initial commit of ebook 8669HEADmain

9 files changed, 4328 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/8669-8.txt b/8669-8.txt
new file mode 100644
index 0000000..ac7b075
--- /dev/null
+++ b/8669-8.txt
@@ -0,0 +1,1456 @@
+The Project Gutenberg EBook of Hanna, by J. L. Runeberg
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+
+Title: Hanna
+
+Author: J. L. Runeberg
+
+Posting Date: June 13, 2013 [EBook #8669]
+Release Date: August, 2005
+First Posted: July 31, 2003
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNA ***
+
+
+
+
+Produced by Robert Connal, Tapio Riikonen and the Online
+Distributed Proofreading Team.
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+HANNA
+
+Kolme laulua
+
+
+J. L. Runeberg
+
+Suomentanut P. Cajander
+
+
+
+
+ENSI LEMMELLE.
+
+
+Ens lemmeltäni kerran tiedustin:
+eloni tähti, kuinka synnyitkään,
+ja mistä lempeän sä loistos sait?
+    Ja tähti lausui: näitkö milloinkaan,
+    kuink' äkin pieni pilvi kaihtaa mun?
+Ma lausuin: pilven milloin heleän
+ja milloin synkän näin sun peittävän,
+yht' olit kirkas taas, kun haihtui tuo.
+    Taas lausui tähti: näitkö, kuinka mun
+    pian himmentääpi päivä maallinen?
+Ma lausuin: monen päivän loistossaan
+näin nousevan ja valos voittavan,
+se yhä laski, sin' et milloinkaan.
+    Ja tähti taas: valooni luotatko,
+    elosi toivon siitä sytyttäin?
+Ma lausuin: pilven takaa hymys näin
+ja päivän loiston takaa tuikkehes,
+viel' loistat tuolla puolen haudankin.
+    Nyt lausui tähti: tunnetko sa mun?
+    Ma oman rintas olen huokaus,
+    mi rauhan toivoss' etsi taivastaan,
+    Ma oman henkes olen välkähdys,
+    mi säteillen lens synnyinmaahansa,
+    ma oman sielus päivänpaiste oon,
+    sä helläss' elät hohtehessani.
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LAULU.
+
+
+    Kuin virta tunturin
+    ja lähde laaksomaan--
+    sen verran kumpikin
+    vain tunsi tuttuaan.
+
+Tullut on riemuineen juhannuksen ilta jo. Länness
+aurinko kirkasna loisti ja loi valoaan ikivanhaan
+pappilahan, joka tyynen lammen lahdessa päilyi.
+Mut kamarinsapa ikkunass' arvosa pastori istui,
+piippua poltti ja tiellen päin loi hartahan katseen,
+joskus löyhäyttäin savupilven pois kädellänsä.
+Mielissään Turust' ootti hän nyt tänä iltana poikaans
+ainoista, armastaan, ikävöityä ainakin vuoden.
+»Jos hyvin käy sinun tutkintos ja jos saat hyvät lauseet,
+tuo kesäseuraksi itselles joku kumppani köyhä,
+muuten sa nuorena tääll' ikävystynet vanhojen kesken.»
+Kirjoittanut oli näin, tytyväisenä nyt tupakoiden
+vartosi kumpaakin, etupäässä tok' armasta poikaa.
+
+Vaan hänen ainoa tyttärens, seitsentoistias Hanna
+kangaspuillahan viel' emännöitsijä-huonehess' istuu.
+Terve hän on, punottaa kuin varjossa mansikkamarja,
+kun, puku notkea yllään, siin' ilo-tointahan hoitaa.
+Rinta, miss' on sydän tahraton alla, se paulomatonna
+paisuen nousee, aaltoillen hänen henkäyksistään,
+kun hän syöstävätään käsivarsin paljahin viskoo.
+Silmäpä kirkas on niinkuin peili ja riemusta loistaa.
+
+Vielä hän jatkanut ois, jos ei olis joutunut juhla,
+nähden riemulla näin yhä raidan liittyvän raitaan;
+vaan kun kellon helkynnän kamarista hän kuuli,
+herkesi toimestaan hän, koppahan puolat ja langat
+laski, ja otsaltaan hiussuortuvan kostean pyyhkäs.
+Työtään silmäsi sitten mielissään hymyellen,
+saksihin tarttui, katkaisten kudelankojen päitä,
+ääneti vain, mut näin toki haasteli hän sydämessään:
+»Tuskin on kangasta sievempää; puna tuo miten kauniist'
+yhdistyy sinen kanssa, ja reunassa rihmanen keltaa!
+Jospahan huomenna tuosta jo ois hame päälläni mulla!
+Kerta kun, ylläni tuo, erilaisena hiukkasen kuin muut
+maatytöt, kirkosta käyn ja kun portaillen pysäynnyn,
+lämmöstä hehkuen, sievänä näin, koreampana muita,
+ääneti kaikk' kadesilmin he silloin vilkkuvat varmaan.
+Vaan kun saapuu luo nimismies rikas, arvosa herra,
+pöyhkänä, ylpeillen, ja kun muut hänt' arkoen väistää,
+kättäni suutelemaan hän jää, niin vanha kuin onkin.»
+
+Aatteli näin hymysuin, sydämessähän riemu, ja nousi,
+akkunan aukaisi toisenkin, joi viileytt' illan;
+mutta sireenin tuoksu ja tuomen puistosta sisään
+virtasi tuulenhengen kanssa ja huonehen täytti.
+
+Vaan samass' ilmestyi oven suuhun vanha Susanna,
+tuo, joka häärinyt on monet vuodet tarkkana, uskoon
+kartanon työss', yhä kiistäen laiskain piikojen kanssa.
+Tuo nyt hengästyin tuli, haasteli kohta ja lausui:
+»Joutuun, mamseli, hiuksihin kampa ja lenninki kiinni,
+sormihin kullan sormukset, heti kaulahan silkki,
+paljo nyt tarjona on, niin, nyt se kartanoss' onni.
+Kyökistä, nähkääs, kun ulos vilkasen, niin mitä näenkään,
+tännehän saa nimismies ihan uutena; uudet on rattaat,
+uus hepo myös, ei ennen nähty, se myrskynä lentää,
+vaatteuskin se on häll' ihan uusi ja ihmehen kaunis.
+Vaan kun rientäen portaillen tulen uuteliaana,
+näen, miten kaikkia tervehtii pihall' arvosa herra,
+vanhaa, nuorta, ja silmä on lempeä kuin valo päivän.
+Ihmetys hurmasi mun, lähetessään niiasin syvään,
+niin että tuskin vain polot jaksoi polveni nousta,
+niin minä nöyränä niiasin, ett' olin uupua siihen.
+Mut kopeasti ja vait, kuten ennen, ei ohi käy hän,
+vaan sulo-katseen luo sekä haastaa; vanha Susanna,
+lausuvi hän, nyt tarkata saat sekä valvehell' olla,
+kohta ma näet tulen, pantiks vien talon aartehen parhaan.
+Lausui näin hymysuin, mut tarkoitust' oli tuossa.
+Tuo mitä merkinnee? Koin haastaa, mutta en voinut;
+kielellein sanat juuttuivat sekä kyynele silmään
+tunki, kun näin, miten niinkuin muut tuo mahtava herra
+leikkiä laski ja ei, kuten ennen, hylkinyt halpaa.
+Mielens' arvaan nyt toki: rattaat, vaattehet uudet
+tietää, että hän nyt elämänsäkin aikovi muuttaa,
+eik' yhä vanheta yksin noin sekä naimaton olla;
+vaan kun halpana kaikkia tervehtäin tuli, sillä
+tahtoi lausua: näin tulen vast'edes tuttuna tänne;
+taas hymy lempeä tuo ja kun aarteen uhkasi viedä,
+viittasi teihin, jonka hän nyt emännäksehen tahtoo.»
+Seitsentoistias tyttöpä vain sydämestähän nauroi,
+kun puhett' aatteli vanhuksen, kuink' ois toki kummaa,
+jos tulis vaimoksi hän tuon pyylevän, arvosan herran,
+rouvana astua sais vakavaisna ja istua sohviin.
+Hetkenpä naurettuaan sekä palmikon käärittyänsä,
+peilihin tarttui hän, kiharaista nyt käänteli päätään,
+täynn' ihanuutta, ja riemuin peilihin katsoen lausui:
+»Luulettenko, Susanna, ett' tämmöisestä hän huolis,
+ettekö näe vain, kuin typerältä ja nuorelta näytän?
+Hyi, mua itseä säikäyttää tuo vallaton silmä!
+Tämmöisestäkö huolisi, kun lähiseudulta varmaan
+montakin vanhempaa, älykkäämpää tyttöä löytäis,
+siivoja, jotk' ei lakkaamatt' ole nauruhun valmiit.
+Eiköpä muistane hän, miten lasna ma peljästyneenä
+kirkuen karkasin pois, kun tervehtää piti häntä,
+kunnes kellolla hän sekä kullan vitjoilla vihdoin
+silmäni käänsi ja niin sylihinsä mun vietteli hupsun.
+Vaan mitä hulluja! viidenkymmenen vanhana hänkö
+morsiant' etsisi, kosk' elänyt on nuorena yksin?»
+
+Nauroi ja laittautui, ilotellen kauneudessaan,
+solmesi lenninkinsä ja sormukset pani sormiin,
+äkkiä kun ovi aukeni, arvosa pastori kiirein
+silmäsi huoneeseen ja nyt tyttöä kutsuen lausui:
+»Hanna, mun lapseni, kun olet valmis, niin kamariini
+joutuen käy, sanan saat tulevaisuudestasi kuulla.»
+
+Lausui näin, oven sulki ja läks. Mut neitosen rinnan
+valtasi hämmästys, miel' aavistuksihin vaipui.
+Peili jo unhottui, kukat poskien, tummunut tukka,
+silmäys, nuoruuskaan ei joutunut mielehen hälle;
+kaikki hän unhotti pois sekä vanhan kylkehen juoksi
+turvaa etsimähän; mut säikähtyneenä hän lausui:
+»Vanha Susanna, te nyt sanokaa, mitä tehdä? Jos täytyy
+arvosan herran eessä mun seista ja hän mua pyytää,
+niin veri poskeni halkaisee, sydän rinnasta karkaa;
+naimist' en näin hirmuiseks minä konsana luullut.»
+
+»Ho, hoo!» vastasi nauraen sukkela, vanha Susanna,
+»nyt ei pelkurius eik' arkuus, mamseli, kelpaa.
+Kas, pian muuttuvi kaikk'. Kun häät on ollehet, käskee
+miesi, ja nöyrä on vaimo ja sois vaan mieliksi olla;
+vaan sitä ennen taas se on hän, joka käskyjä antaa.
+Muistanpa kuinka ma itseki, kun tuli hän, joka sitten
+mullen miehenä uskollinen oli kuolemahansa--
+kuink' olin käskevä, korska ja kallis pyyteä, kunnes
+mun kotihinsa hän vei, miss' sitten tottelin riemuin.
+Käykää siis kuin ruhtinatar, ja kun astutte sisään,
+tuskin vilkaisette te arvon herrahan, kunnes
+nöyränä hän kumarrellen pyytää suosiotanne.
+Vaan kun on haastanut, lausunut hän, mitä on sydämellään,
+niin epäellen te katsotte vain halutonna ja aikaa
+pyydätte mietintään, pois sitten pöyhkänä käytte.
+Näin hän vanhuuttaan saa miettiä, toivon ja pelvon
+vaiheill' olla ja suurempaa teiss' arvoa huomaa,
+huomaa nöyrtyen myös, ett'ei niin suorahan juosta
+vanhan helmahan, vaikkapa hän rikas, mahtava oiskin.
+Mutta kun nurpeillaan tuo arvosa herra nyt vartoo,
+luullen teidän jo hylkäävän hänen tarjouksensa,
+istutte täällä ja mielessä teill' ei kieltoa lainkaan,
+katsotte vain ilomielin vastaist' onnea kohti,
+kuin taloss' oivassa, miss' on taivahan kaunista kaikki,
+rouvana hallitsette ja, nuorenakin, saman arvon
+saatte ja kunnian myös, kuin herranne, tuo jalo vanhus.»
+
+Lausui näin. Mut arkaillen oven aukasi tyttö,
+porstuahan jäi vilvakkaan, veti henkeä kauan,
+hiljaa koittaen hillitä sykkäävää sydäntänsä.
+Vaan kun viileytt' on hän kyllin juonut, ja posken
+hehku on hälvennyt sekä hiljenneet poven aallot,
+koskevi lukkoon hän ja nyt huoneeseen isän astuu.
+
+Punottaen seisoo siin' ihanaisena kainoudessaan;
+kuin veden välkkyvä vyö, jota aamun koittaret kultaa,
+kesken lehtojen varjoisten puneroivana hiipii,
+yht' ihanaisena siin' oli vanhain keskellä tyttö.
+Mut sydän hurmautui nyt rikkaan tuon nimismiehen,
+lämmöstä nuortui mieli ja lemmen maireus yhtyi
+kuin mesi vienoinen veren kanssa ja suonia kuihkoi.
+Sieväst' oiti hän pois pani piipun ja, astuen vastaan
+kenstinä käytökseltään, suuteli tyttösen kättä.
+Haastelias alun ei tuo arvon herra tok' ollut,
+suu vain lieheellään hän helläst' iskevi silmää.
+Mut nojatuolistaan näin arvosa pastori haastoi:
+»Hanna, mun lapseni, viel' elämää et tunne sa paljon,
+ihmisen tiedät tok' katovaiseks syntyvän tänne,
+niinkuin pilvenä nyt savu piipusta nousevi tuosta,
+leijuen hetken, ja toisena pois jo sen henkäys kantaa.
+Viisaallenpa se on varotukseks, että hän aikaans
+arvais, katsois huonettaan, olis lähtöhön valmis.
+Siksipä päivän töiss' olen, yön lepohetkinä usein
+tulevaisuuttasi aatellut sekä, mielessä tuska,
+peljännyt sinun yksin turvatta jääväsi tänne.
+Huoleni poissa tok' on, jos tahtoni teet, kätes annat
+arvon herrallen, joka vierelläs nyt on tuossa.
+Mennyt häitä jo on tosin kiihkon aika, mut vielä
+terveytt' on, on hallintaan sekä toimihin voimaa;
+silt' ei näytä se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.
+Jos taas mietit kuink' ylellistä ja suurtakin hällä
+koissahan on, miten kaikilta kunnian saa hän ja arvon,
+näet hevin, ettei voi sitä onnea tarjota kaikki,
+kuin voi hän, opit arvomahan hänen antimiansa.
+Mieti ja päätä nyt siis, tuon ylvään tahdotko vaimoks
+mennä ja riemukseen, osan, onnenkin jakajaksi.»
+
+Seitsentoistias hän punan vallassa kuunteli tuota,
+silmänsä maahan loi, oli hämmästyksestä vaiti.
+Mut nimismies rikas riemastui, tuo järkevä herra,
+toivoa täynnä ja naurussa suin käsiänsä hän hieroi,
+lausuen: »Kunpahan uus rakennukseni valmis jo oisi,
+voisin kerskata kai, ett'ei ole seudulla kenkään
+moiseen suojahan nuorta ja pulskaa vaimoa vienyt,
+niinpä se kaksine kertoineen mäell' uljasna seisoo.
+Vaan sisälaitos tuo iankaiken kestävi, turhaan
+miehiä kuin mehiläisiä palkkaan, joutua koitan;
+ikkunat viel' on poissa ja kesken kaakeliuunit.
+Vanhassa taas rakennuksessa kaikk' on kuntohon pantu,
+huoneet tilkityt on, minun nähteni myös paperitkin--
+tuskin rohkenenkaan minä niiden mainita hintaa--
+pantuna on salin, kammarin, myös perähuonehen seiniin,
+jottapa talvenkin voi kestää, kun vilu käskee
+huoneeseen, pesävalkean luo, majan rattosan suojaan.
+Ilokseni tulkaa siis ja mun onneni kumppani olkaa,
+tulkaa jo syksyks, kun puutarha on uhkeudessaan,
+ruusut kukkivat vielä ja karvikkomarjaset kypsyy,
+ehtii ehk' omenainenkin, kesä vain jos on kaunis.»
+Lausuu, hierovi mielissään käsiänsä ja jatkaa:
+»Ei tule peljätä, vaikk' iäkkäämpi ma lienen ja joskus
+tuimakin, pakko kun on, kuten kirkoll' ehkä mun näitte
+äissäni moukillen välist' ärjyvän, keppiä nostain;
+muust' ei piittaa nuo, ei tottele löylyttämättä.
+Näin en kaikkia kohtele, näin tylyst' en likimainkaan,
+teitäpä maarin, teitä ma kantaisin kätösilläin.
+Istuttaisin, laittaisin, rakentaisin ma teille
+kaikkea mieltänne myöten vain, rahast' ei olis puute.
+Voi, ett'ei suvis-aikaan myös joku kauppias kulje
+kaupiten rihkamiaan! Hame silkkinen teillä, ma vannon,
+ois kädessänne, jos vain sen kullalla hankkia voisi.»
+
+Muut' ylistyksekseen ei lausunut arvosa herra,
+vait oli, toivossa riemusi vain, kun aulisna mietti
+mielessään, mitä kiinteäss', irtaimessa hän antais
+morsiolleen; ei riemussaan ole saita nyt vanhus.
+
+Tyttärehensäpä helläst' arvosa pastori silmäs,
+poltteli, naurussa suu, ja nyt puoleksi kiusaten lausui:
+»Hanna, mun lapseni, ei sopivaista sun vastata oiti,
+niinkuin ennalta aatellut kosijoita jo oisit;
+arvon herralta taas pian vierii päivä ja toinen
+vastaust' ootellen, sinä kunnes mietit ja tyynnyt.»
+Lausui näin hymysuin. Mut helpommin sydän immen
+sykki, ja riemuissaan kamarista hän jällehen läksi,
+kuin siro pääsky, mi huoneisiin vahingossa on tullut,
+tuokion tuskailee, oven aukon löytävi, karkaa.
+
+Niin vapahdettuna tyttö nyt siihen jätti ne vanhat,
+kummankin asemillaan, suuss' avohenkinen piippu,
+maistaan juttelemaan, rakennuksiin kaavoja luomaan;
+itse hän porstuahan tuli, portaillen meni sieltä,
+ystävän etsossa, jollen sais sydämensä hän purkaa.
+Sen, jota etsi ja kaipasi, uskottunsa Johannan,--
+tyttären vertaisen pikemmin kuin palvelusnaisen--
+huomasi hän sekä, kättään nostaen, viittasi luokseen.
+Merkin arvasi tuo, tuvan kaltevan porrasta herkes
+lehdittämästä, ja luo hikipäisenä, hehkuen saapui.
+
+Kenkään heitä ei huomannut, ja he ensinnä saliin
+hiljaa hiipivät, syrjäiseen sivusuojahan sieltä;
+huolissaanpa nyt lausui seitsentoistias tyttö:
+»Kuuntele, jos mitä kuulisit, eihän vain joku saliin
+hiipinyt lie, mene hiljaa, katsele ikkunast', ettei
+tuolla sireeneissä vain ole kenkään kuuntelemassa!
+Tiedäs kummaa, niin, perin kummaa--vaan älä naura--
+tiedäs, vaikk' olen laps, on mulla jo tarjona sulho.»
+
+»Sulhoko!» kaunis Johanna nyt säikkyen huus, kädet läskein
+rennolleen, »nimismies tuo pöyhkä on kosjonut varmaan!
+Kelpaishan iäkkäällen huonompikin, mukavampi
+lämmittämään hänen kylmää rintaans yöt sekä päivät,
+varjossa kuihtuen vanhuuden. Varokaattepa vainen,
+ett'ei viettele kulta ja rikkaus, niin, varokaatte,
+harmi ja huoli ne on viiskymmen-vuotisen lahjat.
+Entäpä, jos hänen sarkans suurempi on kuni muitten,
+huoneens ilmahan jos monikertaisempana nousee,
+onni se poissa tok' on: ei viihtyen valkene laihot,
+riemuillen sulo rakkaus maalatuss' ei saliss' istu,
+vain suru istuu siellä ja kiusoja suojissa väijyy.
+Tuossapa ikkunan all' ikä-tuomi se tuoksuen kukkii,
+ylvänä, ett' ei tarhassa puut' ole toista sen laista;
+äsken juur toki näin, miten pulskain lehtien alla
+toukkia liikkui, tuskin vain kukan rohkenin taittaa.
+Niin taloss' iäkkään myös, vaikk' uhkea, suuri se olkoon,
+Ikävyys piileksii, valon arka, ja tuskat ja vaivat
+väijyy loistehen alla ja saastuttaa elon onnen.
+Varrotkaa siis, siks kuin tuo syli syksyttömämpi
+kultia kenties ei, mut viljemmät ilonpäivät.»
+
+Tuohonpa kummastuin nyt vastas lempeä Hanna:
+»Missä on järkesi, mietitkös mitä haastelet, hupsu!
+Miksi ei vanhaakin vois lempiä, hellien hoitaa
+sen taloutta ja riemulla nauttia sen tavaroista?
+Vaan et vanhaksikaan sinä moittisi häntä, jos oisit
+nähnyt vain miten hän kevykäisenä riens mua vastaan,
+hellänä naurussa suin sekä lempein loistavin silmin,
+silt' ei näytä se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.
+Jos taas mietit kuink' ylellistä ja suurtakin hällä
+koissahan on, miten kaikilta kunnian saa hän ja arvon,
+näet hevin, ettei voi sitä onnea tarjota kaikki,
+kuin voi hän, opit arvomahan hänen antimiansa.
+Kun hänt' aattelenkin, noin yksikseen miten köyhä
+rikkaudessaan on hän, ystävän kättäkin vailla,
+raskaan mi huojentais sekä huokean taas sulostuttais,
+hellynpä melkein, käyn totiseksi, ja mielisin varsin
+päiviä vanhan tuon vähemmänkin vuoks ilahuttaa.
+Niin, näet, lemmitähän; se, se rakkautt' on, sinä hupsu.
+Nuoresta siis älä haastelekaan! Sytyttäisikö hänkään
+muuta kuin lempeä, vaikka hän oiskin, kuin tämä vanhus,
+voipa ja ylhäinen, ja mun viettelis onnensa ansaan?»
+
+»Hoh, hoo!» kaunis Johanna nyt huokasi, »eip' ole turhaan
+arvossa kulta, kun saa saman vertaisiksi se kaikki,
+vanhan nuoreksi luo sekä nuoren luontavi vanhaan.
+Tuuleen menköhön siis mitä lausuin, tuuli sen toikin,
+vaimoksi vanhallen siis käykää uskolliseksi,
+riemuksi hälle, ja riemuitkaa hänen aartehistaankin.
+Vaan varokaa, ett' ette te näe, mitä viel' ette nähneet,
+nuorta, jok' on ijän, kohtain suhteen vertahisenne,
+älkää hänt' unenpäinkään nähkö, ett' ei hänen silmäns
+iskisi teihin, ja katse, jok' ei mene mielestä koskaan,
+kuin oka jäis sydämeenne ja hiljalleen sitä kalvais.»
+Lausui ja vaikeni nyt, sydämessään hellivä murhe.
+
+Vaan siit' ikkunan luo läks seitsentoistias tyttö,
+päätään nosti ja katseen loi yli loistavan seudun,
+siin' näki lehdot ja vuoret ja tyynenä välkkyvät järvet
+loistossa päivän himmenevän, näki paikkoja kauas
+armaita, tuttuja vain, ilost' itkuhun heltyi ja lausui:
+»Maassako seutua kalliimpaa kuin syntymäseutu,
+miss' ajan helmasta kukkina lapsut-päiväni poimin,
+nuo lukemattomat, armahat, vaan pian kuihtuvat myöskin!
+Tuolla ma järven näen, selät, salmet, joill' useasti
+keinuttiin, kuin sorsat soutaen saaresta saareen,
+tuoll' ahot, joidenka siimeksess' useasti ma istuin,
+neulos helmassa, aatelien--Mitä aattelinkaan ma!
+Kaikki niin armast' on, joka kukkanen, tuttu kuin sisko,
+taimii tietyllä paikallaan kevähällä, ja linnut
+entiset taas pesillensä ja lauluilleen kotiuntuu.
+Kultiin vaihtaisinko ma tuon, sekä onnehen muuhun
+onneni, kun saan tääll' yhä tuttujen kanssa ma olla!
+Lemmen tunnen ma nyt, miten lemmitähän kosijoita:
+sentäänkin isä rakkaamp' on, kodin kukkivat niityt,
+metsät tuolla ja tuoll' ulapoitten välkkyvä pinta.
+Täytyvi tuon jalon herran siis nyt etsiä toinen,
+tyttö, mi jälkeens ei jätä muistoja näin ihanoita,
+arvoa suurempaa hänen aarteillensakin antaa;
+tyttöset, joiden täytyis näin suur uhraus tehdä,
+ehdolla ei mene miehelähän, jos ei aja pakko.»
+
+Näin hän lausui, muut' ei ehtinytkään kuni päättää,
+surra ei ehtinyt, ei edes miettiäkään, miten tohtis
+ilmi sen tuoda ja arvon herraa näin murehuttaa;
+tuoss' yht'äkkiä kun, tomupilviin peittyen, rattaat
+pyörähtäin tuli tiellä, ja matkaajat ohimennen
+lakkia nostivat tervehtäin nyt tyttöä tuossa.
+Varrotun veljensä hän heti tunsi ja löi käsiänsä
+yhteben riemuissaan ja, jo unhottain murehensa,
+riens ulos katsomahan sekä kohtaamaan tulijoita.
+
+
+
+TOINEN LAULU.
+
+
+    Laps seutuin outojen,
+    miks sieltä siirryit, oi!
+    Sa kauko-lintunen,
+    ken tänne tiesi toi?
+
+Tehty on tervehdys, ilomielin yhtymisestä
+vaihdettu on puhett' ystävällistä, ja pastorin huoneess'
+istuu nyt kesäkumppanineen rakas, lemmitty poika.
+Kaukan' on matkalla taas nimismies rikas tuo, joka puuhain
+kaikellaisten ja häijyjen rästien vuoks pitäjällä
+tuskin suullaankaan tuvat loistokkaat katon alle
+sai sekä ikkunat paikoilleen, kun taas piti mennä.
+
+Nuortapa vierastaan yhä vanhus katsoi ja katsoi,
+herkeämättä hän tarkkasi vain tuon hehkuvan katseen
+loistoa, tukkaakin kiharaista ja kirkasta otsaa,
+kun näki kasvoillen punan lentävän kainon ja silmän
+maahan vaipuvan. Nyt, hymy huulilla vieno, hän lausui:
+»Huoleti, ystävä! Anteeks, ett' yhä teitä ma tarkkaan;
+eihän tuo tapanain ole vierasta näin vakoella,
+mut kuvan kasvoissanne ma näen sydämelleni kalliin,
+unhottumattomat näen jalon miehen kasvojen piirteet,
+vanhimman minun ystävistäin sekä hartahimmankin.
+Poikana kun tulin kouluhun, näet, hän myös tuli kouluun,
+lapsekas myöskin hän, ja me vierekkäin sijan saimme
+Rinnan siinä nyt istuttiin, tasan pantihin kaikki
+kiitos ja nuhde ja läksyjen työ sekä leikkien riemu.
+Kun kesän lehtivän kanss', sekä hangen kanssa ja joulun,
+sai vapaus, ja kun lähtö nyt kaivattuun tuli kotiin,
+riemussa kaihoisaa oli toisesta luopua toisen;
+koulu kun kutsui taas ja kun vanhempain syli hellä
+kyynele-silmin heitettiin sekä siskojen parvi,
+kaihossa riemullist' oli toisen kohdata toista.
+Onnen päivinä näin, kun luontohon liittyvi luonto
+norjana kuin vesa kiertyen toisensa ympäri kasvaa,
+kasvoimme yhtenä niin, oli tahtokin yks molemmissa.
+Tahto ol' yks, kun tieteitten esikartano kerran
+templihin vaihdettiin ja kun valkeuden pyhist' aarteist'
+etsittiin muru auvoks itsellemme ja muille.
+Yhtenä kuljimme kilvan näin; mikä riemuna toisen,
+toisen riemuna myös oli tuntea, oppia, tietää.
+Vaan kun otsalla laakeriseppel seistihin vihdoin,
+yhdenlaisina vain, ja kun nuoruuden polun päästä
+katsottiin tulevaisuuteen sekä toimihin miehen,
+niin ei muistoa mulla, jot' ei olis hälläkin ollut,
+häll' ei toivoa myös, joka mullakin ei sama oisi.--
+Kun eros sitten tiet--kuten tuo rakas laulaja laulaa--
+sinne läks iäks hän, minä tänne. Huolia toivat
+vuodet ja tehtävät, rakkauteen näin painaen kahleet.
+Jylhällä luodolla tuoll' eteläisellä rannalla Suomen
+toimi ja kuol' rakastettuna pappina hän; minä täällä
+pohjassa, syrjäisen sisäjärven luon', olen harmaaks
+käynyt, ja meit' erotellut on maat sekä muutellut vuodet.
+Sittekin, silmissänne kun näen tuon katsehen, hehkun
+poskillanne ja kasvoiss' ystävän sielun ja muodon,
+vuodet mennehet unhotan pois sekä kohtalon vaiheet
+unhotan raskaan vanhuuden, elon unhotan huolet
+kaikki ja tuonenkin, joka on jo sen kaivatun vienyt;
+unhotan kaikki ja muistossa taas hänen vierehens siirryn,
+nuorna kuin muinoinkin, povin paisuvin, hehkuvin mielin.»
+Lausui näin sekä nuort' yhä vierastansa hän katsoi.
+Tuopa nyt mielessään imehdellen arveli, mietti:
+»Vanhus ehkäpä äskettäin ei nimeäni kuullut
+riemussaan mua vierast' outoa tarkkailematta,
+tai oli armaamp' ystävä muu kuin taattoni hällä.»
+Näin hän mietti ja virkahti vihdoin: »Arvosa pastor',
+polvenne turviss' äskettäin jos seisonut oisin,
+olkaanne kallistuin, hivellyksenne tuntien hellän,
+oisin taattoni, tuon ikävöidyn, ma haastavan luullut.
