diff options
Diffstat (limited to 'old/8hana10.txt')
| -rw-r--r-- | old/8hana10.txt | 1428 |
1 files changed, 1428 insertions, 0 deletions
diff --git a/old/8hana10.txt b/old/8hana10.txt new file mode 100644 index 0000000..d323fdb --- /dev/null +++ b/old/8hana10.txt @@ -0,0 +1,1428 @@ +The Project Gutenberg EBook of Hanna, by J. L. Runeberg + +Copyright laws are changing all over the world. Be sure to check the +copyright laws for your country before downloading or redistributing +this or any other Project Gutenberg eBook. + +This header should be the first thing seen when viewing this Project +Gutenberg file. Please do not remove it. Do not change or edit the +header without written permission. + +Please read the "legal small print," and other information about the +eBook and Project Gutenberg at the bottom of this file. Included is +important information about your specific rights and restrictions in +how the file may be used. You can also find out about how to make a +donation to Project Gutenberg, and how to get involved. + + +**Welcome To The World of Free Plain Vanilla Electronic Texts** + +**eBooks Readable By Both Humans and By Computers, Since 1971** + +*****These eBooks Were Prepared By Thousands of Volunteers!***** + + +Title: Hanna + +Author: J. L. Runeberg + +Release Date: August, 2005 [EBook #8669] +[Yes, we are more than one year ahead of schedule] +[This file was first posted on July 31, 2003] + +Edition: 10 + +Language: Finnish + +Character set encoding: ISO-8859-1 + +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNA *** + + + + +Produced by Robert Connal, Tapio Riikonen +and the Online Distributed Proofreading Team. + + + + + +HANNA + +Kolme laulua + + +J. L. Runeberg + +Suomentanut P. Cajander + + + + +ENSI LEMMELLE. + + +Ens lemmeltäni kerran tiedustin: +eloni tähti, kuinka synnyitkään, +ja mistä lempeän sä loistos sait? + Ja tähti lausui: näitkö milloinkaan, + kuink' äkin pieni pilvi kaihtaa mun? +Ma lausuin: pilven milloin heleän +ja milloin synkän näin sun peittävän, +yht' olit kirkas taas, kun haihtui tuo. + Taas lausui tähti: näitkö, kuinka mun + pian himmentääpi päivä maallinen? +Ma lausuin: monen päivän loistossaan +näin nousevan ja valos voittavan, +se yhä laski, sin' et milloinkaan. + Ja tähti taas: valooni luotatko, + elosi toivon siitä sytyttäin? +Ma lausuin: pilven takaa hymys näin +ja päivän loiston takaa tuikkehes, +viel' loistat tuolla puolen haudankin. + Nyt lausui tähti: tunnetko sa mun? + Ma oman rintas olen huokaus, + mi rauhan toivoss' etsi taivastaan, + Ma oman henkes olen välkähdys, + mi säteillen lens synnyinmaahansa, + ma oman sielus päivänpaiste oon, + sä helläss' elät hohtehessani. + + + +ENSIMMÄINEN LAULU. + + + Kuin virta tunturin + ja lähde laaksomaan-- + sen verran kumpikin + vain tunsi tuttuaan. + +Tullut on riemuineen juhannuksen ilta jo. Länness +aurinko kirkasna loisti ja loi valoaan ikivanhaan +pappilahan, joka tyynen lammen lahdessa päilyi. +Mut kamarinsapa ikkunass' arvosa pastori istui, +piippua poltti ja tiellen päin loi hartahan katseen, +joskus löyhäyttäin savupilven pois kädellänsä. +Mielissään Turust' ootti hän nyt tänä iltana poikaans +ainoista, armastaan, ikävöityä ainakin vuoden. +»Jos hyvin käy sinun tutkintos ja jos saat hyvät lauseet, +tuo kesäseuraksi itselles joku kumppani köyhä, +muuten sa nuorena tääll' ikävystynet vanhojen kesken.» +Kirjoittanut oli näin, tytyväisenä nyt tupakoiden +vartosi kumpaakin, etupäässä tok' armasta poikaa. + +Vaan hänen ainoa tyttärens, seitsentoistias Hanna +kangaspuillahan viel' emännöitsijä-huonehess' istuu. +Terve hän on, punottaa kuin varjossa mansikkamarja, +kun, puku notkea yllään, siin' ilo-tointahan hoitaa. +Rinta, miss' on sydän tahraton alla, se paulomatonna +paisuen nousee, aaltoillen hänen henkäyksistään, +kun hän syöstävätään käsivarsin paljahin viskoo. +Silmäpä kirkas on niinkuin peili ja riemusta loistaa. + +Vielä hän jatkanut ois, jos ei olis joutunut juhla, +nähden riemulla näin yhä raidan liittyvän raitaan; +vaan kun kellon helkynnän kamarista hän kuuli, +herkesi toimestaan hän, koppahan puolat ja langat +laski, ja otsaltaan hiussuortuvan kostean pyyhkäs. +Työtään silmäsi sitten mielissään hymyellen, +saksihin tarttui, katkaisten kudelankojen päitä, +ääneti vain, mut näin toki haasteli hän sydämessään: +»Tuskin on kangasta sievempää; puna tuo miten kauniist' +yhdistyy sinen kanssa, ja reunassa rihmanen keltaa! +Jospahan huomenna tuosta jo ois hame päälläni mulla! +Kerta kun, ylläni tuo, erilaisena hiukkasen kuin muut +maatytöt, kirkosta käyn ja kun portaillen pysäynnyn, +lämmöstä hehkuen, sievänä näin, koreampana muita, +ääneti kaikk' kadesilmin he silloin vilkkuvat varmaan. +Vaan kun saapuu luo nimismies rikas, arvosa herra, +pöyhkänä, ylpeillen, ja kun muut hänt' arkoen väistää, +kättäni suutelemaan hän jää, niin vanha kuin onkin.» + +Aatteli näin hymysuin, sydämessähän riemu, ja nousi, +akkunan aukaisi toisenkin, joi viileytt' illan; +mutta sireenin tuoksu ja tuomen puistosta sisään +virtasi tuulenhengen kanssa ja huonehen täytti. + +Vaan samass' ilmestyi oven suuhun vanha Susanna, +tuo, joka häärinyt on monet vuodet tarkkana, uskoon +kartanon työss', yhä kiistäen laiskain piikojen kanssa. +Tuo nyt hengästyin tuli, haasteli kohta ja lausui: +»Joutuun, mamseli, hiuksihin kampa ja lenninki kiinni, +sormihin kullan sormukset, heti kaulahan silkki, +paljo nyt tarjona on, niin, nyt se kartanoss' onni. +Kyökistä, nähkääs, kun ulos vilkasen, niin mitä näenkään, +tännehän saa nimismies ihan uutena; uudet on rattaat, +uus hepo myös, ei ennen nähty, se myrskynä lentää, +vaatteuskin se on häll' ihan uusi ja ihmehen kaunis. +Vaan kun rientäen portaillen tulen uuteliaana, +näen, miten kaikkia tervehtii pihall' arvosa herra, +vanhaa, nuorta, ja silmä on lempeä kuin valo päivän. +Ihmetys hurmasi mun, lähetessään niiasin syvään, +niin että tuskin vain polot jaksoi polveni nousta, +niin minä nöyränä niiasin, ett' olin uupua siihen. +Mut kopeasti ja vait, kuten ennen, ei ohi käy hän, +vaan sulo-katseen luo sekä haastaa; vanha Susanna, +lausuvi hän, nyt tarkata saat sekä valvehell' olla, +kohta ma näet tulen, pantiks vien talon aartehen parhaan. +Lausui näin hymysuin, mut tarkoitust' oli tuossa. +Tuo mitä merkinnee? Koin haastaa, mutta en voinut; +kielellein sanat juuttuivat sekä kyynele silmään +tunki, kun näin, miten niinkuin muut tuo mahtava herra +leikkiä laski ja ei, kuten ennen, hylkinyt halpaa. +Mielens' arvaan nyt toki: rattaat, vaattehet uudet +tietää, että hän nyt elämänsäkin aikovi muuttaa, +eik' yhä vanheta yksin noin sekä naimaton olla; +vaan kun halpana kaikkia tervehtäin tuli, sillä +tahtoi lausua: näin tulen vast'edes tuttuna tänne; +taas hymy lempeä tuo ja kun aarteen uhkasi viedä, +viittasi teihin, jonka hän nyt emännäksehen tahtoo.» +Seitsentoistias tyttöpä vain sydämestähän nauroi, +kun puhett' aatteli vanhuksen, kuink' ois toki kummaa, +jos tulis vaimoksi hän tuon pyylevän, arvosan herran, +rouvana astua sais vakavaisna ja istua sohviin. +Hetkenpä naurettuaan sekä palmikon käärittyänsä, +peilihin tarttui hän, kiharaista nyt käänteli päätään, +täynn' ihanuutta, ja riemuin peilihin katsoen lausui: +»Luulettenko, Susanna, ett' tämmöisestä hän huolis, +ettekö näe vain, kuin typerältä ja nuorelta näytän? +Hyi, mua itseä säikäyttää tuo vallaton silmä! +Tämmöisestäkö huolisi, kun lähiseudulta varmaan +montakin vanhempaa, älykkäämpää tyttöä löytäis, +siivoja, jotk' ei lakkaamatt' ole nauruhun valmiit. +Eiköpä muistane hän, miten lasna ma peljästyneenä +kirkuen karkasin pois, kun tervehtää piti häntä, +kunnes kellolla hän sekä kullan vitjoilla vihdoin +silmäni käänsi ja niin sylihinsä mun vietteli hupsun. +Vaan mitä hulluja! viidenkymmenen vanhana hänkö +morsiant' etsisi, kosk' elänyt on nuorena yksin?» + +Nauroi ja laittautui, ilotellen kauneudessaan, +solmesi lenninkinsä ja sormukset pani sormiin, +äkkiä kun ovi aukeni, arvosa pastori kiirein +silmäsi huoneeseen ja nyt tyttöä kutsuen lausui: +»Hanna, mun lapseni, kun olet valmis, niin kamariini +joutuen käy, sanan saat tulevaisuudestasi kuulla.» + +Lausui näin, oven sulki ja