oli Regina.</p>
+
+  <p>&raquo;Regina!&raquo; huudahti h&auml;n ja sy&ouml;ks&auml;hti
+  pihanpuoleisen ikkunan luo. Siell&auml; oli hurja mets&auml;stys
+  ylimmill&auml;&auml;n. Aitojen rattaiden, tynnyrien ja
+  j&auml;&auml;tyneiden lantakasojen ylitse kapusi, hyppi ja juoksi
+  joukko raivostuneita naisia. J&auml;lest&auml; pyyh&auml;lti
+  poikia kalikat k&auml;siss&auml;. Kivi&auml; sinkoili kaikilta
+  suunnilta.</p>
+
+  <p>&raquo;Auttakaa, auttakaa!&raquo; kuului Reginan kirkuna.
+  H&auml;nt&auml; itse&auml;&auml;n ei kuitenkaan n&auml;kynyt.</p>
+
+  <p>Mutta kun Boleslav tempasi auki takaoven, lenn&auml;hti
+  tytt&ouml; pime&auml;&auml;n k&auml;yt&auml;v&auml;&auml;n. Ja
+  lauma ulvoen per&auml;st&auml;!</p>
+
+  <p>Voimakkaalla tempauksella vet&auml;isi h&auml;n tyt&ouml;n
+  huoneeseen ja sulki kiireesti oven, jota vastaan naisten raivo
+  nyt purkautui.</p>
+
+  <p>Regina vaipui herransa jalkoihin ja painoi nyyhkytt&auml;en
+  kasvonsa h&auml;nen takkinsa liepeeseen. Tyt&ouml;n
+  k&auml;sist&auml; putosi kaksi puoleksi pirstoutunutta
+  astialautaa, joita h&auml;n oli tuskallisesti pidellyt
+  kiinni&mdash;ne olivat j&auml;&auml;nn&ouml;kset kilvest&auml;,
+  jolla h&auml;n tavallisesti suojeli itse&auml;&auml;n
+  lentelevilt&auml; kivilt&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;nen tukkansa oli hajallaan, h&auml;nen vaatteensa
+  repaleina; kaunis turkisreunus, josta h&auml;n oli ollut niin
+  ylpe&auml;, riippui repaleina h&auml;nen vartaloaan
+  pitkiin.&mdash;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka siev&auml; rakastava pari!&raquo; sanoi herra
+  Merckel hyvill&auml;&auml;n hieroen k&auml;si&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Kun schrandenilaiset n&auml;kiv&auml;t nuo molemmat n&auml;in
+  koreasti yhdess&auml;, n&auml;ytti heill&auml; olevan hyv&auml;
+  halu jatkaa vaimojensa uroty&ouml;t&auml; t&auml;&auml;ll&auml;
+  sis&auml;ll&auml;. Reginan n&auml;keminen vietteli heit&auml;
+  aina vastustamattomalla voimalla heittelemiseen. He
+  p&auml;&auml;stiv&auml;t riemun ulvonnan ja katselivat sopivia
+  heittoesineit&auml;. Herrashuoneeseen lenn&auml;hti jo kaksi
+  savihaarikkaa, joista toinen hipaisi puusep&auml;n
+  olkap&auml;&auml;t&auml;. Kenenk&auml;&auml;n henke&auml; ei
+  en&auml;&auml; tavoteltu, tahdottiin vain
+  &raquo;l&auml;im&auml;hytell&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Maaneuvos huiskutti ep&auml;toivoissaan
+  solmuk&auml;si&auml;&auml;n. Koko h&auml;nen lempe&auml;
+  ylh&auml;isyytens&auml; petti n&auml;iden hittolaisten
+  vastassa.</p>
+
+  <p>&raquo;Herra maaneuvos&raquo;, sanoi Boleslav, viitaten
+  polvistuvaan naiseen, joka puoleksi tajutonna painautui
+  h&auml;nt&auml; vasten. &raquo;Pyyd&auml;n teit&auml; painamaan
+  t&auml;m&auml;n kohtauksen mieleenne. Jollette itse katso
+  tarpeelliseksi puuttua asiaan, voi sent&auml;&auml;n
+  k&auml;yd&auml;, ett&auml; minun t&auml;ytyy teit&auml;
+  oikeudessa vaatia todistajaksi t&auml;t&auml; urhoollista
+  v&auml;ke&auml; vastaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Ylh&auml;inen herra maaneuvos aavisti tuskin
+  itsek&auml;&auml;n, mit&auml; surkeaa osaa h&auml;n
+  n&auml;ytteli. Itse h&auml;nen komea leijonanharjansakin oli
+  joutunut pois suunniltaan ja riippui j&auml;ykkin&auml;
+  t&ouml;yht&ouml;in&auml; p&auml;&auml;n ymp&auml;rill&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Merckel,&raquo; tirskui h&auml;n, &raquo;olette
+  kyl&auml;nvouti. Panen teid&auml;t viralta, jollette heti saa
+  hiljaisuutta aikaan. Hiljaa&mdash;v&auml;ki&mdash;hiljaa!
+  T&auml;m&auml; on maanrauhan rikkomista.&mdash;Siit&auml; tulee
+  vankeutta&mdash; &mdash;l&auml;het&auml;n teid&auml;t kaikki
+  vankilaan.&mdash; &mdash;Viel&auml;p&auml; ase
+  k&auml;dess&auml;&mdash; &mdash;maksaa kolme vuotta, kokonaista
+  kolme, hyv&auml;t ihmiset.&mdash; &mdash; &mdash;Huomenna
+  l&auml;het&auml;n t&auml;nne santarmeja, kolme santarmia
+  yhdell&auml; kertaa&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml;n uhkauksen oli h&auml;nen hyv&auml;
+  enkelins&auml; johduttanut h&auml;nen mieleens&auml;, sill&auml;
+  mik&auml;&auml;n muu ei olisi n&auml;ihin mielett&ouml;miin
+  en&auml;&auml; vaikuttanut. Onnettoman sodan j&auml;lkeen ei
+  Schrandeniin ollut en&auml;&auml; ainoatakaan santarmia
+  sijotettu. T&auml;m&auml; oli suuri onni, jota ei niin
+  pilanp&auml;iten saanut menett&auml;&auml;, sill&auml; santarmia
+  pelk&auml;siv&auml;t he enemm&auml;n kuin kuningasta.</p>
+
+  <p>Herra Merckel, joka alkoi vavista virkansa t&auml;hden, teki
+  voitavansa rauhaa palauttaakseen. H&auml;nen poikansa nojasi
+  k&auml;sivarret ristiss&auml; ikkunanpieleen ja koetti
+  n&auml;ytt&auml;&auml; silt&auml;, kuin t&auml;m&auml;
+  n&auml;ytelm&auml; huvittaisi h&auml;nt&auml; erinomaisesti.</p>
+
+  <p>Vanha kirkkoherra tuijotti edess&auml;&auml;n olevaan pariin,
+  ik&auml;&auml;nkuin tahtoisi katsoa heid&auml;n
+  syd&auml;ntens&auml; sisimp&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Nouse pois&raquo;, sanoi Boleslav polvillaan olevalle
+  Reginalle. &raquo;Sinulle ei tehd&auml;
+  mit&auml;&auml;n&mdash;min&auml; olen luonasi.&raquo;</p>
+
+  <p>Mutta tytt&ouml; painautui viel&auml; pelokkaampana
+  h&auml;nt&auml; vasten. &raquo;Eih&auml;n teit&auml; vied&auml;
+  pois, herra, eih&auml;n?&raquo; nyyhkytti h&auml;n.
+  &raquo;Min&auml; vaikka palellutan itseni kuoliaaksi&mdash;jos se
+  on totta.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ei vied&auml;&mdash;mutta nouse nyt.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Oi, herra, hyv&auml;, rakas herra!&raquo; Ja h&auml;n
+  painoi otsansa herransa polvea vasten.</p>
+
+  <p>&raquo;Boleslav von Schranden&mdash;kiell&auml;tk&ouml;
+  viel&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; minun pit&auml;isi kielt&auml;&auml;?
+  Sek&ouml;, ett&auml; t&auml;m&auml; naisparka, jota te olette
+  vainonneet ja sysineet, n&auml;kee minussa ainoan turvansa ja
+  pelastajansa, koska olin pitkien vuosien j&auml;lkeen
+  ensim&auml;inen, joka h&auml;nelle sanoin lempe&auml;n sanasen?
+  Tai onko minun kiellett&auml;v&auml;, ett&auml; t&auml;m&auml;
+  sama turvaton nainen, koko Luojan avarassa maailmassa ainoa
+  olento, joka tahtoi j&auml;&auml;d&auml; luokseni, kun kaikki
+  muut minut hylk&auml;siv&auml;t, on tullut minulle rakkaaksi ja
+  kalliiksi? Enk&ouml; olisi raaka, tunnoton p&ouml;lkky, jos
+  toisin ajattelisin kaiken sen j&auml;lkeen, mit&auml; h&auml;n on
+  tehnyt hyv&auml;kseni? En ole h&auml;nt&auml; pyyt&auml;nyt
+  jakamaan yksin&auml;isyytt&auml;ni linnan raunioissa. Siell&auml;
+  ei ole el&auml;m&auml; niink&auml;&auml;n hauskaa, ja kaikki
+  hyvyyteni h&auml;nt&auml; kohtaan oli siin&auml;, ett&auml;
+  sallin h&auml;nen uhrautua hyv&auml;kseni.&mdash;Mit&auml;&auml;n
+  iloa en ole voinut h&auml;nelle valmistaa,&mdash;mit&auml;&auml;n
+  luvatonta ei ole tapahtunut v&auml;lill&auml;mme. Jos h&auml;n
+  mieluummin tahtoo olla maaorjana, ei se koske hituistakaan
+  maailmaa, kaikkein v&auml;himm&auml;n teit&auml; schrandenilaisia
+  ja itse tuota juopporenttuakin, joka kerran paritti oman lihansa
+  ja verens&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Puusepp&auml;, jota vanha Merckel oli hiljaa rohkaissut, alkoi
+  n&auml;ytell&auml; hell&auml;n is&auml;n osaa.</p>
+
+  <p>&raquo;Voi, tytt&auml;reni, onneton tyt&auml;r
+  raukkani!&raquo; porasi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Eteenp&auml;in&raquo;, sopotti is&auml;nt&auml;,
+  &raquo;vaadi h&auml;net takaisin&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Tule, lapseni, tule onnettoman, hylj&auml;tyn
+  is&auml;si luo. Murheissaan on h&auml;n langennut juoppouden
+  syntiin. Vain kaksi kirstua tekee h&auml;n
+  viel&auml;,&mdash;yhden itselleen ja yhden&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n ojensi likaisen k&auml;tens&auml;
+  tyt&auml;rt&auml;&auml;n tavottaen, mutta t&auml;m&auml;
+  kauhuissaan sys&auml;si sen kiihke&auml;sti takaisin.</p>
+
+  <p>&raquo;&Auml;lk&auml;&auml; suotta vaivautuko&raquo;, sanoi
+  Boleslav. &raquo;H&auml;n kuuluu minulle, kuten min&auml;kin
+  kuulun h&auml;nelle.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja kuitenkin vaadin h&auml;nt&auml;
+  t&auml;n&auml;&auml;n sinulta, Boleslav von Schranden&raquo;,
+  sanoi kirkkoherra, samalla laskien k&auml;tens&auml; Reginan
+  p&auml;&auml;laelle.&mdash;Tytt&ouml; kyyristyi arasti, mutta
+  antoi sen tapahtua.</p>
+
+  <p>&raquo;Siksik&ouml;, ett&auml; voisitte h&auml;net mukavammin
+  kivitt&auml;&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Lupaan sinulle, ettei h&auml;nelle t&auml;stedes
+  tehd&auml; mit&auml;&auml;n pahaa. Vien h&auml;net itse
+  er&auml;&auml;n virkaveljeni luo, joka h&auml;net on saattava
+  uudelleen ajalliseen ja iankaikkiseen el&auml;m&auml;&auml;n.
+  &Auml;l&auml; asetu h&auml;nen pelastuksensa tielle
+  kytkem&auml;ll&auml; h&auml;net viel&auml; lujemmin synnin
+  kahleilla itseesi.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav vaikeni. Tuhansia ajatuksia risteili h&auml;nen
+  mieless&auml;&auml;n. Vanhus ei ollut mik&auml;&auml;n petturi.
+  H&auml;nen sanansa oli luja kuin kallio. Mit&auml; oikeutta
+  h&auml;nell&auml; itsell&auml;&auml;n oli t&auml;h&auml;n
+  naiseen, joka tahdottomana lep&auml;si h&auml;nen jaloissaan?
+  Mit&auml; saattoikaan h&auml;n Reginalle tarjota, kun uskalsi
+  itselleen vaatia h&auml;nen el&auml;m&auml;&auml;ns&auml;?</p>
+
+  <p>Silloin puuttui puheeseen maaneuvos, joka jo oli osittain
+  toipunut pel&auml;styksest&auml;&auml;n. &raquo;Onko
+  t&auml;m&auml; henkil&ouml; jo laillisessa
+  i&auml;ss&auml;?&raquo; kysyi h&auml;n.</p>
+
+  <p>Kirkkoherra laski ja vastasi my&ouml;nt&auml;en.</p>
+
+  <p>&raquo;<i>Vis paterna</i> ei siis ole en&auml;&auml;
+  voimassaan, eik&auml; my&ouml;sk&auml;&auml;n ole voitu todistaa
+  h&auml;nen haureellisesti el&auml;neen&mdash;muuten voisi
+  h&auml;net l&auml;hett&auml;&auml; johonkin ojennuslait
+  ...&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslavin ivanauru sai h&auml;net vaikenemaan.</p>
+
+  <p>&raquo;No hyv&auml;, niinp&auml; ratkaiskoon h&auml;n itse.
+  Oletteko siihen tyytyv&auml;inen, herra parooni?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;En min&auml; h&auml;nt&auml; pid&auml;t&auml;&raquo;,
+  murahti Boleslav ja tunsi samassa, kuinka naisruumis vapisi
+  h&auml;nen jaloissaan. H&auml;n kumartui tyt&ouml;n puoleen.
+  &raquo;Regina&mdash;kuuletko, mit&auml; kirkkoherra sinulle
+  lupaa?... Tied&auml;t, ett&auml; tulevaisuutesi on turvattu.
+  Tahdotko seurata h&auml;nt&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Silloin kohotti tytt&ouml; hehkuvat, kyynelten valelemat
+  kasvonsa h&auml;nt&auml; kohden ja nyyhkytti: &raquo;Pyyd&auml;n,
+  herra&mdash;&auml;lk&auml;&auml; tehk&ouml;&mdash;minusta
+  pilkkaa&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tahdot siis j&auml;&auml;d&auml; luokseni?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tied&auml;tteh&auml;n sen, herra!&mdash;Miksi kiusaatte
+  minua?&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Nouse sitten, niin l&auml;hdemme&raquo;.</p>
+
+  <p>Kirkkoherra asettui h&auml;nen tielleen. H&auml;n oli tullut
+  kalman kalpeaksi, ja h&auml;nen kotkankatseensa kaivautui
+  Boleslavin kasvoihin. H&auml;n laski juhlallisesti
+  k&auml;tens&auml; h&auml;nen olalleen kuten taanoin is&auml;n
+  syyllisyytt&auml; h&auml;nelle selitt&auml;ess&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Poikani&raquo;, sanoi h&auml;n, &raquo;sinutkin olen
+  ottanut pyh&auml;n kasteen liittoon. Sinutkin olen opettanut
+  sopertamaan Jumalan nimen ja osottanut sinulle h&auml;nen
+  luomakuntansa ihmeellisyyden. Olet minulle ollut aivan kuin oma
+  lapseni ja viel&auml; enemm&auml;nkin, sill&auml; olithan herrani
+  poika. Sinunkin puolestasi on minun vastattava Jumalan istuimen
+  edess&auml;. Et ole voinut puhdistautua siit&auml;
+  ep&auml;luulosta, joka sinuun on liittynyt. Ja kun luen
+  sielustasi,&mdash;&auml;l&auml; luo silmi&auml;si maahan,
+  min&auml; tied&auml;n kyll&auml;. Ja siksi vaadin viel&auml;
+  kerran sinulta t&auml;t&auml; naista. Vaadin h&auml;nt&auml;
+  h&auml;nen is&auml;ns&auml; nimess&auml;, seurakunan
+  nimess&auml;, taivaallisen Jumalamme nimess&auml;, h&auml;nen,
+  joka on kaikkien orpojen ja turvattomain is&auml;, sill&auml; he
+  eiv&auml;t tied&auml;, mit&auml; he tekev&auml;t.
+  P&auml;&auml;st&auml; h&auml;net vapaaksi&mdash;niin olet
+  syyt&ouml;n ja saat menn&auml; rauhassa tiet&auml;si.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina oli noussut pystyyn ja tarrautui v&auml;risten
+  Boleslavin k&auml;sivarteen.</p>
+
+  <p>&raquo;Tule!&raquo; sanoi h&auml;n. &raquo;Toivottavasti
+  p&auml;&auml;semme joukon l&auml;vitse.&raquo; Ja h&auml;n oli
+  menem&auml;isill&auml;&auml;n vanhuksen ohitse.</p>
+
+  <p>Mutta t&auml;m&auml; astui uudestaan h&auml;nen tielleen ja
+  levitti k&auml;sivartensa h&auml;nen eteens&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Olet siis is&auml;si arvoinen! Ja niinkuin is&auml;si
+  olen kerran kironnut, niin kiroon nyt sinut t&auml;ll&auml;
+  hetkell&auml; ja t&auml;m&auml;n naisen sinun kanssasi. Sin&auml;
+  olet oleva niinkuin Kain, jonka Herra vihassaan karkotti
+  kasvojensa, edest&auml;... Miss&auml;&auml;n ei ole sinulle
+  oleva sijaa valmistettuna. Raunioissa olet sin&auml; asustava
+  koko pitk&auml;n ik&auml;si! Ja t&auml;m&auml; nainen sinun
+  kanssasi! Menk&auml;&auml; nyt... Tehk&auml;&auml; tiet&auml;,
+  te siell&auml;&mdash;ja ken k&auml;tens&auml; h&auml;neen
+  satuttaa hyv&auml;ss&auml; taikka pahassa tarkotuksessa, se on
+  oleva kirottu h&auml;nen kanssansa.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav purskahti nauruun, joka ep&auml;sointuisena kajahti
+  hiljaisuudessa.</p>
+
+  <p>&raquo;Tule&raquo;, sanoi h&auml;n tarttuen Reginan
+  k&auml;teen. &raquo;Tule, anna vanhan miehen sadatella,
+  seh&auml;n h&auml;nen on ammattinsakin.&raquo;&mdash;Ja kuitenkin
+  valahti v&auml;ristys h&auml;nen ruumistaan pitkin.</p>
+
+  <p>Edess&auml;&auml;n n&auml;ki h&auml;n joukon tungokseen
+  aukenevan kujan, joka kaartui tarjoiluhuoneen l&auml;vitse
+  ulommaiselle ovelle.</p>
+
+  <p>H&auml;n astui Reginan kera kujaan.</p>
+
+  <p>Kukaan ei naurannut, ei herjannut eik&auml; koskenut
+  heihin.</p>
+
+  <p>Taikauskoinen pelko j&auml;hmetytti kaikki n&auml;m&auml;
+  raa'at kasvot.&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Talvisen illan viima heng&auml;hteli j&auml;isen&auml;
+  h&auml;nen kasvoilleen.</p>
+
+  <p>Ja kas! Lieneek&ouml; joku rient&auml;nyt ulkona
+  odottavillekin viem&auml;&auml;n viesti&auml;&mdash;lieneek&ouml;
+  heid&auml;n keskuuteensa levinnyt aavistus
+  tapahtumasta&mdash;t&auml;&auml;ll&auml;kin kohtasi heit&auml;
+  syv&auml; &auml;&auml;nett&ouml;myys, t&auml;&auml;ll&auml;kin
+  aukeni kuja, jota my&ouml;ten molemmat vitkalleen, allap&auml;in
+  astelivat alas virralle.</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="XIV" id="XIV"></a>
+
+  <h2>XIV.</h2><br>
+
+  <p>Iltarusko sammui. Siint&auml;v&auml;n hele&auml; utu leijaili
+  alastomain pensaiden ymp&auml;rill&auml;, kivilt&auml; tihkui
+  maahan s&auml;ken&ouml;iv&auml;in kristallien vihmasade.</p>
+
+  <p>Lumi narskui Boleslavin jalkojen alla. H&auml;nen
+  hengityksens&auml; kiemurteli vaaleina pilvin&auml; h&auml;nen
+  edell&auml;&auml;n. Pakkanen viillytti miellytt&auml;v&auml;sti
+  h&auml;nen hehkuvia kasvojaan. H&auml;n oli l&auml;hett&auml;nyt
+  Reginan edelt&auml;p&auml;in ja koetti yksin
+  k&auml;velless&auml;&auml;n tyynty&auml; ja selvit&auml;,
+  sill&auml; h&auml;nen aivoissaan kiehui kuin mik&auml;kin
+  noitakattila.</p>
+
+  <p>Kirous oli luonnollisesti pelkk&auml;&auml; ilveily&auml;,
+  vain peikko pime&auml;ss&auml;, jolla lapsia pelotellaan.
+  H&auml;nen is&auml;ns&auml; viholliset olivat vain vaanineet
+  tilaisuutta tehd&auml;kseen pojalle noitatemppujaan, jotka olivat
+  varatut is&auml;&auml; varten; ja sent&auml;&auml;n&mdash;miten
+  hirvitt&auml;v&auml;&auml; olikaan ajatella moisen kirouksen
+  ansaitsevansa!&mdash;No, siit&auml;h&auml;n ei voinut olla
+  puhettakaan. Mit&auml; tuo vanha jyrisij&auml; oli
+  edellytt&auml;nyt tapahtuneeksi kaikessa
+  t&ouml;rkeydess&auml;&auml;n, se oli tuskin h&ouml;yhenen
+  keveydell&auml;k&auml;&auml;n hipaissut h&auml;nen sieluaan. Kun
+  h&auml;n nyt tiesi, mist&auml; oli kysymys, oli vaarakin ohitse.
+  Itse asiassa t&auml;ytyi h&auml;nen olla vanhukselle kiitollinen
+  siit&auml;, ett&auml; t&auml;m&auml; oli h&auml;nelle kaukaa
+  osottanut kuilun, jota kohden h&auml;n oli huoletonna
+  kulkenut.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta kylliksi t&auml;st&auml; asiasta&raquo;, tuumi
+  h&auml;n itsekseen. &raquo;Min&auml; olen herra, h&auml;n on
+  palvelustytt&ouml;&mdash;ja tahdon olla kirottu,
+  jos&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>S&auml;ik&auml;htyneen&auml; pys&auml;htyi h&auml;n
+  mietteiss&auml;&auml;n. H&auml;nh&auml;n jo oli kirottu. Sitten
+  hymyili h&auml;n s&auml;ik&auml;hdykselleen Sellainen lasten
+  p&ouml;p&ouml;!&mdash;Hyi sent&auml;&auml;n!&mdash;</p>
+
+  <p>Joka tapauksessa oli h&auml;nen suhteessaan ulkomaailmaan
+  t&auml;st&auml; p&auml;iv&auml;st&auml; alkava uusi ajanjakso.
+  T&auml;m&auml; risti h&auml;nen k&auml;dess&auml;&auml;n oli
+  takeena siit&auml;, ettei h&auml;n seissyt oikeudetonna ja
+  kunniatonna maailman vastassa, vaan ett&auml; niin oikeus kuin
+  kunniakin olivat saavutettavissa, jos h&auml;nell&auml; vain oli
+  rohkeutta k&auml;&auml;nty&auml; persoonallisten
+  vihamiestens&auml; p&auml;iden ylitse korkeimpain viranomaisten
+  puoleen.&mdash;Piirin tuomarit olivat katsoneet hyv&auml;ksi
+  j&auml;tt&auml;&auml; murhapolton rankaisematta. No hyv&auml;,
+  siisp&auml; h&auml;nen oli sytytett&auml;v&auml; palo, jonka
+  hehku pelottaisi pahantekij&auml;n piilopaikastaan esiin. Mutta
+  silloinhan h&auml;nen t&auml;ytyi vet&auml;&auml; my&ouml;s
+  is&auml;n tekonen pimeydest&auml;&auml;n, t&auml;ytyi
+  haudanh&auml;v&auml;isij&auml;n k&auml;sin rikkoa vainajan rauha
+  ja toitottaa oman sukunsa h&auml;pe&auml;
+  maailmalle.&mdash;H&auml;n murti suutansa. H&auml;n tunsi
+  mieless&auml;&auml;n kuohuvan uhman, niin valtavan, ett&auml;
+  itsens&auml; tuhoamisen vaarakin n&auml;ytti h&auml;nest&auml;
+  pelk&auml;lt&auml; pilkalta. Mit&auml; h&auml;nen tarvitsi
+  s&auml;ik&auml;ht&auml;&auml;?</p>
+
+  <p>&raquo;Olenhan kuitenkin kirottu!&raquo; jupisi h&auml;n ja
+  nauru purskahti h&auml;nen kurkustaan.</p>
+
+  <p>Sitten meni h&auml;n kotiin. Regina laittoi
+  p&ouml;yt&auml;&auml;n illallisen. H&auml;n oli korjannut
+  nuttunsa ja kammannut tukkansa veden avulla sile&auml;ksi.
+  H&auml;nen kasvonsa olivat tyynet, ik&auml;&auml;nkuin ei
+  mit&auml;&auml;n olisi tapahtunut, ainoastaan kynsien naarmut
+  h&auml;nen kaulassaan osottivat, mitk&auml; hetket
+  h&auml;nell&auml; oli takanaan.</p>
+
+  <p>Boleslav kysyi teenn&auml;isell&auml; ankaruudella:
+  &raquo;Kuinka p&auml;lk&auml;htik&auml;&auml;n
+  p&auml;&auml;h&auml;si, Regina, l&auml;hte&auml;
+  ravintolaan?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina vilkaisi arasti yl&ouml;sp&auml;in
+  herraansa.&mdash;&raquo;Antakaa anteeksi, herra&raquo;, sanoi
+  h&auml;n allap&auml;in. &raquo;L&ouml;ysin kirjeenne, ja silloin
+  muuttui maailma silmiss&auml;ni vihre&auml;ksi ja keltaiseksi ja
+  min&auml; en en&auml;&auml; tiennyt mit&auml;
+  tein&mdash;ajattelin vain, ett&auml; voisin teid&auml;t
+  lopultakin pelastaa&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tuhmuuksia&raquo;, sanoi Boleslav nauraen&mdash;mutta
+  h&auml;nen rinnassaan kumpusi jotakin, jota h&auml;nen
+  v&auml;kivoimin t&auml;ytyi tukahuttaa.</p>
+
+  <p>&raquo;Nouda minulle viini&auml;&raquo;, k&auml;ski Boleslav
+  istuutuen p&ouml;yt&auml;&auml;n,</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; viini&auml;, herra?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Parasta. T&auml;n&auml;&auml;n on suuri
+  juhlap&auml;iv&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina katsoi h&auml;neen kummissaan ja meni.</p>
+
+  <p>&raquo;Nouda lasi itsellesikin&raquo;, sanoi Boleslav
+  tyt&ouml;n avattua harmaan, h&auml;m&auml;h&auml;kin verkkojen
+  kietoman pullon.</p>
+
+  <p>&raquo;Herra hyv&auml;, min&auml; en kest&auml;
+  sit&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No, pian nyt.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Heti, herra.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav kaasi lasiin. Tummahkon kullankarvainen neste valui
+  kimmelt&auml;en smaragdinvihre&auml;&auml;n lasiin.
+  N&auml;m&auml; roomalaiskuosiset viinilasit ainakin olivat
+  h&auml;vi&ouml;st&auml; pelastuneet.</p>
+
+  <p>&raquo;Maljasi!&raquo;</p>
+
+  <p>Lasit kalahtivat kuin kumeasointuinen kello.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;h&auml;n naiseen on siis pappi minut
+  t&auml;n&auml;&auml;n parittanut kirouksellaan&raquo;, ajatteli
+  Boleslav ja antoi katseensa vaipua h&auml;nen silmiins&auml;.
+  Kuinka omituista, kuinka kummallista! T&auml;m&auml; nainen oli
+  tuleva osaksi h&auml;nen el&auml;m&auml;st&auml;&auml;n, oli
+  vanhus sanonut. T&auml;m&auml; nainen,&mdash;miksi juuri
+  t&auml;m&auml;? &raquo;Onhan kirouskin jonkinlainen
+  vahvistus&raquo;, ajatteli h&auml;n edelleen. &raquo;Jokin jota
+  ei ole olemassa eik&auml; milloinkaan tule olemaan, on ja pysyy
+  sen varmistamana ja vahvistamana, kuin mik&auml;kin pyh&auml;
+  oikeus taivaan ja maailman edess&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja niin risteiliv&auml;t h&auml;nen ajatuksensa ahneesti sen
+  kielletyn alueen ymp&auml;rill&auml;, jonka
+  ylip&auml;&auml;sem&auml;tt&ouml;miin aitoihin itse papin sanat
+  olivat ly&ouml;neet aukkoja. Sitten h&auml;vettiv&auml;t
+  h&auml;nt&auml; omat ajatuksensa. &raquo;Sin&auml; olet
+  herra&raquo;, toisti h&auml;n yksikseen, &raquo;h&auml;n on
+  palvelustytt&ouml;, viel&auml;p&auml; vain orjatar, ja silleen
+  t&auml;ytyy sen j&auml;&auml;d&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Muuten oli selv&auml;&auml;, ett&auml; koston ty&ouml;h&ouml;n
+  oli viel&auml; t&auml;n&auml;&auml;n
+  ryhdytt&auml;v&auml;.&mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;n k&auml;ski Reginan korjata ruuat pois ja tuoda toisen
+  pullon p&ouml;yt&auml;&auml;n. Sitten nouti h&auml;n pulpetiltaan
+  kyn&auml;n ja paperia ja osotti tyt&ouml;lle paikan, jossa
+  t&auml;m&auml; oli istunut jouluaattoon saakka.</p>
+
+  <p>Aran iloissaan painautui Regina istumaan, sill&auml; h&auml;n
+  oli siit&auml; pit&auml;en saanut aina maatapanoonsa asti istua
+  eteisess&auml; tulisijan &auml;&auml;ress&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Sinun on teht&auml;v&auml; minulle hieman selkoa,
+  Regina&raquo;, alotti Boleslav. &raquo;Vastaa lyhyeen ja tarkasti
+  jokaiseen kysymykseeni.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina h&auml;tk&auml;hti silminn&auml;ht&auml;v&auml;sti.
+  &raquo;Kyll&auml;, herra&raquo;, kuiskasi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Juo, se p&auml;&auml;st&auml;&auml; kielesi
+  siteist&auml;&auml;n.&raquo; Regina totteli, mutta viini
+  n&auml;ytti t&auml;ll&auml; kertaa vaikuttavan h&auml;ness&auml;
+  pelkoa ja vastenmielisyytt&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;On kysymys sen y&ouml;n seurauksista, jolloin veit
+  ranskalaiset Kissanportaan yli.&mdash;Oliko linnassa
+  ket&auml;&auml;n, joka tiesi t&auml;st&auml;
+  retkest&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ei, herra.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kenen kautta se sitten on tullut tunnetuksi?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Minun kauttani luulen, herra&raquo;, sammalsi
+  Regina.</p>
+
+  <p>&raquo;Kenelle olet sen ilmaissut?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Is&auml;lleni.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka sen teit?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n tuli tuontuostakin linnaan saadakseen minulta
+  rahaa; ja jollei minulla ollut mit&auml;&auml;n, nipisteli ja
+  l&ouml;i h&auml;n minua.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi et huutanut apua?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Olihan &ouml;inen aika, herra, ja armollinen herra
+  olisi h&auml;nt&auml; pieks&auml;tt&auml;nyt, jos h&auml;net
+  olisi tavattu.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml;, jatka.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja niin tuli h&auml;n my&ouml;s v&auml;h&auml;n
+  j&auml;lkeenp&auml;in&mdash;retken j&auml;lkeen,
+  tarkotan&mdash;ja vaati kaikenlaista&mdash;minun piti
+  h&auml;nelt&auml;&mdash;armolliselta
+  herralta&mdash;kirist&auml;&auml; rahaa tai salaa kopeloida
+  h&auml;nen taskujaan ja muuta sellaista.&mdash;Ja
+  p&auml;&auml;st&auml;kseni kerta kaikkiaan h&auml;nest&auml;
+  rauhaan, k&auml;vin h&auml;nelle hakemassa kukkaron, jonka
+  ranskalainen eversti oli minulle antanut. Kun h&auml;n n&auml;ki
+  punertavan kullan v&auml;lkkyv&auml;n kuutamossa, tuli h&auml;n
+  aivan kuin hulluksi&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n vaikeni.</p>
+
+  <p>&raquo;No, eteenp&auml;in!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;ytyyk&ouml; minun se sanoa, herra?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tietysti!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta onhan h&auml;n sent&auml;&auml;n is&auml;ni,
+  herra.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Sinun on teht&auml;v&auml;, mit&auml;
+  k&auml;sken.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina huokasi syv&auml;&auml;n ja jatkoi: &raquo;Ja silloin
+  k&auml;vi h&auml;n kurkkuuni kiinni ja huusi korvaani: Olet
+  surman oma, jollet heti paikalla tunnusta, mist&auml; olet saanut
+  n&auml;in paljo kultaa... Ja kun olin jo aivan
+  tukehtumaisillani&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav naurahti katkerasti itsekseen. H&auml;nen oma
+  is&auml;ns&auml; ja tyt&ouml;n is&auml;&mdash;he
+  k&auml;yttiv&auml;t molemmat samoja kunnioitettavia keinoja.</p>
+
+  <p>Regina luuli herransa nauravan h&auml;nelle. &raquo;Hyv&auml;
+  herra&raquo;, jatkoi h&auml;n rukoilevasti herraansa katsahtaen,
+  &raquo;min&auml;h&auml;n olin silloin viel&auml; niin
+  hirve&auml;n tuhma. Paria viikkoa my&ouml;hemmin, kun he minua
+  kuulustelivat, olisivat he saaneet minut huoletta kuristaa
+  eiv&auml;tk&auml; sittenk&auml;&auml;n olisi saaneet
+  mit&auml;&auml;n tietoonsa... Mutta, silloin, ja olihan h&auml;n
+  sent&auml;&auml;n is&auml;ni ...&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml;, silloin siis kannoit kieli&auml; koulusta.
+  Ja ent&auml;s sitten?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Viel&auml; samana y&ouml;n&auml; alkoi omaatuntoani
+  painaa, ja aamulla viedess&auml;ni armolliselle herralle
+  kahvia&mdash;sill&auml; minun oli aina oltava h&auml;nen
+  l&auml;hettyvill&auml;&auml;n&mdash;tunnustin h&auml;nelle
+  kaiken.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja h&auml;n?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n tuli liidunvalkoiseksi eik&auml; sanonut
+  sanaakaan&mdash;mutta h&auml;n sieppasi pyssyn sein&auml;lt&auml;
+  ja t&auml;ht&auml;si sill&auml; minua. Min&auml; panin
+  k&auml;teni ristiin ja suljin silm&auml;ni; silloin kuulin kuinka
+  h&auml;n p&auml;&auml;sti kirouksen&mdash;ja sitten heitti pyssyn
+  olalleen ja sy&ouml;ksyi ulos. Ajattelin heti: nyt h&auml;n
+  tahtoo raivata is&auml;n pois tielt&auml;!&mdash;Ja kun n&auml;in
+  h&auml;nen rient&auml;v&auml;n nostosillalle kaksi verikoiraansa
+  mukanaan, juoksin sukkelaan puiston l&auml;pi ja Kissanportaan
+  yli kyl&auml;&auml;n, vied&auml;kseni is&auml;lle sanan,
+  ett&auml; h&auml;nen henkens&auml; oli vaarassa. Jos h&auml;n
+  olisi ollut kotonaan, en h&auml;nt&auml; olisi voinut
+  en&auml;&auml; pelastaa, mutta h&auml;n istuikin Merckelin luona
+  Mustassa Kotkassa. Siell&auml; oli h&auml;n kaikki
+  h&auml;lyytt&auml;nyt jalkeille keskell&auml; y&ouml;t&auml; ja
+  makasi sitten p&auml;iss&auml;&auml;n kuin mik&auml;kin elukka.
+  Mustasta Kotkasta ei h&auml;n mene h&auml;nt&auml; hakemaan,
+  aattelin itsekseni,&mdash;ja se olisi ollut liian
+  my&ouml;h&auml;ist&auml;kin, sill&auml; herra Merckel ja kaikki
+  tiesiv&auml;t jo koko asian ja nostivat aika
+  h&auml;l&auml;k&auml;n minut n&auml;hty&auml;&auml;n ja
+  k&auml;viv&auml;t minua ahdistelemaan ja aikoivat v&auml;kisin
+  panna minut puhumaan, mutta min&auml; puraisin kieleeni, jotta
+  veri tuli, ja olin vaiti. Sitten p&auml;&auml;stiv&auml;t he
+  minut valloilleni, mutta min&auml; juoksin armollista herraa
+  vastaan ja heitt&auml;ysin h&auml;nen jalkoihinsa ja sanoin:
+  S&auml;&auml;st&auml;k&auml;&auml; h&auml;net, se ei
+  hy&ouml;dyt&auml; mit&auml;&auml;n, sill&auml; maailma
+  tiet&auml;&auml; sen jo kuitenkin.&mdash;Silloin potkaisi
+  h&auml;n minua, niin ett&auml; py&ouml;rtyneen&auml;
+  lys&auml;hdin maahan, mutta is&auml;lle ei h&auml;n tehnyt
+  mit&auml;&auml;n... Ja sitten kahden viikon per&auml;st&auml;
+  tuli santarmi minua noutamaan ja vei minut Mustaan Kotkaan.
