Initial commit of ebook 78649 filesHEADmain

5 files changed, 6770 insertions, 0 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..6833f05
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,3 @@
+* text=auto
+*.txt text
+*.md text
diff --git a/78649-0.txt b/78649-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..17b9e2f
--- /dev/null
+++ b/78649-0.txt
@@ -0,0 +1,3352 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78649 ***
+
+
+
+
+VALKEA MAA
+
+Uusia runoja
+
+
+Kirj.
+
+NIILO MANTERE
+
+
+
+
+
+Hämeenlinnassa,
+Arvi A. Karisto Oy,
+1918.
+
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+I. Valkea maa.
+
+Valkea maa
+Vapaan Suomen laulu
+Suomen laulajien laulu
+Punaisen kapinan puhjetessa
+Maalleni
+Valkokaartin marssi
+Ruusut hangella
+Isät uljahat, rauhassa uinukaa vaan!
+Sotaan lähteville urhoillemme
+Karjalan sankari
+Terve, sankarit saksalaiset!
+Sankari nukkuvi
+Tervehdys jääkäreille
+Rai'u, riemu, välky, valo!
+Pro lege et patria!
+Tervehdys sanomalehdilleni
+Kas, puut ne leimuten palaa
+Muistojen laulu
+Ei saa antaa, ei saa antaa —
+Äidinkieleni kultainen
+Vapaussodasta palajaville pojilleni
+
+II. Valkeat viitat.
+
+Ma olen ihminen
+Illall' on itku
+Tähtien alla
+Sodan oikeutus
+Mit' on sota?
+Riemuitse, mammona!
+Köyhän laulu kukkarolleen
+
+III. Luonnon ja sydämen kannel.
+
+Oi, vaiti, oi, hiljaa!
+Kesyt hanhet
+Jänkälintu
+Ihmisen ääni
+Suvituulonen lempeä, leyhy!
+Tuli, tuli kevähän kultainen aika —
+Suvituulen suhistessa
+Yli kukkien polkuni kulkenut ei —
+Oi, saavu, sadepilvi!
+Oi, nähdä oisin tahtonut!
+Ja nähdä oisin tahtonut
+
+IV. Valkea lempi.
+
+Suvilinnut ne laulavat muille
+Oi, valkea lintuni, kyyhkysein
+Sano, ystäväin!
+Mua palelee, mua palelee
+Häälaulu
+
+V. Ikivaloa kohti.
+
+Rauhan puu
+Korvessa kuljen
+Tehkää portit avaroiksi!
+Oi, onnea!
+Laulavan leivosen lailla
+Sanoma, oi, suuri, lennä!
+Joululaulu
+Tyhjä kors' on pystöpäinen
+Ah, niinkuin raukee ruoho, kukka —
+Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen
+Rukous
+
+
+
+
+
+
+I. VALKEA MAA
+
+
+
+
+VALKEA MAA.
+
+
+Olet valkea maa nyt sa, Suomenmaa,
+sinä taannoinen tappelotanner.
+Olet valkeiden valtojen vapaa maa,
+tuhatvetten ja virtojen manner.
+Ja sortohon enää et sortua saa,
+sinä valkeiden valtojen maa!
+
+Oi, vapaus kallis, oi, valkoisuus!
+Sitä Luoja ei lahjaksi suonut.
+Sukupolvipa Suomeni uljas, uus
+verell' ostanut sen on ja luonut.
+Veri vuotanut kallis maan eestä on tään
+yli hankien, lunten ja jään.
+
+Veriruusut on punaiset puhjenneet,
+monen urhon on riutunut rinta.
+Sadat sankarihaudat on auenneet, —
+oi, suuri on vapauden hinta!
+Yli urhojen hautain käy vapauden tie. —
+vie kukkia haudoille, vie!
+
+Oi, terve, te valkeat, vapahat
+sulorannat ja tienohot Suomen!
+Koin kirkkahan ootte te kultaamat:
+jalo valkeni vapauden huomen.
+Pyhät vapauden virret nyt Suomessa soi, —
+ole kiitetty, Luojani, oi!
+
+Ilokai’uin te, kantelot, helkkykää!
+Me nousimme sorron jo alta.
+Kuni ollut se unta ois ilkeää,
+niin vaipui jo pois väkivalta.
+Se sorti ja särki ja raastoi ja söi,
+vaan leijona Suomen sen löi.
+
+Ja se päivä se konsaan ei koittaa saa,
+jona Suomess' on sortoa moista;
+jona sortajat kansaani orjuuttaa,
+veli vainoopi veljeä toista.
+Ken tohtivi koskea Suomeeni, ken,
+kova kostopa lyövä on sen.
+
+Ole, maani, sa polvesta polveen vaan
+lumivalkoisien valtojen Suomi!
+Kuki kauniisti kuin suviloistossaan
+pihan pihlaja, tuoksuva tuomi!
+Ole vapaa ja vahva ja horjumaton,
+kuni uljahat kallios on!        7.V.1918.
+
+
+
+
+VAPAAN SUOMEN LAULU.
+
+
+Helky, laulu, soios, soitto!
+Kai’u riemuin, kantelo!
+Vapauden päivän koitto
+Suomellemme loisti jo.
+Vuosisatain pyhä haave
+totta on nyt ihanaa.
+Väistyi sorron synkkä aave:
+vapaa on nyt Suomenmaa.
+Helky, laulu, soios, soitto:
+vapaa on nyt Suomenmaa!
+
+Yli Suomen saloin lennä
+viesti suuri, verraton!
+Kautta kansain sana ennä:
+vapaa, vapaa Suomi on!
+Kuni riemuviesti taivaan
+rintaamme tää riemastaa,
+että vapaa olet aivan
+kaunis, kallis kotimaa.
+Lennä, riemuviesti, lennä:
+vapaa olet, Suomenmaa!
+
+Kuule! Vapaa on nyt aina
+sorrettu tää synnyinmaa.
+Sorto meit' ei enää paina,
+eikä konsaan painaa saa.
+Terve, vapauden voitto!
+Terve, vapaa Suomenmaa!
+Uuden päivän kirkas koitto
+kumpus, laaksos kultoaa.
+Lapses laulaa riemukkaina:
+terve, vapaa synnyinmaa!
+
+Nosta pääsi, suomalainen!
+Itsenäinen on sun maas.
+Kaunist' unta ei se vainen,
+eikä utuist' unelmaas.
+Idän äärilt' ääni kaikui:
+vapaa ollos, Suomenmaa!
+Lännen rannat vastaan raikui:
+vapaa ollos, Suomenmaa!
+Nosta pääsi, suomalainen!
+Vapaa on sun isänmaas.
+
+Koitti käänne kohtaloomme,
+hetki suuri lyönyt on!
+Jäsenet me vapaat oomme
+vapaan Suomen valtion
+Kiitos Luojani, päivä hohti,
+päivä nousi siunatuin.
+Aikaa uutta käymme kohti
+uusin innoin, riemusuin.
+Jäsenet, oi, vapaat oomme
+vapaan Suomen valtion.
+
+Vapaus, oi, kallis sana,
+kautta maailman sa soi!
+Vaiheens' itse vapahana
+Suomi suunnittaa nyt voi.
+Paistaa salli päiväs, Luoja,
+vapaan Suomen poluillen!
+Isäimme sa ikisuoja,
+ollos suoja vapauden!
+Suo, ett' aina vapahana
+kukkia tää Suomi voi!
+
+          10.I.1915.
+
+
+
+
+SUOMEN LAULAJIEN LAULU.
+
+
+Tää maa se on soittelon sorjan maa,
+iki-ihanain laulujen kehto.
+Tääll’ ammoin jo Väinämön kannel soi.
+Tääll' es’isät laulunsa suuret loi.
+Ja me laulamme, laulamme, soitamme myös, —
+sehän meillen on elinehto.
+
+Me tahdomme kannelta kai’uttaa.
+Sulosoinnuin, oi, pitää sen soiman.
+Me tahdomme sävelin raiuttaa
+sun salojas, rantojas, Suomenmaa,
+ja laulumme taigalla tainnuttaa
+vihamiestesi vimman ja voiman.
+
+Surus laulaa tahdomme, synnyinmaa,
+ilos ihanat ilmi sun tuoda.
+Me tahdomme rintoihin laulaa sen
+pyhän, puhtahan innon ja rakkauden,
+joka uhrata tahtoo ja uskaltaa,
+jolla voima on suuria luoda.
+
+Oman sielumme sointuja tahdomme
+me kantelon kaikua antaa.
+Me tahdomme laulua Suomenmaan
+yhä soinnuttaa sorjemmin soinnuin vaan
+ja kansojen laulujen kalleuksiin
+oman henkemme helmiä kantaa.
+
+Tää maa se on laulajakansan maa,
+sävelsointuja luomahan luotu.
+Siis tahdomme laulaa ja laulaa vaan,
+kuni leivonen laulavi lennossaan,
+kun syntymälahjana meillen jo
+jalo laulajan lahja on suotu.                          1917.
+
+
+
+
+PUNAISEN KAPINAN PUHJETESSA.(Tammikuun lopulla 1918.)
+
+
+Ensin kirkasta säätä,
+sitten jo sakea sumu,
+sitten jo tuulispäätä,
+myrsky ja myrskyn humu.
+Näin, näin tämä päivä tammikuun
+suli, haipui ja vaipui vaihteluun.
+
+Noinko kohtalo Suomen
+yhä vaihtuu myös vainen?
+Sumuun hukkuuko huomen,
+jalo vapauden huomen,
+suurta onnea lupaavainen?
+Joko joutuvi myrsky?
+Joko taas ajan tyrsky
+minun maatani, kansaani kohtaa,
+veljessotaan sen veriseen johtaa?
+
+Eikö, eikö, oi, ymmärrä kansa
+tämä vaalia vapauttansa?
+Senkö keskellä kukkivi kurja
+petos, ryövärimieli nurja,
+joka heimoaan heleää vastaan
+käy, tarttuvi tapparaan, miekkaan
+kera sortajan vanhan, viekkaan?
+Sekö sokkona vain yhä kulkee,
+omaan säiläänsä sortuu ja lankee,
+oven onneensa, onneton, sulkee, —
+voi, aika tää raskas ja ankee!
+
+Voi, villitty kansa, voi, murheiden manner,
+joka syytöntä verta joi!
+Voi, veljien verellä tahrittu tanner!
+Voi, häpeää ikuista, voi!
+
+Laki, niinkuni kuollut, nukkuu,
+väkivalta vain valvoo ja riehuu,
+sen liput niin ylpeinä liehuu, —
+senkö kourihin kaikki jo hukkuu?
+
+Ei, ei! Viel' elävi Luoja,
+isäin mahtava turva ja suoja,
+joka vuossadat kansaani johti
+yhä rikkaampaa onnea kohti!
+Hän elää, hän valtikkaa kantaa,
+hän apunsa meille viel' antaa!
+
+Hän antaa, — oi, viesti jo helää:
+»Viel' isien urhous elää,
+yhä Suomess' on sankarimieltä,
+on uljuutta, urhoollisuutta. —
+ja se syttävi toivoa uutta!»
+
+»Väkivallan raa'an ei tieltä
+enää askelt' ees astuta pakoon,
+ja vapauden laihoa lakoon
+ei sallita polkea jaloin, —
+niin vannottu on pyhin valoin!»
+
+»Ja sankarien nuorten jo sankka,
+jalo parvi se taistohon entää,
+ja myrskynä sinne se lentää,
+miss' sortajan käsi on vankka.
+Ja se iskuja uljaita antaa
+ja kilpensä kirkkaana kantaa.»
+
+»Ja eessä sen sankarijoukon
+väkivalta ja sorto se vaipuu.
+Ilo täyttävä on joka loukon,
+yö sorron kun haihtuu ja haipuu.»
+
+Näin viesti se valkea soipi,
+sitä tuhannet kuiskinoipi.
+Se Vaasan urhoista puhuu,
+se Karjalan karhuista huhuu:
+se Savonkin saloilta liitää
+ja Hämehen kunnailta kiitää.
+Se kaikuvi kaikkialta:
+»Nyt noustahan sorron alta,
+ja vuosien häpeä, saasta
+pois pestähän Suomenmaasta.»
+
+Näin valkea viesti se soipi,
+ja se lohtua tuoda voipi.
+Iloviesti! Sua tervehdin, sentään
+surun kyynelet silmiini entää.
+Syvä murhe mun mieleni täyttää,
+ja niin synkältä, synkältä näyttää
+mun Suomeni vastaisuus.
+
+Ylös taivahan puolehen vain
+voin huo’ata huolissain:
+»Oi, taivahan, taivahan Herra,
+sa suojele Suomeain!
+Sa salli, ett' eheäks kerran
+näkis kansani aika uus!»
+
+                31.I.1918.
+
+
+
+
+MAALLENI.
+
+
+Oi, Suomi, sulo-onnelain!
+Sult' äidinlemmen suuren sain.
+Ma muistan lempes sen.
+Sun onnesi mun onnen' on.
+Sun eestäs työhön, taistohon
+ma valmis oon ja kuolohon,
+oi, maani kultainen!
+
+Ain' ollos, maani, vapaa maa!
+Ei polkea, ei orjuuttaa
+sua väkivalta saa.
+Vapautes vahdit oomme me,
+sua vereen asti puollamme.
+Tään valan sulle teemme me,
+oi, kallis synnyinmaa!
+
+
+
+
+VALKOKAARTIN MARSSI.
+
+
+Me riennämme uljaina taistelemaan
+eest' armahan syntymämaamme.
+Sinis lippumme voitokas liehuvi vaan,
+kunis sortajat lyödyiksi saamme.
+Sinis luotimme lentävät, kalpamme lyö,
+sodan liekkien liikumme teillä,
+kunis suojattu Suomen on vapautustyö,
+kunis voiton on seppele meillä.
+
+Jalo kulkumme kunnian kentille vie,
+pyhä kutsu se kuuluvi sieltä.
+Tuhat vaaraa ja vastusta eessämme lie,
+ne ei säikytä sankarimieltä.
+Sotajoukkojen Herra se kanssamme on:
+toden, oikean seisoo hän puolla.
+Veren, hengenkin taistelu vaatikohon,
+eest' isänmaan kaunist' on kuolla.
+
+Pyhä kutsu se rinnoiss' on soinut ja soi.
+ja sen velvoitus suur' on ja pyhä.
+Hyväst' armahat! Teit' emme unohtaa voi,
+toki vapaus kalliimp' on yhä.
+Ken se raukkana syrjähän jäisi nyt, ken,
+kun sortajat Suomea raastaa?
+Kuka kuulisi ei, mitä sankarien
+veri taistelokentiltä haastaa?
+
+Kuka kuulisi ei, mitä kertovi nuo
+kodit raastetut, rauniot, tuhka?
+Kuka näkisi ei, mitä tietävi tuo
+punahurttien hurjuus ja uhka?
+Veri syytön jo liiaksi vuotanut on.
+esivalta kun maass' oli heikko.
+Ylös, urhot, nyt vapauden taistelohon!
+Aseveljeyden solmimme, veikko.
+
+Kuka, kurja, kun vaarass' on vapaus maan
+sekä isien perintö kallis,
+omaa itseään arkana aattelis vaan?
+Kuka sortua Suomemme sallis?
+Tuhat kertaa: ei! Valan vannomme sen:
+Sinis soiva on säiläimme soitto,
+kunis murrettu mahti on sortajien,
+verihurtista saatu on voitto.
+
+Kuni sankarit muinoiset isäimme maan,
+kuni Pohjolan leijona ennen,
+yhä varjella vapautta viel’ osataan,
+verileikkikin urhoina mennen.
+Edest' uskon ja lain, edest' ylevimpäin
+elon arvojen iskumme lyömme.
+Ja huutomme soi: pojat, hei, eespäin!
+Satavuosia varten on työmme.
+
+Isäin verta jos pisara suoniss' on sun,
+tule, vapauden kaartihin yhdy!
+Pyhän, oikean puolesta taisteluhun
+sinä urhona uljaana ryhdy!
+Petos, vääryys ei Suomessa vallita saa,
+ei raakuus, ei väkivalta!
+Sinut nostamme, kallehin syntymämaa,
+vapaaks sortajan ansojen alta.
+
+
+
+
+RUUSUT HANGELLA.
+
+
+Oi, mitkä on ruususet punaset nuo,
+joit' eessäni hangella nään mä?
+Miten talvinen tanner noin kukkia luo?
+Sitä mielessäin miettimään jään mä.
+
+Miten hangella kylmällä nähdä mä voin
+suven kauneutta kuihtumatonta?
+Äh, taivasko talveen on kylvänyt noin
+punaruusuja monta, niin monta?
+
+Ei, rakkaus suuri ne kukkaset tais
+lumen, hankien keskehen luoda.
+Sadun kaunihin ruusuista niistä, oi, sais,
+mikä kyynelet silmiin vois tuoda.
+
+Pyhät ruusut ne Suomeni hangilla, oi, —
+ne on urhojen sankariverta!
+Ja ne lemmestä kertoo, mi kaikkensa toi
+maan vapauden lunnaiksi kerta.
+
+Oi, hankien hehkuvat ruususet, te!
+Satu suuri on kertoa teillä.
+Satu kaunis ja kallis on säilyvä se,
+se on säilyvä mielessä meillä!
+
+
+
+
+ISÄT ULJAHAT, RAUHASSA UINUKAA VAAN!
+
+
+Isät uljahat, rauhassa uinukaa vaan,
+sulountanne Suomesta nähden!
+Sydän teillä on sykkinyt aikoinaan
+pyhän, oikean, korkean tähden.
+Jalon kilpenne kiiltoa konnantöin
+te tahrinehet ette halvoin.
+Oli kupeenne vyötetty kunnian vöin,
+te soditte kaunehin kalvoin.
+Jalo, siunattu, puhdas ja tahraamaton.
+isät ylvähät, muistonne on.
+
+Mitä kuulivat hautainne kummuilla puut,
+mitä näkivät tähtöset taivaan,
+mitä kuiskivat inholla tuhanten suut,
+mikä löi maan murheella aivan,
+se untenne ei, isät, häiritä saa,
+sitä ei saa kertoa teille:
+On lapsia kasvattanut tämä maa,
+ja se halpa on, arvoton heille.
+Käden äitiään vastaan nostaa he voi, —
+vihan lemmestä sille he soi.
+
+Sotatorvet ne soi, maa verta jo joi
+veri veljien huutavi taivoon.
+Mikä kalleinta on, sitä sortaa he, oi,
+sitä vastahan ratkes he raivoon.
+Väkivalta suur' on, laki mykkänä on,
+väkivallan on uhreja monta.
+Vihan, valheen valta on uskomaton, —
+voi, maatani onnetonta!
+Vaan pettää ei sentään toivomme saa:
+ei sortua voi tämä maa!
+
+Isäin haamut ne huutavi haudoistaan,
+minä kuulen sen kumpujen yöstä —
+ne taisivat sittenkin alle maan
+huhun kuulla kurjien työstä —:
+»Ylös eestä maan onnen ja uskon ja lain.
+Savonmaa, Häme, Karjala, Kainuu!
+Ylös Pohjanmaa! Ylös kaikki jo vain! —
+yö yllenne muutoin painuu.
+Väkivallan ja raa’an sorron ies
+luo yltäsi, Suomeni mies!»
+
+»Ja kutsu se kulkekoon ympäri maan,
+se soikohon salosta saloon,
+se kaikukoon, raikukoon, lentäköön vaan
+tupa tuvalta, talosta taloon:
+Isänmaa ja sen vapaus on vaarassa taas,
+sen lait ja sen laitokset hukkuu,
+jos nouse et, kansa, nyt puolesta maas,
+jos vartijat Suomen nukkuu.»
+Isäin huuto — oi, kuulkaa! — näin haudoista soi.
+Kuka kylmänä kuulla sen voi?                            31.I.1918.
+
+
+
+
+SOTAAN LÄHTEVILLE URHOILLEMME.
+
+
+Te soturit uljahat Suomenmaan,
+jotk astuitte lippujen alle,
+maan onnea, vapautta puoltamaan,
+tueks Suomelle turvattomalle,
+maa teihin ja sankaritöihinne
+nyt luottaen katseensa luopi,
+ja teille, oi, sankarit, teille se
+pyhän siunauksensa suopi.
+
+Kodit tuhannet kourissa sortajaan
+ne vartovi vapautustaan.
+Jos leijona Suomen nyt uinuis vain,
+maa vaipuisi yöhön mustaan.
+Vaan ei! Jalopeura jo noussut on,
+sen kulusta maa kumajaapi.
+Sen voima on mahtava, voittamaton,
+ja se lyö, ja se voittoja saapi.
+
+Oi, sankarit, teihin nyt katsoo maa»
+isänmaan jalo, vakava kansa:
+ja teille se voittoa toivottaa
+ja anovi Luojaltansa.
+Oi, kuulkaatte, kuinka se taivohon
+yhä huutavi: saattaos, Luoja,
+pyhä vapaudentaistomme voittohon!
+Ole urhoimme turva ja suoja?
+
+Ma myös teitä, sankarit, siunaten
+ain' aattelen lämpimin mietin,
+ja eestänne taivasta rukoilen
+ja kiittelen raikkahin kielin.
+Ma huutelen laivahan puoleen ain:
+Oi, siunaa sa, Herrani, heitä,
+jotk' eestämme, itsensä unhottain,
+nyt kulkevat taistojen teitä!
+
+                     16.II.1918.
+
+
+
+
+KARJALAN SANKARI.
+
+(Eversti Aarne Sihvo.)
+
+
+Nimi yksi nyt Karjalassa
+yli muiden on soinut ja soi.
+Se sankarimainetta maalleen
+ja Karjalan kansalle toi.
+Se huulill' on nuorten ja vanhain,
+sitä lausuvi lastenkin suu.
+Sitä kuiskivi Karjala kauan,
+ja sen muistavi Suomi muu.
+
+Ylivoimaa valtavaa vastaan
+hän taisteli viikot ja kuut.
+Hän seisoi, hän kesti, hän voitti,
+miss' oisi jo väistyneet muut.
+Hän Karjalan uljahat urhot
+vei voitosta voittohon.
+Ja Karjalan vapauttajan
+nimen ylvään hän saanut on.
+
+Hän Karjalan kunnailla kasvoi,
+kuni solakka, sorja puu,
+ja Karjalahan yli kaiken
+hänen lempensä kohdistuu.
+Hänet tuntevi Karjala kaunis,
+hän Karjalan kaunoisen;
+ja rehtinä suomalaisna
+hän meillen on kallis, jos ken.
+
+Sadat vastukset, vaarat ja vaivat,
+ilot, riemut ja huolien yöt,
+satumaiset seikkailuretket
+ja mainiot mainetyöt, —
+ne Karjalan kuulun karhun
+elon nuoren sisällön loi.
+Siis heijasti, lauluni, hälle
+nyt kiitosta kai’u ja soi!
+
+                 21.V.1918
+
+
+
+
+TERVE, SANKARIT SAKSALAISET
+
+(Saksalaisten saapumisen johdosta Hankoon       3 p. huhtik. 1918.)
+
+
+Terve, sankarit saksalaiset,
+avuks' armahan Suomenmaan
+kera kansani sankareiden
+Suomen sortajat suistamaan!
+
+Hengen aarteita, helmilöitä
+Saksast' ennemmin saatu on.
+Hengen kullan se kultavuori
+ollut meille on verraton.
+
+Sieltä juuret on puhtaan uskon,
+tieteen, taiteen ja taidon muun.
+Sinne katsoimme, kuni katsoo
+tytär äitiinsä ihailtuun.
+
+Sinne katsoimme, sinne katsoi
+silmät Suomeni nuorison
+äsken, aamua toivoin maalleen,
+yössä sorron mi ollut on.
+
+Sinne riensi he sotaan, taistoon
+eestä Saksan ja Suomenmaan.
+Sieltä siirtyi he synnyinmaahan
+vasten sortoa sotimaan.
+
+Sielt', oi, riensitte riemuksemme
+tekin Suomea suojaamaan.
+Terve, sankarit uljaan Saksan,
+avuks' uhatun, pienen maan!
+
+Eestä korkean ihmisyyden,
+eestä valkean vapauden,
+eestä kaikenkin pyhän, kauniin,
+mik' on kalleinta kansallen. —
+
+tääll', oi, kuolosta, elämästä
+arpaa lyödähän, lyöty on,
+sota suuri on käynti soipi,
+kumu kuuluvi taistelon.
+
+Tääll' on näyttämö nähdä teidän,
+mit' on sorto ja sorron ies,
+mit' on valtius vainolaisten,
+mit' on miehiä idän mies.
+
+Tääll' on näyttämö nähdä teidän,
+mihin vie punavilleys maan:
+viekö ihanneyhteiskuntaan
+vaiko kurjuuden kukkuraan?
+
+Vainonvalkeat leiskuu, lentää,
+loitos loimuna kuumottaa.
+Voimat raa’at ne raivoo, raastaa,
+veljesverta on täynnä maa.
+
+Töitä kauhun on tehty, joita
+kieli kertoa kauhistuu,
+joita jälkehen vuosisatain
+vielä maailma kammoksuu.
+
+Tehty on, vaan ei kauan tehdä:
+koston hetki jo suuri lyö!
+Vallat valkeat taistoon nousi.
+Moni tehtiin jo sankartyö.
+
+Kylki kyljessä teidän kanssa,
+jalot sankarit Saksanmaan,
+pian murramme muurit sorron,
+verikoirille kostetaan.
+
+Kylki kyljessä, kuni muinen,
+taasen yhdessä taistellaan.
+Maineen, kunnian tanterilla
+veljeys verellä solmitaan;
+
+veljeys vilpitön, vuorenvahva,
+jot' ei särkene ajan säät:
+liitto lämmin, mi kestää voipi
+myrskyt, tuiskut ja tuulispäät
+
+Terve, sankarit saksalaiset
+avuks’ armahan Suomenmaan
+kera kansani sankareiden
+Suomen vapautta suojaamaan!
+
+Terve! — Siunaten, kiitollisna
+ain' on muistava maani sen,
+kuinka suojaksi suuri Saksa
+riensi orvolle Suomellen.
+
+
+
+
+SANKARI NUKKUVI —.
+
+(Omistettu Vöyrin kaartilaisen Uuno Samuli Qvistin
+muistolle; kaatui Tampereen taistelussa 29.III,
+haudattu Kempeleeseen 14.IV.1918.)
+
+
+Sankari nukkuvi, rauhan on saanut.
+Taistelo hältä on viihtynyt, laannut.
+Maallehen kaiken hän uhriksi kantoi:
+lempensä, verensä, henkensä antoi.
+
+Sankari nukkuvi; totuuden puolla
+uljaana elää hän tahtoi ja kuolla.
+Vapauden eestä hän taistohon kulki,
+Luojahan luottain hän silmänsä sulki.
+
+Sankari nukkuvi; työnsä hän täytti,
+kunnian kentillä kuntonsa näytti.
+Mut jalon polkunsa päähän jo ehti
+urho tää uljas ja reipas ja rehti.
+
+Sankari nukkuvi tyynenä aivan:
+ohi on hetket jo tuskan ja vaivan.
+Ei sota, taistelo mainen, mi pauhaa,
+häiritse nyt tämän sankarin rauhaa.
+
+Hiljaa hän nukkuvi, valkea vainaa.
+Kaiho ja murhe nyt mieltämme painaa.
+Vaan surun keskellä suuren ja syvän
+on, kuni ääni sois enkelin hyvän:
+
+»Älkää, oi, itkekö, ystävä-kullat!
+Kepeät urhon tän haudall' on mullat.
+Ei ole elänyt, kuollut hän hukkaan,
+vaikk' elons' vast' oli puhjennut kukkaan.»
+
+»Kaunis on kuolema sankarin moisen!
+Kuollessaan alkaa hän sai elon toisen.
+Maans' eestä urhona kuolla hän tohti:
+katseensa tähtäs hän korkeutta kohti.»
+
+»Kaunis on kaatua turvissa Luojan,
+turvissa Kristuksen, autuuden tuojan.
+Kuolopa silloin on voitoista parhain,
+on ovi riemuihin taivahan tarhain.»
+
+»Siellä on riemuja ääretön luku.
+Siellä on kaikilla valkea puku.
+Siellä ei lentele taistojen nuolet.
+Siellä on rauha, ja poissa on huolet.»
+
+»Siellä ei murehet mielt' enää paina.
+Siell' ikijuhla on voittajill' aina.
+Vaivoja maan siell' ei vainajat muista:
+autuas riemu soi kaikkien suista.»
+
+»Siellä ei konsana lyö eron hetki,
+sinne jos suunnattu on elon retki.
+Siellä, niin toivokaa, urhon tän näätte.
+hetkeksi itse vain jälkehen jäätte.»
+
+»Taistelkaa, kristityt, sankarin lailla,
+ettette kerran ois kruunua vailla!
+Leijonaan Juudan te kiintäkää usko! —
+Koht' ikiaamun jo koittavi rusko.»
+
+On, kuni enkelin ääni näin soisi,
+siivin se valkoisin läsnä tuoss' oisi.
+On, kuni valkean vainaan tän tähden
+lohtua toisi se, surunne nähden. —
+
+Niin, nuku, sankari, huomassa Herran!
+Ijäisess' isänmaass' yhtyä kerran
+saanemme juhlassa ikuisen voiton,
+kaikuissa taivahan kannelten soiton.
+
+
+
+
+TERVEHDYS JÄÄKÄREILLE.
+
+(Heidän saapuessaan Saksasta kotimaahan helmikuun lopulla 1918.)
+
+
+Tuhat kertaa terve teille,
+jääkäreille, sankareille,
+Suomen parhaille pojille!
+Terve, Suomen mantereelle,
+kotoiselle tantereelle!
+Terve, syntymämaahanne!
+
+Mainehikkaan Saksan mailla
+kotimaata olla vailla
+saitte, sankarit, kauan niin.
+Mutta lempi Suomeen pyhä
+povissanne paloi yhä,
+voimaa valoi se toiveisiin.
+
+Sotakoulu kova teillä,
+vierahissa viipyneillä,
+kautta vuosien raskasten.
+Joskus viesti teistä kuultiin,
+ikimenneiks' ehkä luultiin
+teitä, sankarit, Suomellen.
+
+Ihailumme ottakaatte?
+Sankaruudesta sen saatte:
+kaiken alttihiks' annoitte.
+Kansallemme kallihille,
+isänmaamme alttarille
+kaiken uhriksi kannoitte.
+
+Saksan rantoja kun kohti
+mieli uljas teitä johti, —
+vaalin teitte te vaikean:
+isänmaa ja rakkaat jäivät,
+jäivät levon, lemmen päivät,
+eron koitte te haikean.
+
+Kaukanapa sitten siellä
+kautta vuotten kaihomiellä
+Suomeanne te muistitte.
+Tänne aatos usein enti,
+luokse rakkahitten lenti
+rakkaan Suomenne rannoille.
+
+Kaiken, kaiken alttiiks pannen,
+mik' on alla ilmankannen
+kallist', armasta, ihanaa;
+kaiken maanne kalliin tähden,
+sorron suuren täällä nähden,
+urhot, tahdoitte uskaltaa.
+
+Viisaat kyllä virkahteli:
+»Suur' oi, suur' on uhkapeli,
+mihin ryhtyvi nuoret nuo.
+Taivas, auta, ett ei heille,
+kotikullan jättäneille,
+onnettuutta se retki tuo.»
+
+Vaan, kas, Luoja suuri tuolla
+tähtitarhain yläpuolia
+taiten ohjata tienne ties;
+tiesi: vapaustaiston tiellä
+kautta teidän täältä vielä
+suistetahan pois sorron ies.
+
+Pohjalla nyt kotimaamme
+teidät, urhot, nähdä saamme, —
+terve, terve, te Suomehen!
+Iloll' isänmaa, sen kansa
+huutaa teille innoissansa:
+terve, jääkärit, Suomehen!
+
+Tuhat kertaa terve teille,
+sankareille saapuneille
+suojaks' armahan Suomenmaani
+Sota soi, ja liput liehuu,
+voimat villit maassa riehuu:
+sankareita nyt tarvitaan.