läks. Mut neitosen rinnan +valtasi hämmästys, miel' aavistuksihin vaipui. +Peili jo unhottui, kukat poskien, tummunut tukka, +silmäys, nuoruuskaan ei joutunut mielehen hälle; +kaikki hän unhotti pois sekä vanhan kylkehen juoksi +turvaa etsimähän; mut säikähtyneenä hän lausui: +»Vanha Susanna, te nyt sanokaa, mitä tehdä? Jos täytyy +arvosan herran eessä mun seista ja hän mua pyytää, +niin veri poskeni halkaisee, sydän rinnasta karkaa; +naimist' en näin hirmuiseks minä konsana luullut.» + +»Ho, hoo!» vastasi nauraen sukkela, vanha Susanna, +»nyt ei pelkurius eik' arkuus, mamseli, kelpaa. +Kas, pian muuttuvi kaikk'. Kun häät on ollehet, käskee +miesi, ja nöyrä on vaimo ja sois vaan mieliksi olla; +vaan sitä ennen taas se on hän, joka käskyjä antaa. +Muistanpa kuinka ma itseki, kun tuli hän, joka sitten +mullen miehenä uskollinen oli kuolemahansa-- +kuink' olin käskevä, korska ja kallis pyyteä, kunnes +mun kotihinsa hän vei, miss' sitten tottelin riemuin. +Käykää siis kuin ruhtinatar, ja kun astutte sisään, +tuskin vilkaisette te arvon herrahan, kunnes +nöyränä hän kumarrellen pyytää suosiotanne. +Vaan kun on haastanut, lausunut hän, mitä on sydämellään, +niin epäellen te katsotte vain halutonna ja aikaa +pyydätte mietintään, pois sitten pöyhkänä käytte. +Näin hän vanhuuttaan saa miettiä, toivon ja pelvon +vaiheill' olla ja suurempaa teiss' arvoa huomaa, +huomaa nöyrtyen myös, ett'ei niin suorahan juosta +vanhan helmahan, vaikkapa hän rikas, mahtava oiskin. +Mutta kun nurpeillaan tuo arvosa herra nyt vartoo, +luullen teidän jo hylkäävän hänen tarjouksensa, +istutte täällä ja mielessä teill' ei kieltoa lainkaan, +katsotte vain ilomielin vastaist' onnea kohti, +kuin taloss' oivassa, miss' on taivahan kaunista kaikki, +rouvana hallitsette ja, nuorenakin, saman arvon +saatte ja kunnian myös, kuin herranne, tuo jalo vanhus.» + +Lausui näin. Mut arkaillen oven aukasi tyttö, +porstuahan jäi vilvakkaan, veti henkeä kauan, +hiljaa koittaen hillitä sykkäävää sydäntänsä. +Vaan kun viileytt' on hän kyllin juonut, ja posken +hehku on hälvennyt sekä hiljenneet poven aallot, +koskevi lukkoon hän ja nyt huoneeseen isän astuu. + +Punottaen seisoo siin' ihanaisena kainoudessaan; +kuin veden välkkyvä vyö, jota aamun koittaret kultaa, +kesken lehtojen varjoisten puneroivana hiipii, +yht' ihanaisena siin' oli vanhain keskellä tyttö. +Mut sydän hurmautui nyt rikkaan tuon nimismiehen, +lämmöstä nuortui mieli ja lemmen maireus yhtyi +kuin mesi vienoinen veren kanssa ja suonia kuihkoi. +Sieväst' oiti hän pois pani piipun ja, astuen vastaan +kenstinä käytökseltään, suuteli tyttösen kättä. +Haastelias alun ei tuo arvon herra tok' ollut, +suu vain lieheellään hän helläst' iskevi silmää. +Mut nojatuolistaan näin arvosa pastori haastoi: +»Hanna, mun lapseni, viel' elämää et tunne sa paljon, +ihmisen tiedät tok' katovaiseks syntyvän tänne, +niinkuin pilvenä nyt savu piipusta nousevi tuosta, +leijuen hetken, ja toisena pois jo sen henkäys kantaa. +Viisaallenpa se on varotukseks, että hän aikaans +arvais, katsois huonettaan, olis lähtöhön valmis. +Siksipä päivän töiss' olen, yön lepohetkinä usein +tulevaisuuttasi aatellut sekä, mielessä tuska, +peljännyt sinun yksin turvatta jääväsi tänne. +Huoleni poissa tok' on, jos tahtoni teet, kätes annat +arvon herrallen, joka vierelläs nyt on tuossa. +Mennyt häitä jo on tosin kiihkon aika, mut vielä +terveytt' on, on hallintaan sekä toimihin voimaa; +silt' ei näytä se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus. +Jos taas mietit kuink' ylellistä ja suurtakin hällä +koissahan on, miten kaikilta kunnian saa hän ja arvon, +näet hevin, ettei voi sitä onnea tarjota kaikki, +kuin voi hän, opit arvomahan hänen antimiansa. +Mieti ja päätä nyt siis, tuon ylvään tahdotko vaimoks +mennä ja riemukseen, osan, onnenkin jakajaksi.» + +Seitsentoistias hän punan vallassa kuunteli tuota, +silmänsä maahan loi, oli hämmästyksestä vaiti. +Mut nimismies rikas riemastui, tuo järkevä herra, +toivoa täynnä ja naurussa suin käsiänsä hän hieroi, +lausuen: »Kunpahan uus rakennukseni valmis jo oisi, +voisin kerskata kai, ett'ei ole seudulla kenkään +moiseen suojahan nuorta ja pulskaa vaimoa vienyt, +niinpä se kaksine kertoineen mäell' uljasna seisoo. +Vaan sisälaitos tuo iankaiken kestävi, turhaan +miehiä kuin mehiläisiä palkkaan, joutua koitan; +ikkunat viel' on poissa ja kesken kaakeliuunit. +Vanhassa taas rakennuksessa kaikk' on kuntohon pantu, +huoneet tilkityt on, minun nähteni myös paperitkin-- +tuskin rohkenenkaan minä niiden mainita hintaa-- +pantuna on salin, kammarin, myös perähuonehen seiniin, +jottapa talvenkin voi kestää, kun vilu käskee +huoneeseen, pesävalkean luo, majan rattosan suojaan. +Ilokseni tulkaa siis ja mun onneni kumppani olkaa, +tulkaa jo syksyks, kun puutarha on uhkeudessaan, +ruusut kukkivat vielä ja karvikkomarjaset kypsyy, +ehtii ehk' omenainenkin, kesä vain jos on kaunis.» +Lausuu, hierovi mielissään käsiänsä ja jatkaa: +»Ei tule peljätä, vaikk' iäkkäämpi ma lienen ja joskus +tuimakin, pakko kun on, kuten kirkoll' ehkä mun näitte +äissäni moukillen välist' ärjyvän, keppiä nostain; +muust' ei piittaa nuo, ei tottele löylyttämättä. +Näin en kaikkia kohtele, näin tylyst' en likimainkaan, +teitäpä maarin, teitä ma kantaisin kätösilläin. +Istuttaisin, laittaisin, rakentaisin ma teille +kaikkea mieltänne myöten vain, rahast' ei olis puute. +Voi, ett'ei suvis-aikaan myös joku kauppias kulje +kaupiten rihkamiaan! Hame silkkinen teillä, ma vannon, +ois kädessänne, jos vain sen kullalla hankkia voisi.» + +Muut' ylistyksekseen ei lausunut arvosa herra, +vait oli, toivossa riemusi vain, kun aulisna mietti +mielessään, mitä kiinteäss', irtaimessa hän antais +morsiolleen; ei riemussaan ole saita nyt vanhus. + +Tyttärehensäpä helläst' arvosa pastori silmäs, +poltteli, naurussa suu, ja nyt puoleksi kiusaten lausui: +»Hanna, mun lapseni, ei sopivaista sun vastata oiti, +niinkuin ennalta aatellut kosijoita jo oisit; +arvon herralta taas pian vierii päivä ja toinen +vastaust' ootellen, sinä kunnes mietit ja tyynnyt.» +Lausui näin hymysuin. Mut helpommin sydän immen +sykki, ja riemuissaan kamarista hän jällehen läksi, +kuin siro pääsky, mi huoneisiin vahingossa on tullut, +tuokion tuskailee, oven aukon löytävi, karkaa. + +Niin vapahdettuna tyttö nyt siihen jätti ne vanhat, +kummankin asemillaan, suuss' avohenkinen piippu, +maistaan juttelemaan, rakennuksiin kaavoja luomaan; +itse hän porstuahan tuli, portaillen meni sieltä, +ystävän etsossa, jollen sais sydämensä hän purkaa. +Sen, jota etsi ja kaipasi, uskottunsa Johannan,-- +tyttären vertaisen pikemmin kuin palvelusnaisen-- +huomasi hän sekä, kättään nostaen, viittasi luokseen. +Merkin arvasi tuo, tuvan kaltevan porrasta herkes +lehdittämästä, ja luo hikipäisenä, hehkuen saapui. + +Kenkään heitä ei huomannut, ja he ensinnä saliin +hiljaa hiipivät, syrjäiseen sivusuojahan sieltä; +huolissaanpa nyt lausui seitsentoistias tyttö: +»Kuuntele, jos mitä kuulisit, eihän vain joku saliin +hiipinyt lie, mene hiljaa, katsele ikkunast', ettei +tuolla sireeneissä vain ole kenkään kuuntelemassa! +Tiedäs kummaa, niin, perin kummaa--vaan älä naura-- +tiedäs, vaikk' olen laps, on mulla jo tarjona sulho.» + +»Sulhoko!» kaunis Johanna nyt säikkyen huus, kädet läskein +rennolleen, »nimismies tuo pöyhkä on kosjonut varmaan! +Kelpaishan iäkkäällen huonompikin, mukavampi +lämmittämään hänen kylmää rintaans yöt sekä päivät, +varjossa kuihtuen vanhuuden. Varokaattepa vainen, +ett'ei viettele kulta ja rikkaus, niin, varokaatte, +harmi ja huoli ne on viiskymmen-vuotisen lahjat. +Entäpä, jos hänen sarkans suurempi on kuni muitten, +huoneens ilmahan jos monikertaisempana nousee, +onni se poissa tok' on: ei viihtyen valkene laihot, +riemuillen sulo rakkaus maalatuss' ei saliss' istu, +vain suru istuu siellä ja kiusoja suojissa väijyy. +Tuossapa ikkunan all' ikä-tuomi se tuoksuen kukkii, +ylvänä, ett' ei tarhassa puut' ole toista sen laista; +äsken juur toki näin, miten pulskain lehtien alla +toukkia liikkui, tuskin vain kukan rohkenin taittaa. +Niin taloss' iäkkään myös, vaikk' uhkea, suuri se olkoon, +Ikävyys piileksii, valon arka, ja