+Noinpa se hänkin istui ja muisteli mennyttä aikaa,
+muisteli kyynelsilmin myös eräst' ystävätänsä,
+joka oli läsnä ja poikanakin tasannut hänen kanssaan
+riemun ja huolen, kumpaisessakin korvaamatonna.
+Kun makas heikkona hän, ja kun vuoteen vieressä äiti
+itki, ja kun minä, lapsista vanhin, kättelin häntä,
+lausui raukeall' äänellä hän: Yks mulle on kallis
+niin kuin äitisi, kuin sinä, kuin nuo pienoset tuossa.
+Jos, niin kuin pesäsestään linnunpoikanen, joskus
+kolkkohon maailmaan jäät turvatta, kulkusi johda
+tuon jalon miehen luo sekä terveiset sano multa.
+Kohtelun saat siell' armaamman kuin muualla, kuulet
+tervehdyksen, lausutun ei vain, mut ajatellun,
+silmän näet, joka riemulla katsellen kuvan huomaa
+kasvoissas, ei nähtynä eik' unohdettuna vuosiin.
+Arvosa pastori, näin hän lausui, mainiten teidät.»
+
+Tuskinpa nuor' oli vieras loppuhun ehtinyt, kun jo,
+kirkas kyynele silmässään, nous tuolista vanhus:
+»Poika sen armahan», lausui hiljaa hän, »kuva kallis
+sen kuvan, jonk' yhä kaipaavaan sydämeeni ma kätkin,
+tullos, niin sydämelleni taas jalon vainajan painan.
+Outona ällös outojen kesken, ja kuin kesäks vainen
+kutsuttu vieras, tääll' elä keskellämme ja liiku;
+taivahan lahja sa oot, rakas kuin oma poika, ja vastaan
+kiitollisna ma nyt otan sun iloks vanhojen päiväin.»
+
+Lausui näin; ovi aukeentui, tytär riemuvin huolin
+astui huoneeseen, käsivarrella välkkyvä tarjoin.
+Hän kupit toi, aluset sekä kannun. Höyryvä teeves'
+loi lemuaan, kun helpoin taakkoinensa hän siirtyi
+pöydän luo, jossa viel' isän rinnoilla huomasi vieraan.
+
+Karttaen, kummastuin sekä peljäten häiritä heitä,
+alkoi tyttönen järjestää kupin toisensa viereen;
+vaan näin lapselleen nyt arvosa pastori lausui:
+»Heitä, tyttöni, hetkeks työs, suo suutelo siskon
+nuorelle tälle, jok' äsken vieras viel' oli sulle.
+Tästäpä puolin, näet, on veljesi hän, isäs parhaan
+ystävän poika, ja myös sinä hällen lempivä sisko.»
+
+Näin hän haasteli; mut tytön kasvoillenpa nyt pilvi
+vienon leimuva lensi ja tuskasta puoleksi valju.
+Vait oli hän sekä viipyi, arveli, vaan kuni tähden
+kaihtiva tuike nyt vieraaseen kohos arkana silmä.
+Tuo isän rinnoilta irtautui, tytön luo kävi, käteen
+hiljaa tarttui ja kuumiin huulihin suutelon painoi,
+kerkeän kuin kesätuul', ei tarjotun, ei paetunkaan.
+
+Kaikk' oli vait. Epäröiden puoleks ja hellien, hiljaa
+kättähän vieraast' irroittaa tuo kukkea impi,
+kiiruhtain kupit järjestää sekä tarjovi juoman.
+Vaan kun huokean näin emännöitsijä-työns' oli tehnyt,
+tarjoimen käsivarrelleen taas otti ja läksi.
+
+Tyhjä on porstua, tyhjä on myös emännöitsijä-huone;
+laudalle kankahan luo hän istautui, käsivarttaan
+siihen kallisti nyt, käsivarteen kiehkura-päätään.
+Tunteit' outoja, kuin sala-henkiä, hän sydämessään
+kätkee, itkevi, naurahtaa, kuin arvotus itse,
+kuin uni ilkkuva aatokselleen hurmauneelle.
+Miksi, hän miettivi, aikailen, kuin tenhottu oisin,
+vielähän paljon tointa on mulla! Sireenit ja tuomet
+kukkia, lehtiä suo; ylishuonepa kaunistamatta
+vielä on tulleillen. Hyvin vierasta hurmata mahtaa
+sammalseinät ja mustunehet nuo seinillä taulut!
+Siltäkö näyttääkin, kuin oisi hän tottunut moiseen!
+Tästä jos pääsisin vain ja jos työhön ryhtyä voisin,
+helpompi olla mun ois, sekä tuskakin tuo perin outo
+hälvenis mielestäin. Mitä huokailen ja mit' itken?
+Vaan jos ma hetkenkin totisempia seikkoja mietin,
+liikaa onko se, niinkuin mull' ei miettimist' oisi?
+Oi, kesä ehtii ja lähtee, syys pian saapuvi, yksin
+kankaall' istun ja viskon syöstävätäin värähdellen,
+kun rajutuulet ikkunahan jääkuuroja pieksee.
+On talo tyhjä ja hiljainen. Veli poissa on, poissa
+toinen on myös, isä nukkuu kirjan luo kamariinsa;
+jylhää, kolkkoa kaikk' on; huonehet on kuni haudat.
+Joskus kulkunen soi ehk' iltasin portahan luona,
+joudutan tulta ja varron, niin nimismies juro saapuu,
+hetken juttuelee, rakennustaan kiittää ja lähtee.
+
+Onko se hauskaa tuo? Mitä muuta kuin itkeä voisin?
+Muuta kuin itkeä myös kesän tähden? Varrottu vieras
+tuskin näyttäytyy, kun kohta jo on kuni veikko,
+antaa kättä ja suuta ja syvään luo sydämeeni
+silmäns säihkyvät, ett' en saa edes pienintä peittää.
+Kuinkapa päättyvi tää, jos kuukaudet tätä kestää.
+Näin hän mietti, ei ääneen paljoakaan, osa suurin
+lens kera huokausten kukantuoksuna pois sekä haihtui.
+
+Vaan käsivarrellaan vasu, kieloja haan täpötäynnä,
+nuoria, vast' ihan tuotuja pulppuavan puron luota,
+pirtistä nyt tuli kaunis Johanna. Hän porstuan aikoi
+lehvillä kaunistaa yhä kauniimmaks, lasit panna
+kukkia täyteen suojia varten, ja myös ylishuoneen
+peittää kukkien tuoksuun, ens' yö jott' ihanalta
+tuntuisi tulleillen sekä hilpeemmin unet saapuis.
+Vaan tavast' ensinnä hän emännöitsijä-huonetta silmää,
+aukaisee oven, katsovi huoneeseen, emäntänsä
+huomaa, kuin vesi silmissä tuo sekä hehkuvin poskin
+nousevi kankaaltaan, hymyn teeskelemist' yritellen.
+
+Kohta hän unhotti työnsä se palvelustyttö ja laski
+varjohon tuuleen vilvakkaan vasun kukkasinensa;
+itse hän kummastuin nyt luoteli impeä arkaa.
+»Mist' on», lausui, »kyynele tuo, joka silmänne kaihtaa?
+Mitkäpä huolet teillä, kun nyt ilo valtavi kaikki,
+eik' ole yhtä, jok' ei lyö leikkiä, laula ja naura?»
+Lausuu näin, ilosesti hän naurahtain emäntäänsä
+katsehen luo, kuin varrotun vastauksen jo hän tuntis.
+
+Tuo tok' ei sietänyt nyt kyselyitä ja tiedusteluita,
+pois vaan kääntyi nurpeissaan sekä haastoi ja lausui:
+»Muitapa viisaammaks ain' itsesi luulet, Johanna,
+luulet aukovas vain sekä sulkevas mun sydän-parkain,
+niin kuin sun soker'astias tai sun neulikkos ois se;
+mut varo, ettei vain ota vihdoin sormehes pistä!
+Mitkäkö mulla on huolet? miks juur huolet, ja eikö
+muut kuin huolet vaivata vois? Koe istua täällä
+tuntikin vain palavassa ja tuomien tuoksussa, eikö
+raskahaks painune pääsi, ja silmäs käy punasiksi!»
+Kääntyi ylpeäst' ikkunahan, vapahasti nyt illan
+ilmaa henkiäkseen sekä harmia pient' unohtaakseen.
+
+Vaan hänen vierelleen toki astui kaunis Johanna,
+ääneti, puolustuksekseen ei virkkanut sanaa,
+vartosi vain ilosempaa katsett', ett' ilosemmin
+jättää nuoren vois emäntänsä ja työtähän jatkaa.
+
+Eikäpä seitsentoistiaskaan noin jaksanut kauan
+seutuja kylmänä katsoa vain sekä valjulta näyttää,
+vaan pian mielessään katui, ett' oli niin tyly ollut.
+Harmi se hellyyteen suli pois, ei silmähän enää
+verkkaan kasvava kyynel kätkeynyt, ja hän hiljaa
+immen olkahan nyt nojas kutrista päätähän, lausuin:
+»Oi, vähemmän kuin luuletkaan mua tunnet, Johanna,
+tunnet ja ymmärrät, mihin tähtää mieleni haaveet.
+Äsken kun mua vanhus pyys, ja kun, heltyen aivan,
+mielist' oisin ma lohduksi hälle ja riemuksi mennyt,
+lausuit pöyhkeillen, ett'ei voi lempiä vanhaa.
+Nyt kun vieras taas on tullut mailt' etähältä,
+tuntematon kuin pilvi ja tuulen tuoma ja outo,
+huolet on kielelläs ja mun lemmest' itkevän luulet.
+Peittelemättä ma kaikki nyt ilmaisen, älä itse
+tunkeu vain sydämeeni, ett' ei sido kieltäni arkuus.
+Näitkö sä, kun tuli vieras tuo, niin arkako on hän,
+nurja ja ynseä niin kuin kirjankoit ovat? Eikös!
+Hattupa käessähän vain sekä varrella suikea takki,
+kärryiltä hyppäsi hän ja, kun tervehti, riemusta loisti.
+Sitte--ja suorastaan minä tuhmistun lähetessään--
+katseen niin tutun, rohkean luo hän, niin ylen hartaan,
+niinkuin jo aikaa tuttavat oltais tai sisarukset.
+Ihmekö siis, ett' itken, Johanna, ja jos minä itken,
+ei mua rakkaus itketä, vaan viha, ainakin harmi,
+että hän niin sydämellinen on, sopimattoman tuttu,
+vaikka on halpa ja nuori ja vain ylioppilas köyhä.»
+Lausui arkana, pelvoillaan tytön lempeän helman
+turvihin painautui, ujot kasvonsa peittäen siihen.
+
+Tuska se tuskin hälvetä ehti, ja poski se tuskin
+jäähtyikään, kun kuuli hän veljen astuvan sisään.
+Laulaen tuo tuli, riemuiten, kuten poikana, milloin
+läksystä pääsi ja metsään virmana lens kuni tuuli.
+Nytkin näin tuli hän, heti siskoa kutsui ja lausui:
+»Hanna, jo vieras vartoilee, ota hattus ja riennä,
+siksi kun iltanen valmistuu sekä vanha Susanna
+juoksee, kuin tapa häll' on, maat, mäet, huutaen etsii,
+ehdimme seutuja näyttää vieraallemme ja nähdä,
+karkeloll' onko jo kansa ja yöks ilokokkoja tehty.»
+Lausui, katsahtaa vain huonett' ehti ja kuulla
+kellon äänen, mi juur nyt löi, sekä riemulla nähdä,
+kuin kodiss' armahass' ennellään oli, tuttua kaikki,
+nähdä ei ehtinyt, kuink' ujostellen lempeä sisko
+kartteli häntä ja riens hatun varjosta verhoa saamaan.
+Vaan kun valmihiks sai, ulos veljyt ja hän käsityksin
+riensivät nyt ja jo portailla vieraan kohtasivatkin.
+
+
+
+KOLMAS LAULU.
+
+
+    Sydämen liekkiväks
+    sä kylmän kuinka loit?
+    Ylimmäks ystäväks
+    kuink', outo, tulla voit?
+
+Päivä jo mailleen käy pois länteen vuorien taakse;
+lauha kuin morsian ilta tok' on. Rusopilviä ilmass'
+ui sekä maahan luo valoansa, ja lauhkeat tuulet,
+niityilt' yhtyen, leikkiä lyö kukantuoksujen kanssa.
+
+Kerkein, leijuvin askelin, kuin olis lentimet heillä,
+kulkivat nuoret nuo kuvatyynen lammikon rantaan.
+Vieraallensapa näytteli ystävä nyt kodin rakkaan
+hempeät kauneudet, yhä muistellen sekä lausuin:
+»Näetkö sä järven hohtavan tuon, kas! toista se on kuin
+meri, joka huoaten sun kotis kalliorantoja pieksee!
+Täällä on vihreytt', on heleyttä ja henkeä. Laineist'
+ääretön paljous saaria nousee ja nyökkyen tarjoo
+varjoa lehtevät puut venemiehelle uuvahtaneelle.
+Niemehen käy, joka maahan tuolla nyt yhtyvän näyttää,
+sieltä sä seljän näet viel' aukeemman, kylät hauskat
+rannoilta haamottaa, sekä kirkkokin loistavi kaukaa.
+Toisella puolen taas, mitk' uhkeat vainiot siellä,
+viljavat, laihokkaat, ylt' ympäri metsät ja vaarat!
+Ennen lähtöä täältä ne tähkii, heitii ja keltyy,
+kaunistuin yhä, kauneinnaan toki kaivatessamme.
+Tuossapa, missä jo luo havupuut hämyn varjoa meihin,
+Sirkkujen lehto on, siell' esikoiset näet kevähällä,
+oksilla armastain tahi latvass' ylvinä laulain,
+kuin olis niiden vuoks vain aamu ja aurinko luotu.
+Silloin luo minä hiivin ja paadelle paulani lasken,
+riennän ja nuoran viereen kyyryhyn käyn. Häkiss' alkaa
+lintunen nyt pyrähdellä, ja hurmaa, loihtivi, kutsuu.
+Lempi jo vallan saa, kesyttyypi jo laulaja uljas,
+tarkkailee, välimittäin hyppii ja tirskuvi vastaan;
+ennen kuin edes aavistaa, häkill' on se, ja verkko
+lauahtaa, vapaus se on poissa, ja loppu on laulun.»
+
+»August», lausuvi nuhdellen nyt lempeä sisko,
+»julmako viel' olet niin kuin ennen ja moisehen miellyt?
+Onko se hauskaa tuo, vuoskaudeks sulkea häkkiin
+vanki ja nähdä sen siin' ikävystyen istuvan yksin?
+Sitten, kauan kaivattuaan tutun ääntä, se viedään
+metsähän, kuulee vertaisen, ilon innossa vastaa,
+pettyen viettelemään näin rakkaan ystävän ansaan.»
+
+Vieraspa loi tytön silmihin katseen hellän ja lausui:
+»Moinen se on tapa lemmen; noin virittääpi se ansan,
+milloin verkon ja milloin helman. Oi, halukkaasti
+juostahan kumpaankin, jos vaan sydän lempivä kutsuu.»
+
+Näin hän lausui. Tuon sananvaihdonpa ystävä tuskin
+kuuli, hän seutuhun kiintyi vain, tuhannestikin ennen
+kuljetut paikat nuo ajatuksiin muistoja toivat.
+Naurussa suinpa nyt vieras haasteli taas: »Sanotaanhan
+julmiks meitä, jos vain olis niin! mut paljopa julmemp'
+on joka tyttö, jos koht' on hellä ja säisy hän nähdä.
+Tää esimerkiksi vain: Kotikartanon vieressä, kasvoi
+koivisto vanha ja mieleinen sekä aitahan pantu.
+Nyt kun halloineen tuli syys, kun keltavat lehtens
+alkoi heittää puut, ja kun urpuja vain piti oksat,
+teiret ne joskus sai, kesynrohkeat, syömähän puihin.
+Vaan kun aidan luo minä hiivin ja ampua aioin,
+hiipi mun siskoni myös, vaikk' äissäni nyrkkiä puistin,
+jäljissäin sekä pyys: älä koske, anna ne olla,
+säälihän raukkoja, veljyt, oi, minun tähteni sääli!
+Näin hän pyysi, ja kun näki ettei auttanut pyyntö,
+huusi hän, läiskytti kämmeniään ja ne peljätti poies.
+Nähkääs, kuin toki hellä hän on! Tulin kerran ma kotiin,
+kohtasin tuttavan portaillamme ja tein hyvän päivän.
+Vastannutpa ei tuo, syvemmällen vaan hatun otsaan
+painoi, peittäen kyyneltään, sekä matkahan läksi.
+Syyn hyvin ymmärsin; ja nyt siskoa kiusasin kahden:
+sisko, ma sulhosi näin epätoivossa lähtevän täältä;
+miks olet murtanut raukan? Näinpä hän vastasi vainen:
+liian vanhako lien valikoimaan, pakkoko ottaa
+kiittäen ensimmäinen, vaikk' en lempisi lainkaan?
+Nauraen lausui näin tuo hellä, mi lintuja sääli.
+Sanokaa nyt, mikä julmempaa: noin ampua lintu,
+vai sydän-parkaan ampua nuoli, ja hyljätä sitten?»
+
+Lausui näin. Mut ystävä rannan kallistunutta
+torppaa katsoi ja vanhaa muisteli nyt kalamiestä,
+jonka jo lapsuudestaan siell' oli liikkuvan nähnyt.
+Häntä hän muisteli nyt, sisareltaan tutkasi, lausui:
+»Vieläkö vanhus tuo eloss' on, venossaanko hän nähdään
+lammella viel' yhä aamusta varhain ja illalla myöhään?
+Täält' useasti ma silmäilin hänen teitähän, juoksin
+vastahan, katsoin saalistaan, luvut unhotin, leikit,
+onginnasta kun hän, ulapasta ja tuulista kertoi.»
+
+Hällen vastasi näin vesisilmin lempeä sisko:
+»Pois iäks muuttanut on hän, päiviä, viikkoja sitten
+rannalla tyhjä on mökki ja kaipaa haltiatansa.
+Jos hänen lähdöstään sanan muutaman kertoa voisin!
+Kuin mitä outoa aavistain, tupanamme hän usein
+talvella istautui, takan ääressä poltti ja haastoi
+mennehen vuoden saaliistaan sekä ens' kevähästä.
+Näihin asti, hän naureli, painaen peukalon piippuun,
+onkehen ol' enimmäkseen turvaunut kesäkaudet;
+nyt tekis verkkoja hän, muka, tuottais siimat ja koukut
+kaupungista ja alkaisi oikein nyt kalastella.
+Näin tuon vanhuksen tuvassamme ma haastavan kuulin.
+Saa kevät, hank' alenee; purot metsässä pauhata alkaa,
+karvaa muuttavi järven jää, jopa välkkyvin juovin
+aukee salmien suut, vesilintujen ääniä kuuluu.
+Oiti nyt nähdähän vanhuskin. Yhä kauemma saattaa
+kulkea hän, joka kerta kun uudestaan hänet nähdään,
+kunnes kaikki on esteet pois, ja hän taas keveästi
+kiertävi ruuhellaan salot, niemet, taas vihannoivat.
+Silloin--ilta on, yksin rantaa käyn, tavallista
+loitommaks mua viehtää koivujen tuoksu ja kukkain--
+arvaamatta ma saavun näin hänen mökkinsä luokse.
+Vaan kun venheen siinä mä näin telapuilla ja verkot
+puikoillaan, sekä arvelin ett' oli hän kotosalla,
+tervehdykseksi tahdoin vain sanan lempeän hälle
+lausua, ennen kuin menin pois.--Näin mökkihin astuin.
+Yksin siell' oli hän, makas oljillaan tyvenesti;
+silmä on raukeamp' entistään, valevampi on poski,
+kalman karva jo kylmä on kasvoillaan, kuten näytti.
+Hiljaa vuoteeltaan toki, kun tulin, nosti hän päätään,
+tervehti murheisesti, nousi ja tilkkasen vettä
+pyys janohonsa. Ma lähtehen luo heti kiidätin kiulun,
+noudin vettä ja juodakseen ukon kuolevan annoin.
+Kun oli juonut, ja huuliltaan vein astian hiljaa,
+käteheni nyt käsin värjyvin tarttui hän sekä lausui:
+auk' ovi pankaa lähteissänne, ett' illan ma ilmaa
+henkiä saan, sekä kuollessain salon nähdä ja aallot.
+Voinut en lähteä pois, en jättää hänt' avutonna
+puutteeseen, vaikk' en tosin paljoa saattanut auttaa,
+vaan oven aukaisin ma ja taas ukon vierehen astuin.
+Ilma se virtasi huoneeseen, iloll' äänteli lokki
+rannalla leijaillen, kuvatyyn' oli lahti ja renkaiks
+rikkui vain, kun luodolla leikkiä löi kalaparvet.
+Lie hymy ollut, mi kirkasti nyt nuo riutuvat kasvot,
+riemun lie säde ollut, tai vain näyttikö siltä,
+koska jo hetken pääst' oli sammunut silmä ja rintaan
+painunut pää, elo lähtenyt riemuineen, suruinensa.
+Pois sydän kourassa lähdin ja jäljessäin oven suljin,
+enkä ma ennen tohtinut kuin kodin kohdalla vasta
+seisahtaa, rukoellen vainajan sielulle rauhaa.
+Kammona koommin mulle tok' ei ole kuoleva vanhus,
+vaan kuin muisto, mi mieleen jää, kesä-iltasin kauan
+järveä katseltuain, yön puoleen, tuuli kun tyyntyy,
+aurinko sammuvi, aallot, riehuntaan väsyneinä,
+hiljeten laskeuvat sekä viihtyvät peiliksi vihdoin.»
+Näinpä hän vanhan tuon kalamiehen lähdöstä kertoi.
+Saavuttiin ilovalkea-kunnaallen, joka seudull'
+on kesän suurena juhlana mielusa yhtymäpaikka
+ollut jo vanhastaan; ilon sinne vallaton poika,
+sinnepä nuor' mies ylpeillen sekä, rinnassa lempi,
+tyttökin riensi, ja sinne se vanhuskin sopestansa
+kaukaa laaksosta katsoo, kuin tulet syttyvät yössä,
+riemusat niin kuin muistotkin oman yöllisen mielen.
+Tyhjänä kunnas viel' oli, vain somerharjalta sieltä
+ilmaan honkia nous hatalatvoja, kärvettyneitä;
+sinnepä sittenkin nämä nuoret rientävät rinteen
+mutkaista polkua myöten, ja koht' ovat huipulla harjun.
+
+Vaihtelevampi ja laajempi on näkö sieltä: nyt silmään
+loppumaton ala metsiä, järviä, peltoja aukee,
+illan himmeiseen ruso-hohteeseen puettuina.
+Kulkija-parvia haamottaa. Välist' oksien joskus
+kiiluu liina ja pois tytön rientävän kanss' eteneepi,
+sen sijan kun värin muuttelevin taas täyttävi toinen.
+Tyyntä on, henkäyst' ei edes. Karjojen kelloja, hellää
+lemmen laulelmaa, johon vastaus soi salotieltä,
+kuuluu laaksosta vain, katovaisiin äänihin joskus
+paimen helkyttää säveleen, min kertovi kaiku.
+
+Ystävällensäpä ihmeissään nyt lausuvi vieras:
+»August, nyt tutump' oot sinä mulle kuin olit koskaan,
+nyt sinut ymmärrän ma ja tunnen sun periluontees.
+Tuossa sen kirjan näen, min kirkkailta lehdiltä varmaan
+kaiken luit mitä kerroit, kun hämärässä sa istuit
+mun sekä siskoni kanssa, ja haaveiltiin läpi illat.
+Ihmis-onnen sa tääll' opit, rakkauden, ilon, rauhan,
+tääll' unelmissasi näit nuo kirkkahat, lempeät henget,
+suodut luomahan täällä jo maassakin taivahan meille.
+Kuuntelehan, sävel laulujen, voipunut huokaus kaiun,
+lintujen äänet ilmassa, metsissä, eikö se kaikki
+enkelien ole laps'iän tuttujen vienoa kieltä?
+Oi, ne nyt selvään näen! Rusopilvillä leijuvat illan,
+säihkyvät auringon sätehessäkin, tuikkivat joskus
+silmistä kukkain, järvellä päilyvät, ilmassa soivat;
+näitähän tarkoitit sa ja nää teit rakkahiks meille?»
+
+Näin hän haasteli. Mut tytön silmässä kyynele hiljaa
+kasvoi ja poskellen kuin kastehelminen vieri.
+Vaan sala-huokauksin kysäseepi hän: »Mointako haastaa,
+muillen mointako hän, ei mulle hän ilmase mitään!
+Ääneti täällä hän käy sekä jylhänä; jos mitä virkkaa,
+pyssyist' aina hän vain sekä linnunpyynnistä haastaa,
+metsissä mieluummin toki yksin myrskynä riehuu.
+Luuli mun lapsekkaaks ehk' ennen, arveli moisen
+leikkiin luoduks ja nauruun vain; mut paljo jos nauran,
+itken ma paljon myös, olen puuttehess' ainakin jonkun,
+jonkun vain, johon vois vakavampana hetkenä luottaa.
+Metsiss' yksin tääll' useasti ma käyn, useasti
+näen saman kuin näen nyt, vaan kuink' erilaisena aivan!
+Kaunis ja suuri on maailma, vaan minust' on kuni kaipuu
+luonnossa kaikkiall' ois, ja sen äänettömyyttä mä säikyn.
+Nyt, te kun haastatte, tuntuu kuin sekin haastaen lausuis:
+tyttöni, näin olin kaunis ja kirkas ma aina, mut tuot' et
+uskoa tohtinut, vaikkapa joskus siit' unelmoitkin.
+Jos tulis siskonne! Oi, jos vain kesän ainoan meillä
+viipyis hän, miten hauskaa ois hänen kanss' ajatusta
+joskus vaihtaa, mieli kun haaveist' on ylen täysi!
+Yks sana vain, nimi vain! Se jo mieleinen olis mulle;
+sitten hänt' ajatella ma koitan. Vaan sanokaatte,
+onko hän teidän muotoa? kenties kuin sisar veljen?»
+
+»Oi, hän ei yhdenkään ole muotoa», vastasi vieras,
+»tuskinpa itsensä. Koissa hänt' ennen »hellikki Maijuks»
+mainittiin, nyt kuuluvi vain »imarreltu Mariia».
+Hänt' omat suosi ja vieraat myös, ja hän näin pian kasvoi
+vaativaks, oikkuiseksi, mut ain' oli hän rakas meille.
+Jos mitä tahtoi ja jos sitä pyysi hän lempein katsein,
+voitu ei kieltää, eikäpä tahdottu, vaikk' olis voitu;
+taas jos vaati hän korskaillen, toteltiinpa jo miltei,
+vaikkapa joskus nurkuiltiin, ei tiettynä, miksi.
+Syys oli, näin tuli kaupunkiin hän; kahvit ja tanssit
+alkoi nyt. Maatyttö jo illassa muuttuvi daamiks.
+Missä hän käy, on perhoja ympärill' aina, jos astuu
+askelen hän, tähystellään, kuiskaillaan, myhäellään.
+Onnistui, näki sen, ja hän onnistui monin verroin.
+Nyt kävi kerrassaan ikäväksi hän. Tanssija kaunein
+jos tuli, tai joku luutnantti nuori ja kiiltävä-kaulus,
+noihinpa joskus saattoi hän helo-katsehen luoda.
+Jos tuli toinen, jok' ei muka ollut mielehen hälle,
+ei tämä, vaikk' olis koittanut kuin, sanan alkuhun päässyt,
+kun nenäll' armon jo hän rypyn häivän hienosen hienon
+huomas, ja nurpeissaan sai lähteä harmitteleimaan.
+Nyt tuli veljenne myös, raju karhunpoikanen Pohjan,
+vait oli päivän, ja niin sekä ei vaan toisena vastas;
+viikon päästä jo meillä hän tuttuna istui ja kertoi,
+kertoi teistä ja lapsuus-aioistaan, kodin seuduist'
+armaista, kaikesta vain, mikä rakkaint' on sydämelle.
+Milloin pilkoittaa kevät kerronnasta ja milloin
+näet syys-illan ja lehdet harvenneet, sumut raskaat,
+ilmassa tähdet valjut ja kummulla kuun veriruskeen.
+Kaikki on niinkuin luonnossa on, heleämpätä vainen,
+ihmettä täynnä ja niin kuin valveillas unelmoisit.
+Näin hänen kertoissaan jopa korska Mariiakin päätyi
+kuuntelemaan, ja hän ensin hämmästyi imehdellen,
+kuin olis silmissään ihan uuden maailman nähnyt.
+Viel' isosesti hän naurahtaa toki, huoleti päätään
+viskoen, illan ja toisen, kun parissamme hän kauan
+haaveiss' istunut on. Vaan turhaan! Toiseksi iltaa
+hän tuli taas, ja nyt kauempaan, totisempana istui.
+Vihdoin oikut ne lähtivät. Joskus jos ihastuikin
+peittänyt ei ihastustaan hän, tuli kerskahan silmään
+väliin kyynelekin, hyvän yön kun lausui ja lähti.
+Taas mikä muutos kerrassaan kuin loihtiman kautta!
+Lempeäks hän tuli ko'issaan, nöyränä, vaatimatonna
+tanssihin astui, tervehdyksihin säisynä vastas.
+Suosittu ei ole kenkään, hyljeksitty ei kenkään,
+kaikk' oli vertaiset, alimmankin kohteliaisuus
+lempein katsehin palkittiin, katumoiksi ei tullut.
+Hänt' ilosemmin taas lähestyttiin, liehetys lakkas,
+nyt rakastettiin hänt', eik' yksin vain ylistetty.
+Tuon oli kaltainen, koetelkaa hänt' ajatella
+täynnään vaihtoja vain, nyt yhtenä, toisena toiste!
+Ehkä hän jää nyt siks, mikä on, kun»----Ystävä naurain
+keskeyttää hänet: »Tulkaa», lausuvi, »lähtehen tahdon
+rannalla nähdä ja juoda taas, kuten ennenki, siitä.»
+Lausuu näin, alas kummulta käy sekä näyttävi tietä.