+  Siell&auml; istui viinihuoneessa viisi tai kuusi
+  ylh&auml;ist&auml; vierasta herraa, t&auml;m&auml; herra
+  maaneuvos heid&auml;n mukanaan, ja ovi sulettiin
+  j&auml;lest&auml;ni ja minua alettiin kuulustella... Mieluimmin
+  olisin ainoastaan itkenyt enk&auml; tehnyt muuta
+  mit&auml;&auml;n, mutta sitten rohkaisin mieleni ja arvelin,
+  ett&auml; is&auml;ll&auml;ni oli tapana juoda enemm&auml;n kuin
+  janottikaan, ja h&auml;n kai oli n&auml;hnyt pahaa unta... Mutta
+  silloin n&auml;yttiv&auml;t he minulle kukkaroa, jonka he olivat
+  ottaneet h&auml;nelt&auml; pois.&mdash;Ja silloin, herra, ...
+  silloin sanoin, ett&auml; rahat olivat ... palkka, jonka sain,
+  kun annoin&mdash;&raquo; H&auml;n vaikeni ja painoi
+  k&auml;tens&auml; kasvoilleen, joille h&auml;pe&auml; levitti
+  tumman punan...</p>
+
+  <p>&raquo;Jatka&raquo;, k&auml;ski Boleslav, purren hampaansa
+  yhteen.</p>
+
+  <p>&raquo;Eiv&auml;th&auml;n he minua uskoneet, herra, mutta he
+  kai huomasivat, etteiv&auml;t saisi minulta totuutta selville,
+  sill&auml; he eiv&auml;t kyselleet enemp&auml;&auml;. Ja sitten
+  alkoivat he hiljaa neuvotella kesken&auml;&auml;n, mutta minulla
+  on hyv&auml;t korvat, min&auml; kuulin kaiken... Oliko minut
+  pistett&auml;v&auml; vankeuteen, jotta oppisin puhumaan, oliko
+  armollinen herrakin vangittava? Sellaisia he juttelivat. Ja sitte
+  tulivat toiset ja arvelivat, ett&auml; piirille olisi
+  h&auml;pe&auml;ksi, jos kielikellot p&auml;&auml;sisiv&auml;t
+  sellaista soittamaan, ja koko It&auml;-Preussinkin kunnia
+  siit&auml; k&auml;rsisi, ja kun sit&auml; paitsi ei ollut sitovia
+  todistuksiakaan, oli t&auml;ysi syy painaa asia hiljaisuudessa
+  unohtumaan&mdash;he mainitsivat sen jotenkin toisin, mutta sanat
+  olen unhottanut.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja sitten p&auml;&auml;stiv&auml;t he sinut
+  menem&auml;&auml;n?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin. Herra Merckel sanoi, ett&auml; minun oli
+  korjattava luuni, sill&auml; min&auml; saastutin
+  talon.&raquo;</p>
+
+  <p>Syntyi &auml;&auml;nett&ouml;myys. Sitten kulautti Boleslav
+  yhdell&auml; siemauksella pari kolme lasia v&auml;kev&auml;&auml;
+  viini&auml; ja sanoi: &raquo;Nyt paloy&ouml;!&raquo;</p>
+
+  <p>Regina hyp&auml;hti silloin tuoliltaan pystyyn ja tuijotti
+  h&auml;neen kauhistunein katsein.</p>
+
+  <p>&raquo;Minun pit&auml;isi ... tulipalosta?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin paljo kuin siit&auml; muistat.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja minun pit&auml;isi ... kaikki ... herra?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kaikki.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Herra ... sit&auml; en voi!&raquo; Kuten
+  hengenh&auml;diss&auml;&auml;n p&auml;&auml;sti h&auml;n
+  t&auml;m&auml;n huudahduksen suustaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; se merkitsee?&raquo; Boleslav oli h&auml;nkin
+  ponnahtanut pystyyn ja mittaili h&auml;nt&auml; silm&auml;t
+  sel&auml;ll&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Regina pani k&auml;tens&auml; ristiin rinnalleen: &raquo;Olen
+  teille aina&mdash;ollut kuuliainen, herra... En ole koskaan
+  mukissut eik&auml; mik&auml;&auml;n ole ollut minusta liian
+  vaikeaa... Tahdon tehd&auml; kaiken, mit&auml; k&auml;skette, ja
+  jos sanotte: mene, anna itsesi kivitt&auml;&auml;, teen sen heti
+  paikalla... Mutta t&auml;t&auml; yht&auml; &auml;lk&auml;&auml;
+  vaatiko minulta, pyyd&auml;n sit&auml; syd&auml;meni
+  pohjasta.&raquo;</p>
+
+  <p>Vihastuneena ja kummissaan katsoi Boleslav tytt&ouml;&ouml;n.
+  H&auml;n oli niin tottunut t&auml;m&auml;n ehdottomaan
+  kuuliaisuuteen, ettei voinut k&auml;sitt&auml;&auml;
+  t&auml;t&auml; yht&auml;kki&auml; leimahtanutta
+  vastustuskyky&auml;... H&auml;nen valtansa oli siis lopussa ...
+  se ei ollut rajaton, kuten h&auml;n oli luullut!&mdash;Eik&ouml;
+  t&auml;m&auml; nainen ollut itse ruvennut h&auml;nen orjakseen?
+  Eik&ouml; h&auml;n ollut myynyt itse&auml;ns&auml; ruumiineen ja
+  sieluineen h&auml;nelle ja h&auml;nen suvulleen, ja nyt h&auml;n
+  yht&auml;kki&auml; tahtoi pit&auml;&auml; oman
+  p&auml;&auml;ns&auml;?</p>
+
+  <p>Veri sy&ouml;ks&auml;hti h&auml;nen
+  p&auml;&auml;h&auml;ns&auml;. H&auml;nen silm&auml;ns&auml;
+  pullistuivat.</p>
+
+  <p>&raquo;Sinun t&auml;ytyy&mdash; &mdash; &mdash;sinun
+  t&auml;ytyy heti paikalla!&raquo;</p>
+
+  <p>Regina painautui sein&auml;&auml; vasten. H&auml;nen
+  silm&auml;ns&auml; kiiluivat pime&auml;st&auml; Boleslavia kohden
+  kuin ahdistetun villikissan silm&auml;t.&mdash;&raquo;En tee
+  sit&auml;&raquo;, ten&auml;si h&auml;n.</p>
+
+  <p>Boleslavissa her&auml;si perinn&ouml;llinen, raaka herruutensa
+  tunto. Viinikin vaikutti osaltaan. H&auml;n hy&ouml;kk&auml;si
+  tyt&ouml;n kimppuun ja tarttui h&auml;nen rintaansa.&mdash;</p>
+
+  <p>Tyt&ouml;n nutun napit eiv&auml;t kest&auml;neet kovaa
+  tempausta, vaan lensiv&auml;t irti. H&auml;nen valkea povensa
+  aaltoili, ja Boleslavin katse ik&auml;&auml;nkuin kietoutui
+  huntuun...</p>
+
+  <p>&raquo;Onko minun h&auml;net kuristettava vai h&auml;nt&auml;
+  suudeltava?&raquo; ajatteli Boleslav ja tavotti h&auml;nen
+  kaulaansa.</p>
+
+  <p>Hengenh&auml;diss&auml;&auml;n tarrasi Regina vastaan. Kuten
+  rautapihdit puristuivat h&auml;nen k&auml;tens&auml; Boleslavin
+  hartioihin... T&auml;ytyi koota kaikki voimansa
+  pit&auml;&auml;kseen puoliaan n&auml;it&auml;
+  j&auml;ntereit&auml; vastaan.</p>
+
+  <p>Ja nyt alkoi &auml;&auml;net&ouml;n painiskelu. Se kesti monia
+  minuutteja eik&auml; ottanut lainkaan loppuakseen... Se
+  n&auml;ytti katkeralta, suorastaan ep&auml;toivoiselta, se
+  n&auml;ytti ottelulta el&auml;m&auml;st&auml; ja kuolemasta ja
+  muuttui sent&auml;&auml;n j&auml;lleen leikkisodaksi...
+  Kumpikaan taistelijoista ei en&auml;&auml; tiennyt, mist&auml;
+  taisteltiin. Boleslavin veristyneet silm&auml;t etsiv&auml;t
+  Reginan silmi&auml;. Reginan hiestynyt rinta puristui h&auml;nen
+  rintaansa vasten. Molempain hengitys suli yhteen. Lujasti
+  sylikk&auml;in kietoutuneina hoippuivat he sinne t&auml;nne,
+  kunnes Boleslav vihdoin painoi tyt&ouml;n polvilleen... Mutta
+  t&auml;m&auml; ei v&auml;synyt, vaan koetti vet&auml;&auml;
+  h&auml;net luokseen maahan.</p>
+
+  <p>Paikoillaan painiskellen katsoivat he ik&auml;&auml;nkuin
+  unelmissaan tuokion toisiaan silmiin. Silloin kulki v&auml;ristys
+  Reginan ruumiin l&auml;vitse, ja keskell&auml; taistelua painoi
+  h&auml;n antautuvasti poskensa samaan k&auml;sivarteen, jota
+  vastaan h&auml;n taisteli.</p>
+
+  <p>Boleslav n&auml;ki sen&mdash;h&auml;n n&auml;ki, kuinka toisen
+  silm&auml;t tuskaisesti hehkuen riippuivat h&auml;nen
+  silmiss&auml;&auml;n, h&auml;n n&auml;ki tyt&ouml;n kauniit,
+  villit kasvot kukoistavina edess&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Olemmehan kirotut kuitenkin&raquo;, v&auml;l&auml;hti
+  h&auml;nen mieless&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Silloin kumartui h&auml;n huoahtaen alas tyt&ouml;n puoleen
+  ja&mdash;suuteli h&auml;nt&auml; suulle.</p>
+
+  <p>Regina voihkasi &auml;&auml;neen, puristui Boleslaviin kiinni
+  ja puri hampaansa h&auml;nen huuliinsa. Sitten retkahti h&auml;n
+  hervotonna takaperin ja kaatui sel&auml;lleen, niin ett&auml;
+  takaraivo kolahti kovasti lattiaan.</p>
+
+  <p>Aivan huumautuneena tuijotti Boleslav h&auml;neen maahan.
+  Tytt&ouml; makasi kuin kuollut. Ainoastaan kohoileva rinta ahmi
+  ilmaa. Boleslavin omista huulista kihosivat veripisarat.
+  Ajattelematta pyyhki h&auml;n niit&auml; pois
+  kielell&auml;&auml;n,</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; nyt?&raquo;</p>
+
+  <p>Ja mit&auml; kauemmin h&auml;n tuijotti maassa makaavaan
+  naiseen, sit&auml; korkeammalle kuohui tuskaisa pelko h&auml;nen
+  mieless&auml;&auml;n, nousten aivan mielett&ouml;myyden
+  rajoille. H&auml;n pelk&auml;si, mit&auml; oli tuleva.</p>
+
+  <p>&raquo;Pois t&auml;st&auml; talosta&mdash;pois, pois,
+  ennenkuin h&auml;n nousee&raquo;, huusi &auml;&auml;ni h&auml;nen
+  povessaan. H&auml;n tempasi vaippansa sein&auml;lt&auml;,
+  k&auml;&auml;nsi karvalakkinsa reunukset alas ja
+  sy&ouml;ks&auml;hti talviy&ouml;h&ouml;n, ik&auml;&auml;nkuin
+  hurja ajo olisi h&auml;nen kintereill&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>H&auml;n ei voinut sit&auml; paeta, h&auml;n laahasi sit&auml;
+  mukanaan mihin menikin. Se riehui h&auml;nen rinnassaan, se
+  kuohui h&auml;nen veress&auml;&auml;n ja kohisi h&auml;nen
+  hermoissaan&mdash;t&auml;m&auml; nuorten aistien hurja ajo.</p>
+
+  <p>H&auml;n kirmasi ymp&auml;ri mets&auml;&auml;. Pakkanen ei
+  h&auml;nt&auml; j&auml;&auml;hdytt&auml;nyt, pimeys ei
+  h&auml;nt&auml; tyynnytt&auml;nyt.</p>
+
+  <p>Oliko mit&auml;&auml;n pelastusta&mdash;mit&auml;&auml;n?</p>
+
+  <p>Pappila johtui h&auml;nen mieleens&auml;. Ivanauru purskahti
+  h&auml;nen huuliltaan.&mdash;Olihan Helena kauhusta v&auml;risten
+  v&auml;istynyt h&auml;nen tielt&auml;&auml;n, kun h&auml;n
+  viel&auml; puhtain syd&auml;min, puhtain mielin ja aistein oli
+  sinne astunut. Mit&auml; Helena tekisik&auml;&auml;n
+  t&auml;n&auml;&auml;n, jos h&auml;n kirottuna ja syyllisyyden
+  painamana rohkenisi menn&auml; h&auml;nen
+  l&auml;heisyyteens&auml;?</p>
+
+  <p>Ja kuitenkin&mdash;eik&ouml; pappilan tanhuvilla ollut
+  l&auml;hes vuosikymmenen ajan ollut kotipaikkansa kaikella,
+  mit&auml; h&auml;ness&auml; viel&auml; oli hyv&auml;&auml;,
+  valoisaa ja rauhallista? Oliko h&auml;nen luvatonta etsi&auml;
+  n&auml;ilt&auml; valon tyyssijoilta pelastustaan, vaikkapa
+  sielt&auml; olisi tuhat kertaa l&auml;ht&ouml;isin se kirous,
+  joka h&auml;net oli peitt&auml;nyt pimeyteen?</p>
+
+  <p>Melkein vasten tahtoaan poikkesi h&auml;n kyl&auml;&auml;n
+  viev&auml;lle tielle.</p>
+
+  <p>Torninkello l&ouml;i yksi. Viisi tuntia oli h&auml;n
+  harhaillut ymp&auml;rins&auml;, ja aika oli tuntunut
+  h&auml;nest&auml; yht&auml; monelta minuutilta.</p>
+
+  <p>Kyl&auml; oli uupunut uneen, vain &raquo;Mustasta
+  Kotkasta&raquo; lankesi tummanpunertava kajastus valkealle
+  lumelle, jota himme&auml; kuu valaisi raukealla valollaan.
+  Reenraiteet v&auml;lkkyiv&auml;t kuin valkoiset nauhat, jotka
+  maata my&ouml;ten venyiv&auml;t et&auml;isyyteen, ja
+  j&auml;&auml;puikot kirkonr&auml;yst&auml;&auml;st&auml;
+  kuvastuivat hopeisena varjopiirustuksena tummalle
+  sein&auml;lle.</p>
+
+  <p>H&auml;n kulki kirkon ohitse pappilan puutarhaa kohden.
+  H&auml;nen syd&auml;mens&auml; hyppi niin, ett&auml; se tuntui
+  aivan nousevan kurkkuun... Helenan p&auml;&auml;tyikkunasta
+  h&auml;&auml;m&ouml;tti viel&auml; valkea. H&auml;n kapusi aidan
+  ylitse ja tarpoi syv&auml;ss&auml; lumessa puutarhamajan luo,
+  joka oli parinkymmenen askelen p&auml;&auml;ss&auml; talon
+  p&auml;&auml;tysein&auml;st&auml;. H&auml;n asettui sen varjoon...</p>
+
+  <p>Valkoinen uudin verhosi kokonaan valaistun neli&ouml;n.
+  Palttinapintaan kuvastuivat luonnottomiksi v&auml;&auml;ristyneet
+  kukanlehtien ja varsien ja paperiviuhkioilla koristeltujen
+  kukkaruukkujen varjot.&mdash;Niiden valtakunnassa hallitsi
+  h&auml;n nyt sive&auml;n&auml; ja hiljaisena kuin pyh&auml;
+  neitsyt ruusutarhassaan.</p>
+
+  <p>Ja j&auml;lleen ilmestyi h&auml;nen sielunsa silmien eteen
+  tuomiokirkon pyhimyskuva, jonka h&auml;n n&auml;ki aina, milloin
+  kuvitteli mieless&auml;&auml;n lemmitty&auml;&auml;n. Saadapa
+  vain ainoaksikaan sekunniksi vajottaa katseensa h&auml;nen
+  katseeseensa, siten her&auml;tt&auml;&auml;kseen uuteen eloon
+  sen, mink&auml; aika ja syyllisyys oli kuolettanut!</p>
+
+  <p>Tyt&ouml;nvartalon kuvajainen pimitti tuokioksi valaistun
+  pinnan... Uutimen lievett&auml; kohotettiin.</p>
+
+  <p>Puoleksi poissa tajultaan ojensi Boleslav k&auml;sivartensa
+  h&auml;nt&auml; kohden.</p>
+
+  <p>Nopeasti putosi uudin j&auml;lleen alas, ja kohta sammui
+  valo...</p>
+
+  <p>Hengitt&auml;m&auml;tt&auml; odotti Boleslav, eik&ouml; Helena
+  nyt vaarattomasta pimeydest&auml; antaisi h&auml;nelle
+  mit&auml;&auml;n merkki&auml;. Mutta ei n&auml;kynyt
+  en&auml;&auml; liikahdustakaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta toivonhan aivan mielett&ouml;mi&auml;&raquo;,
+  puhui h&auml;n itsekseen. &raquo;N&auml;ht&auml;v&auml;sti ei
+  h&auml;n tuntenut minua lainkaan, huomasi vain miesolennon ja
+  ponnahti pel&auml;styneen&auml; takaisin. Parasta on laittautua
+  heti tieheni, muuten l&auml;hett&auml;&auml; h&auml;n pian koko
+  talon luullun varkaan kintereille.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja niin l&auml;ksi h&auml;n palausmatkalle.
+  P&auml;&auml;sty&auml;&auml;n tielle ja taivaltaessaan
+  eteenp&auml;in tunsi h&auml;n verens&auml; melkoisesti
+  tyyntyneen. Jo pelkk&auml; tietoisuus Helenan
+  l&auml;heisyydest&auml; oli siis vaikuttanut rauhottavasti.</p>
+
+  <p>&raquo;Mihin nyt?&raquo; Ulos maailmaan, mutta kotiin ei. Kun
+  h&auml;n vain ajattelikin maassa makaavaa naisolentoa, alkoi veri
+  uudelleen kiehua h&auml;nen suonissaan</p>
+
+  <p>H&auml;n oli hurmahenki, ja Boleslav vihasi
+  h&auml;nt&auml;.</p>
+
+  <p>Tiet&auml;m&auml;tt&auml; mihin aikoi poikkesi h&auml;n
+  sivupolulle, joka vei vajojen ja m&ouml;kkien v&auml;litse
+  linnasaarelta poisp&auml;in ja p&auml;&auml;ttyi aukeihin
+  peltoihin.&mdash;-Niiden takareunalta
+  h&auml;&auml;m&ouml;ttiv&auml;t mets&auml;t,
+  siint&auml;v&auml;n&auml; juovana reunustaen valkeaa tasankoa.
+  Sinne veti j&auml;lleen h&auml;nen mielens&auml;. Sinne
+  miss&auml; unelmattoman unen rauha vallitsi talvisessa
+  hiljaisuudessa.</p>
+
+  <p>H&auml;n alkoi taivaltaa polutonta peltoa, jolla levisi lumi
+  s&auml;&auml;nn&ouml;llisin&auml; harjoina ja loivanteina
+  rannattomiin, niin ett&auml; n&auml;ytti kuin virtailevan valon
+  meri aaltoilisi h&auml;nt&auml; vastaan. Kiristen murtui
+  j&auml;&auml;tynyt kohva h&auml;nen jalkojensa alla, h&auml;n
+  upposi lumeen polviaan my&ouml;ten, mutta h&auml;n ponnisteli
+  eteenp&auml;in ik&auml;&auml;nkuin uudelleen omia ajatuksiaan
+  paeten. H&auml;nt&auml; tavallaan lohdutti t&auml;m&auml;
+  ponnistus, joka oli niin tarkotukseton ja kiihdytti h&auml;nen
+  hengityst&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>H&auml;nen rintansa l&auml;&auml;h&auml;tti, hiki valui pitkin
+  h&auml;nen ruumistaan, kompastellen ja horjahdellen pyrki
+  h&auml;n eteenp&auml;in. Siell&auml; t&auml;&auml;ll&auml; oli
+  kohva kyllin vahva h&auml;net kannattaakseen. Silloin tuntui kuin
+  h&auml;n olisi saanut siivet ja liitelisi yli maan, kunnes uusi
+  putous h&auml;nelle muistutti, kuinka raskaana ja matalana
+  h&auml;n taakkoineen ry&ouml;mi maan pinnalla.</p>
+
+  <p>Mets&auml;nreuna kohosi korkeampana ja tummempana h&auml;nen
+  edess&auml;&auml;n,&mdash;viel&auml; satasen askelta ja h&auml;n
+  saavuttaisi m&auml;&auml;r&auml;ns&auml;. Silloin tukki
+  h&auml;nen tiens&auml; jokin, joka nousi kuin pieni
+  t&ouml;yr&auml;s h&auml;nen edess&auml;&auml;n ja ojentautui
+  viiden-, kuudenkymmenen askelen pituisena mets&auml;&auml;
+  kohden. Mutta luontaiseksi t&ouml;yr&auml;&auml;ksi oli se liian
+  s&auml;&auml;nn&ouml;llinen ja jyrkk&auml;reunainen. Sen
+  rinnalla, muutamain askelten p&auml;&auml;ss&auml;, oli toinen
+  samanlainen ja edelleen vasemmalla viel&auml; kolmaskin. Ne ovat
+  varmaankin soral&auml;ji&auml;, ajatteli h&auml;n, joita
+  syksyll&auml; on luotu viet&auml;v&auml;ksi pois lumen
+  sulettua.&mdash;Miksi kyl&auml;l&auml;iset eiv&auml;t ottaisi
+  soraa h&auml;nen maaltaan? Eih&auml;n t&auml;&auml;ll&auml; ollut
+  ket&auml;&auml;n, joka heilt&auml; olisi sen kielt&auml;nyt!</p>
+
+  <p>Mutta mit&auml; merkitsiv&auml;t ristit tuolla&mdash;vasta nyt
+  huomasi h&auml;n ne, sill&auml; ne oli peitt&auml;nyt tumma
+  mets&auml;nreuna&mdash;ristit, jotka t&ouml;yr&auml;sten
+  p&auml;iss&auml; kohosivat kammottavina ja uhkaavina y&ouml;n
+  pimeyteen?</p>
+
+  <p>Kolme luvultaan, jokaisella kummulla yksi&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Ne olivat karkeatekoisia, honkahirsist&auml; kirveell&auml;
+  veistettyj&auml; ja n&auml;yttiv&auml;t syv&auml;lle maahan
+  upotetuilta, sill&auml; ne eiv&auml;t liikahtaneetkaan h&auml;nen
+  niit&auml; puistellessaan. Mit&auml;&auml;n kirjotusta ei
+  niiss&auml; n&auml;kynyt, ja jos olisi ollutkin, ei h&auml;n
+  olisi voinut sit&auml; lukea.</p>
+
+  <p>Arvotuksentapaisina, kuten unhotetun rikoksen muistomerkit,
+  seisoivat n&auml;m&auml; karkeatekoiset kummitukset
+  t&auml;ss&auml;, ja kuunhohde hopeoi niiden harmaita
+  s&auml;l&ouml;pintoja.</p>
+
+  <p>Silloin &auml;kki&auml; putosivat suomukset h&auml;nen
+  silmist&auml;&auml;n. &Auml;&auml;neens&auml; huudahtaen l&ouml;i
+  h&auml;n k&auml;tens&auml; kasvoilleen.&mdash;</p>
+
+  <p>N&auml;m&auml; olivat heid&auml;n hautansa, heid&auml;n, jotka
+  kaatuivat vuonna seitsem&auml;n, tuona onnetonna
+  y&ouml;n&auml;.</p>
+
+  <p>T&auml;&auml;ll&auml; makasivat h&auml;nen is&auml;ns&auml;
+  uhrit!</p>
+
+  <p>Mik&auml; onneton sattuma oli tuonut h&auml;net t&auml;nne? Ja
+  eik&ouml; se n&auml;ytt&auml;nyt enemm&auml;lt&auml; kuin
+  sattumalta? Olivathan h&auml;nt&auml; houkutelleet ja
+  vet&auml;neet ik&auml;&auml;nkuin tuhannet
+  n&auml;kym&auml;tt&ouml;m&auml;t k&auml;sivarret, niin ett&auml;
+  h&auml;nen oli t&auml;ytynyt, tiet&auml;m&auml;tt&auml; miksi,
+  l&auml;hte&auml; t&auml;lle mielett&ouml;m&auml;lle taipaleelle,
+  niin ett&auml; h&auml;n oli ponnistanut perille,
+  v&auml;symyksest&auml; vaipumaisillaan, lumen ja j&auml;&auml;n
+  halki.</p>
+
+  <p>Oliko kohtalo t&auml;m&auml;n kaikista ruoskaniskuista
+  tuskallisimman s&auml;&auml;st&auml;nyt t&auml;h&auml;n
+  syvimm&auml;n n&ouml;yryytyksen hetkeen, jotta h&auml;nelle
+  oikein selvi&auml;isi, ett&auml; h&auml;nen oli mahdoton
+  en&auml;&auml; nousta, ett&auml; h&auml;nen ilman pelastusta
+  t&auml;ytyi hukkua h&auml;pe&auml;&auml;n ja ep&auml;toivoon?</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta hyv&auml; on, ett&auml; olen
+  t&auml;&auml;ll&auml;&raquo;, puheli h&auml;n edelleen yksikseen.
+  &raquo;Siten voin ainakin tulla vakuutetuksi, ettei vanhus
+  kirotessaan tehnyt minulle mit&auml;&auml;n
+  v&auml;&auml;ryytt&auml;. Ja mit&auml; syntej&auml; ei viel&auml;
+  ole, saattaa tulla.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;nen katseensa liukui pitkin lakeita kummunharjoja,
+  jotka h&auml;nen silmist&auml;&auml;n n&auml;yttiv&auml;t
+  painautumistaan painautuvan hangen tasalle, niin ettei
+  niill&auml; lopulta n&auml;ytt&auml;nyt olevan
+  p&auml;&auml;t&auml; ollenkaan... Kuinkahan monta mahtoi
+  lev&auml;t&auml; niiden alla? Jos heid&auml;t oli ladottu
+  vieretysten, on v&auml;hint&auml;&auml;nkin sata kussakin
+  haudassa&mdash;kentiesi puolta enemm&auml;nkin.&mdash;Ja kaikki
+  kelpo sotureja, jotka ilolla olivat l&auml;hteneet sotaan
+  kuninkaan ja is&auml;nmaan puolesta, saadakseen
+  t&auml;&auml;ll&auml; kurjan kavalluksen uhreina surkean
+  lopun.</p>
+
+  <p>H&auml;n tarttui sylin ristiin ja painoi kasvonsa rosoiseen
+  runkoon, jonka s&auml;l&ouml;t raapivat h&auml;nen ihoaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Syyt&auml; h&auml;nt&auml; koko maailman
+  n&auml;hden&raquo;, huusi &auml;&auml;ni h&auml;nen povessaan,
+  &raquo;h&auml;nt&auml; ja Reginaa&mdash;ja tee sitten loppu
+  itsest&auml;si ja tyt&ouml;st&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;nen katseensa suuntausi et&auml;isyyteen ja etsi
+  taivaan rannalta linnan &auml;&auml;ripiirteit&auml;.
+  Mit&auml;&auml;n ei sielt&auml; n&auml;kynyt, ainoastaan puiston
+  latvukset h&auml;&auml;m&ouml;ttiv&auml;t h&auml;nt&auml; vastaan
+  muodostaen mutkikkaan kaaren. Tuolla takalistolla, hieman sivuun
+  oikealle, t&auml;ytyi Kissanportaan sijaita.</p>
+
+  <p>Sielt&auml; tytt&ouml; oli kulkenut ylitse, synkk&auml;,
+  verenjanoinen joukko j&auml;less&auml;&auml;n. Kuinka
+  kammottavasti olikaan kumeain, s&auml;&auml;nn&ouml;llisten
+  marssiaskeleiden t&auml;ytynyt kaikua h&auml;nen korviinsa!
+  Sitten yh&auml; eteenp&auml;in, syv&auml;lle mets&auml;n
+  sis&auml;&auml;n, aina raivatulle tieaukeamalle saakka, joka
+  suunnattomana puoliympyr&auml;n&auml;, yhdensuuntaisena
+  mets&auml;nreunan kanssa, vei tiheik&ouml;n l&auml;vitse. Regina
+  ei ollut koskaan retkest&auml;&auml;n kertonut, ja
+  sent&auml;&auml;n Boleslav n&auml;ki tarkkaan, kuinka kaikki oli
+  k&auml;ynyt. Se oli kirkkaana ja selv&auml;n&auml; h&auml;nen
+  edess&auml;&auml;n, kuin olisi h&auml;n itse ollut mukana.</p>
+
+  <p>H&auml;n ojensi k&auml;tens&auml; ja piirsi taivaan rantaa
+  my&ouml;ten vapisevalla sormellaan tien, jota h&auml;n oli
+  kulkenut.</p>
+
+  <p>Ja sitten, kun h&auml;net tarpeetonna oli p&auml;&auml;stetty
+  matkoihinsa, kun h&auml;n, syntirahat taskussaan,
+  yksin&auml;&auml;n palasi kotia kohden&mdash;kuinka laukausten
+  pamahdusten, rumpujen p&auml;rin&auml;n,
+  ruudinv&auml;l&auml;hdysten ja yll&auml;tettyjen
+  kuolinhuutojen&mdash;-kuinka t&auml;ytyik&auml;&auml;n
+  t&auml;m&auml;n kaiken ajaa h&auml;nt&auml; sielt&auml;
+  pois&mdash;hirve&auml;n&auml; kostonhenkien parvena!</p>
+
+  <p>Boleslav ei k&auml;sitt&auml;nyt, kuinka tytt&ouml; oli voinut
+  el&auml;&auml; edelleen, n&auml;m&auml; &auml;&auml;net
+  korvissaan, n&auml;m&auml; kuvat silmiens&auml; edess&auml;!
+  Ensim&auml;inen nuoranp&auml;tk&auml;, ensim&auml;inen
+  vesisyv&auml;nne olisi h&auml;nelle t&auml;ytynyt olla
+  tervetullut vapahdus.</p>
+
+  <p>Mutta ei mit&auml;&auml;n t&auml;st&auml; kaikesta. Tytt&ouml;
+  ei n&auml;hnyt mit&auml;&auml;n n&auml;kyj&auml;, omatuntonsa ei
+  h&auml;nt&auml; ahdistanut, h&auml;n n&auml;ytti tuskin tuntevan
+  syyllisyytt&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Sellaiset tunteet oli el&auml;imell&auml; tai
+  hurmahengell&auml;!&mdash;Boleslav v&auml;risi. T&auml;h&auml;n,
+  t&auml;h&auml;n ihmiseen oli h&auml;nen el&auml;m&auml;ns&auml;
+  sidottu.&mdash;</p>
+
+  <p>Ja tuskan valtaamana heitt&auml;ytyi h&auml;n hautakummun
+  reunalta suinp&auml;in lumeen, pani k&auml;tens&auml; ristiin
+  rinnalleen ja sammalsi sekavia rukouksen sanoja, kyynelten
+  tulviessa h&auml;nen silmist&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>H&auml;nen vuoteensa kylmyys, joka viilsi h&auml;nen
+  kasvojaan, ajoi h&auml;net pystyyn. H&auml;n kiersi ymp&auml;ri
+  hautarivin kykenem&auml;tt&ouml;m&auml;n&auml; mit&auml;&auml;n
+  ajattelemaan. H&auml;nest&auml; tuntui, kuin olisi h&auml;n
+  takertunut vaskiseen verkkoon, jonka rihmat kietoutuivat yh&auml;
+  ahtaammalle h&auml;nen ymp&auml;rilleen.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Taivaan herra&raquo;, niin h&auml;n rukoili,
+  &raquo;&auml;l&auml; kosta minulle is&auml;n syntej&auml;. Anna
+  heid&auml;n lev&auml;t&auml;, n&auml;iden kuolleiden,
+  &mdash;min&auml; en ole heit&auml; murhannut. Anna ihmeen
+  tapahtua, anna minulle merkki, ett&auml; tahdot minut pelastaa
+  kuolemansynnist&auml; ja ep&auml;toivosta.&raquo; H&auml;nen
+  silm&auml;ns&auml; hapuilivat apua etsien
+  ymp&auml;rins&auml;.</p>
+
+  <p>Kylm&auml;n&auml; ja tylyn&auml; hymyili h&auml;nelle kuun
+  valaisema taivas lyijynharmaassa hohteessaan. Mit&auml;&auml;n
+  merkki&auml; ei sielt&auml; n&auml;kynyt, mit&auml;&auml;n
+  ihmett&auml; ei tapahtunut.</p>
+
+  <p>Boleslav nauroi. &raquo;N&auml;ytt&auml;&auml;h&auml;n kuin
+  olisin mielipuoleksi tulemaisillaani&raquo;, jupisi h&auml;n
+  itsekseen.</p>
+
+  <p>Silloin tunsi h&auml;n &auml;killist&auml; uupumusta.
+  H&auml;nt&auml; huimasi. H&auml;nen jalkansa
+  kielt&auml;ytyiv&auml;t
+  teht&auml;v&auml;st&auml;&auml;n.&mdash;Silloin kyyristyi
+  h&auml;n kuoppuraan, jonka oli ruumiinsa painolla tehnyt lumeen,
+  ja vaipui puolihorroksissa vilusta v&auml;risten
+  mielihauteihinsa.</p>
+
+  <p>Kun h&auml;n vihdoin j&auml;ykistynein j&auml;senin k&ouml;mpi
+  pystyyn, iloissaan, ettei ollut vaipunut uneen ja paleltunut,
+  hehkui jo punertava juova it&auml;isell&auml; taivaanrannalla.
+  H&auml;nt&auml; v&auml;risytti samalla kuumasti ja kylm&auml;sti
+  kuten kuumeen alkaessa.</p>
+
+  <p>Nyt oli paras palata kotiin. Mutta mist&auml; h&auml;n sai
+  voimaa tehd&auml; olemattomaksi sen, mit&auml; t&auml;n&auml;
+  y&ouml;n&auml; oli tapahtunut? H&auml;n kosketteli
+  kielell&auml;&auml;n huuliaan. Haava, jonka tytt&ouml; oli
+  iskenyt suudelmallaan, poltti viel&auml;.</p>
+
+  <p>Eik&auml; taivaasta ollut langennut mit&auml;&auml;n
+  merkki&auml;. Mit&auml;&auml;n ihmett&auml; ei ollut tapahtunut.
+  J&auml;ih&auml;n h&auml;nelle tosin aina kuolema, jonka syliin
+  voi paeta pahempaa.</p>
+
+  <p>Kuolema! Kuin valons&auml;de pimeydess&auml; v&auml;l&auml;hti
+  t&auml;m&auml; ajatus h&auml;nen mieless&auml;&auml;n, mutta
+  h&auml;nen aivonsa olivat liian v&auml;syksiss&auml;, h&auml;nen
+  mielens&auml; liian alakuloinen, jotta h&auml;n olisi voinut
+  pit&auml;&auml; siit&auml; kiinni. Se sammui kuten oli
+  syttynytkin.</p>
+
+  <p>Omien askeltensa j&auml;lki&auml; my&ouml;ten kulki h&auml;n
+  takaisin kyl&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Siell&auml; ei ollut viel&auml; ket&auml;&auml;n
+  liikkeell&auml;, mutta paikotellen nousi jo savu lakeisesta, ja
+  kanat kaakottivat orsillaan uutta aamua tervehtien.</p>
+
+  <p>Laskeutuessaan polkua alas virralle, oli h&auml;n
+  n&auml;kevin&auml;&auml;n naisolennon varjon rient&auml;v&auml;n
+  nostosillalta h&auml;nt&auml; kohden. Regina kaiketikin oli
+  odotellut sillalla ja nyt tuli h&auml;nt&auml; vastaan.