tuskat ja vaivat +väijyy loistehen alla ja saastuttaa elon onnen. +Varrotkaa siis, siks kuin tuo syli syksyttömämpi +kultia kenties ei, mut viljemmät ilonpäivät.» + +Tuohonpa kummastuin nyt vastas lempeä Hanna: +»Missä on järkesi, mietitkös mitä haastelet, hupsu! +Miksi ei vanhaakin vois lempiä, hellien hoitaa +sen taloutta ja riemulla nauttia sen tavaroista? +Vaan et vanhaksikaan sinä moittisi häntä, jos oisit +nähnyt vain miten hän kevykäisenä riens mua vastaan, +hellänä naurussa suin sekä lempein loistavin silmin, +silt' ei näytä se mies, jota painaa vaivat ja vanhuus. +Jos taas mietit kuink' ylellistä ja suurtakin hällä +koissahan on, miten kaikilta kunnian saa hän ja arvon, +näet hevin, ettei voi sitä onnea tarjota kaikki, +kuin voi hän, opit arvomahan hänen antimiansa. +Kun hänt' aattelenkin, noin yksikseen miten köyhä +rikkaudessaan on hän, ystävän kättäkin vailla, +raskaan mi huojentais sekä huokean taas sulostuttais, +hellynpä melkein, käyn totiseksi, ja mielisin varsin +päiviä vanhan tuon vähemmänkin vuoks ilahuttaa. +Niin, näet, lemmitähän; se, se rakkautt' on, sinä hupsu. +Nuoresta siis älä haastelekaan! Sytyttäisikö hänkään +muuta kuin lempeä, vaikka hän oiskin, kuin tämä vanhus, +voipa ja ylhäinen, ja mun viettelis onnensa ansaan?» + +»Hoh, hoo!» kaunis Johanna nyt huokasi, »eip' ole turhaan +arvossa kulta, kun saa saman vertaisiksi se kaikki, +vanhan nuoreksi luo sekä nuoren luontavi vanhaan. +Tuuleen menköhön siis mitä lausuin, tuuli sen toikin, +vaimoksi vanhallen siis käykää uskolliseksi, +riemuksi hälle, ja riemuitkaa hänen aartehistaankin. +Vaan varokaa, ett' ette te näe, mitä viel' ette nähneet, +nuorta, jok' on ijän, kohtain suhteen vertahisenne, +älkää hänt' unenpäinkään nähkö, ett' ei hänen silmäns +iskisi teihin, ja katse, jok' ei mene mielestä koskaan, +kuin oka jäis sydämeenne ja hiljalleen sitä kalvais.» +Lausui ja vaikeni nyt, sydämessään hellivä murhe. + +Vaan siit' ikkunan luo läks seitsentoistias tyttö, +päätään nosti ja katseen loi yli loistavan seudun, +siin' näki lehdot ja vuoret ja tyynenä välkkyvät järvet +loistossa päivän himmenevän, näki paikkoja kauas +armaita, tuttuja vain, ilost' itkuhun heltyi ja lausui: +»Maassako seutua kalliimpaa kuin syntymäseutu, +miss' ajan helmasta kukkina lapsut-päiväni poimin, +nuo lukemattomat, armahat, vaan pian kuihtuvat myöskin! +Tuolla ma järven näen, selät, salmet, joill' useasti +keinuttiin, kuin sorsat soutaen saaresta saareen, +tuoll' ahot, joidenka siimeksess' useasti ma istuin, +neulos helmassa, aatelien--Mitä aattelinkaan ma! +Kaikki niin armast' on, joka kukkanen, tuttu kuin sisko, +taimii tietyllä paikallaan kevähällä, ja linnut +entiset taas pesillensä ja lauluilleen kotiuntuu. +Kultiin vaihtaisinko ma tuon, sekä onnehen muuhun +onneni, kun saan tääll' yhä tuttujen kanssa ma olla! +Lemmen tunnen ma nyt, miten lemmitähän kosijoita: +sentäänkin isä rakkaamp' on, kodin kukkivat niityt, +metsät tuolla ja tuoll' ulapoitten välkkyvä pinta. +Täytyvi tuon jalon herran siis nyt etsiä toinen, +tyttö, mi jälkeens ei jätä muistoja näin ihanoita, +arvoa suurempaa hänen aarteillensakin antaa; +tyttöset, joiden täytyis näin suur uhraus tehdä, +ehdolla ei mene miehelähän, jos ei aja pakko.» + +Näin hän lausui, muut' ei ehtinytkään kuni päättää, +surra ei ehtinyt, ei edes miettiäkään, miten tohtis +ilmi sen tuoda ja arvon herraa näin murehuttaa; +tuoss' yht'äkkiä kun, tomupilviin peittyen, rattaat +pyörähtäin tuli tiellä, ja matkaajat ohimennen +lakkia nostivat tervehtäin nyt tyttöä tuossa. +Varrotun veljensä hän heti tunsi ja löi käsiänsä +yhteben riemuissaan ja, jo unhottain murehensa, +riens ulos katsomahan sekä kohtaamaan tulijoita. + + + +TOINEN LAULU. + + + Laps seutuin outojen, + miks sieltä siirryit, oi! + Sa kauko-lintunen, + ken tänne tiesi toi? + +Tehty on tervehdys, ilomielin yhtymisestä +vaihdettu on puhett' ystävällistä, ja pastorin huoneess' +istuu nyt kesäkumppanineen rakas, lemmitty poika. +Kaukan' on matkalla taas nimismies rikas tuo, joka puuhain +kaikellaisten ja häijyjen rästien vuoks pitäjällä +tuskin suullaankaan tuvat loistokkaat katon alle +sai sekä ikkunat paikoilleen, kun taas piti mennä. + +Nuortapa vierastaan yhä vanhus katsoi ja katsoi, +herkeämättä hän tarkkasi vain tuon hehkuvan katseen +loistoa, tukkaakin kiharaista ja kirkasta otsaa, +kun näki kasvoillen punan lentävän kainon ja silmän +maahan vaipuvan. Nyt, hymy huulilla vieno, hän lausui: +»Huoleti, ystävä! Anteeks, ett' yhä teitä ma tarkkaan; +eihän tuo tapanain ole vierasta näin vakoella, +mut kuvan kasvoissanne ma näen sydämelleni kalliin, +unhottumattomat näen jalon miehen kasvojen piirteet, +vanhimman minun ystävistäin sekä hartahimmankin. +Poikana kun tulin kouluhun, näet, hän myös tuli kouluun, +lapsekas myöskin hän, ja me vierekkäin sijan saimme +Rinnan siinä nyt istuttiin, tasan pantihin kaikki +kiitos ja nuhde ja läksyjen työ sekä leikkien riemu. +Kun kesän lehtivän kanss', sekä hangen kanssa ja joulun, +sai vapaus, ja kun lähtö nyt kaivattuun tuli kotiin, +riemussa kaihoisaa oli toisesta luopua toisen; +koulu kun kutsui taas ja kun vanhempain syli hellä +kyynele-silmin heitettiin sekä siskojen parvi, +kaihossa riemullist' oli toisen kohdata toista. +Onnen päivinä näin, kun luontohon liittyvi luonto +norjana kuin vesa kiertyen toisensa ympäri kasvaa, +kasvoimme yhtenä niin, oli tahtokin yks molemmissa. +Tahto ol' yks, kun tieteitten esikartano kerran +templihin vaihdettiin ja kun valkeuden pyhist' aarteist' +etsittiin muru auvoks itsellemme ja muille. +Yhtenä kuljimme kilvan näin; mikä riemuna toisen, +toisen riemuna myös oli tuntea, oppia, tietää. +Vaan kun otsalla laakeriseppel seistihin vihdoin, +yhdenlaisina vain, ja kun nuoruuden polun päästä +katsottiin tulevaisuuteen sekä toimihin miehen, +niin ei muistoa mulla, jot' ei olis hälläkin ollut, +häll' ei toivoa myös, joka mullakin ei sama oisi.-- +Kun eros sitten tiet--kuten tuo rakas laulaja laulaa-- +sinne läks iäks hän, minä tänne. Huolia toivat +vuodet ja tehtävät, rakkauteen näin painaen kahleet. +Jylhällä luodolla tuoll' eteläisellä rannalla Suomen +toimi ja kuol' rakastettuna pappina hän; minä täällä +pohjassa, syrjäisen sisäjärven luon', olen harmaaks +käynyt, ja meit' erotellut on maat sekä muutellut vuodet. +Sittekin, silmissänne kun näen tuon katsehen, hehkun +poskillanne ja kasvoiss' ystävän sielun ja muodon, +vuodet mennehet unhotan pois sekä kohtalon vaiheet +unhotan raskaan vanhuuden, elon unhotan huolet +kaikki ja tuonenkin, joka on jo sen kaivatun vienyt; +unhotan kaikki ja muistossa taas hänen vierehens siirryn, +nuorna kuin muinoinkin, povin paisuvin, hehkuvin mielin.» +Lausui näin sekä nuort' yhä vierastansa hän katsoi. +Tuopa nyt mielessään imehdellen arveli, mietti: +»Vanhus ehkäpä äskettäin ei nimeäni kuullut +riemussaan mua vierast' outoa tarkkailematta, +tai oli armaamp' ystävä muu kuin taattoni hällä.» +Näin hän mietti ja virkahti vihdoin: »Arvosa pastor', +polvenne turviss' äskettäin jos seisonut oisin, +olkaanne kallistuin, hivellyksenne tuntien hellän, +oisin taattoni, tuon ikävöidyn, ma haastavan luullut. +Noinpa se hänkin istui ja muisteli mennyttä aikaa, +muisteli kyynelsilmin myös eräst' ystävätänsä, +joka oli läsnä ja poikanakin tasannut hänen kanssaan +riemun ja huolen, kumpaisessakin korvaamatonna. +Kun makas heikkona hän, ja kun vuoteen vieressä äiti +itki, ja kun minä, lapsista vanhin, kättelin häntä, +lausui raukeall' äänellä hän: Yks mulle on kallis +niin kuin äitisi, kuin sinä, kuin nuo pienoset tuossa. +Jos, niin kuin pesäsestään linnunpoikanen, joskus +kolkkohon maailmaan jäät turvatta, kulkusi johda +tuon jalon miehen luo sekä terveiset sano multa. +Kohtelun saat siell' armaamman kuin muualla, kuulet +tervehdyksen, lausutun ei vain, mut ajatellun, +silmän näet, joka riemulla katsellen kuvan huomaa +kasvoissas, ei nähtynä eik' unohdettuna vuosiin. +Arvosa pastori, näin hän lausui, mainiten teidät.» + +Tuskinpa nuor' oli vieras loppuhun ehtinyt, kun jo, +kirkas kyynele silmässään, nous tuolista vanhus: +»Poika sen armahan», lausui hiljaa hän, »kuva kallis +sen kuvan, jonk' yhä kaipaavaan