diff options
Diffstat (limited to 'old/12382-8.txt')
| -rw-r--r-- | old/12382-8.txt | 11058 |
1 files changed, 11058 insertions, 0 deletions
diff --git a/old/12382-8.txt b/old/12382-8.txt new file mode 100644 index 0000000..5d8f4e0 --- /dev/null +++ b/old/12382-8.txt @@ -0,0 +1,11058 @@ +The Project Gutenberg EBook of Kissanporras, by Hermann Sudermann + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + + +Title: Kissanporras + +Author: Hermann Sudermann + +Release Date: May 19, 2004 [EBook #12382] + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KISSANPORRAS *** + + + + +Produced by Riikka Talonpoika, Ari J Joki and PG Distributed Proofreaders + + + + + + +KISSANPORRAS. + +(Der Katzensteg) + +ROMAANI + + +Kirjoittanut + +HERMANN SUDERMANN + + +Suomentanut Juho Ahava + + +1909 + + + + +I. + + +Rauha oli tehty. Maailma, jota korsikkalainen oli puolen ihmisikää +uskaltanut pitää leikkipallonaan, tunsi jälleen itsensä. + +Runneltuna, revittynä, vuotaen verta tuhansista haavoistaan, täytenään +taistelutantereita kuin märkiviä paiseita, puoleksi hautuumaana ja +puoleksi raunioina--sellaisena se jälleen löysi itsensä. + +Mutta ihmiskunta, joka vastikään oli vapautunut, ei aavistanut mitään +omasta kurjuudestaan.--Jos maata, josta se sai leipänsä, oli +lannotettu verelläkin--hyvä vaan! Sittepähän se vastedes kantoi +runsaamman hedelmän. Jos luodit ja pistimet olivatkin harventaneet +ihmisten rivejä, mitäs siitä?--Olipahan jälelle jääneillä enemmän +tilaa ojennella käsivarsiaan. + +Pääsihän jälleen liikkumaan, kun väentungosta hieman oli hajotettu. + +Katkeamaton riemuhuuto kajahti taivasta kohden Gibraltarin kallioilta +aina Nordkapiin saakka.--Jokaisessa kellonnuorassa riippui tempova +poikanen, jokaiselta alttarilta, jokaisesta majasta kohosi +kiitosrukous.----Surevat piiloutuivat, heidän valituksensa +tukehtuivat kiitosvirsiin, heidän kyynelensä imi maa samalla +kylmäkiskoisuudella, jolla oli juonut kaatuneiden veripisaratkin. + +Keväisen kauneuden keskellä oli Pariisissa rauhansopimus +allekirjotettu.----Verilätäköissä kukkivat liljat, ja romuhuoneista +tuotiin verenkostuttamat liljaliput. Bourbonit ryömivät esiin +nurkistaan, joihin heidät Roberspierren partaveitsi oli ajanut, +hieroivat unisia silmiään ja alkoivat iloisina hallita. Unhottaneet +eivät he olleet mitään, oppineet ainoastaan kauniin uuden sanan +Talleyrandin aapisesta. Tämä sana oli: vallanperimysoikeus. + +Muulla maailmalla oli niin paljo tekemistä omissa asioissaan, oli +niin paljo voitonseppeleitä sidottavana ja tervehdysmaljoja +kallisteltavana, ettei se joutanut tästä ilveilystä välittämään. + +Odotuksen kuumeen punehduttamina tuijottivat kaikki silmät länttä +kohden, josta heidän piti saapua, sankarien, laakereilla +seppelöityjen, heidän, jotka pyhän kotiturpeen puolesta, vaimojen ja +lasten, oikeuden ja isänmaan puolesta olivat olleet valmiit uhraamaan +henkensä ja verensä korsikkalaisen hurmahengen tulikitaan. He olivat +ajaneet häntä takaa hänen perimäiseen luolaansa saakka, kunnes hän +sidottuna oli virunut heidän jaloissaan. + +Saksan tammet olivat juuri pukeutuneet viheriään, joutuakseen heti +ilakoiden ryöstettäviksi, kun voittajat alkoivat palata. + +Etupäässä--iloisina, hilpeän vapaina parvina--palasi isänmaan ylpeys +ja kukka, rikasten pojat, jotka vapaaehtoisina jääkäreinä olivat omine +hevosineen ja omine aseineen lähteneet pyhään sotaan. + +Heidän tiensä Saksan halki oli lakkaamatonta juhlahumua. Mihin +tulivat, kulkivat he ruusuilla ja kukkasilla; kauneimmat neidot +halasivat olla heidän rakastamiaan, jaloimmat viinit heidän +juotavinaan. + +Heidän jälestään tulvi kasakkavirta Saksan lakeuksien ylitse. +Vuosikausi sitten, jolloin he, ikäänkuin kostonhenkien parvi, olivat +rientäneet suuren armeijan puolikuoliaaksi näännytettyjen tähteiden +jälestä, oli Saksa riemuiten tervehtinyt heitä vapauttajinaan, +kaupunkien hallitusmiehet olivat juhlallisina kulkueina olleet heidän +vastassaan, hymnejä oli sepitelty heidän kunniakseen, ja sinisilmäinen +saksalainen tunteellisuus oli vuotanut tulvanaan pesemättömään +tataariturpain hyväksi. + +Nytkin kiiteltiin heitä, kuten velvollisuus vaati, mutta saksalaisten +ikävöitsevät katseet tähystelivät heidän ylitsensä loitommalle, +ikäänkuin he olisivat ainoastaan noiden vielä tulematta olevien +varjoja. + +Ja vihdoin saapuivat hekin--kansan miehet, nuo, joilla ei ollut muuta +kuin pelkkä elämänsä isänmaalle alttiiksi annettavana. Heidän edellään +kulki ikäänkuin särkyneiden vaskitorvien räminä--perästä laahautui +paksu tomupilvi. + +Eivät he ilmestyneet kotoisille maille ylväinä ja upeina, kuten kotiin +jääneet olivat unelmoineet, sädekehät päiden ympärillä, aaltoilevat +viitat liehuen toogan tavoin uljasten vartalojen ympärillä,--vaan +raukeina ja tylsinä kuin uuvuksiin ajetut työkonit, likaisina ja +repaleisina, syöpäläisistä kihisten, parrat pölyn ja hien vanuttamina, +sellaisina he palasivat. Tuossa meni muuan, joka kalpeana ja +riutuneena kuin keuhkotautinen ainoastaan vaivoin kykeni jalkojaan +siirtelemään eteenpäin, tuolla toinen, joka eläimellistyneenä ja +himokkaana katseli ympärilleen, silmien synkässä väikkeessä loimuavan +palon kajastus, luisevat nyrkit yhä vielä murhanhimosta kouristuneina. +Vain siellä täällä loisti ylevä, puhdas liikutus kyyneltyneistä +silmistä, vain siellä täällä liittyi kaksi pyssyn perää pitelevää +kättä kiitolliseen rukoukseen... + +Mutta tervetulleita olivat he kaikki.--Eikä ketään ollut verinen +kostontyö vielä niin raaistanut ja kivetyttänyt, etteivät kyynelet ja +suudelmat olisi häntä virvottaneet ja saaneet palaavan valoisamman +ajan aavistuksia häämöttämään hänen sielunsa silmiin. + +Tosin ei kiihtyneitä intohimoja yhtäkkiä tuuditeta täydelliseen +lepoon.--Kourat, jotka ovat kalpaa heiluttaneet, tarvitsevat aikaa +tarttuakseen aurankurkeen ja luotirihmaan, eikä joka miehen ole helppo +unhottaa leirielämän rajua hillittömyyttä lempeän kotilieden +ääressä.---- + +Kuten jokaisen rauhanteon jälkeen, oli sentähden vuosi 14 Saksassa +hurja aika. Tämä vuosi, jonka nimi meille myöhemmin syntyneille kaikuu +kuin kiitosvirsien, urkujen huminan ja kellojen helinän sulosointu, +näki väkivallan töitä ja rikoksia enemmän kuin yksikään muu vuosi +ennen tai jälkeen. Erittäin villisti elämöi ihmisten valloilleen +päässyt petomaisuus niissä seuduissa, joissa sodan edellä +oli ranskalaisten ylimielisyys mellastellut täydessä +murhanhimoisuudessaan, ja villeimmin siellä, missä taistelutannerten +verenhaju ja poltettujen kylien tulenloimotus oli kotiväenkin mielen +täyttänyt kauhunkuvilla ja missä salakähmäinen kavaluus ja luihu +pelkuruus yhä edelleen sovittamatonna huusi kostoa. Näytti melkein, +kuin eivät kiihtynyttä isänmaanrakkautta vielä, tyydyttäisi vastikään +vuotaneet verivirrat, vaan tarvittaisiin enemmän kuluneen +vuosikymmenen häpeän pesemiseen. Eihän voitu aavistaa että +korsikkalainen korppikotka, joka istui saarihäkissään, hioi jo +teräsnokkaansa nirhatakseen rikki häkkinsä ristikot ja että vielä +täytyi monen kuohuvaa verta uhkuvan suonen aueta, ennenkuin hän pääsi +täydelliseen lepoon.-- + + + + +II. + + +Tämän merkillisen vuoden elokuun lopulla istui eräänä päivänä +suurehkon talonpoikaistalon suvihuoneessa joukko nuoria miehiä +tammipöydän ympärillä, ja pöydän täyttivät koko leveydeltään saviset +oluthaarikat ja pyöreämahaiset viinapullot. Tupakansavu, joka tissusi +piipunkannen raoista ilmoille, kietoi kuumat, paloviinasta ja +innostuksesta hehkuvat kasvot sinisenharmaihin pilviinsä. + +He olivat äsken palanneita isänmaan puolustajia ja mässäsivät +sotaisiin muistelmiinsa kiintyneinä. + +Kaikissa heissä saattoi havaita sukuyhtäläisyyden piirteen, jonka +samallainen sääty, samallaiset elin- ja ajatustavat painavat +ventovieraihinkin. Heidän karheat, rehelliset kasvonsa olivat sodassa +villiintyneet ja peittyneet naarmuilla ja arvilla. Parin kolmen +käsivarsi oli siteissä vieläkin, ja tuskin ainoakaan oli päässyt niin +pitkälle, että olisi ripustanut mustanauhaisen jääkärintakkinsa +naulaan. + +He olivat Heiden kylän vapaita talonpoikia, hajallaan asuvia ja +kuitenkin naapurillisesti liittoutuneita--muutamat heistä riippuivat +vielä isänsä määräysvallasta, toiset olivat jo päässeet talonsa +haltijoiksi. He eivät olleet konsanaan tehneet vero- eikä päivätöitä; +niillä suurilla mullistuksilla, joita Steinin laatima laki muutamia +vuosia takaperin oli saanut aikaan talonpoikaissäädyn keskuudessa, ei +heihin ollut mitään vaikutusta, ja kun edellisenä keväänä oli +kuninkaan sotakutsu kulkenut ympäri maan, olivat he ylpeinä kuten +herraspojatkin astuneet vapaaehtoisten jääkärien riviin omine +hevosineen ja omine aseineen, vaikkapa sentähden olisi täytynyt viedä +markkinoille viimeisetkin siemenjyvät. + +Ainoastaan yksi heistä, hän, joka istui talon ainoalla päällystetyllä +tuolilla, likaisenharmaalla ja moneen kertaan korjatulla ja paikatulla +kuvatuksella, ja jolla yksinään oli pullo punaista viiniä edessään, +kuului silminnähtävästi toiseen elämänpiiriin. + +Hänellä oli kalpeat hieman keltaiselle vivahtavat kasvot, hienot, +pehmeähköt piirteet, ruskeat, synkät silmät ja pitkät, mustat +silmäripset, jotka alas vaipuessaan loivat pitkän varjon kaidoille +poskille. Vaikkakin hän näköjään oli nuorin heistä kaikista--hän tuskin +saattoi olla yli kahdenkolmatta--näytti hän mieheltä, jonka elämänhalu +on mennyt. Uhmaava tarmo hallitsi hänen rypyttömällä otsallaan, ja +sinisissä silmissä piili jotakin vanhan surun tapaista. + +Hänellä oli yllään harmaa takki, joka näytti hartioista liian +ahtaalta, ja sen alla siniruutuinen villapaita, jossa oli rikkinäiset +poimut ja helmiäisnappirivi. Sotilaallista hänen puvussaan oli +ainoastaan nostoväen ristillä varustettu kenttälakki, jonka hän oli +työntänyt takaraivolleen, nähtävästi sentähden, että kova nahkalippu +painoi tuskin umpeenmennyttä arpea, joka hehkuvana juovana kulki +tummien kiharain alta suoraan poikki korkean otsan. + +Kaikkien silmät olivat häneen suunnatut.--Jokainen näkyi ilmeisesti +panevan enimmän painoa hänen ajatukseensa, tarkotti ennen kaikkea +sanansa hänen kuultavakseen. + +Hänen rinnallaan istui voimakas, häntä hieman vanhempi nuorimies, joka +lakkaamatta tarkasteli häntä hellävaroisella huolellisuudella-- +epäilemättä talon isäntä. Oikealla ohimollaan oli hänellä valkoinen +laastarilappu. Nauravina ja rohkeina pilkistivät punakat, pyöreät +kasvot vaalean hiusmetsän alta, joka pörröisine kiharoineen ympäröi +kaulan ja niskan kauttaaltaan. + +»Mutta ethän juo mitään, luutnantti!» kehotteli hän häntä työntäen +pullon lähemmäksi hänen eteensä. »Et ole tottunut olueemme, vielä +vähemmän viinaamme--et sentähden tarvitse laisinkaan kainostella +juodessasi tätä punaista ainetta, joka minulta muuten voidaan +varastaa.--Rikkaita emme ole, sen tiedät, mutta niin paljo meillä +sentään on, että jos tahdot jäädä luoksemme, on eliniäksesi sinua +varten tuollainen pullo päivässä. Eikö totta, pojat?» + +Riemuiten ilmaisivat toiset hyväksymisensä ja tunkeutuivat luo, +kilistääkseen haarikoineen ja ryyppylaseineen hänen särkymäisillään +olevaan viinilasiinsa. + +Kiitollisen ilon loiste vilahti hänen kalpeilla, synkillä kasvoillaan. + +»Tiesin kyllä», sanoi hän, »että teidän luotanne löytäisin +kodin--muuten en olisi palannutkaan.» + +»Yhä parempaa!» huusi isäntä. »Sitäkö varten vannoimme veriveljeyttä +ensimäisen taistelun edellä--silloin kirkossa--tuossa kirotussa +pesässä--jonka nimeä en kuunaan saa säilymään muistossani?»---- + +»Pesä on Dannigkow nimeltään», vastasi nuori vieras, jota puhuteltiin +luutnantiksi. + +»Muistatko sen vielä niin hyvin?» jatkoi isäntä. »Ja olisitko voinut +ajatellakaan hiipiä ohitsemme?--Sitäkö varten valitsimme sinut +johtajaksemme ja umpimähkään ajaa karauttelimme perästäsi tulisimpiin +otteluihin?--Veri ja kuolema liittää yhteen, Baumgart. Anna sentähden +palttua maailmalle ja jää luoksemme.» + +»Älä lörpöttele loruja, veli hyvä», vastasi luutnantti ja puhalsi +mietteissään viinin purppuraiseen peilipintaan. + +Mutta toinen ei ottanut peräytyäkseen. + +»Saat olla varma», jatkoi hän, »ettemme tule sinua koskaan uteliailla +kysymyksillä ahdistelemaan. Olemmehan aina tottuneet pitämään sinua +salaperäisenä otuksena. Kun lepäsimme leirinuotiolla kertoellen +kodista ja konnuista, isästä ja äidistä, juomingeista ja +lemmenseikkailuista, nipistit sinä suusi suppuun, aivan kuten teet +nytkin. Mutta jos joku rohkaisi mieltänsä ja kysyi sinulta, mistä olet +ja mitä muuten olet puuhaillut, silloin sinä nousit ja menit +matkoihisi. Niin totuimme olemaan kyselemättä ja tuumailimme: Hän on +mahtanut syödä liiaksi jotakin, joka on hänet saanut eliniäkseen +kärtyisälle tuulelle... Muuten, mitä se meihin kuuluu? Hyvä toveri +olit, sen todistuksen annamme sinulle--ja enemmänkin, olit +kunnollisin, urhoollisin ja ... no, suoraan sanoen, jos olisit jotakin +meistä käskenyt: mene, katkaise oikea kätesi minun tähteni--totisesti +olisi hän sen tehnyt mukisematta.--Enkö puhu totta, pojat?» + +Hyväksymisen huuto kulki ympäri pöytäseuran. + +»Lakatkaa vihdoinkin», sanoi nuori luutnantti, torjuen riemuitsevia +loitommalle. »Ylistättehän minut aivan maan alle.»-- + +»Huonot viestit tulevat perästä!» jatkoi isäntä. »Olemme olleet sinuun +aikalailla tyytymättömiäkin. Muistat kai vielä, mistä se johtui. Se +tapahtui aselevon aikana, kohta yhdyttyämme hurjan Platenin johtamiin +liettualaisiin ja Bülowin joukkoon. Silloin eräänä iltana kierroksesi +tehtyäsi selitit meille: Pojat, minun täytyy jättää teidät--älkää +kysykö, miksi.--Mutta uskokaa minua, en voi muuta--nostoväki kaipaa +upseereja. Ei ole mikään kunnia siirtyä vapaaehtoisten jääkärien +joukosta nostoväkeen, mutta minä menen nostoväkeen.--Niinhän +haastoit, Baumgart?» + +Nuori luutnantti nyökkäsi, ja hänen huulillaan väreili kuohahtavan +katkeruuden ilme. + +»Näimme, kuinka sinulle samalla kihosivat vedet silmiin, muuten olisi +varmaan yksi tai toinen kysynyt: Tämäkö on kiitos sinulle +osottamastamme luottamuksesta, että jätät meidät nyt, juuri nyt, kun +meidän olisi platenilaisille näytettävä, kuinka ranskalaisia oikein +metsästetään?--Ja sentähden päästimme sinut menemään vastustelematta, +vaikkakin sydämemme vuosivat verta.--Kukaan ei ole myöhemmin kuullut +sinusta hiiskahdustakaan, kuinka ahkerasti tiedustelimmekin; mutta sen +voimme vakuuttaa, että kuukausimäärin juttelimme joka ilta sinusta ja +vaivasimme päitämme tuumiessamme, mikä se sinut oikein veti pois +meidän luotamme ja mikä oikeastaan olit miehiäsi ja muuta sellaista, +niin että myöhemmin joukkoomme liittyneet, jotka eivät olleet sinua +tunteneet, arvelivat, että heistä oli ikävystyttävää ikuinen puhe +sinusta ja että meidän olisi ollut paras sinun kanssasi lyöttäytyä +nostoväen likakinttujen laumaan. Näetkös, niin olimme sinuun +kiintyneet, ja sentään tahdot sinä jo parin päivän perästä kääntää +meille selkäsi! Marnevirralta kauas Weikselin taakse on pitkä matka, +kun sen tekee yksin ja jalkaisin, ja haavasikin yhä vielä äkäilevät. +Levähdä siis ja kerro, haastele meille, kuinka elämäsi harmaapartojen +parissa meni mukiin ja kuinka jouduit vankeuteen--sillä että sinä +todellakin olet joutunut vangiksi, senhän on täytynyt olla aivan +eriskummallinen sattuma!» + +Hän silmäili lapsellisella ylpeydellä teräksiseen ristiin, joka +välkkyi hänen takkinsa rintapielessä. Hän oli sen saanut palkinnoksi +siitä, että oli kerran, suostumatta tarjottuun armahdukseen, +huimapäisesti tapellen murtautunut vapaaksi ranskalaisen husaarijoukon +keskeltä. + +Nuoren nostoväen luutnantin rinnassa ei ollut mitään koristeita. Kun +sotaretken lopussa suuri koristevirta valui voitokkaiden soturien +ylitse, oli hän luultavasti silloin jo ollut vankina. + +Kiusallinen syrjäytyksen, kenties häpeänkin tunne näytti heräävän +hänen mielessään. Hän painoi nostoväen lakin takaisin otsalleen ja +sysäten tuoliaan voimakkaalla tempauksella taaksepäin, ikäänkuin ei +olisi kauempaa sietänyt koko kapinetta, sanoi hän: + +»Kiitän teitä hyvistä tarkotuksistanne, mutta minun täytyy mennä +Königsbergiin ilmottautumaan päällystölleni.» + +»Silloin saat kauan etsiä», vastasi eräs kiharatukkainen, +ruskeasilmäinen veitikka, joka kantoi oikeaa käsivarttaan mustassa +siteessä. »Etkö todellakaan tiedä, että nostoväki päästettiin kotiin +kohta palattuaan?» + +»Itse esikuntakin tullee hajaantumaan», lisäsi toinen. + +»Silloin täytyy minun koettaa onneani päämajassa», vastasi luutnantti +Baumgart. »Minulla on enemmän kuin muilla syytä huolehtia, että +eropaperini ovat kunnossa. Uskokaa pois! Kukaan ei saa päästä minusta +sanomaan, että olen salaa hiipinyt armeijasta. Siis lyhyesti: onkohan +mahdollista huomenna saada kyytiä Königsbergiin?» + +Nousi oikea tyytymättömyyden myrsky. Käytiin hänen kimppuunsa, +tartuttiin hänen käsiinsä, kierryttiin piiriin hänen ympärilleen, +ikäänkuin olisi kysymyksessä estää hänet tuossa tuokiossa pakenemasta. + +»Jää ainakin niin kauaksi, ettei raukea tyhjiin juhla, jonka tahdomme +viettää kunniaksesi», sanoi Karl Engelbert, nuori isäntä, saatuaan +melulta äänensä kuuluviin. + +Baumgart syöksähti nopealla ponnahduksella hänen istuintaan kohden. + +»Minun kunniakseni?... Oletteko tulleet hulluiksi!» + +»Mikään puolustus ei enään auta!» vastasi toinen. »Asia on jo aikoja +sitten pohdittu. Kolme päivää takaperin, kohta tänne pistäydyttyäsi, +lähetin Johann Radtken taipaleelle, mukanaan luettelo kaikista +vapaaehtoisista jääkäreistä, jotka piirissä ovat kotosalla, sillä +meillä on väkeä kuudesta tai kahdeksasta rykmentistä--ennen kaikkea +oli hänen tietysti mentävä Schrandeniin, jossa Merckel asuu--hänhän +oli ensin Platenin joukossa, mutta sitten meni hänkin nostoväkeen. +Mutta hänen siirtymisessään oli järkeä, sillä vasta siellä hänelle +vakuutettiin luutnantin oikeudet.» + +Baumgart oli nimeä mainittaessa ilmeisesti säpsähtänyt, mutta pian +hän malttoi mielensä, ja puoleksi eteenpäin kumartuneena ja tarttuen +kovalla kourauksella istuimensa puisevaan selkänojaan, kuunteli hän +vaieten, mitä hyvää tarkottava ystävä tiesi kertoa tulevista +kunniapidoista... Hän ei vastustellut enempää, kenties siksi, että +avoin vastarinta näytti hänestä hyödyttömältä, mutta hänen +levottomissa syrjäsilmäyksissään piili jotakin pakoaikeihin +vivahtavaa. + +Ystävyksille, joiden kuohuva veri ei kotioloissa vieläkään ottanut +rauhottuakseen, oli tervetullut jokainen aihe, joka heidät, vaikkapa +vain muutamaksi hetkeksi, kohotti yli arkipäiväisen yksitoikkoisuuden, +mihin he olivat menehtymäisillään. He puhuivat hyvin tärkeän näköisinä +luottamusmiehensä palaamisesta, sillä hän oli odotettavissa jo +aamupäivällä viiden peninkulman päässä sijaitsevasta Schrandenista. + +»Olenpa utelias tietämään», sanoi Peter Negenthin, mies, jolla oli +musta side, »mihin schrandenilaiset ovat koreaan kartanonherraansa +nähden ryhtyneet.» + +Luutnantti Baumgart heristi korviaan. + +»Punaisen kukon ovat he jo aikoja sitte panneet hänen katolleen +istumaan», puuttui toinen puheeseen. »Viitisen vuotta on hän jo +huuhkajan tavoin pesinyt paloraunioiden keskellä.» + +»Miksei hän sitten rakenna linnaansa uudestaan?» kysyi kolmas. + +»Miksikö? Siksi, että talonpojat ja muu kylänväki pieksävät +pahanpäiväiseksi jokaisen, joka menee hänelle työhön. Kerran hän oli +pestannut päivätyöläisiä Masurenista asti ajatellen, että ne kyllä +pysyvät hänellä, kun eivät ymmärrä saksaa. Sitten syntyi kylän +kapakassa aika tappelu--ja ykskaks ajettiin puolalaiset matkoihinsa. +Sen koommin ei hän enää ole yrittänytkään ruveta maitaan viljelemään.» + +»Millä hän sitten elää?» + +»Mitäs se meitä liikuttaa?... Kuolkoon nälkään!» + +Keskelle pahansuopaa naurua, jonka tämä julmanlainen toivomus herätti +maanpoikain keskuudessa, astui, nopeasta ratsastuksesta höyryävänä ja +hikisenä, palannut lähettiläs, lyhyt, pienenläntä nuorukainen, jonka +vaaleat, suorat hiussuortuvat valuivat kellertävinä ja kiiltävinä kuin +uusi olkikatto lihavahkoille kasvoille, jotka päivä oli paahtanut +punaisiksi kuin keitetyt kravut. + +Ennenkuin hän alkoi puhua, tarttui hän suureen kivikannuun, joka +seisoi keskellä pöytää, ja pitäen molemmin kourin sen pulleasta +vatsasta, imeytyi hän kannun reunaan kiinni, kunnes se vihdoin +naurunhohotusten kaikuessa temmattiin hänen huuliltaan. + +Kaikin tavoin ilvehtien ja irmastellen kertoi hän matkastaan. + +Suuri juhla oli kyllä alusta alkaen varma.--Kaikkien piiriläisten +jalkapohjia kutkutti tanssinhalu, kaikki halusivat juominkeja ja +ilotulituksia ja olivat valmiit, jos niin tarvittiin, kelpo +selkäsaunaankin juhliakseen Saksan yhtenäisyyden kunniaksi. Ainoastaan +paikasta, jossa tämän kaiken piti tapahtua, oli vielä vallinnut +erimielisyys.--Ennen kaikkea halusivat schrandenilaiset, luutnantti +Merckel etunenässä, että kekkerit olivat vietettävät heidän luonansa. + +»Miksi niin? Pojat, ne vasta ovat joukkiota--nämä samaiset +schrandenilaiset. Riemusta aivan poissa nahkoistaan--juovat ja +hurjistelevat päivät päästään. Aina tallukat taivasta kohden!--Miksi +niin? Siksi, että he ovat vannoneet kostoa paroonilleen, isänmaan +kavaltajalle, joka heidät on häväissyt ilmoiseksi iäkseen. +Tiedättekös, mitä he ovat veisanneet kirkossaan virrennuotilla jo +seitsemisen vuotta: + + Herramme Schrandenista, jonka tähden + hävetä saamme kaiken kansan nähden + ja käydä mieron pilkkana,-- + lyö rutolla, o Jumala! + +Näin veisaavat ne siellä joka pyhä, ja nyt, kun heidän rukouksensa on +jo puoleksi kuultu, ovat ne vannoneet jättävänsä hänet kirkkoaidan +taakse maatumaan.» + +Kiihkeitä kysymyksiä satoi hänelle kaikilta tahoilta. »Onko se +kuollut, koira?--Onko piru hänet vihdoinkin perinyt?» + +Melun keskeltä kuului räsähtävä, rauskahtava ääni. Nuoren Baumgartin +käsi oli niin kovasti kouristanut nojatuolin selustaa, että hauras puu +oli katkennut keskeltä poikki. Hän itse istui kalpeana ja +liikkumatonna ja tuijotti puhujaan silmät selällään, huomaamatta +lainkaan vahinkoa, jonka oli tehnyt talon vanhalle perinnölle. + +Ja hilpeä Johann Radtke jatkoi: + +»Ovatpa onneksi tainneet suututtaa hänet kuoliaaksi--ainakin oli hän +saanut halvauksen, kun he tahtoivat häneltä itse Kissanportaankin +hävittää. Luutnantti, oletko konsanaan kuullut Kissanportaasta +puhuttavan?» + +Tämä tuijotti yhä vielä häntä kohden eikä virkkanut sanaakaan. Hänen +hampaansa olivat pureutuneet alahuuleen. Ikäänkuin kivettyneenä istui +hän paikoillaan. + +»Kissanporras näet on tie, jota myöten parooni vuonna 7 vei +ranskalaiset, jotka olivat Schrandenin linnan miehittäneet, +preussilaisten selkään. Schrandenin päällekarkauksesta lienet ainakin +kuullut--siitähän kerrotaan joka kalenterissa.» + +Luutnantti nyökäytti parisen kertaa koneellisesti päätänsä, kuten +tekee tuomittu, joka voimattomassa nöyryydessä alistuu kohtaloonsa. + +»Heidän nähtensä oli hän kaatunut», kertoi Johann Radtke edelleen. +»Vaahto oli pursunut hänen suustansa--ja hänen rakas kullannuppusensa, +kylän puusepän tytär, joka hänen kanssaan on elellyt, oli heittäytynyt +hänen ruumiinsa päälle--kuka tietää, mihin he muuten olisivatkaan +ryhtyneet verisessä raivossaan.» + +»Ja sanoitko, etteivät he nyt tahdo sallia häntä haudata?» puuttui +hyväntahtoinen Karl Engelbert puheeseen, pudistaen arvelevaisesti +päätänsä. »Onko sellainen sitten sallittua kristityssä maassa?» + +Johann nauroi viekkaasti. + +»Schrandenilaiset vetävät yhtä köyttä, ja jollei kukaan tahdo ryvettää +käsiään kantamalla moista iletystä hautaan, voiko sitä panna +pahakseen?» + +»Mutta jos se joutuu esivallan korviin?» + +»Esivallan--hahaha!--Heidän esivaltansa on vanha Merckel, ja hän oli +arvellut, että hänen puolestaan olisi haaskatarhakin vielä------» + +Hädän ja tuskan huuto, ikäänkuin tukehtuvasta kurkusta pusertunut, sai +hänet vaikenemaan. Ponnahtaneena pystyyn, valkeana kuin kalkkiseinä, +seisoi nuori luutnantti ojentaen nyrkkiin puristetut kätensä puoleksi +torjuen, puoleksi uhaten häntä kohden. Hänen sinertävällä huulellaan +riippui veripisara, joka vieri leukaa myöten alaspäin, jättäen +jälkeensä punertavan juovan. + +Soinnuton, tuskin ymmärrettävä änkytys kuului hänen huuliltaan, mutta +ken sen ymmärsi, kangistui kauhusta. + +»Herkeä!» oli hän sanonut. »Herkeä!... Hän on isäni.» + + + + +III. + + +Kuu kumotti korkealla taivaalla ja valoi vienon sinertävää hohdettaan +uinailevien nummien ylitse. Suosilmäkkeiden leppäpensaat olivat valon +seppelöimät, ja solakat, valkorunkoiset koivupuut, jotka +katkeamattomina riveinä suojustivat leveää, suoraa maantietä, +välkkyivät ja loistelivat niin että tie loitommalta näytti kulkevan +hopeaisten aitojen välitse. + +Hiljaista kaikkialla. Linnut olivat aikoja sitten vaienneet. Syyskesän +rauha, kylläisenä lakastuvan luomakunnan rauha vallitsi laajoilla +lakeuksilla: Kuului tuskin heinäsirkan sirkutusta ojan reunalta, +tuskin pelästyneen, pitkäin olkien juurella piipertävän peltohiiren +vikinää. + +Reppuineen ja ryhmysauvoineen asteli yksinäinen vaeltaja tietä myöten, +välittämättä kuutamoisen maiseman lumouksesta, tuijottaen suoraan +eteensä. + +Hän oli nuori luutnantti, joka taivalsi kotiseudulleen kansan kiroamaa +isäänsä hautaamaan. + +Vierasvarainen isäntä oli hänelle tyrkyttänyt parhaita ajoneuvojaan, +oli sitten, kun kaikki houkuttelut olivat turhia, saattanut häntä +jalkaisin pitkän matkaa ja erotesssa vakuuttanut lujasti ja pyhästi, +että heidän kerran vannomansa veriveljeys pysyisi lujana, huolimatta +isäin pahoista teoista, ja että hän sai nyt ja aina luottaa häneen ja +hänen naapureihinsa... + +Ivalta tämä hyvää tarkottava lohdutus kuulosti hänen korvissaan. Tuo +puhe »isän pahoista teoista» tuntui hänestä häntä itseään kohtaan +tähdätyltä häväistykseltä, joka hänen täytyi kärsiä vaieten, koska +sitä häpeää, jonka hänen isänsä oli jättänyt hänen niskoilleen, oli +mahdoton torjua luotaan. + +Ja synkkiin mietteihin vaipuneena antoi hän menneen elämänsä kuvien +kulkea sielunsa silmien editse.-- + +Hän ei ollut isäänsä koskaan rakastanut. Tämä oli ollut raaka, raju +mies, joka pieksi talonpoikia, jonka nauraessa vapisi koko talo +samoin kuin toruessakin, jolle poika itse ei merkinnyt enempää kuin +jokin mäyräkoira, mikä hänen hyvällä tuulella ollessaan sai kaluta +hänen kantapäitään, mutta jonka hän seuraavana hetkenä potkaisi kauas +luotansa. Tämä äkäinen, pieni mies, hänen kellertävät, leveän luisevat +kasvonsa sysimustine viiksineen ja pienine, säkenöivän harmaine +silmineen olivat häntä pelottaneet niin kauan kuin hän saattoi +muistaa. Äitiään ei hän ollut milloinkaan tuntenut. Tämä oli muutama +vuosi hänen syntymisensä jälkeen joutunut pitkän sairauden uhriksi. +Alhaalla kylässä kerrottiin, että parooni oli hänet kiukullaan ja +rakkaudellaan kiduttanut kuoliaaksi. + +Synkässä, korkeaholvisessa käytävässä, jonka seinistä askelet +kaikuivat niin kammottavasti ja jossa kuumimpana kesäsydännäkin +kulkivat vilunväreet läpi ruumiin, oli hänen kuvansa riippunut +viimeisenä pitkässä, aavemaisessa rivissä. Se oli kuva hennosta, +surkastuneesta naisesta, jolla oli ohuet, verettömät huulet ja +puoleksi ummistuneet silmät; heikkous ja arkuus näytti tehneen +silmäluomet raukeiksi. + +Monet hetket oli hän piennä poikana yksin jäätyään seisonut tämän +kuvan edessä ja ikävöiden odottanut, että nuo luomet kohoaisivat, +pilkahduttaakseen hänen nuoreen, yksinäiseen elämäänsä jokusenkaan +äidinrakkauden säteen. Mutta vaikkapa hän olisi ristissä käsin +kuinkakin palavasti rukoillut, vaikka olisi kuinkakin kyynelistä +tulvillaan ja kaihosta sykkivin sydämin odottanut heräämisen hetkeä, +yhtä raukeina ja ikäänkuin ikuiseen uneen uupuneina tuijottivat +silmäterät edelleen alas häneen oudosti metallinloisteisina, kunnes +hän vihdoin epätoivoissaan tempautui irti ja syöksyi sieltä pois. + +Äidin kuvan rinnalla riippui toinen kuva, tavallaan yhtä huomattava +kuin tämäkin--se esitti säteilevän kaunista, mustakutrista naista, +joka oli parhaallaan hevosen selkään nousemaisillaan. Hänellä on +vasemmalla olallaan punainen, kultanauhoin koristeltu ja +kärpännahkalla reunustettu samettidolma, oikeassa kädessään, jota +peitti pitkä, poimuinen rannehansikas, heiluttaa hän ratsupiiskaa, +ikäänkuin tahtoisi sillä sivaltaa jotakin pahantekijää selkään. +--Intohimoinen elämänhalu hehkuu ja säkenöi noista silmistä, jotka +rohkeasti ja käskevästi katsovat etäisyyteen, odottaen että kaikki, +mitä sieltä lähestyy, antautuu hänen armoilleen. + +Sellaiselta oli näyttänyt nuoruudessaan isoäiti, joka jankutuksineen +ja haukkumisineen, kainalosauvoineen, liköörilaseineen ja +nuuskarasioineen, kummitteli kammottavana ja noitamaisena nuoren +miehen aikaisimpien muistojen joukossa. Hän oli ollut talon +onnettomuus, sillä hän, joka ennen häitään oli ollut ylistetty +kaunotar saksilais-puolalaisessa hovissa, oli jo rintansa maidossa +juottanut nuoren luutnantin isälle rakkauden Puolaan, niin että hän, +vaikka olikin saksalainen aatelismies ja ritarillista sukuperää ja eli +keskellä saksalaista seutua, luopui saksalaisuudesta ja kiintyi +sydämestään puolalaisten menetettyyn asiaan. + +--Hän oli kyllä saksalaisen neidin kera astunut alttarin eteen, mutta +hän ei voinut olla antamatta ensimäiselle ja ainoalle pojalleen +puolalaista nimeä, jota hän nykyisenä isänmaallisen kiihkoilun aikana +sai kuten syntymävikaa laahata kaikkialle mukanaan. + +Mutta mitä merkitsikään viaton nimi Boleslav verrattuna siihen +suunnattomaan häpeään, jolla isä mielettömässä puolalaisrakkaudessaan +oli verhonnut itsensä ja sukunsa. + +Nyt oli hän kuollut, ja »kuolleita kohtaan ei ole kannettava kaunaa», +sanoi samaisen isän poika itsekseen; mutta samana hetkenä valtasi +hänet täydellä voimallaan tietoisuus siitä häpeätaulusta, jota hän +laahasi mukanaan, missä liikkui tai mihin pysähtyi, ja josta mikään +mahti maailmassa ei voinut häntä vapauttaa. Valittaen ja syyttäen +ojensi hän käsivartensa sinertävänä välkkyvää taivasta kohden, jolla +tähdet himmeinä tuikkivat. Oli kuin hän olisi vaatinut tilille isänsä +sielua, joka oli piiloutunut johonkin etäiseen maailmaan. + +Sitten yhtäkkiä heräsivät leppeämmät tunteet hänen mielessään. + +Hän heittäytyi ojan reunalle kosteiselle nurmikolle istumaan ja painoi +kätensä kasvoilleen. Hetken aikaa hänestä tuntui, kuin hän olisi +itkuun puhkeamaisillaan, mutta hänen silmäluomensa jäivät kuumiksi ja +kuiviksi. Aavistus siitä, mitä hänellä oli edessään, painoi liian +raskaasti hänen mieltään. Hän ajatteli, kuinka kolkkona ja tärveltynä +hän muutamain hetkien kuluttua näkisi jälleen sen, joka kerran oli +levännyt hänen edessään uiden valoisan lapsuuden päiväpaisteessa. + +Sillä hänellekin, yksinäiselle, äidittömälle pojalle, oli lapsuuden +päivä paistanut. Kiittämätöntä, kehnoa olisi ollut sitä kieltää. + +Ympäri peltoja ja metsiä oli hän saanut samoilla, vapaana, +riippumatonna ruokatunneista ja nukkumisajoista, kuten ainoastaan +böhmiläiset metsärosvot tai Arkansasin linnunpyytäjät, sillä hänen +tulemisistaan ja menemisistään ei välittänyt kukaan.--Kevättuulen +liidellessä nurmikon ylitse ja keltaisten perhosten liihotellessa +kukasta kukkaan sai hän ruohikossa kukkien keskellä loikoa selällään +sinitaivaalle tuijottaen niin kauan kuin tahtoi--aamusta varhain +iltamyöhään, jollei nälkä ahdistellut,--se ei liikuttanut ketään. Ja +jos häntä halutti mennä lammaspaimenten mukana laitumelle, syödä +mustaa leipää heidän repustaan ja sammuttaa janoaan vesilätäköistä, ei +kellään ollut mitään väittämistä sitäkään vastaan. + +Linnan ympäri, joka kunnaaltaan katseli maisemaa laajalle ympärilleen, +kiemursi melkein solmuun vetäytyneenä välkkyvä, iloinen virta +pensaiden peittämine partaineen ja herttaisine lymypaikkoineen. Niistä +saattoi salavihkaa katsella, kuinka rengit veivät hevosia uimaan, +kuinka nahkuri huuhtoi vuotiaan tai myöskin poikasia ongella tai +tyttöjä uimassa... Illoin, kun aurinko oli laskenut lepikkojen +taakse, tulivat otukset läheisestä metsästä, kapusivat varovasti alas +rantaäyrästä ja latkivat kielellään himottua märkyyttä. Silloin oli +oltava hiljaa kuin hiiri eikä liikautettava varvastakaan, sillä +pieninkin ääni pyyhkäisi kuin tuulispää tämän satumaisen kuvan +tipotiehensä. Ja kun kuu nousi taivaalle ja levitti hopearihmaiset +verkkonsa virran pinnalle--kun leppäpensaat katselivat kuvaansa +vedessä ikäänkuin hunnutetut prinsessat, ja iloiset piikatytöt +lauloivat surullisia laulujaan ylempänä valkaisupaikalla, silloin ei +ollut mitään suloisempaa maailmassa kuin hautautua lehdistöön ja +karkeloivain kuunsäteiden ympäröimänä unelmoida aina aamunkoittoon. + +Hän päästi kätensä vaipumaan kasvoiltaan ja tuijotti hämmentynein +katsein ympärilleen. Kuutamo uinaili vaaleilla kentillä, ainoastaan +puut, joiden alla hän istui, kurottelivat synkkiä ja uhkaavia +varjojaan tämän hymyilevän rauhan kuvan kehykseen. Valittava huuto, +kuin lapsen itku, kuului etäältä. Jäniksen poikanen, joka varmaankin +oli eksynyt pellonvakoon, huusi nälissään emoaan, aavistamatta, että +parunnallaan antoi merkin murhaajilleen. + +Elukka paran hätä värisytti häntä. Hän nousi ja jatkoi taivallustaan +synkkää päämääräänsä kohden. Hänen muistelmansakin jatkoivat +vaellustaan. + +Koitti aika, jolloin vanha kirkkoherra Götz otti hänet kouluun ja +valkoinen talo pähkinäpuiden keskellä tuli hänen toiseksi kodikseen. +Kuljeskeleminen oli nyt lopussa, sillä tämä harmaa tuittupää piti +ankarassa kurissa oppilaitaan. + +Heitä oli kymmenen tai kaksitoista, kauppiasten ja hyvinvoipain +käsityöläisten lapsia, sekaisin poikia ja tyttöjä.--Talonpoikain +lasten kanssa ei hän luonnollisesti joutunut yksiin.--Nämä kasvoivat +omia aikojaan kuten vasikat, sillä paroonin heille asettama opettaja, +entinen kamreeri, joka juoppouden takia oli tullut virkaheitoksi, +vetelehti koulutuntiensa ajat kapakoissa. + +Hänen toveriensa parvesta pisti ennen muita esiin Felix Merckel, +ravintolan isännän poika alhaalta kylästä, oikein aika poika, joka jo +kymmenvuotiaana käveli pitkävartisissa saappaissa ja sai ampua +maaliin--ja joka nyrkkiensä voimalla piti koko koulun kurissa. +Boleslaviinkin, joka oli kaksi vuotta nuorempi häntä ja jonka +hiljaiseen luonteeseen toisen leveä rehenteleminen vaikutti +valtavasti, ulottui hänen mahtinsa, sikäli kuin tämän salli +kartanonherran pojan itsetietoisuus ja se arka kunnioitus, jota he +kaikki, itse Felixkin, häntä kohtaan tunsivat. + +Felix tuli hänen opettajakseen kaikissa niissä taidoissa, jotka +poikamainen ritarillisuus itselleen omistaa. Hän opetti hänet uimaan, +soutamaan, pyydystämään lintuja, laittamaan ilotulituksia, ampumaan +kaniineja, jopa ilmaisi hänelle senkin, miten iltaisin ja kirkonaikaan +köyhien talonpoikain puutarhoja ryöstettiin. Ja vaikkakin hedelmät, +joita hän milloin tahansa sai poimia omasta puutarhasta, olivat tuhat +kertaa makeampia ja mehukkaampia kuin puulle maistuvat omenanpahaiset, +joita hän salaisilla retkillään niskansa taittamisen uhalla sai +saaliikseen, ei hän kuitenkaan voinut näistä rosvoretkistä luopua. +Jälkeenpäin tunsi hän tosin kiduttavaa häpeäntunnetta ja tavallisesti +vei seuraavana päivänä talonväelle satakertaisesti takaisin, mitä +heiltä illalla oli ryöstetty.--Siitä huolimatta kohtasi hän synkkiä +kasvoja ja pahansuopia hymyjä, sillä isän nyrkki lepäsi raskaana +köyhän väen niskoilla, jonka vielä silloin täytyi tehdä päivätöitä +kartanoon... Mikä oli luonnollisempaa kuin että viha, jonka isä oli +kylvänyt, kasvoi pojalle vastaisuudessa runsaan sadon?... + +Toisten toverien, erittäinkin tyttöjen, kuvat olivat hänen muistossaan +häipyneet sumuun. + +Paitsi tietysti yhtä. + +Hänen kuvansa kimmelsi vienolla tähdenloisteella sydämensurun +varjosta, surun, joka vähitellen oli koko hänen olemuksensa kietonut +mustiin käärinliinoihin ja jota ei itse pyhä, sovittava sotakaan ollut +voinut haihduttaa. Hänen kuvansa oli seurannut häntä taistelujen +tuoksinaan eikä jättänyt häntä, kun hän maatessaan vaikeasti +haavotettuna luuli verkalleen vajoavansa kuoleman varjojen maahan. +Tämän tytön ikävöimiseen sulautui hänen voimaton onnenkaipuunsa, josta +hän ei vieläkään ollut voinut vapautua. Ikäänkuin eivät isän pahat +teot olisi häneltä auttamattomasti tuhonneet tietä onneen. + +Hän ei tiennyt itsekään, kuinka tämä lempi oli hänen rinnassaan +kasvanut niin suureksi, että se lopulta täytti heijastuksellaan koko +maailman. + +Vaalea, kylmä papintyttönen, joka ei uskaltanut astua ojan ylitse, +vaikka se olisi ollut kuinkakin kuiva, joka aina näytti niin +hirvittävän puhtaalta ja joka piilosilla ollessaan ei koskaan sallinut +tarttua vaatteidensa liepeihin, »koska ne voisivat revetä», kuten hän +arveli, oli hänelle lapsena oikeastaan jäänyt aivan vieraaksi. Monta +kertaa, kun he olivat kahden kesken ja Helena näytteli hänelle +nukkekamarinsa salaisuuksia, niissä yksin pyyhelappusetkin olivat +päärmätyt ja nimikirjaimilla varustetut, tuntui ikäänkuin heidän +sydämensä lähestyisivät toisiaan. Mutta useimmittain käyttäytyi hän +rajussa iloisuudessaan niin taitamattoman kömpelösti, että tytön +lempeät nuhteet pian muistuttivat hänen menneen niiden rajojen ylitse, +jotka hänen ystävyytensä hänelle asettivat. + +Silloin hän tavallisesti pakeni sieltä loukkautuneena ja häpeissään ja +pysytteli loitommalla, kunnes muutamien päivien kuluttua tytön lempeä, +anteeksi antava hymy kutsui hänet jälleen hänen rinnalleen.--Hän ei +viivytellyt, sillä tytön olennossa oli jotakin valoisaa ylevyyttä, +joka hänet yhä uudestaan veti hänen tenhopiiriinsä. + +Felixille oli tämä uskollisuus kauhistus. Hän nimitti Helenaa +Koruliisaksi ja härnäili häntä, missä vain voi. Tytöllä puolestaan oli +verraton tapa nyrpistetyin nenin katsoa häneen muka yli olkansa, +vaikka toinen olikin päätä pitempi, ja ainoastaan silloin, kun toinen +oli kovin ilkeä, meni hän itkusilmin isälleen valittamaan. + +Kaksitoistavuotiaana jätti Boleslav kotiseutunsa, kun hänen äitinsä +sukulaiset, jotka kuuluivat vanhaan preussilaiseen aateliin, olivat +tarjoutuneet hänen kasvatustaan valvomaan. Isä kai oli iloinen hänestä +päästessään, sillä hänen elintapansa puolisonsa kuoltua eivät juuri +olleet omiaan lapsen viisaiden, kysyväin silmien katseltaviksi. +Matkoiltaan pääkaupunkiin toi hän aina mukanaan vieraita naikkosia +linnaansa, ja moni kotoisella maaperällä kasvanut, puoleksi puhjennut +kukannuppu joutui hänen himojensa uhriksi. Ei niin, että hän olisi +tätä häpeämättömästi ja julkisesti harjottanut rikoksellisena +ammattina, hän vain ei tahtonut tietää mistään rajotuksista. Ja olihan +se, mitä hän teki, suorastaan hänen oikeutensa kartanon herrana, +oikeus, jonka perintötapa oli hänelle vahvistanut ja jonka käyttöä ei +oikeastaan kukaan kummastellut--jollei ehkä poika, joka verrattain +usein joutui lemmenkohtausten ja kyynelsilmin tehtyjen syytösten +todistajaksi. + +Muutenkin tapahtui linnassa monenlaista, joka ei ollut omiaan hänen +silmiensä nähtäväksi. Oli juuri käsissä aika, jolloin suuren +Napoleonin sotahuuto havahdutti kukistetun ja revityn puolalaisen +kansallisuuden kuolinkamppailustaan.--Uudestaan eloon heränneen +ruumiin salaiset liikkeet huomattiin kaikkialla, missä puolankielen +suhuäänet kajahtelivat, ja näyttivät leviävän Itä-Preussin puhtaasti +saksalaisille seuduillekin. + +Schrandenin linnaan saapui tuontuostakin salaperäisiä vieraita, +solakoita, notkeavartaloisia miehiä, joilla oli teräväpiirteiset, +kuopikkaat kasvot. Pienissä rattaissa he kiireisesti ajoivat kylän +halki ja yön hämyssä ja sumussa jälleen katosivat. + +Posti toi tuhkatiheään sinetillä ja venäläisillä leimoilla +varustettuja kirjeitä, ja isän työhuone oli usein viikkomäärin +suljettuna, niin ettei kukaan päässyt sisään. Hän itse oli käynyt +synkäksi ja vaiteliaaksi, kulki kuin unessakävijä, ja ruoskanjäljet +hänen renkiensä seljissä alkoivat parantua ihonvärisiksi. + +Tähän aikaan siis tapahtui, että Boleslav muutti sukulaistensa luo +Königsbergiin. Seurasivat tyynet huolellisesti valvotun kehityksen ja +kypsymisen vuodet. Kanslerivainajan leski oli hänelle äidin sijaisena, +ylhäisimmät kodit olivat hänelle avoinna. + +Kotiseudun muistot ja mielikuvat alkoivat vaaleta. Isän satunnaiset +käynnit hänen luonaan osottivat vain hänelle, miten vieraat he olivat +toisilleen. + +Tuli sitten hirmuinen talvi, jolloin sodan raivotar hävitti vanhoja +preussiläisiä maakuntia ja Napoleonin joukkojen voittokulun humu +kuului Weikselin ja Memelin välimaille. + +Königsbergin kurjien vallien takana oli joukko paenneita maakunnan +asukkaita etsinyt suojaa. Jokainen talo oli täpötäynnä ihmisiä, ja +kaduilla loimusivat taivasalle majotettujen sotilaiden nuotiot. + +Tämän sotatemmellyksen, rumpujen pärrytyksen ja valitushuutojen +keskellä oli Boleslavin suotu uneksia ensimäiset lemmenunelmansa. + +Hän oli äsken täyttänyt kuusitoista vuottaan, ja mitä lupaavin +viiksienalku häämötti jo kuin hiilellä maalattuna hänen ylähuulessaan. +Hän osasi ulkoa Horatiuksen oodit Chloelle ja Lydialle, eikä hänelle +ollut enää mikään salaisuus, mitä äskettäin kuollut Friedrich Schiller +oli tuntenut Lauraa kohtaan. + +Palatessaan eräänä tammikuun iltana kymnaasista ja kulkiessaan poikki +linnakentän, jossa vilisi sekaisin venäläisiä ja preussilaisia +sotilaita, näki hän yhtäkkiä kaksi suurta sinistä silmää, jotka +kysyvinä ja ystävällisinä tähystivät häntä. Hän tunsi punastuvansa, ja +kun hän rohkeni katsella ympärilleen, olivat silmät kadonneet. +Seuraavana iltana tapahtui samoin--kolmannella kerralla rohkeni hän +pitää hieman paremmin varansa ja näki silloin, että noihin silmiin +kuuluivat sievät, vaaleat kasvot, hieno nenä ja pari kalpeita, +siromuotoisia huulia, jotka hymyilivät suloisesti ja kehottavasti +häntä kohden. Nämä kasvot muistuttivat hänelle tuomiokirkon +alttarikuvaa, joka esitti neitsyt Maariaa kauniissa puutarhassa +soreain liljojen ja lyhytvartisten punaruusujen keskellä.--Jotakin +toistakin muistuttivat hänelle nämä kasvot. Hän ei vain tiennyt ketä. + +Ja hänen tätä parhaallaan miettiessään levisi hehkuva ruusunpuna +nuoren tytön somille kasvoille ja sirot huulet kuiskuttivat: +»Boleslav--oletko se sinä?» + +Nyt ei ollut enää epäilemistäkään, ja riemuiten hän huudahti: +»Helena--Helena--sinä?» + +Jollei tyttö olisi häntä siivosti työntänyt luotaan, olisi hän +temmannut hänet syliinsä avoimella linnakentällä, kikattavain tyttöjen +ja räyhääväin sotamiesten keskellä. Ja heidän poikettuaan rinnatusten +kävelemään hiljaisia syrjäkatuja kertoi tyttö, että hänen isänsä oli +vihollisen lähestyessä lähettänyt hänet tänne, jottei hänelle tehtäisi +mitään pahaa, ja että hän asui erään vanhan tädin luona, joka oli +ostanut itselleen paikan naimattomain papintyttärien turvakodissa ja +vietti hyviä päiviä. Hän työskenteli ahkerasti ottaen ranskan ja +musiikin tunteja, sillä hän tahtoi vielä kerran auttaa isäänsä tämän +opettaja-virassa, koskei hän kai kuitenkaan miestä saisi ikänään. + +Tämän kaiken tyttö kertoi vienon lempeään pikkuviisaan tapaan, joka +Boleslavissa herätti suurta kunnioitusta, ja katseli puhuessaan +rauhallisesti, tyytyväisesti hymyillen häntä syrjästäpäin.--Hänen +isästään ei tyttö tiennyt kertoa mitään,--viime näkemällä oli ukko +näyttänyt hyvin kiukkuiselta. Kotoaankaan ei hän pitkiin aikoihin +ollut saanut mitään tietoja, sillä ranskalaiset olivat pesiintyneet +sinne, ja tiedot eivät päässeet tulemaan. Mutta Felix Merckel oli +täällä, ja hänet oli hän äskettäin kohdannut; hän oli opissa +viljakauppiaalla ja esiintyi kuin suuri herra konsanaan. Hänelle ei +varmaankaan lopulta kunnian kukko laula, tuumi tyttö, kun hän jo +oppilaana ollessaan poltteli paperosseja ja käytti turkkilaisia +kaulaliinoja. + +Lopuksi antoi tyttö hänelle luvan ensi perjantaina tulla tapaamaan +häntä tädin luo, sillä ainoastaan perjantaisin päästettiin vieraita +laitokseen.-- + +Tytön poistuessa sipsuttavin askelin, hiljalleen keinuttaen solakkaa +vyötäröään, tuntui hänestä, kuin olisi alttaritaulun neitsyt Maaria +tullut häntä ilahduttamaan ihanalla ilmestyksellään ja palaisi nyt +jälleen liljojensa ja punaruusujensa luo. + +Seuraavana perjantaina soitti hän neitsytkodin kelloa.--Tosin hän ei +tavannut tyttöä liljojen ja punaruusujen keskellä, vaan verenpisarain +ja kurjenpolvien, joiden himmeät, tomuiset lehdet kehystivät häntä +varsin viehättävästi. Talvi-illan rusotus hohti jäätyneestä ikkunasta +sisään ja levitti ruusuharsonsa hänen kasvoilleen. Tai kenties +jälleennäkemisen ilo sai hänet punastumaan.--Täti, hampaaton, +homehtunut vanhapiika, jolla oli kauneuspilkkuja kasvoissaan ja +puuteroidut hiussykeröt, oli kuin ilmeinen kohteliaisuus itse, tarjosi +ylhäiselle vieraalle suklaatia kauniista englantilaisesta +porsliinikupista juotavaksi ja katosi sitten, ikäänkuin maa olisi +hänet nielaissut. + +Oi, mikä suloisten, auringonpaisteisten perjantai-päivien sarja +silloin alkoikaan!--Sotilaat menivät taisteluun ja palasivat +jälleen--hän ei nähnyt heitä. Eylausta vyöryi ukkosen jyrinä yli +kaupungin--hän ei kuullut sitä. Monta kertaa taivaalle katsellessaan +tuntui hänestä, kuin olisi hän ollut syvällä, syvällä siniaaltojen +alla ja se maailma, jossa hän ennen oli elänyt, alkaisi vasta sinisen +taivaanlaen tuolla puolen. + +Että hän kuitenkin vielä oleskeli keskellä samaista maailmaa, selvisi +hänelle eräänä sunnuntai-iltapäivänä. Hän istui uneksien kirjojensa +ääressä, hiljaisessa ullakkokamarissaan, kun ovi yhtäkkiä temmattiin +auki ja sisään syöksähti pöyhkeästi meluten nuori huimapää, jota hän +ei tuntenut. + +»Eläköön, poikaseni!» huusi hän, ojentaen käsivartensa häntä kohden. +»Vuosikauden olen sinua etsinyt kuin kultaseni rintaneulaa enkä +löytänyt mistään. Vasta tuo hurskas, vaalea lapsi, Helena, opasti +minut oikealla tielle.» + +Hän oli todellakin huima Felix, ja turkkilainen kaulaliina, josta +lemmitty oli puhunut, liehui komeasti hänen molemmille olkapäilleen. + +Boleslav puolestaan vastasi tervehdykseen sydämellisemmin kuin olisi +muutamia viikkoja takaperin itsekään pitänyt mahdollisena. Sen jälkeen +kuin Helena oli jälleen tehnyt hänelle vanhan kotiseutunsa rakkaaksi +ja kodikkaaksi, oli entinen ystäväkin tullut hänen sydäntänsä +lähemmäksi. + +Kursailematta hän heittäytyi leposohvalle, ja venyessään sohvan +nahkapäällyksellä katseli hän ihmetellen kodikasta huonetta, joka +hänestä arvatenkin näytti äärimäisen ylellisyyden eduskuvalta. + +»Asuthan täällä kuten lumottu prinssi paratiisissa», huusi hän. +»Kelpaahan sitä, kun on syntynyt aatelispoikana, jota vastoin +meikäläinen--äh, palttua--!» + +Ja hän sylkeä pirskautti etuhampaidensa välitse, kuten varmaankin oli +oppinut merimiehiltä satamassa. + +Siitä lähtien tuli hän tuhkatiheään Boleslavin hiljaiseen majaan, söi +suuhunsa ne makupalat, jotka täti oli lähettänyt, lainaili häneltä +rahaa ja kirjoja ja perehdytti hänet kaikkiin satamakaupungin +salaisuuksiin.--Lyhyesti, hän esiintyi kuten kaikki 15-19 vuotiaat +»kokeneet maailmanmiehet», jotka usein saavat hiljaisemmat ja syvemmät +luonteet vaikutusvaltaansa. + +Monesti oli Boleslav uskomaisillaan hänelle sydämensä salaisuuden, +mutta ratkaisevana hetkenä ei hän koskaan löytänyt sopivia sanoja, ja +niinpä asia jäi silleen, kunnes Felix muutamana kauniina päivänä +yllätti hänet sanomalla: »Jollet luule minun näkevän, kuinka olet +korviasi myöten pihkaantunut sirkeäksi pestyyn, siveään neitsyeemme, +niin erehdyt pahasti.» + +Boleslav, jonka veri harmista ja kainoudesta syöksähti kasvoihin, +kielsi häntä puhumasta ainoaakaan ylenkatseellista sanaa +Helenasta.--Felix irvisti tosin kujeellisesti, mutta jätti sentään +tästedes silleen ystävänsä lemmityn pilkkaamisen.--Hän oli nykyisin +aikeissa ruveta midshipmanniksi englantilaisten palvelukseen +»kostaakseen tyranneille sorretun isänmaan puolesta», kuten hän sanoi, +ja Boleslav katsoi häneen nyttemmin kaksinkertaisella kunnioituksella. + +Koitti sitten päivä, jona ystävä ilman kädenlyöntiä, ilman tervehdystä +kulki hänen ohitsensa; ainoastaan halveksiva olkapäiden kohotus +ilmaisi hänelle, että hänet oli nähty.--Ällistyneenä Boleslav tuijotti +poisrientävän jälkeen, joka ei näyttänyt kyllin ripeästi voivan +loitota hänen läheisyydestään. + +Mitä oli tapahtunut? + +Seuraavana iltana hän kyynelsilmin kirjotti kirjeen, jossa vaati +selitystä ja tiliä. + +Ennenkuin vastaus ehti saapua, tuli lähetti mukanaan paketti kirjoja, +jotka ystävä oli häneltä lainannut ynnä kirje, joka kuului +seuraavasti: + + Korkeasukuinen + Herra Boleslav von Schranden + täällä. + +Täten saan Teille, Teidän Korkeasukuisuutenne, alamaisimmasti +ilmottaa, että Schrandenissa sattuneiden tapausten jälkeen tuntuu +minusta arvolleni sopimattomalta jatkaa seurustelua, joka antaa +isänmaallisille tunteilleni korvapuustin. Samalla pyydän nöyrimmästi +palauttaa lainaamani kirjat. Rahat seuraavat niin pian kuin nälkää +näkemällä olen ehtinyt ne hankkia.--Kirjeen tuoja on saapa viisi +hopeagroschenia. + + Alamaisimmasti + Teidän Korkeasukuisuutenne + nöyrin palvelija + Felix Merckel. + +Boleslavista tuntui aivankuin olisi saanut nyrkin-iskun takaapäin. +Hänet valtasi niin syvä häpeän tunne, ettei hän moniin päiviin +uskaltanut katsoa ketään ihmistä kasvoihin. Vihdoin rohkaisi hän +mielensä ja päätti ilmaista surunsa Helenalle. Tämä voisi parhaiten +hankkia tietoja, jotka hänet vapauttaisivat epätietoisuudestaan. + +Huolimatta Helenan kiellosta, ettei häntä saanut kadulla +puhutella--tyttö piti sellaisen lähentelemisen sopimatonna, koska he +voivat tavata toisiaan kotonakin--odotti hän häntä ja tavattuaan +näytti hänelle kirjeen. Tyttö lohdutti häntä lempeällä hymyllään, +mutta oli itsekin neuvoton. Kirje, jonka hän edellisellä viikolla oli +saanut isältään, ei tiennyt kertoa mistään muusta kuin onnettomasta +taistelusta metsässä Schrandenin takalistolla, jossa preussilaiset +sotilaat olivat joutuneet surkeasti löylytetyiksi. Tämä oli muuten jo +ollut sanomalehdissäkin. + +Eräällä keinoin tosin saattoi päästä totuuden perille. Helenan +tarvitsi vain kulkea pitkin virran rantaa, missä suurten +välitysliikkeiden oppilailla oli tapana viettää vapaa-aikojaan, kun +enimmät liikkeet nyt olivat keskeyttäneet toimintansa. Hän ei tehnyt +sitä mielellään, mutta teki kuitenkin.-- + +Kuumeisella levottomuudella Boleslav odotti lähimmän sillan korvalla +tietoja, joita tyttö toisi tullessaan. + +»Hänkös sitte oli olevinaan», sanoi Helena palattuaan verkalleen ja +tulipunaisena retkeltään. »Ja samanlaisia ovat nuo puotipojat +kaikkikin. Ikäänkuin minä etsisin heidän liehittelyjään». Ja hän +hymyili ylen hämillään sinisilkkiseen käsityölaukkuunsa. »Mutta voit +olla aivan levollinen, Boleslav.--Se ei merkitse mitään sen +enempää.--Aiottuaan ruveta midshipmanniksi, on isänmaallisuus noussut +hänen päähänsä.» + +»Mitä minulla on tekemistä hänen isänmaallisuutensa kanssa?» kysyi +Boleslav. »Minä vihaan mokomaa verikoiraa, Napoleonia, yhtä paljon +kuin hänkin.» + +Helena vaikeni ja kietoi ympärilleen pientä vaippaansa, jota tuima +talvituuli hulmutti hänen solakan vyötärönsä ympärillä. »Minuun saat +luottaa», jatkoi hän sitten, »minä en sinua siitä koskaan tule +soimaamaan.» + +»Herran tähden--mistä?» + +Ja vihdoin se tuli ilmoille. + +»Sinun ei pidä sitä panna sydämellesi, rakas, kallis, +Boleslav--kylässä näet kerrotaan, että isäsi on yön pimeydessä vienyt +Kissanporrasta myöten ranskalaiset preussilaisten selkään--näetkös--ja +ruskea Regina, puusepän tyttö, tiedäthän, se pieni pörröpää, joka +kävi koulua samaan aikaan kuin mekin, hän kuulemma on sen tunnustanut, +sillä hän se on oikeastaan oppaana ollutkin. Ja nyt sanoo kylän väki, +että isäsi on isänmaan kavaltaja, eivätkä tahdo enää tehdä hänelle +työtä, vaan aikovat panna punaisen kukon hänen katolleen.» + +Siinä se oli. Ja tänä hetkenä katosi häneltä elämänhalu ja +elämänrohkeus, kuten kevätmyrskyt riuhtovat puista hennot kukat. + +Ohitse--ohitse menkää moiset kuvat sanattomaan tuskaan--kaikotkaa +kolkkojen rikosten ja kaiken kalvavan häpeän muistot! + +Viipyi kauan, ennenkuin huhu petoksesta tuli Königsbergissä saakka +yleisemmin tunnetuksi. Kului kuukausia, ennenkuin ensimäiset +onnettomuuden enteet tulivat näkyviin. Mutta ne riittivätkin hänen +olentonsa perinpohjin muuttamaan. Arkana ja kömpelönä, harhailevin +katsein ja kasvot milloin äkkiä punastuen, milloin kalveten, hiipi hän +ympäri nurkkia, säpsähtäen jokaisesta sanasta, joka odottamatta +hänelle sanottiin. Sitten tulivat päivät, jolloin opettajat alkoivat +häntä syrjäyttää ja toverit karttaa hänen läheisyyttään--päivät, +jolloin täti kielsi häneltä tavanmukaiset aamutervehdykset, koskei hän +muka ollut terve--päivät, jolloin pidettiin perheneuvotteluja +suljettujen ovien takana, jolloin palvelijat eivät enää olleet hänen +toivomuksiaan kuulevinaan ja jolloin tuontuostakin joku ohikulkija +sylkäisi hänen ovelleen. + +Hän näki sen matelevan luokseen, tuon kylmän, niljakkaan käärmeen, +näki sen lähenevän kietoutuakseen hänen ympärilleen, tyrehdyttääkseen +veren hänen suonissaan. Hän näki sen kiemurtelevat renkaat, kuuli +sähinän, joka läheni lähenemistään--ja avutonna, puutuneena, +kivettyneenä hän tuijotti siihen, rohkenematta kysyä, huutaa tai edes +huoata. + +Helenakin oli häneltä mennyttä.--Tyttö tosin ei siihen ollut syypää, +eipä suinkaan. Hän salli kuten ennenkin Boleslavin perjantaisin +soittaa neitsytkodin ovikelloa, puhutteli häntä ystävällisesti, +koettipa olla iloinenkin ja viihdyttää häntä lempeällä leikinlaskulla. +Mutta oliko sitten laita niin, että hän itse oli niin tykkänään +muuttunut, että näki koko muun maailman, jopa lemmittynsäkin +ainoastaan häpeästä ja tuskasta kudotun harson lävitse, tai oliko +tyttö siitä päivin alkanut soittaa ainoastaan armeliaan säälin +säveltä, lyhyesti--Boleslav tunsi tulevansa yhä raskaammalle mielelle +ja rohkeni tuskin enää katsoa tyttöä silmiin.-- + +Eräänä päivänä otti hänet vastaan Helenan sijasta itse vanha neiti. +Tämä niiaili ja hymyili kuten aina, nimitti itseään hänen nöyrimmäksi +palvelijakseen. Mutta se, mitä hän ilmotti, merkitsi heidän +erottamistaan. Kirkkoherra, neidin rakas veljenpoika, sai hän +sammaltaen ilmoille, ei enää katsonut sopivaksi tyttärensä seurustelua +korkeasyntyisen junkkarin kanssa ja oli sentähden määrännyt, että +tytön oli lähteminen Königsbergin kaupungista niin pian kuin suinkin. + +Helena sanoi jäähyväiset pienessä sinisellä lakkasinetillä suljetussa +kirjeessä. + + Rakas, rakas Boleslav! + +Isäni käskee minun välttää sinua, ja minun täytyy olla hänelle +kuuliainen. Jääös hyvästi. Sinä olet minulle iäti, iäti rakas. Sen +vannoo sinulle oma + + Helenasi. + +Kuusi hätäpikaa kirjotettua riviä on liian laiha matkaeväs sille, +jolla on kaipauksen ja kieltäymyksen elämä edessään. Mutta voiko hän +enempää toivoakaan? Eikö siinä ollut rakkautta ja uskollisuutta +yllinkyllin, että Helena lupasi pitää hänestä kiinni, kun kaikki, +kaikki väistyivät hänen, häväistyn, tieltä syrjään? + +Tästedes ajatteli hän häntä kuin kirkastettua, pyhää olentoa. Hänen +kuvansa suli yhteen neitsyt Maarian kuvan kanssa, jonka hän oli nähnyt +tuomiokirkossa, ja tyttöä ajatellessaan näki hän tämän sädekehän +kaunistamana, liljojen ja punaruusujen ympäröimänä. + +Jollei hän olisi ollut niin ylen nuori, olisi hänet rahtunen +itsekkyyttä ja tarmoa auttanut hervottomista huolistaan, mutta +lapsellisessa kunnioituksessaan, jonka hän yhä vieläkin tunsi +lamauttavana itseään painavan, ei hän rohjennut vaatia isältään edes +varmuutta, saatikka sitten tiliä. + +Vasta tämän äkillinen näyttäytyminen herätti hänet vastarintaan. + +Hän oli nyt seitsentoista vuotias ja olisi muutamien kuukausien +kuluttua voinut päästä yliopistoon, jollei hänelle moneen kertaan +olisi viittailtu, että hänen poistumisensa oppilaitoksesta oli +erittäin suotavaa. Hyvä tätikin, joka tähän asti oli huolellisesti +välttänyt mainita tuota huhua, jonka painon alla hän kärsi +sanomattomasti itsekin, oli nyt säälivin sanoin ottanut puheeksi, +kuinka hänelle olisi parasta loitota. + +Toisissa olosuhteissa olisi hänen intonsa ja kunnianhimonsa noussut +moista ehdotusta vastaan, mutta nyt tunsi hän ainoastaan sanomatonta +katkeruutta, ja halusi paeta häpeätaakkoineen johonkin, jossa +ainoakaan ihmissilmä ei häntä näkisi. + +Tässä mielentilassa seisoi hän eräänä päivänä isänsä edessä. + +Tämä oli saapunut hankkiakseen apua niskottelevia talonpoikiaan +vastaan ja oli tavannut kaikki ovet suljettuina. Hän kuohui raivosta, +koko hänen olentonsa näytti hukkuneen epätoivon uhkaan. Nähdessään +hänen lyhyen, tanakan vartalonsa, hänen häränniskansa, hänen harmaat, +säkenöivät silmänsä ja punaiset, pöhöttyneet kasvonsa, valtasi +Boleslavin sama pelko, jota hän oli tuntenut poikavuosinaan. Hän +kokosi kaikki voimansa; mutta kovan onnen kysymys ei sittekään +tahtonut päästä hänen huuliltaan. + +»Isä--onko totta, mitä ihmiset»... + +Harmaissa silmissä kiilui hurjan epäluulon liekki. + +»Hä--mitä ihmiset juttelevat?»-- + +»Että sinä olet antanut opastaa ranskalaiset Kissanportaan ylitse?»-- + +»Ja entä jos se olisi totta, keltanokka? Entä jos olisin jaloin +tallatun Puolan kansan puolesta tahtonut kostaa tälle raukkamaiselle +preussilaiselle rosvojoukolle? Nuo typerät, laiskat orjasielut +saisivat vain ansaitun palkkansa, jos suuri Napoleon hirtättäisi +heidät kaikki tyyni!--Älä tuijota lainkaan, nulkki! Olen tehnyt vain, +mitä inhimillinen velvollisuuteni vaati.--Kahleihin kytketyt ovat +minua rukoilleet, ruoskitut ovat minulle huutaneet: pelasta +meidät--pelasta meidät!--Pelastaa en heitä voinut, se jäi suuremman +miehen tehtäväksi, mutta saatoin auttaa häntä, tuota, joka +kostonenkelinä syöksyy yli turmeltuneen Europan--saatoin auttaa häntä +tuhoamaan konnia, missä ne olivat minun käsiini joutuneet.» + +Näin, hän puhui, ja hänen lyhyt vartalonsa näytti kasvavan.--Hänen +silmänsä salamoivat. Yltiöpäisyyden hurmahenki, joka niin paljo +muistuttaa taivaallista sisartaan, innostuksen hengetärtä, levitti +hehkuvan punaisen vaippansa hänen ylitsensä. + +Kauhistuneena Boleslav vetäytyi taaksepäin. Hän tunsi syvästi, että +hänen ja tämän miehen väliltä oli jokainen side katkennut. + +»Soittakoot vain suutansa», jatkoi ukko, »nyhjikööt vain minut +nähdessään kyynärpäillänsä toisiaan kylkeen, hittojako minä siitä +huolin.--He eivät kuitenkaan tohdi käydä kimppuuni niin kauan kuin +sätkyttelevät korsikkalaisen jalopeuran käpäläin välissä.--Ja kuka +muuten voi sen todistaa? Jollei pöllöpäätä Reginaa olisi isänsä +pelotellut pahanpäiväiseksi ja siten saanut hänet lörpöttelemään, +otaksuisi jokainen, että teräväpäinen eversti Latour on yksinään +löytänyt tien virran poikki ja metsän lävitse. Mutta nyt hän on +niskoillani--tyttöriepu. Ja talonpoikia en saa enää patukallakaan +pidetyksi kurissa, niin hellästi he rakastavat minua siitä pitäen. Jos +on totta, mitä lehdet kertovat, että kuningas piakkoin päästää tämän +koiralauman vapaaksi, silloin repivät he minut arvelematta.--Onnittelen +sinua perintösi johdosta, poikaseni.» + +Nämä olivat viime sanat, jotka hän kuuli isältään, sillä keskustelun +keskeytti samassa täti astuen hänen työhuoneeseensa, missä he +olivat.