+Lähteellen pian saavutahan. Helotuksessa taivaan
+täytenä siinä se uhkuu, kirkasna keskellä kukkain,
+niinkuin rauhaisa ihmissilmä, jot' ei riko myrskyt,
+värjyy kirkkauttaan sekä huo'untaa elon suonen.
+
+Vaiti sen partaallen he nyt istuvat kaikki ja juovat,
+katsellen levätessään raukenevaa kesä-iltaa.
+Sanoja ei löydetä, niit' ei kaivatakaan, ajatuksin
+nyt sydän liittyy vain sydämeen sekä auvosta täyttyy.
+Mut kuva vieraan, kas, tytön silmähän lähtehess' astuu.
+Luullen saavansa näin näkemättä sen muotoa kallist',
+armasta silmätä, katsoo hän yhä vain varomatta,
+vierahan kun hymykatseen siin' yhtäkkiä kohtaa.
+Kainoksi tyttönen käy, sydän, tyynenä sykkivä äsken,
+säikkyen kouristuu, hän tuntevi kuin veri polttaa
+poskillaan, ja hän pelvolla huomaa kasvonsa lähteess'
+alttiiks vierahan katseellen.--Mut lempeä pilvi
+purpuran-hohtoinen yli kiiltävän lainehen kiitää,
+kirkkaus liittyvi kirkkauteen, puna haihtuvi punaan;
+kohta et huomata voi, tytön poskiko, pilvikö hehkuu,
+haihtuva häivepä vain nyt riemusta kiitollisesta
+immen seitsentoistiaan kasvoill' ilmeni vielä.
+
+Kukkain keskeltä nous veli armas nyt, sisartansa
+kutsui hän sekä lausui nauraen, mut vakavasti:
+»Hanna, ma hetken pääst' ehk' en sitä lausuisi, nyt sen
+kerron ma kuullakses, ett' auvostain osan saisit.
+Mun jo Mariia on, ei tuo korskea, pöyhkä Mariia,
+vaan hyvä, lempeä, kaunis, kaikittain sulosampi,
+kuin mitä kertoi hän, paremp', armaisemp', ihanampi.
+Nouse ja riennä ja veljellen kätes huoleti anna,
+siskosta siskonen, niin sisar toivoo, niin veli myöskin
+toivoo, kauan jo ennen toivoi kuin sinut tunsi!»
+
+Lausui, ja tuskin ehti hän loppuun. Rannalla äänsi
+ruohossa sorsa, ja nyt, kivi kourassa, sinne hän hiipi
+hiljaa lehdikon kautta ja on veden rannalla vihdoin.
+Vaan kun kättähän nosti ja huudolla säikytti linnun,
+poikue kullan-keltava päin kahilistoa kaikkos,
+pelvosta piipattain, hajonneena ja turvatta aivan.
+Säälien pois kiven laski hän, kun emän eessähän huomas
+peljäten uivan ja rakkaudest' ylenkatsovan vaaraa,
+kunnes kaukana järvellä tuo ajelehtiva parvi
+suojan sai, ja jo huoleti taas emä lentohon lähti.
+Tuon näki hän sekä ehdollaan meni hetkeksi rantaan,
+linnun vuoksi ja ett'ei lähtehen luon' olijoita
+häiritsis. Pian kääntyi hän toki, tarkkasi kaukaa,
+tarkkasi, riemastui, sekä saavutti ystävät taasen.
+
+Vierahan rinnoilla siin' ihanaisena rauetess' illan
+seisoi tyttö ja olkaan tuon nojas kutrista päätään;
+mut veli kun tuli luo, hymysuin hän kättähän hälle
+tarjos ja silmästä auvoisesta nyt kyynelen pyyhkäs.
+Tulleellen näin selvisi kaikk', ilossansa hän puisti
+siskon kättä ja ystävän myös, mut leikillä lausui:
+»Nyt mitä virkkaa taatto, kun näin pikasesti me käymme
+kaikin kihloihin, hänelt' ensinkään kysymättä?
+Oi, varo, Hanna, ettei yht' äkkiä kihlaus lakkaa.»
+Leikillä tuon hän lausui, mut levotonna sen impi
+kuuli ja aatteli, kuink' oli pettelevää sydäntänsä
+niin hevin noutanut, ett' isän armaan unhotti aivan,
+toiveet unhotti kummankin kodiss' ainian olla,
+unhotti kaiken muun sekä vierast' aatteli yksin.
+Kotiin vain haluaa, ei rauhotu, kunnes on kaikki
+kertonut taatolleen, siten lieventäin sydäntänsä.
+Seurassa armaitten näin läksi hän huolien matkaan.
+
+Matkaa päästy ei puoliakaan, kun tieltä jo kuului
+kutsuva ääni, ja huomattiin nyt vanha Susanna.
+Suuttunehelta hän näytti ja tärkiltä, kun tähystellen
+rientäen astui päin, esiliinasen hulpio käessä,
+pyyhkien innoissaan hien otsastaan vähän päästä.
+Vaan kun etsityt löysi ja kun näki kohdalla heidät,
+astui syrjähän tiest' odotellen. Mut ohimennen
+hälle nyt leppyisän sanan lausui lempeä tyttö:
+»Miksikä, vanha Susanna, te itsenne niin väsytätte,
+hääritte päivin näin, edes illoinkaan ette huokaa?
+Bhdimmehän hakematta ja huutamattannekin kotiin.»
+
+Näin hän haasteli, vaan ei vastaust' antanut vanhus,
+käellähän viittasi vain sekä luokseen tyttöä kutsui,
+mut näin tulleellen hän syrjässä korvahan kuiskas:
+»Jestas, mamseli, noin kun viivytte, vohvelit jäähtyy,
+paistikin pannussa kärventyy, ja jo arvosa pastor'
+istuvi näljissään sekä illallistahan vartoo.
+Mut sanokaahan vain pikimältään, saammeko syksyks,
+vai kesäll' ehkä jo häät; joko arvon herra on saanut
+vastauksen, vai vieläkö hän pelon tuskassa värjyy?»
+Hällepä hiljaa vastasi taas tuo lempeä tyttö:
+»Älkää, vanha Susanna, mun häitäni vartoko, älkää;
+niiden viettämiseen kesät ehtii mennä ja syksyt,
+ehkä ne vihdoin keskeyttää ikipäiviksi talvi.»
+Lausui ja vanhan näin hän kummastuksihin jätti.
+
+Itse riensi hän toisten luo, heit' ääneti seuras,
+miettien, haaveillen, sulo-murheisiin vajonneena.
+Vaan kun tultihin portaillen, hatun päästähän sievään
+päästää, joutuen tuuheat järjestää kiharansa,
+armastaan kädest' ottavi, pelvoissaan ihan hiljaa
+aukaisten oven, astuu huoneeseen isän luokse.
+
+Yksin valvomahan iän, vaivain painosta vanhus
+uupunut on ja, nyt päätään kallistain nojatuolin
+pielehen pehmoiseen, juur nukkunut.--Maass' edessänsä
+piipusta viel' yhä nous savu puoleks sammunehesta.
+Kaunis on siinä hän nukkuessaan, surutonna ja tyynnä,
+kaunis niin kuin vanha on, kun lumi peittävi hapset,
+huulilt' on puna pois sekä kuihtuen kuivunut poski,
+mut elo pitkän pitkä ja turvasa, lämmin ja kirkas
+otsaan uurtehiseen kuin ehtoo luo kajastuksen.
+
+Tyttären poskillen vedet virtasi, kun isän armaan
+nukkuvan hän näki turvallisna nyt hurskaudessaan,
+kun siin' aatteli hän, oman maallisen onnensa tähden
+vanhan untako häiritseis, kenties elon rauhan
+riistäis häitä ja huolia vain tois harmajan päähän.
+Lemmityn rinnalla siinä hän polvillaan isän eessä
+viipyi ja vanhukseen loi silmäns itkevät hetken;
+vihdoinpa kallistui sekä kosketti lämpimin huulin
+nukkuvan kättä. Mut kummastuin unen vienosta vanhus
+valveutui, kysyväisenä katsoi tyttärehensä,
+katsoi ja synkistyi; tylyn, niinkuin ukkosen uhka,
+silmäyksen loi vieraaseen. Tuon nähdessä lauhtui
+leimaus, kyyneleheks suli pois. Sylin aukasi vanhus,
+riemulla rinnoilleen näin sulkien rakkahat nuoret.
+
+
+LOPPU
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Hanna, by J. L. Runeberg
+
+*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNA ***
+
+***** This file should be named 8669-8.txt or 8669-8.zip *****
+This and all associated files of various formats will be found in:
+        http://www.gutenberg.org/8/6/6/8669/
+
+Produced by Robert Connal, Tapio Riikonen and the Online
+Distributed Proofreading Team.
+
+
+Updated editions will replace the previous one--the old editions
+will be renamed.
+
+Creating the works from public domain print editions means that no
+one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
+(and you!) can copy and distribute it in the United States without
+permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
+set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
+copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
+protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
+Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
+charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
+do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
+rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
+such as creation of derivative works, reports, performances and
+research.  They may be modified and printed and given away--you may do
+practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
+subject to the trademark license, especially commercial
+redistribution.
+
+
+
+*** START: FULL LICENSE ***
+
+THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
+PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
+
+To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
+distribution of electronic works, by using or distributing this work
+(or any other work associated in any way with the phrase "Project
+Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
+Gutenberg-tm License available with this file or online at
+  www.gutenberg.org/license.
+
+
+Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
+electronic works
+
+1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
+electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
+and accept all the terms of this license and intellectual property
+(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
+the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
+all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
+If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
+Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
+terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
+entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
+
+1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
+used on or associated in any way with an electronic work by people who
+agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
+things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
+even without complying with the full terms of this agreement.  See
+paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
+Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
+and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
+works.  See paragraph 1.E below.
+
+1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
+or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
+Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
+collection are in the public domain in the United States.  If an
+individual work is in the public domain in the United States and you are
+located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
+copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
+works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
+are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
+Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
+freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
+this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
+the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
+keeping this work in the same format with its attached full Project
+Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
+
+1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
+what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
+a constant state of change.  If you are outside the United States, check
+the laws of your country in addition to the terms of this agreement
+before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
+creating derivative works based on this work or any other Project
+Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
+the copyright status of any work in any country outside the United
+States.
+
+1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
+
+1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
+access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
+whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
+phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
+Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
+copied or distributed:
+
+This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
+almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
+re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
+with this eBook or online at www.gutenberg.org
+
+1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
+from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
+posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
+and distributed to anyone in the United States without paying any fees
+or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
+with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
+work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
+through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
+Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
+1.E.9.
+
+1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
+with the permission of the copyright holder, your use and distribution
+must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
+terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
+to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
+permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
+
+1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
+License terms from this work, or any files containing a part of this
+work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
+
+1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
+electronic work, or any part of this electronic work, without
+prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
+active links or immediate access to the full terms of the Project
+Gutenberg-tm License.
+
+1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
+compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
+word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
+distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
+"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
+posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
+you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
+copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
+request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
+form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
+License as specified in paragraph 1.E.1.
+
+1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
+performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
+unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
+
+1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
+access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
+that
+
+- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
+     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
+     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
+     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
+     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
+     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
+     must be paid within 60 days following each date on which you
+     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
+     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
+     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
+     address specified in Section 4, "Information about donations to
+     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
+     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
+     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
+     License.  You must require such a user to return or
+     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
+     and discontinue all use of and all access to other copies of
+     Project Gutenberg-tm works.
+
+- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
+     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
+     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
+     of receipt of the work.
+
+- You comply with all other terms of this agreement for free
+     distribution of Project Gutenberg-tm works.
+
+1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
+electronic work or group of works on different terms than are set
+forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
+both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
+Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
+Foundation as set forth in Section 3 below.
+
+1.F.
+
+1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
+effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
+public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
+collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
+works, and the medium on which they may be stored, may contain
+"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
+property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
+computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
+your equipment.
+
+1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
+of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
+Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
+Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
+liability to you for damages, costs and expenses, including legal
+fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
+LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
+PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
+TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
+LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
+INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
+DAMAGE.
+
+1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
+defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
+receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
+written explanation to the person you received the work from.  If you
+received the work on a physical medium, you must return the medium with
+your written explanation.  The person or entity that provided you with
+the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
+refund.  If you received the work electronically, the person or entity
+providing it to you may choose to give you a second opportunity to
+receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
+is also defective, you may demand a refund in writing without further
+opportunities to fix the problem.
+
+1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
+in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
+WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
+
+1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
+warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
+If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
+law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
+interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
+the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
+provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
+
+1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
+trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
+providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
+with this agreement, and any volunteers associated with the production,
+promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
+harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
+that arise directly or indirectly from any of the following which you do
+or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
+work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
+Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
+
+
+Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
+
+Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
+electronic works in formats readable by the widest variety of computers
+including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
+because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
+people in all walks of life.
+
+Volunteers and financial support to provide volunteers with the
+assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
+goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
+remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
+Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
+and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
+To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
+and the Foundation information page at www.gutenberg.org
+
+
+Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
+Foundation
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
+501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
+state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
+Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
+number is 64-6221541.  Contributions to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
+permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
+
+The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
+Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
+throughout numerous locations.  Its business office is located at 809
+North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887.  Email
+contact links and up to date contact information can be found at the
+Foundation's web site and official page at www.gutenberg.org/contact
+
+For additional contact information:
+     Dr. Gregory B. Newby
+     Chief Executive and Director
+     gbnewby@pglaf.org
+
+Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
+Literary Archive Foundation
+
+Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
+spread public support and donations to carry out its mission of
+increasing the number of public domain and licensed works that can be
+freely distributed in machine readable form accessible by the widest
+array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
+($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
+status with the IRS.
+
+The Foundation is committed to complying with the laws regulating
+charities and charitable donations in all 50 states of the United
+States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
+considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
+with these requirements.  We do not solicit donations in locations
+where we have not received written confirmation of compliance.  To
+SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
+particular state visit www.gutenberg.org/donate
+
+While we cannot and do not solicit contributions from states where we
+have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
+against accepting unsolicited donations from donors in such states who
+approach us with offers to donate.
+
+International donations are gratefully accepted, but we cannot make
+any statements concerning tax treatment of donations received from
+outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
+
+Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
+methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
+ways including checks, online payments and credit card donations.
+To donate, please visit:  www.gutenberg.org/donate
+
+
+Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
+works.
+
+Professor Michael S. Hart was the originator of the Project Gutenberg-tm
+concept of a library of electronic works that could be freely shared
+with anyone.  For forty years, he produced and distributed Project
+Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
+
+Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
+unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
+
+     www.gutenberg.org
+
+This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
+including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
+Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
+subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
diff --git a/8669-8.zip b/8669-8.zip
new file mode 100644
index 0000000..0be7e15
--- /dev/null
+++ b/8669-8.zip
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..d9515d2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #8669 (https://www.gutenberg.org/ebooks/8669)
diff --git a/old/7hana10.txt b/old/7hana10.txt
new file mode 100644
index 0000000..7fe82d4
--- /dev/null
+++ b/old/7hana10.txt
@@ -0,0 +1,1428 @@
+The Project Gutenberg EBook of Hanna, by J. L. Runeberg
+
+Copyright laws are changing all over the world. Be sure to check the
+copyright laws for your country before downloading or redistributing
+this or any other Project Gutenberg eBook.
+
+This header should be the first thing seen when viewing this Project
+Gutenberg file.  Please do not remove it.  Do not change or edit the
+header without written permission.
+
+Please read the "legal small print," and other information about the
+eBook and Project Gutenberg at the bottom of this file.  Included is
+important information about your specific rights and restrictions in
+how the file may be used.  You can also find out about how to make a
+donation to Project Gutenberg, and how to get involved.
+
+
+**Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts**
+
+**eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971**
+
+*****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!*****
+
+
+Title: Hanna
+
+Author: J. L. Runeberg
+
+Release Date: August, 2005 [EBook #8669]
+[Yes, we are more than one year ahead of schedule]
+[This file was first posted on July 31, 2003]
+
+Edition: 10
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ASCII
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNA ***
+
+
+
+
+Produced by Robert Connal, Tapio Riikonen
+and the Online Distributed Proofreading Team.
+
+
+
+
+
+HANNA
+
+Kolme laulua
+
+
+J. L. Runeberg
+
+Suomentanut P. Cajander
+
+
+
+
+ENSI LEMMELLE.
+
+
+Ens lemmeltaeni kerran tiedustin:
+eloni taehti, kuinka synnyitkaeaen,
+ja mistae lempeaen sae loistos sait?
+    Ja taehti lausui: naeitkoe milloinkaan,
+    kuink' aekin pieni pilvi kaihtaa mun?
+Ma lausuin: pilven milloin heleaen
+ja milloin synkaen naein sun peittaevaen,
+yht' olit kirkas taas, kun haihtui tuo.
+    Taas lausui taehti: naeitkoe, kuinka mun
+    pian himmentaeaepi paeivae maallinen?
+Ma lausuin: monen paeivaen loistossaan
+naein nousevan ja valos voittavan,
+se yhae laski, sin' et milloinkaan.
+    Ja taehti taas: valooni luotatko,
+    elosi toivon siitae sytyttaein?
+Ma lausuin: pilven takaa hymys naein
+ja paeivaen loiston takaa tuikkehes,
+viel' loistat tuolla puolen haudankin.
+    Nyt lausui taehti: tunnetko sa mun?
+    Ma oman rintas olen huokaus,
+    mi rauhan toivoss' etsi taivastaan,
+    Ma oman henkes olen vaelkaehdys,
+    mi saeteillen lens synnyinmaahansa,
+    ma oman sielus paeivaenpaiste oon,
+    sae hellaess' elaet hohtehessani.
+
+
+
+ENSIMMAeINEN LAULU.
+
+
+    Kuin virta tunturin
+    ja laehde laaksomaan--
+    sen verran kumpikin
+    vain tunsi tuttuaan.
+
+Tullut on riemuineen juhannuksen ilta jo. Laenness
+aurinko kirkasna loisti ja loi valoaan ikivanhaan
+pappilahan, joka tyynen lammen lahdessa paeilyi.
+Mut kamarinsapa ikkunass' arvosa pastori istui,
+piippua poltti ja tiellen paein loi hartahan katseen,
+joskus loeyhaeyttaein savupilven pois kaedellaensae.
+Mielissaeaen Turust' ootti haen nyt taenae iltana poikaans
+ainoista, armastaan, ikaevoeityae ainakin vuoden.
+"Jos hyvin kaey sinun tutkintos ja jos saat hyvaet lauseet,
+tuo kesaeseuraksi itselles joku kumppani koeyhae,
+muuten sa nuorena taeaell' ikaevystynet vanhojen kesken."
+Kirjoittanut oli naein, tytyvaeisenae nyt tupakoiden
+vartosi kumpaakin, etupaeaessae tok' armasta poikaa.
+
+Vaan haenen ainoa tyttaerens, seitsentoistias Hanna
+kangaspuillahan viel' emaennoeitsijae-huonehess' istuu.
+Terve haen on, punottaa kuin varjossa mansikkamarja,
+kun, puku notkea yllaeaen, siin' ilo-tointahan hoitaa.
+Rinta, miss' on sydaen tahraton alla, se paulomatonna
+paisuen nousee, aaltoillen haenen henkaeyksistaeaen,
+kun haen syoestaevaetaeaen kaesivarsin paljahin viskoo.
+Silmaepae kirkas on niinkuin peili ja riemusta loistaa.
+
+Vielae haen jatkanut ois, jos ei olis joutunut juhla,
+naehden riemulla naein yhae raidan liittyvaen raitaan;
+vaan kun kellon helkynnaen kamarista haen kuuli,
+herkesi toimestaan haen, koppahan puolat ja langat
+laski, ja otsaltaan hiussuortuvan kostean pyyhkaes.
+Tyoetaeaen silmaesi sitten mielissaeaen hymyellen,
+saksihin tarttui, katkaisten kudelankojen paeitae,
+aeaeneti vain, mut naein toki haasteli haen sydaemessaeaen:
+"Tuskin on kangasta sievempaeae; puna tuo miten kauniist'
+yhdistyy sinen kanssa, ja reunassa rihmanen keltaa!
+Jospahan huomenna tuosta jo ois hame paeaellaeni mulla!
+Kerta kun, yllaeni tuo, erilaisena hiukkasen kuin muut
+maatytoet, kirkosta kaeyn ja kun portaillen pysaeynnyn,
+laemmoestae hehkuen, sievaenae naein, koreampana muita,
+aeaeneti kaikk' kadesilmin he silloin vilkkuvat varmaan.
+Vaan kun saapuu luo nimismies rikas, arvosa herra,
+poeyhkaenae, ylpeillen, ja kun muut haent' arkoen vaeistaeae,
+kaettaeni suutelemaan haen jaeae, niin vanha kuin onkin."
+
+Aatteli naein hymysuin, sydaemessaehaen riemu, ja nousi,
+akkunan aukaisi toisenkin, joi viileytt' illan;
+mutta sireenin tuoksu ja tuomen puistosta sisaeaen
+virtasi tuulenhengen kanssa ja huonehen taeytti.
+
+Vaan samass' ilmestyi oven suuhun vanha Susanna,
+tuo, joka haeaerinyt on monet vuodet tarkkana, uskoon
+kartanon tyoess', yhae kiistaeen laiskain piikojen kanssa.
+Tuo nyt hengaestyin tuli, haasteli kohta ja lausui:
+"Joutuun, mamseli, hiuksihin kampa ja lenninki kiinni,
+sormihin kullan sormukset, heti kaulahan silkki,
+paljo nyt tarjona on, niin, nyt se kartanoss' onni.
+Kyoekistae, naehkaeaes, kun ulos vilkasen, niin mitae naeenkaeaen,
+taennehaen saa nimismies ihan uutena; uudet on rattaat,
+uus hepo myoes, ei ennen naehty, se myrskynae lentaeae,
+vaatteuskin se on haell' ihan uusi ja ihmehen kaunis.
+Vaan kun rientaeen portaillen tulen uuteliaana,
+naeen, miten kaikkia tervehtii pihall' arvosa herra,
+vanhaa, nuorta, ja silmae on lempeae kuin valo paeivaen.
+Ihmetys hurmasi mun, laehetessaeaen niiasin syvaeaen,
+niin ettae tuskin vain polot jaksoi polveni nousta,
+niin minae noeyraenae niiasin, ett' olin uupua siihen.
+Mut kopeasti ja vait, kuten ennen, ei ohi kaey haen,
+vaan sulo-katseen luo sekae haastaa; vanha Susanna,
+lausuvi haen, nyt tarkata saat sekae valvehell' olla,
+kohta ma naeet tulen, pantiks vien talon aartehen parhaan.
+Lausui naein hymysuin, mut tarkoitust' oli tuossa.
+Tuo mitae merkinnee? Koin haastaa, mutta en voinut;
+kielellein sanat juuttuivat sekae kyynele silmaeaen
+tunki, kun naein, miten niinkuin muut tuo mahtava herra
+leikkiae laski ja ei, kuten ennen, hylkinyt halpaa.
+Mielens' arvaan nyt toki: rattaat, vaattehet uudet
+tietaeae, ettae haen nyt elaemaensaekin aikovi muuttaa,
+eik' yhae vanheta yksin noin sekae naimaton olla;
+vaan kun halpana kaikkia tervehtaein tuli, sillae
+tahtoi lausua: naein tulen vast'edes tuttuna taenne;
+taas hymy lempeae tuo ja kun aarteen uhkasi viedae,
+viittasi teihin, jonka haen nyt emaennaeksehen tahtoo."
+Seitsentoistias tyttoepae vain sydaemestaehaen nauroi,
+kun puhett' aatteli vanhuksen, kuink' ois toki kummaa,
+jos tulis vaimoksi haen tuon pyylevaen, arvosan herran,
+rouvana astua sais vakavaisna ja istua sohviin.
+Hetkenpae naurettuaan sekae palmikon kaeaerittyaensae,
+peilihin tarttui haen, kiharaista nyt kaeaenteli paeaetaeaen,
+taeynn' ihanuutta, ja riemuin peilihin katsoen lausui:
+"Luulettenko, Susanna, ett' taemmoeisestae haen huolis,
+ettekoe naee vain, kuin typeraeltae ja nuorelta naeytaen?
+Hyi, mua itseae saeikaeyttaeae tuo vallaton silmae!
+Taemmoeisestaekoe huolisi, kun laehiseudulta varmaan
+montakin vanhempaa, aelykkaeaempaeae tyttoeae loeytaeis,
+siivoja, jotk' ei lakkaamatt' ole nauruhun valmiit.
+Eikoepae muistane haen, miten lasna ma peljaestyneenae
+kirkuen karkasin pois, kun tervehtaeae piti haentae,
+kunnes kellolla haen sekae kullan vitjoilla vihdoin
+silmaeni kaeaensi ja niin sylihinsae mun vietteli hupsun.
+Vaan mitae hulluja! viidenkymmenen vanhana haenkoe
+morsiant' etsisi, kosk' elaenyt on nuorena yksin?"
+
+Nauroi ja laittautui, ilotellen kauneudessaan,
+solmesi lenninkinsae ja sormukset pani sormiin,
+aekkiae kun ovi aukeni, arvosa pastori kiirein
+silmaesi huoneeseen ja nyt tyttoeae kutsuen lausui:
+"Hanna, mun lapseni, kun olet valmis, niin kamariini
+joutuen kaey, sanan saat tulevaisuudestasi kuulla."
+
+Lausui naein, oven sulki ja laeks. Mut neitosen rinnan
+valtasi haemmaestys, miel' aavistuksihin vaipui.
+Peili jo unhottui, kukat poskien, tummunut tukka,
+silmaeys, nuoruuskaan ei joutunut mielehen haelle;
+kaikki haen unhotti pois sekae vanhan kylkehen juoksi
+turvaa etsimaehaen; mut saeikaehtyneenae haen lausui:
+"Vanha Susanna, te nyt sanokaa, mitae tehdae? Jos taeytyy
+arvosan herran eessae mun seista ja haen mua pyytaeae,
+niin veri poskeni halkaisee, sydaen rinnasta karkaa;
+naimist' en naein hirmuiseks minae konsana luullut."
+
+"Ho, hoo!" vastasi nauraen sukkela, vanha Susanna,
+"nyt ei pelkurius eik' arkuus, mamseli, kelpaa.
+Kas, pian muuttuvi kaikk'. Kun haeaet on ollehet, kaeskee
+miesi, ja noeyrae on vaimo ja sois vaan mieliksi olla;
+vaan sitae ennen taas se on haen, joka kaeskyjae antaa.
+Muistanpa kuinka ma itseki, kun tuli haen, joka sitten
+mullen miehenae uskollinen oli kuolemahansa--
+kuink' olin kaeskevae, korska ja kallis pyyteae, kunnes
+mun kotihinsa haen vei, miss' sitten tottelin riemuin.
+Kaeykaeae siis kuin ruhtinatar, ja kun astutte sisaeaen,
+tuskin vilkaisette te arvon herrahan, kunnes
+noeyraenae haen kumarrellen pyytaeae suosiotanne.
+Vaan kun on haastanut, lausunut haen, mitae on sydaemellaeaen,
+niin epaeellen te katsotte vain halutonna ja aikaa
+pyydaette mietintaeaen, pois sitten poeyhkaenae kaeytte.
+Naein haen vanhuuttaan saa miettiae, toivon ja pelvon
+vaiheill' olla ja suurempaa teiss' arvoa huomaa,
+huomaa noeyrtyen myoes, ett'ei niin suorahan juosta
+vanhan helmahan, vaikkapa haen rikas, mahtava oiskin.
+Mutta kun nurpeillaan tuo arvosa herra nyt vartoo,
+luullen teidaen jo hylkaeaevaen haenen tarjouksensa,
+istutte taeaellae ja mielessae teill' ei kieltoa lainkaan,
+katsotte vain ilomielin vastaist' onnea kohti,
+kuin taloss' oivassa, miss' on taivahan kaunista kaikki,
+rouvana hallitsette ja, nuorenakin, saman arvon
+saatte ja kunnian myoes, kuin herranne, tuo jalo vanhus."
+
+Lausui naein. Mut arkaillen oven aukasi tyttoe,
+porstuahan jaei vilvakkaan, veti henkeae kauan,
+hiljaa koittaen hillitae sykkaeaevaeae sydaentaensae.
+Vaan kun viileytt' on haen kyllin juonut, ja posken
+hehku on haelvennyt sekae hiljenneet poven aallot,
+koskevi lukkoon haen ja nyt huoneeseen isaen astuu.
+
+Punottaen seisoo siin' ihanaisena kainoudessaan;
+kuin veden vaelkkyvae vyoe, jota aamun koittaret kultaa,
+kesken lehtojen varjoisten puneroivana hiipii,
+yht' ihanaisena siin' oli vanhain keskellae tyttoe.
+Mut sydaen hurmautui nyt rikkaan tuon nimismiehen,
+laemmoestae nuortui mieli ja lemmen maireus yhtyi
+kuin mesi vienoinen veren kanssa ja suonia kuihkoi.
+Sievaest' oiti haen pois pani piipun ja, astuen vastaan
+kenstinae kaeytoekseltaeaen, suuteli tyttoesen kaettae.
+Haastelias alun ei tuo arvon herra tok' ollut,
+suu vain lieheellaeaen haen hellaest' iskevi silmaeae.
+Mut nojatuolistaan naein arvosa pastori haastoi:
+"Hanna, mun lapseni, viel' elaemaeae et tunne sa paljon,
+ihmisen tiedaet tok' katovaiseks syntyvaen taenne,
+niinkuin pilvenae nyt savu piipusta nousevi tuosta,
+leijuen hetken, ja toisena pois jo sen henkaeys kantaa.
+Viisaallenpa se on varotukseks, ettae haen aikaans
+arvais, katsois huonettaan, olis laehtoehoen valmis.
+Siksipae paeivaen toeiss' olen, yoen lepohetkinae usein
+tulevaisuuttasi aatellut sekae, mielessae tuska,
+peljaennyt sinun yksin turvatta jaeaevaesi taenne.
+Huoleni poissa tok' on, jos tahtoni teet, kaetes annat
+arvon herrallen, joka vierellaes nyt on tuossa.