+  Kell&auml;p&auml; kyl&auml;l&auml;isist&auml; olisi
+  t&auml;h&auml;n aikaan vuorokaudesta ollut mit&auml;&auml;n
+  tekemist&auml; nostosillan luona? H&auml;nen syd&auml;mens&auml;
+  alkoi sykki&auml; levottomammin. Nyt oli tulijakin h&auml;net
+  huomannut. Kuului hiljainen, kimakka kirkaisu, ja seuraavassa
+  hengenvedossa oli olento kadonnut sivupolulle aitojen
+  suojaan.</p>
+
+  <p>Boleslavilla ei ollut halua l&auml;hte&auml; h&auml;nt&auml;
+  takaa ajamaan. Mahtoi olla jokin karjapiika, joka aamunkoitossa
+  oli noutanut vett&auml; ja karttoi h&auml;nt&auml;
+  kohdata.&mdash;Nostosillalle astuessaan n&auml;ki h&auml;n
+  kuitenkin &auml;sken-sataneessa lumenh&auml;rm&auml;ss&auml;
+  jalanj&auml;lki&auml;, jotka veiv&auml;t paalulle, mihin
+  kirjelaatikko oli kiinnitetty.</p>
+
+  <p>Olisiko kyl&auml;ss&auml; joku tuntenut tarvetta kirjottaa
+  h&auml;nelle &ouml;iseen aikaan? Ajatus oli naurettava mutta
+  kuitenkin sai se toivojen virran valahtamaan h&auml;nen sielunsa
+  l&auml;vitse.</p>
+
+  <p>H&auml;n sieppasi taskustaan pienen avaimen, joka
+  h&auml;nell&auml; tavallisesti oli aina mukanaan.&mdash;Laatikko
+  aukeni&mdash;sielt&auml; putosi kirje.</p>
+
+  <p>Vapisevin k&auml;sin mursi h&auml;n sinetin. Helenan
+  allekirjotus!&mdash;Oliko Jumala kuullut h&auml;nen rukouksensa?
+  Tahtoiko h&auml;n l&auml;hett&auml;&auml; h&auml;nelle voimaa ja
+  pelastusta?</p>
+
+  <p>Ensim&auml;inen aamunkajastus valaisi sen verran, ett&auml;
+  h&auml;n saattoi lukea. Mutta kirjaimet vilisiv&auml;t h&auml;nen
+  silmiss&auml;&auml;n. Ainoastaan sielt&auml;
+  t&auml;&auml;lt&auml; tarttui irrallinen
+  lause&mdash;yksin&auml;inen sana h&auml;nen mieleens&auml;.
+  &raquo;Odota&mdash; &mdash; &mdash;hetki, jolloin sinua
+  kutsun&mdash; &mdash; &mdash;ik&auml;v&ouml;iden&mdash; &mdash;
+  &mdash;nuoruuden aika&mdash; &mdash;
+  &mdash;onnellinen!&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>Yhden asian h&auml;n sent&auml;&auml;n voi lukea
+  t&auml;st&auml; kaikesta: merkki, jota h&auml;n oli rukoillut
+  kaatuneiden sotilasten haudoilla, oli langennut taivaasta! Ihme
+  oli tapahtunut!</p>
+
+  <p>Uusi itseluottamus virtaili h&auml;nen suonissaan. Onni ei
+  ollut h&auml;nt&auml; viel&auml; hylj&auml;nnyt; h&auml;nen ei
+  tarvinnut viel&auml; joutua ep&auml;toivoon. Helena, tuo puhdas
+  ja valoisa, h&auml;nen nuoruutensa hyv&auml; henget&auml;r,
+  luotti viel&auml; h&auml;nen voimaansa ja uskollisuuteensa.</p>
+
+  <p>Ja h&auml;n, Boleslav, h&auml;n ei totisesti ole saattava
+  lemmittyns&auml; uskoa h&auml;pe&auml;&auml;n. Ennemmin tahtoi
+  h&auml;n kuolla kuin alentua h&auml;pe&auml;&auml;n ja
+  itsens&auml; halveksimiseen.</p>
+
+  <p>Ja k&auml;&auml;ntyen aamuruskoon p&auml;in, joka hulvasi
+  h&auml;nt&auml; kohden purppurahohdettaan, kohotti h&auml;n kaksi
+  sormea taivasta kohden ja puhui: &raquo;Jumala, joka olet ankara
+  ja vanhurskas tuomari ja kostat is&auml;in pahat teot lapsille
+  kolmanteen ja nelj&auml;nteen polveen, vannon sinulle, ett&auml;
+  ennen p&auml;&auml;t&auml;n p&auml;iv&auml;ni omin k&auml;sin,
+  ennenkuin annan pappisi kirouksen saada minut valtoihinsa.
+  Amen.&raquo;</p>
+
+  <p>Sitten meni h&auml;n kotiinsa kuin raskaasta taakasta
+  vapautuneena.</p>
+
+  <p>&raquo;Nyt on kummitus haihtunut&raquo;, sanoi h&auml;n,
+  astuessaan eteiseen syv&auml;&auml;n henke&auml;&auml;n
+  vet&auml;en, mutta k&auml;si vapisi viel&auml; ovenripaan
+  tarttuessaan kuten kuumeessa.</p>
+
+  <p>Nopealla, aralla katseella t&auml;hysteli h&auml;n ymp&auml;ri
+  huonetta.</p>
+
+  <p>Aamuruskon kajastuksessa n&auml;ki h&auml;n Reginan istua
+  kyyr&ouml;tt&auml;v&auml;n vuoteessaan, k&auml;det ristiss&auml;
+  polvien ymp&auml;ri.&mdash;H&auml;nen nuttunsa oli auki,
+  h&auml;nen tukkansa p&ouml;rr&ouml;tti hajallaan kasvoilla. Juuri
+  tuollaisena oli Boleslav h&auml;net j&auml;tt&auml;nyt eilen
+  illalla.</p>
+
+  <p>H&auml;n kohotti vitkalleen p&auml;&auml;t&auml;ns&auml; ja
+  katsoi Boleslaviin haipuvalla katseella kuten unissaan.</p>
+
+  <p>Boleslavia pel&auml;stytti t&auml;m&auml; katse.</p>
+
+  <p>&raquo;Etk&ouml; ole ruvennut nukkumaan?&raquo; kysyi h&auml;n
+  niin ankarasti kuin voi.</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; tuijotti h&auml;neen autuaassa lumouksessa, mutta
+  ei vastannut mit&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Etk&ouml; kuule?&raquo; tiuskaisi Boleslav.</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; ei siit&auml; s&auml;ik&auml;ht&auml;nyt,
+  ainoastaan hiljainen v&auml;ristys kulki kautta h&auml;nen
+  ruumiinsa, ik&auml;&auml;nkuin t&auml;m&auml;n &auml;&auml;nen
+  kuuleminen t&auml;ytt&auml;isi h&auml;net
+  ihastuksella.&mdash;Sitten hymyili h&auml;n hieman ja kysyi:
+  &raquo;Mit&auml; pit&auml;isi minun kuulla, herra?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi et ole nukkunut&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Olen odottanut teit&auml;, herra.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;En ole k&auml;skenyt.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ette ole sit&auml; kielt&auml;nytk&auml;&auml;n,
+  herra.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav tarttui er&auml;&auml;n tuolin selustaan.
+  &raquo;Miksi pelk&auml;&auml;t h&auml;nt&auml; viel&auml;?&raquo;
+  kysyi h&auml;n itselt&auml;&auml;n. &raquo;Olethan vannonut,
+  sinulla ei ole en&auml;&auml; mit&auml;&auml;n vaaraa!&raquo;
+  Sitten, p&auml;&auml;st&auml;kseen tyt&ouml;st&auml; loitommalle,
+  k&auml;ski h&auml;n t&auml;m&auml;n menn&auml; kiehauttamaan
+  jotakin l&auml;mmint&auml;.</p>
+
+  <p>Regina nousi vitkaan ojennellen j&auml;ykistyneit&auml;
+  j&auml;seni&auml;&auml;n. Haaveellinen huolimattomuus n&auml;ytti
+  pehment&auml;neen koko h&auml;nen olentonsa. Eilisest&auml;
+  illasta oli h&auml;n kokonaan muuttunut. Reginan sulettua oven
+  j&auml;lkeens&auml; tempasi Boleslav kirjeen taskustaan,
+  vakuuttaakseen itse&auml;&auml;n viel&auml; kerran onnestaan.</p>
+
+  <p>H&auml;n luki:</p><span style="margin-left: 1em;">&raquo;Rakas
+  nuoruudenyst&auml;v&auml;ni!</span><br>
+
+  <p>Papalta kuulin, kuinka jalo ja viisas kuninkaamme on sinua
+  korkeasti kunnioittanut. H&auml;n on nimitt&auml;nyt sinut
+  kapteeniksi ja antanut sinulle ristin. Toivotan sinulle paljo
+  onnea ja iloitsen siit&auml; syd&auml;mest&auml;ni. Mit&auml;
+  muuta on tapahtunut, ei pappa tahtonut sanoa, mutta h&auml;n oli
+  hyvin kiihtynyt ja on sinusta puhunut hyvin suutuksissaan.&mdash;
+  &mdash;Ah, olisitpa ymm&auml;rt&auml;nyt saavuttaa h&auml;nen
+  suosionsa ja seurakunnan rakkauden! Minun ei silloin tarvitsisi
+  olla niin huolissani ja saisin sinua siell&auml;
+  t&auml;&auml;ll&auml; n&auml;hd&auml; ja puhutella.&mdash;Ah,
+  rakas Boleslav, rukoilen sinua hartaimmasti, &auml;l&auml; koeta
+  en&auml;&auml; milloinkaan tulla puutarhaan. Tunnethan papan...
+  Jos h&auml;n tiet&auml;isi! Ah, luulen, ett&auml; h&auml;n
+  lopettaisi minut... Odota, rakas yst&auml;v&auml;! Ken
+  uskollisesti odottaa loppuun saakka, h&auml;n on kunnian kruunun
+  saava, sanotaan pyh&auml;ss&auml; sanassa. Ole
+  k&auml;rsiv&auml;llinen, kunnes ly&ouml; hetki, jolloin sinua
+  kutsun. L&auml;het&auml;n sinulle silloin sanan, ja varmasti
+  odotan sinua ik&auml;v&ouml;iden. Oi, ihana nuoruuden aika, mihin
+  on se joutunut. Kuinka onnellinen silloin
+  olinkaan!</p><span style="margin-left: 1em;">Sinun
+  Helenasi.</span><br>
+
+  <p>J&auml;lkikirjoitus: &Auml;l&auml; tule uudestaan puutarhaan.
+  Neuvon sinulle toisen paikan. Ei vain puutarhaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Omituista. Mik&auml; muutamia minuutteja takaperin oli
+  t&auml;ytt&auml;nyt h&auml;nen syd&auml;mens&auml; suurimmalla
+  riemulla, n&auml;ytti h&auml;nest&auml; nyt laimealta ja
+  v&auml;ritt&ouml;m&auml;lt&auml; ja pudotti h&auml;net kuin
+  pilvist&auml;. Siihen oli varmaankin syyp&auml;&auml;
+  t&auml;m&auml; villi nainen, jonka l&auml;heisyys h&auml;mmensi
+  h&auml;nen ymm&auml;rryksens&auml;.</p>
+
+  <p>Autuas mielipuolisuus n&auml;ytti vallanneen tyt&ouml;n. Ja
+  kuinka h&auml;n hymyili! Kuinka h&auml;n tuijotti tyhjyyteen!</p>
+
+  <p>H&auml;n palasi. H&auml;n liukui eteenp&auml;in kuin
+  unissaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Regina.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n sulki tuokioksi silm&auml;ns&auml;. &raquo;Mit&auml;,
+  herra?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mik&auml; sinun on t&auml;n&auml;&auml;n?&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n pudisti hymyillen p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;.
+  &raquo;Ei mik&auml;&auml;n, herra.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja j&auml;lleen sama katse&mdash;unelmiin hukkunut, sulanut
+  onnen kyyneliin.</p>
+
+  <p>Boleslavin rintaa ahdisti. Oli
+  ilmeist&auml;&mdash;h&auml;nt&auml; pelotti.</p>
+
+  <p>Silloin p&auml;&auml;tti h&auml;n olla tytt&ouml;&auml;
+  en&auml;&auml; n&auml;kem&auml;tt&auml; ja kuulematta,
+  el&auml;&auml; ainoastaan ty&ouml;lleen.&mdash;H&auml;n alkoi
+  penkoa papereita, j&auml;rjesteli kaikki, mit&auml;
+  t&auml;rkeimpi&auml; asiakirjoja viel&auml; oli
+  j&auml;lell&auml;, valikoi, laittoi luetteloita ja kopioi.
+  H&auml;nen mielest&auml;&auml;n tuntui kuin h&auml;nen
+  t&auml;ytyisi olla kaikin puolin valmiina silt&auml; varalta,
+  ett&auml; &auml;kki&auml; tapahtuisi jokin
+  onnettomuus.&mdash;</p>
+
+  <p>Niin kului p&auml;iv&auml;, niin kului ilta.&mdash;Regina
+  kyyr&ouml;tti loitolla huoneen pimeimm&auml;ss&auml; nurkassa
+  eik&auml; liikahtanut paikaltaan. Boleslav ei uskaltanut
+  en&auml;&auml; h&auml;neen vilaistakaan.</p>
+
+  <p>Veri jyskytti h&auml;nen ohimoissaan, h&auml;nen
+  silmiens&auml; edess&auml; karkeloi kellert&auml;vi&auml;
+  renkaita, h&auml;nen j&auml;seniss&auml;&auml;n vavahtelivat
+  v&auml;syneet hermot.</p>
+
+  <p>Kellon ly&ouml;ty&auml; kymmenen nousi Regina, mutisi
+  &raquo;hyv&auml;&auml; y&ouml;t&auml;&raquo; ja katosi
+  esirippunsa taakse. Boleslav ei vastannut eik&auml; katsonut
+  h&auml;nen j&auml;lkeens&auml;.</p>
+
+  <p>Yhdentoista aikaan sammutti h&auml;n valon ja meni
+  vuoteeseensa h&auml;nkin.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi syd&auml;meni jyskytt&auml;&auml;?&raquo; kysyi
+  h&auml;n itselt&auml;&auml;n. &raquo;Muista, mit&auml; olet
+  vannonut.&raquo; Mutta aavistuksellinen onnettomuuden pelko,
+  jonka h&auml;n tunsi l&auml;henev&auml;n kuin kummituksen, ei
+  j&auml;tt&auml;nyt h&auml;nen sieluaan rauhaan. H&auml;n nousi
+  viel&auml; kerran ja hiipi paljain jaloin asekaapille, jota
+  nousevan kuun hohde himme&auml;sti valaisi. Sielt&auml; otti
+  h&auml;n esiin pistoolin, joka hy&ouml;kk&auml;ysten varalta oli
+  aina ladattuna.</p>
+
+  <p>Se oli ollut h&auml;nen turvansa monessa verisess&auml;
+  ottelussa. Sen oli h&auml;nt&auml; t&auml;n&auml;&auml;n
+  suojeltava omaa itse&auml;&auml;n vastaan.</p>
+
+  <p>H&auml;n pani sen hana vireess&auml; viereens&auml;
+  y&ouml;p&ouml;yd&auml;lle.</p>
+
+  <p>&raquo;Jokohan nyt silm&auml;si sulkeutuvat?&raquo; kysyi
+  h&auml;n, painaen p&auml;&auml;ns&auml; tyynyyn. H&auml;nen
+  ep&auml;ilyksens&auml; oli aiheeton. Jo muutamain sekuntien
+  j&auml;lkeen tunsi h&auml;n, kuinka v&auml;symys hiljaa herpaisi
+  h&auml;nen j&auml;senens&auml; ja ajatuksensa.</p>
+  <hr style="width: 45%;">
+
+  <p>Kerrassaan kummallinen uni her&auml;tti h&auml;net
+  syv&auml;st&auml; unesta puolivalveille. H&auml;n n&auml;ki
+  pime&auml;ss&auml;, joka h&auml;nt&auml; ymp&auml;r&ouml;i, kaksi
+  hurjann&auml;k&ouml;ist&auml; silm&auml;&auml;, jotka kiiluivat
+  h&auml;nt&auml; kohden kuten pantterikissan silm&auml;t. Ne
+  n&auml;yttiv&auml;t olevan vain muutaman tuuman
+  p&auml;&auml;ss&auml; h&auml;nen kasvoistaan. Ne tuijottivat
+  h&auml;neen j&auml;yk&auml;n palavina, ik&auml;&auml;nkuin
+  tahtoisivat h&auml;net lumota ja hurmata.</p>
+
+  <p>H&auml;nen hengityksens&auml; oli v&auml;h&auml;ll&auml;
+  pys&auml;hty&auml;, sill&auml; toisen huounta virtaili
+  l&auml;mpim&auml;n&auml; h&auml;nen ylitsens&auml;.</p>
+
+  <p>Ja tosiaan ei se ollut mik&auml;&auml;n uni. H&auml;n oli
+  avannut silm&auml;ns&auml; seposel&auml;lleen. H&auml;nen
+  vuodepeitteens&auml; oli kuunhohde aivan kuin liidunnut. Ja
+  silm&auml;t hehkuivat yh&auml; edelleen kuluttavalla tulella
+  h&auml;nt&auml; kohden. Kasvojen piirteet selvisiv&auml;t
+  n&auml;kyviin. Naisen valkopukuinen vartalo kumartui h&auml;nen
+  ylitsens&auml;.</p>
+
+  <p>Suloinen s&auml;ik&auml;hdys v&auml;risytti h&auml;nen
+  ruumistaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Regina&raquo;, jupisi h&auml;n.</p>
+
+  <p>Silloin vaipui olento polvilleen h&auml;nen vuoteensa viereen
+  ja peitti kyynelin ja suudelmin h&auml;nen
+  k&auml;tens&auml;.&mdash;Boleslavin valtasi hiljainen herpous.
+  H&auml;n halusi silitell&auml; mustaa tukkaa, joka irtoimena
+  valui tyynylle, mutta h&auml;nen k&auml;dell&auml;&auml;n ei
+  ollut voimaa vapautua Reginan k&auml;sist&auml;.</p>
+
+  <p>Silloin&mdash;&raquo;muista valaasi!&raquo; huusi
+  &auml;&auml;ni h&auml;nen povessaan. &Auml;killinen kauhu
+  ponnahdutti h&auml;net pystyyn.</p>
+
+  <p>Viel&auml; puolinukuksissaan tempoi h&auml;n irti
+  k&auml;tens&auml; ja hapuili pistoolia.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n tai sin&auml;!&raquo;</p>
+
+  <p>Laukaus pamahti. Regina p&auml;&auml;sti tuskanparahduksen ja
+  vaipui otsalleen vuoteen reunaa vasten. Samassa kuului
+  vastakkaiselta sein&auml;lt&auml; s&auml;lin&auml;&auml; ja
+  ryskett&auml;. Iso&auml;idin kuva oli pudonnut maahan.&mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;mmentyneen&auml; katseli h&auml;n ymp&auml;rilleen,
+  vasta nyt her&auml;ten t&auml;ysin tajulleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Oletko haavottunut?&raquo; kysyi h&auml;n, laskien
+  k&auml;tens&auml; tyt&ouml;n p&auml;&auml;laelle.</p>
+
+  <p>&raquo;En&mdash;tied&auml;&mdash;herra!&raquo; Ja sitte
+  laahautui h&auml;n pitkin lattiaa omalle vuoteelleen.</p>
+
+  <p>Boleslav pukeutui ja teki tulen. Kaikki t&auml;m&auml;
+  n&auml;ytti h&auml;nest&auml; sekavalta unelta.
+  &raquo;Mit&auml;s, jos h&auml;n nyt kuolee?&raquo; huusi
+  &auml;&auml;ni h&auml;nen povessaan.&mdash;</p>
+
+  <p>Vedetty&auml;&auml;n tyt&ouml;n vuodeverhon syrj&auml;&auml;n
+  n&auml;ki h&auml;n t&auml;m&auml;n kyyristyneen perim&auml;iseen
+  nurkkaan, pit&auml;en vuodepeitett&auml; hampaillaan koholla.
+  Peitteell&auml; n&auml;kyi veripilkkuja.</p>
+
+  <p>&raquo;Herran t&auml;hden&mdash;n&auml;yt&auml;
+  t&auml;nne&mdash;mihin sinuun on sattunut?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina p&auml;&auml;sti peitteen vaipumaan rinnoilleen ja
+  n&auml;ytti h&auml;nelle paljaan olkap&auml;&auml;ns&auml;. Veri
+  vuoti siit&auml; virtanaan.&mdash;-</p>
+
+  <p>Mutta jo ensi silm&auml;ys riitti haavoihin perehtyneelle
+  Boleslaville osottamaan, ettei haava ollut kuin pieni naarmu,
+  joka muutamissa p&auml;iviss&auml; paranisi
+  itsest&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Luojan kiitos, Luojan kiitos!&raquo;</p>
+
+  <p>Regina tuijotti h&auml;neen suurin, sieluttomin silmin.</p>
+
+  <p>&raquo;Se ei ole mit&auml;&auml;n&raquo;, sammalsi Boleslav,
+  &raquo;naarmu vain&mdash;ei muuta!&raquo;</p>
+
+  <p>Regina ei n&auml;ytt&auml;nyt h&auml;nt&auml; lainkaan
+  kuulevan.</p>
+
+  <p>&raquo;Malta mielesi, ihminen! Ei katse, ei sanakaan saa
+  ilmaista tyt&ouml;lle, millainen on mielentilasi.&raquo;</p>
+
+  <p>N&auml;in ajatellen palasi Boleslav takaisin ja laski
+  kynttil&auml;n p&ouml;yd&auml;lle melkein hervoksiin asti
+  v&auml;syneist&auml; sormistaan.</p>
+
+  <p>Mit&auml; nyt? Mihin nyt? T&auml;nne j&auml;&auml;minen
+  merkitsi perikatoa.</p>
+
+  <p>Sent&auml;hden pois, pois viel&auml; t&auml;n&auml;
+  hetken&auml;!</p>
+
+  <p>Pois, kunnes voit rakentaa ihmisist&auml; muurin, joka sinut
+  ja h&auml;net erottaa i&auml;ksi!</p>
+
+  <p>Ja tolkuttoman kiireesti alkoi h&auml;n haalia kokoon
+  papereita, jotka paljastivat is&auml;n syyllisyyden,
+  ik&auml;&auml;nkuin ne olisivat kalleinta, mit&auml; h&auml;n
+  omisti.</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="XV" id="XV"></a>
+
+  <h2>XV.</h2><br>
+
+  <p>Enemm&auml;n kuin kolme kuukautta oli kulunut siit&auml;, kun
+  Boleslav oli l&auml;htenyt isiens&auml; perint&ouml;tilalta.</p>
+
+  <p>Sillaikaa oli tullut kev&auml;t. Nuoressa nurmikossa kukkivat
+  maahumalat ja vuokot, ojissa rehottivat matarat ja nokkoset, ja
+  puista satoi tuulen v&auml;h&auml;nkin
+  heng&auml;ht&auml;ess&auml; lakastuvia kukkaskissoja.</p>
+
+  <p>Pelloilla veteliv&auml;t aurat kiilt&auml;v&auml;n mustia
+  vakoja lev&auml;ht&auml;neeseen maaper&auml;&auml;n, ja
+  siemeni&auml; kylvettiin jo multaan it&auml;m&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml; oli pitkiin aikoihin ensim&auml;inen vuosi,
+  joka oli alkanut rauhallisesti ja jonka saattoi toivoa
+  rauhallisesti loppuvankin. Europan hirmuhenki oli voitettu; kuten
+  Prometheus oli h&auml;net kahlittu kolkkoon, meren huuhtelemaan
+  kallioon.&mdash;Miekka sai nyt ruostua, sahra ja &auml;es
+  p&auml;&auml;siv&auml;t j&auml;lleen vanhoihin oikeuksiinsa.</p>
+
+  <p>Mit&auml; kaukana V&auml;limeren rannoilla oli tapahtunut
+  maaliskuussa, siit&auml; ei viel&auml; aavistettu
+  mit&auml;&auml;n t&auml;&auml;ll&auml; hiljaisissa maaseudun
+  kaupungeissa ja yksin&auml;isiss&auml; nummikyliss&auml;, ei
+  aavistettu mit&auml;&auml;n pahasti h&auml;irityst&auml;
+  katrillista metternichil&auml;isiss&auml; tanssiaisissa, ei
+  itsevaltiasten suuttumuksesta eik&auml; ylh&auml;isten herrojen
+  kauhusta, ei mit&auml;&auml;n karanneen kapinoitsijan
+  julistamisesta valtiokiroukseen eik&auml; varustuksista ja
+  sotahuudoista.</p>
+
+  <p>Leivoset livertelivat kutsuen iloiseen ty&ouml;h&ouml;n
+  pelloille, ja maa avasi ik&auml;v&ouml;iden sylins&auml;
+  ottaaksen vastaan kauan kaivatun siemenen.</p>
+  <hr style="width: 45%;">
+
+  <p>Huhtikuun lopulla n&auml;htiin er&auml;&auml;n&auml;
+  p&auml;iv&auml;n&auml; omituisen joukon vaeltavan maantiet&auml;,
+  joka id&auml;st&auml;p&auml;in vei Wartensteinin piirikaupunkiin.
+  Kummastusta tuo matkue her&auml;tti kaikilla seuduilla, joiden
+  l&auml;pi se kulki.&mdash;</p>
+
+  <p>Siit&auml; ei p&auml;&auml;sty yksimielisyyteen, olivatko
+  matkalaiset sotilaita vai ty&ouml;miehi&auml;. Enimm&auml;t
+  olivat asestettuja, mutta pyssyn vieress&auml; oli lapio
+  heid&auml;n sel&auml;ss&auml;&auml;n, ja punaruutuisista
+  repuista, jotka he olivat nuorilla sitoneet poikittain
+  selk&auml;&auml;ns&auml;, pilkisteli sieroja ja viikatteen
+  teri&auml;.</p>
+
+  <p>Kymmenen tai kaksitoista miest&auml; kulki ratsain, ja
+  ik&auml;&auml;nkuin kuormastona tuli per&auml;st&auml; jono
+  rattaita, jotka olivat kukkuroilleen t&auml;ytetyt pullottavilla
+  viljas&auml;keill&auml; ja kaikenlaatuisilla
+  ty&ouml;kaluilla.</p>
+
+  <p>Joukossa mahtoi olla noin puolentoistasataa
+  p&auml;&auml;t&auml; ja marssi se miltei sotilaallisessa
+  j&auml;rjestyksess&auml;. Jonossa oli yksist&auml;&auml;n nuoria
+  miehi&auml;, enimm&auml;kseen pellavatukkaisia ja rotevia
+  vartaloltaan, kasvot leve&auml;t ja jyrk&auml;n kulmikkaat,
+  eiv&auml;t ollenkaan saksalaista mallia. Mutta eiv&auml;t he
+  puolalaistenkaan n&auml;k&ouml;isi&auml; olleet. He puhuivat
+  kielt&auml;, jota niill&auml; tienoin ei kuunaan ollut kuultu, ja
+  lauloivat lauluja, joita kukaan ei voinut oppia
+  laulamaan.&mdash;Mutta komento, jota he tottelivat, oli
+  sent&auml;&auml;n saksalainen, ja saksalainen oli kurikin, joka
+  suoristi heid&auml;n rivins&auml; ja antoi heid&auml;n
+  liikkeilleen ryhti&auml; ja vakavuutta.</p>
+
+  <p>Kulkueen etup&auml;&auml;ss&auml; ratsasti mies, jonka
+  eleit&auml; he seurasivat huolella ja rakkaudella ja jonka
+  lyhyet, vaikkakin silt&auml; yst&auml;v&auml;lliset k&auml;skyt
+  he t&auml;yttiv&auml;t iloisen lapsellisella innolla.</p>
+
+  <p>H&auml;n oli Boleslav, joka t&auml;m&auml;n sotajoukon kera
+  oli tulossa h&auml;nelle kuuluvaa valtakuntaa takaisin
+  vallottamaan.</p>
+
+  <p>Kaukaa It&auml;-Liettuasta, maakunnan
+  &auml;&auml;rim&auml;iselt&auml; kulmalta, miss&auml; ei
+  Schrandenista oltu milloinkaan kuultu hyv&auml;&auml; eik&auml;
+  pahaa, oli h&auml;n t&auml;m&auml;n joukkonsa pestannut.
+  Sielt&auml;, miss&auml; h&auml;n viisivuotisen oleskelunsa aikana
+  oli tutustunut kansan kieleen ja luonteeseen, oli h&auml;n
+  valinnut raatajikseen ainoastaan sellaisia miehi&auml;, jotka
+  olivat olleet sodassa ja tottuneet sotilaalliseen kuriin, mutta
+  siit&auml; huolimatta oppineet saksaa liian v&auml;h&auml;n,
+  jotta heit&auml; voisi schrandenilaisten pahat kielet
+  myrkytt&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>Siten saattoi h&auml;n toivoa, ettei h&auml;nen kohtalonsa
+  tulisi samanlaiseksi kuin is&auml;n, jonka luona ei pysynyt
+  ainoakaan renki eik&auml; p&auml;iv&auml;palkkalainen. Jos
+  schrandenilaiset uskaltaisivat k&auml;yd&auml; tappeluun
+  n&auml;it&auml; vastaan, kuten kerran puolalaisia, joita is&auml;
+  &auml;&auml;rim&auml;isess&auml; h&auml;d&auml;ss&auml;&auml;n
+  oli kutsunut ty&ouml;h&ouml;ns&auml;, silloin heid&auml;t
+  kyll&auml; l&auml;hetett&auml;isiin veriss&auml; p&auml;in
+  kotiinsa.</p>
+
+  <p>Ylpe&auml;ll&auml; luottamuksella katseli h&auml;n
+  tulevaisuuteen.</p>
+
+  <p>H&auml;n olisi mielell&auml;&auml;n palannut jo aikaisemmin;
+  mutta ryhty&auml;kseen teett&auml;m&auml;&auml;n ty&ouml;t&auml;
+  suuressa kaavassa, kuten oli tarvis, t&auml;ytyi h&auml;nen
+  odottaa aikaa, jolloin saisi isot&auml;tins&auml; perinn&ouml;n
+  k&auml;siins&auml; ja siten tarpeelliset varat
+  k&auml;ytett&auml;v&auml;kseen.</p>
+
+  <p>Vaikeita aikoja oli h&auml;n el&auml;nyt sen tammikuun
+  y&ouml;n j&auml;lkeen, jolloin h&auml;n verens&auml; pakotusta
+  paeten oli rient&auml;nyt lumista tiet&auml; kuutamossa loistavaa
+  et&auml;isyytt&auml; kohden, onnettoman naisen huutojen kaikuessa
+  korviinsa. Ei ollut Regina saattanut k&auml;sitt&auml;&auml;,
+  mik&auml; h&auml;nen herraansa oli mennyt.</p>
+
+  <p>Viipyi kauan, ennenkuin h&auml;n n&auml;ist&auml; huudoista
+  vapautui ja ennenkuin tuskallisesti rukoileva katse, joka
+  h&auml;nt&auml; seurasi mihin h&auml;n liikkuikin, alkoi
+  h&auml;ipy&auml; h&auml;nen mielest&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>K&ouml;nigsbergiss&auml;, johon h&auml;n oli
+  k&auml;&auml;ntynyt, aikoi h&auml;n rohkealla
+  itsesyyt&ouml;ksell&auml; vaatia viranomaisilta itselleen
+  oikeutta, joka h&auml;nelt&auml; ja h&auml;nen suvultaan oli
+  t&auml;h&auml;n asti ev&auml;tty.&mdash;Tosin h&auml;nelt&auml;
+  ei sulettu ovia, kuten kerran h&auml;nen
+  is&auml;lt&auml;&auml;n&mdash;risti h&auml;nen rinnassaan avasi
+  ne h&auml;nelle&mdash;, mutta kohtelias olkap&auml;iden kohautus,
+  jolla h&auml;nelle luvattiin katsoa, mit&auml; oli
+  teht&auml;viss&auml;, ja kylm&auml; viittaus oikeudellisiin
+  muodollisuuksiin, joita oli noudatettava, opetti h&auml;nelle
+  pian, ett&auml; intohimoinen itseuhrautuminen, jota h&auml;n oli
+  aikonut, sai t&auml;&auml;ll&auml; varsin v&auml;h&auml;n
+  aikaan.&mdash;Is&auml;ns&auml; kirjevaihdon, jonka h&auml;n oli
+  vapaaehtoisesti aikonut luovuttaa viranomaisille, jotta sekavaan
+  pimeyteen levi&auml;isi valoa, pani h&auml;n j&auml;lleen kasaan
+  s&auml;&auml;st&auml;kseen sen soveliaampiin
+  tilaisuuksiin.&mdash;Sit&auml; paitsi oli paljon h&auml;vitetty,
+  joka olisi vaikuttanut lievent&auml;v&auml;sti. Vaaka oli
+  joutunut pois tasapainostaan, ja vaikka h&auml;nelle olikin
+  sallittua raivota omaa itse&auml;&auml;n vastaan, niin is&auml;n
+  muisto vaati s&auml;&auml;liv&auml;isyytt&auml;.</p>
+
+  <p>Kaikesta huolimatta alkoivat n&auml;m&auml; kosketukset
+  ulkomaailman kanssa, kosketukset, jotka vaikuttivat niin
+  omituisen j&auml;&auml;hdytt&auml;v&auml;sti ja raitistavasti
+  h&auml;neen, v&auml;hitellen h&auml;lvent&auml;&auml; kuumeista
+  kiihkeytt&auml; h&auml;nen mielest&auml;&auml;n. H&auml;n
+  n&auml;ki nyt seisovansa asiain syiden eik&auml; en&auml;&auml;
+  kirousten edess&auml;, sanojen eik&auml; en&auml;&auml;
+  ryhmysauvojen vastassa. T&auml;m&auml; teki h&auml;nelle
+  hyv&auml;&auml; ja rauhotti h&auml;nt&auml;. H&auml;n laitteli
+  suunnitelmia ja varustautui huolellisesti siihen, mit&auml;
+  tulevaisuus h&auml;nelt&auml; vaati.&mdash;</p>
+
+  <p>Samalla h&auml;ipyi lumous, jolla metsistynyt
+  palvelustytt&ouml; oli h&auml;nt&auml; pit&auml;nyt pauloissaan.
+  Jokainen ihminen, jonka h&auml;n kohtasi, jokainen ajatus, joka
+  her&auml;si h&auml;nen mieless&auml;&auml;n, tempasi h&auml;net
+  yh&auml; kauemmaksi tyt&ouml;st&auml;. Katumus, ett&auml;
+  h&auml;n oli kohdellut t&auml;t&auml; raa'asti ja
+  s&auml;&auml;lim&auml;tt&ouml;m&auml;st&auml;, vaikeni
+  v&auml;hitellen, ja se teho, jolla Regina oli monet kuukaudet
+  h&auml;neen vaikuttanut, alkoi h&auml;nest&auml; tuntua
+  k&auml;sitt&auml;m&auml;tt&ouml;m&auml;lt&auml;.&mdash;</p>
+
+  <p>Mutta toisinaan, kun h&auml;n
+  h&auml;m&auml;r&auml;hetkin&auml; istui yksikseen huoneessaan
+  ravintolassa, n&auml;ki h&auml;n j&auml;lleen tyt&ouml;n silmien
+  hehkuvan, ja h&auml;nt&auml; v&auml;risytti, ik&auml;&auml;nkuin
+  tytt&ouml; olisi h&auml;nen l&auml;heisyydess&auml;&auml;n. Oli
+  kuin silloin alkaisi uudestaan polttaa arpea, joka uurtautui
+  h&auml;nen alahuulensa poikki ik&auml;&auml;nkuin tuon suudelman
+  polttomerkkin&auml;, ainoan suudelman, jonka nainen oli konsanaan
+  painanut h&auml;nen huulilleen, sill&auml; h&auml;nen ujo,
+  synkk&auml; ulkon&auml;k&ouml;ns&auml; oli i&auml;t kaiket
+  pit&auml;nyt naiset h&auml;nest&auml; loitolla.</p>
+
+  <p>Silloin tuntui h&auml;nest&auml;, kuin hetki, jolloin
+  heid&auml;n huulensa olivat yhtyneet, olisi sulkenut
+  itseens&auml; koko h&auml;nen el&auml;m&auml;ns&auml; onnen.
+  T&auml;m&auml; kuitenkin oli vain joutilaan mielen lumeita, ja
+  lampunvalo ja ty&ouml; h&auml;lvensi ne hetikohta.</p>
+
+  <p>Rauhottaakseen tytt&ouml;&auml; poistumisensa
+  johdosta&mdash;pakonsa, olisi h&auml;n voinut sanoa&mdash;oli
+  Boleslav t&auml;lle kirjottanut muutaman kerran, pyyt&auml;nyt
+  vastausta ja luvannut pian palata.</p>
+
+  <p>Kerran oli Reginaltakin saapunut tietoja, tyyni, vakava kirje,
+  joka oli kirjotettu voimakkain kyn&auml;nvedoin ja jokseenkin
+  virheett&ouml;m&auml;ll&auml; kielell&auml;.&mdash;Vanhan
+  kirkkoherran koulutus ei monivuotisen orjuudenkaan aikana ollut
+  mennyt hukkaan.&mdash;</p>
+
+  <p>Kotiseutuaan l&auml;hetess&auml;&auml;n veti h&auml;n nyt
+  kirjelipun taskustaan ja luki viel&auml; kerran sanat, jotka
+  h&auml;n&mdash;vastoin tahtoaan&mdash;osasi ulkoa
+  ennest&auml;&auml;n.</p><span style=
+  "margin-left: 1em;">&raquo;Rakas herrani!</span><br>
+
+  <p>&Auml;lk&auml;&auml; olko huolissanne minun t&auml;hteni.