--Vanha ylhäinen nainen väisti paroonin punaista, karkeaa +kättä, joka hänelle oli tervehdykseksi ojennettu, kuten väistetään +myrkyllistä matelijaa, ja pyysi sitten kammoaan hilliten häneltä +muutamiksi minuuteiksi kahdenkeskistä keskustelua. + +Mitä tässä neuvottelussa päätettiin hänen kohtalostaan, ei hän saanut +kuunaan tietää, sillä ennenkuin tämä lyhyt hetkinen oli lopussa, oli +hänen tähänastinen elämänsä jäänyt kauaksi hänen taakseen ikäänkuin +sydäntä painava unelma, mutta hän seisoi kadulla tuumien mistä +portista hän vaeltaisi avaraan maailmaan. + +Hänen seikkailurikas vaelluksensa päättyi pienelle maatilalle eräässä +Liettuan sopukassa, missä hänelle suotiin lepoa ja työtä ja missä +hänellä oli tilaisuus kehittyä kelpo maanviljelijäksi. + +Vuodet kuluivat. Ne olivat taukoamatonta taistelua jokapäiväisestä +leivästä, taistelua, joka tosin oli täynnään vastuksia ja puutetta, +mutta ei kuitenkaan sisältänyt mitään häpeää eikä hänen +kunniantuntoaan loukkaavaa. Sillä hän oli jättänyt nimensä. Jos hän +olisi samalla voinut riisua muistonsa, kuten riisutaan tahrattu puku, +olisi hänen ollut parempi olla. + +Mutta alituiseen laahasi hän mukanaan tietoisuutta siitä häpeästä, +joka häneen oli tarttunut. Isänmaanrakkaus, joka ennen oli +luonnollisen tyynenä uinaillut hänen sydämessään, oli herännyt +kirvelevään hehkuun ja kasvoi ja kyti ja varttui hirmuhengeksi, joka +ruoskaniskuin ajoi häntä paikasta paikkaan karkottaen veren hänen +kasvoiltaan ja unen hänen silmistään. Ei paljon puuttunut, ettei hän +pitänyt itseään syypäänä Preussin onnettomuuteen. + +Ainoastaan kerran oli hän koko tänä aikana saanut tietoja +kotiseudultaan. Hän luki Königsbergiläisestä lehdestä, että +Schrandenin linna, joka talvella 1807 oli tullut niin surullisen +kuuluisaksi, oli kaikkine talousrakennuksineen palanut poroksi. + +Silloin oli hän pannut kätensä ristiin, ja hänen huuliltaan oli +päässyt sammaltava ääni, joka kuului melkein luojankiitokselta. + +Sovitusta--sovitusta mihin hintaan hyvänsä! + +Mutta vielä ei ollut mitään sovitettu, kukistettua isänmaata tallasi +vielä tyranni jaloillaan. + +Mutta nyt hukkui suuri armeija idän lumihankiin--ja Preussin +kohoaminen seurasi perästä. + +Nyt hän oli selvillä! Kuolla, kuolla hänen täytyi, sovittaa omalla +verellään, mitä isä oli rikkonut. + +Vapaaehtoista jääkäri Baumgartia, joka maaliskuun 5 päivänä 1813 +ratsasti Königsbergiin, ei kukaan tuntenut nuoreksi vapaaherra +Schrandeniksi, joka täsmälleen viisi vuotta takaperin oli sieltä +lähtenyt omaa häpeäänsä pakoon. Ja kuitenkin niiden joukossa, jotka +nyt häntä riemuiten tervehtivät, oli monta, jotka olivat olleet mukana +kerran häntä karkottamassa... Hän liittyi uljasten talonpoikain +parveen, joiden suusta helähti kotiseudun murre niin tutunomaisesti +häntä vastaan. Hän tuli heidän ystäväkseen, heidän johtajakseen--kunnes +eräät tutut kasvot, jotka taistelun tuoksinassa ilmestyivät hänen +rinnalleen, saivat hänet väistymään kuten pahantekijän. + +Felix Merckel ei olisi voinut olla ilmaisematta tovereilleen, kuka +heitä johti taisteluun. + +Mitä sen jälkeen oli tapahtunut, suli yhteen sekavaksi, veren +ja savupilvien täyttämäksi unelmaksi, josta laukausten ja +kuolinvoihkausten keskeltä nousi esiin ainoastaan hirveä kysymys: +Elätkö yhä vielä? + +Ja tällä kysymyksellä tervehti häntä ensiksi päivänvalo, kun hän +kuukausimäärin kamppailtuaan elämän ja kuoleman vaiheilla jälleen +palasi tajuntaansa. + +Häntä varten ei ollut ainoatakaan ranskalaista miekkaa terotettu, +ainoatakaan ranskalaista kuulaa valettu. Hänelle ei oltu suotu sitä +ainoaa sovitusta, joka yksin näytti hänestä riittävältä. + +Odottiko häntä toinen, raskaampi sovitus, kun hän nyt aamun +sarastavassa valossa astui kotiseutunsa synkkiä metsiä kohden? + + + + +IV. + + +Kello oli kahdeksan tienoilla aamulla, ja aurinko alkoi jo hellittää +polttavammin, kun Boleslav metsäseudun lävitse päästyään näki +kotiseutunsa edessään. + +Kymmeneen vuoteen ei hän ollut astunut jalkaansa sen maaperälle. + +Ensimäisessä tunteenpuuskassaan kohotti hän nyrkkinsä ja heristi sitä +kohden kylää, joka--kuten ihana harhakuva--lepäsi valkoisine +lelutaloineen ja viheriäpensaisine puutarhoineen, rauhallisina +kiemurtelevine savupatsaineen ja siintävinä välkkyvine +kirkontorneineen mitä heleimmässä aamutyyneydessä. + +Takalistolta--mustina, kullankeltaisine reunuksineen--häämöttivät +linnanpuiston mahtavat puuryhmät kukkulan itäiseltä rinteeltä, mutta +itse linna, joka seisoi kukkulan harjalla ja jonka keltaiset, +pyramiidimaisesti suippenevat kaksoistornit olivat hallinneet koko +laajaa maisemaa--mihin oli se joutunut? + +Oliko maa auennut ja niellyt tuon jättiläisen? + +Hämmästyneenä, kauhistuneena ponnahti hän ensin takaisin. Ja sitten +vasta muisti hän. »Tosiaankin--hehän ovat sen polttaneet poroksi!» +Eikö hän itse ollut kyllin usein katkeralla tyytyväisyydellä ajatellut +hirmutekoa, joka oli tuhonnut hänen isiensä perinnön? + +Mutta nyt, kun hän ilmielävästi näki edessään palon jäljet, kuohutti +kolkko, kiehuva viha hänen mieltänsä. + +»Murhapolttajat!» huusi hän ja heristi toistamiseen nyrkkiään +vihollistensa koteja kohden. + +Vihollistensa? Niin, hän tunsi sen äkkiä leimahtavan mielessään +päivänselväksi. Hänen isänsä viholliset olivat hänenkin vihollisiaan. + +Hän oli heidät perinyt--samalla kuin nämä rämettyneet metsät, nämä +kesannoituneet pellot, nämä savunmustaamat raunioläjät--nyt vasta +saattoi hän erottaa ne--jotka silvotun jättiläiskäden tavoin kohosivat +syyttäen taivasta kohden. + +Tosin hän samalla oli perinyt myöskin tuon kirotun rikoksen, jota hän +itse inhosi syvemmin kuin kukaan muu maailmassa ja jonka painamana hän +kärsi syvemmin kuin kukaan muu maailmassa. Vaikkakin hän oli +lapsenrakkauden sijasta aina tuntenut vain lamauttavaa pelkoa, +vaikkakin hän jo vuosia sitten oli tuntenut olevansa irrottunut +kaikesta, mitä uskonto, ihmissydän ja sivistys ehdottomasti vaatii +lapselta vanhempiaan kohtaan, ei hän voinut saada isältä perittyä +vertansa vaikenemaan. Se kihisi, kiehui ja kuohui sitä vääryyttä +vastaan, joka oli tehty hänen suvulleen. + +Hänen silmissään paloi hurja hehku, hänen vasen kätensä hapuili +vavisten pientä nahkalaukkua, joka riippui olan yli kiertävässä +hihnassa ja josta pisti esiin parin ratsupistoolin perät. + +»Hautaamatta?» jupisi hän hampaitaan kiristäen ja kouraisten toista +pistooleista. »Hautaamattako hänen vielä on jääminen?--Sepähän +nähdään--sepähän nähdään!»-- + +Ja päästäen katkeran naurun astui hän lujin askelin kylää kohden.---- + +Ihmisistä tyhjänä, heleän päiväpaisteen valelemana oli kylän ainoa +pitkä katu hänen edessään. Sileät pyöränraiteet loistivat kosteassa +savimaassa kuin olisivat olleet hiottua lasia. Pullonsirpaleet, +luudanvarvut ja muut roskat täyttivät kuopat, jotka muulloin näyttivät +olevan vesirapakkoina. + +Oikealla ja vasemmalla, lehmuksien ja kastanjapuiden alla, joiden +vihreänkeltaiset syksyn kuihduttamat lehdet riippuivat lerpallaan, oli +olkikattoisia talonpoikain majoja, jotka melkein järjestään olivat +kuuluneet linnan alustalaisiin ja vasta uuden lain aikana vapautuneet +velvollisuuksistaan ja päässeet vapaiden talonpoikien joukkoon. Sinne +tänne oli ilmestynyt uusi räikeillä väreillä maalattu aita, joka +ikäänkuin uhmaten näytti erottavan äsken saavutetun omaisuuden muusta +viljellystä maasta; muuten olivat uudet olosuhteet jättäneet kaiken +vanhoilleen. Majojen edustalla kukkivat päivänkukat ja neilikat aivan +kuin ennenkin, ja seinämillä riippui märkiä vaatteita kuivumassa aivan +kuin ennenkin. Ainoastaan kapakkain luku oli lisääntynyt. Boleslavin +silmiin pisti niitä ainakin kolme, kun sen sijaan ennen oli »Kotkan» +isäntä yksinään tyydyttänyt paikkakunnan koko tarpeen. + +Lähempänä kirkkomäkeä alkoivat vapaiden käsityöläisten tai +niinsanottujen »porvarien» valkoiset mökkirivit, joiden asukkaat +maksoivat maaveroa linnaan ja joilla sentähden oli oikeus viljellä +puutarhatilkkujaan mielensä mukaan. Siellä oli kaksi seppää pajoineen +ja kuonakasoineen, siellä oli pari suutaria, vaunujen tekijä, korien +punoja--ja oli myös---- + +Hän pysähtyi ja hänen katseensa viivähti rappeutuneessa, kurjassa, +koko rivin kurjimmassa hökkelissä, jonka oven yllä oli likainen, +viheriä kilpi, melkein näkymättömäksi häipyneine kirjotuksineen: »Hans +Hackelberg, kylä- ja seurakunnan puuseppä». + +Viheriäksi maalattu ruumiskirstu, joka korkealta jalustaltaan näkyi +siivottomasta pihasta maantielle, valaisi havainnollisesti asianlaidan +niillekin, jotka eivät osanneet lukea. + +Tähän esineeseen liittyi Boleslavin mielessä omituinen kuva, joka nyt +sitä katsellessa sukelsi esiin menneisyyden hämärästä: Hän näki pienen +likaisen tytön, jonka suuret, mustat silmät olivat kyyneleitä +tulvillaan ja jonka pörröinen, musta hiusmetsä liehui ympäri kasvoja +ja hartioita; hän oli vasemmalla kädellään tarrautunut kiinni tähän +puujalustaan ja oikealla painoi suonenvedontapaisesti esiliinansa +lievettä poveaan vasten, samalla kuin joukko poikaviikareita heitteli +häntä kalikoilla ja kivillä.--Vaikkei hän silloin ollut paljon +suurempi kuin tyttökään, oli joukkio hänen lähestyessään luikkinut +arkana ja äänetönnä tiehensä. Hänhän oli »junkkari», niin mahtava, +että tarvitsi isälleen sanoa vain ainoan sanan, langettaakseen +siunauksen tai kirouksen heidän ylitsensä. »Mistä on kysymys?» oli hän +kysynyt, ja silloin oli ahdistettu lapsi astunut nöyrästi hänen +luoksensa, oli kohottanut hieman esiliinansa kulmaa, juuri siksi, +että hän voi pilkistää helmaan ja oli luonut häneen leimuavan katseen +kosteista silmistään ja sanonut vihasta värisevällä äänellä: »Nähkääs, +tämän he tahtoivat minulta ryöstää.» + +Mutta esiliinassa oli ollut pikkarainen varpusen poikanen, joka kai +oli pudonnut pesästään. + +»Anna se minulle», oli hän sanonut, sillä hän piti linnunpoikasista. +Silloin oli tyttö auliisti avannut esiliinansa, jotta hänen tarvitsi +vain ottaa. Ja hän teki sen eikä edes epäröinytkään, sillä olihan hän +tytön herra. Antajaa ei hän ollut sen jälkeen ajatellutkaan. + +Se oli siis hän, tuo samainen naikkonen, jonka kerrottiin neuvoneen +ranskalaisille tien ja isän lemmittynä eläneen hänen luonaan aina +hänen elämänsä loppuun saakka. + +Miksi olikaan hän silloin auttanut tyttöä? Miksei hän mieluimmin ollut +yllyttänyt poikaviikareita hänen kimppuunsa? Kenties olisi heitetty +kivi sattunut keskelle hänen otsaansa ja hyvissä ajoin tehnyt lopun +hänen kurjasta elämästään! + +Hän kulki edelleen. Siellä täällä kurkisteli pienestä, himmeästä +ikkunasta likaiset kasvot tylsällä uteliaisuudella hänen jälkeensä, +siellä täällä haukkui häntä pihakoira, muuten ei häntä mikään +häirinnyt. Kukapa olisikaan häntä tuntenut? + +Nähdessään pappilan, joka kaarekkaine kuistikkoineen lepäsi +kukkasköynnösten ja pähkinäpensasten ympäröimänä yhtä hiljaisena ja +rauhallisena kuin sinä aamuna, jolloin hän helpotuksesta huoahtaen +pääsi vapaaksi ankaran kirkkoherran hallituksesta ja Helena +valkoisella batistinenäliinallaan viuhtoi jäähyväisiksi matkavaunujen +jälkeen,--nähdessään jälleen tämän talon, pysähtyi hän ja katseli otsa +synkkänä ympärilleen, näkisikö mitään sivutietä, joka pelastaisi hänet +kulkemasta ohitse. + +Hänestä tuntui, kuin täytyisi Helenan yhä vieläkin seisoa +nurmitöyrämällä ja liina tuulessa liehuen tähystellä hänen jälkeensä. + +Mutta vielä ei hän saanut astua Helenan eteen. + +Vasemmalla kääntyi polku alas virralle, joka erotti linnan ja kylän +alueet toisistaan. Tälle polulle poikkesi hän. + +Siellä näki hän ensi kerran koko laajuudessaan sen hävityksen kamalan +kuvan, jonka palo oli saanut aikaan. + +Aittojen ja muiden ulkohuonerakennusten sijalla, jotka olivat seisseet +pitkänä rivinä virran toisella puolen, kohosi nyt pitkä rivi +raunioita--halkeilleita muureja, hiiltyneitä hirsiä--kaikki keltamojen +ja narskujen peittäminä. Takalistolla--johon saattoi nähdä +muurinrepeämän lävitse--oli pihanmaa röykköiseksi soraläjäksi +muuttuneena, ja vihdoin kukkulan huipulta, kuivettuneiden jalavain +kankeain oksaristikkojen ympäröimänä, häämöttivät kummallisesti +pykälöityneet muurinreunat--entinen linna. + +Hervottomina vaipuivat hänen käsivartensa alas--kostonhaluinen +voihkaus puhkesi hänen rinnastaan. + +Vaivaloisesti hän laahusti eteenpäin virran rantaa pitkin, kohden +nostosiltaa, jota myöten yksistään pääsi linnasaarelle, sillä +saareksi oli linnanalue muodostettu jo hänen isoisänsä aikaan lyhyellä +kaivannolla. + +Silta ainakin oli vielä jälellä. + +Harmaine, puoleksi lahonneine lankkuineen riippui se kuin jäännös +ammoisesta muinaisuudesta mustilla, vahvoilla pylväillään, joiden +tyviä vasten virran likaisen keltaiset aallot murtuivat pursuvina +pyörteinä. Ruosteiset ketjut olivat lujalle pingotetut. Parin kolmen +jalan korkuinen rako--jonka ylitse parahiksi saattoi hypätä--erotti +maavaraan rakennetun puuäyrään sen ylle kohotetusta sillanpäästä. +--Näytti kuin olisi joku koettanut vetää siltaa ylös, mutta väsähtänyt +kesken. + +Boleslav hyppäsi sillalle ja astui pihaan kivisestä porttiaukosta, +jossa raudotettu portti puoleksi palaneena retkotti saranoillaan. + +Äkkiä kuuli hän jaloissaan lyhyen vingahtavan äänen, joka muistutti +lauaistun jousenkaaren ponnahdusta. Hän pysähtyi pelästyneenä ja näki +ketunrautojen teräksisen puoliympyrän, joka oli haudattu soraan ja +huolellisesti peitetty risuilla. Rautaisten leukojen pitkät, terävät +hampaat olivat lujasti pureutuneet toisiinsa. Ikäänkuin ihmeen kautta +oli hän välttänyt vaaran, joka hänet olisi viikkokausiksi vaivuttanut +sairasvuoteeseen. + +Varovaisesti kopeloiden maata kepillään kulki hän poikki törkyisen +pihamaan, jossa sieltä täältä raunioiden välistä pistivät ikäänkuin +ivaten esiin särkyneet työrattaat tai viinitynnyrin hauraat laudat, +joita vielä ruostunut vanne tuskin piti koossa. + +Hän kulki kukkulalle linnan luo, polkua, jonka peitti miehen +korkuinen vesakko. Hän huomasi vieläkin parit ketunraudat, joiden +kuiva kita ahneesti ammotti häntä kohden. Niitä näytti olevan +viritetty yli koko pihamaan--ainoa viljelyksen merkki, minkä hän tähän +asti oli huomannut.-- + +Ammottavine ikkuna-aukkoineen ja murtuneine muureineen oli linna hänen +edessään kokonaan raunioiksi muuttuneena. Korkeat, rikkaruohojen +peittämät läjät tiiliä, mukulakiviä ja maahan varissutta muurisavea +muodostivat luonnollisen vallituksen kivijalan ympärille. Pääraput ja +niiden yläpuolella riippuva parveke oli kasvanut umpeen lehtimajaksi, +jonka rehevä lehvistö näytti läpipääsemättömältä. + +Viheriäin köynnösten keskellä riippui valkea taulu, johon oli +kirjotettu isän käsialalla: »_Varokaa--pääsy kielletty_!» + +Häntä värisytti, kun hän nyt kuuden vuoden kuluttua näki edessään +ensimäisen elonmerkin miehestä, jota hänen oli kiittäminen omasta +elämästään ja jota hän nyt oli tullut hautaamaan. + +Vielä muutamia minuutteja, ja hän oli seisova isänsä ruumiin ääressä. + +Mutta mistä hänet saattoi löytää? Missä hän lienee eläissään asunut? +Kaikissa näissä raunioissa ei ollut ainoatakaan ovea, ei ainoatakaan +ikkunankehystä, ei ihmisasunnon merkkiäkään. + +Hän kääntyi ja kulki verkalleen linnan ympäri, ohi tornin, joka kohosi +rakennuksen päätyseinämältä, minkä mustille, kiviröykkiöille alkoi +uudestaan versoa sammalvaippa painaen niihin surumielisen +rauhallisuuden leiman. Puisto jättiläispuineen ja niiden juurella +rehottavine pensastoineen lepäsi tiheänä kaarena hänen edessään. + +Silloin hän näki kolmisenkymmenen askelen päässä edessään nurmikolla, +jolla ennen oli seisonut Diana-jumalattaren patsas--rapaantunut +kivijalusta ja kivilohkareet ruohikossa olivat kai jätteitä +siitä--naisen ... solakan, rotevan naisen, jolla oli pörröiset tummat +palmikot; yllään hänellä oli ainoastaan punainen villahame ja paita, +ja hän kaivoi maata tarmokkain lapionpistoin. + +Boleslav meni lähemmäksi.--Nainen kaivoi yhä eikä nähnyt +häntä.--Säännölliseen tahtiin nosti hän aina jalkansa lapionterän +olalle ja polkaisi sen helposti kuin juntalla maan sisään varrenjuurta +myöten. Samalla hän lauloi laulua, jossa oli ainoastaan kaksi säveltä, +ylempi ja alempi, jotka täyteläinä ja kumeina kuin kirkonkellojen +äänet kumpusivat hänen rinnastaan. + +Paita--karkea, kotikutoinen liinapaita--oli valunut alas olkapäiltä ja +jättänyt niskan täyteläät, voimaa uhkuvat muodot paljaiksi. + +Boleslavin huudahduksen kuultuaan nainen äkkiä oikaisihe ja seisoi +puolialastomia hänen edessään. + +Kaksi tummaa suurta silmää leimusi häntä kohden. + +»Mitä täältä tahdotte?» sanoi nainen ja tarttui lujemmin lapioonsa +ikäänkuin tahtoen käyttää sitä aseenaan. Sitten kohotti hän +levollisesti vasemmalla kädellään paidan paljaiden rintojensa +peitoksi. + +»Mitä tahdotte täältä?» toisti hän. + +Boleslav oli vaiti. »Tuoko se siis pani petoksen toimeen? +Jalkavaimo--» Mitähän, jos hän vastauksen sijaan ojennettu pistooli +kädessään ajaisi koko naikkosen saarelta pois, siten puhdistaen maan, +jolla seisoi? + +Hänen esiintymisestään näytti kuitenkin nainen tulleen vakuutetuksi, +että hänen aikeensa olivat rauhalliset. + +»Tänne eivät vieraat saa tulla», jatkoi hän. »Menkää saarelta heti +pois. Saatte muuten olla iloinen, ettette ole tarttunut kiinni +sudenrautoihin. Menkää!» + +Suoraksi ojentuneena seisoi nainen siinä ja viittasi tielle; mutta +sitten hänen synkkä katseensa hämmentyi. Vilkuillen arkana syrjään +siveli hän mustia hiussuortuviaan taaksepäin päivän paahtamilta +poskiltaan ja hapuili käsin rintojaan, joiden alastomuuden hän vasta +nyt alkoi tuntea. + +»Näytä minulle herran ruumis», sanoi Boleslav. + +Silloin säpsähti nainen äkkiä, tuijotti häneen kotvan aikaa silmät +selällään ja syöksyi sitten itkien hänen jalkoihinsa. + +»Armollinen herra--armollinen herra», kuului puoleksi tukehtunut +hämmästyksen huudahdus hänen huuliltaan. + +Boleslav tunsi, kuinka hänen sormensa etsivät hänen käsiään, ja sysäsi +ne kiihkeästi luotaan. + +»Näytä minulle ruumis», sanoi hän, »ja korjaa sitte luusi!» + +Tyttö nousi verkkaan, potkaisi lapion syrjään ja meni edeltä--puiston +tiheimpään osaan. + +Lähimmän pensaan luona pysähtyi hän, kääntyi seuraajaansa ja sanoi +pelokkaasti: »Tässä ovat yhdet raudat.» + +Boleslav väistyi syrjään.--Jollei hän olisi tiennyt varoa, olisi hän +ehdottomasti takertunut rautoihin. + +Tyttö taivutti syrjään matalalla lerpottavat puunoksat molemmin puolin +käytävää, jota he kulkivat, ja piti niitä kiinni ojennetuin käsin, +kunnes Boleslavkin yletti tarttua niihin; muuten olisivat vitsat +huiskahtaneet vasten hänen kasvojaan. + +Pieni yksikerroksinen rakennus, jonka katolla oli pitkä savutorvi ja +jota ympäröivät taimilavojen särkyneet lasikatokset ja myllätyt +multakasat, pisti eräästä puutarhan aukeamasta näkyviin. Se oli +puutarharakennus, jossa hän poikasena oli usein leikkinyt +kukkaruukuilla, siemenillä ja juurimukuloilla. Ainoastaan tämä oli +tulelta säilynyt, kai siksi, ettei murhapolttaja löytänyt tietä sen +luo. + +»Täällä on miina», sanoi jälleen nainen, viitaten kumpuun, joka näytti +äsken pengotulta myyränmättäältä, ja mutisten puoleksi itsekseen hän +jatkoi: »Ken tänne tulee, on surman oma.» + +Boleslav kumartui maahan, kaivoi käsillään sytyttimen möyheästä maasta +ja heitti sen kauaksi luotaan, niin että se kovalla paukauksella +räjähti muutaman puun runkoa vasten.-- + +Tyttö käänsi päätänsä hieman syrjään ja tuijotti häneen aralla, +kauhistuneella katseella--kuin hän olisi tehnyt jonkin +pyhäinhäväistyksen.-- + +Sitten hän aukaisi oven.-- + +Pimeä eteinen oli heidän edessään.-- + + +Rakennuksessa oli kaksi huonetta. Vasemmalla oli ennen ollut +puutarhurin asuinhuone, oikealla hänen työhuoneensa. + +Vasemmanpuolisesta huoneesta, jonka ovi oli puoliavoinna, lemahti +väkevä ruumiinhaju Boleslavia vastaan. + +Hän astui sisään. + +Pienen, pimeän huoneen keskellä lepäsi eräänlaisilla mataloilta +paareilla valkoiseen lakanaan kääritty ruumis. + +»Jätä minut yksin», sanoi hän päätään kääntämättä ja nosti senjälkeen +lakanaa. Hänen isänsä kangistunut, pörröinen pää tuijotti häntä +vastaan. Silmät olivat painuneet syvälle kuoppiinsa--otsa oli +kulmakarvojen välistä vetääntynyt uhkaaviin ryppyihin. Poskien +kuopissa oli vielä edelleen mustia karvapensaita, vaikka parta muuten +oli jo harmaantunut. Lyhyt, paksu nenä oli ohentunut, ja ympäri suuta, +joka vielä kuolleenakin oli lujasti kiinni puristunut, oli tuskallisen +uhkan piirre, joka tuli sitä elävämmäksi, mitä kauemmin hän sitä +katsoi, ja näytti lopulta aivan värähtelevän. + +Boleslav pani kätensä ristiin ja luki Isämeidän. Hänen kyynelensä +putoilivat suurina pisaroina kuolleen vahakasvoille. + +»Sinun syyllisyytesi olkoon myös minun», jupisi hän. »Jollen minä +sinua puolusta, ei sitä totisesti tee kukaan maailmassa.» + +Sitten levitti hän jälleen lakanan yli ruumiin, jonka ympärillä +kärpäset jo olivat alkaneet surista. + +Käännyttyään näki hän tytön mustan pään painautuneena kuolleen jalkoja +vasten, jolloin hänen niskansa terävästi erottui ympäröivästä +varjosta. + +»Mitä täällä teet?» tiuskaisi hän hänelle. + +Tyttö säpsähti ja kyyristyen kokoon nosti vasenta olkapäätään +ikäänkuin tahtoisi, että uhkaava isku kohdistuisi siihen.--Hänen +silmänsä tuijottivat tulisina hiustiheikön alta. + +»Minua ei ole vielä kukaan ajanut pois hänen luotaan», sanoi hän. + +»Minä ajan sinut pois.» + +Silloin tyttö nousi äänetönnä ja poistui. + +Boleslav tempasi auki ikkunan, sillä hän tunsi muuten tukehtuvansa. +Sitten hän silmäili ympäri huonetta.--Se oli ahdas ja jokseenkin +viheliäinen--ahdettu täpötäyteen mitä erilaisimpia kaluja, jotka +nähtävästi olivat tulipalosta pelastettuja.--Kultajalkainen pöytä +hoippuvan koppatuolin rinnalla, talonpoikainen telttasänky muhkeain +marmorikonsolien rinnalla--puoleksi pirstautunut venetsialainen peili +punatulkun puuhakin rinnalla. Mutta ennen kaikkea pisti hänen +silmiinsä kuva--tuo viehättävä kuva kauniista puolalaisesta naisesta, +joka oli ollut hänen isoäitinsä ja josta koko turmelus oli johtunut. + +Hänen ylpeät mustat silmänsä tähystivät yhä käskevinä etäisyyteen, ja +notkea ratsupiiska valkoisessa, kaidassa kädessä sanoi yhä vielä: +Maahan polvillesi, orja. + +Ainoastaan piiskanvarren timantti, joka ennen oli välkkynyt kuin +tähti, näkyi joutuneen kadoksiin. Sen kohdalta oli väri hankaantunut +pois ja harmaa liinakangas oli paljastunut näkyviin. Myöskin +taiteellisilla leikkauksilla koristeltu kehys, joka esitti kullattua +ruusukiehkuraa, oli murentunut ja ruhjoutunut. Kukkien keskeltä +pilkistivät esiin puunsyyt, joita oli maalata tuhrittu +oranssinkeltaisella värillä. + +»Nähtävästi on hän juuri tuon ensiksi pelastanut tulipalosta», +ajatteli Boleslav, ja ellei isän ruumis olisi ollut ikäänkuin +kieltämässä, olisi hän heti kohta temmannut kuvan seinältä ja +tallannut sen rikki. + +Eräässä nurkassa seisoi asekaappi, jossa oli kokoelma uusia ja +kallisarvoisia ampuma-aseita. Pistooleja ja kaikenlaatuisia käyriä +miekkoja riippui niiden välissä. + +Kaapin yläpuolelle oli ripustettu linnasaaren asemakartta, johon oli +merkitty ne paikat, missä jalka-ansat, miinat ja muut räjähdyslaitteet +odottivat tungettelijaa. Ylimalkaisen arvioimisen mukaan oli niitä +kaikkia yli sadan. + +Boleslavia värisytti. Eikö hänelle, tuolle onnettomalle, riittänyt +rangaistukseksi tämä elämä, jota hänen oli viimeisinä vuosinaan +täytynyt viettää? Eikö hän ollut majaillut kehnommin kuin vainottu +metsäeläin murhakalujensa keskellä, jotka uhkasivat häntä itseään joka +askeleella? Jos hän niistä ainoankin unhotti, oli hän surman oma.-- + +Kun Boleslav astui ovesta ulos, oli hän vähällä kompastua Reginaan, +joka kyyrötti kynnyksellä. + +Päästäen valittavan äänen, joka kuului tallatun koiran vingahdukselta, +hypähti hän pystyyn. + +Boleslavin valtasi äkillinen sääli, mutta se katosi, ennenkuin hän oli +sanonut lempeää sanaakaan. + +»Miksi täällä makaat?» kysyi hän. + +»Minun paikkani on tässä», vastasi tyttö nöyrästi, mutta yhä sama +hurja liekki katseessaan. + +»Mitä se merkitsee. Koirathan kynnyksellä venyvät!» + +»Minä myös», vastasi tyttö. + +»Onko nimesi Regina Hackelberg?» + +»On, armollinen junkkari.» + +»Sinäkö opastit ranskalaiset Kissanportaan yli?» + +»Niin, armollinen junkkari.» + +»Miksi teit sen?» + +»Koska he sanoivat, että minun oli se tehtävä.» + +»Kuka sanoi?» + +Tyttö käänsi katseensa maahan ja vaikeni. + +»Miksi et vastaa?» + +»Koska hän on kieltänyt.» + +»Kuka--hän?» + +»Armollinen herra!» + +»Niinpä sano siis häntä siksi.» + +»Kyllä, armollinen junkkari.» + +»Puhuttele minua herraksi äläkä junkkariksi.--En ole mikään junkkari.» + +»Kyllä, armollinen herra.» + +»Herra--on sinun sanominen--ymmärrätkö?» + +»Kyllä, armollinen herra.» + +»Herra--kirkas tuli ja leimaus--ainoastaan herra!» + +Boleslavin kiihkeäin voimasanojen johdosta hytkähti tyttö +tuskallisesti, mutta kun hän oli ymmärtänyt, mitä toinen tarkotti, +kirkastuivat hänen kasvonsa. + +»Kyllä, herra», sanoi hän niiaten. + + +»Minulle sinun täytyy sanoa kaikki--ymmärrätkö?--Minua ei armollinen +herra tarkottanut käskiessään sinun vaieta.» + +»Hän sanoi, etten kenellekään saa sitä puhua.» + +Boleslav puraisi huultansa. Miksi häntä enempää ahdistaa? Olihan +kaikki selvä kuin päivä. Tätä olentoa oli käytetty välikappaleena, +koska hän oli kylliksi tuhma ja kehno antautuakseen käytettäväksi. + +»Kuinka vanha olit, kun ranskalaiset tulivat maahan?» + +Tyttö käänsi katseensa maahan. »Viidentoista--herra.» + +Lempeämpi tunne oli uudelleen heräämäisillään Boleslavin mielessä, +mutta synkkä ja haihtumaton epäluulo tukahutti sen kohta. + +»Saitko maksun vaivoistasi?» kysyi hän purren hampaitaan. + +»Kyllä, herra», vastasi tyttö levollisesti. + +Boleslavia puistatti inhon puuska. + +»Kuinka suuri oli palkkasi?» + +»En tiedä, herra!» + +»Kuinka--etkö sitten tinkinyt?» + +Tyttö ei näyttänyt ymmärtävän. »Isä otti rahat minulta pois», vastasi +hän; »hän väitti, että ne olivat syntirahoja. Mutta niitä oli kouran +täysi ja kaikki kultaa--sen verran tiedän.» + +Boleslav mittaili häntä kummastunein katsein. Suuri pää pörröisine, +niskaan kömpelösti solmittuine hiussuortuvineen oli nöyrästi +kumarruksissa. Hänellä ei näyttänyt olevan aavistustakaan siitä +halveksimisesta, jota toinen tunsi häntä kohtaan. Tai kenties hän oli +siihen niin tottunut, että piti tämän äänensävyn itsestään selvänä. + +»Mitä sinulla oli ranskalaisten aikaan linnassa tekemistä?» tiedusteli +Boleslav edelleen. + +Tumma puna lehahti tytön kasvojen ja kaulan ylitse aina alas +rinnoille. Jokin kaukainen muisto näytti herättäneen uinuneen +häpeäntunteen hänen mielessään. + +»Minä autoin ompelemisessa», sammalsi hän. + +»Kuinka olit sitten joutunut linnaan?»-- + +»Isäni sanoi minulle--minun oli mentävä sinne ja kysyttävä +armolliselta herralta, olisiko mitään ommeltavaa.--Minun täytyi +ansaita leipäni, sanoi hän.»-- + +»Niinkö?»--Pitkä äänettömyys, sitte Boleslav jatkoi: »Mene ja pane +jotakin yllesi, Regina.» + +Tyttö kopasi peitellen rintojaan käsillään ja puristi sitten paitaa +niin tiukasti kaulansa ympäri, että kaulus painui syvälle pulleaan +lihaan. + +»No?» + +»Minulla ei ole mitään.» + +»Mitä ihmettä? Eikö armollinen herra ole pitänyt huolta vaatteistasi.» + +»He repivät eilen röijyn yltäni.» + +»Ketkä?» + +Hehkuva viha leimahti tytön silmissä. + +»Ketkä? He--kyläläiset--ketkäs muut?» Ja hän sylkäisi. + +Boleslavin valtasi omituinen kummastuksen ja tyydytyksen sekainen +tunne. Tässä oli siis joku, joka otti osaa hänen vihaansa, jonka +kohtalo oli sekottanut samaan taisteluun, mikä hänellä itsellään oli +kyläläisiä vastaan taisteltavana. + +»He ovat vihamielisiä sinua vastaan--kyläläiset--niinkö?» + +Regina nauroi ivallisesti. »He--hahaa! Hehän heittelevät minua aina +kivillä, missä vain näkevät. Tuollaisilla kivillä!» Ja hän piti +koukistettuja käsiään jonkun matkan päässä toisistaan kuvatakseen +heittoesineiden suuruutta. + +»Kuinka kauan he ovat heitelleet sinua kivillä?» + +Regina aprikoi. »Kuusi vuotta jo.» + +»Eivätkä ole saaneet sattumaan.» + +»Ovat toki--monta kertaa. Kas--tätä.» Ja hän päästi paidan puoleksi +laskeutumaan näyttääkseen arpea, joka ihon rusottavan lämpimään +värisävyyn piirtäysi punertavana juovana olkapäältä rinnalle. + +»Mutta nyt minä otan aina soikon mukaani.» + +»Minkä soikon?» + +»Pesusoikon. Pidän sen aina pääni ja selkäni suojana, kun he minua +kivittävät.» + +Boleslavia kauhistutti tällainen elämä, joka oli kurjempi kuin koiran. + +»Miksi olet jäänyt tänne, kun he kerran tavottelivat henkeäsi?» sanoi +hän. »Maailmahan on niin avara.» + +Regina ei näyttänyt ymmärtävän häntä. + +»Mutta kuulunhan kuitenkin tänne», sanoi hän kummastuneena. + +»Ja miksi läksit saarelta, jossa ainakin henkesi oli turvassa?» + +Regina naurahti. + +»Olisiko hänen sitten pitänyt kuolla nälkään?» kysyi hän--ja sitten +hän punastui äkkiä ja lisäsi aran hätäinen ilme silmissään: +»Armollisen herran.» + +Boleslav nyökäytti hyväksyen päätään.--Näyttihän tyttö pelkäävän, että +häntä heti paikalla kuritetaan--tuo kurja olento. + +»En kyllä mielelläni kylään mennytkään--useimmiten menin yöllä +Kissanportaan ylitse Bockeldorfiin, joka on kolmen peninkulman päässä, +Bockeldorf näette--, sieltä sain jauhoja ja lihaa ja muuta, mitä +hän--armollinen herra--tarvitsi, kaksinkertaisella hinnalla, ja +aamulla olin jälleen täällä. Mutta monta kertaa on sinne mahdoton +päästä--lumipyryjen ja tulvaveden aikaan. Silloin on minun siis +täytynyt mennä alas kylään--siellä on mennyt paljon enemmän rahaa--ja +monta kertaa, kun he eivät antaneet minulle mitään, lyöntejä +vaan--silloin»--hän nauroi viekkaasti ja hurjasti, »silloin olen +mennyt ja palannut ja ottanut sieltä, mistä sain.» + +»Toisin sanoen--olet varastanut.» + +Regina nyökkäsi innokkaasti, ikäänkuin odottaisi tästä erityistä +kiitosta. + +Niin villiintynyt oli siis tämä olento, että häneltä näyttivät kaikki +hyvän ja pahan käsitteet sekaantuneen. + +»Ja mitä eilen hait kylästä?» kysyi Boleslav uudelleen. + +»Eilen--no, täytyyhän hänet toki haudata! Aika tulee, herra, aika +tulee. Itkemällä ei hän tule maahan, ajattelin itsekseni.»-- + +»Oletko sitten itkenyt?» kysyi Boleslav halveksivasti. + +»Olen», vastasi Regina. »Eikö minun olisi pitänyt?»-- + +»No, entä sitten?» + +»Ja sitten otin soikon ja menin pappilaan.--Kirkkoherra sanoi, etten +saanut hänen puhdasta taloaan saastuttaa--ja sitten menin ravintolan +isäntä Merckelin luo, hänhän on kylänvouti, kuten herra tietää, ja +siellä näkivät minut sotamiehet--» + +»Mitkä sotamiehet?» + +»Ne, jotka ovat sodasta palanneet.» + +»Niin--jatka vain.» + +»Ja he huusivat: lyökää hänet kuoliaaksi--lyökää hänet kuoliaaksi--no, +ja paikalla oli metsästys vauhdissa, ja isäni--hänkin huusi, mutta hän +oli jälleen humalassa, sillä äijä juo ihan hirveästi--ja kivet +lentelivät vain ympäri noin ja noin--ja sitten tulivat akat ja lapset +ja pitelivät minua kiinni, jotta sotamiehet voivat minua +pieksää,--mutta minä kouristin soikkoa molemmin käsin ja paukuttelin +heitä päihin--noin ja taas noin--» Hän ojensi molemmat jäntevät +käsivartensa pystyyn päänsä ylitse ja huiskautti ne sitten alas kuin +kurikat.--Kuten antiikkinen pronssipatsas seisoi tuo ihana, kookas +naisolento, joka kaiken tämän kurjuuden keskellä oli kehkeytynyt niin +kukoistavaan uhkeuteen.--Siinäkin ujostelemattomuudessa, jolla hän +antoi alastomuutensa alttiiksi toisen katseelle, oli jotakin +antiikkista suloutta.--Tosin tuo hänen esiintymisensä tuskin oli muuta +kuin ilotytön julkeutta, naisen, joka jo aikoja sitten oli +vieraantunut kaikesta häveliäisyydestä. + +»On kai sinulla jokin huivi edes», sanoi Boleslav kääntyen poispäin. + +»On, huivi minulla on, villainen.» + +»Kääri se sitten ympärillesi.» + +Tyttö kääntyi vaieten oveen, jonka edessä seisoi, ja palasi muutamain +sekuntien jälkeen takaisin verhoutuneena punakirjaiseen saaliin, jonka +hän oli käärinyt ristiin rinnalleen ja kiinnittänyt solmuun selkänsä +taakse. Nyt, kun hän oli huomannut herättävänsä pahennusta, näytti hän +häpeävän yksin paljaita käsivarsiaankin, joita ei keinolla millään +käynyt peittäminen. Hän piti niitä ristissä selkänsä takana ja ryömi +eteisen pimeimpään nurkkaan. + +»Onko sinua siis kielletty armollista herraa hautaamasta?» tutkisteli +Boleslav edelleen. + +»Ei, kukaan ei ole virkkanut mitään», vastasi tyttö. »Mutta enhän ole +kysynytkään keltään.» + +»Miksi et?» + +»Koska kivet sinkoilivat heti ympärilleni. Ja silloin ajattelin: +Kukapa häntä tulisi noutamaan, kaiva sinä hänet vain itse maahan.» + +»Sinä yksin?» + +»Kun kerran olen hänet yksin kantanut Kissanportaalta kotiin, voin +hänet haudatakin»---- + +»Mihin sitten--kirkkomaahanko?» + +»Kirkkomaahan! Hahaha--sepä olisi kaunista! Kylän läpi en elävänä +pääsisi hänen kanssaan. Mutta linnan edustalle--puutarhaan. Olin +parhaillaan hautaa kaivamassa, kun herra saapui--kaunis hauta--syvä +hauta--siellä lepää yhtä mukavasti kuin kivisessä hautaholvissakin, +herra.» + +Boleslavin huulilla pyöri kiittävä sana... Tuo koiran uskollisuus, +joka kysymättä, vitkastelematta oli riemuiten astunut tuhatta kuolemaa +vastaan, ansaitsi kyllä palkinnon. Hyvä, niinpä olikin hän sen maksava +kilisevällä kullalla. Sitä hän kaiketi mieluummin halusikin, tuo kurja +olento. Boleslav päätti kohta saatettuansa isänsä viimeiseen lepoon +sanoa hänelle jäähyväiset--niin kauaksi hän saattoi jäädä paikoilleen. + +Tosiaan, isän saattaminen viimeiseen lepoon ei ollut leikin asia. Että +hänelle täytyi hankkia kunniallinen hautaus kuten jokaiselle +kristitylle ihmiselle ja ettei hänen paikkansa Schrandenin +perhehaudassa saanut jäädä tyhjäksi, se oli Boleslavin mielestä lapsen +järkähtämätön velvollisuus isäänsä kohtaan.--Ja vaikkapa hän itse +samalla joutuisikin perikatoon!----Mutta olihan Preussissa sitäpaitsi +esivalta, ja herra von Schön, joka sitäpaitsi oli hänen äitinsä +sukulainenkin, hallitsi ankarasti. + +Kun hän kääntyi lähteäkseen, johtui hänen mieleensä, ettei hän voinut +astua sataa askelta omalla kotikonnullaan joutumatta sata kertaa +hengenvaaraan. + +Ilman tätä naista, jota hän inhosi, oli hän avuton kuin lapsi. + +»Vie minut nostosillalle», sanoi hän, »ja ennen palaamistasi raivaa +satimet pois tieltä.» + +»Kyllä, herra.» + +Mutta tyttö seisoi kuin puutuneena paikoillaan. + +»Mitä odotat?» + +»Antakaa anteeksi--mutta herra kai on ollut taipaleella koko yön, ja +siksi luulen----» + +»No, mitä sitten?» + +»Herra tietenkin on väsynyt ja nälissään.--» + +Nainen oli oikeassa. Hän oli niin uupunut, että saattoi tuskin pysyä +jaloillaan. + +Mutta häntä inhotti ottaa palaakaan leipää näistä käsistä. Mieluummin +hän tahtoi ottaa vihollisiltaan. + + + + +V. + + +»Mustan Kotkan» vierashuoneessa istui samana hetkenä joukko +Schrandenin porvareita ja porvarinpoikia kokoontuneina aamunaukkujensa +ääreen. + +Schrandenilaisten täytyi alottaa varhain, jos ennen puoltayötä +tahtoivat saada päivätyönsä suoritetuksi; sillä vaikka he olivat iät +kaiketkin kapakkaelämää rakastaneet, niin nyt vasta he olivat +joutuneet tykkänään pois suunniltaan. + +Nuori Merckel oli kaikissa juomingeissa esimiehenä. Hän oli kasvanut +tanakaksi, leveäharteiseksi mieheksi, jonka rohkeasti pystyyn +kierretyt sotilasviikset oivallisesti pukivat hänen kasvojaan ja jonka +esiintyminen kaikessa huolimattomuudessaan, joka saattoi alentua +renttumaisuudeksi, ei ollut vailla eräänlaista miellyttävyyttä. +Rauhanteon jälkeen ei hän ollut, kuten lähinnä olisi saattanut luulla, +ottanut eroaan, vaan oli ainoastaan epämääräiseksi ajaksi palannut +lomalle kotiseudullensa, jossa hän aikoi rauhallisesti harkita, +olisiko soveliasta edelleen palvella vakinaisessa sotaväessä.--Ainakaan +ei hänen tähänastinen ammattinsa asettanut mitään esteitä tämän +päätöksen tielle, sillä tarkoin katsoen ei hänellä ollut mitään +ammattia. + +Aina neljänteenkolmatta ikävuoteensa asti oli hän katsellut useita eri +maita ja erilaisia elämänasemia, elellen sillaikaa enimmäkseen isänsä +varoilla, ja oli ollut iloinen, kun puhjennut sota vihdoinkin tarjosi +tehtävää hänen toimintatarmolleen, joka siihen asti oli voinut ilmetä +ainoastaan ilkeissä kepposissa. + +Kuten nuori Baumgart oli hänkin astunut sotaväkeen vapaaehtoisena +jääkärinä, oli samoin kuin tämäkin siirtynyt nostoväkeen, kohonnut +siellä luutnantiksi ja kantoi tunnustetun urhoollisuuden merkkinä +teräsristiä ylpeydestä paisuvalla rinnallaan. + +Toistaiseksi ei hän ajatellut jättää kotiseutuaan, missä hän joka +päivä uudelleen ja uudelleen täysin siemauksin sai nauttia tuosta +ylevästä tunteesta, että hän oli sankari, leijona. + +Hän joi, kerskui ja lietsoi vihaa kavaltajaa kohtaan, vihaa, joka +voitokkaiden sotilaiden palattua oli vielä kerran leimahtanut +kirkkaaseen liekkiin.--Hänen yllytyksestään olivat schrandenilaiset +menneet Kissanporrasta hävittämään siten sulkeakseen vapaaherran +saarelleen. + +Rohkeimmissa unelmissaankaan eivät he olleet uskaltaneet toivoa, että +hän halvauksen kohtaamana vaipuisi maahan heidän silmiensä edessä, ja +riemuiten he palasivat kylään tätä viestiä kertomaan. + +Että isänmaan kavaltajan hautaus oli kiellettävä, oli pian päätetty +asia. Kunnioittaakseen tätä ihanaa ajatusta, joka kruunasi heidän +vihansa, viettivät he suuren riemujuhlan, joka oli nyt jo kestänyt +kolme päivää eikä näyttänyt ottavan ollenkaan päättyäkseen. + +Kun he kaikki seisoivat yhtenä miehenä, kun kylänvouti oli heidän +puolellaan ja kirkkoherra näytti sulkeneen molemmat silmänsä, ei +heillä näyttänyt olevan mitään pelkoa, että esivalta puuttuisi asiaan. + +Että vainajalle ilmestyisi auttaja, sitä he eivät olleet +aavistaneetkaan. + +Sillä junkkari--taivaan talikynttilät!--missä oli +junkkari?--Tietämättömiin kadonnut, varmaankin hunningolla, menehtynyt +nimensä häpeään. + +»Tuolta tulee joku, jolla on nostoväen lakki päässään», sanoi Felix +Merckel katsellen ikkunaverhojen raosta kylän torille, joka lepäsi +keltaisena ja tomuisena keskipäivän helteessä. + +Melu juomapöydän ääressä taukosi. Odottavassa jännityksessä katseltiin +vieraan tuloa.--Nuori Merckel ojensi jalkansa suoraksi ja leikitteli +huolimattomasti ritarimerkillään. + +Ovi aukeni. Valovirta tulvahti tulijan takaa hämärään, viileään +huoneeseen ja katosi heti jälleen. + +Vieraita tervehtimättä tulija astui tarjoilupöydän luo, jonka ääressä +eräs tarjoilijaneiti istui sukankutimineen, ja kysyi, oliko kylänvouti +tavattavissa. + +Ei,--hän oli mennyt pellolle. + +Herra Merckel jätti mielellään ravintolaliikkeensä valvomisen +pojalleen, sillä hän oli huomannut, että oluttynnyrit tyhjenivät kahta +vertaa nopeammin, kun hän ei ollut saapuvilla.--Felixillä oli erittäin +tepsivä tapa kiihottaa vieraita juomaan, joka hänelle, isännälle, ei +olisi soveltunut. »Lurjus, ken ei ryypi sakkojaan!» Tai »ken minut nyt +kilistettyämme jättää kitimeen, hän olisi jättänyt minut kiipeliin +vihollistenkin edessä.»--Ja muita samanlaisia puhetapoja.--Ja hänen +kehotuksiaan piti seurata, sillä schrandenilaiset eivät halunneet +menettää luutnanttinsa arvonantoa--ja sentähden oli Felix Merckel +isänsä kassakirstun todellinen aarre. + +Ettei vieras, jolla oli nostoväen lakki päässään, ollut häntä +tervehtinyt, vaikka hänellä oli upseerin tunnusmerkki takkinsa +rinnuksessa, suututti häntä, ja hän päätti sentähden olla häntä +ensinkään huomaamatta. + +»Voinko jäädä voutia odottamaan?» kysyi vieras. + +»Tämähän on ravintola», vastasi neiti. + +Vieras istuutui vastapäiseen nurkkaan, selin juopottelijoihin, laski +nahkalaukkunsa pöydälle ja nojasi päänsä käteensä. + +Felix herrasta, jota miellytti, että häntä katseltiin, tuntui tämä +käytös aivankuin taisteluvaatimukselta. Sitäpaitsi suututti isän kelpo +poikaa se, ettei vieras halunnut mitään juodakseen. + +»Amalia, kysy herralta, eikö hän halua mitään nautittavaa», huusi hän +kovalla äänellä tarjoilupöytää kohden. + +Vieras ei ollut kuulevinaan mitään. Neiti meni hänen pöytänsä luo ja +höpisi jotakin väkevästä schrandenilaisesta oluesta. + +»Kiitos--en juo mitään», vastasi hän kohottamatta katsettaan. + +Felix herra pureksi viiksiensä kärkiä. Hänestä oli selvää, että tämä +käytös ansaitsi rangaistuksen. Hänellä oli pian hyökkäyssuunnitelma +valmiina. + +Hän nousi ja heiluttaen kansiniekkaa oluthaarikkaansa alotti +pontevalla rintaäänellä: + +»Rakkaat toverit ja kansalaiset ynnä kaikki arvoisat läsnäolijat! +Preussin kunniakkaat taistelut ovat taistellut. Armas isänmaamme on +noussut tomusta jälleen uuteen, aavistamattomaan loistoon. Useimmat +meistä ovat vuodattaneet verta kunnian kentällä tai ainakin antaneet +rintansa vihollisten luodeille alttiiksi. Ken on preussilainen +isänmaan ystävä, hän juokoon kanssani maljan Preussin kunniaksi ja +Preussin menestykseksi!» + +Kimakasti hurraten kohottivat kaikki haarikkansa huulilleen, mutta +heidät keskeytti luutnantin jyrkkä »seis» huuto. + +»Näen täällä jonkun», huusi hän, »joka näyttää vetäytyvän pois tätä +kunniavelvollisuutta täyttämästä.» Kannukset kilisten hän astui +vieraan pöydän luo. + +»Herra», tiuskaisi hän hänelle. »Ettekö tahdo juoda Preussin +kunniaksi?» + +Vieras kääntyi puoleksi syrjään sanoen: »Tahdon olla rauhassa.» + +»Mitä, herra? Te kannatte nostoväen kunniamerkkiä lakissanne ja +kieltäydytte------» + +Vieraan äkillinen tarttuminen laukkuunsa sai hänet vaikenemaan. + +Samassa hengenvedossa hän näki kaksipiippuisen ratsupistoolin +välähtävän vieraan kädessä, näki hänen hypähtävän pystyyn ja katsoi +peräytyen kalpeihin, uhkaaviin kasvoihin, jotka hän hyvin tunsi, mutta +joista ei kuitenkaan ollut konsanaan leimahdellut tällaisia salamoita +häntä kohden. + +Hän käsitti heti: hänen vastassaan seisoi mies, joka oli valmis mihin +tahansa. + +»Katso minua, Felix Merckel», sanoi entinen ystävä, »niin käsität, +ettei minulla ole mitään tekemistä sinun kanssasi. Jos sinä tai joku +teikäläisistä uskaltaa tulla liian lähelle minua, niin olkaa varmat, +että sinut tai ensimäisen, joka tulee, ammun kuoliaaksi kuin koiran.» + +Felix Merckel oli äkkiä malttanut mielensä. + +»Ah, herra parooni!» sanoi hän syvään kumartaen. »Sitten tosiaankaan +en ihmettele, ettei Preussin----» + +Pistoolin kaksoishanan kaksinkertainen naksahdus pani hänet +vaikenemaan. + +»Vielä kerran, ole varoillasi, Felix Merckel; olen upseeri kuten +sinäkin.» + +Tämä uudistettu varotus teki vaikutuksensa. + +»Ainakaan en tahdo häiritä!» sanoi Felix herra kumartaen toistamiseen +ja mennen takaisin paikalleen, jolloin kannukset hänen saappaissaan +kilisivät hiljemmin. + +Schrandenilaiset istuivat nenät yhdessä, ja kohta astui vanha Merckel +huoneeseen. Hänen ylen lihavat, sileäksi ajellut kasvonsa säteilivät +hyvinvointia ja hyväntahtoisuutta. Huolellisen arvokkaana kuten kylän +patriarkan sopi, kulki hän laseilla ja pulloilla täytetyn +tarjoilupöydän ohitse. Rasvasta kiiltävillä atlasliiveillä riippuivat +paksut, hopeaiset kellonperät, joiden kahta vitjaa alhaalta yhdisti +kultainen maurilaispää ja joissa riippui merenkullasta tehty sydän. + +»Herrako on halunnut minua puhutella?» kysyi hän syvällä +kumarruksella, joka kuitenkin ikäänkuin katkesi keskeltä kahtia, kun +pienet kissansilmät huomasivat, ettei vieraalla ollut lasia edessään. +Sellaiselle, joka ei mitään nauttinut, ei kannattanut tehdä +kumarrusta. + +Schrandenilaiset istuivat korviaan heristäen.--Felix oli hypähtänyt +pystyyn ikäänkuin odottaen suotuisaa silmänräpäystä iskeäkseen +nyrkillään entistä ystäväänsä. + +»Hän on nuori herra parooni, isä», huusi hän helakasti nauraen. + +Merckel ponnahti kolme pitkää askelta takaperin. Hänen hyväntahtoinen +hymynsä kivettyi, hänen lihavat kätensä hapuilivat kellonvitjojen +maurilaispäätä ja kouristuivat siihen kiinni. + +»Saanko puhutella teitä kahdenkesken?» + +»Oi herra parooni--tietysti, herra parooni--jos suvaitsette, herra +parooni.» + +Ja hän avasi leveällä liikkeellä sivuoven, joka vei pieneen +arvohenkilöille varattuun huoneeseen. Rikkinäisellä vähäkankaalla +verhottu sohva ynnä muutamat nojatuolit odottivat siellä ravintolan +ylhäisempiä vieraita. Ristikoilla varustetun piippuhyllyn yläpuolella +riippui taulu, johon oli kirjotettu: »Täällä saa juoda ainoastaan +viiniä.» + +Ennenkuin isäntä sulki oven Boleslavin jälkeen, viittasi hän +salavihkaan tuvassa istuville miehille ikäänkuin heidän +levottomuuttaan viihdyttääkseen. Sitten hän loi kotiinpalanneeseen +herranpoikaan puoleksi ummistuneiden silmäluomiensa alta lyhyen, +tutkivan katseen, joka ilmeisesti näytti täyttävän hänet suurella +tyytyväisyydellä, sillä hänen hymynsä sai uudelleen hyvinvoivan, +kylläisen rasvankiiltonsa. + +»Kuinka herra junkkari onkaan kasvanut sitte viime näkemän!» alotti +hän.--»Aivan merkillistä!» + +Boleslav tuijotti häneen äännetönnä. + +»Ja vanhaa armollista herraa ei herra junkkariherra parooni, täytyy +kai sanoakseni--enää ole tavannutkaan elossa. Olette tullut liian +myöhään autuaan vainajan silmiä sul------» + +Hän pysähtyi keskelle sanaa ja puristeli kiihkeästi kellonperien +merenkultaista sydäntä, sillä Boleslavin katse, joka tuimana ja +uhkaavana oli kiinnitetty hänen kasvoihinsa, alkoi saattaa hänet +levottomaksi.--Olikohan hänellä ehkä edessään jokin maankiertäjä, joka +tahtoi käydä hänen kimppuunsa? + +»Mutta minä en tule liian myöhään», puhkesi Boleslav puhumaan, +»tehdäkseni tyhjäksi ne konnankujeet, joilla isältäni tahdotaan +riistää hänen viimeinenkin kunniansa.» + +»Mitä ihmeen konnankujeita herra parooni tarkottaa?» + +»Neuvon teitä, arvoisa herra, jättämään tekopyhän naamanne. Näen +teidän lävitsenne. Minun korviini on saapunut eräs teidän lausuntonne, +jonka johdosta sietäisi kurittaa teitä tuossa paikassa.» + +»Herra parooni!»--ja hän näytti aikovan lähetä ovea. + +»Jääkää», käski Boleslav asettuen hänen tielleen. Onneksi hän oli +kaikki nuo roistonnaamat nähdessään jälleen saavuttanut perinnäisen +tietoisuutensa käskijän arvostaan. »Näinkö suoritatte +kiitollisuudenvelkaanne suvulleni, jonka armo teidät on tehnyt siksi, +mitä olette?» + +Rihkamakauppias, joka kerran oli saapunut linnaan paikkaa etsivänä +palvelijana ja sittemmin linnan toimitusmiehenä vähitellen koonnut +omaisuutensa, painoi loukatun viattomuuden ilme kasvoillaan oikean +nyrkkinsä vasenta kämmentänsä vasten, samalla surkuttelevasti +maiskuttaen kieltään. + +»Rakas herra parooni», sanoi hän, ja leveät, kiiltävät kasvot +säteilivät sulaa isällistä lempeyttä. »Annan teille anteeksi +loukkauksen, jonka päästitte suustanne, ja annan teille luotettavimmat +tiedot, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut,--siitä toivottavasti +näette parhaiten, miten ystävälliset minun tarkotukseni ovat». + +»Pyydän päästä ystävyydestänne!» jyräytti Boleslav väliin. »Olette +velvollinen Schrandenin kylänvoutina minulle puhumaan ja +vastaamaan--eikä muuta.» + +»Schrandenilaiset, rakas herra parooni, ovat nimittäin hirveitä +ihmisiä. Sanoin sen aina jo rakkaalle vaimovainajalleni--tunsittehan +hänet, herra parooni! Niin, niin--kuinka usein hän ottikaan pienen +junkkarin käsivarrelleen eikä ajatellut, että kerran tuollaisen +kiitoksen----» + +»Asiaan!» + +»Marianne, sanoin usein, nämä schrandenilaiset ovat vielä minun +surmani, sillä mitä he saavat päähänsä----kerran he saivat päähänsä, +etteivät juo minun katajanmarjaviinaani. Hyvää, kirkasta, puhdasta +katajaistani, herra parooni! Nyt ovat he saaneet päähänsä, etteivät +salli armollista herraa haudata, ja--kunniani kautta!--ei Jumala eikä +perkele voi heitä siihen pakottaa.--Ettekä tekään, herra parooni. +Miksi niin?--Ruumisvaunut ovat ammattikunnan omat--ja se ei anna +niitä;--hevosiakaan ei teille anna kukaan ... ruumiinkantajia, o hyvä +Jumala ... kiertäkääpäs kerran ympäri kylää ... kiertäkää ja +kuulustelkaa, kuka tahtoo ottaa herra paroonin hartioilleen ... jos +jonkun satutte löytämään, niin neljännestunnin kuluttua ovat he hänet +pieksäneet raajarikoksi--sillä nämä schrandenilaiset...! No, ja +kirkkoherra.--hänellähän on suurin sananvalta--mutta menkäähän +kirkkoherran luo--sielläpähän saatte kuulla, mitä hän arvelee. +Kellonsoitosta ja siunauksesta ei puhettakaan ... niin, edes +ruumiskirstuakaan ette saa teetetyksi.» + +»Tahtoisinpa sen nähdä», sanoi Boleslav hampaitaan kiristäen, sillä +hän tunsi uhmansa paisuvan sitä suuremmaksi, mitä selvemmin hän näki +tämän pahuuden ja ilkeyden verkon. + +»Niinkö, _tahdotteko_ sen nähdä?» huusi vanha Merckel huonosti +salatulla voitonriemulla; »Teidän tahtonne on tapahtuva, herra +parooni.» + +Hän avasi oven tarjoiluhuoneeseen, josta kuului monien ihmisäänten +sekava möly. Sinne näytti tällä välin puolet kylää kokoontuneen. + +»Hackelberg tulkoon tänne!» huusi hän sinne ovenraosta ja tempasi +kiireisesti oven kiinni, sillä sen reunaan oli tarttunut useita sormia +ilmeisesti aikoen temmata sen seposelälleen. + +»Jollei hän enää ole eiliseltään humalassa, sanoo hän pian teille +alamaisen ajatuksensa vasten kasvojanne.» + +Hänen silmistään säkenöi peittelemätön vahingonilo, sitten +vetääntyivät hänen kasvonsa jälleen surumielisen hyvinvoipaan, +patriarkalliseen hymyyn. + +»Olette torjuneet ystävyyteni luotanne, nuori mies», alotti hän meren +kultasydäntä nypelöiden. »Olette solvannut ja loukannut harmaita +hapsiani--hyvä--en teille siitä vihottele. Ette olisi sitä tehnyt, jos +olisitte tiennyt, kuka se oman henkensä uhalla, schrandenilaisten +selän takana--sillä jos he olisivat sen nähneet, olisivat he minut +kuristaneet kuoliaaksi--pelasti autuaan paroonivainajan nälkään +nääntymästä--kysykää vain neidiltä!----» + +»Keltä neidiltä?» + +»No, rakkaalta, uskolliselta neiti Reginalta--autuaan isävainajanne +sydänkäpyseltä. Hän on oikea helmi, herra parooni. Teidän on pidettävä +häntä kunniassa ja otettava hänet mukaanne matkoille. Hänelle pistin +usein pimeässä palan leipää ja savustettua makkaraa, herra parooni, ja +pussin kahvia, herra parooni, aikana, jolloin itse söin ainoastaan +ruispuuroa eineekseni, koska satamat olivat suljetut, herra parooni.» + +»Ettekö saanut niistä maksua?» + +»No, sainpa niinkin, vaikkapa oikeastaan vain taivaallisen palkinnon +vuoksi panin henkeni alttiiksi.--Ja onhan sitä tosin vielä pieni +jäännöskin viime jäidenlähdön ajalta, jos herra parooni tahtoisi olla +niin suosiollinen----» + +»Kirjottakaa lasku saatavistanne; rahat tullaan teille lähettämään.» + +»Sillä ei ole kiirettä, herra parooni. Luotan kyllä teihin, herra +parooni. Jos annatte jotakin arvoa vanhan, kokeneen miehen neuvolle, +niin menkää nyt kauniisti kotiin,--kaivakaa linnan taakse hauta, +laskekaa autuas isävainajanne siihen--öiseen aikaan--aivan hissukseen, +aivan hissukseen... Rakas neiti Regina, hänhän voi tarttua ruumiin +toiseen päähän--sitten ladotte turpeet paikoilleen, jotta nurmikko +tulee sileäksi ennalleen, eikä kukaan tiedä, mihin hänet on kuopattu, +ja ennen aamun valkenemista tarttukaa Reginaa käsivarteen ja menkää +jälleen kauniisti sinne missä------» + +Hän vaikeni, sillä Boleslavin sormet kopeloivat jälleen +pistoolinperää. Tämän kunnonmiehen mahtipontisesta neuvosta irvisteli +esiin niin pirullinen iva, että se kiihotti hänen vastustushalunsa +äärimmilleen. + +Näiden myrkyllisten sanojen tunkeutuessa hänen korviinsa oli hänen +aivojensa lävitse salamana leimahtanut epätoivoinen ajatus. + +Tosiaankin, tämä hautaus oli vain ensimäinen, vähäisin osa tehtävästä, +joka hänellä oli suoritettavanaan! Pitikö hänen lähteä täältä yön +hämyssä ja sumussa--hiipiä ikäänkuin pahantekijä isiensä perinnöltä +jättääkseen kaiken, mitä he olivat luoneet, häviölle alttiiksi? Ei, +vaan tänne hänen oli jääminen--kestäminen kaikki uhmaten näitä +hyenoita, joista kurjin seisoi virnistellen, kissansilmät ahneesti +vilkkuvina hänen edessään ja vaani vain tilaisuutta karatakseen +isännättömän saaliin kimppuun. + +Kestävyyttä! Kestävyyttä! + +Tämä oli se sovitus, jota isien synnit häneltä vaativat! + +Ja eikö tuo jumalaton teko, joka oli hänen perintönsä hävittänyt maan +päältä, yhä huutanut kostoa taivaaseen saakka. + +Oliko hänen vetäytyminen tiehensä ikäänkuin karkuri, ikäänkuin +lipunpettäjä, ja jättäminen niille hyvilleen ei ainoastaan +kotikontunsa, vaan lemmittynsäkin, jonka hän oli kadottanut ajaksi ja +iäksi, mutta joka kuitenkin odotti häntä ikävällä ja pelolla? + +Ei, vaan täällä, tällä Schrandenin linnan raunioilla liehui hänen +lippunsa--tulikirjaimilla oli siihen piirretty sana »kosto». + +Ja kurja se, joka lippunsa jättää vihollisille! + +Hän astui aivan kylänvoudin eteen, ja seivästäen uhkaavan katseensa +hänen kasvoihinsa huusi hän: »Kuka on Schrandenin linnan sytyttänyt +tuleen?» + +Herra Merckelin rasvaiset kasvot vavahtivat. Sanat olivat sattuneet +hänen omantuntonsa kipeimpään kohtaan. + +Samoin säpsähti jokainen schrandenilainen, kun kysymys tämän ilkityön +tekijästä sattui hänen korviinsa. Yksi ainoa vain ei säpsähtänyt--ja +se oli pahantekijä itse------ + +Herra Merckel koetti toipua vastaamaan, mutta samassa yltyi hälinä +tarjoiluhuoneessa kovaksi meluksi. Hän teki ehdottomasti liikkeen ovea +kohden, ikäänkuin tahtoisi työntää salvan tulevain tapausten eteen, +mutta samassa temmattiin ovi auki, ja sisään tunkeutui villin, +uhkaavan joukon seuraamana pieni, renttumainen ja repaleinen mies. +Hänen karkea musta tukkansa valui rasvaisina suortuvina hartioille, +parransänki oli harmahtava, ja punaisten, ripsettömäin silmäluomien +alta tirrottivat lasimaiset juoponsilmät. + +Hän huitoi nyrkillään ympärilleen ja kiljui: »Missä se mies on? Missä +on se sikiö?--Minä tahdon hänet kuristaa, sen sikiön!» + +Mutta nähtyään Boleslavin kookkaan vartalon vastassaan jäntevästi +pystyyn ojentuneena, vaikeni hän yhtäkkiä keskellä rähinäänsä ja +murisi ja öhki itsekseen. + +Hänen takanaan kohosi kokonainen seinä kiihtyneitä, häjynilkisiä, +uteliaita kasvoja, jotka kaikki tuijottivat Boleslaviin kuten +vangittuun ihmeotukseen. + +»Minä yksin kaikkia noita vastaan!» ajatteli hän, ja hänen rintansa +kohosi. + +»Oletteko puuseppä Hackelberg?» kysyi hän pitäen katseillaan juoppoa +loitolla. Tämän miehen kuva palasi lapsuuden ajoilta himmeänä hänen +muistoonsa. Kerran, kun hänet oli linnan pihalla piesty +pahanpäiväiseksi salametsästyksen tähden, oli hän surkealla +parunnallaan säikyttänyt Boleslavin hiljaisista unelmistaan. Nyt +samainen mies puristi kätensä nyrkkiin, pöyhistelihe ja mörisi ja +röhki jotakin itsekseen.-- + +»Tekö valmistatte ruumiskirstuja tässä kylässä?» + +Puuseppä pudisti vitkalleen päätänsä tuijottaen tylsänä eteensä. +Sitten hän puhui ikäänkuin haudasta: + +»Teen enää vain kaksi ruumiskirstua----toisen itselleni ja--toisen +vietellylle lapsiraukalleni.» + +Schrandenilaiset nauroivat salavihkaan. He tunsivat tämän ilveilyn +sangen hyvin. Kun kylässä joku oli kuollut, noutivat he puusepän ja +sulkivat hänet viinapullon ja tarpeellisten lautojen kera johonkin +huoneeseen eivätkä päästäneet häntä sieltä, ennenkuin kirstu oli +valmis. + +Hän oli kerta kaikkiaan vaarallinen mies, tämä Hackelberg, sen +tiesivät schrandenilaiset sangen hyvin eivätkä päästäneet häntä +sekunniksikaan näkyvistään. Missä hän liikkuikin, pitivät he häntä +silmällä; monet korvat kuulostelivat ahmien hänen sanojaan, ja yhtä +monet käsivarret olivat alati valmiina tarpeen tullen nitistämään +hänet hengiltä. + +He sallivat hänen istua kapakassa rinnallaan, he juottivat hänet +humalaan ja syöttivät hänen vatsansa täyteen, he kuuntelivat häntä tai +tukkivat hänen suunsa, he panivat hänet lukkojen ja salpojen taakse +tai antoivat hänen kiduttaa heitä itseään--oli ikäänkuin he olisivat +pukeneet lihaan ja vereen pahan omantuntonsa ja päästäneet sen +juoksentelemaan ympärinsä tämän hunningolle joutuneen juomarin +hahmossa. + +»Ketkä muut paitsi te valmistavat kylässä ruumiskirstuja?» + +Schrandenilaiset purskahtivat hirnuvaan nauruun. Hän kyllä saisi +ponnistella päästäkseen totuuden perille. + +Hackelberg pöyhistihe. + +»Kurja lapsiparkani», murisi hän tuijottaen lasimaisilla silmillään +herra Merckelin merenkultasydämeen, joka hänen päässänsä näytti +pyörivän, mutta sitten hän yhtäkkiä kavahtui puoliunestaan, hänen +silmiinsä ilmestyi synkkä kiilto, hän ojensi nyrkkinsä Boleslavia +kohden ja huusi: + +»Mitä tahdotte minulta, herra?--Tahdotte minulta ruumiskirstun! +Kenelle tahdotte minulta ruumiskirstun? Miehelle, koiralle, joka on +kavaltanut isänmaansa--joka on vietellyt lapseni--hänellekö olisi +minun tehtävä ruumiskirstu?--Katsokaas minua herra! Enkö minä näytä +hirviöltä, herra?» Hän repäisi paidan auki, niin että karvainen rinta +tuli näkyviin.--»Raato minä olen--en edes sen arvoinen, että koirat +kintuilleni ------ ja katsokaas vain, rakas, kallis herra, +sellaiseksi on autuas herra parooni minut tehnyt--onnettoman, +hyljätyn, lapsettoman ukko rähjän on hän minusta tehnyt.»--Hän alkoi +pyyhkiä silmiään englanninnahkaisen takkinsa repaleilla-- +schrandenilaiset hänen selkänsä takana rääkyivät hyväksymistään. +--»Lapseni on hän minulta ottanut--lapseni on hän minulta ryövännyt--» + +»Luullakseni olette itse lähettänyt lapsenne linnaan», puuttui +Boleslav hänen puheeseensa. Mutta mies jatkoi valitusvirttänsä: + +»Portoksi on hän tehnyt lapseni. Ja vielä enemmän, nuori herra--mikä +juuri verisimmin särkeekin sydäntäni--sillä minä saatan olla renttu, +mutta isänmaan ystävä olen sentään--sillä Preussissa rakastaa jokainen +renttukin isänmaataan--sillä me preussilaiset emme ylipäätään ole +mitään renttuja--mutta lapseni--hoo, tiedättekös, mitä hän on tehnyt +lapsestani? + +Ruoskan iskuin on hän pakottanut hänet yön hämyssä ja sumussa menemään +ja--mutta luuletteko, että minulla sen jälkeen vielä on lasta?--Ei, +herra, kironnut olen koko naikkosen--hän ei ole enää lihaani ja +vertani--olen hänelle sanonut--» + +»Mutta syntirahat olet sentään ottanut!» oli Boleslav +sekaantumaisillaan hänen sanoihinsa, mutta malttoi mielensä, sillä +olisihan hän siten heittänyt isänsä syyllisyyden näiden susien +saaliiksi. + +»Ja nyt olet vapaa kuin taivaan lintu, olen hänelle sanonut, ja ken +sinut kohtaa, lyököön sinut kuoliaaksi, olen hänelle sanonut, ja mene +nyt armollisen herrasi luo--olen hänelle sanonut--ja hän ottakoon +sinut hoiviinsa--olen hänelle--» + +Tässä tuokiossa tuli schrandenilaisten melu niin äänekkääksi, että se +nieli puusepän sanat.--Vieraat olennot tunkeutuivat hänen eteensä ja +ottivat hänet keskeensä. Ainoastaan hänen kimeä, häijynilkinen +naurunsa kuului joukosta, johon hän oli kadonnut. + +»No, mitä ennustinkaan herra paroonille?» kysyi herra Merckel +hymyillen hyväntahtoista hymyään. + +Boleslav oli nojautunut sohvan selkänojaa vasten ja katseli hammasta +purren schrandenilaisten joukkoa, joka tunkeutui yhä lähemmäksi ja +lähemmäksi. + +»Jos yhden päähän pälkähtää kohottaa kätensä, lyövät toiset minut +kuoliaaksi», ajatteli hän itsekseen. Tässä kysyttiin kylmäverisyyttä. + +»Päästäkää minut lävitse, ihmiset», sanoi hän koettaen käsillään +raivata tietä itselleen. + +Joko hänen silmiensä kylmä katse tai nostoväenristin kimmellys hänen +lakissaan hillitsi mölyävän väkijoukon--tie aukeni hänelle--hän astui +joukon keskeen. + +Joka askeleella hän odotti tuhoisan iskun kumahtavan takaapäin; sillä +hän oli varma ainoastaan sikäli kuin silmillään saattoi väkijoukkoa +hallita. Mutta ei--koskematonna hän pääsi ulkoilmaan. Felix Merckel ei +enää sattunut hänen tielleen. + +Koko joukkio--johon nyt oli sekottunut vaimoja ja lapsiakin--vyöryi +hänen perästään. + +Lähetessään pappilan puutarhaa, jonka muuri loisteli valkoisena +puolipäivän säteilyssä, tunsi hän, kuinka hänen sydämestään nousi +ikäänkuin raskas paino hänen kurkkuunsa ja oli hänet +tukehuttamaisillaan. + +Vanhan kirkkoherran käsissä oli hänen viimeinen toivonsa. Ajaakohan +tämäkin hänet oveltaan? Tämä ajatus ei kuitenkaan ollut se, joka tällä +hetkellä pani hänen rintansa tuskasta aaltoilemaan. + + +Tuskaa hän tunsi vain ajatellessaan sitä ainoaa, joka saattoi hänet +joko hyljätä tai kohottaa, kohottaa hänet, epäpuhtaan, häpeätekojen +tahraaman, luoksensa rauhan ja viattomuuden maailmaan. + +Millaisena hän jälleen kohdanneekaan Helenan? + +Eikö hänen täytynyt kauhistuneena kimmahtaa takaperin nähdessään hänen +ilmestyvän eteensä tässä asussa, tomuisena ja villiintyneenä, tämän +raivoavan lauman ulvoen häntä saattaessa?-- + +Ja niin tapahtuikin! + +Säikähdyksestä vapiseva käsi tempasi auki verannan lasioven... + +Hän se oli. Sen täytyi olla hän.--Vaalea, solakka olento, joka +vavisten ja torjuen ojensi käsivartensa häntä ja väkijoukkoa +kohden--päästäen hiljaisen pelästyksen huudahduksen--ja oli kadonnut, +ennenkuin Boleslav oli ennättänyt kohottaa ainoatakaan kysyvää, +rukoilevaa katsetta armaihin kasvoihin. + +Hänen silmiensä edessä leijaili valkoinen sumu. Puoleksi ajattelematta +hän astui portaita verannalle ja sulki oven jälkeensä odottaen mitä +oli tuleva. + +Schrandenilaiset piirittivät kuistikon ja painoivat nenänsä litteäksi +lasiseinään, jotta paremmin näkisivät. + +Kuului ruudun kilinää. Eräs takana seisova oli sysännyt edessänsä +olijan ikkunasta sisään. + +Silloin kuului sisältä vanhan kirkkoherran mahtava ääni.--Raskas +ryhmysauva kädessään hän näyttäytyi verannalla. Hänen valkoinen +tukkansa liehui korkeakaarteisilla ohimoilla. Kotkannenän sieraimet +laajenivat kuin vainuten taistelua ja surmaniskuja.--Lumivalkoisten, +töyhtömäisesti eteenpäin ojentuvain kulmakarvojen alla paloivat silmät +kuin tulikekäleet. + +Tämä oli sama kirkkoherra Götz, joka 1813 vuoden maaliskuulla oli +kulkenut talosta taloon, alttariristi kädessään ja rummunlyöjä +jälessään kehottaen schrandenilaisia pyhään taisteluun. Ja jollei hän +olisi Königsbergiin marssittaessa tiedotonna vaipunut tien oheen, kuka +tietää, eikö hän olisi seurannut pitäjänsä asemiehiä +taistelutanterellekin. + +Schrandenilaiset pelkäsivät aikalailla hänen kuritustaan, ja tuskin he +olivat saaneet näkyviinsä kohotetun ryhmysauvan, kun jo nopeasti +vetääntyivät loitommaksi ikkunoista ja pötkivät puutarhan porttia +kohden. + +»Te polttoviholaiset, murhapolttajat!--Sinä Korahin lahko!» puuskui +hän heidän jälkeensä temmaten lasioven auki.