sydämeeni ma kätkin, +tullos, niin sydämelleni taas jalon vainajan painan. +Outona ällös outojen kesken, ja kuin kesäks vainen +kutsuttu vieras, tääll' elä keskellämme ja liiku; +taivahan lahja sa oot, rakas kuin oma poika, ja vastaan +kiitollisna ma nyt otan sun iloks vanhojen päiväin.» + +Lausui näin; ovi aukeentui, tytär riemuvin huolin +astui huoneeseen, käsivarrella välkkyvä tarjoin. +Hän kupit toi, aluset sekä kannun. Höyryvä teeves' +loi lemuaan, kun helpoin taakkoinensa hän siirtyi +pöydän luo, jossa viel' isän rinnoilla huomasi vieraan. + +Karttaen, kummastuin sekä peljäten häiritä heitä, +alkoi tyttönen järjestää kupin toisensa viereen; +vaan näin lapselleen nyt arvosa pastori lausui: +»Heitä, tyttöni, hetkeks työs, suo suutelo siskon +nuorelle tälle, jok' äsken vieras viel' oli sulle. +Tästäpä puolin, näet, on veljesi hän, isäs parhaan +ystävän poika, ja myös sinä hällen lempivä sisko.» + +Näin hän haasteli; mut tytön kasvoillenpa nyt pilvi +vienon leimuva lensi ja tuskasta puoleksi valju. +Vait oli hän sekä viipyi, arveli, vaan kuni tähden +kaihtiva tuike nyt vieraaseen kohos arkana silmä. +Tuo isän rinnoilta irtautui, tytön luo kävi, käteen +hiljaa tarttui ja kuumiin huulihin suutelon painoi, +kerkeän kuin kesätuul', ei tarjotun, ei paetunkaan. + +Kaikk' oli vait. Epäröiden puoleks ja hellien, hiljaa +kättähän vieraast' irroittaa tuo kukkea impi, +kiiruhtain kupit järjestää sekä tarjovi juoman. +Vaan kun huokean näin emännöitsijä-työns' oli tehnyt, +tarjoimen käsivarrelleen taas otti ja läksi. + +Tyhjä on porstua, tyhjä on myös emännöitsijä-huone; +laudalle kankahan luo hän istautui, käsivarttaan +siihen kallisti nyt, käsivarteen kiehkura-päätään. +Tunteit' outoja, kuin sala-henkiä, hän sydämessään +kätkee, itkevi, naurahtaa, kuin arvotus itse, +kuin uni ilkkuva aatokselleen hurmauneelle. +Miksi, hän miettivi, aikailen, kuin tenhottu oisin, +vielähän paljon tointa on mulla! Sireenit ja tuomet +kukkia, lehtiä suo; ylishuonepa kaunistamatta +vielä on tulleillen. Hyvin vierasta hurmata mahtaa +sammalseinät ja mustunehet nuo seinillä taulut! +Siltäkö näyttääkin, kuin oisi hän tottunut moiseen! +Tästä jos pääsisin vain ja jos työhön ryhtyä voisin, +helpompi olla mun ois, sekä tuskakin tuo perin outo +hälvenis mielestäin. Mitä huokailen ja mit' itken? +Vaan jos ma hetkenkin totisempia seikkoja mietin, +liikaa onko se, niinkuin mull' ei miettimist' oisi? +Oi, kesä ehtii ja lähtee, syys pian saapuvi, yksin +kankaall' istun ja viskon syöstävätäin värähdellen, +kun rajutuulet ikkunahan jääkuuroja pieksee. +On talo tyhjä ja hiljainen. Veli poissa on, poissa +toinen on myös, isä nukkuu kirjan luo kamariinsa; +jylhää, kolkkoa kaikk' on; huonehet on kuni haudat. +Joskus kulkunen soi ehk' iltasin portahan luona, +joudutan tulta ja varron, niin nimismies juro saapuu, +hetken juttuelee, rakennustaan kiittää ja lähtee. + +Onko se hauskaa tuo? Mitä muuta kuin itkeä voisin? +Muuta kuin itkeä myös kesän tähden? Varrottu vieras +tuskin näyttäytyy, kun kohta jo on kuni veikko, +antaa kättä ja suuta ja syvään luo sydämeeni +silmäns säihkyvät, ett' en saa edes pienintä peittää. +Kuinkapa päättyvi tää, jos kuukaudet tätä kestää. +Näin hän mietti, ei ääneen paljoakaan, osa suurin +lens kera huokausten kukantuoksuna pois sekä haihtui. + +Vaan käsivarrellaan vasu, kieloja haan täpötäynnä, +nuoria, vast' ihan tuotuja pulppuavan puron luota, +pirtistä nyt tuli kaunis Johanna. Hän porstuan aikoi +lehvillä kaunistaa yhä kauniimmaks, lasit panna +kukkia täyteen suojia varten, ja myös ylishuoneen +peittää kukkien tuoksuun, ens' yö jott' ihanalta +tuntuisi tulleillen sekä hilpeemmin unet saapuis. +Vaan tavast' ensinnä hän emännöitsijä-huonetta silmää, +aukaisee oven, katsovi huoneeseen, emäntänsä +huomaa, kuin vesi silmissä tuo sekä hehkuvin poskin +nousevi kankaaltaan, hymyn teeskelemist' yritellen. + +Kohta hän unhotti työnsä se palvelustyttö ja laski +varjohon tuuleen vilvakkaan vasun kukkasinensa; +itse hän kummastuin nyt luoteli impeä arkaa. +»Mist' on», lausui, »kyynele tuo, joka silmänne kaihtaa? +Mitkäpä huolet teillä, kun nyt ilo valtavi kaikki, +eik' ole yhtä, jok' ei lyö leikkiä, laula ja naura?» +Lausuu näin, ilosesti hän naurahtain emäntäänsä +katsehen luo, kuin varrotun vastauksen jo hän tuntis. + +Tuo tok' ei sietänyt nyt kyselyitä ja tiedusteluita, +pois vaan kääntyi nurpeissaan sekä haastoi ja lausui: +»Muitapa viisaammaks ain' itsesi luulet, Johanna, +luulet aukovas vain sekä sulkevas mun sydän-parkain, +niin kuin sun soker'astias tai sun neulikkos ois se; +mut varo, ettei vain ota vihdoin sormehes pistä! +Mitkäkö mulla on huolet? miks juur huolet, ja eikö +muut kuin huolet vaivata vois? Koe istua täällä +tuntikin vain palavassa ja tuomien tuoksussa, eikö +raskahaks painune pääsi, ja silmäs käy punasiksi!» +Kääntyi ylpeäst' ikkunahan, vapahasti nyt illan +ilmaa henkiäkseen sekä harmia pient' unohtaakseen. + +Vaan hänen vierelleen toki astui kaunis Johanna, +ääneti, puolustuksekseen ei virkkanut sanaa, +vartosi vain ilosempaa katsett', ett' ilosemmin +jättää nuoren vois emäntänsä ja työtähän jatkaa. + +Eikäpä seitsentoistiaskaan noin jaksanut kauan +seutuja kylmänä katsoa vain sekä valjulta näyttää, +vaan pian mielessään katui, ett' oli niin tyly ollut. +Harmi se hellyyteen suli pois, ei silmähän enää +verkkaan kasvava kyynel kätkeynyt, ja hän hiljaa +immen olkahan nyt nojas kutrista päätähän, lausuin: +»Oi, vähemmän kuin luuletkaan mua tunnet, Johanna, +tunnet ja ymmärrät, mihin tähtää mieleni haaveet. +Äsken kun mua vanhus pyys, ja kun, heltyen aivan, +mielist' oisin ma lohduksi hälle ja riemuksi mennyt, +lausuit pöyhkeillen, ett'ei voi lempiä vanhaa. +Nyt kun vieras taas on tullut mailt' etähältä, +tuntematon kuin pilvi ja tuulen tuoma ja outo, +huolet on kielelläs ja mun lemmest' itkevän luulet. +Peittelemättä ma kaikki nyt ilmaisen, älä itse +tunkeu vain sydämeeni, ett' ei sido kieltäni arkuus. +Näitkö sä, kun tuli vieras tuo, niin arkako on hän, +nurja ja ynseä niin kuin kirjankoit ovat? Eikös! +Hattupa käessähän vain sekä varrella suikea takki, +kärryiltä hyppäsi hän ja, kun tervehti, riemusta loisti. +Sitte--ja suorastaan minä tuhmistun lähetessään-- +katseen niin tutun, rohkean luo hän, niin ylen hartaan, +niinkuin jo aikaa tuttavat oltais tai sisarukset. +Ihmekö siis, ett' itken, Johanna, ja jos minä itken, +ei mua rakkaus itketä, vaan viha, ainakin harmi, +että hän niin sydämellinen on, sopimattoman tuttu, +vaikka on halpa ja nuori ja vain ylioppilas köyhä.» +Lausui arkana, pelvoillaan tytön lempeän helman +turvihin painautui, ujot kasvonsa peittäen siihen. + +Tuska se tuskin hälvetä ehti, ja poski se tuskin +jäähtyikään, kun kuuli hän veljen astuvan sisään. +Laulaen tuo tuli, riemuiten, kuten poikana, milloin +läksystä pääsi ja metsään virmana lens kuni tuuli. +Nytkin näin tuli hän, heti siskoa kutsui ja lausui: +»Hanna, jo vieras vartoilee, ota hattus ja riennä, +siksi kun iltanen valmistuu sekä vanha Susanna +juoksee, kuin tapa häll' on, maat, mäet, huutaen etsii, +ehdimme seutuja näyttää vieraallemme ja nähdä, +karkeloll' onko jo kansa ja yöks ilokokkoja tehty.» +Lausui, katsahtaa vain huonett' ehti ja kuulla +kellon äänen, mi juur nyt löi, sekä riemulla nähdä, +kuin kodiss' armahass' ennellään oli, tuttua kaikki, +nähdä ei ehtinyt, kuink' ujostellen lempeä sisko +kartteli häntä ja riens hatun varjosta verhoa saamaan. +Vaan kun valmihiks sai, ulos veljyt ja hän käsityksin +riensivät nyt ja jo portailla vieraan kohtasivatkin. + + + +KOLMAS LAULU. + + + Sydämen liekkiväks + sä kylmän kuinka loit? + Ylimmäks ystäväks + kuink', outo, tulla voit? + +Päivä jo mailleen käy pois länteen vuorien taakse; +lauha kuin morsian ilta tok' on. Rusopilviä ilmass' +ui sekä maahan luo valoansa, ja lauhkeat tuulet, +niityilt' yhtyen, leikkiä lyö kukantuoksujen kanssa. + +Kerkein, leijuvin askelin, kuin olis lentimet heillä, +kulkivat nuoret nuo kuvatyynen lammikon rantaan. +Vieraallensapa näytteli ystävä nyt kodin rakkaan +hempeät kauneudet, yhä muistellen sekä lausuin: +»Näetkö sä järven hohtavan tuon, kas! toista se on kuin +meri, joka huoaten sun kotis kalliorantoja