+Mennyt haeitae jo on tosin kiihkon aika, mut vielae
+terveytt' on, on hallintaan sekae toimihin voimaa;
+silt' ei naeytae se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.
+Jos taas mietit kuink' ylellistae ja suurtakin haellae
+koissahan on, miten kaikilta kunnian saa haen ja arvon,
+naeet hevin, ettei voi sitae onnea tarjota kaikki,
+kuin voi haen, opit arvomahan haenen antimiansa.
+Mieti ja paeaetae nyt siis, tuon ylvaeaen tahdotko vaimoks
+mennae ja riemukseen, osan, onnenkin jakajaksi."
+
+Seitsentoistias haen punan vallassa kuunteli tuota,
+silmaensae maahan loi, oli haemmaestyksestae vaiti.
+Mut nimismies rikas riemastui, tuo jaerkevae herra,
+toivoa taeynnae ja naurussa suin kaesiaensae haen hieroi,
+lausuen: "Kunpahan uus rakennukseni valmis jo oisi,
+voisin kerskata kai, ett'ei ole seudulla kenkaeaen
+moiseen suojahan nuorta ja pulskaa vaimoa vienyt,
+niinpae se kaksine kertoineen maeell' uljasna seisoo.
+Vaan sisaelaitos tuo iankaiken kestaevi, turhaan
+miehiae kuin mehilaeisiae palkkaan, joutua koitan;
+ikkunat viel' on poissa ja kesken kaakeliuunit.
+Vanhassa taas rakennuksessa kaikk' on kuntohon pantu,
+huoneet tilkityt on, minun naehteni myoes paperitkin--
+tuskin rohkenenkaan minae niiden mainita hintaa--
+pantuna on salin, kammarin, myoes peraehuonehen seiniin,
+jottapa talvenkin voi kestaeae, kun vilu kaeskee
+huoneeseen, pesaevalkean luo, majan rattosan suojaan.
+Ilokseni tulkaa siis ja mun onneni kumppani olkaa,
+tulkaa jo syksyks, kun puutarha on uhkeudessaan,
+ruusut kukkivat vielae ja karvikkomarjaset kypsyy,
+ehtii ehk' omenainenkin, kesae vain jos on kaunis."
+Lausuu, hierovi mielissaeaen kaesiaensae ja jatkaa:
+"Ei tule peljaetae, vaikk' iaekkaeaempi ma lienen ja joskus
+tuimakin, pakko kun on, kuten kirkoll' ehkae mun naeitte
+aeissaeni moukillen vaelist' aerjyvaen, keppiae nostain;
+muust' ei piittaa nuo, ei tottele loeylyttaemaettae.
+Naein en kaikkia kohtele, naein tylyst' en likimainkaan,
+teitaepae maarin, teitae ma kantaisin kaetoesillaein.
+Istuttaisin, laittaisin, rakentaisin ma teille
+kaikkea mieltaenne myoeten vain, rahast' ei olis puute.
+Voi, ett'ei suvis-aikaan myoes joku kauppias kulje
+kaupiten rihkamiaan! Hame silkkinen teillae, ma vannon,
+ois kaedessaenne, jos vain sen kullalla hankkia voisi."
+
+Muut' ylistyksekseen ei lausunut arvosa herra,
+vait oli, toivossa riemusi vain, kun aulisna mietti
+mielessaeaen, mitae kiinteaess', irtaimessa haen antais
+morsiolleen; ei riemussaan ole saita nyt vanhus.
+
+Tyttaerehensaepae hellaest' arvosa pastori silmaes,
+poltteli, naurussa suu, ja nyt puoleksi kiusaten lausui:
+"Hanna, mun lapseni, ei sopivaista sun vastata oiti,
+niinkuin ennalta aatellut kosijoita jo oisit;
+arvon herralta taas pian vierii paeivae ja toinen
+vastaust' ootellen, sinae kunnes mietit ja tyynnyt."
+Lausui naein hymysuin. Mut helpommin sydaen immen
+sykki, ja riemuissaan kamarista haen jaellehen laeksi,
+kuin siro paeaesky, mi huoneisiin vahingossa on tullut,
+tuokion tuskailee, oven aukon loeytaevi, karkaa.
+
+Niin vapahdettuna tyttoe nyt siihen jaetti ne vanhat,
+kummankin asemillaan, suuss' avohenkinen piippu,
+maistaan juttelemaan, rakennuksiin kaavoja luomaan;
+itse haen porstuahan tuli, portaillen meni sieltae,
+ystaevaen etsossa, jollen sais sydaemensae haen purkaa.
+Sen, jota etsi ja kaipasi, uskottunsa Johannan,--
+tyttaeren vertaisen pikemmin kuin palvelusnaisen--
+huomasi haen sekae, kaettaeaen nostaen, viittasi luokseen.
+Merkin arvasi tuo, tuvan kaltevan porrasta herkes
+lehdittaemaestae, ja luo hikipaeisenae, hehkuen saapui.
+
+Kenkaeaen heitae ei huomannut, ja he ensinnae saliin
+hiljaa hiipivaet, syrjaeiseen sivusuojahan sieltae;
+huolissaanpa nyt lausui seitsentoistias tyttoe:
+"Kuuntele, jos mitae kuulisit, eihaen vain joku saliin
+hiipinyt lie, mene hiljaa, katsele ikkunast', ettei
+tuolla sireeneissae vain ole kenkaeaen kuuntelemassa!
+Tiedaes kummaa, niin, perin kummaa--vaan aelae naura--
+tiedaes, vaikk' olen laps, on mulla jo tarjona sulho."
+
+"Sulhoko!" kaunis Johanna nyt saeikkyen huus, kaedet laeskein
+rennolleen, "nimismies tuo poeyhkae on kosjonut varmaan!
+Kelpaishan iaekkaeaellen huonompikin, mukavampi
+laemmittaemaeaen haenen kylmaeae rintaans yoet sekae paeivaet,
+varjossa kuihtuen vanhuuden. Varokaattepa vainen,
+ett'ei viettele kulta ja rikkaus, niin, varokaatte,
+harmi ja huoli ne on viiskymmen-vuotisen lahjat.
+Entaepae, jos haenen sarkans suurempi on kuni muitten,
+huoneens ilmahan jos monikertaisempana nousee,
+onni se poissa tok' on: ei viihtyen valkene laihot,
+riemuillen sulo rakkaus maalatuss' ei saliss' istu,
+vain suru istuu siellae ja kiusoja suojissa vaeijyy.
+Tuossapa ikkunan all' ikae-tuomi se tuoksuen kukkii,
+ylvaenae, ett' ei tarhassa puut' ole toista sen laista;
+aesken juur toki naein, miten pulskain lehtien alla
+toukkia liikkui, tuskin vain kukan rohkenin taittaa.
+Niin taloss' iaekkaeaen myoes, vaikk' uhkea, suuri se olkoon,
+Ikaevyys piileksii, valon arka, ja tuskat ja vaivat
+vaeijyy loistehen alla ja saastuttaa elon onnen.
+Varrotkaa siis, siks kuin tuo syli syksyttoemaempi
+kultia kenties ei, mut viljemmaet ilonpaeivaet."
+
+Tuohonpa kummastuin nyt vastas lempeae Hanna:
+"Missae on jaerkesi, mietitkoes mitae haastelet, hupsu!
+Miksi ei vanhaakin vois lempiae, hellien hoitaa
+sen taloutta ja riemulla nauttia sen tavaroista?
+Vaan et vanhaksikaan sinae moittisi haentae, jos oisit
+naehnyt vain miten haen kevykaeisenae riens mua vastaan,
+hellaenae naurussa suin sekae lempein loistavin silmin,
+silt' ei naeytae se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.
+Jos taas mietit kuink' ylellistae ja suurtakin haellae
+koissahan on, miten kaikilta kunnian saa haen ja arvon,
+naeet hevin, ettei voi sitae onnea tarjota kaikki,
+kuin voi haen, opit arvomahan haenen antimiansa.
+Kun haent' aattelenkin, noin yksikseen miten koeyhae
+rikkaudessaan on haen, ystaevaen kaettaekin vailla,
+raskaan mi huojentais sekae huokean taas sulostuttais,
+hellynpae melkein, kaeyn totiseksi, ja mielisin varsin
+paeiviae vanhan tuon vaehemmaenkin vuoks ilahuttaa.
+Niin, naeet, lemmitaehaen; se, se rakkautt' on, sinae hupsu.
+Nuoresta siis aelae haastelekaan! Sytyttaeisikoe haenkaeaen
+muuta kuin lempeae, vaikka haen oiskin, kuin taemae vanhus,
+voipa ja ylhaeinen, ja mun viettelis onnensa ansaan?"
+
+"Hoh, hoo!" kaunis Johanna nyt huokasi, "eip' ole turhaan
+arvossa kulta, kun saa saman vertaisiksi se kaikki,
+vanhan nuoreksi luo sekae nuoren luontavi vanhaan.
+Tuuleen menkoehoen siis mitae lausuin, tuuli sen toikin,
+vaimoksi vanhallen siis kaeykaeae uskolliseksi,
+riemuksi haelle, ja riemuitkaa haenen aartehistaankin.
+Vaan varokaa, ett' ette te naee, mitae viel' ette naehneet,
+nuorta, jok' on ijaen, kohtain suhteen vertahisenne,
+aelkaeae haent' unenpaeinkaeaen naehkoe, ett' ei haenen silmaens
+iskisi teihin, ja katse, jok' ei mene mielestae koskaan,
+kuin oka jaeis sydaemeenne ja hiljalleen sitae kalvais."
+Lausui ja vaikeni nyt, sydaemessaeaen hellivae murhe.
+
+Vaan siit' ikkunan luo laeks seitsentoistias tyttoe,
+paeaetaeaen nosti ja katseen loi yli loistavan seudun,
+siin' naeki lehdot ja vuoret ja tyynenae vaelkkyvaet jaervet
+loistossa paeivaen himmenevaen, naeki paikkoja kauas
+armaita, tuttuja vain, ilost' itkuhun heltyi ja lausui:
+"Maassako seutua kalliimpaa kuin syntymaeseutu,
+miss' ajan helmasta kukkina lapsut-paeivaeni poimin,
+nuo lukemattomat, armahat, vaan pian kuihtuvat myoeskin!
+Tuolla ma jaerven naeen, selaet, salmet, joill' useasti
+keinuttiin, kuin sorsat soutaen saaresta saareen,
+tuoll' ahot, joidenka siimeksess' useasti ma istuin,
+neulos helmassa, aatelien--Mitae aattelinkaan ma!
+Kaikki niin armast' on, joka kukkanen, tuttu kuin sisko,
+taimii tietyllae paikallaan kevaehaellae, ja linnut
+entiset taas pesillensae ja lauluilleen kotiuntuu.
+Kultiin vaihtaisinko ma tuon, sekae onnehen muuhun
+onneni, kun saan taeaell' yhae tuttujen kanssa ma olla!
+Lemmen tunnen ma nyt, miten lemmitaehaen kosijoita:
+sentaeaenkin isae rakkaamp' on, kodin kukkivat niityt,
+metsaet tuolla ja tuoll' ulapoitten vaelkkyvae pinta.
+Taeytyvi tuon jalon herran siis nyt etsiae toinen,
+tyttoe, mi jaelkeens ei jaetae muistoja naein ihanoita,
+arvoa suurempaa haenen aarteillensakin antaa;
+tyttoeset, joiden taeytyis naein suur uhraus tehdae,
+ehdolla ei mene miehelaehaen, jos ei aja pakko."
+
+Naein haen lausui, muut' ei ehtinytkaeaen kuni paeaettaeae,
+surra ei ehtinyt, ei edes miettiaekaeaen, miten tohtis
+ilmi sen tuoda ja arvon herraa naein murehuttaa;
+tuoss' yht'aekkiae kun, tomupilviin peittyen, rattaat
+pyoeraehtaein tuli tiellae, ja matkaajat ohimennen
+lakkia nostivat tervehtaein nyt tyttoeae tuossa.
+Varrotun veljensae haen heti tunsi ja loei kaesiaensae
+yhteben riemuissaan ja, jo unhottain murehensa,
+riens ulos katsomahan sekae kohtaamaan tulijoita.
+
+
+
+TOINEN LAULU.
+
+
+    Laps seutuin outojen,
+    miks sieltae siirryit, oi!
+    Sa kauko-lintunen,
+    ken taenne tiesi toi?
+
+Tehty on tervehdys, ilomielin yhtymisestae
+vaihdettu on puhett' ystaevaellistae, ja pastorin huoneess'
+istuu nyt kesaekumppanineen rakas, lemmitty poika.
+Kaukan' on matkalla taas nimismies rikas tuo, joka puuhain
+kaikellaisten ja haeijyjen raestien vuoks pitaejaellae
+tuskin suullaankaan tuvat loistokkaat katon alle
+sai sekae ikkunat paikoilleen, kun taas piti mennae.
+
+Nuortapa vierastaan yhae vanhus katsoi ja katsoi,
+herkeaemaettae haen tarkkasi vain tuon hehkuvan katseen
+loistoa, tukkaakin kiharaista ja kirkasta otsaa,
+kun naeki kasvoillen punan lentaevaen kainon ja silmaen
+maahan vaipuvan. Nyt, hymy huulilla vieno, haen lausui:
+"Huoleti, ystaevae! Anteeks, ett' yhae teitae ma tarkkaan;
+eihaen tuo tapanain ole vierasta naein vakoella,
+mut kuvan kasvoissanne ma naeen sydaemelleni kalliin,
+unhottumattomat naeen jalon miehen kasvojen piirteet,
+vanhimman minun ystaevistaein sekae hartahimmankin.
+Poikana kun tulin kouluhun, naeet, haen myoes tuli kouluun,
+lapsekas myoeskin haen, ja me vierekkaein sijan saimme
+Rinnan siinae nyt istuttiin, tasan pantihin kaikki
+kiitos ja nuhde ja laeksyjen tyoe sekae leikkien riemu.
+Kun kesaen lehtivaen kanss', sekae hangen kanssa ja joulun,
+sai vapaus, ja kun laehtoe nyt kaivattuun tuli kotiin,
+riemussa kaihoisaa oli toisesta luopua toisen;
+koulu kun kutsui taas ja kun vanhempain syli hellae
+kyynele-silmin heitettiin sekae siskojen parvi,
+kaihossa riemullist' oli toisen kohdata toista.
+Onnen paeivinae naein, kun luontohon liittyvi luonto
+norjana kuin vesa kiertyen toisensa ympaeri kasvaa,
+kasvoimme yhtenae niin, oli tahtokin yks molemmissa.
+Tahto ol' yks, kun tieteitten esikartano kerran
+templihin vaihdettiin ja kun valkeuden pyhist' aarteist'
+etsittiin muru auvoks itsellemme ja muille.
+Yhtenae kuljimme kilvan naein; mikae riemuna toisen,
+toisen riemuna myoes oli tuntea, oppia, tietaeae.
+Vaan kun otsalla laakeriseppel seistihin vihdoin,
+yhdenlaisina vain, ja kun nuoruuden polun paeaestae
+katsottiin tulevaisuuteen sekae toimihin miehen,
+niin ei muistoa mulla, jot' ei olis haellaekin ollut,
+haell' ei toivoa myoes, joka mullakin ei sama oisi.--
+Kun eros sitten tiet--kuten tuo rakas laulaja laulaa--
+sinne laeks iaeks haen, minae taenne. Huolia toivat
+vuodet ja tehtaevaet, rakkauteen naein painaen kahleet.
+Jylhaellae luodolla tuoll' etelaeisellae rannalla Suomen
+toimi ja kuol' rakastettuna pappina haen; minae taeaellae
+pohjassa, syrjaeisen sisaejaerven luon', olen harmaaks
+kaeynyt, ja meit' erotellut on maat sekae muutellut vuodet.
+Sittekin, silmissaenne kun naeen tuon katsehen, hehkun
+poskillanne ja kasvoiss' ystaevaen sielun ja muodon,
+vuodet mennehet unhotan pois sekae kohtalon vaiheet
+unhotan raskaan vanhuuden, elon unhotan huolet
+kaikki ja tuonenkin, joka on jo sen kaivatun vienyt;
+unhotan kaikki ja muistossa taas haenen vierehens siirryn,
+nuorna kuin muinoinkin, povin paisuvin, hehkuvin mielin."
+Lausui naein sekae nuort' yhae vierastansa haen katsoi.
+Tuopa nyt mielessaeaen imehdellen arveli, mietti:
+"Vanhus ehkaepae aeskettaein ei nimeaeni kuullut
+riemussaan mua vierast' outoa tarkkailematta,
+tai oli armaamp' ystaevae muu kuin taattoni haellae."
+Naein haen mietti ja virkahti vihdoin: "Arvosa pastor',
+polvenne turviss' aeskettaein jos seisonut oisin,
+olkaanne kallistuin, hivellyksenne tuntien hellaen,
+oisin taattoni, tuon ikaevoeidyn, ma haastavan luullut.
+Noinpa se haenkin istui ja muisteli mennyttae aikaa,
+muisteli kyynelsilmin myoes eraest' ystaevaetaensae,
+joka oli laesnae ja poikanakin tasannut haenen kanssaan
+riemun ja huolen, kumpaisessakin korvaamatonna.
+Kun makas heikkona haen, ja kun vuoteen vieressae aeiti
+itki, ja kun minae, lapsista vanhin, kaettelin haentae,
+lausui raukeall' aeaenellae haen: Yks mulle on kallis
+niin kuin aeitisi, kuin sinae, kuin nuo pienoset tuossa.
+Jos, niin kuin pesaesestaeaen linnunpoikanen, joskus
+kolkkohon maailmaan jaeaet turvatta, kulkusi johda
+tuon jalon miehen luo sekae terveiset sano multa.
+Kohtelun saat siell' armaamman kuin muualla, kuulet
+tervehdyksen, lausutun ei vain, mut ajatellun,
+silmaen naeet, joka riemulla katsellen kuvan huomaa
+kasvoissas, ei naehtynae eik' unohdettuna vuosiin.
+Arvosa pastori, naein haen lausui, mainiten teidaet."
+
+Tuskinpa nuor' oli vieras loppuhun ehtinyt, kun jo,
+kirkas kyynele silmaessaeaen, nous tuolista vanhus:
+"Poika sen armahan", lausui hiljaa haen, "kuva kallis
+sen kuvan, jonk' yhae kaipaavaan sydaemeeni ma kaetkin,
+tullos, niin sydaemelleni taas jalon vainajan painan.
+Outona aelloes outojen kesken, ja kuin kesaeks vainen
+kutsuttu vieras, taeaell' elae keskellaemme ja liiku;
+taivahan lahja sa oot, rakas kuin oma poika, ja vastaan
+kiitollisna ma nyt otan sun iloks vanhojen paeivaein."
+
+Lausui naein; ovi aukeentui, tytaer riemuvin huolin
+astui huoneeseen, kaesivarrella vaelkkyvae tarjoin.
+Haen kupit toi, aluset sekae kannun. Hoeyryvae teeves'
+loi lemuaan, kun helpoin taakkoinensa haen siirtyi
+poeydaen luo, jossa viel' isaen rinnoilla huomasi vieraan.
+
+Karttaen, kummastuin sekae peljaeten haeiritae heitae,
+alkoi tyttoenen jaerjestaeae kupin toisensa viereen;
+vaan naein lapselleen nyt arvosa pastori lausui:
+"Heitae, tyttoeni, hetkeks tyoes, suo suutelo siskon
+nuorelle taelle, jok' aesken vieras viel' oli sulle.
+Taestaepae puolin, naeet, on veljesi haen, isaes parhaan
+ystaevaen poika, ja myoes sinae haellen lempivae sisko."
+
+Naein haen haasteli; mut tytoen kasvoillenpa nyt pilvi
+vienon leimuva lensi ja tuskasta puoleksi valju.
+Vait oli haen sekae viipyi, arveli, vaan kuni taehden
+kaihtiva tuike nyt vieraaseen kohos arkana silmae.
+Tuo isaen rinnoilta irtautui, tytoen luo kaevi, kaeteen
+hiljaa tarttui ja kuumiin huulihin suutelon painoi,
+kerkeaen kuin kesaetuul', ei tarjotun, ei paetunkaan.
+
+Kaikk' oli vait. Epaeroeiden puoleks ja hellien, hiljaa
+kaettaehaen vieraast' irroittaa tuo kukkea impi,
+kiiruhtain kupit jaerjestaeae sekae tarjovi juoman.
+Vaan kun huokean naein emaennoeitsijae-tyoens' oli tehnyt,
+tarjoimen kaesivarrelleen taas otti ja laeksi.
+
+Tyhjae on porstua, tyhjae on myoes emaennoeitsijae-huone;
+laudalle kankahan luo haen istautui, kaesivarttaan
+siihen kallisti nyt, kaesivarteen kiehkura-paeaetaeaen.
+Tunteit' outoja, kuin sala-henkiae, haen sydaemessaeaen
+kaetkee, itkevi, naurahtaa, kuin arvotus itse,
+kuin uni ilkkuva aatokselleen hurmauneelle.
+Miksi, haen miettivi, aikailen, kuin tenhottu oisin,
+vielaehaen paljon tointa on mulla! Sireenit ja tuomet
+kukkia, lehtiae suo; ylishuonepa kaunistamatta
+vielae on tulleillen. Hyvin vierasta hurmata mahtaa
+sammalseinaet ja mustunehet nuo seinillae taulut!
+Siltaekoe naeyttaeaekin, kuin oisi haen tottunut moiseen!
+Taestae jos paeaesisin vain ja jos tyoehoen ryhtyae voisin,
+helpompi olla mun ois, sekae tuskakin tuo perin outo
+haelvenis mielestaein. Mitae huokailen ja mit' itken?
+Vaan jos ma hetkenkin totisempia seikkoja mietin,
+liikaa onko se, niinkuin mull' ei miettimist' oisi?
+Oi, kesae ehtii ja laehtee, syys pian saapuvi, yksin
+kankaall' istun ja viskon syoestaevaetaein vaeraehdellen,
+kun rajutuulet ikkunahan jaeaekuuroja pieksee.
+On talo tyhjae ja hiljainen. Veli poissa on, poissa
+toinen on myoes, isae nukkuu kirjan luo kamariinsa;
+jylhaeae, kolkkoa kaikk' on; huonehet on kuni haudat.
+Joskus kulkunen soi ehk' iltasin portahan luona,
+joudutan tulta ja varron, niin nimismies juro saapuu,
+hetken juttuelee, rakennustaan kiittaeae ja laehtee.
+
+Onko se hauskaa tuo? Mitae muuta kuin itkeae voisin?
+Muuta kuin itkeae myoes kesaen taehden? Varrottu vieras
+tuskin naeyttaeytyy, kun kohta jo on kuni veikko,
+antaa kaettae ja suuta ja syvaeaen luo sydaemeeni
+silmaens saeihkyvaet, ett' en saa edes pienintae peittaeae.
+Kuinkapa paeaettyvi taeae, jos kuukaudet taetae kestaeae.
+Naein haen mietti, ei aeaeneen paljoakaan, osa suurin
+lens kera huokausten kukantuoksuna pois sekae haihtui.
+
+Vaan kaesivarrellaan vasu, kieloja haan taepoetaeynnae,
+nuoria, vast' ihan tuotuja pulppuavan puron luota,
+pirtistae nyt tuli kaunis Johanna. Haen porstuan aikoi
+lehvillae kaunistaa yhae kauniimmaks, lasit panna
+kukkia taeyteen suojia varten, ja myoes ylishuoneen
+peittaeae kukkien tuoksuun, ens' yoe jott' ihanalta
+tuntuisi tulleillen sekae hilpeemmin unet saapuis.
+Vaan tavast' ensinnae haen emaennoeitsijae-huonetta silmaeae,
+aukaisee oven, katsovi huoneeseen, emaentaensae
+huomaa, kuin vesi silmissae tuo sekae hehkuvin poskin
+nousevi kankaaltaan, hymyn teeskelemist' yritellen.
+
+Kohta haen unhotti tyoensae se palvelustyttoe ja laski
+varjohon tuuleen vilvakkaan vasun kukkasinensa;
+itse haen kummastuin nyt luoteli impeae arkaa.
+"Mist' on", lausui, "kyynele tuo, joka silmaenne kaihtaa?
+Mitkaepae huolet teillae, kun nyt ilo valtavi kaikki,
+eik' ole yhtae, jok' ei lyoe leikkiae, laula ja naura?"
+Lausuu naein, ilosesti haen naurahtain emaentaeaensae
+katsehen luo, kuin varrotun vastauksen jo haen tuntis.
+
+Tuo tok' ei sietaenyt nyt kyselyitae ja tiedusteluita,
+pois vaan kaeaentyi nurpeissaan sekae haastoi ja lausui:
+"Muitapa viisaammaks ain' itsesi luulet, Johanna,
+luulet aukovas vain sekae sulkevas mun sydaen-parkain,
+niin kuin sun soker'astias tai sun neulikkos ois se;
+mut varo, ettei vain ota vihdoin sormehes pistae!
+Mitkaekoe mulla on huolet? miks juur huolet, ja eikoe
+muut kuin huolet vaivata vois? Koe istua taeaellae
+tuntikin vain palavassa ja tuomien tuoksussa, eikoe
+raskahaks painune paeaesi, ja silmaes kaey punasiksi!"
+Kaeaentyi ylpeaest' ikkunahan, vapahasti nyt illan
+ilmaa henkiaekseen sekae harmia pient' unohtaakseen.
+
+Vaan haenen vierelleen toki astui kaunis Johanna,
+aeaeneti, puolustuksekseen ei virkkanut sanaa,
+vartosi vain ilosempaa katsett', ett' ilosemmin
+jaettaeae nuoren vois emaentaensae ja tyoetaehaen jatkaa.
+
+Eikaepae seitsentoistiaskaan noin jaksanut kauan
+seutuja kylmaenae katsoa vain sekae valjulta naeyttaeae,
+vaan pian mielessaeaen katui, ett' oli niin tyly ollut.
+Harmi se hellyyteen suli pois, ei silmaehaen enaeae
+verkkaan kasvava kyynel kaetkeynyt, ja haen hiljaa
+immen olkahan nyt nojas kutrista paeaetaehaen, lausuin:
+"Oi, vaehemmaen kuin luuletkaan mua tunnet, Johanna,
+tunnet ja ymmaerraet, mihin taehtaeae mieleni haaveet.
+Aesken kun mua vanhus pyys, ja kun, heltyen aivan,
+mielist' oisin ma lohduksi haelle ja riemuksi mennyt,
+lausuit poeyhkeillen, ett'ei voi lempiae vanhaa.
+Nyt kun vieras taas on tullut mailt' etaehaeltae,
+tuntematon kuin pilvi ja tuulen tuoma ja outo,
+huolet on kielellaes ja mun lemmest' itkevaen luulet.
+Peittelemaettae ma kaikki nyt ilmaisen, aelae itse
+tunkeu vain sydaemeeni, ett' ei sido kieltaeni arkuus.
+Naeitkoe sae, kun tuli vieras tuo, niin arkako on haen,
+nurja ja ynseae niin kuin kirjankoit ovat? Eikoes!
+Hattupa kaeessaehaen vain sekae varrella suikea takki,
+kaerryiltae hyppaesi haen ja, kun tervehti, riemusta loisti.
+Sitte--ja suorastaan minae tuhmistun laehetessaeaen--
+katseen niin tutun, rohkean luo haen, niin ylen hartaan,
+niinkuin jo aikaa tuttavat oltais tai sisarukset.
+Ihmekoe siis, ett' itken, Johanna, ja jos minae itken,
+ei mua rakkaus itketae, vaan viha, ainakin harmi,
+ettae haen niin sydaemellinen on, sopimattoman tuttu,
+vaikka on halpa ja nuori ja vain ylioppilas koeyhae."
+Lausui arkana, pelvoillaan tytoen lempeaen helman
+turvihin painautui, ujot kasvonsa peittaeen siihen.
+
+Tuska se tuskin haelvetae ehti, ja poski se tuskin
+jaeaehtyikaeaen, kun kuuli haen veljen astuvan sisaeaen.
+Laulaen tuo tuli, riemuiten, kuten poikana, milloin
+laeksystae paeaesi ja metsaeaen virmana lens kuni tuuli.
+Nytkin naein tuli haen, heti siskoa kutsui ja lausui:
+"Hanna, jo vieras vartoilee, ota hattus ja riennae,
+siksi kun iltanen valmistuu sekae vanha Susanna
+juoksee, kuin tapa haell' on, maat, maeet, huutaen etsii,
+ehdimme seutuja naeyttaeae vieraallemme ja naehdae,
+karkeloll' onko jo kansa ja yoeks ilokokkoja tehty."
+Lausui, katsahtaa vain huonett' ehti ja kuulla
+kellon aeaenen, mi juur nyt loei, sekae riemulla naehdae,
+kuin kodiss' armahass' ennellaeaen oli, tuttua kaikki,
+naehdae ei ehtinyt, kuink' ujostellen lempeae sisko
+kartteli haentae ja riens hatun varjosta verhoa saamaan.
+Vaan kun valmihiks sai, ulos veljyt ja haen kaesityksin
+riensivaet nyt ja jo portailla vieraan kohtasivatkin.
+
+
+
+KOLMAS LAULU.
+
+
+    Sydaemen liekkivaeks
+    sae kylmaen kuinka loit?
+    Ylimmaeks ystaevaeks
+    kuink', outo, tulla voit?
+
+Paeivae jo mailleen kaey pois laenteen vuorien taakse;
+lauha kuin morsian ilta tok' on. Rusopilviae ilmass'
+ui sekae maahan luo valoansa, ja lauhkeat tuulet,
+niityilt' yhtyen, leikkiae lyoe kukantuoksujen kanssa.
+
+Kerkein, leijuvin askelin, kuin olis lentimet heillae,
+kulkivat nuoret nuo kuvatyynen lammikon rantaan.
+Vieraallensapa naeytteli ystaevae nyt kodin rakkaan
+hempeaet kauneudet, yhae muistellen sekae lausuin:
+"Naeetkoe sae jaerven hohtavan tuon, kas! toista se on kuin
+meri, joka huoaten sun kotis kalliorantoja pieksee!
+Taeaellae on vihreytt', on heleyttae ja henkeae. Laineist'
+aeaeretoen paljous saaria nousee ja nyoekkyen tarjoo
+varjoa lehtevaet puut venemiehelle uuvahtaneelle.