--»Tulkaapas sunnuntaina +herranhuoneeseen--kyllä minä teille näytän!» + +Sitte kääntyi hän Boleslavia kohden ja mittaili häntä synkällä +katseella kiireestä kantapäähän. Lopulta seivästi hän silmänsä +nostoväen lakkiin, jota tämä piti sormiensa välissä. + +»Oletteko ollut mukana sotaretkeltä?» kysyi hän. + +»Olen». + +»Jollen näkisi ristiä lakissanne, niin kysyisinpä, taistelitteko +Preussin puolesta vai Preussia vastaan.» + +Boleslav, jonka ajatuksissa vielä pyöri paenneen valoisan olennon +kuva, ei ymmärtänyt ensi tuokiossa, mutta sitten hän äkillisessä vihan +puuskassa syöksähti pappia kohden. + +Mutta vanha kirkkoherra ei ollut niitä miehiä, jotka antavat itseään +pelotella--ja heidän molempien uhkaavasti silmäillessä toisiaan, huusi +hän: + +»Boleslav von Schranden, onko minulla oikeus tähän epäluuloon vai eikö +ole?» + +Silloin Boleslav painoi katseensa maahan. Hän ei voinut kestää entisen +opettajansa tuomarinkatsetta. + +Tämä avasi oven työhuoneeseensa, jossa kirjakaappien ja piippuhyllyjen +välissä riippui seinillä ratsastusmiekkoja ja tuliluikkuja, ja sanoi: + +»Lakin tähden, jota kannatte, en voi kieltää teitä astumasta kotiini. +Mutta suoriutukaa lyhimmittäin. Kenellekään von Schrandenille ei ole +sijaa tässä talossa.» + +Hän pani ryhmysauvan nurkkaan, kietoi kukitetun aamutakin kuivahkon +vyötärönsä ympäri ja käveli huoneessa edestakaisin. + +Boleslav hapuili sanoja. Hän seisoi kuin pahantekijä tämän miehen +edessä, jonka suusta jokainen sana valui hänen ylitsensä kuin pisara +sulatettua metallia. Tosiaan--ei ollut helppoa sälyttää isän +syyllisyyttä omille kunniallisille hartioilleen. + +»Arvoisa kirkkoherra», alotti hän sammaltaen, »unhottakaa hetkiseksi, +että kannan Schrandenien nimeä.» + +Vanhus naurahti katkerasti itsekseen. »Paljon pyydetty», mutisi hän, +»paljon pyydetty.» + +»Älkää nähkö minussa mitään muuta kuin poika, joka tahtoo haudata +isänsä ja jonka kirottu roistoväki tahtoo estää täyttämästä tätä +korkeinta ja pyhintä velvollisuuttaan.» + +Vanhus kohotteli ja rypisteli kulmakarvojaan, mutta ei vastannut +mitään. + +»Käännyn nyt teidän, kristillisen kirkon papin puoleen ja kysyn +teiltä, tahdotteko sallia sellaista ilkitekoa seurakunnassanne?» + +»Minun seurakunnassani ei voi sellaista tapahtua!» pauhasi vanhus. +»Mihin minut on asetettu viemään sieluja Jumalan luo, siellä saa +jokainen kunniallisen hautauksen.» + +»Ja kuitenkin uskalletaan--» + +»Seis--kenestä on kysymys?» + +»Isästäni». + +»Vapaaherra Eberhard von Schrandenista?» + +»Niin.» + +»Se mies oh kuollut seitsemän vuotta sitten.» + +»Mutta kirkkoherra!» + +»Seitsemän vuotta sitten on hänet erotettu eläväin +yhteydestä.--Seitsemän vuotta on hän jo lahonnut maassa.--Antakaa +minun olla häneen nähden rauhassa.» + +»Mutta kirkkoherra, olen ollut teidän oppilaanne... Te olette minulle +ensiksi opettanut Jumalan nimen... Olen teitä aina pitänyt +urhoollisena, kunniallisena miehenä... Kadun nyt uskoani, arvoisa +kirkkoherra... Sillä nämä ovat arkoja, valheellisia verukkeita.» + +Vanhus ojensihe täyteen pituuteensa. Hänen leukapielensä tutisivat. +Hänen sieraimensa laajenivat. Kasvot kalpeina ja hehkuvin silmin hän +astui Boleslavin eteen. + +»Poikani», sanoi hän, »näytänkö siltä, että tapani on turvautua +valheihin?» + +Boleslav näytti uhmaavalta, mutta kaikista ponnistuksistaan huolimatta +tunsi hän mielessään heräävän jotakin vanhasta, kauan unhotetusta +oppilaan kunnioituksesta kirkkoherraa kohtaan. + +»Poikani» jatkoi vanhus, »minun tarvitsisi sanoa vain sana jättääkseni +sinut tuolla puutarhan aidan takana väijyvän roskajoukon käsiin--mutta +vielä kerran--lakin tähden, jota kannat, tahdon antaa sinulle +anteeksi. Ja mitä sinulle sanoin, sen tahdon näyttää myös todeksi.» + +Hän meni eräälle kaapille, jossa olivat pitkässä rivissä seurakunnan +kirkonkirjat--suuret, kuluneet nidokset toinen toisensa vieressä--otti +niistä erään esiin ja avasi sivun, jonka yläreunaan oli kirjotettu +vuosiluku 1807. + +»Lue tuosta, poikani!» + +Ja Boleslav luki: + +»Maaliskuun 5 päivänä kuoli vapaaherra Hans Eberhard von Schranden, +_ex memoria hominum exstinguatur!_» + +Tämän jälkeen oli kolme ristiä. + +»Tämähän on väärennys!» huusi Boleslav. + +»Niin, poikani», vastasi vanhus juhlallisesti. »Se on ilmeinen ja +tahallinen väärennys, törkeä virkavirhe, ja jos tahdot minut saattaa +syytteeseen, erotetaan minut ja heitetään vankeuteen, jossa sitte saan +päättää päiväni. Tee nyt, mitä mielesi haluaa. Kohtaloni on sinun +käsissäsi.» + +Kauhun ja kunnioituksen sekainen väristys kulki Boleslavin ruumiin +lävitse. Hän tunsi riittävän hyvin omasta kokemuksestaan hurjan halun +uhrata isänmaanrakkaudelleen vapautensa, onnensa ja elämänsä, +ymmärtääkseen, mikä vanhuksen oli pakottanut tähän mielettömään +tunnustukseen. + +»Näillä risteillä», jatkoi kirkkoherra, »olen seitsemän vuotta sitten +haudannut miehen, joka julmuudestaan ja hurjista himoistaan huolimatta +oli siihen asti ollut ystäväni. Ja ken minulle vielä mainitsi hänen +nimensä, hänet ajoin suoraa päätä talostani.--Tuli sitten yö, jolloin +palavan linnan liekit valaisivat nämä seinät päivän kirkkaiksi. +Silloin hyppäsin vuoteestani, heittäysin polvilleni ja rukoilin +Jumalalta anteeksi hänelle, joka sen oli sytyttänyt--sillä sytytetty +se oli, se paloi yhtaikaa jokaisesta neljästä nurkastaan--Tästä +lähtien, ajattelin, on ihmisten muistosta ilkityön tekijän mukana +hävitetty paikkakin, jossa ilkityö tapahtui.--Sen aaveen kanssa, joka +siitä pitäen on kummitellut Schrandenin linnan raunioiden keskellä, ei +minulla ollut enää mitään tekemistä.--Ja nyt tulet sinä, poikani, +yhtäkkiä minulle kertomaan, ettei kummitus ollutkaan kummitus, vaan +elävä olento, joka vasta muutama päivä sitten on jättänyt ajallisen +elämän ja odottaa nyt kristillistä hautaustaan. Mutta minä kieltäydyn +siitä... Ja juuri tämän luettelon perusteella.--En hautaa ketään +kahteen kertaan.--Jos annat minut ilmi, tuomitaan minut--se lankeaa +luonnostaan.--Mutta sinä tiedät, että olen siihen kaikin puolin +valmis. Tee nyt, mitä tahdot--hautaa ruumis--osota vainajalle kaikki +kunnioitus, minkä katsot hänen ansaitsevan, kerää kokoon saattojoukko, +loistavampi kuin kenenkään keisarin--mutta minua älä sekota leikkiin.» + +Hän istuutui viheriällä päällystettyyn nojatuoliinsa, nojasi päänsä +ryppyisiin, karvaisiin käsiinsä ja tuijotti avoimeen kirkonkirjaan. + +Tältä visapäältä ei ollut mitään toivottavaa. Olisi ollut mieletöntä +antautua siihen harhaluuloon--ja myöskin siihen toiseen harhaluuloon, +että hän sinä ilmoisna ikänä voisi taistelulla tai sovinnolla saada +rakastettunsa omakseen. + +Muserrettuna ja maahan tallattuna oli kaikki, mitä hän murjotun +sielunsa kainoissa unelmissa oli jälleen rohjennut rakentaa. + +Hän purskahti tuskalliseen nauruun. + +»Tämä on siis se armo, se anteeksiantamus, josta te saarnaatte», huusi +hän vihan kyynelet silmissään. + +Vanhus nousi verkkaan ja pudotti raskaasti kätensä Boleslavin +olalle.-- + +»Lakkisi tähden, poikani, tahdon tehdä sinulle tilin tästäkin, +vaikkakin sinun näkemisesi on minulle vastenmielinen. Puolitoista +vuotta takaperin palasi Venäjältä ryysyisiä, kerjääviä +ranskalaislaumoja--kurjina, nälkäisinä, vilunvihoja täytenään. +Schrandenilaiset tarttuivat viikatteihin ja riihivarstoihin lyödäkseen +heidät kuoliaiksi, ja se kentiesi olisi ollut heille oikein, noille +Napoleonin verikoirille. Mutta silloin minä avasin kirkon ovet +seposelälleen, niin että he pääsivät pakoon Jumalan alttarille, +sytytin heille nuotion kivipaateroiden päälle, keitätin heille ruokaa +ja annoin olkia vuoteeksi--sillä vaikkakin he ovat vihollisia, sanoin +schrandenilaisille, on heillä ihmisten kasvot kuten teilläkin ja +kantavat he hartioillaan suurta inhimillisen kurjuuden ristiä, jota +vapahtajammekin on kerran kantanut. Menkää kotiinne ja rukoilkaa +Jumalaa, että hän teitä armahtaisi.--Niin sanoin.--Kuten näet, +poikani, voin olla lempeäkin.----Ja palataksemme hautaukseen--en +kiellä keneltäkään rauhallista leposijaansa. Mikäli minulla on +sananvaltaa, ei ketään kuopata mihin nurkkaan hyvänsä, ei +itsemurhaajaakaan. Jos kellä on ollut pahat päivät eläessään, täytyy +hänen voida olla tyytyväinen edes kuoltuaan, sanon aina. Ja jos joku, +joka on tappanut oman äitinsä, vietäisiin mestauslavalle, menisin minä +hänen haudalleen täydessä virkapuvussani, panisin käteni ristiin hänen +ruumiinsa ylitse ja rukoilisin sotajoukkojen herraa: Anna hänelle +anteeksi, sillä hän ei tietänyt, mitä teki.--Kaikille muille tahdon +osottaa lempeyttä, mutta isällesi en! Sillä ken on rikkonut +isänmaatansa vastaan, hän on häväissyt kaikki taivaalliset ja +maalliset lait, on häväissyt äitinsä, joka hänet on synnyttänyt, on +saattanut iankaikkisen kirouksen alaiseksi lapset, jotka on siittänyt. +Sellainen on ajettava koko inhimillisen yhteiskunnan ulkopuolelle, +sillä hän on kuin spitalitautinen--kuolemaa ja perikatoa tuo hän +tullessaan, mihin ikinä astuneekin. Hän on kuin hullu koira, joka +kuolassaan pirskottaa vesikauhua kaikkiin eläviin olentoihin, mitkä se +kohtaa.--Kuinka suuren, poikani, luulet isäsi rikoksen olevan, ja mitä +kaikkea pahaa luulet hänen tehneen? Niiden sadan tai parin nuorukaisen +tähden, jotka lepäävät tuonne niitylle haudattuina, niiden tähden en +kanna kaunaa häntä kohtaan. He kuitenkin kaikitenkin saattoivat +kuolemaa odottaa. Heidän haudoillaan kasvaa korkea nurmikko ja heidän +isänsä ovat jo aikoja sitten surreet surtavansa--mutta tulepas tänne, +poikani--» + +Hän tarttui Boleslavin käteen ja vei hänet ikkunaan. »Katso +tuonne,--mitä näet puutarhan aidan takana? Lauman villipetoja näet, +näet niiden vetelehtivän ympäri ja vaanivan verenhimoisesti kirkuen, +eikö jo pian tule saalis, joka heidän nälkänsä sammuttaisi, ja +kuitenkin ovat he liian arkoja käydäkseen kimppuusi ja sinut +repiäkseen, jos astut heidän joukkoonsa. Ja katso _minua_, poikani! +Jumala on minut tänne asettanut julistamaan hänen rakkauttansa, ja +minä saarnaan vihaa.--Lempeyden sanojen, suloisten kuin hunaja, tulisi +vuotaa huuliltani, mutta niiltä hyppivät ilmoille skorpioonit niin +pian kuin suuni avaan, sillä minustakin on tullut villipeto.--Ja +sellaisia on isäsi tihutyön tähden meistä tullut!--Täältä +Schrandenista et löydä mitään hyvää, sillä isäsi istuttama myrkky +kihisee ja imeytyy polvesta polveen lapsiin ja lastenlapsiin, kunnes +Herra häpeäpaikan ja teidän kirotun nimenne on tyyten hävittänyt +pyhästä maailmastaan--Amen.» + +Hän seisoi siinä kohotetuin käsin, kuten kiroava vanhan liiton +profeetta, ja vaahto kuohui hänen suupielissään. + +Kauhun ja kammon lamauttamana kääntyi Boleslav ovelle. + +Vanhus ei kutsunut häntä takaisin. + +Kulkiessaan eteisen lävitse säpsähti hän kovasti, sillä hän oli +kuulevinaan erään raollaan olevan oven takaa naispuvun kahinan. + +Lemmittyänsä hän ei tahtonut tavata--ei mistään hinnasta maailmassa! +Ei tänään, ei tällä hetkellä, jolloin hänestä tuntui, ikäänkuin kaikki +se hyvä ja jalo, jonka hän hiljaisuudessa oli kasvattanut sieluunsa, +olisi maannut maassa murskana ja tahrattuna. + +»Jos kaikki ovat tulleet villipedoiksi, miksi en minäkin voisi tulla +villipedoksi», ajatteli hän astuessaan käsi pistoolilaukulla +schrandenilaisten joukkoa kohden. + +Vanha kirkkoherra oli oikeassa: he ulvoivat ja haukkuivat hänen +takanaan--murhanhimo salamoi heidän silmistään--mutta satuttaa +kättänsä häneen he eivät uskaltaneet.---- + + * * * * * + +Kun hän saapui nostosillalle, jonka paalujen takana odotti häntä +kokoonkyyristynyt naisolento, oli hänen mielessään kypsynyt hurja, +epätoivoinen päätös: hän tahtoi asevoimalla saattaa isänsä viimeiseen +lepoon. + +»Tahdotko vielä kerran ansaita kauniin summan rahaa?» kysyi hän +nuorelta naiselta, joka hänen lähetessään hypähti hehkuvan punaisena +seisoalleen. + +Tyttö katseli häneen hetkisen tuumien ja kummastellen, sitten, +ikäänkuin vasta nyt olisi tajunnut, pudisti hän kiihkeästi päätänsä. + +»Miksi et?» tutkaisi Boleslav häneltä. + +Tyttö alkoi vavista. »Mitä minä teen rahalla, herra?» kysyi hän hiljaa +ja anovasti. »He ottavat sen kuitenkin minulta pois.» + +»Ketkä?» + +»Ihmiset--kaikki ihmiset--hyvä, hyvä herra, ei mitään rahoja.» + +»Ilmeisesti on hänen järkensä sekaisin», ajatteli Boleslav. + +»Ja sitä paitsi on siellä rahaa yllinkyllin», jatkoi tyttö kuiskaten +ja vilkuillen arasti ympärilleen. »Kellarissa on rahaa--kokonaisen +arkun täysi--siellä missä viinitynnyritkin ovat--sieltä otin aina niin +paljon kuin hänelle--armolliselle herralle--tarvitsin. Itselleni en +tarvitse mitään, herra, korkeintaan uuden röijyn.» + +»Tahdotko siis ansaita uuden röijyn?» + +»Enhän tarvitse sitä ansaita, herra. Kun ensi kerran menen +Bockeldorfiin--sillä tarvitseehan herra toki jotakin syödäkseen--, +tuon sieltä röijyn mukanani.» + +Tällainen lienee tunne vetojuhdallakin, joka tekee työnsä mitään +ajattelematta, niinkuin nielee ravintonsakin. + +»Tahdotko siis _ilman_ mitään ansiota tänä yönä tehdä pitkän matkan +minun puolestani?» + +»Tahdonko minä, herra? Jos _te_ vain tahdotte, herra!»------ + + + + +VI. + + +Seuraavana päivänä hämmästytti Schrandenin kylää odottamaton vierailu, +joka sai juhlatuulella olevat kyläläiset aivan kuin puusta putoamaan. + +Kello oli viiden korvilla iltapäivällä, kun kylänraittia ajoivat +kahdet häkkirattaat, joilla kummallakin oli viisi kuusi istujaa, +nuoria miehiä jääkärin takit yllä, kenttälakit päässä, pyssyt olalla +leveistä hihnoista riippumassa. + +Etumaisilla rattailla istui sen lisäksi naishenkilö, joka, samassa +kuin hevoset kääntyivät kirkkomäelle, hyppäsi huimalla loikkauksella +häkin ylitse ja loittoni linnaa kohden.-- + +Jokainen schrandenilainen tunsi hänet jo ensi silmäyksellä +paroonivainajan lemmityksi, mutta yleinen hämmästys oli niin suuri, +ettei kenenkään päähän pistänyt ajaa häntä takaa. + +»Mustan Kotkan» ravintolan edessä pysähtyivät rattaat. Ikkunat +temmattiin auki, ja ennenkuin vieraat olivat vielä ehtineet nousta +jalkeille, remahti sekava tervehdysmelu heitä vastaan. + +»Heiden pojat--eläköön--Heiden pojat», kirkui Felix Merckel, joka oli +yhdessä Sellenthinin eskadroonaan kuuluvain toverien kera ollut +monissa otteluissa, ja heilutti ikkunasta heitä vastaan vaahtoavaa +oluthaarikkaansa. + +Hänen isänsä avasi ripeästi oven herrashuoneeseen, jossa sai juoda +ainoastaan viiniä, sillä olihan toivoa, että hyvinvoivain talollisten +pojat tosiaankin pistäisivät viiniksi. + +Mutta näillä ei ollut innokkaaseen tulotervehdykseen muuta vastausta +kuin synkkä, miltei vihamielinen äänettömyys. Katsomattakaan meluajiin +vetivät he häkeistä esiin kaikenlaisia työkaluja--sahoja, kirveitä ja +lapioita--ja alkoivat riisua hevosiaan. + +Schrandenilaiset ällistyivät. + +»Lempo soikoon--mikä on tukkinut kurkkunne?» huusi Felix Merckel +ikkunasta. »Ja mihin olette jättäneet ihmeotuksenne, luutnantti +Baumgartin?» + +Ei vieläkään mitään vastausta. + +Schrandenilaiset alkoivat luulla, että vieraat aikoivat tehdä heistä +pilaa, ja purskahtivat remajavaan nauruun. + +Silloin astui Karl Engelbert, joka esiintyi joukon johtajana, ikkunan +alle, mistä leveähartiainen Felix Merckel nojasi ulos, tervehti häntä +puolisotilaallisesti ja sanoi: »Luvalla sanoen, herra luutnantti, emme +ole tulleet juhlimaan emmekä muuten huvittelemaan--olemme +hautajaisväkeä.» + +»Täällä Schrandenissa ei haudata ketään», huusi Felix Merckel yhä +nauraen, mutta hänen kasvonsa venähtivät huomattavasti pitemmiksi. + +»Luvalla sanoen, herra luutnantti--meidät on kutsuttu hautajaisiin.» + +»Kuka on kutsunut?» + +»Entinen luutnanttimme Baumgart.» + +»Pöllö--luutnantti Baumgart ei ole täällä--teidänhän juuri oli tuotava +hänet mukananne.» + +»Luvalla sanoen, herra luutnantti, hän on jo täällä.» + +»Missä se mies sitte piilee?» + +»Taidatte tuntea hänet ainoastaan synnyinnimeltään. Herra von +Schranden oli hän ennen----» + +Savinen haarikka putosi Felix Merckelin kädestä murskaksi nuoren +Engelbertin eteen. Olut pirskui korkealle hänen jaloilleen.---- + +Sisällä vierashuoneessa nousi kova meteli, ikäänkuin hankittaisiin +tappelua, sitten paiskattiin ikkuna jyrähtäen kiinni, ja kun Johann +Radtke janonsa ahdistamana aikoi astua portailta ravintolan eteiseen, +lennähti ovi kiinni aivan hänen nenänsä edessä. + +»Niinhän meidät täällä ajetaan ovelta takaisin kuin mitkäkin +retkaleet»--murisi Peter Negenthin synkkänä puristaen siteissä olevan +kätensä nyrkkiin. + +»Haluatko tulla valapatoksi?» kysyi Engelbert hiljaa astuen hänen +eteensä. »Jos haluat, niin käänny takaisin. Mitä meiltä +vaadittaneekin, lurjus se, joka unhottaa Dannigkowin kirkon.» + +»Ja kenen kurkkua kuivaa, särpiköön siikojen uimavettä,» lisäsi Johann +Radtke huoaten. + +Engelbert heitti pyssyn olalleen. »Rattaat menkööt edellä!» komensi +hän.--»Eteenpäin, mars!»--Kulkue järjestyi ja marssi linnaa kohden. +Jälestä tallusteli joukko kyläläisiä, jotka kunnioitus pyssyjä kohtaan +piti loitolla. + +Sillalla seisoi Boleslav heitä vastassa. + +Riemastuneena hän syöksähti ystäviänsä vastaan--saaden tuskin +kiitollisuuden huudahdusta huuliltaan. + +Engelbert ojensi äänetönnä hänelle kätensä. Mutta kun Boleslav tahtoi +häntä syleillä, vältti hän sen. + +Mielenliikutuksessaan ei Boleslav sitä huomannut. »Tiesin kyllä, että +tulisitte», sammalsi hän. »Tiesinhän että minulla on vielä +ystäviäkin--ettei minua ole aivan turvattomaksi jätetty näiden susien +kitaan.» + +Kukaan ei hänelle vastannut. + +Jäykkinä ja äänettöminä kuin muuri seisoivat he rivissään, katseet +vain arastellen harhailivat hänen ohitsensa. + +Engelbert katkaisi ensiksi äänettömyyden. + +»Olet kutsunut--olemme täällä--mutta aikamme on vähissä--sano, mitä +meidän on tekeminen.» + +Silmänräpäyksen Boleslav mahtoi kummastella, kun häntä näin jyrkän +lyhyesti puhutteli se, joka hänelle aina oli ollut rakkain kaikista +tovereista, mutta kuinka hän heitä olisi voinut epäillä? + +Olivathan he saapuneet! + +Ja sekaisin, sikin sokin syöksähtelevin sanoin kertoi hän heille, +kuinka häväistys, jonka schrandenilaiset olivat aikoneet tehdä hänen +isälleen, oli nyt purkaantunut hänen ylitsensä, ja mitä hän nyt oli +päättänyt tehdä ystävien avulla. + +Sillävälin tuijotti muutaman soraläjän takaa häntä kohden leimuava +silmäpari, sillävälin värisi ja vavahteli naisolento, joka siellä +istui keräksi kyyristyneenä. + +»He ovat täällä--he ovat jo kylässä!» oli hän huutanut hätäisellä +riemulla häntä kohden syösten kuin mikäkin harhahenki linnanpihan +poikki. + +Ensi näkemällä oli Boleslav pitänyt häntä vieraana. Hänellä oli, +heleänvärinen karttuunihame, yönuttu höllästi kiedottuna aaltoilevan +poven ympäri ja kirjava huivi solmittuna leuan alitse +talonpoikaistyttöjen tapaan. + +»Nämä ovat he antaneet ylleni», lisäsi hän ikäänkuin anteeksi pyytäen +huomattuaan toisen kummastuneen katseen. + +Boleslav ei ajatellut häntä enempää. Sitten odottaessaan sillalla +ystäviään hän näki tytön hiiviskelevän raunioiden välissä. Huivi oli +solunut niskaan--aivan valtoinaan valui musta tukka päivänpaahtamille +kasvoille.--Ikäänkuin mieletön nauroi tyttö yksikseen. + +Silloin hävetti Boleslavia, että hänen oli täytynyt näyttää tämä +nainen ystävilleen, ja hän aikoi heti antaa tytölle lähtöpassit, +jottei hän enää joutuisi heidän näkyvilleen. + +»Mitä täällä teet?» tiuskaisi hän. + +Tyttö hätkähti. »En mitään, herra», vastasi hän kääntäen katuvana +silmänsä maahan. + +»Miksi nauroit?» + +»Minäkö, herra?» sammalsi hän. »Olen vain iloinen.» + +»Miksi?» + +»Koska olen jälleen täällä.» + +Oh--tuo kurja olento! + +Mikä hänet kiinnittikään tähän maalipaikkaan, joka tarjosi hänelle +vain häpeää ja puutetta ja jossa hän tästedes oli alttiina +kaksinkertaiselle kurjuudelle? + +Boleslav oli kuullut kerrottavan kotikissoista, jotka, kun asukkaat +jättivät autioksi talon, johon ne olivat kotiutuneet, mieluummin +kuolivat siellä nälkään kuin läksivät isäntäväkensä mukana muille +maille. + +Mitähän, jos tätäkään kissalajia ei voinut ajaa tiehensä! + +Tällä hetkellä olisi ollut julmaa antaa hänelle karkotuskäskyä. Sai +jäädä siis huomiseen, kunhan vain oli poissa näkyvistä. + +»Korjaa luusi», käski hän, »ja älä tule minun äläkä vieraitten +nähtäviin.» + +Silloin oli tyttö nöyrästi painanut päänsä alas ja kadonnut soraläjän +taakse. Siellä kyyrötti hän nyt vavisten pelosta, että hänet +huomataan.---- + +Boleslav oli lopettanut. + +Engelbert vaihtoi neuvottelevan silmäyksen toveriensa kanssa; sitten +hän sanoi: »Olemme tuoneet tarpeelliset työkalut mukanamme--jos annat +meille lautoja, teemme tuotapikaa kirstun.» + +»Tosin siitä ei tule mitään ritarillista ruumiskirstua,» lisäsi Peter +Negenthin karkeasti hymyillen. + +Engelbert heitti häneen nuhtelevan katseen. Pieni joukko kuiskutteli +ja nurisi. + +Iloisessa luottamuksessaan ei Boleslav nähnyt eikä kuullut siitä +mitään. »Muistattehan vielä», huudahti hän, »kirstun, jonka pimeässä +teimme nuorelle Dohnan kreiville? Kaksi tuntia meiltä siihen meni, +emmekä nähneet kättä silmiemme edessä.» + +Mutta hänen muistelmansa eivät herättäneet mitään vastakaikua. + +»Joku jääköön hevosten luo», sanoi Engelbert, »me muut etsimme +lautoja. Iltaan mennessä täytyy kaiken olla valmiina.» + +Boleslav, huolissaan siitä, mitä voisi tehdä ystävilleen mieliksi, +ajatteli viinivarastoa, jonka oli löytänyt kellarista tulelta +säilyneenä.--Siellä oli myös talon ruokavarasto, hieman leipää ja +savustettua lihaa, valitettavasti aivan liian vähän, jotta niillä +olisi voinut ystäviä kestitä. + +»Syötävää ei meillä ole juuri mitään», sanoi hän, »mutta ettekö tahdo +ainakin ottaa siemausta viiniä, ennenkuin ryhdytte työhön?» + +Vieraat vaikenivat synkän näköisinä. + + +»Älä huoli», tuumi Engelbert keveähköllä äänensävyllä. »Viini +raukaisee ruumista ... työllä on kiire.» + +Ja hän kumartui tarkastellen kopeloimaan muuatta hiiltynyttä lautaa, +jollaisia virui hajallaan raunioiden välissä. + +»Tämä menee mukiin», sanoi hän, »mutta älkää sahatko hiiltynyttä pois, +se saa käydä maalista.» + +Ja hän meni Boleslavin seuraamana edelleen valitakseen vielä pari +kolme lautaa. + +Silloin vilahti heidän edestään maasta pystyyn jotakin heleänväristä, +joka oli samassa kadonnut lähimmän muurin taakse. + +Boleslav puristi kätensä nyrkkiin. Hän oli tuntenut Reginan. + +»Anteeksi», sanoi hän, »etten voinut teille lähettää parempaa +sanantuojaa, mutta minulla ei ole ketään muuta saatavissa.» + +Engelbert tahtoi puhua, mutta hänen kielensä oli aivan kuin sidottu. + +»Ja sinun on hänet täytynyt ensin pukeakin?» + +»Niin», sanoi Engelbert, jonka puheliaisuus pääsi valloilleen. +»Tapasin hänet puolikuolleena ja revityin vaattein makaamassa oven +edessä, kun yöllä nousin ja menin katsomaan, mitä koirat haukkuivat.» + +»Kuinka? Oliko se jo yöllä?» + +»Kahden aikaan aamulla.--Tämä lauta tässä on hyvä--sen voitte +ottaa.--Hän oli kulkenut viisi peninkulmaa seitsemässä tunnissa.--En +ikinäni olisi sitä pitänyt mahdollisena.--Hän makasi kuin mikäkin +ammuttu saukko--niin jäykkänä ja kiiltävänä--ja haukkoen henkeään--ja +paperipalaasi puristi hän käsissään. Hän tahtoi nousta, mutta painui +paikoilleen--ja silloin noudin viinaa ja hieroin sillä hänen +ohimoitaan ja annoin hänelle------» + +Joku tovereista, joka oli häntä seurannut, katsoi häneen kummissaan. +Hän pelästyi ja pysähtyi keskelle lausetta.------ + +Seuraavina tunteina kuulivat schrandenilaiset, jotka raivoissaan ja +hämmästyneinä juoksentelivat pitkin virran rantaa, linnansaarelta +ahkeraa vasaroimista ja sahaamista ja kalkutusta, joka ei näyttänyt +merkitsevän mitään hyvää.-- + +Näinkö siis heidän kauneimmat suunnitelmansa raukesivat tyhjiin? + +Ei kestänyt kauan, ennenkuin näyttäytyi vanha Hackelberg olallaan +pyssy, jota hän tavallisesti piti lantatunkioon haudattuna. Hän näet +pelkäsi, että se häneltä jälleen viedään, kuten kerran oli tapahtunut, +kun hän torilla huvittelihe ampumalla yölepakoita, jotka hänen +vakuutuksensa mukaan selvällä päivälläkin lensivät parvittain hänen +perästään. Tällä samaisella kelpo pyssyllä oli hän aikaisemmin joka yö +harjottanut salametsästystä, mutta sitten kun pettämättömän käden oli +juopottelu muuttanut heikoksi ja vapisevaksi, oli tämä hupainen +ammatti täytynyt jättää sikseen. Vain silloin tällöin, kun hän oli +juonut oikein rennosti, valtasi yhtäkkiä ihanien metsästysretkien +muisto hänen mielensä. Silloin hän hoiperteli piilopaikkaansa, kaivoi +pyssyn kätköstään ja ampui ilmasta ensimäisen pääskysen, joka +livertäen vilahti ohitse. + +Lavertelevalla puheliaisuudella, joka hänelle oli ominainen, alkoi +hänkin pauhata. + +»Schrandenilaiset, kunnia kutsuu--aseihin pettureita vastaan!--Olen +onneton isä--lapseni on hän minulta ryöstänyt--ammun hänet +kuoliaaksi--mokoman koiran.» + +»Mutta hänhän on jo kuollut», tuumi joku. + +»Onko hän jo kuollut?--Ei haittaa mitään--sikiö on hänkin ammuttava +kuoliaaksi--kaikki ovat he ammuttavat kuoliaiksi.» + +Sillävälin juoksenteli Felix Merckel vierashuoneessa edestakaisin kuin +haavotettu karju.--Hän tunsi kylliksi Heiden pojat tietääkseen, että +jos heidät ärsytettiin tai heidän kimppuunsa hyökättiin, eivät he +tunteneet mitään rajoja. Välttämätönnä seurauksena täytyi olla +verenvuodatus, jollaista ei aavistanut kukaan niistä, jotka ulkona +räyhäsivät.--Ja silloin--mitä silloin? Eikö loukatun lain koura +silloin tarttuisi ensiksi häneen, luonnolliseen johtajaan? + +Mutta toiselta puolen--pitikö tälle luikkarille, joka oli uskaltanut +väärällä nimellä hiipiä toverien luottamukseen, vieläpä puijata +luutnantin valtakirjan--miehelle, joka nyt kaksin kerroin ansaitsi +jokaisen urhoollisen, kunniakkaan sotilaan vihan ja inhon, pitikö +hänelle suoda tämä voitonriemu? + +Herra Merckel vanhemmalla oli sillävälin muita huolia. + +Hänestä oli erittäin moitittavaa, että niin suuri määrä jaloa +suuttumusta laukaistiin turhan tähden tyhjään ilmaan, ja hän päätti +tehdä lopun tästä vallattomuudesta. + +Hän astui talon portaille ja huusi hänelle ominaisella isällisellä +hyväntahtoisuudellaan alhaalle joukkoon: »Piirinne esimiehenä, rakkaat +lapset, en saata sallia, että julkisella paikalla pidätte tuollaista +meteliä.--Etsikää kauniisti suljettu huone, lapset--siellä saatte +elämöidä kuinka paljon tahdotte.» + +Että »suljetulla huoneella» tarkotettiin vain »Mustan Kotkan» +kapakkaa, oli jokaiselle selvänä, ja viittä minuuttia myöhemmin oli +väkijuomien nauttiminen jo saanut vauhdin semmoisen, ettei paremmasta +apua. + +Felix oli nojannut pörröisen päänsä käsiinsä ja tuijotti synkän +raivoisasti eteensä. + +Ei kukaan preussilainen isänmaan ystävä, vielä vähemmän mies, joka +kantoi miekkaa, saanut sallia sellaisen tekosen tapahtuvan, ennen +kuolla--ennen-- + +Ja hän alkoi puhua joukolle innokkain sanoin.-- + +Vaikutus tuli pian näkyviin. Yksi toisensa jälkeen pujahti pellolle, +palatakseen pian takaisin jokin ase mukanaan--millä tuliluikku, millä +käyräsapeli, millä viikate. + +»Olkaa aina kauniisti, rauhallisia ja isänmaallisia, lapset!» huusi +myhäillen vanha Merckel tähystellen vilkkuvilla silmillään tyhjiä +haarikoita.---- + +Oli tullut yö. Kaksi ruskeankeltaista talikynttilää savusi +tarjoilupöydällä tukehuttavan kuumassa, täpötäydessä huoneessa, jonka +puolipimeässä kirkasten viikatteiden heijastukset välähtelivät kuten +salamat. Silloin syöksyi huoneeseen pari poikasta, jotka olivat olleet +vartioimassa nostosillan luona, huutaen: »He tulevat, he tulevat!» + +Nousi raivoisa ulvonta. + +Kaikki tunkeutuivat ovelle. Felix Merckel riensi makuuhuoneeseensa +ottaakseen miekkansa vyölleen, mutta ei palannut takaisin.--Luultavasti +hän oli malttanut mielensä nähdessään aseen, jota oli niin kauan +kunnialla kantanut. + +Hänen isänsä kehotteli sillävälin raivoajia levollisuuteen ja +malttiin, erittäinkin niitä, jotka eivät vielä olleet maksaneet +juomalaskujaan. + +»Eteenpäin!» lallatti vanha Hackelberg. »Kostakaa lapsi parkani +puolesta--hakatkaa heidät maahan!» + +Kauppatorille, jolle kuu pilvien verhosta valeli himmeää loistettaan, +oli koko kylän väki kokoontunut. Yksin rintalapsetkin olivat temmatut +kehdoistaan. Heidän paruntansa sekaantui tuhatääniseen meluun. + +Synkkänä ja äänetönnä katseli kirkko tummine varjoineen tätä hurjaa +näytelmää. Synkkänä ja äänetönnä lepäsi pappilakin paikoillaan. + +Vanha visapää oli pitänyt sanansa. Hän ei nähnyt eikä kuullut mitään, +mitä tapahtui.-- + +Linnalle vievää tietä reunustavain majojen takaa kajasteli +tummanpunainen tulenloiste. Matalain kattojen ylitse kiemurteli +mustanharmaa savu korkeutta kohden. Purppuranpunainen huuru levisi +kuin tulipalon loimo suviyön kalpeaan hämärään.-- + +Yhteisen vaikuttimen voimasta alkoi joukko paltoutua kirkkotietä +myöten hautuumaalle, joka sijaitsi muutamain askelten päässä +reunimmaisista taloista, aivan tien varressa. + +Siellä portilla voitaisiin tulijoilta parhaiten sulkea tie. + +Ne, jotka olivat olleet mukana sotaretkellä, järjestyivät riveihin. +Olihan sotilasten taisteltava sotilaita vastaan. + +»Missä on Merckel?» huusi kummissaan joku, joka tällä hetkellä odotti +kuulevansa luutnantin komentavan äänen. + +»Missä on Merckel?» kajahti ällistynyt kaiku joka suunnalta. + +Rauhotuttiin sentään jälleen. Hänhän oli vain mennyt noutamaan +aseitaan. + +Tulenloimo läheni lähenemistään. + +Erotettiin jotakin mustaa, nelisnurkkaista, joka heilui ilmassa +liekkiseppeleen ympäröimänä. + +»Ruumiskirstu--ruumiskirstu!» murisi joukko ehdottoman väristyksen +valtaamana. + +Silloin äkkiä--kukaan ei tiennyt, ken alotti--oli kuin samassa +hengenvedossa olisi sama ajatus välähtänyt kaikkien mielissä--silloin +äkkiä viritti joukko kohisevana kuorona hirveän virrenvärssyn: + + »Herramme Schrandenissa, jonka tähden + hävetä saamme kaiken kansan nähden + ja käydä mieron pilkkana, + lyö rutolla, o Jumala!» + +Ja ruumissaatto läheni lähenemistään. Jo levittivät soihdut +loimotuksensa veisaavan joukon ylitse, jo tunkeutuivat vaimot ja +lapset, jotka olivat etumaisina joukossa, kirkuen taaksepäin---- + +Joukkoon aukeni kuja--juuri siksi leveä, että ruumissaatto sopi siitä +kulkemaan, ja sulkeutui heti saattueen viimeisten miesten jälestä. + +Kuusi miestä kantoi ruumiskirstua olallaan ja vapaissa käsissään he +heiluttivat päresoihtuja ajellen niillä joukkoa syrjään.--Toiset kuusi +seurasivat perästä ladatut pyssyt kainalossa. + +Mutta edellä, kenttälakki takaraivolla, käsissään kaksi pistoolia +hanat vireissä, leimuavin katsein tähystellen vastustajiaan, kulki +Boleslav, raivaten tietä isänsä ruumiille. + +Yhä syvemmäksi repeytyi rako väkiryhmään, yhä ohuemmaksi kävi aita, +joka erotti saattueen asestetuista schrandenilaisista. + +Nämä katselivat levottomasti kaikille suunnille, sillä he tunsivat +itsensä johdottomiksi. + +Jo seisoi Boleslav rinta rintaa vasten heidän edessään.--He tahtoivat +tunkeutua eteenpäin. Silloin--äkkiä hätkähtivät heidän rivinsä, sillä +heidän korviinsa kajahti lyhyt, sotilaallinen »seis!» jonka he olivat +usein kuulleet sotaretkellä. + +Ja vanhan tavan mukaan tottelivat heidän jäsenensä, vaikkakin tahto +ponnisteli vastaan. + +Boleslav, joka tämän komennon oli huutanut kantajille, huomasi +hätkähdyksen miesseinässä edessään--äkillinen pelastava ajatus +leimahti hänen aivoissaan. + +»Hiljaa!» komensi hän edelleen. + +Kukaan ei liikahtanut.--Hänen katseensa, hänen äänensä hallitsi +heidät. + +»Kuka teistä on ollut sotilaana? Kuka on auttanut kuningasta +vapauttamaan maan?» + +Synkkä, puoleksi vastahakoinen murina kulki rivien lävitse, mutta +vastasivathan he sentään. + +»Kuningas on lähettänyt teidät kotiin», jatkoi hän, »koska on tehty +rauha;--luuletteko sen olevan hänelle mieleen, kun hän kuulee, että +olette jälleen rikkoneet maan rauhan?--Hyi, sanoo hän, niin +käyttäytyvät puolalaiset, mutta eivät preussilaiset.----Sentähden tie +auki--pojat--tie auki!» + +Miesmuuri aaltoili ja huojui, se alkoi jakaantua, ja hetkisen häämötti +hautuumaan portti vapaana Boleslavin silmiin--mutta takaapäin +tunkeutui keskustaan uusia olentoja, jotka sulkivat aukeaman. + +Meteli nousi uudelleen--siihen sekaantui ivanauru, remuava ja +rähisevä--ja seuraavana hetkenä hän näki etumaisten hartioiden välistä +jotakin pyöreää, mustaa ja välkkyväreunaista, jonka takaa näkyi +häijysti salamoiva silmä, suuntautuvan hänen otsaansa kohden. + +Hän näki sen vain vilaukselta, tuskin siksi, että ehti tajuta, mikä +häntä lähinnä odotti. Silloin kuului hänen takaansa kimakka +kirkaisu--olento, valkoinen ja notkea kuin pantterikissa, syöksyi +hänen ohitsensa ja heittäytyi schrandenilaisten joukkoon, joka +jakaantui uudelleen. Siten syntyneellä avoimella paikalla Boleslav +näki kaksi olentoa, jotka kierivät maassa, naisen, joka oli käynyt +miehen kimppuun ja ponnisteli vääntääkseen kiiltävän pyssynpiipun +hänen käsistään. + +Ne olivat puuseppä Hackelberg ja hänen tyttärensä. Tämän oli täytynyt +salavihkaa ja huomaamatta seurata ruumissaattoa; sillä Boleslav ei +ollut nähnyt tyttöä sen jälkeen kuin tämä oli kadonnut +linnanraunioiden taakse. + +Uteliaina tunkeutuivat ihmiset luo, tahtoen tietää, mitä maassa +kierivä kerä merkitsi.--Käyttäen hyväkseen tätä hämmennyksen hetkeä, +kulki Boleslav, ruumiskirstu perässään, painiskelijain ohitse +hautausmaan portille. + +Hänen takanaan pamahti pyssy, joka vääntelevissä käsissä oli lauennut. + +»Vartioikaa porttia!» huusi hän kuudelle, jotka seurasivat kirstua, +kantajain jatkaessa matkaansa hautakumpujen välitse Schrandenin +vapaaherralliseen sukuhautaan. + +Karl Engelbert, joka komensi jälkijoukkoa ja oli ensimäisenä asettunut +paikoilleen uhatulle portille valmiina hengellään ja verellään sitä +puolustamaan, näki pimeänhämärässä, joka syntyi soihtujen loitottua, +kuinka joukko syöksi painiskelijain kimppuun. + +Nainen päästi pari kolme vihlaisevaa kirkausta. Ilmeisesti väkijoukko +alkoi heti purkaa raivoaan häntä kohtaan. Epäilemättä he tappavat +hänet, jollei hän saa pikaista apua. + +»Päästäkää hänet!» huusi Engelbert, jykevin nyrkiniskuin sivallellen +väkijoukkoon. Seuraavassa tuokiossa hiipi olento, joka juuri oli +pelastunut varmasta kuolemasta, uudelleen hänen ohitsensa--, kyyristyi +kirkkomaan kuivaan vallihautaan ja vilahti kuin varjo aidan vartta +pitkin yöhön. + +Schrandenilaiset alkoivat rähisten juosta hänen jälestään. + +»Mutta hautaus?» huusi joku. + +»Piru vieköön hautauksen», huusi toinen vastaukseksi heittäen aran +katseen vartioiviin miehiin, joiden kanssa ei näyttänyt olevan +leikittelemistä. + +Tämän turvattoman otuksen metsästys oli paljon parempi huvitus kuin +täällä panna oma nahka parkkiin. + +Ja kuten parvi verikoiria syöksyivät schrandenilaiset +tiehensä.--Puuseppä Hackelberg yritti tehdä samoin ja nousi vitkaan, +mutta kellahti ojaan, jäi siihen makaamaan ja nukkui. + + + + +VII. + + +Viimeiset niistä paasista, jotka peittivät hautaholvia, painuivat +kiristen ja kolisten liitoksilleen.-- + +Ernst Eberhard von Schranden lepäsi isiensä luona.-- + +Miehet, jotka hautakappelissa olivat toimittaneet haudankaivajan +tehtävää, paljastivat päänsä ja lukivat hiljaisen rukouksen.-- + +Viimeinen soihtu putosi loppuunpalaneena renkaasta, johon oli ollut +kiinnitettynä, ja kiilui vielä sammuessaan sileällä paasilattialla, +heijastellen veripunaista hohdettaan rukoilevain miesten synkille +kasvoille. + +Sitten he sulkivat kappelin huolimatta edes tähystellä, oliko Boleslav +saapuvilla. + +Hän seisoi eräässä nurkassa, kädet silmillä, ja ajatteli rajulla +uhmalla sitä, mikä häntä odotti. + +Poistuvat askelet herättivät hänet. Äänetönnä seurasi hän ystäviään +heittäen jälkeensä kiinni kappelin ristikko-oven, joka äsken oli +täytynyt murtaa auki. + +Kuu oli pilkahtanut näkyviin pilvien alta ja heitteli helakkaa +hohdettaan kummuille ja risteille, jotka seisoivat riveissä kuten +sotajoukko valmiina taisteluun. + +»Tahdotteko te jatkaa ajometsästystä?» sanoi Boleslav hiljaa +katsellessaan hautoja katkerasti, vihamielisesti hymyillen. + +Portilla saavutti hän ystävänsä. Siellä yhtyivät he vartioihin, joilla +ei enää ollut mitään vartioitavaa, sillä paitsi muutamia akkoja ja +ukkoja, jotka seisoskelivat aidan vierustalla lörpötellen ja +naureskellen, ei tiellä ollut näkyvissä yhtään elävää olentoa. + +Kauempaa pellolta kuului suuren joukkion melua; se ei näyttänyt +vieläkään ajoaan päättäneen. + +»Herra armahtakoon häntä, jos he saavat hänet kiinni!» sanoi Karl +Engelbert ja pani hyväntahtoisesti kätensä ristiin. + +Sitten astui parisen ystävää, Peter Negenthin etumaisena, hänen +luoksensa ja he puhelivat hiljaa ja innokkaasti hänen kanssansa. + +Boleslav, ajatuksiinsa vaipuneena, ei vieläkään huomannut mitään siitä +painostavasta, onnettomuutta ennustavasta mielialasta, joka yhä +tiukemmalle kutoutui hänen ympärilleen; hän tuskin pani merkille, +kuinka hän kylän läpi kulkiessaan yhä uudelleen jäi yksin, vaikkakin +hän oli astunut milloin yhden, milloin toisen rinnalle. + +Hänen tehtävänsä ensi osa oli nyt suoritettu. Hänen isänsä oli +lepopaikassa, joka hänelle oikeudella oli tuleva, mutta varsinainen +tehtävä oli vasta nyt alkava. Vuoren korkuisena kohosi se hänen +edessään. Hänen täytyi herättää hävitetyt rauniot uuteen eloon, +muuttaa ahottuneet pellot, joilla ainoastaan maahumala ja kanervikko +rehotti, kultaiseksi tähkäpäiden mereksi, hankkia rappeutuneelle +maatilalle uutta loistoa, voittaa tahratulle nimelle uutta +kunniaa.--Sitten määränsä saavutettuaan saattoi hän astua armaansa +kasvojen eteen, joihin hän ei nyt häpeänsä tunnossa rohjennut +katsettaan luoda, astua näiden valoisain, siveäin, neitseellisten +kasvojen eteen ja huutaa hänelle: »Olenko sovittanut häpeän? Olenko +jälleen arvoisesi?»--Tämä kaikki odotti häntä, tämän kaiken +voittaakseen tahtoi hän taistella, kynsin hampain ponnistella. + +Näytti melkein mielettömältä niin tavattomia tavotella--mutta eivätkö +hänellä olleet ystävänsä mukanaan?--Eivätkö he olleet jo tänään +auttaneet häntä miltei mahdottomia suorittamaan? Eivätkö he tulisi +edelleenkin, valalleen uskollisina, auttamaan häntä neuvoin ja +toimin--eivätkö he tulisi esimerkillään vähitellen päästämään hänet +niistä kiroista, jotka hänet nyt vielä erottivat kaikista ihmisistä, +ja auttamaan painaessa unhoon sitä, mitä isä oli heitä vastaan +rikkonut?-- + +Yhä korkeammalle kohosi hänen luottamuksensa, yhä syvemmälle vaipui +hän unelmiinsa.-- + +Kylän halki vievä tie oli kuljettu, oli saavuttu nostosillalle, jonka +suojassa häkkirattaat seisoivat. Hevoset olivat kytketyt häkkeihin +kuten seimen ääreen ja kurkottelivat huulillaan heiniä puolapuiden +välitse. + +Hetkeäkään vitkastelematta ystävät astuivat niiden luo ja ryhtyivät +valjastamaan. + +Silloin Boleslav heräsi säpsähtäen unelmistaan. + +»Mitä tämä merkitsee?» huudahti hän. »Aiotteko kenties lähteä?--Onhan +minun teitä kiitettävä, pyydettävä teidän neuvoanne.» + +Äänettömyys. + +»Ettekö ainakin suo minulle sitä iloa, että saan teitä kestitä +viinilasilla, nyt kun kaikki on onnellisesti suoritettu.» + +Silloin asettui Peter Negenthin rehevänä hänen eteensä, vetäisi +nyrkkinsä pois siteestään ja sanoi hampaidensa raosta: + +»Ennen tahdomme kuolla janoon, ennenkuin otamme sinulta +vesipisarankaan.» + +Boleslav hoippui taaksepäin, ikäänkuin nyrkki olisi iskenyt häntä +vasten kasvoja. + +Hänestä oli ikäänkuin maailma alkaisi horjua. + +Silloin astui Karl Engelbert murisevasta joukosta esiin ja sanoi: + +»On hyvin ikävää, Baumgart--sanon sinua Baumgartiksi, jolla nimellä +olemme sinut aina tähän hetkeen asti tunteneet--tarkotan, on hyvin +ikävää että olet tällä kömpelöllä tavalla saanut tietää, millainen +oikeastaan on mielialamme. Olisit aivan huoletta voinut pitää kitasi +kiinni, Negenthin... Mutta kun se kerran on sanottu, saat tietää +kaiken.------Olet lähettänyt meille kutsun, ja me olemme +saapuneet.--Tosin kyllä arveli yksi ja toinen, ettei se olisi +välttämätöntä, koska olet meille esiintynyt valenimellä, mutta me +toiset sanoimme, että olipa nimesi Baumgart tai--no, saman tekevä +mikä--se vala, jonka vannoimme keskenämme ensimäisen taistelun +edellä--Dannigkowin kirkossa--sitoo meidät--eikä meillä ole halua +tulla valapatoiksi. Siksi olemme täällä--voit hyvin käsittää, ettemme +tulleet mielellämme, sillä olemme sentään kunniallisia poikia eikä +meitä laisinkaan haluta--askarrella jollekin ... no, lyhyesti paras, +jos palatessamme ihmiset sylkevät vasten kasvojamme, täytyy meidän se +tyynesti pitää hyvänämme, sillä heillä on siihen täysi oikeus.» + +»Miksette ole tätä minulle ennen sanoneet?» sammalsi Boleslav. »Miksi +olette saaneet aikaan, että nyt seison edessänne--kuin mikäkin--mikäkin +--hahahaa--jos tahdotte sylkeä vasten kasvojani ... totisesti täytyy +minun se pitää hyvänäni.» + +»Et tarvitse ollenkaan pahotella meidän tähtemme,» vastasi Engelbert. +»Sinulla on omassa onnettomuudessasi kylliksi kantamista, mutta nyt, +kun olemme täyttäneet velvollisuutemme--tyynesti ja murisematta, se +täytyy sinun myöntää--mitä sen ohella olemme ajatelleet, on meidän +asiamme--nyt tahdon sinua toverieni puolesta--ja jossakin määrin +myös--no, saman tekevä--lyhyesti, tahdon sinua pyytää vapauttamaan +meidät valasta, jonka sinulle olemme vannoneet, kuten sinutkin +kernaasti vapautamme valastasi. Voit tietysti tehdä kuten haluat--mutta +jollet tahdo--täytyy meidän ennemmin tai myöhemmin--poistua mailta +halmeilta, jottei kansa----» + +»Herkeä!» huusi Boleslav peläten kuin kuolemaa jokaista sanaa, joka +vielä saattoi tulla näiltä huulilta. »Toivonne on täytetty, ennenkuin +olette sen lausuneetkaan, sillä olisinpa todellakin häväistykseni +ansainnut, jos vielä kuunaan pyytäisin apuanne.--En sano teille +»suurta kiitostakaan».--Jumala palkitkoon teille kaiken hyvän--ja +älköön kostako teille sitä, että minun täytyy nyt näin--näin seisoa +edessänne--mieluummin olisin heittänyt ruumiin virtaan ja itse +hypännyt perästä--mutta oli miten oli ... älkäämme puhuko siitä enää. +Saanko auttaa teitä valjastamisessa, kun en muuten voi tehdä mitään +hyväksenne?» + +»Äläkä huoli», sanoi Engelbert ja hänen äänensä heltyi. »Koskeehan se +meidänkin syvimpään sydämeemme ... olet meille yhtä rakas kuin olet +aina ollut--mutta käsitäthän----» + +»Käsitän kaiken, hyvä Engelbert--ei tarvita mitään anteeksipyyntöjä.» + +»Voi siis hyvin.» + +»Samoin te.» + +Hevoset olivat valjastetut. Kaikki oli valmiina lähtöä varten. + +Nojaten muuria vasten tuijotti Boleslav miehiin heidän noustessaan +rattaille. + +Istuimellaan kääntyi Engelbert vielä kerran häneen päin: »Ja älä +unhota--Reginaa», sanoi hän, »jos hän nimittäin pääsee hengissä. +Hänelle olet kiitollisuuden velassa, et meille.» + +»Hyvä on», vastasi Boleslav, ymmärtämättä sanojen tarkotusta. + +»Hyvästi siis!» + +»Niin, hyvästi, ja onnellista matkaa!» + +Piiskat läjähtivät--jyristen vierivät pyörät nostosillan jykeväin +palkkien ylitse.--Kuten hopeakehän ympäröimät haamut katosivat rattaat +kuutamoon. + +Hän oli yksin.----Hän oli yksinäisempi kuin ikinä kukaan ihmislapsi +Jumalan avarassa maailmassa. + +Mihin nyt? + +Väsynein askelin laahusti hän rinnettä ylöspäin. Maata peittävä +vesakko kiertyi kahisten hänen jalkoihinsa.--Kastepisarat välkkyivät +vesoissa hänen edellään. Ikäänkuin musta hirviö, valmiina syöksymään +hänen päällensä ja musertamaan hänet jättiläisröykkiöihinsä, +odottivat häntä kukkulalla linnanrauniot, ja ikkunanreikien lävitse +kajasti kuunhohde, jotta ne näyttivät häneen katselevilta aavemaisilta +silmiltä. + +Ajattelematta mitään hiipi hän tornin ohitse. + +Äkillinen uupumus painoi lyijynraskaana hänen jäseniään. Kunpa voisi +nukkua--eikä herätä milloinkaan! + +Mitä ystävä olikaan erotessa huutanut hänelle rattailta?-- + +Hän mietti miettimistään, mutta muisti petti. + +Nurmikko, jolla hän oli löytänyt vieraan naisen, lepäsi hänen edessään +kirkkaasti valaistuna kuin päivällä. Paikka, jossa nainen oli alkanut +kaivaa hautaa, näytti kammottavan mustalta kasteessa kimaltelevan +nurmikon keskellä. + +Olisipa hän kuopannut ruumiin tänne maahan ja sitten lähtenyt +tiehensä--kenties olisi vielä hänen onnensa puhjennut kukkaan jossakin +toisessa maailman ääressä. + +Mutta nyt oli se myöhäistä.--Nyt täytyi kestää,--täytyi päättää uhman +työ, joka tänään oli niin synkästi alkanut.-- + +Yksin--ja ypö yksin loppuun saakka. + +Ikinä ei hän enää saisi yhtään ystävää, ikinä ei hän enää voisi +levollisesti katsoa kenenkään ihmisen silmiin, kun toveritkin olivat +kauhuissaan kääntyneet hänestä pois. + +Kauhuissaan, kuten lemmittykin oli tehnyt, sillä nyt hän ymmärsi, +miksi Helena oli hänen edessään piilottunut ja häntä paennut. + +Häneltä oli mennyttä kaikki, mikä ihmissydämiä yhdistää ilossa ja +surussa, mennyttä rakkaus, toivo ja armeliaisuuskin. Ypö yksin hän +oli, seuralaisina vain häpeä ja viha. + +Kasvot peitettyinä käsiin hoippui hän nurmikkokentän poikki +puutarhurin majaa kohden. Yhtäkkiä--pensaikon reunassa--sysäsi hän +jalallaan jotakin pehmeää, pyöreähköä, joka sulki häneltä tien. + +Siinä oli naisruumis, joka, pää peittyneenä pensaaseen, makasi maassa +pitkin pituuttaan. + +Regina--tosiaankin--Regina. + +»Mitä täällä teet? Nouse pois!» + +Ei ääntä--ei liikahdustakaan. + +Missä olikaan hän nähnyt tytön viimeksi? Aivan oikein--alhaalla +hautuumaan portilla, kun pyssynsuu------ja tuokiossa oli hirveän +hetken kuva ilmielävänä hänen sielunsa silmien edessä. + +Hänen tähtensä oli tyttö syössyt murhaajan kimppuun, hänen tähtensä +uhmannut kuolemaa, joka schrandenilaisten taholta uhkasi. + +Ja kuinka hän oli pelastajansa palkinnut? + +Huoletonna hän oli mennyt hänen ohitsensa, jättänyt hänet alttiiksi +verenhimoiselle joukolle ajattelematta hiventäkään hänen pelastustaan. + +Ja vaikka kohta hän olikin halveksittavin olento maailmassa, _tätä_ +hän ei ansainnut, totisesti ei tätä. + +»Regina--herää!» + +Boleslav kumartui ja nosti häntä pystyyn, mutta hervotonna ja elotonna +vaipui pää takaisin pensaaseen.--Hän huomasi verta sormissaan. Tytön +tukka oli kostea ja vanukkeissa. + +Mitä, oliko hän kuollut? Ei, ei suinkaan, hän ei voinut, ei +saanut!------Uhrautunut hänen, Boleslavin tähden--hänen +uhraamansa--sehän merkitsi omaa syyllisyyttä perityn lisäksi.--Ja olla +velassa tälle olennolle--mikä häpeällinen ajatus! + +»Tytön täytyy jäädä eloon, jotta saan maksaa hänen palkkansa», +ajatteli Boleslav. + +Äkkiä hän repäisi paidan kahtia tytön rinnalta ja painoi korvansa +hänen viileää, täytelästä poveaan vasten. + +Luojan kiitos--sydän sykki vielä! + +Ja noustuaan jälleen pystyyn näki hän tytön avointen silmien suurina +ja ilmeettöminä tuijottavan häntä kohden. + +Pelästyneenä, ikäänkuin pahanteosta keksittynä, pudotti hän pään +käsivarsiltaan. + +Tyttö retkahti paikalleen ja voihkasi hiljaa. Oksien kosketus teki +hänelle kipeää, mutta samalla hän tuli täysin tuntoihinsa. Hän nousi +kyynäskolkkasilleen ja katsoi äänetönnä, kysyen Boleslaviin. + +»Nouse ylös, Regina», sanoi Boleslav. + +Hänen äänensä sai Reginan vavahtamaan. Tyttö koetti vääntäytyä +pystyyn--mutta vaipui voimatonna takaisin... »Anna minun levätä», +anoi hänen arasti rukoileva katseensa. + +»Nouse ylös, minä autan sinua.» + +»_Täytyykö_ minun mennä?» kysyi tyttö, torjuen pois Boleslavin käsiä. +Pelko ja tuska vääristivät noita veren tahraamia, villinkauniita +kasvoja. + +»Tahtoisit siis jäädä luokseni?» + +»Oi, herra--mitä kysytte?» + +»Mutta sinun olisi paha olla täällä.» + +»Oi ei, herra. Armollinen herra löi minua joka päivä. Olen tottunut +siihen--» + +»Mutta muualla maailmassa kohdellaan sinua paremmin.» + +»Missä muualla?»--Uudelleen herännyt pelko kuvastui tytön kasvoilla. + +»Missä vaan--hyvä isä!--Sellainen tyttö kuin sinä, joka on ahkera ja +nöyrä ja jolla on vahvat jäsenet--» + +Regina puisti kiihkeästi päätään. »En menisi kauas, herra. Jos ajatte +minut pois, heittäydyn ojaan ja kuolen nälkään.» + +Boleslavin katse sai lempeämmän ilmeen. + +»Kuinka kehno ja typerä ja halveksittava tyttö onkin, on hän kuitenkin +koko Luojan luomassa maailmassa ainoa, joka tahtoo jäädä minun +luokseni,» ajatteli Boleslav. »Hän on halveksittu, hyljitty, ihmisten +ilmoilta karkotettu kuten minäkin; hän kantaa samaa kirousta kuin +minäkin.--Miksi siis ajaisin hänet kynnykseltäni?» + + + + +VIII. + + +Jo lähinnä seuraavina päivinä Boleslav huomasi, kuinka mahdoton hänen +olisi ilman tätä naista elää kotoisella konnullaan, kuinka paljon +enemmän hän oli riippuvainen tytön huolenpidosta kuin tämä hänen. + +Avutonna kuin haaksirikkoinen, jonka aallot ovat viskanneet +asumattomalle saarelle, hiiviskeli hän isiensä perintötilalla. +Vaikkapa miinat ja ketunraudat eivät enää uhanneetkaan hänen +askeleitaan, hapuilivat hänen jalkansa kuitenkin epävarmoina, ja hänen +mielensä joutui hämmennyksiin näiden savunmustaamain muurien keskellä, +jotka häviö oli niin muuttanut, etteivät ne enää tarjonneet pohjaa ja +kiinnekohtaa edes hänen lapsuutensa muistoillekaan. Itse puistokin, +jossa hän kerran oli tuntenut jokaisen puun ja jokaisen pensaan, oli +pitkien vuosien kuluessa metsistynyt niin oudonnäköiseksi, että hän +tarvitsi siellä aivan uudet merkkikohdat osatakseen mihin tahtoi +mennä. + +Ensi uhman hälvettyä heräsi yhä katkerampana hänen mielessään kysymys: +»Mitä nyt on tuleva?» + +Ja tämä kysymys kävi pakottavaksi, sillä niukat varastot leipää ja +savustettua lihaa, joita säilytettiin kellarissa, lähenivät loppuaan. + +Ylpeys esti häntä Reginalta kysymästä neuvoa, eikä hän ollut tyttöä +taasen puhutellutkaan. Hiljaa ja näkymätönnä emännöi tämä talossa, +nähtävästi aavistaen parhaaksi herättää niin vähän huomiota kuin +suinkin. Mutta kun Boleslav aamuisin palasi virralta, jossa hän otti +kylpynsä, tapasi hän punakukitetun uudinvuoteen siististi +järjestettynä ja peitettynä, tapasi lattian narskuvalla hiekalla ja +tuoksuvilla kuusenhavuilla siroteltuna ja löysi kullalla silatulta +pöydältä, jonka neljättä jalkaa täytyi pönkittää tiilikivellä, +höyryävän, ruskean kahvikannun ja sen vierellä sirosti leikattuja +mustia leipäviipaleita. + +Häneltä hälveni pian kammo ottaa ruokansa tämän naisen +käsistä,--aluksi häntä tosin arvelutti murtaa leipää, jonka tyttö oli +tuonut, mutta se näytti niin perin maukkaalta, ja syksyinen kylmä +kylpy oli kiihottanut hänen ruokahaluaan. + +Päivälliseksi oli leipälientä ja parisen viipaletta paistettua lihaa +häntä odottamassa, eikä viinipulloakaan ollut unhotettu--ja +illalliseksi oli aina jollakin keinoin hankittu uutta ruuan vaihtelua. + +Niin osasi Regina emännöidä niillä vähillä tähteillä, joita vielä oli +kellarissa. + +Monta kertaa näki Boleslav hänen vilahtavan ikkunan ohitse patoineen +ja muine astioineen, jotka hän varmaankin kävi virrassa pesemässä. +Palatessaan taivutteli hän varovasti syrjään pensasten oksia ja +tähysteli liekehtivin silmin, oliko tie avoin. Jos Boleslav seisoi +oven edessä tai nojasi ikkunasta ulos, oli hän heti kohta kadonnut +jälleen tiheikköön. + +Entisen puutarhurin työhuoneen oli hän valinnut asunnokseen. Sinne +pistäysi Boleslav eräänä aamuna, kun oli nähnyt tytön menevän +virralle. + +Hän löysi viistopäätyisen huoneen, jossa oli lasinen katto kuten +kasvihuoneessa ainakin. Viheriät, nokiset, lyijykehyksiin kiinnitetyt +lasiruudut olivat monesta kohdin särkyneet, ja aukoista pääsi sisään, +mitä vain taivaasta tuli.--Permantoa ei ollut laudotettu eikä +kivitetty, vaan peitti sitä musta ruokamulta, joka näytti kuin +miltäkin turvepehkulta. Seinillä oli porrasmaisia lautatelineitä, +joilla puutarhuri oli muinen pitänyt kukkaruukkujaan, ja niille oli +nyt sijotettu talon niukat talousastiat. Mitä paraimmassa +järjestyksessä olivat siellä keittoastiat, vadit ja lautaset, jotka +välkkyivät puhtauttaan. Oven vieressä oli parilla matalalla +puupukilla--muutaman jalan korkeudella permannosta--vanha ovi, joka +oli vahvasti hiiltynyt molemmista päistään, epäilemättä jäännös +tulipalosta. Sen päälle oli levitetty ohut olkikerros ja olkien päälle +pari karvapeitettä, jollaisia muuten käytetään hevosten loimina. Tämä +oli tytön vuode. »Koirallakin on parempi», ajatteli Boleslav. +Vastapäisessä nurkassa oli häthätää tiilistä kyhätty tulisija. Sen +yläpuolelle oli laudoista laitettu jonkinlainen hattu, näköjään +omatekoinen, neuvomaan tietä tulisijasta kohoavalle savulle, mutta +savu oli siitä vähät välittänyt ja etsinyt tiensä mistä hyväksi näki. + +Tällä mustalla, kylmällä permannolla, yllänsä savunmustaama katto, +asusti tyttö eikä kaivannut parempaa. Siihen oli hänen sydämensä +kasvanut kiinni, sitä piti hän paratiisina, josta karkotus merkitsi +hänelle kuolemaa ja kadotusta. + +Kurja naisraukka!-- + +Ja eräänä iltana oli hän kadonnut. Boleslav tahtoi vihdoinkin puhua +hänen kanssaan ruokavaroista ja huusi häntä. Ei mitään vastausta. +Keittiö oli tyhjä. Puistossa, rannoilla, sillan luona, koko +saarella--ei jälkeäkään. Ehdottomasti olisi tytön täytynyt kuulla, +sillä hänen äänensä kaikui kyllin kovasti yöhön. + +Boleslavin mielessä heräsi epäilys, että tyttö yksinäisen päivätyönsä +palkaksi öisin hekumoi jonkun ystävänsä sylissä. Olihan hän perehtynyt +paheen kaikkiin lajeihin ja hyvin omiaan siihen, että kuka tahansa +irstas veitikka halusi hurjissa himoissaan sulkea hänet syliinsä. Moni +kyläläinen arvatenkin vain siksi heitteli kivillä tätä ruumista, ettei +saanut sanoa sitä omakseen. + +Ja mikäpä muuten olisikaan isän kuoleman jälkeen kiinnittänyt häntä +tähän kurjuuteen, jollei uusi synti, joka kenties oli jo kauan käynyt +tuon vanhan kanssa käsi kädessä? + +Inho valtasi Boleslavin. »Jollei hän voi puhdistaa itseään, ajan hänet +raipoilla huomisaamuna matkoihinsa.» Näissä aikeissa meni hän levolle. +Mutta suurin ei hän voinut nukkua, sillä häntä huolestutti tulevaisuus +ilman tyttöä. Tämän ajaminen tiehensä merkitsi samaa kuin muuttaa +itsekin samana päivänä täältä pois. + +Kuuden tienoilla herätti hänet unenhorroksistaan ulko-oven hiljainen +narina. + +Hän pukeutui nopeasti, sillä hän tahtoi heti kohta vaatia tytön +tilille. + +Astuessaan keittiöön tapasi hän tytön lieden ääressä kumartuneena +kirkkaasti kiiluvain tervaslastujen ylitse, joihin hän puhalsi posket +pullollaan. + +Tyttö kääntyi vitkaan ja sanoi katsoen häneen suurin silmin: »Hyvää +huomenta, herra!» + + +Boleslav vapisi vihasta. + +»Missä olit yöllä?» tiuskaisi hän. + +Tyttö alkoi hätääntyä, päästi kätensä kupeilleen riipuksiin ja +vetääntyi takaperin perimäiseen uunin-nurkkaan. + +»No, vastaatko pian?» + +»Voi, herra», änkytti tyttö painaen päänsä olkapäidensä väliin, +»ajattelin, ettette sitä huomaisi, ja että ennättäisin takaisin, +ennenkuin herra on herännyt--» + +»Luuletko siis saavasi öisin harhailla ympäri, kun en vain sitä +huomaa?» + +Pelkästä pelosta oli tyttö kyyristynyt myttyrään. + +»Mutta--mutta--enhän voinut muuta», änkytti hän. »Meillähän ei ole +enää mitään--ja herra on koko ajan syönyt melkein vain savustettua +lihaa!» + +Silloin putosivat suomukset Boleslavin silmistä. + +»Olit siis ruokatavaroita noutamassa?» + +»Missäs muualla, herra! Toin vasikanlihaa ja vereksiä munia ja +voitakin--ja makkaraa ja kaikenlaista muuta. Ne kaikki ovat jo +kellarissa.» + +»Kuka niitä antoi sinulle?» + +»Mutta tiedättehän sen, herra.--Bockeldorfissa olin, tunnen siellä +kaupustelijan--hän hankkii minulle jo edeltäkäsin mitä tarvitsemme, ja +kun yöllä koputan, avaa hän takaoven--siitä tietää vain hänen +vaimonsa, ei kukaan muu niin hiirenhiiskausta--eikä hänellä ole +kallistakaan. Herra Merckel täällä kylässä ottaa taalerin jokaisesta +lihanaulasta ja kaupanpäällisiksi haukkuu pataluhaksi.» + +»Ja oletko tänä yönä kulkenut jalkaisin kuusi peninkulmaa edestakaisin +koko kantamus selässäsi?» + +Kummastellen ja yhä peloissaan katsoi tyttö häneen. + +»Luulen, että sen tiedätte, herra, olenhan sen jo kerran ennen teille +sanonut.» + +»Mutta sitä ei voi kukaan ihminen--älä valehtele minulle enempää, +nainen. Tiedän kyllä sotaretkeltä, mitä saattaa kestää--mitä miehetkin +voivat kestää.» + +Älyttyään, ettei herra nyt enää ollut vihainen, uskalsi tyttö nousta +suoraksi ja ojensi vankat käsivartensa. + +»Minäpä kestän enemmän kuin miehet, herra», sanoi hän onnellisesti +hymyillen--»muuten ei minusta olisikaan täällä mitään hyötyä--» + +»Kuinka kauan olet jo tätä tietä taivallellut, Regina?» + +»Vuosia viitisen, herra, joka viikko--väliin useamminkin--kesällä se +on leikintekoa--mutta talvisin ja syksyisin--kun metsä on lumen +peitossa tai niityt tulvillaan--silloin se on työläämpää--onneksi +silloin ovat taasen yötkin pitemmät, niin ettei kukaan näe minua--ja +paljon mieluummin kuljen kuusi peninkulmaa, ennenkuin pyydän mitään +mokomalta koiralta--herra Merckeliltä, aioin sanoa--se ottaa taalerin +lihanaulalta--eikö moinen ole hävytöntä? Ja sitten mennä lainkaan +kylään--» + +Säikähtyneenä vaikeni hän, ikäänkuin pelkäisi saavansa toria +lörpöttelystään. + +»Mitä aioit sanoa, Regina?» kysyi Boleslav lempeämmin. + +»Aioin oikeastaan vain pyytää anteeksi, että menin luvatta--mutta +ajattelin, että herraa ilahuttaisi saada kerran vereksiä munia +aamiaiseksi------» + +»Hyvä on, Regina», sanoi Boleslav kääntyen poispäin. »Olet kelpo +tyttö.» + +Hetikohta poistui hän ja meni virralle kylpemään. Palattuaan tapasi +hän kyllä huoneen järjestettynä kuten muulloinkin, mutta kahvia ei +tänään näkynyt. + +»Hän on kai uuvuksissaan nukahtanut», ajatteli Boleslav ja päätti +hetkisen odottaa, sillä tänään ei hän tahtonut Reginaa kiirehtiä. +Mutta kun häntä kylvyn jälkeen kovasti vilutti, ei hän halunnut +kauemmin olla ilman lämmittävää juomaansa. Hän meni varpaisillaan +keittiöön, katsoakseen itse valkeaa, jos mahdollista tyttöä +herättämättä. Mutta tämä ei nukkunut. Ensi näkemältä näytti tosin +siltä. Hän istui vuoteensa reunalla, oli painanut kätensä kasvoilleen +eikä liikahtanut. Tuontuostakin kulki väristys hänen ruumiinsa +lävitse, kuten sillä, joka on nukkunut ylen uuvuksissa. + +Mutta lähemmin katsottuaan huomasi Boleslav kirkkaiden kyynelien +valuvan hänen punaisia lihavia sormiaan myöten. Samalla pääsi ähkyviä +nyyhkytyksiä hänen rinnastaan. + +»Mikä sinun on, Regina? Miksi itket?» + +Tyttö ei vastannut, vaan nyyhkytteli yhä äänekkäämmin. + +»Olenko pahottanut mieltäsi, Regina? En olisi sinua nuhdellut, jos +olisin tiennyt, missä olit.» + +Silloin päästi Regina kätensä vaipumaan kasvoiltaan ja katsoi +herraansa itkettyneillä silmillään. + +»Voi, herra», sammalsi hän kyyneliin tukehtumaisillaan. »Minua ei +ole--vielä kukaan--niin nimittänyt, eikä se ole--totta--» + +Boleslavin mieliala kylmeni. Hän ei tiennyt käyttäneensä yhtään +soimaavaa sanaa. Puuttuipa vain, että tämä nainen, jota muuten +koirilla ajatettiin, alkoi näytellä herkkätuntoisuutta hänen edessään. + +»Mikä ei ole totta?» tiuskaisi hän. + +»Se mitä sanoitte.» + +»Tuhat tulimaista--mitä olen sanonut?» + +»Että minä olen--kelpo...» Uusi nyyhkytysten puuska tukehdutti hänen +äänensä. + +Boleslav katsoi tyttöön päätään pudistellen. Hän ei ollut kuunaan +katsonut ihmissieluun sisälle eikä tiennyt siellä piilevän arvotuksia, +ei tiennyt, että kunniattomuudellakin on kunniantuntonsa.--Hymyillen +laski hän kätensä Reginan olalle ja sanoi: »Ole vaan levollinen, +Regina. En tarkottanut mitään pahaa--ja laita nyt vihdoinkin aamiainen +valmiiksi.» + +»Saanko--minä--tuoda sen sisäänkin?» kysyi hän yhä nyyhkyttäen. + +»Olisiko minun tultava sitä hakemaan?» + +»Luulin--etten saisi.» Näin sanoen meni hän lieden luo ja puhalsi +kyyneltynein poskin sammumaisillaan olevaan tuleen. + +Siitä lähtien ei hän enää pelännyt astua Boleslavin läsnäollessa +huoneeseen. Huolellisesti tähysteli hän silloin herransa kasvoja +arvatakseen tämän toivomuksia, mutta sanaakaan ei hän uskaltanut +päästää huuliltaan. + +Kellariholvista, missä rahoja ja viinipulloja säilytettiin, oli +Boleslav löytänyt suuret kasat papereita, jotka viruivat sikin sokin +useammissa arkuisssa täyttäen ne kukkuroilleen. Siinä oli isän +kirjeenvaihto, kaikenlaatuisia todistuksia ja asiapapereita. + +Kohta ensi päivänä papereita penkoessaan ei hänen käsiinsä sattunut +enempää eikä vähempää kuin testamentti, jonka mukaan hänen autuaasti +nukkunut tätinsä luovutti kaiken omaisuutensa hänelle, Boleslav von +Schrandenille, rakkaan veljenpoikansa ainoalle pojalle, »hyvittääkseen +hänelle sen vääryyden»,--niin kuului lisäys--»jota hän on saava kärsiä +elinikänsä». + +Boleslavin ilo oli vain vähäinen; vasta lähemmin ajateltuaan, että hän +täten oli saanut käsiinsä hyvän aseen tulevaa taistelua varten, alkoi +hän pitää lahjaa arvossa.----Antajaa itseään, joka aina oli ollut +hänelle suopea, hän tuskin ajattelikaan, niin kovettunut oli hänen +mielensä, niin yksinomaan olivat hänen ajatuksensa suuntautuneet +synkkään tehtävään, joka oli hänen suoritettavanaan. + +Hän oli halunnut vain saada näkyviinsä tien, jota myöten olisi +rajusti, kuten hänen luonteensa halusi, voinut syöstä eteenpäin. +Mutta pitkiin kuukausiin ei hän nähnyt edessään mitään muuta kuin +masentavaa toivottomuutta. + +Taistelua schrandenilaisia vastaan, johon hän oli päättänyt ryhtyä, +oli käytävä suurisuuntaisesti; muuten se päättyisi samanlaisella +tappiolla kuin taistelu, johon isä oli elinvoimansa viimeiset +jäännökset kuluttanut.