+
+Vainolaiset vanhat, kurjat,
+punahurtat hullut, hurjat
+löivät kauhulla kansan, maan.
+Terve, urhot, lippuin juureen,
+vapaustaistoon pyhään, suureen,
+Suomen joukkoja johtamaan!
+
+Terve! Voittoon tiemme johtaa.
+Taistoin takaa meille hohtaa
+suuri, onnekas Suomenmaa.
+Eikä konsaan jääkäreitään,
+heidän sankartöitään, -teitään
+uusi Suomi voi unhoittaa!
+
+
+
+
+RAI’U, RIEMU, VÄLKY, VALO!
+
+(Suomen leijonalipun nostamisen johdosta 12.V.1918
+Suomenlinnan lipputankoon.)
+
+
+Raiu, riemu» välky, valo,
+suomalaisien rinnassa!
+Katso, Suomen lippu jalo
+liehuu Suomenlinnassa!
+Ehrensvärdin linna ylväs,
+Suomen vanha suojapylväs
+on nyt meidän omana.
+Ra’iu, riemu, välky, valo,
+suomalaisten rinnassa!
+
+Raiu, riemu, raikkahinna!
+Päivä suur' on ehtinyt.
+Suomen lukko — Suomenlinna
+meidän on se, meidän nyt.
+Suomen lippu — Suomen valta!
+Vieras lippu korkealta
+sijaltaan on siirtynyt.
+Rai’u, riemu, raikkahinna!
+Päivä suur' on ehtinyt.
+
+Rai’u, riemu raikas, suuri,
+ilo sorja, soinnahda!
+Meill' on yksin, meillä juuri
+valta, suuruus Suomessa.
+Suomenlinna — Suomen vahti,
+vapaan Suomen voima, mahti
+seisoo Suomen suojana.
+Rai’u, riemu raikas, suuri,
+ilo sorja, soinnahda!
+
+Rai’u, riemu, kaikkialta
+suista suomalaisien!
+Sortunut on sortovalta,
+mennyt on jo mahti sen.
+Murheen lippu muukalainen
+älköön täällä valtaa vainen
+konsaan saako jällehen!
+Liehu, lippu suomalainen,
+korkealla hulmuten!
+
+
+
+
+PRO LEGE ET PATRIA!
+
+
+Lain puolesta ja isänmaan
+on isät taistelleet,
+on käyneet sankar'kuolemaan,
+on kaikkeus' uhranneet.
+Niin tanterilla taistojen
+kuin töissä rauhan rientojen
+nää sanat loisti lipussaan:
+Lain puolesta ja maan!
+
+Lain puolesta ja isänmaan
+on tehty isäin työ,
+jos paistoi päivä kirkkainnaan
+tai saapui sorron yö.
+Tää maa, sen lait ja usko sen,
+ne kallehint' ol' isillen,
+kun löi he sankar’iskujaan
+lain puolesta ja maan.
+
+Ei olleet sankarisille
+ne tyhjä sana vain.
+Maans' eestä eli, kuoli he.
+pyhänä pitäin lain.
+Ja vapaus kun vaati sen,
+he lailla Spartan urhojen
+kaikk' oli valmiit kaatumaan
+lain puolesta ja maan.
+
+Ei nälissään, ei viluissaan
+he vilppiin viehtyneet,
+ei ilkipolkuin poljentaan
+lain pohjalt' eksyneet.
+Oi, urheus, oi, sankaruus,
+oi, armas sielun aateluus!
+Ah, löytäisinkö vertaistaan
+ma mistään päältä maan?
+
+Lain puolesta ja isänmaan
+myös ponnista, polv' uus!
+Henk' isäin sinuss' asukaan,
+sen kunto, sankaruus!
+Lain pohjall' uhraa maalles työs —
+ja jos se vaatii — veres myös!
+Näin eletään, näin taistellaan
+lain puolesta ja maan.
+
+Ja lakia jos polkee ken
+ja maata sortanee,
+hän nähdä saa, kuink' eellehen
+tääll' urhot taistelee,
+niin sotakalvoin kalskuvin,
+kuin hengen asein kirkkahin,
+ja seisoa kuink' osataan
+lain puolesta ja maan!
+
+               27.IX.1917.
+
+
+
+
+TERVEHDYS SANOMALEHDILLENI.
+
+(Kirjaltajain lakon jälkeen 11.VIII.1917.)
+
+
+No, terve, te lehteni vanhat, rakkaat,
+vuoskymmenin tunnetut, kunniakkaat,
+te kansallishenkemme tulkit ylväät,
+te pyrintöin pyhien vakaat pylväät!
+Ma teitä, oi; riemuiten tervehdin.
+
+Oi, Luojalle kiitos! Jo lakko laukes,
+ja akkunat suljetut jälleen aukes.
+Ja viestit taas vierii, ja tiedot lentää,
+ja sanomat oikeat saapuu ja entää.
+Ajan valtimon lyönnit ma tunnen taas.
+
+Taas katselen kauas, kuin kaukoputkin,
+ja maailman melskettä mietin ja tutkin.
+Taas seison, kuin huipulla vuoren jalon,
+mist' ylitse kyläin ja sinisen salon
+voin kauas ja vapaasti katsahtaa.
+
+Vaan äsken ma kuljin kuin sumussa suolla,
+miss' on epävarmuutta täällä, on tuolla.
+Ja povea painosti tukala tunne,
+kun tiennyt ei, kuss' on, ja tie vie kunne, —
+olo outo on sumuhun sortuneen.
+
+Mut, oi, sumu sankka jo vihdoin haihtui,
+ja oloni outo jo varmaksi vaihtui.
+Taas nään, miten elämä liikkuu, sykkii,
+ja kuink' ajan myrskyisen suoni tykkii, —
+oi, terve, te lehteni rakkahat!
+
+Oi, terve, te tuhanten viestien tuojat,
+te kansani valppauden vaalijat, luojat,
+te vartijat vapauden, totuuden, valon
+ja kaikenkin kauniin ja terveen ja jalon! —
+Ilomielin, oi, teitä ma tervehdin.
+
+Taas on, kuni omaiset yhdessä oisi,
+kotitakasta valkea loimua loisi,
+ja kodin taas tunnelmaa tuntea saisi,
+ja riemuni riemulle raikahtaisi,
+kun omaiset, ystävät yhtehen sai...
+
+Ja on, kuni haastelo rattoisasti
+takan lämmössä jatkuisi iltaan asti,
+ja evähät kotoiset esihin tuotais,
+ja kaunista, kotoista kaljaa taas juotais,
+ja kotoinen laulu ja soitto sois ...
+
+Siis terve, te lehteni vanhat, rakkaat,
+sanan julkisen sankarit kunniakkaat!
+Te kansallishenkemme tulkit ylväät,
+te viestien lippaat, te pyrintöin pylväät!
+Ma teitä, oi, riemuiten tervehdin.
+
+
+
+
+KAS, PUUT NE LEIMUTEN PALAA —
+
+
+Kas, puut ne leimuten palaa,
+kun yhdessä niitä on monta.
+Ne toisiinsa hehkua valaa
+ja liekkiä sammumatonta,
+ne kunnes on hiiliksi hiipuneet
+ja hiilinä hiljaa on sammuneet.
+
+Noin innon liekkikin pyhä
+se kirkkaasti rinnoissa palaa,
+kun, liittyen yhtehen, yhä
+ne sytyttää toisiaan halaa.
+Näin lämpöä luoden ne lämpöä saa,
+ja liekki se leviää, leimuaa...
+
+Vaan pian sammuvi yksi puu,
+ja pian intokin laimentuu,
+jos yksin vain
+ain' ahertain
+saa sydän hehkua, huutaa suu,
+oi, pian sammuvi yksi puu...
+
+
+
+
+MUISTOJEN LAULU.
+
+(Oulun ent. Suomal. yksityislyseon
+40-vuotisjuhlaan Oulussa 26.VI.1914.)        I.
+
+
+
+I.
+
+NYT KAI’U, KANNEL MUISTOJEN!
+
+
+Nyt kai’u, kannel muistojen,
+ja siivillä vie sävelten
+sa meidät taapäin aikaan,
+mi kertovi, mit' innostus
+ja uhraavainen rakkaus
+suurt' ilmi täällä saikaan!
+
+Sa kai’u, kannel muistojen,
+ja takaa vuosikymmenten
+soi, kerro meille työstä,
+mi kautta taiston tarmokkaan
+pojille taivas Pohjanmaan
+tien valoon hengen yöstä!
+
+Soi pontevuutta polven sen,
+soi kunniaksi miehuuden,
+mi, seisten vuoren lailla,
+ei vastuksista vaipunut,
+vaan aatteen suuren taistellut
+on voittoon Pohjan mailla!
+
+Soi, kai’u, kannel muistojen,
+ajasta, jolloin voittaen
+pois noustiin sorron alta!
+Ja kerro, ett ei oikeaa
+voi sortaa ijäks' asiaa,
+ei mikään mahti, valta!
+
+
+
+II.
+
+AAMU KOITTI, VALO VOITTI.
+
+
+Hengen valon, opin teille
+kaihos pojat Pohjanmaan,
+mutta vastuksien vuori
+vahva seisoi vastassaan:
+kieli vieras kaikui tuolla,
+henki vieras valtikoi;
+sinne Suomen kielin sorjin
+kansan laps' ei päästä voi.
+
+Alla sorron, poljettuina
+viel’ on pojat Pohjolan.
+Yötä kestää, talviyötä,
+aikaa unen ankean.
+Kenpä nousee, kuss' on urho
+vuoren muurit murtamaan?
+Konsa koittaa kevät kallis,
+aamu armas Pohjolaan?
+
+Saapuu urho. Vuorta mittaa.
+Mittaa hetken voimiaan.
+Tuntee voimaa jäntereissään,
+tulta suihkaa suonissaan.
+Huutaa: »Vaikka pilviin asti
+yltäis hornan vuori tuo,
+uskon, rakkauden voima
+syrjähän sen tuosta luo.»
+
+»Uskon, lemmen tenhovoima
+jumalainen voipi sen.
+Usko, lempi vuoret siirtää
+kautta voiman taivaisen.
+Päivyttä et paistamasta
+estää, vuori, enää saa!
+Aika on jo aamun koittaa,
+kevään kauniin kajastaa.»
+
+Ryhtyy työhön, jaloon työhön
+valon vakaa urho tuo.
+Toiset valppaat valon urhot
+avuksensa rientää luo.
+Vallat öiset elämöivät,
+raatajill' on raskas työ.
+Mutta vuori murtuu, värjyy,
+kaatuu, — poistuu pitkä yö.
+
+Vastuksien vaskivuori
+tiet' ei enää suljekaan
+sätehiltä sivistyksen
+suomalaiseen Pohjolaan.
+Talvi taukos, yö jo haipui, —
+loisti aamun aurinko.
+Opin teille Pohjan poiat
+riemuin rientää voivat jo.
+
+Kevään kiuru, aamun airut,
+huomenkelloin soitanto
+tääll' ol’ Oulun Suomalainen
+Yksityinen Lyseo.
+Siitä ura uusi aukes,
+alkoi uusi tiedon tie,
+mikä opin kukkuloita
+kohden nuorisoa vie.
+
+Lehden kirkkaan Pohjolamme
+sivistyksen historiaan
+piirsi kerran koulu tuo, min
+muistoa nyt juhlitaan.
+Innostuksen, ihanteiden
+kehto kaunis oli se,
+uhrauksen hengen kukka,
+»Alma mater» sadoille.
+
+Kortta Suomen onnen kekoon,
+onnen kekoon Pohjanmaan
+kantanut se kaunist' ompi
+monta, monta aikanaan.
+Kylvöstänsä kaunihista
+yhä herää hedelmää,
+eikä muistons' eikä työnsä
+konsaan unhoon meiltä jää.
+
+Kiitosta ja kunniata
+kaikukoon siis kannel nyt
+heille, jotk' on päivän helteen
+paahtavaisen kestänyt!
+Käyneekö he elon teitä
+tai on nurmen alla jo,
+kiitostansa äänin kirkkain
+kaikukohon kantelo!
+
+Mutta kiitos korkein Hälle,
+maan ja taivaan Luojalle,
+kaiken hyvän antajalle,
+lahjain suurten suojalle!
+Hänpä eelleen siunatkohon
+Suomea ja Pohjolaa,
+niin ett' isänmaamme kerran
+ihanammin kukoistaa!
+
+
+
+
+EI SAA ANTAA, EI SAA ANTAA —.
+
+
+Ei saa antaa, ei saa antaa
+ajan mennä hukkaan.
+Ei se laiskalle laiho kasva,
+onni puhkee kukkaan.
+
+Ei saa keväällä uinaella,
+kuhnaella hiljaa,
+jos ken tahtovi syksyn tullen
+aittahansa viljaa.
+
+Eikä saa nukkua nuoruuttansa
+kylvötöitä vailla,
+jos ken mielivi lyhteitä nähdä
+syksy-illan mailla.
+
+Ei! Paras on kylvön kulta-aika
+kaunihisti käyttää;
+paras on nuoruus korkeoilla
+ihanteilla täyttää.
+
+Paras on nuorena sydämeensä
+kylvää hyvä siemen.
+Nuorisossa on Suomen toivo,
+suoja Suomenniemen.
+
+Eespäin, ylöspäin reippahasti
+siis sa, kevään kansa!
+Kylvä siementä syömes peltoon,
+kylvä aikanansa!
+
+Kylvä siementä, toivon siivin
+korkealle lennä!
+Ei saa kaunihin nuoruuskevään
+antaa hukkaan mennä.
+
+
+
+
+ÄIDINKIELENI KULTAINEN!
+
+
+Äidinkieleni kultainen!
+Soi'os sa, sorja,
+kaikuos, kaunis,
+helise, hellä,
+laaksojen läpi,
+ylänköin yli,
+äidinkieleni kultainen!
+
+Äidinkieleni kultainen!
+Läikkyä lampein,
+vilskettä virtain,
+humua honkain,
+kuisketta kukkain
+sointusi soivat,
+äidinkieleni kultainen.
+
+Äidinkieleni kultainen!
+Tuores kuin tuoksu
+lempeän lehdon,
+saatua sateen;
+raikas kuin raiku
+kulkusen kauniin, —
+niin olet, kieleni kultainen
+
+Äidinkieleni kultainen!
+Nouse ja lennä,
+ylemmäs ennä!
+Notkoista nouse,
+kummuille kulje,
+arvoosi astu,
+äidinkieleni kultainen!
+
+Äidinkieleni kultainen!
+Heljä kuin helmi,
+kirkas kuin kulta,
+sorja kuin soitto,
+kaunis kuin koitto
+armahan aamun, —
+niin olet, kieleni kultainen.
+
+Äidinkieleni kultainen!
+Armas kuin aarre,
+rikas kuin rikkain
+kuningas konsaan,
+hertas kuin hellän
+äidin on ääni, —
+niin olet, kieleni kultainen.
+
+
+
+
+VAPAUSSODASTA PALAJAVILLE POJILLENI.
+
+
+Oi, riemu suuren-suuri nyt rinnassani soi,
+ja kiittämättä Korkeint' en olla voi, en voi,
+kun taistoiss' oltuanne edestä isänmaan
+taas teidät kaikki kolme tuoss' eessäin nähdä saan.
+
+Tää totta oikein onko, eik' unta, unta vaan?
+Ah, aaveitako vainen te ette olekaan?
+Ei! Taistotamineissa sodasta palanneen
+nään teidän nyt, ja teille ma kunniata teen.
+
+Niin nuoret viel', oi, ootte ja sentään kokeneet
+niin paljon, paljon nähneet ja paljon taistelleet.
+Ah, vaihtaa koulun saitte te sodan näytelmiin,
+sen läksyt sodan läksyyn, sen kirjat kivääriin.
+
+Ja missä taistoin myrskyt ne mylvi, pauhas, soi,
+ja tulta, salamoita maa, taivas salamoi,
+siell' omin ehdoin eestä soditte Suomenmaan,
+ja vaivojanne ette te vaikeroineet vaan.
+
+Nyt reippain', uljahina — oi, kiitos Jumalan! —
+nään teidän urhoteiltä ma kotiin saapuvan.
+Niin monta sankar’kuoloon vapauden taisto vei,
+vaan teille sankarhaudat viel' auennehet ei.
+
+Niin liki kuolon arpa kyll' usein lankesi,
+se veikon vierimmäisen ett' etsi, saavutti,
+ja veri vierellänne maan, hangen purppuroi,
+kun surman nuolet suihki ja sodan pauhu soi.
+
+Niin liki kuolo kulki, löi surman salamat,
+niist' että puvussanne on merkit puhuvat,
+ja veriruusun kalliin teist' yhdeltä ma nään
+siell' auki puhjennehen lävitse olkapään.
+
+Mut reippain', uljahina — oi, kiitos Jumalan! —
+tuoss’ eessäin nään nyt teidät, ja riemuin huudahdan:
+oi, onneani oivaa, iloan' ihanaa,
+kun sankareita suotiin mun maallein kasvattaa!
+
+Oi, riemu suuren-suuri mun rinnassani soi,
+ja kiittämättä Korkeint' en olla voi, en voi,
+kun kotiin tervetulleiks nyt jälkeen taisteluin
+ma lausun teidät, lausun, oi, lausun riemusuin!
+
+
+
+
+
+
+II.
+
+VALKEAT VIITAT
+
+
+
+
+MA OLEN IHMINEN.
+
+
+Yks' ilo, riemu suur' on mulla.
+Sen riemun mulle Luoja soi.
+Mi kohtaloksein voiskin tulla,
+se eloni ain' aateloi.
+Ja siitä laulan riemumiellä
+ma kulkeissain nyt elon tiellä:
+ma olen ihminen.
+
+On valo järjen mulle luotu, —
+oi, lahja kallis, verraton!
+On tahto vapaa mulle suotu,
+lain taulut tunnossani on.
+Ja henkeni se ikisuurta
+on jumalaista alkujuuria:
+ma olen ihminen.
+
+Ma lausua ja laulaa suulla
+voin tunteet, aatteet armahat,
+ja riemumielin nähdä, kuulla
+mun maani riennot rikkahat.
+Ja mitä tunnen, mietin mielin,
+voin virkkaa kaunein äidinkielin:
+ma olen ihminen.
+
+Ma luonnon kirjast' avatusta
+tuhannet ihmeet nähdä saan.
+Sen kukkaa, tähtikirjoitusta
+en konsaan väsy tutkimaan.
+Ja kauneuden mailma avoin
+on mulle tuhansinkin tavoin:
+ma olen ihminen.
+
+Ma iltaruskot, aamunkoitot,
+niin kaunihit, voin katsastaa,
+ja suvilintuin sulosoitot
+ja käen kukut kuulostaa.
+Ja ihanaa tät' isäinmaata
+ma ihailemast' en voi laata:
+ma olen ihminen.
+
+Niin, isänmaa tää kallis mulle
+on viime hengenvetohon.
+Sen vannon, maani: sulle, sulle
+mun työni pyhitetty on.
+Sua kohtaan lempeä mä vailla
+en eläimen voi elää lailla:
+ma olen ihminen.
+
+Ja ajan riennot suuret, hyvät
+mun sydäntäni sytyttää,
+ja elon arvoitukset syvät
+mun mieltäin kiehtoo, kiinnittää.
+Ja määrä mull' on suuri, jalo:
+on onni maan ja taivaan valo:
+ma olen ihminen.
+
+Kuin kotka korkealle lentää,
+niin lento henken' ylös on.
+Taa tähtien se tahtoo entää,
+ylitse kuun ja auringon.
+Mun määrämaani ompi tuolla
+ikuisten tähtein yläpuolla:
+ma olen ihminen.
+
+Ja vaikk' on vaivans' ihmisellä
+ja edesvastuu suuri on.
+ja usein kärsii sydän hellä,
+ja vaiheiss' elon taistelon
+niin monta vierii kyynelettä,
+siit' iloitsen ma sentään, että
+ma olen ihminen.
+
+Ja eestä ihmisyyden voiton,
+eest' ihmisyyden ihanteen,
+eest' ihanamman päivänkoiton
+ma taistelen ja työtä teen.
+Oi, Herra, mieleheni paina
+olenton aateluus tää aina:
+ma olen ihminen!
+
+
+
+
+ILLALL' ON ITKU —.
+
+(Ps 30:6.)
+
+
+»Illall’ on itku, vaan aamulla ilo», —
+kohtalon arpa niin langeta voi.
+Murheeni riemuksi Korkein voi muuttaa,
+Hän, joka sieluni, ruumiini loi.
+
+Vaikka nyt, harppuni, suruja soitat,
+vaikka nyt iltani itkuinen on,
+toivoen, syömeni, sykkäile sentään!
+Luottaos aamun, oi, aurinkohon!
+
+»Illall’ on itku, vaan aamulla ilo», —
+soi, sana kaunis, sa sieluuni, soi!
+Vaikkakin itkuinen on mulla ilta,
+aamupa riemuinen olla jo voi!
+
+
+
+
+TÄHTIEN ALLA.
+
+
+Tähtien alla ma taivalta teen, —
+tähdet niin kauniisti hohtaa.
+Tähtien loiste se kultaiseen
+kotiin mun kulkuni johtaa.
+
+Saloa yössä mä samoan näin.
+Synkeä öinen on salo.
+Eksyä voisin, vaan kotihin päin
+viittana tähtein on valo.
+
+»Kiiruhda, lapseni, kiiruhda vaan!» —
+yössä niin kuiskehet soivat —
+»kodiss’, oi, ollahan murheissaan,
+eksyneen luulla sun voivat». —
+
+Kiiruhdan kulkuain, rakkaani, oi,
+kiiruhdan kiiruhtamalla.
+Älkää te surko! En eksyä voi
+tähtisen laivahan alla.
+
+Älkää, oi, surko! Jos joskus ma lien
+eksynyt, — käyn varovasti!
+Tähdet ne vilkkuvi viittana tien,
+vilkkuvi kotihan asti.
+
+Älkääkä surko, jos kannot mun kaas,
+haavojain yössä jos itkin!
+Nousin jo, kotia kohden ma taas
+ponnistan polkua pitkin!
+
+Kohta, oi, kotiin kai ehtiä voin
+öiseltä, himmeeltä tieltä;
+kohta kai kuulen jo lauleloin
+helkkyvän kodista sieltä.
+
+Älkää siis surko, mun rakkaani, oi!
+Tähdet niin kauniisti hohtaa.
+Tähtien johdolla kulkunsa voi
+kotihin kultaiseen johtaa.                           1917.SODAN OIKEUTUS.
+
+
+
+
+SODAN OIKEUTUS.
+
+
+En ihailla sotaa ja sotia
+ja sotien sortoa saata.
+Vaan rosvot kun uhkaa kotia
+ja vihamies isienmaata,
+mitä muuta vois tehdä kuin puolustaa
+kotikultaa uljaimmasti
+ja vainolaisjoukkoja vastustaa
+veripisaraan viimeiseen asti?
+
+Mitä muuta vois tehdä, kuin torjua
+vihamiestä, mi murhaa ja raastaa?
+Kuka, kurja, se silloin vois horjua
+ja raukkana rauhasta haastaa?
+Kuka, kurja, se tallata, polkea sen,
+mikä kallein!' on, sallia voisi?
+Kuka eest' isänmaan, kodin kultaisen
+ei taistohon valmis oisi?
+
+Jalo rauhan on aate, ja kerran se
+on valtaava maan koko piirin.
+Vaan sortajille ja rosvoille
+ei paikkaa oo alla sen viirin.
+Vast' aika se autuas päälle maan
+voi sitten, voi sitten koittaa,
+kun saapuvi Sankari voimassaan,
+joka Henkensä voimalla voittaa.
+
+                   21.II.1918.
+
+
+
+
+MIT' ON SOTA?
+
+
+Mit' on sota, sodan pauhu? —
+Kansain kirous ja kauhu,
+kehnon hengen keksintö;
+surman susi, hornan hukka,
+synnin kylvön verikukka,
+entispahan perintö.
+
+Itsekkyyden riemuvoitto.
+Manan kelloin hurja soitto,
+humu mailta Haadeksen;
+kumu kurja petoin, peikkoin,
+eikä tointa ihmisveikkoin,
+veljeyttä veljien.
+
+Väkivallan iskuin anto,
+valtain veriveron kanto.
+voima yli oikeuden;
+jyly tuomioiden torven,
+käypä kautta kansain korven,
+koston kalpa hirmuinen.
+
+Kuohu vihan kosken kumman,
+pauhinaa Styx-virran tumman,
+suunnattuna päälle maan;
+murhan juhlakulku täällä,
+helvetti maan pinnan päällä,
+kurjuus, hurjuus huipussaan.
+
+Tuhansien tuskain tuoja,
+raunioiden, hautain luoja,
+kyynelien kylväjä;
+hengen viljelyksen turma,
+varain viejä, suvun surma,
+kotein onnen särkijä.
+
+Väisty, oi, jo voima raaka!
+Oikeuden pyhä vaaka
+kiistat kansain ratkaiskoon!
+Nouse, rauhanaate, lennä,
+kautta kansain, maitten ennä!
+Voittos päivä valjetkoon?
+
+Kerran, kulta-aika, nouset:
+vannaiks vaihtuu miekat, jouset,
+keihäät viikatteiksi saa:
+rauha suuri kukkii maassa,
+mailma sovuss' autuaassa
+tuhat vuotta kukoistaa!
+
+Siitä nään jo kaunist' unta:
+syntyy rauhan valtakunta,
+valo, vapaus vallitsee.
+Kukkii luonto, maa ja kansa,
+ihmisyys on kukassansa,
+Herra, Herra hallitsee!
+
+                  26.X.1917.
+
+
+
+
+RIEMUITSE, MAMMONA!
+
+
+Riemuitse, mammona, maan matalaisen sa valtias suuri!
+Parvi sun palvelijat mahtavin, valtavin on.
+Templisi kaaret ne, kas, yli kansojen, maailman yltää.
+uhreja alttaris luo köyhät ja rikkahat tuo.
+Ei sitä päiveä, ei sitä hetkeä, ei sitä yötä,
+jolloin suosiotas etsisi ei tuhannet;
+jolloin hetkeksi ees papitartesi, pappies parvi
+unhoittaa sinut vois, mahtava maan jumaluus.
+
+Riemuitse, mammona! Suur; ylen suuri on valtas ja voimas:
+miljoonien inehmoin herra ja käskijä oot!
+Riemuitse! Hohdepa sun hopeoittesi, kultasi kiilto
+niin kuni taikoa voi yksilöt, kansat ja maat.
+Kun kipunankaan saat himontultasi sieluhun syttää,
+lieskapa kohta jo käy, eikä se sammuvan näy.
+Maan sekä aartehien sen herraksi ihminen luotiin,
+vaan osat vaihtunehet kauan, oi, kauan jo on:
+orjapa herrana käy, jalo herra se orjana kulkee.
+Kuulkaa: selkähän sen orjanruoska jo soi!
+Kuulkaa: mammonan eess' iki-ihminen nöyränä ryömii,
+mammona kuin kuningas käskyjä vain jakelee:
+yön lepo leppeä, työn hiki, päivien ponteva puuha,
+arkien kaikk' aherrus, sunnuntain suloisuus,
+nuoruus kukkea, mies-ijän voima ja vaappuva vanhuus,
+myös poven puhtoisuus, taivahien ihanuus,
+kuolematon ikihenk', elon korkeat, henkiset arvot, —
+kaikkipa tuo sekä muu tähtesi menköhön vain!
+Menköhön vain yhä uudestaan lähimäisien onni,
+onnipa myös isänmaan, kansan ja maan menestys,
+kunhan kirstuhun kultaa käy sekä kukkaro paisuu.
+Siinähän onnemme on, siin' elon tarkoitus myös.
+Riemuitse, mammona! Sun on voima ja valta ja suuruus'
+Sullepa myös yli muun syömemme sykkii ja lyö.
+
+Riemuitse, mammona! Vuostuhannet sua on jumaloitu.
+Voimasi, valtasi on vieläkin järkkymätön,
+järkkymätön kuni kallio on meren kuohujen kesken,
+järkkymätön, kuni on kuoleman valta ja työ.
+Aikojen muinaisten jumaloistapa jäi moni unhoon,
+temppelit raukesi pois, aika jo alttarit kaas,
+templisi seinätpä vain yhä seisovi sortumatoinna,
+uurtanut alttarias ei ajan pauhaava vuo.
+Pappejas, uskovias vilisee joka maa, joka mantu,
+kaupungit kaunoiset, kaukaiset salomaat.
+Eip' ole ilmojen ääri, ei soppea auringon alla,
+miss' olis tuntematon voima ja valtius sun,
+miss' ei luoksesi ees joku hiipisi öin Nikodeemus,
+vaikkapa ei väriään virkkaiskaan avosuin.
+
+Riemuitse, mammona! Sun kätes tuntuvi vaiheissa valtain,
+kansojen kohtalohon leimasi lyödä sä saat.
+Valtojen pöytien luo sanas mahtavan vaakahan viet sä,
+kansalle myös katujen käskysi kaikua suot.
+liika sun käskysi, ei sinun äänesi kaikuile turhaan,
+vaikkapa sorroksikin ääntäsi huutane et.
+Suososiohuutoja soi, ilohuutoja ilmahan kaikuu:
+»Mammona, mielevä mies, neuvosi on nerokkaat!»
+»Mammona, mielevä mies, jalo, mahtava ystävä kansan,
+saakohon valtiuden, kauan hän eläköön!»
+Niin kadun, niin turun, niin palatseinki ma pauhaavan kuulin,
+laaksojen, kukkulain myös kuulin ma lausuvan noin. —
+Riemuitse, mammona! Jos miten aikojen kohtalot vaihtuu,
+varma sun valtasi on, varma sun tsaariutes.
+
+Riemuitse, mammona! Suur' on, suuri sun lastesi lauma,
+leimana lastesi on hartaus kuulumaton,
+hartaus kuulumaton, iki-ahkera into ja riento,
+uskollisuus yhä uus, uhraus uupumaton.
+Maailma konsana ei lie lapsias laiskoina nähnyt:
+Yksinpä suin ylistää heit' yhä päivä ja yö,
+päivä ja yö, anivarhainen aamu ja myöhäinen ilta,
+niin suvi paahtava kuin talviset ankarat säät.
+
+Riemuitse, mammona! Ei unohduksihin oppisi joudu,
+säilyvä, seisova ain' aikojen halki se on:
+Uskolliset isät sen sydämiin sylilasten jo painaa,
+maammosen maidossa sen lapsoset pienet jo juo.
+Siksipä, vaikk' alas huudettais ikitaivahan tähdet
+uskopa yksi se jäis: palvelus, mammona, sun!
+
+Riemuitse, mammona! Eip' ole vertaasi auringon alla.
+Aikana ahtaanakin valtasi varttuvi vain,
+valtasi varttuvi vain, himo kiihtyvi kiiltävän kullan:
+kas, tuhannet kädet, päät kultias päin kurottuu!
+Miekkonen se, joka saa ko’on korkean vain kerätyksi,
+keinoin kelvollisin vai miten — siitäpä viis.
+Nälkää nähköhöt muut, vilu vieköhön kuolohon kansaa,
+haamuina hoippukohot ihmiset hautaan päin,
+itkeköhön isänmaa kovan kohtalon kourien alla,
+huolihin hukkukohon tai tuho tulkohon sen,
+meilläpä, mammonan palvelijoill’, ylen armas on aika.
+meilläpä joulu nyt on, joulu ja myös juhannus.
+Keinoja on, varat syntyy, ja kasvaa ja kaupat ne kukkii,
+käy hopeaa apajaan, kultaa hyrskyvi veet.
+Kultaa hyrskynehet ei liekään niin tuhatvuosiin:
+taannoin köyhäpä ken, Kroisos nyt olla jo vois.
+Tervepä, terve sä siis, jalo mammona, herrojen herra
+Sullepa elämme vain, sullepa kuolemme myös!