pieksee! +Täällä on vihreytt', on heleyttä ja henkeä. Laineist' +ääretön paljous saaria nousee ja nyökkyen tarjoo +varjoa lehtevät puut venemiehelle uuvahtaneelle. +Niemehen käy, joka maahan tuolla nyt yhtyvän näyttää, +sieltä sä seljän näet viel' aukeemman, kylät hauskat +rannoilta haamottaa, sekä kirkkokin loistavi kaukaa. +Toisella puolen taas, mitk' uhkeat vainiot siellä, +viljavat, laihokkaat, ylt' ympäri metsät ja vaarat! +Ennen lähtöä täältä ne tähkii, heitii ja keltyy, +kaunistuin yhä, kauneinnaan toki kaivatessamme. +Tuossapa, missä jo luo havupuut hämyn varjoa meihin, +Sirkkujen lehto on, siell' esikoiset näet kevähällä, +oksilla armastain tahi latvass' ylvinä laulain, +kuin olis niiden vuoks vain aamu ja aurinko luotu. +Silloin luo minä hiivin ja paadelle paulani lasken, +riennän ja nuoran viereen kyyryhyn käyn. Häkiss' alkaa +lintunen nyt pyrähdellä, ja hurmaa, loihtivi, kutsuu. +Lempi jo vallan saa, kesyttyypi jo laulaja uljas, +tarkkailee, välimittäin hyppii ja tirskuvi vastaan; +ennen kuin edes aavistaa, häkill' on se, ja verkko +lauahtaa, vapaus se on poissa, ja loppu on laulun.» + +»August», lausuvi nuhdellen nyt lempeä sisko, +»julmako viel' olet niin kuin ennen ja moisehen miellyt? +Onko se hauskaa tuo, vuoskaudeks sulkea häkkiin +vanki ja nähdä sen siin' ikävystyen istuvan yksin? +Sitten, kauan kaivattuaan tutun ääntä, se viedään +metsähän, kuulee vertaisen, ilon innossa vastaa, +pettyen viettelemään näin rakkaan ystävän ansaan.» + +Vieraspa loi tytön silmihin katseen hellän ja lausui: +»Moinen se on tapa lemmen; noin virittääpi se ansan, +milloin verkon ja milloin helman. Oi, halukkaasti +juostahan kumpaankin, jos vaan sydän lempivä kutsuu.» + +Näin hän lausui. Tuon sananvaihdonpa ystävä tuskin +kuuli, hän seutuhun kiintyi vain, tuhannestikin ennen +kuljetut paikat nuo ajatuksiin muistoja toivat. +Naurussa suinpa nyt vieras haasteli taas: »Sanotaanhan +julmiks meitä, jos vain olis niin! mut paljopa julmemp' +on joka tyttö, jos koht' on hellä ja säisy hän nähdä. +Tää esimerkiksi vain: Kotikartanon vieressä, kasvoi +koivisto vanha ja mieleinen sekä aitahan pantu. +Nyt kun halloineen tuli syys, kun keltavat lehtens +alkoi heittää puut, ja kun urpuja vain piti oksat, +teiret ne joskus sai, kesynrohkeat, syömähän puihin. +Vaan kun aidan luo minä hiivin ja ampua aioin, +hiipi mun siskoni myös, vaikk' äissäni nyrkkiä puistin, +jäljissäin sekä pyys: älä koske, anna ne olla, +säälihän raukkoja, veljyt, oi, minun tähteni sääli! +Näin hän pyysi, ja kun näki ettei auttanut pyyntö, +huusi hän, läiskytti kämmeniään ja ne peljätti poies. +Nähkääs, kuin toki hellä hän on! Tulin kerran ma kotiin, +kohtasin tuttavan portaillamme ja tein hyvän päivän. +Vastannutpa ei tuo, syvemmällen vaan hatun otsaan +painoi, peittäen kyyneltään, sekä matkahan läksi. +Syyn hyvin ymmärsin; ja nyt siskoa kiusasin kahden: +sisko, ma sulhosi näin epätoivossa lähtevän täältä; +miks olet murtanut raukan? Näinpä hän vastasi vainen: +liian vanhako lien valikoimaan, pakkoko ottaa +kiittäen ensimmäinen, vaikk' en lempisi lainkaan? +Nauraen lausui näin tuo hellä, mi lintuja sääli. +Sanokaa nyt, mikä julmempaa: noin ampua lintu, +vai sydän-parkaan ampua nuoli, ja hyljätä sitten?» + +Lausui näin. Mut ystävä rannan kallistunutta +torppaa katsoi ja vanhaa muisteli nyt kalamiestä, +jonka jo lapsuudestaan siell' oli liikkuvan nähnyt. +Häntä hän muisteli nyt, sisareltaan tutkasi, lausui: +»Vieläkö vanhus tuo eloss' on, venossaanko hän nähdään +lammella viel' yhä aamusta varhain ja illalla myöhään? +Täält' useasti ma silmäilin hänen teitähän, juoksin +vastahan, katsoin saalistaan, luvut unhotin, leikit, +onginnasta kun hän, ulapasta ja tuulista kertoi.» + +Hällen vastasi näin vesisilmin lempeä sisko: +»Pois iäks muuttanut on hän, päiviä, viikkoja sitten +rannalla tyhjä on mökki ja kaipaa haltiatansa. +Jos hänen lähdöstään sanan muutaman kertoa voisin! +Kuin mitä outoa aavistain, tupanamme hän usein +talvella istautui, takan ääressä poltti ja haastoi +mennehen vuoden saaliistaan sekä ens' kevähästä. +Näihin asti, hän naureli, painaen peukalon piippuun, +onkehen ol' enimmäkseen turvaunut kesäkaudet; +nyt tekis verkkoja hän, muka, tuottais siimat ja koukut +kaupungista ja alkaisi oikein nyt kalastella. +Näin tuon vanhuksen tuvassamme ma haastavan kuulin. +Saa kevät, hank' alenee; purot metsässä pauhata alkaa, +karvaa muuttavi järven jää, jopa välkkyvin juovin +aukee salmien suut, vesilintujen ääniä kuuluu. +Oiti nyt nähdähän vanhuskin. Yhä kauemma saattaa +kulkea hän, joka kerta kun uudestaan hänet nähdään, +kunnes kaikki on esteet pois, ja hän taas keveästi +kiertävi ruuhellaan salot, niemet, taas vihannoivat. +Silloin--ilta on, yksin rantaa käyn, tavallista +loitommaks mua viehtää koivujen tuoksu ja kukkain-- +arvaamatta ma saavun näin hänen mökkinsä luokse. +Vaan kun venheen siinä mä näin telapuilla ja verkot +puikoillaan, sekä arvelin ett' oli hän kotosalla, +tervehdykseksi tahdoin vain sanan lempeän hälle +lausua, ennen kuin menin pois.--Näin mökkihin astuin. +Yksin siell' oli hän, makas oljillaan tyvenesti; +silmä on raukeamp' entistään, valevampi on poski, +kalman karva jo kylmä on kasvoillaan, kuten näytti. +Hiljaa vuoteeltaan toki, kun tulin, nosti hän päätään, +tervehti murheisesti, nousi ja tilkkasen vettä +pyys janohonsa. Ma lähtehen luo heti kiidätin kiulun, +noudin vettä ja juodakseen ukon kuolevan annoin. +Kun oli juonut, ja huuliltaan vein astian hiljaa, +käteheni nyt käsin värjyvin tarttui hän sekä lausui: +auk' ovi pankaa lähteissänne, ett' illan ma ilmaa +henkiä saan, sekä kuollessain salon nähdä ja aallot. +Voinut en lähteä pois, en jättää hänt' avutonna +puutteeseen, vaikk' en tosin paljoa saattanut auttaa, +vaan oven aukaisin ma ja taas ukon vierehen astuin. +Ilma se virtasi huoneeseen, iloll' äänteli lokki +rannalla leijaillen, kuvatyyn' oli lahti ja renkaiks +rikkui vain, kun luodolla leikkiä löi kalaparvet. +Lie hymy ollut, mi kirkasti nyt nuo riutuvat kasvot, +riemun lie säde ollut, tai vain näyttikö siltä, +koska jo hetken pääst' oli sammunut silmä ja rintaan +painunut pää, elo lähtenyt riemuineen, suruinensa. +Pois sydän kourassa lähdin ja jäljessäin oven suljin, +enkä ma ennen tohtinut kuin kodin kohdalla vasta +seisahtaa, rukoellen vainajan sielulle rauhaa. +Kammona koommin mulle tok' ei ole kuoleva vanhus, +vaan kuin muisto, mi mieleen jää, kesä-iltasin kauan +järveä katseltuain, yön puoleen, tuuli kun tyyntyy, +aurinko sammuvi, aallot, riehuntaan väsyneinä, +hiljeten laskeuvat sekä viihtyvät peiliksi vihdoin.» +Näinpä hän vanhan tuon kalamiehen lähdöstä kertoi. +Saavuttiin ilovalkea-kunnaallen, joka seudull' +on kesän suurena juhlana mielusa yhtymäpaikka +ollut jo vanhastaan; ilon sinne vallaton poika, +sinnepä nuor' mies ylpeillen sekä, rinnassa lempi, +tyttökin riensi, ja sinne se vanhuskin sopestansa +kaukaa laaksosta katsoo, kuin tulet syttyvät yössä, +riemusat niin kuin muistotkin oman yöllisen mielen. +Tyhjänä kunnas viel' oli, vain somerharjalta sieltä +ilmaan honkia nous hatalatvoja, kärvettyneitä; +sinnepä sittenkin nämä nuoret rientävät rinteen +mutkaista polkua myöten, ja koht' ovat huipulla harjun. + +Vaihtelevampi ja laajempi on näkö sieltä: nyt silmään +loppumaton ala metsiä, järviä, peltoja aukee, +illan himmeiseen ruso-hohteeseen puettuina. +Kulkija-parvia haamottaa. Välist' oksien joskus +kiiluu liina ja pois tytön rientävän kanss' eteneepi, +sen sijan kun värin muuttelevin taas täyttävi toinen. +Tyyntä on, henkäyst' ei edes. Karjojen kelloja, hellää +lemmen laulelmaa, johon vastaus soi salotieltä, +kuuluu laaksosta vain, katovaisiin äänihin joskus +paimen helkyttää säveleen, min kertovi kaiku. + +Ystävällensäpä ihmeissään nyt lausuvi vieras: +»August, nyt tutump' oot sinä mulle kuin olit koskaan, +nyt sinut ymmärrän ma ja tunnen sun periluontees. +Tuossa sen kirjan näen, min kirkkailta lehdiltä varmaan +kaiken luit mitä kerroit, kun hämärässä sa istuit +mun sekä siskoni kanssa, ja haaveiltiin läpi illat. +Ihmis-onnen sa tääll' opit, rakkauden, ilon, rauhan, +tääll' unelmissasi näit nuo kirkkahat, lempeät henget, +suodut luomahan