--Oli hankittava suuri joukko työmiehiä, jotta +voi pitää roskaväen aisoissa. Mutta mistä niitä otti, jollei tienoolla +kukaan alentunut hänen palvelukseensa? Tosin rahalla saa mitä hyvänsä, +ja kolminkertaisen palkan toivo olisi monen, joka nyt pöyhistellen +luulotellulla isänmaallisuudellaan ylpeänä sylki hänen kynnykselleen, +tehnyt nöyräselkäiseksi orjaksi. + +Mutta niin pitkälle eivät hänen varansa riittäneet. Käteiset rahat, +jotka hän oli löytänyt ja jotka ensi silmäyksellä olivat näyttäneet +kuulumattomalta rikkaudelta, olivat aivan riittämättömät, jotta niillä +olisi voinut ryhtyä mihinkään yritykseen. Niitä oli 4,500 taaleria, +jäännöksenä saatavista, jotka isä palon jälkeen, kun hänestä näytti +koko maailma leimahtaneen liekkiin, oli kiireimmittäin perinyt +velallisiltaan. Tosin olisi summa kestänyt vuosikausia siihen kurjaan +elämään, jota hän Reginan kanssa oli alkanut viettää isänsä tapaan; +mutta tehtävään, joka väikkyi hänen mielessään, oli se kuin pisara +kuumille kiville. + +Ennen testamentin löytämistä oli hän raskain mielin tuuminut tarjota +myytäväksi metsät, jotka olivat olleet hänen isänsä ylpeytenä, +haaskata ne perin pohjin, jollei muu auttaisi. Nyt jätti hän +kiireimmiten tämän ajatuksen mielestään. Olettaen, että kaupan saisi +tehdyksi niin hyvin kuin hän toivoi, olisi kuitenkin kulunut +kuukausia, ennenkuin hän olisi saanut ensimäiset rahat käsiinsä. +Lisäksi oli talvi oven edessä, tuima itäpreussilainen talvi, joka aina +huhtikuuhun asti teki ulkoilmassa työskentelyn mahdottomaksi.--Tänä +vuonna ei siis ollut rakentamista eikä peltotyötä enää +ajatteleminenkaan.--Miksi siis tehdä uhrausta, joka lyhytaikaisella +kärsivällisyydellä--olihan kysymys vain viikoista--oli kokonaan +vältettävissä? + +Kun hän huhtikuun 1 päivänä nostaisi perinnön ja lähtisi sitten heti +työväkeä hankkimaan, saattoi toukokuussa olla rakennustyö jo täydessä +vauhdissa, kenties oli mahdollista saada vielä hieman maatakin +siemennetyksi. + +Mutta siihen asti--siihen asti! + +Kuinka voisi hän sietää harmaiden talvipäivien autiota +yksitoikkoisuutta tylsässä toimettomuudessa, kun työnhalu kuitenkin +poltti hänen sormiaan?--Kuinka kestäisi hän elää päivästä päivään +lemmittynsä läheisyydessä--ilman toivoakaan päästä tälle tekemään +kysymyksen, suuren, kohtalokkaan kysymyksen, josta hänen elämänsä ja +onnensa riippui?--Pysyykö Helena lujana? Antaako hän anteeksi? +Sulkeeko hän sydämensä, niin ettei vihan myrkkyhenki, jota hänen +ympäristönsä huokui, myrkytä hänen rakkauttaan? + +Tuomiokirkon pyhän neitsyen kuva muistui Boleslavin mieleen, +Muistuttikohan Helena vielä sitä? + +Saisipa hän silmänräpäyksenkään ajan katsoa lemmittynsä kasvoja! Hänen +silmissään häämötti ruusujen puna ja liljojen valkeus, hän näki +valoisan pyhimysolennon hymyillen kumartuvan häntä kohden, mutta minkä +näköinen hänen lemmittynsä oli, sen hän oli unhottanut. + +No, yhtä kaikki--suojelkoon armas pilviin kietoutuneena hänen työtänsä +ja kruunatkoon kerran rakkaudellaan sen, minkä hän on suorittanut +valmiiksi.--Tähän ajatukseen uinahti vähitellen kaipaus saada jälleen +nähdä Helenaa; jos hän olisi saanut immeltä sanasenkaan, joka hänelle +olisi vakuuttanut tämän uskollisuutta, olisi hänen toiveensa ollut +täydelleen tyydytetty. + +Yhä syvemmälle kaivautui hän paperien sekasokaan, joka näytti paisuvan +sitä suuremmaksi, mitä hartaammin hän toivoi pääsevänsä pohjaan +saakka. Papereita oli jo pinottu asuinhuoneen seinille niin korkealle, +että ne peittivät kauniin isoäidin kuvan, mutta vielä olivat arkut ja +laatikot täyteen ahdettuina kellarissa. Koko perhearkisto näytti +jonakin hädän hetkenä haalitun kokoon ja ilman valintaa ja järjestystä +joudutetun turvaan. Nyt oli tästä sekasotkusta löydettävä esille mitä +oli tärkeää ja osaksi välttämätöntäkin tilan hallintoon. Niinpä +puuttuivat muiden muassa kaikki vapautettujen talonpoikien kanssa +tehdyt sopimuskirjat ja kaikki rajamääräykset. Varmaankin olivat kylän +hyenat kaapanneet isännättömiksi jääneistä tiluksista, mitä hyväksi +näkivät. Loputtomia riitajuttuja oli hänen edessään, ja jollei hän +tahtonut käräjöidä jokaisesta jalanleveydestä maata tai omin käsin +hankkia oikeutta, ei hänelle epäilemättä jäisi kerrassaan mitään. + +Mutta voittamaton kammo pidätti häntä kääntymästä viranomaisten +puoleen. Hänen mielessään säilyi vielä isänsä kuva siltä päivältä, +jona hän oli nähnyt tämän viimeisen kerran. Silloin hän näki, miten +ovet ilman muuta suljettiin tältä henkipatolta mieheltä, joka oli +kyllin julkea tullakseen etsimään oikeuttaan... Tosin oli siihen +aikaan Preussissa ollut kaikki ylösalaisin. Valtion perustukset +horjuivat--sentähden saivat rotat vapaasti elämöidä.--Mutta kukapa +saattoi tietää, puhuiko samaisen isän poika kuulevammille +korville?--Laissa oli takaportteja yllin kyllin, jotta jonkun +vastenmielisen henkilön saattoi tehdä oikeudettomaksi, ja sitä hän ei +epäillytkään, ettei siihen olisi ollut hyvää tahtoa.--Niin syvälle oli +hän syöpynyt turvattomuuden tunnelmaansa, että laillinen järjestyskin +näytti hänestä metsänpedolta, joka väijyi häntä nostosillan +korvalla.--Sotilaallisia velvollisuuksiaankaan ei hän enää ajatellut. +Luutnantti Baumgart oli kaatuneiden luettelossa. Miksi siis henkiin +heräämisellään tuottaa herroille virkamiehille tarpeetonta työtä? +Vähät he välittäisivät siitä häntä kiittää.-- + +Hänen mielestään eivät lähteneet raamatun sanat: »Hänen kätensä olkoon +jokaista vastaan ja jokaisen käsi olkoon häntä vastaan.» Tämän +kirouksen, jonka Hagarin poika oli kerran vienyt mukanaan elämään, +täytyi hänelle muuttua siunaukseksi, niin hän uhotteli. + +Viikot kuluivat, hän tuskin sitä huomasi. Päivät pääksytysten istui +hän papereihinsa hautautuneena, ja iltaisin hän kuljeksi puiston +raivaamattomia polkuja pitkin tai kapuili linnanraunioilla. + +Ainoastaan yhtä paikkaa hän huolellisesti vältti. Tämä paikka oli +Kissanporras. Hänen sydämensä alkoi jyskyttää, kun hän vain joutui sen +läheisyyteen, ja hän riensi kiireimmittäin ohi pensaikon, joka sen +peitti taakseen. + +Mutta hänessä heräsi palava, kiduttava himo nähdä omin silmin tuo +turmion paikka, eikä tämä himo jättänyt häntä enää rauhaan. + +Niin oli sitten eräs ilta syyskuun lopulla, ja ensi kertaa hänen +kotiuduttuaan loisti täysikuu jälleen hopeanhohtoisena taivaalla. +Levotonna hän harppaili pitkin puiston käytäviä. Kuivat lehdet +kahisivat hänen jalkojensa alla, ja syystuuli kohisi kolkosti +pensaissa. Kuten valkoisten elukkain parvet vilisivät kuunsäteet maata +pitkin; mustana, pykäläisenä muurina nousi pensasto hänen edessään +korkeutta kohden. + +Silloin--synkän uhmansa puuskassa--hän voitti taikauskoisen kammon, +joka häntä siihen asti oli pidättänyt, ja tunkeutui läpi viidakon, +joka suojaten verhosi polun. + +Jyrkkä rinne laskeutui miltei pystysuoraan alas virtaan, jonka +peilipinnan leppäpensaat peittivät melkein kokonaan. Hiljainen lirinä +ja loiske kuului alhaalta. + +Rinteen yläreunalta ojentausi jykevä, käsipuulla varustettu hirsi +pitkälle ilmaan. Teline, joka oli kaivettu syvälle maahan, piteli +sitä kiinni rautatangoilla. Samanlainen hirsi ojentautui toiselta +rannalta sitä vastaan, mutta siellä oli se kiinnitetty mahtavaan +tammenkantoon, joka sitä kannatti ja piti tasapainossa. Keskivälillä +ammotti kymmenen tai kahdentoista jalan levyinen kuilu. Niin +ojentuivat hirret molemmilta puolin yli syvyyden kuten kaksi kättä, +jotka ikävöiden kurottuvat toisiansa kohden koskaan ylettymättä +toisiinsa. + +Jolleivät ne tosiaankaan olisi konsanaan toisiinsa ylettyneet, olisi +tuho jäänyt tapahtumatta.--Mutta parittajalla ei ole kuunaan ollut +helpompaa tehtävää. Tämänpuolisella hirrellä oli pari lautaa, jotka +niihin kiinnitetyn vaajan avulla vaivattomasti saattoi työntää +sillaksi aukon yli. Olipa saapuvilla käsipuukin, joka nyt nojasi +hirttä vasten, mutta jonka saranoillaan voi kääntää vastapäiseen +suuntaan. Näin oli ollut kaikki oivallisesti varustettu petoksen +helppoa toimeenpanoa varten. + +Ikäänkuin ikuisen häpeän muistomerkkinä törrötti tämä laitos mustana +ja hoippuvana sumuisessa kuutamoyössä. + +Loiske alhaalla näkymättömässä virrassa koveni. Näytti siltä, kuin +aaltoja vielä tänään kuohuttaisi se pöyristyttävä teko, joka nyt +peittyi tuonen helmaan. + +Verkalleen kuin unissaan astui hän portaalle, syvällä allaan +hopeapinta, jonka ylitse näytti säkeniä parvittain vilahtelevan. +Silloin näki hän vaalakan naisolennon, joka oli puristanut hameensa +reisiensä väliin ja seisoi vedessä polviaan myöten. Hän oli Regina, +ja hän huuhtoi pesuvaatteitaan hietasärkän reunalla. + +Boleslav rypisti kulmiaan. Että hänen pitikin juuri täällä kohdata +tämä nainen! Mutta toisekseen--kohtuuton ei saanut olla, väistyihän +tyttö hänen tieltään, missä suinkin voi, toden totta ei hänen +tarvinnut paljo kärsiä tämän läsnäolosta. + +Puoleksi ajattelematta nojautui hän käsipuuhun ja katseli pesutyttöä. +Tämä ei aavistanut mitään hänen läheisyydestään, vaan seisoi syvään +kumartuneena vettä kohden. Hänen niskansa pingottui, jäntevät kädet +ravistelivat märkiä vaatteita, niin että kimmeltävät pisarat +pirskuivat yltympäri. Tuontuostakin alotti hän saman kaksiäänisen +laulun, jota oli hyräillyt taannoin hautaa luodessaan, ja heitti sen +jälleen kesken saatuaan roiskauksen vettä suuhunsa tai sieraimiinsa. + +Kuinka uutterasti hän teki työtään vielä näin iltamyöhällä, jolloin +Boleslav oli luullut hänen aikoja sitten menneen levolle! + +Mutta äkkiä ponnahti hän pelästyneenä pystyyn. Boleslavin jalka oli +raapaissut alas pari kivenliuskaretta, jotka olivat pudonneet aivan +tytön eteen. + +Epäluuloisena tähysteli tyttö vastapäiselle rannalle. Hänen ensi +ajatuksensa oli ilmeisesti, että joku väijyi häntä ylhäällä +pensastossa.--Vasta sitten johtui hänen mieleensä katsoa ylöspäin +portaalle. Hän päästi hiljaisen huudahduksen. + +»Ei sinun tarvitse pelätä, Regina», huusi Boleslav hänelle. »En tee +sinulle mitään.» + +Regina ryhtyi jälleen levollisesti työhönsä. + +»Kuinka pääset sinne alas?» kysyi Boleslav edelleen. + +Regina pyyhkäisi märällä käsivarrellaan kasvojaan »Olen hyvä +kapuamaan», sanoi hän ja vilkui tuokion aikaa ylös Boleslaviin. + +»Eikö sinua palele vedessä? Vuodenaika on jo myöhäinen.» + +Regina vastasi jotakin, mitä Boleslav ei kuullut. Sitten ei hän +häirinnyt tyttöä enää. Mutta hän oli utelias näkemään, miten tämä +aikoi kiivetä jyrkkää rantatöyrästä myöten. + +Niin hän jäi paikalleen ja katseli tyttöä.--Muutaman minuutin kuluttua +kokoili tämä pesuvaatteensa ja nousi virran partaalle. Kuun säteet +taittuivat kehäksi ympäri hänen päätänsä, joka tänään oli miltei +sileäksi kammattu. Näytti kuin hän kantaisi kruunua. + +Aralla katseella vilkaisi hän ensin, oliko hänen herransa vielä +ylhäällä, sitten sukelsi hän pensastoon, missä hän kohta näkyi vesa +vesalta, oksa oksalta kapuavan ylöspäin kuin villikissa. + +Töyräälle päästyään laski hän hameensa suoraksi ja aikoi vasuineen +mennä tiehensä, mutta Boleslav huusi hänen jälkeensä. + +»Miksi teet työtäsi öiseen aikaan?» kysyi hän koettaen näyttää +ystävälliseltä. + +»Koskeivät he anna minulle päivällä pahaakaan rauhaa», vastasi tyttö. + +»Kyläläisetkö?» + +»Niin, herra.» + +»Mitä he tekevät sinulle?» + +»No, mitä he aina tekevät--heittelevät ja paiskiloivat.» + +»Virran ylitse?» + +»Niin juuri, herra.» + +»Kun sinulle vasta tehdään pahaa, niin tule minua hakemaan.» + +Regina ei vastannut. + +»Ymmärrätkö?» + +Regina risti kätensä ja katsoi häneen rukoillen. + +»Mitä nyt?» + +»Voi, hyvä herra, älkää ampuko!» sammalsi tyttö.--»Tiedän, että aiotte +ampua. Hän on--tarkotan armollista herraa--hänkin kerran koettanut. +Silloin alkoivat ne joen takana tehdä samoin. Paukkui yhä siellä ja +täällä, kaikkialla--mihin vain päänsä pistikään. Oli aivan ihme, ettei +kehenkään sattunut. Ja jos he vielä lopulta tottuvat aina ottamaan +pyssyt mukaansa, ampuvat he minut muitta mutkitta, missä vain +tapaavat, sillä enhän voi olla saarelta poistumatta.» + +Boleslav ei ollut ennen kuullut tytön puhuvan niin kauan ja +järkevästi. Hänestä näytti uudelta ja omituiselta, että tämän matalan, +villien kiharain ympäröimän otsan takana saattoi asua tyynesti +harkitsevia ajatuksia. + +»Olet oikeassa, Regina», vastasi hän. »Jo sinunkaan tähtesi en saa +heitä ärsyttää.» + +Hän näki kuun valossa, kuinka tytön kasvoille lehahti tumma punastus. + +»Minun tähteni, herra?» sammalsi Regina. »En tiedä, mitä tarkotatte?» + +»Hyvä, hyvä», vastasi Boleslav torjuen. »Mutta mitä aioinkaan kysyä, +Regina,--oletko tyytyväinen palveluspaikkaasi? Puuttuuko sinulta +mitään?» + +Tyttö tuijotti häneen vaieten. + +»Sinun ei pidä panna pahaksesi, Regina, vaikka olisinkin ynseä sinua +kohtaan. Minulla on huolia pääni täynnä ja elän mieluimmin yksikseni. +Älä siis luule, että olen sinulle vihainen, vaikken sinua +puhuttelisikaan.»---- + +Reginan silmät sumentuivat. Hänen kätensä hapuilivat portaan käsipuuta +kohden ikäänkuin tukea etsien. Seuraavana hetkenä hän pyörähti +ympäri--ja jättäen vasunsa niille hyvilleen livisti hän tiehensä kuin +minkäkin hirmuhengetärten hosumana. + +»Omituinen olento», mutisi Boleslav katsoen hänen jälkeensä. »Minun +täytyy olla lempeämpi häntä kohtaan. Hän ansaitsee sen.» + +Sitten nojautui hän käsipuuhun ja katseli alas veteen, jonka +hopeaiseen pohjaan ilmestyi kokonainen puutarha, täytenään liljoja ja +punaruusuja. + + + + +IX. + + +Herra luutnantti Merckel oli kaikkea muuta kuin tyytyväinen +hautajaispäivän tuloksiin. Hän nimitteli schrandenilaisia pelkureiksi +ja vanhoiksi akoiksi ja sanoi, että he olivat arvottomia kuninkaan +takkia kantamaan. + +Kun häneltä kysyttiin, miksi hän oli juuri lähdön edellä hävinnyt +näkyvistä ja ratkaisevalla hetkellä jättänyt joukon johdottomaksi-- +vastasi hän, että hänen laitansa oli aivan toinen; hän oli upseeri +ja sellaisena velvollinen käyttämään miekkaansa ainoastaan kuninkaan +palvelukseen. + +Schrandenilaisista, jotka eivät olleet tottuneet erittäin terävästi +ajattelemaan, näytti tämä selitys päivän selvältä. He lupasivat ensi +tilaisuudessa korjata vikansa. + +Mutta Felix Merckelin oli mahdoton tähän tyytyä. + +»Isä», sanoi hän eräänä myöhäisenä iltana, ravintolan isännän +tyytyväisesti myhäillen laskiessa päivän tuloja. »Minä en voi sietää +ajatusta, että mokoma lurjus, mokoma konna on preussilainen upseeri +kuten minäkin. Täytyyhän hävetä aivan silmät päästänsä, kun on moisen +kanssa ollut palveluksessa. Sellaisia veitikoita ei saa olla +armeijassamme. He tahraavat kokardimme, yksinpä miekanhihnammekin. +Minä vaadin hänet kaksintaisteluun ja ammun kuulan hänen kalloonsa.» + +Hän ojensi jalkansa puupenkille ja väänteli kylmäverisesti hymyillen +ratsumiesviiksiään. Vanhus päästi säikähdyksissään kouran täyden +hopeakolikoita putoamaan pöydältä lattialle, jotta ne vierivät lattian +rakoihin. + +»Felix», sanoi hän, »sinun ei pidä juoda niin paljon +katajanmarjaviinaa. Vieraille se on kyllin hyvää. Huomenna tuon +sinulle pullon mietoa viiniä, Felix. Kenties yksi tai toinen seuraa +esimerkkiäsi, ja niin pääsemme jälleen omillemme.» + +»Erehdyt, isä», vastasi Felix. »Kunniantuntoni ei minua enää jätä +rauhaan. Olen saksalainen nuorukainen, isä, ja urhoollinen upseeri--en +voi enää kauemmin nähdä säätyäni häväistävän.»-- + +»Felix», sanoi vanhus, »mene maata, poikani, sitten et näe etkä kuule +enää mitään.»-- + +»Isä,» vastasi poika, »sääli sanoa--mutta sinulla ei ole hituistakaan +kunniantuntoa.»-- + +»Felix», jatkoi vanhus, »sinulla on liian vähän tehtävää. Katsoisit +edes pulloja--herran nimessä, en suinkaan sitä vaadi, sillä onhan +tässä neitonen sitä varten--mutta se tekisi sinulle sangen hyvää. +Joutuisit toisiin tuumiin--metsälläkin voisit käydä----» + +»Missä sitten?» + +»No, hyvä isä--Schrandenin metsäthän ovat melkein oven +edessä--syövätkö jänikset toisiaan vai otatko sinä niistä +osasen--sehän on aivan samantekevää.» + +»Ei sovi minulle, isä--olen upseeri--minua ei saa tavata +salametsästyksestä.» + +»Hyvä Jumala, Felix, kuinka puhutkaan! Olenhan toki kylänvouti +täällä--en vedä sinua hirsipuuhun.--Mutta niinkuin tahdot, +poikani.--Tai voithan mennä iltaisin pappilaan. Kirkkoherra pelaa +mielellään hieman shakkia--tosin ei siitä mitään hyödy, mutta +sanotaanhan sen olevan huvittavaa, ja sitten on siellä Helenakin----» + +»Ai, hän!» sanoi Felix ja siveli mielissään hymyillen leukaansa. + +Vanhus katseli tarkkaavaisesti alkuajan kärpästä, joka oli suljettu +kellonperien merenkultasydämeen. + +»Olen näet sitä mieltä, että siinä tekisit sangen hyvät naimakaupat, +jos vain kirkkoherra suostuu ja tyttö tulee sinulle.» + +»Mikseikäs hän tulisi minulle?» kysäisi Felix. + +»Onhan mahdollista, että hänellä toisaalla päin--» + +Felix hymyili epäillen. + +»Vai tarkotatko hänen jo iskeneen silmänsä sinuun--?» + +Felix kohautti olkapäitään. + +»Näetkös, Felix, se olisi suuri onni meille, sillä kylässä huhutaan +niitä ja näitä, miten muka olen koonnut vähäiset pennini. Vääryydellä, +ymmärrätkös--vääryydellä.--Mutta jos kirkkoherra Götz antaa ainoan +tyttärensä meille rouvaksi--näetkös, sellainen mies kuin kirkkoherra +Götz--se seikka jo sellaisenaan tukkii panettelijain suut. Sentähden, +kuten sanottu, oleskele hieman hänen lähettyvillään, hivele hunajaa +hänen huulilleen--ja ylipäätään sellainen mies kuin sinä--» + +»Isä hyvä, ole kiltti ja säästä neuvosi», keskeytti poika +hänet.--»Tuleeko Helena vaimokseni vai ei, riippuu yksistään +minusta.--Juuri minä en olekaan vielä tehnyt päätöstäni. Onhan hän +soma heilakka, sitä ei voi kieltää; hieman hoikka hän tosin on, mutta +voihan hänet ruokkia. Ja sitte, tiedätkös, on hänessä jotakin vanhan +piian tapaista--jotakin särmäkästä, kulmikasta. Jos kietaisee kätensä +hänen vyötärölleen, niin hänkös surkeilemaan: »ai, herra luutnantti, +älkää tehkö niin, rypistelette pukuni»--hän näetkös teitittelee minua +jälleen; tai jos häntä hieman nipistää tai muuten tuikkaa--leikillään, +tietysti--silloinkos hän kirkumaan: »ai, herra luutnantti, älkää toki +tehkö niin, minulla on niin hieno iho.»--Tietysti tämä kaikki on sulaa +sievistelyä ja teeskentelyä--ja jos häneen päättävästi kävisi käsiksi, +suostuisi hän sormisuukkosin, mutta kuten sanottu--en ole vielä tehnyt +päätöstäni... Eihän hän juokse tiehensä, kuten näet.» + +Vanhus, joka sillävälin oli tottunein sormin laitellut rahoja +paperikääröihin, katsoi iloisella ylpeydellä mallipoikaa, jonka hän +oli kasvattanut. Sitten valtasi hänet pelko uudelleen: + +»Ja eikö totta, Felix, tuota kaksintaistelua, ethän ajattele sitä +enää ... sehän on mieletöntä ... siinähän on henki pelissä.» + +Felix pöyhistihe: »Kunnianasioissa, isä, voit pysyä leikistä erilläsi. +Niistä et ymmärrä mitään. Heti kun olen löytänyt soveliaan +kartellinkantajan--» + +»Mikä se on--kartellin kantaja, Felix?» + +»Se on mies, joka vie vaatimuksen.» + +»Vie--Boleslavilleko?» + +»Kellekäs muulle!» + +»Saarelleko? + +»Saarelle, niin.» + +»Mutta, Felix, mitä ajattelet? Kuka kristitty ihminen uskaltaisi +saarelle mennä? Tiedäthän toki että sinne on asetettu sudenrautoja, +miinoja ja herra tiesi mitä kaikkia muita murha-aseita joka +askeleelle.--Katsos vain Hackelbergia, sehän liikkaa ja lynkkää vielä +tänä päivänäkin, kerran sudenraudoissa kökötettyään--mutta elä puhu +siitä, ymmärräthän. Sillä ei saa tulla ilmi, että Hackelberg on +kuunaan käynyt saarella. Kuten sanottu, ketään et saa kehottaa sinne +menemään, ja kuka muuten lähteekään niin vaarallisen ihmisen kanssa +tekemisiin? Siitä ei hyödy mitään, poikaseni.» + +»Oh, kyllä hän saa vielä nähdä», sanoi Felix itsekseen hampaitaan +kiristäen. + +Vanhus katseli häntä huolissaan; sitten täytti hän suippolasin +piparmynttiviinalla ja tarjosi sen pojalleen. + +»Juo tuo, Felix», sanoi hän, »se kyllä sinut asettaa.» Felix joi. + +»Ja anna muusta huolehtia vanhan kelpo isäsi; ehkäpä tässä yön +varrella keksitään keino, joka sinut parantaa niin sanotusta +kunniantunnostasi.--Hyvää yötä, Felix.» + +Hän ei ollut luvannut liikoja, tämä vanha, kelpo isä. + +Seuraavana aamuna istuessaan poikansa kera vastatusten aamiaisella +kysäisi hän hyväntahtoisen valittavalla äänellään: »No, Felix, oletko +nukkunut tuhmat tuumat päästäsi pois?» + +Felix suuttui... »Sanoin sinulle jo, isä,--siitä--» + +»En ymmärrä mitään! Aivan oikein, poikaseni. Mutta juuri siksi +tahtoisin tietää erään seikan: kenen kanssa oikeastaan tahdot +taistella, herra von Schrandenin vaiko herra Baumgartin?» + +Felix säpsähti. Himmeä aavistus sanoi hänelle, mihin isä tähtäsi. »Nuo +ovat pelkkiä viisasteluja, isä», vastasi hän. »Olen suorasukainen +sotilas. Minulle ei tarvitse syöttää sellaisia.» + +»Mutta, Felix, älä toki ole niin kiihkeä. Tarkotanhan vain parastasi. +Herra von Schranden ei ole ikinään ollut upseerina, hänen kanssaan ei +sinun siis sovi puuttua tekemisiin, ja luutnantti Baumgart taasen on +veijari, sillä hän on esiintynyt väärällä nimellä, hänen kanssaan +sinun siis kaikista vähimmän sopisi puuttua tekemisiin.» + +»Se on totta», sanoi Felix, sivellen hunajaa voileivälleen. +»Oikeastaan en saisi tehdä hänelle sitä kunniaa, että vaatisin hänet +kaksintaisteluun.» + +Uusi epäilys heräsi hänen mielessään. »Jollei hän vain saisi kantaa +luutnantin arvonimeä», lisäsi hän kiukkuisesti. »Sitä ei +kunniantuntoni voi suoda moiselle lurjukselle.» + +Vanhus näytti odottaneen tätä vastaväitettä. + +»Miksi hän sitten kantaa luutnantin nimeä?» kysyi hän, nipistäen +lihavat huulensa yhteen. »Siksi, etteivät hänen esimiehensä tiedä +petoksesta mitään. He kyllä antaisivat hänelle kauniin kyydin, jos +siitä vain aavistaisivatkaan.» + +Felix alkoi ymmärtää. + +»Tarkotat, että pitäisi--» + +»Tietysti pitäsi.» + +Mutta Felixin helposti loukkaantuva kunniantunto ei tahtonut tietää +tästäkään. »Tahdon muistuttaa sinulle, että olen upseeri, isä», huusi +hän tuohtuneena. »Neuvosi on suorastaan minua loukkaava.» + +Vanhus kohautti olkapäitään. »No, jollet tahdo--» tuumi hän. + +Kunniastaan arka poika näytti nyt keksineen pelastavan keinon. + +»Pitäisi ennemmin lähettää ilman allekirjotusta--» tuumaili hän +aprikoiden. + +»Siitä he viisi välittävät», vastasi vanhus. »Mutta tiedänpä jotakin +parempaa. Panen asian itse vauhtiin. Kirjotat vain muiden mukana +nimesi alle. Silloin katoaa se joukkoon.» + +Saman päivän iltapuolella kulki kunnanlähetti Hoffmann kutsumassa +»Mustaan Kotkaan» kaikki nostoväen miehet, joka menettely tosin +ainoastaan lisäsi lähestyvän toimituksen juhlallisuutta, sillä he +olisivat kyllä tulleet kutsumattakin. + +Kun kaikki pöydät olivat täytetyt--Schrandenin kylä oli lähettänyt +kolmisenkymmentä taistelijaa pyhään sotaan--ja herra Merckelin valpas +silmä näki joka suunnalla täysiä laseja edessään, astui hän +tarjoilupöydän takaa esiin, hiveli mielissään pyöreähköä mahaansa, ja +vaihtaen salavihkaa silmäyksen poikansa kanssa alotti hän seuraavan +puheen: + +»Niin, nähkääs, rakkaat kansalaiset, asia on nimittäin seuraava: Te +kaikki olette täällä urhoollisia sotilaita ja olette taistelleet monta +tulista taistelua sorretun isänmaamme puolesta. Monta kertaa olette +siellä saaneet olla janoissanne eikä teillä ole ollut edes likaisen +lätäkön pisaraakaan saatavissanne. Kukapa ei sentähden teille soisi, +että nyt sodan kuorman ja helteen jälkeen aika ajoin saavutte »Mustaan +Kotkaan» ja täällä juotte siemauksen hyvää, rusottavaa olutta. Olette +sen rehellisesti ja vaivaloisesti ansainneet. Maljanne, sotilaat!»-- + +Hän vei haarikkansa, joka hänellä oli tällaisia tapauksia varten +valmiina, uljaalla heilahduksella huulilleen ja juodessaan vilkuili +ympärilleen nähdäkseen, ketkä olivat tyhjentäneet lasinsa +pohjaan.--Sitten hän salavihkaan viittasi tarjoilijaneitoselle ja +pyyhittyään huuliaan jatkoi: + +»Kylänvoutina en tosin ollut sodassa mukana, sillä minun täytyi sen +aikaa pitää huolta kotiin jääneistä»--hyväksyvän liikutuksen murina +kävi kautta huoneen--»mutta olen isänmaan ystävä kuten tekin, ja +sydämeni sykkii uskollisena isänmaalle ja kunnialle, kuten konsanaan +teidän, kelpo sotilaat.----Kiirehdi nyt hieman, kuhnustelija, sillä +kuoleehan herra Weichert pian janoon»--herra Weichert piti puoliaan, +mutta se ei auttanut, lasi temmattiin hänen käsistään--»ja poveni +paisuu ylpeydestä, kun katson poikaani, joka on suorasukainen, uljas +sotilas ja josta toverien luottamus ja kuninkaan armo on tehnyt +upseerin. Puhun varmaan teidän kaikkien sydämestä, kun huudan: Eläköön +kylän ilo, kelpo poika, kunnon toveri, urhea sotilas ja kunniastaan +herkkä upseeri, luutnantti Merckel, eläköön, vielä kerran eläköön ja +kolmannen kerran eläköön!» + +Innostuksesta uhkuen säestivät schrandenilaiset, ja herra Merckel +vanhempi huomasi tyytyväisyydekseen, että tässä tilaisuudessa oli +toistamiseen muutamia laseja tyhjentynyt. Antaakseen Amalialle aikaa +niiden täyttämiseen piti hän vaikutusta lisäävän pienen väliajan, +jolloin syvästi liikutettuna lankesi poikansa kaulaan; sitten hän +jatkoi: + +»Sitä suuremmalla surulla täytyy mielemme täyttyä, kun näemme, että +rakastettua ja siunattua seutuamme, jonka häpeän urotekonne ovat +hälventäneet, uudelleen solvaa samaisen miehen poika, tuon miehen, +joka on onnettomuuteemme syypää.--Paloraunioissa asustaa hän nyt +isänsä rakastajattaren kera--en tahdo sanoa enempää, mutta kaunista, +lapset, ei ole se, mitä siellä tapahtuu.» Ruokoton nauru rähähti +ilmoille ja muuttui vähitellen siveelliseksi suuttumukseksi. »Niin, ja +kauniinta kaikesta on se, että tämä irstas veitikka kuuluu hänkin +urhoolliseen ja kunniakkaaseen armeijaamme, väärällä nimellä on hän +hiipinyt riveihin, vieläpä enemmänkin, aina upseeriksi saakka on hän +keinotellut ja vehkeillyt... Mikä teille kaikille, teille kunnon +miehille, ei ole onnistunut--paitsi tietysti poikaani--sen on +tuollainen miekkonen valheella ja vilpillä saavuttanut. Voitteko sitä +sietää, hyvät schrandenilaiset, tahdotteko pitää hyvänänne, että +moinen veijari, maankavaltajan poika, lopuksi katsoo teitä ikäänkuin +alamaisikseen?--Sitäkö varten rakkaan kuninkaamme armosta on teistä +tullut vapaita miehiä?» + +Hetki näytti suotuisalta huutaa eläköön hänen majesteetilleen +kuninkaalle, sillä Amalia oli tällä välin ehtinyt täyttää kaikki +lasit. Menestys oli täydellinen, ja herra Merckel alkoi olla +tyytyväinen puheensa niin henkiseen kuin taloudelliseenkin +vaikutukseen. + +»Ei, kunnon schrandenilaiset», jatkoi hän, »tätä ette saa pitää +hyvänänne, armeija on vapautettava tästä häpeätahrasta--muuten täytyy +teidän hävetä sitä, että olette preussilaisia sotilaita.» + +»Lyökää hänet kuoliaaksi! Kuoliaaksi! Kuoliaaksi!» kajahti pöytien +äärestä. + +»Ei, rakkaat ystävät», vastasi hän myhäillen hyväntahtoiseen tapaansa. +»Teidän ei ole aina kohta puhuttava kuoliaaksi lyömisestä, minä en +teidän esivaltananne saa sitä ensinkään kuulla--muuten»--hän kohotti +hyväntahtoisesti uhaten etusormensa pystyyn. »Mutta tahdon teille +neuvoa jotakin parempaa. Korkeilla herroilla ei tietysti ole +aavistustakaan, kuka tämän luutnantti Baumgartin takana oikeastaan +piilee, sillä viime keväänä ei suurin kysytty kastetodistuksia eikä +muita sellaisia; mutta nyt on asia toisin--nyt sentään jo katsotaan, +kenen annetaan haihatella entisenä kuninkaallisena preussilaisena +luutnanttina. Ja tämän »entisenkin» laita taitaa olla vähän niin ja +näin.--Muistattekos, mitä Johann Radtke Heiden kylästä kertoi näiden +samojen seinien sisällä, kun ei vielä kellään meistä ollut +aavistustakaan, mikä siisti eläväinen hänen kuuluisa luutnantti +Baumgartinsa oikeastaan on.» + +Katkera, vihainen nauru keskeytti hänet. Sen oli päästänyt hänen +poikansa Felix. + +»Ranskasta hän muka on tänne vaeltanut, jalkapatikassa ja ypö yksin +kuin mikäkin sälli. Ja hän on maannut haavotettuna, ollut vangittuna +ja tiesi mitä.--Mutta ajatelkaas, mitä se merkitsee! Se merkitsee, +ettei hän ole ottanut eroaan, vaan että hän on pujahtanut armeijasta +kuten varas yöllä, aivan samoin kuin hän sinne ensin luikerteli. Ja +tiedättekö, miksi semmoista sanotaan rehtien miesten kielellä? +Karkaamiseksi sitä sanotaan.»-- + +Räjähti riemunhuuto, jota herra Merckel tervehti suurella +tyytyväisyydellä, sillä hän oli havainnut kurkkujen kuivuvan +huutamisesta.---- + +Hän siis antoi heidän elämöidä voimiensa takaa, sitten jatkoi hän: + +»Kelpo isänmaan ystävinä ja uljaina sotilaina on meillä siis nyt pyhä +velvollisuus antaa vihiä korkeille herroille päämajaan, kuinka tämän +siistin herran laita on. Siihen olemme velkapäät kuninkaamme, +isänmaamme ja ennen kaikkea itsemme tähden. Ajettakoon hänet häpeällä +ja pilkalla armeijastamme--heitettäköön hänet vankeuteen--ammuttakoon +hänet kuoliaaksi--meille on se yhtä kaikki--meillä ei ole syytä hänen +hyväksensä panna rikkaa ristiin.» + +Schrandenilaiset päästivät raivon- ja tuskanhuudon jo +ajatellessaankin, että jotakin sellaista heiltä vaadittaisiin. + +Herra Merckel veti paperiarkin povitaskustaan. + +»Olen laatinut tähän pienen kirjelmän», sanoi hän »jossa hyvin +viisaalle ja jalolle pääesikunnalle alamaisesti esitän valituksemme. +Jos suvaitsette, rakkaat ystävät--» + +Hän oli avaamaisillaan paperin laskoksiltaan, kun hänen päähänsä +pälkähti onnellinen, paljon lupaava ajatus. + +»Voisinhan nyt hetikin jättää paperin allekirjotettavaksenne», jatkoi +hän säteilevin kasvoin, »mutta silloin ilmaisisi se vain minun eikä +teidän mieltänne. Tahdon sentähden, että tarkimmasti pohditte joka +sanan ja korjailette mikäli tarpeelliseksi näkyy... Ehdotan +sentähden, että valitsette keskuudestanne viisi toveria toimikuntaan, +jonka kanssa me, poikani ja minä, vetäydymme juhlahuoneeseen +neuvottelemaan rauhassa kirjotuksesta, jonka aikaa te muut olette +täällä koolla.» Sitten hän mainitsi nimeltä ne, jotka hän +soveliaimpina ehdotti tähän kunniatehtävään--viisi nuorukaista, joiden +hän tunsi kitsastelematta liikuttelevan rahojaan ja joilla saattoi +odottaa olevan jonkun verran kunniantuntoa.-- + +Puoleksi kateissaan, puoleksi vahingoniloisena kannatti kokous hänen +ehdotustaan. + +Valittujen naamat venähtivät pitkiksi, sillä he aavistivat, mitä +heillä oli edessään, mutta kun he samalla olivat imartelusta +mielissäänkin, eivät he yrittäneetkään tehdä tenää. + +Kunnioituksella, jota herra Merckel tunsi heti, kun joku oli +herrashuoneeseen astumaisillaan, tempasi hän auki oven, jonka +yläpuolelle oli samalla kertaa sekä varotukseksi että houkutukseksi +kirjotettu nuo merkitsevät sanat: »Täällä saa juoda ainoastaan +viiniä.» + +Pelokkaan ylpeinä astuivat valitut tähän ylhäiseen huoneeseen ja +kierittelivät arastellen lakkejaan käsissään. + +Viimeisenä seurasi talon poika. + +Silloin kääntyi herra Merckel vielä kerran ympäri ja huusi +juhlallisella äänellä tarjoilupöytää kohden: »Amalia, kaksi pulloa +muskottia minulle ja herra luutnantille.» + +Muskotti oli viiniä, jota hänellä oli tapana itse laittaa rommista, +sokerista, kanelista ja karviaismarjamehusta sekotettuna tarpeelliseen +määrään vettä ja jota hän myi taalerista pullon schrandenilaisille. +Hän mainitsi kaksi pulloa sentähden, ettei vieraitten mieleen +juolahtaisi jakaa kaksittain pulloa keskenään. + +Tarjoiluhuoneessa syntyi syvä hiljaisuus. + +Vakavin, jännittynein kasvoin katselivat jälelle jääneet toisiaan ja +tuijottivat sitten taasen suljettuun oveen. + +Herrashuoneestakaan ei kuulunut niin hiiren hiiskahdusta. Siellä +käytiin isännän ja hänen vieraidensa välillä mykkää, mutta silti +ankaraa taistelua. Epätietoista oli, kuka voittaisi. + +Muutamien minuuttien jälkeen sentään--neiti oli juuri palannut +kellarista kahden nopeasti täyttämänsä pullon kera--tempasi herra +Merckel oven seposen selälleen ja huusi voitonriemuisena +tarjoiluhuoneeseen: »Amalia, vielä viisi pulloa muskottia!» + +Huoneessa kuului moniääninen huokaus. Jännitys laukesi. Kuten +tavallisesti oli vieraiden puolue joutunut tappiolle. + +Kohta tämän jälkeen tunkeutui yksitoikkoinen, kumea lukemisen ääni +kuuntelijain korviin. + + * * * * * + +Mennessään tänä iltana levolle tunsi herra Merckel vanhempi, ettei +hänen päivänsä ollut mennyt hukkaan.-- + +Poika oli päässyt vaarallisista ajatuksistaan, Schrandenin suvun +viimeisen vesan kohtalo oli määrätty, ja kassassa oli ylimääräistä +tuloa kahdeksan taaleria ja viisikolmatta hopeagroschenia.-- + +»Niin sitä lyödään kolme kärpästä yhdellä iskulla», sanoi hän +tyytyväisesti myhäillen, pani kätensä ristiin ja nukkui makeasti. + + + + +X. + + +Tuli talvi. + +Sanomattoman surullinen, tuskallinen kuihtuminen oli kulkenut sen +edellä. Boleslav, joka oli kasvanut luonnon keskellä ja katsoi +olevansa vapaa liiallisesta herkkätuntoisuudesta, ei ollut ikinä +pitänyt mahdollisena, että syksy raukealla vertauskuvallisuudellaan +värisyttäisi häntä luita ja ytimiä myöten. + +Hän pelkäsi aikaa, joka oli tulossa. + +Illat alkoivat käydä kamalan pitkiksi. Korppikotkan tavoin liiteli +yksinäisyys hänen päänsä yllä, yhä ahtaammiksi kävivät sen kierrokset, +hän tunsi jo sen siipien leyhyttelevän lamauttavaa kylmyyttä hänen +kasvoilleen. + +Kummallista! Olihan hän ollut yksin ikänsä kaiken eikä toivonut mitään +parempaa!--Mistä äkkiä tämä palava halu liittyä johonkin ihmiseen, +nyt, kun kaikki ihmiset olivat hänen vihollisiaan?---- + +Hän syventyi syventymistään paperien sekamelskaan. Se oli tympäisevää, +hyödytöntä työtä, mutta kylläkin hyvää kiduttavain hetkien +kuolettamiseen. Hänen ei ollut helppo saada itseään uskomaan, että hän +voi hyödyttää tulevaisuutta kaivamalla menneisyyden soraläjästään. Hän +löysi pian mitä tarvitsi; muihin papereihin nähden oli vahinko, että +ne olivat tulleet tulipalosta pelastetuiksi. + +Regina hoiti äänetönnä ja hiljaa hiiviskellen hänen pientä talouttaan. +Katsettaan kohottamatta astui hän herransa huoneeseen; milloin tämä +hänelle sanasen virkkoi, säpsähti hän. Hänen vastauksensa olivat arat +ja katkonaiset, mutta silti sentään selvät ja varmat ja sattuivat aina +kysymyksen ytimeen. + +Usein kulkivat he kuitenkin päiväkausia toistensa ohitse vaihtamatta +sanaakaan keskenään. + +Sitä useammin tarkasteli Boleslav tyttöä salavihkaa, katsoi häntä +hänen pöytää kattaessaan ja silmäili hänen jälkeensä, kun hän kulki +ikkunan editse ja katosi pensaikkoon. + +Sangen usein hän silloin itsekseen mietti: »Mitähän tuonkin ihmisen +päässä liikkunee? Mitä ajatelleekaan hän päivästä päivään? Olisiko +mahdollista, että hänen koko elämänsä kiertäisi minun persoonani +ympärillä, ihmisen, joka ei häntä lainkaan liikuta, joka ei mitenkään +huoli häntä pidättää eikä edes ole vielä antanut hänelle palkaksi +penniäkään?» + +Sitten valtasi hänet monta kertaa häpeän tunne sen johdosta, että hän +niin kylmäkiskoisesti piti hyvänään niin uhrautuvat palvelukset. Ja +hän lupasi itsekseen olla Reginaa kohtaan ystävällisempi ja +puheliaampi, jotta tytöstä tuntuisi asemansa kurjuus vähemmän +raskaalta. + +Mutta eräänlainen arkuus, jota Boleslav itsekään ei voinut selittää, +teki hänelle mahdottomaksi toteuttaa aikomustaan. Hän ei vihannut +tyttöä enään. Hänen inhonsa oli haihtunut, kun hän näki Reginan niin +omaa etuaan etsimättä ahertavan hänen hyväkseen. Ja kuitenkaan ei hän +voinut vapaasti tyttöä puhutella. Heidän välillään oli jotakin, joka +ympäröi tytön kuin salahämyisellä utukehällä ja joka teki tämän +tavallaan lähentymättömäksi. Tyttö tuntui Boleslavista kammottavalta. + +Näytti melkein kuin isän henki leijailisi hänen ympärillään ja +kammottavalla läsnäolollaan lamauttaisi pojan kielen. Oliko häpeä, +jota hän kantoi, antanut hänelle tuon tehoavan lumousvoiman, jolla +pahe vaikuttaa kokemattomaan nuorisoon? Vai oliko tämän voiman lähde +hänen suuressa onnettomuudessaan? + +Usein, kun tyttö toi illallista tai laittoi hänen vuodettaan, +oikaisihe Boleslav työnsä äärestä ja koetti alottaa hänen kanssansa +keskustelua. Mutta hänen kielensä takertui suulakeen kiinni, hän ei +tiennyt mistä puhua, sillä hän ei tahtonut panna alttiiksi arvoaan, +eikä hänen huuliltaan tullut muuta kuin lyhyitä, kuivia käskyjä. + +Hänen silmiinsä oli jo kauan pistänyt, kuinka suuresti tyttö oli +muuttunut ulkoasultaan. Edukseen, tietysti.--Hän ei enää käynyt +repaleissa ja villin näköisenä eikä näyttänyt ruumistaan alastonna. +Hänen nuttunsa oli napitettu kiinni kurkkuun asti ja hänellä oli +villainen huivi kaulassa. Hänen vaatteensa olivat huolellisesti +paikatut, ja nutun liepeet eivät enää ryömineet vyöhystän alta +ilmoille.--Hänen tukkansa ei roikkunut kuten ennen vanukkeisina +suortuvina ympäri ohimoita ja niskaa, hän kampasi ja palmikoi sen +huolellisesti, ja monena aamuna välkkyi hänen päälakensa vesikylvystä, +jota hän oli käyttänyt villien kiharain kesyttämiseen. + +Päivät alkoivat kylmetä, mutta yhä liikuskeli hän vain pumpulisillaan, +ja ainoastaan ulkosalla liikkuessaan kääri hän ruudukkaan +villasaalinsa ristikkäin hartiainsa ja vyötärönsä ympärille. + +Eräänä iltana, kun hän varustautui jokaviikkoiselle matkalleen ja +puhui Boleslavin kanssa ostoksista, kysyi tämä: »Mikset ole tuonut +vielä itsellesi talvipukimia, Regina?» + +Regina loi katseensa maahan ja tuumi: »Kyllähän niinä mielelläni...» + +»No, mutta--?» + +»Enhän tiennyt, saanko!» + +»Tietysti saat. Enhän toki aio sinua palelluttaa.» + +»Niin, mutta--» + +Hän vaikeni ja punastui. + +»Mitä mutta?» + +»Siellä on muuan--nuttu--sinisestä kankaasta--se on turkiksilla +reunustettu. Kauppias arvelee--» + +Boleslav hymyili. »Luojan kiitos--hän alkaa ihmistyä», ajatteli hän. +»Koreilun halu on herännyt.----No--ja mitä kauppias arvelee?» + +»Se sopisi minulle, arvelee hän, ja kun teen niin pitkiä kävelyjä, +pitäisi minulla olla jotakin lämmintä ja mukavaa. Mutta nuttu on +oikeastaan neitejä varten ja--» + +»Ja juuri siksi on sinun se saatava», huusi Boleslav nauraen. +»Muistakin, ettet vain palaa ilman samaista nuttua!--Hyvää yötä ja +onnea matkalle!» + +Tyttö huudahti ilosta ja kumartausi suudellakseen hänen kättänsä, +mutta Boleslav torjui hänet luotansa lyöden häntä kevyesti olkapäähän. + +Reginan askelten häivyttyä ulkona pimeään otti Boleslav lampun +käteensä ja meni lasimajaan, jossa tyttö asusti. + +Tuli kiilui vielä liedellä, mutta siitä huolimatta oli purevan kylmä +tässä kolkossa huoneessa. Katon aukoista pölähteli sisään +lumihiutaleita, sillä keveä syyslumi tuprusi ilmassa. + +»Miksei hän tuki aukkoja?» ajatteli Boleslav ja päätti huomenna panna +lautoja vahingoittuneille paikoille. Hän kiipesi seinähyllylle ja +kopeloi lasikattoa. Silloin hän kyllä käsitti, miksi Regina ennemmin +nukkui puolittain paljaan taivaan alla. Lyijyliitokset olivat käyneet +hauraiksi ja rapisivat. Hänen pelkästä kosketuksestaan kitisi ja +natisi katto saumoistaan. Ainoakin korjausyritys olisi saanut sen +tykkänään putoamaan. + +»Olisi rikos tyttöä kohtaan, jos antaisi hänen kauemmin näin +majailla», tuumi Boleslav itsekseen. + +Hän palasi huoneeseensa ja penkoi vuoteestaan kaikki höyhenpatjat ja +tyynyt, joita ilman hän katsoi voivansa tulla toimeen. Nämä hän otti +syliinsä ja kantoi Reginan vuoteeseen, laitteli ne kuntoon ja levitti +karvaloimen huolellisesti niiden peitteeksi, niin että patjojen joka +nipukka peittyi sen verhoon. + +»Kuinka hänen silmänsä suurenevatkaan, kun hän huomenna lopen +uupuneena tahtoo heittäytyä oljilleen.» Näin ajatellen palasi hän +erittäin tyytyväisenä paperiensa ääreen. + +Hänen herätessään seuraavana aamuna kajasteli jo huoneen seinistä +valkean lumen heijastus hänen silmiinsä. + +Maailma oli yöllä asettunut talvilevolleen. + +Hän pukeutui ja huusi Reginaa. Ei vastausta. Tyttö ei ollut vielä +palannut. + +Hän odotti kaksi tuntia ja meni sitten itse laittamaan aamiaistaan. +Lasikaton aukkojen alla oli kolme laakeaa lumikinosta, ja neljäs +kinostui paraikaa liedelle. Vihertävä hämy valo täytti huoneen, joka +nyt oli ikäänkuin lumeen hautaantunut. + +Puolikoneellisesti tarttui hän lapioon ja luutaan luoden ja lakaisten +valkoiset kinokset ovesta ulos, sitten hän nouti muutamia arkkeja +paksua paperia, jota oli käytetty asiakirjapinkkojen kääreenä, +leikkasi niistä sopivia kappaleita ja työnsi ne varovasti aukkojen +lävitse, niin että ne, tarttuen höllään lumikerrokseen, kattoivat +vahingoittuneet paikat. + +»Enempää en voi tehdä parhaalla tahdollanikaan», sanoi hän ja katseli +viluissaan väristen huonetta, johon nyt oli tullut miltei yön pimeys. +Sitten meni hän huoaten lieden ääreen tulta sytyttämään. + +Päivä kului, mutta Reginaa ei kuulunut. Nähtävästi oli lumipyry +pidättänyt häntä aamuun asti Bockeldorfissa. + +Alakuloisena ja ikävissään ryhtyi Boleslav jälleen työhönsä, käväisi +kerran ja toisenkin Kissanportaalla, jonka kautta Reginan piti tulla, +haukkasi kylmän päivällisensä ja vilkaisi vähäväliä seinäkelloon, +jonka vaskiviisarit eivät näyttäneet paikaltaan liikahtavan. + +Reginaa kaipasi hän kaikissa sopissa ja nurkissa, ja vaikka tyttö +olikin aina pysytellyt poissa näkyviltä, oli Boleslav sentään tiennyt, +että hän aina oli saapuvilla ja että tarvitsi vain viheltää nähdäkseen +hänet edessään. + +Päästäkseen toisiin ajatuksiin pani hän tavallisen työnsä syrjään ja +alkoi piirustaa. Viidenkymmenen vuoden vanhan vaunusepänlaskun +takapuolelle hän maalasi pitkän, pitkän puutarha-aidan, jonka takaa +pilkistivät jäykissä riveissä esiin liljat ja ruusut--ensin kerros +ruusuja, sitten liljoja--sitten jälleen ruusuja ja niin edelleen, +kunnes piirustus näytti outokuosiselta seinäverholta. + +Sitten hän heittäytyi horjuvalle sohvalle ja unelmoi pyhästä +neitsyestä, joka istui tämän kukkasaidan takana, valmiina siunaten +kumartumaan sen syntisen puoleen, jolla oli rohkeutta murtautua aidan +lävitse. + +Alkoi jo olla pilkkosen pimeä, kun ulkoa kuului askeleita. + +Hän hypähti pystyyn ja riensi ulos. + +Mytyillä ja kääröillä kuormitettuna, lumisena päästä jalkoihin, astui +Regina läähättäen kynnyksen ylitse. Valkoiseksi puuteroituna valui +hänen kiharainen otsatukkansa hehkuville kasvoille, ja silmät +kiiluivat hätäisen pelokkaina. + +»Juoksin, herra, minkä kerkesin», änkytti hän, painellen oikealla +kädellään sydänalaansa. »Kauppias ei päästänyt minua ennen päivää +lähtemään, sillä hän arveli, että--uuden nuttuni--» + +Hän vaikeni ja syyllisyytensä tunnossa loi silmänsä maahan. + +Boleslav nyökäytti hänelle hymyillen päätänsä; hän oli liian iloinen, +tietäessään tytön olevan jälleen täällä, sanoakseen hänelle ainoaakaan +vihaista sanaa. »Keitä nyt joutuin minulle jotakin lämmintä», sanoi +hän, »ja tarvitsethan itsekin.» + +Pelokkaan kummissaan tuijotti tyttö Boleslaviin. + +»Mitä vielä odotat?» + +»Niin--mutta--» Ja sitten ikäänkuin säikähtyneenä siitä, mitä oli +aikonut sanoa, juoksi hän Boleslavin ohitse keittiöön. + +»Näyttää kuin hän vaatisi kuriaan», jupisi Boleslav katsoen hymyillen +hänen jälkeensä. + +Hänen tuodessaan iltaruokaa istui Boleslav pulpetin ääressä, missä hän +tavallisesti työskenteli. Viheriävarjostiminen öljylamppu levitti +himmeää valoaan huoneeseen. + +Salavihkaan kääntyi Boleslav Reginaa katselemaan, sillä häntä +miellytti lampunvarjostimen pimennosta tarkastella tytön puuhailua. +Tänään hän säpsähti hänet nähdessään; niin vieraan, ylvään, ihanan +näköinen oli tyttö. Hän ei ollut enää turmeltunut, kurjuuteen ja +tylsämielisyyteen vajonnut palvelijatar. Häntä olisi saattanut pitää +hienona naisena, niin arvokas, niin miellyttävä oli jokainen hänen +liikkeensä, niin säännöllisinä ja viehättävinä esiintyivät hänen +päänsä ääriviivat.--Tumma villapuku ja ennen kaikkea uusi röijy +hopeanharmaine turkisreunustoineen--»kazabeikaksi» semmoista +nimitettiin Puolan puolella--oli tämän muutoksen saanut aikaan. + +Pöytää kattaessaan hymyili hän kainon onnellisena itsekseen ja heitti +tuontuostakin salavihkaa nopean katseen Boleslaviin. + +Ilmeisesti hän halusi, että häntä ihailtaisiin, mutta ei uskaltanut +herättää Boleslavin huomiota. + +Kun Regina astui lampun valokehään, nostaakseen sen ruokapöydälle, loi +Boleslav pikimmittäin silmänsä alaspäin, näyttääkseen ikäänkuin ei +olisi tyttöä huomannut. + +Mutta täytyi hänelle toki suoda sananen. + +»Olet kai hyvin ylpeä uusista vaatteistasi?» kysyi hän. + +Regina punastui aivan kaulaansa myöten. + +»Oi--nehän ovat aivan liian kauniit minulle», kuiskasi hän yhä +hymyillen, yhä ujosti keimaillen ja vilkuen syrjäsilmin +Boleslaviin.--Hän vain ei ollut vielä kylliksi Eevan tytär +kurkistellakseen peiliin. + +Laittaessaan Boleslavin vuodetta huomasi hän kummakseen +vuodevaatteiden vähennyksen. Hän tahtoi sanoa jotakin, mutta nieli +sanansa, kai siksi, ettei rohjennut enää herraansa puhutella. + +Sitten toivotti hän »hyvää yötä» ja meni tiehensä. + +Boleslav myhäili tyytyväisenä. »Siitä mahtaa tulla koko yllätys», +ajatteli hän. + +Sitten hän uudelleen syventyi asiakirjoihinsa. + +Mutta noin tunnin kuluttua sai takaapäin kuuluva hiljainen rasahdus +hänet säpsähtämään. + +Kalpeana kuin ruumis, vapisevin huulin ja silmät kyyneliä tulvillaan +seisoi siellä Regina ja veti henkeä kuuluvasti sieraimiensa lävitse. +Turkisnuttu oli leuan alta avattu ja jätti näkyviin karhean paidan, +jonka laskokset aaltoileva povi sai vuoronperään kiristymään ja +höltymään. Hän kai oli hämmästyksissään unhottanut järjestää pukunsa. + +»Kuinka kaunis hän on», ajatteli Boleslav ihaillen ja koetti katsoa +hänen ohitsensa. + +»No, mitä vielä haluat?» kysyi hän sitten vienoimmalla äänellään. + +Regina koetti puhua, mutta kesti kotvan, ennenkuin hän sai änkytetyksi +sanaakaan. + +»Herra--oletteko te--tehnyt sen--vuoteelle?» + +»Tietysti, kukas muu?» + +»Niin, mutta--miksi teette--teette niin?» Pelokkaina ja kummastuneina +leimusivat hänen silmänsä. Ilmeisesti oli Boleslavin hyvyys alkanut +häntä huolestuttaa. + +Boleslavin täytyi alkaa puhua ankarammin hillitäkseen omaa +liikutustaan. Hän ei ollut ikinä luullut, että tyttö tulisi niin +syvästi järkytetyksi. »Hupakko», tiuskaisi hän, »onko minun sitten +jätettävä sinut taivasalle paleltumaan?» + +Jäykkänä ja äänetönnä seisoi tyttö paikoillaan kuten kuvapatsas +suurten, kirkasten kyynelten vieriessä hänen poskilleen. + +Ja äkkiä lankesi hän polvilleen Boleslavin eteen, tarttui hänen +käsiinsä ja peitti ne kyynelin ja suudelmin. + +Tahdotonna, katselemiseen vajonneena tuijotti Boleslav tuokion +tyttöön, mutta kohta hän torjui hänet luotaan ja käski hänen nousta +jaloilleen. + +»Ei mitään ilveilyjä, Regina», sanoi hän. »Mene nyt levolle, olet sen +tarpeessa.» + +Regina aikoi hihansa suulla pyyhkiä silmiään, kuten oli tottunut, +mutta huomasi hienon turkisreunustan ja sitä säästääkseen antoi +kyyneltensä virrata edelleen. + +»Oi, herra», nyyhkytti hän, »en tiedä miksi tämä kaikki.--Tätä ette +voi todella tarkottaa--tätä en ansaitse.----Ensin niin kaunis +nuttu--ja sitten kun luulin, että minua lyötäisiin--koska jäin +taipaleelle koko päiväksi--vielä tämäkin.» + +»Herkeä jo vihdoinkin», käski Boleslav. »Täytyyhän sinulla toki olla +vuode.--Missä sitten olet ennen maannut?» + + +Regina säpsähti ja loi silmänsä maahan.-- + +»Oh, ennen!» sammalsi hän. + +»No?» + +»Ennen--nukuin joko ulkona oven edessä...» sanat takertuivat +kurkkuun---- + +»Tai?» + +Hän oli vaiti ja vapisi.-- + +»Tai missä muualla?» + +Regina heitti ujon silmäyksen telttavuoteeseen. »Tiedättehän, herra», +änkytti hän. Sitten painoi hän häpeän masentamana kätensä +kasvoilleen.-- + +Tosiaan, hän tiesi!--Kuinka hän olikaan sen unhottanut edes +hengenvedoksi! + +»Ulos!» huusi hän vihasta ja kauhusta väristen ja ojentaen +käsivartensa ovea kohden. + +Äänetönnä, allapäin hiipi Regina tiehensä. + + + + +XI. + + +Onni suosi Boleslavia. Hän oli löytänyt uuden, suuren tehtävän, joka +oli iloisella valolla kirkastava hänen päiviensä masentavan +hämäryyden. + +Oli pelastettava isän muisto! + +Kuinka hän oli saanut tämän ajatuksen päähänsä, tiesi hän tuskin +itsekään. Ensi sysäyksen oli antanut pari kirjettä, jotka +puolalaiselta aatelistolta olivat saapuneet hänen isälleen. Jos oli +mahdollista näyttää toteen, että vainaja oli, vastoin parempaa +käsitystään sydämensä jalompain tunteiden uhalla, ainoastaan totellut +tunnotonta pakotusta, pitääkseen hätäisesti tehdyn valan tai +täyttääkseen pakosta annetun lupauksen, silloin oli esitetty niin +traagillinen olosuhteiden ristiriita, että se, jolleikaan vapauttaisi +tätä parjattua miestä itse syyllisyydestä, kuitenkin antaisi hänelle +eräänlaisen marttyyrin leiman. + +Kun hän sitten, asiakirjat tarkimmasti tutkittuaan, astuisi +julkisuuteen esittäen alkuperäisiin lähteihin perustuvan kertomuksen +petoksesta ja sen todellisista syistä, kertomuksen, joka näyttäisi +toteen, ettei Eberhard von Schranden suinkaan ollut näytellyt +pirullista osaa, kuten huhu mainitsi, vaan oli yksinkertaisesti +joutunut tapausten uhriksi--kenpä vielä silloin uskaltaisi kohottaa +kätensä tämän paljon kärsineen miehen haamua vastaan. + +Ja mitä enemmän hän syventyi tähän tehtävään, sitä hartaammin hän +alkoi tuntea olevansa yhtä vainajan kanssa, sitä enemmän tottui hän +siirtämään tunnon omasta syyttömyydestään isäänsä. + +Hänen mielensä oli niin täynnä suunnitelmia, ettei hän voinut öisin +nukkua, ja päivin hän harppaili kuin vimmattu ympäri lumen peittämää +puistoa. Ja mitä vähemmän hän sielunsa sisimmässä uskalsi toivoa +aikeissaan onnistuvansa, sitä palavammaksi tuli hänen halunsa avata +jollekin sydämensä, vierittää epäilyksen taakka poveltaan. + +Mutta täällä ei ollut ketään muita kuin tuo äänetön syyllisyytensä +painama nainen, joka hiipi hänen ohitsensa, arka palo silmissään. + +Ja eräänä iltana, kun yksinäisyys oli Boleslavin tukahuttamaisillaan, +sanoi hän tälle: »Regina, sinua varmaankin palelee ulkona +keittiössäsi?» + +»Minä poltan tulta kaiken päivää, herra?» + +»Mutta mitä teet iltaisin pimeässä?» + +»Istun lieden ääressä ommellen, kunnes sormeni kohmettuvat.» + +»Onko sinulla sitten valoa?» + +»Poltan päreitä, herra.» + +Boleslav vaikeni epäröiden ja puri alahuultaan. Vihdoin rohkaisi hän +mielensä. + +»Illallisen jälkeen voit aina tulla ompeluksinesi tänne tupaan +istumaan.» + +Regina kalpeni. »Kyllä, herra», sanoi hän. + +Boleslavista näytti tämä varmaankin kiitokseksi liian vähältä. »Mutta +jollet tahdo, niin--,» tuumaili hän kohauttaen olkapäitään. + +»Oi, herra--tahdonhan minä.» + +»Mutta pue itsesi säällisesti ensin. Miksi muuten et käytä +vaatteitasi?» Taannoisesta illasta lähtien oli hän jälleen +liikuskellut vain pumpulisillaan. + +»Oi, herra--näinhän, että ne ovat minulle vahingoksi», vastasi hän. + +»Vahingoksi? Miten niin?» + +»Koska te olette tullut vihaiseksi, herra, että sellainen kuin minä--» + +»Tuhmuuksia», keskeytti Boleslav hänet äkkiä. Oli lähellä, ettei tyttö +alkanut jälleen häntä tympäistä, Illallisen jälkeen näyttäytyi hän +arastellen ovella. Hänen kädessään loisti valkoista palttinaa. Hän jäi +seisomaan oven suuhun, kunnes Boleslav kärsimättömästi käski hänen +istua. + +»Sinun kanssasihan täytyy tässä kursastella, aivan kuin olisit mikäkin +naissuuruus», murisi hän. + +Regina hymyili hämillään. + +»Minua vain ujostuttaa, herra», sanoi hän pysähdellen, »kun en tiedä, +miten minun on käyttäydyttävä.» Sitten ryhtyi hän työhönsä. + +Sinä iltana eivät he puhelleet keskenään sen enempää, ja vierähtipä +viikko, ennenkuin sukeutui keskustelua. + +Boleslav istui mietteissään kellastuneiden paperiensa ääressä, ja +Regina lennätteli neulaa kahajavalla palttinalla. Kellon lyötyä +yksitoista kääri hän ompeluksensa kokoon, kuiskasi »hyvää yötä» ja +hiipi varpaisillaan matkoihinsa Boleslavin vastausta odottamatta. + +»Mitä ompelet noin ahkerasti?» kysyi Boleslav eräänä iltana, ensin +häntä kotvan tarkasteltuaan. + +»Paitoja teille, herra!» kuului vastaus. + +»Sinä siis huolehdit niistäkin?» + +»Kukas muu, herra?» + +Lyhyen äänettömyyden jälkeen kysyi Boleslav edelleen: »Kuka sinulle on +tätä kaikkea opettanut. Regina? Äitisikö?» + +Regina pudisti päätänsä. »Äitini, herra, kuoli pienenä ollessani. +Tuskin muistan häntä enää. Sanotaan, että isä on hänet pieksänyt +kuoliaaksi.» + +Boleslav muisteli muotokuvakokoelmaa ja kalpeita, kaitoja kasvoja +raukeine silmäluomineen. Suuressa palossa oli tämä kuva kadonnut +jäljettömiin liekkeihin. + +»Millainen oli hän ulkonäöltään--äitisi?» kyseli hän edelleen. + +»Hänellä oli pitkä musta tukka ja silmien sanotaan olleen kuten +minulla, mutta tukan muistan vieläkin, sillä hän kietoi minut monta +kertaa siihen, iltaisin, kun minut oli riisuttu--ja sitten minä istuin +siinä kuin mihinkin viittaan käärittynä ja nauroin katketakseni. + +--Ja kun isä--» hän vaikeni äkkiä pelästyen. »Mutta miksi tahdotte +sitä tietää, herra?» kysyi hän. + +»Kerro vain edelleen», huudahti Boleslav nopeasti... + +»Ja kun isä tuli kotiin ja tahtoi käydä kimppuuni, hän näet oli +juovuksissa, asettui äiti minun eteeni ja sanoi minulle, että minun +oli piilouduttava hänen hameeseensa, ja sen minä teinkin. Ja hameen +peitossa oli kuin vuorenluolassa--aivan pimeää oli ja aivan +hiljaista--ja isän pauhaaminen kuului korviini kuin jostakin kaukaa. +Ja sitten kuoli äiti. Hän kuoli sunnuntaina--niin, hän kuoli +sunnuntaina. Sillä kun seisoin aidan vieressä ajatellen, mahtoiko hän +saada niin kauniin kirstun--ja mahtoiko se olla viheriä, kuten +ylhäällä telineelläkin, kuljitte te, herra, juuri ohitse. Te olitte +silloin yhtä pieni kuin minäkin--ja teillä oli sininen, hopeanauhainen +takki ja pieni miekka kupeellanne----ja jäitte seisomaan ja kysyitte +minulta, miksi itkin, ja kun sulasta pelosta en voinut sitä sanoa, +lahjotitte minulle omenan.» + +Tätä ei Boleslav tosin enää voinut muistaa, mutta hänelle johtui +mieleen, miten hän oli ottanut Reginalta varpusenpoikasen, ja hän +kertoi sen hänelle. + + +Regina muisti vielä kaiken, ja hänen silmänsä loistivat, ikäänkuin hän +olisi vaipunut suloisten kuvien katselemiseen. + +»Oikeastaan minua kummastuttaa, että annoit sen niin mielelläsi», +sanoi Boleslav. + +»Mitäs minun olisi ollut tehtävä?» + +»Olisit evännyt sen minulta.» + +Reginan silmät himmentyivät. »Olinhan niin iloinen, että tahdoitte +sen», sanoi hän hiljaa, »sillä kuinka harvoin kohtaakaan köyhää tyttöä +onni, että rikas, ylhäinen herra ottaa häneltä jotakin lahjaksi?» + +Boleslav puraisi huultaan.--Todella hän otti tytöltä lahjaksi enemmän +kuin oikeus ja ihmisyys olisivat myöntäneet. + +»Ja sitten», jatkoi tyttö, »vaikken olisi tahtonutkaan--olittehan +junkkari--teille kuului kuitenkin kaikkemme.»---- + +Kuinka itsestään selvänä asiana se tuli hänen huuliltaan! + +»Kuules, Regina», jatkoi Boleslav, »olet kai unhottanut tykkänään +ajan, jolloin olit vapaana alhaalla kylässä?» + +»Oi, en toki, herra», vastasi hän huulillaan hymy, joka näytti miltei +veitikkamaiselta. »Esimerkiksi armollisen junkkarin muistan vielä +aivan tarkoin.» + +Boleslav nojautui tuolineen taaksepäin pitkälle lampunvarjostimen +pimentoon. »Mikä oivallinen aines onkaan tässä tärvelty», ajatteli +hän ahmien tyttöä katseillaan. + +Ja sitten täytyi Reginan kertoa, mitä hän vielä muisti niiltä ajoilta +Boleslavista. Silloin ei tosin tullut kovinkaan hauskoja juttuja +ilmoille. Kerran oli hän tuupannut tytön vetiseen ojaan, toisen kerran +pannut hänet purjehtimaan jauholaarissa virtaa alaspäin, kunnes +vihdoin oli väkeä hätähuudot kuultuaan rientänyt apuun ja hänet oli +vedetty rannalle. Kerran taas, kun tytöllä oli ollut valkoinen puku, +jonka hän oli saanut linnan emännöitsijältä, oli Boleslav sivellyt +kalkilla hänen kasvonsa ja kätensä ja käskenyt seisomaan +liikahtamatta, jotta hän olisi olevinaan puistossa seisova kivikuva. +Regina oli kärsivällisesti tehnytkin työtä käskettyä, kunnes kalkki +oli saanut hänen huulensa ja silmänsä hirveästi kirvelemään ja hän +juossut itkien tiehensä. + +Tämän kaiken kertoi Regina säteilevin silmin, ikäänkuin hänelle olisi +täten tapahtunut jotakin ihmeen hyvää. + +Boleslav puolestaan muisti jokusen näistä tapauksista sangen hyvin, +mutta häneltä oli unhottunut, että juuri Regina oli niissä ollut hänen +oikkujensa uhrina. Häpeän tunne alkoi herätä hänessä. Unelmoivan, +jalomielisen hovinpojan sijaan, jollainen hän aina oli kuvitellut +olleensa, näki hän nyt pienen, julman kylätyrannin, joka käytti +haikailematta valtaansa ikätovereitansa kohtaan aina ilkeyden rajoille +saakka. + +»Ja enkö koskaan sovittanut tekosiani sinua kohtaan?» kysyi hän +kuullakseen itsestään jotakin hyvääkin. + +»Paljon te meille lahjotittekin, herra!» vastasi Regina. »Jakakaa +keskenänne ... oli tapanne sanoa, kun heititte kaikenlaista eteemme +maahan--milloin omenia ja pähkinöitä--milloin rikkinäisiä +tinasotamiehiä tai kouran täyden välkkyviä nappeja.--Mutta +luonnollisesti suurimmat ja väkevimmät saivat enimmän, erittäinkin +Felix Merckel osasi kaapata itselleen--me tytöt saimme katsoa +syrjästä.» + +»Ja sinä itse, Regina, sinä et ole koskaan saanut minulta mitään?» + +Regina karahti tulipunaiseksi ja kumartui syvälle ompeluksensa ylitse. +»Kyllä, herra, kerran», sanoi hän hiljaa. + +»Mitä sitten?» + +Regina vaikeni eikä rohjennut kohottaa silmiään. + +»Hyvä isä, mikä sinua niin hävettää?» + +»Minulla--on se----vielä.» + +»Oh--hassutusta!» Boleslav hymyili. Suloinen mielihyvän tunne +värisytti häntä. + +Vastauksen asemesta Regina pisti kätensä taskuunsa ja pani pöydälle +pienen värjätyistä oljista tehdyn rasian, tuskin lapsennyrkkiä +isomman. + +Boleslav otti sen käteensä ja tarkasteli sitä kaikilta puolilta. +Sisällä rapisi jotakin. + +»Saako tämän avata?» + +»Miksi kysyttekään, herra?» + +Rasiassa oli pieni sormus, sinisistä, valkoisista ja keltaisista +lasihelmistä tehty, jollaisia pienet tytöt, ensimäistä turhamaisuuden +vaistoaan seuraten, tavallisesti laittavat sormiinsa. + +Boleslav otti sen käsiinsä ja koetti työntää sen pikku sormeensa, +mutta sormus oli aivan liian ahdas, tuskin mahtui kynnen +pituudeltakaan. + +»Onko sormuskin minulta?» + +»Ei, herra--se on peräisin rakkaalta äidiltäni. Se kasvoi kiinni +lihaani, jonka tähden kannoin sitä yötä päivää sormessani, kunnes +lanka katkesi. Silloin oli äiti jo aikoja sitten kuollut, ja koska +tämä oli minun ainoa muistoni häneltä, pujottelin helmet jälleen +lankaan ja kannan sitä aina mukanani.» + +»Minun rasiassani?» + +Regina nyykäytti päätänsä ja loi silmänsä maahan. + +»Miksi en tekisi niin, herra?» sanoi hän kuiskaten. »Se antaa minulle +onnea.» + +Boleslav tähysteli häntä sääliväisesti hymyillen. »Onnea? Sinulle?--» + +»Niin, herra», vastasi Regina riemuiten. »Ajatelkaas vain noita monia +kiviä----» + +Samassa luiskahti sormus, jonka Boleslav juuri aikoi panna +paikoilleen, hänen hyppysistään ja putosi lattialle. + +Regina hypähti pystyyn ja riensi pöydän ympäri ottamaan sitä maasta; +mutta hän ei löytänyt sitä. + +»Se on aivan kuin mennyt maan alle», sanoi hän huolissaan ja kumartui +lattialle aivan Boleslavin viereen. + +Boleslav näki täytelään, ihanan niskan paistavan vastaansa, hän näki +mustat, kiharaiset hiuskiemurat, jotka sitä häilyvinä ympäröivät. + +Hänen sydämensä alkoi sykkiä kiihkeämmin,--Kylmä virta valahti hänen +jäsentensä lävitse. Tuijottaen katsoi hän tyttöön.-- + +»Tuolla se on!» huudahti Regina ja kohosi polvilleen tarjoten +Boleslaville mieluista leikkikaluansa. Boleslav kohotti kätensä. Oli +kuin sitä kohottaisi outo voima, ja kuitenkin tuntui se vuoren +painoiselta. + +Sitte laski hän sen arasti hyväillen Reginan poskelle.-- + +Tyttö hytkähti pelästyneenä. Hänen silmiinsä ilmeni omituisen väikkyvä +loiste, ja unelmoivina ja kysyvinä ne katsoivat Boleslaviin.-- + +Boleslavin käsi vaipui hervotonna alas. + +»Kiitän sinua», sanoi hän käheästi.-- + +Regina palasi paikoilleen.