+
+
+
+
+KÖYHÄN LAULU KUKKAROLLEEN
+
+
+Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta!
+Virkasi maailman mainio on.
+Sinä otat multa, ja minä otan sulta,
+anto ja otto on loppumaton.
+
+Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta!
+Tyhjää sun täydeksi usein nään vaan.
+Kun et saa multa, niin minä en saa sulta.
+Milloin sa pulskana pullotatkaan?
+
+Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta!
+Paljon jos saanet, niin paljon myös suot.
+Köyhäill’ ei paljon oo saatavaa sulta,
+köyhälle huolta ja murhetta tuot.
+
+Köyhän ei kukkaroon seisahdu markat:
+kiirehen vilkkaa ne vierivät pois.
+Köyhäll’ on useinkin asiat tarkat, —
+köyhäll', oi, paljonkin tarpeita ois.
+
+En minä sentään kiiltävään kultaan
+omaa mun onneain vaihtaisi, en.
+Aartehes, maailma, vertaan ma multaan
+rinnalla onneni rikkauden.
+
+
+
+
+
+
+III.
+
+LUONNON JA SYDÄMEN KANNEL
+
+
+
+
+OI, VAITI, OI, HILJAA!
+
+
+Oi, vaiti, oi, hiljaa! Ma lasta
+koen villiä viihdyttää,
+last' orpoa, oikukasta:
+mun sydäntän' itkevää.
+
+Ah, hetkeä niin monen monta
+jo tuota ma tuuditin;
+sitä raukkaa, oi, rauhatonta
+kuni kehdossa keinutin.
+
+Ja viihdytysvirteni sille
+kai kaikki jo laulaa sain,
+vaan tuskaan ja valvehille
+jäi vaivojen laps se vain.
+
+Se valittaa, vaikeroi, ärjyy, —
+yhä keinuos, kehto, oi!
+Se väriseepi, se värjyy, —
+soi, viihdytysvirsi, soi!
+
+Yhä hyrskii se, itkuhun kiihtyy, —
+se varmahan sairas on.
+Oi, konsa se vihdoinkin viihtyy
+ja raukeepi lepohon?
+
+Oi, keinuos hiljaa sa, kehto!
+Soi, viihdytysvirsi, soi!
+Pian ehtivi tuskille ehtoo:
+laps' untansa uinua voi.
+
+
+
+
+KESYT HANHET.
+
+
+Kesyt hanhet, kas, kesän aian
+oli ilona ihmisen.
+Ja niin kuni lumoissa taian
+jäi luokseen ne eellehen.
+Vesialtaassa ahtaassa sousi
+ne huuhtoen sulkiaan.
+Maass' astui ne muutoin, — nousi
+ylös lentohon harvoin vaan.
+
+Liki lainehti pohjan puolla
+meren siintävät, vapaat veet.
+Vaan eivät ne käynehet tuolla,
+ei sinne ne siirtyneet.
+Ja villit hanhoset yllä
+jos lensivät toisinaan,
+kesyt räpytti siipiä kyllä,
+vaan tyyntyivät uudestaan.
+
+Kesän kuut näin maassa ne kulki,
+maan nurmea nykki ja söi.
+Ja joskus vain kaihonsa julki
+ne huusi ja siipiä löi.
+Ja lentohon konsa ne retken
+teki taipalen pienen taa,
+taas saapui ne jälestä hetken,
+taas tannerta taapertaa.
+
+Näin olohon outoon ne jäivät,
+kun saapui jo syksyn säät,
+sen pimeät, viluiset päivät,
+sen tuikeat tuulispäät;
+kun lumi jo verhosi kukat,
+ja routahan jäätyi jo maa, —
+voi teitä, te hanhi-rukat,
+tuho teidät jo saavuttaa!
+
+Ah, miks' ette kauan jo sitten
+te etelään entäneet pois
+kera veikkojen kiiruhtavitten? —
+Olo onnekas ollut siell' ois.
+Ah, tottumuksenko vuoksi
+ja murujen muutamain
+te itsekkään ihmisen luoksi
+oi, hanhoset, jäitte vain?
+
+
+
+
+JÄNKÄLINTU.
+
+
+Lapin tunturein, soitten yli
+kesäyön aurinko hohtaa.
+Lapin suurilla, suurilla soilla
+jänkälintusen kohtaa.
+
+Jänkälintu se liikuttavasti
+valittaa yksinäisyyttä.
+Eikä se surujaan soittele suotta,
+valita varsin syyttä.
+
+Jänkälinnun, sen Lapin linnun,
+laulun kulkija kuuli,
+kyynel silmiinsä sirahti, vaiko
+oisi sen tuonut tuuli?
+
+
+
+
+IHMISEN ÄÄNI.
+
+
+Se ääni soinnuin tuhansin
+soi, helkkyy päällä maan.
+Vivahtein lukemattomin
+se purkaa sointujaan.
+
+Kaikk' ihmissielun liikkehet
+se heijastaa, se soi.
+Sen värähdykset vienoimmat
+se ilmi tuoda voi.
+
+Se konsa hieno, hiottu
+kuin jalokivi on;
+kons' on kuin kivi kulmikas
+ja tahkoamaton.
+
+Se kons' on tyyni, rauhaisa
+kuin lampi laineeton.
+Ja konsa taasen rauhaton
+kuin kuohut aallokon.
+
+Se hiipiä voi hiljalleen
+kuin sukkajalka mies,
+tai saapua kuin salama
+ja leimuta kuin lies.
+
+Se lämmin, hellä olla voi
+kuin lämmin suvisää,
+tai jäykkä, jäinen, kylmä niin
+kuin talven routa, jää.
+
+Kuin äidinkäsi pehmoinen,
+se pehmyt olla voi;
+vaan kova myös kuin kallio,
+kun kovana se soi.
+
+Se kirkas, kaunis olla voi
+kuin nousu auringon.
+Mut tummantumma, synkkä myös
+kuin syksy-yökin on.
+
+Se iloisena helkkää voi
+kuin laulu leivosen,
+tai nyyhkyttää ja itkeä
+kuin sairas lapsonen.
+
+Se viihdytellen soida voi
+kuin kehtolaulu vaan,
+tai jylistä kuin ukkonen,
+kuin myrsky raivoissaan.
+
+Se kiehtoa voi, houkuttaa
+kuin syli neitosen,
+mut torjua myös luolahan
+kuin häijy härkänen.
+
+Kuin enkel’ääni, lohtua
+se tuskiin tuoda voi,
+mut lailla veitsen viiltää myös,
+kun ynseänä soi.
+
+Se vilpitön niin olla voi
+kuin lapsi suorasuu.
+tai olla verho, minkä taa
+kaikk' aikeet piilo’uu.
+
+Oi, tuhatvivahteisena
+se helkähdellä voi.
+Ja kunkin ääni erikseen
+se soinnuin omin soi.
+
+
+
+
+SUVITUULONEN LEMPEÄ, LEYHY!
+
+
+Suvituulonen lempeä, leyhy!
+Suven lämpöä Suomehen tuo!
+Kevätkukkia kummuille nosta,
+ahot, viidat jo vihreiksi luo!
+
+Yhä pohjonen vinhasti viuhuu,
+yhä jäässä on virrat ja veet;
+yhä vielä, oi, pääskynen viipyy,
+yhä virtens' on vaienneet.
+
+Yhä luonnossa talven on tuntu,
+yhä harmaat on niityt ja haat;
+yhä lehdot on lempeä vailla,
+yhä paljaat on puut sekä maat.
+
+
+
+
+TULI, TULI KEVAHÄN KULTAINEN AIKA —.
+
+
+Tuli, tuli kevähän kultainen aika:
+lumivaipan luonto jo yltänsä loi.
+Sinitaivon kirkasti taas valontaika,
+kedon yllä kiuru jo ilmassa soi.
+Kiurua kuulen ja laulelen vaan:
+Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!
+
+Tuli, tuli taas suvituulien vuoro.
+Suvisilkkiin vihreään verhouu maa.
+Avoveessä soittavi sorsien kuoro,
+kesälinnut parvissa Pohjolaan saa.
+Riemuiten nään sen ja laulelen vaan:
+Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!
+
+Tuli, tuli kukkien kultainen hetki:
+sinivuokko nurmesta nostaa jo pään.
+Yli kevätkenttäin käy perhojen retki,
+ilojuhlan ihanan luonnossa nään.
+Juhlahan yhdyn ja laulelen vaan:
+Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!
+
+Tuli, tuli aika jo Ahdinkin soittaa
+yli, alla aaltojen kanteloaan.
+Kas, kevät kahlehet katkoo ja voittaa,
+kevätlaineet laulavi vapauttaan.
+Laulunsa kuulen ja laulelen vaan:
+Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!
+
+
+
+
+SUVITUULEN SUHISTESSA.
+
+
+Minä ulkona porraspuulla
+suvituulessa istuskelen.
+Humu hongikon on soma kuulla:
+syvä, kaunis on sointu sen.
+
+Suvituulonen käy, puut häilyy,
+ne häilyy, ne huojuu, ne soi.
+Sinitaivolta päivönen päilyy, —
+ja niin leuto mun olla on, oi!
+
+Kuni armahan kätönen hellä,
+mua tuulonen hyväelee,
+ja kuin kesän pääskysellä,
+mulla rinta taas riemuitsee.
+
+Ja kuin kylvyssä ollut ma oisin,
+ja kuin juhlahan kellot nyt sois,
+ja ma kaikille hyvää soisin,
+ja kaikki taas kirkasta ois, —
+
+niin tuntuvi, oi, kevätkulta,
+suvituultasi huokuessain:
+kevätriemua rintaani sulta,
+kevättunteita tuomisiks sain.
+
+
+
+
+YLI KUKKIEN POLKUNI KULKENUT EI —.
+
+
+Yli kukkien polkuni kulkenut ei,
+elo riemuja paljon ei suonut.
+Läpi mustien murheiden kulkuni vei:
+surun maljast' oon usein ma juonut.
+
+Ma en vienoja vesiä soudellut vain:
+olen soudellut keskellä tyrskyin.
+Kera venhoni, veikkoset, usein sain
+minä keinua keskellä hyrskyin.
+
+Olen vuosia aaltojen pauhaavien
+kera, keskellä taistella saanut.
+Olen viimojen viuhinaa kuullut, jos ken,
+ja se viuhina vielä ei laannut.
+
+Ja paljon, ah, armainta aallokkohon
+meren saaliiks' on mennyt jo multa.
+Vain henkeni vaivainen jälellä on,
+se, min sain minä, Luojani, sulta.
+
+Tok' en tuomita töitäsi voi, en saa:
+Surut tuottavat runsahan voiton,
+surun pilvien tummien kätkit sä taa
+elon korkeamman jalon koiton.
+
+Surut, tuskat, siis luokseni tulkaa vaan!
+Te täytätte käskyjä Herran.
+Jos kärsin ja itkenkin täällä, niin saan
+ijäks' itkuni kuivata kerran.
+
+
+
+
+OI, SAAVU, SADEPILVI!
+
+
+Oi, saavu, sadepilvi!
+Jo kuihtuu kukat, puut
+ja lakastuvi laihot
+ja kaatuu kasvit muut.
+Maamiehen miel' on raskas,
+hän huokaa huolissaan:
+»Voi, jospa sataa, sataa
+nyt Luoja soisi vaan!»
+
+Oi, saavu, sadepilvi!
+Ja tuoreutta tuo
+ja vilvakkuutta uutta
+taas Pohjan luontoon luo!
+Oi, saavu, sadepilvi
+Jos vielä viivyt vaan,
+niin kato viljat viepi
+ja raukee ruohot maan.
+
+Oi, saavu, sadepilvi!
+Maa huokaa janoaan,
+ja kauan, raukka, kauan
+jo huokas — turhaan vaan
+Oi, saavu, sadepilvi!
+Kuin sairas, kuumeinen,
+maa vettä rukoelee, —
+oi, kuule ääntä sen!
+
+Oi, kuule ruohoin rukous
+ja kukkain kujerrus
+ja laihoin pyhä pyyntö
+ja harras halaus!
+Oi, pilvi, sadepilvi!
+Jo saavu, pisaroi!
+Tuhannet tuloasi
+ah, vartoo, vartioi.
+
+Oi, saavu, sadepilvi!
+Nyt kiire, kiire on.
+Kaikk, kaikki kärsii, poutii
+nyt helteess' auringon.
+Oi, saavu! Viileätä
+jo salli vihmontaasi
+Ja toiveet ihmistenkin
+ja luonto elpyy taas.
+
+Taas elpyy luonto kaikki,
+ja koivut, tuomet nuo
+ja pihan pihlajatkin
+taas tuoksuansa luo.
+Ja lemu lehdot täyttää,
+ja kukat kukoistaa,
+ja luomisvoimaa uutta
+taas uhkuu manner, maa.
+
+Oi, saavu, sadepilvi!
+Kun virvoitat taas maat,
+sua siunaa laihot, lehdot
+ja nurmet, niityt, haat.
+Sun kiitostas puut, pensaat
+ja kukat kuiskinoi,
+ja laulaa lintusetkin,
+ja ihmisrinnat soi.
+
+
+
+
+OI, NÄHDÄ OISIN TAHTONUT!
+
+
+Oi, nähdä oisin tahtonut
+ma Ateenan, tuon kauniin, muinaisen,
+sen Akropolis-kukkulan
+ja jalot, ylväät muistomerkit sen!
+
+Ma nousta oisin tahtonut
+tuonn' ylös kukkulalle kuulullen,
+kun loistettansa aamu-aurinko
+loi halki taivaan kirkkaansinisen,
+tai ilta-aurinko kun ihanaa
+yl' Ateenan ois luonut purppuraa,
+ja sätehet kun säihkynehet sen
+ois yli jaloin marmorpintojen,
+ja sunnuntainen suuri, syvä rauha
+kun yllä Akropoliin ollut ois,
+ja melu mainen viihtynyt ois pois.
+
+Ma nousta oisin tahtonut
+tuonn' ylös ylvään vuoren huipullen —
+josp' onnettaret suoneet oisi sen! —
+leveitä marmor’portahia myöten,
+kautt' uljaan propylaiain loistoportin.
+Mnesikleen kauniin, kuulun merkkiluoman.
+
+Ja koruportin suuremmoisen tään
+ma vieress' oisin, oisin viivähdellyt.
+Ma tarkoin, tyystin oisin tutkinut
+tän pylväspihan viisin porttineen
+ja siroin siipirakennuksineen
+ja ihanine eteissaleinensa
+ja eteissalin kolmin kammioineen.
+niin puhtoisine pylväsriveineen
+ja kaunihine marmor’kattoineen.
+
+Ja nähdä, nähdä oisin tahtonut
+nuo viidet uljaat, uhkeet portahat,
+jotk' ylös luota jalon loistoportin
+vei korkeoille vaskiporteille
+ja kukkulalle johtivat.
+Ja kukkulalla siellä nähnyt, oi,
+ma oisin, mitä suuri taide loi:
+Ma nähnyt oisin syömin sykkivin
+siell' ylvään templin Pallas Athenen.
+tuon Parthenonin kauniin, ihanan,
+kautt' aikojen ja kansain kuuluisan
+rakennustaiteen mestar’teoksen,
+min Pentelikon-vuoren marmorista
+loi helleenien henki ylevä,
+loi Iktinon ja Kallikrateksen
+ihana, suuri arkkitehtitaito.
+
+Siell' oisin nähnyt, siellä katsellut
+sit' ympäröivää kaunokäytävää,
+min kattoa niin kaunist', ylevää
+ihanat, kauniit kantoi marmor’pylväät.
+
+Siell' oisin kauan, kauan katsellut
+tuon juhlatemplin päätypintoja,
+jotk' oli somistettu sorjimmin,
+niin kuvaveistoin ihmeen ihanin,
+mi suuren taiteen kielin kirkkahin
+ja puhtoisin ois mullen puhelleet
+niin synnystä kuin elonvaiheista
+Ateenan suuren jumalattaren.
+
+Siell’ oisin eelleen kauan katsellut
+ma templin katon reunan friisiä,
+mi kuvat piirtein hienoin, tenhoisin
+loi panathenaia-juhlan retkistä,
+sen sulonherttaisista hetkistä,
+sen tulisoihtujuoksuist' öisistä,
+sen uhreista, sen asetansseista,
+sen kilpailuista huiluin, kitaroin
+ja kauniin, ihanaisin lauleloin.
+sen urheiluista, sotalaivojen
+myös kiivahista sountikiistailuista,
+ja muusta, muusta paljosta, oi, niin.
+Sen kaiken, mik' ol' armaint’, ihaninta
+ja uhkeinta, kaikkein uljahinta,
+sai panathenaian juhlasaatossa,
+mill' Athenea ylhää kunnioitiin,
+Ateenan kansa nähdä kulkevan
+editse silmiensä jalan, ratsain
+tai kaunihissa kilpavankkureissa.
+
+Tää panathenaian juhlakulkue
+ois templin korkokuvavyöhykkeessä
+mun silmieni sivu, kautta käynyt, —
+oi, mikä näky jalo, verraton!
+Vaan temppelsaliss' oisin, oisin nähnyt
+ma kuvan itse jumalattaren,
+mi norsunluust' ol' luotu, kullasta, —
+se kuvapatsas kuulu Hellaanmaan
+ol' ylväs luoma suuren Pheidiaan.
+Sit' oisin kauan, kauan katsellut
+ma, kattoaukost’ armaan auringon
+säteiden säihkyessä kuvaan päin,
+ja juhla suur' ois ollut syömessäin.
+Ma kauneill' oisin nähnyt kasvoillaan
+lepäävän vakavuuden lempeän,
+ja nähnyt toisess' oisin kädessään
+ma kuvan voiton jumalattaren
+ja toisessa taas kilven kirkkahan
+ja keihään uijaan, keihään komean,
+min kultakärki näytti ylöspäin,
+koht' ylhää korkeutt' ilmain siintäväin.
+
+Ja Parthenonin puolla toisella
+viel' oisin nähnyt toisen templin ma, —
+ma nähnyt oisin Erekhtheionin,
+niin upean, niin kaunihin.
+mi pyhitetty, vihitty myös se
+ol' jumalattarelle suurelle.
+
+Ja läheisyydess' Erekhtheionin
+ma kohdat' ylimmällä kukkulan
+viel' oisin nähnyt kuvan toisenkin
+Ateenan ylhän jumalattaren,
+tuon kuvan seitsenkymmenjalkaisen,
+mi Marathonin luona saadusta
+valettu oli voittosaaliista.
+
+Kilp’ aseenaan ja keihäs se
+siin’ uljahana seisoi niin,
+ja katsein paljon merkitsevin se
+tuonn' ulos katsoi kauas merelle,
+sen avaralle siniseljälle,
+mi näyttämö ol’ entis-Ateenan
+niin vallan kuni kunnian.
+
+Ja kaukaa, kaukaa merenkyntäjät
+tuon kuvapatsahan jo näkivät,
+niist' Ateenata lähestyi jos ken.
+Kas, loitos Sunion jo niemen luo —
+viis peninkulmaa pitkä matka tuo! —
+he näki, kuinka jumalattaren
+kuvastui hahmo taivaan sinehen
+ja kuinka uljas vaskikypärä
+se välkkyi, säihkyi päivän säteissä.
+
+Ja juurell’ Akropoliin kukkulan
+viel' oisin nähnyt Odeion ma myös,
+tuon pyörörakennelman muhkean,
+mi Kserkseen oli teltan kaltainen,
+ja huippukattoa min kannatti
+ne mastot monet sotalaivojen,
+jotk' oli kautta sankar’taistojen
+käsistä saatu persialaisien.
+Tää asunnoks' ol’ armaaks' aiottu
+niin soiton, laulun, kuni näytelmäin,
+ja koristettu kuvateoksin
+ja sisustettu marmor’istuimin.
+
+Nää nähnyt oisin ja myös muutakin,
+niin paljon muuta kaunist', ihaninta,
+jot’ aavistella vainen voi nyt rinta,
+niin paljon taiteen iki-aarteita,
+sen kauneimpia saavutuksia,
+sen korkeimpia kauneusarvoja,
+joill' isänmaataan jalo Perikles,
+tuo toden, kauniin, taiteen ystävä,
+jalosti, ihanasti kaunisti
+ja joita Hellaan suuret miehet muut
+maamiehillensä luoda soi tai loi. —
+
+Oi, nähdä oisin tahtonut
+ma Ateenan, tuon kauniin, muinaisen,
+sen Akropolis-kukkulan
+ja jalot, ylväät taideluomat sen!
+
+Ja kantelein ma oisin kansallein
+kaikk' ilmi tuonut, mitä suurta näin,
+ja näyttänyt, kuin kansa pienikin
+voi edistystä viedä eteenpäin.
+
+Ja innostusta suurta laulanut
+ma oisin kalliiseen mun kansahain,
+ja huutanut: oi, lailla Hellahan
+sa pyri, nouse, kuki, kansan', ain!
+
+Sa, korkealle määräs aseta!
+Näe saavutukset pienen Hellaanmaan!
+Siis _sursum corda_! Ylös sydämet!
+Ken ponnistaa, saa suurta aikaan vaan.
+
+
+
+
+JA NÄHDÄ OISIN TAHTONUT!
+
+
+Ja nähdä oisin tahtonut
+tuon Galilean kauniin profeetan,
+niin sanoissaan kuin töissähän
+niin mahtavan, niin valtavan.
+
+Hän ruusu keskell' orjantappurain,
+yön kolkon keskell' aamun kirkas koi.
+Yön tähtein keskell' itse aurinko,
+mi valaista maanpiirin kaiken voi.
+
+Hän ihmevesa Israelin puun,
+ja kaikkein kaunein ihmisistä hän.
+Niin, — ihmiskunnan kukka ihanin
+ja paljon, paljon vielä enemmän.
+
+Maan vaivaisvesain pienten keskellä
+hän taivoon yltävä on setripuu.
+On Alpin huippu saavuttamaton,
+mi matalan maan yli kohouu.
+
+On ijäisyyden meri rajaton
+hän rinnall’ ajan ihmispisarain.
+On taivas, mikä maata syleilee,
+ja ihmiset maan matosia vain.
+
+Kaikk' ihmislempi häneen verraten
+on säde heikko rinnall' auringon.
+Kaikk' ihmisviisaus häneen verraten
+laps' aakkosia alkava vain on.
+
+Kuin sammuu tähdet noustess' auringon,
+maan suuruudet niin häipyy rinnallaan:
+Ne katoaa, kuin kastepisarat,
+hän, suurin suurist', elää ainiaan.
+
+Oi, persoonaans', oi, työtään, oppiaan!
+Ei aikakirjat tiedä suurempaa.
+Oi, rakkautensa loistetekoja!
+Oi, sanojensa voimaa valtavaa!
+
+Jos sanan virkkoi, viihtyi myrskysää.
+Jos kutsui, nousi kuollut haudastaan.
+Jos viittas vain, niin vaivat vaimentui.
+Jos siunas, lahjoja sai lapset maan.
+
+Niin korkea ja sentään alhainen.
+Niin mahtava ja sentään nöyrä niin.
+Niin voimakas ja salli sentään sen,
+ett' ylös ristille hän raastettiin.
+
+Kun kiros muut, hän eipä kironnut.
+Kun vihas muut, hän rakkautta soi.
+Ja ristilläkin viel', oi, riippuissaan
+hän siunata, hän anteeks' antaa voi.
+
+Oi, sankari, oi, Herran sankari,
+mies suurten kiusausten, kipujen!
+Oi, jalopeura, voittoon kulkenut
+myös keskell’ itse kuolon kauhujen!
+
+Oi, nähdä oisin tahtonut
+tään Galilean kauniin profeetan,
+niin sanoissaan kuin töissähän
+niin mahtavan, niin valtavan!
+
+Oi, nähdä oisin tahtonut
+ma hänet, kun hän kulki päällä maan,
+ja kuulla, kuulla hiljaa, nöyränä
+ma hänen kaunist' äänenkaikuaan!
+
+
+
+
+
+
+IV.
+
+VALKEA LEMPI
+
+
+
+
+SUVILINNUT NE LAULAVAT MUILLE —.
+
+
+Suvilinnut ne laulavat muille,
+vaan mulle, oi, laula ne ei.
+Suvenriemuni rinnasta multa
+kova kohtalo armotta vei.
+
+Suvikukkaset muille ne kuiskii,
+ilotunteita rintahan luo.
+Vaan mulle ne muistoja murheen,
+surun muistoja mielehen tuo.
+
+Suviaurinko muille se paistaa:
+he iloita, riemuita voi.
+Minä kuljen kuin syksyn yössä,
+minun onneni mennyt on, oi!
+
+Se on vaipunut hautahan valjuun,
+johon armaani vietiin pois.
+Voi, jos saapua mullekin kerran
+suvi suuri ja riemuinen vois!
+
+
+
+
+OI, VALKEA LINTUNI, KYYHKYSEIN!
+
+
+Oi, valkea lintuni, kyyhkysein!
+Sa minnekä lensit,
+voi, kuhunka ensit
+sa vihreäin vuorten ja metsäin taa?
+Oi, muistatko mua?
+Ma muistelen sua.
+Sua en, sua en voi ma unhoittaa.
+
+Oi, valkea kyyhkyni, kultasein!
+Sua hellin ja hoidin,
+sua suojella koitin,
+sun onnesi katsoin ma onneksein.
+Sua käsilläin kannoin
+kuin kukkaa, kaikk' annoin
+ma sulle, oi, armahin ainosein.
+
+Oi, kultani, kultani kultainen!
+Tuhat riemua vietin
+ma kanssas ja mietin:
+tätä onnea kestävi ainiaan.
+Vaan onneni päivät
+jo taakseni jäivät,
+ah, jälellä niistä on muisto vaan.
+
+Voi, kultani kallis ja kultainen!
+Mitä tein minä sulle,
+surun suuren kun mulle
+sa saatoit, kun luotani riensit pois?
+Oi, palaja, palaa!
+Sua syömeni halaa,
+sua ilman niin raskasta eloni ois.
+
+Oi, kultani, kultainen, kultaisin!
+Ei toivoa mulla,
+et luoksein voi tulla:
+sun kätkevi vihreä kirkkomaa.
+Jos kysyn, et vastaa,
+vain kyynelin kastaa
+voin hautasi kumpua kukkivaa.
+
+
+
+
+SANO, YSTÄVÄIN!
+
+
+Sano, ystäväin, mistä se aiheutuu,
+ett' usein keskellä riemun
+syvä kaiho mun rintaani laskeutuu,
+surun suuren keskelle vie mun!
+
+Mitä kaihoelen, sitä tiedä ma en,
+minä kaihoni syytä en tunne.
+Minä lintuna liitää vain tahtoisin pois
+niin kauas, vaan tiedä en, kunne.
+
+
+
+
+MUA PALELEE, MUA PALELEE —.
+
+
+Mua palelee, mua palelee,
+mun sydäntäni palelee.
+Ah, tiedätkö, pien' ystäväin,
+ma miksi, miksi huokaan näin:
+Mun sydäntäni palelee?
+
+Oi, armahain, voi, armahain,
+käy vilun väreet rinnassain!
+Siell’ on, kuin talven lunta ois
+ja talven villit viimat sois,
+ja sammunut ois aurinko.
+
+Voi, tule, tule, ystäväin!
+Sa lämmitä mun sydäntäin!
+Kuin paiste lämmin auringon
+sun lempes sydämellein on, —
+suo loistaa lempes' auringon!
+
+Sun syöntäs vasten sykkivää
+suo sydäntäin mun lämmittää!
+Kuin ennen, lempes tulla suo!
+Kuin ennen, onnen päivyt luo
+taas rinnassani loistamaan!
+
+Oi, hellyyttäs kun mulle suot,
+niin riemun rintahani tuot
+ja on, kuin suvi taasen ois
+ja kukat tuoksuis, linnut sois,
+ja onni Eedenin mull' ois.
+
+
+
+
+HÄÄLAULU.
+
+
+Laula, lintu, lehdossa,
+laula riemusuulla!
+Anna, käki, kultaista
+kukuntaasi kuulla!
+Loista, kukka, nurmella,
+tuoksu, tuomi, pihalla!
+Paista, paista, päivytkin,
+sätein hellin, säihkyvin
+pilviä nyt vailla!
+Kera kullan kuljen ma
+näillä pihamailla.
+
+Siinnä, taivas sininen,
+siinnä kirkkahasti!
+Leyhy, suvituulonen,
+leyhy leppoisasti!
+Riemuitkaatte, kukkamaat,
+kotipellot, niityt, haat!
+Iloitkaatte, ikkunat,
+ovet, lautsat, lattiat
+sekä kodin kansa!
+Sain ma kullan oman, sai
+koti vaalijansa.
+
+Kieu, kukko, kullallein
+tervehdykses hyvin!
+Hirnu, hirnu, heposein,
+ilmi ilos syvin!
+Kaiu, karjankellojen
+kilke, ilmass' iloiten!
+Soita, paimen, torvellas
+riemutoitotuksias!
+Häitteni on hetki!
+Ilooni, oi, yhtykää,
+lahden lainehetki!
+
+Vuokot, valmut, ruususet,
+kukkaset te muutkin.
+kotipihan koivuset,
+pienet pensaspuutkin,
+päätänne nyt nyökyttäin,
+ystävääni tervehtäin,
+kullalleni kuiskatkaa,
+vienoisellein virkkakaa:
+»Terve, seurallamme!
+Onni aina asukoon
+yhteiskodissamme!»
+
+
+
+
+
+
+V.
+
+IKIVALOA KOHDEN
+
+
+
+
+RAUHAN PUU.
+
+
+Ah, kauan ma etsin puuta,
+min siimeessä rauha ois;
+min juurella rauhan kannel
+mun rintaani lohtua lois.
+
+Ma etsin ja etsin ja löysin
+sen rakkahan rauhan puun.
+Ja silloin ma ilosta itkin
+ja unhotin kaiken muun.
+
+Ja uusin, ah, silmin nähdä
+jo taivahat, maatkin voin.
+Ja kaikk' elon arvot toisin,
+ah, toisin nyt arvioin.
+
+Sen puun alla rauhaa nauttein
+sävel syömeeni syntyi uus.
+Nyt virtteni vienoin on aihe
+pyhä, korkea ikuisuus.
+
+Ah, rauhan puu pyhä, kallis,
+puu siunattu, verraton,
+min juurella rauha kukkii, —
+se Golgatan risti on!
+
+
+
+
+KORVESSA KULJEN
+
+
+Korvessa kuljen.
+Vaarat, ah, saartavi mun.
+Herra, ma suljen
+sieluni suojahan sun.
+
+Itse ma kohta
+hoiperrun tieltäsi pois,
+jollet sa johda,
+jollet sa turvanain ois.
+
+Korvesta kaita
+polku on kotihin vaan.
+Henkes, oi, laita
+lastasi johdattamaan!
+
+Jeesus, sa loista
+valona tielläni ain!
+Muut tuet poista,
+turvan' ett' oisit sa vain!
+
+Juurtua anna
+sinuhun vaan yhä mun,
+toivoni panna
+ainiaan armoosi sun!
+
+Halvaks', ah, vainen
+tähtes mun lukea suo
+kunnia mainen,
+kaikk' ajan aartehet nuo!
+
+Irroita niistä
+niin minun mieleni pois,
+ett'ei ne riistää
+multa mun kruunuain vois!
+
+Ain' ole mullen
+elämä, totuus ja tie!
+Kuoleman tullen
+korvesta kotihin vie!
+
+
+
+
+TEHKÄÄ PORTIT AVAROIKSI
+
+
+Tehkää portit avaroiksi,
+korkeoiksi
+kuninkaalle kunnian!
+Kas, hän on jo läsnä aivan,
+sankar' taivaan,
+Poika pyhä Jumalan.
+
+Armon, rauhan ruhtinaalle,
+kuninkaalle
+ovenne, oi, avatkaa!
+Tervetulleeksi hän tänne
+virsillänne,
+lauluillanne lausukaa!
+
+Hosianna! Hän on meille,
+langenneille,
+tuova armon, autuuden.