+Niemehen kaey, joka maahan tuolla nyt yhtyvaen naeyttaeae,
+sieltae sae seljaen naeet viel' aukeemman, kylaet hauskat
+rannoilta haamottaa, sekae kirkkokin loistavi kaukaa.
+Toisella puolen taas, mitk' uhkeat vainiot siellae,
+viljavat, laihokkaat, ylt' ympaeri metsaet ja vaarat!
+Ennen laehtoeae taeaeltae ne taehkii, heitii ja keltyy,
+kaunistuin yhae, kauneinnaan toki kaivatessamme.
+Tuossapa, missae jo luo havupuut haemyn varjoa meihin,
+Sirkkujen lehto on, siell' esikoiset naeet kevaehaellae,
+oksilla armastain tahi latvass' ylvinae laulain,
+kuin olis niiden vuoks vain aamu ja aurinko luotu.
+Silloin luo minae hiivin ja paadelle paulani lasken,
+riennaen ja nuoran viereen kyyryhyn kaeyn. Haekiss' alkaa
+lintunen nyt pyraehdellae, ja hurmaa, loihtivi, kutsuu.
+Lempi jo vallan saa, kesyttyypi jo laulaja uljas,
+tarkkailee, vaelimittaein hyppii ja tirskuvi vastaan;
+ennen kuin edes aavistaa, haekill' on se, ja verkko
+lauahtaa, vapaus se on poissa, ja loppu on laulun."
+
+"August", lausuvi nuhdellen nyt lempeae sisko,
+"julmako viel' olet niin kuin ennen ja moisehen miellyt?
+Onko se hauskaa tuo, vuoskaudeks sulkea haekkiin
+vanki ja naehdae sen siin' ikaevystyen istuvan yksin?
+Sitten, kauan kaivattuaan tutun aeaentae, se viedaeaen
+metsaehaen, kuulee vertaisen, ilon innossa vastaa,
+pettyen viettelemaeaen naein rakkaan ystaevaen ansaan."
+
+Vieraspa loi tytoen silmihin katseen hellaen ja lausui:
+"Moinen se on tapa lemmen; noin virittaeaepi se ansan,
+milloin verkon ja milloin helman. Oi, halukkaasti
+juostahan kumpaankin, jos vaan sydaen lempivae kutsuu."
+
+Naein haen lausui. Tuon sananvaihdonpa ystaevae tuskin
+kuuli, haen seutuhun kiintyi vain, tuhannestikin ennen
+kuljetut paikat nuo ajatuksiin muistoja toivat.
+Naurussa suinpa nyt vieras haasteli taas: "Sanotaanhan
+julmiks meitae, jos vain olis niin! mut paljopa julmemp'
+on joka tyttoe, jos koht' on hellae ja saeisy haen naehdae.
+Taeae esimerkiksi vain: Kotikartanon vieressae, kasvoi
+koivisto vanha ja mieleinen sekae aitahan pantu.
+Nyt kun halloineen tuli syys, kun keltavat lehtens
+alkoi heittaeae puut, ja kun urpuja vain piti oksat,
+teiret ne joskus sai, kesynrohkeat, syoemaehaen puihin.
+Vaan kun aidan luo minae hiivin ja ampua aioin,
+hiipi mun siskoni myoes, vaikk' aeissaeni nyrkkiae puistin,
+jaeljissaein sekae pyys: aelae koske, anna ne olla,
+saeaelihaen raukkoja, veljyt, oi, minun taehteni saeaeli!
+Naein haen pyysi, ja kun naeki ettei auttanut pyyntoe,
+huusi haen, laeiskytti kaemmeniaeaen ja ne peljaetti poies.
+Naehkaeaes, kuin toki hellae haen on! Tulin kerran ma kotiin,
+kohtasin tuttavan portaillamme ja tein hyvaen paeivaen.
+Vastannutpa ei tuo, syvemmaellen vaan hatun otsaan
+painoi, peittaeen kyyneltaeaen, sekae matkahan laeksi.
+Syyn hyvin ymmaersin; ja nyt siskoa kiusasin kahden:
+sisko, ma sulhosi naein epaetoivossa laehtevaen taeaeltae;
+miks olet murtanut raukan? Naeinpae haen vastasi vainen:
+liian vanhako lien valikoimaan, pakkoko ottaa
+kiittaeen ensimmaeinen, vaikk' en lempisi lainkaan?
+Nauraen lausui naein tuo hellae, mi lintuja saeaeli.
+Sanokaa nyt, mikae julmempaa: noin ampua lintu,
+vai sydaen-parkaan ampua nuoli, ja hyljaetae sitten?"
+
+Lausui naein. Mut ystaevae rannan kallistunutta
+torppaa katsoi ja vanhaa muisteli nyt kalamiestae,
+jonka jo lapsuudestaan siell' oli liikkuvan naehnyt.
+Haentae haen muisteli nyt, sisareltaan tutkasi, lausui:
+"Vielaekoe vanhus tuo eloss' on, venossaanko haen naehdaeaen
+lammella viel' yhae aamusta varhain ja illalla myoehaeaen?
+Taeaelt' useasti ma silmaeilin haenen teitaehaen, juoksin
+vastahan, katsoin saalistaan, luvut unhotin, leikit,
+onginnasta kun haen, ulapasta ja tuulista kertoi."
+
+Haellen vastasi naein vesisilmin lempeae sisko:
+"Pois iaeks muuttanut on haen, paeiviae, viikkoja sitten
+rannalla tyhjae on moekki ja kaipaa haltiatansa.
+Jos haenen laehdoestaeaen sanan muutaman kertoa voisin!
+Kuin mitae outoa aavistain, tupanamme haen usein
+talvella istautui, takan aeaeressae poltti ja haastoi
+mennehen vuoden saaliistaan sekae ens' kevaehaestae.
+Naeihin asti, haen naureli, painaen peukalon piippuun,
+onkehen ol' enimmaekseen turvaunut kesaekaudet;
+nyt tekis verkkoja haen, muka, tuottais siimat ja koukut
+kaupungista ja alkaisi oikein nyt kalastella.
+Naein tuon vanhuksen tuvassamme ma haastavan kuulin.
+Saa kevaet, hank' alenee; purot metsaessae pauhata alkaa,
+karvaa muuttavi jaerven jaeae, jopa vaelkkyvin juovin
+aukee salmien suut, vesilintujen aeaeniae kuuluu.
+Oiti nyt naehdaehaen vanhuskin. Yhae kauemma saattaa
+kulkea haen, joka kerta kun uudestaan haenet naehdaeaen,
+kunnes kaikki on esteet pois, ja haen taas keveaesti
+kiertaevi ruuhellaan salot, niemet, taas vihannoivat.
+Silloin--ilta on, yksin rantaa kaeyn, tavallista
+loitommaks mua viehtaeae koivujen tuoksu ja kukkain--
+arvaamatta ma saavun naein haenen moekkinsae luokse.
+Vaan kun venheen siinae mae naein telapuilla ja verkot
+puikoillaan, sekae arvelin ett' oli haen kotosalla,
+tervehdykseksi tahdoin vain sanan lempeaen haelle
+lausua, ennen kuin menin pois.--Naein moekkihin astuin.
+Yksin siell' oli haen, makas oljillaan tyvenesti;
+silmae on raukeamp' entistaeaen, valevampi on poski,
+kalman karva jo kylmae on kasvoillaan, kuten naeytti.
+Hiljaa vuoteeltaan toki, kun tulin, nosti haen paeaetaeaen,
+tervehti murheisesti, nousi ja tilkkasen vettae
+pyys janohonsa. Ma laehtehen luo heti kiidaetin kiulun,
+noudin vettae ja juodakseen ukon kuolevan annoin.
+Kun oli juonut, ja huuliltaan vein astian hiljaa,
+kaeteheni nyt kaesin vaerjyvin tarttui haen sekae lausui:
+auk' ovi pankaa laehteissaenne, ett' illan ma ilmaa
+henkiae saan, sekae kuollessain salon naehdae ja aallot.
+Voinut en laehteae pois, en jaettaeae haent' avutonna
+puutteeseen, vaikk' en tosin paljoa saattanut auttaa,
+vaan oven aukaisin ma ja taas ukon vierehen astuin.
+Ilma se virtasi huoneeseen, iloll' aeaenteli lokki
+rannalla leijaillen, kuvatyyn' oli lahti ja renkaiks
+rikkui vain, kun luodolla leikkiae loei kalaparvet.
+Lie hymy ollut, mi kirkasti nyt nuo riutuvat kasvot,
+riemun lie saede ollut, tai vain naeyttikoe siltae,
+koska jo hetken paeaest' oli sammunut silmae ja rintaan
+painunut paeae, elo laehtenyt riemuineen, suruinensa.
+Pois sydaen kourassa laehdin ja jaeljessaein oven suljin,
+enkae ma ennen tohtinut kuin kodin kohdalla vasta
+seisahtaa, rukoellen vainajan sielulle rauhaa.
+Kammona koommin mulle tok' ei ole kuoleva vanhus,
+vaan kuin muisto, mi mieleen jaeae, kesae-iltasin kauan
+jaerveae katseltuain, yoen puoleen, tuuli kun tyyntyy,
+aurinko sammuvi, aallot, riehuntaan vaesyneinae,
+hiljeten laskeuvat sekae viihtyvaet peiliksi vihdoin."
+Naeinpae haen vanhan tuon kalamiehen laehdoestae kertoi.
+Saavuttiin ilovalkea-kunnaallen, joka seudull'
+on kesaen suurena juhlana mielusa yhtymaepaikka
+ollut jo vanhastaan; ilon sinne vallaton poika,
+sinnepae nuor' mies ylpeillen sekae, rinnassa lempi,
+tyttoekin riensi, ja sinne se vanhuskin sopestansa
+kaukaa laaksosta katsoo, kuin tulet syttyvaet yoessae,
+riemusat niin kuin muistotkin oman yoellisen mielen.
+Tyhjaenae kunnas viel' oli, vain somerharjalta sieltae
+ilmaan honkia nous hatalatvoja, kaervettyneitae;
+sinnepae sittenkin naemae nuoret rientaevaet rinteen
+mutkaista polkua myoeten, ja koht' ovat huipulla harjun.
+
+Vaihtelevampi ja laajempi on naekoe sieltae: nyt silmaeaen
+loppumaton ala metsiae, jaerviae, peltoja aukee,
+illan himmeiseen ruso-hohteeseen puettuina.
+Kulkija-parvia haamottaa. Vaelist' oksien joskus
+kiiluu liina ja pois tytoen rientaevaen kanss' eteneepi,
+sen sijan kun vaerin muuttelevin taas taeyttaevi toinen.
+Tyyntae on, henkaeyst' ei edes. Karjojen kelloja, hellaeae
+lemmen laulelmaa, johon vastaus soi salotieltae,
+kuuluu laaksosta vain, katovaisiin aeaenihin joskus
+paimen helkyttaeae saeveleen, min kertovi kaiku.
+
+Ystaevaellensaepae ihmeissaeaen nyt lausuvi vieras:
+"August, nyt tutump' oot sinae mulle kuin olit koskaan,
+nyt sinut ymmaerraen ma ja tunnen sun periluontees.
+Tuossa sen kirjan naeen, min kirkkailta lehdiltae varmaan
+kaiken luit mitae kerroit, kun haemaeraessae sa istuit
+mun sekae siskoni kanssa, ja haaveiltiin laepi illat.
+Ihmis-onnen sa taeaell' opit, rakkauden, ilon, rauhan,
+taeaell' unelmissasi naeit nuo kirkkahat, lempeaet henget,
+suodut luomahan taeaellae jo maassakin taivahan meille.
+Kuuntelehan, saevel laulujen, voipunut huokaus kaiun,
+lintujen aeaenet ilmassa, metsissae, eikoe se kaikki
+enkelien ole laps'iaen tuttujen vienoa kieltae?
+Oi, ne nyt selvaeaen naeen! Rusopilvillae leijuvat illan,
+saeihkyvaet auringon saetehessaekin, tuikkivat joskus
+silmistae kukkain, jaervellae paeilyvaet, ilmassa soivat;
+naeitaehaen tarkoitit sa ja naeae teit rakkahiks meille?"
+
+Naein haen haasteli. Mut tytoen silmaessae kyynele hiljaa
+kasvoi ja poskellen kuin kastehelminen vieri.
+Vaan sala-huokauksin kysaeseepi haen: "Mointako haastaa,
+muillen mointako haen, ei mulle haen ilmase mitaeaen!
+Aeaeneti taeaellae haen kaey sekae jylhaenae; jos mitae virkkaa,
+pyssyist' aina haen vain sekae linnunpyynnistae haastaa,
+metsissae mieluummin toki yksin myrskynae riehuu.
+Luuli mun lapsekkaaks ehk' ennen, arveli moisen
+leikkiin luoduks ja nauruun vain; mut paljo jos nauran,
+itken ma paljon myoes, olen puuttehess' ainakin jonkun,
+jonkun vain, johon vois vakavampana hetkenae luottaa.
+Metsiss' yksin taeaell' useasti ma kaeyn, useasti
+naeen saman kuin naeen nyt, vaan kuink' erilaisena aivan!
+Kaunis ja suuri on maailma, vaan minust' on kuni kaipuu
+luonnossa kaikkiall' ois, ja sen aeaenettoemyyttae mae saeikyn.
+Nyt, te kun haastatte, tuntuu kuin sekin haastaen lausuis:
+tyttoeni, naein olin kaunis ja kirkas ma aina, mut tuot' et
+uskoa tohtinut, vaikkapa joskus siit' unelmoitkin.
+Jos tulis siskonne! Oi, jos vain kesaen ainoan meillae
+viipyis haen, miten hauskaa ois haenen kanss' ajatusta
+joskus vaihtaa, mieli kun haaveist' on ylen taeysi!
+Yks sana vain, nimi vain! Se jo mieleinen olis mulle;
+sitten haent' ajatella ma koitan. Vaan sanokaatte,
+onko haen teidaen muotoa? kenties kuin sisar veljen?"
+
+"Oi, haen ei yhdenkaeaen ole muotoa", vastasi vieras,
+"tuskinpa itsensae. Koissa haent' ennen "hellikki Maijuks"
+mainittiin, nyt kuuluvi vain "imarreltu Mariia".
+Haent' omat suosi ja vieraat myoes, ja haen naein pian kasvoi
+vaativaks, oikkuiseksi, mut ain' oli haen rakas meille.
+Jos mitae tahtoi ja jos sitae pyysi haen lempein katsein,
+voitu ei kieltaeae, eikaepae tahdottu, vaikk' olis voitu;
+taas jos vaati haen korskaillen, toteltiinpa jo miltei,
+vaikkapa joskus nurkuiltiin, ei tiettynae, miksi.
+Syys oli, naein tuli kaupunkiin haen; kahvit ja tanssit
+alkoi nyt. Maatyttoe jo illassa muuttuvi daamiks.
+Missae haen kaey, on perhoja ympaerill' aina, jos astuu
+askelen haen, taehystellaeaen, kuiskaillaan, myhaeellaeaen.
+Onnistui, naeki sen, ja haen onnistui monin verroin.
+Nyt kaevi kerrassaan ikaevaeksi haen. Tanssija kaunein
+jos tuli, tai joku luutnantti nuori ja kiiltaevae-kaulus,
+noihinpa joskus saattoi haen helo-katsehen luoda.
+Jos tuli toinen, jok' ei muka ollut mielehen haelle,
+ei taemae, vaikk' olis koittanut kuin, sanan alkuhun paeaessyt,
+kun nenaell' armon jo haen rypyn haeivaen hienosen hienon
+huomas, ja nurpeissaan sai laehteae harmitteleimaan.
+Nyt tuli veljenne myoes, raju karhunpoikanen Pohjan,
+vait oli paeivaen, ja niin sekae ei vaan toisena vastas;
+viikon paeaestae jo meillae haen tuttuna istui ja kertoi,
+kertoi teistae ja lapsuus-aioistaan, kodin seuduist'
+armaista, kaikesta vain, mikae rakkaint' on sydaemelle.
+Milloin pilkoittaa kevaet kerronnasta ja milloin
+naeet syys-illan ja lehdet harvenneet, sumut raskaat,
+ilmassa taehdet valjut ja kummulla kuun veriruskeen.
+Kaikki on niinkuin luonnossa on, heleaempaetae vainen,
+ihmettae taeynnae ja niin kuin valveillas unelmoisit.
+Naein haenen kertoissaan jopa korska Mariiakin paeaetyi
+kuuntelemaan, ja haen ensin haemmaestyi imehdellen,
+kuin olis silmissaeaen ihan uuden maailman naehnyt.
+Viel' isosesti haen naurahtaa toki, huoleti paeaetaeaen
+viskoen, illan ja toisen, kun parissamme haen kauan
+haaveiss' istunut on. Vaan turhaan! Toiseksi iltaa
+haen tuli taas, ja nyt kauempaan, totisempana istui.
+Vihdoin oikut ne laehtivaet. Joskus jos ihastuikin
+peittaenyt ei ihastustaan haen, tuli kerskahan silmaeaen
+vaeliin kyynelekin, hyvaen yoen kun lausui ja laehti.
+Taas mikae muutos kerrassaan kuin loihtiman kautta!
+Lempeaeks haen tuli ko'issaan, noeyraenae, vaatimatonna
+tanssihin astui, tervehdyksihin saeisynae vastas.
+Suosittu ei ole kenkaeaen, hyljeksitty ei kenkaeaen,
+kaikk' oli vertaiset, alimmankin kohteliaisuus
+lempein katsehin palkittiin, katumoiksi ei tullut.
+Haent' ilosemmin taas laehestyttiin, liehetys lakkas,
+nyt rakastettiin haent', eik' yksin vain ylistetty.
+Tuon oli kaltainen, koetelkaa haent' ajatella
+taeynnaeaen vaihtoja vain, nyt yhtenae, toisena toiste!
+Ehkae haen jaeae nyt siks, mikae on, kun"----Ystaevae naurain
+keskeyttaeae haenet: "Tulkaa", lausuvi, "laehtehen tahdon
+rannalla naehdae ja juoda taas, kuten ennenki, siitae."
+Lausuu naein, alas kummulta kaey sekae naeyttaevi tietae.
+Laehteellen pian saavutahan. Helotuksessa taivaan
+taeytenae siinae se uhkuu, kirkasna keskellae kukkain,
+niinkuin rauhaisa ihmissilmae, jot' ei riko myrskyt,
+vaerjyy kirkkauttaan sekae huo'untaa elon suonen.
+
+Vaiti sen partaallen he nyt istuvat kaikki ja juovat,
+katsellen levaetessaeaen raukenevaa kesae-iltaa.
+Sanoja ei loeydetae, niit' ei kaivatakaan, ajatuksin
+nyt sydaen liittyy vain sydaemeen sekae auvosta taeyttyy.
+Mut kuva vieraan, kas, tytoen silmaehaen laehtehess' astuu.
+Luullen saavansa naein naekemaettae sen muotoa kallist',
+armasta silmaetae, katsoo haen yhae vain varomatta,
+vierahan kun hymykatseen siin' yhtaekkiae kohtaa.
+Kainoksi tyttoenen kaey, sydaen, tyynenae sykkivae aesken,
+saeikkyen kouristuu, haen tuntevi kuin veri polttaa
+poskillaan, ja haen pelvolla huomaa kasvonsa laehteess'
+alttiiks vierahan katseellen.--Mut lempeae pilvi
+purpuran-hohtoinen yli kiiltaevaen lainehen kiitaeae,
+kirkkaus liittyvi kirkkauteen, puna haihtuvi punaan;
+kohta et huomata voi, tytoen poskiko, pilvikoe hehkuu,
+haihtuva haeivepae vain nyt riemusta kiitollisesta
+immen seitsentoistiaan kasvoill' ilmeni vielae.
+
+Kukkain keskeltae nous veli armas nyt, sisartansa
+kutsui haen sekae lausui nauraen, mut vakavasti:
+"Hanna, ma hetken paeaest' ehk' en sitae lausuisi, nyt sen
+kerron ma kuullakses, ett' auvostain osan saisit.
+Mun jo Mariia on, ei tuo korskea, poeyhkae Mariia,
+vaan hyvae, lempeae, kaunis, kaikittain sulosampi,
+kuin mitae kertoi haen, paremp', armaisemp', ihanampi.
+Nouse ja riennae ja veljellen kaetes huoleti anna,
+siskosta siskonen, niin sisar toivoo, niin veli myoeskin
+toivoo, kauan jo ennen toivoi kuin sinut tunsi!"
+
+Lausui, ja tuskin ehti haen loppuun. Rannalla aeaensi
+ruohossa sorsa, ja nyt, kivi kourassa, sinne haen hiipi
+hiljaa lehdikon kautta ja on veden rannalla vihdoin.
+Vaan kun kaettaehaen nosti ja huudolla saeikytti linnun,
+poikue kullan-keltava paein kahilistoa kaikkos,
+pelvosta piipattain, hajonneena ja turvatta aivan.
+Saeaelien pois kiven laski haen, kun emaen eessaehaen huomas
+peljaeten uivan ja rakkaudest' ylenkatsovan vaaraa,
+kunnes kaukana jaervellae tuo ajelehtiva parvi
+suojan sai, ja jo huoleti taas emae lentohon laehti.
+Tuon naeki haen sekae ehdollaan meni hetkeksi rantaan,
+linnun vuoksi ja ett'ei laehtehen luon' olijoita
+haeiritsis. Pian kaeaentyi haen toki, tarkkasi kaukaa,
+tarkkasi, riemastui, sekae saavutti ystaevaet taasen.
+
+Vierahan rinnoilla siin' ihanaisena rauetess' illan
+seisoi tyttoe ja olkaan tuon nojas kutrista paeaetaeaen;
+mut veli kun tuli luo, hymysuin haen kaettaehaen haelle
+tarjos ja silmaestae auvoisesta nyt kyynelen pyyhkaes.
+Tulleellen naein selvisi kaikk', ilossansa haen puisti
+siskon kaettae ja ystaevaen myoes, mut leikillae lausui:
+"Nyt mitae virkkaa taatto, kun naein pikasesti me kaeymme
+kaikin kihloihin, haenelt' ensinkaeaen kysymaettae?
+Oi, varo, Hanna, ettei yht' aekkiae kihlaus lakkaa."
+Leikillae tuon haen lausui, mut levotonna sen impi
+kuuli ja aatteli, kuink' oli pettelevaeae sydaentaensae
+niin hevin noutanut, ett' isaen armaan unhotti aivan,
+toiveet unhotti kummankin kodiss' ainian olla,
+unhotti kaiken muun sekae vierast' aatteli yksin.
+Kotiin vain haluaa, ei rauhotu, kunnes on kaikki
+kertonut taatolleen, siten lieventaein sydaentaensae.
+Seurassa armaitten naein laeksi haen huolien matkaan.
+
+Matkaa paeaesty ei puoliakaan, kun tieltae jo kuului
+kutsuva aeaeni, ja huomattiin nyt vanha Susanna.
+Suuttunehelta haen naeytti ja taerkiltae, kun taehystellen
+rientaeen astui paein, esiliinasen hulpio kaeessae,
+pyyhkien innoissaan hien otsastaan vaehaen paeaestae.
+Vaan kun etsityt loeysi ja kun naeki kohdalla heidaet,
+astui syrjaehaen tiest' odotellen. Mut ohimennen
+haelle nyt leppyisaen sanan lausui lempeae tyttoe:
+"Miksikae, vanha Susanna, te itsenne niin vaesytaette,
+haeaeritte paeivin naein, edes illoinkaan ette huokaa?
+Bhdimmehaen hakematta ja huutamattannekin kotiin."
+
+Naein haen haasteli, vaan ei vastaust' antanut vanhus,
+kaeellaehaen viittasi vain sekae luokseen tyttoeae kutsui,
+mut naein tulleellen haen syrjaessae korvahan kuiskas:
+"Jestas, mamseli, noin kun viivytte, vohvelit jaeaehtyy,
+paistikin pannussa kaerventyy, ja jo arvosa pastor'
+istuvi naeljissaeaen sekae illallistahan vartoo.
+Mut sanokaahan vain pikimaeltaeaen, saammeko syksyks,
+vai kesaell' ehkae jo haeaet; joko arvon herra on saanut
+vastauksen, vai vielaekoe haen pelon tuskassa vaerjyy?"
+Haellepae hiljaa vastasi taas tuo lempeae tyttoe:
+"Aelkaeae, vanha Susanna, mun haeitaeni vartoko, aelkaeae;
+niiden viettaemiseen kesaet ehtii mennae ja syksyt,
+ehkae ne vihdoin keskeyttaeae ikipaeiviksi talvi."
+Lausui ja vanhan naein haen kummastuksihin jaetti.
+
+Itse riensi haen toisten luo, heit' aeaeneti seuras,
+miettien, haaveillen, sulo-murheisiin vajonneena.
+Vaan kun tultihin portaillen, hatun paeaestaehaen sievaeaen
+paeaestaeae, joutuen tuuheat jaerjestaeae kiharansa,
+armastaan kaedest' ottavi, pelvoissaan ihan hiljaa
+aukaisten oven, astuu huoneeseen isaen luokse.
+
+Yksin valvomahan iaen, vaivain painosta vanhus
+uupunut on ja, nyt paeaetaeaen kallistain nojatuolin
+pielehen pehmoiseen, juur nukkunut.--Maass' edessaensae
+piipusta viel' yhae nous savu puoleks sammunehesta.
+Kaunis on siinae haen nukkuessaan, surutonna ja tyynnae,
+kaunis niin kuin vanha on, kun lumi peittaevi hapset,
+huulilt' on puna pois sekae kuihtuen kuivunut poski,
+mut elo pitkaen pitkae ja turvasa, laemmin ja kirkas
+otsaan uurtehiseen kuin ehtoo luo kajastuksen.
+
+Tyttaeren poskillen vedet virtasi, kun isaen armaan
+nukkuvan haen naeki turvallisna nyt hurskaudessaan,
+kun siin' aatteli haen, oman maallisen onnensa taehden
+vanhan untako haeiritseis, kenties elon rauhan
+riistaeis haeitae ja huolia vain tois harmajan paeaehaen.
+Lemmityn rinnalla siinae haen polvillaan isaen eessae
+viipyi ja vanhukseen loi silmaens itkevaet hetken;
+vihdoinpa kallistui sekae kosketti laempimin huulin
+nukkuvan kaettae. Mut kummastuin unen vienosta vanhus
+valveutui, kysyvaeisenae katsoi tyttaerehensae,
+katsoi ja synkistyi; tylyn, niinkuin ukkosen uhka,
+silmaeyksen loi vieraaseen. Tuon naehdessae lauhtui
+leimaus, kyyneleheks suli pois. Sylin aukasi vanhus,
+riemulla rinnoilleen naein sulkien rakkahat nuoret.
+
+
+LOPPU
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Hanna, by J. L. Runeberg
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNA ***
+
+This file should be named 7hana10.txt or 7hana10.zip
+Corrected EDITIONS of our eBooks get a new NUMBER, 7hana11.txt
+VERSIONS based on separate sources get new LETTER, 7hana10a.txt
+
+Produced by Robert Connal, Tapio Riikonen
+and the Online Distributed Proofreading Team.
+
+Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the US
+unless a copyright notice is included.  Thus, we usually do not
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+We are now trying to release all our eBooks one year in advance
+of the official release dates, leaving time for better editing.
+Please be encouraged to tell us about any error or corrections,
+even years after the official publication date.
+
+Please note neither this listing nor its contents are final til
+midnight of the last day of the month of any such announcement.
+The official release date of all Project Gutenberg eBooks is at
+Midnight, Central Time, of the last day of the stated month.  A
+preliminary version may often be posted for suggestion, comment
+and editing by those who wish to do so.
+
+Most people start at our Web sites at:
+http://gutenberg.net or
+http://promo.net/pg
+
+These Web sites include award-winning information about Project
+Gutenberg, including how to donate, how to help produce our new
+eBooks, and how to subscribe to our email newsletter (free!).
+
+
+Those of you who want to download any eBook before announcement
+can get to them as follows, and just download by date.  This is
+also a good way to get them instantly upon announcement, as the
+indexes our cataloguers produce obviously take a while after an
+announcement goes out in the Project Gutenberg Newsletter.
+
+http://www.ibiblio.org/gutenberg/etext03 or
+ftp://ftp.ibiblio.org/pub/docs/books/gutenberg/etext03
+
+Or /etext02, 01, 00, 99, 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90
+
+Just search by the first five letters of the filename you want,
+as it appears in our Newsletters.
+
+
+Information about Project Gutenberg (one page)
+
+We produce about two million dollars for each hour we work.  The
+time it takes us, a rather conservative estimate, is fifty hours
+to get any eBook selected, entered, proofread, edited, copyright
+searched and analyzed, the copyright letters written, etc.   Our
+projected audience is one hundred million readers.  If the value
+per text is nominally estimated at one dollar then we produce $2
+million dollars per hour in 2002 as we release over 100 new text
+files per month:  1240 more eBooks in 2001 for a total of 4000+
+We are already on our way to trying for 2000 more eBooks in 2002
+If they reach just 1-2% of the world's population then the total
+will reach over half a trillion eBooks given away by year's end.
+
+The Goal of Project Gutenberg is to Give Away 1 Trillion eBooks!
+This is ten thousand titles each to one hundred million readers,
+which is only about 4% of the present number of computer users.
+
+Here is the briefest record of our progress (* means estimated):
+
+eBooks Year Month
+
+    1  1971 July
+   10  1991 January
+  100  1994 January
+ 1000  1997 August
+ 1500  1998 October
+ 2000  1999 December
+ 2500  2000 December
+ 3000  2001 November
+ 4000  2001 October/November
+ 6000  2002 December*
+ 9000  2003 November*
+10000  2004 January*
+
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been created
+to secure a future for Project Gutenberg into the next millennium.
+
+We need your donations more than ever!