--Seurasi syvä äänettömyys. + +Boleslavista tuntui, kuin olisi hän tehnyt rikoksen, jota äänettömyys +yhä vain pahensi. Hänen täytyi puhua, maksoi mitä maksoi. + +»Mitä kysyinkään sinulta? Niin--kuka siis on sinut opettanut +ompelemaan?» + +Lanka oli luiskahtanut Reginan neulansilmästä. Hän koetti sitä pistää +siihen uudelleen. Kirkas, pieni neula huojui hänen sormissaan kuin +ruoko tuulessa. + +»Pappilassa, herra», vastasi Regina hätiköiden. »Helena tahtoi--» hän +pysähtyi, sillä Boleslav oli kuullessaan lemmittynsä nimen ensi kertaa +hänen huuliltaan, moisilta huulilta, hätkähtänyt kuin ruoskaniskun +satuttamana. + +Regina ymmärsi hänen kiihtymyksensä suuttumukseksi ja lisäsi +pelokkaasti: »Pappilan neiti, tarkotan!» + +»Hyvä on», sanoi Boleslav, vaivoin pidättäen itseään. »Mene maata!» + + * * * * * + +Tänä yönä taisteli Boleslav kovan taistelun. + +Hänestä näytti, kuin olisi Helenan jalo ja puhdas kuva tahraantunut, +kun hänen katseensa oli mielihyvällä viivähtänyt tässä naishylyssä. + +Ja tahraantunut oli hän itsekin hyväilevästä kosketuksestaan. + +Nyt oli saavutettava uudelleen puhtaus ja rauha. + +Ennen kaikkea oli hänen päästävä selvyyteen Helenan suhteen, jotta +tuntisi itsensä vahvemmaksi taistelussaan aistillisia hairahduksia ja +masentavaa epätoivoa vastaan. + +Ja niin hän kiirehti uutta päätöstään, että hän nousi keskellä yötä +pannakseen sen toimeen. + +Yölampun valossa kirjotti hän Helenalle kirjeen, jossa vakuutti +ikuista rakkauttaan ja uskollisuuttaan ja rukoili, että Helena antaisi +tiedon, tahtoiko hän seisoa hänen rinnallaan hädän kuten kerran onnen +aikanakin ja saisiko hän taistella hänet voittaakseen--taivaan ja +helvetin uhmallakin. + +Rivi riviltä tunsi hän sieluntuskiensa lieventyvän, ja kun hän jälleen +asettui levolle, tuntui hänestä, ikäänkuin hän olisi yhdellä +tahdonvoimansa ponnistuksella kerta kaikkiaan vapautunut +velvollisuudesta, joka oli pitkät ajat raskaasti painanut hänen +mieltään. + +»Tahdotko, Regina», kysyi hän seuraavan päivän iltana, »ottaa +kenenkään näkemättä viedäksesi tämän kirjeen pappilan neidille?» + +Regina vilkaisi häneen suurin silmin, sitten loi hän silmänsä maahan +ja kuiskasi: »Kyllä, herra.» + +»Mutta jos he saavat sinut käsiinsä alhaalla kylässä?» + +»Hyh--mokomat!» sanoi Regina ja nytkäytti halveksien olkapäitään kuten +muulloinkin, milloin puhui kylän väestä. + +Kohta tämän jälkeen näki Boleslav hänen kuin varjon vilahtavan +hämärässä ikkunan alitse. + +Tunnit kuluivat. Regina ei palannut. Boleslav oli huolissaan ja alkoi +katua, että oli sydämensä asiain tähden pannut tytön hengen vaaraan. + +Sydänyön seuduissa vihdoin narahti ovi. + +Kalisevin hampain, sinertävin kasvoin ilmestyi Regina ovelle, yhä +pitäen kirjettä sormiensa väliin puristettuna. + +Boleslav käski hänen kyyristyä uunin eteen ja antoi hänelle +espanjalaista viiniä juotavaksi--vasta sitten kykeni hän puhumaan. + +»Makasin lumessa pappilan aidan takana aina tähän saakka, mutta ei +ollut mahdollista häntä tavata. Juuri äsken sammutti hän tulen +makuuhuoneessaan. Silloin palasin kotiin. Älkää olko vihainen, herra. +Kentiesi onnistuu huomenna paremmin.» + +Boleslav ei tahtonut kuulla puhuttavankaan, että hän vielä kerran +antautuisi samaan seikkailuun; mutta kun Regina seuraavana iltana +astui hänen eteensä valmiina lähtemään, ei hän kieltänyt. + +Tällä kertaa palasi hän hehkuvin poskin ja hengästymäisillään kotiin. +Pari talonpoikaa oli »Mustasta Kotkasta» palatessaan tavannut hänet ja +he olivat ajaneet häntä takaa. + +»Mutta huomenna, huomenna se varmaan onnistuu.» + +Ja hän oli oikeassa. + +Yhtä hengästyneenä kuin edellisenäkin iltana, mutta ilosta loistavin +silmin astui hän kymmenen korvilla huoneeseen ja ojensi +voitonriemuisena jo ovelta Boleslavia kohden tyhjät kätensä. + +»Luojan kiitos», ajatteli Boleslav, »neljättä kertaa en olisi hennonut +häntä enää lähettääkään.» + +Ja iloisen innokkaasti alkoi Regina kertoa. Sulttaani, kahlekoira, se +tunsi hänet ennaltaan, ja lisäksi oli hän ottanut mukaansa palasen +siannahkaa. Sitten oli hän asettunut takaoven eteen ja kurkistellut +avaimenreiästä. »Porstuassa on suuri kyökkikaappi, ja jos +Helena--neiti, tarkotan--huomisaamuksi tahtoo antaa kaapista ulos +jauhoja ja kahviksia, täytyy hänen tulla näkyviin. Ja oikein, herra, +yhtäkkiä pilkahtaa valon kajastus silmiini ja siellä seisoo hän, +tuskin kolmen askeleen päässä.» + +Boleslav huokasi. »Tuo onnellinen, joka on nähnyt hänet omin silmin.» + +»Avaan nyt oven aivan hiljaa ja huudan; Helena! Neiti Helena! Kun hän +minut huomaa, huudahtaa hän ja pudottaa kynttiläjalan kädestään... +Helena, sanon minä, en tahdo tehdä sinulle mitään pahaa.--Tässä on +kirje junkkari Boleslavilta... Silloin valtaa hänet väristys, ja +tuskin ottaa hän kirjeen kädestäni. Ja samalla huutaa hän aivan +pöyristyneenä: Mene--mene pian luotani! Parhaiksi sain hänelle +sanotuksi jotakin kirjelaatikosta--kirjelaaatikosta nostosillan luona, +kun hän jo oli oven sulkenut ja lukinnut.--Ah, hyvä isä», lisäsi hän +surumielisesti hymyillen, »olenhan tottunut siihen, että minua siten +kohdellaan, mutta tällä kertaa minulla toki oli sanomia teiltä.» + +Boleslav nojasi päätänsä käteensä. Helenan käytös antoi hänelle +ajateltavaa.-- + +Epäilemättä olisi hänen ollut säästettävä Helenaa kohtaamasta tätä +turmeltunutta lapsuutensa leikkitoveria. Oliko ihme, jos hänen siveä, +puhdas sydämensä kouristui kokoon, kun hän näki tämän naisen? + +Tästä lähtien juoksi Regina jok'ikisenä päivänä nostosillalle +katsomaan, oliko Helenalta tullut vastausta kirjelaatikkoon, joka oli +kiinnitetty sillan kaidepylvääseen. + +Mutta kirjelaatikko pysyi tyhjänä. + +Vaikkakin Boleslavin mieliala oli alkanut kirkastua, tuli hän jälleen +katkeraksi ja uhkamieliseksi ja kiduttavia ajatuksia syöpyi hänen +sieluunsa. + +Hänen ylpeytensä ei voinut sallia, että hänet hylkäsi nainen, jota hän +rakasti, ja kuitenkin oli hänestä epäilemätöntä, että Helena oli +sanoutunut hänestä irti eikä tahtonut olla hänen kunniattoman elämänsä +kanssa missään tekemisissä.--Kun Boleslav näki, että toivo saada +nuoruutensa lemmitty omakseen petti, tuntui hänestä kuin samalla +menisi pirstoiksi koko hänen tulevaisuutensa tehtävä. + +Kului päiviä, ennenkuin hän kykeni tempautumaan irti tästä tunteesta; +vasta kun odotuksen kuumeinen levottomuus alkoi tyyntyä, palasi rauha +ja voima verkalleen takaisin. + +Hän ryhtyi uudelleen työhönsä ja etsiskeli todistuksia isänsä +syyllisyyttä vastaan. + +Todistukset sekaantuivat. Kirjeet, joissa isää kohdeltiin lujana +preussilaisena isänmaan ystävänä, olivat ristiriidassa toisiin +kirjeihin, joissa häntä pidettiin puolalaisen vapaustaistelun +etuvartiana. Ne saattoivat tosin olla kauniita puheenparsia horjuvan +täydelliseksi voittamiseksi, mutta niiden julkaiseminen olisi +merkinnyt vainajan kytkemistä vielä kerran kaakinpuuhun. + +Ainoana virkistyksenä tässä toivottomassa taistelussa totuutta vastaan +olivat iltahetket, jolloin Reginan läsnäolo sai hänet toisiin +ajatuksiin. Hänet valtasi omituinen levottomuuden ja viehätyksen +sekainen tunne heti kun tyttö istuutui häntä vastapäätä. Monta kertaa, +kun Boleslav korviaan heristäen kuulosteli hiljaista liikuntaa +kyökissä, valtasi hänet äkillinen pelko, niin että hän oli vähällä +hypähtää pystyyn ja huutaa tytölle: »Jää sinne--älä tule!» Ja sentään +huoahti hän tyydytettynä tämän astuttua huoneeseen. + +»Yksinäisyys se vetää minua häneen», sanoi hän usein yksikseen. +»Hänellä on sentään ihmiskasvot, ja ihmisääni helähtelee hänen +huuliltaan.» + +Usein, kun Regina ompeluksensa ääreen kumartuneena vaieten teki +työtään, saattoi Boleslav olla nukkuvinaan ja silmät ummessa +kuunnella hänen hengitystään. Sen synnyttämä täyteläs, verkalleen +huoahteleva ääni kuului Boleslavin korvissa hillityn vienolta +soitolta. Se oli kuin luoteen ja vuoksen vaihtelu elinvoiman +valtameressä. Istuttuaan kauan aikaa kumarassa asennossaan oikaisihe +tyttö äkkiä suoraksi ja ojensi molemmat käsivartensa nyrkkiin +puristettuine käsineen tuolin selkänojan sivuille, niin että rinnan +pyöreä kupu pisti esiin valtavana kaarroksena ja miltei näytti +uhkaavan reväistä pukuverhonsa. Oli kuin hänen täytyisi tuontuostakin +tunnustella sitä uhkuvaa elinvoimaa, joka poreillen kuohui hänessä. + +Sitte vaipui hän jälleen kumaraan ja ompeli rauhallisesti edelleen. + +Ei kestänyt kauan, ennenkuin nämä yhteiset illanistujaiset tulivat +Boleslaville mieluisaksi tavaksi, josta hän tuskin saattoi luopua. +Lamppu valaisi puolta kirkkaammin, kun sen säteet heijastelivat +takaisin valkoisesta palttinasta, kellon vaskiviisarit kulkivat puolta +nopeammin, kun kärsimättömät silmäykset eivät enää olleet niitä +kiirehtimässä. Tuuli, joka ennen oli aivan uhkaavana vinkunut ja +suhissut puiden oksissa, humisi nyt hiljaa ja vienosti kuin +kehtolaulua hyräillen, ja itse hauraan katon orretkaan eivät nyt +natisseet ja narisseet niin kovasti. + +Kammolla hän odotti niitä iltoja, joina Regina hämärän tullen +laittautui taipaleelle Bockeldorfiin, ja monet kerrat oli hän +ajatellut lyöttäytyä tytön matkaan. Mutta tuo yhdessäolo, joka näytti +muodostuvan niin ystävälliseksi, kantoi myrkkypistintä muassaan. + +Monta kertaa, kun hän oli kauan tuijottanut tyttöön, ahdisti häntä +kiduttava halu kaivautua Reginan menneisyyden haavoihin ja saada +selville hänen suhteensa vainajaan. Pitkän aikaa hän jaksoi pitää +omana tietonaan kysymykset, jotka polttivat hänen kieltään, sillä hän +tunsi, ettei niistä koituisi paljoakaan hyvää; mutta sivupolkuja hiipi +halu uudelleen hänen mieleensä. + +»Hän on ainoa, joka oli tihutyön todistajana», tuumi hän itsekseen, +»vieläpä enemmänkin--ainoa rikostoveri--hän yksin voi minulle +vastata.» + +Ja eräänä iltana katkaisi hän jyrkän vaativasti äänettömyyden, joka +niin kauan oli osottautunut hyväätekeväksi.--Regina kalpeni ja päästi +kätensä hervottomina vaipumaan helmaansa. + +»Te vaan tulette taas minulle vihaiseksi, herra», sammalsi hän. + +»Tee mitä käsken.» + +Regina tapaili sanoja. »Siitä on jo niin pitkä aika», rukoili hän, +»enkä minä osaa kertoakaan.» + +»Ainakin voit vastata kysymyksiini!» + +Silloin Regina alistui kohtaloonsa. + +»Kuka sinua ensiksi kehotti yölliselle retkelle?» + +»Armollinen herra.» + +Boleslav puristi huulensa yhteen. »Kuinka se tapahtui?» + +»Armollinen herra oli käskenyt minun palvella pöydässä. Ja hän antoi +sytyttää suuren kynttiläkruunun, joka ei muulloin milloinkaan +palanut, ja ranskalaisten upseerien kultaiset univormut säkenöivät +tässä valossa, niin että silmiäni aivan huikaisi, kun vein liemiruokaa +saliin.--Silloin nauroivat he kaikki ja osottelivat minua ja puhuivat +ranskaksi jotakin, jota en ymmärtänyt.» + +»Kuinka monta heitä oli?» + +»Viisi, ja muuan harmaahapsinen oli eversti. Ja kun tulin +liemilautasen kanssa everstin luo, joka kulisi kullassa ennen muita, +kietaisi hän kätensä vyötärölleni. Mutta minä laskin lautasen +käsistäni ja näpsäytin häntä sormille. Silloin nauroivat he jälleen, +ja armollinen herra sanoi: »Älä ole tuhma, Regina!» Silloin hävetti +minua, että juuri armollinen herra oli minulle niin sanonut, ja sanoin +aivan ääneen, että saa olla ruoka tarjoilematta, jos minun täytyy +pitää moisia häväistyksiä hyvänäni.--Silloin nauroivat he vielä +kovemmin, ja eversti alkoi puhua saksaa, hänen puheensa kuului aivan +lapsen lepertelyltä, ja hän sanoi: »Sinä on kaune, urho tyttö.» Ja +armollinen herra sanoi sitten: »Tyttö, josta voi teille olla suurta +hyötyä--» tai jotakin sellaista. Ja kun lopuksi toin likööriä, veti +hän minut luokseen ja kuiskasi korvaani, että minun oli tultava yöllä +hänen luokseen.» + +Boleslav hypähti pystyyn. »Ja mitä sinä teit?» + +Regina loi silmänsä maahan. »Ah, herra», pyysi hän, »miksi kysytte +vielä? Olinhan tehnyt sen jo usein ennenkin enkä lainkaan ajatellut +siinä olevan mitää pahaa.» + +Boleslav tunsi kuumasti kuohuvan sisällään. + +»Kuinka vanha olit silloin?» + +»Viidentoista.» + +»Ja niin turmeltunut, niin...» Hänen äänensä tukahutti suuttumus. + +Regina katsoi häneen sanomattoman surullisesti. »Tiesinhän, että +tulette vihaiseksi,» vastasi hän, »mutta enhän voi tehdä itseäni +paremmaksi kuin olen.» + +»Jatka!» + +»Ja kun puoliyön aikaan menin hänen luoksensa, oli hän vielä valveella +ja jalkeilla ja käveli pitkin askelin pöydän ympäri ja kysyi minulta, +tahdoinko ansaita paljon rahaa. Kyllä, armollinen herra, sanoin +siihen, sen teen mielelläni, sillä silloin olin vielä köyhä. Ja sitten +kysyi hän minulta, pelkäsinkö pimeää. Silloin nauroin ja arvelin, että +sen tiesi hän itse parhaiten. Ja sitten teki hän vielä parisen +kysymystä minua koetellakseen, ja vihdoin hän kysyi, luulinko voivani +viedä ranskalaiset yhden tunnin kuluessa Kissanportaan ylitse ja +metsän lävitse. Silloin aloin itkeä, sillä ranskalaiset elämöivät +hirveästi linnassa ja juoksentelivat tyttöjen jälestä kaikissa +nurkissa, ja minä pelkäsin, että minulle voitaisiin tehdä väkivaltaa.» + +»Pelkäsit siis kuitenkin sitä?» pisti Boleslav ivallisesti hymyillen +väliin. + +»Niin--ja sanoin armolliselle herralle, etten tee sitä ikipäivinä. +Silloin tuli hän hirveän vihaiseksi ja kouristi minua molemmista +olkapäistä, niin että lysähdin polvilleni, ja huusi minulle, että olin +kiittämätön lunttu--ja että hän ajaisi minut pilkalla ja häpeällä +takaisin kylään--ja että hän sanoisi kirkkoherralle, mikä oikeastaan +olin, niin että joutuisin kirkkokurin kärsimään--ja samalla hän +kuristi minua kurkusta--ja silloin, herra, kun aloin olla aivan +tukehtumaisillani--» + +»Lopeta», sanoi Boleslav, tarttui kirjeihin, joiden piti näyttää +toteen isän viattomuus, ja repäisi ne keskeltä kahtia.------ + + + + +XII. + + +Seuraavana aamuna otti hän pyssyn asekaapista ja meni lumiseen +metsään. Koko päivän hän harhaili ympäri metsiä ja rämeitä kohtaamatta +ainoaakaan ihmisolentoa. Metsäkauriit ja jänikset saivat häneltä hyvän +rauhan, hän tuijotti niiden ohitse tyhjään ilmaan. + +Illan hämärtyessä palasi hän väsyneenä ja kurjana kotia kohden. +Kissanportaan luona seisoi Regina liikkumatonna kuin kivikuva häntä +odottamassa. Kun hän näki herransa tulevan, yritti hän ensin syöksyä +tätä vastaan, mutta malttoi mielensä, kääntyi äkkiä ja kulki hiljaa +nauraen ja jupisten hänen edellään kotiin. + +Äänetönnä kuten ainakin toi Regina hänelle ruoan. Hän söi ja tuijotti +eteensä maahan. Silloin hän yhtäkkiä kuuli Reginan puhkeavan lyhyeen, +suonenvedon tapaiseen nyyhkytykseen. + +»Mikä sinun on?» huusi hän, heräten mielihauteistaan. + +Mutta Regina juoksi tiehensä vastaamatta hänelle mitään. + +Hän oli lähtemäisillään jälkeen, mutta puri sitten hampaansa yhteen ja +istuutui paikoilleen. Synkkä vihankauna kihelmöi hänen mielessään. Hän +ei voinut antaa Reginalle anteeksi sitä, että tämä oli vienyt häneltä +harhaluulon, jossa hän jo viikkoja oli niin hyvin viihtynyt. + +Mutta nyt oli juotava kalkki pohjaan, kuinka katkeralta sakka +maistuikaan. + +Kotvan kuluttua astui Regina huoneeseen valmiina lähtemään kylille. + +»Aiotko johonkin?» kysyi Boleslav tuikeasti. + +Regina piti päätänsä puoleksi poispäin käännettynä, jottei toinen +näkisi hänen itkettyneitä silmiään. »Huomenna on jouluaatto, herra. Ja +kauppias sanoi tahtovansa olla pyhäyönä rauhassa.» + +Jouluaatto, pyhä yö! Kuinka kummalliselta, kuinka satumaiselta se +kuului! Maailmassa oli siis vielä iloa ja ilojuhlia olemassa? Yhä +vielä pyörittiin riemuiten säteileväin joulukuusten ympärillä? + +»Tahtoisit kai sinäkin saada lahjasi?» kysyi Boleslav katkerasti +hymyillen. + +»Oh, herra», vastasi Regina, »sellainen ei ole ollut täällä tapana. +Luulen, etten siitä lainkaan iloitsisi.» + +»Miksi et?» + +Regina ei vastannut. »Päästäkää minut menemään, herra», pyysi hän +tuskaantuneena. + +»Minulla olisi vielä paljon sinulta kysyttävää, Regina.» + +»Sen täytyy jäädä, herra, muuten--» + +»Mene sitten!». + +»Hyvää yötä, herra!» + +»Hyvää yötä!» Mutta vielä kerran huusi Boleslav hänet takaisin. + +»Sano minulle ensin, miksi äsken niin nyyhkytit.» + +Reginan itkun punottamat silmät loistivat kainosta onnesta. + +»Voittehan sen arvatakin, herra», sammalsi hän. + +»En ollenkaan.» + +»Minä kun pelkäsin, ettette enää laisinkaan palaisi.»--Sitten kääntyi +hän oveen. Hänen askelensa hälvenivät yöhön.-- + +Seuraavana aamuna heräsi Boleslav kohinaan ja ulvontaan, joka jo +kotvan aikaa oli värisyttävänä tunkeutunut hänen unenhorroksiinsa. + +Myrsky riehui ylimmillään. Poppelipuiden latvat pieksivät +toisiaan--maata lakaisivat valkoiset pilvet--mutta ilma oli +kirkas--lumipyryn tuloa ei tarvinnut pelätä. + +Hän ei voinut viihtyä autiossa, kylmässä talossa. Hänen täytyi +ulkoilmaan, myrskyn tuoksinaan. + +»Tytöllä on kova päivätyö tänään», tuumi hän itsekseen, pohjatuulen +syytäessä jäähileitä hänen kasvoilleen, niin että hän oli +tukehtumaisillaan. + +Metsässä oli hieman parempaa. Siellä riehui tuuli itsensä väsyksiin +puiden latvuksia vasten, jotka natisten ja parahdellen pieksivät +toisiaan. Hän kulki eteenpäin tietämättä mihin, ja lopulta huomasi +hän kulkevansa Bockeldorfiin vievää tietä. + +»Näyttäähän melkein kuin juoksisin häntä vastaan» tuumi hän +harmistuneena ja poikkesi raivaamattomaan viidakkoon. + +On sentään merkillistä, ajatteli hän, kuinka tuollainen alhainen +olento kykenee, kun päivästä päivään elää hänen kanssaan yhdessä, +kotiutumaan vakavan ja kaikkea muuta kuin kevytmielisen miehen +ajatuksiin. Miltei tuskissaan sai hän tänään selville, kuinka hän +tunsi päivä päivältä tyttöä lähenevänsä, kuinka moni ominaisuus, jota +hän ennen oli inhonnut, katsoen sen todistavan tytön turmeltunutta +luontoa, alkoi näyttää ymmärrettävältä ja anteeksi annettavalta, jopa +suurenmoiseltakin. + +Oli epäilemätöntä, ettei tytön alituinen läheisyys tehnyt hänelle +hyvää. Tyttö veti häntä alaspäin kurjan elämänsä mutaan. + +Siitä oli tehtävä loppu. Ennen kaikkea oli välttämätöntä, että hän +loitonsi tytön läheisyydestään ja palautti hänet halvan palvelustytön +asemaan. Joulujuhla tarjosi hänelle tilaisuuden maksaa Reginalle +palkka, niin runsas ja ylenmääräinen, että hän kerta kaikkiaan oli +ainaiseksi vapautunut kiitollisuuden velastaan tuota naista kohtaan. +Muutamalla kynänvedolla tahtoi hän turvata hänen tulevaisuutensa ja +samalla ostaa itselleen oikeuden pitää häntä sinä mikä hän todella +oli--maaorjanansa. + +Tänään sai Regina viimeisen kerran tehdä hänelle seuraa. Vielä +tarvitsi Boleslav häntä ja hänen todistustaan, sillä nyt, kun sulku +oli murrettu, tahtoi hän tietää kaiken. Erittäinkin tapahtumat noina +kahtena hirveänä yönä, jotka seisoivat vastatusten kuten syy ja +sovitus, veri ja tuli. + +»Ja kun hän on minulle kaiken tunnustanut», ajatteli Boleslav, +»lähetän hänet lasimajaansa, johon hän kuuluu. Polttakoon liedellään +koko puiston, jos hänen on kylmä.» + +Mutta eihän tämäkään käynyt laatuun, että täällä yksinäisyydessä tyttö +yhä pyöri hänen päässään. Tästä sopimattomuudesta oli tehtävä loppu. + +Jänis, joka omia aikojaan loikkien osui hänen tiellensä, sai hänet +toisiin ajatuksiin. Hän ampui ja osui. Jänönen teki kolme kuperkeikkaa +ja jäi silmälleen makaamaan. + +»Tämäkös häntä ilahuttaa», tuumi hän ripustaen saaliin hartioilleen. +Niin, hän ajatteli jälleen Reginaa. + +Taivas oli sillävälin vetäytynyt pilveen. Valkoisia, pisteleviä +lumikuuroja pelmahteli puiden välitse metsän sisään. Puiden latvojen +kohinaan ja suhinaan sekaantui rajuja, sihiseviä ääniä, jotka +värisyttivät häntä luita ja ytimiä myöten. + +Kompassi näytti hänelle kotitien. Hänen jouduttuaan avoimille kedoille +oli lumimyrsky yltynyt täyteen ankaruuteensa. Hän saattoi sen käsissä +tuskin pysyä pönkillään... Lumipyörteet pimittivät ilman. Puiston +pensaikosta, joka tuskin saattoi olla kolmensadan askelen päässä, ei +hän erottanut vilahdustakaan. + +»Toivottavasti hän on jo kotona», ajatteli Boleslav ja ponnisteli +eteenpäin. + +Kissanportaalla oli nuorta lunta. Mutta jälkiä ei siinä näkynyt. Tosin +oli tuisku voinut ne jo lakaista umpeen. + +Hänen sydämensä alkoi sykkiä kovemmin. Hän juoksi kotiin, huusi tytön +nimeä--mutta ääntäkään ei kuulunut vastaukseksi. Liesi oli kylmä, +vuoteet koskemattomat. + +Regina oli siis keskellä lumipyryä, jota hän pelkäsi enemmän kuin +schrandenilaisia. + +Boleslavia kidutti sietämätön levottomuus. Hän juoksi huoneesta +toiseen, teki tulen, sammutti sen jälleen, koetti syödä ja heitti +miltei inholla veitsen kädestään. + +Sitten tuntui hänestä hätäilynsä naurettavalta. Olihan tyttö +taivallellut kuuden talven myrskyt ja tuiskut eikä ollut koskaan +joutunut onnettomuuteen. Miksi hänen pitäisi juuri tänään---- + +Aikaa tappaakseen istuutui hän kirjotuspöydän ääreen ja kirjotti +vapisevin käsin lahjotuskirjan. Numeroluvussa, jota se koski, oli +kolme nollaa--Regina saattoi olla tyytyväinen. + +Ilma pimeni yhä. Kellonviisari osotti vasta kolmea, ja sentään näytti +jo yö olevan tulossa. + +Silloin ei hän enää voinut olla kauemmin kotona. Ainakin +Kissanportaalle tahtoi hän mennä tyttöä tähystelemään. + +Portaalla täytyi hänen pitää lujasti käsipuusta kiinni, jottei myrsky +tempaisi häntä alas. Puulaitos natisi kaikissa saumoissaan. Jäällä +syvällä hänen allaan karkeloivat lumipyörteet. Liljanvarsia kohosi +hänen eteensä ja ne vaipuivat kokoon muodostaen lumikinoksia, jotka +seuraavassa tuokiossa myrskyn ajamina kiitivät pois jättääkseen sijaa +toisille. Pyhän neitsytkuvan kukkastarha sukelsi hänen sielunsa +silmien eteen, mutta katosi kohta, ja muita kuvia tuli sijaan. + +Ja äkkiä näkyi harmaasta hämärästä varjo, joka tuli raskaasti ja +hoippuen lähemmäksi. + +»Regina! Luojan kiitos!» + +Boleslav oli vähällä rientää tyttöä vastaan, mutta silloin värisytti +häntä polttava häpeän tunne, joka lamautti hänen jäsenensä ja ajoi +veren sydämeen. + +Tällä samalla paikalla, jolla hän odotti Reginaa, oli tämä eilen +seisonut tähystellen hämärään, huolissaan hänen tähtensä, kuten hän +nyt Reginan tähden. + +Hetken ajan tuntui hänestä kuin täytyisi hänen pujahtaa pensaikkoon, +jottei Regina häntä näkisi, mutta samassa alkoi häntä hävettää tämä +häveliäisyytensä ja hän astui portaalle tyttöä vastaan. + +»Sinulla on ollut vaikea matka», huusi hän tytölle ja tahtoi ottaa +säkin, jota tämä kantoi selässään.-- + +Mutta Regina väisti häntä nopeasti ja kohotti kyynärpäänsä torjuen +häntä kohden. Puhua ei tyttö voinut, sillä hänen suunsa ja nenänsä +olivat paksun villahuivin peitossa. + +Äänettöminä kulkivat he perätysten. Eteisen kynnyksellä kääntyi Regina +häneen ja päästi huivin kasvoiltaan. + +»Minulla olisi teille pyyntö, herra», sanoi hän läähättäen. + +»No?» + +»Olkaa puolen tuntia ulkona tai keittiössä, jotta ehdin lämmittää ja +siistiä hieman.» + +»Mutta täytyyhän sinun toki ensin levätä?» + +»Myöhemmin, herra, jos sallitte.»-- + +Ja Regina meni huoneeseen, missä laski pimeässä kantamuksensa maahan. + +»Askaroikoon hän rauhassa sisällä», ajatteli Boleslav ja kääntyi +raunioita kohden, etsiäkseen sieltä suojapaikkaa. + +Kellariholvista huokui lämmintä. Hän sytytti kynttilän ja meni +niljakoita portaita alas. Hänestä tuntui niin hyvältä, niin keveältä, +ikäänkuin juhla olisi tuonut hänelle mitäkin ihmeellisiä riemuja. + +Hän näki viinipullojen viheriöine ja punaisine päähineineen +kurkistelevan hyllyiltään. + +»Hänelle täytyy näyttää, että nyt on joulu!» sanoi hän hymyillen ja +veti takimaisesta nurkasta, mihin aarteiden aarteet olivat talletetut, +pari hämähäkinverkkojen peittämää pulloa. Niiden sisällä helmeili +neste, jonka jo kahdeksannentoista vuosisadan aurinko oli kypsyttänyt. + +Hänelle muistui mieleen äskeinen päätös, mutta senhän piti vasta +huomenna astua voimaansa. Jouluyönä liittyivät yhteen nekin, jotka +eivät yhteen kuuluneet, jouluyönä ei saa kellään olla yksinäistä eikä +ikävää. + +Reginan toivomusta totellen käveli hän puolisen tuntia edestakaisin +holvissa, jonka muurista kiiluva jääkerros säihkytti säteitään häneen. +Sitten otti hän pullot kainaloonsa ja nousi jälleen myrskyiseen +yöhön. + +Rakennusta lähetessään huomasi hän kummakseen, että sen ikkunaluukut +olivat suljetut, jota ei ollut milloinkaan ennen tapahtunut. + +»Olisikohan myrsky puuskahdellut raoista sisään?» ajatteli hän +itsekseen, mutta raothan olivat olleet aivan tiiviit.--Vasta eteiseen +astuttuaan hän näki arvotuksen iloisen ratkaisun. Siellä seisoi Regina +onnesta säteillen ja hämillään ja tempasi oven seposelälleen hänen +edessään. Kummastuneena jäi hän paikoilleen seisomaan. + +Kynttilän loiste ja kuusen tuoksu virtasi juhlallisena häntä vastaan. +Valkoisella liinalla katetulla keskipöydältä seisoi joulukuusi, jonka +oksilla paloi kynttilöitä ja riippui kultaisia omenia. Koko huone +helotti rauhallisen juhlallisessa loisteessa. + +Kertaakaan ei ollut vielä joulukuusta häntä varten sytytetty. +Vierailla kynnyksillä oli hän kostein silmin tuijotellut vieraan onnen +loistoon.-- + +Missä oli Regina? Hän seisoi hänen takanaan eteisen perimäiseen +nurkkaan painautuneena ja katseli kainolla ylpeydellä herraansa. + +Boleslav tarttui hänen käteensä ja veti hänet huoneeseen. + +»Kuinka tämän ajatuksen olet saanut päähäsi, lapsi?» + +»Kauppiaan rouva koristeli parhaillaan joulukuustaan, kun saavuin +sinne aamulla kolmen aikaan. Ja koska se näytti minusta niin +kauniilta, ajattelin: Hänelläkin täytyy olla joulukuusensa, jotta hän +tietäisi, että joku hänestäkin huolehtii.--Ja sitten pyysin nähdä, +miten omenia kullataan, ostin niitä koko joukon ja kynttilöitä myös, +ja otin säkin mukaani, ettette huomaisi heti kuustani.» + +»Ja kuka antoi sinulle sen? » + +»Sen taitoin metsän reunasta kotia lähetessäni.» + +»Keskellä myrskyä?» + +Regina naurahti ylenkatseellisesti. »Tuollaiset pienet tuulen +puhallukset, herra, eivät tee minulle mitään.» Ja äkkiä puhkesi hän +raikkaaseen riemuhuutoon: »Oi, katsokaas vain, herra, kuinka kauniisti +se palaa ja kuinka pyhältä se näyttää! Eikö se todellakin ole aivan +pyhän näköinen? Sen olisi voinut jokin enkeli tuoda tänne.» + +Boleslav myönsi hymyillen ja sanoi hänelle parisen kiitossanaa +väkinäisesti teeskennellen alentuvaisuutta, sillä hän pelkäsi +tulevansa liian sydämelliseksi. + +Mutta jo tämäkin tuntui Reginasta liian paljolta. »Miksi puhutte niin, +herra?» sanoi hän rukoilevasti nuhdellen. »Kaikkihan on laitettu +teidän rahoillanne. Minullahan ei ole mitään. Olen vain köyhä +tyttö--muuten--oh--muuten!» Ja hän pani kätensä päälaelleen ristiin. + +Boleslav tuli ajatelleeksi lahjakirjaansa. »Jotta näkisit, että +minäkin olen ajatellut sinun jouluasi», sanoi hän ja ojensi hänelle +paperin. + +Kummastuneena katsoi Regina herraansa. »Onko minun se luettava?» sanoi +hän ja tarttui kunnioittavasti paperiin kahdella sormella. + +Tavailtuaan kirjotusta tarpeeksi asti katseli hän neuvotonna +ympärilleen kaikille tahoille. + +»Etkö ymmärrä sitä?». + +»Oi--ymmärtäisin ... kyllä, herra.--Mutta--ensiksikin ... ette voi +sitä tosissanne tarkottaa... Ja sitten ... jos olisitte +tosissannekin, mitä minä niillä tekisin?» + +»Turvaat tulevaisuutesi!» + +»Tulevaisuutenihan on turvattu... Minulla on hyvä ruoka ja puettuna +käyn kuin mikäkin herrasneiti. Mitä minulta sitten vielä puuttuu!» + +»Mutta emmehän toki voi ainaiseksi jäädä yhteen!» + +Regina päästi hätähuudon. »Tahdotteko ajaa minut pois, herra?» +huudahti hän puristaen kätensä ristiin. + +»En toki! Mutta ajatteles, että kuolisin--» + +Regina pudisti tuumaillen päätänsä. »Silloin kuolen minäkin», sanoi +hän. + +»Tai että minun täytyisi lähteä sotaan--» + +»Silloin tulen mukaan kenttäkaupittelijana.» + +Reginan itsepintaisuus alkoi Boleslavista tuntua sietämättömältä. +»Tee, kuten tahdot», sanoi hän, »mutta ota, mitä sinulle annan.» + +Regina näytti keksineen pelastavan ajatuksen. »Hyvä, herra», huudahti +hän, »otan sen, mutta ensi jouluksi lahjotan teille sen edestä, mitä +hyväksi näen.» Ja onnellisena tässä toivossaan juoksi hän ulos.---- + +Joulukuusi oli sammunut. Uuninnurkassa seisoi se synkkänä ja +häveliäänä, ja vain tuontuostakin pilkahti sen kultaisista koristeista +kimmellys pöydän luo, jossa herra ja palvelijatar istuivat +vastatusten. + +Regina oli tänään saanut syödä illallista yhdessä Boleslavin kanssa, +oli käyttäytynyt pöydässä sangen kömpelösti ja tuskin hennonut pistää +palaakaan suuhunsa. Suuri, odottamaton onni pani hänen päänsä +pyörälle. Nyt olivat jo lautaset korjatut pois. Vain laseja ja pulloja +oli vielä heidän välillään. Regina joi vanhaa, tulista viiniä pitkin, +ymmärtämättömin siemauksin.--Nyt hehkuivat hänen kasvonsa. Hänen +silmissään, jotka kimmelsivät puoleksi ummistuneiden luomien alta, oli +kostea kiilto. Hän ojentelihe ja venyttelihe tuolillaan. Villi +velttous herpaisi hänen jäseniään. + +»Oletko väsynyt, Regina?» + +Tyttö pudisti kiihkeästi päätään. Hänen pelkonsa herraansa kohtaan +näytti kadonneen. Miltei ylimielinen oli se loiste, joka tuontuostakin +leimahti hänen riemunhurmaamista silmistään. + +Viini valoi liekkejä Boleslavinkin suoniin. Hänen katseensa oli kuin +lumottuna kiintynyt Reginan vartaloon, joka vääntelihe ja venyttelihe +hurmaavana kuin menadi. + +Sillävälin raivosi ulkona myrsky, vinkui nurkissa ja viskoi rapisevia +lumikuuroja ikkunaluukkuja vasten. Katto-orret kitisivät ja natisivat, +ikäänkuin hauras puu olisi nurjahtamaisillaan irti saumoistaan. + +»Pelkään, että tapahtuu jokin onnettomuus», sanoi Boleslav kuunnellen. + +»Tapahtukoon vain», vastasi Regina haaveellisesti hymyillen ja +kyyristyi kokoon. Ja sitten alkoi hän aivan itsestään lörpötellä. »En +luule, että minulle on hyväksi, herra, kun te olette minulle niin +hyvä. Koko ikäni olen saanut vain lyöntejä--ensin isältäni, sitten +häneltä--puhumattakaan vieraasta väestä. Ja en kai ole parempaa +ansainnutkaan. Mutta kun te minua hemmottelette, voin tulla +ylpeäksi--ja ylpeys on vika sangen suuri, sanoi kirkkoherra ... voin +luulla, että olen muuttunut prinsessaksi ja ettei minun enää tarvitse +palvella.» + +Hän purskahti vallattomaan nauruun ja päästi käsivartensa rentoina +vaipumaan kupeilleen. Hiljaa, ikäänkuin itsekseen puhuen, jatkoi hän:» +Muuten onkin jo epäiltävää, olenko palvelustyttö. Monta kertaa tuntuu +minusta kuin olisin lumottu prinsessa--ja te, herra, minut +vapauttaisitte.--Teettekö sen, hä?»-- + +Ja hän vilkuili viinilasinsa vieritse Boleslaviin. + +Boleslav nyökäytti hänelle ystävällisesti päätänsä. Nauttikoon vain +tyttö unelmistaan. Olihan jouluaatto. + +»Onhan ollut tapauksia», jatkoi Regina, »jolloin prinsessa on +muuttunut ihan tavalliseksi sammakoksi. Sitäkin ovat ihmiset +heitelleet kivillä ja sylkäisseet sen nähdessään ja huutaneet: Lyökää +kuoliaaksi mokoma inhottava sammakko. Ja sentään on sen sisällä +piillyt prinsessa.» + +»Uskotko sinä sitten lastensatuja?» kysyi Boleslav kummissaan. + +Regina naurahti itsekseen. »En, herra. Mutta kun on niin monet kerrat +vuodessa yksikseen ja taipaleella, täytyy olla jotakin ajateltavaa. Ja +kun sade kohisee ja tuuli ulvoo--kuulkaahan vain, mitä ilvettä se +pitää--ajatelkaapas, että nyt olisin tiellä. Ja usein olen niin ollut +taipaleella. Mutta en siitä välittänyt mitään. Metsään päästyäni olen +kysynyt itseltäni: Tahdotko olla kuningatar ja istua kultaisella +istuimella tai tahdotko olla katolilainen pyhä neitsyt ja saada +rakkaan herramme ja vapahtajamme pojaksesi, tai tahdotko olla +paholaisen isoäiti ja korventaa schrandenilaiset piellä ja +tulikivellä, tai tahdotko mieluummin olla armollinen rouva ja»----Hän +vaikeni äkkiä. + +»Ja?» + +Regina ojensihe ja naurahti hämillään. »Sitä en sano--se on liian +tuhmaa.--Lyhyesti sanoen, minun tarvitsee silloin ainoastaan valita. +Ja tallustaessani yön hämyssä ja sumussa, kuvittelen tätä kaikkea +mielessäni ja joudun huomaamattani Bockeldorfiin, ikäänkuin olisin +lentänyt ilman halki. Monta kertaa ajattelenkin lentäväni. Ja silloin +todellakin lennän. Elämässä on laita aivan kuin saduissakin. Eikös +olekin, herra?» + +Boleslav katseli tyttöä uteliaana ja ihmeissään, ikäänkuin ei olisi +häntä vielä koskaan nähnyt. Ja tosiaankin vilkaisi hän ensi kerran +tytön sieluun, kun viini oli päästänyt tämän kielen siteistään. Nyt +selvisi hänelle moni seikka, joka ennen oli hänestä tuntunut tytössä +käsittämättömältä. + +»Onnellinen olento», jupisi hän. + +»Niin olenkin», vastasi Regina uhmaten ja nojaten kyynäspäällään +pöytään katseli Boleslaviin ikäänkuin hilpeästi taisteluun vaatien, +»Kun saan näin istua täällä kanssanne ja juoda viiniä ja minua +kohdellaan kuin ihmistä ainakin, tuntuu aivan kuin olisin taivaassa... +Luuletteko muuten, että kerran pääsen sinne?... Minä en sitä usko! +Olen liian huono tyttö... Ja oikeastaan pelkäänkin sinne joutua... +Helvetissä on minusta paljon hauskempaa... Sinne minä kuulunkin... +Kirkkoherrallakin oli tapana sanoa, että minä olen pirunsikiö, enkä +minä sitä ollenkaan pannut pahakseni. Miksi pahottelisinkaan? Minä +olin paholainen ja Helena enkeli. Niin oli kaikki oivallisesti +laitettu laadulleen!... Eikö tosiaankin Helena näyttänyt aivan +ilmeiseltä pikku enkeliltä? Niin valkoinen ja ruusunpunainen ja silmät +niin siniset ja kädet aina ristissä. Ja kaunis ... nauharuusuke ... +oli hänellä aina ... kaulassaan, ja aina tuoksui hän ... +ruususaippualle...» + +Boleslavia väristytti kylmästi. Hän tunsi hämärästi alentavansa +itsensä ja lemmittynsä, jos salli tämän puolijuopuneen naikkosen puhua +Helenasta kuin vertaisestaan. + +»Lakkaa!» huudahti hän käheästi. + +Regina vastasi vain unisella naurulla. Viini ja väsymys olivat hänet +äkkiä saaneet valtaansa. Hän lepäsi tuolille ojentuneena, pää +selkänojan varaan retkahtaneena, ja taisteli unta vastaan.--Kuin +mikäkin Bakkuksen papitar lepäsi hän autuaassa hurmauksessaan.-- + +Boleslavin povessa riehui suuttumus nousten ja laskien kuten myrskyn +puuskatkin ulkona. + +»Tuollaista saa viini aikaan», ajatteli hän ja joi. Hän tahtoi +herättää Reginan, lähettää hänet keittiöönsä, mutta ei kyennyt +irrottamaan hänestä katsettaan. Ja vähitellen hän tuli leppeämmälle +tuulelle. + +»Hän ei tarkottanut sillä pahaa»,--ajatteli hän ja puristi käsiään +yhteen astuen aivan Reginan luo. »Tämähän on viime kerta, kun hän +istuu täällä sisällä luonani, ja huomenna on kaikki unhotettu. +Huomenesta lähtien saa hän minussa nähdä ainoastaan herransa.» + +Hänelle johtui mieleen, mitä kaikkea hän oli aikonut tytöltä +kysyä.--»Hyvä näinkin», ajatteli hän edelleen. »Miksi tärvellä +jouluyötänsä. Toisella kertaa.» + +Myrsky näytti yhä yltyvän. Salvat ruskivat, luukut +tärisivät.--Oikeastaan oli julmaa ajaa tyttöä jääkylmään +lasihuoneeseen, mutta mitäpä auttoi sääli? + +»Regina!» huusi Boleslav tarttuen hänen olkapäihinsä.-- + +Samassa kuului romahdus, jyry, paukkina niin hirvittävä, että muurit +tuntuivat horjuvan ja maa aivan aukeavan. + +Regina kirkaisi kimakasti, koetti kouristautua Boleslavin käteen, +mutta vaipui sitten paikoilleen. Boleslav meni ulos ottaakseen melun +syystä selvää. Eteisessä ei ollut mitään huomattavaa; mutta kun hän +avasi lasihuoneen oven, pelmahti tuiskunpuuska häntä vastaan aivan +kuin ulkoilmaan astuessa. Ylt'ympäri pilkkopimeä yö. Hän palasi +takaisin ja sytytti lyhdyn. Hävityksen kuva, joka nyt kirkkaasti +valaistuna avautui hänen eteensä, voitti hänen pahimmatkin +aavistuksensa. + +Reginan asunto, josta käsin hän oli hiljaisesti hoitanut koko +taloutta, näytti luhistuneen kasaan. + +Katto oli puoleksi pudonnut sisään ja temmannut osan seinääkin +mukanaan. Oven ja lieden välillä oli miehenkorkuinen luminietos, johon +oli sekottunut hirsiä, tiiliä ja lasisirpaleita. + +Mitä nyt? Mihin Regina? Antaisiko hänkin tytön maata kynnyksellään +kuten koiran? Mieluummin muuttaisi hän itse raunioihin ja etsisi +makuusijansa kellariholvista. + +Hän oli pian tehnyt päätöksensä. Oli vain yksi keino. Siihen oli hänen +ryhdyttävä. + +Hän veti Reginan vuoteen lumesta esiin, pudisteli sen huolellisesti +eteisessä, jottei siihen jäänyt hiudettakaan, ja kantoi sen sitten +huoneeseen. Uuninnurkkaan, puoleksi joulukuusen alle, laittoi hän +vuoteen lattialle. + +Regina nukkui öljylampun rauhallisen valon kajossa. + +Boleslav meni hänen luoksensa ja huusi ja pudisteli häntä. Mutta häntä +oli mahdoton saada hereille. + +Silloin nosti Boleslav hänet pystyyn kantaakseen hänet +vuoteeseen.--Regina huokasi syvään, kietoi kätensä Boleslavin kaulaan +ja laski päänsä hänen olalleen. + +Boleslavin sydän alkoi sykkiä kovemmin. Kukoistava naisruumis, joka +häneen nojasi, teki hänet levottomaksi.--Puoleksi kantaen, puoleksi +laahaten vei hän Reginan lattian poikki.--Tytön hengitys hiveli hänen +kasvojaan viehkeän lämpimänä ... hiussuortuvat hipoivat hänen +kaulaansa. + +Kun Boleslav laski tytön vuoteeseen, hapuili tämä käsillään ilmaa +ikäänkuin ikävöiden jotakin ja veti siten joulukuusen mukanaan. + +Boleslav veti sen hänen altansa pois ja asetti ikäänkuin varjostimeksi +itsensä ja tytön välille. »Huomenna täytyy tehdä laudoista +jonkinlainen väliseinä», ajatteli hän. + +Sitten riisuutui hän ja meni vuoteeseensa. + +Tuli sammui, mutta nukkumista ei ollut ajatteleminenkaan. Ulkona +riehui myrsky ja ryskytti voimattomalla raivolla lukkoja ja salpoja. + +Boleslav ei tiennyt siitä mitään. Hän kuunteli nukkuvan naisen +hengitystä, ja hänen rintansa kohoili raskaasti ja tuskallisesti yön +pimeydessä. + + + + +XIII. + + + Hänen vapaasukuisuudellensa, vapaaherra + Boleslav von Schrandenille + Schrandenin linnassa. + +Teidän vapaasukuisuutenne. + +Täten kutsutaan Teidät tammikuun 3 päivänä _anni futuri_ kello 2 +aikaan jälkeen puolen päivän persoonallisesti saapumaan herra +Merckelin ravintolahuoneustoon Schrandenissa ja tuomaan mukananne +tarpeelliset paperit, jotka todistavat Teidän kuulumisenne tai +kuulumattomuutenne preussilaiseen nostoväkeen. + + Sotilasasiain piiritoimikunnan + määräyksestä: + + Kuninkaallinen maaneuvos v. Krotkeim. + +Tämän kirjelmän löysi Boleslav uudenvuodenpäivän aamuna +kirjelaatikosta nostosillan luota. + +Hän ei heti käsittänyt kirjelmässä piilevää uhkausta, häntä +hämmästytti vain, että viranomaiset olivat voineet kiinnittää +huomiotaan hänen sotilaallisiin suhteihinsa. Otettuaan jälleen isänsä +nimen oli hän päättänyt, että luutnantti Baumgart sai ainaiseksi +kadota tietymättömiin. Hän oli täyttänyt velvollisuutensa; rohkeammin +ja uhrautuvammin kuin tuhannet muut oli hän antautunut kuolemalle +alttiiksi. Nyt, kun rauha oli tehty ja hän uudelleen ottanut +hartioilleen perityn häpeän painavan taakan, toivoi hän saavansa olla +joutavilta kynäkiistoilta rauhassa. + +Vasta vähitellen hän käsitti, mitkä uudet vaarat häntä väijyivät. +Ainoa, mikä tuki ja kohotti hänen tärveltyä elämäänsä, sotilaallisen +menneisyyden kunnia, tahdottiin riistää pois hänen jalkojensa alta. + +Turvatonna seisoi hän uhkaavan onnettomuuden edessä. + +Viranomaisille oli tarpeen vain hiukkanen pahaa tahtoa selittääkseen, +että hän oli karannut lippunsa luota, ja hänet sen mukaan +tuomitakseen. Jopa itse väärän nimen käyttäminenkin voitiin näissä +olosuhteissa lukea hänelle rikokseksi. + +Vapaaherra von Schrandenin pojan ei tarvinnut ajatellakaan, että +annettaisiin armon käydä oikeuden edellä. Ja vaikkapa hänet heti +paikalla vangittaisiin ja vietäisiin sinne, missä hänen rykmenttinsä +jäännökset majailivat, sotaoikeuden eteen, ei hänellä olisi oikeutta +edes valittaa liikaa ankaruutta. + +Hetkiseksi heräsi hänen mielessään pakoajatus, mutta uhkamielisesti +naurahtaen karkotti hän sen luotaan. + +Hän oli kyllin usein ollut henkeään kaupalla, niin ettei maksanut +vaivaa niitä kurjia jäännöksiä, jotka hänen elämästään vielä olivat +jälellä, ruveta salaa kulettamaan yön hämyssä rajan poikki Puolaan.-- + +Mutta kuinka Reginan kävisi? Hänen sydämensä sykki kuuluvammin, kun +hän tätä ajatteli. Tytöllä ei ollut aavistustakaan siitä, mikä häntä +uhkasi. Jouluyöstä alkaen oli hän puhunut Reginalle tuskin +välttämättömimmistäkään asioista ja niistäkin ainoastaan tuimasti ja +käskevään tapaan. Hänen kurkkuaan kuristi, kun hän katsoi tyttöön, ja +hän tunsi sydämellään vuoren painoisen uhkaavan onnettomuuden +aavistuksen, kun hän vain tätä ajattelikin. + +Yöt läpeensä kierittelihe hän rauhatonna vuoteellaan. Regina ei +liikahtanut nurkassaan.--Hän näytti sikeästi nukkuneen samassa kuin +heittäytyi vuoteelleen. + +Mutta hän hengitti hiljaa ja lyhyeen, ja tuontuostakin katkaisi hänen +hengityksensä syvä, ähkäisevä huokaus. + +Valvoiko kenties hänkin? Kuunteliko hänkin---- + +Niin koitti vihdoin päivä, jona Boleslavin kohtalo oli ratkaistava. +Aamun sarastaessa oli hän vihdoinkin päässyt uneen. Nyt herätti hänet +savu, joka henkeä ahdistavana tunkeutui eteisestä huoneeseen. Hän oli +sinne laittanut hätävaraksi tulisijan, joka sai olla toimessaan niin +kauan, kunnes leudompien säiden tultua lasikatto saataisiin +korjatuksi. + +Oli kuulakan kirkas pakkaspäivä. Puiden oksilla kiilui välkkyvä kuura, +ja valkoisen lumivaipan ylitse levisi riutuva punarusotus. + +Aamupäivän käytti Boleslav paperiensa järjestämiseen. Kaikki, mikä +saattoi isän muiston huonoon valoon, oli hävitettävä, sillä oli +otaksuttavaa, että jos hänet vangittiin, tulisivat jo huomenna vieraat +kädet pöyhimään näitä läjiä. + +Hän piti jo kirjeitä kädessään heittääkseen ne uunissa palavan valkean +haltuun, mutta katsoi kuitenkin paremmaksi jättää sen tekemättä. Jos +hän todellakin tahtoi ottaa isän syyn hartioilleen, ei hän saanut +mitään peittää, ei mitään salata eikä kuormaansa kevennellä. Totuuden +väärentäminen ei sopinut hänen arvolleen. Mieluummin hukkua häpeään +kuin rakentaa elämä ja kunnia valheen perustalle. + +Reginan tuodessa hänelle päivällistä oli hän kahden vaiheella, +sanoisiko tytölle kaiken. Mutta miksi manata esiin liikuttavia +kohtauksia? Kirje ajoi saman asian. »Jollen ennen iltahämärää ole +palannut», kirjotti hän, »on epätietoista, näetkö minua enää. Kysy +Wartensteinissä maaneuvoksen virastolta. Sieltä saat tietää, mihin +minut on viety. Neuvon sinua lähtemään Schrandenista pikimmittäin. +Lahjotus turvaa tulevaisuutesi. Mitä minulle kaiken jälkeen vielä jää, +sen saat lisäksi. Hyvästi ja kiitos kaikesta.» + +Hän pani paperin huomaamattomaan paikkaan, jottei Regina sitä löytäisi +ennenkuin huonetta siistiessään. Sitten laittautui hän taipaleelle. +Hänen mielensä oli tyly ja katkeroitunut. Hänen ei pistänyt +päähänsäkään sanoa jäähyväisiä. + +Kun hän kulki Reginan ohitse eteisessä, jossa tämä puuhaili +tulisijansa ääressä, häivähti hänen mielessään halu puristaa hänen +kättänsä. Mutta hän karkotti tämän halun tytön tähden, ei suonut +hänelle sanaa eikä katsettakaan. Nostosillan luona näki hän parven +töllisteleviä poikasia, jotka näyttivät häntä väijyneen ja hänen +lähetessään juoksivat kovasti meluten ravintolaan. + +»Airueeni!» tuumi hän nauraen... + +Samaan aikaan eivät »Mustan Kotkan» tarjoiluhuoneeseen enää läheskään +mahtuneet sinne paltoutuvat vieraat. He olivat ahtaantuneet kasaan +aina kauas kirkkomäelle asti ja tappelivat keskenään paremmista +paikoista. Jokainen tahtoi omin silmin nähdä Schrandenin viimeisen +vapaaherran kukistumisen. + +Oli jo kulunut lähes kolme kuukautta siitä, kun anomuskirja oli +lähetetty maakunnan ylimmille viranomaisille, ja isänmaan ystävistä +alkoivat innokkaimmat epäillä hyvän työnsä menestystä. Vihdoinkin +saapui maaneuvoksen virastosta ilosanoma, että oli määrätty päivä v. +Schrandenin alias Baumgartin asian kuulustelua varten, ja +anomuskirjelmän allekirjottajat kutsuttiin olemaan tilaisuudessa +läsnä. + +Schrandenilaiset olivat juhlallisesti varustautuneet. Kolmeen päivään +eivät he olleet selvää hetkeä nähneet. Ne kotiinpalanneet nostoväen +sotilaat, joilla vielä oli litewkansa, olivat pukeneet sen ylleen, +näkyipä joukosta pistimiä ja miekkojakin. Olihan mahdollista, että +tuomio pannaan heti paikalla täytäntöön. + +Yhden ajoissa oli maaneuvoksen reki saapunut ja kuten tavallista +pysähtynyt pappilaan, jossa herra Merckel ja hänen poikansa seisoivat +valmiina toivottaakseen hänet tervetulleeksi. Kuskipukilla ei ollut +istunut mitään santarmia, ja se oli schrandenilaisia suuresti +oudostuttanut. Mutta olivathan he täällä valmiit hengellään ja +omaisuudellaan pahantekijän kuletusta auttamaan. + +Vähän vaille kahden aikaan oli maaneuvos yhdessä vanhan kirkkoherran +kera lähtenyt pappilasta ja mennyt takaovesta ravintolaan, jonka +kynnyksellä herra Merckel vanhempi toistamiseen otti hänet mitä +palvelevimmalla kohteliaisuudella vastaan; sillaikaa Felix seisoi +alakuloisena syrjässä, sillä hän oli huomannut, etteivät +siviiliviranomaiset osottaneet hänelle tarpeellista kunnioitusta. + +Maaneuvos von Krotkeim oli pitkänhuiskea, laiha mies, jonka kapeilla +hartioilla harmaa leijonanpää vaivaloisesti pysyttelihe kunnioitusta +vaativassa asennossa. Vastoin ajan muotia oli hän kasvattanut +poskipartansa niin pitkäksi, että harmaa partapörhö sulautui korvien +takana aaltoilevaan leijonanharjaan. + +Herra von Krotkeimilla oli suuret ansionsa isänmaan +asestamisessa.--Kaksi vuotta sitten oli hän ollut maataomistavan +aateliston edustajana kuuluisilla maapäivillä, joita isänmaan oli +kiittäminen nostoväen perustamisesta. Hän oli ylistänyt vanhaa Yorkia +ja ollut mukana hommaamassa adressia kuninkaalle. Sen jälkeen oli hän +rientänyt takaisin kotiseudulleen omin käsin asioita järjestämään, ja +oli onnistunut niin hyvin, että hänen piirinsä mainittiin yli koko +maan loistavana esimerkkinä. Sitte saapuivat turhamaisuuden, +itserakkauden ja omanhyödyn sotarosvot hänen luoksensa. Mikä hänen +toimintansa alussa oli ollut sulaa iloista uhraavaisuutta, muuttui +vähitellen hänen oman persoonallisuutensa jalustaksi, muistopatsaaksi, +joka julisti maailmalle hänen omaa kuuluisuuttaan.--Muuten oli hän, jo +kauan ennenkuin sanoma Kissanportaan tihutyöstä oli levinnyt +maailmaan, ollut Schrandenin suvun katkera vihollinen. Hyvää ei siis +ollut häneltä odotettavissa. + +Saapuessaan kirkkomäelle oli Boleslav sanonut jäähyväiset kaikille +toiveilleen. Tyynenä, miltei välinpitämättömänä, asteli hän kohden +joukkoa, joka muurina ympäröi ravintolan ovea. Vain yhden ainoan aran +katseen heitti hän pappilaa kohden. Hän oli näkevinään siellä +ikkunassa vaaleat kasvot, jotka kiireimmittäin katosivat, kun hän +väsyneesti hymyillen tervehti niitä kohden. + +Joukko otti hänet vastaan vahingonilon murinalla, muuri jakautui +vapaasta tahdostaan kahtia, sillä siksi paljon oli heillä kaikilla +ymmärrystä, että hänen oli oltava paikalla, jos mieli häväistyksestä +tulla mitään. + +Herrashuoneen ovella seisoi hän leijonapäisen miehen vastassa, ja +tämän molemmille puolille olivat asettuneet kirkkoherra ja vanha +Merckel, Felixin nojautuessa ikkunalautaan ja koettaessa asettua +ylhäisen huolimattomaan asentoon. Entinen nuoruuden leikkitoveri oli +nyt niin syvällä hänen alapuolellaan, ettei enää maksanut vaivaa edes +vihoissaankaan kiinnittää häneen huomiotaan. Sitä ystävällisemmin +hymyili vanhus Boleslavia kohden. Ja tämä hymyily ei olisi voinut olla +sydämellisempi eikä alamaisempi, vaikka Boleslav olisi saapunut +kaikkia läsnäolijoita kestittämään hänen muskottiviinillään. + +Kirkkoherran kulmien alta välähti salama, ja maaneuvos katseli +käsiään, jotka olivat valkoiset ja solmuiset kuin luurangolla. + +Boleslav tunsi rintansa paisuvan ylpeydestä. + +Hänen kätensä kaikkia vastaan ja kaikkien kädet häntä vastaan! Siinä +oltiin ja siinä pysyttäisiinkin. + +Joukosta huusi lallattava ääni jonkun ruokottoman sanan hänen +jälkeensä. Ja schrandenilaiset nauroivat. + +»Hän on tytön isä--onneton isä», kuiskasi herra Merckel surkutellen +maaneuvoksen korvaan. + +»Jos te olette minut tänne kutsunut», huusi Boleslav, »niin vaadin +teiltä turvaa tämän joukkion loukkauksia vastaan.» + +Maaneuvos siristi silmiään ja kumarsi. + +»Hiljaa, hyvät ihmiset», pyysi hän sivellen sileäksi ajeltua +leukaansa, ja mielistellen lisäsi hän: »Rauhanhäiritsijät annan ajaa +ulos.» + +Sitten tarttui hän vihertävään salkkuun, joka oli pöydällä. Hänen +takaansa tuli näkyviin pieni, harmaa miekkonen, joka innokkaasti +terotti pitkäsulkaista hanhenkynäänsä. Pöytäkirjuri nähtävästi. + +Kuulustelu alkoi. Jäätävällä kohteliaisuudella teki maaneuvos +pääkysymyksensä. »Missä kaikkialla olette oleskellut--onko lupa +kysyä?» + +Boleslav mainitsi paikat. + +»Sanoillenne kaikki kunnia, herra parooni, mutta voitteko ne +todistaa?» + +»En.» + +»Mihin aikaan ulottuvat tiedonantonne?» + +»Vuoden 1813 kevääseen.» + +»Ja silloin?» + +»Menin sotaväkeen.» + +»Voitteko sen todistaa?» + +»En». + +»Valitan syvimmästi--mutta von Schrandenin nimeä ei ole luetteloissa.» + +»Minulla oli toinen.». + +»Baumgart?» + +»Niin.» + +»Miksi niin?» + +Boleslav puri huulensa yhteen. Syntyi äänettömyys. + +»Ahaa!» kajahti voitonriemuinen ääni ikkunan luota. Tämä huuto auttoi +Boleslavin vaikeasta asemastaan. + +»Oikea nimeni olisi tuottanut minulle vaikeuksia.» + +»Miksi niin?» + +»Koska sen oli tahrannut huhu, jota vastaan en voinut taistella.» + +»Mikä huhu?» + +Oli selvää, että tämä mies tahtoi häntä ensin kaikin voimin nöyryyttää +ennenkuin hänet kokonaan musersi. + +»Tiedätte kyllä mikä», mutisi Boleslav hampaidensa välitse. + +Maaneuvos kumarsi syvään. »Pyydän siitä huolimatta vastaamaan +kysymykseeni.» + +»Ja minä kieltäydyn.» + +Joukosta kuului ivanaurua. »Lopettakaa leikki lyhyeen--pistäkää hänet +rautoihin», päästi kuuluviin sama lallattava ääni, joka äsken oli +huutanut haukkumasanan. + +Maaneuvos huiskutti lepyttävästi pitkällä, valkean hohtavalla +kädellään. + +»Onko hänen kieltäytymisensä merkitty pöytäkirjaan?» kysyi hän +kääntymättä. + +Hänen takaansa vastasi ynisevä ääni: »On kyllä», mikä schrandenilaisia +suuresti huvitti. + +Hämmentymättömällä kohteliaisuudella jatkoi maaneuvos: »Mutta saan kai +tietää joukon, johon teidän vapaasukuisuutenne kuului?» + +Boleslav antoi tarpeelliset tiedot. Hän mainitsi myös toverinsa Heiden +kylästä. + +Maaneuvos selaili ikävystyneenä salkkuaan. Joukkokunta, jolla oli +nimenään »vapaaehtoiset jääkärit», ei kiinnittänyt hänen mieltään. + +»Siellä valittiin teidät ... upseeriksi?» + +»Niin.» + +»Sanoillenne kaikki kunnia, mutta voitteko _sen_ todistaa?» + +»En.» + +»Tämä pantakoon pöytäkirjaan. Ja sitten siirryitte nostoväkeen?» + +»Niin.» + +»Mistä syystä?» + +Boleslav viittasi nuoruutensa leikkitoveriin. »Koska en tahtonut +kohdata tuota miestä.» + +Felix purskahti rämäkkään nauruun. »Hänen vehkeensä olisivat +silloin»--sanoi hän, mutta maaneuvoksen viittaus sai hänet +vaikenemaan. + +»Mihin rykmenttiin, jos saan kysyä?» + +Boleslav mainitsi komentajan nimen. + +Maaneuvos kumartui salkkunsa ylitse, niin että harmaa harja peitti +kuivat, kaidat kasvot miltei kokonaan. + +»Tämä ainakin käy yhteen tietojeni kanssa», sanoi hän +lukiessaan.--»Siellä oli luutnantti Baumgart, joka aselevon aikaan +astui rykmenttiin. Sitäpaitsi oli armeijassa vielä neljä samannimistä +upseeria. Mutta kysymyksessä oleva, joksi väitätte itseänne, on +maaliskuun 1 ja 3 päivän välillä kuollut Marnen taistelussa. + +»Mistä sen tiedätte, herra maaneuvos.» + +»Se on merkitty luetteloon, herra parooni! Eräällä +lähettiläsratsastuksella ovat hänet ampuneet Marmontin osaston +krenatöörit.» + +Boleslav tunsi, kuinka kuuma verivirta tulvahti hänen päähänsä. Hänen +elämänsä vaikeimmat ja uljaimmat hetket tulivat ilmielävänä hänen +sielunsa silmien eteen. »Se on erehdys», huudahti hän, »luutnantti +Baumgart joutui pahoin haavotettuna vihollisten käsiin, mutta pääsi +sieltä hengissä.» + +»Ja toivotte siis, että teidät tunnustetaan tuoksi kuolleeksi +lähettilääksi?» + +»Luulen sen toiveen kyllin selvästi ilmaisseeni.» + +»No hyvä--sittenpä myöskin tiedätte, millä asialla mainittu lähettiläs +liikkui.» + +»Tietysti.» + +»Pyydän sen ilmottamaan.» + +»Oli julistettu kehotus, että ne ilmottautuisivat, ketkä +vapaaehtoisesti tahtoivat viedä kenraali von Kleistille erään +määräyksen. Päivää ennen oli eräällä virralla, nimeltään Therouanne, +tapahtunut ottelu, jossa kenraali oli osastoineen eristetty +pääjoukosta. Marsalkkojen Marmontin ja Mortierin joukot olivat +tunkeutuneet väliin, niin että oli mahdotonta toistaiseksi jälleen +yhdistyä; sen lisäksi sanottiin itse Napoleonin olevan tulossa.--Nyt +päätti sotamarsalkka Blücher yhtäkkiä vetäytyä takaisin, luullakseni +siksi, että ehtisi saapua lisäväkeä. Tästä oli kenraalille vietävä +tieto tavalla millä tahansa, jottei hän jäisi enää erilleen. Sana oli +vietävä öiseen aikaan vihollisten etuvartioiden ohitse. +Vapaaehtoisesti tarjoutuneista annettiin minulle etusija.--Majuri von +Schack vei minut sotamarsalkan eteen.--Hän antoi minulle kirjeen.» + +»Pyydän, odottakaa hetkinen», keskeytti hänet maaneuvos ja luki +innokkaasti papereitaan, sitten sanoi hän huolettomasti: »Ja tämä +kirje sisälsi luonnollisesti määräyksen, josta oli kysymys?» + +»Ei.» + +»Mitäs sitten?» + +»Tämän kirjeen tarkotus oli eksyttää vihollisia siinä tapauksessa, +että minut ammuttaisiin. Määräyksen ilmotti sotamarsalkka minulle +suullisesti. Minun täytyi oppia se ulkoa.» + +»Kuinka se kuului?» + +»Palausmarssia salatakseni hyökkään huomenna vihollisen vasempaan +kylkeen. Kenraali von Kleist ei ota osaa taisteluun, vaan koettaa +sillaikaa saapua eteläänpäin Marnevirralle, päästäkseen minun kanssani +yhteyteen. Kaikki sillat on ylimentyä räjähytettävä.» + +Maaneuvos nyökkäsi. »Ja sitten, herra--luutnantti?» + +»Sitten vein käskyn perille.» + +»Teidän siis onnistui päästä päämääräänne?» + +»Toivon, herra maaneuvos, että sodan historia on siitä antanut teille +todistuksen.» + +»Hm!... Missä tilaisuudessa teidät haavotettiin?» + +»Palatessani.» + +»Miksi ette jäänyt sinne, missä olitte?» + +»Siksi, että olin sotamarsalkalta ottanut tuodakseni erään +vastailmotuksen.» + +»Tämän toisen uhkayrityksen olisitte voinut säästää itseltänne.» + +»Olisin voinut säästää ensimäisenkin.» + +»Tahdoitte saavuttaa mainetta.» + +»Tahtoisin muun ohella päästä tämän kuulustelun hauskuudesta.» + +Maaneuvos ojensihe ja heitti leijonanharjansa taaksepäin: »Sallikaa +minun huomauttaa, että seisotte kuninkaanne edustajan edessä, herra +parooni von Schranden.» + +»On sillä hävyttömyyttä», kuului murina ikkunan luota. + +»Seison tuhoojani edessä», vastasi Boleslav katsoen lujasti +maaneuvoksen silmiin. + +Tämä silmäili nyrpeästi hymyillen papereitaan. »Tästä johdun tutkinnon +viimeiseen osaan», jatkoi hän. »Ei ole epäilemistä, että ilmotuksenne +perustuvat tarkkaan asiain tuntemiseen ja että todennäköisesti olette, +kuten väitätte, samainen schlesialaisessa majuri von Wolzogenin +komentamassa nostoväessä palvellut Baumgart. Mutta tämän kanssa on +ristiriidassa eräs seikka. Tuntuu näet mahdottomalta, että mainittu +Baumgart, joka näyttää olleen kaikin puolin urhoollinen ja +kunnianherkkä upseeri, olisi katsonut hyväksi lippunsa pettäjän tavoin +kääntää salaa selkänsä armeijalle, jossa hän oli niittänyt kunniaa ja +haavoja. Täytyihän hänen tietää, ettei sotajoukko saa niin vain hajota +kuin mikäkin varpusparvi. Ja erittäinkin nostoväki»--hänen rintansa +paisui, hänen leijonanharjansa näytti pöyhistyvän,--»kunniakas +nostoväki, joka kaiken aikaa oli osottanut pitkin linjaa seisovansa +ensi rivissä niin urhoollisuuteen kuin järjestyksenrakkauteen ja +kuriinkin nähden. Vapaaherra von Schranden, toivon, ettei luutnantti +Baumgart ole itseään tehnyt syypääksi tähän hairahdukseen ja soisin +sentähden hänen saaneen surmansa.» + +Boleslav tunsi ratkaisun lähestyvän. Hänen katseensa liiteli +ympärinsä. Kaikkialla näki hän silmiä, jotka hehkuivat vihasta ja +kostonhimosta. Felix Merckel oli laskenut kätensä miekan kahvaan, +ikäänkuin olisi kysymyksessä heti kohta hyökätä hänen kimppuunsa. +Hänen takanaan olevasta joukosta kuului esille vedettyjen aseiden +kalinaa. Isännän lihavat kasvot hymyilivät hänelle vahingoniloisina. +--Ainoastaan vanha kirkkoherra oli nojannut pörröisen päänsä +molempiin käsiinsä ja tuijotti eteensä lattiaan. + +»Ei ole minun syyni, herra maaneuvos, että kuollut jälleen herätetään +henkiin. Hän on luullakseni täyttänyt velvollisuutensa. Hänen olisi +saanut antaa levätä rauhassa.» + +Maaneuvos kohautti olkapäitään. »Mutta kun häntä vastaan nyt kerran on +tehty ilmianto--» + +»Ilmianto?» huusi Boleslav vihasta leimahtaen. Hänen katseensa +suuntautui nuoren Merckelin silmiin. Niistä hän luki tuhonsa +esihistorian, minkä häpeä ja raivo olivat niihin kirjottaneet. Hän +nyökäytti hymyillen päätänsä. + +»Tahdon kyllä sotaoikeuden edessä vastata puolestani. Olin siihen +valmis ja pyydän, että minut vangitaan.» + +Joukko tunkeutui eteenpäin täyttääkseen hänen pyyntönsä heti +paikalla.--Boleslav, joka tähän asti oli seissyt kynnyksellä, +työnnettiin pöytää kohden ja joutui seisomaan aivan maaneuvoksen +vastassa, takanaan nyrkit, jotka jo tavottelivat hänen niskaansa. + +»Kärsivällisyyttä, rakkaat ystävät», sanoi maaneuvos sävyisän +ystävällisesti. »Ken häneen satuttaa kätensä, se itse joutuu +vangituksi.--Vielä kysymys, herra parooni.--Kun teidät oli otettu +vangiksi, kuten väitätte, kuinka ette sitten myöhemmin vankeja +vaihdettaessa tullut säännöllisesti rekisteröidyksi ja takaisin +palauteuksi?» + +»Ranskalaiset jättivät minut, koska olin pahoin haavotettu, äkkiä +lähtiessään jälelle. Talonpoikaisväestö korjasi minut kentältä. +Makasin kuukausia siellä vuoteen omana. Kun vihdoin kykenin jättämään +pelastajani, oli rauha tehty, eikä ketään liittoutuneista ollut +läheisyydessä.» + +»Sanoillenne kaikki kunnia, vapaaherra, mutta voitteko kentiesi tämän +millään todistaa?» + +»En muulla kuin arvillani, herra maaneuvos.» + +»Hm!--Pantakoon tämäkin pöytäkirjaan.»--Hän kakisteli kurkkuaan ja +pyyhkäisi harjansa taaksepäin, sitten alotti hän ikäänkuin ottaen +vauhtia pitkään juhlapuheeseen: + +»Hyvät herrat! Urhoolliset nostoväen miehet ja Schrandenin asukkaat! +Nostoväen perustaminen on uuden auringon nousu, auringon, joka +tästedes on iät kaiket loistava Preussinmaan kunnian taivaalla. +Riemuitkaamme onnesta, kun olemme saaneet elää ajassa, joka on +vaatinut meiltä niin paljon suurta, ja riemuitkaamme kaksin kerroin +siitä, että olemme osottautuneet vastaavamme tätä ajan vaatimusta. +Erittäinkin tämä piiri. Ja tässä piirissä ei suinkaan vähimmin +Schrandenin seurakunta. Katselkaamme vain ympärillemme. Monet synkät +kuvat vierivät muualta silmiemme eteen. Kuningas kutsui, mutta +kaikkialla ei hänen kutsumuksensa herättänyt iloista vastakaikua. + +Oi, ystäväni, sydämemme vuotavat verta, kun kuulemme, että esimerkiksi +Konitzin ja Stargardin piireissä asekelpoiset miehet pakenivat metsiin +ja viljapeltoihin ja että täytyi panna toimeen oikea ajometsästys, +jotta heidät olisi saatu kiinni, että toisaalla tuhannet karkasivat +rajan taakse asevelvollisuuttaan pakoon, ja että jo muodostuneet +komppaniat harvenivat jälleen öisten joukkokarkaamisten johdosta. +Kuinka toisin olikaan laita piirissä, jota minulla on ilo +johtaa!--Ystävät ja toverit! Wartensteinin piirissä joutui nostoväki +kahdessa viikossa valmiiksi asestettuna ja varustettuna paikoilleen. +Rivit olivat puolta vahvemmat kuin hallitus oli meille määrännyt, ja +kahdeksankymmentä prosenttia oli vapaaehtoisia. Niin, ja Schrandenin +seurakunnasta oli pelkkiä vapaaehtoisia.»-- + +Väkijoukko kohotti eläköönhuudon, ja kirkkoherra nyökäytti julman +tyytyväisesti hymyillen päätänsä. Hän tiesi hyvin, kenen työtä tämä +oli. + +»Myönnän kyllä» jatkoi maaneuvos heittäen Boleslaviin jäätävän +syrjäsilmäyksen, että »Schrandenin seurakunnalla oli ruma häpeätahra +pestävänä»,--muutamia kirouksia pääsi kuuluviin--»tahra, joka kaikista +mainetöistä huolimatta on ainaiseksi tarttunut kiinni nimeenne», +kiroukset tulivat äänekkäämmiksi--»mutta jos kuninkaan armo kääntää +siitä katseensa pois ja suvaitsee ottaa huomioonsa ainoastaan +Schrandenin nimen valoisammat puolet, ei tämä suinkaan ole vähimmässä +määrin luettava tämän asestamisen ansioksi, asestamisen, jonka +johtajaksi minä ylpeydellä ja ilolla saan itseni mainita. Kuninkaan +armo--» + +»Mitä hän jutteleekaan kuninkaan armosta?» ajatteli Boleslav. »Tekisi +asiasta pikaisen lopun!» + + +»Kuninkaan armo on runsaasti vuotanut ylitsemme, on meidät melkein +hukuttanut siunauksellaan. Ja ken kaikkein ensiksi hedelmiä korjaa, +hän muistakoon, että urhoolliset nostoväen miehet--eikä suinkaan +vähimmässä määrin heidän järjestäjänsä--ovat kylväneet sen kylvön, +jonka satoa hän nyt korjaa.» Hän selaili papereitaan ja jatkoi sitte: +»Lakit pois, urhoolliset schrandenilaiset,--hiljaa, nostoväen +miehet,--pyydän, olkaa hyvät ja nouskaa, herrat,--ken siellä takana ei +ota lakkia päästään, hänet heitetään pellolle--minulla on kaikkein +korkein, armollinen käskykirje teille luettavana. Se kuuluu: + +'Mikäli näyttäytyy todeksi, että vapaaherra Boleslav von Schranden, +Schrandenin linnassa, on sama henkilö kuin luutnantti Baumgart 15. +schlesialaisessa nostoväkirykmentissä, ja mikäli varmistuu, kuten +niin urhoolliseen upseeriin nähden täytyy edellyttää, ettei ole +tapahtunut mitään kurjaa karkausta, niin nimitän hänet nostoväkeni +kapteeniksi, luovutan hänelle piiriinsä kuuluvan komppanian komennon +ja annan hänelle palkinnoksi erinomaisesta urhoollisuudestaan ensi +luokan teräsristin.--Nämä ylennykset ilmottakoon hänelle piirin +maaneuvos niiden läsnäollessa, jotka ilmiantokirjelmän ovat +allekirjottaneet. + + Friedrich Wilhelm, _Rex_.'» + +Seurasi pitkä äänettömyys. Schrandenilaiset isänmaan ystävät seisoivat +töllistellen toisiaan. Luutnantti Merckel oli lyyhistynyt +ikkunalaudalle. Hänen sormensa tempoivat kiihkeästi ristiä, joka +välkkyi hänen takkinsa mustien kiinnikenauhojen välissä. + +Boleslav tunsi kuinka hänen päässänsä humisi ja soi. Hänen täytyi +tarttua ovenpieleen, sillä hän pelkäsi pyörtyvänsä. Ilosta hän ei +tuntenut jälkeäkään, ainoastaan katkeruuden tunne, jota hän kauan oli +väkivoimin hillinnyt, kuohahti hänessä valloilleen. Hän puri hampaansa +yhteen. Hän pelkäsi puhkeavansa kyyneliin. + +Maaneuvos veti levättinsä takataskusta esiin mustan rasian, jonka hän +ojensi Boleslaville ylen kohteliaasti kumartaen. + +Kansi ponnahti auki, ja sinisestä samettipohjasta loisti Boleslavia +vastaan valkoinen hohde, joka sädekehän tavoin ympäröi yksinkertaisen, +mustan teräsesineen. Liikutuksensa puuskassa tarttui hän siihen ja +ojensi oikean kätensä maaneuvosta kohden. + +Silloin astui tämä askelen takaperin, katseli pitkää, valkeaa +solmukättään tarkkaavaisesti kaikilta puolin, ikäänkuin peläten sen +vahingoittuneen kunniamerkkiä antaessa, ja kätki sen sitten selkänsä +taakse. + +»Herra maaneuvos, tarjosin teille käteni», huusi uhkaavasti Boleslav, +jonka kasvoille uusi häväistys oli ajanut vihan punan. + +»Hänen majesteettinsa antoi tehtäväkseni ilmottaa teille hänen +kaikkein korkeimman tahtonsa; kädenlyöntiin asti ei tehtäväni +ulottunut.» + +Samassa lennähti Boleslavin jalkoihin aivan samanlainen risti kuin se, +minkä hän oli saanut.