+Herrain Herra, kaiken Luoja;
+rauhan tuoja
+avuks' astui syntisten.
+
+Hosianna! Loistaa valo,
+suuri, jalo
+kuolon varjoin maassa nyt.
+Entisaikain ennustukset,
+lupaukset
+pyhät ovat täytetyt.
+
+Tullut sankar' on, mi nosti,
+meidät osti
+alta synnin, kuoleman.
+Kaikua siis virtes anna:
+Hosianna
+kuninkaalle kunnian!
+
+Terve, sankarille sulle.
+siunatulle!
+Terve, Poika Daavidin!
+Sydämemme sulle suomme,
+uhriks tuomme,
+Herra suuri Siionin.
+
+Kuninkaani, kaivattuni,
+sieluhuni
+majasi sa valmista!
+Suo, ett' aivan omas oisin,
+sua voisin
+oikein kiittää, palvella!
+
+
+
+
+OI, ONNEA
+
+
+Oi, onnea, kun olla saan
+ma lapsi Jumalan,
+laps' suuren taivaan kuninkaan,
+laps' Isän korkeimman!
+Oi, onnea, oi, autuutta,
+oi, rikkahinta riemua,
+mit' ajatella konsaan voi
+ja minkä Jeesus mulle soi:
+laps' olen Jumalan!
+
+Laps' olen vapaa Jumalan
+ma tähden Kristuksen.
+Ma, vanki synnin, kuoleman,
+sain Herralt' armon sen.
+Oi, onnea, oi, autuutta,
+oi, rikkahinta riemua!
+Sen uskoa saan todeks’, oi
+Mua synnit kadottaa ei voi —
+laps' olen Jumalan!
+
+Ma pesty olen synneistäin
+verellä Karitsan.
+Ja rauhan rintaani sain näin, —
+laps' olen Jumalan!
+Oi, onnea, oi, autuutta,
+oi, rikkahinta riemua!
+Vaikk' oon maan mato vaivainen,
+on koti mulla taivainen, —
+laps' olen Jumalan!
+
+Laps' olen Herran Jumalan, —
+mit' oisi suurempaa?
+Mua auttavi hän ainian
+ja kotiin kuljettaa.
+Oi, onnea, oi, autuutta,
+oi, rikkahinta riemua!
+Hän linnani, hän toivon' on
+hän kallioni verraton, —
+laps' olen Jumalan!
+
+Täst' iloita jo täällä saan
+ma matkall' ollessain.
+Ja kerran taivaass' ainiaan
+saan soittaa harppuain.
+Oi, onnea, oi, autuutta,
+oi, rikkahinta riemua,
+kun kerran taivaan kuorossa
+saan pyhäin kanssa veisata:
+laps' olen Jumalan!
+
+
+
+
+LAULAVAN LEIVOSEN LAILLA.
+
+
+Mun laulavan leivosen lailla
+syy ylistää Luojaan' on ain,
+ja huomenen huolia vailla
+kaikk' uskoa hoitoonsa vain.
+Ma vahvasti uskoa saan:
+Ken pukevi kukkaset maan,
+ken hoitavi lintuset nuo,
+Hän mullekin tarpeeni suo.
+
+Maast' etsiä eineensä saapi
+yhä liitävä leivokin tuo,
+vaan lentoon se taas kohoaapi,
+ylistyksensä helkkyä suo.
+Maan mullasta, sieluni, näin
+myös liitäös ain' ylöspäin!
+Oi, liidä kuin leivonen tuo
+ja kiitokses kaikua suo!
+
+Ei huomista huolta mun kantaa
+ole tarvis, ois turhaakin tuo.
+Jos Jumala huomenen antaa,
+kyll' avun Hän silloinkin suo.
+Siis uskossa laulelen vaan:
+Ken pukevi kukkaset maan,
+ken hoitavi lintuset nuo,
+Hän mullekin tarpeeni suo.
+
+Saan rauhassa nukkua yöni,
+surut joutavat torjua pois.
+Saan iloiten tehdä mä työni, —
+mitä auttaa mun murheeni vois?
+Kaikk' eloni kohtalot mun
+saan heittää mä huomahan sun,
+Oi, Isä, ja ylistää vain
+Sua, niin kuni leivonen ain.
+
+Sa pidät ain' eloni yllä,
+Sa, joka mun lapsekses loit.
+Kaikk' asiat parhaaksein kyllä
+Sa ohjata tiedät ja voit.
+Mitä suotkin, se onneksen' on, —
+miks' oisin ma siis levoton? —
+Oi, sieluni, kiitosta vain
+sa laula kuin leivonen ain!
+
+
+
+
+SANOMA, OI, SUURI, LENNÄ!
+
+(Joululaulu.)
+
+
+Sanoma, oi, suuri, lennä,
+riennä, ennä
+yli maitten, mannerten:
+Armo suur' on meille suotu,
+autuus tuotu
+kautta Herran Kristuksen!
+
+Lapsi pyhä, ihanainen,
+kaunokainen
+Betlehemin seimess' on.
+Kauan, kauan kaipaeltu,
+ennusteltu
+jouluvieras verraton.
+
+Salaisuus, oi, suuri aivan:
+Herra taivaan
+on nyt orjan muodossa!
+Itsens' uhras, meitä säästi,
+meidät päästi
+synnin, kuolon kahleista.
+
+Itsens' uhras, jätti taivaan,
+astui vaivaan,
+kuoli meidän kuoleman.
+Verellänsä meidät osti,
+yöstä nosti
+valoon päivän kirkkahan.
+
+Kallihisti, oi, hän meille,
+langenneille,
+hankki Isän suosion.
+Maailmaan siis tulostansa,
+armostansa
+ikikiitos soikohon!
+
+Soikoon kiitos, Jeesus, sulle,
+että mulle
+vapahduksen varman toit;
+että tähten' itses annoit,
+synnit kannoit,
+yöhön armaan päivän loit!
+
+Päällä maan, ah, myrskyt pauhaa
+mutta rauhaa
+sulta, Jeesus rakas, saan.
+Sinä hoidat, tuet, kannat,
+anteeks' annat, —
+sua kiitän ainiaan.
+
+Rauhan Herra, rauha luo’os,
+sopu tuo'os
+myöskin keskeen ihmisten!
+Poista maasta sodan kauhut,
+taistoin pauhut,
+anna rauha kansoillen!
+
+Anna, Jeesus, loistaa jalon
+armos valon
+yli kaikkein kansojen!
+Pakanainkin yöhön asti
+kirkkahasti
+anna, Jeesus, loistaa sen!
+
+Vihdoin meitä armos kautta
+sinne auta
+isänmaahan oikeaan,
+minne pyhäis polut veivät,
+missä eivät
+jouluvalot sammukaan!
+
+
+
+
+JOULULAULU.
+
+
+Autuas aika:
+Messias meitä
+synnist' on tullut
+vapahtamaan,
+tuomahan turvaa,
+riemua, rauhaa,
+valoa keskeen
+varjojen maan!
+
+Enkel', ah, joulun
+kansain nyt kaikkein
+riemuksi saattaa
+sanoman tän:
+»Teille on tänään
+syntynyt Kristus:
+Seimessä lasna
+makaapi hän.»
+
+Herrain siis Herran,
+luotujen Luojan
+pahnojen päällä
+seimessä nään.
+Tähtemme tänne
+hän — mikä armo! —
+etsimään ehti
+meit’ elämään.
+
+Täyttämään täällä
+Jumalan tahdon,
+syntimme synkät
+sovittamaan
+saapui hän suuri
+ruhtinas rauhan, —
+kiitosta soikoot
+ääret nyt maan!
+
+Voi, miten meitä,
+laupias Luoja,
+rakastitkaan, kun
+Poikasi soit!
+Voi, miten Kristus,
+kunnian Herra,
+tähtemme tuskaan
+tulla sa voit!
+
+Kunnia, kiitos
+siitä nyt sulle,
+kun vapahduksen
+vangeille toit!
+Kunnia, kiitos,
+valtias valon,
+yömme kun kolkon
+päiväksi loit!
+
+Auetkoot aivan
+suuriksi sulle
+kaikk' ovet, portit,
+jotta sa saat
+iloa, rauhaa
+tuntoihin luoda,
+valaista valjut
+varjojen maat!
+
+
+
+
+TYHJÄ KORS' ON PYSTÖPÄINEN —.
+
+
+Tyhjä kors' on pystöpäinen,
+ylpeest’ ylös yllättäin.
+Viljantähkä täyteläinen
+painuu nöyräst' alaspäin.
+Armon Herra, ah, mun anna
+nöyrä olla ainiaan,
+että voisit minuun panna
+armos voiman asumaan!
+
+Tyhjä laiva korkealla
+keinuu keskell' aallokon.
+Täysi laiva lastin alla
+syvään painuneena on.
+Suo, oi, Jeesus, nöyryytesi
+kaltaisuutta minuss' ois,
+että armolahjoillesi
+sijaa minuss' olla vois!
+
+Sa, oi, ylpeit' olet vastaan,
+mutta nöyrät armos saa.
+Heidät, Herra, ainoastaan
+voit ja tahdot korottaa.
+Alhaisissa voimas näytät,
+vaan lyöt alas korskeat.
+Köyhät hyvyydelläs täytät,
+tyhjiks jätät rikkahat.
+
+Elävästi suo mun syvä
+kurjuuteni tuntea.
+sinuun yksin, Jeesus hyvä,
+toivoa ja uskoa!
+Sinä aina aarteenani,
+voimanani ollos vaan,
+sinä kaikki kaikessani,
+Jeesus, nyt ja ainiaan!
+
+
+
+
+AH, NIINKUIN RAUKEE RUOHO, KUKKA —.
+
+
+Ah, niinkuin raukee ruoho, kukka,
+niin raukee, katoo ihmis-rukka,
+jos ylhäinen hän lie tai alhainen.
+Koht' ijäisyyttä tiemme kulkee,
+ja syliinsä maa kerran sulkee,
+niin rikkahan kuin köyhän vaivaisen.
+
+Etk’ ihminen, oi, arvaa, tiedä,
+sun konsa, kurjan, kuolo viedä
+jo täällä suureen ijäisyyteen voi.
+Ah, kesken kevään kukoistusta
+tai toukoajan aherrusta
+jo kuolon kutsukello usein soi.
+
+Voit pitkäks' elonpäiväs luulla,
+kun kutsu suuri sun jo kuulla
+tää täytyvi: »Nyt talos toimita!
+Et elää saa, sun täytyy kuolla,
+ja haudassa sun majas tuolla
+maan mullan mustan all' on oleva.»
+
+Eik' auta suku suur', ei valta,
+ei maine, saatu maailmalta,
+ei oppi, viisaus, ei aarteet maan;
+ei heimos hellät toivotukset,
+ei vaimos, lastes voivotukset,
+ei valittelut, vastustelutkaan.
+
+Ei, viivyttyäs näillä mailla
+vain hetken, sumun, sauhun lailla
+sun elos riento kaikk' on katoova.
+Jos pitkänkin saat iltapuhteen,
+on elos ijäisyyden suhteen,
+kuin meren suuren suhteen pisara.
+
+Oi, muista: kerran täytyy varmaan
+sun mennä poveen haudan harmaan, —
+se, ah, on laki peruuttamaton!
+Ja kaikki, mik' on kallehinta,
+ja mille sykki täällä rinta,
+ja mik' on täältä, tänne jääpä on.
+
+Vaan vahingoks' ei kuolo sulle,
+kun täällä Ristiinnaulitulle
+sa sielus uskoit, sydämesi soit:
+Käy kautta kuolon virran, vaivan
+ties ylös ihanuuteen taivaan,
+miss' ijät' ylistystä laulaa voit.
+
+Ja vaikka peittää multa musta
+sun ruumiis raihnaan, lohdutusta
+sun rakkahillas surevilla on.
+He tietää: vaimentui jo vaivas,
+ja kotis korkea on taivas,
+ja tomumajas pääsi lepohon.
+
+Ja tää on toivo meillä vielä:
+Ah, autuaitten mailla siellä
+sun riemusuin me saamme kohdata.
+Siell' yhdess' äänemme kai kerran
+viel' ylistystä helkkyy Herran, —
+meit ylös sinne, Herra, johdata!
+
+
+
+
+OI, TAAS PYHÄN VIESTIN MA KUULEN SEN —.
+
+
+Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen.
+min kuulivat paimenet kerran,
+min, loistaissa taivahan kirkkauden,
+toi heille enkeli Herran.
+
+Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen:
+Se rintani riemulla täyttää.
+Ja syvyydet Jumalan rakkauden
+se mullekin avaa ja näyttää.
+
+Se ei ole unta, se totta on:
+On jouluyön lapsessa suotu
+myös mullekin aarre arvaamaton,
+on autuus ja pelastus tuotu.
+
+Se pyhä on totuus, ei unta vain:
+Mull' on sanan todistus siitä,
+ja todistus siitä on tunnossain, —
+oi, sieluni, Jeesusta kiitä!
+
+Kun syömeni seimehen syntyi hän
+ja rakkaudella mun voitti,
+niin yöni hän haihdutti synkeän,
+ja päivä mun sieluuni koitti.
+
+Sain silloin ma rintaani rauhan sen,
+mit' antaa ei maailma voinut.
+Ja, oi, ilolaulelo enkelten
+on tällöin mun tähteni soinut!
+
+Ja siihen ma lauluhun, virtehen
+mun vienoisen ääneni liitin,
+ja autuuden ilosta itkien
+mun Lunastajaani ma kiitin.
+
+Ja taas pyhän viestin kun kuulen sen
+min kuulivat paimenet kerran,
+niin huudan: oi, sieluni, riemuiten
+sa veisaile kiitosta Herran!
+
+
+
+
+RUKOUS.
+
+(Limingan kansanopiston avajaisissa 1.XI.1909.)
+
+
+Jumala, oi, kaikkivoipa
+kuningasten kuningas,
+kaikkein valtain valtaherra,
+valkeuden valtias!
+Sinuun työmme alkaessa
+nostamme nyt katsehen.
+Rukouksen siivin luokses
+käymme, siunaust’ anoen
+
+Tiedämme, oi, ett' on turhaa
+kaikki työ ja ponnistus,
+turhaa ihmisvoimin tehty
+ihaninkin istutus,
+jollet Sinä, Herra, siunaa,
+jollet anna apuas,
+jollet alle armosiipeis
+kätke meitä armossas.
+
+Tuhannethan turmat, vaarat
+täällä meitä vaanivat,
+joilt' ei suojaa oppi suurin,
+eikä voimat parahat:
+joilt' ei suojaa kilvet, keihäät,
+eikä suurin sankaruus,
+eikä linnat lujimmatkaan,
+eikä mainen mahtavuus.
+
+Jollet siunais, suojais, Herra,
+kenpä kompastukset vois
+välttää, kenpä kovan onnen
+iskuilt' aina suojass' ois?
+Kenpä murheet, pettymykset
+torjua vois konsanaan?
+Kenpä karttaa taudin kourat
+taikka kuolon kuninkaan?
+
+Katso, Herra, — näin on laita
+kaiken heikon ihmistyön!
+Itse emme ehtimistä
+estä minkään murheenyön.
+Jollet Sinä siunaustas.
+suojelustas meille suo.
+kaikk' on silloin turhaa aivan,
+minkä oma työmme luo.
+
+Kaikki kaunein, ihaninkin,
+minkä luoda voimme me,
+rakentamist', oi, on silloin
+aalloille tai hiedalle:
+Ensimäisen myrsky-ilman
+tullen kaikki hajoaa:
+pohja pettää, seinät sortuu,
+katto kaatuu, vajoaa.
+
+Siispä, Herra, silmät luomme
+ikikukkuloihis päin.
+Siispä nytkin mielin nöyrin
+huokajamme Sulle näin:
+Herra, siunaa Sinä työmme,
+armokatsees meihin luo!
+Kalliolle kestävälle
+työmme tehdyks tulla suo!
+
+Anna armos, tääll’ ett' aina
+henki hyvä hallitseis,
+rauhan, sopusoinnun henki
+välillämme vallitseis!
+Anna armos, että täällä
+syttyis nuoret sydämet,
+syttyis kaikki, valtais kaikki
+jalot aatteet, aikehet!
+
+Anna armos, ett’ei konsaan
+synti, mielen irstaus
+viihtyis temppelissä tässä,
+jok' on valon asumus,
+vaan ett' ahkeruus ja hyveet
+täällä asuis alati, —
+kruununa ja seppeleenä
+kaiken ois sun pelkosi!
+
+Ylös, ylös suuntaa, Herra,
+aina meidän katseemme,
+yli ajan hiedan, tomun
+ikirauhan rannalle!
+Unhoittaa äl' anna meidän,
+miss' on meidän määrämaa,
+missä täyden tyydykkeensä
+valon-jano saavuttaa!
+
+Ylös, ylös suuntaa, Herra,
+aina meidän katseemme!
+Armos ikiauringolle
+sydämemme aukaise!
+Kautta Henkes sisimpämme
+valontemppeliksi tee, —
+silloin myös kaikk' elämämme
+kirkastuu ja valkenee!
+
+Mutta, Herra, suojelukses
+suo myös, — vaarat torju pois!
+Kun sen teet, — oi, kenpä silloin
+vahingoittaa meitä vois?
+Turvanamme, linnanamme
+kun Sa armossas oot vaan,
+silloin käymme turvallisna
+taivalta taas kulkemaan.
+
+Mutta Herra kaikkivoipa,
+armorikas, laupias
+katso myöskin isänmaamme
+puolehen Sa armossasi
+Anna Henkes herätellä
+maassamme uutt’ elämää,
+anna pyhää tulta uutta
+sydämissä sytyttää!
+
+Anna kallihin tään kansan
+teiltä synnin kääntyä,
+ett'ei alla tuomioittes
+tarvitseis sen nääntyä!
+Anna, Herra, armossasi
+meillen vielä aika uus!
+Poista aika ahdinkojen,
+valoisa suo vastaisuus!
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78649 ***
diff --git a/78649-h/78649-h.htm b/78649-h/78649-h.htm
new file mode 100644
index 0000000..7c7ba12
--- /dev/null
+++ b/78649-h/78649-h.htm
@@ -0,0 +1,3402 @@
+<!DOCTYPE html>
+<html lang="fi">
+<head>
+    <meta charset="UTF-8">
+    <meta name="viewport" content="width=device-width, initial-scale=1">
+    <title>
+      Valkea maa | Project Gutenberg
+    </title>
+    <style>
+
+body {
+    margin-left: 10%;
+    margin-right: 10%;
+}
+
+h1,h2,h3,h4,h5,h6 {
+    text-align: center; /* all headings centered */
+    clear: both;
+}
+
+p {
+    margin-top: .5em;
+    text-align: justify;
+    margin-bottom: .5em;
+}
+
+.p2       {margin-top: 2em;}
+.p4       {margin-top: 4em;}
+.p6       {margin-top: 6em;}
+
+hr {
+    width: 33%;
+    margin-top: 2em;
+    margin-bottom: 2em;
+    margin-left: 33.5%;
+    margin-right: 33.5%;
+    clear: both;
+}
+
+.center   {text-align: center; text-indent: 0;}
+
+/* Poetry */
+/* uncomment the next line for centered poetry */
+/* .poetry-container {display: flex; justify-content: center;} */
+.poetry-container {text-align: center;}
+.poetry           {text-align: left; margin-left: 5%; margin-right: 5%;}
+.poetry .stanza   {margin: 1em auto;}
+.poetry .verse    {text-indent: -3em; padding-left: 3em;}
+
+    </style>
+</head>
+
+<body>
+<div style='text-align:center'>*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78649 ***</div>
+
+
+
+<h1>
+VALKEA MAA
+</h1>
+
+
+<p class="center">Uusia runoja<br>
+<br>
+<br>
+<p class="center">Kirj.<br>
+<br>
+<b>NIILO MANTERE</b></p>
+
+<p class="p6">
+
+<p class="center">Hämeenlinnassa,<br>
+Arvi A. Karisto Oy,<br>
+1918.</p>
+
+<p class="p6">
+
+<p>
+SISÄLLYS:<br>
+  <br>
+I. Valkea maa.<br>
+  <br>
+  Valkea maa<br>
+  Vapaan Suomen laulu<br>
+  Suomen laulajien laulu<br>
+  Punaisen kapinan puhjetessa<br>
+  Maalleni<br>
+  Valkokaartin marssi<br>
+  Ruusut hangella<br>
+  Isät uljahat, rauhassa uinukaa vaan!<br>
+  Sotaan lähteville urhoillemme<br>
+  Karjalan sankari<br>
+  Terve, sankarit saksalaiset!<br>
+  Sankari nukkuvi<br>
+  Tervehdys jääkäreille<br>
+  Rai'u, riemu, välky, valo!<br>
+  Pro lege et patria!<br>
+  Tervehdys sanomalehdilleni<br>
+  Kas, puut ne leimuten palaa<br>
+  Muistojen laulu<br>
+  Ei saa antaa, ei saa antaa —<br>
+  Äidinkieleni kultainen<br>
+  Vapaussodasta palajaville pojilleni<br>
+  <br>
+II. Valkeat viitat.<br>
+  <br>
+  Ma olen ihminen<br>
+  Illall' on itku<br>
+  Tähtien alla<br>
+  Sodan oikeutus<br>
+  Mit' on sota?<br>
+  Riemuitse, mammona!<br>
+  Köyhän laulu kukkarolleen<br>
+  <br>
+III. Luonnon ja sydämen kannel.<br>
+  <br>
+  Oi, vaiti, oi, hiljaa!<br>
+  Kesyt hanhet<br>
+  Jänkälintu<br>
+  Ihmisen ääni<br>
+  Suvituulonen lempeä, leyhy!<br>
+  Tuli, tuli kevähän kultainen aika —<br>
+  Suvituulen suhistessa<br>
+  Yli kukkien polkuni kulkenut ei —<br>
+  Oi, saavu, sadepilvi!<br>
+  Oi, nähdä oisin tahtonut!<br>
+  Ja nähdä oisin tahtonut<br>
+  <br>
+IV. Valkea lempi.<br>
+  <br>
+  Suvilinnut ne laulavat muille<br>
+  Oi, valkea lintuni, kyyhkysein<br>
+  Sano, ystäväin!<br>
+  Mua palelee, mua palelee<br>
+  Häälaulu<br>
+  <br>
+  V. Ikivaloa kohti.<br>
+  <br>
+  Rauhan puu<br>
+  Korvessa kuljen<br>
+  Tehkää portit avaroiksi!<br>
+  Oi, onnea!<br>
+  Laulavan leivosen lailla<br>
+  Sanoma, oi, suuri, lennä!<br>
+  Joululaulu<br>
+  Tyhjä kors' on pystöpäinen<br>
+  Ah, niinkuin raukee ruoho, kukka —<br>
+  Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen<br>
+  Rukous<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+I. VALKEA MAA<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  VALKEA MAA.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Olet valkea maa nyt sa, Suomenmaa,<br>
+  sinä taannoinen tappelotanner.<br>
+  Olet valkeiden valtojen vapaa maa,<br>
+  tuhatvetten ja virtojen manner.<br>
+  Ja sortohon enää et sortua saa,<br>
+  sinä valkeiden valtojen maa!<br>
+  <br>
+  Oi, vapaus kallis, oi, valkoisuus!<br>
+  Sitä Luoja ei lahjaksi suonut.<br>
+  Sukupolvipa Suomeni uljas, uus<br>
+  verell' ostanut sen on ja luonut.<br>
+  Veri vuotanut kallis maan eestä on tään<br>
+  yli hankien, lunten ja jään.<br>
+  <br>
+  Veriruusut on punaiset puhjenneet,<br>
+  monen urhon on riutunut rinta.<br>
+  Sadat sankarihaudat on auenneet, —<br>
+  oi, suuri on vapauden hinta!<br>
+  Yli urhojen hautain käy vapauden tie. —<br>
+  vie kukkia haudoille, vie!<br>
+  <br>
+  Oi, terve, te valkeat, vapahat<br>
+  sulorannat ja tienohot Suomen!<br>
+  Koin kirkkahan ootte te kultaamat:<br>
+  jalo valkeni vapauden huomen.<br>
+  Pyhät vapauden virret nyt Suomessa soi, —<br>
+  ole kiitetty, Luojani, oi!<br>
+  <br>
+  Ilokai’uin te, kantelot, helkkykää!<br>
+  Me nousimme sorron jo alta.<br>
+  Kuni ollut se unta ois ilkeää,<br>
+  niin vaipui jo pois väkivalta.<br>
+  Se sorti ja särki ja raastoi ja söi,<br>
+  vaan leijona Suomen sen löi.<br>
+  <br>
+  Ja se päivä se konsaan ei koittaa saa,<br>
+  jona Suomess' on sortoa moista;<br>
+  jona sortajat kansaani orjuuttaa,<br>
+  veli vainoopi veljeä toista.<br>
+  Ken tohtivi koskea Suomeeni, ken,<br>
+  kova kostopa lyövä on sen.<br>
+  <br>
+  Ole, maani, sa polvesta polveen vaan<br>
+  lumivalkoisien valtojen Suomi!<br>
+  Kuki kauniisti kuin suviloistossaan<br>
+  pihan pihlaja, tuoksuva tuomi!<br>
+  Ole vapaa ja vahva ja horjumaton,<br>
+  kuni uljahat kallios on!        7.V.1918.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  VAPAAN SUOMEN LAULU.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Helky, laulu, soios, soitto!<br>
+  Kai’u riemuin, kantelo!<br>
+  Vapauden päivän koitto<br>
+  Suomellemme loisti jo.<br>
+  Vuosisatain pyhä haave<br>
+  totta on nyt ihanaa.<br>
+  Väistyi sorron synkkä aave:<br>
+  vapaa on nyt Suomenmaa.<br>
+  Helky, laulu, soios, soitto:<br>
+  vapaa on nyt Suomenmaa!<br>
+  <br>
+  Yli Suomen saloin lennä<br>
+  viesti suuri, verraton!<br>
+  Kautta kansain sana ennä:<br>
+  vapaa, vapaa Suomi on!<br>
+  Kuni riemuviesti taivaan<br>
+  rintaamme tää riemastaa,<br>
+  että vapaa olet aivan<br>
+  kaunis, kallis kotimaa.<br>
+  Lennä, riemuviesti, lennä:<br>
+  vapaa olet, Suomenmaa!<br>
+  <br>
+  Kuule! Vapaa on nyt aina<br>
+  sorrettu tää synnyinmaa.<br>
+  Sorto meit' ei enää paina,<br>
+  eikä konsaan painaa saa.<br>
+  Terve, vapauden voitto!<br>
+  Terve, vapaa Suomenmaa!<br>
+  Uuden päivän kirkas koitto<br>
+  kumpus, laaksos kultoaa.<br>
+  Lapses laulaa riemukkaina:<br>
+  terve, vapaa synnyinmaa!<br>
+  <br>
+  Nosta pääsi, suomalainen!<br>
+  Itsenäinen on sun maas.<br>
+  Kaunist' unta ei se vainen,<br>
+  eikä utuist' unelmaas.<br>
+  Idän äärilt' ääni kaikui:<br>
+  vapaa ollos, Suomenmaa!<br>
+  Lännen rannat vastaan raikui:<br>
+  vapaa ollos, Suomenmaa!<br>
+  Nosta pääsi, suomalainen!<br>
+  Vapaa on sun isänmaas.<br>
+  <br>
+  Koitti käänne kohtaloomme,<br>
+  hetki suuri lyönyt on!<br>
+  Jäsenet me vapaat oomme<br>
+  vapaan Suomen valtion<br>
+  Kiitos Luojani, päivä hohti,<br>
+  päivä nousi siunatuin.<br>
+  Aikaa uutta käymme kohti<br>
+  uusin innoin, riemusuin.<br>
+  Jäsenet, oi, vapaat oomme<br>
+  vapaan Suomen valtion.<br>
+  <br>
+  Vapaus, oi, kallis sana,<br>
+  kautta maailman sa soi!<br>
+  Vaiheens' itse vapahana<br>
+  Suomi suunnittaa nyt voi.<br>
+  Paistaa salli päiväs, Luoja,<br>
+  vapaan Suomen poluillen!<br>
+  Isäimme sa ikisuoja,<br>
+  ollos suoja vapauden!<br>
+  Suo, ett' aina vapahana<br>
+  kukkia tää Suomi voi!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 5.0em;">10.I.1915.</span><br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  SUOMEN LAULAJIEN LAULU.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Tää maa se on soittelon sorjan maa,<br>
+  iki-ihanain laulujen kehto.<br>
+  Tääll’ ammoin jo Väinämön kannel soi.<br>
+  Tääll' es’isät laulunsa suuret loi.<br>
+  Ja me laulamme, laulamme, soitamme myös, —<br>
+  sehän meillen on elinehto.<br>
+  <br>
+  Me tahdomme kannelta kai’uttaa.<br>
+  Sulosoinnuin, oi, pitää sen soiman.<br>
+  Me tahdomme sävelin raiuttaa<br>
+  sun salojas, rantojas, Suomenmaa,<br>
+  ja laulumme taigalla tainnuttaa<br>
+  vihamiestesi vimman ja voiman.<br>
+  <br>
+  Surus laulaa tahdomme, synnyinmaa,<br>
+  ilos ihanat ilmi sun tuoda.<br>
+  Me tahdomme rintoihin laulaa sen<br>
+  pyhän, puhtahan innon ja rakkauden,<br>
+  joka uhrata tahtoo ja uskaltaa,<br>
+  jolla voima on suuria luoda.<br>
+  <br>
+  Oman sielumme sointuja tahdomme<br>
+  me kantelon kaikua antaa.<br>
+  Me tahdomme laulua Suomenmaan<br>
+  yhä soinnuttaa sorjemmin soinnuin vaan<br>
+  ja kansojen laulujen kalleuksiin<br>
+  oman henkemme helmiä kantaa.<br>
+  <br>
+  Tää maa se on laulajakansan maa,<br>
+  sävelsointuja luomahan luotu.<br>
+  Siis tahdomme laulaa ja laulaa vaan,<br>
+  kuni leivonen laulavi lennossaan,<br>
+  kun syntymälahjana meillen jo<br>
+  jalo laulajan lahja on suotu.                          1917.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  PUNAISEN KAPINAN PUHJETESSA.(Tammikuun lopulla 1918.)<br>
+  <br>
+  <br>
+  Ensin kirkasta säätä,<br>
+  sitten jo sakea sumu,<br>
+  sitten jo tuulispäätä,<br>
+  myrsky ja myrskyn humu.<br>
+  Näin, näin tämä päivä tammikuun<br>
+  suli, haipui ja vaipui vaihteluun.<br>
+  <br>
+  Noinko kohtalo Suomen<br>
+  yhä vaihtuu myös vainen?<br>
+  Sumuun hukkuuko huomen,<br>
+  jalo vapauden huomen,<br>
+  suurta onnea lupaavainen?<br>
+  Joko joutuvi myrsky?<br>
+  Joko taas ajan tyrsky<br>
+  minun maatani, kansaani kohtaa,<br>
+  veljessotaan sen veriseen johtaa?<br>
+  <br>
+  Eikö, eikö, oi, ymmärrä kansa<br>
+  tämä vaalia vapauttansa?<br>
+  Senkö keskellä kukkivi kurja<br>
+  petos, ryövärimieli nurja,<br>
+  joka heimoaan heleää vastaan<br>
+  käy, tarttuvi tapparaan, miekkaan<br>
+  kera sortajan vanhan, viekkaan?<br>
+  Sekö sokkona vain yhä kulkee,<br>
+  omaan säiläänsä sortuu ja lankee,<br>
+  oven onneensa, onneton, sulkee, —<br>
+  voi, aika tää raskas ja ankee!<br>
+  <br>
+  Voi, villitty kansa, voi, murheiden manner,<br>
+  joka syytöntä verta joi!<br>
+  Voi, veljien verellä tahrittu tanner!<br>
+  Voi, häpeää ikuista, voi!<br>
+  <br>
+  Laki, niinkuni kuollut, nukkuu,<br>
+  väkivalta vain valvoo ja riehuu,<br>
+  sen liput niin ylpeinä liehuu, —<br>
+  senkö kourihin kaikki jo hukkuu?<br>
+  <br>
+  Ei, ei! Viel' elävi Luoja,<br>
+  isäin mahtava turva ja suoja,<br>
+  joka vuossadat kansaani johti<br>
+  yhä rikkaampaa onnea kohti!<br>
+  Hän elää, hän valtikkaa kantaa,<br>
+  hän apunsa meille viel' antaa!<br>
+  <br>
+  Hän antaa, — oi, viesti jo helää:<br>
+  »Viel' isien urhous elää,<br>