täällä jo maassakin taivahan meille. +Kuuntelehan, sävel laulujen, voipunut huokaus kaiun, +lintujen äänet ilmassa, metsissä, eikö se kaikki +enkelien ole laps'iän tuttujen vienoa kieltä? +Oi, ne nyt selvään näen! Rusopilvillä leijuvat illan, +säihkyvät auringon sätehessäkin, tuikkivat joskus +silmistä kukkain, järvellä päilyvät, ilmassa soivat; +näitähän tarkoitit sa ja nää teit rakkahiks meille?» + +Näin hän haasteli. Mut tytön silmässä kyynele hiljaa +kasvoi ja poskellen kuin kastehelminen vieri. +Vaan sala-huokauksin kysäseepi hän: »Mointako haastaa, +muillen mointako hän, ei mulle hän ilmase mitään! +Ääneti täällä hän käy sekä jylhänä; jos mitä virkkaa, +pyssyist' aina hän vain sekä linnunpyynnistä haastaa, +metsissä mieluummin toki yksin myrskynä riehuu. +Luuli mun lapsekkaaks ehk' ennen, arveli moisen +leikkiin luoduks ja nauruun vain; mut paljo jos nauran, +itken ma paljon myös, olen puuttehess' ainakin jonkun, +jonkun vain, johon vois vakavampana hetkenä luottaa. +Metsiss' yksin tääll' useasti ma käyn, useasti +näen saman kuin näen nyt, vaan kuink' erilaisena aivan! +Kaunis ja suuri on maailma, vaan minust' on kuni kaipuu +luonnossa kaikkiall' ois, ja sen äänettömyyttä mä säikyn. +Nyt, te kun haastatte, tuntuu kuin sekin haastaen lausuis: +tyttöni, näin olin kaunis ja kirkas ma aina, mut tuot' et +uskoa tohtinut, vaikkapa joskus siit' unelmoitkin. +Jos tulis siskonne! Oi, jos vain kesän ainoan meillä +viipyis hän, miten hauskaa ois hänen kanss' ajatusta +joskus vaihtaa, mieli kun haaveist' on ylen täysi! +Yks sana vain, nimi vain! Se jo mieleinen olis mulle; +sitten hänt' ajatella ma koitan. Vaan sanokaatte, +onko hän teidän muotoa? kenties kuin sisar veljen?» + +»Oi, hän ei yhdenkään ole muotoa», vastasi vieras, +»tuskinpa itsensä. Koissa hänt' ennen »hellikki Maijuks» +mainittiin, nyt kuuluvi vain »imarreltu Mariia». +Hänt' omat suosi ja vieraat myös, ja hän näin pian kasvoi +vaativaks, oikkuiseksi, mut ain' oli hän rakas meille. +Jos mitä tahtoi ja jos sitä pyysi hän lempein katsein, +voitu ei kieltää, eikäpä tahdottu, vaikk' olis voitu; +taas jos vaati hän korskaillen, toteltiinpa jo miltei, +vaikkapa joskus nurkuiltiin, ei tiettynä, miksi. +Syys oli, näin tuli kaupunkiin hän; kahvit ja tanssit +alkoi nyt. Maatyttö jo illassa muuttuvi daamiks. +Missä hän käy, on perhoja ympärill' aina, jos astuu +askelen hän, tähystellään, kuiskaillaan, myhäellään. +Onnistui, näki sen, ja hän onnistui monin verroin. +Nyt kävi kerrassaan ikäväksi hän. Tanssija kaunein +jos tuli, tai joku luutnantti nuori ja kiiltävä-kaulus, +noihinpa joskus saattoi hän helo-katsehen luoda. +Jos tuli toinen, jok' ei muka ollut mielehen hälle, +ei tämä, vaikk' olis koittanut kuin, sanan alkuhun päässyt, +kun nenäll' armon jo hän rypyn häivän hienosen hienon +huomas, ja nurpeissaan sai lähteä harmitteleimaan. +Nyt tuli veljenne myös, raju karhunpoikanen Pohjan, +vait oli päivän, ja niin sekä ei vaan toisena vastas; +viikon päästä jo meillä hän tuttuna istui ja kertoi, +kertoi teistä ja lapsuus-aioistaan, kodin seuduist' +armaista, kaikesta vain, mikä rakkaint' on sydämelle. +Milloin pilkoittaa kevät kerronnasta ja milloin +näet syys-illan ja lehdet harvenneet, sumut raskaat, +ilmassa tähdet valjut ja kummulla kuun veriruskeen. +Kaikki on niinkuin luonnossa on, heleämpätä vainen, +ihmettä täynnä ja niin kuin valveillas unelmoisit. +Näin hänen kertoissaan jopa korska Mariiakin päätyi +kuuntelemaan, ja hän ensin hämmästyi imehdellen, +kuin olis silmissään ihan uuden maailman nähnyt. +Viel' isosesti hän naurahtaa toki, huoleti päätään +viskoen, illan ja toisen, kun parissamme hän kauan +haaveiss' istunut on. Vaan turhaan! Toiseksi iltaa +hän tuli taas, ja nyt kauempaan, totisempana istui. +Vihdoin oikut ne lähtivät. Joskus jos ihastuikin +peittänyt ei ihastustaan hän, tuli kerskahan silmään +väliin kyynelekin, hyvän yön kun lausui ja lähti. +Taas mikä muutos kerrassaan kuin loihtiman kautta! +Lempeäks hän tuli ko'issaan, nöyränä, vaatimatonna +tanssihin astui, tervehdyksihin säisynä vastas. +Suosittu ei ole kenkään, hyljeksitty ei kenkään, +kaikk' oli vertaiset, alimmankin kohteliaisuus +lempein katsehin palkittiin, katumoiksi ei tullut. +Hänt' ilosemmin taas lähestyttiin, liehetys lakkas, +nyt rakastettiin hänt', eik' yksin vain ylistetty. +Tuon oli kaltainen, koetelkaa hänt' ajatella +täynnään vaihtoja vain, nyt yhtenä, toisena toiste! +Ehkä hän jää nyt siks, mikä on, kun»----Ystävä naurain +keskeyttää hänet: »Tulkaa», lausuvi, »lähtehen tahdon +rannalla nähdä ja juoda taas, kuten ennenki, siitä.» +Lausuu näin, alas kummulta käy sekä näyttävi tietä. +Lähteellen pian saavutahan. Helotuksessa taivaan +täytenä siinä se uhkuu, kirkasna keskellä kukkain, +niinkuin rauhaisa ihmissilmä, jot' ei riko myrskyt, +värjyy kirkkauttaan sekä huo'untaa elon suonen. + +Vaiti sen partaallen he nyt istuvat kaikki ja juovat, +katsellen levätessään raukenevaa kesä-iltaa. +Sanoja ei löydetä, niit' ei kaivatakaan, ajatuksin +nyt sydän liittyy vain sydämeen sekä auvosta täyttyy. +Mut kuva vieraan, kas, tytön silmähän lähtehess' astuu. +Luullen saavansa näin näkemättä sen muotoa kallist', +armasta silmätä, katsoo hän yhä vain varomatta, +vierahan kun hymykatseen siin' yhtäkkiä kohtaa. +Kainoksi tyttönen käy, sydän, tyynenä sykkivä äsken, +säikkyen kouristuu, hän tuntevi kuin veri polttaa +poskillaan, ja hän pelvolla huomaa kasvonsa lähteess' +alttiiks vierahan katseellen.--Mut lempeä pilvi +purpuran-hohtoinen yli kiiltävän lainehen kiitää, +kirkkaus liittyvi kirkkauteen, puna haihtuvi punaan; +kohta et huomata voi, tytön poskiko, pilvikö hehkuu, +haihtuva häivepä vain nyt riemusta kiitollisesta +immen seitsentoistiaan kasvoill' ilmeni vielä. + +Kukkain keskeltä nous veli armas nyt, sisartansa +kutsui hän sekä lausui nauraen, mut vakavasti: +»Hanna, ma hetken pääst' ehk' en sitä lausuisi, nyt sen +kerron ma kuullakses, ett' auvostain osan saisit. +Mun jo Mariia on, ei tuo korskea, pöyhkä Mariia, +vaan hyvä, lempeä, kaunis, kaikittain sulosampi, +kuin mitä kertoi hän, paremp', armaisemp', ihanampi. +Nouse ja riennä ja veljellen kätes huoleti anna, +siskosta siskonen, niin sisar toivoo, niin veli myöskin +toivoo, kauan jo ennen toivoi kuin sinut tunsi!» + +Lausui, ja tuskin ehti hän loppuun. Rannalla äänsi +ruohossa sorsa, ja nyt, kivi kourassa, sinne hän hiipi +hiljaa lehdikon kautta ja on veden rannalla vihdoin. +Vaan kun kättähän nosti ja huudolla säikytti linnun, +poikue kullan-keltava päin kahilistoa kaikkos, +pelvosta piipattain, hajonneena ja turvatta aivan. +Säälien pois kiven laski hän, kun emän eessähän huomas +peljäten uivan ja rakkaudest' ylenkatsovan vaaraa, +kunnes kaukana järvellä tuo ajelehtiva parvi +suojan sai, ja jo huoleti taas emä lentohon lähti. +Tuon näki hän sekä ehdollaan meni hetkeksi rantaan, +linnun vuoksi ja ett'ei lähtehen luon' olijoita +häiritsis. Pian kääntyi hän toki, tarkkasi kaukaa, +tarkkasi, riemastui, sekä saavutti ystävät taasen. + +Vierahan rinnoilla siin' ihanaisena rauetess' illan +seisoi tyttö ja olkaan tuon nojas kutrista päätään; +mut veli kun tuli luo, hymysuin hän kättähän hälle +tarjos ja silmästä auvoisesta nyt kyynelen pyyhkäs. +Tulleellen näin selvisi kaikk', ilossansa hän puisti +siskon kättä ja ystävän myös, mut leikillä lausui: +»Nyt mitä virkkaa taatto, kun näin pikasesti me käymme +kaikin kihloihin, hänelt' ensinkään kysymättä? +Oi, varo, Hanna, ettei yht' äkkiä kihlaus lakkaa.» +Leikillä tuon hän lausui, mut levotonna sen impi +kuuli ja aatteli, kuink' oli pettelevää sydäntänsä +niin hevin noutanut, ett' isän armaan unhotti aivan, +toiveet unhotti kummankin kodiss' ainian olla, +unhotti kaiken muun sekä vierast' aatteli yksin. +Kotiin vain haluaa, ei rauhotu, kunnes on kaikki +kertonut taatolleen, siten lieventäin sydäntänsä. +Seurassa armaitten näin läksi hän huolien matkaan. + +Matkaa päästy ei puoliakaan, kun tieltä jo kuului +kutsuva ääni, ja huomattiin nyt vanha Susanna. +Suuttunehelta hän näytti ja tärkiltä, kun tähystellen +rientäen astui päin, esiliinasen hulpio käessä, +pyyhkien innoissaan hien otsastaan vähän päästä. +Vaan kun etsityt