+  Minulle ei tee kukaan mit&auml;&auml;n. Kyl&auml;ss&auml;
+  eiv&auml;t tied&auml; lainkaan, ett&auml; olette poissa. He
+  pelk&auml;&auml;v&auml;t sudenrautojakin, sill&auml; eih&auml;n
+  heille ole kukaan sanonut, ett&auml; ne ovat poissa. Varmuuden
+  vuoksi katson joka ilta, ett&auml; pistoolit ja pyssyt ovat
+  kunnossa, jottei mit&auml;&auml;n puuttuisi jos he tulisivat.
+  Mutta he eiv&auml;t tule. Haavaa en en&auml;&auml; muistakaan.
+  Bockeldorfin kauppias antoi minulle englantilaista laastaria, ja
+  kun laastarilappu putosi pois, oli haava terve.
+  J&auml;idenl&auml;ht&ouml; ja tulva on nyt ohitse, Luojan kiitos.
+  Muutamia p&auml;ivi&auml; sain n&auml;hd&auml;
+  n&auml;lk&auml;&auml;, sill&auml; vett&auml; oli Liekowan
+  niityll&auml; niin korkealta, ett&auml; oli mahdoton kaalata
+  ylitse. Ja herra Merckelin luo en olisi mennyt, vaikka olisin
+  nyykistynyt siihen paikkaan. Ah, rakas herra, olen hyvin iloinen,
+  kun aiotte pian palata. Sill&auml; en en&auml;&auml; tied&auml;
+  lainkaan, miksi el&auml;n, kun en en&auml;&auml; saa teit&auml;
+  palvella. Seison Kissanportaalla niin usein kuin voin ja odotan
+  teit&auml;, jotta voisin laudat ty&ouml;nt&auml;&auml;
+  paikoilleen ja p&auml;&auml;sisitte ylitse. Pyyd&auml;n, ettette
+  tulisi y&ouml;ll&auml; ettek&auml; tiistaiaamuna ennen
+  seitsem&auml;&auml;, sill&auml; silloin olen taipaleella
+  Bockeldorfiin. Ja lumi on jo kaikki sulanut. Ja nurmi alkaa jo
+  vihert&auml;&auml;. Ja eilen kuulin jo visert&auml;v&auml;n
+  p&auml;&auml;skysten, joilla on pes&auml;ns&auml;
+  r&auml;yst&auml;skourussa. Mutta n&auml;hnyt en niit&auml; ole
+  viel&auml;. Monta kertaa tuntuu syd&auml;meni salpaantuvan ja
+  p&auml;&auml;t&auml;ni py&ouml;rrytt&auml;&auml;, ja min&auml;
+  sy&ouml;n vain v&auml;h&auml;n. Luulen sen tulevan siit&auml;,
+  etten voi siet&auml;&auml; yksin&auml;isyytt&auml;. Mutta
+  enp&auml; tied&auml;, miksi teille kerron t&auml;t&auml; kaikkea.
+  Kai siksi, ett&auml; olette aina ollut niin hyv&auml; minulle. Ja
+  kaipaan teit&auml; kovasti, koska aina olette ollut minulle niin
+  hyv&auml;, ja piirr&auml;n</p><span style=
+  "margin-left: 1em;">uskollisimmalla
+  n&ouml;yryydell&auml;</span><br>
+  <span style="margin-left: 4em;">Regina
+  Hackelberg&raquo;.</span><br>
+
+  <p>T&auml;m&auml; kirje oli Boleslavin t&auml;ytt&auml;nyt ilolla
+  ja tyytyv&auml;isyydell&auml;; sill&auml; vaikka se yhdelt&auml;
+  puolen todisti, ett&auml; tytt&ouml;
+  ymm&auml;rt&auml;v&auml;isesti mukautui olosuhteihinsa ja
+  ett&auml; h&auml;nest&auml; oli tarpeetonta huolehtia, osotti se
+  toiselta puolen, ett&auml; h&auml;n pysyi puhtaimmasti
+  uskollisena herralleen ja kuului h&auml;nelle koko
+  sieluineen.&mdash;Niin iloinen kuin Boleslav olikin vapauduttuaan
+  myrkyst&auml;, jota tytt&ouml; oli valanut h&auml;nen
+  mieleens&auml;, ilahdutti h&auml;nt&auml; kuitenkin varmuus
+  t&auml;st&auml; alttiudesta.</p>
+
+  <p>H&auml;nen uskonsa Helenan siunaukselliseen
+  l&auml;hetysteht&auml;v&auml;&auml;n oli sill&auml;v&auml;lin
+  saanut uutta ravintoa. Helenan kirjeh&auml;n h&auml;net oli
+  suurimman vaaran hetken&auml; pelastanut, ja h&auml;n kantoi
+  sit&auml; kuin mit&auml;kin taikaesinett&auml; povellaan, vaikkei
+  sit&auml; lukenutkaan niin mielell&auml;&auml;n kuin Reginan
+  kirjett&auml;.</p>
+
+  <p>Kohta kun h&auml;n oli saapunut p&auml;&auml;kaupunkiin, oli
+  ik&auml;v&auml; ajanut h&auml;net tuomiokirkkoon, jonka
+  alttariholvissa kuva seisoi. Mutta h&auml;n pettyi pahasti
+  toiveissaan. Pyh&auml; neitsyt liljojen ja ruusujen keskell&auml;
+  oli suorastaan naurettava. Se seisoi siell&auml; kuin
+  mantelitaikinasta leivottuna, ja kukat sen ymp&auml;rill&auml;
+  kohottivat p&auml;&auml;ns&auml; niin sive&auml;sti ja
+  nen&auml;kk&auml;&auml;sti kuin aikoisivat tehd&auml; jonkin ylen
+  tyhm&auml;n kysymyksen.</p>
+
+  <p>Ja t&auml;t&auml; kuvaa oli h&auml;n vuosikausia
+  s&auml;ilytt&auml;nyt mieless&auml;&auml;n lemmittyns&auml;
+  kasvojen sijasta! Oli jo aika Helenan astua
+  n&auml;ytt&auml;m&ouml;lle omassa persoonassaan muuten oli
+  l&auml;hell&auml; vaara, ett&auml; h&auml;n alkoi rakastaa
+  pelkk&auml;&auml; haavekuvaa.</p>
+
+  <p>Kuinka tuoreena, uhkuvan rakastettavana seisoi nyt, kun
+  h&auml;n oli kotiin saapumaisillaan, h&auml;nen sielunsa silmien
+  edess&auml; odottava palvelustytt&ouml;, ik&auml;&auml;nkuin
+  j&auml;lleenn&auml;kemisen ilo koskisi h&auml;nt&auml;,
+  h&auml;nt&auml; yksist&auml;&auml;n!&mdash;</p>
+
+  <p>Oli p&auml;iv&auml;npaisteinen aamuhetki.</p>
+
+  <p>Er&auml;&auml;ss&auml; kirkonkyl&auml;ss&auml;
+  l&auml;hell&auml; Wartensteini&auml; oli h&auml;n
+  lev&auml;ht&auml;nyt viimeksi joukkoineen; sill&auml; itse
+  piirikaupungin aikoi h&auml;n sivuuttaa kiireimmitt&auml;in,
+  v&auml;ltt&auml;&auml;kseen kiusallista huomiota. Sielt&auml; oli
+  viel&auml; kolme ja nelj&auml;sosa peninkulmaa
+  kotikyl&auml;&auml;n, jonne h&auml;n viel&auml; toivoi
+  ehtiv&auml;ns&auml; illalliselle, sill&auml; h&auml;nen reippaat
+  poikansa olivat tottuneet pikamarsseihin.</p>
+
+  <p>Wartensteinin kahdesta tornista l&ouml;iv&auml;t kellot
+  kahdeksan, kun h&auml;n marssi sammaltuneesta kaupunginportista
+  sis&auml;&auml;n. H&auml;n saattoi toivoa aikaisena
+  aamuhetken&auml; p&auml;&auml;sev&auml;ns&auml; tiehens&auml;
+  ilman ett&auml; h&auml;nt&auml; kysymyksill&auml;
+  rasitettiin.</p>
+
+  <p>Mutta h&auml;n ei aavistanutkaan yll&auml;tyst&auml;, joka
+  h&auml;nt&auml; odotti. Vartiat, sen sijaan, ett&auml; olisivat
+  h&auml;net pys&auml;hdytt&auml;neet, ja vaatineet tullimaksua,
+  huusivat torninikkunoihin: &raquo;Soittakaa kelloja, soittakaa
+  kelloja! Ensim&auml;iset ovat jo
+  t&auml;&auml;ll&auml;!&raquo;</p>
+
+  <p>Sitten ojensi h&auml;n tervehtien pistimens&auml;,
+  kirkonkellojen ilmottaessa Wartensteinin asukkaille Boleslavin
+  saapumisen.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml;h&auml;n t&auml;m&auml; merkinnee?&raquo;
+  kysyi h&auml;n itsekseen p&auml;&auml;t&auml;&auml;n pudistellen,
+  ja h&auml;nen kummastuksensa kasvoi, kun h&auml;n edelleen
+  ratsastaessaan n&auml;ki kadut t&auml;yten&auml;&auml;n
+  kiihtyneit&auml; ihmisi&auml;, miehi&auml; ja naisia, jotka
+  liehuttivat nen&auml;liinojaan ja hattujaan ja kohottivat
+  h&auml;nelle kaikuvia hurraahuutoja.</p>
+
+  <p>Liettualaisista, jotka voittokulussaan olivat tottuneet
+  sellaisiin vastaanottoihin, lankesi t&auml;llainen vastaanotto
+  luonnostaan ja he vastasivat t&auml;ytt&auml; kurkkua.</p>
+
+  <p>Boleslavista oli selv&auml;&auml;, ett&auml; t&auml;ss&auml;
+  oli tapahtunut v&auml;&auml;rink&auml;sitys, joka piammiten
+  selvi&auml;isi itsest&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>H&auml;nen ratsastaessaan torille, joka oli ihmisi&auml;
+  t&auml;ynn&auml; tungokseen asti, astui h&auml;nt&auml; vastaan
+  maaneuvos juhlapuvussaan, pormestarin ja kaupungin viranomaisten
+  saattamana. H&auml;nen leijonanharjansa liehui aamutuulessa.
+  H&auml;n painoi valkoisen solmuk&auml;tens&auml; rinnalleen ja
+  ryk&auml;isi valmistautuen puhumaan.</p>
+
+  <p>Tunnettuaan Boleslavin, joka oli reippaasti
+  hyp&auml;ht&auml;nyt maahan ratsultaan, ponnahti h&auml;n
+  h&auml;mm&auml;styneen&auml; takaperin; siit&auml; huolimatta
+  alkoi h&auml;n: &raquo;Onnittelen teit&auml;, vapaaherra von
+  Schranden, ett&auml; olette ensim&auml;inen
+  rient&auml;ess&auml;nne t&auml;nne joukkoinenne&mdash;
+  &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Pys&auml;htyk&auml;&auml;, herra maaneuvos&raquo;,
+  keskeytti h&auml;net Boleslav. &raquo;T&auml;ss&auml; t&auml;ytyy
+  olla erehdys. N&auml;m&auml; miehet ovat ty&ouml;miehi&auml;,
+  joita olen Liettuasta pestannut maatilalleni. Olen matkalla
+  Schrandeniin.&raquo;</p>
+
+  <p>Kaupunginisien jono myh&auml;ili salavihkaan. Heille oli
+  mieliin, kun maaneuvos teki itsens&auml; naurettavaksi, ja
+  t&auml;llaisessa tapauksessa pitiv&auml;t oman hullunkurisen
+  osansakin mielell&auml;&auml;n hyv&auml;n&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Ettek&ouml; viel&auml; tied&auml; siit&auml;?&raquo;
+  kysyi h&auml;n koettaen niell&auml; harmiaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Tulen Preussin &auml;&auml;rim&auml;iselt&auml;
+  nurkalta, herra maaneuvos.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ettek&ouml; ole kuullut, ett&auml; Napoleon on paennut
+  Elbasta ja ett&auml; kuningas on uudelleen kutsunut Preussin
+  kansan aseihin?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav tunsi pel&auml;styksen ja ilon sekaisen
+  tunteenpuuskan syd&auml;mess&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Niin oli siis maailmanhistoria j&auml;lleen ottanut h&auml;nen
+  pienen kohtalonsa hartioilleen ja kantoi sit&auml;
+  ep&auml;tietoisuutta kohden. H&auml;nen suunnitelmansa olivat
+  lenn&auml;ht&auml;neet hajalle, ty&ouml;, jolle h&auml;n oli
+  el&auml;m&auml;ns&auml; pyhitt&auml;nyt, oli p&auml;&auml;ttynyt
+  tuskin viel&auml; alettuaankaan.</p>
+
+  <p>Mutta pois kaikki huolet ja valitukset! Is&auml;nmaa kutsuu!
+  Is&auml;nmaa kutsuu!</p>
+
+  <p>&raquo;Kiit&auml;n teit&auml;, herra maaneuvos&raquo;, sanoi
+  h&auml;n koettaen hillit&auml; levottomasti sykkiv&auml;&auml;
+  syd&auml;nt&auml;&auml;n, &raquo;siit&auml; kunnianosotuksesta,
+  jonka olitte aikonut minulle ja schrandenilaisille. Tahdomme
+  osottaa sen ansaitsevamme ja olla nelj&auml;nkolmatta tunnin
+  kuluessa paikalla.&raquo;</p>
+
+  <p>Maaneuvos ojensi h&auml;nell&auml; k&auml;tens&auml;. H&auml;n
+  astui askelen takaperin, ja oli maksamaisillaan kolminkertaisesti
+  h&auml;v&auml;istyksen, jonka kerran oli k&auml;rsinyt
+  maaneuvokselta.</p>
+
+  <p>Sitten malttoi h&auml;n mielens&auml;. Is&auml;nmaa kutsuu!
+  sanoi &auml;&auml;ni h&auml;nen povessaan. Mit&auml;
+  merkitsev&auml;t sinun pienet vihasi ja
+  my&ouml;t&auml;tunteesi!&mdash;Ja h&auml;n tarttui
+  solmuk&auml;teen, joka jo loukkautuneena vet&auml;ytyi takaisin,
+  ja pudisti sit&auml; lujasti.</p>
+
+  <p>Sitten sai h&auml;n l&auml;hempi&auml; tietoja. Eilen illalla
+  oli kuninkaan kehotus saapunut Wartensteiniin. Koko y&ouml;n
+  olivat viranomaiset ty&ouml;skennelleet valmistaen
+  m&auml;&auml;r&auml;yksi&auml; paikallisille esimiehille, ja
+  m&auml;&auml;r&auml;ykset olivat viivyttelem&auml;tt&auml;
+  l&auml;hetett&auml;v&auml;t ratsastavain l&auml;hettil&auml;iden
+  mukana.</p>
+
+  <p>&raquo;My&ouml;skin Schrandeniin?&raquo; kysyi Boleslav.</p>
+
+  <p>&raquo;Tietysti&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Saanko liitt&auml;&auml; mukaan sotilaallisen
+  m&auml;&auml;r&auml;yksen?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Jos haluatte.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n rep&auml;isi lehden muistikirjastaan ja
+  py&ouml;r&auml;ytti siihen seuraavat rivit:</p>
+
+  <p>&raquo;Viiden aikaan iltap&auml;iv&auml;ll&auml; saapukoot
+  asevelvolliset miehet matkakapineineen ja varustuksineen
+  tarkastukseen kirkkom&auml;elle. L&auml;hd&ouml;n hetki
+  ilmotetaan sitten.</p>
+
+  <p>von Schranden, nostov&auml;en kapteeni. Paikkakunnan
+  esimiehelle.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja kuinkahan Reginan k&auml;y?&raquo; huusi
+  muistuttavasti &auml;&auml;ni h&auml;nen povessaan.</p>
+
+  <p>Mutta h&auml;n ei tahtonut sit&auml; kuulla. H&auml;n oli
+  aivan kuin huumautunut. Toiminnan kuume oli h&auml;net
+  vallannut.</p>
+
+  <p>Ensin kutsui h&auml;n miehens&auml; kokoon, selitti heille,
+  ett&auml; heid&auml;n palveluksensa oli lopussa ja ett&auml;
+  heid&auml;n oli kiireimmitt&auml;in palattava kunkin
+  kotiseudulleen, liitty&auml;kseen siell&auml;
+  joukkoihinsa.&mdash;H&auml;n maksoi heille palkkansa ja
+  k&auml;tt&auml; puristaen toivotti onnea ja siunausta.</p>
+
+  <p>Reippaat nuoret miehet, jotka h&auml;neen olivat jo ehtineet
+  kiinty&auml; t&auml;ydest&auml; syd&auml;mest&auml;&auml;n,
+  suutelivat h&auml;nen vaatteidensa liepeit&auml; ja erosivat
+  kyynelsilmin. Sitten hommasi h&auml;n korjuuseen rattaat, joiden
+  kuormat eiv&auml;t suinkaan edustaneet
+  v&auml;heksytt&auml;vi&auml; p&auml;&auml;omia, teki sopimukset
+  siemenjyvien ja elintarpeiden kaupoista ja j&auml;tti hevoset
+  remonttikomissionin k&auml;ytett&auml;viksi.</p>
+
+  <p>Ainoastaan yhden, sen, jolla h&auml;n ratsasti, j&auml;tti
+  h&auml;n omiksi tarpeikseen.</p>
+
+  <p>Oli jo puoli kolmen aika iltap&auml;iv&auml;ll&auml;, kun
+  h&auml;n oli toimensa suorittanut ja saattoi l&auml;hte&auml;
+  kotitaipaleelle. Er&auml;&auml;n r&auml;&auml;t&auml;lin
+  ikkunassa oli h&auml;n n&auml;hnyt riippuvan v&auml;liaikaisen
+  univormun, joka lukuunottamatta nostov&auml;en upseerin pukuun
+  kuuluvaa loistoa, oli m&auml;&auml;r&auml;ysten mukainen, ja
+  koska se sopi h&auml;nelle ja sen kaulus pian oli vaihdettu
+  uuteen punaiseen kaulukseen, oli h&auml;n sen ostanut ilman
+  pitempi&auml; ep&auml;r&ouml;imisi&auml;.</p>
+
+  <p>Niin saattoi h&auml;n v&auml;ltt&auml;v&auml;ss&auml; asussa
+  astua schrandenilaistensa eteen, jotka nyt olivat joutuneet
+  h&auml;nen k&auml;siins&auml; toisin tavoin kuin h&auml;n oli
+  aavistanut.&mdash; &mdash;</p>
+  <hr style="width: 45%;">
+
+  <p>Samaan aikaan, kun Boleslav ratsasti kotiseutuaan kohden,
+  asteli &raquo;Mustan Kotkan&raquo; per&auml;huoneessa luutnantti
+  Merckel tuimimmasti tuohtuneena edestakaisin.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja sit&auml; en tee&mdash;enk&auml; alistu moisen
+  lurjuksen k&auml;skett&auml;v&auml;ksi&raquo;, huusi h&auml;n
+  is&auml;lleen, joka oli h&auml;nt&auml; viihdytt&auml;&auml;kseen
+  tuonut p&ouml;yt&auml;&auml;n talon parasta viini&auml;&mdash;se
+  oli viel&auml; koko hapanta sekin&mdash; -eik&auml; v&auml;synyt
+  t&auml;ytt&auml;ess&auml;&auml;n lasia lasin per&auml;st&auml;
+  raivoavalle pojalleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Felix hyv&auml;&raquo;, pyysi h&auml;n mielistellen,
+  &raquo;ole nyt j&auml;rkev&auml;&mdash;kun kerran kuningas on
+  niin m&auml;&auml;r&auml;nnyt ja esivalta niin
+  vaatii&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta ent&auml; jos kunnia vaatii p&auml;ivastoin,
+  is&auml;?&raquo; huusi poika viiksi&auml;&auml;n kierrellen.
+  &raquo;Olen upseeri, is&auml;&mdash;minulla on kunniantuntoa
+  rinnassani&mdash;ja kunniantuntoni sanoo minulle: kuole
+  mieluummin, anna ennen ampua kuula rintaasi, ennenkuin sallit
+  is&auml;nmaan kavaltajan pojan olla
+  p&auml;&auml;llikk&ouml;n&auml;si.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta kun kuningas&raquo;&mdash;toisti vanhus
+  ep&auml;toivoissaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuningaspahan siit&auml; paljokin tiet&auml;&auml;!
+  H&auml;net on sokaistu, petetty, pimitetty. Mutta min&auml;,
+  min&auml; tahdon avata h&auml;nen silm&auml;ns&auml;, tahdon
+  h&auml;nelle huutaa: majesteetti, t&auml;&auml;ll&auml; on
+  kolmekymment&auml; urhoollista sotilasta ja yksi
+  kunnianherkk&auml; upseeri, jotka tahtovat
+  ennemmin&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Juo, Felix hyv&auml;&raquo;, pyysi vanhus ja pyyhki
+  tuskanhike&auml; otsaltaan. &raquo;T&auml;m&auml; viini maksaa
+  itselleni taalarin pullo. Sellaista et l&ouml;yd&auml; muualta
+  koko maailmasta.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Piru viek&ouml;&ouml;n liemesi!&raquo; huusi poika ja
+  l&ouml;i pulloa miekkansa tupella. &raquo;Kunniaani en myy
+  mist&auml;&auml;n Juudaksen hinnasta! Kunniani ei salli tukkia
+  suutaan! Kunniani vaatii, ett&auml; rep&auml;isen syd&auml;men
+  sen kirotun koiran rinnasta! Ja sen min&auml;
+  teen.&mdash;T&auml;m&auml; is&auml;nmaamme h&auml;v&auml;istys on
+  kerrankin juuritettava pois. T&auml;m&auml; ruttopaise on
+  leikattava ja tulella poltettava pois preussilaisen upseeriston
+  ruumiista! Min&auml; teen sen! Niin totta kuin olen urhoollinen
+  sotilas! Niin totta kuin kunniani t&auml;hden tahdon
+  kuollakin!&mdash;Hyv&auml;sti n&auml;kemiin, is&auml;! Minun on
+  viel&auml; ment&auml;v&auml; sanomaan j&auml;&auml;hyv&auml;iset
+  lemmitylleni!&raquo;</p>
+
+  <p>Ja suipistaen huulensa vihellykseen, marssi puolijuopunut
+  sankari pellolle, kolkutellen s&auml;&auml;nn&ouml;lliseen
+  tahtiin miekkansa k&auml;rjell&auml; lattiaa.&mdash;&mdash;</p>
+
+  <p>Ratsastaessaan kohta nelj&auml;n j&auml;lkeen kyl&auml;&auml;n
+  n&auml;ki Boleslav tien akkoja ja ukkoja
+  t&auml;yten&auml;&auml;n, jotka &auml;&auml;nett&ouml;min&auml;
+  ja arkoina kuten paha omatunto v&auml;istyiv&auml;t hevosen
+  kavioiden tielt&auml; ja sitten juoksivat h&auml;nen
+  per&auml;st&auml;&auml;n. H&auml;n kopeloi pistoolejaan ja
+  vet&auml;isi miekkansa h&ouml;llemm&auml;lle huotrastaan,
+  sill&auml; h&auml;n aavisti ottelua, joka h&auml;nell&auml; oli
+  edess&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Jolleiv&auml;t he sotilastakin mukana ole muuttuneet
+  uusiksi ihmisiksi, voi heid&auml;n p&auml;&auml;h&auml;ns&auml;
+  p&auml;lk&auml;ht&auml;&auml; nujertaa minut rintaman
+  edess&auml;&raquo;, ajatteli h&auml;n ja h&auml;nen rintansa
+  kohoili t&auml;ytel&auml;&auml;mmin.</p>
+
+  <p>Kirkkom&auml;en l&auml;heisyydess&auml; oli joukontungos
+  viel&auml; suurempi. H&auml;nen t&auml;ytyi ratsastaa vitkalleen
+  antaakseen heille aikaa v&auml;isty&auml; tielt&auml;.
+  Sielt&auml; t&auml;&auml;lt&auml; kuuli h&auml;n
+  puoli&auml;&auml;nekk&auml;&auml;n naurahduksen tai hampaiden
+  v&auml;litse muristun kirouksen. Muuten syv&auml; hiljaisuus.</p>
+
+  <p>Kirkon p&auml;&auml;tysein&auml;m&auml;lle, noin
+  kahdenkymmenen askelen p&auml;&auml;h&auml;n porraskivist&auml;,
+  n&auml;ki h&auml;n miehist&ouml;n asettuneen kaksinkertaiseen
+  riviin, jossa ensi arviolta saattoi olla viisi- tai kuusitoista
+  ruotua.</p>
+
+  <p>Luutnantti Merckel asteli rintaman edess&auml;
+  kahtaannek&auml;sin, kuiskuttaen&mdash;kuten
+  n&auml;ytti&mdash;milloin sille, milloin t&auml;lle kehottavia
+  sanoja. H&auml;nen kasvonsa hehkuivat, h&auml;nen
+  k&auml;yntins&auml; oli horjahtelevaa, pari kolme kertaa joutui
+  ratsumiekka, jota h&auml;n kantoi, h&auml;nen jalkojensa
+  v&auml;liin.</p>
+
+  <p>Boleslav heitti nopean, tutkivan katseen pappilaa kohden. Sen
+  ikkunat olivat tiiviisti verhotut. Puutarhassakaan ei
+  n&auml;kynyt elonmerkki&auml;.</p>
+
+  <p>Syv&auml;&auml;n hengitt&auml;en ratsasti Boleslav
+  v&auml;kikeh&auml;n sis&auml;&auml;n, joka sulkeutui h&auml;nen
+  takanaan. Taasen h&auml;n seisoi&mdash;yksin kaikkia
+  vastaan&mdash;schrandenilaisten susien kanssa vastatusten, mutta
+  t&auml;ll&auml; kertaa herrana.</p>
+
+  <p>Samalla tunsi h&auml;n, ett&auml; rautainen tyyneys, jota
+  h&auml;n aina tunsi, milloin oli kysymys el&auml;m&auml;st&auml;
+  ja kuolemasta, ei t&auml;ll&auml;k&auml;&auml;n kertaa ollut
+  pett&auml;nyt.</p>
+
+  <p>&raquo;Odotan teid&auml;n ilmotustanne, herra
+  luutnantti&raquo;, huusi h&auml;n uhaten.</p>
+
+  <p>H&auml;nelle vastasi nauru juopuneen kurkusta.</p>
+
+  <p>He siis kapinoivat. H&auml;nen aavistuksensa ei ollut
+  pett&auml;nyt.</p>
+
+  <p>H&auml;n tempasi miekan
+  huotrastaan.&mdash;&raquo;Hiljaa!&raquo; komensi h&auml;n.</p>
+
+  <p>Riveist&auml; kuului murinaa. Pari kolme astui taisteluun
+  vaativina rintamasta esiin. Luutnantti Merckel p&auml;&auml;sti
+  haukkumasanan ja vet&auml;isten miekkansa sy&ouml;ks&auml;hti
+  Boleslavia kohden.</p>
+
+  <p>L&auml;himm&auml;ss&auml; tuokiossa heitettiin arpa
+  el&auml;m&auml;st&auml; ja kuolemasta. Voi sit&auml;, ken
+  ep&auml;r&ouml;i!</p>
+
+  <p>V&auml;l&auml;hdys&mdash;suhahdus&mdash;ja kime&auml;sti
+  kirkaisten vaipui luutnantti Merckel hiekkaan.</p>
+
+  <p>Rivit tahtoivat hajota, tahtoivat sy&ouml;st&auml; h&auml;nen
+  kimppuunsa, mutta &auml;llistys ja kauhistus oli ne
+  kivetytt&auml;nyt.</p>
+
+  <p>&raquo;Hiljaa!&raquo; kaikui jyristen uudestaan, eik&auml;
+  kukaan tohtinut liikuttaa
+  silm&auml;ripsi&auml;&auml;nk&auml;&auml;n,</p>
+
+  <p>Boleslav piti vasemmalla k&auml;dell&auml;&auml;n pistoolin
+  satulakotelosta ja viritti hanan, antaen ohjasten solua asetta
+  pitelev&auml;&auml;n oikeaan k&auml;teens&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Nostov&auml;en miehet!&raquo; huusi h&auml;n
+  &auml;&auml;nell&auml;, joka kaikui kauas yli kirkkom&auml;en.
+  &raquo;Tied&auml;tte, ett&auml; kuusi tuntia sitten olette
+  tulleet sotalain alaisiksi ja ett&auml; pieninkin kapinan yritys
+  maksaa henkenne. Mit&auml; ennen on tapahtunut, sit&auml; en
+  tahdo ottaa lukuun. Mutta ken ei t&auml;stedes hengenvedossa ja
+  murisematta tottele k&auml;skyj&auml;ni, h&auml;nen
+  p&auml;&auml;h&auml;ns&auml; heti paikalla ammun
+  kuulan.&raquo;</p>
+
+  <p>Felix Merckel, jonka p&auml;&auml;st&auml; vuoti verta
+  virtanaan, oli sill&auml;v&auml;lin toipunut ja koetti nousta
+  pystyyn. Mutta veri, joka virtaili pitkin h&auml;nen kasvojaan,
+  pimitti h&auml;nen n&auml;k&ouml;ns&auml;, niin ettei h&auml;n
+  tiennyt, miss&auml; oli.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Riisukaa h&auml;nelt&auml; miekka!&mdash;Sitokaa
+  h&auml;net!&raquo; k&auml;ski Boleslav.</p>
+
+  <p>Nostov&auml;en miehet katselivat toisiansa. Heill&auml; ei
+  ollut mit&auml;&auml;n nuoraa. Ep&auml;r&ouml;iminen saattoi
+  j&auml;lleen merkit&auml; paljo.&mdash;Nopealla
+  p&auml;&auml;tt&auml;v&auml;isyydell&auml; hypp&auml;si Boleslav
+  hevosen sel&auml;st&auml;, tempasi suitset sen suusta ja ojensi
+  hihnat vasemmalle sivustamiehelle.</p>
+
+  <p>&raquo;Eteenp&auml;in! Kaksi seuraavaa menee
+  auttamaan!&raquo;</p>
+
+  <p>Vitkalleen, myrkyllisen aroin katsein k&auml;viv&auml;t he
+  toimeen. Maassa makaava huitoi k&auml;sin ja jaloin
+  ymp&auml;rilleen ja koetti hihallaan pyyhki&auml; verta
+  silmist&auml;&auml;n. Mutta h&auml;nen ponnistuksensa olivat
+  turhat. Hihnat kiertyiv&auml;t h&auml;nen ranteihinsa ja
+  vaahtoiset kuolaimet saivat tehd&auml; kapulan virkaa.</p>
+
+  <p>Hevonen oli sill&auml;v&auml;lin l&auml;htenyt tiehens&auml;
+  ja pel&auml;styneen joukon l&auml;vitse murtautunut
+  vapauteensa.</p>
+
+  <p>&raquo;Viek&auml;&auml; h&auml;net kirkkoon&raquo;, k&auml;ski
+  Boleslav.</p>
+
+  <p>Samassa saapui vanha ravintolan is&auml;nt&auml; ulvoen ja
+  v&auml;&auml;nnelleen k&auml;si&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Felix&raquo;, parkui h&auml;n, &raquo;mit&auml; he ovat
+  tehneet sinulle? &Auml;l&auml; salli sit&auml;. Huuda toki apua!
+  Auttakaa h&auml;nt&auml; hyv&auml;t, ihmiset! Min&auml; olen
+  esivalta. Tahdon, ett&auml; autatte. K&auml;sken niin.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;K&auml;skij&auml; olen t&auml;&auml;ll&auml;
+  min&auml;&raquo;, tiuskaisi Boleslav.</p>
+
+  <p>Silloin muutti h&auml;n menettelytapansa ja koetti liikuttaa
+  t&auml;m&auml;n ankaran miehen syd&auml;nt&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Herra kapteeni, olkaa armollinen minua onnetonta
+  is&auml;&auml; kohtaan. Olenhan teit&auml; kerran kantanut
+  k&auml;sivarsillani. Olitte silloin niin pieni, aivan pieni. Ja
+  aina olette ollut minulle rakas... Eik&ouml; niin, rakkaat
+  ihmiset, junkkarimme puolesta olisimme aina olleet valmiit
+  uhraamaan henkemme?&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n oli siksi hyv&auml;ss&auml; lihassa, ettei voinut
+  langeta polvilleen Boleslavin eteen, muuten olisi h&auml;n sen
+  tehnyt. Sitten, kun h&auml;n n&auml;ki, kuinka h&auml;nen
+  poikaansa laahattiin pois, juoksi h&auml;n ep&auml;toivoissaan
+  h&auml;nen per&auml;st&auml;&auml;n ja koetti tarttua h&auml;nen
+  takkinsa liepeeseen. Mutta silloin sulkeutui ovi heid&auml;n
+  v&auml;lilleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Avain minulle!&raquo; k&auml;ski Boleslav.</p>
+
+  <p>Vanhus heitt&auml;ytyi portaille ja vasaroi
+  nyrkeill&auml;&auml;n tammilautoja.</p>
+
+  <p>Sivustamies, jota h&auml;nen apulaisensa seurasivat, toi
+  avaimen Boleslaville.</p>
+
+  <p>&raquo;Mik&auml; on nimesi?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Michel Grossjohann&raquo;, vastasi schrandenilainen
+  ynse&auml;sti.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja te toiset?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Franz Malky.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Emil Rosner.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav merkitsi heid&auml;n nimens&auml;
+  muistikirjaansa.&mdash;&raquo;Te kolme vartioitte vankia
+  t&auml;m&auml;n y&ouml;n ja vastaatte h&auml;nest&auml;
+  hengell&auml;nne.&raquo;</p>
+
+  <p>Vanhus kirkonovella n&auml;ytti, kun kaikki h&auml;nen
+  raivonsa ei auttanut mit&auml;&auml;n, tulevan j&auml;lleen
+  suunnilleen ja hiipi, salavihkaan Boleslaviin vilkuen, pappilaa
+  kohden.</p>
+
+  <p>Boleslav luuli tiet&auml;v&auml;ns&auml; mit&auml; h&auml;n
+  aikoi siell&auml; tehd&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Te kolme seuraavaa&raquo;, jatkoi h&auml;n,
+  &raquo;vartioitte sakariston ovea ja pid&auml;tte huolen
+  siit&auml;, ettei kukaan, paitsi haavuria, joka tulee h&auml;net
+  sitomaan, p&auml;&auml;se ulos eik&auml;
+  sis&auml;lle.&mdash;Ymm&auml;rr&auml;ttek&ouml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuten k&auml;skette!&raquo; murisi kolme raivosta
+  vapisevaa &auml;&auml;nt&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja nyt toimeen, pojat. Maaneuvoksen viraston luettelon
+  mukaan on Schrandenin kyl&auml;ss&auml; asevelvollisia
+  miehi&auml; kaikkiaan&mdash; &mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Ja tarkastus alkoi.&mdash; &mdash; &mdash;</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="XVI" id="XVI"></a>
+
+  <h2>XVI.</h2><br>
+
+  <p>Tunkeuduttuaan kahta tuntia my&ouml;hemmin
+  t&ouml;llistelev&auml;in joukkojen l&auml;vitse, jotka
+  taikauskoisen kammon valtaamina mulkoilivat h&auml;neen,
+  ik&auml;&auml;nkuin h&auml;n olisi osannut noitua, ja
+  p&auml;&auml;sty&auml;&auml;n niitylle, jolla ei ollut
+  ainoatakaan ihmist&auml;, tuntui h&auml;nest&auml; kuin olisi
+  h&auml;n j&auml;tt&auml;nyt mets&auml;npetojen h&auml;kin,
+  petojen, joiden kesytt&auml;minen h&auml;nell&auml; oli
+  teht&auml;v&auml;n&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Vaara n&auml;ytti nyt lopultakin olevan ohitse. &raquo;Kun
+  heid&auml;t olen t&auml;n&auml;&auml;n saanut hallituksi&raquo;,
+  tuumi h&auml;n itsekseen, &raquo;eiv&auml;t he en&auml;&auml;
+  huomenna uskalla mukista.&raquo; &mdash;H&auml;n ojensihe
+  iloissaan saavutetusta voitosta.</p>
+
+  <p>Viel&auml; vain j&auml;&auml;hyv&auml;iset Reginalle&mdash;ja
+  kaikki huolet olivat ohitse. H&auml;nen edess&auml;&auml;n levisi
+  j&auml;lleen kukkiva maailma&mdash;h&auml;n oli kuulevinaan
+  kaukaa houkuttelevaa rumpujen p&auml;rin&auml;&auml; ja
+  sotahuutoja.</p>
+
+  <p>&raquo;Nyt Reginan luo!&raquo; huusi h&auml;n &auml;kki&auml;
+  syv&auml;lt&auml; syd&auml;mest&auml;&auml;n puuskahtavalla
+  riemulla, niin ett&auml; s&auml;ik&auml;hti itse&auml;&auml;n.
+  Valmistuakseen vaikeaan teht&auml;v&auml;&auml;n p&auml;&auml;tti
+  h&auml;n tehd&auml; kierroksen mets&auml;n l&auml;vitse,
+  ennenkuin suuntaisi askeleensa Kissanportaalle.</p>
+
+  <p>Aurinko kallistui mets&auml;n latvoja kohden.