+  yhä Suomess' on sankarimieltä,<br>
+  on uljuutta, urhoollisuutta. —<br>
+  ja se syttävi toivoa uutta!»<br>
+  <br>
+  »Väkivallan raa'an ei tieltä<br>
+  enää askelt' ees astuta pakoon,<br>
+  ja vapauden laihoa lakoon<br>
+  ei sallita polkea jaloin, —<br>
+  niin vannottu on pyhin valoin!»<br>
+  <br>
+  »Ja sankarien nuorten jo sankka,<br>
+  jalo parvi se taistohon entää,<br>
+  ja myrskynä sinne se lentää,<br>
+  miss' sortajan käsi on vankka.<br>
+  Ja se iskuja uljaita antaa<br>
+  ja kilpensä kirkkaana kantaa.»<br>
+  <br>
+  »Ja eessä sen sankarijoukon<br>
+  väkivalta ja sorto se vaipuu.<br>
+  Ilo täyttävä on joka loukon,<br>
+  yö sorron kun haihtuu ja haipuu.»<br>
+  <br>
+  Näin viesti se valkea soipi,<br>
+  sitä tuhannet kuiskinoipi.<br>
+  Se Vaasan urhoista puhuu,<br>
+  se Karjalan karhuista huhuu:<br>
+  se Savonkin saloilta liitää<br>
+  ja Hämehen kunnailta kiitää.<br>
+  Se kaikuvi kaikkialta:<br>
+  »Nyt noustahan sorron alta,<br>
+  ja vuosien häpeä, saasta<br>
+  pois pestähän Suomenmaasta.»<br>
+  <br>
+  Näin valkea viesti se soipi,<br>
+  ja se lohtua tuoda voipi.<br>
+  Iloviesti! Sua tervehdin, sentään<br>
+  surun kyynelet silmiini entää.<br>
+  Syvä murhe mun mieleni täyttää,<br>
+  ja niin synkältä, synkältä näyttää<br>
+  mun Suomeni vastaisuus.<br>
+  <br>
+  Ylös taivahan puolehen vain<br>
+  voin huo’ata huolissain:<br>
+  »Oi, taivahan, taivahan Herra,<br>
+  sa suojele Suomeain!<br>
+  Sa salli, ett' eheäks kerran<br>
+  näkis kansani aika uus!»<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.0em;">31.I.1918.</span><br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  MAALLENI.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Oi, Suomi, sulo-onnelain!<br>
+  Sult' äidinlemmen suuren sain.<br>
+  Ma muistan lempes sen.<br>
+  Sun onnesi mun onnen' on.<br>
+  Sun eestäs työhön, taistohon<br>
+  ma valmis oon ja kuolohon,<br>
+  oi, maani kultainen!<br>
+  <br>
+  Ain' ollos, maani, vapaa maa!<br>
+  Ei polkea, ei orjuuttaa<br>
+  sua väkivalta saa.<br>
+  Vapautes vahdit oomme me,<br>
+  sua vereen asti puollamme.<br>
+  Tään valan sulle teemme me,<br>
+  oi, kallis synnyinmaa!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  VALKOKAARTIN MARSSI.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Me riennämme uljaina taistelemaan<br>
+  eest' armahan syntymämaamme.<br>
+  Sinis lippumme voitokas liehuvi vaan,<br>
+  kunis sortajat lyödyiksi saamme.<br>
+  Sinis luotimme lentävät, kalpamme lyö,<br>
+  sodan liekkien liikumme teillä,<br>
+  kunis suojattu Suomen on vapautustyö,<br>
+  kunis voiton on seppele meillä.<br>
+  <br>
+  Jalo kulkumme kunnian kentille vie,<br>
+  pyhä kutsu se kuuluvi sieltä.<br>
+  Tuhat vaaraa ja vastusta eessämme lie,<br>
+  ne ei säikytä sankarimieltä.<br>
+  Sotajoukkojen Herra se kanssamme on:<br>
+  toden, oikean seisoo hän puolla.<br>
+  Veren, hengenkin taistelu vaatikohon,<br>
+  eest' isänmaan kaunist' on kuolla.<br>
+  <br>
+  Pyhä kutsu se rinnoiss' on soinut ja soi.<br>
+  ja sen velvoitus suur' on ja pyhä.<br>
+  Hyväst' armahat! Teit' emme unohtaa voi,<br>
+  toki vapaus kalliimp' on yhä.<br>
+  Ken se raukkana syrjähän jäisi nyt, ken,<br>
+  kun sortajat Suomea raastaa?<br>
+  Kuka kuulisi ei, mitä sankarien<br>
+  veri taistelokentiltä haastaa?<br>
+  <br>
+  Kuka kuulisi ei, mitä kertovi nuo<br>
+  kodit raastetut, rauniot, tuhka?<br>
+  Kuka näkisi ei, mitä tietävi tuo<br>
+  punahurttien hurjuus ja uhka?<br>
+  Veri syytön jo liiaksi vuotanut on.<br>
+  esivalta kun maass' oli heikko.<br>
+  Ylös, urhot, nyt vapauden taistelohon!<br>
+  Aseveljeyden solmimme, veikko.<br>
+  <br>
+  Kuka, kurja, kun vaarass' on vapaus maan<br>
+  sekä isien perintö kallis,<br>
+  omaa itseään arkana aattelis vaan?<br>
+  Kuka sortua Suomemme sallis?<br>
+  Tuhat kertaa: ei! Valan vannomme sen:<br>
+  Sinis soiva on säiläimme soitto,<br>
+  kunis murrettu mahti on sortajien,<br>
+  verihurtista saatu on voitto.<br>
+  <br>
+  Kuni sankarit muinoiset isäimme maan,<br>
+  kuni Pohjolan leijona ennen,<br>
+  yhä varjella vapautta viel’ osataan,<br>
+  verileikkikin urhoina mennen.<br>
+  Edest' uskon ja lain, edest' ylevimpäin<br>
+  elon arvojen iskumme lyömme.<br>
+  Ja huutomme soi: pojat, hei, eespäin!<br>
+  Satavuosia varten on työmme.<br>
+  <br>
+  Isäin verta jos pisara suoniss' on sun,<br>
+  tule, vapauden kaartihin yhdy!<br>
+  Pyhän, oikean puolesta taisteluhun<br>
+  sinä urhona uljaana ryhdy!<br>
+  Petos, vääryys ei Suomessa vallita saa,<br>
+  ei raakuus, ei väkivalta!<br>
+  Sinut nostamme, kallehin syntymämaa,<br>
+  vapaaks sortajan ansojen alta.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  RUUSUT HANGELLA.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Oi, mitkä on ruususet punaset nuo,<br>
+  joit' eessäni hangella nään mä?<br>
+  Miten talvinen tanner noin kukkia luo?<br>
+  Sitä mielessäin miettimään jään mä.<br>
+  <br>
+  Miten hangella kylmällä nähdä mä voin<br>
+  suven kauneutta kuihtumatonta?<br>
+  Äh, taivasko talveen on kylvänyt noin<br>
+  punaruusuja monta, niin monta?<br>
+  <br>
+  Ei, rakkaus suuri ne kukkaset tais<br>
+  lumen, hankien keskehen luoda.<br>
+  Sadun kaunihin ruusuista niistä, oi, sais,<br>
+  mikä kyynelet silmiin vois tuoda.<br>
+  <br>
+  Pyhät ruusut ne Suomeni hangilla, oi, —<br>
+  ne on urhojen sankariverta!<br>
+  Ja ne lemmestä kertoo, mi kaikkensa toi<br>
+  maan vapauden lunnaiksi kerta.<br>
+  <br>
+  Oi, hankien hehkuvat ruususet, te!<br>
+  Satu suuri on kertoa teillä.<br>
+  Satu kaunis ja kallis on säilyvä se,<br>
+  se on säilyvä mielessä meillä!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  ISÄT ULJAHAT, RAUHASSA UINUKAA VAAN!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Isät uljahat, rauhassa uinukaa vaan,<br>
+  sulountanne Suomesta nähden!<br>
+  Sydän teillä on sykkinyt aikoinaan<br>
+  pyhän, oikean, korkean tähden.<br>
+  Jalon kilpenne kiiltoa konnantöin<br>
+  te tahrinehet ette halvoin.<br>
+  Oli kupeenne vyötetty kunnian vöin,<br>
+  te soditte kaunehin kalvoin.<br>
+  Jalo, siunattu, puhdas ja tahraamaton.<br>
+  isät ylvähät, muistonne on.<br>
+  <br>
+  Mitä kuulivat hautainne kummuilla puut,<br>
+  mitä näkivät tähtöset taivaan,<br>
+  mitä kuiskivat inholla tuhanten suut,<br>
+  mikä löi maan murheella aivan,<br>
+  se untenne ei, isät, häiritä saa,<br>
+  sitä ei saa kertoa teille:<br>
+  On lapsia kasvattanut tämä maa,<br>
+  ja se halpa on, arvoton heille.<br>
+  Käden äitiään vastaan nostaa he voi, —<br>
+  vihan lemmestä sille he soi.<br>
+  <br>
+  Sotatorvet ne soi, maa verta jo joi<br>
+  veri veljien huutavi taivoon.<br>
+  Mikä kalleinta on, sitä sortaa he, oi,<br>
+  sitä vastahan ratkes he raivoon.<br>
+  Väkivalta suur' on, laki mykkänä on,<br>
+  väkivallan on uhreja monta.<br>
+  Vihan, valheen valta on uskomaton, —<br>
+  voi, maatani onnetonta!<br>
+  Vaan pettää ei sentään toivomme saa:<br>
+  ei sortua voi tämä maa!<br>
+  <br>
+  Isäin haamut ne huutavi haudoistaan,<br>
+  minä kuulen sen kumpujen yöstä —<br>
+  ne taisivat sittenkin alle maan<br>
+  huhun kuulla kurjien työstä —:<br>
+  »Ylös eestä maan onnen ja uskon ja lain.<br>
+  Savonmaa, Häme, Karjala, Kainuu!<br>
+  Ylös Pohjanmaa! Ylös kaikki jo vain! —<br>
+  yö yllenne muutoin painuu.<br>
+  Väkivallan ja raa’an sorron ies<br>
+  luo yltäsi, Suomeni mies!»<br>
+  <br>
+  »Ja kutsu se kulkekoon ympäri maan,<br>
+  se soikohon salosta saloon,<br>
+  se kaikukoon, raikukoon, lentäköön vaan<br>
+  tupa tuvalta, talosta taloon:<br>
+  Isänmaa ja sen vapaus on vaarassa taas,<br>
+  sen lait ja sen laitokset hukkuu,<br>
+  jos nouse et, kansa, nyt puolesta maas,<br>
+  jos vartijat Suomen nukkuu.»<br>
+  Isäin huuto — oi, kuulkaa! — näin haudoista soi.<br>
+  Kuka kylmänä kuulla sen voi?                            31.I.1918.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  SOTAAN LÄHTEVILLE URHOILLEMME.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Te soturit uljahat Suomenmaan,<br>
+  jotk astuitte lippujen alle,<br>
+  maan onnea, vapautta puoltamaan,<br>
+  tueks Suomelle turvattomalle,<br>
+  maa teihin ja sankaritöihinne<br>
+  nyt luottaen katseensa luopi,<br>
+  ja teille, oi, sankarit, teille se<br>
+  pyhän siunauksensa suopi.<br>
+  <br>
+  Kodit tuhannet kourissa sortajaan<br>
+  ne vartovi vapautustaan.<br>
+  Jos leijona Suomen nyt uinuis vain,<br>
+  maa vaipuisi yöhön mustaan.<br>
+  Vaan ei! Jalopeura jo noussut on,<br>
+  sen kulusta maa kumajaapi.<br>
+  Sen voima on mahtava, voittamaton,<br>
+  ja se lyö, ja se voittoja saapi.<br>
+  <br>
+  Oi, sankarit, teihin nyt katsoo maa»<br>
+  isänmaan jalo, vakava kansa:<br>
+  ja teille se voittoa toivottaa<br>
+  ja anovi Luojaltansa.<br>
+  Oi, kuulkaatte, kuinka se taivohon<br>
+  yhä huutavi: saattaos, Luoja,<br>
+  pyhä vapaudentaistomme voittohon!<br>
+  Ole urhoimme turva ja suoja?<br>
+  <br>
+  Ma myös teitä, sankarit, siunaten<br>
+  ain' aattelen lämpimin mietin,<br>
+  ja eestänne taivasta rukoilen<br>
+  ja kiittelen raikkahin kielin.<br>
+  Ma huutelen laivahan puoleen ain:<br>
+  Oi, siunaa sa, Herrani, heitä,<br>
+  jotk' eestämme, itsensä unhottain,<br>
+  nyt kulkevat taistojen teitä!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 10.5em;">16.II.1918.</span><br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  KARJALAN SANKARI.<br>
+  <br>
+  (Eversti Aarne Sihvo.)<br>
+  <br>
+  <br>
+  Nimi yksi nyt Karjalassa<br>
+  yli muiden on soinut ja soi.<br>
+  Se sankarimainetta maalleen<br>
+  ja Karjalan kansalle toi.<br>
+  Se huulill' on nuorten ja vanhain,<br>
+  sitä lausuvi lastenkin suu.<br>
+  Sitä kuiskivi Karjala kauan,<br>
+  ja sen muistavi Suomi muu.<br>
+  <br>
+  Ylivoimaa valtavaa vastaan<br>
+  hän taisteli viikot ja kuut.<br>
+  Hän seisoi, hän kesti, hän voitti,<br>
+  miss' oisi jo väistyneet muut.<br>
+  Hän Karjalan uljahat urhot<br>
+  vei voitosta voittohon.<br>
+  Ja Karjalan vapauttajan<br>
+  nimen ylvään hän saanut on.<br>
+  <br>
+  Hän Karjalan kunnailla kasvoi,<br>
+  kuni solakka, sorja puu,<br>
+  ja Karjalahan yli kaiken<br>
+  hänen lempensä kohdistuu.<br>
+  Hänet tuntevi Karjala kaunis,<br>
+  hän Karjalan kaunoisen;<br>
+  ja rehtinä suomalaisna<br>
+  hän meillen on kallis, jos ken.<br>
+  <br>
+  Sadat vastukset, vaarat ja vaivat,<br>
+  ilot, riemut ja huolien yöt,<br>
+  satumaiset seikkailuretket<br>
+  ja mainiot mainetyöt, —<br>
+  ne Karjalan kuulun karhun<br>
+  elon nuoren sisällön loi.<br>
+  Siis heijasti, lauluni, hälle<br>
+  nyt kiitosta kai’u ja soi!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 8.5em;">21.V.1918</span><br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  TERVE, SANKARIT SAKSALAISET<br>
+  <br>
+  (Saksalaisten saapumisen johdosta Hankoon       3 p. huhtik. 1918.)<br>
+  <br>
+  <br>
+  Terve, sankarit saksalaiset,<br>
+  avuks' armahan Suomenmaan<br>
+  kera kansani sankareiden<br>
+  Suomen sortajat suistamaan!<br>
+  <br>
+  Hengen aarteita, helmilöitä<br>
+  Saksast' ennemmin saatu on.<br>
+  Hengen kullan se kultavuori<br>
+  ollut meille on verraton.<br>
+  <br>
+  Sieltä juuret on puhtaan uskon,<br>
+  tieteen, taiteen ja taidon muun.<br>
+  Sinne katsoimme, kuni katsoo<br>
+  tytär äitiinsä ihailtuun.<br>
+  <br>
+  Sinne katsoimme, sinne katsoi<br>
+  silmät Suomeni nuorison<br>
+  äsken, aamua toivoin maalleen,<br>
+  yössä sorron mi ollut on.<br>
+  <br>
+  Sinne riensi he sotaan, taistoon<br>
+  eestä Saksan ja Suomenmaan.<br>
+  Sieltä siirtyi he synnyinmaahan<br>
+  vasten sortoa sotimaan.<br>
+  <br>
+  Sielt', oi, riensitte riemuksemme<br>
+  tekin Suomea suojaamaan.<br>
+  Terve, sankarit uljaan Saksan,<br>
+  avuks' uhatun, pienen maan!<br>
+  <br>
+  Eestä korkean ihmisyyden,<br>
+  eestä valkean vapauden,<br>
+  eestä kaikenkin pyhän, kauniin,<br>
+  mik' on kalleinta kansallen. —<br>
+  <br>
+  tääll', oi, kuolosta, elämästä<br>
+  arpaa lyödähän, lyöty on,<br>
+  sota suuri on käynti soipi,<br>
+  kumu kuuluvi taistelon.<br>
+  <br>
+  Tääll' on näyttämö nähdä teidän,<br>
+  mit' on sorto ja sorron ies,<br>
+  mit' on valtius vainolaisten,<br>
+  mit' on miehiä idän mies.<br>
+  <br>
+  Tääll' on näyttämö nähdä teidän,<br>
+  mihin vie punavilleys maan:<br>
+  viekö ihanneyhteiskuntaan<br>
+  vaiko kurjuuden kukkuraan?<br>
+  <br>
+  Vainonvalkeat leiskuu, lentää,<br>
+  loitos loimuna kuumottaa.<br>
+  Voimat raa’at ne raivoo, raastaa,<br>
+  veljesverta on täynnä maa.<br>
+  <br>
+  Töitä kauhun on tehty, joita<br>
+  kieli kertoa kauhistuu,<br>
+  joita jälkehen vuosisatain<br>
+  vielä maailma kammoksuu.<br>
+  <br>
+  Tehty on, vaan ei kauan tehdä:<br>
+  koston hetki jo suuri lyö!<br>
+  Vallat valkeat taistoon nousi.<br>
+  Moni tehtiin jo sankartyö.<br>
+  <br>
+  Kylki kyljessä teidän kanssa,<br>
+  jalot sankarit Saksanmaan,<br>
+  pian murramme muurit sorron,<br>
+  verikoirille kostetaan.<br>
+  <br>
+  Kylki kyljessä, kuni muinen,<br>
+  taasen yhdessä taistellaan.<br>
+  Maineen, kunnian tanterilla<br>
+  veljeys verellä solmitaan;<br>
+  <br>
+  veljeys vilpitön, vuorenvahva,<br>
+  jot' ei särkene ajan säät:<br>
+  liitto lämmin, mi kestää voipi<br>
+  myrskyt, tuiskut ja tuulispäät<br>
+  <br>
+  Terve, sankarit saksalaiset<br>
+  avuks’ armahan Suomenmaan<br>
+  kera kansani sankareiden<br>
+  Suomen vapautta suojaamaan!<br>
+  <br>
+  Terve! — Siunaten, kiitollisna<br>
+  ain' on muistava maani sen,<br>
+  kuinka suojaksi suuri Saksa<br>
+  riensi orvolle Suomellen.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  SANKARI NUKKUVI —.<br>
+  <br>
+  (Omistettu Vöyrin kaartilaisen Uuno Samuli Qvistin<br>
+  muistolle; kaatui Tampereen taistelussa 29.III,<br>
+  haudattu Kempeleeseen 14.IV.1918.)<br>
+  <br>
+  <br>
+  Sankari nukkuvi, rauhan on saanut.<br>
+  Taistelo hältä on viihtynyt, laannut.<br>
+  Maallehen kaiken hän uhriksi kantoi:<br>
+  lempensä, verensä, henkensä antoi.<br>
+  <br>
+  Sankari nukkuvi; totuuden puolla<br>
+  uljaana elää hän tahtoi ja kuolla.<br>
+  Vapauden eestä hän taistohon kulki,<br>
+  Luojahan luottain hän silmänsä sulki.<br>
+  <br>
+  Sankari nukkuvi; työnsä hän täytti,<br>
+  kunnian kentillä kuntonsa näytti.<br>
+  Mut jalon polkunsa päähän jo ehti<br>
+  urho tää uljas ja reipas ja rehti.<br>
+  <br>
+  Sankari nukkuvi tyynenä aivan:<br>
+  ohi on hetket jo tuskan ja vaivan.<br>
+  Ei sota, taistelo mainen, mi pauhaa,<br>
+  häiritse nyt tämän sankarin rauhaa.<br>
+  <br>
+  Hiljaa hän nukkuvi, valkea vainaa.<br>
+  Kaiho ja murhe nyt mieltämme painaa.<br>
+  Vaan surun keskellä suuren ja syvän<br>
+  on, kuni ääni sois enkelin hyvän:<br>
+  <br>
+  »Älkää, oi, itkekö, ystävä-kullat!<br>
+  Kepeät urhon tän haudall' on mullat.<br>
+  Ei ole elänyt, kuollut hän hukkaan,<br>
+  vaikk' elons' vast' oli puhjennut kukkaan.»<br>
+  <br>
+  »Kaunis on kuolema sankarin moisen!<br>
+  Kuollessaan alkaa hän sai elon toisen.<br>
+  Maans' eestä urhona kuolla hän tohti:<br>
+  katseensa tähtäs hän korkeutta kohti.»<br>
+  <br>
+  »Kaunis on kaatua turvissa Luojan,<br>
+  turvissa Kristuksen, autuuden tuojan.<br>
+  Kuolopa silloin on voitoista parhain,<br>
+  on ovi riemuihin taivahan tarhain.»<br>
+  <br>
+  »Siellä on riemuja ääretön luku.<br>
+  Siellä on kaikilla valkea puku.<br>
+  Siellä ei lentele taistojen nuolet.<br>
+  Siellä on rauha, ja poissa on huolet.»<br>
+  <br>
+  »Siellä ei murehet mielt' enää paina.<br>
+  Siell' ikijuhla on voittajill' aina.<br>
+  Vaivoja maan siell' ei vainajat muista:<br>
+  autuas riemu soi kaikkien suista.»<br>
+  <br>
+  »Siellä ei konsana lyö eron hetki,<br>
+  sinne jos suunnattu on elon retki.<br>
+  Siellä, niin toivokaa, urhon tän näätte.<br>
+  hetkeksi itse vain jälkehen jäätte.»<br>
+  <br>
+  »Taistelkaa, kristityt, sankarin lailla,<br>
+  ettette kerran ois kruunua vailla!<br>
+  Leijonaan Juudan te kiintäkää usko! —<br>
+  Koht' ikiaamun jo koittavi rusko.»<br>
+  <br>
+  On, kuni enkelin ääni näin soisi,<br>
+  siivin se valkoisin läsnä tuoss' oisi.<br>
+  On, kuni valkean vainaan tän tähden<br>
+  lohtua toisi se, surunne nähden. —<br>
+  <br>
+  Niin, nuku, sankari, huomassa Herran!<br>
+  Ijäisess' isänmaass' yhtyä kerran<br>
+  saanemme juhlassa ikuisen voiton,<br>
+  kaikuissa taivahan kannelten soiton.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  TERVEHDYS JÄÄKÄREILLE.<br>
+  <br>
+  (Heidän saapuessaan Saksasta kotimaahan helmikuun lopulla 1918.)<br>
+  <br>
+  <br>
+  Tuhat kertaa terve teille,<br>
+  jääkäreille, sankareille,<br>
+  Suomen parhaille pojille!<br>
+  Terve, Suomen mantereelle,<br>
+  kotoiselle tantereelle!<br>
+  Terve, syntymämaahanne!<br>
+  <br>
+  Mainehikkaan Saksan mailla<br>
+  kotimaata olla vailla<br>
+  saitte, sankarit, kauan niin.<br>
+  Mutta lempi Suomeen pyhä<br>
+  povissanne paloi yhä,<br>
+  voimaa valoi se toiveisiin.<br>
+  <br>
+  Sotakoulu kova teillä,<br>
+  vierahissa viipyneillä,<br>
+  kautta vuosien raskasten.<br>
+  Joskus viesti teistä kuultiin,<br>
+  ikimenneiks' ehkä luultiin<br>
+  teitä, sankarit, Suomellen.<br>
+  <br>
+  Ihailumme ottakaatte?<br>
+  Sankaruudesta sen saatte:<br>
+  kaiken alttihiks' annoitte.<br>
+  Kansallemme kallihille,<br>
+  isänmaamme alttarille<br>
+  kaiken uhriksi kannoitte.<br>
+  <br>
+  Saksan rantoja kun kohti<br>
+  mieli uljas teitä johti, —<br>
+  vaalin teitte te vaikean:<br>
+  isänmaa ja rakkaat jäivät,<br>
+  jäivät levon, lemmen päivät,<br>
+  eron koitte te haikean.<br>
+  <br>
+  Kaukanapa sitten siellä<br>
+  kautta vuotten kaihomiellä<br>
+  Suomeanne te muistitte.<br>
+  Tänne aatos usein enti,<br>
+  luokse rakkahitten lenti<br>
+  rakkaan Suomenne rannoille.<br>
+  <br>
+  Kaiken, kaiken alttiiks pannen,<br>
+  mik' on alla ilmankannen<br>
+  kallist', armasta, ihanaa;<br>
+  kaiken maanne kalliin tähden,<br>
+  sorron suuren täällä nähden,<br>
+  urhot, tahdoitte uskaltaa.<br>
+  <br>
+  Viisaat kyllä virkahteli:<br>
+  »Suur' oi, suur' on uhkapeli,<br>
+  mihin ryhtyvi nuoret nuo.<br>
+  Taivas, auta, ett ei heille,<br>
+  kotikullan jättäneille,<br>
+  onnettuutta se retki tuo.»<br>
+  <br>
+  Vaan, kas, Luoja suuri tuolla<br>
+  tähtitarhain yläpuolia<br>
+  taiten ohjata tienne ties;<br>
+  tiesi: vapaustaiston tiellä<br>
+  kautta teidän täältä vielä<br>
+  suistetahan pois sorron ies.<br>
+  <br>
+  Pohjalla nyt kotimaamme<br>
+  teidät, urhot, nähdä saamme, —<br>
+  terve, terve, te Suomehen!<br>
+  Iloll' isänmaa, sen kansa<br>
+  huutaa teille innoissansa:<br>
+  terve, jääkärit, Suomehen!<br>
+  <br>
+  Tuhat kertaa terve teille,<br>
+  sankareille saapuneille<br>
+  suojaks' armahan Suomenmaani<br>
+  Sota soi, ja liput liehuu,<br>
+  voimat villit maassa riehuu:<br>
+  sankareita nyt tarvitaan.<br>
+  <br>
+  Vainolaiset vanhat, kurjat,<br>
+  punahurtat hullut, hurjat<br>
+  löivät kauhulla kansan, maan.<br>
+  Terve, urhot, lippuin juureen,<br>
+  vapaustaistoon pyhään, suureen,<br>
+  Suomen joukkoja johtamaan!<br>
+  <br>
+  Terve! Voittoon tiemme johtaa.<br>
+  Taistoin takaa meille hohtaa<br>
+  suuri, onnekas Suomenmaa.<br>
+  Eikä konsaan jääkäreitään,<br>
+  heidän sankartöitään, -teitään<br>
+  uusi Suomi voi unhoittaa!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  RAI’U, RIEMU, VÄLKY, VALO!<br>
+  <br>
+  (Suomen leijonalipun nostamisen johdosta 12.V.1918<br>
+  Suomenlinnan lipputankoon.)<br>
+  <br>
+  <br>
+  Raiu, riemu» välky, valo,<br>
+  suomalaisien rinnassa!<br>
+  Katso, Suomen lippu jalo<br>
+  liehuu Suomenlinnassa!<br>
+  Ehrensvärdin linna ylväs,<br>
+  Suomen vanha suojapylväs<br>
+  on nyt meidän omana.<br>
+  Ra’iu, riemu, välky, valo,<br>
+  suomalaisten rinnassa!<br>
+  <br>
+  Raiu, riemu, raikkahinna!<br>
+  Päivä suur' on ehtinyt.<br>
+  Suomen lukko — Suomenlinna<br>
+  meidän on se, meidän nyt.<br>
+  Suomen lippu — Suomen valta!<br>
+  Vieras lippu korkealta<br>
+  sijaltaan on siirtynyt.<br>
+  Rai’u, riemu, raikkahinna!<br>
+  Päivä suur' on ehtinyt.<br>
+  <br>
+  Rai’u, riemu raikas, suuri,<br>
+  ilo sorja, soinnahda!<br>
+  Meill' on yksin, meillä juuri<br>
+  valta, suuruus Suomessa.<br>
+  Suomenlinna — Suomen vahti,<br>
+  vapaan Suomen voima, mahti<br>
+  seisoo Suomen suojana.<br>
+  Rai’u, riemu raikas, suuri,<br>
+  ilo sorja, soinnahda!<br>
+  <br>
+  Rai’u, riemu, kaikkialta<br>
+  suista suomalaisien!<br>
+  Sortunut on sortovalta,<br>
+  mennyt on jo mahti sen.<br>
+  Murheen lippu muukalainen<br>
+  älköön täällä valtaa vainen<br>
+  konsaan saako jällehen!<br>
+  Liehu, lippu suomalainen,<br>
+  korkealla hulmuten!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  PRO LEGE ET PATRIA!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Lain puolesta ja isänmaan<br>
+  on isät taistelleet,<br>
+  on käyneet sankar'kuolemaan,<br>
+  on kaikkeus' uhranneet.<br>
+  Niin tanterilla taistojen<br>
+  kuin töissä rauhan rientojen<br>
+  nää sanat loisti lipussaan:<br>
+  Lain puolesta ja maan!<br>
+  <br>
+  Lain puolesta ja isänmaan<br>
+  on tehty isäin työ,<br>
+  jos paistoi päivä kirkkainnaan<br>
+  tai saapui sorron yö.<br>
+  Tää maa, sen lait ja usko sen,<br>
+  ne kallehint' ol' isillen,<br>
+  kun löi he sankar’iskujaan<br>
+  lain puolesta ja maan.<br>
+  <br>
+  Ei olleet sankarisille<br>
+  ne tyhjä sana vain.<br>
+  Maans' eestä eli, kuoli he.<br>
+  pyhänä pitäin lain.<br>
+  Ja vapaus kun vaati sen,<br>
+  he lailla Spartan urhojen<br>
+  kaikk' oli valmiit kaatumaan<br>
+  lain puolesta ja maan.<br>
+  <br>
+  Ei nälissään, ei viluissaan<br>
+  he vilppiin viehtyneet,<br>
+  ei ilkipolkuin poljentaan<br>
+  lain pohjalt' eksyneet.<br>
+  Oi, urheus, oi, sankaruus,<br>
+  oi, armas sielun aateluus!<br>
+  Ah, löytäisinkö vertaistaan<br>
+  ma mistään päältä maan?<br>
+  <br>
+  Lain puolesta ja isänmaan<br>
+  myös ponnista, polv' uus!<br>
+  Henk' isäin sinuss' asukaan,<br>
+  sen kunto, sankaruus!<br>
+  Lain pohjall' uhraa maalles työs —<br>
+  ja jos se vaatii — veres myös!<br>
+  Näin eletään, näin taistellaan<br>
+  lain puolesta ja maan.<br>
+  <br>
+  Ja lakia jos polkee ken<br>
+  ja maata sortanee,<br>
+  hän nähdä saa, kuink' eellehen<br>
+  tääll' urhot taistelee,<br>
+  niin sotakalvoin kalskuvin,<br>
+  kuin hengen asein kirkkahin,<br>
+  ja seisoa kuink' osataan<br>
+  lain puolesta ja maan!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 7.5em;">27.IX.1917.</span><br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  TERVEHDYS SANOMALEHDILLENI.<br>
+  <br>
+  (Kirjaltajain lakon jälkeen 11.VIII.1917.)<br>
+  <br>
+  <br>
+  No, terve, te lehteni vanhat, rakkaat,<br>
+  vuoskymmenin tunnetut, kunniakkaat,<br>
+  te kansallishenkemme tulkit ylväät,<br>
+  te pyrintöin pyhien vakaat pylväät!<br>
+  Ma teitä, oi; riemuiten tervehdin.<br>
+  <br>
+  Oi, Luojalle kiitos! Jo lakko laukes,<br>
+  ja akkunat suljetut jälleen aukes.<br>
+  Ja viestit taas vierii, ja tiedot lentää,<br>