--Felix Merckel oli sen reväissyt rinnaltaan. +Vilpittömästä vihasta hehkuen astui hän virkamiehen eteen, jolta +hänellä, kuten hän nyt tiesi, ei ollut mitään pelättävää, ja huusi: +»Siinä on! En huoli siitä enää! Jokaisen urhoollisen sotilaan täytyy +hävetä sitä kantaessaan sen jälkeen kuin _tuo_ on sen saanut.» + +Boleslav päästi raivon ja tuskan huudon ja syöksähti nyrkki ojossa +häntä kohden. + +Felix Merckel tempasi miekkansa ja oli sillä iskemäisillään aseetonta. + +Ravintolan isäntä heittäytyi molempain väliin. Maaneuvos huvittelihe +huiskuttamalla tyynnyttävästi käsiään, ja vanha kirkkoherra seisoi +katsellen ympärilleen hehkuvin silmin. + +Hän tunsi schrandenilaisensa. Hän näki murhanhimon heidän silmissään. + +»Takaisin!» jyrisi hänen raudalta kalskahtava äänensä yleisen melun +keskeltä. Käsivarret levällään hypähti hän ovelle, jossa etumaiset jo +olivat kohottaneet pistimensä ja sauvansa iskeäkseen niillä takaapäin +vihattuun päähän. + +Boleslav kääntyi ja näki kauhukseen, kuinka lähellä kuolemaa hän +seisoi. + +Kirkkoherra oli tarttunut ovenpieleen ja asettui sisälle tunkeutuvain +painoa vastaan. + +Voiko tämä vanhuuden heikontama ukko hillitä valloilleen päässeen +susilauman rynnäkköä? Eikö tuo murhanhimoisen uteliaisuuden hyöky ole +purkautuva häntä vastaan? + +Tosiaankin heikko turva! Ja tämä oli ainoa, sillä maaneuvoksesta, +jonka kädet notkeina kuin liehuvat liinat hohtivat päiden yläpuolella +ja joka kerta toisensa jälkeen vienoimmalla huiluäänellä vakuutteli +ajavansa pellolle ja pistävänsä putkaan jokaisen rauhanhäiritsijän, ei +kukaan enää välittänyt.--Mies poloinen, joka oli pitänyt pöytäkirjaa, +ryömi sillävälin vikisten ja voivottaen pöydän alle piiloon.---- + +Boleslavin povessa huusi ääni: »Kuinka? Tämän ukonko sallit itseäsi +suojella. Eikö sinussa ole miestä itseäsi puolustamaan?» + +Hänen mielessään leimahti huima päätös. Kohtalo oli määrännyt tämän +ratkaisevaksi hetkeksi--ja olisi raukkamaista päästää se käsistään. + +Äkkiä tempasi hän ukon syrjään. + +»Tämä on _minun_ paikkani, kunnian herra», sanoi hän asettuen hänen +paikalleen. + +Hän tarttui oven pieliin, kuten vanhuskin oli tehnyt, ja tarjosi +avoimen rintansa alttiiksi väijyskelijäin aseille. + +Hänen katseensa suuntautui lujana ja käskevänä raivoavaan joukkoon. +Heidän suustaan pärskyi vaahtoa häntä vastaan ja heidän hengityksensä +lehahteli kuumana ja pahanhajuisena hänen kasvoilleen. + +»Tässä seison», huusi hän. »Pistoolini olen jättänyt kotiin. Voitte +huoletta lyödä minut maahan. Eteenpäin vaan--kellä rohkeutta on!» + +Mutta rohkeutta ei ollut kellään. Hänhän ei seissyt enää heihin selin. + +Miekat vaipuivat ja pistimet sukelsivat piiloon. + +»Hyvä--ette siis tahdo murhata», jatkoi hän halliten heitä +katseellaan. »Tahdotte käyttäytyä kuten ihmiset ettekä kuten +villipedot. Niinpä tahdon teitä puhutella kuten ihmisiä. Astukaa +takaperin ja käyttäytykää tyynesti.» + +Joukko alkoi huojua, kynnys jäi vapaaksi. + +»Ja nyt puhukaa! Mitä tahdotte minulta?» + +Ainoatakaan ääntä ei kuulunut vastaukseksi. Huoneessa kuului +ainoastaan hengittäväin keuhkojen huohotus. + +»Vihaatte minua--tavottelette henkeäni--hyvä--sanokaa minulle--miksi? +Täällä seisoo kuninkaan edustaja, kuninkaan, jota me kaikki palvelemme +ja jolla on kaikki tuomiovalta kädessään. Täällä seisoo Jumalan +edustaja, Jumalan, johon minä uskon kuten tekin. Alistun molempain +tuomioon. Nyt voitte valittaa... Mitä olen teille tehnyt?» + +Äänettömyys jatkui. Vain entinen lallattava ääni kohosi joukosta, +mutta sammui kohta hiljaiseen korahdukseen.--Oli ikäänkuin se olisi +väkivoimin tukahutettu. + +»Olette vaiti. Ette tiedä mitään. Ja te, hyvät herrat, auttakaahan +toki kansa parkaa vauhtiin. Tuossa on risti, kansakunnan korkein +kunniamerkki, jonka joku on heittänyt maahan, koska se muka on +tahrautunut siitä, että minulla on samanlainen. Tuolla on joku toinen, +joka kieltää minulta kädenlyönnin, minkä jokainen tavallisesti antaa +jokaiselle, ken ei ole lurjus. Ei tee mitään, herra maaneuvos, vaikka +kantaja ja tuomari tällä kertaa yhtyvät samaan persoonaan. Kantakaa +vain, tuomitkaa vain, suostun siihen.» + +Syntyi uusi äänettömyys. Maaneuvos siveli hämillään poskipartaansa. + +»Ja te, arvoisa kirkkoherra,--minun ei sovi vaatia nuoruuteni +kasvattajaa tilille--mutta te olette muutama kuukausi takaperin +osottaneet minulle ovenne. Ettekö te tahtoisi ruveta seurakuntanne +puhemieheksi?» + +Vanhuksen leukapielet värisivät, hänen huulensa liikahtelivat, mutta +äännähdystäkään ei lähtenyt. Hänen voimansa näyttivät tyhjentyneen, +mutta raju, ankara katse, joka hänen pensasmaisten kulmakarvojensa +alta kaivautui Boleslavin kasvoihin, ei näyttänyt ennustavan hyvää. + +Boleslav naurahti. »Minun on siis itseni oltava omana syyttäjänäni», +huusi hän. Hän oli kuin päihtynyt omasta rohkeudestaan. »Sinun kätesi +on oleva jokaista vastaan ja jokaisen käsi sinua vastaan», riemuitsi +ääni hänen povessaan. »Mielestänne on teidän kostettava isäni synnit +minulle, purettava vihanne minua kohtaan, koskei se enää ylety +vainajaan. Hyvä--olen hänen perijänsä. Otan hänen syynsä hartioilleni +enkä kieltäydy sovittamasta, mikäli oikeus minulta sovitusta vaatii. +Mutta miksi ei ole puututtu vainajaan? Miksi ei käyty oikeutta häntä +vastaan? Miksei häntä laahattu mestauslavalle, jos hän sen ansaitsi? +Herra maaneuvos, kysyn teiltä, joka edustatte valtiomahtia, miksi +valtio vaikeni ja salli sen, että nämä urhoolliset miehet, joille ei +ole mitään pahaa tapahtunut, ryhtyivät kostoon, niin lapselliseen, +niin julmaan, että ainoastaan verenhimoisten raakalaisten aivot voivat +sellaista keksiä? Kostoon teosta, jota en myönnä enkä kiellä, mutta +joka aina tähän päivään on ollut peittyneenä pimeään? Kuinka se +tapahtui, jos se tapahtui--kuka teistä sen tietää? Ja siitä huolimatta +olette häntä ja hänen sukuaan halveksineet, vainonneet, tehneet heidät +kunniattomiksi ja oikeudettomiksi.--Niinpä vetäkää meidät oikeuteen, +minut ja vainaja ja------», hän vaikeni hämillään, hän ei voinut +päästää Reginan nimeä huuliltaan... Kirkkoherran silmistä leimahti +salama häntä kohden... Päästen jälleen tasapainoonsa, jatkoi hän: +»Kysykää, puhukaa, valaiskaa pimeys ja sitten tuomitkaa... Mutta +tuomitkaa silloin myöskin tihutyö, joka on tuhonnut kartanoni ja +omaisuuteni, jonka johdosta minun on pakko asua raunioissa kuin +metsänpedon, ja joka vielä rankaisematonna huutaa taivaan kostoa---- +Muista rikoksista en tahdo puhua, en siitä, että minua ja----väkeäni +uhkaatte murhalla ja kuoliaaksi lyömisellä, en siitä, että tahdoitte +estää isäni ruumiin viemisen kirkkomaahan,--sen annan teille +anteeksi... Mutta linnani polton, sen vannon teille kostavani. +Tähän päivään asti olen uskonut, että oikeuden valo olisi minulta +sammunut, mutta jos niin on, sytytän sen jälleen. En tahdo levätä, +ennenkuin olen sytyttäjän vetänyt päivän valoon, ja silloin Jumala +armahtakoon kaikkia niitä, jotka häntä ovat auttaneet ja hänen tekoaan +salanneet!» + +Joukossa syntyi uudestaan levottomuutta. Etumaiset tunkeutuivat vielä +kauemmaksi takaperin ikäänkun varoen suuttuneen miehen kostoa. Ikkunan +tienoolta kuului pari kolme käheää naurunhykähdystä, jotka sentään +tukehtuivat alkuunsa.-- + +Herrashuoneessa koetti jokainen kaikin voimin näyttää siltä, kuin ei +olisi kuullut Boleslavin sanoja. Maaneuvos, joka erittäinkin näytti +kiusallisesti liikutetulta, selaili kiihkeästi asiakirjojaan. Vanha +Merckel tyrkytti tavattomalla innolla vastahakoiselle pojalleen +takaisin ristiä, jonka oli kaapannut lattialta. Harmaa miespahainen, +joka oli jälleen ryöminyt pöydän alta esiin, hankaili ahkerasti pölyä +polvistaan. + +Ainoastaan vanha kirkkoherra seisoi varuillaan. Hän nojasi rystösensä +pöytään ja valkoinen, ohut tukka, joka ympäröi kaljua päälakea, vapisi +hiljaa. Kuten petolintu, joka on iskemäisillään saaliinsa kimppuun, +seisoi hän siinä korppikotkan kasvoineen ja hehkuvine silmineen, +joiden yllä törröttivät valkoiset kulmakarvat.-- + +Jos Boleslavin katse olisi tällä hetkellä kiintynyt häneen, olisi hän +jättänyt uudet kysymykset ja vaatimukset sikseen. Mutta hän tahtoi +juoda voitonmaljansa viimeiseen pisaraan. »Jotta pääsisimme täyteen +selvyyteen», huusi hän, »te ja minä,--jotta kaikki tietäisivät, kenen +puolella meistä on oikeus ja kenen vääryys, kysyn täten: kellä teistä +on minulta mitään vaadittavaa? Kenelle olen tehnyt jotakin pahaa? +Kellä on minua vastaan valittamista?» + +Silloin kajahti hänen takanaan kirkkoherran ääni: »Onko puuseppä +Hackelberg saapuvilla?» + +Boleslav hätkähti. Kuten tuomarin ääni oli tämä kumeankäheä jyrähdys +tunkeutunut hänen korvaansa. Hän ei tiennyt, mitä hänen ylitsensä oli +purkautumaisillaan, mutta hän tunsi, ettei se ollut hyvää. + +Joukko liikehti toisiaan lykellen ja sysien. Puoleksi työnnettynä, +puoleksi vedettynä ilmaantui rappeutunut juopporenttu eturiviin. Hän +koetti puolustautua, hän mukiloi nyrkeillään ympärilleen, ja vielä +kynnyksellä seistessään koetti hän kyyristyä ja piilottua takanaan +seisojan käsivarren tai olkapään suojaan. + +»Älä pelkää, Hackelberg», sanoi kirkkoherra. »Ei sinulle tehdä +mitään.» + +Silloin uskalsi hän ojentautua ja lasimaisista silmistään suunnata +aran, kysyvän katseen korkeihin herroihin, joiden edessä hän seisoi. + +»Mitä tämä on?» kysyi maaneuvos närkästyneenä. »Miksi tuollaisen +sallitaan juoksennella vapaana?» + +»Koska ei uskalleta koskea hänen onnettomuuteensa», vastasi +kirkkoherra. + +Herra Merckel vanhempi tunkeutui esimiehensä luo ja kuiskutti +surumielisesti hymyillen hänen korvaansa. »Surkuteltava isä raukka, +josta teidän ylhäisyydellenne kerroin.»--Mutta vakavasti huolissaan +silmäili hän etumaisia schrandenilaisia, joiden kourat olivat valmiina +tarpeen vaatiessa tarttumaan juopporenttuun ja toimittamaan hänet pois +näkyvistä. + +»Eikö sinulla ole mitään sanottavaa?» kysyi kirkkoherra. + +»Mitä minulla pitäisi olla sanottavaa, herra kirkkoherra?» lallatti +hän, uudelleen kyyristyen, ja veti takkinsa riekaleita peitoksi +paljaalle rinnalleen. + +»Eikö sinulla ole mitään valittamista?» + +»Antakaa minun mennä», marisi hän. »Ei minulla ole mitään +valittamista.» + +»Eikö _häntäkään_ vastaan?» Hän viittasi Boleslaviin. + +Sammuneissa silmissä leimahti synkkä liekki. Nyt hän käsitti. Vanha +Merckel nyökkäsi hänelle kehottavasti, ja käsittäen tehtävän, joka +hänellä täällä oli suoritettavanaan, alkoi hän, kyynelherkkänä kuten +juoppo ainakin, katkerasti itkeä. Mustilla käsillään tuhri hän +kasvojaan, niin että ne pian näyttivät pöyristyttävältä naamiolta. + +»Isä parka, isä parka!» surkutteli herra Merckel vanhempi, samalla +pyyhkien silmiään. + +»Miksi näytellään tätä ilveilyä?» kysyi Boleslav halveksivasti +nauraen. Mutta hän oli tullut sangen kalpeaksi. + +»Täällä ei näytellä, vaan käydään oikeutta», vastasi hänelle vanha +pappi. + +Boleslav kohautti olkapäitänsä. »Olen tyytyväinen», sanoi hän, ja +hänen äänensä vapisi. »Sitähän olen tahtonutkin.» + +Schrandenilaiset kurkottelivat kaulojaan tulevaa näytelmää odottaen. +Hiljaisuudessa, joka hetkiseksi syntyi, kuultiin väkijoukon, joka ei +mahtunut ravintolaan, vaan täytti kirkkomäkeä, viettävän siellä +aikaansa porpattaen ja meluten. Hälinän keskeltä kuului naisäänen +hätäinen kirkaisu. + +Olisikohan Regina------? Mutta kuinka se oli mahdollista?--Ja tämä +ajatus katosi salaman nopeudella, kuten oli tullutkin.-- + +»Lapseni, kurja lapsi raukkani!» ulvoi puuseppä, joka nyt oli päässyt +totutulle tolalleen. + +»Mitä lapsellesi sitten on tehty, mies?» kysyi maaneuvos, joka ei +tahtonut kärsiä, että asiain johto luisui hänen käsistään.-- + +»Vietelty on tyttäreni,----portto hänestä on tehty----isänsydämeni +on----muserrettu----särkynyt----kurja olen----yksi kirstu vain +vielä--» + +»Luulenpa, että olet minulle jo kerran lukenut tämän litanian», +puuttui maaneuvos puheeseen. »Silloin nimittäin, kun tulin +kuulustelemaan tuota naista, tytärtäsi, Kissanportaan jutussa. Jollet +näinä viitenä vuonna ole oppinut mitään uutta, niin... Ja +kirkkoherraan kääntyen lisäsi hän hymyillen: »Minusta näyttää, kuin +tälle lurjukselle olisi annettu Virgiliuksen osa näyteltäväksi.» + +Pieni harmaa miekkonen nurkassa päästi mäkättävän naurun, mutta +mykistyi heti jälleen ikäänkuin pelästyen omaa rohkeuttaan. + +Vanha kirkkoherra ei ollut ensinkään taipuvainen siivosti kärsimään +maaneuvoksen armollisia sukkeluuksia. »Niinpä puhun puolestasi, +Hackelberg», sanoi hän. »Minun puheeni sentään otettanee vakavalta +kannalta--sinun, teidän kaikkien ja Herran Jumalamme edessä, Hänen, +jonka pyhät lait eivät saa olla korkeain herrojen pilkkana. Vapaaherra +von Schranden, olette minua kehottanut. Oletteko vielä halukas minulle +vastaamaan?» + +»Olen», vastasi Boleslav levottoman kärsimättömästi. Hänestä tuntui, +kuin olisi hän toistamiseen kuullut ulkoa naisäänen kirkunan joukon +melun keskeltä. + +»Olette ottanut vastaan isänne perinnön?» + +»Epäilettekö sitä?» + +»Herra paratkoon! En!» + +»Mitä se merkitsee?» + +»Te olette omistanut senkin, mikä vääryydellä oli hänen omansa.» + +»Mutta kirkkoherra...» Boleslav tunsi ikäänkuin jähmettyvänsä. Hän +tahtoi puhua, mutta hänen kurkkunsa oli kuin kiinni kureutunut. »Mihin +uhmasi on joutunut?» huusi ääni hänen povessaan. + +»Löysitte naisen, herra parooni, joka oli ollut isänne jalkavaimona. +Löysitte hänet alennettuna, tahrattuna, lian ja rikosten peittämänä. +Monivuotinen orjuus oli häneltä riistänyt kaiken ihmisarvon. Hän eli +siellä kuten eläin eläimen kerällä. Tämä kurja olento kuului tänne ja +kuului minulle. Minä olen hänet kasvattanut, minun käteni on valanut +kastevettä hänen otsalleen, minun käteni ojentanut hänelle pyhän +ehtoollisen kalkin. Olen seurakunnan edessä Jumalalle vannonut +valvovani tätä nuorta sielua, joka oli kaksin kerroin orpo sentähden, +ettei se, joka hänet oli siittänyt, voinut valvoa omankaan sielunsa +parasta.» + +»Ah, orpo lapsi raukkani!» lallatteli puuseppä. »Vielä vain +kaksi--vielä vain yksi kirstu----» + +»Olen vastuunalainen hänen puolestaan Jumalan ja seurakunnan edessä. +Isältäsi en voi häntä vaatia, sillä hän seisoo Jumalan istuimen +edessä; sentähden vaadin häntä sinulta ja kehotustasi noudattaen kysyn +sinulta: Mitä olet tehnyt tälle sielulle?» + +Boleslavin silmien edessä leijaili punertava sumu. Ja tässä sumussa +kasvoi vanhan papin olento, niin että hän näytti miltei +yliluonnolliselta. Boleslav kykeni vain änkyttämään: »Mitä oli +minun--mitä voin minä...?» + +Ja vanhus jatkoi: »Kuninkaamme on sinulle tänään kaikkien ihmisten +edessä suonut suuren kunnioituksen; katso nyt vain, Boleslav von +Schranden, voitko kunnialla kestää Jumalammekin edessä. Kysyt mitä +sinun oli tehtävä? Tämä olento, niin likaisena, niin hylkynä kuin se +edessäsi makasi, oli sinulle oleva korkeampi ja pyhempi kuin mikään +muu luotu olento. Mitä olet tehnyt sovittaaksesi sen syyllisyyden, +jonka isäsi on kasannut tämän naisen niskoille? Oletko vapauttanut +hänen henkensä siitä orjuudesta, johon hän oli vajonnut? Oletko +opastanut hänen sieluaan Jumalan, laupiaan, kaikkein armollisimman +luo? Oletko koettanut häntä jälleen kohottaa ihmisyyteen? Vai oletko +vetänyt häntä yhä syvemmälle ja syvemmälle siihen synnin kiroukseen, +johon huoneesi ja veresi on hänet kietonut? Ja ennen kaikkea yksi +seikka: Kuinka olet asustanut hänen kanssansa? Kerrotaan, että +autiolla saarellanne on vain yksi ainoa huone, jossa saattaa +asua!--Oletko aina muistanut, että isäsi oma on jumalallisten ja +inhimillisten lakien mukaan oleva sinulle koskematon? Oletko opettanut +häntä rukoilemaan ja katumaan, vai oletko hänen eksytettyä mieltään +yhä edelleen myrkyttänyt?... Ja oman veresi, oletko sen pitänyt +puhtaana syntisistä himoista?--Vai ovatko ajatuksesi kuten villipedot +kierrelleet hänen ympärillään ja hiipineet hänen jäljessään ja +väijyneet häntä hänen heikkoudessaan ... kunnes uusi häpeäteko tuli--» + +»Lakatkaa!» huusi Boleslav. Niin, tosiaan hyppi, skorpiooneja tämän +kristillisen rakkauden miehen suusta. Salaisimmat ajatussynnitkin +osasi hän rangaista, yksin sellaisetkin, jotka eivät vielä olleet +vilahtaneetkaan hänen ajatuksiinsa ja joihin hänen sentään tällä +hetkellä täytyi tunnustaa itsensä syylliseksi. + +Nyt tuli kaikki, kaikki selväksi! Mikä hänen ei antanut nukkua +pitkinä, yksinäisinä öinä, mikä myrskynpuuskien tavoin ajeli verta +hänen suonissaan, mikä hänet pakotti henkeään pidättäen +kuulostelemaan, hengittikö toinen milloin nopeammin, milloin +verkkaisemmin, saadakseen hengityksen epätasaisuudesta selville, että +tyttö valvoi kuten hänkin, levottomasti kuulosteli kuten hänkin,--hän +himosi tämän naisen ruumista, häväistyä, pahoin pideltyä, uljasta, +ihanaa ruumista... Mutta rikos oli, Luojan kiitos, vasta hiiviskellyt +hänen omassa povessaan. Vielä ehti työntää salvan eteen, ennenkuin se +hiipi yli vaarallisten rajojen. Tähän asti oli hän tilivelvollinen +ainoastaan itselleen ja hänen oli oman tuomioistuimensa edessä tehtävä +selko siitä, mikä painoi hänen omaatuntoaan!---- + +Kalpeana ja hämmentyneenä katseli hän ympärilleen ja näki kaikkien +kasvojen jo loistavan voitonriemusta. Silloin palasi hän suunnilleen. + +»Kuka antaa teille oikeuden syyttää minua sellaisesta ilkityöstä?» +huusi hän kirkkoherralle. + +»En syytä teitä--kysyn vain», keskeytti hänet vanhus. »Olette tullut +aivan liian kalpeaksi, herra parooni, niin ettemme saata olla +epäilemättä suuttumustanne.» + +»Hän on tuominnut itsensä, onneton», lisäsi herra Merckel vanhempi +surkutellen. + +Schrandenilaiset, uudelleen toivoen saavansa tarttua hänen +kaulukseensa, nostivat aika melun, ja joukko tunkeili kynnystä kohden. + +Silloin--kaiken ääntenkohinan ylitse--kuului pihalta Boleslavin +korviin sydäntä vihlaiseva hätähuuto. Nyt ei ollut enää +epäilemistäkään. Siellä oli Regina. + +»Regina!» huudahti hän ja syöksähti pihanpuoleisen ikkunan luo. Siellä +oli hurja metsästys ylimmillään. Aitojen rattaiden, tynnyrien ja +jäätyneiden lantakasojen ylitse kapusi, hyppi ja juoksi joukko +raivostuneita naisia. Jälestä pyyhälti poikia kalikat käsissä. Kiviä +sinkoili kaikilta suunnilta. + +»Auttakaa, auttakaa!» kuului Reginan kirkuna. Häntä itseään ei +kuitenkaan näkynyt. + +Mutta kun Boleslav tempasi auki takaoven, lennähti tyttö pimeään +käytävään. Ja lauma ulvoen perästä! + +Voimakkaalla tempauksella vetäisi hän tytön huoneeseen ja sulki +kiireesti oven, jota vastaan naisten raivo nyt purkautui. + +Regina vaipui herransa jalkoihin ja painoi nyyhkyttäen kasvonsa hänen +takkinsa liepeeseen. Tytön käsistä putosi kaksi puoleksi +pirstoutunutta astialautaa, joita hän oli tuskallisesti pidellyt +kiinni--ne olivat jäännökset kilvestä, jolla hän tavallisesti suojeli +itseään lenteleviltä kiviltä. + +Hänen tukkansa oli hajallaan, hänen vaatteensa repaleina; kaunis +turkisreunus, josta hän oli ollut niin ylpeä, riippui repaleina hänen +vartaloaan pitkiin.---- + +»Kuinka sievä rakastava pari!» sanoi herra Merckel hyvillään hieroen +käsiään. + +Kun schrandenilaiset näkivät nuo molemmat näin koreasti yhdessä, +näytti heillä olevan hyvä halu jatkaa vaimojensa urotyötä täällä +sisällä. Reginan näkeminen vietteli heitä aina vastustamattomalla +voimalla heittelemiseen. He päästivät riemun ulvonnan ja katselivat +sopivia heittoesineitä. Herrashuoneeseen lennähti jo kaksi +savihaarikkaa, joista toinen hipaisi puusepän olkapäätä. Kenenkään +henkeä ei enää tavoteltu, tahdottiin vain »läimähytellä.» + +Maaneuvos huiskutti epätoivoissaan solmukäsiään. Koko hänen lempeä +ylhäisyytensä petti näiden hittolaisten vastassa. + +»Herra maaneuvos», sanoi Boleslav, viitaten polvistuvaan naiseen, joka +puoleksi tajutonna painautui häntä vasten. »Pyydän teitä painamaan +tämän kohtauksen mieleenne. Jollette itse katso tarpeelliseksi puuttua +asiaan, voi sentään käydä, että minun täytyy teitä oikeudessa vaatia +todistajaksi tätä urhoollista väkeä vastaan.» + +Ylhäinen herra maaneuvos aavisti tuskin itsekään, mitä surkeaa osaa +hän näytteli. Itse hänen komea leijonanharjansakin oli joutunut pois +suunniltaan ja riippui jäykkinä töyhtöinä pään ympärillä. + +»Merckel,» tirskui hän, »olette kylänvouti. Panen teidät viralta, +jollette heti saa hiljaisuutta aikaan. Hiljaa--väki--hiljaa! Tämä on +maanrauhan rikkomista.--Siitä tulee vankeutta----lähetän teidät +kaikki vankilaan.----Vieläpä ase kädessä----maksaa kolme vuotta, +kokonaista kolme, hyvät ihmiset.------Huomenna lähetän tänne +santarmeja, kolme santarmia yhdellä kertaa--» + +Tämän uhkauksen oli hänen hyvä enkelinsä johduttanut hänen mieleensä, +sillä mikään muu ei olisi näihin mielettömiin enää vaikuttanut. +Onnettoman sodan jälkeen ei Schrandeniin ollut enää ainoatakaan +santarmia sijotettu. Tämä oli suuri onni, jota ei niin pilanpäiten +saanut menettää, sillä santarmia pelkäsivät he enemmän kuin +kuningasta. + +Herra Merckel, joka alkoi vavista virkansa tähden, teki voitavansa +rauhaa palauttaakseen. Hänen poikansa nojasi käsivarret ristissä +ikkunanpieleen ja koetti näyttää siltä, kuin tämä näytelmä huvittaisi +häntä erinomaisesti. + +Vanha kirkkoherra tuijotti edessään olevaan pariin, ikäänkuin tahtoisi +katsoa heidän sydäntensä sisimpään. + +»Nouse pois», sanoi Boleslav polvillaan olevalle Reginalle. »Sinulle +ei tehdä mitään--minä olen luonasi.» + +Mutta tyttö painautui vielä pelokkaampana häntä vasten. »Eihän teitä +viedä pois, herra, eihän?» nyyhkytti hän. »Minä vaikka palellutan +itseni kuoliaaksi--jos se on totta.» + +»Ei viedä--mutta nouse nyt.» + +»Oi, herra, hyvä, rakas herra!» Ja hän painoi otsansa herransa polvea +vasten. + +»Boleslav von Schranden--kiellätkö vielä?» + +»Mitä minun pitäisi kieltää? Sekö, että tämä naisparka, jota te olette +vainonneet ja sysineet, näkee minussa ainoan turvansa ja pelastajansa, +koska olin pitkien vuosien jälkeen ensimäinen, joka hänelle sanoin +lempeän sanasen? Tai onko minun kiellettävä, että tämä sama turvaton +nainen, koko Luojan avarassa maailmassa ainoa olento, joka tahtoi +jäädä luokseni, kun kaikki muut minut hylkäsivät, on tullut minulle +rakkaaksi ja kalliiksi? Enkö olisi raaka, tunnoton pölkky, jos toisin +ajattelisin kaiken sen jälkeen, mitä hän on tehnyt hyväkseni? En ole +häntä pyytänyt jakamaan yksinäisyyttäni linnan raunioissa. Siellä ei +ole elämä niinkään hauskaa, ja kaikki hyvyyteni häntä kohtaan oli +siinä, että sallin hänen uhrautua hyväkseni.--Mitään iloa en ole +voinut hänelle valmistaa,--mitään luvatonta ei ole tapahtunut +välillämme. Jos hän mieluummin tahtoo olla maaorjana, ei se koske +hituistakaan maailmaa, kaikkein vähimmän teitä schrandenilaisia ja +itse tuota juopporenttuakin, joka kerran paritti oman lihansa ja +verensä.» + +Puuseppä, jota vanha Merckel oli hiljaa rohkaissut, alkoi näytellä +hellän isän osaa. + +»Voi, tyttäreni, onneton tytär raukkani!» porasi hän. + +»Eteenpäin», sopotti isäntä, »vaadi hänet takaisin». + +»Tule, lapseni, tule onnettoman, hyljätyn isäsi luo. Murheissaan on +hän langennut juoppouden syntiin. Vain kaksi kirstua tekee hän +vielä,--yhden itselleen ja yhden--» + +Hän ojensi likaisen kätensä tytärtään tavottaen, mutta tämä +kauhuissaan sysäsi sen kiihkeästi takaisin. + +»Älkää suotta vaivautuko», sanoi Boleslav. »Hän kuuluu minulle, kuten +minäkin kuulun hänelle.» + +»Ja kuitenkin vaadin häntä tänään sinulta, Boleslav von Schranden», +sanoi kirkkoherra, samalla laskien kätensä Reginan päälaelle.--Tyttö +kyyristyi arasti, mutta antoi sen tapahtua. + +»Siksikö, että voisitte hänet mukavammin kivittää?» + +»Lupaan sinulle, ettei hänelle tästedes tehdä mitään pahaa. Vien hänet +itse erään virkaveljeni luo, joka hänet on saattava uudelleen +ajalliseen ja iankaikkiseen elämään. Älä asetu hänen pelastuksensa +tielle kytkemällä hänet vielä lujemmin synnin kahleilla itseesi.» + +Boleslav vaikeni. Tuhansia ajatuksia risteili hänen mielessään. Vanhus +ei ollut mikään petturi. Hänen sanansa oli luja kuin kallio. Mitä +oikeutta hänellä itsellään oli tähän naiseen, joka tahdottomana lepäsi +hänen jaloissaan? Mitä saattoikaan hän Reginalle tarjota, kun uskalsi +itselleen vaatia hänen elämäänsä? + +Silloin puuttui puheeseen maaneuvos, joka jo oli osittain toipunut +pelästyksestään. »Onko tämä henkilö jo laillisessa iässä?» kysyi hän. + +Kirkkoherra laski ja vastasi myöntäen. + +»_Vis paterna_ ei siis ole enää voimassaan, eikä myöskään ole voitu +todistaa hänen haureellisesti eläneen--muuten voisi hänet lähettää +johonkin ojennuslait...» + +Boleslavin ivanauru sai hänet vaikenemaan. + +»No hyvä, niinpä ratkaiskoon hän itse. Oletteko siihen tyytyväinen, +herra parooni?» + +»En minä häntä pidätä», murahti Boleslav ja tunsi samassa, kuinka +naisruumis vapisi hänen jaloissaan. Hän kumartui tytön puoleen. +»Regina--kuuletko, mitä kirkkoherra sinulle lupaa?... Tiedät, että +tulevaisuutesi on turvattu. Tahdotko seurata häntä?» + +Silloin kohotti tyttö hehkuvat, kyynelten valelemat kasvonsa häntä +kohden ja nyyhkytti: »Pyydän, herra--älkää tehkö--minusta pilkkaa--» + +»Tahdot siis jäädä luokseni?» + +»Tiedättehän sen, herra!--Miksi kiusaatte minua?»-- + +»Nouse sitten, niin lähdemme». + +Kirkkoherra asettui hänen tielleen. Hän oli tullut kalman kalpeaksi, +ja hänen kotkankatseensa kaivautui Boleslavin kasvoihin. Hän laski +juhlallisesti kätensä hänen olalleen kuten taanoin isän syyllisyyttä +hänelle selittäessään. + +»Poikani», sanoi hän, »sinutkin olen ottanut pyhän kasteen liittoon. +Sinutkin olen opettanut sopertamaan Jumalan nimen ja osottanut sinulle +hänen luomakuntansa ihmeellisyyden. Olet minulle ollut aivan kuin oma +lapseni ja vielä enemmänkin, sillä olithan herrani poika. Sinunkin +puolestasi on minun vastattava Jumalan istuimen edessä. Et ole voinut +puhdistautua siitä epäluulosta, joka sinuun on liittynyt. Ja kun luen +sielustasi,--älä luo silmiäsi maahan, minä tiedän kyllä. Ja siksi +vaadin vielä kerran sinulta tätä naista. Vaadin häntä hänen isänsä +nimessä, seurakunan nimessä, taivaallisen Jumalamme nimessä, hänen, +joka on kaikkien orpojen ja turvattomain isä, sillä he eivät tiedä, +mitä he tekevät. Päästä hänet vapaaksi--niin olet syytön ja saat mennä +rauhassa tietäsi.» + +Regina oli noussut pystyyn ja tarrautui väristen Boleslavin +käsivarteen. + +»Tule!» sanoi hän. »Toivottavasti pääsemme joukon lävitse.» Ja hän oli +menemäisillään vanhuksen ohitse. + +Mutta tämä astui uudestaan hänen tielleen ja levitti käsivartensa +hänen eteensä. + +»Olet siis isäsi arvoinen! Ja niinkuin isäsi olen kerran kironnut, +niin kiroon nyt sinut tällä hetkellä ja tämän naisen sinun kanssasi. +Sinä olet oleva niinkuin Kain, jonka Herra vihassaan karkotti +kasvojensa, edestä... Missään ei ole sinulle oleva sijaa +valmistettuna. Raunioissa olet sinä asustava koko pitkän ikäsi! Ja +tämä nainen sinun kanssasi! Menkää nyt... Tehkää tietä, te siellä--ja +ken kätensä häneen satuttaa hyvässä taikka pahassa tarkotuksessa, se +on oleva kirottu hänen kanssansa.» + +Boleslav purskahti nauruun, joka epäsointuisena kajahti +hiljaisuudessa. + +»Tule», sanoi hän tarttuen Reginan käteen. »Tule, anna vanhan miehen +sadatella, sehän hänen on ammattinsakin.»--Ja kuitenkin valahti +väristys hänen ruumistaan pitkin. + +Edessään näki hän joukon tungokseen aukenevan kujan, joka kaartui +tarjoiluhuoneen lävitse ulommaiselle ovelle. + +Hän astui Reginan kera kujaan. + +Kukaan ei naurannut, ei herjannut eikä koskenut heihin. + +Taikauskoinen pelko jähmetytti kaikki nämä raa'at kasvot.---- + +Talvisen illan viima hengähteli jäisenä hänen kasvoilleen. + +Ja kas! Lieneekö joku rientänyt ulkona odottavillekin viemään +viestiä--lieneekö heidän keskuuteensa levinnyt aavistus +tapahtumasta--täälläkin kohtasi heitä syvä äänettömyys, täälläkin +aukeni kuja, jota myöten molemmat vitkalleen, allapäin astelivat alas +virralle. + + + + +XIV. + + +Iltarusko sammui. Siintävän heleä utu leijaili alastomain pensaiden +ympärillä, kiviltä tihkui maahan säkenöiväin kristallien vihmasade. + +Lumi narskui Boleslavin jalkojen alla. Hänen hengityksensä kiemurteli +vaaleina pilvinä hänen edellään. Pakkanen viillytti miellyttävästi +hänen hehkuvia kasvojaan. Hän oli lähettänyt Reginan edeltäpäin ja +koetti yksin kävellessään tyyntyä ja selvitä, sillä hänen aivoissaan +kiehui kuin mikäkin noitakattila. + +Kirous oli luonnollisesti pelkkää ilveilyä, vain peikko pimeässä, +jolla lapsia pelotellaan. Hänen isänsä viholliset olivat vain +vaanineet tilaisuutta tehdäkseen pojalle noitatemppujaan, jotka olivat +varatut isää varten; ja sentään--miten hirvittävää olikaan ajatella +moisen kirouksen ansaitsevansa!--No, siitähän ei voinut olla +puhettakaan. Mitä tuo vanha jyrisijä oli edellyttänyt tapahtuneeksi +kaikessa törkeydessään, se oli tuskin höyhenen keveydelläkään +hipaissut hänen sieluaan. Kun hän nyt tiesi, mistä oli kysymys, oli +vaarakin ohitse. Itse asiassa täytyi hänen olla vanhukselle +kiitollinen siitä, että tämä oli hänelle kaukaa osottanut kuilun, jota +kohden hän oli huoletonna kulkenut. + +»Mutta kylliksi tästä asiasta», tuumi hän itsekseen. »Minä olen herra, +hän on palvelustyttö--ja tahdon olla kirottu, jos--» + +Säikähtyneenä pysähtyi hän mietteissään. Hänhän jo oli kirottu. Sitten +hymyili hän säikähdykselleen Sellainen lasten pöpö!--Hyi sentään!-- + +Joka tapauksessa oli hänen suhteessaan ulkomaailmaan tästä päivästä +alkava uusi ajanjakso. Tämä risti hänen kädessään oli takeena siitä, +ettei hän seissyt oikeudetonna ja kunniatonna maailman vastassa, vaan +että niin oikeus kuin kunniakin olivat saavutettavissa, jos hänellä +vain oli rohkeutta kääntyä persoonallisten vihamiestensä päiden ylitse +korkeimpain viranomaisten puoleen.--Piirin tuomarit olivat katsoneet +hyväksi jättää murhapolton rankaisematta. No hyvä, siispä hänen oli +sytytettävä palo, jonka hehku pelottaisi pahantekijän piilopaikastaan +esiin. Mutta silloinhan hänen täytyi vetää myös isän tekonen +pimeydestään, täytyi haudanhäväisijän käsin rikkoa vainajan rauha ja +toitottaa oman sukunsa häpeä maailmalle.--Hän murti suutansa. Hän +tunsi mielessään kuohuvan uhman, niin valtavan, että itsensä +tuhoamisen vaarakin näytti hänestä pelkältä pilkalta. Mitä hänen +tarvitsi säikähtää? + +»Olenhan kuitenkin kirottu!» jupisi hän ja nauru purskahti hänen +kurkustaan. + +Sitten meni hän kotiin. Regina laittoi pöytään illallisen. Hän oli +korjannut nuttunsa ja kammannut tukkansa veden avulla sileäksi. Hänen +kasvonsa olivat tyynet, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut, +ainoastaan kynsien naarmut hänen kaulassaan osottivat, mitkä hetket +hänellä oli takanaan. + +Boleslav kysyi teennäisellä ankaruudella: »Kuinka pälkähtikään +päähäsi, Regina, lähteä ravintolaan?» + +Regina vilkaisi arasti ylöspäin herraansa.--»Antakaa anteeksi, herra», +sanoi hän allapäin. »Löysin kirjeenne, ja silloin muuttui maailma +silmissäni vihreäksi ja keltaiseksi ja minä en enää tiennyt mitä +tein--ajattelin vain, että voisin teidät lopultakin pelastaa----» + +»Tuhmuuksia», sanoi Boleslav nauraen--mutta hänen rinnassaan kumpusi +jotakin, jota hänen väkivoimin täytyi tukahuttaa. + +»Nouda minulle viiniä», käski Boleslav istuutuen pöytään, + +»Mitä viiniä, herra?» + +»Parasta. Tänään on suuri juhlapäivä.» + +Regina katsoi häneen kummissaan ja meni. + +»Nouda lasi itsellesikin», sanoi Boleslav tytön avattua harmaan, +hämähäkin verkkojen kietoman pullon. + +»Herra hyvä, minä en kestä sitä.» + +»No, pian nyt.» + +»Heti, herra.» + +Boleslav kaasi lasiin. Tummahkon kullankarvainen neste valui +kimmeltäen smaragdinvihreään lasiin. Nämä roomalaiskuosiset viinilasit +ainakin olivat häviöstä pelastuneet. + +»Maljasi!» + +Lasit kalahtivat kuin kumeasointuinen kello. + +»Tähän naiseen on siis pappi minut tänään parittanut kirouksellaan», +ajatteli Boleslav ja antoi katseensa vaipua hänen silmiinsä. Kuinka +omituista, kuinka kummallista! Tämä nainen oli tuleva osaksi hänen +elämästään, oli vanhus sanonut. Tämä nainen,--miksi juuri tämä? »Onhan +kirouskin jonkinlainen vahvistus», ajatteli hän edelleen. »Jokin jota +ei ole olemassa eikä milloinkaan tule olemaan, on ja pysyy sen +varmistamana ja vahvistamana, kuin mikäkin pyhä oikeus taivaan ja +maailman edessä.» + +Ja niin risteilivät hänen ajatuksensa ahneesti sen kielletyn alueen +ympärillä, jonka ylipääsemättömiin aitoihin itse papin sanat olivat +lyöneet aukkoja. Sitten hävettivät häntä omat ajatuksensa. »Sinä olet +herra», toisti hän yksikseen, »hän on palvelustyttö, vieläpä vain +orjatar, ja silleen täytyy sen jäädä.» + +Muuten oli selvää, että koston työhön oli vielä tänään ryhdyttävä.-- + +Hän käski Reginan korjata ruuat pois ja tuoda toisen pullon pöytään. +Sitten nouti hän pulpetiltaan kynän ja paperia ja osotti tytölle +paikan, jossa tämä oli istunut jouluaattoon saakka. + +Aran iloissaan painautui Regina istumaan, sillä hän oli siitä pitäen +saanut aina maatapanoonsa asti istua eteisessä tulisijan ääressä. + +»Sinun on tehtävä minulle hieman selkoa, Regina», alotti Boleslav. +»Vastaa lyhyeen ja tarkasti jokaiseen kysymykseeni.» + +Regina hätkähti silminnähtävästi. »Kyllä, herra», kuiskasi hän. + +»Juo, se päästää kielesi siteistään.» Regina totteli, mutta viini +näytti tällä kertaa vaikuttavan hänessä pelkoa ja vastenmielisyyttä. + +»On kysymys sen yön seurauksista, jolloin veit ranskalaiset +Kissanportaan yli.--Oliko linnassa ketään, joka tiesi tästä retkestä?» + +»Ei, herra.» + +»Kenen kautta se sitten on tullut tunnetuksi?» + +»Minun kauttani luulen, herra», sammalsi Regina. + +»Kenelle olet sen ilmaissut?» + +»Isälleni.» + +»Kuinka sen teit?» + +»Hän tuli tuontuostakin linnaan saadakseen minulta rahaa; ja jollei +minulla ollut mitään, nipisteli ja löi hän minua.» + +»Miksi et huutanut apua?» + +»Olihan öinen aika, herra, ja armollinen herra olisi häntä +pieksättänyt, jos hänet olisi tavattu.» + +»Hyvä, jatka.» + +»Ja niin tuli hän myös vähän jälkeenpäin--retken jälkeen, tarkotan--ja +vaati kaikenlaista--minun piti häneltä--armolliselta herralta--kiristää +rahaa tai salaa kopeloida hänen taskujaan ja muuta sellaista.--Ja +päästäkseni kerta kaikkiaan hänestä rauhaan, kävin hänelle hakemassa +kukkaron, jonka ranskalainen eversti oli minulle antanut. Kun hän näki +punertavan kullan välkkyvän kuutamossa, tuli hän aivan kuin +hulluksi--» + +Hän vaikeni. + +»No, eteenpäin!» + +»Täytyykö minun se sanoa, herra?» + +»Tietysti!» + +»Mutta onhan hän sentään isäni, herra.» + +»Sinun on tehtävä, mitä käsken.» + +Regina huokasi syvään ja jatkoi: »Ja silloin kävi hän kurkkuuni kiinni +ja huusi korvaani: Olet surman oma, jollet heti paikalla tunnusta, +mistä olet saanut näin paljo kultaa... Ja kun olin jo aivan +tukehtumaisillani----» + +Boleslav naurahti katkerasti itsekseen. Hänen oma isänsä ja tytön +isä--he käyttivät molemmat samoja kunnioitettavia keinoja. + +Regina luuli herransa nauravan hänelle. »Hyvä herra», jatkoi hän +rukoilevasti herraansa katsahtaen, »minähän olin silloin vielä niin +hirveän tuhma. Paria viikkoa myöhemmin, kun he minua kuulustelivat, +olisivat he saaneet minut huoletta kuristaa eivätkä sittenkään olisi +saaneet mitään tietoonsa... Mutta, silloin, ja olihan hän sentään +isäni...» + +»Hyvä, silloin siis kannoit kieliä koulusta. Ja entäs sitten?» + +»Vielä samana yönä alkoi omaatuntoani painaa, ja aamulla viedessäni +armolliselle herralle kahvia--sillä minun oli aina oltava hänen +lähettyvillään--tunnustin hänelle kaiken. + +»Ja hän?» + +»Hän tuli liidunvalkoiseksi eikä sanonut sanaakaan--mutta hän sieppasi +pyssyn seinältä ja tähtäsi sillä minua. Minä panin käteni ristiin ja +suljin silmäni; silloin kuulin kuinka hän päästi kirouksen--ja sitten +heitti pyssyn olalleen ja syöksyi ulos. Ajattelin heti: nyt hän tahtoo +raivata isän pois tieltä!--Ja kun näin hänen rientävän nostosillalle +kaksi verikoiraansa mukanaan, juoksin sukkelaan puiston läpi ja +Kissanportaan yli kylään, viedäkseni isälle sanan, että hänen henkensä +oli vaarassa. Jos hän olisi ollut kotonaan, en häntä olisi voinut enää +pelastaa, mutta hän istuikin Merckelin luona Mustassa Kotkassa. Siellä +oli hän kaikki hälyyttänyt jalkeille keskellä yötä ja makasi sitten +päissään kuin mikäkin elukka. Mustasta Kotkasta ei hän mene häntä +hakemaan, aattelin itsekseni,--ja se olisi ollut liian myöhäistäkin, +sillä herra Merckel ja kaikki tiesivät jo koko asian ja nostivat aika +häläkän minut nähtyään ja kävivät minua ahdistelemaan ja aikoivat +väkisin panna minut puhumaan, mutta minä puraisin kieleeni, jotta veri +tuli, ja olin vaiti. Sitten päästivät he minut valloilleni, mutta minä +juoksin armollista herraa vastaan ja heittäysin hänen jalkoihinsa ja +sanoin: Säästäkää hänet, se ei hyödytä mitään, sillä maailma tietää +sen jo kuitenkin.--Silloin potkaisi hän minua, niin että pyörtyneenä +lysähdin maahan, mutta isälle ei hän tehnyt mitään... Ja sitten +kahden viikon perästä tuli santarmi minua noutamaan ja vei minut +Mustaan Kotkaan. Siellä istui viinihuoneessa viisi tai kuusi ylhäistä +vierasta herraa, tämä herra maaneuvos heidän mukanaan, ja ovi +sulettiin jälestäni ja minua alettiin kuulustella... Mieluimmin +olisin ainoastaan itkenyt enkä tehnyt muuta mitään, mutta sitten +rohkaisin mieleni ja arvelin, että isälläni oli tapana juoda enemmän +kuin janottikaan, ja hän kai oli nähnyt pahaa unta... Mutta silloin +näyttivät he minulle kukkaroa, jonka he olivat ottaneet häneltä +pois.--Ja silloin, herra, ... silloin sanoin, että rahat olivat ... +palkka, jonka sain, kun annoin--» Hän vaikeni ja painoi kätensä +kasvoilleen, joille häpeä levitti tumman punan... + +»Jatka», käski Boleslav, purren hampaansa yhteen. + +»Eiväthän he minua uskoneet, herra, mutta he kai huomasivat, etteivät +saisi minulta totuutta selville, sillä he eivät kyselleet enempää. Ja +sitten alkoivat he hiljaa neuvotella keskenään, mutta minulla on hyvät +korvat, minä kuulin kaiken... Oliko minut pistettävä vankeuteen, +jotta oppisin puhumaan, oliko armollinen herrakin vangittava? +Sellaisia he juttelivat. Ja sitte tulivat toiset ja arvelivat, että +piirille olisi häpeäksi, jos kielikellot pääsisivät sellaista +soittamaan, ja koko Itä-Preussinkin kunnia siitä kärsisi, ja kun sitä +paitsi ei ollut sitovia todistuksiakaan, oli täysi syy painaa asia +hiljaisuudessa unohtumaan--he mainitsivat sen jotenkin toisin, mutta +sanat olen unhottanut.» + +»Ja sitten päästivät he sinut menemään?» + +»Niin. Herra Merckel sanoi, että minun oli korjattava luuni, sillä +minä saastutin talon.» + +Syntyi äänettömyys. Sitten kulautti Boleslav yhdellä siemauksella +pari kolme lasia väkevää viiniä ja sanoi: »Nyt paloyö!» + +Regina hypähti silloin tuoliltaan pystyyn ja tuijotti häneen +kauhistunein katsein. + +»Minun pitäisi ... tulipalosta?» + +»Niin paljo kuin siitä muistat.» + +»Ja minun pitäisi ... kaikki ... herra?» + +»Kaikki.» + +»Herra ... sitä en voi!» Kuten hengenhädissään päästi hän tämän +huudahduksen suustaan. + +»Mitä se merkitsee?» Boleslav oli hänkin ponnahtanut pystyyn ja +mittaili häntä silmät selällään. + +Regina pani kätensä ristiin rinnalleen: »Olen teille aina--ollut +kuuliainen, herra... En ole koskaan mukissut eikä mikään ole ollut +minusta liian vaikeaa... Tahdon tehdä kaiken, mitä käskette, ja jos +sanotte: mene, anna itsesi kivittää, teen sen heti paikalla... Mutta +tätä yhtä älkää vaatiko minulta, pyydän sitä sydämeni pohjasta.» + +Vihastuneena ja kummissaan katsoi Boleslav tyttöön. Hän oli niin +tottunut tämän ehdottomaan kuuliaisuuteen, ettei voinut käsittää tätä +yhtäkkiä leimahtanutta vastustuskykyä... Hänen valtansa oli siis +lopussa ... se ei ollut rajaton, kuten hän oli luullut!--Eikö tämä +nainen ollut itse ruvennut hänen orjakseen? Eikö hän ollut myynyt +itseänsä ruumiineen ja sieluineen hänelle ja hänen suvulleen, ja nyt +hän yhtäkkiä tahtoi pitää oman päänsä? + +Veri syöksähti hänen päähänsä. Hänen silmänsä pullistuivat. + +»Sinun täytyy------sinun täytyy heti paikalla!» + +Regina painautui seinää vasten. Hänen silmänsä kiiluivat pimeästä +Boleslavia kohden kuin ahdistetun villikissan silmät.--»En tee sitä», +tenäsi hän. + +Boleslavissa heräsi perinnöllinen, raaka herruutensa tunto. Viinikin +vaikutti osaltaan. Hän hyökkäsi tytön kimppuun ja tarttui hänen +rintaansa.-- + +Tytön nutun napit eivät kestäneet kovaa tempausta, vaan lensivät irti. +Hänen valkea povensa aaltoili, ja Boleslavin katse ikäänkuin kietoutui +huntuun... + +»Onko minun hänet kuristettava vai häntä suudeltava?» ajatteli +Boleslav ja tavotti hänen kaulaansa. + +Hengenhädissään tarrasi Regina vastaan. Kuten rautapihdit puristuivat +hänen kätensä Boleslavin hartioihin... Täytyi koota kaikki voimansa +pitääkseen puoliaan näitä jäntereitä vastaan. + +Ja nyt alkoi äänetön painiskelu. Se kesti monia minuutteja eikä +ottanut lainkaan loppuakseen... Se näytti katkeralta, suorastaan +epätoivoiselta, se näytti ottelulta elämästä ja kuolemasta ja muuttui +sentään jälleen leikkisodaksi... Kumpikaan taistelijoista ei enää +tiennyt, mistä taisteltiin. Boleslavin veristyneet silmät etsivät +Reginan silmiä. Reginan hiestynyt rinta puristui hänen rintaansa +vasten. Molempain hengitys suli yhteen. Lujasti sylikkäin +kietoutuneina hoippuivat he sinne tänne, kunnes Boleslav vihdoin +painoi tytön polvilleen... Mutta tämä ei väsynyt, vaan koetti vetää +hänet luokseen maahan. + +Paikoillaan painiskellen katsoivat he ikäänkuin unelmissaan tuokion +toisiaan silmiin. Silloin kulki väristys Reginan ruumiin lävitse, ja +keskellä taistelua painoi hän antautuvasti poskensa samaan +käsivarteen, jota vastaan hän taisteli. + +Boleslav näki sen--hän näki, kuinka toisen silmät tuskaisesti hehkuen +riippuivat hänen silmissään, hän näki tytön kauniit, villit kasvot +kukoistavina edessään. + +»Olemmehan kirotut kuitenkin», välähti hänen mielessään. + +Silloin kumartui hän huoahtaen alas tytön puoleen ja--suuteli häntä +suulle. + +Regina voihkasi ääneen, puristui Boleslaviin kiinni ja puri hampaansa +hänen huuliinsa. Sitten retkahti hän hervotonna takaperin ja kaatui +selälleen, niin että takaraivo kolahti kovasti lattiaan. + +Aivan huumautuneena tuijotti Boleslav häneen maahan. Tyttö makasi kuin +kuollut. Ainoastaan kohoileva rinta ahmi ilmaa. Boleslavin omista +huulista kihosivat veripisarat. Ajattelematta pyyhki hän niitä pois +kielellään, + +»Mitä nyt?» + +Ja mitä kauemmin hän tuijotti maassa makaavaan naiseen, sitä +korkeammalle kuohui tuskaisa pelko hänen mielessään, nousten aivan +mielettömyyden rajoille. Hän pelkäsi, mitä oli tuleva. + +»Pois tästä talosta--pois, pois, ennenkuin hän nousee», huusi ääni +hänen povessaan. Hän tempasi vaippansa seinältä, käänsi karvalakkinsa +reunukset alas ja syöksähti talviyöhön, ikäänkuin hurja ajo olisi +hänen kintereillään. + +Hän ei voinut sitä paeta, hän laahasi sitä mukanaan mihin menikin. Se +riehui hänen rinnassaan, se kuohui hänen veressään ja kohisi hänen +hermoissaan--tämä nuorten aistien hurja ajo. + +Hän kirmasi ympäri metsää. Pakkanen ei häntä jäähdyttänyt, pimeys ei +häntä tyynnyttänyt. + +Oliko mitään pelastusta--mitään? + +Pappila johtui hänen mieleensä. Ivanauru purskahti hänen +huuliltaan.--Olihan Helena kauhusta väristen väistynyt hänen tieltään, +kun hän vielä puhtain sydämin, puhtain mielin ja aistein oli sinne +astunut. Mitä Helena tekisikään tänään, jos hän kirottuna ja +syyllisyyden painamana rohkenisi mennä hänen läheisyyteensä? + +Ja kuitenkin--eikö pappilan tanhuvilla ollut lähes vuosikymmenen ajan +ollut kotipaikkansa kaikella, mitä hänessä vielä oli hyvää, valoisaa +ja rauhallista? Oliko hänen luvatonta etsiä näiltä valon tyyssijoilta +pelastustaan, vaikkapa sieltä olisi tuhat kertaa lähtöisin se kirous, +joka hänet oli peittänyt pimeyteen? + +Melkein vasten tahtoaan poikkesi hän kylään vievälle tielle. + +Torninkello löi yksi. Viisi tuntia oli hän harhaillut ympärinsä, ja +aika oli tuntunut hänestä yhtä monelta minuutilta. + +Kylä oli uupunut uneen, vain »Mustasta Kotkasta» lankesi +tummanpunertava kajastus valkealle lumelle, jota himmeä kuu valaisi +raukealla valollaan. Reenraiteet välkkyivät kuin valkoiset nauhat, +jotka maata myöten venyivät etäisyyteen, ja jääpuikot kirkonräystäästä +kuvastuivat hopeisena varjopiirustuksena tummalle seinälle. + +Hän kulki kirkon ohitse pappilan puutarhaa kohden. Hänen sydämensä +hyppi niin, että se tuntui aivan nousevan kurkkuun... Helenan +päätyikkunasta häämötti vielä valkea. Hän kapusi aidan ylitse ja +tarpoi syvässä lumessa puutarhamajan luo, joka oli parinkymmenen +askelen päässä talon päätyseinästä. Hän asettui sen varjoon... + +Valkoinen uudin verhosi kokonaan valaistun neliön. Palttinapintaan +kuvastuivat luonnottomiksi vääristyneet kukanlehtien ja varsien ja +paperiviuhkioilla koristeltujen kukkaruukkujen varjot.--Niiden +valtakunnassa hallitsi hän nyt siveänä ja hiljaisena kuin pyhä neitsyt +ruusutarhassaan. + +Ja jälleen ilmestyi hänen sielunsa silmien eteen tuomiokirkon +pyhimyskuva, jonka hän näki aina, milloin kuvitteli mielessään +lemmittyään. Saadapa vain ainoaksikaan sekunniksi vajottaa katseensa +hänen katseeseensa, siten herättääkseen uuteen eloon sen, minkä aika +ja syyllisyys oli kuolettanut! + +Tytönvartalon kuvajainen pimitti tuokioksi valaistun pinnan... +Uutimen lievettä kohotettiin. + +Puoleksi poissa tajultaan ojensi Boleslav käsivartensa häntä kohden. + +Nopeasti putosi uudin jälleen alas, ja kohta sammui valo... + +Hengittämättä odotti Boleslav, eikö Helena nyt vaarattomasta +pimeydestä antaisi hänelle mitään merkkiä. Mutta ei näkynyt enää +liikahdustakaan. + +»Mutta toivonhan aivan mielettömiä», puhui hän itsekseen. »Nähtävästi +ei hän tuntenut minua lainkaan, huomasi vain miesolennon ja ponnahti +pelästyneenä takaisin. Parasta on laittautua heti tieheni, muuten +lähettää hän pian koko talon luullun varkaan kintereille.» + +Ja niin läksi hän palausmatkalle. Päästyään tielle ja taivaltaessaan +eteenpäin tunsi hän verensä melkoisesti tyyntyneen. Jo pelkkä +tietoisuus Helenan läheisyydestä oli siis vaikuttanut rauhottavasti. + +»Mihin nyt?» Ulos maailmaan, mutta kotiin ei. Kun hän vain ajattelikin +maassa makaavaa naisolentoa, alkoi veri uudelleen kiehua hänen +suonissaan. + +Hän oli hurmahenki, ja Boleslav vihasi häntä. + +Tietämättä mihin aikoi poikkesi hän sivupolulle, joka vei vajojen ja +mökkien välitse linnasaarelta poispäin ja päättyi aukeihin +peltoihin.--Niiden takareunalta häämöttivät metsät, siintävänä +juovana reunustaen valkeaa tasankoa. Sinne veti jälleen hänen +mielensä. Sinne missä unelmattoman unen rauha vallitsi talvisessa +hiljaisuudessa. + +Hän alkoi taivaltaa polutonta peltoa, jolla levisi lumi säännöllisinä +harjoina ja loivanteina rannattomiin, niin että näytti kuin +virtailevan valon meri aaltoilisi häntä vastaan. Kiristen murtui +jäätynyt kohva hänen jalkojensa alla, hän upposi lumeen polviaan +myöten, mutta hän ponnisteli eteenpäin ikäänkuin uudelleen omia +ajatuksiaan paeten. Häntä tavallaan lohdutti tämä ponnistus, joka oli +niin tarkotukseton ja kiihdytti hänen hengitystään. + +Hänen rintansa läähätti, hiki valui pitkin hänen ruumistaan, +kompastellen ja horjahdellen pyrki hän eteenpäin. Siellä täällä oli +kohva kyllin vahva hänet kannattaakseen. Silloin tuntui kuin hän olisi +saanut siivet ja liitelisi yli maan, kunnes uusi putous hänelle +muistutti, kuinka raskaana ja matalana hän taakkoineen ryömi maan +pinnalla. + +Metsänreuna kohosi korkeampana ja tummempana hänen edessään,--vielä +satasen askelta ja hän saavuttaisi määränsä. Silloin tukki hänen +tiensä jokin, joka nousi kuin pieni töyräs hänen edessään ja +ojentautui viiden-, kuudenkymmenen askelen pituisena metsää kohden. +Mutta luontaiseksi töyrääksi oli se liian säännöllinen ja +jyrkkäreunainen. Sen rinnalla, muutamain askelten päässä, oli toinen +samanlainen ja edelleen vasemmalla vielä kolmaskin. Ne ovat varmaankin +soraläjiä, ajatteli hän, joita syksyllä on luotu vietäväksi pois lumen +sulettua.--Miksi kyläläiset eivät ottaisi soraa hänen maaltaan? Eihän +täällä ollut ketään, joka heiltä olisi sen kieltänyt! + +Mutta mitä merkitsivät ristit tuolla--vasta nyt huomasi hän ne, sillä +ne oli peittänyt tumma metsänreuna--ristit, jotka töyrästen päissä +kohosivat kammottavina ja uhkaavina yön pimeyteen? + +Kolme luvultaan, jokaisella kummulla yksi---- + +Ne olivat karkeatekoisia, honkahirsistä kirveellä veistettyjä ja +näyttivät syvälle maahan upotetuilta, sillä ne eivät liikahtaneetkaan +hänen niitä puistellessaan. Mitään kirjotusta ei niissä näkynyt, ja +jos olisi ollutkin, ei hän olisi voinut sitä lukea. + +Arvotuksentapaisina, kuten unhotetun rikoksen muistomerkit, seisoivat +nämä karkeatekoiset kummitukset tässä, ja kuunhohde hopeoi niiden +harmaita sälöpintoja. + +Silloin äkkiä putosivat suomukset hänen silmistään. Ääneensä +huudahtaen löi hän kätensä kasvoilleen.-- + +Nämä olivat heidän hautansa, heidän, jotka kaatuivat vuonna seitsemän, +tuona onnetonna yönä. + +Täällä makasivat hänen isänsä uhrit! + +Mikä onneton sattuma oli tuonut hänet tänne? Ja eikö se näyttänyt +enemmältä kuin sattumalta? Olivathan häntä houkutelleet ja vetäneet +ikäänkuin tuhannet näkymättömät käsivarret, niin että hänen oli +täytynyt, tietämättä miksi, lähteä tälle mielettömälle taipaleelle, +niin että hän oli ponnistanut perille, väsymyksestä vaipumaisillaan, +lumen ja jään halki. + +Oliko kohtalo tämän kaikista ruoskaniskuista tuskallisimman säästänyt +tähän syvimmän nöyryytyksen hetkeen, jotta hänelle oikein selviäisi, +että hänen oli mahdoton enää nousta, että hänen ilman pelastusta +täytyi hukkua häpeään ja epätoivoon? + +»Mutta hyvä on, että olen täällä», puheli hän edelleen yksikseen. +»Siten voin ainakin tulla vakuutetuksi, ettei vanhus kirotessaan +tehnyt minulle mitään vääryyttä. Ja mitä syntejä ei vielä ole, saattaa +tulla.» + +Hänen katseensa liukui pitkin lakeita kummunharjoja, jotka hänen +silmistään näyttivät painautumistaan painautuvan hangen tasalle, niin +ettei niillä lopulta näyttänyt olevan päätä ollenkaan... Kuinkahan +monta mahtoi levätä niiden alla? Jos heidät oli ladottu vieretysten, +on vähintäänkin sata kussakin haudassa--kentiesi puolta +enemmänkin.--Ja kaikki kelpo sotureja, jotka ilolla olivat lähteneet +sotaan kuninkaan ja isänmaan puolesta, saadakseen täällä kurjan +kavalluksen uhreina surkean lopun. + +Hän tarttui sylin ristiin ja painoi kasvonsa rosoiseen runkoon, jonka +sälöt raapivat hänen ihoaan. + +»Syytä häntä koko maailman nähden», huusi ääni hänen povessaan, »häntä +ja Reginaa--ja tee sitten loppu itsestäsi ja tytöstä.» + +Hänen katseensa suuntausi etäisyyteen ja etsi taivaan rannalta linnan +ääripiirteitä. Mitään ei sieltä näkynyt, ainoastaan puiston latvukset +häämöttivät häntä vastaan muodostaen mutkikkaan kaaren. Tuolla +takalistolla, hieman sivuun oikealle, täytyi Kissanportaan sijaita. + +Sieltä tyttö oli kulkenut ylitse, synkkä, verenjanoinen joukko +jälessään. Kuinka kammottavasti olikaan kumeain, säännöllisten +marssiaskeleiden täytynyt kaikua hänen korviinsa! Sitten yhä +eteenpäin, syvälle metsän sisään, aina raivatulle tieaukeamalle +saakka, joka suunnattomana puoliympyränä, yhdensuuntaisena +metsänreunan kanssa, vei tiheikön lävitse. Regina ei ollut koskaan +retkestään kertonut, ja sentään Boleslav näki tarkkaan, kuinka kaikki +oli käynyt. Se oli kirkkaana ja selvänä hänen edessään, kuin olisi hän +itse ollut mukana. + +Hän ojensi kätensä ja piirsi taivaan rantaa myöten vapisevalla +sormellaan tien, jota hän oli kulkenut. + +Ja sitten, kun hänet tarpeetonna oli päästetty matkoihinsa, kun hän, +syntirahat taskussaan, yksinään palasi kotia kohden--kuinka laukausten +pamahdusten, rumpujen pärinän, ruudinvälähdysten ja yllätettyjen +kuolinhuutojen--kuinka täytyikään tämän kaiken ajaa häntä sieltä +pois--hirveänä kostonhenkien parvena! + +Boleslav ei käsittänyt, kuinka tyttö oli voinut elää edelleen, nämä +äänet korvissaan, nämä kuvat silmiensä edessä! Ensimäinen nuoranpätkä, +ensimäinen vesisyvänne olisi hänelle täytynyt olla tervetullut +vapahdus. + +Mutta ei mitään tästä kaikesta. Tyttö ei nähnyt mitään näkyjä, +omatuntonsa ei häntä ahdistanut, hän näytti tuskin tuntevan +syyllisyyttään. + +Sellaiset tunteet oli eläimellä tai hurmahengellä!--Boleslav värisi. +Tähän, tähän ihmiseen oli hänen elämänsä sidottu.-- + +Ja tuskan valtaamana heittäytyi hän hautakummun reunalta suinpäin +lumeen, pani kätensä ristiin rinnalleen ja sammalsi sekavia rukouksen +sanoja, kyynelten tulviessa hänen silmistään. + +Hänen vuoteensa kylmyys, joka viilsi hänen kasvojaan, ajoi hänet +pystyyn. Hän kiersi ympäri hautarivin kykenemättömänä mitään +ajattelemaan. Hänestä tuntui, kuin olisi hän takertunut vaskiseen +verkkoon, jonka rihmat kietoutuivat yhä ahtaammalle hänen +ympärilleen.-- + +»Taivaan herra», niin hän rukoili, »älä kosta minulle isän syntejä. +Anna heidän levätä, näiden kuolleiden,--minä en ole heitä murhannut. +Anna ihmeen tapahtua, anna minulle merkki, että tahdot minut pelastaa +kuolemansynnistä ja epätoivosta.» Hänen silmänsä hapuilivat apua +etsien ympärinsä. + +Kylmänä ja tylynä hymyili hänelle kuun valaisema taivas +lyijynharmaassa hohteessaan. Mitään merkkiä ei sieltä näkynyt, mitään +ihmettä ei tapahtunut. + +Boleslav nauroi. »Näyttäähän kuin olisin mielipuoleksi +tulemaisillaani», jupisi hän itsekseen. + +Silloin tunsi hän äkillistä uupumusta. Häntä huimasi. Hänen jalkansa +kieltäytyivät tehtävästään.--Silloin kyyristyi hän kuoppuraan, jonka +oli ruumiinsa painolla tehnyt lumeen, ja vaipui puolihorroksissa +vilusta väristen mielihauteihinsa. + +Kun hän vihdoin jäykistynein jäsenin kömpi pystyyn, iloissaan, ettei +ollut vaipunut uneen ja paleltunut, hehkui jo punertava juova +itäisellä taivaanrannalla. Häntä värisytti samalla kuumasti ja +kylmästi kuten kuumeen alkaessa. + +Nyt oli paras palata kotiin. Mutta mistä hän sai voimaa tehdä +olemattomaksi sen, mitä tänä yönä oli tapahtunut? Hän kosketteli +kielellään huuliaan. Haava, jonka tyttö oli iskenyt suudelmallaan, +poltti vielä. + +Eikä taivaasta ollut langennut mitään merkkiä. Mitään ihmettä ei ollut +tapahtunut. Jäihän hänelle tosin aina kuolema, jonka syliin voi paeta +pahempaa. + +Kuolema! Kuin valonsäde pimeydessä välähti tämä ajatus hänen +mielessään, mutta hänen aivonsa olivat liian väsyksissä, hänen +mielensä liian alakuloinen, jotta hän olisi voinut pitää siitä +kiinni. Se sammui kuten oli syttynytkin. + +Omien askeltensa jälkiä myöten kulki hän takaisin kylään. + +Siellä ei ollut vielä ketään liikkeellä, mutta paikotellen nousi jo +savu lakeisesta, ja kanat kaakottivat orsillaan uutta aamua +tervehtien. + +Laskeutuessaan polkua alas virralle, oli hän näkevinään naisolennon +varjon rientävän nostosillalta häntä kohden. Regina kaiketikin oli +odotellut sillalla ja nyt tuli häntä vastaan. Kelläpä kyläläisistä +olisi tähän aikaan vuorokaudesta ollut mitään tekemistä nostosillan +luona? Hänen sydämensä alkoi sykkiä levottomammin. Nyt oli tulijakin +hänet huomannut. Kuului hiljainen, kimakka kirkaisu, ja seuraavassa +hengenvedossa oli olento kadonnut sivupolulle aitojen suojaan. + +Boleslavilla ei ollut halua lähteä häntä takaa ajamaan. Mahtoi olla +jokin karjapiika, joka aamunkoitossa oli noutanut vettä ja karttoi +häntä kohdata.--Nostosillalle astuessaan näki hän kuitenkin +äsken-sataneessa lumenhärmässä jalanjälkiä, jotka veivät paalulle, +mihin kirjelaatikko oli kiinnitetty. + +Olisiko kylässä joku tuntenut tarvetta kirjottaa hänelle öiseen +aikaan? Ajatus oli naurettava mutta kuitenkin sai se toivojen virran +valahtamaan hänen sielunsa lävitse. + +Hän sieppasi taskustaan pienen avaimen, joka hänellä tavallisesti oli +aina mukanaan.--Laatikko aukeni--sieltä putosi kirje. + +Vapisevin käsin mursi hän sinetin. Helenan allekirjotus!--Oliko Jumala +kuullut hänen rukouksensa? Tahtoiko hän lähettää hänelle voimaa ja +pelastusta? + +Ensimäinen aamunkajastus valaisi sen verran, että hän saattoi lukea. +Mutta kirjaimet vilisivät hänen silmissään. Ainoastaan sieltä täältä +tarttui irrallinen lause--yksinäinen sana hänen mieleensä. »Odota---- +hetki, jolloin sinua kutsun----ikävöiden----nuoruuden aika---- +onnellinen!»-- + +Yhden asian hän sentään voi lukea tästä kaikesta: merkki, jota hän oli +rukoillut kaatuneiden sotilasten haudoilla, oli langennut taivaasta! +Ihme oli tapahtunut! + +Uusi itseluottamus virtaili hänen suonissaan. Onni ei ollut häntä +vielä hyljännyt; hänen ei tarvinnut vielä joutua epätoivoon. Helena, +tuo puhdas ja valoisa, hänen nuoruutensa hyvä hengetär, luotti vielä +hänen voimaansa ja uskollisuuteensa. + +Ja hän, Boleslav, hän ei totisesti ole saattava lemmittynsä uskoa +häpeään. Ennemmin tahtoi hän kuolla kuin alentua häpeään ja itsensä +halveksimiseen. + +Ja kääntyen aamuruskoon päin, joka hulvasi häntä kohden +purppurahohdettaan, kohotti hän kaksi sormea taivasta kohden ja puhui: +»Jumala, joka olet ankara ja vanhurskas tuomari ja kostat isäin pahat +teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, vannon sinulle, että +ennen päätän päiväni omin käsin, ennenkuin annan pappisi kirouksen +saada minut valtoihinsa. Amen.» + +Sitten meni hän kotiinsa kuin raskaasta taakasta vapautuneena. + +»Nyt on kummitus haihtunut», sanoi hän, astuessaan eteiseen syvään +henkeään vetäen, mutta käsi vapisi vielä ovenripaan tarttuessaan kuten +kuumeessa. + +Nopealla, aralla katseella tähysteli hän ympäri huonetta. + +Aamuruskon kajastuksessa näki hän Reginan istua kyyröttävän +vuoteessaan, kädet ristissä polvien ympäri.--Hänen nuttunsa oli auki, +hänen tukkansa pörrötti hajallaan kasvoilla. Juuri tuollaisena oli +Boleslav hänet jättänyt eilen illalla. + +Hän kohotti vitkalleen päätänsä ja katsoi Boleslaviin haipuvalla +katseella kuten unissaan. + +Boleslavia pelästytti tämä katse. + +»Etkö ole ruvennut nukkumaan?» kysyi hän niin ankarasti kuin voi. + +Tyttö tuijotti häneen autuaassa lumouksessa, mutta ei vastannut +mitään. + +»Etkö kuule?» tiuskaisi Boleslav. + +Tyttö ei siitä säikähtänyt, ainoastaan hiljainen väristys kulki kautta +hänen ruumiinsa, ikäänkuin tämän äänen kuuleminen täyttäisi hänet +ihastuksella.--Sitten hymyili hän hieman ja kysyi: »Mitä pitäisi minun +kuulla, herra?» + +»Miksi et ole nukkunut» + +»Olen odottanut teitä, herra.» + +»En ole käskenyt.» + +»Ette ole sitä kieltänytkään, herra.» + +Boleslav tarttui erään tuolin selustaan. »Miksi pelkäät häntä vielä?» +kysyi hän itseltään. »Olethan vannonut, sinulla ei ole enää mitään +vaaraa!» Sitten, päästäkseen tytöstä loitommalle, käski hän tämän +mennä kiehauttamaan jotakin lämmintä. + +Regina nousi vitkaan ojennellen jäykistyneitä jäseniään. Haaveellinen +huolimattomuus näytti pehmentäneen koko hänen olentonsa. Eilisestä +illasta oli hän kokonaan muuttunut. Reginan sulettua oven jälkeensä +tempasi Boleslav kirjeen taskustaan, vakuuttaakseen itseään vielä +kerran onnestaan. + +Hän luki: + + »Rakas nuoruudenystäväni! + +Papalta kuulin, kuinka jalo ja viisas kuninkaamme on sinua korkeasti +kunnioittanut. Hän on nimittänyt sinut kapteeniksi ja antanut sinulle +ristin. Toivotan sinulle paljo onnea ja iloitsen siitä sydämestäni. +Mitä muuta on tapahtunut, ei pappa tahtonut sanoa, mutta hän oli hyvin +kiihtynyt ja on sinusta puhunut hyvin suutuksissaan.----Ah, olisitpa +ymmärtänyt saavuttaa hänen suosionsa ja seurakunnan rakkauden! Minun +ei silloin tarvitsisi olla niin huolissani ja saisin sinua siellä +täällä nähdä ja puhutella.--Ah, rakas Boleslav, rukoilen sinua +hartaimmasti, älä koeta enää milloinkaan tulla puutarhaan. Tunnethan +papan... Jos hän tietäisi! Ah, luulen, että hän lopettaisi minut... +Odota, rakas ystävä! Ken uskollisesti odottaa loppuun saakka, hän on +kunnian kruunun saava, sanotaan pyhässä sanassa. Ole kärsivällinen, +kunnes lyö hetki, jolloin sinua kutsun. Lähetän sinulle silloin sanan, +ja varmasti odotan sinua ikävöiden. Oi, ihana nuoruuden aika, mihin on +se joutunut. Kuinka onnellinen silloin olinkaan! + + Sinun Helenasi. + +Jälkikirjoitus: Älä tule uudestaan puutarhaan. Neuvon sinulle toisen +paikan. Ei vain puutarhaan.» + +Omituista. Mikä muutamia minuutteja takaperin oli täyttänyt hänen +sydämensä suurimmalla riemulla, näytti hänestä nyt laimealta ja +värittömältä ja pudotti hänet kuin pilvistä. Siihen oli varmaankin +syypää tämä villi nainen, jonka läheisyys hämmensi hänen +ymmärryksensä. + +Autuas mielipuolisuus näytti vallanneen tytön. Ja kuinka hän hymyili! +Kuinka hän tuijotti tyhjyyteen! + +Hän palasi. Hän liukui eteenpäin kuin unissaan. + +»Regina.» + +Hän sulki tuokioksi silmänsä. »Mitä, herra?» + +»Mikä sinun on tänään?» + +Hän pudisti hymyillen päätänsä. »Ei mikään, herra.» + +Ja jälleen sama katse--unelmiin hukkunut, sulanut onnen kyyneliin. + +Boleslavin rintaa ahdisti. Oli ilmeistä--häntä pelotti. + +Silloin päätti hän olla tyttöä enää näkemättä ja kuulematta, elää +ainoastaan työlleen.