+  Kev&auml;tvihreille niityille levisi utuisia varjohuntuja, ja
+  vetisist&auml; ojista nousi v&auml;kev&auml; mudan tuoksu.</p>
+
+  <p>Honkamets&auml; vain seisoi jykev&auml;n&auml; ja
+  &auml;&auml;net&ouml;nn&auml; kuten talvisaikaankin. Ainoastaan
+  sielt&auml; t&auml;&auml;lt&auml; pilkisti vaalean vihre&auml;
+  lehtivesa n&auml;kyviin hirsijyleik&ouml;n lomasta.</p>
+
+  <p>H&auml;n heitt&auml;ytyi sammalikkoon sel&auml;lleen ja
+  katseli p&auml;iv&auml;nvaloa, joka kuin purppurainen kudos
+  riippui tiheik&ouml;n yll&auml;.</p>
+
+  <p>Viel&auml;, kerran antoi h&auml;n viime tuntien uhkayrityksen
+  liukua editsens&auml;.&mdash;Pappilan tiiviisti verhotut ikkunat
+  muistuivat h&auml;nen mieleens&auml;. Kuinka huolellisesti Helena
+  osasikaan h&auml;nelt&auml; est&auml;&auml; jokaisen
+  silm&auml;yksen alueelleen! T&auml;ytyih&auml;n tyt&ouml;n
+  sent&auml;&auml;n tiet&auml;&auml;, mit&auml; h&auml;nen
+  esiintymisens&auml; kyl&auml;ss&auml; merkitsi. T&auml;ytyi toki
+  tiet&auml;&auml;, ett&auml; h&auml;n huomenna l&auml;htisi
+  t&auml;&auml;lt&auml; eik&auml; mahdollisesti palaisi
+  konsanaan.</p>
+
+  <p>Eik&ouml; Helena tuntisi lainkaan kaipausta puhutella
+  h&auml;nt&auml; ensin viel&auml; kerran? Eik&ouml; hetki, johon
+  h&auml;n oli kirjeess&auml;&auml;n viitannut, ollut ly&ouml;nyt
+  t&auml;n&auml;&auml;n? Mit&auml; auttoi kirje, jota h&auml;n
+  kantoi povellaan, jos k&auml;si, joka sen oli kirjottanut,
+  vet&auml;&auml;ntyi h&auml;nest&auml; pois? Lemmityn kuva oli nyt
+  vaalennut tykk&auml;n&auml;&auml;n eik&auml; se voisi seurata
+  h&auml;nt&auml; taistelussakaan, jollei Helena itse sit&auml;
+  verest&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Jos h&auml;n minua rakastaa, kutsuu h&auml;n minua.
+  Jollei h&auml;n kutsu, olen h&auml;net
+  menett&auml;nyt.&raquo;</p>
+
+  <p>N&auml;in p&auml;&auml;tellen j&auml;tti h&auml;n mets&auml;n
+  ja astui sillalle.</p>
+
+  <p>Hele&auml;&auml;n viheri&auml;&auml;n pukeutuneena hymyili
+  puisto h&auml;nt&auml; vastaan. Poppelien latvoilla lep&auml;si
+  hopeainen hohde, ja muratit tummanvihrein&auml;
+  h&auml;&auml;m&ouml;ttiv&auml;t niiden v&auml;list&auml;.</p>
+
+  <p>Kuinka kaunis olikaan t&auml;m&auml; kotipaikka, joka
+  h&auml;nelle ei tarjonnut muuta kuin huolta ja tuskaa! Kuinka
+  paloikaan h&auml;nen koko syd&auml;mens&auml; noille kurjille
+  raunioille, joissa h&auml;n sai asustaa kuin mik&auml;kin
+  pahantekij&auml;! Oliko se kenties tuon naisen t&auml;hden, joka
+  vapaaehtoisesti oli jakanut h&auml;nen kurjuutensa ja tahtoi
+  tehd&auml; oman kurjuutensa portaaksi h&auml;nen onnelleen?</p>
+
+  <p>Mutta h&auml;n ei en&auml;&auml; ollut huolissaan siit&auml;,
+  mit&auml; oli tuleva. H&auml;n tiesi itsens&auml;
+  ter&auml;stetyksi heikkoutta ja paheita vastaan, sittenkuin
+  is&auml;nmaa oli h&auml;net kutsunut. H&auml;n olikin muuten jo
+  kauan tuntenut olevansa Reginasta vapautunut. Aikoja sitten oli
+  tytt&ouml; j&auml;lleen palvelustytt&ouml;, kuten h&auml;n itse
+  herra.</p>
+
+  <p>Viel&auml; yksi ainoa y&ouml;&mdash;ja papin kirous oli
+  joutunut joutavaksi loruksi.</p>
+
+  <p>Kuinka oli Reginan k&auml;yv&auml;?&mdash; &mdash;Sai katsoa
+  itse eteens&auml;. Olihan h&auml;n turvannut tyt&ouml;n
+  tulevaisuuden. Enemp&auml;&auml; ei kukaan voinut
+  h&auml;nelt&auml; vaatia. Ja lahjan tahtoi h&auml;n
+  t&auml;n&auml;&auml;n tehd&auml; kaksin-, jopa kolminkertaiseksi,
+  jotta Reginaa kosittaisiin, kuten rikasta leske&auml; konsanaan...
+	J&auml;ttiv&auml;th&auml;n tuhannet vaimonsa ja lapsensa
+  n&auml;lk&auml;&auml;n ja kurjuuteen, eiv&auml;tk&auml;
+  silt&auml; saaneet r&auml;p&auml;ytt&auml;&auml;
+  silm&auml;ripsi&auml;&auml;nk&auml;&auml;n, kun murhaavat kuulat
+  lenteliv&auml;t. Miksi h&auml;nen tarvitsi huolehtia siit&auml;,
+  kuinka t&auml;m&auml; vieras olento jaksoi kest&auml;&auml;
+  yksin&auml;isyytens&auml;?</p>
+
+  <p>Niin karaisi h&auml;n itse&auml;&auml;n, sill&auml; h&auml;nen
+  syd&auml;mens&auml; sykki sangen levottomasti...</p>
+
+  <p>Ja kun h&auml;n saapui Kissanportaan p&auml;&auml;h&auml;n,
+  n&auml;ki h&auml;n toiselta puolelta pensasten takaa tutun
+  olennon, jonka laskeutuva aurinko kirkasti kultaisella
+  hehkullaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Regina!&raquo; huusi h&auml;n.</p>
+
+  <p>Mutta olento ei liikahtanut.</p>
+
+  <p>&raquo;Tulehan toki vastaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Silloin hiipi tytt&ouml; kumaraisillaan vitkaan
+  l&auml;hemm&auml;ksi painaen vasemman k&auml;den
+  lev&auml;ll&auml;&auml;n harrottavilla sormilla vasenta
+  rintaansa.</p>
+
+  <p>Boleslav vilkaisi h&auml;neen
+  ja&mdash;pel&auml;styi&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml; is&auml;&mdash;milt&auml; sin&auml;
+  n&auml;yt&auml;t!&raquo; sammalsi h&auml;n.</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; n&auml;ytti aivan metsistyneelt&auml;. H&auml;nen
+  vaatteensa olivat repaleina, tukka, joka ahkeraan kammatessa oli
+  alkanut niin kauniisti kiharoitua, riippui j&auml;lleen
+  p&ouml;rr&ouml;isin&auml; suortuvina otsalla ja poskilla.
+  Syvist&auml; sinert&auml;vist&auml; silm&auml;kuopista pilkkuivat
+  silm&auml;t taikamaisen kiiluvina, j&auml;ykkin&auml; ja palavina
+  eiv&auml;tk&auml; rohjenneet kohota h&auml;neen
+  katsomaan.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;nh&auml;n aivan menehtyy&raquo;, huusi
+  &auml;&auml;ni h&auml;nen povessaan. &raquo;H&auml;n kuolee sinun
+  t&auml;htesi!&raquo; H&auml;n tarttui tyt&ouml;n k&auml;teen,
+  joka hervotonna j&auml;i lep&auml;&auml;m&auml;&auml;n h&auml;nen
+  k&auml;teens&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Regina&mdash;puhu toki&mdash;etk&ouml; lainkaan iloitse
+  siit&auml;, ett&auml; olen t&auml;&auml;ll&auml;
+  j&auml;lleen?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina kyyristihe kuten silloin, jolloin h&auml;n viel&auml;
+  pelk&auml;si ly&ouml;ntej&auml;.</p>
+
+  <p>Boleslav silitti h&auml;nen kalseaa, kuivaa tukkaansa.
+  &raquo;Tytt&ouml; raukka!&raquo; sanoi h&auml;n. &raquo;Sinun on
+  ollut vaikea olla niin yp&ouml; yksin.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina hytk&auml;hti herransa koskettaessa ja vaikeni.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi et minulle kirjottanut, ett&auml; tunnet itsesi
+  t&auml;&auml;ll&auml; liian yksin&auml;iseksi?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina pudisti p&auml;&auml;t&auml;&auml;n, sitten sanoi
+  h&auml;n arastellen: &raquo;Mit&auml;s min&auml;
+  yksin&auml;isyydest&auml;, herra?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mik&auml; sinua sitten on vaivannut?&raquo;</p>
+
+  <p>Regina katsoi h&auml;neen tuskallisesti ja vaikeni.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Min&auml;&mdash;luulin&mdash;ettette
+  palaisikaan.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta kirjotinhan sinulle, hupakko.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, kirjotitte kyll&auml;&mdash;tulevanne viikon
+  kuluessa, ja silloin istuin Kissanportaalla y&ouml;t ja
+  p&auml;iv&auml;t&mdash;y&ouml;t ja p&auml;iv&auml;t&mdash;mutta
+  te ette tullut. Ja kolmen viikon per&auml;st&auml; kirjotitte
+  uudestaan: tulen kenties viikon kuluessa, ja sittenk&auml;&auml;n
+  ette tullut. Ja silloin ajattelin, ett&auml; tahdotte vaan minua
+  sy&ouml;tt&auml;&auml; sanoilla, jotta paremmin&mdash;viihtyisin.
+  Ja ett&auml; te kaduitte, ett&auml; olitte ollut minulle
+  yst&auml;v&auml;llinen, koska en sit&auml; ansainnut ja koska
+  ...&raquo; h&auml;n vaikeni ja peitti tuokioksi kasvonsa
+  k&auml;siins&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta kirjeesih&auml;n oli vallan
+  j&auml;rkev&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, herra&raquo;, sammalsi Regina. &raquo;Olisiko
+  minun &mdash;sopinut teille&mdash;muuten kirjottaa?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav puraisi huultaan ja katsoi suoraan eteens&auml;
+  vihert&auml;v&auml;in lehtien vilskeeseen.&mdash;
+  &mdash;Mahtoikohan tytt&ouml; aavistaa jotakin siit&auml;,
+  mit&auml; muutamain tuntien j&auml;lkeen oli tapahtuva?</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta nyt on kaikki hyvin&mdash;eik&ouml; niin?&raquo;
+  kysyi h&auml;n ep&auml;varmasti.</p>
+
+  <p>Silloin vaipui Regina huudahtaen h&auml;nen eteens&auml; ja
+  huusi h&auml;nen polviinsa kiertyen: &raquo;Kaikki on hyvin, jos
+  j&auml;&auml;tte t&auml;nne, herra. Minua niin pelottaa,
+  ett&auml; voisitte j&auml;lleen menn&auml; pois,
+  herra.&raquo;</p>
+
+  <p>Ei, h&auml;n ei aavistanut mit&auml;&auml;n.&mdash;Vaikein
+  kaikista oli viel&auml; h&auml;nen edess&auml;&auml;n.
+  Boleslavista tuntui, kuin h&auml;nell&auml; olisi
+  k&auml;dess&auml;&auml;n salama, joka tyt&ouml;n musertaisi ensi
+  kosketuksella.</p>
+
+  <p>Mutta viel&auml; oli aikaa. Ensin t&auml;ytyi t&auml;lle
+  tuskastuneelle olento raukalle lahjottaa pari
+  elvytt&auml;v&auml;n ilon hetke&auml;, ennenkuin h&auml;neen
+  sattui viimeinen, raskain isku. Niin voi h&auml;n koota voimia
+  sit&auml; kest&auml;&auml;kseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Nouse, Regina&raquo;, sanoi h&auml;n lempe&auml;sti.
+  &raquo;Olkaamme iloiset, ja &auml;l&auml; ajattele
+  tulevaisuutta.&raquo;</p>
+
+  <p>Sitten kulkivat he rinnatusten h&auml;m&auml;r&auml;n puiston
+  l&auml;vitse, jonka sirosti hiekotetut polut kiemurtelivat kuin
+  kimaltavat purot viheri&auml;n nurmen keskitse.
+  Ep&auml;m&auml;&auml;r&auml;inen versomisen ja
+  m&auml;t&auml;nemisen h&ouml;yryist&auml; sekotettu kev&auml;inen
+  tuoksu tulvahteli pensaista, ja puiden latvoista kuului
+  kaihomielist&auml;, kainoa suhinaa ja lintujen
+  viserryst&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka kauniiksi t&auml;&auml;ll&auml; on kaikki
+  muuttunut poissa ollessani!&raquo; huudahti Boleslav.</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, herra&raquo;, vastasi Regina. &raquo;On
+  kauniimpaa kuin on ollut milloinkaan ennen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Nytk&ouml; yht&auml;kki&auml;?&raquo; kysyi Boleslav
+  hymyillen ja katsoi tytt&ouml;&auml; syrj&auml;st&auml;p&auml;in.
+  Silloin n&auml;ki h&auml;n syv&auml;t varjot h&auml;nen
+  poskillaan, niille oli levinnyt vieh&auml;tt&auml;v&auml;
+  puna.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n elpyy jo&raquo;, mietti h&auml;n itsekseen, ja
+  h&auml;nest&auml; tuntui kuin h&auml;nell&auml; olisi
+  h&auml;ipyv&auml;n onnen viimeiset hetket
+  elett&auml;vin&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Olethan kaikesta huolimatta tehnyt ahkerasti
+  ty&ouml;t&auml;&raquo;, sanoi h&auml;n, koettaen yh&auml;
+  s&auml;ilytt&auml;&auml; hyv&auml;ntahtoisen herran
+  &auml;&auml;nens&auml;vy&auml; ja viitaten pariin hyvin
+  hoidettuun kukkasarkaan, joita peittiv&auml;t punertavat esikot
+  ja satakaunot.</p>
+
+  <p>Regina p&auml;&auml;sti lyhyen, ylpe&auml;n naurahduksen.
+  &raquo;T&auml;ytyih&auml;n kaiken olla kunnossa, kun saavutte,
+  herra.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta itsesi, Regina, olet ly&ouml;nyt
+  laimin.&raquo;</p>
+
+  <p>Tytt&ouml; k&auml;&auml;nsi polttavan punan
+  peitt&auml;m&auml;t kasvonsa h&auml;peiss&auml;&auml;n
+  syrj&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Onko minun sanottava totuus, herra?&raquo; sammalsi
+  h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Tietysti.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ajattelin&mdash;ett&auml; jo
+  ennen&mdash;kuolisin&mdash;ja silloinhan olisi se ollut
+  samantekev&auml;&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav vaikeni. Reginasta virtasi kokonainen rakkauden meri
+  ja aaltoili jokaisen sanan mukana h&auml;nen ylitsens&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;nen silmiens&auml; eteen aukeni nurmikentt&auml;, joka
+  linnan takana loivasti kallistui alas puistoon. Siell&auml;
+  seisoi rapaantuneella kantakivell&auml; Diana jumalattaren
+  jalusta, jonka Regina oli hilannut nurmikolta paikoilleen. Itse
+  kuvapatsas, jota h&auml;n varmaankaan ei ollut jaksanut nostaa,
+  makasi jalustan &auml;&auml;reen vieritettyn&auml;, ja kasvot
+  tyhjine, valkeine silmineen olivat yl&ouml;sp&auml;in. Muutamien
+  askelten p&auml;&auml;ss&auml; siit&auml; oli musta,
+  nelisnurkkainen pengos hele&auml;nvihre&auml;n nurmikon
+  keskell&auml;. T&auml;m&auml; oli paikka, jossa Boleslav oli ensi
+  kerran tavannut tyt&ouml;n touhuissaan kaivamassa hautaa
+  turmelijalleen, jota ei kukaan muu tahtonut haudata.</p>
+
+  <p>&raquo;Olen j&auml;tt&auml;nyt t&auml;m&auml;n
+  silleen&mdash;muistoksi itselleni&raquo;, sanoi h&auml;n kuin
+  anteeksi pyyt&auml;en ja viittasi maasta viillettyihin turpeihin,
+  jotka alkoivat kasvaa kiinni nurmipenkiksi.</p>
+
+  <p>Sitten kulkivat he edelleen pensaikon luo, joka
+  ymp&auml;r&ouml;i puutarhamajaa kuin korkea h&auml;kkiaita.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja lasikaton olen j&auml;lleen korjannut&raquo;, sanoi
+  Regina.</p>
+
+  <p>&raquo;Oo-ho?&raquo;</p>
+
+  <p>Heid&auml;n katseensa yhtyiv&auml;t, mutta
+  k&auml;&auml;ntyiv&auml;t nopeasti j&auml;lleen
+  et&auml;isyyteen.</p>
+
+  <p>Rauhallisena odotti pieni maja heit&auml;, ja ikkunan-ruudussa
+  kimmelsi viel&auml; iloisen houkuttelevana my&ouml;h&auml;stynyt
+  p&auml;iv&auml;ns&auml;de, vaikka kaikki muu oli
+  ymp&auml;rill&auml; varjojen verhossa.</p>
+
+  <p>Suloinen kodikkuuden tunne valtasi Boleslavin ja viihdytti
+  tuokioksi levottomuuden, joka j&auml;yti h&auml;nen
+  mielt&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Mene&raquo;, sanoi h&auml;n, &raquo;keit&auml; minulle
+  jotakin illaksi; olen n&auml;lk&auml;inen ja uupunut kovasta
+  ratsastuksesta.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;nelle johtui mieleen hevosensa&mdash;miss&auml;h&auml;n
+  se mahtoi harhailla? Sitten unhotti h&auml;n sen
+  j&auml;lleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja laita itsesi kuntoon&raquo;, jatkoi h&auml;n,
+  &raquo;jottet p&ouml;yd&auml;ss&auml; n&auml;yt&auml;
+  siivottomalta.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kyll&auml;, herra,&mdash;niin hyvin kuin
+  voin.&raquo;</p>
+
+  <p>Eteisess&auml; he erosivat. Boleslav meni asuinhuoneeseen,
+  Regina keitti&ouml;&ouml;n.&mdash;Syv&auml;sti huoahtaen
+  heitt&auml;ysi Boleslav sohvalle, joka rutisi ja natisi
+  h&auml;nen painostaan. &mdash;Kaikki n&auml;ytti samalta kuin
+  h&auml;n sen taanoisena y&ouml;n&auml; oli j&auml;tt&auml;nyt, ei
+  sent&auml;&auml;n&mdash;esirippu ja sentakainen vuode oli
+  uuninnurkasta h&auml;vinnyt. Iso&auml;idin kuva my&ouml;s
+  puuttui.&mdash;Laukaus, joka oli hipaissut Reginan
+  olkap&auml;&auml;t&auml;, oli sen s&auml;rkenyt aivan
+  pirstaleiksi.</p>
+
+  <p>Ikkuna oli auki. V&auml;kiv&auml;n maan tuoksu, joka
+  h&auml;nt&auml; ei t&auml;n&auml;&auml;n j&auml;tt&auml;nyt
+  miss&auml;&auml;n, uhkui virtanaan huoneeseen. Se mahtoi tulla
+  multakasoista, joita oli luotu
+  p&auml;&auml;tysein&auml;m&auml;lle.&mdash;Minuutti minuutilta
+  kasvoi h&auml;nen levottomuutensa.</p>
+
+  <p>H&auml;n ei voinut viihty&auml; kauemmin yksin. &raquo;Miksi
+  tahdot lyhent&auml;&auml; ennest&auml;&auml;nkin niukkoja
+  hetki&auml;?&raquo; sanoi h&auml;n itsekseen ja aikoi menn&auml;
+  keitti&ouml;&ouml;n; silloin n&auml;ki h&auml;n Reginan paljain
+  hartioin kyyr&ouml;tt&auml;v&auml;n lieden tulen edess&auml; ja
+  ompelevan nuttuaan.</p>
+
+  <p>Pel&auml;styneen&auml; vet&auml;ytyi h&auml;n takaisin.</p>
+
+  <p>Mutta muutamien sekuntien j&auml;lkeen tuli Regina itse
+  pukeutuneena avaamaan h&auml;nelle ovea.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; k&auml;skette, herra?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;yt&auml;, miten olet katon korjannut&raquo;,
+  vastasi Boleslav, kun h&auml;nelle ei mit&auml;&auml;n muuta
+  johtunut mieleen. H&auml;n kiitteli ty&ouml;t&auml;, mutta ei
+  katsonut sit&auml; lainkaan. Sitten pys&auml;htyi h&auml;n lieden
+  eteen ja tuijotti kielehtiviin liekkeihin. Oli jo tullut melkein
+  pime&auml;, tuli heitti lepattelevan loimonsa nokisille
+  seinille.&mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Min&auml; autan sinua keitt&auml;misess&auml;&raquo;,
+  sanoi Boleslav.</p>
+
+  <p>&raquo;Oh, herra, te teette minusta pilkkaa&raquo;, vastasi
+  Regina, mutta onnen loiste levisi h&auml;nen kasvoilleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; saan sitten?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Paljoa t&auml;&auml;ll&auml; ei ole kotona,
+  herra&mdash;munia ja palvattua silavaa&mdash;v&auml;h&auml;n
+  tuoreita vihanneksia&mdash;muuta ei ole
+  mit&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kiitt&auml;isin Jumalaa, jos saisin&mdash;&raquo;
+  &Auml;kki&auml; vaikeni h&auml;n. V&auml;h&auml;ll&auml; oli
+  h&auml;n ilmaista kaiken. Eih&auml;n tytt&ouml; aavistanut
+  mit&auml;&auml;n. Eik&auml; h&auml;nen tarvinnut
+  aavistaakaan.&mdash;Aamuun asti kest&auml;k&ouml;&ouml;n
+  h&auml;nen onnensa.</p>
+
+  <p>&raquo;Eteenp&auml;in siis&raquo;, sanoi h&auml;n nauraen,
+  vaikka h&auml;nen kurkkuaan kuristivat aavistukset ja huolet,
+  &raquo;muuten n&auml;&auml;nnyn
+  n&auml;lk&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ensin t&auml;ytyy veden kiehua, herra.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml;&mdash;odotetaan.&raquo; H&auml;n kyykistihe
+  puulaatikolle istumaan. &raquo;Ja sitten, Regina, tulehan
+  v&auml;h&auml;n l&auml;hemm&auml;ksi. Et miellyt&auml; minua
+  viel&auml;k&auml;&auml;n&mdash;tukkasi&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;En ole sit&auml; viel&auml; ehtinyt kammata,
+  herra.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tee se siis.&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Reginan silm&auml;t leimahtivat j&auml;lleen aran rukoilevasti
+  h&auml;neen. &raquo;Teid&auml;nk&ouml; t&auml;&auml;ll&auml;
+  ollessanne, herra?&raquo; sammalsi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Kas, kuinka tekokaino aivan
+  yht&auml;kki&auml;!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;En min&auml; siksi, herra&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;&Auml;l&auml; sitten kursastele.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina meni huoneen et&auml;isimp&auml;&auml;n nurkkaan,
+  miss&auml; h&auml;nen vuoteensa oli, ja p&auml;&auml;sti
+  rivakalla liikkeell&auml; valloilleen aaltoilevan hiustulvansa,
+  joka ulottui aina lanteille saakka. Kammatessaan huomattuaan,
+  kuinka h&auml;nen herransa silm&auml;t mieltynein&auml;
+  t&auml;hysteliv&auml;t h&auml;nt&auml;, levitti h&auml;n
+  &auml;kki&auml;, kuin h&auml;vyn ja onnen valtaamana,
+  k&auml;sivartensa ja heitt&auml;ytyi vuoteensa eteen lattialle,
+  painaen kasvonsa tyynyyn.</p>
+
+  <p>Boleslav odotti &auml;&auml;net&ouml;nn&auml;, kunnes
+  tytt&ouml; nousi.&mdash;Hiuksensa j&auml;rjestetty&auml;&auml;n
+  tuli Regina h&auml;nen luoksensa lieden &auml;&auml;reen ja
+  puuhaili pannujen ja kattilain kera, h&auml;neen
+  vilkaisemattakaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Kerros nyt, Regina&mdash;mit&auml; kaikkea
+  t&auml;ll&auml; aikaa on tapahtunut?&raquo; kysyi Boleslav.</p>
+
+  <p>Regina pudisti
+  p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;.&mdash;&raquo;Bockeldorfissa oli
+  kaikki ennallaan&mdash;paitsi kauppiasta ja h&auml;nen rouvaansa
+  en ole n&auml;hnyt
+  ket&auml;&auml;n.&mdash;Kyl&auml;&auml;nk&auml;&auml;n en mennyt
+  tulvan aikaan&mdash;mutta olen kai sen jo teille kirjottanut, ja
+  sain aika tavalla n&auml;hd&auml;
+  n&auml;lk&auml;&auml;&mdash;mutta mit&auml;s
+  siit&auml;.&mdash;Niin, tosiaan, sitten on t&auml;nne tullut
+  kirjeit&auml; viime viikkoina, viranomaisilta
+  Wartensteinist&auml;, K&ouml;nigsbergist&auml;
+  ja&mdash;t&auml;n&auml;&auml;n viel&auml; yksi&mdash;se on&mdash;
+  &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Hyv&auml;, hyv&auml;, my&ouml;hemmin, kun teemme
+  tulen.&raquo; Mit&auml; maailma h&auml;nt&auml;
+  liikutti&mdash;t&auml;n&auml;&auml;n, kun h&auml;nen oli
+  poltettava takanaan sillat menneisyyteen, kun h&auml;nelle ei
+  j&auml;&auml;nyt mit&auml;&auml;n siit&auml;, mit&auml; oli
+  el&auml;nyt ja k&auml;rsinyt!&mdash;</p>
+
+  <p>Sitten, kun illallisp&ouml;yt&auml; oli katettu ja lamppu
+  loisti h&auml;nt&auml; vastaan Reginan k&auml;dest&auml;, meni
+  h&auml;n tyt&ouml;n kera asuinhuoneeseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Eth&auml;n ole kattanut itsellesi&raquo;, huomautti
+  h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Saanko min&auml;, herra?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tietysti saat!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja teille&mdash;mit&auml; viini&auml;,
+  herra?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav hengitti syv&auml;&auml;n. &raquo;Ei
+  mit&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>J&auml;lleen istuivat he vastatusten rauhallisessa
+  lampunvalossa, kuten niin usein talvipuhteina, lumen
+  pyrytess&auml; ikkunaruutuja vasten ja myrskyn orsia
+  ravistellessa. Nyt lenteliv&auml;t sielt&auml; hentosiipiset
+  hyttyset ja leudot, tuoksahtelevat henk&auml;ykset hiipiv&auml;t
+  niiden kera huoneeseen. Hentojen lehtiritvojen v&auml;list&auml;
+  pilkkui nouseva kuu, joka p&auml;&auml;si&auml;isen j&auml;lkeen
+  oli ensi kerran t&auml;yttynyt.</p>
+
+  <p>Boleslav ty&ouml;nsi lautasensa syrj&auml;&auml;n. Ruoka ei
+  maittanut. Siit&auml; ei ollut mit&auml;&auml;n hy&ouml;ty&auml;,
+  ett&auml; viini oli j&auml;&auml;nyt kellariin. P&auml;ihtymys,
+  jota h&auml;n oli tahtonut v&auml;ltt&auml;&auml;, huumasi jo
+  h&auml;nen j&auml;seni&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Ja kun h&auml;n salavihkaa vilkaisi Reginaan, pel&auml;styi
+  h&auml;n, sill&auml; tyt&ouml;n silm&auml;t lep&auml;siv&auml;t
+  h&auml;ness&auml; niin autuudesta juopuneina kuin t&auml;m&auml;
+  olisi taivaan ja maan unhottanut h&auml;nen t&auml;htens&auml;.
+  Surut ja huolet olivat kadonneet h&auml;nen kasvoiltaan. Ne
+  olivat j&auml;lleen py&ouml;ristyneet, ja uusi kukoistava tuoreus
+  loisti h&auml;nen poskillaan. Mutta Boleslav ei ollut konsanaan
+  havainnut h&auml;ness&auml; sit&auml; haaveellista vienoutta,
+  joka t&auml;n&auml;&auml;n virtaili h&auml;nen koko olennostaan
+  ja jossa h&auml;n sieluineen ja ruumiineen n&auml;ytti liukenevan
+  sulaan alttiuteen.</p>
+
+  <p>&raquo;Regina&raquo;, kuiskasi Boleslav.
+  Syd&auml;menly&ouml;nnit, jotka tuntuivat puuskahtelevan aivan
+  kurkkuun saakka, varottivat h&auml;nt&auml;: &raquo;Ole
+  varuillasi&mdash; &mdash;ole varuillasi&mdash;t&auml;m&auml; on
+  viimeinen kerta, kun h&auml;n johdattaa sinua
+  kiusaukseen&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Viimeinen kerta!&raquo; kuului vastakaiku h&auml;nen
+  povestaan. &raquo;H&auml;n kuolee! H&auml;n menehtyy
+  ik&auml;v&auml;&auml;n ja tuskaan.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;nest&auml; oli kuin arpea alkaisi polttaa h&auml;nen
+  alahuulessaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Viel&auml; h&auml;nen kerallaan suloinen hetki ja sitte
+  tapa h&auml;net&mdash;niin on h&auml;n kaikista tuskista
+  vapaa&raquo;, kuiskasi &auml;&auml;ni h&auml;nelle.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml;h&auml;n on sulaa
+  mielett&ouml;myytt&auml;!&raquo; ajatteli h&auml;n
+  v&auml;risten.</p>
+
+  <p>Ja taasen vajosivat heid&auml;n silm&auml;ns&auml; toisiinsa.
+  Sielut eiv&auml;t tienneet mist&auml;&auml;n vastarinnasta,
+  vaikkakin ruumiit pitiv&auml;t ep&auml;toivoisesti puoliaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Pelasta itsesi&raquo;, kuului &auml;&auml;ni.
+  &raquo;Ajattele kirousta! S&auml;ilyt&auml; itsesi puhtaana
+  is&auml;nmaalle!&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n mietti sanaa, jolla voisi haihduttaa t&auml;m&auml;n
+  hurmaavan lumouksen. Mutta h&auml;n ei l&ouml;yt&auml;nyt.</p>
+
+  <p>Sitten nousi h&auml;n ja meni avoimen ikkunan &auml;&auml;reen
+  viillytt&auml;&auml;kseen otsaansa y&ouml;ilmassa.
+  &raquo;Puhu&mdash;toimi&mdash;lopeta
+  &auml;&auml;nett&ouml;myys!&raquo; kehotti h&auml;n
+  itse&auml;&auml;n. Silloin muisti h&auml;n kirjeet, joista Regina
+  oli puhunut.</p>
+
+  <p>&raquo;Anna minulle kirjeet!&raquo; sanoi h&auml;n. H&auml;nen
+  &auml;&auml;nens&auml; kuului tuimalta.</p>
+
+  <p>Regina nouti pinkan valkokuorisia kirjeit&auml;, jotka
+  h&auml;n asetti herransa paikalle p&ouml;yt&auml;&auml;n.
+  T&auml;m&auml; avasi p&auml;&auml;llim&auml;isen ja tuijotti
+  paperiarkin ylitse tyhj&auml;&auml;n ilmaan.&mdash;</p>
+
+  <p>Eik&ouml; olisi parasta jo nyt mainita, mik&auml; oli
+  v&auml;ltt&auml;m&auml;t&ouml;nt&auml;? Miksi viivytt&auml;&auml;
+  eron hetke&auml;, jonka kuitenkin t&auml;ytyy tulla?&mdash;Mutta
+  kammoksuen karkotti h&auml;n t&auml;m&auml;n ajatuksen
+  mielest&auml;&auml;n. &raquo;Saakoon h&auml;n iloita
+  puoliy&ouml;h&ouml;n asti.&mdash;Suloinen hetki ja
+  sitten&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;nen vapaasukuisuudelleen, parooni Boleslav von
+  Schrandenille ilmotetaan t&auml;ten, ett&auml; Teid&auml;n
+  pyynn&ouml;st&auml;nne pidet&auml;&auml;n uusi tutkimus
+  murhapolton mahdollisuuteen n&auml;hden Schrandenin linnan
+  palossa, joka tapahtui maaliskuun 6 p&auml;iv&auml;n&auml; 1809,
+  ja t&auml;m&auml; tutkimus on m&auml;&auml;r&auml;tty
+  pidett&auml;v&auml;ksi&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Nauruun remahtaen heitti h&auml;n paperiarkin
+  syrj&auml;&auml;n. H&auml;nen sormensa hapuilivat seuraavaa
+  kirjett&auml;.</p>
+
+  <p>Silloin pisti h&auml;nen silmiins&auml; Helenan
+  k&auml;siala.</p>
+
+  <p>H&auml;n hytk&auml;hti vastenmielisyydest&auml;. Mit&auml;
+  h&auml;n viel&auml; tahtoi. Miksi h&auml;iritsi h&auml;n
+  h&auml;nt&auml; t&auml;n&auml;
+  hetken&auml;?&mdash;</p><span style=
+  "margin-left: 2em;">&raquo;Kallis Boleslav!</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 1em;">En voi antaa sinun menn&auml;
+  sotaan viel&auml; kerran</span><br>
+  <span style="margin-left: 1em;">sinua puhuttelematta. Pyyd&auml;n
+  ja rukoilen sinua</span><br>
+  <span style="margin-left: 1em;">tulemaan t&auml;n&auml;&auml;n
+  yhdeks&auml;n aikaan kirkkomaan takaportille,</span><br>
+  <span style="margin-left: 1em;">jossa sinua odottaa</span><br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 6.5em;">Sinun
+  Helenasi.&raquo;</span><br>
+
+  <p>&raquo;Miksei silloin&raquo;, jupisi h&auml;n, &raquo;kun
+  viel&auml; oli aika?&raquo; &mdash;Mutta sitten juolahti
+  h&auml;nen mieleens&auml; polttavana ajatus, ett&auml; t&auml;ten
+  h&auml;nen suojelushenkens&auml; viel&auml; kerran tarjosi
+  h&auml;nelle pelastavan k&auml;tens&auml; ja ett&auml; sen
+  poisty&ouml;nt&auml;minen olisi ollut rikos Jumalaa ja kaikkea
+  hyv&auml;&auml; vastaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Sinun t&auml;ytyy&mdash;sinun t&auml;ytyy!&raquo; huusi
+  &auml;&auml;ni. &raquo;Muuten et ole niiden kuulien arvoinen,
+  joita Ranskassa parhaillaan sinua varten valetaan.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Eik&ouml; se ollut sallimus, jonka ainoastaan taivaan
+  armo oli saattanut s&auml;&auml;t&auml;&auml;, ett&auml;
+  tyt&auml;r suurimmassa h&auml;d&auml;ss&auml; astui v&auml;liin
+  muuttamaan is&auml;n kirousta siunaukseksi?&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n katsoi kelloa. Puuttui vain muutamia minuutteja
+  mainitusta kellonly&ouml;m&auml;st&auml;.</p>
+
+  <p>Vaivaloisesti nousi h&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Minun t&auml;ytyy menn&auml; kyl&auml;&auml;n&raquo;,
+  sanoi h&auml;n. &raquo;Minun on puhuteltava er&auml;st&auml;
+  henkil&ouml;&auml;.&raquo; Ja kuinka h&auml;n v&auml;lttikin
+  katsoa Reginan silmiin, tunsi h&auml;n h&auml;nen hell&auml;n,
+  rukoilevan katseensa sattuvan sielunsa sisimp&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Palaan pian j&auml;lleen&raquo;, sammalsi h&auml;n.</p>
+
+  <p>Regina pani k&auml;tens&auml; ristiin ja asettui
+  &auml;&auml;net&ouml;nn&auml; h&auml;nen eteens&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; tahdot?&raquo;</p>
+
+  <p>Sanat takertelivat Reginan kurkussa. &raquo;Herra, minua niin
+  ahdistaa&mdash;minusta on&mdash;kuin olisi tulossa jokin
+  onnettomuus.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Milloin olet alkanut pel&auml;t&auml;
+  kummituksia?&raquo; koetti Boleslav laskea leikki&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Herra&mdash;en tied&auml;&mdash;mutta kurkkuani aivan
+  kuristaa.&mdash;Se on kai hyvin tuhmaa&mdash;mutta pyyd&auml;n
+  teit&auml;&mdash;&auml;lk&auml;&auml;
+  menk&ouml;&mdash;&auml;lk&auml;&auml;
+  t&auml;n&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav ty&ouml;nsi h&auml;net lempe&auml;sti
+  syrj&auml;&auml;n. Reginan k&auml;si, joka ojentui
+  h&auml;nt&auml; pid&auml;tt&auml;m&auml;&auml;n, vaipui
+  voimatonna alas h&auml;nen
+  kupeelleen.&mdash;&raquo;Herra&mdash;pyyd&auml;n
+  teit&auml;&mdash; pyyd&auml;n&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav puri hampaansa yhteen ja meni.&mdash;Meni
+  suojelushenkens&auml; luo.&mdash; &mdash; &mdash;</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="XVII" id="XVII"></a>
+
+  <h2>XVII.</h2><br>
+
+  <p>Samana hetken&auml; istuivat schrandenilaiset, niin monet kuin
+  olivat voineet p&auml;&auml;st&auml; kotikonnuiltaan,
+  &raquo;Mustassa Kotkassa&raquo;
+  j&auml;&auml;hyv&auml;isjuominkeihin ker&auml;ytyneen&auml;.</p>
+
+  <p>Vanha Merckel maksoi kaiken.</p>
+
+  <p>H&auml;n seisoi tarjoilup&ouml;yd&auml;n takana hymyillen
+  surumielist&auml; hymy&auml;&auml;n, jonka vilpitt&ouml;myyteen
+  t&auml;ytyi t&auml;n&auml;&auml;n jokaisen uskoa, ja kaasi
+  lakkaamatta tyhj&auml;t lasit t&auml;yteen.</p>
+
+  <p>&raquo;Juokaa, rakkaat ihmiset&raquo;, kehotteli h&auml;n.