+
+As of February, 2002, contributions are being solicited from people
+and organizations in: Alabama, Alaska, Arkansas, Connecticut,
+Delaware, District of Columbia, Florida, Georgia, Hawaii, Illinois,
+Indiana, Iowa, Kansas, Kentucky, Louisiana, Maine, Massachusetts,
+Michigan, Mississippi, Missouri, Montana, Nebraska, Nevada, New
+Hampshire, New Jersey, New Mexico, New York, North Carolina, Ohio,
+Oklahoma, Oregon, Pennsylvania, Rhode Island, South Carolina, South
+Dakota, Tennessee, Texas, Utah, Vermont, Virginia, Washington, West
+Virginia, Wisconsin, and Wyoming.
+
+We have filed in all 50 states now, but these are the only ones
+that have responded.
+
+As the requirements for other states are met, additions to this list
+will be made and fund raising will begin in the additional states.
+Please feel free to ask to check the status of your state.
+
+In answer to various questions we have received on this:
+
+We are constantly working on finishing the paperwork to legally
+request donations in all 50 states.  If your state is not listed and
+you would like to know if we have added it since the list you have,
+just ask.
+
+While we cannot solicit donations from people in states where we are
+not yet registered, we know of no prohibition against accepting
+donations from donors in these states who approach us with an offer to
+donate.
+
+International donations are accepted, but we don't know ANYTHING about
+how to make them tax-deductible, or even if they CAN be made
+deductible, and don't have the staff to handle it even if there are
+ways.
+
+Donations by check or money order may be sent to:
+
+Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+PMB 113
+1739 University Ave.
+Oxford, MS 38655-4109
+
+Contact us if you want to arrange for a wire transfer or payment
+method other than by check or money order.
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been approved by
+the US Internal Revenue Service as a 501(c)(3) organization with EIN
+[Employee Identification Number] 64-622154.  Donations are
+tax-deductible to the maximum extent permitted by law.  As fund-raising
+requirements for other states are met, additions to this list will be
+made and fund-raising will begin in the additional states.
+
+We need your donations more than ever!
+
+You can get up to date donation information online at:
+
+http://www.gutenberg.net/donation.html
+
+
+***
+
+If you can't reach Project Gutenberg,
+you can always email directly to:
+
+Michael S. Hart <hart@pobox.com>
+
+Prof. Hart will answer or forward your message.
+
+We would prefer to send you information by email.
+
+
+**The Legal Small Print**
+
+
+(Three Pages)
+
+***START**THE SMALL PRINT!**FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS**START***
+Why is this "Small Print!" statement here? You know: lawyers.
+They tell us you might sue us if there is something wrong with
+your copy of this eBook, even if you got it for free from
+someone other than us, and even if what's wrong is not our
+fault. So, among other things, this "Small Print!" statement
+disclaims most of our liability to you. It also tells you how
+you may distribute copies of this eBook if you want to.
+
+*BEFORE!* YOU USE OR READ THIS EBOOK
+By using or reading any part of this PROJECT GUTENBERG-tm
+eBook, you indicate that you understand, agree to and accept
+this "Small Print!" statement. If you do not, you can receive
+a refund of the money (if any) you paid for this eBook by
+sending a request within 30 days of receiving it to the person
+you got it from. If you received this eBook on a physical
+medium (such as a disk), you must return it with your request.
+
+ABOUT PROJECT GUTENBERG-TM EBOOKS
+This PROJECT GUTENBERG-tm eBook, like most PROJECT GUTENBERG-tm eBooks,
+is a "public domain" work distributed by Professor Michael S. Hart
+through the Project Gutenberg Association (the "Project").
+Among other things, this means that no one owns a United States copyright
+on or for this work, so the Project (and you!) can copy and
+distribute it in the United States without permission and
+without paying copyright royalties. Special rules, set forth
+below, apply if you wish to copy and distribute this eBook
+under the "PROJECT GUTENBERG" trademark.
+
+Please do not use the "PROJECT GUTENBERG" trademark to market
+any commercial products without permission.
+
+To create these eBooks, the Project expends considerable
+efforts to identify, transcribe and proofread public domain
+works. Despite these efforts, the Project's eBooks and any
+medium they may be on may contain "Defects". Among other
+things, Defects may take the form of incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other
+intellectual property infringement, a defective or damaged
+disk or other eBook medium, a computer virus, or computer
+codes that damage or cannot be read by your equipment.
+
+LIMITED WARRANTY; DISCLAIMER OF DAMAGES
+But for the "Right of Replacement or Refund" described below,
+[1] Michael Hart and the Foundation (and any other party you may
+receive this eBook from as a PROJECT GUTENBERG-tm eBook) disclaims
+all liability to you for damages, costs and expenses, including
+legal fees, and [2] YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE OR
+UNDER STRICT LIABILITY, OR FOR BREACH OF WARRANTY OR CONTRACT,
+INCLUDING BUT NOT LIMITED TO INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE
+OR INCIDENTAL DAMAGES, EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE
+POSSIBILITY OF SUCH DAMAGES.
+
+If you discover a Defect in this eBook within 90 days of
+receiving it, you can receive a refund of the money (if any)
+you paid for it by sending an explanatory note within that
+time to the person you received it from. If you received it
+on a physical medium, you must return it with your note, and
+such person may choose to alternatively give you a replacement
+copy. If you received it electronically, such person may
+choose to alternatively give you a second opportunity to
+receive it electronically.
+
+THIS EBOOK IS OTHERWISE PROVIDED TO YOU "AS-IS". NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, ARE MADE TO YOU AS
+TO THE EBOOK OR ANY MEDIUM IT MAY BE ON, INCLUDING BUT NOT
+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A
+PARTICULAR PURPOSE.
+
+Some states do not allow disclaimers of implied warranties or
+the exclusion or limitation of consequential damages, so the
+above disclaimers and exclusions may not apply to you, and you
+may have other legal rights.
+
+INDEMNITY
+You will indemnify and hold Michael Hart, the Foundation,
+and its trustees and agents, and any volunteers associated
+with the production and distribution of Project Gutenberg-tm
+texts harmless, from all liability, cost and expense, including
+legal fees, that arise directly or indirectly from any of the
+following that you do or cause:  [1] distribution of this eBook,
+[2] alteration, modification, or addition to the eBook,
+or [3] any Defect.
+
+DISTRIBUTION UNDER "PROJECT GUTENBERG-tm"
+You may distribute copies of this eBook electronically, or by
+disk, book or any other medium if you either delete this
+"Small Print!" and all other references to Project Gutenberg,
+or:
+
+[1]  Only give exact copies of it.  Among other things, this
+     requires that you do not remove, alter or modify the
+     eBook or this "small print!" statement.  You may however,
+     if you wish, distribute this eBook in machine readable
+     binary, compressed, mark-up, or proprietary form,
+     including any form resulting from conversion by word
+     processing or hypertext software, but only so long as
+     *EITHER*:
+
+     [*]  The eBook, when displayed, is clearly readable, and
+          does *not* contain characters other than those
+          intended by the author of the work, although tilde
+          (~), asterisk (*) and underline (_) characters may
+          be used to convey punctuation intended by the
+          author, and additional characters may be used to
+          indicate hypertext links; OR
+
+     [*]  The eBook may be readily converted by the reader at
+          no expense into plain ASCII, EBCDIC or equivalent
+          form by the program that displays the eBook (as is
+          the case, for instance, with most word processors);
+          OR
+
+     [*]  You provide, or agree to also provide on request at
+          no additional cost, fee or expense, a copy of the
+          eBook in its original plain ASCII form (or in EBCDIC
+          or other equivalent proprietary form).
+
+[2]  Honor the eBook refund and replacement provisions of this
+     "Small Print!" statement.
+
+[3]  Pay a trademark license fee to the Foundation of 20% of the
+     gross profits you derive calculated using the method you
+     already use to calculate your applicable taxes.  If you
+     don't derive profits, no royalty is due.  Royalties are
+     payable to "Project Gutenberg Literary Archive Foundation"
+     the 60 days following each date you prepare (or were
+     legally required to prepare) your annual (or equivalent
+     periodic) tax return.  Please contact us beforehand to
+     let us know your plans and to work out the details.
+
+WHAT IF YOU *WANT* TO SEND MONEY EVEN IF YOU DON'T HAVE TO?
+Project Gutenberg is dedicated to increasing the number of
+public domain and licensed works that can be freely distributed
+in machine readable form.
+
+The Project gratefully accepts contributions of money, time,
+public domain materials, or royalty free copyright licenses.
+Money should be paid to the:
+"Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+If you are interested in contributing scanning equipment or
+software or other items, please contact Michael Hart at:
+hart@pobox.com
+
+[Portions of this eBook's header and trailer may be reprinted only
+when distributed free of all fees.  Copyright (C) 2001, 2002 by
+Michael S. Hart.  Project Gutenberg is a TradeMark and may not be
+used in any sales of Project Gutenberg eBooks or other materials be
+they hardware or software or any other related product without
+express permission.]
+
+*END THE SMALL PRINT! FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS*Ver.02/11/02*END*
+
diff --git a/old/7hana10.zip b/old/7hana10.zip
new file mode 100644
index 0000000..476a8ac
--- /dev/null
+++ b/old/7hana10.zip
diff --git a/old/8hana10.txt b/old/8hana10.txt
new file mode 100644
index 0000000..d323fdb
--- /dev/null
+++ b/old/8hana10.txt
@@ -0,0 +1,1428 @@
+The Project Gutenberg EBook of Hanna, by J. L. Runeberg
+
+Copyright laws are changing all over the world. Be sure to check the
+copyright laws for your country before downloading or redistributing
+this or any other Project Gutenberg eBook.
+
+This header should be the first thing seen when viewing this Project
+Gutenberg file.  Please do not remove it.  Do not change or edit the
+header without written permission.
+
+Please read the "legal small print," and other information about the
+eBook and Project Gutenberg at the bottom of this file.  Included is
+important information about your specific rights and restrictions in
+how the file may be used.  You can also find out about how to make a
+donation to Project Gutenberg, and how to get involved.
+
+
+**Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts**
+
+**eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971**
+
+*****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!*****
+
+
+Title: Hanna
+
+Author: J. L. Runeberg
+
+Release Date: August, 2005 [EBook #8669]
+[Yes, we are more than one year ahead of schedule]
+[This file was first posted on July 31, 2003]
+
+Edition: 10
+
+Language: Finnish
+
+Character set encoding: ISO-8859-1
+
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNA ***
+
+
+
+
+Produced by Robert Connal, Tapio Riikonen
+and the Online Distributed Proofreading Team.
+
+
+
+
+
+HANNA
+
+Kolme laulua
+
+
+J. L. Runeberg
+
+Suomentanut P. Cajander
+
+
+
+
+ENSI LEMMELLE.
+
+
+Ens lemmeltäni kerran tiedustin:
+eloni tähti, kuinka synnyitkään,
+ja mistä lempeän sä loistos sait?
+    Ja tähti lausui: näitkö milloinkaan,
+    kuink' äkin pieni pilvi kaihtaa mun?
+Ma lausuin: pilven milloin heleän
+ja milloin synkän näin sun peittävän,
+yht' olit kirkas taas, kun haihtui tuo.
+    Taas lausui tähti: näitkö, kuinka mun
+    pian himmentääpi päivä maallinen?
+Ma lausuin: monen päivän loistossaan
+näin nousevan ja valos voittavan,
+se yhä laski, sin' et milloinkaan.
+    Ja tähti taas: valooni luotatko,
+    elosi toivon siitä sytyttäin?
+Ma lausuin: pilven takaa hymys näin
+ja päivän loiston takaa tuikkehes,
+viel' loistat tuolla puolen haudankin.
+    Nyt lausui tähti: tunnetko sa mun?
+    Ma oman rintas olen huokaus,
+    mi rauhan toivoss' etsi taivastaan,
+    Ma oman henkes olen välkähdys,
+    mi säteillen lens synnyinmaahansa,
+    ma oman sielus päivänpaiste oon,
+    sä helläss' elät hohtehessani.
+
+
+
+ENSIMMÄINEN LAULU.
+
+
+    Kuin virta tunturin
+    ja lähde laaksomaan--
+    sen verran kumpikin
+    vain tunsi tuttuaan.
+
+Tullut on riemuineen juhannuksen ilta jo. Länness
+aurinko kirkasna loisti ja loi valoaan ikivanhaan
+pappilahan, joka tyynen lammen lahdessa päilyi.
+Mut kamarinsapa ikkunass' arvosa pastori istui,
+piippua poltti ja tiellen päin loi hartahan katseen,
+joskus löyhäyttäin savupilven pois kädellänsä.
+Mielissään Turust' ootti hän nyt tänä iltana poikaans
+ainoista, armastaan, ikävöityä ainakin vuoden.
+»Jos hyvin käy sinun tutkintos ja jos saat hyvät lauseet,
+tuo kesäseuraksi itselles joku kumppani köyhä,
+muuten sa nuorena tääll' ikävystynet vanhojen kesken.»
+Kirjoittanut oli näin, tytyväisenä nyt tupakoiden
+vartosi kumpaakin, etupäässä tok' armasta poikaa.
+
+Vaan hänen ainoa tyttärens, seitsentoistias Hanna
+kangaspuillahan viel' emännöitsijä-huonehess' istuu.
+Terve hän on, punottaa kuin varjossa mansikkamarja,
+kun, puku notkea yllään, siin' ilo-tointahan hoitaa.
+Rinta, miss' on sydän tahraton alla, se paulomatonna
+paisuen nousee, aaltoillen hänen henkäyksistään,
+kun hän syöstävätään käsivarsin paljahin viskoo.
+Silmäpä kirkas on niinkuin peili ja riemusta loistaa.
+
+Vielä hän jatkanut ois, jos ei olis joutunut juhla,
+nähden riemulla näin yhä raidan liittyvän raitaan;
+vaan kun kellon helkynnän kamarista hän kuuli,
+herkesi toimestaan hän, koppahan puolat ja langat
+laski, ja otsaltaan hiussuortuvan kostean pyyhkäs.
+Työtään silmäsi sitten mielissään hymyellen,
+saksihin tarttui, katkaisten kudelankojen päitä,
+ääneti vain, mut näin toki haasteli hän sydämessään:
+»Tuskin on kangasta sievempää; puna tuo miten kauniist'
+yhdistyy sinen kanssa, ja reunassa rihmanen keltaa!
+Jospahan huomenna tuosta jo ois hame päälläni mulla!
+Kerta kun, ylläni tuo, erilaisena hiukkasen kuin muut
+maatytöt, kirkosta käyn ja kun portaillen pysäynnyn,
+lämmöstä hehkuen, sievänä näin, koreampana muita,
+ääneti kaikk' kadesilmin he silloin vilkkuvat varmaan.
+Vaan kun saapuu luo nimismies rikas, arvosa herra,
+pöyhkänä, ylpeillen, ja kun muut hänt' arkoen väistää,
+kättäni suutelemaan hän jää, niin vanha kuin onkin.»
+
+Aatteli näin hymysuin, sydämessähän riemu, ja nousi,
+akkunan aukaisi toisenkin, joi viileytt' illan;
+mutta sireenin tuoksu ja tuomen puistosta sisään
+virtasi tuulenhengen kanssa ja huonehen täytti.
+
+Vaan samass' ilmestyi oven suuhun vanha Susanna,
+tuo, joka häärinyt on monet vuodet tarkkana, uskoon
+kartanon työss', yhä kiistäen laiskain piikojen kanssa.
+Tuo nyt hengästyin tuli, haasteli kohta ja lausui:
+»Joutuun, mamseli, hiuksihin kampa ja lenninki kiinni,
+sormihin kullan sormukset, heti kaulahan silkki,
+paljo nyt tarjona on, niin, nyt se kartanoss' onni.
+Kyökistä, nähkääs, kun ulos vilkasen, niin mitä näenkään,
+tännehän saa nimismies ihan uutena; uudet on rattaat,
+uus hepo myös, ei ennen nähty, se myrskynä lentää,
+vaatteuskin se on häll' ihan uusi ja ihmehen kaunis.
+Vaan kun rientäen portaillen tulen uuteliaana,
+näen, miten kaikkia tervehtii pihall' arvosa herra,
+vanhaa, nuorta, ja silmä on lempeä kuin valo päivän.
+Ihmetys hurmasi mun, lähetessään niiasin syvään,
+niin että tuskin vain polot jaksoi polveni nousta,
+niin minä nöyränä niiasin, ett' olin uupua siihen.
+Mut kopeasti ja vait, kuten ennen, ei ohi käy hän,
+vaan sulo-katseen luo sekä haastaa; vanha Susanna,
+lausuvi hän, nyt tarkata saat sekä valvehell' olla,
+kohta ma näet tulen, pantiks vien talon aartehen parhaan.
+Lausui näin hymysuin, mut tarkoitust' oli tuossa.
+Tuo mitä merkinnee? Koin haastaa, mutta en voinut;
+kielellein sanat juuttuivat sekä kyynele silmään
+tunki, kun näin, miten niinkuin muut tuo mahtava herra
+leikkiä laski ja ei, kuten ennen, hylkinyt halpaa.
+Mielens' arvaan nyt toki: rattaat, vaattehet uudet
+tietää, että hän nyt elämänsäkin aikovi muuttaa,
+eik' yhä vanheta yksin noin sekä naimaton olla;
+vaan kun halpana kaikkia tervehtäin tuli, sillä
+tahtoi lausua: näin tulen vast'edes tuttuna tänne;
+taas hymy lempeä tuo ja kun aarteen uhkasi viedä,
+viittasi teihin, jonka hän nyt emännäksehen tahtoo.»
+Seitsentoistias tyttöpä vain sydämestähän nauroi,
+kun puhett' aatteli vanhuksen, kuink' ois toki kummaa,
+jos tulis vaimoksi hän tuon pyylevän, arvosan herran,
+rouvana astua sais vakavaisna ja istua sohviin.
+Hetkenpä naurettuaan sekä palmikon käärittyänsä,
+peilihin tarttui hän, kiharaista nyt käänteli päätään,
+täynn' ihanuutta, ja riemuin peilihin katsoen lausui:
+»Luulettenko, Susanna, ett' tämmöisestä hän huolis,
+ettekö näe vain, kuin typerältä ja nuorelta näytän?
+Hyi, mua itseä säikäyttää tuo vallaton silmä!
+Tämmöisestäkö huolisi, kun lähiseudulta varmaan
+montakin vanhempaa, älykkäämpää tyttöä löytäis,
+siivoja, jotk' ei lakkaamatt' ole nauruhun valmiit.
+Eiköpä muistane hän, miten lasna ma peljästyneenä
+kirkuen karkasin pois, kun tervehtää piti häntä,
+kunnes kellolla hän sekä kullan vitjoilla vihdoin
+silmäni käänsi ja niin sylihinsä mun vietteli hupsun.
+Vaan mitä hulluja! viidenkymmenen vanhana hänkö
+morsiant' etsisi, kosk' elänyt on nuorena yksin?»
+
+Nauroi ja laittautui, ilotellen kauneudessaan,
+solmesi lenninkinsä ja sormukset pani sormiin,
+äkkiä kun ovi aukeni, arvosa pastori kiirein
+silmäsi huoneeseen ja nyt tyttöä kutsuen lausui:
+»Hanna, mun lapseni, kun olet valmis, niin kamariini
+joutuen käy, sanan saat tulevaisuudestasi kuulla.»
+
+Lausui näin, oven sulki ja läks. Mut neitosen rinnan
+valtasi hämmästys, miel' aavistuksihin vaipui.
+Peili jo unhottui, kukat poskien, tummunut tukka,
+silmäys, nuoruuskaan ei joutunut mielehen hälle;
+kaikki hän unhotti pois sekä vanhan kylkehen juoksi
+turvaa etsimähän; mut säikähtyneenä hän lausui:
+»Vanha Susanna, te nyt sanokaa, mitä tehdä? Jos täytyy
+arvosan herran eessä mun seista ja hän mua pyytää,
+niin veri poskeni halkaisee, sydän rinnasta karkaa;
+naimist' en näin hirmuiseks minä konsana luullut.»
+
+»Ho, hoo!» vastasi nauraen sukkela, vanha Susanna,
+»nyt ei pelkurius eik' arkuus, mamseli, kelpaa.
+Kas, pian muuttuvi kaikk'. Kun häät on ollehet, käskee
+miesi, ja nöyrä on vaimo ja sois vaan mieliksi olla;
+vaan sitä ennen taas se on hän, joka käskyjä antaa.
+Muistanpa kuinka ma itseki, kun tuli hän, joka sitten
+mullen miehenä uskollinen oli kuolemahansa--
+kuink' olin käskevä, korska ja kallis pyyteä, kunnes
+mun kotihinsa hän vei, miss' sitten tottelin riemuin.
+Käykää siis kuin ruhtinatar, ja kun astutte sisään,
+tuskin vilkaisette te arvon herrahan, kunnes
+nöyränä hän kumarrellen pyytää suosiotanne.
+Vaan kun on haastanut, lausunut hän, mitä on sydämellään,
+niin epäellen te katsotte vain halutonna ja aikaa
+pyydätte mietintään, pois sitten pöyhkänä käytte.
+Näin hän vanhuuttaan saa miettiä, toivon ja pelvon
+vaiheill' olla ja suurempaa teiss' arvoa huomaa,
+huomaa nöyrtyen myös, ett'ei niin suorahan juosta
+vanhan helmahan, vaikkapa hän rikas, mahtava oiskin.
+Mutta kun nurpeillaan tuo arvosa herra nyt vartoo,
+luullen teidän jo hylkäävän hänen tarjouksensa,
+istutte täällä ja mielessä teill' ei kieltoa lainkaan,
+katsotte vain ilomielin vastaist' onnea kohti,
+kuin taloss' oivassa, miss' on taivahan kaunista kaikki,
+rouvana hallitsette ja, nuorenakin, saman arvon
+saatte ja kunnian myös, kuin herranne, tuo jalo vanhus.»
+
+Lausui näin. Mut arkaillen oven aukasi tyttö,
+porstuahan jäi vilvakkaan, veti henkeä kauan,
+hiljaa koittaen hillitä sykkäävää sydäntänsä.
+Vaan kun viileytt' on hän kyllin juonut, ja posken
+hehku on hälvennyt sekä hiljenneet poven aallot,
+koskevi lukkoon hän ja nyt huoneeseen isän astuu.
+
+Punottaen seisoo siin' ihanaisena kainoudessaan;
+kuin veden välkkyvä vyö, jota aamun koittaret kultaa,
+kesken lehtojen varjoisten puneroivana hiipii,
+yht' ihanaisena siin' oli vanhain keskellä tyttö.
+Mut sydän hurmautui nyt rikkaan tuon nimismiehen,
+lämmöstä nuortui mieli ja lemmen maireus yhtyi
+kuin mesi vienoinen veren kanssa ja suonia kuihkoi.
+Sieväst' oiti hän pois pani piipun ja, astuen vastaan
+kenstinä käytökseltään, suuteli tyttösen kättä.
+Haastelias alun ei tuo arvon herra tok' ollut,
+suu vain lieheellään hän helläst' iskevi silmää.
+Mut nojatuolistaan näin arvosa pastori haastoi:
+»Hanna, mun lapseni, viel' elämää et tunne sa paljon,
+ihmisen tiedät tok' katovaiseks syntyvän tänne,
+niinkuin pilvenä nyt savu piipusta nousevi tuosta,
+leijuen hetken, ja toisena pois jo sen henkäys kantaa.
+Viisaallenpa se on varotukseks, että hän aikaans
+arvais, katsois huonettaan, olis lähtöhön valmis.
+Siksipä päivän töiss' olen, yön lepohetkinä usein
+tulevaisuuttasi aatellut sekä, mielessä tuska,
+peljännyt sinun yksin turvatta jääväsi tänne.
+Huoleni poissa tok' on, jos tahtoni teet, kätes annat
+arvon herrallen, joka vierelläs nyt on tuossa.
+Mennyt häitä jo on tosin kiihkon aika, mut vielä
+terveytt' on, on hallintaan sekä toimihin voimaa;
+silt' ei näytä se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.
+Jos taas mietit kuink' ylellistä ja suurtakin hällä
+koissahan on, miten kaikilta kunnian saa hän ja arvon,
+näet hevin, ettei voi sitä onnea tarjota kaikki,
+kuin voi hän, opit arvomahan hänen antimiansa.
+Mieti ja päätä nyt siis, tuon ylvään tahdotko vaimoks
+mennä ja riemukseen, osan, onnenkin jakajaksi.»
+
+Seitsentoistias hän punan vallassa kuunteli tuota,
+silmänsä maahan loi, oli hämmästyksestä vaiti.
+Mut nimismies rikas riemastui, tuo järkevä herra,
+toivoa täynnä ja naurussa suin käsiänsä hän hieroi,
+lausuen: »Kunpahan uus rakennukseni valmis jo oisi,
+voisin kerskata kai, ett'ei ole seudulla kenkään
+moiseen suojahan nuorta ja pulskaa vaimoa vienyt,
+niinpä se kaksine kertoineen mäell' uljasna seisoo.
+Vaan sisälaitos tuo iankaiken kestävi, turhaan
+miehiä kuin mehiläisiä palkkaan, joutua koitan;
+ikkunat viel' on poissa ja kesken kaakeliuunit.
+Vanhassa taas rakennuksessa kaikk' on kuntohon pantu,
+huoneet tilkityt on, minun nähteni myös paperitkin--
+tuskin rohkenenkaan minä niiden mainita hintaa--
+pantuna on salin, kammarin, myös perähuonehen seiniin,
+jottapa talvenkin voi kestää, kun vilu käskee
+huoneeseen, pesävalkean luo, majan rattosan suojaan.
+Ilokseni tulkaa siis ja mun onneni kumppani olkaa,
+tulkaa jo syksyks, kun puutarha on uhkeudessaan,
+ruusut kukkivat vielä ja karvikkomarjaset kypsyy,
+ehtii ehk' omenainenkin, kesä vain jos on kaunis.»
+Lausuu, hierovi mielissään käsiänsä ja jatkaa:
+»Ei tule peljätä, vaikk' iäkkäämpi ma lienen ja joskus
+tuimakin, pakko kun on, kuten kirkoll' ehkä mun näitte
+äissäni moukillen välist' ärjyvän, keppiä nostain;
+muust' ei piittaa nuo, ei tottele löylyttämättä.
+Näin en kaikkia kohtele, näin tylyst' en likimainkaan,
+teitäpä maarin, teitä ma kantaisin kätösilläin.
+Istuttaisin, laittaisin, rakentaisin ma teille
+kaikkea mieltänne myöten vain, rahast' ei olis puute.
+Voi, ett'ei suvis-aikaan myös joku kauppias kulje
+kaupiten rihkamiaan! Hame silkkinen teillä, ma vannon,
+ois kädessänne, jos vain sen kullalla hankkia voisi.»
+
+Muut' ylistyksekseen ei lausunut arvosa herra,
+vait oli, toivossa riemusi vain, kun aulisna mietti
+mielessään, mitä kiinteäss', irtaimessa hän antais
+morsiolleen; ei riemussaan ole saita nyt vanhus.
+
+Tyttärehensäpä helläst' arvosa pastori silmäs,
+poltteli, naurussa suu, ja nyt puoleksi kiusaten lausui:
+»Hanna, mun lapseni, ei sopivaista sun vastata oiti,
+niinkuin ennalta aatellut kosijoita jo oisit;
+arvon herralta taas pian vierii päivä ja toinen
+vastaust' ootellen, sinä kunnes mietit ja tyynnyt.»
+Lausui näin hymysuin. Mut helpommin sydän immen
+sykki, ja riemuissaan kamarista hän jällehen läksi,
+kuin siro pääsky, mi huoneisiin vahingossa on tullut,
+tuokion tuskailee, oven aukon löytävi, karkaa.
+
+Niin vapahdettuna tyttö nyt siihen jätti ne vanhat,
+kummankin asemillaan, suuss' avohenkinen piippu,
+maistaan juttelemaan, rakennuksiin kaavoja luomaan;
+itse hän porstuahan tuli, portaillen meni sieltä,
+ystävän etsossa, jollen sais sydämensä hän purkaa.
+Sen, jota etsi ja kaipasi, uskottunsa Johannan,--
+tyttären vertaisen pikemmin kuin palvelusnaisen--
+huomasi hän sekä, kättään nostaen, viittasi luokseen.
+Merkin arvasi tuo, tuvan kaltevan porrasta herkes
+lehdittämästä, ja luo hikipäisenä, hehkuen saapui.
+
+Kenkään heitä ei huomannut, ja he ensinnä saliin
+hiljaa hiipivät, syrjäiseen sivusuojahan sieltä;
+huolissaanpa nyt lausui seitsentoistias tyttö:
+»Kuuntele, jos mitä kuulisit, eihän vain joku saliin
+hiipinyt lie, mene hiljaa, katsele ikkunast', ettei
+tuolla sireeneissä vain ole kenkään kuuntelemassa!
+Tiedäs kummaa, niin, perin kummaa--vaan älä naura--
+tiedäs, vaikk' olen laps, on mulla jo tarjona sulho.»
+
+»Sulhoko!» kaunis Johanna nyt säikkyen huus, kädet läskein
+rennolleen, »nimismies tuo pöyhkä on kosjonut varmaan!
+Kelpaishan iäkkäällen huonompikin, mukavampi
+lämmittämään hänen kylmää rintaans yöt sekä päivät,
+varjossa kuihtuen vanhuuden. Varokaattepa vainen,
+ett'ei viettele kulta ja rikkaus, niin, varokaatte,
+harmi ja huoli ne on viiskymmen-vuotisen lahjat.
+Entäpä, jos hänen sarkans suurempi on kuni muitten,
+huoneens ilmahan jos monikertaisempana nousee,
+onni se poissa tok' on: ei viihtyen valkene laihot,
+riemuillen sulo rakkaus maalatuss' ei saliss' istu,
+vain suru istuu siellä ja kiusoja suojissa väijyy.
+Tuossapa ikkunan all' ikä-tuomi se tuoksuen kukkii,
+ylvänä, ett' ei tarhassa puut' ole toista sen laista;
+äsken juur toki näin, miten pulskain lehtien alla
+toukkia liikkui, tuskin vain kukan rohkenin taittaa.
+Niin taloss' iäkkään myös, vaikk' uhkea, suuri se olkoon,
+Ikävyys piileksii, valon arka, ja tuskat ja vaivat
+väijyy loistehen alla ja saastuttaa elon onnen.
+Varrotkaa siis, siks kuin tuo syli syksyttömämpi
+kultia kenties ei, mut viljemmät ilonpäivät.»