löysi ja kun näki kohdalla heidät, +astui syrjähän tiest' odotellen. Mut ohimennen +hälle nyt leppyisän sanan lausui lempeä tyttö: +»Miksikä, vanha Susanna, te itsenne niin väsytätte, +hääritte päivin näin, edes illoinkaan ette huokaa? +Bhdimmehän hakematta ja huutamattannekin kotiin.» + +Näin hän haasteli, vaan ei vastaust' antanut vanhus, +käellähän viittasi vain sekä luokseen tyttöä kutsui, +mut näin tulleellen hän syrjässä korvahan kuiskas: +»Jestas, mamseli, noin kun viivytte, vohvelit jäähtyy, +paistikin pannussa kärventyy, ja jo arvosa pastor' +istuvi näljissään sekä illallistahan vartoo. +Mut sanokaahan vain pikimältään, saammeko syksyks, +vai kesäll' ehkä jo häät; joko arvon herra on saanut +vastauksen, vai vieläkö hän pelon tuskassa värjyy?» +Hällepä hiljaa vastasi taas tuo lempeä tyttö: +»Älkää, vanha Susanna, mun häitäni vartoko, älkää; +niiden viettämiseen kesät ehtii mennä ja syksyt, +ehkä ne vihdoin keskeyttää ikipäiviksi talvi.» +Lausui ja vanhan näin hän kummastuksihin jätti. + +Itse riensi hän toisten luo, heit' ääneti seuras, +miettien, haaveillen, sulo-murheisiin vajonneena. +Vaan kun tultihin portaillen, hatun päästähän sievään +päästää, joutuen tuuheat järjestää kiharansa, +armastaan kädest' ottavi, pelvoissaan ihan hiljaa +aukaisten oven, astuu huoneeseen isän luokse. + +Yksin valvomahan iän, vaivain painosta vanhus +uupunut on ja, nyt päätään kallistain nojatuolin +pielehen pehmoiseen, juur nukkunut.--Maass' edessänsä +piipusta viel' yhä nous savu puoleks sammunehesta. +Kaunis on siinä hän nukkuessaan, surutonna ja tyynnä, +kaunis niin kuin vanha on, kun lumi peittävi hapset, +huulilt' on puna pois sekä kuihtuen kuivunut poski, +mut elo pitkän pitkä ja turvasa, lämmin ja kirkas +otsaan uurtehiseen kuin ehtoo luo kajastuksen. + +Tyttären poskillen vedet virtasi, kun isän armaan +nukkuvan hän näki turvallisna nyt hurskaudessaan, +kun siin' aatteli hän, oman maallisen onnensa tähden +vanhan untako häiritseis, kenties elon rauhan +riistäis häitä ja huolia vain tois harmajan päähän. +Lemmityn rinnalla siinä hän polvillaan isän eessä +viipyi ja vanhukseen loi silmäns itkevät hetken; +vihdoinpa kallistui sekä kosketti lämpimin huulin +nukkuvan kättä. Mut kummastuin unen vienosta vanhus +valveutui, kysyväisenä katsoi tyttärehensä, +katsoi ja synkistyi; tylyn, niinkuin ukkosen uhka, +silmäyksen loi vieraaseen. Tuon nähdessä lauhtui +leimaus, kyyneleheks suli pois. Sylin aukasi vanhus, +riemulla rinnoilleen näin sulkien rakkahat nuoret. + + +LOPPU + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Hanna, by J. L. Runeberg + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK HANNA *** + +This file should be named 8hana10.txt or 8hana10.zip +Corrected EDITIONS of our eBooks get a new NUMBER, 8hana11.txt +VERSIONS based on separate sources get new LETTER, 8hana10a.txt + +Produced by Robert Connal, Tapio Riikonen +and the Online Distributed Proofreading Team. + +Project Gutenberg eBooks are often created from several printed +editions, all of which are confirmed as Public Domain in the US +unless a copyright notice is included. Thus, we usually do not +keep eBooks in compliance with any particular paper edition. + +We are now trying to release all our eBooks one year in advance +of the official release dates, leaving time for better editing. +Please be encouraged to tell us about any error or corrections, +even years after the official publication date. + +Please note neither this listing nor its contents are final til +midnight of the last day of the month of any such announcement. +The official release date of all Project Gutenberg eBooks is at +Midnight, Central Time, of the last day of the stated month. A +preliminary version may often be posted for suggestion, comment +and editing by those who wish to do so. + +Most people start at our Web sites at: +http://gutenberg.net or +http://promo.net/pg + +These Web sites include award-winning information about Project +Gutenberg, including how to donate, how to help produce our new +eBooks, and how to subscribe to our email newsletter (free!). + + +Those of you who want to download any eBook before announcement +can get to them as follows, and just download by date. This is +also a good way to get them instantly upon announcement, as the +indexes our cataloguers produce obviously take a while after an +announcement goes out in the Project Gutenberg Newsletter. + +http://www.ibiblio.org/gutenberg/etext03 or +ftp://ftp.ibiblio.org/pub/docs/books/gutenberg/etext03 + +Or /etext02, 01, 00, 99, 98, 97, 96, 95, 94, 93, 92, 92, 91 or 90 + +Just search by the first five letters of the filename you want, +as it appears in our Newsletters. + + +Information about Project Gutenberg (one page) + +We produce about two million dollars for each hour we work. The +time it takes us, a rather conservative estimate, is fifty hours +to get any eBook selected, entered, proofread, edited, copyright +searched and analyzed, the copyright letters written, etc. Our +projected audience is one hundred million readers. If the value +per text is nominally estimated at one dollar then we produce $2 +million dollars per hour in 2002 as we release over 100 new text +files per month: 1240 more eBooks in 2001 for a total of 4000+ +We are already on our way to trying for 2000 more eBooks in 2002 +If they reach just 1-2% of the world's population then the total +will reach over half a trillion eBooks given away by year's end. + +The Goal of Project Gutenberg is to Give Away 1 Trillion eBooks! +This is ten thousand titles each to one hundred million readers, +which is only about 4% of the present number of computer users. + +Here is the briefest record of our progress (* means estimated): + +eBooks Year Month + + 1 1971 July + 10 1991 January + 100 1994 January + 1000 1997 August + 1500 1998 October + 2000 1999 December + 2500 2000 December + 3000 2001 November + 4000 2001 October/November + 6000 2002 December* + 9000 2003 November* +10000 2004 January* + + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been created +to secure a future for Project Gutenberg into the next millennium. + +We need your donations more than ever! + +As of February, 2002, contributions are being solicited from people +and organizations in: Alabama, Alaska, Arkansas, Connecticut, +Delaware, District of Columbia, Florida, Georgia, Hawaii, Illinois, +Indiana, Iowa, Kansas, Kentucky, Louisiana, Maine, Massachusetts, +Michigan, Mississippi, Missouri, Montana, Nebraska, Nevada, New +Hampshire, New Jersey, New Mexico, New York, North Carolina, Ohio, +Oklahoma, Oregon, Pennsylvania, Rhode Island, South Carolina, South +Dakota, Tennessee, Texas, Utah, Vermont, Virginia, Washington, West +Virginia, Wisconsin, and Wyoming. + +We have filed in all 50 states now, but these are the only ones +that have responded. + +As the requirements for other states are met, additions to this list +will be made and fund raising will begin in the additional states. +Please feel free to ask to check the status of your state. + +In answer to various questions we have received on this: + +We are constantly working on finishing the paperwork to legally +request donations in all 50 states. If your state is not listed and +you would like to know if we have added it since the list you have, +just ask. + +While we cannot solicit donations from people in states where we are +not yet registered, we know of no prohibition against accepting +donations from donors in these states who approach us with an offer to +donate. + +International donations are accepted, but we don't know ANYTHING about +how to make them tax-deductible, or even if they CAN be made +deductible, and don't have the staff to handle it even if there are +ways. + +Donations by check or money order may be sent to: + +Project Gutenberg Literary Archive Foundation +PMB 113 +1739 University Ave. +Oxford, MS 38655-4109 + +Contact us if you want to arrange for a wire transfer or payment +method other than by check or money order. + +The Project Gutenberg Literary Archive Foundation has been approved by +the US Internal Revenue Service as a 501(c)(3) organization with EIN +[Employee Identification Number] 64-622154. Donations are +tax-deductible to the maximum extent permitted by law. As fund-raising +requirements for other states are met, additions to this list will be +made and fund-raising will begin in the additional states. + +We need your donations more than ever! + +You can get up to date donation information online at: + +http://www.gutenberg.net/donation.html + + +*** + +If you can't reach Project Gutenberg, +you can always email directly to: + +Michael S. Hart <hart@pobox.com> + +Prof. Hart will answer or forward your message. + +We would prefer to send you information by email. + + +**The Legal Small Print** + + +(Three Pages) + +***START**THE SMALL PRINT!**FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS**START*** +Why is this "Small Print!" statement here? You know: lawyers. +They tell us you might sue us if there is something wrong with +your copy of this eBook, even if you got it for free from +someone other than us, and even if what's wrong is not our +fault. So, among other things, this "Small Print!" statement +disclaims most of our liability to you. It also tells you how +you may distribute copies of this eBook if you want to. + +*BEFORE!* YOU USE OR READ THIS EBOOK +By using or reading any part of this PROJECT GUTENBERG-tm +eBook, you indicate that you understand, agree to and accept +this "Small Print!" statement. If you do not, you can receive +a refund of the money (if any) you paid for this eBook by +sending a request within 30 days of receiving it to the person +you got it from. If you received this eBook on a physical +medium (such as a disk), you must return it with your request. + +ABOUT PROJECT GUTENBERG-TM EBOOKS +This PROJECT GUTENBERG-tm eBook, like most PROJECT GUTENBERG-tm eBooks, +is a "public domain" work distributed by Professor Michael S. Hart +through the Project Gutenberg Association (the "Project"). +Among other things, this means that no one owns a United States copyright +on or for this work, so the Project (and you!) can copy and +distribute it in the United States without permission and +without paying copyright royalties. Special rules, set forth +below, apply if you wish to copy and distribute this eBook +under the "PROJECT GUTENBERG" trademark. + +Please do not use the "PROJECT GUTENBERG" trademark to market +any commercial products without permission. + +To create these eBooks, the Project expends considerable +efforts to identify, transcribe and proofread public domain +works. Despite these efforts, the Project's eBooks and any +medium they may be on may contain "Defects". Among other +things, Defects may take the form of incomplete, inaccurate or +corrupt data, transcription errors, a copyright or other +intellectual property infringement, a defective or damaged +disk or other eBook medium, a computer virus, or computer +codes that damage or cannot be read by your equipment. + +LIMITED WARRANTY; DISCLAIMER OF DAMAGES +But for the "Right of Replacement or Refund" described below, +[1] Michael Hart and the Foundation (and any other party you may +receive this eBook from as a PROJECT GUTENBERG-tm eBook) disclaims +all liability to you for damages, costs and expenses, including +legal fees, and [2] YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE OR +UNDER STRICT LIABILITY, OR FOR BREACH OF WARRANTY OR CONTRACT, +INCLUDING BUT NOT LIMITED TO INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE +OR INCIDENTAL DAMAGES, EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE +POSSIBILITY OF SUCH DAMAGES. + +If you discover a Defect in this eBook within 90 days of +receiving it, you can receive a refund of the money (if any) +you paid for it by sending an explanatory note within that +time to the person you received it from. If you received it +on a physical medium, you must return it with your note, and +such person may choose to alternatively give you a replacement +copy. If you received it electronically, such person may +choose to alternatively give you a second opportunity to +receive it electronically. + +THIS EBOOK IS OTHERWISE PROVIDED TO YOU "AS-IS". NO OTHER +WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, ARE MADE TO YOU AS +TO THE EBOOK OR ANY MEDIUM IT MAY BE ON, INCLUDING BUT NOT +LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR A +PARTICULAR PURPOSE. + +Some states do not allow disclaimers of implied warranties or +the exclusion or limitation of consequential damages, so the +above disclaimers and exclusions may not apply to you, and you +may have other legal rights. + +INDEMNITY +You will indemnify and hold Michael Hart, the Foundation, +and its trustees and agents, and any volunteers associated +with the production and distribution of Project Gutenberg-tm +texts harmless, from all liability, cost and expense, including +legal fees, that arise directly or indirectly from any of the +following that you do or cause: [1] distribution of this eBook, +[2] alteration, modification, or addition to the eBook, +or [3] any Defect. + +DISTRIBUTION UNDER "PROJECT GUTENBERG-tm" +You may distribute copies of this eBook electronically, or by +disk, book or any other medium if you either delete this +"Small Print!" and all other references to Project Gutenberg, +or: + +[1] Only give exact copies of it. Among other things, this + requires that you do not remove, alter or modify the + eBook or this "small print!" statement. You may however, + if you wish, distribute this eBook in machine readable + binary, compressed, mark-up, or proprietary form, + including any form resulting from conversion by word + processing or hypertext software, but only so long as + *EITHER*: + + [*] The eBook, when displayed, is clearly readable, and + does *not* contain characters other than those + intended by the author of the work, although tilde + (~), asterisk (*) and underline (_) characters may + be used to convey punctuation intended by the + author, and additional characters may be used to + indicate hypertext links; OR + + [*] The eBook may be readily converted by the reader at + no expense into plain ASCII, EBCDIC or equivalent + form by the program that displays the eBook (as is + the case, for instance, with most word processors); + OR + + [*] You provide, or agree to also provide on request at + no additional cost, fee or expense, a copy of the + eBook in its original plain ASCII form (or in EBCDIC + or other equivalent proprietary form). + +[2] Honor the eBook refund and replacement provisions of this + "Small Print!" statement. + +[3] Pay a trademark license fee to the Foundation of 20% of the + gross profits you derive calculated using the method you + already use to calculate your applicable taxes. If you + don't derive profits, no royalty is due. Royalties are + payable to "Project Gutenberg Literary Archive Foundation" + the 60 days following each date you prepare (or were + legally required to prepare) your annual (or equivalent + periodic) tax return. Please contact us beforehand to + let us know your plans and to work out the details. + +WHAT IF YOU *WANT* TO SEND MONEY EVEN IF YOU DON'T HAVE TO? +Project Gutenberg is dedicated to increasing the number of +public domain and licensed works that can be freely distributed +in machine readable form. + +The Project gratefully accepts contributions of money, time, +public domain materials, or royalty free copyright licenses. +Money should be paid to the: +"Project Gutenberg Literary Archive Foundation." + +If you are interested in contributing scanning equipment or +software or other items, please contact Michael Hart at: +hart@pobox.com + +[Portions of this eBook's header and trailer may be reprinted only +when distributed free of all fees. Copyright (C) 2001, 2002 by +Michael S. Hart. Project Gutenberg is a TradeMark and may not be +used in any sales of Project Gutenberg eBooks or other materials be +they hardware or software or any other related product without +express permission.] + +*END THE SMALL PRINT! FOR PUBLIC DOMAIN EBOOKS*Ver.02/11/02*END* + |