--Hän alkoi penkoa papereita, järjesteli kaikki, +mitä tärkeimpiä asiakirjoja vielä oli jälellä, valikoi, laittoi +luetteloita ja kopioi. Hänen mielestään tuntui kuin hänen täytyisi +olla kaikin puolin valmiina siltä varalta, että äkkiä tapahtuisi jokin +onnettomuus.-- + +Niin kului päivä, niin kului ilta.--Regina kyyrötti loitolla huoneen +pimeimmässä nurkassa eikä liikahtanut paikaltaan. Boleslav ei +uskaltanut enää häneen vilaistakaan. + +Veri jyskytti hänen ohimoissaan, hänen silmiensä edessä karkeloi +kellertäviä renkaita, hänen jäsenissään vavahtelivat väsyneet hermot. + +Kellon lyötyä kymmenen nousi Regina, mutisi »hyvää yötä» ja katosi +esirippunsa taakse. Boleslav ei vastannut eikä katsonut hänen +jälkeensä. + +Yhdentoista aikaan sammutti hän valon ja meni vuoteeseensa hänkin. + +»Miksi sydämeni jyskyttää?» kysyi hän itseltään. »Muista, mitä olet +vannonut.» Mutta aavistuksellinen onnettomuuden pelko, jonka hän tunsi +lähenevän kuin kummituksen, ei jättänyt hänen sieluaan rauhaan. Hän +nousi vielä kerran ja hiipi paljain jaloin asekaapille, jota nousevan +kuun hohde himmeästi valaisi. Sieltä otti hän esiin pistoolin, joka +hyökkäysten varalta oli aina ladattuna. + +Se oli ollut hänen turvansa monessa verisessä ottelussa. Sen oli häntä +tänään suojeltava omaa itseään vastaan. + +Hän pani sen hana vireessä viereensä yöpöydälle. + +»Jokohan nyt silmäsi sulkeutuvat?» kysyi hän, painaen päänsä tyynyyn. +Hänen epäilyksensä oli aiheeton. Jo muutamain sekuntien jälkeen tunsi +hän, kuinka väsymys hiljaa herpaisi hänen jäsenensä ja ajatuksensa. + + * * * * * + +Kerrassaan kummallinen uni herätti hänet syvästä unesta +puolivalveille. Hän näki pimeässä, joka häntä ympäröi, kaksi +hurjannäköistä silmää, jotka kiiluivat häntä kohden kuten +pantterikissan silmät. Ne näyttivät olevan vain muutaman tuuman päässä +hänen kasvoistaan. Ne tuijottivat häneen jäykän palavina, ikäänkuin +tahtoisivat hänet lumota ja hurmata. + +Hänen hengityksensä oli vähällä pysähtyä, sillä toisen huounta +virtaili lämpimänä hänen ylitsensä. + +Ja tosiaan ei se ollut mikään uni. Hän oli avannut silmänsä +seposelälleen. Hänen vuodepeitteensä oli kuunhohde aivan kuin +liidunnut. Ja silmät hehkuivat yhä edelleen kuluttavalla tulella häntä +kohden. Kasvojen piirteet selvisivät näkyviin. Naisen valkopukuinen +vartalo kumartui hänen ylitsensä. + +Suloinen säikähdys värisytti hänen ruumistaan. + +»Regina», jupisi hän. + +Silloin vaipui olento polvilleen hänen vuoteensa viereen ja peitti +kyynelin ja suudelmin hänen kätensä.--Boleslavin valtasi hiljainen +herpous. Hän halusi silitellä mustaa tukkaa, joka irtoimena valui +tyynylle, mutta hänen kädellään ei ollut voimaa vapautua Reginan +käsistä. + +Silloin--»muista valaasi!» huusi ääni hänen povessaan. Äkillinen +kauhu ponnahdutti hänet pystyyn. + +Vielä puolinukuksissaan tempoi hän irti kätensä ja hapuili pistoolia. + +»Hän tai sinä!» + +Laukaus pamahti. Regina päästi tuskanparahduksen ja vaipui otsalleen +vuoteen reunaa vasten. Samassa kuului vastakkaiselta seinältä sälinää +ja ryskettä. Isoäidin kuva oli pudonnut maahan.-- + +Hämmentyneenä katseli hän ympärilleen, vasta nyt heräten täysin +tajulleen. + +»Oletko haavottunut?» kysyi hän, laskien kätensä tytön päälaelle. + +»En--tiedä--herra!» Ja sitte laahautui hän pitkin lattiaa omalle +vuoteelleen. + +Boleslav pukeutui ja teki tulen. Kaikki tämä näytti hänestä sekavalta +unelta. »Mitäs, jos hän nyt kuolee?» huusi ääni hänen povessaan.-- + +Vedettyään tytön vuodeverhon syrjään näki hän tämän kyyristyneen +perimäiseen nurkkaan, pitäen vuodepeitettä hampaillaan koholla. +Peitteellä näkyi veripilkkuja. + +»Herran tähden--näytä tänne--mihin sinuun on sattunut?» + +Regina päästi peitteen vaipumaan rinnoilleen ja näytti hänelle paljaan +olkapäänsä. Veri vuoti siitä virtanaan.-- + +Mutta jo ensi silmäys riitti haavoihin perehtyneelle Boleslaville +osottamaan, ettei haava ollut kuin pieni naarmu, joka muutamissa +päivissä paranisi itsestään. + +»Luojan kiitos, Luojan kiitos!» + +Regina tuijotti häneen suurin, sieluttomin silmin. + +»Se ei ole mitään», sammalsi Boleslav, »naarmu vain--ei muuta!» + +Regina ei näyttänyt häntä lainkaan kuulevan. + +»Malta mielesi, ihminen! Ei katse, ei sanakaan saa ilmaista tytölle, +millainen on mielentilasi.» + +Näin ajatellen palasi Boleslav takaisin ja laski kynttilän pöydälle +melkein hervoksiin asti väsyneistä sormistaan. + +Mitä nyt? Mihin nyt? Tänne jääminen merkitsi perikatoa. + +Sentähden pois, pois vielä tänä hetkenä! + +Pois, kunnes voit rakentaa ihmisistä muurin, joka sinut ja hänet +erottaa iäksi! + +Ja tolkuttoman kiireesti alkoi hän haalia kokoon papereita, jotka +paljastivat isän syyllisyyden, ikäänkuin ne olisivat kalleinta, mitä +hän omisti. + + + + +XV. + + +Enemmän kuin kolme kuukautta oli kulunut siitä, kun Boleslav oli +lähtenyt isiensä perintötilalta. + +Sillaikaa oli tullut kevät. Nuoressa nurmikossa kukkivat maahumalat ja +vuokot, ojissa rehottivat matarat ja nokkoset, ja puista satoi tuulen +vähänkin hengähtäessä lakastuvia kukkaskissoja. + +Pelloilla vetelivät aurat kiiltävän mustia vakoja levähtäneeseen +maaperään, ja siemeniä kylvettiin jo multaan itämään. + +Tämä oli pitkiin aikoihin ensimäinen vuosi, joka oli alkanut +rauhallisesti ja jonka saattoi toivoa rauhallisesti loppuvankin. +Europan hirmuhenki oli voitettu; kuten Prometheus oli hänet kahlittu +kolkkoon, meren huuhtelemaan kallioon.--Miekka sai nyt ruostua, sahra +ja äes pääsivät jälleen vanhoihin oikeuksiinsa. + +Mitä kaukana Välimeren rannoilla oli tapahtunut maaliskuussa, siitä ei +vielä aavistettu mitään täällä hiljaisissa maaseudun kaupungeissa ja +yksinäisissä nummikylissä, ei aavistettu mitään pahasti häiritystä +katrillista metternichiläisissä tanssiaisissa, ei itsevaltiasten +suuttumuksesta eikä ylhäisten herrojen kauhusta, ei mitään karanneen +kapinoitsijan julistamisesta valtiokiroukseen eikä varustuksista ja +sotahuudoista. + +Leivoset livertelivat kutsuen iloiseen työhön pelloille, ja maa avasi +ikävöiden sylinsä ottaaksen vastaan kauan kaivatun siemenen. + + * * * * * + +Huhtikuun lopulla nähtiin eräänä päivänä omituisen joukon +vaeltavan maantietä, joka idästäpäin vei Wartensteinin piirikaupunkiin. +Kummastusta tuo matkue herätti kaikilla seuduilla, joiden läpi se +kulki.-- + +Siitä ei päästy yksimielisyyteen, olivatko matkalaiset sotilaita vai +työmiehiä. Enimmät olivat asestettuja, mutta pyssyn vieressä oli lapio +heidän selässään, ja punaruutuisista repuista, jotka he olivat +nuorilla sitoneet poikittain selkäänsä, pilkisteli sieroja ja +viikatteen teriä. + +Kymmenen tai kaksitoista miestä kulki ratsain, ja ikäänkuin +kuormastona tuli perästä jono rattaita, jotka olivat kukkuroilleen +täytetyt pullottavilla viljasäkeillä ja kaikenlaatuisilla työkaluilla. + +Joukossa mahtoi olla noin puolentoistasataa päätä ja marssi se miltei +sotilaallisessa järjestyksessä. Jonossa oli yksistään nuoria miehiä, +enimmäkseen pellavatukkaisia ja rotevia vartaloltaan, kasvot leveät ja +jyrkän kulmikkaat, eivät ollenkaan saksalaista mallia. Mutta eivät he +puolalaistenkaan näköisiä olleet. He puhuivat kieltä, jota niillä +tienoin ei kuunaan ollut kuultu, ja lauloivat lauluja, joita kukaan ei +voinut oppia laulamaan.--Mutta komento, jota he tottelivat, oli +sentään saksalainen, ja saksalainen oli kurikin, joka suoristi heidän +rivinsä ja antoi heidän liikkeilleen ryhtiä ja vakavuutta. + +Kulkueen etupäässä ratsasti mies, jonka eleitä he seurasivat huolella +ja rakkaudella ja jonka lyhyet, vaikkakin siltä ystävälliset käskyt he +täyttivät iloisen lapsellisella innolla. + +Hän oli Boleslav, joka tämän sotajoukon kera oli tulossa hänelle +kuuluvaa valtakuntaa takaisin vallottamaan. + +Kaukaa Itä-Liettuasta, maakunnan äärimäiseltä kulmalta, missä ei +Schrandenista oltu milloinkaan kuultu hyvää eikä pahaa, oli hän tämän +joukkonsa pestannut. Sieltä, missä hän viisivuotisen oleskelunsa +aikana oli tutustunut kansan kieleen ja luonteeseen, oli hän valinnut +raatajikseen ainoastaan sellaisia miehiä, jotka olivat olleet sodassa +ja tottuneet sotilaalliseen kuriin, mutta siitä huolimatta oppineet +saksaa liian vähän, jotta heitä voisi schrandenilaisten pahat kielet +myrkyttää. + +Siten saattoi hän toivoa, ettei hänen kohtalonsa tulisi samanlaiseksi +kuin isän, jonka luona ei pysynyt ainoakaan renki eikä päiväpalkkalainen. +Jos schrandenilaiset uskaltaisivat käydä tappeluun näitä vastaan, +kuten kerran puolalaisia, joita isä äärimäisessä hädässään oli +kutsunut työhönsä, silloin heidät kyllä lähetettäisiin verissä päin +kotiinsa. + +Ylpeällä luottamuksella katseli hän tulevaisuuteen. + +Hän olisi mielellään palannut jo aikaisemmin; mutta ryhtyäkseen +teettämään työtä suuressa kaavassa, kuten oli tarvis, täytyi hänen +odottaa aikaa, jolloin saisi isotätinsä perinnön käsiinsä ja siten +tarpeelliset varat käytettäväkseen. + +Vaikeita aikoja oli hän elänyt sen tammikuun yön jälkeen, jolloin hän +verensä pakotusta paeten oli rientänyt lumista tietä kuutamossa +loistavaa etäisyyttä kohden, onnettoman naisen huutojen kaikuessa +korviinsa. Ei ollut Regina saattanut käsittää, mikä hänen herraansa +oli mennyt. + +Viipyi kauan, ennenkuin hän näistä huudoista vapautui ja ennenkuin +tuskallisesti rukoileva katse, joka häntä seurasi mihin hän +liikkuikin, alkoi häipyä hänen mielestään. + +Königsbergissä, johon hän oli kääntynyt, aikoi hän rohkealla +itsesyytöksellä vaatia viranomaisilta itselleen oikeutta, joka +häneltä ja hänen suvultaan oli tähän asti evätty.--Tosin häneltä ei +sulettu ovia, kuten kerran hänen isältään--risti hänen rinnassaan +avasi ne hänelle--, mutta kohtelias olkapäiden kohautus, jolla hänelle +luvattiin katsoa, mitä oli tehtävissä, ja kylmä viittaus +oikeudellisiin muodollisuuksiin, joita oli noudatettava, opetti +hänelle pian, että intohimoinen itseuhrautuminen, jota hän oli +aikonut, sai täällä varsin vähän aikaan.--Isänsä kirjevaihdon, jonka +hän oli vapaaehtoisesti aikonut luovuttaa viranomaisille, jotta +sekavaan pimeyteen leviäisi valoa, pani hän jälleen kasaan säästäkseen +sen soveliaampiin tilaisuuksiin.--Sitä paitsi oli paljon hävitetty, +joka olisi vaikuttanut lieventävästi. Vaaka oli joutunut pois +tasapainostaan, ja vaikka hänelle olikin sallittua raivota omaa +itseään vastaan, niin isän muisto vaati sääliväisyyttä. + +Kaikesta huolimatta alkoivat nämä kosketukset ulkomaailman kanssa, +kosketukset, jotka vaikuttivat niin omituisen jäähdyttävästi ja +raitistavasti häneen, vähitellen hälventää kuumeista kiihkeyttä hänen +mielestään. Hän näki nyt seisovansa asiain syiden eikä enää kirousten +edessä, sanojen eikä enää ryhmysauvojen vastassa. Tämä teki hänelle +hyvää ja rauhotti häntä. Hän laitteli suunnitelmia ja varustautui +huolellisesti siihen, mitä tulevaisuus häneltä vaati.-- + +Samalla häipyi lumous, jolla metsistynyt palvelustyttö oli häntä +pitänyt pauloissaan. Jokainen ihminen, jonka hän kohtasi, jokainen +ajatus, joka heräsi hänen mielessään, tempasi hänet yhä kauemmaksi +tytöstä. Katumus, että hän oli kohdellut tätä raa'asti ja +säälimättömästä, vaikeni vähitellen, ja se teho, jolla Regina oli +monet kuukaudet häneen vaikuttanut, alkoi hänestä tuntua +käsittämättömältä.-- + +Mutta toisinaan, kun hän hämärähetkinä istui yksikseen huoneessaan +ravintolassa, näki hän jälleen tytön silmien hehkuvan, ja häntä +värisytti, ikäänkuin tyttö olisi hänen läheisyydessään. Oli kuin +silloin alkaisi uudestaan polttaa arpea, joka uurtautui hänen +alahuulensa poikki ikäänkuin tuon suudelman polttomerkkinä, ainoan +suudelman, jonka nainen oli konsanaan painanut hänen huulilleen, sillä +hänen ujo, synkkä ulkonäkönsä oli iät kaiket pitänyt naiset hänestä +loitolla. + +Silloin tuntui hänestä, kuin hetki, jolloin heidän huulensa olivat +yhtyneet, olisi sulkenut itseensä koko hänen elämänsä onnen. Tämä +kuitenkin oli vain joutilaan mielen lumeita, ja lampunvalo ja työ +hälvensi ne hetikohta. + +Rauhottaakseen tyttöä poistumisensa johdosta--pakonsa, olisi hän +voinut sanoa--oli Boleslav tälle kirjottanut muutaman kerran, pyytänyt +vastausta ja luvannut pian palata. + +Kerran oli Reginaltakin saapunut tietoja, tyyni, vakava kirje, joka +oli kirjotettu voimakkain kynänvedoin ja jokseenkin virheettömällä +kielellä.--Vanhan kirkkoherran koulutus ei monivuotisen orjuudenkaan +aikana ollut mennyt hukkaan.-- + +Kotiseutuaan lähetessään veti hän nyt kirjelipun taskustaan ja luki +vielä kerran sanat, jotka hän--vastoin tahtoaan--osasi ulkoa +ennestään. + + + »Rakas herrani! + +Älkää olko huolissanne minun tähteni. Minulle ei tee kukaan mitään. +Kylässä eivät tiedä lainkaan, että olette poissa. He pelkäävät +sudenrautojakin, sillä eihän heille ole kukaan sanonut, että ne ovat +poissa. Varmuuden vuoksi katson joka ilta, että pistoolit ja pyssyt +ovat kunnossa, jottei mitään puuttuisi jos he tulisivat. Mutta he +eivät tule. Haavaa en enää muistakaan. Bockeldorfin kauppias antoi +minulle englantilaista laastaria, ja kun laastarilappu putosi pois, +oli haava terve. Jäidenlähtö ja tulva on nyt ohitse, Luojan kiitos. +Muutamia päiviä sain nähdä nälkää, sillä vettä oli Liekowan niityllä +niin korkealta, että oli mahdoton kaalata ylitse. Ja herra Merckelin +luo en olisi mennyt, vaikka olisin nyykistynyt siihen paikkaan. Ah, +rakas herra, olen hyvin iloinen, kun aiotte pian palata. Sillä en enää +tiedä lainkaan, miksi elän, kun en enää saa teitä palvella. Seison +Kissanportaalla niin usein kuin voin ja odotan teitä, jotta voisin +laudat työntää paikoilleen ja pääsisitte ylitse. Pyydän, ettette +tulisi yöllä ettekä tiistaiaamuna ennen seitsemää, sillä silloin olen +taipaleella Bockeldorfiin. Ja lumi on jo kaikki sulanut. Ja nurmi +alkaa jo vihertää. Ja eilen kuulin jo visertävän pääskysten, joilla on +pesänsä räystäskourussa. Mutta nähnyt en niitä ole vielä. Monta kertaa +tuntuu sydämeni salpaantuvan ja päätäni pyörryttää, ja minä syön vain +vähän. Luulen sen tulevan siitä, etten voi sietää yksinäisyyttä. Mutta +enpä tiedä, miksi teille kerron tätä kaikkea. Kai siksi, että olette +aina ollut niin hyvä minulle. Ja kaipaan teitä kovasti, koska aina +olette ollut minulle niin hyvä, ja piirrän + + uskollisimmalla nöyryydellä + Regina Hackelberg». + +Tämä kirje oli Boleslavin täyttänyt ilolla ja tyytyväisyydellä; sillä +vaikka se yhdeltä puolen todisti, että tyttö ymmärtäväisesti mukautui +olosuhteihinsa ja että hänestä oli tarpeetonta huolehtia, osotti se +toiselta puolen, että hän pysyi puhtaimmasti uskollisena herralleen ja +kuului hänelle koko sieluineen.--Niin iloinen kuin Boleslav olikin +vapauduttuaan myrkystä, jota tyttö oli valanut hänen mieleensä, +ilahdutti häntä kuitenkin varmuus tästä alttiudesta. + +Hänen uskonsa Helenan siunaukselliseen lähetystehtävään oli sillävälin +saanut uutta ravintoa. Helenan kirjehän hänet oli suurimman vaaran +hetkenä pelastanut, ja hän kantoi sitä kuin mitäkin taikaesinettä +povellaan, vaikkei sitä lukenutkaan niin mielellään kuin Reginan +kirjettä. + +Kohta kun hän oli saapunut pääkaupunkiin, oli ikävä ajanut hänet +tuomiokirkkoon, jonka alttariholvissa kuva seisoi. Mutta hän pettyi +pahasti toiveissaan. Pyhä neitsyt liljojen ja ruusujen keskellä oli +suorastaan naurettava. Se seisoi siellä kuin mantelitaikinasta +leivottuna, ja kukat sen ympärillä kohottivat päänsä niin siveästi ja +nenäkkäästi kuin aikoisivat tehdä jonkin ylen tyhmän kysymyksen. + +Ja tätä kuvaa oli hän vuosikausia säilyttänyt mielessään lemmittynsä +kasvojen sijasta! Oli jo aika Helenan astua näyttämölle omassa +persoonassaan muuten oli lähellä vaara, että hän alkoi rakastaa +pelkkää haavekuvaa. + +Kuinka tuoreena, uhkuvan rakastettavana seisoi nyt, kun hän oli kotiin +saapumaisillaan, hänen sielunsa silmien edessä odottava palvelustyttö, +ikäänkuin jälleennäkemisen ilo koskisi häntä, häntä yksistään!-- + +Oli päivänpaisteinen aamuhetki. + +Eräässä kirkonkylässä lähellä Wartensteiniä oli hän levähtänyt +viimeksi joukkoineen; sillä itse piirikaupungin aikoi hän sivuuttaa +kiireimmittäin, välttääkseen kiusallista huomiota. Sieltä oli vielä +kolme ja neljäsosa peninkulmaa kotikylään, jonne hän vielä toivoi +ehtivänsä illalliselle, sillä hänen reippaat poikansa olivat tottuneet +pikamarsseihin. + +Wartensteinin kahdesta tornista löivät kellot kahdeksan, kun hän +marssi sammaltuneesta kaupunginportista sisään. Hän saattoi toivoa +aikaisena aamuhetkenä pääsevänsä tiehensä ilman että häntä +kysymyksillä rasitettiin. + +Mutta hän ei aavistanutkaan yllätystä, joka häntä odotti. Vartiat, sen +sijaan, että olisivat hänet pysähdyttäneet, ja vaatineet tullimaksua, +huusivat torninikkunoihin: »Soittakaa kelloja, soittakaa kelloja! +Ensimäiset ovat jo täällä!» + +Sitten ojensi hän tervehtien pistimensä, kirkonkellojen ilmottaessa +Wartensteinin asukkaille Boleslavin saapumisen. + +»Mitähän tämä merkinnee?» kysyi hän itsekseen päätään pudistellen, ja +hänen kummastuksensa kasvoi, kun hän edelleen ratsastaessaan näki +kadut täytenään kiihtyneitä ihmisiä, miehiä ja naisia, jotka +liehuttivat nenäliinojaan ja hattujaan ja kohottivat hänelle kaikuvia +hurraahuutoja. + +Liettualaisista, jotka voittokulussaan olivat tottuneet sellaisiin +vastaanottoihin, lankesi tällainen vastaanotto luonnostaan ja he +vastasivat täyttä kurkkua. + +Boleslavista oli selvää, että tässä oli tapahtunut väärinkäsitys, joka +piammiten selviäisi itsestään. + +Hänen ratsastaessaan torille, joka oli ihmisiä täynnä tungokseen asti, +astui häntä vastaan maaneuvos juhlapuvussaan, pormestarin ja kaupungin +viranomaisten saattamana. Hänen leijonanharjansa liehui aamutuulessa. +Hän painoi valkoisen solmukätensä rinnalleen ja rykäisi valmistautuen +puhumaan. + +Tunnettuaan Boleslavin, joka oli reippaasti hypähtänyt maahan +ratsultaan, ponnahti hän hämmästyneenä takaperin; siitä huolimatta +alkoi hän: »Onnittelen teitä, vapaaherra von Schranden, että olette +ensimäinen rientäessänne tänne joukkoinenne----» + +»Pysähtykää, herra maaneuvos», keskeytti hänet Boleslav. »Tässä täytyy +olla erehdys. Nämä miehet ovat työmiehiä, joita olen Liettuasta +pestannut maatilalleni. Olen matkalla Schrandeniin.» + +Kaupunginisien jono myhäili salavihkaan. Heille oli mieliin, kun +maaneuvos teki itsensä naurettavaksi, ja tällaisessa tapauksessa +pitivät oman hullunkurisen osansakin mielellään hyvänään. + +»Ettekö vielä tiedä siitä?» kysyi hän koettaen niellä harmiaan. + +»Tulen Preussin äärimäiseltä nurkalta, herra maaneuvos.» + +»Ettekö ole kuullut, että Napoleon on paennut Elbasta ja että kuningas +on uudelleen kutsunut Preussin kansan aseihin?» + +Boleslav tunsi pelästyksen ja ilon sekaisen tunteenpuuskan +sydämessään. + +Niin oli siis maailmanhistoria jälleen ottanut hänen pienen kohtalonsa +hartioilleen ja kantoi sitä epätietoisuutta kohden. Hänen +suunnitelmansa olivat lennähtäneet hajalle, työ, jolle hän oli +elämänsä pyhittänyt, oli päättynyt tuskin vielä alettuaankaan. + +Mutta pois kaikki huolet ja valitukset! Isänmaa kutsuu! Isänmaa +kutsuu! + +»Kiitän teitä, herra maaneuvos», sanoi hän koettaen hillitä +levottomasti sykkivää sydäntään, »siitä kunnianosotuksesta, jonka +olitte aikonut minulle ja schrandenilaisille. Tahdomme osottaa sen +ansaitsevamme ja olla neljänkolmatta tunnin kuluessa paikalla.» + +Maaneuvos ojensi hänellä kätensä. Hän astui askelen takaperin, ja oli +maksamaisillaan kolminkertaisesti häväistyksen, jonka kerran oli +kärsinyt maaneuvokselta. + +Sitten malttoi hän mielensä. Isänmaa kutsuu! sanoi ääni hänen +povessaan. Mitä merkitsevät sinun pienet vihasi ja myötätunteesi!--Ja +hän tarttui solmukäteen, joka jo loukkautuneena vetäytyi takaisin, ja +pudisti sitä lujasti. + +Sitten sai hän lähempiä tietoja. Eilen illalla oli kuninkaan kehotus +saapunut Wartensteiniin. Koko yön olivat viranomaiset työskennelleet +valmistaen määräyksiä paikallisille esimiehille, ja määräykset olivat +viivyttelemättä lähetettävät ratsastavain lähettiläiden mukana. + +»Myöskin Schrandeniin?» kysyi Boleslav. + +»Tietysti». + +»Saanko liittää mukaan sotilaallisen määräyksen?» + +»Jos haluatte.» + +Hän repäisi lehden muistikirjastaan ja pyöräytti siihen seuraavat +rivit: + +»Viiden aikaan iltapäivällä saapukoot asevelvolliset miehet +matkakapineineen ja varustuksineen tarkastukseen kirkkomäelle. Lähdön +hetki ilmotetaan sitten. + + von Schranden, nostoväen kapteeni. Paikkakunnan esimiehelle.» + +»Ja kuinkahan Reginan käy?» huusi muistuttavasti ääni hänen povessaan. + +Mutta hän ei tahtonut sitä kuulla. Hän oli aivan kuin huumautunut. +Toiminnan kuume oli hänet vallannut. + +Ensin kutsui hän miehensä kokoon, selitti heille, että heidän +palveluksensa oli lopussa ja että heidän oli kiireimmittäin palattava +kunkin kotiseudulleen, liittyäkseen siellä joukkoihinsa.--Hän maksoi +heille palkkansa ja kättä puristaen toivotti onnea ja siunausta. + +Reippaat nuoret miehet, jotka häneen olivat jo ehtineet kiintyä +täydestä sydämestään, suutelivat hänen vaatteidensa liepeitä ja +erosivat kyynelsilmin. Sitten hommasi hän korjuuseen rattaat, joiden +kuormat eivät suinkaan edustaneet väheksyttäviä pääomia, teki +sopimukset siemenjyvien ja elintarpeiden kaupoista ja jätti hevoset +remonttikomissionin käytettäviksi. + +Ainoastaan yhden, sen, jolla hän ratsasti, jätti hän omiksi +tarpeikseen. + +Oli jo puoli kolmen aika iltapäivällä, kun hän oli toimensa +suorittanut ja saattoi lähteä kotitaipaleelle. Erään räätälin +ikkunassa oli hän nähnyt riippuvan väliaikaisen univormun, joka +lukuunottamatta nostoväen upseerin pukuun kuuluvaa loistoa, oli +määräysten mukainen, ja koska se sopi hänelle ja sen kaulus pian oli +vaihdettu uuteen punaiseen kaulukseen, oli hän sen ostanut ilman +pitempiä epäröimisiä. + +Niin saattoi hän välttävässä asussa astua schrandenilaistensa eteen, +jotka nyt olivat joutuneet hänen käsiinsä toisin tavoin kuin hän oli +aavistanut.---- + + * * * * * + +Samaan aikaan, kun Boleslav ratsasti kotiseutuaan kohden, asteli +»Mustan Kotkan» perähuoneessa luutnantti Merckel tuimimmasti +tuohtuneena edestakaisin. + +»Ja sitä en tee--enkä alistu moisen lurjuksen käskettäväksi», huusi +hän isälleen, joka oli häntä viihdyttääkseen tuonut pöytään talon +parasta viiniä--se oli vielä koko hapanta sekin--eikä väsynyt +täyttäessään lasia lasin perästä raivoavalle pojalleen. + +»Felix hyvä», pyysi hän mielistellen, »ole nyt järkevä--kun kerran +kuningas on niin määrännyt ja esivalta niin vaatii--» + +»Mutta entä jos kunnia vaatii päivastoin, isä?» huusi poika viiksiään +kierrellen. »Olen upseeri, isä--minulla on kunniantuntoa +rinnassani--ja kunniantuntoni sanoo minulle: kuole mieluummin, anna +ennen ampua kuula rintaasi, ennenkuin sallit isänmaan kavaltajan pojan +olla päällikkönäsi.» + +»Mutta kun kuningas»--toisti vanhus epätoivoissaan. + +»Kuningaspahan siitä paljokin tietää! Hänet on sokaistu, petetty, +pimitetty. Mutta minä, minä tahdon avata hänen silmänsä, tahdon +hänelle huutaa: majesteetti, täällä on kolmekymmentä urhoollista +sotilasta ja yksi kunnianherkkä upseeri, jotka tahtovat ennemmin--» + +»Juo, Felix hyvä», pyysi vanhus ja pyyhki tuskanhikeä otsaltaan. »Tämä +viini maksaa itselleni taalarin pullo. Sellaista et löydä muualta koko +maailmasta.» + +»Piru vieköön liemesi!» huusi poika ja löi pulloa miekkansa tupella. +»Kunniaani en myy mistään Juudaksen hinnasta! Kunniani ei salli tukkia +suutaan! Kunniani vaatii, että repäisen sydämen sen kirotun koiran +rinnasta! Ja sen minä teen.--Tämä isänmaamme häväistys on kerrankin +juuritettava pois. Tämä ruttopaise on leikattava ja tulella poltettava +pois preussilaisen upseeriston ruumiista! Minä teen sen! Niin totta +kuin olen urhoollinen sotilas! Niin totta kuin kunniani tähden tahdon +kuollakin!--Hyvästi näkemiin, isä! Minun on vielä mentävä sanomaan +jäähyväiset lemmitylleni!» + +Ja suipistaen huulensa vihellykseen, marssi puolijuopunut sankari +pellolle, kolkutellen säännölliseen tahtiin miekkansa kärjellä +lattiaa.---- + +Ratsastaessaan kohta neljän jälkeen kylään näki Boleslav tien akkoja +ja ukkoja täytenään, jotka äänettöminä ja arkoina kuten paha omatunto +väistyivät hevosen kavioiden tieltä ja sitten juoksivat hänen +perästään. Hän kopeloi pistoolejaan ja vetäisi miekkansa höllemmälle +huotrastaan, sillä hän aavisti ottelua, joka hänellä oli edessään. + +»Jolleivät he sotilastakin mukana ole muuttuneet uusiksi ihmisiksi, +voi heidän päähänsä pälkähtää nujertaa minut rintaman edessä», +ajatteli hän ja hänen rintansa kohoili täyteläämmin. + +Kirkkomäen läheisyydessä oli joukontungos vielä suurempi. Hänen täytyi +ratsastaa vitkalleen antaakseen heille aikaa väistyä tieltä. Sieltä +täältä kuuli hän puoliäänekkään naurahduksen tai hampaiden välitse +muristun kirouksen. Muuten syvä hiljaisuus. + +Kirkon päätyseinämälle, noin kahdenkymmenen askelen päähän +porraskivistä, näki hän miehistön asettuneen kaksinkertaiseen riviin, +jossa ensi arviolta saattoi olla viisi- tai kuusitoista ruotua. + +Luutnantti Merckel asteli rintaman edessä kahtaannekäsin, +kuiskuttaen--kuten näytti--milloin sille, milloin tälle kehottavia +sanoja. Hänen kasvonsa hehkuivat, hänen käyntinsä oli horjahtelevaa, +pari kolme kertaa joutui ratsumiekka, jota hän kantoi, hänen +jalkojensa väliin. + +Boleslav heitti nopean, tutkivan katseen pappilaa kohden. Sen ikkunat +olivat tiiviisti verhotut. Puutarhassakaan ei näkynyt elonmerkkiä. + +Syvään hengittäen ratsasti Boleslav väkikehän sisään, joka sulkeutui +hänen takanaan. Taasen hän seisoi--yksin kaikkia vastaan-- +schrandenilaisten susien kanssa vastatusten, mutta tällä +kertaa herrana. + +Samalla tunsi hän, että rautainen tyyneys, jota hän aina tunsi, +milloin oli kysymys elämästä ja kuolemasta, ei tälläkään kertaa ollut +pettänyt. + +»Odotan teidän ilmotustanne, herra luutnantti», huusi hän uhaten. + +Hänelle vastasi nauru juopuneen kurkusta. + +He siis kapinoivat. Hänen aavistuksensa ei ollut pettänyt. + +Hän tempasi miekan huotrastaan.--»Hiljaa!» komensi hän. + +Riveistä kuului murinaa. Pari kolme astui taisteluun vaativina +rintamasta esiin. Luutnantti Merckel päästi haukkumasanan ja vetäisten +miekkansa syöksähti Boleslavia kohden. + +Lähimmässä tuokiossa heitettiin arpa elämästä ja kuolemasta. Voi sitä, +ken epäröi! + +Välähdys--suhahdus--ja kimeästi kirkaisten vaipui luutnantti Merckel +hiekkaan. + +Rivit tahtoivat hajota, tahtoivat syöstä hänen kimppuunsa, mutta +ällistys ja kauhistus oli ne kivetyttänyt. + +»Hiljaa!» kaikui jyristen uudestaan, eikä kukaan tohtinut liikuttaa +silmäripsiäänkään, + +Boleslav piti vasemmalla kädellään pistoolin satulakotelosta ja +viritti hanan, antaen ohjasten solua asetta pitelevään oikeaan +käteensä. + +»Nostoväen miehet!» huusi hän äänellä, joka kaikui kauas yli +kirkkomäen. »Tiedätte, että kuusi tuntia sitten olette tulleet +sotalain alaisiksi ja että pieninkin kapinan yritys maksaa henkenne. +Mitä ennen on tapahtunut, sitä en tahdo ottaa lukuun. Mutta ken ei +tästedes hengenvedossa ja murisematta tottele käskyjäni, hänen +päähänsä heti paikalla ammun kuulan.» + +Felix Merckel, jonka päästä vuoti verta virtanaan, oli sillävälin +toipunut ja koetti nousta pystyyn. Mutta veri, joka virtaili pitkin +hänen kasvojaan, pimitti hänen näkönsä, niin ettei hän tiennyt, missä +oli.-- + +»Riisukaa häneltä miekka!--Sitokaa hänet!» käski Boleslav. + +Nostoväen miehet katselivat toisiansa. Heillä ei ollut mitään nuoraa. +Epäröiminen saattoi jälleen merkitä paljo.--Nopealla päättäväisyydellä +hyppäsi Boleslav hevosen selästä, tempasi suitset sen suusta ja ojensi +hihnat vasemmalle sivustamiehelle. + +»Eteenpäin! Kaksi seuraavaa menee auttamaan!» + +Vitkalleen, myrkyllisen aroin katsein kävivät he toimeen. Maassa +makaava huitoi käsin ja jaloin ympärilleen ja koetti hihallaan pyyhkiä +verta silmistään. Mutta hänen ponnistuksensa olivat turhat. Hihnat +kiertyivät hänen ranteihinsa ja vaahtoiset kuolaimet saivat tehdä +kapulan virkaa. + +Hevonen oli sillävälin lähtenyt tiehensä ja pelästyneen joukon lävitse +murtautunut vapauteensa. + +»Viekää hänet kirkkoon», käski Boleslav. + +Samassa saapui vanha ravintolan isäntä ulvoen ja väännelleen käsiään. + +»Felix», parkui hän, »mitä he ovat tehneet sinulle? Älä salli sitä. +Huuda toki apua! Auttakaa häntä hyvät, ihmiset! Minä olen esivalta. +Tahdon, että autatte. Käsken niin.» + +»Käskijä olen täällä minä», tiuskaisi Boleslav. + +Silloin muutti hän menettelytapansa ja koetti liikuttaa tämän ankaran +miehen sydäntä. + + +»Herra kapteeni, olkaa armollinen minua onnetonta isää kohtaan. +Olenhan teitä kerran kantanut käsivarsillani. Olitte silloin niin +pieni, aivan pieni. Ja aina olette ollut minulle rakas... Eikö niin, +rakkaat ihmiset, junkkarimme puolesta olisimme aina olleet valmiit +uhraamaan henkemme?» + +Hän oli siksi hyvässä lihassa, ettei voinut langeta polvilleen +Boleslavin eteen, muuten olisi hän sen tehnyt. Sitten, kun hän näki, +kuinka hänen poikaansa laahattiin pois, juoksi hän epätoivoissaan +hänen perästään ja koetti tarttua hänen takkinsa liepeeseen. Mutta +silloin sulkeutui ovi heidän välilleen. + +»Avain minulle!» käski Boleslav. + +Vanhus heittäytyi portaille ja vasaroi nyrkeillään tammilautoja. + +Sivustamies, jota hänen apulaisensa seurasivat, toi avaimen +Boleslaville. + +»Mikä on nimesi?» + +»Michel Grossjohann», vastasi schrandenilainen ynseästi. + +»Ja te toiset?» + +»Franz Malky.» + +»Emil Rosner.» + +Boleslav merkitsi heidän nimensä muistikirjaansa.--»Te kolme +vartioitte vankia tämän yön ja vastaatte hänestä hengellänne.» + +Vanhus kirkonovella näytti, kun kaikki hänen raivonsa ei auttanut +mitään, tulevan jälleen suunnilleen ja hiipi, salavihkaan Boleslaviin +vilkuen, pappilaa kohden. + +Boleslav luuli tietävänsä mitä hän aikoi siellä tehdä. + +»Te kolme seuraavaa», jatkoi hän, »vartioitte sakariston ovea ja +pidätte huolen siitä, ettei kukaan, paitsi haavuria, joka tulee hänet +sitomaan, pääse ulos eikä sisälle.--Ymmärrättekö?» + +»Kuten käskette!» murisi kolme raivosta vapisevaa ääntä. + +»Ja nyt toimeen, pojat. Maaneuvoksen viraston luettelon mukaan on +Schrandenin kylässä asevelvollisia miehiä kaikkiaan------» + +Ja tarkastus alkoi.------ + + + + +XVI. + + +Tunkeuduttuaan kahta tuntia myöhemmin töllisteleväin joukkojen +lävitse, jotka taikauskoisen kammon valtaamina mulkoilivat häneen, +ikäänkuin hän olisi osannut noitua, ja päästyään niitylle, jolla ei +ollut ainoatakaan ihmistä, tuntui hänestä kuin olisi hän jättänyt +metsänpetojen häkin, petojen, joiden kesyttäminen hänellä oli +tehtävänään. + +Vaara näytti nyt lopultakin olevan ohitse. »Kun heidät olen tänään +saanut hallituksi», tuumi hän itsekseen, »eivät he enää huomenna +uskalla mukista.»--Hän ojensihe iloissaan saavutetusta voitosta. + +Vielä vain jäähyväiset Reginalle--ja kaikki huolet olivat ohitse. +Hänen edessään levisi jälleen kukkiva maailma--hän oli kuulevinaan +kaukaa houkuttelevaa rumpujen pärinää ja sotahuutoja. + +»Nyt Reginan luo!» huusi hän äkkiä syvältä sydämestään puuskahtavalla +riemulla, niin että säikähti itseään. Valmistuakseen vaikeaan +tehtävään päätti hän tehdä kierroksen metsän lävitse, ennenkuin +suuntaisi askeleensa Kissanportaalle. + +Aurinko kallistui metsän latvoja kohden. Kevätvihreille niityille +levisi utuisia varjohuntuja, ja vetisistä ojista nousi väkevä mudan +tuoksu. + +Honkametsä vain seisoi jykevänä ja äänetönnä kuten talvisaikaankin. +Ainoastaan sieltä täältä pilkisti vaalean vihreä lehtivesa näkyviin +hirsijyleikön lomasta. + +Hän heittäytyi sammalikkoon selälleen ja katseli päivänvaloa, joka +kuin purppurainen kudos riippui tiheikön yllä. + +Vielä, kerran antoi hän viime tuntien uhkayrityksen liukua +editsensä.--Pappilan tiiviisti verhotut ikkunat muistuivat hänen +mieleensä. Kuinka huolellisesti Helena osasikaan häneltä estää +jokaisen silmäyksen alueelleen! Täytyihän tytön sentään tietää, mitä +hänen esiintymisensä kylässä merkitsi. Täytyi toki tietää, että hän +huomenna lähtisi täältä eikä mahdollisesti palaisi konsanaan. + +Eikö Helena tuntisi lainkaan kaipausta puhutella häntä ensin vielä +kerran? Eikö hetki, johon hän oli kirjeessään viitannut, ollut lyönyt +tänään? Mitä auttoi kirje, jota hän kantoi povellaan, jos käsi, joka +sen oli kirjottanut, vetääntyi hänestä pois? Lemmityn kuva oli nyt +vaalennut tykkänään eikä se voisi seurata häntä taistelussakaan, +jollei Helena itse sitä verestä. + +»Jos hän minua rakastaa, kutsuu hän minua. Jollei hän kutsu, olen +hänet menettänyt.» + +Näin päätellen jätti hän metsän ja astui sillalle. + +Heleään viheriään pukeutuneena hymyili puisto häntä vastaan. Poppelien +latvoilla lepäsi hopeainen hohde, ja muratit tummanvihreinä +häämöttivät niiden välistä. + +Kuinka kaunis olikaan tämä kotipaikka, joka hänelle ei tarjonnut muuta +kuin huolta ja tuskaa! Kuinka paloikaan hänen koko sydämensä noille +kurjille raunioille, joissa hän sai asustaa kuin mikäkin pahantekijä! +Oliko se kenties tuon naisen tähden, joka vapaaehtoisesti oli jakanut +hänen kurjuutensa ja tahtoi tehdä oman kurjuutensa portaaksi hänen +onnelleen? + +Mutta hän ei enää ollut huolissaan siitä, mitä oli tuleva. Hän tiesi +itsensä terästetyksi heikkoutta ja paheita vastaan, sittenkuin isänmaa +oli hänet kutsunut. Hän olikin muuten jo kauan tuntenut olevansa +Reginasta vapautunut. Aikoja sitten oli tyttö jälleen palvelustyttö, +kuten hän itse herra. + + +Vielä yksi ainoa yö--ja papin kirous oli joutunut joutavaksi loruksi. + +Kuinka oli Reginan käyvä?----Sai katsoa itse eteensä. Olihan hän +turvannut tytön tulevaisuuden. Enempää ei kukaan voinut häneltä +vaatia. Ja lahjan tahtoi hän tänään tehdä kaksin-, jopa +kolminkertaiseksi, jotta Reginaa kosittaisiin, kuten rikasta leskeä +konsanaan... Jättiväthän tuhannet vaimonsa ja lapsensa nälkään ja +kurjuuteen, eivätkä siltä saaneet räpäyttää silmäripsiäänkään, kun +murhaavat kuulat lentelivät. Miksi hänen tarvitsi huolehtia siitä, +kuinka tämä vieras olento jaksoi kestää yksinäisyytensä? + +Niin karaisi hän itseään, sillä hänen sydämensä sykki sangen +levottomasti... + +Ja kun hän saapui Kissanportaan päähän, näki hän toiselta puolelta +pensasten takaa tutun olennon, jonka laskeutuva aurinko kirkasti +kultaisella hehkullaan. + +»Regina!» huusi hän. + +Mutta olento ei liikahtanut. + +»Tulehan toki vastaan.» + +Silloin hiipi tyttö kumaraisillaan vitkaan lähemmäksi painaen vasemman +käden levällään harrottavilla sormilla vasenta rintaansa. + +Boleslav vilkaisi häneen ja--pelästyi-- + +»Hyvä isä--miltä sinä näytät!» sammalsi hän. + +Tyttö näytti aivan metsistyneeltä. Hänen vaatteensa olivat repaleina, +tukka, joka ahkeraan kammatessa oli alkanut niin kauniisti kiharoitua, +riippui jälleen pörröisinä suortuvina otsalla ja poskilla. Syvistä +sinertävistä silmäkuopista pilkkuivat silmät taikamaisen kiiluvina, +jäykkinä ja palavina eivätkä rohjenneet kohota häneen katsomaan.-- + +»Hänhän aivan menehtyy», huusi ääni hänen povessaan. »Hän kuolee sinun +tähtesi!» Hän tarttui tytön käteen, joka hervotonna jäi lepäämään +hänen käteensä. + +»Regina--puhu toki--etkö lainkaan iloitse siitä, että olen täällä +jälleen?» + +Regina kyyristihe kuten silloin, jolloin hän vielä pelkäsi lyöntejä. + +Boleslav silitti hänen kalseaa, kuivaa tukkaansa. »Tyttö raukka!» +sanoi hän. »Sinun on ollut vaikea olla niin ypö yksin.» + +Regina hytkähti herransa koskettaessa ja vaikeni. + +»Miksi et minulle kirjottanut, että tunnet itsesi täällä liian +yksinäiseksi?» + +Regina pudisti päätään, sitten sanoi hän arastellen: »Mitäs minä +yksinäisyydestä, herra?» + +»Mikä sinua sitten on vaivannut?» + +Regina katsoi häneen tuskallisesti ja vaikeni. + +»Mutta?» + +»Minä--luulin--ettette palaisikaan.» + +»Mutta kirjotinhan sinulle, hupakko.» + +»Niin, kirjotitte kyllä--tulevanne viikon kuluessa, ja silloin istuin +Kissanportaalla yöt ja päivät--yöt ja päivät--mutta te ette tullut. Ja +kolmen viikon perästä kirjotitte uudestaan: tulen kenties viikon +kuluessa, ja sittenkään ette tullut. Ja silloin ajattelin, että +tahdotte vaan minua syöttää sanoilla, jotta paremmin--viihtyisin. Ja +että te kaduitte, että olitte ollut minulle ystävällinen, koska en +sitä ansainnut ja koska...» hän vaikeni ja peitti tuokioksi kasvonsa +käsiinsä. + +»Mutta kirjeesihän oli vallan järkevä.» + +»Niin, herra», sammalsi Regina. »Olisiko minun--sopinut teille-- +muuten kirjottaa?» + +Boleslav puraisi huultaan ja katsoi suoraan eteensä vihertäväin +lehtien vilskeeseen.----Mahtoikohan tyttö aavistaa jotakin siitä, +mitä muutamain tuntien jälkeen oli tapahtuva? + +»Mutta nyt on kaikki hyvin--eikö niin?» kysyi hän epävarmasti. + +Silloin vaipui Regina huudahtaen hänen eteensä ja huusi hänen +polviinsa kiertyen: »Kaikki on hyvin, jos jäätte tänne, herra. Minua +niin pelottaa, että voisitte jälleen mennä pois, herra.» + +Ei, hän ei aavistanut mitään.--Vaikein kaikista oli vielä hänen +edessään. Boleslavista tuntui, kuin hänellä olisi kädessään salama, +joka tytön musertaisi ensi kosketuksella. + +Mutta vielä oli aikaa. Ensin täytyi tälle tuskastuneelle olento +raukalle lahjottaa pari elvyttävän ilon hetkeä, ennenkuin häneen +sattui viimeinen, raskain isku. Niin voi hän koota voimia sitä +kestääkseen. + +»Nouse, Regina», sanoi hän lempeästi. »Olkaamme iloiset, ja älä +ajattele tulevaisuutta.» + +Sitten kulkivat he rinnatusten hämärän puiston lävitse, jonka sirosti +hiekotetut polut kiemurtelivat kuin kimaltavat purot viheriän nurmen +keskitse. Epämääräinen versomisen ja mätänemisen höyryistä sekotettu +keväinen tuoksu tulvahteli pensaista, ja puiden latvoista kuului +kaihomielistä, kainoa suhinaa ja lintujen viserrystä. + +»Kuinka kauniiksi täällä on kaikki muuttunut poissa ollessani!» +huudahti Boleslav. + +»Niin, herra», vastasi Regina. »On kauniimpaa kuin on ollut +milloinkaan ennen.» + +»Nytkö yhtäkkiä?» kysyi Boleslav hymyillen ja katsoi tyttöä +syrjästäpäin. Silloin näki hän syvät varjot hänen poskillaan, niille +oli levinnyt viehättävä puna. + +»Hän elpyy jo», mietti hän itsekseen, ja hänestä tuntui kuin hänellä +olisi häipyvän onnen viimeiset hetket elettävinään. + +»Olethan kaikesta huolimatta tehnyt ahkerasti työtä», sanoi hän, +koettaen yhä säilyttää hyväntahtoisen herran äänensävyä ja viitaten +pariin hyvin hoidettuun kukkasarkaan, joita peittivät punertavat +esikot ja satakaunot. + +Regina päästi lyhyen, ylpeän naurahduksen. »Täytyihän kaiken olla +kunnossa, kun saavutte, herra.» + +»Mutta itsesi, Regina, olet lyönyt laimin.» + +Tyttö käänsi polttavan punan peittämät kasvonsa häpeissään syrjään. + +»Onko minun sanottava totuus, herra?» sammalsi hän. + +»Tietysti.» + +»Ajattelin--että jo ennen--kuolisin--ja silloinhan olisi se ollut +samantekevää.» + +Boleslav vaikeni. Reginasta virtasi kokonainen rakkauden meri ja +aaltoili jokaisen sanan mukana hänen ylitsensä. + +Hänen silmiensä eteen aukeni nurmikenttä, joka linnan takana loivasti +kallistui alas puistoon. Siellä seisoi rapaantuneella kantakivellä +Diana jumalattaren jalusta, jonka Regina oli hilannut nurmikolta +paikoilleen. Itse kuvapatsas, jota hän varmaankaan ei ollut jaksanut +nostaa, makasi jalustan ääreen vieritettynä, ja kasvot tyhjine, +valkeine silmineen olivat ylöspäin. Muutamien askelten päässä siitä +oli musta, nelisnurkkainen pengos heleänvihreän nurmikon keskellä. +Tämä oli paikka, jossa Boleslav oli ensi kerran tavannut tytön +touhuissaan kaivamassa hautaa turmelijalleen, jota ei kukaan muu +tahtonut haudata. + +»Olen jättänyt tämän silleen--muistoksi itselleni», sanoi hän kuin +anteeksi pyytäen ja viittasi maasta viillettyihin turpeihin, jotka +alkoivat kasvaa kiinni nurmipenkiksi. + +Sitten kulkivat he edelleen pensaikon luo, joka ympäröi puutarhamajaa +kuin korkea häkkiaita. + +»Ja lasikaton olen jälleen korjannut», sanoi Regina. + +»Oo-ho?» + +Heidän katseensa yhtyivät, mutta kääntyivät nopeasti jälleen +etäisyyteen. + +Rauhallisena odotti pieni maja heitä, ja ikkunan-ruudussa kimmelsi +vielä iloisen houkuttelevana myöhästynyt päivänsäde, vaikka kaikki muu +oli ympärillä varjojen verhossa. + +Suloinen kodikkuuden tunne valtasi Boleslavin ja viihdytti tuokioksi +levottomuuden, joka jäyti hänen mieltään. + +»Mene», sanoi hän, »keitä minulle jotakin illaksi; olen nälkäinen ja +uupunut kovasta ratsastuksesta.» + +Hänelle johtui mieleen hevosensa--missähän se mahtoi harhailla? Sitten +unhotti hän sen jälleen. + +»Ja laita itsesi kuntoon», jatkoi hän, »jottet pöydässä näytä +siivottomalta.» + +»Kyllä, herra,--niin hyvin kuin voin.» + +Eteisessä he erosivat. Boleslav meni asuinhuoneeseen, Regina keittiöön. +--Syvästi huoahtaen heittäysi Boleslav sohvalle, joka rutisi ja natisi +hänen painostaan.--Kaikki näytti samalta kuin hän sen taanoisena yönä +oli jättänyt, ei sentään--esirippu ja sentakainen vuode oli +uuninnurkasta hävinnyt. Isoäidin kuva myös puuttui.--Laukaus, joka oli +hipaissut Reginan olkapäätä, oli sen särkenyt aivan pirstaleiksi. + +Ikkuna oli auki. Väkivän maan tuoksu, joka häntä ei tänään jättänyt +missään, uhkui virtanaan huoneeseen. Se mahtoi tulla multakasoista, +joita oli luotu päätyseinämälle.--Minuutti minuutilta kasvoi hänen +levottomuutensa. + +Hän ei voinut viihtyä kauemmin yksin. »Miksi tahdot lyhentää +ennestäänkin niukkoja hetkiä?» sanoi hän itsekseen ja aikoi mennä +keittiöön; silloin näki hän Reginan paljain hartioin kyyröttävän +lieden tulen edessä ja ompelevan nuttuaan. + +Pelästyneenä vetäytyi hän takaisin. + +Mutta muutamien sekuntien jälkeen tuli Regina itse pukeutuneena +avaamaan hänelle ovea. + +»Mitä käskette, herra?» + +»Näytä, miten olet katon korjannut», vastasi Boleslav, kun hänelle ei +mitään muuta johtunut mieleen. Hän kiitteli työtä, mutta ei katsonut +sitä lainkaan. Sitten pysähtyi hän lieden eteen ja tuijotti +kielehtiviin liekkeihin. Oli jo tullut melkein pimeä, tuli heitti +lepattelevan loimonsa nokisille seinille.-- + +»Minä autan sinua keittämisessä», sanoi Boleslav. + +»Oh, herra, te teette minusta pilkkaa», vastasi Regina, mutta onnen +loiste levisi hänen kasvoilleen. + +»Mitä saan sitten?» + +»Paljoa täällä ei ole kotona, herra--munia ja palvattua silavaa--vähän +tuoreita vihanneksia--muuta ei ole mitään.» + +»Kiittäisin Jumalaa, jos saisin--» Äkkiä vaikeni hän. Vähällä oli hän +ilmaista kaiken. Eihän tyttö aavistanut mitään. Eikä hänen tarvinnut +aavistaakaan.--Aamuun asti kestäköön hänen onnensa. + +»Eteenpäin siis», sanoi hän nauraen, vaikka hänen kurkkuaan kuristivat +aavistukset ja huolet, »muuten näännyn nälkään.» + +»Ensin täytyy veden kiehua, herra.» + +»Hyvä--odotetaan.» Hän kyykistihe puulaatikolle istumaan. »Ja sitten, +Regina, tulehan vähän lähemmäksi. Et miellytä minua vieläkään-- +tukkasi--» + +»En ole sitä vielä ehtinyt kammata, herra.» + +»Tee se siis.--» + +Reginan silmät leimahtivat jälleen aran rukoilevasti häneen. »Teidänkö +täällä ollessanne, herra?» sammalsi hän. + +»Kas, kuinka tekokaino aivan yhtäkkiä!» + +»En minä siksi, herra----» + +»Älä sitten kursastele.» + +Regina meni huoneen etäisimpään nurkkaan, missä hänen vuoteensa oli, +ja päästi rivakalla liikkeellä valloilleen aaltoilevan hiustulvansa, +joka ulottui aina lanteille saakka. Kammatessaan huomattuaan, kuinka +hänen herransa silmät mieltyneinä tähystelivät häntä, levitti hän +äkkiä, kuin hävyn ja onnen valtaamana, käsivartensa ja heittäytyi +vuoteensa eteen lattialle, painaen kasvonsa tyynyyn. + +Boleslav odotti äänetönnä, kunnes tyttö nousi.--Hiuksensa +järjestettyään tuli Regina hänen luoksensa lieden ääreen ja puuhaili +pannujen ja kattilain kera, häneen vilkaisemattakaan. + +»Kerros nyt, Regina--mitä kaikkea tällä aikaa on tapahtunut?» kysyi +Boleslav. + +Regina pudisti päätänsä.--»Bockeldorfissa oli kaikki ennallaan--paitsi +kauppiasta ja hänen rouvaansa en ole nähnyt ketään.--Kyläänkään en +mennyt tulvan aikaan--mutta olen kai sen jo teille kirjottanut, ja +sain aika tavalla nähdä nälkää--mutta mitäs siitä.--Niin, tosiaan, +sitten on tänne tullut kirjeitä viime viikkoina, viranomaisilta +Wartensteinistä, Königsbergistä ja--tänään vielä yksi--se on----» + +»Hyvä, hyvä, myöhemmin, kun teemme tulen.» Mitä maailma häntä +liikutti--tänään, kun hänen oli poltettava takanaan sillat +menneisyyteen, kun hänelle ei jäänyt mitään siitä, mitä oli elänyt ja +kärsinyt!-- + +Sitten, kun illallispöytä oli katettu ja lamppu loisti häntä vastaan +Reginan kädestä, meni hän tytön kera asuinhuoneeseen. + +»Ethän ole kattanut itsellesi», huomautti hän. + +»Saanko minä, herra?» + +»Tietysti saat!» + +»Ja teille--mitä viiniä, herra?» + +Boleslav hengitti syvään. »Ei mitään.» + +Jälleen istuivat he vastatusten rauhallisessa lampunvalossa, kuten +niin usein talvipuhteina, lumen pyrytessä ikkunaruutuja vasten ja +myrskyn orsia ravistellessa. Nyt lentelivät sieltä hentosiipiset +hyttyset ja leudot, tuoksahtelevat henkäykset hiipivät niiden kera +huoneeseen. Hentojen lehtiritvojen välistä pilkkui nouseva kuu, joka +pääsiäisen jälkeen oli ensi kerran täyttynyt. + +Boleslav työnsi lautasensa syrjään. Ruoka ei maittanut. Siitä ei ollut +mitään hyötyä, että viini oli jäänyt kellariin. Päihtymys, jota hän +oli tahtonut välttää, huumasi jo hänen jäseniään. + +Ja kun hän salavihkaa vilkaisi Reginaan, pelästyi hän, sillä tytön +silmät lepäsivät hänessä niin autuudesta juopuneina kuin tämä olisi +taivaan ja maan unhottanut hänen tähtensä. Surut ja huolet olivat +kadonneet hänen kasvoiltaan. Ne olivat jälleen pyöristyneet, ja uusi +kukoistava tuoreus loisti hänen poskillaan. Mutta Boleslav ei ollut +konsanaan havainnut hänessä sitä haaveellista vienoutta, joka tänään +virtaili hänen koko olennostaan ja jossa hän sieluineen ja ruumiineen +näytti liukenevan sulaan alttiuteen. + +»Regina», kuiskasi Boleslav. Sydämenlyönnit, jotka tuntuivat +puuskahtelevan aivan kurkkuun saakka, varottivat häntä: »Ole +varuillasi----ole varuillasi--tämä on viimeinen kerta, kun hän +johdattaa sinua kiusaukseen». + +»Viimeinen kerta!» kuului vastakaiku hänen povestaan. »Hän kuolee! Hän +menehtyy ikävään ja tuskaan.» + +Hänestä oli kuin arpea alkaisi polttaa hänen alahuulessaan. + +»Vielä hänen kerallaan suloinen hetki ja sitte tapa hänet--niin on hän +kaikista tuskista vapaa», kuiskasi ääni hänelle. + +»Tämähän on sulaa mielettömyyttä!» ajatteli hän väristen. + +Ja taasen vajosivat heidän silmänsä toisiinsa. Sielut eivät tienneet +mistään vastarinnasta, vaikkakin ruumiit pitivät epätoivoisesti +puoliaan. + +»Pelasta itsesi», kuului ääni. »Ajattele kirousta! Säilytä itsesi +puhtaana isänmaalle!» + +Hän mietti sanaa, jolla voisi haihduttaa tämän hurmaavan lumouksen. +Mutta hän ei löytänyt. + +Sitten nousi hän ja meni avoimen ikkunan ääreen viillyttääkseen +otsaansa yöilmassa. »Puhu--toimi--lopeta äänettömyys!» kehotti hän +itseään. Silloin muisti hän kirjeet, joista Regina oli puhunut. + +»Anna minulle kirjeet!» sanoi hän. Hänen äänensä kuului tuimalta. + +Regina nouti pinkan valkokuorisia kirjeitä, jotka hän asetti herransa +paikalle pöytään. Tämä avasi päällimäisen ja tuijotti paperiarkin +ylitse tyhjään ilmaan.-- + +Eikö olisi parasta jo nyt mainita, mikä oli välttämätöntä? Miksi +viivyttää eron hetkeä, jonka kuitenkin täytyy tulla?--Mutta kammoksuen +karkotti hän tämän ajatuksen mielestään. »Saakoon hän iloita +puoliyöhön asti.--Suloinen hetki ja sitten--» + +»Hänen vapaasukuisuudelleen, parooni Boleslav von Schrandenille +ilmotetaan täten, että Teidän pyynnöstänne pidetään uusi tutkimus +murhapolton mahdollisuuteen nähden Schrandenin linnan palossa, joka +tapahtui maaliskuun 6 päivänä 1809, ja tämä tutkimus on määrätty +pidettäväksi----» + +Nauruun remahtaen heitti hän paperiarkin syrjään. Hänen sormensa +hapuilivat seuraavaa kirjettä. + +Silloin pisti hänen silmiinsä Helenan käsiala. + +Hän hytkähti vastenmielisyydestä. Mitä hän vielä tahtoi. Miksi +häiritsi hän häntä tänä hetkenä?-- + + »Kallis Boleslav! + + En voi antaa sinun mennä sotaan vielä kerran + sinua puhuttelematta. Pyydän ja rukoilen sinua + tulemaan tänään yhdeksän aikaan kirkkomaan takaportille, + jossa sinua odottaa + + Sinun Helenasi.» + +»Miksei silloin», jupisi hän, »kun vielä oli aika?»--Mutta sitten +juolahti hänen mieleensä polttavana ajatus, että täten hänen +suojelushenkensä vielä kerran tarjosi hänelle pelastavan kätensä ja +että sen poistyöntäminen olisi ollut rikos Jumalaa ja kaikkea hyvää +vastaan. + +»Sinun täytyy--sinun täytyy!» huusi ääni. »Muuten et ole niiden +kuulien arvoinen, joita Ranskassa parhaillaan sinua varten valetaan.» + +»Eikö se ollut sallimus, jonka ainoastaan taivaan armo oli saattanut +säätää, että tytär suurimmassa hädässä astui väliin muuttamaan isän +kirousta siunaukseksi?» + +Hän katsoi kelloa. Puuttui vain muutamia minuutteja mainitusta +kellonlyömästä. + +Vaivaloisesti nousi hän. + +»Minun täytyy mennä kylään», sanoi hän. »Minun on puhuteltava erästä +henkilöä.» Ja kuinka hän välttikin katsoa Reginan silmiin, tunsi hän +hänen hellän, rukoilevan katseensa sattuvan sielunsa sisimpään. + +»Palaan pian jälleen», sammalsi hän. + +Regina pani kätensä ristiin ja asettui äänetönnä hänen eteensä. + +»Mitä tahdot?» + +Sanat takertelivat Reginan kurkussa. »Herra, minua niin +ahdistaa--minusta on--kuin olisi tulossa jokin onnettomuus.» + +»Milloin olet alkanut pelätä kummituksia?» koetti Boleslav laskea +leikkiä. + +»Herra--en tiedä--mutta kurkkuani aivan kuristaa.--Se on kai hyvin +tuhmaa--mutta pyydän teitä--älkää menkö--älkää tänään.» + +Boleslav työnsi hänet lempeästi syrjään. Reginan käsi, joka ojentui +häntä pidättämään, vaipui voimatonna alas hänen kupeelleen.--»Herra +--pyydän teitä--pyydän----» + +Boleslav puri hampaansa yhteen ja meni.--Meni suojelushenkensä +luo.------ + + + + +XVII. + + +Samana hetkenä istuivat schrandenilaiset, niin monet kuin olivat +voineet päästä kotikonnuiltaan, »Mustassa Kotkassa» jäähyväisjuominkeihin +keräytyneenä. + +Vanha Merckel maksoi kaiken. + +Hän seisoi tarjoilupöydän takana hymyillen surumielistä hymyään, jonka +vilpittömyyteen täytyi tänään jokaisen uskoa, ja kaasi lakkaamatta +tyhjät lasit täyteen. + +»Juokaa, rakkaat ihmiset», kehotteli hän. »Taloni onnettomuuden ei +tarvitse teitä estää. Mitäs siitä, jos hänet ammutaan. Hän kuolee +urhoollisen kuoleman kunniansa ja isänmaan puolesta.» + +Hän pyyhki hikeä kiiltävältä otsaltaan, ja samalla hänen pienet +silmänsä kääntyivät levottomasti ja odottavasti vieraasta toiseen. + +»Vie, Amalia, lasinen heillekin, jotka häntä vartioivat», sanoi hän +tarjoilijaneitiin kääntyen. »En tahdo heille kostaa sitä, että he +auttavat syöksemään häntä perikatoon.» + +Schrandenilaiset, joita liikutti näin ylevä jalomielisyys, katselivat +kiukkuaan hilliten haarikkoihinsa. Heitä hieman hävetti himoaan +tyydyttäen vierailla tässä onnettomuuden talossa, mutta olisivat +pitäneet rikoksena, jolleivät olisi vanhuksen anteliasta liikutusta +käyttäneet hyväkseen. Sentähden kulauttelilivat he olutta ja ryyppyjä +virtanaan, ja jokainen piti tarkoin varansa, ettei vain naapuri +ehtinyt juomisessa edelle. + +Neiti, yhtä lihava ja viisas kuin herransakin, läksi taipaleelle +mukanaan puoli tusinaa kuohuvia haarikoita, saatuaan ensin pari +hiljaista käskyä, jotka herra antoi merkitsevästi silmiään vilkuttaen. + +»Ja jos näet vanhan Hackelbergin», huusi hän neitosen jälkeen, »kutsu +hänet tänne--kutsu tänne. Hänetkin on samainen lurjus saattanut +onnettomuuteen. Hän ei saa olla poissa näistä surullista pidoista.» + +»Oi, urhoolliset sotilaat!» jatkoi hän pyyhkien silmiään. »Juokaa, +juokaa! Tähtyyhän teidän koettaa unhottaa, että tänään viette +kunnianne hautaan. Niin, asemanne on säälittävä--säälittävämpi kuin +poikani, sillä hänen on ainakin suotu kuolla kunniansa puolesta. +Mutta te--hyi--hyi--miltä mahtaneekaan tuntua mielestänne, kun +maankavaltajan poika, tuo lurjus, jonka kunnioitettava kirkkoherramme +on kironnut, marssittaa teidät huomisaamuna taipaleelle.--Sinä, Born, +harjaa saappaani, käskee hän, sinä, Bichler, pitele jalustinta--ja +muuta sellaista.» + +Molemmat nimitetyt hypähtivät kiroten pystyyn. + +»Ja te kaikki muut--kun hän teille tiuskii ja räyhää--hänhän on +käskijä--ken silloin uskaltaa mukista, hänet ammutaan muitta mutkitta. +Tämä, rakkaat ystävä parkani, on tuleva osaksenne. Sentähden juokaa ja +sanokaa jäähyväiset sotilaskunniallenne. Huomenna ei enää koirakaan +huoli leipäpalaa kädestänne.»-- + +Puoleksi tukahdutettu murina kulki joukon lävitse, hirvittävämpi kuin +muuten heidän raivonhuutonsa. + +Silloin hoippuroi puuseppä Hackelberg, joka nähtävästi oli +vetelehtinyt jossakin läheisyydessä, huoneeseen puolijuopuneena kuten +tavallisesti. + +Häntä tervehti syvä äänettömyys. Mutta vanha Merckel meni +juhlallisesti häntä vastaan, tarttui hänen käteensä ja vei hänet +kunniasijalle. + +»Sinäkin olet onneton isä», puhui hän hänelle liikutuksesta +väräjävällä äänellä. »Sinunkin sydämesi on särkynyt lapsesi +perikadosta. Sinun, kuten minun ja kuten meidän kaikkien +onnettomuutemme on linnan hirmuvaltiaan omallatunnolla. Istu, mies +rukka, ja ota siemaus kanssamme.»-- + +Juopporenttu, joka oli tottunut siihen, että kaikki häntä tuuppivat +ja ilveilivät hänen kanssaan, silloinkin, kun tarkottivat hänelle +parasta, ei tiennyt mitä ajatella, kun häntä näin ylenpalttisesti +kunnioitettiin. Hän vilkui sameilla silmillään epäluuloisesti +ympärilleen ja näytti neuvottelevan itsekseen, oliko hänen alettava +pöyhistellä vai itkeä. Samalla hän joi niin paljo kuin sai. + +»Katsokaa häntä, tätä vapaaherrallisten himojen uhria», jatkoi herra +Merckel. »Näin avuton ja turmiolle joutunut on ihminen, jolta on viety +koston mahdollisuus, jonka täytyy niellä vihansa päivästä päivään, +hetkestä hetkeen. Mutta matokin kiemurteleksen, kun sitä tallataan +jaloin, ja kuka voi panna pahakseen, vaikka toivoisimme, ettei +pahantekijä enää huomisaamuun asti eläisi?» + +»Lyökää hänet kuoliaaksi!» sopersi puuseppä, joka vähitellen joutui +raivoihinsa. Mutta ainoastaan muuan arka kaiku vastasi; sillä nyt, kun +oltiin sotamiehiä ja lähimpäin päällikköjen kera tekemisissä, ei +kuoliaaksi lyöminen enää ollut leikin asia. + +Herra Merckelin valtasi siveellinen suuttumus. + +»Oo, hyi sentään, rakkaat ihmiset, kuinka voitte puhua niin +jumalattomasti! Minä olen esivalta enkä saa mitään sellaista kuulla. +Rintaman edessä, päivän valossa on vaarallista käydä hänen kimppuunsa +enkä soisi teidän puhuvan edes siitä mahdollisuudestakaan.--Sillä +tulee rakastaa vihollisiaan, kuten sanassa sanotaan. Mutta ken voi +hillitä vihaansa, kun se paisuu ylitse ja purkautuu kostonhuutoihin? +Niinpä toivon, että kaikkien meidän vihollisemme ja tuhoojamme +kuolisi tänä yönä vuoteeseensa--tai hän ainaiseksi katoaisi +tietymättömiin--tai löydettäisiin hänet huomisaamuna Maraune-virrasta. +Silloin ainakin nähtäisiin, että vanha Jumala on vielä elossa ja +valvoo ylitsemme ja tuomitsee syntisiä ja kadotettuja. Amen.» + +»Amen», jyrisi joukosta, ja känsäiset kädet menivät ristiin. + +»Mutta eihän niin ole laita--pahantekijät menestyvät ja saavuttavat +pitkän iän tässä surunlaaksossa! Huomenna saapuu hän ratsullaan ja +Felixini laahataan teurastuspenkkiin, ja ne, jotka murisivat rivissä, +antaa hän myös ilmi.--Minua tosiaan kummastuttaisi, jos pääsisitte +hengissä pälkähästänne; sillä hänhän on ottanut tehtäväkseen juurittaa +koko Schrandenin eläviltä ilmoilta. Hän vie teidät huomenna mukanaan +kuten oinaslauman, jonka teurastaja on ostanut, ja leskien ja orpojen +itku ja valitus on kuuluva jälkeenne.» + +Ilmoille pääsi raivonulvonta, niin raju, että yllyttäjä itse hätkähti. + +»Hiljaa, rakkaat ystävät, hiljaa! Ei mitään vastoin lakia. Tosin ei +joukossamme ole ainoatakaan ilmiantajaa, ja ennen puremme kielemme +poikki, ennenkuin petämme ketään omistamme--Hackelberg voi siitä +laulaa kokonaisen laulun--vai mitä, vanha ystävä?--Mutta kuka tietää, +eikö herra kapteeni itse hiiviskele ikkunain alla urkkimassa----» + +Viisi kuusi päätä riensi ruutuja vasten. + +»Luuletteko, ettei hänestä voisi sellaista uskoa?--Oh, hän ei arastele +mitään konnankoukkuja.--Mutta tiedän, mitä tahdoitte sanoa, enkä +saata teitä siitä moittia: Jos hänet tavataan täällä yön pimeydessä +hiiviskelemässä, käy hänelle huonosti.» + +»Kuoliaaksi--kuoliaaksi!» + +»Älkäähän vain huutako yhä »kuoliaaksi», lapset. Tekee aivan korviini +kipeää. Sellaisesta selvitään hissukseen.--Pah, laukaus +pamahtaa--pah--vielä kerran--se oli vain salametsästäjä +viidakossa--metsäkauriita juoksentelee yllinkyllin ympärinsä--vai +mitä, Hackelberg?» + +Tämä nauroi ja maiskautti kieltään.--»Pah!» + +»Älä istu siellä niin torroksissasi, mies; onko sinulla tosiaankin +kalan verta suonissasi?--Etkö enää muista, kuinka vanha parooni +pieksätti sinut pataluhaksi, jotta olisi saattanut hihnoja leikellä +nahkastasi?--Peijakas, kuinka silloin juoksit ulvoen ympäri! Sitäpä +oli koko hauska katsella.» + +Hackelberg röyhtäsi ja katsoa murjotti lasiinsa. + +»Mutta silloin olit vielä metsästäjä, joka oli mies paikallaan, ja +kuulasi eivät koskaan osuneet harhaan.--Juo, mies!--On aivan +uskomatonta, kuinka kerran osasit ampua.» + +»Osaan minä vieläkin», sopersi puuseppä. + +»Hahaha--anteeksi, että minua naurattaa, vanhus. Ensiksikään ei +tiedetä lainkaan, mihin olet jättänyt tuliluikkusi--» + +»Mutta--minä ti-iedän sen!» + +»Ja sitäpaitsi on kätesi liian veltto voidakseen tähdätä, ja +kunniantuntosi on huilannut tiehensä ja miehenryhtisi lisäksi.» + +Puuseppä nauroi. Hänen silmänurkissaan pilkahti myrkyllinen välähdys. + +»Mitä? Tahdotko väittää, että sinulla on vielä kunniantuntoa +rinnassasi, vaikka pidät hyvänäsi sen, että tyttäresi on vietelty? +Siedät, että viettelijä juoksentelee vapaasti hänen kanssaan ympärinsä +ja että oma lihasi ja veresi sinua halveksii ja sysää kätesi pois +luotaan--kiittämätön, velvollisuutensa unhottanut olento!» + +Puuseppä hypähti hoiperrellen pystyyn--»Älkää tulko perästäni kukaan!» +huusi hän nyrkkiään heristäen. + +»Mihin aiot?» + +»Ei kuulu kellekään!» + +Vaikka schrandenilaiset olivat raivoissaan, pyrkivät heitä +naurattamaan juopon metkut, mutta Merckel vilkutti heitä pysymään +hiljaa. »Antakaa hänen mennä», kuiskasi hän lähimmilleen, »hän menee +penkomaan pyssyään tunkiosta.» + +»Mutta mitäpä kaikki hyödyttää!» jatkoi hän huoaten, ja hänen silmänsä +tähystelivät salakähmäisen levottomasti oveen. »Hän kyllä pitää +varansa, ettei öiseen aikaan antaudu käsiimme. Ja huomisaamuna päivän +valossa, jollei kukaan teistä voi itseään puolustaa, tulee hän ja +luovuttaa teidät pyöveleillenne, kuten poikani Felixin, eikä kukaan +teistä näe enää kotikyläänsä,--Sentähden juokaa, lapset, ottakaa +jäähyväiset vanhalta isä Merckeliltä.--Seis, eikös sieltä tule +Amalia?» keskeytti hän kuunnellen iloisessa jännityksessä. + +Ovi temmattiin auki ja sisään syöksähti tarjoilijaneiti, joka +hätiköiden kuiskutti jotakin isäntänsä korvaan. + +Tämän kasvot kirkastuivat. Hän pani pyöreät kätensä ristiin +kiitolliseen rukoukseen. + +»Lapset», huusi hän, »vielä elää tuomari taivaassa! Vapaaherra on +käsissämme.» + +Schrandenilaiset päästivät riemuhuudon ja hypähtivät istuimiltaan. + +»Kuinka? Missä? Milloin? Kuka on hänet nähnyt?» + +»Kerro, Amalia!» ähkäisi hän ja vaipui uupuneena istumaan kuten +päivätyönsä tehnyt. + +Ja Amalia kertoi. Hän oli tahtonut odottaa, kunnes vartiat olivat +juoneet oluensa, ja oli vielä kävellyt hieman kauniissa kuutamossa, +saadakseen raitista ilmaa,--silloin oli hän nähnyt miehen tulevan +peltojen ylitse Kissanportaalta päin. Se oli kulkenut kirkkomaata +kohden ja oli sillä ollut upseerintakki yllään punaisine kauluksineen +ja kiiltävine nappeineen. + +»Oliko hänellä aseita?» kysäisi eräs varova Schrandenin poika. + +Oli, miekka oli vain välähdellyt kuutamossa. + +Tämä seikka tuntui arveluttavalta. + +»Hän kai tahtoo tarkastaa vahteja», arveli toinen ja raapi päätänsä. + +Herra Merckel päästi levottoman naurun. »Milloin kirkkomaalle on +asetettu vahteja?» huudahti hän. »Sanon teille, mitä hän siellä tekee. +Korean herra pappansa luona hän käy, tahtoo haudalla vannoa että hän +kostaa teille heti kun sotilaina joudutte hänen käsiinsä. Onnitelkaa +toisianne tämän käynnin johdosta.» + +Samassa sai hän liittolaisen, jota ei enää tainnut muistaa laisinkaan +ottaa lukuun. + +Ovesta syöksi huoneeseen vanha puuseppä, heiluttaen oikeassa kädessään +pyssyä, jossa vielä riippui likaa ja oljenpärtöä. Hän näytti olevan +aivan vimmoissaan. Hän löi rintoihinsa ja hyppeli hoiperrellen ympäri +kuin riivattu. + +»Minullako ei ole kunniantuntoa?» hihkui hän. »Minäkö antaisin +vietellä tyttäreni? Missä on se naikkonen, joka on häväissyt harmaan +pääni? En tee hänelle mitään kirstua! Ammun hänet vain kösäksi---- +ammun heidät molemmat kösäksi.» + +»Tulkaa kirkkomaalle!» kajahti joukosta, joka alkoi rohkaistua. + +Vanha ravintolanisäntä pelästyi. »Ei kirkkomaalle, lapset?» varotti +hän innokkaasti. »Ensiksikin on paikka pyhä, ja toiseksi voisi hän +siellä teiltä paeta. Mutta jos teillä kaikessa sovussa on jotakin +tekemistä hänen kanssaan--en tosin tiedä mitä enkä tahdo +tietääkään--niin neuvon teitä menemään Kissanportaalle. Siellä on +rannalla kylliksi pensaita--tosin ne ovat harvanlaisia--mutta +peittävät ne teidät sentään.» + +»Mutta jos hän palaa kylän lävitse--nostosillan ylitse?» arveli joku +varovainen. + +Herra Merckel oli asioista selvillä. »Eikä palaa!» nauroi hän. +»Kissanporras on hänelle paljo mukavampi.» + +»Taipaleelle, Kissanportaalle!» huusi puuseppä ja sysi pyssynsä +perällä penkkejä ja tuoleja. Joukko lähti liikkeelle. Herra Merckel +tuppasi heille viinapulloja mukaan niin paljo kuin kiireessä sai +käsiinsä. + +»Ottakaa, lapset, ottakaa!» huusi hän. »Kaikki kunnianne puolesta!» + +Sitten kun viimeiset olivat ulkona, kuivasi hän hien otsaltaan, pani +kätensä ristiin ja sanoi tuskallisesti huokaisten: »Ah, Amalia, kunpa +he vain eivät tekisi hänelle väkivaltaa.» + + + + +XVIII. + + +Saavuttuaan maantielle näki Boleslav kirkkomaan aidan varjossa +naisolennon, joka epäröiden kääntyi häntä kohden. + +Hetki, jota hän kahdeksan vuotta oli ikävällä odottanut, oli nyt +tullut. Hän ei tuntenut vähintäkään liikutusta sydämessään.