+  ja sanomat oikeat saapuu ja entää.<br>
+  Ajan valtimon lyönnit ma tunnen taas.<br>
+  <br>
+  Taas katselen kauas, kuin kaukoputkin,<br>
+  ja maailman melskettä mietin ja tutkin.<br>
+  Taas seison, kuin huipulla vuoren jalon,<br>
+  mist' ylitse kyläin ja sinisen salon<br>
+  voin kauas ja vapaasti katsahtaa.<br>
+  <br>
+  Vaan äsken ma kuljin kuin sumussa suolla,<br>
+  miss' on epävarmuutta täällä, on tuolla.<br>
+  Ja povea painosti tukala tunne,<br>
+  kun tiennyt ei, kuss' on, ja tie vie kunne, —<br>
+  olo outo on sumuhun sortuneen.<br>
+  <br>
+  Mut, oi, sumu sankka jo vihdoin haihtui,<br>
+  ja oloni outo jo varmaksi vaihtui.<br>
+  Taas nään, miten elämä liikkuu, sykkii,<br>
+  ja kuink' ajan myrskyisen suoni tykkii, —<br>
+  oi, terve, te lehteni rakkahat!<br>
+  <br>
+  Oi, terve, te tuhanten viestien tuojat,<br>
+  te kansani valppauden vaalijat, luojat,<br>
+  te vartijat vapauden, totuuden, valon<br>
+  ja kaikenkin kauniin ja terveen ja jalon! —<br>
+  Ilomielin, oi, teitä ma tervehdin.<br>
+  <br>
+  Taas on, kuni omaiset yhdessä oisi,<br>
+  kotitakasta valkea loimua loisi,<br>
+  ja kodin taas tunnelmaa tuntea saisi,<br>
+  ja riemuni riemulle raikahtaisi,<br>
+  kun omaiset, ystävät yhtehen sai...<br>
+  <br>
+  Ja on, kuni haastelo rattoisasti<br>
+  takan lämmössä jatkuisi iltaan asti,<br>
+  ja evähät kotoiset esihin tuotais,<br>
+  ja kaunista, kotoista kaljaa taas juotais,<br>
+  ja kotoinen laulu ja soitto sois ...<br>
+  <br>
+  Siis terve, te lehteni vanhat, rakkaat,<br>
+  sanan julkisen sankarit kunniakkaat!<br>
+  Te kansallishenkemme tulkit ylväät,<br>
+  te viestien lippaat, te pyrintöin pylväät!<br>
+  Ma teitä, oi, riemuiten tervehdin.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  KAS, PUUT NE LEIMUTEN PALAA —<br>
+  <br>
+  <br>
+  Kas, puut ne leimuten palaa,<br>
+  kun yhdessä niitä on monta.<br>
+  Ne toisiinsa hehkua valaa<br>
+  ja liekkiä sammumatonta,<br>
+  ne kunnes on hiiliksi hiipuneet<br>
+  ja hiilinä hiljaa on sammuneet.<br>
+  <br>
+  Noin innon liekkikin pyhä<br>
+  se kirkkaasti rinnoissa palaa,<br>
+  kun, liittyen yhtehen, yhä<br>
+  ne sytyttää toisiaan halaa.<br>
+  Näin lämpöä luoden ne lämpöä saa,<br>
+  ja liekki se leviää, leimuaa...<br>
+  <br>
+  Vaan pian sammuvi yksi puu,<br>
+  ja pian intokin laimentuu,<br>
+  jos yksin vain<br>
+  ain' ahertain<br>
+  saa sydän hehkua, huutaa suu,<br>
+  oi, pian sammuvi yksi puu...<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  MUISTOJEN LAULU.<br>
+  <br>
+  (Oulun ent. Suomal. yksityislyseon<br>
+  40-vuotisjuhlaan Oulussa 26.VI.1914.)        I.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  I.<br>
+  <br>
+  NYT KAI’U, KANNEL MUISTOJEN!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Nyt kai’u, kannel muistojen,<br>
+  ja siivillä vie sävelten<br>
+  sa meidät taapäin aikaan,<br>
+  mi kertovi, mit' innostus<br>
+  ja uhraavainen rakkaus<br>
+  suurt' ilmi täällä saikaan!<br>
+  <br>
+  Sa kai’u, kannel muistojen,<br>
+  ja takaa vuosikymmenten<br>
+  soi, kerro meille työstä,<br>
+  mi kautta taiston tarmokkaan<br>
+  pojille taivas Pohjanmaan<br>
+  tien valoon hengen yöstä!<br>
+  <br>
+  Soi pontevuutta polven sen,<br>
+  soi kunniaksi miehuuden,<br>
+  mi, seisten vuoren lailla,<br>
+  ei vastuksista vaipunut,<br>
+  vaan aatteen suuren taistellut<br>
+  on voittoon Pohjan mailla!<br>
+  <br>
+  Soi, kai’u, kannel muistojen,<br>
+  ajasta, jolloin voittaen<br>
+  pois noustiin sorron alta!<br>
+  Ja kerro, ett ei oikeaa<br>
+  voi sortaa ijäks' asiaa,<br>
+  ei mikään mahti, valta!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  II.<br>
+  <br>
+  AAMU KOITTI, VALO VOITTI.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Hengen valon, opin teille<br>
+  kaihos pojat Pohjanmaan,<br>
+  mutta vastuksien vuori<br>
+  vahva seisoi vastassaan:<br>
+  kieli vieras kaikui tuolla,<br>
+  henki vieras valtikoi;<br>
+  sinne Suomen kielin sorjin<br>
+  kansan laps' ei päästä voi.<br>
+  <br>
+  Alla sorron, poljettuina<br>
+  viel’ on pojat Pohjolan.<br>
+  Yötä kestää, talviyötä,<br>
+  aikaa unen ankean.<br>
+  Kenpä nousee, kuss' on urho<br>
+  vuoren muurit murtamaan?<br>
+  Konsa koittaa kevät kallis,<br>
+  aamu armas Pohjolaan?<br>
+  <br>
+  Saapuu urho. Vuorta mittaa.<br>
+  Mittaa hetken voimiaan.<br>
+  Tuntee voimaa jäntereissään,<br>
+  tulta suihkaa suonissaan.<br>
+  Huutaa: »Vaikka pilviin asti<br>
+  yltäis hornan vuori tuo,<br>
+  uskon, rakkauden voima<br>
+  syrjähän sen tuosta luo.»<br>
+  <br>
+  »Uskon, lemmen tenhovoima<br>
+  jumalainen voipi sen.<br>
+  Usko, lempi vuoret siirtää<br>
+  kautta voiman taivaisen.<br>
+  Päivyttä et paistamasta<br>
+  estää, vuori, enää saa!<br>
+  Aika on jo aamun koittaa,<br>
+  kevään kauniin kajastaa.»<br>
+  <br>
+  Ryhtyy työhön, jaloon työhön<br>
+  valon vakaa urho tuo.<br>
+  Toiset valppaat valon urhot<br>
+  avuksensa rientää luo.<br>
+  Vallat öiset elämöivät,<br>
+  raatajill' on raskas työ.<br>
+  Mutta vuori murtuu, värjyy,<br>
+  kaatuu, — poistuu pitkä yö.<br>
+  <br>
+  Vastuksien vaskivuori<br>
+  tiet' ei enää suljekaan<br>
+  sätehiltä sivistyksen<br>
+  suomalaiseen Pohjolaan.<br>
+  Talvi taukos, yö jo haipui, —<br>
+  loisti aamun aurinko.<br>
+  Opin teille Pohjan poiat<br>
+  riemuin rientää voivat jo.<br>
+  <br>
+  Kevään kiuru, aamun airut,<br>
+  huomenkelloin soitanto<br>
+  tääll' ol’ Oulun Suomalainen<br>
+  Yksityinen Lyseo.<br>
+  Siitä ura uusi aukes,<br>
+  alkoi uusi tiedon tie,<br>
+  mikä opin kukkuloita<br>
+  kohden nuorisoa vie.<br>
+  <br>
+  Lehden kirkkaan Pohjolamme<br>
+  sivistyksen historiaan<br>
+  piirsi kerran koulu tuo, min<br>
+  muistoa nyt juhlitaan.<br>
+  Innostuksen, ihanteiden<br>
+  kehto kaunis oli se,<br>
+  uhrauksen hengen kukka,<br>
+  »Alma mater» sadoille.<br>
+  <br>
+  Kortta Suomen onnen kekoon,<br>
+  onnen kekoon Pohjanmaan<br>
+  kantanut se kaunist' ompi<br>
+  monta, monta aikanaan.<br>
+  Kylvöstänsä kaunihista<br>
+  yhä herää hedelmää,<br>
+  eikä muistons' eikä työnsä<br>
+  konsaan unhoon meiltä jää.<br>
+  <br>
+  Kiitosta ja kunniata<br>
+  kaikukoon siis kannel nyt<br>
+  heille, jotk' on päivän helteen<br>
+  paahtavaisen kestänyt!<br>
+  Käyneekö he elon teitä<br>
+  tai on nurmen alla jo,<br>
+  kiitostansa äänin kirkkain<br>
+  kaikukohon kantelo!<br>
+  <br>
+  Mutta kiitos korkein Hälle,<br>
+  maan ja taivaan Luojalle,<br>
+  kaiken hyvän antajalle,<br>
+  lahjain suurten suojalle!<br>
+  Hänpä eelleen siunatkohon<br>
+  Suomea ja Pohjolaa,<br>
+  niin ett' isänmaamme kerran<br>
+  ihanammin kukoistaa!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  EI SAA ANTAA, EI SAA ANTAA —.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Ei saa antaa, ei saa antaa<br>
+  ajan mennä hukkaan.<br>
+  Ei se laiskalle laiho kasva,<br>
+  onni puhkee kukkaan.<br>
+  <br>
+  Ei saa keväällä uinaella,<br>
+  kuhnaella hiljaa,<br>
+  jos ken tahtovi syksyn tullen<br>
+  aittahansa viljaa.<br>
+  <br>
+  Eikä saa nukkua nuoruuttansa<br>
+  kylvötöitä vailla,<br>
+  jos ken mielivi lyhteitä nähdä<br>
+  syksy-illan mailla.<br>
+  <br>
+  Ei! Paras on kylvön kulta-aika<br>
+  kaunihisti käyttää;<br>
+  paras on nuoruus korkeoilla<br>
+  ihanteilla täyttää.<br>
+  <br>
+  Paras on nuorena sydämeensä<br>
+  kylvää hyvä siemen.<br>
+  Nuorisossa on Suomen toivo,<br>
+  suoja Suomenniemen.<br>
+  <br>
+  Eespäin, ylöspäin reippahasti<br>
+  siis sa, kevään kansa!<br>
+  Kylvä siementä syömes peltoon,<br>
+  kylvä aikanansa!<br>
+  <br>
+  Kylvä siementä, toivon siivin<br>
+  korkealle lennä!<br>
+  Ei saa kaunihin nuoruuskevään<br>
+  antaa hukkaan mennä.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  ÄIDINKIELENI KULTAINEN!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Äidinkieleni kultainen!<br>
+  Soi'os sa, sorja,<br>
+  kaikuos, kaunis,<br>
+  helise, hellä,<br>
+  laaksojen läpi,<br>
+  ylänköin yli,<br>
+  äidinkieleni kultainen!<br>
+  <br>
+  Äidinkieleni kultainen!<br>
+  Läikkyä lampein,<br>
+  vilskettä virtain,<br>
+  humua honkain,<br>
+  kuisketta kukkain<br>
+  sointusi soivat,<br>
+  äidinkieleni kultainen.<br>
+  <br>
+  Äidinkieleni kultainen!<br>
+  Tuores kuin tuoksu<br>
+  lempeän lehdon,<br>
+  saatua sateen;<br>
+  raikas kuin raiku<br>
+  kulkusen kauniin, —<br>
+  niin olet, kieleni kultainen<br>
+  <br>
+  Äidinkieleni kultainen!<br>
+  Nouse ja lennä,<br>
+  ylemmäs ennä!<br>
+  Notkoista nouse,<br>
+  kummuille kulje,<br>
+  arvoosi astu,<br>
+  äidinkieleni kultainen!<br>
+  <br>
+  Äidinkieleni kultainen!<br>
+  Heljä kuin helmi,<br>
+  kirkas kuin kulta,<br>
+  sorja kuin soitto,<br>
+  kaunis kuin koitto<br>
+  armahan aamun, —<br>
+  niin olet, kieleni kultainen.<br>
+  <br>
+  Äidinkieleni kultainen!<br>
+  Armas kuin aarre,<br>
+  rikas kuin rikkain<br>
+  kuningas konsaan,<br>
+  hertas kuin hellän<br>
+  äidin on ääni, —<br>
+  niin olet, kieleni kultainen.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  VAPAUSSODASTA PALAJAVILLE POJILLENI.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Oi, riemu suuren-suuri nyt rinnassani soi,<br>
+  ja kiittämättä Korkeint' en olla voi, en voi,<br>
+  kun taistoiss' oltuanne edestä isänmaan<br>
+  taas teidät kaikki kolme tuoss' eessäin nähdä saan.<br>
+  <br>
+  Tää totta oikein onko, eik' unta, unta vaan?<br>
+  Ah, aaveitako vainen te ette olekaan?<br>
+  Ei! Taistotamineissa sodasta palanneen<br>
+  nään teidän nyt, ja teille ma kunniata teen.<br>
+  <br>
+  Niin nuoret viel', oi, ootte ja sentään kokeneet<br>
+  niin paljon, paljon nähneet ja paljon taistelleet.<br>
+  Ah, vaihtaa koulun saitte te sodan näytelmiin,<br>
+  sen läksyt sodan läksyyn, sen kirjat kivääriin.<br>
+  <br>
+  Ja missä taistoin myrskyt ne mylvi, pauhas, soi,<br>
+  ja tulta, salamoita maa, taivas salamoi,<br>
+  siell' omin ehdoin eestä soditte Suomenmaan,<br>
+  ja vaivojanne ette te vaikeroineet vaan.<br>
+  <br>
+  Nyt reippain', uljahina — oi, kiitos Jumalan! —<br>
+  nään teidän urhoteiltä ma kotiin saapuvan.<br>
+  Niin monta sankar’kuoloon vapauden taisto vei,<br>
+  vaan teille sankarhaudat viel' auennehet ei.<br>
+  <br>
+  Niin liki kuolon arpa kyll' usein lankesi,<br>
+  se veikon vierimmäisen ett' etsi, saavutti,<br>
+  ja veri vierellänne maan, hangen purppuroi,<br>
+  kun surman nuolet suihki ja sodan pauhu soi.<br>
+  <br>
+  Niin liki kuolo kulki, löi surman salamat,<br>
+  niist' että puvussanne on merkit puhuvat,<br>
+  ja veriruusun kalliin teist' yhdeltä ma nään<br>
+  siell' auki puhjennehen lävitse olkapään.<br>
+  <br>
+  Mut reippain', uljahina — oi, kiitos Jumalan! —<br>
+  tuoss’ eessäin nään nyt teidät, ja riemuin huudahdan:<br>
+  oi, onneani oivaa, iloan' ihanaa,<br>
+  kun sankareita suotiin mun maallein kasvattaa!<br>
+  <br>
+  Oi, riemu suuren-suuri mun rinnassani soi,<br>
+  ja kiittämättä Korkeint' en olla voi, en voi,<br>
+  kun kotiin tervetulleiks nyt jälkeen taisteluin<br>
+  ma lausun teidät, lausun, oi, lausun riemusuin!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  II.<br>
+  <br>
+  VALKEAT VIITAT<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  MA OLEN IHMINEN.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Yks' ilo, riemu suur' on mulla.<br>
+  Sen riemun mulle Luoja soi.<br>
+  Mi kohtaloksein voiskin tulla,<br>
+  se eloni ain' aateloi.<br>
+  Ja siitä laulan riemumiellä<br>
+  ma kulkeissain nyt elon tiellä:<br>
+  ma olen ihminen.<br>
+  <br>
+  On valo järjen mulle luotu, —<br>
+  oi, lahja kallis, verraton!<br>
+  On tahto vapaa mulle suotu,<br>
+  lain taulut tunnossani on.<br>
+  Ja henkeni se ikisuurta<br>
+  on jumalaista alkujuuria:<br>
+  ma olen ihminen.<br>
+  <br>
+  Ma lausua ja laulaa suulla<br>
+  voin tunteet, aatteet armahat,<br>
+  ja riemumielin nähdä, kuulla<br>
+  mun maani riennot rikkahat.<br>
+  Ja mitä tunnen, mietin mielin,<br>
+  voin virkkaa kaunein äidinkielin:<br>
+  ma olen ihminen.<br>
+  <br>
+  Ma luonnon kirjast' avatusta<br>
+  tuhannet ihmeet nähdä saan.<br>
+  Sen kukkaa, tähtikirjoitusta<br>
+  en konsaan väsy tutkimaan.<br>
+  Ja kauneuden mailma avoin<br>
+  on mulle tuhansinkin tavoin:<br>
+  ma olen ihminen.<br>
+  <br>
+  Ma iltaruskot, aamunkoitot,<br>
+  niin kaunihit, voin katsastaa,<br>
+  ja suvilintuin sulosoitot<br>
+  ja käen kukut kuulostaa.<br>
+  Ja ihanaa tät' isäinmaata<br>
+  ma ihailemast' en voi laata:<br>
+  ma olen ihminen.<br>
+  <br>
+  Niin, isänmaa tää kallis mulle<br>
+  on viime hengenvetohon.<br>
+  Sen vannon, maani: sulle, sulle<br>
+  mun työni pyhitetty on.<br>
+  Sua kohtaan lempeä mä vailla<br>
+  en eläimen voi elää lailla:<br>
+  ma olen ihminen.<br>
+  <br>
+  Ja ajan riennot suuret, hyvät<br>
+  mun sydäntäni sytyttää,<br>
+  ja elon arvoitukset syvät<br>
+  mun mieltäin kiehtoo, kiinnittää.<br>
+  Ja määrä mull' on suuri, jalo:<br>
+  on onni maan ja taivaan valo:<br>
+  ma olen ihminen.<br>
+  <br>
+  Kuin kotka korkealle lentää,<br>
+  niin lento henken' ylös on.<br>
+  Taa tähtien se tahtoo entää,<br>
+  ylitse kuun ja auringon.<br>
+  Mun määrämaani ompi tuolla<br>
+  ikuisten tähtein yläpuolla:<br>
+  ma olen ihminen.<br>
+  <br>
+  Ja vaikk' on vaivans' ihmisellä<br>
+  ja edesvastuu suuri on.<br>
+  ja usein kärsii sydän hellä,<br>
+  ja vaiheiss' elon taistelon<br>
+  niin monta vierii kyynelettä,<br>
+  siit' iloitsen ma sentään, että<br>
+  ma olen ihminen.<br>
+  <br>
+  Ja eestä ihmisyyden voiton,<br>
+  eest' ihmisyyden ihanteen,<br>
+  eest' ihanamman päivänkoiton<br>
+  ma taistelen ja työtä teen.<br>
+  Oi, Herra, mieleheni paina<br>
+  olenton aateluus tää aina:<br>
+  ma olen ihminen!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  ILLALL' ON ITKU —.<br>
+  <br>
+  (Ps 30:6.)<br>
+  <br>
+  <br>
+  »Illall’ on itku, vaan aamulla ilo», —<br>
+  kohtalon arpa niin langeta voi.<br>
+  Murheeni riemuksi Korkein voi muuttaa,<br>
+  Hän, joka sieluni, ruumiini loi.<br>
+  <br>
+  Vaikka nyt, harppuni, suruja soitat,<br>
+  vaikka nyt iltani itkuinen on,<br>
+  toivoen, syömeni, sykkäile sentään!<br>
+  Luottaos aamun, oi, aurinkohon!<br>
+  <br>
+  »Illall’ on itku, vaan aamulla ilo», —<br>
+  soi, sana kaunis, sa sieluuni, soi!<br>
+  Vaikkakin itkuinen on mulla ilta,<br>
+  aamupa riemuinen olla jo voi!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  TÄHTIEN ALLA.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Tähtien alla ma taivalta teen, —<br>
+  tähdet niin kauniisti hohtaa.<br>
+  Tähtien loiste se kultaiseen<br>
+  kotiin mun kulkuni johtaa.<br>
+  <br>
+  Saloa yössä mä samoan näin.<br>
+  Synkeä öinen on salo.<br>
+  Eksyä voisin, vaan kotihin päin<br>
+  viittana tähtein on valo.<br>
+  <br>
+  »Kiiruhda, lapseni, kiiruhda vaan!» —<br>
+  yössä niin kuiskehet soivat —<br>
+  »kodiss’, oi, ollahan murheissaan,<br>
+  eksyneen luulla sun voivat». —<br>
+  <br>
+  Kiiruhdan kulkuain, rakkaani, oi,<br>
+  kiiruhdan kiiruhtamalla.<br>
+  Älkää te surko! En eksyä voi<br>
+  tähtisen laivahan alla.<br>
+  <br>
+  Älkää, oi, surko! Jos joskus ma lien<br>
+  eksynyt, — käyn varovasti!<br>
+  Tähdet ne vilkkuvi viittana tien,<br>
+  vilkkuvi kotihan asti.<br>
+  <br>
+  Älkääkä surko, jos kannot mun kaas,<br>
+  haavojain yössä jos itkin!<br>
+  Nousin jo, kotia kohden ma taas<br>
+  ponnistan polkua pitkin!<br>
+  <br>
+  Kohta, oi, kotiin kai ehtiä voin<br>
+  öiseltä, himmeeltä tieltä;<br>
+  kohta kai kuulen jo lauleloin<br>
+  helkkyvän kodista sieltä.<br>
+  <br>
+  Älkää siis surko, mun rakkaani, oi!<br>
+  Tähdet niin kauniisti hohtaa.<br>
+  Tähtien johdolla kulkunsa voi<br>
+  kotihin kultaiseen johtaa.                           1917.SODAN OIKEUTUS.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  SODAN OIKEUTUS.<br>
+  <br>
+  <br>
+  En ihailla sotaa ja sotia<br>
+  ja sotien sortoa saata.<br>
+  Vaan rosvot kun uhkaa kotia<br>
+  ja vihamies isienmaata,<br>
+  mitä muuta vois tehdä kuin puolustaa<br>
+  kotikultaa uljaimmasti<br>
+  ja vainolaisjoukkoja vastustaa<br>
+  veripisaraan viimeiseen asti?<br>
+  <br>
+  Mitä muuta vois tehdä, kuin torjua<br>
+  vihamiestä, mi murhaa ja raastaa?<br>
+  Kuka, kurja, se silloin vois horjua<br>
+  ja raukkana rauhasta haastaa?<br>
+  Kuka, kurja, se tallata, polkea sen,<br>
+  mikä kallein!' on, sallia voisi?<br>
+  Kuka eest' isänmaan, kodin kultaisen<br>
+  ei taistohon valmis oisi?<br>
+  <br>
+  Jalo rauhan on aate, ja kerran se<br>
+  on valtaava maan koko piirin.<br>
+  Vaan sortajille ja rosvoille<br>
+  ei paikkaa oo alla sen viirin.<br>
+  Vast' aika se autuas päälle maan<br>
+  voi sitten, voi sitten koittaa,<br>
+  kun saapuvi Sankari voimassaan,<br>
+  joka Henkensä voimalla voittaa.<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 9.5em;">21.II.1918.</span><br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  MIT' ON SOTA?<br>
+  <br>
+  <br>
+  Mit' on sota, sodan pauhu? —<br>
+  Kansain kirous ja kauhu,<br>
+  kehnon hengen keksintö;<br>
+  surman susi, hornan hukka,<br>
+  synnin kylvön verikukka,<br>
+  entispahan perintö.<br>
+  <br>
+  Itsekkyyden riemuvoitto.<br>
+  Manan kelloin hurja soitto,<br>
+  humu mailta Haadeksen;<br>
+  kumu kurja petoin, peikkoin,<br>
+  eikä tointa ihmisveikkoin,<br>
+  veljeyttä veljien.<br>
+  <br>
+  Väkivallan iskuin anto,<br>
+  valtain veriveron kanto.<br>
+  voima yli oikeuden;<br>
+  jyly tuomioiden torven,<br>
+  käypä kautta kansain korven,<br>
+  koston kalpa hirmuinen.<br>
+  <br>
+  Kuohu vihan kosken kumman,<br>
+  pauhinaa Styx-virran tumman,<br>
+  suunnattuna päälle maan;<br>
+  murhan juhlakulku täällä,<br>
+  helvetti maan pinnan päällä,<br>
+  kurjuus, hurjuus huipussaan.<br>
+  <br>
+  Tuhansien tuskain tuoja,<br>
+  raunioiden, hautain luoja,<br>
+  kyynelien kylväjä;<br>
+  hengen viljelyksen turma,<br>
+  varain viejä, suvun surma,<br>
+  kotein onnen särkijä.<br>
+  <br>
+  Väisty, oi, jo voima raaka!<br>
+  Oikeuden pyhä vaaka<br>
+  kiistat kansain ratkaiskoon!<br>
+  Nouse, rauhanaate, lennä,<br>
+  kautta kansain, maitten ennä!<br>
+  Voittos päivä valjetkoon?<br>
+  <br>
+  Kerran, kulta-aika, nouset:<br>
+  vannaiks vaihtuu miekat, jouset,<br>
+  keihäät viikatteiksi saa:<br>
+  rauha suuri kukkii maassa,<br>
+  mailma sovuss' autuaassa<br>
+  tuhat vuotta kukoistaa!<br>
+  <br>
+  Siitä nään jo kaunist' unta:<br>
+  syntyy rauhan valtakunta,<br>
+  valo, vapaus vallitsee.<br>
+  Kukkii luonto, maa ja kansa,<br>
+  ihmisyys on kukassansa,<br>
+  Herra, Herra hallitsee!<br>
+  <br>
+  <span style="margin-left: 9.0em;">26.X.1917.</span><br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  RIEMUITSE, MAMMONA!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Riemuitse, mammona, maan matalaisen sa valtias suuri!<br>
+  Parvi sun palvelijat mahtavin, valtavin on.<br>
+  Templisi kaaret ne, kas, yli kansojen, maailman yltää.<br>
+  uhreja alttaris luo köyhät ja rikkahat tuo.<br>
+  Ei sitä päiveä, ei sitä hetkeä, ei sitä yötä,<br>
+  jolloin suosiotas etsisi ei tuhannet;<br>
+  jolloin hetkeksi ees papitartesi, pappies parvi<br>
+  unhoittaa sinut vois, mahtava maan jumaluus.<br>
+  <br>
+  Riemuitse, mammona! Suur; ylen suuri on valtas ja voimas:<br>
+  miljoonien inehmoin herra ja käskijä oot!<br>
+  Riemuitse! Hohdepa sun hopeoittesi, kultasi kiilto<br>
+  niin kuni taikoa voi yksilöt, kansat ja maat.<br>
+  Kun kipunankaan saat himontultasi sieluhun syttää,<br>
+  lieskapa kohta jo käy, eikä se sammuvan näy.<br>
+  Maan sekä aartehien sen herraksi ihminen luotiin,<br>
+  vaan osat vaihtunehet kauan, oi, kauan jo on:<br>
+  orjapa herrana käy, jalo herra se orjana kulkee.<br>
+  Kuulkaa: selkähän sen orjanruoska jo soi!<br>
+  Kuulkaa: mammonan eess' iki-ihminen nöyränä ryömii,<br>
+  mammona kuin kuningas käskyjä vain jakelee:<br>
+  yön lepo leppeä, työn hiki, päivien ponteva puuha,<br>
+  arkien kaikk' aherrus, sunnuntain suloisuus,<br>
+  nuoruus kukkea, mies-ijän voima ja vaappuva vanhuus,<br>
+  myös poven puhtoisuus, taivahien ihanuus,<br>
+  kuolematon ikihenk', elon korkeat, henkiset arvot, —<br>
+  kaikkipa tuo sekä muu tähtesi menköhön vain!<br>
+  Menköhön vain yhä uudestaan lähimäisien onni,<br>
+  onnipa myös isänmaan, kansan ja maan menestys,<br>
+  kunhan kirstuhun kultaa käy sekä kukkaro paisuu.<br>
+  Siinähän onnemme on, siin' elon tarkoitus myös.<br>
+  Riemuitse, mammona! Sun on voima ja valta ja suuruus'<br>
+  Sullepa myös yli muun syömemme sykkii ja lyö.<br>
+  <br>
+  Riemuitse, mammona! Vuostuhannet sua on jumaloitu.<br>
+  Voimasi, valtasi on vieläkin järkkymätön,<br>
+  järkkymätön kuni kallio on meren kuohujen kesken,<br>
+  järkkymätön, kuni on kuoleman valta ja työ.<br>
+  Aikojen muinaisten jumaloistapa jäi moni unhoon,<br>
+  temppelit raukesi pois, aika jo alttarit kaas,<br>
+  templisi seinätpä vain yhä seisovi sortumatoinna,<br>
+  uurtanut alttarias ei ajan pauhaava vuo.<br>
+  Pappejas, uskovias vilisee joka maa, joka mantu,<br>
+  kaupungit kaunoiset, kaukaiset salomaat.<br>
+  Eip' ole ilmojen ääri, ei soppea auringon alla,<br>
+  miss' olis tuntematon voima ja valtius sun,<br>
+  miss' ei luoksesi ees joku hiipisi öin Nikodeemus,<br>
+  vaikkapa ei väriään virkkaiskaan avosuin.<br>
+  <br>
+  Riemuitse, mammona! Sun kätes tuntuvi vaiheissa valtain,<br>
+  kansojen kohtalohon leimasi lyödä sä saat.<br>
+  Valtojen pöytien luo sanas mahtavan vaakahan viet sä,<br>
+  kansalle myös katujen käskysi kaikua suot.<br>
+  liika sun käskysi, ei sinun äänesi kaikuile turhaan,<br>
+  vaikkapa sorroksikin ääntäsi huutane et.<br>
+  Suososiohuutoja soi, ilohuutoja ilmahan kaikuu:<br>
+  »Mammona, mielevä mies, neuvosi on nerokkaat!»<br>
+  »Mammona, mielevä mies, jalo, mahtava ystävä kansan,<br>
+  saakohon valtiuden, kauan hän eläköön!»<br>
+  Niin kadun, niin turun, niin palatseinki ma pauhaavan kuulin,<br>
+  laaksojen, kukkulain myös kuulin ma lausuvan noin. —<br>
+  Riemuitse, mammona! Jos miten aikojen kohtalot vaihtuu,<br>
+  varma sun valtasi on, varma sun tsaariutes.<br>
+  <br>
+  Riemuitse, mammona! Suur' on, suuri sun lastesi lauma,<br>
+  leimana lastesi on hartaus kuulumaton,<br>
+  hartaus kuulumaton, iki-ahkera into ja riento,<br>
+  uskollisuus yhä uus, uhraus uupumaton.<br>
+  Maailma konsana ei lie lapsias laiskoina nähnyt:<br>
+  Yksinpä suin ylistää heit' yhä päivä ja yö,<br>
+  päivä ja yö, anivarhainen aamu ja myöhäinen ilta,<br>
+  niin suvi paahtava kuin talviset ankarat säät.<br>
+  <br>
+  Riemuitse, mammona! Ei unohduksihin oppisi joudu,<br>
+  säilyvä, seisova ain' aikojen halki se on:<br>
+  Uskolliset isät sen sydämiin sylilasten jo painaa,<br>
+  maammosen maidossa sen lapsoset pienet jo juo.<br>
+  Siksipä, vaikk' alas huudettais ikitaivahan tähdet<br>
+  uskopa yksi se jäis: palvelus, mammona, sun!<br>
+  <br>
+  Riemuitse, mammona! Eip' ole vertaasi auringon alla.<br>
+  Aikana ahtaanakin valtasi varttuvi vain,<br>