+  &raquo;Taloni onnettomuuden ei tarvitse teit&auml;
+  est&auml;&auml;. Mit&auml;s siit&auml;, jos h&auml;net ammutaan.
+  H&auml;n kuolee urhoollisen kuoleman kunniansa ja is&auml;nmaan
+  puolesta.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n pyyhki hike&auml; kiilt&auml;v&auml;lt&auml;
+  otsaltaan, ja samalla h&auml;nen pienet silm&auml;ns&auml;
+  k&auml;&auml;ntyiv&auml;t levottomasti ja odottavasti vieraasta
+  toiseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Vie, Amalia, lasinen heillekin, jotka h&auml;nt&auml;
+  vartioivat&raquo;, sanoi h&auml;n tarjoilijaneitiin
+  k&auml;&auml;ntyen. &raquo;En tahdo heille kostaa sit&auml;,
+  ett&auml; he auttavat sy&ouml;ksem&auml;&auml;n h&auml;nt&auml;
+  perikatoon.&raquo;</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset, joita liikutti n&auml;in ylev&auml;
+  jalomielisyys, katselivat kiukkuaan hilliten haarikkoihinsa.
+  Heit&auml; hieman h&auml;vetti himoaan tyydytt&auml;en vierailla
+  t&auml;ss&auml; onnettomuuden talossa, mutta olisivat
+  pit&auml;neet rikoksena, jolleiv&auml;t olisi vanhuksen
+  anteliasta liikutusta k&auml;ytt&auml;neet hyv&auml;kseen.
+  Sent&auml;hden kulauttelilivat he olutta ja ryyppyj&auml;
+  virtanaan, ja jokainen piti tarkoin varansa, ettei vain naapuri
+  ehtinyt juomisessa edelle.</p>
+
+  <p>Neiti, yht&auml; lihava ja viisas kuin herransakin, l&auml;ksi
+  taipaleelle mukanaan puoli tusinaa kuohuvia haarikoita, saatuaan
+  ensin pari hiljaista k&auml;sky&auml;, jotka herra antoi
+  merkitsev&auml;sti silmi&auml;&auml;n vilkuttaen.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja jos n&auml;et vanhan Hackelbergin&raquo;, huusi
+  h&auml;n neitosen j&auml;lkeen, &raquo;kutsu h&auml;net
+  t&auml;nne&mdash;kutsu t&auml;nne. H&auml;netkin on samainen
+  lurjus saattanut onnettomuuteen. H&auml;n ei saa olla poissa
+  n&auml;ist&auml; surullista pidoista.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Oi, urhoolliset sotilaat!&raquo; jatkoi h&auml;n
+  pyyhkien silmi&auml;&auml;n. &raquo;Juokaa, juokaa!
+  T&auml;htyyh&auml;n teid&auml;n koettaa unhottaa, ett&auml;
+  t&auml;n&auml;&auml;n viette kunnianne hautaan. Niin, asemanne on
+  s&auml;&auml;litt&auml;v&auml;&mdash;s&auml;&auml;litt&auml;v&auml;mpi
+  kuin poikani, sill&auml; h&auml;nen on ainakin suotu kuolla
+  kunniansa puolesta. Mutta te&mdash;hyi&mdash;hyi&mdash;milt&auml;
+  mahtaneekaan tuntua mielest&auml;nne, kun maankavaltajan poika,
+  tuo lurjus, jonka kunnioitettava kirkkoherramme on kironnut,
+  marssittaa teid&auml;t huomisaamuna taipaleelle.
+  &mdash;Sin&auml;, Born, harjaa saappaani, k&auml;skee h&auml;n,
+  sin&auml;, Bichler, pitele jalustinta&mdash;ja muuta
+  sellaista.&raquo;</p>
+
+  <p>Molemmat nimitetyt hyp&auml;htiv&auml;t kiroten pystyyn.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja te kaikki muut&mdash;kun h&auml;n teille tiuskii ja
+  r&auml;yh&auml;&auml; &mdash;h&auml;nh&auml;n on
+  k&auml;skij&auml;&mdash;ken silloin uskaltaa mukista, h&auml;net
+  ammutaan muitta mutkitta. T&auml;m&auml;, rakkaat
+  yst&auml;v&auml; parkani, on tuleva osaksenne. Sent&auml;hden
+  juokaa ja sanokaa j&auml;&auml;hyv&auml;iset sotilaskunniallenne.
+  Huomenna ei en&auml;&auml; koirakaan huoli leip&auml;palaa
+  k&auml;dest&auml;nne.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>Puoleksi tukahdutettu murina kulki joukon l&auml;vitse,
+  hirvitt&auml;v&auml;mpi kuin muuten heid&auml;n
+  raivonhuutonsa.</p>
+
+  <p>Silloin hoippuroi puusepp&auml; Hackelberg, joka
+  n&auml;ht&auml;v&auml;sti oli vetelehtinyt jossakin
+  l&auml;heisyydess&auml;, huoneeseen puolijuopuneena kuten
+  tavallisesti.</p>
+
+  <p>H&auml;nt&auml; tervehti syv&auml; &auml;&auml;nett&ouml;myys.
+  Mutta vanha Merckel meni juhlallisesti h&auml;nt&auml; vastaan,
+  tarttui h&auml;nen k&auml;teens&auml; ja vei h&auml;net
+  kunniasijalle.</p>
+
+  <p>&raquo;Sin&auml;kin olet onneton is&auml;&raquo;, puhui
+  h&auml;n h&auml;nelle liikutuksesta
+  v&auml;r&auml;j&auml;v&auml;ll&auml; &auml;&auml;nell&auml;.
+  &raquo;Sinunkin syd&auml;mesi on s&auml;rkynyt lapsesi
+  perikadosta. Sinun, kuten minun ja kuten meid&auml;n kaikkien
+  onnettomuutemme on linnan hirmuvaltiaan omallatunnolla. Istu,
+  mies rukka, ja ota siemaus kanssamme.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>Juopporenttu, joka oli tottunut siihen, ett&auml; kaikki
+  h&auml;nt&auml; tuuppivat ja ilveiliv&auml;t h&auml;nen kanssaan,
+  silloinkin, kun tarkottivat h&auml;nelle parasta, ei tiennyt
+  mit&auml; ajatella, kun h&auml;nt&auml; n&auml;in ylenpalttisesti
+  kunnioitettiin. H&auml;n vilkui sameilla silmill&auml;&auml;n
+  ep&auml;luuloisesti ymp&auml;rilleen ja n&auml;ytti neuvottelevan
+  itsekseen, oliko h&auml;nen alettava p&ouml;yhistell&auml; vai
+  itke&auml;. Samalla h&auml;n joi niin paljo kuin sai.</p>
+
+  <p>&raquo;Katsokaa h&auml;nt&auml;, t&auml;t&auml;
+  vapaaherrallisten himojen uhria&raquo;, jatkoi herra Merckel.
+  &raquo;N&auml;in avuton ja turmiolle joutunut on ihminen, jolta
+  on viety koston mahdollisuus, jonka t&auml;ytyy niell&auml;
+  vihansa p&auml;iv&auml;st&auml; p&auml;iv&auml;&auml;n,
+  hetkest&auml; hetkeen. Mutta matokin kiemurteleksen, kun
+  sit&auml; tallataan jaloin, ja kuka voi panna pahakseen, vaikka
+  toivoisimme, ettei pahantekij&auml; en&auml;&auml; huomisaamuun
+  asti el&auml;isi?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ly&ouml;k&auml;&auml; h&auml;net kuoliaaksi!&raquo;
+  sopersi puusepp&auml;, joka v&auml;hitellen joutui raivoihinsa.
+  Mutta ainoastaan muuan arka kaiku vastasi; sill&auml; nyt, kun
+  oltiin sotamiehi&auml; ja l&auml;himp&auml;in
+  p&auml;&auml;llikk&ouml;jen kera tekemisiss&auml;, ei kuoliaaksi
+  ly&ouml;minen en&auml;&auml; ollut leikin asia.</p>
+
+  <p>Herra Merckelin valtasi siveellinen suuttumus.</p>
+
+  <p>&raquo;Oo, hyi sent&auml;&auml;n, rakkaat ihmiset, kuinka
+  voitte puhua niin jumalattomasti! Min&auml; olen esivalta
+  enk&auml; saa mit&auml;&auml;n sellaista kuulla. Rintaman
+  edess&auml;, p&auml;iv&auml;n valossa on vaarallista
+  k&auml;yd&auml; h&auml;nen kimppuunsa enk&auml; soisi teid&auml;n
+  puhuvan edes siit&auml; mahdollisuudestakaan. &mdash;Sill&auml;
+  tulee rakastaa vihollisiaan, kuten sanassa sanotaan. Mutta ken
+  voi hillit&auml; vihaansa, kun se paisuu ylitse ja purkautuu
+  kostonhuutoihin? Niinp&auml; toivon, ett&auml; kaikkien
+  meid&auml;n vihollisemme ja tuhoojamme kuolisi t&auml;n&auml;
+  y&ouml;n&auml; vuoteeseensa&mdash;tai h&auml;n ainaiseksi
+  katoaisi tietym&auml;tt&ouml;miin&mdash;tai
+  l&ouml;ydett&auml;isiin h&auml;net huomisaamuna Maraune-virrasta.
+  Silloin ainakin n&auml;ht&auml;isiin, ett&auml; vanha Jumala on
+  viel&auml; elossa ja valvoo ylitsemme ja tuomitsee syntisi&auml;
+  ja kadotettuja. Amen.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Amen&raquo;, jyrisi joukosta, ja k&auml;ns&auml;iset
+  k&auml;det meniv&auml;t ristiin.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta eih&auml;n niin ole laita&mdash;pahantekij&auml;t
+  menestyv&auml;t ja saavuttavat pitk&auml;n i&auml;n
+  t&auml;ss&auml; surunlaaksossa! Huomenna saapuu h&auml;n
+  ratsullaan ja Felixini laahataan teurastuspenkkiin, ja ne, jotka
+  murisivat riviss&auml;, antaa h&auml;n my&ouml;s
+  ilmi.&mdash;Minua tosiaan kummastuttaisi, jos
+  p&auml;&auml;sisitte hengiss&auml;
+  p&auml;lk&auml;h&auml;st&auml;nne; sill&auml; h&auml;nh&auml;n on
+  ottanut teht&auml;v&auml;kseen juurittaa koko Schrandenin
+  el&auml;vilt&auml; ilmoilta. H&auml;n vie teid&auml;t huomenna
+  mukanaan kuten oinaslauman, jonka teurastaja on ostanut, ja
+  leskien ja orpojen itku ja valitus on kuuluva
+  j&auml;lkeenne.&raquo;</p>
+
+  <p>Ilmoille p&auml;&auml;si raivonulvonta, niin raju, ett&auml;
+  yllytt&auml;j&auml; itse h&auml;tk&auml;hti.</p>
+
+  <p>&raquo;Hiljaa, rakkaat yst&auml;v&auml;t, hiljaa! Ei
+  mit&auml;&auml;n vastoin lakia. Tosin ei joukossamme ole
+  ainoatakaan ilmiantajaa, ja ennen puremme kielemme poikki,
+  ennenkuin pet&auml;mme ket&auml;&auml;n
+  omistamme&mdash;Hackelberg voi siit&auml; laulaa kokonaisen
+  laulun&mdash;vai mit&auml;, vanha yst&auml;v&auml;?&mdash;Mutta
+  kuka tiet&auml;&auml;, eik&ouml; herra kapteeni itse hiiviskele
+  ikkunain alla urkkimassa&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Viisi kuusi p&auml;&auml;t&auml; riensi ruutuja vasten.</p>
+
+  <p>&raquo;Luuletteko, ettei h&auml;nest&auml; voisi sellaista
+  uskoa?&mdash;Oh, h&auml;n ei arastele mit&auml;&auml;n
+  konnankoukkuja.&mdash;Mutta tied&auml;n, mit&auml; tahdoitte
+  sanoa, enk&auml; saata teit&auml; siit&auml; moittia: Jos
+  h&auml;net tavataan t&auml;&auml;ll&auml; y&ouml;n
+  pimeydess&auml; hiiviskelem&auml;ss&auml;, k&auml;y h&auml;nelle
+  huonosti.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kuoliaaksi&mdash;kuoliaaksi!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;&Auml;lk&auml;&auml;h&auml;n vain huutako yh&auml;
+  &raquo;kuoliaaksi&raquo;, lapset. Tekee aivan korviini
+  kipe&auml;&auml;. Sellaisesta selvit&auml;&auml;n
+  hissukseen.&mdash;Pah, laukaus
+  pamahtaa&mdash;pah&mdash;viel&auml; kerran&mdash;se oli vain
+  salamets&auml;st&auml;j&auml; viidakossa&mdash;mets&auml;kauriita
+  juoksentelee yllinkyllin ymp&auml;rins&auml;&mdash;vai mit&auml;,
+  Hackelberg?&raquo;</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml; nauroi ja maiskautti
+  kielt&auml;&auml;n.&mdash;&raquo;Pah!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;&Auml;l&auml; istu siell&auml; niin torroksissasi,
+  mies; onko sinulla tosiaankin kalan verta
+  suonissasi?&mdash;Etk&ouml; en&auml;&auml; muista, kuinka vanha
+  parooni pieks&auml;tti sinut pataluhaksi, jotta olisi saattanut
+  hihnoja leikell&auml; nahkastasi? &mdash;Peijakas, kuinka silloin
+  juoksit ulvoen ymp&auml;ri! Sit&auml;p&auml; oli koko hauska
+  katsella.&raquo;</p>
+
+  <p>Hackelberg r&ouml;yht&auml;si ja katsoa murjotti lasiinsa.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta silloin olit viel&auml;
+  mets&auml;st&auml;j&auml;, joka oli mies paikallaan, ja kuulasi
+  eiv&auml;t koskaan osuneet harhaan.&mdash;Juo, mies!&mdash;On
+  aivan uskomatonta, kuinka kerran osasit ampua.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Osaan min&auml; viel&auml;kin&raquo;, sopersi
+  puusepp&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Hahaha&mdash;anteeksi, ett&auml; minua naurattaa,
+  vanhus. Ensiksik&auml;&auml;n ei tiedet&auml; lainkaan, mihin
+  olet j&auml;tt&auml;nyt tuliluikkusi&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta&mdash;min&auml; ti-ied&auml;n
+  sen!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja sit&auml;paitsi on k&auml;tesi liian veltto
+  voidakseen t&auml;hd&auml;t&auml;, ja kunniantuntosi on huilannut
+  tiehens&auml; ja miehenryhtisi lis&auml;ksi.&raquo;</p>
+
+  <p>Puusepp&auml; nauroi. H&auml;nen silm&auml;nurkissaan pilkahti
+  myrkyllinen v&auml;l&auml;hdys.</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml;? Tahdotko v&auml;itt&auml;&auml;, ett&auml;
+  sinulla on viel&auml; kunniantuntoa rinnassasi, vaikka pid&auml;t
+  hyv&auml;n&auml;si sen, ett&auml; tytt&auml;resi on vietelty?
+  Sied&auml;t, ett&auml; viettelij&auml; juoksentelee vapaasti
+  h&auml;nen kanssaan ymp&auml;rins&auml; ja ett&auml; oma lihasi
+  ja veresi sinua halveksii ja sys&auml;&auml; k&auml;tesi pois
+  luotaan&mdash;kiitt&auml;m&auml;t&ouml;n, velvollisuutensa
+  unhottanut olento!&raquo;</p>
+
+  <p>Puusepp&auml; hyp&auml;hti hoiperrellen
+  pystyyn&mdash;&raquo;&Auml;lk&auml;&auml; tulko
+  per&auml;st&auml;ni kukaan!&raquo; huusi h&auml;n
+  nyrkki&auml;&auml;n herist&auml;en.</p>
+
+  <p>&raquo;Mihin aiot?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ei kuulu kellek&auml;&auml;n!&raquo;</p>
+
+  <p>Vaikka schrandenilaiset olivat raivoissaan, pyrkiv&auml;t
+  heit&auml; naurattamaan juopon metkut, mutta Merckel vilkutti
+  heit&auml; pysym&auml;&auml;n hiljaa. &raquo;Antakaa h&auml;nen
+  menn&auml;&raquo;, kuiskasi h&auml;n l&auml;himmilleen,
+  &raquo;h&auml;n menee penkomaan pyssy&auml;&auml;n
+  tunkiosta.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta mit&auml;p&auml; kaikki
+  hy&ouml;dytt&auml;&auml;!&raquo; jatkoi h&auml;n huoaten, ja
+  h&auml;nen silm&auml;ns&auml; t&auml;hysteliv&auml;t
+  salak&auml;hm&auml;isen levottomasti oveen. &raquo;H&auml;n
+  kyll&auml; pit&auml;&auml; varansa, ettei &ouml;iseen aikaan
+  antaudu k&auml;siimme. Ja huomisaamuna p&auml;iv&auml;n valossa,
+  jollei kukaan teist&auml; voi itse&auml;&auml;n puolustaa, tulee
+  h&auml;n ja luovuttaa teid&auml;t py&ouml;veleillenne, kuten
+  poikani Felixin, eik&auml; kukaan teist&auml; n&auml;e
+  en&auml;&auml; kotikyl&auml;&auml;ns&auml;,&mdash;Sent&auml;hden
+  juokaa, lapset, ottakaa j&auml;&auml;hyv&auml;iset vanhalta
+  is&auml; Merckelilt&auml;.&mdash;Seis, eik&ouml;s sielt&auml;
+  tule Amalia?&raquo; keskeytti h&auml;n kuunnellen iloisessa
+  j&auml;nnityksess&auml;.</p>
+
+  <p>Ovi temmattiin auki ja sis&auml;&auml;n sy&ouml;ks&auml;hti
+  tarjoilijaneiti, joka h&auml;tik&ouml;iden kuiskutti jotakin
+  is&auml;nt&auml;ns&auml; korvaan.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml;n kasvot kirkastuivat. H&auml;n pani
+  py&ouml;re&auml;t k&auml;tens&auml; ristiin kiitolliseen
+  rukoukseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Lapset&raquo;, huusi h&auml;n, &raquo;viel&auml;
+  el&auml;&auml; tuomari taivaassa! Vapaaherra on
+  k&auml;siss&auml;mme.&raquo;</p>
+
+  <p>Schrandenilaiset p&auml;&auml;stiv&auml;t riemuhuudon ja
+  hyp&auml;htiv&auml;t istuimiltaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Kuinka? Miss&auml;? Milloin? Kuka on h&auml;net
+  n&auml;hnyt?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kerro, Amalia!&raquo; &auml;hk&auml;isi h&auml;n ja
+  vaipui uupuneena istumaan kuten p&auml;iv&auml;ty&ouml;ns&auml;
+  tehnyt.</p>
+
+  <p>Ja Amalia kertoi. H&auml;n oli tahtonut odottaa, kunnes
+  vartiat olivat juoneet oluensa, ja oli viel&auml; k&auml;vellyt
+  hieman kauniissa kuutamossa, saadakseen raitista
+  ilmaa,&mdash;silloin oli h&auml;n n&auml;hnyt miehen tulevan
+  peltojen ylitse Kissanportaalta p&auml;in. Se oli kulkenut
+  kirkkomaata kohden ja oli sill&auml; ollut upseerintakki
+  yll&auml;&auml;n punaisine kauluksineen ja kiilt&auml;vine
+  nappeineen.</p>
+
+  <p>&raquo;Oliko h&auml;nell&auml; aseita?&raquo; kys&auml;isi
+  er&auml;s varova Schrandenin poika.</p>
+
+  <p>Oli, miekka oli vain v&auml;l&auml;hdellyt kuutamossa.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml; seikka tuntui arveluttavalta.</p>
+
+  <p>&raquo;H&auml;n kai tahtoo tarkastaa vahteja&raquo;, arveli
+  toinen ja raapi p&auml;&auml;t&auml;ns&auml;.</p>
+
+  <p>Herra Merckel p&auml;&auml;sti levottoman naurun.
+  &raquo;Milloin kirkkomaalle on asetettu vahteja?&raquo; huudahti
+  h&auml;n. &raquo;Sanon teille, mit&auml; h&auml;n siell&auml;
+  tekee. Korean herra pappansa luona h&auml;n k&auml;y, tahtoo
+  haudalla vannoa ett&auml; h&auml;n kostaa teille heti kun
+  sotilaina joudutte h&auml;nen k&auml;siins&auml;. Onnitelkaa
+  toisianne t&auml;m&auml;n k&auml;ynnin johdosta.&raquo;</p>
+
+  <p>Samassa sai h&auml;n liittolaisen, jota ei en&auml;&auml;
+  tainnut muistaa laisinkaan ottaa lukuun.</p>
+
+  <p>Ovesta sy&ouml;ksi huoneeseen vanha puusepp&auml;, heiluttaen
+  oikeassa k&auml;dess&auml;&auml;n pyssy&auml;, jossa viel&auml;
+  riippui likaa ja oljenp&auml;rt&ouml;&auml;. H&auml;n n&auml;ytti
+  olevan aivan vimmoissaan. H&auml;n l&ouml;i rintoihinsa ja
+  hyppeli hoiperrellen ymp&auml;ri kuin riivattu.</p>
+
+  <p>&raquo;Minullako ei ole kunniantuntoa?&raquo; hihkui h&auml;n.
+  &raquo;Min&auml;k&ouml; antaisin vietell&auml; tytt&auml;reni?
+  Miss&auml; on se naikkonen, joka on h&auml;v&auml;issyt harmaan
+  p&auml;&auml;ni? En tee h&auml;nelle mit&auml;&auml;n kirstua!
+  Ammun h&auml;net vain k&ouml;s&auml;ksi&mdash; &mdash;ammun
+  heid&auml;t molemmat k&ouml;s&auml;ksi.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tulkaa kirkkomaalle!&raquo; kajahti joukosta, joka
+  alkoi rohkaistua.</p>
+
+  <p>Vanha ravintolanis&auml;nt&auml; pel&auml;styi. &raquo;Ei
+  kirkkomaalle, lapset?&raquo; varotti h&auml;n innokkaasti.
+  &raquo;Ensiksikin on paikka pyh&auml;, ja toiseksi voisi h&auml;n
+  siell&auml; teilt&auml; paeta. Mutta jos teill&auml; kaikessa
+  sovussa on jotakin tekemist&auml; h&auml;nen kanssaan&mdash;en
+  tosin tied&auml; mit&auml; enk&auml; tahdo
+  tiet&auml;&auml;k&auml;&auml;n&mdash;niin neuvon teit&auml;
+  menem&auml;&auml;n Kissanportaalle. Siell&auml; on rannalla
+  kylliksi pensaita&mdash;tosin ne ovat harvanlaisia&mdash;mutta
+  peitt&auml;v&auml;t ne teid&auml;t sent&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta jos h&auml;n palaa kyl&auml;n
+  l&auml;vitse&mdash;nostosillan ylitse?&raquo; arveli joku
+  varovainen.</p>
+
+  <p>Herra Merckel oli asioista selvill&auml;. &raquo;Eik&auml;
+  palaa!&raquo; nauroi h&auml;n. &raquo;Kissanporras on
+  h&auml;nelle paljo mukavampi.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Taipaleelle, Kissanportaalle!&raquo; huusi
+  puusepp&auml; ja sysi pyssyns&auml; per&auml;ll&auml;
+  penkkej&auml; ja tuoleja. Joukko l&auml;hti liikkeelle. Herra
+  Merckel tuppasi heille viinapulloja mukaan niin paljo kuin
+  kiireess&auml; sai k&auml;siins&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Ottakaa, lapset, ottakaa!&raquo; huusi h&auml;n.
+  &raquo;Kaikki kunnianne puolesta!&raquo;</p>
+
+  <p>Sitten kun viimeiset olivat ulkona, kuivasi h&auml;n hien
+  otsaltaan, pani k&auml;tens&auml; ristiin ja sanoi tuskallisesti
+  huokaisten: &raquo;Ah, Amalia, kunpa he vain eiv&auml;t tekisi
+  h&auml;nelle v&auml;kivaltaa.&raquo;</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="XVIII" id="XVIII"></a>
+
+  <h2>XVIII.</h2><br>
+
+  <p>Saavuttuaan maantielle n&auml;ki Boleslav kirkkomaan aidan
+  varjossa naisolennon, joka ep&auml;r&ouml;iden k&auml;&auml;ntyi
+  h&auml;nt&auml; kohden.</p>
+
+  <p>Hetki, jota h&auml;n kahdeksan vuotta oli
+  ik&auml;v&auml;ll&auml; odottanut, oli nyt tullut. H&auml;n ei
+  tuntenut v&auml;hint&auml;k&auml;&auml;n liikutusta
+  syd&auml;mess&auml;&auml;n.&mdash;&raquo;Ole toki iloinen!
+  Riemuitse onnestasi!&raquo; huusi &auml;&auml;ni h&auml;nen
+  povessaan.&mdash;&raquo;H&auml;n rakastaa sinua!&mdash;H&auml;n
+  pelastaa sinut.&mdash;H&auml;n vapauttaa sinut Reginasta.&raquo;
+  Ja valittaen kaikui uudestaan: &raquo;Reginasta.&raquo;</p>
+
+  <p>Ter&auml;v&auml;sti kuvastuivat solakan tyt&ouml;nvartalon
+  mustat &auml;&auml;ripiirteet kuutamon valaisemaa taustaa vasten.
+  Olkap&auml;&auml;t n&auml;yttiv&auml;t kulmikkailta, ja korkealle
+  vy&ouml;tetylt&auml; vy&ouml;t&auml;r&ouml;lt&auml; valuivat
+  puvun &auml;&auml;riviivat kahtena suorana linjana kaidoille
+  lanteille.</p>
+
+  <p>Boleslav hypp&auml;si ojan ylitse ja ojensi tyt&ouml;lle
+  k&auml;tens&auml;.</p>
+
+  <p>Sievistelev&auml;n kainolla liikkeell&auml; peitti
+  t&auml;m&auml; k&auml;tens&auml; selk&auml;ns&auml; taakse.</p>
+
+  <p>&raquo;&Auml;l&auml; nyt heti ole niin myrskyinen!&raquo;
+  sipatti h&auml;n.</p>
+
+  <p>Boleslav h&auml;mm&auml;styi. H&auml;net valtasi kylm&auml;,
+  melkein ivallinen tunne, jota h&auml;n kohta h&auml;pesi ja jonka
+  h&auml;n tukehdutti.</p>
+
+  <p>&raquo;Olet antanut minun kauan odottaa,
+  Regina!&raquo;&mdash;Ja kun tytt&ouml; k&auml;&auml;ntyi puoleksi
+  kuuta kohden, n&auml;ki Boleslav kaidat, arkip&auml;iv&auml;iset
+  kasvot ja nen&auml;nipukan, joka halveksivasti rypistyi.</p>
+
+  <p>&raquo;Nimeni on Helena, jos olet sen unhottanut&raquo;, sanoi
+  h&auml;n ja k&auml;&auml;ntyi nyreiss&auml;&auml;n
+  selin.&mdash;</p>
+
+  <p>Boleslav s&auml;ps&auml;hti.&mdash;&raquo;Anteeksi&raquo;,
+  sammalsi h&auml;n. &raquo;En sit&auml; tarkottanut.&raquo;</p>
+
+  <p>Tosiaan ei t&auml;m&auml; ollut hyv&auml; alku.</p>
+
+  <p>Helena pani suunsa suppuun, mutta n&auml;ytti taipuvaiselta
+  j&auml;lleen leppym&auml;&auml;n.&mdash;&raquo;Oi, tule pois
+  t&auml;&auml;lt&auml;!&raquo; pyysi h&auml;n. &raquo;Min&auml;
+  niin pelk&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No&mdash;kirkkomaata.&raquo;</p>
+
+  <p>J&auml;lleen v&auml;r&auml;hdytti Boleslavia ivallinen tunne.
+  Olematta itsek&auml;&auml;n siit&auml; selvill&auml; vertasi
+  h&auml;n kaikkea, mit&auml; toinen teki ja sanoi, Reginaan. Ja
+  vertailu ei ollut Helenalle edullinen.</p>
+
+  <p>&raquo;Olen n&auml;et niin arka, kuten kai muistat&raquo;,
+  jatkoi Helena heid&auml;n palatessaan maantielle.
+  &raquo;H&auml;tik&ouml;in liiaksi, kun kutsuinkaan sinut juuri
+  t&auml;nne. Yleens&auml;kin oli se liiaksi
+  h&auml;tik&ouml;ity&auml;. Ja jollen&mdash;&raquo;, h&auml;n
+  katsoi Boleslavia syrj&auml;st&auml;p&auml;in hienostelevalla
+  katseella, jonka oli ilmaistava loppu h&auml;nen
+  ajatusjuoksustaan. Sitten, kun Boleslav tahtoi auttaa
+  h&auml;nt&auml; ojan ylitse hyp&auml;tess&auml;, p&auml;&auml;sti
+  h&auml;n pienen huudahduksen ja sanoi: &raquo;Ei, ei.&raquo;</p>
+
+  <p>Ep&auml;selv&auml; pettymyksen tunne, jota Boleslav siihen
+  asti oli tuntenut, muuttui nyt sulaksi kummastukseksi.</p>
+
+  <p>Helena vilkui ymp&auml;rilleen kaikille suunnille. &raquo;Emme
+  voi j&auml;&auml;d&auml; t&auml;nnek&auml;&auml;n&raquo;,
+  kuiskutti h&auml;n. &raquo;Jos tulisi ihmisi&auml; ja he
+  n&auml;kisiv&auml;t minut t&auml;&auml;ll&auml; herrasmiehen
+  keralla, h&auml;pe&auml;isin silm&auml;t
+  p&auml;&auml;st&auml;ni.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mihin sitten tahdot?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Niin, sen saat sin&auml;
+  m&auml;&auml;r&auml;t&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Tule siis mets&auml;&auml;n!&raquo;</p>
+
+  <p>Helena l&ouml;i vanhanpiian eleell&auml; k&auml;tens&auml;
+  yhteen. &raquo;Mit&auml; ajattelet?&raquo; huudahti h&auml;n.
+  &raquo;&Ouml;iseen aikaan! Jonkun herran
+  seurassa!&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>Boleslav hieroi otsaansa. Oliko mahdollista, mit&auml;
+  h&auml;n n&auml;ki ja kuuli?&mdash;T&auml;m&auml;k&ouml; oli
+  Helena? T&auml;m&auml;k&ouml; se henget&auml;r, johon h&auml;n
+  oli katsonut yl&ouml;sp&auml;in kuten toisen maailman
+  olentoon?</p>
+
+  <p>Tai oliko kentiesi syy h&auml;ness&auml; itsess&auml;&auml;n?
+  Oliko h&auml;n niin turmeltunut, ettei en&auml;&auml;
+  ymm&auml;rt&auml;nyt siveyden ja puhtauden
+  kielt&auml;?&mdash;Oliko metsistynyt palvelustytt&ouml;
+  h&auml;mment&auml;nyt h&auml;nen arvostelukykyns&auml;,
+  t&auml;ytt&auml;nyt h&auml;nen mielikuvituksensa liian irstailla
+  kuvilla?</p>
+
+  <p>&raquo;Kulkekaamme siis pitkin maantiet&auml;&raquo;, sanoi
+  Boleslav.</p>
+
+  <p>&raquo;Kun vain ei kukaan tulisi!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;eth&auml;n, ettei tule
+  ket&auml;&auml;n.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta onhan se sent&auml;&auml;n
+  mahdollista!&raquo;</p>
+
+  <p>T&auml;h&auml;n ei voinut mit&auml;&auml;n vastata. Syntyi
+  hiljaisuus. Sitten sanoi Boleslav: &raquo;Etk&ouml; tahdo antaa
+  minulle k&auml;sivarttasi?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No, voinhan tehd&auml; sen&raquo;, vastasi h&auml;nen
+  nuoruutensa lemmitty.</p>
+
+  <p>Kotvan aikaa k&auml;veliv&auml;t he taasen &auml;&auml;neti
+  rinnatusten. N&auml;ytti melkein, kuin ei heill&auml; olisi
+  mit&auml;&auml;n sanottavaa toisilleen.</p>
+
+  <p>&raquo;Regina odottaa!&raquo; huusi &auml;&auml;ni Boleslavin
+  povessa.</p>
+
+  <p>&raquo;Olethan aivan mykk&auml;&raquo;, tuumi Helena, samalla
+  hullunkurisesti n&auml;yk&auml;ten Boleslavin k&auml;sivartta
+  niill&auml; parilla sormella, jotka h&auml;n oli pist&auml;nyt
+  saattajansa kainaloon. &raquo;Sin&auml; paha mies, et kai ole
+  minuun en&auml;&auml; lainkaan mieltynyt?&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav ei katsonut olevansa oikeutettu sanomaan
+  &raquo;ei&raquo;. Helena oli h&auml;nelle pysynyt uskollisena,
+  oli kokonaista kahdeksan vuotta luottanut h&auml;nen sanoihinsa.
+  H&auml;n ei saanut j&auml;tt&auml;&auml; niit&auml;
+  h&auml;pe&auml;&auml;n. Ja kun h&auml;n oli ep&auml;varmasti
+  sammaltanut: &raquo;Kyll&auml; toki!&raquo; p&auml;&auml;sti
+  Helena kuuluviin merkitsev&auml;n huokauksen ja tuumi:
+  &raquo;Sinusta on kerrottu minulle niin paljo pahaa, etten
+  en&auml;&auml; lainkaan tied&auml;, mit&auml; minun on
+  uskominen&mdash;Mutta eih&auml;n se toki ole
+  totta&mdash;eih&auml;n?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mik&auml; sitten?&raquo; kysyi Boleslav
+  v&auml;syneesti.</p>
+
+  <p>&raquo;Oh, eih&auml;n sellaisesta voi tyt&ouml;t
+  puhuakaan.&mdash;Aivan ep&auml;siveellisi&auml;
+  juttuja.&mdash;Olithan toki ennen aina jalo ihminen. En voi
+  kuvitellakaan, ett&auml; olisit niin muuttunut.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n koetti hiljaa hiipi&auml; Boleslavia
+  l&auml;hemm&auml;ksi. Sinisilkkinen k&auml;sity&ouml;laukku, jota
+  h&auml;n kantoi k&auml;dess&auml;&auml;n, putosi silloin maahan.
+  Kun Boleslav&mdash;samaan aikaan kuin Helenakin&mdash;kumartui
+  ottamaan sit&auml; yl&ouml;s, sattui h&auml;nen lakkinsa
+  syrj&auml; hipaisemaan tyt&ouml;n poskea.</p>
+
+  <p>&raquo;Oi, ei niin&raquo;, sipatti Helena ja notkistautui
+  h&auml;nest&auml; pois.</p>
+
+  <p>&raquo;Pyyd&auml;n anteeksi&raquo;, vastasi Boleslav sangen
+  kohteliaasti&mdash;ja nipisti huulensa yhteen.</p>
+
+  <p>&raquo;Et ole viel&auml;k&auml;&auml;n vastannut
+  kysymyksiini&raquo;, jatkoi Helena. &raquo;Lopultakin taitaa
+  kyll&auml; olla totta, mit&auml; ihmiset sinusta
+  kertovat.&mdash;Se olisi hyvin rumaa, ja min&auml; tytt&ouml;
+  rukka olisin pahasti pettynyt sinun suhteesi. Pappa onkin aina
+  tuuminnut, ett&auml; sin&auml; saat viel&auml; huonon
+  lopun.&raquo;</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml;n sanoi h&auml;n niin
+  nen&auml;kk&auml;&auml;seen, rikkiviisaaseen tapaan, ettei
+  Boleslav voinut pid&auml;tt&auml;&auml; nauruaan.</p>
+
+  <p>Helena n&auml;ytti k&auml;sitt&auml;v&auml;n, ettei ollut
+  osunut l&ouml;yt&auml;m&auml;&auml;n oikein tepsiv&auml;&auml;
+  &auml;&auml;nens&auml;vy&auml;, ja katkerasti loukkautuneena
+  jatkoi h&auml;n: &raquo;Niin, naura vain minulle tytt&ouml;
+  rukalle. Ja sent&auml;&auml;n tarkotan sinulle niin
+  hyv&auml;&auml;.&mdash;En mill&auml;&auml;n ehdolla soisi sinun
+  joutuvan perikatoon.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Pyyd&auml;n, ettet suotta vaivaudu!&raquo; vastasi
+  Boleslav.</p>
+
+  <p>&raquo;Ei, &auml;l&auml; tekeydy huonommaksi kuin olet&raquo;,
+  ojensi Helena. &raquo;Tied&auml;n, ett&auml; olet jalo ihminen.