+
+Tuohonpa kummastuin nyt vastas lempeä Hanna:
+»Missä on järkesi, mietitkös mitä haastelet, hupsu!
+Miksi ei vanhaakin vois lempiä, hellien hoitaa
+sen taloutta ja riemulla nauttia sen tavaroista?
+Vaan et vanhaksikaan sinä moittisi häntä, jos oisit
+nähnyt vain miten hän kevykäisenä riens mua vastaan,
+hellänä naurussa suin sekä lempein loistavin silmin,
+silt' ei näytä se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus.
+Jos taas mietit kuink' ylellistä ja suurtakin hällä
+koissahan on, miten kaikilta kunnian saa hän ja arvon,
+näet hevin, ettei voi sitä onnea tarjota kaikki,
+kuin voi hän, opit arvomahan hänen antimiansa.
+Kun hänt' aattelenkin, noin yksikseen miten köyhä
+rikkaudessaan on hän, ystävän kättäkin vailla,
+raskaan mi huojentais sekä huokean taas sulostuttais,
+hellynpä melkein, käyn totiseksi, ja mielisin varsin
+päiviä vanhan tuon vähemmänkin vuoks ilahuttaa.
+Niin, näet, lemmitähän; se, se rakkautt' on, sinä hupsu.
+Nuoresta siis älä haastelekaan! Sytyttäisikö hänkään
+muuta kuin lempeä, vaikka hän oiskin, kuin tämä vanhus,
+voipa ja ylhäinen, ja mun viettelis onnensa ansaan?»
+
+»Hoh, hoo!» kaunis Johanna nyt huokasi, »eip' ole turhaan
+arvossa kulta, kun saa saman vertaisiksi se kaikki,
+vanhan nuoreksi luo sekä nuoren luontavi vanhaan.
+Tuuleen menköhön siis mitä lausuin, tuuli sen toikin,
+vaimoksi vanhallen siis käykää uskolliseksi,
+riemuksi hälle, ja riemuitkaa hänen aartehistaankin.
+Vaan varokaa, ett' ette te näe, mitä viel' ette nähneet,
+nuorta, jok' on ijän, kohtain suhteen vertahisenne,
+älkää hänt' unenpäinkään nähkö, ett' ei hänen silmäns
+iskisi teihin, ja katse, jok' ei mene mielestä koskaan,
+kuin oka jäis sydämeenne ja hiljalleen sitä kalvais.»
+Lausui ja vaikeni nyt, sydämessään hellivä murhe.
+
+Vaan siit' ikkunan luo läks seitsentoistias tyttö,
+päätään nosti ja katseen loi yli loistavan seudun,
+siin' näki lehdot ja vuoret ja tyynenä välkkyvät järvet
+loistossa päivän himmenevän, näki paikkoja kauas
+armaita, tuttuja vain, ilost' itkuhun heltyi ja lausui:
+»Maassako seutua kalliimpaa kuin syntymäseutu,
+miss' ajan helmasta kukkina lapsut-päiväni poimin,
+nuo lukemattomat, armahat, vaan pian kuihtuvat myöskin!
+Tuolla ma järven näen, selät, salmet, joill' useasti
+keinuttiin, kuin sorsat soutaen saaresta saareen,
+tuoll' ahot, joidenka siimeksess' useasti ma istuin,
+neulos helmassa, aatelien--Mitä aattelinkaan ma!
+Kaikki niin armast' on, joka kukkanen, tuttu kuin sisko,
+taimii tietyllä paikallaan kevähällä, ja linnut
+entiset taas pesillensä ja lauluilleen kotiuntuu.
+Kultiin vaihtaisinko ma tuon, sekä onnehen muuhun
+onneni, kun saan tääll' yhä tuttujen kanssa ma olla!
+Lemmen tunnen ma nyt, miten lemmitähän kosijoita:
+sentäänkin isä rakkaamp' on, kodin kukkivat niityt,
+metsät tuolla ja tuoll' ulapoitten välkkyvä pinta.
+Täytyvi tuon jalon herran siis nyt etsiä toinen,
+tyttö, mi jälkeens ei jätä muistoja näin ihanoita,
+arvoa suurempaa hänen aarteillensakin antaa;
+tyttöset, joiden täytyis näin suur uhraus tehdä,
+ehdolla ei mene miehelähän, jos ei aja pakko.»
+
+Näin hän lausui, muut' ei ehtinytkään kuni päättää,
+surra ei ehtinyt, ei edes miettiäkään, miten tohtis
+ilmi sen tuoda ja arvon herraa näin murehuttaa;
+tuoss' yht'äkkiä kun, tomupilviin peittyen, rattaat
+pyörähtäin tuli tiellä, ja matkaajat ohimennen
+lakkia nostivat tervehtäin nyt tyttöä tuossa.
+Varrotun veljensä hän heti tunsi ja löi käsiänsä
+yhteben riemuissaan ja, jo unhottain murehensa,
+riens ulos katsomahan sekä kohtaamaan tulijoita.
+
+
+
+TOINEN LAULU.
+
+
+    Laps seutuin outojen,
+    miks sieltä siirryit, oi!
+    Sa kauko-lintunen,
+    ken tänne tiesi toi?
+
+Tehty on tervehdys, ilomielin yhtymisestä
+vaihdettu on puhett' ystävällistä, ja pastorin huoneess'
+istuu nyt kesäkumppanineen rakas, lemmitty poika.
+Kaukan' on matkalla taas nimismies rikas tuo, joka puuhain
+kaikellaisten ja häijyjen rästien vuoks pitäjällä
+tuskin suullaankaan tuvat loistokkaat katon alle
+sai sekä ikkunat paikoilleen, kun taas piti mennä.
+
+Nuortapa vierastaan yhä vanhus katsoi ja katsoi,
+herkeämättä hän tarkkasi vain tuon hehkuvan katseen
+loistoa, tukkaakin kiharaista ja kirkasta otsaa,
+kun näki kasvoillen punan lentävän kainon ja silmän
+maahan vaipuvan. Nyt, hymy huulilla vieno, hän lausui:
+»Huoleti, ystävä! Anteeks, ett' yhä teitä ma tarkkaan;
+eihän tuo tapanain ole vierasta näin vakoella,
+mut kuvan kasvoissanne ma näen sydämelleni kalliin,
+unhottumattomat näen jalon miehen kasvojen piirteet,
+vanhimman minun ystävistäin sekä hartahimmankin.
+Poikana kun tulin kouluhun, näet, hän myös tuli kouluun,
+lapsekas myöskin hän, ja me vierekkäin sijan saimme
+Rinnan siinä nyt istuttiin, tasan pantihin kaikki
+kiitos ja nuhde ja läksyjen työ sekä leikkien riemu.
+Kun kesän lehtivän kanss', sekä hangen kanssa ja joulun,
+sai vapaus, ja kun lähtö nyt kaivattuun tuli kotiin,
+riemussa kaihoisaa oli toisesta luopua toisen;
+koulu kun kutsui taas ja kun vanhempain syli hellä
+kyynele-silmin heitettiin sekä siskojen parvi,
+kaihossa riemullist' oli toisen kohdata toista.
+Onnen päivinä näin, kun luontohon liittyvi luonto
+norjana kuin vesa kiertyen toisensa ympäri kasvaa,
+kasvoimme yhtenä niin, oli tahtokin yks molemmissa.
+Tahto ol' yks, kun tieteitten esikartano kerran
+templihin vaihdettiin ja kun valkeuden pyhist' aarteist'
+etsittiin muru auvoks itsellemme ja muille.
+Yhtenä kuljimme kilvan näin; mikä riemuna toisen,
+toisen riemuna myös oli tuntea, oppia, tietää.
+Vaan kun otsalla laakeriseppel seistihin vihdoin,
+yhdenlaisina vain, ja kun nuoruuden polun päästä
+katsottiin tulevaisuuteen sekä toimihin miehen,
+niin ei muistoa mulla, jot' ei olis hälläkin ollut,
+häll' ei toivoa myös, joka mullakin ei sama oisi.--
+Kun eros sitten tiet--kuten tuo rakas laulaja laulaa--
+sinne läks iäks hän, minä tänne. Huolia toivat
+vuodet ja tehtävät, rakkauteen näin painaen kahleet.
+Jylhällä luodolla tuoll' eteläisellä rannalla Suomen
+toimi ja kuol' rakastettuna pappina hän; minä täällä
+pohjassa, syrjäisen sisäjärven luon', olen harmaaks
+käynyt, ja meit' erotellut on maat sekä muutellut vuodet.
+Sittekin, silmissänne kun näen tuon katsehen, hehkun
+poskillanne ja kasvoiss' ystävän sielun ja muodon,
+vuodet mennehet unhotan pois sekä kohtalon vaiheet
+unhotan raskaan vanhuuden, elon unhotan huolet
+kaikki ja tuonenkin, joka on jo sen kaivatun vienyt;
+unhotan kaikki ja muistossa taas hänen vierehens siirryn,
+nuorna kuin muinoinkin, povin paisuvin, hehkuvin mielin.»
+Lausui näin sekä nuort' yhä vierastansa hän katsoi.
+Tuopa nyt mielessään imehdellen arveli, mietti:
+»Vanhus ehkäpä äskettäin ei nimeäni kuullut
+riemussaan mua vierast' outoa tarkkailematta,
+tai oli armaamp' ystävä muu kuin taattoni hällä.»
+Näin hän mietti ja virkahti vihdoin: »Arvosa pastor',
+polvenne turviss' äskettäin jos seisonut oisin,
+olkaanne kallistuin, hivellyksenne tuntien hellän,
+oisin taattoni, tuon ikävöidyn, ma haastavan luullut.
+Noinpa se hänkin istui ja muisteli mennyttä aikaa,
+muisteli kyynelsilmin myös eräst' ystävätänsä,
+joka oli läsnä ja poikanakin tasannut hänen kanssaan
+riemun ja huolen, kumpaisessakin korvaamatonna.
+Kun makas heikkona hän, ja kun vuoteen vieressä äiti
+itki, ja kun minä, lapsista vanhin, kättelin häntä,
+lausui raukeall' äänellä hän: Yks mulle on kallis
+niin kuin äitisi, kuin sinä, kuin nuo pienoset tuossa.
+Jos, niin kuin pesäsestään linnunpoikanen, joskus
+kolkkohon maailmaan jäät turvatta, kulkusi johda
+tuon jalon miehen luo sekä terveiset sano multa.
+Kohtelun saat siell' armaamman kuin muualla, kuulet
+tervehdyksen, lausutun ei vain, mut ajatellun,
+silmän näet, joka riemulla katsellen kuvan huomaa
+kasvoissas, ei nähtynä eik' unohdettuna vuosiin.
+Arvosa pastori, näin hän lausui, mainiten teidät.»
+
+Tuskinpa nuor' oli vieras loppuhun ehtinyt, kun jo,
+kirkas kyynele silmässään, nous tuolista vanhus:
+»Poika sen armahan», lausui hiljaa hän, »kuva kallis
+sen kuvan, jonk' yhä kaipaavaan sydämeeni ma kätkin,
+tullos, niin sydämelleni taas jalon vainajan painan.
+Outona ällös outojen kesken, ja kuin kesäks vainen
+kutsuttu vieras, tääll' elä keskellämme ja liiku;
+taivahan lahja sa oot, rakas kuin oma poika, ja vastaan
+kiitollisna ma nyt otan sun iloks vanhojen päiväin.»
+
+Lausui näin; ovi aukeentui, tytär riemuvin huolin
+astui huoneeseen, käsivarrella välkkyvä tarjoin.
+Hän kupit toi, aluset sekä kannun. Höyryvä teeves'
+loi lemuaan, kun helpoin taakkoinensa hän siirtyi
+pöydän luo, jossa viel' isän rinnoilla huomasi vieraan.
+
+Karttaen, kummastuin sekä peljäten häiritä heitä,
+alkoi tyttönen järjestää kupin toisensa viereen;
+vaan näin lapselleen nyt arvosa pastori lausui:
+»Heitä, tyttöni, hetkeks työs, suo suutelo siskon
+nuorelle tälle, jok' äsken vieras viel' oli sulle.
+Tästäpä puolin, näet, on veljesi hän, isäs parhaan
+ystävän poika, ja myös sinä hällen lempivä sisko.»
+
+Näin hän haasteli; mut tytön kasvoillenpa nyt pilvi
+vienon leimuva lensi ja tuskasta puoleksi valju.
+Vait oli hän sekä viipyi, arveli, vaan kuni tähden
+kaihtiva tuike nyt vieraaseen kohos arkana silmä.
+Tuo isän rinnoilta irtautui, tytön luo kävi, käteen
+hiljaa tarttui ja kuumiin huulihin suutelon painoi,
+kerkeän kuin kesätuul', ei tarjotun, ei paetunkaan.
+
+Kaikk' oli vait. Epäröiden puoleks ja hellien, hiljaa
+kättähän vieraast' irroittaa tuo kukkea impi,
+kiiruhtain kupit järjestää sekä tarjovi juoman.
+Vaan kun huokean näin emännöitsijä-työns' oli tehnyt,
+tarjoimen käsivarrelleen taas otti ja läksi.
+
+Tyhjä on porstua, tyhjä on myös emännöitsijä-huone;
+laudalle kankahan luo hän istautui, käsivarttaan
+siihen kallisti nyt, käsivarteen kiehkura-päätään.
+Tunteit' outoja, kuin sala-henkiä, hän sydämessään
+kätkee, itkevi, naurahtaa, kuin arvotus itse,
+kuin uni ilkkuva aatokselleen hurmauneelle.
+Miksi, hän miettivi, aikailen, kuin tenhottu oisin,
+vielähän paljon tointa on mulla! Sireenit ja tuomet
+kukkia, lehtiä suo; ylishuonepa kaunistamatta
+vielä on tulleillen. Hyvin vierasta hurmata mahtaa
+sammalseinät ja mustunehet nuo seinillä taulut!
+Siltäkö näyttääkin, kuin oisi hän tottunut moiseen!
+Tästä jos pääsisin vain ja jos työhön ryhtyä voisin,
+helpompi olla mun ois, sekä tuskakin tuo perin outo
+hälvenis mielestäin. Mitä huokailen ja mit' itken?
+Vaan jos ma hetkenkin totisempia seikkoja mietin,
+liikaa onko se, niinkuin mull' ei miettimist' oisi?
+Oi, kesä ehtii ja lähtee, syys pian saapuvi, yksin
+kankaall' istun ja viskon syöstävätäin värähdellen,
+kun rajutuulet ikkunahan jääkuuroja pieksee.
+On talo tyhjä ja hiljainen. Veli poissa on, poissa
+toinen on myös, isä nukkuu kirjan luo kamariinsa;
+jylhää, kolkkoa kaikk' on; huonehet on kuni haudat.
+Joskus kulkunen soi ehk' iltasin portahan luona,
+joudutan tulta ja varron, niin nimismies juro saapuu,
+hetken juttuelee, rakennustaan kiittää ja lähtee.
+
+Onko se hauskaa tuo? Mitä muuta kuin itkeä voisin?
+Muuta kuin itkeä myös kesän tähden? Varrottu vieras
+tuskin näyttäytyy, kun kohta jo on kuni veikko,
+antaa kättä ja suuta ja syvään luo sydämeeni
+silmäns säihkyvät, ett' en saa edes pienintä peittää.
+Kuinkapa päättyvi tää, jos kuukaudet tätä kestää.
+Näin hän mietti, ei ääneen paljoakaan, osa suurin
+lens kera huokausten kukantuoksuna pois sekä haihtui.
+
+Vaan käsivarrellaan vasu, kieloja haan täpötäynnä,
+nuoria, vast' ihan tuotuja pulppuavan puron luota,
+pirtistä nyt tuli kaunis Johanna. Hän porstuan aikoi
+lehvillä kaunistaa yhä kauniimmaks, lasit panna
+kukkia täyteen suojia varten, ja myös ylishuoneen
+peittää kukkien tuoksuun, ens' yö jott' ihanalta
+tuntuisi tulleillen sekä hilpeemmin unet saapuis.
+Vaan tavast' ensinnä hän emännöitsijä-huonetta silmää,
+aukaisee oven, katsovi huoneeseen, emäntänsä
+huomaa, kuin vesi silmissä tuo sekä hehkuvin poskin
+nousevi kankaaltaan, hymyn teeskelemist' yritellen.
+
+Kohta hän unhotti työnsä se palvelustyttö ja laski
+varjohon tuuleen vilvakkaan vasun kukkasinensa;
+itse hän kummastuin nyt luoteli impeä arkaa.
+»Mist' on», lausui, »kyynele tuo, joka silmänne kaihtaa?
+Mitkäpä huolet teillä, kun nyt ilo valtavi kaikki,
+eik' ole yhtä, jok' ei lyö leikkiä, laula ja naura?»
+Lausuu näin, ilosesti hän naurahtain emäntäänsä
+katsehen luo, kuin varrotun vastauksen jo hän tuntis.
+
+Tuo tok' ei sietänyt nyt kyselyitä ja tiedusteluita,
+pois vaan kääntyi nurpeissaan sekä haastoi ja lausui:
+»Muitapa viisaammaks ain' itsesi luulet, Johanna,
+luulet aukovas vain sekä sulkevas mun sydän-parkain,
+niin kuin sun soker'astias tai sun neulikkos ois se;
+mut varo, ettei vain ota vihdoin sormehes pistä!
+Mitkäkö mulla on huolet? miks juur huolet, ja eikö
+muut kuin huolet vaivata vois? Koe istua täällä
+tuntikin vain palavassa ja tuomien tuoksussa, eikö
+raskahaks painune pääsi, ja silmäs käy punasiksi!»
+Kääntyi ylpeäst' ikkunahan, vapahasti nyt illan
+ilmaa henkiäkseen sekä harmia pient' unohtaakseen.
+
+Vaan hänen vierelleen toki astui kaunis Johanna,
+ääneti, puolustuksekseen ei virkkanut sanaa,
+vartosi vain ilosempaa katsett', ett' ilosemmin
+jättää nuoren vois emäntänsä ja työtähän jatkaa.
+
+Eikäpä seitsentoistiaskaan noin jaksanut kauan
+seutuja kylmänä katsoa vain sekä valjulta näyttää,
+vaan pian mielessään katui, ett' oli niin tyly ollut.
+Harmi se hellyyteen suli pois, ei silmähän enää
+verkkaan kasvava kyynel kätkeynyt, ja hän hiljaa
+immen olkahan nyt nojas kutrista päätähän, lausuin:
+»Oi, vähemmän kuin luuletkaan mua tunnet, Johanna,
+tunnet ja ymmärrät, mihin tähtää mieleni haaveet.
+Äsken kun mua vanhus pyys, ja kun, heltyen aivan,
+mielist' oisin ma lohduksi hälle ja riemuksi mennyt,
+lausuit pöyhkeillen, ett'ei voi lempiä vanhaa.
+Nyt kun vieras taas on tullut mailt' etähältä,
+tuntematon kuin pilvi ja tuulen tuoma ja outo,
+huolet on kielelläs ja mun lemmest' itkevän luulet.
+Peittelemättä ma kaikki nyt ilmaisen, älä itse
+tunkeu vain sydämeeni, ett' ei sido kieltäni arkuus.
+Näitkö sä, kun tuli vieras tuo, niin arkako on hän,
+nurja ja ynseä niin kuin kirjankoit ovat? Eikös!
+Hattupa käessähän vain sekä varrella suikea takki,
+kärryiltä hyppäsi hän ja, kun tervehti, riemusta loisti.
+Sitte--ja suorastaan minä tuhmistun lähetessään--
+katseen niin tutun, rohkean luo hän, niin ylen hartaan,
+niinkuin jo aikaa tuttavat oltais tai sisarukset.
+Ihmekö siis, ett' itken, Johanna, ja jos minä itken,
+ei mua rakkaus itketä, vaan viha, ainakin harmi,
+että hän niin sydämellinen on, sopimattoman tuttu,
+vaikka on halpa ja nuori ja vain ylioppilas köyhä.»
+Lausui arkana, pelvoillaan tytön lempeän helman
+turvihin painautui, ujot kasvonsa peittäen siihen.
+
+Tuska se tuskin hälvetä ehti, ja poski se tuskin
+jäähtyikään, kun kuuli hän veljen astuvan sisään.
+Laulaen tuo tuli, riemuiten, kuten poikana, milloin
+läksystä pääsi ja metsään virmana lens kuni tuuli.
+Nytkin näin tuli hän, heti siskoa kutsui ja lausui:
+»Hanna, jo vieras vartoilee, ota hattus ja riennä,
+siksi kun iltanen valmistuu sekä vanha Susanna
+juoksee, kuin tapa häll' on, maat, mäet, huutaen etsii,
+ehdimme seutuja näyttää vieraallemme ja nähdä,
+karkeloll' onko jo kansa ja yöks ilokokkoja tehty.»
+Lausui, katsahtaa vain huonett' ehti ja kuulla
+kellon äänen, mi juur nyt löi, sekä riemulla nähdä,
+kuin kodiss' armahass' ennellään oli, tuttua kaikki,
+nähdä ei ehtinyt, kuink' ujostellen lempeä sisko
+kartteli häntä ja riens hatun varjosta verhoa saamaan.
+Vaan kun valmihiks sai, ulos veljyt ja hän käsityksin
+riensivät nyt ja jo portailla vieraan kohtasivatkin.
+
+
+
+KOLMAS LAULU.
+
+
+    Sydämen liekkiväks
+    sä kylmän kuinka loit?
+    Ylimmäks ystäväks
+    kuink', outo, tulla voit?
+
+Päivä jo mailleen käy pois länteen vuorien taakse;
+lauha kuin morsian ilta tok' on. Rusopilviä ilmass'
+ui sekä maahan luo valoansa, ja lauhkeat tuulet,
+niityilt' yhtyen, leikkiä lyö kukantuoksujen kanssa.
+
+Kerkein, leijuvin askelin, kuin olis lentimet heillä,
+kulkivat nuoret nuo kuvatyynen lammikon rantaan.
+Vieraallensapa näytteli ystävä nyt kodin rakkaan
+hempeät kauneudet, yhä muistellen sekä lausuin:
+»Näetkö sä järven hohtavan tuon, kas! toista se on kuin
+meri, joka huoaten sun kotis kalliorantoja pieksee!
+Täällä on vihreytt', on heleyttä ja henkeä. Laineist'
+ääretön paljous saaria nousee ja nyökkyen tarjoo
+varjoa lehtevät puut venemiehelle uuvahtaneelle.
+Niemehen käy, joka maahan tuolla nyt yhtyvän näyttää,
+sieltä sä seljän näet viel' aukeemman, kylät hauskat
+rannoilta haamottaa, sekä kirkkokin loistavi kaukaa.
+Toisella puolen taas, mitk' uhkeat vainiot siellä,
+viljavat, laihokkaat, ylt' ympäri metsät ja vaarat!
+Ennen lähtöä täältä ne tähkii, heitii ja keltyy,
+kaunistuin yhä, kauneinnaan toki kaivatessamme.
+Tuossapa, missä jo luo havupuut hämyn varjoa meihin,
+Sirkkujen lehto on, siell' esikoiset näet kevähällä,
+oksilla armastain tahi latvass' ylvinä laulain,
+kuin olis niiden vuoks vain aamu ja aurinko luotu.
+Silloin luo minä hiivin ja paadelle paulani lasken,
+riennän ja nuoran viereen kyyryhyn käyn. Häkiss' alkaa
+lintunen nyt pyrähdellä, ja hurmaa, loihtivi, kutsuu.
+Lempi jo vallan saa, kesyttyypi jo laulaja uljas,
+tarkkailee, välimittäin hyppii ja tirskuvi vastaan;
+ennen kuin edes aavistaa, häkill' on se, ja verkko
+lauahtaa, vapaus se on poissa, ja loppu on laulun.»
+
+»August», lausuvi nuhdellen nyt lempeä sisko,
+»julmako viel' olet niin kuin ennen ja moisehen miellyt?
+Onko se hauskaa tuo, vuoskaudeks sulkea häkkiin
+vanki ja nähdä sen siin' ikävystyen istuvan yksin?
+Sitten, kauan kaivattuaan tutun ääntä, se viedään
+metsähän, kuulee vertaisen, ilon innossa vastaa,
+pettyen viettelemään näin rakkaan ystävän ansaan.»
+
+Vieraspa loi tytön silmihin katseen hellän ja lausui:
+»Moinen se on tapa lemmen; noin virittääpi se ansan,
+milloin verkon ja milloin helman. Oi, halukkaasti
+juostahan kumpaankin, jos vaan sydän lempivä kutsuu.»
+
+Näin hän lausui. Tuon sananvaihdonpa ystävä tuskin
+kuuli, hän seutuhun kiintyi vain, tuhannestikin ennen
+kuljetut paikat nuo ajatuksiin muistoja toivat.
+Naurussa suinpa nyt vieras haasteli taas: »Sanotaanhan
+julmiks meitä, jos vain olis niin! mut paljopa julmemp'
+on joka tyttö, jos koht' on hellä ja säisy hän nähdä.
+Tää esimerkiksi vain: Kotikartanon vieressä, kasvoi
+koivisto vanha ja mieleinen sekä aitahan pantu.
+Nyt kun halloineen tuli syys, kun keltavat lehtens
+alkoi heittää puut, ja kun urpuja vain piti oksat,
+teiret ne joskus sai, kesynrohkeat, syömähän puihin.
+Vaan kun aidan luo minä hiivin ja ampua aioin,
+hiipi mun siskoni myös, vaikk' äissäni nyrkkiä puistin,
+jäljissäin sekä pyys: älä koske, anna ne olla,
+säälihän raukkoja, veljyt, oi, minun tähteni sääli!
+Näin hän pyysi, ja kun näki ettei auttanut pyyntö,
+huusi hän, läiskytti kämmeniään ja ne peljätti poies.
+Nähkääs, kuin toki hellä hän on! Tulin kerran ma kotiin,
+kohtasin tuttavan portaillamme ja tein hyvän päivän.
+Vastannutpa ei tuo, syvemmällen vaan hatun otsaan
+painoi, peittäen kyyneltään, sekä matkahan läksi.
+Syyn hyvin ymmärsin; ja nyt siskoa kiusasin kahden:
+sisko, ma sulhosi näin epätoivossa lähtevän täältä;
+miks olet murtanut raukan? Näinpä hän vastasi vainen:
+liian vanhako lien valikoimaan, pakkoko ottaa
+kiittäen ensimmäinen, vaikk' en lempisi lainkaan?
+Nauraen lausui näin tuo hellä, mi lintuja sääli.
+Sanokaa nyt, mikä julmempaa: noin ampua lintu,
+vai sydän-parkaan ampua nuoli, ja hyljätä sitten?»
+
+Lausui näin. Mut ystävä rannan kallistunutta
+torppaa katsoi ja vanhaa muisteli nyt kalamiestä,
+jonka jo lapsuudestaan siell' oli liikkuvan nähnyt.
+Häntä hän muisteli nyt, sisareltaan tutkasi, lausui:
+»Vieläkö vanhus tuo eloss' on, venossaanko hän nähdään
+lammella viel' yhä aamusta varhain ja illalla myöhään?
+Täält' useasti ma silmäilin hänen teitähän, juoksin
+vastahan, katsoin saalistaan, luvut unhotin, leikit,
+onginnasta kun hän, ulapasta ja tuulista kertoi.»
+
+Hällen vastasi näin vesisilmin lempeä sisko:
+»Pois iäks muuttanut on hän, päiviä, viikkoja sitten
+rannalla tyhjä on mökki ja kaipaa haltiatansa.
+Jos hänen lähdöstään sanan muutaman kertoa voisin!
+Kuin mitä outoa aavistain, tupanamme hän usein
+talvella istautui, takan ääressä poltti ja haastoi
+mennehen vuoden saaliistaan sekä ens' kevähästä.
+Näihin asti, hän naureli, painaen peukalon piippuun,
+onkehen ol' enimmäkseen turvaunut kesäkaudet;
+nyt tekis verkkoja hän, muka, tuottais siimat ja koukut
+kaupungista ja alkaisi oikein nyt kalastella.
+Näin tuon vanhuksen tuvassamme ma haastavan kuulin.
+Saa kevät, hank' alenee; purot metsässä pauhata alkaa,
+karvaa muuttavi järven jää, jopa välkkyvin juovin
+aukee salmien suut, vesilintujen ääniä kuuluu.
+Oiti nyt nähdähän vanhuskin. Yhä kauemma saattaa
+kulkea hän, joka kerta kun uudestaan hänet nähdään,
+kunnes kaikki on esteet pois, ja hän taas keveästi
+kiertävi ruuhellaan salot, niemet, taas vihannoivat.
+Silloin--ilta on, yksin rantaa käyn, tavallista
+loitommaks mua viehtää koivujen tuoksu ja kukkain--
+arvaamatta ma saavun näin hänen mökkinsä luokse.
+Vaan kun venheen siinä mä näin telapuilla ja verkot
+puikoillaan, sekä arvelin ett' oli hän kotosalla,
+tervehdykseksi tahdoin vain sanan lempeän hälle
+lausua, ennen kuin menin pois.--Näin mökkihin astuin.
+Yksin siell' oli hän, makas oljillaan tyvenesti;
+silmä on raukeamp' entistään, valevampi on poski,
+kalman karva jo kylmä on kasvoillaan, kuten näytti.
+Hiljaa vuoteeltaan toki, kun tulin, nosti hän päätään,
+tervehti murheisesti, nousi ja tilkkasen vettä
+pyys janohonsa. Ma lähtehen luo heti kiidätin kiulun,
+noudin vettä ja juodakseen ukon kuolevan annoin.
+Kun oli juonut, ja huuliltaan vein astian hiljaa,
+käteheni nyt käsin värjyvin tarttui hän sekä lausui:
+auk' ovi pankaa lähteissänne, ett' illan ma ilmaa
+henkiä saan, sekä kuollessain salon nähdä ja aallot.
+Voinut en lähteä pois, en jättää hänt' avutonna
+puutteeseen, vaikk' en tosin paljoa saattanut auttaa,
+vaan oven aukaisin ma ja taas ukon vierehen astuin.
+Ilma se virtasi huoneeseen, iloll' äänteli lokki
+rannalla leijaillen, kuvatyyn' oli lahti ja renkaiks
+rikkui vain, kun luodolla leikkiä löi kalaparvet.