+  valtasi varttuvi vain, himo kiihtyvi kiiltävän kullan:<br>
+  kas, tuhannet kädet, päät kultias päin kurottuu!<br>
+  Miekkonen se, joka saa ko’on korkean vain kerätyksi,<br>
+  keinoin kelvollisin vai miten — siitäpä viis.<br>
+  Nälkää nähköhöt muut, vilu vieköhön kuolohon kansaa,<br>
+  haamuina hoippukohot ihmiset hautaan päin,<br>
+  itkeköhön isänmaa kovan kohtalon kourien alla,<br>
+  huolihin hukkukohon tai tuho tulkohon sen,<br>
+  meilläpä, mammonan palvelijoill’, ylen armas on aika.<br>
+  meilläpä joulu nyt on, joulu ja myös juhannus.<br>
+  Keinoja on, varat syntyy, ja kasvaa ja kaupat ne kukkii,<br>
+  käy hopeaa apajaan, kultaa hyrskyvi veet.<br>
+  Kultaa hyrskynehet ei liekään niin tuhatvuosiin:<br>
+  taannoin köyhäpä ken, Kroisos nyt olla jo vois.<br>
+  Tervepä, terve sä siis, jalo mammona, herrojen herra<br>
+  Sullepa elämme vain, sullepa kuolemme myös!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  KÖYHÄN LAULU KUKKAROLLEEN<br>
+  <br>
+  <br>
+  Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta!<br>
+  Virkasi maailman mainio on.<br>
+  Sinä otat multa, ja minä otan sulta,<br>
+  anto ja otto on loppumaton.<br>
+  <br>
+  Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta!<br>
+  Tyhjää sun täydeksi usein nään vaan.<br>
+  Kun et saa multa, niin minä en saa sulta.<br>
+  Milloin sa pulskana pullotatkaan?<br>
+  <br>
+  Kuule sa, kuule sa, kukkaro kulta!<br>
+  Paljon jos saanet, niin paljon myös suot.<br>
+  Köyhäill’ ei paljon oo saatavaa sulta,<br>
+  köyhälle huolta ja murhetta tuot.<br>
+  <br>
+  Köyhän ei kukkaroon seisahdu markat:<br>
+  kiirehen vilkkaa ne vierivät pois.<br>
+  Köyhäll’ on useinkin asiat tarkat, —<br>
+  köyhäll', oi, paljonkin tarpeita ois.<br>
+  <br>
+  En minä sentään kiiltävään kultaan<br>
+  omaa mun onneain vaihtaisi, en.<br>
+  Aartehes, maailma, vertaan ma multaan<br>
+  rinnalla onneni rikkauden.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  III.<br>
+  <br>
+  LUONNON JA SYDÄMEN KANNEL<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  OI, VAITI, OI, HILJAA!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Oi, vaiti, oi, hiljaa! Ma lasta<br>
+  koen villiä viihdyttää,<br>
+  last' orpoa, oikukasta:<br>
+  mun sydäntän' itkevää.<br>
+  <br>
+  Ah, hetkeä niin monen monta<br>
+  jo tuota ma tuuditin;<br>
+  sitä raukkaa, oi, rauhatonta<br>
+  kuni kehdossa keinutin.<br>
+  <br>
+  Ja viihdytysvirteni sille<br>
+  kai kaikki jo laulaa sain,<br>
+  vaan tuskaan ja valvehille<br>
+  jäi vaivojen laps se vain.<br>
+  <br>
+  Se valittaa, vaikeroi, ärjyy, —<br>
+  yhä keinuos, kehto, oi!<br>
+  Se väriseepi, se värjyy, —<br>
+  soi, viihdytysvirsi, soi!<br>
+  <br>
+  Yhä hyrskii se, itkuhun kiihtyy, —<br>
+  se varmahan sairas on.<br>
+  Oi, konsa se vihdoinkin viihtyy<br>
+  ja raukeepi lepohon?<br>
+  <br>
+  Oi, keinuos hiljaa sa, kehto!<br>
+  Soi, viihdytysvirsi, soi!<br>
+  Pian ehtivi tuskille ehtoo:<br>
+  laps' untansa uinua voi.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  KESYT HANHET.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Kesyt hanhet, kas, kesän aian<br>
+  oli ilona ihmisen.<br>
+  Ja niin kuni lumoissa taian<br>
+  jäi luokseen ne eellehen.<br>
+  Vesialtaassa ahtaassa sousi<br>
+  ne huuhtoen sulkiaan.<br>
+  Maass' astui ne muutoin, — nousi<br>
+  ylös lentohon harvoin vaan.<br>
+  <br>
+  Liki lainehti pohjan puolla<br>
+  meren siintävät, vapaat veet.<br>
+  Vaan eivät ne käynehet tuolla,<br>
+  ei sinne ne siirtyneet.<br>
+  Ja villit hanhoset yllä<br>
+  jos lensivät toisinaan,<br>
+  kesyt räpytti siipiä kyllä,<br>
+  vaan tyyntyivät uudestaan.<br>
+  <br>
+  Kesän kuut näin maassa ne kulki,<br>
+  maan nurmea nykki ja söi.<br>
+  Ja joskus vain kaihonsa julki<br>
+  ne huusi ja siipiä löi.<br>
+  Ja lentohon konsa ne retken<br>
+  teki taipalen pienen taa,<br>
+  taas saapui ne jälestä hetken,<br>
+  taas tannerta taapertaa.<br>
+  <br>
+  Näin olohon outoon ne jäivät,<br>
+  kun saapui jo syksyn säät,<br>
+  sen pimeät, viluiset päivät,<br>
+  sen tuikeat tuulispäät;<br>
+  kun lumi jo verhosi kukat,<br>
+  ja routahan jäätyi jo maa, —<br>
+  voi teitä, te hanhi-rukat,<br>
+  tuho teidät jo saavuttaa!<br>
+  <br>
+  Ah, miks' ette kauan jo sitten<br>
+  te etelään entäneet pois<br>
+  kera veikkojen kiiruhtavitten? —<br>
+  Olo onnekas ollut siell' ois.<br>
+  Ah, tottumuksenko vuoksi<br>
+  ja murujen muutamain<br>
+  te itsekkään ihmisen luoksi<br>
+  oi, hanhoset, jäitte vain?<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  JÄNKÄLINTU.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Lapin tunturein, soitten yli<br>
+  kesäyön aurinko hohtaa.<br>
+  Lapin suurilla, suurilla soilla<br>
+  jänkälintusen kohtaa.<br>
+  <br>
+  Jänkälintu se liikuttavasti<br>
+  valittaa yksinäisyyttä.<br>
+  Eikä se surujaan soittele suotta,<br>
+  valita varsin syyttä.<br>
+  <br>
+  Jänkälinnun, sen Lapin linnun,<br>
+  laulun kulkija kuuli,<br>
+  kyynel silmiinsä sirahti, vaiko<br>
+  oisi sen tuonut tuuli?<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  IHMISEN ÄÄNI.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Se ääni soinnuin tuhansin<br>
+  soi, helkkyy päällä maan.<br>
+  Vivahtein lukemattomin<br>
+  se purkaa sointujaan.<br>
+  <br>
+  Kaikk' ihmissielun liikkehet<br>
+  se heijastaa, se soi.<br>
+  Sen värähdykset vienoimmat<br>
+  se ilmi tuoda voi.<br>
+  <br>
+  Se konsa hieno, hiottu<br>
+  kuin jalokivi on;<br>
+  kons' on kuin kivi kulmikas<br>
+  ja tahkoamaton.<br>
+  <br>
+  Se kons' on tyyni, rauhaisa<br>
+  kuin lampi laineeton.<br>
+  Ja konsa taasen rauhaton<br>
+  kuin kuohut aallokon.<br>
+  <br>
+  Se hiipiä voi hiljalleen<br>
+  kuin sukkajalka mies,<br>
+  tai saapua kuin salama<br>
+  ja leimuta kuin lies.<br>
+  <br>
+  Se lämmin, hellä olla voi<br>
+  kuin lämmin suvisää,<br>
+  tai jäykkä, jäinen, kylmä niin<br>
+  kuin talven routa, jää.<br>
+  <br>
+  Kuin äidinkäsi pehmoinen,<br>
+  se pehmyt olla voi;<br>
+  vaan kova myös kuin kallio,<br>
+  kun kovana se soi.<br>
+  <br>
+  Se kirkas, kaunis olla voi<br>
+  kuin nousu auringon.<br>
+  Mut tummantumma, synkkä myös<br>
+  kuin syksy-yökin on.<br>
+  <br>
+  Se iloisena helkkää voi<br>
+  kuin laulu leivosen,<br>
+  tai nyyhkyttää ja itkeä<br>
+  kuin sairas lapsonen.<br>
+  <br>
+  Se viihdytellen soida voi<br>
+  kuin kehtolaulu vaan,<br>
+  tai jylistä kuin ukkonen,<br>
+  kuin myrsky raivoissaan.<br>
+  <br>
+  Se kiehtoa voi, houkuttaa<br>
+  kuin syli neitosen,<br>
+  mut torjua myös luolahan<br>
+  kuin häijy härkänen.<br>
+  <br>
+  Kuin enkel’ääni, lohtua<br>
+  se tuskiin tuoda voi,<br>
+  mut lailla veitsen viiltää myös,<br>
+  kun ynseänä soi.<br>
+  <br>
+  Se vilpitön niin olla voi<br>
+  kuin lapsi suorasuu.<br>
+  tai olla verho, minkä taa<br>
+  kaikk' aikeet piilo’uu.<br>
+  <br>
+  Oi, tuhatvivahteisena<br>
+  se helkähdellä voi.<br>
+  Ja kunkin ääni erikseen<br>
+  se soinnuin omin soi.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  SUVITUULONEN LEMPEÄ, LEYHY!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Suvituulonen lempeä, leyhy!<br>
+  Suven lämpöä Suomehen tuo!<br>
+  Kevätkukkia kummuille nosta,<br>
+  ahot, viidat jo vihreiksi luo!<br>
+  <br>
+  Yhä pohjonen vinhasti viuhuu,<br>
+  yhä jäässä on virrat ja veet;<br>
+  yhä vielä, oi, pääskynen viipyy,<br>
+  yhä virtens' on vaienneet.<br>
+  <br>
+  Yhä luonnossa talven on tuntu,<br>
+  yhä harmaat on niityt ja haat;<br>
+  yhä lehdot on lempeä vailla,<br>
+  yhä paljaat on puut sekä maat.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  TULI, TULI KEVAHÄN KULTAINEN AIKA —.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Tuli, tuli kevähän kultainen aika:<br>
+  lumivaipan luonto jo yltänsä loi.<br>
+  Sinitaivon kirkasti taas valontaika,<br>
+  kedon yllä kiuru jo ilmassa soi.<br>
+  Kiurua kuulen ja laulelen vaan:<br>
+  Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!<br>
+  <br>
+  Tuli, tuli taas suvituulien vuoro.<br>
+  Suvisilkkiin vihreään verhouu maa.<br>
+  Avoveessä soittavi sorsien kuoro,<br>
+  kesälinnut parvissa Pohjolaan saa.<br>
+  Riemuiten nään sen ja laulelen vaan:<br>
+  Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!<br>
+  <br>
+  Tuli, tuli kukkien kultainen hetki:<br>
+  sinivuokko nurmesta nostaa jo pään.<br>
+  Yli kevätkenttäin käy perhojen retki,<br>
+  ilojuhlan ihanan luonnossa nään.<br>
+  Juhlahan yhdyn ja laulelen vaan:<br>
+  Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!<br>
+  <br>
+  Tuli, tuli aika jo Ahdinkin soittaa<br>
+  yli, alla aaltojen kanteloaan.<br>
+  Kas, kevät kahlehet katkoo ja voittaa,<br>
+  kevätlaineet laulavi vapauttaan.<br>
+  Laulunsa kuulen ja laulelen vaan:<br>
+  Kaunis, oi, on kevät Suomeni maan!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  SUVITUULEN SUHISTESSA.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Minä ulkona porraspuulla<br>
+  suvituulessa istuskelen.<br>
+  Humu hongikon on soma kuulla:<br>
+  syvä, kaunis on sointu sen.<br>
+  <br>
+  Suvituulonen käy, puut häilyy,<br>
+  ne häilyy, ne huojuu, ne soi.<br>
+  Sinitaivolta päivönen päilyy, —<br>
+  ja niin leuto mun olla on, oi!<br>
+  <br>
+  Kuni armahan kätönen hellä,<br>
+  mua tuulonen hyväelee,<br>
+  ja kuin kesän pääskysellä,<br>
+  mulla rinta taas riemuitsee.<br>
+  <br>
+  Ja kuin kylvyssä ollut ma oisin,<br>
+  ja kuin juhlahan kellot nyt sois,<br>
+  ja ma kaikille hyvää soisin,<br>
+  ja kaikki taas kirkasta ois, —<br>
+  <br>
+  niin tuntuvi, oi, kevätkulta,<br>
+  suvituultasi huokuessain:<br>
+  kevätriemua rintaani sulta,<br>
+  kevättunteita tuomisiks sain.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  YLI KUKKIEN POLKUNI KULKENUT EI —.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Yli kukkien polkuni kulkenut ei,<br>
+  elo riemuja paljon ei suonut.<br>
+  Läpi mustien murheiden kulkuni vei:<br>
+  surun maljast' oon usein ma juonut.<br>
+  <br>
+  Ma en vienoja vesiä soudellut vain:<br>
+  olen soudellut keskellä tyrskyin.<br>
+  Kera venhoni, veikkoset, usein sain<br>
+  minä keinua keskellä hyrskyin.<br>
+  <br>
+  Olen vuosia aaltojen pauhaavien<br>
+  kera, keskellä taistella saanut.<br>
+  Olen viimojen viuhinaa kuullut, jos ken,<br>
+  ja se viuhina vielä ei laannut.<br>
+  <br>
+  Ja paljon, ah, armainta aallokkohon<br>
+  meren saaliiks' on mennyt jo multa.<br>
+  Vain henkeni vaivainen jälellä on,<br>
+  se, min sain minä, Luojani, sulta.<br>
+  <br>
+  Tok' en tuomita töitäsi voi, en saa:<br>
+  Surut tuottavat runsahan voiton,<br>
+  surun pilvien tummien kätkit sä taa<br>
+  elon korkeamman jalon koiton.<br>
+  <br>
+  Surut, tuskat, siis luokseni tulkaa vaan!<br>
+  Te täytätte käskyjä Herran.<br>
+  Jos kärsin ja itkenkin täällä, niin saan<br>
+  ijäks' itkuni kuivata kerran.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  OI, SAAVU, SADEPILVI!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Oi, saavu, sadepilvi!<br>
+  Jo kuihtuu kukat, puut<br>
+  ja lakastuvi laihot<br>
+  ja kaatuu kasvit muut.<br>
+  Maamiehen miel' on raskas,<br>
+  hän huokaa huolissaan:<br>
+  »Voi, jospa sataa, sataa<br>
+  nyt Luoja soisi vaan!»<br>
+  <br>
+  Oi, saavu, sadepilvi!<br>
+  Ja tuoreutta tuo<br>
+  ja vilvakkuutta uutta<br>
+  taas Pohjan luontoon luo!<br>
+  Oi, saavu, sadepilvi<br>
+  Jos vielä viivyt vaan,<br>
+  niin kato viljat viepi<br>
+  ja raukee ruohot maan.<br>
+  <br>
+  Oi, saavu, sadepilvi!<br>
+  Maa huokaa janoaan,<br>
+  ja kauan, raukka, kauan<br>
+  jo huokas — turhaan vaan<br>
+  Oi, saavu, sadepilvi!<br>
+  Kuin sairas, kuumeinen,<br>
+  maa vettä rukoelee, —<br>
+  oi, kuule ääntä sen!<br>
+  <br>
+  Oi, kuule ruohoin rukous<br>
+  ja kukkain kujerrus<br>
+  ja laihoin pyhä pyyntö<br>
+  ja harras halaus!<br>
+  Oi, pilvi, sadepilvi!<br>
+  Jo saavu, pisaroi!<br>
+  Tuhannet tuloasi<br>
+  ah, vartoo, vartioi.<br>
+  <br>
+  Oi, saavu, sadepilvi!<br>
+  Nyt kiire, kiire on.<br>
+  Kaikk, kaikki kärsii, poutii<br>
+  nyt helteess' auringon.<br>
+  Oi, saavu! Viileätä<br>
+  jo salli vihmontaasi<br>
+  Ja toiveet ihmistenkin<br>
+  ja luonto elpyy taas.<br>
+  <br>
+  Taas elpyy luonto kaikki,<br>
+  ja koivut, tuomet nuo<br>
+  ja pihan pihlajatkin<br>
+  taas tuoksuansa luo.<br>
+  Ja lemu lehdot täyttää,<br>
+  ja kukat kukoistaa,<br>
+  ja luomisvoimaa uutta<br>
+  taas uhkuu manner, maa.<br>
+  <br>
+  Oi, saavu, sadepilvi!<br>
+  Kun virvoitat taas maat,<br>
+  sua siunaa laihot, lehdot<br>
+  ja nurmet, niityt, haat.<br>
+  Sun kiitostas puut, pensaat<br>
+  ja kukat kuiskinoi,<br>
+  ja laulaa lintusetkin,<br>
+  ja ihmisrinnat soi.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  OI, NÄHDÄ OISIN TAHTONUT!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Oi, nähdä oisin tahtonut<br>
+  ma Ateenan, tuon kauniin, muinaisen,<br>
+  sen Akropolis-kukkulan<br>
+  ja jalot, ylväät muistomerkit sen!<br>
+  <br>
+  Ma nousta oisin tahtonut<br>
+  tuonn' ylös kukkulalle kuulullen,<br>
+  kun loistettansa aamu-aurinko<br>
+  loi halki taivaan kirkkaansinisen,<br>
+  tai ilta-aurinko kun ihanaa<br>
+  yl' Ateenan ois luonut purppuraa,<br>
+  ja sätehet kun säihkynehet sen<br>
+  ois yli jaloin marmorpintojen,<br>
+  ja sunnuntainen suuri, syvä rauha<br>
+  kun yllä Akropoliin ollut ois,<br>
+  ja melu mainen viihtynyt ois pois.<br>
+  <br>
+  Ma nousta oisin tahtonut<br>
+  tuonn' ylös ylvään vuoren huipullen —<br>
+  josp' onnettaret suoneet oisi sen! —<br>
+  leveitä marmor’portahia myöten,<br>
+  kautt' uljaan propylaiain loistoportin.<br>
+  Mnesikleen kauniin, kuulun merkkiluoman.<br>
+  <br>
+  Ja koruportin suuremmoisen tään<br>
+  ma vieress' oisin, oisin viivähdellyt.<br>
+  Ma tarkoin, tyystin oisin tutkinut<br>
+  tän pylväspihan viisin porttineen<br>
+  ja siroin siipirakennuksineen<br>
+  ja ihanine eteissaleinensa<br>
+  ja eteissalin kolmin kammioineen.<br>
+  niin puhtoisine pylväsriveineen<br>
+  ja kaunihine marmor’kattoineen.<br>
+  <br>
+  Ja nähdä, nähdä oisin tahtonut<br>
+  nuo viidet uljaat, uhkeet portahat,<br>
+  jotk' ylös luota jalon loistoportin<br>
+  vei korkeoille vaskiporteille<br>
+  ja kukkulalle johtivat.<br>
+  Ja kukkulalla siellä nähnyt, oi,<br>
+  ma oisin, mitä suuri taide loi:<br>
+  Ma nähnyt oisin syömin sykkivin<br>
+  siell' ylvään templin Pallas Athenen.<br>
+  tuon Parthenonin kauniin, ihanan,<br>
+  kautt' aikojen ja kansain kuuluisan<br>
+  rakennustaiteen mestar’teoksen,<br>
+  min Pentelikon-vuoren marmorista<br>
+  loi helleenien henki ylevä,<br>
+  loi Iktinon ja Kallikrateksen<br>
+  ihana, suuri arkkitehtitaito.<br>
+  <br>
+  Siell' oisin nähnyt, siellä katsellut<br>
+  sit' ympäröivää kaunokäytävää,<br>
+  min kattoa niin kaunist', ylevää<br>
+  ihanat, kauniit kantoi marmor’pylväät.<br>
+  <br>
+  Siell' oisin kauan, kauan katsellut<br>
+  tuon juhlatemplin päätypintoja,<br>
+  jotk' oli somistettu sorjimmin,<br>
+  niin kuvaveistoin ihmeen ihanin,<br>
+  mi suuren taiteen kielin kirkkahin<br>
+  ja puhtoisin ois mullen puhelleet<br>
+  niin synnystä kuin elonvaiheista<br>
+  Ateenan suuren jumalattaren.<br>
+  <br>
+  Siell’ oisin eelleen kauan katsellut<br>
+  ma templin katon reunan friisiä,<br>
+  mi kuvat piirtein hienoin, tenhoisin<br>
+  loi panathenaia-juhlan retkistä,<br>
+  sen sulonherttaisista hetkistä,<br>
+  sen tulisoihtujuoksuist' öisistä,<br>
+  sen uhreista, sen asetansseista,<br>
+  sen kilpailuista huiluin, kitaroin<br>
+  ja kauniin, ihanaisin lauleloin.<br>
+  sen urheiluista, sotalaivojen<br>
+  myös kiivahista sountikiistailuista,<br>
+  ja muusta, muusta paljosta, oi, niin.<br>
+  Sen kaiken, mik' ol' armaint’, ihaninta<br>
+  ja uhkeinta, kaikkein uljahinta,<br>
+  sai panathenaian juhlasaatossa,<br>
+  mill' Athenea ylhää kunnioitiin,<br>
+  Ateenan kansa nähdä kulkevan<br>
+  editse silmiensä jalan, ratsain<br>
+  tai kaunihissa kilpavankkureissa.<br>
+  <br>
+  Tää panathenaian juhlakulkue<br>
+  ois templin korkokuvavyöhykkeessä<br>
+  mun silmieni sivu, kautta käynyt, —<br>
+  oi, mikä näky jalo, verraton!<br>
+  Vaan temppelsaliss' oisin, oisin nähnyt<br>
+  ma kuvan itse jumalattaren,<br>
+  mi norsunluust' ol' luotu, kullasta, —<br>
+  se kuvapatsas kuulu Hellaanmaan<br>
+  ol' ylväs luoma suuren Pheidiaan.<br>
+  Sit' oisin kauan, kauan katsellut<br>
+  ma, kattoaukost’ armaan auringon<br>
+  säteiden säihkyessä kuvaan päin,<br>
+  ja juhla suur' ois ollut syömessäin.<br>
+  Ma kauneill' oisin nähnyt kasvoillaan<br>
+  lepäävän vakavuuden lempeän,<br>
+  ja nähnyt toisess' oisin kädessään<br>
+  ma kuvan voiton jumalattaren<br>
+  ja toisessa taas kilven kirkkahan<br>
+  ja keihään uijaan, keihään komean,<br>
+  min kultakärki näytti ylöspäin,<br>
+  koht' ylhää korkeutt' ilmain siintäväin.<br>
+  <br>
+  Ja Parthenonin puolla toisella<br>
+  viel' oisin nähnyt toisen templin ma, —<br>
+  ma nähnyt oisin Erekhtheionin,<br>
+  niin upean, niin kaunihin.<br>
+  mi pyhitetty, vihitty myös se<br>
+  ol' jumalattarelle suurelle.<br>
+  <br>
+  Ja läheisyydess' Erekhtheionin<br>
+  ma kohdat' ylimmällä kukkulan<br>
+  viel' oisin nähnyt kuvan toisenkin<br>
+  Ateenan ylhän jumalattaren,<br>
+  tuon kuvan seitsenkymmenjalkaisen,<br>
+  mi Marathonin luona saadusta<br>
+  valettu oli voittosaaliista.<br>
+  <br>
+  Kilp’ aseenaan ja keihäs se<br>
+  siin’ uljahana seisoi niin,<br>
+  ja katsein paljon merkitsevin se<br>
+  tuonn' ulos katsoi kauas merelle,<br>
+  sen avaralle siniseljälle,<br>
+  mi näyttämö ol’ entis-Ateenan<br>
+  niin vallan kuni kunnian.<br>
+  <br>
+  Ja kaukaa, kaukaa merenkyntäjät<br>
+  tuon kuvapatsahan jo näkivät,<br>
+  niist' Ateenata lähestyi jos ken.<br>
+  Kas, loitos Sunion jo niemen luo —<br>
+  viis peninkulmaa pitkä matka tuo! —<br>
+  he näki, kuinka jumalattaren<br>
+  kuvastui hahmo taivaan sinehen<br>
+  ja kuinka uljas vaskikypärä<br>
+  se välkkyi, säihkyi päivän säteissä.<br>
+  <br>
+  Ja juurell’ Akropoliin kukkulan<br>
+  viel' oisin nähnyt Odeion ma myös,<br>
+  tuon pyörörakennelman muhkean,<br>
+  mi Kserkseen oli teltan kaltainen,<br>
+  ja huippukattoa min kannatti<br>
+  ne mastot monet sotalaivojen,<br>
+  jotk' oli kautta sankar’taistojen<br>
+  käsistä saatu persialaisien.<br>
+  Tää asunnoks' ol’ armaaks' aiottu<br>
+  niin soiton, laulun, kuni näytelmäin,<br>
+  ja koristettu kuvateoksin<br>
+  ja sisustettu marmor’istuimin.<br>
+  <br>
+  Nää nähnyt oisin ja myös muutakin,<br>
+  niin paljon muuta kaunist', ihaninta,<br>
+  jot’ aavistella vainen voi nyt rinta,<br>
+  niin paljon taiteen iki-aarteita,<br>
+  sen kauneimpia saavutuksia,<br>
+  sen korkeimpia kauneusarvoja,<br>
+  joill' isänmaataan jalo Perikles,<br>
+  tuo toden, kauniin, taiteen ystävä,<br>
+  jalosti, ihanasti kaunisti<br>
+  ja joita Hellaan suuret miehet muut<br>
+  maamiehillensä luoda soi tai loi. —<br>
+  <br>
+  Oi, nähdä oisin tahtonut<br>
+  ma Ateenan, tuon kauniin, muinaisen,<br>
+  sen Akropolis-kukkulan<br>
+  ja jalot, ylväät taideluomat sen!<br>
+  <br>
+  Ja kantelein ma oisin kansallein<br>
+  kaikk' ilmi tuonut, mitä suurta näin,<br>
+  ja näyttänyt, kuin kansa pienikin<br>
+  voi edistystä viedä eteenpäin.<br>
+  <br>
+  Ja innostusta suurta laulanut<br>
+  ma oisin kalliiseen mun kansahain,<br>
+  ja huutanut: oi, lailla Hellahan<br>
+  sa pyri, nouse, kuki, kansan', ain!<br>
+  <br>
+  Sa, korkealle määräs aseta!<br>
+  Näe saavutukset pienen Hellaanmaan!<br>
+  Siis <i>sursum corda</i>! Ylös sydämet!<br>
+  Ken ponnistaa, saa suurta aikaan vaan.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  JA NÄHDÄ OISIN TAHTONUT!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Ja nähdä oisin tahtonut<br>
+  tuon Galilean kauniin profeetan,<br>
+  niin sanoissaan kuin töissähän<br>
+  niin mahtavan, niin valtavan.<br>
+  <br>
+  Hän ruusu keskell' orjantappurain,<br>
+  yön kolkon keskell' aamun kirkas koi.<br>
+  Yön tähtein keskell' itse aurinko,<br>
+  mi valaista maanpiirin kaiken voi.<br>
+  <br>
+  Hän ihmevesa Israelin puun,<br>
+  ja kaikkein kaunein ihmisistä hän.<br>
+  Niin, — ihmiskunnan kukka ihanin<br>
+  ja paljon, paljon vielä enemmän.<br>
+  <br>
+  Maan vaivaisvesain pienten keskellä<br>
+  hän taivoon yltävä on setripuu.<br>
+  On Alpin huippu saavuttamaton,<br>
+  mi matalan maan yli kohouu.<br>
+  <br>
+  On ijäisyyden meri rajaton<br>
+  hän rinnall’ ajan ihmispisarain.<br>
+  On taivas, mikä maata syleilee,<br>
+  ja ihmiset maan matosia vain.<br>
+  <br>
+  Kaikk' ihmislempi häneen verraten<br>
+  on säde heikko rinnall' auringon.<br>
+  Kaikk' ihmisviisaus häneen verraten<br>
+  laps' aakkosia alkava vain on.<br>
+  <br>
+  Kuin sammuu tähdet noustess' auringon,<br>
+  maan suuruudet niin häipyy rinnallaan:<br>
+  Ne katoaa, kuin kastepisarat,<br>
+  hän, suurin suurist', elää ainiaan.<br>
+  <br>
+  Oi, persoonaans', oi, työtään, oppiaan!<br>
+  Ei aikakirjat tiedä suurempaa.<br>
+  Oi, rakkautensa loistetekoja!<br>
+  Oi, sanojensa voimaa valtavaa!<br>
+  <br>
+  Jos sanan virkkoi, viihtyi myrskysää.<br>
+  Jos kutsui, nousi kuollut haudastaan.<br>
+  Jos viittas vain, niin vaivat vaimentui.<br>
+  Jos siunas, lahjoja sai lapset maan.<br>
+  <br>
+  Niin korkea ja sentään alhainen.<br>
+  Niin mahtava ja sentään nöyrä niin.<br>
+  Niin voimakas ja salli sentään sen,<br>
+  ett' ylös ristille hän raastettiin.<br>
+  <br>
+  Kun kiros muut, hän eipä kironnut.<br>
+  Kun vihas muut, hän rakkautta soi.<br>
+  Ja ristilläkin viel', oi, riippuissaan<br>
+  hän siunata, hän anteeks' antaa voi.<br>
+  <br>
+  Oi, sankari, oi, Herran sankari,<br>
+  mies suurten kiusausten, kipujen!<br>
+  Oi, jalopeura, voittoon kulkenut<br>
+  myös keskell’ itse kuolon kauhujen!<br>
+  <br>
+  Oi, nähdä oisin tahtonut<br>
+  tään Galilean kauniin profeetan,<br>
+  niin sanoissaan kuin töissähän<br>
+  niin mahtavan, niin valtavan!<br>
+  <br>
+  Oi, nähdä oisin tahtonut<br>
+  ma hänet, kun hän kulki päällä maan,<br>
+  ja kuulla, kuulla hiljaa, nöyränä<br>
+  ma hänen kaunist' äänenkaikuaan!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  IV.<br>
+  <br>
+  VALKEA LEMPI<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  SUVILINNUT NE LAULAVAT MUILLE —.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Suvilinnut ne laulavat muille,<br>
+  vaan mulle, oi, laula ne ei.<br>
+  Suvenriemuni rinnasta multa<br>
+  kova kohtalo armotta vei.<br>
+  <br>
+  Suvikukkaset muille ne kuiskii,<br>
+  ilotunteita rintahan luo.<br>
+  Vaan mulle ne muistoja murheen,<br>
+  surun muistoja mielehen tuo.<br>
+  <br>
+  Suviaurinko muille se paistaa:<br>
+  he iloita, riemuita voi.<br>
+  Minä kuljen kuin syksyn yössä,<br>
+  minun onneni mennyt on, oi!<br>
+  <br>
+  Se on vaipunut hautahan valjuun,<br>
+  johon armaani vietiin pois.<br>
+  Voi, jos saapua mullekin kerran<br>