+  Ja vaikka kohtalo meid&auml;t i&auml;ksi erottaisikin, olet
+  minulle aina, aina rakas.&mdash;Oi, kuinka katkeria kyyneli&auml;
+  olenkaan itkenyt sinun t&auml;htesi!&mdash;Ja joka ilta olen
+  rukoillut puolestasi: Rakas is&auml;, suojele kallista nuoruuteni
+  yst&auml;v&auml;&auml;, anna h&auml;nelle puhdas omatunto ja
+  varjele h&auml;nt&auml; synnist&auml; ja
+  kostonhimosta.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Schrandenilaiset ovatkin juuri omiaan vierottamaan
+  uhriaan kostonhimosta&raquo;, vastasi Boleslav.</p>
+
+  <p>Helena rypisti
+  nen&auml;nipukkaansa.&mdash;&raquo;Schrandenilaiset ovat raakaa
+  roskajoukkoa, joiden kanssa ei pid&auml; antautua
+  tekemisiin&raquo;, tuumi h&auml;n.&mdash;&raquo;Min&auml;kin olen
+  paljo mieluummin t&auml;din luona Wartensteiniss&auml;.
+  Siell&auml; ainakin tiet&auml;&auml; el&auml;v&auml;ns&auml;
+  hyvinkasvatetun, kelpo porvariston parissa, ja siell&auml;
+  osataan nostaa paremman naishenkil&ouml;n edess&auml; hattua.
+  Sit&auml; ei ymm&auml;rr&auml; kukaan schrandenilainen
+  tehd&auml;, lukuunottamatta herra Merckeli&auml;. Ja Felixi&auml;
+  luonnollisesti. H&auml;n huokasi syv&auml;&auml;n. &raquo;Mutta
+  h&auml;nkin enimm&auml;kseen kantaa univormua&raquo;, lis&auml;si
+  h&auml;n aprikoiden.&mdash;Ja ik&auml;&auml;nkuin olisi vasta
+  t&auml;ten muistanut eilisen iltap&auml;iv&auml;n tapahtumat,
+  huudahti h&auml;n &auml;kki&auml; kimakasti, l&ouml;i
+  k&auml;si&auml;&auml;n yhteen ja huusi &raquo;Oi, Boleslav,
+  Boleslav!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Mit&auml; haluat, Helena?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Boleslav, kuinka voitkaan olla niin paha!&mdash;Felix,
+  Felix parka! Enh&auml;n kyll&auml; ollut saapuvilla, olin
+  puutarhassa retiisien luona. Mutta my&ouml;hemmin on minulle
+  siit&auml; kerrottu: V&auml;lkkyv&auml;ll&auml; miekalla olit
+  ly&ouml;nyt h&auml;nen p&auml;&auml;h&auml;ns&auml;, jotta veri
+  vain pirskui.&raquo; H&auml;n v&auml;risi ja nurisi itkuaan
+  pid&auml;tellen.&mdash;Sitten tempasi h&auml;n k&auml;tens&auml;
+  Boleslavin kainalosta ja juoksi toiselle reunalle tiet&auml;.
+  &raquo;Mene, en tahdo sinusta en&auml;&auml; tiet&auml;&auml;
+  mit&auml;&auml;n&raquo;, huusi h&auml;n. &raquo;Olet menetellyt
+  kehnosti ja julmasti.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Sit&auml; et sin&auml; ymm&auml;rr&auml;, rakas
+  Helena&raquo;, vastasi Boleslav.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja lis&auml;ksi oli h&auml;n lapsuudentoverisi ja
+  leikki kerallamme puutarhassa. Kuinka usein h&auml;n kapusikaan
+  edest&auml;si aidan ylitse, kun pallosi vieri tiehens&auml;! Ja
+  marsunpoikasenkin h&auml;n antoi sinulle. Oletko kaiken
+  unhottanut?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ja marsunpoikasenko t&auml;hden pit&auml;isi
+  minun&mdash;?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Oi&mdash;ja nyt olet h&auml;net sulkenut
+  pime&auml;&auml;n kirkkoon&mdash;pappa sanoo, ettei sinulla ole
+  siihen lainkaan oikeutta ja h&auml;n aikoi antaa sinut ilmi
+  esikunnalle, silloin k&auml;visi sinulle
+  huonosti&mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>Niin v&auml;h&auml;n oli h&auml;n Boleslavin mielest&auml;
+  is&auml;&auml;ns&auml;, ett&auml; vanhan papin jyrisev&auml;t
+  sanat muuttuivat h&auml;nen suussaan laimeaksi
+  l&ouml;rp&ouml;tykseksi.&mdash;Ja t&auml;st&auml; kaakattavasta
+  kanasta riippuvaksi oli h&auml;n, Boleslav, tahtonut tehd&auml;
+  koko olemassaolonsa!</p>
+
+  <p>Helena oli palannut h&auml;nen luoksensa ja oli
+  kursastelevalla eleell&auml; pist&auml;nyt uudelleen
+  k&auml;tens&auml; h&auml;nen kainaloonsa.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta eih&auml;n sent&auml;&auml;n ole totta, ett&auml;
+  aamulla viet h&auml;net pois vangittuna ja asetat h&auml;net
+  sotaoikeuden eteen, niin ett&auml; h&auml;net
+  ammutaan&mdash;onhan se valetta? Sit&auml; en usko sinusta. Niin
+  huono et toki ole.&raquo;</p>
+
+  <p>Boleslav koetti hillit&auml;
+  k&auml;rsim&auml;tt&ouml;myytt&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Siis kuitenkin?&raquo; kysyi Helena ja pyyhki
+  silmi&auml;&auml;n. &raquo;Mutta, eik&ouml;s niin, jos sinua
+  oikein pyyd&auml;n, rakas Boleslav&mdash;minulle teet
+  sent&auml;&auml;n mieliksi ja p&auml;&auml;st&auml;t h&auml;net
+  vapaaksi?&raquo;</p>
+
+  <p>Tyynesti, ik&auml;&auml;nkuin ohimennen, tuli t&auml;m&auml;
+  pyynt&ouml; h&auml;nen suustaan. Mutta silmist&auml;, jotka
+  ep&auml;luuloisesti karsastelivat Boleslavin silmiin, vilkkui
+  salainen levottomuus.</p>
+
+  <p>&raquo;Rakas, rakas Boleslav&raquo;, jatkoi h&auml;n
+  hartaammin, ja h&auml;nen k&auml;tens&auml; alkoi vavista
+  Boleslavin kainalossa. &raquo;Jos minua viel&auml;
+  v&auml;h&auml;nkin rakastat, et n&auml;in l&auml;het&auml; minua
+  luotasi.&mdash;Ja min&auml; kannan i&auml;ti kuvaasi
+  syd&auml;mess&auml;ni, ja vaikkapa kohtalo meid&auml;t julmasti
+  erottaisikin, niin ainakin rukoilen yh&auml; edelleen puolestasi
+  ja siunaan sinua.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Anteeksi, Helena&raquo;, sanoi Boleslav liikutettuna
+  Helenan n&auml;enn&auml;isest&auml; syd&auml;mellisyydest&auml;.
+  &raquo;Anteeksi, vaikka minun t&auml;ytyykin
+  n&auml;ytt&auml;&auml; sinusta tylylt&auml;. Mutta se ei auta
+  mit&auml;&auml;n. Pyynt&ouml;&auml;si on mahdoton
+  t&auml;ytt&auml;&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Helena, joka ei ikin&auml;&auml;n n&auml;ytt&auml;nyt
+  odottavan t&auml;llaista vastausta, katsoi h&auml;nt&auml;
+  muutaman sekunnin vihaisen j&auml;ykin katsein. Sitten vaipui
+  h&auml;n, &auml;kki&auml; itkuun purskahtaen, l&auml;hint&auml;
+  puunrunkoa vasten ja peitti kasvonsa laihoilla
+  k&auml;sill&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Samassa pamahti et&auml;isyydess&auml; laukaus, jonka kaiku
+  vieri verkalleen yli metsien.</p>
+
+  <p>Helena p&auml;&auml;sti h&auml;t&auml;huudon ja nyyhkytti
+  k&auml;si&auml;&auml;n v&auml;&auml;nnellen: &raquo;Varmaan ovat
+  he h&auml;net ampuneet, ja sin&auml;, julmuri, olet sen
+  k&auml;skenyt!&mdash;Oi, Jesus, Jesus, eik&ouml; sinulla sitten
+  ole v&auml;h&auml;&auml;k&auml;&auml;n
+  s&auml;&auml;li&auml;?&raquo;</p>
+
+  <p>Kuulostellen, mist&auml; p&auml;in laukaus kuului, koetti
+  Boleslav h&auml;nt&auml; rauhottaa. Ei voinut olla puhettakaan
+  siit&auml;, ett&auml; laukaus olisi koskenut Felix
+  Merckeli&auml;. Varmasti oli se laukaistu mets&auml;ss&auml;
+  linnan toisella puolen. Todenn&auml;k&ouml;isesti oli joku
+  salamets&auml;st&auml;j&auml; kaatanut hirven.&mdash;</p>
+
+  <p>Mutta Helena nyyhkytti yh&auml; kankeammin. &raquo;Sinulle voi
+  se olla mieliin&mdash;oi, sin&auml;&mdash;sin&auml; raastat
+  h&auml;net kuitenkin kuolemaan.&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>Boleslav, jota h&auml;nen kasvava ep&auml;toivonsa alkoi
+  oudostuttaa, lupasi tehd&auml; voitavansa tuomareita
+  lepytt&auml;&auml;kseen. H&auml;n tahtoi itse vakuuttaa,
+  ett&auml; Felix oli ollut tolkuttoman juovuksissa. Syytetyn
+  vanhan vihan, t&auml;m&auml;n loukatun kunniantunnon&mdash;kaiken
+  tahtoi h&auml;n tuoda ilmi tuomiota lievent&auml;&auml;kseen.</p>
+
+  <p>Mutta Helena ei tyytynyt t&auml;h&auml;n.&mdash;Ja
+  &auml;kki&auml; vaipui h&auml;n Boleslavin eteen polvilleen
+  saviseen maahan ja syleili h&auml;nen polviaan: &raquo;Ole
+  armelias! Ole jalo! Pelasta h&auml;net!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Nouse, herran t&auml;hden!&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;En, sit&auml; en tee.&mdash;Rukoilen sinua tomussa ja
+  tuhkassa.&raquo;&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta etk&ouml; sitten k&auml;sit&auml;, ett&auml;
+  syyt&auml;n itse&auml;ni murhayrityksest&auml;, jos
+  p&auml;&auml;st&auml;n h&auml;net viatonna vapaaksi?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Ei se mit&auml;&auml;n!&raquo; nyyhkytti Helena. Jos
+  minua todella rakastat, teet kyll&auml; minun t&auml;hteni
+  t&auml;m&auml;n pienen uhrauksen.&mdash;</p>
+
+  <p>Silloin alkoi Boleslav k&auml;sitt&auml;&auml;, ettei Helena
+  ollut h&auml;nt&auml; kutsunut t&auml;nne h&auml;nen itsens&auml;
+  t&auml;hden, vaan toimi hyvin harkitun suunnitelman mukaan,
+  k&auml;ytt&auml;&auml;kseen h&auml;nen rakkauttaan toisen
+  hyv&auml;ksi.&mdash;</p>
+
+  <p>T&auml;llainen oli siis nainen, jonka arvoinen ei h&auml;n
+  pitkiin vuosiin ollut katsonut olevansa, jonka siunausta h&auml;n
+  oli t&auml;hystellyt kuin saavuttamatonta
+  p&auml;&auml;m&auml;&auml;r&auml;&auml;. T&auml;m&auml; oli se
+  valoisa olento, jossa h&auml;nest&auml; n&auml;ytti kaikki hyvyys
+  ja puhtaus yhtyneen ja jota h&auml;n oli katsonut
+  saastuttaneensa, jos mainitsi h&auml;nen nimens&auml; samassa
+  hengenvedossa kuin Reginan.</p>
+
+  <p>Ja Regina! H&auml;n, h&auml;v&auml;isty, hylky, kuinka
+  taivaankorkeudessa h&auml;n seisoikaan&mdash;t&auml;h&auml;n
+  viekkaaseen siveyteen verraten!</p>
+
+  <p>Hurja nauru purskahti h&auml;nen rinnastaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Mikset sanonut kohta, ett&auml; h&auml;n on sinun
+  rakastajasi?&raquo;</p>
+
+  <p>Helena hyp&auml;hti koholle.</p>
+
+  <p>&raquo;T&auml;m&auml; on panettelua&raquo;, huudahti h&auml;n.
+  &raquo;Olen kunniallinen tytt&ouml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No&mdash;kihlattusi sitten!&raquo;</p>
+
+  <p>Helena alkoi uudelleen itke&auml;, vaikkei unhottanutkaan
+  samalla pudistella savipaakkuja hameestaan. &raquo;Oi,
+  Boleslav!&raquo; nyyhkytti h&auml;n. &raquo;Olet itse siihen
+  syyp&auml;&auml;. Miksi olet antanut minun niin kauan odottaa? Ja
+  miksi olet antanut kyl&auml;l&auml;isille aihetta niin paljoon
+  pahaan huutoon?&mdash;Ja sitten papan vastustus, eih&auml;n
+  sit&auml; olisi konsanaan voinut voittaa.&mdash;Mit&auml;
+  min&auml; tytt&ouml; parka olisin&mdash; &mdash;&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;No, no, ei se tee mit&auml;&auml;n&raquo;, vastasi
+  Boleslav hilpe&auml;sti.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja sin&auml; et ole minulle vihainen?&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Oh, en lainkaan.&raquo;</p>
+
+  <p>&Auml;&auml;net&ouml;nn&auml; saattoi Boleslav Helenaa
+  kyl&auml;n l&auml;heisyyteen, sanoi yst&auml;v&auml;llisesti
+  j&auml;&auml;hyv&auml;iset ja viel&auml; kerran lupasi tehd&auml;
+  kaikkensa pelastaakseen h&auml;nen kihlattunsa.</p>
+
+  <p>Helena kiitti, kumarsi kohteliaasti ja loittoni.</p>
+
+  <p>Niin p&auml;&auml;ttyi Boleslavin suuri rakkaus.&mdash;
+  &mdash;</p>
+
+  <p>Ja kun h&auml;n n&auml;ki tyt&ouml;n hinter&auml;n vartalon
+  katoavan kyl&auml;n reunimmaisten talojen taakse, kuohahti nimi
+  &raquo;Regina&raquo; hurjalla riemulla h&auml;nen sielustaan.</p>
+
+  <p>Nyt oli tie auki&mdash;auki hurmaavaan syntiin.</p>
+
+  <p>Mutta mit&auml; oikeastaan merkitsi synti, kun se, mik&auml;
+  kantoi hyveen nime&auml;, oli niin surkeasti luhistunut kasaan.
+  Miss&auml; oli paha, kun hyv&auml; muuttui pilkaksi?</p>
+
+  <p>&raquo;Suloinen hetki&mdash;puserra h&auml;net
+  rintaasi&mdash;&auml;l&auml; v&auml;lit&auml; siit&auml;,
+  mit&auml; huomenna tulee. Seuratkoon h&auml;n sinua taistelusta
+  toiseen&mdash;kantakoon h&auml;n miehenpukua, kuten Leonore
+  Prohaska, jota koko Saksanmaa sankarittarena
+  ylist&auml;&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Regina&mdash;Regina!&raquo; riemuitsi h&auml;n
+  j&auml;lleen ja levitti sylins&auml; juostessaan. H&auml;n juoksi
+  yli kuutamoisten niittyjen.&mdash;Korkeampina ja tummempina
+  kohosivat rannan pensaat h&auml;nen edess&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Regina tietenkin seisoi Kissanportaalla ja odotti
+  h&auml;nt&auml;, kuten aina oli tehnyt.</p>
+
+  <p>&raquo;Regina!&raquo; huusi h&auml;n virran ylitse.</p>
+
+  <p>Mit&auml;&auml;n vastausta ei kuulunut. Syv&auml; hiljaisuus
+  ylt'ymp&auml;rill&auml;&mdash;ainoastaan leppien lehdet
+  v&auml;risiv&auml;t hiljaa, synnytt&auml;en &auml;&auml;nen, joka
+  kuului kuin nukkuva olisi hengitt&auml;nyt puoleksi
+  sulkeutuneiden huuliensa v&auml;litse. Vesi oli alhaalla ja
+  suikerteli ter&auml;v&auml;kulmaisten piikivien v&auml;litse.</p>
+
+  <p>H&auml;n saapui portaalle.</p>
+
+  <p>&raquo;Regina!&raquo; huusi h&auml;n viel&auml;
+  kerran.&mdash;Hiljaisuus, kuten ennenkin.</p>
+
+  <p>Silloin huomasi h&auml;n, ett&auml; hoippuva k&auml;sipuu oli
+  katkennut melkein portaan keskelt&auml;. Hauraat kappaleet
+  roikkuivat viel&auml; molemmilta puolin.</p>
+
+  <p>Pel&auml;styneen&auml; kumartui h&auml;n katsomaan alas
+  virtaan&mdash; &mdash; &mdash;Virran hopeaisella pinnalla ui
+  naisen ruumis.&mdash; &mdash; &mdash;</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="XIX" id="XIX"></a>
+
+  <h2>XIX.</h2><br>
+
+  <p>L&auml;hdetty&auml;&auml;n &raquo;Mustasta Kotkasta&raquo;,
+  hajaantuivat schrandenilaiset kiireimmitt&auml;in asuntoihinsa,
+  varustautuaksen aseilla niin hyvin kuin voivat.</p>
+
+  <p>Puolet heist&auml; eiv&auml;t tulleet en&auml;&auml;
+  n&auml;kyviin.</p>
+
+  <p>Toinen puoli&mdash;luvultaan
+  parisenkymment&auml;&mdash;taivalsi linnansaaren ymp&auml;ri
+  viev&auml;&auml; tiet&auml; Kissanporrasta kohden. Kun he
+  yhtyiv&auml;t j&auml;lleen pensastossa virran rannalla, ei
+  heit&auml; ollut kukaan huomannut eik&auml; seurannut.&mdash;
+  &mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>&Auml;&auml;neti, varpaisillaan hiipiv&auml;t he kosteaa
+  nurmikkoa, ainoastaan vanha juoppo ei voinut
+  j&auml;tt&auml;&auml; loruamistaan ja murinaansa. H&auml;n
+  jutteli innokkaasti pyssylleen, ik&auml;&auml;nkuin
+  el&auml;v&auml;lle olennolle, pudisteli sit&auml; ja kehotteli,
+  ett&auml; se tekisi hyvin teht&auml;v&auml;ns&auml;.
+  Tuontuostakin asetti h&auml;n per&auml;n
+  t&auml;ht&auml;ysasentoon poskelleen, ja huomattuaan, ett&auml;
+  t&auml;ht&auml;imen ja h&auml;nen silmiens&auml;
+  v&auml;lill&auml; vilahteli y&ouml;lepakoita ja
+  tulikielekkeit&auml;, otti h&auml;n kiireimmiten uuden,
+  pitk&auml;n kulauksen pullostaan.&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>Saavuttuaan Kissanportaalle jakaantuivat he portaan
+  p&auml;&auml;n molemmin puolin ja hiipiv&auml;t niin hiljaa kuin
+  juopuneessa tilassaan voivat jyrk&auml;nnett&auml; alasp&auml;in
+  k&auml;ytt&auml;&auml;kseen lepikkoa v&auml;ijymispaikkanaan. Ne,
+  joilla oli ampuma-aseita, etup&auml;&auml;ss&auml; vanha
+  puusepp&auml;, asettuivat kapean hietapenkereen reunalle,
+  pudottaakseen h&auml;net luodilla porraspuilta, jos h&auml;nen
+  onnistuisi paeta niiden k&auml;sist&auml;, jotka aikoivat
+  viikatteineen, kirveineen ja seip&auml;ineen k&auml;yd&auml;
+  h&auml;nen kimppuunsa portaan p&auml;&auml;ss&auml;.</p>
+
+  <p>Hyvinkin viiteen minuuttiin ei kuullut
+  &auml;&auml;nn&auml;hdyst&auml;k&auml;&auml;n. Vain silloin, kun
+  joku ei paikoillaan pysyen voinut k&auml;sin ylett&auml;&auml;
+  kiert&auml;v&auml;&auml; viinapulloa, kuului vesakosta hiljaista
+  kahinaa ja ritin&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>Saarellakin oli haudanhiljaista.</p>
+
+  <p>Silloin huomasi puusepp&auml;, jonka silm&auml;t viina oli
+  viel&auml; kerran terottanut ja joka v&auml;ijyen istui valmiina
+  ampumaan, ett&auml; virran takana tuli tumma olento esiin
+  pensaikosta, jossa h&auml;nen oli t&auml;ytynyt
+  kyyr&ouml;tt&auml;&auml;, ja verkalleen ja
+  &auml;&auml;nett&ouml;m&auml;sti l&auml;heni porrasta.</p>
+
+  <p>Tulijan astuttua varjosta kuutamoon tunsi puusepp&auml;
+  h&auml;net tytt&auml;rekseen.&mdash;Ilmeisesti oli h&auml;n
+  huomannut murhamiehet ja meni nyt vapaaherraa varottamaan.
+  &mdash;Mets&auml;st&auml;j&auml;n sekavat aivot sumensi raivo
+  tykk&auml;n&auml;&auml;n, kun h&auml;n n&auml;ki varman saaliin
+  livahtavan k&auml;sist&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Mene takaisin, haaska!&raquo; huusi h&auml;n.</p>
+
+  <p>Regina kyyrist&auml;ysi ja hiipi edelleen, tarttuen
+  porraskaiteeseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Takaisin&mdash;taikka ammun.&raquo;</p>
+
+  <p>Regina aikoi nopealla hypp&auml;yksell&auml; rient&auml;&auml;
+  eteenp&auml;in&mdash;silloin kuului
+  laukaus&mdash;&auml;&auml;nt&auml;
+  p&auml;&auml;st&auml;m&auml;tt&auml; vaipui h&auml;n
+  k&auml;sipuuta vasten&mdash;se murtui kahtia. Ja portaan
+  korkeudelta putosi ruumis kuin tumma, eloton m&ouml;hk&auml;le
+  alas virtaan.&mdash;V&auml;lkkyen loiskahti vesi, kivet matalassa
+  pohjassa vieriv&auml;t kolisten.</p>
+
+  <p>Sitten sys&auml;siv&auml;t aallot ruumiin verkalleen pinnalle
+  ja huojuttivat ja k&auml;&auml;nteliv&auml;t sit&auml;, kunnes
+  kasvot sukelsivat yl&ouml;sp&auml;in ja kuu valaisi niit&auml;
+  kirkkaasti.</p>
+
+  <p>Rannalla vallitsi syv&auml; hiljaisuus. Liikahtamatta,
+  henke&auml;&auml;n pid&auml;tellen tuijotti jokainen alas
+  kuolleen kasvoihin, joka j&auml;ykin avoimin silmin n&auml;ytti
+  uhkaavan ja varottavan.&mdash;Veteen pist&auml;v&auml; puunjuuri
+  oli tarttunut nutun liepeeseen ja piteli ruumista kiinni, jottei
+  virta voinut vied&auml; sit&auml; alasp&auml;in. Vain hiljaa ja
+  varovasti, ik&auml;&auml;nkuin leikitellen, sys&auml;ili virta
+  ruumista sinne t&auml;nne, niin ettei kukaan voinut
+  v&auml;ltt&auml;&auml; yl&ouml;sp&auml;in k&auml;&auml;ntyneiden
+  kasvojen n&auml;kemist&auml;.</p>
+
+  <p>Hyvinkin kymmenen minuuttia vallitsi syv&auml;
+  &auml;&auml;nett&ouml;myys, sitten kuului uudestaan kahinaa ja
+  ritin&auml;&auml; vesakosta, ja arkana, hartiat kumarassa, kuten
+  ruumistunut paha omatunto, hiipi muuan schrandenilaisista
+  tiehens&auml;.</p>
+
+  <p>Seurasi toinen, kolmas, nelj&auml;s,&mdash;ja pian j&auml;i
+  onnettomuuden paikka autioksi.</p>
+
+  <p>Vanha puusepp&auml;, joka horisten ja muristen oli raukein
+  silmin tuijottanut tytt&auml;reens&auml;, vilkaisi
+  ymp&auml;rilleen ja &auml;lysi olevansa yksin.</p>
+
+  <p>Silloin p&auml;&auml;sti h&auml;n k&auml;he&auml;n huudon:
+  &raquo;Tulipalo, tulipalo!&raquo; heitti pyssyns&auml; ruumista
+  kohden, niin ett&auml; ase pulskahtaen upposi virtaan, ja juoksi
+  hoiperrellen toisten j&auml;lkeen.</p>
+
+  <p>Kissanportaan tienoilla ei en&auml;&auml; liikahtanut
+  mik&auml;&auml;n.&mdash; &mdash;Boleslav oli pelastunut.</p>
+  <hr style="width: 45%;">
+
+  <p>Kesti kauan, ennenkuin h&auml;n kykeni
+  k&auml;sitt&auml;m&auml;&auml;n mit&auml; n&auml;ki. Aivan
+  huumautuneena tuijotti h&auml;n milloin ruumiiseen, milloin
+  katkenneeseen k&auml;sipuuhun.</p>
+
+  <p>&raquo;Sinun olisi jo aikoja sitten pit&auml;nyt laittaa uusi
+  sijaan&raquo;, ajatteli h&auml;n tyls&auml;mielisesti leikkien
+  kappaleilla.</p>
+
+  <p>Sitten, ik&auml;&auml;nkuin unesta her&auml;ten, meni h&auml;n
+  takaisin rannalle ja jyrk&auml;nnett&auml; alas.&mdash;Silloin
+  huomasi h&auml;n taitettuja oksia ja aivan &auml;skett&auml;in
+  poleksitun maan, ja h&auml;&auml;lyv&auml; ep&auml;luulo
+  her&auml;si h&auml;nen mieless&auml;&auml;n. Mutta sen karkotti
+  heti toivo, ett&auml; h&auml;n viel&auml; ehtisi virottamaan
+  tyt&ouml;n eloon.</p>
+
+  <p>Juurta my&ouml;ten ry&ouml;mi h&auml;n kahdareisin ruumiin
+  l&auml;helle ja veti sen miekankahvalla rannalle...</p>
+
+  <p>Siin&auml; lep&auml;si nyt Regina v&auml;lkkyv&auml;ll&auml;
+  sannalla ja vesi valui h&auml;nest&auml; satoina pienin&auml;
+  puroina. Miekallaan ratkoi Boleslav m&auml;r&auml;n nutun
+  h&auml;nen ruumiiltaan; silloin huomasi h&auml;n verta, joka oli
+  punannut paidan&mdash;ja kun h&auml;n rep&auml;isi senkin pois,
+  n&auml;ki h&auml;n kuinka vasemman rinnan alta pulppusi pieni,
+  hele&auml;npunainen l&auml;hde.</p>
+
+  <p>Silloin tiesi h&auml;n, mit&auml; taannoinen laukaus oli
+  merkinnyt.&mdash; &mdash;Ja kun ensim&auml;inen hurja kostonhimo,
+  joka h&auml;nelle huusi: &raquo;mene ja sytyt&auml; heid&auml;n
+  talonsa tuleen ja hakkaa heit&auml; maahan, kunnes he sinut
+  itsesi ly&ouml;v&auml;t kuoliaaksi!&raquo;&mdash;kun
+  t&auml;m&auml; ensim&auml;inen raivoisa kostonhimo alkoi
+  tasaantua, vaipui h&auml;n ruumiin viereen maahan ja purskahti
+  tuskaloiseen itkuun. Kauan makasi h&auml;n niin, sitten nousi
+  h&auml;n hitaasti, nosti ruumiin hartioilleen ja kantoi sen
+  murhaajain j&auml;lki&auml; my&ouml;ten rinnett&auml; yl&ouml;s,
+  porrassillan ylitse saarelle. Se ei ollut mik&auml;&auml;n
+  keve&auml; taakka, ja kaksi kertaa nyykistyi h&auml;n
+  l&auml;&auml;h&auml;tt&auml;en sen alla polvilleen.</p>
+
+  <p>Puutarhamajaa ymp&auml;r&ouml;iv&auml;n pensaston laitaan
+  t&auml;ytyi h&auml;nen se laskea maahan, sill&auml; h&auml;n
+  pelk&auml;si aivan nyykistyv&auml;ns&auml;. Siin&auml;
+  lep&auml;si nyt Regina, samassa paikassa, mist&auml; Boleslav oli
+  h&auml;net l&ouml;yt&auml;nyt verta vuotavana ja elotonna
+  is&auml;n hautajaisten j&auml;lkeen. Kuuns&auml;teet
+  leikkiv&auml;t kuten silloinkin h&auml;nen kalpeilla kasvoillaan,
+  mutta t&auml;ll&auml; kertaa ei h&auml;n en&auml;&auml; kuunaan
+  palaisi el&auml;ville ilmoille.</p>
+
+  <p>&raquo;He ovat siis sinut sittenkin yhytt&auml;neet!&raquo;
+  huudahti Boleslav purskahtaen kimakkaan
+  nauruun.&mdash;Pist&auml;v&auml; kipu vavahti h&auml;nen
+  takaraivossaan.&mdash;H&auml;nest&auml; tuntui, ett&auml;
+  h&auml;nen t&auml;ytyi tulla mielipuoleksi, jos n&auml;m&auml;
+  suuret, j&auml;yk&auml;t, kiillottomat silm&auml;t kauemmin
+  katsoisivat yl&ouml;s h&auml;neen.</p>
+
+  <p>Huoli siit&auml;, ett&auml; tiet&auml;isi ruumiin olevan
+  hyv&auml;ss&auml; korjuussa, ennenkuin poistui mailta, sai
+  h&auml;net j&auml;lleen suunnilleen.&mdash;Saattaisivathan
+  schrandenilaiset kuopata murhatun johonkin mets&auml;&auml;n,
+  jottei oikeudella olisi tihuty&ouml;st&auml; mit&auml;&auml;n
+  todistuksia k&auml;siss&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Ainoa, johon ainakin saattoi luottaa, oli vanha kirkkoherra,
+  sill&auml; vaikkakin h&auml;n oli heid&auml;t kironnut ja
+  julistanut pannaan, ei h&auml;n antautunut osalliseksi
+  t&auml;llaisiin konnant&ouml;ihin.</p>
+
+  <p>Boleslav p&auml;&auml;tti h&auml;net her&auml;tt&auml;&auml;
+  heti unestaan ja tuoda paikalle, jotta my&ouml;hemmin olisi
+  todistaja, h&auml;nen itsens&auml; harhaillessa
+  sotatanterilla&mdash;herra tiesi miss&auml;.</p>
+
+  <p>Torninkello l&ouml;i yksi, kun h&auml;n saapui
+  kyl&auml;ntielle. Kirkonovella n&auml;ki h&auml;n vartiain
+  &auml;&auml;nett&ouml;m&auml;sti astelevan edestakaisin, muuten
+  n&auml;ytti kaikki vaipuneen syvimp&auml;&auml;n uneen.</p>
+
+  <p>Silloin kuuli h&auml;n muutamasta majasta, jonka ohitse kulki,
+  &auml;&auml;nek&auml;st&auml; el&auml;m&ouml;imist&auml;, huutoa
+  ja r&auml;hin&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;n katsoi l&auml;hemmin ja huomasi viheri&auml;n
+  kirstun, puusepp&auml; Hackelbergin ammattikilven, joka
+  synkk&auml;n&auml; katseli alas telineilt&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Puusep&auml;n sopertelemat sanat johtuivat h&auml;nen
+  mieleens&auml;. &raquo;Nyt saa h&auml;n t&auml;ytt&auml;&auml;
+  lupauksensa ja tehd&auml; tytt&auml;relleen ruumisarkun&raquo;,
+  ajatteli h&auml;n. Ja katkerin mielin p&auml;&auml;tti h&auml;n,
+  jos vanhus olisi tajullaan, heti paikalla ilmottaa h&auml;nelle
+  h&auml;nen tytt&auml;rens&auml; h&auml;pe&auml;llisen kuoleman ja
+  vaatia h&auml;nt&auml; t&auml;ytt&auml;m&auml;&auml;n
+  lupauksensa.</p>
+
+  <p>H&auml;n astui pime&auml;&auml;n eteiseen. Oikealla
+  k&auml;dell&auml; sijaitsevasta huoneesta tunkeutui juopuneen
+  kurkun ilett&auml;v&auml; huuto ja parku h&auml;nen korviinsa.
+  V&auml;liin sekaantui lyhyit&auml;, puuskahtelevia sihahduksia ja
+  s&auml;h&auml;hdyksi&auml;, joita h&auml;n ei voinut
+  k&auml;sitt&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;n avasi oven. Silloin n&auml;ki h&auml;n kuvan, niin
+  hirve&auml;n, ett&auml; h&auml;n, vaikka olikin
+  t&auml;n&auml;&auml;n saanut tottua kauhuihin, vavahti kalveten
+  takaisin.</p>
+
+  <p>Vanha puusepp&auml; hyppeli repaleiksi revityiss&auml;
+  vaatteissaan ja vuotaen verta kaulastaan ja k&auml;sivarrestaan
+  ymp&auml;ri huonetta, jonka likaisen kurjuuden kuu valaisi
+  r&auml;ike&auml;ll&auml; valollaan. H&auml;net n&auml;ytti
+  tanssitauti saaneen valtoihinsa. Kaikki h&auml;nen
+  j&auml;senens&auml; t&auml;risiv&auml;t ja suun ymp&auml;rys oli
+  vaahdossa. H&auml;nen silm&auml;ns&auml; py&ouml;riv&auml;t
+  hurjasti ja tempovat v&auml;v&auml;hdykset
+  v&auml;&auml;ristiv&auml;t h&auml;nen kasvojensa
+  lihakset.&mdash;Oikeassa k&auml;dess&auml;&auml;n riippui
+  h&auml;nell&auml; suuri h&ouml;yl&auml;, jonka rengasmaiseen
+  k&auml;densijaan h&auml;n oli pist&auml;nyt koukistuneen
+  k&auml;tens&auml; ja jota h&auml;n turhaan koetti pidell&auml;
+  lujemmin kiinni tanssivilla sormillaan. Miss&auml; h&auml;n vain
+  n&auml;ki puupinnan, p&ouml;yd&auml;ss&auml;, seiniss&auml; tai
+  lattiata t&auml;ytt&auml;viss&auml; lautakasoissa, koetti
+  h&auml;n sit&auml; vedell&auml; h&ouml;yl&auml;ll&auml;&auml;n.
+  T&auml;st&auml; l&auml;hti sihisev&auml; &auml;&auml;ni, joka
+  jossakin mutkassa tai oksassa aina jyrk&auml;sti katkesi.</p>
+
+  <p>&raquo;Se on pian valmis!&raquo; huui
+  h&auml;n.&mdash;&raquo;Viel&auml;
+  vet&auml;ys&raquo;&mdash;sss&mdash;sss&mdash;&raquo;ja laudat
+  ovat yhdess&auml;&raquo;&mdash;sss&mdash;sss&mdash;
+  &mdash;&raquo;kirotut y&ouml;lepakot, eiv&auml;t j&auml;t&auml;
+  ihmist&auml; rauhaan&raquo;&mdash;sss
+  &mdash;sss&mdash;&raquo;eteenp&auml;in&mdash;hei&mdash;tulipalo&mdash;tulipalo&mdash;linna
+  palaa&mdash;tulipalo!&mdash;Luiki tiehesi, naikkonen&mdash;jos
+  sanot minut n&auml;hneesi&mdash;tauloineni ja
+  pellavakuontaloineni&raquo;&mdash;&mdash;sss&mdash;sss&mdash;&raquo;en
+  tee sinulle kirstua&raquo;&mdash;sss&mdash;sss&mdash;&raquo;pois
+  tielt&auml;ni, k&auml;&auml;rme&raquo;&mdash; &mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;n oli t&ouml;rm&auml;nnyt Boleslaviin, joka kamalan
+  aavistuksen vet&auml;m&auml;n&auml; oli asettunut h&auml;nen
+  tielleen ja jota h&auml;n nyt n&auml;ytti pit&auml;v&auml;n
+  tytt&auml;ren&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Mene takaisin&mdash;pois Kissanportaalta ...