--»Ole toki +iloinen! Riemuitse onnestasi!» huusi ääni hänen povessaan.--»Hän +rakastaa sinua!--Hän pelastaa sinut.--Hän vapauttaa sinut Reginasta.» +Ja valittaen kaikui uudestaan: »Reginasta.» + +Terävästi kuvastuivat solakan tytönvartalon mustat ääripiirteet +kuutamon valaisemaa taustaa vasten. Olkapäät näyttivät kulmikkailta, +ja korkealle vyötetyltä vyötäröltä valuivat puvun ääriviivat kahtena +suorana linjana kaidoille lanteille. + +Boleslav hyppäsi ojan ylitse ja ojensi tytölle kätensä. + +Sievistelevän kainolla liikkeellä peitti tämä kätensä selkänsä taakse. + +»Älä nyt heti ole niin myrskyinen!» sipatti hän. + +Boleslav hämmästyi. Hänet valtasi kylmä, melkein ivallinen tunne, jota +hän kohta häpesi ja jonka hän tukehdutti. + +»Olet antanut minun kauan odottaa, Regina!»--Ja kun tyttö kääntyi +puoleksi kuuta kohden, näki Boleslav kaidat, arkipäiväiset kasvot ja +nenänipukan, joka halveksivasti rypistyi. + +»Nimeni on Helena, jos olet sen unhottanut», sanoi hän ja kääntyi +nyreissään selin.-- + +Boleslav säpsähti.--»Anteeksi», sammalsi hän. »En sitä tarkottanut.» + +Tosiaan ei tämä ollut hyvä alku. + +Helena pani suunsa suppuun, mutta näytti taipuvaiselta jälleen +leppymään.--»Oi, tule pois täältä!» pyysi hän. »Minä niin pelkään.» + +»Mitä?» + +»No--kirkkomaata.» + +Jälleen värähdytti Boleslavia ivallinen tunne. Olematta itsekään siitä +selvillä vertasi hän kaikkea, mitä toinen teki ja sanoi, Reginaan. Ja +vertailu ei ollut Helenalle edullinen. + +»Olen näet niin arka, kuten kai muistat», jatkoi Helena heidän +palatessaan maantielle. »Hätiköin liiaksi, kun kutsuinkaan sinut juuri +tänne. Yleensäkin oli se liiaksi hätiköityä. Ja jollen--», hän katsoi +Boleslavia syrjästäpäin hienostelevalla katseella, jonka oli +ilmaistava loppu hänen ajatusjuoksustaan. Sitten, kun Boleslav tahtoi +auttaa häntä ojan ylitse hypätessä, päästi hän pienen huudahduksen ja +sanoi: »Ei, ei.» + +Epäselvä pettymyksen tunne, jota Boleslav siihen asti oli tuntenut, +muuttui nyt sulaksi kummastukseksi. + +Helena vilkui ympärilleen kaikille suunnille. »Emme voi jäädä +tännekään», kuiskutti hän. »Jos tulisi ihmisiä ja he näkisivät minut +täällä herrasmiehen keralla, häpeäisin silmät päästäni.» + +»Mihin sitten tahdot?» + +»Niin, sen saat sinä määrätä.» + +»Tule siis metsään!» + +Helena löi vanhanpiian eleellä kätensä yhteen. »Mitä ajattelet?» +huudahti hän. »Öiseen aikaan! Jonkun herran seurassa!»-- + +Boleslav hieroi otsaansa. Oliko mahdollista, mitä hän näki ja +kuuli?--Tämäkö oli Helena? Tämäkö se hengetär, johon hän oli katsonut +ylöspäin kuten toisen maailman olentoon? + +Tai oliko kentiesi syy hänessä itsessään? Oliko hän niin turmeltunut, +ettei enää ymmärtänyt siveyden ja puhtauden kieltä?--Oliko metsistynyt +palvelustyttö hämmentänyt hänen arvostelukykynsä, täyttänyt hänen +mielikuvituksensa liian irstailla kuvilla? + +»Kulkekaamme siis pitkin maantietä», sanoi Boleslav. + +»Kun vain ei kukaan tulisi!» + +»Näethän, ettei tule ketään.» + +»Mutta onhan se sentään mahdollista!» + +Tähän ei voinut mitään vastata. Syntyi hiljaisuus. Sitten sanoi +Boleslav: »Etkö tahdo antaa minulle käsivarttasi?» + +»No, voinhan tehdä sen», vastasi hänen nuoruutensa lemmitty. + +Kotvan aikaa kävelivät he taasen ääneti rinnatusten. Näytti melkein, +kuin ei heillä olisi mitään sanottavaa toisilleen. + +»Regina odottaa!» huusi ääni Boleslavin povessa. + +»Olethan aivan mykkä», tuumi Helena, samalla hullunkurisesti näykäten +Boleslavin käsivartta niillä parilla sormella, jotka hän oli pistänyt +saattajansa kainaloon. »Sinä paha mies, et kai ole minuun enää +lainkaan mieltynyt?» + +Boleslav ei katsonut olevansa oikeutettu sanomaan »ei». Helena oli +hänelle pysynyt uskollisena, oli kokonaista kahdeksan vuotta luottanut +hänen sanoihinsa. Hän ei saanut jättää niitä häpeään. Ja kun hän oli +epävarmasti sammaltanut: »Kyllä toki!» päästi Helena kuuluviin +merkitsevän huokauksen ja tuumi: »Sinusta on kerrottu minulle niin +paljo pahaa, etten enää lainkaan tiedä, mitä minun on uskominen--Mutta +eihän se toki ole totta--eihän?» + +»Mikä sitten?» kysyi Boleslav väsyneesti. + +»Oh, eihän sellaisesta voi tytöt puhuakaan.--Aivan epäsiveellisiä +juttuja.--Olithan toki ennen aina jalo ihminen. En voi kuvitellakaan, +että olisit niin muuttunut.» + +Hän koetti hiljaa hiipiä Boleslavia lähemmäksi. Sinisilkkinen +käsityölaukku, jota hän kantoi kädessään, putosi silloin maahan. Kun +Boleslav--samaan aikaan kuin Helenakin--kumartui ottamaan sitä ylös, +sattui hänen lakkinsa syrjä hipaisemaan tytön poskea. + +»Oi, ei niin», sipatti Helena ja notkistautui hänestä pois. + +»Pyydän anteeksi», vastasi Boleslav sangen kohteliaasti--ja nipisti +huulensa yhteen. + +»Et ole vieläkään vastannut kysymyksiini», jatkoi Helena. »Lopultakin +taitaa kyllä olla totta, mitä ihmiset sinusta kertovat.--Se olisi +hyvin rumaa, ja minä tyttö rukka olisin pahasti pettynyt sinun +suhteesi. Pappa onkin aina tuuminnut, että sinä saat vielä huonon +lopun.» + +Tämän sanoi hän niin nenäkkääseen, rikkiviisaaseen tapaan, ettei +Boleslav voinut pidättää nauruaan. + +Helena näytti käsittävän, ettei ollut osunut löytämään oikein tepsivää +äänensävyä, ja katkerasti loukkautuneena jatkoi hän: »Niin, naura vain +minulle tyttö rukalle. Ja sentään tarkotan sinulle niin hyvää.--En +millään ehdolla soisi sinun joutuvan perikatoon.» + +»Pyydän, ettet suotta vaivaudu!» vastasi Boleslav. + +»Ei, älä tekeydy huonommaksi kuin olet», ojensi Helena. »Tiedän, että +olet jalo ihminen. Ja vaikka kohtalo meidät iäksi erottaisikin, olet +minulle aina, aina rakas.--Oi, kuinka katkeria kyyneliä olenkaan +itkenyt sinun tähtesi!--Ja joka ilta olen rukoillut puolestasi: Rakas +isä, suojele kallista nuoruuteni ystävää, anna hänelle puhdas +omatunto ja varjele häntä synnistä ja kostonhimosta.» + +»Schrandenilaiset ovatkin juuri omiaan vierottamaan uhriaan +kostonhimosta», vastasi Boleslav. + +Helena rypisti nenänipukkaansa.--»Schrandenilaiset ovat raakaa +roskajoukkoa, joiden kanssa ei pidä antautua tekemisiin», tuumi +hän.--»Minäkin olen paljo mieluummin tädin luona Wartensteinissä. +Siellä ainakin tietää elävänsä hyvinkasvatetun, kelpo porvariston +parissa, ja siellä osataan nostaa paremman naishenkilön edessä hattua. +Sitä ei ymmärrä kukaan schrandenilainen tehdä, lukuunottamatta herra +Merckeliä. Ja Felixiä luonnollisesti. Hän huokasi syvään. »Mutta +hänkin enimmäkseen kantaa univormua», lisäsi hän aprikoiden.--Ja +ikäänkuin olisi vasta täten muistanut eilisen iltapäivän tapahtumat, +huudahti hän äkkiä kimakasti, löi käsiään yhteen ja huusi »Oi, +Boleslav, Boleslav!» + +»Mitä haluat, Helena?» + +»Boleslav, kuinka voitkaan olla niin paha!--Felix, Felix parka! Enhän +kyllä ollut saapuvilla, olin puutarhassa retiisien luona. Mutta +myöhemmin on minulle siitä kerrottu: Välkkyvällä miekalla olit lyönyt +hänen päähänsä, jotta veri vain pirskui.» Hän värisi ja nurisi itkuaan +pidätellen.--Sitten tempasi hän kätensä Boleslavin kainalosta ja +juoksi toiselle reunalle tietä. »Mene, en tahdo sinusta enää tietää +mitään», huusi hän. »Olet menetellyt kehnosti ja julmasti.» + +»Sitä et sinä ymmärrä, rakas Helena», vastasi Boleslav. + +»Ja lisäksi oli hän lapsuudentoverisi ja leikki kerallamme +puutarhassa. Kuinka usein hän kapusikaan edestäsi aidan ylitse, kun +pallosi vieri tiehensä! Ja marsunpoikasenkin hän antoi sinulle. Oletko +kaiken unhottanut?» + +»Ja marsunpoikasenko tähden pitäisi minun--?» + +»Oi--ja nyt olet hänet sulkenut pimeään kirkkoon--pappa sanoo, ettei +sinulla ole siihen lainkaan oikeutta ja hän aikoi antaa sinut ilmi +esikunnalle, silloin kävisi sinulle huonosti--» + +Niin vähän oli hän Boleslavin mielestä isäänsä, että vanhan papin +jyrisevät sanat muuttuivat hänen suussaan laimeaksi lörpötykseksi.--Ja +tästä kaakattavasta kanasta riippuvaksi oli hän, Boleslav, tahtonut +tehdä koko olemassaolonsa! + +Helena oli palannut hänen luoksensa ja oli kursastelevalla eleellä +pistänyt uudelleen kätensä hänen kainaloonsa. + +»Mutta eihän sentään ole totta, että aamulla viet hänet pois +vangittuna ja asetat hänet sotaoikeuden eteen, niin että hänet +ammutaan--onhan se valetta? Sitä en usko sinusta. Niin huono et toki +ole.» + +Boleslav koetti hillitä kärsimättömyyttään. + +»Siis kuitenkin?» kysyi Helena ja pyyhki silmiään. »Mutta, eikös niin, +jos sinua oikein pyydän, rakas Boleslav--minulle teet sentään mieliksi +ja päästät hänet vapaaksi?» + +Tyynesti, ikäänkuin ohimennen, tuli tämä pyyntö hänen suustaan. Mutta +silmistä, jotka epäluuloisesti karsastelivat Boleslavin silmiin, +vilkkui salainen levottomuus. + +»Rakas, rakas Boleslav», jatkoi hän hartaammin, ja hänen kätensä alkoi +vavista Boleslavin kainalossa. »Jos minua vielä vähänkin rakastat, et +näin lähetä minua luotasi.--Ja minä kannan iäti kuvaasi sydämessäni, +ja vaikkapa kohtalo meidät julmasti erottaisikin, niin ainakin +rukoilen yhä edelleen puolestasi ja siunaan sinua.» + +»Anteeksi, Helena», sanoi Boleslav liikutettuna Helenan näennäisestä +sydämellisyydestä. »Anteeksi, vaikka minun täytyykin näyttää sinusta +tylyltä. Mutta se ei auta mitään. Pyyntöäsi on mahdoton täyttää.» + +Helena, joka ei ikinään näyttänyt odottavan tällaista vastausta, +katsoi häntä muutaman sekunnin vihaisen jäykin katsein. Sitten vaipui +hän, äkkiä itkuun purskahtaen, lähintä puunrunkoa vasten ja peitti +kasvonsa laihoilla käsillään. + +Samassa pamahti etäisyydessä laukaus, jonka kaiku vieri verkalleen yli +metsien. + +Helena päästi hätähuudon ja nyyhkytti käsiään väännellen: »Varmaan +ovat he hänet ampuneet, ja sinä, julmuri, olet sen käskenyt!--Oi, +Jesus, Jesus, eikö sinulla sitten ole vähääkään sääliä?» + +Kuulostellen, mistä päin laukaus kuului, koetti Boleslav häntä +rauhottaa. Ei voinut olla puhettakaan siitä, että laukaus olisi +koskenut Felix Merckeliä. Varmasti oli se laukaistu metsässä linnan +toisella puolen. Todennäköisesti oli joku salametsästäjä kaatanut +hirven.-- + +Mutta Helena nyyhkytti yhä kankeammin. »Sinulle voi se olla +mieliin--oi, sinä--sinä raastat hänet kuitenkin kuolemaan.»-- + +Boleslav, jota hänen kasvava epätoivonsa alkoi oudostuttaa, lupasi +tehdä voitavansa tuomareita lepyttääkseen. Hän tahtoi itse vakuuttaa, +että Felix oli ollut tolkuttoman juovuksissa. Syytetyn vanhan vihan, +tämän loukatun kunniantunnon--kaiken tahtoi hän tuoda ilmi tuomiota +lieventääkseen. + +Mutta Helena ei tyytynyt tähän.--Ja äkkiä vaipui hän Boleslavin eteen +polvilleen saviseen maahan ja syleili hänen polviaan: »Ole armelias! +Ole jalo! Pelasta hänet!» + +»Nouse, herran tähden!» + +»En, sitä en tee.--Rukoilen sinua tomussa ja tuhkassa.»---- + +»Mutta etkö sitten käsitä, että syytän itseäni murhayrityksestä, jos +päästän hänet viatonna vapaaksi?» + +»Ei se mitään!» nyyhkytti Helena. Jos minua todella rakastat, teet +kyllä minun tähteni tämän pienen uhrauksen.-- + +Silloin alkoi Boleslav käsittää, ettei Helena ollut häntä kutsunut +tänne hänen itsensä tähden, vaan toimi hyvin harkitun suunnitelman +mukaan, käyttääkseen hänen rakkauttaan toisen hyväksi.-- + +Tällainen oli siis nainen, jonka arvoinen ei hän pitkiin vuosiin ollut +katsonut olevansa, jonka siunausta hän oli tähystellyt kuin +saavuttamatonta päämäärää. Tämä oli se valoisa olento, jossa hänestä +näytti kaikki hyvyys ja puhtaus yhtyneen ja jota hän oli katsonut +saastuttaneensa, jos mainitsi hänen nimensä samassa hengenvedossa kuin +Reginan. + +Ja Regina! Hän, häväisty, hylky, kuinka taivaankorkeudessa hän +seisoikaan--tähän viekkaaseen siveyteen verraten! + +Hurja nauru purskahti hänen rinnastaan. + +»Mikset sanonut kohta, että hän on sinun rakastajasi?» + +Helena hypähti koholle. + +»Tämä on panettelua», huudahti hän. »Olen kunniallinen tyttö.» + +»No--kihlattusi sitten!» + +Helena alkoi uudelleen itkeä, vaikkei unhottanutkaan samalla +pudistella savipaakkuja hameestaan. »Oi, Boleslav!» nyyhkytti hän. +»Olet itse siihen syypää. Miksi olet antanut minun niin kauan odottaa? +Ja miksi olet antanut kyläläisille aihetta niin paljoon pahaan +huutoon?--Ja sitten papan vastustus, eihän sitä olisi konsanaan voinut +voittaa.--Mitä minä tyttö parka olisin----» + +»No, no, ei se tee mitään», vastasi Boleslav hilpeästi. + +»Ja sinä et ole minulle vihainen?» + +»Oh, en lainkaan.» + +Äänetönnä saattoi Boleslav Helenaa kylän läheisyyteen, sanoi +ystävällisesti jäähyväiset ja vielä kerran lupasi tehdä kaikkensa +pelastaakseen hänen kihlattunsa. + +Helena kiitti, kumarsi kohteliaasti ja loittoni. + +Niin päättyi Boleslavin suuri rakkaus.---- + +Ja kun hän näki tytön hinterän vartalon katoavan kylän reunimmaisten +talojen taakse, kuohahti nimi »Regina» hurjalla riemulla hänen +sielustaan. + +Nyt oli tie auki--auki hurmaavaan syntiin. + +Mutta mitä oikeastaan merkitsi synti, kun se, mikä kantoi hyveen +nimeä, oli niin surkeasti luhistunut kasaan. Missä oli paha, kun hyvä +muuttui pilkaksi? + +»Suloinen hetki--puserra hänet rintaasi--älä välitä siitä, mitä +huomenna tulee. Seuratkoon hän sinua taistelusta toiseen--kantakoon +hän miehenpukua, kuten Leonore Prohaska, jota koko Saksanmaa +sankarittarena ylistää.» + +»Regina--Regina!» riemuitsi hän jälleen ja levitti sylinsä +juostessaan. Hän juoksi yli kuutamoisten niittyjen.--Korkeampina ja +tummempina kohosivat rannan pensaat hänen edessään. + +Regina tietenkin seisoi Kissanportaalla ja odotti häntä, kuten aina +oli tehnyt. + +»Regina!» huusi hän virran ylitse. + +Mitään vastausta ei kuulunut. Syvä hiljaisuus +ylt'ympärillä--ainoastaan leppien lehdet värisivät hiljaa, synnyttäen +äänen, joka kuului kuin nukkuva olisi hengittänyt puoleksi +sulkeutuneiden huuliensa välitse. Vesi oli alhaalla ja suikerteli +teräväkulmaisten piikivien välitse. + +Hän saapui portaalle. + +»Regina!» huusi hän vielä kerran.--Hiljaisuus, kuten ennenkin. + +Silloin huomasi hän, että hoippuva käsipuu oli katkennut melkein +portaan keskeltä. Hauraat kappaleet roikkuivat vielä molemmilta +puolin. + +Pelästyneenä kumartui hän katsomaan alas virtaan------Virran +hopeaisella pinnalla ui naisen ruumis.------ + + + + +XIX. + + +Lähdettyään »Mustasta Kotkasta», hajaantuivat schrandenilaiset +kiireimmittäin asuntoihinsa, varustautuaksen aseilla niin hyvin kuin +voivat. + +Puolet heistä eivät tulleet enää näkyviin. + +Toinen puoli--luvultaan parisenkymmentä--taivalsi linnansaaren ympäri +vievää tietä Kissanporrasta kohden. Kun he yhtyivät jälleen +pensastossa virran rannalla, ei heitä ollut kukaan huomannut eikä +seurannut.------ + +Ääneti, varpaisillaan hiipivät he kosteaa nurmikkoa, ainoastaan vanha +juoppo ei voinut jättää loruamistaan ja murinaansa. Hän jutteli +innokkaasti pyssylleen, ikäänkuin elävälle olennolle, pudisteli sitä +ja kehotteli, että se tekisi hyvin tehtävänsä. Tuontuostakin asetti +hän perän tähtäysasentoon poskelleen, ja huomattuaan, että tähtäimen +ja hänen silmiensä välillä vilahteli yölepakoita ja tulikielekkeitä, +otti hän kiireimmiten uuden, pitkän kulauksen pullostaan.---- + +Saavuttuaan Kissanportaalle jakaantuivat he portaan pään molemmin +puolin ja hiipivät niin hiljaa kuin juopuneessa tilassaan voivat +jyrkännettä alaspäin käyttääkseen lepikkoa väijymispaikkanaan. Ne, +joilla oli ampuma-aseita, etupäässä vanha puuseppä, asettuivat kapean +hietapenkereen reunalle, pudottaakseen hänet luodilla porraspuilta, +jos hänen onnistuisi paeta niiden käsistä, jotka aikoivat +viikatteineen, kirveineen ja seipäineen käydä hänen kimppuunsa portaan +päässä. + +Hyvinkin viiteen minuuttiin ei kuullut äännähdystäkään. Vain silloin, +kun joku ei paikoillaan pysyen voinut käsin ylettää kiertävää +viinapulloa, kuului vesakosta hiljaista kahinaa ja ritinää. + +Saarellakin oli haudanhiljaista. + +Silloin huomasi puuseppä, jonka silmät viina oli vielä kerran +terottanut ja joka väijyen istui valmiina ampumaan, että virran takana +tuli tumma olento esiin pensaikosta, jossa hänen oli täytynyt +kyyröttää, ja verkalleen ja äänettömästi läheni porrasta. + +Tulijan astuttua varjosta kuutamoon tunsi puuseppä hänet +tyttärekseen.--Ilmeisesti oli hän huomannut murhamiehet ja meni nyt +vapaaherraa varottamaan.--Metsästäjän sekavat aivot sumensi raivo +tykkänään, kun hän näki varman saaliin livahtavan käsistään. + +»Mene takaisin, haaska!» huusi hän. + +Regina kyyristäysi ja hiipi edelleen, tarttuen porraskaiteeseen. + +»Takaisin--taikka ammun.» + +Regina aikoi nopealla hyppäyksellä rientää eteenpäin--silloin kuului +laukaus--ääntä päästämättä vaipui hän käsipuuta vasten--se murtui +kahtia. Ja portaan korkeudelta putosi ruumis kuin tumma, eloton +möhkäle alas virtaan.--Välkkyen loiskahti vesi, kivet matalassa +pohjassa vierivät kolisten. + +Sitten sysäsivät aallot ruumiin verkalleen pinnalle ja huojuttivat ja +kääntelivät sitä, kunnes kasvot sukelsivat ylöspäin ja kuu valaisi +niitä kirkkaasti. + +Rannalla vallitsi syvä hiljaisuus. Liikahtamatta, henkeään pidätellen +tuijotti jokainen alas kuolleen kasvoihin, joka jäykin avoimin silmin +näytti uhkaavan ja varottavan.--Veteen pistävä puunjuuri oli tarttunut +nutun liepeeseen ja piteli ruumista kiinni, jottei virta voinut viedä +sitä alaspäin. Vain hiljaa ja varovasti, ikäänkuin leikitellen, +sysäili virta ruumista sinne tänne, niin ettei kukaan voinut välttää +ylöspäin kääntyneiden kasvojen näkemistä. + +Hyvinkin kymmenen minuuttia vallitsi syvä äänettömyys, sitten kuului +uudestaan kahinaa ja ritinää vesakosta, ja arkana, hartiat kumarassa, +kuten ruumistunut paha omatunto, hiipi muuan schrandenilaisista +tiehensä. + +Seurasi toinen, kolmas, neljäs,--ja pian jäi onnettomuuden paikka +autioksi. + +Vanha puuseppä, joka horisten ja muristen oli raukein silmin +tuijottanut tyttäreensä, vilkaisi ympärilleen ja älysi olevansa yksin. + +Silloin päästi hän käheän huudon: »Tulipalo, tulipalo!» heitti +pyssynsä ruumista kohden, niin että ase pulskahtaen upposi virtaan, ja +juoksi hoiperrellen toisten jälkeen. + +Kissanportaan tienoilla ei enää liikahtanut mikään.----Boleslav oli +pelastunut. + + * * * * * + +Kesti kauan, ennenkuin hän kykeni käsittämään mitä näki. Aivan +huumautuneena tuijotti hän milloin ruumiiseen, milloin katkenneeseen +käsipuuhun. + +»Sinun olisi jo aikoja sitten pitänyt laittaa uusi sijaan», ajatteli +hän tylsämielisesti leikkien kappaleilla. + +Sitten, ikäänkuin unesta heräten, meni hän takaisin rannalle ja +jyrkännettä alas.--Silloin huomasi hän taitettuja oksia ja aivan +äskettäin poleksitun maan, ja häälyvä epäluulo heräsi hänen +mielessään. Mutta sen karkotti heti toivo, että hän vielä ehtisi +virottamaan tytön eloon. + +Juurta myöten ryömi hän kahdareisin ruumiin lähelle ja veti sen +miekankahvalla rannalle... + +Siinä lepäsi nyt Regina välkkyvällä sannalla ja vesi valui hänestä +satoina pieninä puroina. Miekallaan ratkoi Boleslav märän nutun hänen +ruumiiltaan; silloin huomasi hän verta, joka oli punannut paidan--ja +kun hän repäisi senkin pois, näki hän kuinka vasemman rinnan alta +pulppusi pieni, heleänpunainen lähde. + +Silloin tiesi hän, mitä taannoinen laukaus oli merkinnyt.----Ja kun +ensimäinen hurja kostonhimo, joka hänelle huusi: »mene ja sytytä +heidän talonsa tuleen ja hakkaa heitä maahan, kunnes he sinut itsesi +lyövät kuoliaaksi!»--kun tämä ensimäinen raivoisa kostonhimo alkoi +tasaantua, vaipui hän ruumiin viereen maahan ja purskahti tuskaloiseen +itkuun. Kauan makasi hän niin, sitten nousi hän hitaasti, nosti +ruumiin hartioilleen ja kantoi sen murhaajain jälkiä myöten rinnettä +ylös, porrassillan ylitse saarelle. Se ei ollut mikään keveä taakka, +ja kaksi kertaa nyykistyi hän läähättäen sen alla polvilleen. + +Puutarhamajaa ympäröivän pensaston laitaan täytyi hänen se laskea +maahan, sillä hän pelkäsi aivan nyykistyvänsä. Siinä lepäsi nyt +Regina, samassa paikassa, mistä Boleslav oli hänet löytänyt verta +vuotavana ja elotonna isän hautajaisten jälkeen. Kuunsäteet leikkivät +kuten silloinkin hänen kalpeilla kasvoillaan, mutta tällä kertaa ei +hän enää kuunaan palaisi eläville ilmoille. + +»He ovat siis sinut sittenkin yhyttäneet!» huudahti Boleslav +purskahtaen kimakkaan nauruun.--Pistävä kipu vavahti hänen +takaraivossaan.--Hänestä tuntui, että hänen täytyi tulla +mielipuoleksi, jos nämä suuret, jäykät, kiillottomat silmät kauemmin +katsoisivat ylös häneen. + +Huoli siitä, että tietäisi ruumiin olevan hyvässä korjuussa, ennenkuin +poistui mailta, sai hänet jälleen suunnilleen.--Saattaisivathan +schrandenilaiset kuopata murhatun johonkin metsään, jottei oikeudella +olisi tihutyöstä mitään todistuksia käsissään. + +Ainoa, johon ainakin saattoi luottaa, oli vanha kirkkoherra, sillä +vaikkakin hän oli heidät kironnut ja julistanut pannaan, ei hän +antautunut osalliseksi tällaisiin konnantöihin. + +Boleslav päätti hänet herättää heti unestaan ja tuoda paikalle, jotta +myöhemmin olisi todistaja, hänen itsensä harhaillessa sotatanterilla-- +herra tiesi missä. + +Torninkello löi yksi, kun hän saapui kyläntielle. Kirkonovella näki +hän vartiain äänettömästi astelevan edestakaisin, muuten näytti kaikki +vaipuneen syvimpään uneen. + +Silloin kuuli hän muutamasta majasta, jonka ohitse kulki, äänekästä +elämöimistä, huutoa ja rähinää. + +Hän katsoi lähemmin ja huomasi viheriän kirstun, puuseppä Hackelbergin +ammattikilven, joka synkkänä katseli alas telineiltään. + +Puusepän sopertelemat sanat johtuivat hänen mieleensä. »Nyt saa hän +täyttää lupauksensa ja tehdä tyttärelleen ruumisarkun», ajatteli hän. +Ja katkerin mielin päätti hän, jos vanhus olisi tajullaan, heti +paikalla ilmottaa hänelle hänen tyttärensä häpeällisen kuoleman ja +vaatia häntä täyttämään lupauksensa. + +Hän astui pimeään eteiseen. Oikealla kädellä sijaitsevasta huoneesta +tunkeutui juopuneen kurkun ilettävä huuto ja parku hänen korviinsa. +Väliin sekaantui lyhyitä, puuskahtelevia sihahduksia ja sähähdyksiä, +joita hän ei voinut käsittää. + +Hän avasi oven. Silloin näki hän kuvan, niin hirveän, että hän, vaikka +olikin tänään saanut tottua kauhuihin, vavahti kalveten takaisin. + +Vanha puuseppä hyppeli repaleiksi revityissä vaatteissaan ja vuotaen +verta kaulastaan ja käsivarrestaan ympäri huonetta, jonka likaisen +kurjuuden kuu valaisi räikeällä valollaan. Hänet näytti tanssitauti +saaneen valtoihinsa. Kaikki hänen jäsenensä tärisivät ja suun ympärys +oli vaahdossa. Hänen silmänsä pyörivät hurjasti ja tempovat +vävähdykset vääristivät hänen kasvojensa lihakset.--Oikeassa kädessään +riippui hänellä suuri höylä, jonka rengasmaiseen kädensijaan hän oli +pistänyt koukistuneen kätensä ja jota hän turhaan koetti pidellä +lujemmin kiinni tanssivilla sormillaan. Missä hän vain näki puupinnan, +pöydässä, seinissä tai lattiata täyttävissä lautakasoissa, koetti hän +sitä vedellä höylällään. Tästä lähti sihisevä ääni, joka jossakin +mutkassa tai oksassa aina jyrkästi katkesi. + +»Se on pian valmis!» huusi hän.--»Vielä vetäys»--sss--sss--»ja laudat +ovat yhdessä»--sss--sss----»kirotut yölepakot, eivät jätä ihmistä +rauhaan»--sss--sss--»eteenpäin--hei--tulipalo--tulipalo--linna +palaa--tulipalo!--Luiki tiehesi, naikkonen--jos sanot minut +nähneesi--tauloineni ja pellavakuontaloineni»----sss--sss--»en tee +sinulle kirstua»--sss--sss--»pois tieltäni, käärme»---- + +Hän oli törmännyt Boleslaviin, joka kamalan aavistuksen vetämänä oli +asettunut hänen tielleen ja jota hän nyt näytti pitävän tyttärenään. + +»Mene takaisin--pois Kissanportaalta ... täällä saa parooni tänään +osansa--takaisin--taikka»----hän asetti höylän tähdäten +poskelleen--sitten hän, uuden näyn ahdistamana, huusi hengenhädissään: +»Tulipalo--tulipalo--tulipalo», koetti ryömiä pöydän taakse piiloon ja +höyläsi samalla vaatteidensa riekaleita. + +»Tulipalo--tulipalo! Menkää tiehenne--en minä ole sitä +tehnyt--tyttäreni on valehdellut--liekit leiskuvat--tulipalo, +tulipalo--kuinka liekit leiskuvat!»-- + +Liekeistä, jotka näyttivät olevan hänen juoppohulluutensa huippukohta, +joutui hän jälleen yölepakoihin, joita hän koetti pelotella pois käsin +ja jaloin, kunnes taas kykeni jatkamaan työtään, tällä kertaa höyläten +pöydänreunaa. + +»Pian se on valmis»--sss--sss--»parisen lautaa vain +vielä»--sss--sss--»tyttäreni on nyt raatona--nyyskähti +nenälleen»--sss--»hienosti kiillotetaan kirstu»--sss----»nyt makaa +hän siellä eikä enää hauko henkeään»----sss--»näestä--miksetkäs +mennyt tiehesi!----Isä ampuu kuin peijakas»----sss----sss--»kyllä +paroonikin saa tänään kylkeensä»----sss--»olemme vartavasten +saapuneet--eläkööt kaikki miehet--eläköön Merckel!»----sss--»Alas +portaalta, lutka--ovatko ranskalaiset taasen kintereilläsi?----Ja +jollet luiki tiehesi»--hän tähtäsi Boleslaviin. + +Hohtavassa kuutamossa näytti hän sätkyttävine säärineen, tutisevine +päineen ja tanssivine käsivarsineen kammottavalta kummitukselta, jonka +jäsenet ovat kokoonpannut tuhansista liikkuvista renkaista. + +Keskellä tähtäämistään päästi hän yhtäkkiä kimakan huudon, ja +paetakseen liekkejä, jotka uudestaan häntä tavottelivat, ryömi hän +tällä kertaa puukasan taakse, jossa hän lakkaamatta lykkäsi höyläänsä, +kunnes yölepakoista alotti uudelleen hullujen houreidensa +pöyristyttävän kiertokulun. + +Boleslav, joka kauhusta väristen oli raivoavan vanhuksen houreista +lukenut hirveän totuuden, ei jaksanut kauemmin katsoa tätä näkyä. Hän +pakeni ulkoilmaan, ikäänkuin liekit, jotka mielipuolta ajelivat, +olisivat olleet hänenkin kintereillään, eikä hän rauhottunut, +ennenkuin oli kylän jättänyt kauas taakseen ja raunioiden varjot +kietoivat hänet syliinsä. + + + + +XX. + + +Kirkonkello löi puoli yksi, ennenkuin Boleslav saapui paikalle, jossa +hengetön naisen ruumis häntä odotti. + +Kuu oli edelleen tehnyt vaellustaan, suojeleva pimeys kietoi kalpeat +kasvot, ja pimeästä tuijottivat yhä silmät suurina ja kiillottomina +häntä kohden, ikäänkuin tahtoen tehdä rukoilevan kysymyksen, johon ei +ollut vastausta haudan tällä eikä tuolla puolen. + +Hän heittäytyi polvilleen ruumiin viereen, sanoi jäähyväiset noille +sammuneille tähdille ja painoi hiljaa silmäluomet umpeen. + +»Sinä kuulut minulle, minulle yksin», sanoi hän. »Kellään muulla ei +ole sinuun osaa, ei elämässä eikä kuolemassa.» + +Ja mitä hänen tunteensa oli häneltä vaatimalla vaatinut aina siitä +pitäen, kun hän oli jättänyt murhamiehen majan, sen päätti hän nyt +tyynin mielin täyttää. + +Mitä oli tapahtunut, oli ikäänkuin syyllisyyden ketju, johon pitkinä +vuosina oli liittynyt rengas renkaaseen kiinni. Tähän ketjuun oli +liittynyt ja siihen kiinni taottu sukurutsainen rakkaus. Ja tämän +rakkauden tähden, joka oli syntinen kuin helvetti ja puhdas kuin +taivas, täytyi kaiken, minkä yö ja hiljaisuus oli siittänyt, tulla +myös yöhön ja hiljaisuuteen haudatuksi. Haudatuksi tämän ruumiin +kerällä. + +Mitä saattoikaan viheliäinen inhimillinen oikeus sovittaa siellä, +missä ikuinen sallimus näytti oikeutta istuneen? Eikö olisi ollut +tämän hengettömän ruumiin häpäisemistä, jos hän olisi sen laahannut +ristikkoaidan eteen uteliaiden vainukoirien nuuskittavaksi? + +Tai olisiko hänen sallittava, että pappi, joka elämässä oli vainajan +kironnut, nyt kuoltua lukisi hänen ylitsensä ammattisiunauksensa? +Kuinka paljo silloin enää puuttuisikaan siitä, että hänet +laskettaisiin kirstuun, jonka isän murhaajankäsi olisi hänelle tehnyt +tai että tämän rikostoverit ulvoen ja kiviä heitellen kulkivat +ruumissaattona hänen jälestään? + +Ei, totisesti! Hän ei saanut joutua schrandenilaisten susien +saaliiksi. + +Hän, jonka hyväksi tyttö oli elänyt ja jonka puolesta mennyt +kuolemaan, on hänelle valmistava viimeisen leposijan. Hän on kätkevä +hänet äidillisen maan syliin ja tasottava nurmikon hänen yllänsä, +jotteivät kenenkään ruumiinhäväisijän kädet konsanaan häiritse pyhän +paikan rauhaa.-- + +Hän otti ruumiin käsivarsilleen ja kantoi sen nurmikentälle, jolle kuu +korkealta taivaalta levitteli valkoisia harsojaan. + +Dianan kuvapatsaan pirstaleet loistivat välkkyvän kirkkaina kasteessa +kimaltavasta nurmikosta. + +Hän kantoi ruumiin sinne, laski sen nurmelle ja asetti sen niskan +rapaantunutta kantakiveä vasten, niin että näytti, kuin hän olisi +siinä istuessaan nukahtanut. + +Sitte tähysteli hän ympärilleen etsien sopivaa hautauspaikkaa.-- + +Hänen silmänsä sattuivat mustaan nelisnurkkaiseen paikkaan, jonka +Regina oli määrännyt isän hautauspaikaksi. Elävästi näki hän tytön +silmiensä edessä päivänpaahtamassa, villinuhmaavassa voimassaan, +kuinka hän oli lapion polkaissut maahan paljaalla jalallaan ikäänkuin +juntalla. + +Jollei hän silloin olisi tyttöä häirinnyt tämän hommassa, olisi hän +nyt päässyt kaikista vaivoista. Se rakkaudenpalvelus, jonka tyttö +silloin oli aikonut osottaa isälle, oli nyt tuleva hänelle itselleen. + +Mikä olikaan mukavampaa kuin syventää samaa hautaa, jonka tyttö oli +alottanut aavistamatta, että kaivoi omaa hautaansa. + +Hän nouti lapion keittiöstä, jossa valkea, minkä tyttö oli kohentanut, +ei vielä ollut sammunut, ja alkoi kaivaa maata kaikin voimin. + +Tuon tuostakin levähti hän ja katsoi ruumiiseen. + +Se istui siellä kuun kirkkaasti valaisemana ja näytti hyvässä rauhassa +katselevan hänen työtään.--Kerran, kun pilvenvarjot kulkea vilahtivat +sen ylitse, näytti kuin se liikahtaisi ja tahtoisi nousta. + +Hänet valtasi tuskallinen halu olla uskomatta, jota jokainen tuntee +katsoessaan rakastettua vainajaa kasvoista kasvoihin. Hän huusi +Reginaa nimeltään ja syöksi ruumiin luo. + +Tämän käsi oli vaipunut Dianan pään päälle, joka makasi vieressä +nurmikolla. Boleslav ei tohtinut vainajaa koskettaa, vaan hiipi, +peittäen kasvonsa käsillään, työhönsä takaisin. + +Kun hauta alkoi tulla niin syväksi, että häntä alkoi pelottaa, ettei +enää voisi kiivetä reunalle, nouti hän lasihuoneesta kukkashyllyn, +jolle Regina oli asettanut lautasia ja vateja hyvään järjestykseen. + +»Näistä ei kukaan saa enää syödä», sanoi hän ja heitti saviastiat +maahan, niin että ne kilisten särkyivät. + +Kukkashyllyn laski hän tikapuiden sijasta hautaan ja jatkoi +kaivamistaan. + +Kellojen kylässä ilmottaessa toista aamuhetkeä oli hänen surullinen +työnsä lopussa. + +Kirstua ei hän voinut vainajalle antaa, mutta jottei tämä joutuisi +mustalla, märällä maalla lepäämään, nouti hän vuoteestaan, jonka +Regina oli pitänyt hienon puhtaana häntä varten, lakanan ja pari +höyhentyynyä, laittaakseen tälle vuoteen syvälle maahan. + +Eron hetki oli käsissä. + +Hän kantoi ruumiin käsivarsillaan haudan reunalle, sitten istuutui hän +levähtääkseen nurmipenkille ja nosti vainajan pään syliinsä. + +Koskaan ennen ei hän vielä ollut voinut Reginaa katsoa niin vapaasti +kuin nyt, sillä hän ei ollut uskaltanut antaa katseensa jäädä hänessä +lepäämään. Nyt tarkasteli hän kuolleiden kasvojen jokaista piirrettä, +siveli kangistunutta poskea ja puristeli vettä tuuheasta tukasta. + +Häntä värisytti vilu. Hän oli pitänyt märkää ruumista valuvine +vaatteineen niin kauan käsivarsillaan, että hänen oma pukunsa oli +kostunut läpimäräksi. + +»Jääös hyvästi!» sanoi hän ja suuteli ruumista otsalle--mutta kun hän +aikoi suudella huulillekin, vavahti hän pelästyneenä. + +»Kun hän ei ole elämässä kuulunut sinulle», puhui hän itsekseen, »ei +hän kuulu kuolemassakaan.» + +Ja sitten kantoi hän ruumiin haudan reunalle ja astui kukkashyllyn +ylimmälle portaalle.--Verkkaan ja varovasti otti hän ruumiin, kantoi +sen alas, oikaisi hänet lakanalle ja laski pään pehmeälle tyynylle. + +Vielä kerran yritti hän ruumista suudella, mutta tyytyi sitten vain +sivelemään käsiä. Sitten kiipesi hän haudan reunalle ja veti +lapionterän olkapäällä hyllyn haudasta pois. + +Silloin älysi hän, että oli unhottanut kääntää lakanan nurkan vainajan +kasvoille, jottei multa niitä tahraisi. + +»Kukat ajavat saman asian», ajatteli hän ja lähti etsimään. + +Puiston puiden juurella kukki koko joukko valko- ja sinivuokkoja, +orvokkeja ja esikkoja, joita Regina itse oli kasvattanut. + +Hän haali kokoon mitä pimeänhämärässä vain huomasi. Vuokot olivat +ummistaneet teränsä uneen, ainoastaan sinisilmäiset orvokit katselivat +uskollisesti häntä silmiin. + +Kukkia syli täynnä palasi hän haudalle, mutta alas hautaan katsottuaan +ponnahti hän takaisin kuin lumottuna. + +Ja lumoava olikin kuva, jonka hän näki.--Kuu, joka oli kulussaan +ehtinyt suoraan haudan jalkapään puolelle, heitti säteensä hautaan ja +kirkasti lempeällä valollaan pään, verentahraaman vartalon jäädessä +pimeän peittoon. + +Ikäänkuin unissaan hymyillen katsoivat vaaleat kasvot ylös häneen. + +Silloin heitti hän kukat sylistään, painautui multakasalle istumaan ja +tuijotti ruumiin kasvoihin--viettäen hiljaista hautajaisjuhlallisuutta. + +Hänen aivoissaan ajalehtivat ajatukset ristiin rastiin, ja vasta +vähitellen alkoi sekamelska selvitä ja asettua. + +Kunniatonna ja syyllisyyden painamana oli tyttö elänyt elämäänsä eikä +sentään ollut milloinkaan katunut, näyttipä suorastaan olevan +tyytyväinenkin siihen, mitä oli tapahtunut. + +Kerran raskaan ahdistuksen hetkenä oli hän yksikseen kysynyt, +vallitsiko tyttöä eläimen tylsyys vai hurmahengen ilkeys, kun hänen +tahtonsa oli niin voimakas ja omatuntonsa niin heikko--mutta ei ollut +tiennyt mitään vastausta. + +Tänään, liian myöhään, oli tytön olento hänelle selvinnyt. + +Ei, hän ei ollut eläin eikä hurmahenki, vaan ainoastaan eheä ja suuri +ihminen.-- + +Muuan niitä täysiverisiä olentoja, joita luotiin, kun sivistys +veltostavine sääntöineen ei vielä turmellut luontoäidin käsitöitä, kun +jokainen nuori olento sai estämättä kehittyä kukoistavaan voimaan ja +suli luonnonelämän kera yhteen niin hyvässä kuin pahassakin. + +Ja niin ajatellessaan tuntui hänestä kuin hälvenisi usva, joka erotti +inhimillisen todellisuuden inhimillisestä tietoisuudesta, ja hän +näkisi syvemmälle kuin ihmiset tavallisesti tuntemattomiin syvyyksiin. +Se, mitä nimitetään hyväksi ja pahaksi, leijaili sisällyksetönnä +sumuna pinnalla, ja alla lepäsi unelmoivana voimana--luonnollisuus. + +»Kenen luonto on ottanut armoihinsa», puhui hän itsekseen, »sen sallii +se lujasti juurtua synkkiin syvyyksiin ja rohkeasti ponnistella valoa +kohden, viisauden ja harhaluulojen usvan häntä estämättä ja +hämmentämättä.» + +Tällainen armotettu, eheä ihminen oli tämä vainottu, kunniaton olento. + +»Ja minä, jonka puolesta hän eli ja kuoli, olinko minä tämän uhrin +ansainnut?» kysyi hän edelleen. »Olinko sen arvoinen, että hänellä oli +syytä katsoa minuun uskollisella luottamuksella?» + +Ankarasti tutkistellen kävi hän käräjiä itsensä kanssa, ja tuomio ei +langennut hänen edukseen. + +»Minä tosiaan--minä kuulun niihin toisiin, jotka koko pitkän ikänsä +heittelehtävät sinne tänne hyvän ja pahan välillä eivätkä usvassa voi +löytää tietä.--Mitä luonto meiltä vaatii, on meistä saastaista ja +synnillistä, ja mitä ihmissäännöt opettavat, näyttää meistä äitelältä +ja typerältä.--Uhman ja pelon välillä häilymme sinne tänne.--Halajamme +vieraita siunauksia, joihin emme usko, ja vapisemme vieraita +kirouksia, joille nauramme. Taanoin pidin häpeänä haudata isääni tähän +paikkaan, nyt olisin onnellinen jos olisin sen tehnyt. Taanoin +takerruin uhmassani kiinni ajatukseen, että minun oli pidettävä kiinni +isieni perinnöstä, nyt olen iloinen voidessani pudistaa sen tomun +jaloistani.--Taanoin haukuin schrandenilaisia villipedoiksi, nyt +käsitän, että oma sukuni heidän ihmisyytensä on tukehuttanut. Taanoin +oli tämä nainen minusta liian tahrainen voidakseni hänen kädestään +ottaa palan leipää, nyt seison itkien hänen haudallaan. Nuoruuteni +ujossa houreessa, sammuneessa liekissä riipuin kiinni sydämineni; +tekopyhän vanhanpiian alun, joka minulle ei maksanut niin mitään, +asetin tekojeni tuomariksi ja vavisten pakenin täysiveristä, +kaikkivaltiasta ihmisyyttä». + +»Tosin tämä ihmisyys oli kuolemansynti, ja vereni himoitsi häväistä +itseäni». + +»Mutta enkö voinut kuolemalla sovittaa, jos elämä, joka virtasi +suonissani, vei minut inhimillisten ja jumalallisten lakien rajojen +ylitse.» + +Ja sitten tuli hän jälleen ajatelleeksi, kuuluikohan ruumis, jonka +kanssa hän menetteli niin mielensä mukaan, tosiaankin yksinomaan +hänelle. Saikohan hän sitä niin mielin määrin vallita? Mitähän, jos +isänmaa vaati sen itselleen? + +»On hyvä, että tässä kaaoksessa, missä hyvä ja paha, oikeus ja +vääryys, kunnia ja häpeä hoippuvat sekaisin kirjavana vilinänä ja +johon itse vanha Jumala ja taivas voimatonna katoavat, on sentään +vielä olemassa luja napa, jonka ympärille meidän täytyy uudelleen +järjestyä, kallio, johon me hukkuvat voimme tarttua, ja jonka tähden +mielihyvällä joutuu perikatoonkin--isänmaa!» + +Niin puhui isänmaankavaltajan poika, ja pani hartaasti kätensä +ristiin. + +Kuun säteet olivat sillaikaa kääntyneet paistamaan haudan sivuseinään. +Vainajan kasvot, jotka ne olivat kirkastaneet, peittyivät nyt +pimeänhämärään. Hän tuskin saattoi niitä erottaa ympäröivästä maasta. + +»On jo aika», sanoi hän ja katseli ympärilleen. + +Idässä hehkui jo aamurusko kaitana juovana, siintävä päivänkajo +valaisi puutarhan aukeamat, ja puiden oksilta alkoi kuulua unelmoiva +viserrys. + +Hän aikoi sirotella kukat kuolleen ylitse, mutta pysähtyi otsaansa +rypistäen ja heitti ne syrjään. + +»Miksi tämä hempeys?» tuumi hän. »Tomun ei tarvitse tomua pelätä.» + +Sitten tarttui hän lapioon ja sulkien silmänsä lapioi mustaa multaa +rakkaan vainajan peitteeksi. + +Neljännestunnin kuluttua oli hauta täytetty.--Sitten asetteli hän +nurmiturpeet vanhoille paikoilleen, poisti huolellisesti liian mullan +ja ympärinsä sirottuneet kukat, ja kun aurinko nousi, olisi se turhaan +saanut etsiä paikkaa, jossa Reginan ruumis lepäsi, ilmottaakseen +hänelle päivän tuloa. + +Boleslav tähysteli jotakin merkkikiveä, jolla paikan voisi merkitä +pyhitetyksi. Hänen silmiinsä sattui murskaantuneen patsaan pää, joka +ontoin silmin hymyili häntä kohden. + +Hän kantoi sen paikalle ja pystytti nurmikkoon. + +»Diana, siveä neito», sanoi hän, »olkoon hänen muistomerkkinään. Hän +ei ole arvoton siskolleen, jota vartioi.» + +Sitten heittäytyi hän nurmikolle vaipuen unelmiinsa. + +Kuudetta käydessä varustautui hän lähtemään. + +»He olisivat narreja», tuumi hän, »jolleivät tekisi minusta loppua.» + +Hän pani pistooliinsa uuden nallihatun ja höllensi miekkansa +huotrastaan, sillä hän aikoi myydä kalliista henkensä. + +Mutta astuessaan nostosillan ylitse näki hän jo kaukaa ystävällisiä +kasvoja vastassaan. + +Heiden pojat ne matkalla kokoontumispaikkaan olivat asettuneet +Schrandeniin levähtämään. + +He kasaantuivat hänen ympärilleen ja ojensivat hänelle kätensä. + +»Olemme saapuneet tänne asettuaksemme käskettäviksesi», puhui Karl +Engelbert hänelle. »Sillä me tahdomme hyvittää, mitä olemme sinua +vastaan rikkoneet.» + +»Kiitän teitä», vastasi hän. »Se on anteeksi annettu ja unhotettu.» + +Sitten meni hän schrandenilaisten nostoväen miesten luo, jotka +kalpeina ja noloina kuin vaivaiset syntiset viimeisen retkensä +johdosta, seisoivat kirkonoven lähellä. + +Ystävät osottelivat pelästyksissään hänen verentahraamaa pukuaan, +mutta eivät rohjenneet pyytää selitystä. + + +»Noutakaa vanki kirkosta ja hankkikaa rattaat häntä varten!» käski +hän. + +Felix Merckel tuotiin esiin. Hän ei kunnioittanut Boleslavia +ainoallakaan katseella. + +Kun kansa oli jätellyt hyvästi omaisensa ja joukko oli valmiina +lähtemään, tunkeutui töllistelevästä joukosta vanha kirkkoherra esiin. + +Hänen kasvonsa näyttivät riutuneilta, ja hänen kätensä vapisivat. + +Hän tunkeutui Boleslavin luo ja kuiskasi hänelle: »Olen kuullut, että +Regina on tänä yönä saanut surmansa... Tahdon kernaasti hänet +kristillisesti haudata.» + +»Kiitän, teidän kunnianarvoisuutenne», vastasi Boleslav. »Olen hänet +jo haudannut pakanallisesti.» + +Ja hän käänsi hänelle selkänsä. + +Muuan schrandenilainen, joka suosioon päästäkseen oli yöllä ottanut +kiinni Boleslavin hevosen, toi sen alamaisesti irvistellen saapuville. + +Boleslav hyppäsi satulaan. Hänen miekkansa lennähti huotrastaan. + +»Hiljaisuus!»--Kovana ja jyrisevänä kaikui hänen äänensä joukon päiden +ylitse. + +»Käännös oikeaan, mars!» + +Ulos kylästä kävi kulku.--Metsät lähenivät. + +Hän ei katsonut enää taaksensa. + + * * * * * + +Boleslavin myöhemmistä vaiheista ei paljoa tiedetä. + +Ilmenneen salakapinoimisen johdosta katsoivat asianomaiset +sopivimmaksi siirtää hänet entiseen rykmenttiinsä. + +Itäpreussilaisen nostoväen jäädessä vanhoihin maakuntiin sai hän +kaikkien kateeksi luvan viivyttelemättä lähteä sotanäyttämölle. + +Lignyssä hänen sanotaan kaatuneen. + + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Kissanporras, by Hermann Sudermann + +*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KISSANPORRAS *** + +***** This file should be named 12382-8.txt or 12382-8.zip ***** +This and all associated files of various formats will be found in: + https://www.gutenberg.org/1/2/3/8/12382/ + +Produced by Riikka Talonpoika, Ari J Joki and PG Distributed Proofreaders + +Updated editions will replace the previous one--the old editions +will be renamed. + +Creating the works from public domain print editions means that no +one owns a United States copyright in these works, so the Foundation +(and you!) can copy and distribute it in the United States without +permission and without paying copyright royalties. Special rules, +set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to +copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to +protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project +Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you +charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you +do not charge anything for copies of this eBook, complying with the +rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose +such as creation of derivative works, reports, performances and +research. They may be modified and printed and given away--you may do +practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is +subject to the trademark license, especially commercial +redistribution. + + + +*** START: FULL LICENSE *** + +THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE +PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK + +To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free +distribution of electronic works, by using or distributing this work +(or any other work associated in any way with the phrase "Project +Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project +Gutenberg-tm License (available with this file or online at +https://gutenberg.org/license). + + +Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm +electronic works + +1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm +electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to +and accept all the terms of this license and intellectual property +(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all +the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy +all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. +If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project +Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the +terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or +entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. + +1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be +used on or associated in any way with an electronic work by people who +agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few +things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works +even without complying with the full terms of this agreement. See +paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project +Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement +and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic +works. See paragraph 1.E below. + +1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" +or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project +Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the +collection are in the public domain in the United States. If an +individual work is in the public domain in the United States and you are +located in the United States, we do not claim a right to prevent you from +copying, distributing, performing, displaying or creating derivative +works based on the work as long as all references to Project Gutenberg +are removed. Of course, we hope that you will support the Project +Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by +freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of +this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with +the work. You can easily comply with the terms of this agreement by +keeping this work in the same format with its attached full Project +Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. + +1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern +what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in +a constant state of change. If you are outside the United States, check +the laws of your country in addition to the terms of this agreement +before downloading, copying, displaying, performing, distributing or +creating derivative works based on this work or any other Project +Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning +the copyright status of any work in any country outside the United +States. + +1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: + +1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate +access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently +whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the +phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project +Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, +copied or distributed: + +This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with +almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or +re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included +with this eBook or online at www.gutenberg.org + +1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived +from the public domain (does not contain a notice indicating that it is +posted with permission of the copyright holder), the work can be copied +and distributed to anyone in the United States without paying any fees +or charges. If you are redistributing or providing access to a work +with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the +work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 +through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the +Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or +1.E.9. + +1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted +with the permission of the copyright holder, your use and distribution +must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional +terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked +to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the +permission of the copyright holder found at the beginning of this work. + +1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm +License terms from this work, or any files containing a part of this +work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. + +1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this +electronic work, or any part of this electronic work, without +prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with +active links or immediate access to the full terms of the Project +Gutenberg-tm License. + +1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, +compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any +word processing or hypertext form. However, if you provide access to or +distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than +"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version +posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), +you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a +copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon +request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other +form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm +License as specified in paragraph 1.E.1. + +1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, +performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works +unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. + +1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing +access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided +that + +- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from + the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method + you already use to calculate your applicable taxes. The fee is + owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he + has agreed to donate royalties under this paragraph to the + Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments + must be paid within 60 days following each date on which you + prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax + returns. Royalty payments should be clearly marked as such and + sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the + address specified in Section 4, "Information about donations to + the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies + you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he + does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm + License. You must require such a user to return or + destroy all copies of the works possessed in a physical medium + and discontinue all use of and all access to other copies of + Project Gutenberg-tm works. + +- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any + money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the + electronic work is discovered and reported to you within 90 days + of receipt of the work. + +- You comply with all other terms of this agreement for free + distribution of Project Gutenberg-tm works. + +1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm +electronic work or group of works on different terms than are set +forth in this agreement, you must obtain permission in writing from +both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael +Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the +Foundation as set forth in Section 3 below. + +1.F. + +1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable +effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread +public domain works in creating the Project Gutenberg-tm +collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic +works, and the medium on which they may be stored, may contain +"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual +property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a +computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by +your equipment. + +1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right +of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project +Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project +Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all +liability to you for damages, costs and expenses, including legal +fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT +LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE +PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE +TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE +LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR +INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH +DAMAGE. + +1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a +defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can +receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a +written explanation to the person you received the work from. If you +received the work on a physical medium, you must return the medium with +your written explanation. The person or entity that provided you with +the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a +refund. If you received the work electronically, the person or entity +providing it to you may choose to give you a second opportunity to +receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy +is also defective, you may demand a refund in writing without further +opportunities to fix the problem. + +1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth +in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO +WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. + +1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied +warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. +If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the +law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be +interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by +the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any +provision of this agreement shall not void the remaining provisions. + +1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the +trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone +providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance +with this agreement, and any volunteers associated with the production, +promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, +harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, +that arise directly or indirectly from any of the following which you do +or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm +work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any +Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. + + +Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm + +Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of +electronic works in formats readable by the widest variety of computers +including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists +because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from +people in all walks of life. + +Volunteers and financial support to provide volunteers with the +assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's +goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will +remain freely available for generations to come. In 2001, the Project +Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure +and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. +To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation +and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 +and the Foundation web page at https://www.pglaf.org. + + +Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive +Foundation + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit +501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the +state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal +Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification +number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at +https://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent +permitted by U.S. federal laws and your state's laws. + +The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. +Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered +throughout numerous locations. Its business office is located at +809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email +business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact +information can be found at the Foundation's web site and official +page at https://pglaf.org + +For additional contact information: + Dr. Gregory B. Newby + Chief Executive and Director + gbnewby@pglaf.org + +Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg +Literary Archive Foundation + +Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide +spread public support and donations to carry out its mission of +increasing the number of public domain and licensed works that can be +freely distributed in machine readable form accessible by the widest +array of equipment including outdated equipment. Many small donations +($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt +status with the IRS. + +The Foundation is committed to complying with the laws regulating +charities and charitable donations in all 50 states of the United +States. Compliance requirements are not uniform and it takes a +considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up +with these requirements. We do not solicit donations in locations +where we have not received written confirmation of compliance. To +SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any +particular state visit https://pglaf.org + +While we cannot and do not solicit contributions from states where we +have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition +against accepting unsolicited donations from donors in such states who +approach us with offers to donate. + +International donations are gratefully accepted, but we cannot make +any statements concerning tax treatment of donations received from +outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. + +Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation +methods and addresses. Donations are accepted in a number of other +ways including including checks, online payments and credit card +donations. To donate, please visit: https://pglaf.org/donate + + +Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic +works. + +Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm +concept of a library of electronic works that could be freely shared +with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project +Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. + +Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. +unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +Each eBook is in a subdirectory of the same number as the eBook's +eBook number, often in several formats including plain vanilla ASCII, +compressed (zipped), HTML and others. + +Corrected EDITIONS of our eBooks replace the old file and take over +the old filename and etext number. The replaced older file is renamed. +VERSIONS based on separate sources are treated as new eBooks receiving +new filenames and etext numbers. + +Most people start at our Web site which has the main PG search facility: + + https://www.gutenberg.org + +This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, +including how to make donations to the Project Gutenberg Literary +Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to +subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. + +EBooks posted prior to November 2003, with eBook numbers BELOW #10000, +are filed in directories based on their release date. If you want to +download any of these eBooks directly, rather than using the regular +search system you may utilize the following addresses and just +download by the etext year. + + https://www.gutenberg.org/etext06 + + (Or /etext 05, 04, 03, 02, 01, 00, 99, + 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90) + +EBooks posted since November 2003, with etext numbers OVER #10000, are +filed in a different way. The year of a release date is no longer part +of the directory path. The path is based on the etext number (which is +identical to the filename). The path to the file is made up of single +digits corresponding to all but the last digit in the filename. For +example an eBook of filename 10234 would be found at: + + https://www.gutenberg.org/1/0/2/3/10234 + +or filename 24689 would be found at: + https://www.gutenberg.org/2/4/6/8/24689 + +An alternative method of locating eBooks: + https://www.gutenberg.org/GUTINDEX.ALL + + |