+  suvi suuri ja riemuinen vois!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  OI, VALKEA LINTUNI, KYYHKYSEIN!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Oi, valkea lintuni, kyyhkysein!<br>
+  Sa minnekä lensit,<br>
+  voi, kuhunka ensit<br>
+  sa vihreäin vuorten ja metsäin taa?<br>
+  Oi, muistatko mua?<br>
+  Ma muistelen sua.<br>
+  Sua en, sua en voi ma unhoittaa.<br>
+  <br>
+  Oi, valkea kyyhkyni, kultasein!<br>
+  Sua hellin ja hoidin,<br>
+  sua suojella koitin,<br>
+  sun onnesi katsoin ma onneksein.<br>
+  Sua käsilläin kannoin<br>
+  kuin kukkaa, kaikk' annoin<br>
+  ma sulle, oi, armahin ainosein.<br>
+  <br>
+  Oi, kultani, kultani kultainen!<br>
+  Tuhat riemua vietin<br>
+  ma kanssas ja mietin:<br>
+  tätä onnea kestävi ainiaan.<br>
+  Vaan onneni päivät<br>
+  jo taakseni jäivät,<br>
+  ah, jälellä niistä on muisto vaan.<br>
+  <br>
+  Voi, kultani kallis ja kultainen!<br>
+  Mitä tein minä sulle,<br>
+  surun suuren kun mulle<br>
+  sa saatoit, kun luotani riensit pois?<br>
+  Oi, palaja, palaa!<br>
+  Sua syömeni halaa,<br>
+  sua ilman niin raskasta eloni ois.<br>
+  <br>
+  Oi, kultani, kultainen, kultaisin!<br>
+  Ei toivoa mulla,<br>
+  et luoksein voi tulla:<br>
+  sun kätkevi vihreä kirkkomaa.<br>
+  Jos kysyn, et vastaa,<br>
+  vain kyynelin kastaa<br>
+  voin hautasi kumpua kukkivaa.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  SANO, YSTÄVÄIN!<br>
+  <br>
+  <br>
+  Sano, ystäväin, mistä se aiheutuu,<br>
+  ett' usein keskellä riemun<br>
+  syvä kaiho mun rintaani laskeutuu,<br>
+  surun suuren keskelle vie mun!<br>
+  <br>
+  Mitä kaihoelen, sitä tiedä ma en,<br>
+  minä kaihoni syytä en tunne.<br>
+  Minä lintuna liitää vain tahtoisin pois<br>
+  niin kauas, vaan tiedä en, kunne.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  MUA PALELEE, MUA PALELEE —.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Mua palelee, mua palelee,<br>
+  mun sydäntäni palelee.<br>
+  Ah, tiedätkö, pien' ystäväin,<br>
+  ma miksi, miksi huokaan näin:<br>
+  Mun sydäntäni palelee?<br>
+  <br>
+  Oi, armahain, voi, armahain,<br>
+  käy vilun väreet rinnassain!<br>
+  Siell’ on, kuin talven lunta ois<br>
+  ja talven villit viimat sois,<br>
+  ja sammunut ois aurinko.<br>
+  <br>
+  Voi, tule, tule, ystäväin!<br>
+  Sa lämmitä mun sydäntäin!<br>
+  Kuin paiste lämmin auringon<br>
+  sun lempes sydämellein on, —<br>
+  suo loistaa lempes' auringon!<br>
+  <br>
+  Sun syöntäs vasten sykkivää<br>
+  suo sydäntäin mun lämmittää!<br>
+  Kuin ennen, lempes tulla suo!<br>
+  Kuin ennen, onnen päivyt luo<br>
+  taas rinnassani loistamaan!<br>
+  <br>
+  Oi, hellyyttäs kun mulle suot,<br>
+  niin riemun rintahani tuot<br>
+  ja on, kuin suvi taasen ois<br>
+  ja kukat tuoksuis, linnut sois,<br>
+  ja onni Eedenin mull' ois.<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  HÄÄLAULU.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Laula, lintu, lehdossa,<br>
+  laula riemusuulla!<br>
+  Anna, käki, kultaista<br>
+  kukuntaasi kuulla!<br>
+  Loista, kukka, nurmella,<br>
+  tuoksu, tuomi, pihalla!<br>
+  Paista, paista, päivytkin,<br>
+  sätein hellin, säihkyvin<br>
+  pilviä nyt vailla!<br>
+  Kera kullan kuljen ma<br>
+  näillä pihamailla.<br>
+  <br>
+  Siinnä, taivas sininen,<br>
+  siinnä kirkkahasti!<br>
+  Leyhy, suvituulonen,<br>
+  leyhy leppoisasti!<br>
+  Riemuitkaatte, kukkamaat,<br>
+  kotipellot, niityt, haat!<br>
+  Iloitkaatte, ikkunat,<br>
+  ovet, lautsat, lattiat<br>
+  sekä kodin kansa!<br>
+  Sain ma kullan oman, sai<br>
+  koti vaalijansa.<br>
+  <br>
+  Kieu, kukko, kullallein<br>
+  tervehdykses hyvin!<br>
+  Hirnu, hirnu, heposein,<br>
+  ilmi ilos syvin!<br>
+  Kaiu, karjankellojen<br>
+  kilke, ilmass' iloiten!<br>
+  Soita, paimen, torvellas<br>
+  riemutoitotuksias!<br>
+  Häitteni on hetki!<br>
+  Ilooni, oi, yhtykää,<br>
+  lahden lainehetki!<br>
+  <br>
+  Vuokot, valmut, ruususet,<br>
+  kukkaset te muutkin.<br>
+  kotipihan koivuset,<br>
+  pienet pensaspuutkin,<br>
+  päätänne nyt nyökyttäin,<br>
+  ystävääni tervehtäin,<br>
+  kullalleni kuiskatkaa,<br>
+  vienoisellein virkkakaa:<br>
+  »Terve, seurallamme!<br>
+  Onni aina asukoon<br>
+  yhteiskodissamme!»<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  V.<br>
+  <br>
+  IKIVALOA KOHDEN<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  RAUHAN PUU.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Ah, kauan ma etsin puuta,<br>
+  min siimeessä rauha ois;<br>
+  min juurella rauhan kannel<br>
+  mun rintaani lohtua lois.<br>
+  <br>
+  Ma etsin ja etsin ja löysin<br>
+  sen rakkahan rauhan puun.<br>
+  Ja silloin ma ilosta itkin<br>
+  ja unhotin kaiken muun.<br>
+  <br>
+  Ja uusin, ah, silmin nähdä<br>
+  jo taivahat, maatkin voin.<br>
+  Ja kaikk' elon arvot toisin,<br>
+  ah, toisin nyt arvioin.<br>
+  <br>
+  Sen puun alla rauhaa nauttein<br>
+  sävel syömeeni syntyi uus.<br>
+  Nyt virtteni vienoin on aihe<br>
+  pyhä, korkea ikuisuus.<br>
+  <br>
+  Ah, rauhan puu pyhä, kallis,<br>
+  puu siunattu, verraton,<br>
+  min juurella rauha kukkii, —<br>
+  se Golgatan risti on!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  KORVESSA KULJEN<br>
+  <br>
+  <br>
+  Korvessa kuljen.<br>
+  Vaarat, ah, saartavi mun.<br>
+  Herra, ma suljen<br>
+  sieluni suojahan sun.<br>
+  <br>
+  Itse ma kohta<br>
+  hoiperrun tieltäsi pois,<br>
+  jollet sa johda,<br>
+  jollet sa turvanain ois.<br>
+  <br>
+  Korvesta kaita<br>
+  polku on kotihin vaan.<br>
+  Henkes, oi, laita<br>
+  lastasi johdattamaan!<br>
+  <br>
+  Jeesus, sa loista<br>
+  valona tielläni ain!<br>
+  Muut tuet poista,<br>
+  turvan' ett' oisit sa vain!<br>
+  <br>
+  Juurtua anna<br>
+  sinuhun vaan yhä mun,<br>
+  toivoni panna<br>
+  ainiaan armoosi sun!<br>
+  <br>
+  Halvaks', ah, vainen<br>
+  tähtes mun lukea suo<br>
+  kunnia mainen,<br>
+  kaikk' ajan aartehet nuo!<br>
+  <br>
+  Irroita niistä<br>
+  niin minun mieleni pois,<br>
+  ett'ei ne riistää<br>
+  multa mun kruunuain vois!<br>
+  <br>
+  Ain' ole mullen<br>
+  elämä, totuus ja tie!<br>
+  Kuoleman tullen<br>
+  korvesta kotihin vie!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  TEHKÄÄ PORTIT AVAROIKSI<br>
+  <br>
+  <br>
+  Tehkää portit avaroiksi,<br>
+  korkeoiksi<br>
+  kuninkaalle kunnian!<br>
+  Kas, hän on jo läsnä aivan,<br>
+  sankar' taivaan,<br>
+  Poika pyhä Jumalan.<br>
+  <br>
+  Armon, rauhan ruhtinaalle,<br>
+  kuninkaalle<br>
+  ovenne, oi, avatkaa!<br>
+  Tervetulleeksi hän tänne<br>
+  virsillänne,<br>
+  lauluillanne lausukaa!<br>
+  <br>
+  Hosianna! Hän on meille,<br>
+  langenneille,<br>
+  tuova armon, autuuden.<br>
+  Herrain Herra, kaiken Luoja;<br>
+  rauhan tuoja<br>
+  avuks' astui syntisten.<br>
+  <br>
+  Hosianna! Loistaa valo,<br>
+  suuri, jalo<br>
+  kuolon varjoin maassa nyt.<br>
+  Entisaikain ennustukset,<br>
+  lupaukset<br>
+  pyhät ovat täytetyt.<br>
+  <br>
+  Tullut sankar' on, mi nosti,<br>
+  meidät osti<br>
+  alta synnin, kuoleman.<br>
+  Kaikua siis virtes anna:<br>
+  Hosianna<br>
+  kuninkaalle kunnian!<br>
+  <br>
+  Terve, sankarille sulle.<br>
+  siunatulle!<br>
+  Terve, Poika Daavidin!<br>
+  Sydämemme sulle suomme,<br>
+  uhriks tuomme,<br>
+  Herra suuri Siionin.<br>
+  <br>
+  Kuninkaani, kaivattuni,<br>
+  sieluhuni<br>
+  majasi sa valmista!<br>
+  Suo, ett' aivan omas oisin,<br>
+  sua voisin<br>
+  oikein kiittää, palvella!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  OI, ONNEA<br>
+  <br>
+  <br>
+  Oi, onnea, kun olla saan<br>
+  ma lapsi Jumalan,<br>
+  laps' suuren taivaan kuninkaan,<br>
+  laps' Isän korkeimman!<br>
+  Oi, onnea, oi, autuutta,<br>
+  oi, rikkahinta riemua,<br>
+  mit' ajatella konsaan voi<br>
+  ja minkä Jeesus mulle soi:<br>
+  laps' olen Jumalan!<br>
+  <br>
+  Laps' olen vapaa Jumalan<br>
+  ma tähden Kristuksen.<br>
+  Ma, vanki synnin, kuoleman,<br>
+  sain Herralt' armon sen.<br>
+  Oi, onnea, oi, autuutta,<br>
+  oi, rikkahinta riemua!<br>
+  Sen uskoa saan todeks’, oi<br>
+  Mua synnit kadottaa ei voi —<br>
+  laps' olen Jumalan!<br>
+  <br>
+  Ma pesty olen synneistäin<br>
+  verellä Karitsan.<br>
+  Ja rauhan rintaani sain näin, —<br>
+  laps' olen Jumalan!<br>
+  Oi, onnea, oi, autuutta,<br>
+  oi, rikkahinta riemua!<br>
+  Vaikk' oon maan mato vaivainen,<br>
+  on koti mulla taivainen, —<br>
+  laps' olen Jumalan!<br>
+  <br>
+  Laps' olen Herran Jumalan, —<br>
+  mit' oisi suurempaa?<br>
+  Mua auttavi hän ainian<br>
+  ja kotiin kuljettaa.<br>
+  Oi, onnea, oi, autuutta,<br>
+  oi, rikkahinta riemua!<br>
+  Hän linnani, hän toivon' on<br>
+  hän kallioni verraton, —<br>
+  laps' olen Jumalan!<br>
+  <br>
+  Täst' iloita jo täällä saan<br>
+  ma matkall' ollessain.<br>
+  Ja kerran taivaass' ainiaan<br>
+  saan soittaa harppuain.<br>
+  Oi, onnea, oi, autuutta,<br>
+  oi, rikkahinta riemua,<br>
+  kun kerran taivaan kuorossa<br>
+  saan pyhäin kanssa veisata:<br>
+  laps' olen Jumalan!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  LAULAVAN LEIVOSEN LAILLA.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Mun laulavan leivosen lailla<br>
+  syy ylistää Luojaan' on ain,<br>
+  ja huomenen huolia vailla<br>
+  kaikk' uskoa hoitoonsa vain.<br>
+  Ma vahvasti uskoa saan:<br>
+  Ken pukevi kukkaset maan,<br>
+  ken hoitavi lintuset nuo,<br>
+  Hän mullekin tarpeeni suo.<br>
+  <br>
+  Maast' etsiä eineensä saapi<br>
+  yhä liitävä leivokin tuo,<br>
+  vaan lentoon se taas kohoaapi,<br>
+  ylistyksensä helkkyä suo.<br>
+  Maan mullasta, sieluni, näin<br>
+  myös liitäös ain' ylöspäin!<br>
+  Oi, liidä kuin leivonen tuo<br>
+  ja kiitokses kaikua suo!<br>
+  <br>
+  Ei huomista huolta mun kantaa<br>
+  ole tarvis, ois turhaakin tuo.<br>
+  Jos Jumala huomenen antaa,<br>
+  kyll' avun Hän silloinkin suo.<br>
+  Siis uskossa laulelen vaan:<br>
+  Ken pukevi kukkaset maan,<br>
+  ken hoitavi lintuset nuo,<br>
+  Hän mullekin tarpeeni suo.<br>
+  <br>
+  Saan rauhassa nukkua yöni,<br>
+  surut joutavat torjua pois.<br>
+  Saan iloiten tehdä mä työni, —<br>
+  mitä auttaa mun murheeni vois?<br>
+  Kaikk' eloni kohtalot mun<br>
+  saan heittää mä huomahan sun,<br>
+  Oi, Isä, ja ylistää vain<br>
+  Sua, niin kuni leivonen ain.<br>
+  <br>
+  Sa pidät ain' eloni yllä,<br>
+  Sa, joka mun lapsekses loit.<br>
+  Kaikk' asiat parhaaksein kyllä<br>
+  Sa ohjata tiedät ja voit.<br>
+  Mitä suotkin, se onneksen' on, —<br>
+  miks' oisin ma siis levoton? —<br>
+  Oi, sieluni, kiitosta vain<br>
+  sa laula kuin leivonen ain!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  SANOMA, OI, SUURI, LENNÄ!<br>
+  <br>
+  (Joululaulu.)<br>
+  <br>
+  <br>
+  Sanoma, oi, suuri, lennä,<br>
+  riennä, ennä<br>
+  yli maitten, mannerten:<br>
+  Armo suur' on meille suotu,<br>
+  autuus tuotu<br>
+  kautta Herran Kristuksen!<br>
+  <br>
+  Lapsi pyhä, ihanainen,<br>
+  kaunokainen<br>
+  Betlehemin seimess' on.<br>
+  Kauan, kauan kaipaeltu,<br>
+  ennusteltu<br>
+  jouluvieras verraton.<br>
+  <br>
+  Salaisuus, oi, suuri aivan:<br>
+  Herra taivaan<br>
+  on nyt orjan muodossa!<br>
+  Itsens' uhras, meitä säästi,<br>
+  meidät päästi<br>
+  synnin, kuolon kahleista.<br>
+  <br>
+  Itsens' uhras, jätti taivaan,<br>
+  astui vaivaan,<br>
+  kuoli meidän kuoleman.<br>
+  Verellänsä meidät osti,<br>
+  yöstä nosti<br>
+  valoon päivän kirkkahan.<br>
+  <br>
+  Kallihisti, oi, hän meille,<br>
+  langenneille,<br>
+  hankki Isän suosion.<br>
+  Maailmaan siis tulostansa,<br>
+  armostansa<br>
+  ikikiitos soikohon!<br>
+  <br>
+  Soikoon kiitos, Jeesus, sulle,<br>
+  että mulle<br>
+  vapahduksen varman toit;<br>
+  että tähten' itses annoit,<br>
+  synnit kannoit,<br>
+  yöhön armaan päivän loit!<br>
+  <br>
+  Päällä maan, ah, myrskyt pauhaa<br>
+  mutta rauhaa<br>
+  sulta, Jeesus rakas, saan.<br>
+  Sinä hoidat, tuet, kannat,<br>
+  anteeks' annat, —<br>
+  sua kiitän ainiaan.<br>
+  <br>
+  Rauhan Herra, rauha luo’os,<br>
+  sopu tuo'os<br>
+  myöskin keskeen ihmisten!<br>
+  Poista maasta sodan kauhut,<br>
+  taistoin pauhut,<br>
+  anna rauha kansoillen!<br>
+  <br>
+  Anna, Jeesus, loistaa jalon<br>
+  armos valon<br>
+  yli kaikkein kansojen!<br>
+  Pakanainkin yöhön asti<br>
+  kirkkahasti<br>
+  anna, Jeesus, loistaa sen!<br>
+  <br>
+  Vihdoin meitä armos kautta<br>
+  sinne auta<br>
+  isänmaahan oikeaan,<br>
+  minne pyhäis polut veivät,<br>
+  missä eivät<br>
+  jouluvalot sammukaan!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  JOULULAULU.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Autuas aika:<br>
+  Messias meitä<br>
+  synnist' on tullut<br>
+  vapahtamaan,<br>
+  tuomahan turvaa,<br>
+  riemua, rauhaa,<br>
+  valoa keskeen<br>
+  varjojen maan!<br>
+  <br>
+  Enkel', ah, joulun<br>
+  kansain nyt kaikkein<br>
+  riemuksi saattaa<br>
+  sanoman tän:<br>
+  »Teille on tänään<br>
+  syntynyt Kristus:<br>
+  Seimessä lasna<br>
+  makaapi hän.»<br>
+  <br>
+  Herrain siis Herran,<br>
+  luotujen Luojan<br>
+  pahnojen päällä<br>
+  seimessä nään.<br>
+  Tähtemme tänne<br>
+  hän — mikä armo! —<br>
+  etsimään ehti<br>
+  meit’ elämään.<br>
+  <br>
+  Täyttämään täällä<br>
+  Jumalan tahdon,<br>
+  syntimme synkät<br>
+  sovittamaan<br>
+  saapui hän suuri<br>
+  ruhtinas rauhan, —<br>
+  kiitosta soikoot<br>
+  ääret nyt maan!<br>
+  <br>
+  Voi, miten meitä,<br>
+  laupias Luoja,<br>
+  rakastitkaan, kun<br>
+  Poikasi soit!<br>
+  Voi, miten Kristus,<br>
+  kunnian Herra,<br>
+  tähtemme tuskaan<br>
+  tulla sa voit!<br>
+  <br>
+  Kunnia, kiitos<br>
+  siitä nyt sulle,<br>
+  kun vapahduksen<br>
+  vangeille toit!<br>
+  Kunnia, kiitos,<br>
+  valtias valon,<br>
+  yömme kun kolkon<br>
+  päiväksi loit!<br>
+  <br>
+  Auetkoot aivan<br>
+  suuriksi sulle<br>
+  kaikk' ovet, portit,<br>
+  jotta sa saat<br>
+  iloa, rauhaa<br>
+  tuntoihin luoda,<br>
+  valaista valjut<br>
+  varjojen maat!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  TYHJÄ KORS' ON PYSTÖPÄINEN —.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Tyhjä kors' on pystöpäinen,<br>
+  ylpeest’ ylös yllättäin.<br>
+  Viljantähkä täyteläinen<br>
+  painuu nöyräst' alaspäin.<br>
+  Armon Herra, ah, mun anna<br>
+  nöyrä olla ainiaan,<br>
+  että voisit minuun panna<br>
+  armos voiman asumaan!<br>
+  <br>
+  Tyhjä laiva korkealla<br>
+  keinuu keskell' aallokon.<br>
+  Täysi laiva lastin alla<br>
+  syvään painuneena on.<br>
+  Suo, oi, Jeesus, nöyryytesi<br>
+  kaltaisuutta minuss' ois,<br>
+  että armolahjoillesi<br>
+  sijaa minuss' olla vois!<br>
+  <br>
+  Sa, oi, ylpeit' olet vastaan,<br>
+  mutta nöyrät armos saa.<br>
+  Heidät, Herra, ainoastaan<br>
+  voit ja tahdot korottaa.<br>
+  Alhaisissa voimas näytät,<br>
+  vaan lyöt alas korskeat.<br>
+  Köyhät hyvyydelläs täytät,<br>
+  tyhjiks jätät rikkahat.<br>
+  <br>
+  Elävästi suo mun syvä<br>
+  kurjuuteni tuntea.<br>
+  sinuun yksin, Jeesus hyvä,<br>
+  toivoa ja uskoa!<br>
+  Sinä aina aarteenani,<br>
+  voimanani ollos vaan,<br>
+  sinä kaikki kaikessani,<br>
+  Jeesus, nyt ja ainiaan!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  AH, NIINKUIN RAUKEE RUOHO, KUKKA —.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Ah, niinkuin raukee ruoho, kukka,<br>
+  niin raukee, katoo ihmis-rukka,<br>
+  jos ylhäinen hän lie tai alhainen.<br>
+  Koht' ijäisyyttä tiemme kulkee,<br>
+  ja syliinsä maa kerran sulkee,<br>
+  niin rikkahan kuin köyhän vaivaisen.<br>
+  <br>
+  Etk’ ihminen, oi, arvaa, tiedä,<br>
+  sun konsa, kurjan, kuolo viedä<br>
+  jo täällä suureen ijäisyyteen voi.<br>
+  Ah, kesken kevään kukoistusta<br>
+  tai toukoajan aherrusta<br>
+  jo kuolon kutsukello usein soi.<br>
+  <br>
+  Voit pitkäks' elonpäiväs luulla,<br>
+  kun kutsu suuri sun jo kuulla<br>
+  tää täytyvi: »Nyt talos toimita!<br>
+  Et elää saa, sun täytyy kuolla,<br>
+  ja haudassa sun majas tuolla<br>
+  maan mullan mustan all' on oleva.»<br>
+  <br>
+  Eik' auta suku suur', ei valta,<br>
+  ei maine, saatu maailmalta,<br>
+  ei oppi, viisaus, ei aarteet maan;<br>
+  ei heimos hellät toivotukset,<br>
+  ei vaimos, lastes voivotukset,<br>
+  ei valittelut, vastustelutkaan.<br>
+  <br>
+  Ei, viivyttyäs näillä mailla<br>
+  vain hetken, sumun, sauhun lailla<br>
+  sun elos riento kaikk' on katoova.<br>
+  Jos pitkänkin saat iltapuhteen,<br>
+  on elos ijäisyyden suhteen,<br>
+  kuin meren suuren suhteen pisara.<br>
+  <br>
+  Oi, muista: kerran täytyy varmaan<br>
+  sun mennä poveen haudan harmaan, —<br>
+  se, ah, on laki peruuttamaton!<br>
+  Ja kaikki, mik' on kallehinta,<br>
+  ja mille sykki täällä rinta,<br>
+  ja mik' on täältä, tänne jääpä on.<br>
+  <br>
+  Vaan vahingoks' ei kuolo sulle,<br>
+  kun täällä Ristiinnaulitulle<br>
+  sa sielus uskoit, sydämesi soit:<br>
+  Käy kautta kuolon virran, vaivan<br>
+  ties ylös ihanuuteen taivaan,<br>
+  miss' ijät' ylistystä laulaa voit.<br>
+  <br>
+  Ja vaikka peittää multa musta<br>
+  sun ruumiis raihnaan, lohdutusta<br>
+  sun rakkahillas surevilla on.<br>
+  He tietää: vaimentui jo vaivas,<br>
+  ja kotis korkea on taivas,<br>
+  ja tomumajas pääsi lepohon.<br>
+  <br>
+  Ja tää on toivo meillä vielä:<br>
+  Ah, autuaitten mailla siellä<br>
+  sun riemusuin me saamme kohdata.<br>
+  Siell' yhdess' äänemme kai kerran<br>
+  viel' ylistystä helkkyy Herran, —<br>
+  meit ylös sinne, Herra, johdata!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  OI, TAAS PYHÄN VIESTIN MA KUULEN SEN —.<br>
+  <br>
+  <br>
+  Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen.<br>
+  min kuulivat paimenet kerran,<br>
+  min, loistaissa taivahan kirkkauden,<br>
+  toi heille enkeli Herran.<br>
+  <br>
+  Oi, taas pyhän viestin ma kuulen sen:<br>
+  Se rintani riemulla täyttää.<br>
+  Ja syvyydet Jumalan rakkauden<br>
+  se mullekin avaa ja näyttää.<br>
+  <br>
+  Se ei ole unta, se totta on:<br>
+  On jouluyön lapsessa suotu<br>
+  myös mullekin aarre arvaamaton,<br>
+  on autuus ja pelastus tuotu.<br>
+  <br>
+  Se pyhä on totuus, ei unta vain:<br>
+  Mull' on sanan todistus siitä,<br>
+  ja todistus siitä on tunnossain, —<br>
+  oi, sieluni, Jeesusta kiitä!<br>
+  <br>
+  Kun syömeni seimehen syntyi hän<br>
+  ja rakkaudella mun voitti,<br>
+  niin yöni hän haihdutti synkeän,<br>
+  ja päivä mun sieluuni koitti.<br>
+  <br>
+  Sain silloin ma rintaani rauhan sen,<br>
+  mit' antaa ei maailma voinut.<br>
+  Ja, oi, ilolaulelo enkelten<br>
+  on tällöin mun tähteni soinut!<br>
+  <br>
+  Ja siihen ma lauluhun, virtehen<br>
+  mun vienoisen ääneni liitin,<br>
+  ja autuuden ilosta itkien<br>
+  mun Lunastajaani ma kiitin.<br>
+  <br>
+  Ja taas pyhän viestin kun kuulen sen<br>
+  min kuulivat paimenet kerran,<br>
+  niin huudan: oi, sieluni, riemuiten<br>
+  sa veisaile kiitosta Herran!<br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  <br>
+  RUKOUS.<br>
+  <br>
+  (Limingan kansanopiston avajaisissa 1.XI.1909.)<br>
+  <br>
+  <br>
+  Jumala, oi, kaikkivoipa<br>
+  kuningasten kuningas,<br>
+  kaikkein valtain valtaherra,<br>
+  valkeuden valtias!<br>
+  Sinuun työmme alkaessa<br>
+  nostamme nyt katsehen.<br>
+  Rukouksen siivin luokses<br>
+  käymme, siunaust’ anoen<br>
+  <br>
+  Tiedämme, oi, ett' on turhaa<br>
+  kaikki työ ja ponnistus,<br>
+  turhaa ihmisvoimin tehty<br>
+  ihaninkin istutus,<br>
+  jollet Sinä, Herra, siunaa,<br>
+  jollet anna apuas,<br>
+  jollet alle armosiipeis<br>
+  kätke meitä armossas.<br>
+  <br>
+  Tuhannethan turmat, vaarat<br>
+  täällä meitä vaanivat,<br>
+  joilt' ei suojaa oppi suurin,<br>
+  eikä voimat parahat:<br>
+  joilt' ei suojaa kilvet, keihäät,<br>
+  eikä suurin sankaruus,<br>
+  eikä linnat lujimmatkaan,<br>
+  eikä mainen mahtavuus.<br>
+  <br>
+  Jollet siunais, suojais, Herra,<br>
+  kenpä kompastukset vois<br>
+  välttää, kenpä kovan onnen<br>
+  iskuilt' aina suojass' ois?<br>
+  Kenpä murheet, pettymykset<br>
+  torjua vois konsanaan?<br>
+  Kenpä karttaa taudin kourat<br>
+  taikka kuolon kuninkaan?<br>
+  <br>
+  Katso, Herra, — näin on laita<br>
+  kaiken heikon ihmistyön!<br>
+  Itse emme ehtimistä<br>
+  estä minkään murheenyön.<br>
+  Jollet Sinä siunaustas.<br>
+  suojelustas meille suo.<br>
+  kaikk' on silloin turhaa aivan,<br>
+  minkä oma työmme luo.<br>
+  <br>
+  Kaikki kaunein, ihaninkin,<br>
+  minkä luoda voimme me,<br>
+  rakentamist', oi, on silloin<br>
+  aalloille tai hiedalle:<br>
+  Ensimäisen myrsky-ilman<br>
+  tullen kaikki hajoaa:<br>
+  pohja pettää, seinät sortuu,<br>
+  katto kaatuu, vajoaa.<br>
+  <br>
+  Siispä, Herra, silmät luomme<br>
+  ikikukkuloihis päin.<br>
+  Siispä nytkin mielin nöyrin<br>
+  huokajamme Sulle näin:<br>
+  Herra, siunaa Sinä työmme,<br>
+  armokatsees meihin luo!<br>
+  Kalliolle kestävälle<br>
+  työmme tehdyks tulla suo!<br>
+  <br>
+  Anna armos, tääll’ ett' aina<br>
+  henki hyvä hallitseis,<br>
+  rauhan, sopusoinnun henki<br>
+  välillämme vallitseis!<br>
+  Anna armos, että täällä<br>
+  syttyis nuoret sydämet,<br>
+  syttyis kaikki, valtais kaikki<br>
+  jalot aatteet, aikehet!<br>
+  <br>
+  Anna armos, ett’ei konsaan<br>
+  synti, mielen irstaus<br>
+  viihtyis temppelissä tässä,<br>
+  jok' on valon asumus,<br>
+  vaan ett' ahkeruus ja hyveet<br>
+  täällä asuis alati, —<br>
+  kruununa ja seppeleenä<br>
+  kaiken ois sun pelkosi!<br>
+  <br>
+  Ylös, ylös suuntaa, Herra,<br>
+  aina meidän katseemme,<br>
+  yli ajan hiedan, tomun<br>
+  ikirauhan rannalle!<br>
+  Unhoittaa äl' anna meidän,<br>
+  miss' on meidän määrämaa,<br>
+  missä täyden tyydykkeensä<br>
+  valon-jano saavuttaa!<br>
+  <br>
+  Ylös, ylös suuntaa, Herra,<br>
+  aina meidän katseemme!<br>
+  Armos ikiauringolle<br>
+  sydämemme aukaise!<br>
+  Kautta Henkes sisimpämme<br>
+  valontemppeliksi tee, —<br>
+  silloin myös kaikk' elämämme<br>
+  kirkastuu ja valkenee!<br>
+  <br>
+  Mutta, Herra, suojelukses<br>
+  suo myös, — vaarat torju pois!<br>
+  Kun sen teet, — oi, kenpä silloin<br>
+  vahingoittaa meitä vois?<br>
+  Turvanamme, linnanamme<br>
+  kun Sa armossas oot vaan,<br>
+  silloin käymme turvallisna<br>
+  taivalta taas kulkemaan.<br>
+  <br>
+  Mutta Herra kaikkivoipa,<br>
+  armorikas, laupias<br>
+  katso myöskin isänmaamme<br>
+  puolehen Sa armossasi<br>
+  Anna Henkes herätellä<br>
+  maassamme uutt’ elämää,<br>
+  anna pyhää tulta uutta<br>
+  sydämissä sytyttää!<br>
+  <br>
+  Anna kallihin tään kansan<br>
+  teiltä synnin kääntyä,<br>
+  ett'ei alla tuomioittes<br>
+  tarvitseis sen nääntyä!<br>
+  Anna, Herra, armossasi<br>
+  meillen vielä aika uus!<br>
+  Poista aika ahdinkojen,<br>
+  valoisa suo vastaisuus!
+</p>
+<div style='text-align:center'>*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 78649 ***</div>
+</body>
+</html>
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6c72794
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This book, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..7610cb2
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for eBook #78649
+(https://www.gutenberg.org/ebooks/78649)