+  t&auml;&auml;ll&auml; saa parooni t&auml;n&auml;&auml;n
+  osansa&mdash;takaisin&mdash;taikka&raquo;&mdash; &mdash;h&auml;n
+  asetti h&ouml;yl&auml;n t&auml;hd&auml;ten
+  poskelleen&mdash;sitten h&auml;n, uuden n&auml;yn ahdistamana,
+  huusi hengenh&auml;diss&auml;&auml;n:
+  &raquo;Tulipalo&mdash;tulipalo&mdash;tulipalo&raquo;, koetti
+  ry&ouml;mi&auml; p&ouml;yd&auml;n taakse piiloon ja
+  h&ouml;yl&auml;si samalla vaatteidensa riekaleita.</p>
+
+  <p>&raquo;Tulipalo&mdash;tulipalo! Menk&auml;&auml;
+  tiehenne&mdash;en min&auml; ole sit&auml;
+  tehnyt&mdash;tytt&auml;reni on valehdellut&mdash;liekit
+  leiskuvat&mdash;tulipalo, tulipalo&mdash;kuinka liekit
+  leiskuvat!&raquo;&mdash;</p>
+
+  <p>Liekeist&auml;, jotka n&auml;yttiv&auml;t olevan h&auml;nen
+  juoppohulluutensa huippukohta, joutui h&auml;n j&auml;lleen
+  y&ouml;lepakoihin, joita h&auml;n koetti pelotella pois
+  k&auml;sin ja jaloin, kunnes taas kykeni jatkamaan
+  ty&ouml;t&auml;&auml;n, t&auml;ll&auml; kertaa h&ouml;yl&auml;ten
+  p&ouml;yd&auml;nreunaa.</p>
+
+  <p>&raquo;Pian se on
+  valmis&raquo;&mdash;sss&mdash;sss&mdash;&raquo;parisen lautaa
+  vain
+  viel&auml;&raquo;&mdash;sss&mdash;sss&mdash;&raquo;tytt&auml;reni
+  on nyt raatona&mdash;nyysk&auml;hti
+  nen&auml;lleen&raquo;&mdash;sss&mdash;&raquo;hienosti
+  kiillotetaan kirstu&raquo;&mdash;sss&mdash; &mdash;&raquo;nyt
+  makaa h&auml;n siell&auml; eik&auml; en&auml;&auml; hauko
+  henke&auml;&auml;n&raquo;&mdash;
+  &mdash;sss&mdash;&raquo;n&auml;est&auml;&mdash;miksetk&auml;s
+  mennyt tiehesi!&mdash; &mdash;Is&auml; ampuu kuin
+  peijakas&raquo;&mdash; &mdash;sss&mdash;
+  &mdash;sss&mdash;&raquo;kyll&auml; paroonikin saa
+  t&auml;n&auml;&auml;n kylkeens&auml;&raquo;&mdash;
+  &mdash;sss&mdash;&raquo;olemme vartavasten
+  saapuneet&mdash;el&auml;k&ouml;&ouml;t kaikki
+  miehet&mdash;el&auml;k&ouml;&ouml;n Merckel!&raquo;&mdash;
+  &mdash;sss&mdash;&raquo;Alas portaalta, lutka&mdash;ovatko
+  ranskalaiset taasen kintereill&auml;si?&mdash; &mdash;Ja jollet
+  luiki tiehesi&raquo;&mdash;h&auml;n t&auml;ht&auml;si
+  Boleslaviin.</p>
+
+  <p>Hohtavassa kuutamossa n&auml;ytti h&auml;n
+  s&auml;tkytt&auml;vine s&auml;&auml;rineen, tutisevine
+  p&auml;ineen ja tanssivine k&auml;sivarsineen kammottavalta
+  kummitukselta, jonka j&auml;senet ovat kokoonpannut tuhansista
+  liikkuvista renkaista.</p>
+
+  <p>Keskell&auml; t&auml;ht&auml;&auml;mist&auml;&auml;n
+  p&auml;&auml;sti h&auml;n yht&auml;kki&auml; kimakan huudon, ja
+  paetakseen liekkej&auml;, jotka uudestaan h&auml;nt&auml;
+  tavottelivat, ry&ouml;mi h&auml;n t&auml;ll&auml; kertaa puukasan
+  taakse, jossa h&auml;n lakkaamatta lykk&auml;si
+  h&ouml;yl&auml;&auml;ns&auml;, kunnes y&ouml;lepakoista alotti
+  uudelleen hullujen houreidensa p&ouml;yristytt&auml;v&auml;n
+  kiertokulun.</p>
+
+  <p>Boleslav, joka kauhusta v&auml;risten oli raivoavan vanhuksen
+  houreista lukenut hirve&auml;n totuuden, ei jaksanut kauemmin
+  katsoa t&auml;t&auml; n&auml;ky&auml;. H&auml;n pakeni
+  ulkoilmaan, ik&auml;&auml;nkuin liekit, jotka mielipuolta
+  ajelivat, olisivat olleet h&auml;nenkin kintereill&auml;&auml;n,
+  eik&auml; h&auml;n rauhottunut, ennenkuin oli kyl&auml;n
+  j&auml;tt&auml;nyt kauas taakseen ja raunioiden varjot kietoivat
+  h&auml;net syliins&auml;.</p>
+  <hr>
+
+  <p>&nbsp;</p>
+
+  <p>&nbsp;</p><a name="XX" id="XX"></a>
+
+  <h2>XX.</h2><br>
+
+  <p>Kirkonkello l&ouml;i puoli yksi, ennenkuin Boleslav saapui
+  paikalle, jossa henget&ouml;n naisen ruumis h&auml;nt&auml;
+  odotti.</p>
+
+  <p>Kuu oli edelleen tehnyt vaellustaan, suojeleva pimeys kietoi
+  kalpeat kasvot, ja pime&auml;st&auml; tuijottivat yh&auml;
+  silm&auml;t suurina ja kiillottomina h&auml;nt&auml; kohden,
+  ik&auml;&auml;nkuin tahtoen tehd&auml; rukoilevan kysymyksen,
+  johon ei ollut vastausta haudan t&auml;ll&auml; eik&auml; tuolla
+  puolen.</p>
+
+  <p>H&auml;n heitt&auml;ytyi polvilleen ruumiin viereen, sanoi
+  j&auml;&auml;hyv&auml;iset noille sammuneille t&auml;hdille ja
+  painoi hiljaa silm&auml;luomet umpeen.</p>
+
+  <p>&raquo;Sin&auml; kuulut minulle, minulle yksin&raquo;, sanoi
+  h&auml;n. &raquo;Kell&auml;&auml;n muulla ei ole sinuun osaa, ei
+  el&auml;m&auml;ss&auml; eik&auml; kuolemassa.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja mit&auml; h&auml;nen tunteensa oli h&auml;nelt&auml;
+  vaatimalla vaatinut aina siit&auml; pit&auml;en, kun h&auml;n oli
+  j&auml;tt&auml;nyt murhamiehen majan, sen p&auml;&auml;tti
+  h&auml;n nyt tyynin mielin t&auml;ytt&auml;&auml;.</p>
+
+  <p>Mit&auml; oli tapahtunut, oli ik&auml;&auml;nkuin syyllisyyden
+  ketju, johon pitkin&auml; vuosina oli liittynyt rengas renkaaseen
+  kiinni. T&auml;h&auml;n ketjuun oli liittynyt ja siihen kiinni
+  taottu sukurutsainen rakkaus. Ja t&auml;m&auml;n rakkauden
+  t&auml;hden, joka oli syntinen kuin helvetti ja puhdas kuin
+  taivas, t&auml;ytyi kaiken, mink&auml; y&ouml; ja hiljaisuus oli
+  siitt&auml;nyt, tulla my&ouml;s y&ouml;h&ouml;n ja hiljaisuuteen
+  haudatuksi. Haudatuksi t&auml;m&auml;n ruumiin
+  ker&auml;ll&auml;.</p>
+
+  <p>Mit&auml; saattoikaan viheli&auml;inen inhimillinen oikeus
+  sovittaa siell&auml;, miss&auml; ikuinen sallimus n&auml;ytti
+  oikeutta istuneen? Eik&ouml; olisi ollut t&auml;m&auml;n
+  hengett&ouml;m&auml;n ruumiin h&auml;p&auml;isemist&auml;, jos
+  h&auml;n olisi sen laahannut ristikkoaidan eteen uteliaiden
+  vainukoirien nuuskittavaksi?</p>
+
+  <p>Tai olisiko h&auml;nen sallittava, ett&auml; pappi, joka
+  el&auml;m&auml;ss&auml; oli vainajan kironnut, nyt kuoltua lukisi
+  h&auml;nen ylitsens&auml; ammattisiunauksensa? Kuinka paljo
+  silloin en&auml;&auml; puuttuisikaan siit&auml;, ett&auml;
+  h&auml;net laskettaisiin kirstuun, jonka is&auml;n
+  murhaajank&auml;si olisi h&auml;nelle tehnyt tai ett&auml;
+  t&auml;m&auml;n rikostoverit ulvoen ja kivi&auml; heitellen
+  kulkivat ruumissaattona h&auml;nen j&auml;lest&auml;&auml;n?</p>
+
+  <p>Ei, totisesti! H&auml;n ei saanut joutua schrandenilaisten
+  susien saaliiksi.</p>
+
+  <p>H&auml;n, jonka hyv&auml;ksi tytt&ouml; oli el&auml;nyt ja
+  jonka puolesta mennyt kuolemaan, on h&auml;nelle valmistava
+  viimeisen leposijan. H&auml;n on k&auml;tkev&auml; h&auml;net
+  &auml;idillisen maan syliin ja tasottava nurmikon h&auml;nen
+  yll&auml;ns&auml;, jotteiv&auml;t kenenk&auml;&auml;n
+  ruumiinh&auml;v&auml;isij&auml;n k&auml;det konsanaan
+  h&auml;iritse pyh&auml;n paikan rauhaa.&mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;n otti ruumiin k&auml;sivarsilleen ja kantoi sen
+  nurmikent&auml;lle, jolle kuu korkealta taivaalta levitteli
+  valkoisia harsojaan.</p>
+
+  <p>Dianan kuvapatsaan pirstaleet loistivat v&auml;lkkyv&auml;n
+  kirkkaina kasteessa kimaltavasta nurmikosta.</p>
+
+  <p>H&auml;n kantoi ruumiin sinne, laski sen nurmelle ja asetti
+  sen niskan rapaantunutta kantakive&auml; vasten, niin ett&auml;
+  n&auml;ytti, kuin h&auml;n olisi siin&auml; istuessaan
+  nukahtanut.</p>
+
+  <p>Sitte t&auml;hysteli h&auml;n ymp&auml;rilleen etsien sopivaa
+  hautauspaikkaa.&mdash;</p>
+
+  <p>H&auml;nen silm&auml;ns&auml; sattuivat mustaan
+  nelisnurkkaiseen paikkaan, jonka Regina oli
+  m&auml;&auml;r&auml;nnyt is&auml;n hautauspaikaksi.
+  El&auml;v&auml;sti n&auml;ki h&auml;n tyt&ouml;n silmiens&auml;
+  edess&auml; p&auml;iv&auml;npaahtamassa, villinuhmaavassa
+  voimassaan, kuinka h&auml;n oli lapion polkaissut maahan
+  paljaalla jalallaan ik&auml;&auml;nkuin juntalla.</p>
+
+  <p>Jollei h&auml;n silloin olisi tytt&ouml;&auml; h&auml;irinnyt
+  t&auml;m&auml;n hommassa, olisi h&auml;n nyt p&auml;&auml;ssyt
+  kaikista vaivoista. Se rakkaudenpalvelus, jonka tytt&ouml;
+  silloin oli aikonut osottaa is&auml;lle, oli nyt tuleva
+  h&auml;nelle itselleen.</p>
+
+  <p>Mik&auml; olikaan mukavampaa kuin syvent&auml;&auml; samaa
+  hautaa, jonka tytt&ouml; oli alottanut aavistamatta, ett&auml;
+  kaivoi omaa hautaansa.</p>
+
+  <p>H&auml;n nouti lapion keitti&ouml;st&auml;, jossa valkea,
+  mink&auml; tytt&ouml; oli kohentanut, ei viel&auml; ollut
+  sammunut, ja alkoi kaivaa maata kaikin voimin.</p>
+
+  <p>Tuon tuostakin lev&auml;hti h&auml;n ja katsoi ruumiiseen.</p>
+
+  <p>Se istui siell&auml; kuun kirkkaasti valaisemana ja
+  n&auml;ytti hyv&auml;ss&auml; rauhassa katselevan h&auml;nen
+  ty&ouml;t&auml;&auml;n.&mdash;Kerran, kun pilvenvarjot kulkea
+  vilahtivat sen ylitse, n&auml;ytti kuin se liikahtaisi ja
+  tahtoisi nousta.</p>
+
+  <p>H&auml;net valtasi tuskallinen halu olla uskomatta, jota
+  jokainen tuntee katsoessaan rakastettua vainajaa kasvoista
+  kasvoihin. H&auml;n huusi Reginaa nimelt&auml;&auml;n ja
+  sy&ouml;ksi ruumiin luo.</p>
+
+  <p>T&auml;m&auml;n k&auml;si oli vaipunut Dianan p&auml;&auml;n
+  p&auml;&auml;lle, joka makasi vieress&auml; nurmikolla. Boleslav
+  ei tohtinut vainajaa koskettaa, vaan hiipi, peitt&auml;en
+  kasvonsa k&auml;sill&auml;&auml;n, ty&ouml;h&ouml;ns&auml;
+  takaisin.</p>
+
+  <p>Kun hauta alkoi tulla niin syv&auml;ksi, ett&auml;
+  h&auml;nt&auml; alkoi pelottaa, ettei en&auml;&auml; voisi
+  kiivet&auml; reunalle, nouti h&auml;n lasihuoneesta kukkashyllyn,
+  jolle Regina oli asettanut lautasia ja vateja hyv&auml;&auml;n
+  j&auml;rjestykseen.</p>
+
+  <p>&raquo;N&auml;ist&auml; ei kukaan saa en&auml;&auml;
+  sy&ouml;d&auml;&raquo;, sanoi h&auml;n ja heitti saviastiat
+  maahan, niin ett&auml; ne kilisten s&auml;rkyiv&auml;t.</p>
+
+  <p>Kukkashyllyn laski h&auml;n tikapuiden sijasta hautaan ja
+  jatkoi kaivamistaan.</p>
+
+  <p>Kellojen kyl&auml;ss&auml; ilmottaessa toista aamuhetke&auml;
+  oli h&auml;nen surullinen ty&ouml;ns&auml; lopussa.</p>
+
+  <p>Kirstua ei h&auml;n voinut vainajalle antaa, mutta jottei
+  t&auml;m&auml; joutuisi mustalla, m&auml;r&auml;ll&auml; maalla
+  lep&auml;&auml;m&auml;&auml;n, nouti h&auml;n vuoteestaan, jonka
+  Regina oli pit&auml;nyt hienon puhtaana h&auml;nt&auml; varten,
+  lakanan ja pari h&ouml;yhentyyny&auml;, laittaakseen t&auml;lle
+  vuoteen syv&auml;lle maahan.</p>
+
+  <p>Eron hetki oli k&auml;siss&auml;.</p>
+
+  <p>H&auml;n kantoi ruumiin k&auml;sivarsillaan haudan reunalle,
+  sitten istuutui h&auml;n lev&auml;ht&auml;&auml;kseen
+  nurmipenkille ja nosti vainajan p&auml;&auml;n syliins&auml;.</p>
+
+  <p>Koskaan ennen ei h&auml;n viel&auml; ollut voinut Reginaa
+  katsoa niin vapaasti kuin nyt, sill&auml; h&auml;n ei ollut
+  uskaltanut antaa katseensa j&auml;&auml;d&auml; h&auml;ness&auml;
+  lep&auml;&auml;m&auml;&auml;n. Nyt tarkasteli h&auml;n kuolleiden
+  kasvojen jokaista piirrett&auml;, siveli kangistunutta poskea ja
+  puristeli vett&auml; tuuheasta tukasta.</p>
+
+  <p>H&auml;nt&auml; v&auml;risytti vilu. H&auml;n oli pit&auml;nyt
+  m&auml;rk&auml;&auml; ruumista valuvine vaatteineen niin kauan
+  k&auml;sivarsillaan, ett&auml; h&auml;nen oma pukunsa oli
+  kostunut l&auml;pim&auml;r&auml;ksi.</p>
+
+  <p>&raquo;J&auml;&auml;&ouml;s hyv&auml;sti!&raquo; sanoi
+  h&auml;n ja suuteli ruumista otsalle&mdash;mutta kun h&auml;n
+  aikoi suudella huulillekin, vavahti h&auml;n
+  pel&auml;styneen&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Kun h&auml;n ei ole el&auml;m&auml;ss&auml; kuulunut
+  sinulle&raquo;, puhui h&auml;n itsekseen, &raquo;ei h&auml;n
+  kuulu kuolemassakaan.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja sitten kantoi h&auml;n ruumiin haudan reunalle ja astui
+  kukkashyllyn ylimm&auml;lle portaalle.&mdash;Verkkaan ja
+  varovasti otti h&auml;n ruumiin, kantoi sen alas, oikaisi
+  h&auml;net lakanalle ja laski p&auml;&auml;n pehme&auml;lle
+  tyynylle.</p>
+
+  <p>Viel&auml; kerran yritti h&auml;n ruumista suudella, mutta
+  tyytyi sitten vain sivelem&auml;&auml;n k&auml;si&auml;. Sitten
+  kiipesi h&auml;n haudan reunalle ja veti lapionter&auml;n
+  olkap&auml;&auml;ll&auml; hyllyn haudasta pois.</p>
+
+  <p>Silloin &auml;lysi h&auml;n, ett&auml; oli unhottanut
+  k&auml;&auml;nt&auml;&auml; lakanan nurkan vainajan kasvoille,
+  jottei multa niit&auml; tahraisi.</p>
+
+  <p>&raquo;Kukat ajavat saman asian&raquo;, ajatteli h&auml;n ja
+  l&auml;hti etsim&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>Puiston puiden juurella kukki koko joukko valko- ja
+  sinivuokkoja, orvokkeja ja esikkoja, joita Regina itse oli
+  kasvattanut.</p>
+
+  <p>H&auml;n haali kokoon mit&auml;
+  pime&auml;nh&auml;m&auml;r&auml;ss&auml; vain huomasi. Vuokot
+  olivat ummistaneet ter&auml;ns&auml; uneen, ainoastaan
+  sinisilm&auml;iset orvokit katselivat uskollisesti
+  h&auml;nt&auml; silmiin.</p>
+
+  <p>Kukkia syli t&auml;ynn&auml; palasi h&auml;n haudalle, mutta
+  alas hautaan katsottuaan ponnahti h&auml;n takaisin kuin
+  lumottuna.</p>
+
+  <p>Ja lumoava olikin kuva, jonka h&auml;n n&auml;ki.&mdash;Kuu,
+  joka oli kulussaan ehtinyt suoraan haudan jalkap&auml;&auml;n
+  puolelle, heitti s&auml;teens&auml; hautaan ja kirkasti
+  lempe&auml;ll&auml; valollaan p&auml;&auml;n, verentahraaman
+  vartalon j&auml;&auml;dess&auml; pime&auml;n peittoon.</p>
+
+  <p>Ik&auml;&auml;nkuin unissaan hymyillen katsoivat vaaleat
+  kasvot yl&ouml;s h&auml;neen.</p>
+
+  <p>Silloin heitti h&auml;n kukat sylist&auml;&auml;n, painautui
+  multakasalle istumaan ja tuijotti ruumiin
+  kasvoihin&mdash;viett&auml;en hiljaista
+  hautajaisjuhlallisuutta.</p>
+
+  <p>H&auml;nen aivoissaan ajalehtivat ajatukset ristiin rastiin,
+  ja vasta v&auml;hitellen alkoi sekamelska selvit&auml; ja
+  asettua.</p>
+
+  <p>Kunniatonna ja syyllisyyden painamana oli tytt&ouml;
+  el&auml;nyt el&auml;m&auml;&auml;ns&auml; eik&auml;
+  sent&auml;&auml;n ollut milloinkaan katunut, n&auml;yttip&auml;
+  suorastaan olevan tyytyv&auml;inenkin siihen, mit&auml; oli
+  tapahtunut.</p>
+
+  <p>Kerran raskaan ahdistuksen hetken&auml; oli h&auml;n yksikseen
+  kysynyt, vallitsiko tytt&ouml;&auml; el&auml;imen tylsyys vai
+  hurmahengen ilkeys, kun h&auml;nen tahtonsa oli niin voimakas ja
+  omatuntonsa niin heikko&mdash;mutta ei ollut tiennyt
+  mit&auml;&auml;n vastausta.</p>
+
+  <p>T&auml;n&auml;&auml;n, liian my&ouml;h&auml;&auml;n, oli
+  tyt&ouml;n olento h&auml;nelle selvinnyt.</p>
+
+  <p>Ei, h&auml;n ei ollut el&auml;in eik&auml; hurmahenki, vaan
+  ainoastaan ehe&auml; ja suuri ihminen.&mdash;</p>
+
+  <p>Muuan niit&auml; t&auml;ysiverisi&auml; olentoja, joita
+  luotiin, kun sivistys veltostavine s&auml;&auml;nt&ouml;ineen ei
+  viel&auml; turmellut luonto&auml;idin k&auml;sit&ouml;it&auml;,
+  kun jokainen nuori olento sai est&auml;m&auml;tt&auml;
+  kehitty&auml; kukoistavaan voimaan ja suli
+  luonnonel&auml;m&auml;n kera yhteen niin hyv&auml;ss&auml; kuin
+  pahassakin.</p>
+
+  <p>Ja niin ajatellessaan tuntui h&auml;nest&auml; kuin
+  h&auml;lvenisi usva, joka erotti inhimillisen todellisuuden
+  inhimillisest&auml; tietoisuudesta, ja h&auml;n n&auml;kisi
+  syvemm&auml;lle kuin ihmiset tavallisesti tuntemattomiin
+  syvyyksiin. Se, mit&auml; nimitet&auml;&auml;n hyv&auml;ksi ja
+  pahaksi, leijaili sis&auml;llykset&ouml;nn&auml; sumuna pinnalla,
+  ja alla lep&auml;si unelmoivana voimana&mdash;luonnollisuus.</p>
+
+  <p>&raquo;Kenen luonto on ottanut armoihinsa&raquo;, puhui
+  h&auml;n itsekseen, &raquo;sen sallii se lujasti juurtua synkkiin
+  syvyyksiin ja rohkeasti ponnistella valoa kohden, viisauden ja
+  harhaluulojen usvan h&auml;nt&auml; est&auml;m&auml;tt&auml; ja
+  h&auml;mment&auml;m&auml;tt&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>T&auml;llainen armotettu, ehe&auml; ihminen oli t&auml;m&auml;
+  vainottu, kunniaton olento.</p>
+
+  <p>&raquo;Ja min&auml;, jonka puolesta h&auml;n eli ja kuoli,
+  olinko min&auml; t&auml;m&auml;n uhrin ansainnut?&raquo; kysyi
+  h&auml;n edelleen. &raquo;Olinko sen arvoinen, ett&auml;
+  h&auml;nell&auml; oli syyt&auml; katsoa minuun uskollisella
+  luottamuksella?&raquo;</p>
+
+  <p>Ankarasti tutkistellen k&auml;vi h&auml;n
+  k&auml;r&auml;ji&auml; itsens&auml; kanssa, ja tuomio ei
+  langennut h&auml;nen edukseen.</p>
+
+  <p>&raquo;Min&auml; tosiaan&mdash;min&auml; kuulun niihin
+  toisiin, jotka koko pitk&auml;n ik&auml;ns&auml;
+  heitteleht&auml;v&auml;t sinne t&auml;nne hyv&auml;n ja pahan
+  v&auml;lill&auml; eiv&auml;tk&auml; usvassa voi
+  l&ouml;yt&auml;&auml; tiet&auml;.&mdash;Mit&auml; luonto
+  meilt&auml; vaatii, on meist&auml; saastaista ja
+  synnillist&auml;, ja mit&auml; ihmiss&auml;&auml;nn&ouml;t
+  opettavat, n&auml;ytt&auml;&auml; meist&auml;
+  &auml;itel&auml;lt&auml; ja typer&auml;lt&auml;.&mdash;Uhman ja
+  pelon v&auml;lill&auml; h&auml;ilymme sinne
+  t&auml;nne.&mdash;Halajamme vieraita siunauksia, joihin emme
+  usko, ja vapisemme vieraita kirouksia, joille nauramme. Taanoin
+  pidin h&auml;pe&auml;n&auml; haudata is&auml;&auml;ni
+  t&auml;h&auml;n paikkaan, nyt olisin onnellinen jos olisin sen
+  tehnyt. Taanoin takerruin uhmassani kiinni ajatukseen, ett&auml;
+  minun oli pidett&auml;v&auml; kiinni isieni perinn&ouml;st&auml;,
+  nyt olen iloinen voidessani pudistaa sen tomun
+  jaloistani.&mdash;Taanoin haukuin schrandenilaisia villipedoiksi,
+  nyt k&auml;sit&auml;n, ett&auml; oma sukuni heid&auml;n
+  ihmisyytens&auml; on tukehuttanut. Taanoin oli t&auml;m&auml;
+  nainen minusta liian tahrainen voidakseni h&auml;nen
+  k&auml;dest&auml;&auml;n ottaa palan leip&auml;&auml;, nyt seison
+  itkien h&auml;nen haudallaan. Nuoruuteni ujossa houreessa,
+  sammuneessa liekiss&auml; riipuin kiinni syd&auml;mineni;
+  tekopyh&auml;n vanhanpiian alun, joka minulle ei maksanut niin
+  mit&auml;&auml;n, asetin tekojeni tuomariksi ja vavisten pakenin
+  t&auml;ysiverist&auml;, kaikkivaltiasta
+  ihmisyytt&auml;&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Tosin t&auml;m&auml; ihmisyys oli kuolemansynti, ja
+  vereni himoitsi h&auml;v&auml;ist&auml; itse&auml;ni&raquo;.</p>
+
+  <p>&raquo;Mutta enk&ouml; voinut kuolemalla sovittaa, jos
+  el&auml;m&auml;, joka virtasi suonissani, vei minut inhimillisten
+  ja jumalallisten lakien rajojen ylitse.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja sitten tuli h&auml;n j&auml;lleen ajatelleeksi, kuuluikohan
+  ruumis, jonka kanssa h&auml;n menetteli niin mielens&auml;
+  mukaan, tosiaankin yksinomaan h&auml;nelle. Saikohan h&auml;n
+  sit&auml; niin mielin m&auml;&auml;rin vallita?
+  Mit&auml;h&auml;n, jos is&auml;nmaa vaati sen itselleen?</p>
+
+  <p>&raquo;On hyv&auml;, ett&auml; t&auml;ss&auml; kaaoksessa,
+  miss&auml; hyv&auml; ja paha, oikeus ja v&auml;&auml;ryys, kunnia
+  ja h&auml;pe&auml; hoippuvat sekaisin kirjavana
+  vilin&auml;n&auml; ja johon itse vanha Jumala ja taivas
+  voimatonna katoavat, on sent&auml;&auml;n viel&auml; olemassa
+  luja napa, jonka ymp&auml;rille meid&auml;n t&auml;ytyy uudelleen
+  j&auml;rjesty&auml;, kallio, johon me hukkuvat voimme tarttua, ja
+  jonka t&auml;hden mielihyv&auml;ll&auml; joutuu
+  perikatoonkin&mdash;is&auml;nmaa!&raquo;</p>
+
+  <p>Niin puhui is&auml;nmaankavaltajan poika, ja pani hartaasti
+  k&auml;tens&auml; ristiin.</p>
+
+  <p>Kuun s&auml;teet olivat sillaikaa k&auml;&auml;ntyneet
+  paistamaan haudan sivusein&auml;&auml;n. Vainajan kasvot, jotka
+  ne olivat kirkastaneet, peittyiv&auml;t nyt
+  pime&auml;nh&auml;m&auml;r&auml;&auml;n. H&auml;n tuskin saattoi
+  niit&auml; erottaa ymp&auml;r&ouml;iv&auml;st&auml; maasta.</p>
+
+  <p>&raquo;On jo aika&raquo;, sanoi h&auml;n ja katseli
+  ymp&auml;rilleen.</p>
+
+  <p>Id&auml;ss&auml; hehkui jo aamurusko kaitana juovana,
+  siint&auml;v&auml; p&auml;iv&auml;nkajo valaisi puutarhan
+  aukeamat, ja puiden oksilta alkoi kuulua unelmoiva viserrys.</p>
+
+  <p>H&auml;n aikoi sirotella kukat kuolleen ylitse, mutta
+  pys&auml;htyi otsaansa rypist&auml;en ja heitti ne
+  syrj&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;Miksi t&auml;m&auml; hempeys?&raquo; tuumi h&auml;n.
+  &raquo;Tomun ei tarvitse tomua pel&auml;t&auml;.&raquo;</p>
+
+  <p>Sitten tarttui h&auml;n lapioon ja sulkien silm&auml;ns&auml;
+  lapioi mustaa multaa rakkaan vainajan peitteeksi.</p>
+
+  <p>Nelj&auml;nnestunnin kuluttua oli hauta
+  t&auml;ytetty.&mdash;Sitten asetteli h&auml;n nurmiturpeet
+  vanhoille paikoilleen, poisti huolellisesti liian mullan ja
+  ymp&auml;rins&auml; sirottuneet kukat, ja kun aurinko nousi,
+  olisi se turhaan saanut etsi&auml; paikkaa, jossa Reginan ruumis
+  lep&auml;si, ilmottaakseen h&auml;nelle p&auml;iv&auml;n
+  tuloa.</p>
+
+  <p>Boleslav t&auml;hysteli jotakin merkkikive&auml;, jolla paikan
+  voisi merkit&auml; pyhitetyksi. H&auml;nen silmiins&auml; sattui
+  murskaantuneen patsaan p&auml;&auml;, joka ontoin silmin hymyili
+  h&auml;nt&auml; kohden.</p>
+
+  <p>H&auml;n kantoi sen paikalle ja pystytti nurmikkoon.</p>
+
+  <p>&raquo;Diana, sive&auml; neito&raquo;, sanoi h&auml;n,
+  &raquo;olkoon h&auml;nen muistomerkkin&auml;&auml;n. H&auml;n ei
+  ole arvoton siskolleen, jota vartioi.&raquo;</p>
+
+  <p>Sitten heitt&auml;ytyi h&auml;n nurmikolle vaipuen
+  unelmiinsa.</p>
+
+  <p>Kuudetta k&auml;ydess&auml; varustautui h&auml;n
+  l&auml;htem&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>&raquo;He olisivat narreja&raquo;, tuumi h&auml;n,
+  &raquo;jolleiv&auml;t tekisi minusta loppua.&raquo;</p>
+
+  <p>H&auml;n pani pistooliinsa uuden nallihatun ja h&ouml;llensi
+  miekkansa huotrastaan, sill&auml; h&auml;n aikoi myyd&auml;
+  kalliista henkens&auml;.</p>
+
+  <p>Mutta astuessaan nostosillan ylitse n&auml;ki h&auml;n jo
+  kaukaa yst&auml;v&auml;llisi&auml; kasvoja vastassaan.</p>
+
+  <p>Heiden pojat ne matkalla kokoontumispaikkaan olivat asettuneet
+  Schrandeniin lev&auml;ht&auml;m&auml;&auml;n.</p>
+
+  <p>He kasaantuivat h&auml;nen ymp&auml;rilleen ja ojensivat
+  h&auml;nelle k&auml;tens&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Olemme saapuneet t&auml;nne asettuaksemme
+  k&auml;skett&auml;viksesi&raquo;, puhui Karl Engelbert
+  h&auml;nelle. &raquo;Sill&auml; me tahdomme hyvitt&auml;&auml;,
+  mit&auml; olemme sinua vastaan rikkoneet.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kiit&auml;n teit&auml;&raquo;, vastasi h&auml;n.
+  &raquo;Se on anteeksi annettu ja unhotettu.&raquo;</p>
+
+  <p>Sitten meni h&auml;n schrandenilaisten nostov&auml;en miesten
+  luo, jotka kalpeina ja noloina kuin vaivaiset syntiset viimeisen
+  retkens&auml; johdosta, seisoivat kirkonoven
+  l&auml;hell&auml;.</p>
+
+  <p>Yst&auml;v&auml;t osottelivat pel&auml;styksiss&auml;&auml;n
+  h&auml;nen verentahraamaa pukuaan, mutta eiv&auml;t rohjenneet
+  pyyt&auml;&auml; selityst&auml;.</p>
+
+  <p>&raquo;Noutakaa vanki kirkosta ja hankkikaa rattaat
+  h&auml;nt&auml; varten!&raquo; k&auml;ski h&auml;n.</p>
+
+  <p>Felix Merckel tuotiin esiin. H&auml;n ei kunnioittanut
+  Boleslavia ainoallakaan katseella.</p>
+
+  <p>Kun kansa oli j&auml;tellyt hyv&auml;sti omaisensa ja joukko
+  oli valmiina l&auml;htem&auml;&auml;n, tunkeutui
+  t&ouml;llistelev&auml;st&auml; joukosta vanha kirkkoherra
+  esiin.</p>
+
+  <p>H&auml;nen kasvonsa n&auml;yttiv&auml;t riutuneilta, ja
+  h&auml;nen k&auml;tens&auml; vapisivat.</p>
+
+  <p>H&auml;n tunkeutui Boleslavin luo ja kuiskasi h&auml;nelle:
+  &raquo;Olen kuullut, ett&auml; Regina on t&auml;n&auml;
+  y&ouml;n&auml; saanut surmansa... Tahdon kernaasti h&auml;net
+  kristillisesti haudata.&raquo;</p>
+
+  <p>&raquo;Kiit&auml;n, teid&auml;n kunnianarvoisuutenne&raquo;,
+  vastasi Boleslav. &raquo;Olen h&auml;net jo haudannut
+  pakanallisesti.&raquo;</p>
+
+  <p>Ja h&auml;n k&auml;&auml;nsi h&auml;nelle
+  selk&auml;ns&auml;.</p>
+
+  <p>Muuan schrandenilainen, joka suosioon
+  p&auml;&auml;st&auml;kseen oli y&ouml;ll&auml; ottanut kiinni
+  Boleslavin hevosen, toi sen alamaisesti irvistellen
+  saapuville.</p>
+
+  <p>Boleslav hypp&auml;si satulaan. H&auml;nen miekkansa
+  lenn&auml;hti huotrastaan.</p>
+
+  <p>&raquo;Hiljaisuus!&raquo;&mdash;Kovana ja jyrisev&auml;n&auml;
+  kaikui h&auml;nen &auml;&auml;nens&auml; joukon p&auml;iden
+  ylitse.</p>
+
+  <p>&raquo;K&auml;&auml;nn&ouml;s oikeaan, mars!&raquo;</p>
+
+  <p>Ulos kyl&auml;st&auml; k&auml;vi kulku.&mdash;Mets&auml;t
+  l&auml;heniv&auml;t.</p>
+
+  <p>H&auml;n ei katsonut en&auml;&auml; taaksensa.</p>
+  <hr style="width: 45%;">
+
+  <p>Boleslavin my&ouml;hemmist&auml; vaiheista ei paljoa
+  tiedet&auml;.</p>
+
+  <p>Ilmenneen salakapinoimisen johdosta katsoivat asianomaiset
+  sopivimmaksi siirt&auml;&auml; h&auml;net entiseen
+  rykmenttiins&auml;.</p>
+
+  <p>It&auml;preussilaisen nostov&auml;en j&auml;&auml;dess&auml;
+  vanhoihin maakuntiin sai h&auml;n kaikkien kateeksi luvan
+  viivyttelem&auml;tt&auml; l&auml;hte&auml;
+  sotan&auml;ytt&auml;m&ouml;lle.</p>
+
+  <p>Lignyss&auml; h&auml;nen sanotaan kaatuneen.</p>
+
+
+
+
+
+
+
+<pre>
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Kissanporras, by Hermann Sudermann
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KISSANPORRAS ***
+
+***** This file should be named 12382-h.htm or 12382-h.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        https://www.gutenberg.org/1/2/3/8/12382/
+
+Produced by Riikka Talonpoika, Ari J Joki and PG Distributed Proofreaders
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License (available with this file or online at
+https://gutenberg.org/license).
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH F3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation web page at https://www.pglaf.org.
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
+https://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at
+809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
+business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
+information can be found at the Foundation's web site and official
+page at https://pglaf.org
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit https://pglaf.org
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including including checks, online payments and credit card
+donations.  To donate, please visit: https://pglaf.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's
+eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII,
+compressed (zipped), HTML and others.
+
+Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over
+the old filename and etext number.  The replaced older file is renamed.
+VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving
+new filenames and etext numbers.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     https://www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
+
+EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000,
+are filed in directories based on their release date.  If you want to
+download any of these eBooks directly, rather than using the regular
+search system you may utilize the following addresses and just
+download by the etext year.
+
+     https://www.gutenberg.org/etext06
+
+    (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99,
+     98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90)
+
+EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are
+filed in a different way.  The year of a release date is no longer part
+of the directory path.  The path is based on the etext number (which is
+identical to the filename).  The path to the file is made up of single
+digits corresponding to all but the last digit in the filename.  For
+example an eBook of filename 10234 would be found at:
+
+     https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234
+
+or filename 24689 would be found at:
+     https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689
+
+An alternative method of locating eBooks:
+     https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL
+
+
+
+
+</pre>
+
+</body>
+</html>