+Lie hymy ollut, mi kirkasti nyt nuo riutuvat kasvot,
+riemun lie säde ollut, tai vain näyttikö siltä,
+koska jo hetken pääst' oli sammunut silmä ja rintaan
+painunut pää, elo lähtenyt riemuineen, suruinensa.
+Pois sydän kourassa lähdin ja jäljessäin oven suljin,
+enkä ma ennen tohtinut kuin kodin kohdalla vasta
+seisahtaa, rukoellen vainajan sielulle rauhaa.
+Kammona koommin mulle tok' ei ole kuoleva vanhus,
+vaan kuin muisto, mi mieleen jää, kesä-iltasin kauan
+järveä katseltuain, yön puoleen, tuuli kun tyyntyy,
+aurinko sammuvi, aallot, riehuntaan väsyneinä,
+hiljeten laskeuvat sekä viihtyvät peiliksi vihdoin.»
+Näinpä hän vanhan tuon kalamiehen lähdöstä kertoi.
+Saavuttiin ilovalkea-kunnaallen, joka seudull'
+on kesän suurena juhlana mielusa yhtymäpaikka
+ollut jo vanhastaan; ilon sinne vallaton poika,
+sinnepä nuor' mies ylpeillen sekä, rinnassa lempi,
+tyttökin riensi, ja sinne se vanhuskin sopestansa
+kaukaa laaksosta katsoo, kuin tulet syttyvät yössä,
+riemusat niin kuin muistotkin oman yöllisen mielen.
+Tyhjänä kunnas viel' oli, vain somerharjalta sieltä
+ilmaan honkia nous hatalatvoja, kärvettyneitä;
+sinnepä sittenkin nämä nuoret rientävät rinteen
+mutkaista polkua myöten, ja koht' ovat huipulla harjun.
+
+Vaihtelevampi ja laajempi on näkö sieltä: nyt silmään
+loppumaton ala metsiä, järviä, peltoja aukee,
+illan himmeiseen ruso-hohteeseen puettuina.
+Kulkija-parvia haamottaa. Välist' oksien joskus
+kiiluu liina ja pois tytön rientävän kanss' eteneepi,
+sen sijan kun värin muuttelevin taas täyttävi toinen.
+Tyyntä on, henkäyst' ei edes. Karjojen kelloja, hellää
+lemmen laulelmaa, johon vastaus soi salotieltä,
+kuuluu laaksosta vain, katovaisiin äänihin joskus
+paimen helkyttää säveleen, min kertovi kaiku.
+
+Ystävällensäpä ihmeissään nyt lausuvi vieras:
+»August, nyt tutump' oot sinä mulle kuin olit koskaan,
+nyt sinut ymmärrän ma ja tunnen sun periluontees.
+Tuossa sen kirjan näen, min kirkkailta lehdiltä varmaan
+kaiken luit mitä kerroit, kun hämärässä sa istuit
+mun sekä siskoni kanssa, ja haaveiltiin läpi illat.
+Ihmis-onnen sa tääll' opit, rakkauden, ilon, rauhan,
+tääll' unelmissasi näit nuo kirkkahat, lempeät henget,
+suodut luomahan täällä jo maassakin taivahan meille.
+Kuuntelehan, sävel laulujen, voipunut huokaus kaiun,
+lintujen äänet ilmassa, metsissä, eikö se kaikki
+enkelien ole laps'iän tuttujen vienoa kieltä?
+Oi, ne nyt selvään näen! Rusopilvillä leijuvat illan,
+säihkyvät auringon sätehessäkin, tuikkivat joskus
+silmistä kukkain, järvellä päilyvät, ilmassa soivat;
+näitähän tarkoitit sa ja nää teit rakkahiks meille?»
+
+Näin hän haasteli. Mut tytön silmässä kyynele hiljaa
+kasvoi ja poskellen kuin kastehelminen vieri.
+Vaan sala-huokauksin kysäseepi hän: »Mointako haastaa,
+muillen mointako hän, ei mulle hän ilmase mitään!
+Ääneti täällä hän käy sekä jylhänä; jos mitä virkkaa,
+pyssyist' aina hän vain sekä linnunpyynnistä haastaa,
+metsissä mieluummin toki yksin myrskynä riehuu.
+Luuli mun lapsekkaaks ehk' ennen, arveli moisen
+leikkiin luoduks ja nauruun vain; mut paljo jos nauran,
+itken ma paljon myös, olen puuttehess' ainakin jonkun,
+jonkun vain, johon vois vakavampana hetkenä luottaa.
+Metsiss' yksin tääll' useasti ma käyn, useasti
+näen saman kuin näen nyt, vaan kuink' erilaisena aivan!
+Kaunis ja suuri on maailma, vaan minust' on kuni kaipuu
+luonnossa kaikkiall' ois, ja sen äänettömyyttä mä säikyn.
+Nyt, te kun haastatte, tuntuu kuin sekin haastaen lausuis:
+tyttöni, näin olin kaunis ja kirkas ma aina, mut tuot' et
+uskoa tohtinut, vaikkapa joskus siit' unelmoitkin.
+Jos tulis siskonne! Oi, jos vain kesän ainoan meillä
+viipyis hän, miten hauskaa ois hänen kanss' ajatusta
+joskus vaihtaa, mieli kun haaveist' on ylen täysi!
+Yks sana vain, nimi vain! Se jo mieleinen olis mulle;
+sitten hänt' ajatella ma koitan. Vaan sanokaatte,
+onko hän teidän muotoa? kenties kuin sisar veljen?»
+
+»Oi, hän ei yhdenkään ole muotoa», vastasi vieras,
+»tuskinpa itsensä. Koissa hänt' ennen »hellikki Maijuks»
+mainittiin, nyt kuuluvi vain »imarreltu Mariia».
+Hänt' omat suosi ja vieraat myös, ja hän näin pian kasvoi
+vaativaks, oikkuiseksi, mut ain' oli hän rakas meille.
+Jos mitä tahtoi ja jos sitä pyysi hän lempein katsein,
+voitu ei kieltää, eikäpä tahdottu, vaikk' olis voitu;
+taas jos vaati hän korskaillen, toteltiinpa jo miltei,
+vaikkapa joskus nurkuiltiin, ei tiettynä, miksi.
+Syys oli, näin tuli kaupunkiin hän; kahvit ja tanssit
+alkoi nyt. Maatyttö jo illassa muuttuvi daamiks.
+Missä hän käy, on perhoja ympärill' aina, jos astuu
+askelen hän, tähystellään, kuiskaillaan, myhäellään.
+Onnistui, näki sen, ja hän onnistui monin verroin.
+Nyt kävi kerrassaan ikäväksi hän. Tanssija kaunein
+jos tuli, tai joku luutnantti nuori ja kiiltävä-kaulus,
+noihinpa joskus saattoi hän helo-katsehen luoda.
+Jos tuli toinen, jok' ei muka ollut mielehen hälle,
+ei tämä, vaikk' olis koittanut kuin, sanan alkuhun päässyt,
+kun nenäll' armon jo hän rypyn häivän hienosen hienon
+huomas, ja nurpeissaan sai lähteä harmitteleimaan.
+Nyt tuli veljenne myös, raju karhunpoikanen Pohjan,
+vait oli päivän, ja niin sekä ei vaan toisena vastas;
+viikon päästä jo meillä hän tuttuna istui ja kertoi,
+kertoi teistä ja lapsuus-aioistaan, kodin seuduist'
+armaista, kaikesta vain, mikä rakkaint' on sydämelle.
+Milloin pilkoittaa kevät kerronnasta ja milloin
+näet syys-illan ja lehdet harvenneet, sumut raskaat,
+ilmassa tähdet valjut ja kummulla kuun veriruskeen.
+Kaikki on niinkuin luonnossa on, heleämpätä vainen,
+ihmettä täynnä ja niin kuin valveillas unelmoisit.
+Näin hänen kertoissaan jopa korska Mariiakin päätyi
+kuuntelemaan, ja hän ensin hämmästyi imehdellen,
+kuin olis silmissään ihan uuden maailman nähnyt.
+Viel' isosesti hän naurahtaa toki, huoleti päätään
+viskoen, illan ja toisen, kun parissamme hän kauan
+haaveiss' istunut on. Vaan turhaan! Toiseksi iltaa
+hän tuli taas, ja nyt kauempaan, totisempana istui.
+Vihdoin oikut ne lähtivät. Joskus jos ihastuikin
+peittänyt ei ihastustaan hän, tuli kerskahan silmään
+väliin kyynelekin, hyvän yön kun lausui ja lähti.
+Taas mikä muutos kerrassaan kuin loihtiman kautta!
+Lempeäks hän tuli ko'issaan, nöyränä, vaatimatonna
+tanssihin astui, tervehdyksihin säisynä vastas.
+Suosittu ei ole kenkään, hyljeksitty ei kenkään,
+kaikk' oli vertaiset, alimmankin kohteliaisuus
+lempein katsehin palkittiin, katumoiksi ei tullut.
+Hänt' ilosemmin taas lähestyttiin, liehetys lakkas,
+nyt rakastettiin hänt', eik' yksin vain ylistetty.
+Tuon oli kaltainen, koetelkaa hänt' ajatella
+täynnään vaihtoja vain, nyt yhtenä, toisena toiste!
+Ehkä hän jää nyt siks, mikä on, kun»----Ystävä naurain
+keskeyttää hänet: »Tulkaa», lausuvi, »lähtehen tahdon
+rannalla nähdä ja juoda taas, kuten ennenki, siitä.»
+Lausuu näin, alas kummulta käy sekä näyttävi tietä.
+Lähteellen pian saavutahan. Helotuksessa taivaan
+täytenä siinä se uhkuu, kirkasna keskellä kukkain,
+niinkuin rauhaisa ihmissilmä, jot' ei riko myrskyt,
+värjyy kirkkauttaan sekä huo'untaa elon suonen.
+
+Vaiti sen partaallen he nyt istuvat kaikki ja juovat,
+katsellen levätessään raukenevaa kesä-iltaa.
+Sanoja ei löydetä, niit' ei kaivatakaan, ajatuksin
+nyt sydän liittyy vain sydämeen sekä auvosta täyttyy.
+Mut kuva vieraan, kas, tytön silmähän lähtehess' astuu.
+Luullen saavansa näin näkemättä sen muotoa kallist',
+armasta silmätä, katsoo hän yhä vain varomatta,
+vierahan kun hymykatseen siin' yhtäkkiä kohtaa.
+Kainoksi tyttönen käy, sydän, tyynenä sykkivä äsken,
+säikkyen kouristuu, hän tuntevi kuin veri polttaa
+poskillaan, ja hän pelvolla huomaa kasvonsa lähteess'
+alttiiks vierahan katseellen.--Mut lempeä pilvi
+purpuran-hohtoinen yli kiiltävän lainehen kiitää,
+kirkkaus liittyvi kirkkauteen, puna haihtuvi punaan;
+kohta et huomata voi, tytön poskiko, pilvikö hehkuu,
+haihtuva häivepä vain nyt riemusta kiitollisesta
+immen seitsentoistiaan kasvoill' ilmeni vielä.
+
+Kukkain keskeltä nous veli armas nyt, sisartansa
+kutsui hän sekä lausui nauraen, mut vakavasti:
+»Hanna, ma hetken pääst' ehk' en sitä lausuisi, nyt sen
+kerron ma kuullakses, ett' auvostain osan saisit.
+Mun jo Mariia on, ei tuo korskea, pöyhkä Mariia,
+vaan hyvä, lempeä, kaunis, kaikittain sulosampi,
+kuin mitä kertoi hän, paremp', armaisemp', ihanampi.
+Nouse ja riennä ja veljellen kätes huoleti anna,
+siskosta siskonen, niin sisar toivoo, niin veli myöskin
+toivoo, kauan jo ennen toivoi kuin sinut tunsi!»
+
+Lausui, ja tuskin ehti hän loppuun. Rannalla äänsi
+ruohossa sorsa, ja nyt, kivi kourassa, sinne hän hiipi
+hiljaa lehdikon kautta ja on veden rannalla vihdoin.
+Vaan kun kättähän nosti ja huudolla säikytti linnun,
+poikue kullan-keltava päin kahilistoa kaikkos,
+pelvosta piipattain, hajonneena ja turvatta aivan.
+Säälien pois kiven laski hän, kun emän eessähän huomas
+peljäten uivan ja rakkaudest' ylenkatsovan vaaraa,
+kunnes kaukana järvellä tuo ajelehtiva parvi
+suojan sai, ja jo huoleti taas emä lentohon lähti.
+Tuon näki hän sekä ehdollaan meni hetkeksi rantaan,
+linnun vuoksi ja ett'ei lähtehen luon' olijoita
+häiritsis. Pian kääntyi hän toki, tarkkasi kaukaa,
+tarkkasi, riemastui, sekä saavutti ystävät taasen.
+
+Vierahan rinnoilla siin' ihanaisena rauetess' illan
+seisoi tyttö ja olkaan tuon nojas kutrista päätään;
+mut veli kun tuli luo, hymysuin hän kättähän hälle
+tarjos ja silmästä auvoisesta nyt kyynelen pyyhkäs.
+Tulleellen näin selvisi kaikk', ilossansa hän puisti
+siskon kättä ja ystävän myös, mut leikillä lausui:
+»Nyt mitä virkkaa taatto, kun näin pikasesti me käymme
+kaikin kihloihin, hänelt' ensinkään kysymättä?
+Oi, varo, Hanna, ettei yht' äkkiä kihlaus lakkaa.»
+Leikillä tuon hän lausui, mut levotonna sen impi
+kuuli ja aatteli, kuink' oli pettelevää sydäntänsä
+niin hevin noutanut, ett' isän armaan unhotti aivan,
+toiveet unhotti kummankin kodiss' ainian olla,
+unhotti kaiken muun sekä vierast' aatteli yksin.
+Kotiin vain haluaa, ei rauhotu, kunnes on kaikki
+kertonut taatolleen, siten lieventäin sydäntänsä.
+Seurassa armaitten näin läksi hän huolien matkaan.
+
+Matkaa päästy ei puoliakaan, kun tieltä jo kuului
+kutsuva ääni, ja huomattiin nyt vanha Susanna.
+Suuttunehelta hän näytti ja tärkiltä, kun tähystellen
+rientäen astui päin, esiliinasen hulpio käessä,
+pyyhkien innoissaan hien otsastaan vähän päästä.
+Vaan kun etsityt löysi ja kun näki kohdalla heidät,
+astui syrjähän tiest' odotellen. Mut ohimennen
+hälle nyt leppyisän sanan lausui lempeä tyttö:
+»Miksikä, vanha Susanna, te itsenne niin väsytätte,
+hääritte päivin näin, edes illoinkaan ette huokaa?
+Bhdimmehän hakematta ja huutamattannekin kotiin.»
+
+Näin hän haasteli, vaan ei vastaust' antanut vanhus,
+käellähän viittasi vain sekä luokseen tyttöä kutsui,
+mut näin tulleellen hän syrjässä korvahan kuiskas:
+»Jestas, mamseli, noin kun viivytte, vohvelit jäähtyy,
+paistikin pannussa kärventyy, ja jo arvosa pastor'
+istuvi näljissään sekä illallistahan vartoo.
+Mut sanokaahan vain pikimältään, saammeko syksyks,
+vai kesäll' ehkä jo häät; joko arvon herra on saanut
+vastauksen, vai vieläkö hän pelon tuskassa värjyy?»
+Hällepä hiljaa vastasi taas tuo lempeä tyttö:
+»Älkää, vanha Susanna, mun häitäni vartoko, älkää;
+niiden viettämiseen kesät ehtii mennä ja syksyt,
+ehkä ne vihdoin keskeyttää ikipäiviksi talvi.»
+Lausui ja vanhan näin hän kummastuksihin jätti.
+
+Itse riensi hän toisten luo, heit' ääneti seuras,
+miettien, haaveillen, sulo-murheisiin vajonneena.
+Vaan kun tultihin portaillen, hatun päästähän sievään
+päästää, joutuen tuuheat järjestää kiharansa,
+armastaan kädest' ottavi, pelvoissaan ihan hiljaa
+aukaisten oven, astuu huoneeseen isän luokse.
+
+Yksin valvomahan iän, vaivain painosta vanhus
+uupunut on ja, nyt päätään kallistain nojatuolin
+pielehen pehmoiseen, juur nukkunut.--Maass' edessänsä
+piipusta viel' yhä nous savu puoleks sammunehesta.
+Kaunis on siinä hän nukkuessaan, surutonna ja tyynnä,
+kaunis niin kuin vanha on, kun lumi peittävi hapset,
+huulilt' on puna pois sekä kuihtuen kuivunut poski,
+mut elo pitkän pitkä ja turvasa, lämmin ja kirkas
+otsaan uurtehiseen kuin ehtoo luo kajastuksen.
+
+Tyttären poskillen vedet virtasi, kun isän armaan
+nukkuvan hän näki turvallisna nyt hurskaudessaan,
+kun siin' aatteli hän, oman maallisen onnensa tähden
+vanhan untako häiritseis, kenties elon rauhan
+riistäis häitä ja huolia vain tois harmajan päähän.
+Lemmityn rinnalla siinä hän polvillaan isän eessä
+viipyi ja vanhukseen loi silmäns itkevät hetken;
+vihdoinpa kallistui sekä kosketti lämpimin huulin
+nukkuvan kättä. Mut kummastuin unen vienosta vanhus
+valveutui, kysyväisenä katsoi tyttärehensä,
+katsoi ja synkistyi; tylyn, niinkuin ukkosen uhka,
+silmäyksen loi vieraaseen. Tuon nähdessä lauhtui
+leimaus, kyyneleheks suli pois. Sylin aukasi vanhus,
+riemulla rinnoilleen näin sulkien rakkahat nuoret.
+
+
+LOPPU
+
+
+
+
+
+End of the Project Gutenberg EBook of Hanna, by J. L. Runeberg
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNA ***
+
+This file should be named 8hana10.txt or 8hana10.zip
+Corrected EDITIONS of our eBooks get a new NUMBER, 8hana11.txt
+VERSIONS based on separate sources get new LETTER, 8hana10a.txt
+
+Produced by Robert Connal, Tapio Riikonen
+and the Online Distributed Proofreading Team.
+
+Project Gutenberg eBooks are often created from several printed
+editions, all of which are confirmed as Public Domain in the US
+unless a copyright notice is included.  Thus, we usually do not
+keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
+
+We are now trying to release all our eBooks one year in advance
+of the official release dates, leaving time for better editing.
+Please be encouraged to tell us about any error or corrections,
+even years after the official publication date.
+
+Please note neither this listing nor its contents are final til
+midnight of the last day of the month of any such announcement.
+The official release date of all Project Gutenberg eBooks is at
+Midnight, Central Time, of the last day of the stated month.  A
+preliminary version may often be posted for suggestion, comment
+and editing by those who wish to do so.
+
+Most people start at our Web sites at:
+http://gutenberg.net or
+http://promo.net/pg
+
+These Web sites include award-winning information about Project
+Gutenberg, including how to donate, how to help produce our new
+eBooks, and how to subscribe to our email newsletter (free!).
+
+
+Those of you who want to download any eBook before announcement
+can get to them as follows, and just download by date.  This is
+also a good way to get them instantly upon announcement, as the
+indexes our cataloguers produce obviously take a while after an
+announcement goes out in the Project Gutenberg Newsletter.
+
+http://www.ibiblio.org/gutenberg/etext03 or
+ftp://ftp.ibiblio.org/pub/docs/books/gutenberg/etext03
+
+Or /etext02, 01, 00, 99, 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90
+
+Just search by the first five letters of the filename you want,
+as it appears in our Newsletters.
+
+
+Information about Project Gutenberg (one page)
+
+We produce about two million dollars for each hour we work.  The
+time it takes us, a rather conservative estimate, is fifty hours
+to get any eBook selected, entered, proofread, edited, copyright
+searched and analyzed, the copyright letters written, etc.   Our
+projected audience is one hundred million readers.  If the value
+per text is nominally estimated at one dollar then we produce $2
+million dollars per hour in 2002 as we release over 100 new text
+files per month:  1240 more eBooks in 2001 for a total of 4000+
+We are already on our way to trying for 2000 more eBooks in 2002
+If they reach just 1-2% of the world's population then the total
+will reach over half a trillion eBooks given away by year's end.
+
+The Goal of Project Gutenberg is to Give Away 1 Trillion eBooks!
+This is ten thousand titles each to one hundred million readers,
+which is only about 4% of the present number of computer users.
+
+Here is the briefest record of our progress (* means estimated):
+
+eBooks Year Month
+
+    1  1971 July
+   10  1991 January
+  100  1994 January
+ 1000  1997 August
+ 1500  1998 October
+ 2000  1999 December
+ 2500  2000 December
+ 3000  2001 November
+ 4000  2001 October/November
+ 6000  2002 December*
+ 9000  2003 November*
+10000  2004 January*
+
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been created
+to secure a future for Project Gutenberg into the next millennium.
+
+We need your donations more than ever!
+
+As of February, 2002, contributions are being solicited from people
+and organizations in: Alabama, Alaska, Arkansas, Connecticut,
+Delaware, District of Columbia, Florida, Georgia, Hawaii, Illinois,
+Indiana, Iowa, Kansas, Kentucky, Louisiana, Maine, Massachusetts,
+Michigan, Mississippi, Missouri, Montana, Nebraska, Nevada, New
+Hampshire, New Jersey, New Mexico, New York, North Carolina, Ohio,
+Oklahoma, Oregon, Pennsylvania, Rhode Island, South Carolina, South
+Dakota, Tennessee, Texas, Utah, Vermont, Virginia, Washington, West
+Virginia, Wisconsin, and Wyoming.
+
+We have filed in all 50 states now, but these are the only ones
+that have responded.
+
+As the requirements for other states are met, additions to this list
+will be made and fund raising will begin in the additional states.
+Please feel free to ask to check the status of your state.
+
+In answer to various questions we have received on this:
+
+We are constantly working on finishing the paperwork to legally
+request donations in all 50 states.  If your state is not listed and
+you would like to know if we have added it since the list you have,
+just ask.
+
+While we cannot solicit donations from people in states where we are
+not yet registered, we know of no prohibition against accepting
+donations from donors in these states who approach us with an offer to
+donate.
+
+International donations are accepted, but we don't know ANYTHING about
+how to make them tax-deductible, or even if they CAN be made
+deductible, and don't have the staff to handle it even if there are
+ways.
+
+Donations by check or money order may be sent to:
+
+Project Gutenberg Literary Archive Foundation
+PMB 113
+1739 University Ave.
+Oxford, MS 38655-4109
+
+Contact us if you want to arrange for a wire transfer or payment
+method other than by check or money order.
+
+The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been approved by
+the US Internal Revenue Service as a 501(c)(3) organization with EIN
+[Employee Identification Number] 64-622154.  Donations are
+tax-deductible to the maximum extent permitted by law.  As fund-raising
+requirements for other states are met, additions to this list will be
+made and fund-raising will begin in the additional states.
+
+We need your donations more than ever!
+
+You can get up to date donation information online at:
+
+http://www.gutenberg.net/donation.html
+
+
+***
+
+If you can't reach Project Gutenberg,
+you can always email directly to:
+
+Michael S. Hart <hart@pobox.com>
+
+Prof. Hart will answer or forward your message.
+
+We would prefer to send you information by email.
+
+
+**The Legal Small Print**
+
+
+(Three Pages)
+
+***START**THE SMALL PRINT!**FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS**START***
+Why is this "Small Print!" statement here? You know: lawyers.
+They tell us you might sue us if there is something wrong with
+your copy of this eBook, even if you got it for free from
+someone other than us, and even if what's wrong is not our
+fault. So, among other things, this "Small Print!" statement
+disclaims most of our liability to you. It also tells you how
+you may distribute copies of this eBook if you want to.
+
+*BEFORE!* YOU USE OR READ THIS EBOOK
+By using or reading any part of this PROJECT GUTENBERG-tm
+eBook, you indicate that you understand, agree to and accept
+this "Small Print!" statement. If you do not, you can receive
+a refund of the money (if any) you paid for this eBook by
+sending a request within 30 days of receiving it to the person
+you got it from. If you received this eBook on a physical
+medium (such as a disk), you must return it with your request.
+
+ABOUT PROJECT GUTENBERG-TM EBOOKS
+This PROJECT GUTENBERG-tm eBook, like most PROJECT GUTENBERG-tm eBooks,
+is a "public domain" work distributed by Professor Michael S. Hart
+through the Project Gutenberg Association (the "Project").
+Among other things, this means that no one owns a United States copyright
+on or for this work, so the Project (and you!) can copy and
+distribute it in the United States without permission and
+without paying copyright royalties. Special rules, set forth
+below, apply if you wish to copy and distribute this eBook
+under the "PROJECT GUTENBERG" trademark.
+
+Please do not use the "PROJECT GUTENBERG" trademark to market
+any commercial products without permission.
+
+To create these eBooks, the Project expends considerable
+efforts to identify, transcribe and proofread public domain
+works. Despite these efforts, the Project's eBooks and any
+medium they may be on may contain "Defects". Among other
+things, Defects may take the form of incomplete, inaccurate or
+corrupt data, transcription errors, a copyright or other
+intellectual property infringement, a defective or damaged
+disk or other eBook medium, a computer virus, or computer
+codes that damage or cannot be read by your equipment.
+
+LIMITED WARRANTY; DISCLAIMER OF DAMAGES
+But for the "Right of Replacement or Refund" described below,
+[1] Michael Hart and the Foundation (and any other party you may
+receive this eBook from as a PROJECT GUTENBERG-tm eBook) disclaims
+all liability to you for damages, costs and expenses, including
+legal fees, and [2] YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE OR
+UNDER STRICT LIABILITY, OR FOR BREACH OF WARRANTY OR CONTRACT,
+INCLUDING BUT NOT LIMITED TO INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE
+OR INCIDENTAL DAMAGES, EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE
+POSSIBILITY OF SUCH DAMAGES.
+
+If you discover a Defect in this eBook within 90 days of
+receiving it, you can receive a refund of the money (if any)
+you paid for it by sending an explanatory note within that
+time to the person you received it from. If you received it
+on a physical medium, you must return it with your note, and
+such person may choose to alternatively give you a replacement
+copy. If you received it electronically, such person may
+choose to alternatively give you a second opportunity to
+receive it electronically.
+
+THIS EBOOK IS OTHERWISE PROVIDED TO YOU "AS-IS". NO OTHER
+WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, ARE MADE TO YOU AS
+TO THE EBOOK OR ANY MEDIUM IT MAY BE ON, INCLUDING BUT NOT
+LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A
+PARTICULAR PURPOSE.
+
+Some states do not allow disclaimers of implied warranties or
+the exclusion or limitation of consequential damages, so the
+above disclaimers and exclusions may not apply to you, and you
+may have other legal rights.
+
+INDEMNITY
+You will indemnify and hold Michael Hart, the Foundation,
+and its trustees and agents, and any volunteers associated
+with the production and distribution of Project Gutenberg-tm
+texts harmless, from all liability, cost and expense, including
+legal fees, that arise directly or indirectly from any of the
+following that you do or cause:  [1] distribution of this eBook,
+[2] alteration, modification, or addition to the eBook,
+or [3] any Defect.
+
+DISTRIBUTION UNDER "PROJECT GUTENBERG-tm"
+You may distribute copies of this eBook electronically, or by
+disk, book or any other medium if you either delete this
+"Small Print!" and all other references to Project Gutenberg,
+or:
+
+[1]  Only give exact copies of it.  Among other things, this
+     requires that you do not remove, alter or modify the
+     eBook or this "small print!" statement.  You may however,
+     if you wish, distribute this eBook in machine readable
+     binary, compressed, mark-up, or proprietary form,
+     including any form resulting from conversion by word
+     processing or hypertext software, but only so long as
+     *EITHER*:
+
+     [*]  The eBook, when displayed, is clearly readable, and
+          does *not* contain characters other than those
+          intended by the author of the work, although tilde
+          (~), asterisk (*) and underline (_) characters may
+          be used to convey punctuation intended by the
+          author, and additional characters may be used to
+          indicate hypertext links; OR
+
+     [*]  The eBook may be readily converted by the reader at
+          no expense into plain ASCII, EBCDIC or equivalent
+          form by the program that displays the eBook (as is
+          the case, for instance, with most word processors);
+          OR
+
+     [*]  You provide, or agree to also provide on request at
+          no additional cost, fee or expense, a copy of the
+          eBook in its original plain ASCII form (or in EBCDIC
+          or other equivalent proprietary form).
+
+[2]  Honor the eBook refund and replacement provisions of this
+     "Small Print!" statement.
+
+[3]  Pay a trademark license fee to the Foundation of 20% of the
+     gross profits you derive calculated using the method you
+     already use to calculate your applicable taxes.  If you
+     don't derive profits, no royalty is due.  Royalties are
+     payable to "Project Gutenberg Literary Archive Foundation"
+     the 60 days following each date you prepare (or were
+     legally required to prepare) your annual (or equivalent
+     periodic) tax return.  Please contact us beforehand to
+     let us know your plans and to work out the details.
+
+WHAT IF YOU *WANT* TO SEND MONEY EVEN IF YOU DON'T HAVE TO?
+Project Gutenberg is dedicated to increasing the number of
+public domain and licensed works that can be freely distributed
+in machine readable form.
+
+The Project gratefully accepts contributions of money, time,
+public domain materials, or royalty free copyright licenses.
+Money should be paid to the:
+"Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
+
+If you are interested in contributing scanning equipment or
+software or other items, please contact Michael Hart at:
+hart@pobox.com
+
+[Portions of this eBook's header and trailer may be reprinted only
+when distributed free of all fees.  Copyright (C) 2001, 2002 by
+Michael S. Hart.  Project Gutenberg is a TradeMark and may not be
+used in any sales of Project Gutenberg eBooks or other materials be
+they hardware or software or any other related product without
+express permission.]
+
+*END THE SMALL PRINT! FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS*Ver.02/11/02*END*
+
diff --git a/old/8hana10.zip b/old/8hana10.zip
new file mode 100644
index 0000000..e0ca0e2
--- /dev/null
+++ b/old/8hana10.zip